4 files changed, 1505 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/77520-0.txt b/77520-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..f0d85d6
--- /dev/null
+++ b/77520-0.txt
@@ -0,0 +1,1489 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77520 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+VALKEAT TUNNIT
+
+Runoja
+
+
+Kirj.
+
+ANTERO KAJANTO
+
+
+
+
+
+Jyväskylässä,
+K. J. Gummerus Oy,
+1923.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Valkeat tunnit
+
+I
+Niin silloin
+Nuori kevät
+Maaliskuu
+Huhtikuu
+Pieniä pirstoja
+Kutsu juhlaan
+Myöhäiskevään onni
+Hiirenkorvalla lehdet
+Helluntaisointuja
+Juhannuksen laulu
+Rantakalliolla
+Uimarannassa
+Kesäpäivä
+Hippaa leikkivi lasten piiri
+Kesäilta
+Kesää
+Keskikesän laulu
+On kypsä puolain
+Lintu puussa
+
+II
+Syysakordi
+Kuolleet ulpukat
+Hiljaisia sanoja
+Siipirikkona
+Talvea
+Soivat talven taikakellot
+Jäähileitä
+Sylvesterin yönä
+
+III
+Pegasus
+Totuus minusta
+Lukinverkko
+Ihmisen osa
+Katkelma
+Sydän
+Joulukellot
+Sydämen haudalla
+Elegia korkeimmalle
+Runo
+
+
+
+
+
+
+VALKEAT TUNNIT.
+
+
+    Valkeat tunnit valkean kevään,
+    syntymishumalaan syleilevään
+     päihtyvät värit ja veret.
+
+    Syttyvät nurmikot, lehtipuut lehtii,
+    vuokot ja orvokit onneensa ehtii,
+    — juhlivat Jumalaa meret.
+
+    Valkeat tunnit, — hääilomaljaan
+    tarttuvat kädet ja triumfivaljaan
+    tuloa vartovi väki.
+
+    Tunne ei ihminen ikävää toviin,
+    ripisee riemua poloisiin poviin;
+    — kukahtaa kuusikon käki.
+
+    Valkeat tunnit valkean kevään,
+    minäkin sieluni syleilevään
+    hukutan nuoreen huumaan.
+
+    Minäkin kannustan orhini juoksuun,
+    runomaan ylpeiden yrttien tuoksuun
+     ja kevätyön karkeloon kuumaan.
+
+
+
+
+
+
+I.
+
+
+
+
+NIIN SILLOIN.
+
+
+    On poissa vielä ne päivän pälvet,
+     ja poissa suvien sulot muut.
+    Maa talven tai'an on kahlevanki,
+    ei lehtiverhossa pihapuut.
+     On aatos arka niin paljon vailla,
+    yön pilvet tummat käy päällä pään.
+    Soi tuulet tuskaansa korpimailla,
+     ja luonto kuolla on ikävään.
+
+    Mutt' konsa koivuihin urvut puhkee,
+     ja metsät tuoksuvat mäntypuin,
+    kun rantakaisloja laine lempii,
+    ja kukat kuiskivat kummeksuin,
+     on niinkuin siivet ma silloin saisin
+    ja sinne siirtyisin, aurinkoon,
+    kuin todet uusimmat unhottaisin,
+     ja rinta laukeisi lauleloon...
+
+    Kun valkoteränsä tuomet saavat,
+     ja heinät helpeiset heräjää,
+    kun ilman kansi on sinikirkas,
+    ja niityt nuorteat vihertää,
+     on niinkuin elämä itse veisi,
+    uus usko unihin ulvut lois,
+    kuin onnen orvokit aukeneisi,
+     ja tuuli toiveista tarinois'...
+
+
+
+
+NUORI KEVÄT.
+
+
+      Vasta äsken on rajaton avaruus puhdistunut
+    pimeänvärisistä pilvistä. Sijaan on sijoittunut
+    vaaleansinistä valoa ja sen keskelle on päivä
+     pannut uuden uunintäytensä palamaan.
+
+      Maahan, kaduille ja talojen katoille on ilmestynyt
+    ikäänkuin ihania tuttavia, jotka puoliarkoina
+    tepastellen tappavat aikaa.
+
+      Kevätkiireen ajamia ajatuksia on jokainen
+    nurkka ja soppi täynnä. — Niitä on istahtanut
+     ikkunalaseille ihmisten asuntoihin armautta tuomaan,
+    huonekasveille hassuttelemaan ja seinillä
+    oleville kultakehyksisille kuvatauluille
+     tuttavallisesti tarinoimaan.
+
+      Aivan vajoavat kimaltelevaan kirkkauteen vaivat
+     ja valitukset.
+
+      Silmä näkee ihmeellisiä näkyjä, nuoria ja
+    terveitä, korva kuulee pelkkää naurua ja ihastelua
+     ympärillään, aivan kuin olisi parvi pyhiä
+    neitseitä kiehkurarihmat kepeästi riipuksissa
+    huhuilemassa ja karkelohyppyjään pitämässä.
+     — Tähän piipauttaa tuuli pillistään pienen
+      säveleen.
+
+      Nuori kevät kurkkaa piilopaikastaan jonkun
+    kivimuurin kattoharjan takaa, katsoo puoleen ja
+    toiseen, viskaa viattoman silmäyksen — toisen
+    sinne — toisen tänne — ja itsekseen hyvillämielin
+     hymähtää.
+
+      Katujen kirkastuneilla kivillä mennä hipsuttelee
+    hiljaisia askeleita omissa onnenmietteissään,
+     ja niiden edellä ja takana vaeltaa ryhmä varjoja —
+    Jumalankuviksi luotujen ihmisten varjoja — ikään
+    kuin ilman tarkoitusta ja päämäärää, ikäänkuin
+     joidenkin tuntemattomien ajamina ja ahdistamina.
+
+      Nuori kevät kepsahtaa piilopaikastansa esille.
+    Uutta aurinkotulta tupsahtaa kaduille ja katoille.
+
+
+
+
+MAALISKUU.
+
+
+    Arkoina hipaisee maaliskuun hankia auringon lylyt,
+    pihojen valvoo vanhat töllit ja navettahylyt.
+
+    Kapse kuuluu ja reenjalan napse kaukaa tieltä,
+    aisassa vaski vavisten tavaa tuttua kieltä.
+
+    Ovien pieliin aurinko-ihme väriä heittää,
+    lattiapalkkien raotkin kaikki riemulla peittää,
+
+    Sipsuttain, hipsuttain ikkunaruuduilla sätehet hiipii,
+    heleä päivä sinistä sähköä seinille riipii.
+
+    — — —
+
+    Pisara tippuu pisaran jälkeen räystähän suulta,
+    — kaunis on kuunnella kulkijan pienen kevähän tuulta.
+
+    Sulaa lumi, solisten juoksee ojissa vesi.
+    Riutuvi, taittuvi, talvi, sun ylpeytesi!
+
+
+
+
+HUHTIKUU.
+
+
+    Huhtikuu!
+    Avaruus ajatuksia täynnä;
+    — sini soutaa ja sinessä soudetaan.
+    Kuin hurskas silmä on aurinko,
+     lempeä ja leppoinen.
+
+    Liuta tuulia lentää
+    siipiauroillaan halkoen arvoituksellista tyhjyyttä,
+    missä juoksee joukottain tuoksuja
+    ikäänkuin sydämestä lähteneitä
+     laupeita lupauksia.
+
+    Huhtikuun huumaavaa ainetta humahtaa
+     jokaiseen soluun ja suoneen,
+    veressä tuntuu tuhannen ääntä,
+    rinnassa ravaavat kuin ratsut
+    ja aivoissa askartelee
+    kimppu kirkkaita ajatuksia
+     aivan kuin juovuttavien juhlapitojen puuhassa.
+
+    Toimii kuin totinen ystävä sydän.
+     Lyönneissä on lempeää kaikua,
+    hopeaista kuin täysin kypsyneen naisen naurussa.
+    Valtimo on vavahtelevasta riemusta rikas.
+     — Sanotaan sielläkin sanoja,
+    helliä ja herttaisia,
+    ihan kuin kaikesta
+     ihmisitsekkyydestä vapaita.
+
+    Maa on kuin odottava äiti,
+     kantaa kohdussaan siunattua siementä,
+    edeltäkäsin itsekseen ihastelee,
+    tulevien tuntien tuskia siunaa,
+    pyhälle Jumalalle puhelee kuin
+     nöyryys itse.
+
+    Huhtikuu!
+     Ilmassa lentää ihania säveleitä
+    kuin lyyrasoittimen näppäimiltä pudonneita.
+    Räystäiltä kuuluu kuherruksen
+    ja kevätkisailun kirkkaita ääniä.
+     Siipisulkien sametti värähtelee ja välkkyy
+    ja auringon liekeissä kaulahöyhenien
+    kirjavat värit hohtavat ja hehkuvat.
+    Alhaalla katuojissa solisee ja soi,
+    ja veden mukana mennä viilettää viri
+     kuin kevytjalkainen kärppä.
+
+    Huhtikuu!
+    Ihan tahtoo humaltua ihminen!
+
+    — Kevät kätkyessään soutaa,
+    pieniä kätösiään onnellisena ojentelee,
+    peittonsa alta paljasta jalkateräänsä vilkuttaa,
+    sopottaa suullaan jotakin käsittämätöntä puoliääneen
+     ja niin hymyilee kuin hyvä Jumala itse.
+
+
+
+
+PIENIÄ PIRSTOJA.
+
+
+    Sen muistan, kun aikana pienuutein
+    minä rannan pajusta pillin tein,
+
+    kun kivelle istahdin paljain päin
+    kesävirnat ja kaunokit ympärilläin.
+
+    Löi lainehet leikkiä keskenään,
+    — kivi ymmärsi kiveä vierellään.
+
+    Sydän tykytti nuorena rinnassain.
+    — Minä itkinkö ihminen huomentain?
+
+    — En itkenyt, — en... vain kaipailin
+    elon tunteja kitsaita kyynelin...
+
+    Niin kivellä istuin ma paljahin päin
+    kesävirnat ja kaunokit ystävinäin.
+
+    Joen toisella rannalla metsäinen vyö,
+    helapunainen tupa ja hupina työ.
+
+    Pien' sauna ja kota ja kodassa lies',
+    puunpilkontapuuhassa töllin mies...
+
+    Jokilautturi, sidottu aineeseen,
+    ulos soutavi vesille venheineen,
+
+    — ja naiset vaaleissa hatuissaan,
+    kimonoissa ja harvoissa harsoissaan
+
+    ne tuhdoilla istuvat, — mielissä yöt,
+    — kesän kihlajaismaljat... ja keittiötyöt...
+
+    Niin kivellä istuin mä paljahin päin
+    kesävirnat ja kaunokit ympärilläin. —
+
+
+
+
+KUTSU JUHLAAN.
+
+
+    Tule ystävä — aikana kevään,
+    tule iltojen hymyilyyn!
+    Sydän saava on uuden evään
+     ja antava anteeks' syyn. —
+
+    Tule ystävä, — nuortumis-riemun
+    joka solu jo tunteva on!
+    Veri voimakas valtimon vie mun
+    ulos muistojen karsikkohon.
+
+    Tule ystävä tuoksujen juhlaan
+    — maan mullan ja vihreän veen! —
+    Tule — Askeltes tallata tuhlaan
+    ma toiveeni havahtuneen.
+
+    — — —
+
+    Tule ystävä — aikana kevään,
+    tule iltojen hymyilyyn!
+    Sydän saava on uuden evään
+     ja antava anteeks' syyn. —
+
+
+
+
+MYÖHÄISKEVÄÄN ONNI.
+
+
+    Olennon on ympäröinyt onni,
+    myöhäiskevään onni.
+    Elämän arkipäiväisyyteen on sekoittunut
+    juhlamieltä,
+     kepeää ja kirkasta.
+
+    — — —
+
+    Metsissä helisee rytmikkäitä säveleitä,
+     kuulaita ja kimmoisia.
+    Kirjavakylkiset kalliot kylpevät auringossa,
+    imevät ilmaa kivisiin kudoksiinsa
+    ja antavat nuoren nurminousukkaan
+    hyväillä karkeaa,
+     vuosien vanhentamaa hipiäänsä.
+
+    Ruskearunkoiset petäjävanhukset
+    ovat ojentaneet rosoiset oksansa
+     korkeaa sineä kohti.
+
+    Nuoren sammalen sametilla
+     hyppelehtii auringon hymy
+    aivan kuin keimaileva alastomuus,
+    ja jossain kauempana
+    kallistaa heinän korsi kainoa päätään
+    ja katsoo salavihkaa
+     ikäänkuin ihailija ihannettaan.
+
+    Kevätmultain tuoksu levittää lentimensä
+    ja alkaa toiverikkaana taivasretkensä
+     aurinkoa kohti.
+
+    Tuuli antautuu avaruuden armoille
+    ja uskaltautuu uimaan
+     sähköiseen ilmaan.
+
+    — — —
+
+    Olennot vapisevat onnessaan,
+     ja heidän sydämensä
+    — kaikkien syntyneiden ja syntymistään odottavien
+    kaipausten äidit —
+    värisevät nekin onnessaan,
+     myöhäiskevään onnessa.
+
+
+
+
+HIIRENKORVALLA LEHDET...
+
+
+    Hiirenkorvalla lehdet
+     puistikon puiden;
+    kaduilla väkeä kirjavapukuista.
+    Sinisen ilman alla
+     nuoret nurmet tuoretta tuoksua täynnä.
+    Silmissä eloisaa kiiltoa,
+    poskipäillä tervettä punaa,
+     askelissa keväisää kepeyttä.
+
+    — — —
+
+    Parvi valkealakkista ylioppilasnuorisoa,
+     immet iloisakatseiset,
+    harsohameissa,
+    korkeakantaisissa kiiltokengissä,
+     nilkat sirot piilossa silkkisten sukkain,
+    vöillä soljet päivässä palavat,
+    kulmilla kultaa keväisen säteen,
+     palmikot hopeanauhoilla pantu.
+
+    Miehet vaaleanharmaissaan,
+     käsissä kepit kaartuvapäiset,
+    leuat sileiksi ajetut.
+    Minullakin takin rinnuksessa tuoksumassa
+     napin läpeen pistettynä ruusu,
+    — tulipunaruusu,
+    saatu — keltä saatu? —
+     — tytöltäpä tietenkin...
+
+    — — —
+
+    Pikarit täynnä kirkasta simaa,
+     mahlaa kevään,
+    suonihin käypää.
+    Pöydillä valkean puhtaat liinat,
+    kristallimaljakot,
+     hopeaveitset,
+    ruskeat, poimuiset toukokuun-leivät;
+    kaikki kaunihin kevään vuoksi,
+    nuorten vuoksi,
+     naisten vuoksi.
+
+    — — —
+
+    Rinnassa riemu,
+     lempi ja onni;
+    huulilla hymy,
+    äänessä nauru;
+     jalkojen nousua,
+    juoksua,
+    tanssia,
+     helskettä hilpeää monenmoista.
+
+
+
+
+HELLUNTAISOINTUJA
+
+
+    Sini ilman yllä soutaa,
+    kiurun huilu helää helkaa;
+    puiston nuoret tuomet tuoksuu,
+     tunti kuittaa tunnin velkaa.
+
+    Palmikoissa impein hohtaa
+    silkkirihmat, kirjonauha.
+    Tahdin itkee vanha viulu,
+    säestyksen tuuli lauha.
+
+    Suven ruusut poskipäillä
+    niin ne neidot karkeloipi;
+    helmat heiluu, kengät kopsaa,
+    alla rintain riemu soipi.
+
+    Lipattavi järven laine,
+    kuovit kutsuu rannikoilla,
+    vettä lyövät venheen airot,
+    umpuun puhkee pursut soilla.
+
+    Voihkaa tuvan tuuliviiri,
+    päivän sädelangat loistaa;
+    kiikut keinuu, laulut raikaa,
+    kaiku salaa äänet toistaa.
+
+    Helää helkaa kiurun huilu,
+    raitapuissa rastaat raksaa;
+    puiston nuoret tuomet tuoksuu,
+     ajan velkaa aika maksaa.
+
+
+
+
+JUHANNUKSEN LAULU.
+
+
+    Sun sylinantoos, aurinko,
+     taas päihtyy kadut, puistot,
+    unelmat nuppuun puhjenneet
+    ja haudan saaneet muistot.
+     Sun ylpeässä mullassas',
+    maa, oras onneen ehtii;
+    häätanhujansa tuoksut käy,
+     ja kaikki koivut lehtii.
+
+    Sun allas, kaunis aurinko,
+     lyö siipein iskut salaa.
+    Sun tähtes meren rukous soi,
+    sun tähtes nurmet palaa.
+     Ja kitsas aika tunteineen
+    sun allas tekee työtään;
+    — niin sydän lyö kuin elo tää
+     ois poutapäivää myötään.
+
+    Taas aatos kesään kypsynyt
+     se sieluansa tuhlaa;
+    on verenkäynti valtimon
+    kuin pyhäisintä juhlaa.
+     Soi kiurun uskontunnustus
+    kuin uljain uhma sineen,
+    ja tuohustuleen keltanot
+     käy kaunein unelmineen.
+
+    Puut vanhat vanhan kaupungin
+     näin päihtyy suven satuun;
+    kuin nuortuneina askeleet
+    lyö iäismykkään katuun.
+     Näin muisteloista hurskaimmat
+    nyt uudistua voivat,
+    kun juhannuksen tanhut käy
+     ja ylpeet riemut soivat.
+
+
+
+
+RANTAKALLIOLLA.
+
+
+    On päivän valot länteen laskeneet.
+    Mies, yksin seison rantakalliolla,
+    nään kuinka loiskii alla vapaat veet
+     ja kuinka kiiltää kaste kivikolla.
+
+    Nään kuinka käyvät lokit lepäämään,
+    kuin ajaa aalto armotonna toista,
+    kuin illan sillat tummuu yllä pään,
+    ja elo sammuu luodon ruohistoista.
+
+    Puun lehvää tuuli hiljaa hyssyttää,
+    yökehrääjän käy hyrräämähän rukki;
+    päät maksaruohoin nukkumahan jää,
+    veen pintaan piirtää vanan vanha tukki.
+
+    Mies, yksin seison rantakalliolla,
+    lyö sydän niinkuin jostain syyttäis' se.
+    Käy kaste leikkiin kiiltäin kivikolla
+     ja hopein helkkää käen kantele.
+
+
+
+
+UIMARANNASSA.
+
+
+    Mikä on hälinä äärellä hietaisen rannan?
+
+    — Immet siellä nuoret, uhkuvarinnat,
+     hymysuut, ruusuposket,
+    valkeat hipiät nurmen samettia vasten.
+    Kainostelevat kukatkin näkyä tuota,
+     hiirenherneet ja helakanpunaiset apilankukat.
+    — Ihailevat siinä salasilmäyksin
+    nuoret leppäpensaat,
+    ja hyttyslapset survovat kaiken yllä suudelmahimosta syyhyten.
+     — Ihopoimuja pitkin päivä sädesuksillaan suihkaa.
+
+    Hento leppälintu jossain arkaa säveltään soittaa.
+     Lahden vesi somasti solisee,
+    ja rannan kellertävä hiekka
+    sinisen ilman alla odottaa
+     kepeän jalkaparin kosketusta.
+    — Tyttö rantatietä astuu,
+    auringossa hehkuu päivänvarjon helapunainen vaate,
+    nuori jalka ketterästi kohoaa,
+    — nuori jalka... silkkisukka... kiiltokenkä...
+     Somasti hameenhelmat heilahtelevat.
+
+    Istuutuu nurmen sametille tyttö,
+     katsahtaa hymyillen ympärilleen...
+    Punatäpläinen pusero lennähtää nuoren  leppäpensaan oksalle,
+    kohoaa ylös vartalo,
+     suortuvat somasti alas kaulalle valahtavat,
+    silmät säihkyvät sinen täyttämät,
+    nousevat ja laskevat rinnat
+     ikään kehittymisaikaansa päässeet.
+
+    Somasti solisee vesi
+     ja rannan hiekka helisten tervehtii.
+    Pouta paahtaa ja itikat ympärillä ilakoivat.
+    Jossain hento leppälintu kaihojaan tinnittää
+    ja kainostelevat kukatkin näkyä tuota,
+     hiirenherneet ja helakanpunaiset apilankukat.
+
+    Sepä on hälinä äärellä hietaisen rannan.
+
+
+
+
+KESÄPÄIVÄ.
+
+
+    Lahdella valkeain airojen loiske,
+    rannalla telmiväin pienien parvet.
+
+    Lokkien siivissä hopean välke,
+    pilvien päärmeissä kirjavat arvet.
+
+    Luotojen kivillä aaltojen juoksu,
+    keulassa purren vaahtojen harjat.
+
+    Lampien hetteissä vaanivat varjot,
+    niityillä punaisten horsmien sarjat.
+
+    Tuoksua puutarhan unikkokukkain,
+    itkua valmiitten, kaatuvain heinäin.
+
+    Varpusten virsiä tuulien alla.
+    Askelten ääniä takana seinäin.
+
+
+
+
+HIPPAA LEIKKIVI LASTEN PIIRI...
+
+
+    Hippaa leikkivi lasten piiri,
+    niityllä varsat on valloillaan,
+    kaivonvintti ja vihuriviiri
+     hiljaa haastavat haaveitaan.
+
+    Leiniköt nyökkäävät seppelepäitään,
+    harakkaa aidalla naurattaa.
+    Mettiset kukkien kennoista juovat,
+    raidassa rastahat rallattaa.
+
+    Purppura paistaa maalatun talon,
+    pelto-ojasta kurnutus soi.
+    Kohdussa koivujen nuorien lehväin
+    kevään kerttuset karkeloi.
+
+    Varpunen veisaa vanhaa virttään
+    kattotikkailta katsellen.
+    Kuistilla kertovat piika ja renki
+     muistoja aikojen menneiden.
+
+
+
+
+KESÄILTA.
+
+
+    Ruistähkät iltalepoon käydä halaa,
+    on päivän viime säteet sammuneet,
+    on ruskoruusut kukkaan puhjenneet,
+     maan nurmivihreet kastettansa valaa.
+
+    Käy hyttysparvi suvitanssiin salaa,
+    on laululintuin äänet vaienneet;
+    yö hämyharsoon kietoo autereet,
+    ja lännen puolla ilmanpihat palaa.
+
+    Kuu nousee kuni yötä siunaten.
+    Luo villit tammet viileen siimeksen,
+    ja onnen entein kukahtelee käki.
+
+    Yöperhot ihmisääntä paeten
+    ne lentää peittoon pensaan hopeisen,
+     ja unen taikaan uupuu maalaisväki.
+
+
+
+
+KESÄÄ.
+
+
+    Eilen syntyi kesä,
+     ja tänään ovat jo uusien tuoksujen
+    juhlapidot puolitiessään.
+    — Sireenien oksilla palaa
+     sinipunainen onni,
+    pihlajien salaisuus on aukaissut nuppunsa
+    ja angervoiden ihanat kukat
+    ovat saaneet ihmeellistä seuraa, —
+     surinaa ja supattelua.
+
+    Meren laineet puhelevat
+     alastomille kallioille
+    kummallisia asioita,
+    ja rannan kellertävä hiekka
+    puhkeaa mykkään iloonsa
+     miljoonia kertoja.
+
+    Kesä temmeltää ja leikkii.
+     — Pistäytyy pienten, pellavatukkaisten
+    pojantenavien seuraan,
+    heittäytyy hiekkakasaan
+    huolettomaan asentoon,
+    rakentaa laivoja ja linnoja
+     ja paukuttaa käsiään ilosta yhteen
+    kilpaa toisten, samanikäistensä kanssa.
+    — Siirtyy siitä yksinistuvan
+    ihmisentyttären luo
+    rantapenkereen tuoreelle turpeelle,
+     hypistelee hyppysillään
+    auringon ruskettamaa jalanselkää,
+    tunkeutuu tuulen mukana
+    valkeiden vaatekertojen läpi
+    ja ikäänkuin tietämättään
+     puraisee puhdasta ihoa.
+
+    Kesä kuppelehtii ja kujeilee.
+     — Purjehtii puhdasväristen pursien mukana,
+    istahtaa nuorien naurujen pariin,
+    meluaa mielin määrin
+    ja antaa raikkaiden tuulien
+     ihastella itseään.
+    — Saaret ja niemet
+    heittävät salavihkaisia silmäyksiään,
+    meren suolainen vesi värisee
+     odotuksen onnesta,
+    ja koko ilma on
+    kuin ihanan Jumalan
+     henkäyksiä täynnä.
+
+        *  *  *
+
+    Eilen syntyi kesä,
+     ja tänään se kehittyi ja kypsyi.
+    — Kun huomen tulee
+    on jo onni poissa, —
+    kukkien kirjavuus katoaa
+    ja niittyjen ja nurmikkojen
+     tuohukset ja tuliroihut sammuvat.
+
+    — Ihmisentytär
+     kokoaa kouransa täyteen
+    rakkaita muistoja
+    ja rakentaa niistä pyhäkön
+    itselleen ja
+     sydämelleen.
+
+
+
+
+KESKIKESÄN LAULU.
+
+
+    Kesä on!
+    Kesä on!
+    Helpein hehkuu heinäpellot;
+    liekit niittynätkelmäin
+    lekkuu luona veräjäin,
+     kalkkaa kyyttöin vaskikellot.
+
+    Kesä on!
+    Kesä on!
+    Taivas pitää yllä poutaa.
+    Katvehessa koivupuun
+    paisuu sävel peipon suun.
+    — Valkeet venheet vettä soutaa.
+
+    Kesä on!
+    Kesä on!
+    Täyteläinä tähkät kaurain.
+    Tuntuu tuoksut timotein,
+    lapset mielin kevennein
+    yli kenttäin käyvät naurain.
+
+    Kesä on!
+    Kesä on!
+    Suloansa suvi antaa.
+    Vettä ulpulammikon
+    viiltää siipi sinikon,
+    paahtaa pouta ruohorantaa.
+
+    Kesä on!
+    Kesä on!
+    Kultaa päivä nuorta viljaa.
+    Kietoo valkeus vangikseen
+    onnentäyden orkideen;
+     helää hellehymnit hiljaa.
+
+
+
+
+ON KYPSÄ PUOLAIN...
+
+
+    On kypsä puolain,
+     ja lakka kultaa
+    jo rimpiniittyjen ylle luo.
+    Niin kuulaan kirkas on ilman kansi,
+    puun vihryt lehti jo kalvistuupi
+     ja syksyn tuoksuja tuulet tuo.
+
+    Soi pyssyin pauke,
+     ja ruohorantaan
+    ui sorsapoikueet piilohon.
+    Käy viklat veisaten kivikoilla,
+    lyö kuhankeittäjä kanneltansa,
+    ja uunilintu soi uneton.
+
+    Öin nousee sirppi
+     kuun kellan-kalpeen,
+    maa kastekiteissä kimmeltää.
+    Veen laineen liplatus vieno lakkaa,
+    suoheinät nyökkäävät nöyrät päitään,
+     ja sivit surujaan hyräjää.
+
+    On kypsä puolain,
+     ja lakkamarjat
+    luo ylle rimpien kultavyön.
+    Mies riihtä puipi,
+    soi varstan helske,
+     ja oljet itkevät alla työn...
+
+
+
+
+LINTU PUUSSA.
+
+
+    Piipii lintu
+                 puistikon puussa,
+    toisille uskoo toiveensa pyhät,
+    luontoa kiittää,
+                 Luojaa kiittää...
+    Supattaa korvahan toiselle kaikki:
+    — »laitamme pesän — sinä ja — minä...
+    Sisälle käymme
+                 untuvakehtoon,
+    ilona sopu soma»...
+
+    — — —
+
+    Päästään päivästä
+                 päivään toiseen,
+     sininen taivas pesähän tirkkaa;
+    — »Tip... tip... tip...»,
+    soi sirkutus pienten,
+     ja rinnassa onni on oma. —
+
+    — — —
+
+    Piipii lintu
+               puistikon puussa.
+    Mennyt on kesä,
+    mennyt on lempi...
+    Täynnä on lakeus lehtien kultaa,
+    vihurin vilu on siipehen lyönyt.
+    Piipii lintu,
+                itkee lintu,
+    rinnassa raskaat huolet...
+
+
+
+
+
+
+II.
+
+
+
+
+SYYSAKORDI.
+
+
+    Elohopea lasissa mittarin
+    se soutaa syksyisin ennuksin.
+
+    Pihatarhain on kukkaset kuihtuneet,
+    värin vihreän vieneet on viljat veet.
+
+    Pois kurjet jo mielivät etelähän;
+    jää tilhit ja tiltaltit hyräämähän.
+
+    Syys harmaja takana ikkunan
+    kesälehdot kutovi kultahan,
+
+    ja verta pihlajat lyödyt saa,
+    — tomun, ihmisen, osa on odottaa.
+
+    Elohopea lasissa mittarin
+    se soutaa syksyisin ennuksin.
+
+
+
+
+KUOLLEET ULPUKAT.
+
+
+    Kuoli ulvut kultakukat
+                 kylmyyteen,
+    hyytyi lammen arka aalto
+                 riitteeseen.
+
+    Jäätävän sai rannan hiekka
+                  hyväilyn,
+    päättyi naisen nuori nauru
+                  nyyhkyhyn.
+
+    — — —
+
+    Poukamassa venherauska
+                  yksinään
+    unta näkee kuollehesta
+                  kesästään:
+
+    Yli lammen uimaan käypi
+                  hiljalleen...
+    Kultapäiset ulvut nyökkää
+                 toisilleen...
+
+    — Juhan-tulten räiskyessä
+                 viulut soi, —
+    nuoret norjat, intomielet
+                 karkeloi...
+
+    — — —
+
+    Poukamassa venherauska
+                 yksinään...
+    — Sadekuuroin kylmäin soitto
+                 yllä pään.
+
+    Kuoli ulvut kultakukat
+                 kylmyyteen,
+    hyytyi lammen arka aalto
+                 riitteeseen.
+
+    Jäätävän sai rannan hiekka
+                 hyväilyn,
+    päättyi naisen nuori nauru
+                 nyyhkyhyn.
+
+
+
+
+HILJAISIA SANOJA.
+
+
+    On ilta, niinkuin usein ennenkin
+     mä yksin istun haurain haavehin.
+    Seinillä kuvat kultaraameissaan,
+    pöydät ja tuolit vaiti paikoillaan;
+    vain käynti kevyt ehtoon varjojen
+     soi mykkää hiljaisuutta siunaten...
+
+    Mies katson iltaan niinkuin ystävään
+    ja painan kätten varaan sairaan pään.
+    — Syän takoo alla kuni kiire ois',
+     — kuin suuri kaikkeus kutsuis' täältä pois.
+
+    Vyö tähtein paistaa ruutuun himmeään;
+    — mies yhdyn itkettyhyn ikävään.
+
+    Soi katutieltä takaa ikkunan
+    vain käynti jonkun köyhän kulkijan.
+
+    Niin katson iltaan niinkuin ystävään
+    ja painan kätten varaan sairaan pään
+
+
+
+
+SIIPIRIKKONA.
+
+
+    Viekas vieras tyyten tarpoi
+    rinnastani riemut näin.
+    Haaveen taittui hauras siipi,
+    suru sydänsoppeen hiipi
+     nureksuen, nyyhkyttäin.
+
+    Poroks' paloi toiveen tupa,
+    kaikki särkyi, mitä loin.
+    Kuihtui kaunis lemmen lehti,
+    ennen määrää ilta ehti,
+    huolten sarkan pohjaan join.
+
+    Kiertävät nyt viimat mailla,
+    kohtalosta arpaa lyön.
+    Kylmää pohtaa talven polut,
+    voimatonna verisolut
+    soutaa, vitkaan sykkii syön.
+
+    Hoiperrellen, lohdutonna
+    matkaa jatkan yksinäin
+    linnun siipirikon lailla,
+    lemmetönnä, hoivaa vailla,
+     mennyttäni nyyhkyttäin.
+
+
+
+
+TALVEA.
+
+
+    Alla kylmän lumikerran
+    huokaa köyhä maa;
+    puiston puussa varpusvaari
+     hiljaa valittaa.
+
+    Kinos kasvaa kadun varteen,
+    naukuu jalas reen;
+    vaskikellon vaisu ääni
+    hukkuu huurteeseen.
+
+    Hallit haukkuu käypäläistä,
+    köyhää kulkijaa;
+    pajun paljaan oksapuulla
+    tilhit tiukuttaa.
+
+    Lailla helmein hopeaisten
+    kiiltää kiteet maan;
+    talon mykät savupiiput
+     pitää vahtiaan.
+
+
+
+
+SOIVAT TALVEN TAIKAKELLOT...
+
+
+    Aavan alla
+            kaikkialla
+    maahan lumikukat putoo.
+    Elon ratas käy ja soi,
+    yössä kylmä karkeloi,
+    seittejänsä hämy kutoo.
+
+    Helmilukuun
+            valkopukuun
+    peittyy niityt, nevat, pellot.
+    Korutonna koivupuu
+    unelmiinsa unohtuu,
+    soivat talven taikakellot.
+
+    Viluvihmat,
+            hiuderihmat
+    lankeavat alas katuun.
+    Kultaan syttyy pilvivyö,
+    tuuli talon seinään lyö.
+    Kuudan paistaa hiihtolatuun.
+
+
+
+
+JÄÄHILEITÄ.
+
+
+    Peittää lumi tienoon karun,
+    joikuu veri vanhan tarun.
+
+    Kristalleihin räystästen
+    siirtyy sähkö säteiden.
+
+    Lasiruutuun huurre jään
+    havaa tähkää tekemään.
+
+    Huonerivi mykkä on,
+    puiston koivu alaston.
+
+    Punatulkku oksallaan
+    miettii myöhäisonneaan.
+
+    Hehkuu hanget, kipenöi,
+    — laulaa sydän, ikävöi.
+
+    Valtimoissa ihmisten
+    yhtyy jäätä verehen.
+
+
+
+
+SYLVESTERIN YÖNÄ.
+
+
+    Laukee lyönti malmirautaan, —
+     herpoo vanhan viime voimat;
+    vanhan vuoden viime hautaan
+    hukkuu huolten hurjat soimat.
+    Sammuu tähdet, — tuulet vaan
+     vaikertavat vaivojaan.
+
+    Hetken metsän valkee hanki
+    on kuin valju sairaspaari,
+    luonto muu kuin kahlevanki,
+    yllä surman sirppikaari.
+    Vanha vuosi taakse jää,
+    uneen uupuu vanhan pää.
+
+    Siipiratas ajan uuden
+    vinhaan käyden tietä vakoo.
+    Nostaa yöstä vastaisuuden,
+    mustat mahdit maahan lakoo.
+    Piirtää pilviin tähdet, muut;
+    vaihtaa uusiin vanhat kuut.
+
+    Lumikentät kera kitein
+    hohtavat niin helmein lailla.
+    Hengenheimot veljessitein
+    suurta aikaan saavat mailla.
+    Kellon lyönnit toistaa vaan
+    kahdentoista sointujaan.
+
+    Vuotta uutta alkaessa
+    mieli onnen kuvat kutoo.
+    Tulevaiseen tuutiessa
+    aatos kaihoin kauas putoo.
+    Lumilangat kietoo puun,
+    kadun kultaa kimmel kuun. —
+
+    Sentään siunaan entishetket,
+     tunnit vainaan, vanhan vuoden.
+    Aukee aavat aarniretket
+    uniin uudet ulvut luoden.
+    Satu vanha, — aika uus',
+     vanha uuden vastaisuus.
+
+
+
+
+
+
+III
+
+
+
+
+PEGASUS.
+
+
+    Isäsi, salaisuus, on hedelmöittänyt sinut, Pegasus;
+    äitisi, aika, on sinut maailmaan tuonut,
+    ainut ilo on sinulle annettu
+     palvella ihmistä jokaisena uutena päivänä.
+
+    Suuri jumaluus on vihkinyt sinut
+    tehtävääsi, elämän juhlaan,
+     ja mitannut vereesi kiihkon pyrkiä aurinkoon.
+
+    Sinun kavioittesi ääntä haluaa kuulla maa,
+    minkä asukkaita painaa rangaistus
+    odottaa vuorokaudesta vuorokauteen
+     onnea, joka ei koskaan saavu.
+
+    Sinun nimesi maine, Pegasus,
+    vaeltaa tähdestä tähteen,
+    ja sinua itseäsi kumartavat ja kunnioittavat köyhät runoilijat,
+     jotka ovat sinulle paljosta kiitollisia.
+
+    Ainoa, minkä olet perinyt vanhemmiltasi, on ikävä,
+    ja se sinua ohjaa ja kuljettaa,
+    nostaa sinut pois maasta
+    uuteen aurinkokuntaan aivan kuin hengen,
+     jonka aineesta erkanemisen hetki kruunaa.
+
+    Isäsi, salaisuus, on hedelmöittänyt sinut Pegasus;
+    äitisi, aika, on sinut maailmaan tuonut,
+    ainut ilo on sinulle annettu
+     palvella ihmistä jokaisena uutena päivänä.
+
+
+
+
+TOTUUS MINUSTA.
+
+
+    Keskellä ihmisten ihminen lienen
+    pientäkin pienempi näin;
+    rytmien tanssihin tuskani vienen
+     — siunaten syntymätäin.
+
+    Taivallan otsalla kalpeena vyönä
+    kahlehet kaipauksen,
+    tulevain tuntien sirpaletyönä
+    etsintä tyhjyyden.
+
+    Haurahat, huojuvat ilmalinnat
+    kohotan korkeuteen,
+    — mainiot maksaa maailma hinnat
+    nöyrälle narrilleen.
+
+    Siipeni nää, ah, liian on heikot
+    pyrkiä päivähän päin;
+    viekkahat ystävät, epäilyn peikot,
+    piinaavat elämätäin.
+
+    Varjona vaellan katujen juhlaan
+    seurana äänetön syön.
+    Ainoan onneni oudoille tuhlaan
+    tullessa tuttavan yön.
+
+    — — —
+
+    Keskellä ihmisten ihminen lienen
+    pientäkin pienempi vain;
+    päivästä päivähän hautahan vienen
+     verevää nuoruuttain.
+
+
+
+
+LUKINVERKKO
+
+
+    Sydän,
+    lemmen lukki
+    kerran sisimpääsi pesi,
+    kutoi hienot verkkorihmat
+    yli ylpeytesi.
+
+    Sydän,
+    vangin lailla
+    kannat yhä kahlettasi,
+    ikävöiden illat itket
+     vanhaa vapauttasi.
+
+
+
+
+IHMISEN OSA
+
+
+    Kohtalon lapsena, osana orjuudet,
+    ihminen yksin sa kuljet ja huokailet.
+
+    Leipäsi edestä aamusta iltahan niin
+    lyöt sinä vartesi askarin uuvuksiin.
+
+    Joskus sa naurat, kun nauraen helpompi on
+    kuunnella kutsua kevään ja nautinnon.
+
+    Yksin sa itket, ihminen, ilonas työ;
+    yksin sa kärsit, suojanas lemmetön yö.
+
+    Kohtalon lapsena oot sinä keskellä sen
+    maailman touhun, tuskan ja tyhjyyden.
+
+    Niin sinä kuljet, ikeenäs itsekkyystaakka,
+    kunniaan himo ja kultaan kuolohon saakka.
+
+
+
+
+KATKELMA
+
+
+    — Synnyt, — kuolet... ihminen,
+    laki Luojan säätää sen.
+
+    Tuhlaat suotta hyvyyttä,
+    — parhain pettää ystävä.
+
+    Vieras vastaa hymyilyys';
+    — kaiken päättää iäisyys...
+
+    — — —
+
+    — Onneasi etsien
+    kuljet suotta ihminen...
+
+    — — —
+
+    Lemmit, hellin hoitelet,
+    — kaltaistasi syleilet.
+
+    Huulten huumaa halajat,
+    — hylkäät, kun sen saavutat...
+
+    Aika vastaa kyselyysi
+    — kaiken päättää iäisyys...
+
+    — — —
+
+    — Onneasi etsien
+    kuljet, köyhä ihminen...
+
+
+
+
+SYDÄN.
+
+
+    Sydän —
+    Kaunis käsite valheen ja totuuden välimailta,
+    hullu suurimmassakin viisaudessaan
+     ja pelkuri rohkeimmassakin uhmassaan.
+
+    Ajan nöyrä palkollinen,
+    yhdessä tuokiossa rikkain rikkaimpia,
+    ja jo toisessa itse kerjäläisten kuningas.
+    Vanginvartija ja vangittava,
+    isäntä ja renki.
+
+    Sydän —
+    Ylpeän kunnianhimon äiti
+    ja pyhimyksen nimen ulkokullainen kantaja;
+    sairas, joka ottaa lääkkeitä parantuakseen,
+    ja laupeudensisar, joka valvoo ja odottaa
+    tautiin masennetun tervehtymistä.
+
+    Henki, jolle jumaluus on antanut
+    pienoisonnen liekehtiä ja palaa,
+    ja tomu, jonka saavutettavissa on ainoa yksi:
+    kuolemisen ja sammumisen iltapäivä.
+
+    Sydän —
+    Kaunis käsite valheen ja totuuden välimailta,
+    viisas, jolle hullut pudistavat päitään
+                       ja nauravat
+    ja puolihassu, jota viisaat ylentävät arvoasteissa
+    ja kantavat väkijoukkojen nähden käsillään
+    ylenpalttisen ihastuksen hurmiossa.
+
+    Sydän —
+    Vain sydän,
+    jolle suuri tuntemattomuus on antanut
+     sydämen nimen.
+
+
+
+
+JOULUKELLOT.
+
+
+    Niinkuin kylmät kuolinkirstut
+    kadun vanhat talot makaa. —
+    Joulukellot kumajavat,
+     helää temppel'urku vakaa.
+
+    Lunta vuotaa pilven palteet,
+    lekkuu liekki katulyhdyn.
+    — Minä onnen kerjäläinen,
+    enkeleitten lauluun yhdyn.
+
+    Juhlat näen seimen luona,
+    kasvot neitsyen ja isän.
+    — On kuin sydän saanut oisi
+    ilon muruun uuden lisän.
+
+    Tunnen tuoksut pyhän myrhan,
+    paina enää vuodet eivät.
+    Siunata jo heitä tahdon,
+    jotka multa onnen veivät.
+
+    Joulukellot kumajavat. —
+    Johtuu lapsuusaika mieleen.
+    — Helää hiljaa temppel'urut,
+     takoo tuuli seinän pieleen.
+
+
+
+
+SYDÄMEN HAUDALLA.
+
+
+    Sydän sydämen luokse ikävöi...
+    Sydän sydämen tähden löi ja löi...
+
+    Sydän kaipasi kaunista lapsuuttaan,
+    sydän kaipasi ollutta onneaan.
+
+    Sydän itki, kun helpompi itkien
+    oli kulkea haudalla nuoruuden
+
+    ja kummun kiveä kumartain
+    yhä siunata hetkiä sunnuntain.
+
+    Sydän sydämen luokse ikävöi...
+    Sydän sydämen tähden löi ja löi...
+
+    * * *
+
+    Sydän itsensä uuvutti unehen
+    niin saapuen kentille keväimen
+
+    ja aikahan ammoin haudattuun,
+    pihapuistohon alle pihlajapuun,
+
+    luo sydämen sen, jota hellimään
+    oli tottunut niinkuin itseään...
+
+    Sydän vieläkö mielinyt muuta ois'...!
+    Oli menneet jo harmajat harmit pois,
+
+    oli osan kaunista nuoruuttaan
+    sydän saanut sydäntä kuullessaan...
+
+    * * *
+
+    Ypöyksin haudalla sydämen
+    sydän heräsi unesta, — kaivaten
+
+    yhä niinkuin ennenkin lapsuuttaan,
+    yhä niinkuin ennenkin onneaan.
+
+    Sydän sydämen luokse ikävöi...
+    Sydän sydämen tähden löi ja löi...
+
+
+
+
+ELEGIA KORKEIMMALLE.
+
+
+    Sinua yksin suo minun kiittää kaikesta tästä:
+    suruista syysajan näin, kauneista kevähän myös.
+    Suo, pyhä kohtalotar, mun langeta jalkojes' juureen,
+     katsella kasvoja Sun, koskea kutreja Sun.
+
+    Yksin Sinulle suo sydänsalani lausua julki;
+     vain Sinä tietää voit tuskat ja riemuni mun.
+    Sun, pyhän, käskystä pilvet piirtävät taivahan kantta,
+    tähdet ja kalpea kuu valtasi alla ne on.
+    Ihmiset yksin me täällä kuljemme auringon alla,
+     elämme tahdosta Sun, kuolemme tahdosta Sun.
+
+    Vain Sinun neuvosta käymme yhtehen ystävän kanssa,
+    — kärsien, toivoen näin aamut, päivät ja yöt.
+
+    Suo, pyhä kohtalotar, minun kiittää vain Sua yksin
+     puolesta sukuni mun, puolesta itseni mun.
+    Suita mun pyytää suo elon tarpehet varttani varten,
+    — tarmoa tahtohon mun, suuruutta sieluhun mun.
+    Lyhyt tää aikani anna murheetkin miehenä kestää,
+     siunaa mun kätteni työt, mieleni miettehet myös.
+
+    Sun, pyhän, käskyjä kuulen tahtosi jälkehen käyden
+    siks' kuni muuttua mun sallit Sa mullaksi maan.
+
+
+
+
+RUNO.
+
+    Armoitettu yö kantoi sinut käsivarsillaan maailmaan,
+    kääri avuttomuutesi kapaloihin
+     ja soi sinulle elinajaksesi olemisen onnen.
+
+    Maa otti vastaan hentoutesi kuin kevät kukintonsa,
+    kuin rannan hiekka kuumehehkuisen auringon,
+     tai niinkuin meri iltaruskon kuparikiiltoisen varjon.
+
+    Työ, ihminen,
+    omistamishalussaan sai vallan ylitsesi,
+    vaihtoi sielusi rihkamaan
+     ja ylpeytesi halpahintaiseen rahaan.
+
+    Teiden hullut kulkijat myivät sydäntäsi
+    enimmän tarjoaville,
+    päihtyivät verenkäyntisi voimasta
+    ja ikävöivät tyhjyyksien tyhjyyttä,
+     elämää ja onnea, niinkuin narrit.
+
+    Maailman rahvas tavoitti sinua ristiinnaulitakseen,
+     typerät lankesivat polvilleen eteesi,
+    rakastuivat sinuun ja syleilivät sinua;
+    rikkaat ottivat sinut riemusaattojensa ylpeydeksi,
+    köyhät itkivät ja säälivät sinua,
+     mutta viisaat vaikenivat suuressa ymmärtäväisyydessään.
+
+    Sinä itse vaelsit aurinkokunnasta toiseen ja vaikutit, —
+     sinä runo, jonka yö kantoi.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77520 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e857c08
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77520
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/77520)