diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 77227-0.txt | 2998 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 3014 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/77227-0.txt b/77227-0.txt new file mode 100644 index 0000000..b6b9251 --- /dev/null +++ b/77227-0.txt @@ -0,0 +1,2998 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77227 *** +language: Finnish + + + + +KYNÄELMIÄ III + +Runosommitelmia + + +Kyhäillyt + +KAARLO HEMMO + + + + + +Porissa, +Gust. Ronelius, +1909. + + + + +SISÄLLYS: + +Runottarelle. + +I. ISÄNMAA JA KANSALLISUUS. + +Siitä sulonsa on saanut Suomi. +Työ ja rakkaus isänmaalle. +Isänmaan sairastaessa. +Elää ainiaan. +Kuokkalan kyyditsijä kertoi. +Katajainen kansani olkoon. +Ihmeellinen uneni. + +II. TUNNELMIA, TUUMAILUJA, MUISTELMIA YNNÄ MUUTA. + +Äitiäni muistellessa. +Ah, jos puhdistaisi. +Elo moinen onnen luo. +Huviretkellä. +Käyttämätön ei kulu. +Hänelle. +Matkamuistelma. +Keskeytyneen matkan muistoksi. +Nuor' on sydämein. +Hiljaa. +Sua katselen vaan. +Runoilija armaalleen. +Vietä häät. +Poimi helmi, säästä kukka. +Hyvästellessä. + +III. RAITTIUS. + +Tuomo Tuopin jouluviinat. + +IV. LAPSIEN PIIRISTÄ. + +Poikaviikarien sukkeluutta. +Kuinka pässi pikku Paavon lukutyöhön taivutteli. +Pörrö-Pekka. + +V. TILAPÄISIÄ. + +Jäälle urheilemaan. +Merimiehen pojan uni. +Ystävälleni J.H. Erkolle. +Runo Rauman rautatieriemuun. +Nähtyäni "Rykmentin tyttären". +Eräissä laulajaisissa. +Nimipäivinä I. (A:lle). II. (O:lle). +Tirehtööri Edvin Kaslin'ille. +Tervehdys Rauman V.P.K:n uuden talon vihkiäisiin. +Eläköön yksimielisyys. + +VI. YHTÄ, TOISTA, KAIKENMOISTA. + +"Viinat alas!" +Eräästä puoluemiehestä. +Matkakumppani. +Uupumisen syy. +Turhaa parjausta. +Ei ole yksinkertainen. +Esikuva. +Vanhanpojan iltahuokaus. + + + + + + +"Elä, armas lukijani, +Hae sommitelmistani +Runon hurmaa lain". + + + + +Runottarelle. + + +Ihanteiden ilmapiiri, +Laaja laidun aattehien +Armahani on asunto, +Kotipaikka korkeainen. + +Siellä sinervän sisällä, +Ikiauvon auterissa, +Kajastuksen kainalossa, +Runohohtehen helossa, +Leijut lempeni esine. + +Maassa mulla on majani, +Alahalla aivan täällä, +Josta sinne siivetöntä +Korke'uden karkeloihin +Liekuta ei ilmanliekka, +Vaikka aina aatokseni, +Poven hehku polttavainen +Kauas nousta kaihoaapi, +Ylä-ilmojen iloihin. + +Mutta vaivun voimatonna +Alas maasta aattehien +Auvosielun armahani, +Kaivattuni kaukomielen +Kera kaunokantelonsa +Hälvetessä, häipyessä +Kudoksihin kultapilven, +Sekä soittelon sorean, +Helkähdyksen hellänvienon +Lakatessa tenhovaisen +Sävelillä sielussani +Hyväellen hiipomasta... + +Minä haavemainingissa +Herkyn herkkämieliseksi, +Että sydän sylkähtääpi +Moisen tunnun tunnelmissa, +Kuin jos oisi kuulumassa +Kaiku ihmehen ihana, +Lumosoitto samanlainen, +Jota rai’utti Runotar +Kaunokieli kantelolla, +Jopa ukkosen jyryssä, +Pauanteisen pauhinassa, +Kevättuulen tuoksinassa, +Ailakoissa suvi-aallon, +Linnun lempilaulelossa, +Huojunnassa honkametsän, +Puhelussa lehtipuitten, +Kuohuloissa koskienkin, +Vilinässä virran vienon — +Silloin innon itsessäni, +Pyhän tunnen pyrkimyksen +Sävel saada toistetuksi, +Joka soipi sielussani, +Sydämessä sylkyttääpi: + +Pauanteisen pauhinalla +Manajaisin mullan alle, +Vuorten rautaisten rakohon +Orjahengen heimostani, +Pahan kaiken kansastani, +Nuoret, vanhat nostattaisin +Isänmaalle mairetöihin, +Riidat kaikki karkottaisin, +Kyyditseisin itsekkyyden +Myrsky-ilmojen mukahan. + +Kevättuulosten kerällä +Sulolahjat Suomellemme +Kallihimmat kanteleisin. + +Ikitaimen ihmisyyden +Inehmoihin istuttaisin. + +Kesä-onnen kestäväisen +Tänne saattaisin sylissä +Armahaisen suvi-aallon. + +Linnun lempilaulelosta +Rakka’uden ruusunauhan +Sydänlammin laitehilta +Solmiaisin seppeleeksi. + +Honkametsän huojunnasta +Saisin syntyjä syviä, +Ongelmoita otteleisin. + +Kosken kuohuista kovista +Edistyksen innon loisin. + +Vilinästä virran vienon. +Rakentaisin mukaisuutta, +Sovintoa, sointumieltä, +Lohdutusta, lievennystä +Kiusatuille kärsiville. + +Muuta vielä paljon — — — — +— — — — — — Mutta +Kaiku lakkas' kuulumasta, +Sävellaine läikkymästä +Sydämessä, sielussani, +Tuntehissa tuutimasta, +Kuni auer aamusella, +Utu päivän paistehella +Kokonansa kaikkoaapi +Tuulenhengen tuntuessa... + +Suorin suotta sormiani, +Ojentelen ottamahan +Unen armahan tavalla +Sielun silmien edestä +Kadonnutta kanteletta, +Joka jätti jälkehensä +Kaihomielen, kaipauksen... + +Antakohon anteheksi +Runotar mun rakkahani, +Kaivattuni kaukomieli, +Että maisen mullan lapsi +Tavotellut taivahaista +Onpi soitella säveltä, +Saadaksensa herkän hetken +Olla onnen hurmehessa +Kulkemassa kukkateitä +Ihanteiden ihmemailla +Runon ruusutuoksehessa... + +Antanetko anteheksi, +Riemun siitä rinta saapi, +Sydän, sielu sylkähdyksen, +Kuin jos oisi aivan tullut +Toistetuksi taivahainen +Sävel ihmehen ihana, +Kaiku kaunokanteloisen, +Vaikka toisto vaalennutkin +Mahdoton on maisin äänin, +Maisin äänin, maisin sormin +Siitä saada syntymähän — +Siksi onkin soitantoni +Korutonta, kaiutonta, +Vailla sointujen suloja +Laadutonta lauleluni... + +Suothan, armas, anteheksi? + + + + + + +I. + +ISÄNMAA JA KANSALLISUUS. + + + + +Siitä sulonsa on saanut Suomi! + + +Mistä sulonsa on saanut Suomi, +Kaune'uden muita korkeamman, +Ihmetellyn iki-ihanuuden? + +Syksymyrskyjenkin mylviessä, +Tai jos onpi kova, tuima talvi, +Kevät kaukomielinen kun koittaa, +Herttaisimmallaan on kesän henki — +Aina suloinen on Suomi armas! + +Kedon korupuvun syksy kaataa, +Vaan se myöskin kypsyttävi viljat, +Luopi loistaviksi laakson lehdot, +Viileäksi ilman virkistääpi, +Kuuhuen tuo antamahan kainon +Haavevaloansa hattaroista. + +Puhuri kun talvella taas puhkuu, +Raikasta sen onpi henki raitis, +Kimmelteleväinen tähtikruunu +Kaunistaapi ilman kupukannen, +Revontulten läikehtivä roihu +Päiväks' uskottaapi yötä Pohjan, +Valkeina kuin viattomuus vallan +Hohtavaiset ovat laajat hanget, +Sadunomaisina metsät sankat +Härmähuurteen peittäminä huojuu... + +Kevätenkeli kun ilmaa entää, +Siivin valkoisin pois pilvet soutaa, +Sinikirkkahaksi taivas seestyy, +Ovi valon, lämmön aukeneepi, +Hanget kidekiiltohiset häipyy, +Purot, kosket pauanteina pauhaa, +Päivän sädevyössä järvet päilyy, +Nurmi nuokkumahan maasta nousee, +Kukkiin pukeutuvat laaksot, kummut, +Linnut kilvan lempikielin laulaa, +Taika ihmeikäs maan, ilman täyttää... + +Siunattu on kesä kaunohenki! +Valo yltäkylläisenä virtaa, +Lämmön läike kaikkialla liekkuu, +Auerhuntuisena alkaa aamu, +Päivällä on kultakehä päällä, +Ruso-untuvihin ilta raukee, +Sulan ikilemmen suutelossa +Yhteen yhdistyvät maa ja taivas... + +Vuodenajat kuinkin vaihtelevat, +Aina suloinen on Suomi armas! + +Mutta mistä suloisuuden Suomi, +Kaiken saanut on tään kauneu'den? + +Kertovi näin meille Pyhä kirja, +Raamattu sen tiedon tuopi ratki: +Luomistyön kun päätti suuri Luoja, +Katseli Hän silloin kaikkialle, +Ihastuen ihamieliseksi — + +Silmäniskussapa juuri siinä +Sattui hänen silmihinsä Suomi, +Jonka omaksi nyt kaikki joutui +Katsehen ja Luojan kasvojenkin +Ihastuksen ikikaunis ilme... + +Siitä sulonsa on saanut Suomi! + + + + +Työ ja rakkaus isänmaalle. + + +Sai kansa muuan asumakseen +Niin rikkaan, hedelmäisen maan, +Ett' yltäisyyttä nauttiakseen +Ja hekkumaa on ainiaan. + +Taas toinen maan, min uumenissa +On aarteet mitä kalleimmat +Ja vesistöissä, vuorelmissa +On helmet, kullat, hopeat. + +Mut maasi, Suomen lapsi, sulle +Ei tuhlaa lahjojansa tuo — +Jos ryöstä niukka leipä tullee, +Ei anteita se muita suo. + +Vaan vaikka vailla rikka'utta, +On kaune'us sen verraton, +Kun kaikkialla ihanuutta, +Kuin sadun maailmoissa on. + +Sen maa ja taivas, laaksot, lehdot +Ja vienot välkkyväiset veet +Ja hanget sekä kukkaiskehdot — +Ne ihanteist' on syntyneet. + +Kuin morsian, niin armahaisna +Kaikk' edessämme uinuaa +Ja hentomielin loistavaisna — +Oi kaunis, armas, kallis maa! + +Ja kallis, kallis on tää maamme, +Jonk' isät osti verellään — +Vain onnea me lapset saamme +Nyt heidän kärsimyksistään. + +He korvet viljamaiksi loivat +Ja synnyt syvät tutkivat +Ja heidän kantelonsa soivat +Nuo runohelmet ihanat. + +Ja sointuvaisen Suomenkielen +He jätti meille suloisan +Ja uljaan, rehellisen mielen +Ja lujan uskon Luojahan. + +Siks' lasten, paljon saatuansa, +On maalleen pyhin velvotus +Työ antaa vastalahjanansa +Ja kiitosuhriks' rakka'us. + + + + +Isänmaan sairastaessa. + + +Kurja lapsi sairastavan +Toivoo äidin kuolemaa +Sekä myöskin perintöjen +Jakamista odottaa, +Mietiskellen mielessänsä: +"Ajoissa ne riistän pois, +Koska äidin kuoltuakin +Vieras kaikki viedä vois"... + +Kurja teko kurjan lapsen, +Joka unhottanut on +Äidin lemmen, antain siitä +Halvan, huonon palkinnon. +Äiti häntä hellin hoiti, +Kuin vain yksin äiti voi, +Kärsi, valvoi, rinnoin ruokki, +Parhaimpansa hälle soi. + +Jo tuo lapsi kiittämätön +Hyljeksivi äitiään, +Perinnötkin jakais', eikä +Niitä vaali lemmellään — +Vielä estää toisiakin +Antamasta hoivo'aan, +Tuskin sallii toivottavan +Äidin toipumistakaan. + +Kurja lapsi! Katso äidin +Koviin kärsimyksihin! +Sydämin sä voitko nähdä +Niitä heltymättömin? +Halpa elköön mieles' olko, +Täyttäköön sen rakka'us! +Muista: äidin hylkijälle +Taivaasta on rangaistus! + +<tb> + +On sairahana isänmaamme Suomi, +Tuo äiti armas meidän kaikkien, +On raudanraskas sulosilmän luomi +Ja katse sumehessa kyynelten... +Kuin suuret onkaan tuskat ulkonaiset! +Mut sisätuskat suuremmat viel' on, +Kun joutuneet on omat lapsukaiset +Nyt keskinäisen vihan kiihkohon. + +He katsovat sun kohta kuolevaksi, +Mut kiihkeässä intohimossaan, +Ei yksikähän jouda auttajaksi +Ja perikadon uhkaa poistamaan — +Kun tulis' suoda lievennystä, hoivaa +Ja hoitaa äitiänsä kärsivää +Ja lääkkeeks' antaa rakka'utta oivaa, +Niin tuskaa tuotetaankin kirpeää... + +Sun kohtalosi, äiti, useasti +On kolkko ollut lailla syksy-yön. +Kun sodat riehuneet on raivoisasti +Ja halla turmellut on kaiken työn. +Mut lapses' opetuksen siitä saivat, +Mi neuvoo nöyrtymään, jos tarvis on, +Ja kärsimällä voittamahan vaivat, +Kun keino muu on ollut mahdoton. + +Ja siksi säästytty on sortumasta, +Kuin tuulen reutomana metsän puu, +Mi tietoisena myrskyn riehunnasta +On jäykkänä ja myöskin — kumartuu. +Mut paras toki, että koskaan eipä +Lie toivottomuutehen tultu kai: +On syöty pettua, kun loppui leipä, — +Ja äiti, lapset pelastuksen sai. + +Vaan nyt kun äiti taasen sairastaapi, +On lasten keskuudessa toivottuus, +Nyt toiset toisiansa parjoaapi +Ja vallalla on eripuraisuus. +Jos kellä toivoa on uskallusta, +Ett' äiti hoitamalla taudistaan +On toipuva, saa siitä solva'usta — +Ja tuskin arvoltaan on matokaan .. + +Voi teitä kuitenkin, te kurjat lapset, +Te vallitessa vihan raivoisan +Nyt häilytte, kuin tuulispäässä hapset, +Ja unohdatte äidin sairahan. +Jo jättäkää pois riita keskinäinen +Ja kiistaan siitä joka nainen, mies: +Ken äidin vaalija on ensimmäinen +Ja kellä kuuminna on lemmenlies. + +Kun äiti sitten rakkaudellanne +On toipumahan saatu taudistaan, +Ja hänen lempensä on palkkananne +Ja perinnöitä hellin suojellaan, +Niin yhteisonnestansa riemukkaina +On äiti sekä myöskin lapset nuo. +Tää tila olkoon poistumaton aina! +Ja pian joutukohon aika tuo! + + + + +Elää ainiaan! + + +Tuon kuolon säälittömän temmatessa +Pois jonkun meidän rakkaistamme, +On silmät kyynelien kastehessa +Ja murhehunnut huoliamme +Ne osottavat koko maailmalle, +Ja toivo ruko'usta taivahalle +Vie hartahinta luokse armon Herran, +Ett' ylähällä yhtyisimme kerran. + +Mut kansaa kuolema jos uhkoaapi +Ja lain jos sortaa väkivalta, +Niin huolihunnut, itkut jäädä saapi +Ja työllä murhekuorman alta +On toinnuttava kevätluonnon lailla, +Eik' olla työtä, innostusta vailla, +Saa vanhuksetkaan heikot harmaapäiset. +Ei nuoret, eikä lapset leikkiväiset. + +Kun kansa kaikki vaan on valveillansa +Ja herehillä itsetunto, +On väkivalta turha voimassansa +Ja myrskyt kestää kansan kunto. +Siis työhön toivossa — ja pieni, suuri +Nyt yhtyköhön heti, niinkuin muuri! +Näin horjumatta kun on siskot, veikot, +Ei meitä voita väkivallan peikot! + +Ei kuoloon joudu kansa milloinkaan. +Jos itsetajunta on valveillaan +Ja yksimielisyyskin soinnussaan — +Se kansa elää, elää ainiaan! + + + + +Kuokkalan kyyditsijä kertoi + + +Kyytiin valmis on hän aina +Olkoon päivä taikka yö, +Orjan lailla pokkuroipi, +Hevostansa ohjaa, lyö, +Vilkkahasti haasteleepi +Karjalaista murrettaan, +"Armon herran" arvon aulis +Jokaiselle antamaan. + +Avomielisenä kaiken +Sukunsakin selittää +Sekä miksi ammattina +Häll' on kyydinteko tää: +"Isä kreivin muukalaisen +Talon ennen saada soi, +Rahat tuhlas', hurvitteli —, +Väkijuomissa ne joi. + +Siskoparvi sinne, tänne +Maailmalle mennyt on. +Minä itse hevon hankin, +Kävin kyydintekohon. +Helppo toimehen on tulla, +Lapsista kun huolta ei, +Sillä kreivi muukalainen +Kasvatiksensa ne vei. + +Luojan siunaama se kreivi +Lapset otti omikseen! +Uuden uskon, nimet toiset +Kuuluu heille antaneen..." +Heltyneenä onnestansa +Kyyditsijä kertoi näin, — +Kansan itsemurhan aave +Kummitteli mielessäin. + + + + +Katajainen kansani olkoon. + + +Maan mataja +On kataja, +Ei taivaslatva, sorja. +Vaan viheriä, korja +On kuitenkin +Niin talvisin, +Kuin kesän kauniin aikoihin. + +Kun syvähän +Se hyvähän +Maa-emon syliin luottuu +Ja juurillansa juottuu, +Niin riistämään +Pois äidistään +Ei sitä kuonnu myrskykään. + +Niin louhikot, +Kuin rouhikot +On sille kasvumaata. +Ja missään ei voi laata +Sen tuore'us +Ja nuore'us +Ja elinvoiman uhke'us. + +Jos ainiaan +Noin Suomenmaan +Myös koko kansa oisi, +Niin katajaisna voisi +Se aikojen +Ja vaiheiden +Nuo irnut kestää voittaen. + +Ja ohjana +ja pohjana +Kun alla vastustenki +On kansallinen henki, +Niin kukkiaan +Luo kansa vaan +Ja ain' on elinvoimissaan. + + + + +Ihmeellinen uneni. + + +Fetsi päähän painettihin, housut kovin laajat sain, +Jotta astuessa luulin hametta ma kantavain, +Pyssy pistimensä kanssa, miekka vyölle annettiin — +Sotilaaksi väkivalloin muodostivat minut niin... + +Syytä kun mä tiedustelin, silloin vastattihin vaan, +Että minut kokonansa turkkilaiseks' muutetaan. +Mutta miksi? "Siksi että — sulttaanin se tahto on: +Nöyränä siis taivu tähän tarjottuhun armohon!" + +Vihanliekki rinnastani sydämen on syöstä pois, +Ruumiissakin tuntui, kuin jos paloiksi se pantu ois... +Vihdoinkin kuin raivo raukes' riehumasta mielessäin, +Sydämeni lohdutellen luulin haastelevan näin: + +"Ellös riehu! Voimat siinä turhanpäiten kuluvat — +Helpommin sun sitten saavat voitetuksi sortajat... +Ell'et itse, niin ei toiset muuksi sua muuttaa voi, +Kuin sun alkujansa suuri Luoja Taivahainen loi. + +Puku vaan on ulkokuori! Itses' varjeltava on, +Että vieraan vaikutuksen pystyä on mahdoton! +Suomalaisna pysy aina mieleltäs' ja kieleltäs', +Suomalaisuus virratkohon veressäs' ja hengessäs'! + +Vielä vapa'uden päivä kerran kultiansa luo! +Puvun riisua saat sekä heittää asehetkin nuo! +Mutta tylsyä et niitten koskaan sinä antaa saa: +Voihan olla, että niillä lyötävä on — sortajaa!..." + +Säpsähdin kun tämän kuulin sekä myöskin — heräsin... +Unta ihmeellistä mietin tykyttävin sydämin... +— Näin on ilmissäkin käyvä, valan vannoin voimakkaan, +Jos vaan mua muuttaa milloin turkkilaiseks' aijotaan! + + + + + + +II. + +TUNNELMIA, TUUMAILUJA, MUISTELMIA YNNÄ MUUTA. + + + + +Äitiäni muistellessa. + + +"Mä rukoilen sun puolestais, +Jos huolet sua painaa. +Oi, lapsi, luota Luojahais, +Hän turvan sulle lainaa." — +Näin haastoi äitin' armainen +Viel' eloss' ollessansa, +Kun käden otti kätehen +Ja siunas' poikoansa. + +Vaan äiti kuoli... Eestä mun +Ken ruko'uksen kantaa? +Ken epätoivoon, suruhun +Nyt siuna'uksen antaa? +Oon yksin... Mistä hoivan saan +Ja lohdutuksen mistä? +On sydän täynnä tuskistaan +Ja silmät kyynelistä... + +Mut katso! Läpi kyynelten +Mull' äidin kasvot hohtaa: +Ja ilo saapi sydämeen +Ja murhe poistuu kohta — +Ja tuntuvi, kuin puhuis' hän +Taas lempiäänin mulle: +"Jo lasna neuvoin sylissän' +Mä ruko'uksen sulle." + +Se totta, äitini, on tuo! +Nyt tiedän, mihin luottaa. +Ja mikä iloks' surut luo +Ja mikä turvan tuottaa. +Oi, kiitos, kiitos neuvostas', +Sä armas äitikulta! +On kuni oisin rinnallas' — +Niin tunnun turvatulta... + + + + +Ah, jos puhdistaisi! + + +Kun taideniekka kuulu kautta maan +Sai valmihiksi veistoksensa, +Jot' oli vuosikaudet innoissaan +Hän patsaaks' luonut nerollensa, +Niin ihailtavaks' taiteen ystäville +Sen uskottunsa parhaan näyttehille +Nyt antoi viedä kaikkialle. + +On onnentunne hällä mielessään, +Kun valmis taidetyö on suuri, +Mi ydin onpi hänen hengestään +Ja sielustansa pyhin juuri: +Hän lapsenmiellä oli riemuissansa, +Kun aavisti sen, että koko kansa +On ihastuva taideluomaan. + +Ja ihailua viestit kertoivat +Niin ihmetellen veistoksesta, +Myös hehkutunteitansa laulajat +Ne lauloi neron-tuottehesta: +Ei ennen vielä oltu nähty moista, +Mi toisten yli verratonna loistaa, +Kuin aurinkoinen taivahalla. + +Mut uskottu, hän matkan unohtain, +Pois poikkes' Riemujärven luoksi +Ja uida tahtoi kerran, kerran vain, +Mut uudestaan taas siihen juoksi — +Ja siinä intohimon valtavuossa +Myös veistos hältä unohtuen tuossa +Jäi turmeltumaan kokonansa... + +Kun taideniekka tämän kuulla saa, +Niin nuolena hän syöksyy tielle +Ja kuvaa etsimähän kiiruhtaa, +Sit' ett'ei veisi turmannielle... +Ja löydettyään, iloksensa huomaa, +On että mahdollinen taideluomaa +Sen alkumuotoon vielä saada. + +Ja sitten työhön jälleen ryhtyen, +Ei rauhaa itsellensä suonut +Hän ennen laisinkaan, kuin veistoksen +On aivan ennallensa luonut. +Taas sunnuntain hän sydämeensä saapi! +Ja kilvan ihaajoita kiiruhtaapi +Nyt katsomahan taidetyötä. + +<tb> + +Ihmislapsi, "luonnon herra", +Kruunu kaiken luomiston, +Taideteos täydellisin +Luotu Luojan kuvaks' on, +Saanut parhaat Mestariltaan: +Muodon sekä hengenkin, +Jotka puhtahina kerran +Vietävät on takaisin. + +Taikka toisin: Kuvanansa +Itse Luoja armoinen +Luonut onpi elämähän +Maailmassa ihmisen, +Jonk' on määrä huolehtia, +Ett’ei pääse konsanaan +Myrskyt, eikä elon vaarat +Kuvaa turmelemaan vaan. + +Mutta hänpä, jalon määrän +Unohtaen, lankeaa: +Luojan kuva loukka'uksen, +Henki turmeluksen saa — +Pahin toki, että aina +Lankeaa hän uudelleen, +Huolimatta Luojaltansa +Rakka'utta turvakseen. + +Milloin riemuissa hän uipi +Markkinoilla turhuuden, +Milloin riehuu raivoissansa +Vuossa intohimojen: +Rientää mieletönnä sinne, +Minne tuulet häntä vie, +Silmät ummistavi siinä, +Missä oikea on tie. + +Mestarinsa kuva kallis +Noinko jääpi ainiaan +Ilman pelastusta vallan +Kokonansa hukkumaan? +Pysähdy, oi ihmislapsi, +Kirkkaan lähdeveden luo, +Pese itses' puhtahaksi, +Poista elon saasta tuo! + +Luojan kuvan — ihmislapsen +Turmeltuneen jällehen +Saatava on ihanteinen +Muoto alkuperäinen. +Ah, jos kuvan puhdistaisi +Luojan pyhä rakka'us, +Ennenkuin sen niellä ehtii +Kadotuksen kurimus... + + + + +Elo moinen onnen +luo. + + +On ihailema kaikkien +Tuo kultosiipi perho, +Sen liidäntä on hentoinen +Ja loistavainen verho. + +Ja kesäkauden riemuissaan +Se huvitellen soutaa +Ja kukkasista ainiaan +Vain hurma'usta noutaa. + +Mut niinkuin usein muussakin +On laita elämässä, +Ett' ihastutaan kuorihin, +Se tapahtuu myös tässä. + +Kun perhon elo kokonaan +On huvitusta turhaa, +Niin hedelmänä siitä vaan +On häviötä, murhaa. + +Näät perhon jälkeläinenhän +Se turmiota tuottaa, +Ja kostaa isäin elämän, +Mi kulunut on suotta. + +Ei turhuus siuna'usta tuo, +Ei menestys sen myötä, +Vaan elo moinen onnen luo, +Mi taistoa on, työtä. + + + + +Huviretkellä. + + +Me ollaan huviretkellä — +On juhannuksen aatto — +Mut matkan nimi kernaammin +Vois' olla — surusaatto... + +Näät meistä tuskin yksikään +On oikein riemumieliä, +Nyt vaikka luonto nauttia +Ei parhaimpiaan kiellä: + +Kuin kuvastin nyt järvi on, +Maa kukkasissa loistaa, +Ja lauleluissa lintuset +Ne lempeänsä toistaa. + +Mut luonnon häinen tunnelma +Ei ilahduta meitä — +Ja milt' ei meidän silmiä +Nyt kyynelkaihi peitä. + +Tuo Sylvi, kiltti siskomme, +Hän suree sulhoansa, +Mi ollut vihkityynyllä +On — toisen immen kanssa. + +Ja Heikki, veikko vetreä, +Taas armastansa huolii, +Mi lemmen ensikoitteessa +Ja kukassansa kuoli. + +Mä murheistani omista +En edes saata laulaa, +Kun mua tumma Surutar +Se lakkaamatta kaulaa. + +Vaan tunnettuhan vanhastaan +On muille sekä meille: +Ei aina riemu-aurinko +Voi paistaa ihmisteille. + +Jos sattumalta jolloinkin +Se luopi loistettansa, +Niin murhe-hämähäkki pois +Sen kätkee verkollansa... + +Me ollaan huviretkellä — +On juhannuksen aatto — +Vaan matkan nimi kernaammin +Vois' olla — surusaatto... + + + + +Käyttämätön ei kulu. + + +On totuus lujin kaikista +Ja muuttumaton vallan, +Ja kulumatta — sanotaan — +Se pysyy ilman alla. + +Vai kulumatta! Mutta kuin +Voi kuluntaa se näytää, +Kun ihmiskunta totuutta +Niin kovin harvoin käyttää! + + + + +Hänelle. + + +Koskaan häntä näkemättä +Silti olin kuitenkin +Häneen ihastuksissani +Aivan mielin hehkuvin. +Julkisuudessa kun nimi +Usein hänen mainittiin, +Tuntemahan siitä opin +Sekä ihailemaan niin. + +Ja kun kerran matka sattui +Hänen kotipuolle päin, +Aavistus mun sielussani +Toivekielin kuiski näin: +Totta Onnetar mun suopi +Nähdä jalon tyttären, +Joka työtä, vaivojansa +Uhraa yhteishyvällen. + +Kotipuolensa ei haihdu +Ikinä mun muistostain, +Kunnian kun ensi kerran +Siellä häntä nähdä sain. +Tunne outo sydämeni +Saatti sykkimähän mun, +Suloisuus se sanomaton +Läikähteli sieluhun. + +Mielihaaveen kuvittelu: +Juuri semmoinen on hän, +Muuttui todellisuudeksi +Hänet sitten nähtyän': +Sinisilmät sielukkahat, +Posket punakukassaan, +Ryhti reipas, käynti hento, +Sanat hellät soinnultaan. + +Katuliikkeen vilinässä +Kaupungissa jällehen +Tapasin mä toistamiseen +Hänet suureks' iloksen'. +Silloin minuun ohimennen +Loi hän syvän katsehen, +Joka tulenpolttavana +Valtasi mun sydämen. + +Taidenäyttelyssä kerran +Vielä häntä kohtasin, +Lumottuna paikalleni +Heti kohta seisahdin... +Mitä taide oli luonut, +Multa kaikki unohtui — +Ihaileva katseheni +Hänessä se yksin ui... + +Sittemmin en ole häntä +Nähnyt enää milloinkaan, +Vaan mun mielessäni silti +Kuvansa on ainiaan: +Hänet näen edessäni +Valvehilla, unissain — +Milloin huolten huolenani, +Milloin iki-onnenain... + +Järki sanoo: Heitä houre! +Mutta tunne voiton vie, +Uskotellen, ett’ei rikos +Häntä ihaella lie — +Yhtä vähän, kuin on rikos, +Että tietää ei hän voi, +Kuinka ihailuksen äänet +Minun rinnassani soi... + +Sanotaan, ett' aurinkohon +Ihastunut kuuhut on, +Mutta että ijankaiken +Saa se olla toivoton — +Siksipä se kalpeana +Liikkuu yöllä yksinään, +Vavahdellen vaikeroipi +Toivotonta lempeään. + +Kohtalosi, kuuhut-parka, +Minä täysin ymmärrän, +Jolla sama toivottomuus +Onpi kärsittävänän': +Siksi kaihomielisenä +Laulelen mä laulujain, +Joita tähänasti kuullut — +Minä olen yksin vain. + +Kun nyt, kuten trubaduuri, +Häntä lauluin tervehdän, +Toivoin saada sävelissä +Hänet lähi sydäntän', +Lankeemalla jalkoihinsa +Anteheksi anon vaan, +Että noussut laulupuulle +Olen häntä kohtaamaan... + +Olkoon hällä sydän hellä, +Joka anteheksi suo! — +Tulevaisuus onneansa +Hälle ainoastaan tuo. +Mikä lie mun kohtaloni, +Yhtä pyytää uskallan, +Jonka hänen sydämestään +Soisin mulle sallivan. + +Kun en saane elon teillä +Häntä nähdä milloinkaan, +Luvatkoon mun ihaella +Häntä, häntä ainiaan — +Luvatkoon hän tämän mulle! +Ja jos säälilläkin vain +Mua tietäis' ajatella, +Siitä oisin autuain... + +Ja kun joku vielä kerran +Hänet sylihinsä saa, +Hunajata huuliltansa +Sieluhunsa vuodattaa, +Silloin minä aavistuksin +Onnesta siit' iloitsen — +Kahta kertaa hartahammin +Vielä yhä ihailen... + + + + +Matkamuistelma. + + +Höyryhepo raskahasti +Taaskin mennä läähättää. +Minä tarkkaan kirjavata +Junavaunun elämää. + +Tyydytystä kun en löydä +Siirrellessä silmiäin — +Silloin huomaan immen nuoren +Istuvan mun vierelläin. + +Kevätilma hengähtävän +Heti tuntui vastahain... +Aloin katsella, mut salaa +Sekä varovasti vain. + +Hennosti hän istui siinä, +Hymyssänsä soma suu, +Otsakiharoiksi kutrit +Vallattomat muodostuu. + +Päiväpaiste poskusia +Kirkkahiksi heijastaa, +Kukkakimpun loistavaisen +Eteensä kun avajaa. + +Rinnassa on myöskin ruusu +Siihen katsehensa loi: +Ruusu, silmät toisistansa +Kilvan sulo'utta joi. + +Kenpä onnellinen antaa +Kukkaiset ja ruusun sai! +Varmaan ylen ihanoita +Muistoja ne kertoo kai?.... + +Mietin näin ja luulen, että +Muistot valtas' impyen, +Koska vaipuvan hän näytti +Syliin hellän haavehen. + +Hetken haaveili — ja sitten +Uinahti hän unehen, +Päähyt painui vienoisesti +Puoleen rintaruususen. + +Näky kaunis! Hengetärtä +Kesän hän nyt esittää, +Muistojen ja kukkiensa +Keskessä kun lepäjää. + +Unelmien taikamailla +Ihmeitä hän uinuaa, +Kulta-unten salakieltä +Kukat hälle kuiskuttaa. + +Kai ne suudelmista kertoo +Pojat nuoren, sorean? +Taikka ensi-autuudesta +Lemmen vasta-alkavan? + +Sit' en tiedä. Mutta näky +Tää on vallan varaton — +Sulotarten parvi, luulen, +Immen ympärillä on... + +Aarre kallis onkin niillä +Siinä suojeltavanaan: +Kukkain keskustassa impi — +Itse myöskin kukassaan. + +Eipä kumma, että tuskin +Hengittää mä uskallan, +Ett’en unta häiritseisi +Onnellisna uinuvan .. + +Hiljaa istun vaan ja katson, +Ihantelen, hurmastun, +Kuva kaunis, tenhovainen +Painuu sieluhuni mun. + +Muistohelmyenä siellä +Tahdon säilytellä sen +Useasti toistuvana +Sielun kuvastimehen... + + + + +Keskeytyneen matkan muistoksi. + + +Ruunavuori — kau'an sinne matka paloi mielessäin; +Kun sen tehtäväksi kuulin, kevät viehti sydäntäin, +Aavistuksen kaukoputki näytti ihmetaikojaan, +Toivehet ne aatokseni täytti sulokuvillaan. + +Mutta miksi maailmassa kohtalo on kolkko niin, +Että ilo useasti peittyy murhe-untuviin? +Äsken kirkas sinitaivas kulmiaan nyt yrmistää, +Ukkospilvi uhkaa vettä... Joko matka kesken jää? + +Eihän toki! "Kyttä" tuossa uipi vettä velloen, +Niinkuin sorsa soutavainen, kuni alli aaltojen. +Seurueesta jahka ensin raja-aidat katoaa, +Sitten onpi ilo irti, riemuks' olo remahtaa. + +Iloisuutta siinä onkin, riemun runsa'utta vaan, +Missä immyttä on kolme "laulun laajan kotimaan" +Oi jos kera Karjalaisten impein aina olla sais', +Talvi kesähelle oisi, myrskyjä ei tunnettais'... + +Nytkään huomattu ei, että taivas pilveen mennyt on, +Ett' on tullut ukkosilma, jyry käypi ponneton. +Vettä vuotaa valamalla, salamat ne singahtaa, +Aaltoin kanssa temmeltäväin pikku "Kyttä" keinuaa. + +Myrskytköhön, jyrisköhön, soilutkohot salamat — +Riemusoitoks' impyet sen Karjalaiset ottavat... +Kun ei päiväntähti loista, loistaa heidän poskipäät, +Sinitaivon suloisinna heidän silmissänsä näät. + +Siksi myrskyn keskelläkin pinta sydänlammikon +Kirkas, röyhytön on, kuni sädevyössä auringon, +On kuin rantamat sen täynnä ulpukoita lemmen ois', +On kuin toivon-säveleitä kaislikot sen huminois'... + +Ja jos vaikka matka kesken jäikin, haitannut se ei: +Sydän mukahansa muiston kokonaisen siitä vei, +Joka länsiruskon lailla ihanaisna kangastaa, +Mielen tuutii tunnelmihin, rinnan lämpimäksi saa... + + + + +Nuor' on sydämein! + + +Minäkö vanha oisin? +Ei, armas impyein! +Ikäni vaikka karttuu, +Niin nuor' on sydämein. + +Kuvana luonto mulla +Se suurisynty on, +Mi ijäti on nuori +Ja vanhentumaton. + +Mitäpä vaikka luonnon +Syys, talvi vanhentaa: +Kevähän uuden tullen +Se taasen nuoreks' saa, + +Povi se luonnon paikka +Kuin onpi keväimen — +Sijana sydän munkin +Se myös on nuoruuden. + +Halua elon tunnen +Ja elän toivehin, +Tulena hehkun aina +Mä mielin keväisin. + +Mi ylevää on — siihen +Mun valtaa innostus, +Pyhänä rintan' alla +On nuori rakka'us. + +Minäkö vanha oisin? +Ei, armas impyein! +Ikäni vaikka karttuu, +Niin nuor' on sydämein. + + + + +Hiljaa... + + +Hiljaa kukka maasta nousee +Avaamahan umppuaan, +Hiljaa Koitar päivän johtaa +Valon tuomaan maailmaan. + +Hiljaa leyhkä aamutuulen +Koko luonnon herättää, +Hiljaa valo, lämpö siihen +Vuodattavi elämää. + +Hiljaa ruko'uksen henki +Nousee ylös Luojan luo, +Hiljaa toivo uupuvahan +Rintaan uutta tulta tuo. + +Hiljaa lempenikin syttyi... +Tietämättän' ihastuin... +Hiljaa siksi rakastankin — +Vaietkoon myös lauleluin! + + + + +Sua katselen vaan... + + +Oli juhannustunteissa Luoja, +Kun lahjoja Sinulle soi: +Siksi tuhlaten antimiansa +Ja runsaasti antoa voi. + +Sua katselen ain' ihamiellä, +Kuin Kevätär kaune'uttaan, +Kaukolentona henkeni tunnen +Mä nousevan pois yli maan. + +Kuni autuuden harsosta sitten +Sä, keijunen, siintävän näyt, +Mielihaavehen auteremaissa, +Kuin hengetär hellä sä käyt. + +Kuvas' kuinka on ihana silloin! +Sun kiehkurakutrisi nuo, +Kuni leikiten karkelossansa +Ne kaulalles' varjoja luo. + +Lumivalkea otsasi loistaa, +Kuin toivojen kaivattu maa, +Sinisilmäs' on sielua täynnä +Ja taivasta heijastavaa. + +Rusoposkies' kirsikkahohde +Ja huultesi mairehinen +Hymy yhtyvi toiseensa toinen, +Kuin morsian sulhaisehen. + +Kevyt, liitävä käynti on Sulla, +Kuin untuvat jalkasi ois'... +Onko ihmettä, jos Sua nähden +Maan piiristä siirtyvi pois? + +Onko ihmettä, jos ihamiellä +Ain' etsivi katseeni Sun? +Onko ihme, jos toisaalla koskaan +Ei silmät voi viihtyä mun? + +Kuni lämmöstä elpyvi luonto +Ja kukkaiset auringostaan, +Sun nähden mä lämpenen, elvyn. +Ja siks' Sua katselen vaan... + + + + +Runoilija armaalleen. + +(Mukaelma.) + + +I. + +Vaikk' olet armas laulajan, +En vaadi sua laulamaan. +Sä luota Herraan Luojahan +Ja mua yksin lemmi vaan. + +Tee työsi mielin iloisin +Ja uskollisuudella vain, +Niin olet runo kaunihin, +Kuin koskaan syntymähän sain. + + +II. + +Ei linna impen' olekaan, +Mi asunto on armeijain +Ja korskain herrajoukkojen +Ja naisten juhlapukuisain. + +Hän kirkko ompi kaunoinen +Ja lehdikko on suojanaan, +On pyhyysharso pyhättö — +Mä yksin palvon siinä vaan. + + + + +Vietä häät! + +(Daniel Fallström'in mukaan.) + + +Tyttö armas, vietä häät, +Kun on kukintasi hetki, +Vuodet vierii, niinkuin näät, +Ruusut kuihtuu suloisetki — +Siksi kohta vietä häät! + +Nainen syntyi tosiaan +Suukon saamaan sekä suomaan, +Mutta suukko matkassaan +Valmis vaarankin on tuomaan — +Siksi kohta vietä häät! + +Rakastaa on ihanaa, +Sehän naista kaunistaapi, +Tyttö vain on raakulaa, +Lemmittynä kypsäks' saapi — +Siksi kohta vietä häät! + + + + +Poimi helmi, säästä +kukka. + +(Norjan kielestä.) + + +Kun silmäs' helmen kohtaa, +Mi syvyydessä hohtaa, +Se poimi rintahais! +Näät aallot mellakoivat +Sen kätköön viedä voivat — +Ei päivääkään se nähdä sais'. + +Jos vastaas' sydän tullee, +Mi lämpimä on sulle. +Et kylmä olla saa. +Sä suojaa kukka, säästä, +Niin halla siihen päästä +Ei voi — ja ijäks' anastaa. + + + + +Hyvästellessä. + + +"Jää hyväst', armahainen, +Pois tieni taasen käy, +Vain hetki ainokainen — +Ja en mä täällä näy." + +Ja hellät silmä'ykset +He soivat toisilleen: +Sydänten hyväilykset +On niissä lempineen. + +Ja rintaan pyhä tuosta +Ja armas tunne jää — +Ei aika niin voi juosta, +Sen että hävittää. + + + + + + +III. + +RAITTIUS. + + + + +Tuomo Tuopin jouluviinat. + + +Torilla kun kaupat kaikki +Tuomo Tuoppi toimitteli, +Niin hän tuossa tuumiskeli, +Aprikoitsi itseksensä: +"Jalo koska joulujuhla +Onpi kohta jo ovella, +On mun totta ostettava +Hamevaate vaimolleni +Sekä lahjat lapsilleni." + +Läksi sitten länsimähän +Kaupungin katua pitkin. +Mutta siinä mennessänsä +Anniskelun akkunoista +Viinapullot viekkahasti +Hänen siinsi silmihinsä: +Viettelys nyt vallan otti, +Vieden mielen miehen päästä. +Aatos entinen hävisi, +Tuli tuuma toisenlainen: +"Joulujuhla joutavata +Viinatta on vietettynä." + +Siitä puotihin pujahti, +Osti litran, osti toisen, +Osti kohta kolmannenkin, +Juoksemalla jouduttihe +Hevon luokse heti sitten, +Jonka aisoihin asetti, +Itse retkahti rekehen. + +Alkoi kiidellä kotihin, +Mietiskellen mielessänsä: +"Hamevaate vaimolleni +Sekä lahjat lapsilleni +Ostoa on yhtä hyvä +Kotikylän kauppiaalta." + +Kaivoi kukkaron käsille, +Rahat laski liukkahasti, +Jotta saisi täyden selvän, +Kuink' on kauppa hällä käynyt. +Metiseksi muutaltihe +Mieliala aivan kohta, +Kun niin runsaasti rahoja +Tavaroista oli tullut. + +Käsi silloin käskemättä, +Viipymättä viinapullon +Penkas' reslan pohjustalta. + +Korkin auki aukaistua +Tuomo ryypyn, toisen otti. +Kohta kolmannen perästä. + +Viina kallohon kajahti, +Nousi päähän nostamatta: +Laitti miehen laulamahan, +Huikeasti huutamahan, +Jotta tietä taivaltavat +Kunnokkahat kansalaiset +Pakenivat parkujata. + +Mutta muuan matkalainen, +Tuntematon tallustaja — +Vastamaassa kun vähäisen +Hepo juoksi hiljemmasti — +Rukoili rekehen päästä +Sekä selvällä rahalla +Lupas' kyydin korvaella. + +Tuomo Tuoppi toveriksi +Otti miehen mielellänsä, +Vielä monet viinaryypyt +Aivan auliilla tavalla +Kohta tunki tullehelle, +Jonka hauskaksi havaitsi +Viehkeäksi veitikaksi, +Koska taisi kertoella +Kaskut varsin kelvolliset, +Sekä rallit rallatella, +Laulut laulella parahat. + +Uusi pullo aukaistihin: +Ryyppy ryypyn on perästä +Siinä suihin siemattihin. + +Rupes' Tuomo torkkumahan: +Viina voitti vahvan miehen, +Juoma uuvutti urohon. + +Silloin kumppani sivalsi +Tuomon rahat taskuhunsa, +Veipä vielä viinalitrat, +Poijes reestä ponnahtihe. +Jätti Tuomon torkkumahan, +Yksin unta ottamahan. + +Hepo juosta hölkytteli +Omin päinsä ohjatonna, +Poikkes' tieltä Ponkamolla, +Kinnulahan käännähtihe — +Siellä reki syrjällensä +Pahnan nurkkahan nujahti, +Seinustalle sikaläätin. + +Tuomo luuli tullehensa +Kotikontunsa pihalle, +Oman talon tanhualle. + +Ja kun ukset oli auki +Sikaläätin seljällänsä, +Niin nyt Tuomo tuotapäätä +Sinne konttasi sisälle +Sekä laskihe levolle +Vinkuvien vierustalle. + +Siat ilmas' ihmettänsä +Rönkyvästi röhkimällä +Tuomon oudosta tulosta, +Joka taasen tuota luuli +Joko vaimonsa vihaksi +Tahi naisten naurannaksi — +Siksi Tuomo tuskitellen +Epäselvästi sopersi: +"Suunne, akat, sulkekaatte, +Kaikotkaatte karsinahan +Isäntänne saavuttua, +Ukon tultua tupahan!" + +Talonväki katsomahan, +Kohta tuli tutkimahan, +Ken on kulkenut kujahan. + +Hepo siell' on seisomassa, +Reki kaatunut perässä. + +Kuului pahnasta korina — +Ja kun sinne silmäsivät, +Hämmästyen huomasivat +Miehen unta ottamassa +Röhkiväisten vierustalla. + +Joku joukosta saneli, +Irvihammas ilkkueli: +"Jopa siihen sattununna +Seura onpi hyvin huono." + +Vaan kun siat kumman kuuli +Seuran huonon saanehensa, +Niin ne pötki pahnastansa, +Häpeissänsä hyppäsivät +Ulos kaikki kartanolle, +Vihoissansa vinkasivat +Seuran huonon saamisesta, +Tietämättä tullehesta... + +Itse Tuomo illansuussa +Humalastansa heräsi, +Eikä ensin ymmärtänyt, +Kuinka kortteeri komea +Oli ollunna hänellä. + +Pian kuitenkin tajusi, +Missä hän on maata saanut. +Kohta jo kujahan kömpi, +Otti heiniltä hevosen, +Joita tuttuuden takia +Oli tukko sille tuotu. + +Varsin varkahan tavalla +Sitten kujasta katosi. +Kohti kotia ajeli, +Päätä pohmelo porotti, +Mieltä karmi kauheasti. + +Kun hän siinä kulkiessa +Muisteli ja mietiskeli, +Tarkasteli taskujansa, +Uutta surua sukesi +Vielä yhä viljemmalta: +Oli kukkaro kadonnut, +Viinalitrat viety reestä... + +Iltamyöhän myterässä +Tuli Tuomo vihdoin viimein +Kotikullan kartanolle. +Hevon tallihin talutti, +Astutteli appehelle. +Itse itkusilmäisenä +Huonehesen hiiviskeli, +Kamarihin käydä käpsi... + +Siellä seikkansa selitti, +Puhui muistinsa mukahan +Valitulle vaimollensa, +Jolta anteeksi aneli +Sekä lujasti lupasi +Olla ilmoisen ikänsä +Viinamyrkylle vihainen. + +Antoi vaimo anteheksi +Lämpimästi, lempeästi, +Kädet ristissä rukoili, +Että itse Isä Luoja +Oisi Tuomolle tukena, +Armollansa auttajana. + + + + + + +IV. + +LAPSIEN PIIRISTÄ. + + + + +Poikaviikarien sukkeluutta. + +(Naapurusten 6-vuotisia poikia.) +V\r\n + + + +"Katsos, kuinka kaunis pulla +Äidin leipoma on mulla!" + +"Aivan juuri samanlaista +Myöskin mulle äiti paistaa. +Jos nyt pienen palan suoda +Tuosta voit, niin sulle tuoda +Puolet tahdon kerrassaan +Pullastani, jahka vaan +Sen mä äidiltäni saan." + +"Kun sä puolen ensin mulle +Tuonut olet, sitten sulle +Koko pullan annan sen, +Jonka äiti armainen +Toiste leipoo minullen." + + + + +Kuinka pässi pikku Paavon +lukutyöhön taivutteli + + +Omat siskonsa sanoivat +Pikku Paavoa papiksi, +Hän kun tuppas’ tuoliloille +Tahi kiipesi kiville +Sekä sitten saaraeli, +Kuni pappi paukutteli. + +Pannutkaan ei pikku Paavo +Pappisnimeä pahaksi +Ell’ei siskot soimannehet +Pöllöläisten pastoriksi +Joka onpi oppimaton +Lukutaidoton typerä. + +Aivan, näät, oli asiat +Sillä lailla, lapsikullat, +Ett' ei häntä ensinkähän +Lukeminen miellyttänyt — +Siksipä hän tuskin tunsi +"I":n ja "s":sänkään eroa. + +Ja kun äiti ohjaellut +Oisi pientä Paavoansa, +Silloin tuli hammastauti, +Vatsanväänne vaivaloinen +Tahi päätäkin pakotti, +Jotta aina alkuhunsa +Lukuhomma sai lakata. + +Mutta tässä sattui muutos +Kautta kumman kohta'uksen. + +Kerran käyskeli kesällä +Paavo-poika peltomaalla, +Jossa oli suuren suuri +Lammaslauma laitumella. + +Paavo kiipesi kivelle, +Rapsahtihe rauniolle +Sekä saarnata samalla +Alkavi hän uljahasti. + +Lammaslauma ihmetellen +Pystykorvin kuulosteli, +Kunnes muuan musta pässi +Puikahtihe takapuolle, +Nopsasti kuin norja nuoli +Maahan puski pikku Paavon, +Vielä sittenkin koetti +Puskea ja pukkiloida. +Paavo huusi, pässi puski. +Äiti kuuli kartanolle +Pikku Paavon parkumisen, +Lähti kohta kiirehesti +Auttamahan armastansa, +Kau'as pässin karkoitteli. +Paavon pulasta pelasti. + +Sitten siinä poijaltansa +Tutkisteli, tiedusteli: +"Teitkö pässille pahoa?" + +"Yhtäkään en, äitikulta. +Tehnyt pässille pahoa, +Enkä muille lampahille. +Kun mä kiipesin kivelle +Saarnatakseni sanoja +Lammaslauman kuultavaksi, +Silloin pässi paksusarvi +Puski mua puksahutti, +Että keikahdin kiveltä +Maahan vallan vatsalleni." + +"Kuules, Paavo poikueni, +Minä sulle nyt selitän: +Pässi tuli puskemahan +Sua aivan siitä syystä, +Kun se kai on kuulla saanut, +Ett' ei meidän pikku Paavo +Taida laisinkaan lukea — +Eikä ilmoisna ikänä +Moinen sovi saarnatyöhön, +Joka onpi oppimaton, +Lukutaidoton typerä." + +Kun he koituivat kotihin, +Paavo kohta käskemättä +Kaivoi kirjansa esille, +Itse etsi aapiksensa. + + + + +Pörrö-Pekka. + + +Niin vilkas poika Pekka on, +Ei läksyissäänkään taidoton, +On sievä muodoltansa, +Vaan vettä kovin kammoaa, +On tukka harrallansa, +Ei kampaa päähän panna saa. + +Ja sisko-Anni äidiltä +Sai käskyn pestä veljeä +Hän joka aamu, ilta, +Mut milloin Pekkaa pesty ois, +Niin lähiseutuvilta +Hän karkuteille pötki pois. + +Hän koulussa sai nuhtehet, +Kun vihkot on niin likaiset, +Kuin suinkin voivat olla; +Kun joululupa annetaan, +On tarkkuudessa nolla +Nyt hällä todistuksessaan. + +Sen kera kirjain likaisten +Hän viskaa alle portaiden +Ja valheen pienen pistää; +Työn kehnon Anni huomaapi, +Ja, vaikk' ei virka mistään, +Hän veikon kätköt korjaapi. + +Kun sitten palaa joulupuu, +On hymyssä niin moni suu, +Ja "Pukki" lahjat mättää. +Se muille viljavasti suo, +Mut Pekalle se jättää +Vain yhden kääreen kuusen luo. + +Sen Pekka kaappaa, avajaa — +Ja siitä todistuksen saa +Ja kirjat kätkemänsä. +Hän itkee, anteeks' anoen, +On kovin häpeissänsä, +Ja siistiks' Pekaks' muuttihen. + + + + + + +V. + +TILAPÄISIÄ. + + + + +Jäälle urheilemaan! + +(Alkujaan kirjoitettu V:n Luistinklubin iltamaa varten, +jonka toimeenpanijaan ruotsinmieliselle enemmistölle +suomenkielen esiintyminen iltamassa olisi +ollut kauhistus, jos runo olisi lausuttu.) + + +Kuin armas onkaan viesti, että kohta +On saatavissa tanssikarkelot! +Sen kuullen nuorien niin posket hohtaa, +Kuin oisi jo ne riemunautinnot. +Ja mieli viehtyy, sydän sylkähtääpi +Ja tunne outo rinnat valtoaa, +Ei löydy ketään, paikoilleen ken jääpi, +Ken karkeloon ei tahdo kiiruhtaa. + +Kun naisen rintaan katsoa ken voisi, +Sais' nähdä, kuinka se on tulvillaan, +Ja silmät miehen povehen jos loisi, +Niin nousseen näkis' senkin kuohumaan: +On entismuistot hetkist' ollehista +Nyt päilymässä sulokuvineen, +Tai aavistuksin vastatulevista +Tuo toivo entehiä sydämeen. + +On tanssisali tässä! Loistollansa +Sen lamput, kynttiläiset valaisee, +Ja akkunoista kau'as hohdettansa +Nyt valovirta kirkas heittelee. +Mutta siellä sisustassa välkkyvässä +On virke'yttä sekä elämää, +Kuin kevätluonnossa on elpyvässä, +Kun kultapäivyt sitä tervehtää. + +Kuin taikalinna on se tenhovainen, +Mi uhkuu nuoruutta ja vihannoi, +Ja parvi Riemutarten taivahainen +Se kaikkialla leijuu, liehumoi: +Siks' täällä hilpe'ys on vallassansa, +Siks' silmät loistaa, nauraa moni suu, +Ja povet aaltoilevat tunteistansa +Ja hehkuviksi posket ruskottuu. + +Ja sävelehet soiton helkähdellen, +Kun hurma'usta vihdoin vuodattaa, +Niin keijukaisiksi nyt loitsiellen +Ne koko seuran muutetuksi saa: +Kuin sadussa nyt tahi unelmassa +On piiri pyörimässä vallaton — +Ja siinä karkelossa sekavassa +Oi, kuinka hauska siinä nuorten on! + +Nyt rintaan puristua saapi rinta +Ja povet liekehtivät vastakkain, +Ja sydän tunnetta juo hurmaavinta, +Kuin tarjona on maassa kuolevain... +Ja taika ihmeikäs nyt hunnussansa +Pois kaikki kantaa yläpuolle maan, +Ja lempi, riemu lumouksellansa +Nyt jokahisen pitää vallassaan... + +Ja onhan huomennakin vielä sitten +Niin hauska muisteloissa vaeltaa, +Kun maille haaveitten ja unelmitten +Nyt ajatukset yhä palajaa... +Mut miksi, vaikka tuntuu suloiselta, +On, kuni raskas taakka painaltais', +Miks' elottomalta ja kuollehelta, +Kuin ollut onni kaikki katoais'? + +Vaan mitähän, jos riemu eilisillan +Se hetken oli turha hurma'us? +Jos käytiin yli pettäväisen sillan +Ja saatiin tulokseksi hairahdus? +Jos keinotekoist' ilo kokonansa +Ja tyhjää teeskelyä olikin? +Jos valhe-onni virvatulellansa +Vain johti luulottelu-unihin? + +Ken tietänevi? Mutta kalvakkaina +Miks' ovat posket, eilen ruusukkaat? +Miks' silmät loistotta ja uneljaina? +Miks' huulet eivät imarteliaat? +Ja miks' ei henki nouse alahalta +Ja elimistöön synny eloisuus? +Miks' tuntuu taasenkin niin ahtahalta +Ja mielessä on kuni katkeruus? + +On turha tehdä kysymyksiänsä, +Kun vasta'usta mistäkään ei saa. +Ei tanssi paha liene itsessänsä — +Se hupaisuuttansahan tarjoaa. +Ja ilottahan taasen elämässä +Ei ihmislapsi kestä — kuihtuu pois... +Jos tanssita ei elonkevähässä, +Niin mistä muusta riemun saada vois'? + +<tb> + +Ken riemua nauttia tahtoo +Niin puhtahan raikasta vaan, +Kuin tuuli on kirkkahan aamun, +Hän jäälle nyt kiiruhtakaan. + +Kas, siellä on karkelopaikka, +On impyen kaunihin häät; +Se terve'ys on nimeltänsä, +Sen poskuet on rusopäät. + +Kun vapa'us elon on ehto, +Miks' huoneessa ummehdutaan? +Nyt jäälle ja luistimet jalkaan +Ja reippaasti urheilemaan. + +Näät huoneessa elimet riutuu, +Mut jäältä ne voimoa juo. +Ja vapaana henkikin pilviin +Ja kau'aksi lentonsa luo. + +Ei muotien orjuutta tarvis! +Ei kelpaa teeskelykään! +On vapa'us vallassa yksin — +Mi nostavi rinnan ja pään. + +Saa ruusuja kelmeä poski +Ja kasvavat vaurastuvat, +Ja "Kipujen vuorehen" vaivat +Käy vointimme turmelijat. + +On väljyyttä huoneessa ynnä +Sen lattia välkähtävää, +Ja kuuhut ja tähtyet taivaan +Suo valoa haaveista nää. + +Myös armaansa rinnalla jäällä +Saa liukua, — lämmetäkin... +Ja lempensä kuiskia kieltä +Voi tuntehin hehkuavin... + +Kas, jäällä on karkelopaikka, +On impyen kaunihin häät +Ja raikasta, puhdasta riemu — +Siis sinne jo kiirehtikäät! + + + + +Merimiehenpojan uni. + +(Lausuttu eräässä merimieslähetyksen hyväksi pidetyssä iltamassa, +jossa esitetyssä kuvaelmassa näkyi kuohuvasta merestä kohoavalla +luodolla istuallaan tähtäävä isä ja hänen vierellään nukkuva poika.) + + +Merimies, mi monet vuodet aaltoja on kynnellyt, +Ottanut on matkahansa poikansakin nuoren nyt, +Jotta lapsena jo hänkin uljahaksi tulla vois', +Lailla isän pelkäämätön kerran vielä hänkin ois'. + +Ja niin sitten kodist' aina loitommalle keinuttiin, +Äiti, siskot heitettihin kaipa'uksen kyyneliin, +Maasta maahan jouduttihin, kaupungista toisehen, +Vierasta ja kummallista nähden sekä kohdaten. + +Väliin kaunis oli matka, luonto vietti häitähän, +Väliin mylvi hirmumyrsky, kaiken luuli päättyvän. +Mutta myrsky merimiehen kehtolaulu vieno on, +Tuuli lauha, tyyni ilma ivoja on kohtalon. + +Vaan jos luonto milloin joskus hirmuraivohonsa saa, +Merimiehille se haudan meren syliin avajaa: +Laivat sortuu suurimmatkin, uppoavat, murtuvat, +Kaikki uhriks' Ahdin jäävät miehet sekä tavarat. + +<tb> + +Kau'as oli isä, poika joutunehet kodistaan, +Tuskin sinne jaksoi päästä edes ajatuksillaan. +Silloin kerran — kauheata! — myrsky nousi mylvimään, +Tulta iski, salamoitsi, — laiva hyppi hädissään. + +Kamppaella ei se kestä kera luonnonvoimien, +Tuossa kita sen jo nieli lakkapäitten aaltojen... +Isä pojan kainaloonsa sai ja lähti uimahan +Aarteinensa kalliolle lähiluodon rantaman. + +Ponnistellen tuskissansa, kuolo aivan edessään, +Pääsi isä poikinensa kalliolle kiipeemään. +Turvattuina — kiitos Luojan! — Poika, vallan väsynyt, +Tietämättä tilastansa vaipui nukkumahan nyt... + +Näytti, kuin ois' katununna luonto inhatekojaan, +Koska pojan uinuttanut suloiseen on unelmaan: +Hän on tullut kotihinsa luokse äidin, siskojen, +Riemumieliä ovat kaikki, äiti suopi suukkosen. + +Oi, kuin onnellista taasen kodissa on, ihanaa! +Lemmen tuli lämmittävä siellä aina hehkuaa, +Eivät myrskyt pääse sinne, merten mellastuksetkaan, +Äidin suukko, siskoin riemu luovat taivasrauhan vaan. + +Mutta miksi tähtää isä tuonne kaukaisuutehen? +Katso! Siellä laiva onpi tätä kohden matkaten... +Pelastetut! Riemutunne moinen häntä lämmittää .. +Kotiin pääsemisen toivo sydäntänsä viehättää... + +Nuku, poika, hetki vielä, näe sulo-unelmaa! +Pelastaja tuossa sinut aivan kohta saavuttaa: +Pääset isinesi laivaan sekä sitten kotihin — +Siellä saatte rakka'utta, rauhaisuutta kumpikin! + + + + +Ystävälleni J.H. Erkolle. + +(Kun en 1/1 1897 tavannut häntä kodistaan.) + + +Turhaan tulin siis ja suotta! +Onnellista uutta vuotta +Tahton' oli toivottaa. +Vaan kun tavata en saa +Itseäsi, niin mä tähän +Paperille piirrän vähän, +Mitä suopi sydämein +Sulle, viljoin veljyein, + +Kestäköhön kevät Sulla +Runottaren suositulla +Talvipakkaisessakin, +Että pyhin aattehin +Itse nouset, kansaas' nostat — +Siten mammon maidon kostat — +Uudeks' että vanhan luot, +Aartehia meille suot. + +Auki laululippaas' kanna! +Kuten aina, siinä anna +Olla puhdashenkisyys, +Aatteellinen ylevyys. +Runomaailmoitten meri +Souda, helmet sieltä peri! +Ollos maire isänmaan +Tänä vuonna — ainiaan! + + + + +Runo + +Rauman rautatieriemuun 31/10 1897. + + +I. + +Pohjanlahden laine Sulle +Lauloi, Rauma, syntylaulun, +Kehtovirren veisaeli — +Siksi mieles' on merelle, +Aivan niinkuin alliparvet, +Vesilinnut vellovaiset +Aina rannan ruohistosta +Selemmälle soutelevat, +Ulapalle uiskelevat, +Siellä sitten sinne, tänne +Sinivettä vellottua +Rannikolle rientelevät, +Pesäpaikoille pyhille. + +Sinä, Raumakin, samaten +Lapsest' asti olet aina +Valkosiivin viiletellyt, +Merten taakse matkustellut, +Vieden maille vierahille +Maasi oivan antimia +Hongatarten huonehesta, +Tapiolan tanhualta, +Mailta Mielikin mehevän. + +Ja kun poltteli povea +Kotilempi leimullansa, +Silloin siipyet levitit, +Ummistetut uimakalvot +Sekä lähdit liitämähän +Aivan allien tavalla +Kodin kohti rantamia, +Armaita asuinsijoja, +Tuoden aina tullessasi +Toisten maiden tuomisia. + +Kehtoasi, Rauma, katsoi +Meri aivan ensimmäisnä +Milloin myrskyssä mylisten, +Milloin tyynnä, mielellisnä — +Siitä luontos' on Sinunkin +Taisteluihin tottununna, +Ett’et myöten anna ennen, +Kuin on vastus voitettuna, +Taivutettu rauhantyöksi. + +Meri, Rauma, on Sinulle +Ollut kaikki kaikissasi: +Sehän Ahdin aartehia +Ain' on Sulle antanunna, +Ollut leipä-aittanasi +Sekä siltana sinisnä +Vieriellä vierahissa — +Siks' Sun mieles' siihen onpi +Kiinteästi kiintynynnä, +Kuni lapsi lemmellänsä +Äitihinsä yhdistyvi. + +Mutta tuuli tullessansa +Sisä-Suomesi saloilta +Kuiskutteli korvahasi: +"Oikea on äiti Sulle +Koko Suomemme suloinen — +Elä siis Sä yksinänsä +Kiinnä mieltäsi merehen! +Suomen lempi myös Sinulle +Kaksinkerroin kuumempana +Aina paukkuen palavi, +Syystä että Sulle toimi +Annettu on arvokkainen: +Oman olla maan ja kansan +Sekä vieraitten välillä +Keskittäjä kelvollinen... +Elä, Rauma, siis unohda +Oikeata äitiäsi, +Kuule aina sitä kuusta, +Jonka juurella asunto". + +Nämä tuulen tervehdykset +Painoi, Rauma, rintas' alle +Kovan kaihon kotimaahan, +Sydän-Suomea lähemmä +Tuli huoli haihtumaton: +Toivoit saada suonta auki +Äitis' poven pohjukasta, +Josta vuotaisi Sinuhun +Elinvoima ehtymätön. +Mutta aina estehiä +Immet kohtalon katalat +Toivat tielle toivehies'. + +Tuokos loi surua Sulle, +Kun Sä tiesit tehnehesi +Isänmaasi maireheksi, +Itses' onneksi, iloksi +Työsi Sulle suunnitetut, +Ollen suora suomalainen, +Vaikka oli vaanimassa +Vierahien viekotukset... + +Kysyit, tutkit, tuumiskelit: +Miks' en pääse myös minäkin +Äidin sykkivän sydämen, +Sivustalle aivan siihen, +Rinnan alle rakkahimman, +Josta itseeni imisin, +Voimieni vahvistuksen? +Miks' on suoni suljettuna, +Josta hurme virtoaisi +Minun suoniini suloinen +Sydämestä Suomi-äidin, +Ett' ei oisi tarvis olla +Emintimän on osalla? + +Kun ei vasta'usta kuulu, +Silloin Sinä, Rauma, muistit +Meren neuvon mielekkähän: +Vastus onpi voiton viitta, +Myrsky mielen vahvistaja, +Taistelu se tarmon tuopi, +Käsivarret voimistavi. + +Kun ei kuunneltu Sinua, +Eikä annettu apua — +Teit kuin olet ennen tehnyt: +Ryhdyit itse auttajaksi, +Anoit Luojalta apua. + +II. + +Kun into on yhtynyt kuntohon, +Niin aikahan suurta on saatu; +Kun luottoa vastaisuutehen on, +Pois estehet turhina kaatuu. +Ja totta jos missä harrastetaan, +On oike'us rientojen ohja, +Jos puhtailla aseilla taistellaan, +Niin kaunihin voitto on pohja. + +Ja etsikko-aikansa tuntee ken, +Ei taistoa kammo ja työtä, +Maan etu jos määrä on ylhäinen, +Niin onni on toimissa myötä — +Ja vaikkakin päivä pilvihin käy, +Niin toivona olkohon voitto! +Yön valta ei synkän sittemmin näy, +Kuin aamun on alkanut koitto. + +Sä Rauma, Sä kaupunki muinainen, +Niin vanha — ja jällehen uusi, +Sä selvään ymmärsit oivaltaen, +Mit' aika Sun korvaasi huusi. +Ja tiesit sen, että jos valvo et, +Käy taakse Sun rientojes' kulku, +Jäät ilman, jos paljokin tarvitset, +Ja eessäs' on ijäti sulku. + +Sen tiesit — ja kirkkahin katsehin +Näit: tuossa on lyhköisin matka, +Jost' ura käy rannalta suotuisin +Sisämaahan Sun kulkua jatkaa. +Ja päätit: siihen on saatava tie, +Jot' oronen uhkuva juoksee, +Mi yhteen erossa ollehet vie +Ja saattavi toistensa luokse. + +Pää pystyyn, Rauma! Tie valmis nyt on! +Valt' on voitettu vastustuksen: +Nyt vuorovaikutus alkakohon, +Kun aukasit uuden Sä uksen. +Pää pystyyn, Rauma! Ja etehenpäin +Muun Suomesi seurassa kulje! +Ja rautavyölläsi maahasi näin +Sä itsesi kiinnitä, sulje! + +III. + +Riemu Rauman rannikoilla ylimmillään raikuu, +Liput liehuu, soitot soi ja juhlavirret kaikuu, +Arkihuolet unohtuu ja juhla täyttää mielet, +Kertoo ilotuntehia kilvan kaikki kielet. + +Mist' on riemu? Luostarinko jälleen huntupäiset +Ovat uskonjuhliansa nunnat viettäväiset +Tänne tulleet? Eipä ei! Nyt aika onkin toinen: +Raumalla on edistyksen juhla suurenmoinen! + +Rautasuonen kautta Suomeen sitoi Rauma muuhun +Itsensä niin kiinteästi, kuni oksa puuhun — +Suomi-äiti lempimielin rintoansa vastaan +Puristavi lämpimästi, hellivästi lastaan. + +Syytä siis on riemuita! Ja siksi raikkahaiset +Herätelkööt juhlatuulet kaikki torkkuvaiset, +Kaikki voimat uinuvat jo nouskoot aamutyöhön, +Vanhat tavat, jos on kehnot, jääkööt unho-yöhön! + +Vastus pois nyt mielestä ja kevät sydämessä +Nuortuneena seiso, Rauma, aikain kääntehessä, +Pysy nuorna ainian ja Suomeen itses' juota, +Horjumatta voittoisahan vastaisuuteen luota! + +Ole elinvoimainen, kuin olet ollut aina, +Uupumaton työ ja toimi mieles' ohjeeks' paina, +Edistys ei pysähdy, vaan kulkee kulkuansa: +Katso, Rauma, että seuraat sitä matkassansa! + +Näyttänyt oot, mihin pystyt — samaa vasta näytä: +Kuntos', intos' Suomi-äidin eduksi Sä käytä! +Osottakoon isänmaa se taasen puolestansa +Töitäs', uhrauksiasi hellin vaalivansa! + +Tie on auki! Sitä käyköön ulos maailmalle +Suomen kauppa, teollisuus, nousten korkealle! +Opinahjot säkeniä lietsokoot ja tulta, +Että valistus saa vallan, koittaa päivä-kulta! + +<tb> + +Puhaltakaa, juhlatuulet, keväthenki tuokaa, +Edistystä, kehitystä kaikkialle luokaa! +Sammon uuden rakennukseen saatu taas on sauma. +Eläköhön suomalainen, rientorinta Rauma! + + + + +Nähtyäni "Rykmentin tyttären" + +(27/12 1897.) + + +Aiheen runon syntymiseen antoi se harhaluulo, että neiti Flodin on +muka suomenmielisyydestä antautunut Kansallisteatterin palvelukseen.] + +Min onnen aavistaakaan ihmisrinta, +Kun kevään ensi leivo livertää! +Myös kyyneleihin käypi hangen pinta, +Pois kylmän, kuolon valta häviää. +Ja tuntuvi, kuin luonto laajentuisi, +Kun ilma jälleen siintäväksi saa, +Ja kaikki nuoruuden kuin virrass' uisi +Ja uudistuisi taivas sekä maa. + +Tuon kaiken ensi leivo aikaansaapi, +Kun sävelillään kutsuu kevähän. +Ja kevään helmahan taas kiiruhtaapi +Muut laulajatkin mailta etelän — +Ja sitten yhteiskuoron laulajaiset +Ne vallan verrattomat alkavat +Ja sulosävelehet ihanaiset +Nyt soinnuttavat laaksot, kukkulat. + +Mut useasti sattuukin niin, että +Voi takatalvi tulla kylmineen +Ja kevät kaunoinen, kuin uni pettää +Ja laululauma kuolee pakkaseen. +Niin laita luonnoss' on, niin elämässä +On sama laki myöskin ihmisten — +Vaan hellänarat suhtehessa tässä +On hennot lapset pyhän taitehen. + +Kun kansallinen tuli takatalvi, +Sai uhriks' Suomalaisen oopperan, +Ja povellensa musta hautavalvi +Vei kansan lempilapsen kukkivan. +On laulutemplin ovet lukossansa +Ja Runotar vain hiljaa vaikeroi +Nyt laulurintaisia lapsiansa, +Jotk' eivät kylmässä tääll' olla voi... + +Vaan mitä kuulen? On kuin säveleitä +Jo kevätleivon jälleen ilmass' ois', +Kuin aika mennyt tervehtäisi meitä +Ja "kansallisen kevään" äänet sois'... +Tää onko unta? Ei, on totta vainen! +Kas, Ida Flodin tuolla livertää! +Hän immyt viehättävä, kukkeainen +Nyt kevätleivosena sivertää. + +Oi, terve sulle, terve tuhannesti, +Sä kevätleivo, terve tultuas'! +Pois kahleet, jotka kevättämme esti, +Ne poistukohot sinun laulullas'! +Oi, terve tultuas', Sä "Ida toinen", +Jok' uudestansa laulutaiteen luot, +On kutsuntasi kyllä suuremmoinen: +Viet takatalven, uuden kevään tuot. + +Sä riemurinta, sävelkaula lapsi, +Sä immyt kukkivainen, simasuu! +Niin nuori, kuni vanhus harmaahapsi +Sun lauluasi kuullen ihastuu — +Ja vanha Arkadia laajeneepi, +Kuin kevätpäivä siihen paistahtais', +Ja suloäänesi kun heliseepi, +Niin tuntuvi, kuin toivo elon sais'... + +Kuin kevätleivo, laula kevät uusi +Taas laulutaitehelle tulemaan! +Ja kuule, mitä oma kotikuusi +Se kuiskuttavi Sulle humullaan: +Mun laillan' itses' maahasi Sä kiinnä +Ja henkes' oman kansan henkehen, +Niin myrskyissäkin pysyt aina siinä, +Kun lempes' annat kansan lemmellen. + +Sä kevätleivo! Takatalven valta +Ei laulettuas' enää tulla saa! +Jo käki kukkukohon korkealta +Ja kukkasihin peittyköön jo maa! +Ja keväthenki vieno lämmöllänsä +Myös kotiin tuokoon laulurinnat muut, +Ett' yhdessä ne sitten säveltänsä +Saa helkytellä kaikki sulosuut. + +Siis terve Sulle, kevätleivo armas, +Sä aarrerinta, sävelkeijunen! +Jo loppuvi nyt takatalvi karmas +Sun laulellessa, kevätleivosen, +Ja "Tytär Rykmentin" on "tytär Suomen", +Jok' ovet laulutempliin avajaa — +Ja meille koittaa uusi taidehuomen, +Taas Suomen Runotar kun vallan saa... + + + + +Eräissä laulajaisissa. + + +Niin ihmehen ihana aarre +On, immyt, Sun hallussais; +Sen suloja nauttia sallit +Nyt meidän Sä laulullais. + +On tottakin aartehes' armas: +Se sävelten helmiä on, +Kun lipas on laulujen laaja +Sun rinnassa verraton. + +Nuo helmet ne mieliä hurmaa +Pois sävelten maailmaan +Ja herttaista lämmintä luovat, +Kuin aurinko paisteellaan. + +Ne lempeä kuiskia voivat +Ja murheita, riemujakin +Ja toiveitten kielillä haastaa +Myös innoin hehkuavin. + +On sanottu: hyvästijättö +Sun laulustas' kajahtaa, +Kun Etelämaihin Sä tahdot +Nyt jällehen matkustaa. + +Käy onnella tiesi — ja saavu +Taas meitä tervehtimään, +Tuo Etelän lämpöä tänne, +Mi rinnasta poistaa jään. + +Ja vihdoin kun nimesi sitten +Sun kaikkien huulilla on, +Niin laulusi parahin taika +Se Suomelle soikohon! + + + + +Nimipäivinä. + + +I. + +(A:lle) +(Kukkaislaitteen keralla.) + + +Nuo hennokkahat kukat vaan, +Jos puhelahjan saisi, +Niin onnentoivotuksiaan +Ne kilvan kuiskuttaisi. +Mut vaikka sanat puuttuukin +Ja äänetön on kieli, +On toki tuntein lämpimin +Nyt haastaa niillä mieli: + +Ne toivottaa, ett' ainiaan +Käy tiesi onnen-saarta, +Ja ett'ei pilvi milloinkaan +Sun taivaas' peitä kaarta. +Ja että elon matkallais +On myötätuuli lauha +Ja haltijoina kodissais +Vain rakka'us ja rauha! + + +II. + +(O:lle) + +Pellot nuokkuu tähkäpäissä, +Mättähät on marjoin, +Luonto karkeloivi häissä, +Taivas sädesarjoin +Maata hohtaa helliellen, +Lempivästi lämmitellen. + +Lintuparvet laulaissansa +Poikineen jo lentää, +Lahden laine rantojansa +Suutelemaan entää. +Nyt on onni kaikkialla +Suomen sinitaivon alla. + +Koko luonto mielissänsä +Riemujaan nyt tuhlaa, +Kun se tietää viettävänsä +Nimipäiväs' juhlaa. +Olkoon iloa myös kyllä +Sulla, onnen lemmityllä! + +Menestys Sun seuranasi +Olkoon nyt — ja aina! +Pian armas rintaasi +Vastahan Sä paina! +Poistukohot murhees', vaivas', +Siunatkohon Sua taivas! + + + + +Tirehtööri Edvin Kaslin'ille. + +(Suomi-yhtiön 5 asiamieskokouksessa 15/6 1900.) + + +Pyhän Gangesvirran luota +Ihmemaalta Indian +Fakiireista kummallista +Kerrottavan kuullahan, +Kuinka puita, kukkasia +Aivan tyhjästä he luo, +Kaukomaita, kaupunkeja +Taikomalla nähdä tuo. + +Mutta heitä katsomahan +Meno onpi tarpeeton, +Fakiiri kun moinen täällä +Meidän keskessämme on, +Joka mainetyön on tehnyt +Verrattoman kerrassaan, +Että fakiirit ei siinä +Pysty häntä voittamaan. + +Fakiirien ihmeteot +Hetken voivat huvittaa, +Vaan ne sitten unten lailla +Tyhjyytehen katoaa... +Mutta minkä hän on tehnyt, +Se on aina pysyvää, +Siuna'usta tuottavana +Maata, kansaa hyödyttää. + +Fakiirien tenhovoiman +Verhoaapi salaisuus... +Kolme avua on hällä: +_Taito, toimi, ahkeruus!_ +Vielä lisäks' suora mieli, +Tarmo pojan Pohjanmaan, +Tahto luja, työhön into +Väsymätön milloinkaan. + +Ken hän on? Ja mit' on tehnyt? +Jokainenhan tietää sen! +Suomi-yhtiön hän kautta +Tiedossa on kaikkien. +Ja kun työnsä tuttu on, +Niin itsekin hän tunnetaan +Sekä täällä että myöskin +Ulkopuolla oman maan. + +Eikä syyttä tunnetuksi +Tullutkahan ole hän! +Työn hän onpi suuren tehnyt +Kaikkein ihmettelemän: +"Suomen" syntysanat lausui, +Mahtavaks' sen sitten loi, +Ett’ei vertaa Pohjoismaista +Etsimällä löytää voi. + +Tekijäss' on joka tuuma +Miestä tämän jättityön, +Lepoaika unohdettu +Siinä onpi monen yön, +Voimat kaikk' on käytettynä, +Poissa ollut uupumus, +Luottamus on vahva ollut, +Tehtävähän rakka'us. + +Kädessään kun peräsintä +Pitämäss' on ollut mies, +Joka tunsi tehtävänsä, +Suunnat suunnitella ties, +Joka innostuksen muihin +Myös on saanut syttymään +Tähän hänen elämänsä +Ylevähän tehtävään. + +Niin on saatu hedelmäkin +Hyvin suuriarvoinen — +Ihmeteko suoritettu +Ajall' yhden kymmenen — +Suomi-yhtiön nyt lippu +Korkealla hulmuaa! +Vaalimahan sitä kaikki +Kansalaiset joutukaa! + +Ja kun kerran Suomi-äidin +Murhe-ajat loppuvat, +Onnen päivät pilvettömät +Kirkkahat on valoisat, +Ja kun hyväntekijöitä +Meidän kansan muistellaan, +Alallansa ensimmäisiin +Edvin Kaslin mainitaan. + + + + +Tervehdys Rauman V.P.K:n uuden talon vihkiäisiin 12/9 1902. + + +Valitan kun en voi tulla, +Vaikka halu suur' on mulla +Nähdä ilojuhla tuo. — +Kutsustanne hellin kiitän! +Tähän toivehia liitän, +Mitä sydämeni suo: + +Kuni sulhon rinta juopi +Riemuansa, kun hän tuopi +Omaan kotiin armahan, +Niin nyt myöskin V.P.Kunta +Nähnee autuaista unta +Samanlaista varmahan. + +Mikä enemmän on hupaa, +Kuin on kellä oma tupa, +Koti kallis, kultainen! +Onni, tyytyväisyys, rauha, +Elo turvallinen, lauha +Sisäll' on sen seinien. + +Terve sulle, uusi talo, +Maja uljas, koti jalo, +Luotu yhteistoimin, -töin, +Jäsenesi yhteen nido, +Toinen toisehensa sido +Yhteishengen helmivöin! + +Itsekkäisyys kotiin tähän +Elköön pääskö edes vähän, +Eikä orjuus, vihakaan: +Henki yhteishyvää suova +Olkoon rakka'utta luova, +Vapa'utta ainiaan! + +Yhteishengin, yhteisvoimin, +Uhraantuvin innoin, toimin +Tulen sekä kaiken muun +Poistettakoon väkivalta. — +Alku tämän katon alta +Tulkoon aikaan siunattuun — − − + +Siihen, jota odotellut +Ihmiskunta vartoellut +Saapuvaksi kau'an on, +Jolloin onpi sammuksissa +Väkivalta kahlehissa +Tulen, hengen, valtion... + +Siispä terve, uusi talo, +Uhkea ja uljas, jalo, +Koti armas, verraton! +Talo uusi — luottamuksen +Uuden tuoden innostuksen +Onnellinen olkohon! + + + + +Eläköön yksimielisyys! + +("Pellervon" eräillä päivällisillä.) + + +Suku suuri suomalaisten +Oli ennen aikanansa. +Mutta myrsky rikki mursi +Kotikullan kurkihirren. +Silloin kau'as kehdostansa +Lapset kaikkos' kaikkialle +Ajan aaltojen mukana, +Vihurien vietäviksi. + +Erimielet erjensivät, +Toisen heimon toisestansa, +Viha, vaino veljeksiä +Erämaihin eksytteli, +Joissa joutuivat he sitten +Kovan kohtalon käsihin +Rautakouran raateluihin: +Henki herpos' suomalainen, +Katos' kansallinen tunto, +Heimovyöhyt höllentyen +Hajallensa on hajosi, +Suku itsensä unohti — +Myrsky särki Suomen sillan, +Kävi veljyt vierahaksi, +Surma raateli sukua... + +Osa pieni pikkarainen +Suomen suuresta suvusta +Elinvoimin valtavammin +Oli vyötty heimovyöllä +Sekä tunsi tehtävänsä +Suomen salot saatuansa: +Maan- ja hengenviljelyksen +Lipun panna liehumahan +Polon Pohjolan perillä: +Nosti maan makoamasta +Viherjäisen viljavaksi, +Kaiken kasvun antavaksi, +Purki helmet hengestänsä: +Runsaat sielukkaat runonsa, +Syvät synnyt, laulut laajat, +Sananlaskut ja satunsa +Ihmehiksi ihmiskunnan. + +Ei ois' pystyssä pysynyt +Väki pieni Väinölässä, +Kun se ollut on useesti +Kavioissa vainovarsan, +Ruton, näljän runteluissa, +Vieras sit' on sortanunna, +Kade, kauna veljyenkin +On myös ottanut osansa — +Ei ois' pystyssä pysynyt +Tämä piskuinen pisara, +Ell'ei yksimielisyyttä, +Tahtoa ja tarmokkuutta +Oisi ollut seurassansa: +Niissä on sen turva ollut, +Niissä voima ja väkensä, +Joista pois on ponnahtanut +Kohtalon kovatkin iskut, +Lännen myrskyt, idän irnut, +Pohjan kylmät, hyyt ja hallat... + +Nyt on taasen aika tullut, +Että taivas on sumussa, +Sekä päivä pilvilöissä, +Pauhannut on pauannekin, +Tuuli nurkissa nujunnut, +Vaaputtanut viiripuuta, +Kurkihirttä heiluttanut — +Taasen kohtalo kysyypi, +Tiedustaapi tiukeasti: +Kestävikö Suomen kansa, +Väki pieni Väinölässä +Tämän myrskyn myllerryksen?... + +Mitä voimme vastaella? +Jospa kaiku kaikkialta +Koko Suomen kansan suulla +Voimakkaasti vastoaisi: +"Kyllä myrskyt kestetähän, +Kuten ennen aikanakin +Sodan vaarat, näljän vammat, +Kun vaan ainian asuupi +Sydämissä, sieluissakin +Yksimielisyys ylevä, +Kun ei meidän kallis kansa +Pahoinakaan päivinänsä +Itse itseään unohda, +Eikä orjaksi alennu"... + +Armas, kallis Suomen kansa, +Suku suora suomalaisten, +Tarkoin tutkios tilasi! +Katso poven pohjukkaasi! +Onko yksimielisyyttä, +Elinvoima ehjä siellä? +Vaiko vielä on jälellä +Sydämissä suomalaisten +Kade julmin juoninensa, +Veljesviha, vaino vanha, +Joka ennen erka'utti +Suvun suuren suomalaisen?... + +Kuule, suora suomalainen, +Rehellinen ruotsalainen, +Ero oisko ehtoisempi +Teidän tehdä kerrassansa +Vaiko siunattu sovinto? + +Veljyet te vetreäiset, +Kaksoisveljet kaunokaiset, +Sovintoa suosikaatte +Tositöissä, ei sanoissa! +Sorto maahan murtakaatte +Keskinäinen kerrassansa, +Antakaatte oike'utta +Sekä itse ottakaatte +Oma oike'usosanne! +Veljeksinä viljelyksen +Yhteistoiminta todeksi +Käytännössä näyttäkäätte, +Vaikka ehkä erimieltä +Muilla oisikin aloilla... + +Sulla, Sampsa Pellervoinen, +Esiintyissä eri mielten +Kutsumus on korkeainen: +Yksimielisyys ylevä +Sinä "kylvä kyyhättele +Luojan sormien lomitse" +Sydämihin suomalaisten, +Rinnan alle ruotsalaisten! + +Sinä, versova vekara, +Pellervoinen pellonpoika, +Kuten entisaikanakin +"Kylvit soita, kylvit maita, +Kylvit auhtoja ahoja", +Kylvä nytkin kyyhättele +Ihana sovinnon siemen, +Kaunis taimi kasvamahan +Pohjan neitojen povihin, +Mielihin on Suomen miesten, +Että kaikkoisi kate'us, +Sorto sortuis' ainiaksi, +Vihan veisivät vihurit, +Yksimielisyys ylevä +Sitois' kansan kaikkialla +Maan- ja hengenviljelyksen +Yhteistyötä yhteisvoimin +Tarmokkaasti toimimahan +Isänmaallemme iloksi +Sekä onneks' itsellemme! + +Johda sielu Luojan luokse, +Kädet työhön kaikkialla, +Mutta mieli korkealle +Ihanteihin on ylennä! + +Viljelys se veljeksiksi +Sitoi ennen suomalaiset — +Saata, Sampsa Pellervoinen, +Uudellensa uusi polvi +Toinen toistansa lähelle: +Auramiehet mielelliset, +Työn on toimekkaat tekijät, +Sekä nuoret että vanhat, +Majan pienoisen eläjät, +Kodin korkean asujat! + +Kun näin yhtehen yh'ymme, +Saamme toinen toisehemme, +Silloin seisomme lujina, +Vakavina vaarassakin. + +Mut ken särkevi sovinnon, +Ken on rauhan rikkonevi, +Kirottuna kulkekohon! + +Siispä aina eläköhön +Sydämissä suomalaisten, +Rinnan alla ruotsalaisten +Yksimielisyys ylevä, +Että yhteistoimintata, +Viljelystä veljeksinä +Harrastaisivat halulla! + + + + + + +VI. + +YHTÄ, TOISTA, KAIKENMOISTA. + + + + +"Viinat alas!" + + +Kun kieltolaki päätettiin, +Niin silloin Tommi Talas +Hän aimo ryypyn ryyppäsi +Ja huusi: "Viina alas!" + + + + +Eräästä puoluemiehestä. + + +Vanhain suomalaisten pylväs +Oli pitkät ajat ylväs, +Sitten hänet voitti nuoret — +Siirtyvän myös näkyy vuoret — +Nyt hän maalaisliittolaisna +Ahkeroipi toimivaisna, +Puuhaellen kanalata +Oikein suurta, mahtavata. + +Etsittyään tuuliviirin +Lailla aina uuden piirin, +Löysi puolueensa parhaan, +Kun hän yhtyi — kanatarhaan! + + + + +Matkakumppani. + + +Kumppanitta matkojaan +Ei tee Tahvo Tatti: +Kukkarossa taskussaan +Hällä ain' on — "Matti". + + + + +Uupumisen syy. + + +Velkaa hankkiessaan juoksee +Heikki kaikkein tuttuin luokse. +Siinä uupuu, eikä jaksa +Sitten — velkojansa maksaa. + + + + +Turhaa parjausta. + + +Turhaan maalima Juusoa juopoks' suureksi parjaa, +Ryypyn kun — yhden vaan kerrallansa hän juo. + + + + +Ei ole yksinkertainen. + + +En syytä siihen keksi, +Miks' yksinkertaiseksi +Tuo Pekka tuomioidaan, +Se vaikka huomioidaan, +Hän ett' on muiden vertainen +Mies aivan kolminkertainen, +Kun on kerran kaikki nää: +Jalat, vartalo ja pää. + + + + +Esikuva. + + +Ahkeruuden esikuva +Varmaan onpi Jussi Juva: +Hiki-otsaisena aina +Juosten hankkii — rahalainaa! + + + + +Vanhanpojan iltahuokaus. + + +Käyn nukkumaan. Mut maatessain +Niin elköön tapahtuko vain, +Kuin Aatamille ennen: +Kun unestansa noustuaan +Hän — Eevan löysi rinnaltaan... + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 77227 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6c72794 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f906663 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #77227 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/77227) |