diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 78593-0.txt | 3311 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 3327 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/78593-0.txt b/78593-0.txt new file mode 100644 index 0000000..9e1f538 --- /dev/null +++ b/78593-0.txt @@ -0,0 +1,3311 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78593 *** + + + + +AAMIAISLEHTI + +Kirj. + +Burchard Jessen + + +Norjankielestä ["Frokostbladet"] suomentanut + +Lauri Karila + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Oy, +1927. + + + + + + +I. + + +Kaupunki oli tuntenut Carsten Baltazar de Beerin, tyhjäntoimittajan ja +koroillaaneläjän, monen monta vuotta; mutta siitä huolimatta ei koskaan +lakattu ihmettelemästä häntä ja hänen ehdotuksiansa. + +Kuten nyt esim. tämäkin hänen verraton aatteensa perustaa uusi +sanomalehti aivan uusien periaatteiden mukaan. Sehän oli pähkä hullua! +Ja kaikki juontui alkuaan vain siitä, että Ole Berg, keinottelija ja +pääpukari, oli tapansa mukaan puhunut sivu suunsa. + +Asia kävi siten, että de Beer ja Berg sekä joukko porvarien parhaita +olivat istuneet klubissa ja kallistelleet maljoja illan kuluksi +ja samalla tapansa mukaan kiusoitelleet toimittaja Modalia hänen +lehtipahasensa vuoksi. + +Modal oli suorittanut osansa ohjelmasta ja oli raivostunut: + +»Hitto vieköön, miksi sitten luette tuota lehtirääsyä, kun se teistä +on niin viheliäinen? Istua täällä ja kerskailla, että sellainen ja +sellainen sen tulisi olla, sitä osaa kuka tahansa, sillä siihen ei +mitään aivoja kaivata; mutta olisipa näkemisen arvoista, jos joku +herroista kykenisi toimittamaan edes nelipalstaista neljännesvuosittain +ilmestyvää lähetyslehteä homman menemättä päin mäntyä.» + +Jonka jälkeen Berg oli lyönyt pöytään, niin että lasit tanssivat, +ja vannonut kuumasti ja kalliisti, että hän iloiten panisi likoon +kymmenentuhatta kirkasta kruunua sille, joka hankkisi kaupungille +kunnon sanomalehden. + +Silloin pommi räjähti. + +De Beer siveli kädellään moitteetonta poskipartaansa ja vaati +hiljaisuutta. + +Kaikki vaikenivat odottaen ja valmistautuivat hohottamaan +sukkeluudelle, jonka tuleman piti. Mutta kukaan ei ollut odottanut +sitä, mitä perältä tuli. + +»Hyvät herrat», sanoi de Beer. »Otan teidät kaikki todistajiksi, että +täten vaadin puutavarakauppias Ole Bergiä pysymään sanoissaan.» De +Beer teki taidepaussin, minkä jälkeen jatkoi: »Kuten kuulitte, on hyvä +ystävämme Ole halukas maksamaan kymmenentuhatta kruunua sille, joka voi +hankkia lukemisen arvoisen lehden kaupunkiin. Tuon lehden hankin minä.» + +Taas paussi. Ole Berg tahtoi puhua; mutta kädenliike sai hänet pysymään +vaiti. — »Tarkoitukseni on perustaa päivälehti tähän kaupunkiin +kuukauden kuluttua tästä päivästä. Kuusi kuukautta sen jälkeen on +lehdellä oleva kaksituhatta viisisataa tilaajaa, muiden muassa +puutavarakauppias Ole Berg. Sen jälkeen odotan, että mainittu herra +maksaa minulle sanotun summan.» + +»Sepä hiton hyvin, poikaseni. Niin, sinä Carsten saat sen kyllä +henkiin. Etevä oli varsinkin viimeinen kohta, että minä itse tulen +tilaajaksi. Mutta olkoon menneeksi, sinä kerskuri, jos toimitat tämän +urakan, niin totta toisen kerran saat kun saatkin kymmenentuhatta +käteistä. Sillä jos saat minut tilaamaan lehteäsi, niin olet +kunniallisesti ansainnut rahat.» + +»Hyvä on, Olliseni! Kun olen sanonut, niin voin mennä vaikka hirteen, +että asiasta tulee tosi. Ehkä on hyvä, että laitamme kirjallisen +sopimuksen. Voi muuten tapahtua, että unohdat asian tiukan tullessa.» + +De Beer oli seuran ainoa, joka oli tosissaan. Muut vääntelehtivät +naurusta ja pitivät koko juttua tavattoman lystikkäänä. Asianajaja +Bye sai seurakunnan yksimielisen ja innostuneen päätöksen mukaan heti +paikalla laatia asiakirjan, jonka ensiksi allekirjoitti Ole Berg ja +sitten kaikki muut herrat todistajina. Vain toimittaja Modalin nimi +ei tullut mukaan, sillä hän pistäytyi sepittämään uutista jutusta; ja +hän hieroi käsiänsä tyytyväisenä ajatellessaan herrojen naamoja, kun +saisivat nähdä nimensä painettuina sellaisessa yhteydessä. + +Modalin laittaessa uutista tarjosi Ole Berg samppanjaa: + +»Ei käy laatuun muu kuin sallia kaivatun syntymättömän lapsosen +esiintyä siivolla tavalla yhteiskuntaan; pitää juhlia ilmoitusta hänen +syntymästään», arveli Berg. Muut, jotka pitivät samppanjavaahdosta, kun +Ole maksoi, olivat täysin samaa mieltä. + +Seurasta ei ollut vielä kukaan älynnyt, että Carsten Baltazar de Beer +käsitti asian vähän toisin kuin he itse. + +Vasta seuraavana iltana, kun he lukivat Modalin »Aviisi», alkoivat +he vähän aavistaa yhtä ja toista. Oli hieman kiusallista joutua +töllisteltäväksi tämän de Beerin mahdottoman päähänpiston vuoksi. +Klubilla arveltiin sinne ja tänne, mitähän Berg sanoisi lehdessä olleen +uutisen johdosta. Useimpien mielestä Modal oli menetellyt tahdittomasti +vetäessään julkisuuteen sellaisen pienen yksityisen lystin; ja kun +hänet tavattiin, niin hän sai kuulla kunniansa. Mutta toimittaja +pudisti hartioitaan ja selitti, että aamupäivällä de Beer oli +persoonallisesti ollut toimituksessa hänen luonaan ja lukenut uutisesta +korrehtuurin. Hänellä ei ollut ollut mitään muistutettavaa, päinvastoin +hän oli nimenomaan pyytänyt, että se saisi oikein huomattavan paikan. + +Silloin oli alettu katsella toinen toistaan ja kysellä, mikä helkkari +miestä vaivasi. + +Ole Berg tuli myöhään. Hän oli huonolla tuulella ja jotenkin +harvapuheinen. Hän ei tahtonut ilmaista ajatuksiaan, ja pidettiin +parhaimpana olla häntä liikaa hätyyttämättä. Modalille hän huomautti +kutakuinkin tuimasti, että leikkikin voi mennä liian pitkälle. De +Beeriä ei näkynyt ollenkaan. Yleensä oli vire laimea sinä klubi-iltana. + +Tuli kolmannen päivän aamu ja ilta. Silloin »Aviisi» saattoi kaupungin +uutisten joukossa ilmoittaa lihavin korpus-kirjasimin: + +»Kunnioitettu kansalaisemme Carsten Baltazar de Beer on tänään tehnyt +sopimuksen kirjanpainaja Persbergin kanssa eilen ilmoittamamme uuden +lehden painattamisesta. Lehti, jonka nimi pidetään vielä salassa, alkaa +ilmestyä ensi lokakuun alusta. Sen hengestä ja suunnasta ei tiedetä +vielä mitään, mutta sitävastoin kerrotaan varmasti, että lehti on +ajateltu aamulehdeksi.» + +Päivät kuluivat. Kaupunki sai muuta ajateltavaa. Esiintyi +kalastusmahdollisuuksia ja tapahtui pari pienehköä vararikkoa. Kaikki +yhdessä saivat aikaan sen, että »Baltazarlehti» jäi varjoon, kunnes +syyskuun viidentenätoista oli Ilmoituslehdessä pienen pieni uutinen, +tällä kertaa petiitillä painettu: + +»Tänään pidettiin tilapäinen toimituskokous uudessa maailmanlehdessä, +jolla rikastutetaan kaupunkiamme. Toimittaja, meidän sukkela ystävämme +Carsten de Beer, näyttää saaneen käsiinsä muutamia hämäräperäisiä +nuoren nuoria kykyjä, jotka avustavat uuden maailmankansalaisen +syntymää. Kunpa lapsi nyt vain olisi hyvin muodostunut.» + +Tämä uutinen ei herättänyt mitään huomiota, paitsi että se aiheutti +jonkin verran puhetta klubissa illalla. Vasta 17:ntenä syyskuuta +hämmästyttiin, kun huomattiin mahtavia ilmoituksia kadunkulmissa ja +lauta-aidoissa. Jalankorkuiset kirjaimet loistivat kauas; ei voinut +mitenkään olla niitä näkemättä. Asianajaja Bye uskoi yliopettaja +Jönsvangille, että koko puuha teki miltei eurooppalaisen vaikutuksen. + +Ilmoitukset kuuluivat näin: + +»Kun _Ilmoituslehti_ on kieltäytynyt ottamasta ilmoitustamme +palstoilleen, tehdään täten tiettäväksi, että + + AAMIAISLEHTI. + + puolueeton päivälehti, alkaa ilmestyä 1. päivästä lokakuuta tänä + vuonna. Ennakkotilaukset à kr. 3:00 puolivuodelta voidaan tehdä + kirjanpainaja Persbergin kirjapainossa, Skipperkatu 8. + + Kustantaja ja vastaava toimittaja on: + + CARSTEN B. DE BEER. + +Toimittajan on onnistunut kiinnittää palvelukseensa monta etevää +kynänkäyttäjää, jonka johdosta lehti kykenee käsittelemään» — — (pitkä +luettelo kaikista hyvistä asioista, joilla lehti aikoi onnellistuttaa +lukijoitaan. Edelleen häilyvä kuvaus hengestä ja sävystä, johon lehteä +toimitettaisiin.) + +Vihdoin lopuksi lihavilla kirjaimilla: + +»Ensi numeroomme aiomme saada haastattelun _tukkukauppias, herra +Ole Bergiltä_. Herra Berg lausuu siinä mielipiteensä uudenaikaisen +sanomalehdistön tehtävistä ja toimista, kuin myös esittää näkökantansa +useista muista tähdellisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. + +»Emme epäile, ettei laajoissa piireissä mitä suurimmalla +mielenkiinnolla luettaisi tätä kaupunkimme etevimmän porvarin +haastattelua. + +»Irtonumeroita à 10 äyriä saadaan seuraavilta kauppiailta: — — —» + +Kun Berg luki tätä, niin hän huudahti: + +»Hitto vieköön, onko mies tullut pähkä hulluksi?» + +Modal, joka saapui juuri parhaaseen aikaan, sai kuulla pitkän +vuodatuksen, että oli aika tukkia tuon puolihullun de Beerin suu, +ennenkuin hän joutuisi kokonaan pois raiteiltaan. Pikku herrasmies +hieroi tyytyväisenä käsiään ja lupasi samana iltana »paljastaa» +huijauksen sekä julkaista painavan peruutuksen. + +Paljastuksen lihavalla antikvalla painettu otsikko, joka ulottui yli +kolmen palstan, sai kaupungin kuohuksiin, kuten saattoi odottaakin. + +Sinä iltana oli »Aviisi» loppuun myyty huolimatta huomattavasti +enennetystä painoksestaan. + +Mutta jo seuraavana aamuna kaupunki sai uuden hämmästyksen aiheen. +Uudet tiedoksiannot, jotka eivät suuruuteensa ja asuunsa katsoen +vähääkään vääjänneet edeltäjilleen, ilmoittivat lakoonisesti yleisölle: + + »Lukekaa!!! + + AAMIAISLEHTI. + + Ilmestyy 1. päivänä lokakuuta. Vastaava toimittaja Carsten B. de Beer. + + Kaikkien on nähtävä haastattelumme herra tukkukauppias O. Bergin + kanssa!» + +Syyskuun 24. päivänä saattoi »Aviisi» julkaista Ole Bergin +allekirjoittaman tiedoituksen, jossa hän mitä jyrkimmin kielsi kaiken +osallisuutensa uuteen lehteen sekä ilmoitti nimenomaan, ettei hän anna +kenenkään haastatella itseään. + +Aamulla 25. päivänä loisti kaikista kadunkulmista: + +»Herra tukkukauppias Ole Bergiä haastatellaan joko hän tahtoo tai on +tahtomatta. Lukekaa Aamiaislehti 1. päivänä lokakuuta!» + +Samana iltana oli Ilmoituslehden ensi sivulla seuraava tavattoman suuri +ilmoitus: + + »Ulkomaillaoloni aikana merkitsee prokuristi Nils Lem liikkeen + toiminimen. + + OLE BERG.» + +Silloin vasta vaikeni kaupungille, että de Beer tulisi kyllä vetämään +lyhyemmän tikun. + + * * * * * + +Ennenkuin menemme pitemmälle, katsomme ensin, kuinka kävi siinä +toimituksen kokouksessa, josta »Aviisissa» oli ollut uutinen 15 päivänä +syyskuuta. + +Carsten de Beerin mukavaan nuorenmiehen asuntoon olivat sinä päivänä +kokoontuneet seuraavat henkilöt: + +1. Neiti Gudrun Sten, sen matami Stenin tytär, jolla oli kauppa +Övrekadulla. + +2. Truls Wall, paikaton sanomalehtimies. + +3. Värsyjensepittäjä Ole Bro, myös Stig Hvideksi nimitetty. + +4. Fredrik Horneman Sjöström Hansen, jota yleisesti tuntemattomasta +syystä sanottiin Jan Wilkeniksi. + +5. Vihdoin Carsten de Beer itse, joka istui pöydän päässä ja sääti +muille seuraavat lait: + +»Te neiti Sten olette siis korjauslukija ja olette muuten lehdelle +hyödyllinen ja tilaajille miellyttävä. Teidän olisi myös toimitettava +naisten palstaa ja musiikkiosastoa. + +Te, Wall, olette toimitussihteeri. + +Teidän, Bro, on pysyttävä selvänä ja huolehdittava suurimmasta osasta +ulkoasioita lähempien ohjeiden mukaan. + +Ja te, Hansen, ette siis virallisesti tule kuulumaan esikuntaan; +mutta siitä huolimatta me luotamme erikoisesti juuri teihin. Teidän +on pistettävä nenänne joka paikkaan, teidän on tiedettävä kaikki, +nähtävä kaikki, kuultava kaikki ja tunnettava kaikki. Te ette kirjoita +mitään; mutta joka ilta annatte raportin minulle tai Wallille lähemmin +määrätyssä paikassa ja määrätyllä tavalla. + +Palkat tulevat sellaiset, kuin olen jokaiselle erikseen ilmoittanut. +Suuria ne eivät ole; mutta parempi niin kuin ilman, ja jos saan lehden +menestymään, niin voimme myöhemmin sopia asiasta. Toistaiseksi on +edessänne maailma täynnä kunniaa ja odottaa teitä kaikkia, kun minun +taas on tyydyttävä vastuuseen. + +Heti kun olemme lopettaneet täällä, menette jokainen niin hiljaisesti +ja levollisesti kuin suinkin toimiinne ettekä anna kenenkään aavistaa, +että olette Aamiaislehden palveluksessa. Kun haluan jotakin, niin +lähetän sanan ja odotan sitte apuanne. + +Niin, hyvät naiset ja herrat, luulen, että tämä toistaiseksi riittää. +Kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä kokoonnumme työhön +todenteolla, ellei mitään aavistamatonta tapahdu.» + + + + +II. + + +Matka syksyllä pitkin rannikkoa saattaa olla sangen epäilyttävä huvi; +mutta sattuu väliin, kun sää on oikein hieno, että syyspäivä voi olla +suloisempi kuin kesäpäivä. Ilma voi olla silloin ihmeen puhdas ja kevyt +ja tavattoman kuultava, mikä ikäänkuin paljastaa maiseman salaisimmat +yksityispiirteet, seuraavassa hetkessä ehkä hävetäkseen rohkeuttaan. +Silloin tunturit, luodot ja meri peittyvät tiheään villanharmaaseen +sumuvaippaan, joka laskeutuu raskaana ja kosteana yli koko luonnon. + +Juuri sellainen syyskirkas oli päivä, kun Ole Berg aamiaisen jälkeen +seisoi matkaturkeissaan kannella ja nautti ensimmäistä sikariaan. + +Hän naurahti tyytyväisenä ajatellessaan, kuinka erinomaisesti hän tällä +kertaa oli petkuttanut de Beeriä. + +— Puh! Minuako haastateltaisiin! Loruja, sanon minä. + +Pari puoliksi kiusoittavaa tyypillistä kauppamatkustajaa käveli +edestakaisin kannen toista puolta ja puheli naisista ja liikeasioista. +Berg vilkaisi tutkivasti heihin, nähdäkseen saisiko heistä seuraa, +mutta molemmat kaupparatsut eivät näyttäneet juuri miellyttäviltä. Se +oli muuten aika ikävää, sillä tästä voisi tulla surulliset hetket, kun +ei olisi puhekumppania. + +Kun hän paraikaa mietti tätä, pisti salongin portailta esiin uudet +kasvot. + +Ole Berg suorastaan hätkähti. Kautta taivaan! Ihana nuori neito, jolla +oli pieni nokkela pystynenä ja sievä suukkosuu, jäi seisomaan ovelle +ja silmäili päivän väreilevää kirkkautta. Berg tunsi äkkiä nuorukaisen +halua tutustua tuohon mielistelevään marakattiin. Hän kohotti +kohteliaasti lakkiaan: + +»Ihana matkailma, neiti!» + +»Niin, sää on kaunis», myönsi hän tuskin huomattavasti nyökäten. Mutta +ei näyttänyt siltä, että hän halusi jatkaa niin mutkattomasti alettua +tuttavuutta; sillä hän meni kylmästi ohitse. Luonnollisesti se vain +kiihoitti Ole Bergin seikkailuhalua. Hän käyskenteli neidon perässä +sangen tyynesti vain, mutta tämä vältti häntä sievästi livahtamalla +tupakkahytin nurkan taitse. Samassa hän käänsi päänsä, ja Berg ei ollut +varma, mutta hänestä kuitenkin tuntui, että neito iski hänelle silmää. +Tietysti ei selvästi tai julkeasti, vaan pieni vihjaus vain, että hän +antoi hänelle pitkän nenän — kuvaannollisesti puhuen. + +Hitto vieköön, mikä tyttölapsi se oli? Ole Berg päätti tehdä +tuttavuutta. + +Pitkään aikaan hänellä ei ollut onnea. Neito osasi erinomaisen hyvin +pitää häntä vireillä, ärsyttää häntä ja samalla livahtaa pois käsistä. +Mikäli taiston kuumuus eneni, huomasi hän kyllä, että neito leikki yhtä +tietoisesti kuin hänkin, mutta se vain lisäsi jännitystä. + +Vasta myöhään puolenpäivän aikaan, kun Berg näennäisesti oli luopunut +ajosta, oli neito niin varomaton, että meni tupakkahyttiin, jolloin hän +päättävästi istui sohvaan oven viereen. + +»Kas niin, neitiseni, emmekö ota lasia portviiniä ja keskustele +viihtyisästi? Olemme leikkineet koko aamupäivän, niin että nyt olemme +ansainneet pienen sydämenvahvistuksen.» + +Neito ei loukkaantunut ollenkaan, mutta nauroi vähän pakotetusti: + +»Niin, meidän lienee tehtävä siten. En kai pääse teistä vähemmällä.» + +Berg painoi nappia. + +»Niin, neiti, en ole tarkoittanut loukata. Ajattelin vain, että +me kaksi yksinäistä sielua voisimme auttaa toisiamme kuluttamalla +muutamia tunteja hauskalla tavalla. Ei ole liiaksi hupaista näillä +höyrylaivoilla. Aikooko neiti kauaskin?» + +»En missään tapauksessa Stavangeria pitemmälle.» + +»Sittenhän meillä on koko paljon aikaa.» + +Palvelija tuli, ja Berg tilasi. He istuivat hetken vaiti, kunnes +tavarat tulivat. Palveleva henki täytti lasit ja katosi. + +»Kippis, neiti, matkan onneksi! Saanko kysyä nimeänne? Minä olen Berg, +puutavarakauppias Ole Berg, aulis palvelukseenne.» + +»Niin, minä kyllä tunnen teidät, uskokaa pois. Teidänhän piti paeta +tuota kummallista de Beeriä. Kippis! Kunpa pääsisitte ehein nahoin +hänen kynsistään!» Hän nauroi reimasti, ja he molemmat joivat. + +»Niin, minä se olen. Mutta sallikaa minun kysyä, kuka te olette?» + +»Se on yhdentekevää. On paljon hauskempaa olla tuntematon, silloin +tunnen itseni paljon vapaammaksi.» + +»Kuten haluatte, neiti, mutta te kiihoitatte uteliaisuuttani. Minusta +tuntuu, että olen nähnyt teidät ennen.» + +»Mahdollisesti. Minä puolestani olen nähnyt teidät monen monituista +kertaa. Jos voitte hillitä uteliaisuuttanne, kunnes pääsemme +Stavangeriin, niin saatte ehkä tietää, kuka olen, jos olette kiltti ja +käyttäydytte kauniisti.» + +»Hyvä, se on lupaus. Koetan olla niin miellyttävä kuin suinkin.» + +»Oletteko yhtä miellyttävä kuin de Beer on ollut teille?» + +»Uh, jo toisen kerran mainitsette tuon miehen. Enkö pääse rauhaan +hänestä ja hänen lehtirievustaan edes täällä? Se ei minua huvita.» + +»Mutta se huvittaa minua — tietystikin. Koko kaupunkihan ei ole +neljääntoista päivään muusta puhunutkaan; ja täällä minä törmään +äkkiä toiseen päähenkilöön. Olkaa kohtuullinen, herra Berg. Miksi se +sitäpaitsi olisi lehtiriepu?» + +»No mutta, neiti! Lehti, missä de Beer on päätoimittaja! Tuo +mahtailija! Hän luulee osaavansa kaikkea. Ha, ha, ha! Mutta minäpä olen +joka tapauksessa vetänyt häntä huulesta. Tunnetteko häntä?» + +»En perinpohjin, mutta tiedän, kuka hän on.» + +»Se on tarpeeksi, sen vakuutan teille.» + +»Onko se totta, että te ja hän olette lyöneet tuon hirveän jännittävän +vedon?» + +»Ei, ei juuri niin.» + +»Kerrotaan, että te saatte kustantaa kaikki lehden perustamismenot, jos +hän voi saada teidän haastattelunne ensi numeroon.» + +»Se ei ole totta. Hän saa nuolla huuliaan. Ei, niin ei sodassa käy.» + +»On siis sota?» + +»Tuskin. Koko juttu on vain siinä, että hän toivottomasti kamppailee +saavuttaakseen täysin mahdottoman päämaalin.» + +»Oletteko varma, että se on toivoton?» + +»Olen totisesti. Sopimuksen mukaan hänen on saatava minut lehtensä +tilaajaksi puoli vuotta perustamisen jälkeen. Mutta ymmärrätte, että +minä kyllä varjelen itseäni siitä tyhmyydestä.» + +»Oo, de Beer on viekas.» + +»Itserakas narri hän on. Hän oli nähtävästi ajatellut pimittää +minua tuolla haastattelu-päähänpistolla, josta hän on pitänyt jos +jonkinmoista melua, mutta onnistuiko hän?» + +»On ennenaikaista sanoa niin. Hän saa jotakin toimeen, saattepas nähdä.» + +»Kuinka hän voisi? Täällä minä istun, ja hän on monen penikulman +päässä. Huomenna varhain hänen lehtensä ilmestyy, kuten tiedätte.» + +»En todellakaan tiedä, kuinka hän selviytyy; mutta ei puhuta siitä.» + +»Ei, siirrytään miellyttävämpään aineeseen.» + +»Esimerkiksi?» + +»Esimerkiksi teihin, neiti.» + +»Uh, ei toki, se on niin ikävää. Ei, puhutaan muusta. Eikö teistä ole +jo aika, että saamme kotiin jonkun muun kuin tuon kuolettavan Aviisin?» + +»Kyllä todella tarvitsemme, mutta ajatelkaa de Beeriä!» + +»Niin, niin, mutta ajatelkaa Modalia!» + +»Se vanha saippuankeittäjä. Ei hän sentään ole niin kehno. Kahdesta +pahasta pitää valita pienempi. 'Aviisi' on rauhaa rakastava.» + +»Olen aina luullut teidän olevan edistysmiehiä.» + +»Luuletteko, että Aamiaislehdestä tulee edistysaskel?» + +»Kyllä, miksi en?» + +»Loruja! Edistykseen tarvitaan enemmän kuin tuollainen lehtipahanen.» + +»Esimerkiksi?» + +»Anteeksi, neiti, siitä voi tulla liian pitkä selitys naisen +kuultavaksi.» + +»Niinkö? Teillä ei ole varmaan suuria ajatuksia naisesta. Me naiset +emme ole aivan niin älyttömiä, kuin luulette. Muistakaa, että elämme +aikana, jolloin naisen äänioikeus on tosiasia.» + +»Pyydän anteeksi. Mutta minusta naiset saisivat huolehtia +sukankutimesta ja tenavista. Se olisi ainakin yhtä hyödyllistä.» + +»Niin, mutta me, joilla ei ole tena — lapsia?» + +»Loruja! Teidän on koetettava saada. Rohkenenko kysyä, oletteko ehkä +tuollainen naisasianainen? Ette näytä siltä; mutta maailma on täynnä +yllätyksiä!» + +Ennenkuin neiti ehti vastata, huusi höyrypilli pitkään, ja koneiden +säännöllinen jymy lakkasi äkkiä. + +»No, mutta mitäs tämä tietää?» kysyi Berg ja tirkisti ulos. »Oho, +siihenkös tässä jouduttiin. Sumu, neiti.» Hän lähti kannelle. + +Neiti seurasi. Yltympäri oli sumua niin tiheänä kuin seinä. Ei +voinut nähdä edes laivanpituutta minnekään päin. Laivan miehistö +luotasi. Komentohuutoja sinkoili ohjaussillalta, mutta ne kuuluivat +tukahtuneilta, kuten tavallisesti tuollaisissa oloissa, ja +säännöllisesti joka minuutti kuului höyrypillin ärsyttävä ääni. + +Kaikki tuntui niin ilkeältä vastakohtana tupakkahytin viihtyisälle +kodikkuudelle. Neiti hytisi kylmästä, ja hänen raikkaille kasvoilleen +lipui syvän huolestumisen ilme, jolla varmaan oli sisempi syy, kuin +vain se, että sumu vaikutti painostavasti. + +Ole Berg tuli samassa takaisin. + +»No, tämäpä oli epämiellyttävä loppu keskustelullemme. Koettakaamme +jatkaa sitä huolimatta pillin ulvonnasta ja hälinästä.» + +Neiti ei vastannut hänen kysymykseensä, tiedusteli vain neuvotonna: + +»Me kai myöhästymme nyt?» + +»Tietenkin.» + +»Kuinka paljon?» + +»Mahdotonta sanoa. Voi mennä tunti, vuorokausi tai enemmän. Saamme +varustautua kärsivällisyydellä.» + +»Kärsivällisyydellä. Te voitte niin sanoa. Mutta minun on päästävä +perille.» + +»Mutta kun ette voi, niin entä sitten?» + +»Sitten matkustan turhaan.» Hän näytti tavattoman onnettomalta ja +hänellä oli miltei harmin kyyneleet silmissä. Ole Berg halusi lohduttaa +häntä. + +»No, no, ei liene elämä kysymyksessä? Voimme istua rauhassa ja levossa. +Ruokaa on laivassa suuret määrät, niin paljon kuin tarvitsemme. +Saamme vastaanottaa tämän kohtalon lähettämänä. Minä puolestani olen +pikemminkin kiitollinen, sillä nyt yhdessäolomme pitkittyy.» + +»Oh, minä olen niin pahoillani. Kaikki luisti niin hyvin, ja nyt minun +suuret suunnitelmani särkyvät.» + +»Niin, niin, neiti, sellaista tapahtuu. Elämme surun laaksossa, joka on +täynnä pettymyksiä. Jokaisella on omat huolensa, itse de Beerilläkin.» + +Neito loi häneen nopean silmäyksen. Mitä hän sillä tarkoitti? Mutta +hän seisoi niin pyöreänä ja oloonsa tyytyväisenä, että oli mahdotonta +sanoa, vihjasiko hän johonkin vai ei. + +»Miksi juuri hänellä?» + +»No, hänellä niinkuin meillä muillakin. Minun on ylen lohdullista +tietää, että hänen pettymyksensä on suurempi kuin meidän, neiti.» + +»Mitä ajattelette minun pettymyksistäni?» + +»En erikoisempaa. Mutta ette näytä kärsineen mainittavampaa pahaa +tässä maailmassa. Mitä vastoinkäymisiä olisikaan saattanut olla teidän +iässänne?» + +»Oo, elämä ei ole niinkään helppoa elää.» + +»Varjelkoon, mikä maailmanviisaus. — Päivälliskello soi. Eikö teidän +mielipahanne suvaitsisi nauttia kolmea ruokalajia ja jälkiruokaa?» + +»Ei, kiitos, syön hytissäni.» + +»Miksi? Tehkää minulle se kunnia ja olkaa vieraani.» + +»Ei käy laatuun. Teidän ei ole kannettava kaikkia sotakuluja.» + +»Niinkö, ettekö ole vielä unohtanut aamullista sissisotaamme?» + +»Monet kiitokset muuten, mutta en ole nyt sillä päällä.» + + * * * * * + +Tunnit kuluivat. Laiva matoi etelään päin niin kurjan hitaasti. Pitkät +hetket se oli paikoillaan ja vain huusi. Sitte tuli pieni repeämä +sumuun, niin että päästiin selville maasta, minkä jälkeen alus lähti +jälleen matamaan eteenpäin hiljaa ja varovasti. + +Ole Berg käveli sumussa ja vihmassa ja sadatteli itsekseen, osaksi +siitä syystä, että kulku kävi näin verkalleen, osaksi taas siksi, että +hänen uusi tuttavansa ei enää näyttäytynyt. + +Mutta vihdoin viiden aikaan hän ilmestyi. + +»Luuletteko, että ehdimme Stavangeriin illaksi?» kuului hänen ensi +kysymyksensä. + +»Emme, jos tällaista jatkuu.» + +»Mitä minun sitten on tehtävä?» + +»Olkaa rauhallinen. Jutellaan.» + +»Niin, aletaan taas siitä, mihin asti pääsimme aamupäivällä.» + +»Mihin asti sitten?» + +»Oo, muistatte kai, että annoitte naisille pari maukasta neuvoa.» + +»Ja te sanoitte olevanne naisasianainen?» + +»Sitäpäs en tehnyt, sanoin vain, että naiset osaavat enemmän kuin kutoa +sukkaa ja hoitaa lapsia.» + +»Aivan oikein. He voivat istua konttorissa kahdestakymmenestä kruunusta +kuukaudessa ja ottavat siten leivän miehiltä.» + +»Teillähän on itsellänne naisia konttorissanne.» + +»Kuinkas ei olisi? Ne ovat halpoja.» + +»Ja tekevät yhtä hyvää työtä kuin miehet.» + +»Eivätpä. Ne eivät voi koskaan tehdä mitään itsenäisesti, niitä voi +käyttää vain totunnaistyöhön.» + +»Naisetpa voivat tehdä, mitä tarvitaan. Olen vakuutettu, että jos de +Beer olisi ollut kyllin nokkela ja antanut naisen haastatella teitä, +niin häntä ei olisi petkutettu.» + +»Me kierrämme ja kaarramme alati samaa kysymystä, neiti, aivan kuin +hyttynen liekkiä. Mutta vaikka hän olisi lähettänyt luokseni kymmenen +naista, niin hän olisi kuitenkin saanut pitkän nenän.» + +»Minäpä puhuin yhdestä, minä. Kymmenen olisi tietysti tärvellyt asian. +Oo, ette tiedä, kuinka viekas nainen voi olla.» + +»Enkö tiedä? Luulin muuten, että minulla olisi ollut niistä rahtunen +kokemusta, hyverikkaista rouvista aina bulevardien pieniin herkullisiin +iltatuttavuuksiin.» + +»Mistä enimmin pidätte. Rouvista?» + +»Kukin on hyvä ajallaan. Ei minulla ole mitään noita toisiakaan +vastaan, kun lasketaan pois se, että niitä on kalliimpi syöttää. +Uskokaa pois, etteivät bulevardikahviloiden yksityishuoneet ole +yhtä halpoja kuin puolikas portviiniä tupakkahytissä.» Hän nauroi +kurillisesti. + +Neito nyrpeili: + +»Te olette varmaan aikamoinen, te.» + +»Prrr! Ole Berg ei ole sama Parisissa kuin kotona Trangvikenissä», +kerskaili hän. + +»Hyi, nyt olette sietämätön. Teidän pitäisi puhua kunnioittavammin +synnyinkaupungistanne.» + +»Varjelkoon, se on hyvä pieni kaupunki kaupantekoa varten; en muuta +sano. Väestö on ihanan tyhmää, ja kuten tunnettua, ovat tyhmät olemassa +sitä varten, että me muut ansaitsisimme heiltä rahoja.» + +»Teidän ystävienne olisi pitänyt saada kuulla tuo. De Beer maksaisi +tuosta lausunnosta, jos hän voisi saada sen tänä iltana.» + +»Nyt oli hyttynen taas liekin pateilla.» + +Alkoi vähän tuulla ja sumu vähän repeili. + +»Halloo. Nyt alkaa tuulla; ehkä vielä voimme päästä Stavangeriin tänä +iltana. Oletteko nyt iloinen, neiti?» + +»Onko se oikein totta?» + +»Siltä näyttää.» + +»Sepä ihanaa. Koska luulette meidän pääsevän sinne?» + +»Kysyn kapteenilta.» + +»Tehkää se!» + +Berg meni ja palasi takaisin: + +»Yhdentoista aikaan, jos kaikki hyvin käy.» + +»Voi, kuinka iloinen olen. Tulkaa nyt, niin mennään sisään ja puhellaan +hauskasti, kunnes saadaan illallista.» + +He katosivat tupakkahyttiin. + + * * * * * + +Kello oli neljännestä vailla yksitoista, kun Ole Bergin uusi +naistuttava seisoi Stavangerin laiturilla ja katseli neuvotonna +ympärilleen. Kädessä hänellä oli pieni laukku, siinä kaikki hänen +matkatavaransa. + +»Kuinka on, neiti? Aiotteko muitta mutkitta hävitä sanomatta edes +hyvästi?» + +Neito kääntyi häneen: + +»Oo, tekö siinä, herra Berg. Tulitte kuin pelastuksen enkeli. Voitteko +neuvoa minulle tämän kurjan kaupungin puhelinaseman?» + +»Mielelläni; mutta ettekö aio ensin hankkia itsellenne kattoa päänne +päälle yöksi?» + +»En, se sitten. Ensin minun on soitettava.» + +»No hyvä! Tulkaa, niin näytän teille!» + +Uninen puhelinneiti palveli häntä. Berg jäi seisomaan puhelinkaapin +ulkopuolelle ja odotti. + +Kului useampia jaksoja. Äkkiä neito raotti ovea: + +»Rakas herra Berg, sanokaa jotakin hyvää. Oikein hirveän hyvää.» + +»Mitäh?» + +»Sanokaa jotakin hyvää, ettekö kuule!» Hän polki kärsimättömästi ja +käskevästi jalkaansa. + +»Jotakin hyvää.» + +»Niin, parasta, mitä keksitte!» + +»Hummeria majoneesikastikkeessa; kelpaako se?» + +»Kelpaa!» Hän kääntyi koneeseen ja huusi mikrofoniin: »Parasta, mitä +hän tietää, on hummeri majoneesikastikkeessa. Pyysin häntä sanomaan +jotakin hyvää, ja tämä oli lopettajaisrepliikki. Hyvästi!» Hän suoritti +loppusoiton — riemuiten. + +Ole Berg seisoi kuin puusta pudonneena: + +»Herra hyvästi hallitkoon! Mitä tämä merkitsee?» + +»Haastattelu on tehty. Tuhansia kiitoksia, herra Berg. En voi kylliksi +ilmilausua kiitollisuuttani teidän hyväntahtoisuudestanne.» + +Berg kysyi kutakuinkin tuimasti: + +»Kuka on minulle niin kiitollinen?» + +»Ensin tietysti de Beer, sitten nöyrä palvelijanne Gudrun Sten, +Aamiaislehden aputoimittaja. Ettekö nyt usko, että nainen voi toimittaa +sen, mihin ei yksikään mies kykene?» + +Berg murisi ensin jotakin äreänä, mutta kun neiti Sten päästi helakan +naurun, ei hän voinut vastustaa häntä. Hänkin nauroi, ensin puoliksi +vihoissaan, mutta sitten niin sydämellisesti, että neiti Sten purskahti +vielä suurempaan nauruun. Niin he seisoivat ja nauroivat molemmat +puhelinneidille, joka ei ymmärtänyt rahtuakaan, vaan nauroi mukana. + +Vihdoin neiti Sten kysyi: + +»Minne lähetämme teille lehden?» + +Mutta silloin Berg kirosi kuumasti ja äänekkäästi: + +»Ei, tiedättekös, neiti», sanoi hän, »olen sitä mieltä, että häviätte. +Totta totisesti en halua nähdä lehtiriepuanne silmieni edessä.» + +»Älkää sanoko niin. Tilatkaa yhtä hyvin nyt suoraa päätä minulta.» + +»Noin pelotonta en ole koskaan tavannut. Tulkaa nyt, niin vien teidät +hotelliin. Olette tehnyt sellaisen päivätyön, että saatte levätä ilman +minun tilaustanikin. Mutta meidän on kiiruhdettava, sillä muuten +myöhästyn laivasta.» + + * * * * * + +Seuraavana aamuna ilmestyi Aamiaislehden ensi numero. Etusivulla oli +yli kolmen palstan: + + MITÄ TUKKUKAUPPIAS OLE BERG AJATTELEE: + + SANOMALEHTIOLOISTA + + NAISASIASTA JA NAISTYÖSTÄ PARISISTA JA TRANGVIKISTÄ + +_Jännittävä haastattelu. Ajo pitkin rannikkoa. Esteitä. Herra Berg +tekee itse suuria ponnistuksia avustaakseen aputoimittajaamme. Hänen +persoonallinen makunsa. Hänen mieliruokansa y.m., y.m._ + + + + +III. + + +Alku oli menestys. Ihmiset suorastaan tappelivat saadakseen +Aamiaislehden ensi numeron. Koko aamupäivä vietiin painos painoksen +perästä niin nopeaan kuin vain kone niitä syyti. + +Mutta ensi myrskyn jälkeen rauhoittuivat mielet vähän. Kun viikko +oli kulunut, oli kaupunki taas päässyt vanhoille raiteilleen. Vain +uusi hieno kilpi jalankorkuisine kullattuine kirjaimineen paistoi +vaateliaasti yli torin vastapäätä Ole Bergin konttorihuoneustoa. + +Kilpi ilmoitti: + + AAMIAISLEHDEN TOIMITUS. + + PAINO JA KONTTORI. SKIPPERKATU 8. + +Mutta Ole Bergistä tuntui, että oli vaarallisempaa olla poissa kuin +läsnä, minkävuoksi hän huoahtaen päätti »liikeasiansa» ja kääntyi +kotiin niin nopeaan kuin oli mahdollista. De Beer oli nimittäin saanut +rouva Bergin luovuttamaan Aamiaislehdelle joukon Ole Bergin kirjeitä, +jotka oli tarkoitettu Ilmoituslehteen. + +Hän ei sähköttänyt tulostaan, niin että hän saapui sangen +odottamatta, eikä de Beerillä ollut aavistustakaan asiasta, ennenkuin +konttorinikkunastaan näki vastustajansa käyvän yli torin. De Beerillä +oli kolme runsasta minuuttia vähän tointuakseen, ennenkuin Berg +ohjattiin hänen konttoriinsa, ja niinpä naamio oli ystävällinen ja +tilaisuuteen sopiva, kun Ole astui sisään. + +»No mutta, hyvää päivää, hyvää päivää, Ole. Tervetuloa kotiin. Oletko +jo kotiutunut ulkomaanmatkaltasi?» + +»Kuten näet. Näyttää olevan aika. Olen tullut kotiin yksinomaan siksi, +että kiittäisin sinua niistä kauniista vehkeistä, joita olet tehnyt +minulle ja perheelleni, etenkin jälkimäiselle.» + +»Oo, ei kiittämistä! Toivon, että olet saanut hupia uudesta lukemisen +arvoisesta lehdestä. Omat avustuksesi olivat todella erinomaisia. En +ole milloinkaan tietänyt, että sinulla on taipumuksia siihen suuntaan.» + +»Roskaa! Kuules nyt, Carsten, kauanko aiot jatkaa narrinmetkujasi?» + +»Narrinmetkuja! Jos luulet yhä, että kyseessä on vain narrinmetkut, +niin saan kautta autuuteni selittää sinulle, että olen ajatellut +Aamiaislehteä joksikin peräti muuksi.» + +»Ennen kaikkea, älkäämme kinailko, siitä ei mitään synny. +Koetan katsella asiaa sinun näkökannaltasi, niin ehkä pääsemme +yksimielisyyteen.» + +»Ei mikään ole minulle mieluisempaa.» + +»Hyvä, siis alamme. Jokaisella ihmisellä on hintansa. Mikä on sinun?» + +»Tarkoitat?» + +»Mitä tahdot, kun jätät minut rauhaan ja lopetat toimintasi?» + +»Viimeksimainittuun en suostu millään ehdolla, edellinen maksaa kuusi +kruunua.» + +»Sen saat käteistä.» + +»Äläs, sinä mies. Mene toimistoon ja ota itsellesi yhden vuoden tilaus, +niin asia on selvä.» + +»En! Teetkö rauhan?» + +»Vain mainitsemallani ehdolla.» + +»Tahdotko myydä koko liikkeen? Tarjoan sinulle kymmenentuhatta kruunua. +Se on summa, josta sovimme, jos voittaisit vedon. Sinä et sitä voita, +niin että tämä on tavattoman suotuisa tarjous. Liikenäkökannalta +katsoen ei lehti hyvästä alusta huolimatta ole kymmenesosan arvoinen.» + +»No, sitä et tiedä. Mitä se ei ole, siksi se voi tulla. Mutta, vaikkei +otettaisi tätä lukuun — vilpittömästi puhuen, Ole, olen luullut, että +sinussa olisi enemmän urheilumieltä. Olen pannut päähäni, että tahdon +voittaa vedon. Tahdon, ymmärrätkö?» + +»Et sinä ilmoisna ikinä.» + +»Saadaan nähdä. Mitä enemmän hangoittelet vastaan, sitä +mielenkiintoisemmaksi asia käy.» + +»Onko tämä kantasi? Heität siis kymmenentuhatta ulos ikkunasta. +Tarjoukseni on vielä avoin; mutta kun olen astunut ulos tuosta ovesta, +niin se ei ole enää voimassa.» + +»Aivan samantekevää minusta, en aio hyväksyä sitä. Näetkös, Ole, +minun kannaltani on kyseessä taistelu kaupungin älykkäimpäin aivojen +kanssa, jos siten saan sanoa. Olet tottunut ajamaan tahtosi perille +sekkikirjasi avulla; mutta tällä kertaa olet tilapäisesti eksynyt, +ystäväiseni. Tiedät hyvin, että asemani on sellainen, ettei minun +tarvitse ryhtyä tähän leipäni vuoksi. Sen puolesta voin jatkaa ikäni +loppuun asti vanhaa miellyttävää ja huoletonta tyhjäntoimittajan +elämää. Mutta näetkös, toimettomuus ei minua enää maita. Täällä on +liian levollista, me itsekukin lahoamme näissä oloissa. Käymme klubissa +ja juomme totia ja kinastelemme toistemme kanssa ja luemme Modalin +tuotteita ja tulemme niin pikkumaisiksi ja ilkeiksi, että vahingonilo +suorastaan pihisee meistä joka kerta, kun kuulemme, että Olsen on +tehnyt vararikon tai että Persen riitelee vaimonsa kanssa. Tarvitsemme +vähän vauhtia. Tarvitsemme puhumisen aihetta, joka on sen arvoista; ja +siinä arvelen Aamiaislehden voivan auttaa. Ja minussa on miestä saada +se aikaan, kun itse saan sanoa. Minulla on vähän varoja, joita olen +halukas kartuttamaan tai hävittämään, aina olosuhteiden mukaan; ja +minulla on ennen kaikkea aikaa.» + +»Niin, ja sinulla on näsäkkyyden armolahja. Näsäkkyyttä tarpeeksi +käyttääksesi hyväksesi vaimoni kiltteyttä ja tuhmuutta, jotta +saavuttaisit korkean päämääräsi: saada puhua jostakin. Hyi — — —» + +»Loruja, Ole! Tiedät sangen hyvin, että kunnioitan rouvaasi, ja tiedät, +että isku kohtasi sinua ja vain sinua. Vaimollasi ei ole ollut siitä +mitään ikävyyttä, ellei Jönsvang tai Modal ole ollut niin pölkkymäinen +ja vuodattanut vihaansa hänen ylitsensä. Valittaisin sitä kovin; +mutta sitä en voi todellakaan auttaa, yhtä vähän kuin sitäkään, että +suorastaan itse annoit neiti Stenin haastatella itseäsi olematta +varuillasi. Sinun on myönnettävä, että sinun olisi pitänyt haistaa +käryä.» + +»Niin, varjelkoon, se oli suoraa peliä, vaikka —» + +»Oo, hän on suloinen, se sen teki.» + +Ole hymyili kaikesta huolimatta asiaa muistellessaan. + +»Kyllä hän on aimo neito. Minä se pölkkypää olin.» + +»Niin, eikö totta?» + +»Mutta olisit voinut antaa olla sekoittamatta Sofieta juttuun.» + +»Se oli niin viekoittelevaa, Ole.» + +»No niin, voit ainakin luvata, että vastedes rajoitut vain minuun.» + +»Lupaan, etten sekoita perhettäsi asiaan.» + +»Hyvä, siispä minä lupaan, että saat urheilla, kuten asiaa nimität. +Mutta älä valita, jos saat naarmuja. Tiedäthän, että joka leikkiin +ryhtyy, se leikin kestäköön.» + +»Erinomaista — siispä päästiin kuitenkin eräänlaiseen tulokseen.» + + * * * * * + +Ole Berg koetti rehellisesti voimainsa mukaan tehdä urheilun +jännittäväksi. Niinpä de Beer sai tietää muutamia päiviä myöhemmin +Jan Wilkeniltä syyn siihen, että useat vakituiset ilmoittajat +äkkiarvaamatta olivat peruuttaneet ilmoituksensa. Ne olivat +yksinkertaisesti ihmisiä, jotka olivat riippuvia sankarista ja +jotka olivat saaneet vihjauksen, että heidän oli keksittävä muita +keinoja tehdäkseen liikkeensä tunnetuksi kuin ilmoittaa Aamiaislehden +palstoilla. + +Onneksi tällä ei ollut mitään vaikutusta tilaajien lukumäärään. Se +nousi tasaisesti ja varmasti. Lehti voitti taatusti jalansijaa yleisön +suosiossa, ja de Beerin täytyi myöntää, että Truls Wall oli oikea mies +miellyttämään lukijoiden makua ja hankkimaan monipuolista sisältöä +lehteen. Vähitellen hän myös sai liitetyksi lehteen joukon eri alojen +asiantuntijoita. Mutta tilannetta kuvaavaa oli, ettei yksikään näistä +halunnut panna nimeään kirjoitusten alle. Oli kuin joku käsi olisi +pitänyt kaikkea puristuksessa, ja toimituksessa oli se tunne, että Ole +Berg hallitsi laajempia piirejä, kuin de Beer aavistikaan. + +Ilmoituslehti julkaisi pitkiä nimikirjoituksilla varustettuja +artikkeleita. Oli kuin kaikki kaupungin mahtimiehet olisivat äkkiä +saaneet vastustamattoman halun kirjoittaa. Ensin oli yliopettaja +Jönsvangin »Historiallinen katsaus Norjan keskiajan luostarielämään, +vanhempien lähteiden (Langen luostarihistorian) mukaan toimitettu.» +Sitä seurasi asianajaja Byen »Naisen suhde rikoslakiin» ja +pastori Traedalin »Lähetystyön merkitys nykyaikaisessa henkisessä +elämässä.» Vastapainoksi oli Aamiaislehdessä täysipitoisia +toimituksen artikkeleita kuten »Kaupunkimme taidekäsiteollisuus», +»Kalastuselinkeino», »Kauppasuhteemme Englantiin» jne. Ja de Beerillä +oli tyydytys nähdä, että yleisön mieltä kiinnittivät enemmän +käytännölliset olot kuin keskiajan munkkielämä, vaikkakaan hän ei +voinut esittää lihavilla kirjasimilla painettuja nimiä. + +Tavan takaa »Aviisi» julkaisi pieniä viisastelevia huomautuksia +»eräästä täkäläisestä lehdestä», pieniä myrkyllisiä pistoksia, joihin +vastattiin niin hyväntuulisesti, että noiden pikku uutisten kärki +katkesi ja yleisö vain nauroi ja piti asiaa huvittavana. + +Mutta nämä kaikki olivat vain etuvartiokahakoita. Klubissa, pörssissä +ja kaikkialla tuntui, että suuria tapauksia oli odotettavissa. Kukaan +ei osannut sanoa, mitä tapahtuisi, mutta kaikki huomasivat, että +jotakin käryä oli ilmassa. Ole Berg kuljeskeli kasvoiltaan miltei sen +näköisenä kuin silloin, kun hän monta vuotta takaperin oli ansainnut +kiitetyn puolimiljoonansa metsäkaupoista Jemtlandissa. Ja hänen +ystävänsä ihailivat häntä hiljaisuudessa. + +De Beer oli valveilla asemillaan. Hän aavisti, että tällä kertaa oli +kyseessä »olla tai ei olla», mutta hän vaani turhaan merkkiä, miltä +puolelta isku oli aiottu antaa. + +Saadakseen tietää, kuinka asiat olivat, käytti hän hyväkseen +kalastusseuran vuosikokousta ryhtyäkseen sotaan Jönsvangia vastaan, +joka oli johtokunnan jäsen. Kummallista oli kuitenkin, että vaikka +Ilmoituslehti vähän vikuroi, niin annettiin Jönsvangin levollisesti +kukistua, sillä Ole Berg puhui kokouksessa seuraavaan tapaan: On +ryhdytty vastustamaan herra yliopettajan toimintaa ja vaikka ei +suinkaan ollut jätetty huomioonottamatta hänen suuria ansioitaan, niin +oli ehkä oikeinta korvata hänet miehellä, joka oli käytännöllistä +elämää lähempänä. Hän tahtoisi ehdottaa valittavaksi prokuristinsa Nils +Lemin. Herra Jönsvangia hän sen sijaan pyytäisi ryhtymään esimerkiksi +varajäseneksi. Näin kävikin. Mutta de Beerille se oli luonnollisesti +Pyrrosvoitto. + +Muutamia päiviä myöhemmin oli taideyhdistyksen vuosikokous, ja silloin +Jönsvang sai korvausta: sillä nyt nitistettiin de Beer johdosta niin +sievoisesti, että se sai »Aviisin» suorastaan ulvomaan ihastuksesta. +Oli ilmeistä, ettei aiottu antaa Aamiaislehden useammin sanella ehtoja. +Taattu nurkkakunta seisoi yhtenä miehenä. Mutta taideyhdistys oli +kuitenkin vain laitos yhteiskunnan ylimmille. Suuri yleisö siitä viis +välitti. Kulttuurilaitos, joka vaati kaksikymmentä kruunua vuotuista +jäsenmaksua, ei ollut joka miehen asia. Tästä huolimatta de Beer oli +hirveästi vihoissaan ja olisi purkanut harmiaan ärtyisissä ja vähän +punnituissa artikkeleissa, ellei neiti Sten sangen päättävästi olisi +heittänyt niitä paperikoriin. + +De Beer luonnollisesti raivostui mokomasta menettelystä; mutta ei +voinut kuitenkaan muuta kuin nauraa, kun tuo nuori nainen selitti, +että jos hänen välttämättä oli työskenneltävä idioottien hyväksi, +niin hän puolestaan yrittäisi myydä itsensä »Aviisille». Se ei nyt +kerta kaikkiaan paremmasta tietänyt, ja synnynnäinen heikkous oli aina +helpompi antaa anteeksi kuin itsehankittu. + +»Te lienette oikea neiti Näsäkäs, te.» + +»Niin, mutta siksi teidän ei pidä antautua alttiiksi vihollisille ja +sallia kaikkien ihmisten saada itselleen hauskaa harmistanne. Antakaa +ennemmin minun käsitellä Jönsvangia, niin pistän tanssiksi hänen +kanssaan. Nuoremmalla naisyhdistyksellä on lintu kynittävänä sen +herrasmiehen kanssa.» + +»Kuinka niin?» + +»Hän on yritellyt hangoitella erästä suunnittelemaamme käsityönäyttelyä +vastaan ja kieltänyt meiltä huoneen työväenyhdistyksestä; +ja tämä siksi, että katsoimme tarpeettomaksi valita häntä +arvostelulautakuntaan.» + +»Mitä aiotte tehdä?» + +»En tiedä. Olemme kodittomia. Meillä ei ole varaa vuokrata huoneustoa.» + +»Hyvä! Minulla on aate! Antakaa minulle mahdollisimman pian uutinen, +että tämä käsityönäyttely, jota yliopettaja Jönsvang niin innokkaasti +on vastustanut, pidetään Aamiaislehden johdolla. Sitten vuokraamme +huoneuston ja annamme tilaajillemme vapaan pääsyn, kun taas muiden on +lunastettava lippu. Ovatko ne minkään arvoisia?» + +»Ovat kuin ovatkin. Niissä on muutamia todella erinomaisia töitä.» + +»Hyvä! Siispä ryhdymme suosittamaan nuorison alotetta ja taideteollisia +harrastuksia. Todennamme, että Aamiaislehti on naisten lehti, emmekä +unohda pistää mukaan jotakin vanhoista sumuaivoista, jotka eivät tunne +etsikkoaikaansa. Vähän iloa meidän on siitä saatava.» + +»Loistavaa! Vielä tänä iltana esitän sen hallinnolle.» + +»Ehto on, että Ilmoituslehti jätetään homman ulkopuolelle.» + +»Tietysti. Luottakaa siihen, että Jönsvang & Knit harmistuvat +kuoliaaksi, ennenkuin laskemme heidät rauhaan.» + +Näyttely avattiin jo viisi päivää myöhemmin, ja Ilmoituslehti oli +niin peloissaan tappiosta, että se omantunnonmukaisesti lunasti lipun +ja antoi sävyisän lausunnon ilmiöstä. Tosin kyllä lisättiin, että +niin ilahduttavaa kuin tuollainen kansantaide sinänsä olikin, niin +oli erittäin valitettavaa, että järjestäjät olivat laiminlyöneet +kutsua miehiä, jotka olisivat voineet antaa arvokasta johdatusta ja +huolehtineet hyvästä mausta; sillä valitettavasti näyttelyssä oli +useita esineitä, jotka mieluummin olisivat saaneet jäädä pois. Siitä +sopisi esittää pari esimerkkiä. — Ja Jönsvang, joka oli arvostelun isä, +lähti osoittamaan, kuinka mahdottomia olivat varsinkin neiti Gudrun +Stenin työt. + +Mutta tässä tuo hyvä yliopettaja meni syhymättä saunaan. Eräs +Aamiaislehden numeroista sisälsi tavattoman terävän artikkelin, nimeltä +»Muumioita. — Eräs kuvaus.» Artikkeli todisti numeroilla ja tilastoilla +edistyksen pysähdyksen monissa yhdistyksissä, joiden esimiehenä +yliopettaja oli, ja vaati häntä vetäytymään syrjään nuorempien ja +raikkaampien voimien tieltä. Koko juttu antoi Ole Bergille aihetta +torua yliopettajaa klubissa; hän sanoi, että jos hän ei muuta osannut +kuin nolata itsensä, niin olisi paljon parempi, että hän pysyisi +nahoissaan, sillä muuten Ole ei tukisi Ilmoituslehteä. Myöhemmin +hän veti Modalin nurkkaan ja antoi hänen tietää, että hän ei ollut +asettanut rahoja käytettäväksi saadakseen yliopettaja Jönsvangilta +artikkeleita luostarielämästä ja persoonallisesta taidemausta, vaan +sitä varten, että Modal hankkisi kirjoituksia, jotka vetäisivät vertoja +Aamiaislehdelle. + +Modal oli peräti onneton. + +»Niin, mutta — nehän ovat täysipitoisia aiheita.» + +»Täysipitoista moskaa! Sanon teille erään asian, Modal, en ole +todellakaan persoonallisesta ihastuksesta teihin ja Jönsvangiin avannut +kukkaroa. Minun puolestani saisi lehtirääsynne mennä männikköön; mutta +tällä hetkellä se ei sovellu tuumiini. Jos olisitte vähänkin sukkela, +olisitte niillä rahoilla tehneet siirron, joka olisi yhdellä iskulla +tehnyt de Beeristä matin.» + +»Mitä tarkoitatte, herra tukkukauppias?» + +»Menkää reppuun herra tukkukauppiainenne! Kun järkenne seisoo, +niin minun on kai sanottava se itse, vaikka minulle olisi paljon +mieluisampaa, jos olisitte keksinyt sen minun avuttani.» + +»Valitan syvästi, ettei minulla ole teidän selvänäköisyyttänne. Mutta +antakaa minulle vihjaus, niin koetan tehdä teille mieliksi.» + +»No niin, koettakaa saada palvelukseenne neiti, jonka de Beer on saanut +käsiinsä. Tarjotkaa hänelle kaksinkerroin se, mitä hän nyt ansaitsee, +tarjotkaa hänelle kolmekertaa niin paljon, jos tarve vaatii; mutta +ottakaa hänet, se on pääasia. Hän on panoksen arvoinen, sillä hänellä +on enemmän sanomalehtitajua pikkusormessaan kuin teillä ja Jönsvangilla +ja Traedalilla ja Byellä ja koko konkkaronkalla yhteensä. — Hyvästi!» + +Ole Berg meni takaisin ystäviensä luo totipöytään Modalin jäädessä +seisomaan ja tuijottamaan ilmaan. + + + + +IV. + + +Seuraavana aamuna oli de Beer suuressa jännityksessä. Neiti Sten +oli nimittäin ilmoittanut de Beerille, että Modal antaisi hänelle +kaksinkertaisen palkan. Sellaista korotusta Aamiaislehti ei voisi +maksaa, mutta de Beer oli tarjonnut hänelle kahdeksankymmentä kruunua. + +Kysymys oli siitä, vastaisiko neiti myöntävästi vai kieltävästi +hänen tarjoukseensa. Häntä puolittain kadutti, ettei ollut suostunut +hänen vaatimukseensa. Mutta asialla oli sekin puoli, että tämän +sanomalehtihuvittelun menot alkoivat nousta huolestuttavassa määrässä. +Vieläpä niin suuresti, että jos hän ennakolta olisi aavistanut, mikä +nielu se oli, niin hän tuskin olisi ryhtynyt hommaan. Jos näin jatkuisi +kauemmin, niin kymmenentuhannen kruunun voitto tai tappio vaikuttaisi +ratkaisevasti lehden talouteen. Oli kyllä hyvä olla korskea, niinkauan +kuin seisoi silmästä silmään Ole Bergin kanssa, mutta juttu näyttäytyi +toisessa valossa, kun sitä tarkasteli yksinään laskujen johdolla. + +Neiti Sten oli sukkela ja älykäs, sitä ei voinut kieltää. Ilkeä +vain, että tulot tästä, kuten muistakin lehtiyrityksistä, saataisiin +säännöllisesti vasta sitten, kun kaikki oli tullut käyntiin. Siihen +mennessä oli vain koetettava pitää yritystä pystyssä. De Beer oli +valvonut yön ajatellessaan kaikkea tätä ja nyt aamuhetkellä hän oli +niin muokattu ja taipuisa, että hän varmasti myöntyisi, jos neiti olisi +järkähtämätön. + +Tuntuikin näin ollen huojennukselta, kun hän raikkaana ja reippaana +purjehti konttoriin ja ilmoitti päättäneensä jäädä De Beerin ehdoilla. + +»En voi todellakaan lähteä teiltä noiden kruunujen vuoksi. Minun +pitäisi luonnollisesti tehdä niin itseni ja äitini vuoksi; mutta +tiedättekö, en voi sietää ajatusta, että tukkukauppias saisi käteensä +sellaisen valtin kuin minä olen.» + +De Beer oli päässyt tasapainoon samassa hetkessä, kun hän kuuli, että +neiti jäisi. + +»Teiltä ei puutu itseluottamusta, hyvä neiti Sten; mutta samantekevä, +te olette helmi.» + +»Tuhat kiitosta!» + +»Sitäpaitsi tunsin, ettei teillä olisi sydäntä jättää meitä juuri nyt, +kun alkaa käydä jännittäväksi.» + +»No, enpä tiedä. Olisi ehkä vielä jännittävämpää olla toisella +puolella. Voi taivasten tekijät, kuinka olisin tanssittanut teitä! +Olkaa varma, että se olisi jotakin muuta kuin olla käsirysyssä Modalin, +tuon lallukan, kanssa.» + +Hän löi kätensä yhteen ilosta vain ajatellessaan asiaa, ja hänen +valoisa mielialansa tempasi de Beerinkin mukaansa. + +»Niinkö luulette, neiti? Kunpa ette vain olisi kuluttanut kenkiänne +siinä tanssissa.» + +»En toki, kuinka voitte sellaista ajatella. Aluksi minä esimerkiksi +olisin julkaissut viikottain pilapiirroksia, joissa te olisitte +näyttelyt kurjaa osaa.» + +»Tuhat tulimmaista! Siinäpä aate, neiti! Mutta mistä saisitte +käyttökelpoisen piirtäjän?» + +»Höpsis, eikö muuta. Se on minun pienempiä taitojani.» + +»Todellako? Miksi ette ole sanonut sitä minulle ennen?» + +»Luettelisinko muka teille kaikki ihanat ominaisuuteni! Silloin en +pääsisi loppuun vuorokaudessa.» + +»Leikki syrjään, neiti. Osaatteko piirtää pilakuvia?» + +»Varmasti osaan, mutta löytävätkö ne armon silmissänne, se on asian +toinen puoli.» + +»Antakaa minulle näyte!» + +»Sen saatte puolen tunnin kuluttua.» + +Kun de Beer hetkistä myöhemmin näki itsensä ikuistetuksi +onnenonkijaksi, joka ajoi neiti Stenin hahmossa olevaa rouva Onnetarta, +nauroi hän niin, että sai kyyneleet silmiinsä. Tuota vietävän +tyttölasta! Hänellä ei ollut suurta mainetta, mutta totisesti hän oli +korvaamattoman hupaisa. Hän istui ja hekotti itsekseen; hänen eteensä +aukeni loppumattomia näkyjä, mitä voitiin saada aikaan tällä uudella +aseella, joka niin arvaamatta oli joutunut hänen haltuunsa. Mutta ehkä +oli oikeinta säästää ruutia toistaiseksi. Sitä kyllä tarvittaisiin +myöhemmin. Sillä välin sopisi ehkä antaa Gudrun Stenin nimen loistaa +puolilihavalla painettuna eräiden lehden artikkelien alla. Siinä olisi +vähän voitonhymistystä ja torventoitotusta siitä, että Ole Berg oli +vetänyt tyhjän lipun taiston arpajaisissa. Ei pitänyt unohtaa, että +uneton yö oli kostettava. + +Mutta ei myöskään käynyt laatuun unohtaa päivän töitä Ole-pojan vuoksi. +Muun muassa oli Stig Hvide. Hänen oli kuin olikin saatava letkaus; +sillä hän ei ikinä tehnyt muuta kuin pahaa. Tässä tuonoin hän oli +tuonut uutisen viljanlastauksesta satamassa, mikä luonnollisesti oli +peräti erehdyttävä. Ainoa, mihin se mies kelpasi, oli venyttää aiheita +niin, että sai kolme eri uutista siitä, minkä paremmin olisi voinut +sanoa kahdella rivillä. + +Entä hänen ilmettään, kun hän puolipöhnäisenä tuli toimitukseen. Oli +kuin hän olisi ollut koko puuhan omistaja ja itsevaltias. Oli ilmeinen +ihme, ettei Truls Wall ottanut häntä niskasta ja ajanut ovelle, niin +ärsyttävä hän saattoi olla. + +Mutta Wall oli kärsivällinen sielu. Hänellä oli vaimo ja lapset +kotona, niin että hänellä ei ollut varaa käydä kenenkään kimppuun. Oli +muuten merkillistä, kuinka ruoanmetsästys teki miehelle vaikeaksi olla +aivan suora selästään. Tuo mies parka oli ja otti vastaan juopuneen +reportterin piikittelyjä. Se oli miltei viheliäistä. + +Gudrun Stenpä oli toista tekoa. Siinä tyttö, joka tiesi, mitä tahtoi. +Hm! Hän ei siis voinut lähteä tiehensä noiden kruunujen vuoksi. Silloin +oli kai jotakin, joka sitoi häntä; sillä veruke, ettei hän soisi +Bergille valtteja, oli todella aivan liian laiha. + +De Beer siveli mietteliäänä vaaleata poskipartaansa. Neljänkymmenen +korvissa oleva mies ei liene liian vanha vaikuttaakseen herkkään +neidonsieluun. Karaistunut vanhapoika jäi istumaan ja tuijottamaan +pilviin ajatusten villinä kirmatessa. + +Kauan, kauan hän jäi siten istumaan, kunnes vihdoin murahti jotakin +»vanhasta hupsusta», nousi ja meni ulompaan konttorihuoneeseen, missä +tavattoman tarmokkaasti alkoi hosua ja antaa määräyksiä, joita ei +kukaan ajatellut totella, paitsi juoksupoika, joka hämmentyi kohusta ja +hääri kuin hyrrä. + +»Missä Bro on? Eikö kukaan ole nähnyt Brota? Sepä nyt kummaa, +ettei mies ole ikinä täällä, kun häntä tarvittaisiin. Tavattoman +epäluotettava henkilö. Ilmoittakaa minulle, kun hän tulee. Minun on +saatava hänet käsiini. Kuuletteko, Nall, heti kun hän on tullut, niin +lähettäkää hänet luokseni. Ja mitä sinä, Olav, siinä hääräät? Mene +etsimään, jos sattuisit löytämään hänet. Hän luultavasti vetelehtii +jossakin kapakassa, sen sijaan että tekisi jotakin. Anna mennä, poika. +Etkö ole vielä lähtenyt? Kumma, kuinka pitkän ajan tarvitset, ennenkuin +lähdet mitä yksinkertaisimmille asioille.» + +Wall oli aivan rauhallinen, hän alkoi tottua näihin toimittajan +äkillisiin tarmonpuuskauksiin. + +»Noo, hän tulee luultavasti ajoissa.» + +»Ajoissa? Mitä se merkitsee? Kuulette, että tarvitsen häntä nyt, tällä +hetkellä. Ei käy laatuun, isäseni, ottaa kaikkea niin tyynesti.» + +Wall ei vastannut, ja de Beer katosi kaikista pyhimpään, hetki sen +jälkeen tullakseen takaisin riuhtaistakseen hatun ja takin naulasta. +Sitten hän meni ovesta ulos. + +Wall katsoi hänen jälkeensä ja pudisti päätään. Oli tuiki +käsittämätöntä, kuinka hermostuneeksi ja kiihkoisaksi toimittaja oli +tullut. Mutta Wall ei tietänyt, että hänen isäntänsä mieleen oli äkkiä +johtunut, että painon työtä oli tarkastettava. Oliko tämä yhteydessä +sen tosiasian kanssa, että neiti Sten juuri siihen aikaan oli siellä ja +luki korrehtuuria — se jääköön sanomatta. + + * * * * * + +Vasta iltapäivällä Stig Hvide näyttäytyi. Hän oli tavallista +hengästyneempi ja vaati kopeillen päästä toimittajan puheille. + +Hänen tahtoonsa suostuttiin, ja hän sai täyden annoksen haukkumisia +syntiensä vuoksi. De Beer oli sangen armoton eikä säästänyt suolaa, +etenkin kun häntä ärsytti Bron pölhömäinen hymy hänen kuunnellessaan +esitystä. Parantumaton reportteri seisoi jäykkänä ja suorana ajettunein +silmin ja antoi myrskyn käydä ylitseen tekemättä ilmettäkään, ja kun de +Beerin vihdoin oli keskeytettävä vetääkseen henkeään, sanoi Bro aivan +levollisesti täyteläisellä miesäänellä hitaasti ja juhlallisesti: + +»Menkää helkattiin!» + +Minkä jälkeen hän teki täyskäännöksen ja mennä teiskasi ulos +toimituksesta. + +De Beer jäi sanattomaksi hämmästyksestä ja suuttumuksesta. Mistä tämä +uppiniskaisuuden henki, joka oli tarttunut heihin kaikkiin? Ei kai vain +Ole Bergillä liene sormiaan pelissä ja ei kai hän koettane nitistää +Aamiaislehteä heikentämällä vihollisleirin kuria. + +Sitä se ei täysin ollut; Ole Berg oli personallisesti aivan viaton +tähän de Beerin uuteen onnettomuuteen. Asia oli nimittäin se, että kun +Modal sai tietää, ettei neiti Sten halunnut pettää vanhaa lippuaan, +niin tuo hyvä mies tuli peräti pahoilleen. Pelolla ja vavistuksella +hän ajatteli mahdollisuutta, että Ilmoituslehti menettäisi Ole Bergin +mahtavan suojelun ja avoimen kukkaron; ja hän tähysteli maailmaa +ympärillään, loihtiakseen pois suuren miehen vihan. + +Silloin kohtalo tahtoi, että hänen silmänsä lankesivat Stig Hvideen, ja +epätoivoinen tilanne antoi hänelle ylevän aatteen tuoda Ole Bergille +tämän arvon henkilön sovitusuhriksi ja korvikkeeksi kaunottaresta, +joka oli saavuttamaton. Siksi hän kutsui Bron luokseen, voiteli hänen +mieltään kauniilla sanoilla ja ylistyksillä, lupasi hänelle kultaa (ei +paljon) ja kunniaa, jos hän vihkisi elämänsä ja työnsä Ilmoituslehden +menestykseksi ja Aamiaislehden häviöksi. + +Ole Bro ei tehnyt montakaan vastaväitettä. + +Ne harvat, jotka hän esitti, raivattiin helposti tieltä kahdenkymmenen +kruunun ennakkomaksulla. Tästä siis johtui rakastettavan Stig Hviden +halu ylimääräiseen hummaukseen, ja siitä taas hänen sopimaton +vastauksensa isännälleen. + +Mutta tästä kaikesta de Beer ei toistaiseksi tietänyt mitään. Vasta Jan +Wilkenin kaikkitietäväisyys sai hänet ajan täyttyessä huudahtamaan: + +»Jumalan kiitos, että vielä on idiootteja tässä maailmassa. Ajatelkaa: +metsästää neiti Gudrunia ja saada Ole Bro. Sitä voi sanoa nokkelaksi.» + +Hän siveli tyytyväisenä poskipartaansa, kuten tapansa oli, ja jatkoi: + +»Niin, niin, hyvä Fredrik Horneman Sjöström Hansen, toivottavasti +toivumme tästä tappiosta. Te kirjoitatte hirveätä norjaa; mutta teidän +uutisenne ovat useimmiten oikeita. Te otatte tästä päivästä lähtien +haltuunne Stig Hviden paikan. Wall ja minä autamme teitä kieliopissa.» + +Kun Modal omasta kekseliäisyydestään päihtyneenä ja voitonvarmana +toi Ole Bergille iloisen sanoman, että hänen oli onnistunut ampua +aukkoja vihollisen varuksiin, tuli Ole kovin tyytyväiseksi ja pyysi +saada tietää yksityiskohtia. Kun hän oli saanut ne, niin hän oli +huomattavasti vähemmän tyytyväinen. Hän käytti koko joukon sangen +väkeviä sanoja, jotka eivät olleet juuri hurskaita. Itsessään se ei +ollut niin vaarallista; sillä koko kaupunki tiesi, että vaikka Ole Berg +oli vähän pikainen luonteeltaan, niin hän oli yhtä hyvä taas, kun oli +kerran koroillaan käännähtänyt. + +Ei, onnettominta oli tällä kertaa se, että Modal sai seistä vastaajana +heidän ollessaan kävelemässä kaupungin puistossa, ja inha kohtalo +sovitti niin, että pikku Jan Wilken myöskin oli samaan aikaan ulkona. +Ei kuitenkaan kohtalo, vaan Jan Wilken itse sovitti niin, että hän +käveli tarkoin noiden kahden herran kintereillä, noin kahdeksan +askeleen päässä; ja Ole Berg sovitti niin, että jokainen hänen +lausumansa sana voitiin kuulla tuon matkan päähän ja kauemmaksikin. +Vihdoin de Beer piti huolta siitä, että kutakuinkin sananmukainen +selostus ynnä lyhyt katsaus tapahtumiin saatiin lukea Aamiaislehdestä +kolme päivää myöhemmin, kun taas neiti Sten laati piirustuksen, joka +sai koko kaupungin vääntelehtimään naurusta. + +Kerta kaikkiaan on sanottava, että Ole Bergillä oli vähän iloa +Modalille antamastaan vihjauksesta, kuinka de Beer oli nitistettävä. Ei +auttanut paljoa Ilmoituslehden äkäinen peruutus, jonka se itse kumosi +syyttämällä kolme riviä alempana de Beeriä vakoilusta ja sopimattomasta +yksityiskeskustelujen väärinkäytöstä, keskustelujen, jotka oli saatu +kuuntelemalla ovien takana. De Beer saattoi hyvällä omallatunnolla +sanoa, ettei julkisella paikalla kuunnella ovien takana, ja kun eräät +henkilöt katsoivat soveliaaksi pestä likaista pyykkiänsä sellaisella +paikalla, niin oli vain luonnollista, että yleisö osotti määrätynlaista +mielenkiintoa tapahtumalle. + +Ole Berg raivosi; mutta hän älysi, ettei käynyt enää laatuun +antaa Modal & Kumpp. yksinään hoitaa asioita. Hänen oli itse +henkilökohtaisesti tartuttava remmiin, huolimatta siitä, että +liikeasiat juuri silloin veivät miltei koko hänen aikansa. Kuitenkin +hän piti varmimpana pysyä erillään kynäilystä. Hänhän tiesi katkerasta +kokemuksesta, että sillä alalla hänen vastustajansa oli liian +vaarallinen. + +Vähän punnittuaan hän valmisti suunnitelmansa, ja sen ensimäisenä +renkaana Ilmoituslehti sisälsi eräänä päivänä seuraavan ilmoituksen, +joka oli valtavilla kirjasimilla painettu etusivulle: + + »Sunnuntaina 3 p:nä joulukuuta klo 5 ip. pidetään + + YLEINEN KOKOUS Klubin juhlasalissa. + + Tukkukauppias Ole Berg puhuu 'Häpeällisistä sanomalehtioloista'. + Vapaa pääsy kaikille.» + +Seuraavana aamuna Aamiaislehti julkaisi ilmoituksen ilmaiseksi, mutta +oli kyllin hävytön liittämään erääseen kulmaan kursiivilla: Tämän +ilmoituksen on hyväntahtoisesti painattanut toimittaja de Beer, joka +suorittaa kulut siitä. + +Tästä menettelystä oli seurauksena, että Bergin asiamies aamupäivällä +tuli toimistoon ja pyysi saada tietää, mitä ilmoitus maksoi, mutta +siitä kieltäydyttiin kohteliaasti sanomalla, että de Beer katsoi +kunniaksi ja iloksi tällä vaatimattomalla tavalla olla korvauksetta +avuksi ystävälleen ja vastustajalleen. + +Neljännestuntia myöhemmin tuli Ole Berg raivoissaan ja vaati +toimistoneidiltä tietoa, mitä sen ja sen suuruinen ilmoitus maksaa. +Neiti oli saanut ohjeet ja vastasi rävähtämättä: + +»Kuusi kruunua, herra tukkukauppias», minkä jälkeen Ole Berg heitti +rahat pöydälle ja lähti tiehensä sanaa sanomatta. Mutta tuskin hän oli +tullut konttoriinsa, kun de Beer jo soitti hänelle ja kysyi, olivatko +nuo kuusi kruunua ennakkomaksuna vuoden tilauksesta. Oli vaikea +käsittää summan saantia muulla tavalla, kun Berg ei kerran ollut mitään +velkaa toimistoon. + +Ole Berg pani tarmokkaan vastalauseen. Rahoja ei mitenkään ollut +pidettävä tilausmaksuna: ne olivat suoritus ilmoituksesta, kun hän +ei mistään hinnasta tahtonut olla velkaa tai tuntea kiitollisuutta +Aamiaislehdelle tai de Beerille personallisesti, ei tästä eikä mistään +muustakaan summasta. + +De Beer vastasi, ettei hän vaatinut kiitollisuutta, vaan oli pakotettu +lähettämään rahat viipymättä takaisin, ellei hän voinut viedä niitä +kirjoihin tilausmaksuna. + +Ole Berg vannoi pitkälti ja väkevästi, ettei hän tahtonut kuulla eikä +nähdä rahoja. De Beer saisi hänen puolestaan tehdä niille tahtonsa +mukaan, mutta Ole otti taivaan ja maan ja koko konttorihenkilökuntansa +todistajaksi, että hän nimenomaan kielsi rahojen olevan tilausmaksun, +minkä jälkeen hän soitti de Beerin korvaan, joka ei kiukustunut, vaan +päivastoin hymyili viekkaasti kädellään sivellen poskipartaansa. + +Seuraavana aamuna oli Aamiaislehdessä seuraavaa: + + »SUURENMOINEN LAHJA. + + Herra tukkukauppias Ole Berg on jalomielisesti eilen jättänyt + toimistoomme rahasumman käytettäväksi hyvään tarkoitukseen + toimituksen lähempien ohjeiden mukaan. + + Summa — 6:00 kruunua — on tänään lähetetty köyhien lasten + vaateapuyhdistykselle. + + Samalla kun lausumme jalolle lahjoittajalle pienokaisten kiitokset, + emme voi olla kehoittamatta, että tätä kaunista esimerkkiä + noudattaisivat oikein monet kaupunkimme kansalaiset. Sydämestä + riippuu kaikki.» + +Kun de Beer tuli toimitukseen sinä aamuna, kun tämä täräys oli +ollut lehdessä, pyydettiin häntä mitä pikimmin soittamaan Bergin +yksityisasuntoon. + +»Sinäkö se olet, Carsten?» sanoi Ole puhelimessa. »Valitettava +painovirhe on päässyt tämänpäiväiseen uutiseen. Summan suuruus on 600 +kruunua eikä 6:00 kruunua kuten väärin ilmoitat. Onko se sovittu?» + +»En tiedä. Summa näyttää kauniilta, niinkuin se on. Voit säästää 594 +kruunua.» + +»Kun olen valmis hellittämään päähänpistojesi hyväksi, niin voisit +kannattaa hyvää asiaa myöntämällä, että on tullut painovirhe. Sinulla +on joka tapauksessa kostosi, ja ellet pane suurta arvoa minuun, niin +voisit tässä tapauksessa myöntyä köyhien lasten vuoksi.» + +»Hyvä. Minun lienee se tehtävä.» + +»Niin, mutta suoraan ja mutkitta, pistoksitta ja vihjeittä. Lupaatko +minulle sen?» + +»Annan kunniasanani, herraseni.» + +Ja Aamiaislehti oikaisi valitettavan painovirheen, joka oli omiaan +asettamaan kaupungin mesenaatin väärään valoon. Mutta saatiin +toivottavasti otaksua, ettei yksikään lehden lukijoista ollut +epätietoinen todellisesta määrästä. Pikkumaisuudesta ei tukkukauppias +Ole Bergiä voitu syyttää. + +Mutta monet haistelivat käryä, sillä köyhien lasten vaateapuyhdistyksen +johtokunta piti naurettavana, että Bergin lahja maksettiin kahtena niin +erisuuruisena eränä. + +Mutta silti vaatteet lämmittivät lapsi raukkoja yhtä hyvin. + + + + +V. + + +Lauantaina joulukuun toisena päivänä, siis päivää ennen taistelua, oli +de Beer koonnut avustajansa viimeiseen neuvotteluun. + +»No niin, hyvät naiset ja herrat, onko teillä kellään edes kahden +killingin arvoista aatetta?» + +Jan Wilken yskähti kainosti ja näytti haluavan sanoa jotakin. + +»No, antakaa tulla, kaikkitietävä ystäväiseni. Näytätte olevan +tikahtumaisillanne.» + +»Ettekö te, herraa toimittaja, voisi esittää suunnitelmaa, kuinka +olette ajatellut taistelun tapahtuvaksi?» + +»Vaikeata kylläkin, siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla ei ole +mitään suunnitelmaa. Olen ajatellut hiljalleen, että lähettäisimme +huomenna lentolehtisiä, että kokous pidetään puoli kuudelta viiden +asemesta, mutta se on uskallettua, sillä »Aviisi» syyttäisi meitä +silloin tahallisesta valheesta, mikä ei ole kaunista.» + +»Niin, mutta jos ilmoituslehdissä on kello puoli viisi, niin kukaan ei +voi sanoa, että olisimme ehdoin tahdoin estäneet yleisöä tulemasta, ja +saamme aikaan sen, että herra tukkukauppiaalla on sangen kärsimätön +kuulijakunta. Ja jos kello puoli viideltä kokoontuvassa yleisössä on +sopiva prosentti alaikäisiä ja alamittaisia, niin voimme otaksua, että +ne ilmaisevat kärsimättömyytensä.» + +Jan Wilken istui hetken ja katseli mietteliäänä eteensä, sitten hän +jatkoi aivan toista asiaa: + +»Rautakauppias Nielsenin ikkunassa on muutamia pillejä, jotka maksavat +kaksikymmentä äyriä kappale. Tusinoittain ne ovat luultavasti +vieläkin halvempia. Puolen grossia saisi mahdollisesti kymmenellä tai +kahdellatoista kruunulla.» + +De Beer pysähtyi keskelle lattiaa: + +»Autuuteni kautta, Hansen, te olette nerokas, mutta ei, sellaiseen en +sentään voi ryhtyä. Sehän on samaa kuin järjestää mellakka, ja ihmisen +puuhilla on toki joku raja.» + +Hän pitkitti väsymätöntä käyntiään pari kertaa edestakaisin, mutta meni +sitten kirjoituspulpettinsa luo. + +»Mutta ajatus on suorastaan nerokas ja se on palkittava. Olkaa hyvä, +Hansen. Tässä on kahdentoista kruunun kassaosotus teidän hyvän +aatteenne vuoksi.» + +Hän ojensi Jan Wilkenille osotuksen ja tämä arvon herra pisti sen +taskuunsa kasvojen värähtämättä. + + * * * * * + +Jan Wilkenin ehdottamat ilmoituslehtiset ajanmääräyksineen olivat +täydellinen erehdys. Jo kello neljältä alkoi ihmisiä kerääntyä jonoon +klubin juhlahuoneuston ulkopuolelle; mutta siihen aikaan olivat +vielä kaikki ovat suljetut ja kaasu sytyttämättä. Tämä herätti +tyytymättömyyttä. Useimmat alkoivat vapisten odottaa; ensin pääoven +luona, mutta vähitellen joukko kasvoi, kunnes se täytti koko puutarhan +ja ulottui kauas kadulle. + +Yksinäinen haahmo ilmaantui pääkäytävän yläpuolella olevalle +parvekkeelle. Se oli mies, jonka oli määrä sytyttää kaasulyhdyt. Joukko +tervehti häntä tuhatäänisin eläköönhuudoin. Jan Wilken älysi, että +suuri hetki läheni. Hän järjesti joukkonsa Aleksanteri suuren falangin +tapaan ja kiilasi sen pääkäytävää kohti, jonne se pääsi samalla +hetkellä, kun ovat avattiin. Sata kaksikymmentä toivorikasta nuorta +norjalaista ryntäsi saliin ja valtasi kaikki strateegiset kohdat, +nimittäin parvekkeen koko ensimmäisen penkin ja kolme neljä penkkiä +lattialta. + +Hetkisen näytti kuin Jan Wilkenin suuri hyökkäys onnistuisi. + +Mutta sitten tapahtui odottamatonta, kuten aina käy ratkaisevalla +hetkellä. Se murskasi suunnitelman. Pojat, joiden taisteluinto +oli herätetty, eivät olleet enää hillittävissä. Sali oli täynnä +kädenkäänteessä, mutta ulkona olevan joukon vielä tungeskellessa +päästäkseen sisään kuului parvekkeelta terävä pillin vihellys. Kukaan +ei voinut varmasti sanoa, kuka aloitti, mutta vähemmässä kuin viidessä +sekunnissa 119 muuta pilliä noudatti merkinantoa, ja niin syntyi +huumaava, hitonmoinen konsertti. + +Puoti-, konttori- ja muut naiset, joiden ohjelman mukaan piti olla +ensi penkissä, eivät olleet päässeet perille, mutta se ei juuri mitään +merkinnyt, sillä eräät kunnon porvarit näyttelivät naisten osaa +ja huusivat pelästyneinä poliisia, josta oli seurauksena se, että +sekamelska paisui kuin lumivyöry. + +Poliisit noudattivat vaatimusta ja komensivat. Itse poliisimestari +ilmaantui korokkeelle ja huusi yleisölle, että ellei melu paikalla +loppuisi, niin sali tyhjennettäisiin. Tietysti hälinä tästä yhä +lisääntyi, minkä vuoksi poliisivoima, jota oli kahdeksan vahtivuoroaan +suorittavaa konstaapelia, sai käskyn marssia sisään, minkä he myös +tekivät. Vähän jälkeenpäin he olivat ulkona taas — jäsenet hellinä. + +Lähetettiin hakemaan lisäväkeä, ja koko poliisikunta, viidenkymmenen +miehen vahvuinen, kapuloilla varustettuna ja poliisimestarin johtamana +marssi suljetuin rivein paikalle. + + * * * * * + +Poliisin tyhjentäessä salia käymme vieraisille Ole Bergin +yksityisasuntoon, mihin oli kokoontunut eräitä hänen ystäviään +vahvistamaan ja rohkaisemaan häntä edessäolevalle sotaretkelle. +Asianajaja Bye istui leveänä nojatuolissa ja selitteli käsittämättömiä +aatteitaan pastori Traedalille. Yliopettaja Jönsvang oli saanut kiinni +Olen napinreiästä ja pänttäsi hänen päähänsä hyviä neuvoja. Modal taas +kulki ympäri ja hieroi käsiään. + +Silloin puhelin soi. Berg riistäytyi irti neuvonantajastaan. + +»Halloo, tämä on Berg.» + +Se oli eräs Ilmoituslehden avustajista, joka tiedusteli Modalia. + +»Hän on kyllä täällä. Onko kyseessä jotakin erikoista? — Meteli klubin +ulkopuolella, niinkö sanotte? Onko se vakavaa?» + +»Kuolema ja kadotus. Onko Ole Bro siellä toimistossa?» + +Loppusoitto. + +»Hyvät herrat, tästä tulee hauskaa. Klubin edustalla on syntynyt meteli +de Beerin kirottujen ilmoituslehtisten vuoksi. Missä on teidän Stig +Hvidenne, Modal?» + +»Sitä en tosiaankaan tiedä.» + +»Te ette milloinkaan tiedä mitään. Tuokaa hänet minulle tuossa +tuokiossa ja koettakaa kerrankin saada itseenne vähän vauhtia. +Ja te muut saatte tehdä minulle sen palveluksen, että häviätte +täältä. Minulla on nyt kiirettä hetkeksi, niin että teidän on +annettava anteeksi, ettei minulla ole aikaa kohteliaisuuksiin ja +vieraanvaraisuuteen. Myöhemmin illalla olette kaikki tervetulleet. +Näkemiin siksi.» + +Hän työnsi heidät varovasti ovesta suureksi harmiksi Jönsvangille, joka +piti juhlallisista tavoista ja katsoi tulleensa loukatuksi, kun häntä +oli kohdeltu noin mutkattomasti. + +Kun vieraat olivat menneet, soitti hän ja antoi palvelijan tuoda viskyä +ja seltteriä. Hänen rouvansa tuli sisään ja kysyi huolestuneena, mitä +oli tekeillä. Hänen rauhoittamisensa vei kolme minuuttia — ja niin hän +oli vihdoinkin yksin. + +Hän käveli kärsimättömästä edestakaisin huoneessa: + +— Vai se oli suunnitelmasi, sinä kelpo Carsten. + +Hän puhui puoliääneen itsekseen, mutta oli muuten merkillisen +levollinen. + +— Odotas. Jospa vain Modal, tuo lentävä hollantilainen, saa käsiinsä +juopuneen nautansa, niin joudut sellaiseen metakkaan, josta et ikänä +ole uneksinut. Se on tosi kuin vesi. + +Modalilla oli onni muassaan. Kun hän umpimähkään oli juoksennellut +katuja muutamia minuutteja, joutui hän nenätysten Ole Bron kanssa. +Reportteri oli vähän toisellakymmenellä, mutta ei niin pahasti, ettei +häntä olisi voinut sanoa suhteellisen normaaliksi. Hänet vietiin +riemukulussa Ole Bergin luo. + +»Hyvä on, Modal. Nyt on parasta, että menette huolehtimaan lehden +tarpeista, minä tässä vähän puhelen herra Bron kanssa.» + +Mitä keskustelemista noilla kahdella oli, se on jäänyt salaisuudeksi +tähän päivään asti, mutta varmaa on, että neljännestuntia myöhemmin +saatiin nähdä tukkukauppias Ole Berg omassa korkeassa persoonassaan +ohjaavan hoipertelevaa Stig Hvideä klubiin päin. Torilla, vähän matkan +päässä aaltoilevasta väenpaljoudesta he pysähtyivät. Berg pudisteli ja +ravisteli seuralaistaan sangen kouraantuntuvasti: + +»No, virotkaa nyt, hitto soikoon, Käykää päälle! Jos kaikki sujuu +toivomusten mukaan, voitte tulla konttoriini ja nostaa rahat huomenna +tai koska haluatte.» + +Sitten Ole Berg teki täyskäännöksen ja jätti sanomalehtimiehen oman +onnensa nojaan. + + * * * * * + +Poliisin onnistui tyhjentää sali. Yksi ainoa äksy vetkale vietiin +vahtiin, missä hän ilmoitti nimekseen Fredrik Horneman Sjöström Hansen, +mutta huolimatta monista helähtelevistä nimistään pistettiin hänet +armotta putkaan. Tämä oli kohtalokasta, sillä täten jäivät poikajoukot +johtajatta. + +Klubin edustalla olevassa puutarhassa kehkeytyi poliisin ja +kiihoittuneen väkijoukon kesken oikea käsikähmä. Poliisi käytti +kapuloitaan, ja joukko heitteli kiviä. + +Kaikki kävi sangen elokkaasti. Mutta juuri kun meteli oli +korkeimmillaan, tuli juopunut mies horjahdellen väkijoukkoon. Hän huusi +ja huitoi käsiään kuin mieletön: + +»Aamiaislehden luo, lähdetään Aamiaislehden luo; se on syynä koko +kurjuuteen.» + +Tuo tiheään sulloutunut joukko heilahteli vähän sinne ja tänne, minkä +jälkeen koko parvi ohjasi kulkunsa torille Aamiaislehden konttorin luo. + +Kun joukko tuli, vyöryen torille kuin suunnaton aalto, seisoi de Beer +imperaattorin ilmein keski-ikkunassa ottaakseen sen vastaan. Hän +seisoi pää vähän taaksepäin heitettynä ja oikea käsi napoleonimaisesti +pistettynä neljännen ja viidennen liivinnapin väliin. + +Hyöky kohisi häntä vastaan: + +»Siellä se on, siellä se on.» + +Silloin joku huusi joukosta: + +»Alas Aamiaislehti! Alas lihava sika!» + +Ja samassa silmänräpäyksessä suhahti kivi läpi ilman. Se sattui ruutuun +de Beerin vierellä, niin että sirpaleet sinkoilivat hänen ympärillään. + +Joukko seisoi hetkisen neuvotonna. Ei oikein älytty, mitä tämä +merkitsi. Sitten suhahti taas kivi! Se sattui! De Beer sai kolauksen +otsaansa ja vaipui tiedotonna lattialle. + +Seuraavassa hetkessä sai talo kokonaisen kivisateen. Ei ainoakaan ruutu +ollut eheä. Vieläpä alakerroksen puotien raskaat peililasit särkyivät +pirstoiksi. + +Gudrun Sten ei hämmentynyt tilanteesta. Hän otti käsiinsä johdon +konttorissa: + +»Wall, kantakaa toimittaja sisähuoneen leposohvalle. Minä autan teitä.» + +Ja kivien suhahdellessa sisään ikkunoista suorittivat nuo kaksi +urhoollisen samarialaistyönsä. Sitten hän meni puhelimen luo, +huolimatta siitä, että se oli huoneen uhatuimmalla paikalla, ikkunoiden +edessä olevalla pöydällä. + +Hän soitti. + +»Yhdistäkää heti paloasemalle.» + +»Lähettäkää viipymättä ruiskut torille ja hajoittakaa väkijoukko +vesisuihkuilla. Tulkaa heti, voi olla kyseessä ihmishenki, jos +vitkastelette. Tämä on Aamiaislehden konttorista. Otamme vastuullemme +kaiken, mutta kiiruhtakaa.» + +Taas kului muutamia minuutteja tuskallisessa jännityksessä. Hän oli nyt +hakenut suojaa kahden ikkunan väliseltä seinämältä. Ulkona huudettiin +ja hoilattiin tolkuttomasti ja hirveästi. Odotusaika tuntui hänestä +ikuisuudelta. Eikö palokunta ikinä pääsisi perille? + +Silloin kajahti ulkoa uusi huuto, pahempi, mielettömämpi kuin yksikään +edellisistä. Hän rohkeni kurkistaa ulos. Käsivarrenvahvuinen vesisuihku +pyyhälsi yli joukon. Vielä hetkinen, ja pari kolme muuta suihkua +seurasi ensimmäistä. + +Se auttoi. Joukko hajaantui villiin pakoon. Muutamassa minuutissa oli +tori lakaistu tyhjäksi väestä ja hyväätekevä hiljaisuus levisi. Vielä +kuului erinäisten ryhmien huutoja sivukaduilta, mutta nekin vähitellen +hajosivat ja hävisivät. + + * * * * * + +Tohtori oli ollut de Beerin luona. Hän oli sitonut hänet ja oli taas +mennyt tiehensä annettuaan muutamia ohjeita. + +Gudrun seurasi häntä ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä. Sitten hän +palasi potilaan luo. + +Mutta hän ei ollut istunut kauan, kun ovelle koputettiin kovasti ja +tarmokkaasti. Hän meni taas oven luo, mutta ei avannut heti. + +»Kuka siellä?» kysyi hän varovasti. + +»Avatkaa, minä se olen, Berg.» + +Hän avasi ja Berg astui sisään. Hän oli punainen ja kiihoittunut. + +»No, kuinka täällä jaksetaan?» + +»Kuten näette, kaikki on murskattu.» + +»Oh, viis siitä! Minä kysyn de Beerin vointia. Onko se vaarallista?» + +»Tarpeeksi!» + +»Älkää seiskö siinä ja antako minun onkia jokaista sanaa itsestänne. +Onko hän vielä täällä?» + +»On, hän makaa tajutonna sisäkonttorissa. Tohtori on ollut täällä. Hän +sanoo, ettei ole mitään uhkaavaa vaaraa. Kun hän taas tulee tajuihinsa, +niin viemme hänet kotiin.» + +»Saanko mennä hänen luokseen?» + +»Saatte, jos kuljette hiljaa. Mutta jos hän herää, niin teidän on +lähdettävä. Hän ei siedä kiihoitusta.» + +»Hyvä on.» Ole Berg meni äänettömin karhunaskelin haavoittuneen +vastustajansa luo. Sisällä hän jäi hetkeksi seisomaan ja katseli häntä +ääneti. Hänellä oli kyynelet silmissä. Neiti Sten seisoi vieressä. + +Heidän siinä seistessään avasi de Beer aivan hitaasti silmänsä. Hän +katseli ympärilleen vähän hämmentyneenä, mutta sitten hänen silmänsä +sattuivat Ole Bergin pyöreään vartaloon. Silloin hän muisti kaiken ja +hymyili heikosti. + +»Onko sinun nyt parempi, Carsten?» Olen ääni oli paksu ja vaimea. + +»Kiitos, minun on hyvä kylläkin.» + +Syntyi hiljaisuus. He olivat vähän hämillään, sitten Ole jatkoi: + +»Kävi toisin kuin kukaan meistä oli ajatellut.» + +»Niinhän kävi.» Carsten hymyili leveästi. + +»Mutta sinun esitelmästäsi ei syntynyt mitään, Ole...» + +Ole murahti jotakin. Oli mahdotonta ymmärtää mitä se oli. + +»Mutta kuules, Ole: tämä on urheilua.» + +»Anteeksi, hyvät herrat, että keskeytän, mutta tämä erittäin +mieltäkiinnittävä keskustelu on siirrettävä toiseen kertaan.» + +»Olette oikeassa, neiti. Minä lähden nyt. Näkemiin, Carsten. Parannu +pian.» + + + + +VI. + + +Joulukuun viidentenä oli mieliala Ilmoituslehden konttorissa vireä. +Ei epäilyksiä siitä, ettei vahingonilo ollut vallitsevin tunne. Modal +oli saattanut ahkerat aivot työskentelemään ja kirjoittamaan purevia, +elokkaan vaihtelevia artikkeleita aineesta: Ken kuoppaa toiselle +kaivaa... Eräs mies oli lähetetty haastattelemaan poliisia ja tuli +takaisin loistaen ja kertoi, että Fredrik Horneman Sjöström Hansen oli +viettänyt yön putkassa. + +Silminnäkijät väittivät myöhemmin, että Modal oli yritellyt ottaa +oikeita balettiaskeleita kuullessaan tämän uutisen. Se jääköön +omaan arvoonsa; mutta varmaa on, että hän vitkastelematta lähti +henkilökohtaisesti Ole Bergin luo kertomaan tälle tätä tärkeää uutista, +ja hänen ilmeensä antoivat selvästi aiheen uskoa, että hän odotti asian +johdosta palsamia monelle pienelle haavalle. + +Mutta onni on niin vaihteleva täällä maailmassa, ja suurilla miehillä +on oikkunsa. Sen sai tuo hyvä toimittaja kokea. Ole Berg otti hänet +vastaan kutakuinkin nyrpeästi ja kielsi häntä muitta mutkitta +mainitsemasta tuota »onnellista» tapausta lehdessä. + +Modal hölmistyi niin tästä sortunutta vastustajaa kohtaan osoitetusta +käsittämättömästä jalomielisyydestä, että hän uskalsi panna +vastalauseenkin. Sellaista ei ollut milloinkaan ennen tapahtunut. Mutta +hän osoitti mieltään turhaan. Hän ei kyennyt järkyttämään mahtavan +suojelijansa päätöstä. Hän sai lyhyen lähdön: + +»Tehkää minun puolestani tahtonne mukaan, mutta silloin kiitän +puolestani enkä välitä sen koommin mainiosta lehdestänne.» + +Aamiaislehden konttorissa ei sinä päivänä oltu perin ylpeitä. Ensi +tunnit menivät kylläkin tarkkaan järjestelyhommiin rymäkän jälkeen; +mutta myöhemminkin työ sujui sangen hiljakseen. + +Sisäkonttorissa istui de Beer valtava side pään ympäri kiedottuna. +Hän oli vielä jotenkin voipunut; mutta Truls Wallin aamunumero oli +ollut siihen määrin kesy ja lauhkea, että toimittaja oli lääkärin +kiellosta huolimatta katsonut tarpeen vaatimaksi ilmaantua huolehtimaan +toimituksesta. Tosin oli jouduttu tappiolle, mutta silti ei ollut +välttämätöntä pistää häntää koipien väliin ja ulvoa kuin piesty koira. + +Sitäpaitsi, kun tästä selvittiin, niin oli vielä valtteja jäljellä. De +Beer oli pannut merkille, kuka oli heittänyt ensimmäisen kiven. + +— Tietysti ei vastustajia voitu syyttää juopuneen reportterin +käytöksestä; mutta se oli kuitenkin pieni valtti, jolla saisi tikin, +jos hienosti pelaisi. + +Pahempi oli Jan Wilkenin laita. Hänen tähtensä saattoi harmistua. Mutta +kun hän iltapäivällä ilmaantui luppakorvaisena ja alakuloisena, niin de +Beerillä ei kaikesta huolimatta ollut sydäntä haukkua häntä. Hän sanoi +vain: + +»Niin, niin, Hansen. Te olette suurempi lurjus, kuin olin uskonut, +mutta tänään olen itse nöyryytetty, niin että emme puhu siitä sen +enempää. Meillä ei ole varoja tehdä useampia erehdyksiä.» + +»Ymmärrän. Mitä haluatte?» + +»Pitäkää silmällä yhteistä ystäväämme Ole Brota muutamia päiviä. +Tutkikaa, onko hänellä hallussaan paljon rahoja ja koettakaa siinä +tapauksessa puristaa hänestä esiin, mistä hän on ne saanut.» + +»Tehdyksi tulee.» + +»Mutta varovasti, Hansen. Ei mitään tyhmyyksiä, kuten älyätte, ja +jumala teitä rangaiskoon, jos pilaatte asian.» + +»En toki. Olen varovainen. Käsitän, minne tähtäätte. Te epäilette +jotakin.» + +»Vaiti. — En epäile niin mitään. Pankaa se mieleenne.» + +»Niin, niin, siispä ette epäile; mutta minä kylläkin. Nyt minä menen, +näkemiin.» + +De Beer saattoi todenmukaisesti sanoa, ettei hän epäillyt. Hän +nimittäin tiesi, oli vain kysymys saada todisteet käsiinsä. Olihan +selvää, ettei Ole Berg olisi ilmaissut niin syvää osanottoa, ellei +hänellä itsellään olisi ollut sormet mukana edellisen päivän +tapauksissa. Mutta sota oli sotaa, eikä de Beer ollut halukas jättämään +käsistään sellaista tilaisuutta, joka hankkisi hänelle todisteet. Hän +näki jo hengessä, kuinka hän psykologisena hetkenä vaatisi Bergiä +tilille Bron lahjomisesta. + +Mutta de Beer arvioi vastustajansa terävänäköisyyden liian alhaiseksi. +Nyt kun Berg toden takaa oli mukana ottelussa, ei hän ollut niin +varomaton, että olisi jättänyt yksityisseikat huomioon ottamatta, kuten +oli käynyt taistelun alussa, ja hän varoi yhtä paljon arkaa kohtaansa +kuin de Beer. Edellisenä iltana kamppailun kuumuudessa hän oli, +pikainen kun oli luonteeltaan, tarttunut ainoaan mahdolliseen keinoon +tuhotakseen de Beerin suunnitelman ja kääntääkseen sen häntä itseään +vastaan. Siihen hän käytti Brota. + +Mutta nyt jälkeenpäin, kun oli aikaa harkita, hän ei voinut olla +huomioon ottamatta tukalaa tilannetta, joka syntyisi, kun Bro joisi +itsensä täyteen ja ylvästelisi helposti ansaitsemistaan rahoista. +Hänhän tunsi de Beerin ja tiesi, mihin sellainen ase kelpaisi niin +vaarallisissa käsissä. Hän katui katkerasti summan suuruutta. Sata +kruunua mokoman yksilön käsissä — siitä voisi koitua vaarallinen +todistus. Kympin seteli olisi ehkä hyödyttänyt yhtä paljon ja olisi +samalla pienuudellaan ehkäissyt Bron kerskailut. Mutta Ole Berg oli +sanansa pitävä mies ja siksi hän maksoi mukisematta, kun Bro tuli +nostamaan palkkiotaan. + +Hän sai luvan tehdä seuraukset mitättömiksi toisella tapaa. + +Ja kun hän hetkisen oli punninnut kaikkia mahdollisuuksia, teki hän +nopean päätöksen ja meni Aamiaislehden konttoriin puhumaan de Beerin +kanssa. + +Hänen käyntinsä tuli odottamatta: + +»Oho, sinäkö se olet, Ole. Ole hyvä ja istu.» + +»Kiitos, kuinka jaksat tänään? Eikö ole varomatonta, että teet työtä jo +tänään? Puhuin lääkärin kanssa, ja hän sanoi, että sinun on pysyttävä +vuoteessa.» + +»Niin, näetkös, ei käy laatuun, että saat yksin vallita kiistakenttää. +Täällä kaivataan suuresti kenraalia johtamaan ja valvomaan +perääntymisretkeä, sillä Wall tosin on kunniallinen tinasotamies, mutta +sotapäällikkö, sitä hän ei ole. Sen lienet lukenut aamulla.» + +Berg hymyili: + +»Ja nyt marsalkka Carsten johtaa itse perääntymistä. Kuule, ystäväni! +Olen tullut, jotta vointini mukaan helpottaisin paluuretkeäsi. Minulla +ei ole mitään iloa iskeä lyödyn vihollisen kimppuun.» + +»Prrr, Ole. Erehdyt peräti, jos luulet minua lyödyksi viholliseksi. Sen +saat kyllä huomata. Toivon, ettet tuo rauhanehtoja, sillä on vain yksi +tarjous, jonka voin hyväksyä.» + +»Ja se on, että kirjoittaudun tilaajaksi. Kiitos vain, poikani. Niin +pitkälle emme ole vielä tulleet. Ei, minun tarkoitukseni oli ehkäistä +isku kohtaamasta arkaa paikkaa. Vastapalvelukseksi tarjoan eräänlaista +korvausta. Toisin sanoen, toivon, että muodostetaan eräänlainen +puolueeton vyöhyke, jos haluat.» + +»Lyö kortit pöytään. Anna minun kuulla, mitä ajattelet.» + +»Mielihyvällä. Asia on sangen yksinkertaisesti se, että olin maksanut +Stig Hvidelle, että sinut vihellettäisiin ulos. Hän teki enemmän kuin +piti, mutta tarkoitukseni ei ole livistää pakoon vastuuta. Kun olen +käyttänyt häntä, niin saan itse ottaa vastaan seuraukset ja olla +varuillani parhaimpani mukaan. Ymmärrät, että tilanne on minulle +tukala, miltei yhtä tukala kuin sinullekin, joka alunpitäen olet +järjestänyt koko metakan. Nyt ehdotan sinulle, että työskentelemme +yhdessä tehdäksemme kohun mahdollisimman pieneksi.» + +»Tiedätkö mitä, Ole, se on mielestäni reima ehdotus. Käsitän, miksi +pidät parempana kertoa minulle liitostasi Stig Hviden kanssa, sen +sijaan että antaisit minun itse keksiä sen, mutta sinun pitäisi +huomata, että on aikamoinen ehdotus, että minä auttaisin sinut +pälkähästä. — Sitäpaitsi minun on otettava huomioon muita puolia. — On +olemassa 'Aviisi'.» + +»Joka tänä aamuhetkeä on tanssinut katrillia ilossaan pikku Jan +Wilkenisi putkaseikkailuista. Niinpä niin, minä tiedän sen. Olen itse +katsonut tarpeelliseksi panna Modalille jarrun tämän johdosta.» + +»Miksi niin? Oliko sinulla sydäntä riistää yhteiseltä ystävältämme tätä +iloa?» + +»Vakavasti puhuen, Carsten, etkö näe asioiden yhteyttä? Miksi otettiin +Jan Wilkeniä kynkästä kiinni? Siksi, että hän oli poikajoukon johtaja. +Kuka oli pannut hänet siihen työhön? Carsten de Beer. Kaikkityyni +makupaloja Ilmoituslehdelle. No hyvä, mitalin toisella puolella +on kirjoitus Berg — Stig Hvide, mikä on makupala Aamiaislehdelle. +Mutta eikö molemmille puolille ole yhtä suuri etu saada koko juttu +poispyyhityksi?» + +»Unohdat, että vaikka itse olisinkin halukas, niin on vielä yksi tekijä +otettava lukuun. Yleisö.» + +»En, en unohda sitä. Siksi ei olekaan tarkoitus vaientaa kaikkea hälyä. +Se ei kuitenkaan hyödyttäisi. »Aviisi» esimerkiksi saakoon luvan +vähän ylvästellä, muuten se halkee. Samoin saat sinä, jos haluat, +huutaa niin paljon kuin tahdot yleisön hävyttömästä käyttäytymisestä, +poliisin voimattomuudesta, »Aviisin» häväistysjuttuhalusta ja yleensä +kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta asian ydin, nimittäin de Beer +kiihoittajana ja Ole Berg vehkeilijänä ei näytä kauniilta painettuna, +ja omassa vallassamme on jättää se leikin ulkopuolelle.» + +»Aivan oikein, kaikki on selvää kuin lakki. Helpoin tapa selvittää tämä +juttu on se, että merkitset tilauksen. Se ehkäisee kaikki vihjaukset +Ole Bergiin, vehkeilijään, omaa sanaasi käyttääkseni.» + +»Ei, olepas nyt kohtuullinen. Voit haitata minua koko paljon +mainitsemalla vehkeilijästä, sitä en kiellä, mutta totta totisesti se +käy sinulle kalliiksi.» + +»Teen sinulle yhden ainokaisen kysymyksen, ja sinun on vastattava +minulle vilpittömästi. Siitä vastauksesta riippuu, kuinka suhtaudun +asiaan.» + +»Puhu, herra, palvelijasi kuuntelee.» + +»Onko ehdotuksesi osa suunnitelmasta vai haluatko ystävänpalvelusta?» + +»Pohjaltaan on kyseessä molemmat puolet. Se on viimeinen osa Ole +Bro-suunnitelmaa. Hänen tökerö tekosensa veti viivan laskelmieni yli ja +tehdäkseni tyhjäksi sen seuraukset haluan haudata asian. Mutta samalla +toivon sinulta ystävänpalvelusta, sillä jos edelleen taistelemme +tähän tapaan, niin on mahdotonta aavistaa seurauksia. Ennenkuin +huomaammekaan, saatamme maata ojassa molemmat, mutta sen arvoinen ei +urheilumme toki ole.» + +»Tietysti on minun vaikea tehdä mieliksesi tässä asiassa. Ylimalkaan +lienen pakotettu tämän jälkeen keksimään muita taistelukeinoja.» + +»Niin oletkin. Häviät joka tapauksessa. Ja nyt kun tavallani olen +tasoittanut tietäsi, korvaan totta totisesti vahinkoni, ole varma +siitä. 'Urheilusi' ei minua miellytä, mutta empä ole tottunut vetämään +lyhyintä kortta. — Sano vielä: montako tilauksen peruutusta olet saanut +eilisen johdosta?» + +»Neljä. Haluatko kuulla luettelon? Yliopettaja Jönsvang, pastori +Traedal, molemmat siveellisesti suuttuneet. Nils Lem, prokuristisi, +pelkää nahkaansa. Ja sitten — vaimosi.» + +»Onko hän tilaaja? Siitäkö siis johtuukin, että olemme saaneet lehden +jok'ikinen aamu. Luulin sen olevan ansan saada minulta tilaus.» + +»Hän on ollut tilaaja tähän aamuun asti, mutta nyt hän on siis sanonut +irti. Muuten on asia niin, että me, kuten tiedät, annamme tilaajille +alennuksen ilmoituksista. Vaimollesi, joka on sisälähetysmyyjäisten +johtaja, huomautettiin tästä, ja siksi hän merkitsi tilauksen, että +myyjäiset hyötyisivät siitä. Mutta sen jälkeen, kun lupasin pitää +perheesi kiistamme ulkopuolella...» + +»Oliko hän jo silloin tilaaja?» + +»Luonnollisesti, vieläpä hän merkitsi tilauksen sinun nimiisi.» + +»Mutta Carsten, kuinka saatat...» + +»Älä nyt, ymmärräthän, ettemme käyttäneet hyväksemme sitä. Sanoimme +suurkiitokset, otimme vastaan tilaustahan ja kirjoitimme hänen nimensä +listaan.» + +»Niin, mutta juuri sitä minä en ymmärrä, että voit tehdä niin. Sinä +heität otolliset tilaisuutesi käsistäsi.» + +De Beer ei vastannut. Hän vain hymyili levollisesti. Samoin teki Berg, +nousi ja ojensi kätensä jäähyväisiksi. Molemmat kilpailijat puristivat +toistensa käsiä lämpimästi ja sydämellisesti. + +Mutta Ole Berg oli tavattoman mietteliäs mennessään konttoriinsa torin +yli. + + + + +VII. + + +Oli uudenvuoden aaton aamupäivä. Inha ilma ja pimeää, niin että piti +olla valkeaa, vaikka kello kävi kahtatoista. + +Aamiaislehden kaikista pyhimmässä istuivat de Beer ja neiti Sten +kumpikin omalla puolellaan suurta avaraa pöytää ja tarkastelivat +kirjoja ja luetteloita. + +Johtaja näytti kyllästyneeltä. Työ ei silminnähtävästi ollut hupaisinta +laatua. He työskentelivät hetken puhumatta, mutta sitten neiti +läimähytti luettelonsa kiinni. + +»1497», sanoi hän lakoonisesti. + +»Siinäkö kaikki?» + +»Siinä, kivet ja kannot.» + +»Meiltä puuttuu siis vielä 1003 tilaajaa, ja ne on hankittava kolmen +kuukauden kuluessa. Se ei ikinä onnistu.» + +»Koskaan ei saa sanoa 'ei ikinä'. Mutta ottelu siitä tulee. Olemme jo +kuorineet kerman ja kuukauden alun onnellisten päivien jälkeen yleisö +on ollut kylmä ja sulkeutunut. Olemme 38 saaneet uutta nimeä tässä +kuussa, niistä 18 ennen tapahtumaa ja 20 sen jälkeen.» + +»Onko laskettu mukaan nekin, jotka saavat lehden uudestavuodesta +alkaen?» + +»Kaikki on laskettu, jotka laskea voidaan.» + +»Silloin voimme samaa tietä paiskata hintaamme pöytään, neiti. Me emme +tästä selviydy.» + +»Loruja. Aiotteko antautua taistelematta viime verenpisaraan? Sitä ette +tarkoita.» + +»Oh, en, sitä en tee; mutta ei ole hupaista taistella lyödyn asian +hyväksi.» + +»Jos siten katselette oloja, niin aivan varmaan taistelette menetetyn +asian hyväksi; mutta luulin teissä olevan enemmän ryhtiä.» + +»Teidän on helppo puhua. Te ette pane koko olemassaoloanne alttiiksi.» + +»Siispä teidän pitäisi jännittää itseänne äärimmilleen. Sanoitte +minua kerran neiti Nenäkkääksi; nyt tahdon olla nenäkäs ja sanon +teille suoraan, että tappion jälkeen olette käyttäytynyt kuin +saippuankeittäjä. Voitteko odottaa, että joku olisi myötämielinen +sellaiselle lehdelle, kuin Aamiaislehti on ollut tänä kuukautena. +Jos tahdomme menestyä, niin meidän on pidettävä täysi höyry päällä. +Keksikää jotakin uutta!» + +»Keksikää, keksikää!» + +»Niin, jotakin uutta. Jotakin, joka voi hämmästyttää yleisöä. +Mieluummin jotakin, joka saattaa vastustajamme naurunalaisiksi. Hyvä +mieliala on aina siunaus. Kaipaamme vähän naurua tässä happamassa +kaupungissa.» + +»Ehdottakaa siis jotakin.» + +»Mielelläni. Minulla on ainakin sata ehdotusta varastossa. Julkaiskaa +arvoituskilpailu, jossa palkintoja saavat uudet ja vanhat tilaajat. +Luvatkaa pokaali sille, joka määrätyssä ajassa hankkii enimmin uusia +tilaajia. Mutta hankkikaa ennen kaikkea elokkaampaa ainesta lehteen. +Miksi ei jatketa haastatteluita? Ainoa, mikä meillä on ollut, oli +tosiaankin onnistunut.» + +»Ketä haastatella? Onko koko kaupungissa ihmistä, joka olisi +haastattelun arvoinen?» + +»Onhan täällä Jönsvang ja Bye ja Traedal. Heiltä voisi saada monta +kaunista lausuntoa, ja kun on pikkusen näppärä, niin käy laatuun +ymmärtää väärin noita lausuntoja aivan uskomattomasti. Pääasia on saada +ihmiset nauramaan.» + +»Niin, mutta minulla ei ole oikeastaan mitään noita ihmisiä vastaan. +En tiedä, onko minulla siveellistä oikeutta vetää heidät esiin +julkisuuteen.» + +»Eipä tietenkään. Jos alamme olla omantunnon herkkiä, niin...» + +»Mitä kysyisitte Jönsvangilta, jos saisitte tehtäväksenne haastatella +häntä?» + +»Tuhannesta eri asiasta. Käyttääkö hän yömyssyä nukkuessaan, pitääkö +hän lipeäkalasta, luottaako hän pelastusarmeijan työhön, haluaako +hän tulla Aamiaislehden vakinaiseksi avustajaksi, vastustaako hän +ruumiillista rangaistusta kouluissa; varjelkoon, sanomalehti-ihminen +voi kysyä enemmän kuin kymmenen yliopettajaa osaa vastata.» + +»Niin, mutta vastauksistapa meillä juuri on hyötyä», nauroi se Beer. +Hänen mielialansa vaikeni neidin reippaasta ja huolettomasta tavasta +käsitellä asioita. + +»Mitä siihen tulee, niin vastaamattomuuskin on vastaus.» + +»No niin, haastatelkaa sitten Jönsvangia, jos teillä on halua.» + +»Haluako! Mutta teidän on luvattava minulle eräs asia, toimittaja.» + +»Se on?» + +»Se on se, että teidän on ponnistettava voittaaksenne takaisin +tarmokkuutenne. Onhan käynyt suorastaan sietämättömäksi työskennellä +täällä viime aikoina. Teidän painunut mielialanne lamauttaa meidät +kaikki. Katsokaa Truls Wallia, hän käyskentelee niin kuolleesti ja +hitaasti kuin tukki.» + +»Hän onkin puuhassa varhain ja myöhään.» + +»Sitä hän tekee todellakin. Hän istuu ja kääntää pitkiä ikävystyttäviä +rahtikertomuksia Shipping Gazettesta tai puida jyskyttää europpalaista +tilannetta. Ikäänkuin maassa olisi edes kahta ihmistä häntä ja minua +lukuunottamatta, jotka lukisivat tuota rihkamaa. Ja totisesti, jos en +saisi maksua, niin jättäisin siihen paikkaan. Ehei — Wall on hyvä ja +käyttökelpoinen mies; mutta häneen on saatava vauhtia, sillä muuten +ei synny mitään. Ja pikku Jan Wilken, joka itsessään on rakastettava +vesa, hänkin käyskentelee ja on apea. Ja tämä kaikki on teidän syynne. +Millainen herra, sellainen renki. Mutta minä en huoli saarnata teille +enempää.» + +De Beer vain hymyili raukeasti: + +»Olette täysin oikeassa, neiti.» + +Neiti heilautti tyytymättömäsi! päätään: + +»Oh, tekisi mieleni vähän kärventää teitä. Miksi ette enää koskaan ota +aamupäiväryyppyä?» + +»Ei maistu.» + +»Ei, teille ei maistu; mutta teille maistuu istua täällä ja laitella +ikävystyttäviä artikkeleita kansliatyyliin: — Arvelemme olevan +soveliasta, ottaen huomioon nykyisen tilanteen, esiintuoda tarpeen +saada — pamahdus Aamiaislehden häntään. Huhhuh, tämä muumiomaisuus käy +aivan sietämättömäksi.» + +»Minulla olisi halu tehdä teille eräs ehdotus, neiti.» + +»Esiin se. On jo parannus, kun saatte moisia haluja.» + +»Toimittakaa lehteä neljätoista päivää.» + +»Kyllä, mielihyvillä. Mutta mihin te ryhdytte sillävälin?» + +»Lepään.» + +»Ei, kiitos, se ei käy. Ette ole levon tarpeessa, vaan jonkun muun, +joka piristää teitä. Missä lepäisitte?» + +»Tonsaasenissa tai jossakin muussa samanlaisessa paikassa. Kaipaan +ehdotonta rauhaa.» + +»Tonsaaseniin keskellä talvea! Eii vaariseni. Ehdoton rauha on +ainoa, mistä ette kostu. Matkustakaa Kristianiaan, neljäksitoista +päiväksi. Pankaa itsenne kenraalihumalaan ja lähettäkää meille tavan +takaa muutamia kirjeitä, jos saatte siihen aikaa, se ei ole pääasia. +Tuulettakaa pois huono mielialanne, tehkää tyhmyyksiä ja tulkaa +terveeksi sielun ja ruumiin puolesta. Älkää välittäkö rahtuakaan +lehdestä, siitä me muut huolehdimme sillä aikaa. Ja jos meidän +ehdottomasti on saatava tiedät käsiimme, niin täällä on, jumalan +kiitos, sekä sähkölennätin että puhelin.» + + * * * * * + +De Beer matkusti, ja neiti Gudrun Sten ryhtyi virkaansa Aamiaislehden +yksinvaltiaaksi. Hänen valtaistuinpuheensa tapahtuman johdosta oli +lyhyt ja naseva: + +»Nyt hyvät herrat, saadaan hauskaa. Ehdoton tottelevaisuus ja vauhti +jäseniin, niin toimittaja kyllä on tyytyväinen meihin.» + +Sitte hän meni kaikkein pyhimpään ja kirjoitti täyteen pitkiä +paperisuikaleita, mitkä hän vei painoon ja siellä itse valvoi, että +otsakkeet tulivat lihaviksi ja silmäänpistäviksi: + + YLIOPETTAJA JÖNSVANG GALEIJALLA. + + Merkillisiä oikkuja taiteen pyhässä valtakunnassa. + +Se auttoi. Tuo merkillinen artikkeli herätti huomiota ja toi aluksi +seitsemäntoista uutta tilaajaa, mikä luku muutamissa päivissä nousi +viiteenkymmeneenkahteen, sillä Ilmoituslehti julkaisi vielä samana +iltana johtavan kirjoituksen: »Alhaista sanomalehtitointa», johon neiti +vastasi muutamilla voimakkailla lauseilla »Vanhusten vallasta.» + +Truls Wall harmistui ja koetti saada virkasiskonsa päähän, että tämä +meni liian pitkälle. Persoonallisilla hyökkäyksillä piti olla jokin +raja. Truls Wall pesi kätensä. Sellaisesta toimintatavasta hän ei +tahtonut vastata. + +»Tehkää kuin mielitte.» + +»Tämähän vie kunnianloukkausjuttuun.» + +Neiti nauroi häntä vasten kasvoja. + +»Sepä vasta hyvää olisi, Wall. Se jotakin olisi. Saisimme vähintäin +sata uutta tilaajaa sillä jutulla.» + +Saman reiman naurun hän helähdytti, kun Jönsvang eräänä iltapäivänä +korkeimman henkilökohtaisesti tuli toimitukseen ja pyysi saada +selityksen noissa kahdessa artikkelissa oleviin erinäisiin kohtiin. +Saiko hän selityksen, sitä on paha sanoa, mutta hän ei näyttänyt +onnelliselta lähtiessään sisähuoneesta ja juhlallisesti kävellessään +ulomman konttorin läpi. + +— Kas niin, nyt olen vihoittanut hänet kutakuinkin. Ellei hän nyt +kiivastu, niin hän on pahempi pölkky kuin olen luullut. + +Mutta Jönsvang ei kiivastunut. Hän ryömi päinvastoin kuoreensa ja +jäi sinne auktoriteettimaineensa suojaan. Hän ei tullut esiin enää +huolimatta taisteluhaluisen naisen toistuvista yrityksistä. Ainoa mitä +hän häneltä sai oli lyhyt, hänelle yksityisesti osoitettu selitys: + + »Aamiaislehden harjoittamaa sanomalehtitointa vastaan en voi ryhtyä + väittelemään kadottamatta itsekunnioitustani ja pidän itseäni siihen + liian hyvänä. Vastaiset hyökkäykset siltä suunnalta jätän siksi + vastaamatta. On esineitä, joihin ei voi tarttua likaamatta sormiaan; + niihin kuuluvat myöskin häväistyslehdet. + + PEER JÖNSVANG.» + +Neiti Sten tuhahti: + +»Senkin ilkeä vanha vintiö! Mutta hän ei kuole synteihinsä», sanoi hän +yhteenpuristetuin hampain Truls Wallille, minkä jälkeen hän sulkeutui +de Beerin huoneeseen ja itki kirkkaina kyyneleinä pois harminsa. + +Kun se oli tehty, käytti hän kymmenen minuuttia pukuhommiin, minkä +jälkeen hän päättävä ilme kasvoillaan kastoi kynänsä mujuun ja sappeen +ja kirjoitti paloartikkelin »Yliopettaja Jönsvangin hävyttömyydestä.» + +Se artikkeli oli karkea. Hänestä itsestään tuntui, että se ei sietänyt +arvostelua. Siksi hän salasi sen Wallilta ja huolehti korjausluvusta +itse. Antoi sitten määräyksen, ettei se saisi tulla lehteen, mutta teki +viime hetkessä toisen päätöksen ja antoi sen päästä mukaan. + +Kun hän seuraavana aamuna todella näki tuotteensa painettuna, alkoi hän +pelätä. Tämä ei ilmoisna ikinä päättyisi hyvin! + +Eikä se päättynytkään. Samana iltana »Aviisi» julkaisi seuraavan: + +»Kunnioitettava kansalaisemme, yliopettaja Jönsvang, on ryhtynyt +tarpeellisiin toimenpiteisiin vetääkseen syytteeseen Aamiaislehden +niiden hävyttömien kunniallekäypien syytösten johdosta, mitkä lehti +tänä aamuna julkaisi.» + +Tämä suihku ei virkistänyt Gudrun Stenin mielialaa. + +Mutta pahempaa tuli. Kun hän seuraavana aamuna meni konttoriin kohtasi +hän sattumalta Ole Bergin. Tämä tervehti kohteliaasti ja oli mennä ohi, +mutta muutti mielensä, kääntyi ja huusi hänelle: + +»Vain hetkisen, neiti. Kun nyt näin sattumalta tapaan teidät, +niin käytän tilaisuutta hyväkseni antaakseni teille neuvon, josta +toivoakseni ette pahastu.» + +»No, antakaa kuulua.» + +»Sähköttäkää heti päämiehenne tänne.» + +»Tohdinko pyytää teitä selittämään lähemmin. Puhutte arvoituksin, herra +Berg.» + +»Saatte itse huolehtia selityksistä. Annan teille tämän vihjeen siksi +että pidän teistä ja siksi että on oikein, että de Beer itse saa +olla paikalla huolehtimassa eduistaan, kun isku tulee. Muuten saatte +puolestani tehdä niinkuin mielitte. Minulla ei ole mitään iloa armahtaa +vastustajiani, ja jos de Beer ei halua tulla, niin se on hänen asiansa. +Annan teille kolme — ei, neljä päivää aikaa saada hänet kotiin, se on +riittävästi. Näkemiin, neiti.» + +Samana päivänä, kun määräaika loppui, syöksyi Jan Wilken sisään. +Hän oli vihdoinkin saanut selville, että Ole Berg tällä välin +oli julkaissut kehoituksen, joka allekirjoittamista varten oli +lähetetty kaupungin kunnioitettaville porvareille. Sen sanamuotoa +hän ei tuntenut, mutta hän oli varma, että kyseessä oli jokin juoni +Aamiaislehteä vastaan. + +Neiti Sten pelästyi kovasti, mutta hän oli itsepäinen eikä toistaiseksi +sähköttänyt de Beeriä kotiin. + +Illalla hän sai ensiluokkaisesta lähteestä tietää kehoituksen +sanamuodon. Ilmoituslehden palstat tarjosivat sirossa painoasussa +seuraavaa: + + »TIEDOKSIANTO. + + Voidaksemme mahdollisesti vapauttaa kunniallisen kaupunkimme + lehdestä, jonka tarkoitusperät ja toimintatavat eivät mielipiteemme + mukaan ole sopusoinnussa niiden periaatteiden kanssa, joita voidaan + vaatia säädylliseltä lehdeltä, olemme me allekirjoittaneet päättäneet + ensi maanantaista lähtien olla tekemättä ostoksia niiltä, jotka + ilmoittavat Aamiaislehdessä tai jollakin muulla tavalla tukevat + mainittua lehteä.» + +Allekirjoitukset olivat lukuisat. Kahdeksankymmentä seitsemän kaupungin +parasta nimeä. + +Kun neiti Sten luki tämän, kävi hän kalpeaksi kuin ruumis. + +»Jumala varjelkoon, mitä minun on tehtävä?» Mutta sitten hän rohkaisi +mielensä. »Huolehdin asiasta itse.» Hän otti sähkösanomalomakkeen ja +kirjoitti: + + De Beer, Grand Hotel, Kristiania. + + Aamiaislehteä boikoteerataan, tilanne epätoivoinen, tulkaa heti. + + STEN. + + + + +VIII. + + +»No mutta rakas, kiltti neiti Sten, älkää nyt ottako sitä niin +hirveän raskaasti. Eihän ole henki kyseessä.» Carsten de Beer +käveli edestakaisin lattialla eikä tietänyt, mitä tehdä tai sanoa +lohduttaakseen häntä. + +Neiti istui pulpettinsa ääressä aivan masentuneena. Hän kumartui, kätki +kasvonsa ja itki, niin että koko hänen ruumiinsa tärisi hysteerisesti +vavahdellen. + +De Beer antoi hänen itkeä, meni sitten hänen luokseen ja laski +hellävaroen kätensä hänen olalleen: + +»Kas niin, olkaa nyt järkevä, pikku neiti. Ettehän te kuitenkaan voi +sitä auttaa.» + +Itsepäisesti neiti vastasi yhä itkien: + +»Niin, se on minun syyni — minun yksin. — Oo, olen niin pahoillani, +niin pahoillani.» + +»Kuulkaas nyt, rakas lapsi. Koettakaamme puhua vähän järkevästi siitä, +mitä on tapahtunut. Te voinette huomata, ettei ole teidän syynne, että +vastustajamme tarttuvat tuollaisiin likaisiin aseisiin.» + +»Minä siihen aiheen annoin», kuului lohduttomasti. + +»Sepä hiivattia. Tunnette Ole Bergiä suunnilleen niin paljon, että +tiedätte sen miehen keksivän aina aiheen, kun sitä tarvitsee. Kuinka +tahansa olisittekaan pelannut, niin hän olisi kyllä huolehtinut siitä, +että asiat menisivät hänen tahtonsa mukaan, niin että älkää nyt +huokailko sen vuoksi. Välttämättömyyten on taivuttava, mutta sen vuoksi +ei kannata pillittää.» + +Mutta neiti vain ei saanut lohtua. De Beer kävi yhä enemmän ja enemmän +neuvottomaksi. Millä hän rauhoittaisi häntä? Niinä päivinä, kun hän +oli ollut poissa, oli hän kaivannut hänen seuraansa enemmän kuin +tahtoi itselleen tunnustaa. Useammin kuin kerran hän oli tuona lyhyenä +aikana yllättänyt itsensä kaipaamasta hänen reimaa nauruaan ja iloista +mielialaansa. + +Äkkiä hän sai aatteen. Hänen kasvojaan valaisi levollinen hymy, mutta, +hän kiiruhti rypistämään ne totisiksi taas, ennenkuin neito huomaisi. +Ja ääni oli haudanvakaa hänen sanoessaan: + +»Tiedättekö, neiti Sten, ettette kadota mitään tämän historian vuoksi. +Nuo kuusisataa kruunua, joista sovimme erään kerran, saatte te +lyhentämättä, kuinka tahansa käyneekään.» + +Neiti nousi äkkiä kopeana ja kalpeana. + +»Mitä sanottekaan?» + +De Beer käsitti täysin väärin tilanteen. Nyt hän hymyili leveästi: + +»Nuo kuusisataa kruunua, joista sovimme, että saisitte ne, jos minä +voittaisin vedon; ne voitte saada koska haluatte, kernaasti heti, jos +niin mielitte.» + +Neito kalpeni: + +»Ettekö häpeä?» + +»Ku-kuinka...?» + +»Ettekö häpeä? Saatatteko hetkeäkään uskoa, että olen uhrannut noille +kurjille kruunuille ainoatakaan ajatusta. Voitteko luulla, että nyt kun +on kysymyksessä teidän koko taloudellinen asemanne, niin minä olisin +niin pikkumainen, että vain ajattelisin omaa etuani. Se on loukkaus, +jota en olisi odottanut teiltä, herraseni.» + +De Beer kävi aivan ymmälle. + +»Mutta — työnne, neiti — se toki on pienen muistolahjan arvoinen.» + +Neiti nauroi kylmästi ja katkerasti: + +»Niin, työni, se on erinomaista.» + +»Sitä se todella on, ja teette ilkeästi kun pidätte tarjoustani niin +nurinkurisena.» + +»Tarpeeksi tästä. Miksi ivaatte minua näin? Olenhan ilmeisesti +todistanut kelpaamattomuuteni; mutta teillä ei liene mitään nautintoa +korostaa sitä niin julmasti. Eikö teille riitä, että nyt olen palkaton, +enkä suorastaan tiedä, mistä saisin jonkun.» Hän purskahti taas itkuun. + +»Mitä puhetta se on? Olenko minä sanonut teidät irti?» + +»Sehän teidän on tehtävä. Ja vaikkapa ette sitä tekisikään. +Ymmärrättehän, etten voi jäädä tänne enää.» + +»Sitä ette tarkoita.» + +»Toden totta, tarkoitan. Vain siksi en ole vielä sanonut irti, että +saisitte ajaa minut ovesta.» + +Toisen täytyi hymyillä kaikesta huolimatta: + +»Minä — teidät?» + +»Niin, se on teidän ainoa keinonne. Kun ilmoitatte lehdessä, että +olette sanonut minut irti palveluksestanne, niin voitte vielä +pelastaa jätteet. Silloin ei muilla ole enää mitään verukkeita jatkaa +boikottausta.» + +»Sitä en tee ikinä.» + +»No, sitten minun on lähdettävä itsestäni, ja kiitän teitä +vilpittömästi, kun annatte minun poistua niin säädyllisesti kuin +suinkin, mutta siinä ette menettele viisaasti.» + +»Enpä ole ikinä moista kuullut. On niinkuin meidän tänään olisi kaikin +mokomin ymmärrettävä toisiamme väärin. Olkaa nyt järkevä, pyydän teitä +niin kauniisti.» + +»Niin, mutta...» + +»Ei mitään mutta. Tietysti jäätte tänne nyt, kun tarvitsen teitä +kipeimmin kuin milloinkaan ennen. Ettehän tahtone, että ajattelisin +teidän lähtevän pakoon, kun hätä on pahimmillaan. Sillä siten +käsittäisin asian, jos jätätte meidät nyt.» + + * * * * * + +Sellainen työnilo, jota yhä kesti, oli enemmän kuin de Beer oli +ajatellut mahdolliseksi. Oli kuin kaikki olisi lentänyt hänen +käsistään, ja ajatukset työskentelivät niin taipuisasti ja selvästi. +Hänelle ei tuottanut pienintäkään vaivaa pudistella itsestään +artikkeleita toinen toisensa jälkeen, räiskyvän sukkelia ja säkenöivän +älykkäitä. Ja tänä aikana, kun tilanne muuten oli jotenkin lohduton, +boikottaus jatkui järkähtämättä; mutta irtonumeroiden myynti kävi +suurenmoisesti ja tilaukset kasvoivat tasaisesti; sillä kaikki olivat +yksimielisiä siitä, että lehteä toimitettiin erinomaisesti. De +Beerin kiihkeimpien vihamiesten oli pakko myöntää, että »Aviisi» jäi +auttamattomasti jälkeen tässä suhteessa. + +Ole Berg osotti tunnustustaan ostamalla henkilökohtaisesti +irtonumeronsa toimistosta jok'ikinen aamu. Muuten hän ei paljon +puhunut. Kerran hän tapasi neiti Stenin; silloin hän vain hymyili ja +sanoi ohimennen: + +»Hyvä, olette todellakin nasevia.» + +Mutta neito ei ollut hänestä tietääkseen. Hädin tuskin hän soi hänelle +tavalliselle ostajalle tulevan nyökkäyksen. + +»Kaunotar on vihoissaan; mutta hiton aistikas hän on», mutisi hän +itsekseen pistäessään lehden taskuunsa ja poistuessaan. Mutta myöhemmin +hän klubissa vannoi, että neiti Sten oli kaupungin ihanin tyttölapsi, +ja ellei tuo puolihöperö de Beer voisi sen vertaa nähdä, niin hänet +olisi hirtettävä. + +De Beer oli muuten samaa mieltä; mutta hänpä ei sanonut sitä ääneen. +Hän käyskenteli päivisin ja katseli tarpeekseen Gudrunia. Viime aikoina +nimitti hän ajatuksissaan häntä vain pelkästään Gudruniksi. + +Tyttö puolestaan oli saanut olentoonsa jotakin hiljaista, jota hän +ennen ei ollut omannut; mutta se sopi hänelle lumoavan hyvin. Hän +liiteli sisään ja ulos sävyisästi, ei humuten ja huhkien kuten +ennen; ja oli kuin päivänpaiste olisi seurannut häntä, mihin tahansa +hän tulikin. Eikä hän pohjaltaan ollut menettänyt hupaisuuttaan; +sillä kun de Beer antoi hänelle tehtäväksi valmistaa pilakuvia, +joilla täytettäisiin neljännen sivun ammottavat aukot, niin hän sai +niitä toimeksi kokonaisen sarjan parin päivän aikana. Joukossa oli +erinomaisia, kuten esimerkiksi etevä piirros Ole Bergistä, joka +kävi kerjäämässä nimiä listaansa; tai mustetahra, joka lähemmin +tarkastettaessa osoittautui Modaliksi. Seikkoja, jotka saivat sekä de +Beerin että yleisön hupaisaan vireeseen. + +Oli kuin Aamiaislehti tähän aikaan olisi antanut juhlan tunnun koko +kaupungille. Joka aamu, kun kunnon porvarit tapasivat toisensa, +kysyivät he: »Oletko lukenut lehteä tänään?» Ja lehti tarkoitti +Aamiaislehteä. Kukaan ei ajatellut Ilmoituslehteä, ei ollut niin +sieluakaan, joka edes olisi muistanut, että sekin oli olemassa. + +Vihdoin eräänä päivänä tuli eräs siirtomaantavarakauppias toimistoon. +Hän näytti vähän huolestuneelta, ikäänkuin hänellä ei olisi ollut +hyvää omaatuntoa, mutta kaivoi sitten esiin ilmoituksen, minkä työnsi +konttorineidille: + +»Mitä maksaa saada tuo lehteen?» + +»Montako kertaa?» + +»Kahdesti viikossa kolmen kuukauden aikana.» + +Neiti laski hinnan. Kauppias tinki vähän, mutta tyytyi sitten. + +»Minäpä tahdon ilmoittaa lehdessänne. Hieno väki ei minulta kuitenkaan +osta.» + +Se oli alku. Yksi ja toinen noudatti pelokkaasti esimerkkiä. De Beer +määräsi, että saatiin antaa mahdollisimman suuri alennus, ja alkoi +liikkua maine, että Aamiaislehti oli helppo ilmoituslehti. Vähitellen +tämä alkoi tehota. + +Suurta parannusta ei tullut; mutta saarto oli tiettävästi rikottu. + + * * * * * + +»Tästä kyllä selviydytään, sen saatte nähdä, neiti, tästä kyllä +selviydytään», sanoi de Beer ja hieroi käsiään. Salomonsen, Moses +Salomonsen, jolla oli suuri herrainvaatetusliike, oli lähettänyt +puolensivun ilmoituksen, joka oli painettava joka päivä kahden viikon +aikana. »Ole on kuin onkin erehtynyt laskelmissaan, kun luuli voivansa +boikotteerata meitä. Ja tilaajamääräkin kasvaa hyvin. Tässä kuussa +olemme saaneet 256 uutta. Se ei ole niinkään huonosti, ja se on yksin +teidän ansionne, sillä nuo piirroksenne ovat tehneet ihmeitä.» + +»Nyt laskette liikoja, toimittaja. Teidän artikkeleitanne yleisö +himoitsee. Viimeinen »Kunnianloukkausjutustamme» oli kerrassaan +verraton. — Ties muuten, kuinka jutun käy. Minut kai sen vuoksi +pistetään kiinni lopuksi.» Neiti hymyili hänelle veitikkamaisesti +pulpettinsa yli. + +»Niin teidän käy ja kaupan päälliseksi teidät tuomitaan ja hirtetään +kuin noita, mikä olettekin. Maassa on toki vielä oikeamielisyyttä. — +Mutta leikki pois ja totisuus esiin, me menetämme jutun. Saamme sakkoa +ja saamme niellä pahimmat sanat. Emme pääse vähemmällä. Mutta se ei tee +mitään. Joka viimeksi nauraa, nauraa parhaiten, ja ehkä se loppujen +lopuksi olen minä.» + +»Olen niin pahoillani, etten sanoa saata, kun olen saattanut +niskoillenne kaiken tämän.» + +»Mutta minäpä en ole pahoillani. Ikinä minun ei ole ollut parempi olla +kuin viime viikkoina.» + +»Loruja.» + +»Ei, vaan totta, neiti Gudrun. On vain yksi ainoa asia, jonka toivoisin +itselleni.» + +»Mikä sitten?» + +»Tahdotteko todella tietää sen?» + +Neito hätkähti äänen sävystä: siihen kätkeytyi jotakin, jota hän +ei oikein ymmärtänyt. Hän vilkaisi de Beeriin, mutta ei tullut sen +viisaammaksi. Hän ei vastannut heti. + +De Beer nousi ja tuli hänen luokseen. + +»Tahdotteko tietää sen?» sanoi hän toistamiseen. + +»Tahdon», sanoi hän, mutta nyt hän oli tulipunainen. + +De Beer tarttui hänen käteensä. + +»Se mitä minulta vielä puuttuu, että tuntisin itseni täysin +onnelliseksi, on se, että te, Gudrun, tulisitte vaimokseni. Jos saan +teidät, niin on yhdentekevää, kuinka kaiken muun käy. Rakas Gudrun, +rakastan sinua, koetammeko toimittaa kokonaisen elämänluvun yhdessä?» + +Voitonvarmuutta oli hänen olennossaan, tukahdutettua riemua hänen +äänessään. Mutta neito ei vastannut. + +Silloin hän huolestui. + +»Vastaa minulle, Gudrun», ja hän kohotti neidon punastuvia kasvoja ja +katsoi häntä silmiin. + +»Oo, Carsten!» + +Ja niin he suutelivat toisiaan. + + + + +IX. + + +Kihlaus julkaistiin seuraavan aamun Aamiaislehdessä. Ole Berg ällistyi +peräti lukiessaan sen. + +»Kas! kas! Tämä vähän muuttaa tilannetta.» Ja sen jälkeen hän soitti de +Beerille: + +»Sinäkö se olet, Carsten? Onnittelen, sinä vanha uros. Se on totisesti +ensimmäinen järjellinen askel, minkä olet astunut puolen vuoden aikana.» + +»Tule tänne juomaan kanssani lasi portviiniä tapahtuman kunniaksi. +Morsiameni ihastuu, ja minä takaan, että viini on hyvää.» + +»Kiitos vain, tekisin sen mielelläni, mutta saanen sen jonakin toisena +päivänä, sillä nyt aamupäivällä en ehdi.» + +»Kuinka ikävää. Onko asia niin ehdottoman tärkeä?» + +»Ilmoituslehti Osakeyhtiöllä on vuosikokous, ja minun on oltava +paikalla, sillä siellä tarvitaan vähän pientä pesua. Minua alkaa +kyllästyttää työntää rahaa pohjattomaan säkkiin, mutta olemme +toivottavasti nitistäneet sinua niin paljon, että kutakuinkin voinemme +hetkeksi lakkauttaa sen tilin maksut. — Muuten minulla on kätkössä +pieni yllätys sinulle, ystäväiseni, pikku suunnitelma, joka kyllä +kiinnittää mieltäsi ja joka — mutta tarpeeksi siitä tällä kertaa. Saat +kyllä hyvissä ajoin tietää sen. Tervehdi tyttöäsi ja sano hänelle, että +minulla aina on ollut pientä lukkarinrakkautta häntä kohtaan aina siitä +asti, kun olimme matkatovereita.» + +»No, kun et tahdo tulla, niin — vien terveisesi Gudrunille.» + +»Kiitos, tee niin. Et usko, kuinka sinulle hyvin sopii sanoa: Gudrun. +Näkemiin.» + +De Beer ripusti kuulotorven paikoilleen ja huusi ulommaiseen +konttorihuoneeseen: + +»Onko Hansen siellä?» + +»Ei, hän lähti juuri painoon.» + +»Etsikää hänet heti käsiinne. — On kiire.» + +Muutamia minuutteja sen jälkeen ilmaantui Jan Wilken: + +»Mistä on kysymys, herra toimittaja?» + +»Miksi ette ole sanonut minulle, että tänään on Ilmoituslehden +vuosikokous?» + +»Siksi, että siitä on ilmoitettu tarpeeksi selvästi viimeisten +neljäntoista päivän aikana.» + +»Hm! Voitteko hankkia minulle oikean selostuksen +keskustelukysymyksistä?» + +»Se käy vaikeaksi. En ole osakas. Oletteko te?» + +»En, jumalan kiitos. Mutta tunnettu vainunne auttakoon teitä. Nyt +voitte voittaa laakereita.» + +»Kyllä koetan, siinä kaikki, mitä voin luvata; mutta sanon ennakolta, +että luulen asian epäonnistuvan.» + +»Epäonnistua on huono sana, Hansen. Mutta tehkää voitavanne ja tulkaa +heti takaisin ilmoittamaan. Pimeitä suunnitelmia on taas tekeillä.» + +Sitten Jan Wilken lähti, ja de Beer totesi, että vuosikokous +pidettäisiin kello kahdeltatoista Ilmoituslehden konttorissa. + +Gudrun Sten tuli ja pyysi päälliköltään yksityisvastaanottoa +suljettujen ovien takana. Sen hän sai, mutta mistä siellä oli kysymys, +se ei koske sivullisia. + +Ja aika kului. Kello tuli yksi, ja de Beer näki Ole Bergin, Jönsvangin, +Byen ja muiden tulevan torin poikki. He viittoilivat kiihkeästi ja +naamat punoittivat. Kokous oli loppunut ja se oli silminnähtävästi +ollut sangen vilkas. + +Nyt kai Jan Wilken tulisi tietoineen. + +Mutta ken ei tullut, se oli Jan Wilken. Kului neljännes ja kului puoli +tuntia, mutta ei haamettakaan Hansenista. Kello tuli kaksi ja yhä häntä +ei kuulunut. + +De Beer kadotti kärsivällisyytensä: + +»Mihin hittoon mies on jäänyt?» + +Neiti Sten lähti syömään päivällistä, mutta de Beer tahtoi varrota +vielä vähän. Kello puoli kolme hän lukitsi konttorin ja meni kotiin, +söi kylmää ruokaa ja palasi heti takaisin toimistoon, koko joukon +pahantuulisempana kuin vastakihlautuneelle miehelle soveltuu. — Mutta +Jan Wilkenistä ei näkynyt pilkahdustakaan. + +Tämä alkoi käydä salaperäiseksi, puhumatta siitä, että se oli +harmillista. + +Kello puoli neljältä tuli juoksupoika. Hänet lähetettiin Jan Wilkenin +asuntoon, mutta tuli takaisin ilmoittaen, ettei kyselty ollut käynyt +kotona päivällisellä. + +De Beer huolestui todella. Olisiko ajateltavissa, että miehelle olisi +jotakin sattunut. — Toistaiseksi ei tässä suhteessa voinut mitään +tehdä. Oli joka tapauksessa odotettava vielä muutamia tunteja, silloin +hän ehkä tulisi, kun vähimmin odotettaisiin. + +Kello tuli neljä, puoli viisi ja viisi. — Mutta Hansen ei tullut. + +Kymmenen minuuttia yli viiden tuli — Ole Berg. Hän oli loistavan +tyytyväinen, punainen ja hilpeä. + +»Hyvää päivää, Carsten, salli minun pusertaa oikeaa etukäpälääsi. Vielä +kerran sydämellinen onnentoivotus. — Mutta mitäs nyt, sinähän olet niin +huolestuneen näköinen. Eikö kauppa luista?» + +»Päinvastoin, kiitos rakastettavan boikottauksesi, saimme muutamia +tuhansia aivan arvaamatta. Suloiset kaupunkilaislapsemme maksoivat +niin, että oli ilo päästä harhaoppisuudesta, jonka sinä olit julistanut +pannaan. Olet suuri mies, Ole Berg. Suuri paavi.» + +»Onko kyseessä yksityis- vai liikesurut? Sen voit ainakin sanoa +minulle.» + +»Mitä siinä kaivelet ja kyselet? Jos sen välttämättä tahdot tietää, +niin voin kernaasti tunnustaa, että se on Jan Wilken, joka tuottaa +minulle huolta.» + +»Hänkö, tuo pieni vainupenttusi? Kuolema ja kadotus, mies, oli hyvä, +että mainitsit hänet, sillä olin unohtanut koko asian.» + +»Tiedätkö, missä hän on?» + +»Totta sen tiedän. Hän on vississä paikassa.» + +»No, älä nyt puhu roskaa. Tiedätkö vai etkö?» + +»Kuulethan, mitä sanon, Carsten. — Ja täällä on avain. Mainiota, kuusi +tuntia sellaisessa paikassa. Lähetä juoksupoikasi Ilmoituslehteen +vapauttamaan vankia. Hän lienee valmis nyt ja nälkäinen myös. — Niinpä +niin, se voi olla hänelle opetukseksi pitää toisella kertaa nenänsä +poissa muitten ihmisten asioista.» + +»Mutta...» + +»Hän kävi ja nuuski käytävässä, kun tänään aamupäivällä tulin +kokoukseen. Heti en asiaa ajatellut, vaan menin edelleen, mutta sitten +tuli äkkiä mieleeni, että hän on sinun miehesi. Ja kun en halunnut +pitää nuuskijoita ovien takana, niin palasin ajaakseni hänet pois. +Samassa hän livahti W.C:hen. Hän luuli varmaan, etten nähnyt häntä, ja +arveli siten välttävänsä minut. Tahdoin saada hänet tiehensä, mutta +sitten näin, että hän ei ollut ehtinyt vaihtaa avainta sisälle, ja +niinpä kiersin sitä aivan levollisesti ja pistin sen taskuuni. — Sitte +unohdin hänet, ja ellet olisi maininnut häntä, niin hänen olisi varmaan +täytynyt olla siellä huomiseen asti.» + +»Mainiota.» Ja sitten he molemmat nauraa hekottivat. + +»Mutta ryhtykäämme vakavampiin asioihin. Sano minulle, Carsten, kuinka +olet ajatellut järjestää tulevaisuutesi? Ei ole nenäkkyyttä, kun kysyn +sitä sinulta.» + +»Siltä se kuitenkin haiskahtaa kaiken sen jälkeen, mitä tähän aikaan +olet tehnyt turmellaksesi sen.» + +»No, no, sota on sotaa. Itse niin tahdoit. Nyt tulen saadakseni aikaan +parempaa ymmärtämystä välillemme, ja niinpä et saa työntää luotasi +kättäni. Mitä sanot molempien lehtien yhtymisestä, niin että tulee +lehti, joka ilmestyy aamuin ja illoin.» + +»Vai niin, se on suunnitelmasi. Minkä aseman olet ajatellut minulle +tässä uudessa aikakaudessa?» + +»Päätoimittajan.» + +»Entä Modal?» + +»Menköön reppuun, jos mielii. Sen näkisin mieluimmin; mutta voitaneen +asia järjestää. Hän ja Wall toimitussihteereiksi, kumpikin huolehtimaan +lehdestään.» + +»Luuletko hänen suostuvan?» + +»Ehdottomasti. Muutenhan hän jää paikatta. Hän ei ole sellainen kyky, +että helposti löytäisi toisen paikan. Vanhakin hän on. No, mitä sanot?» + +»Entäs liikepuoli, kuinka olet sen ajatellut?» + +»Siitä tulee hieno liike. Jos molemmat lehdet yhdistetään, niin saadaan +kunnollinen tilaajapiiri, ja mahdollisesti voidaan tilausmaksua +korottaa katsoen siihen, että ilmestyy kaksi numeroa päivittäin. +Lisäksi tulee se, että päästään yhdellä ainoalla painolla, mikä +luonnollisesti on säästöä; ja toimitus tulee, ellei halvemmaksi, niin +ainakin täydellisemmäksi.» + +»Entä Persberg?» + +»Niin, häntä en ole todellakaan ajatellut. Hän poistunee pelistä. Kun +hän kuitenkin saa kaikki tilapäistyöt, niin hän ei kuole nälkään. +— Mietihän tätä, Carsten, minulla on vuosikokouksen valtuus sopia +kanssasi.» + +»Niin, mutta entä veto?» + +»Luulen, että kärsit päähänpiintymästä, mies. Ethän yhä ajattele, että +voitat sen?» + +»Kuka tietää? Mutta vilpittä puhuen ei minulla ole suurta toivoa. +Olen puhunut siitä Gudrunille, ja hän arvelee samoin. Sidomme lipun +mastoon ja palaamme kotiin, ellemme muuten selviä. Ainahan on jokin +mahdollisuus, ja niin kauan kuin on elämää, niin kauan on toivoa.» + +»Niin, mutta tämähän on paljon parempi. Saathan melkoisen osan +yhdistettyjä osakkeita käsiisi, niin että saat suuren vaikutusvallan +puhumattakaan asemastasi päätoimittajana, ja jos mielestäsi tuot liikaa +yritykseen, niin ostan sinulta kernaasti osan täydestä kurssista. +Kaikista tuollaisista yksityiskohdista me kyllä sovimme. — Mitä meidän +yksipuoliseen vetoomme tulee, niin sehän raukenee, mutta sinulla +on toki se tyydytys, että me, se on minä, tulen luoksesi ja teen +sinulle ehdotuksen, joka täysin osoittaa, kuinka suuren arvon annan +kunnollisuudellesi ja sanomalehtimieskyvyllesi. Minusta on kuin minä +antautuisin, kun sinä taas seisot voitonseppele kulmillasi.» + +»Ja kuitenkin sinä istut ja sanelet kaikki antautumisehdot. Ole, Ole, +sinä olet suuri mies!» + +»Ehdotan sinulle hyvää kauppaa ja odotan jännittyneenä vastaustasi.» + +»Silloin saat odottaa.» + +»Mitä se merkitsee?» + +»Etten missään nimessä vastaa, ennenkuin olen neuvotellut Gudrunin +kanssa. Siinä se. Mutta en voi sanoa, että ehdotuksesi ilman muuta +minua miellyttää.» + +»Sinun on kaikissa tapauksissa punnittava sitä.» + +»Voinhan niin tehdä, mutta odottaisin mielelläni alkuperäisen sotamme +loppua. Mitä sanoisit, jos saisit vastauksen ensimmäisenä huhtikuuta? +Kello kaksitoista päivällä. Otaksun, että vedon määräaika silloin +loppuu.» + +»Jos ei asia muuten käy, niin hyväksyn ehdotuksesi, mutta näkisin +mieluummin, että päättäisit aikaisemmin.» + +»Hyvä, tule huomenna, niin saat tietää ainakin väliaikaisen päätökseni. +Ehdotuksesi on siksi kohtuullinen, etten voi sivuuttaa sitä +tarkastamatta sitä vähän lähemmin. Tuollainen yhdistäminen ei myöskään +ole hetken asia. Siitähän koituu paljon järjestämistä.» + +»Hyvä. Tyydyn tähän nyt ensi hätään. Näkemiin!» + + * * * * * + +Gudrun oli tietysti yhtä mieltä Carstenin kanssa. Jos hän olisi +ehdottanut, että he lahjoittaisivat Ole Bergille kaiken omaisuutensa ja +lähtisivät maailmalle posetiivi selässä, niin Gudrun olisi suostunut +siihenkin, sillä Gudrun oli taipuisa. Mutta rakastuneisuudessaankaan +hän ei kokonaan voinut olla huomioonottamatta käytännöllistä älyään. + +»Älä muitta mutkitta myönnä äläkä myöskään kiellä. Pidä heitä +toistaiseksi liikkeellä verukkeilla ja ennakkoneuvotteluilla, niin on +aikaa tarpeeksi, jos yhteenliittyminen tapahtuu joskus huhtikuussa. +Emme saata muitta mutkitta laskea käsistämme 10,000 kirkasta kruunua +tappelematta vähääkään saadaksemme ne.» + +»Et tunne tarpeeksi Olea, kuulen minä. Kun hän kerran pääsee vauhtiin, +niin ovat kaikki esityöt valmiit, ennenkuin ehtii käännähtääkään. +Minua ei ihmetyttäisi, jos hänellä tällä hetkellä olisi täysin valmis +suunnitelma pöytälaatikossaan. Hänen ei vain sovi esittää sitä, +ennenkuin on saanut minut kutakuinkin liisteriin.» + +»Niin, mutta sinulla on myös tässä sana sanottavana, ja ainakin voit +vedota siihen, että minä en ole vielä tehnyt päätöstä.» + +»Nainen! Olet viekas kuin käärme. Mutta Olella on oma tapansa tehdä +kauppoja. Hän on suora, mutta hän vaatii, että toisenkin puolen on sitä +oltava, ja jos hän huomaa mutkittelua, niin hän sanoo suurkiitokset. +Minusta meillä ei ole varoja vaarantaa enempää. Jos minun olisi +ajateltava vain itseäni, niin hän olisi saanut epuun suoraa päätä. +Mutta näetkös, nyt on, kuten tunnettua, tullut lisäksi eräs nuori +nainen, joka on myös otettava huomioon.» + +»Tuo nuori nainen voi lähteä pelistä yhtä nopeaan, kuin hän on siihen +tullutkin, jos hän pienimmälläkään tavalla on haitaksi.» + +Todistuskappaleen, jota de Beer käytti tätä, lausetta vastaan, +kirjoittaa moni tytönhaitale näin: »x x x.» + +Keskustelujen tulokseksi tuli, että de Beer pysyi alkuperäisessä +päätöksessään antaa vastauksensa huhtikuun ensimmäisenä klo kaksitoista +päivällä. Mutta samalla hän suostui siihen, että heti ryhdyttiin asian +selvittelyyn, niin käsillä olisi valmis ehdotus, kun niin pitkälle +tultaisiin. + +Tämän Ole Berg hyväksyi, ja seuraus oli se, että hän ja äsken +kihlautuneet seurustelivat paljon keskenään lähinnä seuraavina +viikkoina. + + + + +X. + + +»Hyvää huomenta, hyvä neiti. No, kuinka on sadantuhannen laita?» + +»Kahdentuhannen viidensadan, tarkoittanette, herra Berg.» + +»Niinpä niin. Luuletteko olevan toivoa?» + +»Kyllä, nyt voin sanoa niin paljon, että ellei odottamatonta tapahdu, +niin varmasti pääsemme tuohon määrään, kun laskemme mukaan ne, jotka +tulevat lisäksi neljänneksen vaihteessa ja jotka siis saavat lehden +ilmaiseksi tämän kuun loppuun.» + +»Hyvä. Ei niinkään huonosti. Kaksituhatta viisisataa tilaajaa puolessa +vuodessa on sangen kunnioitettavaa meidän pienissä oloissamme.» + +Ole Bergille oli käynyt tavaksi pistäytyä joka aamupäivä Aamiaislehden +konttoriin perehtyäkseen lehden mahdollisuuksiin, kuten hän itse sanoi. +Lähimpänä aiheena oli kuitenkin saada vähän puhella Carstenin ja tämän +kihlatun kanssa. + +»Missä on ankara päällikkö tänään?» + +»Hän meni painoon, mutta hän tulee varmaan pian takaisin.» + +»Näyttää siltä, että kunnon Carstenimme on saanut aivan toisenlaisia, +ahkerampia tapoja kuin ennen vanhaan. Olen iloinen ainakin +yhdestä asiasta, ja se on siitä, että pieni sotamme on hankkinut +yhteiskunnalle hyödyllisen jäsenen sen välinpitämättömän, rakastettavan +tyhjäntoimittajan sijaan, jonka olemme menettäneet. Voitto voi todella +olla kymmenentuhannen kruunun arvoinen, ken tahansa sen joutuukin +maksamaan.» + +Neiti Sten ei tähän vastannut mitään. Ei ole pelkästään huvia kuulla +kihlattuaan sanottavan entiseksi tyhjäntoimittajaksi. + +Mutta Ole Berg istui viattomana, tietämättä, että oli loukannut häntä. + +»Ette vastaa, neiti. Niin, niin! Nyt menen tieheni ja palaan hetken +kuluttua, kun linnanherra on tullut takaisin.» + +»Ei, odottakaahan nyt vähän. Teillä ei liene sellaista hätää. Carsten +voi olla täällä tuossa tuokiossa. — Oo, kuinka soisin, että olisitte +pakotettu pudistamaan rahat pussistanne.» + +»Se oli kristillinen toivomus.» + +»Kun voitte puhua niin kevytmielisesti niin suuresta rahasummasta, niin +soisin sen todella Carstenille, ollenkaan ottamatta lukuun sitä, että +hän on minun sulhaseni.» + +»Äläs, anteeksi, Gudrun. Otamme kyllä lukuun, että olet morsiameni.» De +Beer seisoi pyöreänä ja hymyilevänä ovella. + +»Kas siinä meidän hyvinvoipa ystävämme. Missä olet viipynyt?» + +»Tulen myöhään, mutta hyvään aikaan. Olen juuri kaapannut uutisen, joka +kyllä lienee kruunun tai parin arvoinen.» + +»Mikä se on?» + +»Näes, sen haluaisit mielelläsi tietää, Ole. Mutta yksi +sanomalehtitoimen suurista periaatteista on, että on pidettävä suu +kiinni, etenkin kun lähellä oleilee vaarallisia vastustajia.» + +»Kuten haluat. En ahdista sinua enempää. Pidä salaisuutesi, jos osaat. +Näytät muuten olevan halkeamaisillasi, ellet saa sitä sanoa.» + +»Sitte on parasta, että kerron sen.» + +»Onko se viisasta, Carsten?» + +»On, Gudrun. Tietäköön, että hän on menettänyt vedon ensi osan. Meillä +on nyt 2502 — ja kaksi tilaajaa, ymmärrättekö? Siis puuttuu vain, että +Ole on meille siksi huomaavainen ja merkitsee tilauksen, niin voimme +esittää hänelle kymmenentuhannen kruunun laskun. Se olisi tuiki tarpeen +häämatkaamme varten, Gudrun.» + +»Siinä on vain pieni mutta, ystäväiseni, ja se on se, että niin +huomaavainen Ole ei ole. Muuten onnittelen sydämellisesti kauniin +tuloksen johdosta.» + +»Tuhat kiitosta.» + +»Minäkin voin muuten ilmoittaa pienen uutisen.» + +»No?» + +»Ylihuomenna voin esittää sinulle yhdistymissuunnitelman kaikkia +yksityiskohtia myöten, niin että muuta ei puutu kuin allekirjoitukset.» + +»Tämähän on suurenmoista. Ehdotan, että kaikki kolme menemme kahvilaan +ja tyhjennämme pienen pikarin asian kunniaksi.» + + + + +XI. + + +Oli vuoden ensimmäinen kevätpäivä. Viime päivien jatkuva sade oli +sulattanut loputkin tunturien halkeamiin ja säröihin jääneistä +harmaanlikaisista lumikasoista. Nyt oli taivas korkea ja kirkas ja +aurinko lämmitti, niin että kostea maa höyrysi. + +Mutta varjossa oli vielä kylmää, niin että varovaiset ihmiset pitivät +yhä päällysvaatteita. + +Kaupunki kylpi päilyvässä valkoisessa paisteessa; se virtaili kuin joki +pitkin katuja ja kujia ja toreja. Se toi tullessaan uutta intoa ja +valokkaampia elämän toiveita. Ihmiset hymyilivät iloisesti toisilleen. +Talven happamuus oli heistä kuin poispyyhkäisty, he näyttivät miltei +rakastettavilta. + +Carsten Baltazar de Beer veti ylleen turkkinsa eikä ollenkaan pannut +pahakseen, kun ensimäinen tapaamansa katupoika huusi hänen jälkeensä: + +»Hei, kuulkaas, teillä on maalia takinhihassanne.» + +»Aprillia!» huusi poika ja pakeni syyllisyytensä tuntien; mutta Carsten +vain hymyili hyväntahtoisesti. + +Konttorista de Beer löysi morsiamensa, joka innokkaasti puuhaili päivän +töissä: + +»No, oletko noin ahkera jo näin varhain?» + +»Huomenta, Carsten. Niin, näetkös, työ on saatava tehdyksi, sillä +kello puoli kahdeltatoista saat tulla kanssani puusepälle katsomaan +makuuhuoneen kalustoa, johon olen ihastunut.» + +»Se siis on ohjelma. Unohdat, mikä päivä tänään on. Yhdentoista aikaan +odotamme Olea tänne, ja tiedät, mitä on esillä. Ei synny mitään siitä, +että lähtisimme laiskottelemaan siihen aikaan päivästä kuin toivot. +Ennen kello kahtatoista en varmastikaan voi tulla kanssasi.» + +»No, siispä sanomme täsmälleen kello kaksitoista. Ei minuuttiakaan +myöhemmin. Kas niin ystäväiseni, mene painoon viemään tätä +käsikirjoitusta, kun sinulla kerran on ylläsi, niin pääsen minä siitä. +Minulla on kiirettä, olen keskellä suurenmoista artikkelia. 'Kuinka +koti perustetaan'.» + +»Kas vain, lehti on tätä nykyä täytettävä naimisajatuksilla. Kirjoita +samaa tietä johtava artikkeli lastenkasvatuksesta, niin se on tehty +pyhiä varten.» + +»Hyi, Carsten, ole nyt siivo ja kiltti.» + +De Beer nauroi hyväntuulisesti. + +»Kyllä, kyllä, toivomuksesi ovat lakini, neito. No, no, nyt minä menen.» + +Mutta kun hän oli poistunut, piti neiti seuraavan yksinpuhelun: »Tuo +miesväki on kummallista. Nyt olen tilannut puuseppä Aasin olemaan +myymälässä kello kahdeltatoista, ja siispä Carsten on pannut päähänsä, +ettei hän voi mennä ennen kello kahtatoista. Mutta narraanpa sinua +kuitenkin, rakkaani.» Minkä jälkeen hän, rahtuakaan välittämättä +naisellisuudesta ja sopivaisuudesta, hyppäsi reippaasti tuolille +ja siitä pöydälle, mistä käsin levollisesti siirsi seinäkellon +isoaviisaria kaksikymmentä minuuttia eteenpäin. »Kas, tämä auttaa +vähän. Kymmenen minuuttia saan luvan lahjoittaa hänelle, sillä muuten +hän alkaa epäillä.» Sitten hän nauroi sydämellisen tyytyväisenä. +»Miesoliot ovat tyhmiä. Lyön vetoa, että hän käy ansaan.» + +Käytävästä kuului askeleita, ja vips vain, niin neiti pääsi pöydältä +ja istui syvästi kiintyneenä työhönsä. Se oli muuten vain Jan Wilken, +joka toi vähäsen kaupungin uutisia. Rakkomatoja sairastava lehmä, +ämmäintappelu ja kaatunut olutkuorma. + +»Hyvä on Hansen, voitte viedä nämä Wallille. Päivä on pitkä. Keksitte +meille myöhemmin jotakin.» + +»Kernaasti. Mutta on kuin en oikein taipuisi siihen, että yhtymä jo +olisi olemassa.» + +»Oo, kun konttorit muuttoaikana yhdistetään, niin opitte kyllä.» + +»Niin, kaikki käy tavaksi, mutta tulee todellakin vähän kummanlaista +työskennellä, kun te, neiti, vetäydytte yksityiselämään.» + +»Mitä juttelette? Olkaas nyt hyvä ja viekää uutiset, ennenkuin tulee +myöhäistä.» + +»Kyllä, kyllä. Minusta vain tuntuu, että saanen luvan sanoa teille, +kuinka hauskaa on ollut työskennellä yhdessä teidän kanssanne. Olette +aina ollut hyvä ja ystävällinen minua yksinäistä raukkaa kohtaan.» + +»Lähtekää nyt siitä, älkää seiskö ja tunteilko. Pahinta moisissa +nuorissa pojissa kuin te, Jan Wilken, on se, ettei heille voi puhua +kauniisti, heidän kääntämättä nurin sydäntään sen johdosta. Saatte +minutkin tunteilemaan, mies. Mutta kun kerran olemme alkaneet, niin +voin kernaasti myöntää, että minäkin tulen kaipaamaan konttoria, +kun sen nyt pian jätän. — Kas niin, menkää nyt, sillä muuten alan +itkeä enkä tahdo sitä tehdä tänään. Olen liian iloinen turmelukseni +mielialaani kaiholla.» + +Fredrik Horneman Sjöström Hansen meni, ja neiti Sten jäi istumaan +mietteihinsä käsi leuan alla. Hän katseli tulevaisuuden unelmiaan. +Kodinperustamisartikkeli edistyi surullisen vähän. Mutta hetken päästä +tuli de Beer takaisin, ja silloin artikkeli unohtui kokonaan. Seuraavan +puolentunnin aikana nuo kaksi eivät käsitelleet toimitusasioita ja +tuskin he olisivat palanneet jokapäiväiseen elämään, ellei heitä olisi +keskeyttänyt Ole Berg, joka astui sisään iso salkku kainalossa. + +»Hyvää huomenta, hyvä herrasväki. Huomenta, neiti Sten. Nyt teidän on +annettava anteeksi, että otan teiltä Carstenin; sillä nyt meidän on +saatava kauppa päätetyksi. Minulla on kiire tänään.» + +Sisällä kaikkein pyhimmässä nuo kaksi herraa syventyivät +asiapaperipinkkaan. Jok'ainoa paperi käytiin läpi ja tarkastettiin, +varustettiin allekirjoituksella, mahdollisuudet pohdittiin ja +punnittiin viimeisen kerran. Kaikki sujui nopeasti ja vihdoin tuli +suuri hetki, kun viimeinen juhlallinen nimikirjoitus oli merkitty. »Kas +niin, nyt se on tehty, nyt vain kahden todistajan allekirjoitukset, +niin selvä on. Ehkä neiti Sten ja Hansen ovat paikalla, niin saadaan se +toimitettua samaan menoon.» + +Nuo kaksi olivat paikalla. He tulivat sisään ja vähän juhlavireisinä +hekin panivat nimensä papereihin. + +Juuri kun neiti Sten laski kynän kädestään, löi seinäkello kaksitoista. + +Ole Berg katsahti ylös. + +»Aika kuluu todellakin, kello on jo kaksitoista. Niin, niin, Carsten. +Nyt voin merkitä itseni tilaajaksi. Kas tässä tilausmaksu.» + +Neiti Sten otti rahat. Hänen kätensä värisi pikkuriikkisen. + +»Oo, Hansen, viekää nämä toimistoon ja merkitkää herra Bergin nimi +tilaajain luetteloon. Kiiruhtakaa ja tulkaa takaisin niin pian kuin +voitte.» + +»Onpa sinulla kova kiire, Gudrun.» + +»On, olemme odottaneet tätä, iloista tapahtumaa puolen vuotta, niin +että on vain oikeus ja kohtuus saada se todetuksi.» + +»Oh, loruja! Kun Ole ei aikaisemmin ole voinut astua tätä askelta, niin +sehän on kutakuinkin samantekevää nyt.» + +»Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eikö totta, herra Berg?» + +»Kyllä, minun mielestäni Carsten ei juuri ilahduta uusia tilaajiaan. — +Mutta voin ymmärtää sen.» + +»Minäpä en. Minusta hänen pitäisi olla ihastuksissaan, että on käynyt, +niinkuin on. Mutta tuolla on Hansen rappusilla. Voitteko kuulla, kuinka +hän ryntää rappuja varmaankin kolme porrasta kerrallaan? +— No Hansen, onko asia valmis?» + +»Kyllä, neiti; mutta...» + +Gudrun sulki hänen suunsa kädenliikkeellä. + +»Tiedän, mitä aiotte sanoa, Hansen.» + +Hän kääntyi Bergiin. + +»Ja nyt, herra Berg, saanen luvan kiittää teitä oikein sydämellisesti, +että kuitenkin merkitsitte tilauksen viime hetkessä, ennenkuin oli +liian myöhäistä. Carsten on epähieno, kun ei itse kiitä teitä siitä, +että saa nuo kymmenentuhatta kruunua.» + +Ole Berg katsoi kelloa. + +»Mutta niitähän hän ei saa, neiti. Kello löi kaksitoista ennenkuin +sanoin sanaakaan tilauksesta.» + +»Tuo kello kylläkin. Se käy kaksikymmentä minuuttia edellä. +Todellisuudessa kello on viisi vailla kaksitoista.» Neiti Sten hymyili +lumoavasti. + +Neljä taskukelloa tuli esiin kuin komennuksesta. Kaikki läsnäolijat +katsoivat ensin kelloihin ja sitte toisiinsa. Siten he seisoivat +moniaita sekunteja. + +Carsten Baltazar de Beer oli ensimmäinen, joka jälleen sai takaisin +puhekykynsä. Se, mitä hän sanoi, ei ollut erittäin runollista: + +»Kissa vieköön, eikös hän ole oikeassa.» + +Ole Berg oli seuraava. Hän vannoi pitkän ja hartaan valan. Mutta sitte +hän muisti, että eräs nainen oli läsnä, ja lopetti äkkiä keskelle +voimakkainta sanaa. Hän oli niin punainen, että näytti siltä, kuin +saisi kohtauksen. Mutta Gudrun hymyili vielä lempeämmin: + +»Jatkakaa vain, herra Berg. Ymmärrän niin hyvin, että teidän on saatava +ilmaa.» + +Jan Wilken ei voinut kauemmin pysyä rauhallisena. Hän pisti +sotatanssiksi ja päästeli sangen sopimattomia ääniä. + +Gudrun meni Carstenin luo: + +»Nyt saan kuusisataa kruunuasi. Sehän oli sopimus.» + +Ole joi paljon vettä ja onnistui hallitsemaan liikutuksensa. + +»Anna anteeksi, Carsten. Minulla ei ole antaa rahoja käteisenä, sillä +tätä en todellakaan ollut odottanut. Mutta saat ne huomenna.» + +»Rakas, koska vain sinun sopii. Sillä ei ole mitään kiirettä. — Hansen, +juoskaa etsimään kaksi pulloa samppanjaa ja muutamia laseja. Sano +Wallille, että hänkin tulee tänne. Meidän hän on juhlittava tapahtumaa. +— Ja illalla on suuret juhlat klubissa koko joukolle. Jönsvang, Bye, +Traedal ja kaikki tyyni. Sinunkin, Gudrun, on tultava mukaan, vaikka +onkin vasten sääntöjä, että naiset saavat tulla sinne; mutta tämän +kerran voidaan se sallia. Ja sinä, Ole, olet tietysti kunniavieras.» + +»Ei, suo anteeksi, siitä ei tule mitään, Nyt tahdon minäkin kerran +ajaa tahtoni läpi. Tänään on illalliset minun luonani. Ja neiti +Sten, luvatkaa minulle samalla se suuri kunnia, että saan viedä +teidät pöytään; sillä te olette kunniavieras tänä iltana. Te yksin! +Carstenin terävänäköisyys ei nimittäin ole minua voittanut, vaan teidän +synnynnäinen viisautenne ja viekkautenne. Sen edessä taivutan pääni.» + + * * * * * + +Kävi niinkuin Ole Berg oli vaatinut. Kemut olivat humuisat etenkin sen +jälkeen kun Olen rouva ja neiti Sten olivat vetäytyneet seurasta, joten +herrat jäivät yksin. + +Pikku Jan Wilken oli vietävä ajurilla kotiin. Seuraavana päivänä +pohmelon ja nerokkuuden yhdistyneestä vaikutuksesta hän antoi seuraavan +yleiskatsauksen tapahtumista: + +»Kapitalismi — pessimisti — journalisti — optimisti — nainen meidät +pussiin pisti — ja lopuksi juotiin kaunihisti!» + +Mikä kaikki sattui kutakuinkin kohdalleen. Hänen ehkä olisi pitänyt +sanoa viimeinen kahdesti; mutta hän oli tavallaan viaton, sillä +loppupamaus tärähti vasta toukokuussa. Silloin nimittäin pidettiin häät. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78593 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..51a5d67 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78593 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/78593) |