Initial commit of ebook 78487 filesHEADmain

4 files changed, 1401 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78487-0.txt b/78487-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..5d4ee09
--- /dev/null
+++ b/78487-0.txt
@@ -0,0 +1,1385 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78487 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+AAMUKELLOT
+
+Yksinäytöksinen näytelmä
+
+
+Kirj.
+
+KAARLE HALME
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto,
+1915.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+Esa Uljaala, kauppaneuvos
+Kristiina, kauppaneuvoksetar
+Agnes, heidän tyttärensä
+Teuvo Tela, konttoripäällikkö.
+Röyttö, tehtailija
+Paukkainen, osastonpäällikkö
+Mari, emännöitsijä.
+
+
+
+Ohjeita esittäjille:
+
+Uljaala on lihavahko, tanakka, vaaleaverinen ja suopeakielinen
+mies. Hänen talonpoikaismaisessa esiintymistavassaan ja pehmeässä
+sanonnassaan ei juuri voi huomata kauppiasta. Hänen ulkonainen
+henkilönsä vivahtaa pikemmin pappiin tai koulunopettajaan. Tähän
+vivahdukseen antavat suurimman aiheen kuitenkin aivan ulkonaiset
+seikat: silmälasit ja sileäksi ajeltu leuka. Ohuet, lyhyet ja
+huonokasvuiset, vaaleat viikset tuskin erottuvat ihon väristä. Hänen
+suuttumisensa ei ole räikeätä, pikemmin hyväntahtoista pahoittelemista,
+joskin hän joskus käyttää huutavaa puhelua. On puettuna
+likaisenharmaaseen liinapukuun. Ikä yli 50 v.
+
+Kristiina on pehmeä ja hyvänsävyinen kuin miehensäkin, eikä suinkaan
+mikään "riikinkukko", vaikka hänen arvonsa onkin hänelle arka paikka —
+mitä hän ei koskaan unohda. Ikä noin 40 v.
+
+Agnes on herttainen ja lapsellinen, mutta tarmokas ja älykäs sekä
+lellitellyn itsepintainen, tietäen hyvin, että hän aina itkunsa avulla
+pääsee lopulliseen voittoon. Sentähden ei hänen viimeinen repliikkinsä
+aamukelloista saa ilmaista hentomielisyyttä, vaan iloitsevaa,
+itsetietoista voitonriemua. Ikä noin 20 v.
+
+Paukkainen on repäisevän vapaa esiintymisessään — rohkeakatseinen ja
+-eleinen, puhuen lyhyesti ja kirkkaasti. Hän luottaa omaan kykyynsä ja
+älyynsä sekä varovaisuustoimenpiteisiinsä niin, että uskoo varmasti
+voittavansa. Siksi käyttää hän hämmästyttävän huolettomasti rohkeita
+otteitaan. Ikä noin 30 v.
+
+Röyttö on vanha, viekas äijän-kekkuli, kavalakatseinen ja vaaniva.
+Puhuu imelästi ja mairitellen.
+
+Tela on hieno ja sivistynyt esiintymiseltään — vapaa kaikesta
+teennäisyydestä. Käyttäytyy vaatimattomasti ja sydämellisesti, mutta
+tulistuessa ilmenee luonteenlujuus ja tarmo sekä varma periaatteellinen
+vakaumus. Ikä noin 30 v.
+
+Mari on siisti ja työteliäs, mutta taipuisa hentomielisyyteen. Kun hän
+vielä tämän lisäksi on ilmeisesti ihastunut Paukkaiseen, niin antautuu
+hän kuvittelemaan liikoja Paukkaisen pintapuolisen ja kokonaan omasta
+edusta johtuneen ehdotuksen johdosta.
+
+
+
+Kauppaneuvoksen ruokasali. Aamupäivä.
+
+MARI (järjestelee kahvipöytää).
+
+ROUVA (tulee oikealta). Joko kaikki ovat käyneet aamupäiväkahvilla?
+Puotipalvelijat ja —?
+
+MARI. Ne ovat kyllä käyneet — ja konttooriväki. Viljaosastonpäällikkö
+on enään käymättä.
+
+ROUVA. Paukkainen?
+
+MARI. Niin.
+
+ROUVA (pöydän luona). Ainahan hän myöhästyy! Kaiket päivät tuo siunattu
+kahvihomma tässä häiritsee koko elämän. Onko kauppaneuvos käynyt?
+
+MARI. Eihän hän — tulee milloin sattuu — tai on tulematta. Eikä
+neitikään —
+
+ROUVA (istuu oikeanpuoliselle sohvalle). Missä hän on?
+
+MARI. Hän on puutarhassa herra Telan kanssa.
+
+ROUVA. Kaada minulle puoli kuppia — Ja anna tänne! — Milloin herra Tela
+tuli?
+
+MARI (hommatessaan kahvia). Hän tuli heti aamiaisen jälkeen.
+
+ROUVA. Konttoorista?
+
+MARI. Ei! Hän tuli kaupungilta — koska tuli eteisen kautta — sinne hän
+riisui päällystakkinsakin. (Antaa kahvia rouvalle.) Rouva tekee hyvin!
+
+ROUVA (tyytymättömänä). Marin pitää tottua puhuttelemaan —
+
+MARI. Anteeksi — kauppaneuvoksetar!
+
+ROUVA (sekottelee kahviaan). Jos Marin on vaikea tottua siihen — niin —
+
+MARI. Kyllä koetan muistaa.
+
+ROUVA (maistelee kahvia). Tämähän on taas liian väkevää! Tähän on pantu
+liian paljon jauhetta.
+
+MARI (punastuen). Se on seisonutta — Ja maistuu kai sentähden —
+
+ROUVA. Ota pois — en huoli!
+
+MARI (nostaa kupin pöydälle). Hautuessaan lie väkiintynyt —
+
+ROUVA (nousee). Olenhan sanonut — pane niin vähän kahvia, ettei
+väkiinny! Eihän tuollaista kannata antaa — puolelle maakunnalle —
+
+MARI (vähän kiihottuen). Minä olen vasta ollut niin vähän aikaa
+talossa — en ole vielä kaikkeen tottunut — (salaisella ivalla) — rouva
+kauppaneuvoksetar.
+
+ROUVA (tyytyväisesti). No niin! Kun vaan on halua, niin kyllä pian
+tottuu. Kun Paukkainen on käynyt, niin tule sanomaan minulle.
+
+MARI (hymyillen). Osastopäällikkö?
+
+ROUVA (terävästi). Juuri niin! Osastopäällikkö! Niin on Marin
+puhuteltava ihmisiä! Jos minä toisin nimittelen, on se minun asiani —
+sillä minä olen teidän emäntänne. (Kääntyy mennäkseen.)
+
+PAUKKAINEN (tulee vasemmalta. Kumartaa ensin kevyesti, mutta sitten
+kohteliaammin). Hyvää huomenta, rouva kauppaneuvoksetar!
+
+ROUVA (tyytyväisesti). Huomenta, huomenta! Herra Paukkainen tekee hyvin
+ja istuu — Mari hoitaa teidät — (menee oikealle).
+
+PAUKKAINEN (istuu pöydän ääreen). Kylläpä kahvi tekeekin hyvää! Olen
+seissyt jauhon tomussa koko aamun.
+
+MARI (palvelusintoisena). En tiedä, onko se enään oikein hyvää — kun
+osastopäällikkö tulee aina niin myöhään. (Tarjoilee.)
+
+PAUKKAINEN. Myöhäänkö? (Naureskelee.) Tulinko liian aikaisin? Eivätkö
+vielä ole käyneet? (Maistaa kahvia, huudahtaa nauraen.) Ovat käyneet —
+kaikki ovat käyneet.
+
+MARI (hämillään). Miten niin?
+
+PAUKKAINEN (juodessaan). Mistäkö sen tiedän? Kahvi on erinomaista!
+Siitä sen tiedän.
+
+MARI (iloisesti). Sepä hauskaa! (Siirtää leipäkorin.) Tällä puolella on
+tuoreempia leipiä — olkaa hyvä!
+
+PAUKKAINEN. Thank you! Kiitos ja kunnia emännöitsijälle! — Voiko
+Mari-neiti aavistaa, minkä keksinnön minä olen tehnyt?
+
+MARI (istuu vastapäätä). No?
+
+PAUKKAINEN. Jos minä tulen yhdessä toisten kanssa, niin annetaan täällä
+sikurivettä. Mutta jos minä myöhästyn, niin saan minä oikeata tavaraa —
+ja sentähden minä aina myöhästyn. Yes! (Nauraa.)
+
+MARI (punastellen). Eikö mitä!
+
+PAUKKAINEN. Kyllä — varmasti! Niin se on! Mutta sitä ei kai saisi sanoa
+näin suoraan.
+
+MARI. Kyllähän teidän suoruutenne joskus —
+
+PAUKKAINEN (keskeyttää nopeasti). — huvittaa — eikö totta? Mutta jos se
+ei aina huvittaisi, niin älkää välittäkö siitä. Olen siihen tottunut —
+(viittaa kädellään) — siellä "rapakon" takana.
+
+MARI. Kauanko te olitte Ameriikassa?
+
+PAUKKAINEN. Olin niin kauan, että jotakin opin — ja kun opin — niin
+lähdin pois.
+
+MARI. Minä kaadan toisen kupin —
+
+PAUKKAINEN. Ei, kiitos!
+
+MARI. Eikö se olekaan hyvää?
+
+PAUKKAINEN. Erinomaista. Mutta minun on niin mahdottoman kuuma —
+(Pyyhkii hikeään).
+
+MARI. Huomisesta alkaen saattekin vain sikurivettä.
+
+PAUKKAINEN. Niinkö?
+
+MARI. Sellainen on emännän määräys.
+
+PAUKKAINEN (heristää sormellaan). Rouva kauppaneuvoksettaren —
+
+MARI (nauraa). Niin sitten.
+
+PAUKKAINEN. Hm! (äkkiä.) Mutta minä tulen sentään aina viimeiseksi —
+
+MARI (nolona). Mutta ei se auta —
+
+PAUKKAINEN. Siitä huolimatta — vaikka saisin silkkaa vettä — niin
+kauan kuin olen täällä.
+
+MARI (hämmästyy). Aiotteko muuttaa?
+
+PAUKKAINEN (hymyillen). Minä rupean itse kauppaneuvokseksi.
+
+MARI (nauraa). Ohoh!
+
+PAUKKAINEN (hymyillen ja katsellen Maria). Niin — minä rupean itse
+neuvottelemaan oman kauppani kanssa. (Sytyttää tupakan).
+
+MARI (hiljaisesti). Vai niin!
+
+PAIKKAINEN (nyökäyttää). Niin! — Kai tekin muutatte —?
+
+MARI. Mitäpä — paikka kuin paikka! (Äkkiä.) Ottakaa minutkin!
+
+PAUKKAINEN. Mihin?
+
+MARI (hämmentyen). Puotiin ja kyökkiin — ja —
+
+PAUKKAINEN (ojentaa kätensä yli pöydän). Antakaapa minulle kätenne!
+
+MARI (ihastuen). Ettäkö — oikein totta?
+
+PAUKKAINEN (hymyillen). Eipä mitään! Iskekääpä tuohon vain kätenne!
+
+MARI (lyö kätensä Paukkaisen käteen). No!
+
+PAUKKAINEN (katsoo Maria tarkastellen ja pitää kättä omassaan,
+sanomatta mitään).
+
+MARI (hämmentyy). No?
+
+PAUKKAINEN (pitkään). Hermoa on — ja lujuutta — (Äkkiä.) All right! Me
+alamme yhdessä.
+
+MARI (nauraa). Sepä ameriikkalaista!
+
+PAUKKAINEN (puristaa Marin kättä ja irrottaa sen sitten). Niin onkin!
+Niin selvää ja yksinkertaista. Me alamme.
+
+MARI (nousee, naureskelee epäillen). Milloinkahan —?
+
+PAUKKAINEN (lyhyesti). Ensi kuussa.
+
+<tb>
+
+ULJAALA (tulee vasemmalta, papereita kädessä). Vai niin — vai niin!
+Täällähän se osastonpäälikkö — soitin jo makasiinille —
+
+MARI. Ehtiikö kauppaneuvos juomaan kahvia?
+
+ULJAALA. Sitten — myöhemmin ! Jätä siihen!
+
+MARI. Hyvä on! (Poistuu oikeasta peräovesta.)
+
+ULJAALA (korjailee silmälasejaan). Mitenkä tämä on ymmärrettävä?
+
+PAUKKAINEN (nousee).
+
+ULJAALA. Joko Soinisen jauholähetys on suoritettu?
+
+PAUKKAINEN. Jo. Kaikki ovat vaunuissa asemalla. Aamullahan annettiin
+konttorista määräys —
+
+ULJAALA. Niin — niin! Sitä myöten se on oikein! Mutta tämä Soinisen
+vekseli! Tässä on kymmenen pennin korotus kiloa kohti — sehän on
+kauheata!
+
+PAUKKAINEN (hymyillen). Kauheatako?
+
+ULJAALA. No, melkein! Mutta älähän nyt! (Istuu vasemmalle sohvaan.)
+Sitten tässä on uusia tilauksia — suuria tilauksia — joissa pyydetään
+kahden pennin alennusta —
+
+PAUKKAINEN. Siitä kymmenen pennin korotuksesta?
+
+ULJAALA. Niin. — Ja viime viikon kiertokirjeessä me teimme yhden pennin
+korotuksen, mainiten —
+
+PAUKKAINEN. Meillähän on niin vähän jauhoja — ja on vaikea saada —
+
+ULJAALA. Niin — niin! Mutta se on eri asia. — Tässä minun tekemäni
+kiertokirjeen hinnoittelu ennen Pietarin matkaani —
+
+PAUKKAINEN. Saanko nähdä? (Saa paperin.) Well! Tässähän on kymmenen
+penniä!
+
+ULJAALA. Mitä? (Kurkottaa paperia takaisin.) Olisinko minä erehdyksestä
+tehnyt tällaisen ahväärin? Sepä sitten onnellinen erehdys — (Katselee
+paperia.) Kymmenen tässä on — mutta se on jälkeenpäin korjattu —
+
+PAUKKAINEN. Minä muutin sen.
+
+ULJAALA (hämmästyy). Sinä!
+
+PAUKKAINEN. Näkihän ilmeisesti, että jauhon saanti kiristymistään
+kiristyi — ja koska tilanteen hyväkseenkäyttäminen kuuluu oikean
+kauppiaan menettelyyn, ellei seurata osuuskauppojen tapaa, niin —
+
+ULJAALA. Niin — niin! Mitä tähän nyt sellaista sotkea — mikä ei ole
+mitään kauppaa — ei mitään ahvääriä — he, he, he — soma juttu —
+puhutaan tästä sitten myöhemmin — ja myöskin sinun omavaltaisuudestasi
+— nyt täytyy näihin sähköttää vastaus — (Aikoo mennä, mutta kääntyy.)
+Kyllä kai niille on alennettava tuo kaksi penniä?
+
+PAUKKAINEN. Ei ole. Kernaammin vielä korotettava.
+
+ULJAALA (hymyilee epäilevästi). Oho!
+
+PAUKKAINEN. Miten suuret tilaukset ne ovat?
+
+ULJAALA (selailee papereita). Yhteensä viitisen sataa säkkiä —
+
+PAUKKAINEN (viheltää). Siihenhän menisi kolmannes meidän varastostamme
+— ja muut varastot kaupungissa ovat tyhjät.
+
+ULJAALA. Niin — ei kukaan voi kilvotella.
+
+PAUKKAINEN. Sellaisessa tapauksessa on oikealla kauppiaalla vain yksi
+tie — niin paljon kuin suinkin —
+
+ULJAALA (miettien). Voisihan ensi viikon kiertokirjeessä —
+
+PAUKKAINEN. Jos ensi viikolla on jotakin jäljellä — niin voidaan taas
+korottaa —
+
+ULJAALA (melkein pelästyen). Korottaa?
+
+PAUKKAINEN (nyykäyttää). Niin — korottaa.
+
+ULJAALA (katsoo Paukkaista pitkään, naureskellen hyväntahtoisesti). He,
+he, he! (Taputtaa Paukkaista olkapäälle.) Sinä taidat olla etevä — no,
+me puhumme tästä vielä — (menee vasemmalle.)
+
+<tb>
+
+PAUKKAINEN (katsoo Uljaalan jälkeen, alkaa sitten vihellellä ja ottaa
+pienen kirjasen taskustaan, selaillen sen lehtiä). Hm! (Miettii.)
+Hm! Hm! (Menee sitten äkkiä oikeanpuoleiselle peräovelle, huutaa.)
+Mari-neiti! (Menee pöydän vasemmalle puolelle.)
+
+MARI tulee.
+
+PAUKKAINEN. No, nyt minä juon sen toisen kupin — olen jo kylmä kuin jää.
+
+MARI (tarjoilee). Soo! (Hymyilee.) Olitteko äsken liian kuuma?
+
+PAUKKAINEN (vilkaisee nopeasti Mariin, pitkäveteisesti). Ee—en! Minä en
+ole koskaan liian kuuma. (Istuu.)
+
+MARI. Olkaa hyvä! (Huolettomasti, mutta kuitenkin tarkotuksella.) Te
+vain muuten lörpöttelette — lystiksenne.
+
+PAUKKAINEN (naurahtaen). Niin — ikävikseni en koskaan. (Muuttaa
+äänensävyä.) Onko Tela käynyt täällä?
+
+MARI (istuu oikealle sohvaan, virnistellen). Konttooripäällikkö — vai —?
+
+PAUKKAINEN (juomisensa lomasta, hauskasti). Niin — herra
+konttoripäällikkö — herra Tela — herra ynnä muuta —
+
+MARI. Morsiuspari istuu puutarhassa.
+
+PAUKKAINEN. Vai puutarhassa — hm — (Työntää kuppinsa syrjään, jääden
+hetkeksi tuijottamaan pöytään.) Se on — ihmeellinen mies tuo Tela —
+(naputtelee sormillaan kirjaa) aika ihmeellinen mies —
+
+MARI. Miten niin?
+
+PAUKKAINEN. Onpahan vain kirjoittanut tuollaisen kirjan —
+
+MARI (ihmetellen). Onko hän kirjoittanut kirjan?
+
+PAUKKAINEN. On — tuollaisen ihmeellisen kirjan —
+
+MARI. Onko se hauska? Mikä sen nimi on?
+
+PAUKKAINEN (katsellen kirjaa). Nimi on ikävä — Kauppa ja välikädet. —
+Mutta sisältö on lysti —
+
+MARI. Ooh!
+
+PAUKKAINEN. Kauppamiehen kirjoittamaksi vallan erinomaisen lysti —
+(nauraa ivallisesti) — kietoo hirsinuoran oman kaulansa ympärille ja
+alkaa sitten kiskoa —
+
+MARI. Mitä ihmeitä te hassuttelette! Herra Telahan on niin viisas ja
+taitava —
+
+PAUKKAINEN. Onko?
+
+MARI (arasti). Niin — en minä tiedä — mutta koko talohan aina huutaa
+hänen kunniataan.
+
+PAUKKAINEN (Äkkiä). Ovatko he pahasti rakastuneita?
+
+MARI (nauraa). Pahasti?
+
+PAUKKAINEN (hymyilee). Niin — minä tarkotan vain — että onkohan
+Agnes-neiti — noin silmittömästi, sokeasti pikiintynyt —
+
+<tb>
+
+ULJAALA (tulee). Kuulehan, Mari! Konttoripäällikkö kuuluu olevan
+Agneksen kanssa puutarhassa — menepä pyytämään häntä puheilleni!
+
+MARI. Konttoripäällikköä?
+
+ULJAALA. Niin.
+
+MARI. Heti. (Menee oik. peräovesta.)
+
+ULJAALA (kävelee perällä edestakaisin). Mitä ihmettä se Tela ajattelee,
+kun ei ole tullut konttoriin lomansa jälkeen, vaikka loma loppui jo
+toissa päivänä. (Tulee alas vasemmalle.) Näistä hinnoista täytyy hänen
+kanssaan keskustella — täytyy kuulla hänenkin mielipiteensä —
+
+PAUKKAINEN (on noussut). Tietysti hän vastustaa korottamista.
+
+ULJAALA (pysähtyy). Vastustaa? Miksi?
+
+PAUKKAINEN. Eihän sellainen ole osuusaatteen mukaista.
+
+ULJAALA (tähystelee Paukkaista, korjaillen silmälasejaan). Osuusaate?
+Mitä te sillä tarkotatte? Äsken jo puhuitte jotakin sentapaista.
+
+PAUKKAINEN (ihmetellen). Eikö kauppaneuvos ole nähnyt tätä
+lentokirjasta, joka tänä aamuna on ilmestynyt?
+
+ULJAALA (kurkottaa kirjaa). Mikä se on? (Katselee kirjaa). Kauppa ja
+välikädet — kirjoittanut Teuvo Tela — (Selailee kirjaa kummissaan.)
+Mitä tämä sisältää?
+
+PAUKKAINEN. Se on hyvin nerokkaasti, asiallisesti, perusteellisesti ja
+taitavasti kirjoitettu kirja.
+
+ULJAALA (melkein huutaen). Mutta mitä se sisältää?
+
+PAUKKAINEN (kylmästi ja levollisesti). Se sisältää välikäsien
+teloittamisen ja kaupan siirtämisen kansan käsiin — osuustoiminnan
+muodossa — sellaisen tarkotuksen nimittäin.
+
+ULJAALA (katselee vuoroin kirjaa ja vuoroin Paukkaista kuin pilvistä
+pudonneena). Eei!
+
+PAUKKAINEN. Kyllä.
+
+ULJAALA (katsoo taas kirjan kantta). Teuvo Tela? Ei!
+
+PAUKKAINEN. Juuri hän.
+
+ULJAALA (äänekkäämmin). Mies, jonka juuri aioin korottaa liikkeen
+varajohtajaksi? Mahdotonta!
+
+PAUKKAINEN (kumartaa hieman, kohauttaen olkapäitään).
+
+ULJAALA. Minun tuleva vävyni! (Melkein huutaen.) Minun vävyni!
+
+PAUKKAINEN. Se tuntuu vähän mahdottomalta.
+
+ULJAALA (istuu sohvalle lamautuneena). Liikemies, jota on pidetty
+harvinaisen lahjakkaana, viisaana ja taitavana — melkein nerona —
+rupeaa —
+
+PAUKKAINEN. Sanoinhan, että kirja on taitavasti — melkeinpä nerokkaasti
+kirjoitettu.
+
+ULJAALA (kimmahtaa pystyyn). Uskotteko tekin tuohon sunnuntaivirteen?
+Oletteko tekin ahtanut kalloonne tuota osuustoiminta-aatetta?
+
+PAUKKAINEN (hymyillen). Minäkö? Minä olen vain yksinkertainen
+liikemieskokelas — enkä mikään apostoli. Minun toimintani tuossa
+jauhokaupassa luulisi puhdistavan minut kaikesta epäilystäkin.
+(ivallisesti.) Minulla ei ole kansanparantajan suuria edellytyksiä.
+
+ULJAALA (raapii neuvottomana korvallistaan). Tuo jauhokauppa, niin —
+(Istuu hermostuneena ja ilmeisesti riidanhaluisena.) Sinun omavaltainen
+menettelysi oli kaikinpuolin kummallinen toimenpide — aivan
+häikäilemätön — jopa rikollinen, vaikka oletkin viljaosastonpäällikkö —
+
+PAUKKAINEN. (levollisesti). Aivan rikollinen.
+
+ULJAALA (hämmästyen). Mitä? (Kimmastuu.) Kun minä sanon, että se oli
+rikollinen, niin se myöskin oli — vai mitä?
+
+PAUKKAINEN. Oli tietysti — ja rikos on rangaistava.
+
+ULJAALA. Häh?
+
+PAUKKAINEN. Ja rikoksen laatuun katsoen on rangaistus oleva —
+
+ULJAALA (lyö kiivaasti kämmentään sohvaan). Mies! Minä kai tässä olen
+rangaistuksen määrääjä, etkä sinä.
+
+PAUKKAINEN. Ei! Kyllä minä määrään rangaistuksen ja te panette sen
+täytäntöön.
+
+ULJAALA (on kuohahtamaisillaan, mutta hillitsee itsensä,
+pitkäveteisesti). Tästä voisi seurata eroittaminen —
+
+PAUKKAINEN. Voisi?
+
+ULJAALA (kiivaasti). Niin voisikin — jos minä tahtoisin!
+
+PAUKKAINEN (yhtä levollisena). Tällaisesta rikoksesta täytyy seurata
+erottaminen.
+
+ULJAALA (aivan ymmällä). Mi—mitä?
+
+PAUKKAINEN. Erottaminen heti — ilman irtisanomisaikaa.
+
+ULJAALA (tuijottaa kotvan Paukkaiseen, nousee sitten hitaasti ja puhuu
+matalasti ja hillitysti). Sinua voisi luulla löyhäpäiseksi, ellen minä
+sinua tuntisi — (Naurahtaa hermostuneesti.) Sinä olet tehnyt minut
+yksinkertaisesti — aseettomaksi. Minä tunnustan sen rehellisesti —
+(Vakavasti.) Sanopa sinäkin avoimesti — minkätähden?
+
+PAUKKAINEN (hymyillen). Tein rikoksen paljastaakseni kykyni — ja
+määräsin rangaistuksen — näyttääkseni voimani.
+
+ULJAALA (vitkaan). Mutta — mitä teet sitten — jos minä panen tuomion
+täytäntöön?
+
+PAUKKAINEN. Alan kilpailun.
+
+ULJAALA (ivallisesti, heiluttaen kirjaa). Osuustoiminnassa?
+
+PAUKKAINEN (tekee estävän liikkeen). Pyydän, ettei minun tarvitse
+vakuuttaa samaa asiaa kahta kertaa.
+
+ULJAALA (ihaillen, melkein kadehtien). Te olette täsmällinen —
+selväsanainen —
+
+PAUKKAINEN. Niin toivon. Ja vielä enemmän — haluan seisoa sanojeni
+takana.
+
+ULJAALA. Hm! (Miettii.) Hm! (Katselee kirjaa kädessään.) Saanko vähän
+katsella tätä?
+
+PAUKKAINEN. Olkaa hyvä!
+
+ULJAALA. Onko läsnäolonne tällä hetkellä makasiineilla välttämätön?
+
+PAUKKAINEN (ihmetellen ja hymyillen). Makasiineilla? Minä pidän itseni
+erotettuna — tästä toimesta.
+
+ULJAALA (katsoo viekkaasti sivulta). Tästä? Te paljastatte ajatuksenne —
+
+PAUKKAINEN. Niin — tarkotuksella.
+
+ULJAALA. Te yritätte raivata itsellenne siirtymistilaa —
+
+PAUKKAINEN (kumartaa kohteliaasti). Aivan oikein. Joko eteenpäin — tai
+aivan sivulle.
+
+ULJAALA. Siis: joko — taikka —?
+
+PAUKKAINEN. Varmasti.
+
+ULJAALA (hetken mietittyään, toimekkaasti). No, niin! Pyydän, ettette
+poistu talosta — ennen kuin olen saanut teitä puhutella. (Lähtee ja
+kääntää kirjan kannet mennessään, alkaen heti lukea.)
+
+PAUKKAINEN seisoo hetken liikkumattomana, pistää sitten kädet
+housuntaskuihin ja alkaa vihellellä.
+
+MARI (tulee hengästyneenä). Juoksin koko puutarhan — mutta en löytänyt
+— olivat kai menneet puistokadulle — (Alkaa koota astioita pöydältä,
+katsahtaen silloin tällöin Paukkaista.)
+
+PAUKKAINEN (seisoo liikkumattomana ja viheltelee).
+
+MARI (arasti). Osastopäällikkö!
+
+PAUKKAINEN (lakkaa viheltämästä, mutta ei muuta asemaansa). Hm?
+
+MARI. Minä vain olisin niin hirveän utelias tietämään — oliko tuo
+äskeinen puotijuttu — leikkiä — tai totta?
+
+PAUKKAINEN (kääntää päätään ja kiepahuttaa sitten korollaan itsensä
+ympäri.) Tietysti!
+
+MARI. Mikä?
+
+PAUKKAINEN. Että selvä se! All right!
+
+(Eteisen kello soi. Mari menee avaamaan. Paukkainen kävelee etualalle
+oikealle).
+
+MARI (eteisessä). Kauppaneuvos ei ole sisällä — hän on konttorissa.
+
+RÖYTTO (eteisessä). Siitä huolimatta pyytäisin saada häntä odottaa
+täällä. Olen tehtailija Röyttö.
+
+MARI. Tehkää hyvin!
+
+RÖYTTÖ (tulee sisään). Kas vaan — herra Paukkainen on täällä!
+
+MARI (kokoilee astioita tarjottimelle).
+
+PAUKKAINEN (menee tervehtimään). Hyvää päivää, tehtailija Röyttö!
+Kauppaneuvostako haluatte tavata?
+
+RÖYTTÖ (naurahtaa ja yskähtää, käännellen sikaarin puolikasta
+kädessään). Niin — he, he, he — öh! Olisi vähän sellaista
+kahdenkeskistä.
+
+PAUKKAINEN. Tehkää hyvin ja istukaa — kauppaneuvos tulee kai kohta.
+
+MARI (menee oik. peräovesta).
+
+RÖYTTÖ. Oli hauska tavata herra Paukkaistakin. Kävin siellä
+makasiineilla —
+
+PAUKKAINEN. Istukaa — olkaa hyvä! (Istuu selin pöytään.) Joko olette
+onnistunut vuokraamaan puotihuoneistonne?
+
+RÖYTTÖ (istuu). Olisihan siinä nyt niitä vuokraajia — he, he, he, öh —
+mutta antaisin kernaimmin teille — tutulle miehelle —
+
+PAUKKAINEN (torjuvasti). Ei! Antakaa heille vaan — jos saatte
+pyytämänne vuokran —
+
+RÖYTTÖ. Kyllähän ne sen tinkimättä, he, he, he, öh —
+
+PAUKKAINEN. No, asia on sitten selvä.
+
+RÖYTTÖ. Hm! Tjaa! Asialla on niin monta puolta. He, he, he, öh! Se
+meidän riitarahamme jos jaettaisiin —
+
+PAUKKAINEN (jyrkästi). Johan minä olen sanonut kerta kaikkiaan, etten
+ryhdy asiasta edes keskustelemaan — ennenkuin te lähdette minun
+tarjoamastani summasta —
+
+RÖYTTÖ. Mutta huomioonottaen kaikki paikalliset edut —
+
+PAUKKAINEN (nousee). Minä ehkä ilmotan kauppaneuvokselle, että haluatte
+häntä tavata —
+
+RÖYTTÖ. Mutta jos edes suostutte korottamaan —
+
+PAUKKAINEN. Minä ehkä en huoli huoneustosta ollenkaan.
+
+RÖYTTÖ. Mitä? (Katsoo viekkaasti.) Ette te niin tyhmä ole, he, he, he,
+öh!
+
+PAUKKAINEN (hymyillen). Kyllä minä voin olla niin tyhmä. No, miten
+liike luistaa? (Nojautuu pöytään.)
+
+RÖYTTÖ. Liike? Huonosti — yhä huonommin — he, he, he, öh!
+
+PAUKKAINEN. Arvaa sen. Huono heinävuosi — ja nyt punatauteja karjoissa
+— raakanahkoja saa melkein ilmaiseksi — ja valmiin nahan hinta on yhä
+nousemassa — (Nauraa.) Huono aika nahkurille — selvä se — Old boy!
+
+RÖYTTÖ. Niin se voi näyttää ulospäin — mutta todellisuudessa, he, he,
+he, öh — ja sentähden nekin muutamat vuokrasataset —
+
+PAUKKAINEN (katsoo kelloaan). Jahah! Nyt minun täytyy lähteä.
+
+RÖYTTÖ. Ei meistä sitten tullut kauppaa?
+
+PAUKKAINEN. Ei! — Minä ilmotan, että te odotatte — (Menee vasemmalle
+ovelle.)
+
+RÖYTTÖ (äkkiä). Paukkainen!
+
+PAUKKAINEN. No?
+
+RÖYTTÖ (alakuloisesti). Yksi hävinneen kaikki! Saatte sen sitten, he,
+he, he, öh — pilahinnasta.
+
+PAUKKAINEN (palaa hitaasti). Ylihuomenna tulen sitten tekemään
+välikirjat — jos tulen ollenkaan — sen ehdon tiedätte entuudestaan.
+
+RÖYTTÖ. Tiedän, tiedän. No — asiasta toiseen! Luuletteko, että
+kauppaneuvos haluaa tämän minun tyhjän tonttini tässä —?
+
+PAUKKAINEN (istuu). Hm! Minä luulen kyllä että hän haluaa — mutta
+ostaako hän sen — se on eri asia.
+
+RÖYTTÖ. Ahaa! Te tiedätte jotakin, he, he, he, öh!
+
+PAUKKAINEN (huvitettuna). Minä tiedän hyvin vähän —
+
+RÖYTTÖ. Ai, ai, sitä oveluutta, he, he, he, öh!
+
+PAUKKAINEN (tyytymättömästi). Oveluutta? Mitä se on?
+
+RÖYTTÖ (hätäisenä). No, rehellisesti, rehellisesti! Mitä te tiedätte?
+
+PAUKKAINEN (hymyilee ivallisesti). Rehellisestikö? (Nousee.) Hm!
+Minä tiedän vain sen, että jos minä en tule lauvantaina, niin ei
+kauppaneuvoskaan osta teidän tonttianne.
+
+RÖYTTÖ (miettii tarkasti). Jos ei — niin ei — jahah — he, he, he, öh —
+Mutta jos te tulette, niin —?
+
+PAUKKAINEN. Sitä en tiedä. Ehkä sitten — (Nyökäyttää ja menee
+vasemmalle.)
+
+RÖYTTÖ (tekee liikkeen kuin estäisi Paukkaisen lähtöä, mutta ei ehdi
+mitään sanomaan, jää nolona istumaan, mutisten itsekseen). Jos ei —
+niin ei — ja jos — niin — hm — tjaah —
+
+MARI (tulee lopullisesti puhdistamaan pöytää).
+
+RÖYTTÖ. Minä täällä vielä sitä kauppaneuvosta odottelen,
+he, he, he, öh —
+
+MARI. Olkaa hyvä! Onko kauppaneuvokselle ilmotettu?
+
+RÖYTTÖ. Kyllä — osastopäällikkö — kun meni, niin —
+
+MARI. Joko hän meni makasiineille?
+
+RÖYTTÖ (kiinnittää huomiotaan). Kuka? Osastopäällikkö?
+
+MARI. Niin — ajattelin vain —
+
+RÖYTTÖ (ryhtyy sikaarinsa sytytyspuuhiin). En tiedä — ei sanonut —
+(Katsoo syrjästä Maria.) Hän on kovin etevä mies — tuo herra
+Paukkainen.
+
+MARI (mielihyvällä). Niinpä taitaa olla.
+
+RÖYTTÖ. On, on! Kerrassaan etevä! Onni liikkeelle — kun on sellaisia —
+
+MARI (huokaa). Niin kai.
+
+RÖYTTÖ. Mutta — etevän pitäisi pitää onni itselleen, he, he, he, öh!
+Pitäisi tehdä kaikkensa itsensä hyväksi — eikä uurastaa muille. Niin
+tuntuu — näin — vanhan ystävän mielestä — öh, öh — (Yrittäen hyvin
+leikillisesti.) Eikö teidänkin mielestänne, he, he, he, öh?
+
+MARI (avonaisesti). No, kyllä varmasti — minun mielestäni!
+(Hillitymmin.) Ja — on kai hän sellaista ajatellutkin.
+
+RÖYTTÖ (siirtyy mielenkiintoisena pöydän ääreen istumaan). Onko? No,
+sepä olisi viisasta! Onko hän aikonut erota?
+
+MARI (välinpitämättömästi). Mutta ei siitä taida mitään tulla!
+
+RÖYTTÖ (viekkaasti). Jos minä vaan tiedän, että hän on sellaista
+aikonut, niin kyllä minä tulen häntä kehottamaan — ja samoin pitäisi
+kaikkien hänen ystäviensä tehdä.
+
+MARI (vakuuttaen). No, kyllä hän on aikonut — koska siitä on puhunut.
+
+RÖYTTÖ. Hyvä, hyvä! On sitten vain kehotettava — yhä kehotettava.
+Jokaisen oma onni on lähinnä itseä, he, he, he, öh! Ja ystäviä lähellä
+myöskin — luonnollisesti — öh, öh!
+
+MARI (on saanut pöydän kuntoon). Nyt kuuluu kauppaneuvos tulevan —
+
+ULJAALA (tulee pahantuulisena). No, Mari! Eikö herra Tela ollut
+puutarhassa?
+
+MARI. Ei ollut — etsin kyllä joen äyräälle asti (Menee.)
+
+ULJAALA (viittaa kädellään Marille, tervehtii Röyttöä). No, mitä
+asioita veljellä — anteeksi — minulla on vähän kiireitä — (Istuu
+sohvaan.)
+
+RÖYTTÖ. Katsohan — tuo tonttikauppa on myöskin vähän kiireellinen — on
+ilmestynyt uusi vaihe —
+
+ULJAALA. Uusi vaihe? Mikä — mitä?
+
+RÖYTTÖ. On muitakin ostajia — kilpailijoita —
+
+ULJAALA (hermostuneesti). En minä missään tapauksessa ryhdy
+keskustelemaankaan hinnan ylennyksestä —
+
+RÖYTTÖ (imelästi). Kuinka veli voi luulla, että sellainen pistäisi
+päähänikään — olenhan jo sanonut tontin hinnan — ja minä pysyn aina
+sanassani, he, he, he, öh — mutta kun nyt tarjotaan sama hinta —
+huomaapas — sama hinta — niin riensin tänne — kun sinulla on etuoikeus
+— ja — öh, öh — muutenkin — vanhana ystävänä —
+
+ULJAALA (sivelee tukkaansa tuskallisena). Minun liikkeeni on jo
+laajentunut niin, että —
+
+RÖYTTÖ (innokkaasti). Ja laajenee yhä — tietysti! Siksi juuri tämä
+viereinen kulmatontti on liikkeelle välttämätön — ja erikoisen
+välttämätön sen vuoksi, ettei kulmaan — parhaalle paikalle — pääse
+kilpailija —
+
+ULJAALA. Tiedän, tiedän! Muutenhan en sellaista ostoa olisi koskaan
+ajatellutkaan. Mutta minä tarkotin äsken liikkeen laajentumisella sitä,
+että minä en enään ota yksin päättääkseni suuria asioita — vaan — aion
+liittää liikkeeseen nuoria voimia — joitten neuvoa on kysyttävä — ennen
+— ennen päätöstä —
+
+RÖYTTÖ (levittää kätensä). Hoo! Sinullahan onkin erinomaisia
+neuvonantajia — kaupungin parhaita — ensiksikin — ja ennen kaikkea
+herra Tela, joka yleisesti tunnustetaan aivan ensiluokkaiseksi
+kauppa-alan tuntijaksi — ja sitten sellainen erikoiskyky ja
+tulevaisuuden mies kuin herra Paukkainen — mutta — mutta — he, he, he,
+öh —
+
+ULJAALA. Mitä mutta — mitä?
+
+RÖYTTÖ (tutkien ja varovasti). Et kai vielä ole kysynyt heidän mieltään?
+
+ULJAALA (yrittäen lopettaa keskustelua). Paukkainen kannattaa asian
+aukijättämistä — sen kuulin juuri — (Viittaa kädellään konttoriin päin.)
+
+RÖYTTÖ (viekkaasti iskien silmää). He, he, he, öh! Sen tiesin — ja se
+on luonnollista että hän kehottaa sinua toimettomuuteen siksi — kunnes
+kilpailija ostaa tontin. Täten hän saa sinulle — aivan viereesi —
+voimien vähentäjän — ja itselleen ikäänkuin liittolaisen — alkaakseen
+itse toisessa kaupungin osassa — hm, tjaah — hän olisi erinomainen
+neuvonantaja — ellei hänellä olisi oma rauta ahjossa, he, he, he, öh —
+
+ULJAALA. Onko hänellä sitten —?
+
+RÖYTTÖ (teeskennellen hämmästystä). Onko? — Etkö sinä sitten sitä
+tiedä? (Valitellen.) Olipa ikävä, että satuin siitä mainitsemaan —
+
+ULJAALA (tekee torjuvan liikkeen). Joitakin aikomuksia ehkä —
+tulevaisuuden varalta —
+
+RÖYTTÖ. Niin, he, he, he, öh — tulevaisuuden tietenkin — (Kuiskaten.)
+Kuuluu jo vuokranneen kauppahuoneustonkin, he, he, he, öh — (Muuttuu
+äkkiä vakavaksi.) Mitäpä siitä! Jokainen valvoo etujaan. (Nousee.)
+Minun asioimiseni onkin jo päättynyt. En tahdo enempää häiritä.
+Pidin vain velvollisuutenani ilmottaa tästä — tästä kilpailijastasi
+tonttikaupassa —
+
+ULJAALA. Kuka sen sitten — muka ostaisi?
+
+RÖYTTÖ (kuivasti, vilkaisten salaa Uljaalaa). Siihen tulisi kai suuri —
+osuuskauppa-palatsi — suuri tukkuliike ja —
+
+ULJAALA. Osuuskauppa?
+
+RÖYTTÖ. Niin. (Teeskennellen hämmästystä ja muistamattomuutta.) Ai —
+mutta tosiaankin! Kyllä kai veli näistä asioista on selvillä — sinun
+tuleva vävypoikasihan on kuulunut kirjoittaneen vallan erinomaisen
+lentokirjasen osuuskunta-aatteesta — Ehkä veli itsekin on saman hengen
+miehiä — en ollenkaan tullut ajatelleeksi — silloinhan tontin ostossa
+ehkä ei olekaan mitään kilpailijoita, he, he, he, öh — erinomainen
+kirja — en ole lukenut — mutta kuuluu olevan — mies on etevä — kovin
+etevä —
+
+ULJAALA (nousee). Senkö — kirjan johdosta sinä tulit tänne?
+
+RÖYTTÖ. Kirjan? — Kaupan johdosta minä tulin — tulin ystävyydestä.
+Mutta koska kauppa nyt raukee, niin — (Tarjoo kätensä hyvästiksi.)
+
+ULJAALA (hyvästelee). Minä ilmotan asiasta vielä tänään.
+
+RÖYTTÖ (kirkastuu). Tänään? — Niin tietysti tänään — niin pian
+kuin suinkin, ellet halua kannattaa osuusliikettä, he, he, he —
+öh! (Menee, kääntyy ovessa.) Ole hyvä ja sano tervehdykseni rouva
+kauppaneuvoksettarelle ja neiti Agnekselle!
+
+ULJAALA. Kyllä — kiitos!
+
+RÖYTTÖ. Niin — öh, öh! (Menee.)
+
+ULJAALA (seisoo hetken paikallaan, ottaa sitten taskustaan
+lentokirjasen ja heittäytyy sohvan nurkkaan lukemaan). Hm! Hm!
+(Kääntelee tyytymättömänä kirjan lehtiä, nousee sitten äkkiä ja alkaa
+kävellä edestakaisin, kädet selän takana, nuristen harmista.) Hm — hm!
+
+ROUVA (tulee oikealta). Joko vieras meni? Kuulin että täällä oli —
+
+ULJAALA (yhä kävellen). Jo.
+
+ROUVA (pysähtyy katsomaan miestään). No, mutta rakas Esaias! Oletko
+sinä kuitenkin pannut yllesi tuon tahraisen, kuluneen pukusi?
+
+ULJAALA. Tietysti! Nythän on niin penteleen kuuma — että tämäkin on
+liikaa.
+
+ROUVA. Mutta pitäisihän sinun toki ajatella —
+
+ULJAALA. Mitä?
+
+ROUVA. Asemaasi ja —
+
+ULJAALA. Asemaani minä juuri ajattelenkin.
+
+ROUVA (istuu pöydän ääreen tyytymättömänä). On tuokin kauppaneuvos!
+Hävetä sinun tähtesi saa.
+
+ULJAALA (mutisee). Sinä olet hävennyt minun tähteni ikäsi —
+
+ROUVA. Jos olenkin — mutta nyt kun on kunniaa ja varallisuutta —
+
+ULJAALA. Niin pitäisi pöyhkeillä kuin riikinkukko — niinkö — mitä?
+
+ROUVA. No, ei — mutta arvonsa mukaan — korkean arvonsa mukaan —
+
+ULJAALA (pysähtyy — tuskallisesti). Älä nyt hyvä ihminen puhu tuosta
+arvosta — aina! Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että olen
+mäkitupalaisen poika — ja alkanut urani juoksupoikana —
+
+ROUVA (arvokkaasti). Mutta olet nyt — kauppaneuvos!
+
+ULJAALA (ärtyisesti). Tyhjää! Katinkultaa! Naisten lelua! (Kävelee.)
+
+ROUVA (ihmeissään). Mikä sinua tänään vaivaa, rakas Esaias?
+
+ULJAALA (pysähtyy). Koko maakunta nimittää minua Esaksi — ja
+kauppaani — Esan kaupaksi — mutta sinä huudat yksin Esaiias — iias!
+(Tuskallisesti.) Säästä minua, hyvä ystävä! (Menee pöydän luo.) Nyt
+on asioita — eikä tuulentupia! Nyt ollaan maaperässä kiinni — eikä
+ilmalinnoissa. Nyt ollaan elämän todellisuudessa — eikä joutavassa
+herrastelemisessa!
+
+ROUVA (nyrpistäen nenäänsä). Sitä sinä olet ikäsi saarnannut — ja
+tehnyt minustakin melkein saiturin.
+
+ULJAALA. Jos minä olen niin tehnyt, niin siihen on nähtävästi ollut
+syytä ollut aina. Vaikka ehkä ei koskaan niin paljon kuin juuri nyt.
+
+ROUVA (kääntyy). Nyt?
+
+ULJAALA. Tuossa! (Heittää kirjasen pöydälle.) Vävypojasta on tullut
+saarnaaja — kansanparantaja — profeetta!
+
+ROUVA (ottaa kirjan). Mikä se on?
+
+ULJAALA. Se on häväistyskirja — jossa ruoskitaan ja teloitetaan kaikki
+rehelliset välikauppiaat!
+
+ROUVA (ihmetellen). Ei suinkaan Teuvo — niin hieno mies — mitä sinä
+puhut?
+
+ULJAALA (heittäytyy tuskastuneena sohvaan). Ei suinkaan! No, ei
+suinkaan hän rähise, eikä puhu raakuuksia — selvä se! Mutta hän väittää
+— ja todistaa — ja saarnaa osuusaatetta!
+
+ROUVA (katselee kirjaa kädessään). Mutta jos Teuvo sitä puolustaa —
+niin —
+
+ULJAALA (ärähtää). Niin mitä?
+
+ROUVA. Kyllä kai hän sitten on oikeassakin.
+
+ULJAALA (naurahtaa ivallisesti). Jos hän on oikeassa — niin — ei
+kukaan muu voi >lla pahemmin väärässä kuin minä — ja siksi se on
+häväistyskirja — oman vävypojan kirjoittamana! Mitä?
+
+ROUVA. Älä kysy minulta! Enhän minä tunne koko asiaa — en kirjaa, enkä —
+
+ULJAALA. Ole sitten vaiti — ja lähetä Mari etsimään tuota — Teuvoa!
+(Kimmahtaa ylös.) Ja sitten vielä — Paukkainen aikoo erota!
+
+ROUVA (halveksuen). Paukkainen — pyh!
+
+ULJAALA (lujasti). Paukkainen on parempi kuin minä hänen ijällään —
+kymmenen kertaa parempi. Hän tietää mitä hän tahtoo — ja minä pahoin
+pelkään — että minä tahdon samaa tuin hänkin.
+
+ROUVA. Mitä sitten?
+
+ULJAALA. Pysyttää hänet liikkeessä. (Menee vasemmalle).
+
+ROUVA (huutaa). Mari! (Selailee hetken kirjaa, heittäen sen pöydälle ja
+menee sitten oik, perä-ovesta.)
+
+<tb>
+
+(Agnes ja Tela tulevat eteisestä.)
+
+AGNES. Kas! Ovi olikin auki! Täältä on mennyt joku. (Heittää hattunsa
+pöydälle.) Höh, höh! Täällä on toki paljon viileämpi. Istu nyt, Teuvo!
+Haluatko jotakin virkistystä?
+
+TELA (on pysähtynyt vasemmalle puolen pöytää). Kiitos — en mitään!
+
+AGNES (huomaa pöydällä kirjan). Kas — täälläkin on sinun kirjasi! Isä
+on varmaankin lukenut.
+
+TELA. Se olisi hyvä se! Pääsisi paljoista selittelyistä —
+
+AGNES (katsoo Telaa, menee sitten hänen luokseen). Sinä tulit yht'äkkiä
+niin vakavaksi. Miksi?
+
+TELA. En tiedä. Jokin tässä painostaa — (katsoo ympärilleen) — huone
+kai sen tekee — (Hymyilee.) Tunnetko, että täällä on sähköä ilmassa?
+
+AGNES (iloisesti). Oh! Tiedäthän — isä on niin hyvä!
+
+TELA. Luotatko sinä häneen niin rajattomasti?
+
+AGNES (levollisesti). Luotan. Ja jokainen, joka on lukenut sinun
+kirjasi, luottaa sinun asiasi oikeuteen.
+
+TELA. Minä en sitä usko.
+
+AGNES. Ei? Vaikka itse olet niin vakuutettu asiastasi?
+
+TELA. Vaikka. Ihmiset eivät hevin usko vakuuttaviin todisteluihin —
+eivät yksinkertaisimpiinkaan selviöihin — jos se koskee heitä itseään
+ja heidän rakkaita ennakkoluulojaan. Eikä se olekaan tällä hetkellä,
+eikä tässä paikassa pääasia.
+
+AGNES (lähellä). Mikä sitten?
+
+TELA (ottaa lämpimästi Agnesta päästä ja katsoo silmiin). Sinä — sinä
+olet pääasia — ja sinun rakkautesi — että se kestää — (Suutelee Agnesta
+otsalle.)
+
+AGNES (veitikkamaisesti). Se kestää varmemmin kuin kaikki aatteet ja
+uskot — rakkaus on ikuinen — tiedä se —
+
+TELA (hymyilee). Niin — käsite —
+
+AGNES (hauskasti). Ja minä olen osa käsitteestä — no! Istu nyt —
+äläkä tuossa kummituksia manaile! (Työntää Telan sohvalle istumaan ja
+ottaa itselleen lähimmän tuolin.) Minä en pelkää isää — hän on niin
+hyvä — enkä minä pelkää tulevaisuuttammekaan — sinä olet niin viisas
+ja taitava — ja me olemme nuoria — ja meistä tulee yksinkertaisesti
+onnellisia ihmisiä — eikä yhtään mitään muuta — (Nauraa.)
+
+TELA (sulkee Agneksen molemmat kädet käsiinsä, hymyilee). Eikä yhtään
+mitään muuta — se on kaikkein korkein toivo — ja kaikkein korkein
+ihmisen saavutus —
+
+AGNES. Ja sinä olet siitä kirjoittanut kirjan — ja me elämme sen
+merkeissä — ja olemme iloisia — olemmeko?
+
+TELA (nauraa). Olemme.
+
+AGNES (nousee reippaasti ja työntää tuolin syrjään). No, ole sitten
+kuten ennen — ja pyyhi pois tuo mietteen ryppy otsaltasi! (Silittää hänen
+otsaansa.)
+
+TELA (suutelee hänen kättään). Tämä käsi kyllä silittää pois kaikki
+synkkyyden kurtut.
+
+AGNES (iloisesti). Ja nyt me juomme marjamehua — (nipistää Telaa
+korvasta) — muuten tulee liian kuuma — (juoksee naureskellen oik.
+peräovelle.)
+
+ROUVA (tulee vastaan). Johan te olette täällä — isä on kovin kaivannut.
+
+AGNES. Onko?
+
+ROUVA (ojentaa kätensä Telalle). Ja Teuvo! Sinut minä näen vasta ensi
+kerran tänään.
+
+TELA (tervehtiessään). Kävin kyllä sisälläkin — mutta —
+
+AGNES. Mutta sitten me katosimme.
+
+ROUVA (Telalle). Mitä ihmettä sinä olet tehnyt? (Viittaa kirjaa.) Isä
+on niin vihanen.
+
+AGNES (ihmetellen). Onko?
+
+TELA (hiljaisesti). Minä en ole tehnyt mitään muuta kuin sitä — mitä en
+voinut olla tekemättä.
+
+AGNES (pikkuvanhasti). Näetkös, äiti! Sellainen se on juttu.
+
+ROUVA (istuu sohvaan). Niin, no! Olkoon vaan! Istukaahan nyt! (Telalle)
+Mutta kyllä sinun pitää sopia isän kanssa.
+
+TELA (aikoo istua, mutta pysähtyy liikkeissään). Sopia?
+
+ROUVA. Niin tietysti! Mitä teistä muuten tulisi!
+
+AGNES. Mutta — emmehän me ole riidelleet isän kanssa —
+
+ROUVA. Vaiti! Isä tulee. Tietäkää nyt, mitä sanotte!
+
+ULJAALA (tulee tyynenä ja hillittynä, nyökäyttäen lievästi Telalle,
+joka kumartaa. Uljaala pysähtyy). Minulla olisi oikeastaan
+kahdenkeskistä asiaa herra Telalle — mutta —
+
+AGNES (juoksee isän luo). Me tiedämme mitä se on — emmekö me saa olla
+mukana?
+
+ULJAALA (katsoo Agnesta silmiin, silittää sitten päätä). Kyllä — minun
+puolestani. (Istuu sohvaan.) Istutaan sitten!
+
+AGNES (mennessään Telan ohi, tarjoaa hänelle tuolin). Ole hyvä! (Istuu
+sitten sohvalle äidin viereen.)
+
+TELA. Kiitän! (Istuu.)
+
+ULJAALA. Minä en puhu enään siitä — enkä kysy — miksi et tullut
+lomasi loputtua työhön. Siinä sinä vetosit ennen lomaa tekemääsi
+irtisanomiseen — joka ymmärtääkseni oli taas kosimisen edelläkäypä —
+vapaitten käsien pidättäminen — tai jotain sellaista hassutusta — kuten
+minä ymmärsin — siitä kaikesta en puhu nyt mitään.
+
+Minä haluan puhua nyt ainoastaan liikkeen tulevaisuudesta. Se on
+järjestettävä vähän toisin. Vanha juttu muuten — mutta nyt on sattunut
+erinäisiä sysäyksiä — työntäen kysymyksen etualalle.
+
+Olen ajatellut siirtää Paukkaisen konttooriin — sinun asemaasi —
+
+ROUVA. Ooh!
+
+ULJAALA (välittämättä). Ja sinua olen ajatellut liikkeen
+apulaisjohtajaksi. Tointa seuraisi tietysti tuntuvasti korotetut
+palkkasuhteet ja osingot, kuten luonnollistakin — jos naimisiin menokin
+tulisi kysymykseen —
+
+AGNES. Jos? Tiedäthän, isä —
+
+ULJAALA (levollisesti). Ellet voi kuunnella, niin poistut. — Ainoastaan
+herra Telan vastausta kysyn — ja odotan.
+
+TELA. Onko setä lukenut minun kirjani?
+
+ULJAALA. Olen silmäillyt.
+
+TELA. Minun vakaumukseni kai olette pannut merkille — kuitenkin?
+
+ULJAALA. Minkä vakaumuksen? Senkö, että tahdotte olla kernaammin jonkin
+uuden tuulen apostolina — kuin rehellisenä liikemiehenä — vanhaan
+malliin — senkö?
+
+TELA (vähän harmistuen). Minä en tahdo olla mikään apostoli — enkä
+olekaan. Mutta minä olen vakuutettu, että kansan on kaikessa otettava
+ohjat omikseen — eikä vähemmin kaupassa päästäkseen hyvinvointiin ja
+täysi-ikäisyyteen.
+
+ULJAALA (ivallisesti). Niinkö?
+
+TELA. Niin. Minä en voi olla enään mukana kokoomassa
+yksilövarallisuutta, joka kuuluu kansalle. Yksilövarallisuuden ihanne
+ei ole ainoastaan väärin kansaa kohtaan, jolta se on siirretty — vaan
+on se kokonaan arvoton onnen saavuttamiselle.
+
+ULJAALA. Mikä on se uusi onni, joka kukoistaa köyhyydessä?
+
+TELA. Köyhyyttä ei ole ellei ole liiallista yksilövarallisuutta.
+
+ULJAALA (suuttuneena). Oletko sinä anarkisti!
+
+TELA (hymyilee). En. Minä olen kasvattanut itseäni vain liikemieheksi
+antaakseni kykyni kansalle.
+
+ULJAALA (nauraa ivallisesti). Uhritoimitus?
+
+TELA. Ei — kyllä minun tietysti täytyy elää työstäni — mutta minun
+onnelleni riittää kunnollinen toimeentulo — ilman suurta ylijäämää,
+joka yleisen hyvinvoinnin kannalta on yksilöitten hallussa kuollutta
+pääomaa.
+
+ULJAALA. Te olette sittenkin olojen mullistaja!
+
+TELA. En. Minä vain tarjoan kansalle vähäpätöisen palvelukseni — että
+kansa itse saisi ostaa ja myydä — ilman välikäsiä. Olen ainoastaan
+kauppias — ja pysyn lestissäni. Muut tehkööt tehtävänsä muilla aloilla.
+
+ULJAALA (viittaa kirjaa). Tahdotte kuitenkin kulkea herättäjänä ja
+saada kansan suosion —
+
+TELA. En. Herättäjää ei enään tarvita — kansa on jo valveutunut.
+Se soittaa itse heräämisensä aamukelloja ympäri maata. Minä olen
+kirjallani vain tahtonut antaa oman heräämiseni vaatimattoman merkin —
+ja sanonut yksinkertaisesti sen mitä olen huomannut.
+
+ULJAALA. Meidän vapaitten yksilökauppiaitten kai pitäisi sulkea ovet
+ja tarttua myös aamukellon nuoraan (nauraa ivallisesti) — ja ruveta
+soittamaan — mitä?
+
+TELA. Jos joku sen tekisi — hyvä olisi! Mutta ketään ei pakoteta
+mihinkään. Vain täydellisessä vapaudessa syntyy oikea kehitys ja
+tuloksen terveet muodot. Kilpailu on suhteen määrääjä ja toiminnan
+elvyttäjä.
+
+ROUVA. Mitä se oikeastaan on? Sinä puhut niin paljon kansasta.
+Sitä minä en ymmärrä. Siitä tuoksahtaa pirtit ja väentuvat — ja
+tasa-arvoisuus — ja sen semmoiset! Voiko silläkin alalla päästä
+esimerkiksi kauppaneuvokseksi?
+
+ULJAALA (liikahtaa hermostuneesti). Ashh! Tuskin.
+
+TELA (katsoo pöytään).
+
+ULJAALA. Kylliksi! — Meidän liiketiemme eroavat siis tässä?
+
+TELA (hiljaa mutta varmasti). Niin!
+
+ULJAALA. (nousee). Teidän kihlauksenne on myöskin purettu.
+
+AGNES (hypähtää ylös). Isä!
+
+TELA (nousee nopeasti). Mutta ajatelkaahan —
+
+ULJAALA (lujasti). Kihlaus on purettu! Agnes ei mene osuusnaimisiin!
+
+TELA (kuumana). Setä! Ajatelkaa mitä sanotte. Teidän kieltonne
+kärjistää meidän inhimillisen suhteemme —
+
+ULJAALA. Minulla ei ole mitään suhteita teidän kanssanne —
+
+AGNES. Rakas isä! Minä en teidän kauppojenne, ylijäämienne enkä
+pääomienne tähden aio tulla onnettomaksi — (purskahtaa itkemään Ja
+vaipuu äitinsä syliin.)
+
+TELA. Ajatelkaa — herra kauppaneuvos! Me menemme kuitenkin naimisiin —
+kun kerran molemmat tahdomme. Ei ole viisasta kieltää sitä — mitä ei
+voi estää.
+
+ULJAALA. Vaiti!
+
+TELA. Kyllä. Sanottavani olenkin jo sanonut. Teko vain jää. Eikä sitä
+ole syytä epäillä.
+
+ULJAALA (raivostuneena). Eikä teidän ole syytä epäillä sitä — että
+tyttäreni ei tule saamaan minulta koskaan penniäkään — hyvä herra!
+
+TELA. Enhän minä ole koskaan pyytänytkään mitään. Agnesta minä vain
+rakastan — enkä omaisuuttanne.
+
+ULJAALA. Menkää sitten talosta — ja menkää heti!
+
+AGNES (huudahtaa). Isä! (Juoksee isänsä kaulaan.) — Ajatko sinä minut
+kadulle — oman rakkaan pikku tyttösi? Voi rakas isä! Ethän — ethän?
+
+ULJAALA (taluttaa Agnesta pari askelta oikealle). Kristiina! Hoida
+tyttö!
+
+ROUVA (menee vastaan ja vie Agneksen sohvalle). Agnes — tule tänne!
+Rauhoitu, kulta Agnes Älä itke!
+
+ULJAALA. Hän itkee miehen tähden — joka on puhunut kauniita sanoja
+kansasta ja aatteista ja elämän onnesta — ja jumala ties mistä — mutta
+on minun selkäni takana tehnyt toista — tehnyt rumia tekoja.
+
+TELA (kuohahtaa). Minä?
+
+ULJAALA. Te!
+
+TELA (vapisevana, hilliten suuttumustaan). Teidän on määriteltävä
+syytöksenne heti — heti tässä naisten kuullen. Kuuletteko — heti!
+
+ULJAALA. Kyllä — mielelläni! Ei pidä kiivailla, nuori mies!
+
+TELA (tuskin voiden puhua). Minä odotan.
+
+ULJAALA. Te liitytte osuustoiminnan palvelukseen — kirjoitatte
+hälyytyskirjasen — ja ryhdytte osuusliikkeelle ostelemaan Röytön
+tonttia — hyvin tietäen, että minä olen sitä halunnut —
+
+TELA. Minäkö Röytön tonttia —?
+
+ULJAALA. Ja kaikki tämä minun selkäni takana! Kuuluuko tämäkin
+aatteeseen?
+
+TELA (mahdollisimman levollisesti). Tässä on kolme syytöstä. Kirjan
+kirjoittaminen on tosi. Ne toiset eivät ole totta.
+
+ULJAALA (naurahtaa). Soo!
+
+TELA (kiivaasti). Ei! — Ensiksikin: minä en vielä ole minkäänlaisen
+toiminnan — sitä vähemmin osuustoiminnan palveluksessa — enkä ole vielä
+edes tarjonnutkaan itseäni. Ajattelen sen tehdä tuonnempana. Toiseksi —
+(naurahtaa hermostuneesti.) En usko, että mikään osuustoimintamies tai
+-piiri olisi niin lyhytnäköinen, että haluaisi tonttia tai liikepaikkaa
+tässä pienessä vanhassa kaupunginosassa, kun uusi kaupunginosa tarjoo
+aivan toisia edellytyksiä — vastaisuudelle. Tällainen toimi minun
+puoleltani on siis kahdesta syystä ollut tuiki mahdoton.
+
+ULJAALA (masentuen). Minä sain Röytön puheista sen käsityksen —
+
+TELA. Me näimme Röytön tulevan täältä. Arvasin hänen liikkuvan taas
+tonttikaupoillaan.
+
+ULJAALA (katselee pitkään Telaa). Niinkö?
+
+TELA (kylmästi). Toivon, ettei minua pidetä valehtelijana. — Mutta —
+vaikka ette välittäisikään minun mielipiteistäni — niin kehoittaisin
+teitäkin antamaan Röytön tontin olla oloillaan. Siihen ei koskaan
+kannata uhrata kokonaista omaisuutta. Eikä mikään oikea liikemies sitä
+tekisi.
+
+ULJAALA (kuin ulkopuolelta — miettien jotakin).
+
+TELA (lyhyesti). Ei!
+
+ULJAALA (katsoo itkevää Agnesta ja raapasee neuvottomana
+korvallistaan). Syytökseni olivat sitten väärät — luuletteko — (kääntyy
+Telaan päin, epävarmasti) — luuletteko, että me voimme tulla toimeen
+sukulaisina — vaikka kuljemmekin eri teitä?
+
+TELA (kirkastuu). Mekö? (Lämpimästi.) Minä en ainoastaan luule — minä
+olen varma siitä.
+
+ULJAALA (katselee vuoroin Agnesta ja vuoroin Telaa — sitten hauskasti).
+Kahdesta pahasta on valittava — vähin paha. (Tarjoo kätensä Telalle.)
+
+TELA (iloisena). Setä! (Tarttuu hänen käteensä.)
+
+AGNES (nostaa päätään). Isä? Mitä —?
+
+ULJAALA. Maltahan! (Menee nopeasti vasemmalle ovelle.) Herra
+Paukkainen! Tulkaahan tänne! (Tulee alas.)
+
+PAUKKAINEN (tulee).
+
+ULJAALA. Minä haluan tässä ilmottaa, että herra Tela on eronnut meidän
+liikkeestämme — ja että herra Paukkainen siirtyy varajohtajan paikalle
+— ehdoilla — joista äsken keskustelimme — mitä?
+
+PAUKKAINEN. Minun puolestani — tietysti! Minä kiitän luottamuksesta,
+jonka täyttäminen minua velvottaa paljoon.
+
+ULJAALA (hauskasti ja iloisesti, koettaen lievittää kohtauksen
+kiusallista jännitystä). Tämä kaikki sentähden, että — että herra
+Paukkainen saisi rankaisematta korjailla kiertokirjeitä!
+
+PAUKKAINEN (hymyillen). Veri well!
+
+ULJAALA (äkkiä). No, herra varajohtaja! Ostammeko hra Röytön tontin,
+joka olisi erinomainen —
+
+PAUKKAINEN. Mekö? (Naurahtaa.) Emme ikinä.
+
+ULJAALA (Telalle). Vähitellen asiat selviävät — mitä?
+
+TELA (nyökkää ja katsoo sitten Agnesta, joka odottaen ja ihmetellen
+katselee toisia).
+
+ULJAALA (lyö käsiään yhteen). Mari! Mari hoi! Tulehan tänne!
+
+MARI (tulee kiireisenä ovelta, jonka raosta hän on salaa kurkistellut).
+
+ULJAALA. Valmista meille jotakin suunavausta — että saamme
+asianomaisella tavalla tehdä julkiseksi tyttäreni ja herra Telan
+salakihlauksen.
+
+AGNES (rientää isänsä kaulaan). Oi — rakas isä — kiitos!
+
+ROUVA. Mari! (Antaa Marille määräyksiä.)
+
+AGNES (juoksee Telan luo). Rakas Teuvo!
+
+PAUKKAINEN. Minä onnittelen!
+
+ULJAALA (mennessään rouvan luo). Niin — me onnittelemme.
+
+PAUKKAINEN (tulee alas entiselle Uljaalan paikalle, pyyhkien
+tukkaansa). Hm! Hm! (Kääntyy ympäri ja hänen katseensa kohtaa Marin,
+joka on kääntymässä pois.)
+
+PAUKKAINEN (kääntyy heti selin uudelleen).
+
+MARI (katsoo pitkään — ja kääntyy menemään alla päin).
+
+AGNES (itkun ja naurun sekaisesti Telalle). Aamukellot soivat —
+kuuletko — aamukellot soivat. (Painaa päänsä Telan rintaan.)
+
+Esirippu
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78487 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..0c62862
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78487
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78487)