Initial commit of ebook 77640 filesHEADmain

1 files changed, 4689 insertions, 0 deletions

diff --git a/77640-0.txt b/77640-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..0a4067b
--- /dev/null
+++ b/77640-0.txt
@@ -0,0 +1,4689 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77640 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+KAHDEN TULEN VÄLISSÄ
+
+Kolminäytöksinen huvinäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+JOHANNES KOIVUKANTA
+
+
+
+
+
+Jyväskylässä,
+K. J. Gummerus Oy,
+1921.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+IISAKKI LÖNNBERG, kamreeri.
+MIMMI MIETTINEN, emännöitsijä.
+LILLI LINDEN, tupakkakaupan myyjätär.
+HEIKKI LEHTINEN, kauppias.
+KUSTAAVA ROSLUND, leski.
+HILDA SIHVONEN, ajurin vainio.
+TILDA, palvelijatar.
+
+Tapahtumapaikka: Kamreeri Lönnbergin sali Helsingissä.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+LÖNNBERG (sytytellen sikariaan)
+
+Niin — eikö olekin hieno aroomi?
+
+LEHTINEN (poltellen)
+
+Mistä sinä näitä ostat? Onko näitä Kairossa?
+
+LÖNNBERG (hämillään)
+
+Kairossa — hm — taitaahan näitä — ehkä näitä on.
+
+LEHTINEN
+
+Mitä sinä arastelet? (Katsoo hiukan hymyillen.) Vai onko näiden
+sikarien takana joku salaisuus?
+
+LÖNNBERG (tekeytyen välinpitämättömäksi)
+
+Salaisuus! Mitä vielä — Kairostahan näitä saa.
+
+LEHTINEN
+
+Ahaa — Iisakki, Iisakki, Kairossa on se Lilli.
+
+LÖNNBERG
+
+Mikä Lilli?
+
+LEHTINEN (nauraen)
+
+Kuules, ei sinusta ole näyttelijäksi nyt yhtä vähän kuin ennenkään.
+Vaikka enhän minä ihmettele. Lilli on soma tyttö, soma kuin vietävä.
+
+LÖNNBERG (alkaa innostua)
+
+Niin — mitäs sanot? Eikö sitten olekin? Sellainen vartalo ja se jalan
+nousu. Jaa'ah! Ja ne silmät sitten!
+
+LEHTINEN
+
+Olivathan ne silmät Liukkosen Ruusullakin — ja — niin — entä ne
+Bergmanin Maijan jalat toissa kevännä!
+
+LÖNNBERG (jäähtyen)
+
+Joutavia! — Lilli on toista maata.
+
+LEHTINEN.
+
+Toista se oli Maijakin aikanaan.
+
+LÖNNBERG
+
+Se nyt oli sellaista tavallista — pihkaantumista.
+
+LEHTINEN
+
+Niin — kun Mimmi ehti väliin.
+
+LÖNNBERG (varmempana)
+
+Mutta nyt ei ehdi! Ei totisesti. — Ja'ah — tiedätkös — tuota — Heikki,
+nyt minä uskon sinulle yhden asian —
+
+LEHTINEN
+
+No —
+
+LÖNNBERG
+
+Mutta muistappa, ettet siitä hiisku — hm —
+
+LEHTINEN
+
+Mitä hittoja? Hiisku? Kerro nyt — äläkä turhia arkaile.
+
+LÖNNBERG
+
+No — kun et hiisku —
+
+LEHTINEN
+
+En, en —
+
+LÖNNBERG
+
+No niin! (tuumii).
+
+LEHTINEN
+
+No niin?
+
+LÖNNBERG (alentaen ääntään)
+
+Minä olen kihloissa!
+
+LEHTINEN
+
+Kihloissa!
+
+LÖNNBERG (hätäisesti)
+
+Hs! Älä huuda — hiivatissa!
+
+LEHTINEN (tekeytyen vakavaksi)
+
+En — en. Kerro enemmän. Sen Lillinkö kanssa?
+
+LÖNNBERG (katsoen arasti oveen)
+
+Hölö! Sinähän suorastaan kiljut!
+
+LEHTINEN
+
+No, hämmästyyhän sitä vähemmästäkin — saatikka. Mutta nyt olen vaiti.
+
+LÖNNBERG
+
+Ja minä olen jo kuulutettukin —
+
+LEHTINEN (hämmästyy tosiaankin)
+
+Kuulutettu? Nyt sinä huiputat minua — eihän —
+
+LÖNNBERG (kauhuissaan)
+
+Nyt Mimmi kuuli! (hiipii ovelle kuuntelemaan) Sinä pilaat asiat tuolla
+huudollasi, kesken kaiken. Pahuusko minut paneekin puhumaan liian
+aikaisin!
+
+LEHTINEN (rauhoittaen)
+
+Eihän sieltä kuulu mitään. Ei se kuullut. Suo anteeksi! Mitä sinä
+sanoitkaan — kuulutettu?
+
+LÖNNBERG (kuunneltuaan ovella palaa varpaillaan takaisin)
+
+Niin — (kuuntelee uudelleen) jo kahdesti — ja — ja — ensi sunnuntaina —
+(keskeyttää kuunnellen)
+
+LEHTINEN
+
+Mitä? Eihän vain jo vihitä?
+
+LÖNNBERG (onnellisesti hymyillen)
+
+Kyllä — vihitään!
+
+LEHTINEN (kauhistuvinaan)
+
+Herra varjele!
+
+LÖNNBERG (silmät epävarmasti pälyillen)
+
+Kuinka — kuinka niin?
+
+LEHTINEN
+
+Niin — varjelkoon sinua Mimmiltä — jollei hän jo nimittäin asiasta
+tiedä.
+
+LÖNNBERG (ilahtuen)
+
+Siinäpä se, siinäpä se. Asia on pysynyt niin salassa, ettei hän tiedä
+siitä hituistakaan. Kuulutus tapahtui Iitin kirkossa — Lilli on siellä
+kirjoissa — ja...
+
+LEHTINEN
+
+Mutta kuuleppas nyt, Iisakki. Tämä on vakavampi juttu kuin osasin
+arvatakaan. Oletkohan sinä nyt oikein harkinnut tekoasi? Sinähän olet
+ollut tämän Mimmin kanssa kihloissa jo toistakymmentä vuotta.
+
+LÖNNBERG (nolona)
+
+Niin — niin — olen ollut.
+
+LEHTINEN
+
+No, onko se juttu purettu?
+
+LÖNNBERG
+
+Purettu — (yskii) — hm — mitäpä se purkamisesta paranee. Minä tuon
+Lillin taloon ja —
+
+LEHTINEN (vakuuttavasti olalle taputtaen)
+
+Ei, hyvä veli, se vain niin käy päinsä Ehei! (nauraen) Te otatte
+silloin kumpikin, niin sinä kuin Lillikin, Mimmiltä loimeenne, ja niin
+että tuntuu.
+
+LÖNNBERG (hölmistyneenä)
+
+Häh?
+
+LEHTINEN
+
+Niin, niin, minä tunnen Mimmin, minäkin, (hymähtäen) Olimmehan mekin jo
+kerta melkein kihloissa.
+
+LÖNNBERG (vapautuen)
+
+Mutta minä tulin silloin väliin, (nauraa).
+
+LEHTINEN
+
+Niin tulit, mutta sitten olet saanut pitää hänet kanssa Ja pidät
+vastakin. Taikka Mimmi pitää — ei hän sinusta niin luovu! Mimmillä
+alkaa, näet, olla jo ikiä. Ei sitä enää nainen nelisenkymmenen korvilla
+uusia liittoja helposti solmi — ei tällaisiakaan.
+
+LÖNNBERG
+
+Luuletko niin?
+
+LEHTINEN
+
+Ei — ennen sinun Lillisi täältä lähtee kuin Mimmi.
+
+LÖNNBERG
+
+Jaah, mutta olenhan niinä isäntä talossani ja —
+
+LEHTINEN (nauraa)
+
+Sinä — suo anteeksi.
+
+LÖNNBERG (loukkaantuneena)
+
+Mitä sinä naurat? On sitä minussakin miestä.
+
+LEHTINEN (ovelan näköisenä)
+
+Vai on. Maltahan! (nousee ja sanoo ääntään korottaen) Sinä siis menet
+naimisiin —
+
+LÖNNBERG (syöksyy ovelle päin)
+
+Ole vaiti — hiivatissa!
+
+LEHTINEN (nauraen)
+
+Näetkös nyt. — Mutta totta puhuen saa Mimmi sen tietää kuitenkin.
+
+LÖNNBERG
+
+Ei — ei vielä — saakoon myöhemmin. Nyt sillä pilattaisiin asiat.
+
+LEHTINEN (istuu)
+
+Iisakki, puhutaanpas nyt järkevästi ja palautetaan mieleen hiukan
+menneitä asioita. Katsos, sinähän Mimmin kanssa viisi vuotta kihloissa
+oltuasi luovutit tämän kotisikin jo hänelle. Annoit lahjaksi
+huonekalustasi ja kaikki —
+
+LÖNNBERG (levottomana)
+
+Niin — tulihan sekin tehdyksi.
+
+LEHTINEN
+
+No, onko sinulla uusi koti toisaalla Lilliä varten, vai —
+
+LÖNNBERG
+
+Oletko sinä hullu? Uusi koti! Kuka sitä sellaisiin kulunkeihin jaksaisi
+ruveta kamreerin palkoilla. Ehei. Minä lunastan Mimmin eroon —
+
+LEHTINEN
+
+Ohoh! Lunastat? Lunastat rahalla Mimmin? Mutta mitä sinä, mies, oikein
+ajattelet? Ei Mimmi ole vain niin lunastettavissa kuin joku toinen.
+Kun toistakymmentäkin vuotta on ollut kihloissa, niin siinä on ollut
+oikeata kiintymystä, vaikka kysymyksessä onkin vain Mimmi. — No, ja
+sinä tuot taloon uuden emännän, vaikka Mimmi olisikin siellä ennestään —
+
+LÖNNBERG (tiukasti)
+
+Ei emäntänä.
+
+LEHTINEN (naurahtaen)
+
+Jos ei nyt juuri —
+
+LÖNNBERG (sekoittaen)
+
+Niin — no — Lilli ottaa emännyyden —
+
+LEHTINEN
+
+Ja Mimmi pitää sen myöskin. Sillä käsitäthän sinä, ettei hän enää
+palkollisen tilalle siirry — eikä poiskaan lähde. Ole sinä varma
+siitä, (naureskellen) Jollen minä saisi häntä mukaani viuhautetuksi,
+vanhalta muistilta! — Kuules, Iisakki — nyt en minä tahtoisi olla sinun
+housuissasi. Minä tunnen vähän Lilliäkin — tuota — (hymähtää) tuleehan
+sitä tehneeksi tuttavuuksia poikamies — ja siinä tytössä on sekä pontta
+että pippuria.
+
+LÖNNBERG (ilahtuen)
+
+Niin on — Kyllä hän puolensa pitää.
+
+LEHTINEN
+
+Pitääpä kyllä — Iisakki parka!
+
+LÖNNBERG
+
+Parka!
+
+LEHTINEN
+
+Niin, niin, katastellaan asian kehitystä. — Mutta mitä sinä
+oikeastaan rupesit hulluttelemaan? Olisit vain vähän hakkaillut ja
+— Näet, Mimmihän on mainio emäntä ja mitä me poikamiehet muusta
+välitämme. Mukava hoito kotona, mutta siltä riippumaton kenestäkään —
+naiskahleista tarkoitan. Mimmi hoitaa sinutkin kuin prinssin. Saisinpa
+minä hänen laisensa ihmisen talooni, niin —
+
+LÖNNBERG
+
+No, ota sinä hänet sitten. Minun puolestani kyllä hänet saat.
+
+LEHTINEN
+
+Jaa, kannattaa miettiä. Edullista se joka tapauksessa olisi — ja
+mukavaa.
+
+LÖNNBERG
+
+Edullista ja mukavaa! Sinä olet se ainainen affäärimies. Näissäkin
+asioissa. Minä vain ajattelen, että nuori vetreämpi. Ajattelehan
+itsekin — Lilli — (ovelle koputetaan, säpsähtäen) Hst! Se on Mimmi.
+Muista vaieta. — Sisään.
+
+LEHTINEN (päätään puistellen)
+
+Jaa'ah!
+
+MIMMI (ovesta)
+
+No, päivää. Täälläkös ne vanhatpojat taas jutustavat? (kättelee
+Lehtistä) Mitäs sitä sitten kuuluu?
+
+LEHTINEN
+
+Kiitos, eipä erikoista.
+
+MIMMI
+
+Ja näin kuivin suin istutaan. Kait sitä pitää nyt olla jotakin
+tarjottavaa vieraalle. Vai kuinka, kamreeri?
+
+LÖNNBERG
+
+Mimmi tuo vain. Maistuuhan se —
+
+LEHTINEN
+
+Kiitoksia, kiitoksia. Mutta mitäs sitä Mimmille kuuluu?
+
+MIMMI
+
+Mitäpä meille, (vilaisten hymyillen Lönnbergiin) Kamreeri voi hyvin,
+kuten näkyy, ja minäkin olen terve.
+
+LEHTINEN
+
+Ja nuorekas, kuten aina. Ei se Mimmi vain naimisiin pyri?
+
+MIMMI (nauraen ovea kohti)
+
+Kaikkia se herra Lehtinen! Mikäpäs tässä kamreerin kanssa on mennessä —
+(painokkaasti) näinkin. Vai naimisiin (menee).
+
+LÖNNBERG
+
+Puhu sinä sille vielä naimisista.
+
+LEHTINEN
+
+Älähän nyt harmistu!
+
+LÖNNBERG
+
+Viuhauttelet! Eikö minulla jo muutoinkin ole hänestä ristiä?
+
+LEHTINEN
+
+Suotta sinä, Iisakki, Mimmiä vierot. Hänhän on reilu, hyvä ihminen.
+Vähän kivakka kyllä, mutta sellaisen minäkin ottaisin —
+
+LÖNNBERG
+
+Ota sitten!
+
+MIMMI (ovesta totilaitteineen)
+
+Kas niin! (laskee pöydälle)
+
+LEHTINEN
+
+Kuules, Iisakki, enkö minä sitä sanonut?
+
+LÖNNBERG (härnäten)
+
+Niin, niin —
+
+MIMMI
+
+Että mitä se herra Lehtinen?
+
+LEHTINEN
+
+Sitä vain, että kyllä Mimmi on mainio emäntä.
+
+MIMMI
+
+Aina te, herra Lehtinen, laskette tuota leikkiänne (vilkaisee
+Lönnbergiin) — Mutta mitä se kamreeri siitä sanonee — (kaatelee
+laseihin).
+
+LEHTINEN (salavihkaa hymyillen)
+
+Samaa kuin minäkin.
+
+LÖNNBERG (hajamielisenä)
+
+Niin — hm.
+
+LEHTINEN
+
+Siinä Mimmi nyt kuuli. — Ei, naimisiin teidän pilaisi jo mennä.
+(Lönnberg mulkaisee).
+
+MIMMI (nauraen)
+
+Ettäkö tämän kamreerin ja minun?
+
+LEHTINEN
+
+Niin juuri.
+
+MIMMI
+
+Meidän — keskenämmekö? Sitäkö se herra Lehtinen?
+
+LEHTINEN
+
+Sitä, sitä. Tietysti. Mitäs minä muuta?
+
+LÖNNBERG (hermostuneesti kelloaan katsoen)
+
+Mitä kello on? Hiivatti, kun minulla on vielä se kokouskin!
+
+MIMMI
+
+Naimisiin! Hohhoh! Eihän minusta nyt enempää kuin ennenkään. Tässä on
+jo vanhennuttu. (Huoahtaa.) Olkaa hyvät! — Olisipa siitä ollut puhetta
+parikymmentä vuotta sitten niin herra Lehtisenhän minä silloin olisin
+ottanut. Mutta eihän se puhunut silloin. — Kippis! (Kilistelevät).
+
+LÖNNBERG
+
+Kävisihän se vieläkin päinsä.
+
+MIMMI (nauraen)
+
+Aina tuo kamreerikin. Mutta mikäpä tässä teidän kanssanne auttaa.
+
+LEHTINEN (syrjäsilmällä Lönnbergiin)
+
+Ehti tämä Lönnberg ennen minua. Muutoinhan Mimmi olisikin meillä.
+
+MIMMI
+
+Niin, ehtihän se kamreeri. Vaikka kyllä sitä jo kelpaisi rouvanakin
+olla. Olisipa tuo jo aikakin —
+
+LEHTINEN
+
+Olla kamreerskana —
+
+MIMMI (hyvillä mielin)
+
+Niinpä niin.
+
+LÖNNBERG (keskeyttäen)
+
+Milloin sinun pitikään, Lehtinen, olla konttorissasi?
+
+LEHTINEN (Mimmille)
+
+Ei suvaitsisi minun puhuttelevan Mimmiä näin tuttavallisesti.
+
+MIMMI (Lehtiselle)
+
+Ei — ei — (nauraen) se on aina ollut väliin mustankipeä tämä kamreeri.
+
+LEHTINEN
+
+Suottahan hän. En minä kuitenkaan kykene häntä laudalta lyömään.
+
+LÖNNBERG (äreästi)
+
+Lopeta jo.
+
+MIMMI
+
+Siinä sen kuulitte. Mitä se kamreeri nyt turhista. Ilmanhan herra
+Lehtinen loruaa, (nousten) Sillä en minä tästä talosta lähde, kun minä
+toden sanon. Suottahan kamreeri. (Lehtinen yskähtelee).
+
+LÖNNBERG
+
+Niin — niin —
+
+MIMMI (askarrellen lasien kanssa)
+
+Sitä on nähkääs niin jo koteutunut ja tottunut —
+
+LEHTINEN
+
+Kuin taloon rouvaksi konsanaan (Lönnberg mulkaisee).
+
+MIMMI
+
+Sanokaas muuta. Onhan sitä näinä vuosina sitäkin ehtinyt, ja jos minä
+toden sanon, niin en minä tulisi kamreeritta aikaan.
+
+LEHTINEN
+
+Eikä hän ilman Mimmiä.
+
+MIMMI (keimaillen)
+
+Niin — kukapa sen tietää niistä naimattomista nuorista miehistä, jos
+niillä osaa olla toisia ja kauniimpia —
+
+LÖNNBERG (hämmästyen)
+
+Että — mi-miten niin?
+
+LEHTINEN
+
+Eihän tämä Lönnberg nuoremmista.
+
+MIMMI (ovella)
+
+Eipä tainne, (katsoo merkitsevästi) Eikä olisi asiaksikaan! (menee).
+
+LÖNNBERG (nyreästi)
+
+Mitä sinä siinä joutavuuksia rupeat latelemaan. Panet ämmän päähän
+kaikellaisia entisten lisäksi.
+
+LEHTINEN
+
+Minä tunnustelin vain maaperää, (nauraen) Ei tainne olla helposti
+muokattavissa.
+
+LÖNNBERG
+
+Minä vähät välitän sinun muokkaamisistasi. Minä nain Lillin ja sillä
+hyvä!
+
+LEHTINEN
+
+No niin, sehän nähtänee. Asia ei ole vielä lopussaan (nousee).
+
+LÖNNBERG
+
+Ei, mutta hyvällä alulla se on.
+
+LEHTINEN
+
+Hyvä niin, hyvä niinkin. Ja onneksi olkoon (kilistää) — jos menestyy,
+(katsoo kelloaan) Kohta kuusi. Minun täytyy jo kiirehtiä konttoriini.
+
+LÖNNBERG (nousee)
+
+Joko nyt? Olisi tässä vielä illan kuluksi kilistelty. Ota nyt tuo
+lasisi edes pohjaan.
+
+LEHTINEN (kilistäen)
+
+Terve. Ja hyvästi sitten (kättelee). Kiitos vain.
+
+LÖNNBERG
+
+Terve, terve. Kiitos itsellesi.
+
+LEHTINEN (ovesta)
+
+Älä nyt pane pahaksesi tätä —
+
+LÖNNBERG
+
+Joutavia, näkemiin asti vain, (ovessa) Käy toistekin. — (Palaa
+huoneeseen, katsoo kelloaan ja sytyttää sitten tupakan. Ottaa
+sanomalehden ja istuutuu).
+
+MIMMI (ovesta)
+
+No, joko se Lehtinen meni?
+
+LÖNNBERG (lehden takaa)
+
+Jo.
+
+MIMMI (yhtä toista askarrellen)
+
+Aina sekin jaksaa kujeilla, — (nauraen) vai naimisiin! — (äkkiä) Vaikka
+olen minä, kun minä toden sanon, sitäkin ajatellut.
+
+LÖNNBERG (rapistelee lehteä)
+
+Jaa kuinka?
+
+MIMMI
+
+Sitä naimisiin menoa. Eikä suinkaan kamreerillakaan olisi mitään sitä
+vastaan (kamreeri yskii hämillään). Tässä vanhennutaan kumpikin. Ja
+aina sitä tarvitsisi ijällisempänä paremmin toinen toistaan. Niin
+minä kuin kamreerikin, tarvitsisi — miten nyt sanoisin — noin — vielä
+vähän läheisemmin. Sattuu sairautta ja sellaista, niin oltaisi tässä
+ihan kuin toistemme turvana (Lönnberg vääntelehtii tuolissaan). Vaikka
+en minä mene sitä sanomaan, että nytkään vieroksisin. Enhän toki.
+Pidän kuin omanani, niin ihan kuin omanani toki. Mitenkäs muuten? Ja
+mitenkäpä me nytkään tässä ilman toisiamme (on ottanut käsityön ja
+istuutunut) — kaksi ijällistä ihmistä. Ijällisiähän tässä jo ollaan,
+Jumala paratkoon! Mutta olisi se sentään se papin vihkiminen — niinkuin
+sanotaan — selvempää kuin tämä kihlaus. Noin — kun toden sanon —
+ihmistenkin mielestä —
+
+LÖNNBERG (hätäisesti)
+
+Niin — niin (yskähtää).
+
+MIMMI
+
+Olisi — selvempää se olisi. Minäkin olisin, (nauraen) niinkuin Lehtinen
+sanoi, silloin kamreerska. Ihan se naurattaa. Ja kelpaisi meidän sitten
+tässä elellä.
+
+LÖNNBERG (äkkiä)
+
+Soiko siellä ovikello?
+
+MIMMI (kuulostaen)
+
+Ei — ei siellä mikä soinut. Ei. — Ohhoh! — Ja sitten sopisi minunkin
+noin kamreerin kanssa näyttäytyä ulkosalla, kaduilla ja teatterissa. Se
+on sentään niin nöyryyttävää, kun sanotaan vain Lönnbergin Mimmiksi,
+vaikka nyt ollaankin oltu kihloissa ja — niinkuin sen koko maailma
+tietää — saman katon alla monet vuodet —
+
+LÖNNBERG (katsoo hajamielisenä kelloaan)
+
+On —
+
+MIMMI
+
+Niin — on. On se. Ja niinkuin me olemme toisiamme aikoinamme hellineet.
+Mutta tahtoo se rakkauskin haihtua pois näin — mitenkä minä sanoisin —
+kuiviltaan. Hm! (alkaa vetistellä) Sehän se meidät yhdisti. Liekö nyt
+mikä eroittamassa ja vieroittamassa, kun kamreerikin on tullut niin
+harvasanaiseksi ja — (merkitsevästi) ja ruvennut nyt niin yhtäkkiä
+käymään niissä kokouksissaan — iltasin.
+
+LÖNNBERG (säpsähtäen)
+
+Eihän meitä nyt mikään — on vain tullut otetuksi liiaksi kaikellaisia
+toimia noissa yhdistyksissä —
+
+MIMMI
+
+Liiaksi, liiaksi. Sitähän minäkin olen sanonut. Niillä väsyttää vain
+itsensä, kun on raskaat virkatoimet. Kustaava Roslunnillekin sanoin
+siitä. Hänenkin miehellään oli niitä kokouksia jokikinen ilta, sanoo
+Kustaava. Hm, oli muka, vaikka kyllähän minä sen Roslund-vainajan
+tunsin. Oli sillä kokouksia, hyvin kyllä, — tillikoissa ja — (yskähtää)
+tupakkapuodeissa —
+
+LÖNNBERG (hermostuneesti)
+
+Niin, taisi olla.
+
+MIMMI
+
+Oli, tiesinhän minä. Mutta ei se Kustaava sellaisia hoksannut. Ja
+olisiko tuo ymmärtänytkään. Pakkailee kuitenkin aina juoruamaan muista
+— sellaisia — — — kamreeristakin —
+
+LÖNNBERG
+
+Häh?
+
+MIMMI
+
+Niin, vaikka enhän minä niitä usko. Joutavia sitä aina on puhuttu.
+Eihän sitä enää meidän ijällä. (Nauraa väkinäisesti.) Kyllä minä
+kamreerista huolen pidän, minä olen sanonut Kustaavalle. Jopahan minä
+laskisin hänet harhailemaan, olen sanonut. Eikä hän pyrikään, olen
+sanonut.
+
+LÖNNBERG (levottomana)
+
+Ei — ei mitenkään.
+
+MIMMI
+
+Kyllä minä kamreerin askeleet tiedän ja niistä selvän otan.
+
+LÖNNBERG
+
+Mitä niistä — tuollaisista jutuista!
+
+MIMMI (kuivasti)
+
+Niin — niin. Sitä minä olenkin aina Kustaavalle sanonut. Kamreerilla
+on oikeita kokouksia. Eihän se jouda kaikista Bergmannin Maijoista
+eikä Liukkosen Ruusoista huolimaan — ei — saatikka — (katkaisee rihmaa
+hampaillaan) saatikka Lilli Lindenistä!
+
+LÖNNBERG (hätääntyneenä)
+
+Ei, — ei — Mitä — mi-mitä ne puhuvatkaan? Ketä ihmisiä ne sitten taas
+ovat?
+
+MIMMI
+
+Eihän kamreeri niitä tunnekaan. Enkös minä sitä ole sanonut. Tämä
+Lindenin tyttö kuuluu olevan siinä Kairon tupakkakaupassa. Ja hänestä
+ne nyt taasen juoruavat — kamreeriin —
+
+LÖNNBERG
+
+Kuules pahuuksia. Enhän minä siitä edes tupakkaanikaan osta. Kaikkea
+sitä — keksitäänkin!
+
+MIMMI
+
+Siinäpä se. (Ovelasti silmäten.) Minä päätinkin ruveta ostamaan
+itse kamreerin sikarit, (nousee) Tuossakin kaapilla on nyt laatikko
+Baharabatia, niitähän kamreeri polttaa. Kävin itse hakemassa, ettei
+kamreerin tarvitse tupakkapuoteihin pistäytyä ja joutua juoruihin. Ja
+noudan vastakin. Tässä lähellä kun on tuo turkkilainen tupakkakauppa.
+Säästyy kamreeriltakin jalkavaivat. Mitäpä sitä nyt Kairossa
+käymäänkään.
+
+LÖNNBERG (nolona)
+
+Jaah! Mutta minä — olen — tuota — tuuminut muuttaa sikarilajia.
+
+MIMMI
+
+Mikä vahinko sitten, kun ostin näitä!
+
+LÖNNBERG
+
+Täytyy itseni käydä maistelemassa eri lajeja. Baharabatista saa yskää,
+kun sitä yksistään polttelee —
+
+MIMMI (yskähtää merkitsevästi)
+
+Ilmankos minä olenkin kuulostanut, että miten sen kamreerin kurkku on
+välistä niin käheänä. Vai siitä se tulee! Mutta minä pistäydyn heti
+tuohon turkkilaiseen — vai missä nyt olisi paras valikoima — ja tuon
+eri lajeja maisteiksi.
+
+LÖNNBERG (avuttomasti)
+
+Ei — ei — kyllä minä itsekin. Tulee kalliiksi ostaa tarpeettomia. Minä
+poltan kernaimmin − − tuota − Hollandsia —
+
+MIMMI
+
+Hollandsia! Niitä tarjottiin minulle juuri tuosta turkkilaisesta. Eihän
+toki kamreeri itse — ei, kyllä minä menen ja vaihdan nämä Hollandsiin.
+Kyllä minä menen, eihän kamreeri toki. Menen tästä keittiön rapun
+kautta, vain liina hartioilla, (menee kiireesti)
+
+LÖNNBERG
+
+Hiivatti. — Kylläpä se nyt vartioi, (raappii korvatustaan. Ovikello)
+Kukas nyt siellä? (menee eteiseen)
+
+LILLI (eteisessä)
+
+No, päivää, Iisakki.
+
+LÖNNBERG (hämmästyneenä)
+
+Mutta — Lilli! Miten sinä tänne ja tähän aikaan?
+
+LILLI
+
+Sain siskoni sijaiseksi täksi iltaa ja tulin tuomaan sinulle samalla
+sikareja. Kun et tänään käynyt, niin arvelin olevan lopussa, (astuu
+sisään) Toin Claroja, prima kvaliteeta, mietoja. Sinähän pidät niistä.
+
+LÖNNBERG
+
+Kiitos, kiitos. Olinkin juuri lähdössä sinua tervehtimään. (Laskee
+paketin kaapille).
+
+LILLI
+
+Hyväpä että ehdin ennen sinua. Pitäähän minun nähdä sinun kotisi,
+(keskellä huonetta) Annas, kun katson!
+
+LÖNNBERG (levottomana)
+
+Minun täytyy olla viidentoista minuutin perästä eräässä kokouksessa.
+(katselee kelloaan) Joudunkin sinua siten saattamaan.
+
+LILLI
+
+No, ei sinulla saa niin kiire olla, etten minä ehtisi sinun kotiasi
+katsomaan, (katselee) Tällaistako täällä on. Sievät huonekalut, mutta
+vähän mauttomasti järjestetty. — (Katselee ja tuumii.) Tuon sohvan
+tahtoisin siirtää tälle seinälle ja tuon piirongin tuonne — noin — se
+vaikuttaisi paremmalta — olisi enemmän tasapainoa. Kuules, Iisakki,
+minä teenkin sen paikalla. (Riisuu palttonsa) Katsos! Näin! Käy apuun.
+
+LÖNNBERG (aivan hölmistyneenä)
+
+Ei — ei nyt! Katsos mehän ehdimme sitten. Minulla — minulla on nyt
+kiire. Muutellaan toiste.
+
+LILLI (joutuisasti)
+
+Ei — äkkiä tämä käy — minä — nostan nuo tuolit syrjään — kas noin — ja
+nyt ota sinä sohvan päästä. — No — ota, ota!
+
+LÖNNBERG
+
+Maltahan (tarttuu vastahakoisesti) —
+
+LILLI (siirtäen)
+
+Kas niin! — vielä vähän — näin — Eikös sovi? — Ja sitten sohvapöytä!
+— Tuo pöytäliina on ruma! — (Lönnberg hermostuneena kuuntelee ja
+kurkistelee) Tuolit noin! — Tämä on hauskaa työtä. Minä niin mielelläni
+aitta möbleeraan. — Kukatkin on sijoitettava toisin. Kas, tämä tänne
+näin. — Ooh, miten oudot ruukkupaperit! — Ota sinä tuo palmu ja nosta
+se tuonne sotivan sivuun. Kuuletkos, Iisakki! Mitä sinä oikeastaan
+töllistelet? — Tartu, tartu nyt siihen. (Lönnberg siirtää)
+
+LÖNNBERG (yhä hätäisemmin)
+
+Niin, näes, minä pelkään, että emännöitsijäni saapuu ja kun hän näkee —
+
+LILLI
+
+Niin hän suuttuu, (nauraa) Piika! Hyvä tässä suuttuu! Annas, kun minä
+tulen taloon, niin ei siinä suututa. — Tuon rihkaman uunin otsikolta
+korjaan heti pois. Se on niin prostoita. Kaikellaisia porsliineja ja
+helyjä. Ei tuollaisia hienoissa paikoissa käytetä.
+
+LÖNNBERG
+
+Älä — älä — kajoo niihin. Älä —
+
+LILLI (ei ole kuulevinaan)
+
+Odotas. Minä nostan ne tuonne takahuoneeseen. (Menee ovelle).
+
+LÖNNBERG
+
+Älä hiivatissa mene enää sinne!
+
+LILLI
+
+No, mikä siellä sitten on? Sekö Mimmi? Lönnbergin Mimmikö?
+
+LÖNNBERG
+
+Ei — ei — Hän on ulkona, mutta jos sattuisi —
+
+LILLI
+
+Tulemaan, (nauraa) Tulkoon, (menee)
+
+LÖNNBERG
+
+Hiivatti noita naisia. Paha heidät periköön, (kuuntelee ovella) Ei
+Mimmi onneksi ole siellä —
+
+LILLI (tulee)
+
+Tuon täältä palvelustytön avukseni. (Tildalle) Mikäs sinun nimesi on?
+
+TILDA (ovessa)
+
+Tilta.
+
+LILLI
+
+Vai niin. — Tilda ottaa kiinni tuosta hyllyn sivusta. Nostamme
+sen tälle seinälle. — Sillä tavalla! — Tuo matto siirretään
+keskilattialle.---Hei, kuinka tämä käykin. — Minusta tulee, Tilda,
+sinun emäntäsi, ettäs tiedät.
+
+LÖNNBERG
+
+Lilli — no, no!
+
+TILDA
+
+Oikeako rouva?
+
+LILLI
+
+Rouva, rouva tietysti.
+
+TILDA
+
+Herra siunaa! Eikä Mimmi-neiti ole mitään puhunut.
+
+LILLI
+
+Mitäpä hän. — Ja nyt siirretään tuota taffelipianoa vähän syrjemmälle.
+— Iisakki, tule apuun.
+
+LÖNNBERG (epätoivoissaan)
+
+Jumala siunatkoon!
+
+LILLI
+
+Emmekö jaksaisi. Mokomaakin rähjää. Kevyt kuin höyhennaula.
+(Siirtävät.) Näin vaan! — (katselee) Nyt täällä alkaa näyttää joltakin.
+— Tilda, ota nuo maljakot tekokukkineen ja vie ne kyökkiin. Tuo sitten
+tomuliina tullessasi. (Tilda menee)
+
+LÖNNBERG (vaipuu sohvalle)
+
+Ohhoh!
+
+LILLI
+
+Joko nyt rupesi uuvuttamaan.
+
+LÖNNBERG
+
+Tuli kuuma.
+
+LILLI (heittäytyy Lönnbergin viereen ja laskee kätensä tämän kaulalle)
+
+Sinä olet heikko mies, Iisakki-kulta. Sinun pitää vahvistua. Jahka
+minä tulen taloon, niin saat hyvää ruokaa. Esimerkiksi kaurapuuroa
+aamiaiseksi joka päivä.
+
+LÖNNBERG (uupuneesti)
+
+Sitä minä jo saan nytkin.
+
+LILLI
+
+Olutjuustoa sitten.
+
+LÖNNBERG
+
+Sitäkin juon.
+
+LILLI
+
+Niin, no sitten täytyy keksiä jotakin muuta vahvistavaa. Esimerkiksi
+munia. — (Halailee) Kyllä täällä tulee suloista, Iisakki. Tuleehan?
+
+LÖNNBERG (nyrpeästi)
+
+Mahtaa tulla (huokaa).
+
+LILLI (yhtäkkiä)
+
+Ai, ai, tuo taulu on hirveä. Mihinkä se Tilda jäi? (ovella) Tilda!
+(Tilda tulee) Ota tuo taulu ja vie se kyökin seinälle. Odotahan tuossa
+on vielä pari muutakin. (Tilda menee)
+
+LÖNNBERG
+
+Minut perii paholainen!
+
+LILLI
+
+Kaikkea sinä olet antanut sen Mimmin tänne laahatakin. Tilda! (Tämä
+tulee) Kanna tuo fikus vaikka pellolle. Sehän on kamalasti rapistunut.
+(Tilda menee) Minä tuon rihkaman vielä (ovelle).
+
+LÖNNBERG
+
+Lilli, Lilli!
+
+LILLI
+
+No, mitä nyt?
+
+LÖNNBERG
+
+Älä, rakas Lilli, mene sinne.
+
+LILLI
+
+Ja miksikä en?
+
+LÖNNBERG
+
+Sieltä voi — siellä on — siellä on niin sekaista, vielä sekaisempaa
+kuin täällä —
+
+LILLI (nauraa)
+
+Ooh, sen kyllä uskon. Mutta mitäpä minä siitä (menee).
+
+LÖNNBERG (syöksyy ovelle)
+
+Älä Lilli-kulta! (kuuluu naurua) Mitä tästä perältäkin tulee? —
+Hiivatti sentään! — Ei — minä juoksen tieheni (menee eteiseen).
+
+LILLI (tulee takaisin)
+
+Iisakki — Iisakki!
+
+LÖNNBERG (eteisessä)
+
+Täällä olen. Minulla, suo anteeksi, on jo tulinen kiire.
+
+LILLI (eteisen ovella)
+
+No mitä vielä. Odotahan nyt. Tulen tästä minäkin. Mutta minunhan piti
+käskeä Tildan pyyhkimään tomut. Tilda! — Tule hetkiseksi vielä sisään,
+Iisakki.
+
+LÖNNBERG (palttoo päällä ovella)
+
+Missä minun knallini olikaan?
+
+LILLI (huomaten sen pianolla)
+
+Tässä näin, (sieppaa sen) Pidänkin sitä siksi, kunnes lasken sinut
+lähtemään. Yhdessähän me menemme, rakas Iisakki.
+
+LÖNNBERG (happamena)
+
+Parasta lienee.
+
+LILLI
+
+Tilda! Ei silläkään tytöllä ole korvia. Kaikki ne ovat samallaisia.
+Tilda!
+
+LÖNNBERG (varoittaen)
+
+Hst, hst!
+
+LILLI
+
+Ääntä sitä talossa olla pitää. (Tilda tulee) Oliko Tildalla nyt se
+tomuliina?
+
+TILDA
+
+On.
+
+LILLI
+
+Hyvä on. Alkaa nyt tuosta pianolta. Ja tekee tarkkaa, sillä kun minä
+ensi kerran tulen taloon, niin kiiltää pitää paikkojen. Ymmärtäähän,
+Tilda?
+
+TILDA
+
+Kyllä!
+
+LILLI (istahtaa sohvalle)
+
+Katselen vielä kerran ympärilleni. Nyt tämä jo joltakin näyttää. —
+Mutta kyliä kyökissä oli sekaista ja ruokasalissa sitten. Missä,
+Iisakki, sänkykamari on?
+
+LÖNNBERG (viittaa keittiöön päin)
+
+Se on tuolla.
+
+LILLI
+
+Siellähän on ruokasali ja keittiö. Oletko sinä päästä pyörällä,
+Iisakki? — (nousee) Tuolla se mahtaa olla — (menee oikealle).
+
+LÖNNBERG (poissa suunniltaan)
+
+No, älä nyt, Jumalan nimessä, mene enää sinne!
+
+LILLI (ei ole kuulevinaan — ovella)
+
+Soma huone. Hiukan vain toisin järjestettävä. Sängyt toiselle seinälle
+— noin — ja toisellaiset oviverhot. Valoisampia värejä!
+
+LÖNNBERG
+
+Niin, niin! Lähdetään jo. Minä myöhästyn. Tule, Lilli-kulta!
+
+LILLI
+
+Oletpa sinä hätäinen, Iisakki rakas. En olisi sitä sinusta uskonut.
+Sinä, joka olet itse levollisuus.
+
+LÖNNBERG
+
+On kiire, on kiire. Annappa minun hattuni, (saa sen) Kas niin! Nyt
+mennään (ovelle).
+
+LILLI
+
+No, mennään, mennään, (ovelta) Tilda, muista nyt pyyhkiä tomut
+tarkkaan. — Hyvästi — Sano Mimmille terveisiä, (menevät)
+
+TILDA (ällöttää)
+
+Hyvästi — (pyyhkii tomuja).
+
+LÖNNBERG (hiipii takaisin)
+
+Tilda!
+
+TILDA No?
+
+LÖNNBERG
+
+Ei sanaakaan Mimmi-neidille, että täällä on ollut vieraita. Ymmärräthän!
+
+TILDA
+
+Ei, ei — mutta entä nämä — (viittaa huonekalutkin)
+
+LÖNNBERG
+
+Jätä silleen, kunhan pysyt ääneti. Pysythän?
+
+TILDA
+
+Mitäs minä tässä lörpöttelemään!
+
+LÖNNBERG
+
+Tässä olisi vähän Tildalle (antaa rahaa), kun sai rehkiäkin.
+
+TILDA (niiaten)
+
+Suuri kiitosta, paljon kiitoksia. Suottahan se kamreeri, kiitoksia.
+Kyllä minä tällaisia herroissa ennenkin — kiitoksia! (Jatkaa
+pyyhkimistä)
+
+LÖNNBERG
+
+Sano sille, että minä menin kokoukseen, (ovella itsekseen) Mutta jos se
+tulee kadulla — Tulkoon, hiivatissa! (menee)
+
+TILDA (töllistelee).
+
+Jaa, on tässä setvimistä!
+
+MIMMI (puhuu ruokasalin puolella)
+
+Ei, ei. Tulkaa vain tänne. Minulla kun ei ole paraatirapun avainta.
+(kuuluu ääniä) Kamreeriko? Kotona se on toki — kotona. — Mutta mitä
+ihmettä? — Mitäs se Tilda nyt on tehnyt? — Jestas sentään! — Tilda! —
+Missä se on? — Tilda!
+
+TILDA
+
+Täällä!
+
+MIMMI (ovessa)
+
+Mi-mi-mitä sinä täällä! — No, Herra varjele! Mitä — mitä sinä nyt
+oikein? — Jumala paratkoon tuota ihmistä! — Missäs kamreeri on?
+
+TILDA
+
+Sanoi menevänsä kokoukseen.
+
+MIMMI
+
+Ja sinä täällä yksin rumsteeraat! — Siunaa tätä siivoa! — Kaikki
+ylösalaisin.
+
+TILDA
+
+No, kun kamreeri käski.
+
+MIMMI
+
+Kääntämäänkö kaikki nurinpäin? Sohva tuolla — Jestas sentään! — piano
+poissa paikoiltaan — ja tuolit — pöytä! No, voi valkoisen kirjava!
+(ruokasalin ovelle) Hilda, Kustaava. Tulkaapas katsomaan. Oletko sinä,
+Tilda, menettänyt vähäisenkin järkesi?
+
+TILDA
+
+En minä — kun kamreeri —
+
+MIMMI
+
+Kamreeri! Eihän täällä näy koko ihmistä — Hilda ja Kustaava! Tulkaa nyt
+Jumalan nimessä.
+
+HILDA (ovessa)
+
+No, mikä sillä Mimmillä on hätänä?
+
+KUSTAAVA (ovella)
+
+Niin — mitä —
+
+MIMMI
+
+Katsokaa nyt tätä!
+
+KUSTAAVA
+
+Missäs sohva on?
+
+HILDA
+
+Ja piano tuolla!
+
+KUSTAAVA
+
+Niin, ja pöytä!
+
+HILDA
+
+Tuossahan se ennen —
+
+MIMMI
+
+Niin, tuossahan ne — Täällä on kaikki sekaisin.
+
+KUSTAAVA
+
+Ihan toisia päin — Kuka se —
+
+HILDA
+
+Niin, miten ihmeessä?
+
+MIMMI
+
+Tuo Tilda! Kun minä tulen sisään, niin en ole huonetta samaksi tuntea.
+Kaikki on mullin mallin.
+
+TILDA
+
+Kamreerihan se määräsi.
+
+KUSTAAVA
+
+Kamreeri!
+
+HILDA
+
+No, mitä vasten se —
+
+MIMMI
+
+Kamreeri — ja kanssa. Sehän on mennyt kokoukseen —
+
+HILDA (nykäisee Kustaavaa)
+
+Kokoukseen!
+
+MIMMI
+
+Niin — Mutta ehti se tuo ihminen. Tuskin tupakkapuotiin pistäydyin ja
+tuossa kulmassa Riikoskan kanssa puhuin pyykinteosta, kun tämä saa
+sillä aikaa tämän siivon aikaan. Katsokaa nyt! Kukat! Missäs fikus on?
+
+TILDA
+
+Kyökin nurkassa.
+
+MIMMI
+
+Mieletön! Minun muistikukkani kamreerilta. — Ooh, ja pystyt tuosta
+uunin ranssilta! Entä taulut seiniltä?
+
+TILDA
+
+Kyökissä.
+
+MIMMI
+
+Kyökissä! Sinun seinälläsi! Kuulkaa nyt, hyvät ihmiset. Oletteko te
+milloinkaan tällaista nähnyt. — (Katselee.) Ei tässä tiedä, itkeäkö vai
+nauraa.
+
+TILDA
+
+Kamreerihan se käski viemään pois fikukset ja porsliinit ja
+kuvapaperit. Vie nuo kyökkiisi, sanoi. Oisinkos minä muuten?
+
+MIMMI
+
+Kamreeri ja taas kamreeri. Mene kyökkiin siitä. — Jestas sentään!
+(Tilda menee) Mihis minä nyt osaan käskeä vieraat istumaan.
+
+KUSTAAVA
+
+Onpas tämä outoa!
+
+HILDA
+
+On —
+
+MIMMI
+
+Niin on kuin vieraassa huoneessa. Rumsteerata nyt tuolla tavalla. Mutta
+miten se on jaksanut? En minä usko, että kamreeri —
+
+KUSTAAVA
+
+Mitä joutavia.
+
+HILDA
+
+Ilman puhuu.
+
+MIMMI
+
+Mutta mitä se ihminen oikein on meinannut!
+
+KUSTAAVA (äkkiä)
+
+Entä jos se on —
+
+HILDA
+
+Niin — Herra siunaa — jos se on hullu!
+
+MIMMI
+
+Mutta jos se tosiaankin on —
+
+KUSTAAVA
+
+Nähkääs, on sellaista ennenkin sattunut.
+
+HILDA
+
+On — on useinkin.
+
+MIMMI
+
+Jos se olisikin sitä!
+
+HILDA
+
+Sitä se on.
+
+KUSTAAVA
+
+On se, sitä se on.
+
+MIMMI (nousee)
+
+Olisikohan ihan lääkäri haettava? Kun nyt tällä tavalla. — (Katselee
+huonetta) Mutta on sillä sentään jotakin järkeä ollut. Ei tämä näinkään
+olisi hullummin. Katsokaapas, kun tämä hyllykin on oikein sopivalla
+paikalla.
+
+KUSTAAVA
+
+Niin, ja sohva kanssa.
+
+HILDA
+
+Ja mikäs vika on soittokoneessa?
+
+MIMMI (on löytänyt sikaripaketin kaapilta)
+
+Mutta mitäs tässä on? (avaa) Sikareja! Claro — enhän minä näitä ole
+ostanut. Mitäs tämä on. Tilda! (ovelta) Tilda! — Tuleppas joutuun tänne.
+
+TILDA (ovesta)
+
+No?
+
+MIMMI
+
+Mistä nämä sikarit ovat?
+
+TILDA
+
+En minä tiedä. Siinä se paketti oli kaapin päällä.
+
+MIMMI
+
+Mitä ihmettä. Odotappas. (Katselee käärepaperia) Kairon tupakkakaupan
+käärepaperissa!
+
+KUSTAAVA
+
+Kairon!
+
+HILDA
+
+Siellähän se on se Lindenin Lilli.
+
+KUSTAAVA
+
+Tosiaankin, siinä Kluuvin kulmassa.
+
+MIMMI
+
+Vie sinua! — Tilda, kävikö täällä äsken ketään?
+
+TILDA
+
+Vieraita — en minä tiedä.
+
+MIMMI
+
+En minä tiedä! Kuuleppas, sano nyt siekailematta, kävikö täällä joku!
+
+TILDA
+
+Niin, mistä minä sen tiedän. Kamreeri istui sisällä, kun minä pesin
+astioita kyökissä —
+
+MIMMI
+
+Älä sinä kiertele! Katso minua silmiin! Tuliko tänne äsken joku
+juoksupoika tai naisihminen? Joku, joka olisi tuonut tämän paketin?
+
+TILDA
+
+Johan minä sanoin —
+
+MIMMI
+
+Sinä itsepäinen juntti! No, mutta sen sinä ainakin tiedät, milloin
+kamreeri siirrätti nämä huonekalut? Häh?
+
+TILDA
+
+Se huusi minut kyökistä tänne ja sanoi, nostetaan sohva tuohon, pöytä
+tuohon —
+
+MIMMI
+
+Älä nyt valehtele, Tilda! Minä kysyn sinulta vielä kerran — tämän
+ainoan kerran — kuka tupakat toi?
+
+TILDA
+
+Mistä minä teidän tupakkanne tiedän, tiedän jo! — Kaikkiin sitä
+pitääkin joutua syyttömän ihmisen. (Menee paiskaten ovea).
+
+MIMMI
+
+Vai niin — hm — Kairon kaupasta!
+
+KUSTAAVA (äkkiä)
+
+Mutta jos se Lindenin Lilli on käynyt täällä?
+
+HILDA
+
+Jos se onkin ollut se!
+
+MIMMI
+
+Täällä! Älkää joutavia lörpötelkö!
+
+KUSTAAVA
+
+Niin sinä sen sanot, Mimmi. Mutta yhden asian minä sinulle sanon, usko
+jos uskot. Lindenin Lillin perässä se Lönnberg juoksee —
+
+HILDA
+
+Niin — juoksee —
+
+MIMMI
+
+Eihän kamreeri tunnekaan koko letukkaa.
+
+HILDA
+
+Tunne!
+
+KUSTAAVA (nykäisee toveriaan)
+
+Hm!
+
+HILDA
+
+Niinkuin ei Sihvonen tietäisi. Töissäkin iltana kuskasi Eläintarhaan
+näitä.
+
+KUSTAAVA
+
+Ja Lindenskä — siinähän ne asuvat meidän naapuritalossa Lindenit —
+puhuu koko maailmalle, miten meidän Lillistä nyt tehdään kamreerska.
+
+MIMMI
+
+Kamreerska! Ei vähät mitään. Tuosta pyykki-Lindenskän tytöstä (nauraa).
+
+HILDA
+
+Sittenhän kuulet.
+
+KUSTAAVA
+
+Et sinä, Mimmi, pidä silmiäsi auki.
+
+HILDA
+
+Et. Niin vievät sinulta kamreerisi, että livahtaa.
+
+KUSTAAVA
+
+Vievät.
+
+MIMMI (rehevästi)
+
+Ehei. Ei meiltä vain niin Lönnbergiä oteta. Saattepa nähdä. Vai niin,
+että Lindenin Lilli tässä. Mokomakin. Tuossa juoksenteli vielä joku
+vuosi sitten kakarana kadulla —
+
+KUSTAAVA
+
+Mutta se on Lillikin siitä vain paisunut ihmiseksi.
+
+HILDA
+
+Niin on ja näpsä onkin näöltään.
+
+KUSTAAVA
+
+Ja panee vielä monen herran pään pyörälle.
+
+HILDA
+
+Panee.
+
+MIMMI
+
+Panee mitä panee, mutta ei se kuitenkaan Lönnbergiä, ei niinkauvan kuin
+minun sormeni liikkuu.
+
+KUSTAAVA
+
+Pidä sinä vain varasi.
+
+HILDA
+
+Niin —
+
+MIMMI
+
+Pidän kylläkin. Ja mikäs minun on pitäessä. Kenenkäs luulette tässä
+kaiken olevan? Minun ne ovat mööpelit, minun kaikki. Minulle ne on
+kamreeri luovuttanut —
+
+HILDA
+
+Jestas, mitä se Mimmi nyt?
+
+KUSTAAVA
+
+Ettäkö ihan?
+
+MIMMI
+
+Että ihan. En minä ole ruvennut niitä lointelemaan, kun kerran niin on
+sovittu. Mutta niin se vain on.
+
+HILDA (lyö käsiään ja viheltää)
+
+Kuulkaapas!
+
+KUSTAAVA
+
+Ettäkö tuossa kaikki?
+
+MIMMI
+
+Niin, niin. Sopimus tehtiin sellainen. Kyllä Lehtinen, se Kuosmasen
+kompanjooni, tietää. Kysykää siltä, jollette usko. Että ei täältä vain
+niin kamreeria kuljeteta. Tulkoon sitten Lindenin Lilli, tulkoon.
+Tyhjän saa. Oisinkos minä tässä ilmaiseksi rehkinyt, ollut kaikessa
+vastuussa vain piian paikalla? Ehei! Lönnberg on Mimmi Miettisen
+Lönnberg, ettäs tiedätte — kaikkine hynttyineen.
+
+HILDA
+
+Onpas se Mimmi asiansa valvonut.
+
+MIMMI
+
+On — on se sellainen Mimmi!
+
+KUSTAAVA
+
+Entä jos se kuitenkin vihityttää itsensä siihen Lilliin?
+
+HILDA
+
+Niin —
+
+MIMMI
+
+Vihityttää?
+
+KUSTAAVA
+
+Niin, mikä sen tietää, jos lakimiehet tähänkin jonkin metkun keksivät.
+
+MIMMI
+
+Yrittäköönpäs. Annas, kun minä tästä nousen töppösilleni, niin —
+(kyökistä kuuluu astioiden kilinää) Mitä se Tilda siellä särkee?
+(menee).
+
+KUSTAAVA
+
+Joutui se Mimmikin ahtaalle.
+
+HILDA
+
+Joutui. Mutta onpas osannut.
+
+KUSTAAVA
+
+No, tietenkin. Ainahan se on Mimmi ahne ollut. (Kuuluu kiivaita ääniä)
+Kuules nyt!
+
+MIMMI (ovesta)
+
+No, voi, hyvät ihmiset! Nyt se särki minun pystyni.
+
+HILDA
+
+No, älkää nyt, veikkoset!
+
+MIMMI
+
+Pieniksi pirstoiksi. Tilda! Tuo se nyt tänne, senkin! (Tilda tulee)
+Pahuusko sinun panikin viemään sen sinne kyökkiin? (näyttää kappaleita).
+
+KUSTAAVA
+
+Ihan kappaleina. Ja niin nätti kun se oli?
+
+MIMMI
+
+Niin minun käy kylläkseni. Milläs sinä sen nyt maksat?
+
+TILDA
+
+Maksat? Maksakoon se neiti!
+
+KAIKKI
+
+Neiti!
+
+TILDA
+
+Niin juuri, se, joka täällä äsken huushollasi. Minä vain en sitä maksa
+(menee).
+
+KUSTAAVA
+
+Neiti!
+
+HILDA
+
+Ja huushollasi!
+
+KUSTAAVA
+
+Se oli Lindenin Lilli!
+
+HILDA
+
+Siinäpä se!
+
+MIMMI
+
+Lindenin Lilli! (Nyrkkiä puiden.) Voi, Lönnberg, Lönnberg!
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+LÖNNBERG (liivisillään)
+
+No, eikö sitä Tildaa jo ala kuulua? Kello on kohta viisi ja minun
+pitäisi ehtiä ajoissa päivällisille.
+
+MIMMI
+
+Missä kummassa se viipyykään? Olisihan sen jo pitänyt ehtiä takaisin.
+Vaikka mikäpä sen tietää, onko Sillmanskakaan saanut kauluksia
+valmiiksi, kun se muutoinkin jätti ne näin sunnuntaiksi. Eivät ne
+pidä puheitaan silittävät. Jos tilaat täksi lauvantaiksi, saat viikon
+perästä. Olisikin kamreeri antanut vain minun ne silittää. Mutta kun
+niiden nyt piti olla niin erittäin hienoja tällä kertaa.
+
+LÖNNBERG
+
+Niin, päällikön päivällisillä. Sinnehän tulee koko virasto.
+
+MIMMI
+
+Onko sillä tirehtöörillä sitten jokin merkkipäivä, vai mitä se nyt taas
+juhlii? Vastahan siellä oli kemut.
+
+LÖNNBERG
+
+On — on — lienee ollut kaksikymmentä vuotta ylitirehtöörinä. — Mutta
+kyllä se nyt viipyykin. Onko puku muutoin kunnossa?
+
+MIMMI
+
+On toki. Itse omin käsin prässäsin, (ottaa esille frakkipuvun) Kamreeri
+katsoo. Klahvit ovat niin sileät. Ja eikös kelpaa housutkin? Poimut
+niin selvät ja terävät. (Antaa puvun).
+
+LÖNNBERG
+
+Onhan ne. Kyllä Mimmi osaa. Tietää sen. Kiitoksia vain, (menee. Alkaa
+kuulua kopinaa)
+
+MIMMI
+
+No, sieltä se nyt tuleekin. (Tilda ovesta) Kyllä sinä taasen viivyit.
+Anna tänne kiireesti paketti, (ottaa paketin)
+
+TILDA
+
+Kun sillä oli sellaista touhua. Vasta otti käsille, kun menin.
+
+MIMMI
+
+Arvasinhan sen. (Avaa paketin.) Minä valitsen kiiltävimmät. Tuossa on
+mansetit. Eivätpä ne nyt ole oikein viimeisen päälle. Tuossakin on
+ruostetta. — Odotas, Tilda! — Tuo kaulus lienee kiiltävin. Ja tämä
+sileä rinnustin. Vie ne nyt kamreerille, (antaa Tildalle) Siellä on
+kait kamreerilla napit ja rusetti. Silkkinenäliina on pöydällä. (Tildan
+mennessä) Kylläpä se nyt laittelee itseään. (Tilda palaa) No, mitä
+töitä sillä Sillmanskalla nyt oli niin kiireellisiä näin pyhäpäivänä?
+
+TILDA
+
+Sanoi silittävänsä Lindenin neidin hameita ja laitoksia.
+
+MIMMI
+
+Lindenin neidin?
+
+TILDA
+
+Niin, sen pyykkärin tytön tuosta Mariankadulta. Onhan sillä
+Lindenskalla meidänkin pesetetty.
+
+MIMMI
+
+Niin, kyllä minä sen tiedän.
+
+TILDA
+
+Sillä kun pitäisi olla jotkin juhlat. Olivatko ne nyt vallan häät? En
+minä oikein oivaltanut.
+
+MIMMI
+
+Oohoh!
+
+TILDA
+
+Häät ne olivat sittenkin, häät tosiaan, koska sen pitäisi saada oikein
+sellainen isonen virkamies. Oliko se ihan oikea kamreeri?
+
+MIMMI
+
+Mitä? Mitä sinä siinä taas lörpöttelet?
+
+TILDA
+
+Lörpöttelet! En minä mitä lörpöttele. Sillmanska sitä sanoi. Oikein sen
+pitäisi olla suuria herroja, koska elelee hyvillä palkoilla, kuulemma.
+
+MIMMI
+
+No, ja milloinka ne häät ovat?
+
+TILDA
+
+Tänä iltana. Kello neljään olisi pitänyt kaiken olla valmiina —
+sillähän se Sillmanskakin niin hätäili — kun kuulemma kuudelta vihitään.
+
+MIMMI (kiivaasti)
+
+Äläpäs!
+
+TILDA
+
+Totta se on. Kuudelta se oli. Lindenskä siellä jo istui itsekin
+odottamassa ja pani sellaista porua.
+
+MIMMI (itsekseen)
+
+Mutta joko ne nyt sen tulessa!
+
+TILDA (äkkiä)
+
+Herra siunaa, mutta olen minäkin nyt aika hölmö. Sehän on tämä meidän
+kamreeri, kun se neiti silloin itse sanoi —
+
+MIMMI
+
+Suusi kiinni siinä! Ja menekin jo matkaasi.
+
+TILDA
+
+Siunatkoon tuota ihmistä (menee).
+
+LÖNNBERG (tulee vetäen käsiinsä hansikkaita)
+
+Jaahah! Viittä vailla. No, ehtiihän tästä. (Laskee pienen paketin
+kaapin kulmalle) Kas, kun tuo on kireä, ei tahdo mahtua. Olisiko Mimmi
+hyvä ja auttaisi?
+
+MIMMI (ynseästi).
+
+Täytynee tässä. Mutta näinköhän se kamreeri onkaan päivällisille
+lähdössä?
+
+LÖNNBERG (hämillään)
+
+Päivällisille. Kuinkas muuten?
+
+MIMMI
+
+Taidanpa minä ne päivälliset tietääkin.
+
+LÖNNBERG
+
+No, mitä se Mimmi nyt —
+
+MIMMI (tiukemmin)
+
+Mitä jos Lönnberg ei nyt lähtisikään?
+
+LÖNNBERG
+
+Kuinka — kuinka niin?
+
+MIMMI
+
+Jos Lönnberg jääkin nyt vain kotiin!
+
+LÖNNBERG (tekeytyen huolettomaksi)
+
+Mutta mitäs kummia Mimmi nyt oikeastaan? Minähän menen Tähti-hotelliin.
+
+MIMMI
+
+Vai, siellä ne hääpäivälliset aijottiin syödäkin?
+
+LÖNNBERG
+
+Johan Mimmi nyt vallan mahdottomia! Kenen hääpäivälliset?
+
+MIMMI
+
+Lönnberg sanoo vain kenen? Jos minäkin sattuisin vähän tietämään.
+
+LÖNNBERG
+
+Mi-mi-mitä ihmettä?
+
+MIMMI
+
+Niin, sattuu sitä Mimminkin korviin kulkemaan sellaisia ihmeitä.
+Lönnberg, Lönnberg! Muistaako, Lönnberg, mitä Lönnberg sanoi, kun se
+tuo tytönhetale viimeksi täällä rumsteerasi? Muistaako?
+
+LÖNNBERG
+
+Mu-muistanhan —
+
+MIMMI
+
+Muistaako — että Mimmi pysyy Mimminä? Muistaako, Lönnberg?
+
+LÖNNBERG
+
+Muistan —
+
+MIMMI
+
+Että se on jäävä sellaiseksi kuin jäi Bergmanin Maijankin juttu, ettei
+se uusiinnu, että se painetaan siihen, muistaako?
+
+LÖNNBERG
+
+Kyllä — kyllä —
+
+MIMMI
+
+Ja sentähdenpä ei näistä häistä eikä hääpäivällisistä nyt tulekaan
+mitään. Ymmärtääkö, Lönnberg?
+
+LÖNNBERG
+
+Näistä päällikön päivällisistäkö?
+
+MIMMI
+
+Vieläkö se Lönnberg vain kiertelee? Ei minua petetä nyt, ehei! Vai
+päällikön päivälliset! Ei niihin Lindenin tyttären hameita tärkätä.
+
+LÖNNBERG
+
+Hiivatti!
+
+MIMMI
+
+Jokos vetäsi se naula? Ja että Lönnberg kehtaa veijata vanhaa Mimmiä.
+Olen tässä vuosikymmenet puuhannut ja rehkinyt. Ja kenenkä eteen?
+Kamreerin, aina vain kamreerin, (alkaa tulla liikutetuksi) En ole
+vaivojani säästänyt, en. Surkeilematta olen juossut ja häärännyt,
+paistanut ja leiponut ja — (alkaa itkeä) ooh!
+
+LÖNNBERG (hätääntyy)
+
+No — no — mitä Mimmi nyt joutavia. Enhän minä Mimmiä.
+
+MIMMI (itkee rajusti)
+
+Muistaahan kamreeri, kuinka sovittiin, kun minä nämä mööpelitkin sain?
+Muistaahan? Kun luvattiin vielä, että vihitäänkin, kun virka nousee
+ja palkat paranevat, vaikkei kiirettä pidettäisikään. Minä hupsu, kun
+silloin suostuinkaan. Olisi silloin pitänyt hoksaamani ja ottaa, kun
+oli otettavissa. Ooh!
+
+LÖNNBERG (itsekseen)
+
+Hiivatti. Mikä tässä nyt valaisee? (ääniä vasemmalta)
+
+TILDA (ovessa)
+
+Täällä on Roslunnin rouva.
+
+MIMMI
+
+Ohhoh, (kuivaa kiireesti silmiään) Käske sisään. Käske istumaan
+ruokasaliin. (Tilda menee).
+
+LÖNNBERG (itsekseen)
+
+Jumalan kiitos!
+
+MIMMI
+
+Mikä sen nyt siihen paiskasi parahiksi? (menee)
+
+LÖNNBERG (kiireesti toisesta ovesta)
+
+Tulipas kuin käsketty!
+
+MIMMI (ruokasalissa)
+
+Kustaava istahtaa hetkiseksi. Minä tulen heti. (Ovessa.) Ei se
+Kustaavakaan muulloin. — Mihin se kamreeri meni? (naputtaa sänkykamarin
+ovelle) Onko kamreeri siellä? (Avaa oven.) Ei ketään! (Eteiseen.)
+Mennyt! — Ja menikö se sittenkin? Mitä Herran nimessä minä nyt teen?
+— (miettii) — Kustaava, Kustaava! (ruokasalin ovella) Tulehan tänne,
+Kustaava! (Kustaava ovella) Kuule nyt, se — se meni!
+
+KUSTAAVA
+
+Mitä — mikä meni?
+
+MIMMI
+
+No, kamreeri, (hätääntyneenä) Meni se!
+
+KUSTAAVA
+
+Ja minne se sitten meni?
+
+MIMMI
+
+Herra siunaa, etkö sinä sitä tiedä? Ooh! (itkee) Mitä minä nyt teen?
+(katsoo vielä kerran ovesta) Mennyt se on. Tyhjä huone.
+
+KUSTAAVA
+
+No, jos meni, niin anna mennä. Kerrankos ne herrat menevät. Ruveta
+niitä vahtimaan! Suotta sinä, Mimmi, tuolla lailla yhteen kiinnyt,
+elähtänyt ihminen. Ruveta heti vetistelemään, jos toinen lähtee vaikka
+vähän kävelylle.
+
+MIMMI
+
+Kävelylle! Jospa se olisikin lähtenyt kävelylle, mutta — kun se —
+me-meni —
+
+KUSTAAVA (nauraen)
+
+Tuutingillei Ja kas siitä on vaaraa vakaantuneelle herrasmiehelle —
+
+MIMMI (torjuen)
+
+Ei — ei —
+
+KUSTAAVA
+
+Niin no! Itsehän ne mittansa tietävät. Ei ne milloinkaan liikoihin
+mene niinkuin nuo jätkät. Lasin pari ottavat. Kas, tästä nyt sitten
+mies keikahtaa. Joutavia! Eikä se tämä kamreeri olekaan mikään viinaan
+menevä. Ei ainakaan ole mainittu —
+
+MIMMI (melkein huutaen)
+
+Ei — sehän meni omiin häihinsä — ooh!
+
+KUSTAAVA
+
+— Sus siunatkoon!
+
+MIMMI
+
+Niin!
+
+KUSTAAVA
+
+Omiin häihinsä? Puhutko sinä, Mimmi, nyt pehmeitä?
+
+MIMMI
+
+Se vihityttää itsensä siihen Lindenskan tyttöön —
+
+KUSTAAVA
+
+Lilliin?
+
+MIMMI
+
+Niin — siihenhän se!
+
+KUSTAAVA
+
+No, ei tässä maailmassa! Kaikkiakin!
+
+MIMMI
+
+Ja kun minä en uskonut sinua ja Sihvoskaa!
+
+KUSTAAVA
+
+Mutta — ihanko todella?
+
+MIMMI
+
+Mitäs minä muuten tässä itkeä tuhertaisin?
+
+KUSTAAVA
+
+No, yhtä sitä kuulee! Mutta mistäs sinä sen sait tietoosi? Sanoiko se
+kamreeri itse?
+
+MIMMI
+
+Vai sanoi? Tilda sen kuuli Sillmanskalta, siellä kun tärkättiin sen
+hameita —
+
+KUSTAAVA
+
+Tildanko?
+
+MIMMI (kyllästyneenä)
+
+Eei! Kun sen Lindenskän tytön!
+
+KUSTAAVA (huojuttelee ja viheltää)
+
+No, totta se sitten on! Ja enkös minä sitä sanonut? Kun se Lönnberg
+kerta joutui sen tytön koukkuihin, niin siihen tarttui. Sanoinhan minä
+sen. Se on toista kuin Bergmanin Maija. Sellainen lintu. Ja sillä on
+sisua niinkuin Lindenskälläkin —
+
+MIMMI
+
+Ja kun minä olen sillä muijalla vielä pyykkinikin pesettänyt ja
+tuollaisen tekee!
+
+KUSTAAVA
+
+Hm — siitäkö ne sellaiset!
+
+MIMMI
+
+Niin — vähätpä. — Mutta mitä minä nyt tässä oikein teen? (nousee)
+
+KUSTAAVA
+
+Mimmi-raasu! Voi sitä ihmisten pahuutta! Ja että se Lönnbergkin
+viitsii, vanha mies! Minkä sekin siitä saa? Pahan vaimon, sanon minä.
+Ei Lilli ole Mimmin veroinen, ei. (Mimmi on peilaillut kaapin edessä ja
+pyyhkinyt kasvojaan. Huomaa silloin Lönnbergin äsken unohtaman pienen
+paketin ja katselee sitä).
+
+MIMMI
+
+Jaa'a, kyllä se käy niin sydämelle, että — (avaa paketin) Jestas!
+Sormus!
+
+KUSTAAVA
+
+Mikä se on?
+
+MIMMI (riemastuen)
+
+No, tässä — tässä se on! Tässä — (katselee sisustaa)
+
+KUSTAAVA
+
+Mikä on?
+
+MIMMI
+
+Vihkimäsormus!
+
+KUSTAAVA
+
+Siinä?
+
+MIMMI
+
+Se se on. Näet, kamreeri on sen unohtanut.
+
+KUSTAAVA
+
+Vihkimäsormuksensa nyt unohtanut!
+
+MIMMI
+
+Niin, kun minä tässä panin kiinni sen hansikkaan nappia, niin eikös se
+laskenut sitä tuohon kaapille ja — (nauraa) Vihkiköönpäs nyt!
+
+KUSTAAVA
+
+Annas, kun minäkin sitä vilkasen. (Ottaa sormuksen.) Oikein siinä
+on päivänmäärät ja kaikki. Ja kuinkaan siinä on Lindenskä mahtanut
+pöyhkeillä! Mutta nyt hämminki syntyy, kun sormusta ei löydykään.
+
+MIMMI
+
+Syntyy! (nauraa) Oikein sydämeni keventyi.
+
+TILDA (ovella)
+
+Rouva käy vain sisään. Siellä on muitakin vieraita. (Poistuu).
+
+HILDA (astuu)
+
+No, päivää. (Toiset tervehtivät).
+
+KUSTAAVA
+
+Tuli se Hildakin oikeaan aikaan. (Mimmi tarjoo Hildalle tuolin).
+
+HILDA
+
+Ja teillä on täällä niin lystiä!
+
+KUSTAAVA
+
+No, eipä tässä itketäkään.
+
+MIMMI (iloisesti)
+
+Onhan sitä lystiäkin välistä. Varsinkin näin hääpäivänä (Kustaava
+nauraa).
+
+HILDA (epäillen)
+
+Ettäkö Mimmilläkin?
+
+MIMMI
+
+Mikä sitten ettei minullakin?
+
+HILDA (vähän nyreästi)
+
+No, puhukaapas jo poskeisellekin.
+
+MIMMI
+
+Kerrohan nyt sinä ensin, mitä tiedät. Ei vain se sinun miehesi ole
+tänään sen nuoren parin kuskariksi sattunut?
+
+HILDA (ilostuen)
+
+No, ei paremminkaan käy! Sattuihan se ja siitä minun pitikin tullakseni
+kertomaan.
+
+KUSTAAVA
+
+Älästä mitään? Kerroppas!
+
+MIMMI
+
+Sitäpä kelpaa kuulla!
+
+HILDA (touhukkaasti)
+
+Se oli nyt sillä tavalla, että meidän äijä oli juuri siitä ilta-ajolle
+lähdössä tuossa viideltä, kun Lindenskä tuli meille sellaisen touhun
+kanssa. Sanoi juosseensa kaiken päivää landoota hakien —
+
+KUSTAAVA (viheltää)
+
+Oikein landoota —
+
+MIMMI (hämäten)
+
+Äläpäs nyt! Anna Hildan puhua!
+
+HILDA
+
+Niin — landoota. Minä luulin ensin, että se sitä haki jollekin
+herrasväelle hautajaisiin. Mutta ei vähät mitään. Lillin hääajoonhan
+se. — »Olin Sillmanskalla», sanoi, »Lillin hameita odottamassa ja
+näin viivyin», sanoi. »Mutta saisikos teiltä vielä sellaista? Kun se
+kamreeri tahtoo, että papin luo on ajettava sellaisessa», sanoi. —
+»Mikäpäs siinä», sanoi Sihvonen. Kuuluvat papin luota sitten ajavan
+Alppilaan illallisille. Landoo tilattiin puoleksitoista tunniksi.
+
+KUSTAAVA
+
+Niin sitä pitää. Vai sitten Alppilaan? No, sanoiko tuo, ketä sinne on
+kutsuttu?
+
+MIMMI (nauraen)
+
+Ainakin nyt Lindenskä. — Mutta et sinäkään ehättänyt ennen puhumaan.
+
+HILDA
+
+Samassa läksin kun äijäkin. Kiireen kaupalla. — (Epävarmasti.) Mutta —
+tiesikös se Mimmi sitten siitä?
+
+MIMMI
+
+Tiesikös? Tietysti.
+
+KUSTAAVA
+
+Se on vain paha juttu, että vihkimäsormus on vielä Mimmillä.
+
+HILDA
+
+Älä nyt siinä lorua!
+
+KUSTAAVA
+
+Ihan todesta, on se. Näytäppäs, Mimmi, sitä tuolle Hildalle.
+
+MIMMI
+
+Onhan toki. Missäs se muualla? (antaa sormuksen) Niin — niin — katsele
+vain tarkkaan!
+
+HILDA
+
+Vie sinua! On kun onkin. Päivänmäärät ja kaikki! (toiset nauravat).
+Miten tämä täällä —
+
+KUSTAAVA (lyöden Hildaa polvelle)
+
+Kamreeri unohti sen!
+
+HILDA
+
+Unohti — Mimmille?
+
+MIMMI
+
+Niin — (nauravat).
+
+HILDA (hämmästyneenä yhä enemmän)
+
+No ei taivaan kannen alla!
+
+MIMMI
+
+Paha enne.
+
+KUSTAAVA
+
+Paha!
+
+HILDA
+
+Jaa, jaa! Ei tullutkaan nyt Lillistä kamreerskaa. Sitä se tietää.
+
+MIMMI
+
+Ei!
+
+KUSTAAVA
+
+Eikä Lindenskasta kamreerin anoppia.
+
+HILDA
+
+No, sille se oli ainakin parahiksi!
+
+KUSTAAVA (Hildaa nyhkästen) Kelpaa meidän nyt tälle jutulle nauraa.
+
+MIMMI
+
+Niin — ja kahvit sen päälle juoda pitää (ovelle) Tilda, onhan sinulla
+jo kahvi siellä?
+
+TILDA (keittiössä)
+
+On. Minä panin sen jo tuohon tarjottimelle valmiiksi.
+
+MIMMI
+
+No, tuo vain sisälle sitten. (Tilda tulee) Laske tuohon pöydälle. —
+Onhan se vain nyt kuumaa?
+
+TILDA
+
+On. Juuri hellalta nostin pannun (menee).
+
+HILDA (Mimmin askarrellessa) Tuosta Tildasta muistuu mieleeni se
+viimekertainen suursiivous —
+
+KUSTAAVA
+
+Jaa, kun se Lilli täällä emännöi —
+
+MIMMI
+
+Rupesi ennen aikojaan, (nauravat. Eteisen ovi kuuluu käyvän) Mutta
+kukas se siellä?
+
+KUSTAAVA (puoleksi kuiskaten)
+
+Jos se on kamreeri.
+
+HILDA
+
+Niin — tulee sormusta noutamaan (tirskuvat).
+
+MIMMI
+
+No, olkaapa» hyvät ja ottakaa tuosta kahvia. — Pysykää vakavina.
+(Ovelle.) Kas, kamreeriko se siellä? Pianhan sieltä palattiin. Minulle
+tänne sattui tulemaan vieraita. Eihän kamreeri pane vain pahakseen?
+(Kamreeri kurkistaa ovelta ja vetäytyy takaisin.) Kamreeri astuu
+sisään! Kyllä minä vieraineni tästä siirryn tuonne ruokasalin puolelle.
+
+LÖNNBERG (eteisessä)
+
+Ei, ei. Istukaa vain. Minä pistäydyn tuolla, (ovi sänkykamariin käy).
+
+KUSTAAVA (kuiskaavalla äänellä)
+
+Se hakee sitä sieltä.
+
+HILDA
+
+Ja luulee löytävänsä (tirskuvat).
+
+MIMMI
+
+Hst! (kamreeri kurkistaa sänkykamarin ovesta) Mitä se kamreeri? Mikäs
+nyt on jäänyt? (Toiset iskevät silmää. Mimmi menee ovelle) Jos se olisi
+täällä. Mikä se mahtaa olla?
+
+KAMREERI (sänkykamarissa)
+
+Ei se mikään. Pahusko sen —? (astuu sisään ja sanoo sivumennen) Päivää
+(hakee ympäri huoneen). Kas, kummaa! (Koettelee taskujaan).
+
+MIMMI
+
+Mikä se nyt oikeastaan on hukassa?
+
+LÖNNBERG
+
+Olipahan vain. (Kurkistaa ruokasaliin päin) Olisikohan Tilda —?
+
+MIMMI
+
+Ei Tilda ole täällä käynytkään, (kamreeri peräytyy ovesta). Olisiko se
+ollut kovin tärkeääkin?
+
+LÖNNBERG (itsekseen)
+
+Olisinhan minä sitä tarvinnut. (Koettelee uudelleen taskujaan.)
+Hiivatti sentään! (menee jälleen sänkykamarin puolelle).
+
+MIMMI (kuiskaavalla äänellä)
+
+Antaa sen hakea, (äänekkäämmin). Olisihan siellä ollut sitä kaakkuakin.
+(menee ruokasaliin päin) Tilda! Leikkaappas siitä isommasta kaakusta.
+Se on siinä yläosassa. (Toiset laskevat kuppejaan.) Taisi jo jäähtyäkin?
+
+KUSTAAVA (Hildan kiitellessä myöskin)
+
+Kiitoksia. Mitä vielä!
+
+MIMMI
+
+Kaadan sitten tuosta kuumempaa. — (Korottaa ääntään.) Usein sitä katoo
+tavara ihan käden käänteessä.
+
+KUSTAAVA
+
+Niin, ja välistä se on ihan silmän kuvaimessa —
+
+HILDA
+
+Eikä siltä löydy.
+
+LÖNNBERG (tullut sillä välin takaisin eteisen ovelta)
+
+Jo nyt on kumma paikka, (alkaa hermostuneesti hääriä huoneessa).
+
+MIMMI
+
+Ehkä minä tulen avuksi (nousee).
+
+LÖNNBERG
+
+Ei — ei. Mimmi istuu vain.
+
+KUSTAAVA (kohottautuu)
+
+Jos se olisi täällä sohvalla —
+
+HILDA (kohottautuu)
+
+Tosiaankin!
+
+LÖNNBERG
+
+Ei — ei se siellä. Rouvat istuvat — tehkää hyvin.
+
+MIMMI
+
+Ei se mahtanut olla sikarikotelokaan?
+
+LÖNNBERG
+
+Mikäpä se niin tärkeä sitten olisi?
+
+KUSTAAVA
+
+Mutta ehkä lompakko?
+
+LÖNNBERG (yhä levottomampana)
+
+Ei se ollut — asiapaperi vain — (raappii korvallistaan ja menee
+eteiseen).
+
+MIMMI
+
+Asiapaperi! (nauraa) Ihan sääliksi käy. Ukkopaha!
+
+KUSTAAVA
+
+Hm — ja tässä!
+
+LÖNNBERG (palaa vielä kerran takaisin)
+
+Jo nyt on itse hiivatti! (Jää tylsänä tuumimaan. Samassa ovikello soi.
+Säpsähtää) No, nyt se tuhonsa teki! (syöksyy ovesta ruokasaliin päin
+Tildaa vastaan, jonka kaakkuvati lentää lattialle) Ohoh! (katoaa).
+
+TILDA
+
+No, voi sinä sen tuhattäytinen! Sinne se nyt meni. Pahuksen enkeli!
+
+MIMMI
+
+Voi — minun mantelikaakkuni! Ei sinun kanssasi, tyttö, tule aikaan. —
+
+KUSTAAVA
+
+Voi mikä vahinko!
+
+HILDA
+
+Noin kaunis kaakku! (ovikello)
+
+MIMMI
+
+Ja tuokin se rämpyttää. Nouki nyt ne palat siitä.
+
+TILDA
+
+Lensi kuin päätön kana, siinä — (ottaa paloja ja laskee pöydälle)
+
+MIMMI
+
+Kun paninkin siihen niin hyvät aineet. Käy hakemaan siitä harja ja
+rikkalapio. (Tilda menee. Kustaava ja Hilda rupeavat ahmimaan kaakun
+paloja pöydältä. Ovikello). No, kuka kumma se siellä? (menee eteiseen).
+
+HILDA (suu täynnä)
+
+Maukasta kaakkua.
+
+KUSTAAVA (syöden)
+
+Kyllä ne palvelustytöt ovat sellaisia —
+
+LILLI (eteisessä)
+
+Eikö se kamreeri jo joudu? (Tilda käy tällä välin sivahuttamassa
+lattian).
+
+MIMMI (eteisessä)
+
+Neiti käy sisälle tänne saliin. Kyllä kaiketi se pian tulee.
+
+KUSTAAVA (huudahtaa)
+
+Mutta eikö se ole Lilli?
+
+HILDA (suu ammollaan)
+
+Maltahan!
+
+LILLI (eteisessä)
+
+Olisi jo niin kiire, kun —
+
+HILDA
+
+Herra siunaa! Sehän se on.
+
+MIMMI
+
+No, astukaa vain sisälle.
+
+LILLI (tullessaan)
+
+Te kaiketi nyt olette se Mimmi. (Tervehtii.) Minä olen Lilli Linden.
+
+MIMMI
+
+Kiitoksia. Kyllä minä tunnen vanhastaan. Näinhän minä, kun Lilli ennen
+paljasjalkaisena tuossa kadulla ruutua hyppäsi —
+
+LILLI
+
+Niin — lapsena, (kääntyy Hildaan) Ja täälläkös se Sihvoskakin? Päivää.
+(Tervehtii).
+
+HILDA
+
+Päivää. No, onpas se Lilli nyt nättinä. (Lilli on morsiuspuvussa) Niin,
+tässä on rouva Roslund — jos saan kunnian esitellä, (tervehtivät).
+
+MIMMI
+
+Istukaa, olkaa hyvät. Minä otan Lillille kahvikupit.
+
+LILLI
+
+Ei — ei — kiitoksia, Mimmi hyvä. Eihän toki. Minulla ei ole mitenkään
+aikaa. Piti vain välttämättä tavata kamreeria. Missä se viipyykään? Kun
+unohti vihkimäsormuksen kotiin.
+
+TOISET (hämmästyvinhän)
+
+Niinkö?
+
+LILLI
+
+Oltiin juuri lähdössä papin luo, kun vasta huomattiin.
+
+HILDA
+
+Kaikkea sitä sattuukin!
+
+KUSTAAVA
+
+Sitä se kamreeri tässä sitten hakikin.
+
+MIMMI
+
+Enpäs minä arvannut.
+
+LILLI
+
+Sitä se tietenkin. Mahtoi se sen löytää?
+
+TOISET
+
+Löysi kai!
+
+LILLI
+
+Mutta kylläpä se nyt viipyy? (koputtaa sänkykamarin oveen) Iisakki,
+Iisakki.
+
+MIMMI
+
+Ei se ole siellä. Lilli istuu. Minä menen katsomaan. (Ruokasaliin päin).
+
+KUSTAAVA (Hildalle)
+
+Tästä se vielä jytä nousee.
+
+HILDA
+
+Päästiinpäs näkemään. (Lilli peilin edessä. Koettelee hänen pukuaan)
+Oikein se on täyttä silkkiä. Mitähän tuo on maksanut metriltä?
+(Kustaavakin hypertelee).
+
+LILLI
+
+Kalliiksihan se on tullut. Nousi pariin sataan.
+
+HILDA (vihellellen)
+
+Älkää nyt?
+
+KUSTAAVA
+
+Kyllä sen arvaa. Silkki maksaa.
+
+LILLI
+
+Niin, ja laskee siihen vielä brodyyrit ja pitsit. Tekopalkkakin nousi
+yli viidenkymmenen. Mutta se onkin makasiinissa ommeltu.
+
+HILDA
+
+Ohhoh! Lilli näyttää nyt koko komeutta meille, kun kerran satuttiin
+paikalle.
+
+LILLI (estellen)
+
+Ei minulla nyt olisi juuri aikaa —
+
+KUSTAAVA
+
+No, sen verran toki.
+
+LILLI
+
+Niin, ehkäpä se pappi hiukan odottaa.
+
+HILDA
+
+Totta kai.
+
+LILLI (levitteleikse)
+
+Tällainen tämä nyt on.
+
+HILDA
+
+Siunaa, miten ihana!
+
+KUSTAAVA (päätään keinutellen)
+
+Ohhoh, ohhoh! (Lilli pyörähtelee ja nostelee laahustinta) Ja sellainen
+laahustin! Ihanhan siihen on mennyt metrittäni silkkiä.
+
+LILLI
+
+Onhan sillä pituutta.
+
+HILDA
+
+Lilli kääntää vielä tuota selkäpuolta. Kylläpä se on hyvin ommeltu.
+Istuu kuin valettu. Se onkin Lillillä tuo ruumis!
+
+KUSTAAVA
+
+Niin — muutoinkos kamreeri. Ja komeat sillä on morsiamella nuo
+rannerenkaat, kellot ja sormuksetkin. Katsoppas, Hilda.
+
+HILDA (Lillin näytellessä)
+
+Arvaa sen, kun isoisten morsian on.
+
+LILLI
+
+Kamreeri osti tämän rannerenkaan Fagerroosilta ihan väkisin. Enhän minä
+olisi, kun sekin maksoi satakahdeksankymmentä.
+
+HILDA (viheltelee)
+
+Satakahdeksankymmentä!
+
+LILLI
+
+Ja kello perineen 160 markkaa.
+
+KUSTAAVA
+
+Mutta sitä onkin sitten morsian kaunis.
+
+HILDA
+
+On, on. Kelpaa sen kanssa astua vihille. (Lilli astun peilin eteen).
+
+MIMMI (ruokasalista hölmistyneenä)
+
+Soo-oh! — Vai tämmöinen se nyt sitten on se kamreerin morsian!
+
+KUSTAAVA
+
+No, miltäs se näyttää. Mimmi?
+
+HILDA
+
+Onkos vikaa?
+
+MIMMI
+
+Olisihan tuossa morsianta kerrakseen — jos, vain vihille pääsisi.
+
+HILDA (Kustaavaa tyrkäten)
+
+Pääsisi?
+
+KUSTAAVA
+
+Onhan se tätä myöten valmista. Ei muuta kuin pallin päälle vaan.
+
+MIMMI
+
+Siinäpä se mutta onkin!
+
+LILLI (kääntyy)
+
+Mikä mutta?
+
+MIMMI
+
+Niin — mutta, sillä ei se kamreeri vain niin papin eteen astu.
+
+LILLI
+
+Oohoh! Ei astu papin eteen?
+
+HILDA
+
+Mikäs sille on tullut?
+
+KUSTAAVA
+
+Niin, mikäs sille?
+
+LILLI
+
+Herra siunaa! Eihän vain Iisakki ole sairastunut? Tuollako se on?
+(ruokasalia kohti) Minä menen katsomaan.
+
+MIMMI
+
+Ei se ole siellä — ja ties missä se on.
+
+HILDA
+
+Kamreeriko?
+
+KUSTAAVA
+
+Sinnehän se pistäytyi.
+
+MIMMI
+
+Niin — pistäytyi, mutta ei häntä siellä vain näy.
+
+LILLI
+
+Siunatkoon! Sittenhän se odottaa minua landoossa. Ja minä rupatan
+tässä. (Vetää kappaa ylleen.) Olen minäkin hupakko. Kyllä minun nyt
+täytyy mennä —
+
+MIMMI (edellä eteistä kohti)
+
+Minä tulen samalla katsomaan.
+
+LILLI (katellen)
+
+Hyvästi nyt, Sihvoska. Hyvästi, rouva.
+
+HILDA
+
+Hyvästi ja onneksi olkoon.
+
+KUSTAAVA
+
+Hyvästi, hyvästi. Onnea vaan. (Lilli kiittelee ja menee).
+
+HILDA
+
+Mutta onkohan se kamreeri vain landoossakaan?
+
+KUSTAAVA
+
+Saas nähdä.
+
+HILDA
+
+Minulla on niin pahat aavistukset. — No, olisi sekin juttu.
+
+KUSTAAVA
+
+Että jos olisi juossut niinkuin —
+
+HILDA
+
+Tiehensä!
+
+MIMMI (eteisessä)
+
+Mutta, hyvät ihmiset.
+
+LILLI (eteisessä)
+
+Eikös Mimmi katsonut sitä sieltä sisältä? —
+
+HILDA
+
+Ei se ollutkaan siellä.
+
+KUSTAAVA
+
+Ei —
+
+MIMMI (touhuissaan läpi huoneen ruokasaliin)
+
+Siinä kaakkukahakassa se hävisi. Tilda, Tilda!
+
+LILLI (jälessä)
+
+Tilda! (menee).
+
+KUSTAAVA
+
+Mennäänpäs mekin. (Ovelle).
+
+HILDA
+
+Mennään (jää ovelle).
+
+MIMMI (ruokasalin puolella)
+
+Näitkö sinä, mihin se meni?
+
+LILLI (ruokasalissa)
+
+Tännekös se tuli?
+
+TILDA (samalla taholla)
+
+No, kun se sen kaakkuvadin minun käsistäni sorvasi, niin tännepäinhän
+se tuosta ovesta livahti. Eikä sitä sitten enää ollut kyökissäkään,
+kun minä tulin sitä harjaa hakemaan. Eikä sitä äsken Mimmi-neitikään
+löytänyt, vaikka kaapitkin katseli.
+
+MIMMI
+
+Se meni sittenkin pihan kautta.
+
+LILLI
+
+Siellähän se —
+
+MIMMI
+
+Juokse sinä, Tilda, kadun puolelta vastaan. Minä menen täältä. (Tilda
+huoneen läpi eteiseen).
+
+LILLI
+
+Minä tulen Mimmin mukana.
+
+MIMMI (mennessään)
+
+Pysyisi nyt edes siellä!
+
+HILDA (eteisen ovella)
+
+Tulipa siitä koko jahti. Mahtaakohan löytyä.
+
+KUSTAAVA
+
+Katastellaan. (Kumpikin keskilattialla.) Sanoppas nyt, Hilda, mitä sinä
+tästä oikein meinaat?
+
+HILDA
+
+Tästäkö menosta?
+
+KUSTAAVA
+
+Niin, näistä häistä.
+
+HILDA
+
+Sanoppas itse ensin.
+
+KUSTAAVA
+
+Että kaikkiin meitä on —
+
+HILDA
+
+Niin, Savosen sanoin — eikä meitä muuten kaikkiin olisikaan. Mutta en
+minä vain nyt tahtoisi olla kamreerin housuissa —
+
+KUSTAAVA
+
+En, Jumala paratkoon, minäkään, (eteisen ovi käy). Maltahan, Tilda
+tulee. (Tilda ovesta). Näkyikö sitä?
+
+HILDA
+
+Oliko se kadulla?
+
+TILDA
+
+Ei sitä siellä ollut.
+
+HILDA
+
+Entä Sihvonen?
+
+TILDA
+
+Se issikkako?
+
+HILDA
+
+Niin, ajuri, minun mieheni?
+
+TILDA
+
+Tuossa se vain oven edessä istua köröttää (ovikello) Ketäs sieltä nyt
+tulee? (menee avaamaan).
+
+MIMMI (eteisestä puhkuen)
+
+Eikö Tildakaan tavannut sitä?
+
+LILLI (samoin)
+
+Eikö sitä näkynyt?
+
+TILDA
+
+En minä nähnyt. (Tulevat peräkkäin) Kävin tuolla kulmassa asti, mutta
+ei sitä ollut koko kadulla.
+
+HILDA (Kustaavalle)
+
+Jo teki tepposet.
+
+KUSTAAVA
+
+Jo'o — arvasinhan minä sen.
+
+MIMMI
+
+Ei löydy koko herraa (Tilda menee).
+
+LILLI
+
+Hyvä Jumala, mihinkä se nyt osasi hävitä.
+
+MIMMI
+
+Läksi lipettiin — tietenkin.
+
+LILLI
+
+No, ei se nyt minua pakoon lähtenyt.
+
+MIMMI (hohottaen)
+
+Minuakos sitten?
+
+KUSTAAVA (tyhmäksi tekeytyen)
+
+Mikähän sille mahtoi tulla — sulhaselle?
+
+MIMMI
+
+Vielä häntä kysyy. Eihän sitä nyt kukaan väkipakolla vihille. Pääsikin
+juuri minulle sanomasta, että eihän hän Mimmiä —
+
+LILLI (ivaten)
+
+Ettäkö kamreeri Mimmiä —
+
+MIMMI
+
+Niin — Mimmiä juuri. Ei se Lönnberg vain niin Mimmiä jätä. Jopahan!
+Vaikka niitä tuleekin poskesta kaiken maailman västäräkkiä —
+
+LILLI
+
+Västäräkkiä — ettäkö minä kaiken maailman?
+
+MIMMI
+
+Hyvä kun on sellainenkin. Kaikki ne tässä tuppaakin kamreerin rouvaksi!
+
+LILLI
+
+Toki se kelpaa siihen, mihin yksi Mimmi Miettinenkin!
+
+MIMMI (hämmentyy)
+
+Niin — niin — ruvetaan tässä noin vielä sortamaan. Luulettekos minun
+niin hyvillä päivillä tässä olevan? Joka vuosi, joka Jumalan kevät tämä
+sama kuhina niinkuin soitimessa. Vaikka ei nyt ihan vihille asti —
+eihän niitä niin pöhköjä — (itkeä tuhertaa).
+
+LILLI
+
+Nyt se jo möläjää!
+
+MIMMI
+
+Onhan sen ennen saanut niiltä varjelluksi. Se on hyvä mies, Lönnberg,
+sellainen taipuisa ja se antaa perään jokaiselle, tulkoon ihminen
+mistä maan ääristä tahansa. Mutta keväisin se aina joutuu noihin
+motkelluksiin. Sitten kesän päälle se taas tasaantuu ja syksyllä on
+siivosti kotona kaiket illat —
+
+HILDA (nöyrästi)
+
+Se on se luonto —
+
+KUSTAAVA
+
+Niin — joka vetää —
+
+MIMMI (huoaten)
+
+Sehän se. Ja heikkoja kuolevaisia tässä ollaan jokainen.
+
+HILDA
+
+Ollaan, ollaan.
+
+MIMMI
+
+Se on kunkin vereen pantu. En minäkään siitä Lönnbergiä tuomitse, en —
+jopahan. Kun vain nyt tulisi, niin hyvänä pitäisin, hyvänä —
+
+KUSTAAVA
+
+On se tuo Mimmi niin kelpo ihminen.
+
+LILLI (kärsimättömästi)
+
+Mistähän sitä arvaisi lähteä haeskentelemaan.
+
+MIMMI
+
+Kyllä se nyt saa Lillikin tällä kertaa hakemiset jättää ja saa jättää
+vastakin.
+
+LILLI
+
+Eipästä vain! Vai jättää! Ehei! En minä ole niitä ihmisiä, jotka heti
+vetistelevät, en. Enkä minä alullepantua lyö lapeittiin. Tämä onkin
+sellainen tyttö, ettei —
+
+MIMMI (navakasti)
+
+Mutta minä olen kanssa Mimmi minä! Ja sen minä sanon, ettei minultakaan
+toinen ensiksi omaani ota.
+
+LILLI (ilkkuen)
+
+Sepähän nähdään, kuka tässä pitemmän korren vetää. Minäkö vai Miettisen
+Mimmi?
+
+MIMMI
+
+Nähdään vain, sillä kyllä tässä on kanssa sellainen, joka pitää —
+
+TILDA (ruokasalin puolelta)
+
+Se issikka —
+
+HILDA
+
+Niin — Sihvonen —
+
+TILDA
+
+Se käski kysymään, että lähteekö se Lindenin Lilli sieltä vai —
+
+HILDA
+
+Sihvonen kiirehtii —
+
+LILLI
+
+Lähdetäänhän tästä.
+
+MIMMI (Tildalle)
+
+Sano sille, että kyllä se pian täältä kursasee.  (Tilda menee).
+
+HILDA
+
+Niin, sillä on Sihvosellakin kiire asematisuuriin.
+
+LILLI
+
+Olkoonpahan nyt, kyllä sulhanen maksaa..
+
+MIMMI
+
+Sulhanen. Tavota sitä nyt liepeistä! (nauraa hohottaa).
+
+LILLI (lähdössä)
+
+Tavotan ja tapaan kanssa.
+
+MIMMI
+
+Niin, eipä se liene tämä Lilli ensi kertaa kiinniotolla.
+
+LILLI (ovella kääntyen)
+
+Niin, sitä minun piti vielä kysästä, että mistäs se Mimmi nyt miehen
+ottaa, kun minä Lönnbergin siltä vien (nauraa hohottaa). Hyvästi,
+(menee).
+
+MIMMI
+
+No, Jumalan kiitos, nyt se meni.
+
+HILDA
+
+Meni se.
+
+MIMMI
+
+Ja minä istun tässä ja odotan, sillä tulee se Lönnberg kerta kuitenkin
+takaisin.
+
+KUSTAAVA
+
+Niin, kenenkäpäs se muun luokse —
+
+HILDA
+
+Kuin Mimmin!
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+MIMMI (istuu ja ompelee. Tildalle, joka seisoo eteisen ovella)
+
+Kuka se siellä taas?
+
+TILDA
+
+Se on se sama kultakaluunainen herra.
+
+MIMMI
+
+Aina se. Sano sille, että kamreeri on niin heikkona, ettei se jaksa
+ottaa vastaan vieläkään. (Tilda menee) Hyvä Jumala sentään.
+
+TILDA (tulee)
+
+Se jätti nämä ja sanoi, että kamreerin on pantava näihin nimensä, ja
+että ne pitää olla huomenna ennen kello kolmea valmiina. Se herra tulee
+noutamaan.
+
+MIMMI
+
+No, etkö sanonut sille, että kamreeri makaa vuoteessa, ettei se jaksa?
+
+TILDA
+
+Sanoinhan minä, mutta se mutisi vain jotakin kapakoista ja meni.
+(ovikello).
+
+MIMMI
+
+Taas se soi. Tätä höntyytä se on nyt ollut päivästä päivään. Tilda, käy
+katsomassa, kuka siellä on, ja kysy, mitä sillä on asiaa. (Tilda menee)
+Minä en totisesti jaksa tätä enää. Lähden tästä lipposilleni.
+
+TILDA (tulee)
+
+Se on se herra Lehtinen (menee).
+
+MIMMI
+
+No, Jumalan kiitos, viimeinkin oikeita ihmisiä. (Koputetaan.) Sisään,
+tehkää hyvin. Sisään.
+
+LEHTINEN (tulee)
+
+No, hyvää päivää, Mimmi.
+
+MIMMI
+
+Hyvää päivää. Tervetuloa.
+
+LEHTINEN (kiitellen)
+
+Kuinka täällä tänään jaksetaan?
+
+MIMMI
+
+Kiitos, kuten näkyy. Tehkää hyvin ja istukaa. Sitä samaa levottomuutta
+aamusta iltaan. Kuinka monta päivää siitä jo tänään lieneekään. Eihän
+niitä enää osaa pitää luvussakaan.
+
+LEHTINEN
+
+Eikö Lönnbergistä vain ala mitään kuulua?
+
+MIMMI (huoaten)
+
+Ja vielä mitä. Missähän maleksinee? Lieneekö tuo enää hengissäkään koko
+ihminen!
+
+LEHTINEN
+
+Hengissä toki. Mikäpä sille olisi tullut, järkevälle miehelle.
+
+MIMMI
+
+Järkeväkö lie vai mikä. Mutta ei se tuo Lindenin tytön juttu ainakaan
+mitään järkevätä ollut. Ruveta nyt, kihloissa kun on, noin vain
+äkkipäätä naimiskauppoihin toisen kanssa ja vielä vanhalla ijällään.
+
+LEHTINEN
+
+Niin no, se puolihan siinä kyllä oli joutavata, kun on kihloissa toisen
+kanssa, mutta eihän Mimmikään kaiketi naimiskauppaa sellaisenaan
+vieroksuisi!
+
+MIMMI
+
+Jos ihminen kerta on yli sen ijän — ja tässä muutenkin.
+
+LEHTINEN
+
+Millähän ijällä Mimmi sitten pitäisi sen parhaimpana?
+
+MIMMI
+
+Kaikkiakin se Lehtinen taas kyselee. Itsestäänhän tuon kait paraiten
+arvannee.
+
+LEHTINEN
+
+Jaa, jos minä saan ajatukseni siinä asiassa sanoa, niin käy se vaikka
+näin minunkin ijälläni ja Mimmin ijällä myöskin.
+
+MIMMI
+
+Nyt se Lehtinen jälleen meni väärään puuhun, (nauraa) En minä ainakaan
+sellaista jaksa ajatella. Sitä on jo ohi aikansa. Mitäs minunlaiset
+enää kuhertelemaan!
+
+LEHTINEN
+
+Vai minunlaiset! Paljonkos sitä vielä on Mimmillä ikiä. Alle
+viidenkymmenen. Muistanhan minä vielä hyvin hyvästi ne ajat, kun me
+vähän niinkuin armasteltiin.
+
+MIMMI
+
+Kaikkia se muisteleekin. Ne ovat niin monen talven takaisia, ettei
+niistä enää kannata puhua. Eikä se tullut parailleenkaan.
+
+LEHTINEN
+
+Ei, kun kerkisi Mimmi Lönnbergiltä kihlat ottaa. Niin, onpas vain sen
+kanssa sitä asiaa ajatellut Mimmi vieläkin!
+
+MIMMI (naurahtaen)
+
+Niin — no se on erittäin.
+
+LEHTINEN
+
+Ja erittäin minä? Niinkö? Minäkö se sitten olenkin ijällä pilattu?
+
+MIMMI
+
+No, voi sitä Lehtistä! (elävämmin) Anteeksi, kun olin aivan unohtaa
+sikarit! (tarjoa) Tässä pitäisi olla hyvää lajia. Tehkää hyvin.
+
+LEHTINEN
+
+Kiitoksia. Mielellään sikarin sytyttääkin, kun Mimmin kädestä sen kerta
+saa. Niin, se tuntuu sekin antajan mukaan aina paremmalta.
+
+MIMMI
+
+Kyllä se osaa, (nauraa) Mutta siksipä minä Lehtisestä pidänkin. Ei sen
+seurassa tule ikäväksi olo.
+
+LEHTINEN
+
+Samat sanat. Sen vuoksi minäkin haen aina ne hetket, kun Lönnberg on
+poissa ja talo tyhjänä.
+
+MIMMI
+
+Se tyhjyys onkin niin ikävää.
+
+LEHTINEN
+
+Mutta me annamme ikävän haihtua — vai kuinka?
+
+MIMMI
+
+Niin, kun minä nyt oikein toden sanon, niin ihan mieleni kevenee, kun
+kuulen, että Lehtinen sieltä tulee — oikein tuntuu kodikkaalta.
+
+LEHTINEN
+
+Vanha suola, vai miten? (nauravat) Niin tulen minäkin kuin kotiin tänne
+Mimmin luo — muulloinkin, saatikka nyt, kun saan olla näin kahden
+kesken Mimmin kanssa.
+
+MIMMI
+
+Mutta mitähän kamreeri tuumisi, kun se kuulisi nuo Lehtisen puheet?
+
+LEHTINEN
+
+Lönnberg? Mitäpä se? Tyhjän päältäkö hän on ruvennut Lindenin Lilliä
+riijastamaan?
+
+MIMMI
+
+Ettäkö se ei enää minusta niinkuin välittäisikään? Sitäkö se Lehtinen?
+
+LEHTINEN
+
+Sitäkin. Ei Mimmi pahana pidä — mutta muutoinkos Lönnberg vähän väliä
+olisi toisiin takertunut. Emme me miehet muutoin mekään. Niin — ja
+tunteehan tuon Mimmi itsestäänkin.
+
+MIMMI
+
+Niin, niin. Tunteehan sen. Enkä minäkään kait muuten, mutta kun on se
+sormus. Se niin yhdistää.
+
+LEHTINEN
+
+Yhdisti tietenkin aikanaan, ymmärtäähän sen. Mutta eihän sen tarvitse
+enää olla yhdistämässä.
+
+MIMMI
+
+Ei — ei — Mutta sitä on sentään niin kotiutunut kohta parissakymmenessä
+vuodessa, kun on saman katon alla kerta elänyt, vaikka ei ihan täydessä
+aviossakaan — niin, ja tottunut.
+
+LEHTINEN
+
+Mutta sitä tottuu ja tottuu poiskin. Sitä tottuu johonkin toiseenkin.
+
+MIMMI
+
+Ettäköhän ihan tottuisi!
+
+LEHTINEN
+
+Niin — vaikkapa minuunkin.
+
+MIMMI
+
+Voi, voi, kun se Lehtinen kujeilee! —
+
+LEHTINEN
+
+Ei, ei. Leikki aikanaan. Totta niinä tarkoitan. Ja onhan Mimmi minun
+viittauksistani sen ennenkin ymmärtänyt. Ja jos ei Mimmi usko, niin
+tarjoon tässä (kaivaa laskujaan) sitten sormuksenkin. Sehän se
+yhdistää, kuten Mimmi itse jo sanoi.
+
+MIMMI
+
+Mutta mitenkä se nyt oikein kävisi päinsä? Voi sentään! — — Vaikka,
+kun minä toden sanon, niin kylläksi tämäkin elämä käy. Enhän minä, jos
+Lönnberg kerran ja kahdesti, mutta anna kun joka ikinen kevät. Ja jos
+vain olisi, niinkuin sitä sanotaan, kurtiseerannut ja lirttaillut,
+mutta ostaa nyt sormukset ja vihille lähteä!
+
+LEHTINEN
+
+Kyllä se jo onkin liikaa, että vallan vihille asti joka kevät.
+
+MIMMI
+
+Sitähän minäkin sanon. Eihän se Lehtinen toki milloinkaan niin
+pitkälle, tarkoitan, toisten kanssa.
+
+LEHTINEN
+
+Jopahan — ei hetikään!
+
+MIMMI
+
+No, siinä se on minun mieleisen! mies.
+
+LEHTINEN
+
+Sitähän minäkin. Mitäpäs tässä sitten muuta kuin Mimmi muuttaa meille.
+Siellä on minulla tilaa enemmän kuin täällä. On neljä huonetta, hyvin
+kalustettua — tietäähän ne Mimmi. Ja mitä minun tuloihini tulee, niin
+aina ne ovat vähän paremmat kuin Lönnbergillä. Ja säästöjäkin on —
+arvaahan sen Mimmi.
+
+MIMMI
+
+Aivaan, arvaan toki. — Olisi se somaa. — Mitähän se Lönnberg meinaisi,
+kun —
+
+LEHTINEN
+
+Mitäpä hän siitä. Puhuvat, että Lillin hän vain ottaa. Kuuluu aivan
+valalla vannoneen.
+
+MIMMI
+
+Ihankos todella?
+
+LEHTINEN
+
+Virastossa oli ainakin tovereilleen vakuuttanut.
+
+MIMMI (miettii)
+
+Ettäkö ihan vakuuttanut! Jaa'a! Kyllä minä sen sanon, että kun kerta
+sellainen on ihmistä kohtaan, joka semmoisen ajan on hänestä huolta
+pitänyt, juottanut, syöttänyt, pitänyt puhtaana paidasta alkaen, niin —
+
+LEHTINEN
+
+Että olkoon kerrakseen. Kyllä minä jo Mimmin sijassa antaisin mennä!
+
+MIMMI
+
+Ja ettäkö minä ihan lopultakin muuttaisin sitten Lehtisen luo?
+
+LEHTINEN
+
+Minun luokseni. Tietenkin.
+
+MIMMI
+
+Mutta mitenkä se nyt oikein kävisi päinsä, kun minulla on nämä
+tavaratkin ja kaikki? Että ottaisinkos minä nekin sitten?
+
+LEHTINEN
+
+Mitä me niillä. Me teemme, Mimmi, omat sopimuksemme. (Asettuu sohvalle
+Mimmin viereen.) Jos sitten koeteltaisiin tätä sormusta. (Painaa
+sormeen.) Kas noin!
+
+MIMMI
+
+Voi sentään!
+
+LEHTINEN
+
+Niin, Mimmi, (nojaa Mimmin olkapäähän) Minä olen niin kovin yksinäinen,
+Mimmiseni.
+
+MIMMI (halailee)
+
+Heikki-raasu!
+
+LEHTINEN
+
+Sitä väsyy vanhanpojan kodin kolkkouteen.
+
+MIMMI
+
+Mutta miksi ei Lehtinen nuorempia?
+
+LEHTINEN
+
+Nuorempia? Niitä aikanaan. Ja mikäs vika on Mimmissä? On maiheva ja
+verevä. Kelpaa sen kanssa! — (nousee) Ei muuta kuin matkaan vaan!
+
+MIMMI
+
+Ettäkö näin tältä sijalta? — Ja lopulta rouvaksi kanssa?
+
+LEHTINEN
+
+Niin, rouvaksi kanssa.
+
+MIMMI
+
+No, kun kerta rouvaksi kanssa, niin — mutta minulla on täällä sentään
+tätä rihkamaa. Ja onhan sitä vaatettakin mukaan otettavaa.
+
+LEHTINEN
+
+Se on sekin hetken työ. Mimmi rupeaa vain panemaan tavaroitaan kokoon.
+Minä noudan muuttomiehen.
+
+MIMMI (nousee)
+
+No, voi, voi, sitä Lehtistä, kun se on kiireinen. Enhän minä kerkiä
+tässä kunnolla kääntymäänkään, kun jo —
+
+LEHTINEN
+
+Ollaan tiellä. Hei, hopsan (pyöräyttää Mimmiä) Se on siis sovittu
+(halailee).
+
+MIMMI (moiskauttaa suudelman)
+
+No, sovittu kun sovittu! Kyllä siinä on tuossa Lehtisessä miestä.
+Toista se on kuin Lönnberg. Mitähän se sanonee?
+
+LEHTINEN
+
+Lönnberg on nyt viimetalvista lunta. Minä menen sitten noutamaan sen
+muuttomiehen. Hyvästi siksi, Mimmi! Palaan pian (menee).
+
+MIMMI (miettii)
+
+Niin — no mikäpäs siinä, (ovelle) Tilda! — Kun kerran rouvaksi kanssa.
+— Tilda! — (Tilda tulee) Mies se on Lehtinen. — Mistä kumman päästä
+minä alotan? — Niin, Tilda, kuules, otappas siitä välikonttorista ne
+kaksi juurikoria ja se pärekori.
+
+TILDA
+
+Tuonko minä ne tänne?
+
+MIMMI
+
+Tänne, tänne. Minnekäs muualle? (Tilda nousee. Mimmi hyräilee ja kokoo
+laatikoista erilaista tavaraa. Tilda palaa). Laske se tuohon. (Tilda
+poistuu jälleen. Mimmi kiireesti pakkaa. Ovikello) Pahuksen kello! —
+(Tilda tuo toisen korin). Meneppäs avaamaan! (Tilda menee).
+
+KUSTAAVA (ovesta)
+
+Päivää, Mimmi.
+
+MIMMI
+
+Päivää. (Tilda menee ohi).
+
+KUSTAAVA
+
+Mitä sinä nyt puuhaat? Ihanhan sinä rupeat pakkaamaan tavaroitasi!
+
+MIMMI (pakaten ja hääräten)
+
+Mitäpä tässä muutakaan!
+
+KUSTAAVA
+
+No, muutatko sinä johonkin, vai mitä sinä nyt?
+
+MIMMI
+
+Tässäkös sitä sitten ikänsä pitäisi ruveta nuhjottamaan? Ja toisia
+odottelemaan! Minä vähät koko talosta.
+
+KUSTAAVA
+
+Sooh! — Ja vieläkö se on vain Lönnberg kaupungilla?
+
+MIMMI
+
+Siellä tuo lienee. (Tildalle, joka tulee) Pane se tuonne. (Tilda
+poistuu) Onko siitä mitä kuulunut?
+
+KUSTAAVA
+
+No, sanovat nähdyn eilen illalla jossakin ravintolassa
+keskikaupungilla. Lindbergskan mies — se kun on sellainen
+tampuurimajuri — sitä oli tiennyt puhua.
+
+MIMMI (askartelee edelleen. Välinpitämättömästi)
+
+Vai oli nähty.
+
+KUSTAAVA
+
+Oli ja hatussaan se oli ollut. »Antaa akkaväen odotella», oli sanonut,
+kun Lindberg oli kysynyt, että kotiinkos se kamreeri nyt. »Toiseen
+kapakkaan», oli sanonut.
+
+MIMMI (kivakammin)
+
+Vai odotella! Mimmipä ei enää odottele. Se on sellainen Mimmi,
+(kiireesti) Rupeappa tuossa vähän avuksi. Täytä sinä sitä koria. Minä
+otan vaatteita tuolta kaapista, (menee ruokasalin puolelle).
+
+KUSTAAVA (ryhtyy koriin. Mimmi tulee)
+
+Tähänkö koriin minä —
+
+MIMMI
+
+Siihen vain. (Antaa vaatteita.) Tuossa! Pakkaa vain kiireesti, ei ne
+jouda siinä kauvan olemaan, (menee uudelleen ruokasaliin. Ovi avoinna).
+
+KUSTAAVA
+
+Ettäkö se Mimmi ihan muuttaa?
+
+MIMMI (toisessa huoneessa)
+
+Muuttaa, muuttaa! (tulee) Ja mikäpä muuttaessa, kun on, minne muuttaa
+(taas ruokasaliin).
+
+KUSTAAVA
+
+Mikäs siinä sitten (pakkaa).
+
+MIMMI (palaa)
+
+On minne muuttaa. Ja on niitä aina Lönnbergin laisia. (Pakkaa).
+
+KUSTAAVA
+
+On — on — mutta on sillä Mimmillä, kun nämä huonekalutkin.
+
+MIMMI
+
+Huonekalut! En minä niitä selkääni sälytä (käy ruokasalissa). Minulla
+on toisia ja parempia. Nuo minä lahjoitan Lönnbergille.
+
+KUSTAAVA (keskeyttää ällistyen pakkaamisen)
+
+Mutta meneekö se Mimmikin nyt sitten naimisiin, vai mitä se?
+
+MIMMI
+
+Kihloihin juuri on menty — (pakkaa).
+
+KUSTAAVA
+
+Vai sillä lailla. — Mutta, Mimmi, sanoppas nyt aivan selkeesti, että
+oikeinko sinä todella hennot jättää sen Lönnbergin.
+
+MIMMI (keskeyttää työnsä)
+
+Hennot jättää! Mokomankin, joka juoksee jokikisen naakan perässä! Hyvän
+tässä toki jättää. Jätän — jätän varsin — kuulithan sen ja muutan
+kanssa. Ja tänäiltana. Tästä paikasta, (on sitonut koria kiukkusesti).
+
+KUSTAAVA (pakkaa)
+
+Niin, no mikäs siinä, kun kerran sen on niin päättänyt.
+
+MIMMI (kiskoo nuoria)
+
+Tehtävä se on, mikä on tehtävä.
+
+KUSTAAVA
+
+Sopisiko tuota kysästä, että minne sitä tästä —
+
+MIMMI
+
+Muutanko? Nuoren miehen emännöitsijäksi, morsiameksi ja rouvaksi.
+Vanhaan virkaanihan minä. En minä uria muuttelemaan, visu ihminen.
+
+KUSTAAVA
+
+Visuhan se on Mimmi.
+
+MIMMI
+
+On — ja naseva kanssa. Enkä minä menekään enää millekään kuivuneelle
+virkaelätille. Jopahan! Liikemies se on ja rikas kuin prinssi.
+
+KUSTAAVA
+
+Eipä vähä mitään. Mikähän tuo olisi nimeltään?
+
+MIMMI (kiskasee nuoraa) Ei sanota vielä.
+
+KUSTAAVA
+
+Niin — no, ehtiihän tuon sittenkin kuulla —
+
+MIMMI
+
+Ja nähdä, (tarttuu korin toiseen päähän) Nostappas tuosta toisesta
+päästä. Kas niin. Ja valmis se on tuokin. (Nostavat.) Ohhoh! (ovikello)
+Taas! (menee avaamaan. Eteisessä) Päivää, Hilda.
+
+KUSTAAVA
+
+Ahaa, se on Sihvoska.
+
+HILDA (eteisessä)
+
+Päivää. No nyt se on löydetty!
+
+MIMMI (kylmästi)
+
+Vai on löydetty (tulevat).
+
+KUSTAAVA
+
+Päivää (kättelyä). Jaa, tämäkö Lönnberg?
+
+HILDA (puhkuen)
+
+Niin — niin — Se on nyt löydetty. Ja Sihvonen sen löysikin.
+
+KUSTAAVA
+
+Enkös minä sitä sanonut, että kyllä se Sihvonen sen — No, kerrohan nyt,
+mitenkä se —
+
+HILDA
+
+Kun Sihvonen ajeli siitä pitkin katua Satamatorilta kaupungille, niin
+arvatkaapas, kuka siinä kadulla tepastelee?
+
+KUSTAAVA
+
+Lönnberg —
+
+HILDA
+
+Kamreeri Lönnberg!
+
+MIMMI (syrjässä hääräten ivallisesti)
+
+Oliko tuo edes humalassa?
+
+HILDA
+
+Humalassako lienee ollut — ei Sihvonen sitä sanonut — mutta rupesi
+siitä vain seuraamaan sen jälkiä ja ajeli sen perässä kadulta kadulle —
+
+MIMMI
+
+No, minnekä tuo lopulta päätyi?
+
+HILDA
+
+Tietysti se olisi siitä jonnekin, mutta eikös paiskannut siihen tuon
+Lindenskän parahiksi.
+
+KUSTAAVA
+
+No — ja —
+
+HILDA
+
+Se lyöttäytyi heti Lönnbergin kintereille ja alkoi seurata sitä ja
+kulki sen perässä kuin mikäkin —
+
+KUSTAAVA
+
+Jaa, jaa, siinä onkin sellainen muija —
+
+MIMMI
+
+No, Lindenskako sen otti sitten kiinnikin?
+
+HILDA
+
+Odottakaapas nyt vähän, kun minä kerron. Kun Lönnberg kierteli sitten
+lopulta siihen Kluuvin kulmalle, niin eikös ehättänyt Lindenskä sinne
+tyttönsä tupakkapuotiin —
+
+MIMMI
+
+Ohoh! (Jää kuuntelemaan).
+
+HILDA
+
+Ja tuossa paikassa lensi sieltä Lilli kadulle —
+
+KUSTAAVA
+
+Ja koppasi Lönnbergin —
+
+HILDA
+
+Koppasi! Käsipuoleen oli tarttunut —
+
+MIMMI (nauraen)
+
+Entä Lönnberg?
+
+KUSTAAVA
+
+Jäi pyydykseen! (nauravat).
+
+HILDA
+
+Jäi. »Nyt sinä, Iisakki, et menekään!», oli sanonut. »Nyt lähdetään
+meille!» — Sihvonen kuuli kaikki siinä kadun kulmassa — Ja oli siinä
+tietysti muitakin näkijöitä. — Niin, ja mukaansa Lilli Lönnbergin oli
+ottanut.
+
+KUSTAAVA
+
+Tietysti ensin puotiin vei?
+
+HILDA
+
+Niin vei. Eikä Lönnberg ollut kovin vastaan pakkaillutkaan —
+
+MIMMI
+
+Niin, no jouti viedäkin.
+
+HILDA (vähän epävarmasti ympärilleen katsellen)
+
+Niin — jouti — kait. Mutta täällähän se on sen sormuskin ja nämä
+kaikki —
+
+MIMMI
+
+Viisi sormuksista ja muista!
+
+KUSTAAVA
+
+Ei tämä Mimmi enää sellaisista —
+
+HILDA
+
+Ettäkö ihan todella? — Sitä minä tässä katselen, että oikeinko sinä
+olet muuttohommissa, vai mitä tämä on? Ja ettäkö sinä jättäisit
+Lönnbergin?
+
+MIMMI (askartelee)
+
+Jätän ja annan Lindenin päntöölle koko äijän —
+
+KUSTAAVA
+
+Kimpsuineen ja kampsuineen.
+
+HILDA
+
+No, älkäähän nyt! — Mutta siinä sinä, Mimmi, teit viisaan teon.
+Hiisiäkö ruveta yhtä jahtailemaan!
+
+MIMMI
+
+Ja nopallanokin odottelemaan;
+
+KUSTAAVA
+
+Varsinkin kun pääsee paremmille päiville.
+
+HILDA
+
+Ei suinkaan Mimmi naimisiin?
+
+MIMMI
+
+Ei häntä sitäkään tiedä. Aluksi ainakin muutan —
+
+KUSTAAVA
+
+Toisen luo asumaan —
+
+MIMMI
+
+Ja emännöimään. — Mutta odottakaapas, vielä minun on vähän tässä
+koottava tuota rihkamaa, (ottaa pieniä esineitä) Tässä on. Pane,
+Kustaava, ne siihen koriin. Mitäs tauluja minä tuosta seinältä veisin?
+(ottaa jonkun) Kun raamattuni ja virsikirjani olin unohtaa! Ja
+fikukseni, kauniin fikukseni! (nostaa sen ruokasaliin, palaa heti).
+
+HILDA
+
+Mikä se uusi on miehiään?
+
+MIMMI
+
+Rahamies —
+
+HULDA
+
+Vai että sellainen. Onko ijäkäskin?
+
+MIMMI
+
+Parhaassa se on ijässä.
+
+HILDA
+
+Ja muuten terve ihmisekseen?
+
+MIMMI
+
+On — terve on.
+
+HILDA
+
+No, mikäs sille sitten on mennessä. Siinähän sitä on rakkauttakin
+tarpeeksi asti.
+
+KUSTAAVA
+
+Rakkautta! Kun minä Roslundin otin ei siinä ollut puhettakaan
+rakkaudesta. Suoraanhan me toki menimme papin luo ja kristilliseen
+avioliittoon. — Niin, ja on kait se uusi hyvänlaatuinen luonnoltaan?
+
+MIMMI
+
+No, niin lauhkea kuin lammas.
+
+HILDA
+
+Kaikki se Mimmi käsittääkin!
+
+MIMMI
+
+Vanha nuoruuden tuttavuus vain.
+
+KUSTAAVA
+
+Vaikka ei se ollut paha mies Lönnbergkään.
+
+HILDA
+
+Ei —
+
+MIMMI (kivakasti)
+
+Oli se jo nyt, mikä oli! — Nostetaanpas nämä korit tuonne ruokasalin
+puolelle. Tilda asettaa ne sitten rattaille. (Ryhtyvät nostelemaan.) Kas
+niin! (kantavat korit pois) Sielläkin on vielä pakkailemista. Autappa,
+Hilda, tuosta. (Jäävät sinne).
+
+LÖNNBERG (raottaa ovea. Pistää päänsä)
+
+Ei ketään. — (Kuuntelee.) Ei taida Mimmi olla onneksi kotona, (vetäytyy
+pois ja avaa jälleen oven) Mutta tule hiljaa, Lilli, (tulevat).
+
+LILLI
+
+Ei täällä näy Mimmiä.
+
+LÖNNBERG
+
+Ei näy. Mutta ollaan siltä hiljaa, (istuu) Ohhoh, kun uuvuttaa.
+
+LILLI
+
+No, jo vähemmästäkin. Kyllä sinä, Iisakki, retkeilit nyt viimeisen
+kerran. Kuulitko?
+
+LÖNNBERG (haukottelee)
+
+Kyllä kuulin.
+
+LILLI
+
+Sillä nyt sitä mennään lopultakin papin luo.
+
+LÖNNBERG (piristyy)
+
+Papin luo?
+
+LILLI
+
+Niin, tänä iltana ja vielä tältä paikalta!
+
+LÖNNBERG
+
+Mutta entä se sormus?
+
+LILLI
+
+Sormus! Et sinä minua sillä huiputa. Käy se vaikka lainasormuksella.
+
+LÖNNBERG (levottomana)
+
+Käyhän se, mutta —
+
+LILLI
+
+Eikä mitään muttaa enää!
+
+LÖNNBERG
+
+Entä Mimmi?
+
+LILLI (äänekkäästi)
+
+Mimmi! (ääniä ruokasalista).
+
+LÖNNBERG
+
+Hst! Jumalan nimessä! Siellä on Mimmi! (aikoo nousta).
+
+LILLI (tarttuu käsipuoleen)
+
+Nyt et sinä karkaa, Iisakki.
+
+TILDA (avaa ovea)
+
+Sekö pärekori?
+
+MIMMI (sisällä)
+
+Se onkin täällä. (Tilda peräytyy. Ovi jää raolleen) Pakkaa siihen niitä
+liinavaatteita. Joko ne muuttorattaat ovat pihassa?
+
+TILDA
+
+Jo.
+
+MIMMI
+
+Odottakoon hiukan, (ääniä: kolme, neljä! On sillä tuota vaatetta!
+J.n.e.)
+
+LÖNNBERG (matalalla äänellä)
+
+Muuttorattaat? Kuka siellä muuttaa?
+
+MIMMI (sisällä)
+
+Kun nostatte sitä astiakoria, niin varokaakin.
+
+LILLI
+
+Sehän on Mimmi. — Seiso siinä, Iisakki!
+
+LÖNNBERG
+
+Mutta muuttaako Mimmi?
+
+LILLI
+
+Muuttaa kaiketi.
+
+LÖNNBERG (avuttomasti)
+
+Mihinkä minä tästä sitten joudun?
+
+LILLI
+
+Sinä! Sinä jäät tänne Lillin luo. Näinhän siitä päästään.
+
+LÖNNBERG
+
+Älä sinä sano niin. Mimmi on hyvä ihminen. En minä niin vain Mimmistä
+erkanekaan (istuu varmempana).
+
+LILLI (äänekkäämmin)
+
+Et erkane?
+
+LÖNNBERG
+
+Hst!
+
+MIMMI (sisällä)
+
+Puhuiko siellä joku?
+
+KUSTAAVA
+
+Salissako? Kuka nyt siellä —
+
+HILDA
+
+Ketäpä siellä. (Kurkistaa ovesta.) Herra Jee! (peräytyy).
+
+MIMMI
+
+Mikä siellä oli?
+
+KUSTAAVA (kurkistaa)
+
+Taivasten tekijä! (peräytyy).
+
+MIMMI (ovella, äänettömyys) Sooh! Vai täällä sitä nyt sitten
+istutaankin? Koko herrasväki kaikessa komeudessaan. Hilda ja Kustaava,
+tulkaapas nyt katsomaan tätä pariskuntaa (toiset pilkistävät, mutta
+peräytyvät heti ja painavat ovea kiinni).
+
+LÖNNBERG
+
+Päivää, Mimmi!
+
+LILLI
+
+Niin — täällä sitä taas ollaan, Mimmi. Ja kukas se meistä lopulta sen
+kamreerin käsitti, häh?
+
+MIMMI
+
+En minä ole juossutkaan koko viikkoa kiinniotolla niinkuin joku muu
+kuuluu tehneen. Jopahan. En minä ole sellaisessa poltteessa miesten
+perään.
+
+LILLI
+
+Mitäpä ne vanhat enää. Johan se toki Mimmiltä on luontokin lopussa,
+(nauraa) Vai mitä, Iisakki?
+
+LÖNNBERG
+
+Lilli, so, so!
+
+MIMMI
+
+Voi Lönnberg-raukka! Jo tarrasi koko ihminen Lönnbergiinkin.
+
+LILLI
+
+Tarrasi kun tarrasikin ja niin lujaan tarrasi, että kiinni pysyy.
+(taputtelee Lönnbergin) Se on tämä Iisakki niin kultunen, niin kultunen.
+
+LÖNNBERG (hönkäisten)
+
+Lilli, no älä nyt siinä.
+
+MIMMI
+
+Katsokaas tuota elättiä! Hyi sentään!
+
+LILLI (halailee Lönnbergiä)
+
+Niin kultunen. Eikös käy Mimmin kateeksi? (huojuttelee itseään
+Lönnbergin kaulassa).
+
+MIMMI (peräytyen)
+
+Tuota ei viitsi kunniallinen ihminen katsellakaan.
+
+LÖNNBERG
+
+Äläs nyt, Lilli, siinä! En minä enää (nousee).
+
+LILLI (taputtaa poskelle)
+
+Voi sitä pojua!
+
+MIMMI (Lönnbergin oikoessa pukuaan)
+
+Eihän se Lönnbergkään tuollaista. Inhottaa tuo Lönnbergiäkin. Enkä
+minäkään. Jätän omiin oloihinsa. Minulta saavatkin olla nyt rauhassa,
+(menee)
+
+LILLI (Mimmille)
+
+Eipä tässä Mimmiä kukaan kaipaakaan (peilailee).
+
+LÖNNBERG (sänkykamariin)
+
+Menen tästä vaihtamaan pukua.
+
+LILLI
+
+Vaihtamaan pukua? Jopa nyt jotakin. Kelpaat sinä vähän siistittynäkin.
+Mikäs sinussa on vikana? Käännäppäs. (Kääntelee Lönnbergiä.) Frakki on
+hyvä tuoltaan. Housut vain vähän rypyssä. Uusi rinnus ja puhdas kaulus.
+Sillä hyvä.
+
+LÖNNBERG
+
+Ei — en minä enää näin frakissa koko viikkoa, (pyrkii ovelle).
+
+LILLI (tarttuu rivakasti kiinni)
+
+Kaikkea vielä. Et sinä nyt papin eteen uudessakaan puvussa,
+(painaa tuoliin) Istu tuossa. Minä haen kaulukset ja muut vehkeet
+sänkykamarista (menee).
+
+LÖNNBERG
+
+Hiivatti vieköön koko tytön! Minä olen jo saanut taipeekseni koko
+vihkimisestä ja näistä häistäni.
+
+MIMMI (ovella)
+
+Lönnbergkö siellä? No, joko se täältä lähti?
+
+LÖNNBERG
+
+Minne tuo lienee mennyt.
+
+MIMMI (laatikoillaan)
+
+Minä tästä nyt sitten kanssa muutan.
+
+LÖNNBERG
+
+Mitä — ettäkö Mimmi muuttaisi?
+
+MIMMI
+
+Niin — minä muutan. Mikäpä tässä rupeaa olemaan — toisten tiellä — kun
+se Lönnberg kerta alkoi tuollaisia tänne vetelemään perässään — niin
+eihän sitä kunniallinen ihminen —
+
+LÖNNBERG (hyvitellen)
+
+Mutta eihän Mimmi nyt näistä joutavista — mitäs nyt turhista —
+
+MIMMI
+
+Vai turhista! Ovatko nämä nyt enää mitään turhia tällaiset? Häät ja
+morsiamet — ja mokomatkin morsiamet kuin tuollaiset. Ei se Mimmikään
+ole mikään viilipytty, ei tokiinsa — jota vain jokainen tässä — Vielä
+vanhalla ijällä kun pitikin joutua tällaiseen ristin rangaistukseen.
+(alkaa vetistellä) Olisihan sitä vielä kärsinyt hyvät ja pahat, mutta
+ei toki tällaista —
+
+LÖNNBERG (hätääntyy)
+
+Eihän Mimmi nyt noin pahastu —
+
+MIMMI
+
+Joutua tällaiseen häpeään, kunniallinen morsian-ihminen niinkuin
+minäkin, kun sellaiset ajat on asunut kuin kotonaan konsanaan (itkee).
+
+LÖNNBERG (nousee ja taputtelee Mimmiä)
+
+No, Mimmi, Mimmi! — Mitä se Mimmi nyt? — Kyllähän me tässä vielä. — Ei
+Mimmi nyt ota niin pahakseen. Mimmi koettaa rauhoittua. No, kas niin!
+Mimmi rauhoittuu! Rauhoittuuhan ja lakkaa itkemästä —
+
+LILLI (ovessa)
+
+Oohoh! (Lönnberg säpsähtää) Vai niin!
+
+MIMMI (pyyhkii kiireesti silmiään)
+
+Sielläkös se?
+
+LILLI (nykäisee Lönnbergiä)
+
+Pois siitä! Vai vielä taputtelemaan? Riisu frakkisi! Tuossa on kaulus,
+(alkaa riisua Lönnbergiä) Mitä se siihen jälleen veti itsensä?
+
+MIMMI (tiukasti)
+
+Jaa, minäkö?
+
+LILLI (Lönnbergille)
+
+Ota tuo kaulus pois. — Niin, että vieläkö se Mimmi yhä siinä hapuilee?
+— (puuhaa pukemishommissa)
+
+MIMMI
+
+Hapuilee! Kuka tässä oikein hapuilee? (nauraa) Kun pitää miestä
+itselleen ihmisen hakea ihan väkipakolla. (Seuraten pukemista.) Noin —
+noin! Ja on se oppinutkin miestä käsittelemään. Arvaa sen — katukasakka!
+
+LILLI (kiihtyneesti)
+
+Ei se vielä ole hyvästi — kohota tuosta — kas noin! — (Mimmille
+sähisten.) Leipäsusi!
+
+MIMMI (yltyy)
+
+Kuule sinä, Lindenskän tyttö! Kuulkaa, hyvät ihmiset! Kuulkaa, mikä suu
+sillä on. Ja Lönnbergkin! Kuulee nyt Lönnbergkin! — Leipäsusi! Olenko
+minä, Lönnberg, leipäsusi! Lönnberginkö? Olenko?
+
+LILLI
+
+No, kenenkäs? Vieläkö se Mimmi tahtoisi olla muidenkin? Lienee
+ollutkin —
+
+MIMMI
+
+Lönnberg, Lönnberg! — (tätä on pukeutuessa pyöritelty ja kiskottu)
+Kuuleeko Lönnberg? — Antaako se tuon ihmisen minua ihan syyttömästi —
+Olenko minä Lönnbergin leipäsusi?
+
+LÖNNBERG (avuttomana)
+
+Ei — no — mitä se Mimmi joutavia —
+
+MIMMI
+
+Olenkos ollut? Mitä?
+
+LÖNNBERG
+
+Ei — eihän Mimmi —
+
+MIMMI (Lillille)
+
+Siinä sen kuulit — luuska!
+
+LILLI
+
+Luuska! Häh? (jättää Lönnbergin) Minäkö luuska? (käy Mimmiä kohti).
+
+MIMMI
+
+Huu, huh! (kiertää Lönnbergin toiselle puolelle) Hyvät ihmiset, se käy
+ihan kiinni! (tarttuu Lönnbergin käsikoukkuun) Lönnberg, apuun! Se käy
+käsiksi! Lönnberg!
+
+LÖNNBERG (rauhoittaen puolelle ja toiselle)
+
+Lilli, Lilli! — Mimmi-kulta! Rauhoitu!
+
+LILLI (raivoissaan ilkamoiden)
+
+Ahaa! Vai sinä sen aijot ottaakin! Mutta ei, sanon minä! (tarttuu
+toiseen käsipuoleen) Laske, Mimmi, irti tämä mies! Iisakki, tyrkkää tuo
+ämmä luotasi! Paikalla!
+
+LÖNNBERG
+
+No, no — so, so — Lilli —
+
+MIMMI
+
+Ei! Ei sitten likikään! (puristautuu Lönnbergin kylkeen) Eihän
+Lönnberg-kulta Mimmiä, eihän?
+
+LILLI
+
+Vai ei! Mutta kyllä minä (tempasee rajusti Lönnbergiä, Mimmi vetää
+toiselta puolen).
+
+MIMMI
+
+Ja kyllä minäkin! Koetetaan nyt — (vetää hurjasti) Näin —
+
+LÖNNBERG (epätoivoissaan puhkuen)
+
+Älkää Jumalan nimessä! Älkää! Lilli! (koettaa irtautua) Älä nyt tuossa.
+Menehän siitä. Mimmi, maltahan, Mimmi!
+
+LILLI (yhä rajummin)
+
+Et ikinä, Mimmi, et —
+
+MIMMI (hypähtää Lönnbergin kaulaan)
+
+Ei, Lönnberg-kulta!
+
+LILLI (kapsahtaa kaulaan toiselta puolen)
+
+Vai etten tässä minäkin! Iisakki-kulta!
+
+LÖNNBERG (tukehtuvalla äänellä)
+
+Herra armahda, minä tukehdun! (ovikello)
+
+MIMMI (irtautuu äkkiä)
+
+Kuka se siellä? (oikoo pukuaan).
+
+LÖNNBERG (suuttuneena Lillille)
+
+Mene vihdoinkin tiehesi siitä? (sysää luotaan).
+
+LILLI
+
+Iisakki-kulta! (Yrittää halata).
+
+LÖNNBERG (estää)
+
+Minä sinun kultasi! Pysy syrjässä! Lunttu! (Lilli hölmistyy)
+
+MIMMI (riemuissaan)
+
+Enkös niinä sitä sanonut, ettei se Lönnberg! (kiireesti eteiseen ja
+takaisin. Lönnbergin kaulaan) Voi, rakas kamreeri!
+
+LEHTINEN (ovessa)
+
+No, mutta näinkös täällä ovatkin asiat?
+
+LILLI (vetäytyy itseään peilailemaan)
+
+Kyllä se tuo Iisakki on koko aasi!
+
+MIMMI (irtautuu)
+
+Ei tainnut nyt tulla mitään lähdöstä, herra Lehtinen. (Kättelevät).
+
+LÖNNBERG
+
+Eihän Mimmi tästä nyt mihinkä lähde (korjailee pukuaan).
+
+MIMMI
+
+En — enhän toki. Johan minä kamreeria jättäisin.
+
+LEHTINEN
+
+Ja ei Mimmi sitten meille tulisikaan?
+
+LILLI
+
+Vai sinnekö se Mimmi? (katselee ällistyneenä Lehtistä).
+
+LÖNNBERG (naurahtelee)
+
+Mimmikö Heikin luo? (kättelee) Päivää. Tuli tässä vähän nujutuksi.
+
+LEHTINEN (leikillisesti)
+
+Olihan meillä tämän Mimmin kanssa sillä aikaa vähän kahdenkeskisiä
+keskusteluja siihen suuntaan.
+
+LÖNNBERG
+
+Ehei — eihän Mimmi minua —
+
+MIMMI
+
+Mitäs se Lehtinen joutavista. Tuli vain puhutuksi. En minä raatsi
+kamreeria — (antaa salavihkaa sormuksen Lehtiselle) Onhan niitä aina
+sellaisella miehellä, kun Lehtisellä —
+
+LÖNNBERG
+
+On niitä Heikillä — (vilkasee Lilliin) — jos vain ympärilleen katselee —
+
+LEHTINEN
+
+Niin — no. Ei auta sureminen osansa vähyyttä. Ainahan parempi, jos
+kukin pysyy omillaan.
+
+LILLI (syrjässä)
+
+Tieheni minä menen. Mokomaakin tässä. — Minä tästä sitten lähden,
+Lönnberg. Onkos se ompelijattaren lasku maksettu? Että saisi siitä olla
+rauhassa. (Lehtinen ja Mimmi sillä aikaa iloisesti keskustelevat).
+
+LÖNNBERG (hämillään)
+
+On — onhan se. Mutta — mitä Lillikään kiirehtii? Puhellaan tässä
+— tässä on tämä kauppias Lehtinenkin. Saanhan esitellä, Heikki —
+(Lehtinen kohteliaasti kumartaa) neiti Linden.
+
+LEHTINEN (nauraen)
+
+Mehän olemme oikeastaan vanhoja tuttuja — vai —
+
+LILLI (keimaillen)
+
+Sitä minäkin, että herra Lehtinenhän se — en ollut tuntea — (jäävät
+iloisesti juttelemaan).
+
+LÖNNBERG (Mimmille)
+
+Ettäkö se Mimmi oikein tosissaan oli jo muuttohommissa?
+
+MIMMI (nauraen onnellisena)
+
+No, tahtoihan sitä ihan ruveta jo suututtamaan, mutta mitäpäs nyt
+siitä —
+
+LÖNNBERG
+
+Niin, mitäpäs siitä! Eletään tässä kuin ennenkin — ja jos pantaisi
+parailleen, niin käytäisi vaikka papinkin luona viimein —
+
+MIMMI
+
+Ihanko todella?
+
+LÖNNBERG
+
+Eiköhän se olisi selvintä? Vai mitä siitä Mimmi?
+
+MIMMI (Ylen onnellisena)
+
+Voi kamreeri-kulta! (halailee).
+
+LILLI (nyhkäsee Lehtistä keimaillen)
+
+Mitä se herra Lehtinen nyt? Toisen morsiamelle sellaisia!
+
+LEHTINEN (nauraen)
+
+Olisiko se sitten niin vaarallista? Sanoo vain muuten — Heikiksi —
+ollaanhan sitä niin monivuotisia tuttuja.
+
+LILLI (kainostellen)
+
+Lilli — kiitoksia.
+
+LEHTINEN
+
+Niin, Lilli, jos tosiaan lähtisimme?
+
+LÖNNBERG (reippaasti)
+
+No, minnekäs niin? Mitä sopimuksia täällä tehdäänkään?
+
+LEHTINEN
+
+Minä ehdotin vain tälle Lillille, että lähtisimme tästä illallisille
+Fenniaan.
+
+LÖNNBERG
+
+Entä Lilli? (Lilli naureskelee).
+
+LEHTINEN
+
+Pyrkii vastaan hangottelemaan.
+
+MIMMI
+
+Mitä joutavia — sellaisen kanssa kun Lehtisen! Meneehän Lilli toki
+— Mutta älkää nyt niin kiirehtikö, pitäähän meidän ensin täälläkin
+juhlia. Istukaa nyt hiukan. (Menee touhuissaan).
+
+LEHTINEN
+
+No, istutaan, (istuu ja tempaa syliinsä Lillin).
+
+LILLI (vastustavinaan)
+
+Voi, voi, kun sinä Heikki olet raju.
+
+LEHTINEN
+
+No, Iisakki, miltä tämä näyttäisi?
+
+LÖNNBERG (nauraa hyvillään)
+
+Näyttäisihän se.
+
+MIMMI (ovessa tarjottimineen)
+
+Mutta joko ne nyt täällä näin pitkällä? Sitä minä olen sanonutkin, että
+kyllä se Lehtinen ehtii.
+
+LEHTINEN
+
+Johan minä jo aivan osattomaksi jäisinkin, jollen viimeinkin yrittäisi
+— kun se Mimmikin minut jätti.
+
+MIMMI
+
+Niin — jättihän se. (Laskee tarjottimen.) Mutta odottakaahan. Nyt
+minä muistankin. (Kaapin laatikolle.) Nyt sen saakin Lehtinen, (ottaa
+sormuksen ja näyttää Lönnbergille) Eikö niin, kamreeri?
+
+LÖNNBERG
+
+Vai siellä se olikin! Niin — no — olkoon menneeksi. (Mimmi antaa
+sormuksen Lehtiselle.)
+
+MIMMI
+
+Lehtinen saa sen nyt antaa vuorostaan Lillille, kun minä siitä ne
+nimetkin jo kraapustin pois.
+
+LEHTINEN
+
+Mikä tämä on?
+
+LILLI (katselee sormusta)
+
+Ah, siinä se nyt on se kadonnut vihkimäsormus!
+
+LEHTINEN
+
+Ahaa! No, painetaan se sitten sormeen vaan — (nauraa) Heikiltä —
+
+LILLI
+
+Koetteeksi — (sormus Lillin sormeen).
+
+MIMMI
+
+Siinäpä se olisikin paikallaan, (nauraa).
+
+LÖNNBERG (taputtelee Mimmiä)
+
+Se on vain se Mimmi!
+
+MIMMI (askarrellen iloisesti)
+
+Sitähän minä olen aina itsekin sanonut.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77640 ***