Initial commit of ebook 78429 filesHEADmain

4 files changed, 6089 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78429-0.txt b/78429-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..55add11
--- /dev/null
+++ b/78429-0.txt
@@ -0,0 +1,6073 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78429 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+CLÈVESIN PRINSESSA
+
+Kirj.
+
+Madame de La Fayette
+
+
+Suomentanut ja johdannolla varustanut
+
+Aarne Anttila
+
+
+
+Kariston klassillinen kirjasto 28
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
+1926.
+
+
+
+
+JOHDANTO.
+
+
+Tuskin missään maassa ja minään aikana kirjallisuus on eri muodoissaan
+saavuttanut sellaista yhtenäisyyttä ja kiinteyttä kuin Ranskassa
+1600-luvulla vallinnut n.s. klassillisuus ja samalla kuvastellut
+henkisen elämän kaikilla aloilla, uskonnossa, politiikassa,
+kuvaamataiteissa ja seuraelämän muodoissa ilmenevää suuntaa:
+järkevyyttä, lainalaisuutta, selvyyttä ja muodon huoliteltua hienoutta
+ja ylevyyttä. Kirjallisuuden suosituimpana ja korkeimmalle kehittyvänä
+lajina on näytelmä, murhenäytelmä varsinkin, ja sen suurimpina
+mestareina Corneille ja Racine.
+
+Ranskalais-klassillisen suunnan kirjalliset periaatteet ovat selvimmin
+lausuttuina Boileaun _Runousopissa_ v:lta 1674 — mitään teosta ei
+ainakaan uudella ajalla ole kauempaa aikaa ja laajemmalla alueella
+pidetty sen vertaisena hyvän maun lakikirjana. Kivimies tarvitsee
+vakavan tukikohdan kääntääkseen paaden paikoiltansa, mittaustieteilijä
+varman selviön todistelunsa lähtökohdaksi. Tällainen perusselviö on
+Boileaulle muinaisen Kreikan ja Rooman kirjallisuuksien erinomaisuus:
+puolentoista, kahden vuosituhannen kestäessä ne ovat kaikkien kansojen
+valistuneimpien kesken herättäneet suurempaa ihailua kuin mitkään muut
+kirjalliset tuotteet. Tämä yksimielinen tunnustus on niiden ehdottoman
+arvon takeena. Kaikkien myöhempien aikojen kirjailijoiden on palattava
+näille alkulähteille oppia ammentamaan, ja he ovat sitä suurempia, mitä
+enemmän he muistuttavat näitä ikuisia esikuvia. Kaikki kirjalliset
+lait on siis etsittävä antiikin mestarien nimenomaisista lausunnoista
+tai johdettava heidän teoksistaan. Mutta neron uusia muotoja ja lakeja
+luovaan voimaan Boileau ei kiinnitä kyllin paljon huomiota.
+
+Niinkuin sanotaan olevan katolilaisia, jotka ovat katolisempia kuin
+paavi itse, samoin voi Boileausta ja varsinkin eräistä hänen vähimmistä
+henkiystävistään sanoa, että he joskus ovat antiikkisempia kuin
+antiikki itse: he muovaavat laeiksi, mikä muinais-Kreikassa oli vain
+tapa tai sattumakin, eivätkä epäröi silloinkaan, kun terveen järjen
+tulisi osoittaa, että heille on ehkä sattunut mestarin väärinymmärrys.
+Niinpä Boileaun mielestä esim. oodin alun tulee olla komea ja
+loistava, koska Pindaros kuudennen olympialais-oodinsa alussa vertaa
+sitä loistavaan palatsiin; kertomarunon alun sitävastoin pitää olla
+yksinkertainen, koska Vergiliuksen _Aeneis_ alkaa vaatimattomasti.
+Eräästä väärin ja ahtaasti ymmärretystä Aristoteleen lauseesta
+muovautuvat Ranskan klassilliselle murhenäytelmälle toiminnan
+yhteyden lain lisäksi ajan ja paikan yhteyden lait kammitsaksi, ja
+kun Homeroksen ranskantaja madame Dacier keksii, ettei _Odysseian_
+ensimmäisessä laulussa ole vertausta, säätää hän, ettei kunnollisen
+kertomarunon ensimmäisessä laulussa saa olla vertausta, j.n.e.
+
+Boileau muovaa määräyksiä, murhe- ja huvinäytelmistä, eepoksista,
+oodeista, madrigaleista y.m.s. ihmeistä. Mitä ohjeita hän antaa
+romaanin kirjoittajalle? Ei sanaakaan. Boileau piti sitä varmaan
+asiaankuulumattomana: eihän kukaan antiikin mestareista ollut
+kirjoittanut romaania. Hän oli epäilemättä samalla kannalla kuin
+klassikko, Ranskan akatemian presidentti Auger, joka niin myöhään kuin
+v. 1824, romantikkojen uudistusta vastaan taistellessaan, julisti
+arkailematta: »Kirjallisuuden lajit ovat kerta kaikkiaan vakautuneet ja
+tunnustetut. Niiden luonnetta ei voi muuttaa eikä lukua lisätä: niitä
+sekoitetaan ja sotketaan kamalasti yhteen ja luullaan siten luotavan
+uusia.»
+
+Kerran sentään sana »romaani» esiintyy Boileaun kuulussa
+_Runousopissa_. Hän lausuu varoittaen eepililliselle runoilijalle:
+»Välttäkää romaanin sankarien mitättömyyttä!» niinkuin meidän
+aikoinamme valitettaisiin, jos joku suurkirjailija hullaantuisi
+salapoliisijuttuja kyhäilemään. Edellämainittu madame Dacier
+määrittelee _Odysseian_ esipuheessa romaania seuraavasti: »Romaani
+on suorasanainen esitys, keksitty turmelemaan tapoja tai ainakin
+hyödyttämättä huvittamaan kertomalla useita valheellisia seikkailuja,
+joista puuttuu sovinnaisuus ja allegoria; sankariin sovitetaan siinä
+kaikenlaisia ajan, paikan, tapojen ja luonteiden historiallisen
+totuuden kanssa ristiriidassa olevia heikkouksia ja vastakkaisia
+liioitteluja.»
+
+Oliko Ranskan klassikkojen yliolkaisella kannalla romaaneja kohtaan
+perustetta? Romaani oli nuorin kirjallisuuden laji. Sen alkuvaiheista
+viittaan yleiskatsaukseen, joka liittyy suomennettuun Richardsonin
+_Pamelaan_ (»Kariston klassillinen kirjasto» 12) — sekin tämän
+kirjallisuudenhaaran merkkiteoksia. Rajoitun siis tässä lausumaan
+eräitä huomautuksia yksinomaan ranskalaisesta romaanista.
+
+Tämä kirjallisuuden laji, jonka viljelijää Ranskassa 1600-luvulla eivät
+mitkään kaavat ja lait pidätelleet, mutta eivät liioin mitkään hyvät
+perintätavat tukeneet, kuten muita runoilijoita, liikkui melkein vain
+kahdessa äärimmäisyydessä: sievisteleväisyydessä ja eriskummaisuudessa.
+Edellisistä tunnetuimpia ovat n.s. paimenromaanit, varsinkin Honoré
+d'Urfén _Astrée_ (1607—27), joissa kuvaillaan paimeniksi pukeutuneiden
+prinssien ja prinsessojen äitelää ja sievistelevää lemmiskelyä.
+Jälkimäiset taas ovat mitä merkillisimpien ja mahdottomimpien
+seikkailujen rykelmiä, kuten Scudéry-sisarusten _Artamène_ eli _Suuri
+Kyros_ (15,000 sivua!) ja _Clélie_ (10,000 sivua!). Kummallekin
+suunnalle on yhteistä mitä hurjin hajanaisuus ja kaiken todellisen ja
+luonnollisen vierominen. Lähellä jälkimäistä lajia oli eräitä yrityksiä
+vähän tasapuolisempaan, realistisempaan tosiolojen kuvaukseen, joissa
+vastoin klassillisuuden peruskäsitystä uskallettiin ottaa aiheita
+pikkuporvariston ja talonpoikienkin elämästä. Tällaisia ovat Charles
+Sorelin _Francionin hauska ja tosi historia_ (1623), Scarronin
+_Koomillinen romaani_ (1651) ja Furetièren _Porvariromaani_ (1666).
+Lukuunottamatta paikoin vahvaa karkeutta ja mauttomuutta vaivaa
+näitäkin yrityksiä hajanaisuus ja miltei täydellinen psykologisen
+käsityksen puute. 1600-luvun loppupuolelta kuitenkin on muuan
+romaani, joka kohoaa verrattomasti kaikkia edeltäjiään ylemmäksi
+ja ankarinta nykyaikaista mittapuuta käyttäen ansaitsee romaanin
+nimen ja romaanin lukijoiden huomion, puhumattakaan siitä, että
+se tämän kirjallisuudenhaaran kehityksessä on kaikkein tärkeimpiä
+muistomerkkejä: madame de la Fayetten _Clèvesin prinsessa_ (eli tämän
+ranskalais-saksalaisen alueen nimistön toista kirjoitustapaa käyttäen
+»Kleven prinsessa»).
+
+Muutama sana sen tekijättärestä ja sepityksestä. _Marie Magdaleine
+Pioche de La Vergne_ syntyi Pariisissa v. 1634 pikku aatelismiehen
+tyttärenä. Hän osoitti jo lapsena suurta lahjakkuutta ja sai
+perusteellista opetusta m.m. latinan ja kreikan kielissä, joita sen
+ajan naisista vain harvat harrastivat. Yksikolmattavuotiaana hän
+meni naimisiin Jean-François Motierin, kreivi de La Fayetten kanssa.
+Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa. Pian aviomies katoaa jäljettömiin
+nuoren kreivittären elämästä. Viime aikoihin asti on luultu hänen
+päiviensä silloin päättyneen. Myöhemmät tutkimukset ovat kuitenkin
+osoittaneet hänen kuolleen yksinäisenä Auvergnessa vasta 1683;
+kreivitär de La Fayette taas eli Pariisin hovipiireissä. Eron syy on
+tuntematon.
+
+Madame de La Fayette ei ollut kaunis, mutta hänen älykkyytensä,
+sydämellisyytensä ja lempeä surumielisyytensä, joka osaksi lienee
+johtunut sairaloisuudesta, liitti hänet vuosikausia kestäviin
+ystävyydenliittoihin. Madame de Sévignén kirjeenvaihdossa varsinkin
+on monta madame de La Fayettea ylistävää lausuntoa; Merkittävimmäksi
+kaikista kehittyi hänen ja kirjailija La Rochefoucauldin
+ystävyydenliitto. Huono terveys pakotti kummankin pysyttelemään
+sisällä, ja kirjalliset harrastukset olivat kummallekin yhteisiä.
+_Mietelmien_ kirjoittaja oli kaksikymmentäyksi vuotta ystävätärtään
+vanhempi, kokenut monia vaiheita, katkeroitunut ja oppinut näkemään
+ennen kaikkea tyhmyyttä ja itsekkyyttä ihmisten ajatuksissa ja
+toimissa. Madame de La Fayetten lempeys ja sydämellisyys oli hänen
+parin viimeisen vuosikymmenensä lähes jokapäiväisenä lohdutuksena.
+»Herra La Rochefoucauld on antanut minulle älyä, minä olen uudistanut
+hänen sydämensä», oli ystävättären tapana sanoa. Madame de Sévigné
+kirjoittaa La Rochefoucauldin kuoleman johdosta tyttärelleen tästä
+ystävyydenliitosta 1680: »Mistähän madame de La Fayette jälleen
+tapaa sellaisen ystävän seuran, sellaisen lempeyden, suIostuttajan,
+luottamuksen ja kunnioituksen itselleen ja pojalleen? Hän on sairas,
+istuu aina huoneessaan eikä liiku kaduilla. Herra de Rochefoucauld oli
+myös paikoillaanolija. Tämä seikka saattoi heidät välttämättömiksi
+toisilleen. Mitään ei voi verrata heidän ystävyytensä luottavaisuuteen
+ja sulouteen. Kuten huomaatte, tyttäreni, on mahdotonta kokea
+tuskallisempaa menetystä, jota ei aikakaan voi lohduttaa. Olen ollut
+hänen luonaan nykyään kaiket päivät.»
+
+Yksinjääneen oma tila huononi vuosi vuodelta. Eräässä viimeisistä
+kirjeistään hän lausuu alistuneesti: »En luule voivani pitkälti elää
+tässä tilassa. Elämäni on liian tuskallista sen loppua pelätäkseni.
+Alistun murheetta Jumalan tahtoon. Hän on Kaikkivaltias, ja jokaisen on
+vihdoin palattava Hänen luokseen.» Hän kuoli toukokuussa 1693. Hänen
+leposijansa on tuntematon.
+
+Madame de La Fayette ei ollut varsinainen kirjailija eikä sellaisena
+itseään pitänytkään. Hän harrasti kyllä kirjallisuutta, mutta on omaan
+sepittelyyn uhrannut vain pienen murto-osan aikaansa. Lukuunottamatta
+paria henkilökuvausta ja yhtä muistelmateosta, hänen kynästään on
+lähtenyt vain käsilläoleva romaani _Clèvesin prinsessa_, joka yksinkin
+takaa hänelle merkittävän paikan 1600-luvun kirjallisuudessa.
+
+Ainakin jo v. 1672 kirjailijattaren tiedetään suunnitelleen
+romaaniaan ja neuvotelleen siitä La Rochefoucauldin kanssa myöhemmin.
+Joskus on yritetty tehdä pesänselvitys kummankin osuudesta teoksen
+suunnitelmassa: aina on suoritettava velvollisuus Clèvesin prinsessan
+tavoin — se on muka tekijättären ydinväite; tämän neuvon rohkea
+noudattaminen aiheuttaa useimmiten kärsimystä — sitä pitävät jotkut
+La Rochefoucauldin lisäyksenä romaanin periaatteeseen. Eräät
+kirjallisuushistorioitsijat ovat muutamissa yksityiskohdissakin
+näkevinään _Mietelmien_ katkeroituneen kirjoittajan synkkyyttä ja
+ankaruutta. Luonnollisesti on kirjailijattarella ollut apua kokeneesta
+arvostelusta, mutta pitemmälle menevät väitteet vaikutuksista ovat
+todistamattomia. Romaani ilmestyi pitkän kypsyttelyn jälkeen vasta v.
+1678 salanimellä, ja tekijätär osasi taitavasti johtaa vieraampien
+epäilyt harhaan, samalla sattuvasti arvostellen teostaan!
+
+»Muuan pieni kirjanen, joka viisitoista vuotta sitten kierteli
+luettavana ja jonka yleisö osaksi luuli sepittämäkseni, on ollut
+syynä, että minulle annetaan osuus myös _Clèvesin prinsessasta_. Olen
+puolestani hyvin mielissäni siitä, että minua näin epäillään, ja
+tunnustaisin olevanikin sen tekijä, jos olisin varma, ettei todellinen
+tekijä jonakin päivänä vaatisi minua vastuuseen. Pidän kertomusta
+erittäin sievänä, hyvin, joskaan en varsin huolitellusti kirjoitettuna,
+täynnä ihailtavaa hellyyttä. Se on luettava useammin kuin kerran.
+Erikoisesti miellyttää minua siinä mainio kuvaus hoviseurueesta ja sen
+elämäntavoista. Siinä ei ole mitään kuviteltua ja liioittelua. Se ei
+olekaan mikään romaani, vaan oikeastaan muistelma, ja olenkin kuullut
+muistelman sen alkuperäiseksi nimitykseksi, joka sittemmin on muutettu»
+(kirje Lescherainelle 13.IV.1678).
+
+Pitkälti ei tekijätär voinut pysyä salassa, ja arvostelu oli eräitä
+pikku huomautuksia ja viisasteluja lukuunottamatta hyvin suopea. Ankara
+Boileau tunnusti, että »madame de La Fayette oli Ranskan naisista
+henkevin ja parhaiten kirjoittava», Laharpe, että »rakkauden ja
+kunnian taistelua ei milloinkaan ollut kuvailtu herkemmin». Voltaire
+lausuu teoksessaan _Ludvig XIV:n vuosisata_: »Madame de La Fayette on
+kirjoittanut ensimmäiset romaanit, joissa on nähty hienoston tapoja
+ja luonnollisia vaiheita viehättävästi kuvattavan. Ennen häntä oli
+esitetty vain epätodennäköisiä seikkoja teennäisellä tyylillä.»
+
+_Clèvesin prinsessan_ maine on vuosien vieriessä vain kasvanut.
+Tämä nuorimman kirjallisuudenlajin neljännesvuosituhannen täyttävä
+edustaja kestää, ilman iän ja vaihtuneiden olosuhteiden oikeuttamaa
+puolustelua, vertailun nykyaikaisten romaanien kanssa. Jos se taas
+pannaan edeltäjiensä rinnalle, joista se suureksi edukseen poikkeaa,
+tai verrataan sitä Corneillen ja Racinen murhenäytelmiin, joita se
+lajierosta huolimatta ansiokkaasti muistuttaa, niin voi todeta sen
+olevan 1600-luvun n.s. klassillisen suunnan _ainoan_ romaanin, joka
+tämän nimen todella ansaitsee.
+
+1600-luvun yleensä mahdottoman laajoissa romaaneissa on liitetty
+irrallisia seikkailuja toinen toistaan seuraamaan. Niitä voisi
+sivumäärin pyyhkiä pois tai yhtä paljon lisätä, hajanaisuuden
+käymättä suuremmaksi. _Clèvesin prinsessassa_ on kohtuullisissa
+puitteissa yksi ainoa yhtenäinen tapaussarja muovattu kiinteäksi
+kokonaisuudeksi. Edelliset koettavat herättää lukijan huomiota
+ulkonaisilla, eriskummaisilla tapauksilla, jälkimäisen mielenkiinto
+on kokonaan psykologisessa, johtelussa ja erittelyssä: ulkonaisesti
+siinä tapahtuu perin vähän, mutta sen sielullinen, sisäinen jännitys
+on suuri. Itse aihekin, naidun naisen sielunliikkeiden kuvaus, oli
+uusi: ajan käsityksen mukaan avioliitto oli rakkauden ja romaanin loppu
+kahdessakin merkityksessä. Edellämainittu Furetière sanoo nimenomaan
+_Porvariromaanissaan_, johdettuaan sankarinsa ja sankarittarensa tähän
+satamaan: »Elivätkö he hyvästi vai huonosti yhdessä, sen saatte nähdä
+jonakin päivänä, kun tulee muotiin kuvata naitujen naisten elämää».
+Molièren _Sievistelevien hupsujen_ Madelon sanoo avioliiton kirjallista
+kuvailua »romaanin ottamiseksi juuri hännästä kiinni». Varhaisempien
+romaanien kieli oli ollut sievistelevää tai karkeaa, joskus samassa
+teoksessa kumpaakin vuorotellen, ja epätasaista. _Clèvesin prinsessan_
+sanonta on niin luonnollista, ja välitöntä kuin klassillisen suunnan
+teokselta suinkin voi odottaa ja lisäksi selvää ja huoliteltua.
+Kirjailijatar ei ollutkaan lausunut turhaan: »Teoksen yksi ainoa
+sattuva lause maksaa kultakolikon ja yksi ainoa sana hopearahan.»
+
+Jo ennen _Clèvesin prinsessan_ ilmestymistä oli eräs tekijättären
+tuttava Boursault ryhtynyt sitä käsikirjoituksesta dramatisoimaan.
+Romaanin monet avut johtavatkin ajatukset heti näytelmään, lähinnä
+Corneillen tragedioihin. Kummankin henkilöt ovat korkeimman ylhäisön
+piiristä: klassillinen suunta ei voinut käsittää, että keskisäädyn
+tahi alhaison elämässä saattaisi esiintyä taiteellisesti vaikuttavaa
+tragiikkaa. _Clèvesin prinsessassa_ ja useimmissa Corneillen
+näytelmissä, varsinkin hänen mestariteoksessaan _Cidissä_, on
+perustavana rakkauden ja kunnian välinen ristiriita monine vaiheineen,
+jossa kunnia voittaa, lopulta niin ylevässä merkityksessä, että yleinen
+käsitys täysin hyväksyisi rakkaudenkin voiton. Molemmat: pitävät
+ulkonaisia tapahtumia sivuasioina ja työntävät ne jollakin tavoin
+varjoon; molemmille on mielenliikkeiden ja sisäisten vaikutusten
+esittely pääasia, ja lopuksi kumpikin suosi hillittyä ja huoliteltua
+sanontaa, joka nykyisin voi ehkä tuntua liian sovinnaiselta ja
+värittömältä, mutta ei milloinkaan ole räikeää ja mautonta.
+
+_Clèvesin prinsessa_ on joka suhteessa todella klassillinen romaani.
+
+_Suomentaja_.
+
+
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN OSA.
+
+
+
+
+Loisteliaisuus ja hienot tavat eivät ole Ranskassa milloinkaan
+ilmenneet niin häikäisevästi kuin Henrik II:n viimeisinä vuosina.
+Tämä ruhtinas oli sulavakäytöksinen, kaunis ja herkkä rakastumaan.
+Vaikkakin hänen kiintymyksensä Diana Poitiersilaiseen, Valentinoisin
+herttuattareen, oli herännyt kolmattakymmentä vuotta sitten, oli se
+kuitenkin yhtä kiihkeä, ja kuningas antoi siitä yhtä selviä todistuksia.
+
+Koska Henrik II menestyi ihmeteltävästi kaikissa ruumiinharjoituksissa,
+olivat ne hänen parhaimpina ajanvietteinään: joka päivä oli
+metsästysretkiä, palloleikkejä, tansseja, rengasratsastuksia tai
+sentapaisia huvituksia. Valentinoisin herttuattaren värit ja
+nimikirjaimet vilahtelivat kaikkialla, ja hän itse esiintyi puettuna
+tavalla, joka olisi sopinut hänen tyttärentyttärellensä, siihen aikaan
+jo naimaikään ehtineelle neiti de la Marckille.
+
+Kuningattaren läsnäolo teki hänenkin esiintymisensä mahdolliseksi.
+Tämä ruhtinatar oli kaunis, joskin hänen ensi nuoruutensa oli mennyt;
+hän rakasti mahtavuutta, suurellisuutta ja huveja. Kuningas oli nainut
+hänet ollessaan vielä Orleansin herttua. Silloin oli perintöruhtinaana
+hänen myöhemmin Tournonissa kuollut vanhempi veljensä, jonka syntymä
+ja suuret hyvät ominaisuudet määräsivät hänet arvokkaasti täyttämään
+isänsä Frans I:n paikan.
+
+Kuningattaren kunnianhimoinen mieli teki hallitsemisen hänelle
+suloiseksi. Hän näytti surutta sietävän kuninkaan kiintymyksen
+Valentinoisin herttuattareen eikä osoittanut vähääkään
+mustasukkaisuutta. Mutta hän osasi niin täydellisesti peittää kaikki,
+että oli vaikea saada selvää hänen tunteistaan, ja oveluus pakotti
+hänet lähestymään tätä herttuatarta siten kiinnittääkseen kuningasta
+itseensä. Tämä ruhtinas piti naisten seurasta, sellaistenkin, joihin
+hän ei ollut rakastunut: hän oleskeli joka päivä kuningattaren luona
+seurusteluaikana, jolloin kaikki kummankin sukupuolen kauneimmat ja
+soreimmat saapuivat lukuisasti koolle.
+
+Milloinkaan ei hovissa ole ollut niin paljon kauniita naisia ja
+ihmeteltävän soreita miehiä. Luonto näyttää nauttineen luodessaan
+ylhäisimmät ruhtinaat ja ruhtinattaret mitä kauneimmiksi ihmisiksi.
+Ranskan prinsessa Elisabeth, sittemmin Espanjan kuningatar, alkoi
+osoittaa harvinaista henkevyyttään ja verratonta kauneuttaan, joka
+tuli hänelle niin tuhoisaksi. Maria Stuart, Skotlannin kuningatar,
+joka oli mennyt naimisiin perintöruhtinaan kanssa ja jota nimitettiin
+perintökuningattareksi, oli sielultaan ja ruumiiltaan täydellinen. Hänet
+oli kasvatettu Ranskan hovissa, jossa hän oli oppinut kaiken hienouden.
+Sitäpaitsi hänellä oli jo syntymästään niin paljon taipumuksia kaikkeen
+kauneuteen, että hän huolimatta nuoruudestaan rakasti ja tunsi sitä
+paremmin kuin kukaan. Kuningatar, hänen anoppinsa, ja kuninkaan sisar
+pitivät myös runoudesta, näytelmistä ja musiikista: kuningas Frans I:n
+runouden- ja kirjallisuudenmaku olivat vielä vallitsevina Ranskassa;
+kun kuningas, hänen poikansa, piti kaikista ruumiinharjoituksista,
+tunnettiin hovissa kaikki huvilajit. Tämän hovin teki kauniiksi ja
+majesteetilliseksi prinssien ja harvinaisen ansiokkaiden ruhtinaiden
+lukematon joukko. Ne, jotka mainitsen, olivat eri aloilla vuosisatansa
+koristus ja ihme.
+
+Navarran kuningas herätti kaikkien kunnioitusta korkealla
+arvoasemallansa ja persoonallisuudellansa. Hän kunnostautui sodassa
+ja kilpaillessaan Guisen herttuan kanssa oli useasti lähtenyt
+kenraalinpaikaltaan mennäkseen hänen rinnalleen taistelemaan kaikkein
+vaarallisimpiin paikkoihin tavallisena sotamiehenä. On totta, että
+herttuakin oli osoittanut niin ihmeellistä kuntoa, ja hänellä
+oli ollut niin paljon menestystä, ettei ollut ainoatakaan suurta
+sotapäällikköä, joka ei kateellisena katsonut häneen. Hänen kuntonsa
+takeena olivat kaikki muut suuret hyvät ominaisuudet: hän oli laaja ja
+syvä hengeltään, jalo ja ylevä sielultaan ja yhtä pystyvä sotaan kuin
+liikeasioihin.
+
+Hänen veljensä, Lotringin kardinaali, oli syntymästään alkaen
+suunnattoman kunnianhimoinen, terävä-älyinen ja oli hankkinut itselleen
+syvälliset tiedot. Niitä hän käytti vaikutusvaltaan päästäkseen
+puolustamalla katolista oppia, jonka kimppuun alettiin käydä. Ritari
+Guise, jota nimitettiin sittemmin suureksi prioriksi, oli kaikkien
+rakastama prinssi, kaunismuotoinen, henkevä, miellyttävä ja kuuluisa
+kautta Euroopan.
+
+Condén prinssin hyvin vähän luonnon suosimassa pienessä ruumiissa asui
+suuri ja ylevä sielu ja henki, joka herätti kauneimpienkin naisten
+rakkauden.
+
+Neversin herttua, joka oli kuuluisa sotaretkistään ja hoitamistaan
+korkeista viroista, vaikkakin oli hyvin iäkäs, oli hovin ilona.
+Hänellä oli kolme täydellisen kaunista poikaa. Järjestyksessä toinen,
+jota nimitettiin Clèvesin prinssiksi, oli arvokas ylläpitämään nimen
+mainetta. Hän oli uljas ja komea ja harvinaisen älykäs ollakseen niin
+nuori.
+
+Chartresin vidami, vanhasta Vendômen suvusta, jonka nimeä oikeatkaan
+prinssit eivät ole halveksineet, kunnostautui yhtä hyvin sodassa kuin
+rakkauden asioissa. Hän oli kaunis, hauskannäköinen, rohkea, uljas,
+aulis; kaikki hänen hyvät puolensa olivat suuret ja ilmeiset, ja hän
+oli lisäksi ainoa kyllin arvokas Nemoursin herttuaan verrattavaksi, jos
+ketään voi häneen verrata.
+
+Tämä ruhtinas olikin luonnon mestariteos; vähimmin ihailtavaa hänessä
+oli se, että hän oli maailman pulskin ja kaunein mies. Toisten yli
+kohotti hänet hänen verraton kunnokkuutensa ja hänen henkensä,
+kasvojensa ja liikkeittensä viehkeys, jonka vertaista ei ole nähty
+kenessäkään muussa kuin hänessä. Hän oli iloinen sillä lailla, joka
+viehätti yhtä paljon miehiä kuin naisia, harvinaisen hieno kaikissa
+liikkeissään, osasi pukeutua tavalla, jota kaikki aina seurasivat
+voimatta kuitenkaan jäljitellä, ja lopuksi oli hänen koko olemuksessaan
+sellainen leima, ettei voinut hänestä saada silmiään irti, missä hän
+kulkikaan. Hovissa ei ollut ainoatakaan naista, jonka kunniaa ei olisi
+mairitellut nähdä hänen rakastuvan itseensä, ja harvat niistä, joihin
+hän oli kiintynyt, voivat kehua pitäneensä häntä pauloissaan kauan
+aikaa, ja useat, joita kohtaan hän ei ollut osoittanut mitään lempeä,
+eivät voineet olla häntä rakastamatta. Hän oli niin viehättävä ja
+niin rakastumiseen taipuva, ettei voinut kieltää mitään niiltä, jotka
+koettivat häntä viehättää: niin oli hänellä useita rakastajattaria,
+mutta vaikeata oli arvata, ketä hän todella rakasti. Hän kävi usein
+perintökuningattaren luona: tämän prinsessan kauneus, hänen suloutensa,
+pyrkimyksensä kaikkia miellyttää ja se erikoinen arvonanto, jota hän
+osoitti herttualle, antoivat usein aihetta epäillä, että herttua oli
+kohottanut katseensa häneen asti.
+
+Guiset, joiden sisarentytär perintökuningatar oli, olivat suuresti
+lisänneet vaikutusvaltaansa ja arvoansa tämän naimisliiton avulla.
+Kunnianhimo sai heidät pyrkimään kuninkaallisten prinssien vertaisiksi
+ja jakamaan konnetabeli Montmorencyn valtaa. [Konnetabeli oli
+1500-luvulla, jota tämä romaani kuvaa, Ranskan sotaväen ylipäällikön
+ja kuninkaan lähimmän miehen arvonimi. Suomentaja.] Kuningas siirsi
+tälle suurimman osan hallitustoimiansa ja piti Guisen herttuaa ja
+marsalkka Saint-Andreta suosikkeinaan. Mutta ne, jotka suosio tai asiat
+lähensivät häneen, eivät voineet pysyä asemassaan, elleivät alistuneet
+Valentinoisin herttuattaren tahtoon. Ja vaikkei herttuatar enää ollut
+nuori eikä kaunis, hallitsi hän kuningasta niin ehdottomalla vallalla,
+että voi sanoa hänen olleen sekä kuninkaan että valtion rakastajattaren.
+
+Kuningas oli aina pitänyt konnetabelista ja heti hallituksensa alussa
+kutsunut hänet maanpaosta, johon Frans I oli hänet lähettänyt. Hovi
+oli jakaantunut Guisein ja konnetabelin puolelle, jota kuninkaalliset
+prinssit kannattivat. Kumpikin puolue oli aina pyrkinyt Valentinoisin
+herttuattaren suosioon. Aumalen herttua, Guisen herttuan veli, oli
+nainut erään hänen tyttäristään, ja konnetabeli tavoitteli samaa
+liittoa. Hänelle ei ollut kylliksi, että hän oli naittanut vanhemman
+poikansa madame Dianan kanssa, joka oli kuninkaan ja erään sittemmin
+nunnaksi ruvenneen piemontilaisnaisen tytär. Tällä naimisliitolla
+oli ollut monta estettä niiden lupauksien vuoksi, jotka Montmorency
+oli antanut neiti de Piennesille, kuningattaren hovineidille. Ja
+vaikka kuningas oli kumonnut esteet erikoisella kärsivällisyydellä ja
+hyvyydellä, ei konnetabelilla ollut mielestään kyllin tukea, jollei hän
+saanut Valentinoisin herttuatarta puolelleen ja eroamaan Guiseistä,
+joiden suuruus alkoi jälkimäistä huolestuttaa.
+
+Herttuatar oli, niin paljon kuin mahdollista, viivytellyt
+perintöruhtinaan naimista Skotlannin kuningattaren kanssa: tämän nuoren
+kuningattaren kauneus ja suuri, kehittynyt henkevyys ja se nousu,
+jonka naimisliitto toimitti Guiseille, olivat hänestä sietämättömiä.
+Hän vihasi erittäinkin Lotringin kardinaalia, joka oli puhutellut
+häntä pisteliäästi, vieläpä halveksienkin. Hän näki, että kardinaali
+oli suhteissa kuningattaren kanssa, joten konnetabeli tajusi saavansa
+hänet puolelleen ja yhtymään liittoonsa, jos naitettaisiin hänen
+tyttärentyttärensä, neiti de la Marck, konnetabelin toisen pojan,
+monsieur d'Anvillen kanssa, joka peri isänsä toimen Kaarle IX:n
+hallitessa. Konnetabeli ei arvellut monsieur d'Anvillen panevan esteitä
+naimiskaupalle, niinkuin oli monsieur de Montmorency pannut; mutta
+vaikkakin niiden syyt olivat häneltä salassa, olivat vaikeudet tuskin
+vähemmät. Monsieur d'Anville rakasti tavattomasti perintökuningatarta,
+ja niin vähän toivoa kuin hänellä olikin, ei hän saattanut päättävästi
+sitoutua liittoon, joka veisi toisaalle hänen harrastuksensa.
+
+Marsalkka Saint-André oli hovissa ainoa, joka ei ollut liittynyt
+mihinkään puolueeseen: hän oli yksi suosikeista, ja tämä suosio
+kohdistui vain hänen olemukseensa. Kuningas oli rakastanut häntä
+jo ollessaan perintöruhtinaana ja sittemmin tehnyt hänestä Ranskan
+marsalkan siinä iässä, jolloin ei vielä ole totuttu vaatimaan
+pienempiäkään arvoja. Kuninkaan suosio antoi hänelle loiston, jota
+piti yllä hänen persoonallisuutensa kunnokkuus ja miellyttävyys, hänen
+hieno taloutensa ja kalustonsa ja harvinaisin suurellisuus, mitä
+kellään yksityisellä on nähty. Hallitsijan aulius korvasi näitä menoja:
+tämä ruhtinas suorastaan tuhlasi niille, joista hän piti. Hänellä
+ei ollut kaikkia hyviä ominaisuuksia, mutta useimmat niistä kyllä,
+varsinkin se, että hän piti sodasta ja ymmärsi sitä. Hänellä oli siinä
+myös ollut onni mukanaan: lukuunottamatta Saint-Quentinin taistelua
+hänen hallituskautensa oli sarja voittoja. Hän oli henkilökohtaisesti
+voittanut Rentyn taistelun. Piemont oli vallattu, englantilaiset
+oli karkoitettu Ranskasta, ja keisari Kaarle V oli nähnyt hyvän
+onnensa loppuvan Metzin kaupungin porteilla, jota hän turhaan oli
+piirittänyt keisarikuntansa ja Espanjan kaikilla sotavoimilla. Koska
+Saint-Quentinin onnettomuus sittenkin oli vähentänyt ranskalaisten
+valloitustoiveita ja koska onni myöhemmin näytti jakautuneen molempien
+kuninkaiden välillä, huomasivat he vähitellen olevansa taipuvaisia
+rauhantekoon.
+
+Lotringin leskiherttuatar oli alkanut siitä tehdä ehdotuksia,
+perintöruhtinaan naimisiinmenon aikoina ja sittemmin oli salaisia
+neuvotteluja ollut käynnissä. Vihdoin valittiin Artoisin maakunnassa
+sijaitseva Cercamp kokouspaikaksi. Lotringin kardinaali, konnetabeli
+Montmorency ja marsalkka Saint-André saapuivat sinne kuninkaan
+puolesta, herttua Alba ja Oranian prinssi Filip II:n puolesta ja
+Lotringin herttua ja herttuatar olivat välittäjinä. Pääkysymykset
+olivat Ranskan prinsessan Elisabethin avioliitto Espanjan
+perintöprinssin Don Carloksen kanssa ja samoin kuninkaan sisaren
+naiminen Savoijin prinssin kanssa.
+
+Kuningas oleskeli tällä aikaa rajalla ja sai siellä tiedon Englannin
+kuningattaren Marian kuolemasta. Hän lähetti Randanin kreivin Englannin
+Elisabethin luo onnittelemaan häntä valtaistuimelle nousemisen
+johdosta. Elisabeth otti lähettilään ilomielin vastaan, sillä hänen
+oikeutensa kruunuun oli niin heikosti perusteltu, että hänelle oli
+edullista nähdä Ranskan kuninkaan sen tunnustavan. Kreivi huomasi hänen
+saaneen tietoja Ranskan hovin harrastuksista ja niiden henkilöiden
+ansioista, jotka siihen kuuluivat, mutta varsinkin olevan niin täynnä
+kunnioitusta Nemoursin herttuaa kohtaan ja puhuvan niin monta kertaa
+herttuasta ja sellaisella innolla, että kun kreivi palasi ja selosti
+matkaansa kuninkaalle, tämä sanoi hänelle, ettei, ollut mitään, mitä
+Nemoursin herttua ei voisi vaatia uudelta kuningattarelta, joka
+varmaankin ottaisi hänet puolisokseen. Kuningas puhui siitä herttualle
+vielä samana iltana, pani Randanin kreivin hänelle kertomaan kaikki,
+mistä oli keskustellut Elisabethin kanssa, ja kehoitti häntä ottamaan
+vaarin tästä suuresta onnesta. Aluksi Nemoursin herttua luuli, ettei
+kuningas puhunut tosissaan, mutta huomattuaan, että niin oli asian
+laita, hän sanoi:
+
+»Jos ryhdyn tähän haaveelliseen yritykseen teidän majesteettinne
+neuvosta ja teidän majesteettianne palvellakseni, pyydän ainakin teidän
+majesteettianne pitämään sen salaisuutena, kunnes menestys tekee
+minut siihen oikeutetuksi ihmisten silmissä, eikä tahtomaan minua
+näyttäytymään niin tavattoman turhamaisena, että kuningatar, joka ei
+ole milloinkaan minua nähnyt, tahtoisi muka mennä kanssani naimisiin
+rakkaudesta.»
+
+Kuningas lupasi olla puhumatta muille kuin konnetabelille tästä
+suunnitelmasta, pitipä vaitioloa välttämättömänäkin asian
+menestymiseksi. Randanin kreivi neuvoi Nemoursin herttuaa lähtemään
+Englantiin muka vain matkustajana, mutta herttua ei voinut tähän
+suostua. Hän lähetti suosikkinsa Lingerollen, joka oli älykäs nuori
+mies, ottamaan kuningattaren tunteista selvää ja koettamaan panna
+suhteita alulle. Odottaessaan matkan tulosta herttua lähti tapaamaan
+Savoijin herttuaa, joka oli Brysselissä Espanjan kuninkaan luona.
+Englannin kuningattaren Marian kuolema teki suuria esteitä rauhalle.
+Kokous hajosi marraskuun lopulla, ja kuningas palasi Pariisiin.
+
+Silloin ilmestyi hoviin kaunotar, joka veti kaikkien katseet puoleensa,
+ja tosiaankin on syytä uskoa, että hän oli täydellinen kaunotar,
+koska hän herätti ihailua paikassa, jossa oli totuttu näkemään niin
+kauniita henkilöitä. Hän oli samaa sukuperää kuin Chartresin vidami ja
+Ranskan rikkaimpia perijättäriä. Hänen isänsä oli kuollut nuorena ja
+jättänyt hänet puolisonsa madame de Chartresin hoidettavaksi, joka oli
+harvinaisen rikas, hyveellinen ja kunnokas. Kadotettuaan puolisonsa
+oli madame de Chartres viettänyt useita vuosia hoviin palaamatta.
+Tänä poissaoloaikanaan hän oli suunnannut kaiken harrastuksensa tytön
+kasvattamiseen. Hän ei pyrkinyt ainoastaan kehittämään tyttärensä
+henkevyyttä ja kauneutta, vaan koetti tehdä hänestä myös hyveellisen ja
+rakastettavan. Useimmat äidit kuvittelevat, että pitääkseen nuorisoa
+erossa rakkausseikkailuista riittää olla niistä koskaan puhumatta.
+Madame de Chartresilla oli päinvastainen käsitys; hän kuvaili usein
+tyttärellensä rakkautta ja osoitti hänelle, mikä siinä on miellyttävää,
+saadakseen hänet helpommin uskomaan, mitä opetti hänelle sen vaaroista.
+Hän kertoi miesten vilpillisyydestä, heidän petollisuudestaan ja heidän
+uskottomuudestaan, kotoisista onnettomuuksista, — joihin rakkauden
+lupaukset hukkuvat, ja näytti toiselta puolen, mikä rauha seurasi
+nuhteettoman naisen elämää ja kuinka paljon loistoa ja ylevyyttä
+hyve antoi henkilölle, joka oli kaunis ja korkeaa sukuperää. Mutta
+hän osoitti myös, ettei tätä hyvettä voinut säilyttää muuten kuin
+epäilemällä ja hillitsemällä itseään ja huolellisesti kiintymällä
+siihen, mikä yksin voi olla naisen onnena: rakastamalla miestänsä ja
+saamalla häneltä vastarakkautta.
+
+Vaikka tämä rikas perijätär oli silloin vielä tavattoman nuori, oli
+häntä jo usein kosittu. Madame de Chartres, joka oli tavattoman ylpeä
+tyttärestään, ei pitänyt ketään hänen arvoisenaan. Kun tytär oli
+seitsemännellätoista, tahtoi madame Chartres viedä hänet hoviin. Kun
+hän saapui, meni vidami häntä vastaanottamaan ja hämmästyi mademoiselle
+de Chartresin tavattomasta kauneudesta eikä ilman aihetta. Hänen
+hipiänsä puhtaus ja hänen hiuksiensa vaaleus antoivat hänelle loiston,
+jota ei ole milloinkaan nähty muissa kuin hänessä. Kaikki hänen
+piirteensä olivat säännölliset, ja hänen kasvonsa ja hänen olentonsa
+olivat täynnä suloa ja viehätystä.
+
+Hoviin tulonsa jälkeisenä päivänä mademoiselle de Chartres meni
+valitsemaan jalokiviä eräältä italialaiselta, joka teki kauppaa pitkin
+maailmaa. Tämä mies oli tullut Firenzestä kuningattaren kanssa ja oli
+niin rikastunut kaupastaan, että hänen talonsa näytti pikemmin ylhäisen
+aatelisherran asunnolta kuin kauppiaan. Hänen siellä ollessaan tuli
+Clèvesin prinssi sinne. Prinssi hämmästyi niin neidon kauneudesta,
+ettei voinut hämmästystään salata, eikä mademoiselle de Chartres voinut
+olla punastumatta nähdessään aikaansaamansa kummastuksen. Hän toipui
+kuitenkin osoittamatta muuta huomiota tämän prinssin käytökselle kuin
+mitä kohteliaisuus vaati sellaista henkilöä kohtaan.
+
+Clèvesin prinssi katsoi häntä ihaillen eikä voinut ymmärtää, kuka tämä
+kaunotar oli, jota hän ei ollenkaan tuntenut. Hän näki heti hänen
+ilmeestään ja kaikesta, että hän oli korkea-arvoinen. Kaunottaren
+nuoruus sai prinssin luulemaan häntä tytöksi; mutta kun hän ei nähnyt
+hänen äitiään ja kun italialainen, joka ei ollenkaan tuntenut häntä,
+puhutteli häntä madameksi, ei hän tietänyt, mitä ajatella, vaan
+katseli yhä ihmetellen. Prinssi huomasi katseittensa saattavan hänet
+hämilleen, kun sitä vastoin nuoret naiset aina mielellään näkevät
+kauneutensa tekemän vaikutuksen; vielä hän käsitti olevansa syynä
+siihen, että kaunotar kärsimättömästä pyrki lähtemään ja tosiaankin
+poistui hyvin nopeasti. Prinssi lohdutteli itseään sillä toivolla, että
+hän saisi tietää nuoren olennon nimen, mutta joutui hyvin ihmeisiinsä
+kuullessaan, ettei häntä tunnettu. Prinssiin vaikutti niin voimakkaasti
+neidon kauneus ja se vaatimattomuus, joka ilmeni hänen käytöksessään,
+että voi sanoa hänen siitä hetkestä alkain joutuneen kiihkeän ja
+kunnioittavan rakkauden lumoihin. Samana iltana hän meni kuninkaan
+sisaren luo.
+
+Tätä prinsessaa kunnioitettiin suuresti sen vaikutusvallan vuoksi,
+joka hänellä oli kuninkaaseen, veljeensä, ja hänen vaikutusvaltansa
+oli niin suuri, että kuningas tehdessään rauhan suostui luovuttamaan
+Piemontin naittaakseen hänet Savoijin herttualle. Vaikkakin prinsessa
+koko elämänsä oli toivonut pääsevänsä naimisiin, ei hän ollut tahtonut
+mennä naimisiin muun kuin hallitsevan ruhtinaan kanssa, ja hän oli sen
+vuoksi antanut rukkaset Navarran kuninkaalle, kun tämä oli Vendômen
+herttuana, ja aina toivonut Savoijin herttuaa, johon oli säilyttänyt
+kiintymyksensä siitä aikain, kun oli nähnyt hänet Nizzassa kuningas
+Frans I:n ja paavi Paul III:n kohdatessa toisensa. Koska hän oli hyvin
+henkevä ja hänellä oli hyvä maku kauneuteen nähden, veti hän puoleensa
+kaikin kunnon miehet, ja koko hovi oli usein hänen luonaan koolla.
+
+Clèvesin prinssi tuli hänen luoksensa tapansa mukaan. Hän oli niin
+ihastunut mademoiselle de Chatresin henkevyydestä ja kauneudesta,
+ettei voinut puhua muusta. Hän kertoi arkailematta seikkailunsa eikä
+voinut väsyä kiittämästä tätä olentoa, jonka oli nähnyt ja jota ei
+tuntenut. Prinsessa sanoi, ettei ollut olemassa prinssin kuvaaman
+henkilön kaltaista, ja jos olisikin, tuntisi koko hovi hänet. Madame
+de Dampierre, joka oli prinsessan hovinaisia ja madame de Chartresin
+ystävä, lähestyi prinsessaa kuullessaan keskustelun ja kuiskasi, että
+monsieur de Clèvesin näkemä henkilö oli epäilemättä mademoiselle de
+Chartres. Prinsessa kääntyi Clèvesin prinssin puoleen ja sanoi hänelle,
+että jos prinssi palaisi hänen luokseen seuraavana päivänä, saisi hän
+jälleen tavata kaunottaren, joka niin oli hänet vallannut.
+
+Mademoiselle de Chartres tuli tosiaankin seuraavana päivänä.
+Kuningattaret ottivat hänet vastaan kaikin kohteliaisuuksin mitä voi
+kuvitella ja kaikki muut niin ihastellen, ettei hän kuullut ympärillään
+muuta kuin ylistystä. Hän otti ne vastaan niin ylevän vaatimattomasti,
+että näytti siltä kuin hän ei olisi kuullut niitä tai ainakin, etteivät
+ne häneen ollenkaan vaikuttaneet. Sitten hän meni kuninkaan sisaren
+luo. Kiitettyään mademoiselle de Chartresin kauneutta prinsessa kertoi,
+minkä hämmästyksen hän oli aiheuttanut Clèvesin prinssissä. Prinssi
+astui sisään hetkistä myöhemmin.
+
+»Tulkaa vain», sanoi prinsessa, »katsomaan, enkö ole pitänyt sanaani,
+ja jollen teille näyttäessäni mademoiselle de Chartresia näytä sitä
+kaunotarta, jota etsitte, niin kiittäkää minua ainakin siitä, että olen
+hänelle kertonut ihailusta, jota tunnette häntä kohtaan».
+
+Clèvesin prinssi tunsi iloa nähdessään tämän henkilön, jota oli pitänyt
+niin rakastettavana, olevan yhtä hienoa sukua kuin kauniin. Prinssi
+lähestyi häntä ja muistutti olleensa ensimmäinen häntä ihailemaan ja
+heti kunnioittaneensa häntä ansion mukaan, vaikkei vielä silloin häntä
+tuntenutkaan.
+
+Ritari Guise ja prinssi, jotka olivat ystävyksiä, lähtivät yhdessä
+prinsessan luota. He ylistivät aluksi mademoiselle de Chartresia ihan
+rajattomasti, mutta huomasivat sitten puhuvansa hänestä liiaksikin ja
+välttelivät kumpikin lausumasta mitä hänestä ajattelivat. Heidän täytyi
+kuitenkin puhua hänestä seuraavina päivinä kaikkialla, missä tapasivat
+toisensa. Tämä uusi kaunotar oli kauan heidän kaikkien keskustelujensa
+aiheena. Kuningatar ylisteli häntä paljon ja piti erikoisessa arvossa;
+perintökuningatar otti hänet suosikikseen ja pyysi madame de Chartresia
+tuomaan hänet usein luokseen. Prinsessat, kuninkaan tyttäret,
+lähettivät usein hakemaan häntä huveihinsa. Lisäksi koko hovi, paitsi
+Valentinoisin herttuatar, rakasti ja ihaili häntä. Asian laita ei
+ollut niin, että uusi kaunotar olisi työntänyt herttuattaren syrjään.
+Kyllin pitkä kokemus oli tälle osoittanut, ettei hänellä ollut mitään
+pelättävää kuninkaan taholta, mutta hän vihasi niin Chartresin vidamia,
+jonka oli toivonut kiinnittävänsä itseensä naittamalla hänelle yhden
+tyttäristään ja joka oli liittynyt kuningattareen, ettei voinut suopein
+silmin katsella ketään, jolla oli sama nimi ja jota kohtaan vidami
+osoitti suurta ystävyyttä.
+
+Clèvesin prinssi rakastui intohimoisesti mademoiselle de Chartresiin
+ja toivoi hartaasti saavansa hänet puolisokseen, mutta pelkäsi, että
+madame de Chartresin ylpeys ei sallisi luovuttaa tytärtä miehelle, joka
+ei ollut veljeksistä vanhin, siis varsinainen perillinen. Tämä suku oli
+kuitenkin niin ylhäinen ja kun kreivi, joka oli vanhin veli, oli juuri
+nainut kuningasperheen kanssa niin läheisesti sukua olevan naisen, että
+pikemminkin rakkauden herättämä ujous kuin todelliset syyt aiheuttivat
+prinssin pelon.
+
+Hänellä oli monta kilpailijaa. Ritari Guise näytti hänestä
+vaarallisimmalta syntyperänsä, ansioittensa ja sen loiston vuoksi,
+jonka hovin suosio tuotti hänen suvulleen. Tämä prinssi oli rakastunut
+mademoiselle de Chartresiin ensi päivänä, jolloin oli hänet nähnyt, ja
+myös huomannut Clèvesin prinssin rakkauden, niinkuin jälkimäinen oli
+pannut merkille hänen rakastumisensa. Vaikka he olivat ystävyksiä, ei
+se vieraantuminen, jonka samat pyyteet aiheuttivat, sallinut heidän
+selittää asiaa toisilleen. Heidän ystävyytensä oli kylmennyt heidän
+uskaltamatta ottaa sitä puheeksi. Se sattuma, että Clèvesin prinssi oli
+ensinnä joutunut näkemään mademoiselle de Chartresin, näytti hänestä
+onnelliselta enteeltä ja suovan hänelle jotakin etua kilpailijansa
+rinnalla, mutta hän aavisti isänsä, Neversin herttuan, panevan suuria
+esteitä. Herttua oli läheisissä suhteissa Valentinoisin herttuattaren
+kanssa. Herttuatar oli vidamin vihollinen, ja tämä syy oli riittävä
+estämään Neversin herttuaa suostumasta, siihen, että hänen poikansa
+ajattelisi vidamin veljentytärtä.
+
+Madame de Chartres, joka niin hartaasti oli pyrkinyt kehittämään
+tyttärensä hyveellisyyttä, piti siitä yhä edelleen samaa huolta
+paikassa, jossa se oli niin tarpeen ja jossa oli niin monta vaarallista
+esimerkkiä. Kunnianhimo ja lemmenseikkailut olivat tämän hovin
+sieluna ja täyttivät yhtä lailla miesten ja naisten mielet Siellä oli
+niin monia harrastuksia ja niin monia eri juonia, ja naisilla oli
+niissä niin suuri osa, että rakkauteen aina sekaantui keinottelua ja
+päinvastoin. Kukaan ei ollut rauhallinen tai välinpitämätön: kaikki
+pyrkivät kohoamaan, miellyttämään, palvelemaan tai vahingoittamaan.
+Kukaan ei tuntenut ikävystymistä tai joutilaisuutta; Kaikki joko
+huvittuivat tai punoivat juonia.
+
+Naiset olivat eri tavoin kiintyneet kuningattareen,
+perintökuningattareen, Navarran kuningattareen, kuninkaan sisareen
+tai Valentinoisin herttuattareen. Taipumukset, sovinnaisuussyyt tai
+mielenlaatu olivat näiden eri kiintymysten perustana. Ne, joiden ensi
+nuoruus oli mennyt ja jotka tahtoivat näyttää ankaran hyveellisiltä,
+olivat kiintyneet kuningattareen. Ne, jotka olivat nuorempia ja
+etsivät iloa ja lemmenseikkailuja, liehakoivat perintökuningatarta.
+Navarran kuningattarella oli omat suosikkinsa. Hän oli kaunis, ja
+hänellä oli suuri vaikutusvalta puolisoonsa kuninkaaseen. Hän oli
+liittynyt konnetabeliin, ja senvuoksi pidettiin häntä suuressa arvossa.
+Kuninkaan sisar oli vielä säilyttänyt kauneutensa ja veti useita
+naisia luokseen. Valentinoisin herttuattarella oli kaikki ne, joihin
+hän suvaitsi katsoa, mutta harvat naiset olivat hänen mieleisiään,
+ja lukuunottamatta muutamia, joiden kanssa hän oli tuttavallisella
+kannalla, joihin hän luotti ja jotka olivat mielenlaadultaan hänelle
+sukua, hän ei ottanut vastaan ketään muulloin kuin päivinä, jolloin
+häntä huvitti pitää yhtä suurta seuruetta kuin kuningatar.
+
+Kaikki eri juonet kilpailivat, ja niiden punojat kadehtivat toinen
+toistansa. Naiset, jotka niitä punoivat, olivat myös kateellisia
+keskenään joko hovin suosion tai rakastajien vuoksi. Suuret ja ylevät
+harrastukset liittyivät usein toisiin vähemmän arvokkaisiin, jotka
+kuitenkaan eivät olleet vähemmän ilmeisiä. Näin ollen hovissa oli
+jonkunmoinen järjestetty jännitystilanne, joka teki sen miellyttäväksi,
+mutta myöskin hyvin vaaralliseksi nuorelle ihmiselle. Madame de
+Chartres näki tämän vaaran ja ajatteli vain keinoja, joilla tyttärensä
+siltä suojelisi. Hän ei pyytänyt tytärtänsä niinkuin äiti, vaan kuin
+ystävä kertomaan kaikki kohteliaisuudet, joita hänelle sanottiin, ja
+lupasi puolestaan auttaa häntä oikein käyttäytymään näissä asioissa,
+joissa nuorena joutui ymmälle.
+
+Ritari Guise osoitti niin ilmeisesti tunteensa ja suunnitelmansa
+mademoiselle de Chartresia kohtaan, että kaikki sen huomasivat. Hän ei
+kuitenkaan uskonut mahdolliseksi, mitä hän halusi. Hän tiesi hyvinkin,
+ettei hän ollut sopiva puoliso mademoiselle de Chartresille, koska
+hänellä oli perin pieni omaisuus pitääkseen arvoaan yllä, ja tiesi
+myöskin, etteivät veljet hyväksyisi tätä naimisliittoa peläten sitä
+arvonalenemista, jonka nuorempien veljien naimiskaupat tavallisesti
+tuovat mukanaan ylhäisissä suvuissa. Lotringin kardinaali osoitti
+hänelle pian, ettei hän ollutkaan erehtynyt: hän tuomitsi ritarin
+kiintymyksen mademoiselle de Chartresiin erikoisen kiihkeästi, vaikkei
+sanonutkaan varsinaisia syitä. Kardinaali vihasi vidamia, tosin vielä
+salaa, mutta pian puhkesi viha ilmiliekkiin. Hän olisi mieluummin
+halunnut nähdä veljensä joutuvan mihin tahansa toiseen liittoon kuin
+vidamin sukuun ja selitti niin julkisesti, kuinka kaukana ritari oli
+vidamista, että madame de Chartres loukkautui siitä kovasti ja näki
+paljon vaivaa osoittaakseen, ettei kardinaalin tarvinnut mitään pelätä
+ja ettei hän ajatellutkaan tätä naimisliittoa. Vidami käyttäytyi
+samalla tavalla ja tunsi vielä kipeämmin Lotringin kardinaalin
+käytöksen, koska hän paremmin tiesi sen syyn.
+
+Clèvesin prinssi oli yhtä ilmeisesti osoittanut rakkauttaan kuin
+ritari Guise. Neversin herttua oli pahoilla mielin kuullut tästä
+kiintymyksestä. Hän luuli kuitenkin, että hänen tarvitsi vain puhua
+pojalleen saadakseen hänet muuttamaan käytöstään, mutta joutui suuresti
+ihmeisiinsä huomatessaan, että poika oli nimenomaan päättänyt naida
+mademoiselle de Chartresin. Herttua paheksui tätä suunnitelmaa,
+kiivastui ja salasi niin huonosti kiintymystään, että asia pian
+levisi koko hovin tietoon, vieläpä madame de Chartresinkin, joka
+ei ollut voinut epäilläkään, ettei Neversin herttua olisi pitänyt
+poikansa naimisiin menoa hänen tyttärensä kanssa edullisena. Niinpä
+hän hämmästyi kovin, kun Clèyesin ja Guisen suvut pelkäsivät tätä
+liittoa sen sijaan että olisivat sitä toivoneet. Mielipaha tämän
+johdosta saattoi hänet ajattelemaan tyttärelleen sellaista puolisoa,
+että hän pääsisi niiden yläpuolelle, jotka luulivat olevansa hänen
+yläpuolellaan. Tarkastettuaan kaikki madame de Chartres pysähtyi
+Montpensierin herttuan vanhimpaan, poikaan. Tämä oli silloin naimaiässä
+ja ylhäisimpiä hovissa. Koska madame de Chartres oli hyvin älykäs,
+saaden apua vidamista, jota pidettiin suuressa arvossa, ja hänen
+tyttärensä tosiaankin oli sopiva morsian, toimi hän niin taitavasti ja
+menestyksellisesti, että Montpensierin prinssi näytti toivovan tätä
+liittoa, joka ei tuntunut kohtaavan mitään vaikeuksia.
+
+Vidami, joka tiesi poikansa, monsieur d'Anvillen, kiintymyksen
+perintökuningattareen, arveli kuitenkin, että pitäisi käyttää hyväksi
+tämän vaikutusvaltaa hänen poikaansa, jotta viimemainittu edistäisi
+mademoiselle de Chartresin asiaa kuninkaan luona ja myös puhellen
+Montpensierin prinssin kanssa, jonka läheinen ystävä hän oli. Hän puhui
+siitä perintökuningattarelle, joka mielellään suostuikin yritykseen,
+kun siinä oli puhe sellaisen henkilön korottamisesta, josta hän paljon
+piti, kuten hän lausuikin vidamille, vakuuttaen samalla, että vaikka
+hän hyvin tiesi tekevänsä kiusaa enolleen Lotringin kardinaalille, hän
+sittenkin ilomielin sivuuttaisi moisen näkökohdan, koska hänellä oli
+syytä olla tyytymätön enoonsa, joka aina palveli enemmän kuningattaren
+kuin hänen omia etujaan.
+
+Rakastavat ihmiset ovat aina hyvin mielissään siitä, että joku tekosyy
+antaa heille aihetta puhua niiden kanssa, jotka heitä rakastavat.
+Heti kun vidami oli lähtenyt perintökuningattaren luota, käski tämä
+Châtelartin, joka oli monsieur d'Anvillen suosikki ja tiesi hänen
+rakkautensa perintökuningattareen, mennä sanomaan, että monsieur
+d'Anvillen piti illalla tulla kuningattaren luo. Châtelart otti tämän
+tehtävän vastaan ilomielin ja kunnioittavasti. Tämä aatelismies oli
+hienoa dauphinélaista sukua, mutta hänen ansionsa ja henkevyytensä
+merkitsivät vielä enemmän kuin hänen syntyperänsä. Kaikki hovin
+ylhäiset herrat ottivat hänet vastaan ja kohtelivat häntä hyvin, ja
+Montmorencyn perheen suosio oli hänet erikoisesti kiinnittänyt monsieur
+d'Anvilleen. Hän oli siromuotoinen ja pystyvä kaikissa taidoissa:
+lauloi miellyttävästi, sepitti runoja ja viehätti rakastettavuudellaan
+ja tunteikkuudellaan monsieur d'Anvillea niin suuresti, että tämä
+uskoi hänelle rakkautensa perintökuningattareen. Sellainen luottamus
+lähensi Châtelartia mainittuun prinsessaan, jonka hän siis joutui usein
+tapaamaan. Tästä sitten alkoi onneton rakkaus, joka vei Châtelartin
+järjen ja lopulta maksoi hänen henkensä.
+
+Monsieur d'Anville ei jäänyt sinä iltana saapumatta kuningattaren luo.
+Hän oli onnellinen siitä, että perintökuningatar oli valinnut hänet
+työskentelemään toivomansa asian hyväksi, ja lupasi tarkoin totella
+hänen määräyksiään. Mutta Valentinoisin herttuatar, joka oli saanut
+vihiä tästä naimasuunnitelmasta, asettui niin varmasti sitä vastaan
+ja oli niin valmistanut kuninkaan mieltä ennakolta, että kun monsieur
+d'Anville hänelle puhui asiasta, hän ei näyttänyt sitä hyväksyvän,
+vieläpä määräsi välittäjän sanomaan sen Montpensierin prinssillekin.
+Helppoa on kuvitella madame de Chartresin tunteita hänen niin hartaasti
+toivomansa aikeen rauetessa, jollainen onnettomuus tuottaisi niin
+suurta etua hänen vihollisilleen ja tekisi niin suuren vääryyden hänen
+tyttärelleen.
+
+Perintökuningatar osoitti tavattoman ystävällisesti mademoiselle de
+Chartresille surunsa siitä, ettei ollut voinut häntä auttaa.
+
+»Kuten näette», sanoi hän, »on kykyni hyvin keskinkertainen. Kuningatar
+ja Valentinoisin herttuatar vihaavat minua niin, että on miltei
+mahdotonta, etteivät he tai heistä riippuvat aina olisi poikkipuolin
+minun suunnitelmieni tiellä. Kuitenkaan en ole milloinkaan ajatellut
+muuta kuin heitä miellyttää. He eivät myöskään vihaa minua muun
+vuoksi kuin äitini, kuningattaren, joka ennen on heissä herättänyt
+pelkoa ja kateutta. Kuningas oli rakastanut häntä, ennenkuin rakastui
+Valentinoisin herttuattareen, ja avioliittonsa ensi vuosina, kun
+hänellä ei vielä ollut lapsia, hän näytti miltei päättäneen ottaa
+avioeron naidakseen äitini, kuningattaren, vaikkakin hän rakasti tätä
+herttuatarta. Madame de Valentinois pelkäsi naista, jota kuningas jo
+oli rakastanut ja jonka kauneus ja henkevyys voivat vähentää hänen
+suosiotaan, ja liittyi konnetabeliin, joka ei myöskään toivonut
+kuninkaan naivan Guisen sisarta. He saivat kuningasvainajan taipumaan
+mielensä mukaan ja vaikka konnetabeli vihasi Valentinoisin herttuatarta
+yhtä katkerasti kuin rakasti kuningatarta, toimi hän kuitenkin
+estääkseen kuningasta ottamasta avioeroa. Mutta haihduttaakseen
+kuninkaasta kokonaan ajatukset naida äitini, he puuhasivat äitini
+naimisliittoa Skotlannin kuninkaan kanssa, joka oli prinsessa
+Magdalenan, kuninkaan sisaren, kuoltua leski. He tekivät näin, koska
+Skotlannin kuningas oli valmiimpi tekemään päätöksen, eivätkä pitäneet
+entisiä välipuheita Englannin kuninkaan kanssa, joka toivoi kiihkeästi
+äitiäni puolisokseen. Vähältä piti, ettei tämä sanansyöminen ollut
+syynä välien rikkoutumiseen molempien kuninkaiden välillä. Henrik VIII
+ei saanut mielelleen lohdutusta, kun näin täytyi luopua äidistäni,
+ja ketä muuta ranskalaista prinsessaa hänelle ehdotettiinkin, sanoi
+hän, ettei kukaan korvannut sitä, joka häneltä oli viety. On myöskin
+totta, että äitini, kuningatar, oli täydellinen kaunotar. Samalla
+on huomattava, että häntä, kun hän oli jäänyt leskeksi Longuevillen
+herttuan kuoltua, kolme kuningasta toivoi puolisokseen. Huono onni
+toimitti hänet vähäpätöisimmälle heistä, sellaiseen kuningaskuntaan,
+jossa hänellä ei ole muuta kuin murhetta. Sanotaan minun olevan hänen
+näköisensä. Pelkään myöskin onnettoman kohtalon puolesta olevani hänen
+kaltaisensa, ja mikä onni minulle sattuneekaan, en luule osaavani siitä
+nauttia.»
+
+Mademoiselle de Chartres sanoi perintökuningattarelle, että nämä
+synkät aavistukset olivat niin huonosti perusteltuja, että ne pian
+haihtuisivat, ja ettei hänen tarvinnut ollenkaan epäillä sitä, että
+hänen onnensa vastaisi ulkonaisia edellytyksiä.
+
+Kukaan ei enää uskaltanut lähestyä mademoiselle de Chartresia peläten
+vihoittavansa kuningasta tai ajatellen, ettei onnistuisi miellyttää
+henkilöä, joka oli toivonut kuninkaallista prinssiä. Mitkään tällaiset
+arvelut eivät pidättäneet Clèvesin prinssiä. Hänen isänsä Neversin
+herttuan kuolema, joka silloin sattui, antoi hänelle täyden vapauden
+noudattaa kiintymystänsä; heti kun tavanmukainen suruaika oli
+päättynyt, hän ajatteli vain, millä tavalla saisi mademoiselle de
+Chartresin puolisokseen. Prinssi piti itseään onnellisena voidessaan
+tehdä tarjouksensa aikana, jolloin tapahtumat olivat vieroittaneet
+toisia kilpailijoita ja jolloin hän voi olla miltei varma, ettei
+hänelle annettaisi kieltävää vastausta. Se pelko, ettei hän ollut
+mademoiselle de Chartresin mieleinen, häiritsi hänen iloaan, ja hän
+olisi ennemmin valinnut onnen miellyttää häntä kuin naida hänet
+saamatta vastarakkautta.
+
+Ritari Guise oli herättänyt prinssin mustasukkaisuutta, mutta koska
+se johtui pikemmin ritarin kunnokkuudesta kuin mademoiselle de
+Chartresin käyttäytymisestä, pyrki prinssi vain pääsemään selville
+siitä, oliko hän niin onnellinen, että mademoiselle de Chartres
+hyväksyisi hänen kosintansa. Prinssi tapasi mademoiselle de Chartresia
+vain kuningattaren luona tai kutsuissa; vaikeata oli päästä hänen
+kanssaan kahdenkeskiseen puheluun. Hän keksi kuitenkin tilaisuuden ja
+puhui mademoiselle de Chartresille aikeestaan ja rakkaudestaan niin
+kunnioittavasti kuin suinkin. Hän pyysi mademoiselle de Chartresia
+ilmoittamaan tunteensa ja sanoi omien tunteittensa olevan sellaiset,
+että ne saattaisivat hänet ikuisesti onnettomaksi, jollei mademoiselle
+tottelisi muutoin kuin velvollisuudesta äitinsä tahtoa.
+
+Koska mademoiselle de Chartres oli hyvin ylevä ja hyväsydäminen, joutui
+hän liikutuksen valtaan kiitollisuudesta Clèvesin prinssin käytöstapaa
+kohtaan. Tämä kiitollisuus antoi hänen vastauksilleen ja sanoilleen
+jonkunmoisen lempeän soinnun, joka oli kylliksi herättämään toivoa
+niin silmittömästi rakastuneessa miehessä kuin prinssi oli: niin hän
+uskotteli itselleen sitä, mitä toivoi.
+
+Mademoiselle de Chartres kertoi äidilleen tämän keskustelun, ja madame
+de Chartres sanoi hänelle, että Clèvesin prinssi oli niin ylevä ja
+hyveellinen ja että hän ikäisekseen oli niin viisas, että jos tytär
+tuntisi halua mennä prinssin kanssa naimisiin, niin hän suostuisi
+siihen ilomielin. Mademoiselle de Chartres vastasi huomaavansa samat
+hyvät ominaisuudet ja menevänsä häneen kanssaan naimisiin vähemmän
+vastahakoisesti kuin jonkun toisen kanssa, vaikkei tuntenut häntä
+kohtaan persoonallisesti erikoista kiintymystä.
+
+Jo seuraavana päivänä prinssi tuli madame de Chartresin puheille.
+Madame otti vastaan ehdotuksen, joka hänelle tehtiin, eikä sanonut
+pelkäävänsä antaa tyttärelleen miestä, jota hän ei voisi rakastaa,
+kun antoi hänelle Clèvesin prinssin. Aviosopimus laadittiin, asiasta
+puhuttiin kuninkaalle, ja pian saivat kaikki sen tietää.
+
+Clèvesin prinssi tunsi itsensä onnelliseksi olematta kuitenkaan täysin
+tyytyväinen. Hän näki huolestuneena, että mademoiselle de Chartresin
+tunteet eivät olleet muuta kuin kunnioituksen ja kiitollisuuden
+tunteita, eikä, hän voinut mairitella itseään sillä, että mademoiselle
+de Chartres kätki ne pakosta, koska heidän suhteensa salli osoittaa
+niitä loukkaamatta hänen tavatonta kainouttaan. Kului tuskin
+päivääkään, jolloin prinssi ei olisi hänelle sitä valittanut.
+
+»Onko mahdollista», sanoi prinssi hänelle, »etten voisi olla onnellinen
+teidän kanssanne avioliitossa? Niin on kuitenkin asianlaita. Te
+tunnette minua kohtaan vain jonkunmoista hyvyyttä, joka ei voi minua
+tyydyttää. Te ette ole kärsimätön, ette rauhaton ettekä surullinen.
+Rakkauteni ei liikuta teitä enempää kuin jos kiintymykseni perustuisi
+vain teidän rikkautenne etuihin eikä oman olemuksenne sulouteen.»
+
+»Teillä ei ole oikeutta olla tyytymätön», vastasi mademoiselle de
+Chartres. »En tiedä, mitä voitte toivoa sen lisäksi, mitä teen, eikä
+minun mielestäni ole soveliasta tehdä enempää kuin teen.»
+
+»On totta», vastasi prinssi, »että te annatte näennäisesti minulle
+jotakin, mihin olisin tyytyväinen, jos sen takana olisi jotakin,
+mutta sen sijaan että sovinnaisuus teitä pidättäisi, te juuri sen
+vuoksi teette, mitä teette. Minä en merkitse mitään rakkaudellenne tai
+sydämellenne, eikä minun läsnäoloni teitä huvita taikka häiritse.»
+
+»Teidän ei pitäisi sitä epäillä», vastasi mademoiselle de Chartres,
+»että iloitsen teitä tavatessani, ja minähän punastun niin usein teidät
+nähdessäni, ettei teidän pitäisi epäillä läsnäolonne minua häiritsevän».
+
+»En erehdy punastumisestanne», vastasi prinssi. »Se on vain kainoutta,
+ei sydämenne liikettä, enkä kiinnitä siihen enempää huomiota kuin se
+ansaitsee.»
+
+Mademoiselle de Chartres ei tietänyt mitä vastata, ja nämä erittelyt
+kävivät yli hänen ymmärryksensä. Clèvesin prinssi näki liiankin hyvin
+kuinka kaukana morsian oli niistä tunteista, jotka voivat häntä
+tyydyttää, koska toinen ei näyttänyt niitä edes käsittävän.
+
+Ritari Guise palasi matkaltaan muutamia päiviä ennen häitä. Hän
+oli nähnyt niin monia ylipääsemättömiä esteitä aikoessaan naida
+mademoiselle de Chartesin, ettei ollut voinut luulotella onnistuvansa.
+Hän tuli kuitenkin hyvin murheelliseksi nähdessään mademoiselle
+de Chartresin menevän toisen puolisoksi. Tämä suru ei ollenkaan
+hälventänyt hänen kiintymystään, ja hän pysyi yhtä rakastuneena.
+Mademoiselle de Chartres oli hyvin tietoinen niistä tunteista, joita
+ritari säilytti häntä kohtaan. Ritari ilmoitti puolestaan neidolle,
+että tämä oli sen suunnattoman murheen syynä, joka kuvastui hänen
+kasvoillaan; niin kunnokasta ja miellyttävää miestä oli vaikea
+saattaa onnettomaksi tuntematta häntä kohtaan sääliä. Mademoiselle
+de Chartreskaan ei voinut olla häntä säälimättä, mutta tämä sääli ei
+johtanut muihin tunteisiin. Hän kertoi äidilleen tuskan, jota ritarin
+murhe hänelle tuotti.
+
+Madame de Chartres ihaili tyttärensä vilpittömyyttä ja syystä kyllä,
+sillä kukaan ei ole milloinkaan ollut niin tavattoman ja luonnollisen
+vilpitön. Mutta hän ihmetteli enemmän sitä, ettei intohimoinen rakkaus
+ollut koskenut tyttären sydämeen ja ettei prinssikään ollut häneen
+vaikuttanut enempää kuin muut miehet. Tästä oli seurauksena, että
+hän koetti kaikin tavoin saada tytärtään kiintymään sulhaseensa ja
+ymmärtämään, että hän oli velvollinen rakastamaan miestänsä, kuten
+mies rakasti häntä ennenkuin tunsikaan, ja osoittamaan samaa tunnetta
+kuin prinssi osoitti hänelle pitäessään häntä kaikkia muita parempana
+silloin, kun ei kukaan uskaltanut enää häntä ajatella.
+
+Avioliitto solmittiin, häät vietettiin Louvressa, ja illalla kuningas
+ja kuningattaret tulivat koko hovin kanssa illallisille madame
+de Chartresin luo, jolloin heidät otettiin vastaan erinomaisen
+loistavasti. Ritari de Guise ei uskaltanut erottautua muista ja olla
+poissa näistä juhlallisuuksista, mutta hän saattoi niin vähän hillitä
+suruaan, että oli helppo se huomata.
+
+Clèvesin prinssi ei huomannut, että mademoiselle de Chartresin
+tunteet olisivat muuttuneet nimen vaihtuessa. Miehen ylhäisyys antoi
+prinsessalle mitä suurimpia etuisuuksia; mutta se ei muuttanut
+prinssin paikkaa hänen puolisonsa sydämessä. Tästä seurasikin, että
+vaikkakin prinssi oli hänen miehensä, ei hän lakannut olemasta hänen
+rakastajansa, koska hänellä oli aina jotakin muuta toivottavaa kuin
+hänen omistamisensa, ja vaikka prinsessa eli täysin hyvässä sovussa
+prinssin kanssa, ei jälkimäinen ollut täysin onnellinen. Prinssi tunsi
+puolisoaan kohtaan kiihkeää ja rauhatonta rakkautta, joka häiritsi
+hänen iloaan. Mustasukkaisuus ei lainkaan ollut aiheena tähän:
+milloinkaan ei mies ole ollut vähemmän taipuvainen siihen eikä myöskään
+vaimo ole ollut haluttomampi sitä herättämään.
+
+Prinsessa oli kuitenkin joutunut hovin keskelle. Joka päivä hän kävi
+kuningattarien ja kuninkaan sisaren luona. Kaikki nuoret ja rakkauteen
+herkimmät miehet näkivät prinsessan hänen kodissaan ja hänen lankonsa,
+Neversin herttuan luona, jonka talo oli kaikille avoinna; mutta
+prinsessa käyttäytyi tavalla, joka herätti niin suurta kunnioitusta
+ja näytti niin kaikelle rakastelemiselle vieraalta, että marsalkka
+Saint-André, vaikka oli rohkea ja kuninkaan suosiossa, oli ihastunut
+prinsessan kauneuteen uskaltamatta hänelle sitä ilmaista muuten kuin
+olemalla huomaavainen ja kohtelias. Useat muut olivat samassa asemassa,
+ja madame de Chartres oli liittänyt tyttärensä viisauteen niin tarkoin
+kaikkia hyviä tapoja vastaavan käytöksen, että hän lopulta esiintyi
+saavuttamattomana olentona.
+
+Lotringin herttuatar oli toimiessaan rauhan hyväksi myöskin edistänyt
+poikansa, Lotringin herttuan, naimisliittoa. Se oli päätetty solmia
+kuninkaan toisen tyttären, Ranskan prinsessan Clauden, kanssa. Häät oli
+sovittu vietettäväksi helmikuussa.
+
+Tällä aikaa oli Nemoursin herttua oleskellut Brysselissä kehittelemässä
+suunnitelmaansa, joka koski Englantia. Sieltä hän lakkaamatta sai
+tai lähetti sinne pikalähettejä. Hänen toiveensa paranivat päivä
+päivältä, ja vihdoin Lignerolle ilmoitti hänelle, että herttuan
+oli läsnäolollaan saatettava päätökseen se, mikä oli niin hyvin
+aloitettu. Herttua otti tämän sanoman vastaan niin iloisena kuin nuori
+kunnianhimoinen mies ainakin, joka näkee pääsevänsä valtaistuimelle
+yksin maineensa perustalla. Hänen ajatuksensa oli huomaamatta tottunut
+tämän onnen suuruuteen, ja sen sijaan että hän olisi hylännyt sen
+alun pitäen saavuttamattomana, olivat vaikeudet haihtuneet hänen
+mielikuvituksestaan, eikä hän enää nähnyt esteitä.
+
+Hän lähetti kiireesti Pariisiin kaikki tarpeelliset määräykset
+saadakseen suurenmoiset matkavarustukset ja voidakseen Englannissa
+näyttää suunnitelmansa mukaista loistoa ja kiiruhti itsekin perästä,
+ollakseen läsnä Lotringin herttuan häissä.
+
+Herttua saapui perille kihlajaisten aattona, ja heti samana iltana,
+kun oli saapunut, hän meni kuninkaalle kertomaan, millä kannalla hänen
+suunnitelmansa oli, ja saamaan määräyksiä ja neuvoja, mitä vielä oli
+tehtävä. Sitten hän meni kuningattaren luo. Clèvesin prinsessa ei ollut
+siellä eikä siis nähnyt herttuaa tai edes saanut tietää, että hän oli
+saapunut. Prinsessa oli kuullut kaikkien puhuvan tästä prinssistä
+hovin kaunismuotoisimpana ja miellyttävimpänä miehenä, ja varsinkin
+perintökuningatar oli kuvannut häntä sellaisella tavalla ja puhunut
+hänestä niin usein, että prinsessan uteliaisuus oli herännyt.
+
+Viimemainittu vietti koko kihlajaispäivän kotonaan valmistellen
+itseään mennäkseen illalla kuninkaallisiin tanssiaisiin ja kemuihin,
+jotka oli järjestetty Louvreen. Prinsessan kauneus ja puku herättivät
+heti ihailua. Tanssiaiset alkoivat. Kun prinsessa tanssi ritari
+Guisen kanssa, alkoi salin ovelta kuulua kohinaa ikäänkuin joku
+olisi tullut sisään, jolle tehtiin tilaa. Kun Clèvesin prinsessa nyt
+lakkasi tanssimasta ja hänen silmänsä etsivät jotakuta, jonka kanssa
+jatkaisi tanssia, huusi kuningas hänelle, että hän ottaisi sen,
+joka astui sisään. Prinsessa kääntyi ja näki miehen, jota ei voinut
+luulla keneksikään muuksi kuin Nemoursin herttuaksi ja joka astui
+muutamien penkkien yli päästäkseen tanssivien luo. Tämä herttua oli
+muodoltaan sellainen, että oli vaikea olla joutumatta ihmeisiinsä hänet
+nähdessään, jollei ollut häntä milloinkaan tavannut, erityisesti tänä
+iltana, kun hänen komea ulkoasunsa lisäsi sitä loistoa, joka kuului
+hänen olentoonsa. Mutta toisaalta herätti myös Clèvesin prinsessa ensi
+kertaa nähtynä suurta hämmästystä.
+
+Nemoursin herttua joutui prinsessan kauneudesta niin ihmeisiinsä,
+että kun hän lähestyi prinsessaa, joka niiasi hänelle, ei hän voinut
+olla ihailuaan osoittamatta. Kun he alkoivat tanssia, kuului salissa
+ylistysten kohinaa. Kuningas ja kuningattaret muistivat, etteivät
+tanssijat olleet toisiaan milloinkaan tavanneet, ja pitivät omituisena
+nähdä heidän tanssivan yhdessä, vaikka eivät tunteneet toisiaan. Kun
+tanssi oli lakannut, kutsuivat kuninkaalliset parin luokseen antamatta
+sille aikaa puhua kenenkään kanssa ja kysyivät, eivätkö he mielellään
+haluaisi tietää toinen toisensa nimeä ja oliko heillä siitä mitään
+arveluja.
+
+»Mitä minuun tulee, madame», sanoi Nemoursin herttua, »en ole epävarma;
+mutta koska Clèvesin prinsessalla ei ole samoja syitä arvata, kuka
+minä olen, kuin minulla on tuntea hänet, niin haluaisin, että teidän
+majesteettinne hyväntahtoisesti ilmoittaisi hänelle nimeni».
+
+»Luulenpa», huomautti perintökuningatar, »että hän tietää sen yhtä
+hyvin kuin te hänen nimensä».
+
+»Vakuutan teille, madame», vastasi Clèvesin prinsessa, joka näytti
+olevan vähän hämillään, »etten arvaa sitä yhtä helposti kuin luulette».
+
+»Te arvaatte sen varsin hyvin», vastasi perintökuningatar. »Muuten on
+jotakin kohteliasta Nemoursin herttualle siinä, ettette halua tunnustaa
+tuntevanne häntä, kun ette ole häntä ennen nähnyt.»
+
+Kuningatar keskeytti heidät saadakseen tanssin jatkumaan. Nemoursin
+herttua otti parikseen perintökuningattaren. Tämä prinsessa oli
+täydellinen kaunotar, jollaisena myös Nemoursin herttua oli häntä
+pitänyt, ennenkuin, lähti Flanderiin, mutta nyt koko iltana herttua ei
+voinut ihailla muuta kuin Clèvesin prinsessaa.
+
+Ritari Guise, joka aina ihaili prinsessaa, joutui siitä, mitä äsken oli
+tapahtunut, hyvin murheelliseksi. Hän piti sitä enteenä, että kohtalo
+oli määrännyt Nemoursin herttuan rakastumaan Clèvesin prinsessaan.
+Joko ritari Guise todella oli nähnyt jonkun hämmennyksen prinsessan
+kasvoilla tai mustasukkaisuus pani hänet näkemään enemmän kuin mitä
+tosiaan tapahtui, hän luuli prinsessan heti ihastuneen herttuaan
+eikä voinut olla sanomatta hänelle, että Nemoursin herttua oli
+hyvin onnellinen joutuessaan prinsessan tuttavuuteen niin soman ja
+harvinaisen sattuman johdosta.
+
+Clèvesin prinsessa palasi kotiinsa mieli niin täynnä kaikkea, mitä
+oli tapahtunut tanssiaisissa, että hän, vaikka jo oli hyvin myöhä,
+meni äitinsä huoneeseen siitä kertomaan ja ylisti Nemoursin herttuaa
+niin erikoisella tavalla, että se herätti madame de Chartresissa saman
+ajatuksen kuin ritari Guisessa.
+
+Seuraavana päivänä vietettiin hääjuhla. Clèvesin prinsessa tapasi
+Nemoursin herttuan, jonka ilme ja viehättävä olemus jälleen saivat
+hänet hämmästymään.
+
+Seuraavana päivänä prinsessa tapasi herttuan perintökuningattaren
+luona, näki hänen lyövän palloa kuninkaan kanssa, ottavan osaa
+rengasratsastukseen ja kuuli hänen puhuvan. Hän huomasi herttuan olevan
+aina paljon toisten yläpuolella ja kaikkialla johtavan keskustelua
+uljaan esiintymisensä ja miellyttävän henkevyytensä nojalla. Se teki
+piankin syvän vaikutuksen prinsessan sydämeen.
+
+Myöskin on totta, että kun Nemoursin herttua tunsi prinsessaa kohtaan
+kiihkeää rakkautta, joka lisäsi hänessä suloutta ja herttaisuutta,
+kuten ensimmäiset miellyttämispyrkimykset vaikuttavat, hän oli vielä
+tavallistaan rakastettavampi. Niin ollen, koska he näkivät toisensa
+usein ja kumpikin näki toisessa hovin täydellisimmän olennon, oli
+mahdotonta, etteivät he olisi toisiinsa tavattomasti ihastuneet.
+
+Valentinoisin herttuatar oli mukana kaikissa huveissa, ja kuningas
+oli häntä kohtaan yhtä hellä ja huomaavainen kuin rakkautensa alussa.
+Nuori prinsessa, joka oli siinä iässä, jolloin luullaan, ettei naista
+voi rakastaa, jos hän on kahtakymmentäviittä vuotta vanhempi, katseli
+tavattomasti kummissaan kuninkaan kiintymystä herttuattareen, joka oli
+isoäiti ja oli juuri naittanut tyttärentyttärensä. Hän puhui siitä
+usein madame de Chartresille.
+
+»Onko mahdollista, että siitä on niin kauan, kun kuningas rakastui
+herttuattareen? Kuinka kuningas on voinut kiintyä henkilöön, joka on
+häntä paljon vanhempi ja on ollut hänen isänsä rakastajatar, vieläpä
+monen muun, mikäli olen kuullut sanottavan?»
+
+»On totta», vastasi hänen äitinsä, »etteivät Valentinoisin
+herttuattaren ansiot tai uskollisuus ole herättäneet kuninkaan
+rakkautta eivätkä sitä säilyttäneet, ja juuri senvuoksi se on
+anteeksiantamatonta, sillä jos tässä naisessa nuoruus ja kauneus
+olisi yhtyneenä korkeaan syntyperään, jos hänellä olisi ollut se
+ansio, ettei milloinkaan ennen ollut rakastanut, jos hän olisi
+pysynyt täysin uskollisena kuninkaalle, jos hän olisi rakastanut
+vain häntä, välittämättä ylhäisestä asemasta ja rikkaudesta,
+käyttäen valtaansa vain siinä, mikä kuninkaalle itselleen tuottaisi
+kunniaa tai mielihyvää, silloin pitäisi myöntää, että olisi vaikeata
+olla ylistämättä tätä hallitsijaa kiintymyksestä, jota hän tunsi
+herttuatarta kohtaan. Ellen pelkäisi», jatkoi madame de Chartres, »että
+sanoisitte minusta, mitä sanotaan kaikista ikäisistäni naisista, jotka
+mielellään kertovat tarinoita ajoiltaan, niin ilmoittaisin teille,
+kuinka kuninkaan rakkaus tähän herttuattareen alkoi, ja useita muitakin
+seikkoja kuningasvainajan hovista, jotka monin tavoin liittyvät
+nykyisiin oloihin».
+
+»Kaukana siitä, että teitä moittisin», vastasi Clèvesin prinsessa,
+»menneiden tapahtumain kuvaamisesta, valitan sitä, madame, että te ette
+ole antanut minulle tietoja nykyisyydestä ettekä paljastanut minulle
+hovin eri harrastuksia ja suhteita. Minä en niistä tiedä mitään, joten
+muutama päivä sitten luulin konnetabelin olevan varsin hyvissä väleissä
+kuningattaren kanssa.»
+
+»Käsityksenne siinä kohden oli totuuden vastainen», vastasi madame
+de Chartres. »Kuningatar vihaa konnetabelia, ja jos hänelle joskus
+tulee vähänkin valtaa, saa konnetabeli siitä kyllin kärsiä. Kuningatar
+tietää konnetabelin useita kertoja sanoneen kuninkaalle, että kaikista
+kuninkaan lapsista vain avioliiton ulkopuolella syntyneet ovat hänen
+näköisiään.»
+
+»En ole milloinkaan aavistanut tätä vihaa», keskeytti Clèvesin
+prinsessa, »nähtyäni, kuinka huolellisesti kuningatar kirjoitti
+konnetabelille hänen ollessaan vankeudessa ja kuinka iloisesti
+kuningatar otti hänet vastaan, kun hän palasi, nimittäen häntä aina
+ystäväksi kuten kuningaskin».
+
+»Jos arvostelette täällä ulkonäön mukaan», vastasi madame de
+Chartres, »niin petytte aina. Se, mikä näkyy, on tuskin milloinkaan
+totta. Mutta palatkaamme Valentinoisin herttuattareen, jota, kuten
+tiedätte, nimitetään Diana Poitiersilaiseksi. Hänen sukunsa on
+hyvin kuuluisa; hän polveutuu Akvitanian vanhoista herttuoista.
+Hänen isoäitinsä oli Ludvig XI:n avioton tytär, eikä siis ole muuta
+kuin ylhäistä hänen syntyperässään. Hänen isänsä Saint-Vallier oli
+pahasti sekaantunut konnetabeli Bourbonin juttuun, josta olette
+kuullut puhuttavan. Hänet tuomittiin menettämään päänsä ja vietiin
+mestauslavalle. Hänen tyttärensä, jonka kauneus oli ihailtava ja
+joka jo viehätti kuningasvainajaa, sai aikaan sen (en tiedä millä
+keinoin), että isän henki säästettiin. Hän sai armon, vaikka oli juuri
+odottanut kuoliniskua, mutta pelko oli hänet niin murtanut, ettei hän
+enää ollut tajuissaan, vaan kuoli muutaman päivän kuluttua. Hänen
+tyttärensä esiintyi hovissa kuninkaan rakastajattarena. Italianmatka
+ja kuninkaan vankeus keskeyttivät tämän rakkauden. Kun kuningas palasi
+Espanjasta, meni hänen puolisonsa, sijaishallitsijatar, häntä vastaan
+Bayonneen, ottaen mukaansa kaikki hovineidit, joiden joukossa oli
+mademoiselle de Pisseleu, sittemmin Etampesin herttuatar. Kuningas
+rakastui tähän hovineitiin, joka oli mitä syntyperään, henkevyyteen
+ja kauneuteen tulee, Valentinoisin herttuatarta alempi, eikä hänellä
+ollut herttuattaren rinnalla muuta etevämmyyttä kuin että hän oli
+hyvin nuori. Olen kuullut hänen useita kertoja sanovan syntyneensä
+samana päivänä, jolloin Diana Poitiersilainen oli mennyt naimisiin.
+Viha saattoi hänet näin sanomaan eikä totuus, sillä erehdynpä varsin
+suuresti, ellei Valentinoisin herttuatar mennyt naimisiin Normandian
+ylikäskynhaltijan de Brézén kanssa samaan aikaan kuin kuningas rakastui
+madame d'Etampesiin.
+
+— Milloinkaan ei ole ollut suurempaa vihaa kuin näiden kahden
+naisen välillä. Valentinoisin herttuatar ei voinut antaa anteeksi
+madame d'Êtampesille, että tämä oli anastanut häneltä kuninkaan
+rakastajattaren arvon. Madame d’Êtampes oli tavattoman mustasukkainen
+Valentinoisin herttuatarta kohtaan, koska kuningas yhä seurusteli hänen
+kanssaan. Tämä ruhtinas ei ollut täysin uskollinen rakastajattarineen.
+Hänellä oli aina yksi, jolla oli arvo ja kunnia; mutta naiset,
+jotka kuuluivat läheiseen piiriin, saivat sen vuoron perään. Pojan,
+Tournonissa kuolleen perintöprinssin menettäminen, jonka epäiltiin
+tulleen myrkytetyksi, suretti kuningasta tavattomasti. Kuningas ei
+yhtä hellästi rakastanut toista poikaansa, joka paraikaa hallitsee,
+koska ei pitänyt häntä kyllin rohkeana ja älykkäänä. Hän valitti sitä
+eräänä päivänä Valentinoisin herttuattarelle, joka sanoi tahtovansa
+rakastuttaa prinssin itseensä, tehdäkseen hänet vilkkaammaksi ja
+viehättävämmäksi. Hän onnistuikin siinä, kuten näette. Kaksikymmentä
+vuotta on tämä rakkaus kestänyt ajan ja esteiden sitä muuttamatta.
+
+— Kuningas-vainaja vastusti sitä aluksi. Joko hän vielä itse rakasti
+kylliksi Valentinoisin herttuatarta ollakseen mustasukkainen taikka
+d'Êtampesin herttuatar häntä yllytti, joka oli epätoivoissaan siitä,
+että perintöruhtinas oli kiintynyt hänen viholliseensa, varmaa on,
+että kuningas oli tästä rakkaudesta vihainen ja surullinen, kuten
+hän myöskin osoitti joka päivä. Poika ei pelännyt kuninkaan vihaa
+tai kiukkua eikä mikään voinut vähentää hänen kiintymystään ja
+saada häntä sitä kätkemään. Lopulta täytyi kuninkaan tottua sitä
+sietämään. Sellainen vastarinta vieroitti kuningasta vielä enemmän
+perintöprinssistä ja sai hänet enemmän kiintymään kolmanteen poikaansa
+Orleansin herttuaan. Tämä prinssi oli kaunismuotoinen, komea, täynnä
+intoa ja kunnianhimoa, nuoruuttaan raju, niin että kaipasi hillintää,
+mutta hänestä olisi tullut suurenmoinen ruhtinas, jos ikä olisi
+kypsyttänyt hänen älynsä.
+
+— Vanhimman veljen arvo, joka oli perintöruhtinaalla, ja kuninkaan
+suosio, joka oli Orleansin herttualla, synnytti heidän välilleen
+jonkunmoisen kateuden, joka oli miltei vihaa. Tämä kateus oli herännyt
+henkiin jo heidän lapsuudessaan ja yhä säilynyt. Kun keisari vieraili
+Ranskassa, suuntasi hän kokonaan suosionsa Orleansin herttuaan eikä
+perintöruhtinaaseen, joka siitä niin kovasti loukkautui, että kun
+keisari oli Chantillyssä, hän tahtoi konnetabelin pidättämään keisarin
+kuninkaan määräystä kuulematta. Konnetabeli ei sitä tahtonut. Myöhemmin
+kuningas moitti konnetabelia siitä, ettei tämä ollut noudattanut pojan
+neuvoa, ja kun kuningas karkoitti konnetabelin hovista, oli tämä seikka
+suurena syynä.
+
+— Veljesten huono sopu herätti Etampesin herttuattaressa ajatuksen
+lähetä Orleansin herttuaa pysyäkseen kuninkaan lähettyvillä
+Valentinoisin herttuattaresta huolimatta. Siinä hän onnistuikin:
+tämä prinssi, olematta rakastunut, antautui tuskin vähemmän hänen
+ohjattavakseen kuin perintöruhtinas Valentinoisin herttuattaren. Näin
+syntyi hovissa kaksi nurkkakuntaa, kuten voitte arvata, mutta juonet
+eivät rajoittuneet vain naisten kiistoihin.
+
+— Keisari, joka oli säilyttänyt ystävyytensä Orleansin herttuaa
+kohtaan, oli useita kertoja tarjoutunut hänelle palauttamaan Milanon
+herttuakunnan. Ehdotuksissa, joita sitten tehtiin rauhan hyväksi,
+keisari antoi hänelle toiveita seitsemästätoista maakunnasta ja
+lupasi hänelle tyttärensä puolisoksi. Perintöruhtinas ei halunnut
+rauhaa eikä tätä avioliittoa. Hän käytti hyväkseen konnetabelia, jota
+oli aina rakastanut, osoittaakseen kuninkaalle kuinka tärkeätä oli,
+ettei kuningas toimittaisi seuraajansa rinnalle veljeä, joka oli niin
+voimakas kuin Orleansin herttua olisi liitossa keisarin kanssa ja
+saatuaan seitsemäntoista maakuntaa. Konnetabeli yhtyi sitä mieluummin
+perintöruhtinaan kantaan, koska hän siten vastusti madame Etampesin
+aikeita, joka oli hänen verivihollisensa ja toivoi kiihkeästi Orleansin
+herttuan kohoamista.
+
+— Perintöruhtinas komensi silloin kuninkaan sotajoukkoa Champagnessa
+ja oli saattanut keisarin armeijan sellaiseen hätään, että se olisi
+kokonaan tuhoutunut, jollei Etampesin herttuatar, peläten, että liian
+suuri menestys saisi meidät kieltäytymään rauhasta ja liitosta keisarin
+kanssa Orleansin herttuan hyväksi, olisi salaa kehottanut vihollista
+valtaamaan Epernayta ja Château-Thierryta, joissa oli runsaasti
+ruokavaroja. Viholliset tekivät niin ja pelastivat näin koko armeijan.
+
+— Herttuatar ei saanut kauan nauttia kavalluksensa menestyksestä.
+Pian senjälkeen Orleansin herttua kuoli Faremoutierissa johonkin
+tarttuvaan tautiin. Hän rakasti erästä hovin kauneimmista naisista,
+ja sai osakseen vastarakkautta. En mainitse hänen nimeään, koska hän
+sittemmin on elänyt niin viisaasti, vieläpä niin huolellisesti kätkenyt
+rakkautensa tähän prinssiin, että hänen pitää saada kunniansa säilymään
+puhtaana. Sattuma toimitti niin, että hän samana päivänä sai kuulla
+miehensä kuoleman kuin Orleansin prinssin. Niin ollen hänellä oli
+hyvä syy, johon voi kätkeä todellisen murheensa tarvitsematta itseään
+hillitä.
+
+— Kuningas ei elänyt kauan poikansa jälkeen, vaan kuoli jo kaksi
+vuotta myöhemmin. Hän kehoitti perintöprinssiä käyttämään apunaan
+Tournonin kardinaalia ja amiraali d'Annebauldia eikä puhunut sanaakaan
+konnetabelista, joka silloin karkotettuna asui Chantillyssa. Mutta
+kaikkein ensimmäiseksi uusi kuningas kutsui konnetabelin takaisin ja
+uskoi hänelle asioiden hoidon.
+
+— Madame d’Êtampes karkotettiin ja sai osakseen kaiken huonon kohtelun,
+jota voi odottaa kaikkivaltiaalta viholliselta. Valentinoisin
+herttuatar kosti silloin täysin mitoin sekä madame d'Êtampesille
+että kaikille, jotka olivat hänelle vastenmielisiä. Herttuattaren
+vaikutusvalta kuninkaaseen näytti rajattomammalta kuin tämän ollessa
+perintöruhtinaana. Jo kaksitoista vuotta, jotka tämä ruhtinas on
+hallinnut, on herttuatar ollut kaikissa asioissa ehdoton käskijätär.
+Hän jakelee kaikki toimet ja virat; hän karkoitti Tournonin kardinaalin
+ja kanslerit Ollivierin ja Villeroyn. Ne, jotka ovat kuninkaalle
+koettaneet kuvata hänen käytöstään, on tuho perinyt tässä yrityksessä.
+Taixin kreivi, tykistön päällikkö, joka ei pitänyt herttuattaresta, ei
+voinut olla puhumatta hänen lemmenseikkailuistaan, varsinkaan Brissacin
+kreiviä koskevista, jota kohtaan kuningas jo oli hyvin mustasukkainen.
+Herttuatar toimitti kuitenkin niin, että Taixin kreivi joutui
+epäsuosioon ja häneltä otettiin virka, jonka sitten, mikä on miltei
+uskomatonta, herttuatar annatti Brissacin kreiville, tehden hänestä
+myöhemmin Ranskan marsalkan. Kuninkaan mustasukkaisuus paheni kuitenkin
+niin, ettei hän voinut sietää marsalkan jäämistä hoviin. Mutta
+mustasukkaisuus, joka on katkera ja kiihkeä muissa, on kuninkaassa
+lempeä ja hillitty, johtuen siitä tavattomasta kunnioituksesta, jota
+kuningas tuntee rakastajatartaan kohtaan. Niinpä kuningas ei uskaltanut
+toimittaa pois kilpailijaansa muutoin kuin sillä tekosyyllä, että hänet
+pantiin hallitsemaan Piemontia.
+
+— Useita vuosia kului. Kreivi palasi viime talvena muka pyytämään lisää
+joukkoja ja muita tarpeita komennossaan olevalle armeijalle. Halu
+jälleennähdä Valentinoisin herttuatar ja pelko, että hän oli joutunut
+unohduksiin, oli ehkä suurena syynä tähän matkaan. Kuningas otti
+hänet hyvin kylmästi vastaan. Guiset, jotka eivät hänestä pitäneet,
+mutta eivät uskaltaneet sitä osoittaa Valentinoisin herttuattaren
+vuoksi, käyttivät vidamia hyväkseen, joka oli hänen verivihollisensa,
+jotta hän ei saisi mitään, mitä oli tullut pyytämään. Ei ollut vaikea
+vahingoittaa kreiviä: kuningas vihasi häntä, ja hänen läsnäolonsa teki
+kuninkaan rauhattomaksi. Niin ollen oli kreivin palattava saamatta
+matkastaan mitään muita tuloksia kuin että ehkä oli Valentinoisin
+herttuattaren sydämessä jälleen sytyttänyt tunteet, joita poissaolo
+alkoi sammuttaa. Kuninkaalla on ollut useita muitakin mustasukkaisuuden
+aiheita, mutta joko hän ei ole niistä tiennyt tai ei ole uskaltanut
+niistä valittaa.
+
+— En tiedä, tyttäreni», lisäsi madame de Chartres, »olenko teidän
+mielestänne kertonut asioista enemmän kuin halusitte tietää».
+
+»Kaukana olkoon minusta, että sitä valittaisin, äitini», vastasi
+Clèvesin prinsessa; »jollen pelkäisi ikävystyttäväni teitä, kysyisin
+vielä eräitä seikkoja, joita en tiedä».
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nemoursin herttuan rakkaus Clèvesin prinsessaan oli heti niin
+kiihkeä, että se haihdutti hänestä mieltymyksen kaikkiin muihin
+henkilöihin, joita hän oli rakastanut ja joiden kanssa oli seurustellut
+poissaollessaan, vieläpä heidän muistonsakin. Herttua etsi tekosyitä
+rikkoakseen välinsä heidän kanssaan. Hän ei edes malttanut kuunnella
+heidän valituksiaan ja vastata heidän syytöksiinsä. Perintökuningatar,
+jota hän oli varsin kiihkeästi rakastanut, ei voinut pitää puoliaan
+Clèvesin prinsessan rinnalla. Herttuan kärsimättömyys päästä
+matkustamaan Englantiin alkoi lauhtua, eikä hän enää niin innokkaasti
+kiirehtinyt valmistuksia, jotka olivat välttämättömiä matkaa varten.
+Hän kävi usein perintökuningattaren luona, koska tapasi siellä
+Clèvesin prinsessan, ja antoi mielellään ihmisten luulla hänen olevan
+kiintynyt tähän kuningattareen. Clèvesin prinsessa näytti hänestä niin
+suurenmoiselta, että hän päätti mieluummin olla antamatta hänelle
+merkkejä rakkaudestaan kuin saattaa tunteensa sille vaaralle alttiiksi,
+että se yleisesti tunnettaisiin. Hän ei puhunut siitä edes Chartresin
+vidamille, joka oli hänen läheinen ystävänsä ja jolta hän muuten ei
+mitään salannut. Herttua käyttäytyi niin viisaasti ja piti niin tarkoin
+vaaria itsestään, ettei kukaan muu epäillyt hänen olevan rakastunut
+Clèvesin prinsessaan kuin ritari Guise, ja prinsessan olisi itsekin
+ollut vaikea sitä huomata, ellei rakkaus, jota hän tunsi herttuaa
+kohtaan, olisi saattanut häntä erikoisesti tarkkaamaan herttuan
+käyttäytymistä, joka ei antanut epäilylle sijaa.
+
+Prinsessa ei tuntenut samaa halua kertoa äidilleen, mitä ajatteli
+prinssin tunteista, kuin oli puhunut muista mielistelijöistään. Joskaan
+hänellä ei ollut varmaa suunnitelmaa salata sitä äidiltään, ei hän
+puhunut siitä hänelle sanaakaan. Mutta madame de Chartres huomasi
+sen hyvin, yhtä hyvin kuin tyttärensä mieltymyksen herttuaan. Tämä
+havainto suretti häntä kovin. Hän arvasi hyvin sen vaaran, jossa nuori
+nainen oli Nemoursin herttuan kaltaisen miehen rakastamana ja häntä
+rakastaen. Hänelle antoi täyden varmuuden siitä, mitä hän epäili tästä
+rakkaudesta, eräs tapahtuma, joka sattui muutamia päiviä myöhemmin.
+
+Marsalkka Saint-André, joka etsi tilaisuuksia osoittaa
+suurellisuuttaan, pyysi hartaasti kuningasta, näyttääkseen hänelle muka
+taloaan, joka juuri oli valmistunut, tulemaan kuningattarien kanssa
+luokseen päivällisille. Marsalkka halusi hyvin mielellään näyttää
+myös Clèvesin prinsessalle tuhlailevaa loisteliaisuuttaan, joka meni
+ylenpalttisuuteen asti.
+
+Muutamia päiviä ennen sitä, joka oli valittu päivällisiä varten,
+perintöruhtinas, jonka terveys oli jotenkin huono, sairastui eikä
+ottanut ketään vastaan. Hänen puolisonsa vietti koko päivän hänen
+vuoteensa ääressä. Illalla, voidessaan paremmin, perintöruhtinas
+kutsutti sisään kaikki arvohenkilöt, jotka olivat hänen
+odotushuoneessaan. Perintökuningatar vetäytyi huoneisiinsa ja tapasi
+siellä Clèvesin prinsessan ja muutamia muita naisia, jotka kuuluivat
+hänen lähimpään tuttavapiiriinsä.
+
+Koska oli jo hyvin myöhä eikä perintökuningatar ollut täysin
+pukeutunut, ei hän mennyt kuningattaren luo, vaan lähetti sanan,
+ettei hänen nyt sopinut tulla. Sitten hän käski tuoda esille
+jalokivikoristeensa, valitakseen niistä itselleen marsalkka
+Saint-Andrén tanssiaisia varten ja antaakseen niistä Clèvesin
+prinsessalle, kuten oli luvannut. Kun he olivat tässä puuhassa, tuli
+Condén prinssi sisään. Hänen arvonsa oikeutti hänet vapaasti pääsemään
+kaikkialle. Perintökuningatar sanoi prinssille, että hän varmaankin
+tuli hänen puolisonsa luota, ja kysyi, mitä siellä nyt tehtiin.
+
+»Siellä väitellään Nemoursin herttuaa vastaan, madame», vastasi Condén
+prinssi, »ja hän puolustaa sellaisella innolla väitteitään, että ne
+varmasti ovat lähellä hänen sydäntään. Luulenpa, että hänellä on
+rakastajatar, joka ollessaan tanssiaisissa saattaa hänet rauhattomaksi,
+koska hän pitää niin kiusallisena rakastajalle nähdä siellä
+rakastettunsa.»
+
+»Mitä ihmettä», huudahti perintökuningatar, »eikö Nemoursin herttua
+sallisi rakastajattarensa mennä tanssiaisiin! Olisin kyllä uskonut,
+että aviomiehet voivat toivoa puolisoittensa jäävän pois tanssiaisista,
+mutta en olisi milloinkaan uskonut, että rakastajat ovat sillä
+kannalla.»
+
+»Nemoursin herttuan mielestä», vastasi Condén prinssi, »tanssiaiset
+ovat rakastajille ihan sietämättömiä, joko he ovat rakastettuja tai
+eivät. Hän sanoi, että jos he ovat rakastettuja, he ovat murheissaan,
+koska silloin täytyy olla vähemmän rakastettu monena päivänä;
+ettei ole ainoatakaan naista, jota ulkonäöstään huolehtiminen ei
+estäisi ajattelemasta, rakastajaansa; että se valtaa kokonaan heidän
+ajatuksensa; että he koristautuvat kaikille yhtä hyvin kuin sille,
+jota rakastavat; että he tanssiaisissa tahtovat miellyttää kaikkia,
+jotka heitä katselevat; että he ollessaan kauneuteensa tyytyväisiä
+iloitsevat siitä tavalla, johon heidän rakastajansa ei ole pääaiheena.
+Hän sanoi, että kun ei ole rakastettu, kärsii vielä enemmän nähdessään
+rakastajattarensa kutsuissa; että mitä enemmän nainen on kaikkien
+ihailema, sitä onnettomammaksi mies tuntee itsensä, kun ei ole hänen
+rakastamansa; että mies pelkää aina, että naisen kauneus herättää
+toisen onnellisemman rakkauden, ja ettei ole mitään siihen verrattavaa
+kärsimystä, että näkee rakastajattarensa tanssiaisissa, paitsi jos
+tietää hänen olevan siellä eikä itse ole.»
+
+Clèvesin prinsessa ei ollut kuulevinaan Condén prinssin puhetta, mutta
+kuunteli sitä tarkkaavaisena. Hän käsitti helposti, mikä osa hänellä
+itsellään oli Nemoursin herttuan kannattamassa mielipiteessä ja
+varsinkin siinä, mitä hän sanoi sen rakastajan murheesta, joka ei ollut
+mukana tanssiaisissa, vaikka hänen rakastettunsa oli siellä, koska
+herttua ei saisi olla läsnä marsalkka Saint-Andrén tanssiaisissa, sillä
+kuningas lähettäisi hänet ottamaan vastaan Ferraran herttuaa.
+
+Perintökuningatar nauroi Condén prinssin kanssa eikä hyväksynyt
+Nemoursin herttuan mielipidettä.
+
+»On vain yksi tapaus, madame», sanoi prinssi hänelle, »jolloin
+Nemoursin herttua hyväksyy, että hänen rakastettunsa menee
+tanssiaisiin, nimittäin jos hän itse panee ne toimeen, ja hän sanoi,
+että viime vuonna järjestäessään tanssiaisia teidän majesteetillenne
+hän sai kokea, että hänen lemmittynsä suvaitsi tulla niihin, vaikka
+näytti ainoastaan seuraavan teitä sinne; että nainen tekee aina
+rakastetulleen mieliksi ottamalla osaa hänen järjestämiinsä huveihin;
+että myös on miellyttävää rakastajalle, kun hänen lemmittynsä näkee
+hänet isäntänä paikassa, jossa koko hovi on läsnä, ja kun nainen näkee
+hänen hyvin tulevan toimeen isäntänä.»
+
+»Nemoursin herttua oli oikeassa», sanoi perintökuningatar hymyillen,
+»hyväksyessään sen; että hänen lemmittynsä meni tanssiaisiin. Hänellä
+oli silloin niin monta naista, joille hän antoi tämän arvon, että jos
+he eivät olisi saapuneet, hänellä olisi ollut perin vähän vieraita.»
+
+Heti kun Condén prinssi oli alkanut kuvailla Nemoursin herttuan
+käsityksiä tanssiaisista, oli Clèvesin prinsessa tuntenut suurta
+halua olla noudattamatta marsalkka Saint-Andrén kutsua. Hän mukautui
+helposti siihen käsitystapaan, ettei sopinut mennä miehen luo, jossa
+oli herättänyt rakkautta, ja oli hyvillään siitä, että hänellä oli
+vakava syy tehdä Nemoursin herttuan mieliksi. Mutta hän otti kuitenkin
+mukaansa koristeet, jotka perintökuningatar oli hänelle antanut.
+Sitten näyttäessään niitä vielä samana iltana äidilleen hän sanoi,
+ettei hän aikonut niitä käyttää, että marsalkka Saint-André teki
+parastansa osoittaakseen olevansa niin kiintynyt häneen, että kaiketi
+tahtoi näyttää hänen ottavan osaa huvitukseen, joka pantiin toimeen
+muka kuningasta varten, ja että marsalkka, ollessaan isäntänä, ehkä
+osoittaisi hänelle sellaista huomiota, joka olisi kiusallista.
+
+Madame de Chartres vastusteli jonkun aikaa tyttärensä mielipidettä,
+pitäen sitä erikoisena, mutta nähdessään, että toinen pysyi
+itsepintaisena, hän alistui siihen ja sanoi, että tyttären siinä
+tapauksessa piti tekeytyä sairaaksi, jotta hänellä olisi joku syy,
+miksi ei saapunut kutsuihin, koska niitä syitä, jotka häntä oikeastaan
+estivät, ei hyväksyttäisi, ja että olisi vältettävä, että niitä
+epäiltäisiinkään. Clèvesin prinsessa suostui mielellään viettämään
+muutamia päiviä kotonaan, jotta hänen ei tarvitsisi mennä paikkaan,
+jonne Nemoursin herttua ei päässyt.
+
+Nemoursin herttua lähti matkalleen tietämättä sitä ilosanomaa, ettei
+prinsessa mennyt kutsuihin. Hän palasi tanssiaisten jälkeisenä päivänä,
+ja sai tietää, ettei prinsessa ollut niissä käynyt, mutta koska hän
+ei tietänyt, että hänen perintökuningattarelle lausumansa sanat oli
+prinsessalle kerrottu, ei hän voinut aavistaakaan olevansa niin
+onnellinen, että oli estänyt prinsessan menemästä tanssiaisiin.
+
+Seuraavana päivänä herttuan ollessa kuningattaren luona ja puhuessa
+perintökuningattaren kanssa tulivat madame de Chartres ja Clèvesin
+prinsessa sinne. Jälkimäinen oli hieman arkipäiväisesti puettu, kuten
+ainakin sairaana ollut henkilö, mutta hänen kasvonsa eivät vastanneet
+hänen pukuaan.
+
+»Tehän olette niin kaunis», sanoi perintökuningatar hänelle, »etten
+voisi uskoa teidän olleen sairaana. Luulenpa, että Condén prinssi
+kertomalla teille Nemoursin herttuan mielipiteen tanssiaisista
+on saanut teidät uskomaan osoittavanne suosiotanne marsalkka
+Saint-Andrélle menemällä hänen luokseen ja se on estänyt teidät hänen
+luokseen saapumasta.»
+
+Clèvesin prinsessa punastui, kun perintökuningatar arvasi näin
+oikein ja sanoi sen Nemoursin herttuan läsnäollessa. Madame de
+Chartres huomasi nyt, miksi hänen tyttärensä ei ollut tahtonut mennä
+tanssiaisiin, ja estääkseen Nemoursin herttuaa arvaamasta asiaa yhtä
+hyvin kuin hän itse ryhtyi puhumaan sen näköisenä kuin olisi puhunut
+totta.
+
+»Vakuutan teille, madame», sanoi hän perintökuningattarelle, »että
+teidän majesteettinne osoittaa tyttärelleni suurempaa kunnioitusta
+kuin hän ansaitsee. Hän oli tosiaankin sairas; mutta uskon, että jos en
+olisi häntä estänyt, hän ei varmaankaan olisi ollut teitä seuraamatta
+ja näyttäytymättä, niin muuttunut kuin olikin, saadakseen ilon nähdä
+kaiken sen erinomaisen, mitä oli eilisiltaisissa huveissa.»
+
+Perintökuningatar uskoi madame de Chartresin sanat. Nemoursin herttua
+oli pahoillaan, että ne tuntuivat todennäköisiltä, mutta Clèvesin
+prinsessan punastuminen sai hänet kuitenkin epäilemään, etteivät
+perintökuningattarenkaan sanat olleet kokonaan pontta ja perää vailla.
+Clèvesin prinsessa oli aluksi ollut pahoillaan siitä, että Nemoursin
+herttua oli saattanut luulla estäneensä hänet menemästä marsalkka
+Saint-Andrén luo; mutta sitten hän tunsi jonkunlaista murhetta, että
+hänen äitinsä oli herttualta riistänyt tämän käsityksen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vaikka Cercampin kokous oli hajautunut, oli rauhanhierontaa yhä
+jatkettu, ja asianhaarat edistivät sitä sillä tavoin, että helmikuun
+lopulla jälleen kokoonnuttiin Château-Combresissa. Samat edustajat
+palasivat sinne, ja marsalkka Saint-Andrén poissaolo vapautti Nemoursin
+herttuan siitä kilpailijasta, joka oli hänelle vaarallisin, sillä
+marsalkka tarkkasi kaikkia, jotka lähestyivät Clèvesin prinsessaa, ja
+saattoi ehkä itsekin päästä hänen suosioonsa.
+
+Madame de Chartres ei ollut tahtonut tyttärelleen näyttää tietävänsä
+hänen tunteensa prinssiä kohtaan, koska pelkäsi tekevänsä itsensä
+epäiltäväksi niissä asioissa, joista halusi hänelle puhua. Hän alkoi
+eräänä päivänä jutella herttuasta, puhui hänestä hyvää ja sekoitti
+siihen paljon myrkyllisiä ylistyksiä siitä viisaudesta, joka herttualla
+oli pysyessään rakastumatta, ja siitä, että hän vain huvikseen
+seurusteli naisten kanssa eikä vakavasti kiintynyt heihin.
+
+»Tosin on», lisäsi hän, »epäilty hänen syvästi rakastuneen
+perintökuningattareen, ja herttua käykin hänen luonaan usein.
+Siksi neuvon teitä mikäli mahdollista välttelemään puhelua hänen
+kanssaan, varsinkin kun perintökuningattaren kohdellessa teitä sillä
+tavalla, kuin hän tekee, pian sanottaisiin, että te olette hänen
+uskottunsa, ja tehän tiedätte, kuinka ikävä sellainen maine on.
+Olen sitä mieltä, jos tämä huhu yhä kulkee, että kävisitte vähän
+harvemmin perintökuningattaren luona, jotta ette joutuisi sekaantumaan
+lemmenseikkailuihin.»
+
+Clèvesin prinsessa ei ollut milloinkaan kuullut puhuttavan Nemoursin
+herttuan suhteesta perintökuningattareen. Hän hämmästyi niin
+tavattomasti äitinsä sanoista ja luuli niin hyvin huomaavansa, kuinka
+suuresti hän oli erehtynyt kaikessa, mitä oli ajatellut herttuan
+tunteista, että hänen ilmeensä muuttui. Madame de Chartres huomasi
+sen, mutta samalla tuli vieraita. Clèvesin prinsessa meni kotiinsa ja
+sulkeutui kamariinsa.
+
+Mahdotonta on kuvailla tuskaa, jota prinsessa tunsi, kun kuultuaan
+äitinsä sanat käsitti, mitä Nemoursin herttua hänelle merkitsi; hän
+ei ollut vielä uskaltanut sitä itselleen Hän tajusi nyt, että hänen
+tunteensa herttuaa kohtaan olivat sellaiset, joita Clèvesin prinssi
+oli häneltä toivonut, ja myönsi, että, oli häpeällistä rakastaa muuta
+miestä kuin omaa puolisoaan, joka ansaitsi rakkautta. Se pelko, että
+Nemoursin herttua tahtoi häntä perintökuningattaren ja itsensä seuraan
+peittääkseen siten äidin kertomaa lemmensuhdetta, hämmensi ja loukkasi
+häntä, ja tämä ajatus saattoi hänet päättämään kertoa madame de
+Charlesille, mitä ei vielä ollut paljastanut.
+
+Prinsessa meni seuraavana aamuna hänen huoneeseensa aikoen puhua
+asiasta, mutta huomattuaan, että äidillä oli vähän kuumetta, ei hän
+halunnut häiritä. Tämä sairaus, näytti kuitenkin niin vähäiseltä,
+ettei hän päivällisen jälkeen jäänyt menemättä perintökuningattaren
+luo, joka oleskeli yksityisessä huoneessaan parin kolmen läheisimmän
+naistuttavansa kanssa.
+
+»Puhuimme juuri Nemoursin herttuasta», sanoi perintökuningatar hänen
+sisään tultuaan, »ja ihmettelimme, kuinka hän on muuttunut Brysselistä
+paluunsa jälkeen. Ennen sinne menoaan hänellä oli lukematon joukko
+rakastajattaria. Se oli hänessä oikein vikana, sillä hän piti
+yhtä hyvin niitä, jotka sen ansaitsivat, kuin niitä, jotka eivät
+ansainneet. Palattuaan hän ei tunnusta kumpiakaan. Milloinkaan ei ole
+tapahtunut suurempaa vaihdosta; luulenpa, että hänessä on tapahtunut
+mielenmuutos, eikä hän ole niin iloinen kuin tavallisesti.»
+
+Clèvesin prinsessa ei vastannut mitään, vaan ajatteli häpeillen, että
+hän olisi käsittänyt kaikki mitä herttuan muuttumisesta sanottiin
+uuden rakkauden merkeiksi, jolleivät hänen silmänsä olisi auenneet.
+Hän tunsi jonkunmoista katkeruutta perintökuningatarta kohtaan
+nähdessään hänen etsivän syitä ja ihmettelevän asiaa, jonka oikean
+laidan hän kaiketi tunsi paremmin kuin kukaan. Eikä hän voinut hillitä
+itseänsä osoittamasta sitä jonkun verran, ja kun toiset naiset olivat
+poistuneet, lähestyi prinsessa perintökuningatarta ja sanoi hiljaa:
+
+»Puhuitteko myöskin minulle äsken, madame, ja tahdoitteko minulta
+salata, että juuri te olette saanut Nemoursin herttuan käytöksen
+muuttumaan?»
+
+»Olette väärässä», vastasi perintökuningatar; »tiedättehän, etten
+ole teiltä mitään salannut. On totta, että Nemoursin herttua ennen
+Brysseliin lähtöään, mikäli arvelen, aikoi antaa minun ymmärtää, ettei
+hän vihannut minua, mutta palattuaan sieltä hän ei näytä muistavankaan
+entisyyttä, ja tunnustan olevani utelias tietämään, mikä hänet on
+saanut muuttumaan. Minun lienee helppo ottaa siitä selko», lisäsi hän.
+»Chartresin vidami, joka on hänen läheinen ystävänsä, on rakastunut
+erääseen henkilöön, johon minulla on jonkun verran vaikutusvaltaa, ja
+minä saan hänen kauttaan tietää, mikä on saanut aikaan tämän muutoksen.»
+
+Perintökuningatar puhui niin totisena, että sai Clèven prinsessan
+uskomaan ja vastoin tahtoaankin rauhallisemmaksi ja suopeammaksi kuin
+oli äsken ollut.
+
+Palattuaan äitinsä luo prinsessa sai tietää hänen olevan entistä
+paljon sairaamman. Kuume oli suuresti kohonnut, ja seuraavina päivinä
+se vielä paheni, niin että sairaus alkoi näyttää arveluttavalta.
+Clèvesin prinsessa oli tavattomasti murheissaan eikä poistunut äitinsä
+huoneesta. Hänen puolisonsa oli myös siellä miltei kaiket päivät sekä
+siitä myötätunnosta, jota hän tunsi madame de Chartresia kohtaan, että
+estääkseen vaimoansa kokonaan antautumasta surumielisyyteen, mutta
+myös nauttiakseen hänen näkemisestään: hänen rakkautensa ei näet ollut
+lainkaan vähentynyt.
+
+Nemoursin herttua, joka aina oli tuntenut suurta ystävyyttä
+Clèvesin prinssiä kohtaan, oli osoittanut sitä hänelle Brysselistä
+palattuaankin. Madame de Chartresin sairauden aikana herttua keksi
+keinon tavata usein Clèvesin prinsessaa, tullen katsomaan muka
+hänen miestään tai hakemaan häntä kävelylle. Herttua haki prinssiä
+sellaisinakin aikoina, jolloin tiesi, ettei hän ollut siellä, ja muka
+vartoakseen jäi madame de Chartresin odotushuoneeseen, jossa aina oli
+useita arvohenkilöitä. Clèvesin prinsessa tuli sinne usein, ja niin
+murheissaan kuin hän olikin, ei hän Nemoursin herttuasta näyttänyt
+vähemmän kauniilta. Herttua osoitti, kuinka paljon hän otti osaa
+prinsessan suruun, ja puhui hänelle niin lempeästi ja nöyrästi, että
+sai hänet helposti uskomaan, ettei perintökuningatar ollut hänen
+sydämensä valtiatar.
+
+Prinsessa ei voinut olla joutumatta hämilleen herttuan tapaamisesta,
+mikä kuitenkin tuotti hänelle iloa; mutta silloin kun hän ei enää
+nähnyt herttuaa ja ajatteli, että se viehätys, jota hän tunsi
+yhdessäolosta, oli rakkauden alkua, oli hän vähällä luulla vihaavansa
+herttuaa sen tuskan vuoksi, jota tämä ajatus hänelle tuotti.
+
+Madame de Chartresin tila huononi niin arveluttavasti, että alettiin
+pelätä hänen kuolevan. Kuullessaan, mitä lääkärit sanoivat hänelle
+hengenvaarasta, hän osoitti hyveellisyytensä ja hurskautensa arvoista
+rohkeutta. Heidän poistuttuaan hän pyysi kaikkia muitakin lähtemään ja
+kutsutti Clèvesin prinsessan.
+
+»Meidän täytyy erota toisistamme, tyttöseni», sanoi hän kättään
+ojentaen. »Se vaara, johon teidät jätän, ja se, että tarvitsette
+minua, lisäävät sitä huolta, jota tunnen teidät jättäessäni. Te
+olette mieltynyt Nemoursin herttuaan, mutta en pyydä teitä sitä
+tunnustamaan minulle. En ole enää siinä tilassa, että voisin käyttää
+vilpittömyyttänne, johtaakseni teitä. Olen jo kauan sitten havainnut
+tämän rakkauden, mutta en ole tahtonut puhua siitä teille, koska
+pelkäsin, että saattaisin teidät itsennekin sen huomaamaan. Nyt te
+olette siitä liiaksikin selvillä. Te horjutte kuilun partaalla:
+suuria ponnistuksia ja paljon voimaa vaaditaan pidättämään teitä
+siihen syöksymästä. Ajatelkaa velvollisuuksia miestänne kohtaan,
+ajatelkaa velvollisuuksia itseänne kohtaan ja ajatelkaa, että olette
+kadottamaisillanne sen hyvän maineen, jonka olette saavuttanut ja jota
+teille olen niin hartaasti toivonut. Voimaa ja rohkeutta, tyttäreni!
+Vetäytykää pois hovista, pakottakaa miehenne viemään teidät sieltä.
+Älkää pelätkö tehdä hyvinkin jyrkkiä ja vaikeita päätöksiä: niin
+kauheilta kuin ne teistä aluksi tuntunevatkin, ne ovat ajan pitkään
+paljon suloisempia kuin lemmenseikkailun onnettomuudet. Jos muut
+kuin hyveen ja velvollisuutenne esittämät syyt voivat teitä pakottaa
+siihen, mitä toivon, niin sanon, että jos jokin seikka voisi häiritä
+onnea, jota odotan tästä maailmasta lähtiessäni, vaivaisi minua juuri
+se, että näkisin teidän lankeevan kuten muiden naisten; mutta jos sen
+onnettomuuden täytyy teille tapahtua, niin otan kuoleman ilomielin
+vastaan, etten olisi sen todistajana.»
+
+Clèvesin prinsessa vuodatti kyyneliä äitinsä kädelle, jota hän puristi
+omien käsiensä väliin. Madame de Chartres tunsi itsekin joutuvansa
+liikutuksen valtaan ja lisäsi:
+
+»Jääkää hyvästi, tyttäreni, lopettakaamme keskustelu, joka liikuttaa
+meitä kumpaakin liian paljonpa muistakaa, mikäli voitte, kaikki, mitä
+nyt olen teille sanonut.»
+
+Madame de Chartres kääntyi toiselle kyljelleen, lopettaen puhelun, ja
+pyysi tytärtään kutsumaan paikalle hänen kamarineitonsa, haluamatta
+kuulla tai puhua enempää. Clèvesin prinsessa lähti äitinsä huoneesta
+surkeassa tilassa; madame de Chartres ei enää ajatellut muuta kuin
+kuolemaan valmistautumista. Hän eli vielä pari päivää, mutta sinä
+aikana ei enää halunnut nähdä tytärtään, johon ainoaan hän tunsi
+kiintymystä.
+
+Clèvesin prinsessa oli äärettömästi murheissaan. Hänen puolisonsa ei
+poistunut hänen luotaan, ja heti kun madame de Chartres oli vetänyt
+viime henkäyksensä, vei hän prinsessan maaseudulle, toimittaakseen
+hänet pois paikasta, joka teki hänen surunsa vain katkerammaksi.
+Milloinkaan ei ole nähty tämäntapaista: vaikka hellyys ja kiitollisuus
+olivat surun suurimpana aiheena, niin se tunne, että hän tarvitsi
+äitiänsä voidakseen puolustautua Nemoursin herttuaa vastaan, ei
+lakannut olemasta suurena tuskana. Hän piti itseään onnettomana, kun
+oli jäänyt ihan yksikseen aikana, jolloin niin huonosti hallitsi
+tunteitaan ja olisi niin hartaasti suonut, että hänellä olisi joku
+osoittamassa sääliä ja antamassa hänelle voimaa. Clèvesin prinssin
+käyttäytyminen häntä kohtaan sai hänet voimakkaammin kuin milloinkaan
+toivomaan, ettei löisi laimin mitään, mitä oli puolisolleen velkaa.
+Prinsessa osoittikin hänelle enemmän ystävyyttä ja hellyyttä kuin tätä
+ennen ja tahtoi, ettei prinssi ollenkaan poistuisi hänen luotaan.
+Kiintymällä puolisoonsa hän luuli puolustautuvansa Nemoursin herttuaa
+vastaan.
+
+Herttua tuli maaseudulta tapaamaan Clèvesin prinssiä ja teki kaikkensa
+päästäkseen myös prinsessan puheille, mutta tämä ei halunnut nähdä
+häntä. Tietäessään pakostakin pitävänsä herttuaa rakastettavana
+prinsessa oli lujasti päättänyt olla häntä tapaamatta ja välttää
+kaikkia kohtaamisen tilaisuuksia, mikäli se hänestä riippuisi.
+
+Clèvesin prinssi lähti Pariisiin vastavierailulle ja lupasi
+puolisolleen palata seuraavana päivänä. Hän palasi kuitenkin vasta
+päivää myöhemmin.
+
+»Odotin teitä koko eilisen päivän», sanoi prinsessa hänelle, kun hän
+oli palannut, »ja minun täytyy moittia teitä, kun ette tullut, niinkuin
+olitte luvannut. Tiedätte, että jos voisin tuntea uutta murhetta
+siinä tilassa, jossa nyt olen, niin surisin madame de Tournonin
+kuolemaa, josta sain tiedon tänä aamuna. Se olisi minua liikuttanut,
+vaikken olisi häntä ollenkaan tuntenut: onhan aina säälittävää, että
+hänen kaltaisensa nuori ja kaunis nainen kuolee vain kaksi päivää
+sairastettuaan, sitä enemmän kun hän oli niitä henkilöitä, jotka minua
+miellyttivät muita enemmän. Hänellä näytti myös olevan yhtä paljon
+viisautta kuin muita hyveitä.»
+
+»Olen hyvin pahoillani, etten palannut eilen», vastasi prinssi, »mutta
+minun täytyi välttämättä lohduttaa erästä onnetonta, jota siis oli
+mahdoton jättää. Mitä tulee madame de Tournoniin, en kehoita teitä
+suremaan hänen kuolemaansa, jos hän herättää teissä kaipausta erikoisen
+viisaana ja kunnioituksenne arvoisena henkilönä.»
+
+»Sananne ihmetyttävät minua», vastasi prinsessa, »koska olen useita
+kertoja kuullut teidän sanovan, ettei hovissa ole ainoatakaan naista,
+jota kunnioittaisitte enemmän.»
+
+»Totta kyllä», vastasi prinssi, »mutta naiset ovat käsittämättömiä,
+ja katsellessani heitä kaikkia pidän itseäni niin onnellisena teidät
+omistaessani, etten osaa kyllin ihailla onneani».
+
+»Kunnioitatte minua enemmän kuin ansaitsen», vastasi prinsessa
+huoahtaen, »eikä vielä ole aika pitää minua teidän arvoisenanne.
+Kertokaa minulle, pyydän sitä hartaasti, kuinka olette huomannut
+erehtyneenne ensi arvostelussanne madame de Tournonista.»
+
+»Siitä on jo kauan», vastasi prinssi, »kun olen tietänyt, että madame
+de Tournon rakasti Sancerren kreiviä, jolle hän antoi toiveita
+avioliitosta kanssansa.»
+
+»En olisi uskonut», keskeytti prinsessa, »että madame de Tournon,
+vakuutettuaan julkisesti, ettei hän jouduttuaan leskeksi enää koskaan
+menisi uusiin naimisiin, olisi antanut Sancerren kreiville toiveita».
+
+»Jollei hän olisi antanut niitä muille kuin hänelle», vastasi prinssi,
+»niin ei olisi syytä ihmetellä; mutta hämmästyttävää on, että hän
+samaan aikaan herätti toiveita myös Estoutevillen kreivissä. Kerronpa
+teille koko tuon tarinan.»
+
+
+
+
+
+TOINEN OSA.
+
+
+
+
+»Tunnette Sancerren ja minun välisen ystävyyden. Rakastuttuaan
+noin kaksi vuotta sitten madame de Tournoniin kätki Sancerre
+huolellisesti rakkautensa minulta samoin kuin kaikilta muiltakin. Ei
+johtunut mieleenikään epäillä mitään. Madame de Tournon näytti vielä
+lohduttomasti surevan miehensä kuolemaa ja eli synkkään yksinäisyyteen
+vetäytyneenä. Sancerren sisar oli miltei ainoa henkilö, joka sai häntä
+tavata, ja sisarensa luona Sancerre rakastui madame de Tournoniin.
+
+— Eräänä iltana, kun Louvressa piti olla teatterinäytäntö ja kun
+enää odotettiin vain kuningasta ja Valentinoisin herttuatarta,
+jotta voitaisiin aloittaa, tultiin ilmoittamaan, että Valentinoisin
+herttuatar voi pahoin ja ettei kuningas tulisi. Helposti huomattiin,
+ettei tämä herttuattaren pahoinvointi ollut muuta kuin että hän
+oli joutunut riitaan kuninkaan kanssa. Me tiesimme kuninkaan
+mustasukkaisuuden marsalkka de Brissacia kohtaan tämän ollessa hovissa;
+mutta marsalkka de Brissac oli lähtenyt takaisin Piemontiin muutamia
+päiviä sitten, emmekä voineet arvata tämän riidan syytä.
+
+— Puhellessa siitä Sancerren kanssa saapui monsieur d'Anville saliin
+ja sanoi hiljaa minulle, että kuningas oli säälittävästi murheissaan
+ja kiukuissaan, että hän merkiksi sovinnosta, joka oli tehty hänen
+ja Valentinoisin herttuattaren välillä muutamia päiviä aiemmin
+marsalkka de Brissacin vuoksi johtuneen riidan jälkeen, oli antanut
+herttuattarelle sormuksen ja pyytänyt häntä sitä pitämään; että
+herttuattaren pukeutuessa tullakseen teatteriesitykseen kuningas oli
+huomannut, ettei herttuattarella ollutkaan enää sitä sormusta, kysyen
+häneltä syytä siihen; että herttuatar oli näyttänyt ihmettelevän
+sormuksen katoamista ja että hän oli kysynyt kamarineideiltään, jotka
+onnettomuudeksi tai tietämättä asian oikeata laitaa olivat vastanneet,
+etteivät he olleet nähneet sormusta neljään tai viiteen päivään.
+
+— 'Juuri siihen aikaan lähti marsalkka de Brissac', jatkoi monsieur
+d'Anville; 'kuningas ei epäillyt sitä, että Valentinoisin herttuatar
+oli antanut sormuksen marsalkalle hyvästit sanoessaan. Tämä ajatus
+herätti niin voimakkaasti koko mustasukkaisuuden, joka ei vielä ollut
+täydellisesti haihtunut, että kuningas suuttui vastoin tavallisuutta
+ja soimasi monin tavoin herttuatarta. Kuningas vetäytyi huoneisiinsa
+tavattomasti murheissaan; mutta en tiedä, surettaako häntä enemmän se
+ajatus, että Valentinoisin herttuatar on luopunut sormuksestaan, kuin
+se pelko, että hän oli kiukullaan suututtanut herttuatarta.'
+
+— Heti kun monsieur d'Anville oli lopettanut tämän uutisensa, lähestyin
+Sancerrea kertoakseni sen hänelle. Mainitsin sen hänelle salaisuutena,
+joka minulle juuri oli uskottu, ja josta kielsin häntä puhumasta.
+
+— Seuraavana aamuna menin jotenkin varhain kälyni luo. Tapasin
+madame de Tournonin hänen vuoteensa pääpuolessa istumassa. Madame
+de Tournon ei pitänyt Valentinoisin herttuattaresta ja tiesi hyvin,
+ettei kälylläni ollut syytä herttuatarta kiittää. Sancerre oli käynyt
+hänen luonaan silloin, kun lähdettiin Louvresta, ja kertonut hänelle
+kuninkaan riitaantumisen herttuattaren kanssa. Nyt oli madame de
+Tournon tullut kertomaan kälylleni, tietämättä tai ajattelematta, että
+juuri minä olin kertonut sen hänen rakastajalleen.
+
+— Kohta kun tulin kälyni luo, sanoi hän madame de Tournonille,
+että minulle, kyllä voi uskoa sen, mitä hän juuri oli kertonut, ja
+odottamatta lupaa madame de Tournonilta toisti sana sanalta kaikki,
+mitä edellisenä iltana olin sanonut Sancerrelle. Voitte kuvitella
+hämmästykseni. Katsoin madame de Tournoniin, ja hän näytti olevan
+hämillään. Se herätti epäluuloni. En ollut puhunut asiasta muille
+kuin Sancerrelle. Hän erosi minusta teatterista lähtiessämme syytä
+sanomatta. Muistin kuulleeni hänen tavattomasti kiittäneen madame
+de Tournonia. Kaikki nämä seikat avasivat silmäni, eikä minun ollut
+vaikeata huomata, että madame de Tournonin ja Sancerren välillä oli
+rakkaussuhde ja että Sancerre minusta erottuaan oli tavannut hänet.
+
+— Minua suututti se huomio, että Sancerre oli minulta salannut tämän
+suhteen, ja senvuoksi lausuin yhtä ja toista, mistä madame de Tournon
+varmaankin ymmärsi olleensa varomaton. Saatoin hänet vaunuihinsa ja
+vakuutin hänelle hyvästellessäni, että kadehdin sen miehen onnea, joka
+hänelle oli kertonut kuninkaan ja herttuattaren riidasta.
+
+— Sitten menin heti Sancerrea tapaamaan. Moitin häntä ja sanoin
+tietäväni hänen rakkautensa madame de Tournoniin, mutta en ilmaissut,
+kuinka sen olin keksinyt. Hänen täytyi se tunnustaa. Vasta silloin
+mainitsin hänelle, mikä oli saanut minut arvaamaan asian, ja hän teki
+minulle selvää suhteensa yksityiskohdista. Hän sanoi, että vaikka hän
+oli veljeksistä nuorin eikä mitenkään voinut toivoa niin edullista
+avioliittoa, oli madame de Tournon kuitenkin päättänyt suostua hänen
+puolisokseen. Kummastuksellani ei ollut rajoja. Kehoitin Sancerrea
+kiiruhtamaan naimiskaupan päättämistä, koska hänen oli syytä pelätä
+kaikkea naisen taholta, joka niin taitavasti osasi ihmisten silmissä
+esiintyä vastoin todellisuutta. Hän vastasi minulle, että madame de
+Tournon oli todella ollut murheissaan, mutta että rakkaus häneen,
+Sancerreen, oli ollut tätä murhetta voimakkaampi ja ettei madame de
+Tournon ollut voinut ihan äkkiä osoittaa niin suurta muutosta. Hän
+esitti vielä useita muitakin puolustavia syitä, jotka todistivat
+minulle, kuinka syvästi hän oli rakastunut. Hän vakuutti minulle
+suostuttavansa madame de Tournonin siihen, että minä saisin tietää
+tämän rakkaussuhteen, koska juuri madame de Tournon itse oli minulle
+sen jo ilmaissut. Sancerre saikin tosiaan madame de Tournonilta siihen
+luvan, joskin vain suurella vaivalla, ja sitten minulla oli heidän
+luottamuksensa.
+
+— En ole milloinkaan nähnyt naisen käyttäytyvän niin arvokkaasti
+ja niin miellyttävästi rakastajaansa kohtaan, mutta minua loukkasi
+kuitenkin hänen pyrkimyksensä näyttää vielä surulliselta. Sancerre oli
+niin rakastunut ja niin tyytyväinen siihen käytökseen, jota madame de
+Tournon osoitti hänelle, ettei oikein uskaltanut kiiruhtaa päättämään
+avioliittoa pelosta, että madame de Tournon luulisi hänen sitä toivovan
+enemmän hyödyn kuin todellisen rakkauden vuoksi. Hän puhui siitä
+kuitenkin madame de Tournonille, joka näytti olevan valmis menemään
+hänen kanssaan naimisiin. Alkoipa madame de Tournon luopua siitä
+yksinäisyydestäkin, jossa oli elänyt, ja palata seurapiireihin; hän
+tuli kälyni luo niinä aikoina, jolloin sinne saapui osa hovia. Sancerre
+kävi siellä aniharvoin, mutta ne, jotka poikkesivat sinne joka ilta ja
+näkivät madame de Tournonin usein, pitivät häntä hyvin rakastettavana.
+
+— Vähän sen jälkeen kun madame de Tournon oli alkanut luopua
+yksinäisyydestään, Sancerre oli huomaavinaan, että madamen rakkaus
+häneen oli jonkun verran kylmennyt. Hän puhui siitä minulle useasti,
+mutta en piitannut hänen valituksistaan; kun hän lopulta sanoi,
+että sen sijaan että madame olisi pyrkinyt lopullisesti solmimaan
+avioliiton, hän tuntui sitä yhä enemmän karttavan, aloin uskoa, ettei
+Sancerre ollut turhaan huolissaan. Niinpä vastasin hänelle, että jos
+madame de Tournonin rakkaus vähenisi kestettyään pari vuotta, ei sitä
+sopisi ihmetellä; että vaikka se ei olisikaan vähentynyt, mutta ei
+siltä olisi kyllin voimakas pakottaakseen hänet avioliittoon, ei sitä
+saisi valittaa; että tämä avioliitto olisi yleisen mielipiteen kannalta
+madame de Tournonille perin epäedullinen ja lisäksi haittaisi hänen
+mainettaan ja että Sancerre siis voi toivoa vain sitä, ettei madame
+de Tournon häntä pettäisi eikä antaisi valheellisia toiveita. Sanoin
+hänelle vielä, että ellei madame de Tournonilla ollut uskallusta mennä
+naimisiin hänen kanssaan tai jos hän tunnusti rakastavansa jotakuta
+muuta, ei hänen tarvinnut ollenkaan suuttua tai valitella, vaan hänen
+piti pysyä madame de Tournonia kohtaan kunnioittavana ja kiitollisena.
+
+— 'Annan teille sen neuvon', sanoin, 'jonka ottaisin itsekin, sillä
+vilpittömyys liikuttaa minua niin suuresti, että luullakseni, jos
+rakastajattareni tai oma vaimoni minulle tunnustaisi ihastuneensa
+johonkin toiseen, olisin siitä murheissani, mutta en katkeroitunut.
+Luopuisin rakastajan tai miehen osasta antaakseni hänelle neuvoja tai
+häntä surkutellakseni.'»
+
+Nämä sanat saivat Clèvesin prinsessan punastumaan, ja hän huomasi, että
+ne tavallaan sopivat hänen omaan tilaansa; se hämmästytti häntä ja
+saattoi hänet kauaksi aikaa levottomaksi.
+
+»Sancerre puhui madame de Tournonille», jatkoi Clèvesin prinssi, »ja
+sanoi hänelle kaiken sen, mitä olin hänelle neuvonut, mutta madame
+de Tournon sai hänet jälleen niin rauhoittumaan ja näytti niin
+loukkaantuneen näistä epäilyksistä, että Sancerre taas luotti häneen.
+Madame de Tournon siirsi kuitenkin heidän avioliittonsa solmimisen
+Sancerren matkan jälkeen, jossa piti tulla jotenkin pitkäaikainen, ja
+käyttäytyi niin hyvin hänen lähtöönsä asti ja näytti niin murheiselta,
+että luulin samoin kuin Sancerrekin, että hänen rakkautensa oli
+todellinen. Sancerre lähti noin kolme kuukautta sitten. Hänen
+poissaollessaan olen harvoin tavannut madame de Tournonia, sillä te
+kiinnititte minut kokonaan ja tiesin vain, että Sancerre pian tulisi
+takaisin.
+
+— Toissapäivänä palatessani Pariisiin kuulin, että madame de Tournon
+oli kuollut. Lähetin tiedustelemaan Sancerrin kotoa, oliko hänestä
+saatu mitään tietoja. Minulle ilmoitettiin, että hän oli saapunut
+eilen, mikä oli juuri madame de Tournonin kuolinpäivä. Menin heti häntä
+tapaamaan, arvaten kyllä sen tilan, jossa hän oli; mutta Sancerren
+murhe oli paljoa suurempi kuin olin osannut kuvitellakaan.
+
+— En ole milloinkaan nähnyt niin syvää ja niin hellää murhetta.
+Heti minut nähtyään hän syleili minua kyyneliin purskahtaen. 'En
+saa enää häntä nähdä', sanoi hän minulle, 'en saa enää häntä nähdä,
+hän on kuollut! En ollut hänen arvoisensa, mutta pian seuraan hänen
+jäljestään!'
+
+— Näin sanottuaan hän vaikeni ja toisti sitten tavantakaa: 'Hän on
+kuollut, en saa häntä enää nähdä!' Hän alkoi yhä uudelleen itkeä ja
+voihkia ja oli kuin järkensä menettänyt. Hän kertoi myös, ettei hän
+ollut poissaolonsa aikana usein saanut madame de Tournonilta kirjeitä,
+mutta ettei hän ollut sitä ihmetellyt, koska tunsi hänet hyvin ja
+tiesi, kuinka vaarallista hänen oli kirjeitä lähettää. Sancerre
+piti varmana, että he olisivat hänen palattuaan menneet naimisiin,
+ja ihaili madame de Tournonia rakastettavimpana ja uskollisimpana
+ihmisenä, mitä voi kuvitella. Hän uskoi olleensa madame de Tournonin
+hellästi rakastama ja menetti hänet juuri silloin, kun aikoi hänet
+iäksi kiinnittää itseensä. Kaikki nämä ajatukset saivat hänet vaipumaan
+syvään murheeseen, joka kokonaan masensi hänet, ja tunnustan, etten
+voinut olla heltymättä sen nähdessäni.
+
+— Minun täytyi kuitenkin jättää hänet mennäkseni kuninkaan luo ja
+lupasin pian palata. Niin todella teinkin, mutta hämmästykseni oli
+tavaton huomatessani hänen kokonaan muuttuneen siitä, kuin hänet
+viimeksi näin. Hän käveli kamarissaan hurjannäköisenä, väliin
+pysähtyen, kuin olisi ollut ihan suunniltaan. 'Tulkaa, tulkaa', sanoi
+hän, 'katsomaan maailman epätoivoisinta ihmistä. Olen tuhat kertaa
+onnettomampi nyt kuin äsken, ja mitä juuri olen kuullut madame de
+Tournonista, on pahempaa kuin hänen kuolemansa.'
+
+— Luulin, että tuska oli hänet kokonaan hämmentänyt, enkä voinut
+kuvitella mitään pahempaa kuin rakastetun ja rakastavan kuolemaa.
+Sanoin hänelle, että niin kauan kuin hänen murheensa oli pysynyt
+rajoissaan, olin sen hyväksynyt ja ottanut siihen osaakin, mutta
+etten surkuttelisi häntä enää, jos hän antautuisi epätoivon valtaan
+ja menettäisi järkensä. 'Olisin hyvin onnellinen, jos olisin sen
+menettänyt ja oman henkeni myös', huudahti hän; 'madame de Tournon on
+ollut minulle uskoton, ja minä saan tietää hänen uskottomuutensa ja
+petoksensa hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä, kun sieluni on syvimmän
+surun ja hellimmän rakkauden täyttämänä, mitä milloinkaan on tunnettu,
+ja hänen kuvansa on sydämessäni täydellisempänä, mitä milloinkaan on
+ollut, ja täydellisimpänä juuri minun silmissäni. Huomaan pettyneeni,
+eikä hän ansaitse sitä, että häntä itken. Kuitenkin tunnen samaa tuskaa
+hänen kuolemastaan, kuin jos hän olisi ollut minulle uskollinen, ja
+kärsin hänen uskottomuudestaan, ikäänkuin hän ei olisikaan kuollut.
+Jos olisin saanut tietää tästä muutoksesta ennen hänen kuolemaansa,
+olisivat mustasukkaisuus, kiukku ja raivo täyttäneet mieleni ja
+jollakin tavoin kovettaneet minut hänen kuolemansa tuottamaa murhetta
+vastaan, mutta nyt olen tilassa, jossa en voi saada lohdutusta enkä
+häntä vihata.'
+
+— Voitte kuvitella, että jouduin ihmeisiini Sancerren sanoista. Hän
+kertoi minulle, että hetkistä myöhemmin kuin olin lähtenyt hänen
+huoneestaan oli hänen luokseen tullut Estouteville, joka oli hänen
+läheinen ystävänsä, mutta ei tiennyt mitään hänen rakkaudestaan madame
+de Tournoniin. Estouteville oli heti istumaan päästyään alkanut
+itkeä ja sanonut tulevansa pyytämään anteeksi, että oli häneltä
+aiemmin peitellyt, mitä nyt aikoi sanoa, odottaen ystävältään sääliä.
+Estouteville tuli hänen luokseen avaamaan sydämensä ja sanoi olevansa
+äärettömästi murheissaan madame de Tournonin kuolemasta.
+
+— 'Se nimi vaikutti niin voimakkaasti minuun', sanoi Sancerre, 'että
+vaikka aikomukseni oli ensin sanoa olevani enemmän murheissani siitä
+kuin hän, ei minulla kuitenkaan ollut voimaa puhua. Estouteville
+jatkoi ja sanoi minulle rakastaneensa häntä jo kuusi kuukautta. Hän
+oli aina halunnut puhua minulle siitä, mutta madame de Tournon oli
+sen nimenomaan kieltänyt, jopa niin päättävästi, ettei hän ollut
+uskaltanut olla tottelematta. Estouteville oli alkanut viehättää
+madame de Tournonia miltei heti kun oli häneen rakastunut. He olivat
+kaikilta salanneet rakkautensa. Hän ei ollut milloinkaan julkisesti
+käynyt madame de Tournonin luona, jota hänellä kuitenkin oli ollut ilo
+lohduttaa hänen miehensä kuoleman johdosta. Muuten hän oli aikonut
+naida madame de Tournonin vähää ennen hänen kuolemaansa, vaikka
+tämä avioliitto, joka johtui rakkaudesta, olisi näyttänyt johtuvan
+velvollisuudesta ja kiitollisuudesta. Madame de Tournon oli pyytänyt
+isäänsä pakottamaan hänet naimisiin, jottei tapahtuisi liian suurta
+muutosta hänen käytöksessään, joka ei ollut vähääkään osoittanut
+naimahalua.'
+
+— 'Mitä enemmän Estouteville puhui', jatkoi Sancerre, 'sitä enemmän
+uskoin hänen sanojaan, koska pidin niitä todennäköisinä: se aika,
+jolloin hän sanoi alkaneensa madame de Tournonia rakastaa, oli
+täsmälleen sama, jolloin hän näytti minun silmissäni muuttuneen. Mutta
+vähän myöhemmin luulin hänen valehtelevan tai ainakin kuvittelevan
+ja olin sen sanomaisillani hänelle. Ajattelin sitten ottaa selkoa
+kyselemällä. Esitin hänelle epäilyjäni, ollakseni varma omasta
+onnettomuudestani, ja hän kysyi, tunsinko madame de Tournonin käsialaa.
+Hän laski vuoteelleni neljä hänen kirjettään ja hänen muotokuvansa.
+Samassa astui veljeni huoneeseen. Estoutevillen kasvot olivat niin
+itkettyneet, että hänen täytyi lähteä ulos, jotta ei näyttäytyisi
+muille. Hän sanoi minulle tulevansa illalla perimään takaisin, mitä oli
+minulle jättänyt. Toimitin veljeni pois, koska olin muka sairas: niin
+kärsimätön olin katselemaan Estoutevillen minulle jättämiä kirjeitä,
+toivoen niistä tapaavani jotakin, mikä osoittaisi, ettei kaikki ollut
+totta, mitä Estouteville oli äsken puhunut. Mutta voi, ei mitään
+sentapaista! Mikä hellyys, millaisia lemmenvaloja, naimislupauksia,
+kirjeitä! Milloinkaan hän ei ollut minulle kirjoittanut niiden
+vertaisia.'
+
+'Niin', lisäsi Sancerre, 'tunnen samalla kertaa kuoleman ja
+uskottomuuden tuottamaa tuskaa. Näitä kahta pahaa on usein toisiinsa
+verrattu, mutta milloinkaan ei sama henkilö ole yhtaikaa niitä
+tuntenut. Tunnustan häpeäkseni, että hänen menettämisensä surettaa
+minua enemmän kuin hänen muuttumisensa: en voi pitää häntä kyllin
+syyllisenä alistuakseni hänen kuolemaansa. Jos madame de Tournon
+eläisi, olisi minulla ilo soimata häntä ja kostaa hänelle vetoamalla
+moiseen vääryyteen, mutta en näe häntä enää, en koskaan, ja se paha
+juuri onkin suurin. Toivoisin voivani hänelle palauttaa elämän, vaikka
+luopumalla omastani. Mikä toivomus! Jos hän palaisi, niin hän eläisi
+Estoutevillen hyväksi! Kuinka onnellinen olinkaan eilen', huudahti
+hän, 'kuinka onnellinen olinkaan! Tosin olin kaikkein murheellisin
+ihminen, mutta murheeni oli järkevä, ja suloiselta tuntui ajatella,
+ettei minun tarvinnut milloinkaan lohduttautua. Tänään kaikki tunteeni
+ovat kohtuuttomia: olen kuvitellusta rakkaudesta, jota hän tunsi muka
+minua kohtaan, yhtä murheissani kuin luulin olevan välttämätöntä
+olla todellisesta rakkaudesta. En voi vihata enkä, rakastaa hänen
+muistoaan, en voi saada lohdutusta enkä joutua todella murheen valtaan.
+Toimittakaa kuitenkin niin', sanoi hän äkkiä puoleeni kääntyen, 'etten
+milloinkaan näe Estoutevilleä: hänen nimensäkin minua kauhistaa. Tiedän
+hyvin, ettei minulla ole mitään aihetta valitella. Oma syyni on, että
+häneltä salasin rakkauteni madame de Tournoniin. Jos olisin sen hänelle
+ilmaissut, niin tuskin hän olisikaan madame de Tournoniin kiintynyt,
+eikä vainaja olisi ollut minulle uskoton. Estouteville tuli minua
+tapaamaan uskoakseen minulle murheensa. Hän säälittää minua, ja syystä
+kyllä', huudahti Sancerre. 'Estouteville rakasti madame de Tournonia,
+sai vastarakkautta eikä näe häntä enää milloinkaan. Tiedän kuitenkin
+hyvin, etten voisi olla häntä vihaamatta. Vielä kerran pyydän teitä
+hartaasti toimimaan niin, etten häntä milloinkaan tapaa.'
+
+— Sancerre alkoi sitten jälleen itkeä, surra madame de Tournonia, puhua
+ikäänkuin hänelle ja hokea mitä hellimpiä sanoja. Sitten hän jälleen
+yltyi vihaamaan, valittamaan, soimaamaan ja sadattelemaan. Nähdessäni
+hänet niin kiihkeässä mielentilassa käsitin tarvitsevani apua
+rauhoittaakseni häntä. Lähetin noutamaan hänen veljeään, josta äsken
+olin eronnut kuninkaan luona. Menin häntä vastaan odotushuoneeseen,
+ennenkuin hän ehti sisään, ja kerroin missä tilassa Sancerre oli.
+Ryhdyimme toimenpiteisiin estääksemme häntä tapaamasta Estoutevilleä
+ja käytimme osan yötä koettaen saada häntä järkiinsä. Tänä aamuna
+huomasin hänen olevan vielä murheellisempana. Hänen veljensä jäi hänen
+luoksensa, ja minä palasin tänne.»
+
+»Olen tavattomasti ihmeissäni», sanoi Clèvesin prinsessa; »enpä olisi
+mitenkään uskonut madame de Tournonin voivan rakastaa ja pettää».
+
+»Viekkaus ja teeskentely eivät voi mennä pitemmälle kuin hänessä»,
+vastasi prinssi. »Huomatkaa, että kun Sancerre luuli madame de
+Tournonin mielen taipuneen puoleensa, muutos todella olikin tapahtunut,
+ja hän oli alkanut rakastaa Estoutevilleä, jolta sanoi saavansa
+lohdutusta miehensä kuoleman johdosta. Estouteville oli myös syynä
+siihen, miksi hän luopui yksinäisyydestään, ja Sancerresta näytti
+näin olevan asian laita siksi, että olimme päätelleet madame de
+Tournonin surun jo vähentyneen. Estouteville velvoitettiin salaamaan
+rakkaussuhteensa, jotta madame de Tournon näyttäisi vain isänsä
+käskystä menevän naimisiin osoittaakseen muka sitä huolta, jota hän
+piti maineestaan, ja kaikki tapahtui siksi, että hän voisi hylätä
+Sancerren, joka silloin ei voisi tehdä syytöksiä. Minun täytyy palata
+tapaamaan tuota onnetonta», jatkoi prinssi, »ja luulenpa, että teidän
+myöskin pitäisi tulla Pariisiin. Teidän on jo aika nähdä maailmaa ja
+ottaa vastaan ne lukemattomat vierailut, joista ette voi päästä.»
+
+Prinsessa suostui palaamaan jo seuraavana päivänä. Hän oli Nemoursin
+herttuan suhteen rauhallisempi kuin milloinkaan. Kaikki, mitä madame
+de Chartres oli sanonut hänelle kuollessaan, ja suru kuoleman johdosta
+olivat ikäänkuin keskeyttäneet hänen tunteensa, ja se saattoi hänet
+uskomaan, että ne olivat kokonaan hävinneet.
+
+Jo samana iltana, kun hän saapui Pariisiin, tuli perintökuningatar
+häntä tapaamaan ja lausuttuaan, kuinka hän otti prinsessan suruun osaa,
+sanoi johtaakseen prinsessan pois surullisista ajatuksista tahtovansa
+kertoa kaikki, mitä hovissa oli tapahtunut hänen poissaollessaan.
+Sitten hän kertoi useita eri asioita.
+
+»Mutta ennen kaikkea haluan teille ilmoittaa», lisäsi
+perintökuningatar, »että Nemoursin herttua on varmaankin kiihkeästi
+rakastunut, eivätkä edes hänen läheisimmät ystävänsä voi arvata, ketä
+herttua rakastaa, puhumattakaan siitä, että hän olisi heille tunteitaan
+uskonut. Tämä rakkaus on kuitenkin kyllin voimakas saattamaan hänet
+laiminlyömään tai paremmin sanoen hylkäämään kruununtoiveet.»
+
+Perintökuningatar kertoi sitten kaikki mitä tiesi Englannissa
+tapahtuneen.
+
+»Olen kuullut sen», jatkoi hän, »mitä teille mainitsin, monsieur
+d'Anvillelta, ja hän sanoi tänä aamuna, että kuningas lähetti eilen
+illalla hakemaan Nemoursin herttuaa Lignerollesin kirjeiden takia.
+Lignerolles tahtoo palata ja on kirjoittanut kuninkaalle, ettei hän voi
+Englannin kuningattarelle enää esitellä Nemoursin herttuan viivyttelyä;
+että kuningatar alkaa loukkautua ja että vaikkei kuningatar ollutkaan
+antanut vielä nimenomaista lupausta, hän oli sanonut kylliksi, jotta
+herttua uskaltaisi matkustaa. Kuningas luki tämän kirjeen Nemoursin
+herttualle, joka sensijaan että olisi puhunut vakavasti, kuten oli
+tehnyt asian ollessa alullaan, nauroi vain ja teki pilaa Lignerollesin
+toiveista. Hän sanoi koko Euroopan tuomitsevan hänen tyhmyytensä,
+jos hän uskaltaisi lähteä Englantiin kuningattaren puolisoehdokkaana
+olematta menestyksestä varma. 'Valitsisinpa mielestäni huonosti aikani
+tehdessäni matkan juuri nyt', lisäsi hän, 'kun Espanjan kuningas
+tekee niin suuria valmistuksia naidakseen saman kuningattaren.
+Rakkausseikkailussa hän ei ehkä olisi varsin vaarallinen kilpailija,
+mutta uskon, ettei teidän majesteettinne neuvoisi minua kilpailemaan
+hänen kanssaan naimiskaupassa.'
+
+— 'Antaisin sen neuvon tässä tapauksessa', vastasi kuningas, 'mutta
+teidän ei olekaan mistään kilpailtava hänen kanssaan: tiedän, että
+Espanjan, kuninkaalla on toiset ajatukset, ja ellei hänellä olisikaan,
+niin kuningatar Maria oli sellaisessa ahdistuksessa Espanjan ikeen
+takia, ettei ole syytä uskoa, että hänen sisarensa haluaisi sitä
+jälleen ja että hän antaisi niin monen yhteenliittyneen kruunun loiston
+itseään häikäistä.'
+
+'Ettei hän anna sen itseään häikäistä', jatkoi Nemoursin herttua, 'niin
+hän tahtoo tulla onnelliseksi rakkauden avulla. Hän on rakastanut
+loordi Courtenayta jo muutamia vuosia. Samaa hoviherraa rakasti jo
+kuningatar Mariakin, joka olisi mennyt hänen kanssaan naimisiinkin
+koko Englannin hyväksyessä tietämättä, että hänen sisarensa
+Elisabetin nuoruus ja kauneus vetivät loordia enemmän puoleensa kuin
+hallitsemishalu. Teidän majesteettinne tietää, että kuningattaren
+tästä johtunut kiihkeä mustasukkaisuus saattoi hänet telkeämään yhden
+ja toisen vankilaan, viimein ajamaan loordi Courtenayn maanpakoon ja
+lopulta itse menemään puolisoksi Espanjan kuninkaalle. Luulenpa, että
+Elisabet, joka nyt on valtaistuimella, muistaa pian jälleen lordi
+Courtenayn ja valitsee mieluummin miehen, jota hän on rakastanut, joka
+on hyvin miellyttävä ja joka on kärsinyt niin paljon hänen tähtensä,
+kuin sellaisen, jota ei milloinkaan ole nähnyt.'
+
+— 'Olisin samaa mieltä kanssanne', sanoi kuningas, 'jos Courtenay
+vielä eläisi, mutta olen kuullut hänen kuolleen muutamia päiviä
+sitten Padovassa, jonne hänet oli karkoitettu. Huomaan selvästi',
+lisäsi kuningas sanoen hyvästi Nemoursin herttualle, 'että teidän
+avioliittonne olisi solmittava samoin kuin perintöruhtinaan
+lähettämällä naimatarjous Englannin kuningattarelle lähettiläiden
+välityksellä.'
+
+— Monsieur d'Anville ja vidami, jotka olivat kuninkaan luona Nemoursin
+herttuan kanssa, olivat varmat siitä, että jokin suuri rakkaus, jonka
+lumoissa hän on, vieroittaa hänet tästäkin suuresta suunnitelmasta.
+Vidami, joka tarkkaa häntä lähempää kuin kuningas, on sanonut madame
+de Martiquesille herttuan niin muuttuneen, ettei häntä enää tunne, ja
+vielä enemmän kummastuttaa se, ettei hänen luonaan näy kukaan käyvän,
+ettei hän milloinkaan puikahda syrjään, joten vidami luulee, ettei
+herttua saa ollenkaan vastarakkautta rakastamaltaan henkilöltä, ja
+outoa on nähdä Nemoursin herttuan rakastavan naista, joka ei vastaa
+hänen rakkauteensa.»
+
+Kuinka kiusallinen olikaan Clèvesin prinsessalle perintökuningattaren
+kertomus! Kuinka malttaisi olla paljastamatta olevansa se henkilö,
+jonka nimeä ei tiedetty? Kuinka olla tuntematta kiitollisuutta ja
+hellyyttä saadessaan tietää tavalla, jota ei saattanut epäillä,
+että herttua, joka jo oli tehnyt häneen niin syvän vaikutuksen,
+kätki rakkautensa koko maailmalta ja hylkäsi rakkaudesta, häneen
+kruununtoiveet! Voiko kuvitella, mitä prinsessa tunsi ja mikä hämminki,
+valtasi hänen sielunsa? Jos perintökuningatar olisi katsellut häntä
+tarkkaavasti, olisi hän helposti huomannut, etteivät ne asiat, joita
+hän prinsessalle kertoi, olleet hänelle yhdentekeviä; mutta kun hän
+ei vähääkään epäillyt asian todellista laitaa, jatkoi hän puhettaan
+arvelematta.
+
+»Monsieur d'Anville», lisäsi hän, »joka, kuten sanoin, on minulle
+kertonut kaikki nämä yksityiskohdat, luulee minun tietävän paremmin
+asiat kuin hän itse ja kuvittelee omaa viehätysvoimaani niin suureksi,
+että uskoo minun olevan ainoan henkilön, joka voi saada aikaan niin
+suuria muutoksia Nemoursin herttuassa.»
+
+Nämä perintökuningattaren viime sanat saattoivat Clèvesin prinsessan
+toisella tavoin hämilleen kuin hän oli ollut äsken.
+
+»Olen luonnollisesti samaa mieltä kuin monsieur d'Anville», vastasi
+hän, »ja hyvin todennäköistä on, madame, ettei tarvita kuin teidän
+kaltaisenne prinsessa, jotta Englannin kuningatar joutuisi varjoon».
+
+»Tunnustaisin sen teille, jos sen tietäisin», sanoi perintökuningatar,
+»ja tietäisin sen, jos niin todella olisi asianlaita. Sentapaiset
+tunteet eivät jää huomaamatta niiltä henkilöiltä, jotka niitä
+herättävät: näkeväthän he ne ensiksi. Nemoursin herttua ei ole ollut
+milloinkaan minua kohtaan muuta kuin kevyen kohtelias; mutta hänen
+käyttäytymisensä oli kuitenkin ennen niin erilaista kuin nyt, että
+voin teille sanoa, etten ole syynä hänen välinpitämättömyyteensä
+Englannin kruunua kohtaan. Mutta nyt unohdan itseni seurassanne»,
+lisäsi perintökuningatar, »enkä muista, että minun on mentävä prinsessa
+Elisabetin luo. Kuten tiedätte, on rauha miltei solmittu, mutta ette
+tiedä, että Espanjan kuningas ei ole tahtonut myöntyä ainoaankaan
+kohtaan muulla ehdolla, kuin että itse saisi naida tämän prinsessan
+poikansa, prinssi don Carloksen, asemasta. Kuninkaan oli hyvin vaikea
+tehdä päätöstä. Viimein hän suostui siihen ja meni heti ilmoittamaan
+tämän uutisen tyttärelleen. Luulenpa, että prinsessa on ihan lohduton.
+Ei ole tosiaankaan hauskaa mennä naimisiin Espanjan kuninkaan ikäisen
+ja luontoisen miehen kanssa, varsinkaan hänen, joka nyt nauttii
+kaikkea ensimmäisen nuoruuden iloa, kun siihen on yhtynyt kauneutta,
+sillä hän odotti pääsevänsä naimisiin erään nuoren prinssin kanssa,
+johon oli mieltynyt, vaikkei ollut koskaan häntä nähnyt. En tiedä,
+tapaako kuningas prinsessassa sellaista kuuliaisuutta, kuin toivoo.
+Kuningas on antanut tehtäväkseni mennä prinsessan luo, koska hän tietää
+prinsessan minua rakastavan ja luulee minun voivan vaikuttaa häneen.
+Sitten teen ihan toisenlaisen vierailun: menen iloitsemaan kuninkaan
+sisaren luo. Kaikki on valmiina hänen ja tänne pian saapuvan Savoijin
+herran avioliittoa varten. Milloinkaan ei tämän prinsessan ikäisellä
+henkilöllä ole ollut täydellisempää iloa naimisestaan. Hovista
+tulee kauniimpi ja suurempi kuin milloinkaan on nähty ja huolimatta
+surustanne, pitää teidän tulla lisäksi vieraille osoittamaan, etteivät
+meidän kaunottaret ole keskinkertaisia.»
+
+Näin sanottuaan perintökuningatar lähti Clèvesin prinsessan luota, ja
+pian saivat kaikki ihmiset tiedon prinsessa Elisabetin avioliitosta.
+Seuraavina päivinä kuningas ja kuningattaret kävivät Clèvesin
+prinsessan luona. Nemoursin herttua, joka tavattoman kärsimättömästi
+oli odottanut prinsessan paluuta ja kiihkeästi halusi puhutella häntä
+kahden kesken, odotti hänen luokseen mennäkseen hetkeä, jolloin kaikki
+olisivat sieltä lähteneet eikä kukaan enää tulisi. Herttua onnistui
+oikeastaan: hän saapui juuri viimeisten vierailijani lähtiessä.
+
+Prinsessa lepäsi vuoteellaan. Oli kuuma, ja Nemoursin herttuan
+näkeminen sai prinsessan vielä lisää punastumaan, mikä yhä korosti
+hänen kauneuttaan. Herttua istuutui häntä vastapäätä pelokkaana ja
+ujona, kuten ainakin todellisesti rakastava, eikä vähään aikaan
+kyennyt puhumaan. Prinsessa oli yhtä pahasti pulassa, joten he
+olivat kauan vaiti. Lopulta Nemoursin herttua alkoi puhua, valittaen
+prinsessan surua. Prinsessa oli hyvin halukas jatkamaan keskustelua
+tästä aiheesta ja puhui jokseenkin paljon siitä tappiosta, jonka oli
+kärsinyt, ja lopuksi sanoi vielä sittenkin, kun aika olisi vaimentanut
+hänen tuskansa polton, aina säilyttävänsä tapauksesta niin voimakkaan
+muiston, että hänen mielensä tästä pitäen olisi muuttunut.
+
+»Suuret surut ja voimakkaat intohimot», vastasi Nemoursin herttua,
+»saavat suuria mielenmuutoksia aikaan. Mitä minuun tulee, en tunne enää
+itseäni Flanderista paluuni jälkeen. Useat henkilöt ovat sen muutoksen
+huomanneet; perintökuningatarkin puhui siitä minulle eilen.»
+
+»Tosiaankin», vastasi prinsessa, »hän on sen huomannut, ja luulenpa
+kuulleeni hänen siitä jotakin mainitsevan».
+
+»En ole pahoillani siitä, madame», sanoi Nemoursin herttua, »että hän
+on sen huomannut, mutta tahtoisin, ettei hän olisi siinä suhteessa
+ainoa. Uskon olevan henkilöitä, joille ei uskalla antaa muita
+merkkejä tunteistaan heitä kohtaan kuin asioilla, jotka eivät heitä
+ollenkaan koske, ja uskaltamatta osoittaa heitä rakastavansa soisi
+ainakin heidän huomaavan, ettei halua olla kenenkään muun rakastama,
+ja tietävän, ettei ole verrattomintakaan kauneutta, jota ei muualla
+katselisi kylmäkiskoisena, ettei ole kruunuakaan, jonka tahtoisi ostaa
+siihen hintaan, ettei heitä näkisi milloinkaan. Nainen arvostelee
+tavallisesti häntä kohtaan syntynyttä rakkautta», jatkoi herttua,
+»sen vaivan mukaan, jota mies osoittaa häntä miellyttääkseen ja hänet
+saavuttaakseen. Mutta se ei ole vaikeata, varsinkaan jos nainen on
+rakastettava. Se vasta on vaikeata, että mies luopuu nautinnosta
+seurata häntä, välttelee häntä siitä pelosta, että näyttäisi tunteensa
+muille, vieläpä hänelle itsellensäkään, ja todellisen kiintymyksen
+merkki on vielä paremmin se, että mies muuttuu täydelliseksi
+vastakohdakseen eikä enää tunne mitään kunnianhimoa tai iloa, vaikka on
+koko elämänsä ajan ollut kumpaakin täynnä.»
+
+Clèvesin prinsessa ymmärsi helposti, mikä osa hänellä itsellään oli
+näissä sanoissa. Hänestä tuntui, että hänen pitäisi vastata niihin
+eikä niitä edes suvaita. Hänestä tuntui myös, ettei hänen sopisi
+niitä kuunnella eikä osoittaa sovittavansa niitä itseensä. Hän luuli
+velvollisuutensa olevan puhua ja myös olla puhumatta. Nemoursin
+herttuan sanat miellyttivät ja loukkasivat häntä yhtä paljon. Hän näki
+niissä vahvistuksen kaikelle, mitä perintökuningatar oli saanut hänet
+arvelemaan. Hän huomasi niissä jotakin kohteliasta ja kunnioittavaa,
+mutta myös jotakin ihan julkeat ja peittelemätöntä. Kiintymys, jota
+prinsessa tunsi herttuaa kohtaan, saattoi hänet niin hämilleen, ettei
+hän voinut sitä peittää. Rakastetun miehen epäselvimmätkin sanat saavat
+rauhattomammaksi kuin sellaisen miehen avoimet tunnustukset, josta
+ei välitä. Prinsessa oli kuitenkin vastaamatta, ja Nemoursin herttua
+olisi huomannut hänen vaiteliaisuutensa, josta hän ei ehkä olisi tehnyt
+huonoja johtopäätöksiä, jollei Clèvesin prinssin tulo olisi lopettanut
+keskustelua ja vierailua.
+
+Prinssi tuli puolisollensa kertomaan uutisia Sancerresta, mutta
+prinsessa ei ollut juuri utelias kuulemaan tapahtumien jatkoa. Hänen
+mielensä oli niin kiintynyt siihen, mitä äsken oli sattunut, että hän
+vain vaivoin saattoi kätkeä hajamielisyytensä.
+
+Kun hän sitten sai taas vapaasti haaveilla, huomasi hän suuresti
+erehtyneensä luullessaan olevansa jo välinpitämätön Nemoursin herttuaa
+kohtaan. Herttuan sanat olivat häneen tehneet täydellisesti toivotun
+vaikutuksen ja saaneet hänet varmasti uskomaan, että herttua rakasti
+häntä, käyttäytyessään juuri sillä tavalla. Tässä suhteessa ei siis
+jäänyt vähääkään sijaa epäilykselle. Prinsessa ei enää kuvitellutkaan
+voivansa olla herttuaa rakastamatta, vaan mietti ainoastaan, kuinka
+osaisi olla antamatta merkkiäkään tunteistaan. Se oli vaikea
+suunnitelma, jonka tuskaa hän jo tunsi, tietäen, että ainoa keino siinä
+onnistua oli välttää herttuan läsnäoloa. Koska suru antoi hänelle
+aiheen elää eristetympänä kuin ennen, käytti hän sitä tekosyynä olla
+menemättä enää mihinkään, missä joutuisi herttuan näkyviin. Hän oli
+syvästi murheissaan: äidin kuolema näytti olevan siihen syynä, eikä
+muuta syytä etsittykään.
+
+Nemoursin herttua oli epätoivoissaan, kun ei nähnyt prinsessaa enää
+juuri milloinkaan, ja tietäen, ettei tapaisi prinsessaa missään
+kutsuissa tai huvituksissa, joissa koko hovi oli läsnä, ei hänkään
+halunnut mennä niihin, vaan oli olevinaan tavattomasti innostunut
+metsästykseen ja pani toimeen metsästysretkiä juuri niinä päivinä,
+jolloin kuningattarilla oli kutsut. Vähäpätöinen sairaus oli hänellä
+kauan tekosyynä pysytellä kotona ja vältellä menemästä paikkoihin,
+joista tiesi prinsessan jäävän pois.
+
+Clèvesin prinssi sairastui melkein samoihin aikoihin; hänen puolisonsa
+ei poistunut hänen huoneestaan sairauden aikana. Mutta kun prinssi
+alkoi parantua, niin että otti vastaan muiden ohella Nemoursin
+herttuan, joka ollen muka vielä heikko vietti suurimman osan päivää
+prinssin luona, silloin prinsessa huomasi olevan mahdotonta jäädä
+paikalle. Hänellä ei kuitenkaan ollut voimaa poistua ensi kerroilla,
+jolloin herttua tuli sinne, koska he eivät olleet niin pitkään aikaan
+tavanneet toisiaan. Herttua keksi keinoja saadakseen prinsessan
+ymmärtämään ylimalkaisilta, tuntuvista keskusteluista, koska ne
+liittyivät siihen, mitä hän oli sanonut kahden kesken, että hän tahtoi
+mennä metsästämään saadakseen haaveilla ja pysyä poissa kutsuista,
+koska prinsessa ei ollut niissä läsnä.
+
+Viimein, prinsessa pani toimeen päätöksensä poistua puolisonsa luota
+herttuan sinne tullessa, mutta se oli kuitenkin erittäin vaikeata.
+Herttua huomasi hyvin, että prinsessa pakeni häntä, ja se koski häneen
+kipeästi.
+
+Clèvesin prinsessa ei aluksi pannut merkille mitään erikoista
+puolisonsa käytöksessä, mutta lopulta hän huomasi, ettei prinsessa
+tahtonut olla hänen huoneessaan, jos siellä oli vieraita. Prinssi puhui
+siitä hänelle ja sai vastaukseksi, ettei prinsessa luullut olevan
+itselleen soveliasta seurustella joka ilta hovin nuorimpien kanssa.
+Prinsessa pyysi, että hänen puolisonsa sallisi hänen viettää tavallista
+yksinäisempää elämää, ja sanoi äitinsä hyveellisyyden ja läsnäolon
+tehneen oikeutetuksi montakin asiaa, joita hänen ikäisensä nainen ei
+voinut jatkaa.
+
+Prinssi, joka muuten oli kovin lempeä ja myöntyväinen puolisoaan
+kohtaan, oli tässä tapauksessa toisenlainen ja sanoi, ettei hän
+millään ehdolla toivonut sellaista käytöksenmuutosta. Prinsessa oli
+sanomaisillaan huhun kulkevan, että herttua oli häneen rakastunut,
+mutta arasteli lausumasta hänen nimeään häveten myös käyttää väärää
+perustetta ja peitellä totuutta mieheltä, joka uskoi hänestä niin hyvää.
+
+Muutamia päiviä myöhemmin kuningas oli kuningattaren luona yleisenä
+vierailuaikana. Puhuttiin horoskoopeista ja ennustuksista. Mielipiteet
+olivat eriäviä niiden uskottavuudesta. Kuningatar uskoi niihin aika
+paljon ja sanoi, ettei monien ennustuksien jälkeen, jotka olivat
+käyneet toteen, voinut epäillä, että tähän tieteeseen voi jonkun
+verran luottaa. Toiset väittivät, että ne harvat tapaukset, jotka
+lukemattomista ennustuksista kävivät toteen, osoittivat vain, että ne
+olivat satunnaisia.
+
+»Ennen olin hyvin utelias tietämään tulevaisuutta», sanoi kuningas,
+»mutta minulle on sanottu niin väärin ja vähän todennäköisiä asioita,
+että olen jäänyt siihen uskoon, ettei mitään totta voi tietää.
+Muutamia vuosia sitten tuli tänne mies, jolla oli suuri maine
+tähdistäennustajana. Kaikki menivät häntä tapaamaan, minä niinkuin
+muutkin, mutta ilmaisematta, kuka olin. Vein mukanani Guisen ja
+Escarsin ja annoin heidän mennä edeltä. Tähdistäennustaja kääntyi
+kuitenkin ensiksi minun puoleeni ikäänkuin olisi luullut minua
+toisten herraksi; ehkä hän tunsikin minut. Mutta hän ennusti minulle
+erään asian, joka ei minuun sopinut, jos hän olisi minut tuntenut.
+Hän sanoi, että saisin surmani kaksintaistelussa. Sitten hän sanoi
+Guiselle, että hänet murhattaisiin takaapäin, ja Escarsille, että
+hevonen potkaisisi hänen päänsä halki. Guise melkein loukkautui
+tästä ennustuksesta, niinkuin häntä olisi syytetty pakenemisesta.
+Tuskin Escarskaan oli tyytyväinen siihen, että niin surkea tapaturma
+päättäisi hänen päivänsä. Sitten me kaikki kolme poistuimme hyvin
+tyytymättöminä ennustajan luota. En tiedä, mitä Guiselle ja Escarsille
+vastedes tapahtuu, mutta tuskinpa on todennäköistä, että minut
+tapettaisiin kaksintaistelussa. Espanjan kuningas ja minä olemme juuri
+tehneet rauhan, ja kun kerran olemme tehneet rauhan, niin epäilen,
+taistelemmeko enää keskenämme ja haastanko hänet kaksintaisteluun,
+kuten isäni, kuningas, haastoi Kaarle V:n.»
+
+Sen onnettomuuden nojalla, jota kuningas kertoi itselleen ennustetun,
+ne, jotka olivat tähdistäennustamista puolustaneet, luopuivat
+kannastaan ja olivat yhtä mieltä siitä, ettei siihen voinut ollenkaan
+luottaa.
+
+»Minun on siihen kaikkein vähimmin uskottava», sanoi Nemoursin herttua
+kovaa ja kääntyen vieressään istuvan Clèvesin prinsessan puoleen
+kuiskasi hänelle: »Minulle on sanottu, että tulisin onnelliseksi sen
+ylhäisen naisen suosionosoituksista, jota kohtaan tunnen kiihkeintä ja
+kunnioittavinta rakkautta. Madame, te voitte arvostella, kuinka paljon
+minun on uskottava ennustuksiin.»
+
+Perintökuningatar, joka päätteli siitä, mitä Nemoursin herttua oli
+sanonut kovaa, että se, mitä hän oli kuiskannut, oli jokin hänelle
+lausuttu väärä ennustus, kysyi herttualta, mitä hän oli sanonut
+Clèvesin prinsessalle. Jos herttua ei olisi ollut kekseliäs, olisi hän
+hämmentynyt tästä kysymyksestä, mutta hän vastasi arkailematta:
+
+»Sanoin hänelle, madame, että minulle on ennustettu kohoavani niin
+suureen onneen, etten sitä uskaltaisi toivoakaan.»
+
+»Jollei teille ole muuta ennustettu», vastasi hymyillen
+perintökuningatar ja ajatellen Englannin juttua, »niin en neuvoisi
+teitä saattamaan tähdistäennustamista huonoon huutoon, vaan voisitte
+tästä ennustuksesta saada aiheen sitä kannattaa».
+
+Clèvesin prinsessa ymmärsi hyvin, mitä perintökuningatar tahtoi sanoa,
+mutta oivalsi myös, ettei se onni, josta Nemoursin herttua puhui,
+tarkoittanut pääsyä Englannin kuninkaaksi.
+
+Koska oli jo jokseenkin pitkä aika hänen äitinsä kuolemasta, piti hänen
+alkaa näyttäytyä vieraskutsuissa ja ottaa itse vieraita vastaan tapansa
+mukaan. Hän tapasi Nemoursin herttuan usein perintökuningattaren ja
+myös puolisonsa luona, jonne herttua tuli toisten ikäistensä ylhäisten
+henkilöiden kanssa, ettei herättäisi huomiota. Mutta silloin hän aina
+joutui hämilleen, kuten herttua helposti huomasi.
+
+Kuinka prinsessa pyrkikin välttelemään herttuan katseita ja puhumaan
+hänelle vähemmän kuin muille, tuli hän kuin vahingossa ilmaisseeksi
+yhtä ja toista, mikä lähti orastavasta rakkaudesta ja osoitti
+herttualle, ettei prinsessa ollut häntä kohtaan välinpitämätön. Joku
+vähemmän älykäs mies ei olisi sitä ehkä huomannutkaan, mutta herttua
+oli niin monta kertaa saanut osakseen naisten rakkautta, että oli
+vaikea estää häntä tietämästä, milloin häntä rakastettiin.
+
+Herttua huomasi selvästi, että ritari Guise oli hänen kilpailijansa,
+ja ritari tiesi, että Nemoursin herttua oli hänen. Ritari oli hovissa
+ainoa mies, joka oli tämän tosiasian perillä: hänen oma harrastuksensa
+oli tehnyt hänet muita tarkkanäköisemmäksi. Tieto, joka näillä
+ylimyksillä oli toistensa tunteista, saattoi heidät kaikissa asioissa
+nurjamielisiksi toisiansa kohtaan, riidan kuitenkaan ilmiliekkiin
+puhkeamatta. Mutta he olivat aina vastakkain, aina eri puoluetta
+rengasratsastuksissa, kilpailuissa ja kaikissa huvituksissa, joissa
+kuningas oli mukana, ja heidän kilvoittelunsa oli niin kiihkeä,
+etteivät he voineet sitä salata.
+
+Englannin juttu palasi usein Clèvesin prinsessan mieleen. Hänestä
+tuntui, ettei Nemoursin herttua kauan vastustelisi kuninkaan neuvoja
+ja Lignerollesin hartaita pyyntöjä, ja huomasi murheekseen, ettei
+viimeksimainittu ollut vielä palannut kotiin, kuten hän odotti
+kärsimättömästi. Jos prinsessa olisi noudattanut tunteitaan, olisi
+hän ottanut tarkoin selvän tämän asian tilasta, mutta sama tunne,
+joka hänessä herätti uteliaisuutta, pakotti hänet sen kätkemään, ja
+hän tiedusteli vain kuningatar Elisabetin kauneutta, henkevyyttä ja
+mielentilaa. Kuninkaalle tuotiin Elisabetin muotokuva, joka prinsessan
+mielestä oli kauniimpi kuin hän olisi toivonut, eikä hän voinut olla
+sanomatta, että se oli kaunistettu.
+
+»En usko sitä», vastasi perintökuningatar, joka oli läsnä,
+»sillä kuningatar Elisabet on kauniin ja keskinkertaista paljon
+lahjakkaamman maineessa, ja tiedän, että häntä on aina esitetty
+minulle esikuvaksi. Hän on varmasti rakastettava, jos hän muistuttaa
+äitiänsä, Anna Boleynia. Milloinkaan ei nainen ole ollut olennoltaan
+ja mielenlaadultaan häntä suloisempi ja viehättävämpi. Olen kuullut
+sanottavan, että hänen kasvoissaan oli jotakin vilkasta ja erikoista ja
+ettei hän ollenkaan ollut muiden englantilaisten kaunottarien näköinen.»
+
+»Minäkin muistelen», sanoi Clèvesin prinsessa, »että sanotaan hänen
+syntyneen Ranskassa».
+
+»Ne, jotka niin arvelevat, ovat erehtyneet», huomautti
+perintökuningatar. »Minä kerron teille hänen tarinansa muutamin sanoin.
+Hän oli syntyisin hyvästä englantilaisesta kodista. Henrik III oli
+aikoinaan rakastunut hänen sisareensa ja hänen äitiinsä, onpa epäilty,
+että Anna Boleyn oli hänen tyttärensäkin. Hän tuli tänne Henrik
+VII:n sisaren kanssa, joka joutui kuningas Ludvig XII:n puolisoksi.
+Tämän prinsessan, joka oli nuori ja miellyttävä, oli vaikea lähteä
+Ranskan hovista miehensä kuoleman jälkeen; mutta Anna Boleyn, jolla
+oli samat taipumukset kuin valtiattarellaan, ei voinutkaan lähteä.
+Kuningasvainaja oli häneen rakastunut. Siten Anna Boleyn jäi kuningatar
+Clauden hovineidiksi. Kuningatar kuoli, ja kuninkaan sisar, prinsessa
+Margareta, Alençonin herttuatar ja sittemmin Navarran kuningatar,
+jonka tarinan tiedätte, otti hänet palvelukseensa, ja silloin hän
+sai jonkinlaisen aavistuksen uudesta uskonnosta. Hän palasi sitten
+Englantiin ja ihastutti siellä kaikkia. Hänen ranskalaiset tapansa
+miellyttivät; hän lauloi hyvin ja tanssi ihailtavasti. Hänet pantiin
+kuningatar Katarina Aragonialaisen kamarineitsyeksi, ja kuningas Henrik
+VIII rakastui häneen silmittömästi.
+
+— Kardinaali Wolsey, kuninkaan suosikki ja hänen pääministerinsä,
+oli pyrkinyt paaviksi ja tyytymättömänä keisariin, joka ei ollut
+kannattanut tätä hänen vaatimustaan, päättänyt kostaa ja saada
+herransa, kuninkaan, Ranskan kanssa liittoon. Kardinaali uskotteli
+Henrik VIII:lle, että hänen avioliittonsa keisarin tädin kanssa oli
+pätemätön, ja ehdotti, että kuningas naisi Alençonin herttuattaren,
+jonka puoliso oli äskettäin kuollut. Anna Boleyn, joka oli
+kunnianhimoinen, piti tätä avioeroa keinona, joka saattoi johtaa
+hänet valtaistuimelle. Hän alkoi vaikuttaa Englannin kuninkaaseen
+lutherilaisessa hengessä ja yllytti Ranskan kuningas-vainajan
+Roomassa puolustamaan Henrikin avioeroa siinä toivossa, että Henrik
+naisi Alençonin herttuattaren. Kardinaali Wolsey toimitti itsensä
+Ranskaan toisten syiden varjolla keskustelemaan tästä asiasta; mutta
+hänen herransa ei voinut sietää tällaista ehdotusta edes tehtävän,
+vaan lähetti Calaisiin sanan, ettei kardinaali puhuisi mitään tästä
+naimiskaupasta.
+
+— Palatessaan Ranskasta kardinaali Wolsey otettiin vastaan sellaisilla
+kunnianosoituksilla kuin kuningas itse: milloinkaan ei suosikki
+ole ollut niin kopea ja turhamainen. Kardinaali järjesti molempien
+kuninkaiden välisen kohtauksen, joka tapahtui Boulognessa. Frans I
+ojensi kätensä auttaakseen Henrik VIII:tta, joka ei tahtonut siihen
+tarttua. Kuninkaat kohtelivat toisiaan harvinaisen suurenmoisesti
+ja antoivat toisillensa samanlaisia pukuja kuin olivat itselleen
+teettäneet. Muistan kuulleeni sanottavan, että kuningas-vainajamme
+Englannin kuninkaalle lähettämät puvut olivat karmosiininpunaista
+silkkiä ja kolmion muotoon sovitetuin helmin ja timantein koristettuja
+ja viitta kullalla reunustettua valkeata samettia. Oltuaan muutamia
+päiviä Boulognessa he palasivat vielä Calaisiin. Anna Boleyn oli Henrik
+VIII:n mukana, seurue ympärillään kuin kuningattarella, ja Frans I
+osoitti hänelle sellaista kunnioitusta kuin jos Anna Boleyn olisi
+ollutkin kuningatar. Yhdeksänvuotisen rakkauden jälkeen Henrik nai
+Anna Boleynin odottamatta eroa ensimmäisestä avioliitostaan, kuten oli
+jo kauan sitten Roomasta pyytänyt. Paavi pani hänet kiireimmän kautta
+pannaan. Henrik suuttui tästä niin, että julistautui kirkon pääksi ja
+saattoi koko Englannin siihen onnettomaan muutokseen, jonka nyt näette.
+
+— Anna Boleyn ei saanut kauan nauttia onnestaan, sillä kun hän uskoi
+sen varmemmaksi Katarina Aragonialaisen kuoleman jälkeen ja eräänä
+päivänä koko hovi mukanaan oli katsomassa veljensä Rochefortin
+varakreivin rengasratsastusta, valtasi kuninkaan sellainen
+mustasukkaisuus, että hän äkkiä lähti näytännöstä, matkusti Lontooseen
+ja antoi määräyksen vangita kuningattaren, Rochefortin varakreivin ja
+useita muita, joita luuli kuningattaren rakastajiksi tai uskotuiksi.
+Joskin tämä mustasukkaisuus näytti heränneen vasta sillä hetkellä, oli
+sen jo jonkun aikaa takaperin virittänyt Rochefortin varakreivitär,
+joka voimatta sietää miehensä ja kuningattaren läheistä suhdetta koetti
+kuninkaalle osoittaa sen rikolliseksi ystävyydeksi, joten kuningas,
+joka muuten oli rakastunut Jeanne Seymouriin, mietti vain miten
+vapautuisi Anna Boleynista. Vajaassa kolmessa viikossa hän toimitti
+tuomituiksi kuningattaren ja hänen veljensä, mestautti heidät ja nai
+Jeanne Seymourin. Henrikillä oli sitten vielä useita vaimoja, jotka
+hän hylkäsi tai toimitti päiviltä, muun muassa Katarina Howard, jonka
+uskottuna oli varakreivitär Rochefort ja joka menetti päänsä hänen
+kerallaan. Varakreivitär sai näin rangaistuksen rikoksista, joita oli
+pannut Anna Boleynin niskoille, ja Henrik VIII kuoli muodottomaksi
+pöhöttyneenä.»
+
+Kaikki naiset, jotka olivat kuulemassa perintökuningattaren kertomusta,
+kiittivät häntä siitä, että hän oli niin hyvin kuvannut heille
+Englannin hovia, ja muiden muassa Clèvesin prinsessa, joka ei voinut
+olla tekemättä useita kysymyksiä kuningatar Elisabetista.
+
+Perintökuningatar maalautti pienoismuotokuvia kaikista hovin kauniista
+henkilöistä, lähettääkseen ne äidilleen kuningattarelle. Sinä päivänä,
+jolloin Clèvesin prinsessan kuva valmistui, perintökuningatar tuli
+hänen luokseen iltapäivää viettämään. Nemoursin herttua tuli myös
+sinne. Hän ei jättänyt käyttämättä ainoatakaan keinoa tavata Clèvesin
+prinsessaa, mutta ei kuitenkaan osoittanut hakevansa yhä uusia
+tilaisuuksia.
+
+Prinsessa oli niin kaunis sinä päivänä, että herttua olisi häneen
+rakastunut, jollei niin olisi jo ennen ollut laita. Hän ei kuitenkaan
+uskaltanut kiinnittää katsettaan prinsessaan, silloin kun tätä
+maalattiin, ja pelkäsi ilmaista sitä nautintoa, jota tunsi prinsessaa
+katsellessaan.
+
+Perintökuningatar kysyi Clèvesin prinssiltä erästä pienoiskuvaa,
+joka hänellä oli vaimostaan, katsellakseen sitä nyt valmistuvan
+rinnalla. Kaikki sanoivat mielipiteensä kummastakin, ja Clèvesin
+prinsessa määräsi maalarin korjaamaan jotakin vastatuodun muotokuvan
+hiuslaitteessa. Totellakseen prinsessaa maalari otti muotokuvan esille
+kotelosta ja korjattuaan sitä pani sen takaisin pöydälle.
+
+Jo kauan oli Nemoursin herttua toivonut saavansa Clèvesin prinsessan
+muotokuvan. Nähdessään prinssille kuuluvan muotokuvan herttua ei voinut
+vastustaa kiusausta siepata sitä salaa puolisolta, jota luuli hellästi
+rakastettavan, arvellen samalla, ettei niistä monista henkilöistä,
+jotka olivat prinsessan luona, häntä itseään epäiltäisi enempää kuin
+ketään muutakaan.
+
+Perintökuningatar istui vuoteella ja puheli matalalla äänellä Clèvesin
+prinsessalle, joka seisoi hänen edessään. Prinsessa huomasi puolittain
+eteen vedettyjen verhojen raosta Nemoursin herttuan, selkä pöytään
+päin, joka oli vuoteen jalkopäässä, ja näki, että herttua päätä
+kääntämättä otti nopeasti jotakin pöydältä. Hänen ei ollut vaikea
+arvata, että se oli hänen muotokuvansa, ja joutui niin hämilleen, että
+perintökuningatar huomasi hänen hajamielisyytensä ja kysyi häneltä,
+mitä hän katsoi. Nemoursin herttua kääntyi nämä sanat kuullessaan.
+Hänen silmänsä kohtasivat prinsessan katseen, joka oli vielä häneen
+suunnattu ja hän ajatteli prinsessan ehkä nähneen, mitä hän oli tehnyt.
+
+Clèvesin prinsessa oli pahassa pulassa. Järki vaati häntä pyytämään
+muotokuvaansa, mutta pyytämällä sitä julkisesti hän olisi kaikille
+antanut ilmi herttuan tunteet ja pyytämällä sitä kahden kesken
+miltei pakottanut herttuan puhumaan rakkaudestaan. Lopulta oli hänen
+mielestään parasta jättää kuva herttualle, ja hän oli hyvin iloissaan
+voidessaan osoittaa herttualle tämän pienen suosion, josta sen saaja ei
+edes ollut tietoinen. Nemoursin herttua, joka huomasi prinsessan pulan
+ja melkein aavisti sen syynkin, lähestyi häntä ja sanoi hiljaa:
+
+»Jos olette nähnyt, mitä olen uskaltanut tehdä, suvaitkaa, madame,
+minun uskoa, että te ette sitä tiedä. En uskalla pyytää enempää.»
+
+Herttua poistui näin sanottuaan, vastausta odottamatta.
+Perintökuningatar lähti kävelemään kaikki seuraneidit mukanaan, ja
+Nemoursin herttua sulkeutui huoneeseensa, voimatta toisten läsnäollessa
+hillitä iloaan siitä, että hänellä oli Clèvesin prinsessan muotokuva.
+Hän tunsi kaikkea, mitä rakkaus voi tarjota suloisinta. Hän rakasti
+hovin miellyttävintä naista ja hankki itselleen vastarakkautta kaiken
+uhallakin. Hän näki kaikissa prinsessan eleissä sentapaista hämiä ja
+kainoutta, johon on aiheena varhaisimman nuoruuden viattomuus.
+
+Samana iltana haettiin innokkaasti muotokuvaa. Kun löydettiin
+kotelo, jossa kuvan piti olla, ei epäilty, että kuva oli siepattu,
+vaan luultiin sen vain vahingossa pudonneen. Clèvesin prinssi oli
+murheissaan muotokuvan hukkumisesta, ja kun sitä vieläkin kerran
+oli turhaan etsitty, sanoi hän puolisolleen — kuitenkin niin, ettei
+näyttänyt sitä ajattelevan — että hänellä oli varmaankin joku salainen
+rakastaja, jolle hän oli antanut muotokuvan tai joka oli sen ottanut,
+ja ettei kukaan muu kuin rakastaja olisi tyytynyt kotelottomaan
+muotokuvaan.
+
+Vaikka nämä sanat sanottiin hymyillen, tekivät ne voimakkaan
+vaikutuksen prinsessaan: ne herättivät hänessä tunnontuskia. Hän
+ajatteli sen kiintymyksen voimaa, joka veti häntä Nemoursin herttuaa
+kohti, ja huomasi, ettei hän enää täysin hallinnut sanojaan ja
+ilmeitään. Hän muisti» että Lignerolles oli palannut, ettei hänen enää
+tarvinnut pelätä Englannin juttua tai epäillä perintökuningatarta,
+ettei lopulta ollut mitään, mikä voisi olla hänelle puolustuksena, eikä
+muuta suojaa kuin pysyä etäällä. Mutta kun hänellä ei ollut voimaa
+poistua, oli hän tavattoman vaikeassa asemassa ja joutumaisillaan
+siihen, mitä piti suurimpana onnettomuutena, että näet antaisi
+Nemoursin herttuan huomata saavansa häneltä osakseen rakkautta. Hän
+muisti myös kaikki, mitä hänen äitinsä madame de Chartres oli sanonut
+kuollessaan ja kuinka äiti oli häntä kehoittanut suostumaan mihin
+avioliittoon tahansa, niin vaikealta kuin se saattoi tuntuakin,
+mieluummin kuin antautumaan lemmenseikkailuihin. Prinssin sanat
+vilpittömyydestä hänen puhuessaan madame de Tournonista muistuivat
+prinsessan mieleen, ja hän luuli olevansa velvollinen tunnustamaan
+prinssille Nemoursin herttuaa kohtaan tuntemansa kiintymyksen. Tämä
+ajatus askarrutti häntä kauan. Sitten hän taas ihmetteli, että oli sitä
+voinut ajatellakaan. Hän piti sitä hulluutena ja joutui taas pulaan
+tietämättä mitä tehdä.
+
+Rauha oli allekirjoitettu. Prinsessa Elisabet oli kauan vastustettuaan
+päättänyt noudattaa isänsä, kuninkaan, tahtoa. Alban herttua oli
+määrätty tulemaan katolilaisen kuninkaan edustajaksi häissä, ja hänen
+piti pian saapua. Odotettiin myös Savoijin herttuaa, joka naisi
+kuninkaan sisaren ja jonka häät vietettäisiin samoihin aikoihin.
+Kuningas mietti vain, kuinka saisi nämä häät kyllin muistettaviksi
+sellaisin huvituksin, joissa hän voi näyttää hovinsa hienoutta
+ja loistoa. Ehdotettiin kaikkia baletteja ja näytelmiä, jotka
+vaikuttaisivat suurenmoisitta, mutta kuningas piti näitä huvituksia
+liian vähäpätöisinä ja tahtoi suurempaa komeutta.
+
+Kuningas päätti järjestää turnajaiset, joihin päästettäisiin
+ulkomaalaislakin ja joita kansa saisi katsella. Kaikki prinssit
+ja nuoret ylimykset suostuivat ilomielin kuninkaan suunnitelmaan,
+varsinkin Ferraran, Guisen ja Nemoursin herttuat, jotka olivat kaikkia
+muita etevämmät tällaisissa ruumiinharjoituksissa. Kuningas valitsi
+heidät kerallaan turnajaisten neljäksi päätaistelijaksi.
+
+Koko valtakunnassa kuulutettiin; että Pariisin kaupungissa hänen
+majesteettinsa, kaikkein kristillisin kuningas, ynnä Esten prinssi
+Alphonse, Ferraran herttua, Lotringin prinssi Frans, Guisen herttua, ja
+Savoijin prinssi Jacques, Nemoursin herttua, aloittaisivat turnajaiset
+kesäkuun 15:ntenä pitääkseen puoliaan ketä vastaan tahansa. Ensiksi
+oli turnajaiskentällä kaksijaksoinen taistelu ratsain: neljä pistoa
+peitsellä ja yksi naisten kunniaksi. Toinen taistelu oli miekoin mies
+miestä vastaan tai pari paria vastaan johtajan tahdon mukaan. Kolmas
+taistelu oli jalan, jossa tehtiin kolme keihään ja kuusi miekan pistoa.
+Päätaistelijain oli hankittava peitset, miekat ja keihäät hyökkääjäin
+valinnan mukaan; jos joku juoksussa kannusti hevostaan, joutuisi hän
+kilpailun ulkopuolelle. Turnajaisissa oli neljä johtajaa antamassa
+määräyksiä, ja niiden hyökkääjäin, jotka olivat enimmin voittaneet
+ja parhaiten taistelleet, piti saada palkinto, jonka arvo olisi
+erotuomarien määrättävissä. Kaikkien hyökkääjien, niin ranskalaisten
+kuin vieraidenkin, piti tulla satuttamaan kilpeen, joka oli ripustettu
+turnajaiskentän päässä olevaan parvekkeeseen, tai useampiinkin oman
+valinnan mukaan. Siellä turnailijat tapaisivat asemestarin, joka
+luetteloisi heidät arvon ja sen mukaan, moneenko kilpeen olivat
+osanneet. Hyökkääjien piti jonkun aatelismiehen välityksellä lähettää
+kolmea päivää ennen turnajaisten alkua aseiden mukana kilpensä, jotta
+ne ripustettaisiin parvekkeesta; muussa tapauksessa ei heitä otettaisi
+vastaan ilman päätaistelijain lupaa.
+
+Lähellä Bastiljia raivattiin suuri Tournellesin linnaan asti
+ulottuva turnajaiskenttä, joka Saint-Antoinen kadun yli levisi
+kuninkaan talleihin asti. Kummallakin puolella oli lavoja ja kohoavia
+penkkirivejä katettuine aitioineen, jotka olivat jonkinlaisia
+parvekkeita ja tekivät kokonaisuuden hauskannäköiseksi; niihin mahtui
+lukematon ihmispaljous. Kaikki prinssit ja ylimykset eivät ajatelleet
+muuta kuin mitä heidän olisi hankittava esiintyäkseen komeasti
+ja liittääkseen nimikirjaimiinsa ja kilpikirjoitukseensa jotakin
+kohteliasta, millä oli yhteyttä heidän rakastettujensa kanssa.
+
+Muutamia päiviä ennen Alban herttuan saapumista kuningas oli
+pallosilla Nemoursin herttuan, ritari Guisen ja vidami de Chartresin
+kanssa. Kuningattaret menivät heitä katsomaan kaikkien hovineitiensä
+seuraamina; mukana oli myös Clèvesin prinsessa. Pelin päätyttyä,
+pallohuoneesta tultaessa, Châtelart lähestyi perintökuningatarta
+ja sanoi hänelle, että sattuma oli saattanut hänen käsiinsä
+rakkauskirjeen, joka oli pudonnut Nemoursin herttuan taskusta.
+Perintökuningatar, joka aina oli utelias tietämään kaikkea, mikä
+koski herttuaa, pyysi Châtelartia antamaan kirjeen hänelle, sai sen
+haltuunsa ja seurasi anoppiansa, kuningatarta, joka kuninkaan mukana
+meni katsomaan turnajaiskentän raivaamista. Kun oli siellä oltu joku
+aika, käski kuningas tuoda hevoset, jotka hän oli hiljattain hankkinut.
+Vaikka ne eivät vielä olleetkaan opetettuja, tahtoi kuningas, että
+niillä ratsastettaisiin, ja antoi niitä kaikille, jotka olivat häntä
+seuranneet. Kuningas ja Nemoursin herttua nousivat rajuimpien selkään,
+ja hevoset tahtoivat hyökätä toistensa kimppuun. Peläten satuttavansa
+kuningasta Nemoursin herttua peräytyi äkkiä ja ohjasi hevosensa erästä
+ratsastusradan pylvästä vastaan niin hurjasti, että tärähdys pani
+sen tutisemaan. Heti juostiin herttuan luo ja luultiin hänen pahasti
+haavoittuneen. Niin uskoi Clèvesin prinsessa vielä enemmän kuin
+muut. Mielenkiinto, jota hän tunsi herttuaa kohtaan, herätti hänessä
+pelon ja levottomuuden, jota hän ei muistanut kätkeä. Hän lähestyi
+kuningattarien kanssa herttuaa, ilme niin muuttuneena, että henkilö,
+joka olisi tuntenut vähemmänkin harrastusta prinsessaa kohtaan kuin
+ritari Guise, olisi sen huomannut. Ritari keksikin sen helposti ja
+tarkkasi paljon enemmän Clèvesin prinsessan kuin Nemoursin herttuan
+tilaa.
+
+Isku, jonka herttua oli saanut, oli hänet niin huumannut, että hän jäi
+joksikin aikaa nojaamaan päätään niitä vasten, jotka häntä kannattivat.
+Kohottaessaan päätänsä hän näki ensiksi Clèvesin prinsessan ja ymmärsi
+tämän ilmeestä, kuinka syvästi hän sääli onnettomuuteen joutunutta.
+Hänen katseestaan saattoi taas prinsessa huomata, kuinka liikutettu
+hän siitä oli. Sitten herttua kiitti kuningatarta siitä hyvyydestä,
+jota he olivat osoittaneet, ja pyysi anteeksi sitä tilaa, jossa oli
+näyttäytynyt heille. Kuningas käski herttuan mennä lepäämään.
+
+Toinnuttuaan äskeisestä kauhusta Clèvesin prinsessa johtui heti
+ajattelemaan, kuinka ilmeisesti oli sitä osoittanut. Ritari Guise ei
+sallinut prinsessan olla kauan siinä toivossa, ettei kukaan ollut sitä
+huomannut. Hän tarjosi prinsessalle käsivartensa saattaakseen häntä
+pois turnajaiskentältä.
+
+»Minua kannattaa enemmän sääliä, madame, kuin Nemoursin herttuaa»,
+sanoi hän prinsessalle. »Suokaa anteeksi, jos luovun siitä syvästä
+kunnioituksesta, jota aina olen teitä kohtaan tuntenut, ja jos ilmaisen
+haikean tuskan äskeisestä näystä. Ensimmäisen kerran olen kyllin
+rohkea siitä puhuakseni teille, ja se on myöskin viimeinen. Kuolema
+tai ainakin poistuminen iäksi toimittaa minut tästä paikasta, jossa
+en voi enää elää, koska olen äsken menettänyt sen synkän lohdutuksen,
+että olen luullut kaikkien, jotka uskaltavat kohottaa silmänsä teihin,
+olevan yhtä onnettomia kuin itse olen.»
+
+Clèvesin prinsessa sai lausutuksi vain muutamia sekavia sanoja,
+ikäänkuin ei olisi ymmärtänyt, mitä ritari Guisen sanat tarkoittivat.
+Muissa oloissa hän olisi loukkaantunut siitä, että ritari näin
+puhui lemmentunteistaan, mutta nyt häntä vain suretti nähdessään
+ritarin huomanneen hänen kiintymyksensä Nemoursin herttuaa kohtaan.
+Ritari Guisen valtasi ja masensi suru niin, että hän siitä päivästä
+alkain päätti olla enää milloinkaan ajattelematta saavansa Clèvesin
+prinsessalta rakkautta. Mutta päästäkseen eroon tästä suunnitelmasta,
+joka oli hänestä näyttänyt niin vaikealta ja kunniakkaalta, hän
+tarvitsi jotakin toista, jonka suuruus voi häntä viehättää. Hän päätti
+lähteä valloittamaan Rhodos-saaren, jota oli jo ennenkin ajatellut,
+ja kun kuolema tempasi hänet maailmasta nuoruuden kukoistuksessa ja
+aikana, jolloin hän oli vuosisadan suurimpien prinssien maineessa,
+oli hänellä elämästä erotessaan ainoana murheena se, ettei hän ollut
+voinut panna toimeen niin kaunista päätöstä, jonka uskoi kaikin puolin
+onnekkaaksi, koska oli sitä niin huolellisesti valmistanut.
+
+Turnajaiskentältä palattuaan Clèvesin prinsessa meni kuningattaren
+luo, mieli täynnä sitä, mitä äsken oli tapahtunut. Nemoursin herttua
+tuli sinne vähäistä myöhemmin loistavasti puettuna, ikäänkuin ei olisi
+tuntenut mitään seurauksia onnettomuudesta; hän näytti päinvastoin
+tavallista iloisemmalta, ja ilo siitä, mitä hän luuli nähneensä, antoi
+hänelle ilmeen, joka vielä lisäsi hänen viehätysvoimaansa. Kaikki
+hämmästyivät hänen astuessaan sisään, eikä ollut ainoatakaan, joka ei
+tiedustellut hänen tilaansa, paitsi Clèvesin prinsessa, joka pysyi
+uunin likellä, niinkuin ei olisi herttuaa nähnytkään. Kuningas tuli
+esille sisähuoneesta ja nähdessään herttuan muiden joukossa kutsui
+hänet luokseen kertomaan voinnistaan. Nemoursin herttua astui Clèvesin
+prinsessan sivuitse ja kuiskasi hänelle:
+
+»Olen tänään saanut todisteita säälistänne, madame, mutta jotakin lisää
+ansaitsisin myös.»
+
+Clèvesin prinsessa oli kyllä epäillyt, että herttua oli huomannut hänen
+sääliväisen mielenliikutuksensa, ja nämä sanat osoittivat, että niin
+olikin ollut asian laita.
+
+Hän näki suureksi surukseen, ettei hän enää pystynyt salaamaan
+tunteitaan, ja että oli antanut ritari Guisen ne huomata. Samoin
+hän oli hyvin pahoillaan, että Nemoursin herttua ne tiesi; mutta
+jälkimäinen tuska ei ollut niin täydellinen, vaan siihen liittyi jonkun
+verran suloista nautintoakin.
+
+Perintökuningatar, joka oli tavattoman kärsimätön saadakseen tietää,
+mitä Châtelartin hänelle antama kirje sisälsi, lähestyi Clèvesin
+prinsessaa ja sanoi:
+
+»Menkää lukemaan tämä kirje. Se on Nemoursin herttualle ja kaiken
+todennäköisyyden mukaan siltä rakastajattarelta, jonka vuoksi hän on
+jättänyt kaikki muut. Jollette voi sitä lukea nyt heti, säilyttäkää
+se. Tulkaa tänä iltana maatapanon aikaan palauttamaan se minulle ja
+kertomaan, tunnetteko käsialan.»
+
+Näin sanottuaan hän lähti Clèvesin prinsessan luota ja jätti hänet
+sellaiseen hämmästykseen ja jähmetykseen, ettei hän voinut vähään
+aikaan liikahtaa paikaltaan. Mutta levottomuus ja hämmästys eivät
+sallineet hänen jäädä kuningattaren luo. Hän lähti kotiinsa, vaikkei
+vielä ollutkaan hänen tavallinen lähtöaikansa, ja piteli kirjettä
+vapisevassa kädessään. Hänen ajatuksensa olivat niin sekavat, ettei
+hän saanut niistä mitään selvää, ja hän itse tunsi jonkinlaista
+sietämätöntä tuskaa, josta ei tiennyt, mitä se oli, ja jollaista ei
+ollut milloinkaan ennen kokenut. Heti kamariinsa päästyään hän avasi
+kirjeen, joka oli tällainen:
+
+»Olen rakastanut Teitä liiaksi antaakseni Teidän luulla, että muutos,
+jonka minussa näette, johtuisi kevytmielisyydestäni. Tahdon ilmoittaa
+Teille, että Teidän uskottomuutenne on siihen syynä. Hämmästytte ehkä,
+että puhun Teille uskottomuudestanne. Tehän olette kätkenyt sen niin
+taitavasti, ja minä olen niin huolellisesti Teiltä salannut, että
+sen tiesin, että Teillä on syytä olla ihmeissänne, kun sen kuitenkin
+tiedän. Olen ihmeissäni itsekin, että olen niin täydellisesti voinut
+olla sitä Teille osoittamatta. Milloinkaan ei ole kärsitty kovempaa
+tuskaa kuin minun. Luulin, että rakastitte minua kiihkeästi. En
+kätkenyt enää tunteitani Teiltä; silloin, kun näytin ne Teille
+selvästi, sain tietää, että petitte minua, että rakastitte toista,
+että Te kaiken todennäköisyyden mukaan uhrasitte minut tämän uuden
+rakastajattaren vuoksi. Sain sen tietää samana päivänä, jolloin meillä
+oli rengasratsastus, enkä senvuoksi ottanut siihen osaa. Olin olevinani
+sairas peittääkseni sieluni sekasortoa. Sitten sairastuinkin todella:
+ruumiini ei voinut kestää niin ankaraa mielenliikutusta.
+
+— Alkaessani voida vähän paremmin kuvittelin vielä olevani hyvin
+sairas, jotta minulla olisi tekosyy olla Teitä tapaamatta ja Teille
+kirjoittamatta. Halusin saada aikaa harkita, kuinka minun nyt piti
+käyttäytyä Teitä kohtaan. Tein ja hylkäsin kymmeniä kertoja samat
+päätökset; mutta lopulta pidin Teitä arvottomana näkemään tuskaani
+ja päätin olla sitä Teille näyttämättä. Tahdoin loukata ylpeyttänne
+osoittamalla Teille, että rakkauteni heikkeni itsestään. Luulin
+siten, vähentäväni Teidän siitä tekemäänne uhria. En tahtonut suoda
+Teille iloa osoittaa, kuinka paljon Teitä rakastin, tunteaksenne
+olevanne vielä rakastettavampi. Päätin kirjoittaa Teille laimeita
+ja ikävystyneitä kirjeitä saattaakseni sen, jolle kirjeet annoitte,
+ajattelemaan, että lopulta väsyy Teitä rakastamasta. En tahtonut antaa
+rakastajattarellenne iloa tietää, että hän oli lyönyt minut laudalta,
+enkä lisätä hänen voitonriemuaan epätoivollani ja syytöksiäni. En
+luullut rankaisevani Teitä kylliksi katkaistessani välit kanssanne,
+vaan uskoin tuottavani Teille vain pienen murheen lakatessani Teitä
+rakastamasta, kun ette Tekään enää rakastanut minua. Haluaisin, että
+rakastaisitte minua tunteaksenne sen tuskan, kun ei saa vastarakkautta,
+sillä siitä minä kärsin niin kauheasti.
+
+— Luulin, että jos mikään voi jälleen herättää rakkautenne minua
+kohtaan, niin ehkä se, että minun tunteeni Teitä kohtaan olivat
+muuttuneet, mutta se oli Teille näytettävä teeskentelemällä, että sen
+salasin, ja ikäänkuin minulla ei olisi ollut voimaa sitä tunnustaa.
+Tämä oli lopullinen päätökseni, mutta kuinka tuskallinen se olikaan
+tehdä ja kuinka vaikea Teidät jälleen nähdessäni panna toimeeni Olin
+sadat kerrat ilmaisemaisillani sen syytöksilläni ja kyynelilläni.
+Silloin terveydentilani oli kuitenkin sovelias kätkemään levottomuuteni
+ja murheeni. Minua kannusti vielä ilo pettää Teitä, kuten Te minua.
+Pakottaessani kuitenkin itseni sanomaan ja kirjoittamaan Teille, että
+Teitä rakastin, tein niin paljon väkivaltaa itselleni, että näitte
+heti, etten ollut aikonut antaa Teidän nähdä tunteitteni muuttuneen.
+Te loukkaannuitte siitä ja teitte syytöksiä. Koetin Teitä rauhoittaa,
+mutta niin väkinäisellä tavalla, että yhä varmemmin uskoitte, etten
+Teitä enää rakastanut, sanalla sanoen, olin tehnyt kaikki, mitä olin
+aikonutkin.
+
+— Sydämenne oikullisuus palautti Teidät minua kohti samassa määrin
+kuin näitte minun Teistä etääntyvän. Olen nauttinut kaikkea iloa,
+jonka kosto voi suoda. Minusta tuntui, että rakastitte minua enemmän
+kuin milloinkaan, ja minä osoitin Teille, etten enää Teitä rakastanut.
+Minulla oli aihetta luulla, että olitte kokonaan hylännyt sen,
+jonka vuoksi olitte minut jättänyt. Minulla oli myös syytä olla
+varma, ettette ollut hänelle milloinkaan puhunut minusta, mutta
+Teidän paluunne ja vaiteliaisuutenne eivät ole voineet korvata
+kevytmielisyyttänne. Sydämenne on ollut jaettuna minun ja erään toisen
+kesken. Olette pettänyt minut. Se on kylliksi riistämään minulta ilon
+olla Teidän rakastamanne sillä tavalla kuin luulin ansaitsevani ja
+pysyttämään minut tekemässäni päätöksessä, etten Teitä enää milloinkaan
+kohtaisi, vaikka sitä niin ihmettelette.»
+
+Clèvesin prinsessa luki yhä uudelleen tämän kirjeen tietämättä
+kuitenkaan oikein, mitä luki. Hän huomasi vain, ettei Nemoursin
+herttua rakastanut häntä niin, kuin hän oli luullut, ja että hän
+rakasti muita, joita petti kuten häntäkin. Mikä huomio ja mikä tieto
+prinsessan kaltaiselle henkilölle, kun hän juuri oli antanut kiihkeästä
+rakkaudestaan todistuksia miehelle, jota ei pitänyt sen arvoisena,
+ja toiselle, jota kohteli nurjasti juuri tämän rakkauden takia!
+Milloinkaan ei suru ole ollut niin tuskallinen ja kiihkeä. Hänen
+mielestään olivat tämän päivän tapahtumat katkerin puoli murheessapa
+jos Nemoursin herttualla ei olisi ollut aihetta uskoa herättäneensä
+hänessä rakkautta, ei hän olisi välittänyt siitä, että herttua oli
+rakastanut toista. Siinä hän kuitenkin petti itseänsä, ja se tuska,
+jota hän piti niin sietämättömänä, oli mustasukkaisuutta kaikkine
+kauhuineen, jotka voivat sitä seurata.
+
+Hän näki kirjeestä, että Nemoursin herttualla oli ollut lemmenseikkailu
+jo kauan sitten. Kirjeen kirjoittaja oli hänen mielestään sekä
+henkevä että kunnioitusta herättävä ja myös rakastamisen arvoinen.
+Prinsessa huomasi hänessä enemmän rohkeutta kuin itsessään ja kadehti
+hänen kykyänsä kätkeä tunteensa herttualta. Kirjeen loppu ilmaisi,
+että tuo nainen uskoi olevansa rakastettu. Prinsessa ajatteli,
+että se varovaisuus, jota herttua oli häntä kohtaan osoittanut
+ja joka oli häntä niin liikuttanut, ei ehkä johtunut muusta kuin
+rakkaudesta toista naista kohtaan, jota hän pelkäsi suututtaa; sanalla
+sanoen, hän ajatteli kaikkea, mikä voi lisätä hänen murhettaan ja
+epätoivoaan. Kuinka hän nyt vaivasikaan päätänsä, muistellen äitinsä
+antamia neuvoja! Kuinka hän katuikaan, ettei ollut pysynyt lujasti
+päätöksessään eristäytyä seurapiireistä vastoin miehensä tahtoa tai
+ettei ollut seurannut ajatustaan »tunnustaa miehelleen kiintymystänsä
+Nemoursin herttuaan, kuten oli aikonut! Hänestä olisi ollut parempi
+ilmoittaa se puolisolleen, jonka hyvyyden hän tunsi ja joka olisi
+halunnut pitää asian salassa, kuin miehelle, joka oli siihen arvoton,
+joka petti häntä, ehkä hylkäsikin hänet, ja joka vain ylpeydestä
+ja turhamaisuudesta tahtoi saavuttaa hänen rakkautensa. Kaikki
+onnettomuudet, jotka voivat hänelle tulla, ja kaikki vaarat, jotka
+saattoivat häntä uhata, olivat vähäisempiä kuin se, että hän oli
+antanut Nemoursin herttualle ilmi rakkautensa ja saanut tietää hänen
+rakastavan toista. Mutta häntä lohdutti ainakin se, ettei hänen tämän
+tiedon saatuaan tarvinnut omasta puolestaan mitään pelätä ja että hän
+oli täydellisesti parantunut herttuaa kohtaan heränneestä rakkaudestaan.
+
+Prinsessa tuskin muistikaan perintökuningattaren käskyä tulla illalla
+hänen vastaanottoonsa, laskeutui vuoteeseensa ja teeskenteli olevansa
+sairas, niin että kun Clèvesin prinssi palasi kuninkaan luota, hänelle
+sanottiin prinsessan vaipuneen uneen, mutta hänestä oli kaukana
+rauhallisuus, joka vie uneen. Prinsessa kulutti yönsä tekemättä
+muuta kuin kiusasi itseään ja luki yhä uudelleen kirjettä, jota piti
+käsissään.
+
+Hän ei ollut ainoa, jolta tämä kirje vei unen. Chartresin vidami,
+joka oli sen pudottanut eikä Nemoursin herttua, oli tavattomasti
+hädissään. Hän oli viettänyt koko illan. Guisen herttuan luona, joka
+oli pitänyt suuret iltakemut langollensa, Ferraran herttualle, ja
+kaikille hovin nuorille. Illallisella puhuttiin sattumalta sievistä
+kirjeistä. Chatresin vidami sanoi, että hänellä oli yksi sentapainen
+taskussaan, sievin, mitä koskaan oli kirjoitettu. Häntä kehoitettiin se
+näyttämään. Hän vastusteli. Nemoursin herttua väitti, ettei vidamilla
+mitään ollutkaan ja että hän puhui siitä vain kerskaillakseen. Vidami
+vastasi herttualle, että tämä pani hänen hienotunteisuutensa kovalle
+koetukselle, mutta että hän lukisi siitä kuitenkin muutamia paikkoja,
+joista voisi päättää, että harvat miehet saavat senkaltaisia. Samassa
+vidami aikoi ottaa kirjeen esille, mutta ei löytänytkään. Hän etsi
+sitä turhaan ja häntä kiusoiteltiin siitä, mutta hän näytti niin
+levottomalta, että lopulta lakattiin asiasta puhumasta. Vidami lähti
+pois ennen muita ja kiirehti malttamattomana kotiin katsomaan, oliko
+sinne jättänyt kaipaamansa kirjeen.
+
+Vidamin vielä kirjettä hakiessa tuli kuningattaren ensimmäinen
+kamaripalvelija hänen luokseen sanomaan, että Uzèsin varakreivitär
+arveli olevan välttämätöntä kiireesti ilmoittaa, että kuningattaren
+luona oli sanottu vidamin, ollessaan pallosilla, pudottaneen taskustaan
+rakkauskirjeen, että oli kerrottu suuri osa kirjeen sisällyksestä, että
+kuningatar oli ollut hyvin utelias katsomaan sitä, että kuningatar oli
+lähettänyt kysymään sitä eräältä palvelevalta hoviherraltaan, mutta
+että tämä oli sanonut antaneensa sen Châtelartille.
+
+Ensimmäinen kamaripalvelija sanoi vielä paljon muutakin Chartresin
+vidamille, joka kävi lopulla hyvin levottomaksi. Hän lähti heti ulos
+mennäkseen erään aatelismiehen luo, joka oli Châtelartin läheinen
+ystävä. Vidami herätti hänet, vaikka aika oli ihan sopimaton, jotta
+hän lähtisi hakemaan kirjettä, ilmaisematta, kuka sitä vaati ja kuka
+sen oli kadottanut. Châtelart, joka jo oli siinä uskossa, että kirje
+oli Nemoursin herttualle ja että herttua rakasti perintökuningatarta,
+ei epäillyt ollenkaan, että juuri herttua oli lähettänyt
+kirjettä kysymään. Hän vastasi ilkamoiden jättäneensä kirjeen
+perintökuningattaren käsiin. Kun aatelismies toi tämän vastauksen
+Chartresin vidamille, lisäsi se hänessä jo ennen ollutta rauhattomuutta
+ja antoi sille uuttakin aihetta. Oltuaan kauan kahden vaiheilla, mitä
+hänen tulisi tehdä, hän huomasi, että Nemoursin herttua oli ainoa, joka
+voisi auttaa häntä pääsemään pulasta.
+
+Vidami meni herttuan luo ja astui hänen huoneeseensa aamun sarastaessa.
+Herttua nukkui täydessä unessa: se, mitä hän oli nähnyt edellisenä
+päivän Clèvesin prinsessassa, oli vaivuttanut hänet suloisiin unelmiin.
+Hän hämmästyi kovin huomatessaan vidamin tulleen häntä herättämään ja
+kysyi, oliko vidami tullut häiritsemään hänen untaan kostoksi siitä,
+mitä hän oli illallisella sanonut. Vidami osoitti heti ilmeellään, että
+perin vakava asia oli syynä hänen saapumiseensa.
+
+»Tulen luoksenne uskoakseni teille elämäni tärkeimmän asian», sanoi
+vidami. »Tiedän hyvin, että te ette ole minulle siitä kiitollinen,
+koska nyt tarvitsen apuanne, mutta tiedän myös hyvin, että kadottaisin
+kunnioituksenne, jos ilman pakkoa puhuisin, mitä nyt aion. Olen
+pudottanut kirjeen, josta puhuin eilen illalla. Minulle on tavattoman
+tärkeätä, ettei kukaan tiedä, että se oli minulle osoitettu. Sen ovat
+nähneet monet pallonpelaajat eilen, jolloin se putosi. Te olitte myös
+siellä, ja minä pyydän teitä suosiollisesti sanomaan, että te olette
+sen kadottanut.»
+
+»Te luulette varmaan», vastasi Nemoursin herttua hymyillen, »ettei
+minulla ole rakastajatarta, tehdessänne minulle sellaisen ehdotuksen ja
+kuvitellessanne, ettei ole ketään, jonka kanssa minun välini voisivat
+rikkoutua, jos uskottelisin saavani sellaisia kirjeitä.»
+
+»Pyydän teitä kuuntelemaan minua vakavasti», virkkoi vidami. »Jos
+teillä on rakastajatar, jota seikkaa en ollenkaan epäile, vaikkakaan
+en tiedä, kuka se on, niin teidän olisi helppo puolustaa itseänne.
+Minä kyllä neuvon teille siihen varman keinon. Jollette voi itseänne
+puolustaa hänen edessään, ei juttu voi maksaa teille muuta kuin että
+välinne rikkoutuvat vain vähäksi aikaa, mutta minä saatan tämän
+onnettomuuden vuoksi häpeään henkilön, joka on rakastanut minua syvästi
+ja on kaikkein kunnioitettavimpia naisia, ja toiselta puolen saan
+niskoilleni leppymättömän vihan, joka tuhoaa onneni, ehkä muutakin.»
+
+»En voi ymmärtää kaikkea, mitä sanotte», vastasi Nemoursin herttua,
+»mutta te johdatte minut aavistamaan, että huhut erään ylhäisen
+ruhtinattaren mielenkiinnosta teitä kohtaan eivät ole ihan aiheettomia.»
+
+»Eivätpä olekaan», virkkoi vidami, »ja Jumala suokoon, että olisivat!
+En silloin olisi siinä pulassa, missä nyt olen. Mutta minun täytyy
+kertoa teille kaikki, mitä on tapahtunut, osoittaakseni, mitä on
+pelättävissä.
+
+— Siitä alkaen kun tulin hoviin, on kuningatar aina kohdellut minua
+erikoisen huomaavaisesti ja suosiollisesti, ja minulla oli syytä uskoa,
+että hän oli hellä minua kohtaan. Kuitenkaan ei tapahtunut mitään
+erikoista, enkä milloinkaan ajatellut tuntevani häntä kohtaan muuta
+kuin kunnioitusta. Olin kovasti rakastunut madame de Theminesiin. Hänet
+nähdessään on helppo ymmärtää, että häntä voi suuresti rakastaa, kun
+on hänen rakastamansa, niinkuin minä olin. Lähes kaksi vuotta sitten
+hovin ollessa Fontainebleaussa jouduin pari kolme kertaa keskusteluihin
+kuningattaren kanssa aikoina, jolloin hänen luonaan oli vähän väkeä.
+Minusta tuntui, että miellytin häntä, ja että hän myöntyi kaikkeen,
+mitä sanoin. Eräänä päivänä muun muassa alettiin puhua luottamuksesta.
+Sanoin, etten luottanut kehenkään täydellisesti, koska huomasin
+aina kaduttavan, jos oli toiselle jotakin uskonut, ja että tiesin
+paljon asioita, joista en milloinkaan ollut puhunut. Kuningatar sanoi
+kunnioittavansa minua tämän johdosta vielä enemmän, lisäten, ettei
+hän ollut Ranskassa tavannut ainoatakaan henkilöä, joka säilytti
+salaisuuden, ja että se oli kiusannut häntä eniten, koska se oli
+ottanut häneltä halun luottaa kehenkään, ja että ihmiselle, varsinkin
+hänen asemassaan, oli välttämätöntä elämässä, että hänellä oli joku,
+jolle voi puhua. Seuraavina päivinä hän useita kertoja palasi samaan
+keskusteluaiheeseen, vieläpä uskoi minulle varsin yksityisluontoisia
+tapahtumia. Lopulta minusta näytti, että hän halusi saada tietää minun
+salaisuuteni ja uskoa minulle omansa. Tämä ajatus kiinnitti minut
+häneen, ja hänen huomaavaisuutensa liikutti minua niin, että puhelin
+paljon tuottavammin kuin tavallisesti.
+
+— Eräänä iltana kuningas ja kaikki hovinaiset olivat lähteneet
+ratsastamaan metsään, jonne kuningatar ei ollut halunnut, koska hän ei
+voinut oikein hyvin. Jäin hänen luokseen. Hän meni lammikon rannalle
+ja jätti seuralaisensa saadakseen liikkua vapaammin. Muutamia kertoja
+käveltyään edestakaisin hän lähestyi minua ja käski minun seurata
+itseään.
+
+— 'Tahdon puhella teille', sanoi hän minulle, 'ja siitä, mitä sanon,
+näette, että olen ystävänne'. Näin sanoen hän pysähtyi ja katsoi minua
+kiinteästi. 'Olette rakastunut', jatkoi hän, 'ja koska ette usko
+asiaa kenellekään, luulette ehkä, ettei rakkauttanne tiedetä, mutta
+sen tietää moni, vieläpä asianomaisetkin. Teitä pidetään silmällä,
+tiedetään paikat, missä rakastajatartanne tapaatte, ja aiotaan yllättää
+teidät. En tiedä, kuka rakastajattarenne on, enkä sitä teiltä kysy.
+Tahdon vain suojella teitä onnettomuuksilta, joihin saatatte joutua.'
+
+— Pyydän teitä huomaamaan, minkä ansan kuningatar minulle viritti
+ja kuinka vaikea minun oli olla siihen takertumatta. Kuningatar
+tahtoi tietää, olinko rakastunut, eikä ollenkaan kysynyt, keneen olin
+rakastunut, ja osoittamalla minulle, että hänen ainoa pyrkimyksensä oli
+tehdä minulle mieliksi, hän haihdutti minusta sen ajatuksen, että hän
+puhui vain uteliaisuudesta tai suunnitelman mukaan. Huolimatta kaikista
+harhaan johtavista seikoista pääsin kuitenkin totuuden perille. Olin
+rakastunut madame de Theminesiin, mutta vaikka hän rakasti minua,
+en ollut kyllin onnellinen saadakseni kohdata häntä erikseen, eikä
+minun siis tarvinnut pelätä, että minut näin yllätettäisiin, joten
+huomasin helposti, ettei kuningatar voinut häntä tarkoittaa. Muistin
+myös, että minulla oli lemmenseikkailuja toisen naisen kanssa, joka ei
+ollut yhtä kaunis eikä vakava kuin madame de Themines ja jonka ehkä
+voi keksiä paikasta, jossa häntä tapasin, mutta koska välitin hänestä
+vähän, oli minun helppo turvata itseni kaikilta vaaroilta olemalla
+tapaamatta häntä. Näin ollen päätin olla tunnustamatta salaisuuttani
+kuningattarelle ja vakuuttaa päinvastoin, että olin jo kauan sitten
+luopunut halusta rakastuttaa itseeni naisia, jotka voisin toivoa
+saavani, koska he kaikki mielestäni olivat arvottomia kiinnittääkseen
+kunniallista miestä, ja ettei muu kuin heitä paljoa ylempi voinut minua
+kiinnittää.»
+
+− 'Ette vastaa minulle vilpittömästi', virkkoi kuningatar; 'tiedän
+asian olevan päinvastoin kuin sanotte. Sen tavan, kuinka nyt puhun
+teille, pitäisi velvoittaa teitä olemaan mitään salaamatta. Soisin,
+että olisitte ystäväni, mutta silloin tahdon myös olla selvillä
+suhteistanne. Harkitkaa, haluatteko hankkia ystävyyteni kertomalla
+minulle asioistanne. Annan teille kaksi päivää miettimisaikaa,
+mutta sen ajan kuluttua ajatelkaa tarkoin, mitä minulle sanotte, ja
+muistakaa, että jos myöhemmin huomaan teidän pettäneen, en anna sitä
+ikänä anteeksi.'
+
+− Näin sanottuaan kuningatar lähti luotani vastausta odottamatta.
+Voitte kuvitella, että mieleni oli täynnä sitä, mitä kuningatar oli
+sanonut. Hänen minulle antamansa kaksi päivää eivät tuntuneet minusta
+liian pitkiltä tehdäkseni päätöksen. Näin hänen haluavan saada
+tietää, olinko rakastunut, ja toivovan, etten olisi. Huomasin myöskin
+aikomani ratkaisun seuraamukset ja jatkon. Turhamaisuuttani mairitteli
+aika lailla se, että olin erikoissuhteissa kuningattareen, vieläpä
+sellaiseen, joka olemukseltaan oli erittäin rakastettava. Toiselta
+puolen rakastin madame de Theminesiä, ja vaikka tavallaan olin hänelle
+uskoton sen toisen naisen vuoksi, josta teille puhuin, en voinut
+päättävästi katkaista suhteitani häneenkään. Näin myöskin sen vaaran,
+johon antautuisin pettäessäni kuningatarta, ja kuinka vaikeata olisi
+häntä pettää. En voinut kuitenkaan kieltäytyä siitä, mitä Onnetar
+minulle tarjosi, ja jätin sattuman varaan kaikki, mitä huono käytökseni
+minulle voisi tuottaa. Lopetin suhteeni siihen naiseen, jonka kanssa
+seurustelemiseni voitiin saada selville, ja toivoin voivani salata,
+että seurustelin madame de Theminesin kanssa.
+
+— Kun kuningattaren minulle antamien kahden päivän kuluttua astuin
+huoneeseen, johon kaikki naiset olivat kokoontuneet iltaa viettämään,
+sanoi kuningatar kovaa ja niin vakavasti, että minua hämmästytti:
+
+'Oletteko ajatellut sitä asiaa, jonka annoin toimitettavaksenne, ja
+tiedättekö sen oikean laidan?'
+
+'Kyllä, madame', vastasin hänelle, 'asia on niinkuin sanoin teidän
+majesteetillenne'.
+
+'Tulkaa illalla sinä aikana, jolloin kirjoitan', virkkoi hän, 'niin
+annan lopulliset ohjeeni'.
+
+Kumarsin syvään mitään vastaamatta ja tulin luonnollisesti saapuville
+hänen määräämänään aikana. Tapasin hänet salissa, jossa oli hänen
+sihteerinsä ja joku hovineiti. Heti minut nähtyään kuningatar tuli
+minua vastaan ja vei minut salin toiseen päähän.
+
+'No niin', sanoi hän, 'eikö teillä tarkan harkinnankaan jälkeen ole
+minulle mitään sanottavaa? Eikö se tapa, kuinka kohtelen teitä,
+ansaitse, että puhuisitte minulle vilpittömästi?'
+
+'Juuri siksi, madame', vastasin hänelle, 'että puhun teille
+vilpittömästi, ei minulla ole teille mitään sanottavaa. Vannon teidän
+majesteetillenne niin kunnioittavasti kuin olen velvollinen, ettei
+minulla ole rakkaussuhdetta kehenkään hovin naiseen.'
+
+'Tahdon uskoa sen', virkkoi kuningatar, 'koska sitä toivon, ja
+toivon sitä, koska soisin teidän kokonaan kiintyvän minuun, ja
+minun olisi mahdotonta olla tyytyväinen ystävyyteenne, jos olisitte
+rakastunut. Ei voi luottaa rakastuneisiin, ei voi olla varma heidän
+vaitiolostaan. He ovat liian hajamielisiä ja eri tahoille suuntautuvia,
+ja rakastajatar saa heidän sydämessään ensi sijan, joka ei ollenkaan
+sovi yhteen sen tavan kanssa, kuinka tahdon teidän minuun kiintyvän.
+Muistakaa siis, että antamaanne sanaan luottaen, ettei teillä ole
+mitään rakkaussuhteita, olen valinnut teidät antaakseni teille täyden
+luottamukseni. Muistakaa, että tahdon koko luottamuksenne, että tahdon,
+ettei teillä ole muita ystäviä eikä ystävättäriä kuin minun mieleisiäni
+ja että jätätte kaiken muun huolen paitsi halun minua miellyttää. En
+estä teitä huolehtimasta omasta onnestanne, vaan päinvastoin ohjaan
+sitä tarkemmin kuin te itse, ja mitä teenkään hyväksenne, pidän itseäni
+liiankin hyvin palkittuna, jos huomaan teidän olevan minua kohtaan
+sellaisen kuin toivon. Olen valinnut teidät uskoakseni teille kaikki
+murheeni ja auttamaan minua niitä vaimentamaan. Voinette arvata,
+etteivät ne ole vähäpätöisiä. Suvaitsen näennäisesti jokseenkin ilman
+tuskaa kuninkaan kiintymyksen Valentinoisin herttuattareen, mutta
+oikeastaan se on minulle sietämätön. Herttuatar hallitsee kuningasta,
+pettää häntä ja halveksii minua. Kaikki palvelijanikin ovat hänen
+puolellaan. Miniäni, ylpeänä kauneudestaan ja enojensa arvovallasta,
+ei kunnioita minua ollenkaan. Konnetabeli de Montmorency on kuninkaan
+ja kuningaskunnan herra. Hän vihaa minua ja on osoittanut vihaansa
+tavalla, jota en unohda. Marsalkka Saint-André on nuori, julkea
+suosikki, joka ei käyttäydy minua kohtaan paremmin kuin muutkaan.
+Onnettomuuteni yksityiskohdat herättäisivät sääliänne, enkä ole tähän
+asti tohtinut uskoa surujani kenellekään. Luotan teihin. Käyttäytykää
+niin, etten sitä kadu, ja olkaa ainoa lohdutukseni.'
+
+— Kuningattaren silmät punertuivat näiden sanojen lopulla, ja minä
+olin heittäytymäisilläni hänen jalkainsa juureen: niin liikutettu olin
+todella siitä hyvyydestä, jota hän minulle osoitti. Siitä päivästä
+aikain hän luotti minuun täydellisesti. Hän ei tehnyt enää mitään,
+puhumatta minulle siitä, ja suhteemme on yhä edelleen voimassa.»
+
+
+
+
+
+
+KOLMAS OSA.
+
+
+
+
+»Niin paljon miettimistä ja puuhaa kuin tämä uusi suhteeni
+kuningattareen minulle antoikin», jatkoi vidami, »veti minua kuitenkin
+madame de Theminesiin luontainen kiintymykseni, josta en voinut
+päästä. Minusta tuntui, että hän lakkaisi minua rakastamasta, ja
+sen sijaan että — kuten olisi ollut viisasta — olisin käyttänyt
+tätä muutosta, joka ilmeni hänessä, parantaakseni itseni, paisui
+rakkauteni kaksinkertaiseksi, ja sitten käyttäydyin niin huonosti, että
+kuningatar sai jotakin vihiä tästä kiintymyksestäni. Mustasukkaisuus
+on synnynnäinen kansassa, johon kuningatar kuuluu, ja ehkäpä tämän
+ruhtinattaren tunteet minua kohtaan ovat voimakkaammat kuin hän
+itsekään arvaa. Mutta lopulta se huhu, että olin rakastunut, teki
+kuningattaren niin rauhattomaksi ja murheelliseksi, että monen monia
+kertoja jo luulin pelin menetetyksi. Sain hänet vihdoin rauhoitetuksi
+huomaavaisuudella, alistumisella ja väärillä valoilla, mutta en olisi
+voinut kauan häntä pettää, ellei madame de Theminesin mielen muutos
+olisi erottanut minua hänestä vastoin tahtoani.
+
+— Madame de Themines osoitti minulle, ettei hän enää rakastanut
+minua, ja minä sain siitä niin täyden varmuuden, että minun täytyi
+olla häntä kiusaamatta ja jättää hänet rauhaan. Joku aika takaperin
+hän kirjoitti minulle kirjeen, jonka olen kadottanut. Huomasin siitä,
+että hän oli tietänyt seurusteluni toisen naisen kanssa, josta olen
+puhunut, ja se oli syynä muutokseen. Koska minulla ei ollut silloin
+enää mitään, mikä olisi vetänyt minua muualle, oli kuningatar jotenkin
+tyytyväinen minuun, mutta koska tunteeni häntä kohtaan eivät ole
+senluontoisia, että ne saattaisivat minut kykenemättömäksi jokaiseen
+muuhun lemmensuhteeseen, ja koska rakastuminen ei riipu omasta
+tahdosta, olen ihastunut madame de Martiquesiin, joka oli minua jo
+suuresti miellyttänyt ollessaan perintökuningattaren kamarineiti,
+nimeltään Ville-Montais. Minulla on aihetta uskoa, ettei hänkään
+minua vihaa. Varova huomaavaisuus, jota hänelle osoitan ja jonka
+kaikkia syitä hän ei tiedä, miellyttää häntä. Kuningattarella ei ole
+mitään epäilyjä tässä suhteessa, mutta kyllä eräs toinen epäluulo,
+joka on melkein yhtä kiusallinen. Koska madame de Martiques on aina
+perintökuningattaren luona, käyn minäkin siellä paljoa useammin kuin
+muuten olisi tavallista. Kuningatar kuvittelee, että juuri tämä
+ruhtinatar on lemmittyni. Perintökuningattaren arvo, joka on yhä korkea
+kuin kuningattaren, ja kauneus ja nuoruus, joissa suhteissa hän vie
+voiton, herättävät kuningattaressa mustasukkaisuuden, joka kiihtyy
+raivoon asti, ja peittelemättömän vihan miniäänsä vastaan.
+
+— Lotringin kardinaali, joka, kuten minusta tuntuu, jo kauan on
+tavoitellut kuningattaren suosiota ja hyvin näkee minun saamani
+aseman, haluten sen vallata, on sekaantunut perintökuningattaren ja
+kuningattaren välisiin riitoihin sovittaakseen muka heidät keskenänsä.
+En epäile sitä, että hän on selvillä kuningattaren katkeruuden
+todellisesta syystä, ja luulen hänen minulle tekevän kaikenlaisia
+huonoja palveluksia, vaikkei hän ilmaise kuningattarelle, että hän
+niin aikoo. Näin on asiain laita nyt teille puhuessani. Annostelkaa
+itse, mikä seuraus, voi, olla kadottamastani kirjeestä, kun onnettomuus
+panetti sen taskuuni, palauttaakseni sen madame de Theminesille.
+Jos kuningatar näkee sen kirjeen, saa hän tietää, että olen häntä
+pettänyt ja että miltei samaan aikaan kuin petin häntä madame de
+Theminesin tähden petin myös madame de Theminesiä erään toisen vuoksi.
+Päättäkää itse, minkä käsityksen minusta se antaa hänelle ja voiko hän
+milloinkaan luottaa sanoihini.
+
+— Ellei hän taas saa nähdä tätä kirjettä, mitä sanonkaan hänelle?
+Hän tietää, että se on annettu perintökuningattaren haltuun, ja
+uskoo Châtelartin tunteneen siinä perintökuningattaren käsialan. Hän
+kuvittelee, että henkilö, jota kohtaan siinä on mustasukkaisuutta, on
+ehkä hän itse; lyhyesti sanoen, ei ole mitään, mitä hänellä ei olisi
+aihetta ajatella, eikä mitään, mitä minun ei olisi pelättävä. Lisätkää
+tähän, että olen kovasti kiintynyt madame de Martiquesiin ja että
+perintökuningatar varmasti näyttää hänelle tämän kirjeen, jonka luulee
+äskettäin kirjoitetuksi. Niin menisivät välini rikki hänen kanssaan,
+jota enimmin rakastan ja jota minun täytyy pahimmin pelätä. Ettekö
+tämän kerrottuanne huomaa, että minulla on syytä pyytämällä pyytää
+teitä sanoinaan kirjettä omaksenne ja suosiollisesti ottamaan se pois
+perintökuningattarelta?»
+
+»Huomaan hyvin», sanoi Nemoursin herttua, »ettei mies voi olla
+pahemmassa pulassa kuin mihin olette joutunut, ja myönnettävä on teidän
+sen ansainneen. Minua on syytetty, etten ole uskollinen rakastaja ja
+että minulla on useita lemmenseikkailuja yhtä aikaa, mutta te menette
+niin paljon edelle minusta, etten olisi uskaltanut kuvitellakaan
+asioita, joihin te olette ryhtynyt. Saatoitteko luulla säilyttävänne
+madame de Theminesinkin liittyessänne kuningattareen ja toivoittako
+voivanne liittyä kuningattareen, vaikka samalla pettäisitte häntä?
+Kuningatar on italiatar ja siis tavattoman epäilevä, mustasukkainen ja
+ylpeä. Kun hyvä onnenne enemmän kuin hyvä käytöksenne on vapauttanut
+teidät siteistä, joissa olitte, olette ryhtynyt niihin uudelleen ja
+kuvitellut hovin keskellä voivanne rakastaa madame de Martiquesia
+kuningattaren sitä huomaamatta. Teidän piti kaikin tavoin huolehtia
+haihduttaaksenne hänestä sen häpeän, että hän on astunut ensi askeleen.
+Hän rakastaa teitä intohimoisesti. Hienotunteisuutenne estää teitä sitä
+minulle sanomasta ja minun hienotunteisuuteni sitä kysymästä, mutta hän
+rakastaa teitä, hän on epäluuloinen, ja totuus on teitä vastaan.»
+
+»Sopiiko teidän masentaa minua syytöksillä», keskeytti vidami; »eikö
+oman kokemuksenne pitäisi teissä herättää suvaitsevaisuutta minun
+virheitäni kohtaan? Myönnän kyllä, että olen väärässä, mutta vetäkää
+minut kuilusta! Pyydän sitä hartaasti. Haluaisin, että menisitte
+tapaamaan perintökuningatarta heti kun hän on herännyt, pyytääksenne
+takaisin kirjeen, niinkuin olisitte itse sen hukannut.»
+
+»Olen teille jo sanonut», virkkoi Nemoursin herttua, »että tekemänne
+ehdotus on hieman merkillinen ja että oma yksityinen etuni keksii siinä
+vaikeuksia. Lisäksi, jos kirjeen on nähty putoavan teidän taskustanne,
+on minusta vaikea saada ihmisiä vakuutetuiksi, että se on pudonnut
+minun taskustani.»
+
+»Luulin teidän kuulleen», vastasi vidami, »että on sanottu
+perintökuningattarelle kirjeen pudonneen teidän taskustanne».
+
+»Mitä!» huudahti kiivaasti Nemoursin herttua, joka huomasi äkkiä,
+mitä huonoja palveluksia tämä erehdys saattoi hänelle tehdä, kun otti
+huomioon Clèvesin prinsessan, »onko sanottu perintökuningattarelle
+minun pudottaneen sen kirjeen?»
+
+»On kyllä», vastasi vidami, »niin on sanottu hänelle. Erehdys johtui
+siitä, että useita kuningattaren hoviherroja oli eräässä pallohuoneen
+kammiossa, jossa vaatteemme olivat, ja teidän ja minun palvelijani
+olivat niitä yhtä aikaa noutamassa. Silloin kirje putosi, hoviherrat
+ottivat sen maasta ja lukivat ääneen. Toiset luulivat sen olevan
+teille, toiset minulle. Châtelart, joka sen otti ja jolta juuri haetin
+sitä, sanoi antaneensa sen perintökuningattarelle teidän kirjeenänne,
+ja ne, jotka ovat puhuneet siitä kuningattarelle, ovat onnettomuudeksi
+sanoneet sen minun kirjeekseni. Näin ollen voitte helposti tehdä, mitä
+pyydän, ja auttaa minut pulasta, jossa olen.»
+
+Nemoursin herttua oli aina pitänyt Chartresin vidamista, ja se,
+mitä tämä merkitsi Clèvesin prinsessalle, saattoi hänet herttualle
+vielä rakkaammaksi. Hän ei voinut kuitenkaan antautua sille vaaralle
+alttiiksi, että prinsessa kuulisi puhuttavan tästä kirjeestä, ikäänkuin
+se olisi hänelle lähetetty. Herttua vaipui syviin mietteisiin, ja
+vidami, arvaten suunnilleen niiden syyn, sanoi hänelle:
+
+»Luulen teidän pelkäävän rikkovanne välinne rakastajattarenne kanssa,
+ja annattepa minulle aihetta luulla, että se on perintökuningatar,
+jollei se seikka, etten juuri näe teidän olevan mustasukkaisen
+monsieur d'Anvillelle, kumoisi tätä ajatusta. Mutta kuinka asian
+laita lieneekään, on kohtuullista, etten uhraa rauhaanne oman
+rauhani vuoksi, ja tahdon mielelläni antaa teille keinoja osoittaa
+rakastajattarellenne, että kirje on minulle eikä teille. Tässä on
+kirjelippu madame d'Amboiselta, joka on madame de Theminesin ystävätär
+ja jolle hän on uskonut kaikki tunteensa minua kohtaan. Tässä
+kirjelipussa madame d'Amboise pyytää takaisin sitä ystävättärensä
+kirjettä, jonka olen kadottanut. Nimeni on kirjeessä, ja sen sisältö
+todistaa epäilemättömästi, että minulta pyydetty kirje on sama, joka
+on löydetty. Jätän tämän kirjelipun teille ja suostun siihen, että
+näytätte sen rakastajattarellenne puolustaaksenne itseänne. Pyydän
+hartaasti, ettette hukkuisi hetkeäkään, vaan menisitte heti aamulla
+perintökuningattaren luo.»
+
+Nemoursin herttua lupasi sen Chartresin vidamille ja otti madame
+d'Amboisen kirjelipun. Hän ei aikonut kuitenkaan heti mennä
+perintökuningatarta tapaamaan, koska hänellä oli toinen vielä
+kiireellisempi tehtävä. Hän piti varmana, että perintökuningatar oli
+puhunut tästä kirjeestä Clèvesin prinsessalle, eikä voinut sietää, että
+henkilöllä, jota hän niin mielettömästi rakasti, olisi syytä uskoa
+hänen olevan lemmensuhteissa toiseen naiseen.
+
+Herttua meni Clèvesin prinsessan kotiin, heti kun luuli tämän
+heränneen ja käski ilmoittaa pyytävänsä kunniaa tavata häntä niin
+poikkeukselliseen aikaan vain siksi, että tähdellinen asia hänet
+siihen pakotti. Prinsessa makasi vielä vuoteessa, mieli katkerana
+ja kiihtyneenä viimeöisistä surullisista ajatuksista. Hän hämmästyi
+tavattomasti, kun hänelle ilmoitettiin Nemoursin herttuan olevan häntä
+kysymässä. Katkeruudessaan prinsessa arvelematta käski ilmoittaa
+herttualle olevansa sairas ja haluton puhumaan hänen kanssaan. Herttua
+ei loukkautunut tästä kiellosta: pieni kylmäkiskoisuuden merkki aikana,
+jolloin prinsessa saattoi olla mustasukkainen, ei ollut huono enne.
+
+Hän meni prinssin huoneisiin ja sanoi hänelle tulevansa hänen
+puolisonsa luota ja olevansa hyvin pahoillaan, kun ei saanut
+hänen kanssaan keskustella, koska hänellä olisi perin tärkeä asia
+kerrottavana Chartresin vidamin puolesta. Lisäksi hän selitti
+prinssille muutamin sanoin asian tähdellisyyden, ja prinssi vei
+hänet heti puolisonsa kamariin. Jollei prinsessa olisi ollut ihan
+tietämätön asiasta, niin hän olisi tuskin voinut salata suuttumustaan
+ja hämmästystään nähdessään Nemoursin herttuan astuvan sisään hänen
+miehensä saattamana. Prinssi sanoi puolisolleen, että asia koski
+kirjettä ja että siinä tarvittiin hänen apuaan vidamin hyväksi;
+prinsessan piti Nemoursiu herttuan kanssa miettiä mitä oli tehtävä, ja
+hän itse puolestaan menisi kuninkaan luo, joka oli lähettänyt häntä
+hakemaan.
+
+Nemoursin herttua jäi yksin, prinsessan luo, kuten toivoikin.
+
+»Tulen luoksenne kysymään, madame», aloitti herttua, »eikö
+perintökuningatar ole teille puhunut kirjeestä, jonka Châtelart hänelle
+eilen jätti».
+
+»Kyllä hän on siitä minulle jotakin sanonut», vastasi prinsessa, »mutta
+en huomaa mitä yhteistä tällä kirjeellä on setäni etujen kanssa. Muuten
+voin vakuuttaa teille, ettei häntä siinä edes mainita.»
+
+»Totta kyllä», virkkoi Nemoursin herttua, »häntä ei siinä mainita.
+Kuitenkin se on hänelle osoitettu. Nyt on hyvin tärkeätä, että otatte
+sen takaisin perintökuningattarelta.»
+
+»Minun on vaikea ymmärtää», vastasi prinsessa, »minkä vuoksi hänelle on
+tärkeätä, ettei kirjettä nähtäisi, ja minkä vuoksi on tärkeätä pyytää
+sitä takaisin hänen nimessään.»
+
+»Jos suvaitsette kuunnella minua, madame», virkkoi Nemoursin herttua,
+»niin näytän teille pian totuuden, ja saatte kuulla vidamille niin
+tärkeitä asioita, etten olisi niitä uskonut edes puolisollenne, jollen
+olisi tarvinnut hänen apuansa saadakseni kunnian teitä tavata».
+
+»Luulenpa, että kaikki, mitä minulle vaivautuisitte sanomaan, on
+hyödytöntä», vastasi prinsessa kuivahkosti. »On parempi, että menette
+perintökuningattaren luo ja suoraan sanotte hänelle, minkä vuoksi tämä
+kirje teitä askarruttaa, koska hänelle on myöskin sanottu, että se on
+teiltä peräisin.»
+
+Katkeruus, jonka Nemoursin herttua huomasi prinsessan mielessä, herätti
+hänessä suurimman ilon, mitä hän milloinkaan oli tuntenut, ja saattoi
+hänet malttamattomasti puolustamaan itseään.
+
+»En tiedä, madame», virkkoi hän, »mitä on voitu sanoa
+perintökuningattarelle, mutta minulle ei kirje vähääkään kuulu, vaan se
+on osoitettu vidamille».
+
+»Uskon sen», vastasi prinsessa, »mutta päinvastaista on sanottu
+perintökuningattarelle, eikä hänestä näytä todennäköiseltä, että
+vidamin kirjeet putoavat teidän taskuistanne. Tämän vuoksi neuvon teitä
+tunnustamaan kaikki perintökuningattarelle, paitsi jos teillä on jokin
+salainen syy kätkeä häneltä totuus.»
+
+»Minulla ei ole mitään hänelle tunnustettavaa», sanoi herttua. »Kirje
+ei ole minulle osoitettu, ja jos onkin joku, jonka toivon saavani
+uskomaan sanojani, niin se ei ole perintökuningatar. Mutta, madame,
+koska asia koskee vidamin onnea, suvaitkaa, että kerron teille
+seikkoja, jotka ansaitsevat teidänkin huomiotanne.»
+
+Vaitiolollaan prinsessa osoitti olevansa valmis kuuntelemaan, ja
+Nemoursin herttua kertoi hänelle mahdollisimman suppeasti kaikki,
+mitä oli saanut tietää vidamilta. Vaikka nämä seikat olivat omiansa
+herättämään kummastusta ja jännittämään tarkkaavaisuutta, kuunteli
+prinsessa niitä niin kylmästi ja näytti niitä epäilevän tai pitävän
+yhdentekevinä. Hän oli tässä tilassa siihen asti, kunnes Nemoursin
+herttua puhui hänelle madame d'Amboisen kirjelipusta, joka oli
+osoitettu Chartresin vidamille ja todisti herttuan sanat. Koska
+prinsessa tiesi tämän naisen olevan madame de Theminesin ystävän,
+tuntui Nemoursin herttuan selitys hänestä todennäköiseltä, ja hän alkoi
+ajatella, että kirje ei ehkä ollutkaan Nemoursin herttualle osoitettu.
+Tämä ajatus saattoi prinsessan äkkiä ja vastoin tahtoaankin luopumaan
+siitä kylmäkiskoisuudesta, jota hän tähän asti oli osoittanut.
+
+Luettuaan prinsessalle kirjeen, joka osoitti kertomuksen todeksi,
+herttua tarjosi sitä hänelle luettavaksi ja sanoi hänen voivan tuntea
+sen käsialan. Prinsessa ei malttanut olla sitä ottamatta, katsomatta
+alkua, nähdäkseen, oliko se Chartresin vidamille osoitettu, ja kokonaan
+lukematta, päättääkseen, oliko pyydetty kirje sama, joka hänellä
+oli hallussaan. Nemoursin herttua puhui hänelle vielä muuta, minkä
+luuli olevan omansa saamaan hänet uskomaan, ja koska helposti uskoo
+miellyttävän totuuden, sai prinsessa vihdoin täyden varmuuden siitä,
+ettei herttualla ollut mitään tekemistä kirjeen kanssa.
+
+Prinsessa alkoi sitten neuvotella herttuan kanssa vidamin pulasta ja
+vaarasta, moittia setäänsä huonosta käyttäytymisestä ja etsiä keinoja
+häntä auttaakseen. Hän ihmetteli kuningattaren menettelyä ja tunnusti
+herttualle pitävänsä kirjettä hallussaan; heti kun hän uskoi herttuan
+syyttömäksi, ryhtyi hän avomielisesti pohtimaan samoja asioita, joita
+aluksi ei näyttänyt suvaitsevan kuunnella. He sopivat keskenään, ettei
+kirjettä palautettaisi perintökuningattarelle, koska täytyi pelätä,
+että hän näyttäisi sen madame de Martiquesille, joka tunsi madame de
+Theminesin käsialan ja olisi helposti arvannut, että kirje tarkoitti
+vidamia, joka oli asioissa hänen ystävättärensä kanssa. Heidän
+mielestään ei perintökuningattarelle myöskään saanut kertoa kaikkea,
+mikä koski hänen anoppiansa kuningatarta. Prinsessa oli valmis hyvillä
+mielin säilyttämään kaikki salaisuudet, jotka Nemoursin herttua hänelle
+uskoi, koska ne muka koskivat hänen setäänsä.
+
+Herttua ei olisi puhunut yksinomaan vidamin asioista, vaan näin
+tarjoutunut tilaisuus vapaasti keskustella olisi antanut hänelle
+rohkeuden, jommoista ei ollut ennen uskaltanut osoittaa, jollei olisi
+tultu sanomaan prinsessalle, että perintökuningatar oli kutsunut
+hänet luokseen. Nemoursin herttuan oli pakko lähteä ja mennä vidamia
+tapaamaan sanoakseen, että hän oli jälkeenpäin ajatellut olevan
+soveliaampaa kääntyä Clèvesin prinsessan puoleen, joka oli vidamin
+veljentytär, kuin mennä suoraan perintökuningattaren luo. Hän saattoi
+esittää päteviä syitä menettelynsä tueksi ja toivoa siitä hyviä
+tuloksia.
+
+Tällä aikaa Clèvesin prinsessa pukeutui kiireesti mennäkseen
+perintökuningattaren luo, joka heti hänet nähtyään viittasi hänet
+luokseen ja sanoi hiljaa:
+
+»Jo kaksi tuntia olen odottanut teitä, eikä milloinkaan minun ole ollut
+niin vaikea peitellä totuutta kuin tänä aamuna. Kuningatar on kuullut
+puhuttavan kirjeestä, jonka eilen annoin teille. Hän luulee, että se on
+pudonnut Chartresin vidamilta. Tiedättehän, että kuningatar on häneen
+jonkun verran ihastunut. Hän on lähettänyt hakemaan kirjettä, kysymään
+sitä Châtelartilta, joka sanoi antaneensa sen minulle. Kirjettä on
+tultu minultakin kysymään, koska se muka oli sievä kirje ja herätti
+kuningattaren uteliaisuutta. En uskaltanut sanoa, että se oli teillä.
+Arvelin kuningattaren kuvittelevan, että olin antanut sen teidän
+haltuunne setänne, vidamin vuoksi ja että hänen ja minun välilläni
+on läheinen luottamussuhde. Minusta on jo tuntunut, että kuningatar
+vain vaivoin on sietänyt vidamin tiheitä käyntejä luonani. Näin ollen
+sanoin, että kirje on vaatteitteni taskussa, jotka minulla oli eilen
+päälläni, ja että ne, joilla on huoneen avain, ovat lähteneet ulos.
+Antakaa minulle heti se kirje», lisäsi hän, jotta lähetän sen hänelle
+ja luen sen ennen lähettämistä, nähdäkseni, enkö tunne sen käsialaa».
+
+Clèvesin prinsessa oli pahemmassa kuin pulassa.
+
+»En tiedä, madame, mitä teette», vastasi hän, »sillä Clèvesin prinssi,
+jolle annoin kirjeen luettavaksi, on luovuttanut sen Nemoursin
+herttualle, joka tänä aamuna tuli pyytämään prinssiltä, että hän
+koettaisi saada sen teiltä takaisin. Mieheni oli niin varomaton, että
+sanoi sen olevan hallussaan, ja niin heikko, että suostui Nemoursin
+herttuan pyyntöön.»
+
+»Te saatatte minut pahimpaan pulaan, mihin milloinkaan voin joutua»,
+virkkoi perintökuningatar, »ja teitte väärin, kun annoitte kirjeen
+Nemoursin herttualle. Koska olin sen teille antanut, ette olisi saanut
+luovuttaa sitä minun luvattani. Mitä nyt neuvotte minun sanomaan
+kuningattarelle, ja mitä hän kuvitteleekaan? Hän luulee — ja siitähän
+näyttääkin — että tämä kirje koskee minua ja että minun ja vidamin
+välillä on jotakin. Milloinkaan en voisi hänelle uskotella, että se
+kirje oli osoitettu Nemoursin herttualle.»
+
+»Olen hyvin murheissani», vastasi Clèvesin prinsessa, »että olen
+saattanut teidät vaikeaan asemaan, ja uskon kyllä sen niin pahaksi,
+kuin se on, mutta vika on prinssin eikä minun».
+
+»Vika on teidän», väitti perintökuningatar, »koska olette hänelle
+antanut kirjeen, eikä maailmassa ole muuta naista kuin te, joka uskoo
+miehellensä kaikki kuulemansa asiat».
+
+»Uskon kyllä tehneeni väärin, madame», virkkoi Clèvesin prinsessa,
+»mutta ajatelkaa, kuinka se on korjattavissa; älkää sitä tutkiko».
+
+»Ettekö muista suunnilleen, mitä kirje sisälsi?» kysyi sitten
+perintökuningatar.
+
+»Kyllä, madame», vastasi prinsessa, »muistan hyvin, koska luin sen
+moneen kertaan».
+
+»Jos niin on asian laita», lausui perintökuningatar, »pitää teidän
+heti mennä kirjoituttamaan se tuntemattomalla käsialalla. Lähetän sen
+kuningattarelle. Hän ei näytä sitä niille, jotka ovat kirjeen nähneet.
+Jos hän niin tekee, väitän aina, että sen juuri Châtelart minulle
+antoi, eikä Châtelart uskalla sanoa vastaan.»
+
+Clèvesin prinsessa suostui tähän hätäkeinoon, varsinkin kun ajatteli
+lähettävänsä hakemaan luokseen Nemoursin herttuan saadakseen takaisin
+kirjeen ja jäljentääkseen sen sana sanalta, jopa mukaillen vähän sen
+käsialaakin, ja luuli, että kuningatar siten varmasti pettyisi. Heti
+kotiin tultuaan prinsessa kertoi puolisolleen perintökuningattaren
+vaikean aseman ja pyysi prinssiä toimittamaan sanan herttualle. Tämä
+saapuikin kiireesti. Clèvesin prinsessa kertoi hänelle kaikki, mitä
+oli jo ilmoittanut puolisolleen, ja pyysi häneltä kirjettä. Mutta
+Nemoursin herttua vastasi luovuttaneensa sen jo Chartresin vidamille,
+joka oli ollut niin iloissaan saadessaan sen ja huomatessaan päässeensä
+uhkaavasta turmiosta, että oli palauttanut sen heti madame de
+Theminesin ystävättärelle.
+
+Clèvesin prinsessa huomasi nyt olevansa uudessa pulassa; lopulta,
+tarkoin neuvoteltuaan, he päättivät sommitella kirjeen muistista. He
+sulkeutuivat huoneeseen sitä laatiakseen, ja portinvartijalle annettiin
+määräys, ettei ketään päästettäisi sisään. Kaikki Nemoursin herttuan
+palvelijatkin lähetettiin pois. Tämä salaperäinen ja luottamusta
+vaativat menettely viehätti tavattomasti herttuaa ja myös Clèvesin
+prinsessaa. Puolison läsnäolo ja Chartresin vidamin etu hälvensivät
+prinsessan mielestä tunnonvaivoja ja hänestä oli hauskaa olla
+Nemoursin herttuan seurassa. Hän tunsi puhdasta ja häiritsemätöntä
+iloa, jommoista ei milloinkaan ennen ollut kokenut. Tämä ilo teki
+prinsessan mielen niin vapaaksi ja hilpeäksi, ettei Nemoursin herttua
+ollut moista ennen nähnyt, ja se kiihdytti hänen rakkauttaan. Koska
+herttua ei ollut vielä saanut niin suloisia hetkiä, lisääntyi hänen
+eloisuutensa, ja kun prinsessa tahtoi alkaa muistella kirjettä ja
+sitä kirjoittaa, ei herttua häntä vakavasti auttanut, vaan lasketteli
+hauskoja sukkeluuksia. Prinsessa joutui saman iloisuuden valtaan,
+niin että kun he olivat istuneet jo kauan huoneeseen sulkeutuneina
+ja perintökuningatar oli lähettänyt jo pari kertaa sanomaan Clèvesin
+prinsessalle, että tämä kiirehtisi, eivät he olleet saaneet kokoon
+puoltakaan kirjettä.
+
+Nemoursin herttua oli hyvin halukas pitentämään aikaa, joka hänelle oli
+niin suloinen, ja unohti ystävänsä edut. Prinsessakaan ei ikävystynyt,
+ja hän unohti myös setänsä edut. Vihdoin miltei neljän tunnin kuluttua
+kirje oli valmis, mutta se oli niin huono, ja käsiala muistutti
+niin vähän sitä, jota oli yritetty jäljitellä, että kuningattaren
+tuskin olisi tarvinnut pyrkiä totuuden perille huomatakseen sen.
+Kuningatar ei mennytkään ansaan. Kuinka häntä koetettiinkaan saada
+uskomaan, että kirje oli osoitettu Nemoursin herttualle, pysyi hän
+siinä vakaumuksessa, että se oli osoitettu Chartresin vidamille ja
+että lisäksi perintökuningattarellakin oli siinä osansa, koska näiden
+kahden välillä vallitsi jonkinlainen salailen suhde. Tämä ajatus lisäsi
+kuningattaren vinhaa miniäänsä vastaan, jolle hän ei milloinkaan
+kantanut anteeksi, vaan vainosi häntä niin kauan, kunnes sai hänet
+lähtemään Ranskasta.
+
+Mitä Chartresin vidamiin tulee, menetti hän kuningattaren suosion;
+olkoonpa syynä ollut se, että Lotringin kardinaali oli vallannut
+kuningattaren sydämen, tai se, että tämä kirjejuttu auttoi häntä
+saamaan selville muitakin petoksia, jotka vidami oli hänelle tehnyt,
+varmaa ainakin on, ettei vidami milloinkaan päässyt vilpittömään
+sovintoon kuningattaren kanssa. Heidän suhteensa loppui ja toimitti
+vidamille sitten tuhon Amboisen salaliitossa, johon hän oli sotkeutunut.
+
+Kun kirje oli lähetetty perintökuningattarelle, lähtivät Clèvesin
+prinssi ja Nemoursin herttua pois. Prinsessa jäi yksin, ja heti kun
+hän ei enää tuntenut sitä iloa, jonka rakastetun läheisyys tuottaa,
+heräsi hän kuin unesta ja ajatteli ihmetellen sitä tavatonta eroa, joka
+oli hänen eilisen ja äskeisen tilansa välillä. Hän palautti mieleensä
+katkeruuden ja kylmäkiskoisuuden, joita oli osoittanut Nemoursin
+herttualle, niin kauan kuin luuli madame de Theminesin kirjeen olleen
+osoitetun hänelle. Mikä rauha ja suloisuus olikaan seurannut tämän
+katkeruuden jälkeen, heti kun hän oli saanut varmuuden, ettei kirje
+kuulunut herttualle. Muistellessaan, että hän edellisenä päivänä oli
+syyttänyt itseään kuin rikoksesta, koska oli näyttänyt herttualle
+hellätunteisuuden merkkejä, jotka pelkkä säälikin olisi voinut
+tuoda esille, ja että hän katkeruudesta oli osoittanut herttualle
+mustasukkaisuutta, joka oli rakkauden varma todiste, hän ei enää oikein
+tuntenut itseään. Kun hän vielä ajatteli, että Nemoursin herttua
+selvästi näki rakkautensa olevan hänen tiedossaan, mutta sittenkin
+huomasi saavansa osakseen yhtä hyvää kohtelua jopa prinssinkin
+läsnäollessa; että hän ei koskaan ennen ollut katsellut herttuaa niin
+suopein silmin; että hän oli pyytänyt prinssiä haettamaan luokseen
+herttuan ja että he olivat viettäneet iltapäivän ihan kahden kesken,
+käsitti hän olevansa salaisissa suhteissa Nemoursin herttuan kanssa.
+Hänen mieleensä johtui myös, että hän petti aviomiestä, joka kaikkein
+vähimmin ansaitsi tulla petetyksi, ja häntä hävetti esiintyä niin
+vähän arvokkaana rakastajansakin silmissä. Mutta vähemmän kuin mitään
+muuta hän sieti sen tilan muistelemista, jossa oli yönsä viettänyt, ja
+niitä kirveleviä tuskia, joita hänelle oli tuottanut se ajatus, että
+Nemoursin herttua rakasti toista ja että häntä itseään petettiin.
+
+Hän ei ollut tähän asti tuntenut epäluottamuksen ja mustasukkaisuuden
+kauheaa levottomuutta eikä ajatellut muuta kuin karttaa rakastamasta
+Nemoursin herttuaa. Toisaalta hän ei vielä ollut alkanut pelätä,
+että herttua rakastaisi toista. Vaikka ne epäluulot, jotka kirje
+oli herättänyt, olivat haihtuneet, niin ne avasivat kuitenkin hänen
+silmänsä näkemään petoksen vaaran ja jättivät hänessä jäljelle
+epäluottamusta ja mustasukkaisuutta, joita hän ei milloinkaan ennen
+ollut kokenut. Hän ihmetteli, ettei vielä ollut tullut ajatelleeksi,
+kuinka epätodennäköistä oli, että Nemoursin herttuan kaltainen mies,
+joka naisia kohtaan oli osoittanut sellaista kevytmielisyyttä, pystyisi
+vilpittömästi ja pitkäaikaisesti rakastamaan. Hänestä tuntui miltei
+mahdottomalta voida tyytyä herttuan rakkauteen.
+
+»Mutta jos voisin tyytyä», sanoi hän itsekseen, »niin entä sitten?
+Siedänkö sitä? Vastaanko siihen. Antaudunko lemmenseikkailuun? Olenko
+uskoton prinssille? Olenko uskoton itselleni? Panenko itseni alttiiksi
+kauhealle katumukselle ja kirveille tuskille, joita rakkaus tuo
+mukanaan. Rakkaus on voittanut ja vanginnut minut ja kuljettaa minua
+vastoin tahtoani. Kaikki päätökseni ovat turhia: eilen ajattelin
+kaikkea, mitä ajattelen tänäänkin, ja tänään teen päinvastoin kuin
+mitä eilen päätin. Minun pitää riuhtautua irti Nemoursin herttuan
+läheisyydestä, matkustaa maalle, niin merkilliseltä kuin matkani
+saattaakin näyttää, ja jos prinssi itsepintaisesti sitä vastustaa
+tai haluaa tietää syyt siihen, niin tekisin ehkä väärin hänelle ja
+itsellenikin, jos ne ilmaisisin.»
+
+Tämä oli prinsessan lopullinen päätös. Hän vietti koko illan kotona
+menemättä perintökuningattaren luo kuulemaan, mitä oli seurannut
+väärennetystä kirjeestä.
+
+Clèvesin prinssin pakattua prinsessa sanoi hänelle haluavansa matkustaa
+maalle, olevansa huonovointinen ja tarvitsevansa raitista ilmaa.
+Prinssi, jonka mielestä hänen puolisonsa kauneus ei tuntunut viittaavan
+vakavaluontoiseen sairauteen, teki aluksi pilaa matkasuunnitelmasta.
+Prinsessan piti myös muistaa ruhtinaallisten häiden ja turnajaisten
+olevan pian tulossa, niin ettei ollut liikaa aikaa, jos tahtoi
+valmistua niissä esiintymään yhtä loisteliaasti kuin muutkin
+naiset. Puolison huomautukset eivät saaneet prinsessaa muuttamaan
+suunnitelmaansa. Hän pyysi, että prinssi sallisi hänen, sillaikaa kun
+itse matkustaisi kuninkaan kanssa Compiègneen, lähteä Coulommiersiin,
+joka oli heidän huolellisesti rakennuttamansa huvilinna päivänmatkan
+päässä Pariisista. Siihen prinssi suostui, ja prinsessa lähti sinne
+aikoen olla pian palaamatta. Kuningas matkusti Compiègneen, jossa hänen
+oli määrä viipyä vain joku päivä.
+
+Nemoursin herttuaa oli surettanut kovasti se, ettei hän ollut tavannut
+Clèvesin prinsessaa sen iltapäivän jälkeen, jonka oli niin suloisesti
+viettänyt hänen kanssaan ja joka oli lisännyt hänen toiveitansa.
+Hän halusi niin kärsimättömästi jälleen nähdä prinsessaa, ettei
+saanut missään rauhaa. Kuninkaan palattua Pariisiin hän päätti
+lähteä sisarensa Mercoeurin herttuattaren luo, joka oleskeli maalla
+Coulommiersin lähellä. Samalla hän pyysi vidamia tulemaan sinne
+mukaansa. Vidami suostui mielihyvin tähän ehdotukseen, jonka Nemoursin
+herttua teki toivossa nähdä Clèven prinsessan ja mennä hänen luokseen
+vidamin kanssa.
+
+Mercoeurin herttuatar otti heidät vastaan hyvin iloisena ja ajatteli
+vain huvittaa heitä ja tarjota heille kaikkia maallaolon hauskuuksia.
+Heidän ollessaan hirviä metsästämässä Nemoursin herttua eksyi.
+Kysyessään sitten tietä, joka veisi hänet takaisin, hän sai kuulla
+olevansa Coulommiersin lähellä. Silloin herttua laski täyttä laukkaa
+osoitettuun suuntaan, miettimättä tai tietämättä, mitä oikeastaan
+aikoi. Hän joutui taas metsään ja antoi sattuman johtaa huolellisesti
+tehtyjä teitä myöten, joiden kyllä arveli vievän linnaa kohti.
+Ratsastettuaan vähän aikaa herttua saapui huvimajalle. Siinä oli
+alakerrassa suuri seurusteluhuone ja pari pientä kamaria, toinen näistä
+puutarhan puolella, jonka vain pensasaita erotti metsästä, toinen
+suurelle puistokäytävälle päin.
+
+Herttua astui huvimajaan ja olisi jäänyt katselemaan sen kauneutta,
+jollei olisi nähnyt Clèvesin prinssin ja prinsessan, suuri
+palvelijajoukko seurassaan, tulevan puistokäytävälle. Koska herttua
+ei ollut odottanut tapaavansa Clèvesin prinssiä, josta oli eronnut
+kuninkaan luona, oli hänen ensi aikomuksenaan piiloutua. Hän kiirehti
+puutarhan puoliseen kamariin ajatellen pujahtaa sieltä ulos metsään
+päin avautuvasta ovesta, mutta nähdessään, että prinsessa ja hänen
+puolisonsa olivat istuutuneet huvimajan seinustalle, että heidän
+palvelijansa jäivät puistoon ja etteivät he voisi päästä hänen luokseen
+sivuuttamatta sitä paikkaa, jossa prinssi ja prinsessa olivat, ei hän
+voinut kieltää itseltään nautintoa katsella prinsessaa ja vastustaa
+uteliaisuutta kuunnella hänen keskusteluaan puolisonsa kanssa, joka
+herätti enemmän mustasukkaisuutta kuin yksikään hänen kilpailijoistaan.
+Niinpä hän kuuli prinssin sanovan puolisoiden:
+
+»Mutta minkä vuoksi ette halua palata Pariisiin? Mikä pidättää
+teitä täällä maalla? Jo jonkun aikaa sitten olette alkanut pitää
+yksinäisyydestä. Se kummastuttaa ja surettaa minua, koska se erottaa
+meidät toisistamme. Mielestäni olette tavallista alakuloisempikin.
+Pelkään, että jokin asia surettaa teitä.»
+
+»Minulla ei ole mitään ikävyyksiä mielessäni», vastasi prinsessa
+hämillään, »mutta hovissa on niin tavaton vilinä, ja teillä on aina
+niin paljon vieraita luonanne, että ruumis ja sielu siitä väsyvät. Ja
+mieleni kaipaa lepoa.»
+
+»Lepo», vastasi prinssi, »ei oikein sovi teidän ikäisellenne. Se tapa,
+kuinka esiinnytte kotonanne ja hovissa, ei väsyttäne teitä, vaan
+pikemmin luulen, että elätte hyvin mielellänne erossa minusta.»
+
+»Teette minulle suurta vääryyttä näin ajatellessanne», sanoi prinsessa
+yhä enemmän hämilleen joutuen, »mutta pyydän hartaasti, että antaisitte
+minun jäädä tänne. Jos tekin voisitte jäädä tänne, olisin tavattomasti
+iloissani, mikäli silloin olisitte täällä ilman muuta seuraa ettekä
+haluaisi ympärillenne sitä lukematonta ihmisjoukkoa, joka tuskin
+milloinkaan lähtee luotanne.»
+
+»Oi, madame», huudahti prinssi, »ilmeenne ja sananne osoittavat
+minulle, että teillä on syitä toivoa yksinäisyyttä, ja pyydän hartaasti
+ilmoittamaan ne minulle».
+
+Prinssi kehoitti kauan prinsessaa sanomaan syynsä, mutta ei voinut
+häntä siihen pakottaa. Puolustauduttuaan tavalla, joka vain lisäsi
+prinssin uteliaisuutta, prinsessa oli jonkun aikaa vaiti katse
+painuneena, mutta alkoi sitten äkkiä puhua prinssiin katsoen:
+
+»Älkää pakottako minua tunnustamaan itsellenne asiaa, jota minulla
+ei ole voimaa teille tunnustaa, vaikkakin olen monta kertaa aikonut.
+Ajatelkaa vain, ettei ole järkevääkään vaatia, että minun ikäiseni
+naisen, joka itse määrää käytöksensä, pitäisi aina olla näytteillä
+hovin keskellä.»
+
+»Mitä saatattekaan minut huomaamaan, madame?» huudahti prinssi. »En
+uskalla sitä edes lausua, kun pelkään loukkaavani teitä.»
+
+Prinsessa ei vastannut siihen mitään, ja hänen vaitiolonsa vain
+vahvisti prinssin epäluuloa.
+
+»Ette vastaa minulle mitään», virkkoi prinssi, »ja se merkitsee, etten
+erehdy».
+
+»No niin, monsieur», vastasi prinsessa heittäytyen polvilleen,
+»minä teen teille tunnustuksen, jommoista ei ole milloinkaan tehty,
+aviomiehelle, mutta käytökseni ja tarkoitusteni viattomuus antaa
+minulle siihen voimaa. On totta, että minulla on syytä pysytellä poissa
+hovista ja että tahdon välttää vaaroja, joihin minun ikäiseni henkilöt
+joskus joutuvat. En ole milloinkaan osoittanut heikkouden merkkejä enkä
+pelkäisi niitä vastakaan osoittavani, jos sallisitte minun vetäytyä
+pois hovista tai jos minulla olisi vielä madame de Chartres tukemassa
+käytöstäni. Niin vaikea kuin tekemäni päätös onkin, pysyn siinä
+säilyäkseni kyllin arvokkaana kuulumaan teille. Pyydän tuhat kertaa
+anteeksi, jos tunteeni eivät teitä miellytä; teoillani en ainakaan
+tahdo milloinkaan teitä suututtaa. Ajatelkaa, että tähän päätökseeni
+vaaditaan enemmän ystävyyttä ja kunnioitusta puolisoa kohtaan kuin
+milloinkaan on osoitettu. Ohjatkaa, säälikää ja rakastakaa minua vielä,
+jos voitte.»
+
+Koko tämän puheen ajan oli prinssi istunut, pää käsien varassa,
+masentuneena eikä ollut ajatellutkaan nostaa puolisoansa pystyyn. Kun
+prinsessa oli lakannut puhumasta ja prinssi näki hänet polvillaan
+kasvot itkettyneinä ja niin ihmeellisen kauniina, oli hän kuolla
+tuskasta ja syleillen prinsessaa nostaessaan hänet, pystyyn sanoi:
+
+»Säälikää te minua, madame; ansaitsen sen kyllä, ja antakaa anteeksi,
+jollen näin äärettömän tuskan ensi hetkellä kykene vastaamaan, niinkuin
+minun tulisi menettelynne johdosta. Ansaitsette suurempaa kunnioitusta
+ja ihailua kuin kukaan nainen, mutta toiselta puolen huomaan olevani
+onnettomin mies, mikä koskaan on elänyt. Herätitte rakkauteni heti
+ensi hetkellä kun teidät näin. Teidän pidättyväisyytenne tai se,
+että teidät omistan, ei ole voinut rakkauttani sammuttaa, vaan se
+kestää yhä. En ole milloinkaan voinut teissä herättää rakkautta; nyt
+huomaan, että pelkäätte rakastuvanne johonkuhun toiseen. Kuka on,
+madame, se onnellinen mies, joka teissä herättää sellaista pelkoa?
+Kuinka kauan hän on jo miellyttänyt teitä? Mitä hän on tehnyt teitä
+miellyttääkseen? Minkä tien hän on löytänyt päästäkseen sydämeenne?
+Siitä surusta, etten ollut valloittanut sydäntänne, lohdutin itseäni
+jollakin tavoin sillä, ettei sitä voisikaan valloittaa. Nyt kuitenkin
+toinen tekee, mihin en itse ole kyennyt; tunnen yhtaikaa aviomiehen
+ja rakastajan mustasukkaisuutta. Mutta aviomiehen on mahdotonta pysyä
+mustasukkaisena, kun olette tällä tavalla menetellyt. Se on liian
+ylevää, ollakseen antamatta minulle varmuutta; vieläpä se lohduttaa
+minua rakastajananne. Luottamus ja vilpittömyys, joita olette minulle
+osoittanut, ovat arvaamattoman kalliit. Te kunnioitatte minua kylliksi,
+uskoaksenne, etten käytä väärin tätä tunnustusta. Olette oikeassa,
+madame, en tahdo käyttää sitä väärin enkä rakasta teitä silti vähemmän.
+Teette minut onnettomaksi osoittamalla suurinta uskollisuutta, mitä
+vaimo on milloinkaan osoittanut miehellensä. Mutta, madame, ilmoittakaa
+minulle, ketä haluatte välttää.»
+
+»Pyydän hartaasti, ettette sitä minulta kysy», vastasi prinsessa. »Olen
+päättänyt, etten sitä teille sano, ja luulenpa, ettei ole viisastakaan
+sitä teille mainita.»
+
+»Älkää pelätkö, madame», virkkoi prinssi. »Minä tunnen maailman tapoja
+kyllin paljon tietääkseni, että huomaavaisuus aviomiestä kohtaan ei
+estä miehiä rakastumasta hänen puolisoonsa. Sellaisia on vihattava eikä
+säälittävä. Vielä kerran, madame, vannotan teitä ilmoittamaan, mitä
+haluan tietää.»
+
+»Kehoitatte minua ihan turhaan», lausui prinsessa, »sillä minulla on
+kyllin voimaa olla vaiti asioista, joita en luule velvollisuuteni
+vaativan mainitsemaan. Tunnustus, jonka olen teille tehnyt, ei
+johtunut heikkoudesta; tarvitaanpa enemmänkin rohkeutta tämän totuuden
+tunnustamiseen kuin salaamiseen.»
+
+Nemoursin herttualta ei mennyt sanaakaan hukkaan tästä keskustelusta,
+ja prinsessan puhe herätti hänessä tuskin vähemmän mustasukkaisuutta
+kuin prinssissä. Hän oli niin silmittömästi rakastunut prinsessaan,
+että luuli kaikilla muilla olevan samoja tunteita. Totta olikin, että
+hänellä oli useita kilpailijoita, mutta hän kuvitteli niitä olevan
+vielä enemmän ja erehtyi etsiessään sitä, josta prinsessa ei tahtonut
+puhua. Hän oli monta kertaa luullut, ettei hän ollut prinsessalle
+vastenmielinen, ja tehnyt tämän johtopäätöksen asioista, jotka hänestä
+näyttivät niin vähäisiltä, ettei hän voinut kuvitella herättäneensä
+rakkautta, jonka täytyi olla hyvin kiihkeä turvautuakseen näin
+tavattomaan parannuskeinoon. Hän oli niin suunniltaan, että tuskin
+ymmärsi mitä näki, eikä voinut antaa anteeksi prinssille, ettei tämä
+kylliksi pakottanut puolisoansa ilmaisemaan salaamaansa nimeä. Clèvesin
+prinssi ponnisti kuitenkin kaikkensa saadakseen sen tietää, ja kun hän
+oli turhaan kiusannut puolisoaan, sanoi tämä:
+
+»Minusta teidän pitäisi olla tyytyväinen vilpittömyyteeni, enää
+kyselemättä tai antamatta minulle aihetta katua, mitä äsken tein.
+Tyytykää vakuutukseen, jonka vielä teille annan, ettei mikään teoistani
+ole ilmaissut tunteitani ja ettei minulle koskaan ole sanottu mitään,
+mistä olisin voinut loukkautua.»
+
+»Ah, madame», virkkoi prinssi äkkiä, »en voi uskoa. Muistan sen pulan,
+jossa olitte sinä päivänä, kun kuvanne katosi. Te olette antanut
+madame, luovuttanut jollekulle kuvan, joka oli minulle niin rakas
+ja kuului minulle kaiken oikeuden mukaan. Te ette ole voinut kätkeä
+tunteitanne. Te rakastatte, ja se tiedetään. Hyveellisyytenne on tähän
+asti⁻ varjellut teitä pitemmälle menemästä.»
+
+»Onko mahdollista», huudahti prinsessa, »että voitte luulla olevan
+jotakin vääristeltyä tunnustuksessani, jota mikään ei pakottanut minua
+teille lausumaan? Luottakaa sanoihini: olenhan ostanut teiltä pyytämäni
+luottamuksen kyllin kalliisti. Pyydän teitä uskomaan, etten ole antanut
+kenellekään kuvaani. On totta, että olen nähnyt sen otettavan, mutta
+en tahtonut osoittaa nähneeni sitä, koska pelkäsin, että minulle ehkä
+sanottaisiin sellaista, mitä ei vielä ole uskallettu sanoa.»
+
+»Millä tavalla teille sitten on osoitettu, että teitä rakastettiin»,
+kysyi prinssi, »ja mitä todisteita teille on siitä annettu?»
+
+»Säästäkää minua selittämästä yksityiskohtia», vastasi prinsessa,
+»jotka hävettävät minua itseänikin, kun olen itse huomannut ja kun ne
+ovat kyllin saaneet minut epäilemään heikkouttani».
+
+»Olette oikeassa, madame», virkkoi prinssi. »Se olisikin kohtuutonta.
+Kieltäytykää joka kerta, kun teiltä vastakin sellaisia seikkoja kysyn,
+mutta älkää suuttuko kuitenkaan, jos niin teen.»
+
+Tällöin useat heidän palvelijoistaan, jotka olivat pysytelleet
+puistokäytävällä, tulivat ilmoittamaan prinssille, että eräs
+aatelismies oli tullut kuninkaan lähettämänä prinssiä tapaamaan
+ilmoittaakseen, että hänen piti palata illaksi Pariisiin. Prinssin
+oli pakko lähteä eikä hän ehtinyt muuta kuin kehoittaa puolisoaan
+tulemaan seuraavana päivänä ja hartaasti pyytää uskomaan, että hän
+murheestaan huolimatta tunsi prinsessaa kohtaan niin suurta hellyyttä
+ja kunnioitusta, että siihen pitäisi tyytyä.
+
+Kun prinsessa puolisonsa lähdettyä jäi yksin ja muisteli, mitä oli
+tehnyt, kauhistui hän siitä niin, että vain vaivoin saattoi kuvitella
+sen oleman totta. Hän oli mielestään menettänyt puolisonsa sydämen
+ja kunnioituksen ja kaivanut itselleen kuopan, josta ei milloinkaan
+pääsisi. Hän kysyi itseltään, oliko menetellyt niin kohtalokkaasti,
+ja huomasi niin tehneensä, vaikka tuskin oli aikonutkaan. Tehdyn
+tunnustuksen merkillisyys, jolle hän ei voinut lainkaan löytää vertaa,
+saattoi hänet näkemään koko vaaran suuruuden.
+
+Mutta kun hän ajatteli, että tämä keino, niin tavaton kuin se olikin,
+oli ainoa, joka voi suojella häntä Nemoursin herttuaa vastaan, ei
+hänen mielestään tarvinnut ollenkaan katua eikä hän ollut mennyt
+liian suureen vaaraan. Hän vietti koko yön epävarmana, levottomana ja
+pelokkaana; lopulta rauha palasi hänen mieleensä. Hän nauttikin siitä,
+että oli antanut tämän uskollisuuden todistuksen miehelle, joka sen
+niin hyvin ansaitsi, joka oli niin kunnioittava ja ystävällinen häntä
+kohtaan ja joka oli niitä ominaisuuksia vielä osoittanut sillä tavalla,
+kuinka oli ottanut vastaan puolisonsa tunnustuksen.
+
+Tällä välin Nemoursin herttua oli pujahtanut paikasta, josta oli
+kuullut häntä niin voimakkaasti liikuttaneen keskustelun, ja kadonnut
+metsään. Prinsessan sanat muotokuvasta olivat elähdyttäneet häntä
+ilmaisemalla, ettei prinsessa häntä vihannut. Hän antautui aluksi
+tämän ilon valtaan, mutta se ei ollut pitkä, kun hän muisti sen asian,
+joka paljasti hänen valloittaneen prinsessan sydämen tekevän myös
+varmaksi, ettei hän milloinkaan saisi tästä rakkaudesta todistuksia, ja
+osoittavan mahdottomaksi kietoa pauloihinsa henkilöä, joka turvaantui
+niin tavattomaan apukeinoon. Hän tunsi kuitenkin suurta iloa siitä,
+että oli pakottanut prinsessan tähän äärimmäisyyteen. Hänestä oli
+kunniakasta olla naisen rakastama, joka niin täydellisesti erosi koko
+sukupuolestaan; lyhyesti sanoen, hän oli sadasti onnellinen ja onneton
+samalla kertaa. Yö yllätti hänet metsässä, ja hänen oli tavattoman
+vaikea löytää jälleen tietä madame de Mercoeurin luo. Hän saapui
+perille päivän koittaessa. Silloin hänen oli aika vaikea tehdä selkoa,
+missä oli oleillut. Hän koetti suoriutua asiasta parhaansa mukaan ja
+palasi vielä samana päivänä vidamin kanssa Pariisiin.
+
+Herttua oli niin rakkautensa lumoissa ja niin ihmeissään kuulemastaan,
+että lankesi varsin tavalliseen varomattomuuteen: hän näet puhui
+ylimalkaisin sanoin omista yksityisistä tunteistaan ja kertoi
+omista seikkailuistaan muka toisten kokemina. Hän johti keskustelun
+rakkauteen ja liioitteli iloa olla sellaiseen henkilöön ihastunut,
+joka oli rakastamisen arvoinen. Hän puhui tämän tunteen merkillisistä
+vaikutuksista ja lopulta voimatta sydämeensä kätkeä kummastustaan,
+jonka Clèvesin prinsessan käyttäytyminen oli herättänyt, kertoi siitä
+vidamille ilmaisematta hänelle nimeä ja sanomatta, että hänellä oli
+mitään osaa jutussa; mutta hän kertoi niin innokkaasti ja ihailevasti
+kaikki, että vidami helposti huomasi tarinan tarkoittavan herttuaa
+ja kiusasi häntä kovasti tunnustamaan salaisuuden, sanoen jo kauan
+tietäneensä, että herttua oli kiihkeästi rakastunut ja teki väärin
+ollessaan luottamatta mieheen, joka hänelle oli uskonut elämänsä
+salaisuuden. Nemoursin herttua oli liiaksi rakastanut tunnustaakseen
+kiintymyksensä ja oli aina sen salannut vidamilta, vaikka tämä
+hovin herroista oli hänelle läheisin. Hän vastasi, että eräs hänen
+ystävistään oli kertonut tämän seikkailun ja pyytänyt lupaamaan, ettei
+hän siitä puhuisi, ja hän vannotti vidamiakin säilyttämään salaisuuden.
+Vidami vakuutti olevansa puhumatta asiasta mitään, mutta herttua katui
+kuitenkin, että oli niinkään paljon ilmaissut.
+
+Tällä välin oli Clèvesin prinssi mennyt tapaamaan kuningasta sydän
+kamalan tuskan täyttämänä. Milloinkaan ei aviomies ollut vaimoaan niin
+kiihkeästi rakastanut ja kunnioittanut. Se, mitä hän oli kuullut, ei
+haihduttanut hänen kunnioitustaan, vaan muutti sen toisenlaiseksi kuin
+tähän asti oli ollut. Eniten askarrutti häntä halu arvata, kuka oli
+voinut prinsessaa miellyttää. Nemoursin herttua johtui ensin hänen
+mieleensä hovin rakastettavimpana miehenä ja ritari Guise ja marsalkka
+Saint-André henkilöinä, jotka olivat pyrkineet prinsessaa miellyttämään
+ja yhä osoittivat hänelle suurta huomaavaisuutta. Prinssi jäi näin
+ollen siihen uskoon, että joku näistä kolmesta oli tuo onnellinen.
+
+Prinssi saapui Louvreen, ja kuningas vei hänet työhuoneeseen ja
+ilmoitti valinneensa hänet seuraamaan prinsessa Elisabetia Espanjaan,
+arvellen, ettei kukaan häntä paremmin suoriutuisi tästä tehtävästä ja
+ettei, kukaan myöskään tuottaisi Ranskan hoville enemmän kunniaa kuin
+Clèvesin prinsessa. Prinssi otti vastaan tämän kunnian, että hänet oli
+valittu, niinkuin tulikin, huomasipa vielä, että se toimittaisi hänen
+puolisonsa pois hovista kenenkään panematta merkille muutosta hänen
+käytöksessään. Lähdön aika oli kuitenkin vielä liian kaukana, jotta
+se olisi soveltunut päästämään siitä pulasta, jossa hän nyt oli. Hän
+kirjoitti heti puolisolleen ilmoittaakseen, mitä kuningas oli hänelle
+sanonut, ja mainitsi vielä ehdottomasti tahtovansa, että prinsessa
+tulisi Pariisiin. Prinsessa tulikin sinne määräyksen mukaan, ja kun
+he kohtasivat toisensa, olivat he molemmat tavattomasti murheissaan.
+Prinssi puhui puolisolleen kuten kelpo mies ainakin täysin prinsessan
+menettelyn arvoisena.
+
+»En ole ollenkaan huolissani käytöksestänne», sanoi prinssi. »Te olette
+voimakkaampi ja hyveellisempi kuin itse tiedättekään. Eikä myöskään
+tulevaisuuden pelko vaivaa minua; olen vain murheissani nähdessäni,
+että teissä on jotakin toista kohtaan herännyt tunteita, joita en itse
+ole voinut teissä virittää.»
+
+»En tiedä, mitä vastaisin», virkkoi prinsessa; »olen kuolla häpeästä
+siitä teille puhuessani. Pyydän hartaasti, säästäkää minua niin
+tuskallisesta keskustelusta. Ohjatkaa käytöstäni, tehkää niin, etten
+näe ketään — siinä kaikki, mitä teiltä pyydän — mutta suvaitkaa, etten
+enää puhu teille asiasta, joka saa minut esiintymään niin vähän teidän
+arvoisenanne ja jota pidän itseäni häpäisevänä.»
+
+»Olette oikeassa, madame», vastasi prinssi.
+
+»Minä käytän väärin lempeyttänne ja luottamustanne, mutta säälikää myös
+tilaa, johon olette minut saattanut, ja ajatelkaa, että mitä olettekin
+minulle sanonut, salaatte minulta nimen, joka herättää minussa niin
+suurta uteliaisuutta, että tuskin voin siinä elää. En pyydä teitä
+kuitenkaan tyydyttämään sitä, mutta en voi olla sanomatta, että se,
+jota minun on kadehdittava, on marsalkka Saint-André, Nemoursin herttua
+tai ritari Guise.»
+
+»En vastaa teille mitään», sanoi prinsessa punastuen, »enkä
+vastauksillani anna teille mitään aihetta heikentää tai vahventaa
+epäluulojanne; mutta jos koetatte saada ne selville minua tarkkaamalla,
+niin saatatte minut pulaan, joka pistää kaikkien silmään. Jumalan
+nimessä», jatkoi hän, »sallikaa minun jonkin sairauden varjolla olla
+tapaamatta ketään».
+
+»Ei, madame», virkkoi prinssi; »pian saataisiin selville, että se on
+tekosairautta, ja sitäpaitsi luotan vain teihin — sen tien neuvoo
+sydämeni, valitsemaan ja järkeni myöskin. Ollessanne sellainen
+mieleltänne kuin olette ja antaessani teille täyden vapauden panen
+teille ahtaammat rajat kuin itse voisin määrätä.»
+
+Siinä prinssi ei erehtynytkään. Luottamus, jota hän osoitti
+puolisolleen, voimisti tätä Nemoursin herttuaa vastaan Ja sai hänet
+tekemään ankarampia päätöksiä kuin mikään pakko olisi voinut. Hän
+meni siis Louvreen ja perintökuningattaren luo tapansa mukaan, mutta
+vältteli Nemoursin herttuan läheisyyttä ja katsetta, niin että se
+melkein kokonaan haihdutti ilon, jota herttua tunsi luullessaan
+olevansa prinsessan rakastama. Herttua ei nähnyt prinsessan
+käytöksessä mitään, mikä ei olisi todistanut päinvastaista. Tuskinpa
+hän edes tiesi, eikö hänen kuulemansa ollutkin vain kuvittelua: niin
+epätodenmukaiselta se hänestä tuntui. Ainoa seikka, joka takasi, ettei
+hän ollut erehtynyt, oli prinsessan tavaton surullisuus, kuinka hän
+koettikin sitä peittää, ja kohteliaimmat katseet ja sanat olisivat
+tuskin lisänneet Nemoursin herttuan rakkautta niin paljon kuin tämä
+jyrkkä käytös.
+
+Eräänä iltana, kun Clèvesin prinssi ja prinsessa olivat kuningattaren
+luona, joku sanoi huhuttavan, että kuningas nimittäisi vielä jonkun
+ylhäisen hoviherran seuraamaan prinsessa Elisabetia Espanjaan.
+Prinssi tarkkasi puolisoaan silloin kun sanottiin, että luultavasti
+ritari Guise tai marsalkka Saint-André tulisi valituksi, ja huomasi,
+etteivät prinsessaa nämä kaksi nimeä lainkaan liikuttaneet eikä myös
+se huomautus, että he tekisivät matkan yhdessä. Se sai prinssin
+luulemaan, ettei hänen puolisonsa pelännyt näiden kummankaan läsnäoloa,
+ja tahtoen saada selvän näistä epäilyistä hän pistäytyi kuningattaren
+kamariin, jossa kuningas oli. Oltuaan siellä vähän aikaa prinssi palasi
+puolisonsa luo ja kuiskasi juuri saaneensa kuulla, että Nemoursin
+herttua oli määrätty heidän matkatoverikseen Espanjaan.
+
+Nemoursin herttuan nimi ja ajatus olla hänen näkyvillään joka päivä
+koko pitkän matkan aikana miehensä läsnäollessa saattoi prinsessan niin
+hämilleen, ettei hän voinut sitä kätkeä, mutta tahtoen osoittaa sen
+johtuvan muista syistä hän virkkoi:
+
+»Teille on hyvin ikävää, että herttua on valittu tähän toimeen. Hän
+jakaa kaikki kunnianosoitukset kanssanne, ja minusta teidän olisi
+koetettava saada joku muu valituksi.»
+
+»Ei kunnia saa teitä pelkäämään», vastasi prinssi, »että Nemoursin
+herttua tulee mukaamme. Murheenne sen johdosta perustuu toiseen syyhyn
+ja paljastaa minulle samaa, mitä jonkun toisen naisen ilo olisi
+ilmoittanut. Mutta älkää pelätkö. Se, mitä kuiskasin, ei ole totta,
+vaan keksin sen saadakseni varmasti tietää asian, jonka jo muutenkin
+uskoin.»
+
+Prinssi lähti sitten ulos, tahtomatta läsnäolollaan lisätä sitä
+hämminkiä, johon näki puolisonsa joutuneen.
+
+Nemoursin herttua tuli sisään samaan aikaan, huomasi heti Clèvesin
+prinsessan mielentilan, lähestyi häntä ja sanoi hiljaa, ettei hän
+kunnioituksesta uskaltanut kysyä, mikä hänet saattoi tavallista
+haaveksivammaksi. Prinsessa heräsi silloin synkistä ajatuksistaan ja
+katsellen herttuaa, jonka sanoja ei ollut kuullut, ja peläten, että
+hänen miehensä näkisi herttuan hänen seurassaan, huudahti:
+
+»Jumalan nimessä, jättäkää minut rauhaan!»
+
+»Ah, madame», vastasi herttua, »annanhan teidän liiaksikin olla
+rauhassa! Mitä teillä on valittamista? En uskalla teille puhua, en edes
+teihin katsahtaa; lähestyn teitä vain vapisten. Millä tavalla olen
+syypää äskeisiin sanoihinne? Minkätähden osoitatte, että minä jotenkin
+olen aiheuttanut surunne?»
+
+Prinsessa oli hyvin pahoillaan, että oli antanut herttualle tilaisuuden
+ilmaista tunteensa selvemmin kuin milloinkaan ennen. Hän lähti herttuan
+luota mitään vastaamatta ja palasi kotiinsa kiihtyneempänä kuin
+koskaan. Prinssi huomasi helposti puolisonsa hämmingin lisäytyneen ja
+hänen pelkäävän, että äskeinen tapahtuma otettaisiin taas puheeksi, ja
+seurasi puolisoaan kamariin.
+
+»Älkää vältelkö minua ollenkaan», virkkoi prinssi, »en sano teille
+mitään, mikä voisi olla teille epämieluista. Pyydän teiltä anteeksi
+sitä yllätystä, jonka teille valmistin äsken. Sain siitä kyllin
+kovan rangaistuksen, kun asia selvisi minulle. Nemoursin herttua oli
+kaikista miehistä se, jota enimmin pelkäsin. Näen sen vaaran, jossa nyt
+olette. Olkoon teillä kyllin voimaa itseänne hillitsemään rakkaudesta
+itseenne ja, jos mahdollista, rakkaudesta minuun. En pyydä sitä teiltä
+aviomiehenä, vaan miehenä, jonka koko onni te olette ja joka tuntee
+teitä kohtaan hellempää ja kiihkeämpää rakkautta kuin se, jonka
+sydämenne panee ensi sijalle.»
+
+Prinssi heltyi sanoessaan viime sanoja ja sai ne vaivoin huuliltaan.
+Prinsessakin heltyi ja kyynelten tulviessa syleili puolisoansa niin
+hellänä ja surullisena, että prinssi joutui miltei samaan tilaan. He
+olivat jonkun aikaa vaiti ja erosivat toisistansa jaksamatta lausua
+sanaakaan.
+
+Prinsessa Elisabetin häiden valmistelut olivat päättyneet. Alban
+herttua tuli kuninkaan sijaisena hänet naimaan ja sai vastaanotossa
+osakseen kaikkea loistoa ja kaikkia juhlamenoja, mitä sellaisessa
+tilaisuudessa voitiin tarjota. Kuningas lähetti häntä vastaan Condén
+prinssin, Lotringin ja Guisen kardinaalit, Lotringin, Ferraran,
+Aumalen, Bouillonin, Guisen ja Nemoursin herttuat. Heidän mukanaan
+oli useita aatelismiehiä ja suuri joukko liveripukuisia hovipoikia.
+Kuningas itse odotti Alban herttuaa Louvren ensimmäisellä portilla
+seurassaan kaksisataa palvelevaa hoviherraa, konnetabeli etunenässä.
+
+Tultuaan kuninkaan luo tahtoi herttua syleillä hänen polviaan,
+mutta kuningas esti sen ja saattoi häntä vierellään kuningattaren
+ja prinsessa Elisabetin luo, jolle Alban herttua toi suurenmoisen
+lahjan herraltansa. Sitten hän lähestyi kuninkaan sisarta, prinsessa
+Margaretaa lausuakseen Savoijin herttuan kohteliaat terveiset ja
+vakuuttaakseen, että tämä saapuisi muutaman päivän kuluttua. Louvressa
+pantiin toimeen suuria juhlia, jotta Alban herttua ja Oranian prinssi,
+joka seurasi häntä, saisivat nähdä hovin komeuden ja kaunottaret.
+
+Clèvesin prinsessa ei uskaltanut olla tulematta näihin juhliin, kuten
+olisi halunnut, koska pelkäsi pahoittavansa puolisoaan, joka oli
+vaatinut häntä ehdottomasti niissä läsnäolonaan. Se seikka, ettei
+Nemoursin herttua ollut saapuvilla, vaikutti lisäksi. Herttua oli
+mennyt Savoijin herttuaa vastaan, ja kun tämä oli tullut perille,
+täytyi herttuan miltei aina oleskella hänen luonaan auttamassa kaikissa
+asioissa, jotka kuuluivat häämenoihin. Tästä johtui, ettei Clèvesin
+prinsessa kohdannut herttuaa niin usein kuin tavallisesti, ja se oli
+hänelle tavallaan lepoa.
+
+Chartresin vidami ei ollut unohtanut keskustelua, joka hänellä oli
+ollut Nemoursin herttuan kanssa. Hänen mieleensä oli jäänyt, että
+herttua oli puhunut omista asioistaan; ja hän piti herttuaa niin
+tarkasti silmällä, että ehkä olisi päässyt totuuden perille, jollei
+Alban ja Savoijin herttuain tulo olisi saanut aikaan hovissa muutosta
+ja puuhaa, jotka estivät, vidamia näkemästä sitä, mikä muuten olisi
+hänelle selvittänyt tilanteen. Halu saada asia selville tai pikemminkin
+luonnollinen taipumus kertoa kaikki tietonsa rakastetullensa saattoi
+vidamin toistamaan madame de Martiquesille, kuinka merkillisesti
+eräs rouva oli aviomiehelleen tunnustanut rakkautensa toista
+kohtaan. Samalla hän vakuutti, että Nemoursin herttua oli tämän
+voimakkaan rakkauden herättäjä, ja pyysi madame de Martiquesilta apua
+pitäessään herttuaa silmällä. Madame de Martiques kuunteli hyvin
+mielellään vidamin kertomusta, ja uteliaisuus, jonka oli huomannut
+perintökuningattaressa kaikkea sitä kohtaan, mikä koski Nemoursin
+herttuaa, herätti hänessä vielä enemmän halua syventyä tähän juttuun.
+
+Muutamia päiviä ennen sitä, joka oli valittu hääjuhlallisuuksia varten,
+perintökuningatar pani toimeen illalliset apellensa kuninkaalle ja
+Valentinoisin herttualle. Clèvesin prinsessa, jolta pukeutuminen
+vei aikaa, lähti Louvreen tavallista myöhemmin. Matkalla sinne hän
+kohtasi erään hoviherran, jonka perintökuningatar oli lähettänyt häntä
+noutamaan. Hänen tullessaan perintökuningattaren kamariin huusi tämä
+vuoteestaan odottaneensa häntä tavattoman kärsimättömästi.
+
+»Luulenpa, madame», vastasi Clèvesin prinsessa, »ettei minun tarvitse
+teitä kiittää tästä kärsimättömyydestä ja että sen epäilemättä
+aiheuttaa jokin muu seikka kuin halu, minua tavata».
+
+»Olette oikeassa», virkkoi perintökuningatar, »mutta teidän tulee
+sentään olla minulle kiitollinen, sillä nyt kerron teille jutun, jonka
+varmaankin hyvin mielellänne kuulette».
+
+Clèvesin prinsessa polvistui perintökuningattaren vuoteen ääreen;
+onneksi hänelle ei valo sattunut hänen kasvoihinsa.
+
+»Muistattehan halumme arvata, mikä oli syynä Nemoursin herttuassa
+ilmenevään muutokseen», jatkoi perintökuningatar. »Nyt luulen sen
+tietäväni, ja se varmaan kummastuttaa teitä. Hän on silmittömästi
+rakastunut erääseen hovin kauneimpaan naiseen, joka myös rakastaa häntä
+suuresti.» Nämä sanat, joita Clèvesin prinsessa ei voinut itseensä
+sovittaa, koska ei luullut kenenkään tietävän, että hän rakasti
+herttuaa, surettivat häntä suuresti, kuten helposti voi arvata.
+
+»En huomaa tässä mitään kummastuttavaa», vastasi prinsessa, »kun on
+puheena Nemoursin herttuan ikäinen ja kaltainen mies».
+
+»Ei siinä mitään kummaa olekaan», sanoi perintökuningatar, »vaan siinä,
+ettei tämä Nemoursin herttuaa rakastava nainen ole osoittanut hänelle
+tunteestaan merkkiäkään ja että pelko joutua joskus paljastamaan
+tunteitaan on pannut hänet tunnustamaan asian aviopuolisolleen, jotta
+tämä veisi hänet pois hovista. Nemoursin herttua itse on kertonut, mitä
+nyt olen teille puhunut.»
+
+Jos Clèvesin prinsessaa aluksi oli surettanut se ajatus, ettei hänellä
+ollut mitään osaa tässä jutussa, niin perintökuningattaren viime sanat
+syöksivät hänet epätoivoon, koska hän huomasi varmasti olevansa siihen
+Ulaksikin sekaantunut. Hän ei voinut vastata, vaan painoi päänsä
+vuodetta vasten toisen jatkaessa kertomustaan niin kiintyneenä asiaan,
+ettei huomannut hänen hämminkiään. Toinnuttuaan vähän hän virkkoi:
+
+»Tämä tarina on minusta tuskin todenmukainen, ja tahtoisin mielelläni
+tietää, kuka sen teille on kertonut.»
+
+»Madame de Martiques», vastasi perintökuningatar, »joka on kuullut sen
+Chartresin vidamilta.
+
+Tiedättehän, että vidami on rakastunut madame de Martiquesiin, jolle
+hän uskoi sen salaisuutena, ja hän puolestaan on saanut tietää asian
+Nemoursin herttualta itseltään. Tosin Nemoursin herttua ei ole
+maininnut sen naisen nimeä eikä tunnustanut edes, että juttu koski
+häntä, mutta Chartresin vidami ei sitä ollenkaan epäillyt.»
+
+Juuri kun perintökuningatar lausui viime sanansa, lähestyi joku
+vuodetta. Clèvesin prinsessa oli niin päin kääntyneenä, ettei voinut
+nähdä, kuka tulija oli, mutta hän ei epäillyt enää, kun kuuli
+perintökuningattaren huudahtavan iloisena ja hämmästyneenä:
+
+»Siinähän hän onkin itse; minäpä kysyn, kuinka asian laita oikein on.»
+
+Clèvesin prinsessa käsitti, että tulija oli Nemoursin herttua, niinkuin
+olikin. Kääntämättä päätään hän lähestyi kiireesti perintökuningatarta
+ja kuiskasi, että piti varoa puhumasta herttualle tästä jutusta, jonka
+hän oli uskonut Chartresin vidamille, koska se voisi rikkoa heidän
+välinsä.
+
+Perintökuningatar vastasi hymyillen olevansa kyllin varovainen ja
+kääntyi Nemoursin herttuan puoleen. Tämä oli juhlapuvussa illan kutsuja
+varten ja alkoi puhella niin viehättävästi kuin hänelle oli luontaista:
+
+»Luulenpa, madame, voivani olematta uhkarohkea ajatella, että puhuitte
+minusta sisään astuessani, että teillä oli aikomus kysyä minulta
+jotakin ja että Clèvesin prinsessa oli sitä vastaan.»
+
+»Se on totta», vastasi perintökuningatar, »mutta minä en ole tällä
+kertaa niin myöntyväinen häntä kohtaan kuin tavallisesti. Tahdon teiltä
+tietoa, onko minulle kerrottu tarina tosi, oletteko te se henkilö, joka
+rakastaa erästä hovinaista ja myös on herättänyt hänessä rakkautta,
+tahtooko hän kätkeä teiltä huolellisesti rakkautensa ja onko hän
+tunnustanut asian miehellensä.»
+
+Clèvesin prinsessan pula ja hämminki oli suurempi kuin kukaan voi
+kuvitella, ja jos kuolema olisi tarjoutunut vapauttamaan hänet tästä
+tilasta, niin hän olisi pitänyt sitä tervetulleena, mutta Nemoursin
+herttua oli ainakin yhtä pahasti hämillään. Kun perintökuningatar,
+jonka taholta hänellä ei ollut syytä olettaa saavansa osakseen vihaa,
+puhui tällä tavalla Clèvesin prinsessan läsnäollessa ja kun nämä
+kaksi naista hänen tietääkseen täysin luottivat toisiinsa, joutui
+hän sellaiseen merkillisten ajatusten sekamelskaan, että hänen oli
+mahdoton hallita ilmettään. Hämminki, johon hän näki itse saattaneensa
+Clèvesin prinsessan, ja se ajatus, että tällä oli täysi syy häntä
+vihata, saattoivat hänet mielenliikutuksen valtaan, niin ettei hän
+voinut vastata. Huomattuaan kuinka typertynyt herttua oli virkkoi
+perintökuningatar prinsessalle:
+
+»Katsokaa, katsokaa häntä ja päättäkää, eikö se tarina koske häntä
+itseään.»
+
+Toinnuttuaan ensi hämmingistään ja huomattuaan, kuinka tärkeätä oli
+suoriutua näin vaarallisesta umpikujasta, Nemoursin herttua sai
+kuitenkin äkkiä takaisin malttinsa ja luonnollisen ilmeensä.
+
+»Tunnustan, madame», sanoi hän, »ettei kukaan voi olla enemmän
+ihmeissään ja suruissaan kuin minä Chartresin vidamin petollisuudesta,
+kun hän on kertonut erään ystäväni jutun, jonka olin hänelle uskonut.
+Voisin sen kostaa», jatkoi hän hymyillen rauhallisena, mikä melkein
+haihdutti perintökuningattaren epäluulon. »Hän on uskonut minulle
+asioita, jotka ovat perin tärkeitä; mutta en tiedä, madame, minkä
+vuoksi teette minulle sen kunnian, että sekoitatte minut tähän juttuun.
+Vidami ei ole voinut sanoa, että se tarkoittaisi minua, koska olen
+sanonut hänelle päinvastaista. Rakastuneen miehen ominaisuus voi
+minulle sopia, mutta en luule, madame, että voitte minulle antaa
+rakastetun miehen ominaisuutta.» Herttua oli hyvin halukas puhumaan
+perintökuningattarelle jotakin, mikä viittaisi heidän aikaisempaan
+ystävyyteensä, johtaakseen hänet pois niistä ajatuksista, joita
+hänellä saattoi olla. Perintökuningatar luulikin hyvin ymmärtävänsä,
+mitä herttua sanoi, mutta vastaamatta siihen kiusoitteli häntä vielä
+äskeisestä hämmingistä.
+
+»Olin hämilläni ystäväni vuoksi, madame», selitti herttua, ja »niitä
+oikeutettuja moitteita peläten, joita hän voisi minulle lausua siitä,
+että olin kielinyt asiasta, joka hänelle oli elämää kalliimpi. Hän ei
+ole kuitenkaan uskonut sitä minulle muuta kuin puoliksi eikä maininnut
+minulle rakastamaansa henkilöä. Tiedän vain, että ystäväni on maailman
+rakastunein ja surkuteltavin mies.»
+
+»Senvuoksiko pidätte häntä niin surkuteltavana», kysyi
+perintökuningatar, »että häntä rakastetaan?»
+
+»Luuletteko, että häntä rakastetaan, madame», virkkoi herttua, »ja
+että nainen, joka todella rakastaa, voi sen paljastaa aviomiehellensä?
+Sellainen nainen ei varmaankaan tunne rakkautta, vaan ainoastaan
+kevyttä kiitollisuutta miehen rakastumisesta. Ystäväni ei voi
+mairitella itseään millään toiveilla, mutta niin onneton kuin hän
+onkin, hän pitää itseään onnellisena, koska on saanut tuon naisen
+edes pelkäämään häntä rakastaa, eikä hän vaihtaisi osaansa maailman
+onnellisimman rakastajan tilaan.»
+
+»Ystävänne rakkaus on varsin helposti tyydytettävissä ja alanpa uskoa,
+ettette puhu itsestänne. Vähältä pitää, etten ole yhtä mieltä Clèvesin
+prinsessan kanssa, joka väittää, ettei tämä juttu voi olla tosi.»
+
+»En voi tosiaankaan uskoa, että niin on asian laita», virkkoi nyt
+Clèvesin prinsessa, joka ei vielä ollut puhunut, »ja joskin se olisi
+mahdollista, kuinka on voitu saada se tietää? Ei ole todennäköistä,
+että niin tavattomaan tunnustukseen pystyvä nainen olisi niin heikko,
+että kertoisi asian muille. Ilmeisesti ei aviomieskään olisi sitä
+kertonut tai hän olisi ihan arvoton niin kunnioittavasti kohdeltavaksi.»
+
+Nemoursin herttua, joka huomasi prinsessan epäluulot miestänsä
+kohtaan, halusi niitä vahvistaa, tietäen prinssin vaarallisimmaksi
+kilpailijakseen, joka piti raivata tieltä.
+
+»Mustasukkaisuus», virkkoi herttua, »ja uteliaisuus saada tietää
+asiasta enemmän kuin hänelle ehkä on kerrottu, voivat tehdä aviomiehen
+hyvinkin varomattomaksi».
+
+Clèvesin prinsessa, jonka voima ja rohkeus oli nyt viimeisellä
+koetuksella ja joka ei enää voinut jatkaa keskustelua, oli
+sanomaisillaan voivansa pahoin, kun onneksi hänelle Valentinoisin
+herttuatar astui sisään. Tämä sanoi perintökuningattarelle, että
+kuningas oli tulossa. Perintökuningatar meni sisähuoneeseen
+pukeutumaan. Nemoursin herttua lähestyi prinsessaa, kun tämä aikoi
+mennä samalle taholle.
+
+»Antaisin henkeni, madame», sanoi herttua, jos saisin hetkisen puhua
+kanssanne. Mutta tärkeintä kaikesta sanottavastani on pyytää teitä
+uskomaan, että jos olen sanonut jotakin, mihin perintökuningatar voisi
+olla osallisena, olen sen tehnyt syistä, joiden kanssa hänellä ei ole
+mitään tekemistä.»
+
+Clèvesin prinsessa ei ollut kuulevinaan Nemoursin herttuaa, vaan lähti
+hänen luotaan häneen katsahtamatta ja liittyi kuninkaan seuraan, joka
+vastikään oli tullut. Koska siellä oli tungosta, sotkeutui prinsessa
+hameeseensa ja kompastui. Hän käytti sitä tekosyynä poistua paikasta,
+jossa hänen oli enää mahdoton viipyä, ja teeskennellen, että hänen oli
+vaikea pysyä jalkeilla, hän lähti kotiinsa.
+
+Clèvesin prinssi tuli Louvreen ja oli ihmeissään, kun ei nähnyt siellä
+puolisoansa. Hänelle kerrottiin prinsessalle sattunut onnettomuus.
+Prinssi palasi heti nähdäkseen, kuinka hänen puolisonsa voi, tapasi
+hänet vuoteessa ja sai tietää, ettei hänen kipunsa ollut vaarallinen.
+Oltuaan jonkun aikaa puolisonsa vuoteen ääressä prinssi huomasi hänen
+olevan niin tavattomasti murheissaan, että suorastaan pelästyi.
+
+»Mikä teidän on?» kysyi hän. »Minusta näyttää, että teillä on jokin muu
+tuska kuin mitä valitatte.»
+
+»Nyt olen tuskaisimman murheen vallassa, mikä milloinkaan voi minua
+kohdata», vastasi prinsessa. »Millä tavalla olette käyttänyt sitä
+harvinaista — tai paremmin sanoakseni — hullua luottamusta, jota
+olen teille osoittanut? Enkö ansainnut vaitioloanne? Ja jollen olisi
+sitä ansainnutkaan, eikö oma etunne olisi teitä siihen velvoittanut?
+Pakottiko teidät uteliaisuus saada tietää nimi, jota minun ei tarvitse
+teille sanoa, uskomaan salaisuuden jollekulle päästäksenne tuon nimen
+perille? Ei mikään muu kuin juuri tuo uteliaisuus ole voinut saada
+teitä tekemään niin kamalaa varomattomuutta: sen seuraukset ovat
+mahdollisimman kiusalliset. Tuo juttu tunnetaan. Se on juuri minulle
+kerrottu, tietämättä, että minä olin sen pääosallinen.»
+
+»Mitä sanottekaan, madame?» huudahti prinssi. »Syytätte minua siitä,
+että olen kertonut, mitä meidän keskemme on tapahtunut, ja ilmoitatte,
+että se juttu tiedetään. Puolustan itseäni sillä, etten ole sitä
+kielinyt. Kenties ette sitä usko. Olette varmaankin sovittanut
+itseenne, mitä teille on kerrottu toisesta.»
+
+»Oi, monsieur», virkkoi prinsessa, »maailmassa ei ole sattunut
+sellaista kohtausta toista kertaa. Ei ole toista naista, joka pystyy
+samaan tekoon. Sattuma ei ole johtanut sitä keksimään. Sitä ei ole
+milloinkaan edes kuviteltu, se ajatus ei ole juolahtanut kenenkään muun
+mieleen kuin minun. Perintökuningatar on kertonut minulle koko jutun.
+Hän on saanut tietää sen Chartresin vidamilta, ja hän taas Nemoursin
+herttualta.»
+
+»Nemoursin herttualta!» huudahti Clèvesin prinssi ilmeisesti
+kiihkoissaan ja epätoivoisena. »Mitä! Nemoursin herttua tietää teidän
+rakastavan häntä ja minunkin saaneen sen kuulla!»
+
+»Tahdotte aina valita mieluummin Nemoursin herttuan kuin jonkun
+muun», virkkoi prinsessa. »Sanoinhan teille, etten milloinkaan vastaa
+epäluuloihinne. Minulle on tuntematonta, tietääkö Nemoursin herttua,
+mikä osa minulla on tässä jutussa ja minkä osan te olette hänelle
+antanut; mutta hän on kertonut asian Chartresin vidamille ja sanonut
+hänelle kuulleensa sen eräältä ystävältään, joka ei ollut hänelle
+maininnut henkilöä. Herttuan ystävän täytyy olla teidän ystäviänne, ja
+te olette hänelle uskonut asian saadaksenne lisää selvyyttä.»
+
+»Voiko kellään ihmisellä olla ystävää, jolle tahtoisi sellaisen asian
+uskoa?» tuskaili prinssi, »ja haluaisiko saada varmuuden epäluuloista
+sillä tavalla, että ilmoittaisi jollekulle semmoista, mitä haluaisi
+kätkeä itseltäänkin? Ajatelkaa sensijaan, madame, kenelle olette itse
+kertonut. Paljon todennäköisempäähän on, että salaisuus on livahtanut
+teidän huuliltanne kuin minun. Ette ole yksin voinut kestää sitä pulaa,
+johon olette joutunut, vaan olette etsinyt lievitystä valittamalla
+jollekulle uskotulle, joka on teidät pettänyt.»
+
+»Älkää kiusatko minua kuoliaaksi!» huudahti prinsessa. »Älkää enää
+syyttäkö minua virheestä, jonka itse olette tehnyt. Voitteko epäillä
+minua siitä, ja kun olen voinut puhua siitä teille, pystynkö silloin
+puhumaan siitä jollekulle toiselle?»
+
+Prinsessan tekemä tunnustus todisti niin ilmeisesti vilpittömyyttä
+ja hän kielsi niin voimakkaasti uskoneensa asiaa kenellekään, ettei
+prinssi tiennyt mitä ajatella. Toiselta puolen hän oli varma, ettei
+hän itse ollut mitään kielinyt. Asiaa ei ollut voitu arvata, mutta
+kuitenkin se tiedettiin: jommankumman heistä oli täytynyt se ilmaista.
+Mutta pahimman tuskan tuotti prinssille se tieto, että joku muu tunsi
+salaisuuden ja että se varmaankin pian leviäisi kaikkien tietoon.
+
+Hänen puolisonsa ajatteli suunnilleen samoin. Hänestä oli yhtä
+mahdotonta, että hänen puolisonsa oli puhunut asiasta ja ettei hän
+ollut puhunut. Nemoursin herttuan sanat, että uteliaisuus voi saattaa
+aviomiehen toimimaan varomattomasti, näyttivät hänestä niin suoraan
+sopivan prinssiin, ettei hän voinut uskoa niiden olleen vain sattumalta
+lausuttuja. Tämä todennäköisyys sai hänet lopulta uskomaan, että
+hänen puolisonsa oli käyttänyt väärin sitä luottamusta, jota hän oli
+osoittanut. Kumpikin heistä oli niin omien ajatuksiensa vallassa, että
+he olivat kauan puhumatta eivätkä luopuneet tästä vaitiolosta kuin
+toistaakseen samoja asioita, joista olivat jo useita kertoja puhuneet.
+Heillä oli sydän ja mieli levottomampana ja toisillensa vieraampana
+kuin milloinkaan ennen.
+
+Helppoa on kuvitella, missä tilassa he viettivät yönsä. Prinssi oli
+kuluttanut kaiken kestävyytensä kantaakseen sitä onnettomuutta, että
+näki jumaloimansa naisen ihastuneen toiseen mieheen. Hänen rohkeutensa
+oli nyt lopussa. Hän ei luullut enää saavansakaan sitä, kun hänen
+kunniaansa ja mainettansa oli niin pahasti loukattu. Hän ei enää
+tiennyt mitä ajatella puolisostaan eikä ymmärtänyt millaista käytöstä
+hänen piti vaimolleen neuvoa tai kuinka hänen itsensä oli meneteltävä.
+Hän näki kummallakin puolella vain jyrkänteitä ja kuiluja. Vihdoin
+pitkällisen kiihtymyksen ja epävarmuuden jälkeen, huomattuaan, että
+hänen pian oli lähdettävä Espanjaan, prinssi päätti olla tekemättä
+mitään, mikä voi lisätä epäluuloja tai tietoa hänen onnettomasta
+tilastaan.
+
+Prinssi meni tapaamaan puolisoansa ja sanoi hänelle, ettei heidän ollut
+keskenään otettava selville, kumpi oli salaisuuden kielinyt, vaan oli
+saatava näyttämään siltä, että kerrottu tarina oli pelkkää juttua,
+jonka kanssa prinsessalla ei ollut mitään tekemistä, ja että riippui
+vain prinsessasta, saataisiinko Nemoursin herttua ja muut se uskomaan.
+Prinsessan piti vain käyttäytyä herttuaa kohtaan jäykästi ja kylmästi
+kuten miestä kohtaan, joka osoitti hänelle mieltymystään; täten
+menetellen hän haihduttaisi herttuasta helposti käsityksen, että heidän
+välillään oli molemminpuolista rakkautta. Näin ollen ei tarvitsisi
+surra sen takia, mitä herttua oli voinut ajatella, koska kaikki nämä
+ajatukset hälvenisivät helposti, jos prinsessa ei myöhemmin osoittaisi
+herttuaa kohtaan mitään heikkoutta. Ennen kaikkea piti prinsessan käydä
+Louvressa ja juhlissa, kuten tavallisesti.
+
+Näin sanottuaan prinssi lähti puolisonsa luota vastausta odottamatta.
+Prinsessan mielestä oli prinssin sanoissa paljon järkevää ja se viha,
+jota hän tunsi Nemoursin herttuaa kohtaan, sai hänet uskomaan, että
+tämä ohjelma olisi helppo panna toimeen, mutta hänestä tuntui vaikealta
+olla läsnä kaikissa hääjuhlallisuuksissa ja esiintyä siellä levollisin
+kasvoin ja vapain mielin. Joka tapauksessa hänen täytyi siellä kantaa
+perintökuningattaren laahusta, koska hänet siinä oli pantu monien
+muiden prinsessojen edelle; ei ollut mitään mahdollisuutta kieltäytyä,
+saamatta aikaan paljon hälinää ja syiden etsimistä.
+
+Hän päätti siis pakottaa itseänsä. Lopun päivää hän käytti siihen
+valmistuakseen ja antautuakseen kaikkien tunteiden valtaan, jotka
+häntä, kiusasivat. Hän sulkeutui sisähuoneeseensa. Kaikista tuskista
+esiintyi kiihkeimpänä se, että hänellä oli syytä valittaa Nemoursin
+herttuan käytöstä eikä mitään mahdollisuutta sitä puolustaa. Hän ei
+voinut epäillä sitä, että Nemoursin herttua oli kertonut tämän jutun
+Chartresin vidamille, koska oli sen itse tunnustanut. Toisaalta
+prinsessan täytyi herttuan puhetavan nojalla uskoa hänen tietävän; ketä
+tämä juttu koski. Kuinka voisi antaa sellaisen ajattelemattomuuden
+anteeksi ja kuinka olikaan muuttunut herttuan hienotunteisuus, joka oli
+niin liikuttanut hänen mieltään?
+
+»Hän oli hienotunteinen», sanoi prinsessa itselleen, »niin kauan kuin
+luuli olevansa onneton, mutta epävarmakin onnen ajatus on lopettanut
+hänen hienotunteisuutensa. Hän ei voinut kuvitella saavansa rakkautta
+tahtomatta sitä yleiseksi tiedoksi. Hän on sanonut kaikki, mitä voi,
+vaikka minä en ole tunnustanut häntä rakastavani. Herttua aavisteli
+sitä ja on ilmaissut aavistuksensa. Jos hän olisi ollut asiasta varma,
+olisi hän käyttäytynyt samalla tavalla. Olin väärässä uskoessani, että
+joku mies pystyy kätkemään sen, mikä mairittelee hänen mainettansa.
+Tämän miehen vuoksi kuitenkin, jonka luulin eroavan muista miehistä,
+huomaan itse olevani kuin muut naiset, vaikka en olekaan heidän
+kaltaisensa. Olen menettänyt sen miehen sydämen ja kunnioituksen, jonka
+piti olla onneni. Pian kaikki ihmiset pitävät minua naisena, joka on
+hullusti ja kiihkeästi rakastunut. Se, johon olen kiintynyt, tietää jo
+asian, ja näitä onnettomuuksia välttääkseni olen pannut koko rauhani
+ja elämäni alttiiksi!» Näitä surullisia mietteitä seurasi kyynelvirta;
+mutta minkä murheen prinsessa tunsikin itseään masentavan, hän aavisti,
+että hänellä olisi voimaa se kestää, jos hän olisi ollut tyytyväinen
+Nemoursin herttuaan.
+
+Herttua ei ollut levollisempi. Se ajattelemattomuus, että hän oli
+kertonut asian Chartresin vidamille, ja tämän varomattomuuden hirmuiset
+seuraukset herättivät hänessä katkeraa mielipahaa. Hän ei voinut surua
+tuntematta kuvitella sitä vaikeaa asemaa, hämminkiä ja alakuloisuutta,
+jossa oli nähnyt Clèvesin prinsessan. Hän oli lohduton siitä, että
+oli lausunut prinsessalle tästä asiasta sanoja, jotka itsessään
+kyllä olivat kohteliaita, mutta nyt hänestä näyttivät karkeilta tai
+kömpelöiltä, koska ne olivat saaneet prinsessan ymmärtämään, että
+herttua tiesi hänen olevan tuon kiihkeästi rakastuneen naisen ja itse
+olevansa se, jota niin kiihkeästi rakastettiin. Hän olisi ennen kaikkea
+toivonut saavansa keskustella prinsessan kanssa, mutta huomasi sitten,
+että hänen piti sitä pikemmin karttaa kuin haluta.
+
+»Mitä minulla olisi hänelle sanottavaa!» huudahti herttua.
+»Osoittaisinko hänelle vielä kerran, mitä olen jo liiaksikin saattanut
+hänen tietoonsa? Näyttäisinkö hänelle tietäväni, että hän rakastaa
+minua, vaikken edes ole uskaltanut hänelle sanoa, että häntä rakastan?
+Alkaisinko puhua hänelle avoimesti rakkaudestani esiintyäkseni miehenä,
+jonka hyvät toiveet ovat tehneet rohkeaksi? Voisinko ajatella edes
+häntä lähestyä? Uskaltaisinko saattaa hänet siihen pulaan, että
+hänen täytyisi sietää läsnäoloani? Kuinka voisin itseäni puolustaa?
+Minulla ei ole mitään selitystä. Olen arvoton astuakseni Clèvesin
+prinsessan silmien eteen enkä toivo edes, että hän katsoisi puoleeni.
+Oman virheeni avulla olen antanut hänelle paremmat keinot puolustaa
+itseään minua vastaan kuin ne, joita hän etsi ja ehkä olisi turhaan
+etsinyt. Oman ajattelemattomuuteni vuoksi menetän onnen ja kunnian
+olla maailman miellyttävimmän ja kunnioitettavimman naisen rakastama.
+Mutta jos olisin menettänyt tämän onnen hänen siitä kärsimättä ja itse
+tuottamattani hänelle kauheaa tuskaa, lohduttaisi se minua edes hiukan,
+ja tällä hetkellä tunnen enemmän sitä mielipahaa, jota olen hänelle
+tuottanut, kuin sitä, että olen turmellut suhteeni häneen.»
+
+Nemoursin herttua suri ja mietti kauan näitä samoja asioita. Halu
+puhella Clèvesin prinsessan kanssa palasi aina hänen mieleensä. Hän
+ajatteli millä tavalla sen tekisi: aikoi kirjoittaa prinsessalle,
+mutta lopulta, sen virheen jälkeen, jonka oli tehnyt, ja prinsessan
+mielentilan vuoksi piti parhaana osoittaa syvää kunnioitusta
+prinsessaa kohtaan surullaan ja vaitiolollaan, jopa näyttää, ettei hän
+uskaltanut ilmestyä prinsessan silmien eteen, ja odottaa, mitä aika,
+sattuma ja prinsessan häntä kohtaan tuntema taipumus voivat vaikuttaa
+hänen edukseen. Hän päätti myös olla moittimatta Chartresin vidamia
+kavalluksesta, koska pelkäsi siten vahvistavansa epäluuloja.
+
+Prinsessa Elisabetin kihlajaiset, jotka tapahtuivat seuraavana päivänä,
+ja hänen häänsä, jotka vietettiin sitä seuraavana, askarruttivat hovia
+niin, että Clèvesin prinsessa ja Nemoursin herttua kätkivät helposti
+muilta alakuloisuutensa ja levottomuutensa. Perintökuningatar puhuikin
+vain ohimennen Clèvesin-prinsessalle keskustelusta, joka heillä oli
+ollut Nemoursin herttuan kanssa, ja Clèvesin prinssi koetti olla
+puhumatta puolisolleen siitä, mitä oli tapahtunut, joten prinsessa sai
+huomata olevansa vähemmässä pulassa kuin oli kuvitellut.
+
+Kihlajaiset vietettiin Louvressa, ja juhla-aterian ja tanssiaisten
+jälkeen koko kuningasperhe meni yöksi piispantaloon, kuten oli
+tavallista. Aamulla Alban herttua, joka muuten aina pukeutui hyvin
+yksinkertaisesti, otti ylleen kultakankaisen puvun; se oli kirjailtu
+tulipunaisella, keltaisella ja mustalla ja täynnä jalokiviä. Hän pani
+myös kruunun päähänsä. Loisteliaasti pukeutunut Oranian prinssi ja
+kaikki espanjalaiset, palvelijainsa seuraamina, tulivat hakemaan Alban
+herttuaa Villeroin palatsista, jossa hän asui, ja lähtivät marssien
+neljän miehen riveissä piispan talolle.
+
+Heti kun herttua oli saapunut, mentiin säädetyssä järjestyksessä
+kirkkoon. Kuningas talutti prinsessa Elisabetia, jolla oli myöskin
+kruunu päässä ja jonka laahusta kantoivat mademoiselle de Montpensier
+ja mademoiselle de Longueville. Näiden jälkeen tuli kuningatar,
+mutta ilman kruunua. Sitten tulivat perintökuningatar, kuninkaan
+sisar, Lotringin herttuatar ja Navarran kuningatar, ja heidänkin
+laahuksiaan kantoivat prinsessat. Kuningattarien ja prinsessain
+kaikilla kamarineideillä oli loisteliaat samanväriset puvut kuin heidän
+valtiattarillaankin, niin että puvun väristä saattoi tuntea, kenen
+kamarineitejä he olivat. Sitten noustiin kirkkoon rakennetulle lavalle,
+ja häämenot suoritettiin.
+
+Vihkiäisten jälkeen palattiin päivällisille piispan taloon, ja viiden
+tienoissa lähdettiin palatsiin, jossa vietettiin juhla ja johon
+parlamentti, korkein tuomioistuin ja kaupungin hallitus oli kutsuttu.
+Kuningas, kuningattaret, prinssit ja prinsessat söivät palatsin suuren
+salin marmoripöydässä. Alban herttua istui Espanjan uuden kuningattaren
+vieressä. Porrasta alempana marmoripöydästä, kuninkaan oikealla
+puolella oli lähettiläiden, arkkipiispojen ja ritariston jäsenten
+pöytä, vasemmalla parlamentin herrojen.
+
+Guisen herttua, puettuna poimukkaaseen kultakangasviittaan, palveli
+kuninkaan hovimestarina, Condèn prinssi leivänantajana ja Nemoursin
+herttua juomanlaskijana. Pöydästä noustua alkoivat tanssiaiset. Niitä
+keskeyttivät harvinaiset baletit ja kuvaelmat, ja sitten — tanssi taas
+alkoi uudelleen. Vihdoin puoliyön jälkeen kuningas ja koko hovi palasi
+Louvreen.
+
+Niin surullinen kuin Clèvesin prinsessa olikin, oli hän kaikkien ja
+varsinkin Nemoursin herttuan mielestä verrattoman kaunis. Herttua ei
+uskaltanut puhua hänelle, vaikka näiden juhlamenojen vilinä ja tungos
+olisi antanut siihen monta tilaisuutta, vaan näytti niin surulliselta
+ja niin kunnioittaen arastelevan lähestyä prinsessaa, ettei tämä
+pitänytkään häntä enää niin — syyllisenä, vaikka herttua ei ollutkaan
+sanonut hänelle mitään puolustuksekseen. Hän käyttäytyi samoin
+seuraavinakin päivinä, ja tämä käytös teki saman vaikutuksen Clèvesin
+prinsessan sydämeen.
+
+Vihdoin tuli turnajaispäivä. Kuningattaret ilmestyivät parvekkeille ja
+lavoille, jotka oli heille määrätty. Neljä päätaistelijaa näyttäytyi
+kentän toisessa päässä lukemattomien ratsujen ja juhlapukuisten
+palvelijain seuraamina, jotka tarjosivat loistavimman näyn, mitä
+Ranskassa milloinkaan on nähty.
+
+Kuninkaan värit olivat yksinomaan valkea ja musta; niitä hän käytti
+Valentinoisin herttuattaren vuoksi, joka oli leski. Ferraran herttuan
+ja hänen seurueensa väri oli keltainen ja punainen. Guisen herttua
+esiintyi heleänpunaisessa ja valkoisessa. Aluksi ei tiedetty,
+minkä vuoksi hän käytti näitä värejä, mutta sitten muistettiin,
+että ne olivat erään kauniin naisen värit, jota Guisen herttua oli
+rakastanut hänen ollessaan tyttönä ja jota hän rakasti vieläkin,
+vaikkei uskaltanut sitä hänelle enää osoittaa. Nemoursin herttua oli
+valinnut keltaisen ja mustan. Turhaan etsittiin niiden syytä. Clèvesin
+prinsessan ei ollut vaikea sitä arvata. Hän muisti sanoneensa herttuan
+läsnäollessa, että hän piti keltaisesta ja oli pahoillaan omasta
+vaaleudestaan, jonka vuoksi ei voinut sitä väriä käyttää vaatteissaan.
+Herttua luuli voivansa esiintyä tässä värissä olematta epähieno, koska
+Clèvesin prinsessa ei koskaan sitä käyttänyt: niinpä ei voitu sitä
+epäillä hänen värikseen.
+
+Milloinkaan ei ole nähty sellaista taitoa kuin nämä neljä
+päätaistelijaa osoittivat. Vaikka kuningas oli kuningaskuntansa paras
+ratsastaja, ei tiedetty, kenelle olisi annettu etusija. Nemoursin
+herttua teki kaikki liikkeensä niin sulavasti, että se veti puoleensa
+vähemmänkin häneen mieltyneiden henkilöiden suosion kuin Clèvesin
+prinsessan. Heti kun prinsessa näki herttuan ilmestyvän turnajaiskentän
+äärelle, tunsi hän joutuvansa tavattoman mielenliikutuksen valtaan,
+ja hänen oli joka kerta vaikea salata iloansa, kun herttua oli
+onnellisesti suoriutunut tempuistansa.
+
+Illan tullen, kun kaikki oli jo melkein lopussa ja kun osanottajat
+olivat poistumaisillaan, kuningas tahtoi valtion onnettomuudeksi vielä
+käydä otteluun. Hän käski Montgomeryn kreivin, joka oli tavattoman
+taitava, asettumaan turnajaiskentälle. Kreivi pyysi kuningasta
+vapauttamaan hänet siitä, esittäen kaikki verukkeet, mitä saattoi
+keksiä; mutta kuningas käski miltei vihaisena ilmoittaa hänelle
+tahtovansa ehdottomasti ottelua. Kuningatar lähetti sanan kuninkaalle,
+pyytäen hartaasti olemaan enää ratsastamatta, koska kuningas oli
+suoriutunut niin hyvin, että hänen pitäisi olla tyytyväinen, ja
+toivoen, että kuningas palaisi hänen luokseen. Kuningas vastasi
+ratsastavansa vielä rakkaudesta kuningattareen ja meni aitaukseen.
+Kuningatar lähetti sitten Savoijin herttuan pyytämään toisen kerran
+kuningasta palaamaan — kaikki yhtä turhaan. Kuningas ratsasti, peitset
+iskivät vastakkain, ja muuan Montgomeryn kreivin peitsen särö lensi
+kuninkaan silmään ja jäi sinne. Kuningas putosi heti hevosen selästä.
+Hänen aseenkantajansa ja kreivi Montgomery, joka oli kenttämarsalkkoja,
+kiirehtivät hänen luokseen. He hämmästyivät nähdessään kuninkaan niin
+pahasti haavoittuneen, mutta kuningas ei ollut millänsäkään. Hän sanoi
+haavan olevan mitättömän ja antavansa anteeksi Montgomeryn kreiville.
+Voi arvata, minkä hämmingin ja surun niin kamala tapaturma tuotti
+ilolle omistettuna päivänä.
+
+Heti kun kuningas oli kannettu vuoteeseensa ja kun kirurgit olivat
+tutkineet haavaa, huomasivat he sen arveluttavaksi. Konnetabeli muisti
+silloin kuninkaalle lausutun ennustuksen, että hän saisi surmansa
+kaksintaistelussa, eikä epäillyt sitä, että ennustus nyt täyttyisi.
+
+Saatuaan kuulla tästä tapahtumasta Espanjan kuningas, joka oleskeli
+Brysselissä, lähetti Pariisiin suuressa maineessa olevan lääkärinsä,
+mutta tämä päätteli kuninkaan tilan toivottomaksi.
+
+Niin erimielinen ja vastakkaisten harrastusten täyttämä hovi oli näin
+suurta tapausta odotellessaan tavattomasti kiihdyksissä. Kaikki juonet
+oli kuitenkin kätketty, eikä ihmisten mieliä näyttänyt askarruttavan
+muu kuin levottomuus kuninkaan terveydestä. Kuningattaret, prinssit ja
+prinsessat tuskin poistuivat kuninkaan odotushuoneesta.
+
+Clèvesin prinsessa, tietäen olevansa velvollinen pysymään hovissa
+ja Nemoursin herttuan myös olevan siellä samalla kun hän ei voinut
+puolisoltaan kätkeä hämminkiä, jonka herttuan tapaaminen tuotti, ja
+käsittäen myöskin, että herttua pelkällä läsnäolollaan haihdutti hänen
+vihaansa ja kumosi kaikki päätökset, aikoi tekeytyä sairaaksi. Hovin
+huomio oli liiaksi kiintynyt muualle, jotta välitettäisiin hänen
+käytöksestään tai otettaisiin selville, oliko sairaus teeskennelty
+vai todellinen. Clèvesin prinssi yksin saattoi tietää totuuden, mutta
+prinsessa ei ollut pahoillaan, että hän sen tiesi. Näin ollen prinsessa
+jäi kotiin hyvin vähän miettien sitä suurta muutosta, joka oli tulossa,
+mieli täynnä omia ajatuksia, joita hän nyt sai täysin vapaasti hautoa.
+
+Kaikki olivat kuninkaan luona. Clèvesin prinssi tuli vähän väliä
+puolisonsa luo kertomaan uutisia ja kohteli häntä yhä samalla tavalla
+kuin aina, paitsi että kahden kesken ollessa heidän välillään oli
+jotakin hieman kylmää ja väkinäistä. Prinssi ei ollut uudelleen ottanut
+tapahtunutta puheeksi, eikä prinsessa ollut jaksanut tai pitänyt
+sopivanakaan palata tähän keskusteluaiheeseen.
+
+Nemoursin herttua, joka oli odottanut saavansa muutaman hetkisen
+puhella Clèvesin prinsessalle, hämmästyi kovin ja masentui, kun ei
+hänellä edes ollut iloa tavata prinsessaa. Kuninkaan haava oli niin
+vakava, että seitsemäntenä päivänä lääkärit heittivät kaiken toivon.
+Kuningas kuuli tavattoman levollisena varman tiedon kuolemastaan, ja
+se oli sitäkin ihailtavampaa, kun hän menetti henkensä niin onnettoman
+tapaturman vuoksi, parhaassa iässään, onnellisena, kansansa rakastamana
+ja itse rakastaessaan naista, johon oli silmittömästi kiintynyt.
+
+Kuolemansa aattona kuningas naitti sisarensa Savoijin herttualle
+ilman juhlallisuuksia. Helppoa on arvata, missä tilassa Valentinoisin
+herttuatar oli. Kuningatar ei sallinut hänen ollenkaan käydä katsomassa
+kuningasta ja lähetti häneltä tiedustelemaan kuninkaan sinettejä ja
+kruunun jalokiviä, jotka hänellä oli hallussaan. Herttuatar kysyi,
+oliko kuningas jo kuollut, ja kun hänelle vastattiin kieltävästi,
+selitti hän:
+
+»Minulla ei siis vielä ole ketään käskijää, eikä kukaan voi pakottaa
+minua palauttamaan, mitä kuninkaan luottamus on antanut haltuuni.»
+
+Heti kun kuningas oli kuollut Tournellesin linnassa, saattoivat
+Ferraran, Guisen ja Nemoursin herttuat leskikuningattaren, uuden
+kuninkaan ja hänen puolisonsa, kuningattaren, Louvreen. Nemoursin
+herttua talutti leskikuningatarta. Heidän lähtiessään liikkeelle
+leskikuningatar peräytyi muutamia askeleita ja sanoi miniällensä,
+kuningattarelle, että tämän oli astuttava edellä; mutta helppoa oli
+huomata, että tässä kohteliaisuudessa oli enemmän katkeruutta kuin
+hyvän tavan noudattamista.
+
+Lotringin kardinaali oli päässyt leskikuningattaren mielen ehdottomaksi
+valtiaaksi. Chartresin vidamilla ei ollut enää ollenkaan hänen
+suosiotaan, ja madame Martiquesin ja vapauden rakkaus oli estänyt
+vidamia tuntemasta tätä tappiota niin suureksi kuin se olisi
+ansainnut. Niinä kymmenenä päivänä, jolloin kuningas makasi sairaana,
+kardinaalilla oli ollut aikaa punoa suunnitelmiaan ja saada kuningatar
+hyväksymään päätöksiä, jotka sopivat hänen aiheisiinsa. Siten
+kuningatar heti, kun kuningas kuoli, määräsi konnetabelin oleskelemaan
+Tournellesin linnassa kuningas-vainajan ruumiin ääressä suorittamassa
+tavanmukaisia juhlamenoja. Tämä toimi vei hänet kaikesta syrjään ja
+riisti häneltä toimintavapauden. Konnetabeli lähetti pikaviestin
+Navarran kuninkaan luo, jotta tämä tulisi mahdollisimman pian yhdessä
+hänen kanssaan vastapainoksi Guisein suurelle nousulle, jonka huomasi
+oleva tapahtumassa.
+
+Armeijan ylipäällikkyys annettiin Guisen herttualle, raha-asiain
+hoito Lotringin kardinaalille. Valentinoisin herttuatar karkoitettiin
+hovista; takaisin kutsuttiin Tournonin kardinaali, konnetabelin
+julkivihollinen, ja kansleri Olivier, samoin herttuattaren vihollinen
+— lyhyesti, hovi muuttui kokonaan muodoltaan. Guisen herttua sai
+saman kunnian kuin kuninkaalliset prinssit kantaa hautajaismenoissa
+kuninkaan viittaa. Hän ja hänen veljensä olivat kaikessa määräämässä,
+ei ainoastaan sen vaikutusvallan vuoksi, joka kardinaalilla oli
+kuningattaren mieleen, vaan senkin vuoksi, että kuningatar luuli heistä
+pääsevänsä, jos heihin kyllästyisi, mutta ei voisi työntää konnetabelia
+syrjään, jota kuninkaalliset prinssit kannattivat.
+
+Kun hautajaismenot oli suoritettu, saapui konnetabeli Louvreen, ja
+kuningas otti hänet hyvin kylmästi vastaan. Konnetabeli halusi puhella
+hänen kanssaan kahden kesken, mutta kuningas kutsui luokseen Guiset ja
+heidän läsnäollessaan neuvoi konnetabelia lepäämään; raha-asiain hoito
+ja armeijan ylipäällikkyys oli jo annettu toisille, ja jos tarvittaisiin
+konnetabelin neuvoja, kutsuttaisiin hänet saapuville. Leskikuningatar
+otti konnetabelin vielä kylmemmin vastaan kuin kuningas, vieläpä
+moittikin siitä, että konnetabeli oli sanonut kuningasvainajalle,
+etteivät prinssit lainkaan olleet isänsä näköisiä.
+
+Navarran kuningas saapui myös ja sai melkein yhtä huonon
+vastaanoton. Condén prinssi, joka oli kärsimättömämpi kuin veljensä,
+valitteli julkisesti, mutta hänen valituksensa kaikuivat turhaan.
+Hänet toimitettiin pois hovista: lähetettiin muka Flanderiin
+allekirjoittamaan rauhan vahvistuskirja.
+
+Navarran kuninkaalle näytettiin väärennettyä Espanjan kuninkaan
+kirjettä, jonka mukaan Espanja tavoitteli Navarran alueita. Niin hänet
+saatiin pelkäämään maittensa puolesta ja lopulta matkustamaan Bearniin.
+Kuningatar antoi hänelle tehtävänkin: saattaa prinsessa Elisabetia
+Espanjaan, vieläpä pakotti kuninkaan lähtemään ennen prinsessaa. Näin
+ollen ei hoviin jäänyt ainoatakaan henkilöä, joka olisi voinut olla
+Guisein vallan vastapainona.
+
+Vaikka Clèvesin prinssi oli pahoillaan, ettei hänen sallittu saattaa
+kuningatar Elisabetia, ei hän kuitenkaan voinut valittaa, koska
+sellainen ylimys lähetettiin hänen sijastaan, mutta prinssi kaipasi
+tätä tointa vähemmän sen kunnian vuoksi, jonka siitä olisi saanut, kuin
+siksi, että se olisi toimittanut hänen puolisonsa pois hovista, eikä
+olisi näyttänyt siltä kuin hän itse sitä haluaisi.
+
+Muutamia päiviä kuninkaan kuoleman jälkeen päätettiin lähteä Reimsiin
+kruunajaisiin. Heti kun puhuttiin tästä matkasta, pyysi Clèvesin
+prinsessa, joka koko ajan oli pysytellyt kotona tekeytyen sairaaksi,
+puolisoaan sallimaan, ettei hän seuraisi hovia, vaan saisi lähteä
+Coulommiersiin hengittämään raitista ilmaa ja hoitamaan terveyttään.
+Prinssi vastasi, ettei hän halunnut harkita, pakottivatko terveyssyyt
+prinsessan olemaan poissa kruunajaismatkalta, vaan muutenkin siihen
+suostuvansa. Hänen ei ollut vaikea suostua asiaan, jonka hän jo
+oli päättänyt. Niin hyvä käsitys kuin hänellä olikin vaimonsa
+hyveellisyydestä, huomasi hän hyvin, ettei ollut viisasta kauemmaksi
+aikaa toimittaa prinsessaa sen miehen näkyviin, jota hän rakasti.
+
+Nemoursin herttua sai pian tietää, ettei Clèvesin prinsessa seuraisi
+hovia. Hän ei malttanut lähteä prinsessaa tapaamatta, vaan lähdön
+aattona meni tämän luo niin myöhään kuin hyvä tapa salli, kohdatakseen
+hänet yksin. Onni suosi hänen aiettaan. Saavuttuaan pihalle herttua
+tapasi madame de Neversin ja madame de Martiquesin, jotka juuri sieltä
+tulivat ja sanoivat prinsessan jääneen yksin. Herttua nousi portaita
+niin levottomana ja hämillään, että hänen tilaansa voi verrata vain
+Clèvesin prinsessan tunteisiin, kun hänelle ilmoitettiin Nemoursin
+herttuan tulleen häntä tapaamaan... Pelko, että herttua puhuisi
+rakkaudestaan ja hän itse vastaisi liian suopeasti, levottomuus, jota
+tämä vierailu herättäisi hänen puolisossaan, tuskallinen velvollisuus
+tehdä siitä tiliä tai pakko se salata, kaikki tämä välähti yhtä aikaa
+prinsessan mieleen ja saattoi hänet niin pahaan pulaan, että hän päätti
+välttää sitä, mikä ehkä kaikkein enimmin olisi häntä miellyttänyt.
+
+Prinsessa lähetti erään kamarineitinsä sanomaan odotushuoneeseen
+jääneelle Nemoursin herttualle olleensa juuri sairaana ja kovin
+pahoittelevansa, ettei voinut ottaa vastaan kunniaa, jota herttua
+hänelle osoitti. Mikä murhe olikaan herttualle, ettei hän saanut
+nähdä prinsessaa ja että syynä tähän oli haluttomuus häntä tavata!
+Herttua matkusti seuraavana päivänä. Hänellä ei ollut enää mitään
+toivomista sattumalta. Hän ei ollut saanut puhutella prinsessaa
+perintökuningattaren luona tapahtuneen keskustelun jälkeen, ja hänellä
+oli syytä uskoa, että kun hän vahingossa oli puhunut vidamille, se oli
+tuhonnut kaikki hänen toiveensa. Niinpä hän tunsi kaikkea sitä vaivaa,
+joka voi katkeroittaa muutenkin ankaraa tuskaa.
+
+Heti kun Clèvesin prinsessa oli vähän tointunut hämmingistä, jonka
+herttuan aiottu vierailu oli herättänyt, vaihtuivat kaikki ne syyt,
+joiden takia hän oli kieltäytynyt. Hän huomasi tehneensä virheen, ja
+jos hän olisi uskaltanut tai vielä olisi ollut kylliksi aikaa, olisi
+hän kutsuttanut herttuan takaisin.
+
+Madame de Nevers ja madame de Martiques menivät Clèvesin prinsessaan
+luota uuden kuningattaren luo, ja siellä oli myös Clèvesin prinssi.
+Kuningatar kysyi heiltä, mistä he tulivat. He sanoivat tulevansa
+Clèvesin prinsessan luota, missä olivat viettäneet osan iltapäivää
+suuressa seurassa, ja lisäsivät, ettei sinne nyt ollut jäänyt
+muita kuin Nemoursin herttua. Nämä sanat eivät olleet yhdentekeviä
+Clèvesin prinssille, kuten he olivat luulleet. Vaikka prinssin täytyi
+ymmärtää, että Nemoursin herttua voi usein keksiä tilaisuuksia
+puhella hänen puolisollensa, niin kuitenkin se ajatus, että herttua
+oli hänen luonansa, että hän oli siellä yksin ja että hän voi
+puhua rakkaudestaan, näytti hänestä tällä hetkellä niin uudelta
+ja sietämättömältä, että mustasukkaisuus syttyi hänen sydämessään
+kiihkeämpänä kuin milloinkaan. Prinssin oli mahdoton jäädä
+kuningattaren luo. Hän palasi tietämättä edes, miksi palasi ja oliko
+hänellä aikomuksena keskeyttää Nemoursin herttuan vierailu.
+
+Heti lähestyessään kotiaan prinssi katseli näkyisikö mitään, mistä
+voisi päättää herttuan vielä olevan siellä. Hän tunsi helpotusta
+havaitessaan, että vieras oli poistunut, ja nautti ajatellessaan, ettei
+herttua ollut voinut viipyä siellä kauan. Hän kuvitteli, ettei hänen
+ehkä tarvinnut olla mustasukkainen Nemoursin herttualle, ja vaikkakaan
+hän ei sitä epäillyt, koetti hän sitä epäillä, mutta niin monet seikat
+vakuuttivat hänelle samaa, ettei hän kauan saanut olla toivomassaan
+epävarmuudessa.
+
+Prinssi meni aluksi puolisonsa huoneeseen, mutta puheltuaan jonkun
+aikaa yhtäkaikkisista asioista ei voinut olla kysymättä, mitä prinsessa
+oli tehnyt ja keitä hänen luonaan oli käynyt. Prinsessa teki selkoa.
+Huomattuaan, ettei tällöin mainittu Nemoursin herttuaa, prinssi kysyi
+puolisoltaan arkaillen, oliko hän luetellut kaikki vieraat antaakseen
+hänelle tilaisuuden mainita herttuankin, välttääkseen sitä surua, että
+prinsessa häneltä jotakin peitteli. Kun prinsessa ei ollut tavannut
+ketään muuta, ei hän myöskään ketään maininnut. Prinssi virkkoi silloin
+murheellisella äänensävyllä:
+
+»Entä Nemoursin herttua — ettekö ole häntä tavannut vai oletteko hänet
+unohtanut?»
+
+»En ole tosiaankaan häntä tavannut» vastasi prinsessa. »Voin pahoin ja
+lähetin erään kamarineideistäni pyytämään anteeksi, etten voinut häntä
+vastaanottaa.»
+
+»Ette siis voinut pahoin muita kuin häntä varten», sanoi prinssi,
+»koska olette ottanut vastaan kaikki muut? Minkätähden erotatte
+Nemoursin herttuan muista? Miksi hän ei ole teille kuin joku muu?
+Minkävuoksi pelkäätte nähdä häntä? Minkätähden osoitatte hänelle, että
+häntä pelkäätte? Miksi ilmaisette hänelle, että käytätte sitä valtaa,
+jonka hänen rakkautensa teille antaa? Uskaltaisitteko kieltäytyä
+häntä tapaamasta, ellette tietäisi hänen erottavan jyrkkyytenne
+epäkohteliaisuudesta? Mutta miksi olette häntä kohtaan niin jyrkkä?
+Teidän kaltaisenne henkilön puolelta on kaikki muu suosiota paitsi
+välinpitämättömyys.»
+
+»En luullut», sanoi prinsessa, »mitä epäluuloja teillä lieneekin
+Nemoursin herttuaa kohtaan, että voisitte syyttää minua siitä, etten
+ole tahtonut häntä tavata».
+
+»Niin teen kuitenkin, madame», virkkoi prinssi, »ja hyvillä
+perusteilla. Miksi ette häntä tapaisi, jollei hän olisi teille mitään
+sanonut? Mutta, madame, hän on puhunut teille. Jos ainoastaan hänen
+vaitiolonsa olisi teille osoittanut hänen rakkauttaan, ei se olisi
+teihin tehnyt niin syvää vaikutusta! Ette ole voinut sanoa minulle
+koko totuutta, vaan olette salannut siitä suurimman osan, olettepa
+katunut sitäkin vähää, mitä olette minulle tunnustanut, eikä teillä
+ole ollut voimaa jatkaa. Nyt olen onnettomampi kuin luulinkaan,
+onnettomampi kaikkia ihmisiä. Te olette puolisoni, minä rakastan
+teitä kuin rakastajatartani, ja te rakastatte toista! Tuo toinen on
+hovin miellyttävin mies, tapaa teidät joka päivä ja tietää, että te
+rakastatte häntä. Ja minä olen voinut uskoa», huudahti prinssi, »että
+voittaisitte häntä kohtaan tuntemanne rakkauden! Minun täytyi olla
+järkeni menettänyt uskoakseni semmoista mahdolliseksi.»
+
+»En tiedä», sanoi prinsessa alakuloisesti, »oletteko ollut väärässä
+arvostelussanne suopeasti niin harvinaista menettelyä kuin minun; mutta
+en tiedä myöskään, olenko erehtynyt luullessani teidän olevan minua
+kohtaan oikeudenmukaisen.»
+
+»Älkää sitä epäilkö, madame», vastasi prinssi; »te olette erehtynyt.
+Olette odottanut minulta yhtä mahdottomia kuin minä teiltä. Kuinka
+saatoitte toivoa minun säilyttävän järkeni? Olitte siis unohtanut,
+että rakastan teitä intohimoisesti ja että olen aviomiehenne?
+Toinenkin näistä syistä saattaa ihmisen äärimmäisyyksiin, mutta mitä
+voivatkaan ne molemmat yhdessä? Niin, mitä ne tekevätkään!» jatkoi
+prinssi. »Sydämeni on täynnä kiihkeitä ja levottomia tunteita, joita
+en hallitse. En ole enää mielestäni teidän arvoisenne, ettekä tekään
+enää näytä olevan minun arvoiseni. Ihailen teitä ja samalla vihaan;
+loukkaan teitä, pyydän anteeksi ja taas häpeän rakkauttani. Lyhyesti
+sanoen, rauhani ja järkeni on mennyt. En tiedä, kuinka olen jaksanut
+elää sen jälkeen, kun puhuitte minulle Coulommiersissa, ja sen päivän
+jälkeen, kun saitte perintökuningattarelta kuulla, että lemmen
+juttunne tunnetaan. En tiedä, millä tavalla se on saatu selville, enkä
+sitäkään, mitä on tapahtunut Nemoursin herttuan ja teidän välillänne
+tässä suhteessa. Sitä ette minulle milloinkaan ilmoita enkä pyydäkään
+selittämään. Pyydän teitä vain muistamaan, että olette tehnyt minusta
+maailman onnettomimman ihmisen.»
+
+Näin sanottuaan prinssi lähti puolisonsa luota ja matkusti seuraavana
+päivänä häntä enää tapaamatta. Mutta hän kirjoitti puolisolleen
+surua, rehellistä mieltä ja lempeyttä uhkuvan kirjeen. Prinsessa
+vastasi siihen niin liikuttavasti, niin monesti vakuuttaen entistä ja
+tulevaista hyvää käytöstään, että koska nämä vakuutukset perustuivat
+totuuteen ja todella kuvasivat hänen tunteitaan, tämä kirje tehosi
+prinssiin ja teki hänet jonkun verran rauhallisemmaksi. Tähän tulee
+lisäksi, että Nemoursin herttuan lähdettyä kuningasta tapaamaan, kuten
+hän itsekin, hän voi olla levollinen tietäessään, ettei herttua jäisi
+samaan paikkaan kuin prinsessa.
+
+Joka kerta kun prinsessa puheli puolisonsa kanssa, teki miehen
+osoittama intohimoinen rakkaus, rehellinen käytös, heidän keskinäisen
+ystävyytensä ynnä hänen oma velvollisuudentuntonsa vaikutuksen hänen
+sydämeensä ja himmensi Nemoursin herttuan kuvaa; mutta sitä kesti
+vain vähän aikaa, ja sama kuva palasi pian entistä eloisampana ja
+läheisempänä hänen mieleensä.
+
+Ensi päivinä herttuan lähdön jälkeen prinsessa tuskin huomasi hänen
+poissaoloaan. Sitten se tuntui hänestä kolkolta. Siitä alkain kun
+prinsessa häntä rakasti, oli tuskin kulunut päivääkään, ettei hän olisi
+pelännyt tai toivonut tapaavansa herttuaa. Hänelle tuotti suurta tuskaa
+ajatella, ettei ollut enää sattuman vallassa toimittaa heidät näkemään
+toisensa.
+
+Prinsessa lähti Coulommiersiin ja samalla piti huolta siitä, että
+sinne kuljetettiin eräitä suuria maalauksia. Nämä hän oli teettänyt
+jäljennöksinä niistä alkuperäisistä tauluista, jotka Valentinoisin
+herttuatar oli maalauttanut Anetissa sijaitsevaa huvilinnaansa varten.
+Kaikki huomattavat tapahtumat kuninkaan hallitusajalta oli niissä
+kuvattu, m.m. Metzin kaupungin piiritys, ja ne henkilöt, jotka olivat
+siinä kunnostautuneet, oli maalattu hyvin näköisiksi. Nemoursin herttua
+oli niiden joukossa: ehkä juuri senvuoksi Clèvesin prinsessa oli
+halunnut saada nämä taulut mukaansa.
+
+Madame de Martiques, joka ei ollut voinut lähteä hovin mukana,
+oli luvannut tulla viettämään muutamia päiviä Coulommiersissa. Se
+seikka, että he molemmat olivat kuningattaren suosiossa, ei ollut
+herättänyt heissä kateutta eikä vieromista toisiaan kohtaan. He olivat
+ystävättäriä, kuitenkaan uskomatta toisilleen tunteitansa. Clèvesin
+prinsessa tiesi, että madame de Martiques rakasti vidamia; mutta madame
+de Martiques ei tiennyt Clèvesin prinsessan ja Nemoursin herttuan
+välisestä suhteesta. Koska prinsessa oli vidamin veljentytär, teki se
+hänet vieläkin rakkaammaksi madame de Martiquesille, ja prinsessa piti
+hänestä henkilönä, joka oli rakastunut niinkuin hän itsekin, vieläpä
+hänen rakastettunsa läheiseen ystävään.
+
+Madame de Martiques saapui Coulommiersiin, kuten oli luvannuteja
+huomasi prinsessan viettävän hyvin yksinäistä elämää, jopa pyrkivän
+täydellisesti eroonkin muista ihmisistä oleskelemalla iltaisin
+puutarhassa palvelijainkaan häntä seuraamatta; hän kävi huvimajassa,
+jossa Nemoursin herttua oli häntä kuunnellut, ja astui siihen
+huoneeseen, joka avautui puutarhaan päin. Hänen palvelusväkensä
+pysytteli toisessa huoneessa tai huvimajan alapuolella eikä tullut
+hänen luokseen muutoin kuin kutsusta.
+
+Madame de Martiques ei ollut ennen nähnyt Coulommiersia. Hän hämmästyi
+sen kauneuksista ja varsinkin huvimajan hauskuudesta. Clèvesin
+prinsessa ja hän viettivät siellä kaikki illat. Vapaa olo kahden
+kesken ja mitä ihanimmassa paikassa vietetyt illat antoivat yhä
+uutta keskustelun aihetta näille kahdelle nuorelle naiselle, joilla
+oli kummallakin voimakas rakkaus sydämessään, ja vaikka he eivät
+uskoneet toisilleen salaisuuksiaan, oli heistä erittäin hauskaa
+puhella keskenään. Madame de Martiquesin olisikin ollut vaikea lähteä
+Coulommiersista, jollei hän sieltä lähtiessään olisi päässyt vidamin
+olinpaikkaan. Hän matkusti Chambordiin, jossa hovi silloin oleskeli.
+
+Reimsissa tapahtuneen kruunauksen oli Lotringin kardinaali toimittanut,
+ja kesän loppupuolta vietettiin Chambordin linnassa, joka oli äskettäin
+rakennettu. Kuningatar oli hyvin iloissaan tavatessaan jälleen madame
+de Martiquesin ja osoitettuaan hänelle mielihyvänsä monilla tavoin
+kysyi, kuinka Clèvesin prinsessa jaksoi ja mitä hän teki maalla.
+Nemoursin herttua ja Clèvesin prinssi olivat silloin kuningattaren
+luona. Madame de Martiques, joka oli pitänyt Coulommiersia
+ihastuttavana, kertoi sen kauneuksista ja kuvaili tavattoman laajasti
+metsän huvimajaa ja sitä iloa, joka Clèvesin prinsessalla oli vaellella
+siellä yksin myöhään illallakin. Nemoursin herttua, joka tunsi seudun
+kylliksi ymmärtääkseen, mitä madame de Martiques kertoi, ajatteli,
+ettei hänen olisi mahdotonta siellä nähdä Clèvesin prinsessaa kahden
+kesken. Hän teki madame de Martiquesille vielä muutamia kysymyksiä
+saadakseen asiasta enemmän selkoa. Clèvesin prinssi, joka oli katsellut
+herttuaa koko ajan hänen puhellessaan madame de Martiquesin kanssa,
+luuli ymmärtävänsä, mitä sinä hetkenä liikkui herttuan mielessä.
+Herttuan tekemät kysymykset vahvistivat häntä tässä luulossa, joten
+hän piti varmana, että herttua aikoi mennä tapaamaan hänen puolisoaan.
+Hän ei erehtynytkään tässä uskossaan. Sellainen aie välähti niin
+voimakkaasti Nemoursin herttuan mieleen, että hän vietettyään yön
+miettimällä, kuinka panisi tuumansa toimeen, seuraavana aamuna pyysi
+kuninkaalta lupaa lähteä Pariisiin jonkun keksimänsä tekosyyn nojalla.
+
+Clèvesin prinssi oli varma siitä, mikä matkan aiheena oli, mutta päätti
+saada selvyyden vaimonsa käytöksestäpä vapautua hirveästä epätiedosta.
+Häntä halutti lähteä samaan aikaan kuin Nemoursin herttua, itse
+piiloutuneena todetakseen mikä menestys herttualla oli matkallaan,
+mutta peläten, että hänen lähtönsä näyttäisi tavattomalta ja että
+Nemoursin herttua saatuaan siitä tietää muuttaisi suunnitelmiaan, hän
+päätti uskoa salaisuuden eräälle hoviherralleen, jonka uskollisuuden
+ja mielialan hän tunsi. Prinssi kertoi hänelle pulansa, kuvaili,
+kuinka hyveellinen Clèvesin prinsessa tähän asti oli ollut, ja käski
+hoviherran seurata Nemoursin herttuan jälkiä, pitää häntä tarkoin
+silmällä, katsoa, menisikö herttua Coulommiersiin ja pujahtaisiko hän
+illalla puutarhaan.
+
+Hoviherra, joka oli erittäin sovelias tällaiseen tehtävään, suoritti
+sen mahdollisimman tarkasti. Hän seurasi Nemoursin herttuaa kylään
+asti, joka oli puolen tunnin matkan päässä Coulommiersista ja johon
+herttua pysähtyi, ja arvasi hänen jääneen sinne vain iltaa odottamaan.
+Hoviherra ei katsonut viisaaksi pysähtyä samaan paikkaan, vaan sivuutti
+kylän ja poikkesi metsään eräälle kohdalle, josta luuli Nemoursin
+herttuan kulkevan. Eikä hän erehtynytkään tässä suunnitelmassa.
+Heti pimeän tultua hän kuuli askeleita ja tunsi helposti Nemoursin
+herttuan. Hoviherra näki herttuan kiertävän puutarhan ympäri ikäänkuin
+kuunnellakseen, oliko siellä ketään, ja valitakseen paikan, josta sinne
+pääsisi mukavimmin. Pensasaita oli hyvin korkea ja sitä oli takanakin
+estämässä pääsyä, niin että oli varsin vaikea pujahtaa siitä läpi.
+Nemoursin herttua onnistui siinä kuitenkin viimein.
+
+Heti puutarhaan tultuaan herttuan ei ollut vaikea tietää, missä
+Clèvesin prinsessa oleskeli. Hän näki paljon valoa perähuoneesta,
+jonka kaikki ikkunat olivat auki, ja hiipien pitkin pensasaitaa hän
+lähestyi sitä levottomana ja liikutettuna, kuten hyvin voi kuvitella.
+Hän asettui erään ikkunan taakse, jota käytettiin ovena, nähdäkseen,
+mitä prinsessa teki. Hän näki, että prinsessa oli yksin ja niin
+ihmeellisen kaunis, että hän vaivoin voi hillitä sitä hurmausta, jonka
+tämä näky herätti. Kuumuuden vuoksi prinsessalla ei ollut päässään
+ja kaulassaan muuta kuin hätäisesti yhteenkootut hiukset. Hän makasi
+leposohvalla edessään pöytä, jolla oli useita koreja täynnä nauhoja.
+Prinsessa valitsi niistä muutamia, ja herttua huomasi, että ne olivat
+samanvärisiä kuin hänellä itsellään turnajaisissa. Hän näki prinsessan
+solmivan niitä hyvin harvinaiseen intialaiseen keppiin, jota herttua
+oli käyttänyt jonkun aikaa, antaen sen sitten sisarelleen. Tältä oli
+prinsessa sen ottanut osoittamatta tietävänsä, että se oli kuulunut
+Nemoursin herttualle.
+
+Lopetettuaan puuhansa, kasvoillan se sulous ja lempeys, jotka
+vastasivat hänen sydämensä tunteita, prinsessa otti kynttilän ja
+lähestyi erästä suurta pöytää, vastapäätä Metzin piiritystä esittävää
+taulua, jossa oli myös Nemoursin herttuan muotokuva. Prinsessa istuutui
+ja alkoi katsella tätä kuvaa niin tarkkaavasti ja haaveillen kuin vain
+rakastunut voi.
+
+Mahdotonta on kuvata Nemoursin herttuan tunteita tänä hetkenä. Kukaan
+muu mies ei ole kokenut eikä kuvitellut sitä näkyä, että lemmitty
+olento myöhään illalla, maailman kauneimmassa paikassa aavistamatta
+rakastajan läsnäoloa, olisi sellaisessa puuhassa, joka koskee
+rakastajaa ja kätkettyä intohimoa.
+
+Herttua olikin niin suunniltaan, että seisoi kauan liikkumatta
+katselemassa prinsessaa eikä ajatellut, että hetket olivat kalliit.
+Vähän rauhoituttuaan hän päätteli, että hänen piti lykätä puheleminen
+siksi, kunnes prinsessa tulisi puutarhaan. Hän luuli tätä menettelyä
+varmemmaksi, koska prinsessa silloin olisi kauempana kamarineideistään.
+Mutta huomattuaan prinsessan yhä pysyvän huoneessa hän astui sisään.
+Mikä levottomuus valtasikaan hänet, kun hän aikoi toteuttaa aikeensa!
+Kuinka hän pelkäsi suututtaa prinsessaa! Mikä kauhu saada muuttumaan
+niin lempeät kasvot ja nähdä niiden vaihtuvan ankaroiksi ja vihaisiksi!
+
+Herttuan mielestä ei ollut hullua tulla näkymättömänä katsomaan
+Clèvesin prinsessaa, mutta hullua oli ajatella näyttää itsensä hänelle.
+Nyt hän näki kaikki, mitä ei vielä milloinkaan ollut katsellut. Hänestä
+tuntui sopimattoman julkealta tulla yöllä yllättämään nainen, jolle
+hän ei vielä milloinkaan ollut suoraan puhunut rakkaudestaan. Hän ei
+kuvitellut saavansa olettaa, että prinsessa tahtoisi häntä kuunnella,
+vaan uskoi herättävänsä oikeutettua suuttumusta vaarasta, johon
+saattaisi lemmittynsä, kun otettiin lukuun tämän kohtauksen mahdolliset
+seuraukset. Niinpä hän menetti rohkeutensa ja oli useita kertoja
+tekemäisillään päätöksen poistua itseään näyttämättä. Mutta kun häntä
+yllytti halu puhua prinsessan kanssa ja toisaalta rohkaisi äskeisestä
+näystä syttynyt toivo, astui hän muutamia askeleita lähemmäs, kuitenkin
+niin levottomana, että hänen miekankannikkeensa tarttui ikkunanpieleen
+ja kolahti. Clèvesin prinsessa käänsi päätänsä; joko hän ajatteli
+yksinomaan herttuaa tai tämä seisoi sellaisella kohdalla, että valo
+osui häneen kyllin kirkkaasti, olkoon sen laita kuinka tahansa,
+mutta prinsessa luuli hänet tuntevansa ja hetkeäkään arvelematta tai
+kääntymättä sinne päin, missä herttua oli, riensi kamarineitiensä luo.
+
+Prinsessa tuli sinne niin hämillään, että hänen, asian oikeaa laitaa
+salatakseen, täytyi sanoa olevansa sairas; samalla hän tahtoi myös
+antaa väelleen jotakin puuhaa, jotta Nemoursin herttua ehtisi vetäytyä
+takaisin. Vähän harkittuaan prinsessa luuli erehtyneensä, kun oli
+kuvitellut Nemoursin herttuan ilmestyneen luokseen. Hän tiesi herttuan
+olevan Chambordissa eikä pitänyt edes todennäköisenä näin uhkarohkeata
+yritystä. Niinpä häntä monta kertaa halutti palata sisähuoneeseen tai
+mennä puutarhaan katsomaan, olisiko siellä ketään. Hän ehkä toivoi yhtä
+paljon kuin pelkäsikin tapaavansa siellä herttuan. Lopulta kuitenkin
+järki ja varovaisuus saivat voiton kaikista tunteista, ja hänen
+mielestään oli parempi pysyä epävarmuudessa kuin joutua siihen vaaraan,
+että saisi täyden selvyyden. Kesti kauan, ennenkuin prinsessa sai
+päätetyksi lähteä paikasta, jonka lähellä herttua kenties odotteli, ja
+melkein vasta päivän koittaessa hän palasi linnaan.
+
+Nemoursin herttua oli pysytellyt puutarhassa, niin kauan kuin oli
+nähnyt valoa. Hän ei ollut voinut menettää toivoa nähdä jälleen
+prinsessaa, vaikkakin oli varma, että prinsessa oli hänet tuntenut ja
+lähtenyt pois juuri häntä välttääkseen, mutta nähdessään, että ovet
+suljettiin, hän huomasi toivonsa olevan turhan. Hän meni ottamaan
+hevosensa, joka oli lähellä Clèvesin prinssin apumiehen väijymäpaikkaa.
+Hoviherra seurasi herttuaa takaisin kylään. Herttua päätti viettää
+siellä koko päivän ja palata taas illalla Coulommiersiin nähdäkseen,
+olisiko prinsessa kyllin tyly välttääkseen häntä tai ollakseen
+näyttäytymättä. Vaikkakin herttua oli hyvin iloissaan huomattuaan
+olevansa niin paljon prinsessan ajatuksissa, oli hän toisaalta kovin
+murheissaan siitä, että oli nähnyt prinsessan, kuten luonnollista oli,
+karttavan kohtausta.
+
+Rakkautta ei ole kukaan tuntenut hellemmin ja kiihkeämmin kuin silloin
+herttua. Hän käveli salavien varjossa pitkin kätköpaikaksi valitun
+talon takana virtaavan puron rantaa, edeten niin kauas kuin suinkin,
+ettei kukaan häntä näkisi, ja antautui rakkautensa hurmaukseen; hänen
+sydämensä joutui sellaiseen ahdistukseen, että hänen täytyi vuodattaa
+muutamia kyyneliä. Mutta nämä kyynelet eivät olleet ainoastaan surun
+purkauksia, vaan niihin liittyi myös sitä suloisuutta, jota on vain
+rakkaudessa.
+
+Herttua alkoi palauttaa mieleensä kaikkia Clèvesin prinsessan tekoja
+siitä alkaen, kun oli häneen rakastunut. Kuinka vilpitöntä ja kainoa
+välttelyä prinsessa olikaan aina hänelle osoittanut, vaikka häntä
+rakastikin!
+
+»Sillä lopultakin hän rakastaa minua», sanoi herttua itselleen,
+»hän rakastaa minua, sitä ei voi epäillä. Suurimmat lupaukset ja
+suosionosoitukset eivät ole niin varmoja, merkkejä kuin ne, jotka minä
+olen saanut. Kuitenkin hän kohtelee minua niin tylysti kuin vihaisi.
+Olen odotellut aikaani, nyt ei minun enää sovi varrota, kun näen hänen
+aina puolustautuvan samoin minua ja itseään vastaan. Jollei minua
+rakastettaisi, niin koettaisin miellyttää, mutta minä miellytän,
+minua rakastetaan, ja se kätketään minulta. Mitä voinkaan enää toivoa
+ja mitä muutosta minun pitäisi odottaa kohtalossani? Niin, minua
+rakastaa maailman miellyttävin nainen, enkä saisi tuntea sitä rakkauden
+ylenpalttisuutta, jonka ensimmäinen varmuus hänen rakkaudestaan antaa,
+muutoin kuin paremmin tajutakseni sen tuskan että minua kohdellaan
+tylysti!
+
+— Antakaa minun, ihana prinsessa, kuulla, että minua rakastatte!
+Sallikaa minun nähdä tunteenne. Myönnyn siihen, että palaatte ainiaaksi
+minua surettavaan tylyyn käytökseen, kunhan vain kerran elämässäni saan
+teiltä itseltänne kuulla, että rakastatte minua. Katselkaa minua edes
+niillä silmillä, joilla viime yönä näin teidän tarkastelevan kuvaani!
+Voitteko katsoa sitä niin lempeästi ja paeta minua niin julmasti? Mitä
+pelkäätte? Miksi rakkauteni on teistä kammottava? Rakastatte minua,
+mutta salaatte sen turhaan; olettehan väkisinkin antanut minulle siitä
+todisteita. Tiedän onneni, antakaa minun siitä nauttia älkääkä enää
+tehkö minua onnettomaksi!
+
+— Onko mahdollista, että Clèvesin prinsessa rakastaa minua ja että
+olen onneton? Kuinka kaunis olikaan viime yö! Kuinka saatoin vastustaa
+kiusausta heittäytyä hänen jalkoihinsa? Jos olisin niin tehnyt, olisin
+ehkä estänyt hänet pakenemasta ja kunnioitukseni olisi hälventänyt
+hänen pelästyksensä. Mutta kenties hän ei tuntenut minua. Suren enemmän
+kuin on tarviskaan, sillä miehen näkeminen niin tavattomaan aikaan on
+hänet pelästyttänyt.»
+
+Nämä samat ajatukset askarruttivat Nemoursin herttuaa koko päivän. Hän
+odotti kärsimättömästi yötä. Sen tultua hän lähti taas Coulommiersiin
+päin. Clèvesin prinssin apulainen, joka käytti valepukua, jotta
+häntä ei niin huomattaisi, seurasi herttuaa samaan paikkaan kuin
+edellisenäkin iltana ja näki hänen taas pujahtavan puutarhaan. Herttua
+huomasi pian, että prinsessa ei ollut tahtonut joutua uudestaan siihen
+vaaraan, että hänen rauhaansa häirittäisiin. Kaikki ovet oli suljettu.
+Herttua kierteli joka puolella keksiäkseen, eikö tulta näkyisi, mutta
+turhaan.
+
+Epäillen, että Nemoursin herttua voisi palata, prinsessa oli jäänyt
+huoneeseensa. Hän oli pelännyt, ettei hänellä enää olisi voimaa paeta
+herttuaa, eikä tahtonut antautua vaaraan puhella herttuan kanssa
+tavalla, joka huonosti sopisi hänen tähänastiseen käytökseensä.
+
+Vaikka Nemoursin herttualla ei ollut mitään toivoa nähdä prinsessaa,
+ei hän voinut heti lähteä poiskaan paikasta, jossa prinsessa niin
+usein oleskeli. Hän vietti koko yön puutarhassa ja tunsi jonkinlaista
+lohdutusta nähdessään ainakin samat ympäristöt kuin prinsessa näki joka
+päivä. Aurinko oli noussut, ennenkuin hän ajatteli poistumista, mutta
+lopulta se pelko, että hänet keksittäisiin, sai hänet lähtemään.
+
+Herttuan oli mahdoton matkustaa pois Clèvesin prinsessaa näkemättä.
+Niinpä hän meni madame de Mercoeurin luo, joka oleskeli silloin
+Coulommiersin lähellä sijaitsevassa talossaan ja hämmästyi tavattomasti
+veljensä tulosta. Herttua keksi matkalleen jonkun syyn, joka oli
+kyllin todennäköinen pettämään madame de Mercoeurin, ja kehitteli
+niin taitavasti suunnitelmaansa, että sai madame de Mercoeurin itse
+ehdottamaan käyntiä Clèvesin prinsessan luona. Tämä aie pantiin
+toimeen vielä samana päivänä ja Nemoursin herttua sanoi sisarelleen
+jättävänsä hänet Coulommiersiin palatakseen kiireesti kuninkaan hoviin.
+Herttua ajatteli näet toimittaa niin, että hänen sisarensa lähtisi
+Coulommiersista ensin, ja uskoi keksineensä pettämättömän keinon
+puhutella prinsessaa.
+
+Kun Nemoursin herttua ja madame de Mercoeur saapuivat perille, käveli
+prinsessa leveällä, kukkalavaa reunustavalla käytävällä. Herttuan
+näkeminen saattoi hänet pahaan pulaan, eikä hän voinut enää epäillä
+sitä, että hänen toissa iltana näkemänsä mies oli herttua. Tämä
+varmuus herätti hänessä jonkun verran suuttumusta, koska hän piti
+tuota yritystä tunkeilevana ja varomattomana. Herttua huomasi hänen
+kasvoillaan kylmähkön ilmeen ja tunsi siitä polttavaa tuskaa. Puheltiin
+jokapäiväisistä asioista. Herttua osasi kuitenkin saada esille niin
+paljon henkevyyttä, niin paljon huomaavaisuutta ja ihailua prinsessaa
+kohtaan, että hälvensi vastoin prinsessan tahtoakin osan sitä
+kylmäkiskoisuutta, jota oli aluksi näkynyt.
+
+Rauhoituttuaan ensi pelostaan herttua ilmaisi suurta halua mennä
+metsään katsomaan huvimajaa ja kuvaili sitä maailman suloisimpana
+paikkana, vieläpä niin yksityiskohtaisesti, että madame de Mercoeur
+sanoi hänen varmaankin käyneen siellä useita kertoja niin hyvin
+tunteakseen sen kaikki kauneudet.
+
+»Luulen kuitenkin»; virkkoi Clèvesin prinsessa, »ettei Nemoursin
+herttua ole milloinkaan käynyt huvimajan sisällä. Se onkin valmistunut
+vasta äskettäin.»
+
+»Ei ole kauan siitäkään, kun siellä kävin», vastasi Nemoursin herttua
+prinsessaan katsahtaen, »enkä tiedä, voinko olla oikein tyytyväinen,
+koska olette unohtanut minut siellä nähneenne».
+
+Madame de Mercoeur, joka katseli puutarhan kukkia, ei kuunnellut, mitä
+hänen veljensä sanoi. Prinsessa punastui ja luoden silmänsä alaspäin,
+herttuaan katsomatta, sanoi:
+
+»En muista teitä siellä nähneeni, ja jos siellä olette käynyt, on se
+tapahtunut tietämättäni.»
+
+»Totta on, madame», myönsi herttua, »että olen käynyt siellä
+kutsumattanne ja että olen viettänyt siellä elämäni suloisimmat ja
+kauheimmat hetket».
+
+Prinsessa ymmärsi liiankin hyvin herttuan sanat, mutta ei vastannut
+niihin. Hän aikoi estää madame de Mercoeuria menemästä sisähuoneeseen,
+koska Nemoursin herttuan kuva oli siellä, eikä hän olisi suonut sitä
+nähtävän. Hän saikin ajan, kulumaan huomaamatta, ja madame de Mercoeur
+puhui jo paluusta, mutta kun prinsessa huomasi, etteivät herttua ja
+hänen sisarensa poistuisi yhdessä, arvasi hän, mikä vaara oli tarjona.
+Hän huomasi olevansa samassa pulassa kuin oli ollut Pariisissa ja
+teki myös saman päätöksen. Se pelko, että tämä vierailu olisi vielä
+vahvistuksena hänen puolisonsa epäluuloille, oli lisäksi syynä samaan
+johtopäätökseen. Välttääkseen sitä, että Nemoursin herttua jäisi
+hänen kanssaan kahden kesken, prinsessa sanoi madame de Mercoeurille
+tulevansa saattamaan häntä metsän laitaan ja käski, että hänen omat
+vaununsa lähetettäisiin mukaan.
+
+Kun herttua näki prinsessan torjuvan käytöksen yhä jatkuvan, tunsi
+hän siitä niin vihlovaa tuskaa, että heti kalpeni. Madame de Mercoeur
+kysyi, voiko hän pahoin, mutta herttua katsahti prinsessaan sisarensa
+huomaamatta ja ilmaisi hänelle katseellaan, ettei hänellä ollut muuta
+tuskaa kuin epätoivonsa. Hänen täytyi kuitenkin antaa prinsessan ja
+sisarensa lähteä yhdessä, uskaltamatta heitä saattaa. Sen jälkeen, mitä
+oli sanottu, herttua ei voinut enää palata tänne sisarensa mukana.
+Niinpä hän lähti Pariisiin ja sieltä edelleen seuraavana päivänä.
+
+Clèvesin prinssin apuriksi ruvennut mies oli koko ajan pitänyt herttuaa
+silmällä. Hän palasi myös Pariisiin ja nähtyään Nemoursin herttuan
+lähtevän Chambordiin kiiruhti ehtiäkseen sinne ennen herttuaa ja
+tehdäkseen selkoa matkastaan. Hänen toimenantajansa odotti hänen
+paluutaan, ikäänkuin se ratkaisisi koko hänen elämänsä onnen.
+
+Heti nähtyään hänet prinssi päätti hänen ilmeestään ja vaitiolostaan,
+että hänellä oli vain ikäviä uutisia. Prinssi, oli jonkun aikaa
+surun vallassa, pää painuneena, voimatta puhua. Lopulta hän antoi
+hoviherralle merkin poistua.
+
+»Menkää», sanoi prinssi; »näenhän, mitä teillä on minulle sanottavaa,
+mutta nyt en jaksa sitä kuulla».
+
+»Minulla ei ole teille mitään ilmoitettavaa», vastasi toinen, »mistä
+voisi tehdä varman johtopäätöksen. On totta, että Nemoursin herttua on
+kahtena yönä perättäin mennyt metsästä puutarhaan ja että hän päivää
+myöhemmin oli Coulommiersissa madame de Mercoeurin kanssa.»
+
+»Riittää, riittää», virkkoi prinssi, vielä viitaten hoviherraa
+poistumaan; »en tarvitse lisää selityksiä».
+
+Hoviherran täytyi jättää hänet epätoivoon, jota suurempaa ei liene
+kellään ollut. Harvoin on niin uljas ja kiihkeästi rakastunut mies kuin
+Clèvesin prinssi saanut samalla kertaa tuntea tuskaa, johon on syynä
+rakastajattaren uskottomuus ja häpeä olla vaimonsa pettämä.
+
+Prinssi ei voinut kestää suruansa. Hän sai kuumeen heti seuraavana
+yönä niin rajuine puuskineen, että hänen sairautensa heti näytti perin
+vaaralliselta. Clèvesin prinsessalle lähetettiin asiasta tieto, ja
+hän saapui kiireesti. Prinsessan tullessa prinssi oli vielä sairaampi
+ja kohteli häntä niin kylmästi, että prinsessa hämmästyi tavattomasti
+ja kävi murheelliseksi. Prinsessasta näytti, että prinssi vain
+haluttomasti otti vastaan hänen palveluksiaan, mutta lopulta hän
+ajatteli sen johtuvan vain sairaudesta.
+
+Heti prinsessan tultua Bloisiin, missä hovi silloin oleskeli, Nemoursin
+herttua ei voinut olla iloitsematta tietäessään olevansa samassa
+paikassa. Hän koetti tavata prinsessaa ja kävi joka päivä Clèvesin
+prinssin luona muka kuulemassa, kuinka potilas jaksoi, mutta turhaan.
+Prinsessa ei poistunut puolisonsa huoneesta, kärsien tavattomasti
+nähdessään hänen tilansa. Nemoursin herttua oli epätoivoissaan
+saadessaan kuulla prinsessan olevan niin murheissaan. Hän arvasi
+hyvinkin, kuinka tämä suru uudistaisi prinssin ja prinsessan välisen
+ystävyyden ja minkä vaarallisen käänteen se tuottaisi sydämessä
+piilevään rakkauteen. Jonkun aikaa tämä ajatus suretti häntä
+hirveästi; mutta prinssin vaikea sairaus herätti hänessä uusia
+toiveita. Hän käsitti, että Clèvesin prinsessa ehkä pian olisi vapaa
+noudattamaan rakkauttaan ja että hän itse tulevaisuudessa saisi nauttia
+yhtämittaista onnea ja pysyväistä iloa. Mutta hän ei voinut kauan
+pitää vireillä tätä ajatusta: niin levottomaksi ja huumautuneeksi se
+hänet saattoi, ja hän karkoitti sen mielestään, kun pelkäsi tuntevansa
+itsensä liian onnettomaksi, jos menettäisi nämä toiveensa.
+
+Tällä välin olivat lääkärit melkein hyljänneet Clèvesin prinssin.
+Eräänä sairautensa viime päivistä, vietettyään hyvin tuskallisen yön,
+prinssi sanoi aamulla haluavansa levätä.
+
+Prinsessa jäi yksin hänen huoneeseensa ja oli huomaavinaan, ettei hän
+malttanutkaan levätä, vaan oli hyvin rauhaton. Lähestyen puolisoaan
+prinsessa polvistui hänen vuoteensa viereen kyyneleiden virratessa
+pitkin kasvoja. Prinssi oli päättänyt olla osoittamatta hänelle
+katkeraa vihankaunaansa, mutta se huolenpito, jota prinsessa hänelle
+tuhlasi, ja se murhe, joka prinssistä toisinaan näytti todelliselta
+ja taas toisinaan merkiltä teeskentelystä ja kavaluudesta, herättivät
+hänessä niin vastakkaisia ja tuskallisia tunteita, ettei hän voinut
+niitä sydämeensä kätkeä.
+
+»Vuodatatte runsaasti kyyneliä, madame», sanoi prinssi puolisolleen,
+»kuoleman vuoksi, johon olette syypää ja joka ei voi teille tuottaa
+tuskaa, vaikka sitä näyttelette. En ole enää siinä tilassa, että
+voisin teitä soimata», jatkoi hän sairauden ja surun heikontumalla
+äänellä, »vaan kuolen siitä hirveästä murheesta, jonka olette minulle
+tuottanut. Miksi pitikään niin tavattomalla teolla kuin puheellanne
+Coulommiersissa olla niin vähän pontta? Minkätähden kerroitte minulle
+rakkaudestanne Nemoursin herttuaa kohtaan, jollei hyveellisyytenne
+paremmin riittänyt sitä vastustamaan? Rakastin teitä niin, että annoin
+helposti pettää itseäni, ja nyt tunnustan sen häpeäkseni. Kaipaan sitä
+petollista rauhaa, josta minut taas tempasitte. Miksi ette antanut
+minun pysyä siinä rauhallisessa sokeudessa, jota niin monet aviomiehet
+saavat pitää? En olisi ehkä koko elämäni aikana joutunut tietämään,
+että rakastatte Nemoursin herttuaa.
+
+»Minä kuolen», lisäsi prinssi, »mutta tietäkää, että teette kuolemani
+suloiseksi, että riistettyänne teitä kohtaan tuntemani kunnioituksen ja
+hellyyden elämä olisi minulle kauhistava. Mitä tekisinkään elämällä,
+kun pitäisi viettää sitä naisen kanssa, jota olen niin rakastanut ja
+joka on minut min julmasti pettänyt, taikka elää erossa hänestä ja
+joutua vihaan ja väkivaltaisuuksiin, jotka ovat niin vastakkaisia
+mielenlaadulleni ja entiselle rakkaudelleni teitä kohtaan? Se on
+ollut voimakkaampi kuin olette huomannutkaan; olen suurimman osan
+teiltä kätkenyt vain pelosta, että ikävystyttäisin teitä tai että
+menettäisin jotakin kunnioituksestanne menettelyn vuoksi, joka ei
+sopinut aviomiehelle. Mutta sen sanon, että olin sydämenne arvoinen.
+Toistan vielä, että kuolen ilman kaipausta, koska en ole saavuttanut
+rakkauttanne enkä enää jaksa sitä halutakaan. Hyvästi, madame; te
+surette joskus miestä, joka rakasti teitä todellisesti ja laillisesti.
+Te saatte tuntea sitä murhetta, jota järkevät ihmiset tuntevat
+tällaisissa tapauksissa, ja huomata kylliksi eroa siinä, kuinka minä
+teitä rakastin ja kuinka ne rakastavat, jotka lempeään osoittaessaan
+eivät etsi muuta kuin kunniaa teidät vietellä.
+
+— Mutta kuolemani suo teille vapauden», lisäsi prinssi. »Te voitte
+tehdä Nemoursin herttuan onnelliseksi tarvitsematta avuksi rikosta.
+Yhdentekevää on», huudahti prinssi, »mitä tapahtuu, kun minua ei enää
+ole, ja tarvitseeko minun siitä välittääkään!»
+
+Prinsessa ei osannut kuvitellakaan, että hänen puolisonsa häntä
+epäilisi; siksi hän kuunteli näitä sanoja ymmärtämättä tai voimatta
+muuta ajatella kuin että prinssi moitti häntä kiintymyksestä Nemoursin
+herttuaa kohtaan. Lopulta prinsessa selvisi sokeudestaan ja huudahti:
+
+»Minäkö tekisin rikosta! Se ajatuskin on minulle tuntematon.
+Ankarinkaan hyveellisyys ei voi viedä toisenlaiseen käytökseen kuin
+minun. En ole milloinkaan tehnyt mitään, missä en olisi suonut teidän
+olevan todistajana.»
+
+»Olisitteko toivonut», kysyi prinssi katsellen puolisoaan halveksien,
+»että olisin ollut läsnä niinä öinä, jotka olette viettänyt yhdessä
+Nemoursin herttuan kanssa? Ah, madame, puhunko teistä kertoessani
+vaimosta, joka on viettänyt öitä toisen miehen seurassa?»
+
+»Ette, monsieur», vastasi prinsessa, »ei, te ette puhu minusta. En ole
+milloinkaan viettänyt öitä enkä muitakaan aikoja Nemoursin herttuan
+seurassa. Hän ei ole milloinkaan tavannut minua kahden kesken. En
+ole hänelle mitään koskaan myöntänyt, en häntä kuunnellut, sen voin
+vannoa...»
+
+»Älkää sanoko enempää», keskeytti prinssi. »Väärät valat taikka
+tunnustus olisivat minulle ehkä yhtä tuskallisia.»
+
+Prinsessa ei voinut vastata. Kyyneleet ja tuska salpasivat häneltä
+sanat. Lopulta, ponnistaen voimiaan, hän virkkoi:
+
+»Katsokaa minua ainakin, kuulkaa minua. Jos asia koskisi vain minua,
+kärsisin nämä syytökset, mutta teidän henkenne on vaarassa. Kuulkaa
+minua rakkaudesta itseenne. Saanhan ehdottomasti teidät uskomaan
+syyttömyyteni, kun totuus on niin täydellisesti minun puolellani.»
+
+»Suokoon Jumala, että saisitte minut uskomaan!» huudahti prinssi.
+»Mutta mitä, voittokaan minulle sanoa? Eikö Nemoursin herttua ole
+sisarensa kanssa käynyt Coulommiersissa? Ja eikö herttua ole viettänyt
+paria edellistä yötä kanssanne metsän puutarhassa?»
+
+»Jos se on rikokseni», vastasi prinsessa, »niin minun on helppo
+puolustautua. En pyydä teitä uskomaan itseäni, vaan kaikkia
+palvelijoitanne. Tiedustelkaa, meninkö puutarhaan sen päivän aattona,
+jolloin Nemoursin herttua tuli Coulommiersiin, ja enkö sitä edellisenä
+iltana lähtenyt sieltä kahta tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti.»
+
+Prinsessa kertoi sitten puolisolleen, kuinka oli ollut näkevinään
+puutarhassa jonkun. Hän tunnusti luulleensa miestä Nemoursin herttuaksi
+ja puhui niin vakuuttavasti, samalla kun totuus saattaa niin helposti
+uskomaan silloinkin kun se ei ole todennäköinen, että prinssi melkein
+sai varmuuden hänen viattomuudestaan.
+
+»En tiedä», sanoi prinssi, »pitäisikö minun kuitenkin teitä uskoa.
+Tunnen olevani niin lähellä kuolemaa, etten halua nähdä mitään, mikä
+voisi houkuttaa minua kaipaamaan elämää. Selityksenne tulevat minulle
+liian myöhään, mutta huojentavaa on sittenkin saada viedä mukanaan se
+ajatus, että olette sen kunnioituksen arvoinen, jota olen teitä kohtaan
+tuntenut. Pyydän teiltä vielä sitä lohdutusta, että saan uskoa muistoni
+olevan teille rakkaan, niin että jos asia olisi riippunut teistä,
+olisitte tuntenut minua kohtaan samaa kuin nyt erästä toista kohtaan.»
+
+Hän tahtoi jatkaa, mutta oli liian heikko puhumaan. Prinsessa kutsutti
+sairaan luo lääkärit, jotka huomasivat hänen olevan kuolemaisillaan.
+Hän pysyi riutuneena hengissä vielä muutamia päiviä ja kuoli
+ihmeteltävän levollisena.
+
+Clèvesin prinsessa joutui niin rajun surun valtaan, että oli menettää
+järkensä. Kuningatar tuli huomaavaisesti häntä katsomaan ja vei hänet
+luostariin hänen itse tajuamatta, minne hänet vietiin. Prinsessan
+kälyt toivat hänet takaisin Pariisiin; silloin hän ei vielä kyennyt
+selvästi tajuamaan suruansa. Kun hän sitten voimistui sitä ajattelemaan
+ja käsitti, minkälaisen miehen oli menettänyt, samalla tietäen
+olevansa syynä hänen kuolemaansa juuri sen rakkauden vuoksi, jota oli
+sydämessään sietänyt toista kohtaan, heräsi hänessä kuvaamaton kauhu
+itseänsä ja Nemoursin herttuaa vastaan.
+
+Herttua ei aluksi uskaltanut prinsessalle osoittaa muuta
+huomaavaisuutta kuin mitä hyvä tapa vaati. Hän tunsi kyllin hyvin
+Clèvesin prinsessan arvatakseen, että suurempi tunkeilevaisuus olisi
+ollut hänelle vastenmielistä, mutta se, mitä hän sai myöhemmin kokea,
+osoitti, että hänen vielä kauan tuli käyttäytyä samalla tavalla.
+
+Eräs herttuan aseenkantajista kertoi, että hänen läheinen ystävänsä,
+Clèvesin prinssin hoviherra, surren herransa kuolemaa oli sanonut
+Nemoursin herttuan matkan Coulommiersiin olleen kuoleman syynä. Herttua
+hämmästyi tavattomasti näistä sanoista; mutta niitä mietittyään
+hän arvasi totuuden osaksi ja aavisti heti, mitä prinsessa tunsi
+häntä kohtaan, vieraantuen hänestä, jos uskoisi puolisonsa taudin
+johtuneen mustasukkaisuudesta. Herttua arveli olevan parasta olla
+johtamatta prinsessan muistiin nimeänsä ja noudatti tätä käytöstä, niin
+tuskalliselta kuin se hänestä tuntuikin.
+
+Hän matkusti Pariisiin eikä voinut kuitenkaan olla menemättä prinsessan
+ovelle saadakseen tietää, kuinka hän jaksoi. Hänelle sanottiin, ettei
+kukaan saanut prinsessaa nähdä ja että tämä oli kieltänyt itselleen
+ilmoittamasta edes, kutka olivat käyneet häntä kysymässä. Ehkäpä
+nämä niin tarkat ohjeet oli annettu juuri herttuan varalta, josta ei
+tahdottu kuulla puhuttavankaan. Hän oli liiaksi rakastunut voidakseen
+elää prinsessaa lainkaan näkemättä. Niinpä hän päätti keksiä kuinka
+vaikeita keinoja tahansa päästäkseen tilasta, joka tuntui hänestä
+sietämättömältä.
+
+Prinsessan murhe meni yli kaikkien järjen rajojen. Kuoleva puoliso,
+joka kuoli hänen vuokseen ja oli ollut niin lempeä häntä kohtaan,
+ei lähtenyt prinsessan mielestä. Hän kertasi lakkaamatta, mitä oli
+puolisolleen velkaa, ja piti rikoksenaan sitä, ettei ollut häntä
+rakastanut, ikäänkuin se olisi ollut hänen vallassaan. Hän sai
+lohdutusta vain ajatellessaan surevansa puolisoaan, niinkuin tämä
+ansaitsi, ja jäljellä olevan elämänsä aikana tekevänsä vain sitä, mitä
+hänen puolisonsa olisi suonut hänen tekevän, jos olisi elänyt.
+
+Hän ajatteli monta kertaa, kuinka prinssi oli saanut tietää
+Nemoursin herttuan käyneen Coulommiersissa, mutta ei uskonut
+herttuan puhuneen asiasta; vieläpä hänestä tuntui yhdentekevältä,
+vaikka olisikin näin tapahtunut, koska hän uskoi jo parantuneensa
+ja vieraantuneensa rakkaudesta herttuaa kohtaan. Hän suri kuitenkin
+katkerasti kuvitellessaan itseään syypääksi puolisonsa kuolemaan ja
+muisti tuskaisena, kuinka prinssi oli kuollessaan pelännyt hänen
+menevän herttuan kanssa naimisiin. Mutta kaikkien hänen tuskainsa
+pääsisällyksenä oli suru miehensä kuolemasta, eikä hän uskonut enää
+suostuvansa uuteen avioliittoon.
+
+Muutamien kuukausien kuluttua prinsessa pääsi katkerimmasta murheestaan
+ja joutui alakuloisuuden ja kaipauksen tilaan. Madame de Martiques
+matkusti Pariisiin ja kävi siellä ollessaan häntä usein tervehtimässä.
+Madame de Martiques kertoi prinsessalle kaikki, mitä hovissa tapahtui,
+ja vaikka prinsessa ei näyttänyt siitä välittävän, puheli madame de
+Martiques kuitenkin häntä virkistääkseen, jutellen vidamista, Guisen
+herttuasta ja kaikista muista, jotka olivat huomattavia olemukseltaan
+tai ansioiltaan.
+
+»Mitä Nemoursin herttuaan tulee», virkkoi hän, »en tiedä, ovatko
+muut asiat hänen sydämessään vallanneet rakkauden paikan, mutta hän
+huvittelee paljon vähemmän kuin ennen. Hän on melkein vetäytynyt pois
+naisten seurasta. Usein hän matkustelee Pariisiin; luulenpa, että hän
+nytkin on täällä.»
+
+Nemoursin herttuan nimi sai Clèvesin prinsessan vavahtamaan ja
+punastumaan. Hän muutti puheen aihetta, eikä madame de Martiques
+huomannut hänen hämminkiään.
+
+Seuraavana päivänä prinsessa, haluten mielentilaansa sopivaa puuhaa,
+meni erään kotinsa lähellä asuvan miehen luo, joka valmisti erikoisia
+silkkiteoksia. Hän aikoi siellä teettää samanlaisia. Kun hänelle oli
+niitä näytetty, huomasi hän oven, jonka takana olevassa huoneessa
+arveli säilytettävän lisää näitä valmisteita. Prinsessa pyysi, että ovi
+avattaisiin. Isäntä vastasi, ettei hänellä ollut sen avainta ja että
+huone oli varattu eräälle herralle, joka tuli sinne muutaman kerran
+päivässä piirtämään ikkunasta näkyviä kauniita taloja ja puutarhoja.
+
+»Hän on maailman pulskin mies», lisäsi isäntä, »eikä juuri näytä
+tarvitsevan raha-ansiota. Joka kerta kun hän käy täällä, näen hänen,
+aina katselevan taloja ja puutarhoja, mutta en milloinkaan tekevän
+työtä.»
+
+Clèvesin prinsessa kuunteli näitä sanoja tavattoman tarkkaavasti.
+Se, että madame de Martiques oli hänelle sanonut Nemoursin herttuan
+toisinaan käyvän Pariisissa, liittyi hänen ajatuksissaan tähän pulskaan
+mieheen, joka tuli hänen lähistölleen, herättäen hänen mieleensä kuvan
+herttuasta, joka tahtoi hänet nähdä, ja tehden hänet salaperäisen
+levottomaksi, hänen itse tietämättä sen syytä. Hän astui ikkunain
+ääreen ottaakseen selville, mitä niistä näki, ja totesi, että niistä
+voi tarkata koko hänen puutarhansa ja asuntonsa julkisivua. Palattuaan
+kotiinsa hän huomasi helposti saman ikkunan, josta vieraan herran
+sanottiin katselevan. Se ajatus, että katselija oli Nemoursin herttua,
+muutti kokonaan hänen mielentilansa. Hän ei ollut enää jonkinlaisessa
+alakuloisessa rauhassa, johon oli jo alkanut tottua, vaan levoton
+ja kiihtynyt. Lopulta voimatta viipyä kotonaan prinsessa lähti ulos
+hengittämään raitista ilmaa esikaupunkien ulkopuolella olevaan
+puutarhaan, jossa luuli olevansa yksin. Sinne tultuaan hän arvelikin
+päätelleensä oikein: hän ei nähnyt merkkiäkään ihmisistä ja käveli
+jokseenkin kauan.
+
+Astuttuaan pienen metsikön läpi hän huomasi käytävän päässä puutarhan
+kauimmassa kolkassa pienen joka taholle avonaisen majan, jota kohti
+suuntasi askeleensa. Tultuaan lähemmäksi, hän näki eräällä penkillä
+nukkuvan tai syviin haaveisiin vaipuneen miehen, jonka tunsi Nemoursin
+herttuaksi. Tämä näky pakotti hänet heti pysähtymään, mutta jäljestä
+tulevat palvelijat eivät pysyneet hiljaa. Se sai Nemoursin herttuan
+heräämään unelmistaan. Katsomatta kuka oli syynä hänen kuulemaansa
+meluun herttua nousi paikaltaan välttääkseen lähestyvää seuraaja
+kääntyi kävelemään toiselle kujalle tehtyään niin syvän kumarruksen,
+ettei edes nähnyt ketä tervehti.
+
+Jos herttua olisi tietänyt, mitä hän vältti, kuinka innokkaasti hän
+olisikaan tullut takaisin? Mutta hän jatkoi menoaan pitkin kujaa, ja
+prinsessa näki hänen poistuvan eräästä takaportista, jonka likellä
+vaunut häntä odottivat. Minkä vaikutuksen tämä näky hetkeksi tekikään
+prinsessan sydämeen! Mikä uinunut rakkaus syttyikään jälleen hänen
+sydämessään ja kuinka voimakkaana! Hän meni istumaan samaan paikkaan,
+josta Nemoursin herttua juuri oli lähtenyt, ja jäi siihen menehtyneenä.
+
+Herttua esiintyi hänen mielessään rakkaampana kuin mikään muu
+maailmassa. Olihan tämä mies hellästi rakastanut häntä jo kauan, pysyen
+kunnioittavana ja uskollisena, halveksien kaikkia muita hänen vuokseen,
+pitäen arvossa hänen tuskaansakin, haluten nähdä hänet joutumatta itse
+nähdyksi, jättäen hovin, jonka ilo hän oli, mennäkseen tuijottamaan
+rakastettuaan piirittäviin seiniin ja haaveilemaan paikoissa, joissa ei
+voinut odottaa häntä tapaavansa. Kaiken kaikkiaan, herttua oli henkilö,
+joka olisi ansainnut rakkautta jo oman intohimonsakin vuoksi ja johon
+hän oli niin ihastunut, että olisi häntä rakastanut, vaikkei olisikaan
+saanut vastarakkautta, ja joka lisäksi oli jaloluonteinen ja hänen
+vertaisensa. Ei ollut enää velvollisuutta eikä hyvettä, joka olisi
+ehkäissyt hänen tunteitaan. Kaikki esteet oli poistettu eikä heidän
+entisestä suhteestaan ollut muuta jäljellä kuin herttuan rakkaus häneen
+ja hänen rakkautensa herttuaan.
+
+Kaikki nämä ajatukset olivat uusia prinsessalle. Suru prinssin
+kuolemasta oli niin vallannut hänet, että se oli estänyt häntä niihin
+joutumasta. Nemoursin herttuan läheisyys toi niitä joukoittain hänen
+mieleensä; mutta kun hän sitten muisti myöskin, että sama mies,
+jonka kanssa katsoi voivansa mennä naimisiin, oli se, jota hän oli
+rakastanut jo puolisonsa eläessä ja joka oli syynä prinssin kuolemaan,
+ja että hänen puolisonsa vielä kuollessaan oli osoittanut pelkäävänsä
+hänen menevän naimisiin tuon miehen kanssa, loukkautui hänen ankara
+hyveellisyytensä niin näistä kuvitteluista, että hän piti tuskin
+pienempänä rikoksena nyt mennä Nemoursin kanssa naimisiin kuin rakastaa
+häntä miehensä eläessä. Prinsessa hautoi näitä mietteitä, jotka
+olivat niin vastakkaisia hänen onnelleen, ja vahvisti niitä vielä
+monilla perusteilla, jotka koskivat hänen rauhaansa ja mahdollisesta
+avioliitosta herttuan kanssa johtuvia onnettomuuksia. Kaksi tuntia
+viivyttyään tällä paikalla hän lopulta palasi kotiinsa varmana siitä,
+että hänen oli vältettävä herttuaa, koska heidän kohtaamisensa oli
+vastoin hänen velvollisuuttansa.
+
+Mutta tämä vakaumus, joka oli hänen järkensä ja hyveensä vaikutusta,
+ei vallannut hänen sydäntään. Se pysyi kiintyneenä Nemoursin herttuaan
+niin kiihkeästi, että häh joutui säälittävään tilaan eikä enää saanut
+lepoa. Hänen seuraava yönsä oli kauheimpia, mitä hän oli koskaan
+viettänyt. Aamulla hän ensi työkseen riensi katsomaan sitä ikkunaa,
+josta sopi katsella hänen asuntoaan, ja näki siellä Nemoursin herttuan.
+Tämä näky yllätti prinsessan niin, että hän äkkiä peräytyi ikkunasta,
+ja silloin herttua käsitti, että prinsessa oli hänet tuntenut. Herttua
+olikin usein sitä toivonut, siitä aikain kun rakkaus oli saanut hänet
+keksimään keinoja nähdäkseen prinsessan, ja kun ei ollut toiveita siitä
+ilosta, meni hän haaveilemaan samaan puutarhaan, jossa prinsessa oli
+hänet tavannut. Väsyneenä lopulta niin onnettomaan ja epävarmaan tilaan
+herttua päätti vihdoin käyttää mitä keinoa tahansa kohtalonsa selville
+saamiseksi.
+
+»Mitä odotankaan enää?» kysyi hän itseltään; »jo kauan olen tiennyt
+prinsessan minua rakastavan. Hän on vapaa, mikään velvollisuus ei
+pakota häntä enää kieltäytymään. Miksi rajoittuisin häntä katselemaan
+näkymättömänä ja hänelle puhumatta? Onko mahdollista, että rakkaus
+on minulta niin täydellisesti riistänyt järjen ja rohkeuden ja
+saattanut minut niin perin toisenlaiseksi kuin olin muissa elämäni
+rakkaussuhteissa? Velvollisuuteni on ollut kunnioittaa prinsessan
+surua; mutta sitä kunnioitan jo liiankin kauan ja annan sen
+lemmenliekin sammua, joka hänessä palaa.»
+
+Asiaa näin harkittuaan herttua koetti keksiä keinoja tavatakseen
+prinsessan. Hän arveli, ettei ollut enää mitään, mikä pakottaisi häntä
+salaamaan rakkauttaan Chartresin vidamilta, jolle hän siis päätti siitä
+puhua.
+
+Vidami oleskeli silloin Pariisissa. Kaikki ihmiset olivat tulleet
+sinne antamaan määräyksiä vaunuistaan ja vaatteistaan seuratakseen
+kuningasta, joka aikoi saattaa Espanjan kuningatarta. Nemoursin herttua
+meni siis vidamin luo ja tunnusti hänelle kaikki, mitä oli siihen
+asti salannut, paitsi prinsessan tunteita, joista ei halunnut olla
+tietävinään.
+
+Prinsessan setä kuunteli tavattoman iloisena herttuan puhetta ja
+vakuutti, että hän tietämättä mitään herttuan tunteista usein oli
+ajatellut leskeksi joutunutta prinsessaa ainoana naisena, joka
+oli herttuan arvoinen. Herttua pyysi vidamia toimittamaan hänelle
+tilaisuuden puhutella prinsessaa saadakseen tietää, mitä hänellä oli
+mielessä.
+
+Vidami ehdotti, että hän veisi herttuan mukanaan prinsessan luo, mutta
+herttua luuli prinsessan tästä loukkautuvan, koska ei vielä ottanut
+ketään vastaan. He keksivät sen keinon, että vidamin olisi kutsuttava
+prinsessa luokseen jollakin tekosyyllä ja herttuan piti saapua sinne
+salaportaita pitkin, niin ettei kukaan häntä näkisi.
+
+Näin tehtiinkin. Clèvesin prinsessa tuli, ja vidami meni häntä vastaan
+ja talutti hänet asuntonsa perimmäiseen, suureen huoneeseen. Vähän
+ajan kuluttua astui Nemoursin herttua sisään kuin sattuman tuomana.
+Prinsessa hämmästyi tavattomasti hänet nähdessään; hän punastui ja
+koetti sitä salata. Vidami puhui aluksi jokapäiväisistä asioista ja
+poistui antaakseen muka jonkin määräyksen. Hän pyysi veljentytärtään
+hoitamaan emännän velvollisuuksia ja lupasi kohta palata.
+
+Ei voi kuvata, mitä Nemoursin herttua ja Clèvesin prinsessa tunsivat
+ollessaan kahden kesken ja ensi kertaa voidessaan puhella toistensa
+kanssa. He pysyivät jonkun aikaa ääneti, mutta sitten herttua keskeytti
+hiljaisuuden:
+
+»Annatteko anteeksi Chartresin vidamille, madame, että hän on
+valmistanut minulle tilaisuuden teitä tavata ja kanssanne puhella,
+vaikka te aina olette minulta sen niin tylysti kieltänyt?» »Minun
+ei sovi antaa hänelle anteeksi», vastasi prinsessa, »koska hän on
+unohtanut, missä tilassa olen ja mille vaaroille hän panee maineeni
+alttiiksi».
+
+Sanottuaan nämä sanat prinsessa aikoi lähteä, ja herttua virkkoi häntä
+pidättäen:
+
+»Älkää pelätkö mitään, madame; kukaan ei tiedä, että olen täällä,
+eikä mikään vaara ole uhkaamassa. Kuulkaa minua, madame, kuulkaa,
+jollette hyvästä tahdostanne, niin ainakin rakkaudesta itseänne kohtaan
+suojelluksenne itsenne niiltä äärimmäisyyksiltä, joihin rakkauteni
+minut varmasti veisi, kun en enää voi sitä hallita.»
+
+Clèvesin prinsessa mukaantui ensi kerran noudattamaan taipumustaan,
+jota hän tunsi herttuaa kohtaan, ja virkkoi katsellen häntä lempein,
+suloisin silmin:
+
+»Mitä toivotte siitä myöntymyksestä, jota minulta pyydätte? Kadutte
+ehkä, että olette sen saanut, ja minä kadun varmasti, että olen sen
+teille suonut. Ansaitsette paremman kohtalon kuin teillä on ollut tähän
+asti ja paremman kuin vasta voitte löytää, jollette etsi sitä muualta.»
+
+»Minäkö, madame», huudahti herttua, »etsisin onnea muualta? Onko muuta
+onnea kuin saada teiltä rakkautta? Vaikka en ole milloinkaan puhunut
+teille, madame, niin luulisin, ettei rakkauteni ole teille outo, vaan
+tiedätte sen niin todelliseksi ja kiihkeäksi kuin ihmissydämessä on
+koskaan ollut. Millä koetuksilla se onkaan ollut eri oloissa, jotka
+ovat teille tuntemattomat? Mille koetuksille olettekaan itse sen pannut
+jyrkkyydellänne?»
+
+»Koska haluatte, että puhun teille, ja koska olen siihen suostunut»,
+vastasi prinsessa istuutuen, »niin osoitan sanoissani sellaista
+vilpittömyyttä, jota ette helposti tapaa minun sukupuolessani. En siis
+väitä, etten ole nähnyt kiintymystänne itseeni; ehkä ette uskoisikaan
+minua, jos niin sanoisin. Tunnustan teille, etten ainoastaan ole sitä
+nähnyt, vaan että olen nähnyt sen sellaisena, jommoisena toivonette sen
+minulle näkyneen.»
+
+»Ja jos olette sen nähnyt», keskeytti herttua, »onko mahdollista, ettei
+se ole teitä ollenkaan liikuttanut? Uskaltaisinko teiltä kysyä, onko se
+tehnyt mitään vaikutusta sydämeenne?»
+
+»Teidän olisi pitänyt huomata se käytöksestäni», vastasi prinsessa,
+»mutta haluaisin mielelläni tietää, mitä olette ajatellut».
+
+»Minun täytyisi olla onnellisemmassa asemassa uskaltaakseni sen
+sanoa», virkkoi herttua, »ja kohtaloni on huonossa suhteessa siihen,
+mitä teille sanoisin. Voin ilmoittaa teille, madame, vain hartaasti
+toivoneeni, ettette olisi Clèvesin prinssille tunnustanut, mitä minulta
+salasitte, ja että olisitte häneltä salannut, mitä minulle näytitte.»
+
+»Kuinka olette voinut saada selville», kysyi prinsessa punastuen, »että
+olen tunnustanut jotakin Clèvesin prinssille?»
+
+»Olen saanut sen kuulla omasta suustanne, madame», vastasi herttua,
+»mutta voidaksenne antaa anteeksi sen rohkeuden, että olen teitä
+kuunnellut, muistakaa, olenko käyttänyt kuulemaani väärin, ovatko
+toiveeni siitä parantuneet ja olenko rohkeammin uskaltanut puhua
+teille».
+
+Herttua alkoi kertoa prinsessalle, kuinka oli kuunnellut hänen
+keskusteluaan Clèvesin prinssin kanssa, mutta prinsessa keskeytti,
+ennenkuin hän oli ehtinyt loppuun.
+
+»Älkää puhuko siitä enempää», sanoi prinsessa.
+
+»Nyt näen, mistä olette saanut tarkat tietonne. Sitä ihmettelin jo
+perintökuningattaren luona, kun hän siitä puhui kuultuaan jutun niiltä,
+joille olitte sen uskonut.»
+
+Nemoursin herttua ilmoitti prinsessalle, kuinka se oli tapahtunut.
+
+»Älkää puolustelko itseänne», lausui prinsessa. »Jo kauan sitten
+olen sen antanut teille anteeksi, vaikka ette olekaan minulle asiaa
+selittänyt. Mutta koska olette minulta itseltäni saanut tiedon siitä,
+mitä aioin teiltä salata kuolemaani asti, niin tunnustan teille,
+että olette minussa herättänyt tunteita, jotka olivat minulle outoja
+ennenkuin teidät näin ja joista minulla oli niin vähän aavistustakaan,
+että ne aluksi yllättivät minut ja siten lisäsivät sitä levottomuutta,
+joka näitä tunteita aina seuraa. Häpeän nyt vähemmän tätä
+tunnustustani, koska voin leskenä lausua sen ilman rikosta ja koska
+olette nähnyt, ettei käyttäytymiseni riipu tunteista.»
+
+»Uskotteko, madame», sanoi herttua polvistuen, »että olen
+menehtymäisilläni jalkojenne juuressa ilon hurmauksesta?»
+
+»Enhän teille muuta sano», vastasi prinsessa, hymyillen, »kuin mitä jo
+tiedätte liiankin hyvin»
+
+»Oi, madame», virkkoi herttua, »mikä ero onkaan tietää se sattumalta
+ja kuulla se teiltä itseltänne ja nähdä teidän haluavan, että sen
+tietäisin!»
+
+»Totta on», lausui prinsessa, »että tahdon teidän sen tietävän ja että
+minusta on suloista se ilmoittaa teille. Muuten en tiedä, sanonko
+sen teille enemmän rakkaudesta itseeni vai rakkaudesta teihin, sillä
+lopultakaan ei tällä tunnustuksella ole seurauksia, vaan minä tahdon
+yhä noudattaa niitä ankaria sääntöjä, joita velvollisuuteni määrää.»
+
+»Älkää sitä enää ajatelko, madame», sanoi herttua; »eihän, ole
+enää olemassa teitä sitovaa velvollisuutta. Olette vapaa, ja jos
+uskaltaisin, niin sanoisin teidän vallassanne olevan toimittaa niin,
+että velvollisuutenne piankin pakottaisi teidät säilyttämään ne
+tunteet, jotka teillä on minua kohtaan.»
+
+»Velvollisuuteni», lausui prinsessa, »ei salli minun enää milloinkaan
+ajatella ketään miestä, kaikkein vähimmin teitä, vaikka syyt siihen
+ovatkin teille tuntemattomia».
+
+»Ehkä eivät ne olekaan minulle tuntemattomia, madame», sanoi herttua,
+»mutta ne eivät ole todellisia syitä. Luulen tietäväni, että Clèvesin
+prinssi arveli minua onnellisemmaksi kuin olin ja kuvitteli teidän
+hyväksyneen ne vallattomuudet, joihin intohimo on minut saattanut
+teidän luvattanne.»
+
+»Älkäämme puhuko siitä seikkailusta», sanoi prinsessa, »en voi sitä
+ajatusta sietää. Se hävettää minua ja tuottaa tuskaa niiden seurauksien
+tähden, joita sillä on ollut. Liiankin totta on, että te olette syynä
+Clèvesin prinssin kuolemaan. Epäluulot, jotka harkitsematon käytöksenne
+hänessä herätti, ovat riistäneet häneltä hengen, niinkuin olisitte sen
+tehnyt omin käsin. Ajatelkaa, mitä minun pitäisi tehdä, jos te kaksi
+miestä olisitte joutuneet siitä taistelemaan ja jos sama onnettomuus
+olisi tapahtunut. Tiedän hyvin, ettei se ole sama asia maailman
+silmissä, mutta minun kannaltani ei ole mitään eroa, koska tiedän, että
+olette syypää hänen kuolemaansa ja että niin teitte minun tähteni.»
+
+»Oi madame», huudahti herttua, »minkä velvollisuuden peikon te
+työnnättekään onneani vastaan! Mitä, madame, tyhjä ja perusteeton
+ajatus estäisi teitä tekemästä onnelliseksi miestä, jota ette vihaa?
+Miksi olisi rinnassani syttynyt toivo viettää elämäni teidän kanssanne
+ja kohtaloni johdattanut minua rakastamaan maailman kunnioitettavinta
+naista? Olen nähnyt hänessä kaikki, mikä voi tehdä rakastajattaren
+ihailtavaksi, eikä hän ole vihannut minua. Hänen käytöksessään olen
+tavannut kaikkea sitä, mitä voi toivoa naiselta. Sillä tosiaankin,
+madame, te olette ainoa nainen, jossa nämä kaksi puolta esiintyvät niin
+ilmeisinä. Kaikki ne, jotka menevät naimisiin hellien rakastajattarien
+kanssa, vapisevat pian pelosta, sillä täytyyhän heidän epäillä, että
+muut miehet viettelevät niinkuin he itsekin ovat tehneet; mutta
+teissä, madame, ei ole mitään pelkäämistä eikä keksi muuta kuin
+ihailun aihetta. Olisinko siis nähnyt näin suuren onnen huomatakseni
+vain teidän itse panevan sille esteitä? Oi, madame, te unohdatte,
+että olette erottanut minut muista miehistä, tai oikeastaan ette ole
+minua milloinkaan suosinut — olette vain erehtynyt, ja minä olen ollut
+itserakas ja kuvitellut suosiotanne.»
+
+»Ette ole kuvitellut liikoja», virkkoi prinsessa; »velvollisuuteni ei
+ehkä näyttäisi minusta niin sitovalta ilman tätä epäilemäänne erotusta.
+Se juuri on saattanut minut tajuamaan, kuinka vaarallista minun olisi
+liittyä teihin.»
+
+»Minulla ei ole mitään vastattavaa, madame», sanoi herttua, »koska
+osoitatte minulle pelkäävänne onnettomuuksia, mutta tunnustan, että
+kaiken sen jälkeen, mitä olette minulle tahtonut sanoa, en odottanut
+niin tylyä perustetta».
+
+»Se on niin vähän teitä loukkaava», lausui prinsessa, »että minun on
+suorastaan tuskallista siitä teille puhua».
+
+»Voi, madame», huudahti herttua, »minkä voittekaan pelätä herättävän
+minussa liikoja toiveita sen jälkeen, mitä olette minulle sanonut!»
+
+»Tahdon vielä puhua teille yhtä vilpittömästi kuin aloitin», vastasi
+prinsessa, »ja sivuutan kaiken varovaisuuden ja kaikki hienoudet, joita
+minun pitäisi käyttää ensimmäisessä keskustelussani, mutta pyydän teitä
+kuuntelemaan keskeyttämättä.
+
+— Luulen olevani rakkautenne vuoksi velvollinen suomaan teille sen
+heikon korvauksen, etten kätke teiltä mitään tunteitani, vaan näytän
+ne sellaisina kuin ne ovat. Tämä on todennäköisesti elämäni ainoa
+kerta, jolloin sallin niiden teille paljastua. En voi kuitenkaan teille
+häpeättä tunnustaa, että varmuus rakkautenne menettämisestä olisi
+minusta kauhea onnettomuus, ja jollei minulla olisi velvollisuuden
+ylipääsemättömiä syitä, epäilen, voisinko jättäytyä sellaiselle
+onnettomuudelle alttiiksi. Tiedän, että olette vapaa ja minä itse
+myös ja ettei näissä oloissa yleisellä mielipiteellä olisi aihetta
+teitä moittia eikä minua myöskään, jos tekisimme ikuisen liiton.
+Mutta säilyttävätkö miehet rakkautensa näissä ikuisissa liitoissa?
+Voisinko minä toivoa ihmeen minua suosivan ja asettua siihen tilaan,
+että näkisin sen rakkauden varmasti loppuvan, joka olisi koko onneni?
+Clèvesin prinssi oli ehkä ainoa mies, joka pystyi säilyttämään
+rakkauden avioliitossa. Kohtaloni ei ole sallinut, että olisin voinut
+nauttia tästä onnesta. Ehkä hänenkään rakkautensa ei olisi kestänyt
+muun vuoksi kuin siksi, ettei hän minulta saanut vastarakkautta. Mutta
+minulla ei olisi samaa keinoa säilyttää teidän rakkauttanne; luulenpa,
+että juuri vastukset ovat tehneet teidät niin järkähtämättömäksi.
+Teillä on ollut niitä kylliksi innostamassa voittoon, ja minun
+käytökseni vasten tahtoanikin ja ne asiat, jotka sattumalta olette
+saanut tietää, ovat antaneet teille kyllin toiveita pysyäksenne
+perääntymättä.»
+
+»Oi, madame», lausui herttua, »en voi olla vaiti, niinkuin vaaditte! —
+Teette minulle liiaksi vääryyttä ja saatatte minut liiaksikin näkemään,
+kuinka epäsuopea olette minulle.»
+
+»Tunnustan», vastasi prinsessa, »että voimakkaat tunteet voivat minua
+johdattaa, mutta ne eivät minua sokaise. Mikään ei voi estää minua
+tajuamasta, että teillä on jo syntymästä saakka kaikki edellytykset
+lemmenseikkailuihin ja kaikki ne ominaisuudet, jotka niissä ovat
+omiansa viemään onnellisiin lopputuloksiin. Teillä on jo ollut useita
+rakkaustarinoita ja on vastakin. Minä en olisi teidän onnenne enempää
+kuin joku muu, vaan näkisin teidän käyttäytyvän jotakin toista
+kohtaan samoin kuin olette käyttäytynyt minua kohtaan. Kärsisin
+siitä suunnattomasti enkä voisi edes olla varma, etten joutuisi
+mustasukkaisuuden onnettomuuteen. Olen jo sanonut teille liiaksi,
+salatakseni teiltä, että olette sitä jo minussa herättänyt ja että
+kärsin niin hirveitä tuskia sinä iltana, jolloin kuningatar antoi
+minulle madame de Theminesin kirjeen, jonka sanottiin olleen teille
+osoitetun, että minulle mustasukkaisuudesta jäänyt muisto saa minut
+uskomaan sen olevan tuskista suurimman.
+
+— Turhamaisuudesta tai mieltymyksestä naiset haluavat rakastuttaa
+teidät itseensä, ja tuskin kukaan on teitä kohtaan kylmä. Kokemukseni
+pakottaa minut uskomaan, ettei ole ketään, jota ette voisi miellyttää.
+Luulisin teidän olevan rakastuneen ja rakastetun enkä erehtyisikään
+usein. Tässä tapauksessa minulla ei kuitenkaan olisi muuta
+mahdollisuutta kuin kärsiä. En tiedä, uskaltaisinko edes valittaa.
+Rakastajaa syytetään, mutta syytetäänkö aviomiestä, jollei hänessä
+ole muuta vikaa, kuin että hän ei enää rakasta? Jos voisinkin tottua
+tällaiseen onnettomuuteen, voisinko tottua siihen, että luulisin
+näkeväni Clèvesin prinssin syyttävän teitä kuolemastaan, soimaavan
+minua siitä, että olen teitä rakastanut, mennyt teidän kanssanne
+naimisiin, ja tuntisin eron hänen ja teidän rakkautenne välillä?
+
+— Minun on mahdotonta», jatkoi prinsessa, »olla ottamatta huomioon
+niin päteviä syitä. Minun pitää pysyä siinä tilassa, missä olen, ja
+tekemissäni päätöksissä olla siitä milloinkaan luopumatta.»
+
+»Oi, madame», huudahti herttua, »luuletteko siihen pystyvänne?
+Ajatteletteko, että päätöksenne kestävät miestä vastaan, joka teitä
+jumaloi ja onnekseen on osannut teitä miellyttää? Vaikeampaa kuin
+arvaattekaan, madame, on vastustaa sitä, joka meitä miellyttää ja
+rakastaa. Te olette näin päättänyt ankaran hyveellisyyden vuoksi, mutta
+tämä hyve ei enää kestä tunteitanne vastaan, ja toivon, että seuraatte
+niitä vastoin tahtoannekin.»
+
+»Tiedän hyvin», virkkoi prinsessa, »että aikomukseni on kaikkein
+vaikeimpia. En luota voimiini järkisyidenkään nojalla. Se, mitä luulen
+olevani velkaa Clèvesin prinssin muistolle, olisi heikkoa, jollei sitä
+kannattaisi huolenpito omasta rauhastani, ja tämä huolenpito taas
+tarvitsee tukea velvollisuudeltani. Mutta vaikka epäilenkin itseäni,
+luulen, etten koskaan pelastu tunnontuskista. Toisaalta en myöskään
+toivo vapautuvani teitä kohtaan tuntemastani kiintymyksestä. Se tekee
+minut tosin onnettomaksi, ja minä kieltäydyn teitä tapaamasta, mitä
+tuskia se minulle tuottaneekin. Vannotan teitä olemaan enää pyrkimättä
+luokseni. Minä olen siinä tilassa, että minulle on — rikollista kaikki
+se, mikä voisi olla sallittua toisena aikana, ja hyvä tapakin kieltää
+kaiken seurustelun meidän kesken.»
+
+Nemoursin herttua heittäytyi prinsessan jalkojen juureen ja purki
+kaikkia tunteitaan, jotka hänen mielessään liikkuivat. Hän osoitti
+prinsessalle sanoin ja kyynelin kiihkeintä ja hellintä rakkautta, mikä
+ihmissydäntä milloinkaan on kiihdyttänyt. Prinsessankaan sydän ei
+pysynyt heltymättä, ja katsoen herttuaa kyynelten sumentamin silmin hän
+huudahti:
+
+»Miksi onkin käynyt niin, että voin syyttää teitä miesvainajani
+kuolemasta? Minkävuoksi en ole tutustunut teihin vasta silloin,
+kun olin vapaa avioliitostani, tai miksi en ole tuntenut teitä
+ennenkuin toiseen liityin? Minkätähden kohtalo meidät erottaa niin
+voittamattomin estein?»
+
+»Ei ole olemassa mitään estettä, madame», vastasi herttua. »Te yksin
+asetutte onneni tielle. — Te itse vain säädätte itsellenne lain, jota
+hyve ja järki eivät voisi säätää.»
+
+»Totta on», sanoi prinsessa, »että uhraan paljon velvollisuudelle,
+joka on vain omassa mielikuvituksessani. Odottakaa, mitä aika ehkä voi
+tehdä. Clèvesin prinssi on juuri vasta kuollut, ja tämä surullinen
+tapaus on liian lähellä antaakseen minun nähdä asioita kirkkaasti
+ja selvästi. Iloitkaa kuitenkin herätettyänne rakkautta naisessa,
+joka ei olisi ketään rakastanut, jollei olisi teitä nähnyt. Uskokaa,
+että tunteeni teitä kohtaan ovat ikuiset ja pysyvät samoina, mitä
+tehnenkään. Hyvästi», lopetti prinsessa; »tämä keskustelu hävettää
+minua. Selostakaa se vidamille; suostun siihen ja pyydänkin sitä.»
+
+Näin sanottuaan prinsessa poistui herttuan voimatta häntä pidättää.
+Hän tapasi viereisessä huoneessa vidamin, joka huomasi hänen olevan
+niin liikutetun, ettei uskaltanut häntä puhutella, vaan saattoi hänet
+vaunuihin sanaa virkkamatta. Sitten vidami palasi tapaamaan Nemoursin
+herttuaa. Tämä oli niin ilon, surun, hämmästyksen ja ihailun, lyhyesti
+sanoen, kaikkien tunteiden vallassa, joita voi herättää pelokas ja
+toiveikas rakkaus, että hän tuskin enää oli täydessä järjessään.
+Vidamin täytyi kauan odottaa ennenkuin sai herttuan selostamaan
+keskustelua.
+
+Lopulta herttua niin teki, ja Chartresin vidami, vaikkei ollutkaan
+rakastunut, ihaili yhtä paljon prinsessan hyveellisyyttä, henkevyyttä
+ja kunnokkuutta kuin Nemoursin herttua. He harkitsivat, mitä herttua
+saattoi toivoa kohtaloltaan, niin paljon kuin herttua pelkäsikin
+rakkautensa tähden, hän oli yhtä mieltä vidamin kanssa siitä, että
+Clèvesin prinsessan oli mahdotonta pysyä päätöksissään. He sopivat
+kuitenkin siitä, että oli noudatettava prinsessan määräyksiä, sillä jos
+ihmiset huomaisivat herttuan rakastumisen, antaisi prinsessa heille
+selityksiä ja vakuutuksia, joissa sitten pysyisi myöhemminkin, koska
+pelkäsi epäiltävän hänen rakastaneen herttuaa jo puolisonsa eläessä.
+
+Nemoursin herttua päätti seurata kuningasta. Siitä matkasta hän ei
+olisi helposti voinut saada vapautusta. Niinpä hän aikoi lähteä
+koettamatta edes katsella Clèvesin prinsessaa paikasta, mistä oli häntä
+joskus nähnyt. Hän pyysi vidamia puhumaan prinsessalle. Mitä kaikkea
+hän tahtoikaan silloin lausuttavaksi! Mikä lukematon joukko syitä,
+jotta prinsessa saataisiin kumoamaan estelynsä! Siinä kului koko yö,
+ennenkuin herttua muisti jättää vidamin rauhaan.
+
+Clèvesin prinsessa ei kyennyt rauhoittumaan. Hänelle oli niin uutta,
+että hän oli päässyt siitä pakosta, jonka oli itselleen määrännyt,
+ja että hän oli ensi kertaa elämässään suvainnut miehen tunnustaa
+rakkautensa ja sanonut itsekin rakastavansa, ettei hän enää oikein
+tuntenut itseään. Hän ihmetteli käytöstään, katui, mutta taas iloitsi
+siitä. Kaikki hänen tunteensa olivat levottomuuden ja intohimon
+sekoitusta. Hän tutki vielä kerran velvollisuussyitä, jotka olivat
+esteenä hänen onnelleen. Hän tunsi tuskaa huomatessaan ne niin
+voimakkaiksi ja katui, että oli näyttänyt ne niin selvästi herttualle.
+
+Vaikka hän oli johtunut ajattelemaan mennä herttuan kanssa naimisiin,
+kun oli jälleen nähnyt hänet puutarhassa, ei se ollut tehnyt häneen
+samaa vaikutusta kuin keskustelu, joka hänellä oli ollut herttuan
+kanssa, ja toisinaan hänen oli vaikea käsittää, että hän voisi olla
+onneton tässä uudessa avioliitossa. Hän olisi mielellään halunnut
+sanoa itselleen, että hänen tunnonvaivansa menneisyydestä ja hänen
+pelkonsa tulevaisuuden puolesta olivat huonosti perusteltuja. Järki ja
+velvollisuus osoittivat sitten taas päinvastaista, mikä johti hänet
+nopeasti siihen päätökseen, ettei hän menisi uudelleen naimisiin eikä
+koskaan enää tapaisi herttuaa, mutta tätä päätöstä oli perin vaikea
+pitää voimassa, kun sydän oli niin heltynyt ja juuri äsken saanut
+tuntea rakkauden huimausta.
+
+Vihdoin päästäkseen edes vähän rauhaan hän ajatteli, ettei vielä ollut
+välttämätöntä pakottaa itseään tekemään päätöksiä; yleinen tapahan
+antoi hänelle varsin paljon aikaa päätöksen tekoon. Mutta hän aikoi
+kuitenkin pysyä lujana siinä, ettei seurustelisi herttuan, kanssa.
+
+Vidami kävi häntä tervehtimässä ja ajoi herttuan asiaa niin hartaasti
+ja älykkäästi, kuin suinkin, mutta ei saanut häntä muuttamaan
+käytöstään eikä sitä, jota herttua oli määrätty noudattamaan. Prinsessa
+sanoi sedälleen aikovansa pysyä nykyisessä tilassaan ja tietävänsä
+kyllä, että se päätös oli vaikea panna täytäntöön; kuitenkin, hän
+toivoi itsellään olevan siihen kyllin voimaa. Hän ilmaisi vidamille
+selvästi, kuinka se ajatus, että Nemoursin herttua oli syynä hänen
+miehensä kuolemaan, oli hänet vallannut ja kuinka varmasti hän uskoi
+tekevänsä velvollisuuden vastaisen teon, jos suostuisi herttuan
+puolisoksi, ja siksi vidami pelkäsi olevan hyvin vaikeata kääntää
+prinsessan mieltä. Mutta vidami ei lausunut herttualle epäilyjään, vaan
+selostaessaan keskusteluaan antoi hänelle kaikkia toiveita, joita järki
+voi myöntää rakastuneelle miehelle.
+
+He lähtivät seuraavana päivänä kuninkaan luo. Vidami kirjoitti Clèvesin
+prinsessalle herttuan pyynnöstä kertoakseen tästä ystävästään, ja
+toiseen kirjeeseen, joka pian seurasi ensimmäistä, herttua omakätisesti
+liitti muutamia rivejä. Mutta prinsessa, joka ei halunnut luopua
+omaksumistaan säännöistä ja joka pelkäsi, että kirjeet voisivat joutua
+toisille teille, ilmoitti vidamille olevansa enää ottamatta hänen
+kirjeitään vastaan, jos niissä yhä puhuttaisiin Nemoursin herttuasta,
+ja lausui sen niin pontevasti, että herttuakin pyysi, ettei vidami enää
+häntä mainitsisi.
+
+Hovi meni saattamaan Espanjan kuningatarta Poitouhun asti. Tänä
+aikana Clèvesin prinsessa pysytteli kotonaan, ja mikäli hän oli
+etäällä Nemoursin herttuasta ja kaikesta, mikä voi muistuttaa häntä,
+kävi miesvainajan muisto, jota hän piti kunnianaan säilyttää, yhä
+elävämmäksi hänen mielessään. Syyt, jotka estivät häntä menemästä
+naimisiin herttuan kanssa, näyttivät hänestä lujilta velvollisuuden
+kannalta ja vääjäämättömiltä hänen rauhansa vuoksi. Herttuan rakkauden
+loppuminen ja mustasukkaisuuden tuskat, joiden hän ehdottomasti
+uskoi kuuluvan yhteen avioliiton kanssa, paljastivat hänelle varman
+onnettomuuden, johon hän oli syöksymäisillään. Mutta hän huomasi myös
+suunnittelevansa mahdottomia, jos lähellä ollen vastustelisi maailman
+miellyttävintä miestä, johon häntä liitti keskinäinen rakkaus, ja jos
+vastarinnan perusteena oli vain jokin, mikä ei loukannut hyvettä eikä
+hyviä tapoja.
+
+Niinpä hän arveli, että vain erillään ja etäällä oleskeleminen voi
+antaa hänelle lisää voimaa. Hän huomasi sitä tarvitsevansa sekä
+pitääkseen voimassa päätöstä olla antautumatta uuteen avioliittoon
+että myöskin ollakseen enää tapaamatta herttuaa. Siksi hän päätti
+tehdä pitkähkön matkan kuluttaakseen sillä koko ajan, jonka hyvä tapa
+velvoitti hänet elämään syrjään vetäytyneenä. Ne suuret tilukset, joita
+hänellä oli Pyreneitten tienoilla, olivat hänen mielestään paras seutu,
+minkä voi valita. Hän lähti muutamia päiviä ennen hovin paluuta ja
+samalla kirjoitti vidamille pyytäen, ettei tiedusteltaisi, kuinka hän
+jaksoi, eikä kirjoitettaisi hänelle.
+
+Nemoursin herttua oli niin suruissaan tästä matkasta kuin joku toinen
+olisi surrut rakastajattarensa kuolemaa. Se ajatus, ettei hän pitkään
+aikaan saisi nähdä prinsessaa, tuotti hänelle suurta tuskaa, varsinkin
+nyt, kun hän oli ilokseen saanut nähdä prinsessan heltyvän hänen
+intohimostaan. Mutta hän ei voinut asialle mitään.
+
+Clèvesin prinsessa, joka oli ollut niin kovassa jännityksessä,
+sairastui ankaraan tautiin heti perille saavuttuaan. Tieto siitä
+tuli hoviin. Nemoursin herttua oli lohduton: hänen tuskansa kiihtyi
+epätoivoon ja äärimmäisyyksiin asti. Vidami näki paljon vaivaa
+estäessään herttuaa näyttämästä sitä muille ja pidättäessään häntä
+matkustamasta itse ottamaan selvää prinsessan voinnista. Sukulaisuuden
+ja ystävyyden varjolla vidami lähetti prinsessan luo useita
+pikaviestejä. Vihdoin saatiin tietää, että prinsessa oli päässyt
+pahimmasta vaarasta, mutta yhä oli niin nääntynyt, että tuskin oli
+toivoa parantumisesta.
+
+Tämä pitkäaikainen ja läheinen pakko katsoa kuolemaa silmästä silmään
+sai Clèvesin prinsessan tarkastelemaan tämän elämän asioita eri
+kannalta kuin terveenä ollessaan. Välttämätön kuolema, jonka hän
+näki niin lähellä itseään, totutti hänet irtaantumaan maallisista
+asioista, ja taudin pitkäaikaisuus teki sen hänelle toiseksi luonnoksi.
+Toinnuttuaan tästä tilasta hän huomasi kuitenkin, ettei herttuan kuva
+ollut häipynyt hänen sydämestään; mutta vapautuakseen siitä hän kutsui
+apuun kaikki järkisyyt, joiden luuli ainaisesti vastustavan uutta
+avioliittoa. Hän suoritti vaikean sisäisen taistelun.
+
+Viimein hän vapautui sen intohimon rippeistä, jota sairauden herättämät
+tunteet olivat heikentäneet. Kuoleman ajatus lähensi hänessä
+jälleen Clèvesin prinssin muistoa, joka ollen sopusoinnussa hänen
+velvollisuutensa kanssa painui syvälle hänen sydämeensä. Maailman
+intohimot ja lemmensuhteet näyttäytyivät hänelle sellaisina kuin niitä
+ajattelevat ylevät, laajakatseiset luonteet. Hänen terveydentilansa,
+joka oli huomattavasti heikontunut, auttoi häntä pysymään tällä
+kannalla. Mutta tietäen, mitä sattumat voivat vaikuttaa viisaimpiinkin
+päätöksiin, hän ei tahtonut panna niitä vaaraan eikä palata sinne,
+missä se mies oli, jota hän oli rakastanut. Hän vetäytyi muka ilmanalaa
+vaihtaakseen erääseen luostariin, ilmaisematta aikovansa luopua hovista.
+
+Heti saatuaan siitä tiedon Nemoursin herttua tunsi ahdistusta tästä
+syrjäänvetäytymisestä ja näki sen tärkeyden. Nyt hän uskoi, ettei
+hänellä enää ollut mitään toivomista. Toiveiden menettäminen ei
+kuitenkaan estänyt häntä panemasta kaikkeansa liikkeelle saadakseen
+prinsessan palaamaan. Hän suostutti kuningattaren kirjoittamaan, samoin
+vidamin, jonka lisäksi piti mennä prinsessaa tapaamaan, mutta kaikki
+oli turhaa. Vidami kävi prinsessan luona, joka ei sanonut tehneensä
+erikoista päätöstä. Hän arveli kuitenkin, ettei prinsessa milloinkaan
+tulisi takaisin. Lopulta herttua itsekin lähti samalle seudulle muka
+kylpymatkalle. Prinsessa hämmästyi ja miltei pelästyi kuullessaan
+herttuan tulleen.
+
+Hän lähetti erään kunnianarvoisen naisen kautta, josta hän piti ja joka
+silloin oleskeli hänen luonansa, herttualle pyynnön olla oudoksumatta,
+jollei hän uskaltaisi antautua kohtauksen vaaraan, koska se voisi
+tuhota ne tunteet, jotka hänen tuli sydämessään säilyttää. Samalla
+piti herttualle sanoa hänen tahtovan mielellään ilmoittaa, että hän
+käsitettyään velvollisuutensa ja rauhansa olevan ristiriidassa sen
+taipumuksen kanssa, jota hän tunsi herttuaa kohtaan, oli huomannut
+muiden maailmallisten asioiden käyneen niin yhdentekeviksi, että
+hän oli niistä ikipäiviksi luopunut, että hän nyt ajatteli vain
+haudantakaista elämää, ilman muuta halua kuin nähdä herttuan pääsevän
+samanlaiseen mielentilaan.
+
+Nemoursin herttua oli menehtymäisillään surusta sen naisen edessä, joka
+näin hänelle kertoi. Hän pyysi sanantuojaa kymmeniä kertoja palaamaan
+prinsessan luo ja järjestämään niin, että hän saisi nähdä prinsessan.
+Mutta nainen sanoi, että prinsessa ei ainoastaan ollut kieltänyt häntä
+tulemasta sanomaan mitään herttuan taholta, vaan myös selostamasta
+keskustelua.
+
+Vihdoin herttuan täytyi palata niin murheen murtamana kuin mies
+voi olla menetettyään iäksi kaiken toivon saada jälleen nähdä sitä
+naista, johon hänet liitti kiihkeämpi, luonnollisempi ja vakavampi
+intohimo kuin, milloinkaan on sydämessä syttynyt. Hän ei kuitenkaan
+vielä luopunut ponnistuksistaan, vaan yritti kaikin keinoin houkuttaa
+prinsessaa muuttamaan päätöksensä. Niin kului vuosia, ja olo kaukana
+rakastetusta lievensi herttuan tuskaa ja intohimoa.
+
+Clèvesin prinsessa vietti sellaista elämää, joka ilmaisi, ettei
+hän milloinkaan luopuisi päätöksestään. Osan vuotta hän oleskeli
+luostarissa, osan kotonaan, mutta niin eristyneenä ja niin pyhissä
+hartaudenharjoituksissa kuin olisi ollut nunnana kaikkein ankarimmassa
+luostarissa, ja hänen elämänsä, joka päättyi jokseenkin pian, on
+verrattoman hyveellisyyden esikuva.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78429 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..456d161
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78429
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78429)