Initial commit of ebook 77399 filesHEADmain

4 files changed, 5470 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/77399-0.txt b/77399-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..b711c2c
--- /dev/null
+++ b/77399-0.txt
@@ -0,0 +1,5454 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77399 ***
+language: Finnish
+
+
+
+
+ISÄ JA TYTÄR
+
+Näytelmä 4:ssä näytöksessä
+
+
+Kirj.
+
+ARMAS TOIVO TARVAS
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1908.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+
+VALTONEN, maalari.
+LEILA, hänen tyttärensä.
+VIRSELLI, rappari, Valtosen toveri.
+EMBLUNDSKA.
+NANNA, hänen tyttärensä.
+ETOLEENSKA, pesijätär.
+ROUVA HYKÄRINEN.
+ADOLF PAHLMAN, senaatinvahtimestari.
+ULLA, hänen vaimonsa.
+ALBERT (AAPE), heidän poikansa.
+URHO SAVANDER, ylioppilas.
+FIINA, palvelijatar.
+MARTO, lääkäri.
+POLIISI N:o 1 ja N:o 2.
+KUKKAKAUPAN TYTTÖ.
+RUUMISKUSKI.
+Hautajaisvieraita y.m. kansaa.
+
+Tapahtuu Helsingissä; aika nykyinen.
+
+
+
+
+I NÄYTÖS.
+
+
+NÄYTTÄMÖ. Pienehkö kivijalkahuone, tapeetilla ja katossa kosteuden
+aikaansaamia outoja kuvioita, perällä ovi ei aivan keskellä seinää,
+oikealla nurkassa suuri, vastavalkaistu tiilinen uuni, oikealla
+syrjäseinällä ruokakaappi, jolla on astioita, ruuanjätteitä ja tyhjiä
+olutpulloja; vasemmassa nurkassa piironki koruineen, peräseinällä
+sänky, keskellä vasenta seinää pieni akkuna, josta tulee heikosti
+valoa, sen edessä pöytä, jolla on karsittu myrtti ja tyhjiä
+olutpulloja; keskellä lattiaa kahdella tuolilla yksinkertainen
+aikaihmisen ruumisarkku, kansi on sulettu. Huoneessa on hämärä! —
+
+
+1 kohtaus.
+
+    Leila (noin 16 vuotias tyttönen, huonosti puettu,
+    pää valkoisessa siteessä).
+
+LEILA (Tulee hiipien käsivarrellaan pieni havuseppele):
+
+Nanna, rakas Nanna, älä nyt pelkää, tule vaan, odotas kun minä
+saan vähän tulta! (Etsii tikkuja kaapin päältä ja sytyttää pienen
+lamppupahasen): Nanna tule nyt, sieltä ovesta tuulee, lasi menee rikki
+(ovesta tulee pesutuvan höyryä). Voi tule nyt, no, ovi kiinni!
+
+
+2 kohtaus.
+
+    Leila ja NANNA (Nanna saman ikäinen hyvin puettu).
+
+NANNA (Eteisestä):
+
+En minä oikein tiedä, en minä, ei, ei — minä en — uskalla!
+
+LEILA
+
+No, mutta hyvä Nanna sehän on minun äitini, ainahan se sinulle oli niin
+hyvä, mitä pahaa hän nyt tekisi!
+
+NANNA (Oviaukolla):
+
+Mutta täällä niin haisee, en minä —
+
+LEILA
+
+Hyvänen aika Nanna, sehän on vaan kirstun musta maali, joka — —
+
+NANNA
+
+Vaikka, minä en uskalla.
+
+LEILA
+
+Ei se mitään pahaa tee!
+
+NANNA
+
+Juu, mutta se on — ruumis.
+
+LEILA (Tuo Nannan hellästi sisään):
+
+Rakas Nanna, etkö sinä näe, että kansi on kiinni (nostaa lamppua) katso
+nyt, sinun mammasi ruuvasi nuo ristiruuvit oikein lujaan, ettei rotat
+pääsisi sinne, ajattele meillä on niin paljon suuria rottia, vaikka
+Pikku niitä aina tappaa! Kuule Nanna! —
+
+NANNA
+
+No!
+
+LEILA
+
+Ajatteles, kun minä yhtenä yönä maatessani tuossa lattialla heräsin
+siihen, että suuri rotta puri minun päätäni!
+
+NANNA (Kiljasee):
+
+Hyi, jos niitä taas tulee meidän päälle! (Nousee pallille.)
+
+LEILA
+
+Älä pelkää, ei ne uskalla, rotta pelkää ihmisiä!
+
+NANNA
+
+Mutta sanoithan sinä, että ne tuppaa tuonne kirstuun!
+
+LEILA
+
+Jaa mutta se on kuollut!
+
+NANNA
+
+Pelkääkö rotat eläviä ihmisiä?
+
+LEILA
+
+Juu!
+
+NANNA
+
+Mutta ei kuolleita!
+
+LEILA
+
+Ei!
+
+NANNA
+
+Mutta minä en pelkää eläviä ihmisiä!
+
+LEILA
+
+No, mitäs sinä kuolleitakaan pelkäät!
+
+NANNA
+
+Se on totta, eihän kuollut voi rottaakaan hätyyttää! (Nauraa
+hillitysti).
+
+LEILA (Istuutuu pienelle pallille kaapin eteen ja alkaa poimia kaapista
+rohtopulloja, joita heittää rikkaämpäriin):
+
+Nanna, sinä et voi uskoa kuinka monen markan eestä se meittin äiti
+ryyppäs troppia, aij, aij — se otti niin, että kerran isäkin sanoi:
+»se tappaa ittensä paljailla tropeilla!»
+
+NANNA
+
+Mutta kuinkas se sitten otti kun se jo oli niin heikkona?
+
+LEILA
+
+No, tietysti minä sille annoin, minä tunnen joka pullon vaikka
+pimeässä, kas tuo potti tossa — se on kanferttililjementtiä, äitin
+kädet tuppas aina niin paisumaan, ai kun ne väliin olivat tursistuneet,
+mutta kun sillä oikein hiero, niin kyllä ne hetkeks laski, ja tämä
+tässä on slaakivettä, kattos se on klaaria kun viina; ajatteles, kerran
+isä meinas ottaa siitä pullosta, se luuli —, mutta mitäs se —se nuusti
+pulloa ja nakkas sen hyllylle! (Nauraa hillitysti.)
+
+NANNA
+
+Mutta miksi sinä steetaat?
+
+LEILA
+
+Enkö jo sanonut sitä sinulle, että tänään meittin äiti haudataan, niin
+kello 12 lähdetään Malmille! (Nyyhkyttäen):
+
+Kattos, Jumala tahtoi meittin äitin taivaaseen Jeesuksen morsiammeksi,
+niin sanoi kerran äiti!
+
+NANNA
+
+Jeesuksen morsiammeksi, mutta eikös teittin mamma ollut teittin papan
+kanssa naimisissa?
+
+LEILA
+
+Juu, juu — mutta se on toinen asia, kattos tuota myrttiä tuolla
+pöydällä, minä leikkasin siitä kaikki oksat ja laitoin äitille kruunun,
+se on niin kaunis, että —
+
+NANNA
+
+Ai, saako vähän nähdä!
+
+LEILA
+
+Ei voi, sillä teittin mamma ruuvas niin lujaan kannen, ja sinähän
+pelkäät kuolleita!
+
+NANNA
+
+Leila!
+
+LEILA
+
+No!
+
+NANNA
+
+Kuule, mimmoinen on kuolema?
+
+LEILA
+
+En minä tiedä!
+
+NANNA
+
+Leila!
+
+LEILA
+
+No!
+
+NANNA
+
+Mitenkä ihminen kuolee?
+
+LEILA
+
+En, — en minä sitä tiedä!
+
+NANNA
+
+Mutta näithän sinä kuinka teittin mamma kuoli!
+
+LEILA
+
+En minä!
+
+NANNA
+
+Mutta olithan sinä sisällä kun teittin mamma kuoli!
+
+LEILA
+
+Olin kyllä!
+
+NANNA
+
+No, kerro sitten, kyllä sinä tiedät!
+
+LEILA
+
+Jaa — — en minä oikein tiedä, mutta se oli näin: — Äitillä oli kauheat
+tuskat, ai, ai kuinka hän valitti, huusi ja rukoili — Leilani, pikku
+Leilani, anna minulle taas sitä troppia, sitä, sitä — minä en kestä,
+minä kuolen, rakas Leila! — Vaikka tohtori oli kieltänyt antamasta niin
+usein sitä nukuttavaa troppia — tästä pruunista pullosta, niin kaasin
+minä kumminkin jonkun tipan kuppiin veden kanssa ja annoin sen äitille,
+hetken päästä hän rauhoittui ja pannen kädet ristiin, sanoi — Leila,
+tule tänne, taivaallinen Isä vielä sinua palkitsee, minä rukoilen isää,
+sitten hän luki tämän värsyn, jonka hän oli tehnyt nuorena:
+
+    Isä, lapsiesi suoja,
+    turvan, kodin, hoivan tuoja
+    meitä helmassasi kanna,
+     meille lohdutusta anna!
+
+Sitten sanoi hän, hiljaa nyt lapseni, minä koetan vähän nukkua! Minä
+istuin hiljaa kakluunin edessä, tällä pallilla ja katselin pimenevää
+hiillosta, oli jo ilta ja aivan pimee! Pikku hyrräsi minun sylissäni,
+oli oikein hiljaista, minä kuuntelin äitin hengitystä — ai kun silloin
+oli hiljaista! Pikkukin nukkui, ja vihdoin torkahdin minäkin, ajatteles
+Nanna, se oli jo viides yö kun minä olin yhtäperää valvonut! — Huh,
+yhtäkkiä lensi ovi auki — —
+
+NANNA
+
+Hyi!
+
+LEILA
+
+Minä pelästyin ja hyppäsin ylös. — Iltaa, kuului tuttu ääni, se oli
+teittin mamma, jaa, jaa täti Emblund, joka sanoi, että pimees'kö täällä
+mökötetään, tulin vähän kattomaan kuinka Valtoska jaksaa! — Kiitos hän
+nukkuu, — sanoin minä! No, mutta otappas nyt vähä tulta hyvä laps,
+sanoi täti, ja minä sytytin ton lampun. Lamppu jo palo, kun täti
+lähestyi sänkyä ja kirkas! — Jessus — nyt Valtoska kuolee, kuolee,
+pian lamppu tänne, senhän on jo kädet kylmänä, ja jalat — vallan kuin
+jää, lapsi raukka nyt mammas kuolee! Hän nosti lamppua, ja samassa
+äitin silmä välähti, se näki minut, ja sitten se ei enään liikkunut,
+— kuollut — sanoi täti ja vetäsi kakluunin pellit auki, niin, että
+pamahti! (Leila ja Nanna alkavat itkeä.)
+
+NANNA (Hetken päästä):
+
+Miksi?
+
+LEILA (Nyyhkyttäen):
+
+Että henki vois mennä Jumalan tykö, ja sitten pani teittin mamma ton
+kellon seisomaan.
+
+NANNA
+
+Miksi?
+
+LEILA
+
+Katsos meittin äitin aika oli pysähtynyt, niin sano täti Emblund!
+(Äänettömyys.)
+
+NANNA (Nousee):
+
+Kuule!
+
+LEILA
+
+No!
+
+NANNA
+
+Jos sinä annoit liikaa sitä troppia, ajatteles, jos teittin äiti vielä
+eläisi.
+
+LEILA (Kiihtyen):
+
+Se ei ole totta!
+
+NANNA
+
+Mutta, kun se silloin heti kuoli!
+
+LEILA
+
+Vaikka, vaikka!
+
+NANNA
+
+Mutta näitkö sinä sen kuoleman?
+
+LEILA
+
+En, ei kuolemaa ole.
+
+NANNA
+
+Onpas, veipä se teittinkin mamman!
+
+LEILA
+
+Eipä, sen vei Jumala!
+
+NANNA
+
+Taikka ne tropit!
+
+LEILA
+
+Nanna, älä ole paha, se ei ole totta, ensin minäkin luulin, että. —
+mutta se on mahdotonta! Nanna, kuules nyt minä kerron jotain kauheata!
+
+NANNA
+
+Aij, aij, älä vaan —
+
+LEILA
+
+Nanna, se oli nyt sillä lailla, että minä makasin yön tuolla toisella
+puolella täti Etoleenin tykönä, tässä on vaan lautaseinä välissä.
+Minä olin itkenyt ja ajatellut, että eläisiköhän äiti vielä, ellen
+minä olisi antanut niitä troppia, ja minä itkin niin ja sitten minä
+ajattelin sitä asiaa monta tuntia ja nukuin vihdoin sille kostealle
+tyynylle, mutta yhtäkkiä heräsin minä ja pelästyin, — Nanna, se on
+aivan totta — täältä meittin puolelta kuului niin pitkä valitus, minä
+herätin täti Etoleenin ja sanoin: täti, meittin äiti elää, se huutaa
+niin! — »Mitä tyhmyyksiä, sanoi täti, nuku nyt vaan lapsi, sinä olet
+kiihoittunut», — mutta samassa kuului niin pitkä valitus. Täti Etoleeni
+nousi istumaan ja sano — »mitä, oliko se, — no eihän se voi olla
+mahdollista johan tässä on kolmas yö menossa», mutta taas kuului huuto,
+ai kun se oli pitkä, niin valittava! —»No, hyvä Jumala, pikku Leila
+rauhotu nyt», sano täti, »sehän on teittin Pikku, joka on jäänyt sisään
+ja naukuu, nuku nyt lapsi». Mutta Pikku naukui niin kauvan, ja minä
+ajattelin kauvan, että eläisiköhän se äiti vielä, mutta sehän on vallan
+mahdotonta! — — —
+
+
+3 kohtaus.
+
+    Emblundska. Leila ja Nanna.
+
+EMBLUNDSKA (Käsivarrellaan juurikori):
+
+Kas, täälläkö te lapset, se on kiltisti, auta nyt Nanna Leilaa
+steedaamisessa! Höh, höh, kun tuli kuuma kun kävin asioilla, — no mutta
+enemmän valkeeta, ei nyt tänään passaa säästää!
+
+LEILA
+
+Katsokaa täti, isä maalasi kakluunin valkoiseksi äitin kunniaksi!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Se oli kauniisti tehty Valtoska — vainaata kohtaan, hän piti niin
+paljon puhtaasta!
+
+LEILA
+
+Täti!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No!
+
+LEILA
+
+Mitä tädillä on korissaan?
+
+EMBLUNDSKA
+
+Niin, ajatteles tyttö, tapasin Valtosen, isäsi, kadulla, hän pisti
+kakskymmenmarkkasen kouraani ja sano — ostakaa nyt vähän viiniä ja
+konfehetia vainaan kunniaksi!
+
+LEILA
+
+Mutta äiti ei olisi tahtonut viiniä!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Ol' vait' nyt, ethän sinä tiedä mitenkä maahanpaniaisissa pruukataan!
+Kas tässä on tusina meittin spitsklaseja, eihän teillä niitä taida olla!
+
+LEILA
+
+On kolme ehjää!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, ehjäthän ne vaan kelpaavat! (Nannalle): Meppäs tuolta naapurista
+lainaamaan tuolia ja puolitusinaa kaffekuppia ja prännäri! — Ai, ei
+taittekkaan prännäriä, minä ostinkin valmiiksi poltettua! ja jauhettua
+(Nanna menee.)
+
+
+4 kohtaus.
+
+    Emblundska ja Leila.
+
+EMBLUNDSKA
+
+Mutta lapsi, ei se sovi, että sinulla on tuo trasu päässäsi
+hautajaisissa! Se täytyy ottaa pois!
+
+LEILA
+
+Niin, mutta se vuotaa niin verta!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, kerrohan nyt kerrankin mikä siihen tuli!
+
+LEILA (Vältellen):
+
+Minä putosin!
+
+EMBLUNDSKA (Katsoo Leilaa tiukasti):
+
+Se ei ole totta!
+
+LEILA (Häpeissään):
+
+Vaan en minä sittenkään sano!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, ole sanomatta, paha tyttö, so peseen spitsklaseja!
+
+LEILA (Epäröiden):
+
+Kyllä minä sanosin, mutta minä en kehtaa!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Soo, soo pieni raukka, kyllä minä jo arvaan! Ei, kyllä sinun pitäs
+päästä täältä pois, koulukin nyt taas loppuu niin, että minä hommaan
+sinut kesäksi johonkin limonaatimyymälään myyjäksi!
+
+LEILA (Niijaa):
+
+
+Kiitos täti!
+
+
+5 kohtaus.
+
+    Emblundska, Leila, Nanna ja Etoleenska.
+
+ETOLEENSKA (kuppien kanssa):
+
+Tulin itse tuomaan ja kysymään, jos apua tarvitaan!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, ei nyt Etoleenska itteään meittin takia kiusaa!
+
+ETOLEENSKA
+
+Ja vielä mun mitä, — sanokaa vaan!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, ja teitin hellas siis keittää sen kaffeen ja sieltä sitten tänne
+tuoda?
+
+ETOLEENSKA
+
+Herrajestas, Emblunska nyt vaan sanoo, kyllä minä — —
+
+EMBLUNDSKA
+
+Jos Etoleenska tahtoo hoitaa sen kaffee-puolen, minä kun vähän tässä
+opp'passaisin!
+
+ETOLEENSKA
+
+Herrijee, no tietysti! (Kuuluu melua.)
+
+
+6 kohtaus.
+
+    Emblundska, Etoleenska, Leila, Nanna, Valtonen ja Virselli.
+
+VALTONEN (Juovuksissa):
+
+Tul' sisään vaan, no mitäs siellä, ethän sinä ruumiita pelkää, tul'
+tul' — —, ahaa akkaväkee kun pesutuvassa, ketäs täällä nyt pestään?
+
+EMBLUNDSKA
+
+Valtonen ei nyt viitsi lasten takia kun on ruumiskin talossa — —
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, palttua minä ruumiille, ruumis mulla ittellänikin on, — no
+hittooks' sinä siellä naljailet, tul' vaan, noh —
+
+VIRSELLI (Juovuksissa):
+
+Ku' moron frouvat, saaks' tulla sisään, ku' moron!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Tulkaa vaan, ei se meitä häi — —
+
+VALTONEN (Keskeyttäen):
+
+Osch! tul' vaan, ei meillä akat rejeeraa, vassakuu, istu tohon —
+(Leilalle):
+
+Leila, oitis kolme pottia oltta, kas' tossa! (Antaa rahaa):
+
+Sassin ny', Virsellillä on jano! (Leila ja Nanna menevät.)
+
+EMBLUNDSKA
+
+Mutta Jumalan tähden, ettehän te aijo tässä kun on ruu — —
+
+VALTONEN (Keskeyttäen):
+
+Suu poikki feutorovna, nyt juodaan peijaisia! (Aivastaa):
+
+Huh, täällä haisee ruumiille! (Aivastaa.)
+
+ETOLEENSKA
+
+Ehkä minä menen sitä kaffeeta keittämään.
+
+EMBLUNDSKA
+
+Niin menkää vaan, johan nyt jo on aikakin, sillä tunnin päästä kait ne
+vieraatkin tulevat! (Etoleenska menee.)
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, johan tänne yks' on tullut, mutta keittäkää te vaan sitä
+kaffeeta, sitä akat vaatii! — — Kuules Virselli, se on juuttaan hyvä
+juttu kuulua hautausapurenkaaseen, juuttaan hyvä, meittinkin akka
+siihen kuulu, ja nyt on miehellä repsest' satamarkkaa taskussa.
+
+EMBLUNDSKA (Pisteliäästi):
+
+Onkos se vielä — taskussa!
+
+VALTONEN (Äreästi):
+
+Mitä se feutorovnalle kuuluu, ilman sitä, kuules Virselli, se on hyvä
+kuulua hautausapurenkaaseen, eiks' teillä rappareillakin ole semmoista,
+— ku sinäkin kuolet, niin jäähän mukuloille hautausrahat, ilman sitä,
+saa se Leilakin minusta satamarkkaa kerran!
+
+VIRSELLI
+
+Sinä tykkäät paljon tosta sun tytöstäs, koska sinä min sen eteen
+murhetta pidät!
+
+VALTONEN (Kerskuen)'. Ilman sitä, mutta kyllä siitä kannattaakin pitää,
+onhan se komia ja pitkä vuosilleen ja terävä kuin isänsä, jaa'a minä
+sitä likkaa rakastan!
+
+EMBLUNDSKA (Ivaten):
+
+Vai silloinkin kun te sitä hakkaatte ja kolhitte!
+
+VALTONEN
+
+Se on minun asiani, se ei kuulu feutorovnalle — kuules Virselli, kun
+se nyt jonkun aikaa käy koulua panen minä sen parempaan kouluun,
+sillä kyllä sitä ainoasta likastaan täytyy voida ihmisiä kouluttaa,
+ilman sitä. (Ikäänkuin muistellen, yhtäkkiä: ) Mutta missäs ne muijan
+kultaset korvarenkaat ovat, ettei vaan jääneet korviin, sakkoa siitä
+saa, jos kultaa hautaa, eikä sitä haudattavaksi asti olekkaan,
+kattotaans! (Nousee äkkiä ja alkaa vääntää arkun ruuvia.)
+
+EMBLUNDSKA (Hätääntyneenä):
+
+No. Valtonen antaa nyt olla, no, ei huoli nyt!
+
+VALTONEN (On jo vääntänyt toisen ruuvin auki):
+
+Pois tieltä feutorovna, akka oli minun eläessään ja on nyt kans'!
+(Alkaa vääntää toista ruuvia.)
+
+EMBLUNDSKA (Hermostuneena):
+
+Valtonen ei nyt huoli, no, ei, ei kyllä minä ne jo pestessä pois otin,
+antaa nyt olla, ei nyt huoli!
+
+VALTONEN (Yhä ruuvaten):
+
+No missäs ne sitten ovat, tänne ja sassiin!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Minä annoin ne Leilalle!
+
+
+7 kohtaus.
+
+    Emblundska, Valtonen, Virselli, Leila ja Nanna.
+
+LEILA JA NANNA (Tulevat tuoden olutpulloja):
+
+Kas tässä isä, tässä on takaisin! (Antaa rahaa.)
+
+VALTONEN
+
+Kuules likka, missäs ne äitis korvarenkaat ovat?
+
+LEILA (Säikähtyen):
+
+Kyllä ne — —, kyllä ne ovat minulla!
+
+VALTONEN
+
+Oitis tänne, niinkuin jo olis, ei se sovi, että kakarat kultaa
+kantavat, hukkaavat vielä!
+
+LEILA (Rukoilevasti):
+
+Rakas isä, enkö minä, — enkö minä saisi niitä äitin muistoksi?
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, — et, isä on köyhä, ei ole varaa tuhlata kultaa muistoihin,
+sassiin tänne, no, no — älä juonittele, taikka saat remmistä!
+
+LEILA (Hakee itkien peilinlaatikosta):
+
+Rakas isä, äitin muistoksi — saanko?
+
+VALTONEN
+
+So, sassiin!
+
+LEILA (Itkien):
+
+Tässä isä!
+
+VALTONEN
+
+Pullot auki, oitis!
+
+LEILA (Hakien):
+
+En minä löydä ruuvia!
+
+VALTONEN
+
+Ota vaikka kirstunruuvi, taikka hae se vanha rautanaula!
+
+LEILA (Tuo naulan, se on iso tamminaula):
+
+Tässä! (Istuutuu Nannan kanssa kaapin luo ja itkee Nannan syliin.)
+
+VALTONEN
+
+No, kippis Virselli, hyvää naimaonnee kans, ilman sitä —
+
+VIRSELLI
+
+Skool! Sinä olet ankara mies!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, ei sun tartte luulla, etten minä tuosta likastani tykkäis,
+hui hai, se on rakas kun silmäterä, mutta kun se on semmoinen
+fröökkinä, niin täytyy sitä vähä pitää kurissa — kuinkas se onkaan, —
+sitä Herra kurittaa jota Herra rakastaa! —
+
+VIRSELLI
+
+No niinhän se Valtonen on kun Jumala, kippis!
+
+VALTONEN
+
+Äsch, minä vaan en viittis olla Jumala ja pitää konttorikirjaa kaikista
+ihmisraadoista!
+
+VIRSELLI
+
+No, no — vaan tuo uunipas vasta on muhkea kuin kahdeksan leivän uuni ja
+niin valkea kun paita.
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, maalarin tekoa.
+
+VIRSELLI (Imarrellen):
+
+Sinussa on aina ollut vähän semmoista konstvärkkärin vikaa! Kippis!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, parasta olisikin ruveta posetiivia kelaamaan — mutta aij,
+aij — tolia Leila likalla sillä vasta sitten on ääni, aij, aij se soi
+kun huilu.
+
+VIRSELLI
+
+Pitäs panna laulukouluun!
+
+VALTONEN (Rehennellen):
+
+Niin se pannaankin, siitä koulutetaan vaikka mitä, tules tänne pikku
+sirkku, no älä nyt poraa, papan pieni pulu! — no tule nyt kun pappa
+vähän antaa rahaa namusiin!
+
+
+8 kohtaus.
+
+    Edelliset, Leila.
+
+LEILA (Tulee pelokkaana):
+
+Mitä isä — —
+
+VALTONEN (Hellästi):
+
+Tul' nyt vaan lähemmäksi, kas noin, no älä nyt ole lolli, kas tossa
+saat vähän, anna nyt Nannallekin, no kas noin.
+
+VIRSELLI
+
+Setäkin antaa, kas ny!
+
+LEILA
+
+Kiitoksia rakas isä, — mutta isä ei nyt viittis enään juoda tuota
+olutta, kohta tulevat vieraat!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, no istu ny'! (Leila istuu isän polvelle) —. No Virselli,
+mamsellin malja, kippis! (Kuuluu liikettä.)
+
+
+9 kohtaus.
+
+    Edelliset, vieraita alkaa saapua.
+
+VIRSELLI
+
+Pistetään potit pois!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, no Leila korjaas vähän!
+
+PAANANEN
+
+Päivää!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, jassoo Paananen, jassoo olkaa hyvä hakekaas puuta
+painettavaksi Ahaa, frouva Hykärinen, päivää, sisään vaan!
+
+ROUVA Hykärinen
+
+Päivää, vai on frouva Emblund täällä emännyydessä, — huh, huh kun
+täällä on kuuma!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Niinhän sitä, tuo Leila on Nannan koulukaveri ja ystävä, niin täytyyhän
+sitä, ja tunsinhan minä hyvin Valtoska-vainajan, — mutta lapset enempi
+tulta, täällähän on aivan pimee, tuo akkuna kun antaa palokujaan,
+niin täytyy päivälläkin polttaa valkeeta, eihän se kello vielä ole
+kahtatoistakaan!
+
+
+10 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Etoleenska.
+
+ETOLEENSKA (Tulee kantaen höyryävää kahvipannua):
+
+Vähä tieltä, olkais hyvä, ysch' ku' se poltti!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Oikein kaffee tulee friskamaan, täällä onkin niin kuuma!
+
+VALTONEN (Leilalle):
+
+Leila, laitas ne viinilasit reilaan!
+
+LEILA
+
+Kyllä isä!
+
+VALTONEN
+
+No, no sassiin nyt, älä vitkastele!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Ei nyt pidä aina käydä päälle kuin hampaanmato.
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä! (Kahvia tarjoillaan.)
+
+11 kohtaus.
+
+EDELLISET; VIERAITA LISÄÄ (juhlapukuisia työmiehiä vaimoineen ja
+lapsineen).
+
+VALTONEN
+
+Sisään vaan niin paljon kun mahtuu no Leila laitas tilaa! (Väki asettuu
+istumaan ja loput seisovat äänettömyys.)
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+On surullista, kun on surullista! (Moni ääni eri tahoilta):
+
+On — on — juu! (Äänettömyys.)
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä. (Äänettömyys, kahvia tarjoillaan.)
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, ottakaa vaan enempi, Nanna otas tuo nisuprikku, että Etoleenska
+pääsee kaffeeta laittamaan! (Nanna ottaa tarjottimen, ja Etoleenska
+menee.)
+
+ROUVA HYKÄRINEN (Emblundskalle):
+
+Terveisiä frouva Pahlmannilta, tapasin hänet tänne tullessani!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Kiitoksia, kuinkas ne hyvät ihmiset jaksavat?
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Juu, kiitos vaan, kyllähän ne, mutta aina se Ulla frouva jaksaa
+muistella sitä tyttölastaan, joka synty kuolleena!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Vieläkö se sitä!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Niin — aina se siitä vesissä silmin puhuu, onhan niillä se Aape poika,
+mutta mamma tarvittis kanssa lapsen!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, ottaskin ton Leila paran kasvatikseen, sillä on niin vaikeeta
+täällä kotona.
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Jaa se ei olis hassumpaa pitäs puhua siitä frouva Pahlmannille!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Se olis tytön onni!
+
+VALTONEN (Ylpeästi):
+
+Ilman sitä, kyllä minä kakarani kasvatan ei siinä mitään frouvia
+tarvita!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Mutta kyllä se herskaappi pitäs lasta hyvin, jos − −
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, likka on minun, eikä sitä kukaan voi pitää paremmin kuin
+oma isä!
+
+EMBLUNDSKA (Huokaa): Jaa, j aa!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Leila raukka!
+
+
+12 kohtaus.
+
+    Edelliset; uusia vieraita (on jo hiukan ahdasta.)
+
+VALTONEN
+
+Pirun kuuma, huh, kun ei tota ikkunaakaan saa auki!
+
+ROUVA HYKÄRINEN (Innostuneena):
+
+Mikä ettei!
+
+VALTONEN
+
+Se on niin tursistunut! (Äänettömyys.)
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Paljonko tästä maksetaan hyyryy?
+
+EMBLUNDSKA
+
+20 markkaa. (Useat joukosta):
+
+Kaksikymmentä markkaa! (Leila itkee.)
+
+VALTONEN
+
+Oleks siitä jollottamatta, iso tyttö, ettes häpee, soh — tarjoo nyt
+viiniä!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Aij, aij ei nyt pitäs niin kovin komtierata tyttö pahaa, kun mammakin
+on kuollut!
+
+VALTONEN
+
+Se mamma sen juuri pilas niin, ettei siitä mitään enään tule — se on
+laiska!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+So, so — tokkopa se!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, no kippis Paananen, joks' sun muijas on kuollu!
+
+PAANANEN
+
+Ei vielä.
+
+VALTONEN
+
+Skoola, frouva, skoola!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Mikäs pastori tulee siunaamaan!
+
+EMBLUNDSKA (Kiireessään):
+
+Kohonen, sen minä skaffasin, siitä Valtoska niin tykkäs, ja onkin se
+ekta Jumalan oma. (Useat): On — on! (Äänettömyys.)
+
+VALTONEN
+
+Leila, isälle ja Virsellille lisää. (Leila tarjoilee ja itkee.) So älä
+nyt poraa!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Lapsi raukka, ei pidä hätyytellä!
+
+VALTONEN
+
+Kyllä minä tiedän mitä sopii, mitä ei, se on minun rakas flikkani!
+
+
+13 kohtaus.
+
+    Edelliset, Ruumiskuski.
+
+RUUMISKUSKI (Tuoden liinoja):
+
+Vaunut ovat jo tulleet, pitäs joutua, ettei myöhästytä junalta.
+
+EMBLUNDSKA
+
+Jestas, no kaffeeta ensin!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, otetaan nyt ryypyt ja tullaan sitten takaisin. (Tarjoaa
+lasin ruumiskuskille):
+
+Kippis! (Kaikki nousevat.)
+
+
+14 kohtaus.
+
+    Emblundska (Hätäisesti):
+
+Lauletaan nyt edes virsi Valtoska vainajalle, mikäs nyt taas otettas,
+no Leila sinähän ne virret muistat, mikäs se nyt? (Useat):
+
+No Leila!
+
+LEILA (Itkien):
+
+Se virsi 208!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, kuinkas se alkaa?
+
+LEILA
+
+Se —:
+
+Kaikk' kaataa, tempaa kuolema!
+
+VALTONEN (Hermostuneesti):
+
+No, alappas nyt likka, sassiin, kun sull' on ääntä, mutta älä nyt
+jollota joka värsyä!
+
+LEILA (Alkaa heikosti, muut yhtyvät):
+
+    »Kaikk' kaataa, tempaa kuolema,
+    Niin ompi sääntö Herran;
+    Vaan harva tahtoo muistella,
+    Ett' joutuu lähtö kerran.
+    Majoja tänne teemme vaan,
+    Mut' maja kaikill' aikoinaan
+    On valmis haudassamme..»
+
+VALTONEN (On ollut hyvin levoton ja puhellut puol'ääneen Virsellin
+kanssa, aina vähä väliä yli laulun kuuluu sanat: ) Ilman sitä! (Laulu
+jatkuu):
+
+    »Ei nuoruuteen voi turvata,
+    Ei terveyteen täällä!» — —
+
+VALTONEN (Ei malta enään vaan huutaa):
+
+Ilman sitä, ei tuota jaksa loppuun kuulla, no pojat hihnoihin kiinni,
+samaa tietä me kaikki mennään! (Itkee). No pojat! (Virsi jatkuu, kuusi
+miestä käy hihnoihin ja arkku liikkuu ovea kohti; virsi yhä jatkuu.)
+
+LEILA (Etsii liinaansa):
+
+Hyvä Jumala, missä on minun kranssini! (Esirippu)
+
+
+
+
+II NÄYTÖS.
+
+
+NÄYTTÄMÖ:
+
+Taustassa on suuria kivitaloja, joidenka yläkerran ikkunat ovat
+valaistut, näkyy katu lyhtyineen perspektiivissä, etunäyttämönä on
+osa esplanaadia, jonka kulmauksessa on himmeälasinen limonaadikioski,
+jota syksyn värejä kantavat vaahterat suojaavat. On ilta, katulyhdyt
+palavat, kadulla on liikettä. Leila istuu kioskissa lukien kirjaa.
+
+
+1 kohtaus.
+
+    Joukko poikakoulun yläluokkalaisia (tulee meluten
+    käsissään gummisia voimistelutossuja ).
+
+I POIKA
+
+Jumaliste, minä jo pelkäsin, että se peruukki riiviö pitäisi meitä yli
+ajan, ajatelkaas, jumaliste niinkuin ei yhden tunnin iltavoimistelu
+olisi tarpeeksi, kello kahdeksan pannaan lafka kiinni, ja silloin on
+neiti (tekee kädellään liikkeen, joka osoittaa, että neiti on poissa).
+
+KOKO JOUKKO
+
+Niin onko se nyt sievä?
+
+I POIKA
+
+Jumaliste on, on kuin ruusun nuppu!
+
+II POIKA
+
+Pakanaaks' sen olet jättänyt meille kertomatta, höh, flöntti giba!
+
+I POIKA
+
+Pidä kitas siellä, »Hanski» taikka saat höskiis tossusta!
+
+II POIKA
+
+Top, top — äläs nyt, vaan näytäppäs toteen, että sulla on flaksia!
+
+KAIKKI
+
+Jaa, näytäs, näytäs »Löni»!
+
+I POIKA
+
+Jumaliste, se on helppoa, esimerkiksi eilen join minä viisi klasia
+limplaatia, että maha oli spännissä kuin trumpu, mutta kyllä se
+vaikuttikin! (Ääni joukosta) mahaasi! — Ei kun neitiin; se sanoi, että
+minä olen yksi hänen paraimpia kundejaan ja hymyili saframillisesti!
+
+II POIKA
+
+Älä pirsanassa!
+
+I POIKA
+
+Jumaliste, se on kaunis flikuski se Leila, kattokaas kun se lossaa
+lukee, kyllä se minut jo on tuntenut, mutta se lossaa vaan!
+
+II poika
+
+Mutta menes tervehtiin ja esitä meidät!
+
+KAIKKI
+
+Hyvä, hyvä — täst' tulee mojoo — —
+
+I POIKA
+
+Kuules »Hanski», sinä kun aina saat niin paljon rahaa trokaamalla
+postimerkkiä, vippaas mulle yksi sjugufima huomiseksi, ostaisin röökin!
+
+»HANSKI»
+
+Miksei korkoa vastaan!
+
+I POIKA
+
+No paljoks tahot?
+
+»HANSKI»
+
+Ei muuta kun, että pressaat minut sille ensimmäiseksi!
+
+II POIKA
+
+Jumaliste − juu!
+
+KAIKKI
+
+Hävytön prusenttari, hävytön!
+
+
+2 kohtaus.
+
+    Leila ja I Poika.
+
+I POIKA (Lähestyy kioskia ja tervehtii Leilaa):
+
+Iltaa neiti, hiukan kylmä ja vähäs pimee — —, jumaliste kuinka pimee!
+
+LEILA (Kioskista):
+
+Iltaa, punastako vai valkosta?
+
+I POIKA
+
+Topp, topp — ei, kun fimalla röökiä, jos sais luvan!
+
+LEILA (Nauraen):
+
+Ahaa, illalla herrakin uskaltaa, mutta jos maisteri tulis — hih — hih —
+hii — —
+
+I POIKA
+
+Jumaliste, polttaisin sen nenän ja löisin nyrkillä flinttuun!
+
+LEILA
+
+Mutta mikäs hihkuminen tuolla torilla!
+
+I POIKA
+
+Ne ovat mun kaveria, yks' siellä on aika liksu giba, minä pressaan sen
+neidille! (Huutaa):
+
+»Hanski» hoi, tule helkkarissa, fröökynä kutsuu — »Hanski» — Jumaliste
+— »Hans» — —
+
+LEILA (Keskeyttäen):
+
+So, so älkää nyt ulisko, enhän minä!
+
+
+3 kohtaus.
+
+    Leila, I poika ja »Hanski».
+
+I POIKA
+
+Pahuuttaks' niin madosti tulit, jumaliste, mikset hiffannut paremmin,
+neiti pitää liukkaista pojista — tämä tässä on »Hanski» — no kättä kans!
+
+»HANSKI»
+
+Kuinka sievä käsi!
+
+LEILA
+
+Ja ilman hanskoja. (Nauraa.)
+
+I POIKA
+
+No, no »Hanski» on siinä muutakin sievää, kattos tarkemmin!
+
+LEILA
+
+Älkää nyt, — fyi. (Nauraa):
+
+Mitäs saa luvan olla punasta vai valkosta?
+
+»HANSKI»
+
+Tietysti punaista —, lemmen ja pusujen färii —
+
+LEILA (Nauraen):
+
+Fyi do! (Nauraa):
+
+Mutta punanokkaset herrat ne juovat vaan valkosta, jaa puhdasta suudaa!
+
+I POIKA
+
+Äläs ny' »Hanski» alota noin makeesti!
+
+LEILA (Tarjoten lasia):
+
+Olkaa hyvä »herra punanen»! (Nauraa.)
+
+»HANSKI»
+
+Kiitos komplimangista!
+
+LEILA (Närkästyneesti):
+
+Mikäs möplemanki minä olen, te olette hävytön, en minä vielä mikään
+vanha kaappi ole, vaikka istunkin kaapissa —, mutta kas tuollahan tulee
+oikein plutuuna väkeä!
+
+
+4 kohtaus.
+
+    Leila ja pojat.
+
+»HANSKI»
+
+Neiti ymmärsi minut väärin!
+
+II POIKA
+
+Mutta »Löni» ymmärsi meidät väärin, kun et huutanut, niin tultiin,
+sillä ei meillä ole meininki jäädä tohon espikselle märkäneen!
+
+»HANSKI»
+
+Suus, simppu — meh' mereen fyllingiksi äläkä sivistyneitä ihmisiä
+riivaa!
+
+II POIKA
+
+Oh, höh kuinka se limonaatista on paisunut, joks' sait korot
+sjugufimastas, — kosk'ette esitä niin itse sen teen — Kohonen,
+konventin puheenjohtaja!
+
+LEILA (Nauraen):
+
+Kiitos, prinssessa tornissa, joka odottaa ritariaan!
+
+KAIKKI
+
+Se on vitsikäs — bravoo — — bravoo —.
+
+LEILA
+
+Mitä herrat tahtovat — punasta — vai — —
+
+II POIKA
+
+Punast, sinist' mustaa — pruunii!
+
+LEILA
+
+Mitä?
+
+KAIKKI
+
+Punast'!
+
+LEILA
+
+Brr----r älkää kiljuko, poliisi voi tulla!
+
+I POIKA
+
+Jumaliste, jos te blaskaatte minut ja Leilan ja kiljutte niin, että
+pollari tulee, niin jumaliste, tosta tulee turpaanne, että soi —!
+
+II POIKA
+
+Soo, soo, mutta mikäs monopooli sulla on fröökynään?
+
+LEILA (Veikeästi):
+
+Niin ikävää, täällä on vaan yksi tooli, ja sille istuu meittin itte,
+muille ei riitä!
+
+I POIKA
+
+Eikö mullekkaan!
+
+LEILA (Jakaen laseja):
+
+Tässä vassakuu, kuiva suu! (Pojat juovat.)
+
+I POIKA
+
+Eikö mullekkaan?
+
+LEILA
+
+Mitä?
+
+I POIKA
+
+Vastatkaa nyt, siitä tuolista!
+
+LEILA
+
+Jassoo, no, juu, juu, kuiva suu! (Nauraa.)
+
+POJAT (Juovat, meluavat, nauravat, hihkuvat):
+
+Eläköön neiti Leila, eläköön, eläköön —!
+
+
+5 kohtaus.
+
+    Leila, pojat ja poliisi.
+
+POLIISI (Juosten paikalle):
+
+Huut vasikat, huut pellolle, pois täältä ärjymästä, pois, pois, so
+— vai tahdotteko te lain nimessä maistaa tupesta, so, huut, so, so!
+(Pojat livistävät tiehensä ja jättävät limonaadinsa maksamatta.)
+
+I POIKA
+
+I Poika (Juostessaan):
+
+Jumaliste, te siat blaskasitte minut ja neidin! (Poliisi ajaa häntä,
+pysähtyy äkkiä ja palaa Leilan luo.)
+
+
+6 kohtaus.
+
+    Leila ja poliisi.
+
+LEILA (Huutaen):
+
+Ne menivät maksamatta, se on teidän vikanne, oikeus harjoittaa
+vääryyttä!
+
+POLIISI
+
+No, no pikku lapsi ei nyt huuda taikka minä vien teidät sieltä pois!
+
+LEILA (Äkäisesti):
+
+Niin pois minä täältä tahtoisinkin, täällä kuolee ikävään, ei tänne
+enään päivä paista, ei syksy kylmässä kukaan juo!
+
+POLIISI
+
+Joisin, jos antasitte! (Nauraa.)
+
+LEILA (Antaa lasin):
+
+Täällä ei tapahdu muuta kuin ikäviä asioita, väliin ajetaan jonkun
+koiraraasun yli taikkapa ihmisenkin, huuh se on kauheata!
+
+POLIISI
+
+Sopiihan lukea!
+
+LEILA
+
+Lukea, kyllä vaan, jo minä olen lukenut kaiken maailman sadut ja
+kertomukset, mutta ikäviä ne vaan ovat, se »Soittolehti» se olis
+hauska, mutta kun se ilmestyy niin harvoin!
+
+POLIISI
+
+Pitääkö neiti soitosta?
+
+LEILA (Innostuen):
+
+Juu, juu niin kovasti, minulla oli kantelekin, mutta isä istui sen
+päälle juovuspäissään!
+
+POLIISI
+
+Juoko teidän isänne?
+
+LEILA (Kainosti):
+
+Juo!
+
+POLIISI
+
+Elääkö äitinne?
+
+LEILA (Nyyhkyttäen):
+
+Ei, hän kuoli keväällä ja nyt ei meillä enään ole kotia!
+
+POLIISI
+
+No missä te asutte?
+
+LEILA
+
+Isän luona!
+
+POLIISI
+
+Mutta onhan se koti!
+
+LEILA
+
+Ei, jei — kun äiti eli, oli se sentään koti, isä sai lämmintä ruokaa ja
+puhtaita vaatteita, nyt ei saa sillä minä olen kaiket päivät täällä,
+isä ei enään rakasta kotia!
+
+POLIISI
+
+Kuinka niin?
+
+LEILA
+
+Nykyään on hän usein yötkin ulkona, toissa iltanakin löysin minä
+hänet 12 jälkeen aivan juovuksissa Punavuorenkadulta, minä talutin
+(nyyhkyttäen) juopuneen isäni kotiin!
+
+POLIISI
+
+Se oli hyvin tehty muutoin olisi hän joutunut putkaan!
+
+LEILA
+
+Mitä heikon lapsen hyvyys merkitsee, ellei Jumala hyvyydessään auta!
+(Itkee.)
+
+POLIISI
+
+Ai, täytyy mennä, tulee vaihdos! (Menee.)
+
+
+7 kohtaus.
+
+    Leila, Emblundska ja Nanna.
+
+EMBLUNDSKA (Kori käsivarrellaan):
+
+Iltaa lapsi, täällähän sinä vielä istut, aij, aij, sinä et näytä oikein
+terveeltä, ethän sinä vaan liikaa latki tuota voimatonta vettä?
+
+LEILA
+
+En, täti, en! Mutta täällä on niin kauhean ikävää, niin, että —
+
+NANNA (Keskeyttäen):
+
+Onnellinen Leila, älä sano, että on ikävä, älä; ajatteles kun tänäänkin
+oli koulussa niin hurjan vaikeat koelaskut, ja sinun ei tarvitse laskea
+kuin rahoja; ajatteles Hulda Väänänenkään ei osannut laskea yhtään
+oikein, jaa, ne olivatkin niin kieroja, ettei niitä tahtonut saada
+löysättyä ei niin millään!
+
+LEILA (Innostuneesti):
+
+Niinkö, kuules Nanna, mitä uusia lauluja te nykyään laulatte? (Kuuluu
+automobiilien tärähdyksiä.)
+
+NANNA
+
+Hyh, aina sitä samaa »Syksy on tullut ja myrskyelee», ajatteles ensi
+sopraanot ovat tulleet niin epävarmoiksi kun sinä et enään ole mukana!
+
+LEILA
+
+Eipä!
+
+NANNA
+
+Oikein totta, se on totta, sinähän lauloit aina toisten yli!
+
+LEILA
+
+Niinkö, vai niin, sitä syksyäkö te laulattekin, sitä minäkin täällä
+vankeudessani laulan, et voi uskoa Nanna kuinka nuo vaahterat tässä
+takana toisinaan valittavat, tänään lensi yksi vaahteranlehti tästä
+luukusta sisään se oli tulipunainen — —
+
+NANNA (Innostuneesti):
+
+Se on minun värini!
+
+LEILA
+
+Kas tässä, minä prässään sen muistoksi tästä päivästä, sillä minulla on
+ollut taas niin ihmeellinen oltava, minua on niin itkettänyt!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Leila raukka, vieläkö sinä itket äitiäsi, ei totisesti kyllä tämä on
+sinulle huono paikka, joku parempi sun tarttis saada; ajatteles Leila,
+meittin pappa on saanut paikan sinaatissa!
+
+LEILA (Ihmetellen):
+
+Mitä, eihän toki, eihän kukaan nyt ole sieltä eronnut!
+
+EMBLUNDSKA (Nauraen):
+
+Herranjestas, ei tietystikkään, mutta vahtimestarin paikan nääts, sen
+frouva Pahlmannin herra sen meittin papalle toimitti, niin!
+
+LEILA
+
+Onko se hyvä paikka?
+
+EMBLUNDSKA
+
+Jessus juu, etkö sinä tiedä, että nyt me ollaan herrasväkee, herrijee,
+jos sinä näkisit kun Emblund panee formun päällensä, se on sitten
+niin koree kuin keisari itte! — Ai, odotas hiukan! (Hakee korista: )
+Tässähän se onkin meittin itte, se on pruuvikortti, olin juuri sitä
+hakemassa, eiks' ole vaan näkönen?
+
+LEILA
+
+Hyvä ihme, kuinka kaunis, kuinka ko —
+
+EMBLUNDSKA (Keskeyttäen):
+
+Niin, se on meittin pappa! Me ollaankin ruvettu niin paljon pitämään
+yhtä sen Pahlmannin herrskaapin kanssa, ne sopii niin hyvin meittin
+säätyyn, Nannakin lopettaa nyt joululta koulunsa!
+
+LEILA
+
+Miksi?
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, tietysti pitää panna tyttö frouasväentyttökouluun, eihän se sovi,
+että vaan kansakoulua käy, kun on parempain ihmisten lapsi!
+
+LEILA
+
+Niinkö, onnellinen Nanna!
+
+
+8 kohtaus.
+
+    Edelliset ja eräs työmies.
+
+TYÖMIES (Tulee työntäen lapsenvaunuja):
+
+Puntti Porsströmmin kaukaassiaa! Olkaa hyvä!
+
+LEILA
+
+Tässä — Kiitos! (Työmies poistuu.)
+
+
+9 kohtaus.
+
+    Leila, Emblundska ja Nanna.
+
+NANNA
+
+Kuule Leila, jos sinä vaan tahdot ja ehdit, niin opetan minä sinua aina
+sunnuntaisin!
+
+LEILA
+
+Kiitos vaan, hyvä Nanna, mutta ei siitä sentään tule mitään, minä en
+ehdi, pyhänä on aina niin suuri liike, mutta, jos sinä tahtoisit aina
+joskus tulla laulamaan niitä uusia lauluja, joita koulussa opit, niin
+olisi se niin hauskaa!
+
+NANNA (Vakuuttavasti):
+
+No, tietysti, rakas Leila!
+
+LEILA
+
+Ai, mutta eikö täti ja Nanna jois vähän limonaadia, minä laittaisin
+oikein sakosta, panisin kaksi mittaa pohjaketta!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, kiitos vaan, mutta saatko sinä noin vaan laskea vettä ilmaiseksi?
+
+LEILA
+
+Onhan minulla lupa päivässä juoda itse kymmenen lasia taikka myydä ne
+omaan laskuuni!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Jassoo, jassoo — no jos häntä nyt jois!
+
+LEILA
+
+Ajatelkaas kun tänään joukko poikia taas teki minulle tappion,
+hävyttömät vekarat! (On antanut lasit Emblundskalle ja Nannalle.)
+
+EMBLUNDSKA (Juoden):
+
+Oh, hoh, kylläpä se on läskaavaa, oh, höh, kah kun nokkaan semmoisen
+lystin sauhun nostaa, oh-hoh —, onkos sun pappaas näkynyt?
+
+LEILA (Kiireisesti):
+
+Kyllä joskus!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Ei, kyllä' sinun pitäs päästä tosta kaapista paremmille markkinoille! —
+— Vieläkö se juo?
+
+LEILA (Heiluttaen kättään):
+
+Kas vaan, kas tuolla tulee tuttuja, Etoleenska se on, oi jestas kun
+sillä on selässään suuri nyytti! (Huutaa: ) Etoleenska ho, hoi, tulkaa
+juomaan, tulkaa, täällä on tuttuja, ho, hoij!
+
+
+10 kohtaus.
+
+    Etoleenska ja Edelliset.
+
+ETOLEENSKA (Kantaen suurta valkosta vaatenyyttiä olallaan, huohottaen):
+
+Hyh, huh, — hiki tuli, kun tuon kapteenskan pyykki osaa painaa, mutta
+sitten se hien nostaa kun sitä nyrkkien välissä pitää väkeltää, huh,
+huh — kas Emblunska ja fröökinä! Iltaa!
+
+EMBLUNDSKA (Lyhyesti):
+
+Iltaa, ei kyllä pitäs tästä lähteäkin, sinaatinkin istunto kohta
+päättyy!
+
+ETOLEENSKA (Ihmetellen):
+
+No mitäs sillä on menemisen kanssa —
+
+LEILA
+
+Ettekö te tiedä, Emblund on nykyään sinaatin vahtimestari!
+
+ETOLEENSKA
+
+Jassoo, vai niin, jopa nyt — —
+
+EMBLUNDSKA (Keskeyttäen). Ei, kyllä me nyt mennään, hyvästi lapsi
+hyvästi (silmäilee halveksivasti Etoleenskaa ja maksaa mahtavasti) —
+kahdelta!
+
+LEILA
+
+Eihän nyt! (Emblundska viittaa kieltävästi kädellään.) No, kiitoksia
+vaan, hyvästi hyvästi!
+
+NANNA
+
+Terve, terve! (Menevät.)
+
+
+11 kohtaus.
+
+    Leila ja Etoleenska.
+
+ETOLEENSKA
+
+Vai on Emblundska nyt herrasväkee, ilmankos sillä oli hattu ja niin
+katsoa muljotti työjamakkaa!
+
+LEILA (Nauraen):
+
+Niin, Nannakin pannaan frouasväentyttökouluun!
+
+ETOLEENSKA (Painolla):
+
+Jassoh!
+
+LEILA (Ojentaa lasin):
+
+Kas tässä hiukan juotavaa!
+
+ETOLEENSKA (Juo sen yhteen rupeamaan):
+
+Kiitos kiitos hyvä lapsi, minun täytyy joutua! (Menee.)
+
+
+12 kohtaus.
+
+    Hykärinen, rouva Ulla Pahlman ja Leila. (Molemmat rouvat
+    seisahtuvat kadunkulmaan taaempana, Leila lukee kirjaa.)
+
+ROUVA HYKÄRINEN (Näyttäen kädellään):
+
+Tuossa pöntössä se istuu, sievä se on raukka ja niin pleiki!
+
+ULLA
+
+Voi voi, viidentoista vuotias sanoit sinä, saman ikäinen olis minunkin
+tyttöni!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Jos sinä sen ottasit, niin vissisti sillä tekisit Jumalalle
+palveluksen, se on niin kärsinyt!
+
+ULLA
+
+Onko se?
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+On, sen isä kuuluu olevan niin kummallinen, se lyö ja rakastaa.
+
+ULLA
+
+Voi, voi — sanoitko sinä, että sillä on laulunääntä?
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+On, olen itte kuullut, väliin se kuuluu hyräilevän aivan omia uusia
+laulujakin!
+
+ULLA
+
+Herra ääretön, niin kait se minunkin tekis, sillä Aape on niin
+soitannollinen!
+
+ROUVA HYKÄRINEN
+
+Mitäs siis epäilet? (Tulevat lähemmäksi.) Mennään ohi, niin saat nähdä
+minkä näköinen se on! (Menevät ohi kioskin, Leila huomaa rouva H: n,
+nousee ja tervehtii, menevät.) No mitäs pidit?
+
+Ulla
+
+Herra ihme, tuolla tulee Aape, joudu nyt! (Katoavat).
+ 
+ 
+13 kohtaus.
+
+    Leila ja Albert Pahlman.
+
+ALBERT (Nuori kaunis, pitkätukkainen, taiteellisesti puettu,
+tummaverinen mies):
+
+Hyvää iltaa neiti Leila, kuinka kauppa hurisee?
+
+LEILA
+
+Kiitos, ei oikein hyvin!
+
+ALBERT
+
+Sepä ikävää, no kuinkas jaksetaan?
+
+LEILA
+
+Kiitos ei oikein — —
+
+ALBERT (Keskeyttäen):
+
+Sepäs vielä ikävämpää! Saanko vähän tulta! (Leila sytyttää papyrossin.)
+Kiitos, mutta Herra Jumala teidänhän pieni kätenne on aivan sininen,
+eikö nyt jo voi sulkea kioskia ja mennä kotiin?
+
+LEILA
+
+Ei vielä, vasta kello kahdeksalta!
+
+ALBERT
+
+No, sepä nyt kaikkein ikävintä, mutta kuulkaa neiti Leila, minun täytyy
+puhua teille eräästä ikävästä asiasta!
+
+LEILA (Nauraen):
+
+Mutta teillähän on vain ikävää ja ikävää! (Nauraa.)
+
+ALBERT
+
+Nähkääs minun täytyy varoittaa teitä eräästä asiasta!
+
+LEILA (Uteliaana):
+
+Noh!
+
+ALBERT
+
+En minä oikein tiedä, kuinka sen nyt sanoisin niin hienotunteisesti,
+etten teitä loukkaisi!
+
+LEILA
+
+Hyvä Jumala mitä se sitten on?
+
+ALBERT
+
+Rauhoittukaa neiti, no niin —, tehän tunnette sen herra Savanderin!
+
+LEILA
+
+Kyllä, entäs sitten?
+
+ALBERT
+
+Hän on minun ylioppilastoverini, ja lukee kaunotieteitä ja harrastaa
+musiikkia!
+
+LEILA (Kärsimättömästi):
+
+Kyllä minä kaiken tuon tiedän, mutta mitä se tähän kuuluu?
+
+ALBERT
+
+Minä vaan sanon, että tunnen hänet hyvin!
+
+LEILA
+
+Sepä hauskaa, kyllä minäkin tunnen häntä aika paljon, hän on hyvin
+hauska — —
+
+ALBERT
+
+Hän käy siis täällä usein?
+
+LEILA
+
+Niin, joka päivä, ja juo hyvin!
+
+ALBERT
+
+Eikö hän tee muuta kuin juo?
+
+LEILA
+
+Tietysti, hän puhuu paljon, hauskasti ja kauniisti ja maksaa hyvin
+juomarahaa!
+
+ALBERT
+
+Minä varoitan teitä, olkaa varuillanne häneen nähden!
+
+LEILA (Naivisti):
+
+Miksi?
+
+ALBERT
+
+Hän nähkääs ei ole hieno, minä tunnen hänen mielipiteensä ja
+tarkotuksensa!
+
+LEILA (Loukatusti):
+
+Fyi, se ei ole totta, minä pidän paljon hänestä enkä kärsi häntä
+sätittävän, te olette ilkeä, herra Albert!
+
+ALBERT
+
+Voi olla, mutta hän ei ole hieno!
+
+LEILA (Innostuneesti):
+
+Ohoh, eikö hänellä ole muka yhtä uudet ja fiinit vaatteet kuin
+teilläkin, melkein joka päivä on hänellä uusi kravatti!
+
+ALBERT
+
+Voi, voi hyvä neiti, noinko te minut ymmärsitte?
+
+LEILA
+
+Älkää pahastuko, mutta mihinkä te oikein tahdotte tulla?
+
+ALBERT
+
+Neiti Leila, minä vakuutan kautta kunniani, että tarkoitan teidän
+parastanne! (Leila antaa tulta.) Kiitos, tarkoitan, etten soisi teille
+mitään pahaa!
+
+LEILA
+
+Niin, kyllä minä tiedän, että te olette kovasti hieno, ja niin hyvä,
+mutta nyt en minä teitä ymmärrä!
+
+ALBERT (Päättäväisesti):
+
+No niin, sanon sen yksinkertaisesti, olkaa varovainen herra Savanderiin
+nähden, sillä minä tunnen hänet paremmin kuin te, en suotta eilen
+illalla kuunnellut hänen puheitaan ja aikeitaan, hän puhui paljon
+teistä ja tästä illasta! Tehkää minulle mieliksi, luvatkaa neiti Leila,
+luvatkaa nyt!
+
+LEILA (Ymmällään):
+
+Kyllä minä lupaan, mutta en minä nyt oikein ymmärrä mitä minä lupaan!
+
+ALBERT
+
+Varovaisuutta neiti Leila, — ei, mutta hyvästi nyt, tuolla näkyy
+tulevan isäni! Hyvästi! Minä pidän silmällä teitä, teidän hyväksenne!
+(Menee kiireisesti.)
+
+
+14 kohtaus.
+
+    Leila ja Savander.
+
+SAVANDER (Ajaa pyörällä ohi Leilan kioskin ja huutaa):
+
+Minä tulen myöhemmin, vien vaan pyörän kotia! (Heiluttaa nenäliinaa,
+Leila vastaa.) Terve näkemiin!
+
+LEILA (Huutaa):
+
+Terve hauska Urho, sinä olet aina vitsikkäämpi kuin Albert herra!
+(Heiluttaa nenäliinaansa.)
+
+
+15 kohtaus.
+
+    Leila ja Adolf Pahlman.
+
+PAHLMAN (Noin 50 korvissa oleva senaatin vahtimestari kantaa
+nahkahihnasta salkkupinkkaa, kaukaa huutaen):
+
+Iltaa, iltaa neiti, lasi valkosta, uh — huh — kuuma on, ei silti, että
+minun tarvittis noita kantaa, kyllä kruunu vosikatkin pistoovais, mutta
+mitäs hittoo, kyllä kait minä ne jaksan kantaa, jos herra sinatööri
+aikoo jaksaa ne lukea! (Nauraa kräkistää: ) Huh, huh. (Juo.) Tämä menee
+aivan jalkoihin, oikein tekis mieli hikkasta kuin ennen maalaisukot
+limplaatia juodessaan! (Hihkuu leikillä ja nauraa.)
+
+LEILA (Nauraen) Aij, jai ei pidä, poliisi tulee ajamaan pois niinkuin
+taanoin erään poikalauman!
+
+PAHLMAN (Rehentelevästi):
+
+Ohoh, ei ne pitkätuppiset koske kiiltonappiseen, kyllä minä tunnen
+Hänen Majesteettinsa parakraafit paremmin kuin pitkätuppiset! (Nauraa.)
+Hik — vielä yksi se maistuu, uh, huh ei ole enään pitkä matka
+senaattoriin.
+
+LEILA
+
+Tunteeko herra Pahlman erään vahtimestari Emblundin? Se on minun
+tuttujani!
+
+PAHLMAN
+
+Vai niin, kyllä minä sen tunnen, minähän siitä tein keisarin
+virkamiehen!
+
+LEILA
+
+Ai, se on totta, Emblundska siitä puhu!
+
+PAHLMAN
+
+Aivan oikein, me ollan kanssakäymisessä sen herrasväen kanssa! (Nauraa.
+Leila yskii.) Onkos tuolla kylmä?
+
+LEILA
+
+Kyllä vaan, täällä on jäitä lattian alla, jotta vesi pysyisi kylmänä,
+ai kuinka ne jäät huokuvat kylmää, vaikka lattialla onkin trasumatto!
+
+PAHLMAN (Osaaottavasti):
+
+Oi, joi, neidillä on yskänalku, ettei vaan noin nuorella ijällä lyö
+keuhkotaudiksi! (Kadulta kuuluu juopon rullatusta.)
+
+LEILA (Kuunnellen):
+
+Missähän poliisi nyt mahtaa olla, kun sitä tarvittas?
+
+PAHLMAN (Yhä entisestä asiasta):
+
+Tyttö parka, kyllä te olette liiaksi heikko tuolla jäiden päällä
+istumaan, parempaankin paikkaan noin sievä tyttö voisi päästä!
+
+LEILA
+
+Jaa, mutta kun on köyhä! (Hoilotus lähenee.) Taas juopuneita, oi, minä
+niin pelkään niitä, ne ovat niin ilkeitä!
+
+PAHLMAN
+
+Ei hätää mitään, kyllä minä ainakin tällä kertaa suojelen
+hävyttömyyksiltä! (Katselee: ) Kas tuolla ne tulla ketkottavat
+käsikädessä, suoraa päätä vaan tänne!
+
+LEILA (Pistää päänsä ulos mahdollisimman paljon kioskista ja silmäilee
+levottomasti ensin yhteen, sitten vastaiseen suuntaan, kiljaisee ja
+vetäytyy sisälle):
+
+Hyvä Jumala!
+
+PAHLMAN
+
+Niinhän neiti meni kuin näkki kuoreensa, ei hätää, ei hätää, no miksi
+nyt noin vavista.
+
+
+16 kohtaus.
+
+    Valtonen ja Virselli sekä edelliset.
+
+VALTONEN (Hoiperrellen, tullen vasemmalta ja pitäen Virselliä
+käsikoukusta):
+
+Tul' tul' ystävän minun kanssani tanssimaan — —
+
+LEILA
+
+Jumalani, se on minun isäni!
+
+PAHLMAN
+
+No, älkää nyt noin pelästykö, ihanhan olette kalpea kuin posliini, onko
+teidän isänne paha?
+
+LEILA (Hätäisesti):
+
+Ei, ei — hyvä Jumala, hän on taas niin kovin humalassa!
+
+PAHLMAN
+
+Ei hätää, kyllä minä — — (Pui nyrkkiä.)
+
+LEILA (Keskeyttäen):
+
+Ei, ei — hän on kuitenkin minun isäni!
+
+VALTONEN (Lähellä Virsellin kanssa):
+
+Tul' tul' ystävän, minun kanssani juo-maan! Kyllä meittin likka
+pistoovaa ilmaseks' suutaa!
+
+PAHLMAN
+
+Tuo on häpeemätöntä!
+
+LEILA
+
+Ei, ei — se on minun isäni!
+
+VALTONEN (Laulaa):
+
+Kun meirän kaivosta vesi loppuu, niin torin reunas on lähre vaan,
+frali-lali, laa — —
+
+VIRSELLI (Laulaa). — Älä orjajoukko halppa — — —
+
+PAHLMAN
+
+Missä nyt kaikki poliisit ovat, ei tuommoinen kadulla sovi!
+
+LEILA
+
+Ei, ei hyvä herra Pahlman!
+
+VALTONEN
+
+Ehtoota, päivää, lyös tohon tiskiin suutaa, on niin saamarin jano,
+no, no Virselli tul' vaan kyl' meirän likka kustantaa! Ehtoota herra
+pastori — —tämä on minun rakas likkani johonka minä mielistyin, — ilman
+sitä, — no sassiin ny'!
+
+PAHLMAN
+
+Älkää räysätkö, ei se sovi!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, kukas tässä räysää!
+
+LEILA (Tarjoten lasia):
+
+Juokaa isä, olkaa hyvä, Virselli!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, mutta mitäs pastori täältä hakee, se on minun likkani!
+
+PAHLMAN (Äreästi):
+
+En mitään, olkaa huutamatta ja kohdelkaa lastanne paremmin!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, kyllä minä siitä likasta vaan tykkään yhtä paljon kun
+pastori lapsistaan! (Juo.) Kippis Virselli! Vesikin on joskus saamarin
+hyvää!
+
+LEILA (Kurottaa päänsä ulos luukusta). Menkää hyvä herra Pahlman, ettei
+tulisi riitaa, ne ovat niin — — —
+
+PAHLMAN
+
+No hyvästi sitten! (Menee.)
+
+VALTONEN
+
+Kuules Virselli, minä pirän paljon tosta likastani, vaikka se toisinaan
+tuppaa sturskiksi, ilman sitä, mutta sen vian saa pois remmillä, siltä
+feutorouna-vainaalta peri se pahan sisun, ilman sitä, mutta kyllä sillä
+sittenkin on minun hyvä luontoni! (Juovat.) Kippis, ilman sitä, mutta
+minulta se on perinyt pirun hyvän laulun — äänen ja pulskan naaman!
+(Nauraa ja hikkaa.)
+
+Virselli (Rallattaen):
+
+»Pappa hyvä ja tyttö hyvä ja molemmat ne hyvät». (Juo.) Kippis, kyllä
+sen näkeekin viisas ihminen, että sinä tykkäät tosta likastas, ja se on
+oikein se! (Leila on kaiken aikaa hiljaa silmät maahan luotuina.)
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, mutta mennäänks taas —
+
+Virselli
+
+Äläs ny, kun juon, noh!
+
+VALTONEN
+
+Mennään vaan, mua janottaa, äsh ei vesi auta, se pitää olla sitä kahren
+hevosen kaljaa, ilman sitä, mutta voinks' minä jättää mun likkani tonne
+klasikaappiin, Virselli se on minun oma likkani, ilman sitä! (Poistuvat
+kulkien käsikoukussa ja puhuvat ja laulavat sekasin.)
+
+Virselli
+
+Trakst kommer vi paakast me kaks valkosta hevosta!
+
+
+17 kohtaus.
+
+    Leila ja poliisi.
+
+POLIISI (Tulee juosten, on ollut vaihdos):
+
+Mikäs melu täällä taas, kas vaan hampuusia! (Leilalle ohimennessään: )
+Neiti seurustelee liian tuttavallisesti hampuusien kanssa!
+
+LEILA (Häveliäästi ja pidätellen itkua):
+
+Niin minun täytyi! (Poliisi juoksee juopuneiiten jälkeen.)
+
+
+18 kohtaus.
+
+    Savander ja Leila.
+
+LEILA (Itkee pää pöytään painuneena):
+
+Isä, isä — —
+
+SAVANDER (Tulee viheltäen, hienosti puettu, kaunis nuori mies): ohoh,
+jokos menekki alkaa olla niin hyvä, että neiti on ruvennut itse
+prykäämään silmillään limonaadia? (Keikailee: ) No eikö kraanavesi
+enään riitä? (Nauraa.) Aij, jai! (Vakavammin: ) No, mitäs saamaria,
+vettä tulee kuin kukkakannusta! (Äänettömyys.) Pieni Leilani, älä nyt
+noin, mikä sinulla on, elämäni ruusu, sano? (Silittää Leilan hiuksia.)
+
+LEILA (Nostaa äkkiä päätä, tiukasti):
+
+Ei mitään, jättäkää minut rauhaan! (Painaa, päänsä.)
+
+SAVANDER
+
+Vai sillä lailla yleisöä palvellaan! (Kylmästi: ) Lasi punasta
+limonaadia!
+
+LEILA (Lyhyesti):
+
+Tässä!
+
+SAVANDER (Hellemmin):
+
+Neiti hyvä, enhän vaan minä ole teille mitään pahaa tehnyt, sanokaa toki
+
+LEILA
+
+Ei!
+
+SAVANDER
+
+No, mutta miksikä minulle noin yrmivästi?
+
+LEILA (Lempeämmin):
+
+No, enhän minä, älä nyt viitsi Urho teititellä minua, se kuuluu niin
+hassulta!
+
+SAVANDER (Nauraen):
+
+Olenko minä hassu!
+
+LEILA (Nauraen):
+
+Ei, kun kissan tassu!
+
+SAVANDER (Juoden) Jossa ei ole kynsiä!
+
+LEILA
+
+Jossa on kynnet, mutta piilossa!
+
+SAVANDER (Nauraa hohottaa täyttä kurkkua).
+
+LEILA
+
+Mitä siinä on naurettavaa?
+
+SAVANDER
+
+Ei mitään
+
+LEILA
+
+Hullu tyhjälle nauraa!
+
+SAVANDER (Nauraen):
+
+Siis minä olenkin hassu eikä mikään kissan tassu: (Molemmat nauravat.)
+
+LEILA (Vakavasti):
+
+Minulla on suru!
+
+SAVANDER
+
+Noh!
+
+LEILA
+
+Ei sitä kaikkea voi eikä viitsi kertoa!
+
+SAVANDER
+
+No, mutta antaa tulla edes osa!
+
+LEILA
+
+Juu, joukko poikakölliä joi minun laskuuni?
+
+SAVANDER
+
+Eikö sen pahempaa, kyllä minä maksan!
+
+LEILA
+
+En minä siksi!
+
+SAVANDER
+
+Sama se, kas tässä! (Antaa rahaa.)
+
+LEILA
+
+Kiitos kiltti Urho! (Nauraa, mutta, tulee yhtäkkiä vakavaksi.)
+
+SAVANDER
+
+No, mikäs nyt tuli?
+
+LEILA
+
+Suru!
+
+SAVANDER
+
+Kerrohan nyt pieni Leila ehkä minä voin auttaa!
+
+LEILA (Kainosti):
+
+Et voi, sillä sitä ei ihminen voi auttaa!
+
+SAVANDER
+
+Niinkö?
+
+LEILA
+
+Niin!
+
+SAVANDER (Osaaottavasti):
+
+Koskeeko se yksinomaan sinua?
+
+LEILA
+
+Ei, ei — enemmän isääni!
+
+SAVANDER
+
+Oliko hän täällä?
+
+LEILA
+
+Oh, juovuksissa, onneton isäraukkani, minä häpesin herra Pahlmannin
+takia!
+
+SAVANDER
+
+Albertinko³
+
+LEILA
+
+Ei, kun hänen isänsä takia, muut voivat ylpeillen osoittaa, tuossa
+menee minun isäni, minä punastun tai kalpenen häpeästä!
+
+SAVANDER
+
+Se on heikkoutta!
+
+LEILA
+
+Niin onkin, ja itseäni häpeän eniten, — mutta se tuska, kun ei voi
+tehdä mitään nostaakseen isäänsä!
+
+SAVANDER
+
+Rakastaa ja kunnioittaa!
+
+LEILA
+
+Kunnioittaa, ei — — ei, se on mahdotonta, rakastaa, niin kyllä minä
+rakastan, mutta se rakkaus on hänelle kahle!
+
+SAVANDER
+
+En ymmärrä sinua!
+
+LEILA
+
+Katso, minun rukoukseni ja pyyntöni rajoittavat hänen vapauttaan!
+
+SAVANDER (Lyöden kaikki leikiksi):
+
+Niinhän sinä rajoitat kaikkien vapautta! (Nauraa.) Minäkin olen sinun
+vankisi, pieni Leila!
+
+LEILA (Teeskennellen):
+
+Se ei ole totta!
+
+SAVANDER
+
+No mutta, olenko unohtanut sinulle sanoa, että minä rakastan sinua?
+
+LEILA (Veikeästi):
+
+E— — e — t, mutta se ei ole totta!
+
+SAVANDER
+
+Kautta koko limonaadikioskin, se on totta! (Kuuluu matala palotorven
+tärähdys, se toistuu, väkeä alkaa rientää vasemmalle.)
+
+LEILA
+
+Nyt on tulipalo, paljoko on kello, — kiitos minä menen sitä katsomaan!
+
+SAVANDER
+
+Saanko minä tulla mukaan, minä saatan sinut sitten kotia! Kuule Leila,
+saanko tulla sinne kioskiin, korjattas yhdessä pikemmin kaikki pois!
+(Kuuluu etäistä jyryä ja palotorven tärähdyksiä, väkeä juoksee yli
+näyttämön samaan suuntaan.)
+
+LEILA
+
+Ei, kiitoksia, tänne ei mahdu muuta kuin yksi ihminen, varsinkin, jos
+tahtoo liikkua ja järjestää!
+
+SAVANDER
+
+Rakas Leila, saanko tulla, saanko, se olisi niin hauskaa katsella miltä
+maailma näyttää lasitornin luukusta, saanko?
+
+LEILA
+
+Et, no — anteeksi nyt, minä lasken luukun! (Laskee sen.)
+
+
+19 kohtaus.
+
+    Savander yksin.
+
+SAVANDER
+
+Saablari, mitäs toi nyt on, äsh, hyvät humalat mäkeen ajaa! (Kiihtyy
+ja kävelee kioskin oven edessä: palotorvi yhä soi, ihmiset rientävät,
+kaikki samanne.)
+
+LEILA (Aukaisee kioskin oven):
+
+No, nyt olen valmis! (Samassa kiskasee Savander oven auki ja työntää
+ulosaikovan Leilan sisään ja menee itse sisälle, sulkee oven, äkkiä
+kioski pimenee, kuuluu liikautettuja huutoja; äkkiä kioski taas tulee
+valaistuksi, ja himmeällä lasilla näkyvät kiivaasti taistelevat varjot,
+hyllyiltä putoilee esineitä; kamppailu käy kiivaammaksi, huutoja,
+kaiken aikaa on palotorvi törähdellyt).
+
+
+20 kohtaus.
+
+    Albert yksin.
+
+ALBERT (Tulee hänkin juosten samanne kuin muut ihmiset, kädessä, on
+hänellä keppi. Äkkiä huomaa hän Leilan kioskin valaistuksi):
+
+Mitä, Jumalan tähden, mitä! (Huomaa kamppailevat varjot ja raivossaan
+iskee kepillään ruudun rikki huutaen yli pauhun): Minä aavistin tuota,
+sinä peto! (Esirippu.)
+
+
+
+
+III NÄYTÖS.
+
+
+NÄYTTÄMÖ. Pienen porvariskodin sali. Mustapuiset huonekalut, joidenka
+päällinen on punasta shaggia, paljon mauttomia rihkamakoristeita
+pöydillä ja korokkeilla, kukkia (fiikus, palmu j.n.e.) Seinällä
+muutamia suuria valokuvia, suuri Wagnerin muotokuva ja joitakuita
+huonoja öljymaalauksia, katossa sähkökruunu, se on tavallinen
+ruokasalin lamppu, johonka on liitetty hehkulamppuja; ovi perällä
+eteiseen, ovi vasemmalla, ovi oikealla; huomattavin huonekalu on suuri
+flyygeli, jonka vieressä seisoo mustalla pilarilla korkeajalkainen
+sähkölamppu, jolla on suuri punasilkkinen kaihdin. On ilta, kruunu on
+sytytetty. Sohvapöydällä palaa öljylamppu.
+
+
+1 kohtaus.
+
+    Ulla yksin.
+
+ULLA (Lihava, kiukkusen näköinen noin 45 vuoden vanha, harmaa-tukka
+nainen, puku löysä ja koristeltu):
+
+Fiina, Fiina — Herra ääretön, etkös tule, lamppu höyryy kuin
+tehtaan piippu — Fiina, — äsh! (Nousee kiivaasti ja vääntää liekin
+pienemmäksi.) Jos siellä kyökissä taas on se »kulttu», niin minä nykin
+siltä Fiina-letukalta joka hiuskarvan päästä, Fiina — Fiina, Herra ihme
+sitä flikkaa!
+
+
+2 kohtaus.
+
+    Ulla ja Fiina.
+
+FIINA (Nuori palvelustyttö):
+
+Tässä frouva, tässä, mitä frouva tahtoo?
+
+ULLA (Äreästi lyö kädellä kämmeneensä ja sylkee):
+
+Pihkaa, niin, juuri pihkaa. Herra ihme, ellet sinä muuta tapojasi, niin
+minä heitän raketin häntääsi, ja sitten saat lentää vaikka kuuhun, niin!
+
+FIINA
+
+Anteeksi frouva, minä en kuullut kyökkiin kun vesi kraana niin lotisi!
+
+ULLA
+
+Tietysti, mitäs sitä kuulis kun pusut ploiskaa vintintrappusissa kuin
+katurännit, ja synti soi korvissa kuin posetiivi, niin se on!
+
+FIINA
+
+Enhän minä, en — —
+
+ULLA
+
+Vait, oitis teekyökkiä laittamaan, ja kattokkin, että sulla on parempi
+förkkeli päälläsi, ettei tartte frouva Emblundia hävetä, soh! (Polkee
+jalkaa. Fiina menee.)
+
+
+3 kohtaus.
+
+    Ulla yksin.
+
+ULLA
+
+Tsjaa, frouva Emblund, hyh, mikäs frouva se oikeastaan on, ensin on
+ollut karjapiika, sitten pesujamakka, ja nyt — — tsjaa, — kiittäköönkin
+Pahlmannia, joka paikan hankki, — — (Äänettömyys.) Noh, onhan se
+Emblund nyt sentään sinaatin vahtimestari, vaikkakin semmoinen
+keltanokka siinä »keltaisessa linnassa».
+
+
+4 kohtaus.
+
+    Ulla ja Pahlman.
+
+PAHLMAN (Vasemman puoleisesta ovesta ilman takkia, on pukemispuuhissa):
+
+Ulla, Ulla saaks sisään tulla, ota esiin finkerbori sekä lankarulla!
+(Nauraa räkistää.) Tule, tule kullannuppu, mitä tahdot?
+
+PAHLMAN
+
+Neulos eukko toi takanappi!
+
+ULLA
+
+Odotas kun haen neulaa ja lankaa! (Hakee.)
+
+PAHLMAN
+
+Kyllä se sittenkin on sitä hemmettiä, ettei koko sinaatissa ole
+ainoatakaan vahtimestaria, joka osaisi fiinisti ylöspassata! (Nauraa.)
+
+ULLA
+
+So, soh — äläs nyt hytki, pahaaks' sinä aina noita nappeja irti kiskot!
+
+PAHLMAN
+
+Silloinhan se präksähti, kun minä viime kerran paraatiformussani
+olin ja kumarsin suurella ovella ministeri valtiosihteerille, brr-r
+vonkui se vaan ja putosi helisten kivilattialle kuin pennin lantti!
+(Nauraa!) Jaa, silloin minä häpesin enemmän kun sinä silloin, kun sinua
+ensikerran pussasin! (Nauraa.) Neulokkin se niin, että se pitää!
+
+ULLA
+
+No, tyst' nyt, että saan neulottua, mutta mihinkä sinä nyt noin ittees
+tälläät?
+
+PAHLMAN
+
+No, sanoinhan minä, ettei koko sinaatissa enään ole ainoatakaan, joka
+osaa fiinisti ylöspassata!
+
+ULLA (Nenäkkäästä):
+
+No, entäs sinä!
+
+PAHLMAN
+
+Se on toinen asia, niin paitsi minua ei ole ainoatakaan, tänä iltana on
+sinaatissa ylimääräinen täysi-istunto, ja minä tietysti olen määrätty
+passaamaan ovella, sillä Hänen Ylhäisyytensä itse johtaa puhetta!
+
+ULLA
+
+No, kyllä se nyt pitää, vaikka pääsi permantoon löisit, mene nyt,
+frouva Emblund voi tulla koska tahansa, no hyss sika mettään! (Työntää
+miestään edellään, Pahlman nauraa räkistää.)
+
+
+5 kohtaus.
+
+    Ulla ja Fiina.
+
+ULLA
+
+Fiina, Fiina — pöytää kattamaan — — — Fii —!
+
+FIINA (Ampasee kyökistä):
+
+Jo, jo mitä frouva vaatii!
+
+ULLA
+
+Sanoko se Emblundin frouvan fröökynä, että frouvalla olis minulle asiaa!
+
+FIINA
+
+Niin se sano!
+
+ULLA (Itsekseen):
+
+Mitähän se mahtais olla — —
+
+FIINA (Keskeyttäen):
+
+En minä vaan tied — —
+
+ULLA (Kiivaasti):
+
+Vait, en minä sitä sinulta kysynyt so teepöytää duukkaamaan!
+
+FIINA
+
+Kyllä, kyllä — (Menee.)
+
+
+6 kohtaus.
+
+    Ulla yksin.
+
+ULLA (Äkäisenä):
+
+Herra ääretön, kuinka tuo flikka osaa olla äärettömän nenäkäs ja
+nahjus, ush, se menee niinkuin sillä olis vettä polvessa! (Ovikello
+soi.)
+
+
+7 kohtaus.
+
+    Ulla ja rouva Emblund.
+
+ROUVA EMBLUND (Fiinan saattamana):
+
+No ehtoota, ehtoota, siellä vähän tuulee kylmästi!
+
+ULLA
+
+Ehtoota, istuhan, kohta tulee kuumaa, ai Herra ihme, täytyy sanoa
+Pahlmannille, että se tietää panna villapaidan alle! (Aikoo mennä.)
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Mitä, meinaako Pahlman mennä johonkin?
+
+ULLA (Huolettomasti):
+
+Sinaatissa on tänään täysi-istunto!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Mutta ei Emblund siitä mitään puhunut!
+
+ULLA (Teeskennellyn hellästi):
+
+No mutta, rakas Liina, etkö sinä jo opi!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+No mitä sitten?
+
+ULLA
+
+Herra ääretön, oleks' sinä vallan pöhkö?
+
+ROUVA EMBLUND (Äreästi):
+
+En, totisesti en, sanoppas se vielä toinen kerta!
+
+ULLA (Rauhoittavasti):
+
+So, soh, rauhoituhan nyt, nääts meittin pappa on määrätty tämän illan
+tisuuriksi. Hänen Ylhäisyytensä itte vie puhetta!
+
+ROUVA EMBLUND (Purren huultaan):
+
+Vai niin, sepä hauskaa!
+
+ULLA (Menee vasemmanpuoleiselle ovelle ja huutaa):
+
+Frouva Emblund sanoo, että ulkona tuulee kylmästi, älä unohda
+villapaitaasi! (Emblundskalle: ) Mutta Herra ihme sitä Fiinaa kun se
+taas viipyy, se on kolmatta päivää vasta talossa, ja sitä täytyy niin
+johtaa! (Huutaa: ) Fiina!
+
+
+8 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Fiina.
+
+FIINA (Kantaen teekannuja ja teekojeita):
+
+Tässä frouva, tässä! (Laskee ne pöydälle ja poistuu.)
+
+
+9 kohtaus.
+
+    Ulla ja rouva Emblund.
+
+ULLA
+
+Kost' Jumala, nythän sitä voi edes alkaa, rakas Liina ole hyvä, no
+sokuria enempi — sinullahan oli asiaa!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Kiitos vaan, no eihän se nyt mitään ollu, piti vaan kertoa sinulle
+vähän. (Katselee ympärilleen):
+
+Eihän Leila ole kotona?
+
+ULLA
+
+Ei!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Mistäs tämä pieni leipä on, se on niin suurta?
+
+ULLA
+
+Tuosta vastapäätä paakari Savanderista, sen poika on ylioppilas ja
+meittin Aapon toveri! Mutta kuinkas se Nanna voi?
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Kiitos, kyllähän se, se on nyt viimeisellä luokalla, frouasväen
+tyttökoulussa, siihen se lopettaakin, ei se aijo stutenttiin asti
+lukea, mutta nyt on se ollut koko päivän kotona se kun toissa ehtoona
+nyrjäytti nilkkansa siellä reaalilyseon tanssiaisissa.
+
+ULLA
+
+Aij, jai, ei sunkaan se makaa?
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Ja vielä mun mitä, vähän vaan klinkkaa, siinä kaikki, lupasi se tulla
+tänne Leilaakin kattomaan!
+
+ULLA
+
+Jaa, mitäs sinä kysyitkään Leilasta — no ota nyt lisää leipää, — niin
+se ei ole kotona, olisko sinulla sille asiaa?
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Ei, vaan piti vaan kertoa sinulle, että nyt sen isä, se maalari
+Valtonen, on jo oikein rantahampuusi, meittin pappa sen näki
+torinrannassa toisten sakissa!
+
+ULLA
+
+Oi, oi, Herra ääretön kun se Leila raukka taas porais, jos se sen
+kuulla sais, mutta kyllä se on salassa pidettävä, voi, voi, kuinka se
+Leila osaa itkeä jollottaa niinkuin paha lapsi, vaikka ei sitä sovi
+sanoa— —
+
+ROUVA EMBLUND (Keskeyttää):
+
+Niin, niin —
+
+ULLA
+
+Ettei se olisi meille hyvä ja kiitollinen. Lauluopistossakin menee
+kaikki niin hyvin! Viime vuonna se siirrettiin priimuksena toiselle
+luokalle!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Mitä, priimus — opetetaanko siellä keittämäänkin, sinne Nannakin olis
+pantava!
+
+ULLA (Äreästi):
+
+Äsh, rakas Liina, priimus on sama kuin ensimmäinen!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Sitähän minäkin meinasin!
+
+ULLA (Myrkyllisesti):
+
+Vai niin!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Niin, se Valtonen kuuluu jo kauvan olleen hampuusi!
+
+ULLA
+
+Jaa, jaa, Leila raukka. Se on niin närvöösi!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+No, onkos se ihme, semmoinen lapsuus! Milloin se isä osas piiskata sitä
+lastansa remmillä ja vaikka millä niin, että pari kertaa sen minäkin
+olen sen kynsistä pelastanut, ja toisen kerran se taas sitä kantoi
+ja pussas ja syötti sille makeisia, se rakastaa niin hullusti sitä
+lastaan, mutta sillä on niin kumman sorttinen luonto, ja kun se nyt
+kerran on niin ylenannettu niin voi se sitä juovuspäissään piiskata
+niin, että lihat lohkee — —
+
+ULLA
+
+Oijoi, lopeta nuo kamalat kuvaukset!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Jaa, — jaa mutta sanottakoon mitä hyvänsä, niin se Valtonen sittenkin
+rakastaa vallan rajusti tyttöänsä, sen sanoi kerran se juoppo
+Virsellikin, että aina se Valtonen juovuspäissään pröystäilee tytöstään
+ja puhuu sen tulevaisuudesta! Jaa jaa!
+
+ULLA
+
+Rakastaa, jaa tavallaan, mutta, jos joku rakastaa, niin on se Leila
+raukka, väliin on oikein vaikeata, kun minä tässä eräänä aamuna menin
+sen huoneeseen oli siellä jokseenkin viileätä, minä sanoin — aij, jai
+tulta tänne täytyy panna sinä vilustut, mutta silloin se tillahti
+itkemään ja sanoi, kyllä minulla on lämmintä, mutta minun isäraukkani
+palelee, ja ei siitä lämmittämisestä tullut sillä kertaa mitään!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Niin, niin kyllä ne vaan ovat oudon sorttista sukua!
+
+ULLA
+
+Kerran pappa anto Leilalle rahaa ja käski sen ostaa itselleen uuden
+hatun!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Jaa!
+
+ULLA
+
+No, mitäs siitä tuli, — hattua vaan ei näkynyt!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Eihän se vaan — —
+
+ULLA
+
+Juu'u aivan oikein, itkien se tunnusti, kun minä kysyin, että oli rahat
+antanut isälleen, kun tämä tuli häntä vastaan risasissa vaatteissa!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Jaa mutta kyllä se on ihmeellistä!
+
+ULLA
+
+Sanoppas se Leilalle, se sanoo, että se on luonnollista ja hänen
+velvollisuutensakin!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+No, onhan siinäkin jotain totta!
+
+ULLA
+
+Saaks olla lisää?
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Juu, kiitos, puol kuppia! Mitenkäs se Aape jaksaa?
+
+ULLA
+
+Kiitos, mikseikäs se jaksa, se vaan spelaa ja spelaa ja laittaa
+lauluja, se onkin jo ulosoppinut speliniekka, se aikoo mennä ulos
+Mynsseniin vai mikä sen paikan nimi oli, juu, juu Mynsseniin, se nyt
+vaan odottaa Leilaa, kunnes se pääsee ulos opistostaan, sitten ne
+yhdessä menevät, jos vaan rahoja riittää!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+No, kyllä niitä teillä aina sen verran on!
+
+ULLA
+
+Jaa, onhan sitä koitettu säästää. Se Aape osaa laittaa oikein kauniita
+lauluja, tässä taanoinkin laittoi se yhden oikein kauniin laulun, ja
+Leila lauloi sen suoraa ulos paperista!
+
+ROUVA EMBLUND (Ihastellen):
+
+No, kyllä teillä mahtaa olla ihanaa kuin taivaan ilossa, kun aina vaan
+veisataan ja pelataan!
+
+ULLA
+
+Juu, juu — vaikka kyllä se toisinaan tuppaa maksalle kun ne aina
+meluavat ja hoilaavat!
+
+
+10 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Pahlman.
+
+PAHLMAN (Tulee puettuna täydelliseen vahtimestarin galauniformuun,
+kädessään punaisessa nauhassa riippuu mitali, ja kainalossaan salkku):
+
+Iltaa frouva, iltaa! (Nauraa.) Pistäppäs Ulla tuo prenikka kaulaani!
+
+ULLA
+
+No, eks' sitä itte saanut? (Ottaa mitalin ja alkaa sitä ripustaa
+Pahlmannin kaulaan, mutta ei tahdo oikein onnistua.)
+
+PAHLMAN
+
+No, halssaa nyt vaan rohkeasti, älä ollenkaan häpee, kyllä frouva
+tietää, että sinä ennenkin olet kaulassani kieppunut! (Nauraa.)
+
+ULLA
+
+Tystny' — no kas noin, lasi teetä Aadolf!
+
+PAHLMAN
+
+Juu, juu, mutta mull' on kiire! (Nauraa, asettaa salkun pianon päälle.)
+Totisesti se oli vaikea juttu, minä en tiennyt kumman rahan minä olisin
+ottanut kaulaani, sen keisarivainaan rahanko vai sen toisen!
+
+ULLA
+
+No, oli siinäkin vaivaa!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Herra Pahlmannilla on siis monta mitalia!
+
+PAHLMAN
+
+No, onhan niitä, ja useampiakin olis, ellen joskus olisi ottanut niitä
+käyvässä rahassa!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+No, eiks' ne kaikki ole sitten rahoja?
+
+ULLA
+
+Oon, on, Jessus on, mutta pappa meinaa, että hän mitalin asemesta
+joskus on ottanut puhdasta rahaa, huomaaks' Liina oikeeta rahaa!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Juu, niinhän mekin otettas! Mutta mitenkäs niitä saa keisarilta?
+
+ULLA
+
+Täytyy olla fiini käytös!
+
+PAHLMAN
+
+Niin, eikä sitä konstia ilmaiseks saa, minä olin silloin 24 vuotta —
+
+ULLA (Keskeyttäen):
+
+Eipäs, kun 23 ja puoli vuotta — —
+
+PAHLMAN
+
+Vait! ny' — no, niin 23 ja puoli vuotta kun minä reisasin
+ministerivaltiosihteeri Hagenin kanssa Tyskanmaalle; voi, voi niitä
+aikoja — —
+
+ULLA (Innostuneena):
+
+Jaa, jaa — —
+
+PAHLMAN
+
+Vait' ny' — ethän sinä mukana ollut, no niin, yhdessä me ministerin
+kanssa kuljettiin kaikissa Perliinin museoissa!
+
+ROUVA EMBLUND (Ihmetellen ):
+
+Kaikissa!
+
+PAHLMAN
+
+No, ei nyt tietysti kaikissa pienimmissä — —
+
+ROUVA EMBLUND (Keskeyttäen):
+
+Juu, juu niin minäkin meinasin!
+
+PAHLMAN
+
+Ja kyllä me kattottiin jos jotkin paikat, voi voi niitä punaposkisia
+flikkoja! (Nauraa ja hykertää käsiään.)
+
+ULLA (Häveliäästi):
+
+Aadolf, se ei sovi, fyi!
+
+ROUVA EMBLUND (Tyhmänä):
+
+No mitä nyt?
+
+PAHLMAN
+
+Ei mitään, akka tulee vaan aina mustasukkaiseksi kun minä vaan kerron,
+että siellä Perliinissä oli yksi flikka nätimpi kuin Ulla! (Nauraa.)
+
+ULLA
+
+Fyi Adolf, se ei sovi, soh!
+
+PAHLMAN
+
+No, no älähän nyt happane elämäni siirappi — no niin, siellä sitä oppi
+tapoja ja siellä minä näin kuinka oikein ylöspassataan ja sen veisun
+muistoksi minä keisarivainaalta sain ensimmäisen rahani!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Voi, voi otittekos te sen rahan?
+
+ULLA
+
+Tietysti, ei sunkaan ensimmäistä sovi ruoka ja ryysyrahoiksi ottaa!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Juu, juu niinhän meittinkin tekis!
+
+PAHLMAN (Katsoen kelloa):
+
+Mutta sapperment, minähän istun tähän akkojen kanssa leuvoistani kiinni
+ja unohdan Hänen Ylhäisyytensä! Hyvästi nyt, minun täytyy joutua, kello
+on paljon. (Nauraa.) Ulla, sano nyt lapsille, etteivät ne saa kauvaa
+valvoa ne niin siitä hermostuvat, hyvästi frouva! (Nauraa, poistuu
+unohtaen salkkunsa.)
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Ei, kyllä minäkin nyt lähden, Nannakin ikävystyy!
+
+ULLA
+
+Mutta eikös se Nanna luvannut meille tulla?
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Jaa, ei se nyt vissiin sitä sanonut! Ei, kyllä minä nyt!
+
+PAHLMAN (Ovelta):
+
+Tulkaa mukaan niin pääsette samassa troskassa minun kanssani!
+(Nauraa ja vilkuttelee silmillään: ) Ai, ai Ulla, älä vaan tule
+mustasukkaiseksi! (Nauraa.)
+
+ULLA
+
+Phyt, minä teittin roskillenne!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+No, hyvästi nyt min sööta!
+
+ULLA
+
+Hyvästi, kiitos nyt, jos näät Leilan niin sano, että tulis heti kotia,
+minulla olisi hiukan asiaa, mutta en jaksais koko yötä valvoa!
+
+ROUVA EMBLUND
+
+Juu, juu! (Eteisestä):
+
+Älä unohda meittiä!
+
+PAHLMAN
+
+Synda ny! (Nauraa.)
+
+
+11 kohtaus.
+
+    Ulla yksin.
+
+ULLA
+
+On sekin frouva tuo entinen Emblunska, vanha mako, joka ei
+ymmärrä hienon päälle, en minä totisesti sen kanssa viittis olla
+kanssakäymisessä ellei Aadolf tahtoisi, mutta täytyyhän sitä miehensä
+tahtoa noudattaa! (Haukottelee.) Herra ääretön, kuinka se Leilakin osaa
+viipyä, aina sitä yhtä ja samaa repeteeraamista! (Haukottelee.)
+
+
+12 kohtaus.
+
+    Ulla ja Leila.
+
+ULLA
+
+Kas siellähän se onkin, no rakas lapsi, kuinka laulutunti meni?
+
+LEILA (Tulee nuottisalkku kädessään):
+
+Hyvin, täti kulta, oikein hyvin, minulla on vaan hiukan päänsärkyä!
+
+ULLA (Hellästi):
+
+Aij, ai — juo teetä, kas tässä se ehkä friskaa!
+
+LEILA
+
+Kiitos, en minä nyt —, onko setä kotona?
+
+ULLA
+
+Meni kallaformussa sinaattiin Hänen Ylhäisyytensä itse — — —
+
+LEILA (Keskeyttäen):
+
+Jassoo, — mutta miksi täti on niin vakavan ja juhlallisen näköinen?
+
+ULLA
+
+No, mitäs minä peittelen, olethan sinä jo aika tyttö —
+
+LEILA
+
+No mitä?
+
+ULLA
+
+Se on nyt sillä lailla, että se kävi taas täällä meillä sinua hakemassa!
+
+LEILA (Hätääntyneesti):
+
+Kuka, Jumalan tähden — kuka?
+
+ULLA
+
+No, se — — — se —
+
+LEILA (Kiihkolla):
+
+Kuka — — — isäkö?
+
+ULLA
+
+Ei, vaan se — se toveri —
+
+LEILA (Purskahtaa helpoituksesta nauruun):
+
+Jassoo se juoppo Virselli! Ja täti käski tietysti tulemaan toisten?
+
+ULLA
+
+En, — Herra ihme kun minä pillastuin, minä ramppasin permantoa kuin
+sinkerin masiinaa ja huusin ulos, ulos — hampuusi!
+
+LEILA (Nauraa hermostuneesti):
+
+Mutta mitäs me hänestä, — eikö Aape ole tullut?
+
+ULLA
+
+Ei!
+
+LEILA
+
+Täällä on ollut vieraita!
+
+ULLA
+
+Nannan mamma, Nanna lupas ittekin tulla!
+
+LEILA (Hajamielisesti):
+
+Vai niin! Mitä täti Emblund tiesi kertoa?
+
+ULLA (Teeskennellen huolettomuutta):
+
+— Eipä juuri mitään muistiinpantavaa! — Ei, mutta nyt menen minä maata,
+olen vähän väsynyt, kutsu Fiina korjaamaan nuo teekojeet äläkä nyt
+kauvaa valvoo, setä kielsi!
+
+LEILA (Suutelee Ullaa):
+
+Hyvää yötä täti, koitan totella! (Ulla menee.)
+
+
+13 kohtaus.
+
+    Leila ja Nanna.
+
+NANNA (Tulee päällysvaatteissa sisälle):
+
+Iltaa Leila, eikö meidän mamma ole täällä?
+
+LEILA
+
+Huh, kuinka sinä soittamatta pääsit?
+
+NANNA
+
+Ovi oli auki, viimeksi kulkenut sen kai on auki jättänyt!
+
+LEILA
+
+Se olin minä, — ei kyllä täti Emblund oli täällä mutta hän meni jo
+ennenkuin minäkään ehdin kotia!
+
+NANNA
+
+Ihmeellistä kun et tullut minua vastaan!
+
+LEILA
+
+Sinä olet sairas!
+
+NANNA
+
+Jaa, tuo jalka vähän juonitteli, mutta ei se mitään (Äänettömyys.)
+Sinäpä vasta olet kalpea!
+
+LEILA
+
+No, kun täti Ulla taas minut pelätti sillä Virsellillä, se kävi minua
+tapaamassa!
+
+NANNA
+
+Hyvänen aika!
+
+LEILA
+
+Ajatteles, eilen tapasi isäni minut kadulla, hän oli aivan juovuksissa,
+oi kun neiti von Holten häpesi ihmisten tähden, sillä isä oli niin
+risoissa ja äänekäs. Hän piti taas sen tavanmukaisen esitelmänsä
+rakkaudestaan minuun, mutta neiti von Holten veti minut pois, sillä
+ihmisjoukko töllisteli meitä!
+
+NANNA
+
+Voi Leila raukka!
+
+LEILA
+
+Isä pyysi rahaa ja hävisi sitten, mutta eihän raha nosta. — Toisinaan
+syyttää omatuntoni minua siitä, etten ehkä ole tehnyt kaikkea
+nostaakseni onnetonta isääni!
+
+NANNA
+
+Mutta ethän sinä voi!
+
+LEILA
+
+Niin, en voi, en voi! (Äänettömyys.) Mutta ei hän ole yksin syypää
+onnettomuuteensa, perinnöllisyys; seura ooh (tekee inhoa ilmaisevia
+liikkeitä) ja yhteiskunta, joka antaa heikoille tilaisuuksia turmella
+itsensä!
+
+NANNA
+
+Jaa, jaa isäraukkasi!
+
+LEILA (Kiihtyen):
+
+Mutta ehkä minäkin olen siihen syypää, ehkä häntä liiaksi vähän
+rakastan, hellyyttä hän kaipaa!
+
+NANNA
+
+Voi hyvä Leila, kyllä sinä rakastat häntä enemmän kuin hän sinua!
+
+LEILA
+
+Tiedätkö Nanna, että hänen rakkautensa on myrkkyä toisinaan minulle, se
+on tappavaa — mutta voiko rakkaus olla myrkkyä?
+
+NANNA
+
+Ei, ei hieno, mutta toreilla ja kujilla torvea toitottava rakkaus se on
+— murhaavaa!
+
+
+14 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Fiina.
+
+FIINA
+
+Neiti, joko saa ottaa pois?
+
+LEILA
+
+Jo, Fiina ottaa vaan, ai mutta Nanna sinähän ehkä joisit?
+
+NANNA
+
+Ei kiitoksia, kyllä minä nyt menen, ehkä mammakin jo on kotona!
+
+LEILA
+
+No, Fiina ottaa vaan!
+
+FIINA
+
+Kyllä neiti! (Menee.)
+
+
+15 kohtaus.
+
+    Nanna ja Leila.
+
+NANNA
+
+Miksi olet sinä niin synkällä tuulella tänään?
+
+LEILA
+
+Niin, onhan tänään vuosipäiväkin!
+
+NANNA
+
+Mikä vuosipäivä?
+
+LEILA
+
+Neljä vuotta sitten oli juuri näihin aikoihin tulipalo, niin, sinä
+muistat?
+
+NANNA
+
+Niin, niin!
+
+LEILA
+
+Se oli kauheata, oo kuinka minä vieläkin vihaan sitä Savanderia!
+Minä olin aivan uupunut, minä olin huutanut ääneni käheäksi, minä en
+jaksanut enään vaan olin antautua, silloin sälähti ruutu, oi Albert
+sävelten ritari, Aape, oi, Aape!
+
+
+16 kohtaus.
+
+    Edelliset, Albert Pahlman.
+
+ALBERT (Pistää päänsä saliin eteisestä tulevasta ovesta): Kutsuitko
+sinä minua, Leila?
+
+LEILA
+
+Fyi, kuinka minä pelästyin, en, kerroin vaan Nannalle kuinka sinä
+pelastit kerran minut, silloin kun kaikki pimeni, ei, ei, kun valkeni,
+sillä neljä vuotta sitten minä heräsin tässä valoisassa kodissa ja
+sitten olen herännyt joka aamu näiden hyvien ihmisten luona!
+
+ALBERT
+
+Niin, niin Leila, aika kuluu!
+
+NANNA
+
+Jaa todellakin, kyllä se kuluu, minäkin unohduin tähän koko illaksi!
+
+LEILA
+
+No, älä nyt vielä!
+
+Juu, juu terve nyt vaan, hyvästi! (Menee.)
+
+
+17 kohtaus.
+
+    Albert ja Leila.
+
+ALBERT (Innostuneena):
+
+Oi, Leila, sinä et voi uskoa kuinka elämä on ihanaa!
+
+LEILA
+
+Onko, en minä tiedä, — mutta kuinka niin, selitä!
+
+ALBERT (Enemmän innostuen):
+
+Minä olen kävellyt kokonaista kaksi tuntia tuolla Kaartin kallioilla,
+siellä on niin pimeää, Gråharan majakkatuli yksin valvoo, sillä taivas
+on pilvessä, siellä tuulee vinhasti, syksyn merituulet riehuvat — —
+
+LEILA (Innostuneesti):
+
+Niin, niin, istu!
+
+ALBERT
+
+Kiitos, ei — kuule nyt — —, Suomenlahden aallot löivät vaahtoisina
+vasten tummia rantakallioita, syksyinen meri lauloi valtavasti, sen
+pauhu oli kuin elämäntuskan moniääninen huuto, oi se huuto lauloi
+sielussani, se soi kuin aallot, minä kuulin jokaisen kuohukuplankin
+heikon halkeamisen, ja minun sielussani syntyi uusi sävellys, sen nimi
+on:
+
+Elämän meri, siinä on niin paljon semmoista, jota voi vain Suomenlahden
+pauhuista saada, joka vain Suomen pojan rinnassa voi pauhata — —
+
+LEILA (Nousten seisomaan, innoissaan):
+
+Oi, Aape hyvä, soita se nyt heti minulle! (Juoksee aukaisemaan
+flyygelin.) Aape — no!
+
+ALBERT
+
+Ei, ei vielä, katso (näyttää käsiään) minun sormeni vapisevat sielun
+liikunnoista, meren aaltoilu niissä kuvastuu, mutta, jos minä nyt
+soittaisin, soittaisin minä väärin (äänettömyys) sillä minä olen
+väsynyt! Ymmärrätkö?
+
+LEILA (Hiljaa):
+
+Kyllä! Tai — ehkä!
+
+ALBERT (Hellästi):
+
+Kiitos Leila!
+
+LEILA
+
+Albert! (Äänettömyys.)
+
+ALBERT
+
+No, kerro nyt, Leila pikkunen jotain, mutta muistakkin (leikillisesti)
+jotain hauskaa ei vaan sitä tuttua surullista!
+
+LEILA
+
+Mitäpä hauskaa minä!
+
+ALBERT
+
+No kerro nyt sinä olet varmasti taas jotain luonut, sen näkee jo
+katseestakin!
+
+LEILA (Ihmetystä teeskennellen):
+
+Minäkö luonut, minä heikko nainen!
+
+ALBERT
+
+Niin sinä, herkkä, tunteellinen nainen!
+
+LEILA
+
+Aape, mitenkäs se taas olikaan sen sinun luomisrunosi alku?
+
+ALBERT
+
+No mitäs siitä?
+
+LEILA
+
+Ei, ei — auta nyt!
+
+ALBERT
+
+No, kas näin:
+
+Tuntea se ompi elää — — —
+
+LEILA (Painolla):
+
+Niin!
+
+    Tuntea se ompi elää — —
+     luoda vaan voi tuntemalla,
+    mutta hiomishetkin helää
+    vieno ääni, jossa alla,
+    piilee kylmä tuskan halla, —
+     sit' ei tiedä ihmiset!
+
+ALBERT
+
+Niin, eikö se ole totta?
+
+LEILA
+
+Oi, on, on — —
+
+ALBERT
+
+Mistä sinä sen tiedät?
+
+LEILA (Innostuneesti):
+
+Hyvä Jumala, olenhan minäkin joskus luonut!
+
+ALBERT (Nauraa):
+
+Kas nyt, sanoinhan sen, antaudu nyt vaan, olet ansassa!
+
+LEILA (Nauraa):
+
+No niin, viime yönä minä sen kirjoitin!
+
+ALBERT
+
+Minä värisen uteliaisuudesta!
+
+LEILA
+
+Se on runo, sen nimi on — Isä!
+
+ALBERT
+
+Mutta miksi niin surullinen aihe, sillä sinä voit kirjoittaa isästä
+vaan surullista? (Äänettömyys.)
+
+LEILA
+
+Jaa, mutta ehkä se onkin rukous!
+
+ALBERT
+
+Mutta miksi sen nimi on — Isä?
+
+LEILA
+
+Se aihe on kauvan sielussa soinut, se tahtoi vihdoinkin tulla esille,
+se on jatkoa, siihen äitivainajani alkamaan!
+
+ALBERT
+
+Luetko sen minulle?
+
+LEILA
+
+En!
+
+ALBERT
+
+No, mutta Leila! (Tarttuu häntä käteen.)
+
+LEILA
+
+Saat sen itse lukea! (Etsii sitä nuottisalkustaan: ) Kas tässä, lue,
+ole niin hyvä!
+
+ALBERT
+
+Saanko minä lukea sen omassa huoneessani?
+
+LEILA
+
+Kuten tahdot! (Albert poistuu.)
+
+
+18 kohtaus.
+
+    Leila ja Fiina.
+
+FIINA (Tulee juosten ja hälyten):
+
+Neiti, neiti, missähän mahtaa olla se herran portföljy — voi, voi on
+kiire, se mies odottaa siellä kyökissä, sanoi, että on kiire, sillä
+Hänen Ylhäisyytensä — —
+
+LEILA (Ankarasti):
+
+Hyi, Fiinapa nyt on pahanilman lintu, no tuossahan se on tuolilla, voi,
+voi sitä setääkin kuinka hän nyt voi unohtaa salkkunsa, no joutuin!
+(Fiina menee.)
+
+
+19 kohtaus.
+
+    Leila yksin (ovelta Fiinan jälkeen.)
+
+LEILA
+
+Kyllä Fiinakin on ajattelematon, meluaa ja huhtoo kuin olisi tuli irti,
+mitätön asia! (Nousee kävelemään, äänettömyys.)
+
+
+20 kohtaus.
+
+    Albert ja Leila.
+
+ALBERT (Tulee paperiliuska kädessään):
+
+Leila, pieni Leila, se on mainio, se on ihana, syvä — — Leila,
+siitä tulee vielä aaria, tai ballaadi, tai sonetti taikkapa aluksi
+melodraama! Joudu Leila pian lausumaan, minä improvisoin pianolla, se
+teki minuun niin valtavan vaikutuksen — se on rukous!
+
+LEILA
+
+Eihän toki, en minä!
+
+ALBERT
+
+Älä nyt Jumalan tähden estele, se soi sielussani, sinun täytyy — soitan
+niin että voit pausseiksi vuorotellen laskea 6, 4 tahi 2 tahtia!
+
+LEILA
+
+Mutta ensiksi minä tahdon lämpimämmän valaistuksen, tämä on niin
+koleata, vasta sitten minä voin sen lausua — —
+
+ALBERT (Keskeyttäen, kiihtyneemmin):
+
+Sama se, yhdentekevää, vaikkapa pimeässä, no, mutta joudu nyt Leila
+pieni!
+
+LEILA (Sytyttää flyygelin vieressä seisovan punakaihtimisen sähkölampun
+ja sammuttaa kruunun):
+
+No nyt olen valmis! (Albert alkaa soittaa ja Leila lausuu):
+
+    Isä, lapsiasi suoja
+    turvan, kodin, hoivan tuoja,
+    meitä helmassasi kanna,
+     meille lohdutusta anna! —
+
+    Isä, lastes turva yössä,
+    vitso meitä synnin työssä,
+    mutta kiroistasi säästä
+     vihas salamoista päästä!
+
+    Isä, rakkautes tähden
+    älä vitso kaikkein nähden,
+    iske yössä, iske salaa
+     haava rintaan, joka palaa!
+
+    Isä, lapsiasi suoja
+    turvan, kodin, hoivan tuoja
+    emme pyydä sulta lisää,
+     siunaamme vaan omaa isää!
+
+Säestys on ollut aluksi salaperäisen
+harvatahtista ja uskonnollinen sävyltään, keskiosassa se kohoaa
+kiihkoisaan forttissimoon ja joluu viime värsyyn päästäessä utuisena
+pianissimona, väreilevät akordit kuvaavat rauhallista aaltoliikettä;
+— äkkiä ponnahtaa Albert seisomaan, tarttuu Leilaa vyötäisille ja
+suutelee häntä kiihkeästi.
+
+ALBERT (Kuiskaten):
+
+Rakastan, Leila, rakastan sinua!
+
+LEILA (Heittäytyy Albertin syliin):
+
+Oi Aape! (Äänettömyys.)
+
+ALBERT
+
+Sydämeni hehkuu punavaloa niinkuin tuo lamppu isäni kodissa! (Taluttaa
+Leilan sohvaan.)
+
+LEILA
+
+Oi rakas Aape, rakas Aape, miksi mainitset sanan isä elämäni
+onnellisimpana hetkenä, se sana tuo aina mieleeni elämäni tuskan!
+
+ALBERT (Suudellen kättä):
+
+Oi anteeksi, anteeksi, — Jumala, kuinka minä olen kömpelö hänellekin,
+jota rakastan, rakas ei puhuta, sillä sanat välittävät huonosti
+tunteita, kuunnellaan vaan kahden sielun sointuvinta soittoa!
+(Suutelee.)
+
+LEILA (Kuiskaten.) Aape!
+
+ALBERT
+
+Leila, mikä arpi on sinulla otsallasi, minä suutelen sitä!
+
+LEILA (Kiljahtaa):
+
+Hyvä Jumala se koski!
+
+ALBERT
+
+Rakas, rakas — mikä, Jumalan tähden!
+
+LEILA (Tyynemmin):
+
+Se arpi!
+
+ALBERT
+
+Mistä olet sen saanut? (Leila vaikenee):
+
+Eikö sitä voi minullekkaan kertoa?
+
+LEILA (Kuiskaten):
+
+Voi!
+
+ALBERT (Hellästi):
+
+En ole utelias, mutta, jos voit niin —
+
+LEILA (Keskeyttäen):
+
+Se on sinulle tuskallista kuulla!
+
+ALBERT
+
+Ei, sillä elämähän on vain joko onnea tai tuskaa, ja useimmiten ne
+toisiinsa yhtyneinä!
+
+LEILA (Tummalla äänellä):
+
+Minä olin silloin 4 ja puoli vuotta nuorempi kuin nyt olen, asuin
+vanhempieni kanssa siinä pesutuvan takaisessa huoneessa, josta olen
+sinulle kertonut, sama huone, jossa äitini kuoli! — Oli ilta, äitini
+makasi vuoteellaan kalman kylmät helmet otsallaan. Isä raukka tuli
+sinäkin iltana juovuksissa kotiin sen Virsellin kanssa, ja vaikka äiti
+oli niin heikko tahtoi isä olutta, ja sitten ne joivat kaiken iltaa.
+— — Juopuneiden keskustelu oli jo kohonnut kovaäänisyydessä huippuunsa
+ja taas laskeunut entiseen matalaan uomaansa, Virselli makasi lattialla
+ja kuorsasi, — isäni istui yksin ja — joi! — Minä istuin pallilla
+lähellä äidin vuodetta ja torkuin väsymyksestä. Äkkiä kuulin isän
+huutavan: »Täällä on kuuma kuin helvetissä!» Heräsin täydellisesti,
+sillä jokin kova esine löi otsaani, ja musta, lämmin vaate peitti pääni.
+Isäni oli riisunut takkinsa ja heittänyt sen minua kohti. Minä nousin
+ja ripustin sen tuolin selustalle, mutta samassa huomasin, että kuuma,
+punainen veri valui pitkin poskeani valkoiselle esiliinalleni, minä
+aloin itkeä peljästyksestä ja — —
+
+ALBERT (Keskeyttäen):
+
+Mikä siihen kävi?
+
+LEILA (Painolla):
+
+Suuri, rautainen tamminaula, joka oli isän takin taskussa!
+
+ALBERT
+
+Hän aikoi murhata sinut!
+
+LEILA
+
+Ei, Aape, älä sano niin, rakas ei niin, sinä et tiedä — hän teki
+sen vahingossa, tietämättänsä! — Albert — ajattele, äitini heräsi
+kuumeisesta unestaan ja näki minun vuotavan verta, hän sulki äkkiä
+silmänsä, risti kätensä ja minä kuulin, että hän rukoili!
+
+ALBERT
+
+Rakas!
+
+LEILA
+
+Minä olen paljon kärsinyt, sentähden minun silmissäni on syksyn
+jääkaihi! (Albert suutelee.)
+
+ALBERT
+
+Rakas, rakas, minä olen tasoittava sydämmessäsi surujen syvät uurteet,
+minä rakastan sinua Leila, kuuletko sinä, eikö rakkaus ole elämän
+punaisin kukka, eikö rakkaus ole sielun sointuvin sävel, minä suutelen
+säröiset sydämesi kielet ehjiksi! (Suutelee.) Minä säestän kahden
+sielun sointuvinta lemmenlaulua! (Taluttaa Leilan flyygelin luo,
+istuutuu sen eteen, Leila istuu Albertin polvella ja kietoo kädet
+hänen kaulaansa, Albert soittaa surullista, onnensekaista, väräjöivää
+elegiaa, Leila kuuntelee silmät ummessa.)
+
+
+21 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Fiina.
+
+FIINA (Ryntää meluten sisälle):
+
+Jessus, neiti hyvä — ai (peräytyy) neiti täällä on kyökissä yksi!
+
+LEILA (Kiljasee ja ponnahtaa seisomaan):
+
+Yksi mikä?
+
+FIINA
+
+Yksi juopunut hampuusi, joka sanoo, että hän on —
+
+LEILA (Keskeyttäen):
+
+Mitä hän on?
+
+FIINA
+
+Hän on neidin isä!
+
+LEILA (Kiljasee):
+
+Isä! (ja vaipuu pyörtyneenä Albertin syliin; Albert kantaa hänet
+sohvaan.)
+
+ALBERT
+
+Fiina hyvä, vettä, vettä, pian!
+
+FIINA (Tuo lasin):
+
+Tässä, voi, voi, tämä on kauheata! (Valelee itkien neidin ohimoita.)
+
+ALBERT (Polkee kiihtyneenä lattiaa):
+
+Fiina, aja se roisto heti ulos, heti, heti, — — heti! (Fiina menee.)
+
+
+22 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Valtonen.
+
+VALTONEN (On juovuksissa, ryysyinen, kädessään sikaarilaatikko, jossa
+on rihkamaa ja jonka reunoilla, riippuu kellonvitjoja):
+
+Ilman sitä, ai, jäi kuinka koree huone, ilman sitä!
+
+ALBERT (Raivoten):
+
+Ulos roisto, ulos!
+
+LEILA (Tointuen):
+
+Se on hän, se on Albert, ei, ei niin — — se on — — — minun — —
+i — − säni!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, aivan oikein, oikeassa paikassa, täällähän se minun likkani
+on, johon minä mielistyin! (Hikkaa.)
+
+ALBERT (Kiivaana):
+
+Minä vien hänet ulos!
+
+LEILA
+
+Ei rakas, ei — — hän on minun isäni!
+
+VALTONEN (Hikkaa ja hoipertelee):
+
+Ilman sitä!
+
+LEILA ( Rukoilevasti):
+
+Jätä meidät hetkeksi kahden kesken!
+
+ALBERT
+
+Et sinä kestä!
+
+LEILA
+
+Kyllä, kyllä, mene nyt rakas!
+
+ALBERT
+
+Huuda minua, jos hän tekee sinulle pahaa!
+
+LEILA (Katkerasti):
+
+Pahaa, voiko minulle enään tehdä pahempaa kuin särkeä elämäni
+onnellisimman hetken, sitäpaitsi hänhän on minun isäni! (Nousee
+reippaasti.) Minun isäni! (Albert menee.)
+
+
+23 kohtaus.
+
+    Leila ja Valtonen.
+
+LEILA (Kylmästi):
+
+Isä on tullut minua tapaamaan, isä on hyvä ja istuu!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, fiiniähän täällä on kuin herraskaisissa, taitaa fröökynäkin
+jo olla herraskainen, (hikkaa) maalarin likka!
+
+LEILA (Hellemmin):
+
+Isä hyvä, istukaa nyt, te olette niin sairas ja väsynyt!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, mööpelit kuluu!
+
+LEILA (Kylmästi):
+
+Isällä oli kait asiaa, koska isä tuli katsomaan!
+
+VALTONEN
+
+Jaa, ilman sitä, ostaaks fröökinä vähän kalsonkin — nappia, sais
+tuttavan kaupalla! (Hikkaa.)
+
+LEILA (Nyyhkyttäen):
+
+Älkää nyt, rakas isä, olko ilkeä, puhukaa nyt mitä te tahdotte, minä
+autan voimieni mukaan! — Isä!
+
+VALTONEN (Purskahtaa itkuun, istuutuu):
+
+Ilman sitä, minun vaan tuli ikävä ainokaista likkaani, ilman sitä —
+— minä vaan tahdoin nähdä omaa pientä Leilaani, minä olen niin yksin
+maailmassa, siellä rannassa on niin kylmä, siellä niin tuulee!
+
+LEILA (Itkien ja silittäen isänsä partaa):
+
+Pieni, onneton isäni, itkekää, itkekää onnettomuuttanne, rukoilkaa
+Jumalan apua noustaksenne, teidän onneton Leilanne on rukoileva
+puolestanne!
+
+VALTONEN (Yhä itkien ja hikottaen):
+
+Ilman sitä, Leila tyttöni, sinuun minä mielistyin! (Hikkaa.) Minä
+en ole tahtonut olla sinulle paha en — — ilman sitä, minä vaan niin
+rakastan sinua, rakastan omaa ainokaista lastani!
+
+LEILA (Lankee polvilleen maahan ja syleilee ja suutelee isäänsä):
+
+Isä! — — (Äänettömyys.)
+
+VALTONEN
+
+Sinusta tulee ihminen, hyvä ihminen, parempi kuin minä olen — —
+parempi; — ilman sitä! (Itkee tyrskien.)
+
+LEILA
+
+Isä, rakas isä, jättäkää huono elämänne, nouskaa, kyllä Jumala auttaa!
+
+VALTONEN (Nousee):
+
+Ilman sitä, — »nyt sinä Herra, lasket palvelijasi rauhaan
+menemään»,—ilman sitä! (Hoipertelee.) Hyvästi Leila, hyvästi ainoa
+lapseni, — — annappas vanhalle isällesi viisimarkkaa — ilman sitä!
+
+LEILA (Etsii itkien rahaa kukkarostaan):
+
+Tässä, kas tässä, rakas isä —, raha ei meitä voi nostaa, Jumala nostaa!
+
+VALTONEN
+
+Ilman sitä, — — nyt voi taas maata Botsmannin-kadun yömajassa ja saa
+potin oltta murheeseen, ilman sitä!
+
+LEILA (Epätoivoisena, kurottaen käsiään isänsä jälkeen): Isä, rakas
+isä, teillä ei ole enään kotia, käskekää, lausukaa toivomus, niin minä
+tulen luoksenne ja hoidan kotia, sillä me kuulumme yhteen!
+
+VALTONEN (Vakuutuksella):
+
+Ilman sitä, tul' vaan, mutta minä tahdon minun vapauteni! (Itkee.)
+
+LEILA
+
+Tietysti, rakas isä, vapaus hyvään, mutta huonosta teidän täytyisi
+koettaa luopua!
+
+VALTONEN
+
+Se on minun asiani! (Hikkaa.)
+
+LEILA (Rukoillen):
+
+Oi, rakas, kallis, pieni isä, luvatkaa!
+
+VALTONEN
+
+Tulin Leilaani kattomaan, en rippisaarnaa kuulemaan, — ilman sitä!
+(Poistuu hitaasti.)
+
+LEILA (Hänen jälkeensä):
+
+Isä — —, isä — — isä! (Itkee.)
+
+
+24 kohtaus.
+
+    Leila ja Albert.
+
+ALBERT
+
+Hän siis meni!
+
+LEILA (Itkien):
+
+Jumalani, kuinka kurjaa, kurjaa! (Miltei huutaen):
+
+Oi, vihlovaa Jumala, (nousee) oletko sinä olemassa? (Repii hiuksiaan.)
+
+ALBERT (Kuiskaten):
+
+Leila!
+
+LEILA
+
+Oi isäni, isäni — sinä menit, vaikka me kuulumme yhteen, sinä rakastat
+minua, elämäni väreilevimmällä hetkellä sinä minua rakkaudessasi etsit
+— oi punainen uneni katosi, minä näin elämäni tuskan! (Itkee rajusti.)
+
+ALBERT
+
+Voi Leila rauhoitu! (Silittelee hänen hiuksiaan.)
+
+LEILA (Kävellen kiihkeästi):
+
+Oi, minun punainen unelmani vielä palaa takaisin, sillä lempeni on
+vielä kehdossaan, mutta sinun onnesi, isä, ei palaa koskaan — ei
+koskaan — koskaan! (Pysähtyy äkkiä: ) Miksi näytti elämä suurimman
+onnenhetkellä suurimman onnettomuuden, (kävelee väristen ja pysähtyy)
+niin siksi, että onni on särkyvä kupla!
+
+ALBERT
+
+Leila!
+
+LEILA
+
+Niin!
+
+ALBERT
+
+Hän meni Minä en mennyt!
+
+LEILA
+
+Niin!
+
+ALBERT
+
+Särkyikö jotain?
+
+LEILA (Nyyhkyttäen):
+
+Särkyi! (Juoksee Albertin kaulaan): Mutta rakkaus sittenkin elää!
+(Esirippu.)
+
+
+
+
+IV NÄYTÖS.
+
+
+NÄYTTÄMÖ:
+
+Auditoriosali yliopistossa. Salissa on kateederi oikealla, seinällä,
+penkkiä kuulijoita varten ja tuoleja. Kolme suurta akkunaa
+peräseinällä, akkunoiden välissä seinällä kuvia, jotka esittävät Forum
+romanumia y.m. anttiikin aikuisia paikkoja. Vasemmalla seinällä ovi,
+joka vie voimakkaasti valaistuun solennitettisaliin, samalla seinällä
+ovi, joka vie korridooriin, oven vieressä vaatenaulakko, vielä on
+huoneessa pienipöytä vesikaraffineen; on ilta, sähkölamput palavat.
+
+
+1 kohtaus.
+
+    Ulla ja Fiina.
+
+ULLA (Tulee puettuna suureen kappaan, Fiina kantaa musiikkisalkkua ja
+pientä käärettä):
+
+Fiina panee nuo nyt tolle tuolille ja auttaa minun päältäni!
+
+FIINA
+
+Heti frouva! (Auttaa Ullan päältä ja ripustaa kapan naulakkoon. Ulla on
+puettuna, mustaan yksinkertaiseen silkkipukuun, päässä on hänellä musta
+pitsibaretti.)
+
+ULLA
+
+Fiina avaa ton paketin, ettäs saan peilin, minun tarvittee hiukan
+itteeni ställätä! Mutta mitäs se kello on? (Katselee kelloaan: ) Herra
+ääretön — jo 20 vailla kahdeksan, pian se Leilakin tulee —, voi, voi,
+jos se nyt vaan menis hyvin!
+
+FIINA (Avaten käärettä):
+
+Kyllä se menee frouva hyvin!
+
+ULLA (Äreästi):
+
+Vait flikka, sinä et ymmärrä mitään, et niin mitään, kattokkin, että
+sen paketin avaaminen menee hyvin, — no pian se peili, mulla on kiire!
+
+FIINA (Ojentaa peiliä):
+
+Tässä, hyvä frouva!
+
+ULLA (Siepaten sen):
+
+No menes nyt sinne Aleksanterinkadun puoliselle ovelle vahtamaan ja
+kattokkin, että olet nopsa auttamaan fröökynää kun hän vaunulla tulee!
+(Fiina menee.)
+
+
+2 kohtaus.
+
+    Ulla yksin.
+
+ULLA
+
+Voi, voi, kuinka minua pelottaa, se Leila paha on ollut taas niin
+ihmeen närvöösi, Herra ääretön, kuinka se osas taas viime yönä porata
+niin, että minä jo luulin siltä äänen painuvan, sillä on hiukan
+kranttu kurkku, vaikkakin kova ääni, mutta on sitä vahvemmatkin äänet
+sortuneet, — Herra ihme (peilailee) eikö se jo tule, voi, voi se tulee
+viime tingassa ja tulee sitten niin närvöösiksi! (Menee peräovelle ja
+kurkistaa siitä saliin: ) Oo — hoh, johan sali on vallan puolellaan
+väkeä, saa nähdä, niin muutaman minuutin perästä se on vallan täys, —
+Herra ihme, sitä flikkaa!
+
+
+3 kohtaus.
+
+    Ulla ja Emblundska.
+
+EMBLUNDSKA (Kurkistaa vasemmanpuolisesta ovesta sisään):
+
+Ai, jai, saanko tulla sisään, Ullahan on täällä vallan yksin?
+
+ULLA (Ystävällisesti):
+
+Kas Liina, Herra ihme, sehän hauskaa, tule vaan, mutta kuules Liina,
+kyllä sun sitten täytyy mennä, kun Leila tulee, ettei se kävis
+närvöösiksi!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Juu, juu, minä vaan tulin kattoon mimmoinen se Leilan kleninki on!
+
+ULLA
+
+Jaa, Leila ei ole vielä tullut, minä jo olen oikein levoton!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Miksi niin?
+
+ULLA
+
+No, Herra ihme, se myöhästyy ja sitten se fieskaa koko konsertin!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Eikä fieskaa, johan sillä on tottumusta!
+
+ULLA
+
+Niin, onhan se totta, siellähän se Mynssenissä lauloi hienoissa
+herrasväissä ja olihan sillä omakin konserttinsa, ja lehdet kiitti
+vallan ihmeesti, mitenkäs se taas olikaan kun se Mynssenin soittolehti
+sanoo — — juu: heti ensi laulusta huomasi, että esiintyjä on tosi
+taiteilija, ääni on vahva ja taipuisa, forttepianot olivat utuiset,
+äsh, ei se nyt juuri niin ollut, — — juu, pianissimot olivat utuiset,
+laululinnuista rikas Suomi on taas lähettänyt kuultavaksemme yhden
+parhaimmista laulajistaan ja — —
+
+EMBLUNDSKA (Keskeyttäen):
+
+Rakas Ulla, älä nyt viitti, johan minäkin kohta osaan ulkoa tuon värsyn!
+
+ULLA (Nenäkkäästi):
+
+Osaa, osaa, mutta et ainakaan tämän illan ohjelmaa osaa ulkoa, minä sen
+olen kuullut senkin seitsemän kertaa!
+
+EMBLUNDSKA (Pisteliäästi):
+
+Sitäpä varten minä ostinkin pilotin, että edes kerran kuulisin, vaikka
+olisi se Leila voinut antaa yhden friipiletin vanhalle tuttavalleenkin!
+
+ULLA
+
+No, no, ensin suvulle ja sitten tuttaville!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, eipä se suku nyt ole niin häävi ja ääretön!
+
+
+4 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Fiina.
+
+FIINA (Kiireellä):
+
+Nyt neiti tuli, nyt se tuli!
+
+ULLA (Emblundskalle):
+
+Mene nyt, ettei se tule närvöösiksi!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Kyllähän minä, mutta, jos hiukan sais nähdä sitä leninkiä läheltä!
+
+ULLA (Armolllisesti):
+
+No, sama se, katto vaan, mutta älä kajoo!
+
+
+5 kohtaus.
+
+    Edelliset, Albert ja Leila.
+
+LEILA (Tulee puettuna komeaan oopperakappaan Albertin seuraamana):
+
+Voi onko se pikku täti jo tänne ehtinyt, aina sama hyvä täti! (Huomaa
+Emblundskan: ) Iltaa, rouva Emblund, hauskaa tavata, joko Nanna on
+tullut kotia ulkomailta?
+
+EMBLUNDSKA (Niiaa):
+
+Kiitos kyllä, kiitos hyvin! (Niiaa):
+
+Ai kun koree kapp — — (Ulla varoittaa sormellaan.)
+
+ALBERT (Auttaa Leilan päältä ja antaa kapan Fiinalle, joka ripustaa
+sen naulaan; Leila on komeassa, Valkosessa dekolleteratussa
+konserttipuvussa):
+
+Kas niin!
+
+EMBLUNDSKA (Lyö käsiä yhteen):
+
+Jessu ku' fiini, ai, jai! (Aikoo koskea, mutta Ulla varoittaa, ja
+näyttää salaa sormella ovea, Emblundska poistuu pälyen jälkeensä.)
+
+
+6 kohtaus.
+
+    Leila, Albert, Ulla ja Fiina.
+
+LEILA
+
+Jos Fiina nostais vähän tuota kiharaa tuolla niskassa, — kiitos, ja
+pitäs vähän peiliä, tuo on tuosta vähän pahasti! (Fiina auttaa.)
+
+ALBERT (Selaillen nuottia salkussa):
+
+Leila, pelkäätkö sinä?
+
+LEILA (Nauraa hermostuneesti):
+
+Mitäpä minä pelkään, kun sinä rakas säestät!
+
+ALBERT (Eräät nuotit kädessään):
+
+Kuule Leila, muista nyt, että siinä ensimmäisen osan viime numerossa,
+siinä aariassa minä ennen nousua säestän hiukan ritardando
+vaikkei nuoteissa oikeastaan niin ole, mutta kuten olen sanonut
+minun käsitykseni on se, että tremolot siten sen jälkeen tulevat
+vaikuttavimmiksi!
+
+LEILA (Yhä järjestäen itseään):
+
+Juu, juu, — mutta muista Aape, jos minä sattuisin sen unohtamaan, niin
+muistakkin, että olet tarkkaavainen ja säestät minun kanssani samassa
+tempossa!
+
+ALBERT
+
+Luvataan!
+
+ULLA (On istunut levottomana kaiken aikaa ja usein yrittänyt puhua
+väliin):
+
+No, vihdoinkin, onkos nyt kaikki temput selvillä?
+
+LEILA (Ystävällisesti):
+
+On täti pieni, on! — Mutta eikö täti mene jo salonkiin? (Fiinalle: )
+Ai, Fiina katsoo vähän tuosta oven raosta, huomaa vaan raosta, miltä
+sali näyttää!
+
+FIINA (Ovella):
+
+Herranen aika, se on aivan täys, naama naaman vieressä!
+
+ULLA
+
+Sh Hikka, ei sovi sanoa naama kunniallisten ihmisten kasvoista,
+kissalla on naama, ihmisellä on kasvot, kasvot, muistakakkin se!
+(Oven yläpuolella oleva sähkökello alkaa päristä, Ulla säpsähtää ja
+töllistelee tyhmän näköisenä.)
+
+ALBERT
+
+Nyt on siis kello tasan kahdeksan, taikka neljänneksen yli (katsoo
+kelloaan) kahdeksan, ei vielä kiirettä!
+
+ULLA
+
+Mikäs ovikello se on?
+
+ALBERT (Nauraa):
+
+Se on normaalikello, äiti, se soi joka koko tunti ja aina neljänneksen
+yli eli akadeemisen kvartin jälkeen!
+
+ULLA
+
+Se on ikävä kello! (Albert ja Leila nauravat.) Kuka sen lyönnit ehtii
+laskea?
+
+ALBERT (Leilalle):
+
+Voitko hyvin?
+
+LEILA
+
+Voin, kuten näet!
+
+ALBERT (Ojentaa nuotteja):
+
+Katsoppas vielä hiukan noita ensimmäisen aarian alkutahteja, älä vaan
+nosta alussa, sillä salin ollessa täynnä ihmisiä on akustiikka aivan
+toinen kuin tänään aamupäivällä harjotuksessa!
+
+LEILA (Pitelee nuotteja ja hyräilee):
+
+Sen minkä minä kirjoitin sen minä kirjoitin!
+
+ALBERT
+
+Bravoo! (Taputtaa käsiään.)
+
+
+7 kohtaus.
+
+    Edelliset ja eräs pieni tyttö
+
+TYTTÖ (Kädessään kukkavihko):
+
+Onko neiti Leila Valtonen täällä?
+
+LEILA (Iloisesti):
+
+On, pikku enkeli, on — Aape, anna vähän juomarahaa tälle keijulle!
+(Albert antaa.)
+
+TYTTÖ (Niiaa):
+
+Kiitoksia, hyvä herra! (Poistuu Fiinan kanssa.)
+
+
+8 kohtaus.
+
+    Leila, Albert ja Ulla.
+
+LEILA
+
+No kiitos nyt rakas, kuinka kauniita, kiitos Aape! (Suutelee Albertia
+otsalle.)
+
+ALBERT
+
+No onneksi olkoon, vaan nyt on lähdettävä! (Ottaa nuotit.) Marsh mamma
+salonkiin toista tietä! (Leilalle):
+
+Rohkeutta Leila! (Menevät peräovesta.)
+
+
+9 kohtaus.
+
+    Ulla yksin.
+
+ULLA
+
+Herra ääretön, kun minua pelottaa, en minä vaan mene sisälle, en, se
+voi Leilaa vaan närveerata, voi, voi, kun nyt alku vaan olis hyvä, niin
+kyllä kaikki olis hyvin. (Kuuntelee: ) Kas nyt ne klaputtavat, no ei se
+nyt vallan kovalta kuulu! (Nousee: ) Jos menis vähän kuulemaan!
+
+
+10 kohtaus.
+
+    
+    Ulla ja Pahlman.
+
+PAHLMAN (Tulee vasemmanpuolisesta ovesta puettuna redingottiin):
+
+Täälläkös sinä, minä kun kattelin salissa sinne meittin paikoille,
+muttei sinua näkynyt, samassa se Leila tulla lopsahti sisään, ja
+ihmiset rupes räpyttämään käsiään, no enhän minä mitenkään enään
+iljennyt siinä seistä töllistellä, vaan juoksin tänne!
+
+ULLA
+
+Se olikin parasta pappa, kyllähän me ne laulut jo osataan ja parasta
+on, ettei sukulaiset istu siinä aivan nokan alla, se kuuluu niin
+piinaavan!
+
+PAHLMAN
+
+No niin, voihan se olla totta, ja ollaanhan me kuin omaiset!
+
+ULLA
+
+Sepä se!
+
+PAHLMAN
+
+Oliko tyttö peloissaan?
+
+ULLA
+
+Ja vielä mun mitä, kun Aape kysy, niin se vaan nauraa kikatteli!
+
+PAHLMAN
+
+Sillä tytöllä on jo tottumusta, vaikkakin se täällä Helsingissä nyt
+esiintyykin ensikerran kaksivuotisen opintomatkansa jälkeen! (Nauraa.)
+
+ULLA
+
+Tyst ny', se kuuluu saliin!
+
+PAHLMAN
+
+Eikä kuulu, ei me nyt kirkossa olla, — luuletko, että tämä ilta tuottaa
+meille kunniaa?
+
+ULLA
+
+Herra ääretön, kaikkia se kysyy — tietysti, kuinkas se Mynssenin
+soittolehti sano: heti ensi laulusta huomasi, että esiintyjä on tosi
+taiteilija — —
+
+PAHLMAN (Keskeyttäen):
+
+Ptruu, akka — riittää, riittää, tuon minäkin osaan, mutta mitä luulet
+meikäläisten arvostelijain sanovan?
+
+ULLA (Nenäkkäästi):
+
+Jaa se on heittin asiansa!
+
+PAHLMAN (Nauraa):
+
+No, no, Ulla, älä ny' pillastu kun olet juhlapuvussakin! (Nauraa,
+sähkökello pärisee, Pahlman ei ole huomaavinaankaan sitä.)
+
+ULLA
+
+Tiedäks mikä toi on?
+
+PAHLMAN (Välinpitämättömästi):
+
+Normaali kellon yhteydessä oleva sähkökello!
+
+ULLA (Nolona):
+
+Ja mitäs se löi?
+
+PAHLMAN
+
+Akadeemisen kvartin yli kahdeksan!
+
+ULLA (Nöyränä.) Kyllä pappa on viisas!
+
+PAHLMAN
+
+Ulla!
+
+ULLA
+
+Noh!
+
+PAHLMAN (Matalalla äänellä):
+
+Tiedätkö, minä näin tuolla koritoorissa yhden kreksun, joka oli aivan
+juovuksissa, se puheli kaikkien ihmisten kanssa, minä luulen, että se
+oli — —
+
+ULLA (Keskeyttäen):
+
+Herra ihme, kuka?
+
+PAHLMAN
+
+Että se oli Leilan oikea pappa!
+
+ULLA
+
+Voi, voi, jos se oli niin, älä vaan sano sitä Leilalle, silloin se
+tulee närvöösiksi!
+
+PAHLMAN
+
+No, enhän minä edes tiedä oliko se, mutta kun se puheli sen frouva
+Emblundin Nannan kanssa.
+
+ULLA
+
+Jassoo, kyllä se oli, voi, voi sitä ukko rähjää! Vois se nyt kanssa
+joskus jättää sen tytön rauhaan!
+
+PAHLMAN
+
+Vait ny'! (Kuuntelee: ) Nyt ne siellä räpyttävät!
+
+ULLA
+
+Ehkä se meni hyvin, voi kuinka hauskaa!
+
+PAHLMAN
+
+Meni kuinka meni, mutta minä olen niin levoton, en itsekkään tiedä mikä
+mua riivaa!
+
+ULLA
+
+Aij, jai Aadolf — onkos se sinun vattas taas hullusti, unohditko sinä
+villapaidan?
+
+PAHLMAN
+
+Äsh, mitä sinä paidoista ja vattasta huolit, se nyt on sydämmessä se
+levottomuus, ymmärrätkö!
+
+ULLA
+
+En, se on vattassa!
+
+PAHLMAN (Polkee lattiaa ja ampasee kävelemään):
+
+Vait akka!
+
+ULLA
+
+Jassoo, pappa aikoo laittaa täällä konsertin, vai tiatteriako sinä
+tahdot pelattavan? (Lyö kämmeniään yhteen):
+
+Ohoh, en itkis tässä huoneessa vaikka mikä olis, en, en —
+
+PAHLMAN (Nauraa):
+
+No mutta, kylläpä sinäkin olet hermostunut, pilasta pillastut! (Nauraa.)
+
+ULLA (Tyynemmin):
+
+No mitäs, kiusaat! (Kuuntelee: ) Nyt ne taas siellä klappaavat!
+
+PAHLMAN (Taputtaa Ullaa olalle):
+
+Mamma, mennäänkös me sitten nuorten kanssa ulos syömään ehtoollista,
+mitä?
+
+ULLA
+
+Jaa, saa nyt nähdä!
+
+PAHLMAN (Nauraa):
+
+Mennään nyt, mamma, vaan kerranhan on Leilalla konsertti!
+
+ULLA
+
+Herra ihme, oleks pöhkö, ei suinkaan se siihen lopeta, ei!
+
+PAHLMAN (Nauraa):
+
+Tietysti minä meinaan, että vaan kerran sillä on ensimmäinen
+konserttinsa täällä!
+
+ULLA
+
+Jaa, — — kattos se on toista!
+
+PAHLMAN
+
+Mennäänks mamma? (Äänettömyys.)
+
+ULLA (Miettiväisesti):
+
+Jaa, — jos sinä lupaat, ettes juo kun pari totia!
+
+PAHLMAN (Nauraa):
+
+No, mitäs niistä pienistä nyt!
+
+ULLA (Tiukasti):
+
+Ei, juuri niistä nyt on sovittava, muuten sinä häpäset minut ja ittes!
+
+PAHLMAN (Kiihkeästi):
+
+Koska minä olen sinua hävässyt, häh?
+
+ULLA
+
+Kas, kas — — en vaan minä yksin ole närvöösi, hihkut kuin olisi
+nahassas potti konjakkia.
+
+PAHLMAN (Nauraa):
+
+No, enhän minä, no me siis mennään!
+
+ULLA
+
+No, olkoon sitten!
+
+
+11 kohtaus.
+
+    Edelliset, Leila ja Aape.
+
+PAHLMAN (Kun perä-ovi avautuu, kuuluu voimakkaita kättentaputuksia,
+Leila tulee iloisena Albertin saattamana):
+
+Kas, tuossahan tulee laululintuseni! (Nauraa.)
+
+LEILA (Iloisesti):
+
+Niin, setä, tässä se tulee, nyt minä olen laulanut itseni lämpimäksi!
+
+ULLA (Tarjoaa shalettia):
+
+Aij, jai ota nyt toi liina harteillesi, ettet vilustu! (Leila ja Albert
+vaihtavat hymyilevän katseen.)
+
+ALBERT
+
+No, miltäs tuntuu, Leila! Se loppu meni oikein brilljant!
+
+LEILA (Veikeästi):
+
+No, ei se suotta ollutkaan minun bravuuriaariani!
+
+ALBERT (Kuunnellen):
+
+Ei, kyllä sinun nyt täytyy mennä kiittämään! (Avaa oven, kuuluu
+suosionosoituksia, Leila menee.)
+
+
+12 kohtaus.
+
+    Ella, Pahlman ja Albert.
+
+PAHLMAN
+
+No, laulaako se Leila tänään hyvin? (Nauraa.)
+
+ALBERT
+
+Niinkuin enkeli!
+
+ULLA (Viisastellen):
+
+No, niinkuin ei enkeleitäkin olis hyvä- ja huonoäänisiä!
+
+
+13 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Leila.
+
+LEILA (Tulee iloisena):
+
+Ne ovat niin ystävällisiä, jaa aivan varmaan kiitollisempia kuin
+Mynchenissä!
+
+ALBERT (Innostuneesti):
+
+Niin minustakin!
+
+LEILA
+
+Ensin kun minä astuin sisään notkahtelivat polveni ja minä kumarsin
+tietysti kömpelösti, sitten löysi katseeni salin perältä erään
+suurmiehemme kuvapatsaan. —
+
+PAHLMAN (Keskeyttäen):
+
+Se on Snellmanin kuva!
+
+LEILA
+
+Johonka minä katselin koko ajan kun lauloin, se näytti niin
+rauhalliselta ja kuuntelevalta!
+
+ALBERT
+
+Niinkö, ajatteles minä olin heti kun olin istuutunut vaan silmää,
+korvaa ja sormia, sillä minä tahdoin säestää con amore!
+
+LEILA (Lyöden Albertia olalle):
+
+Ja kyllä sinä säestitkin rakkaudella! (Kuuluu kolkutusta.)
+
+ALBERT
+
+Sisään! —
+
+
+14 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Savander.
+
+SAVANDER (Frakissa ja kukkavihko kädessään):
+
+Saako tulla!
+
+LEILA (Hiukan horjahtaen):
+
+Aah, — Te!
+
+SAVANDER (Ojentaen kukkavihkoa):
+
+Pyydän nöyrimmästi, kunnioittavimmin saada lausua Teille sen
+sanomalehden, jonka musiikkiarvostelija minä olen, toimittajien
+puolesta onnentoivotuksemme! (Ojentaa kukkavihkoa, Leila peräytyy.)
+Huomisessa lehdessämme olette neiti lukeva hymnin kritiikin paikalla,
+olkaa hyvä!
+
+LEILA (Kylmästi, purren huuliaan):
+
+Albert hyvä, pane se tuolle tuolille!
+
+SAVANDER (Hämmästyneenä):
+
+Minä vakuutan neiti, että kritiikin sijalla on oleva hymni Teille!
+
+LEILA (Pirullisesti):
+
+Vai niin, Te kirjoitatte nykyään runoja?
+
+SAVANDER
+
+En, muuten kuin toisinaan kun tulee inspiratsiooni kuten tänä iltana
+lupaa tulevan!
+
+LEILA
+
+Onnittelen syntymättömän hymninne johdosta! (Kääntyy selin ja kulkee
+kateederia kohti.)
+
+ALBERT (Lyhyesti):
+
+Kiitoksia!
+
+SAVANDER (Kumarrellen):
+
+Ainoastaan ansion mukaan, hyvästi! (Menee.)
+
+
+15 kohtaus.
+
+    Ulla. Pahlman, Leila ja Albert.
+
+LEILA (Nousee kateederiin):
+
+Hyvä, että meni, sillä minä aijoin nousta tälle viisauksien istuimelle
+ja julistaa kritiikkeri Savanderille, että hän luultavasti, jos
+Dante olisi tietänyt hänen syntinsä, tullaan helvetissä paistamaan
+pronssisessa viulun kopassa, ikuisella pianon säestyksellä, ja liemenä
+on oleva kaikkien konsertinantajien suolaiset kyyneleet, (innostuen)
+suolaiset, kirpelät, polttavat, tuliset — —
+
+ALBERT (Keskeyttäen):
+
+Vaiti, rakas Leila, miksi sinä nyt kiihdytät itseäsi, älä nyt viitsi!
+
+LEILA (Nauraa ja viittoo käsillään):
+
+Vaiti, sillä professori Miinos lukee tuomionsa! (Nauraa aivan
+hillittömästi ja vaipuu kateederin penkille istumaan.)
+
+ALBERT
+
+No, oletpa sinä hermostunut! Leila so, kas tässä vettä, juo nyt, so älä
+nyt viitsi!
+
+LEILA (Nauraa):
+
+En minä nyt vielä vettä tarvitse!
+
+ULLA
+
+Leila, so, älä nyt, ääni menee pilalle!
+
+PAHLMAN (Ankarasti):
+
+So, so tyst ny'!
+
+ALBERT (Katsoen kelloa):
+
+Leila, Leila, on aika mennä sisälle! No rauhoitu nyt! (Leila nousee,
+lopettaa naurunsa ja järjestää pukuaan, Ulla pitää peiliä.)
+
+LEILA
+
+No, nyt taas mennään! (Nauraa. Albert- ja Leila menevät.)
+
+
+16 kohtaus.
+
+    Ulla, Pahlman, Emblundska ja Nanna.
+
+EMBLUNDSKA
+
+Jo se tuli taas sisään, jeess kun ne leipoo, meitin sinatuurska kuiskas
+tyttönsä korvaan hun sunker mykky praa, minä kuulin sen ohi mennessäni!
+
+ULLA (Mahtavasti):
+
+Kyllä mee se tiedetään sanomattakin. (Huomaa Nannan, jolla on
+orvokkikimppu kädessään.) Jassoo, Nanna, ehtoota, kuinka fiini
+ja kauniita kukkasia!
+
+NANNA
+
+Leilallehan minä ne aijoin!
+
+ULLA (Hyvillään):
+
+Se oli fiinisti ajateltu, se niin ilostuu niistä, äsken se juuri sai
+noi siltä Savanderi roistolta, mutta tietysti se pillastui!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Vai kehtas se sika?
+
+ULLA
+
+Niin, sanos muuta, kehtas ja lupas kehua, phyt!
+
+PAHLMAN
+
+Vait, ei niin kovaa!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Ja Pahlman antoi sen sian, en minä paremmin osaa sanoa, olla täällä,
+vaikka on vahtimestari!
+
+ULLA (Ivaten):
+
+Tietysti, se meittin pappa on aina ilman miestä!
+
+PAHLMAN (Kiivaasti):
+
+Vai niin, mutta minä en olekkaan mikään vahtimestari kapakan ovella,
+joka heittää ihmisiä niskasta kadulle, en totisesti en, minä olen
+sinaatin ensimmäinen vahtimestari, jaa!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Mutta olis sitä sittenkin sopinut heittää!
+
+PAHLMAN
+
+Jassoo, jos heittämistä kaipaatte, niin teidät minä ensimmäiseksi
+heitän ulos! (Kiihtyen):
+
+Mutta mitäs hittoa teillä onkaan täällä tehtävää, jumalavita, ulos
+senkin vanha harppu, mitä te täältä haette — —
+
+ULLA (Keskeyttäen):
+
+So, shsh, pappa, etkö näe että Nannalla on — —
+
+PAHLMAN
+
+Jaa, se ei kuulu tähän, mutta mitä hittoa tuo lohikäärme täältä hakee.
+
+EMBLUNDSKA (Täydessä kiukussa):
+
+Vai lohikäärme, mitäkö tekee. (Lyö käsiään yhteen ja rehentelee: ) Juu,
+lohikäärme tuli kertomaan, että myrkky on myrkkyä. −
+
+PAHLMAN (Miltei huutaen):
+
+Parasta pitää myrkyt maksassaan!
+
+EMBLUNDSKA (Kirkuen):
+
+Jassoo, mutta nytpä se ei pysy, kerron kiusallakin vaikkein aikonut,
+Leilalle kerron oitis, kun se tulee — —
+
+ULLA (Koettaen rauhoittaa):
+
+Herra ihme, se kuuluu sisään, mutta Jumalan tähden, mitä sinä Liina
+meinaat!
+
+EMBLUNDSKA (Nenäkkäästi):
+
+Ei mitään, myrkkyä vaan!
+
+PAHLMAN (Rauhoittuneempana ja uteliaana):
+
+No, mitäs se myrkky nyt olis, antaas spruutata vaan!
+
+EMBLUNDSKA (Kiukussa yhä):
+
+Jassoo, ei se nyt teitä tapa, mutta sille teittin fiinille fröökinälle
+se sopii oikein hyvin!
+
+ULLA (Istuen):
+
+Herra ääretön, mitä sinä Liina meinaat!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Ei mitään, ei niin mitään, odotan vaan Leilaa!
+
+NANNA (Joka on kaiken aikaa ollut hermostunut ja kuunnellut korva salin
+ovessa):
+
+Mamma ei nyt huuda, se kuuluu salonkiin!
+
+EMBLUNDSKA
+
+Kuulukoon vaikka — —, minä puhun! Puhun! (Lyö käsiään yhteen.)
+
+PAHLMAN (Rauhallisesti istuutuen):
+
+No puhukaa sitten!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No, — Leilan oma pappa haki Leilaa!
+
+ULLA
+
+Jessus!
+
+PAHLMAN (Nousee):
+
+Se on estettävä!
+
+EMBLUNDSKA
+
+No mihinkäs nyt? (Rauhallisesti):
+
+Se istuu salissa!
+
+ULLA
+
+Voi, voi, ettei Leila vaan sitä näkis, se tulee närvöösiksi!
+
+EMBLUNDSKA (Sävyisästi):
+
+Ei siitä pelkoa se istuu sen komean kultatoolin takana, joka on vähän
+ton tapanen. (Näyttää kateederia):
+
+Ei Leila sieltä voi huomata!
+
+ULLA
+
+Jumalan kiitos, mutta rakas Liina, ethän sinä aijo pilata tytön
+konserttia, ethän!
+
+EMBLUNDSKA (Sävyisästi):
+
+No, eihän se ollut alun pitäenkään meininki, minun vaan piti tulla
+siitä sinulle kertomaan, mutta kun herra Pahlman osas niin minut
+puhaltaa ylös semmoiseen ploosinkiin!
+
+PAHLMAN
+
+Anteeksi nyt, rouva Emblund, mutta kun sitä niin osaa hermostua. — Jos
+nyt kaikki vaan menis hyvin ohi!
+
+ULLA
+
+Jaa, jaa, suokoon Jumala!
+
+NANNA
+
+Onko Leila hermostunut!
+
+ULLA
+
+Herra ääretön — on!
+
+NANNA
+
+Pahastikin!
+
+ULLA
+
+No kyllä vaan!
+
+PAHLMAN
+
+Tyst! Nyt ne taas räpyttävät!
+
+
+17 kohtaus.
+
+    Edelliset, Leila ja Albert.
+
+LEILA (Tulee, aploodeja):
+
+Oh, hoh, kun tuli kuuma, siellä oli niin kuuma, että minä pelkäsin
+pyörtyväni!
+
+ALBERT
+
+No, no, älä nyt rakas liiottele!
+
+LEILA
+
+Kauvankos sinä taas olit Pariisissa?
+
+NANNA
+
+Kahdeksantoista kuukautta!
+
+LEILA
+
+Ai, kyllä minä olin kauvemmin Mynchenissä, kuinkas se nyt olikaan Aape?
+
+ULLA JA ALBERT (Yhtaikaa): 23 kuukautta!
+
+LEILA
+
+Niin!
+
+ALBERT
+
+Mutta mene nyt kiittämään, eivät ne anna rauhaa! (Leila menee.)
+
+
+18 kohtaus.
+
+ALBERT
+
+No Leila!
+
+LEILA
+
+Jaa rakkaani!
+
+ALBERT
+
+Nyt tulee se konsertin paras numero, kuule Leila, laula vaan aluksi
+harvaan ja tummasti, hyvin tummasti, se vaikuttaa silloin enemmän
+uskonnolliselta!
+
+LEILA (surunvoittoisesti):
+
+Koetan — koetan — Nanna, onko sinulla neulaa?
+
+NANNA
+
+On, kas tässä!
+
+LEILA
+
+Tahdotko sinä kiinnittää nuo orvokit sydämeni kohdalle! (Nanna
+kiinnittää ne keskelle rintaa.)
+
+ULLA
+
+Herra ihme, eihän sydän siinä ole, vasemmalla puolellahan se, kas
+tässä! (Näyttää omaa rintaansa.)
+
+ALBERT (Veitikkamaisesti):
+
+Aij, jai, sitä pikku mammaa, on kerran ollut rakastunut eikä tiedä
+missä sydän on, sehän on keskellä rintaa, hiukan vasemmalle kallellaan!
+
+ULLA (Vakavasti):
+
+Eipäs, se ei ole totta, tuossahan se lyö!
+
+ALBERT
+
+Se on suuri verisuoni, joka siinä hakkaa!
+
+LEILA (Nauraen):
+
+Sama se missä se pieni sydän raukka on, pääasia on se, että se on
+olemassa ja on terve!
+
+PAHLMAN
+
+Niin samaa minäkin. (Nauraa.) Tässä hiljan luin lehdestä, että se
+eräällä akalla oli vattassa! (Nauraa. Kaikki yhtyvät.)
+
+LEILA
+
+Siellä sen paikka olisikin, tuntisi ehkä silloin vähemmän!
+
+ULLA
+
+Kyllä Aadolf tietää, että vattakin tuntee! (Kaikki nauravat.)
+
+ALBERT (Katsoo kelloa):
+
+Ei, mutta nyt on taas aika lähteä!
+
+KAIKKI
+
+Onnea, onnea vaan viime osalle! (Leila ja Albert menevät.)
+
+
+19 kohtaus.
+
+    Pahlman, Ulla, Emblundska ja Nanna.
+
+EMBLUNDSKA
+
+Ei, kyllä minäkin nyt menen kuulemaan!
+
+NANNA
+
+Ja minä!
+
+PAHLMAN
+
+Mitäs, jos minäkin vähän kurkistaisin, miltä se sali näyttää!
+
+ULLA
+
+Jaa, menkää te vaan, minä en uskalla, enkä jaksa, minä jään tänne!
+(Haukottelee, menevät.)
+
+
+20 kohtaus.
+
+    Ulla yksin.
+
+ULLA
+
+Mutta montakohan pukettia ja kranssia se on mahtanut saada, tietysti
+ne ovat siellä forttepianon päällä, mitenkäs ne näkisi (Menee ovelle
+ja kurkistaa avaimen reijästä: ) Tos on yksi liljapuketti, Herra
+ääretön, kun ne ovat kauniit, ne pannaan salissa siihen ekyptiläiseen
+kukkapottaan. Herra ihme, kun niitä on paljon — äsh, kun siitä vetää,
+ei uskalla enään katsoa, saa vielä naarannapin silmäänsä! (Tulee
+takaisin: ) Jumalan kiitos, kohta tämä jännitys on ohi, kyllä me
+papan kanssa ollaan ansaittu hyvä illallinen! (Istuu.) Kyllä minunkin
+pitää ottaa klasi portviiniä, minäkin olen niin heikko, höh, höh.
+(Haukottelee: ) Kyllä konsertit sentään ovat ikäviä, jaa taikka
+hauskojakin, jos istuu sisällä, mutta enhän minä jaksa aina kuunnella
+sitä samaa jollottamista ja rämpytystä! (Haukottelee, on äänettömyys,
+äkkiä kuuluu kimakka heikko kiljahdus.)
+
+
+21 kohtaus.
+
+    Ulla, Albert ja Leila.
+
+ALBERT (Tulee kiireisesti kantaen Leilan, joka on pyörtynyt, kalpea):
+
+Mamma, Jumalan tähden, vettä!
+
+ULLA
+
+Herra ihme, mikä nyt tuli, voi, voi, no missä se pappakin on, oi, oi!
+(Salista kuuluu sorinaa ja melua. Albert tempaa oven kiinni ja valelee
+Leilan ohimoita.)
+
+ALBERT
+
+Oi, Herra Jumala, se oli kauheinta mitä koskaan olen elänyt!
+
+ULLA (Kiihkolla):
+
+Mitä, mitä — voi, sano mitä?
+
+
+22 kohtaus.
+
+    Edelliset ja Pahlman.
+
+PAHLMAN (Vasemmasta ovesta pidellen päätään):
+
+Oo, oo, hyvä Jumala, kuinka kauheata, kauheata, raakaa, voi — —
+
+ULLA
+
+Miten, voi, voi mitä?
+
+LEILA (Herää, heikosti):
+
+Isä — — i—sä!
+
+ULLA
+
+Menikö se laulu — »Isä» huonosti?
+
+PAHLMAN JA ALBERT (Yhtaikaa):
+
+Ei — — meni!
+
+ULLA
+
+Oletteko pois järjiltä, kertokaa!
+
+
+23 kohtaus.
+
+    Edelliset, Emblundska ja Nanna
+
+EMBLUNDSKA (Itkien):
+
+Voi taivas, se oli petomaista!
+
+NANNA (Istuutuu, itkee):
+
+Ennen kuulumatonta!
+
+ULLA
+
+Lauloko se niin huonosti?
+
+ALBERT
+
+Nanna hyvä, hae Fiina ja käske noutaa lääkäriä! (Nanna menee itkien.)
+
+Oi Leilani, pieni Leilani! (Valelee vedellä.)
+
+ULLA
+
+Kertokaa nyt. Jumalan nimessä. Aadolf, etkö sinä enään osaa puhua — —
+Liina, missä sinun kielesi on, voi, voi, voi — —
+
+ALBERT (Tulee Ullan eteen):
+
+Rouva Emblund, hoitakaa te Leilaa hetkinen! — Rakas mamma, se oli näin!
+Se oli niin kauheata, ajatelkaas, konsertti oli jo niinkuin voiton
+puolella, minä istuin ja soitin parhaani mukaan, se oli se laulu —
+Isä — mamma muistaa se Leilan ja minun laulu, oi kuinka Leila lauloi
+sen ihanasti värsy värsyltä —, yleisö oli aivan hiljaa, se kuunteli
+henkeään pidätellen, sitten tultiin siihen vienoon paikkaan siihen
+suloiseen värsyyn, jossa lauletaan:
+
+    Isä rakkautes tähden.
+    älä vitso kaikkein nähden
+    iske yössä, iske salaa
+     rintaan haava, joka palaa!
+
+oli niin utuisen vienoa, niin suloista, minä aivan värisin
+liikutuksesta ja onnesta, sillä Leila lauloi niin hyvin, mutta — —
+
+ULLA (Kiihkolla):
+
+Mutta!
+
+ALBERT
+
+Silloin nousi rehtorin kateederin takaa eräs juopunut, risoissa oleva
+mies ja huusi yleisölle hiljaisuuden vallitessa: »Ilman sitä, se on
+kumminkin minun rakas likkani, johonka minä mielistyin!» Leila kirkasi
+— »isä» ja kaatui pyörtyneenä minun syliini!
+
+ULLA
+
+Kauheata, ääretöntä! (Itkee.)
+
+PAHLMAN
+
+Raakalaisen teko!
+
+LEILA (Heikosti):
+
+Ei, ei — sillä lailla, rakkaudessaan hän sen teki, — — hän — — on —
+mi—nun i—sä—ni! (Vaipuu horrokseen.)
+
+
+24 kohtaus.
+
+    Edelliset, lääkäri ja Nanna.
+
+NANNA
+
+Tapasin tohtori Marron eteisessä.
+
+LÄÄKÄRI
+
+Iltaa, se oli kait ankara säikähdys!
+
+PAHLMAN
+
+Niin, ettei vaan vikaantunut!
+
+LÄÄKÄRI
+
+Kaatuiko hän lattialle?
+
+ALBERT
+
+Ei, minä sain vastaan! (Lääkäri tutkii, kuuntelee ja pudistelee
+päätään, äänettömyys.)
+
+ULLA JA ALBERT ( Yht'aikaa):
+
+Mitä?
+
+LÄÄKÄRI
+
+Hyvin hermostunut, sydän lyö kiihoittuneesti ja — —
+
+ALBERT
+
+Ja mitä?
+
+LÄÄKÄRI
+
+Ja äänijänteet ehkä hiukan väsähtäneet!
+
+LEILA (Matalalla, tummalla äänellä):
+
+Isä, sinä et tiennyt, että rakkauskin — voi tappaa!
+
+LÄÄKÄRI
+
+Olisi varovaisinta viedä sairas kotia suljetussa vaunussa, sillä ääni
+voisi olla vaarassa!
+
+ALBERT (Tyrmistyen):
+
+Niin, voisiko se olla mahdollista?
+
+LÄÄKÄRI (Rauhoittavasti):
+
+Tosin sattuu joskus, että joku peljästyksestä ja rasituksesta alkaa
+änkyttää —
+
+ALBERT (Epätoivossa):
+
+Ei, jei, ei —
+
+LÄÄKÄRI
+
+Rauhoittukaa, toivottavasti ei tässä ole siitä kysymystäkään!
+
+ALBERT (Itkien):
+
+Siis ääni on mennyt!
+
+LÄÄKÄRI
+
+Sitä ei ole kukaan sanonut, rauhoittukaa toki!
+
+ALBERT (Langeten äitinsä kaulaan itkien):
+
+Äiti, suuri ääni on sortunut!
+
+ULLA
+
+Älä nyt, tohtorihan sanoo, ettei se ole totta!
+
+LEILA (Matalalla, soinnuttomalla, äänellä):
+
+Rakkaus antaa — — rakkaus anastaa — — kaikki, — kaikki otti i—sän
+rakkaus!
+
+PAHLMAN
+
+Isän viha!
+
+LEILA (Heikosti):
+
+Ei, niin, ei — — se oli i — sän rak-kaus!
+
+ALBERT (Itkien):
+
+Koskaan ei soi särkynyt sävel! (Esirippu.)
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77399 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fe2c007
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77399
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/77399)