diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 78486-0.txt | 6651 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 6667 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/78486-0.txt b/78486-0.txt new file mode 100644 index 0000000..87045c6 --- /dev/null +++ b/78486-0.txt @@ -0,0 +1,6651 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78486 *** +language: Finnish + + + + +PREERIAN PRINSESSA + +3-näytöksinen huvinäytelmä + + +Kirj. + +RAJU HALLA [Kaarle Halme] + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1923. + + + + +HENKILÖT: + +RITVA IMMILÄ, V.P.K:n ravintolan hoitajatar (25 v.). +HELINÄ IMMILÄ, hänen nuorempi sisarensa, laulajatar. +EEVA-KAISA, tarjoilijatar (22 v.). +ROUVA EVELIINA LELLO, valokuvaajan leski (40 v.). +ANTTI KORSU, V.P.K:n vahtimestari (35 v.). +RAJU HALLA, maanmittari-insinööri (30 v.). +PEKKA HALLA, hänen vanhempi veljensä, kartanonomistaja ja + suojeluskunta-upseeri (35 v.). +EERO TIMILÄ, ylioppilas, suojeluskuntalainen. +MUTKALAN ANSU, haudankaivaja, kylälaulaja (35 v.). +NASKALI-VILLE, Sirpan kylän suutarimestari (35 v.). +TIMO LOIRONEN, pitäjän maalarimestari (35 v.). +TROKARI-JUSSL +HEMMI HAJASMAA. +KALLE KAIVANTO. + +Tapahtuu kesäisenä lauantaina Sirpan V.P.K:n talolla. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + +Sirpan V.P.K:n talon pikku-sali. Lattia on juuri pesty ja huonekalut +ovat epäjärjestyksessä. Seinillä lippuja ja lasiovikaappeja, joissa +voittomaljoja, sarvia y.m: Vihreä köynnös koristaa seiniä. Kesäinen +iltapäivä. Perällä akkunat. Oikealla perällä ulko-ovi ja etualalla ovi +keittiön puolelle. Vasemmalla perällä raput ja ovi näyttämölle sekä +etualalla ovi katsomoon. + +EEVA-KAISA (hommailee huonekalujen asettelemisessa. Hyräilee ensin ja +sitten laulahtaa). + +N:o 1. + + Tuli, tuli, tuli, tuli Tappura-Ville — + ja minkä ma mahdoin sille! + Meni, meni, meni, meni Tappura-Ville — + ja minkä ma mahdoin sille! + +RITVA (tulee keittiöstä pää käärittynä valkoiseen liinaan ja muuten +puettuna leipojan tapaan, nauraa) + +Vai jo se Tappura-Ville taas on tullut ja mennyt! + +EEVA-KAISA (säikähtää) + +Hyi! Aina se emäntä-neiti niin topakasti tulla riepsahtaa, että ihan +syntinen sydän vavahtaa. + +RITVA (asettaa jonkun tuolin paikoilleen) + +Miksi päästelet sydämen syntiä laulun nuottiin? + +EEVA-KAISA + +Mitä? Sydämenkö? + +RITVA + +Kukas se Tappura-Ville on? + +EEVA-KAISA (nauraa) + +Eihän sellaista ole! Laulussahan vain niin sanotaan. + +RITVA + +Kuivahan tämä lattia jo on kauttaaltaan. Asettele vaan huonekalut +paikoilleen! Sitten meillä onkin tämä seuran puoli täydessä kunnossa +illaksi. Kun sattuikin se palokunnan juhla tähän mylläkkään. + +EEVA-KAISA + +Kylläpä nämä nyt tästä illaksi ja laivan tuloksi sijoittuvat — hyvinkin. + +RITVA + +Niin — saa nähdä, tuleeko tuo sisarkulta tämän päivän laivalla! + +EEVA-KAISA + +Niin — saa nähdä! Eihän sitä Amerikasta asti niin prikulleen pääse. + +RITVA + +Kuule, Eeva-Kaisa! En minä ehdi sinua enää auttamaan. Leivät voivat +palaa uunissa. + +EEVA-KAISA + +Kyllähän minä nämä muut ehkä saisinkin, mutta tuo sulhasmiehen pöytä — + +RITVA + +Mikä? + +EEVA-KAISA + +No, tuo maanmittarin pöytä on niin säntyä täynnä, ettei siihen hirviä +edes koskeakaan. Ja tuo sohva — + +RITVA + +No, sellaiseen minulla kyllä on aikaa. + +EEVA-KAISA (tekee tilaa sohvalle) + +Mitähän varten se neidin sisar sinne Amerikaan meni, kun täällä oli +suuret perinnöt tiedossa — tai ehkä ei tietänyt — + +10 + +RITVA + +Tiesi kyllä. Minä kirjoitin hänelle Helsinkiin, että täti oli sairaana, +mutta luuli kai tädin paranevan ja lähti. + +EEVA-KAISA + +Eikös se ole mukavaa, kun saa tällaisen talouden hoidon perinnöksi — ja +paljon rahaa — ihan iltikseen? Ja sitten sillä kaupalla vielä tienaa +sulhasen — + +RITVA + +Mitä sinä sanot? Tienaa?! + +EEVA-KAISA + +Ääh! Mitäpä neiti nyt siitä suuttuu! Kun saa sulhasen ihan ilman vaivaa +— eikös se ole jotain! (Huokaa leikkisästi.) Ooh — höh! Nostetaan +sitten! + +RITVA (nauraa) + +Vai ilman vaivaa! Sekö se on niin merkillistä? + +(Nostavat sohvan paikoilleen.) + +EEVA-KAISA + +No, eikös, ole? Tulee kuin käsketty ja kiinni tarttuu. Asuskelee +yläkamarissa ja riittailee täällä pikku-salissa — syö neidin puolella — +ja pikiintyy — + +RITVA + +Sinä latelet tyhmyyksiä! Hoida sinä vaan Korsusi ja jätä muut omille +oloilleen! + +EEVA-KAISA (mielisteltynä, mutta epäilevänä) + +Mitä se neiti Korsusta —? + +RITVA + +Huuda Korsu auttamaan enempiä, minä en enää ehdi! + +EEVA-KAISA + +Häntäkö nyt tänne saapastelemaan puhtaalle lattialle! + +RITVA (hyväntahtoisesti) + +Kyllä minä huudan akkunasta Korsulle, että Eeva-Kaisa ei siedä hänen +saappaitaan. + +(Menee keittiöön nauraen.) + +EEVA-KAISA (pysähtyy hommassaan, huutaa topakasti) + +Ei tarvitse! Neiti jättää vaan toiset ihmiset omille oloilleen! + +RITVA (kurkistaa ovesta, pilaillen) + +Korsu on keittiöpuita pilkkomassa vajan edessä! (Sulkee nopeasti oven.) + +EEVA-KAISA (uteliaan-ihmettelevänä) + +Mitä se emäntä-neiti siitä Korsusta? Enhän minä tuota köntystä ole edes +ihan vakavissani ajatellut! — Mutta olisikohan ehkä Korsu itse? (Lyö +kätensä yhteen.) Enkä minä ole huomannut mitään — enkä tehnyt mitään! +No, olenpa totisesti aika kana! (Menee nopeasti ulko-ovesta ja huutaa +ystävällisellä äänellä.) Korsu! Kuule, Korsu! Tule vähän tänne! — Niin, +tänne pikku-saliin! + +(Tulee, menee peilin eteen, korjaa tukkaansa ja laskee vyötäisille +kiedotut hameensa alas, peilaillen itseänsä edestä ja takaa. On sitten +hommailevinaan, vilkkuen välillä peiliin.) + +KORSU (kurkistaa ulko-ovesta) + +Tännekö pitäisi — vai? + +EEVA-KAISA + +Tänne, tänne! Minä pyytäisin Korsua vähän auttamaan minua! Jos on aikaa +— — + +KORSU (tulee sisään) + +Noin tuota — aikaa on vaikka paljon! Siellä on keittiöpuita jo ainakin +viikoksi, vaikka minkälaisia juhlia varten. + +EEVA-KAISA + +Kiitoksia vaan! Paljon niitä nyt tarvitaankin, kun ruvetaan tässä +muutenkin kemuilemaan. + +KORSU + +Noin tuota — mitä nyt sitten —? + +EEVA-KAISA + +Auta minua, hyvä Korsu, tämän pöydän nostamisessa — tuonne paikoilleen! + +KORSU (nostaa pöytää) + +Noin tuota! Mitäs täällä nyt sitten muuta tulee kuin palokunnan juhla? + +EEVA-KAISA + +Tulee kaukaisia vieraita. Emännän sisar — se Helinä-neiti tulee +Amerikasta tänään — pitäisi tulla laivalla. + +KORSU + +Jahah! jahah! Mahtaako jäädä jälkiä saappaistani, kun kävin tuolla +perunakuopalla? + +EEVA-KAISA + +Ai, ai! — Vasta pestylle lattialle! + +KORSU (hätkähtää) + +No, sun parkule! Sitä jo pelkäsinkin. + +EEVA-KAISA + +Ei nyt tarvitse niin kovin välittää — pianhan tämä taas tallataan +piloille — jo ilta-harjoituksessa — ei edes iltaan asti saa olla +rauhassa. + +KORSU + +Niinhän se on! Kyllä tässä talossa osataan tallata. Siellä ulkona ovat +muuten jo pöydät kunnossa suojeluskuntaa varten. Lottia näkyikin jo +olevan liikkeellä — niitä soppa-Lottia. + +EEVA-KAISA + +Niinpä kylläkin! Sen suojeluskunnan nyt pitikin vielä työntyä tähän +Lottineen. Mitä niillä nyt taas lie tekeillä? + +KORSU + +Parkuleko heidät! — Ainahan ne vehnaavat! Aivan kuin ei olisi jo +palokunnasta tarpeeksi! + +EEVA-KAISA + +Viis' heistä ja muista! Illalla saadaan tanssia! + +KORSU + +Sepä se, parkule, tässä salpaa hengen ihmiseltä! + +EEVA-KAISA + +Mikä? Tanssiko? — Ai, Korsu suree sitä Korpimaapolskaa, jota — + +KORSU + +No, niin — kun se Timilän Eero sai minut narratuksi — + +EEVA-KAISA + +Mutta johan Korsu sen eilen osasi! + +KORSU + +Kyllähän minä itse polskan — parkuleen — mutta ne sanat — niitä olen +unissanikin tankannut! — Kun minun päähäni ei tavallisesti mahdu mitään +vierasta törkyä. Se on niin täynnä omistakin ajatuksista. + +EEVA-KAISA + +Kyllä minä tanssin vielä kerran ennen iltaharjoitusta, jos Korsu tahtoo. + +KORSU (ihastuu) + +No, parkule! Eeva-Kaisa sitten on reima ihminen! (Lyö kätensä yhteen.) +Antaapa sitten hoijakan käydä! + +(Laulaa ja tanssii Eeva-Kaisan kanssa vanhanaikaisen ja hurjan +maalaispolskan.) + + Pontikka-Mikko pankolle kävi + viulunsa kieltä vinguttamaan: + Hei liru, liru, hei laru, laru — + naisia rupes naurattamaan. + +EEVA-KAISA (pysähtyy) + +Eihän se niin ole! + +KORSU (nolona) Ei taida ollakaan! Eihän siinä pontikasta mitään puhuta. +Voi, parkule sentään! (Etsii taskujaan) Mihin minä ne sanat nyt olen +pannut? + +EEVA-KAISA + +Antaa nyt olla! Kyllä minä tanssin Korsun kanssa uudelleen, heti kun +saan aikaa. + +KORSU + +Eeva-Kaisa on niin parkuleen hyvä tyttö. + +EEVA-KAISA + +Kyllä me siitä selviämme! Ei nyt huolita surra! + +KORSU + +Menenpä kohta hakemaan paperini. Noin tuota! Saakos tuohon resoorille +vähän istahtaa? + +EEVA-KAISA + +Vieläpä nyt kysellä! Sellainen mies kuin Korsu on tässä talossa — talon +vahtimestari ja isäntä — ja ollut jo emäntävainajan aikana. + +KORSU (istuu) + +Olisi kai siinä kappaleessa tultu toimeen ilman polskaakin! + +EEVA-KAISA + +Niinkö siinä — Nassulan Kallun kihlajaisissa? + +KORSU + +Siinä juuri — mokomassakin! + +EEVA-KAISA + +Korsuhan tanssii sen niin alkuperäisen metkasti. + +KORSU (hyvillään) + +Hm! — Noin taas! Nyt tulee kai sitten se amerikalainen — jahah! +Sentähden rumsteerataan vielä erikoisesti. + +EEVA-KAISA + +Niin kyllä — hänenkin tähtensä. Mutta vielä muutenkin. Eikö Korsu +tiedä, että täällä kohta vietetään kihlajaisia? + +KORSU + +Hei — kenen? + +EEVA-KAISA + +Pianpa tuon arvaa — eihän meillä niin monia naisia ole — vakinaisesti +talon asukkaina. + +KORSU (vastahakoisesti) + +Vai ottaa Eeva-Kaisa sen Tappura-Villen sittenkin! + +EEVA-KAISA + +Kenen? + +KORSU + +No, sen, josta aina laulelee. + +EEVA-KAISA (nauraa). + +Sehän on vain laulu — ei sellaista miestä ole. + +KORSU + +Soo — parkule! Vai ei ole! Onpa hyvinkin — vaikka hänen oikea nimensä +on Naskali-Ville. + +EEVA-KAISA + +Vai sekö iletys — tuo pahainen polsu! Sellaista en ole ikinä +aavistanutkaan! Murrin Leena opetti minulle laulun ja — hyi toki +— en ikinä enää sillä laululla suutani pilaa. Ei, Korsu! Kyllä +se on toisempi mies, joka minut pappilaan kuskaa. Vai mokomalle +tyhjäntoimittaja-polsulle minä säästöni antaisin juopoteltavaksi. + +KORSU (heittää piippunsa sohvalle, yksikantaan) + +Onko vielä muuta nosteltavaa? (Nousee.) + +EEVA-KAISA (hämillään) + +Ei, — ei ole — + +KORSU + +Jahah! Sitten joudan — noin taas — joudan menemään — (Menee +vauhdikkaasti ulos). + +EEVA-KAISA (sivelee hämillään poskiaan) + +Ei, mutta — hänhän taisi luulla, että minä — en kai maininnutkaan, +että emäntä on morsian — hän ihan vissisti luuli, että minä — (Aikoo +perässä.) Korsu! Korsu! + +RITVA (huutaa ovesta oikealta) + +Jätä sikseen vähäksi aikaa ja tule auttamaan minua! (Poistuu.) + +EEVA-KAISA (hädissään ja epätietoisena aikoo keittiöön oikealle ja +aikoo ulos) + +Kyllähän minä — kyllä minä — + +RITVA (huutaa) + +Tule aivan heti! + +EEVA-KAISA + +Johan minä tulen — (Menee oikealle.) + +KORSU (tulee sisään. Häntä seuraa Pekka Halla ja perässä tulee +Naskali-Ville kantaen pientä matkalaukkua.) + +Voittehan käydä tänne! Noin taas — täällähän se maanmittari majailee — +vaikka minä en tiedä, mikä huone se hänen vakinaisenaan on. Eiköpähän +liene tuolla yläkerrassa. + +PEKKA (puettuna sadetakkiin ja varsisaappaisiin) + +Olkoonpa nyt ylä- tai alakerrassa — kaipa siitä selvitään. Aluksi +asetun tähän. + +KORSU + +Noin taas! (Pälyilee Naskali-Villeä kulmainsa alta.) + +Vieraat ovat kai yhtä seuraa? + +PEKKA (ihmeissään kysymyksestä) + +Yhtäkö seuraa? (Sitten luonteensa mukaisesti hauskasti, leikkisästi.) +Tietysti yhtä seuraa, kuten sulhanen ja puhemies ainakin. Tämä minun +toverini kertoi, joen yli soutaessamme, että tässä talossa on naitavia +tyttöjä. + +KORSU (leveällä hymyllä) + +No, parkule! Onhan täällä! (Pekalle) Tekö käytte sulhasesta? + +PEKKA (istuessaan, äkkiä, matkien Korsun sanantapaa) + +Eikös, parkule! Minä olen puhemies. + +VILLE (erikoisen pieni ja käpristynyt, vilkas ja yksinkertainen, laskee +matkalaukun kädestään) + +No, tulitpas kerran järkeäkin puhuneeksi, kaveri! Koko matkan oletkin +vain pötyä pärpättänyt. Jos puhut tosissa puhemiehenä puolestani, niin +soutupalkan maksusta pääset. + +PEKKA (ottaa esiin rahaa) + +Äläpäs hätäile, kaveri! Kukin asia erikseen! Viitosen määräsit soudusta +— ja toisen määrään minä niistä kauniista esitelmistäsi, joilla minua +kestitsit. Heh! Tuossa kymppi! + +VILLE (ottamaisillaan rahan) + +Jos kuitenkin sentään pitäisit tuon rahan — ja puhuisit sen edestä +sille Eeva-Kaisalle — tälle tämän talon — + +KORSU (korjaa vyötään, tyytymättömänä) + +Soo parkule! Oletteko te muka — noin taas —! + +PEKKA (nauraa) + +No, niin, parkule vie olemmekin! (Työntää rahan Villelle.) Tuossa! + +KORSU (vihaisena) + +Mitäs markkinakauppaa tämä on? Ota rahasi, Naskali-Ville — ja patikoi +pihalle! (Pekalle) Ellette ole samaa säkiä, niin sanon teille, että +tämä Naskali-Ville on tämän rauhallisen kappelikunnan — noin taas — +mikä parkule se nyt taas onkaan se herrasnimitys — + +VILLE (äreästi) + +Kommunisti minä olen! Rehellinen ja oikea kommunisti! Mutta niitä on +täällä kappelissa kaikellaisia tuohipäitä, jotka eivät rehellisesti ole +yhtään mitään! + +KORSU + +Katsos, parkuletta, kuinka suuttui, kun en muistanut kommunistia — +polsun minä kyllä aina muistan. + +PEKKA + +Älkäähän nyt rakennelko riitaa, hyvät naapurit! Kyllä minä veneessä +sain kuulla, että tämä saattomieheni on turkin tulipunainen ja kiivas — + +KORSU (keskeyttää) + +Tappura-Ville! Niin on. + +PEKKA (nauraen) + +Onko sekin hänen nimensä? + +KORSU + +On kuin parkuleenkin. Hän on Tappura, kommunisti, Naskali ja polsu! Nyt +ne tittilät muistin kaikki. + +VILLE (vetää ylpeänä ja halveksivana savukekotelon taskustaan) + +Minä halveksin kaikkia tuohipäitä sosialisteja! + +PEKKA (huvitettuna nousee) + +Teidän seuranne on tavattoman mielenkiintoista ja miellyttävää, mutta — +(riisuu sadetakin yltään, joten paljastuu hänen suojeluskuntapukunsa) +siitä huolimatta täytyy minun yrittää tavata talon emäntää. + +VILLE (hölmistyneenä ja liikahtamatta) + +Katsos kettua — miten muutti karvansa! + +KORSU + +No, eikös, parkule! Tuoko nyt olisi polsun puhemies! + +VILLE + +Sinähän olet oikea lahtari — vai —? + +KORSU + +Älkää suuttuko tuohon polsuun, muuten rupeatte pian tappelemaan. Antaa +hänen nimitellä — + +PEKKA (iloisesti) + +Älä pelkää, poikaseni! Me emme koskaan tappele turhista. Minähän +päinvastoin olen ihastunut tähän kommunisti-ystävääni — + +VILLE + +Minä en ole lahtarin ystävä! + +KORSU + +So, soh, parkule! Puhuttele ihmisiksi! + +PEKKA + +Anna olla! Kuulin sen jo venheessäkin moneen kertaan. + +VILLE (ivallisesti) + +Mutta silloin en tietänyt, mitä nyt näen. Jos sen olisin aavistanut, +niin et nyt seisoisi tuossa. + +PEKKA + +Miksi en? + +VILLE + +Et minun veneelläni olisi yli päässyt. Et! (Muristen) Sehän minua +suututtaa, kun satuin avustamaan tuota poroporvaria! + +PEKKA (rattoisasti) + +Mitenkäs sen puhemiehen toimen nyt käy, kun sulhanen tuolla tavoin +kimsuilee? — Koetahan nyt asettua ihmisiksi, niin minä pistäydyn +talonväen parissa — ja jos tapaan Eeva-Kaisan — niinhän se nimi kai oli +— + +KORSU ja VILLE (yht'aikaa) + +Ei tarvitse! + +PEKKA + +Mitä? (Katselee kumpaistakin vuorotellen, hymyilee) + +Ahaa! Niinkö — vai? — — Tappura-Ville ja — mikä teidän nimenne olikaan? +— + +KORSU (tyytymättömänä) + +No, parkule! — + +PEKKA (nauraen) + +Aivan oikein! Parkule se olikin! (Lyö Korsua olalle mennessään +kimakasti) Parkule! (Menee oikealle.) + +VILLE (nolona) + +Tässähän nyt vasta kiekura tapahtui. — Kun lahtarin kätyriksi jouduin! + +KORSU + +Noin taas! Ei rehellistä työtä tarvitse katua! + +VILLE + +No, rehellisesti juuri olisin keikahuttanut salmeen, jos olisin +honannut! — Mutta samapa tuo! (Tarjoo tupakkaa.) Pannaan rauhan piiput, +me kaksi! Me emme ainakaan ole porvareita. + +KORSU (etsii piippuansa, löytämättä) + +Minä imeskelen vain nystyrääni — ja askarteluillekin on lähdettävä — +tuolla näyttämölläkin on vielä yhtä ja toista rempallaan. + +VILLE + +Voihan kai kotvan istuakin — (Menee istumaan). Haluaisin vähän jutella +kanssasi — + +KORSU (mutisten) + +Ei hyödytä! Minä olen liian yksivakainen sosialisti. + +VILLE + +Tiedän sen! En minä nyt listeistä enkä nisteistä — suotta kai meidän +kesken on niistä niin suurta porua nostaa — muusta se olisi — + +KORSU + +No, hoputahan sitten! — + +VILLE + +Kas, kun minä oikein vakavissani olen pohtinut tuota naimisjuttua — + +KORSU (äkäisesti) + +Mitä sinun naimisjuttusi minulle kuuluvat! + +VILLE + +No, kun sinä olet tässä talossa vähän niinkuin isännän tapainen — + +KORSU + +Niin mitä? + +VILLE + +Voisit jutella tuolle Eeva-Kaisalle — + +KORSU + +Soo — parkule! (Korjaa vyötänsä.) Korjaa hynttyysi hyvällä — tai — + +VILLE (pelästyen) + +Mitä sinä nyt? + +KORSU + +Tai minä otan sinua niskahaituvista ja talutan ovelle. (Menee +työntämään oven auki.) Äläkä astu enää tämän kynnyksen yli! + +LOIRONEN (on juuri ollut astumaisillaan sisään, on puettuna maalarin +työpukuun, paperihattu päässä, on luonteeltaan mielistelevä, +laiskotteleva ja hyväntuulinen, pysähtyy ovelle) + +Mitäpä Korsu nyt suotta on noin kohtelias! Olisinhan itsekin oven +avannut — (astuu sisään) — mutta kiitoksia vaan! (Nauraa.) + +KORSU + +Noin taas! Eihän se ollut Loiroselle. Tulitte pahaan aikaan — tuon +Naskali-Villen juuri piti näyttää vikkelyyttään käpälämäen juoksussa. + +VILLE (nousee rohkaistuneena, muita asettuu niin, että Loironen on +hänen ja Korsun välissä) + +Tulitte hyvään aikaan, Loironen, muuten tuo Korsu olisi mennyt +satikuti-saunaan keskellä päivää. + +LOIRONEN + +Vai, vai! Täällä hierotaan tappelua, vaikka sota on ovella. + +VILLE (rivakasti) + +Mikä sota? Mikä? + +KORSU (hitaasti) + +Mikä parkuleen sota? + +LOIRONEN + +Ettekö te tiedä, että vihollinen on jo Korukankaalla ja aikoo +Sirpan sillasta kulkea tänne päin. Minun asiani oli tuoda tänne +hälyytys. Kapula kiertää ympäri kappelia. Illan suussa pitää kaikkien +suojeluskuntalaisten olla Sirpan metsässä. Mutta sinä, Korsu, et taida +kuuluakaan suojeluskuntaan — + +KORSU (hätäisesti) + +Kyllä minä kuulunkin, vaikka olenkin sosialisti, jos vaan on oikea +vaara ja vihollinen hyökkää maahan. Mutta mikä parkule siellä nyt +sitten on tulossa? + +VILLE (on malttamattomana odottanut suunvuoroa) + +Ovatko ne kommunisteja ja neuvostojoukkoja? Ovatko? + +LOIRONEN + +Sitä ei hälyytysviesti sanonut, eikä minulla ollut aikaa kysyä, kun +seisoin tellingeillä ja viestin kuljettaja katosi pytingin nurkan +taakse. Lupasin vaan tuoda sanan tänne, kun tämä oli eri haaralla — + +VILLE + +Jokohan ne olisivat meikäläisiä —? + +KORSU + +Ääh! Sinä, parkule, polsuinesi! + +LOIRONEN + +Ryssiä ja poisujako sinä odotat, vintiö? + +VILLE (lähentelee ovea) Itse voit olla vintiö! Minä olen toki rehdisti +aina samaa sorttia, mutta sinä muutat karvaa aina sen talon mukaan, +missä työskentelet. Kyllä sen koko kappeli tietää, että sinä kuulut +emäntien puolueeseen — ottaisit sen valokuvaajan lesken, joka juoksee +jo homppa-kymmentään — ja juoksee perässäsi — sen Lellon Eveliinan — +niin ehkä tasaantuisit. + +KORSU (saatuaan suunvuoron) + +Mitä parkuletta sinä nyt taas Loirosta rupeat haukkumaan. Itse sinä +akka olet — ja sulla itselläsi on homppakymmen. Et ole enää polsukaan! +Tiedäthän, että jokainen saa olla mitä mielii — — ja Loironen on — noin +taas — hm — + +VILLE (voitonriemuisesti) + +Niin — mikä hän on tänään? Mikä? + +KORSU + +Etkös sinä ole, Loironen, sosialisti niinkuin minäkin — ja kaikki muut +rehelliset ihmiset —? + +VILLE + +Loironen on tämän viikkoa Jairakan pytinkiä maalaamassa — ja Jairakan +emäntä on maatiainen — etkös arvaa, mikä Loironen silloin on! Viime +kuussa hän oli Mäkelässä ja kuului heränneisiin — nyt hän on — — + +EEVA-KAISA (on tullut oikealta ja kuullut viimeisen lauseen, +suuttuneena). + +Häh?! No, eikös mun päiviäni —? Vai akutaattori — kokouksia täällä +pidetään — juuri vast'ikään pestyllä lattialla — + +LOIRONEN (kiirehtiessään pois) + +Muista, Korsu, minun hälyytykseni tai voit joutua ammuttavaksi! +(Villelle) Rupea, sinäkin, Ville, kiltiksi poro-porvariksi — tai +parkitse ajoissa anturanahkasi käpälämäkeä varten, muuten joudut sodan +jalkoihin! — Illalla tulen tuonne näyttämölle maalaamaan taivasta, +vettä ja maata. (Menee.) + +VILLE (perässä ulos, hätäisesti) + +Mikä sota se on, sano! Mikä? + +EEVA-KAISA + +Ammuttavaksi? Mitä hän sanoi? Ja mitä hän puhui sodasta — + +RAJU (tulee ulkoa, huutaen taakseen) + +Kyllä tiedän mistä on kysymys! Sirpan sillalle illalla! + +KORSU + +Ei illalla — vaan illan suussa! — Vihollinen hyökkää Sirpan sillalle! + +EEVA-KAISA (kimakasti) + +Sus' siunatkoon! (Pyörähtää ympäri) Vihollinen hyökkää — Sirpalta päin! +(Juoksee keittiöön päin ja suoraa päätä Pekan syliin.) + +PEKKA (tulee keittiöstä, ottaa Eeva-Kaisan syliksi ja pyöräyttää ympäri) + +Vai jo hyökkäsi Sirpalta — suorinta tietä syliin lensi kuin kanuunasta +vaan! + +EEVA-KAISA (hädissään) + +Mikä sieltä Sirpalta tulee? + +PEKKA (nauraen) + +Jos sieltä tulee jokamiehen syliin tuollainen vihollinen, niin varmasti +me häviämme — + +RAJU (hämmästyen) + +Kas, velimiestä! Sieltäköpäin sinä tulet? + +PEKKA (menee tervehtimään Rajua) + +Terve vaan! Ja terveisiä isolta kirkolta! — Minä kävin morsiantasi +tervehtimässä. (Kääntyy Eeva-Kaisaan.) Emäntä ei näkynyt pelkäävän +hyökkäävää vihollista läheskään niin paljon kuin te. + +EEVA-KAISA + +Hyökkääkö sitten vihollinen? + +PEKKA + +No, niin armottomasti! + +EEVA-KAISA + +Nekö ne sitten ampuvat Korsun? + +RAJU + +Mitä tyhmyyksiä Eeva-Kaisa nyt höpsii? + +EEVA-KAISA + +Loironen sanoi, että Korsu ammutaan —! + +KORSU + +Leikilläänhän se parkule uhkasi — jos en hälyyttäisi vihollisen tuloa — + +PEKKA + +Ja sinähän olet hälyyttänyt jo aivan parkuleesti — näkeehän sen. +(Eeva-Kaisalle.) En minä anna ampua Korsua. Mutta nyt kun vihollinen +hyökkää, niin ellei tuo »parkule» kunnolla puolusta Eeva-Kaisaa, niin +paha hänet perii. + +EEVA-KAISA + +Ketä vastaan minua pitää puolustaa? + +RAJU (menee rauhoittaen Eeva-Kaisan luo) + +No, sellaisia kuin Loirosta, Naskali-Villeä ja muita. Tuo veli-Pekka on +niin leikkisä — älkää välittäkö! + +KORSU + +Entä se vihollinen? + +EEVA-KAISA + +Niin, mikä vihollinen se on? + +EERO TIMILÄ (suojeluskuntapuvussa tulee sisään nopeasti) + +Onko Pekka Halla täällä? + +PEKKA + +Minä olen. — Kas! Eero Timilä! Käy peremmälle — + +EERO + +Kiireellinen virka-asia! + +PEKKA (on aikonut mennä tervehtimään, pysähtyy) + +Soo — no? + +EERO + +Salainen. + +PEKKA + +Vai niin! (Reippaasti). Menkääpä nyt tuonne keittiön puolelle +lämpymäisille! Siellä leivotaan. + +RAJU (menee heti) + +Kutsu sitten, kun olet vapaa! + +PEKKA + +Kyllä! — No, »parkule»! Nopeammin! Etkö huomaa, että täällä nyt +komennetaan. + +KORSU + +Noin taas! Saa kai itse valita reikänsä. Minä täällä komennan, jos +niikseen on. (Menee ulos.) + +EEVA-KAISA + +Ei enää järjen kipinää ole miehisillä miehillä. + +(Menee keittiöön.) + +PEKKA (menee tervehtimään Eeroa) + +Mistä sinä tulet noin palavissasi? + +EERO + +Päämajasta, veikkoseni — päämajasta! Polkupyörällä lentokonevauhdilla — +huh! + +PEKKA + +Mahtaa olla jokin tärkeä muutos suunnitelmaan? + +EERO + +Yllätys! Suurenmoinen temppu! Me teemme nuuskaa — me pistämme satimeen +hyökkääjät — päällikön keksintö — + +PEKKA + +No? Anna tulla! + +EERO + +Tiedätkö mikä on Varvaslahti? + +PEKKA + +Tiedän — tuo tuolla niemen takana! + +EERO + +Aivan oikein! Sinä kokoat nopeasti kaikki saatavissa olevat venheet +Varvaslahteen. Osa pojista soutaa venheillä yli ja iskee selkään, kun +vihollinen hyökkää Sirpan sillalle. + +PEKKA + +Erinomaista! Eikä muuta? + +EERO + +Ei! Sinä vain annat koota venheet heti. Minulla on käsky noudattaa +sinun määräyksiäsi — tunnen seudun. + +PEKKA + +Montako venettä näiden koskien välissä on saatavissa? + +EERO + +Kahdeksan kaikkiastaan — laskin ne matkalla. Mutta yksi vuotaa. + +PEKKA + +Seitsemän siis — Sirpan alapuolella? + +EERO + +Niin — ylävedeltä emme voi ottaa — kannaksen yli kuljettaa — + +PEKKA + +Emme tietysti. Pannaanpa heti käyntiin —! + +EERO + +Kumppani vain minulle, niin minä hoidan koko jutun käden käänteessä! + +PEKKA + +Tänne ei vielä ole tietääkseni tullut ainuttakaan miestä, mutta — minä +lähden itse. + +EERO + +Joutavia! On kai talossa joku renki tai joku poikanen —? Korsuhan tästä +juuri lähti. Minä otan hänet. (Lähtee.) + +PEKKA + +Tee niin — ja käy täällä, kun homma on suoritettu! (Menee keittiön +ovelle ja huutaa) Höh — hoi! Velimies! Tulehan tänne! (Tulee etualalle, +kaivelee laskujaan.) + +RAJU (tulee oikealta ja menee laiskasti istumaan, painaen pään +käsiinsä.) + +PEKKA + +Tuo sinun morsiamesi on — + +RAJU (tekee kärsimättömän liikkeen) + +Äsh! Älä huuda! + +PEKKA + +Mitä? Onko sinulla korva-särky? — Minä vain aioin sanoa, että minä +tykkään tuosta sinun morsiamestasi — + +RAJU + +Älä nyt helkkarissa kilju — tuota morsianta — ja morsianta — + +PEKKA + +Soo! Eikö siitä muka saisi puhua, vaikka minä sitä varten olen — noh! +mihin penteleeseen minä nyt olen pannut tuon paperin — sitä varten +olen käynyt — että — onko nyt kummempaa — että tiedettäisiin — ei se +ole tuokaan — että sinä olet kotipuolesi tytöistä vapaa — no, tuossa +on todistus — (heittää paperin pöydälle) — anna kuuluttaa vaan, että +kaikuu kihlakunta! + +RAJU + +Istu nyt ja ole vähän aikaa vaiti! + +PEKKA (katsoo Rajua pitkään) + +Ooh! Sinulla on krapula! (Naureskelee) Tiedäthän, että se on kokonaan +laiton tauti! Yhtä laiton kuin ryyppääminenkin! (Istuu.) + +RAJU (nousee kävelemään) + +Ole vaiti! + +PEKKA + +Nuolkoon sama koira, joka purikin! (Etsii housun takataskusta.) Minulla +on kenttämassi — täällä — (Ottaa pullon) No, eikös tuo, iskariootti, +olekin tyhjä! — Nuo vietävän pullot harrastavat vähän liiallista +raittiutta nykyään — ovat useimmiten ihan laillisessa kunnossa — + +RAJU (pysähtyy Pekan lähelle) + +Kuulehan, Pekka! Pelasta sinä minut tästä touhusta! + +PEKKA + +Mistä touhusta? Tästäkö —? + +RAJU + +Pistä nyt tuo raittiusmielinen pullo taskuusi ja kuuntele vähän järkeä! + +PEKKA (nauraa ja pistää pullon taskuunsa) + +Järkeä? Kun rakastunut ihminen uhkaa puhua järkeä, niin on hänen +mielensä täynnä tyhmyyksiä — sen tiedän itsestäni — + +RAJU + +Minä en ole rakastunut! + +PEKKA + +Häh? + +RAJU + +En ainakaan tähän Ritva Immilään! + +PEKKA + +Et rakastunut morsiameesi, joka on niin viehättävä ja kaunis ja rikas — +ja — + +RAJU (istuu) + +En. Kuulethan sen. + +PEKKA + +Miksi olet sitten ottanut hänet? + +RAJU + +En minä ole häntä ottanut — (hiljaisesti) — hän on ottanut minut. + +PEKKA (purskahtaa nauramaan) + +Soo! Soo! Soo! + +RAJU (torjuu kädellään) + +Älä nyt nosta melua jokaisesta sanasta, minkä minä sanon. + +PEKKA + +Jos sinä tuollaista järkeä minuun lataat, niin tukehdunhan minä, ellen +minä — + +RAJU + +Tukehdu sitten tai räjähdä, tai tee mitä ikinä haluat, mutta sinun +täytyy pelastaa minut tästä pulasta! + +PEKKA + +Minä en totisesti ymmärrä —! + +RAJU + +Hyvä, ettet sinäkään aina ymmärrä kaikkea! Ja tämä onkin aika sotkuinen +juttu. Selvää on vain se, että minun kihlaukseni täytyy purkautua. + +PEKKA (vakavammin) + +Niinkö? Mitä sinulla sitten on häntä vastaan? + +RAJU + +Ei minulla ole yhtään mitään häntä vastaan, mutta tämä kihlaus on +minulle selvittänyt erään asian, kirkastanut erään vanhan jutun, +saattanut minut tajuamaan, että minä rakastan erästä toista. + +PEKKA + +Rakastat toista? Ketä sitten? + +RAJU + +Erästä tyttöä — + +PEKKA (kuivasti) + +Tyttöä kai! Sen voi edellyttää! (Tiukasti) Muita kuka hän on? Mikä +hänen nimensä on? + +RAJU + +Sitä en tiedä! + +PEKKA (nauraa) + +Ahaa! Sinä yhä vielä muistelet viimetalvista lunta, tuota +tanssi-iltama-tyttöä, jonka tapasit viime syksynä Helsingissä. Oi, voi! +Kyllä kannattaakin! + +RAJU + +Se tyttö tuntuu tulleen minun kohtalokseni. Tämä nykyinen juttu on +pantava erehdysten tilille. + +PEKKA (tyytymättömänä) + +Joutavia! Mokoma letukka! Nimetön ja tuntematon! Voi olla jo naimisissa +— ties kuinka monennen kerran — ja oli ehkä jo silloinkin — + +RAJU + +Ei ollut! + +PEKKA + +Mistä sinä sen tiedät? + +RAJU + +Tiedän minä. Meidän piti tavata toisemme seuraavana päivänä — + +PEKKA (naureskelee) + +Piti! Mutta ette tavanneetkaan! + +RAJU (toivottomasti) + +Onneton väärinkäsitys esti. Minun aivoihini oli syöpynyt sirkus ja +sirkukseen meneminen, ja hän nähtävästi tarkoitti Sirkuskatua, joka on +aivan toisella puolella kaupunkia. + +PEKKA (huvitettuna) + +Ja sillä aikaa kuin hempukka pasteeraili Siltasaarella, vartioit sinä +Töölössä sirkuksen sisäänkäytävää — + +RAJU (pulpahtaen) + +Näytännön alusta loppuun — ajatteles! + +PEKKA + +No, mikä sinut herätti? + +RAJU + +Joku pojan naskali sanoi toiselle: asutko vielä Sirkuskadulla? Se +herätti kuin salamanisku minun torkkuvan sieluni. Minä ryntäsin +ensimmäiseen autoon — ja — (valittaen) — kaikki oli tietysti turhaa — + +PEKKA + +Niin, niin! Turhuus ja hengen vaiva — + +RAJU (hypähtää ylös) + +Kuule, Pekka! Sanoit, että Ritva miellytti sinua? Etkö sanonut? + +PEKKA + +Kyllä hän kälyksi kelpaa! + +RAJU + +Ja vaimoksi hän on aivan erinomainen! Etkö usko? + +PEKKA + +Olen siitä vakuutettu. + +RAJU + +Nai sinä hänet minun puolestani. + +PEKKA (nousee) + +Mitä? + +RAJU + +Minun mielestäni te sopisitte niin erinomaisesti toisillenne! + +PEKKA + +Hassuko sinä olet? Pitäisikö minun mennä naimisiin sinun erehdystesi +kanssa! Aivan kuin minulla ei itsellänikin olisi — + +RAJU + +Sinulla ei ole morsianta — minä tiedän sen — + +PEKKA (naureskellen) + +Ei morsianta — mutta erehdyksiä minulla voi olla omassakin varastossa — + +RAJU (touhuavasti) + +Omien erehdyksien kanssa ei mennä naimisiin — kai sinä nyt sen ymmärrät +— et sinä omiesi, enkä minä tämän kanssa. Tämän minun erehdykseni sinä +voit korjata — + +PEKKA + +Korjata kuin kuhilaan pellolta — niinkö? Voiko morsiamesi niin vain +kuka tahansa korjata? + +RAJU (parkaisten hillityn käheästi) + +Asiaa minä tarkoitan — asiaa! Sen voi korjata, paikata, tehdä ehjäksi — +ymmärrätkö? + +PEKKA + +En! + +RAJU + +Älä nyt tee itseäsi tyhmäksi! Et siinä kuitenkaan onnistu. Kyllä sinä +aivan hyvin tiedät, mitä minä tarkoitan. Minä puhun ihan vakavissani. + +PEKKA + +No, minä koetan. Sinä puhut ehjäksitekemisestä — + +RAJU + +Niin, niin! + +PEKKA + +— mutta tarkoitat sillä rikkomista — + +RAJU (hermostuneesti) + +No, riko tai paikkaa — tee mitä haluat — mutta selvitä tämä peijakkaan +sotku! Minä olen ihan vakuutettu, ettei Ritva ole ikinä ollut minuun +rakastunut. Se on ihan varmaan ollut ilmeinen erehdys. Ei hän voi pitää +minunlaisestani pehmeästä haaveilijaluonteesta — + +PEKKA + +Onhan sinun nimesi Raju — + +RAJU + +Sepä hänet pettikin! Juuri se hänet erehdytti — niinkuin niin monet +ovat meissä erehtyneet. Sinä olet raju ja minä — minä olen vain paljas +Pekka. Kun nimet ovat sotkussa, niin asiatkin sotkeutuvat. Minä olen +ihan varma, että Ritva luuli minua sinuksi — ja sentähden — sentähden +sinun pitäisi — pitäisi — + +PEKKA + +Mennä hänen kanssaan naimisiin? + +RAJU (innostuneena) + +Niin juuri — niin juuri! Katsohan! En minä tässä ole pääasia. Pääasia +on hänen oma mielikuvansa, jota minä en voi täyttää. Minä en sovi +ollenkaan raameihinkaan. Mutta sinä sitä vastoin olet aivan kuin +syntynyt häntä varten — ja hän taas — hän on ihan — ihan kuin — + +PEKKA (torjuen) + +Älä nyt vain rupea väittämään, että hänkin on syntynyt minua varten! + +RAJU + +No, niin totisesti onkin! Ellet usko, niin ota siitä selvä! Mene +keittiön puolelle ja katsele häntä sillä silmällä! Mene heti! + +EEVA-KAISA (tulee keittiöstä) + +Antakaa nyt anteeksi, kun täällä ei ole vielä kaikki valmista. + +PEKKA + +Minäkö olen puolivalmis vai tuo maanmittariko? Tomutelkaa häntä täällä +sisällä — minä lähden rannalle tuuleentumaan. + +RAJU + +Eeva-Kaisa jatkaa vain rauhassa! Velimieheni menee tuonne emännän +puolelle. + +EEVA-KAISA + +Emännällä onkin jo aikaa. Viimeinen arina on paistumassa — + +RAJU (koettaa työntää Pekkaa keittiöön päin) + +Niin — emännällä on aikaa — ja ajatteles kuinka hyviä lämpimäisiä — + +PEKKA (leikillisesti Rajulle, ottaessaan matkalaukkunsa) + +Minä luulen, että minä menen sirkuksen ovelle odottelemaan — näytännön +loppua. (Menee nauraen ulos.) + +EEVA-KAISA (Katselee Pekan jälkeen, pyyhkii nenäänsä ja katsoo sitten +Rajua, ryntää nopeasti peräovelle, jonka työntää auki, huutaa) + +Palokunnan talo tämä on, eikä sirkus! Täällä on näytäntö — illalla — +palokunnan juhlassa. Minä sen tiedän, koska itse näyttelen mukana. +(Kääntyy Rajuun päin.) Tuolla teidän veljellänne ei ole kai kaikki +täällä — (näyttää otsaansa) — oikein kunnossa? + +RAJU (katsomatta, ajatuksiinsa vaipuneena) + +Ei ole. Kaikki aivan sekaisin. + +EEVA-KAISA + +Voi kauhistusta! Ja sellainen höynä sitten on aseenkantaja! + +RAJU (heräten mietteistään). + +Mikä on? Kenen aseenkantaja? + +EEVA-KAISA + +No — hei! Lahtarien kai, tiedän ma. + +RAJU (tiukasti) + +Nyt Eeva-Kaisa puhuu jotakin pöpöröä, josta minä en ymmärrä yhtään +mitään. Kuka on höynä? + +EEVA-KAISA (on ryhtynyt asettelemaan kalustoa paikoilleen, liinoja +pöydille y.m., pysähtyy) + +Pöpöröä? Minäkö? Itsehän sanoitte juuri, että velimiehenne on aivan +sekaisin. + +RAJU (äreästi) + +Sellaista minä en ole koskaan sanonut! + +EEVA-KAISA (lyö kämmenensä yhteen) + +No, voi sun parkule! + +RAJU (hermostuneesti) + +Äsh! — Minä annan Eeva-Kaisalie hyvän neuvon. Jos menette Korsun kanssa +naimisiin, niin älkää sentähden omistako hänen kiroilemistaan! Ei +rakkaus sellaista vaadi. + +EEVA-KAISA (silmät pyöreinä) + +Rakkaus?! Mikä rakkaus? Ja kuka menee Korsun kanssa naimisiin? + +RAJU (etsii hattuaan, lepytellen) + +Enhän minä — enhän minä tiedä. Minä vain tulin sanoneeksi, kun luulen +huomanneeni, että teillä on jotakin yhteistä — + +EEVA-KAISA (melkein huutaen) + +Minustako huomannut — minusta? + +RAJU (torjuen ja yrittäen peräytyä ovelle) + +En tietysti — en! Mutta Korsu ehkä — — + +EEVA-KAISA (asettuu oven ja Rajun väliin) + +Onko Korsu sanonut jotakin? Mitä hän on sanonut? + +RAJU + +Hän on sanonut pitävänsä Eeva-Kaisasta — + +EEVA-KAISA (riemastuneena) + +Todellako? + +RAJU + +— Ja minusta tuntuu, että Eeva-Kaisakin rakastaa häntä — + +EEVA-KAISA (ottaa Rajua käsivarresta estääkseen Rajun lähtöä) + +Kuulkaa — jos vielä sattuisi tulemaan puheeksi — kiltti insinööri — + +RAJU (naureskellen) + +Eeva-Kaisa on siis kuitenkin rakastunut? Kyllä, kyllä! Kyllä puhun +Korsulle! (Menee.) + +RITVA (tulee keittiön puolelta, aikoo perälle) + +Kuule, Raju! + +EEVA-KAISA + +Antakaa hänen nyt mennä menojaan! Hän kai juoksi tavoittamaan sitä +hupsua veljeään. (Jatkaa keskeytynyttä työtään.) + +RITVA + +Hupsua!? Kuka on hupsu? Rajun velikö? + +EEVA-KAISA + +Ihan täysi hupsu! + +RITVA + +Hän on minun mielestäni kovin leikkisä — ja sitä kai et oikein +ymmärtänyt. Minun mielestäni hän on paljon älykkäämpi, vilkkaampi ja +miellyttävämpi kuin Raju. + +EEVA-KAISA + +Älkää nyt! + +RITVA + +Ihan totta! Minä pidän enemmän hänestä kuin Rajusta. Minä luulen, että +minä vaihdan veljeksiä. + +EEVA-KAISA (istuu hölmistyneenä) + +Vaihdatte? (Kimmastuu). Mutta minä sanon, että siitä ei tule yhtään +mitään! Sen minä sanon! Insinööri on vakava ja rehti mies — ja tuo +lahtari on honkkeli! Neiti ei saa ruveta hassuttelemaan — kun kerran on +saanut insinöörin — + +RITVA (nauraa) + +Sinä et ymmärrä leikkiä — etkä siis tuota honkkeliakaan — + +EEVA-KAISA + +Leikkiä! — Voi, neiti kulta! (Huokaa ja nousee.) Miehen saaminen ei ole +mikään leikin asia! + +KORSU (tulee ulkoa). + +RITVA + +No, mitä se Korsu hommailee? + +KORSU + +Onhan tässä — kun talo on kohta kuin muurahaispesä. Menen aukaisemaan +näyttämön ulko-ovet. Sinne tulee kuntoon-Iaittajia — maalareita +ja muita — — Sitten lähden vähän Timilän Eeron asioille. (Menee +näyttämölle.) + +RITVA + +On sekin ihme, että sinä reipas tyttö välität tuollaisesta jöröjukasta +kuin tuo Korsu! + +EEVA-KAISA + +Se on niitä luonnon ihmeitä. + +EVELIINA LELLO (vanhanpuoleinen lihavahko puolirouva, puettu +silmäänpistävän lyhyihin hameisiin ja muuten kovin koreiluhaluisesti, +esiintyen teeskentelevästi ja lipeäkielisesti, koettaen saada +huomattavaksi hienoa käytöstä ja puhetapaa, joista kaikista muodostuu +koomillinen sekasotku sivistymättömyyttä ja teennäisyyttä). + +Oi, voi sentään! Täällähän minä tapaankin neiti Immilän — vaikka aivan +vain ohikulkiessani päätin pilkistää sisään. No, hyvää päivää, neiti! +Oi, miten neiti on reipas ja punaposkinen — päivää Eeva-Kaisa — ai, +miten täällä on volangeja seinillä — ja tuolla juhlaplaanillakin oli jo +kaikki niin peräti dresseerattua — + +RITVA + +Kas, kun ei rouva Lello ollenkaan — + +EVELIINA + +No, ajatelkaas sitä skandaalia, että minun on täytynyt nyt päivällä +vähän retireerata, kun meille tuli tuo pakanan pyykki-Tiina aamulla, +vaikkei sellainen akordikaan ollut — mutta minkä sille öykkärille — +ajatelkaas — täytyi vain refuseerata kaikki ideaalini hänen tähteensä — +nyt päiväksi — illalla minä tulen, mutta Charlottana minä en mitenkään +voinut propeerata — + +RITVA + +Saisiko tarjota rouva LelloIIe —? + +EVELIINA + +Ei suinkaan — definitiivisesti ei mitenkään — minä taas lähden — olisin +vain — ajatelkaas — kun minun piti prepareerata jo keväällä koko +lokaali, mutta en saanut konfikseeratuksi maalaria — eikös sekin ole +tuo Jairakan emäntä, joka ratifiseeraa pytinkinsä ulkoa ja sisältä — ja +ulkoakin — vaikkei siitä ole kuin neljä vuotta, kun se konstateerattiin +— ja sentähden minun on täytynyt negliseerata itseni koko kesän — tuota +maalaria — herra Loirosta minä olisin halunnut vähän treenata minun +tarpeisiini — ajattelin, että jos täällä voisi tangeerata — kun tuo +Jairakka on sellainen barokki — emäntää minä tarkoitan — että minä en +voi häntä isoleerata — + +EEVA-KAISA + +Loironen ei ole nyt täällä, mutta kai hän kohta tulee näyttämölle +työhön. + +EVELIINA + +Niin, tuo näyttämö! Mitenkähän se oikein farseeraa se näytelmäkappale — +se »Nassulan Kallun kihlajaiset» — minuakin siihen pyydettiin, mutta se +ei ole kommifoo — korpiväkeä ja piikoja — ja minä returneerasin heti, +kun ei kerran eksposeessa ole temperamenttia — vai niin — vai jää herra +Loironen sitten sondeeraamatta — + +RITVA + +Ehkä sentään kuppi kahvia -? + +EVELIINA + +Olen vähän refuseerattu, kun en tullut visitille — ai, apropoos! Miten +käy nyt Preerian Prinsessan, kun neiti Silo on matkustanut — ja kun hän +on transporteerannut laulut äänensä mukaisesti? + +RITVA + +Täytyy kai jättää, ellei sisareni tule nyt iltalaivalla. + +EVELIINA + +Ai — tuleeko hän Amerikasta? Sepä olisi onni — hän kun on niin +erinomainen diletantti ja laulaa niin ruineeratusti. Se ei olisikaan +enää mikään pikku priisi — se olisi oikea suurpriisi, se! + +MUTKALAN ANSU (hauskan näköinen, virnunaamainen ja vilkasliikkeinen +miehen kesseli; tulee ulkoa, kantaen maalarin purkkeja ja pensseleitä, +pysähtyy katselemaan paikkaa, mihin hän ne asettaisi) + +Hyvää päivää neitoset — emännät ja emäntäpiiat! Loironen käski tuoda, +mutta Korsu ei avannut ovea. Helppo oli käskeä, mutta vielä helpompi +olla avaamatta. No, sama kai tuo, kun en vaan tahri itseäni — sanoi +nuohoja myllärille. Nämä ovat Loirosen Junnun tavaroita. (Asettelee +purkit ja pensselit pöydälle papereiitten sekaan, lauleskellen +hommassaan:) + +N:o 2 + + Maalari-Junnull' on + mäkitupa-tönttö, + suti, suti-pensseli, + liisteri-pönttö. + Suti, suti-Junnull' on + pimskivi purkki — + suti, suti-maalar' on + ilmetty turkki. + Lysti on naisille + tärpätin tuoksu, + suti, suti-poijalle + kyläkujan juoksu. + + Junnu petsailee + ja hän etsailee — + hän se lakkailee + ja hän hakkailee. + + Lari, lari, maalari — + tari, tari, mestari — + maalarimestari + Loironen on + — Loironen — + loironen on! + +EVELIINA (on loukkaantunut Loirosen puolesta) + +Voi, voi tuota Anssua — idylliä siinä ei ole, eikä resurssia, eikä +karriääriä, mutta on pienemmistäkin talangeista tehty laulajia, oikeita +diletantteja. Anssun pitäisi mennä suomalaiseen oopperaan. + +ANSU + +Jaa, suomalaiseen? No, jos vaan osaisin ruotsin kieltä — niin kyllä +menisinkin! + +(Ritva ja Eeva-Kaisa ovat olleet kovin huvitettuja). + +RITVA + +Ehkä nyt sentään käymme sisälle — + +EVELIINA + +Eihän tämä nyt ole oikein irriteeraavaa — eikä minulla ole pieteettiä — + +RITVA (avaa oven) + +On se Mutkalan Ansu taitava. Onneton hänen hampaisiinsa joutuu! +(Menevät.) + +ANSU (huutaa heidän jälkeensä) + +Ei hampailla lauleta — ei edes oopperassa! + +VILLE (tulee ulkoa, kantaen maalaritikkoja) + +Arvaa sen, että sinä vain loilottelet, kun annoit minulle raskaimman +taakan. + +ANSU + +Se johtuu siitä, että sinä olet väärä ja minä olen oikea kommunisti. +Sen seikan olen sinulle sata kertaa saarnannut. + +VILLE. + +Mutkalan Ansun ei pitäisi sanoa itseään oikeaksi eikä oikoseksi, kun jo +nimikin — + +ANSU + +Nimi ei miestä pahenna. Eikä Mutkala merkitse väärää. + +VILLE + +Mitä sitten? Oikeatako? + +ANSU + +Ei sitäkään. Mutta se merkitsee viisausopillisesti, että kyllä Ansu +mutkan muistaa ja osaa erottaa oikean väärästä. + +VILLE (nauraa) + +Vaikka pistääkin sekä oikeaan että väärään asiaan sellaisen pikku +mutkan, joka sotkee asioista oikeat harakan housut. + +ANSU (viekkaasti vilkutellen) + +Kas, porvareille laittelen sellaisia housuja — porvareille. Ne +tykkäävät niistä — ja minusta. Mutta sinä lyöt aina pääsi seinään — tai +pusket tyhjää ilmaa. Se on väärin — ja siksi sinä olet väärä kuin väärä +raha, joka aina napataan kiinni kolttosistaan. Ha, ha, ha! Sinä olet +väärä markan raha, Ville poikaseni — ja siksi sinä pilaat kaiken — + +VILLE + +Älä nyt jaarittele päiväkautta! Sano, onko sulla pontikkaa! + +ANSU (liioitellulla kauhulla). + +Minulla? Sanoinhan jo, että olen korkean hallituksen — + +VILLE + +Sinä et ole mikään raittiusvalvoja! Älä syötä pajunköyttä! Sen olet +itse keksinyt. + +ANSU + +Kuinka sinä voit sanoa minua, oikeata kommunistia valehtelijaksi? +Kuinka sinä voit —? + +VILLE + +No, ole nyt vaikka tuhannen peeveliä, mutta jos annat, mitä pyydän, +niin kerron miksi sinua nimitetään. + +ANSU + +Minuako nimitetään? — Hyh! Nimittäkööt! Rakkaalla lapsella on monta +nimeä. + +VILLE + +Tämä on kuitenkin vähän erikoinen — oikein akkuraatti-sorttia — oikein +viisausopillista meininkiä — + +ANSU (ei voi hillitä uteliaisuuttaan) + +Mikähän se on? Sanohan! + +VILLE (huolettomasti) + +Mikä nyt on markkinahinta? Kyllä tiedän, että aiot nylkeä tänään, +juhlapäivänä oikein ekstra kurssin mukaan, mutta et minulta. Sano rehti +markonki! + +ANSU (kyhnii korvallistaan) + +Puolentoista metristä kuuluvat makselevan. + +VILLE + +Jahah! Minä haluan 50 senttiä. (Ottaa rahaa taskustaan ja kiertää Ansun +ympäri, pistäen samalla rahat Ansun ulkotaskuun, leikillisesti.) Kaipa +herra valvoja on saanut takavarikoiduksi juuri sellaisen mitan. Mutta +älä juoksuta Sirpan metsiin, kuten viimein teit. Muista se! + +ANSU + +Entä se nimitteleminen? + +VILLE + +Ensin tahdon tietää matkan. Sitten päätän, jos kannattaa. + +ANSU + +Kyllähän sinä voit vähän juostakin — nuori mies — se on niin +terveellistä. + +VILLE + +Tällä kertaa en ehdi. Minulla on askartelua Varvaslahdessa — ja sinne +tarvitsen kaverin. Sentähden on tämä puolikas portsuunia tarpeellinen +heti. + +ANSU + +Varvaslahti? Mitä siellä on tekeillä? + +VILLE + +Älä kysele! Se on vaan sellainen jutku, johon ei oikea kommunisti +kykene. + +ANSU (vilkuillen viekkaasti) + +Varvaslahti? Oikea kommunisti? + +VILLE (kiusoitellen ) + +Ja pöpön käpälä! Et sinä kuitenkaan nyt tätä visaa veistä. + +ANSU + +Sen verran pidän sinua kuitenkin oikeana, että varoitan sinua taas +puskemasta seinään tai tyhjään ilmaan. Ajattele, että lahtarit ovat +liikkeellä! + +VILLE (tyytyväisenä) + +Juuri siksi! + +ANSU + +Pidä varas, Naskali! Tai minä julkisesti kiellän sinun kuulumisesi +puolueeseen. Sinulla on taas joku nulikkapuuha. + +VILLE (kimmastuu) + +Älä sinä puhu puolueesta — sinä! H.H.H + +ANSU + +Mikä? + +VILLE (asettuu Ansun eteen, kimakasti) + +H.H.H.! + +ANSU + +H.H.H? Mitä se meinaa? + +VILLE + +Sano paikka ensin! Heti! + +ANSU (vitkaan) + +Turun tiellä — kolmannen kilometritolpan — + +VILLE (leveästi) + +Eei! Ei sinnepäinkään! En lähde juoksemaan! Lähempänä sen pitää olla! + +ANSU + +No, toinen tolppa — + +VILLE + +Eikä! Mutta ensimmäinen — oli menneeksi! + +ANSU (vastahakoisesti) + +No, ensimmäisestä sitten — aidasta oikealla — kohtisuoraan kymmenen +askelta lepikköön — sitten seitsemän askelta kohtisuoraan oikealle eli +takaisin päin — pysähdy siihen, ettet kompastu! + +VILLE + +Mikä siinä sitten on? + +ANSU + +Siinä on lahonnut koivun kanto. Kaada se vasemman kintaan puolelle, +niin pääset kompastumatta kotia. — No? + +VILLE + +Ensi tolppa — kymmenen oikeaan — seitsemän oikeaan — kanto — niinkö? + +ANSU + +Just! No, H.H.H.? + +VILLE (lähteissään) + +Hallituksen hengen haistaja! + +ANSU + +Mikä? + +VILLE (huutaa ovessa mennessään) + +Hallituksen hengen haistaja! H.H.H.! + +KORSU (tulee Pekan kanssa näyttämöltä ja kuulevat Villen sanat) + +Mitä parkuletta se Ville taas täällä haukuskelee? + +PEKKA + +Oo, helapää hemmetti! (Osoittaa Ansua.) Onko tuo mies H.H.H.? Sepä +hauska! Sellaista epeliä en ole vielä ikinä katsonut silmästä silmään. +Sanoppas, velikulta veikkonen, mikä sinusta on sellaisen sorvannut? + +ANSU ( pilkistellen viekkaasti) + +Millaisen? + +PEKKA + +Sellaisen kuin olet. + +ANSU + +N:o 3 (laulaa) (N:o 1:n sävel) + + Tuli, tuli, tuli, tuli Mutkalan Ansulle + nälkä ja puute vieraisiin. + Tuli, tuli hulivili-poijalle raisulle + huolet ja murhe vastuksiin. + +Sellainen se sorvasi Ansu-rukan, höh,, höh! + +PEKKA + +No, ei totisesti! Sitä minä en ikinä usko, että — + +KORSU + +Älkää uskoko, että Ansu olisi ilmiantaja! Sellaiseen toimeen hän on +liian rehti. Minä tunnen Ansun ja voin mennä takaukseen — Soh, parkule! +Tuossahan nuo Loirosen vehkeet ovatkin! (Ottaa purkit ja pensselit +pöydältä. Yhden purkin liimaiseen pohjaan on tarttunut muuan paperi, +joka huomaamatta seuraa mukana.) Eihän niitä täällä — sitä rikkinäistä +järveä vartenhan se sutimestari tarvitaan. (Vie kojeet näyttämölle.) + +PEKKA (on heittäytynyt sohvalle istumaan) + +Olisikohan Ansu tosiaankin — oikein todella — + +ANSU (hauskan vilkkaasti ja eloisasti) + +Todella? Mitä? Suurin osa ihmisiä eivät _todella_ ole yhtään mitään. +He vaan luulevat _olevansa_. He leikittelevät — niinkuin tekin +leikittelette sotilasta — + +PEKKA (nauraa) + +No, ainakin se oli totta! + +ANSU + +Niin, nähkääs — kun ihmiset luulevat niin paljon itsestään, luulevat +he helposti myöskin toisista ihmisistä, mutta tavallisesti huonoa — ei +hyvää, sillä hyvän säästävät he itseään varten. Minusta luullaan paljon +— jos jotakin. — Ensin, kun muutin tälle paikkakunnalle, luultiin minua +viulunvinguttajaksi — kai siksi, että täältä puuttui sellainen. + +PEKKA + +Ettekö sitten ole —? + +ANSU + +Pelimanniko? En edes kitkuttaja. Mutta nuottimies minusta tehtiin siitä +huolimatta — tehtiin unilukkari. + +PEKKA + +No, siihen toimeen kai ei suurta nuottimiestä tarvittu. + +ANSU + +Ei — mutta minussa oli sitä liikaakin — lukusijat ja hautajaiset +täyteen loilottelin minä omia laulunpätkiäni, joita syntyi ihan +itsekseen. Niitä pidettiin tietysti joskus hyvinkin sopimattomina. +Minut erotettiin. Mutta kuitenkin luultiin minut kirkolle aivan +välttämättömäksi — minusta tuli haudankaivaja. + +PEKKA + +Se toimi kai ei liikoja laulata? + +ANSU + +Koettakaapa mennä syvään santakuoppaan yksinäisellä kirkkomaalla, +niin näette, eikö rallatuta. Juuri rallatteluni vuoksi alettiin +vihdoin epäillä minun sopivaisuuttani kirkon-mieheksi. Mutta kun +joku jotakin epäilee, täytyy hänen myöskin heti luulla jotakin. Kun +ei mikään luulottelu kuitenkaan oikein minuun soveltunut, niin alkoi +koko seurakunta tuntea pahoinvointia, ja minulle tuli ahdasta ihmisten +parissa. Minua ruvettiin vihaamaan, kun ei keksitty mitään sopivaa +luuloa minusta. Hihhulia ja isouskolaista yritettiin, mutta niistä +luovuttiin pian. Nyt ei minulla olisi ollut muuta neuvoa kuin laputtaa +käpälämäkeen, mutta juuri silloin pisti pitäjäämme pitkän nokkansa +kommunismi — ja vips — minusta tehtiin kommunisti. + +PEKKA + +Ehkä olettekin kommunisti? + +ANSU (nauraa hihittää) + +Olen yhtä paljon kommunisti kuin te olette lahtari. En ymmärrä siitä +»ismistä» yhtään mitään. Mutta mitä auttaa kieltäminen! Ei varjon +vertaa. + +PEKKA + +Entä — mitä sanovat oikeat kommunistit - sellaiset kuin tuo jokisivun +Ville —? + +ANSU (halveksien) + +Ville oli huono suutari — ja ammattimaine ihan pilalla. Hänen arvonsa +on noussut senjälkeen, kun hän rupesi luulemaan itseään kommunistiksi +ja kun se haiskahtaa jollekin pahalle, niin rupesivat muutkin pian +luulemaan hänestä samaa. + +PEKKA + +Te olette hauskin velikulta, minkä teilläni olen tavannut. Mutta +milloin paljastuu tuo H.H.H? + +ANSU + +Aivan just heti! Kun minä en koskaan puhunut mitään »nismistä», +enkä tehnyt mitään ilkivaltaa, enkä myöskään haudankaivuulakkoa, +ruvettiin minua epäilemään ja luulemaan. Tällä kertaa oikein +akkuraatti-tarkoituksella iskeä niin, että se tuntuisi. Minua luultiin +raittiusvalvojaksi ja annettiin nimeksi H.H.H., jonka äsken itse +kuulitte. + +KORSU (tulee näyttämöltä) + +Mutta Ansu ei ole H.H.H. Minä sen tiedän. (Kuiskaa Pekalle). Se parkule +itse itkettää korpea. + +ANSU (kuulee tämän) + +Ajatelkaas, että itse korpikin itkee minun tähteni. + +PEKKA (kovin huvitettuna) + +Ai — sinä kostat niille, jotka loukkaavat luuloillaan sinun kunniaasi! + +ANSU + +En kosta — en! (Ottaa tikat ja lähtee näyttämölle.) Minä vain taistelen +epäluuloja vastaan. (Menee näyttämöovesta rallatellen.) + +PEKKA (hypähtää ylös ja etsii tyhjän pullonsa) + +Minä ymmärrän sinut, juuttaan jupisteri. Täytä tämä, niin — + +KORSU (ottaa Pekkaa kädestä) + +Älkää! Tuolla tavoin ei korpi itke. Ei alunkaan. + +PEKKA + +Hän myy — siitä olen aivan varma! Kyllä tunnen pappenheimiläiseni — + +KORSU + +Papin heimon kyllä voitte tuntea, mutta ette Mutkalan Ansua. Noin taas! +Ottakaa ensin selvä markongista ja pistäkää sitten salaa seteli taskuun +ja kysykää kuin ohimennen, esimerkiksi tähän tapaan: onko täällä päin +harakoita tai kettuja tai muita syötäviä lintuja — tai muuta sellaista — + +PEKKA + +Huudapas tänne tuo Ansu! + +KORSU (öräillen) + +Noin taas! Ettehän te vain kulje petosmielin — — + +PEKKA + +Hyi, parkule! Mitä sinä puhut? + +KORSU (naureskelee ja menee näyttämön ovelle päin) + +No, niin — parkule! + +ANSU (tulee rapussa vastaan, laulellen) + +N:o 4. + + On kulkijan taival kuin korvessa yö, + on sadetta ja tuulta ja salama lyö. + Hei, salama lyö ja ukkonen käy — + ei huomenta honkien latvassa näy. + Vain humina käy — + se korven on työ. + Ei aurinko näy — + on korvessa yö. + Jos korkea korpi vain itkeä vois, + niin kulkijan tielle se kyyneleen sois. + +PEKKA (laulaa) + + Ei aurinko näy, + On korvessa yö, + Mutt' muualla aurinko paistavi kai: + Sen korpien kyynelet aikahan sai. + +ANSU (ihastuen) + +Tehän olette ihana ihminen! Te ymmärrätte minun laulujani! + +PEKKA (on asettunut istumaan) + +Täytyyhän järkeä ymmärtää. Se oli oikea laulu, eikä tyhjä tyyttäys. +Parempi kuin kymmenen sanomalehti-ilmoitusta. Ollaanpas rehtiä ja sano, +mikä on taksa nykyisin! + +ANSU + +Mikä taksa? + +KORSU (suosittelevasti) + +Tämä on, näetkös, meidän insinöörin veli — kunnon mies, vaikka on +puettu noin lahtarimaisesti, mutta jos hän riisuu itsensä, niin — +alastomana hän varmasti on — + +PEKKA + +Mitä se, parkule, nyt pöpisee? + +ANSU + +Ei tarvitse riisua. Ansun silmä läpäisee vaikka minkälaiset nursut. + +PEKKA + +No, sano sitten korven kyyneleen taksa — tai markonki — mikä se lie! + +ANSU + +Kaksisataisistahan ne pojat juttelevat — + +PEKKA (ottaa rahaa) + +Annappas, Ansu, mulle tikkuja tuolta pöydältä! + +ANSU (kääntyy pöytään päin) + +Annan tai en anna — en tiedä vielä. + +PEKKA (nousee ja pistää nopeasti setelin Ansun taskuun) + +Älä hae! Ei siellä näy olevan! + +ANSU (kiertää pöydän ympäri ja vilkaisee samalla nopeasti seteliin, +jonka tunsi saaneensa) + +Koko minun näköpiirini on tyhjä tulitikuista. + +PEKKA + +Entä muusta? Oletko nähnyt oravia ja västäräkkejä tai muita syötäviä +tai juotavia vesilintuja? + +ANSU + +Juotavia? (Naama kujeellisena.) Näin minä äsken Jairakan kanan pesän. + +KORSU (nauttii tästä kaikesta lapsellisella ilolla, nauraa) + +Ahaa, ohoo! + +PEKKA (kovin huvitettuna) + +Missä näit? + +ANSU (vilkuttaen silmiään) + +Jairakan tallin takana on vikkerimaa. Sen kolmannessa ojassa, viisi +askelta tieltä, näin kanan pesän. + +PEKKA + +Montako munaa näit? + +ANSU (peräytyy lähteäkseen, laulaa) + +N:o 5. + + Yks' muna on korven kotkan vain, + Ja yksi sen poikanen jalo. + Jos poikia sillä ois joukottain, + niin käkenä kukkuisi salo. + +(Menee ulos, heiluttaen kättään hyvästiksi). + +PEKKA (laulaa saman värssyn uudestaan ihastuneena. Nauraa) + +Siinäpä on lysti veitikka! Tämä harvinainen tuttavuus oli kyllä sadan +markan arvoinen. + +KORSU + +Parkule! Ei se siihen jää. Menkää te vaan perimään munanne! + +PEKKA + +No, mennään! Lähde sinä Timilän Eeron askareille! Onkin jo aika. + +KORSU (lähtee) + +Tuon näyttämön kautta pääsette suoraan Jairakan vikkeripellolle. (Menee +ulos). + +RAJU (tulee näyttämöltä) + +Täällähän sinut löydän. Oletko toiminut mitään? + +PEKKA + +Olen — paljon! + +RAJU + +Mitä sitten? + +PEKKA + +Olen tavannut maailman hauskimman miehen. + +RAJU + +Kenen sitten? + +PEKKA + +Kansanrunoilijan, laulaja-maestron, joka tilanteen mukaan sekä runoilee +että säveltää yht'aikaa — + +RAJU (pettyneenä) + +Vai Mutkalan Ansun, tuon rekirenkuttajan! Hän kyllä täyttää sinun +Iskarioottisi. + +PEKKA (myös pettyneenä) + +Sen hän tekeekin. (Aikoo lähteä). + +RAJU (tuskastuneesti) + +Älä nyt taas karkaa! Sano, oletko tavannut Ritvaa? + +PEKKA + +En. + +RAJU + +Etkö sitten autakaan minua pulasta? + +PEKKA (tulee alas) + +Älähän nyt, hyvä mies, taas aloita! Sinähän pyydät ihan hulluja +juttuja. Pyydät, että minä menisin naimisiin sinun morsiamesi kanssa. + +RAJU + +No, se nyt oli sellainen tuskan pulpahdus! Koeta nyt pysyä pääasiassa! +Minä en mene Ritvan kanssa tänään pappilaan, en kuulutuksille, enkä +naimisiin. + +PEKKA + +Mitä minun sitten pitäisi tehdä? + +RAJU + +Puhua asiasta Ritvalle — selittää hänelle — tehdä jutusta loppu — +kerrassaan loppu. + +PEKKA + +Mutta syy! Jokin syy kai on sanottava. + +RAJU + +Syy — niin! — No, ensi hätään ja ainakin alkuun pääset sillä, että +sanot, ettei sinulla ole tuota kuulutuspaperia, ettet saanut sitä. + +PEKKA + +Minä jo sanoin hänelle, että tulin sitä tuomaan. + +RAJU + +Hävitetään se! Anna se tänne! + +PEKKA + +Minä heitin sen tuohon pöydälle. (Etsii.) + +RAJU (etsiessään) + +Ei täällä ole. Onneksi se on hukkunut. Selitä sitten, että olet sen +kadottanut. Tässä ei ollut muita papereita kuin nämä isot kartat — +(kiirehtien) — ja nämä pitää minun korjata pois. Kohta alkaa täällä +iltamaharjoitus — ja suojeluskuntahommat ja — (kokoo kartat ja +piirustukset.) Minä vien nämä ylös kammariini. Mene sinä sillä aikaa +puhuttelemaan Ritvaa ja sano mitä tahansa sopivaa — + +PEKKA + +Jokainen sana kai tässä on sopimaton — + +RAJU (kartat kainalossa) + +Sinä olet niin peräti nokkela — olet useasti ennenkin käsitellyt +sopimattomia asioita — ja naisten kanssa tullut toimeen — (kiirehtii +lähtöään) — sano, että rakastun yhä uudestaan — harva se päivä — että +minulla on seitsemän morsianta — että juttelen unissani heidän kanssaan +kaiket yöt — ja kävelen unissani kattojen harjoilla — minähän kävelin +kerran poikasena perunakuopan katolla — etkö muista — (Juoksee ulos). + +PEKKA + +Senkin nulikka — perunakuoppinesi! (Juoksee ulko-ovelle, huutaa.) Pue +itsesi kenttäharmaaseen — niin voin sanoa, että kaaduit Sirpan sillalla. + +EEVA-KAISA (on tullut sisälle, katselee tyhjää pöytää) + +Jopa pöytä onkin tyhjennetty! + +PEKKA + +Jo. Maanmittari lensi kokille kuin kukko orrelle — ja kynii nyt siellä +höyheniään. + +EEVA-KAISA + +Siunatkoon, mitä hullutuksia te juttelette! (Seisoo avuttomana +pöytäliinoja ja koruliinoja sylissä). Menkäähän nyt, hyvä herra, tuonne +neidin puolelle, siellä on Lellon Eveliinakin. + +PEKKA + +Sekö kulttuuri-ihminen — se homppa-kymmenen kävijä? + +EEVA-KAISA + +Se juuri! Teistä saisi vakka kannen. + +PEKKA + +Pidätkö sinä minua kaikkien vakkojen kantena? Häh? + +EEVA-KAISA + +Menkää nyt. En minkäänlaisena pidä teitä, kun vaan menette. Minulla on +täällä vähän järjestelemistä. + +PEKKA (seisoo mietteissään) + +Sinne kai minun pitäisi — mutta ties hänet — mitä on tehtävä — +(heittäytyy sohvalle). Eeva-Kaisa hommailee vaan, eikä välitä minusta! + +EEVA-KAISA + +En minä uskalla. + +PEKKA + +Uskalla? Mitä vikinää se on? Minä autan. (Nousee ja astuu Eeva-Kaisaa +kohti). + +EEVA-KAISA (pelästyneenä) + +Ei! Ei saa! (Pakenee pöydän toiselle puolelle.) + +PEKKA (puolittain harmistuneesti) + +Kana! + +EEVA-KAISA (silmät pyöreinä) + +Sus sentään! Insinööri on kukko ja minä olen kana. Mitä tästä lopuksi +tulee? + +PEKKA (purskahtaa nauramaan, heristäen sormeaan) + +N:o 6. + + Ai, ai, ai, ai kauno-tukka, + ai, ai, neito parka: + neidon narraa kerran hukka, + jos se on noin arka! + +EEVA-KAISA (ihastuu ja unohtaa pelkonsa) + +Osaatteko tekin laulaa? Väärin ne sitten parjaavat teitä ja väärin +minäkin ajattelin. + +PEKKA (laulaa leikillään) + +N:o 7. + + Väärin on soimata kulkuri-poikaa, + Siellä on tuuli ja tuisku. + Ei ole kulkuri-poijalla heilaa, + outoa sille on muisku. + + Antaa sen tulla ja antaa sen mennä. + Sillä on rauhaton rinta. + Ei sille neitosen silmäys lennä — + Sen kulku on elämän hinta. + +EEVA-KAISA (seisoo vielä pöytäliinat sylissä) + +Älkää totisesti — kun ihan sydämeen koskee. En minä enää usko teistä +mitään pahaa. + +PEKKA (menee yli näyttämön, aikoen keittiön puolelle, naureskellen) + +No, järjestelkää nyt sitten liinojanne! (Pysähtyy, saa uuden +ajatuksen). Kuulkaahan, Eeva-Kaisa! (Menee lähemmäksi). Voittekohan te +ehkä neuvoa minua? Haluatteko? + +EEVA-KAISA (iloisesti) + +Niin, mielelläni — jos vaan kykenen. + +PEKKA (istuu pöydän kulmalle) + +Jos mieheen on rakastunut nainen, josta mies tahtoisi päästä, niin mitä +on miehen tehtävä päästäkseen hänestä? + +EEVA-KAISA + +Ei mitään, tietysti. + +PEKKA (vilkaisee Eeva-Kaisaan äkkiä) + +Olla vaan kuin ahven ongessa. Niin kai naisen mielestä ylimalkaan. Hm! +— Mutta _jos_ nyt mies tahtoo päästä irti, niin mikä siinä parhaiten +auttaa? + +EEVA-KAISA + +Ei mikään! + +PEKKA (hypähtää pöydältä) + +Häh? + +EEVA-KAISA (alkaa laitella pöytäliinoja) + +Jos nainen kerran rakastaa, niin siinä ei auta yhtään mikään. + +PEKKA + +Mutta jos joku haukkuisi naiselle tuon miehen oikein pataluhaksi? + +EEVA-KAISA + +Ei se mitään meinaa! Jos teihin on joku nainen rakastunut, niin olkaa +onnellinen! Ei hän teistä luovu, ellette tuonkaan pahemmin höynäile. +(Menee keittiöön). + +PEKKA + +Höynäile? Mitä pentelettä hän sillä meinasi? Hm! Taitaa olla hullua +koko homma! (Juoksee ulko-ovelle, huutaa.) Tule alas! Nopeus, astu +sakeasti alas! Ei rupea käymään tällä jästillä. + +RAJU (huutaa ylhäällä) + +En tule ennenkuin asia on selvä! — Olen lukinnut oveni — ja makaan +vaikka viikon. Älä huutele tänne enempää! Minä en enää vastaa. + +PEKKA + +Etkö vastaa — sinä kanalja? Häh? — Tuli on irti! (Odottaa, +paiskaa sitten oven kiinni.) Nuku sitten iäksi, niin kyllä pääset +morsiamestasi! (Tulee alas.) Lemmon kakara — jättää minut tällaiseen +pihtiin! — Eihän noin viehättävälle naiselle voi mennä törkeyksiä +latelemaan. Hän on todellakin niin suloinen ja nokkela, että hän +piankin sellaiset aseet riisuisi. Hän on reipas ja älykäs ja — ja minä +luulen, että minä karkaan — + +RITVA (tulee keittiöstä, sirosti puettuna) + +Mitä se Raju huuteli tuolta ylhäältä? Kuulitteko? Hän kai kiirehti +minua pappilaan. Nyt olen valmis. + +PEKKA (ihastuneena) + +Oo — oo! Mikä ilmestys! Te olette kaunis kuin kesä! Tuollainenko kukka +heitettäisiin nurkkaan kuin rikkaruoho — + +RITVA (huvitettuna) + +Nurkkaan? Mitä sanotte? + +PEKKA (säikähtää) + +Ai —! Antakaa anteeksi! Minä ajattelin juuri näitä juhlia ja +tanssiaisia. Ajatukseni pyörivät parhaillaan valssia teidän kanssanne — +tai teidän ajatustenne kanssa. + +RITVA (huvitettuna) + +Mitä merkillistä te nyt taas lavertelette? + +PEKKA + +Pötyä tietysti! Paljasta pötyä! + +RITVA (loukkaantuu) + +Ooh! + +PEKKA + +Ei, ei! Niin, niin — kun ajattelee valssin tahdissa, niin tulee +proosasta pötyä. Koettakaapas! (Laulaa ja huiskuttaa kättään valssin +laineissa.) Tra, la, la, la la lJa, la la, la laa! + +RITVA (purskahtaa nauramaan) + +Te sitten osaatte! Te ette kai koskaan joudu keskustelupulaan, te! + +PEKKA + +Nyt juuri minä olen niin pakananmoisessa keskustelupulassa, enkä saa +langan päästä kiinni. Vartiotoimikin alkaa tuossa paikassa — ja minä +olen huutavassa hukassa — ellen saa tanssia — ellette te tanssi minun +kanssani. + +RITVA (huvitettuna) + +Tanssiko? Nytkö heti? Niinkö hullusti ovat asiat? + +PEKKA + +Niin! — Hullusti on koko konkkaronkka — ellette tanssi ja laula minun +kanssani tämän iankaikkisen pilkun päällä. (Ottaa Ritvaa vyötäisistä ja +tanssii valssia laulaen) + +N:o 8. + + Hai duulia dullallaa, hai huulia daa! + Tanssin jos pyörteisiin neidon näin saa. + tuntuu kuin liidellä ilmoille pois — + lennellä vieraaseen maailmaan vois. + +(Pysähtyvät ja laulavat yhdessä.) + + Voi, voi, tätä keinuntaa hurmaavaa! + Oi, oi, minä pelkään, se on surmaavaa. + Voi, voi, tosi haihtuu, vain laulattaa. + lystittää, tanssittaa, naurattaa. + +(Tanssivat taas.) + +PEKKA (laulaa) + + Hai duulia, dullallaa, hai duulia dei! + Ilmoihin asti tää onnemme vei. + Rinnallas kerran kun riemuita saa, + haihtuu mun mielestäin murheitten maa. + +(Pysähtyvät ja laulavat yhdessä.) + + Hai, dui, anna pilkistää silmihin, + Dui, dui, duli, kiidellä pilvihin! + (Katsovat toisiaan silmiin.) + Hai, dui, tuli silmistäsi tulvahtaa — + dui, dui, palo sielussani hulmahtaa. + +RAJU (on tullut sisälle niin ajoissa, että on nähnyt Pekan ja Ritvan +tanssivan, ja katsellut hämmästyneenä. Tanssi alkaa uudelleen.) + +RITVA (säikähtyneenä) + +Aih! + +PEKKA + +Oh! Mesopotamia! (Seisovat liikkumattomina ja noloina.) + +Esirippu. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Sama huone, myöhemmin. + +PEKKA (seisoo lähellä telefoonia) + +Tämä sattui kyllä vähän pahasti — näin palokunnan juhla-illaksi, +mutta kohta kai tämä rytyytys on ohi. Sanoit kai tästä palokunnan +johtomiehille. + +EERO (seisoo pöydän lähellä) + +Sanoinpa tietenkin — mutta mitäpä heistä! Kaikkihan he ovat +Sirpalla. Lotat vain vähän kimsuilevat, kun heistä useimmat kuuluvat +juhlaohjelman suorittajiin. + +PEKKA + +Ne täällä kyllä ovatkin käyneet pärpättämässä jos jotakin. (Telefooni +soi, ottaa kuulo-torven.) Halloo! — Selvä! Kaikki kunnossa. (Panee +torven pois.) Esikunnasta käskettiin venhemiehet varuilleen — kohta +tarvitaan. Onhan meidän »laivastomme» kunnossa? + +EERO + +Miehet lähtevät juuri rantaan. Ei tarvita muuta kuin merkin anto täältä. + +PEKKA (kävelee) + +Kumma, miten tämä on jännittävää! Eikö sinustakin? + +EERO + +Eipä ilmankaan! Sen kai tekee tuo laivastohyväkäs, joka tavallaan on +myöskin meidän harteillamme. Joko kuulit telefoonissa ampumista? + +PEKKA + +Jo — mutta harvakseen. Aivankuin kokeeksi. — Minä pelkään tuota +takahyökkäystä Saviolta päin. Jos he ehtivät kiertämään meidät sieltä +selkämme takaa. + +EERO + +Savioltahan soitetaan — heti kun vihollisia näkyy. + +PEKKA + +Kyllä — mutta jos tulee isompia joukkoja. Jairakan tiiliuunille +jätettiin liian vähän — kymmenen miestä. + +EERO + +Onhan tiiliuuni erinomainen — ja sen asema vielä parempi. + +PEKKA + +Selkä on kuitenkin aina selkä! Jospa nyt edes rynnäkkö alkaisi pian, +ettei menetettäisi aikaa. Mutta aikaapa vihollinen kai juuri tahtookin +voittaa — koska ei hyökkää. Ja kaksi miestä vain Savion tiellä! + +EERO + +Onhan siellä toki telefooni! + +PEKKA + +Niin on! Ja molemmilla pyörät. Toinen poikkeaa kauppiaalle soittamaan +ja toinen porhaltaa tänne suoraa tietä. + +EERO + +Näetkös nyt! Eihän Savio niin selän takana ole. Sehän on meidän +edessämme. + +PEKKA + +Edessämmepä kylläkin, kun se on meidän vastuullamme. — Äsh! Minua +ilettää tällainen tuumiskelu! Kunpa jo alkaisivat nujakan! Lempo +soikoon! Minusta ei ole ajatusten märehtijäksi — toimia minä tahdon. +Sirpalla minun pitäisi olla. Minulla olisi siellä muistakin syistä +paljon mukavampi olla kuin täällä. Muuten, minä luulen, että tämä +taistelu päättyy hyvin pian. Meille tulee yli-ote, heti kun »laivasto» +komennetaan liikkeelle. + +EERO + +Niin tulee, ellei vitkastella niin, että Saviolta ehditään hyökätä. + +PEKKA + +Hm! Silloin se yli-ote keikahti. — Sellaista hiivatin arpapeliä on +sota. Kaikki riippuu liikkeitten nopeudesta ja onnistumisesta. Siksi +pitää olla kuin viilipytty — eikä ihmisen veri saa kiehua. (Heittäytyy +sohvaan.) + +EERO + +Sellainen se Naplonkkakin kai oli. + +PEKKA + +Punaparta! Niin! Niin kai! — Viilipytty! (Asettaa kädet niskan taakse.) +Oi, oi, oi, oi! + +EERO (istuu pöydän reunalle) + +Sinä näyt olevan hermostunut! Viime kesänä sinäkin olit kuin viilipytty +— Kiireisissä — muistathan! — + +PEKKA + +En muista mitään! — Hai duulia dullailaa! + +EERO + +Taidat olla pikiintynyt? + +PEKKA + +Joutavia! Kehen minä olisin -? — Laula, kuule, jokin laulu! + +EERO + +Illalla saat kuulla minun loilotustani. Olen pakotettu esiintymään +Preerian Prinsessassa, jos siitä tulee mitään. + +PEKKA + +Miksi ei? + +EERO + +Morsiameni pitäisi esiintyä prinsessana, mutta hän on matkustanut. + +PEKKA + +Vai niin! (Hyräilee valssia ensi näytöksestä.) + +EEVA-KAISA (tulee keittiön puolelta ja menee suoraa päätä telefoonin +luo). + +Minun pitää soittaa! + +PEKKA + +Eipäs pidäkään! (Pyöräyttää Eeva-Kaisan telefoonin luota.) Pappilan +muori käski paistia kääntämään! + +EEVA-KAISA + +Antakaa olla — julmettunut! Luuletteko minua niin tanssittavanne kuin +neitiä äsken!? + +PEKKA + +Mistä sen tiedät? + +EEVA-KAISA + +Näin tuosta avaimen reiästä. + +PEKKA + +Soo! Vai kurkisteli Eeva-Kaisa naaran napin silmäänsä. Rangaistaanpa! +(Tanssittaa väkisin Eeva-Kaisaa, laulaen.) »Hai duulia» j.n.e. + +EERO (nauraa ensin, mutta alkaa sitten viheltää samaa säveltä.) + +EEVA-KAISA (voivottelee ja pyytelee päästämään, mutta tanssii kuitenkin +mukana.) + +(Telefooni soi.) + +PEKKA (jättää silmänräpäyksessä Eeva-Kaisan, joka tanssii vielä pari +kierrosta, yksinään). + +Ai — Ammonin lapset! (Telefoonissa.) Haiduulia dullallaa! — Mitä? +Halloo minä huusin. On — Pekka Halla. — Niin — niin — vai niin — +kuusiko? Mutta tiiliuunilla on ainoastaan kymmenen miestä. — Hm! — On +ymmärretty! Kuusi miestä heti! (Panee telefoonin kiinni.) Eero! Lentäen +uunille! Lohikivi meijerin takana on kuivilla — kari kiven juurella +paljaana. Kiven taakse lähetettävä kuusi miestä, ampumaan sivulta +sillalle hyökkääjiä. Juostava rantalepistöä meijerin taakse! Nopeasti! +Kuusi miestä! Ammuttava sillalle! + +EERO (on hypännyt pöydältä) + +Selvä! (Juoksee ulos.) + +PEKKA (huutaa Eeron jälkeen) + +Veivät peijakkaat kuusi miestä meidän uuniltamme. + +EERO (mennessään) + +Jäipä kuularuisku! + +EEVA-KAISA + +Kaikkeen sitä tottuu, kun tällaiseenkin hirmuiseen hötäkkään! Mutta +olisipa tämä totta, niin ihan kauhusta kuolisi. + +PEKKA + +Vielä mitä! Eeva-Kaisa on ihan oikea rintamalotta, kun tanssii kuulien +vinkuessa. + +EEVA-KAISA + +Eiväthän Lotat tanssi — te taas höynäilette. + +PEKKA + +Kun on niin urhea, tarkoitan. + +EEVA-KAISA + +No, menkää nyt pois siitä, että saan soittaa leipurille. Leipä ei riitä +voileipiin. + +PEKKA + +Nyt ei voi soittaa. + +EEVA-KAISA + +Minun täytyy. Ravintola-telefooni on rikki. + +PEKKA + +Tästä ei nyt pääse — isänmaa on vaarassa. + +EEVA-KAISA + +Älkää nyt hupsiko! Voileivät ovat paljon tärkeämmät kuin teidän +isänmaanne. + +PEKKA + +Mitä niitä voileipiä suotta! Jos kaikki kaatuvat, niin kuka ne syö. + +EEVA-KAISA + +Voi, voi! Minun täytyy soittaa. Missä Korsu on? + +PEKKA + +Sodassa. Lie jo kaatunut. + +EEVA-KAISA + +Minä en usko teidän juttujanne enää pennin edestä. Suotta minua +peloittelette. + +PEKKA (ottaa Eeva-Kaisaa kädestä ja vie hänet pois telefoonin +läheisyydestä) + +Mennäänpä vähän kauemmas tästä puhelinkoneesta' Sirpalla ammutaan niin +jumalattomasti — ja lankaa myöten voisi joku kuula eksyä — + +EEVA-KAISA + +Älkää luulko, että minä niin tuhmia uskon! Te vain pelkäätte minun +soittavan — niinkuin kohta soitankin. Haen neidin, ellette — + +PEKKA + +Missä neiti nyt on? + +EEVA-KAISA + +Hän on korjailemassa sisarensa pukua, joka tuli äsken. + +PEKKA + +Pukuko? + +EEVA-KAISA + +Äsh! Sisar tietysti! + +PEKKA + +Ratkesiko sisaren puku Amerikan matkalla? + +EEVA-KAISA + +Ei Helinä-neidillä olekaan vain yhtä pukua, eikä kahta. Niistä ei +huolta — mutta hän tulee esiintymään tänä iltana Preerian prinsessana, +kun postineidin täytyi matkustaa — ja sentähden pukua pitää vähän +muutella. + +PEKKA + +Onko Helinä-neiti sitten niin valmis osaansa? + +EEVA-KAISA + +Kuuluu pelanneen sitä Amerikassa monta kertaa. + +PEKKA + +Vai niin! No, mitä emäntäsi muuta tekee? + +EEVA-KAISA + +Menkää katsomaan! + +PEKKA + +En voi. Tuo pörisijä ei päästä. — Itkeekö hän? + +EEVA-KAISA + +Ei —- eikä ainakaan enää tanssi. + +PEKKA + +Hyräileekö hän hai duulia dullallaa? + +EEVA-KAISA + +Kuulkaapa, kenraali! Jättäkää te meidän emäntä-neiti rauhaan! Hän on +teidän veljenne morsian. + +PEKKA + +No, annetaan hänen sitten itkeä sitä surkeutta! Tanssimmeko taas? + +EEVA-KAISA + +Hyi — pannahinen! (Juoksee keittiön puolelle.) + +PEKKA + +Sainpas lähtemään! (Telefooni soi.) Halloo! Vai niin, vai Saviolta. No? +— Mitä? Kaksikymmentä miestä? Ja kaikki pyörillä -? Oi, Kapernaumin +kauhistus! Etkö ehtinyt ennen heitä? Vai niin! Jäit taistelun +ulkopuolelle! Toverisi kai pääsi? Hyvä on! (Panee kuulotorven pois, +juoksee avaamaan akkunan ja viheltää pilliin, huutaa ulos.) Pyörän +selkään nopeasti! Tiiliuunille! Kaksikymmentä vihollisen polkupyörää +tulossa Saviolta. Kuularuisku soimaan! (Ulkoa kuuluu »selvä!» — Sulkee +akkunan.) + +RAJU (tulee katsomosta puettuna suojeluskuntapukuun). + +PEKKA + +Ahaa, Raju-poikaseni. Hyvä, että tulit. Annoitko laivaväelle tarkat +ohjeet? + +RAJU + +Parhaani mukaan. Lähtevät heti. + +PEKKA + +Jää sinä nyt tänne vartioon hetkeksi. Minun täytyy itse piipahtaa +pyörällä tiiliuunille. Siellä on vaara tulossa. + +RAJU + +Minä tiedän. — Puhuitko sinä jo Ritvalle siitä, mistä pyysin? + +PEKKA + +En ehtinyt, kun tulit keskeyttämään. + +RAJU (vähän nolona) + +Jos tapaat — niin älä viitsi puhua mitään! + +Pekka + +Niinkö? Etkö haluakaan erota?! Ja minä kun jo kohta luulin olevani +naimisissa hänen kanssaan! + +RAJU (kärsimättömästi) + +Ei se nyt sentään niin helposti käy! Ei sitä pieni valssi yksin tee. + +PEKKA (on löytänyt lakkinsa) + +Valssi juuri sen tekee! (Taputtaa Rajua olalle.) Valssi yksin — usko +pois! Se selvittää sotkuisen vyyhdin. Se kirkastaa hämärän. Se avaa +nupun, jos nuppua on. Se panee kukkimaan karunkin maan. Se vaikuttaa +kuin aurinko. Hoida tarkasti telefoonia — ja tee määräysten mukaan! + +RAJU + +Kyllä tiedän! + +PEKKA (hyräilee »hai duulia» mennessään). + +RAJU + +Kylläpä veli-Pekasta on tullut runollinen! + +EEVA-KAISA (kurkistaa keittiön ovesta) + +Ai — insinöörikö täällä onkin! (Tulee sisään.) Teidän veljenne oli +äsken ja kielsi minun soittamasta — vaikka parhaillaan tehdään +voileipiä. + +RAJU + +Pitääkö silloin soittaa? + +EEVA-KAISA + +Äsh! Älkää nyt ruvetko veljenne löpinöitä matkimaan! Kun leipä loppuu, +niin pitää soittaa leipurille. + +RAJU + +Nyt ei voi soittaa vähään aikaan! Odottakaa nyt pieni hetki! Kohta tämä +krampampuli päättyy. + +EEVA-KAISA + +Noo, — minä odotan. (Ryhtyy korjailemaan liinoja y.m.) + +RAJU + +Yhäkö neiti vielä sitä siskoansa pynttäilee? + +EEVA-KAISA + +Täytyy pian saada valmiiksi puku, kohta on ilta käsissä. + +RAJU + +Niin taitaa olla! Kuule! — Oletko nähnyt — onko neiti itkenyt? + +EEVA-KAISA (hämmästyy) + +Itkenyt? Tehän kysytte ihankuin teidän veljenne. Minkä ihmeen vuoksi +hän itkisi? + +RAJU + +Kysyikö veljenikin —? + +EEVA-KAISA + +Kysyi kyllä, mutta on ihan suotta udella. Ei nyt sentään yhden valssin +tähden itkemään ruveta. + +RAJU + +Niin! Eihän yhden tähden. — Osaako Eeva-Kaisa valssia? + +EEVA-KAISA + +Tottapa tietenkin. + +RAJU + +Uskooko Eeva-Kaisa, että valssi avaa nupun —? + +EEVA-KAISA + +Minkä nupun? + +RAJU + +Kukan nupun tietysti — jos nuppua on — ja että se vaikuttaa kuin +aurinko? + +EEVA-KAISA + +Kuinka noin viisas mies puhuu tuollaista persiljaa? + +RAJU + +Eihän näissä asioissa viisaus auta — näissä lemmen asioissa — tietäähän +Eeva-Kaisa sen. + +EEVA-KAISA (huokaa) + +Ei auta, ei! — Onko insinööri jo tavannut Korsua? + +RAJU + +En ole. Mutta minä kyllä ohjaan sen asian selville vesille — + +EEVA-KAISA + +No, sitten insinööri on oikein miesten mies — ja minä teen vaikka mitä +insinöörin hyväksi. + +RAJU (kuin itsekseen) + +Osaisinkohan minä tuota valssia? + +EEVA-KAISA + +Sanoinkin jo neidille, että insinööri on ihan toista kuin tuo +kapteeni-höynä — vai mikä luutnantti hän lie. Nimitin häntä piloillani +kenraaliksi — ja vielä mulla on korpraali jäljellä häntä varten — ja +vanjunkkari ja kersantti — ja — sapööri ja — + +RAJU + +Onko Eeva-Kaisa tanssinut koskaan »hai duulia»? + +EEVA-KAISA + +En eläissäni — paitsi veljenne kanssa äsken, kun hän — + +RAJU + +Soo — sapperment! Se mies sitten ehtii jos mihin! Hän tietenkin +treenasi itseään. Minäkin koetan heti. (Lähenee Eeva-Kaisaa.) + +EEVA-KAISA (peräytyy) + +Mitä? + +RAJU + +Hai duulia dullallaa! Minä tahdon — + +EEVA-KAISA + +Älkää nyt! Miksi kaikki ihmiset tahtovat minulta »hai duuliaa»? + +RAJU + +Sinähän lupasit tehdä minun hyväkseni vaikka mitä. + +EEVA-KAISA + +No, niin — no — jos se nyt on ihan välttämätöntä + +RAJU (tanssittaa Eeva-Kaisaa, laulaa) + +N:o 9. (Sama kuin N:o 8). + + Hai duulia dullallaa, hai duulia dei! + Ilmoihin asti tää onnemme vei. + Rinnallas kerran kun riemuita saa, + haihtuu mun mielestäin murheitten maa. + +(Pysähtyvät). + +Hyvinhän tämä menee! No, millekäs tuntuu? + +EEVA-KAISA + +Ei yhtään millekään! + +RAJU + +No, jatketaanpas! (Laulaa ja tanssivat.) + + Hai, dui, anna pilkistää silmihin, + dui, dui, duli, kiidellä pilvihin! + +(Pysähtyvät). + +Eikö vieläkään synny mitään erikoista tunnelmaa? + +EEVA-KAISA + +Eei! — Vähän vain huimaa oudokseltaan. + +RAJU (katsoo silmiin ja laulaa oikein epätoivon vimmalla) + + Hai, dui, tuli silmistäsi tulvahtaa — + Dui, dui, palo sielussani hulmahtaa. + +Eikö vieläkään? + +EEVA-KAISA + +Miltä tässä nyt pitäisi tuntua sitten? + +RAJU + +Oi, oi! — Se on kai siinä, ettei ole nuppua ollenkaan. (Tanssittaa +uudelleen vimmatusti ja laulaa). Hai duulia, dullallaa, hai duulia daa! + +(Pysähtyvät äkkiä.) + +KORSU (tulee katsomosta) + +Hei, hei! — Noin taas! — Parkule! + +RAJU + +Lopeta nyt jo siihen, Korsu! — Älä sano enää enempää — muuten varmasti +laukaiset jonkun tyhmyyden. Asia on yksinkertaisesti niin — että — + +EEVA-KAISA (hätääntyneenä) + +Niin — niin se on, ihan vissisti —! + +KORSU + +No, olkoonpa niin tai näin! Mitä, parkuletta se minua liikuttaa! (Aikoo +keittiön puolelle.) + +EEVA-KAISA (juoksee Korsun eteen) + +Ei, Korsu! Ei se ole niin eikä näin —! + +RAJU (menee väliin) + +Älkää nyt ruvetko sotkemaan! Minä tahdon oppia tanssimaan »hai duulia» +— siinä kaikki. Eeva-Kaisa auttoi minua ystävällisesti — ja niin +sinäkin auttaisit jos osaisit — + +KORSU + +Mitä erikoista osaamista siinä sitten on! + +RAJU + +No, osaako Korsu sen? + +KORSU + +Mikä siinä nyt olisi! Osaanhan minä mokoman lönkötyksen. + +RAJU (menee Korsun toiselle sivulle) + +Kuule, Korsu! Jos vähänkään olet minun ystäväni, niin sinun pitää +heti tanssia Eeva-Kaisan kanssa. Katsohan, tässä tanssissa on jokin +salaisuus, josta sinunkin pitää päästä selville — ja Eeva-Kaisakin +pääsee selville — ja — no annapas kieppua nyt — + +KORSU + +Parkuleko tässä rikeeraamaan —! + +RAJU + +Saat nähdä, että kirkastuu kohta! Tämä valaisee kuin aurinko — ja nuppu +aukenee — jos nuppua on — + +KORSU (Eeva-Kaisalle) + +Insinööri on menettänyt järkensä — ei taida olla hyvä vastustella — + +RAJU + +Laula myöskin, jos vain suinkin osaat! Minä autan. (Laulaa ja toiset +tanssivat.) + +KORSU (tanssii kömpelösti, polvet koukussa, ja haidullattaa ilman +sanoja). + +EEVA-KAISA (loistaa onnesta ja äännähtää joskus laulun mukana) + +»Voi, voi!» + +RAJU + +Tpruu! Pysähtykää nyt — ja katsokaa toisianne silmiin! Noin! (Jatkaa +laulua). + +EEVA-KAISA (kun laulu loppuu) + +Voi, Korsu, voi! (Heittäytyy kaulaan). Voi, voi, kuinka ihanaa! + +RAJU + +No, siinä se nuppu aukeni! Salaisuus selkeni. + +KORSU (hämillään) + +Oikeinko sinä Eeva-Kaisa vakavissasi? — + +EEVA-KAISA (irroittautuu kaulasta ja painaa päänsä alas) + +Ethän pahastu, Korsu? + +KORSU (vetää Eeva-Kaisan mennessään katsomon puolelle) + +Mennäänpä katsomaan, miten laivasto lähtee liikkeelle. (Huutaa taakseen +Rajulle.) Naskali-Ville juoksi äsken rantaan — sitä minun piti tulla +sanomaan (menevät). + +RAJU (juoksee hänen jälkeensä, huutaa ovesta) + +Jos huomaat jotain epäilyttävää, niin tule sanomaan! (Sulkee oven.) + +(Pekka ja Eero tulevat). + +PEKKA + +Onko soitettu? + +RAJU + +Ei ole tapahtunut mitään isänmaallista — + +PEKKA + +Muusta maallisesta en väiltäkään! Itse lempoko tässä leikkiä lyö — +kuiviin palaa koko soppa, ellei loppu-spurtti ala heti. + +EERO + +Soita kievariin! + +RAJU + +Niin — soita esikuntaan! + +PEKKA (menee soittamaan) + +Kievariin! — V.P.K:n vartiosta puhutaan. Kaksikymmentä pyöräilijää +hyökkää kohta tiiliuunille. Siellä on meillä vain neljä miestä. Asema +täällä selkäpuolella vaarallinen, ellei ratkaisu tapahdu pian. Mitä? +Lähetti meni jo sinne viidenneksi. Meitä on täällä kolme. On kyllä. +Asetin kuularuiskun ampumaan sivulta — riihimäeltä — maantieltä eivät +pääse — heidän täytyy hajaantua. Vai niin! Odotetaan sitten! Selvä! +(Panee torven pois). + +RAJU + +Ei mitään muutosta? + +PEKKA + +Ei! Kerran jo oli näyttänyt kuin olisivat alkaneet hyökkäyksen, mutta +se olikin ollut koe saadakseen selville meidän asemamme. + +EERO + +Mutta yritys ei onnistunut tietysti? + +PEKKA + +Ei yhtään laukausta ammuttu meidän puolelta. + +RAJU + +Olisi pitänyt ärsyttää — joillakin laukauksilla. (Lähtee ulko-ovea +kohti.) + +PEKKA + +Minne menet? + +RAJU + +Menen katolle — merkkilippuni luo. + +PEKKA + +Katsokin, että nyörisi ovat kunnossa! + +RAJU + +Kyliä nousee — minä olen sitä koetellut — kun vaan saan merkin. (Menee +ulos.) + +PEKKA (heittäytyy sohvaan) + +Hyi, hitto! Kun ei voi mitään tehdä! + +EERO + +Tanssi »hai duulia» taas, niin rauhoitut. (Istuu akkunan luo.) + +PEKKA + +Pyh! — Luuletko, että ammunta kuuluu tiiliuunilta tänne? + +EERO + +En usko! Tiheä kuusikko on välissä ja tuuli käy sivulle. + +PEKKA + +Niin kai! Ei edes sitä iloa meille sallita. (Hyräilee preeria-laulua.) + +EERO + +Osaatko sinä preeria-laulun? + +PEKKA + +Olenhan minä, herra nähköön, laulanut siinä Samin osan — kerran +maailmassa. + +EERO (hypähtää ylös ja lähestyy) + +Älä nyt! Kuulehan, veikkonen! Sinähän minut pelastatkin Samista. + +PEKKA + +Mitä varten? + +EERO + +Minulla on niin paljon muutakin touhua — minulla on iso rooli +näytelmäkappaleessa — ja — nyt, kun tuo Amerikan neitonen kuuluu +laulavan prinsessan, niin sinä sovit paremmin — laulat paremmin ja — +jumala ties minkälainen laulajatar hän on — + +PEKKA (nauraa) + +— ja kun sinun mielitiettysi on matkustanut — eikä ole preerian +prinsessa — + +EERO + +Joutavia! Älä nyt rupea härnäilemään! Sehän on samantekevä tietysti — + +PEKKA + +Niin, tietysti! Oletko nähnyt tuon amerikattaren? Onko hän kaunis? + +EERO + +Totta kai hän on kaunis — sehän on itsestään selvä asia. + +PEKKA + +Vai itsestään selvä! Et siis ole nähnyt? Yhtähyvin hän voi olla ruma +kuin synti. + +EERO + +No, kai sinä nyt yhden laulun ajan kestät. + +PEKKA + +Ahaa! Sinä olet nähnyt — ja hän on ruma! + +EERO + +En totisesti — mutta kun sisar on kaunis, niin — + +PEKKA + +Sisar? (Sulkee silmänsä). Hai duulia dallallaa! (Äkkiä) Onkos sinulla +puku kunnossa? + +EERO + +No, totta kai! Sinä siis laulat! Oi, oi! Sinä olet mainio mies — + +PEKKA + +Älähän nyt! En ole vielä luvannut.. (Hypähtää ylös kun telefooni soi.) +No vihdoinkin! — Halloo! V.P.K. (Sivulle.) Saakeli kun siellä ammutaan! +Halloo — jaa! Hyvä on! — Heti! — Selvä! (Panee kuulotorven pois.) +Jopa räiske käy! (Rientää akkunaan, jonka Eero on avannut, puhaltaa +pilliinsä kolme vihellystä.) Siinä lähti laivasto! Parissa minuutissa +täytyy vihollisen hajaantua, kun meidän miehet hyökkäävät niskaan. + +EERO + +Peijakas, ettei saa olla näkemässä! Siellä oli kai pauketta? + +PEKKA + +Taukoamaton rätinä! + +EVELIINA (tulee ulkoa) + +Oh! Pardong! Häiritsenkö herroja? + +PEKKA + +Bombardemang, madam! Ette mitenkään! Meillä on niin ikävä, että +kuihdumme kuin kukkaset sateen jälkeen. Miten voimme palvella? + +EVELIINA + +Oh! Te olette aina yhtä kohtelias kavaljeeri, oikea kandelaaberi, +herra Halla — kyllä teidät tuntee kun kerran on presenteerattu — te +konserveeraatte niin vulgääristi — + +PEKKA + +Teitä taas, rouva Lello, on vaikea tuntea, sillä te yhä nuorennutte ja +somistutte. (Tervehtii.) + +EVELIINA + +Niin, hi, hi, hi! — Eeron kanssa me olemme vanhoja tuttuja — + +EERO + +Oikein vanhoja! + +EVELIINA + +Minä vaan pistäysin konsulteeraamaan — kun minä olen odottanut maalaria +koko kesän, enkä mitenkään saa lanseeratuksi herra Loirosta — vaikka +meillä pitäisi — + +PEKKA + +Putzen, polieren und blank machen? + +EVELIINA + +Puleerata — just — sekretäärit ja muut möblemangit ovat niin +koliseeraantuneet, että moni kohta pitää uudelleen profaneerata ja +tapetit — uudet tapetit pitää saada salonkiin ja — + +PEKKA + +— ja tualettiin — + +EVELIINA + +Ehei! Tualetti-byroo ja peili ovat hyvin paralyseeratut — mutta seinät +ja katot ovat pahimmin solideerauksen tarpeessa — ja sentähden minä +haluaisin konfikseerata herra Loirosen, että saisin resoluutin tälle +asialle. + +PEKKA + +Mahtaakohan se, Loironen peijakas, olla immuuni —? + +EVELIINA + +Niin se on! Se on niin immuuni mies, että Jairakasta ei vaan lähde — +kun se on nyt niin esangsissaan se Jairakan emäntä, että maalauttaa +kohta jo vainioaidatkin, tehdäkseen itsensä niin primitiiviseksi, +että kohta jo poseeraa koko fasaadinsa, mutta minä en ole sellainen +parasiitti, että minä ikäni kulkisin neglisecrattuna ja ratineerattuna +hänen tähtensä — minä prolongeeraan tänään Loirosen — herra Loirosen, +aioin sanoa — ja prenumereeraan — + +PEKKA + +Mistähän tuon Loirosen nyt löytäisi obduseerattavaksi ja +makadamiseerattavaksi? + +EVELIINA + +No, kun sanottiin, että häntä voisi tangeerata täällä. + +PEKKA (tarjoaa käsivartensa) + +Jos sallitte — olkaa hyvä ja seuratkaa minua tuonne juhlakentälle, niin +ehkä hänet siellä saamme mausoleumiin. + +EVELIINA + +Te olette oikea djentlemanni vielä prepareeratumpi kuin teidän +veljenne, oikea följetongi — mutta minä en halua mankeerata noita +Charlottia — kun minulle itselle ei sopinut nyt fungtsuneerata — kiitos +ystävällisyydestänne — menen kernaammin katselemaan puitten latvoja, +sillä herra Loironen viettää kaikki semesterinsä jossain korkealla, +ehkä nytkin. + +PEKKA + +Ahaa! Hän piiloilee puissa kuin orava — + +EVELIINA + +No, ajatelkaas — tuo Jairakan emäntä denatureeraa niin tarkasti kaikki +hänen olinpaikkansa, että täytyy turvautua — + +PEKKA + +Mutta te olette sen keksinyt — + +EVELIINA + +Niin olen — minä olen analyseerannut herra Loirosen ihan kokonaan +— hyvästi vaan, hyvät herrat — ja kiitos hauskasta seurasta ja +konservatsuunista minä olen vallan parafineerattu — (menee). + +PEKKA (kumartaa) + +Ja me ihan galvaniseerattuja! (Nauravat ihan katketakseen.) Oi, +Baabelin sekoitus — mitä sait sinä aikaan! + +EERO + +Hänhän on ihan pahasti hassastunut herra Loiroseen. + +PEKKA + +No, aivan _denatureeratusti_! (Kuuntelee.) Mitä se on? + +EERO (syöksyy akkunan luo) + +Kuuluu melua — + +PEKKA (myös akkunan luo) + +Minä luulen, että se kuuluu Varvaslahdesta päin. Mitä tulimmaista +tiellä on tapahtunut? + +EERO + +Eivät kai ne peijakkaat vaan ole päässeet joen yli yllättämään —? + +PEKKA + +Ei! Jokaisessa mutkassa ja kärjessä on vahti ja veneet tällä rannalla + +KORSU (syöksyy sisään katsomosta) + +En minä suotta sitä parkuletta epäillyt. + +PEKKA + +Mitä on tapahtunut? + +KORSU + +Naskali-Ville on varastanut kaikki venheet — + +PEKKA ja EERO + +Mitä sanot? Näitkö? Miten? + +KORSU + +Pikkupojat olivat hengen edestä juosseet nuoraa hakemassa köynnöksen +sitojilta tuolta päärapulta — heiltä kuulin — kun miehet saapuivat +rantaan, olivat jo joella menossa — + +PEKKA + +Oi, Jerikon muurit! + +RAJU (nopeasti ulkoa) + +Venheet eivät voi lähteä — + +PEKKA (ankarasti) + +Ne ovat varastetut! Mutta missä oli vahti? + +RAJU + +En ymmärrä koko juttua. Menen rantaan. Soita esikuntaan! (Juoksee +kiireesti katsomon ovesta.) + +PEKKA (huutaa jälkeen) + +On uitava joen yli —! + +KORSU + +Minä menen mukaan ja vien lisää köyttä — (nopeasti perässä). + +PEKKA + +Kuule, Eero! Sinulla on juoksussa ensi palkinto — + +EERO + +Minä juuri ajattelin, että minä käyn siellä. Olen jo takaisin ennenkuin +nuo edes ehtivät rantaan. + +PEKKA + +Jos »laivasto» on menetetty, niin puolet miehistä rintamalle ja toinen +puoli uunille! + +EERO + +Ja me hirteen! (Nopeasti katsomoon.) + +PEKKA + +Oi, Jerusalemin hävitys! (Menee soittamaan.) Kievariin! — V.P.K:n +vartiosta ilmoitetaan, että venheitä ei ainakaan heti voida lähettää. +Sanotaan, että ne ovat varastetut — Niin! Enempää en tiedä! Lähetin +juuri ottamaan selvän. Kyllä, varmasti! Kaikki tehdään — mitä voidaan. +Hm! Hiiteen tietysti! Ilmoitan heti, kun saan tietää. (Sulkee +vihoissaan telefoonin.) Kuka siellä? + +TROKARI JUSSI (lyhyt, paksu ja pyöreänaamainen köntys tulee +ulko-ovesta). + +Minähän täällä! + +PEKKA + +Kuka olette? Mitä tahdotte? — Aa! Eikös se ole trokari-Jussi? Anteeksi +— muuta nimeä en — + +JUSSI + +Trokari-Jussiksihan minua sanotaan — + +PEKKA + +No, mitä asiaa Jussilla on? Tässä on vähän kiireitä meillä — + +JUSSI + +Tulin vaan sanomaan siitä minun veneestäni, jonka Timilän Eero otti — + +PEKKA + +No, mitä siitä? Eikö hänellä ollut lupa siihen? + +JUSSI + +Kyllähän akka juuri luvan antoi — mutta minä en — ja sentähden kävin +juuri ja otin airot venheestäni — — + +PEKKA + +No, pitäkää ne sitten, kun kerran olette saanut. Teidän venheestänne ei +meillä ole enää mitään apua. Pitäkää siis airotkin! + +JUSSI + +Niinhän minä yritinkin, mutta sitähän juuri tulin sanomaan, että +kun nousin juuri rannasta pellon jalkaan, niin Hajasmaan Hemmi +tuli juuri minua vastaan ja otti airot olaltani. Siinä kun sitten +juuri riitelimme, niin yht'äkkiä keikahutti Hemmi minut juuri +pyörtänöpielukselle ja meni rantaan. Minä valitan tästä — + +PEKKA + +Minäkin valitan teidän surkeuttanne! + +JUSSI (ymmärtää väärin) + +Niin, eikös olekin juuri valittamisen syytä? Hemmiliähän on itsellään +venhe. Miksi hän rupeaa ryöstämään juuri minun airojani minun omalta +olkapäältäni! + +PEKKA + +Ja painamaan teidän oman olkapäänne pyörtänöön! + +JUSSI + +Niin juuri — olkapään! Tuohon juuri koskee vieläkin juuri ankarasti. +Lensin kuin vettynyt rasu — juuri noin — tuolle olkapäälleni. Hemmihän +on tunnettu juuri julmettuneista voimistaan. + +PEKKA + +Miksi sitten rupesitte sellaisen julmettuneen kanssa riitelemään? + +JUSSI + +Oikeuteni puolesta tietenkin! Eivätkö ne olleet juuri minun aironi? + +PEKKA (hauskasti) + +Juuri teidän ne ehkä olivat, mutta juuri siksi, että vene oli juuri +vuokrattu, niin Hemmi arveli kai, että juuri hänellä oli oikeus +puolellaan. + +JUSSI + +Hänellä ei juuri ollutkaan — + +PEKKA + +Odottakaahan! Täällä tulee joku. (Menee nopeasti ja avaa oven +katsomoon.) + +EERO (tulee hengästyneenä). + +Ei tarvinnutkaan — rantaan asti — + +PEKKA + +No, mitenkä on? + +EERO + +Tulivat vastaan — laululavan takana — venheet lähtivät sentään — mutta +vaan kolmekymmentä miestä — enempää eivät kannattaneet — toiset menevät +rientomarssissa uunille — tuolla — (Viittaa akkunaan.) + +PEKKA (menee nopeasti akkunan luo ja huutaa ulos). + +Viisi miestä riittää uunille! Kaikki loput rintamalle! Jakautukaa! +Noin! Rientomarssiin — eteenpäin! (Menee telefooniin.) Kievariin! +Halloo! On V.P.K:sta! Laivasto lähti kuitenkin jo! Niin — lähti. Mutta +vain kolmekymmentä kantoivat venheet. Viisi meni uunille ja loput +tulevat Sirpalle. Vai ehtivät sittenkin ajoissa — hyvä on! Täällä +kaikki hyvin' (Panee kuulotorven pois). Venheet ehtivät, kuulin ma, +vieläkin ihan ajoissa! — Sinä et tietystikään ehtinyt kuulemaan itse +tapahtumasta muuta kuin pääasian? + +EERO + +En paljoa! — Täällähän on trokari-Jussi! Mitä hän asioitsee? + +PEKKA + +Jussi on tavallaan sotkeutunut tuohon venhejuttuun. (Jussille.) +Odotahan nyt hetkinen, niin me pian selvitämme teidän airotappelunne. +(Eerolle.) Naskali-Ville saatiin siis kiinni? + +EERO + +Hänet tuodaan tänne — ja Mutkalan Ansu myös! + +PEKKA + +Mitä Ansulla on tässä tekemistä? + +EERO + +Hänhän se on sankari! Oikea Nelson, joka pelasti meritaistelun — ja +märkä kuin sorsa! + +PEKKA + +Soo! No, kuka olisi uskonut! — Mutta se onneton vahti!? Ken se oli? + +EERO + +Hajasmaan Hemmi. + +JUSSI + +Se oli juuri Hemmi, joka minulta airot ryösti. + +PEKKA + +Ahaa! Nyt minä ymmärrän. Tapellessaan teidän kanssanne myöhästyi +Hemmi vahtipaikaltaan. Trokari-Jussihan taitaa ollakin syypää koko +skandaaliin. + +JUSSI + +Mihin syypää? Syypää siihen, että tulee ryöstetyksi? Ohoh — teidän +komentoanne! + +PEKKA + +Kohtapa saamme nähdä! Tuleeko Hemmi tänne? + +EERO + +Tulee. Hän ei voinut jättää niin tärkeätä vankia kuin Naskali-Villeä. + +LOIRONEN (tulee katsomosta, huutaa taakseen) + +Eivät ne köynnökset riitä! Näyttämön edus jää ihan tyhjäksi. Sanoinhan +jo äsken, että on hankittava lisää. (Vetää oven kiinni.) + +PEKKA + +Miksi ei Loironen ole puettuna kenttäharmaaseen — eikä ole mukana? + +LOIRONEN + +Puettunako? Kahta herraa ei voi palvella. Minä maalaan palokunnalle +suurta järveä — (nyökkää päällään näyttämölle päin) — tuolla noin. +Mitäs palokunnalla tekee, ellei ole järveä — ja mitäs — + +PEKKA + +Miksi ei Loironen maalaa sitten? + +LOIRONEN + +Kahta herraa ei voi palvella. Kun minä haistoin, että tuolla joella +tapahtui jotakin erikoista, niin juoksin rantaäyräälle ja kiipesin +korkeimman kuusen latvaan katselemaan. + +PEKKA + +Loironen näki siis koko tapahtuman? + +LOIRONEN + +Kokoko? Kaikki tapahtumat! Kaikki! Ja kun minä näin, miten märkä +Mutkalan Ansu oli, niin kiipesin kuusesta alas, juoksin Jairakan +pirttiin ja vein Ansulle pisimmän mekon, minkä käsiini sain. Eihän +sitä Ansu-rukkaa voinut ilki-alastomana tuoda tänne, jossa talo on +naisia täynnä. Sieltä se nyt kohta tulee kuin Rooman paavi. Annoin +vielä paperihattunikin hänelle. Ansu kun on vähän alaston lakipään +paikoiltakin. + +(Raju avaa oven katsomosta. Sisään tulevat Ansu, puettuna pitkään +mekkoon ja paperihattuun, sekä Ville, Hemmi, Raju ja Korsu viimeisenä.) + +PEKKA + +Tiedätkös sinä, Ville, mitä sinulle nyt tehtäisiin, jos olisi tosi +kynnessä? Sinut ammuttaisiin muitta mutkitta. + +LOIRONEN + +Selkäsauna on pahankuriselle parempi kuin ampuminen. Selkäsaunasta voi +parantua, mutta ampumisesta paatuu iäksi. + +PEKKA + +Kuka tuli kaikkein ensin tapahtumapaikalle — siis rannalle? + +LOIRONEN + +Minä kuusen latvaan! + +PEKKA + +Minä sanoin rannalle! + +LOIRONEN + +Varas tietysti — Ville. + +PEKKA + +No, kuka tuli Villen jälkeen? + +LOIRONEN + +Tuo Rooman paavi — vaikka hän oli silloin vielä tavallinen Mutkalan +Ansu. + +PEKKA + +No, Ansu! Miksi menit rantaan? + +ANSU + +Minulla on kylmä — eikö kellään ole antaa pientä lirausta? + +EEVA-KAISA (on tullut juuri katsomosta) + +Minä tuon kahvia aivan heti! (Juoksee keittiöön.) + +PEKKA (koettaa vaistomaisesti taka-taskuaan) + +Nytpä se kananpesä olisi tarpeellinen. Unohdin koko jupisterin. — Eikös +Korsu muista, missä sen munan pitäisi olla. + +KORSU + +Jossakin se oli vikkeripellossa — kaipa tuo löytyy — jos lie siellä +ollut — (menee ulko-ovesta). + +ANSU + +Pelkkä toivokin jo lämmittää — + +PEKKA + +Ala sitten! Miksi menit rantaan? + +ANSU + +Minä epäilin Villeä. Menin utelemaan, mutta tulin myöhään. Ville oli jo +sitonut venheet ja työntänyt rannasta — + +JUSSI (astuu esiin) + +Eei! Kyllä nyt juuri vissiin aletaan väärästä päästä! + +ANSU (huomaa Jussin nyt vasta) + +Kas vaan! Paistaako kuukin näin pouta-iltana? Tietääkö trokarikin +jotakin? + +JUSSI + +Venheet olivat rannalla, kun minä otin aironi — ja siihen jäivät. Kun +minä sitten nousin vainiotörmälle, niin tuo Hemmi juuri tuli minua +vastaan — + +HEMMI + +Silloin olin menossa venheitä vartioimaan — ja kun Jussilla oli minun +aironi olallaan, niin otin ne kainalooni — + +LOIRONEN + +Ja Jussi keikahti kuin kerä pyörtänölle. + +JUSSI + +Juuri minun olivat airot, jotka otin omasta veneestäni. + +LOIRONEN + +Omastasi otitkin — mutta ne olivat Hemmin airot — tervatut lappeet — + +HEMMI + +Ja ne ovat vieläkin rannalla. + +PEKKA + +Mitä sinä, Jussi, täällä oikeastaan valitat? Hemmi vain otti sinulta +omansa. + +JUSSI + +Miksi minun venheeni vietiin ilman lupaani? + +EERO + +Vaimosi antoi luvan ja minä annoin sinulle viisi markkaa. Eikö asia ole +niin? + +JUSSI + +Mutta minä ajattelin sitten toisin, ihan juuri — + +ANSU + +Ja otit sieltä missä otettava oli — tapasi mukaan. + +JUSSI + +Mitä se H.H.H. tässä viisastelee? + +HEMMI + +Älä sinä Ansua näyki. Ansu oli sankari sellainen, joksi sinä et pysty — + +LOIRONEN + +Niin — kun Ville oli saanut venheet rannasta irti, tuli Ansu — ja kun +ei muuta neuvoa ollut, niin heitti Ansu takin yltään, kengät jalastaan +ja heittäytyi virtaan, sai kiinni perimmäisen venheen perästä, kapusi +venheeseen ja silloin alkoi kilpasoutu. Ville souti virralle päin ja +Ansu huopasi vastaan. Minä näin tuon taistelun. Se kesti kauan — sitten +tuli Hemmi — ja sitten pikku-poikia — sitten saatiin nuoraa — ja sitten +tulivat kaikki miehet — heitettiin lasso Ansulle — ja koko roikka +hinattiin rantaan takaisin. Mutta Ansu oli huovannut jo kuitenkin +neljännestunnin, eivätkä venheet menneet yhtään eteenpäin — muuta sen +kuin virran mukana alaspäin. Ansu teki sellaisen sankarityön, että minä +tuskin pysyin kuusen latvassa — aloin niin ilakoida. Ja heti kun miehet +lähtivät, kipusin kuusesta ja juoksin Jairakalle mekkoa hakemaan. + +PEKKA + +Ansu Mutkala on tehnyt meille suuren palveluksen — ehkä niin suuren, +että siitä aiheutuu meidän voittomme — jos se saadaan. (Menee +kättelemään Ansua.) Minä kiitän sinua — sinä teit oikean miehen työn! + +ANSU + +Nähkääs nyt taas! Minusta tehdään sankari ilman muuta. Näin minusta +aina tehdään mitä milloinkin. Nytkään ei minua olisi tarvittu +ollenkaan, ellei Jussi olisi käynyt airoja anastamassa, sillä Hemmi +olisi siinä tapauksessa ehtinyt ennen minua ja pysäyttänyt venheet jo +rannassa. + +HEMMI + +Niin olisinkin! Jussi minut pidätti ja on sentähden koko hötäkkään +syypää. + +VILLE + +Niin minunkin mielestäni. Jussi on syypää ihan kaikkeen! (Kaikki +nauravat.) + +PEKKA + +Ei nyt sentään, kaveri-hyvä! Kyllä sinä olet suurin Efialtes, sinä! + +VILLE + +Mikä se on? + +PEKKA + +Se on kavaltaja, se! + +VILLE + +Niin kai vastustajan suussa — porvarien mielestä. Mutta vähältä piti, +ettei minustakin tullut sankari — meikäläisten mielestä. + +ANSU + +Älä löpise! Ota minusta esimerkki! Jos haluat tulla oikeaksi +kommunistiksi, niin älä itse tee mitään. Odota siksi kunnes muut +sinusta leipovat jonkinlaisen pötkyn. Ei koiran kureilla eikä konnan +koukuilla mitään puoluetta edistetä. + +HEMMI + +Oikein, Ansu! Se ajatus kelpaa kaikenvärisille puolueille. + +JUSSI + +Älkää sitten koukkuilko! Antakaa minun aironi ja veneeni takaisin! + +ANSU + +Odotapas, sinä kuun paiste! Jos mulla ei olisi niin vilu — + +EEVA-KAISA (tulee keittiöstä Korsun seurassa) + +Tässä on kuumaa kahvia Ansulle! (Menee takaisin.) + +ANSU + +Kiitos, tyttöseni! (Juo). Kiitos vaan, Korsu! Sinä olet kai tottunut +pikkupoikana varastelemaan mäkimuijain kananpesiä. (Juo loppuun.) +Tuhansia kiitoksia! — Vai pyytää Jussi venettään tähän huoneen +lattialle — + +JUSSI + +Omaan rantaan se on tuotava — ja maksettava — + +EERO + +Vieläkö yli sen, mitä jo sait? + +ANSU + +Saanko minä maksaa hänelle omalla tavallani, niin asia heti on selvä. + +PEKKA + +No, jos selvenee, niin maksa vain! + +ANSU + +Tulehan tänne, Jussi! + +JUSSI (tulee vastahakoisesti vähän lähemmäs) + +Eihän sinulla ole edes housujakaan, mistä maksaisit! + +ANSU + +Minulla on kultaa suussa! + +N:o 10. (Laulaa) + + Hui, hai, heli vei! + Mun heilani vei + mies tyhmä kuin pyöreä kuu. + Hui, hai, tuli tei! + + Sen jälkehen kai + on juipilla virnissä suu. + Hui, hai, ruma kuu, + sen palkaksi sait, + kun heiluvan heilani nait. + Hui, hai, luli luu! + Kun nait. + niin sait: + luli, lullan luu, tuli tuu! + +TOISET (nauravat ja ilakoivat). + +JUSSI + +Heilaa sinä vaan rekirenkuttaja! (On laulun lopussa alkanut perääntyä, +menee nopeasti ulos). + +HEMMI (huutaa jälkeen) + +Älä vaan vahingossa ota minun airojani! + +PEKKA + +Mitä teemme nyt tälle pääpukarille? + +EERO + +Annetaan poliisin huostaan! Hän aikoi varastaa meidän venheemme. + +PEKKA + +Mutta kun ei kuitenkaan tullut mitään suurempaa vahinkoa — paitsi +Ansulle — + +ANSU + +Kun minun annettiin kuitata tuon äskeisenkin lasku — niin annetaanko +minun oikeudekseni hirttää tuo Naskali-Ville? + +PEKKA + +Hirttääkö? Älä nyt sentään! + +ANSU + +Akkuraatisti juuri justiinsa! Minä tahdon hänet kerran hirttää hänen +omaan pikilankaansa. + +VILLE + +Mikä puolue-kaveri sinä olet, joka revit etkä rakenna! Ja mitäs tässä +tyhjästä melutaan! Kun te piditte leikkisotaanne, niin pidin minäkin. + +ANSU + +Ja leikin jälkeen pannaan pikku kiekura — ja se kiekura olkoon sinun +hirttonuorasi solmukka! Älä sinä suutaroi kaiken maailman asioita — ja +tee niistä tallukoita, kuten äsken omasta saarnastasi Sirpan pajalla. +Minä kuulin sen ja tein siitä laulun. + +HEMMI + +Ahaa! Se kai se Ansun hirttonuora onkin! + +PEKKA + +No, ala hirttää sitten! + +ANSU + +N:o 11 (laulaa) + + Ville kun pieksun ja tallukan neuloo, + se kengän on kauhea kuva! + Aatokset ankarat lestiä seuloo, + mut lestien malli on ruma! + Ville se takovi toimessansa, + ja takovi toimettomana: + polvella nahkana joutilas kansa, + ja vasarana kiivas sana. + Vasara kun lyö ja pikilanka laulaa, + on aatetta pieksujen suku. + Tallukan pohjaa saarnansa pauhaa + ja suuri on lestien luku. + Pikilanka sitoo + ja plikinisku nitoo, + niin uskovi kommunisti. + Mutt' oppinsa lie + vain kettujen tie, + ja touhunsa aate-risti. + +(Naurua.) + +PEKKA + +Kuulepas, kaveri! Tuo taisi olla kamala hirttonuora — vai mitä arvelet? + +LOIRONEN + +Jo Ville häpeää! Ensi kerran eläissään — luulen. + +PEKKA + +Olet siis hirtetty ja saanut rangaistuksesi. Näytäpä nyt, miten kuollut +mies kävelee. Tallusta tiehesi! (Telefooni soi). Heissan! Urakka on +kai lopussa! — Halloo! — Niinkö? — Vai niin! — hyvä on! (Panee torven +pois.) Venhemiesten sala-isku selkään hajoitti heti ylivoimaisesti +vihollisen hyökkäyksen. Taistelu on lopussa, ja meidät tuomittiin +voittajiksi. Hurraa! (Toiset huutavat hurraata). Eero! Anna tieto +tiiliuunille! — Nyt, Korsu, saatte ryhtyä iltamapuuhiinne! Meidän +puolestamme on talo taas käytettävänänne. Hajaantukaa! + +EEVA-KAISA (tulee keittiöstä) + +Joko saa soittaa? + +PEKKA + +Jo — vaikka laulaa ja tanssiakin! Ovatko ruokapöydät jo juhlakentällä +kunnossa? Miehet tulevat kohta. Taistelu on lopussa. + +EEVA-KAISA + +Soppa-Lotat siellä häärivät — en tiedä. + +PEKKA + +Minä menen katsomaan! (Menee katsomoon). + +EEVA-KAISA (aikoo telefooniin, mutta pysähtyy äkkiä) + +Paljonko niitä isoja pötkyjä nyt pitikään! Ohs! Kaikkihan tässä menee +sekaisin — (Menee nopeasti takaisin.) + +LOIRONEN + +Kuule, Korsu! Ne köynnökset eivät riitä. Mitä sinä aiot panna +näyttämö-seinälle? Maalaamaan minä en ehdi enää mitään. + +KORSU + +Köynnöksen tekijät ovat jo lähteneet metsään. Hoida sinä vaan järvesi! + +LOIRONEN + +Se on jo kuivamassa. + +KORSU + +Mutta ellei kuivakaan —? + +LOIRONEN + +Siltä varalta minä maalasin siihen korsun rannalle — siihen voi +pistellä liian veden, ha, ha, ha! + +KORSU + +Sinä, parkule! Olisit maalannut puron, niin sitä myöten se olisi +pikemmin loirotellut — ihan itsekseen. (Menevät näyttämölle.) + +ANSU + +Ehei, Hemmiseni! Ei se enää käy! Miksi teitte minusta sankarin! Minun +koko näköpiirissäni ei ainakaan tällaisena päivänä näy ainuttakaan +kananpesää eikä jäniksen munaa. + +RAJU (on seisonut akkunan luona) + +Katsokaahan noita! Tuossa tulee jo suojeluskuntalaisia! + +HEMMI + +Eiväthän ne vielä ole voineet tänne ehtiä. + +RAJU + +Kohta astuvat sisään — niin näet. + +ANSU + +Ehkä ne ovat karkureita! Eikö sellaisiakin ole sodassa? + +HEMMI + +On kai joskus. + +ANSU + +No, jos on — niin tarvitaanhan niitä kai näin harjoituksissakin — +täydellisyyden vuoksi. + +RAJU + +Miten ihmeessä ne jo ovat tänne ehtineet?! + +ANSU + +Onhan toki ilma-laivoja — ja on langaton lennätin — + +(Ryhmä suojeluskuntalaisia katselijoiden seuraamana tulee ulkoa, +marssien ja asettuen riviin, laulavat:) + +N:o 12 + + SUOJELUSKUNNAN LAULU + + Tämä maa on meidän (oma) maamme, + kansa meidän kansa on, + voimakas ja pelvoton. + Tämä maa on meidän (oma) maamme, + voimakas ja pelvoton. + Hurraa! + Hurraa! Me veikot laulakaamme: + Kansan turva meiss' on aina, eikä sorto maata paina. + Hurraa! Me veikot laulakaamme: + kansan turva meiss' on aina. + Ällös tulko (tänne) vainolainen, + ei oo maamme turvaton, + voima täällä valveill' on! + Älköön tulko (tänne) vainolainen, + voima täällä valveill' on! + Hurraa! + Hurraa! Näin laulaa suojavahti: + taistovalmiit oomme aina, + eikä pelko meitä paina! + Hurraa! On kansallamme mahti + Lyödä vainolainen aina! + +KAIKKI (huutavat) Hurraa! Hurraa! Hurraa! + +PEKKA (on tullut katsomosta laulun loppupuolella) + +Eihän suojeluskunta ole vielä voinut ehtiä tänne asti! Mitä väkeä te +olette? + +KALLE KAIVANTO (astuu esiin rivistä) + +Me olemme kaatuneita, herra upseeri! Maahan kaatuneita! Haavoittuneita +ja kuolleita! Pulanssi on tuonut meidät tänne — lasarettiin ja +haudattaviksi. + +ANSU + +Ai, ai! Onko minun kaivettava teille eri hauta, jok'ainoalle? + +VILLE + +Joka toiselle kuopan kaivaa — hän itse siihen lankee. + +ANSU + +Hei vaan! Villestä tulee vähitellen nero. Omatunto opettaa hänet +ajattelemaan. + +PEKKA + +Kuulkaahan nyt herrat haavoittuneet ja kuolleet! Teillä on tietysti +sekä nälkä että jano — seuratkaapa minua juhlakentän pöytien ääreen! +Käännös oikeaan! Eteenpäin! + +(Menee itse edellä ja suojeluskuntalaiset seuraavat, alkaen laulaa +lauluaan.) + +(Katselijat ja kaikki muut seuraavat jäljestä tai poistuvat mikä +minnekin. Raju jää yksin akkunan luo, aikoen sitten ulos, mutta +pysähtyy ovelle.) + +RITVA (tulee, menee teletooniin, ei huomaa Rajua) + +Leipurille! — Tämä on palokunnan talolta — mitä? — leipuri itsekö? +Sehän on hyvä, että hän lähti! Vai niin — vai tuo kaikki mitä on! No, +enempää ei voi pyytää! Hyvästi! (Panee torven pois, kääntyy ja huomaa +Rajun). Kas, mitä sinä siinä seisot? + +RAJU + +Minä katselen ja ihmettelen. + +RITVA + +Mitä sinä ihmettelet? + +RAJU (tulee alas) + +Sinun sulouttasi minä ihmettelen. Näin sinut äsken aivan uudessa +valossa. Tanssi kaunisti sinua kovin. + +RITVA + +Tanssiko? Mitä vielä! Etkö huomaa, että minulla on uusi puku? + +RAJU + +Sinun sisäinen olemuksesi oli puettu vielä uudempaan pukuun. + +RITVA + +_Oli_? Mitä tarkoitat? (Menee lähemmäs.) Enkö vieläkin ole samanlainen? + +RAJU + +Luulen, että olisit, jos näkisin sinut tanssimassa! + +RITVA + +Hyi, sinua! Oletko sinä mustasukkainen? + +RAJU + +Sitä minä en ole, mutta minä ajattelen vakavasti hyvin tärkeätä +kysymystä. + +RITVA + +Mitä kysymystä? + +RAJU + +Olenko minä nyt mielestäsi juuri sellainen mies, jonka kanssa sinä +haluat mennä naimisiin? + +RITVA + +No, mutta — Raju! + +RAJU + +Meidän veljesten nimet ovat pahasti sekaantuneet! Veljeni on Raju, ja +minä — minä olen vain paljas Pekka. + +RITVA (päättävästi) + +Sinun veljesi on niitä miehiä, joiden kanssa hyvin mieluisesti +ilakoidaan ja leikitään, mutta minä ainakaan en menisi hänen kanssaan +naimisiin — (loukkaantuneena) — niin, että suotta sinun on ruveta hänen +puolestaan puhumaan minulle. Jos muuten haluat tehdä eron, niin tee — +mutta älä rupea tuollaisia keinoja käyttämään! + +RAJU + +Sinun parastasi, sinun onneasi minä vain ajattelen! Etkö ymmärrä? + +RITVA + +Vai niin! Ja sinä luulet, että joku muu turvaisi minun onneni paremmin +kuin sinä! Niinkö? Niinkö isällisesti sinä ajattelet? Eikö sinussa ole +sen voimakkaampaa itsekkyyttä? Etkö sinä itsellesi halua mitään? + +RAJU + +Minä en käsitä, mihin minä sinun monista kysymyksistäsi vastaisin! + +RITVA (hymyillen) + +Etkö sinä käsitä, että yksi ainoa vastaus riittää kaikkiin? + +RAJU + +En. + +RITVA (nyrpistyen) + +Soo! — No, sitten minä teen sinulle vain yhden ainoan kysymyksen! Jääkö +kuuluttaminen huomiselta päivältä? + +RAJU (hämillään) + +Niin — tuota — ajattelehan, kun Pekan piti tuoda minulle paperit — ja +hän — hän kai unhotti — eikä — eikä — + +RITVA + +Eikä tuonutkaan? + +RAJU + +Ei! — Niin — että — että se täytyy kai jättää seuraavaan sunnuntaihin. +Tästähän voimme puhua sitten myöhemmin. Minun täytyy nyt mennä ottamaan +vastaan tiiliuunin miehiä — ne palaavat aivan heti. (Menee ulos). + +RITVA (katselee pitkään hänen jälkeensä). + +Ahaa, poikaseni! Sinä olet mustasukkainen! Se on hyvä! Se panee veren +kiertämään sinunkinlaisessasi haaveksijassa. Jos haluat jatkaa, niin en +minäkään halua lopettaa. + +PEKKA (tulee katsomosta) + +Kaikki on miehiä varten erinomaisessa kunnossa tuolla ulkona. Kiitos +vaan reippaalle emännälle! Ei mitään ole unohdettu — + +RITVA + +Oletteko itse paha unohtamaan? + +PEKKA + +Kuinka niin? Tavallisesti en minä unohda koskaan mitään — mitään +tärkeätä. + +RITVA + +Te teettekin sellaisen vaikutuksen. Raju sanoi, että teidän piti tuoda +hänelle joitakin papereita — niitä tietysti ette ole unohtanut. + +PEKKA + +Sanoiko Raju, että olen ne unohtanut? + +RITVA + +Mitenkä sellaista voitte luulla? Miksi Raju niin sanoisi? + +PEKKA + +Noo, minä ajattelin vain, että jos hän luulee minun ne unohtaneen. + +RITVA + +Miksi hän niin luulisi, kun te olette ne antanut hänelle? + +PEKKA (ymmärtämättä ja hämillään) + +Olenko minä antanut ne hänelle? + +RITVA (purskahtaa nauramaan) + +Tämähän on venyvää keskustelua, joka sisältyy vain kysymyksiin! + +PEKKA + +Minä vakuutan teille — että — + +RITVA + +Mitä te vakuutatte? + +PEKKA + +— että te olette hurmaava nainen! + +RITVA + +Ooh! Sekö siitä puhkesi? + +PEKKA + +Niin, juuri — on jo puhjennut! Vasta puhjennut ruusu! + +RITVA + +Varokaa, te imartelija! Veljenne on mustasukkainen. + +PEKKA + +No, peijakas! Onko hän mustasukkainen? + +RITVA + +Hämmästyttääkö se? + +PEKKA + +Nyt en totisesti tiedä mitä vastaisin. Teidän viehätysvoimanne panee +pelkäämään jokaisen miehen tunkeilemista — ja toiselta puolelta +— teidän uskollisuutenne on täysin luotettava. Hän voi seista +turvallisena laudallaan. + +RITVA + +Mistä te sen uskollisuuden tiedätte? + +PEKKA + +Näkeehän sen kaikesta. + +RITVA + +Te siis olette tyytyväinen minuun? Hyvä! Entä veljenne? Onko hänkin? + +PEKKA + +Anteeksi! Minun täytyy ensin kysyä häneltä — ennenkuin voin vastata. + +RITVA (keimailevan pisteliäästi) + +Älkää kysykö! Hän voisi luulla — + +PEKKA + +Mitä sitten? + +RITVA + +Luulla — että te haluatte lyödä hänet laudalta. (Menee nopeasti +keittiöön.) + +PEKKA (seisoo nolona ja hämmentyneenä) + +No, voi sinua — sinä paratiisin omenavaras! + +RAJU (tulee ulkoa) + +Sinua minä etsinkin! Kuulehan! Tuo Ritvan juttu on nyt kovin pahassa +sotkussa — + +PEKKA + +Joko minun taas pitää mennä hänen kanssaan naimisiin? + +RAJU + +Ei tarvitse! Kyllä minä hänet pidän, mutta — + +PEKKA + +No, pidä sitten — äläkä tuossa huopaa ja souda! Kuuletkos! Tai muuten +nain minä hänet heti paikalla. + +RAJU + +Sinähän olet koko turkkilainen naimaan! Älä nyt noin melua silti! + +PEKKA + +Mitä sinä nyt taas tahdot sitten? + +RAJU + +Minä en tahdo sinulta yhtään mitään, kun vaan annat Ritvan olla +rauhassa. (Aikoo mennä.) + +PEKKA + +Puhu hänelle — nai hänet! Älä puhu mitään — anna olla rauhassa! Mitenkä +on sinun päävärkkisi laita? + +EERO (tulee näyttämöltä, josta silloin tällöin tulee sekä miehiä että +naisia, samoinkuin muistakin ovista) + +Loirosen syy, ettei harjoitusta voi pitää näyttämöllä. + +LOIRONEN + +Sama kai se on — missä te harjoittelette. Uusi järvi on vielä liian +vetinen — kattoon nostettavaksi. + +USEAT + +Mitäs joutavia! Hyvähän täällä on. + +EERO (Pekalle) + +Tässä on sinulle edes lakki Sam'ia varten, että pääset vähän tunnelmaan. + +PEKKA + +Mitä minä sillä teen? + +EERO + +Sinähän lupasit pelastaa minut Samista! Teethän sen, veikkonen? + +PEKKA + +Minuahan pidetään oikeana pelastusenkelinä — + +EERO + +No, niin vissisti oletkin! + +PEKKA + +Ja sitten sinä tulet kesken kaiken ja sanot, että topp, tykkänään! + +EERO + +Enkä tule! Tuossa hattu! (Vihastuu, kun Pekka ei tahdo huolia hatusta.) +Korsu! Soita alkuun! Annetaan mennä, muuten tästä tulee pannukakku! + +KORSU + +Jo minä huusin katsomoon — (Menee näyttämölle, lyö gongongia.) + +EERO (Pekalle) + +Puku sopii sinulle ihan varmasti, koska se sopii minullekin. + +PEKKA + +Mutta jos prinsessa ei sovi, koska se ei sovi sinullekaan!? + +EERO + +Odotahan, poikaseni! Kyllä vielä kadut! (Väki on tullut tällä ajalla +sisään.) + +(Ritva ja Helinä ovat huomaamatta sekaantuneet laulajien joukkoon +perälle.) + +PEKKA + +Kuka tuo tyttö on tuolla — perällä oikealla? + +EERO + +Prinsessa tietysti — näethän sen puvustakin. Minä luulen, että minä +taidankin itse — + +PEKKA + +Älä hemmetissä tee morsiantasi mustasukkaiseksi! Anna tänne se +hattu-räysä! Minä uhraudun edestäsi! + +EERO + +Tuossa! — Antakaa pörrätä vaan. Meillä on vielä paljon tekemistä! + +HEMMI + +Palokuntapukuihinkin täytyy pukeutua! + +EERO + +Preerian prinsessa! Heleijaa! + +N:o 13. + + PREERIA-LAULU JA TANSSI. + + KUORO + + Hei Cow-boyt, jo kilpahan kiiruhtakaa, + on voittajan palkinto jalo! + Hän kumpujen kukkasen omaksi saa — + se kukka on preerian valo! + + PRINSESSA (Helinä.) + + Oh, hiio hih hei! Hepo mulle nyt vain — + mustangi mun ratsuni virma! + Oh, hiio hih hei! Tämän voittona sain, + sen riemu on kiista ja kirma. + Oh, hiio hih hei! Raju ratsuni, hei! + Nyt taakkasi tuulena kanna! + Tää kilpailu ehkä mun onneni vei — + ei armoa voittaja anna. + + KUORO + + Oh, hiio, hih hei! Nytpä ratsastakaa! — + Kas, kaviot lyövät jo tulta! + Oh, hiio, hih hei! Miten jymisee maa + ja pöllyvi hiekka ja multa! + + PRINSESSA + + Oon preerian prinsessa satulassain — + on lentomme voittamatonta! + On ratsuni preerian mustangi vain — + mut' jälkehen jäi heti monta. + (Tanssi.) + Kuin aaltojen halki mun tieni nyt käy — + on keltainen preerian meri! + Ei ainutta Cow-boyta rinnalla näy — + prinsessako voiton jo peri? + Oon preerian prinsessa voittamaton + ja Mustien kumpujen kukka! + Oh, hiio hih hei! Maili jäljellä on — + mustangi hei, — vaalea-sukka! + (Tanssi.) + Sam kilvassa tässä jos voittavi mun, + ma riemulla itseni annan. + Jos voittavi Jim sekä sun että mun, + niin mustinta murhetta kannan. + Oh, hiio, hih hei! Tuuli-harjani, hei! + Jim rinnalle tuossa jo pääsi! — + Sam toisellapuolen — oh, hiio hih, hei! — + Nyt kohtalo ratkaisun sääsi. + + JIM (Kalle Kaivanto.) + + Oh, hiio, hih hei! + + SAM (Pekka.) + + Oh, hiio, hih hei! + + PRINSESSA + + Oh, hiio, hih hei! Tässä maali! + + SAM + + Oh, hiio hih hei! Voiton prinsessa vei! + + PRINSESSA + + On voittajan valta ja vaali! + + SAM ja JIM + + Oh, hiio, hi hei! Voiton prinsessa vei! + On prinsessan valta ja vaali! + + KUORO + + On preerian prinsessa voittamaton + ja Mustien kumpujen kukka! + Oh, hiio, hih hei! Vaali jäljellä on — + tee vaalisi — kirsikka-tukka! + + PRINSESSA + + Nyt pelkoni vain mulla jäljellä on, + jos voitosta koituvi hukka! + + KUORO + + Oh, hiio, hih hei! Pahin jäljellä on, + tee päätös jo, kirsikka-tukka! + + PRINSESSA + + Sam sydämen toisen jo voittanut lie, + on hänessä preerian tulta — + kai selvä on hänellä lempensä tie — + ei tarvinne kysellä multa. + + SAM + + Prinsessa mun valittu kultani on — + ma palan kuin preerian tuli! + Vaikk' poika tää kylmästä Suomesta on, + niin täällä mun rintani suli. + Hain Mustilta kummuilta kultaa ma vain + ja preerian kentiltä työtä — + ei arvata voi, minkä onnen ma sain — + sen Suomehen vien minä myötä. + + (Syleilee prinsessaa.) + + KUORO + + Ol' preerian prinsessa voittamaton + ja Kumpujen kaunehin kukka! + Nyt rakkaus prinsessan voittanut on + ja preerian perinyt hukka! + Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei! + On preerian perinyt hukka! + +(Viimeisen kuoron aikana on Pekka ihastuneena katsellut Helinää, ja +riemuhuutojen loputtua ottaa häntä vyötäisiltä ja tanssittaa, laulaen +»hai duulia» valssin ensi näytöksestä, herättäen sillä ensin iloista +naurua, mutta vihdoin kaikki yhtyvät lauluun. Tanssin loputtua nostaa +Pekka Helinän kohoksi.) + +KAIKKI (huutavat) + +Oh, hiio, hih hei! Oh, hiio, hih hei! + +Esirippu. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Sama paikka. Myöhemmin. Aina kun näyttämön ja katsomon ovissa +kuljetaan, kuuluu sieltä puhetta ja touhuamista. + +PEKKA (istuu sohvalla, kädet niskan takana, tuijotellen kattoa kohti). + +EEVA-KAISA (tulee näyttämöltä). + +PEKKA + +Yhäkö siellä vielä präkätään tuon Nassulan Kallun kihlauksen kanssa? + +EEVA-KAISA + +Präkätään? Jos se merkitsee harjoittelemista, niin sitä siellä +touhutaan. + +PEKKA + +Missä sitten kaikki muut ihmiset ovat? + +EEVA-KAISA + +Kahvilassa, katsomossa ja kentällä — mikä missäkin. + +PEKKA (muuttaa asentoaan) + +Älähän nyt kiirehdi noin lemmon lailla — aivan kuin olisi tuli hännässä! + +EEVA-KAISA (pysähtyy) + +Hännässä?! (Nauraa). Onko teillä häntä? Minulla ei ole ollut +viiteenkymmeneen tuhanteen vuoteen! (Aikoo mennä). + +PEKKA + +Odota nyt, juuttaan tuuliviiri! Minulla on asiaa. + +EEVA-KAISA + +Kyllä minä teidän asianne tiedän! Te olette jo kolme kertaa kysynyt +minulta yhtä ja samaa — ja minä olen vastannut, että kai hän tulee, kun +ehtii. (Aikoo lähteä). + +PEKKA + +Missä hän on sitten? + +EEVA-KAISA (kääntyy, kiusoitellen) + +Kuka? + +PEKKA (ärtyneesti) + +Harakka! + +EEVA-KAISA (nauraa ja menee keittiöön) + +Sen olinpaikkaa minä en totisesti tiedä! (Huutaa ovelta). Ehkä se on +yhdessä prinsessan kanssa! (Paiskaa oven kiinni.) + +PEKKA (yksin, tyytymättömästi huiskahuttaen kädellään) + +Senkin — iileskotti! (Etsii itselleen tupakan.) + +RAJU (tulee ulkoa, puettuna omaan pukuunsa, on vilkas ja kiihkeä, +vastakohta entiselleen). + +Siinä se nyt oli — siinä oli! Missä he nyt ovat kaikki? + +PEKKA + +Mikä missäkin! + +RAJU + +Ajatteles! Se on hän! Se on hän! + +PEKKA + +Kuka on hän? + +RAJU + +Prinsessa! Preerian prinsessa! Siinä on minun tyttöni! + +PEKKA + +Mikä hemmetin tyttö? + +RAJU + +Etkö sinä nyt ymmärrä! Tyttö Sirkuskadulta — ja sirkuksesta ja +iltamasta — minun oma tyttöni, johon minä — — + +PEKKA + +Älä nyt hupsuttele noin törkeästi! + +RAJU + +Se on totinen tosi! Juuri hänet minun piti tavata seuraavana päivänä. +Hänen kanssaan minä tanssin. Saat nähdä, kun nyt tapaamme — ja hän +tuntee minut — saat nähdä! Hän on minun valittuni — hänet sain taas — + +PEKKA (hypähtää ylös) + +Mitä sinä meinaat, mies? + +RAJU + +Mitäkö meinaan? + +PEKKA + +Niin, mitä sinä hänestä tahdot? + +RAJU + +Uudistan, tietysti, tuttavuutemme! + +PEKKA + +Sitäkö vain? + +RAJU + +Sitäkö! Milloinka se nyt sitten siihen loppuu! Etkö käsitä! Sitten +mennään kihloihin ja naimisiin! + +PEKKA + +Sinähän olet oikea turkkilainen naimaan, sinä! Kuinka monta vaimoa sinä +oikeastaan aiot ottaa, sinä mormooni? + +RAJU (jähmettyy äkkiä innostuksessaan liikkumattomaksi) + +No, niin totta kuin tässä seison — unohdin minä kokonaan Ritvan. Tämä +äkkinäinen tapaaminen vaikutti minuun niin voimakkaasti — minä unohdin +kaikki. + +PEKKA + +Siten kai turkkilaisetkin unohtavat — se lie heidän ainoa vikansa. + +RAJU + +Voi surkeata — tätä tapausten sarjaa! Tätä kohtalon leikkiä! Mitä minä +nyt teen? + +PEKKA + +Jatka vain — niin saat aikaan oikein tabernaakelin sotkun! + +RAJU + +Kuule, veli-Pekka! Sinä lupasit pelastaa minut, + +PEKKA + +Niin — ja kun minä olin hyvällä alulla, niin sinä sanoit: top tykkänään! + +RAJU + +Älä välitä nyt siitä! Sinähän olit valmis vaikka menemään naimisiin +hänen kanssaan — + +PEKKA + +Äläpäs, poikaseni! Omien erehdystensä kanssa ei kukaan mene naimisiin — +sanoi eräs viisas mies. + +RAJU + +Älä nyt juonittele! Ei voi olla erehdystä, kun ei ole ollut alkuakaan! + +PEKKA + +Alku kyllä oli — ja aivan jumalaton olikin, mutta sinä kaadoit +tiinullisen vettä kaiken yli — ja niin hukutti vedenpaisumus koko +syntisen maan. + +RAJU + +Ole nyt kerran vielä oikea, entinen veli-Pekka ja keskustele tästä +vakavasti! + +PEKKA + +No, vakavasti sitten! Mutta älä sinäkään haihattele Kuun ja Marsin +välillä, vaan pysy koreasti tämän maan kamaralla! Ensiksikin: kuka +sanoo, että prinsessa välittää sinusta? + +RAJU + +Tunne sen sanoo! Jokaisessa ihmisessä puhuu tunne selvintä kieltä. + +PEKKA + +Jokaisessako? Siis minussakin? + +RAJU + +Tietysti — sinussakin. + +PEKKA + +No, minun tunteeni raksuttelee korvaani, että prinsessa välittää +minusta. + +RAJU + +Mistä sinä sen tiedät? + +PEKKA + +Olinhan minä äsken preerialla ja sitten vielä tanssin »hai duulia» +hänen kanssaan — + +RAJU + +Aiotko sinä viedä minulta kaikki morsiameni — olet sinäkin veli-Pekka!? +(Istuu sohvalle pää käsissä.) + +PEKKA + +Minä en vie sinulta yhtään mitään, mitä sinulla on! (Vakavasti). Mutta +nyt minä aivan vakavasti haluan tietää, onko hän sinun — ja jos on, +niin saat hänet pitää — siitä annan sinulle sanani. Mutta ellei hän +ole, niin — + +RAJU (nousee) + +Niin — mitä sitten? + +PEKKA (kevyesti) + +Sitten en anna sanaani — ei mitään muuta. Tiedä, että minäkin olen +ennen tavannut Helinä-neidin, vaikka en Sirkuskadulla enkä sirkuksessa. + +RAJU + +Sinäkö? Koska? Missä? Milloin? (Epäillen). Nyt sinä syötät minulle +pajunköyttä. Aina sinun nokkasi muka pitää olla joka paikassa! Mutta +oletpa tavannut tai et — samantekevää! Kohta saamme nähdä! + +PEKKA + +Sitä minäkin vain toivon, että kohta saisin hänet nähdä. — Kaipa sitten +selvenee, kumpi meistä on Sam ja kumpi Jim. + +EEVA-KAISA (tulee keittiön puolelta, kantaen tuolia). + +PEKKA + +Kas! Kiitoksia vaan, Eeva-Kaisa! Olihan minulla täällä tarpeeksi +mukavia istuimia jo ennestäänkin, mutta kiitoksia vaan +ystävällisyydestä! (Ottaa tuolin, jolle istuu.) + +EEVA-KAISA (nolona ja hämmästyneenä). + +No, mutta sen minä sanon! (Suutahtaen). Kuulkaas nyt, +kersantti-jefreittari! Se ei ole teitä varten! Se on näyttämölle! +Nouskaa heti tuolilta! + +PEKKA + +Nousen heti, kun sanot ensin, missä prinsessa on. + +EEVA-KAISA + +Enkä sano! + +PEKKA + +No, sitten saatte minut haudata tähän! Tuokaa vaan multaa ja lapioita! + +EEVA-KAISA + +Mutta, musketööri-kulta! Minua odotetaan näyttämölle — + +PEKKA + +Eihän kukaan estä Eeva-Kaisaa! + +EEVA-KAISA (aikoo sanoa jotakin tepsivää, mutta muuttaa äkkiä mielensä) + +Hän on parasta aikaa juhlakentällä. + +PEKKA (nousee, nostaa tuolin ja antaa kohteliaasti Eeva-Kaisalle) + +Ääni haudasta kiittää — + +RAJU + +Vai siellä hän on! (Nopeasti katsomoon). + +PEKKA (katsoo Rajun lähtöä) + +No, se on oikein! Siitäpä se selvenee! + +EEVA-KAISA (seisoo paikallaan tuoleineen) + +Ei, mutta! Häntäkö varten se olikin —? + +PEKKA + +Nähtävästi! + +EEVA-KAISA + +En minä insinööriä tahdo narrata! Ei prinsessa siellä ole. Insinööriiii +— ii! (Aikoo Rajun jäljestä). + +PEKKA (tarttuu tuoliin) + +Näyttämölle tarvitaan tuolia — (juoksee näyttämön rappusille) siellä on +kiire — + +EEVA-KAISA (pitää kiinni tuolista ja tempoo sitä, seuraten mukana) + +Antakaa olla minun tuolini — kuuletteko — kyllä sen katsomon kauttakin +voin antaa. + +PEKKA (avaa oven ja työntää Eeva-Kaisan sisään tuoleineen) + +Suorin tie aina paras! (Tulee alas). + +HELINÄ (tulee keittiön puolelta) + +Kas, miten tyhjää täällä on! + +PEKKA + +Niin! — Minä täällä vain värjötän kuin torkkuva varpunen. + +HELINÄ + +Miksi ette tule sinne emännän puolelle — Ritva sanoi, että olette +hänen sulhasensa veli — eikä veljennekään ole käynyt siellä. Missä hän +piileskelee? En ole vielä ollenkaan nähnyt häntä. + +PEKKA + +Hän meni juuri kentälle etsimään mielitiettyään. + +HELINÄ + +Mielitietty-raukka ei ole kentällä. Hänellä on niin paljon +talouspuuhia. Emmekö mene sille puolelle — sinne kai sulhasmieskin pian +ilmestyy, kun ei kentältä löydä, mitä etsii? + +PEKKA + +Kiitos vaan! Mutta — tuota — ehkä sentään — ehkei sentään — + +HELINÄ + +Teillä oli ehkä jotakin hommaa ja minä häiritsen ehkä — + +PEKKA + +Ette ensinkään! Minulla ei ikinä ole ollut sen parempaa aikaa kuin +juuri nyt — (Katselee Helinää.) Miksi ette sano »all right»? + +HELINÄ (nauraa) + +Miksi niin sanoisin? + +PEKKA + +Kaikki Amerikassa käyneet sanovat aina »all right»! + +HELINÄ + +Te ette ole kadottanut hyvää tuultanne sitten viime näkemän! + +PEKKA + +Kas vaan! Te tunnette minut, vaikka äsken tanssin jälkeen ette ollut +tuntevinanne. + +HELINÄ + +Ettepä te sitä kysynytkään! + +PEKKA + +Enhän ehtinyt, kun te heti lensitte korkeampiin ilmakerroksiin. + +HELINÄ + +Tarkoitatteko tuota ravintolan ja emännän puolta korkeammaksi ilmaksi? + +PEKKA + +Emännän puolta tarkoitan. Sinne ei voinut seurata. — Mutta — ettekö +suvaitse istua? + +HELINÄ + +En — kiitos! — Miksi ette emännän puolelle? Mitä tarkoitatte? — +Sulhasmies ei ole myöskään käynyt siellä — mitä se merkitsee? + +PEKKA + +En osaa sanoa. + +HELINÄ + +Osaattepas — koska ette itsekään tule sinne! Oletteko riidelleet? + +PEKKA + +Muhametti varjelkoon! Minä en koskaan riitele kauniin naisen kanssa. + +HELINÄ + +Entä veljenne? + +PEKKA (äkkiä) + +Muistatteko mitä sanoitte minulle viimein, kun tapasimme? + +HELINÄ + +Minä en ole koskaan tavannut teitä. Te tapasitte minut polkupyörineni +keskellä maantielätäkköä — + +PEKKA + +No, olkoonpa niinkin! Kun minä olin nostanut teidät jaloillenne — ja +vähän noitunut ohjaustankoa — niin — te sanoitte jotakin — muistatteko? + +HELINÄ + +Minä tietysti kiitin teitä. + +PEKKA + +Jos te olisitte kiittänyt, niin minä en luultavasti muistaisi koko +tapausta — + +HELINÄ + +Ooh! Kiitos kohteliaisuudesta! + +PEKKA + +Mutta te sanoitte kiitosten sijasta'jotain muuta, jonka johdosta minä +aloin katsella teitä tarkemmin ja sentähden minä olen muistanut teidät +koko ajan. + +HELINÄ + +Olinko todella niin tyhmä, etten kiittänyt? Mahtaakohan se ollenkaan +puolustaa minua kun olin vielä koulutyttö — + +PEKKA + +Kaunista koulutyttöä puolustavat aina kaikki asianhaarat. + +HELINÄ + +Mitä minä sanoin sitten? + +PEKKA + +Te katselitte leninkiänne ja kenkiänne — ja sanoitte oikein sydämenne +pohjasta: saakeli soikoon! + +HELINÄ (nauraa) + +Arvaahan sen! Paras leninki ja parhaat kengät! + +PEKKA + +Sitten te katselitte minua hyvin pitkään, aivan kuin tutkiaksenne enkö +juuri minä ollut syyllinen teidän onnettomuuteenne. Tuo katse on minua +seurannut siitä asti. + +HELINÄ + +Pyydän anteeksi, jos se on vaivannut teitä. — Entä — minkä tyhmyyden +minä sitten tein? + +PEKKA + +Sitten te tosiaankin teitte kauhean tyhmyyden — te lähditte — ja minun +oli teitä ikävä — vaikka olin katsonut silmiinne vain muutaman sekunnin. + +HELINÄ + +Enkö vielä sittenkään kiittänyt? + +PEKKA + +Ette! Päästyänne pyörän selkään, huusitte '— + +HELINÄ + +Ai, ai! Joko minä taas pöräytin: saakeli soikoon? + +PEKKA + +Ei! Te huusitte »all right»! Te menitte — ja minä jäin seisomaan ja — +ajattelemaan — ja minä seison vielä ja ajattelen — + +HELINÄ (katkaisevasti) + +Älkää nyt enää ajatelko tyttöletukan kiittämättömyyttä! Minä kiitän +teitä hänen puolestaan! (Ojentaa kätensä.) Kiitoksia avustanne! + +PEKKA (tarttuu hänen käteensä) + +Saakeli soikoon! Sittenkin te taas putositte pilvistä minun tielleni — +vielä kerran! + +HELINÄ (vetää kätensä pois, kevyesti) + +Nyt, kun tuo vanha lätäkkö-juttu on selvitetty — olemme kai kuin vanhat +tuttavat ainakin — ja te teette vähän selvää — mikä se oikein hankaa +meidän morsiusparimme suhteissa! + +PEKKA + +Mitään vakavaa ei siinä ole! + +HELINÄ + +Mutta siis kuitenkin jotakin? Mitä se on? Ettekö voi luottaa minuun — + +PEKKA + +Teihin minä luotan enemmän kuin itseeni, mutta olisi kai parempi, että +te puhuisitte veljeni kanssa — + +HELINÄ + +Mistä minä puhuisin? En tiedä mitään, enkä tunne veljeänne — + +PEKKA + +Kyllä te tunnette, + +HELINÄ (ihmetellen) + +Tunnenko? Sepä omituista! + +PEKKA + +Hän on juuri etsimässä teitä juhlakentältä — + +HELINÄ + +Ensi kerran minä sain tietää hänen nimensä sisareltani — + +PEKKA + +Hän olisi kai esitellyt itsensä — jos te olisitte — jos hän olisi +tavannut teidät, kuten olitte suostuneet — + +HELINÄ + +Mitä satuja te nyt juttelette? Suostuneetko? + +PEKKA + +Niin! Suostuneet kohtaukseen — viime syksynä sirkuksessa tai +Sirkuskadulla — kummassa lie ollut — + +HELINÄ + +Kuulkaa nyt, herra Halla! Tästä minä en ymmärrä yhtään mitään! +Tarkoitatteko te, että minä olisin luvannut kohtauksia oudoille +herroille kadulla tai muualla? + +PEKKA + +Kuulkaa! Nyt te kohta huudatte: saakeli soikoon! Minä näen sen teidän +silmistänne. + +HELINÄ + +Niin minä huudankin — ellette puhu sellaista kieltä, jota voin +ymmärtää. Väittääkö teidän veljenne, että hän on keskustellut minun +kanssani? + +PEKKA + +Kyllä — eräässä iltamassa Helsingissä viime syksynä — ja sitten teidän +piti tavata toisenne seuraavana iltana, mutta — + +HELINÄ + +Emme tavanneetkaan? + +PEKKA + +Ette — veljeni kai erehtyi paikasta. + +HELINÄ + +No, entä sitten? Jos näin olisi tapahtunut niin mitä sitten? + +PEKKA + +Veljeni on — hm! Onkohan se nyt oikein, että sen sanon —? + +HELINÄ + +On — tietysti! Tässä on taas jotakin lätäkön tapaista — ettekö halua +nostaa minua toista kertaa? + +PEKKA + +Tuhat kertaa! Minä haluan, että aina makaisitte lätäkössä — + +HELINÄ (naurahtaa hermostuneesti) + +Ooh! + +PEKKA + +Niin — minä tarkoitan, että saisin aina vain, alituisesti nostella +teitä — + +HELINÄ + +No, nostakaa! + +PEKKA + +Veljeni sanoo olevansa rakastunut teihin, sanoo tahtovansa erota +sisarestanne — + +HELINÄ + +Oo, oo, oo! Ja siitä syystä siis —? + +PEKKA + +Siitä syystä asia on muuttunut sotkuiseksi — + +HELINÄ + +Tietääkö sisareni tämän? + +PEKKA (huokaa) + +Ei! Kiitetty olkoon Habakuk! + +HELINÄ (nauraa) + +Ja tässäkö kaikki? + +PEKKA + +Sellainen se on koko lätäkkö! Sanokaa nyt: saakeli soikoon! + +HELINÄ + +Minkälainen mies tuo teidän veljenne oikeastaan on? + +PEKKA + +Hyvä poika! Maailman paras poika — mutta vähän romanttinen — ja kuka +sen nyt vielä tietää, kuinka asiat oikein ovat, ennenkuin näette hänet — + +HELINÄ + +Kun minä hänet näen, niin kyllä minä hänet parannan — ainakin tästä +taudista — + +RAJU (tulee katsomosta, muuttuen epäröiväksi, kun näkee Helinän +veljensä seurassa). + +PEKKA + +No, siinähän minun velimieheni tuleekin! Tulehan nyt, Raju, että saan +esitellä sinut neiti Helinä Immilälle. — Sallikaa minun poistua! + +HELINÄ + +Päinvastoin! Minä pyydän, että jäätte, herra Halla! + +PEKKA (vetäytyy peremmälle) + +HELINÄ (tervehtii Rajua) + +Hauska tavata sisareni sulhasta. Tällainen tuttavuus on aina enemmän +tai vähemmän mielenkiintoinen. + +RAJU + +Tervetuloa Amerikasta! Me olemme ennenkin tavanneet, jos suvaitsette +muistaa. + +HELINÄ (katsoo tarkemmin) + +Mekö? Missä sitten? — Odottakaas! Amerikan Suolajärvellä kerran +laivamatkalla oli joku matkustajista teidän näköisenne — mutta hän oli +mormooni. + +RAJU + +Minä en ole — + +HELINÄ + +Ettepä tietenkään — ette te ole mormooni. Kyllä minä luottamuksella +voin uskoa sisareni teidän huostaanne. + +RAJU + +Minä en ole matkustellut Suolajärvillä — aioin sanoa. Minä tapasin +teidät viime syksynä Helsingissä tanssiaisissa — + +HELINÄ + +Oh, niin! Tosiaankin! Nyt minä alan muistella kuin unennäköä. Nuo +tanssiaiset olivat luullakseni vähän ennen lähtöäni. Ellen aivan +pahasti erehdy, niin teidän näköisenne herra tanssittikin minua kerran. + +RAJU + +Kolme eri kertaa! + +HELINÄ + +Todella! Sepä oli aika paljon se! No, sitten kai me seurustelimme +jonkun verran. — Huomasitteko siellä muuatta tunkeilijaa, joka +välttämättä tahtoi tavata minua seuraavana iltana. Muistatteko, miten +minä selvisin hänestä? + +RAJU + +En. + +HELINÄ + +Minä sanoin »jaa» ja »kyllä» viiden minuutin ajan kaikkeen, mitä hän +puhui. Hän sai kai tarpeekseen ja minä pääsin rauhaan. + +RAJU + +Entä jos hän piti totena teidän myöntyväisyyttänne? + +HELINÄ + +Jos hän oli sellainen narri, niin syyttäköön itseään! (Äkkiä). Ritva +muuten äsken kysyi teitä. Ehkä olette ystävällinen ja menette hänen +luokseen. On luullakseni jotain tärkeätä. + +RAJU + +Näkemiin sitten! (Poistuu nopeasti keittiön puolelle). + +PEKKA + +Oi, Mesopotamia! Ellei hän nyt parantunut, niin ei sitten ikinä! + +HELINÄ + +Poika raukka! + +PEKKA + +Tunsitteko hänet? + +HELINÄ + +Minä luulen, että hän juuri sai osakseen kaikki minun »jaani» ja +»kylläni». Ettekö usko, että heidän välinsä nyt kirkastuu? + +PEKKA + +Olen siitä vallan vakuutettu. Mitään muuta ei tietääkseni ole tiellä +ollutkaan. Entä meidän välimme? + +HELINÄ + +Meidän? Onko meilläkin ollut jotakin? + +PEKKA + +On jo monta vuotta — aina lätäköstä asti. Ette te suotta kaatunut ihan +minun eteeni maantiellä. Enkä minä suotta ole ollut teidän lumoissanne +näin monta vuotta. Sanokaa, muistatteko minua ollenkaan? + +HELINÄ + +Kyllähän — mutta — + +PEKKA + +Mutta — niin! Se peijakkaan »mutta»-kiekura on aina joka paikassa. +Olisipa tässä vaan lätäkkö taas minun apunani, niin — + +HELINÄ + +Mutta kun ei ole lätäkköä, niin — ollaan ilman. + +PEKKA + +Te lennätte aavikoita — helppo teidän on sanoa niin — mutta ajatelkaa +korven vaeltajaa! + +N:o 14. (laulaa). + + Kulkijan taival on pitkä ja jylhä, + kaita on korvessa polku ja tie, + tumma on metsä ja taivas niin ylhä + minne tää polku nyt kulkijan vie? + + Aavikon lintu se pilviä lentää, + kahlita ei sitä korvesta voi. + Kulkijan katse vain lentäjän entää — + kaukana siipien suhina soi. + + Jos minä tunteeni huudan nyt sulle, + jos ininä kaihoni ilmoille tuon, + oisiko tuskani tulkinta mulle + lohduksi, millä ma onneni luon. + +HELINÄ (leikillisesti) + + Ilmoilla pilvissä liidän ja lennän, + en kuule ääntäsi, kulkija maan. + Vuota, kun luoksesi kiidän ja ennän, + että ma lauluas kuunnella saan. + + Nyt olen alhaalla, laula jo vainen, + Mielesi miksi niin rauhaton on. + Liekö sun laulus niin outo ja mainen, + että se mulle on tuntematon. + +PEKKA + + Tunne et, Helinä, lempeni tulta, + olet kuin aamuni alkava koi, + syömeni olet sa valittu kulta, + niin minun lauluni sinulle soi. + +(Sävel muuttuu Preerian prinsessan säveleksi.) + + Niin lauluni sinulle, kultani, soi, + niin lauluni soi sulle, kulta. + Oh, hiio, hih hei! kun lauluni soi, + oi, toivoa saanko ma sulta? + +HELINÄ + + Et, korvessa kulkija, lemmetön lie, + on laulusi voimaa ja tulta, + kai selvä jo sulle on onnesi tie — + et tarvinne kysellä multa. + +PEKKA + + Mun Helinä kallehin aarteeni on, + on silmissäs' sielusi tuli. + Mun rintani kylmä ja tunteheton + sun katseesi läikkeessä suli. + +(Sävel muuttuu »hai duulia»-valssiksi). + + Rintani kylmä ja tunteheton + katseesi läikkeessä sulanut on. + (Tanssittaa Helinää.) + Hai duulia dullallaa, hai duulia dei! + Ilmoihin asti tää onnemme vei. + + Kullan kun kerran näin rinnalleen saa, + haihtuu mun mielestäin murheitten maa. + (Pysähtyvät ja laulavat yhdessä). + Hai dui, anna pilkistää silmihin + dui, dui, duli, kiidellä pilvihin! + (Katsovat toisiaan silmiin.) + Hai dui, tuli silmistäsi tulvahtaa — + dui, dui, palo sielussani hulmahtaa. + +(Väkeä tulee näyttämöltä ja katsomosta, jutellen toimekkaina, puettuina +sekaisin suojeluskunta-, palokunta- ja teatteri-pukuihin, joukossa myös +omiakin pukuja). + +EERO (huutaa) + +Nyt nopeasti pukeutumaan! Eeva-Kaisa! Mene nopeasti sanomaan neiti +Immilälle, että kiirehtii pukeutumaan. + +KORSU (huutaa näyttämöllä) + +Kaikki pois näyttämöltä, että miehet pääsevät sitä kuntoon laittamaan! + +EEVA-KAISA + +Meidän tanssimme jäi harjoittamatta — + +EERO + +Jäihän monta muuta juttua — harjoittakaa täällä, jos haluatte — + +EEVA-KAISA (mennessään keittiöön) + +Minun puolestani aivan samantekevä! + +EVELIINA + +No, hyvää päivää, neiti Immilä! Terve tuloa kotiin Amerikasta! Olipa +anjeneemia, että palasitte — ja tällaiseen frivolliin jouduitte heti. +Olitteko katsomassa Nassulan Kallun kihlajaisia? + +HELINÄ + +Emme olleet. Kuulkaahan, rouva! Te tunnette täällä kaikki — onkohan +suutari Naskali täällä? + +PEKKA + +Kyllähän minä Naskali-Villen tunnen — mutta sinähän puhuit äsken +Veräjä-Villestä — + +HELINÄ + +Hänellä on kai useampia nimiä — + +EVELIINA + +Minä en ainakaan nyt observeeraa — ai, mutta tuolla fikseerasin minä +herra Loirosen — pardong — minun täytyy — (Poistuu etsimään Loirosta.) + +PEKKA + +Vai sellainen onni Villeä kohtaa! Omasta onnestamme emme vielä +sanaakaan vaihtaneet. + +HELINÄ + +Jota suurempi onni — sen vähemmän puhumista — (Jatkavat keskustelua.) + +RITVA (tulee, puettuna maakunta-kansallispukuun) + +Täällähän tapaa teidätkin! Oh, höh! Tuskin olen ehtinyt hengähtämään. +On tässä ollut häärinää. + +PEKKA + +Eikös Raju tullut sinne? + +RITVA + +Tuli kyllä — ja suurella vaivalla sain hänet lähtemään huoneeseensa +pukeutumaan. Hän oli vähän vastahakoisella tuulella. + +PEKKA + +Hän on kai vielä myrtynyt, kun minä en tuonut sitä kuulutusvaltakirjaa. + +RITVA + +Miksi ette tuonut sitten? + +PEKKA + +Miksi tässä maailmassa tapahtuu niin paljon ihmeellisiä asioita — kuka +sen tietää. Esimerkiksi: saanko esitellä morsiameni — + +RITVA + +Mitä? Mitä te sanotte? + +PEKKA + +Arvoisat naiset kai tuntevat toisensa? + +RITVA + +Oi, siunatkoon! Onko se totta, Helinä? + +HELINÄ + +No, kun tämä Pekka-pahainen — hän sanoo itseään Pekaksi — löysi minut +uudelleen lätäköstä — + +RITVA + +Mitä maailman ihmeitä sinä puhut? Tässäkö on sinun lätäkkö-ritarisi, +josta aina olet puhunut? + +PEKKA + +Oletko tosiaankin muistanut minut? + +RITVA + +Hänkö? Hän on puhunut lätäköstään joskus unissaankin! + +PEKKA + +Oi, sinua, siunattu Helinä! + +HELINÄ + +Älä nyt, Ritva, lörpöttele! Saatat minut ihan punastumaan! + +RITVA + +Noo — romanttisempihan se ensi kohtaus olisi voinut olla — onnea sitten +— + +HELINÄ + +Eikä — saakeli soikoon — se oli hyvä juuri sellaisenaan! (Nauravat.) + +PEKKA (ihastuneena) + +Ei kukaan ihminen voi arvata, mitä minä nyt tekisin — jos ei olisi näin +paljon väkeä ympärillä. + +RITVA (nauraa) + +Sellaistahan on vallan mahdoton arvata. Te tekisitte kai jonkun urotyön! + +PEKKA + +No, totisesti urotyön sellaisen, jota ei kukaan toinen mies uskaltaisi +— (Suutelee Helinää.) + +RITVA + +Siunatkoon! + +EVELIINA (kirkaisee) + +Oh, pop! Bombardemang! (Lähellä olevat nauravat.) + +PEKKA + +Hyvät ihmiset ja kylän miehet! Tässä on minun morsiameni, Preerian +prinsessa! Hurratkaa, pojat! (Nostaa Helinän kohoksi ilmaan). + +KAIKKI (riemuitsevat, ilakoivat ja hurraavat). + +N:o 15. (Sama kuin 13). + + KUORO + + Ol' preerian prinsessa voittamaton + ja Kumpujen kaunehin kukka! + Nyt rakkaus prinsessan voittanut on — + ja preerian perinyt hukka! + Oh hiio, hih hei! Oh hiio, hih hei! + On preerian perinyt hukka! + +EERO + +Eläköön nuori morsiuspari! + +KAIKKI + +Eläköön, eläköön, eläköön! + +KORSU + +Ei — mutta, totisesti! Nyt minäkin tanssin ja laulan — vaikka parkule +oksilta katselisi! Nyt minä tunnen sisässäni sellaisen voiman, että +minä pystyn johonkin. Missä Eeva-Kaisa on? Eeva-Kaisa, hoi! (Juoksee +keittiön puolelle). + +KAIKKI (ovat huvitettuja) + +HEMMI + +Jopas Korsunkin kuori puhkesi! — Onneksi, onneksi olkoon! (Onnittelee +Helinää ja Pekkaa, jotkut muut tekevät samoin.) + +EVELIINA + +Minä gratuleeraan oikein sydämestäni! Tämä oli sitten vasta oikea +reklateeraus! oikea revenemangi. — Ja tuolla on nyt se Naskali-Ville. +Minä konfikseerasin hänet, kun herra Loironen on jossain inkognitossa — + +HELINÄ + +Kiitoksia, hyvä rouva! + +PEKKA + +Kuulkaapas nyt uutisia Amerikasta, te Sirppalan asukkaat! Tulehan +tänne, sinä Vilhelmi Naskali, sinä kommunisti-kaveri! + +VILLE + +Ei minulle ole rapakon takaa terveisiä. Minun veljeni on kuollut — enkä +ketään muita tunne. + +HELINÄ + +Juuri teidän veljeltänne minulla on teille terveisiä. + +VILLE (astuu vastahakoisesti lähemmäs). + +Minkälaisia ne sitten olisivat? + +HELINÄ + +Tiedättekö, missä veljenne asui Ameriikassa? + +VILLE + +Hän oli suutarina Brokliinissa, katu 174 — U.S. of Amerikka — +Niu-Jorkki — ja hänen nimensä oli Kalle Kustaa Naskali. + +HELINÄ + +All right! Asia on oikea! (Ottaa laukustaan setelin). Ennenkuin +veljenne vietiin sairaalaan, pyysi hän tavata minua, kun tiesi minun +lähtevän kotimaahan — ja lähetti teille säästönsä — + +VILLE + +Oliko hänellä jotakin säästettyä? + +HELINÄ + +Hän oli viimeiset vuodet elänyt hyvin kunnollisesti ja koonnut tämän. +(Näyttää seteliä.) + +VILLE + +Olisipa voinut olla edes seteli vuotta kohti. + +PEKKA (katsoo seteliä) + +Arvaatkos sinä, minkälainen seteli tämä on? + +VILLE + +Onko vielä väärennetty — sekin ainoa? + +HELINÄ + +Seteli on oikea — ja kun te sen myytte, niin saatte siitä melkein +50,000 meidän rahassamme. Tässä on veljenne seteli ja kirje. (Antaa +molemmat Villelle). + +VILLE + +Minkälainen summa se oli? Minä kai kuulin väärin — + +PEKKA + +Varmasti saat 45,000, vaikka koska myisit ja kenelle tahansa. + +VILLE + +Ostaisitteko te? + +PEKKA + +Ostan kyllä — ja maksan enemmänkin — + +VILLE + +Paljonko rahaa teillä on nyt? + +PEKKA + +Ei, veikkonen — ei niin paljon — mutta kymmenisen tuhatta — + +VILLE + +Tuossa! Ottakaa tuo — ja antakaa 10,000. + +PEKKA + +Sillä ehdolla, että sinä et enää venheitä varastele, minä teen sen. + +VILLE + +En tee kujetta minkäänlaista! + +PEKKA (ottaa lompakkonsa) + +Tässä 10,000, ja loput saat tällä viikolla viimeistä penniä myöten — +arvon mukaan. + +VILLE (katselee Pekan rahoja tarkkaan, kuitenkaan koskematta niihin) + +Jahah! Oikeita ovat! Minä myyn kyllä itse setelini. (Naurua). + +VILLE + +Tahdoin vain nähdä, aiottiinko minua jutkahuttaa — ja tehdä minusta +pilaa — + +EERO + +Tulipas pojasta rikas mies! + +ANSU + +No, nyt sinä, veikkonen, voit kommunisoida oikein halusi mukaan. + +VILLE (katselee yhä rahaansa) + +50,000 ja kommunisti! — Kommunisti voit olla itse! Minä olen porvari. +Palttua minä sinun nismillesi annan. Minä liityn heti suojeluskuntaan +ja palokuntaan — ja olen oikea reilu lahtari — ja paha sen perii, joka +minun venheitäni tai muita kojeitani varastelee. En minä olekaan niin +leväperäinen kuin tässä äsken oltiin. + +PEKKA + +Näet, että oltiin ihmisiksi sinua kohtaan. Ota esimerkiksesi! + +VILLE + +No, ilo pystyyn sitten! Näytä, että heruu! + +ANSU + +Ei heru tällaisena tavattomana päivänä. + +PEKKA + +Oikein, Ansu! Sinä olet vielä toisenkin kerran sankari tänä päivänä. + +ANSU + +Kuulitkos, Ville! + +VILLE + +Lempo vie! Minä en tuota Ansua enää tunne. On aivan kuin sinä olisit +saanut Amerikan perinnön, enkä minä. Anna herua, mies! Muuten en tunne +sinua enää. + +N:o 16. + +ANSU + + Eikä Virralla tunnettu Sirpan naista, + eikä Sirpalla Virran mustalaista + — hai jeku, hai jeku, hai jeku julli — + pirtusta maksetaan nyt linnassa tulli! + Hai jeku, hai jeku, hai jeku lalla! + kieltolaki yllä ja kiertolaki alla! + +HUUTOJA + +Hyvä, hyvä! Juuri niin! Oikein, Ansu! + +ANSU + +Jos olet porvari nyt, niin tiedät kai, Ville, että laki on korkea ja +kaunis asia. — Heleijaa, Korsu! Sinä lupasit tanssia, vaikka itse +parkule oksilta katselisi! + +KORSU (on palannut Eeva-Kaisan kanssa heti mentyään) + +No, niin, parkule, hipastakin — tänä ihmeitten päivänä. Hopsa, Eeva +Kaisa! Me niinkuin muutkin! + +Tanssii Eeva-Kaisan kanssa korpipolskan, jonka vaanivat liikkeet +ja asenteet yhdessä hetkellisten ja hurjien ryöpsähdysten kanssa +muodostavat harvinaisen voimakkaan ja repäisevän esityksen. Korsun +polvien keinunta, ympäri-pyörähdykset ja käsien yhteen lyöminen pään +yllä tapahtuvat hurjasti ja samalla hyvin hillitysti. Tanssi alkaa +maanittelevana ja kiihtyy kiihtymistään laulun väliajoilla. + +N:o 17. + + Soittajan käy jo vinhasti käsi, + varpaalla jalka tahtia lyö — + (Alkaa maanitella). + Hei, liru, liru, hei laru, laru! + Tanssimme kunnes alkavi työ. + (Maanittelu vilkastuu.) + Nosta nyt jalka, anna jo käsi, + sipsuta siro-askelin vain! + (Eeva-Kaisan liikehtiminen alkaa.) + Hei, liru, liru, hei, laru, laru! + (Tempaa Eva-Kaisan tanssiin.) + Tyttöni minä tanssihin sain. + Polvesi nosta, korkosi iske — + permantopalkki keinahtelee! + Hei liru, liru, hei laru, laru! + Silmissä ilo välkähtelee! + +(Hetken kuluttua loppuu tanssi äkkiä, jonka jälkeen alkaa uusi +maanittelu, mutta rohkeampana.) + + Mulle sa tyttö kullaksi tule, + hiiteen jo heitä piikuutesi! + Hei liru, liru, hei laru, laru — + kuihtuu jo kohta nuoruutesi. + + (Tanssi tulistuu, äkkinäinen pysähdys). + Kihloiksi anna muisku nyt mulle, + sormeesi ota sormukseni! + (Matkii näitä tekoja). + Hei, liru, liru, hei laru laru — + näin tulit mulle kullakseni! + + (Tanssi kiihtyy hurjimmilleen, pysähtyen yht'äkkiä.) + Hei liru, liru, hei laru, laru — + näin tulit mulle kullakseni. + +(Muutaman hurjan pyörähdyksen jälkeen katkeaa tanssi äkkinäisesti, +jättäen tanssijat asenteeseen seisomaan vieretysten.) + +MOLEMMAT + + Hei! + +KAIKKI (iloitsevat ja ilmaisevat tyytyväisyyttä.) + +HELINÄ + +Tämähän oli alkuperäisyydessään aivan suurenmoista! Tällaista en ole +ikinä nähnyt. Kiitoksia, rakkaat ystävät! + +EVELIINA + +Niin — tämä ei ollut sitä modäärniä »jiujitsua». (Suuri riemu.) + +HELINÄ + +Eeva-Kaisan minä tunnen, mutta kuka on tämä hänen maanittelijansa? + +KORSU + +Minä olen — + +ANSU + +Annahan olla! Sinä olet hengästynyt. Minä sanon kuka sinä olet. (Laulaa): + +N:o 18. + + Afriikass' on fröökynöillä pieni elefantti. + Se lönköttää ja könköttää kuin neekertyttöin tantti. + Afriikass' on fröökynöillä pieni, nätti norsu. + Se könkäilee ja tönkäilee kuin meidän tuttu porsu. + + Afriikass' on elefantti aikamoinen norsu. + Meidän vahtimestar-Antti on vain pieni korsu. + Ei hän ole elefantti eikä mikään norsu, + Antti on vain Korsun Antti, + sekä Antti Korsu. + +KORSU (iloisuuden loputtua) + +Noin se Ansu, parkule, osaa maalata! Mutta minä aioin sanoa, että minä +olen Eeva-Kaisan oikea, lakimääräinen sulhanen — jos se sitten jotakin +merkitsee. + +EVELIINA + +Oi, oi! Tämä on oikea horiipeli jubileumia! Herra Loironen, herra +Loironen! Etkö sinä saa ekstanssia tästä kaikesta? + +LOIRONEN + +Minä en ole tanssimestari. (Menee Ritvan luo ja antaa hänelle jonkun +paperin.) Tässä minä tuon teille jotakin, joka oli liisteri-purkin alle +liimaantunut. Luulen, että se kuuluu teille ja insinöörille. (Poistuu +heistä.) + +RITVA + +Kiitoksia — Loironen! — Mikähän paperi tämä on? (Katselee.) Mitä +ihmettä? Tämähän on Rajun kuulutus-paperi, (Ojentaa paperin Pekalle.) +Mitä tästä sanotte? + +PEKKA + +Eihän tästä voi mitään sanoa. Tämä kuuluu maailman suuriin +ihmeisiin! Antakaa anteeksi, että minä en kehdannut tunnustaa, miten +liisteripurkki veti minua nenästä. No nyt pappilaan heti! Missä se +sulhanen piiloilee? + +HEMMI (akkunan luota) + +Palokunnan laulajat tulevat jo! + +ANSU + +Antaa tulla vaan! Minulla on jo univormu ylläni. + +KORSU + +Mutta köynnösten hakijoita ei vaan vielä näy. Aikovatko ne, parkuleet, +perata koko Jairakan metsän. + +EERO + +Siellä kai löytyisi monta jäniksen pesää — vai mitä, Ansu? + +ANSU + +Sokeat eivät näe, eivätkä kuurot kuule. + +PALOKUNTALAISIA (astuvat reippaasti näyttämölle ja asetuttuaan riviin, +laulavat) + +N:o 19. + + Tu tuu, tu tuu, jo torvi soi, + tu tuu, tu tuu, tu tuu! + Hei eteenpäin, kun torvi soi + tu tuu, tu tuu, tn tuu! + + Käy palokunnan kulku näin — + hei kiire on, tu tuu! + Tu tuu, tu tuu! Hei vaaraan päin! + Hei, alta pois! Tu tuu! + + Jo tuolla ilmaan liekit lyö — + siks hätätorvi soi. + Pian tulikielet talon syö, + kun roihut huminoi. + + Hei, tieltä pois! Hei, väistykää! + Tää meidän työtä on! + On palon sammutusta tää — + ja kiire meillä on. + + Kun suihku laulaa, ruisku käy, + on lieska voimaton! + Ei tulta enään kohta näy — + pian työmme tehty on. + + Jo käänny pois! Taas torvi soi + vaan nyt se soi: tu tuu! + Taas kotiin päin tie käydä voi + ja torvi soi: tu tuu! + +(Laulun loputtua marssivat katsomoon ja alkavat mennessään laulun +alusta). + +EERO + +No, nyt alamme olla vähitellen valmiita. Preerian prinsessa pitää vielä +ottaa läpi. + +EVELIINA + +Mitä hän sanoo? + +LOIRONEN + +Läksyä hän tarkoittaa. + +EVELIINA + +Ai — troolia! Trooliko pitää ottaa läpi? + +EERO + +Niin! Preerian prinsessan puhe. + +EVELIINA + +Neiti kulta! Pidättekö te puheen? + +HELINÄ + +Rauhoittukaa! Minä vain juttelen — muiden mukana. + +EVELIINA + +Minä jo toivoin saavani jotain delikatessia. + +HEMMI + +No, tuolla tulevat köynnösten hakijatkin! + +KORSU + +Tännekö ne tulevat! Menkööt, parkuleet, katsomoon! Huutakaa heille! + +EERO + +Antaa tulla! He ovat jo eteisessä. + +RITVA + +Minun pitää heidän joukkoonsa. Muuten saan ripsua. (Menee nopeasti +ulos.) + +KORSU + +Kas nyt! Miten monta hakijaa! Eikä ole kuin mitta mieheen! Jota useampi +Kokki, sitä huonompi soppa. + +EVELIINA + +Kyllä teidän, herra Loironen, täytyy opetella fotografeeraamaan — +niinkuin minun miesvainajani — täältäkin olisi nyt voinut ottaa niin +monta intervallia. + +LOIRONEN + +Oppisikohan tuota! + +EVELIINA + +Jos me vaan oikein treenaamme toisiamme, niin saatte nähdä, että +resulttaani siitä syntyy. + +LOIRONEN + +Vai — ettäkö sultaani! + +(Köynnös-tytot ja -pojat tulevat juoksussa sisään, kantaen köynnöstä +ja juosten ensin salin ympäri, asettuen sitten paikoilleen, tanssien +laulun aikana jonkun verran, mutia varsinainen karkelo alkaa vasta +laulun loputtua). + +N:o 20. + + KÖYNNÖSTYTTÖJEN JA KÖYNNÖSPOIKIEN LAULU JA TANSSI. + + POIKA: + + Kukkanurmia neito kiidä! + Lennä perhojen lailla! + + POIKIEN KUORO: + + Poimi kukkia, tanssi, liidä, + metsämarjojen mailla! + Poimi kukkia, tanssi, liidä, + metsämarjojen mailla. + + TYTTÖ: + + Rientäkäämme nyt karkeloimaan, + aika siivin jo entää! + + YHTEINEN KUORO: + + Laulakaamme ja soitto soimaan, + anna perhojen lentää! + Laulakaamme ja soitto soimaan, + anna perhojen lentää. + + TYTTÖ: + + Kukka-köynnös on ansanamme, + siitä paulamme luomme. + + TYTTÖJEN KUORO: + + Lemmen paula on voimanamme, + jos me lempemme suomme. + Lemmen paula on voimanamme, + jos me lempemme suomme. + + TYTTÖ: + + Poika, jos sinä aiot voittaa + meistä perhosen parhaan. + + TYTTÖJEN KUORO: + + Niinpä tahdomme kilvan koittaa, + etkö eksy sa harhaan! + + POIKIEN KUORO: + + Niinpä tahdomme kilvan koittaa, + enkä eksy ma harhaan. + + TYTTÖ: + + Riennä, juokse, sa poika parka! + + TYTTÖJEN KUORO: + + Lennä ain' asti pilviin! + + POIKA: + + Armastansa ei pyydä arka + katson kaunoa silmiin! + + POIKIEN KUORO: + + Armastansa ei pyydä arka, + katson kaunoa silmiin! + + POIKA: + + Karkeloidessa aika haihtuu — + + TYTTÖ: + + Kenen saan minä paulaan? + + POIKA: + + Tanssi lakkaa ja leikki vaihtuu. + + TYTTÖ: + + Paula kultani kaulaan! + + POIKIEN KUORO: + + Tanssi lakkaa ja leikki vaihtuu. + + TYTTÖJEN KUORO: + + Paula kultani kaulaan! + + TYTTÖ JA POIKA: + + Riemujuhlaa nyt karkeloimaan + aika siivin jo liitää! + + YHTEINEN KUORO: + + Laulakaamme ja soitto soimaan, + anna karkelon kiitää! + Tanssikaamme ja soitto soimaan, + anna karkelon kiitää! + +(Köynnös-karkelo). + +EERO + +Nyt toimeen tai toimi happanee! + +RAJU + +Voi, rakas Ritva, miten sinun silmäsi loistavat. + +RITVA + +Aina ne sinulle loistavat! + +RAJU + +Et usko, miten minua suututtaa tuon paperin hukkaaminen. + +RITVA + +Se on löytynyt! Tuossa! (Antaa paperin Rajulle). + +RAJU + +Hurraa! — Kuulkaa! Minä en ehdi nyt mihinkään. Minä menen Ritvan kanssa +pappilaan. Mutta pian me siellä käymme. + +PEKKA + +Bravoo, Raju-poikaseni! — Minä ehdotan muuten, että kaikki, jotka ovat +vapaat Preerian prinsessasta, menevät pappilaan. Huomenna on sunnuntai. + +KORSU + +Kuule, Eeva-Kaisa! Eeva-Kaisa, hoi! + +RITVA + +Lähdetään sitten heti! + +RAJU + +Lähdetään! (Menevät ulos.) + +EEVA-KAISA + +Mitä sinä tahdot, Korsu? + +KORSU (ottaa Eeva-Kaisaa kädestä ja lähtee juoksemaan ulos) + +Pappilaan! Pappilaan! + +EVELIINA + +Rakas Timo! (Ottaa Loirosta kädestä, kuljettaen häntä ulos.) Rakas +Timo! Tämä muodostuu siis meillekin ihanaksi mesaliangsiksi! Mennään +mekin propeeraamaan! (Menevät ulos, toisten nauraessa.) + +PEKKA + +Kypsiä mekin olisimme tuohon seuraan — + +HELINÄ + +Uhratkaamme nyt tämä päivä taiteelle! + +EERO + +Oikein sanottu! Kiitos teille! Eläköön Preerian prinsessa! + +KAIKKI. + +Preerian prinsessa eläköön, eläköön, eläköön! + +PREERIA-KÖÖRI (alkaa juuri esiripun laskiessa). + +Esirippu. + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78486 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..655113b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78486 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/78486) |