Initial commit of ebook 78489 filesHEADmain

4 files changed, 1331 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78489-0.txt b/78489-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..529ac2a
--- /dev/null
+++ b/78489-0.txt
@@ -0,0 +1,1315 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78489 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+MIKSI HÄN NAUROI?
+
+Pieni tragikomedia
+
+
+Kirj.
+
+LAURI HAARLA
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1930.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ GABRIEL HÖÖK.
+ HELLIN HÖÖK.
+ UUNO CLAUS.
+ LAILA KENA.
+
+Tapahtuu silloin tällöin, tuon tuostakin, muunmuassa myös Suomen maassa.
+
+
+
+NÄYTTÄMÖ.
+
+Oleskeluhuone moraaliopin opettajan Gabriel Höökin asunnossa. Sen
+sisustus osoittaa hienostunutta makua. Huonekalut ovat yksinkertaisia
+ja vanhuuttaan kuluneita, mutta ne on osattu järjestää pariin
+miellyttävään ryhmään ja somistaa aistikkain liinoin ja kukallisin
+maljakoin.
+
+Vasemmalla ["vasen" ja "oikea" ajateltuna katsomosta käsin] etualalla
+seinäsohva, siitä taaksepäin akkuna ja vielä taempana ovi eteiseen
+ja keittiön puolelle. Oikealla etualalla pieni pyöreä pöytä, jolla
+pöytäpuhelin ja pari kuvalehteä ja jonka vieressä on tuoli. Oikealta
+vie ovi isännän työhuoneeseen. Peräseinällä on laajahko kirjahylly
+kirjoineen. Peräseinässä oikealla on laaja avonainen ovi, josta näkyy
+ruokailuhuoneen nurkkaus ja osa katettua ruokapöytää.
+
+Keskellä näyttämöä on pienehkö soikea pöytä, jonka ympärillä tuoleja.
+
+On ilta. Ikkunaverhot ovat alhaalla.
+
+Väliverhon avautuessa on näyttämö hämärähkö, mutta taustan ruokasali on
+kirkkaasti valaistu.
+
+
+I KOHTAUS.
+
+Näyttämö on tyhjä. Ruokasalin ovesta näkyy pöydän päässä istumassa
+Hellin Höök, talon rouva, hauskan näköinen, hehkeä ja mehevähkö,
+kodikkaaseen juhlapukuun puettu nainen, joka lienee neljänäkymmentä
+ikävuottaan arveluttavan lähellä. Pöydässä istuu lisäksi,
+näkymättömissä, kaksi herraa.
+
+Toinen on Hellin rouvan puoliso, yläluokkien opettaja, tohtori Gabriel
+Höök, joka on puolivälissä viidettä ikäkymmentään, ohimoiltaan
+harmentunut, laiha ja lukutyöstä hieman kutistunut, mutia kasvoiltaan
+henkevä. Hänen yllään on tavallinen puku, mutta tumma ja tavallista
+juhlallisempi.
+
+Toinen herroista on Uuno Claus, silkoisen kaunis, sulavaeleinen, n.
+25-vuotias pääkaupunkilaisherra. Esiintyy muodikkaassa vierailupuvussa.
+
+Pöydässä aterioitsevat näyttävät olevan jälkiruoassa.
+
+HELLIN HÖÖK nostaa viinipikarin korkealle, ihastunein elein, vartalo
+nautinnollisesti taaksepäin taivutettuna, laskee maljan, nyökkää
+toisille, aikoo maistaa.
+
+GABRIEL HÖÖK (näkymättömistä).
+
+Ei, ei, rakas vaimoni, ilman sanallista helmeä emme saa tätä
+juhlapäivämme maljaa juoda. Kokonaista kymmenen vuotta uskollisuutta
+ja onnea, jonka juuri sinun rakkautesi helmi on säteillyt elämämme
+maljaan! (Tulee näkyviin rouvansa luo, nostaa maljan.) Sinun maljasi,
+rakas Hellin...
+
+HELLIN HÖÖK (maistaen herkutellen).
+
+Miten ihanalta maistuukaan tämä punainen viini...
+
+GABRIEL HÖÖK (kumartuu hartaana Hellinin puoleen, hyväntahtoisen
+leikillisesti).
+
+Ja tämä... ikuisen uskollisuutemme sinetiksi... (Suutelee ja koskettaa
+hyväillen vaimonsa hiuksia ja poistuu paikoilleen.)
+
+UUNO CLAUS (näkymättömistä).
+
+Sallikaa minunkin perheen ystävänä kohottaa malja sen helmen kunniaksi,
+jonka tämän talon loistava emäntä on heittänyt kuin Kleopatra
+Antoniuksensa pikariin. Pohjaan saakka! (Juovat.)
+
+HELLIN HÖÖK (nauraen raikuvasti, hieman pilkallisesti).
+
+Mutta... Uuno Claus! Ethän toki aio verrata Gabriel parkaani
+maailman suurimpaan naissydämien valloittajaan? Siveysapostolimme ja
+elämänriemun mestari! (Nauraa.) Osaatpa sinä viatonta miesparkaani
+pilkata...
+
+UUNO CLAUS (tulee viinilasi kädessä näkyviin; rouva Höökille, hieman
+hämillään, mutta nauraen).
+
+Vakuutan... Tarkoitinhan vain... (Yrittäen pulasta leikillisellä
+leikkauksella.) Katsos, tällä vuosisadalla, keskellä hyveellistä
+demokratiaa, on Antonius-parkojen täytynyt pukea ylleen moralistin
+haarniska... Muussa tapauksessa... (Puhelin soi.)
+
+GABRIEL HÖÖK (näkymättömistä, kärsimättömästi).
+
+No, kuka siellä nyt taas? (Puhelin soi jälleen.)
+
+UUNO CLAUS (iloisesti).
+
+Odottakaa... (Tullen ruokasalin ovelle, viitaten kädellään seuralle.)
+Minä kyllä osaan lähettää sen täältä hiiteen... rimputtelemasta. (On jo
+viimeistä sanaa sanoessaan menossa puhelinpöytää kohti, puhelimessa.)
+Tohtori Höökillä. (Paussi.) Valitan... hän viettää parhaillaan
+perhejuhlaa... (Paussi.) Niinkö? Mutta ymmärrättehän... (Paussi.) Siis
+välttämätöntä? (Paussi.) Siinä tapauksessa en voine kieltäytyä...
+(Sulkee kädellään kuulotorven, ruokasaliin.) Gabriel, täällä känisee se
+vanha kelmi, itse kunnianarvoisa rehtorisi. (Gabriel Höökin tullessa.)
+Jokin kokous, arvostelukokous... (Siirtyy, sytyttää sähkövalon.)
+
+GABRIEL HÖÖK (puhelimessa).
+
+No, olipas tämä, olipas tämä... Suo anteeksi, virkaveli. Että minä
+saatoinkaan sellaista unohtaa... Heti, heti, aivan heti. (Sulkee
+puhelimen, toisille.) Rakkaat lapset, nyt teidän täytyy tulla hetkinen
+toimeen kahden kesken...
+
+HELLIN HÖÖK (tullen ruokasalista, miehelleen, säälivästi, mutta
+kykenemättä peittämään salaista iloaan).
+
+Gabriel parka... Kylläpäs ne nyt sinua...
+
+GABRIEL HÖÖK (suuttuneena itselleen).
+
+Ensimmäisen kerran elämässäni unohdin velvollisuuteni opettajana ja
+luokanvalvojana... (Hymähdellen herttaisesti.) Taidan tulla tässä
+vanhuudenhöperöksi. (Hyörien hätäisenä.) Lienevätkö minun paperinikaan
+täysin kunnossa vielä... (Poistuu työhuoneeseensa oikealle.)
+
+HELLIN HÖÖK (lähestyy vasemmalle seisahtunutta Uuno Clausia,
+intohimoisesti).
+
+Me jäämme kahden... (Painautuu hyväilevästi hänen puoleensa.)
+
+UUNO CLAUS (loittonee, peitetyn kärsimättömästi, viitaten
+oikeanpuoliseen oveen).
+
+Ole toki varovainen...
+
+HELLIN HÖÖK (hellän moittivasti).
+
+Hupsu... (Viitaten oikealle, miestään tarkoittaen.) Niinkuin et
+tietäisi, että hänen hyveellisyytensä on synnynnäisintä sokeutta
+maailmassa. (Lähestyen jälleen, kuumasti.) Mutta meidän rakkautemme...
+se näkee pimeässäkin...
+
+UUNO CLAUS (etääntyen taas pari askelta, puoliksi leikillään,
+tarkoituksellisesti).
+
+Kuten kissa tai... tiikerinpenikka...
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Juuri niin. Ja sen ihanimmat hetket ovat huikaisevan kirkasta
+sokeutta... Ymmärrätkö, poika, tajuttomimmassakin unessa sinut näen...
+sylissäni. (Painautuu Clausin lähelle, joka antaa sen tapahtua;
+irroittautuu. Katkerahkon vakavasti, kuin katsoen kohti vanhuuttaan,
+puoliksi itsekseen.) Ja tulen näkemään... vielä vanhuudenkin sokeudessa.
+
+UUNO CLAUS (harppoo oikeanpuoliselle ovelle, kuulostaa silmänräpäyksen
+hetken, ryhdistäiksen äkkiä ja siirtyy taka-alalle, lyhyesti).
+
+Tullaan.
+
+
+II KOHTAUS.
+
+GABRIEL HÖÖK (oikealta, kädessä salkku).
+
+Kas niin, lapset, kas niin... Heti kun luokkani on käsitelty... Tuossa
+tuokiossa...
+
+HELLIN HÖÖK (rientäen miehensä luo, hyväntahtoisen mielevästi).
+
+Voi sitä ukko parkaa, kun eivät anna sen rauhassa viettää enää edes
+häitänsäkään...
+
+GABRIEL HÖÖK (suudellen hajamielisesti vaimoaan poskelle, lähtien
+vasemmalle, höpisten).
+
+Niin, sanopas muuta... Mutta velvollisuus, velvollisuus... (Poistuu
+vasemmanpuolisesta ovesta eteiseen.)
+
+HELLIN HÖÖK siirtyy miehensä jäljessä ovelle, nyökkää täältä silmää
+iskien Claesille ja katoaa eteiseen.
+
+UUNO CLAUS (yksin, näkee oven sulkeutuvan, silmää puhelinpöytään päin,
+näyttää tekevän nopean päätöksen, ottaa kuulotorven, vaimentaa ääntä
+kädellään, yhä tarkaten oikeanpuolista ovea).
+
+39707. (Lyhyt paussi.) Onko neiti Kena...? Missä hän on? (Paussi.) Kun
+hän tulee, pyytäkää odottamaan tai... muussa tapauksessa soittamaan
+tohtori Höökille... Juuri niin. Kiitän.
+
+HELLIN HÖÖK (tulee samassa vasemmalta, hyräillen jotakin säveltä,
+pysähtyen, tutkivasti).
+
+Mitä? Soititko jonnekin?
+
+UUNO CLAUS (teeskennellen välinpitämättömyyttä).
+
+Vain pieni ilmoitus.
+
+HELLIN HÖÖK (tullen jälleen säteilevän tyytyväiseksi, näyttäen
+keikaillen pukuaan).
+
+Onko kaunis? Sano... No, katso nyt sentään! Tämä on sinua varten, uuden
+uutukainen... Sano, sano, älä kitsastele...
+
+UUNO CLAUS (liioitellun kohteliaasti).
+
+Kuin pariisitar... siro ja sorja!
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Oh, ei! Ei enää... Mutta kerran... ja elämä oli silloin tanssia...
+kukkakentillä... suloisessa tuulessa... (Liikehtii hetken
+tanssiaskelin, sulavasti ja hillitysti.)
+
+UUNO CLAUS (yhä yltyen, kuin seuraisi sanoillaan Hellinin
+tanssiaskelia).
+
+Ja vieläkin! Kuin wienitär, joka kulkee keinuen ja tanssien, jonka
+vartalolla on musiikki ja jonka huulet kieltävät, mutta silmät
+kutsuvat...
+
+HELLIN HÖÖK (pysähtyen äkkiä, puoliksi kiukuissaan).
+
+Ei, ei, ei! Tuo laulu on jollekin toiselle naiselle. Minä en ole
+kyennyt sinulta mitään, poika, edes huulilla kieltämään. (Puoleksi
+itsekseen.) Liian paljon, liian paljon olen minä sinua rakastanut
+(lähestyen hiljaa) ja... rakastan... (Suutelevat nopeasti, tulisesti,
+eroavat.) Ja viiniä, viiniä me tarvitsemme! (Kiirehtii ruokasalin
+ovelle, pysähtyy, Palaa hitaammin takaisin.) Kuitenkin... ikävät asiat
+ensin ja riemu sitten. (Kääntyy oikeanpuoliselle ovelle.) Odota. Tuo
+pöydälle viini ja pikarit. (Poistuu oikealle.)
+
+UUNO CLAUS hakee ruokasalista viinikannun ja pikarit.
+
+HELLIN HÖÖK (tulee samassa takaisin kädessä shekkikirja, asettaen tämän
+pöydälle Clausin eteen, huolettomasti).
+
+Olethan ystävällinen... Vakuutan, että tämä on viimeinen kerta.
+
+UUNO CLAUS (säpsähtäen, rypistäen kulmallisiaan).
+
+Taasko? Ja mitä varten?
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Nu-nuu, no-noo... ei niin aviollisella äänellä, rakas rakastajani...
+Tätä pukua varten tietenkin... Olen luvannut huomenna maksaa laskun.
+
+UUNO CLAUS (käveltyään kiivaasti kerran edestakaisin, jyrkästi).
+
+En tahdo. Gabriel voi milloin tahansa kysyä tiliasemaansa pankista.
+Olen juuri saanut edelliset vajaukset täytetyksi ja... Niin, en halua
+enää panna itseäni sellaiseen vaaraan, jossa on koko virkani ja
+tulevaisuuteni, kunniani ja maineeni...
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Pelissäkö? Mitä vielä. Asiahan on vain naurettava. Että Gabriel
+kieltäytyy koskemasta tuohon säästökassaan, sehän on vain hänen
+tavallista höperyyttään, pitkäkaulaista kolportööri-hyveellisyyttä,
+peruukkimaista itsepäisyyttä ja... En todellakaan löydä sanoja
+ilmaistakseni tuota kaikkea, jonka vuoksi olen oppinut häntä vihaamaan.
+
+UUNO CLAUS.
+
+Olkoon. Mutta hänen tarkoitusperiensä kauneutta et voi kieltää. Eikö
+ollut niin, että hän pani tuon summan pankkiin tyttärenne syntyessä?
+
+HELLIN HÖÖK (hiljentyen).
+
+Niin, ja pienen Kaarinamme kuoltua hän päätti juhlallisesti, ettei
+siihen summaan ole koskettava koko elinaikanamme, vaan se on
+testamentattava johonkin "jaloon" ja "ylevään" tarkoitukseen...
+
+UUNO CLAUS.
+
+Minusta tuntuu, että...
+
+HELLIN HÖÖK (keskeyttäen, kiivaasti).
+
+Mutta minusta ei! Silloin olivat toiset ajat. Nyt ei hengenmiehen työ
+maksa lanttia enempää. Me elämme alituista pulaa. (Kyynelehtien.)
+Ja hän lyö minua laimin naisena ja ihmisenä. Hän on muumio, muumio,
+kuuletko, jonkun egyptiläisen moralistin vuosituhantinen muumio.
+(Lähestyen, hyväillen.) Minulla ei ole mitään muuta kuin salainen
+rakkautemme...
+
+UUNO CLAUS (heltyen).
+
+No niin, kas niin... (Ottaa täytekynän taskustaan ja istuutuu
+pöydän ääreen; kirjoitettuaan shekkikirjaan, nopealla vetäisyllä,
+leikillisesti.) Kas noin! Entisen opettajani kunnianarvoisen nimen
+osaan väärentää vaikka unissani.
+
+HELLIN HÖÖK (ottaen shekkikirjasta lehden, kätkien sen povelleen,
+ryhtyy kaatamaan viiniä pikareihin, nauraen).
+
+Se täisikin olla ainoa tulos koko hänen moraalioppinsa pitkäpiimäisistä
+viisauksista!
+
+UUNO CLAUS (ottaen vastaan Hellinin tarjoaman pikarin, jyrkästi).
+
+Mutta olkoon se viimeinen kerta, sillä minäkin sanon: ajat ovat
+muuttuneet. Minunkin elämässäni, katsos, on tapahtunut käänne, joka...
+
+HELLIN HÖÖK (yhä iloisena).
+
+Oletko saanut ylennyksen? Osastopäälliköksi vai...? Maljasi...
+
+UUNO CLAUS.
+
+Ei, ei, sitä en tarkoittanut! On jotain ratkaisevampaa, josta juuri
+tänä iltana olen päättänyt sinulle kertoa.
+
+HELLIN HÖÖK (estäen hyväilevällä kädellä Clausin jatkamasta,
+ilakoivasti).
+
+Kertoa ja kertoa... Nyt on viinin ja rakkauden aika... Maljasi!
+(Juovat, samassa soi puhelin; menee puhelimeen.)
+
+UUNO CLAUS juo hermostuneen näköisenä pikarin pohjaan, kaataa
+kiireisesti toisen pikarin ja tyhjentää samassa.
+
+HELLIN HÖÖK (puhelimessa).
+
+Herra Claus? (Epäluuloisena.) Niinkö? (Lyhyt paussi, hieman
+hämmentyneenä.) Kyllä, kyllä hän on täällä... odottanette hieman...
+(Ojentaa kuulotorven epäluuloisin ilmein Uuno Clausille Ja jää
+tutkivana tuijottamaan vasemmalla Clausin kasvoihin.)
+
+UUNO CLAUS (puhelimessa).
+
+Niin, katsos, olin juuri lähdössä... Kiirekö jonnekin vai? (Paussi.
+Kuunnellessaan, katsoo suoraan kasvoihin Helliniä, jonka kasvoihin
+nousee yhä suurempi epäluulo ja uhma; tarkoituksellisen selvästi,
+kuin rouva Höokille puhuen.) Niinkö? Ikävänkö vuoksi? (Paussi. Mykkä
+taistelu rouva Höökiä vastaan, lämpimästi.) Oi, oi, miten suloista ja
+surullista... (Lyhyt paussi, jonka aikana rouva Höök siirtyy päättävin
+askelin taka-alalle; jälleen puhelimeen, yhä kuumemmin.) Siinä
+tapauksessa... tulen sammuttamaan sen... heti, muutamassa minuutissa...
+(Sulkee puhelimen.)
+
+HELLIN HÖÖK (siirtyy vasemmanpuoliselle ovelle, ikäänkuin aikoisi estää
+pääsyn lähtijältä, jäykän painavasti, harvakseen).
+
+Ken oli tuo nainen?
+
+UUNO CLAUS (lopulliseen ratkaisuun valmiina).
+
+Morsiameni.
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Mikä on hänen nimensä?
+
+UUNO CLAUS.
+
+Laila Kena. Hänkin Gabrielin entisiä oppilaita... (Pyrkien keveähköön
+selittelysävyyn.) Oikeastaan... olin rakastunut häneen jo kouluaikana...
+
+HELLIN HÖÖK (yhä tukahtuneen raskaasti).
+
+Miksi sitten tulit minun... rakastajakseni?
+
+UUNO CLAUS.
+
+Ymmärräthän... muistanethan, että olin kokematon ensivuoden
+ylioppilas... Sinun huumaava kauneutesi... se oli kuin viinitarha,
+jossa viininpolkijat survovat rypäleitä paljain jaloin ja jossa
+tummanpuhuvat hedelmät makaavat ruumis ja sydän avoimina, tuoksuvina ja
+kosteina kuin...
+
+HELLIN HÖÖK (keskeyttäen, viiltävästi).
+
+Ja nyt! Nyt sinä aiot paeta viinitarhasta pieneen, somaan ja sievoiseen
+kotiin...
+
+UUNO CLAUS (ryhdistyen jälleen, jyrkästi).
+
+Niin aion. Olen tullut mieheksi ja tahdon luoda itselleni ehjän ja
+kokonaisen elämän, tulevaisuuden ja perheen.
+
+HELLIN HÖÖK (katkerasti).
+
+Perheen? Todellakin! Puhtaan ja untuvaisen pesän, jossa kaino kana
+munii hyveen kultaisia munia... (Nauraa viiltävän ylimielisesti.)
+
+UUNO CLAUS (raivostuen).
+
+Lakkaa nauramasta! Tarjoan sinulle edelleenkin toverillisen
+ystävyyteni, jos haluat. Mutta rakastajanasi lakkaa minua ajattelemasta
+tästä hetkestä alkaen. (Ojentaa kätensä hyvästiksi.) Tällä kertaa...
+hyvästi, Hellin.
+
+HELLIN HÖÖK (nostaen torjuvasti kätensä).
+
+Vielä sana... Kauanko on jo kestänyt tuota... kihlausaikaa?
+
+UUNO CLAUS (iloisesti).
+
+Jo toista vuotta.
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Ooho! (Salaisen uhkaavasti.) Ja samalla rakastajan-suhde vanhenevaan
+vaimoon...
+
+UUNO CLAUS.
+
+Ratkaisevien sanojen sanominen on useimmille ihmisille vaikeaa. Niin
+minullekin.
+
+HELLIN HÖÖK (ivallisena).
+
+Ja hän, tuo onnellinen... hän on viaton ja tietämätön kuin apulaispapin
+morsian syreenien kukkimisaikaan, vai kuinka?
+
+UUNO CLAUS (kärsimättömästi).
+
+Tietenkin. Hän älköön saako kärsiä meidän lankeemuksistamme. Sehän
+olisi...
+
+HELLIN HÖÖK (äkkiä, käskevästi).
+
+Mene puhelimeen. (Clausin hämmästyessä.) Niin, niin... Kutsu hänet
+tänne. (Salaperäisen peittelevästi.) Mehän tunnemme hänet... Gabriel
+ja minä. Tähän suloiseen salaisuuteen ette toki voi olla vihkimättä
+entistä opettajaanne ja... (Tuimasti.) Niin, niini (Heittäytyen
+samassa ilakointiin.) Kihlajaiset, kymmenvuotisen avion muistojuhla ja
+viisivuotisen rakkaussuhteen päättäjäisjuhla! Miten sopivaa... (Yhä
+käskevämmin.) Kutsu hänet!
+
+UUNO CLAUS.
+
+Varsinkaan tuollaisessa mielentilassa et kykene häntä ottamaan vastaan
+oikealla tavalla. Siis... turha pyytää.
+
+HELLIN HÖÖK (hillityn uhkaavasti).
+
+Minähän en pyydä, hyvä herra. Minä käsken. Valitse itse: jos kutsut
+hänet tänne, lupaan ottaa hänet vastaan "oikealla tavalla". (Yhä
+hitaammin ja painavammin.) Mutta jos et kutsu, soitan tänne Gabrielin
+ja paljastan suhteemme jokaista hermosäiettä myöten, sen jokaiseen
+riemuun ja tuskaan saakka...
+
+UUNO CLAUS.
+
+Ja luuletko minun uskovan, että ryhtyisit tuollaiseen luonnottomuuteen?
+
+HELLIN HÖÖK (menee puhelinpöydän luo; tarttuu kuulotorveen).
+
+Tulet sen kyllä uskomaan.
+
+UUNO CLAUS (riistäen kuulotorven rouva Höökiltä).
+
+Sitä en salli. (Puhelimeen.) 39707. (Hellin Höökille.) Sehän olisi
+sinulle samaa kuin...
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Ja entä sinulle?
+
+UUNO CLAUS (puhelimeen).
+
+Halloo... Ah, Lailako? Kuule, rouva Höök kutsuu sinut kaikin mokomin
+tänne, luokseen... (Lyhyt paussi.) Ei, ei, näin on parempi, usko minua.
+Meillähän on sitten myöhemmin... (Lyhyt paussi.) Hyvin hyvä. Siinä
+teet kauniisti ja oikein... (Lyhyt paussi.) Niin, mahdollisimman pian,
+autolla... (Sulkee puhelimen; naurahtaen.) Taisinpa olla aika aasi.
+Antaa sillä tavalla peloittaa itsensä... mustasukkaisen naisen!
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Päinvastoin: näit ensi kerran edessäsi naisen sydämen, jolle äkkiä
+elämä avautuu kauhistuttavana tyhjyytenä, ja kavahdit, syystä kyllä,
+sen epätoivoista voimaa...
+
+UUNO CLAUS.
+
+Miksi teeskennellä suurilla sanoilla? Luuletko sinä lievittäväsi tuota
+"tyhjyyttä" sillä, että hankkisit kaiken lisäksi itsellesi vielä
+avioeron, paljastamalla suhteemme Gabrielille?
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+En, sitä en luule. Mutta jos saan samalla tuhotuksi sinun "nuoren
+onnesi", nauran yksinäisessä kammiossa ja elän, elän kirvelevän ihanaa
+tuskan elämää. Sekin on parempaa kuin tyhjäsilmäinen tuijotus täällä...
+moralistin vankilassa.
+
+UUNO CLAUS (tuimasti).
+
+Ensiksikin... mitä on sinun miehelläsi tekemistä minun "nuoren onneni"
+kanssa? Siihen ei hänen sormensa ulotu...
+
+HELLIN HÖÖK (keskeyttäen; kiihkeästi, kuin jo edeltäpäin voitostaan
+riemuiten).
+
+Vai ei? Koetetaanpa! Sinä et tiedä, miten tuhoava myrkky on moralistin
+siveyssaarna. Ja vieläkin enemmän: se kuristaa vähitellen teidän
+rakkautenne kuin syöpä elävän ruumiin...
+
+UUNO CLAUS (keskeyttäen).
+
+Turha jatkaa... Se vain muista, että... (Ovikello soi lyhyesti ja
+varmasti.) Hän tulee...
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Ja mitä minun piti muistaa?
+
+UUNO CLAUS (on siirtynyt vasemmanpuoliselle ovelle).
+
+... että jos sanallakaan häiritset hänen viatonta mielenrauhaansa, olen
+minä itse paljastava sinun uskottomuutesi Gabrielille.
+
+HELLIN HÖÖK (siirtyy peräovelle; täältä arvoituksellisesti, puoleksi
+itsekseen).
+
+Ehkäpä tahtoisinkin... ennen kaikkea muuta juuri jälkimmäisen
+tapahtuvaksi. (Kääntyy, katoaa ruokailuhuoneeseen.)
+
+UUNO CLAUS poistuu samassa vasemmalle; näyttämö hetkisen tyhjänä.
+
+
+III KOHTAUS.
+
+LAILA KENA nuori, siro, hienosti puettu ja varmaeleinen tyttö, ja Uuno
+Claus vasemmalta.
+
+UUNO CLAUS aikoo vetää Lailan puoleensa ja suudella.
+
+LAILA KENA (estää siroin elein; loitoten).
+
+So-soo... olen tullut vieraisille enkä rendezvous'hun, rakas sulhaseni.
+(Siirtyy etualalle.)
+
+HELLIN HÖÖK (tulee peräovesta kantaen tarjottimella kolme täysinäistä
+viinipikaria; jo tullessaan teeskennellen suurta iloa).
+
+Pienen juhlamme parhain viini... (laskien tarjottimen pöydälle)
+tietenkin nuorille rakastuneille. (Lähestyy Lailaa; ottaen kädestä.)
+Terve tuloa! (Suudeltuaan Lailaa poskelle.) Miten iloiseksi Gabriel
+tuleekaan, kun hän kuulee, että hänen paras ystävänsä ja hänen kaunein
+oppilaansa...
+
+LAILA KENA (helakasti nauraen).
+
+Vielä mitä! Olin koulutyttönä armottoman ruma...
+
+HELLIN HÖÖK (käyden istumaan keskipöydän ääreen ja viitaten samalla
+neiti Kenan istuutumaan vasemmalle sohvaan).
+
+Nyt varmaan liioittelette, neiti! Vai mitä arvelet, sinä sulhanen
+siellä?
+
+UUNO CLAUS joka on jäänyt taka-alalle epätietoisena ja hermostuneen
+näköisenä, nyökkää hieman hätäisesti.
+
+LAILA KENA (jatkaen leikkiään).
+
+Ja sitäpaitsi... loistin tohtori Höökin tunneilla etupäässä pelkillä
+moraalittomuuksilla: lunttauksilla, rakastumisilla ja sensemmoisilla...
+(Uuno Clausille.) Niin, niin, Uuno, sinä olit niistä vain yksi muitten
+joukossa...
+
+HELLIN HÖÖK (yhtyen leikkiin).
+
+Rakastumisista vai sensemmoisistako?
+
+LAILA KENA.
+
+Molemmistakin! (Nauraa raikkaasti.)
+
+HELLIN HÖÖK (Uuno Clausille).
+
+No mutta, sulhasparka! Miksi et tarjoa naisillesi viinilasia? (Uuno
+Clausin ojentaessa lasia hänelle.) Mehän aivan näännymme viinin ja
+kavaljeerin puutteeseen...
+
+LAILA KENA (Uuno Clausin tuodessa hänen pikariaan; rouva Höokille
+tarkoittaen).
+
+Uuno parka on näin naisten seurassa toistaiseksi perin saamaton.
+(Ilakoivasti.) Hänhän vannoo melkein joka päivä, ettei hänellä ole
+ollut edes rakastajatartakaan. Ajatelkaas! Mutta se on hänen ainoa
+vikansa, joka kyllä korjautunee...
+
+HELLIN HÖÖK yhtyy nauruun; juovat maljan Uuno Clausin seisoessa
+synkkänä taka-alalla.
+
+LAILA KENA.
+
+No, mutta mitä, Uuno? joko sinä taas unohdut sinne kainostelemaan? Etkö
+muista, että viinimaljan ohella poltan aina savukkeen...
+
+UUNO CLAUS (hätääntyen; kiirehtien tarjoamaan).
+
+En, en ole sellaista... (Ihmetellen.) Mehän olemme yhdessä viiniä
+tuskin maistaneetkaan...
+
+LAILA KENA (kuivan terävästi). Ikävä kyllä.
+
+UUNO CLAUS.
+
+Ja... salli minun sanoa, että puhut tänä iltana aivan kuin...
+ulkopuolelta itseäsi...
+
+LAILA KENA (leikillisen älykkäästi).
+
+Sisäpuolelta, vakuutan sen, ja itsestäni! (Rouva Höökille.) Katsokaas,
+rouva Höök, hän ihmettelee, kun täällä, teidän kokeneessa ja
+vapaamielisessä seurassanne, puhun itsestäni, omasta, todellisesta
+itsestäni. (Uuno Clausin puoleen kääntyen.) Siitä näet, Uuno, että
+yksin sinun seurassasi se on ollut mahdotonta, ja siksi, että sinä
+etupäässä haikailet aviollisen sataman uskollisuuden ankkureista,
+joissa pienet haavelaivat kelluilevat violetinvärisessä iltahämyssä...
+(Päättää puheensa raikuvaan nauruun.)
+
+UUNO CLAUS (syvästi loukkaantuneena).
+
+No mutta, Laila...
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Mistähän nuo miesparat ovat saaneet päähänsä, että he muka miellyttävät
+naisia vanhanaikaisilla, ihanteellisilla ihanuuksilla?...
+
+LAILA KENA (hyväntuulisesti nauraen).
+
+Katsokaas, rouva, naiset ovat kehittyneet tälle vuosisadalle, mutta
+miehet ovat jääneet edelliselle.
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Ja jos se nyt saattaisi... tuo tuollainen pukea naista, niin miehessä
+se ei ole muuta kuin...
+
+LAILA KENA (iskien väliin).
+
+Lammasnaamaista Aabelia!
+
+HELLIN HÖÖK (jatkaen; kuin iskien Uuno Clausia suoraan kasvoihin).
+
+Tai suoraan sanoen — valhetta!
+
+LAILA KENA.
+
+Ai, ai, rouva, nyt minun täytyy jo ruveta sulhastani puolustamaan
+— vastaiskulla! Teidän miehenne aataminaikuiset siveysopit ovat
+hidastaneet hänen oikean luontonsa kehittymistä. Katsokaas, nuo
+lattearintaisen Kantin "kategooriset imperatiivit" ja "Ding an sich'it"
+eivät todellakaan sovi miehenaluille, jotka ottavat ne täydestä. Me
+tytöt sensijaan, aikaisemmin kehittyneinä, nauroimme niille täyttä
+kurkkua ja ristimme rakkaan tohtorimmekin — ajatelkaas! — me sanoimme
+häntä "terveen järjen antinomiaksi", ihan itsensä Kantin mukaan...
+(Nauraa heleästi.)
+
+UUNO CLAUS (tuimasti, painavasti).
+
+Tervettä järkeä olisi lopettaa tämä vierailu ja lähteä, Laila!
+
+HELLIN HÖÖK (tarkoituksellisesti).
+
+Älä koetakaan paeta, poikaseni...
+
+UUNO CLAUS (yhä tuimemmin; melkein karkeasti).
+
+Lähden ja sillä hyvä!
+
+LAILA KENA.
+
+Kas, tuosta äänestä minä pidän. (Nousten.) Se oli muuten omakin
+aikomukseni, sillä auto odottaa, ja (Uuno Clausille) tiedätkös,
+olen valmistanut sinulle yllätyksen. No, no, älä säikähdä. (Tarttuu
+Uuno Clausin käsivarteen.) Olen kutsunut luokseni kaksi kirjailijaa
+ja muutaman näyttelijättären. Täytyyhän sinun oppia hieman elämää,
+katsos... (Rouva Höökille.) Nuo näyttelijättäret ovat aika kananpäitä,
+mutta he ovat ihastuttavia ja oikeita kanoja. Ja nuo kynäniekat...
+itserakkaita höyrypäitä, mutta — todellisia kukkoja, jotka osaavat
+keikkua kanatarhassa ilman... "kategoorisia imperatiiveja"! (Jälleen
+Uuno Clausille leikillisesti.) Siinäs sen kuulit, senkin hyveen
+sankari!
+
+HELLIN HÖÖK (on noussut).
+
+Tiedättekö, neiti Laila, luulin ennen tuloanne, että tänne oli
+saapumassa joku myöhäissyntyinen perhekana tai sinisilmäinen
+laupeudensisar ja säälin teitä jo edeltäpäin... (Käyden vakavaksi.)
+Mutta nyt! Nyt kun näen teidät elämää kokeneeksi ja...
+
+LAILA KENA (keskeyttäen).
+
+Oh, en liene paljoakaan kokenut, minä vain tiedän yhtä ja toista...
+(Painautuen Uuno Clausin puoleen.) Ja sen, että rakkaassa sulhasessani
+on kyllä oikea aines tulla... miehekseni ja minun... herrakseni...
+
+UUNO CLAUS (puoliksi kuiskaten).
+
+Lähtekäämme...
+
+HELLIN HÖÖK (pysähdyttäen kiihkeästi).
+
+Sitä ennen pieni totuus. (Laila Kenan kääntyessä odottavasti.) Neiti
+Laila, te totesitte äsken sulhasenne saamattomaksi haaveilijaksi.
+Teidän lienee terveellistä tietää koko elämäänne varten, että olette
+siinä luulossa pahasti erehtynyt.
+
+LAILA KENA (vähän pistävästi).
+
+No, sitä parempi, rouva Höök!
+
+HELLIN HÖÖK (närkästyen).
+
+Niinkö arvelette? Siinä tapauksessa kestänette hymyillen senkin
+tosiasian, että hän — tuo mies tuossa! — on heikkoudestaan huolimatta...
+
+UUNO CLAUS ( huudahtaen).
+
+Hellin, minä kiellän!
+
+LAILA KENA loittonee kavahtaen.
+
+HELLIN HÖÖK (jatkaen järkkymättömänä).
+
+... on ollut morsiamelleen myöskin... petturi.
+
+UUNO CLAUS (lähestyen; Lailalle). Älä kuuntele häntä, Laila,
+lähtekäämme...
+
+LAILA KENA (työntäen sulhasensa pois).
+
+Kuuntelen kyllä. Puhukaa.
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Te olette ollut kihloissa yli vuoden, ja tähän päivään saakka on Uuno
+Claus ollut rakastajani. Ei muuta.
+
+LAILA KENA (katsottuaan Uuno Clausia enemmän ihmeissään kuin
+kauhistuneena).
+
+Mutta miksi, Uuno, miksi? Jos kerran minua rakastit...
+
+HELLIN HÖÖK (väliin).
+
+Luultavasti säästääkseen morsiamensa kunniankruunun vihkipallille
+saakka...
+
+LAILA KENA.
+
+Ei, ei! Sano, Uuno, että et todella ollut minuun rakastunut tai että...
+vasta nyt olet rakkauteen syttynyt, niin ymmärrän sinut enkä moiti
+sanallakaan.
+
+UUNO CLAUS (kiihkeästi).
+
+Ei, Laila, sinua yksin rakastan ja olen rakastanut... (Lähestyen;
+Lailan loitotessa.) Koeta ymmärtää minua! En päässyt kahleistani irti
+niin äkkiä, niin ratkaisevasti kuin olisi pitänyt... Joskus pidin tuota
+kaikkea luonnollisena — niin tekevät monen monet nuoret miehet — joskus
+inhosin itseäni. Mutta ylinnä loisti minulle — usko minua — loisti
+ihana ajatus, että saan kantaa sinut ehjänä ja koskemattomana kotimme
+kynnyksen yli. Ja tämä, juuri tämä on parhain todistus rakkaudestani
+sinuun. Uskothan, rakas...?
+
+LAILA KENA (halveksivasti).
+
+Miten typerää. (Purevasti.) Viime vuosisadalla, kuulemma, nuoret herrat
+rakastelivat katutyttöjä, säilyttääkseen tahrattomina morsiantensa
+tunturikyyhkyiset sydämet. Ja muutamat heistä! He sovelluttivat
+vanhenevien setäukkojensa lemmenkaihoiset rouvat samaan luvalliseen ja
+jalomieliseen tarkoitukseen. Mutta perhetytöt kituivat pakonalaisessa
+koskemattomuudessaan, kunnes saivat onnen tarjota virkistävää vaihtelua
+aviolliseen satamaan ajautuneille haaksirikkoisille...
+
+UUNO CLAUS (heikosti).
+
+Mutta Laila, tämä on toista! Olin nuori ja kokematon, kun...
+
+LAILA KENA (painavasti).
+
+Tämä on juuri samaa, Uuno Claus. Miksi et ottanut minua, morsiantasi?
+Et, koska pidit valheellista puhtautta parempana. Et, et uskaltanut,
+koska luonteesi on heikko ja sydämesi epärehellinen. (Rouva
+Höokille.) Kiitän teitä, rouva, että sallitte minun nähdä ajoissa
+tämän herrasmiehen pikkusynnit, jotka ovat todella meille, nykyajan
+naisille, liian vanhanaikaisia... (Purevasti.) Teille, hyvä rouva, ne
+riittänevät. Hyvästi. (Kulkee kohti eteisen ovea.)
+
+UUNO CLAUS (ovella; kädet puoleksi pyytävässä, puoleksi estävässä
+asennossa).
+
+Salli minun seurata, Laila!
+
+LAILA KENA (jäätävän kylmästi).
+
+Ja rohkenisitko todellakin? (Viittaa Uuno Clausia siirtymään syrjään.)
+
+UUNO CLAUS siirtyy vaistomaisesti totellen etualalle.
+
+LAILA KENA (ovella kääntyen; Uuno Clausille).
+
+Minä vaadin rakastamaltani mieheltä vain rehellisyyttä ja tervettä
+järkeä. (Puolittain surullisesti puolittain ivallisesti.) Vahinko,
+että sinun kaikista hyveistäsi puuttuu... vain nämä kaksi. (Katoaa
+vasemmalle.)
+
+HELLIN HÖÖK ja Uuno Claus seisovat kuin lyötyinä paikoillaan, kunnes
+ulkoa kuuluu auton lähtöhurina ja autotorven toitotus, jolloin he
+ikäänkuin havahtuvat ja katsovat hetken toinen toisiinsa.
+
+UUNO CLAUS (masentuneena).
+
+Hän läksi...
+
+HELLIN HÖÖK (lähestyen).
+
+Älä välitä hänestä, rakas... Hänhän oli kylmä ja tunnoton nainen,
+vailla naisellista sääliä...
+
+UUNO CLAUS (puoleksi itsekseen).
+
+Ei, hän oli oikeassa.
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Ei kyyneltäkään silmissä, ei pienintäkään kaihoa jäähyväissanoissa.
+(Liikehtii ikäänkuin vapautuakseen koko asiasta.) Ooh, olenpa
+onnellinen, että kuulun niihin vanhanaikaisiin naisiin...
+
+UUNO CLAUS (yhä varmemmin äänenpainoin).
+
+Hän oli oikeassa. Ja se, juuri se täytyy minun saada hänelle sanoa
+vielä tänä iltana.
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Ja ruikutella anteeksiantoa, vai...? Ehkäpä saatkin! Luultavasti hän
+kykeni olemaan noin ylevän ylpeä vain kilpailijattaren läsnäollessa...
+Ooh, mekin, "viime vuosisadan" naiset, mekin osasimme tuon tempun
+aikoinamme...
+
+UUNO CLAUS (puoleksi itsekseen).
+
+Niin, tunnen olevani valmis odottamaan, kärsimään ja...
+rukoilemaankin... Mitä tahansa! Sillä nyt vasta hänen kaiken
+kauneutensa ymmärrän. Ja kerran... hän on uskova rehellisyyteeni...
+(Aikoo poistua.)
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+No, mikä kiire, nuori herra? Etkö muista, että uhkasit paljastaa
+uskottomuuteni Gabrielille, jos minä häiritsisin morsiamesi viatonta
+mielenrauhaa... Nyt olen sen tehnyt. Ja sinä! Ajattele omaa kostoasi...
+
+UUNO CLAUS (kuin itsekseen ihmetellen).
+
+En ole... en todellakaan ole muistanut sinua edes pahantekosi vuoksi.
+Hyvästi. (Menee eteisen ovelle saakka.)
+
+HELLIN HÖÖK (on vetänyt poveltaan shekkipaperin, nostaa sen Uuno
+Clausia kohti).
+
+Katso tänne! (Uuno Clausin kääntyessä.) Väärentämäsi shekki...
+
+UUNO CLAUS.
+
+Mitä tarkoitat?
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Luuletko entisen morsiamesi luottavan enää koskaan sinun
+rehellisyyteesi, jos tämäkin sinun rehellisyytesi näyte tulee
+päivänvaloon? Et... nähtävästi. Siis: istu tuohon. Me odotamme
+Gabrielin tuloa.
+
+UUNO CLAUS (retkahtaen tuolille).
+
+Nyt on minulle kaikki samantekevää... (Painaa päänsä pöytää vastaan;
+hetken vaitiolo.)
+
+HELLIN HÖÖK (on siirtynyt taemmaksi, katsoo rakastavin, säälin ja
+tuskan ilmein Uuno Clausia, lähestyy, pysähtyy, lähestyy jälleen ja
+koskettaa hyväillen rakastettunsa hiuksia, hyvänä, sydämellisesti
+houkuttelevana).
+
+Älä pelkää, rakas... En tahdo sinulle mitään pahaa. Vain itselleni
+sinut haluan. Ja itseni vapaaksi kaikesta siitä, mikä meitä sitoo.
+Ajattele, rakas, kun Gabriel saa kuulla meidän rakkautemme, hän ajaa
+minut luotaan. Ja minä olen vapaa, vapaa! Me olemme kaksi hyljättyä,
+me kuulumme yhteen. Ja me näytämme noille siveyden saarnaajille, että
+mekin osaamme rakastaa ilman peittelyä ja valhetta... Kuuletko, rakas?
+
+UUNO CLAUS (nostaen päätään, muita katsomatta Helliniin).
+
+Kuulen kyllä. Mitä tehnetkin, en aio estää. Ja vastaan otan mitä
+tulleekin... (Kuulostelevat, eteisen ovi avataan ja suljetaan, kuuluu
+kolahdus kuin kepin pudotessa lattialle ja samalla pari rykäisyä.)
+
+HELLIN HÖÖK (suudellen yhä istuvaa Uuno Clausia hiuksiin).
+
+Nouse, hän tulee... (Asettuvat pöydän lähettyville, oikealle etualalle,
+odottavina seisomaan.)
+
+
+IV KOHTAUS.
+
+GABRIEL HÖÖK (salkku kädessä vasemmalta, hajamielisenä, kuin astuisi
+luokkahuoneeseen, jossa oppilaat seisovat häntä odottaen).
+
+Kas niin, kas niin, istukaa lapset, istukaa... (Kulkee yli näyttämön ja
+katoaa työhuoneeseensa oikealle.)
+
+HELLIN HÖÖK (nostaa käsivartensa koomillisen toivottomana; nauraen
+katkerasti, matkien).
+
+Kas niin, kas niin... Lapset, lapset! (On siirtynyt taka-alalle.)
+
+UUNO CLAUS (siirtyen vasemmalta etualalle, naurahtaen ivallisesti).
+
+Älä ole milläsikään... Kohta hän ajaa nämä "lapset" ruoskalla ulos...
+temppelistään.
+
+HELLIN HÖÖK (ruokailuhuoneen ovelta; hermostuneen leikillisesti). Sano
+ennemminkin paratiisista! (Yhä ivallisemmin.) Kuin seraafi... miekalla
+ja tuomiolla.
+
+GABRIEL HÖÖK (oikealta, hyväntahtoisesti).
+
+Kas niin, kas niin, jatkakaamme... Mihinkä me taas jäimmekään?...
+
+UUNO CLAUS (melkein malttinsa menettäen).
+
+Läksyssäkö!?
+
+GABRIEL HÖÖK (hieman hämmästyen).
+
+Niin, tuota... tarkoitan... keskustelussamme... Siis oikeastaan:
+elämän läksyssä! (Nauraa hykertäen omalle sukkeluudelleen.) Sinäpä sen
+sanoit...
+
+UUNO CLAUS (tarkoituksellisesti).
+
+Jos muistan oikein... me joimme maljoja uskollisuudelle.
+
+GABRIEL HÖÖK (nostaen ihastuneena käsiään).
+
+Aivan oikein, aivan oikein... Ja luulenpa, että se kannattaa uudet
+maljat... (Tarttuu viinipulloon ja aikoo ryhtyä kaatamaan laseihin,
+puoleksi itsekseen höpisten.) Totisesti kannattaakin...
+
+HELLIN HÖÖK (peräovelta, jyrkästi).
+
+Ei kannata!
+
+GABRIEL HÖÖK kääntyy hämmästyneenä ympäri.
+
+HELLIN HÖÖK (tullen keskinäyttämölle; rauhallisen päättävästi).
+
+Ei kannata, Gabriel, usko minua.
+
+GABRIEL HÖÖK (yhä iloisemmin).
+
+Vai ei kannata? Me juomme viiniä niin harvoin, tuskin kerran vuodessa,
+niin että... (Aikoo taas ryhtyä kaatamaan.)
+
+HELLIN HÖÖK (tiukasti).
+
+Entä jos ne olisivatkin olleet... valheen maljoja?
+
+GABRIEL HÖÖK (nipistää rouvaansa leikillisesti korvasta).
+
+Ai, ai, rakas vaimoni, olet itse taitanut juoda liikaa tätä makiata
+viinaa... (Ryhtyy jälleen kaatamaani naureskellen tyytyväisenä.)
+Kuinkas nyt uskollisuuden maljat olisivat olleet... valheen maljoja?
+
+UUNO CLAUS (iskevän jyrkästi).
+
+Siinä tapauksessa tietenkin, että uskollisuutta ei olisi ollut
+olemassakaan.
+
+GABRIEL HÖÖK katsoo kummastuneena Uuno Clausiin, panee viinipullon
+syrjään ja istahtaa pöydän oikeanpuoliseen päähän.
+
+HELLIN HÖÖK (istuuduttuaan pöydän luo, kasvot kohti katsomoa).
+
+Niin, mitä tekisit, Gabriel, jos sinun oma vaimosi olisi ollut sinulle
+uskoton?
+
+GABRIEL HÖÖK (naurahdellen, epätietoisena).
+
+Esitätpäs sinä kummallisen tapauksen... (Ikäänkuin tarttuen
+kiinni tärkeään keskustelukysymykseen.) Mutta... niin, meidän
+velvollisuutemmehan on ajatella selviksi — teoriassa —
+mahdottomimmatkin mahdollisuudet, voidaksemme... (Yhä terävämmin.)
+Todellakin! Jos ajattelen suuria moraalifilosofeja, esimerkiksi Kantin
+rigoristista oikeuskäsitystä ja Hegelin spekulatiivista idealismia...
+
+HELLIN HÖÖK (purskahtaen vähäksyvään nauruun).
+
+Entäs Lutherin pitkää katkismusta?
+
+GABRIEL HÖÖK (yhä koomillisen totisena).
+
+Niin, senkään nojalla en voisi tulla muuhun kuin tuomitsevaan, sangen
+tuomitsevaan tulokseen...
+
+HELLIN HÖÖK (nousee äkkiä, uhmaavasti).
+
+Tuomitse sitten! Sinulla on kyllä syytä, Gabriel parka.
+
+GABRIEL HÖÖK (katsoo vaimoansa ja Uuno Clausia, käy yhä
+epätietoisemmaksi, joutuu hätään; hiljaisesti).
+
+Ja mitä pitäisi minun sitten tuomita?
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Meidät molemmat.
+
+GABRIEL HÖÖK (voimattomana, vavisten).
+
+Mitä te olette tehneet?
+
+HELLIN HÖÖK (vakavasti).
+
+Jo kauan on hän ollut minun rakastajani. Äsken hylkäsi hänen
+morsiamensa hänet, salaisuuden paljastuttua. Nyt on sinun tehtäväsi
+tuomita minut.
+
+UUNO CLAUS (Gabriel Höökille).
+
+Ja myöskin minut. Minkä hyvityksen vaatinetkin, olen sen täyttävä.
+Mutta sitä ennen... minun on suoritettava täysi tilinteko sille
+naiselle, jota rakastan. Palaan nopeasti takaisin... tuomiotasi
+kuulemaan. (Siirtyy vasemmalle ovelle.)
+
+HELLIN HÖÖK (kuin hätkähtäen).
+
+Vieläkö toivot jotain... häneltä?
+
+UUNO CLAUS (ovelta).
+
+En mitään muuta kuin... puhua ja tunnustaa kaikki. (Poistuu.)
+
+GABRIEL HÖÖK (on istunut melkein höperön näköisenä, avuttomana).
+
+Miksi olet sen tehnyt, rakas vaimoni?
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Miksi, miksi, miksi! Minultako sitä kysyt? Hae vastaus ennemminkin
+moraalioppiesi tomuisista kirjoista.
+
+GABRIEL HÖÖK (nousten, kooten koko voimansa).
+
+Miksi? Vastaa! Minä kysyn.
+
+HELLIN HÖÖK (aluksi ivallisen välinpitämättömästi, olkaansa kohauttaen).
+
+Nuket ja kuolleet kuvat eivät kykene vastaamaan, vaikka muumiot
+huutaisivat. Aja minut pois, ota avioero, ja asiamme on selvä ilman
+moraalisia saivarteluja, joita vihaan, vihaan, vihaan...
+
+GABRIEL HÖÖK (lähestyen, hellästi).
+
+Rakas Hellin, olenko jollain tavalla, tietämättäni... rikkonut sinua
+vastaan?
+
+HELLIN HÖÖK (katkeran ivallisena).
+
+Rikkonut? Mikä kysymys! Kuinka hyveen esikuva, niin, todellakin kuva...
+voisi rikkoa elävää olentoa vastaan?
+
+GABRIEL HÖÖK (hyväntahtoisen selittävästi).
+
+Nyt, rakas Hellin, puhut kummallisen ristiriitaisesti. Ensin vertaat
+itseäsi nukkeen ja kuolleeseen kuvaan ja nyt... tuomitset minut
+elottomaksi kuvaksi. Ymmärräthän?
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+En, en! Minä iloitsen vain... Siitä nimittäin, että osaan olla vielä
+ristiriitainen! Sehän on elämää! Sinun järkevyytesi mittakeppi
+ei ole siis vielä kyennyt minua mestaroimaan opinkaavaksi eikä
+erehtymättömäksi päätelmäksi, joka tappaa, tappaa, tappaa...
+
+GABRIEL HÖÖK (liikehtien epävarman näköisenä, suuresti hämmästyneenä,
+liikuttavasti).
+
+Minä, minäkö olisin jollain tavalla... tuhonnut elämää sinussa, jota
+olen rakastanut yli kaiken, minä joka kartan tallaamasta pienintäkin
+hyönteistä ja kukkaa kävelypolullani? Muistathan... joka kerta...
+sadekuuron tullen kannan kaikki kukkamme parvekkeelle elävöittääkseni
+ne taivaan kosteudella. Kun tuon ne takaisin, asetan niiden kukat
+aurinkoa kohti ja iloitsen niiden puolesta päivän alkaessa paistaa.
+(Lähestyen, koskettaen vaimoaan hyväilevästä) Olisinko yhden kukistani,
+kaikista kauneimman, unohtanut varjoon, estänyt sen auringosta ja...
+surmannut?...
+
+HELLIN HÖÖK kääntyy tuskallisen liikutettuna poispäin, siirtyy
+vasemmalle.
+
+GABRIEL HÖÖK (painuen pöydän luo tuolille; masentuneena).
+
+Jos sellaista on tapahtunut, silloinhan... (itseään kauhistuen) syy on
+minussa eikä...
+
+HELLIN HÖÖK (tyynesti, surumielisesti).
+
+Sinä suljit minut... jonkinlaisena prinsessana lasiseen arkkuun,
+jota sinä nimittelit ihanaksi puhtaudeksi, yleväksi kauneudeksi,
+ikuiseksi uskollisuudeksi, onnelliseksi elämäksi ja jos joksikin. Mutta
+minusta... se oli sittenkin ruumisarkku, josta minun täytyi, täytyi
+ponnistautua maanpinnalle ennen hautajaismenoja. Siinä on minun elämäni
+totuus, Gabriel.
+
+GABRIEL HÖÖK (ikäänkuin valaistuen, intomielisesti).
+
+Silloinhan... olen tallannut elämänpolkuni parhaan kukan,
+tietämättäni... Ja nyt, kun sen kuulen, on minun palattava
+taaksepäin... tihutyötäni korjaamaan... (Nousee, lähestyy vaimoansa.)
+
+HELLIN HÖÖK (pysähdyttäen miehensä kädenliikkeellä; jyrkästi).
+
+Odota. Siinä oli totuus, mutta ei vielä... alastomimmillaan. Lisäksi
+olen tehnyt myöskin... pyhäinhäväistyksen! (Ylpeänä.) Turhamaisuudesta,
+koreileviin pukuihin, sormuksiin, rannerenkaisiin, monenlaiseen itseni
+kaunistamiseen olen tarvinnut rahaa. Ja tiedätkö, mistä olen sitä
+ottanut? (Ärsyttävän uhmaavasti.) Kaarina-vainajamme muistorahastosta!
+Ymmärrät kai, että sinun _on_ ajettava minut talostasi... Et toki voi
+sietää hänen muistonsa tahraajaa silmiesi edessä?
+
+GABRIEL HÖÖK.
+
+Ei, ei, rakas! Sehän oli sittenkin vain rakkautemme maallinen merkki!
+Ja sekin... minun syytäni sekin! Minä kehno... En kykene, en ymmärrä...
+päähänpinttyneitten ennakkoluulojen kahleissa... en osaa tarjota
+vaimolleni rahaa edes välttämättömiin tarpeisiin... (Lähestyen.) Ei,
+ei, Hellin, sinua en päästä eroamaan! Meidän täytyy jatkaa... ihmisinä
+ja kehittää ja kasvattaa toisiamme...
+
+HELLIN HÖÖK (liikehtien, melkein kauhistuneena).
+
+Joko taas, joko taas? Kehittää ja kasvattaa? Kasvattaa ja kehittää?
+Joko taas alkaa tuo moraaliopetus, aamusta iltaan ja illasta aamuyöhön,
+käsky käskyn jälkeen, selitys selityksen jälkeen...
+
+GABRIEL HÖÖK.
+
+Rauhoitu, rakas Hellin. Tarkoitin vain sitä, että... erehdyksemme
+huomattuamme... minun on kuritettava itseäni ja saatava sinulle
+selväksi, että ylhäisen puhtauden valossa uskottomuus omalle miehelle,
+sehän on... (Ovikello soi reippaasti ja varmasti.)
+
+HELLIN HÖÖK (puoliksi itsekseen, ihastuneesti).
+
+Se on hän... (Rientää välittömästi eteistä kohti, ovelta.) Niin, entäpä
+jos haluamalla haluaisin eroa sinusta ja... Niin, mitäs sitten? (Katsoo
+eteiseen.)
+
+GABRIEL HÖÖK siirtyy oikealle ja istuu masentuneena puhelinpöydän
+viereen tuolille.
+
+HELLIN HÖÖK (eteisestä, näkymättömistä, iloisesti).
+
+Tulithan kuitenkin! Pelkäsin jo, että et palaisikaan... (Palaa
+näyttämölle, jää odottamaan ihastuneena Uuno Clausin astumista sisään.)
+
+
+V KOHTAUS.
+
+Uuno Claus astuu vasemmalta kuin uutena miehenä, käynniltään varmana,
+kasvot onnesta loistaen.
+
+UUNO CLAUS (tullen suoraan etunäyttämölle, molemmille).
+
+Tietäkää... kerroin kaikki! Myöskin sen, että minua uhkasi viranmenetys
+ja häpeä. Ja hän, tuo jalo nainen, hän syleili minua säälillä ja
+uudella rakkaudella, jonka kaltaista emme olleet kumpikaan kokeneet.
+Niin, hän ottaa minut vastaan vaikka... vankilasta. (Erikoisesti Hellin
+Höökille, painavasti.) Minua ei voida siis enää millään uhata.
+
+HELLIN HÖÖK (jäykästi, miltei turtana iskusta).
+
+Eikö millään?
+
+UUNO CLAUS (onnellisesti).
+
+Ei millään! Kihlaus julkaistaan huomenna. Ja häät! Ne tulevat
+itsestään...
+
+HELLIN HÖÖK (parahtaa särkyneeseen nauruun).
+
+Häät? Häät? Hä... hä... hä... Ha-haha-haa... (Kiertäen näyttämöä,
+jatkaen nauruaan, joka muuttuu välillä ilakoivaksi ja heleäksikin;
+katoaa ruokailuhuoneeseen.)
+
+GABRIEL HÖÖK (katsoo ihmetellen Uuno Clausiin, nousee seisoalleen,
+siirtyy taka-alalle, palaa hädissään takaisin).
+
+Miksi hän nauroi?
+
+UUNO CLAUS (aavistaen naurun teeskentelyksi).
+
+Niin, miksi?
+
+GABRIEL HÖÖK (hätäisenä).
+
+Onko se sairautta? (Kauhistuen.) Kukaties...
+
+UUNO CLAUS (puoliksi itsekseen).
+
+En, sitä en luule. (Yhä varmistuen.) Sairautta se ei ole.
+
+GABRIEL HÖÖK.
+
+Mitä sitten, mitä sitten? Tämähän on...
+
+HELLIN HÖÖK (palaa takaisin kädessä viinilasi, yhä nauraen, muita nyt
+luonnollisesti ja raikkaasti).
+
+No, mutta Gabriel! Etkö sinä nyt ymmärrä? Tämähän oli vain
+kihlajaisnäytelmää... Etkä sinä, ukko parka, osaa edes onnitella?
+(Uuno Clausille, herttaisesti.) Maljasi...(Juo sen pohjaan, purskahtaa
+jälleen raikkaaseen nauruun, Uuno Clausille.) Ja sinäkin siinä! Eikö
+tämä jo riitä? Etkö näe, että Gabriel on menehtymäisillään? (Kaataa
+viiniä pöydällä oleviin laseihin.) Niin, niin, hän on jo saanut
+tarpeellisen opetuksen, enkä minä salli enää rakasta ukkoani tämän
+enempää piinata... (Ottaa yhden laseista ja vie sen miehelleen,
+ottaa tätä hartioista; katsahtaen samalla pari kertaa vaativasti
+Uuno Clausiin.) Etkö sinä jo käsitä? Meillä oli täällä ikävä, ja
+me päätimme tehdä näytelmän. Olin moittinut monesti Uunolle sinua
+kitupiikkisyydestä ja kaikenlaisesta moralisoimisesta, ja me päätimme
+panna sinut koetukselle. (Yltyen taas nauramaan.) Otimme esille
+ranskalaisen huvinäytelmäreseptin, tiedäthän: rouva, aviomies ja
+rakastaja, ja keksimme tuon jutun uskottomuudesta... Myönnä, se
+oli nerokasta... Uskottomuudesta! (Nauraa pakahtuakseen, hyväillen
+miestään.) Jos minä vain olisin tietänyt, että se koski sinuun noin...
+ihan sydämeen saakka, voi, voi... ja että sinä olet niin vähällä
+petettävissä...
+
+GABRIEL HÖÖK (iloisesti pöllämystyneenä).
+
+Oliko se siis todellakin... silkkaa näyttelemistä?
+
+HELLIN HÖÖK (siirtyen pöydän luo, huolettomasti).
+
+Ettäs vielä kysytkin! (Ottaa pöydältä pikarin viedäkseen tämän Uuno
+Clausille; pysähtyen, vakuuttavasti.) Siinä ei ollut mitään muuta totta
+kuin Uunon kihlaus ja tuo pieni vajaus säästökassassa...
+
+GABRIEL HÖÖK (on noussut ylenpalttisessa ilossa).
+
+Osasittepa olla oikeita... komeljanttareita!
+
+HELLIN HÖÖK.
+
+Niin, niin, rakas hölmö... (Ojentaen Uuno Clausille pikarin; kohottaen
+omansa.) Ja nyt me juomme oivallisen näyttelemisemme kunniaksi! (Katsoo
+vaativasti Uuno Clausiin.) Juommeko vai emmekö?
+
+UUNO CLAUS (hetken katsottuaan; reippaasti, kohteliaasti).
+
+Tietenkin juomme.
+
+HELLIN HÖÖK asettuu miesten keskelle, kilistää molempien kanssa; juovat.
+
+GABRIEL HÖÖK (molemmille; hykertäen hyvillään).
+
+Sanokaa mitä sanotte, mutta... sellainen näyttelemistaito olisi
+pettänyt pienemmänkin hölmön kuin tällaisen näivettyneen...
+moralistiparan...
+
+Väliverho.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78489 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e625fb2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78489
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78489)