Initial commit of ebook 78231 filesHEADmain

4 files changed, 1896 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78231-0.txt b/78231-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..35124ed
--- /dev/null
+++ b/78231-0.txt
@@ -0,0 +1,1880 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78231 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+KOLME POIKAA
+
+Kirj.
+
+Edit Polón
+
+
+Suomentanut
+
+Helmi Krohn
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1916.
+
+
+
+
+SISÄLLYS
+
+Maalla
+Ongenkoukku
+Kukkoja, kanoja ja ankkoja
+Tuulee
+Naapurin lehmät ja Trapin Tippa
+Huviretki
+Pikkupoikien ajatuksia ja mietteitä
+Trullin seikkailu ja hiukan muuta
+Sadeilma
+Lauvantai
+Salaisuus
+Teatteri ja Trullin kaupunginmatka
+Housut
+Max ja Jack
+Pelko
+Kesän loppu
+Trullin ahkerat sormet ja hänen kielensä
+Sienimetsässä
+Syksyn tulo
+Jäähyväismatka
+Kaupungissa
+Ilon kukkanen
+
+
+
+Tripp, Trapp ja Trull ovat 9, 8 ja 6 vuoden vanhat. Urheilijoita he
+ovat kaikki. He harjoittelevat uutterasti ja parantavat silloin tällöin
+ennätyksiään, sillä he ovat päättäneet tulevaisuudessa kohottaa Suomen
+kunniaa. He levittävät aurinkoa ja onnea ympärilleen. Ei hiljaista
+aurinkoa, joka kimmeltää tyynellä vedenpinnalla: ei, vaan kultavälkettä
+vaahtoaville, vihreille laineille. Heissä on kuohuvaa, ryöppyävää eloa,
+josta on otettava vaarin.
+
+Tämän kirjan kertomukset heistä eivät ole mielikuvittelua; kuhunkin
+pieneen tapahtumaan liittyy todellinen elämä.
+
+
+
+
+MAALLA.
+
+
+Kesä oli tullut. Juuri tänään he olivat muuttaneet maalle. Olipa kovin
+hauska laivalla, sillä perämies Anderson tunsi heidät kaikki ennestään.
+
+Täyttä laukkaa kolme poikaa juoksi huvilaan, "ja minä ennätin melkein
+yhtä pian perille kuin toisetkin", sanoi Trull näyttäen oikein
+ylpeältä. — Punaisen vajan ovi oli auki, ja siellä oli lapioita ja
+haravia sekä rikkinäinen taikko, jolla he olivat haravoineet merilevää
+silloin kun oli tuullut niin kovasti, että aallot olivat tuoneet leviä
+rantaan. Sitten siellä oli vanha keihäs ja ruosteinen rotanpyydys.
+"Muistatteko", huusi Trapp, "kun Hilda pyydysti hiiren eteisen
+konttorista?" "Muistamme kyllä", vastasivat molemmat muut, ja sitten
+he kaikki nauroivat, sillä he muistivat, että täti oli huutanut ja
+hypännyt kalossihyllylle.
+
+— Nyt tuli tavarakuorma. — Heidän piti lähteä auttamaan.
+
+Seuraavana päivänä oli kaunis ilma, oikein kuuma, arvelivat pojat.
+"Saammeko olla paljain jaloin, äiti?" kysyivät he. "Ei, ette vielä,
+mutta ilman alushousuja voitte olla." Tyytymätön huudahdus, joka oli
+päästä heidän huuliltansa, katkesi puolitiessä. Olihan siinäkin jo
+jotain.
+
+Kaikessa kiireessä alettiin vaihtaa vaatteita, ja kun Trull oli saanut
+vaatteet päältään, heitti hän ne nurkkaan ja alkoi kovalla äänellä
+laulaa laulua, jonka hän kaikessa kiireessä hiukan muutti. Näin se
+kuului: "hy-y-västi jääkää te kiusankappaleet". Molemmat muut yhtyivät
+lauluun, ja iloisesti laulaen he kiiruhtivat ulos.
+
+Naapurilla oli vanha perunakuoppa, jota ei enää käytetty. Se oli aivan
+erinomainen. Juuri sellainen, jota he tarvitsivat voidakseen rakentaa
+linnoituksen, josta heillä kaupungissa oli ollut puhe. Tripp aikoi
+arkkitehdiksi suureksi tultuaan, ja hän määräsi, että salakäytävä oli
+kaivettava. Siitä vasta työtä riitti, mutta naapurin poika tuli avuksi,
+ja niinpä se vihdoin onnistui. Käytävä päättyi suureen hiekkakuoppaan;
+sitä tietä saattoi kadota, jos vaara uhkasi, ja sitä paitsi oli hyvä
+piiloutua sinne, sillä se oli laudoilla katettu. Äiti ja täti eivät
+parhaalla tahdollakaan voineet löytää sitä, niin hyvässä piilossa se
+oli.
+
+He kalvoivat ruokasäiliön syvälle, syvälle perunakuopan toiseen seinään
+ja kattoivat senkin laudoilla. Sellainen kätkö oli hyvä olemassa,
+jos esimerkiksi sattuisi nälänhätä. Sinne he voisivat piilottaa
+kaikenlaisia herkkuja, joita äiti antoi heille.
+
+Eräänä päivänä he läksivät metsään etsimään pommeja, ja hyviäpä he
+löysivätkin erään suuren kuusen juurelta — kaksi kokonaista pussia
+aivan kukkurallaan.
+
+Tahdotteko kuulla, millaisen sotasuunnitelman he olivat tehneet? Kun
+vihollinen lähestyisi, piiloutuisi niin monta kuin vain mahtuisi
+salakäytävään ja hiipisi sieltä hiekkakuoppaan ja siten he kiertäisivät
+vihollisen, joka voitostaan varmana oli hyökännyt huonosti vartioidun
+linnoituksen kimppuun. Poikia oikein nauratti, kun he ajattelivat tätä
+sukkelaa kepposta. He olivat näkevinään miten pommit lensivät pakenevan
+joukon jäljessä.
+
+Heidän odotellessaan tätä tapahtumaa he työskentelivät joka päivä
+linnoituksessaan, ja kun he väsyivät, kävivät he hetkeksi lepäämään.
+Äiti oli lainannut heille kirjavan vaipan, ja se oli heillä yhteisenä
+leposijana.
+
+Oi, kuinka monta iloista hetkeä he siellä viettivät! Mutta tiedättekö
+mitenkä vaipan kävi? Sen he unohtivat sinne, ja kun se pitkien aikojen
+jälkeen tuotiin kotiin, oli se aivan kuin märkä kissa, sillä oli
+satanut paljon.
+
+
+
+
+ONGENKOUKKU.
+
+
+Pojat olivat hyvin innostuneita onkimaan, kunhan kala vain nyki,
+mutta sitäpä ei sattunut aina. Trapp oli kärsivällisin, mutta Trullin
+mielestä oli kauheaa seisoa rannassa auringonpaahteessa.
+
+"Mennään kotiin", sanoi hän, "kalat nukkuvat." Tripp seurasi hänen
+mukanaan, ja hetken kuluttua Trappkin. Vavat he veivät ylös ja
+asettivat ne verannan alle kellarin ikkunaa vasten seisomaan, ja Trull
+haukoitteli tuumien mielessään, ettei ollut lainkaan väliä, vaikkei
+kiinnittänytkään siimaa tarkasti vapaan.
+
+Pitkin askelin ja tyytymättömin mielin kapusivat kaikki kolme verannan
+portaita ylös. "Me emme tiedä mitä tehdä." "Sepä surullista", sanoi
+täti, "menkää pelaamaan krokettia." "Ei, se on juuri kaikkein ikävintä
+näin kuumalla." "No, katselkaa sitten suurta englantilaista kuvakirjaa,
+jonka täti Rosel lähetti teille." "Uh, sitähän me olemme katselleet jo
+sata kertaa." "Sittenhän te voisitte leikitellä sunnuntaita, kaikki
+teidän tavaranne ovat huiskin haiskin." "Siistitä!" huusivat kaikki
+kolme kauhun kuvastuessa heidän kasvoillaan. "No, keksikää jotain itse
+sitten", sanoi täti ja läksi paistamaan kakkua.
+
+Tripp heittäytyi sohvalle toinen jalka ojossa. Trapp nojasi
+käsivartensa pöytään ja päänsä käsiinsä ja seurasi katseillaan
+purjetta, joka kulki kaukana, kaukana ulapalla.
+
+Trull istui portailla. Siellä surisi paksu, ruskea paarma. Kas vaan!
+nyt se lensi keskelle keltaista krassakukkaa, joka kasvoi suuressa
+punaisessa ruukussa rappusten kaiteella. Kuinka lystisti se surisi,
+aivan samalla tavalla kuin Putte veljen viulu, kun hän leikillä
+kuljetti käyrää edestakaisin. — Minne se nyt hävisi? Maltahan — — —
+ja Trull kiiruhti portaita alas. Nyt paarma varmaankin luuli, että
+kellarin punainen ikkunapieli oli kukkanen — — — oi! miten tyhmä
+se oli! — ja Trull kumartui eteenpäin paremmin nähdäksensä. Voi!
+epätoivoinen huuto kajahti aina makuukamariin saakka äidin luo.
+Äiti heitti työnsä käsistään ja läksi juoksemaan, täti, palvelijat
+ja pojat kintereillään. Verannan edustalla seisoi Trull huutaen ja
+jalkaa polkien. "Trull, Trull, tule tänne", huusi äiti, mutta hän ei
+liikahtanut paikaltaan. Pian kaikki seisoivat hänen ympärillään, ja
+äitikin oli huudahtaa nähdessään mitä oli tapahtunut — ongenkoukku oli
+tarttunut Trullin huuleen.
+
+Voi, voi, pikku Trull, miksikä et kiertänyt huolellisesti siimaa vavan
+ympärille ja kiinnittänyt onkea kohoon?
+
+Täti, joka oli sairaanhoitajatar, tarttui pikku Trullia päähän ja
+leikkasi siiman koukusta irti. Sitten hän kantoi pienokaisen sisään.
+Hänet laskettiin pöydälle, ja katsoen häntä vakavasti silmiin sanoi
+täti: "Nyt, pikku Trull, täytyy minun leikata huultasi, ja se koskee
+kipeästi, mutta huuli tulee vain pahemmaksi, jollemme tee sitä
+heti." "Anna minulle peili", sanoi Trull ja lakkasi itkemästä. "No
+niin", jatkoi hän peilailtuaan itseään hetken aikaa, "nyt täti saa
+leikata." Trull piteli äitiä kädestä kiinni. Tädin täytyi käyttää
+sekä saksiaan että leikkausveistään useampaan kertaan, ennenkuin
+koukun väkä tuli näkyville. Niin syvälle se oli tunkeutunut. Trull
+oli oikein miehuullinen. Iso veli katkaisi sitten pienillä hohtimilla
+koukun yläosan, jotta sen helposti saattoi vetää pois. Voi, kuinka
+kaikki olivat iloisia, sillä pikku huuli oli alkanut jo mustua, ja
+tiedättehän, miten helposti voi saada verenmyrkytystä.
+
+"Onko koukku rikki?" kysyi Trull, ja monta tyytyväistä ääntä vastasi
+yhtä aikaa: "on, aivan rikki". Mutta ajatelkaahan! silloin Trull alkoi
+katkerasti itkeä ja huusi: "Millä minä sitten ongin?"
+
+Äiti lupasi hänelle 25 penniä, "ja kun tulet terveeksi, saat mennä
+puotiin ostamaan uuden ongenkoukun". Silloin Trull tuli taas iloiseksi.
+— Hänen puhtaaksi pestyyn huuleensa pantiin kiinnelaastaria, sitten
+poika vietiin vuoteeseen ja hän vaipui heti uneen. Ja se oli todellakin
+onni, sanoivat täti ja äiti, sillä varmaankaan huuli ei muuten koskaan
+olisi parantunut, sillä tiedättekö miten hänen laitansa oli seuraavana
+aamuna? — hän jutteli aivan lakkaamatta, niin että laastari vähä väliä
+irtaantui. — Niin, olipa todellakin hyvä, että onnettomuus sattui
+iltapuolella, jotta huuli ennätti parantua sillä välin kuin Nukku-Matti
+seisoi vieressä ja varoi, ettei Trull saisi jutella.
+
+
+
+
+KUKKOJA, KANOJA JA ANKKOJA.
+
+
+Pojat seisoivat eräänä päivänä punaisen vajan ulkopuolella. Tripp oli
+laittanut auran kaksihaaraisesta oksasta ja taittuneesta lapiosta, ja
+varsin mukava se olikin. Nyt he saattoivat itse panna perunoita maahan.
+Tripin oli määrä ajaa, Trapin vetää ja Trullin istuttaa. Tripp parasta
+aikaa valmisti moottoria merirosvolaivaa, vanhaa ruuhta varten. Äiti
+oli ommellut siihen purjeen säkeistä, ja kun siihen laitettaisiin
+vielä lisäksi moottori, niin kulkisi se oikein hyvällä vauhdilla.
+Tripp muisti, että kun äiti ompeli purjetta, piti hänelle juuri tulla
+vieraita, ja hänellä oli kova kiire. Trull oli niin innoissaan, että
+hän alituisesti häiritsi äitiä. "Rauhoitu, Trull", sanoi äiti, "älä
+häiritse minua, muuten purje ei valmistu siksi kunnes vieraat tulevat!"
+Mutta Trullin oli aivan mahdoton hillitä itseään. Vihdoin sanoi äiti
+hiukan kärsimättömästi: "Mene niin pitkälle kuin pippuri kasvaa",
+ja silloin Trull heti paikalla katosi, mutta palasi pian takaisin
+pippuripurkki mukanaan, jonka hän asetti ompelukoneelle. "Tässä on",
+sanoi hän vaan — Tripp nauroi itsekseen ajatellessaan tätä tapahtumaa,
+mutta nyt oli ryhdyttävä moottoriin käsiksi. Hän oli löytänyt läkkisen
+siiven, joka ennen oli pyörinyt tuuliviirissä. Tuumiessaan miten
+hän alottaisi työnsä huomasivat he pojan, joka kori käsivarrella
+astui keittiöön. "Mansikoita siinä ei voi olla", tuumi Trapp. "Mutta
+ajatelkaahan, jos hänellä on maalaisjuustoa", sanoi Tripp ja maiskutti
+suutaan. "Niin", sanoi Trull, ja sitten he juoksivat tiehensä. Täti
+teki kauppaa vieraan pojan kanssa. "Kyllä me otamme ne", sanoi hän,
+"mutta kuka taittaa niiltä niskat?" "Mitä korissa on?" kysyivät pojat.
+"Kananpoikia, kultaseni." "Mutta miksi poika myö ne, voisihan hän saada
+niistä munia?" "Ei", sanoi täti, "niistä tulee kukkoja, ja kanat vain
+munivat." "Täti, täti", sanoi Trapp, hyppäsi tuolille ja kuiskasi:
+"Korsbergin Helmi kertoi, että hekin luulivat kerta, että kahdesta
+kananpojasta tulisi kukkoja, mutta eipä tullutkaan, he saivat sen
+sijaan kanoja, jotka munivat hirveän paljon munia. Täti, täti kulta",
+lisäsi hän ääneensä. "Emmekö me voi saada niitä?" "No mutta missä te
+säilyttäisitte niitä?" ihmetteli täti. "Vanhassa leikkituvassa aidan
+luona; siellä on lattia ja ikkuna, ja kyllä me niitä syöttäisimme."
+"Kyllä, kyllä", huusivat nyt Trapp ja Trull, "antakaa ne meille",
+ja täti, joka hemmoitteli pieniä telmyreitänsä, ei voinut kieltää,
+ja niinpä neljä poikasta kuljetettiin riemukulussa pieneen tupaan,
+jossa Kurre veikko kiinnitti vankan seipään seinästä seinään, jotta
+kananpoikasille olisi yöpuunsa. Joka ilta ovi suljettiin, ja joka aamu
+se avattiin jälleen.
+
+Lähellä oli mainio multakasa; siellä Trull ja kukot etsivät kilpaa
+matoja.
+
+Ajatelkaahan, eräänä päivänä alkoi yksi kukoista kiekua, ja se vasta
+Trullin mielestä oli lystiä. Hän kuunteli tarkkaavasti monta kertaa, ja
+sitten hän alkoi matkia kukon ääntä ja onnistuikin niin hyvin, jotta
+olisi voinut luulla kahden kukon ahertelevan rikkaläjällä.
+
+Jonkun ajan kuluttua tuli isoäiti vieraisille. Siitäpä syntyi iloa
+kaikille, sillä isoäiti oli kovin herttainen lempeine sinisine
+silmineen ja kauniine valkeine hiuksineen. Isäkin oli maalla, ja
+jokainen päivä oli kuin juhlapäivä. Juotiin kahvia tai mehuvettä
+omenapuiden varjossa, joiden välissä oli rantaan viettävä pehmeä
+nurmikko. Isä otti vuoron perään yhden pikkupojista syliinsä ja
+sitten he vierivät rinnettä alas kaikkien nauraessa lystikkäälle
+tynnyrille. — Paraillaan Hilda kattoi pöytää verannalla, ja siitä
+Tripp oli hyvillään, sillä hän oli nähnyt keittiössä, että saataisiin
+vohveleita jälkiruuaksi, parasta mitä hän tiesi. Äiti keräsi kukkia
+pöydän koristukseksi; äiti piti kukkasista. Täti oli valmistanut
+simaa. — "Minäpä menen katsomaan", tuumi Tripp, "eikö päivällinen jo
+ole valmis", ja hän läksi verannalle. — Hilda asetti juuri paikoilleen
+sievät lautasliinapussit, jotka täti oli ommellut ja joissa oli
+kukkakoristeita. Tripin omassa oli edelweisskukkia, Trapilla ruusuja
+ja Trullilla sinivuokkoja. Nyt äiti toi kukkakimput pöytään. "Tripp",
+sanoi hän, "mene kutsumaan isoäiti ja isä syömään." Tripp aivan
+lensi. — Päivällispöydässä vallitsi iloinen mieliala, aurinko paistoi
+lämpimästi, sima oli virvoittavaa, kaikki maistui hyvältä, mutta
+parhaat kaikista olivat sittenkin vohvelit. Lapset istuivat hiljaa
+pöydässä, äiti näytti tyytyväiseltä. — Mutta nyt oli ateria lopussa,
+ja kaikki nousivat ylös. Juuri kun isoäiti aikoi panna kätensä ristiin
+ja kiittää Jumalaa ruuasta, kuului pieni kimakka ääni pöydänpäästä;
+"kukko-kiekuu" se pani, ja ääni muistutti niin kerrassaan oikeaa
+kukkoa, että kaikkien katseet kääntyivät samalle taholle. Siinä seisoi
+Trull kädet ristissä ja kumarsi syvään ja hartaasti, aivankuin hän
+oli nähnyt isoäidin tekevän. Mitä ihmettä! Mutta isoäiti katkaisi
+äänettömyyden, hän nauroi niin että kyyneleet valuivat pitkin poskia,
+eikä sitten kukaan muukaan voinut enää olla vakavana. Vasta illalla
+koetti äiti puhua pikku poikansa kanssa, mutta tämä kietoi käsivartensa
+hänen kaulaansa ja suuteli häntä kymmenen kertaa perätysten, niin että
+äiti parka oli tukehtua.
+
+Pian tapahtui jotain hauskaa. Trapp sai kaksi kanaa kummiltansa,
+täti Roselilta. — Hän oli kirjoittanut Englannista ja pyytänyt äitiä
+ostamaan Trapille jotain, mikä olisi hänelle oikein mieleen. — Toinen
+ristittiin Pikuksi ja toinen Tipaksi erään kertomuksen mukaan, jonka
+Trapp oli lukenut. Kukko, joka oli opettanut Trullia kiekumaan, sai
+pitää kanoille seuraa, ja sen nimeksi pantiin Max. Kanat munivat
+kiltisti, ja äiti osti kaikki munat viidestä pennistä kappaleelta. Äiti
+kertoi pojille, miten munista voi kasvaa pieniä poikasia, ja sitä oli
+hauska kuunnella. Mitäpä jos Pikku ja Tippa jonakin päivänä saisivat
+poikasia.
+
+Eräänä aamuna, kun kaikki pojat nukkuivat, toi eräs mies kaksi ankkaa
+taloon. Isä osti ne ja vei ne kanakoppiin. Kun pojat vähää myöhemmin
+juoksivat avaamaan kanakopin ovea, seurasi isä heidän mukanaan.
+Hän tahtoi tietää, mitä he sanoisivat. Trull ensimäisenä huomasi
+uudet tulokkaat. Hän löi kätensä yhteen ja huusi: "Katsokaa, pojat,
+katsokaa!" ja sitten hän lisäsi: "Nuo ovat tulleet munista!"
+
+
+
+
+TUULEE.
+
+
+Oli perjantai ja tuuli kovasti. Kas! oikeita vaahtopäälaineita
+lahdella; kohisi ja suhisi, ja molemmat koivut rannassa, "poika ja
+tyttö", niinkuin niitä nimitettiin, taivuttivat oksiansa. Trapp
+katseli, miten ne huojuivat ja keinuivat, ja hän toivoi, että hänellä
+olisi ollut taikapeili. Siinä tapauksessa hän heti olisi muuttanut
+itsensä linnuksi saadakseen kiikkua koivun oksalla — hui miten hauskaa.
+Mutta kesken tuumiaan iski hänelle toinen ajatus mieleen. Hän nousi
+ylös, astui Tripin ohi, nipisti häntä käsivarresta, mikä merkitsi:
+"Seuraa mukana, mutta älä sano mitään." — "No", sanoi Tripp, kun he
+olivat astuneet vähän matkaa. "Lähdetään soutamaan", kuiskasi Trapp.
+"Mutta tuulee", vastasi Tripp. "Juuri sen vuoksi, etkö ymmärrä, että
+tahdon keinua."
+
+Ei kukaan ollut sillalla. Sepä oli hienoa. Ja he ottivat kumpikin
+parin airoja ja sousivat yhä kauemmaksi ja kauemmaksi. Vaahto kuohui
+laineilla ja suolainen vesi pirskui kasvoihin. "Ihanaa", sanoi Trapp.
+"Suloista", sanoi Tripp, ja sitten he sousivat yhä edemmäksi.
+
+Mutta kotona alettiin kaivata molempia poikia. Missä ihmeellä he
+piilivät?
+
+Kauan etsittyä huomattiin, että "Trio" oli poissa, ja lopulta
+keksittiin pieni vene ulapalla, jossa oli kaksi mustaa pilkkua.
+
+Iso veikko juoksi rantaan ja sousi heidän jälkeensä minkä jaksoi.
+Kaikki kerääntyivät rantaan, ja äiti sanoi vilkkaimmille lapsista:
+"Muistakaa, ettei kukaan saa nauraa, sillä tämä ei ole mikään leikin
+asia."
+
+Merimiehet tuotiin maihin. He yrittivät näyttää topakoilta, mutta iso
+veikko oli hyvin vakava. Äiti astui heitä vastaan, ja aikoi juuri
+nuhdella heitä, kun pikku Trull pisti päänsä äidin kainaloon, löi
+kätensä yhteen ja huudahti kaikkein narisevimmalla äänellään: "Lapsi
+kullat, mitä te olette taas tehneet?"
+
+Muut katosivat nopeasti laiturilta, ja äidin täytyi äkkiä ottaa esille
+nenäliinansa peittääkseen sillä kasvonsa. Sitten hän puri huultaan,
+tarttui kumpaakin poikaa käteen kiinni ja talutti heidät kotiin. —
+Mutta sen pitemmältä en tahdo kertoa, sillä seikkailu loppui hiukan
+ikävästi.
+
+
+
+
+NAAPURIN LEHMÄT JA TRAPIN TIPPA.
+
+
+Isot lapset olivat saaneet tenniskentän. He olivat itse olleet mukana
+tasoittamassa sitä ja levittämässä savea ja hiekkaa. Nyt se oli aivan
+sileä ja hieno, mutta hiukan pehmeä vielä. Ei kukaan saanut astua
+sillä, ennenkuin se oli kovettunut. Ymmärtäähän sen, että askeleista
+olisi jäänyt syvät jäljet, ja sehän olisi ollut kovin ikävä.
+
+Pikkupojat eivät aina olleet huolellisia. He jättivät joskus veräjät
+auki tuodessaan maantieltä käsikärryillä lantaa, jota nimitettiin
+kullaksi. Katsokaas, se oli aiottu äidin kukkia varten, ja siten he
+ansaitsivat itselleen kesärahoja.
+
+Eräänä päivänä syöksyy joku sisään: "Lehmät ovat pihalla!"
+Siitäpä syntyi juoksua. Täti huusi: "Oi voi, ovatko ne päässeet
+tenniskentälle?" "Juuri siellä ne ovatkin", vastasi Trull ja pyöritteli
+silmiään, "toinen lehmä huusi 'play' — ja toinen vastasi 'ready' ja
+otti vastaan sarvillaan."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Pikku Trapp itki. Miksi pikku Trapp kulta itki? Aamupäivällä, kun
+kaikki istuivat kahvipöydässä, hyökkäsi Emma tädin koira, joka oli
+myös kahvikesteissä mukana, suoraa päätä kanakopille. Pojat perässä.
+— Siellä heitä kohtasi surullinen näky. Kaunis valkoinen Tippa seisoi
+pää veressä ja nuokkuvana aidan vieressä. Voi, voi, selässä sillä oli
+suuri haava. Ei epäilystäkään. Haukka oli aikonut ryöstää sen, mutta
+kiltti Othello, kanojen ystävä, peloitti sen haukkuen pois. Pojat
+syleilivät ja kiittivät koiraa, ja sitten Trapp kantoi varovasti pikku
+Tipan kotiin. Sitä laastaroitiin ja hoidettiin parhaalla tavalla, mutta
+se oli niin sairas, ettei se koskaan voinut tulla oikein terveeksi, ja
+niinpä pikku Tipan valkea elämä oli lopetettava. — Siksi Trapp itki.
+
+Täti antoi pahvirasian ja kiinnitti sinisiä kukkia ja vihreitä lehtiä
+kannelle. Pehmeälle ruoholle laskettiin Tippa lepäämään. Isot siskot
+kalvoivat haudan, ja sitten he kulkivat kaikki pitkässä jonossa
+perätysten, hitaasti ja juhlallisesti. Tippa laskettiin hautaan, ja
+pojat saivat äidin kaikkein kauneimmat kukat koristaakseen niillä pikku
+Tipan hautaa.
+
+
+
+
+HUVIRETKI.
+
+
+"Nouskaa ylös, pojat", sanoi isä eräänä aamuna, "lähdetään
+huviretkelle." Tripp haukotteli, Trapp ojensi jäseniään ja Trull hieroi
+unen silmistään. "Minnekä me lähdemme?" "Saarille", vastasi isä,
+"pitäkää nyt kiirettä, niin saamme laittaa ongenvavat kuntoon."
+
+Pojat virkosivat varsin pian täysin hereille ja pukeutuivat niin
+nopeasti kuin suinkin. Tripin paita tuli nurin, "mutta vähät siitä,
+silloinhan onni on oikea", tuumi hän. "Hampaat voisivat kernaasti jäädä
+pesemättä", arveli Trapp, "mutta parasta on sittenkin pestä, sillä täti
+muistaa kyllä kysyä, ja silloin me saamme palata takaisin." Hetken
+kuluttua vesi porisi kaikkien suussa, punainen hammastahdas vaahtosi ja
+pienet kädet heiluttivat hammasharjaa kaikin voimin. No, vihdoinkin he
+olivat puetut. Seitsemänpeninkulman vauhdilla sitä kiidettiin sitten
+keittiön läpi. Suuri käsiliinalla peitetty kori oli pöydällä, toinen
+lattialla, jossa oli kahvipannu ja kattila kalasopan keittämistä
+varten, sillä oli määrä onkia kaloja. "Älkää unohtako suoloja ja
+tulitikkuja", kuului äidin varottava ääni, kun he hyökkäsivät ulos.
+
+Ilma oli niin ihana kuin vain saattoi toivoa. Isot pojat laittoivat
+purjeveneen kuntoon, täyttivät pienen tynnyrin kaivovedellä, sillä
+merivesihän on suolaista eikä kelpaa kahvinkeittoon. Siinä tuli
+jo "Naperokin"; niin, sellaisen nimen oli Trull pienenä antanut
+keittäjättärelle, ja nyt kaikki kutsuivat häntä siten. Olipa hän kerta
+jäädä ilman kirjettäänkin, kun pojat eivät muistaneet hänen oikeaa
+nimeään. Hänellä oli kori käsivarrella, ja sitten kaikki läksivät
+laiturille. Vene työnnettiin vesille, ja iloisin mielin vilkutettiin
+hyvästiksi Emma tädille ja Othellolle, jotka jäivät kotiin. Koti
+pieneni pienenemistään mitä pitemmälle päästiin, lopulta näkyi vain
+huvilan peltikatto, joka kimmelsi hopeisena auringonpaisteessa. "Nyt
+Putte saa olla tähystäjänä", sanoi isä, kun he lähestyivät saarta.
+"Pitää etsiä hyvä maihinnousupaikka. Tuolla on viettävä kallionkieleke,
+katsohan, onkohan siinä niin syvää, ettei vene tartu pohjaan kiinni."
+Niin, hyvä siinä oli laskea maihin, ja iso veikko, joka piti perää,
+huusi: "Keksi esille; ottakaa vastaan."
+
+Rannalla pojat löysivät sopivia voileipäkiviä ja alkoivat viskellä
+niitä. He olivat paljain jaloin, jotta ei haitannut, vaikka seisoikin
+aivan veden rajassa. Sitten he läksivät hakemaan risuja, joita oli
+runsaasti puiden alla metsässä. Rannasta he löysivät kauniita sinisiä
+kukkasia, pitkiä, hyvin pitkiä, ja hetken kuluttua punaisiakin, mutta
+ne olivat lyhyempiä. Joka tapauksessa he poimivat sinisen ja punaisen
+kukkakimpun, antoivat sinisen äidille ja punaisen tädille töyhdöiksi
+heidän hattuihinsa. Heti ne otettiin käytäntöön, ja poikien täytyi
+pakostakin ajatella intiaaneja. Heidän sisarensa Kinnu-Liisa sanoi,
+että toinen kukka oli nimeltään Veronica longifolia [rantatädyke]
+ja toinen Lythrum salicaria [rantakukka]. Hän oli kovin viisas, tuo
+Kinnu-Liisa, kun hän tunsi sellaistenkin kasvien nimet, jotka eivät
+kasvaneet edes kotimäellä, arvelivat pikkupojat.
+
+Valkea liina oli levitetty kivelle, ja kupit ja kulhot, leivät ja voit,
+pullat ja ruskeat piparikakut sen päälle. — — — Voi toki, miten hyvältä
+se oli maistuva!
+
+Isä oli kiinnittänyt riippumaton kahden puun väliin ja loikoi siinä
+katsellen äidin ja tädin hommia. Nyt kuului vihellyspillin ääni.
+Isot siskot tulivat juoksujalkaa toinen toisensa jälkeen, ja Napero
+toi höyryävän kahvipannun. "Miksi ruoka maistuu kaikkein parhaalta
+saaressa?" ihmetteli Trapp itseksensä.
+
+Kalaonni oli hyvä, ja niin pian kuin kalat olivat vedetyt ylös vedestä
+ja tapetut, viskattiin ne Hildalle, joka perkasi ne sitä myöten.
+
+"Kuules, Tripp", sanoi Ukko, "sinä et saa kiusata kalaa, se on heti
+tapettava. Tulehan tänne, niin opetan sinua", ja Ukko otti ahvenen
+käteensä, pisti sormensa kalan suuhun, taivutti äkisti päätä taakse,
+niin että niska taittui, ja kala kuoli heti paikalla. "Näin sitä on
+tehtävä, jollei ole veistä, ymmärrätkö nyt", kysyi Ukko. "Kyllä", sanoi
+Tripp, "en minä tahdokaan kiusata eläimiä, sillä tiedän että se on
+väärin."
+
+Pikkupojat eivät malttaneet kauan onkia. He vetivät vavat ylös, ja
+Trull muisti kiinnittää siiman lujasti.
+
+Kallionkieleke veneen vieressä oli kovin hauska. Veden rajasta se
+oli hiukan liukas, mutta eihän sitä tarvinnut mennä niin kauaksi. He
+kävivät kaikki rinnan istumaan ja liukuivat alas ja heistä tuntui
+ihmeen hauskalta, kun kallio poltti heidän jalkojansa. "Katsokaas",
+sanoi Trapp, "miten paljon särkiä on veneen alla!" He kumartuivat
+eteenpäin ja unohtivat liukkaan merenruohon. Loiskis! kaikki kolme
+pulskahtivat märkään veteen. He tarttuivat veneeseen kiinni ja kömpivät
+hiukan noloina ylös. "Mutta lapsikullat", huudahti täti, "mitä me nyt
+panemme teidän päällenne, kun emme ottaneet varahousuja mukaan?" Paidat
+ja housut levitettiin aurinkoon kuivamaan, puserot eivät olleet märkiä.
+"Nyt minä tiedän", sanoi äiti nauraen. "Tulkaahan tänne." Paluumatkaa
+varten hän oli ottanut mukaan poikien punaiset villaröijyt, ne, joissa
+oli kultaiset napit.
+
+Äiti pujotti hihat housunlahkeiksi jalkaan ja napitti kiiltävät napit
+takaa kiinni. He olivat aivan kuin koreita marakatteja, ja täti ja äiti
+nauroivat sydämensä pohjasta. "Saammeko nyt leikkiä purjeveneessä?"
+kysyivät pojat. "Kyllä te saatte. Varokaa vain, ettette putoa uudestaan
+veteen", sanoi äiti, "sillä sen useampia housuja ei meillä ole."
+
+Äiti ja täti kävivät isän riippumaton juurelle istumaan. Heillä
+oli kirja mukanaan ja äiti luki ääneen, täti teki käsitöitä ja isä
+nautti. Aika kului kovin hauskasti, vain muutamat nenäkkäät hyttyset
+häiritsivät joskus rauhaa. Kovinpa he hämmästyivät, kun Napero vihelsi
+pillillä merkiksi, että päivällinen oli valmis. "No niin", sanoi
+äiti, sulki kirjan, nousi ylös ja karisti hameestaan pois kaarnaa,
+"tulkaa nyt, ystäväni." Isä kohosi istualleen riippumatossa ja katseli
+ympärilleen. "Missä on purjevene?" huudahti hän. Samassa kaikki olivat
+rannassa. Lopulta he keksivät sen lahdenpohjukassa, miten ihmeellä se
+oli joutunut sinne? Suuri veikko ja Putte hyppäsivät pieneen veneeseen,
+joka onneksi oli irroitettu purjeveneestä, ja soutivat voimakkain
+aironvedoin pikkupoikien jälkeen. "Mitenkä se kävi?" kysyi isä, kun
+he palasivat takaisin. "Kas", sanoi Trapp, "me otimme kukin airon ja
+koetimme työntää venettä rannasta ja lopulta nuora irtaantui kivestä
+ja me soljuimme rannasta. Te ette huomanneet mitään ja se oli kauhean
+hauskaa. Sitten me nostimme airot veneeseen ja olimme purjehtivinamme
+myrskyävällä merellä." "Luulenpa, että minun täytyy antaa teille hiukan
+kyytiä", sanoi isä, kun he olivat jälleen maissa. Mutta pojat juoksivat
+tiehensä, ja isä jäljessä. Toinen iloinen naurunpurskahdus seurasi
+toistansa, ja lopulta isä sai kiinni kaikki kolme marakattia ja toi
+heidät höyryävän kalakeiton ääreen.
+
+Mutta kaikella on loppunsa, niinpä iloisella huviretkelläkin. Napero
+pakkasi tavarat koriin, ja Hilda auttoi häntä. Isot lapset kantoivat
+ongenvavat veneeseen. "Nostakaa purjeet", sanoi isä isolle veljelle.
+"Ei, ei!" huusi hän vastaan. "Mikä on hätänä?" ihmetteli isä. "Kaikki
+köydet ja kuutit ovat irrallaan." Se oli merimies Trullin työtä
+heidän purjehtiessaan myrskyisellä merellä. Siinä sitä kiivettiin,
+vedettiin, huudettiin ja soviteltiin. Kurren, joka oli ketterin
+heistä, täytyi kiivetä mastoon, ennenkuin kaikki oli taas kunnossa.
+Trull näytti hiukan nololta ja lupasi, ettei hän koskaan enää tekisi
+mitään sellaista. Vihdoin lähdettiin matkaan. Onnellinen perhe keinui
+hiljalleen kotirantaa kohti.
+
+
+
+
+PIKKUPOIKIEN AJATUKSIA JA MIETTEITÄ.
+
+
+Äiti ja täti olivat kutsutut Isoonsaareen vieraisille, ja sinne he
+menivät kernaasti. "Pikkupojat", sanoi äiti, "voimmeko me lähteä nyt
+hyvässä rauhassa, totteletteko te Naperoa ja tulette heti syömään, kun
+teitä kutsutaan, ettekä ole villejä, vaan käytte kauniisti nukkumaan?"
+— Hyvänen aika, tietysti he sen kaiken tekisivät, menkää vaan rauhassa!
+Niinpä täti ja äiti saivat edeltäpäin iltasuudelman. —
+
+Illalla kotiintullessa löysi äiti pienen kirjeen yöpöydältään. Siinä
+seisoi:
+
+  "Rakas äiti. Me olemme olleet oikein tyhmiä, mutta me koetamme tästä
+  lähin tulla oikein kilteiksi, niin ettei äidin tarvitse surra meidän
+  tähtemme. Tripp, Trapp, Trull."
+
+Tämän pienen kirjeen äiti kätki raamattunsa väliin ja rukoili Jumalaa
+siunaamaan pikkupoikien hyvää päätöstä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Isä lepäsi sohvalla. Trapp istui jakkaralla vieressä. Hän näytti kovin
+miettivältä, niin että isä ihmetteli, mitähän hän oikein ajatteli,
+mutta isä ei tahtonut häiritä häntä, siksi he olivat kumpikin kauan
+vaiti. Vihdoin sanoi Trapp: "Kun isä tulee vanhaksi, niin minä teen
+työtä sinun puolestasi." "Kiitos, rakas poikani", sanoi isä ja
+veti Trapin puoleensa. "Katsos", jatkoi Trapp, "minä olen tullut
+ajatelleeksi, että niin kai pitää olla, koska olen nähnyt sinun tekevän
+työtä isoäidin puolesta."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Oli ilta. Täti luki pojille kuningas Salomosta ja liljasta. "Tiedätkö",
+sanoi Trapp, "miksi lilja on kauniimpi kuin kuningas Salomo kaikessa
+ihanuudessaan?" "En", vastasi täti. "Siksi", sanoi Trapp, "että se on
+synnitön."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Pojat olivat kovassa pulassa, sillä he olivat kuulleet isän sanovan
+äidille: "Tiedätkö, nyt minä olen aivan ilman rahaa." Se oli jotain
+kauheaa. — He tulivat ajatelleeksi heidän omaa suurta kassaansa. He
+olivat, paitsi mitä he itse olivat ansainneet, saaneet lahjaksi sangen
+paljon rahaa, yhteensä 8 markkaa 90 penniä. Nyt he arvelivat, että
+isää oli autettava. Niinpä he ottivat erilleen 5 markkaa, käärivät sen
+paperiin, ja kirjoittivat sen päälle: "Rakkaalle isälle, koska hänellä
+ei ole rahaa." Tämän paketin he piilottivat isän lautasliinan alle
+aamiaispöydässä. Nythän isä voisi ostaa ruokaa ja koulukirjoja ja uusia
+kenkiä ja kaikkea sellaista, ja se tuntui oikein hauskalta!
+
+He seisoivat kukin tuolinsa vieressä ja odottivat, että isä ottaisi
+pois lautasliinansa. He saattoivat kuvitella mielessään, miten
+iloiseksi hän tulisi. Mutta — ja he katsoivat ihmeissään toisiinsa.
+Isä ei nauranut, hän kävi vain istumaan ja ojensi käsivartensa heitä
+kohti, ja kun hän oli suudellut ja kiittänyt heitä, näkivät he kaksi
+suurta kyyneltä hänen silmissään. Se oli ihmeellistä, ei lainkaan
+sellaista kuin he olivat olettaneet. — Mutta heidän sydämissään tuntui
+lämpimältä ja iloiselta, aivankuin he itse olisivat saaneet jonkun
+lahjan; ja siitä he ymmärsivät, että kaikki oli niinkuin tuli ollakin,
+ja he arvelivat kaikki kolme, että he pitivät aivan sanomattoman paljon
+isästään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Siihen aikaan kun sota riehui Balkanin niemimaalla, seurasi Trapp
+hyvin tarkasti tapahtumien kulkua. Hän kyseli kaikenlaista alituiseen
+ja pyysi selitystä sellaiseen, mitä hän ei itse ymmärtänyt. Hän oppi
+tuntemaan eri valtioita ja teki omia laskujaan ja johtopäätöksiään.
+Eräänä päivänä hän tuli äidin luo ja kysyi: "Miten kirjoitetaan
+kuninkaalle?" "Mitä sinä tarkoitat?" sanoi äiti. "Minä tahtoisin tietää
+miksikä häntä nimitetään", selitti Trapp. "Teidän Majesteettinne",
+selitti äiti. "Vai niin, kiitos, minäpä kirjoitan Englannin
+kuninkaalle", ja sitten hän läksi nyökäten päätään.
+
+Äiti hämmästyi aika tavalla, mutta tuumi: "Kai minä saan selityksen
+kunhan odotan kärsivällisesti."
+
+Jonkun päivän perästä tuli Trapp taaskin — "Kun minä en osaa
+englanninkieltä", sanoi hän hieroen selkäänsä seinää vasten ja näytti
+kovin huolestuneelta.
+
+"Mitä sinä englanninkielellä tekisit?" ihmetteli äiti, joka oli
+unohtanut koko kirjeen. "Minä pelkään, ettei kuningas ymmärrä minua."
+"No, kyllä minä pidän siitä huolen, minä annan jonkun kääntää sen
+englanninkielelle." Trapp oli hyvillään.
+
+"Oletko sinä jo alottanut kirjeesi?" kysyi äiti. "Olen, alku ja loppu on
+jo kirjoitettu", vastasi Trapp ja ojensi hänelle paperin. Äiti luki:
+
+  "Teidän Majesteettinne.
+
+  Minä olen keksinyt sotasuunnitelman. Nyt minä kerron sen. Kun
+  nyt — —  — — — —
+
+  Hyvästi Georg! Minä olen 8-vuotias poika. Minä olen suomalainen.
+  Minun nimeni on — — — ja osoitteeni — — — — — —."
+
+"Katsoppas äiti", selitti Trapp, "minusta tuntui niin ikävältä, ettei
+kuningas ymmärtäisi minun kirjettäni, ja siksi en kirjoittanut sitä
+valmiiksi, mutta nyt minä voin jatkaa", ja Trapp juoksi pois. Hän hyppi
+yhdellä jalalla koko pitkän eteisen läpi.
+
+Kirjettä ei koskaan käännetty englanninkielelle, sillä jonkun ajan
+kuluttua tuli Trapp alakuloisena sanomaan: "Minun sotasuunnitelmani ei
+kelpaakaan, sillä Balkanilla ei ole käynyt niinkuin minä oletin."
+
+Mutta äiti pani kirjeen talteen muistona pikkupoikien tuumista.
+
+
+
+
+TRULLIN SEIKKAILU JA HIUKAN MUUTA.
+
+
+Hilda, Trullin hyvä ystävä, oli sairaana. Joka päivä hän meni
+palvelijoitten kamariin pitämään hänelle seuraa. Hän poimi hänelle
+pieniä kukkakimppuja ja piirusti hänelle kuvia, joista Hilda varsin
+hyvin sai selkoa, mutta kerran kävi hullusti. Trull oli piirustanut
+ilmalaivan, ja kun hän kysyi Hildalta mikä se oli, tarkasteli hän
+hetken aikaa kuvaa ja huudahti lopulta hyvin iloisena: "Nyt minä
+tiedän, heinäsirkkahan se on!"
+
+Hilda parka oli astunut jalkansa ruosteiseen naulaan, ja nyt hänen
+täytyi yhtä mittaa hautoa jalkaansa jäällä. Hyvä että kellarissa oli
+jäitä. Jääpalaset pantiin ämpäriin vuoteen ääreen, ja jalka oli jo
+hiukan parantunut, sillä Hilda oli ahkerasti vaihtanut kääreitä. —
+Niin, siellä Trull nyt istui ja piirusti. Hän oli nostanut pienen
+tuolinsa suuremman eteen, joka teki pöydän virkaa. He liimasivat
+myöskin kiiltokuvia yhdessä ja katselivat kuvakirjoja, joiden sisältöä
+Trull selitti, ja Hilda oli kovin tyytyväinen.
+
+Eräänä aamuna Trull muisti jotain hyvin tärkeää. Hän ei ennättänyt
+edes napittaa puseroaan ennenkuin hän juoksi Hildan luo ja kertoi mitä
+hänellä oli mielessään.
+
+Hilda oli kovin huvitettu, ja Trullin silmät loistivat; hän selitti
+tarkasti, mutta kesken kaikkea hän arveli voivansa yhtä hyvin istua
+kuin seisoakin, ja siksi hän siirtyi pari askelta taakse käydäkseen
+istumaan pienelle tuolilleen — "loiskis!" siinä hän nyt oli keskellä
+jää-ämpäriä. Hän kävi samassa aivan mykäksi, katsoi huolestuneena
+Hildaan ja sanoi: "Et suinkaan sinä naura, kun minä nolostuin niin
+kovin?" "No mutta rakas ystävä", vastasi Hilda purren huultaan, "kuinka
+minä voisin nauraa!"
+
+Kylläpä lattia nyt oli kaunis — se lainehti järvenä. Mitenkä Trull
+pääsisi luovimaan keittiön kautta Naperon huomaamatta hänen pientä
+nurjaapuoltaan? Hän raotti ovea. Olipa hänellä sentään hyvä onni;
+Napero, pesi lautasia aamupuuron jäljiltä ja seisoi selin huoneeseen.
+Nopeasti Trull kiiti eteenpäin.
+
+Hän asettui sitten korkeaselkäisen tuolin taakse seisomaan ja muutti
+kiireesti housuja, sillä hyi miten ilkeää, jos joku muu kuin täti tai
+äiti olisi nähnyt hänet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Trull ei ollut aina ystävällinen eläimille. Kerran hän oli kiusannut
+muutamia rapuja yhdessä Tripin kanssa. Isä oli juuri ostanut ne, ja
+pojille oli sanottu, etteivät he saisi koskea niihin, mutta kiusaus
+oli liian suuri. Sitä he saivat kuitenkin katua, sillä leikki loppui
+pahasti. Molemmat kavaljeerit pistettiin keskellä valoisaa päivää eri
+huoneissa vuoteeseen kokonaiseksi tunniksi. He näyttivät kovin noloilta
+seisoessaan yöpaidoissaan, raottaessaan ovea ja kysyessään itku
+kurkussa: "Pitääkö meidän pestä hampaatkin?"
+
+Tämä rangaistus riitti Tripille, mutta Trullin sormia syyhyi yhä. Hän
+saattoi rutistaa kärpäsiä ikkunaruutua vasten, ja kerran hän heitti
+madon kuumalle liedelle, mutta samassa äiti saapui paikalle ja pelasti
+raukan. Rangaistukseksi äiti painoi hetken aikaa Trullin sormea liettä
+vasten. Trull huusi, ja pieneen sormeen nousi rakko, jota äiti sitten
+paranteli. Äidin sydäntä kirveli ehkä vieläkin enemmän kuin sormea. Kun
+Trull oli mennyt, läksi äiti omaan huoneeseensa, kiersi oven lukkoon ja
+purskahti katkeraan itkuun.
+
+Tämän tapauksen jälkeen seisoi Trull eräänä päivänä räystään alla
+vesitynnyrin ääressä. Hänellä oli jotain tärkeätä työtä, sen saattoi
+selvästi huomata. Hyvät ystävät, tiedättekö mitä hän teki? Hän pelasti
+perhosen hukkumasta, ja sen jälkeen hän usein ojensi pienen kätösensä
+eläinten avuksi, jotka olivat joutuneet vaaraan.
+
+
+
+
+SADEILMA.
+
+
+Sade ratisi ikkunaruutuja vasten, ja suuret männyt pudistelivat
+päitään; kuusen- ja männynkäpyjä ja kaarnaa lenteli pitkin mäkeä tuulen
+irtiraastamana. Niin, satoipa kuin taivas olisi ollut avoinna.
+
+Pojat olivat pahalla tuulella, mutta täti sanoi: "Mitenkä kaikki voisi
+kasvaa, jollei sataisi, ja mitenkä pienet pojat muuten voisivat saada
+syödä koreita omenoita puutarhasta syksyllä?" Niin, tottahan se oli,
+mutta voisihan sataa öisin, silloin kun nukutaan. "Mutta", sanoi täti,
+"ajatelkaahan kaikkia merimiehiä, jotka purjehtivat ja valvovat teidän
+nukkuessanne pehmeissä vuoteissanne. Eikö heitä olisi sääli?" "Olisi
+kyllä", kuului hidas vastaus. "Emmekö koeta siis olla tyytyväisiä ja
+levittää kaksinverroin aurinkoa täällä sisällä, kun ulkona sataa?
+Olisipa kovin surkeaa, jos olisi pilvistä sekä ulkona että sisällä."
+Ei kukaan vastannut, mutta Trapp kietoi käsivartensa tädin kaulaan ja
+suuteli häntä. "Nyt minun mielestäni me voisimme pyytää äitiä kertomaan
+meille jotakin", ehdotti täti. Sitä mieltä pojatkin olivat.
+
+"Vai te, veitikat, aiotte istua kädet ristissä", sanoi äiti, "mars
+hakemaan vohvelitöitänne." Ja niinpä kaikessa kiireessä saatiin pieni
+ompeluseura kokoon.
+
+"Kerrohan nyt, äiti", pyysivät pojat. "Mitä minä kertoisin", kysyi hän.
+"Jotain itsestäsi", ehdotti Trapp. "Vai niin", arveli äiti ja alkoi
+tuumia. — "No, nyt te saatte kuulla, mitä minulle tapahtui, kun olin
+noin 13 vuoden vanha. Olin menossa hautausmaalle viedäkseni seppelettä
+pikku siskoni haudalle. Oli syksy ja hän oli kuollut keväällä.
+Matkalla näin varsin suuren ihmisjoukon eräässä kadunkulmassa.
+'Mitähän siellä voi olla?' tuumin kiiruhtaessani askeleitani. Tietysti
+menin lähelle ja näin pienen kahden tai kolmen vuoden vanhan tytön,
+joka oli paljain jaloin ja itki ja värisi kylmästä. Eräs rouva
+kysyi häneltä kaikenlaista, mutta lapsi itki vain. Silloin minä
+sydämessäni harmistuin kaikkiin noihin ihmisiin, jotka vain uteliaina
+katselivat tyttöä eivätkä auttaneet häntä, ja arvelin, että pikku
+sisko saattoi odottaa seppelettään, mutta tämä lapsi ei sitä voinut.
+Minä tunkeuduin hänen luokseen, kumarruin alas ja otin hänet syliini.
+'Kiedo käsivartesi kaulaani', sanoin minä, 'niin jaksan paremmin kantaa
+sinua', ja sen hän heti tekikin. 'Tunnetko sinä tuota lasta?' kysyi
+rouva minulta. 'En', vastasin minä, 'mutta hänen on vilu.' Ja sitten
+minä vaelsin kotiinpäin.
+
+"Kun minä vein pienokaisen mummon luo, hätkähti hän. Oi, en ollut
+tullut sitä ajatelleeksi; olihan mummo äskettäin kadottanut oman
+pienen tyttönsä. Mutta jo seuraavassa silmänräpäyksessä hän kiiruhti
+lapsen luo, antoi keittää maitoa hänen lämpimikseen, ja sillä välin
+kuin tyttö, joka oli käynyt iloiseksi, jutteli reippaasti, seisoi
+mummo aivan hiljaa ja katseli vain häntä. Lopulta hän meni viereiseen
+huoneeseen. Hän tarttui piironginlaatikon avaimeen avatakseen sen,
+mutta ei voinut, käsi painui voimattomana jälleen alas. Silloin minä
+kiiruhdin mummon luo ja näin suuria kyyneleitä hänen silmissään. Minä
+kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen ja odotin. Silloin hän avasi
+laatikon; siellä olivat sisareni kaikki vaatteet. Mummo otti esille
+toisen vaatekappaleen toisensa jälkeen ja meni vieraan, yksinäisen
+lapsen luo. Kylläpä pienokainen ihastui. Hän nauroi ja jutteli
+lakkaamatta, ja parhaat kaikista olivat pikku siskon samettiset,
+nahkareunaiset päällyskengät. Mummo pesi ja siisti pienokaista, kaikki
+likaiset kyynelten jäljet katosivat, ja tyttönen näytti yhtä somalta
+kuin itse kevään Maija.
+
+"Päivällisen jälkeen sanoi mummo: 'Nyt meidän täytyy koettaa ottaa
+selkoa lapsen kodista.' Mummo talutti häntä toisesta kädestä, minä
+toisesta. Muistan vielä, miten mummon pitkä suruharso liehui tuulessa
+ja miten minä käydessäni toivoin, ettemme löytäisi lapsen äitiä, vaan
+saisimme itse pitää hänet. Pienokainen käveli iloisena eteenpäin, ja
+joka askeleella hän nosti pieniä jalkojaan niin korkealle, että hän
+saattoi nähdä rakkaat pehmeät päällyskenkänsä. Äkkiä hänen puheensa
+katkesi, hän veti ikäänkuin henkeään ja huusi sitten: 'Tuolta tulee
+äiti.' Ja aivan oikein, eräs vaimo juoksi meitä vastaan ja sulki
+pienokaisen syliinsä onnellisena ja iloisena kun oli löytänyt jälleen
+kadonneen aarteensa.
+
+"Mutta mummo ja minä palasimme ääneti kotiin."
+
+"Oliko hän soma, tuo pieni tyttö?" kysyi Trull. "Oli, kun hänet
+oli pesty", vastasi äiti. "Nyt minun mielestäni äiti voisi kertoa
+vielä toisen jutun", sanoi Tripp. "Mutta oikein lystikkään", lisäsi
+Trapp huoaten. "Mutta myöskin sinusta itsestäsi", komensi Trull.
+"Ehkäpä aprillipäivästä", sanoi äiti. "Niin, niin", huusivat kaikki
+kolme poikaa. Ja äiti alkoi: "Minä seisoin makuukamarissa ja huusin
+isälle: 'Tule, tule pian tänne ja ota hiilihanko mukanasi, täällä
+on hiiri.' Isä hyökkäsi sisään huoneeseen. Samassa minä kiiruhdin
+ruokasaliin, 'hiiri juoksi tänne, kultaseni, kiiruhda tänne.' Ja isä
+kiiruhti jäljessä hiilihanko ojossa. 'Ai, voi, voi, nyt se livahti
+lastenkamariin', ja taaskin me kiiruhdimme eteenpäin. Isä, joka oli
+likinäköinen, koetti etsiä oikein tarkasti. Silloin minä hiivin tädin
+huoneeseen ja huusin sieltä: 'Nyt se on täällä.' Mutta isä tuli
+vilkaisseeksi minuun, hän aavisti pahaa ja ymmärsi, että jotain oli
+hullusti. Silloin minä juoksin tieheni ja lauloin riemuiten: 'April,
+april, april.' Isä asetti hiilihangon uuninnurkkaan ja alkoi ajaa minua
+takaa, ja sen hiiren hän sai kiinni."
+
+"Eräänä toisena aprillipäivänä olin minä sairaana", jatkoi äiti.
+'Oletko lukenut sanomalehdestä', kysyin minä tädiltä, 'että Fazer
+on lähettänyt kauppaan taas uusia karamelleja? Olisipa kovin hauska
+saada maistaa niitä.' 'Kyllä sinä niitä saat', sanoi täti, 'kun menen
+ulos iltapäivällä, ostan niitä sinulle. Minkä nimisiä ne ovat?'
+'Polketta française', vastasin minä sukkelasti. — Kun täti tuli
+kotiin iltapäiväkävelyltään, sanoi hän: 'Suo anteeksi, kultaseni,
+ettei minulla ole mukanani noita uusia karamelleja, mutta tiedätkös
+miten kävi? Ne unohtuivat minulta ollessani Fazerin läheisyydessä ja
+sen vuoksi menin tähän kulmapuotiin, jossa heillä tavallisesti on
+runsas varasto kaikenlaisia makeisia. Voisinko saada Fazerin uusimpia
+karamelleja, pyysin minä. — Kernaasti, ja he aikoivat juuri panna niitä
+pussiin, kun minä sanoin: Ei tuota lajia. Eikö teillä ole Polketta
+françaisea? — Ei, sellaisista me emme ole kuulleet edes puhuttavankaan.
+— Niin, ne ovat juuri tulleet kauppaan, sanomalehdestä päättäen. —
+Silloin me saamme niitä kyllä aivan näinä päivinä.'
+
+"Tultuani ulos kadulle tuumin mielessäni, menisinkö takaisin Fazerille,
+mutta tiesin sinun odottavan minua ja päätin siis jättää ostamisen
+huomiseksi. 'Olipa se hiukan ikävää', sanoin minä, 'sillä niitä
+voidaan saada vain tänään' — — ja samassa minä piilouduin peitteen
+alle. — Nyt te, pojat, näette, miten vallaton äiti teillä on."
+
+"Minäkin olen narrannut aprillina", kertoi Trull, "minä sanoin
+Hildalle: 'Katsos, millainen tahra sinulla on' — ja hän pelästyi niin
+kovasti." "Ja me", huusivat Tripp ja Trapp yhteen ääneen, "sanoimme
+Putelle, että pihalla on apina." "Niin, kyllä se on hauska päivä",
+arveli täti, "mutta hyväpä kuitenkin, ettei ole muuta kuin yksi
+aprillipäivä vuodessa."
+
+Hetken kuluttua kysyi äiti: "Kuuletteko jotain?" "Emme", vastasivat
+pojat. "Mutta minä kuulen", sanoi täti hymyillen, "kilahtelee niin
+hauskasti." Pojat kuuntelivat, ja äkkiä huudahti Tripp: "Minäkin
+kuulen, Hilda laittaa kahvitarjottimen kuntoon."
+
+Keräydyttiin pöydän ympärille. Suuret lapset tulivat yläkerroksesta.
+"Minulla on kova hammassärky", sanoi Kurre ja näytti veitikkamaiselta.
+"Silloin te tulitte oikein kreivin aikaan", vastasi täti, "sillä
+pöydällä on lääkettä."
+
+Täti kaatoi kahvia kuppeihin ja varoitti lapsia kaatamasta kermakannua,
+"sillä tiedättehän te, että se on hiukan epäluotettava."
+
+Koska oli sadeilma, oli Hilda saanut luvan panna pöytään hyviä
+tähtileipiä, ja ne kelpasivat kyllä herkkusuille.
+
+"Mitä te olette siellä yläkerrassa tehneet?" kysyi äiti, kun kahvi oli
+juotu. "Me olemme pelanneet sveitsiläispeliä", vastasi Ukko. "Mennään
+nyt jatkamaan", ehdotti Kurre. "Kiitos lääkkeistä, hammassärkyni on
+jo kadonnut", ja tuo veitikka nauroi. "Se on niin hauska peli", sanoi
+Kinnu-Liisa, "minä olin juuri voittamassa, ja sitten koko joukko marssi
+taas ylös.
+
+"Nyt pikkupojat saavat panna käsityönsä kokoon — kas vaan, Trull,
+miten ahkera sinä olet ollut. Olet pujotellut oikein pitkän palasen;
+ajattelehan miten iloiseksi kummitäti tulee ja miten tyytyväinen
+joulupukki on, kun hän saa sinun työsi konttiinsa. Sitten äiti silittää
+liinan ja ompelee pitsin ympärille. — Sillä aikaa kun te siivoatte
+ompeluseuran jäljiltä, kerron minä teille pienen sadun, jonka luin
+ensimäisellä tai toisella luokalla koulussa ollessani ja jota en
+koskaan ole voinut unohtaa. Olipa kerran kaksi tyttöä, jotka olivat
+menossa kaupunkiin. Kummallakin oli raskas kori kannettavanaan. 'Oi
+voi', sanoi Martta, 'miten kauheata; taakka on raskas, tie pitkä,
+aurinko paahtaa, en minä jaksa kaupunkiin saakka.' Samassa vierivät
+vaunut ohitse, ja niissä istui nuori tyttö. 'Niin', sanoi Martta ja
+oikaisi selkäänsä, 'helppo sinun on päästä eteenpäin.' Maitokuorma
+ratisi tiellä. 'Miksikä maitokuorma saa ajaa ja minun täytyy kävellä?
+Hyi, miten ikävää koko elämä on.' Sisar ei vastannut mitään, mutta
+lopulta kysyi Martta: 'No mutta Anni, sinun korisi on yhtä raskas kuin
+minunkin, miten sinä jaksat sitä kantaa?' 'Niin', sanoi Anni, 'se on
+salaisuus.' 'Kerro minullekin', pyysi Martta. 'Kernaasti', sanoi Anni,
+'ennenkuin läksimme matkaan, poimin minä kaksi yrttiä ja panin ne
+koriini.' 'No ei suinkaan se siitä tullut kevyemmäksi', naureskeli
+Martta. 'Tulipa niinkin, sellainen voima niillä yrteillä on.' 'Mitkä
+ne ovat nimeltänsä? Neuvo minuakin poimimaan niitä.' 'Toisen nimi
+on tyytyväisyys, toisen kärsivällisyys', vastasi Anni hymyillen.
+Tahtoisinpa tietää, ketä minun pikkupoikani tänä aamuna muistuttivat,
+Marttaako vai Annia? Ja kuka löysi yrtit?" "Täti ne löysi, huusivat
+kaikki yhteen ääneen.
+
+"Mitäpä jos pikkupojat kattaisivat päivällispöydän, niin Hilda saisi
+silittää?" sanoi täti. "Kernaasti", ja kolme paria pikku jalkoja juoksi
+toimessaan keittiön ja ruokasalin väliä.
+
+Ei kestänyt kauan ennenkuin pöytä oli katettu. "Onko kaikki hyvin nyt?"
+kysyi Trull. "Kyllä, kaikki on hyvin", sanoi täti, "hiukan vinossa vain."
+"Vinossa", ihmettelivät pojat ja katselivat tarkasti työtänsä. "Nyt minä
+tiedän", huusi Tripp, juoksi keittiöön ja palasi jo samassa takaisin
+kaksi suola-astiaa mukanaan, jotka hän asetti pöydälle. "Onko pöytä nyt
+suorassa?" kysyi hän. "Niin, nyt kaikki on hyvin", vastasi täti ja pyysi
+Trappia antamaan merkin vihellyspillillä, että päivällinen oli valmis.
+
+
+
+
+LAUVANTAI.
+
+
+Lauvantai-illat olivat kovin hauskoja. Silloin isä tuli iltapäivällä
+maalle. Kello yksi, kun aamupäivälaiva vihelsi, kiiruhti Ida
+leivintupaan, jossa hän rupesi puhdistamaan ja siivoamaan saatuaan
+tulen syttymään. Saunakamarin hän koristi lehvillä ja lauteille hän
+levitti olkia. Kun isot pojat olivat auttaneet häntä kantamaan vettä
+muuripataan, läksivät he metsään koivunoksia hakemaan, joista Ida
+teki vastoja. Äidin mielestä pojat olivat huonoja, kun eivät osanneet
+itse tehdä vastoja, mutta he väittivät, että se oli heille kerrassaan
+mahdotonta.
+
+Kun isä oli tullut ja kaikki oli valmista, läksi isä koko poikaliudan
+kanssa saunaan, naapurien pojat olivat myös mukana, ja sitten he
+vihtoivat toisiansa. Eräs ruotsalainen setä, joka kerran tuli käymään
+maalle, juuri eräänä lauvantaina, sanoi: "Minä luulin, että saisin
+oikean selkäsaunan, mutta se tuntuikin pehmoiselta ja hyvältä."
+
+Jos oli kotona kaljaa, simaa tai limonaadia, kannettiin tarjottimella
+juotavaa saunaan, ja kaikkien mielestä se maistui mainiolta lauteilla
+kuumassa.
+
+Mutta paras säästettiin sittenkin lopuksi. Kylvyn jälkeen kääri isä
+ympärilleen karhean, ruudullisen lakanan aivan kuin toogan, näyttäen
+kerrassaan muinaisajan roomalaiselta. Hän astui hitain askelin
+laiturille, ja pojat uimahousuihin pukeutuneina seurasivat jäljessä.
+Kylläpä siinä loiskittiin, hypittiin ja heittäydyttiin suoraan
+laiturilta veteen. Suuremmat ottivat pienemmät syliinsä opettaakseen
+heitäkin reippaiksi. Äiti ja täti läksivät usein kaivolle katselemaan.
+Tämä oli "lauvantaihuvia".
+
+Sillä välin Napero oli valmistanut illallisen. Usein oli houkutteleva,
+hyvältä tuoksuava marjavati pöydällä. Isä kävi keinutuoliin istumaan
+otettuaan ruokaa eteensä, asetti teelasin viereensä ja sanoi: "Syötyä
+me voimme hiukan soittaa, lapset." Ja Putte otti viulunsa esille, ja
+sana lähetettiin naapureillekin. Pekka tuli viuluineen ja Ukko soitti
+pianoa. Hän alotti Sibeliuksen valssilla, ja sitten naapurin Kaija ja
+Ukko soittivat nelikätisesti. Kinnu-Liisa, Ukko ja Putte esittivät sen
+jälkeen triion, sitten seurasi yksinlaulua, niin, koetettiinpa saada
+aikaan neliäänistäkin laulua. Pekan ja Puten viulut eivät saaneet
+liioin levätä, ja lopuksi lapset tahtoivat kuulla äidin laulavan. Ja
+hän lauloi heille lauluja heidän omasta elämästään. Ensin Tripistä,
+Trapista ja Trullista, heidän hevosistaan, isoista veljistä, ja kynsien
+leikkaamisesta, mikä oli heistä kovin ikävää, sitten "Äiti laula
+kanssamme" nimisestä rakkaasta laulukirjasta, variksista, kisimirreistä
+ja jos jotakin hauskaa.
+
+Ilta kului, ja Nukku-Matti raotti ovea. "Nyt me laulamme yhteisen
+laulun ennen maata menoa", sanoi äiti. Kirkkaat lasten ja syvät
+nuorukaisten äänet yhtyivät vanhempien ääniin, ja monien sydämien
+syvyydestä kajahti hiljaiseen kesäiltaan virsi "Huomaasi Herra heitän".
+
+
+
+
+SALAISUUS.
+
+
+Kaikki kolme poikaa seisoivat verannan alapuolella päät toisissaan
+kiinni. He kuiskuttivat keskenään ja katselivat väijyen ympärilleen. Ei
+kukaan saisi kuulla mistä he juttelivat, sillä heillä oli salaisuus.
+He olivat näet kuulleet, että Niku-Valtteri ja Näsi-Frans olivat
+nousseet eräänä aamuna hyvin varhain ylös ja lähteneet pienellä
+ruuhella lahdelle. Siellä he olivat onkineet ja saaneet niin hirveän
+paljon kaloja, sätkytteleviä, hopeanhohtavia säynäviä, leveitä lahnoja,
+kyrmyniskaisia ahvenia sekä särkiä, jotka riippuivat aivan suorina kuin
+tikut ja näyttivät hirveän noloilta, kun ne vedettiin ylös vedestä.
+
+Poikien oli täytynyt levätä kotimatkalla, sen he itse olivat kertoneet,
+niin raskas oli kalavakka ollut.
+
+Nyt olivat Tripp, Trapp ja Trull päättäneet huomenaamulla "ani
+varhain", niinkuin sanotaan, lähteä kalaan, mutta ei kukaan, ei
+kukaan koko maailmassa saisi sitä tietää. Onkivavat olivat kunnossa,
+pönttö, jossa oli matoja tuoreen ruohon peitossa, oli piiloitettu
+pensaaseen, varjoisaan paikkaan. Varakoukkuja oli heillä myöskin ja
+ankkuri oli nostettuna veneeseen. Illallista syödessä oli kunkin
+määrä säästää kaksipuolinen voileipä eväiksi. "Mutta", huudahti Trapp
+huolissaan, "miten me heräämme?" Niin, sepä oli kiusallinen kysymys.
+He alkoivat tuumia sinne ja tänne, ja lopulta Tripp keksi keinon. "Nyt
+te saatte kuulla", sanoi hän, "minä pyydän tädiltä vahvan ja pitkän
+nuoran. Sitten me sidomme toisen pään Trapin jalkaan ja toisen minun
+käsivarteeni. Kun me käännymme yöllä, herätämme me toisemme." Se oli
+hyvä keksintö, arvelivat pojat, ja kun molemmat muut lupasivat herättää
+Trullin, oli hänkin tyytyväinen.
+
+Tuli ilta, pojat menivät tavattoman kiltisti maata. — Trapin vuode oli
+huoneen toisella seinällä, Tripin vastakkaisella. Nuora oli sidottu
+viidellä vahvalla solmulla, kierrekaihdin oli puoleksi laskettu alas,
+ja hetken kuluttua kaikki kolme kalamiestä nukkuivat.
+
+Isä, täti ja äiti joivat teetä salissa. Kesken kaikkea he kuulivat
+kauhean rytäkän. He kiiruhtivat lastenkamariin ja siellä heitä kohtasi
+julma näky. Kaksi poikaa istui kohossa vuoteissaan ja huusi täyttä
+kurkkua, toinen hieroen jalkaansa, toinen kättänsä, ja keskellä
+lattiaa makasi Hilda pitkin pituuttaan. Rikkinäisiä laseja ui
+keskellä vedenpaisumusta. Hilda oli kompastunut nuoraan ja pudottanut
+tarjottimen vesikarahveineen ja laseineen. Näin surkealla tavalla tuli
+koko salaisuus ilmi. Mutta seuraavana päivänä vei Hilda pojat mukanaan
+metsään ja sanoi heille: "älkää olko pahoillanne, vaikka eilen illalla
+kävikin niin pahoin; kalaretkelle te sittenkin voitte päästä, ja minä
+herätän teidät hiljaa ja salaa milloin ikänä te kuiskaatte sanankin
+minun korvaani."
+
+
+
+
+TEATTERI JA TRULLIN KAUPUNGINMATKA.
+
+
+Pojat olivat saaneet monta suurta arkkia sotamiehiä, entisiä Turun
+pataljoonan sotilaita, Savon jääkäreitä, kaartilaisia ynnä muita. He
+leikkasivat ne irti ja liimasivat pahville, josta tehtiin myös pieni
+alus, jotta ne saattoivat seisoa pystyssä. Aika tappelu siitä oli
+syntyvä! Mutta sattuipa nyt sellainen harmi, että liimaputki loppui
+kesken. Mistä saada uusi? Tuumittiin sinne ja tänne, ja lopuksi
+päätettiin antaa teatterinäytäntö ja voittorahoilla ostaa uutta
+liimaa. Eräänä päivänä kaikki oli järjestyksessä. Trapp oli sepittänyt
+näytelmän, joka oli nimeltään:
+
+Setä ja rosvo.
+
+Naapurin pojat olivat mukana. Tuoleja nostettiin riviin ja pian
+kaikki paikat olivatkin täynnä, mutta kaikki ihmettelivät sitä, että
+numeroidut piletit eivät maksaneet mitään.
+
+I NÄYTÖS. Setä (Trull pitkissä housuissa) tulee myöhään illalla
+kotiin. Palvelija on häntä vastassa, sytyttää kynttilän ja asettaa sen
+pöydälle, joka on täynnä kirjoja. Setä käy sohvaan istumaan. Hetken
+kuluttua hän haukottelee ja sanoo: "Olen varsin väsynyt, taidanpa
+panna maata" — ja hän heittäytyy pitkäkseen sohvalle ja nukkuu pian. —
+Silloin ovi avautuu hiljaa ja rosvo hiipii sisään, kohottaa pistoolinsa
+ja ampuu. Takana piilossa istuu Trapp, joka paperista on laittanut
+paukahtajan, tiedättehän te millainen se on, ja juuri kun rosvo ampui,
+paukahutti hän tuota laitettaan, ja äiti pelästyi niin kauheasti, että
+hän oikein hypähti ilmaan. Setä kaatuu kuolleena lattialle. Mutta
+samassa hyökkää kaksi poliisia sisään ja vangitsee rosvon.
+
+II NÄYTÖS. Tuomari istuu pöydän ääressä lukien lakikirjaa
+(postimerkkikirjaa). Vanki astuu sisään, kahden poliisin seuraamana.
+Tuomari julistaa tuomion, joka kuuluu: kolme vuotta vankeutta. Poliisit
+ottavat esille nuoran ja sitovat vangin.
+
+III NÄYTÖS. Vanki viedään vankilaan. Vahti kulkee pitkin, lujin askelin
+edestakaisin. Lopulta hän nojautuu muuria vasten levätäkseen hetken
+aikaa. Oi kauheutta! — hän nukahtaa. — Vanki huomaa sen, tarttuu
+veitseensä, jonka hän on piilottanut vaatteihinsa, leikkaa poikki
+nuorat, anastaa vahdin pistoolin ja karkaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nyt pitäisi viimeisen näytöksen seurata, mutta pidetäänkin pieni
+väliaika. Trull astuu esille, kädessä hänellä on pitkä keppi, jonka
+toiseen päähän on kiinnitetty pienen pieni kori. Hän työntää korin
+katselijoiden eteen, näyttää hyvin vakavalta ja lausuu selvällä äänellä
+yhden ainoan sanan: "Kolehti".
+
+IV NÄYTÖS. Neljännessä näytöksessä on sedän hautajaiset. Tädin pientä
+korimatkalaukkua kantaa neljä miestä, jotka ääneti kulkevat nuora
+olkapäällä. Sillä välin kuuluu kirkonkellojen soittoa.
+
+Kaikki olivat tyytyväisiä näytelmään, ja pojat varsinkin, sillä
+laskiessaan kassaansa oli heillä 53 penniä. Seuraavana aamuna piti
+äidin matkustaa kaupunkiin, ja Trull oli saanut luvan päästä mukaan, ja
+silloin hän aikoi ostaa liimaa.
+
+Merkillistä oli erota Trullista kokonaiseksi päiväksi, tuumivat Tripp
+ja Trapp seisoessaan laivasillalla ja vilkuttaessaan hyvästiksi. Trull
+oli kovin ihastunut matkaansa, käveli kädet taskussa ylimmällä kannella
+ja jutteli ystävällisen kapteenin kanssa.
+
+Kello 11 he olivat perillä, ja äiti meni heti Trullin kanssa
+paperikauppaan ostamaan liimaa. Ensiksi he kulkivat kuitenkin torilla
+ja ostivat hirveän paljon tavaraa, tuumi Trull. Kori vietiin valmiiksi
+laivaan, sillä heidän oli määrä palata takaisin samana iltapuolena.
+
+Pian Trull väsyi juoksemaan puodeissa ja ostamaan rihmaa ja kangasta
+ja kaikenlaista muuta ikävää. Silloin sanoi äiti: "Saat kävellä
+Esplanadissa hetken aikaa, tule sitten kotiin — ei minulla ole paljon
+asioita!"
+
+— "Minulla on ollut hyvin hauska", sanoi Trull, kun hän tapasi äidin
+jälleen. "Onpa hauska saada kuulla", vastasi äiti, "mutta nyt meidän
+täytyy kiirehtiä laivaan. Ota tämä kori ja paketti tuolta tuolilta."
+Kun he astuivat portaita alas, tuumi Trull itsekseen: "Jos äiti astuu
+suoraan eteenpäin, niin ei saada hevosta, mutta jos hän poikkeaa
+Esplanadille, niin ehkäpä saamme ajaa. Äidillä on pieni matkalaukku,
+sateensuoja, sadevaippa ja ainakin 100 pakettia kannettavanaan." Trull
+toivoi — ja aivan oikein; pian he ajoivat alas rantaan.
+
+"Huh", sanoi äiti, kun laiva läksi liikkeelle; sitten hän kutsui
+Trullin luokseen ja sanoi: "No, annas nyt kuulla!"
+
+Trull alkoi:
+
+"Kun minä kävelin Esplanadissa, näin minä jäätelöryssän; hänellä oli
+valkea takki ja valkea lakki ja hän näytti kovin hauskalta. Minä
+katselin häntä ja kävelin edestakaisin hänen kärryjensä edessä. Lopulta
+hän naurahti hiukan ja minä naurahdin myöskin. Seuraavalla kerralla
+minä nyökkäsin hänelle, ja hän nyökkäsi takaisin; ja sitten minä
+kysyin: 'Kuinka paljon jäätelöä saa ilmaiseksi?' Silloin hän nauroi
+oikein kovasti, otti vohvelin, täytti sen ja ojensi sen minulle. — Voi,
+kuinka hyvältä se maistui. — Minä kumarsin ja kiitin ja menin sitten
+toiseen Esplanadiin."
+
+"Hyi kuinka ahne sinä olet, Trull", sanoi äiti.
+
+"Siellä aurinko paistoi vieläkin enemmän", jatkoi Trull yhtä
+huolettomasti, "ja hetken kuluttua, katseltuani noita somia pikku
+leikkitupia Esplanadin kulmassa, joissa myödään mehuvettä, tuli minun
+hirveän jano. Silloin minä menin hiukan lähemmäksi tarkastelemaan
+montako eri lajia mehua siellä oli; mutta siitä ei ollut mitään hyötyä,
+yhtä janoinen minä silti olin, jollen vielä janoisempikin. Lopulta
+minä katselin tuota neitiä leikkituvassa ja sanoin: 'Kurkkuni on kovin
+kuiva', ja ajatteleppas äiti, hän antoi minulle koko lasillisen." "No
+mutta Trull, sinähän olet aivan hirveä", huudahti äiti hämillään.
+
+Mutta siitä ei Trull välittänyt vähääkään; hän kertoi vain edelleen:
+"Sitten minä menin kotiin. Portaissa minä tapasin tuon pienen
+ystävällisen rouvan, joka asuu pihan puolella alakerroksessa,
+tiedäthän. 'Oletko sinä kaupungissa, pikku Trull', sanoi hän, ja
+sitten hän kysyi pidänkö minä kahvista. 'Pidän kyllä', vastasin minä.
+'Tahtoisitko hiukan?' Minä kumarsin ja sanoin: 'Kiitos, kyllä.' 'No
+tulehan sitten, minulla on kahvipannu tulella.'"
+
+"Ja sitten me joimme, ja minä sain voileivänkin", lopetti Trull,
+ja näyttäen kovin tyytyväiseltä hän lisäsi: "Olipa tämä hauska
+matka; luulenpa että tulen mukaan ensi kerrallakin, kun sinä lähdet
+kaupunkiin."
+
+
+
+
+HOUSUT.
+
+
+"Kuinka suloista", huudahti äiti oikoen molempia käsivarsiaan, "nyt
+pikkupoikien housut ovat valmiit." "Niin, tuntuu yhtä hyvältä kuin
+pestyään päänsä", sanoi täti, "housut, jotka he tänä aamuna saivat
+jalkaansa, istuivat oikein hyvin, ja nämä uudet ovat leikatut saman
+mallin mukaan." "Siivotaan nyt jälkeemme", tuumi äiti, "ehkäpä meillä
+on pari päivää aikaa ommella koruompeluitammekin. Se tuntuu yhtä
+hauskalta kuin makeisten syönti." "Jos olet samaa mieltä kuin minä",
+ehdotti täti, "niin lähdemme hiukan metsään kävelemään." Äiti oli
+siihen halukas, ja hetken kuluttua he astuivat käsikynkässä veräjästä
+ulos. "Rakas ystävä", sanoi äiti, "pian on syksykin käsissä." "Niin,
+saapa nähdä, miten kauan sinä ja pikku Trull jäätte tänne maalle",
+sanoi täti.
+
+Oi miten kaunis metsä oli ja miten loistavat värit niitettyjen peltojen
+tuolla puolen. "Mitäs tuo on?" sanoi täti. "Iloisia lasten ääniä",
+vastasi äiti. "Kylläpä he osaavat nauraa! Mennäänkö sinnepäin?" kysyi
+täti, "meidän kolme pikkuistamme ovat varmaan siellä."
+
+He kääntyivät oikealle ja kulkivat tietä, joka kiersi peltojen
+lomitse. Pian he huomasivat iloisen seuran, joka riemuitsi ja nauroi.
+Korsbergin talon kohdalla oli tavattoman hauska mäki; — se oli jyrkkä,
+se oli liukas, se oli puoleensaviekoitteleva. — Puoli tusinaa nuoria
+liukui sitä alas koko sydämen pohjasta. "Pois tieltä", huusi Tripp
+kovalla äänellä. Oi, millaista vauhtia se kävi! Voi, voi, voi! nyt
+kaikki kolme kiipesivät mäkeä ylös, ja selvästi näkyi se kohta uusista
+sinisistä housuista, jota he olivat käyttäneet ajopeleinänsä — se oli
+aivan harmaanvalkea. Äiti tarttui lujasti tädin käsivarteen. "Rakkaat
+lapset", huusi hän, "mitä te teette?" "Me laskemme liukua ja se käy
+kuin tuulessa", vastasi Tripp. "Mutta te olette aivan unohtaneet uudet
+housunne?"
+
+Niin, housut he olivat kokonaan unohtaneet.
+
+"Menkää kotiin", sanoi äiti, "vajassa on vanhoja säkkejä. Niitä te
+saatte käyttää kelkkoina, mutta ilman niitä ette saa liukua."
+
+Koko joukko hyökkäsi matkaan.
+
+Täti ja äiti katsoivat toisiinsa ja purskahtivat nauruun, ajatellen
+monia laskuja, joita tehdään isännän tietämättä.
+
+Kävelyä jatkettiin sitten vähän matkaa metsässä, joka tuoksui
+suloisesti edellisen yön sateen jälkeen. "Varmaankin tulee hyvä
+puolukkavuosi", sanoi täti. "Ja sieniä me toivottavasti myöskin
+saamme", vastasi äiti, "me poimimme, Trull ja minä, jotta isä saisi
+lempiruokaansa talvella."
+
+Pian he palasivat taas kotiin. Kukko seisoi rikkaläjällä paahtaen
+itseään auringossa. — Keinulauta verannan alapuolella houkutteli
+luokseen. Oli suloista istua siinä hetken aikaa ja katsella omenoita,
+joita alkoi ilmestyä yhä enemmän. Pihlajan tertut rannalla hohtivat
+räikeinä tummanvihreitten kuusten keskellä. Kas tuossa kulki Jack
+ankkoinensa. Niin, ettehän te tiedäkään, että pojat olivat saaneet
+vielä kolme ankkaa lisää. Yksi oli valkea ja sen nimi oli Jack. Nyt
+se käveli ruskeitten ankkojensa kanssa, ja kaikki kaivoivat nokkansa
+syvälle omenapuiden mullokseen. Voi, miltä ne näyttivät! Pieni
+multaläjä tarttui jokaiseen nokkaan. "Hyvä että Max ja Jack ovat
+erillään", sanoi täti, "niin ei tarvitse nähdä niiden tappelua." "Niin,
+ne kaksi eivät tule toistensa kanssa toimeen", tuumi äiti.
+
+
+
+
+MAX JA JACK.
+
+
+Tuntia myöhemmin juoksi kuusi paria pikku jalkoja verannan portaita
+ylös; eteisen ovi riistäytyi auki ja koko joukko hyökkäsi saliin.
+Trull huusi: "Äiti, tiedätkö äiti, nyt Trapp rupesi — — —." "Vaiti",
+keskeytti äiti, "ei saa kaivata, se on rumaa; pojat kertovat kyllä
+itsekin. — No", jatkoi hän, "mistä on kysymys?"
+
+Olli ja Trapp vastasivat yhteen ääneen puhuen toistensa suuhun. "Ei,
+ei", sanoi äiti, "ensin Olli ja sitten Trapp."
+
+Ja nyt sai äiti kuulla vanhan tutun kertomuksen siitä, miten nuo
+molemmat vekkulit olivat joutuneet tukkanuottasille. Kummankin suut
+olivat numero 8:n muotoiset ja näyttivät varsin happamilta. "Te olette
+kovin tyhmiä molemmat", sanoi äiti, "antakaa kättä toisillenne ja
+olkaa taas ystävät!" Mutta siihen ei kumpaisellakaan ollut halua.
+Silloin sanoi äiti: "Tiedättekö, kenen kaltaisia te nyt olette?" Lapset
+odottivat ihmetellen.
+
+"Te olette aivan kuin Max ja Jack, kun ne tappelevat."
+
+Trapp veti suunsa hymyyn, vilkaisi hiukan Olliin, joka samassa katsoi
+toisella silmällään Trappiin.
+
+Trull hyppi yhdellä jalalla nauraen ja huutaen: "Aivan kuin Max ja
+Jack, ha, ha, haa!" Ja hänen hyvä ystävänsä Joppi alkoi myös hyppiä
+pitkin permantoa, sillä heidän piti aina matkia toisiaan.
+
+"Nyt minun mielestäni", sanoi äiti, "teidän toisten pitäisi tehdä
+samoin kuin setä Topelius opettaa kertomuksessaan 'Ole hyvä köyhille'.
+Siinä kerrotaan tytöstä, joka niin kernaasti tahtoi olla kiltti, mutta
+unohti sen aina. Silloin Briita muori lupasi auttaa häntä. 'Joka
+kerta kun on käydä hullusti', sanoi hän, 'nostan minä sormea — kas
+näin!' Tehkää tekin niin, pojat, kun näette, että Max ja Jack pääsevät
+vauhtiin."
+
+Mutta pojat arvelivat, että se oli hullunkurinen keksintö, kaikkein
+hullunkurisin mitä saattoi ajatellakaan. Ja siinä sitä hypittiin ja
+naurettiin, kaikki nostivat sormensa pystyyn, ja lopulta koko joukko
+katosi ovesta ulos. Äiti astui ikkunan luo ja huusi heille: "Koska te
+näytätte olevan taas kilttejä, saapi jokainen nauriin, mutta varokaa
+penkkejäni", varoitti hän.
+
+Alas mäkeä sitä kiidettiin, punaiset tupsumyssyt, olkihatut ja siniset
+housunlahkeet sikin sokin ja ylinnä törrötti kuusi sormea pystyssä
+taivasta kohti. Kaikki olivat taas hyvässä sovinnossa, ja äiti tuumi
+seisoessaan ikkunassa ja katsellessaan heidän jälkeensä: Oi, jospa aina
+elämän varrella näin helposti voitaisiin solmia rauha!
+
+
+
+
+PELKO.
+
+
+Vielä kerran ennen kaupunkiin muuttoa tahtoivat naapurin Lassi ja
+Trull ansaita hiukan, sillä heidän mielestään heidän kesäkassansa oli
+kovin laiha. Siksipä he ottivat suuret työntökärryt, suuren lapion ja
+luullakseni suuren taikonkin — ja sitten sitä lähdettiin matkaan. Tie
+laivarantaan oli hiukan viettävä ja siinä oli helppo saada raskaat
+kärryt liikkeelle. He saivat oikein runsaan saaliin ja palasivat
+tyytyväisinä kotiinpäin. Lassi työnsi kärryjä ensin, mutta ei jaksanut
+kauan; samoin kävi Trullinkin. Sitten he yrittivät työntää kumpikin
+puoleltansa, mutta silloin kärryt vaappuivat kauheasti — siitä ei
+tullut kerrassaan mitään.
+
+Matkaa oli vielä hyvän joukon jäljellä, ja pojat olivat kovin väsyneet.
+Hikipisarat tippuivat pitkin kasvoja ja äkkiä heidät valtasi kova
+pelko. He olivat mielestään kaukana, kaukana kotoa, yksin raskaine
+kuormineen. Ehkäpä ilta pian ennättäisi ja he jäisivät yksin metsään!
+Ehkäpä he eivät ennättäisi kotiin yöksikään!
+
+Suuri pelko valtasi heidät: "Jollemme me koskaan, koskaan enää pääse
+kotiin", huudahti Trull, ja molemmat alkoivat nyyhkyttää. "Jos koti
+onkin kadonnut", kuiskasi Lassi kauhuissaan. Ei, sellaista ei saisi
+koskaan tapahtua, tuumivat molemmat pojat ja alkoivat juosta ja huutaa
+kauhuissaan.
+
+Täti, joka seisoi pihalla, kiiruhti heitä vastaan. Hän luuli saavansa
+nähdä jotakin kauheaa — murskatun käden, reiän päässä tai verisen
+jalan. Vaan ei — hän näki vain kaksi pelästynyttä poikaa, jotka kuin
+takaa-ajetut hirvet juoksivat häntä vastaan. Hän kumartui alas ja
+levitti käsivartensa, painoi heidät rintaansa vasten ja tunsi, miten
+heidän pienet sydämensä tykyttivät. "Mitä on tapahtunut, rakkaat
+lapset?" kysyi hän, ja katkonaisten nyyhkytysten välistä hän lopulta
+saattoi eroittaa sanat: "Me luu-limme — — että — — meillä — ei — ollut
+— enää — mi-tään ko-ti-a."
+
+Täti syleili heitä kumpaistakin, hyväili ja lohdutti heitä, ja kun he
+olivat hiukan rauhoittuneet, läksi hän Lassin kanssa hänen äitinsä
+luo. Oi kuinka suloista oli kiivetä syliin ja tuntea olevansa jälleen
+turvassa! Käsivarret kietoutuivat lujasti kaulaan ja pienokaiset
+olivat jälleen onnellisia ja rauhallisia, aivan kuin väsyneet soutajat
+päästessään jälleen maihin.
+
+Pari päivää sitten olivat molemmat pojat lähteneet marjaan.
+Lähellä kotia kulki kahden pitäjän raja, ja siellä paistoi aurinko
+niin lämpimästi, että marjat olivat kypsyneet. — Sinne he olivat
+suunnanneet kulkunsa. — Mutta sama pelko valtasi heidät sielläkin,
+ja marjanpoimijat olivat juuri aikoneet juosta kotiin, kun he olivat
+kuulleet Maxin kiekuvan. Silloin lapset olivat tulleet jälleen
+iloisiksi; seisoihan koti entisellä paikallaan, sen he saattoivat
+päättää Maxin kieunnasta.
+
+Äiti ja täti ihmettelivät mistähän tämä pelko johtui, ja he muistivat,
+että Trull kerran, käydessään kolmannella, oli eksynyt. Oli juuri
+muutettu maalle, ja Fuksi veikon oli ollut määrä pitää pikkupoikia
+silmällä sillä välin kuin tavarakuormia odotettiin. Sen hän tekikin.
+Hän vei heidät mukanaan Isollepellolle, missä oli paljon lampaita
+laitumella, ja pikku karitsat katselivat heitä ihmetellen. Lapsilla oli
+leipää taskussa ja he houkuttelivat lampaita lähemmäksi. Ne tulivat
+kernaasti, ja pikku Trull oli niin ihastuksissaan, että hän hyppi
+pienillä, paksuilla jaloillaan. Hän taputteli käsiään, pisti leivän
+aidanrakoon, mutta veti aina kätensä pois, kun "mää-mää" aikoi tarttua
+leipäpalaan kiinni. Fuksi auttoi häntä, ja lammas sai suupalansa.
+
+Sitten he palasivat kotiin. Mutta Trull ei voinut unohtaa karitsoja.
+Seuraavana päivänä, kun tavarat purettiin, ja kaikilla oli kiire, hiipi
+hän tiehensä, mutta hän ei löytänytkään lampaita. Hän ei hellittänyt
+kuitenkaan, vaan kulki yhä kauemmaksi.
+
+Lopulta häntä alettiin kaivata kotona. Kova hälinä syntyi. Isä juoksi
+sykkivin sydämin kaivon luo ja laiturille. Etsittiin kaikkialta.
+Trullia ei löytynyt mistään. Silloin sanoi isä: "Nyt saavat Ukko
+ja Kurre lähteä laivasillalle, iso veikko, Putte ja Fuksi Tryggin
+talolle ja Kinnu-Liisa ja minä menemme Sandbackaan." Laivasillalla ei
+ollut ketään, ei myöskään Sandbackassa, mutta lähes kilometrin päässä
+kotoa, Tryggin talon tiellä näkivät pojat miehen, joka kantoi pientä
+myttyä sylissään. Hänen hevosensa ja kärrynsä seisoivat maantiellä
+ja hän aikoi juuri pienen metsämiehen kanssa jatkaa matkaansa, kun
+pojat päästivät ilohuudon ja kiiruhtivat paikalle. Kuusi käsivartta
+ojentautui pikku Trullia kohti, ja kolme riemuitsevaa poikaa kiiruhti
+hänen kanssaan kotiin.
+
+"Luuletko, että hän voisi vielä muistaa tuota kertaa?" ihmetteli äiti.
+"Onhan siitä jo pitkä aika", vastasi täti, "mutta muistatko, ettei hän
+koko kesään mennyt veräjän ulkopuolelle kenenkään muun kanssa kuin
+meidän — ja silloinkin vain, kun häntä lujasti talutettiin kädestä?"
+"Niin, sen minä kyllä muistan", sanoi äiti. "Jospa tuo muisto ei kovin
+kauan seuraisi häntä, se kalvaisi liiaksi pientä hellää sydäntä."
+
+
+
+
+KESÄN LOPPU.
+
+
+Oli elokuun loppu. Kuu oli rakentanut pitkän hopeisen sillan koko
+lahden poikki. Se näkyi selvästi salin suureen ikkunaan, mutta vielä
+paremmin yläkerran balkongille. Jos vain sitä siltaa pitkin osaisi
+kävellä, niin pääsisi suoraan taivaaseen!
+
+Oi, jospa olisi voinut pidentää kesää. Mutta työaika oli jälleen
+ovella, koulut kutsuivat, ja kaikkien muiden paitsi äidin, Naperon ja
+Trullin piti lähteä parin päivän kuluttua kaupunkiin. Miten kesä oli
+kulunut niin nopeasti? tuumi Tripp itsekseen, "ja meidän mielestämme
+kun yksin viinimarjojen poimintaa kesti ikuisesti". Hänen ajatuksensa
+liitivät siihen aikaan, jolloin Napero oli kantanut kahvitarjottimen
+viinimarjapensaiden juurelle, ja äiti oli kutsunut Blomqvistinkin,
+joka teki työtä rannalla, mukaan kesteihin. Trull oli vaihtanut lakkia
+Blomqvistin kanssa ja kastanut korppunsa Blomqvistin kupissa ennenkuin
+ukko oli ennättänyt edes maistaa kahviaan. Mutta Blomqvist oli poikien
+ystävä ja he ymmärsivät toisiaan.
+
+Tripp vaipui mietteihinsä. Mansikkapäivä oli ollut kovin hauska,
+silloin he olivat saaneet syödä viimeiset puutarhamansikat penkeistä,
+eikä niitä ollut niinkään vähän. Sitten he olivat kerran, ei, kolmekin
+kertaa, keränneet kokonaisen korillisen papuja, ja kun kaikki yhdessä
+olivat poimineet palkoherneitä, niin työ oli sujunut kuin tanssien.
+Yks kaks heillä oli 12 litraa koossa, vähemmän ei riittänyt. Nepä
+vasta maistuivat, ja Tripp hymyili itsekseen muistellessaan suurta
+höyryävää vatia aamiaispöydällä. Ja nyt viimeksi sieniretki. Miten
+paljon he olivat löytäneet. Hauska oli sieniä perkaakin, sillä äiti
+luki silloin ääneen heille. Kokonainen saavillinen vettä kannettiin
+sisään, ja vesi loiskahti niin hauskasti joka kerta, kun heitti
+puhdistetut sienipalaset saaviin. Äiti oli lukenut norjalaisesta
+Robinsonista, ja kaikkien mielestä se oli hyvin hauska kirja. — Miten
+ihanaa oli ollut purjehtia eilen. Pian Blomqvist vetäisi veneen
+maalle, ja sitten se raukka saisi jäädä yksin venevajaan ja odottaa
+koko pitkän, pitkän talven. Trapp huokasi ajatellessaan, että kesä oli
+loppunut ja että kaupungissa täytyi käydä sukka- ja kenkäjalassa koko
+päivä. — "Ei siksi, ettei olisi hauska käydä kouluakin", tuumi Tripp
+syvämietteisesti, "täytyyhän sitä oppiakin, muuten ei tule miestä, ja
+miehiä meistä täytyy tulla, sillä isä on sanonut, että Suomi tarvitsee
+miehiä."
+
+Kas vaan, nyt vihellettiin illalliselle — "tulen, tulen", huusi Tripp,
+mutta juostessaan alas portaita hän otti vauhtia ja hyppäsi niin
+korkealle kuin jaksoi ja tuumi mielessään: "Nyt me pidämme oikein
+hauskaa näinä viime päivinä."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Muuttopäivä oli tullut. Kello 6 aamulla ajoi kaksi hevosta pihalle.
+Muuttotavarat kannettiin alas ja sälytettiin kärryille. Tripp, Trapp ja
+Trull olivat hirveässä touhussa ennättääkseen valmiiksi, sillä tietysti
+he tahtoivat seurata kuormia ja ajaa vielä kerran takaisin tyhjissä
+kärryissä. Hyvä että Hilda auttoi heitä, muuten se ei olisi onnistunut,
+mutta nyt he ennättivät parhaiksi alas, kun kuormat pantiin liikkeelle.
+
+"Hyvää huomenta, Blomqvist", huusivat pojat, "me tulemme mukaan."
+"No kuinkas muuten", vastasi Blomqvist. "Tulkaa pian takaisin, jotta
+ennätätte syödä ennenkuin matkustatte", varoitti Napero. "Kyllä,
+kyllä", vastasivat pojat, ja sitten sitä lähdettiin matkaan.
+
+Eronhetki oli tullut, sitä oli enää mahdoton auttaa. Äiti, Napero ja
+Trull seisoivat nyt yksin laiturilla ja vilkuttivat jäähyväisiksi.
+Laiva läksi liikkeelle, eteni yhä kauemmaksi ja kauemmaksi ja katosi
+lopulta Akkasaaren taakse.
+
+
+
+
+TRULLIN AHKERAT SORMET JA HÄNEN KIELENSÄ.
+
+
+Aamiaispöydässä täytyi äidin ja Trullin nauraa. Vain kaksi henkeä
+pöydässä! Se oli kovin lystikästä.— Trull asui nyt äidin kanssa
+makuukamarissa. Hän heräsi aina varhain, ja äiti tahtoi nukkua kauan.
+Trullin täytyi nousta hiljaa vuoteesta ja hiipiä vaatteet käsivarrella
+Naperon luo keittiöön, missä hän pukeutui.
+
+Kun äiti heräsi ja tirkisti ulos ikkunasta, näki hän usein Trullin,
+pienessä punaisessa villaröijyssään, kulkevan puiden alla. Suuri kori
+oli hänellä käsivarrella ja veitsi kädessä. Hän kumartui vähä väliä
+maahan; Trull löysi sieniä, niitä hän poimi isoäidille ja isälle. Äiti
+avasi ikkunan ja lauloi:
+
+    Mä tiedän pojan reippaan,
+    Trull on hän nimeltään.
+    Hän lähti sienimetsään,
+    vei korin kädessään.
+
+    Hän uutterasti etsi
+    ja korin täyteen sai;
+    ne kaikki sienet oivat
+    saa isoäiti kai.
+
+    Se isoäidin mieleen,
+    hän kiittää kultastaan:
+    "Mä suukon sulle annan,
+    kun poimit ahkeraan.
+
+    Tuo vati, veitsi, vettä,
+    niin käymme toimehen!
+    Tää isän herkkuruokaa
+    ja Trull, hän hankki sen!"
+
+Trull hymyili ja nyökkäsi.
+
+Hänen kaikkein ensimäinen aamutoimensa oli kerätä kaikki omenat, jotka
+yöllä olivat pudonneet maahan. Välistä kori oli niin täynnä, että hän
+töin tuskin jaksoi liikuttaa sitä, mutta "mies on mies", tuumi Trull ja
+hän kulki eteenpäin poskien punoittaessa yhtä paljon kuin omenienkin
+korissa.
+
+Trullilla ja hänen äidillään oli paljon työtä, sillä kaikki oli nyt
+järjestettävä talven varalle. Trull oli usein Blomqvistin mukana, joka
+käänsi maita, vei korjuuseen lavaikkunat ja ajoi multaa pensaiden
+juurille. Trull sai aina ajaa tyhjissä kärryissä ja se oli hänestä
+hauskaa. Hän oli mukana, kun purjevenekin nostettiin vajaan ja auttoi
+kaikin voimin.
+
+Sitten hän kävi joka päivä postia hakemassa, joka saapui aamupäivällä.
+
+Eräänä päivänä hän tuli kotiin sanomalehti kainalossa. Äiti seisoi
+ikkunassa, mutta Trull ei huomannut häntä; hän ihmetteli, miksikähän
+Trull puheli koko ajan itsekseen iskien oksalla kaikkia lähellä olevia
+pensaita ja puita. Voitteko aavistaa, mitä hän sanoi? Äiti oikein
+pelästyi, kun hän kuuli hänen puheensa — toinen voimasana toisensa
+jälkeen pääsi Trullin huulien yli, ja hän näytti nauttivan aivan
+sanomattomasti. "Trull, Trull", huusi äiti, "mitä ihmeessä sinä sanot?"
+"Minä olen oppinut ne kaikki, ja nyt se käy jo oikein sujuvasti ja
+hyvin", vastasi Trull tyytyväisenä. "Mutta poika kultaseni, mistä sinä
+olet sellaista oppinut, eihän isä koskaan kiroile?" "Laiturilla oli
+eräs mies, ja hän oli päissään. Tällä tavalla hän astui", ja Trull
+alkoi heilua eteenpäin. "Sitten hän nojautui kuusta vasten", jatkoi
+Trull asettuen selin erästä puuta vasten, "ja sitten hän lasketteli
+kaikki nämä sanat, jotka minä nyt olen oppinut. Olen harjoitellut aivan
+hirveästi, tiedätkös äiti." "No mutta Trull", sanoi äiti, "tahtoisitko
+sinä ottaa lokaa maantieltä suuhusi?" "Hyi sentään", vastasi Trull.
+"Niin, katsoppas, sen minä kyllä ymmärrän, sillä siitä suu tulisi
+likaiseksi, mutta tiedätkö, että tuollaiset sanat likaavat vieläkin
+enemmän suuta. Trullin pikku sydän tahraantuu sellaisesta. Tahdotko
+koettaa olla sellaisia puhumatta?" "Hm", sanoi Trull, ja sitten hän
+antoi äidille sanomalehden ja läksi pois.
+
+Eräänä aamuna leikki Trull verannalla hyrrällään. Sateli hiukan ulkona.
+Äiti askarteli salissa. Kesken kaikkea hän kuuli Trullin juttelevan
+yksinään. Hän meni lähemmäksi. Oi, voi, nyt hän kiroili jälleen! Äidin
+monet varoitukset ja muistutukset eivät olleet auttaneet mitään. Hänen
+täytyi ottaa Trullia kädestä ja viedä hänet sisään; hän ei sanonut
+sanaakaan, astui vain makuukamariin pesukaapin luo. Trullin silmät
+seisoivat kuin kysymysmerkit!
+
+Äiti otti Trullin hammasharjan, saippuoi sen ja sitten hän sanoi: "Nyt
+meidän täytyy pestä pois lika." Trull alkoi itkeä, häntä hävetti.
+
+Äiti taivutti hänen päänsä taakse, ja sitten hän hankasi hampaita ja
+ikeniä, kitalakea ja kieltä. "Joka kerta kun Trull kiroilee", sanoi
+äiti, "täytyy meidän pitää suursiivous, muista se."
+
+
+
+
+SIENIMETSÄSSÄ.
+
+
+Äiti ja Trull kulkivat käsi kädessä maantietä pitkin. He olivat
+menossa sienimetsään, missä kasvoi tiheässä notkeita koivuja. Välistä
+oli varsin vaikea päästä eteenpäin, sillä täytyi kiivetä oksien ja
+kantojen, harjujen, kivien ja kallioiden yli, mutta satumaista ja
+salaperäistä siellä oli. Maa oli pienten keltaisten lehtien peitossa ja
+koreat kärpässienet loistivat kuin punaiset päivänvarjot. Kantarellit
+kasvoivat perhekunnittain hyvässä sovussa juuri siinä, missä pieni
+notko avautui metsän keskellä. Vaan kas, miten mainioita kivitatteja!
+Äidillä oli tapana leikata poikki varret ja kiehauttaa ne ennenkuin ne
+perattiin, ja silloin ne loistivat valkeina isän etikkasienien joukossa.
+
+Päästyään hiukan kauemmaksi niitylle täytyi äidin ja Trullin lyödä
+kätensä ihastuksesta yhteen. Vaaleanpunaiset karvalaukut olivat
+keräytyneet suuriin parviin. Minne ikänä silmänsä käänsi, pistivät ne
+pienet somat päänsä esiin. Miten runsas saalis! Äidin täytyi sitoa
+esiliinansa nyytiksi saadakseen kaikki kotiin.
+
+Trull kulki sillä aikaa omin päin metsässä. Äkkiä äiti kuuli hänen
+huutavan: "Käärme, käärme." "Minä tulen", vastasi äiti hymyillen, sillä
+sateen jälkeen oli paljon pitkiä harmaanmustia etanoita maassa ja hän
+arvasi, että Trull oli sellaisen nähnyt. Kun nyytti oli lujasti sidottu
+kiinni, läksi hän Trullin luo, joka seisoi kumarassa, veitsi syvällä
+maassa. Ajatelkaahan äidin kauhua, kun hän näkikin oikean kyykäärmeen,
+jonka Trull oli lävistänyt vastahiotulla veitsellään. Hän oli
+näkevinään siinä Jumalan varjelevan silmän ja hän kiitti Häntä siitä,
+että Hän oli lähettänyt suojelusenkelinsä varjelemaan pikku Trullia
+vaaran hetkenä.
+
+
+
+
+SYKSYN TULO.
+
+
+Toinen päivä kului toisensa jälkeen. Kaikesta saattoi päättää, että
+kesäpesä oli pian suljettava. Äiti kulki pitkin mäkeä ja tarkasteli
+kaikkea. Kun hän astui naapurin verannan ohi, täytyi hänen hymyillä
+itseksensä, sillä hän muisti, miten Trull kerran oli tullut sinne,
+käynyt istumaan penkille ja heilutellut jalkojaan. Äkkiä hän oli
+sanonut: "Luulenpa, että jos minulle nyt jotain tarjottaisiin, niin en
+muistaisi kiittää." "Rakas pikku Trull", sanoi Ollin ja Lassin äiti,
+"emme me mitenkään tahdo saattaa sinua kiusaukseen." "Hm", sanoi Trull
+ja oli hiljaa hetken aikaa, sitten hän yskäsi ja sanoi: "Nyt minä
+luulen, että muistaisin." "Koetetaanpas", sanoi täti ja tarjosi hänelle
+karamellin avonaisesta rasiasta.
+
+Äiti astui eteenpäin ja tuli keittiöpuutarhaan. Siellä muistui toinen
+asia mieleen. Kun Trull oli aivan pieni ja oli mukana kylvämässä
+kaikenlaisia siemeniä, huudahti hän äkkiä, kun kaikki oli valmista:
+"Äiti, äiti, olet unohtanut kylvää munan siemeniä! Mistä me nyt saamme
+munia tänä kesänä?"
+
+Kävely ulottui aina kirsikkapuiden luo. Äiti saattoi astua tuskin
+ainoatakaan askelta muistamatta jotakin. Eräänä keväänä, kun
+puut olivat kuin valkeat morsiamet, ja isä oli tuonut kirsikoita
+kaupungista, oli äiti sitonut kirsikkatertun puun oksaan. Sitten hän
+kertoi kaikille siitä suuresta ihmeestä, että hän oli nähnyt kukkia
+ja kypsiä hedelmiä samalla kertaa puussa. Kylläpä siinä lähdettiin
+oikealle toivioretkelle katsomaan tätä ihmettä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Eräänä aamuna, kun Trull heräsi, huomasi hän, että äidin silmät olivat
+auki. Kuiskaten hän kysyi: "Montako yötä on vielä siihen, kunnes he
+tulevat?" "Yksi", vastasi äiti ja kääntyi toiselle korvalle. "Sepä
+hienoa", tuumi Trull, "he tulevat siis huomenna." Hän paneutui
+selälleen pitkin pituuttaan ja alkoi tuumia. Eilen oli hauska päivä.
+Perunanotto. Sandbackan Polle oli matkassa, ja työn päätyttyä sai Trull
+ajaa hevosen kotiin, Blomqvist piteli vain hiukan ohjaksista.
+
+Oli ollut talkoot. Fagerholmin Ingrid ja Korsbergin Helmi ja muutamia
+muitakin oli ollut mukana, sekä Napero tietenkin. Äiti keitti kahvia,
+ja sitten suuri tarjotin kannettiin pellolle. Trull oli ostanut
+korppuja kauppiaalta ja ne vasta olivat hauskoja. Yhtä pitkiä kuin
+isän käsi ja niin paksuja, että Trullin täytyi avata suunsa selkosen
+selälleen voidakseen puraista. Ne eivät loppuneet yhtä nopeasti kuin
+Naperon korput, jotka silmänräpäyksessä olivat syödyt ja rasahtivat
+niin somasti, kun niihin kajosikin.
+
+"Ei, nyt minun täytyy kai nousta ylös", tuumi Trull. "Ehkäpä on
+pudonnut maahan makeita omenia ja Sävstaholmeja ja Borovinkoja. Täti
+saa suuren lautasellisen" — ja Trull hiipi varovaisesti vuoteeltaan ja
+läksi ulos.
+
+
+
+
+JÄÄHYVÄISMATKA.
+
+Suuri apu.
+
+
+Nyt oli lauvantai. Äiti ja Trull olivat asettaneet kaikki
+järjestykseen. Toiselle verandapöydälle oli katettu kahvit ja suuri
+hajuhernekimppu seisoi keskellä pöytää. Viiniköynnöksiä riippui
+pöytäliinan reunoilta alas, ja Naperon hyvä vehnäleipä tuoksui
+makealta. Toisella pöydällä oli kokonainen kimppu astereita, sen takana
+omenamaljakko ja niiden vieressä päärynöitä ja keltaisia luumuja.
+
+Äiti ja Trull istuivat kiikkulaudalla ja odottivat, sillä he olivat
+saaneet kaikki niin tavattoman varhain valmiiksi.
+
+"Montako päivää me olemme vielä maalla?" kysyi Trull. "Viisi tai
+kuusi", vastasi äiti, "nyt on syksy, ja meidän täytyy muuttaa majaa
+aivan kuin muuttolintujen." "Äiti, laula syksystä", pyysi Trull, ja
+heidän astuessaan laivarantaan lauloi äiti:
+
+    Pian koivut on lehtiä vailla,
+    me muutamme lintujen lailla
+    pois maalta, pois maalta —
+    Kesä kaunis loppunut on.
+
+    Tripp, Trapp — he lähtivät ennen,
+    jo kouluhun, työhön mennen,
+    vaan lauvantaisin
+    he saapuvat luoksemme taas.
+
+    Me kirjokukkia tuomme,
+    kesäloistohon huoneet luomme.
+    Jo laiva ääntää —
+    nyt vastahan riennetään.
+
+    Hyvät omenat, päärynät vuottaa,
+    puut parhaita luumuja tuottaa.
+    Jo tulkaa, lapset!
+    "Tervetultua!" riemu soi.
+
+    Tämä äidin on lauleloita,
+    kun poimimme puolukoita —
+    ja hongat huokaa:
+    "Jää hyvästi, hyvästi, Trull!"
+
+"Niin se on", sanoi Trull, ja samassa laiva vihelsi.
+
+Mikä ilo nähdä heitä kaikkia taaskin. Tripp, Trapp ja Trull juoksivat
+edeltä aivan kuin sanansaattajat. Suuri uutinen oli kaupungin lapsilla
+kerrottavana, heillä oli maanantaina lupaa koulusta. Äkkiä päätettiin,
+että omenat olivat otettavat alas puista, ja äiti oli mielissään, kun
+hän sai niin monta apulaista.
+
+Nyt heidän piti huvitella parhaalla tavalla, sillä tämä oli viimeinen
+matka tältä vuodelta. Jäähyväissauna houkutteli jo samana iltana.
+Uuninpiippu savusi, hei, miten hauskalta se näytti; Trull kuiskasi
+Tripille ja Trapille, että hän yhdessä Idan kanssa oli vienyt useita
+simapulloja leivintupaan.
+
+Sunnuntaina luettiin läksyt ensin, ja kun kaikki sen jälkeen olivat
+laulaneet virren, sekä suuret että pienet, läksivät he yhdessä
+urheilukentälle. Täti, isä ja äiti läksivät mukaan katselemaan iloisen
+nuorison huvia.
+
+Iltapäivällä kaikki menivät soutelemaan. Olihan toki heitettävä
+hyvästit saarille ja rannoille, ennenkuin soutuveneet vietiin
+talvikorjuuseen.
+
+Trull kertoi lakkaamatta erinomaisista "talkookorpuista". Äiti lupasi
+vihdoin, että he maanantaiaamuna saisivat mennä kauppiaalta niitä
+ostamaan.
+
+Iloisin mielin he läksivät matkaan. Tripillä oli kori käsivarrella,
+Trapilla oli varpu, jota hän heilutteli vähä väliä. Se vingahti niin
+hauskasti. Trull piteli käsiään housuntaskuissa; hän vihelteli, sen
+konstin hän oli vastikään oppinut, ja oli kovin ylpeä taidostansa.
+Miten paljon sieniä oli metsässä! hyväpä että heillä oli kori
+matkassansa. Se alkoi tuntua oikein raskaalta; Trapp sai vuoroin
+Tripin kanssa kantaa sitä. Lopulta se heitettiin kuusen juurelle.
+"Odota nyt kauniisti, kunnes me tulemme takaisin", huusi pikku iloinen
+Trull. Sitten he juoksivat eteenpäin eikä kestänyt kauan ennenkuin
+he palasivat reippaasti, kullakin suuri korppu kädessä. He päättivät
+kulkea oikotietä peltojen poikki, sillä he halusivat taas kotiin
+omenapuiden luokse.
+
+Kulkiessaan tyytyväisin mielin eteenpäin pysähtyivät he äkkiä kuin
+kivettyneinä, kaikki kolme. Kylmänväre kulki heidän selkäpiitänsä
+myöten, sillä aidan takana he huomasivat sepän vihaisen sonnin, joka
+oli pelästyttänyt niin monia kesän kuluessa. Sonni oli huomannut
+heidät ja mörähti. Pienet poika parat, miten he pelkäsivät. Mitä nyt
+tehdä? Sonni painoi sarvensa maahan ja hyökkäsi vasten aitaa; se
+katsoi vihaisesti lapsiin ja mörähti jälleen. Pienokaiset painautuivat
+toisiinsa, ja pikku Trull kalpeni. Sonni puski veräjää vasten, joka
+ratisi ja narahteli, sitten se vetäytyi pari askelta taakse, ja pojat
+käsittivät, että hetken kuluttua se aikoi uudelleen hyökätä vasten
+aitaa. He eivät ymmärtäneet mitä tehdä.
+
+Silloin Trapp muisti suuren Auttajan, josta he monta kertaa olivat
+lukeneet, ja hän sanoi: "Rukoilkaamme Jumalaa, että hän varjelisi
+meitä." Kolme pientä ystävystä polvistui maahan ja rukoili apua Häneltä,
+jolla on valta taivaassa ja maassa, ja kas! heidän rukouksensa tuli
+kuulluksi; sonni kääntyi aivan äkkiä pois, ja pienokaiset olivat
+pelastuneet.
+
+Lapset seisoivat mykkinä, yliluonnollisen tunteen valtaamina. Kun he
+näkivät elukan katoavan metsään, kuiskasi Trull: "Kiitetään nyt."
+"Niin", sanoi Tripp, "sitä meidän ei pidä unohtaa", ja kääntäen
+loistavat katseensa taivasta kohti he puhuivat Hänelle, joka on niin
+lähellä lasten sydäntä.
+
+Ääneti he astuivat sitten kotiin toistensa rinnalla, sillä he olivat
+saaneet kokea suuren, ihmeellisen ilon. Hiljaa he menivät rakkaittensa
+luo ja kertoivat heille ihmeellisestä tapahtumasta. Äiti sulki heidät
+syliinsä, ja suurten kyynelten noustessa hänen silmiinsä hän sanoi:
+"Rakkaat poikani, siinä on teille muisto koko elämäksenne."
+
+
+
+
+KAUPUNGISSA.
+
+
+Paljon ei ole enää kerrottavaa kolmesta pojasta. Muutaman päivän
+kuluttua he olivat taas kaikki kaupungissa. Trull sai ruveta käymään
+veistokoulua ja se oli hänestä hauskaa. Kaikki olivat täydessä työssä,
+ja siten pimeä syksy kului. Joululahjoja valmistettiin, ja täti toi
+aina silloin pöydälle lautasellisen omenoita. Joskus niitä ripustettiin
+nuoraan ja paistettiin avonaisen uunin edessä. Ne sihisivät ja
+sähättivät ja pyörähtelivät, ja joskus kuoret paukahtelivat hauskasti.
+— Saattoi tapahtua, että äiti sellaisina iltoina kertoi satuja.
+Hän puhui silloin usein pienestä lapsesta, "Ilon kukkasesta", joka
+levitti paljon aurinkoa ja riemua ympärilleen. Sen laulun, jota täti
+hyräili itsekseen aivan hiljaa, kun pojat riitelivät keskenään, tunsi
+varmaankin Ilon kukkanen, niin ainakin pojat otaksuivat.
+
+Tahdotteko kuulla sen, vaikkeivät pojat pitäneet siitä lainkaan?
+
+    Sä ollos kiltti, hellä
+    sun siskopiirissäs;
+    jos riitaiset on toiset,
+    sä näytä hyvyyttäs.
+
+    Jos eivät anna myöten,
+    sä myöten anna vaan,
+    niin kodissasi varmaan
+    saat päivän paistamaan.
+
+Eräs seikka oli kaupungissa hauskempi kuin maalla, niin pojat
+arvelivat, se nimittäin, että isä aina oli kotona. Kun hän pani
+tohvelit jalkaan ja puki kotitakkinsa ylleen, kiipesivät he hänen
+syliinsä, ja siinä oli hyvä olla.
+
+"Miksi te tulitte niin myöhään aamiaiselle tänään?" kysyi isä kerran,
+kun pikkupojat olivat hänen luonaan. "Asian laita oli sellainen",
+sanoivat Tripp ja Trapp, "että me kotimatkalla näimme vanhan vaimon,
+joka heitti kellariin halkoja. Hän näytti kovin väsyneeltä, ja me
+arvelimme voivamme auttaa häntä, ja siksi me viivästyimme hiukan." "Se
+oli oikein, pikkupojat", sanoi isä.
+
+— Miten varhain iltapuolella nyt tulikaan pimeä. Jo päivällispöydässä
+tarvittiin tulta, samoin aamulla, poikien pukeutuessa, mutta se oli
+vain hauskaa, sillä se näytti niin salaperäiseltä. Täytyihän myös puhua
+hiljaa, jotta toiset eivät heräisi, ja se tuntui aivan siltä, kuin
+joulupukki olisi seisonut ikkunan takana kurkistelemassa, olivatko
+lapset kilttejä; ja sitähän he kyllä halusivat, vaikka se unohtuikin
+joskus.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Koulu oli loppunut ja lapset olivat tuoneet kotiin hyvät todistukset.
+Nyt he vain odottivat joulu-aattoa.
+
+Ja joulu tuli. Terveinä ja iloisina he saivat viettää ihanaa
+rauhanjuhlaa. Tiedättekö mitä Trapp teki joulun jälkeen? Hän
+istui alituisesti nenä kirjassa. Hän oli päättänyt ruveta
+"löytöretkeilijäksi". "Ensin", sanoi hän, "minä suoritan
+ylioppilastutkinnon, sitten käyn rippikoulua ja sitten lähden Afrikaan.
+Mutta rouvasta minä en huoli, sillä hän istuisi vain kotona ja
+marisisi, kun minä lähtisin aarniometsiin."
+
+Tripp taas nikkaroi, ja jos taloon tuli joku korjaamaan lukkoja,
+johtoja tai sairaita tuoleja, niin heti paikalla Tripp oli vieressä
+katselemassa, sillä sellainen huvitti häntä.
+
+Mutta Trull piti eniten palosotamiehistä, ja palosotamieheksi hän
+kerran aikoi tulla. — Sopikin erinomaisesti, että he asuivat niin
+lähellä palotornia. Kun sattui tulipalo ja hevoset ja kärryt ja
+ruiskut ja miehet kovasti toitottaen läksivät liikkeelle, niin voitiin
+olla aivan varmat, että kaikki kolme poikaa seisoivat ikkunassa
+nenät litteinä ruutua vasten. Monta kertaa, kun täti tai äiti avasi
+varovaisesti lastenkamarin oven nähdäkseen nukkuivatko pienokaiset,
+näkivät he kolmen ukkeliinin pitkissä yöpaidoissaan istuvan kuin kukot
+orrella.
+
+Isä, täti ja äiti tuumivat monta kertaa täten: rakkaat, rakkaat
+pikkupojat, Tripp, Trapp ja Trull, miten paljon iloa onkaan tullut
+teidän osallenne. Oi, jospa te kasvaisitte kuin kukkaset kedolla — aina
+ylöspäin! Oi, jospa teistä voisi laulaa niinkuin kieloista:
+
+    Kielot valkeat nuo
+    sulotuoksunsa suo,
+    se on vilpitön, puhtoinen.
+    Näin luontoaan
+    he noutavat vaan —
+    Herra itse on antanut sen.
+
+
+
+
+ILON KUKKANEN.
+
+
+Talvi kului, päivät valkenivat, alettiin suunnitella kesää.
+
+Ennenkuin heitämme hyvästit pikku ystävillemme, tulee meidän vielä
+kertoa suuresta, iloisesta ja ihmeellisestä tapahtumasta.
+
+Eräänä aamuna tuli isä varhain lastenkamariin. "Herätkää, pojat, ja
+hierokaa uni silmistänne", kehoitti hän niin iloisella äänellä, että
+pojat heti paikalla kohosivat istualleen vuoteissaan.
+
+"Rakkaat pienokaiseni", sanoi isä ja kävi vuoteen laidalle istumaan,
+"nyt saatte kuulla jotain oikein hauskaa. Jumala on lähettänyt meille
+suuren lahjan. Hän on antanut meille jotain uutta rakastettavaksemme.
+Tänään, varhain aamulla, te olette saaneet pienen veljen, ja äiti
+sanoo häntä Ilon kukkaseksi. Nyt te saatte mennä kertomaan uutista
+isoäidille."
+
+Isä suuteli heitä kaikkia, ja sitten pojat kilpailivat keskenään, kuka
+ensimäisenä olisi valmis.
+
+"Hän saa ajaa minun punaisilla rattaillani", sanoi Trull. "Ja hän saa
+leikitellä minun apinallani", jatkoi Tripp. "Mutta minä tahdon pitää
+häntä sylissä", huudahti Trapp.
+
+Pian he läksivät matkaan juoksujalkaa — eikä kestänyt kauan ennenkuin
+he palasivat taas takaisin punoittavin poskin ja ilosta loistavin
+silmin. "No", sanoi täti, "mitä isoäiti sanoi?"
+
+"Me soitimme niin kauhean kovasti, että isoäidin Elli pani
+varmuusketjun eteen, ennenkuin hän uskalsi avata oven", kertoi Trull
+nauraen. "Ai, ai", sanoi täti, "ettekö muistaneet vanhaa isoäitiä?" "Ei
+se ollut vaarallista", selitti Tripp, "isoäiti tuli niin iloiseksi,
+kun me tulimme." "Niin, tiedätkö täti", jatkoi Trapp, "se oli oikein
+kaunista. Kun me olimme kertoneet, että meillä oli pieni veli, pani
+isoäiti kätensä ristiin ja katseli kauas, kauas pois, luullakseni aivan
+taivaaseen asti. Hänen silmänsä loistivat aivan kuin lahti maalla, kun
+auringonsäteet kimmeltävät sen pinnalla — ja sitten hän sanoi hiljaa,
+ikäänkuin hän olisi puhunut itse Jumalalle: uusi Isämeidän, uusi
+Isämeidän."
+
+Tädin silmät kyyneltyivät. Hän ei voinut sanoa mitään, hän sulki vain
+kaikki kolme poikaa syliinsä ja kuiskasi vihdoin: "Niin, rakkaat pojat,
+isoäiti on aivan oikeassa."
+
+He menivät sitten yhdessä isän huoneeseen, ja hän tuli heitä
+kynnyksellä vastaan ja sanoi: "Nyt Tripp, Trapp ja Trull saavat tulla
+katsomaan Ilon kukkasta."
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78231 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..dafd555
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78231
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78231)