Initial commit of ebook 78353 filesHEAD main

author: www-data <www-data@mail.pglaf.org> 2026-04-03 13:49:14 -0700
committer: www-data <www-data@mail.pglaf.org> 2026-04-03 13:49:14 -0700
commit: 7cdef5a9177d00e2db06c7ed06c9a876a171436e (patch)
tree: 6da396c40afe2fbab4b58d433967c28b352ee521 /78353-h
1 files changed, 6039 insertions, 0 deletions
diff --git a/78353-h/78353-h.htm b/78353-h/78353-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..936dfba
--- /dev/null
+++ b/78353-h/78353-h.htm
@@ -0,0 +1,6039 @@
+<!DOCTYPE html>
+<html lang="fi">
+<head>
+    <meta charset="UTF-8">
+    <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1">
+    <title>
+      Naamioita i-ii | Project Gutenberg
+    </title>
+    <style>
+
+body {
+    margin-left: 10%;
+    margin-right: 10%;
+}
+
+h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+    text-align: center; /* all headings centered */
+    clear: both;
+}
+
+p {
+    margin-top: .5em;
+    text-align: justify;
+    margin-bottom: .5em;
+}
+
+.p2       {margin-top: 2em;}
+.p4       {margin-top: 4em;}
+.p6       {margin-top: 6em;}
+
+hr {
+    width: 33%;
+    margin-top: 2em;
+    margin-bottom: 2em;
+    margin-left: 33.5%;
+    margin-right: 33.5%;
+    clear: both;
+}
+
+hr.tb   {width: 45%; margin-left: 27.5%; margin-right: 27.5%;}
+hr.chap {width: 65%; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+@media print { hr.chap {display: none; visibility: hidden;} }
+hr.full {width: 95%; margin-left: 2.5%; margin-right: 2.5%;}
+
+hr.r5  {width: 5%; margin-top: 1em; margin-bottom: 1em; margin-left: 47.5%; margin-right: 47.5%;}
+hr.r65 {width: 65%; margin-top: 3em; margin-bottom: 3em; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+
+div.chapter {page-break-before: always;}
+h2.nobreak  {page-break-before: avoid;}
+
+blockquote {
+    margin-top: 0;
+    margin-bottom: 0;
+    margin-left: 5%;
+    margin-right: 10%;
+}
+
+.center   {text-align: center; text-indent: 0;}
+
+/* Poetry indents */
+.poetry .indent0 {text-indent: -3.0em;}
+.poetry .indent1 {text-indent: -2.5em;}
+.poetry .indent2 {text-indent: -2.0em;}
+
+    </style>
+</head>
+<body>
+<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78353 ***</div>
+
+
+
+<h1>
+NAAMIOITA I-II
+</h1>
+
+<p class="center">Kirj.<br>
+<br>
+<b>Eino Leino</b></p>
+
+<p class="p6">
+
+<p class="center">Helsingissä,<br>
+Kustannusosakeyhtiö Otava,<br>
+1905.</p>
+
+<p class="p6">
+
+<p>
+SISÄLLYS:<br>
+<br>
+<a href="#VAINAMOISEN_KOSINTA">VÄINÄMÖISEN KOSINTA. Karkelokuvaelma</a><br>
+<a href="#HIIDEN_MIEKKA">HIIDEN MIEKKA. 6 kuvaelmaa</a><br>
+<a href="#PENTTI_PAAKKONEN">PENTTI PÄÄKKÖNEN. 3 näytöstä</a><br>
+<a href="#LYDIAN_KUNINGAS">LYDIAN KUNINGAS. Tarina Herodotoksen mukaan. Kuvaelma</a><br>
+<a href="#MEIRAM">MEIRAM Itämainen fantasia. 3 kuvaelmaa</a><br>
+<a href="#MELANKOLIA">MELANKOLIA. Vuoropuhelu</a>
+</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="VAINAMOISEN_KOSINTA">
+    VÄINÄMÖISEN KOSINTA<br>
+    <br>
+    Karkelokuvaelma
+  </h2>
+</div>
+<br>
+<br>
+<br>
+<p>
+  HENKILÖT:<br>
+  <br>
+  Väinämöinen.<br>
+  Aino.<br>
+  Koivutar.<br>
+  Haavatar.<br>
+  Pihlajatar.<br>
+  Tuometar.<br>
+  <br>
+  Linnunlaululehto. Pieni aho. _Sinipiikojen karkelo_.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Sinipiikojen kesälaulu.<br>
+  <br>
+  Päivä paistaa, lehti loistaa,<br>
+  vaarat tanhun tahdin toistaa:<br>
+  kesä tullut on.<br>
+  Kukkii joka kummun multa,<br>
+  sykkii joka sydän kulta:<br>
+  kesä tullut on.<br>
+  <br>
+  Lainehtivat niitut, laihot,<br>
+  aukee aran rinnan kaihot:<br>
+  kesä tullut on.<br>
+  Metsä seisoo morsianna.<br>
+  Tuuli pyytää: suukko annas<br>
+  kesä tullut on.<br>
+  <br>
+  Tuoksahtavat haavat, tuomet,<br>
+  painuu päivän silmäluomet:<br>
+  kesä tullut on.<br>
+  Kelle lensi metsän muisku?<br>
+  Kulki kautta lehdon kuisku:<br>
+  kesä tullut on.<br>
+  <br>
+  (Vierivät pois. Aino tulee allapäin.)<br>
+  <br>
+  AINO (yksin):<br>
+  <br>
+  Soi ennen sorea ääni<br>
+  niinkuin lintu lehtipuussa,<br>
+  kengänkanta keikahteli<br>
+  niinkuin oksalla orava;<br>
+  on nyt tullut toinen aika,<br>
+  aika toinen ankarampi,<br>
+  ajatukseni samoovat<br>
+  aina polkuja samoja,<br>
+  niinkuin talviset jänikset,<br>
+  talven lunta tarpovaiset.<br>
+  <br>
+  (Istuu kivelle ja itkee. _Sinipiiat_ tulevat puiden lomasta.)<br>
+  <br>
+  KOIVUTAR:<br>
+  Mitä itket, impi rukka?<br>
+  <br>
+  HAAVATAR:<br>
+  Mitä vaivainen valitat?<br>
+  <br>
+  PIHLAJATAR:<br>
+  Kerro, suin sulin puhele!<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Oi, siskot, siniset piiat!<br>
+  Jo on tullut tuskan hetki.<br>
+  <br>
+  HAAVATAR:<br>
+  Kerro, kauneko katosi?<br>
+  <br>
+  PIHLAJATAR:<br>
+  Kaasit maahan karjan maidon!<br>
+  <br>
+  KOIVUTAR:<br>
+  Pistikö havuinen piikki?<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Pahemmin, paljoa pahemmin. —<br>
+  On ailut sydän-alassa.<br>
+  <br>
+  SINIPIIAT (vavahtaen):<br>
+  Ainoll' on suru sydämen.<br>
+  <br>
+  (Koko metsä toistaa hiljaisesti humisten saman lauseen.)<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Veljeni minut lupasi<br>
+  väkevälle Väinämölle. —<br>
+  Tuota itken ja valitan.<br>
+  <br>
+  KOIVUTAR:<br>
+  Voi sinua, siskorukka!<br>
+  <br>
+  HAAVATAR:<br>
+  Etkö Väinöä rakasta?<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Hyi, mitä puhutkin! Enhän<br>
+  tiedä ees, mitä on lempi.<br>
+  <br>
+  HAAVATAR:<br>
+  Sen sanon sinulle kohta:<br>
+  lempi on lehti lentäväinen.<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Pyörähtää kantapäillään.)</span><br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Taivasta tavottelevi?<br>
+  <br>
+  HAAVATAR (nauraen):<br>
+  Sentään maahan muksahtavi.<br>
+  <br>
+  KOIVUTAR:<br>
+  Älä usko Haavatarta!<br>
+  Hällä on keveä kieli.<br>
+  <br>
+  PIHLAJATAR:<br>
+  Jalka vieläkin keveempi, —<br>
+  liikkuu sinne, liikkuu tänne:<br>
+  niin ei lepata lempi.<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Sinua enemmän uskon. —<br>
+  Lausuos, mikä on lempi!<br>
+  <br>
+  PIHLAJATAR:<br>
+  Lempi on kukka eikä lehti.<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Kukkivi kesän lyhyen?<br>
+  <br>
+  PIHLAJATAR:<br>
+  Mutta kantaa pitkän marjan.<br>
+  <br>
+  (Soi simapillin ääni.)<br>
+  <br>
+  KOIVUTAR:<br>
+  Tellervon simainen pilli! —<br>
+  Jo kyllin loruja, siskot.<br>
+  <br>
+  HAAVATAR:<br>
+  Se oli kutsu karkeloihin!<br>
+  <br>
+  PIHLAJATAR:<br>
+  Käytkö leikkihin keralla?<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  En tiedä. — Mitä ma mietin? —<br>
+  Luulen äsken itkeneeni. —<br>
+  Toki tanhu on parempi.<br>
+  <br>
+  (_Sinipiiat_ vierivät pois vieden _Ainon_ kerallaan. "Päivä paistaa,<br>
+  lehto loistaa" j.n.e. — _Väinämöinen_ tulee.)<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (yksin):<br>
+  Näillä on ahoilla ennen<br>
+  vesalempi vieritellyt,<br>
+  näiden ilmojen ilossa<br>
+  sinisotka sorjistunut!<br>
+  Usein katselin kisoissa<br>
+  neien vartta notkuvata,<br>
+  noin silloin ajattelin ma:<br>
+  kun tulisit mulle, neiti,<br>
+  mie sinua keinuttaisin<br>
+  virren helkkyvän vivulla,<br>
+  laulun laajan polven päällä.<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Huomaa sukkanauhan maassa.)</span><br>
+  Ainon nauha! Armas nauha! —<br>
+  Tästä on kukka kulkenunna! —<br>
+  Kivi on tässä kirkkahampi,<br>
+  paasi kullan-paistavampi. —<br>
+  Hoi, salon siniset piiat,<br>
+  kussa astuu Aino neiti?<br>
+  <br>
+  ÄÄNI (metsästä):<br>
+  Täällä.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">Missä?</span><br>
+  <br>
+  ÄÄNI (toisaalla):<br>
+  <span style="margin-left: 7.5em;">Täällä!</span><br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  <span style="margin-left: 11.5em;">Missä?</span><br>
+  <br>
+  ÄÄNI (toisaalta):<br>
+  Täällä, täällä! Kah, kävele!<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Kyllä, kunhan äänen kuulen.<br>
+  <br>
+  (Harhailee puiden lomassa. Häviää hetkeksi. — _Sinipiiat_ pelmahtavat<br>
+  esille, _Aino_ heidän kerallaan. Laulavat ja karkeloivat:)<br>
+  <br>
+  Leikkilau1u.<br>
+  <br>
+  Leikitäänkö? Leikitään.<br>
+  Kisasilla kiistellään.<br>
+  Ole sinä kissa, minä olen hiiri!<br>
+  Täss' on tanhumme piiri.<br>
+  <br>
+  Hupsis! Ohi hurahdit.<br>
+  Kupsis! Kohti kurahdit.<br>
+  Joko tuli hirmu, joko tuli surma?<br>
+  Ei, vaan huulien hurma.<br>
+  <br>
+  (Vierivät pois.)<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (tulee):<br>
+  Kummallista! Lien lumottu<br>
+  keskellä jumalan päivän. —<br>
+  Ajatukseni sekoovat<br>
+  kuin polutkin kankahalla.<br>
+  Kuljen yhtä ympyrätä.<br>
+  — Ota, metsä, urhon uhri!<br>
+  <br>
+  (Ottaa kultavitjoja vyöltään ja kaulastaan ja ripustelee puiden<br>
+  oksiin. — _Sinipiiat_ tulevat esiin hymyillen ja veikistellen.)<br>
+  <br>
+  KOIVUTAR:<br>
+  Kas, kuinka koreat käädyt!<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Kaunihimmat kaulallasi.<br>
+  <br>
+  TUOMETAR:<br>
+  Kultavitjat!<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Tuomen kulta!</span><br>
+  <br>
+  HAAVATAR:<br>
+  Nääkö on minulle?<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Sulle!</span><br>
+  <br>
+  PIHLAJATAR:<br>
+  Nää minulle!<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Kelles muulle?</span><br>
+  <br>
+  PIHLAJATAR:<br>
+  Kiitos, kiitos, kiltti urho! —<br>
+  Mitä etsinet ereä?<br>
+  <br>
+  TUOMETAR:<br>
+  Pyytä, teertä, hirveäkö? —<br>
+  Pyydä vaan, mitä halajat!<br>
+  <br>
+  HAAVATAR (kevytmielisesti):<br>
+  Eipä sentään aivan, sisko. —<br>
+  Toki haastele halusi!<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  En ole pyytä pyytämässä,<br>
+  tarvasta tavottamassa. —<br>
+  Ajan nuorta Aino-neittä.<br>
+  <br>
+  KOIVUTAR:<br>
+  Kah, ota, tulevi tuossa! —<br>
+  Kiitos kaunis lahjastasi.<br>
+  <br>
+  (Vierivät pois. — _Aino_ tulee hiljakseen ja hajamielisenä.<br>
+  _Väinämöinen_<br>
+  piiloutuu lehvien lomaan.)<br>
+  <br>
+  AINO (itsekseen):<br>
+  Lienkö kauankin kävellyt<br>
+  polkuja salon sinisen? —<br>
+  Päivä jo läntehen lipuvi. —<br>
+  Miksi metsähän lähinkin? —<br>
+  Ah, jo muistan! Ma meninhän<br>
+  vastaksehen varvikosta.<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Taittelee lehviä, hyräillen hiljaa:)</span><br>
+  Taitan vastan taatolleni,<br>
+  toisen taitan maamolleni,<br>
+  kokoelen kolmannenki<br>
+  verevälle veiolleni.<br>
+  Kenpä taittavi minulle,<br>
+  ojentaa vihannan oksan,<br>
+  jolla peipponen peseime,<br>
+  pulmonen puhasteleime,<br>
+  näissä suurissa suruissa,<br>
+  apeissa miel'aloissa?<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (kuiskaten):<br>
+  Aino!<br>
+  <br>
+  AINO (säpsähtäen):<br>
+  <span style="margin-left: 3.0em;">Ken puhuvi?</span><br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (tullen esille):<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Minä. —</span><br>
+  Terve mielitiettyseni!<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Terve tervehyttäjälle.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Oletpa kuin tytär Tapion<br>
+  sinimetsän siimeksessä. —<br>
+  Ja noin kauniissa puvussa!<br>
+  Käädyt kaulalla koreat,<br>
+  tinaristi rinnan päällä! —<br>
+  Suonet, katselen sinua.<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Silmä ei ottane osoa.<br>
+  <br>
+  (Taittelee lehviä edelleen. — Vaitiolo.)<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Muistatko sitä sa vielä,<br>
+  kun sun viimeksi tapasin?<br>
+  Tulit Väinölän tupahan,<br>
+  toit minulle mansikoita —<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Toin ma ehdosta emoni.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (ei kuulevinaan):<br>
+  Mie sinua siitä kiitin,<br>
+  suulle suutelin sinua,<br>
+  sull' oli juuri suussa marja,<br>
+  joka särkyi suudellessa,<br>
+  purskutti punaisen juovan<br>
+  poskilleni, parralleni.<br>
+  Sie sitä hyvinkin nauroit! —<br>
+  Muistatko sitä sa vielä?<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  En.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Etkö? Lie sinulla</span><br>
+  nytkin marja suumalossa? —<br>
+  Sieltä pois se suudelkaamme!<br>
+  <br>
+  (Yrittää lähestyä. _Aino_ kääntyy selin.)<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Menneet on kesäiset marjat.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Toki toiset kypsynehet. —<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Suoraan:)</span><br>
+  Ihana olet sa, Aino,<br>
+  noin kun nuorena näen sun,<br>
+  puhtaana, punastuvana,<br>
+  tinaristi rinnan päällä! —<br>
+  Tahdotko minulle tulla?<br>
+  <br>
+  AINO (hiljaisesti):<br>
+  Olenhan sinulle myöty.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (ylevästi):<br>
+  En sinua väkisin viene. —<br>
+  Aino, annahan sanasi!<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Sanan saanet maamoltani.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Sulta yksin sen tahon ma. —<br>
+  Huolitko minusta?<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Huolin</span><br>
+  taikka lienen huolimatta!<br>
+  Olen kaupattu kananen.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Se oli juoni Joukahaisen,<br>
+  ei paula minun panema. —<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Lämpimästi:)</span><br>
+  Kuule, kun valalla vannon:<br>
+  jos et sa minusta huoli,<br>
+  menen pois kohin kotia,<br>
+  en tavanne taattoasi.<br>
+  Siis sano sana pätevä! —<br>
+  Pidätkö pikkuisen minusta?<br>
+  <br>
+  AINO (hätäisesti):<br>
+  Pidänhän sinusta, pidän.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (riemastuen):<br>
+  Siis omani!<br>
+  <br>
+  AINO (käsiään väännellen):<br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Voi, kun on vaiva! —</span><br>
+  Toki en sulhoksi suvainne.<br>
+  <br>
+  (_Väinämöinen_ on tarttunut häntä kiini vyötäisistä. _Aino_ on<br>
+  irroittanut itsensä. Nyt pitkä vaitiolo. — _Väinämöinen_ peittää<br>
+  silmänsä kädellään.)<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Jää hyvästi!<br>
+  <br>
+  (Aikoo mennä.)<br>
+  <br>
+  AINO (vienosti):<br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Väinö!</span><br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (kääntyen):<br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Aino!</span><br>
+  Puhuitko jotakin!<br>
+  <br>
+  AINO (empien):<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Puhuin.</span><br>
+  Ethän suuttunut?<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (lempeästi):<br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Sinulle!</span><br>
+  En ikinä. Itken sua<br>
+  niinkuin mennyttä suvea,<br>
+  sadekaarta taivahalla. —<br>
+  Jää hyvästi!<br>
+  <br>
+  (Aikoo mennä jälleen.)<br>
+  <br>
+  AINO (naivisti):<br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Luulen, mulla</span><br>
+  nyt on marja suumalossa.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (hurmautuen):<br>
+  Aino! Aino! Armahani!<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Sulkee hänet syliinsä.)</span><br>
+  Ei, minä en sinusta luovu,<br>
+  riippunen sinusta kiini<br>
+  niinkuin matkamies Manalan<br>
+  viimeisestä viitapuusta,<br>
+  elämän rannalta eroten!<br>
+  <br>
+  (Syleilee ja suutelee häntä. — _Aino_ arasteleikse.)<br>
+  <br>
+  AINO:<br>
+  Sankari! Sinua säikyn.<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Aukaisen sinulle auki<br>
+  oman rinnan riemuholvit,<br>
+  kuuletko, kuinka ne kajahtaa:<br>
+  "Astu tänne, Aino-neiti!" —<br>
+  Vien sinut taivahan laelle,<br>
+  näytän sulle kaikki kansat,<br>
+  kansat huutavat sinulle:<br>
+  "Terve, nuori Aino-neiti!"<br>
+  <br>
+  AINO (levottomana):<br>
+  Lupasit lähteä kotihin. —<br>
+  Sitten, sitten haastelkaamme!<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN (ei kuule häntä):<br>
+  Vaan sinä et siitä huoli,<br>
+  siinä oikeinkin osannet!<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Vetää hänet polvelleen istumaan. Haltioituen:)</span><br>
+  Suur' on hengen valtakunta,<br>
+  sitäkö hallita haluat?<br>
+  Tunnetko meressä, maassa,<br>
+  Luojan valtimon tykinnän?<br>
+  Tahdotko, sen auki isken,<br>
+  tahdotko, jotta ma johatan<br>
+  suuhusi punaisen suihkun<br>
+  elämätä, aurinkoa? —<br>
+  Aino, katsohan minuhun! —<br>
+  Lähdemmekö? Lennämmekö?<br>
+  Näytämmekö maailmalle<br>
+  kaksi onnen ottolasta?<br>
+  <br>
+  AINO (pyrkii irti):<br>
+  Päästä! Päästä! — 'Oi emoni!<br>
+  <br>
+  (Salamat iskevät, ukkonen jyrisee. — _Väinämöinen_ polvillaan halaten<br>
+  Ainoa.)<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Tiedäthän, min' olen vanha,<br>
+  näethän hapseni hopeiset,<br>
+  ne harmeni kesäisnä yönä<br>
+  kerran Hiiden kiukahalla,<br>
+  kun tulin tuntemaan totuuden.<br>
+  Tunnetko totuuden, tyttö? —<br>
+  Se on tauti, talvi, kuolo.<br>
+  Min' olen totuus, minä! —<br>
+  Siks minä olenkin vanha! —<br>
+  Siks minä olenkin ruma! —<br>
+  Siks minä sinua lemmin! —<br>
+  Sin' olet kauneus elämän!<br>
+  Sin' olet kevät ja kukka!<br>
+  Siks sinut raiskata tahonkin! —<br>
+  <br>
+  AINO (irti tempautuen):<br>
+  Auttakaa julkiset jumalat!<br>
+  <br>
+  (Rientää pois. — Rajuilma hiljenee. Taustassa kaunis sateenkaari.)<br>
+  <br>
+  VÄINÄMÖINEN:<br>
+  Sinne se kana katosi! —<br>
+  Houkkapa olin, kun etsin<br>
+  elämältä haavettani,<br>
+  pyytelin pyhäistä unta<br>
+  käsin, kurja, kosketella!<br>
+  Haave ilmahan hajosi,<br>
+  utu nousi tuulen teille,<br>
+  tässä seison syli avoinna,<br>
+  hämilläni, häpilläni,<br>
+  niinkuin lapsi<br>
+  vesikaaren viettelemä.<br>
+  Jää hyvästi, kaunis kaari!<br>
+  Minä maan päälle palajan.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Esirippu</span>
+</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="HIIDEN_MIEKKA">
+    HIIDEN MIEKKA<br>
+    <br>
+    6 kuvaelmaa
+  </h2>
+</div>
+<br>
+<br>
+<br>
+<p>
+  HENKILÖT:<br>
+  <br>
+  Äidin Kuopus.<br>
+  Kultahelkka.<br>
+  Äiti.<br>
+  Sukkamieli.<br>
+  Kirki.<br>
+  Nukku-Matti.<br>
+  Unikeko.<br>
+  Lyhty-Ukko.<br>
+  Vuoren Vanhin.<br>
+  Ajan Hiisi.<br>
+  Pöytä-Hiisi.<br>
+  Ovi-Hiisi<br>
+  Kuningas.<br>
+  Hoviherra.<br>
+  Trubaduuri.
+</p>
+
+<p>Keijukaisia, Heinäsirkkoja, Päivänkukkia, Talkooväkeä, Paimentyttöjä,
+Metsästäjiä, Virvatulia, Tonttuja, Hiiden impiä, Hoviväkeä, Kansaa.</p>
+
+
+<p>ENSIMÄINEN KUVAELMA.</p>
+
+
+<p>Pieni mökki, jonka ikkunasta tuli tuikkaa. Ikkunan ääressä näkyy _Äiti_
+kehräämässä. Mökin edessä, joka on matalalla kummulla, muutamia suuria
+puita. Niiden alla penkki, penkillä _Äidin Kuopus_ ja _Kultahelkka_.
+Kummun alla aho, sen ympärillä sankka metsä. Kuutamo. —
+_Äiti_ laulaa:</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Äidin surut_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Kolme yötä peräkkäin</div>
+      <div class="verse indent0">suurta surun unta näin,</div>
+      <div class="verse indent0">siitä asti murhe mulla</div>
+      <div class="verse indent0">mielessä on tuiretulla.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Näin ma unta miekasta,</div>
+      <div class="verse indent0">verisestä hiekasta.</div>
+      <div class="verse indent0">Kiesus, kaitse äidin lasta</div>
+      <div class="verse indent0">sotateille sortumasta!</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Näin ma maljan kuohuvan</div>
+      <div class="verse indent0">kuivaks saakka sakkahan.</div>
+      <div class="verse indent0">Totta, Herra, hekkumasta</div>
+      <div class="verse indent0">estät emon lempilasta!</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Nyrkin vielä viimeks näin,</div>
+      <div class="verse indent0">kohotetun taivoon päin.</div>
+      <div class="verse indent0">Huudahdin ja heräsin ma,</div>
+      <div class="verse indent0">hereilläkin vapisin ma.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Ethän, Luoja, milloinkaan</div>
+      <div class="verse indent0">hänen salli horjahtaa</div>
+      <div class="verse indent0">itse-uhmaan ylpeähän,</div>
+      <div class="verse indent0">jumalaansa kieltämähän?</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Mieli nöyrä hälle suo!</div>
+      <div class="verse indent0">Tai jos tahtosi on tuo,</div>
+      <div class="verse indent0">tapa ennen taisteloihin,</div>
+      <div class="verse indent0">syökse synnin nautinnoihin!</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Hurja, mitä huusinkaan?</div>
+      <div class="verse indent0">Ethän kuullut kauheaa?</div>
+      <div class="verse indent0">Tee kuin tahdot, Ristus, aina!</div>
+      <div class="verse indent0">Lapseni on sulta laina.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Sydämeni käy aina niin surulliseksi, kun äiti laulaa.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Suru onkin suloisempaa kuin ilo. — Minäkin olen usein
+surullinen, erittäinkin näin illoin.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minä olen vain silloin surullinen, kun olen tehnyt
+jotakin pahaa.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mitä pahaa sinä olet nyt tehnyt?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: En tiedä. — Usein voi ihminen tehdä pahaa ihan
+tietämättään. Ja se paha on pahin kaikista, sillä sitä ei voi parantaa.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Hyi, kuinka sinä puhut! — Kaikki voidaan parantaa.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Eipäs. — Jos minä lyön rikki tuon ikkunan, et sinä sitä
+ikinä voi entiselleen saattaa.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mutta lasimestari voi tehdä uuden.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Ehkä. — Mutta kuka voi laittaa minulle uuden sydämen?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Jumala.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Sinä tarkoitat sitä taivaallista lasimestaria?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Hyi, kuinka sinä puhut! — Nyt sinä ihan varmaan pilkkaat
+jumalaa.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Katsos, äitini antoi minulle kerran kultaisen sydämen
+kuvan. Hän sanoi, että minun piti se visusti säilyttää. — Mutta nyt se
+on rikki, näetkös!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Voi, voi, kuinka kaunis sydän! — Miten se tapahtui?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Se oli pudonnut lattialle ja minä polkasin sen päälle
+vahingossa. — Sitä ei kukaan voi korjata. Onko ihme, jos olen
+surullinen?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Minunkin äitini antoi minulle kultasydämen. — Sinä saat
+sen. Tässä! — Älä ole enää pahoillasi!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kuinka minä voin ottaa sinulta ainoasi?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sinä annat minulle myös ainoasi.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mutta minun on vain muruja. Enhän minä voi näitä
+kenellekään tarjota.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Minä säilytän murut ja koetan liittää ne yhteen. — Kas,
+noin! — Sinä ripustat tämän kaulaasi, mutta varokin, ettet sitä riko!
+Sillä silloin ei minulla ole enää sinulle ehyttä antaa.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hyvä, rakas, Kultahelkka! — Kuinka minä voin sinua kyllin
+kiittää?</p>
+
+<p>(Suutelee häntä. _Keijukaisten_ hunnut heilahtelevat puiden välistä.
+_Äiti_ katsoo ikkunasta päätään nyykähyttäen. _Sukkamieli_ näkyy ahon
+toisella laidalla taikasauvaansa nojautuneena.)</p>
+
+<p>SUKKAMIELI (saavansa kohottaen):</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Ihmislapset!</div>
+      <div class="verse indent0">Mitä te mietitte turhaa?</div>
+      <div class="verse indent0">Ei ole hyvää eikä pahaa.</div>
+      <div class="verse indent0">Vaakalaudat</div>
+      <div class="verse indent0">ei ole vapaita henkiä varten.</div>
+      <div class="verse indent0">Kaunis-polkuinen,</div>
+      <div class="verse indent0">kaino-poimuinen,</div>
+      <div class="verse indent0">ohut-huntuinen</div>
+      <div class="verse indent0">onnen on karkelo taivahan alla.</div>
+      <div class="verse indent0">Tulkaa! Tulkaa!</div>
+      <div class="verse indent0">Me odotamme.</div>
+      <div class="verse indent0">Kohta me tanhumme aloitamme.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (kuiskaten): Kuulitko?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mitä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kuulin kumman laulun. Se soi korvissani kuin unetarten
+soitto. — Kuka lauloi?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Miksi niin minuun tuijotat? Omat unesi laulaneet lienevät.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Suojele sitten minua minun uniltani! Ne tietävät
+turmiota. Kultahelkka!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mitä sanot? — Mitkä unet?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Nuo, nuo ... etkö näe? Ne tanssivat minun edessäni.
+Katso!</p>
+
+<p>(_Keijukaisten_ hunnut vilahtelevat puiden lomissa.)</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sinun silmälautasi painuvat kiini. — Uneksitko sinä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minä olen niin väsynyt.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Nuku! Hiljaa tahdon minä sinun hapsiasi hivellä.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Sinä olet hyvä, Kultahelkka. — Ethän sinä koskaan jätä
+minua?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: En, en. — Nuku, nuku!</p>
+
+<p>(_Äidin Kuopus_ nukkuu, pää _Kultahelkan_ polvella. _Keijukaiset_
+karkeloivat. _Sukkamieli_ kohottaa jälleen sauvansa.)</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Keijukaisten laulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Keinuvi muodot maailman,</div>
+      <div class="verse indent0">notkuvi neitojen lanteet.</div>
+      <div class="verse indent0">Heitä, etsivä henki, oi,</div>
+      <div class="verse indent0">tuntosi turhat kanteet!</div>
+      <div class="verse indent0">Laukee kaaret taivahan,</div>
+      <div class="verse indent0">aukee vyöt ja vanteet.</div>
+      <div class="verse indent0">Sydän särkynyt tänne tuo!</div>
+      <div class="verse indent0">Saat sinä synnin anteet.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Helppo syyttömän hengittää,</div>
+      <div class="verse indent0">koske ei jalka kukkaan.</div>
+      <div class="verse indent0">Kuuhut kylvävi hopeitaan</div>
+      <div class="verse indent0">hartioille ja tukkaan.</div>
+      <div class="verse indent0">Viisas mielensä kammitsoi</div>
+      <div class="verse indent0">kautokenkään ja sukkaan.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (ponnahtaen): Kultahelkka! — Miksi jätit minut?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: En ole jättänyt sinua. Istun vierelläsi.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Peninkulmien päässä olit. — Oi, minua!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sinä olet sairas ja sinun hengityksesi polttaa kuin tuli.
+— Menkäämme!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minne?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Tupaan tietystikin. Äitikin varmaan odottaa meitä. —
+Näetkö? Hän kutsuu.</p>
+
+<p>(_Äiti_ viittaa ikkunasta. _Kultahelkka_ on noussut seisomaan.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (tarttuen häneen): Kasvinsiskoni kallis! — Kuka hän on?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Kasvinveljeni verevä! Onhan se äiti.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Taisi olla. — Hän näytti minusta vain niin oudolta. Ihan
+kuin Tuonelassa käyneeltä.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Niin minunkin äitini näytti, kun hän lepäsi kuolleena
+arkussaan. — Mutta hän oli kuitenkin minun oma äitini. (Peittää kasvonsa
+esiliinallaan.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Anna anteeksi, Kultahelkka! En muistanut, että äitisi oli
+kuollut. — Mene tupaan, mene!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Entä sinä? Jäätkö sinä tänne?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minä vielä illan ilmassa hetkisen henkeni polttoa
+jäähdyttelen. — Mene!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Niinpä menenkin. Mutta älä viikkoa viivy! — Pian on aika
+levolle käydä.</p>
+
+<p>(Menee. _Äidin Kuopus_ katsoo hänen jälkeensä ja painaa sitten päänsä
+nyyhkyttäen puun runkoon.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hän on hyvä. — Minä olen niin paha, niin paha!</p>
+
+<p>SUKKAMIELI (lähestyen häntä): Hyvä, että lähetit hänet pois. — En olisi
+voinut tulla, niin kauan kuin hän luonasi oli.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kuka olet sinä?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Keijukaisten keveäjalkainen valtiatar, metsän ja kuutamon
+kuningatar, ja kaikkien kastehelmien, joita maassa ja puun-oksilla
+päilyy. — Nämä ovat minun hovineitojani.</p>
+
+<p>(_Keijukaiset_ tulevat puiden lomista ja niijaavat koreasti.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mitä tahdot minusta?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Tahdon viedä sinut linnaani kirjavaisen kiven sisässä,
+keskellä mesimarjaista ahoa. — Ei paista sinne päivä, ei kuu, vuodet
+kuluvat kuin varjo eikä mittaa minuutteja muu kuin tuokio halusi
+syntymisestä sen täyttymiseen. — Tahdotko tulla minun kerallani?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Sinä olet kuningatar, minä vain köyhä mökin poika. —
+Kuinka voisin minä seurata sinua?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Ole sinä minun kuninkaani, niin olet sinä minua
+ylhäisempi! — Tuletko?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Tulen. — Mutta ensin täytyy minun jättää hyvästit äidille
+ja Kultahelkalle.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Turhaa huolta! Voithan palata päivänkoitossa takaisin, jos
+ei linnani miellytä sinua. — Ketään en väkivallalla pidätä.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mutta he odottavat minua.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: He luulevat sinun lähteneen käyskentelemään lämpöisessä
+yössä. — Tule!</p>
+
+<p>(_Äidin Kuopus_ empii epätietoisena. _Äiti_ asettaa kynttilän
+ikkunaan.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Näetkö, hän asettaa kynttilän ikkunaan!</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Näetkö, että myöskin minun silmäni ovat kaksi kynttilää?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kultahelkka kutsuu minua.</p>
+
+<p>(Kuuluu selvään _Kultahelkan_ ääni: "Tule! Mihinkä jäit?")</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Ja minä suutelen sinua. — Kumpaa tahdot sinä kuulla?
+(Suutelee häntä.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Sinua tahdon minä seurata, kuutamon kalpea kuningatar! —
+Menkäämme!</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Neitoni! Laulaen ja tanssien näyttäkää minulle tietä
+metsien hopeaisten halki! (Kohottaa sauvansa. _Keijukaiset_ laulavat:)</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Sukkamielen sauva_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Puiden takaa puiden taaksi</div>
+      <div class="verse indent0">metsän linnat liukuu.</div>
+      <div class="verse indent0">Sukkamielen sauvan pääss'</div>
+      <div class="verse indent0">on hopeainen tiuku.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Kun se tiuku helisee,</div>
+      <div class="verse indent0">niin hämy maille lankee,</div>
+      <div class="verse indent0">riutuu rinta ihmisten</div>
+      <div class="verse indent0">ja miel' on ahdas, ankee.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Puiden takaa puiden taaksi</div>
+      <div class="verse indent0">metsän linnat liukuu.</div>
+      <div class="verse indent0">Sukkamielen sauvan päässä</div>
+      <div class="verse indent0">kultainen on tiuku.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Kun se tiuku helisee,</div>
+      <div class="verse indent0">niin herää hengen härmä,</div>
+      <div class="verse indent0">kuudan maita kulkevi</div>
+      <div class="verse indent0">ja säihkyy unen särmä.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Puiden takaa puiden taaksi</div>
+      <div class="verse indent0">metsän linnat liukuu.</div>
+      <div class="verse indent0">Sukkamielen sauvan pääss'</div>
+      <div class="verse indent0">on timanttinen tiuku.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Kun se tiuku helisee,</div>
+      <div class="verse indent0">on mieli miekan alla,</div>
+      <div class="verse indent0">astuu ilmi aurinko</div>
+      <div class="verse indent0">ja maailmass' on halla.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(Vierivät pois vieden _Sukkamielen_ ja _Äidin Kuopuksen_ kerallaan.)</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<p>TOINEN KUVAELMA.</p>
+
+
+<p>Sukkamielen linna kirjavaisessa kivessä. Kuuluu hiljaista soitantoa.
+_Äidin Kuopus_ lepää kultaisella vuoteella. _Sukkamieli_ seisoo hänen
+päänsä pohjissa. _Kirki_ käy ympäri ja kaatelee maljoihin.</p>
+
+<p>_Keijukaisia, Heinäsirkkoja, Perhosia, Päivänkukkia_ y.m.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Oletko onnellinen?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: En ole elämässäni ollut onnellisempi. — Tämä on kuin unta.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Unta autuaitten.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kahden autuaan. — Mikä hetki päivästä lienee?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: En tiedä. — Ei täällä ole tapana sellaisia kysellä.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Vai niin. Mutta minulla on niin hiivatin nälkä. — Ei taida
+olla sekään tapana täällä?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Päivänkukat! Teidän kuninkaanne halajaa syödä! — Ruokkikaa
+häntä!</p>
+
+<p>(_Päivänkukat_ rientävät tarjoamaan.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mitä tämä on?</p>
+
+<p>PÄIVÄNKUKKA: Se on hunajaa.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hyi!</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Etkö pidä hunajasta?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minä tahdon leipää, hyvää, rukiista leipää, enkä mitään
+sormenpään kokoisia mesikakkuja. — Noh, annahan tänne! Talossa talon
+tavalla.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Etkö enää rakasta minua?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kyllä, kyllä tietystikin. Mutta minä en pidä sinun
+kyökistäsi. — Onko teillä jotakin juotavaa?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Kirki! Etkö kuule? Kuninkaasi tahtoo juoda?</p>
+
+<p>KIRKI: Saaman pitää. — Pyydän nöyrimmästi. (Kaataa maljaan ja ojentaa
+sen.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (maistaen): Mitä tämä on?</p>
+
+<p>KIRKI: Se on marjamehua.. Parasta mesimarjalikööriä, mitä on saatavissa
+kolmen kuninkaan valtakunnasta.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hyi, saakeli!</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Mitä tahtoisit mieluummin juoda?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Tahtoisin pytyn viilipiimää.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Sitä ei meillä ole. — Eivät kuninkaat sellaista huoli.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hiisi olkoon teidän kuninkaanne! — Olkoon menneeksi sitten
+kulaus marjalikööriä! — Mutta milloin täällä on tapana mennä maata?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Me emme nuku milloinkaan. Me vain painamme joskus päämme
+alas.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Ei se minulle riitä. Kyllä minun täytyy saada oikein
+kuorsata. — Onko se sallittu?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Kyllä. — Kutsummeko tänne Nukku-Matin? Hän ymmärtää paremmin
+sellaisia asioita.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Nukku-Matti on minun vanha tuttavani. — Kutsu vaan hänet
+tänne! — Mutta jos hän vie minut Höyhensaarille?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Etkö tahtoisi pois täältä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: En, sillä itse asiassa on tämä hyvin mukava talo. —
+Tuossahan Matti tulee!</p>
+
+<p>NUKKU-MATTI: Hyvää iltaa!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Iltaa, iltaa. — Mistä kaukaa Matti tulee?</p>
+
+<p>NUKKU-MATTI: Tulen yhdeksän meren takaa, eräästä pienestä töllistä,
+jossa minulla oli hyvin paljon työtä.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Jahhah. Mitä työtä Matti tarkoittaa?</p>
+
+<p>NUKKU-MATTI: Siellä asui eräs pieni tyttö, jota minun oli aivan
+mahdoton saada nukkumaan. — Mikäs hänen nimensä taas olikaan...</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Se ei mahtanut olla mikään hyvä tyttö.</p>
+
+<p>NUKKU-MATTI: Kyllä, ei tytössä vikaa ollut, mutta eräs ystävä oli hänet
+juuri pettänyt...</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Pettänyt!</p>
+
+<p>NUKKU-MATTI: Ja vienyt vielä hänen kultaisen sydämensä. — Kulta ...
+kulta...</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kultahelkka. — Perhana, hänet olen minä aivan unohtanut!</p>
+
+<p>NUKKU-MATTI: Niin juuri, Kultahelkka. Ja sen pojan nimi, joka oli hänet
+pettänyt...</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Oli Äidin Kuopus. — Kyllä minä tiedän sen asian paremmin
+kuin sinä. — Voit mennä matkoihisi!</p>
+
+<p>NUKKU-MATTI: Etkö sinäkään tahdo nukkua?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kyllä. Mutta sinä tuot minulle niin ikäviä unia. — Mene,
+mene!</p>
+
+<p>NUKKU-MATTI: Merkillisiä nuo ihmiset ovat! He pelkäävät unia eivätkä
+pelkää omia tekojaan. Kyllä mennään, hyvästi, hyvästi!</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Paras olikin, että hän meni. Hän on niin viisas olevinaan.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hän ei enää pidä minusta. Minä näin sen aivan selvästi
+hänen silmistään. — Mutta eikö täällä ole ketään muuta unineuvosta?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Kyllä, Unikeko. — Tahdotko, että kutsumme hänet tänne?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hm. Hiukan kiusallinen tuttavuus. — Mutta antaa tulla
+vaan.</p>
+
+<p>(_Sukkamieli_ viittaa neidolleen. _Unikeko_ tulee haukotellen.)</p>
+
+<p>UNIKEKO: Päivää!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Päiväkö nyt onkin? Ja minä kun en vielä ole nähnyt edes
+iltaakaan.</p>
+
+<p>UNIKEKO (haukotellen): Illan virkku, aamun torkku, se tapa talon...</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: ... hävittää! — Niin juuri, se näkyy sinun päältäsikin! —
+Mutta voitko seuloa minulle kahmalollisen unijauhoja?</p>
+
+<p>UNIKEKO: Saat unta kuinka paljon vaan haluat. — Mutta sitä ennen tulee
+sinun seuloa tukkasi pörröiseksi niinkuin minun ja...</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Se on pian tehty. Näinkö?</p>
+
+<p>UNIKEKO: Käy laatuun. — Sitten tulee sinun vain seurata minun
+esimerkkiäni.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Haukotella?</p>
+
+<p>UNIKEKO: Tahdin mukaan. — Yks, kaks, kolme, nyt! Yks, kaks, kolme...</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Yks kaks kolme... Tämähän käy vallan mainiosti.</p>
+
+<p>(Haukottelevat vastakkain.)</p>
+
+<p>UNIKEKO: Näkyy, että sinulla on hyvät luonnonlahjat. — Yks kaks kolme...</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: En minä enää viitsi. — Eihän uni tulekaan?</p>
+
+<p>UNIKEKO: Ei, ei. — Eikö tarkoituksesi ollutkin nukkua valveillasi?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mene hiiteen! Sitä osaan minä kyllä ilmankin sinua. — Minä
+tahdon nukkua oikein.</p>
+
+<p>UNIKEKO: Mitä sitten kutsutat minua! (Menee.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Ei taida tulla unesta mitään tässä talossa.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: On meillä vielä yksi keino. — Mutta se on hiukan
+vaarallinen.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mikä keino se on?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Se on se niin kutsuttu unohduksen uni.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mutta juuri sitähän minä tarvitsenkin. — Mikä vaara siinä
+on?</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Ei muu kuin että siitä on niin vaikea herääminen.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Olkoon miten vaikea tahansa! — Minä tahdon nukkua.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Hyvä. — Siispä käsken minä kaiken kansani sinulle
+tanssimaan.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mutta musiikkia meillä myös pitää olla.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Siitä pitävät heinäsirkat huolen. He ovat tämän valtakunnan
+parhaat viuluniekat. — Alkakaa!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Istu sinä tähän vierelleni! — Minun on siten helpompi
+unhoittaa.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Kirki! Äläpä unhoita sinä toimiasi! — Tarjoa kuninkaalle!</p>
+
+<p>KIRKI: Kuten käsketään.</p>
+
+<p>(_Heinäsirkat_ soittavat, _Päivänkukat_ karkeloivat, huojuen kuin heinä
+tuulessa. _Kirki_ matkii heitä ilvehtien.)</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Sydänkesätärten laulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Seisahda, aika!</div>
+      <div class="verse indent0">Hillitse orhisi korskuvat,</div>
+      <div class="verse indent0">hetki! Sankari nukkuu,</div>
+      <div class="verse indent0">raukea ruhtinas valkean yön.</div>
+      <div class="verse indent0">Täytetyt halut,</div>
+      <div class="verse indent0">leyhytelkää lepoa hälle,</div>
+      <div class="verse indent0">kukkiva sydän,</div>
+      <div class="verse indent0">hiljaa, häiritsemättä lyö!</div>
+      <div class="verse indent0">Mennehet murheet,</div>
+      <div class="verse indent0">nukkukaa!</div>
+      <div class="verse indent0">Unelmat, toivehet,</div>
+      <div class="verse indent0">uinukaa!</div>
+      <div class="verse indent0">Lämmin, läikkyvä terhen</div>
+      <div class="verse indent0">hiljaa sankarin huolitelkoon,</div>
+      <div class="verse indent0">kangastukoon elon kaikkeus, niinkuin</div>
+      <div class="verse indent0">seijastuu sinitaivahan ranta,</div>
+      <div class="verse indent0">ruskopilvinen,</div>
+      <div class="verse indent0">ulapan vesiin,</div>
+      <div class="verse indent0">helmassa heleän, valkean yön!</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(_Äidin Kuopus_ nukkuu. _Kirki_ lähestyy häntä ja pitää höyheniä hänen
+suunsa edessä.)</p>
+
+<p>KIRKI: Hän nukkuu.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Olepas kutkuttelematta häntä!</p>
+
+<p>KIRKI: Totisesti: hän nukkuu.</p>
+
+<p>SUKKAMIELI: Totisesti on sinun saatava koivurieskaa, jos maailmassa
+jotakin oikeutta ja lakia on. — (Sauvansa kohottaen.) Mutta kyllin jo
+iloa, siskot! Haihtukaa! Kaaret korkeat, kukkasilla koristetut,
+haihtukaa! Unelmat utuiset, perhoset elämän kevään, haihtukaa! —
+Herätköön sankari yössä, yksin, keskellä korven aution, kuulkoon
+huuhkajain huutoa ja nähköön surujen nousevan hallaisista rämeistä!
+Niin kuuluu Maaemon laki, äitimme yhteisen, jota me kaikki tottelemme
+ja palvelemme, yössä, päivässä, ilossa ja murheessa. — Ja niin on aika
+haihtua minunkin, lintuna lentää, kuplana kohota, urhon unelmana teoksi
+muuttua. Hyvästi, sankari sorea! Herää työhön ja taisteloon!</p>
+
+<p>(Näyttämö on pimennyt; kaikki katoaa, viimeiseksi _Sukkamieli_.
+Siirtyminen seuraavaan kuvaelmaan tapahtuu esiripun ylhäällä ollessa.)</p>
+
+
+<p>KOLMAS KUVAELMA.</p>
+
+
+<p>Autio metsä. Huuhkajat huhuilevat. _Äidin Kuopus_ nukkuu mättäällä.
+Hämärä lankeaa.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (heräten): Äiti, Kultahelkka! — Mitä? Missä olen? Kuinka
+olen tänne tullut? — Kussa kultainen kotini? — Ketä tulee! — Halloo! Ohoi!</p>
+
+<p>(Joukko _talkooväkeä_ tulee, sirpit kädessään.)</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Talkooväen laulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Viisas aitan täyden ahtaa,</div>
+      <div class="verse indent0">talven tyynnä elää mahtaa;</div>
+      <div class="verse indent0">tuhma pitää pitkän kesän,</div>
+      <div class="verse indent0">laiminlyöpi lieden, pesän.</div>
+      <div class="verse indent0">Koska talven tuulet ärjyy,</div>
+      <div class="verse indent0">tuhma tupateitä värjyy,</div>
+      <div class="verse indent0">viisas miettii vikkelämmin:</div>
+      <div class="verse indent0">ovi kiini, osto lämmin!</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(Menevät.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hoi! Hyvät ihmiset! Tulkaa! — Olen metsään eksynyt, en
+enää tietä kotiin löydä. Yö joutuu, ottakaa minut mukaanne! Minun on
+nälkä ja vilu. Armahtakaa! — Ei kukaan kuule minua. Tännekö on minun
+korpeen kuoleminen?</p>
+
+<p>(Kuuluu karjankellojen kilinää. Tulee joukko _Paimentyttöjä_.)</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Paimentyttöjen laulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Lieku liekki, leiska lempi,</div>
+      <div class="verse indent0">pala nuorten miesten mieli!</div>
+      <div class="verse indent0">Toki toist' on herttaisempi</div>
+      <div class="verse indent0">oman kullan oven pieli.</div>
+      <div class="verse indent0">Lieka lempi lehtipuussa,</div>
+      <div class="verse indent0">kesäkuussa keiku jalka!</div>
+      <div class="verse indent0">Ota kulta onnen kuussa:</div>
+      <div class="verse indent0">elon tositoimet alkaa.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Halloo, tytöt! — Mihin menette? Mies yksinäinen salolle
+eksynyt on. Saanko seuraanne tulla? — On minullakin sydän, kirkas,
+kultainen! —</p>
+
+<p>Hekin menevät. — Olenko minä siis niin ruma ja rupainen, että kaikki
+minua kammoavat? — Sukkamieli! Tämäkö oli sinun suudelmasi?</p>
+
+<p>(_Paimentytöt_ ovat menneet. Kuuluu reippaita jahtitorven toitotuksia.
+Joukko _metsämiehiä_ tulee.)</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Metsämiesten laulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Hyv' on maata metsämiehen</div>
+      <div class="verse indent0">alla taivaan tähtipeiton,</div>
+      <div class="verse indent0">parempi päällä petran taljan</div>
+      <div class="verse indent0">maata luona lieden oman.</div>
+      <div class="verse indent0">Tulee lapset tuvan tiehen,</div>
+      <div class="verse indent0">vaimo vaalii, keittää keiton,</div>
+      <div class="verse indent0">lasket naurun, lasket naljan,</div>
+      <div class="verse indent0">nukut viereen sievän, soman.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(Menevät.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Miehet! Miehet! Yösijaa vailla olen. — Antakaa minulle
+ruokaa ja juomaa! Ottakaa minut tupanne nurkkaan nukkumaan! Teitä
+pyydän ja rukoilen. —</p>
+
+<p>Hekin menevät. — Jo tullut on tuhoni. Nukuin nuorella ijällä Sukkamielen
+syliin, siinä onneni ja autuuteni menetin. — Kaikilla muilla on kotinsa,
+ei minulla. Kaikilla kiire ja iloinen mieli... Miten minulla? — Paras on
+itsensä uneen itkeä ja nukkua ijäksi. Siten parhaiten kostan
+maailmalle.</p>
+
+<p>(Istuu mättäälle, Painaa pään käsiinsä ja itkee. Näyttämö on yhä
+enemmän hämärtynyt.)</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Suopursujen laulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Korpi kolkko, matala manner,</div>
+      <div class="verse indent0">mieli melto, ajatus heikko,</div>
+      <div class="verse indent0">kaikki elämän kukkaniitut</div>
+      <div class="verse indent0">sadesäässä harmajassa.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Rimpi pitkä, iloton ranta</div>
+      <div class="verse indent0">kahdenpuolen puroja mielen,</div>
+      <div class="verse indent0">vakaumusten vaivaiskoivut</div>
+      <div class="verse indent0">katseen kantamattomihin.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Epätoivo, elämän tuska,</div>
+      <div class="verse indent0">inho synkän sydämen alla,</div>
+      <div class="verse indent0">inho olla inehmo, tuska</div>
+      <div class="verse indent0">päästä päivän tanhuvilta.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent1">— Syttyy suolla siniset lamput,</div>
+      <div class="verse indent0">paukkaa yössä punaiset pullot,</div>
+      <div class="verse indent0">kuningastuolit, kultapöydät</div>
+      <div class="verse indent0">heiluu hiitten kartanoilla,</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Sattuu seuraan inehmo, istuu,</div>
+      <div class="verse indent0">aukee sammal avara alla,</div>
+      <div class="verse indent0">vaipuu ijäksi vieras, virvat</div>
+      <div class="verse indent0">hyppii yössä ympärillä.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(Virvatulien tanssi. _Lyhty-ukko_ tulee, pysähtyy nähdessään _Äidin
+Kuopuksen_, lähestyy ja valaisee hänen kasvonsa lyhdyllään.)</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Mikä sinä olet miehiäsi, joka suotta sammalikkoa vetistät
+ja minun pikku kynttilöitäni, kiiltomatoja, sammuttelet? — Häh? Mitä
+teet sinä täällä metsässä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Koditon, kurja, elämästä eksynyt olen. Tiedätkö tien,
+niin näytä se minulle! — Kotiin kovin halajan.</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Sellaisia on tuiki paljon tähän maailman aikaan. — Ole
+aloillasi! (Aikoo mennä. _Äidin Kuopus_ pidättää häntä.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Älä mene, älähän mene! — Vaikka mitä sinulle annan, jos
+yösijan ja lämpimän neuvot. Kuuletko?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Mitäpä voisit sinä antaa minulle?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Saat lakkini, koreatupsuisen! Kun sen sulkia päässäsi
+heiluttelet, tunnet itsesi puolta nuoremmaksi. Katso!</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Pidä lakkisi! En tahdo sinua paljain päin korpeen jättää. —
+Hyvästi!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Älähän mene! — On minulla puukkokin, helapää. Huolitko?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO (päätään pudistaen): Pidä puukkosi!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Älä mene! — Niin, ja sitten minulla on ... sydän.</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Mitäh?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kultainen sydän. — (Itsekseen.) Mitäpä minä enää sillä
+teen, jos minun kuitenkin on korpeen kuoleminen? — (Ääneen.) Mitäs
+sanot?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO (tarkastellen sydäntä): Totta tosiaan! Poika ei valehtele. —
+Oikeata kultaa! Ne ovat harvinaisia meidän päivinämme. — Minä onnittelen
+sinua, miehen alku. Ole hyvässä turvassa! — Sinulle kukkuu vielä kunnian
+käki.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Sinä lupaat siis viedä minut ihmisten ilmoille?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Miksi en veisi! — jos en juuri ihmisten, niin ainakin
+paikkaan, jossa sinun on sekä hyvä että lämmin. — Käy perässä!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mitä paikkaa sinä tarkoitat? — Ethän vain helvettiä?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO (hohottaen): Hohhoh! Kaikkiapa päähäsi pälkähtääkin! —
+Keneksi minua luulet?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Tuskin tulen sinun kanssasi. — Luvalla sanoen, näytät sinä
+minusta oikein suurkonnalta.</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Hehheh! Sinä miellytät minua. Onpa sangen kauan siitä kuin
+olen viimeksi näin makeasti nauranut. — Tule!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minne viet minut?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Hiiteen, poikaseni, hiiteen. En siis edes helvetin
+esikartanoon.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hiiteenkö? — Mutta sehän on myös hyvin paha paikka.</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Paikka ei ole parhaita, täytyy tunnustaa, mutta ei myöskään
+pahimpia. Kyllä siellä ristitty ihminen toimeen tulee.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Ethän sinä vaan peijaa minua?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Noh, kah, minä olen asunut siellä jo kohta kolmesataa
+vuotta eikä vielä koskaan sillä ajalla ole siellä särpimen apu
+loppunut. — Tuletko?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mutta sittenhän sinä olet itse Hiisi? — Hyi!</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: En minä Hiisi ole, vaikka henkeni piteiksi sen talon töitä
+toimittelen. — Elin ennen metsässä, kalaa pyysin, lintua ammuin, mutta
+kun rupesi riista näiltä mailta loppumaan, lähdin hiidestä avun hakuun.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Miksi et pyytänyt apua ihmisiltä?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Ihmisiltä? Pyh! — Pyysitkö sinä heiltä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Pyysin.</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Antoivatko?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Eivät.</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Noh, kah, siinä näet. — Hyvä talo on Hiitola. Minä lupaan
+sinulle oikein ystävällisen vastaanoton.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mennään sitten. — Mutta mitä sinä nyt toimit, kun noin
+lyhty kädessä metsiä kävelet?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Minä olen Hiiden virvatulien virittäjä, Lemmon
+juhlavalaistuksen päätirehtööri. — Katso vaan tuonne suolle! Siellä näet
+ilotulitukseni täydessä loistossaan.</p>
+
+<p>(Virvatulia puiden lomassa.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hm, hiukan epäilyttävä virka! — Enpä lähtisi sinun
+kanssasi, mutta hädässä ei ole ystävää karvoihin katsomista. — Astu
+edellä!</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Mutta ensin me nuuskataan! — Olepas hyvä! (Tarjoaa
+nuuskarasiaansa.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kuuluuko sekin komentoon?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Ätshi!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Ätshi! — Mutta mitä varten sinä äsken sanoit minua miehen
+aluksi?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Siksi että sinusta vähitellen alkaa tulla mies. — Matkalla
+voit sinä jutella minulle, kuka olet ja mistä, mikä nimesi ja miten
+metsään jouduit. (Menevät.)</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<p>NELJÄS KUVAELMA.</p>
+
+
+<p>Hiiden vuori. _Vuoren vanhin_ valtaistuimellaan. Hoviväkeä. Taustassa
+Hiiden paja, jossa _tontut_ takovat aseita. He tuovat niitä Vuoren
+vanhimman tarkastettavaksi, joka vuoroin hyväksyy ne päätään
+nyykähyttäen, vuoroin hylkää ne pään pudistuksella.</p>
+
+<p>Toisella puolen näyttämöä _Hiiden immet_, jotka kehräävät lankaa omista
+hiuksistaan. Keskellä katettu pöytä.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Niiden impien laulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Ilta pitkä vuoren yössä.</div>
+      <div class="verse indent0">Hiiden immet aina työssä.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Sysimustat, sitkat langat.</div>
+      <div class="verse indent0">Saamme noista paulat, sangat.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Teemme niistä tenhoansat,</div>
+      <div class="verse indent0">vangitsemme kaikki kansat.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Verkko viekas, kiiltokarva.</div>
+      <div class="verse indent0">Läpi tuost' on mennyt harva.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Himon silmät suuret, sievät,</div>
+      <div class="verse indent0">heiltä järjen lahjan vievät.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Kiini käy he niinkuin lampaat,</div>
+      <div class="verse indent0">nauraa Hiiden neitten hampaat.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>VUOREN VANHIN (nousten): Tonttuni totiset! Olen teihin tyytyväinen.
+Samoin teihin, maahiset, menninkäiset, ja te, jotka siellä
+seinävierellä värttinätä väännätte. Olette kalkki tehneet ahkerasti
+työtä ja siitä myös lepohetken ansainneet. — Mikä aika on?</p>
+
+<p>AJAN-HIISI: Hiiden harmaa haukka on jo kolme kertaa vuoren huipulla
+kirkaissut. — On keski-yö.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Siispä on jo aika alkaa Hiitolan pitojen. Lopettakaa
+työ. — Miten on meidän illallisemme laita?</p>
+
+<p>PÖYTÄ-HIISI: Kaikki on valmista, armollinen hallitsija. — Siinä sääsken
+koipia, parhaassa voinsulassa paistettuja, siinä sirkan reisiä,
+käristettyjä ja keitettyjä.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Et liene sammakon sakarivarpaita unohtanut?</p>
+
+<p>PÖYTÄ-HIISI: Ne olen asettanut erityisesti sinua varten. — Myöskin on
+täällä peipon peräpakaroita, aivan erinomainen valikoima, ei
+vähemmän...</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Riittää, riittää. — Mutta mitä aiot tarjota meille
+jälkiruoaksi?</p>
+
+<p>PÖYTÄ-HIISI: Aivan tuoreita maanmunia, kermassa ja sokerissa kelluvia.
+— Ah, ne maistuu kuin koston mansikat!</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Hyvä, hyvä. — Jalot naiset ja herrat! Käykäämme
+illastamaan! — Mutta kuka meistä lukee pöytärukouksen?</p>
+
+<p>(Vuorentausta on sulkeutunut, _Hiiden immet_, samoin _tontut_
+lopettaneet työnsä. Kaikki käyvät illalliselle.)</p>
+
+<p>PÖYTÄ-HIISI: Ajan hiisi on meistä arvokkain.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Siispä tehköön hän työtä käskettyä! — Mutta nopeasti! —
+Lyhyt ja ponteva rukous on jumalalle otollisin.</p>
+
+<p>AJAN-HIISI:</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Suuta korviin,</div>
+      <div class="verse indent0">mahaa polviin,</div>
+      <div class="verse indent0">Anna nyt hyvä jumala</div>
+      <div class="verse indent0">kaikille hyvä humala,</div>
+      <div class="verse indent0">Amen. —</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(Koputus ovelle.)</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Ruokarauha herroissakin! — Kuka näin myöhään on
+kulkemassa?</p>
+
+<p>OVI-HIISI: Lyhty-ukko siellä vain näkyy.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Hän on uskollinen palvelija, vaikka jalkansa alkavatkin
+jo hiukan kömpelöiksi käydä. — Tehkää tilaa hänelle!</p>
+
+<p>OVI-HIISI: Mutta hänellä näkyy olevan joku toinen seurassaan.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Kuka?</p>
+
+<p>OVI-HIISI: Minusta on kuin hajahtaisi ristityn veri.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Ilmankos kirkon kukot ovatkin koko tämän päivää niin
+minun korvissani kirkuneet! — Olkaa varuillanne pojat! Aika on levoton
+eikä tiedä, mikä mustakaapu sattuu olemaan alttarin asetustaikoja
+tekemässä. — Kaikki aseisiin.</p>
+
+<p>(_Tontut_ tempaavat miekkansa ja keihäänsä. Kaikki ovat nousseet ylös
+ja odottavat. _Lyhty-ukko_ ja _Äidin Kuopus_ tulevat.)</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Hyvää iltaa, kuomat, kaimat!</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Terve taloon, tien pitkän käynyt! — Mutta ketä tuot sinä
+tuossa?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Pojan metsässä tapasin, kankaalla yksin itki, — otin
+mukaani.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Mitä hänestä?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Hänellä on sydän.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Varmaankin vain joku tavallinen, ruostunut vaskisydän. —
+Olen saanut niistä jo tarpeeni.</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Sydän puhdasta kultaa on hänellä, vannon, puhdasta kultaa.
+— Näin itse omin silmin.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Silmäsi vanhuuttaan jo hämärtävät. — Näytäppäs tänne!</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Näytä, poika, sydämesi! — Vanhin tahtoo sitä tarkastaa.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Lupaako hän yösijan?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Sen ja vielä paljon muuta. — Mutta anna nyt sydämesi!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Annatkos sinä sen takaisin?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Ole huoleti, ei täällä väkisin kenenkään omaa oteta! —
+Tässä, armollinen herra.</p>
+
+<p>(_Äidin Kuopus_ antaa sydämensä. _Lyhty-ukko_ ojentaa sen _Vuoren
+vanhimmalle_, joka tarkastelee sitä toimessaan.)</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Tuokaapa tänne ne minun pähkinänkuoriset silmälasini. —
+Ja näyttäkää tulta että paremmin erottaisin.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (nykien Lyhty-ukkoa): Minun on nälkä.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Totta tosiaan: puhdasta kultaa!</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Kuten sanoin. — Poika ilmoittaa, että hänellä on nälkä.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Käy syömään, käy syömään, poikaseni! — Mutta en tiedä,
+pidätkö meidän herkuistamme.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Tällä kertaa syön minä vaikka pieniä kiviä.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Pieniä kiviä hänen ylhäisyydelleen, kultaisen sydämen
+perintöprinssille, riehtilässä paistettuja. — Kuuletteko?</p>
+
+<p>(_Hiiden immet_ juoksuttavat nopeasti pyydetyn ruokalajin.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hm. Se ei ollut juuri tarkoitukseni. — Mutta maassa maan
+tavalla.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Minua ilahduttaa, että näytät niin hiidellisiä
+taipumuksia. — Sillä aikaa kuin syöt voivat tonttuni laulaa sinulle
+Hiiden pöytälaulun. — Me puhelemme sitten lähemmin keskenämme.</p>
+
+<p>(_Tontut_ ovat asettaneet syrjään miekkansa ja laulavat nyt tanssien,
+tassutellen:)</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent2">_Hiiden pöytälaulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent2">Hyvä nyt on kelliä,</div>
+      <div class="verse indent2">lellipojan lelliä,</div>
+      <div class="verse indent2">maha täynnä velliä,</div>
+      <div class="verse indent2">poskipussit mälliä,</div>
+      <div class="verse indent2">luun luona läskiä,</div>
+      <div class="verse indent2">lihan liki mäskiä,</div>
+      <div class="verse indent0">himpula, pimpula, himpum pila pila!</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(Pyörivät, hyppivät ja jäävät hullunkurisiin asentoihin.)</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Mistä löysit hänet?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Metsästä, Sukkamielen linnan lähistöltä. — Arvelen, että hän
+on ollut siellä ikäänkuin pikku visiitillä.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Ei epäilemistä: sydän on puhdasta kultaa. — Luuletko
+hänen luopuvan siitä?</p>
+
+<p>LYHTY-UKKO: Luulen hyvästikin. Hän ei vielä ymmärrä sen arvoa, näetkös.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Täyden hinnan pitää hänen saaman siitä. — Noh, poikani,
+joko olet syönyt kylläksesi?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Ei minulla enää nälkä ole, mutta kyllä minä vieläkin
+söisin.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Sitä en epäile. — Mutta nyt halajaisin kanssasi haastella
+hieman. — Tulehan lähemmäksi!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Ethän sinä vaan petä minua?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Täällä ei petetä ketään: se vaiva jätetään kullekin
+itselleen. — Sinulla on sydän.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: On, kultainen sydän.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Etköhän möisi sitä minulle?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hm, se on oikeastaan lahjakalu. — Mutta mitä maksaisit
+siitä?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Saat parhaan miekan, mitä ikinä on hiisien pajassa
+taottu. — Kas tässä, poikaseni!</p>
+
+<p>(_Vuoren vanhin_ viittaa, _tontut_ tuovat hänelle jalokivillä
+koristetun, kimaltelevan miekan.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Miekkasi on korea kyllä, mutta mitäs minä oikeastaan
+sillä teen? En halua ihmisiä surmata.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Halu kyllä tulee miekan mukana. — Ota, poikani, ja
+valloita maailma!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Maailmako? — Maailma on avara.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Pian on se käyvä liian pieneksi sinulle. — Mutta voit
+myöskin valita jotakin muuta: kultaisen juomasarven esimerkiksi taikka
+meren ja maan kulkija-laivan. — Sinä näet, että minä en ole mikään
+kitupiikki.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Luulen, että sittenkin otan mieluimmin miekan. — Mutta
+enhän minä jaksa sitä edes liikuttaa.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Se asia on vähällä autettu. Pieni kulaus vain Hiiden
+väkivettä ja se keikkuu kädessäsi kuin perhonen. — Tarjotkaa!</p>
+
+<p>(_Vuoren vanhin_ viittaa, _Hiiden impi_ tarjoaa maljan _Äidin
+Kuopukselle_, joka tyhjentää sen.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (irvistäen): Ähhäh! — Ketunmyrkkyä, perhana!</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Sen pitäisi vahvistaa. — Kun tätä miekkaa kannat, ei
+kukaan voi sinua vastustaa.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Eikö kukaan?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Ei kukaan äidistä syntynyt. — Siinä on taika sellainen.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Näytähän tänne! — (Hujauttelee ilmassa miekkaa.) Miekkasi
+miellyttää minua?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Senpä uskoisin. Siis: kauppa tehty?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Pitääkö se oikein verellä vahvistaa?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN (nauraen): Hahhahhah! — Luuletko olevasi pirun kanssa
+tekemisissä? — Sinä pidät miekan ja minä sydämen. Sillä hyvä.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kuulepas, mitä teet sinä minun sydämelläni?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Se on minun salaisuuteni.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hm, taidat sinä sittenkin olla vähän pirun sukua. — Minä
+jään siis aivan ilman sydäntä?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Sittenhän sinusta juuri mies tuleekin. — Eikö
+tarkoituksesi ollut valloittaa maailma?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kyllä, mutta tahtoisin kuitenkin mielelläni tietää, mitä
+etua sinulla voi olla tästä kaupasta.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Ei juuri mitään. Minä olen vain sellainen sydämien
+kokoilija. — Jos sinä aukaiset tuon kaapin, näet sinä siellä lippaan
+lippaan lomassa. Ne ovat kaikki täynnä sydämiä.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (aukaisee kaapin): Ohhoh, onpas niitä! Ja kaikki niin
+hyvin lajiteltu. — Minäkin olen koonnut postimerkkejä.</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Se sopii sinun ijällesi. Minulle sopii paremmin sydämien
+kokoileminen. — Katsoppas, sinun sydämesi panen minä tähän lippaaseen,
+joka on siinä aivan kuin sitä varten. Ja nyt väännämme me kaapin oven
+lukkoon. Noin! — Tahdotko nyt jäädä meille yöksi taikka lähteä heti
+maailmaa valloittamaan?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Luulen, että mieluummin lähden heti. — (Hujauttelee
+miekkaansa ilmassa.) Sanotko, ettei kukaan äidistä syntynyt voi nyt
+minua vastustaa?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Ei kukaan.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Oletko sinä äidistä syntynyt?</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Äidistä kyllä, vaikka en ihmisvoimasta. Syöjätär oli
+emoni. — Mutta mitä tarkoitat sinä sillä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hm, ajattelin vain heti miekkaani koetella. — (Pistää
+häntä kylkeen. _Vuoren vanhin_ vaipuu maahan parahtaen.) Hyvä miekka,
+kaunis miekka! Kiitos lahjastasi, Hiiden herra! (Syöksyy ulos.)</p>
+
+<p>VUOREN VANHIN: Auttakaa! Hän on tappanut minut! — Ah! (Rummunpäristystä,
+aseiden kalsketta. Hirmuinen meteli.)</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<p>VIIDES KUVAELMA.</p>
+
+
+<p>Juhlasali kuninkaan hovissa. _Äiti_ ja _Kultahelkka_ tulevat.</p>
+
+<p>ÄITI: Älä pelkää, lapseni, ollenkaan! Sinun pitää saaman oikeutta. — Kun
+kuningas kuulee, minkälainen roisto minun poikani on, ei hän ikinä anna
+hänelle tytärtään.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Äiti, minua niin pelottaa. Täällä on niin tyhjää ja
+autiota.</p>
+
+<p>ÄITI: Kaikki ihmiset ovat juosseet linnan pihalle nuorta paria
+katsomaan. — Mutta varsinainen vihkiminen on tapahtuva täällä. Sen sanoi
+minulle serkkuni kummin kaima, jonka pojan sisarpuoli on palveluksessa
+ylitallimestarin luona. — Täällä tahdon minä puhutella kuningasta.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mitä aiot sanoa hänelle?</p>
+
+<p>ÄITI: Minäkö? — Että minun poikani on kunniaton maantien-ritari,
+kelvoton kuleksija, liian huono lepäämään edes ryysyisen
+mustalaistytön, saati sitten kuninkaan tyttären vierellä. — Onhan
+sinulla hänen sydämensä tallella?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: On, äiti. — Kannan sitä aina povellani.</p>
+
+<p>ÄITI: Talleta se tarkasti! Me saamme kyllä oikeutta. — Kun ajattelen,
+miten hän on meidät häpeällisesti jättänyt ja unohtanut, niin oikein
+silmäni tärisevät suuttumuksesta! — Onkos kummempaa kuultu? Juosta pois
+köyhän äitinsä ja uskollisen morsiamensa luota ja ilmestyä äkkiä
+kuninkaan tytärtä kosimaan! — Se kunnoton! Kyllä minä hänet savustan!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sanotaan hänen tehneen suuria palveluksia kuninkaalle ja
+siitä nyt saavan kuninkaan tyttären ja puolen valtakuntaa palkakseen. —
+Onko se totta, äiti?</p>
+
+<p>ÄITI: Sen kyllä uskon. — Pahan valta on suuri maailmassa ja kun kerran
+pahan kanssa liittoutuu, voi saada aivan tavattomia tekoja aikaan.
+Mutta ole huoleti! On jotakin, joka on häntä voimakkaampi.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mikä se on, äiti?</p>
+
+<p>ÄITI: Äidin rukous. — Jos ei kuningaskaan meitä kuulisi, elää kuitenkin
+Jumala taivaassa. Hän on meitä hyvästi armahtava.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Minä uskon, että kun poikasi vaan saa nähdä meidät ja oman
+sydämensä, hän mielelläänkin tunnustaa erehdyksensä ja palajaa kotiin.
+— Onhan hän pohjaltaan niin hyvä.</p>
+
+<p>ÄITI: Sen mahdan minä parhaiten tietää. — Mutta tuollaisilla korkeilla
+herroilla on omat käsityksensä hyvästä ja pahasta ja voi myöskin
+tapahtua, että hän kohtelee meitä tylysti ja tunnottomasti. — Tulemmehan
+me vaatimaan että hän luopuisi jumalattomasta loistostaan.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sen hän varmaankin tekee. Sillä eihän voi elää ilman
+sydäntä.</p>
+
+<p>ÄITI: Älä ole niin varma siitä! — Monet ihmiset elävät siten paljon
+keveämmin eivätkä he mitään pelkää niin kovasti kuin saada takaisin
+sydämensä. — Nyt tulee sydän häntä itseään etsimään.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: En tahtoisi, että hänelle tapahtuisi mitään pahaa.</p>
+
+<p>ÄITI: En minäkään. Mutta oikeuden täytyy sinulle tapahtua, maksoi mitä
+maksoi. — St! Joku tulee.</p>
+
+<p>(Kuuluu ulkoa hurraahuutoja, torven toitahduksia ja ammuntaa. —
+Huudetaan: "Morsianta!" "Morsianta!" "Sulhanen eläköön!" — _Hoviherra_
+tulee.)</p>
+
+<p>HOVIHERRA: Mitä väkeä te olette! Kuinka te olette tänne tulleet? — Pois!</p>
+
+<p>ÄITI: Me tahdomme tavata kuningasta.</p>
+
+<p>HOVIHERRA: Tänään ei kukaan saa häntä anomuskirjeillä lähestyä. — Ettekö
+tiedä, että kuningas viettää tänään tyttärensä, kauniin ja sievän
+Kunigundan häitä urhoollisen ja yleväsukuisen ritari Sotijalon kanssa,
+jota myöskin Äidin Kuopukseksi kutsutaan? — juhlan johdosta kestitsee
+maan isä koko valtakunnan rahvasta linnan pihalla, suurten jalavien
+alla. Siellä on teidän paikkanne. — Mars!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Hyvä herra jalosukuinen! Antakaa meidän jäädä tänne! — Me
+tahtoisimme niin mielellämme nähdä kuningasta.</p>
+
+<p>HOVIHERRA: Mitkä silmät!... _Mon Dieu_! — ja mikä vartalo! Kauniimpaa ei
+ole Espanjan kuuluisalla kuningattarella. Kuka olet?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Minä olen vain köyhä orpotyttö ja tuo tuossa on minun
+kasvatus-äitini. — Suvaitsetteko ehkä vastaanottaa nämä mansikat, jotka
+olen tuonut tervetuliaisina kuninkaalle? (Ojentaa hänelle
+marjatuohisen.)</p>
+
+<p>HOVIHERRA: Marjasi voit viedä kyökkiin. — Mutta joku palkinto pitää
+sinun saaman kauniista silmistäsi? (Ripustaa kultakäädyt hänen
+kaulaansa ja suutelee häntä poskelle. _Kultahelkka_ niijaa
+ujostuksissaan.)</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Tämä on minulle liian suuri kunnia. — Mutta saammeko me nyt
+nähdä kuninkaan?</p>
+
+<p>HOVIHERRA: Saatte. — Piiloutukaa vaan tuon pylvään taakse, mutta
+varokaa, ettei kukaan saa nähdä teitä. — Se olisi skandaali.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Skandaali? Mikä se on?</p>
+
+<p>HOVIHERRA: Se on hirveintä, mitä kuninkaan linnassa voi tapahtua. Sota,
+rutto, kalliit ajat ja nälkävuodet eivät ole mitään sen rinnalla. —
+Pois! tullaan! — Me tapaamme.</p>
+
+<p>(Häämarssi. _Hovipoikia_ ja _neitosia_ kukkia sirotellen. _Hoviväkeä_
+parittain. Asettuvat paikoilleen ympäri huonetta. _Sulho_ ja _morsian_.
+_Kuningas_ ja _kuningatar_. Airuet ilmottavat heidän tulonsa.
+_Pappeja_, _kuoripoikia_. Kun kaikki ovat päässeet paikoilleen, alkaa
+häätanssi, johon hovin nuoret ottavat osaa. Sen loputtua:)</p>
+
+<p>KUNINGAS: Kauniit naiset ja jalosukuiset herrat! — Me olemme teidät
+kutsuneet vieraiksemme tähän linnaan, koska vietämme tyttäreni,
+kuuluisan Kunigundan ja uljaan ritari Sotijalon häitä. — Te tiedätte,
+mitä palveluksia hän on minulle tehnyt ja miten hän on koko kansamme
+kunnioituksen ansainnut. Hän on lyönyt minun viholliseni maalla ja
+merellä, hän on laajentanut minun valtakuntani rajat auringon noususta
+niin sen laskuun, eikä ole enää minun vertaistani maailman valtiaiden
+seassa. — Eikö siis ole oikein, että sankarityö saa palkkansa, eikö ole
+oikein, että hän saa tyttäreni ja puolen valtakuntaani ikuiseksi
+perinnökseen?</p>
+
+<p>HOVIVÄKI (soristen): On, on.</p>
+
+<p>KUNINGAS: Laula, lauluniekka, ja kerro meille kuuluisan ritari
+Sotijalon kohtaloista! — Saakoon sankari maineensa, että maa ihastuisi.</p>
+
+<p>TRUBADUURI (laulaa):</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Tuli linnahan köyhä sotamies —</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"Hei, heitukka, kustapa kulkee ties?"</div>
+      <div class="verse indent0">"Minä maailman matkoja astun."</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">"Ja jos olet suora sotamies —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"niin tännekin päättyä voi sinun ties."</div>
+      <div class="verse indent0">"Sama mulle, mut palkan ma tahdon."</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">"On oikein, palkkansa saa sotamies —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"kuus riksiä vuodessa riittää kenties?"</div>
+      <div class="verse indent0">"Ei, herrani, enempi ma vaadin."</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">"Mitä hulluja? Hallitse järkesi, mies —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"mut varro, sa seitsemän saat, kukaties,</div>
+      <div class="verse indent0">jos miekkasi totta voi tehdä".</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">"En myö minä miekkaani, hovimies —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"riikin rikseihin, se on, jumal' ties,</div>
+      <div class="verse indent0">itse hiidessä kuuraeltu.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Mut kuninkaan tyttären jos, kuka ties —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"saan palkaksein, olen kuninkaan mies."</div>
+      <div class="verse indent0">"Huuti, tolvana, matkaasi marssi!"</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Ja ryntäsi päälle vihamies —</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">löi joukkomme, uhkasi orjuuden ies.</div>
+      <div class="verse indent0">Kas, silloinpa sankari saapui!</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Hän tuli kuin liekkien liehtoma mies —</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">hän löi, joka iskunsa kuoloa ties,</div>
+      <div class="verse indent0">sota päättyi, maa oli vapaa.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">"Ja saanko ma palkkani nyt, kukaties —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"olla tahtoisin kuninkaan tyttären mies".</div>
+      <div class="verse indent0">Verijälkiä kannukset jätti.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">"On oikein, palkkansa saa sotamies —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">näin lausui kuningas, "mut, kukaties,</div>
+      <div class="verse indent0">jätät sitten sa maan ja minut?</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Siis myö mulle miekkasi, sotamies —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">Ja korkeelle leimusi kuninkaan lies.</div>
+      <div class="verse indent0">Mut vastasi sankari suuri:</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">"Ja vaikka ma vaan olen sotamies —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"niin myö minä miekkaani en, jumal' ties,</div>
+      <div class="verse indent0">itse kuninkaan tyttärihinkään.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Mun onneni olla on sotamies —"</div>
+      <div class="verse indent0">Kunigunda, ah, Kunigunda —</div>
+      <div class="verse indent0">"sama, luulenpa, tahto on miekkani myös,</div>
+      <div class="verse indent0">se on hiidessä kuuraeltu".</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>KUNINGAS: Hyvin laulettu, laulaja! Sinua ei tule kuninkaan käsi
+unohtamaan. — Astu esiin, sankari Sotijalo, ja ota palkintosi! —
+(Yhdistää Kunigundan ja Sotijalon kädet ja siunaa heidät.) Ja tässä on
+sinulla myös valtakirja puoleen kuningaskuntaani, vahvistettu minun ja
+neuvosherraini nimikirjoituksilla. Ota se, ja hallitse maita
+lempeydellä niinkuin ennen olet niitä sodalla valloittanut! — Minä olen
+puhunut.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minä kiitän sinua lahjastasi, kuningas. Mitä tehnyt olen,
+on vähäistä sen rinnalla, mitä annat minulle: annathan minulle kauniin
+Kunigundan käden, jota Kuu ja Tähti turhaan ovat pojilleen kosineet.
+Miekkani olen minä pyhittänyt sinulle, elämäni hänelle. — Myöskin minä
+olen puhunut.</p>
+
+<p>KUNINGAS: Siispä tee tehtäväsi, pappi! — Toimituksen päätyttyä kutsun
+minä teitä kaikkia siniseen saliin, jossa hääpöytä on katettu, eikä
+pidä kenenkään näkemän huomista eikä ylihuomista aurinkoa muuta kuin
+minun linnani uutimien läpi. — Minä olen puhunut.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA (itkien): Äiti, äiti, mennään pois! Ei meillä ole täällä
+enää mitään tekemistä.</p>
+
+<p>(Morsian on polvistunut samettityynylle. _Pappi_ on alkamaisillaan
+toimituksen.)</p>
+
+<p>ÄITI (syöksyen esiin): Ei, ei, vääryys ei saa tapahtua! — Kuule meitä
+kuningas!</p>
+
+<p>KUNINGAS: Mitä tämä on?</p>
+
+<p>HOVIHERRA (pyörtyen): Skandaali!</p>
+
+<p>KUNINGAS: Kuka uskaltaa häiritä pyhää toimitusta?</p>
+
+<p>ÄITI: Minä olen hänen äitinsä ja tämä tässä on hänen morsiamensa, jolle
+hän jo vuosia sitten on uskollisuutta vannonut. — Kysy vaan häneltä
+itseltään.</p>
+
+<p>KUNINGAS: Ritari Sotijalo! Tunnetko sinä noita naisia?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (hetken kamppailun jälkeen): En.</p>
+
+<p>ÄITI: Älä usko häntä, kuningas! Uhman ja ylpeyden henki puhuu hänen
+suunsa kautta. — Kulta kuopukseni! Olethan sinä minun poikani? Anna
+nöyrtyä sydämesi! — Minä tahdoin säästää sinulta tämän koettelemuksen,
+mutta enhän voinut sitä Kultahelkan tähden, joka tässä vierelläni
+vapisee. Tottahan tunnet meidät?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: En.</p>
+
+<p>ÄITI: Ah!</p>
+
+<p>KUNINGAS: Mitä tulee minun ajatella? Kumpaa on minun uskominen?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minua.</p>
+
+<p>KUNINGAS: Sinä et siis ole hänen poikansa?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: En.</p>
+
+<p>KUNINGAS: Eikä tuo ole sinun lemmittysi?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Ei. — Minä en ole heitä ikinä nähnyt.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Älä paaduta sydäntäsi! Olethan sinä meidän. Emmehän tahdo
+sinulle mitään pahaa. — Tulin vaan tuomaan sinulle sydäntäsi.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Tämä miekka on minun sydämeni.</p>
+
+<p>KUNINGAS: Hyvä. — Saattakaa vaimot pois! — Pappi, jatka toimitustasi! —
+Jälestäpäin on ankara tutkimus pidettävä, kuinka ja kenen luvalla he
+ovat meidän valtasaliimme saapuneet. — Pois!</p>
+
+<p>ÄITI (polvillaan): Jumala taivaassa! Kuule minua! — Älä salli vääryyden
+tapahtua, älä salli poikani paatua pahassa! Kaikkien pyhien nimessä,
+kaikkien kyynelten nimessä, joita olen hänen tähtensä itkenyt: puhu! —
+Kuule äidin rukous!</p>
+
+<p>(Näyttämö pimenee. Salama ja ukonjyrähdys. _Kunigunda_ pyörtyy.
+Hoviväki juoksee hajalleen.)</p>
+
+<p>ÄITI: Jumala on puhunut. (Vaipuu maahan.)</p>
+
+<p>KUNINGAS: Mitä olet sinä tehnyt, ritari Sotijalo? — Tästä päivästä asti
+en minäkään enää kaipaa palvelustasi.</p>
+
+<p>(Menee _Kunigundan_ kanssa. _Hoviväki_ pakenee. _Kultahelkka_ hoitelee
+_Äitiä_.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Siispä pyhitän minä miekkani sotaan uskottomia vastaan!
+Koska jumala ei salli minun maan kuninkaita palvella, palvelen minä
+häntä itseään. — Mutta miekastani minä en luovu! — Hyvästi kuningas!
+Hyvästi, ritari Sotijalo! (Rientää pois.)</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<p>KUUDES KUVAELMA.</p>
+
+
+<p>Pieni mökki. _Kultahelkka_, vanhana ja harmaahapsisena, kehrää ikkunan
+ääressä. Kissa pankolla. — Ulkona myrsky.</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Kultahelkan laulu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">On poissa kultainen sydämein.</div>
+      <div class="verse indent0">Oi, joudu, joudu jo povehein!</div>
+      <div class="verse indent0">Siell' on niin tyhjää ja ilta lankee.</div>
+      <div class="verse indent0">Mun mielein onpi niin ahdas, ankee.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Ah, kuss' on kultainen sydämein?</div>
+      <div class="verse indent0">On kukat kuollehet poskiein,</div>
+      <div class="verse indent0">mut voi en astua alle mullan</div>
+      <div class="verse indent0">ma ennen kuin löydän sydänkullan.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Ah, saavu, kultainen sydämein!</div>
+      <div class="verse indent0">En paha liene ma pienellein.</div>
+      <div class="verse indent0">En soimaa, en minä moiti sua,</div>
+      <div class="verse indent0">kun lupaat vaan, että muistat mua.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Miks viivyt, kultainen sydämein?</div>
+      <div class="verse indent0">Yö joutuu, joudu jo povehein!</div>
+      <div class="verse indent0">Tai makaat ehkä jo maankin alla?</div>
+      <div class="verse indent0">Mut myrsky ulvovi ulkoisalla.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>(Koputusta ovelle.)</p>
+
+<p>KULTAHELKKA (kuulostaen): Koputettiinko? Tuuli se vaan lienee ollut. —
+Korvani jo vanhuuttaan valehtelevat. — Lienee jo aika illallista
+ajatella.</p>
+
+<p>(Siirtää rukkinsa ja asettaa pöydälle palasen leipää ja pankolta
+vellikupin. — Koputetaan jälleen.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (ulkoa): Hoi! Avatkaa! Jumalan tähden.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA (menee ovelle): Ei se sittenkään ollut tuuli. — Kuka onneton
+on jumalan ilmassa näin myöhään metsätiellä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (ulkoa): Avaa! — Onneton olenkin.</p>
+
+<p>(_Kultahelkka_ avaa oven. _Äidin Kuopus_ hoippuu sisälle vanhana,
+valkohapsisena, sauva kädessään. Vaipuu väsyneenä lavitsalle.)</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Näen, että sinun on vilu ja nälkä. — Viritän sinulle
+valkean liedelleni. Sillä aikaa voit haukata, mitä talo tarjoaa. Paljon
+se ei ole.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kiitos. — Nummella autiolla kuljin, kaukaa tulen tuikkavan
+näin. — Sitä kohden kävin.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Olisit ehkä herraskartanon löytänyt, jos olisit tiet
+tuntenut. Mutta voithan olla yötä tässäkin. — Kas noin! Nyt lieteni
+korkealla leimuaa! Istu ja lämmittele!</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (hätäisesti): Ei, ei, minun täytyy taas matkaan! — Aina
+vaeltaa, ei koskaan pysähtyä, ei yöpyä minnekään, eteenpäin, aina
+eteenpäin, lakkaamatta, yöt päivät.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mistä tulet?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kaukaa tulen, vielä kauemmaksi menen, en saa levähtää,
+ennenkuin olen löytänyt etsimäni. — Pois!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Tässä myrskyssä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kovemmat myrskyt olen rinnassani kokenut. — Tuuli ja
+rakeet ovat hyväily minun kasvoilleni.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Varmaan on tärkeäkin matkasi määrä, koska et säiky säätä,
+jota puutkin korvessa kavahtavat? — Mitä etsit?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Etsin itseäni, omaa kultaista sydäntäni. — Minulla ei ole
+enää hetkeäkään kadotettavaa.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Minne kuljet?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Kuljen kukkivalle aholle, suurten puiden siimekseen,
+jossa pirtti pienoinen kohoaa. Haen neittä punaposkea, jolle kerran
+annoin kultaisen sydämeni.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Varmaan häneltä myös sydämen vastalahjaksi sait? Sitäkö
+hänelle takaisin tuomaan ehätät?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hänen sydämensä maailman turulle tuhlasin, ei minulla ole
+mitään hänelle takaisin tuotavaa. — Omani nähdä tahtoisin ennen kuin
+kuolen.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Kuinka? Sydämen tuhlasit neien nuoren? — Oh, minä ymmärrän!
+Vaihdoit sen kultaan ja kalliisiin kiviin, joita nyt neitosi kaulalle
+ripustamaan käyt?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Tyhjänä tulen hänen eteensä, ei muuta kädessäni kuin tämä
+sauva, jonka pyhän kaupungin viidakosta taitoin. — Impeni nähdä tahdon,
+nuoruuteni neien, jolle kerran sydämeni murut annoin. Hän lupasi ne
+lujaksi liittää.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Hän sinut karkoittaa takaisin yöhön ja myrskyyn, vaivainen
+vanhus, joka omien mielihaaveittesi houruna hoiput. — Kuinka voisi hän
+ottaa ystävällisesti vastaan sinut, joka olet hänelle niin paljon pahaa
+tehnyt?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Oi, sinä et tunne Kultahelkkaa! — Hän on kirkas ja kaunis,
+lempeä ja hyvä. Hän on ottava minut avosylin vastaan, kun häntä
+kuolevaisena lähestyn.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Kadutko siis?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: En tiedä, mitä katumus on. Eihän tehtyä voi
+tekemättömäksi ajatella. — Mutta minä tunnen murheen, myös tuskan minä
+tunnen kourukynnen. Voisin siitä laulaa laulun sinulle, siten kiittää
+ystävyydestäsi.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mikä laulu se on?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS:</p>
+
+<div class="poetry-container">
+  <div class="poetry">
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">_Loihtu_.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Eessä yö, hämy takana, pilvi</div>
+      <div class="verse indent0">päällä pään, rutarapakko alla,</div>
+      <div class="verse indent0">mies mennyt muruiksi,</div>
+      <div class="verse indent0">jalka lyöty polvilumpioon.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Nuorna näin, miten majakat sammui.</div>
+      <div class="verse indent0">Miesnä tein tulen merellä yössä,</div>
+      <div class="verse indent0">kun virrat vihisi, purret</div>
+      <div class="verse indent0">kaikki kiiti valkamiin.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Tuska, et mua muserra.</div>
+      <div class="verse indent0">Tunnen syntys: on emos ikävä,</div>
+      <div class="verse indent0">siitti sun päivä pimeä, koska</div>
+      <div class="verse indent0">ystävittä yksin jäin.</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Suljen suun, puren ikenet kiini,</div>
+      <div class="verse indent0">teljet teen, sydänkamarit salpaan.</div>
+      <div class="verse indent0">Pois etkö pakene? — "Lankee</div>
+      <div class="verse indent0">maahan marras Luojan yön!"</div>
+    </div>
+    <div class="stanza">
+      <div class="verse indent0">Tahko käy, suru jyrise, jyskä</div>
+      <div class="verse indent0">Ukko, lyö teräs jumalan! — Kirpoo</div>
+      <div class="verse indent0">piin kirjokipunat, syttyy</div>
+      <div class="verse indent0">järjen jäiset kynttilät.</div>
+    </div>
+  </div>
+</div>
+
+<p>KULTAHELKKA: Se ei ollut mikään kaunis laulu.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Se on sellainen kuin minun elämäni on ollut. — Hyvästi!</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Varro vähän! — Sanoit neitisi nimen olevan Kultahelkka.
+Kuinka sinua itseäsi kutsutaan?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Monet ovat nimeni niinkuin kohtaloni. — Kotona kutsuttiin
+minua Äidin Kuopukseksi. Tuolla ulkona maailmassa oli nimeni kerran
+ritari Sotijalo, jonka maine vieläkin maita kaiuttaa. Viimeksi ovat
+minua sanoneet Pyhän Haudan pelastajaksi. — En ole mitätön mies, kuten
+näytän. Sotaa käynyt olen, sotajoukkoja johdattanut, kuninkaita
+palvellut, saraseeneja kukistanut. Ihastuva on impeni, ailahtava, kun
+käyn hänelle kohtaloitani kertomaan.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Ihastuva äänestä, jota et itse tunne! Ailahtava maineesta,
+jonka muut ovat sinulle antaneet! — Mitä olet sinä itse?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Sen juuri nähdä tahtoisin ennen kuolemaani. — En muista
+sitä enää tarkoin ja se onkin suruni suurin. — Hän muistaa.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Kuinka hän sinua muistaisi? Olethan sinäkin niin kauan
+hänet unohtanut?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: En ole unohtanut häntä, muistan hänet, kultakiharaisen!
+Kuin eilispäivän muistan hänet! — Hän tietää, kuka olen.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sinäkin olet voinut muuksi muuttua. — Kuinka hän enää
+tietäisi sitä?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Onhan hänellä minun sydämeni.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mutta jos hän on sen kadottanut?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Silloin ei sitä tiedä kukaan ja minä olen haihtuva
+jäljettömiin kuin kaste kedolla. — Mutta ei, ei! Hän muistaa minua, hän
+on kyllä säilyttänyt sydämeni. Sinä vaan suotta pelottelet minua. — Kuka
+olet sinä, joka minulle ensin ruoan ja lämpimän annat ja sitten kiusaat
+minua sanoilla kylmemmillä kuin tuuli ja rakeet? — En tahdo kauemmin
+viipyä majassasi. Pois!</p>
+
+<p>(Tarttuu sauvaansa ja aikoo mennä. _Kultahelkka_ pidättää häntä.)</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Äidin Kuopus! — Etkö tunne minua.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (hämmästyen): Äänesi tuntuu minusta tutulta. Mutta minä
+olen vanha ja silmäteräni ovat tylsyneet. — Kuka olet?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sinä kutsuit ennen minua Kultahelkaksesi.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (päätään pudistaen): Mahdotonta. Miksi pilkkaat minua? —
+Hän oli punaposkinen ja nuori, sinä vanha ja ryppyinen. Kukkiva aho oli
+sen töllin edessä, missä mielitiettyni kasvoi. Tämän edessä on autio,
+kohiseva nummi. — Korkeintaan voisit sinä olla minun äitini, mutta
+hänkin on jo ammoin kuollut ja kuopattu.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Mieron veräjille, niin. — Sinä et tunne minua. Ehkä tunnet
+oman sydämeni.</p>
+
+<p>(Menee ja ottaa hyllyltä pienen lippaan. Ojentaa sen _Äidin
+Kuopukselle_.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Olisiko mahdollista?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Niin kauan kuin nuori olin, kannoin sitä aina kaulallani.
+Nyt on se sinua lippaassa kauan odottanut. — Etkö tunne rasiaa? Itse sen
+lapsena kerran vuolit minulle.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minä tunnen kirjokuvat. — Sinä olisit siis Kultahelkka?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Niin. — Minä olen nyt vanha.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hirmuisen vanha. — Mutta ei se mitään. Me voimme vieläkin
+tulla onnellisiksi. — Minä olen nuori, minä.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Luuletko? (Ottaa peilin piirongilta ja pitää sitä hänen
+edessään.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Hm. Se on aivan toinen mies. — Kuka olen minä?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sen näet tuosta lippaasta. — Miksi et ennemmin tullut?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Minulla oli aina mielestäni niin paljon tärkeämpää
+toimitettavaa. — Varsinkin sitten kuin olin miekkani pyhän asian
+puolesta kohottanut.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Ja missä on nyt miekkasi?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Meren pohjassa, sata syltä syvässä, jonne sen kerran
+eräänä tuskien yönä pudotin. — Silloin muistin sinut.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Minä olen muistanut sinua aina. Olen vain odottanut, että
+tulisit sydäntäsi takaisin vaatimaan. — Nyt se on sinulla.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Mutta ... ehkä sinunkin tekisi mieli nähdä ... sydäntäsi?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Sanoithan hukanneesi sen. — Mitäpä minä sillä enää
+tekisinkään?</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Sinä et siis kaipaa itseäsi?</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: En. Muistan itseni parhaiten, kun muistan sinut. — Tuskinpa
+minulla on muuta itseä koskaan ollutkaan.</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS: Oli, oli, kultainen sydän! Minä muistan sen niin hyvin. —
+Mutta omaani minä en muista. Olen välistä epäillyt, että sitä ei ole
+koskaan ollutkaan.</p>
+
+<p>KULTAHELKKA: Avaa siis lipas ja katso, kuka olet! — Nyt ei sinun
+tarvitse epäillä enää.</p>
+
+<p>(_Äidin Kuopus_ avaa hiljaa lippaan. _Kultahelkka_ näyttää tulta
+hänelle. Vaitiolo. Tuuli vinkuu ja vonkuu.)</p>
+
+<p>ÄIDIN KUOPUS (päätään nyykähyttäen): Se oli sittenkin puhdasta kultaa.</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="PENTTI_PAAKKONEN">
+    PENTTI PÄÄKKÖNEN
+    <br>
+    3 näytöstä
+  </h2>
+</div>
+<br>
+<br>
+<br>
+<p>HENKILÖT:</p>
+
+<p>PENTTI PÄÄKKÖNEN, kunnan esimies.
+LYYLI, hänen vaimonsa.
+PASTORI.
+KÄRSÄMÄKI..|
+KESTI..... | valitsijamiehiä.
+MÄKÄRÄINEN, poliisikonstaapeli.
+RIETU, vapaaksi päästetty vanki.
+MARI, piika.</p>
+
+<p>Aika: nykyinen. Paikka: eräs sisämaan pitäjä Suomessa.</p>
+
+
+<p>ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.</p>
+
+
+<p>Virkahuone. Ovi perältä ja oikealta. Vasemmalla ikkuna, jonka ääressä
+suuri kirjoituspöytä. Oikealla etualalla nahkasohva, pöytä ja tuoleja.
+Perällä puusohva. Katosta lattiaan ulottuva kaappi. Seinäkello.
+Kirjahylly. Seinällä maanviljelysseurojen palkkiokirjoja ja diploomeja.
+Taulu: esittävä Porvoon valtiopäiviä. Lönnrotin ja Snellmanin kipsiset
+rintakuvat.</p>
+
+<p>Kirjoituspöydällä paljon papereita. _Pentti_ istuu kynä kädessä
+painautuneena yli tilikirjojensa.</p>
+
+<p>Naputetaan ikkunaan. _Pentti_ nousee, avaa ikkunan ja tervehtii
+kohteliaasti.</p>
+
+
+<p>PENTTI: Kas vaan, herra pastori! Näin varhain liikkeellä?</p>
+
+<p>PASTORI (työntäen yläruumiinsa sisälle): Hyvää huomenta! En saanut
+oikein hyvin unta ja lähdin kävelemään. Niin näin minä teidät tästä
+maantielle ja ... aina työssä, herra esimies?</p>
+
+<p>PENTTI: Minäkään en saanut oikein hyvin unta. — Nukun ylipäänsä sangen
+huonosti.</p>
+
+<p>PASTORI: Ai, ai, herra esimies! Täytyy säästää itseään. — Minä tiedän:
+maa ja kansa vaatii teidän palveluksianne. Mutta me emme ole nuoria
+enää. Ohhoh!</p>
+
+<p>PENTTI: Kenties herra pastori suvaitsee käydä huoneeseen? — Luulen, että
+saamme pian aamukahvin.</p>
+
+<p>PASTORI: Tuhansia kiitoksia, herra esimies! Olen vaan hiukan
+jaloittelemassa. — Toden sanoakseni, odottelen postia. Utelias vanhalla
+ijällä, hehheh!</p>
+
+<p>PENTTI: Sanomalehdet sisältävät nykyään paljon tärkeätä. — Sikarin
+saanen ainakin luvan tarjota?</p>
+
+<p>PASTORI: Enpä tiedä, näin aamutuimaan. — Mutta jos teillä on joku
+paperossi, — kiitoksia!</p>
+
+<p>PENTTI (tarjoten tulta): Pastori on hyvä!</p>
+
+<p>PASTORI: Kiitoksia. — Totta sanoitte: sanomalehdet sisältävät enemmän
+nykyään kuin meidän nuoruudessamme ... mitä puhunkaan, herra esimieshän
+on vielä nuori mies.</p>
+
+<p>PENTTI: Täysi viisikymmentä, herra pastori.</p>
+
+<p>PASTORI: Jaa, jaa, aika kuluu, me myös. — Mitä sanotte minusta sitten,
+joka jo olen sivu kuudenkymmenen viiden vierähtänyt?</p>
+
+<p>PENTTI: Herra pastori näyttää vielä varsin virkeältä.</p>
+
+<p>PASTORI: Ei ole kehumista. Maa vetää puoleensa meitä kaikkia. — Mutta
+nämä ajat, nämä ajat...</p>
+
+<p>PENTTI: Ankarat ajat todellakin.</p>
+
+<p>PASTORI: Minunkin, vanhan miehen, mielen ne musertavat, saati sitten
+nuoren. Tuskin enää yölläkään saan silmiäni ummistetuksi.</p>
+
+<p>PENTTI: Ehkä pastori on juuri sen vuoksi valvonutkin?</p>
+
+<p>PASTORI: Eipä ilman. — Valtiopäivämiesvaalit ja muut. — Mitähän posti
+jälleen tienneekin!</p>
+
+<p>PENTTI: Se on totta. Täällähän on myöskin tänään vaalit.</p>
+
+<p>PASTORI: Niin on. Vanha Hiskias tuskin enää voi tulla kysymykseen.</p>
+
+<p>PENTTI: Hän on kuitenkin tottunut edusmies.</p>
+
+<p>PASTORI: Onhan hän. Mutta ikä painaa, ikä painaa. — Kuulin, että hän on
+lopullisesti kieltäytynyt.</p>
+
+<p>PENTTI: Niinkö?</p>
+
+<p>PASTORI: Niinpä niinkin. Herra esimies saa olla varoillaan, hehheheh.</p>
+
+<p>PENTTI: Herra pastori suvaitsee laskea leikkiä.</p>
+
+<p>PASTORI: Enpä suinkaan. Se taitaa olla jo hyvinkin varma. — Mutta en
+tiedä juuri, onko siitä onniteltava. Uusia huolia, uusia murheita.</p>
+
+<p>PENTTI: Minä olen kovin oppimaton mies niin korkeaan asemaan.</p>
+
+<p>PASTORI: Esimies on vaatimaton mies, vaan ei suinkaan oppimaton. — Mitä
+tietää tuo kirjahylly, hehheh?</p>
+
+<p>PENTTI: Olenhan minä silloin tällöin viljellyt kirjojakin. Täytyy
+taitaa vanhana, mitä ei nuorena ole oppinut.</p>
+
+<p>PASTORI: Herra esimies on oman onnensa seppä ja siten ansainnut yleisen
+kunnioituksen. Pitkällä työllä, pitkällä työllä. — Nämäkin lienevät
+kunnan papereita?</p>
+
+<p>PENTTI: Muutamia tilejä vaan...</p>
+
+<p>PASTORI: Mitä minä olen sanonut? Työssä aamusta varhain, iltaan
+myöhään. Päivät pelloilla, yöt pöydän ääressä. — Parempaa vaalia ei
+tuomiokunta ikinä voisi tehdä.</p>
+
+<p>PENTTI: Herra pastori on liian ystävällinen.</p>
+
+<p>PASTORI: Sellaiset maanviljelijät tuottavat kunniaa kansalle ja
+isänmaalle. — Kauankos herra esimies jo onkaan asunut pitäjässämme?</p>
+
+<p>PENTTI: Tulee täsmälleen viisitoista vuotta.</p>
+
+<p>PASTORI: Niin, niin, se on totta, samana vuonna kuin se Korpelan hirveä
+kaksoismurha tapahtui. — Se oli sinä suurena poutakesänä.</p>
+
+<p>PENTTI: Niin.</p>
+
+<p>PASTORI: Viisitoista vuotta, niin, niin. Pitkä aika. — Ei, mutta kyllä
+minun nyt täytyy lähteä. Minusta on kuin kuulisin jo postin kellon.</p>
+
+<p>PENTTI: Pastori taitaa erehtyä. Konstaapeli siellä vain ajaa
+ratuuttaa. — Napit kiiltää.</p>
+
+<p>PASTORI: Niinpä niinkin, konstaapeli, hehheh! Ennen mainittiin häntä
+siltavoudiksi. Ei saanut sekään nimi pysyä paikoillaan. — Hyvästi,
+hyvästi!</p>
+
+<p>PENTTI: Pastori on hyvä ja käy piakkoin paremmin talossa.</p>
+
+<p>PASTORI: Kiitoksia vaan! Kyllähän minä tästä aina ohikulkiessani. Mutta
+esimiestä ei ole siellä puustellilla näkynyt kotvaan.</p>
+
+<p>PENTTI: On ollut vähän kiireitä tässä.</p>
+
+<p>PASTORI: Niinpä niinkin. Kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene,
+hehheh! — Hyvästi, hyvästi.</p>
+
+<p>(_Pentti_ sulkee ikkunan, nousee, kävelee pari kertaa yli lattian ja
+istahtaa jälleen. _Lyyli_ tulee oikealta kahvitarjotin kädessään.)</p>
+
+<p>LYYLI: Yksinkö sinä oletkin? Luulin että sinulla oli vieraita.</p>
+
+<p>PENTTI: Haastelin tässä hiukan pastorin kanssa läpi lasin. — Laske
+siihen sohvapöydälle!</p>
+
+<p>LYYLI: Varmaan olet taas valvonut koko yön?</p>
+
+<p>PENTTI: Suoraan sanoen, enpä juuri ole silmääni ummistanut. — Näkyykö
+se?</p>
+
+<p>LYYLI: Minä kyllä näen sen. — Pentti, sinun tulee todellakin ajatella
+terveyttäsi.</p>
+
+<p>PENTTI: Samaahan se pastorikin tässä juuri pääsi potuuttamasta. —
+Terveyttäsi! Niinkuin ei vanhan maantieroiston terveys kestäisi!</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti, kuinka saatat niin puhua? Ethän sinä ole ollut
+maantieroisto.</p>
+
+<p>PENTTI: No, en juuri paljon parempikaan. — Kuinka lapsi voi?</p>
+
+<p>(Päättää kirjoituksen, pyyhkii kynän huolellisesti ja nousee. _Lyyli_
+on istunut sohvapöydän luo.)</p>
+
+<p>LYYLI: Taitaa olla huonosti asiat.</p>
+
+<p>PENTTI: Anna kun katson sinuun! — Sinäkään et ole nukkunut tänä yönä.</p>
+
+<p>LYYLI: Eipä sitä ole tullut nukutuksi. — Kun täytyy joka tunti nousta
+rohtoja antamaan ja se on sellaisessa tuskassa...</p>
+
+<p>PENTTI: Eikö Mari voisi tuota tehdä?</p>
+
+<p>LYYLI: Hänellehän minä nyt tohtisin sen uskoa! Silloin se nyt ainakin
+kuolisi.</p>
+
+<p>PENTTI: Mitäs lääkäri sanoi? Hän kävi eilen illalla, eikö niin?</p>
+
+<p>LYYLI: Mitäs se lääkäri! Määrää aina uusia rohtoja. — Nyt pitäisi juuri
+tapahtua käänne.</p>
+
+<p>PENTTI: Parempaan?</p>
+
+<p>LYYLI: Taikka huonompaan, ei ole tietoa. — Taitaa vaan mennä tämäkin
+sinne, mihin muutkin lapset.</p>
+
+<p>PENTTI: En suinkaan minä ole niitä tappanut!</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti, kuinka sinä saatat niin puhua! — Enhän minä sinua
+syytäkään, mutta kyllä se vaan on kovaa, kun täytyy yksi toisensa
+perästä viedä kirkkomaahan. Viisi kaunista lasta!</p>
+
+<p>PENTTI: Ei auta menneitä murehtia.</p>
+
+<p>LYYLI: Eihän se auta enkähän minä niin ääneen murehdikaan, mutta kun
+nyt on huoli tästä kuudennestakin. — Niin se on kuumeessa raukka ja
+punoittaa...</p>
+
+<p>PENTTI: Usko pois, hän paranee kyllä.</p>
+
+<p>LYYLI: Niin sinä olet aina sanonut. — Mutta kyllä tämä on vain kuin
+Herran rangaistus meidän talollemme.</p>
+
+<p>PENTTI: Herran! Ole hupsimatta! — Oletko tullut uskovaiseksi?</p>
+
+<p>LYYLI: Eihän sitä tiedä, mihin tässä hädässään turvautuu.</p>
+
+<p>PENTTI: Minuun.</p>
+
+<p>LYYLI: Se on hyvä sanoa. Sinullakin on aina nuo tilikirjasi ja talon
+huolet.</p>
+
+<p>PENTTI: Täytyy pitää huolta talostaan, kun on kerran talo. Eikä niitä
+voi kunnan asioitakaan laiminlyödä.</p>
+
+<p>LYYLI: Enhän minä laiminlyömään käskekään. Enkähän minä sinua mistään
+soimaakaan. Hyvähän sinä minulle olet.</p>
+
+<p>PENTTI: Sentään valitat sinä.</p>
+
+<p>LYYLI: Mitäs minä valitankaan, kun vaan nuo lapset eläisi. Kun edes
+tämä yksi...</p>
+
+<p>PENTTI: Eihän tuo vielä ole kuollut.</p>
+
+<p>LYYLI: Se kuolee kyllä, ole varma siitä. Ja kyllä se vaan on totta,
+mitä...</p>
+
+<p>(Purskahtaa itkuun, _Pentti_ on juonut kahvinsa, mennyt kirjoituspöydän
+luo. Sytyttää sikarin.)</p>
+
+<p>PENTTI: No? Mitä nyt?</p>
+
+<p>LYYLI: Mitä ne sanovat pitäjällä...</p>
+
+<p>PENTTI: Mitä ne sanovat? Häh?</p>
+
+<p>LYYLI: Että eivät lapset menesty Pääkkölässä!</p>
+
+<p>PENTTI: Kuka niin sanoo? Häh? Kuuletko sinä? Mitä ne tarkoittavat?</p>
+
+<p>LYYLI: Pellot menestyvät, karja menestyy, raha ja tavara menestyy,
+mutta lapset kuolevat.</p>
+
+<p>PENTTI: Äh! Niin puhuvat ne, jotka meitä kadehtivat. — Pellot, karja,
+tavara! Tietysti ne menestyvät, kun niitä hoidetaan. — Lapset! Keneltä
+ei lapsia kuole? Hoitaisit paremmin, niin eläisivät.</p>
+
+<p>LYYLI: Siinä tuo vika lienee.</p>
+
+<p>PENTTI: Älä nyt jää siinä päätäsi riiputtamaan niinkuin minä olisin
+sinulle minkä kuolemansynnin tehnyt. Tiedänhän minä, että sinä olet
+hoitanut hyvin lapsesi. — Mutta minä en siedä tätä alituista
+ruikuttamista.</p>
+
+<p>LYYLI: Enhän minä aina ruikutakaan.</p>
+
+<p>PENTTI: No noh! — Suuttuuhan sitä ihminen vähemmästäkin. — Lapset! Herran
+rangaistus! — Äh! Ei ole mitään jumalaa.</p>
+
+<p>LYYLI: Kun et sinä vielä puhuisi niin jumalattomasti!</p>
+
+<p>PENTTI: Minä puhun niinkuin minä ajattelen. — Ei ole mitään jumalaa eikä
+perkelettä. Ne, jotka niin sanovat, valehtelevat. Papit enemmän kuin
+kukaan. — Että sinäkin viitsit...</p>
+
+<p>LYYLI: Tulin nyt sanoneeksi tuon.</p>
+
+<p>PENTTI: Koulunkäynyt ihminen! Sitäkö sinulle siellä tyttökoulussa
+opetettiin?</p>
+
+<p>LYYLI: Olisi saanut olla käymättä sekin koulu, kun olisi tiennyt, että
+siitä alituisesti muistutetaan. Ensin isä kotona ja sitten sinä...</p>
+
+<p>PENTTI: En suinkaan minä ole siitä liian usein muistuttanut.</p>
+
+<p>LYYLI: Etpä et. — Joko minä vien kahvikalut pois?</p>
+
+<p>(Nousee. _Pentti_ on kävellyt kiivaasti edes takaisin.)</p>
+
+<p>PENTTI: Jo. — Enkähän minä nyt silti mikään hirviö ole, vaikka minä en
+usko teidän jumalaanne.</p>
+
+<p>LYYLI: Ei tuo taida olla minun jumalani enempi kuin sinunkaan. — Mutta
+sinä kiivastut aina niin, Pentti.</p>
+
+<p>PENTTI: Minä? Kiivastunko minä? En milloinkaan. Minä olen itseni herra
+enempi kuin moni muu. Voitko sanoa? Olenko koskaan tänä viitenätoista
+vuotena kohottanut kättäni sinua vastaan?</p>
+
+<p>LYYLI: Sitä olisi puuttunut vielä.</p>
+
+<p>PENTTI: Vielä, sanoit sinä! Sitä ei puutu monessa muussa talossa. —
+Olenko kertaakaan tullut humalassa kotiin? Häh?</p>
+
+<p>LYYLI: Et, et.</p>
+
+<p>PENTTI: Taikka menettänyt rahojani markkinoilla? Taikka jäänyt
+pelaamaan korttia yökausiksi? — En. Sinulla on hyvä mies, sanon minä.</p>
+
+<p>LYYLI: Niin, niin. Samaahan minäkin sanon.</p>
+
+<p>PENTTI: Yleisesti kunnioitettu mies. Nyt minä olen kunnallislautakunnan
+esimies. Tänään tulee minusta valtiopäivämies, saatpa nähdä.</p>
+
+<p>LYYLI: Jumala varjelkoon!</p>
+
+<p>PENTTI: Mitä nyt? Olisit edes turhaan lausumatta tuon jumalan nimeä,
+kun et kuitenkaan todella usko siihen. — Mitä tahdoit sanoa?</p>
+
+<p>LYYLI: Nyt kuolee meidän lapsemme varmaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Nyt? Kunko minusta tulee valtiopäivämies? — Lyyli! Tahdotko
+tehdä minut hulluksi?</p>
+
+<p>LYYLI: Herra siunatkoon!</p>
+
+<p>PENTTI: Mitä tarkoitat sinä noilla sanoillasi: "nyt kuolee meidän
+lapsemme varmaan". Mitä yhteyttä on ja voi olla mielestäsi meidän
+lapsillamme ja minun valtiopäivämiesvaalillani? — Kuuletko? Vastaa
+minulle!</p>
+
+<p>(Pudistaa häntä kyynärvarresta. _Lyyli_ on lyhistynyt istumaan.)</p>
+
+<p>LYYLI: Enhän minä sillä sen enempää tarkoittanut. Se sana vain pääsi
+huuliltani.</p>
+
+<p>PENTTI: Sinulta pääsee suustasi sanoja, jotka voisivat viedä hirteen
+toisen miehen. "Nyt kuolee meidän lapsemme varmaan!" — Onko mokomaa
+kuultu? Äh!</p>
+
+<p>LYYLI: Anna se anteeksi, Pentti.</p>
+
+<p>PENTTI: Joku toinen vaimo iloitsisi, jos hänen miehensä nauttisi niin
+suurta luottamusta, että hänet valitaan edustamaan synnyinmaataan. Sinä
+sen sijaan myrkytät minulta jokaisen ilon. — Milloin ovat meidän
+lapsemme ennen kuolleet siitä, että minun arvoni on ylentynyt?</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti! Kuulethan, että pyydän sinulta anteeksi!</p>
+
+<p>PENTTI: Aika nyt enää, kun kerran olet kylvänyt minuun myrkky-oan. — No
+niin, se on totta, Urho hukkui samana päivänä kuin minusta tuli kunnan
+esimies. Ja Väinö Kalervo kaatoi päälleen palavan lampun samalla
+viikolla kuin saatiin tieto, että minut oli valittu maanviljelysseuran
+johtokuntaan. — Mutta väitätkö sinä, perkele, että nuo asiat ovat
+toistensa yhteydessä?</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti! — Et vielä koskaan ole puhutellut minua noin.</p>
+
+<p>PENTTI: Etkä sinäkään minua. Mutta sinä olet tuuminut kauan tuota. Nyt
+puhkesivat hauteet esille. — Jos ne ovat yhteydessä, no niin, silloinhan
+on jumala, silloinhan on helvetti, on kaikki tuo roska, ja
+kolminaisuus, ja apostolit ja mikä niiden nimi on! Jos minun lapseni
+ovat kuolleet sentähden, että minä olen ylentynyt yhteiskunnan jäsenenä
+ja valistuneena kansalaisena, — no niin, mennään kirkkoon sitten,
+mennään ripille, muijaseni! Mennään ripille, hahhah!</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti!</p>
+
+<p>PENTTI: Taikka luuletko, että minä olen kentiesi tehnyt jonkun
+rikoksen, jonkun pahan työn, kuten se kuuluu, josta Herra nyt muka
+minua rankaisee? Kenties murhan kerrassaan? — Häh? Kenties olin se minä
+mielestäsi, joka murhasin Korpelaiset?</p>
+
+<p>LYYLI: Kuinka sinä saatat puhua, Pentti?</p>
+
+<p>PENTTI: Jos se en ollut minä ja jos et usko, että se olin minä, niin
+sano minulle, kuka se oli. Kuka?</p>
+
+<p>LYYLI: Me tiedämme molemmat kyllä.</p>
+
+<p>PENTTI: Kuka? Kentiesi et muista enää hänen nimeään?</p>
+
+<p>LYYLI: Rietu Mäkinen.</p>
+
+<p>PENTTI: Noh! Sinun entinen sulhaisesi se oli. Vähällä puuttui, ettet
+joutunut murhamiehen morsiameksi. — No noh, ei siitä sen enempää. —
+Kauhea teko! Murhata omat kasvinvanhempansa! — Nonoh!</p>
+
+<p>LYYLI: Hän on kyllä myös saanut rangaistuksensa.</p>
+
+<p>PENTTI: On, ja niin pitääkin olla. — Nahjus miehekseen muuten! — Kenties
+tahdot sinä väittää, että se oli jumala, joka häntäkin rankaisi?</p>
+
+<p>LYYLI: Itse lienee hän ollut sortajansa.</p>
+
+<p>PENTTI: Eipäs, yhteiskunta se oli. Itse olisi hän tehnyt tekonsa
+iltikseen ja kävelisi vieläkin vapaalla jalalla. Siksi on yhteiskunta
+korkeinta, mitä on. Valtio ja yhteiskunta! Työ niiden hyväksi on työtä
+jumalan hyväksi. — Paljon enemmän kuin virren veisuu.</p>
+
+<p>LYYLI: Minusta tuntuu kuin olisi lapsi itkenyt.</p>
+
+<p>PENTTI: Kenties se nyt jo kuolee minun sanoistani? — Perkele! — Eikö
+tässä talossa tule milloinkaan puhdasta?</p>
+
+<p>LYYLI: Kenties hän ei enää niin kauan itkekään.</p>
+
+<p>PENTTI: Mene sitten! — Odota, minä tulen myös katsomaan. — Eikä sinun
+sitä nyt tarvitse niin pahaksi ottaa. — Minä olen valvonut koko yön ja
+minun hermoni ovat vähän ärtyneet. — Kuule? Onko sinulla kotona
+konjakkia?</p>
+
+<p>LYYLI: Lieneehän sitä.</p>
+
+<p>PENTTI: Eikä sinun tarvitse noin katsoa minuun. Sillä tässä on mies,
+joka ei milloinkaan juo itseään juovuksiin. — Se nukkuu? No, arvasinhan
+minä sen.</p>
+
+<p>(_Lyyli_ on mennyt edellä oikealle. _Pentti_ seuraa häntä. Huone on
+hetken tyhjänä.</p>
+
+<p>_Kesti_ ja _Kärsämäki_ tulevat perältä.)</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Ei taidakaan olla esimies kotona.</p>
+
+<p>KESTI: Missäpähän olisi? Tuossa ovat tilikirjat pöydällä levällään. Ei
+se olisi niitä siihen jättänyt, jos olisi taloa tuonnemmaksi poikennut.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: On se akuraati mies tämä Pentti.</p>
+
+<p>KESTI: No, on siinä miestä kerrakseen. Ja talo kuin linna! Oikein matot
+lattialla.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Hirviääkö tässä istuakaan?</p>
+
+<p>KESTI: Kyllä hirviää. Valitsijamies voi istua missä tahansa. Tiedä,
+että me emme olekaan enään mitään tavallisia tunkionluojia!
+Ylösotettuja niin herroilta kuin talonpojilta.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Olemme sitä paitsi kirkon kuudennusmiehiä.</p>
+
+<p>KESTI: Ja isiltä perityn yhteiskunnan jäseniä. — Muistatko sinä sitä
+herraa, joka ihan Helsingistä pitäen kävi meillä? Oli sillä sanat
+suussa.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Mikä lie mielessä ollut.</p>
+
+<p>KESTI: Tahtoi vähän niinkuin tunnustella, hihi! — Mutta me äänestämme
+tätä Penttiä. Se, joka on osannut oman talonsa tähän kuntoon saada, se
+se ruunun rustingitkin ymmärtää.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Sillä tuolla lienee tavaraa herrain päivilläkin reissuta.</p>
+
+<p>KESTI: On sillä. Ja sellainen puhelahja sitten! Kun sitä kuulee joskus
+kunnantuvalla, niin ei pidä papit eikä piispatkaan.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Lait ja asetukset tunteva mies. Mutta ei se ole huono puhuja
+piispakaan.</p>
+
+<p>KESTI: Eipä silti ja sen vuoksi. — Mutta ei anna perään Penttikään. —
+Eikä se niin paljon kuulu puhelahjan päälle tulevankaan siellä
+pääkylässä. Pitää vain jaksaa juoda herrojen kanssa.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Pentti tuo jaksanee.</p>
+
+<p>KESTI: Jaksaa se, eikä tule milloinkaan humalaan. — Kuuluvathan ne
+sieltä ylämaasta ajattelevan sitä Härkösen nuorta maisteria, mutta me
+lähetämme Pentin.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Pentinpä Pentin. — Mikä se tuo on?</p>
+
+<p>KESTI: Kah, se Lentruutin rintakuva eli pysti. Etkö muista? Onhan niitä
+pappilassa.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Mikä se oli se Lentruutti?</p>
+
+<p>KESTI: Kah, se, joka virsikirjan teki. Etkö tuota nyt tiedä?</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Tämänkö uuden?</p>
+
+<p>KESTI: Lie tehnyt uudenkin. — Ja tuo tuossa on Runeperki.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Niin vai. Virsiä hänkin teki?</p>
+
+<p>KESTI: Kukapa ne kaikki! — Pentti tuo tietäisi.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Oli se Vihta-Paavokin virsiniekka.</p>
+
+<p>KESTI: No sen minä sanon, ettei sitä sen parempaa ole ollutkaan! Kun se
+vaan olisi ymmärtänyt ja vähän enempi hengellisiä kuin lihallisia
+ajatellut. — Kuoli viinaan.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Viinaan kuoli. — Kah, onhan sillä nappi seinässä!</p>
+
+<p>KESTI: Sitä se painaa kun tahtoo eukkonsa eli piikatyttönsä tänne. Se
+on sellainen sähkönappi. — Painetaanko?</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Älä, älä! — Jos sattuu vaikka ukkosen johto olemaan.</p>
+
+<p>KESTI: Kyllä minä näitä olen nähnyt. Siinä on sähkölangat niinkuin
+tilifoonissakin.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: On sillä Pentillä konstit. — Soipiko se?</p>
+
+<p>KESTI: Soipi tietystikin. — Nyt minä painan.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Älä, älä! — Eihän se soi.</p>
+
+<p>KESTI: Ei se täällä soikaan. — Kuuletko? Jo tullaan.</p>
+
+<p>(Ukot istuvat jälleen vakavina ja odottavina puusohvalla perällä.
+_Pentti_ tulee oikealta, puhuen taakseen.)</p>
+
+<p>PENTTI: Ja lääkäriä on lähetettävä heti paikalla noutamaan. Sanokaa,
+että minä pyysin. Tekö täällä?</p>
+
+<p>KESTI: Minähän se tässä.</p>
+
+<p>PENTTI: Terve taloon! — Käykääpäs tänne peremmälle!</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Kyllähän me tässäkin.</p>
+
+<p>KESTI: Kah, käydään peremmälle, kun Pentti kerran tahtoo! — Hohhoh!</p>
+
+<p>(Istuvat sohvaan. _Pentti_ keinutuoliin. Tarjoaa sikareita.)</p>
+
+<p>PENTTI: Kuuluukos sitä kummempia?</p>
+
+<p>KESTI: Eipä kummempia. — Oli kerran asioita tännepäin ja kun ei tämä
+naapuri ollut käynyt talossa milloinkaan, niin ajattelimme ohi
+ajaessa...</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Tämä Kestihän se tahtoi. — Ihanko tässä sikaritupakit?</p>
+
+<p>PENTTI: Mitäs ne aina paperirullatkaan?</p>
+
+<p>KESTI: Hihi! — Nämä ovat vähän niinkuin näkyisämpiä, meinaa Pentti.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Taitaa olla hinta sen mukaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Onhan niillä pikkutalon hinta. — Hohoi, onko siellä joku? — Mari
+saa tuoda tänne sen konjakkipullon. Ja kahvin kanssa!</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Ihanko tässä nyt herrasmalliin —?</p>
+
+<p>KESTI: Kah, kun Pentti nyt kerran tahtoo. — Eikähän tässä turhan tautta
+valitsijamiehiä olla.</p>
+
+<p>(_Pentti_ on noussut paikaltaan ja mennyt oikealle ovelle. _Mari_ tuo
+sisälle konjakkipullon ja kahvitarjottimen ja menee. _Pentti_ kaataa
+laseihin.)</p>
+
+<p>PENTTI: Eipähän tässä kuivin suin istumaan. — Tuikku murheesen!</p>
+
+<p>KESTI: Skool, skool!</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Jokohan tuo menee päähän vanhalle miehelle?</p>
+
+<p>PENTTI: Vatsaan se menee.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Pentti_ täyttää jälleen lasit.)</p>
+
+<p>KESTI: Jaa, jaa.</p>
+
+<p>PENTTI: Tuikku murheesen!</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Jokohan tässä nyt oikein viinoittelemaan?</p>
+
+<p>KESTI: Kah, kun Pentti nyt niin tahtoo. — Skool, skool!</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<p>TOINEN NÄYTÖS.</p>
+
+
+<p>Sama näyttämö. _Kesti_ ja _Kärsämäki_ sohvassa. _Pentti_ keinutuolissa,
+kyynärpäät vasten pöytää.</p>
+
+<p>Ukot ovat naukkineet. Naamat kiiltävät vahvasti.</p>
+
+
+<p>PENTTI: Ja sen minä sanon, että kun minä valtiopäiville tulen, niin
+toinen kurssi siinä pitää alkaa. Mikä se on esim. tuo meidän
+lainkäyttömme? Pienet varkaat hirtetään, suuret vapaiksi päästetään.</p>
+
+<p>KESTI: Eihän se koira koiran hännälle polkaise, hihihi!</p>
+
+<p>PENTTI: Se on sen vuoksi, ettei kansa valvo oikeuksiaan. — Tietäkää se,
+miehet, että tämä nykyinen laki on vain pöllöjä ja typeriä ihmisiä
+varten. Viisaalle on siinä aina joku silmukka auki.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Hm. Taitaa olla niinkuin tämä Pentti sanoo.</p>
+
+<p>PENTTI: Miksei olisi? — Kuka siellä kompuroi?</p>
+
+<p>(Konstaapeli _Mäkäräinen_ on tullut sisälle edellisen aikana,
+yskähdellyt oven suussa ja, kun se ei auta, ruvennut jalkojaan
+kopistelemaan.)</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Minähän se täällä vain —</p>
+
+<p>PENTTI: Kuka minä? — Jasoo, konstaapeli! Päivää! Konstaapeli painaa
+puuta vaan. Tänne peremmälle. — Mari' hoi! — Konstaapeli painaa sitä
+nappia!</p>
+
+<p>(_Mari_ tulee oikealta.)</p>
+
+<p>PENTTI: Mari tuo konstaapelille tähän lasin ja kupin. — Virkamatkoiltako
+sitä?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Onhan niitä ollut virkamatkojakin. Kaupungissa kävin
+viimeksi tätä vallesmannia kyydissä. — Hönkä tyttö tämä Mari. Lihoo ja
+pulskistuu.</p>
+
+<p>MARI (on tullut takaisin kuppineen): Mikäs se on isossa talossa.</p>
+
+<p>PENTTI: No, se oli sanottu niinkuin minun suustani! — Ei taitaisi tehdä
+pahaa pieni lökäri.</p>
+
+<p>MARI: Kiitti, kun annettiin. Vaikk' eihän se pieni suuren väärti ole.</p>
+
+<p>PENTTI: Tästä juomalasista. — Minkäs teki?</p>
+
+<p>MARI: Kun oli väärään kurkkuun mennä...</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Ei se ole ensi kertaa pappia kyydissä. — Hönkä tyttö!</p>
+
+<p>PENTTI: Pönäkkä piika pönäkässä talossa. — Katkiaisi siltä ruununkin
+kakku.</p>
+
+<p>KESTI: Hihihi!</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Jokohan uskaltaisi? Taitaa olla monta Marillakin...</p>
+
+<p>MARI: Ei ole kaunis, vaan ei ole kaupankaan.</p>
+
+<p>(Menee oikealle. _Mäkäräinen_ on saanut lasinsa. Kaikki ryyppäävät.)</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Taitaa olla ylpeäluontoinen ihminen.</p>
+
+<p>PENTTI: Se on vähän niinkuin minun malliani. — No, ruunun mies! Eikö
+maistu?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Maistuuhan se, miksei maistu, kaupunkikonjakkia. — Taitaa
+olla esimiehen syntymäpäivä?</p>
+
+<p>PENTTI: Sattui tässä kaukovieraita, niin piti vähän rintaa röyhistää. —
+Ja onhan se päiväkin.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Vaalipäivä.</p>
+
+<p>KESTI: Me tässä olemme aikoneet äänestää Pentin herrainpäiville.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Vai niin. Ne siellä ylämaassa kuuluvat tuumivan sitä
+Härkösen maisteria.</p>
+
+<p>PENTTI: Saakeli!</p>
+
+<p>KESTI: Kyllä me se asia justeerataan. Vai miten, Kärsämäki?</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Akuraati asia.</p>
+
+<p>PENTTI: Eikä siitä sen enempää. — Tyhjänäkö palasit vai oliko
+kyydittäviä?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Olihan se kyydittäväkin.</p>
+
+<p>PENTTI: Hyväkin herra?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Herrako tuo lie ollut! — Onhan se tämän puolen väkeä.</p>
+
+<p>PENTTI: Minkä niminen?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Ei tuolla taida poloisella olla paljon nimeä. — Rietu
+Mäkiseksihän sitä ennen sanottiin.</p>
+
+<p>PENTTI: Häh? Sekö se...</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Sepä se Korpelan murhamies.</p>
+
+<p>PENTTI: Mitä? Eikö hän saanut elinkautista?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Saipa sai, vaan kun se nyt on vapaaksi päästetty ja piti
+laittaa kotipuoleensa, niin otin kärryilleni. — Eipähän se paljo
+painanut.</p>
+
+<p>KESTI: Taitaahan ne västingissä liiat lihat loheta.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Kapeaksi on mies käynyt ja tuntuu minusta vähän kuin
+nöyräpäiseltä. — Ei sen sanoista saa oikeata tolkkua.</p>
+
+<p>PENTTI: Mihin jätit hänet?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Tähänhän minä toin esimiehen luo.</p>
+
+<p>PENTTI: Saksan saatana!</p>
+
+<p>(_Pentti_ on noussut ylös ja kävelee kiivaasti edes takaisin
+lattialla.)</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Ajattelin, että esimies ehkä saattaisi neuvoa, mitä sille
+olisi tehtävä, vaivaishoitoonko se on pantava vai mihin. Ja sitä
+samaahan se sanoi vallesmannikin...</p>
+
+<p>PENTTI: Minä annan pitkät perkeleet vallesmannille!</p>
+
+<p>KESTI (kuiskaten): Konstaapeli ei taida tietääkään, että se on tämä
+Rietu ollut ennenaikaan vähän niinkuin väleissä tämän Pentin emännän
+kanssa.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Yhyy!</p>
+
+<p>PENTTI: En minä sentään rupea murhamiehiä kattoni alla holhomaan.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Ka, viedään pois, vien mä hänet vaikka suoraan
+vaivaishuoneelle.</p>
+
+<p>PENTTI: Missä hän on?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Tuolla on väen pirtissä. — Ei siitä ole pelkoa, että se
+kenellekään pahaa tekee. Istuu ja itsekseen höpisee.</p>
+
+<p>PENTTI: Oli, mitä oli. Piruko sinut pani hänet juuri meille tuomaan?</p>
+
+<p>KESTI (kuiskaten): Siinä sen konstaapeli näkee. Ei olisi pitänyt tuoda.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN (samoin): Ei olisi pitänyt. Mutta lempoko ne kaikki
+viidentoista vuoden vanhat tyttöjutut muistaa?</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Se on arka arvostaan tämä Pentti.</p>
+
+<p>KESTI: Ja vielä arempi eukostaan. — Se onkin koulunkäynyt ihminen.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Pentti_ seisoo ikkunan luona ja katselee ulos.)</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Hm.</p>
+
+<p>KESTI: Niin vai, niin.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Eiköhän ryypättäisi? (Vaitiolo.)</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI (nousten): Taitaa olla jo aika meillä lähteä sinne
+kunnantuvalle.</p>
+
+<p>KESTI: Taitaapa vaan olla.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Jäi minultakin hevonen veräjään kiini. — Pysyneekö?</p>
+
+<p>(Kaikki nousevat. _Pentti_ kääntyy.)</p>
+
+<p>PENTTI: Joko nyt? Jahhah, teillä on ne vaalitoimitukset. Onnea matkaan,
+terveinä takaisin!</p>
+
+<p>KESTI: Ja saat sinä olla ihan varma, Pentti, että meidän äänemme sinä
+ainakin saat.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Saat muidenkin äänet.</p>
+
+<p>PENTTI: Saapas näkee, saapas näkee. — Hyvästi vaan, miehet! — Mihinkä
+sillä konstaapelilla on kiire?</p>
+
+<p>(_Kesti_ ja _Kärsämäki_ menevät perälle.)</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Eipähän tässä mitä kiirettäkään. — Pitäisi vain joutua sinne
+kotimökille, kun siellä äitikin on ruvennut potemaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Kotiinsa on moni kuollut. — Tuikku murheesen!</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Kiitoksia!</p>
+
+<p>PENTTI: Tuota noin, ehkäpä minä vielä koetan tuumia sitä Rietun
+asiata...</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: No, kyllä se olisi kovin hyvä, jos esimies...</p>
+
+<p>PENTTI: Mutta sitä ennen minun pitää saada nähdä hänet.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Lieneekö hänessä paljon näkemistä. Kun se on semmoisissa
+rääsyissäkin, että täit tippuu...</p>
+
+<p>PENTTI: Mitenkäs minä muuten tiedän määrätä hänet, mihin työhön hänessä
+on miestä. — Konstaapeli tuo hänet tänne.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: No, sitä samaahan se sanoi vallesmannikin, että kyllä se
+esimies... Nytkö heti?</p>
+
+<p>PENTTI: Nyt. — Jos on työmiestä, niin kyllä hommataan.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Kyllä kait siitä muuten olisi työmieheksikin, kun vain
+oikean ruoan ääreen pääsisi. Mutta minä pelkään, että sen päävärkki...</p>
+
+<p>PENTTI: Konstaapeli tuo hänet tänne kaikissa tapauksissa.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Kyllä, kyllähän minä.</p>
+
+<p>(_Mäkäräinen_ menee perälle. _Pentti_ kävelee edes takaisin. _Lyyli_
+tulee oikealta.)</p>
+
+<p>PENTTI: Siinä se nyt on!</p>
+
+<p>LYYLI: Mikä?</p>
+
+<p>PENTTI: Perkele! — Murhamies!</p>
+
+<p>LYYLI: Mitä sanot?</p>
+
+<p>PENTTI: Rietu Mäkinen. — Hän on päästetty vapaaksi.</p>
+
+<p>LYYLI: Herra siunatkoon!</p>
+
+<p>PENTTI: Kyllähän se siunaa! — Hän istuu väentuvassa.</p>
+
+<p>LYYLI: Minä en tahdo nähdä häntä.</p>
+
+<p>PENTTI: Eipä olisi isosti halua minullakaan, mutta täytyy, kun ei kuulu
+poloisessa olevan enää ruokansa hankkijata. — Täytyyhän sitä katsoa,
+ettei mies maantielle kuole.</p>
+
+<p>LYYLI: Kuinka sinä olet hyvä, Pentti!</p>
+
+<p>PENTTI: Kyllähän minä olen. — Miten lapsi voi?</p>
+
+<p>LYYLI: Hän nukkuu.</p>
+
+<p>PENTTI: Kauanpa se nukkuu.</p>
+
+<p>LYYLI: Kun ei lienekin jo viimeistä unta!</p>
+
+<p>PENTTI: Joko taas? — Kävikö lääkäri?</p>
+
+<p>LYYLI: Eihän se vielä miten ole ehtinyt, kun vasta lähetettiin
+noutamaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Saattaisi kerran tulla itsestäänkin. — Kyllä täällä maksetaan.</p>
+
+<p>LYYLI: Eivät taida rahat auttaa tässä tapauksessa.</p>
+
+<p>PENTTI: Eivät pahenna, jos eivät parannakaan. — Vai uskotko sinä vielä,
+että tuo niin kutsuttu jumala ottaa sinulta pois lapsen sen takia, että
+minusta tulee valtiopäivämies?</p>
+
+<p>LYYLI: Tuleeko sinusta?</p>
+
+<p>PENTTI: Taitaapa tulla, elleivät ylimaalaiset aivan hulluiksi rupea. —
+Niin että siihen katsoen sinulla on hyvin vähän toivoa lapsestasi.</p>
+
+<p>LYYLI: Älä tuota enää viitsi! En minä koskaan niin ajattele.</p>
+
+<p>PENTTI: Noh! — Jos minä olisin murhamies, niinkuin esim. tämä Rietu,
+niin silloin voisi todellakin ajatella yhtä ja toista. Mutta nyt...</p>
+
+<p>LYYLI: Älä viitsi enää mainita häntäkään. Ei se niin hauskaa ole.</p>
+
+<p>PENTTI: Eipä taida olla. Ja lienetkin sinä jo aikoinasi itkusi itkenyt
+sen asian vuoksi. — Tulppa suuhun siis tästä asti. Et minulta kuule
+ainakaan enempää.</p>
+
+<p>LYYLI: Kiitos, Pentti! — Oli ne vaikeita aikoja.</p>
+
+<p>PENTTI: Vaikeimmasta ollaan nyt ohi. — Ja kun minusta tulee
+valtiopäivämies, lähdet sinäkin Helsinkiin. Eikö niin?</p>
+
+<p>LYYLI: Minä? Mitä minä siellä?</p>
+
+<p>PENTTI: Kah, itseäsi näyttämään niinkuin minäkin! Sinä edustat minua ja
+minä maata. — Kaikki hyvä.</p>
+
+<p>LYYLI: Kun ei tuo lapsi vaan olisi sairas...</p>
+
+<p>PENTTI: Kuolee, mikä on kuollakseen. Etehen elävän mieli! — Eikö sieltä
+lääkäri jo ajakin?</p>
+
+<p>LYYLI: Taitaapa ajaa. Nythän tuon kuulee sitten, minnepäin se kääntyy.</p>
+
+<p>PENTTI: Mene sinä vastaan häntä! Minulle taitaa tässä tulla omat
+vieraani.</p>
+
+<p>(_Lyyli_ menee oikealle. _Mäkäräinen_ ja _Rietu_ tulevat perältä.)</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN (lykäten Rietua edellään): Käy sisälle vaan, Rietu! Ei
+esimies sinulle mitään pahaa tee.</p>
+
+<p>PENTTI: Tuonko se on näköinen?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Tämänhän tämä on näköinen. — Ota lakki päästäsi, Rietu, kun
+esimies puhuttelee sinua.</p>
+
+<p>RIETU: Jumala siunatkoon esimiestä ja tirehtööriä ja pastoria ja
+kaikkia hyviä ihmisiä.</p>
+
+<p>PENTTI: Mistä tirehtööristä hän puhuu?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Taitaa muistella vankilatirehtööriä. — Kun se on vähän
+nöyräpäinen... Herra tirehtööri sanoi —</p>
+
+<p>RIETU: Herra sinun jumalas on kiivas jumala, joka kostaa isäin pahat
+teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen...</p>
+
+<p>PENTTI: Häh? Minulleko sinä —?</p>
+
+<p>RIETU: ... niille, jotka häntä rakastavat, mutta tekee laupeuden
+monille tuhansille, jotka häntä vihaavat ja...</p>
+
+<p>PENTTI: No, se kuuluu joltakin. — Istu!</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Kah, istu, Rietu, kun esimies käskee. Äläkä katsele
+kenkiesi kärkiä ja vastaa suoraan, kun sinulta kysytään.</p>
+
+<p>RIETU: Ja Herra sanoi Eevalle: "Sinun siemenestäsi pitää kaikki
+sukukunnat siunatuiksi tuleman."</p>
+
+<p>PENTTI: Mitäh?</p>
+
+<p>RIETU: Ja sinä olet rikki polkeva käärmeen pään, mutta käärme on
+pistävä sinua kantapäähän.</p>
+
+<p>PENTTI: Käärme! — Hän on täysi hullu.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Mitä minä sanoin? Ei taida olla enää henkensä elättäjää.</p>
+
+<p>RIETU: Ei esivalta turhaan miekkaa kanna, vaan joka miekkaan tarttuu,
+se miekkaan hukkuu.</p>
+
+<p>PENTTI: Kuinka? — Hahhah!</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Hän sekoittaa sanat ja sakramentit.</p>
+
+<p>PENTTI: On siinä vähän tolkkua hänen puheessaan. — Konstaapelilla taisi
+olla kiire sinne kotimökilleen?</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: Olihan se vähän, kun se äitikin rupesi potemaan...</p>
+
+<p>PENTTI: Konstaapeli saa mennä vaan. — Tämä saa jäädä tähän tulevan yön
+tienoiksi. — Sittenpähän tuumitaan.</p>
+
+<p>MÄKÄRÄINEN: No, jopa se esimies nyt hyväksi rupesi. — Ka, kiitä Rietu,
+kun esimies lupaa yösijan! — No niin, hyvästi vaan! — Vaivaishoitoon kait
+se on pantava...?</p>
+
+<p>PENTTI: Saapas näkee. Hyvästi, hyvästi.</p>
+
+<p>(_Mäkäräinen_ menee. _Pentti_ on istunut kirjoituspöytänsä taakse.
+Vaitiolo.)</p>
+
+<p>PENTTI: Tule lähemmäksi!</p>
+
+<p>RIETU tulee epävarmasti.</p>
+
+<p>PENTTI: Istu!</p>
+
+<p>RIETU istuu tuolin nurkalle pöydän toiselle puolen.</p>
+
+<p>PENTTI: Me olemme nyt kahden kesken. Katso itse! Konstaapeli on mennyt
+tiehensä.</p>
+
+<p>RIETU: Niin, taitaa minunkin pitää...</p>
+
+<p>PENTTI: Ei sinun silti tarvitse nousta. Ymmärrätkö? Sinä olet nyt
+vapaa.</p>
+
+<p>RIETU istuu jälleen.</p>
+
+<p>PENTTI: Tunnetko minua?</p>
+
+<p>RIETU: Tu-tu-tunnenhan minä tirehtöörin.</p>
+
+<p>PENTTI: En minä mikä tirehtööri ole. — Kunnan esimies. — Sama kuin sinun
+isäsi ennen kalikkamarkkinoita.</p>
+
+<p>RIETU: Isä on taivaassa.</p>
+
+<p>PENTTI: Taitaahan tuo olla sielläkin. Uskotko sinä jumalaan?</p>
+
+<p>RIETU: Minä uskon pyhän hengen päälle ja yhden pyhän kristillisen
+seurakunnan ja kaikkien ihmisten yhteyden...</p>
+
+<p>PENTTI: Hm. — Sitäkö sinä olet oppinut siellä vankilassa? — Taisi olla
+kova kurssi?</p>
+
+<p>RIETU: Vaikka teidän syntinne veriruskeat olisi...</p>
+
+<p>PENTTI: Ptruu! Eikö sinulta, helvetti, saa ihmisen sanaa? — Sinäkö se
+murhasit ne Korpelaiset?</p>
+
+<p>RIETU: Minä.</p>
+
+<p>PENTTI: Sinä? — Taivahan talikynttilät! — Oletko tunnustanut itsesi
+syylliseksi?</p>
+
+<p>RIETU: Minä vaivainen syntinen ihminen...</p>
+
+<p>PENTTI: Vaivainen tosin, mutta et syntinen.</p>
+
+<p>RIETU: ... joka synnissä siinnyt ja syntynyt olen ja syntistä elämääni
+viettänyt kaikkena elinaikanani...</p>
+
+<p>PENTTI: Hm. Et sinä näinä viimeisenä viitenätoista vuonna ainakaan ole
+ollut tilaisuudessa monta syntiä tekemään. — Ei ole syntiä, perkele!</p>
+
+<p>RIETU: Perkele, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeura...</p>
+
+<p>PENTTI: Suu kiinni! — Kuka murhasi Korpelaiset?</p>
+
+<p>RIETU: Minä.</p>
+
+<p>PENTTI: Nyt on helvetti! — (Nousee ja kiertää lukkoon molemmat ovet,
+avaa ne ja sulkee sitten taas. Tulee sitten Rietun eteen.) Minä sen
+tein.</p>
+
+<p>RIETU: Ei, ei, minä se olin.</p>
+
+<p>PENTTI: Ne ovat typerryttäneet sinut siellä vankilassa! — Etkö nyt usko,
+kun sanon sinulle: Minä murhasin Korpelaiset, sekä ukon että akan.</p>
+
+<p>RIETU: Ei, ei, paha henki villitsi minut...</p>
+
+<p>PENTTI: Tahdotko, että kuvaan sinulle koko tapauksen? — Minä tulin
+mökkiin myöhään illalla. Sanottiin, että siellä oli rahoja. — Pyysin
+yösijaa. — Kun kaikki olivat menneet maata, nousin minä, otin kirveen
+penkin alta...</p>
+
+<p>RIETU: Ei, ei, minä se otin.</p>
+
+<p>PENTTI: Sinä olit käynyt mökissä vähää ennen. — He kertoivat sen
+minulle. — Minä löin kirveellä ensin ukon kuoliaaksi. — Menin sitten
+kamariin ja löin akan. — Ei ääntäkään. — Mursin auki kaapin oven ja otin
+rahat. — Pimeä syys-yö. — Puut kohisi. — Sinä olit unohtanut sinne
+nenäliinasi. — Sen ja verisen kirveen heitin minä saunan taa.</p>
+
+<p>RIETU: Ei, ei, minä se...</p>
+
+<p>PENTTI: Suu poikki! — Sinä kosiskelit silloin tätä Iso-Mattilan tyttöä.
+— Sinulla ei ollut rahoja. — Tiedettiin, että olit käynyt Korpelassa
+lainaamassa. — Et ollut saanut. — Niin vangittiin sinut. — Ja tuomittiin
+syyttömänä, kuuletko, syyttömänä elinkautiseen.</p>
+
+<p>RIETU katsoo häneen silmät selällään.</p>
+
+<p>PENTTI: Minusta tuli rikas mies. — Ja minä nain sen tytön. — Hän on nyt
+emäntänä tässä talossa. — Minä tarvitsin kumpiakin: rahaa ja kunniaa.
+Iso-Mattila oli suuri suku. — Siksi otin minä kummatkin. — Yöt päivät
+olen minä tehnyt työtä. — Nyt olen minä pitäjän rikkain mies. —
+Perustanut kansakouluja, auttanut kansanopistoja, tilannut
+sanomalehtiä. — Nyt tulee minusta valtiopäivämies. — Jos tahdot, voin
+minä nyt tehdä jotakin sinun hyväksesi.</p>
+
+<p>RIETU purskahtaa itkemään.</p>
+
+<p>PENTTI: En minä sinua tahtonut vankilaan. Mutta se sattui. — Lieneekö
+sitten ollut se sinun jumalasi, joka satutti? — Älä luule, että minä
+kadun tekoani! — Ei ole syntiä. — Minä olen paljon parempi mies kuin
+sinä. — Sinä olet huono mies, melto rauta! — Mutta et sinä silti mikään
+paha mies ole. — Et sinä ikinä mitään murhaa ole tehnyt.</p>
+
+<p>RIETU: Minä sen tein.</p>
+
+<p>PENTTI: Ole ulvomatta! — Korpelaiset olivat vanhoja kitsureita, niin
+ukko kuin akka. — Minä olin nuori mies, parhaissa voimissani. — Mutta
+minulla ei ollut rahoja. — Siksi minä tapoin heidät. — Lyyli oli kaunis
+tyttö, suurta sukua sitäpaitsi. — Siksi minä otin hänet. — Sinä teit
+työtä vankilassa, minä kotona. Se oli kaikki niinkuin olla pitikin.</p>
+
+<p>RIETU (nyyhkyttää): Noo, noo, ei saa.</p>
+
+<p>PENTTI: Sillä sinä olit luotu vankilaan. — Sinä olit liian heikko,
+tullaksesi toimeen omin voimin, tehdäksesi työtä vapaudessa. — Niitä
+varten ovat vankilat olemassa. — Mutta se ei ollut oikein, että sinut
+päästettiin vapaaksi. — Nyt näet sen itse: ilman vaivaishoitoa kuolet
+sinä nälkään.</p>
+
+<p>RIETU: Nälkä, niin.</p>
+
+<p>PENTTI: Sinun on nytkin nälkä? — Sinun oli hyvä olla vankilassa. Sinulta
+ei puuttunut mitään. — Minä kuulustelin sitä kaupungissa käydessäni. —
+Aluksi surit sinä vähän, mutta pian totuit sinä. — Lopuksi pidit sinä
+oikein Herran siunauksena, että olit joutunut niin hyvään paikkaan ja
+että hän oli herättänyt sinun omantuntosi.</p>
+
+<p>RIETU (itkeä kallottaen): Herra armahti minua vaivaista, syntistä
+ihmistä.</p>
+
+<p>PENTTI (raivostuen): Mene helvettiin! Ulos! Hetipaikalla! — Porukello! —
+Pirtissä saat ruokaa! — Äh! — Nuijalla kolkattava.</p>
+
+<p>(_Rietu_ menee nopeasti perälle. _Pentti_ kävelee kuohuksissaan edes
+takaisin. _Lyyli_ tulee itkien oikealta.)</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti!</p>
+
+<p>PENTTI: Noh? Mikä hätänä? — Ulvooko koko maailma tänään? — Mitä?</p>
+
+<p>LYYLI: Lapsi kuolee.</p>
+
+<p>PENTTI: Häh?</p>
+
+<p>LYYLI: Lääkäri on siellä ja sanoo —</p>
+
+<p>PENTTI: Lapsi ei saa kuolla. — Mitä varten hän sitten on täällä? — Lakkaa
+tuossa tuhertamasta. — Aikainen ihminen.</p>
+
+<p>LYYLI: Eikö sinulla ole sydäntä, Pentti?</p>
+
+<p>PENTTI: On, mutta se on miehen sydän. — Hyvä sydän! — Kirkas kuin rauta!
+— Hyvin tahkottu. — Etkö usko? — Koeta! — Sillä voi tehdä vaikka
+miesmurhia.</p>
+
+<p>LYYLI: Miksi nyt vielä puhut niin hirveästi? Kun on ilmankin huolta...</p>
+
+<p>PENTTI: Ilmankos minulla on murhamies talossani. — Tuolla väen puolella,
+tarkoitan minä. — Hullu mies. — Tässä tulee viisaskin mielenvikaan.
+Menikö tohtori?</p>
+
+<p>LYYLI: Ei, hän on vielä siellä lapsen luona.</p>
+
+<p>PENTTI: Ja hän saa jäädä sinne siksi kuin lapsi paranee! — Minä maksan.
+— Mutta jos lapsi kuolee, minä hirtän hänet. — Sitäkös varten tässä on
+sikiöitä maailmaan toimitettu!</p>
+
+<p>LYYLI: Mitä varten lie toimitettu! — Mutta eivät ne vain elä.</p>
+
+<p>PENTTI: Lapset eivät menesty Pääkkölässä, mitäh? — Pelto menestyy, karja
+menestyy ... saatana! — Minusta tulee valtiopäivämies. — Se lapsi
+haudataan kirkon lattian alle.</p>
+
+<p>LYYLI: Eikö tuolla liene sijaa muiden vieressä?</p>
+
+<p>PENTTI: Alttarin alle, saarnastuolin juureen, sanon minä. — Koska se
+kerran on jumalan tahto. — Niin rikkaat rehkivät! — Ja minä olen rikas! —
+Ja minä olen ylpeä! — Pentti Pääkkönen. — Ei ole tämä mies vielä ketään
+kumartanut.</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti!</p>
+
+<p>PENTTI: Eikä kumarra. — Tulkoon, vaikka itse isä jumala taivaasta
+kaikkine enkeleineen! — Lakkipäässä! — Perkele, en kumarra! — Ota lapsi,
+kun sen vaivainen lienet! — Ota vaimo, ota minut, ota kaikki! — Ota tuo
+Rietu vielä tuolta pirtistä! — Enempi sinä olet murhannut kuin minä.</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti, Pentti.</p>
+
+<p>PENTTI: Mene sinäkin sinne väentupaan! — Itkekää yhdessä! — Minä en
+itke. — Jos minua lyödään, lyön minä takaisin. — Ei ole jumalaa, ei ole
+syntiä! — Lapsi kuolee. — Helvetti!</p>
+
+<p>(Iskee nyrkkinsä pöytään. _Lyyli_ on paennut oikealle.)</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<p>KOLMAS NÄYTÖS.</p>
+
+
+<p>Sama näyttämö. _Pentti_ seisoo yksin keskellä lattiaa, lakki päässä,
+kädet housuntaskuissa.</p>
+
+
+<p>PENTTI (yksin): Jumala kaikkivaltias! Jos sinä olet olemassa, niin
+näytä nyt itsesi minulle! Jos minun lapseni pitää kuolla sentähden,
+että minusta tulee valtiopäivämies, niin annan minä palttua
+valtiopäiville. Jos se taas kuolee tuon murhan takia, minkä tein
+viisitoista vuotta sitten, niin ota pois kaikki, mitä sain sen kautta,
+talo, koti, kontu, vaimo ja yhteiskunnallinen kunnia! Minä voin vielä
+kerran alkaa alusta! Eikä sinun myöskään tarvitse sen enempi auttaa
+minua; koetetaan tulla toimeen omin voimin.</p>
+
+<p>Jumala, jota hyväksi sanotaan. Anna nyt joku merkki minulle! Sillä minä
+en voi uskoa muuta kuin mitä näen ja mitä itse olen omassa sydämessäni
+kokenut. Katso, minä en voi katua niinkuin muut. Minä en voi käydä
+allapäin, en itkeä, en rukouksia hymistä. Tämä on ainoa kerta
+elämässäni, kun puhun sinulle, enkä nytkään tiedä, kenen kanssa puhun.
+Mutta minä voin tehdä työtä, yöt päivät, aamusta iltaan, lakkaamatta,
+levähtämättä. Ellei se riitä sinulle, niin ota sitten kaikki ja heitä
+helvettiin!</p>
+
+<p>Älä tee minua sairaaksi! Älä koeta minun kanssani samoja konsteja kuin
+kuulut muiden kanssa käyttävän! Sillä silloin minä hirtän itseni.
+Taikka kovennan itseni niin kovaksi ja kirkkaaksi, että sinun salamasi
+kilpistyvät minusta niinkuin rauta teräksestä.</p>
+
+<p>Tehdään suora kontrahti! Sano, mitä ehtoja asetat! Minä olen
+ilmoittanut omani. Mutta jos sinä vaadit liikoja minulta, niin teen
+minä kontrahdin sen toisen kanssa, jonka hyvin tiedät, jos kerran olet
+olemassa, ja joka on olemassa, jos sinäkin olet. (Ottaa lakin
+päästään.) Tee nyt, mitä tahdot minulle! Nyt tiedät, kuka minä olen, ja
+siksi voin minä myös pääni sinulle paljastaa. Minä en tee sitä sokeasta
+kunnioituksesta sinua, tuntematonta, kohtaan, vaan siksi että
+kunnioitan omaa itseäni enkä tahdo palvella jumalaa, joka olisi minua
+alhaisempi. Ja ellei sinua ole olemassa, niin teen minä sinut nyt, oman
+kuvani mukaan, raa'an, kovakouraisen, säälimättömän, mutta lapsiaan
+rakastavan jumalan, juuri sellaisen, jota Pentti Pääkkönen tällä
+hetkellä tarvitsee.</p>
+
+<p>Anna nyt merkki siitä, että elät! — Amen.</p>
+
+<p>LYYLI (juoksee oikealta): Pentti! Pentti!</p>
+
+<p>PENTTI: Mitä?</p>
+
+<p>LYYLI: Kuume laskeutuu.</p>
+
+<p>PENTTI: Ohoh! — Käykö se niin nopeasti?</p>
+
+<p>LYYLI: Käänne on tapahtunut. Lääkäri sanoo, että vaara on nyt ohitse.</p>
+
+<p>PENTTI: Missä hän on?</p>
+
+<p>LYYLI: Hän ennätti jo lähteä. — Pentti, hän on pelastettu.</p>
+
+<p>PENTTI: Hm. Oletko nyt aivan varma siitä, ettet erehdy?</p>
+
+<p>LYYLI: Olen, olen. — Jumalalle olkoon kiitos.</p>
+
+<p>PENTTI: Merkillinen juttu. — Mutta eihän ole mitään jumalaa.</p>
+
+<p>LYYLI: Älä nyt suutu, hyvä Pentti! — En minä sillä mitään pahaa
+tarkoittanut.</p>
+
+<p>PENTTI: En minä suutukaan. — Lääkäri oli siis jo tuominnut lapsen
+kuolemaan?</p>
+
+<p>LYYLI: Oli. — Et usko kuinka hirveältä se tuntui.</p>
+
+<p>PENTTI: Minä uskon. — Mutta mene nyt jälleen lapsen luo!</p>
+
+<p>LYYLI: Minä menen. — Pentti, etkö sinäkin tahdo tulla häntä katsomaan?</p>
+
+<p>PENTTI: Minä tulen.</p>
+
+<p>LYYLI: Herra jumala, kuinka minä nyt olen iloinen!</p>
+
+<p>(Menee oikealle. _Pentti_ seisoo hetken aikaa mietteissään.)</p>
+
+<p>PENTTI (yksin): Hm. — Siis olet sinä olemassa. Sinä pelastat lapsen, kun
+pyydän sitä sinulta. — Nyt en minä varmaan pääse valtiopäivämieheksi. —
+Olkoon! Se oli välikirja, ei valittamista. — Merkillinen jumala sinä
+olet. Minä tein sinut sekunti sitten ja nyt toimit sinä jo niinkuin
+olisit ikäsi näitä asioita hoitanut. — Kunnon jumala! Niin olisin
+minäkin tehnyt sinun sijassasi. — Siis saan minä nyt sanoa hyvästit
+herrainpäiville. — Oli menneeksi!</p>
+
+<p>(_Kesti_ ja _Kärsämäki_ tulevat perältä.)</p>
+
+<p>KESTI: Pentti.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Kävihän se.</p>
+
+<p>PENTTI: Mitenkäs kävi?</p>
+
+<p>KESTI: Me voitimme.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Kyllä se nuori Härkönen nyt saa nuolla näppiään.</p>
+
+<p>PENTTI: Mitäh?</p>
+
+<p>KESTI: Yksimielisesti.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Olihan siinä aluksi vähän riitaa, vaan kun tämä Kesti
+sydäntyi puhumaan...</p>
+
+<p>KESTI: Ei siinä olisi auttanut, vaikka olisi taivaan vallat vastaköyttä
+vetäneet. — Me voitimme!</p>
+
+<p>PENTTI: Älkää valehdelko!</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Kah, kun ei usko.</p>
+
+<p>KESTI: Ala nyt vain laittautua herrainpäiville! — Vai katumoiksiko
+käypi?</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Myöhäistä sitä nyt on katua. — Se paukahti!</p>
+
+<p>PENTTI: Perkele!</p>
+
+<p>KESTI: Nyt sinusta tuli valtiopäivämies.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Ei siinä ole katumistakaan. — Hyvä palkka.</p>
+
+<p>KESTI: Ei meillä eikä sinulla. — Mutta näyttääpä siltä kuin Pentti
+todenperään meinaisi jänistää?</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Antaapa se ajattelemista.</p>
+
+<p>PENTTI: Minusta siis tuli edusmies?</p>
+
+<p>KESTI: Tuli, tuli.</p>
+
+<p>PENTTI: Nyt juuri?</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Kah, kussa ikää kunnan tuvalta kerkesimme. — Ei ollut aikaa
+jäädä edes pastoria puhuttelemaan, vaikka näkyi sekin siitä sivu
+astelevan.</p>
+
+<p>PENTTI: Nyt tulee kummat!</p>
+
+<p>KESTI: Ei se usko vieläkään.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Kun ei usko, niin puskekoon! — Tottapahan saa tietää
+aikanaan.</p>
+
+<p>KESTI: Eiköhän edes ryyppyä tarjoa?</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Mitä tehnee! — Taisi ruveta housut lotajamaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Nyt en minä ymmärrä.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Kah, ei tässä päiväksi seisomaan. — Mitä meinannee koko
+Pentti!</p>
+
+<p>KESTI: Ei tässä pidot parane.</p>
+
+<p>PENTTI: Älkäähän menkö miehet! — Käykäähän saliin, tänne oikealle. —
+Eihän teillä mitä kiirettä.</p>
+
+<p>KESTI: Eihän meillä kiirettäkään.</p>
+
+<p>PENTTI: Käykäähän sisälle miehet! Pitäähän meidän muistaa tätä päivää.
+— Se on nyt parannut se meidän lapsi.</p>
+
+<p>KÄRSÄMÄKI: Vai parani? — Poikako sinulla on vai tyttö?</p>
+
+<p>PENTTI: Niin, niin, enhän minä ole tainnut kertoakaan. — Poika, perkele,
+isänsä poika, josta tehdään herra! — Käykää sisälle miehet! — Eukko hoi,
+tuleppas ottamaan vieraita vastaan! (Lykkää _Kestin_ ja _Kärsämäen_
+oikealle. Palajaa takaisin ja pysähtyy jälleen keskilattialle.) Ne
+valehtelevat, saatanat! — Taikka ei sinua sittenkään ole olemassa.</p>
+
+<p>PASTORI (tulee perältä): Herra valtiopäivämies!</p>
+
+<p>PENTTI: Herra pastori! — Sepä hauskaa.</p>
+
+<p>PASTORI: Kuulin juuri kunnantuvalla ... en malttanut olla pistäytymättä
+onnittelemaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Pastori on hyvä ja painaa puuta. — Lieneekö tuossa
+onnittelemista?</p>
+
+<p>PASTORI: Ohhoh! — Kävelinpä tavallista kiireemmin. — Niin, niin, minä
+ymmärrän edusmiehen epäilykset. — Talo jää nyt vähäksi aikaa.</p>
+
+<p>PENTTI: Ei sillä ja sen vuoksi. — Kyllä tämä talo aina vähän aikaa ilman
+isäntääkin kestää.</p>
+
+<p>PASTORI: Pitäis kestää, hehheh, pitäis kestää. — Ei siis muuta kuin
+kättä päälle! — Onneksi olkoon, isänmaa ennen kaikkea.</p>
+
+<p>PENTTI: Amen.</p>
+
+<p>PASTORI: Toisesta toiseen: onko herra edusmies lukenut viime
+sanomalehdet?</p>
+
+<p>PENTTI: Enpä ole tässä vielä ehtinyt. — Seisooko siinä jotakin?</p>
+
+<p>PASTORI: Pistin tässä taskuuni yhden numeron, näytin sitä ukoille
+tuolla maantielläkin. — Edusmies on hyvä ja katsoo tätä paikkaa.</p>
+
+<p>PENTTI: Vai niin.</p>
+
+<p>PASTORI: Näyttää siltä kuin rupeisi valkenemaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Siltä näyttää. — Lieneekö tuohon nyt luottamista?</p>
+
+<p>PASTORI: Alku on hyvä.</p>
+
+<p>PENTTI: Lopussa kiitos seisoo. — Niin, niin.</p>
+
+<p>PASTORI: Mutta merkit ovat hyvät.</p>
+
+<p>PENTTI: Jokohan tästä alkaisi uusi elämä?</p>
+
+<p>PASTORI: Suomi on surrut jumalan mielen mukaan. — Nyt Herra ottaa pois
+koettelemuksensa.</p>
+
+<p>PENTTI: Niinkö pastori ajattelee?</p>
+
+<p>PASTORI: Niin tulee uskovaisen ajatella. — Kansat tekevät syntiä ja
+saavat rangaistuksensa. Mutta jos kansa ei paadu pahassa, vaan
+nöyristää sydämensä ja mielensä kaikkivaltiaan istuimen edessä, antaa
+Herra jälleen laupeutensa loistaa —</p>
+
+<p>PENTTI: Niin pahoille kuin vanhurskaille?</p>
+
+<p>PASTORI: Hm, tuota niin, se loistaa kaikille, kun se loistaa. — Mutta
+mitä herra edusmies sillä tarkoittaa?</p>
+
+<p>PENTTI: Ilman minä vaan.</p>
+
+<p>PASTORI: Jaa, jaa. Tutkimattomat ovat Herran tiet.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>PENTTI: Kuulkaas, herra pastori!</p>
+
+<p>PASTORI: No niin?</p>
+
+<p>PENTTI: Uskotteko te jumalaan?</p>
+
+<p>PASTORI: Sepä kysymys!</p>
+
+<p>PENTTI: Älkää pahastuko! Tiedänhän minä sen tosin, mutta minun tekisi
+mieleni kuulla se nyt teidän omasta suustanne. Uskotteko te?</p>
+
+<p>PASTORI: Uskon.</p>
+
+<p>PENTTI: Kaikesta sydämestänne?</p>
+
+<p>PASTORI: Kaikesta sielustani ja mielestäni.</p>
+
+<p>PENTTI: Perkele! — Anteeksi, herra pastori, minä näen, että vasikat ovat
+jälleen päässeet ryytimaahan.</p>
+
+<p>PASTORI: Ai, ai. — Näkyypä siellä jo olevan ajajakin. — Lanttujako herra
+edusmies on kylvänyt tuohon vai...</p>
+
+<p>PENTTI: Lanttuja. — Tuota noin: minä olisin vielä kysynyt siitä samasta.</p>
+
+<p>PASTORI: Mistä?</p>
+
+<p>PENTTI: Jumalasta. — Ellei herra pastori pahastune...</p>
+
+<p>PASTORI: En millään muotoa. — Herra edusmies tekee oikein astuessaan
+maan ja kansan luottamustoimeen niin vakavilla ajatuksilla.</p>
+
+<p>PENTTI: Taitaa ehkä tuntua lapselliselta. — Mutta minä olen todellakin
+ajatellut näitä asioita hiukan viime aikoina.</p>
+
+<p>PASTORI: Jaa, jaa, nämä ajat panevat monen miehen arvelemaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Uskooko herra pastori, että joku kansa, taikka ihminen, voi
+saada syntinsä anteeksi noin vaan, ilman muuta?</p>
+
+<p>PASTORI: Ilman katumusta?</p>
+
+<p>PENTTI: Niin.</p>
+
+<p>PASTORI: Ei milloinkaan. — Jaa, tietysti, ei jumalalle mikään ole
+mahdotonta. Hän voi kaikkihyvyydessään tehdä ihmeitäkin. Mutta ei se
+ainakaan ole tavallista, mikäli minä ymmärrän.</p>
+
+<p>PENTTI: Vai niin. — Ei siitä tule hullua hurskaammaksi.</p>
+
+<p>PASTORI: Sanoiko herra edusmies jotakin?</p>
+
+<p>PENTTI: Ilman vaan itsekseni. — Omituinen juttu!</p>
+
+<p>PASTORI: Mikä?</p>
+
+<p>PENTTI: Voinhan minä sen sanoakin: minulle tapahtui tänään jotakin
+kummallista. — Minun lapseni sairasti ja...</p>
+
+<p>PASTORI: Niin, minä olen kuullut. Eihän liene suru tapahtunut?</p>
+
+<p>PENTTI: Hän paranee. — Mutta tulin tässä äsken ikäänkuin muistaneeksi
+jumalaa ... rukoilleeksi, miksi häntä sanoisin ... vaikka ei se tainnut
+minun rukoukseni niin mallin mukaan olla...</p>
+
+<p>PASTORI: Jumala katsoo sydämeen.</p>
+
+<p>PENTTI: Tulin ikäänkuin asettaneeksi toistensa yhteyteen nämä kaksi
+asiaa: lapsen ja tuon edusmiesvaalin. — Hahhah, sellaista voi mieleen
+juolahtaa! — Pyysin, että lapsi paranisi, vaikkakin sillä ehdolla, että
+minusta ei tulisi edusmiestä.</p>
+
+<p>PASTORI: Hm.</p>
+
+<p>PENTTI: Nyt sain minä molemmat: sekä lapsen että edusmies-arvon. — Mitä
+herra pastori siitä arvelee?</p>
+
+<p>PASTORI: Arvelen, että Herra on kaikkiviisaudessaan tahtonut
+erityisellä tavalla palkita —</p>
+
+<p>PENTTI: Palkita?</p>
+
+<p>PASTORI: Palkita herra esimiestä. Jostakin hyvästä työstä esimerkiksi.</p>
+
+<p>PENTTI: Perkele! — Tuota noin...</p>
+
+<p>PASTORI: Vasikatko ne taas —?</p>
+
+<p>PENTTI: Vasikat. — Mutta eikö Herra joskus voisi koota tulisia hiiliä
+jonkun pään päälle? Mitä?</p>
+
+<p>PASTORI: Hiiliä? Hehheh, ne eivät taida kuulua juuri hänen
+valtakuntaansa.</p>
+
+<p>PENTTI: Herra pastori siis arvelee, että se toinen —?</p>
+
+<p>PASTORI: Kaikki on jumalan kädessä. — Usein on onni ihmiselle juuri
+korkein koettelemus. — Jaa, jaa.</p>
+
+<p>(_Pastori_ istuu keinutuolissa. _Pentti_ ikkunan ääressä katselee
+ulos. Vaitiolo.)</p>
+
+<p>LYYLI (oikealta): Pitääkö niille antaa ruokaa? — Kah, herra pastori!
+Terve tulemaan.</p>
+
+<p>PASTORI: Hyvää päivää. — Kuulin tässä juuri, että Herra on valmistanut
+teille suuren ilon. — Lapsi paranee.</p>
+
+<p>LYYLI: Taitaahan se nyt parata tällä kertaa.</p>
+
+<p>PASTORI: Raskasta se on ollut nähdä syrjäisestäkin, mitä sitten äidin
+sydämelle. — Jaa, jaa. — Herra koettelee meitä kaikkia.</p>
+
+<p>LYYLI: Onhan sitä ollut suruakin.</p>
+
+<p>PASTORI: Nyt saan minä sentään onnitella teitä edusmiehen puolisoksi. —
+Varmaan te matkustatte mukana pääkaupunkiin?</p>
+
+<p>LYYLI: Mitä Pentti arvellee? — Onhan siitä ollut vähän leikkipuhetta.</p>
+
+<p>PASTORI: Toisakseen tulette te nyt olemaan enemmän erossa miehestänne
+kuin ennen: maa ja kansa vaatii omansa.</p>
+
+<p>LYYLI: Niin se lienee.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>PENTTI: Kuuleppas Lyyli!</p>
+
+<p>LYYLI: Mitä?</p>
+
+<p>PENTTI: Minä arvelin tässä sitä Rietu Mäkisen asiata. — Pastori tietää,
+sen Korpelaisten murhaajan, joka nyt on päästetty vapaaksi.</p>
+
+<p>PASTORI: Minä kuulin siitä.</p>
+
+<p>PENTTI: Niin, mitä sinä sanoisit, Lyyli, jos me sen nyt ottaisimme
+meille —?</p>
+
+<p>LYYLI: Meille?</p>
+
+<p>PENTTI: Älä säikähdä! — Kun se poloinen ei taida enää juuri muutenkaan
+voida leipäänsä ansaita. — Ainahan sille joku nurkka löytyisi. — Mitä
+pastori ajattelee?</p>
+
+<p>PASTORI: Epäilemättä olisi se jumalalle otollinen työ.</p>
+
+<p>PENTTI: Siinä kuulet, Lyyli. — Älä nyt ymmärrä väärin minua! — Se vain
+juolahti minun mieleeni tässä.</p>
+
+<p>LYYLI: Pentti, kuinka sinä olet hyvä.</p>
+
+<p>PENTTI: Perk —! — Tuota noin, siis päätetty: hän jää meille. — Oliko
+sinulla jotakin muuta asiaa?</p>
+
+<p>LYYLI: Tulin vaan kysymään, tarjotaanko niille ruokaa, niille
+vieraille.</p>
+
+<p>PENTTI: Tietysti. — Ehkäpä herra pastorikin tekee meille sen kunnian...</p>
+
+<p>PASTORI: Jaa, ei taida sopia. — Odottavat sielläkin kotona.</p>
+
+<p>PENTTI: Mitäs tyhjää! Kyllähän ne nyt tämän yhden kerran.</p>
+
+<p>LYYLI: Pastori jää nyt vaan.</p>
+
+<p>PENTTI: Eikähän sitä nyt aina tulla valtiopäivämieheksikään. Onhan tämä
+niinkuin juhlapäivä.</p>
+
+<p>PASTORI: Onpa niinkin, hehheh. Ehkäpä minä nyt sitten jään.</p>
+
+<p>MARI (juoksee ulkoa): Herra siunaa!</p>
+
+<p>PENTTI: Mikä on?</p>
+
+<p>LYYLI: Mitenkä sillä lailla juokset?</p>
+
+<p>MARI: Herra pastori ei nyt tykkää pahaa. — Mutta kyllä se on niin
+kauheata!</p>
+
+<p>LYYLI: Mikä?</p>
+
+<p>PENTTI: Etkö sinä saa sanaa suustasi? Noh!</p>
+
+<p>PASTORI: Onko jotakin tapahtunut?</p>
+
+<p>MARI: Kun minä menin kanoja katsomaan ... voi, voi, voi, siunatkoon
+sitä...</p>
+
+<p>PENTTI: Kananpää! — Olisit siunannut itsesi ulkona. — Mikä hätänä?</p>
+
+<p>MARI: Pastori ei nyt vain pahaa tykkää. — Mutta kun se hullu mies...</p>
+
+<p>PENTTI: Rietu?</p>
+
+<p>MARI: ... on hirttänyt itsensä! — Voi, voi, voi.</p>
+
+<p>LYYLI: Hyvä jumala?</p>
+
+<p>PENTTI: Hirttänyt?</p>
+
+<p>MARI: Mitä minä jo sanoin konstaapelille, että älkää jättäkö tuota
+mielenvikaista irralleen. Se kun kuuluu olleen vielä murhamies! — Voi,
+voi, voi! — Ja nyt tällä lailla itsensä lopetti.</p>
+
+<p>PENTTI: Helvetti! — Anteeksi, herra pastori.</p>
+
+<p>MARI: No, kyllä se nyt ihan vissiin sinne joutuu. — Minä huusin
+renki-Jussille, että "tuletko Jussi katsomaan!" — Niin vihlaisi pahasti
+sydänalaa. — Ruumis oli jo ihan tönkkö. — Ja henki pois! Voi, voi, voi!</p>
+
+<p>LYYLI: Ei taida olla toivoa enää virkoamisestakaan?</p>
+
+<p>MARI: Eihän siitä miten, kuolleesta raadosta. — No, tämä oli tapaus!</p>
+
+<p>PENTTI: Mene nyt!</p>
+
+<p>MARI: Eipä sitä olisi vielä eilen uskonut. — Vaan se koira ulvahtelikin
+viime yönä niin kummasti...</p>
+
+<p>PENTTI: Mars, matkaan!</p>
+
+<p>MARI: Mennään, mennään. — Onpa tässä nyt ihmettä! — Sekö se oli se
+Mäkisen Rietu?</p>
+
+<p>PENTTI: Se. — Ja nyt: tuossa on viisi hirttä poikki.</p>
+
+<p>MARI: Ka, ka, kyllähän minä tässä vähemmälläkin kiireellä kerkiän. —
+Voi, voi! Kun on ruumis talossa. (Menee oikealle. Vaitiolo.)</p>
+
+<p>PASTORI: Kauhea tapaus!</p>
+
+<p>LYYLI: On se hirveätä. — Murhata ensin muut ja sitten itsensä!</p>
+
+<p>PASTORI: On täytynyt olla kova sydän sillä ihmisellä. — Jaa, jaa.</p>
+
+<p>LYYLI: Ettei edes vankilassa heltynyt, vaikka sai istua viisitoista
+vuotta. — Hyi, oikein puistattaa!</p>
+
+<p>PASTORI: Viisitoista pitkää vuotta. — Ei ole aina apua niistä
+vankiloistakaan. — Ja nyt juuri, kun hän olisi saanut teillä ikuisen
+leivän...</p>
+
+<p>LYYLI: Hän lienee, raukka, ollut mielenhämmingissä. — Sinä puhuttelit
+häntä, Pentti?</p>
+
+<p>PENTTI: Minäkö?</p>
+
+<p>LYYLI: Niin. — Miltä hän tuntui sinusta? Oliko hän katunut?</p>
+
+<p>PENTTI: Oli.</p>
+
+<p>PASTORI: Siis hän oli mielen häiriössä.</p>
+
+<p>LYYLI: Taisi olla onni onnettomalle.</p>
+
+<p>PASTORI: Herra on laupias ja aivan hyvä. — Mutta tutkimattomat ovat
+hänen tiensä.</p>
+
+<p>PENTTI: Amen.</p>
+
+<p>LYYLI: Kenties herra pastori nyt tahtoo käydä tänne toiselle puolen? —
+Meillä olisi siellä ruoka valmis...</p>
+
+<p>PASTORI: Kiitoksia. Käydäänpä vaan, heh, heh, valtiopäivämiesaterialle.</p>
+
+<p>(_Lyyli_ ja _Pastori_ menevät oikealle. _Pentti_ jää ikkunasta
+ulos tuijottamaan.)</p>
+
+<p>PENTTI: Hm. Maailma käy päivä päivältä yhä merkillisemmäksi.</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="LYDIAN_KUNINGAS">
+    LYDIAN KUNINGAS
+    <br>
+    Tarina Herodotoksen mukaan. Kuvaelma
+  </h2>
+</div>
+<br>
+<br>
+<br>
+<p>
+  HENKILÖT:<br>
+  <br>
+  KANDAULES, Lydian kuningas.<br>
+  GYGES, hänen sotapäällikkönsä.<br>
+  ILIALI, hänen puolisonsa.
+</p>
+
+<p>Paikka: Kuninkaan puutarha.</p>
+
+
+<p>ENSIMMÄINEN KOHTAUS.</p>
+
+<p>_Kandaules. Gyges_.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Tiedätkö, Gyges, mik' on lempi?</p>
+
+<p>GYGES:
+Hiukan.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Sanoa voit siis lemmen olemuksen?</p>
+
+<p>GYGES:
+Niin tarkkaan tuot' en ole aatellut,
+mut eiköhän sen olemus lie onni.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Oikein. Mut onnea on monenlaista:
+miks lempiessäs olet onnellinen?</p>
+
+<p>GYGES:
+Siks että omaan, mitä halajan.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Ja muuta etkö onneltasi vaadi?</p>
+
+<p>GYGES:
+En, kuningas.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Jos suli' on kallis koru,
+ja kenkään tietäis ei sen kalleutta,
+oisitko onnellinen?</p>
+
+<p>GYGES:
+Oisin kai,
+jos vain se oisi oikein kallis.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Pah! —
+Puhetta vaihtakaamme! — Sull' on vaimo?</p>
+
+<p>GYGES:
+On, herra.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Kaunis?</p>
+
+<p>GYGES:
+Kyllin kaunis mulle.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Mun vaimoni on kauniimpi.</p>
+
+<p>GYGES:
+Sen uskon.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Hän nainen kaunehin on päällä maan.
+Uskotko sen?</p>
+
+<p>GYGES:
+Sen uskon mielelläni.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Mua etkö kadehdi?</p>
+
+<p>GYGES:
+Siit' taivas mua
+vakaasti varjelkoon!</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Siis tiedä tämä:
+ma olen onnellisin ihmisistä.</p>
+
+<p>GYGES:
+Jumalat siunatkoon sun onneasi!</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Ei, Gyges, väärin sanoin. Onnesta
+minulta paljon puuttuu.</p>
+
+<p>GYGES:
+Ihmisen
+on sydän sellainen: mit' enempi
+sill' on, sit' enempää se ikävöi.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Erehdyt. Ikävöi en enempää.</p>
+
+<p>GYGES:
+Siis olet onnellinen.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Enpäs, siinä
+on juuri juttu, jot' et ymmärrä.
+Mitä ma halaisin? On mulla kyllin
+mainetta, valtaa, maita, kansoja
+ja rahaholvit kultaa kukkuralla.
+Mun sotajoukkoni on voimallinen
+merellä, maalla. Siitä sinä, Gyges,
+oot huolta pitänyt.</p>
+
+<p>GYGES
+Sen tietävät
+kuningasnaapurit ja kadehtivat,
+kun kuulevat Kandauleen nimen vaan.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Mut se, mut se, mik' ompi onneni
+syvin ja suurin, kirkkain, ihanaisin,
+mun Ilialini, mun illan kuuni,
+aamuni aurinko ja elämäni
+täys päivä, hänestä ei tiedä kenkään.
+Se mua murhettaa.</p>
+
+<p>GYGES:
+Yks olkoon pyhä
+paeta paikka jokaisella, että
+maailman melskeet unhoittais hän.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Gyges!
+Sun täytyy oppia mua kadehtimaan.</p>
+
+<p>GYGES:
+Sa sanan vaarallisen lausuit, herra.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Sun tulee nähdä vaimoni.</p>
+
+<p>GYGES:
+Kandaules!
+Sua riivaa henget turmion.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Nyt heti.
+Sen täytyy tapahtua. Kuuletko? —
+Ma vaadin sen.</p>
+
+<p>GYGES:
+Sun vaatimukses on
+herjausta jumalten: ei maassa tässä
+voi nainen itseänsä paljastaa
+kuin yksin miehelleen.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Mua totteletko?</p>
+
+<p>GYGES:
+Mun henkeni on käsissäsi, herra. —
+Mut vielä kerran sua pyydän: älä
+tee sitä!</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Vait! Hän tänne saapuu. Häntä
+juur' odotan. — Käy peittoon pensaiden
+ja nähdä saat sa ihanimman näyn,
+mit' olet nähnyt elinpäivinäsi
+tai uniss' ajatella uskaltanut. —
+Kiireesti! Pois! Hän tulee.</p>
+
+<p>(_Gyges_ kätkeytyy. Kuuluu Ilialin laulu.)</p>
+
+
+<p>TOINEN KOHTAUS.</p>
+
+<p>_Kandaules. Iliali. Gyges_, piiloutunut.</p>
+
+<p>ILIALI (laulaa):</p>
+
+<p>Kell' onni on, se onnen kätkeköön!
+Kell' aarre on, se aarteen peittäköön.
+Ja olkoon onnellinen onnestaan
+ja rikas riemustansa yksin vaan.</p>
+
+<p>Ei onni kärsi katseit' ihmisten.
+Kell' onni on, se käyköön korpehen,
+ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
+ja hiljaa iloitkohon onnestaan!</p>
+
+<p>(Tulee näyttämölle.)</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Mun sydän-kuutamoni!</p>
+
+<p>ILIALI:
+Lienemmehän
+tääll' yksin?</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Muut ei meitä kuule, nää,
+kuin lehdon puut ja yrtit yksinäiset.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Siis kasvoni ma paljastan.</p>
+
+<p>GYGES (itsekseen):
+O, taivas!</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Mun korallini!</p>
+
+<p>ILIALI:
+Ei, sun simpukkasi
+mi kuorens' yksin sulle aukaisee.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Raatsinko poimia sun helmeäsi?</p>
+
+<p>ILIALI:
+Sen sulle tarjoan.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Mut kivulla?</p>
+
+<p>ILIALI:
+Mun lempeni on iloa ja tuskaa,
+ihanat kumpikin.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Kas, tähän istu! —
+(Itsekseen:)
+Nähneekö Gyges vain nyt tarkalleen?</p>
+
+<p>ILIALI:
+Miks olet levoton, o armas? Lausu! —
+Pelkäätkö jotakin?</p>
+
+<p>KANDAULES:
+En mitään. — Varmaan
+sua tämä vaippa vaivannee?</p>
+
+<p>ILIALI:
+Jos sua
+se vaivaa, mua myös se vaivaa. — Ota!</p>
+
+<p>(_Kandaules_ riisuu häneltä vaipan. _Iliali_ esiintyy
+keveässä harsopuvussa. _Gyges_ näkyy pensaiden takaa.)</p>
+
+<p>GYGES (itsekseen):
+Sa kiusaat jumaloita, o Kandaules!</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Minulle lausu, kuinka lemmit mua!</p>
+
+<p>ILIALI:
+Sua lemmin niinkuin illan kaste kukkaa,
+vienosti viihdytellen helteen jälkeen!
+Sua lemmin niinkuin laiva lempii merta
+ja meri myrskyä, mi myllertääpi
+sen olemuksen lähteet pohjaan saakka.
+Sua lemmin...</p>
+
+<p>(Huomaa _Gygeen_, joka on yhä enemmän kurottautunut
+pensaikosta; pysähtyy ja jatkaa heti jälleen):</p>
+
+<p>... lemmin niinkuin miekka verta.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Sun lempesi on ääretön kuin kuolo. —
+(Itsekseen:)
+Kuulleeko Gyges vain nyt tarkalleen!</p>
+
+<p>ILIALI:
+Minulle kuolemasta muistuu mieleen:
+on kukka mulla kammiossani,
+punainen, suuri, jonka tuoksu on
+huumaava, hulluttava aistimille.
+Sen nimi kuolon kukka on. Mun tekis
+nyt mieli tuoksua sen hengittää.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Sen sulle noudan. — Tänne jää! — Ma myös
+nyt halaan hurmausta hullun juoda.</p>
+
+<p>(Menee.)</p>
+
+
+<p>KOLMAS KOHTAUS.</p>
+
+<p>_Iliali. Gyges_.</p>
+
+<p>ILIALI (itsekseen):
+Saat juoda niin, ett'et sa koskaan janoo. —
+(Ääneen:)
+Käy esiin piilostasi, varas! — Gyges,
+sun pitää kuolemalla kuoleman.</p>
+
+<p>GYGES (tulee esiin):
+Suo anteeksi, oi kuningatar! Sen
+tein tahdosta ma herrani Kandauleen.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Valitse: tahdotko sa itse kuolla,
+kun nähnyt oot, mit' ei sun nähdä pidä,
+tai tappaa herrasi ja kuninkaasi,
+mi käskenyt on sopimattomia.
+Kummanko valitset?</p>
+
+<p>GYGES:
+O, armoa!
+Sun ehtosi on julmat.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Kostamatta
+kuningatarten kauneutt' ei nähdä. —
+Jos hänet surmaat, perit valtakunnan
+ja minut. Valitse!</p>
+
+<p>GYGES:
+Siis kuolen itse.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Olenko mielestäsi siis niin ruma?</p>
+
+<p>GYGES:
+Sa olet kaunein nainen päällä maan.
+Sun tähtes satuloida sotaorhin
+ja valloittaa maan piirit voisin. — Tätä
+vain ällös pyydä!</p>
+
+<p>ILIALI:
+Mitä mietit äsken,
+kun minut näit?</p>
+
+<p>GYGES:
+Ma vapisin kuin lehti.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Siis vapise nyt vielä enemmän,
+kun minut saat. —
+(Suutelee häntä.)
+Hän tulee. Kiireesti!
+Tää ota tikari ja syökse se
+kuninkaan selkähän, kun suutelee
+kukkaista kuolon hän. Pois!</p>
+
+<p>GYGES:
+Tottelen
+unissa kävijänä.</p>
+
+<p>(Piiloittuu jälleen pensaikkoon,)</p>
+
+
+<p>NELJÄS KOHTAUS.</p>
+
+<p>_Iliali. Kandaules_. Sitten _Gyges_.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Täss' on kukka.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Se eikö ole punainen ja suuri?</p>
+
+<p>KANDAULES:
+En nähnyt ole kukkaa kaunihimpaa.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Tiedätkö, mitä siitä kerrotahan:
+jos kaksi lempiväistä suutelee
+sen terälehtiä yht'aikaa, heistä
+se kuolee, jok' on toisen pettänyt.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Ja toinen?</p>
+
+<p>ILIALI:
+Eloon jää. — Sa tahtoisitko
+mun kanssain suudella näin kuolon kukkaa?</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Tarina kumma tuo mua miellyttää.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Mua myöskin. Suudelkaamme!</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Suudelkaamme!
+Mun tuntoni on puhdas sekä tyyni.</p>
+
+<p>(Suutelevat kukkaa. _Gyges_ syöksee tikarin kuninkaan selkään.)</p>
+
+<p>ILIALI:
+Niin minunkin.</p>
+
+<p>GYGES:
+Ah, mitä tein!</p>
+
+<p>KANDAULES:
+O, armas!
+En koskaan, koskaan sua pettänyt.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Sa petit mun.</p>
+
+<p>KANDAULES:
+Ma petin itseni.</p>
+
+<p>(Kuolee.)</p>
+
+
+<p>VIIDES KOHTAUS</p>
+
+<p>_Iliali. Gyges_.</p>
+
+<p>ILIALI:
+Sa kuolit, siis sa olit petturi. —
+Näin käyköön jokaiselle, joka ei
+iloita itse osaa onnestansa,
+vaan paljastaa sen kaiken kansan nähden.
+— Sua kuninkaaksi tervehdin, o Gyges!</p>
+
+<p>GYGES:
+Mut kansa, kansa? Mitä sanoo kansa?</p>
+
+<p>ILIALI:
+Se tottelee, kun käskee kuningas.
+Sa olet kuningas, siis käske! — Linnaan!</p>
+
+<p>Esirippu.
+*/</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="MEIRAM">
+    MEIRAM<br>
+    <br>
+    Itämainen fantasia. 3 kuvaelmaa
+  </h2>
+</div>
+<br>
+<br>
+<br>
+<p>
+  HENKILÖT:<br>
+  <br>
+  KUNINGAS.<br>
+  MEIRAM, orpotyttö.<br>
+  PUUTARHURI, edellisen kasvatus-isä.<br>
+  MIRJAM  |  hänen lapsiaan.<br>
+  ATYS    |<br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI.<br>
+  YLIMMÄINEN HUONEENHALTIA.<br>
+  SADANPÄÄMIES.
+</p>
+
+<p>Temppelin pappeja, papittaria, sotilaita ja kansaa.</p>
+
+
+<p>ENSIMMÄINEN KUVAELMA.</p>
+
+<p>Puutarha. Lehtimaja. _Meiram_ ja _Mirjam_ sitovat seppeleitä. Kuutamo.</p>
+
+<p>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_Mirjamin laulu_.</span><br>
+  <span style="margin-left: 5.0em;">N:o 1.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kukka liittyvi kukkahan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tukka liittyvi rukkahan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mihinkä liityn mä, Mirjam rukka?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Missä on Mirjamin kukka?</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Päivä painui jo vuorten taa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuun on helmissä metsä, maa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">helyjä välkkyvi heinät, oljet.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Missä on Mirjamin soljet?</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Missä viivyt sa, sulhoni,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kussa valkea orhisi?</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Joudu jo luokseni angervoisen!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Vaiko jo löysit toisen?</span><br>
+  <br>
+  MEIRAM (heittäen seppeleen):<br>
+  En viitsi enää, Mirjam. Siinä kukkasi!<br>
+  <br>
+  MIRJAM.<br>
+  Ei, Meiram, tiedäthän, ett' aamuks täytyvi<br>
+  tään valmis olla kukkavyön, kun haudataan<br>
+  nuor' kuningatar.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Haudatkoot! Se liikuta</span><br>
+  ei mua ensinkään. En häntä nähnyt<br>
+  ees ma elämässä.<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Kuninkaan on käsky niin.</span><br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Pyh, kuninkaan! — En tunne häntäkään.<br>
+  Miks hälle kukkasia siis ma sitoisin?<br>
+  Mä kukkani vain sille kuninkaalle suon,<br>
+  ken minut saapuu kullaksensa kruunaamaan.<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Ei kysy orjan onni orjan tahtoa,<br>
+  se orjantappuroilla otsas seppelöi<br>
+  ja käskee muille kukkasia kylvämään.<br>
+  Jo lapsest' asti oon ma, tyttö tarhurin,<br>
+  näin kuninkaille kukkavöitä solminut<br>
+  hääjuhliin, uhripäiviin, voiton viettoihin,<br>
+  vaikk' itse iloa en tuota nähnyt ees.<br>
+  En sure sentään. Usein olen solminut<br>
+  myös hautakukkiakin, surun kiehkuraa,<br>
+  ja kuullut, kuinka linna täyttyi murehin<br>
+  ja huokas maa. Mut surutonna silloin ma<br>
+  kävelin puiston teitä, kuulin lintujain<br>
+  ja puiden suurten alla orjan onnea<br>
+  ylistin pientä. — Meiram kulta, samoin tee,<br>
+  ja sido seppeltäs.<br>
+  <br>
+  MEIRAM (ryhtyy huokaisten työhönsä):<br>
+  <span style="margin-left: 9.5em;">Mut laula jotakin!</span><br>
+  Kuu kaunis kuuntelee; työ laulain lyhenee.<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Ma mistä laulaisin? On lyhyet lauluni.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Oi, kerro kohtalosta kuningattaren<br>
+  juur' kuollehen!<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">En tiedä, muistanko. —</span><br>
+  Mut luulen, laaksoissa näin siitä laulu käy.<br>
+  <span style="margin-left: 18.5em;">(Laulaa:)</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_Irma-impi_.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Mirjamin laulu N:o 2.)</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jo kansa kaikki rauhassa makas majoissaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">mut murhe oli rinnassa kuninkahan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ja suuri on kuninkaiden murhe.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">"Mun orhini valkeat te valjastakaa kuus!"</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Näin kuningas se kesk'yöllä orjillensa huus.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se yö oli kaunis ja kalpee.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ja kuningas se kulkevi vaunuissaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut murhe istui vierellä kuninkahan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja suuri on kuninkaiden murhe.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kas, kaviot ne kapsaa ja liikkuvi maa!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut Irma-impi rauhassa makas majassaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">se yö oli kaunis ja kalpee.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">"Oi, äiti, kuule, kuinka jyrisevi tie!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oi, äiti, äiti, heräjä, se ukkonen lie!"</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Niin suuri on kuninkaiden murhe.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">"Voi, nuku, nuku rauhassa, lapsi levoton!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jos ukkonen se onpi, se kohta ohi on."</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se yö oli kaunis ja kalpee.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">"Oi, äiti, äiti, katso, kuinka välkkyvi tie!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oi, äiti, äiti, heräjä, se sotajoukko lie!"</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Niin suuri on kuninkaiden murhe.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">"Voi, nuku, nuku rauhassa, lapseni mun!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jos sotajoukko on se, ei nousta sovi sun."</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se yö oli kaunis ja kalpee.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">"Oi, äiti, äiti, nouse jo ikkunahan!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se valkea valjakko on kuninkahan."</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Niin suuri on kuninkaiden murhe.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">"Voi, peitä, peitä kasvosi, lapseni mun!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Jos kuningas se onpi, niin tuli turma sun."</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Se yö oli kaunis ja kalpee.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mut kansa kun aamulla kävi katsomaan,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">niin tyhjä oli tölli ja äiti suruissaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Oi, suuri on kuninkaiden murhe!</span><br>
+  <br>
+  MEIRAM (päättävästi):<br>
+  Ma tahdon nähdä kuninkaan.<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 13.5em;">Sa, kuninkaan!</span><br>
+  Ja kuinka? Hänt' ei nää kuin valtaherrat vain.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Kas, Mirjam, mietin näin: kun linnahan<br>
+  viet kukkaset, sun kansas käyn ja pylväikköön<br>
+  ma piilen, varron, liityn juhlajoukkohon.<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Sa, juhlahan? Ei sulla juhlahelmiä,<br>
+  ei kultia.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 5.5em;">Niin olkohot, kun milloinkaan</span><br>
+  et mulle mieliks tee!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Heittää kukat ja istuu nurmikolle.)</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 11.5em;">En silloin, siskoni,</span><br>
+  kun mieles hourehissa hullun askaroi.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Kas, kastehelmeä!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Ottaa nurmelta kukan ja katselee sitä kädessään.)</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Pois nouse, Meiram, yön</span><br>
+  on kaste langennut: ei hyvä impyen<br>
+  nyt nurmill' ole nukkua.<br>
+  <br>
+  MEIRAM<br>
+  <span style="margin-left: 12.5em;">Ja miksi ei?</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Ne helmet kuun on helmiä, niiss' salainen<br>
+  on tenho.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 5.0em;">Tenho? Kuinka? Sano, kummoinen!</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  En tiedä, mut niin kertoi kerran äiti: Ken<br>
+  yön päärlyn yhden juo, sen mieli taiottu<br>
+  ol' ijäkseen, sen sydämessä helmet heläjää<br>
+  ja sielussaan on hohto punasimpukkain.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Oi, ihanaa!<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Ei, kauhistusta, kuolemaa!</span><br>
+  Oi, Meiram, nouse, nouse! Virvaa, valhetta,<br>
+  kuun viekoitust' on helmet vaan ja purppurat<br>
+  ja kullat kimmellystä kiiltomatojen.<br>
+  Pois, heitä kukka, pois!<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 12.5em;">Ei, Mirjam, vaan sen juon.</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Sa onneton!<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Juon kaksi, kolme, neljä, viis,</span><br>
+  siks kunnes sielussain on ikikuutamo.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Riipii kukkia ympärillään ja vie ne huulilleen.)</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Auttakaa, oi, auttakaa!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Vääntelee käsiään. _Atys_ tulee kiireesti.)</span><br>
+  <br>
+  ATYS:<br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Ken huutavi?</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Hän juonut onneton on kastehesta yön.<br>
+  <br>
+  MEIRAM (nousten):<br>
+  Ja miks en joisi! Vaikka orpo oon,<br>
+  ma tahdon kerran kuulla kullan helkkyvän<br>
+  ja käydä purppuralla! — Olkoon valhetta,<br>
+  kun vaan se kaunist' on!<br>
+  <br>
+  ATYS:<br>
+  <span style="margin-left: 12.5em;">Oi, Meiram-sisko, oi,</span><br>
+  sa poisko mielit luota mun ja Mirjamin<br>
+  ja jättää taaton hyvän?<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Kaikki ollehet</span><br>
+  olette hyvät mulle, mut en yksinäin<br>
+  ma lähdekään: kas, teidät kanssani<br>
+  vien kultaan, kunniaan.<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Jo tenho vaikuttaa!</span><br>
+  hän hourii, hourii!<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 10.0em;">Kussa Meiram kulkevi,</span><br>
+  päät kumartaa ja kansat kaikk' on polvillaan;<br>
+  mun tahtoni on laki maan, mun valtani<br>
+  on niinkuin auringon: se maita valaisee<br>
+  ja merta kyntää.<br>
+  <br>
+  ATYS:<br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Sisko kurja, kuullos, oi! —</span><br>
+  Ei kuule hän.<br>
+  <br>
+  MEIRAM (tempaa kukkavyön):<br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Ma kaunis oon. Mun jalkani</span><br>
+  on keveä, mun poskeni on punainen,<br>
+  poveni nuori, täys on. Minun kiitostain<br>
+  puut huojuu, metsä laulaa, virrat kohisee,<br>
+  maa, nurmi vihannoipi. — Mun on maailma!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Syöksyy pois köynnöstään heilauttaen.)</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Oi, Meiram, oi.<br>
+  <br>
+  ATYS:<br>
+  <span style="margin-left: 8.0em;">Hän kuule ei!</span><br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 15.0em;">Hän poissa on!</span><br>
+  Ja kukat, seppeleet! — Ah, voi!<br>
+  <br>
+  PUUTARHURI (tulee):<br>
+  <span style="margin-left: 15.5em;">No, tyttöset,</span><br>
+  kuin kukkien on laita? Turhaan vartonut<br>
+  ma teitä oon. Yö puoless' on ja kuninkaan<br>
+  jo juhla alkavi.<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Ah, isä! Meiram...</span><br>
+  <br>
+  PUUTARHURI:<br>
+  <span style="margin-left: 18.0em;">Heh?</span><br>
+  Niin, miss' on Meiram?<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 11.5em;">Voi, kuun helmiä hän joi —</span><br>
+  <br>
+  ATYS:<br>
+  Hän tuli tenhotuksi —<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Karkas metsähän,</span><br>
+  vei köynnökset —<br>
+  <br>
+  PUUTARHURI:<br>
+  <span style="margin-left: 8.0em;">Vei köynnökset? No, lempo soi! —</span><br>
+  Ma teidän tenhoistanne viis! Nyt aikako<br>
+  on kuuta ajatella, päivää, tähtiä,<br>
+  kun kukkia on tarvis? — Kaikki jälkehen!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Esirippu.</span>
+</p>
+
+
+<p>TOINEN KUVAELMA.</p>
+
+<p>Temppeli. Hautakammio. Hautasaatto. Templin _pappeja_ ja _papittaria.
+Kuningas. Sotilaita. Kansaa. Hoviväkeä_, joiden joukossa _Ylimmäinen
+huoneenhaltia_.</p>
+
+<p>_Ylimmäinen pappi_ johtaa juhlamenoja. — Yö. Savuavia tuohuksia. Kuu
+paistaa avoimesta taustasta.</p>
+
+<p>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_Templin pappien laulu_.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Vuorten kun leijona</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">laaksohon astuu,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">karjojen hurmeesta</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">laitumet kastuu,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">sääli ei vanhaa,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">nuorta ei säästä,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">köyhän, ei rikkahan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">karitsaa päästä,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">iskevi karjahan</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuninkahankin,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">iskevi laumasta</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ihanimmankin;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">suuri on vuorten</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">leijonan valta,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">maasta se mylvii</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja maankin alta.</span><br>
+  <br>
+  (Kaikki järjestyvät paikoilleen.)<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Kun myrsky tulee, painuu hongan pää,<br>
+  niin miehenkin, kun korkeet jumalat<br>
+  suruilla häntä lyövät. Murhe kohdannut<br>
+  on meitä kaikkia, mua enimmän.<br>
+  Pois mennyt meilt' on armas äiti kansan, maan.<br>
+  Siks tänne saapunehet saatoss' olemme<br>
+  jumalten tahtoa nyt kunnioittamaan.<br>
+  Kuningas käyköön eellä kansansa<br>
+  suvussa niinkuin riemussa. Maan äiti, oi!<br>
+  Kuin seppel kaartelit sa otsaa kuninkaan<br>
+  elämän teillä ennen, kauas karkottain<br>
+  murehet majesteetin. Siksi seppeleen<br>
+  tään lasken arkullesi, huolimalle kuun.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Ojentaa kätensä ottaakseen seppeleen. Hämmästystä.)</span><br>
+  <br>
+  1:NEN PAPPI:<br>
+  Miss' seppel?<br>
+  <br>
+  2:NEN PAPPI:<br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Seppel!</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 11.0em;">Noh?</span><br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  <span style="margin-left: 13.5em;">Suur' kuningas!</span><br>
+  Ei löydy seppeltä.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Mit' tää on?<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN HUONEENHALTIA:<br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Seppele</span><br>
+  poiss' on ... puutarhuri...<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 14.0em;">Hän tänne tuotakoon!</span><br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  Sun tahtos tapahtuu.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Viittaa parille sotilaalle, jotka lähtevät.)</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Ma toivon niin. —</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Huoneenhaltialle:)</span><br>
+  Sa vapaa olet virastas! —<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Kansalle:)</span><br>
+  <span style="margin-left: 12.5em;">Mut että ei</span><br>
+  tään tähden rikkuis tapa maan, tuo ikuinen,<br>
+  mi suurta turmaa tuoda vois ja kansassa<br>
+  lain juuret järkyttää, tään otan sormuksen,<br>
+  lempemme muiston, annan arkkuun vainajan.<br>
+  Soi torvi, pauhaa pasuuna, kun äiti maan<br>
+  maan povehen nyt lauluin, hypyin lasketaan.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Torvet torahtavat. Arkku lasketaan hautaan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_Kuningas_ vaipuu itkien maahan.)</span><br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  Nyt hautahyppy pyhä hiljaa alkakoon!<br>
+  <br>
+  (Temppelin _papittaret_ alkavat hiljaisen tanssin, jota seuraava<br>
+  laulu säestää:)<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_Hautalaulu_.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Levoton on virta ja vierivä laine,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">meri yksin suuri ja meri ihanainen.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nuku virta helmassa meren!</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nuku lehti helmassa laakson!</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nuku tähti helmassa päivän!</span><br>
+  <br>
+  (Eräs _sotilas_ tulee laulun kestäessä ja kuiskuttelee<br>
+  _Sadanpäämiehen_ kanssa.)<br>
+  <br>
+  SOTILAS:<br>
+  Luo majesteetin tyttö muuan pyrkivi.<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  Pois tyttö!<br>
+  <br>
+  SOTILAS:<br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Kaksi, kolme kertaa ajaneet</span><br>
+  pois hänet olemme: hän palaa jällehen.<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  Ma sanon: pois!<br>
+  <br>
+  SOTILAS:<br>
+  <span style="margin-left: 8.0em;">Hän kaunis on.</span><br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES (hetken mietittyään):<br>
+  <span style="margin-left: 15.5em;">Hän tulkohon!</span><br>
+  <br>
+  (_Sadanpäämies_ viittaa sotilaalle. Sotilas pois. — Hetken perästä tulee<br>
+  _Meiram_ sisälle tanssien kukkaköynnös kädessään.)<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Ken hän on?<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN HUONEENHALTIA:<br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Outo lie.</span><br>
+  <br>
+  (_Meiram_ tanssii ensin hitaammin, mutta sitten yhä kiihtyen. Kaikki<br>
+  muut ovat tanssinsa lopettaneet. _Kuninkaan_ katseet seuraavat häntä<br>
+  herkeämättä.)<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI (hädissään):<br>
+  <span style="margin-left: 11.0em;">Tää hautahyppy ei.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Aikoo estää. _Meiram_ syöksee polvilleen kuninkaan eteen.)</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Ken olet, keijunen?<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 10.0em;">En tiedä. Orja oon.</span><br>
+  Ken orjan synnyn ties? Yö, päivä, tähti, kuu.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Nimesi?<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 4.0em;">Meiramiks mua lasna kutsuttiin.</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Pää nosta, neitonen! Se, jolle antaneet<br>
+  on armoluojat lahjan kalleimman,<br>
+  kauneuden jumal'lahjan, ei oo orjatar,<br>
+  vaan vapaa synnyltään, on verta kuninkaan.<br>
+  Sun kaiken kansan nähden vapaaks julistan.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Herrani, kuninkaani!<br>
+  <br>
+  (_Kuninkaan_ viittauksesta tuodaan huntu, samallainen kuin<br>
+  hovineidoillakin, joka ripustetaan Meiramin ylle. _Meiram_<br>
+  suutelee kuninkaan vaatteen lievettä.)<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Kuningattareni!</span><br>
+  Sun olen orjas iki. —<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Suutelee häntä. Kansalle:)</span><br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Kuule, kansani!</span><br>
+  Näin taru käyköön kauas kauko-aikoihin:<br>
+  kuningas murheess' oli; häntä lohduttaa<br>
+  ei voineet kukkaset, ei uhrit, rukoukset,<br>
+  ei neuvot tietäjäin. Niin tuli tyttönen, —<br>
+  ken? mistä? tietty ei: yks joukost' tuhanten,<br>
+  ja mit' ei voinut kansa kaikki, sen hän voi<br>
+  kukilla poskien, liikkeiden laulullaan<br>
+  ja sopusoinnulla äänensä helkkyvän. —<br>
+  Tää eikö ihmettä?<br>
+  <br>
+  KANSA:<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Ihmettä, kuningas!</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Ma enkö ihmeeseen siis vastais ihmeellä?<br>
+  Maan äiti kuollut on. Uus eloon nouskohon!<br>
+  Nimensä ikikuulu, Meiram, kaikukoon!<br>
+  Kuningatartasi, oi kansa, tervehdi!<br>
+  <br>
+  KANSA:<br>
+  Hän, Meiram kaunis, kauan, kauan eläköön!<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  Ei niin, oi kuningas! Sun valta valita<br>
+  uus kuningatar itselles on vasta kuin<br>
+  on kukat kuihtunehet haudall' entisen.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Haa, pappi röyhkeä! — Sa tiedätkö, mit' on<br>
+  maan tapa? Kukkaköynnös, luotu kiertämään<br>
+  kuninkaan puuta, suruja sen suistamaan,<br>
+  iloja korottamaan, maljaa kaartamaan<br>
+  ja kunnioittamaan sen kunniaa. Mut jos<br>
+  maan tapa meitä, kuningasta, kahlitsee,<br>
+  sen rikki revimme kuin tämän kukkavyön<br>
+  ja maahan poljemme. Ken tääll' on kuningas?<br>
+  <br>
+  (Repäisee köynnöksen, jonka _Ylimmäinen pappi_ on yrittänyt ottaa<br>
+  _Meiramin_ kädestä ja asettaa haudalle. — Kaikki _kansa_ polvillaan. —<br>
+  _Sotilaat_ tuovat sisälle _Puutarhurin_. Hänen jäljessään _Mirjam_ ja<br>
+  _Atys_.)<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  Kas, tässä tarhuri!<br>
+  <br>
+  PUUTARHURI:<br>
+  <span style="margin-left: 10.0em;">O, armoa!</span><br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 15.0em;">Hän on</span><br>
+  mun kasvattajani.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Hän? Vapaaks päästäkää!</span><br>
+  <br>
+  PUUTARHURI (polvistuen):<br>
+  Oi, kiitos, jalo neiti! — Suuri kuningas!<br>
+  <br>
+  MIRJAM (nykien isäänsä):<br>
+  Kas, isä, oi, se Meiram on.<br>
+  <br>
+  ATYS:<br>
+  <span style="margin-left: 14.0em;">On, totta vie!</span><br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Ma olen kuningatar nyt.<br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(_Mirjam_ ja _Atys_ polvistuvat.)</span><br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Ei niin, ei niin, —</span><br>
+  ah, kuningas!<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 7.0em;">Hän siskos onko?</span><br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  On, ja hän on veljeni, niin hyvät kumpikin<br>
+  ja lempeät.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS (häntä suudellen):<br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Sen uskon, koska sinut nään. —</span><br>
+  Sua siskos linnaan seuratkoon. Mut veljesi<br>
+  täst' asti olkoon ylin huoneenhaltiain.<br>
+  Isäsi jääköön toimehen, min muuten hän<br>
+  ois varmaan kadottanut sekä henkensä.<br>
+  Se sua tyydyttääkö, unikukkani?<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Jos sua ma tyydytän, niin onnellinen oon<br>
+  halk' elon, ikuisuuden.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 12.0em;">Aika rientää, kuu</span><br>
+  on kauas ehtinyt. Jo ennen huomenta<br>
+  ma kanssa Meiram-yrtin, yössä kukkivan,<br>
+  häävuotehelle käyn. — Mua seuratkaa!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_Kansan kuoro_.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Soikohon riemu</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kansan ja maan!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kirkas on otsa</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuninkahan.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Kuuhut se hautoja</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">umpehen huolii;</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kansalta kaunis</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuningatar kuoli.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Hää-ilon humuun</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">huolet ne hukkuu,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kuningas kultansa</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vierellä nukkuu.</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Soikohon riemu</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kansan ja maan!</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mennyt on murhe</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ruhtinaan.</span><br>
+  <br>
+  (Kaikki pois, paitsi _Ylimm. pappi_ ja _Ylimm. huoneenhaltia_, jotka<br>
+  jäävät etualalle. — Vaitiolo.)<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  Noh, teiltä virka vietiin?<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN HUONEENHALTIA:<br>
+  <span style="margin-left: 13.5em;">Teiltä enemmän,</span><br>
+  kun viran arvo myös.<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Ei järky taivas, jos</span><br>
+  maa järkkyykin. Mut tahdommehan katsastaa<br>
+  me hyppyjä tään pienen pantterin.<br>
+  <br>
+  Esirippu.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  KOLMAS KUVAELMA.<br>
+  <br>
+  Naiskammio. _Meiram_ lepää ruhtinaallisessa puvussa.<br>
+  _Mirjam_ istuu hänen jalkojensa juuressa.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">_Mirjamin laulu_.</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.5em;">N:o 3.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">En itke huomenen huoliain,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">vaan itken entistä onneain,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma muistan raitojen rakkautta</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja sinikellojen siskoutta,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja moni kyynel silmästäni vierii.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Ma muistan muinoista aikoain,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun orjan lapsi ma olin vain,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kun paioin karkehin, avokauloin</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma taaton tarhassa leikin, lauloin,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja moni kyynel silmästäni vierii.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Mun tunsi siellä puu jokainen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma tunsin riemut ja surut sen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma yössä ymmärsin tähtein mielen</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja päivin pääskyn ja kiurun kielen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja moni kyynel silmästäni vierii.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Nyt enää ymmärrä niitä en,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ma linnan korkean lapsonen,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">nyt siniverka on siskojani</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja kullat, helmet mun heimoani,</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">ja moni kyynel silmästäni vierii.</span><br>
+  <br>
+  MEIRAM (nyyhkyttäen):<br>
+  Oi, Mirjam!<br>
+  <br>
+  MIRJAM (häntä kaulaten):<br>
+  <span style="margin-left: 6.0em;">Anteeks anna, suurta surua</span><br>
+  jos sulle tuotin. — Kuningas!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(_Kuningas_ on tullut edellisen aikana.)</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 14.5em;">Miks murheinen</span><br>
+  mun punatulkkuni? Miks mieli rauhaton<br>
+  mun rauhan öljypuuni? — Eikö linnassa<br>
+  sun käskys enää käy kuin minun käskyni?<br>
+  Ken loukkaaja?<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(_Mirjam_ menee hänen viittauksestaan.)</span><br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 7.5em;">Ei kenkään, enhän surekaan.</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Ja sentään kyyneleissä silmäs kimmeltää. —<br>
+  Mua epäiletkö? Enkö rakasta<br>
+  sua niinkuin ennen? Enkö hyvä olekaan? —<br>
+  Jotakin halajat?<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">En mitään. Hyv' on kuningas.</span><br>
+  Ei halu sielussani ykskään herännyt,<br>
+  jot' ei jo toivoissani täällä täytetty. —<br>
+  Miks mulle hyvä niin on kuningas?<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 17.0em;">Ja miks</span><br>
+  sa kuninkaallesi niin paha, että voit<br>
+  näin ihmetellä hänen hyvyyttänsä? — Miks?<br>
+  Oi, Meiram kulta, kuinka paljosta<br>
+  sua sentään kiittää saan!<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 13.0em;">Se vasta ihmettä! —</span><br>
+  En tuota ymmärrä, ma tyttö tarhurin.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Niin, maassa, taivahassa, veessä, vuorissa<br>
+  on paljon kaunista, jot' emme ymmärrä.<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Mun vähän aikaa vasta tuntenut<br>
+  kuningas on.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Kautt' taivaan, kerran vaan</span><br>
+  unessa ees jos sinut nähnyt oisin ma,<br>
+  yöt päivät pääksytellen, halki elämäin<br>
+  sit' unta lauluin, huiluin oisin kiittänyt. —<br>
+  Mit' olin ennen kuin sun näin? Maan orja, niin.<br>
+  Mit' olen nyt? Maan herra, taivahan<br>
+  perijä, metsän prinssi, linnunlaulun mies.<br>
+  Siunattu, ylistetty!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Suutelee häntä. _Atys_ tulee.)</span><br>
+  <br>
+  ATYS:<br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">Suuri kuningas!</span><br>
+  Sua templin ylimmäinen pappi tervehtää<br>
+  ja luokses tulla anoo.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 11.5em;">Pappi hornahan!</span><br>
+  <br>
+  <br>
+  ATYS:<br>
+  Hän sanoo, ett' on hällä viesti jumalan.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS (käsi Meiramin ympärillä):<br>
+  Tääll' on mun templini, tääll' on mun jumalain,<br>
+  ihana, ijäinen, ei kultaa, kiveä<br>
+  kuin hänen kuolleet kuvansa, vaan elävä,<br>
+  lihaa ja luuta, lämmin! Yks on ijäistä:<br>
+  mun Meiramini suukko, kahden hämärän<br>
+  välillä vieno.<br>
+  <br>
+  (Suutelee. — _Ylimmäinen pappi_ on tullut edellisen aikana<br>
+  muiden huomaamatta sisälle.)<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  <span style="margin-left: 7.5em;">Jatka, jatka, kuningas!</span><br>
+  Lyö maahan templit, murskaa jumal'-alttarit,<br>
+  mut vartioitse valtakuntas, maas!<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Ken uskaltaa? — Haa, kapinaa? Miss' sotilaat?<br>
+  — Hoi, ohoi!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(_Sadanpäämies_ ja joukko _sotilaita_ tulee.)</span><br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  Ei täällä kapina, mut tuoll'<br>
+  on turma!<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  <span style="margin-left: 5.0em;">Kuningas!</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 10.0em;">Lyö maahan pappi!</span><br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  <span style="margin-left: 19.5em;">Mun</span><br>
+  sa salli ilmoittaa...<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 11.0em;">Kuin? Miekkas hurmeinen,</span><br>
+  tomussa itse, kasvos kauhun iskemät?<br>
+  Mit' tapahtuu? Noh? Puhu! Haasta!<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  <span style="margin-left: 17.0em;">Kuningas!</span><br>
+  On soihtu sytytetty, surmaa, kuolemaa<br>
+  se levittää: maakunnat luopuu, kansa hillitön<br>
+  kuin ukkospilvi vyöryy linnan kartanoon.<br>
+  Sun valtakuntas horjuu, kuningas!<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 17.0em;">Mik' on</span><br>
+  tään kansan, äsken rauhallisen? Nyt se miks<br>
+  on tuleen syttynyt? Mit' tahtoo multa maa?<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  En tiedä. Huhutaan, tää syy on kapinan:<br>
+  Kuningas rikkonut on käskyt jumalain<br>
+  ja templin lait, kun otti puolison<br>
+  hän uuden, ennenkuin ol' kukat kuihtuneet<br>
+  haudalla entisen...<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 10.0em;">Haa, pappi kavala!</span><br>
+  Tää sun on työtäs.<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  <span style="margin-left: 9.5em;">Ei, vaan työtä jumalan,</span><br>
+  sun pilkkaamasi!<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">Kansa uhriks vaativi</span><br>
+  nyt puolisosi.<br>
+  <br>
+  MEIRAM (parkaisten):<br>
+  <span style="margin-left: 7.5em;">Ah!</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS (vetäen miekkansa):<br>
+  <span style="margin-left: 9.5em;">Sen sanan hengelläs</span><br>
+  sa maksat, koira!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Ulkoa kuuluu melua ja aseiden kalsketta.)</span><br>
+  <br>
+  KANSA (ulkoa):<br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">Surma Meiramille! Pois</span><br>
+  pyhyyden häväisijä!<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  <span style="margin-left: 10.0em;">Kieltä totuuden</span><br>
+  vain olen haastanut. Jos tuo on rikosta,<br>
+  ma varmaan suurin rangaistava lien.<br>
+  <br>
+  (_Kuningas_ aikoo jälleen syöksyä hänen kimppuunsa. _Mirjam_<br>
+  juoksee sisälle hengästyksissään.)<br>
+  <br>
+  MIRJAM:<br>
+  Oi, Meiram siskoni! Kaikk' kansa raivoten<br>
+  sun huutaa nimeäs. Ne tulee tännepäin,<br>
+  ne täällä on: — Käy eellä huoneenhaltia<br>
+  viralta pantu. Pois!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Ovi reväistään auki. _Kansa_ syöksee sisään, miekat, keihäät</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">käsissä. Heitä johdattaa _Ylimmäinen huoneenhaltia_, joka myös</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">lausuu kansan repliikit. _Kansa_ säestää häntä.)</span><br>
+  <br>
+  KANSA:<br>
+  <span style="margin-left: 11.0em;">Miss' on hän? — Kuningas!</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(_Kansa_ perääntyy epäröiden.)</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Takaisin, kautta taivaan, kansa julkea!<br>
+  <br>
+  SADANPÄÄMIES:<br>
+  Kuningas! Varoitan: on vaara suuri. Sun<br>
+  ei enää henkes taattu. Voimaton<br>
+  on vartio ja sotajoukko uskoton. —<br>
+  Sa heitä kuuntele!<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  <span style="margin-left: 9.5em;">Se myös mun neuvoni!</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS (vihan vimmoissaan):<br>
+  Ken kuninkaallisehen morsiuskammioon<br>
+  aseissa astuu? Enkö kuningas<br>
+  ma ole enää? Mitä multa tahtovi<br>
+  tää kansa?<br>
+  <br>
+  KANSA:<br>
+  <span style="margin-left: 5.5em;">Päätä Meiramin!</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 13.5em;">Ei milloinkaan!</span><br>
+  Tomuksi ennen menkööt valtakunnat, maat!<br>
+  <br>
+  KANSA:<br>
+  Sun päätäs myös, jos sit' et anna meille.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  <span style="margin-left: 21.0em;">En! —</span><br>
+  Kautt' taivaan, ennen sata päätä poikki lyön.<br>
+  <br>
+  (_Kansa_ aikoo rynnätä. _Kuningas_ seisoo _Meiramin_ turvana,<br>
+  miekka kädessään. _Sadanpäämies_ ynnä pari _sotilasta_, on<br>
+  asettunut hänen sivulleen. _Ylimmäinen pappi_ vartoo tyynnä<br>
+  syrjässä, käsivarret ristissä rinnan yli.)<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  Ei, kuningas. Ei valtakuntas vaipua<br>
+  saa turmaan minun tähteni, et sinäkään,<br>
+  mun kuninkaani. Ennen käydä kuolohon<br>
+  ma tahdon. — Katso, kansa, tässä uhrisi!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Astuu esiin. _Ylimm. huoneenhaltia_ viittaa. _Meiram_ sidotaan.)</span><br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Kuin? Kuolla tahdotko?<br>
+  <br>
+  MEIRAM:<br>
+  <span style="margin-left: 11.5em;">Niin, kuolla ennemmin</span><br>
+  kun elää veripurppurassa. — Lähtekää!<br>
+  Sanani kuulette, sen kuulee pappi myös,<br>
+  tuo synkkä-otsa. Hänpä varmaan taata voi<br>
+  ett' ei jää täyttämättä kuolon tuomio.<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  Ma takaan, että Meiram hautaan kannetaan<br>
+  maan tavan mukaan, että tahto jumalain<br>
+  näin täytetään ja rauha jälleen rakentuu.<br>
+  <br>
+  KUNINGAS:<br>
+  Mun tahtoani eikö kukaan kysy?<br>
+  <br>
+  YLIMMÄINEN PAPPI:<br>
+  <span style="margin-left: 15.5em;">Ei.</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">(Viittaa. _Kansa_ poistuu vähitellen. Temppelin _papittaret_</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">tulevat vienon soiton helistessä. Heittävät _Meiramin_ ylle</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">valkean hunnun, sulkevat hänet piiriinsä ja vievät pois laulaen:</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">"Levoton on virta ja vierivä laine". — _Kuningas_ on peittänyt</span><br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">kasvonsa vaipallaan. _Miriam_ ja _Atys_ itkevät.)</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 2.0em;">Esirippu.</span>
+</p>
+
+
+<hr class="chap x-ebookmaker-drop">
+<div class="chapter">
+  <h2 class="nobreak" id="MELANKOLIA">
+    MELANKOLIA<br>
+    <br>
+    Vuoropuhelu
+  </h2>
+</div>
+<br>
+<br>
+<br>
+<p>
+  HENKILÖT:<br>
+  <br>
+  Mies.<br>
+  Nainen.<br>
+  Ystävä.
+</p>
+
+<p>Paikka: huvila meren rannalla. Aika: nykyinen.</p>
+
+<p>Näyttämö esittää kapeata parveketta, joka jatkuu kummallekin taholle
+kulisseihin. Näkyy ainoastaan takaseinän kyynäränkorkuinen hirsikerta,
+josta ylöspäin vankoista hongista veistetyt pylväät. Takaseinän
+keskikohdalla suora kaiteen muotoinen pieni ulkoparveke, porrasta
+ylempänä alanäyttämöä. Puiset lavitsat kiertävät koko takaseinää ja
+ulkoparveketta. Taustana meri.</p>
+
+
+<p>_Mies_ istuu ulkoparvekkeella, pää kyynärpään varassa ja katsoo
+vierelle. _Ystävä_ seisoo hiukan taenapana oikealla. Meri heleä ja
+kirkas. Iltapäivä-valaistus.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Kaunis kahden muistella mennehiä.</p>
+
+<p>MIES: Ihanin sen, joka elää itsekseen.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Monet kohtalot on antanut elämä meille.</p>
+
+<p>MIES: Olemme yhdessä monta kovaa kokeneet.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Mutta myöskin monta hetkeä hilpeää.</p>
+
+<p>MIES: Niitä ihminen mieluimmin muisteleekin.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Menneet ovat iloiset poika-ajat.</p>
+
+<p>MIES: Myös miehiltä hapset ohimoilla harmenneet.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Astuu ankarana eteemme elämän vakavuus.</p>
+
+<p>MIES: Kiveä kovempana myös tuonen totisuus.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Mies_ nousee ja ojentaa kätensä ääneti ystävälleen.
+Etenee sitten alanäyttämön portaan kohdalle. _Ystävä_ seuraa
+häntä, jääden taemmaksi.)</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Vuorta viettävää polku alaspäin poimuttelee.</p>
+
+<p>MIES: Polun päässä tupa harmaja haamoittaa.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Päivä painuu tuvan tuolle puolen.</p>
+
+<p>MIES: Lankee ilta ijäinen ikkunalle.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Alla akkunan kuusi kohisee.</p>
+
+<p>MIES: Mies yksinäinen kuusta kuuntelee.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Painaa polviin kyynärpäänsä.</p>
+
+<p>MIES: Käsin kaksin kulmaluita puristaa.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Tuntee autioksi elämänsä.</p>
+
+<p>MIES: Työnsä, toimintansa turhaakin turhemmaksi.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Turhan tautta hän on pyrkinyt, tavoitellut.</p>
+
+<p>MIES: Turhan tautta rientänyt rikoksiin.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Nyt syyt sydäntä kiertelevät.</p>
+
+<p>MIES: Ahdistuksesta povi paatunut pakahtuu.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Eikä lakkaa kuusi korkea kohisemasta.</p>
+
+<p>MIES: Eikä ole hänellä yhtään ystävää.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Se oli kuolon kuorolaulu.</p>
+
+<p>MIES: Elämän valkamasta virsi viritetty.</p>
+
+<p>(Molemmat jäävät totisina eteensä tuijottamaan.
+_Nainen_ tulee vasemmalta, vitkaan ja väsyneesti.
+Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: Mitä haastelitte keskenänne?</p>
+
+<p>MIES: Sanoja haihtuvia.</p>
+
+<p>NAINEN: Miksi nyt vaikenitte?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Muinaisia muistelimme.</p>
+
+<p>NAINEN: Kerran kasvoitte kaunihisti?</p>
+
+<p>MIES: Toisin silloin punersi pilvi.</p>
+
+<p>NAINEN: Ennen ylenitte ystävinä?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Toisin silloin sinersi meri.</p>
+
+<p>NAINEN: Elämä erotti teidät?</p>
+
+<p>MIES: Kohotti kuohut korkeat välillemme.</p>
+
+<p>NAINEN: Nyt olette kuitenkin yhtyneet?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Hetki kiitävä, kultahinen!</p>
+
+<p>NAINEN: Käyvät tiet kahtahanne?</p>
+
+<p>MIES: Kahtahanne myös työt ja ajatukset.</p>
+
+<p>NAINEN: Ei ymmärrä ystävä ystäväänsä?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Tuskin enää tunnemme toisiamme.</p>
+
+<p>NAINEN: Niin käy kaikkien kuolevaisten.</p>
+
+<p>MIES: Niin vaatii vaskinen välttämättömyys.</p>
+
+<p>(_Mies_ ylänäyttämöllä kääntyy jälleen merta katsomaan. _Ystävä_
+tulee alanäyttämölle oikealle. Molemmat ovat syvästi liikutettuja.
+_Nainen_ on istunut vasemmalle. Pitkä vaitiolo.)</p>
+
+<p>YSTÄVÄ (ottaen askeleen eteenpäin): Pelkään, että aika kiiruhtaa.</p>
+
+<p>NAINEN: Oletko kytketty ajan akseliin?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Kuulen korskuvan ajan hevosien.</p>
+
+<p>NAINEN: Aiotko kilpaella ajan orhien kanssa?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Aion istua ajan valjakkoon.</p>
+
+<p>NAINEN: Etkö vieri siinä, kussa kulkenetkin?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Tunnen istuvani tien ohessa.</p>
+
+<p>NAINEN: Etkö tunne kukkasia kaitsevasi?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Valtamaantiellä vaunut jyrisevät.</p>
+
+<p>NAINEN: Anna niiden ajaa ohitsesi!</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Hetket hiekkana päälle helisevät.</p>
+
+<p>NAINEN: Tieltä poikkea, löydät metsäpolun.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Minne piilen mieleni levottomuutta.</p>
+
+<p>NAINEN: Suotta syytät siis ajan rientämistä.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Myönnän: on syy kiireen itsessäni.</p>
+
+<p>NAINEN: Mikä murhe mieltäsi kiiruhtaa?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Entä noutaisi ilo nopsajalka?</p>
+
+<p>NAINEN: Harvoin kuolevaista riemu riennättää.</p>
+
+<p>(_Nainen_ on noussut. _Mies_ tuijottaa yhä edelleen merelle.
+Lyhyt vaitiolo.)</p>
+
+<p>MIES (kääntymättä): Ilojansa ihmislapsi ajaa.</p>
+
+<p>NAINEN: Siksi huolet häntä heittelevät.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Murtaa, sortaa kaikki kahleet tieltään.</p>
+
+<p>NAINEN: Siksi häntä raastavat raivottaret.</p>
+
+<p>MIES: Tavoittaa hän taivaan vempeleitä.</p>
+
+<p>NAINEN: Korpilouhikkoihin kompastuu.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Nousee, rientää, joutuu, juoksee, ähkyy.</p>
+
+<p>NAINEN: Putoo maahan niinkuin mykkä kivi.</p>
+
+<p>MIES (kääntyen): Tuo on elon arpa.</p>
+
+<p>NAINEN: Niin on säännyt sallima ihmis-osan.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Mies_ tulee alanäyttämölle ja pysähtyy sen
+keskikohdalle. _Ystävä_ astuu askeleen eteenpäin ja ojentaa
+kätensä hänelle.)</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Kuitenkin on minun nyt lähdettävä.</p>
+
+<p>MIES: Etkö ole täällä onnellinen?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Halajan hurmausta suurimpaa.</p>
+
+<p>MIES: Käyt kohti korkeampaa kärsimystä.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Ilo on surulla ostettava.</p>
+
+<p>MIES: Mitä aiot uhrata onnellesi?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Kaikki uhraan.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>MIES (terävästi): Et vähää anna.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Ei riitä vähempi.</p>
+
+<p>MIES: Onko niin rikas riemusi?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: On niin suuri surunikin.</p>
+
+<p>MIES (päätään nyykähyttäen): Silloin on se kuolema.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: On tie tuonen tietä ankarampi.</p>
+
+<p>MIES. Koston kova polku siis?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Aion elää edestä suuren ajatuksen.</p>
+
+<p>(Katsovat toisiinsa. _Mies_ kääntyy ja menee hitaasti vasemmalle.
+_Nainen_ on kohonnut ulkoparvekkeelle ja seuraa jännitettynä
+keskustelua.)</p>
+
+<p>NAINEN: Tahdot taistella järkkymättä?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Tahdon kaikki tieltäni musertaa.</p>
+
+<p>NAINEN: Entä itse kaadut kalpeana?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Seisoo vakaumukseni vaskipatsas.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN (helähtävällä äänellä): On korkea kunniasi.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Mutta on se myös muiden murheella ostettava.</p>
+
+<p>NAINEN: Muutko uhraat iloksi itsellesi?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Koska on kunniani kunnia tuhansien.</p>
+
+<p>NAINEN: Entä eivät hullut huoli siitä?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Silloin saavat he sen vasten tahtoaan.</p>
+
+<p>NAINEN: Mitä aiot antaa heille?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Kuvan miehestä, joka ei tinkinyt milloinkaan.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Ystävä_ seisoo oikealla etualalla, käsivarret ristissä
+rinnan yli, suu ylpeässä hymyssä. _Nainen_ tulee hänen eteensä ja
+katsoo häntä rukoilevasti silmiin.)</p>
+
+<p>NAINEN: Eikö isää sinulla harmajaa?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Manan maantietä taatto hoippukoon!</p>
+
+<p>NAINEN: Eikö äitiä sinulla itkevää?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Kuolon lankoja äiti kehrätköön!</p>
+
+<p>NAINEN: Eikö veljeä sinulla verevää?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Surman veräjille veikko vieriköön!</p>
+
+<p>NAINEN: Eikö siskoa sinulla siveää?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Kalman sulhoja sisko kaulatkoon!</p>
+
+<p>NAINEN: Entä, onko sinulla vaimo valio?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ (tuskallisesti): Lie lempeälle tupa tuonelassa.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Nainen_ katsoo häneen, horjahtaa taapäin ja päästää
+huudon, pitkän ja terävän kuin väkipuukko. _Mies_ rientää esiin
+vasemmalta.)</p>
+
+<p>MIES: Miksi kirkaiset kamalasti?</p>
+
+<p>NAINEN: Siinä syypää! (Osoittaa _ystävää_ sormellaan.)</p>
+
+<p>MIES: Miksi ystävääni sanot syylliseksi?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Lienee hän säikähtänyt sanojani.</p>
+
+<p>NAINEN: Hän on ansainnut kuolemanrangaistuksen!</p>
+
+<p>MIES: Mitä on tapahtunut?</p>
+
+<p>NAINEN: Katso, pattoinen kalpenee!</p>
+
+<p>MIES: En tiedä, mistä syytät häntä.</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Sallitko, että selitän sinulle asian?</p>
+
+<p>NAINEN: Tuo mies ei koskaan voi olla sinun ystäväsi.</p>
+
+<p>MIES: Kuitenkin on hän niistä parhain.</p>
+
+<p>NAINEN: Hän kaikki surmaa!</p>
+
+<p>MIES: Mitä hän surmaa?</p>
+
+<p>YSTÄVÄ: Kohta tehdään minut murhamieheksi.</p>
+
+<p>(Poistuu kumartaen oikealle. _Nainen_ vaipuu väsyneenä
+lavitsalle. _Mies_ tukee häntä. Pitkä vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: Minä _näin_ hänen sydämeensä.</p>
+
+<p>MIES: Siellä ei ole muuta kuin hyvää.</p>
+
+<p>NAINEN: Siellä on tyhjää ja autiota: ei mikään lintu laula siellä.</p>
+
+<p>MIES: Siellä laulavat suuret ajatukset.</p>
+
+<p>NAINEN: Hän on yö ääretön ja kolkko: ei mikään tähti tuiki siellä.</p>
+
+<p>MIES: Siellä siintävät ikuiset ihanteet.</p>
+
+<p>NAINEN: Hukka ulvoo hänen huuliltaan: jääkentät kimmeltävät hänen
+sanoistansa.</p>
+
+<p>MIES: Niin kimmeltävät sydämet sankarien.</p>
+
+<p>NAINEN: Hän on haamu tuonelasta: hän ei voi itkeä eikä hymyillä.</p>
+
+<p>MIES: Hän on tilinsä tehnyt.</p>
+
+<p>NAINEN (väristen): Olen nähnyt kuoleman majesteetin.</p>
+
+<p>MIES: Varmaan olet nähnyt suuren suvereenin.</p>
+
+<p>NAINEN: Lienee hän ruhtinas rautakauden.</p>
+
+<p>MIES: Hän on kruunupää elämän erämaassa.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Nainen_ on noussut ja tullut mietteissään vasemmalle
+etualalle. _Mies_ taempana keskinäyttämöllä.)</p>
+
+<p>NAINEN (äkkiä ja päättävästi): Hän ei ole ihminen.</p>
+
+<p>MIES: Hänessä ei ole mitään heikkoa.</p>
+
+<p>(Lyhyt vaitiolo. _Nainen_ kääntyy ja katsoo uhaten mieheensä.)</p>
+
+<p>NAINEN: Sanotko _sitä_ inhimilliseksi?</p>
+
+<p>MIES: Se lienee sitä.</p>
+
+<p>NAINEN: Mikä sitten on meissä jumalallista?</p>
+
+<p>MIES: Hyve lienee sitä.</p>
+
+<p>(_Nainen_ purskahtaa helisevään nauruun. _Mies_ tyynenä ja
+hiljaisena paikallaan. Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: Mitä sanot _sinä_ hyveeksi?</p>
+
+<p>MIES: Velvollisuutensa täyttämistä.</p>
+
+<p>(Katsoo naista lujasti silmiin. _Nainen_ ei kestä hänen katsettaan.
+Lyhyt vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN (vältellen): On paljon hyveitä.</p>
+
+<p>MIES: On myös monta velvollisuutta.</p>
+
+<p>NAINEN: Ken kaikki täyttää?</p>
+
+<p>MIES: Ei kukaan enempää kuin yhden kerrallaan.</p>
+
+<p>NAINEN: Entä jos kaksi kutsuu?</p>
+
+<p>MIES: On korkeampi valittava.</p>
+
+<p>NAINEN: Jos kolme? Neljä? Viisi?</p>
+
+<p>MIES: On valittava kaikista korkein.</p>
+
+<p>(Lyhyt vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: Mistä tunnet korkeimman?</p>
+
+<p>MIES: Siitä, mikä on vaikein.</p>
+
+<p>NAINEN: Teetkö sen aina?</p>
+
+<p>MIES: _Hän_ tekee.</p>
+
+<p>NAINEN: Omalta osaltaan?</p>
+
+<p>MIES: Niin.</p>
+
+<p>NAINEN: Kuka tekee sen sinun osaltasi?</p>
+
+<p>MIES: Minä. Joskus.</p>
+
+<p>NAINEN: Mutta usein?</p>
+
+<p>MIES: Ei kukaan.</p>
+
+<p>NAINEN: Mitä silloin tapahtuu?</p>
+
+<p>MIES: Silloin se jää useasti tekemättä.</p>
+
+<p>(_Nainen_ on mennyt oikealle, nojaa pylvääsen merelle tuijottaen.
+_Mies_ vasemmalla katsoo suoraan eteensä. Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN (päätään nyykähyttäen): Se on inhimillistä.</p>
+
+<p>MIES: Se on heikkoa.</p>
+
+<p>(Lyhyt vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: Nuo ovat ystäväsi ajatuksia.</p>
+
+<p>MIES: Ne ovat kaikkien ihmisten ajatuksia.</p>
+
+<p>NAINEN: Kuitenkaan et ole aina noin puhunut.</p>
+
+<p>MIES: Ei ole aina ollut suuri ajatus talossani.</p>
+
+<p>NAINEN. Eikö totta? Hän ahdistaa sinunkin sydäntäsi?</p>
+
+<p>MIES: Hän vaatii aina vaikeimman.</p>
+
+<p>NAINEN: Myös omalta itseltään?</p>
+
+<p>MIES: Hän täyttää.</p>
+
+<p>(Nousee hitaasti ulkoparvekkeelle. _Nainen_ tulee mietteissään
+vasemmalle ja kääntyy. Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN (äkisti): Mikä on korkein?</p>
+
+<p>MIES (merelle tuijottaen): Mikä milloinkin.</p>
+
+<p>NAINEN: Mutta tavallisesti?</p>
+
+<p>MIES: Eiköhän kuolema.</p>
+
+<p>NAINEN: Miksi niin päätät?</p>
+
+<p>MIES: Koska se vaatii vaikeimman uhrauksen.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: Mitä tulee sitten?</p>
+
+<p>MIES: En tiedä.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: Onko jumalia?</p>
+
+<p>MIES: Niin sanotaan.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: Mitä tekevät jumalat?</p>
+
+<p>MIES: En tiedä.</p>
+
+<p>(Vaitiolo.)</p>
+
+<p>NAINEN: _Mitä_ tiedät siis?</p>
+
+<p>MIES: En mitään.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. Päivä laskee. Ulkoparvekkeen pylväät kimmeltävät sen
+säteissä. Alanäyttämö jää hämärämmäksi.)</p>
+
+<p>NAINEN: Kaikki kaatuu, sortuu, särkyy, murtuu.</p>
+
+<p>MIES (kääntyen): Pelkäätkö päivän laskemista?</p>
+
+<p>NAINEN: Kehä hirmuinen pääsi ympärillä!</p>
+
+<p>MIES: Se on kaikkien kuolevaisten sädekehä.</p>
+
+<p>NAINEN: Nyt se sammui.</p>
+
+<p>MIES: Niin sammuvat soihdut tietämisen.</p>
+
+<p>NAINEN: Täytyy kaiketi sytyttää tulet?</p>
+
+<p>MIES (harvakseen): Taikka täytyy tulla toimeen pimeässä.</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Nainen_ kohoaa ulkoparvekkeelle. _Mies_ kietoo hiljaa
+käsivartensa hänen ympärilleen.)</p>
+
+<p>NAINEN: Näetkö?</p>
+
+<p>MIES: Hänen purjeensa ulapalla pullistuvat.</p>
+
+<p>YSTÄVÄN ÄÄNI (näyttämön takana): Hyvästi!</p>
+
+<p>(Vaitiolo. _Mies_ viittaa jäähyväisiksi. _Nainen_ ottaa
+nenäliinansa ja heiluttaa sitä. Molemmat näkyvät syrjäkuvina
+vasten hämärtyvää merta.)</p>
+
+<p>NAINEN: Hämärä lankeaa.</p>
+
+<p>MIES: Pois menee merehen päivä.</p>
+
+<p>Esirippu.</p>
+
+
+<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78353 ***</div>
+</body>
+</html>
author	www-data <www-data@mail.pglaf.org>	2026-04-03 13:49:14 -0700
committer	www-data <www-data@mail.pglaf.org>	2026-04-03 13:49:14 -0700
commit	7cdef5a9177d00e2db06c7ed06c9a876a171436e (patch)
tree	6da396c40afe2fbab4b58d433967c28b352ee521 /78353-h