diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 76797-0.txt | 3372 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 3388 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/76797-0.txt b/76797-0.txt new file mode 100644 index 0000000..5b159db --- /dev/null +++ b/76797-0.txt @@ -0,0 +1,3372 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76797 *** + +language: Finnish + + + + +ETSIJÄIN SEURA + +Kirj. + +G. Lowes Dickinson + + +Suomentanut englanninkielestä ["A Modern Symposium"] + +O. E. Tudeer + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1916. + + + + +ESIINTYVÄT HENKILÖT: + +LORDI CANTILUPE, Tory. +ALFRED REMENHAM, Liberaali. +REUBEN MENDOZA, Vanhoillinen. +GEORGE ALLISON, Sosialisti. +ANGUS MAC CARTHY, Anarkisti. +HENRY MARTIN, Professori. +CHARLES WILSON, Luonnontutkija. +ARTHUR ELLIS, Sanomalehtimies. +PHILIP AUDUBON, Liikemies. +AUBREY CORYAT, Runoilija. +SIR JOHN HARINGTON, Riippumaton gentleman. +WILLIAM WOODMAN, Kveekari. +GEOFFRY VIVIAN, Kirjailija. + + + + +Muutamat lukijoistani ovat kenties kuulleet eräästä klubista, jonka +nimenä oli »Etsijät». Sitä ei ole enää olemassa, mutta se oli aikoinaan +kuuluisa, ja sen jäseninä olivat useat politiikan ja tieteellisen +ja taiteellisen elämän alalla etevät miehet. Meidän oli tapa yhtyä +joka toinen lauantai-ilta, talvella Lontoossa, kesällä tavallisesti +toisen tai toisen jäsenen maatilalla, jossa vietimme yhdessä viikon +lopun. Se jäsen, jonka talossa kokous kulloinkin pidettiin, oli +illan puheenjohtaja; luettiin esitelmä, ja sen jälkeen isännän tuli +antaa jäsenille puheenvuoro siinä järjestyksessä minkä hän parhaaksi +katsoi. Silloin kun kerrottavanani oleva keskustelu tapahtui, +klubin kokous oli omassa talossani, samassa, jossa tätä kirjoitan, +North Downsin harjanteella.[North Downs, luonnonihana ylänneseutu +Etelä-Englannissa.] Oli miellyttävä seura. Siellä oli Remenham, joka +siihen aikaan oli pääministerinä, ja hänen suuri vastustajansa Mendoza, +— molemmat seuramme jäseniä. Sillä me pyrimme saattamaan yhteen mitä +vastakkaisimpia aineksia, ja tavallisesti osattiin, perustajastamme +lähteneen onnellisen perintötavan nojalla, saada ne yhtymään hetkeksi +sopusointuun. Edelleen siellä oli Cantilupe, joka äskettäin oli +vetäytynyt pois julkisesta elämästä ja jonka nimi kenties jo alkaa +häipyä unohdukseen. Nuorempia miehiä oli joukossamme Allison, joka ei +tosin vielä ollut luopunut liikkeestään, mutta kuitenkin jo tehokkaasti +ajoi sosialismin asiaa. Angus MacCarthykin oli siellä, hän joka +Pietarissa saavutti sen traagillisen lopun, minkä muisto on meissä +vielä tuoreena. Oli vielä muita vähemmän tunnettuja, kuten Wilson, +biologi, professori Martin, runoilija Coryat ja lisäksi joku tai pari, +jotka hekin tulevat paikallaan mainittaviksi. + +Päivällisen jälkeen siirryimme ulos puutarhapenkereelle nauttimaan +siellä kahviamme ja polttamaan sikaarejamme. Oli näet kesäkuu ja +tavattoman lämmintä. Ilma oli suloinen hengittää ja näköala ihana, +Sussexin koko alanko (Weald) edessämme illan valossa; niinpä +joku ehdotti istuntoamme pidettäväksi siellä, ulkona, mieluummin +kuin sisällä. Tähän yhdyttiin. Mutta silloin tulikin ilmi, että +Cantilupella, jonka olisi ollut pidettävä esitelmä, ei ollutkaan +mitään tutkimusta esitettävänään. Hän oli asian unohtanut, tai häneltä +ei ollut riittänyt siihen aikaa. Joka taholta nousi äänekkäitä +vastalauseita. Cantilupe ehdotti, että jätettäisiin tällä kertaa koko +keskustelu sikseen, mutta harmistuneina kaikki hylkäsivät ehdotuksen, +ja häntä vaadittiin valmistelematta esittämään jotakin siltä alalta, +josta hän oli aikonut kirjoittaa. Mutta hänpä kieltäytyi jyrkästi +yrittämästä mitään sellaista; ja näytti siltä, kuin keskustelusta +ei voisi tulla mitään, kunnes minulle juolahti mieleen ryhtyä +puheenjohtajana asiaan. + + +LORDI CANTILUPE, Tory. + +»Cantilupea», sanoin, »olisi tietenkin jollakin tavoin rangaistava. +Ja koska hän kieltäytyy improvisoimasta esitelmää, niin ehdotan että +hän saa improvisoida puheen. Hän on siihen tottunut; ja koska hän nyt +on vetäytynyt pois julkisesta elämästä, tämä saattaa olla hänelle +viimeinen tilaisuus. Ja se katumuksenteko minkä hänelle määrään, on: +persoonallinen tunnustus. Hänen tulee kertoa meille, miksi hän on +ollut poliitikko, miksi hän on ollut ja yhä on tory, ja miksi hän nyt +vetäytyy pois parhaimmassa iässään. Ehdotan, sanalla sanoen, että +hän esittää meille kantansa. Tämä on varmasti kiihottava Remenhamin +taisteluun; hänelle annan toisen puheenvuoron. Hän taas tulee +yllyttämään taisteluun jonkun muun. Ja siten käy niin, että me joka +mies teemme selkoa kannastamme, ja meillä on varmaan oleva hyvin hauska +ilta.» + +Tämä ehdotus hyväksyttiin — jollei innokkaasti niin ainakin +tyytymyksellä. Cantilupe pani ensin jyrkästi vastaan, mutta myöntyi +pakosta, ja kun virallisesti annoin hänelle puheenvuoron, hän nousi +vastahakoisesti tuoliltaan. Muutaman minuutin hän seisoi ääneti, +kyyristäen hartioitaan ja hymyillen tuuheaan partaansa. Sitten hän +alotti, tapansa mukaan hitaasti ja harkitusti: + +»Miksi antauduin politiikkaan? Miksi sen tein? Sitä en kuolemakseni +tiedä. Varmaa on, etten ollut siihen tarkoitettu. Olin luotu +maalaisgentlemaniksi ja toivon saavani olla maalaisgentleman jälellä +olevan ikäni; tämä kenties, jos minun on puhuttava aivan avomielisesti, +on peräytymiseni varsinainen syy. Mutta minut työnnettiin nuorena +politiikkaan; se oli jonkunmoisena perhevelvollisuutena; ja kun +kerran on siihen joutunut, on kovin vaikea päästä siitä jälleen irti. +Nyt siitä eroan m.m. sentähden, ettei siinä enää ole minulle mitään +sijaa. Torylaisuus on kuollut. Ja, kuten aivan oikein sanotte, minä +olen tory. Mutta haluatte tietää mistä syystä. No niin, en tiedä +osaanko sitä teille kertoa. Kenties minun tulisi osata se. Remenham, +sen tiedän, osaa teille tehdä ja on teille tekevä täysin selvän tilin +siitä, miksi hän on liberaali. Mutta Remenhamilla onkin periaatteita; +ja minulla on vain ennakkoluulojani. Olen tory, sentähden että siksi +synnyin, aivan niinkuin joku toinen on radikaali, sentähden että +hän on radikaaliksi syntynyt. Mutta uskon todella, että Remenham on +liberaali sentähden, että hän on saanut itsensä vakuutetuksi siitä +että hänen velvollisuutensa on olla liberaali. Ihailen häntä, mutta +en kuolemakseni kykene häntä ymmärtämään. Ja mitä minuun tulee, jos +minun on puolustettava tai, paremmin sanoakseni, selitettävä kantaani, +voin sen tehdä ainoastaan tekemällä selkoa ennakkoluuloistani. Olenpa +hyvilläni siitä, että minulla on siihen tilaisuutta — jollen muusta +syystä, niin ainakin sentähden, että on mieluista saada silloin tällöin +puhua mitä todella ajattelee, — julkisessa elämässä se ei enää ole +mahdollista. + +»Ensimäinen ennakkoluuloni on siinä, että uskon ihmisten +epätasavertaisuuteen. En ole suinkaan varma siitä, että tämä +ennakkoluulo rajoittuu vain minuun; näyttäväthän enimmät ihmiset +käytännössä sitä noudattavan, — vieläpä asianlaita on sellainen +Amerikassakin. Mutta minä en ainoastaan tunnusta epätasavertaisuutta +tosiasiaksi, minä hyväksyn epätasavertaisuuden ihanteen. En vaadi +itselleni yhdenvertaisuutta Darwinin tai Saksan keisarin kanssa, +enkä ymmärrä miksi joku toinen vaatisi itselleen tasavertaisuutta +minun kanssani. Minä näen mielelläni lihakauppiaani tai puutarhurini +nostavan lakkiansa minua kohdatessaan, ja itse paljastan mielelläni +pääni kuningattaren edessä. En tiedä olenko parempi vai huonompi kuin +kylän kirvesmies, vaan olen toisenlainen. Ja minulle on mieluista, että +hän tunnustaa tämän tosiasiaksi, ja mielelläni tunnustan sen itsekin. +Kerrotaan että Amerikassa jokainen aina töin ja sanoin, suoraan tai +vihjauksin, antaa teidän tietää olevansa yhtä hyvä kuin tekin. Tämä +ei ole totta, ja jos olisikin, niin ei ole säädyllistä jankuttaa sitä +alituisesti. Minusta sellainen yhteiskunta on parempi, jossa jokaisella +on oma paikkansa ja jossa jokainen tietää paikkansa. Onhan niin, että +jokaisessa ajateltavissa olevassa yhteiskunnassa ihmisillä on eri +paikkansa; mutta kansanvaltaisissa yhteiskunnissa he kieltäytyvät +paikkojaan tunnustamasta, ja siitä on seurauksena, että sosiaaliset +välit ovat paljoa tympeämmät, tylymmät ja epähumaanisemmat kuin ne ovat +— tai ennen olivat — Englannissa. + +»Tässä on ensimäinen ennakkoluuloni, ja siitä johtuu tietenkin, että +vihaan koko kansanvaltaista liikettä. En näe mitään järkeä siinä, +että tahdotaan tehdä ihmiset valtiollisesti yhdenvertaisiksi, kun +kaikissa muissa kohdin ovat erivertaisia. Tehtäköön mitä tahansa, +hallitus on aina oleva muutamien harvojen käsissä. Ja äänioikeuden +laajentamisen ainoa todellinen tulos on, että valtiollinen valta on +siirretty maanomistajilta liikkeenharjoittajille ja henkilöille jotka +ohjaavat joukkoja niinkuin ilveilijät tanssinukkejaan. — Muutos on siis +mielestäni muutos huonompaan. + +»Ja tämä johtaa minut toiseen ennakkoluulooni, ennakkoluuloon, joka +kohdistuu liike-elämään. Enhän kyllä tarkoita, että voimme tulla +kaupatta toimeen. Jokainen kansakunta tarvitsee varallisuutta, vaikka +tosin luulen, että olisimme paljoa parempi kansa, jos varallisuutemme +olisi pienempi. Enkä väitä, ettei ole olemassa eteviä, rehellisiä ja +kyvykkäitä liikemiehiä. Mutta uskon, että rikkauksien tavoitteleminen +on omiansa tekemään ihmiset kelpaamattomiksi valtiota palvelemaan. +Tekeepä minun mieli yhtyä antiikkisen maailman kylläkin jyrkkään +katsantotapaan, jonka mukaan liikemiesluokka olisi suljettava +pois julkisista toimista. Uskon gentlemanien hallitukseen, ja +gentleman-sanalla tarkoitan, oikean, vanhanaikuisen englantilaisen +käsityksen mukaan, taloudellisesti riippumattomassa asemassa olevaa +henkilöä, joka poikavuosilta alkaen on kasvatettu julkisen elämän +ilmapiirissä ja määrätty joko armeijaan, kirkkoon tai parlamenttiin. +Senlaatuiset miehet ne tekivät Rooman suureksi, ja ne ne muinoin +Englanninkin kohottivat suureksi; enkä usko minkään kansakunnan +kohoavan suureksi, jos sitä hallitsevat kauppiaat ja puotilaiset +ja ammattilaiset. En tarkoita etteivät nämät ole tai voi olla +kunnioitettavia ihmisiä; vaan heidän toimensa ja elämäntapansa ovat +sellaisia, että he eivät kelpaa valtion palvelukseen. + +»No niin, tämänlaatuinen on se tunne — en tahdo sanoa sitä +periaatteeksi —, mikä määräsi menettelyni julkisessa elämässä. Ja +te muistanette, että sen tehostaminen, silloin kuin ensin ryhdyin +poliittiseen elämään, näytti paljon mahdollisemmalta kuin tätä nykyä. +Vielä ensimäisen reformilain jälkeen — vaikka minun ymmärtääkseni +jo sekin lähti väärältä kannalta — hallitsi Englantia maataomistava +säätyläisluokka (gentry); ja jos olisi mennyt minun tahtoni +mukaan, se hallitsisi vielä nytkin. Emme tosiaankaan tarvinneet +eduskuntareformia; kaipasimme parempaa ja ymmärtäväisempää hallitusta. +Ja sellaisen hallituksen se luokka, joka silloin oli ohjaksissa, +kyllä pystyi aikaansaamaan, kuten voi nähdä siitä toimenpidesarjasta, +mikä saatiin aikaan 30- ja 40-luvulla: uudesta vaivaishoitolaista, +terveydenhoitolaista sekä muistakin. Onhan viljatulli-lakien +kumoaminenkin todistuksena ainakin siitä, että tämä luokka kykeni +uhraamaan omat etunsa kansakunnan hyväksi, — vaikka kyllä muuten +katson tämän toimenpiteen saman luokan suurimmaksi tyhmyydeksi. En +väitä olevani mikään kansantalouden tuntija, ja olen valmis uskomaan +niitä, joiden asiana on se tietää, kun he väittävät että vapaakauppa +on kartuttanut rikkautemme. Mutta vaikka moni on koettanut, ei ole +kenkään saanut minua uskomaan, että rikkauden kartuttamisen tulee +olla kansakunnan politiikan ainoana tarkoitusperänä. Ja onhan aivan +ilmeistä, että vapaakauppapolitiikan vaikutuksesta yhteiskuntamme +koko rakenne on joutunut liitoksistaan. Terveiden maanmuokkaajain +sijalle se on luonut kurjan kaupunkilaisköyhälistön; se on siirtänyt +rikkauden päärungon niiltä, jotka perinnäisen kyvyn nojalla osasivat +sitä käyttää, niille, joilla ei ole niin mitään perintäharrastusta +paitsi sitä mikä kohdistuu varojen kasaamiseen. Juuri sen, minkä minä +olisin pitänyt valtiomiehen päätehtävänä, eri luokkien keskinäisten +suhteitten järjestämisen, olemme luovuttaneet kilpailun sattumuksien +varaan. Olemme epätoivoisina jättäneet koko probleemin sikseen, sen +sijasta että olisimme koettaneet sitä ratkaista; ja tulos on, että +väestömme — niin minusta näyttää — päivästä päivään huononee silmiemme +edessä: terveyden puolesta, siveydessä, kauneudenaistissa, kaikessa +mikä on tähdellistä, — meidän sillaikaa lohdutellessamme sillä, että +rikkautemme kasvamistaan kasvaa. Säätäessään vapaakaupan hallitseva +luokka mielestäni ensi kerran petti kansansa ja itsensä, ja toisen +maankavalluksen se teki laajentaessaan äänioikeutta. En tarkoita etten +olisi suonut niin mitään muutettavaksi siinä edustusjärjestelmässä +minkä olimme saaneet perinnöksi. Mutta en olisi koskaan myöntänyt, +edes välillisestikään, että joka mies on äänivaltaan oikeutettu, +vielä vähemmin että kaikilla on siihen tasavertainen oikeus. Sillä, +sanottakoon mitä tahansa, yhteiskunta ei ole rakennettu yksilöistä, +vaan eri luokista, ja luokittain se olisi edustettava. Olisin antanut +äänioikeutta pieniviljelijöille, käsityöläisille, kauppiaille, +tehtailijoille sellaisinaan, pitäen yksikköinä etupiirejä, en +yksilöitä, ja myöntäen kullekin sen verran vaikutusvaltaa, että sen +paino tuntuisi vaa'assa, samalla kuin olisin pidättänyt määräävän +painon maa-aatelistolle. Tämä olisi ollut vaikeata, ei siitä epäilystä, +mutta se olisi kannattanut tehdä; sitä vastoin oli mielestäni yhtä +typerää kuin helppoa lisätä uusia vaalimies-leipomuksia, kunnes +saavumme, epäilemättä, kannalle mikä todellisuudessa ei ole muuta kuin +yleinen äänioikeus, vaikkemme ole koskaan myöntäneet itsellemme tätä +haluavamme. + +»Mutta se mikä on tehty on peruuttamatonta, korjaamatonta. Tästä +lähtien joukot, tai oikeastaan ne, jotka joukkoja ohjaavat, tulevat +Englantia hallitsemaan; eivätkä ne ole niitä miehiä, joiden hallitessa +Englanti tähän asti on kasvanut suureksi. Minun kaltaisillani +miehillä ei ole enää valtiollisessa elämässä sijaa. Ja olenkin, +mikäli minuun persoonallisesti tulee, hyvilläni siitä että sen +tiedän. Ne, jotka ovat saattaneet meidät sekasotkuun, saavat meitä +siitä selvittääkin. Luultavasti he sen tekevätkin — omalla tavallaan. +Mutta sitä tehdessään he luovat kovin toisenlaisen Englannin kuin +se oli, jota minä olen tuntenut ja ymmärtänyt ja rakastanut. Meillä +on oleva kaupunkilaiskansa, jolla — niin toivon — on oleva parempi +ravinto ja paremmat asunnot kuin tätä nykyä, joka on älykäs ja vilkas +ja toimelias ja elää yksinomaan aivojensa varassa sekä on valmis +silmänräpäyksessä kääntämään hyödykseen kaiken minkä se tietää, +mutta itse asiassa tietää kovin vähän, ja senkin huononlaisesti. +Tulee olemaan vähemmin niitä ihmisiä, joihin minä olen mieltynyt, +niitä, joita katson erikoisesti englantilaisiksi ja jotka ovat +maaseudun tuotteita, miehiä jotka kohoavat maasta kuin rehevät yrtit +ja, tietämättään itse millä tavoin, kokoavat järkeä niinkuin he +kasvavat lihaksia, tiedottomalla itseensä sulauttamisella; miehiä, +jotka saattavat seistä tuntikauden hevosta tai sikaa katselemassa, +jörönnäköiset pyöreät kasvot liikkumattomina kuin lammikko, sitä lajia +miehiä, joita vierailevat kaupunkilaiset luulevat typeriksi, siksi että +heiltä menee viisi minuuttia, ennenkuin he vastaavat kysymykseen — ja +sitten otaksuttavaksi kysymyksen vastaukseksi tulee toinen kysymys, +— mutta jotka ovat itseensä koonneet kokemusvaraston, niin laajan +ja moninaisen, etteivät itse koskaan ole tehneet itselleen siitä +selvää. He elävät vaistojensa, eivät aivojensa varassa, mutta heidän +vaistonsa ovat vähitellen kerrostuneet heidän ollessaan pitkät vuodet +käytännöllisissä tekemisissä luonnon kanssa. Senlaatuiset ihmiset ovat +minulle mieleen. Ja mielelläni elän heidän keskuudessaan sillä tapaa +kuin elän — perinnäisissä väleissä, joista heidän ei johdu koskaan +mieleen loukkaantua yhtä vähän kuin minun johtuu mieleen käyttää +niitä väärin. Sellaisia välejä ette voi luoda; niiden täytyy kasvaa +ja mennä perintönä isästä poikaan. Nuo uudet miehet, jotka saavat +maan haltuunsa, eivät koskaan kykene niitä aikaansaamaan. He tuovat +mukanaan sen eristäytymisen, mikä on kaupunkilaiselämän tuote. He eivät +tiedä muista yhdyssiteistä kuin palkasta; naapuriväen ja naapurisovun +käsitettä eivät ymmärrä. Ja tästä johtuu mieleeni kummallinen seikka. +Ihmiset lähtevät kaupunkiin seurustelua hakemaan; mutta olen aina +havainnut, ettei ole oikeata seurustelua muualla kuin maalla. Saattaa +olla, että olemme siellä typeriä, mutta olemme jäseniä järjestelmässä, +jossa on koottuna sukupolvien viisaus. Emme kohtaa toisiamme +salongeissa vaan metsästysmailla, kreivikunnan tuomioistuimessa, +vuokraajain-päivällisillä tai maamiesseuroissa. Yksityiset ja +julkiset toimemme ovat eroamattomassa yhteydessä keskenään. Meidän +toimemme ei vaadi kilpailua, ja sen velvollisuuksien jokapäiväinen +suorittaminen tuntuu meistä olevan jonkunmoista kansallista palvelusta. +Sellaista asiaintilaa minä ymmärrän ja ihailen, niinkuin esi-isäni +ymmärsivät ja ihailivat sitä ennen minua. Ja siksipä olen tory, en +joidenkuiden mielipiteitteni vuoksi, vaan sentähden, että se on koko +minun luonteessani. Taistelin torylaisuuden puolesta niinkauan kuin +se jotakin merkitsi; nyt, kun se ei enää merkitse mitään, en tosin +enää taistele sen puolesta; mutta yhä en voi olla muuta kuin tory. Se +Englanti, mikä on, kestää kyllä minun aikana; se Englanti, mikä tulee, +ei ole minulle mielenkiintoinen, ja onpa varsin hyvä, ettei minulla ole +mitään tekemistä sen hallitsemisen kanssa. + +»En tiedä riittääkö tämä vastaus sen kysymyksen selvittämiseen, +johon minut vaadittiin vastaamaan; mutta se on paras minkä voin +antaa, ja luulen että sen pitäisi riittämän. Kuvailen aina sanovani +jumalalle, jos hän vaatii minut tilintekoon omasta itsestäni: 'Tässä +olen, sellaisena joksi minut teit. Voit minut ottaa tai jättää. Jos +minun olisi elettävä toistamiseen, eläisin aivan samalla tavoin. +Ja jos vaadit minua elämään toisin, niin sinun on luotava minut +toisenlaiseksi.' + +»Olen taistellut menetetyn asian puolesta, ja olen pahoillani siitä +että se on menetetty. Mutta sydämeni ei siitä murru. Voin vielä +jäljellä olevat päiväni elää sitä elämää, jota pidän kunniassa ja +josta iloitsen. Ja vallan tyytyväisenä jätän kansakunnan Remenhamin +käsiin; odottaahan hän, kuten huomaan, kärsimättömästi suunvuoroaan +vastatakseen minun kerettiläisyyksiini.» + + +ALFRED REMENHAM, Liberaali. + +Remenham olikin hermostuneesti väännellyt itseään tuolissaan, ikäänkuin +hänen olisi vaikea pysyä paikallaan; ja olisinpa säälistäkin katsonut +velvollisuudekseni antaa hänelle lähimmän puheenvuoron, vaikken +olisikaan jo ennakolta päättänyt niin tehdä. Hän nousi reippaasti, +ja oli mahdotonta olla huomaamatta heti hänen ja Cantilupen välistä +vastakohtaa. Hänen joustava, suora vartalonsa, hänen luja leukansa, +hänen rehevät eleensä, hänen kirkkaasti helkkyvä äänensä ilmaisivat +erinomaisen selvästi sitä älyn ja tarmon voimaa, jota hänessä oli +enemmän kuin kenessäkään, jonka olen tavannut. Hän alotti epäröimättä, +ja koko hänen puheessaan ilmeni sitä harjoitettua ja helposti sujuvaa +kaunopuheisuutta, jonka mestareja hän oli. + +»Olen varma siitä», hän sanoi, »että minua uskotaan, kun juhlallisesti +vakuutan, ettei mikään olisi minulle ikävämpää kuin se ajatus (jos +minun täytyisi se omaksua), että niistä liberaalisista toimenpiteistä, +joista uskon kansamme onnen ja tosimenestyksen riippuvan, seuriona +johtuu äsken istuutuneen ystävämme kaltaisten miesten luopuminen +julkisesta elämästä. Tarvitsemme maamme kaikkia älyllisiä ja +siveellisiä voimia, ja niiden joukossa vakaumukseni mukaan vanha +maalaisaatelismieskanta ei suinkaan ole vähäarvoisimpia ja vähimmin +hedelmällisiä. Pahoittelen loordi Cantilupen poistumista valtiolliselta +kilpatanterelta niin hyvin yleisistä kuin persoonallisistakin syistä; +ja mielipahaani vain lieventää — ei suinkaan poista — se, että näen, +kuinka hyvin, kuinka arvokkaasti ja kuinka onnellisesti hän käyttää +rehellisesti ansaittua joutoaikaansa. Mutta ilokseni tiedän, että +meillä yhä vielä on, ja uskon että meillä edelleenkin on oleva +kansakunnan suuressa neuvostossa miehiä, jotka edustavat hänen etevää +tyyppiään ja perintäkehitystään, yhtenä ja sangen tärkeänä valtion +suuren koneiston vipusimena ja hillikkeenä. + +»Vaan kun hän sille etevälle yhteiskuntaluokalle, jonka jäsen hän on, +vaatii — tai kenties minun tulisi mieluummin sanoa toivoo — todellista +ja pysyväistä ylivoimaa valtiossa, niin siinä minun täytyy, sen +myönnän, hänestä erota. Enkä edes voi hyväksyä hänen esittämäänsä +teoriaa määrätystä ja pysyväisestä etupiirien edustuksesta. On +kyllä totta, että yhteiskunta Korkeimman Olennon salaperäisestä +sallimuksesta on ihmeellisesti kokoonpantu mitä erilaisimmista +aineksista ja luokista, jotka vastaavat ihmiselämän eri tarpeita ja +pyrintöjä. Ja onhan vanha teoria, suurten nimien tukema — Platonin, +kunnioitetun mestarini, ja Aristoteleen, valtiotieteen perustajan —, +että valtiomiehen tehtävänä on järjestää noita muuten eripuraisia +aineksia niin, että ne valtioruumiissa yhtyvät täydelliseen ja +muuttumattomaan sopusointuun. Tämän katsomustavan mukaan yhteiskunnan +mahtavat urut ovat niin laaditut, että niistä voi soida vain yksi, +yksinkertainen akordi; ja lainlaatijain asiana on vain virittää +koneistoa niin, että se akordi soi siitä puhtaana. Jos Platon olisi +voinut toteuttaa teoriansa, olisi hänen suuri, yhteinen akordinsa, +tuottajain, taistelijain ja ajattelijain kolmisointu, yhä soinut +yksitoikkoisesti läpi aikakausien kaikkialla missä ihmisiä olisi +kokoontunut yhdyselämään. Epäilemättä hänen ajattelemansa sopusointu +oli kaunis. Mutta niissä epäsoinnuissa, jotka hän olisi tahtonut +vaientaa, vaan jotka yhä enenevällä voimalla jyrisevät ja ryskävät +hänen päiviltään meidän aikoihimme asti, kautta aikojen kaikuvan +holvin, niissä ilmenee mielestäni mahtavampi sopusointu kuin mikään, +minkä hänkään kykeni kuvaelemaan, ja mutkikkaassa jaksossaan ne kutovat +maailmansymfonian peruskaavan, symfonian, joka on niin ylevä, että +karkeammat aistimme vain osittain kykenevät sitä havaitsemaan ja vain +kuolemattomien henkien puhdas intelligenssi riemumielin sen tajuaa. +Onkin perusvikana kaikissa mielikuvituksellisissa valtio-opeissa +— ja vielä paljoa enemmän sellaisissa, jotka ikuistavat nykyistä +todellisuutta kivettymäksi sitä edes ihantelematta — että vaikka ne +olisivatkin täydellisiä, niiden täydellisyys soveltuu vain yhteen +ainoaan oloehtojen järjestelmään: jos ne voisivat ikuistuttaa +itsensä, ne ikuistuttaisivat myös nuo oloehdot, joiden olisi tullut +olla vain lyhyitä ja ohimeneviä sukumme historian vaiheita. Jos +Platonin olisi ollut mahdollista perustaa pitkin koko asuttua +maapalloa filosofisten kaupunkiensa kultainen sarja, niin hän olisi +iäksi takonut maailmaan kiinni orjuuden ja kastilaitoksen, sinetillä +sulkenut ne lähteet, joista tiede ja keksintä kumpuavat, ja kytkenyt +ikuiseen hervottomuuteen sen mahtavan valtakuntahengen, mikä yksin +on kyennyt järjestämään yhteistä yleishyödyllistä päämäärää varten +tämän kasvavan olion, ihmiskunnan, uppiniskaiset ja kapinoitsevat +jäsenet. Ja jos Platonin kaltaisen miehen mielikuvitus toteutettuna +olisi näin kuolettanut edistyksen idut, mitä meidän tulee sanoa, kun +meidän itsemme vertaiset miehet tyrkyttävät luonnon hedelmällisyydelle +omien epätäydellisten mittakaavojensa rajoituksia ja sääntöjä? +Meidän olisi parempi antautua nöyrästi luonnon johdettaviksi ja +niin sovelluttaa laitoksemme, että ne niin vähän kuin mahdollista +ehkäisevät niitä liikkeitä ja voimia, jotka ovat niissä vaikuttamassa. +Sillä olemmehan nykyään oppineet tietämään, että korkeampi kohoaa +matalammasta taistelun avulla, ja näyttääpä siltä, kuin ei luontokaan +ohjaisi vaan pysyisi vain katselijana, sen maailman kohotessa +tuskallisin ponnistuksin kaaoksesta. Emme näe sen sekaantuvan +äkillisin innonpuuskin asioiden menoon seisottaakseen määrähetkellä +luomisen käymisprosessia, emme näe sen kurottavan kättänsä, kun se +näkee jäälinnun välkkyvät värit tai ruusun loisteen, käskeäksensä sen +kehityskulun pysähtyä, mikä tahtoisi ne hävittää; emme näe sen noiden +alempain muotojen täydellisyyden vuoksi uhraavan ihmisen jalompaa +epätäydellisyyttä — ihmisen, tai niiden olioiden, jotka kenties +ovat odottamassa ihmisen takana (tai hänen yläpuolellaan). Luonto +katsoo aina päämäärää kohti; ja niin tulisi meidänkin valtiollisessa +toiminnassamme tehdä, pyrkien laitoksillamme saattamaan ilmi niitä +voimia, joidenka kanssa olemme tekemisissä, emmekä niitä rajoittamaan. +Meidän valtiojärjestyksemme tulisi kasvaa yhteiskunnan elävän kudoksen +päälle niinkuin nahka. Sillä keitä me olemme, sanoaksemme toiselle +miehelle: »mene kyntämään», toiselle: »pidä kauppapuotia», kolmannelle: +»johda valtiota», sanoaksemme liikemiehelle: »niin tai niin suuri valta +sinulla on oleva», ja maanviljelijälle: »niin tai niin suuri sinulla?» +Ei! Sanokaamme mieluummin jokaiselle: »hanki itsellesi se paikka, +minkä voit, käytä sitä vaikutusvaltaa, jota kykenet saavuttamaan». +Meidän valtiojärjestyksemme ilmaiskoon yhteiskunnassamme vaikuttavien +voimien painosuhteet; niiden muuttuessa muuttukoon niiden kanssa myös +vallanjako! Tämä on liberalismin uskontunnustus; sitä tukee itse +luonto, sen on vahvistanut, tahtoisin nöyrästi kunnioittaen sanoa, itse +Kaikkivaltias Luoja, ihmeellisen luomakuntansa järjestyksessä. + +»Mutta tämä usko ei tasoita eikä hävitä. Ei kukaan, ei edes itse +Cantilupe, voi pitää vanhaa kruunuamme, perinnöllistä aatelistoamme +suuremmassa kunniassa kuin minä. Ne tulevat, niin kauan kuin ne sitä +ansaitsevat — ja toivon niiden kauan sitä ansaitsevan — säilyttämään +arvokkaan sijansa kansan sydämissä ja tunteissa. Tahtoisin vain niiden +rinnalla hankkia sijaa kaikille aineksille ja etupiireille, jotka +saattavat syntyä yhteiskunnallisten voimain toiminnan luonnollisessa +kulussa. Mutta ne tulevat olemaan aivan liian mutkikkaasti toisiinsa +kutoutuneita, niiden suhteellinen paino ja tärkeys muuttuvat liian +nopeasti, jotta ihmisäly voisi yrittää jollakin keinotekoisella +suunnittelulla saattaa tasapainoon ja sovittaa niiden vastakkaisia +vaatimuksia. Avattakoon jokaiselle — järjellisten rajojen sisäpuolella +— sama tie valtiolliseen vaikutusvaltaan, ja saakoon jokainen, +kykynsä ja halunsa mukaan, toisiin yhtyneenä tai yksikseen, käyttää +niitä mahdollisuuksia, joita niin auliisti heille suodaan. Tämä on +sen politiikan perussävel, jota olen johdonmukaisesti noudattanut +siitä asti kun ensin ryhdyin julkiseen elämään ja jota olen valmis +noudattamaan loppuun asti, vaikkapa loppuna olisikin se yleinen +äänioikeus, joka edellistä puhujaa niin pelottaa. Hän sanoo sen olevan +kevytmielistä luovutuspolitiikkaa. Mutta kelle asiat luovutetaan? +Kansalle! Kysytään, luotammeko kansaan? Minä luotan; hän ei! Rohkenen +olla sitä mieltä, että siinä on varsinainen erotus välillämme. + +»Niin, en häpeä sitä tunnustaa, minä luotan kansaan. Mihin muuhun +voisin luottaa, jollen voisi luottaa siihen? Mitä kansa on muuta, kuin +sitä muodostavain kansalaisten lahjojen, kykyjen, hyveiden yhtynyt +kokonaisuus? Näiden lahjojen hyödyllinen käyttäminen, näiden kykyjen +esille manaaminen, liikkuma-alan ja toimintatilaisuuden tarjoominen +näille hyveille, sehän on ja sen täytyy olla jokaisen suuren ja jalon +politiikan päämäärä ja tarkoitusperä; ja tätä tarkoitusperää olen +koettanut palvella voimieni takaa, toivoakseni en maltittomasti enkä +kärsimättömästi, vaan järjellisen ja varman uskon hengessä. + +»Sellainen on minun käsitykseni liberalismista. Mutta jos +liberalismilla on tehtävänsä kotimaassa, niin sen periaatteet +ovat yhtä tärkeät kansainvälisten suhteiden alalla. En aio nyt +laskea ulkopolitiikan myrskyiselle merelle. Yhtä kohtaa tahdon +kuitenkin kosketella, koska edellinen puhuja on sen maininnut, +ja se on ulkomaankauppamme. Ei millään inhimillisen toiminnan +alalla — sen rohkenen sanoa — kaikkivaltiaan Luojan tarkoitukset +ole selvempiä kuin juuri tällä, työn tuotteiden vaihdon alalla. +Jokaiselle asutun maapallon osalle on suotu omat erikoiset lahjat +ihmiskunnan hyödyksi ja iloksi; jokaiselle kansakunnalle oma +erikoinen kyky, omat sille soveltuvat mahdollisuudet. Yhtä hyvin kuin +maailma on luotu työtä varten, se myös on luotu tuotteiden vaihtoa +varten. Poikki valtameren, jonka yli ihmistaito kukistamattomalla +sitkeydellään on saanut aikaan siltoja, uuden maailman viljavarat +tyhjentymättömässä hedelmällisyydessään kutsuvat vanhan maailman rautaa +ja terästä, kojeita ja koneita. Austraalian rajattomien tasankojen +lammaslaumakuninkaat, Intian maanraataja, Georgian ja Carolinan, +Anneksi nykyään vapaa neekeri ruokkivat Manchesterin ja Bradfordin +tehtaita ja kangaspuita ja saavat niiltä ravintonsa. Pall-Mall +hankkii itselleen iloa Ranskan ja Espanjan viinitarhain tuotteista, +ja italialainen talonpoika käy puettuna Leicesterin kankurin kutomiin +kankaisiin. Kultainen ketju tekee kierroksensa, hopeaämpärit kohoavat +ja laskeutuvat, täyttyessään ja ylitsevuotaessaan toinen laskee toiseen +sitä virtaa, joka pulppuaa luonnon runsaudensarvesta. Sellainen on se +laki, minkä maailman kohtaloita hallitseva Valta on säätänyt; eivätkä +ihmisten kaikki sekaantumiset Hänen hyviin tarkoituksiinsa pysty +kokonaan ehkäisemään niiden onnekasta vaikutusta eivätkä tekemään +sitä tyhjäksi. Kuitenkin ovat sokea voitonhimo ja kansalliskiihkon +typerät käsitykset, niin paljon kuin se on ollut niille mahdollista, +sotkeneet suuren koneiston pyöriä ja hampaita, häirinneet sen työtä +ja supistaneet sen tuloksia. Ja jos tällä suurella kansakunnalla on +oikeus jostakin ylpeillä, niin siitä, että se se on ensinnä hävittänyt +nurinpuolisen keksintäkyvyn rakentamat raja-aidat ja sulut ja +päästänyt vihantien vainioittensa jokaiseen ojaan kaupan kirkkaan ja +hedelmöittävän virran. + +»Totisesti, sillä on ollut palkintonsa! Tutkikaa aikakirjoja: turhaan +niistä etsitte niin ääretöntä, niin yhtämittaista, niin kasvavaa +menestystä, kuin se on, millä tämä maa on ollut siunattu historiansa +viimeisellä vuosisadanpuoliskolla. Edellinen puhuja kyllä myönsi, että +on tapahtunut tällainen rikkautemme kasvaminen. Mutta hän valitti, +ettemme olleet ottaneet ollenkaan lukuun niitä muutoksia, joita uusi +järjestys saapi aikaan kansamme luonteessa ja elämäntavoissa. Se on +totta, ja maltiton olisi se mies, joka uskaltaisi ennustaa ja määrätä +tämän politiikan kaukaisempia tuloksia, — tai koettaisi peljästyneenä +välttää vapauden seurauksia, sentähden ettei hän voi ennakolta +tietää niiden laatua. Kellähän meistä olisi rohkeutta — jos olisikin +valtaa — säätää kansalle kaikeksi iäksi sen taloudellisen elämän +muoto, sen luonteen laatu, sen toiminnan suunta? Luonnon kohdussa +lepäävät mahdollisuudet ovat suuremmat kuin me voimme arvioida; voimme +ainoastaan helpottaa niiden syntymistä, meidän ei ole sallittu määrätä +niiden anatomista laatua. Nykyisyyden vammat vaativat nykyisyyden +parannuskeinoja; mutta kukaan ei voi ennakolta määrätä tehokkaita +keinoja tulevaisuuden tarpeiden varalle. Ja sillävälin, mitä syytä +on pelkoon? Tunnustan, etten näe yhtäkään. Vapauden politiikan ovat, +sen väitän, oikeaksi todistaneet sen tulokset. Ja niin varmasti +luotan tähän, että uskon sen ajan jo lähestyvän, jolloin muut +kansat kavahtavat vihdoin näkemään omat tosi-tarpeensa ja ryhtyvät +jäljentämään meidän taloudellista lainsäädäntöämme, yhtä hyvin omaksi +edukseen kuin meidänkin eduksemme. Näen sen ajan lähenevän, jolloin +maailman kansakunnat, luopuen valtiollisista vihoistaan, yhtyvät +kaupan rauhalliseen kilpailuun, — ajan, jolloin nuo kansallisuuden +raja-aidat, jotka ovat ihmissuvun lapsuusiän ilmiöitä, sulavat ja +hajoavat tieteen ja taiteen päivänpaisteessa; jolloin tykkien jyrinän +voittaa kangaspuiden pehmeämpi jyskintä, ja käsityöläisen etunahka ja +talonpojan mekko tuottavat enemmän kunniaa kuin sotamiehen punaverka; +jolloin kaupan yleismaailmalliset armeijat astuvat surman sotajoukkojen +sijalle; jolloin ihmisen tietämättömyys, hulluus ja pahuus eivät enää +erota sitä, minkä Jumala on liittänyt yhteen; jolloin yhden työ ja +keksintö tulee kaikkien perinnöksi, ja maan kansat eivät enää törmää +yhteen taistelutantereella vaan valitsemiensa edustajain välityksellä +yhtyvät — kuten suurimman runoilijamme ihmenäyssä — 'Ihmiskunnan +parlamenttiin, maailman liittoon.'» + +»Parliament of man, the Federation of the World». (A. Tennysonin +»Locksley hall» nimisestä teoksesta). + + +REUBEN MENDOZA, Vanhoillinen. + +Lausuttuaan näin loppusanansa Remenham istuutui. Hän oli puhunut, +tapansa mukaan, ikäänkuin hänellä olisi kuulijakuntana julkinen +kokous eikä pelkkä ystäväseura. Mutta ainakin hän oli saanut pallon +vierimään. Useaan läsnäolijaan hänen puheensa ja esiintymistapansa +täytyi, kuten hyvin tiesin, vaikuttaa tavattoman härsyttävästi, eikä +tietysti kehenkään voimakkaammin kuin Mendozaan. Ollenkaan epäröimättä +siis valitsin vanhoillisen johtajan esittämään meille vastakkaisen +näkökohdan. Hän vastasi harkitusti, nostaen synkkää juutalaista päätään +rinnaltaan ja hitaasti oikaisten pitkää vartaloansa suoraksi, ivallisen +hymyn väreillessä hänen suupielissään. + +»Se, jolle ei» — näin hän alotti — »ole suotu etuoikeutta välittömästi +tutustua Jumalallisen Olennon tuumiin, on tietenkin epäedullisessa +asemassa, kun hänen on esiinnyttävä niin armotetun miehen jälkeen, +kuin etevä ystäväni on. Tähän epäedulliseen asemaan minun on kuitenkin +ollut pakko tottua pitkinä parlamenttitaistelujen vuosina. Minun on +täytynyt tyytyä ryömimään, hänen liidellessään yläilmoissa, arvaamaan, +hänen ennustaessaan profeettana. Mutta kaikella on hyvätkin puolensa. +Kenties eräät asiat saattavat olla ilmoitetut lapsille ja imeväisille +mutta kätketyt ylhäisemmiltä olioilta. Toukka arvattavasti huomaa maan +rosoja ja epätasaisuuksia, jotka jäävät kotkan laajemmalta katseelta +havaitsematta, ja ainakin toukalle ne ovat tärkeämmät kuin vuorijonot +ja valtameret, joiden lähettyville se ei koskaan pääse. Tältä matalalta +näkökannalta tuon esille muutaman huomautuksen, siten täydentääkseni, +vieläpä kenties arvostellakseni sitä kaunopuheista esitystä, jonka +olemme saaneet nautinnoksemme kuulla. + +»Ystäväni puheen perussävelenä oli vapaus. Ei ole sitä brittiläistä, +jonka sydän ei sykkisi nopeammin, kun hän kuulee tämän sanan. Mutta +kuunnellessani hänen innokasta puhettaan en voinut olla kummeksimatta, +miksei hän tarjonnut meille vapauden ylevää ja kallista lahjaa vielä +runsaammassa määrin, vielä auliimmasti. Tosin hän on tehnyt paljon +niiden raja-aitojen poistamiseksi, mitkä erottivat kansaa kansasta, +ihmistä ihmisestä. Mutta kuinka paljon jääkään vielä tehtäväksi, +ennenkuin meidän voidaan todenmukaisesti sanoa asettautuneen luonnon +tasolle! Ajatelkaammepa vain esimerkiksi poliisia! Onko ystävämme +koskaan kohdistanut huomionsa kaikkeen siihen, mitä poliisimiehen +juhlallinen hahmo merkitsee, kaikkeen siihen sekaantumiseen +hyväntahtoisen Luojan tarkoitusperiin, minkä symbolina hän on? Hänen +avullaan heikot hallitsevat voimakkaita, harvalukuiset enemmistöä, +älykkäät typeriä. Hänen avullaan sellaisia ihmisiä jääpi eloon, +jotka olemassaolon taistelun olisi pitänyt hävittää. Hän asettaa +kelpaamattomat kelvollisten sijalle. Hän hämmentää maailmantalouden. +Hänen suojassaan itävät ja rehottavat kaikki epäsikiöt ja lois-olijat. +Avioliitto riippuu hänen helmoissaan, omaisuudella on hoiva hänen +sylissään. Ja missä on vapaus niiden rehottaessa? Luonnon lain me +kaikki tunnemme: 'vanhan hyvän säännön, että se ottakoon, jolla on +voima, ja se pitäköön, joka voi.' [»The good old rule, the ancient pian +that he should take, who has the power, and he should keep who can.»] + +Mutta tämän lain me olemme omaisuuden taikavoimalla syrjäyttäneet. +Olemme miehittäneet tiili- ja kivimuurimme näkymättömillä vartijoilla. +Olemme sulloneet kukkaistarhojemme ja puistojemme aidat täyteen +pelottavia naamoja ja aseita. + +[Miltonin »Paradise lost» runoelman lopussa kerrotaan, että +paratiisista kartoitetut ensimäiset ihmiset luodessaan viimeisen kerran +katseensa takaisin menetettyyn onnelaan näkivät: + +— — — »The gate with dreadfull faces thronged and fiery arms» (portti +sullottu täyteen pelottavia naamoja ja tulisia aseita).] + +Ikkunaimme lasiruudut olemme tehneet läpäisemättömämmiksi kuin +timantti. Pikkulapsillemmekin olemme antaneet jättiläisten voimat. +Rintalapset tyrttyvät liiasta ravinnosta, ja voimakkaat miehet +nääntyvät nälkään; jo äidin kohdussa oleva sikiö kurottaa kuvattomia +kätösiään anastaaksensa ruhtinaskunnan. Tämäkö on vapautta? Tämäkö on +luontoa? Ei! Se on Merlinin vankila. + +[Alkuaan kelttiläisen tarun mukaan Viviana niminen haltijatar on, +koettaessaan taikatemppua, jonka tietäjä Meriin oli hänelle ilmaissut, +lumonnut tämän iäksi liikkumattomaksi ja hervottomaksi, ja hänen +ympärilleen on kasvanut tiheä orapihlajapensaikko.] + +Se on kauheata, mutta se on yhä olemassa. Eikö ystävällämme siis ole +voimaa lumousta hävittääkseen? Vai voiko olla niin, että häneltä +puuttuu tahto? + +»Edelleen, voiko meitä sanoa vapaiksi, voiko meidän sanoa olevan +sopusoinnussa luonnon kanssa, niin kauan kuin siedämme avioliiton +siteitä? Niin kauan kuin pidämme kahleissa vaiston vaatimaa onnellista +sekayhtymistä ja alistamme harhailevan mielikuvituksemme yhden +vaihtumattoman vaimon hallittavaksi? Tässä tosin — sen myönnän suoraan +— luonto kyllä hankkii kostonsa: kukoistaahan todellinen moniavioisuus +lakiemme omien siipienkin suojassa. Mutta laki on sentään olemassa; se +on loimena ja omaisuus on kuteena, ja niistä me kudomme perhettä, tuota +Nessoksen paitaa, johon olemme kietoneet ihmiskunnan jättiläisvoimat. +Ja niin kauan kuin se paita on tiheästi takeltuneena jokaiseen +ruumiinjäseneen, paljonko merkitsee jos repäisemme sieltä täältä irti +jokusen napin tai nauhanpätkän? Suurelta esitaistelijalta vaaditaan +sankarillisempaa työtä, jos hän todella aikoo seurata hallitsijatartaan +loppuun asti. Hän pudistaa päätään. Mitä? Palveleeko hän sittenkin +tuota hallitsijatartaan vain puolella sydämellä? Vai onko mahdollista, +että hän alkaa aavistaa, että jumalattaren naamarin takana on pedon +hampaat ja kynnet? Mutta jollei luonto olekaan mikään jumalatar, +niin kuinka voimme hyväksyä sen takaajaksi vapauden puolesta? Ja jos +otetaan vapaus sinänsä, ilman muuta tukea, niin kuinka sen voi erottaa +anarkiasta? Millä muulla keinoin kuin sekoittamalla siihen sopivan +määrän pakkoa? Ja jos tämä myönnetään, niin eikö meidän ole silloin +astuttava alas profetian vuorenhuipulta valtiollisten sovittelujen +ikäville alangoille?» + +Tähän asti Mendoza oli pysynyt siinä harkitun ivallisessa sävyssä, +joka, kuten muistettaneen, oli niin omiansa saattamaan englantilaista +kuulijakuntaa ymmälle ja niin suuressa määrin vieroitti kansan suosion +hänestä. Mutta nyt hänen sävynsä muuttui. Hän tuli vakavammaksi ja — se +minun täytynee valitettavasti lisätä — hänen puheensa tympäisevämmäksi +kuin koskaan ennen minun kuullen, kun hän nyt esitti vanhoillista +näkökantaa semmoisena, jommoiseksi hän sitä käsitti; tämän selonteon +luulisin avomielisimmäksi minkä hän oli koskaan huuliltaan päästänyt. + +»Nuo kysymykset», hän sanoi, »minun täytyy jättää ystäväni Remenhamin +itsekseen vastattaviksi. Taso on minulle liian korkea. En osaa liidellä +teoreettisen ajattelemisen siivillä. Periaatteiden julistaminen ei +minua huvita. Olen maan päällä, ja minun rajoitettuun näköpiiriini +työntäytyvät erilliset tosiasiat niin oikullisen omalaatuisina, ettei +yleistämiskykyni niihin pysty. Siinä kenties onkin syy, minkätähden +olen liittynyt siihen puolueeseen, johon minulla on kunnia kuulua. +Sillä tämä puolue se ymmärtääkseni näkee asiat sellaisina kuin ne +ovat, sellaisina, tarkoitan, jommoisina ne esiintyvät pelkästään +inhimilliselle näkökyvylle. Remenham on, kiireessään, sanonut meidät +taantumuksen puolueeksi. Minä mieluummin sanoisin meidän olevan +todellisuuden puolueen. Meidän katseemme eivät kohdistu ihmiskuntaan +vaan englantilaisiin; eivät ihanteellisiin valtiojärjestyksiin vaan +brittiläiseen valtiolaitokseen; eivät kansantaloustieteeseen vaan +kauppaliikkeemme todelliseen kulkuun. Läpi tämän tosiasiain laajan +metsän, tämän vanhan ja uuden muodostaman tiheikön, noiden vuosisatoja +nähneiden tammien, rehevien pensaikkojen, kauniiden loiskasviköynnösten +välitse me kuljemme varovaisesti ja epäluuloisesti, noudattaen +vanhoja polkuja, pyrkien pitämään niitä avoinna, mutta raivaamatta +kirveellä uusia teitä ennenkuin olemme selvillä päämäärästä, jonka +saavuttamiseksi meitä vaaditaan uhraamaan mainioimmat puumme. Jyrkkiä +muutoksia pidämme poikkeuksina ja sairaalloisuuden ilmiöinä. Mutta +vaikkeivät meitä sido mitkään teoriat, käymme kuitenkin rohkeasti +sellaisiinkin muutoksiin käsiksi, kun olemme varmasti vakuutetut niiden +välttämättömyydestä, ja viemme ne perille. Niinpä, kun olimme tulleet +varmuuteen siitä, että oli tullut se aika, jolloin syvät rivit olivat +kutsuttavat kansakunnan neuvotteluihin osallisiksi, asetuimme uljaasti +toimenpiteen puolelle, jonka — olen pahoillani siitä ettei Cantilupe +tässä minuun yhdy — jonka en koskaan myönnä sotivan vanhoillisuuden +paraita ja terveimpiä perintätapoja vastaan. + +»Mutta sellaiset toimenpiteet ovat poikkeuksellisia, ja toivomme niiden +olevan lopullisia. Meitä ei huvita valtiojärjestyksen paikkaileminen. +Tunnustamme hallituskoneiston pelkäksi keinoksi; valtiomies on se, +jolla on kyky hallita. Meihin ei pysty se vapauden evankeliumi, joka on +annettu vastustajillemme erikoisena ilmestyksenä; sen sijasta huomaamme +Englannin nykyisessä tilassa olevan paljon, mikä mielestämme kaipaa +valtion valvontaa ja ojennusta. Emme voi yhtyä siihen optimismiin, mikä +elähdyttää Remenhamia ja hänen ystäviänsä todellisuuden uusien voimain +suuntaan ja tuloksiin nähden. Kovemmin kuin kiertimien ja sukkulain +surina kuuluu korviimme köyhien valitus. Rehottavien tavaravarastojen +ja kauppapuotien takaa havaitsemme käsityöläisten hökkelit. Pitkin +maanteitä näemme esi-isiensä kylistä kaupunkiin vaeltavien työläisten +pitkän kulkueen; silmämme seuraavat heitä laitakaupungin kujiin ja +hiostuttamisjärjestelmän uhrien pesiin; seuraamme heitä vaivaistaloon ja +vankilaan; näemme heidän uppoavan syvyyden kuiluun, toisten rientäessä +heidän jäljissään saadakseen heidän paikkansa ja sortuakseen samaan +häviöön. Tämä kaikki silmiemme edessä emme katso velvollisuudeksemme +istua kädet ristissä ja turvautua vapauden periaatteeseen. Me tunnemme, +että kansakunnalla on oikeus vaatia meitä säilyttämään eheänä sen +inhimillisyysperintöä, sen suuruuden ja rikkauden ainoata lähdettä; ja +olemme valmiit käyttämään viisauttamme — oli se sitten suuri tai pieni +— sensuuntaiseen lainlaadintaan, pelästymättä sitä että meitä syytetään +sosialisteiksi. + +»Mutta huolehtiessamme näiden saarten tilasta emme ole unohtaneet, että +meillä on yhdyssuhteita muunkin maailman kanssa. Tosin, jos voisimme +yhtyä siihen katsomustapaan, jota Remenham niin kaunopuheisesti on +esittänyt, niin se asia ei meille tuottaisi paljonkaan huolta. Hän +näkee ikäänkuin ilmestyksessä, mitenkä kaupan hengetär tuopi maailmaan +rauhan ja hyvän tahdon aikakauden. Hän näkee, mitenkä salaperäinen +sallimuksen ohjaus saa voitonhimon ja kilpailun edistämään rakkauden +ja rauhan voittoa. Mutta taaskin minun on mahdotonta seurata hänen +rohkeata lentoaan. Minä kun en pääse havainnon piiriä ulommas, +voin ainoastaan todeta, ettei historian pitkällisessä ja verisessä +kulussa ole ollut mitään hedelmällisempää sodan synnyttäjää, kuin +kauppakilpailu. Omissa aikakirjoissamme ilmenee tämä totuus joka +ajankohdalla; enkä näe nykymaailman olosuhteissa mitään, mikä sen +kantavuutta supistaisi. Meille on kerrottu, että kaikki kansat pian +omaksuvat meidän talouspolitiikkamme. Miksi ne sen tekisivät, jollei +se ole niiden eduksi? Me ryhdyimme siihen siksi, että luulimme +sen olevan omaksi eduksemme; ja luovumme siitä, jos käsityksemme +joskus muuttuu. Ja kun puhun 'edusta', toivon ettei minun luulla +tarkoittavan taloudellista etua sanan ahtaassa merkityksessä. +Kansalla on, ymmärtääkseni, samoin kuin yksilölläkin, persoonallisuus +kannatettavanaan. Sen tulee asettaa päämääräkseen — ei rikkauden +kasaamista millä hinnalla tahansa, — vaan kyvykkäisyyden kehittäminen +ja voimassa pitäminen, mahtavuus, tarmo, monipuolisuus ja ennen kaikkea +riippumattomuus. En ole kylliksi profeetta tohtiakseni vakuuttaa, +että omaksumamme politiikka vastakin aina takaa meille sellaisen +tuloksen. Mutta jollei se sitä tee, meidän on epäilemättä pakko muuttaa +se. Enkä voi uskoa, että muut kansat, edes omat siirtomaamme, aina +vain seuraavat meitä nykyisessä talouspolitiikassamme, jos sellainen +menettely uhkaisi syöstä niiden kohoavan teollisuuden häviöön ja +kohtuuttomasti supistaisi niiden taloudellisten voimain toimintapiiriä. +En siis, se minun täytyy tunnustaa, voi innostunein ja toivehikkain +mielin odottaa sitä kristallipalatsin-kaltaista tuhatvuotista +valtakuntaa, jota Remenham niin kaunopuheisesti on kuvannut. Minun +silmissäni kangastaa tulevaisuus täynnä sotia ja sodanuhkaa. Ja +varsinkin näen tämän kansan, rikkautensa, mahtavuutensa, verrattoman +menestyksensä vuoksi, olevan pilkkatauluna, johon kaikkien Europan +kansojen kateus, viha, himo tähtäävät iskunsa. Näen noiden kansojen +kääntävän katseensa kaikkialle, löytääkseen laskupaikan kasvavalle +väestölleen, ja havaitsevan jokaisen asuttavan maailman kolkan +ennakolta Englannin rodun valtaamaksi ja Englannin lipun varjostamaksi. +Mutta tästä suurimmasta vaarastamme manaan esille parhaimman +tulevaisuudentoivoni. Englanti on enempää kuin Englanti. Se on kasvanut +nukkuessaan. Se on ojentanut halki jokaisen maanosan suunnattomat +sikiönraajojansa, jotka odottavat vain sen sydämen sykähdystä, sen +hengen liikahtamista kehittyäkseen oikeaan muotoonsa, ryhtyäkseen +toimeensa yhden suuren valtaruumiin jäseninä. Hengitys alkaa käydä, +niin uskon, veri alottaa kiertokulkuansa. + +En usko, että siirtomaamme ovat määrätyt karisemaan meistä pois kuin +kypsät hedelmät; alusmaamme eivät joudu toisille herroille. Kansa herää +ennemmin tai myöhemmin valtakunnalliseen tehtäväänsä. Merentakaisten +englantilaisten sydämet alkavat sykkiä samaan ääneen kuin meidän. Ja +se liitto, joka minulle kangastaa, ei ole ihmiskunnan liitto, vaan +brittiläisen rodun maailmanliitto.» + +Hän vaikeni hetkiseksi, ja syntyneessä hiljaisuudessa havaitsimme +syvenevän hämärän. Ensimäiset tähdet tulivat näkyviin, ja nuori kuu +oli lännen äärissä. Alhaalta kuului varjosta suihkulähteen lorina, ja +metsästä soi satakielen kutsuääni. Hetkessä ja paikassa oli kaiketi +jotakin, joka vaikutti Mendozan mielialaan, sillä kun hän jälleen +ryhtyi puhumaan, oli äänilaji toinen kuin ennen. + +»Sellaiset näöt», hän sanoi, »nousevat eteeni, jos sallin itseni +unelmoida. Mutta kuka voi sanoa, onko se enempää kuin unta? Ilmassa +on tänä iltana jotakin, joka pakottaa avomielisyyteen. Ja jos minun +on lausuttava ilmi sisin ajatukseni, täytyy minun tunnustaa, että me, +jotka näytämme kansakuntien asioita johtavan, suljumme tietämättömyyden +virtaa myöten yhdessä niiden kanssa joita olemme ohjaavinamme. +Meidän sallitaan, kuten lasten, kajota käsin ohjaksiin, mutta +ajajana on näkymätön ja tuntematon haltija. Sen olemme luomia; sen +tarkoitusperiä — ei omiamme — meidän riitamme, meidän ponnistuksemme, +meidän ihanteemme edistävät. Kilpatantereella Remenhamin ja minun +täytyy näytellä osiamme, taistella miehuullisesti ja olla valmiit +kuolemaan, kun joukko kääntää peukalonsa alaspäin. [Roomalaisten +gladiaattorinäytännöissä merkki, jolla katselijakunta määräsi että +voitettu gladiaattori oli tapettava.] Mutta täällä, levähdyksen +hetkenä, en ainakaan minä voi olla havaitsematta meitä erottavien +riidanaiheiden takana piilevää yhdyssidettä: yhteistä kohtaloa. Me +menemme, ja sijallemme tulee uusi sukupolvi, jolle meidän ihanteemme +ovat yhdentekeviä, josta meidän tunnussanamme ovat tyhjät, riitamme +käsittämättömät. + +'Hi motus animorum atque haec certamina tanta pulveris exigui iactu +compressa quiescent.' [Nämä mieltenkuohut ja nämä niin suuret taistelut +lepäävät vähäisen mullan heiton lannistamina (Vergilius, Georgicon IV +86,87 [mehiläisten taisteluista, jotka saadaan taukoamaan heittämällä +niitä mullalla]).] + +»Väittelymme hautaantuvat unohduksen tomuun. Jotakin olemme saaneet +aikaan, vaan emme sitä, mitä tarkoitimme. Remenham saattaa kenties +viedä minun unelmani eteenpäin, ja minä hänen; tai voipi käydä niinkin, +ettei kumpikaan edistä ei omaa eikä toisen unelmaa. Sallimus, jonka +aivoitukset hän niin sukkelasti arvaa, on minulle hämärä. Ja kenties +siitä syystä minä voin tuntea enemmän myötätuntoisuutta häntä kohtaan, +kuin minkä hän aina lienee halunnut suoda minulle. Oli miten oli, +nyt ainakin on aselevon hetki. Aava kiistatanner on tyhjänä, äänetön +katsomo häipyy yöhön. Kuun välkkeessä olijoita, jotka ovat jotakin +enempää kuin me kuolevaiset, liikkuu lyhytaikaisten taistelujamme +näyttämöllä. Ne ne seisovat takanamme ja iskevät ne iskut, joita itse +olemme läimähyttävinämme. Kun meidät on laskettu maan tomuun, ne +elähyttävät uusia taistelijoita; kun meidän nimemme ovat unohdetut, ne +piirtävät katoavaisin kultakirjaimin kunnian kilpeen uusia nimiä. Miksi +siis kiistelisimme ja kirkuisimme nytkin, tällä hämärän hetkellä? Sama +taivas ympäröi meidät, samat tähdet loistavat yläpuolellamme. Mitä ovat +minun mielipiteeni, mitä Remenhamin? Vaahtoa pinnalla! Virta vie kaikki +samalla tavoin määrän päähän. Hetkiseksi yhtykäämme ja tuntekaamme +sen äänetöntä, vastustamatonta voimaa; ja tällä hetkellä ojentakaamme +poikki pöydän rauhan kättä.» + +Näin sanoen hän ojensi kätensä Remenhamille. Tässä liikkeessä oli +jonkunmoista pateetillista vetoamista, jota toinen, vaikkei luullakseni +oikein siitä pitänyt, tuskin saattoi kieltäytyä vastaanottamasta. Se +oli teatraalista, se oli epäenglantilaista, mutta joka tapauksessa +se tehosi. Ja koko välikohtaus, loppusanat ja verraton liike, antoi +minulle sen tunteen, kuin olisi laskettu verho yhden historiamme +vaihdekauden eteen. Mendoza oli tavallaan sulkenut Remenhamin, vielä +enemmän kuin itsensä, pois siltä taistelukentältä, jolla tulevaisuuden +kohtalot olivat ratkaistavat. Tämä tunne se sai minut, tosiaan vähän +vasten taipumustani, valitsemaan seuraavaksi puhujaksi miehen, +joka kaikista seuramme jäsenistä oli mielipiteiltään Remenhamin, +luonteensävyltään Mendozan jyrkin vastakohta. Valitsin Allisonin, +joka on kuuluisampi nyt kuin silloin, mutta joka jo siihen aikaan +oli tunnettu molempien puolueitten säälimättömänä arvostelijana. Hän +suostui sangen alttiisti; ja kun hän alkoi puhua, tuntui siltä kuin +joku lumous olisi äkkiä särkynyt. Ehtoo ja tunti olivat unohtuneet; +olimme uudestaan väittelyjen tomuisella tantereella. + + +GEORGE ALLISON, Sosialisti. + +»Tuo kaikki on hyvin liikuttavaa», hän sanoi, »mutta Mendoza puristaa +väärän henkilön kättä. Hän on paljoa lähempänä minua kuin Remenhamia, +enkä ollenkaan pidä mahdottomana että saan hänet käännetyksi omaan +oppiini. Sillä hän ainakin ymmärtää sen, että jokaisen yhteiskunnan +luonne riippuu sen omistuslaista; vieläpä hänellä näyttää olevan +aavistus siitä, että omistusoikeus, sellaisena kuin se meillä on, on +kaukana, jos niin saan sanoa, ehdottomasta täydellisyydestä. Totta on, +ettei hän osota mitään erikoista taipumusta sen muuttamiseen. Mutta +sehän voi vielä tulla, ja toivonpa mielessäni saavani ennen kuolemaani +nähdä torylais-sosialistisen puolueen. Remenhamin laita on toinen, +ja pelkään ettei hänestä ole mihinkään. Hän elää luullakseni todella +siinä uskossa, että omistuslaki on, samoin kuin Englannin valtiokirkko, +jollakin ihmeellisellä tavoin sallimuksen säätämä, ja että hänellä, +jos hän saa kaikki muut rajoitukset poistetuksi mutta säilyttää +omistusoikeuden, on oleva edessään, kuten hän sanoo, luonnonmukainen +yhteiskunta. Mutta, kuten Mendoza on huomauttanut, luonto on anarkiaa. +Sivistys tietää rajoitusta, ja sitä tietää sosialismikin. Anarkia +on liberalismin pyrkimysten päämäärä — jos liberalismia koskaan +voisi taivuttaa loogillisuuteen. Näin ollen ei ainakaan anarkian +linnunpelättimen tarvitse pelottaa ketään halukasta kääntymästä +sosialismiin. Totta on, että on jäljellä toinen linnunpelätin, +vallankumous; ja myönnän, että siinä pelättimessä on enemmän elämää. +Sosialismi on vallankumouksellinen, mutta niin on liberalismikin, tai +oli, niinkauan kuin se jotakin oli. Vallankumous ei tiedä samaa kuin +väkivalta. Päin vastoin väkivalta on vallankumouksen keskenmeno. Olenko +minä esimerkiksi minkään Marat'n tai Danton'in näköinen? Kysyn suoraan.» + +Hän ei tosiaankaan ollut sellaisen näköinen. Lyhyt, vanttera vartalo, +suippoparta ja silmälasit tekivät että hän päin vastoin näytti +omituiselta englantilaisen keskiluokkalaisen ja saksalaisen tiedemiehen +sekoitukselta. Mutta kun hän jälleen alkoi puhua, oli äänilaji +muuttunut vakavammaksi, ja hän puhui jonkunverran esitelmöitsijän +tapaan. Hän levittelikin siihen aikaan oppiansa hyvin suuressa määrin +esitelmillä. + +»Ei», sanoi hän, »sosialismi kyllä saattaa ärjyä; mutta ainakin +Englannissa sen ärjyntä on lempeätä kuin kyyhkyspoikasen. Myönnän, että +päämääränä on kumous; mutta tämä pannaan toimeen siirtojen avulla. +Aiomme muuttaa yhteiskunnan melkein kenenkään tietämättä, työskennellä +perustuksista ylöspäin, järkyttämättä kohtuuttomasti päällysrakennusta. +Pelkällä taksoitusten ja verojen sovittelulla panemme toimeen +omaisuuden uuden jaon; laajentamalla paikallisten järjestöjen vallan +otamme teollisuuden yhteiskunnan haltuun. Mutta kaikessa tässä ei +tarvitse olla mitään kolahdusta, ei mitään äkkijyrkkää käännettä. +Päin vastoin on suunnitelmallemme tähdellistä, ettei saa tapahtua +mitään sellaista. Olemme tiedemiehiä ja olemme selvillä siitä, että +yhteiskunnan koko rakenne perustuu tottumukseen. Yhtä rintaa uuden +järjestyksen kanssa täytyy siis sen uuden tottumuksen kasvaa, mikä on +sen kannattava. Jos äkkipikaa koettaa saada aikaan organismin muutos, +niin manaa vain esille taantumuksellisen vastaponnahduksen. Tämä on +jokaisen vallankumouksen opetus, ja ainakin Englannin sosialistit ovat +sen läksyn oppineet. Uskomme edelleen, että kapitalistinen yhteiskunta +paraikaa omaa vauhtiaan kulkee sitä päämäärää kohti, jota me haluamme. +Jokainen suurisuuntainen liiketoimen keskittäminen tietää juuri +sen järjestämiskyvyn kehittymistä, jonka puutteessa sosialistinen +valtio ei voisi syntyä eikä pysyä voimassa; samalla aikaa monopolin +asettaminen kilpailun sijalle poistaa ainoan esteen, mikä on voinut +hillitä pääoman kykyä hyötyä yhteisön kustannuksella, ja saattaa siten +jokaisen kansalaisen tuntemaan arimmassa kohdassaan, kukkarossaan, +kuinka välttämätön se julkinen kaitsemis- ja määräämisvalta on, jota +hän muuten olisi taipuvainen vieromaan. Kapitalistinen yhteiskunta +siis valmistelee omaa »eutanasiaansa» (kivutonta kuolemaansa); eikä +meitä sosialisteja ole katsottava vanhan järjestyksen murhaajiksi, +vaan kätilöiksi, jotka auttavat ilmoille sen lapsen, jota se kantaa +kohdussaan. + +»Siitä lapsesta ei tule vapauden vaan säännöttelyn yhteiskunta. Tässä +kohden emme erkane ainoastaan oppiperäisen liberalismin kannattajista +vaan vieläpä siitä tavallisten »tervejärkisten» englantilaisten +taajasta joukosta, joka on ylimalkaisesti ja vaistomaisesti +epäluuloinen kaikkeen valtion väliintuloon nähden. Tämä epäluulo, +se huomautettakoon, on tosiaankin anakronismi. Se on perintöä +ajoilta, jolloin valtio oli niin hyvin kykyä kuin kansan luottamusta +vailla, päiviltä, jolloin monarkkista tai ylimysvaltaista hallitusta +häikäilemättä hoidettiin erikoisten luokkien tai henkilöiden eduksi. +Mutta kansanvaltainen mullistus ja virastojärjestelmän käytäntöön otto +ovat lakaisseet pois kaiken tuon, ja se ihanne, johon hallitukset tätä +nykyä kaikissa sivistysmaissa pyrkivät, on asiaintuntijain hoitama, +valppaan ja älykkään yleisen mielipiteen valvonnan alainen hallinto. +Totta on, että paljon työtä on vielä jäljellä, ennenkuin se ihanne +on saatu toteutetuksi. Eräissä maissa — varsinkin Yhdysvalloissa +— asiantuntijain tarvetta tuskin vielä on älytty. Toisissa, +kuten Saksassa, on kovin puutteellisesti pidetty huolta kansan +valvontavallasta. Mutta pyrkimyksen suunta on selvä, ja Englannissa +selvempi kuin missään muualla. Ainakin täällä voimme hyvin toivein +odottaa niin hyvin viranomaisten toiminnan kuin niiden asiantuntemuksen +jatkuvaa laajenemista, samalla kuin edustuskoneiston asianmukaisella +kehittämisellä voimme suojella itseämme vastuuttoman virkavallan +vaaralta. + +»Tehokkaan hallinnon yhteensovittaminen kansan valvontavallan +kanssa on epäilemättä vaikea tehtävä, mutta olen varma siitä, että +se on toteutettavissa. Tässä kenties ei taida olla oikea paikka +esittää lempiaatettani, ammattiedusmiestä. Mutta minun sallittaneen +kuitenkin sivumennen siihen viitata. Ammattiedusmiehellä tarkoitan +sellaista, joka on tieteellisesti ja järjestelmällisesti kasvatettu +manaamaan esille edustettavien todellisen mielipiteen ja valamaan sen +käytännöllisten esitysten muotoon. Hänen tulee tutkia, mitä he todella +kaipaavat, ei mitä he luulevat kaipaavansa, ja itse keksiä millä tavoin +se voidaan saavuttaa. Sellaiset miehet eivät tarvitse tulla valituiksi; +olenkin taipuvainen ajattelemaan, että kansanvaali-järjestelmän aika on +mennyttä. Tähdellistä on, että heidän valikointinsa perustuu johonkin +pätevyystodistukseen, kuten tutkintoon tai aikaisempaan viralliseen +merkintään, ja että he pysyttelevät alituisessa kosketuksessa +edustettaviensa kanssa. + +»Mutta en saa viipyä yksityiskohdissa. Päätarkoitukseni on osoittaa +että, kun hallitus on asianymmärtävien virkamiesten käsissä ja +asianymmärtävien edusmiesten valvonnan alainen, emme tarvitse olla +peloissamme, vaikka valtion toimintapiiri laajennetaankin äärettömiin +asti. + +»Tämä laajennus on tietenkin ensi sijassa tapahtuva taloudellisella +alalla, sillä kunkin yhteiskunnan koko laatu perustuu, kuten tätä +nykyä yleisesti tunnustetaan, sen taloudelliseen järjestykseen. +Vallankumouksen täytyy, jos se tahdotaan syvälle meneväksi, alkaa +teollisuuden järjestämisestä; mutta tästä ei seuraa että se siihen +päättyy. On sosialistisen ihanteen parjaamista, kun sitä sanotaan +materialistiseksi, kun sen väitetään olevan korkeammista pyrkimyksistä +väliäpitämättömän vieläpä niille vihamielisen. Ensiksikin ei kukaan +tajua tieteen arvoa selvemmin kuin tosi sosialisti. [Huomattava on, +että »tiede» ei käsitepiiriltään tarkkaan vastaa engl. »science» +sanaa; tällä näet etupäässä tarkoitetaan luonnontieteitä (ja niitä +tieteenhaaroja, jotka noudattavat näiden menetelmiä).] Onhan +sosiologia, johon hänen kantansa perustuu, tieteen haara; ja onpa +hänen uskonsa peruskohtia, että ihmiskunnan edistys riippuu sen +herruudesta luonnon yli, ja että tämän herruuden saavuttamiseksi tiede +on sen ainoa ase. Edelleen on kerrassaan hullua, kun meitä syytetään +piittaamattomuudesta siveellisyyteen nähden. Meidän mittakaavamme +saattavat kenties olla toisia kuin porvarillisen yhteiskunnan; +jos ne olisivat samat, niin se tietäisi niiden hylkäämistuomion, +sillä uusi taloudellinen järjestys vaatii välttämättömästi uutta +siveysoppia. Mutta jokainen olojärjestys kaipaa oman luontonsa +mukaisia elämänohjeita ja luopi ne, eikä sosialistinen järjestys tule +tästä säännöstä poikkeamaan. Meidän kantamme siihen asiaan nähden on +yksinkertaisesti se, ettei meidän ole tarvis huolehtia siveysopista, +koska se kyllä tulee itsestään taloudellisen kumouksen jäljissä. +Sillä, sen mukaan mitenkä me historiaa luemme, taloudellinen tekijä +määrää kaikki muut. »Der Mensch ist was er isst» (»ihminen on sitä, +mitä hän syö»), niinkuin saksalainen hoki; ja siveellisyys, taide, +uskonto, kaikki niin sanotut aatteelliset pyrkimykset, ovat kuin +ovatkin leivän ja lihan muunnosmuotoja. Ne tulevat itsestään, jos ne +ovat tarpeelliset; ja sosialistisessa yhteiskunnassa niiden asema ei +tule olemaan huonompi vaan parempi kuin nykyisen kilpailujärjestelmän +vallitessa. Sillä tässä kohden tulee taaskin asiantuntijajärjestelmä +vaikuttamaan. On oleva valtion asiana — jos se päättää, että sellaisia +pyrkimyksiä on edistettävä — keksiä koneisto, jonka avulla voidaan +valikoida ja kasvattaa nerokkaita miehiä, sen mukaan kuin kysyntä +vaatii, ja osoittaa heille kullekin oma sopiva toimintapiirinsä +ynnä riittävä palkka. Tämä menettely soveltuu mielestäni yhtä hyvin +uskonnon palvelijoihin kuin eri taidelajien harjoittajiin. Enkä +tahtoisi ehdottaa, että sosialistinen yhdyskunta ottaa mitään erityistä +uskontomuotoa valtiouskonnoksi, koska huomaan, ettei meidän ole +mahdollista ratkaista mikä niistä on totuuden mukainen, tai perustuuko +niistä yksikään totuuteen. Minä osoittaisin jokikiselle suosiota — +tietysti tarpeellisia rajoituksia noudattaen — siinä toivossa, että +ajan kuluessa se uskonto, joka on uusiin olosuhteisiin soveliain, +luonnollisen valinnan nojalla jää eloon muitten jälkeen. Mutta siihen +mennessä uuden järjestyksen paremmuus vanhaan verraten käy selvästi +näkyviin. Emme enää tarvitse kuulla neroista, jotka nääntyvät nälkään +ullakkokamareissa, huonopalkkaisista tai liian suuripalkkaisista +papeista, erioikeuksilla varustetuista ja erioikeudettomista +lahkoista. Kaikki on oleva järjestettyä, säännöllistä ja turvallista, +niinkuin sivistysvaltiossa olla pitää. Ja ensi kerran historian +kulussa yhteiskunta on oleva sellaisessa asemassa, että se voi +saada mahdollisimman paljon hyvää noista oudoista ja säännöttömistä +inhimillisen toiminnan piireistä, joiden olo tähän asti on ollut niin +häälyvä ja joiden saavutukset ovat olleet niin oikulliset ja epävarmat. +Sosialistisessa valtiossa uskonto, kirjallisuus ja taide järjestetään, +jos niin saan sanoa, lokeroihin, ja jos ne todella ovat normaalisia ja +hyödyllisiä elintoimintoja, niin ne samoin kuin muut oi elintoiminnat — +eivät voi muuta kuin hyötyä sellaisesta kohtelusta. + +»Näin olen ulkoviivoin arimoinut sosialistisen suunnitelman +pääpiirteet, taloudellisen mullistuksen, joka pannaan toimeen +asteettaisen ja rauhallisen siirron avulla ja joka päätyy +kollektiiviseen järjestelmään, niin täydelliseen, että se itseensä +sisällyttää kaikki tosiarvokkaat inhimilliset toimintapiirit. Mutta +sitä innostusta, mikä meitä elähyttää (tai oikeastaan sen innostuksen +perusteita) minun on kovin vaikea nostattaa muiden kuin sellaisten +kuulijain mieleen, jotka vuosikausien tutkimuksilla ovat siihen +valmistautuneet. Sillaikaa kuin kaikki muut valtiolliset puolueet +hapuilevat pimeässä, nojautuen yksipuolisiin ja lopen kuluneisiin +kaavalauseisiin, joita ne itsekin ovat lakanneet uskomasta, me yksin +etenemme täydessä päivänvalossa, tietä, jonka kulkua silmämme voi +selvästi seurata niin hyvin taakse- kuin eteenpäin, taivaanrannalla +selvästi näkyvää päämäärää kohti. Historia ja analyysi (erittelevä +ajatustyö) ovat meidän oppaamme, historia ensi kerran ymmärrettynä, +analyysi ensi kerran tieteellisesti käytettynä. Toisin kuin kaikki +menneiden aikojen kumousmiehet me emme perusta innostustamme omiin +sisäisiin havaintoihimme tai ihanteisiimme, vaan varmasti todettuun +maailman kulkuun. Olemme yhteistoiminnassa maailmankaikkeuden kanssa, +ja siitä johtuu sekä uskalluksemme että kärsivällisyytemme. Meillä on +varaa odottaa, koska tapahtumien virta itsestään vie meidät haluamaamme +päämäärään. Soutamattammekin suljumme eteenpäin; tai jos hetkeksi +emme pääse eteenpäin, niin se akanvirta, joka meitä pidättää, on vain +paikallinen. Kaikkien poliitikkojen joukossa meillä yksin on uskoa; +mutta meidän uskomme on rakennettu tieteen perustukselle, ja sentähden +se pysyy iäti horjumatta.» + + +ANGUS MAC CARTHY, Anarkisti. + +Tähän Allisonin puhe päättyi, ja melkein jo ennenkuin hän oli +lopettanut oli MacCarthy, odottamatta minun kehotustani, hypähtänyt +jaloilleen ja puhjennut intohimoiseen puheeseen. Silmät säihkyvinä, +eleet kiihkeinä hän purki sisunsa, ja hänen iiriläisvoittoinen +äänensävynsä erosi hauskasti edellisten puhujain sävystä. + +»Jumala antakoon minulle anteeksi», hän huudahti, »että koskaan olen +sanonut itseni sosialistiksi, jos tuo on sosialismin merkitys! Mutta +sitä se ei ole! Tahdon pelastaa sanan, tahdon palauttaa sille sen +vanhan, jalomman merkityksen: sosialismi maailman unelma, pyhän graalin +valonsäde yli soiden, Sarrasin salaperäinen kaupunki, Avalonin laakso! +[Sarras ja Avalon, Arturin tarinassa esiintyviä paikkoja. Sarrasin +kaupungista Joosef Arimatialainen on lähtenyt Englantiin, mukanaan +pyhä graal; sinne graal ihmeellisellä tavalla joutuu takaisin; sieltä +puhtain graalia etsivistä ritareista löytää sen, ja siellä hän tulee +sen armonvaikutuksista osalliseksi ja saa kuninkaana hoitaa sitä, +kunnes se nostetaan ylös taivaaseen. — Avalonin laaksoon (tai saareen) +viedään salaperäisellä laivalla kuolinhaavansa saanut kuningas Artur, +siellä parantuakseen; siten hän joutuu iäksi pois elävien ihmisten +keskuudesta.] + +Sosialismi vapauden sielu, veljeyden yhdysside, tasavertaisuuden +sinetti! Ken se tahtoisi julkein käsin panna Arielimme kiinni ja +vangita hänet valtioon, tuohon vääryyden puuhun? Päivä ei ole +kauempana yöstä, hyvä pahasta, kuin vallankumouksellinen sosialismi +tuosta pulpetti- ja konttorituoli-sosialismista, vihollisesta joka on +pukeutunut meidän asetakkiimme ja rehentelee meidän vaakunakilvellämme. +Lähes vuosisadan ajan olemme taistelleet vapauden puolesta, — ja +nyt he tahtoisivat tehdä meistä vanginvartijoita omien sielujemme +kahlehtimiseksi. 1789, 1830, 1848 — ovatko ne vuosiluvut poltetut +sydämiimme ainoastaan leimatakseen meidät kärsivällisiksi lampaiksi +virkavallan laumassa? Ei! Ne ovat hengen symboleja; ja ne joita nämä +tunnukset erottavat eri joukoksi, tämän maailman valtakunnan hylkäämät +ja jumalan valtakunnan kansalaiset, ovat, niissä ne valtavatkin, eläviä +liekkejä laitosten ja lakien hävittämiseksi ja säälin ja vihan ja +rakkauden tulten sytyttämiseksi ihmisten sydämiin. Meidän kaupunkimme +ei ole rakennettu konttorikirjoista eikä muurattu virkahuoneiden +tomulla, eivät sitä luo eivätkä pidä koossa virastojen punalangat. Ei, +sen tekee vapautettujen henkien pakoton vetovoima, sielun ikuisen ilon +arimoiminen näkyvään muotoon!» + +Hän pysähtyi ja näytti koettavan taltuttaa itseänsä; sitten hän jatkoi +tyynempään äänensävyyn: »Sosialismi on sama kuin anarkia. Tiedän minkä +kauhun tämä sana herättää; mutta se on huonon omantunnon kauhua, sillä +ainoastaan vääryyteen perustettu järjestys pelkää epäjärjestystä. +Minkätähden pelkäätte omaisuutenne ja henkenne puolesta, te jotka +pelkäätte anarkiaa? Sentähden että olette edellisen varastaneet ja +jälkimäisen antaneet vääryyden palvelukseen; sentähden että olette +laeillanne luoneet sen ihmisen, minkä sanotte rikolliseksi; sentähden +että olette siittäneet nälän ja nälkä on siittänyt raivon. Tästä en +teitä soimaa, enempää kuin itseänikään. Olette itse oman ylläpitämänne +järjestelmän uhreja, ja hallitus se on teidän vihoiksenne yhtä +paljon kuin minunkin, jos vain sen ymmärtäisitte. Sillä hallitus +merkitsee pakkoa, poissulkeutumista, erilaistuttamista, eroa; anarkia +sitä vastoin on vapautta, yhteyttä ja rakkautta. Hallitusvalta +perustuu itsekkyyteen ja pelkoon, anarkia veljeyteen. Jaamme itsemme +kansakuntiin, ja siitä syystä kannamme sotavarustuksen taakkaa; +eristämme itsemme yksilöinä, ja siitä syystä vetoomme lakiemme suojaan. +Jollen itse ottaisi mitä veljeni tarvitsee, ei minun tarvitsisi +peljätä että hän ottaa sen minulta; jollen sulkisi hänen tarvettaan +näkyvistäni, en pitäisi sitä vähemmän tärkeänä kuin omaani. Kaikki +hallitusmiehet ovat muista eristettyjä henkilöitä. Ja siinä on +syy, minkätähden he — halusivat tai eivät — ovat sortajia taikka, +parhaassa tapauksessa, ehkäisijöitä. Eristettyinä kansan vaiston +hengityksestä, joka on itse elämän hengitystä, he eivät voi tuntea +oikein, eivätkä siis ajatellakaan oikein. Ja oli miten oli, kuinka he +voisivat, parhaimmallakaan tahdolla, ymmärtää niitä moninaisia etuja +ja pyrkimyksiä, joita heidän muka tulee hallita? Ihminen ei tunne +muuta kuin sitä, mitä hän käytännöllisesti harjoittaa; ja kussakin +työn haarassa ainoastaan ne pystyvät johtamaan, jotka itse ovat työn +tekijät. Älyllisesti yhtä hyvin kuin moraalisesti hallitusvalta on aina +vajaavarainen; eikä se, jota sanotaan eduskunnalliseksi hallitukseksi, +ole hituistakaan parempi kuin mikä muu tahansa, sillä hallitsevat +henkilöt ovat myötätuntoon ja tietämykseen nähden yhtä kaukana +hallituista. Osottaapa kokemus, jos vain tahtoisimme sen myöntää, +etteivät hallitsevat henkilöt minkään muun järjestelmän vallitessa +ole pätemättömämmät ja turmeltuneemmat kuin juuri tämän hallitustavan +aikana, jonka sanomme kansanvaltaiseksi. Eikö itse »poliitikko» sanakin +ole kaikkialla soimaussana? Eikö hallitusvirasto kaikkialla tiedä yhtä +kuin kyvyttömyys ja laiskuus? Kuinka kurja onkaan eduskunnan jäsenen +asema, hänen kun on pakko antaa äänensä lukemattomissa asioissa, +joiden alkeitakaan hän ei ymmärrä, ja antaa se puolueenjohtajain +viittauksesta, jotka itse puolestaan ovat vaalikomiteajärjestelmän +sokean ja aivottoman koneiston määräysvallan alaisia! Kansa on +edusmiestensä orja, edusmiehet päällikköjensä ja päälliköt tiedottoman +koneiston orjia! Ja tämä se on hallitustieteen viimeinen sana! Oi +jumalallinen ihmishenki, minkälaisiin kahleihin oletkaan itsesi +kietonut — ja sen sanot vapaudeksi ja taputtelet käsiäsi! + +»Ja sitten tulee mies ja sanoo: 'koska olette vapaat, niin sitokaa +itsenne tiukemmin ja yhä tiukemmin omiin kahleihinne'. Eivätkö nämä +kädet, jotka vetävät solmut kiinni, eivätkö ne ole omat kätenne? Miksi +siis pelkäätte? Tuossa on jäsen vapaana; kiinnittäkää se joutuun! +Päänne voi vielä kääntyä; tulkaa, puristakaa se ruuvipihtiin! Nyt +olette kiinni! Nyt ette voi liikahtaa! Kuinka kaunista, kuinka +säädyllistä, kuinka turvallista! Ja se, ja se on muka sosialismia! +Ja sitä aikaansaadakseen Ranska avasi sulut, jotka huuhtoivat maan +verivirroilla! Mitä? Olemme katkaisseet rautaiset kahleet — sitoaksemme +itsemme kanslialankaan! Olemme riistäneet Napoleonilta kruunun, +kruunataksemme... kruunataksemme...» + +Hän katsahti Allisoniin ja äkkiä hillitsi itsensä. Sitte hän alotti +uudestaan, tavoittaen selittävää sävyä: »Siitä päästäksemme on vain +yksi tie avoinna: vapaan yhteistoiminnan laajentaminen jokaiselle +toimialalle, niillekin, joita tätä nykyä valtio hoitaa. Sanotte, +että tämä on mahdotonta. Mutta miksi? Noudatattehan jo nytkin +tätä menettelytapaa kaikessa, mikä on teille kallisarvoisinta. +Nykyisessä yhteiskunnassa ihmisten toiminta on vapain taiteen, +tieteen ja huvittelun alalla. Ja kaikki nämä harrastukset saavat, +en tahdo sanoa järjestysmuotoansa, vaan ilmaisunsa vapaaehtoisissa +yhtymissä, klubeissa, akatemioissa, seuroissa, sanokaa niitä miksi +vain tahdotte. Lontoon Royal Society ja British association club +ovat oikean järjestäymistavan tyypillisiä esimerkkejä; [»Royal +Society», täydellisemmin »Royal Society of London for improving +natural Knowledge», Englannin vanhin ja tärkein tiedeakatemia; +»British Association for the advancement of science» on toinen tärkeä +tieteellinen seura, sekin pääasiallisesti luonnontieteellinen.] +ja tämä tapa tulisi, niin, se täytyy toteuttaa koko +yhteiskuntarakennuksessa. Jokaista ammatin- ja liikkeenhaaraa varten +tulisi olla vapaaehtoisesti muodostunut järjestö, jonka jäseninä +olisivat kaikki ne, jotka haluavat siihen toiminnan haaraan antautua; +näiden olisi valittava ja erotettava omat virkailijansa, määrättävä +oma liikesuuntansa, ja niiden tulisi vapaan sovittelun nojalla olla +yhteistoiminnassa muiden samankaltaisten järjestöjen kanssa. Sellaisten +yhtymien monisäikeinen kudos, jossa olisi järjestystä kaikkialla vaan +ei missään pakkoa, se se on se yhteiskuntamuoto, jota odotan tulevaksi +ja jonka jo näen työntävän itujaan vanhempien järjestysmuotojen sitkeän +nahan alla. Sääntöjä siinä tulee olemaan, muttei lakeja, — sääntöjä, +joita noudatetaan ilomielin, siksi että ne on vapaasti omaksuttu +ja siksi ettei ketään pakoteta pysymään siinä veljeskunnassa, joka +ne hyväksyy ja niitä noudattaa. Anarkia ei tiedä järjestyksen vaan +pakkovallan olemattomuutta; se on hengen vapaata virtaamista muotoihin, +joissa se ihastuneena viihtyy. Ja ainoastaan sellaisissa muodoissa, +niiden kehittyessä ja muuttuessa, se voi saada ilmaisun, mikä ei ole +samalla orjuutta. + +»Väitätte tämän haaveelliseksi mielenkuvitteluksi. Mutta luokaa katse +historiaan! Ajatelkaa keskiajan suurtöitä! Eivätkö ne olleet juuri +sellaisen kehityssuunnan tuotteita, jommoista minä kuvailen? Ne miehet, +jotka rakensivat keskiajan tornit ja kirkot ja kaunistivat niitä +taiteen ihmetöillä mitkä yhä vielä Italiassa ja Ranskassa huikaisevat +silmiämme, olivat vapaaehtoisesti yhdyskunniksi yhtyneitä ja kiltoihin +järjestäytyneitä miehiä. Valtion, julkisen käsky- ja pakkovallan +kasvamisen historia kertoo samalla mitenkä Firenzestä ja Nürnbergistä +on vajottu Lontooseen ja New Yorkiin. Samassa määrässä kuin valtion +mahti kasvaa, kutistuu hengen tarmo; ja jos koskaan Allisonin ihanne +tulisi toteutetuksi, jos valtion toiminta koskaan tunkisi läpi elämän +jokaisen alan, niin se yleinen hyvinvointi ja elämän mukavuus, +mikä sillä tavoin kenties saadaan leviämään koko yhteiskuntaan, on +ostettu kovin kalliilla hinnalla, ihmisten sielulla. Sen yhteiskunnan +kansalaiset tulevat niin erinomaisesti ravituiksi, majoitetuiksi ja +puetuiksi, ettei paremmasta apua, mutta — ja sehän on arveluttava +epäkohta — he tulevat olemaan kuolleita. + +»Oi», hän huudahti, »jospa voisin saada teidät näkemään, että koko +tämä järjestys, jonka alaisina elätte, on keinotekoinen ja tarpeeton! +Mutta meidän järkemme ovat sumentaneet ne järjestelmät, joilla petämme +mielikuvitustamme ja joita sanomme tieteeksi. Meidät on opetettu +pitämään historiaa välttämättömänä tapahtumasarjana, kunnes olemme +alkaneet uskoa, että sen täytyy olla hyvä tapahtumasarja; että kaiken, +mikä koskaan on tapahtunut, on oikeuden ja kohtuuden mukaan pitänytkin +tapahtua juuri niin, eikä toisin. Ja siten myönnämme oikeutetuksi +kaiken entisen ja nykyisen, oli se vaikka kuinka kouraantuntuvassa +ristiriidassa omien sisäisten näkemystemme kanssa. Mutta kaikki tuo +on vain omien aivojemme kuvittelua. Historia on, uskokaa minua, +suurimmaksi osaksi suunnaton erhe ja rikos. Sen olisi pitänyt olla +toisenlainen kuin se on ollut; ja meidänkin tulisi olla jotakin toista +kuin mitä olemme. Ei ole siinä mitään luonnollista ja välttämätöntä +kehitystä hyvää kohti, ei mitään yhteistoimintaa maailmankaikkeuden +kanssa, paitsi osallisuutta sen rikoksissa. Tuo pieni talo, jota aivot +rakentavat oman heikkoutensa suojaksi, täytyy repiä, jos tahdomme +katsoa totuutta suoraan silmiin ja pyrkiä hyvään. Silloin näemme, +kuinka sokaisevien myrskyjen ja sadekuurojen keskitse, mimmoisen +vihamielisten tai väliäpitämättömien alkuainesten pimeyden halki +tiemme kulkee yli vuorten kaipuumme kaupunkia kohti. Silloin, ja vasta +silloin, ymmärrämme kumouksen hengen. Että on olemassa sellaista +pahaa, että se voidaan vain polttaa tulella; että on niin suunnattomia +ehkäisymuureja, että ne voidaan räjähyttää vain dynamiitilla, että +hävitystyö on luomistyön välttämätöntä alkutoimitusta, koska se on +niiden vankimuurien hajoittamista, joissa henki on vangittuna, ja että +tässä työssä henki itse toimii yksin, ilman mitään luonnonvoimain +tai korkeamman maailman voimien apua — tämä se on se uskontunnustus, +— ei, en tahdo sanoa sitä uskontunnustukseksi — se on se tieto, se +sisäinen näkemys, jonka varassa me kumousmiehet elämme. Sen voimalla me +voitamme, se on vakaumukseni. Mutta saavutimme voiton tai jäi se meiltä +saavuttamatta; oma elämämme itse on voittoa, sillä se on hengessä +eletty. Murtaa aineellisia kahleita solmitaksemme sitä lujemmiksi +sielulliset yhdyssiteet, poistaa kuolleita kuoria vapauttaaksemme +eläviä muotoja, hävittää laitoksia herättääksemme eloon voimia, riisua +aineellinen ja pukea yllemme henkinen ruumis, siinä se, mikä meidän +liikettämme innostaa, joko sitten taistelemme kielin tai miekoin, se, +ja yksistään se, on anarkian tosi ja sisäinen merkitys. + +»Anarkian on sanottu olevan yhtä kuin väkivalta; enkä tahdo olla +sellainen teeskentelijä enkä niin halpamainen, että kieltäisin että +yhtenä toimintakeinonamme täytyy olla väkivalta. Voimankäyttö on +yhteiskunnan lapsenpäästäjä; eikä syvälle menevää muutosta ole koskaan +saatu aikaan ilman sitä. Minkä miekka on luonut, se täytyy miekalla +hävitettämän. Ja ainoastaan väkivalta voi tehdä väkivallasta lopun. +Menenpä vielä pitemmäs: tunnustan, koska täällä, jos missään, olemme +täysin avomielisiä, että minä puolestani tunnen itseni kutsutuksi +kulkemaan juuri väkivallan tietä, ja että tulen kuolemaan niinkuin olen +elänyt, aktiivisena kumousmiehenä. Mutta vaikka väkivalta on yksi tie, +vieläpä välttämättömän tarpeellinen tie, niin en kuvittele, ettei ole +olemassa muitakin teitä. Jollei toivominen olisi turhaa, saattaisin +kyllä halusta toivoa olevani runoilija tai pyhimys, palvellakseni +samaa herraa lempeämmillä hengen aseilla. On anarkisteja, jotka eivät +ole koskaan pitäneet puhetta ja joilla ei koskaan ole ollut pyssyä +kädessä, ja joita kuitenkin tunnemme veljiksemme, vaikkeivät he kenties +tunne meitä. Tahdon mainita kaksi, jotka elävät ikuisesti: Shelley, +runoilijoista ensimäinen, jollei olisi toista, joka on häntäkin +suurempi, mystikko William Blake. Meitä pidetään verisinä hirviöinä; +meitä ajetaan vainukoirilla pitkin koko maapallon pintaa. Ja kuka +vainoojistamme uskoisi, että se laulu, mikä soi meidän sydämissämme, +ainakin muutamien, — voin sen vakuuttaa ainakin yhdestä, — on +innoitetuin, henkevin manaus, mikä koskaan on singahdutettu teidän +tylsälle, pöhövatsaiselle, kuorsaavalle Englannillenne: + + 'Tänne mun kullanpalava jouseni, + tänne kaipuun nuoleni, + tänne keihääni; pilvet avautukoon, + tänne mun tulivaununi! + + En lakkaa hengen taistelusta, + ei nuku kädessäni miekka, + ennenkuin olen rakentanut Jerusalemin + Englannin vehreään, suloiseen maahan'. + + ['Bring me my bow of burning gold, + Bring me my arrows of desire, + Bring me my spear; O clouds unfold! + Bring me my chariot of fire! + + I will not cease from mental fight, + Nor shall my sword sleep in my hand + Till I have built Jerusalem + In Englands green and pleasant land.' + + (W. Blaken »Milton» nimisestä teoksesta).] + +»Englantiin! Ei, ei Englantiin vaan Europpaan, Amerikkaan, maailmaan! +Missä ihminen on, uusi ihminen, siellä on meidän maamme. Mutta uusi +ihminen on vanhaan haudattava; ja kaikkialla missä hän ponnistelee +haudassaan, kaikkialla missä hän koputtaa haudan seiniä, siellä olemme +saapuvilla häntä auttamassa. Kun vartijat nukkuvat, sarastavan aamun +hiljaisuudessa, nousee ristiinnaulittu Kristus haudasta. Ja enkeli, +joka istuu haudan ääressä, on Anarkian enkeli.» + + +HENRY MARTIN, Professori. + +Tähän hän äkkiä päätti merkillisen puheensa, jota, kuten pelkään, +kirjoitettu sana tuskin on päästänyt täyteen oikeuteensa. Tuli pitkä +vaitiolo, ja sen kestäessä kuului alhaalta korviimme näkymättömän +suihkulähteen lorina ja satakielen kaihoisa laulu. Oli yö, kuu oli +laskenut ja taivas kimalteli täynnä tähtiä. Niiden joukossa eräs +kiertotähti hehkui punaisena, juuri vastapäätä minun paikkaani; ja näin +vieruskumppalini, Henry Martinin katseen olevan siihen kiintyneenä. +Hän oli niin ajatuksiinsa vajonnut, ettei kuullut minua ensin, kun +kysyin tahtoisiko hän olla hyvä ja jatkaa puheiden sarjaa. Vaan hän +suostui sangen alttiisti, niin pian kuin älysi mistä oli kysymys. Hänen +noustessaan en voinut olla ihmettelemättä hänen kasvojensa erinomaista +kauneutta, jota ennenkin usein olin ihaillut. Hänen kirjansa mielestäni +tekevät hänelle vääryyttä; ne ovat kylmiä ja akatemiallisia. Mutta +miehessä itsessään ei ollut mitään sellaista. Ei ole koskaan ollut +virkeämpää henkeä; ja tämä virkeys kuvautui hänen persoonassaan ja +hänen ryhdissään, hänen joustavassa vartalossaan, hänen säteilevissä +silmissään ja hänen nyt vaikenevan partansa uljaassa aaltoilussa. Hän +seisoi hetkisen vaiti, katse vielä kiintyneenä punaiseen tähteen; +sitten hän alkoi puhua. + +»Jos on totta», hän sanoi, »niinkuin eräät mystikot väittävät, +että maailma on tulos vastakkaisissa taivaan äärissä asustavien +henkiolentojen ristiriidasta, niin MacCarthy ja minä varmaan +edustamme sellaista vastakohtien paria ja liikumme vastakohtaisessa +tasapainossa kautta kokemuksen kehän. Minä kenties olen hänen +profeettansa Blaken Urthona ja hän taas hänen Urizen'insa, vai olisiko +päinvastoin, en tiedä sanoa. [Urthona ja Urizen, Blaken haaveellisissa +»Profeetallisissa teoksissa» esiintyviä henkiolentoja, jotka +edustavat vastakkaisia elämän voimia.] Mutta meidän vastakkaisuutemme +ei ole, ainakaan minun puoleltani, mitään vihamielisyyttä. Ja +katsellessani kautta avaruuden hänen taivaankulmansa puoleen, voin +hyvin ymmärtää, kuinka komea sen kohtalo mahtaa olla, joka palaa +siellä niin punaisena, niin loistoisana ja niin ylväänä. Oma valoni +on verraten kalpea, pelkkää vihreää ja sinistä; kuitenkin se on +kokonaisuudelle yhtä tähdellinen; olisipa ilman sitä peljättävissä, +että hän tuhoisi maailman tuleen. Puhun vertauskuvin lieventääkseni +niin paljon kuin mahdollista välttämättömän, niin kylmän ja jyrkän +siirtymyksen profeetasta kriitikkoon. Mutta antaessanne minulle +puheenvuoron tiesitte, herra puheenjohtaja, mitä teitte. Tiesitte +hyvin kutsuvanne Vesimiestä tyhjentämään vesiruukkunsa Marsin +päälle. Ja olen varma siitä, että Mars suo minulle anteeksi, jos +tottelen. Toisin kuin kaikki edelliset puhujat, olen, kutsumukseni +mukaan, epäilijä; ja sitä pidän jalona kutsumuksena. On ihmisiä, +jotka ajattelevat — kenties ei ole melkein ketään joka ei ajattele +— että toiminta on elämän ainoa päämäärä. Arvosteleva hengenlaatu, +kritisismi, on heidän mielestään jonkunlainen tauti, jolle muutamat +ihmiset ovat alttiit ja joka, pahimmissa tapauksissa, voi helposti +tulla kuolettavaksikin. Terveytenä sitävastoin pitävät innostuksen +miehen tilaa, sen miehen, joka uskoo eikä koskaan epäile. No niin, +että sellainen tila on onnellinen, sen olen kyllä valmis myöntämään; +mutta terveenä sitä en voi pitää. Kuinka se voi olla terve, jollei se +perustu terveeseen, ymmärrykselliseen perustukseen? Mutta sellaista +perustusta ei ole koskaan saatu eikä koskaan saada aikaan muulla +tavoin kuin kritiikin avulla. Ja kaikkeen kritiikkiin sisältyy +epäilystä, ja samalla se synnyttää epäilystä. Ihminen joka ei koskaan +ole harjoittanut kritiikkiä, vieläpä sellainenkin, joka ei aina +uudestaan noudata kriitillistä menettelyä, on ihminen, jolla ei ole +innostukseensa oikeutta. Sillä hän on saavuttanut sen huumauttamalla +sielunsa intohimolla; ja tämä, siitä pidän kiinni, on jotakin pahaa ja +väärää. Väitän sen olevan pahaa ja väärää itsessään, aivan riippumatta +seurauksista, joita se voipi tuottaa; on näet perusvelvollisuuksiamme +hakea totuutta ja välttää valheellinen. Mutta seurauksienkin kannalta, +niin toisarvoinen kuin tämä onkin, minulla on mitä pahimmat epäilykset +siihen yleiseen otaksumiseen nähden, että innostuksen vaikutukset aina +ovat pääasiallisesti, jolleivät kokonaan, hyvät. Kun esim. katselen +uskonnon historiaa, en löydä mitään täyspätevää syytä väitteelle, että +sen edulliset vaikutukset ovat olleet epäedullisia tärkeämmät. Jesus +Kristus, suurin ja luullakseni tervein kaikista innostuksen miehistä, +on sytyttänyt inkvisitsionin roviot ja asettanut paavin Roomaan. +Muhammed peitti maan veritulviin ja asetti turkkilaisen Bosporoksen +ääreen. Pyhä Franciscus loi lauman reheviä kerjäläisiä. Luther sai +aikaan kolmikymmenvuotisen sodan. Kriitillinen hengenlaatu olisi +tukkinut näiden miesten uran; mutta olisiko siitä ollut maailmalle +haittaa? Minä epäilen. Olisi ollut vähemmän hehkua; mutta olisi +mahdollisesti ollut enemmän valoa. Ja minä puolestani uskon valoon. +Voi kyllä olla totta, että järki ilman intohimoa on hedelmätön, +mutta varmaa on, että innostus ilman järkeä on tuhoisa. Ja kun nämä +voimat, joiden tulisi olla yhtyneinä, todellisuudessa taistelevat +toisiansa vastaan siinä suuressa kaksintaistelussa joka riehuu läpi +historian, niin minä asetun järjen puolelle. Jos minun täytyy valita, +olen mieluummin hedelmätön kuin tuhoisa. Mutta tarkoitukseni on +olla hedelmällinen, ja olla hedelmällinen juuri kritiikin avulla. +Pelkään tämän tietävän, että minun on pakko tehdä itseni jokaiselle +epämiellyttäväksi. Mutta sitä en tee tahallisesta häijyydestä, vaan +velvoituksen pakosta. Sanotte kenties, että sehän vain pahentaa asian. +Olkoon menneeksi! En huoli enää puolustaa itseäni, vaan ryhdyn heti +epämiellyttävään tehtävääni. + +»Minun on siis ensin sanottava, että samalla kuin kuunnellessani +edellisiä puhujia olen ihmetellyt heidän luomiensa rakennusten +kauneutta ja niissä ilmenevää kekseliäisyyttä, olen tapani mukaan +tarkastanut perustuksia. Ja saavuttamani tulos on seuraavanlainen. +Kaikki valtiolliset vakaumukset liikkuvat kahden äärimäisyyden välillä; +nämä ovat kollektivismi ja anarkia. Kumpikin pyrkii hinnalla millä +tahansa omaan päämääräänsä, kollektivismi järjestykseen ja anarkia +vapauteen. Kumpikin on kannattajilleen uskon asia; kumpaistakin +levitetään niinkuin uskontoa. Ja niiden välillä ovat kaikki erilaiset +uskon ja kokemuksen, aatteen ja tosiasiain sovittelemiset eli +kompromissit, joita liberalismi ja vanhoillisuus ja muut niiden +kaltaiset edustavat. Nyt on niin, että se innostuksen aste, joka on +johonkin uskoon yhtyneenä, on suoraan verrannollinen siinä vallitsevan +kokemusperäisten ainesten puutteen kanssa. Yksinkertaisuus ja +välittömyys ovat jokaisen intohimoisen vakaumuksen tunnusmerkkejä. +Mutta minun kaltaiseni kriitikko ei voi uskoa että politiikassa, +eikä millään käytännöllisen toiminnan alalla, mitkään sellaiset +yksinkertaiset ja välittömät uskot ovat todellisesti ja kokonaan +oikeat. Niinpä, mitä keskustelumme alaiseen asiaan tulee, tahtoisin +huomauttaa, ettei vapaus eikä järjestys ole sinänsä mikään riittävä +päämäärä, vaikka kumpikin luullakseni on päämäärän osa. Se vapaus, mikä +on toivottava, on hyvien ihmisten vapaus, jotka pyrkivät hyvää kohti +järjestyksessä, ja toivottava järjestys on hyvien ihmisten järjestys, +jotka pyrkivät hyvään vapaudessa. Tämän oikaisun voisi kenties niin +hyvin kollektivisti kuin anarkisti hyväksyä. He kaiketi sanoisivat +haluavansa juuri senlaatuista vapautta ja senlaatuista järjestystä kuin +olen määritellyt. Mutta koska vapaus ja järjestys näin ymmärrettyinä +edellyttävät toinen toisensa, niin molempien vastakkaisten kantain +erotus lakkaa olemasta päämäärien erotusta ja muuttuu keinoihin +kohdistuvaksi. Vaan jokainen keinoja koskeva probleemi on äärettömän +monimutkainen, ja vain ratkaistavissa aivan hapuilemalla, havainnon ja +kokeen avulla. Ja sellaiseen menettelytapaan perustuvat vakaumukset +voivat tosin olla lujat, mutta niillä ei voi olla uskonnollisen tai +eetillisen näkemyksen, intuitsionin, yksinkertaisuutta ja voimaa. +On ajateltavissa, että voisimme sillä tavoin saavutetun käsityksen +perusteella omaksua joko kollektivistin tai anarkistin kannan. Mutta +emme omaksuisi sitä innostuksen miehinä vaan kriitikkoina, täysin +tietoisina siitä, ettemme nojaudu absoluuttiseen periaatteeseen, vaan +todennäköisyyksien punnitsemiseen. + +»Ensiksi tahtoisin siis pitää varmana, että koko kysymys on niitä, +joiden ratkaisuun on ryhdyttävä kriitillisen menettelyn, ei sisäisen +näkemyksen avulla. Mutta kritiikin koetinkivellä tutkittuina +molemmat kannat johtavat mitä vaikeimpiin pulmiin ja epäilyihin. +Varsinkin anarkiaan nähden vaikeudet ja epäilyt tyrkyttäytyvät +pintapuolisimmankin tarkastajan huomioon. Anarkistihan väittää, että +saadaksemme aikaan sen järjestetyn vapauden, mikä on hänen ihanteenaan, +ei tarvitse muuta kuin että hallitusvalta hävitetään. Mutta hän ei +voi vedota mihinkään kokemukseen, joka todistaisi sellaisen uskon +oikeaksi. Se perustuu semmoiseen ihmisluonteen käsitykseen, mikä on +ristiriidassa kaikkien meille tunnettujen tosiasiain kanssa. Sillä jos +ihmiset, ellei hallitusta olisi, voisivat elää Edenin puutarhassa, niin +mistähän johtuu, että he koskaan ovat siitä paratiisista luopuneet? +Ei, pulmiemme juurena ei ole hallitus, vaan luonnon kitsaus ja ihmisen +ahneus. Ja nämä molemmat ovat alkuperäisiä tosiasioita, joita anarkia +ei hävittäisi vaan kartuttaisi. Onko uskottavaa että tulos olisi +tyydyttävä? Anarkisti saattaa tosin vastata, että mikä muu tahansa +olisi parempi kuin nykyinen tila. Ja voin hyvin ymmärtää, mitenkä +jotkut jalot ja herkät sielut tai jotkut sietämättömän sorron uhrit +turvautuvat sellaisiin ajatuksiin. Mutta ne ovat varmasti epätoivon +ajatuksia. Vai onko todella mahdollista uskoa — kuten MacCarthy +nähtävästi uskoo — että, kun on pantu toimeen verinen vallankumous +ja yhdellä iskulla riistetty kaikilta omistajilta kaikki mikä heillä +on, ihmisluonteen lempeät ja yhteistoimintaa suosivat vaistot heti +kumouksen jälkeisenä päivänä alkavat toimia ilman hankauksia; että +tuoton ja jakelun äärettömän monimutkaiset probleemit niin sanoaksemme +ratkaisevat itsensä omasta päästään; että on oleva jokaiselle tarjona +paikka, jossa hän voi tehdä juuri sitä työtä, jota hän haluaa; että +jokainen haluaa tehdä jotakin työtä ja tyytyy palkkaan mikä hänelle +määrätään; ettei ole oleva mitään puutetta, ei mitään hankaluutta +kysynnän sovittelemisessa tarjonnan mukaan; ja että kaikki saadaan +aikaan turvautumatta mihinkään uuteen tietoon tai uuteen kykyyn, +yksinkertaisesti uudesti järjestämällä jo olemassa olevia aineksia? +Voiko kukaan, voiko MacCarthy todella, jos ajattelee hetkisen tyynesti, +uskoa tätä kaikkea? Ja onko hän valmis panemaan yhteiskunnan alttiiksi +tuon uskonsa vuoksi? Jos hän on siihen valmis, niin hän ei tosiaankaan +ole minun kastelukannuni ulottuvissa. Jätän hänet sentähden palamaan +synkällä liekillä ja kukistamatta, ja käännyn Allisonin puoleen. + +»Allisonin liekki on lievempi; enkä tahtoisi, jos voisinkaan, sammuttaa +sitä kokonaan. Mutta hartaasti haluaisin sitä heikentää, sillä +väriltään se tuntuu minusta hieman kamalalta. Ja pelkään että, jos se +pääsee yltymään voimakkaammaksi, se voisi tulla liiankin kuumaksi, +vaikken tahdo väittää, että se vaara uhkaa läheltä. Mutta jätän +kuvakielen sikseen. Muistutukseni kollektivismia vastaan eivät ole +yhtä juurtajaksain hylkääviä kuin ne, jotka minulla oli lausuttavana +anarkismia vastaan, eivätkä ne perustu siihen, etten tunnustaisi +niiden etujen arvoa, joita kohtuudenmukaisempi elämänmahdollisuuksien +jakelu saattaa tuottaa — tämmöisen jakelun näet katson olevan +kollektivistien ihanteen peruskohdan. En ole mukana — tosiaan ei +kenkään, joka on asioita miettinyt, saisi olla mukana — siinä yleisessä +harhakäsityksessä, että nykyisessä omistusjärjestelmässä on jotakin +alkuperusteen tapaista, luonnollista ja välttämätöntä. Päinvastoin olen +selvillä siitä, että se on kohtuuton ja että kollektivistien puoltaman +järjestyksen asettaminen sen sijalle olisi suurenmoinen parannus, — +jos se voitaisiin menestyksellisesti toteuttaa ja jollei se panisi +alttiiksi toisia elämänarvoja, jotka saattavat olla vieläkin tärkeämmät +kuin kaikkien yhtäläiset elämisen ja menestymisen edellytykset. Enkä +ole sitä mieltä, että se oman edun vaikutin, minkä jokaisen järkevän +ihmisen täytyy myöntää olevan, määräasteeseen saakka, käytännöllisen +tarmon mahtavin lähde, välttämättömästi tulee kollektivistisessa +valtiossa höltymään vaarallisessa määrässä. En ymmärrä miksei valtio +voisi maksaa palvelijoilleen heidän työnsä mukaan, juuri niinkuin +liikeyhtiöt tekevät, ja miksei se voisi tehdä pyrkijän palkintoa +riippuvaksi hänen aikaansaannistaan. Tällä pelkästään taloudellisella +alalla ei ole sosialistisessa ihanteessa, mikäli minusta näyttää, +mitään hullua tai haaveellista. Se vaikeus, mikä minua tässä kohden +arveluttaa, on toista laatua. En ymmärrä mitenkä aiotun kansanvaltaisen +koneiston avulla käy mahdolliseksi aina saada kyllin päteviä ja +epäitsekkäitä virkailijoita, joille voi uskoa niin tärkeitä tehtäviä, +kuin ne ovat, joita heille tulevat asetettavaksi sosialistisessa +yhteiskunnassa. Kansanvaltaisessa valtiossa hallitus tuskin voi +rehellisyyteen ja ymmärrykseen nähden kohota keskitasoa ylemmäs — +todellisuudessa se luullakseni pyrkii painumaan sen alapuolelle. Onhan +tunnettu asia, että Amerikan yhdysvalloissa koko hallituskoneisto on +joutunut yhteiskunnan vähemmin tunnontarkkain jäsenten käytettäväksi +heidän omaksi hyödykseen, ja että tämä koskee varsinkin paikallista +hallintoa, jonka alalla taloudellisilla tehtävillä on tärkeä sija. +Ja tämä kehityssuunta tulee välttämättömästi joka yhteiskunnassa +voimistumaan äärettömästi, sen mukaan kuin hallituksen tehtävät +tulevat yhä tähdellisemmiksi. Huonosti hallittuna sosialistinen valtio +olisi luullakseni yhtä paljon pahempi nykyistä valtiotamme, kuin se +hyvin hallittuna olisi tätä parempi. Ja tunnustan, etten näe mitenkä +sosialistit voivat taata hyvää hallitusta. Minulla ei ole läheskään +samaa luottamusta pelkkään koneistoon kuin Allisonilla. Ja olenpa varma +siitä, ettei mikään koneisto voi tuottaa hyviä tuloksia yhteiskunnassa, +jossa melkoinen osa kansalaisia ei ajattele muuta kuin hallitusvallan +käyttämistä omaksi edukseen. Mutta sellainen on nähdäkseni asianlaita +nykyisissä yhteiskunnissa. Enkä ymmärrä, mikä ihme voi muuttaa ne +toisenlaisiksi. + +»Sellainen on ensimäinen vaikeus, minkä huomaan kollektivismissa. Ja +vaikkei se estä minua kannattamasta käytännöllisen sosialismin suuntaan +meneviä varovaisia ja valmistavia kokeita, se ainakin estää minut +katsomasta kollektivistista tulevaisuutta kohti läheskään niin pirteän +luottavaisesti kuin Allison. Menen vielä pitemmälle: väitän ettei +kelläkään, jolla on tarpeellista älyä ja joka ei sitä tukehduta, ole +oikeutta sellaiseen luottavaisuuteen. + +»Joskin keskustelun helpottamiseksi jätän tämän vaikeuden +huomioonottamatta ja myönnän rehellisen ja tehokkaasti toimivan +kollektivistisen valtion mahdolliseksi, näen toisen ja vielä +arveluttavamman epäilynaiheen nousevan eteeni. Vaikka näet +olen sitä mieltä, että elämisen mahdollisuuksien jako nykyisen +järjestyksen vallitessa on mitä suurimmassa määrässä oikullinen +ja kohtuuton, pitäisin kuitenkin tämän vääryyden parempana kuin +maailman oikeudenmukaisin järjestely, jos se tarjoo parempia takeita +eräiden korkeampien arvojen toteuttamisesta, kuin mitä parannetulla +järjestyksellä on tarjona. Enkä ole omassa mielessäni selvillä, — enkä +näe kuinka kukaan muu voi olla selvillä — siitä, että kollektivismi +antaa näiden korkeampien arvojen toteuttamisesta niinkään hyviä +takeita kuin nykyinen yhteiskuntajärjestelmä. Ja tämä johtaa minut +takaisin vapauden kysymykseen. Tiedän kyllä, että tästä asiasta on +puhuttu paljon onttoja sanoja, enkä halua niitä lisätä. Myönnän, +että nykyisen järjestyksen vallitessa kansan suurella joukolla on +vapautta vain nimeksi, koska näen sen jäsenten olevan sidottuja ja +kytkettyjä, läpi koko elämänsä, mitä alhaisimpiin tarpeisiin. Ja +kuitenkin näemme, että keskeltä tätä vääryyden sekasortoa on noussut +ja nousee taiteilijoita, runoilijoita, tiedemiehiä, pyhimyksiä. Ja +sellaisten miesten ilmestyminen näyttää minusta johtuvan siitä, että +melkoisella vähemmistöllä on voima valita, hyväksi tai pahaksi, +oma elämänsä, noudattaa taipumuksiansa vaikka olisi taisteltava +pelottaviakin vaikeuksia vastaan, ja, kenties juuri noiden vaikeuksien +johdosta, onnellisissa tapauksissa toteuttaa minkä kärsimyksen hinnalla +tahansa suuria töitä ja suuri elämä. Mutta epäilen kovasti, tokkohan +mikään nero koskaan tulee ilmestymään Allisonin kuvaaman järjestyksen +vallitessa. Pelkään että itse se seikka, että jokaiselle järjestetään +hänen elämänuransa ja kaikki vaikeudet tasoitetaan hänen tieltään, se +seikka että, sanalla sanoen, avoin tie tulee merkitsemään samaa kuin +valmiit raiteet, vähentää, vieläpä kenties hävittää yritteliäisyyden, +synnynnäisen uskalikkohengen niin hyvin aatteellisessa kuin +fyysillisessä maailmassa; ja siitä hengestä kuitenkin johtuu +kaikki, jota sanomme tai jota meidän tulisi sanoa edistykseksi. +Kollektivistinen valtio saattaa kyllä perustaa ja määrärahoilla +kannattaa akatemioja; mutta voiko se koskaan tuottaa Shakespearen +tai Michelangelon? Se saattaa kehittää ja hoivata uskonnollista +oikeaoppisuutta; mutta olisiko siinä uudistajalle tai pyhimykselle +mitään sijaa? Eikö meidän olisi ostettava tuota yleistä hyvinvointi- +ja sivistystasoa tukehduttamalla ainoan, mikä itsessään on hyvä, neron +ilmestymisen? En väitä dogmaattisesti, että niin tulisi käymään; +en edes sano dogmaattisesti, että, jos niin kävisikin, tämä seikka +ratkaisevasti kumoaa kollektivistisen valtio-opin. Mutta mahdollisuudet +ovat niin pelottavia, että ne pakostakin saavat minut pysähtymään — +niinkuin niiden täytyy pysähdyttää jokainen rehellinen ja suora mies, +joka ei ole ennakolta omaksutun ihanteen häikäisemä. + +»Syy, miksi olen niin laajalti esittänyt arvelujani, ei ole siinä, +että haluan suosittaa mitään omaa mielipidettäni, vaan paremmin siinä, +että haluaisin valaista ja mieliinne terottaa sen ajatuksen, josta +alotin, sen nimittäin, että järjellä on oikeutensa, että sillä on +osuutensa jokaisessa uskossa ja että se jokaisessa uskossa uurtaa +pohjan kaikkien pelkästään ei-järkiperäisten tai järjenvastaisten +uskomusaiheitten alta; että tätä tosiasiaa ei voi peitellä, jollei +tieten tai tietämättään ennakolta kiellä järjeltä sananvaltaa; ja +että sellainen kieltäminen on kovin paha erhe ja vika. Mitä itseeni +tulee, huomaan järkeni päivästä toiseen yhä enemmän heikentävän +vaistomaisia uskomuksiani, eikä se minua hävetä eikä sureta, vaan +päin vastoin olen siihen tyytyväinen ja hyväksyn itseni. Muutamat +ovat olleet sitä mieltä, että on valittava jompikumpi, järki tai +intohimo; jos niin olisi, niin minä valitsisin järjen. Mutta en +näe sitä välttämättömyyttä, sillä minulla järki itse on intohimoa. +Ihmiset kuvailevat järkeä kylmäksi. Kuinka vähän he tietävät, mitä on +olla herkkä jokaiselle kutsulle, jokaiselle kiihottimelle altis, ja +kuitenkin magneetin tavoin värähdellä aina pohjoista kohti, ankarimmin +jännittyneenä, selvimmin tuntien voiman pingoittuvan ja tiukkenevan +juuri silloin kun se on järkkymättömimmin maaliin kärjistyneenä. +Elämän voimaperäisyyttä ei saa mitata heilunnan laajuuden mukaan. +Juuri liikkumattomimmassa pisteessä yhtyvät pelottavimmat voimat. +Ja sellainen piste on äärettömyydelle avoin järki. Sellaiseen +liikkumattomuuteen tunnen itseni määrätyksi, jos vain koskaan voisin +sen saavuttaa. Mutta kaiketi on toisilla, niinkuin MacCarthylla, toinen +elämänosa. Sielujen taivaallisessa maailmassa, henkien asteikossa +tarvitaan kiertotähteä yhtä hyvin kuin sen aurinkoakin. Toisen asema +ja painovoima määrää toisen radan, ja se vastakkaisuus, joka pitää ne +erillään toisistaan, se myös sitoo ne yhteen. Ei ole sitä MacCarthyn +liikettä, joka ei pane minua värähtelemään; ja minun liikkumattomuuteni +ympäri hän tekee kierroksensa. Mutta molemmat olemme, niin arvelen, +suuren järjestön osia ja liikumme yhdessä kaukaisemman keskuksen +määrääminä. Ja itse taistelumme laki on, kuten kenties kerran saamme +nähdä, sellainen rakkauden laki, mikä epäsoinnun avulla luopi +sopusoinnun.» + + +CHARLES WILSON, Luonnontutkija. + +Kun Martinin puhe oli loppunut, jäin epäröimään, mitenkä oli +jatkettava. Kaikki ne seuramme jäsenet, joilla oli varsinaisesti +valtiollisia harrastuksia, olivat jo puhuneet, ja pelkäsin että +keskustelualueemme jäisi kokonaan kesken. Miettiessäni en keksinyt +mitään parempaa kuin puheenvuoron antamisen Wilsonille, biologille. +Sillä vaikka hän oli erikoisalan tutkija, niin kaikki oli hänen +mielestään haara hänen erikoisalaansa, ja tiesin hänen olevan +yhtä valmiin puhumaan yhteiskunnasta kuin mistään muusta. Vaikka +hänen esiintymisessään tavallisesti oli jonkinlaista julkeutta eli +vaativaisuutta, joka oli minulle vastenmielinen, tunsin että, koska +hänelle oli annettava puheenvuoro, tämä oli siihen sopiva hetki. Pyysin +häntä siis jatkamaan puheiden sarjaa, ja viipymättä hänen härsyttävä +äänensä alkoi ahdistella korviamme. + +»En oikein tiedä», niin hän alotti, »miksi minua, joka olen pelkkä +luonnontutkija, kutsutaan sekaantumaan keskusteluun näistä korkeista +asioista. Politiikka, niin olen aina käsittänyt asian, on jonkunlainen +mysterio, vain harvojen armotettujen käsitettävissä, vieläpä silloin +jonkunmoisen sisäisen näkemyksen, intuitsionin, eikä minkään +ajatustoiminnan avulla. Mutta viime vuosien kuluessa jotakin näkyy +tapahtuneen. Näkemysteoria oli kaikin puolin tyydyttävä, niin kauan +kuin näkemykset eivät joutuneet keskenään ristiriitaan, tai ainakaan +ne, jotka olivat yhden näkemyksen innoittamat, eivät joutuneet +todelliseen henkiseen kosketukseen niiden kanssa, jotka olivat toisen +innoittamat. Mutta tänä iltana olemme yhtyneet tällä penkereellä +ja täällä meidät on asetettu silmätysten mitä vastakkaisimpien +periaatteiden kanssa ja olemme nähneet niiden törmäävän tuimasti +yhteen ja, kuten sivullisesta näyttää, kerrassaan musertavan toinen +toisensa. Siitä johtuu Martinin esittämä kriitillisen kannan puolustus, +jolle annan täyden myötätuntoni — ellen ota huomioon, ettei hän +ollenkaan osottanut sitä perustusta, jolle kritiikin itsensä tulee olla +rakennettu. Ja kenties tämä on se kohta, jossa minä voin keskusteluun +yhtyä, ja se syy, jonka tähden saatan niin tehdä. Olen tänä iltana +uteliaana ja — se minun täytyy tunnustaa — hieman huvitettuna nähnyt, +mitenkä eri puhujat vuorostaan ovat vaivaloisesti saaneet toisen +rakennuksen kohoamaan toisensa jälkeen ainoastaan sortuaksensa +häpeällisesti niin pian kuin seuraava puhuja on siihen kajonnut. Ja +miksi? Siitä vanhasta syystä, että ne olivat hiekalle rakennetut. No +niin, enhän ole itse rakentanut juuri mitään sanottavaa. Mutta minä +kuulun siihen vähän huomattuun ihmisryhmään, jonka työnä on lujien +perustusten laskeminen; toisin sanoen: olen tiedemies. Biologian +tutkija vain, se on totta; taivas varjelkoon minua sanomasta itseni +sosiologiksi! Mutta biologia on niitä tieteenhaaroja, jotka rakentavat +sitä yleistä luonnon- ja maailmankatsomusta, mikä vähitellen syöksee +kumoon kaikki yhteiskunnalliset käsityksemme. Pelkään että poliitikot +tuskin ovat siitä selvillä. Ja siitä syystä — jos saatan sen sanoa +ketään loukkaamatta — heidän lausuntonsa alkavat yhä enemmän tuntua +jonkunmoiselta joutavalta lörpöttelyltä. Ne voimat, jotka todella +panevat maailman liikkeelle, eivät ole enää heidän hallittavissaan. +Ja ainoastaan missä voimat toimivat, ainoastaan siellä elävät +aatteet liikkuvat vetten päällä. Poliitikot eivät tutki tiedettä, +[Vrt. Huomattava on, että »tiede» ei käsitepiiriltään tarkkaan +vastaa engl. »science» sanaa; tällä näet etupäässä tarkoitetaan +luonnontieteitä (ja niitä tieteenhaaroja, jotka noudattavat näiden +menetelmiä).] siinä se outo tosiasia. Ja kuitenkin käy päivästä +päivään selvemmäksi, että politiikka joko on sovellutettua tiedettä +taikka pelkkää puoskaroimista. Mutta, paha kyllä, juuri tärkeimmät +asiat ovat viimeiset, mitkä tulevat tunnetuiksi, ja juuri missä on +välttämättömintä toimia, siellä tietämättömyytemme on täydellisin, ja +siten myös politiikan tiedettä tuskin vielä on edes alettukaan tutkia. +Siitä johtuu se lamauttava epäily, joka saattaa meidät ymmälle, aina +kun hetkeksi pysähdymme miettimään; ja siitä myös se sokea epätoivon +raivo, mikä saa vakavia ihmisiä ryhtymään hillittömästi toimintaan. +McCarthyn kanta on hyvin ymmärrettävä, niin — kuinka sanoisinkaan — +niin valitettava kuin se mielestäni onkin. Tosiaan tuskin yksikään +niistä kysymyksistä, joita tänä iltana on nostettu, on tätä nykyä +vielä tieteellisesti ratkaistavissa. Ja tämän sanottuani minun tulisi +kenties, tiedemies kun olen, istuutua paikalleni. + +»Ja niin tekisinkin, jollei olisi niin, että pitkällisestä +antautumisesta tieteelle positiivisten johtopäätösten ohessa johtuu +jotakin muutakin. Kaikilla pätevillä henkilöillä, jotka ovat +harjaantuneet tieteelliseen työhön, on eräs erikoinen kanta elämään +katsoen, eräänlainen tähdellisen ja epätähdellisen tajunta, erikoinen, +jos niin saan sanoa, olemuksen yleisehtojen katsomustapa. Sillä mekin +mietimme politiikasta tai, oikeammin sanoen, yhteiskunnasta, me +erikoistutkijatkin. Ja keskenämme kehitämme vähitellen jonkunmoista +peruskäsitteiden kokoomusta, joka on oleva tulevaisuuden jokaisen +sosiologian perustuksena. Näitä peruskäsitteitä minun tekisi mieli +koettaa esittää. Sitä enemmän, koska ne ovat niin kaukana suuresta +osasta siitä, mitä tänä iltana on täällä puhuttu. Minusta on koko +tämän keskustelun kestäessä, totta puhuen, tuntunut siltä kuin olisin +oleskellut keskellä hautoja ja kuunnellut kuolleitten ääniä. Ja minussa +nousee jonkinmoinen tarve puhua elävien puolesta, uuden sukupolven +puolesta, jonka kanssa luulen olevain kosketuksessa. Haluan sanoa +miltä teidän asettamanne probleemit näyttävät meistä, jotka elämme +luonnontieteen kirkkaassa valossa. + +»Aluksi siis tahdon sanoa, että meistä 19:s vuosisata merkitsee +jyrkkää erkanemista maailman koko menneisyydestä, murrosta, jolla +ei ole vertaistaan ihmiskunnan aikakirjoissa. Olemme kehittäneet +kerrassaan uusia voimia ja samalla aikaa myös vastaavan aivan uuden +elämänkäsityksen. Voimista en aio puhua; jauhetaanhan »höyryn ja +sähkön ihmeitä» alituisesti jokaisessa viidenpennin lehdessä. Mutta +mainitsemani elämänkäsitys, joka on vieläkin tärkeämpi, on jotakin +tuskin vielä sanoin määriteltyä. Ja koetan parastani arimoidessani +siitä jonkunmoisen ensimäisen, karkean luonnoksen. + +»Ensimäisenä tekijänä tässä uudessa elämänkatsomuksessa on +jatkuvaisuus. Me uuden sukupolven miehet käsitämme, että nykyisyys +on vain siirtoa menneestä tulevaiseen; ettei mikään tapaus eikä +mikään yksityiskohta ole muista erillään; että kaikki olleet, ne, +jotka seuraavat toistensa jälkeen, yhtä hyvin kuin ne, jotka ovat +samanaikuisia, ovat yhden ainoan järjestelmän osia. Tämän järjestelmän +yleisnimi on syysuhde. Mutta inhimillisessä yhteiskunnassa sen +erityisesti tähdellinen ilmaisumuoto on toisiaan seuraavien sukupolvien +yhteys. Tätä nykyä me, jotka ajattelemme, emme katsele ihmistä yksilönä +emmekä edes aikalaisten yhteisön jäsenenä; näemme hänessä ennen kaikkea +pojan ja isän. Toisin sanoen, meillä on aina mielessämme suku, kun sitä +vastoin näihin asti keskuskohtana on ollut yksilö tai kansalainen. +Mutta tämä näkökannan muutos tuopi mukanaan mullistuksen siveysopin ja +politiikan alalla. Vanhojen kansojen keskuudessa kulloinkin olevaisen +sukupolven ylläpitäminen oli tärkeimpänä silmämääränä, ja tämän +harrastuksen luonteen ilmaisi sana isänmaanrakkaus. Marcus Aureliuksen, +stoalaisten, samoinkuin myöhemmin kristittyjen kannalta kaikki +siveelliset velvollisuudet kohdistuivat yksilölliseen sieluun, ja +persoonallisesta pelastuksesta tuli vuosisadoiksi etiikan rakennuksen +kulmakivi. No niin: kaikki ajatustyö, kaikki oppi, kaikki kirjallisuus, +mikä perustuu siihen käsitykseen, on uuden ihanteen valossa muuttunut +epätähdelliseksi ja merkityksettömäksi. Emme enää pidä yksilöä muuna +kuin yhtenä renkaana syntyjen sarjassa. Isätönnä häntä on mahdoton +ajatellakaan, pojattomana hän on tyhjään rauennut. Hänen sieluansa, +jos hänellä sitä on, ei voida erottaa menneisyydestä, josta se +polveutuu, eikä siitä perinnöstä, minkä se jättää tulevaisuudelle. +Hänen velvollisuutensa, hänen onnensa, hänen arvonsa ovat kaikki +eroamattomassa yhteydessä isyyden tosiasian kanssa; ja sama totuus +pitää, _mutatis mutandis_, paikkansa naisiinkin nähden. Sanalla +sanoen, uudella sukupolvella on kokonaan uusi siveyden lakikirja, ja +tämä lakikirja tähtää suvun täydellisentämiseen. Sillä — ja tämä on +uuden katsomustavan toinen tekijä — syntyjen sarja on myös edistyksen +toteutumiskeino. Tämän älyäminen antaa elämänkatsomuksellemme sen +iloisuuden ja pirteyden. Vanhan ajan kansat sijoittivat kultakauden +muinaisuuteen; keskiajan ihmiset siirsivät sen kuvailtuun taivaaseen. +Eivät kumpaisetkaan toivoneet mitään tältä maailmalta; ja sentähden +heidän luonteenomainen filosofiansa on tynnyrin [S.o. Diogeneen +kuuluisan »tynnyrin».] tai erakkomajan filosofiaa. Niin pian kuin +ensimäinen nuoruuden hohde oli mennyt, heitti pessimismin pilvi Kreikan +ja Rooman sivistykseen varjonsa; ja siitä pelastui kristillisyys +ainoastaan turvautuaksensa kuvailtuun haudantakaiseen autuuteen. +Vaan me olemme, tieteen avulla, perustelleet edistyksen. Olemme +kääntäneet katseemme tulevaisuutta, varmaa tulevaisuutta ja tässä +maailmassa toteutuvaa tulevaisuutta kohti. Meillä on silmiemme edessä +tulevat sukupolvet, niihin meidän toivomme ja meidän velvollisuutemme +keskittyvät. Ravita niitä, pukea niitä, kasvattaa niitä, tehdä ne +paremmiksi kuin itse olemme, tehdä niiden puolesta kaikki, mikä tähän +asti on niin häpeällisesti laiminlyöty, ja sitä tehdessämme löytää +oma elämämme ja oma tyydytyksemme — se se on meidän tehtävämme ja +velvollisuutemme, meidän, uuden sukupolven ihmisten. + +»Ja tämä johtaa minut elämänkäsityksemme kolmanteen pääkohtaan. +Uskomme edistykseen; mutta emme usko että edistys on sallimuksen +säätämä. Ja tässäkin kohden näkökantamme on uusi. Tähän asti kohtalon +ja sallimuksen käsitteet ovat jakaneet maailman vallan keskenään. +Me uuden sukupolven ihmiset emme tunnusta kumpaistakaan. Emme +usko hyvään jumalaan, joka muka johtaa tapahtumien kulun, emmekä +sokeaan mahtiin mikä niitä hallitsee ihmistahdosta riippumatta ja +siitä huolimatta. Tiedämme että tekomme ja laiminlyöntimme jotakin +merkitsevät. Tiedämme, että meillä on tahto, että tahtoa voi johtaa +järki, ja että se päämäärä, johon järki tähtää, on suvun edistys. +Tätä pidämme varmasti todettuna; sitä enempää emme tarvitse. Ja juuri +tämän tiedon omaksuminen se leikkaa meidät irti menneisyydestä, +tekee sen kirjallisuuden, sen siveysopin, sen politiikan meille +merkityksettömäksi ja ymmärtämättömäksi, sanalla sanoen, tekee meistä +sen, mikä olemme: uuden sukupolven esikoiset. + +»Asettuen siis tälle kannalle katsokaamme miltä muutamat niistä +kysymyksistä näyttävät, joihin tänä iltana on kajottu. Nämä kysymykset +ovat parhaasta päästä koskeneet hallitusta ja omistusoikeutta. Ja +nämä kaksi tekijää näyttävät edellisten puhujain mielestä olevan +ne saranat, joiden varassa kaikki yhteiskunnan edut ja pyyteet +liikkuvat. Mutta siltä tasolta, jolla nyt seisomme, näemme selvästi, +että on olemassa kolmas tekijä, johon verraten nuo toiset ovat +kerrassaan alempiarvoiset, tarkoitan perhettä. Sillä perhe se on +välittömästi toimivana voimana, kun on kyseessä lasten syntyminen +ja kasvattaminen; ja tämä, kuten olemme nähneet, on yhteiskunnan +tarkoitus. Perheestä siis tulee yhteiskunnan uudesti rakentamisen +alkaa. Ja voimme eetilliseksi ja yhteiskunnalliseksi perus-selviöksi +merkitä sen, että jokainen, joka ei ole fyysillisesti kelpaamaton, on +velvollinen menemään naimisiin ja tuottamaan maailmaan vähintään neljä +lasta. Ainoa kysymys on tässä kohden se, tuleeko valtion sekaantua +asiain menoon ja koettaa järjestää avioliitot niin, että saatetaan +yhteen ne henkilöt, joiden liiton voidaan todennäköisimmin otaksua +tuottavan kelvollisia jälkeläisiä. Tähän kohtaan huomaan vanhan ajan +kansojen huolettomassa tieturinylpeydessään panneen paljon painoa. +Mutta, kuvaavaa kyllä, he eivät ottaneet lukuun sitä peruskohtaista +vaikeutta, ettei tiedetä mitään — nykyäänkään ei tiedetä mitään, +ja kuinka paljon vähemmän silloin! — niistä ehdoista, jotka ovat +toivotun tuloksen saavuttamiseksi välttämättömät. Jos niitä joskus +maailmassa opitaan ymmärtämään — ja tämä probleemi on, jos mikään, +luonnontieteen käsiteltävä — ja jos joskus, mikä on vielä vaikeampaa, +opimme tietämään, mitä seikkoja meidän on silmällä pidettävä lapsia +siittäessämme ja kasvattaessamme, niin silloin epäilemättä saattaa +olla toivottava, että hallitus ottaa täydellisesti järjestääkseen +avioliittoa. Sillä välin meidän täytyy rajoittaa ponnistuksemme +yksinkertaisempaan ja helpompaan tehtävään, parhaimman mahdollisen +fyysillisen, älyllisen ja siveellisen ympäristön hankkimiseen jo +syntyneille lapsille. Mutta tähän ei välttämättömästi tarvita +mitään jyrkkää omistusoikeuden uudesti järjestämistä; voimme sen +tehdä yksinkertaisesti kulkemalla eteenpäin sitä uraa, jolle jo +olemme astuneet, sitkeästi kannattamalla asuntojen, terveydellisten +olojen, ravinnon y.m.s. saattamista määrätylle korkealle tasolle. +Siten voisimme alusta alkaen taata jokaiselle lapselle ainakin +terveen ruumillisen kehityksen, ja tämän voisimme tehdä hävittämättä +vanhempien vastuuntuntoa. Minkä valtio sen lisäksi voi tehdä, se on +tehtävä kasvatuksen avulla — asian, jota tätä nykyä, en epäile sitä +väittää, ei ole meidän maassa olemassakaan. Meillä on alkeellinen +päähänpänttäämis- ja dressyyrijärjestelmä, niiden hengettömien +ihmiskoneitten johtama, joita se itse on valmistanut; väliaste, jolla +pääasiana ovat urheiluharjoitukset ja vanhat kielet, ja jota johtavat +säätyläis-harrastelijat; ja yliopistojärjestelmä, joka — no niin, josta +en voi tyynesti puhuakaan. Tahdon vain viitata siihen, että uuden +sukupolven silmissä lasten hankkiminen ja kasvatus ovat yhteiskunnan +kaksi peruspylvästä. Kaikki muut kysymykset, omaisuutta ja hallitusta +koskevatkin, ovat toisarvoisia; ja ainoastaan toisarvoisina niitä +voidaan käsitellä menestyksellisesti. Ottakaamme esim. omaisuus. +Siihen nähden meillä ei ole mitään ennakkouskoa, ei sosialistista eikä +sosialisminvastaista. Meidän kannaltamme katsoen omaisuus on vain +työase ihmisten tuottamista ja täydellisentämistä varten. Palveleeko +se tätä tarkoitusperää paremmin yksityisten vai valtion vai osaksi +toisten osaksi toisen hallitsemana, se on meistä avoin kysymys, joka +on ratkaistava kokeilun avulla. Emme näe mitään periaatetta toisella +emmekä toisellakaan puolella. Omaisuus ei ole mikään oikeus eikä +velvollisuus eikä erikoisetuus, ei yksilöjen eikä yhteisön. Se on +pelkästään ja yksinomaisesti, samoin kuin kaikki muu, syntyjen sarjan +toimintamuotoja. Oli se kenen hallussa tahansa, hoidettiin sitä kuinka +tahansa, sillä on ainoastaan yksi tarkoitus: turvata jokaiselle +syntyneelle lapselle riittävä määrä fyysillisiä hyödykkeitä, ja +parempilahjaisille kaikki, mitä he kasvatukseen nähden tarvitsevat +kyetäksensä suorittamaan tehokkaasti korkeammat yhteiskunnalliset +velvollisuudet. + +»Ja samoin kuin omaisuus on pelkkä keino, samoin myös hallitus. Meitä +uuden sukupolven ihmisiä ei mikään niin hämmästytä ja tympäise, +kuin se suuri arvo, minkä poliitikot antavat kaavasanoille, jotka +aikoja sitten ovat menettäneet kaiken sen merkityksen, mikä niillä +mahdollisesti joskus on ollut. Kansanvaltaisuus, edustuslaitos, +luottamus kansaan y.m.s. — kaikki se on meistä joutavinta +suunpieksämistä. Onhan tunnettu asia — niillekin tunnettu, jotka +enimmin näillä lauseparsilla toimielevat — ettei kansa hallitse +itseään, ettei se voi hallita itseään ja että, jos se voisi, siitä +tulisi suuri sekasotku. Totuus on, että elämme poliittista elämäämme +perintäkäsityksen nojassa, mikä syntyi aikoina, jolloin hallituksella +tarkoitettiin luokkahallitusta, jolloin yksi henkilö tai muutamat +harvat valtion nimessä käyttivät kaikkia muita omaksi hyödykseen ja +jolloin sentähden oli ehdottomasti välttämätöntä panna vallanpitäjiin +vaikuttamaan joukkojen raaka ja älytön paino. Koko kansanvaltainen +liike oli, vaikka se pukeutuikin positiiviseen älylliseen muotoon, +itse asiassa tarkoitusperältään kielteinen. Se merkitsi pelkästään: +emme tahdo että meitä käytetään muiden hyödyksi. Mutta se päämäärä +on tätä nykyä saavutettu. Ei ole pelkoa siitä, että hallitus ketään +sortaa; [Englannissa!] ja tulevaisuuden ainoana probleemina on, kuinka +saada hallitus tehokkaaksi. Mutta tehokkaisuus, se on varmaa, ei ole +koskaan saavutettavissa kansanvaltaisuuden koneistolla. Meillä täytyy, +kuten Allison aivan oikein vaatii, olla asianomaisesti harjaantuneita +ja asianymmärtäviä henkilöitä. Kuinka nämä on hankittava, se kysymys +koskee yksityisseikkaa, tosin epäilemättä tärkeätä yksityisseikkaa; ja +se on niitä, jotka uuden sukupolven on ratkaistava. Hallitusta, sitä +ihmiset joka tapauksessa kaipaavat. MacCarthyn kuvittelema anarkia +on — niin, jos hän suo anteeksi että sen sanon — se on tuskin hänen +älykkyytensä arvoinen. Ette voi järjestää yhteiskuntaa, yhtä vähän kuin +voitte kehrätä puuvillaa, pelkästään luonnon valon ja hyvän sydämen +avulla. MacCarthy erehtyy kokonaan hallituksen luonteen suhteen, jos +hän luulee sen ytimen olevan pakon. Sen ytimenä on johto. Ja, oli +hallituksen muoto mikä tahansa, johto pidätetään viisaille tai on +heille pidätettävä. Viisasta johtoa tulevaisuuden sukupolvet vaativat, +ja meidän asiana on pitää huolta siitä, että ne sen saavat. + +»Näin olen lyhyesti esittänyt sen sosiaalisen ja valtiollisen +näkökannan, jonka luulen olevan tulevaisuuden. Ja syy, minkä tähden +niin ajattelen, on, että se näkökanta perustuu tieteeseen. Se se +erottaa uuden sukupolven kaikista muista. Tähän asti ovat maailman +asioita johtaneet intohimo, itsekkyys, tunne, uskonto, mikä muu +tahansa, mutta ei harkittu tieto. Se järjestys on hallinnut ihmiskunnan +koko historian; mutta nyt sen loppu on käsissä. On kyllä totta, että +vanhat vaikutteet ovat yhä elossa, vieläpä näyttävät olevan ylinnä. +Meillä on tänä iltana ollut runsaita todisteita niiden näennäisestä +elinvoimasta. Mutta niiden alla kasvaa tieteen rehevä taimi. Se on +jo höllentänyt niiden juuret, ja vaikka ne vielä näyttävät kantavan +kukkasia, nämä lakastuvat silmiemme edessä. Niiden sijalla tulee pian +näkyviin se uusi ja loistava kukka, jonka ilmestyminen päättää ja +alottaa kehityskauden. Tuota katomaista ei mikään saa lykkääntymään. +Meidän ei tarvitse huolehtia eikä kiirehtiä. Meidän on vain hiljaa +tehtävä perustamistyötä. Kaupunki, se on totta, näkyy kohoavan +meidän vaivannäöstämme erillään. Siellä, matkan päässä, ovat upeat +rakennukset, siellä muuraajain, kirvesmiesten, koneenkäyttäjäin +hälinä. Mutta katsokaa! Koko rakenne järkkyy ja värisee kasvaessaan. +Taloja sortuu yhtä nopeasti kuin ne rakennetaan, perustuksia +vajoaa, torneja laskeutuu, kupoleja ja huippuja romahtaa maahan. +Koko historia on unikaupungin rakentamista, kaupungin, joka on yhtä +haaveellinen kuin tuo muinainen lintujen kaupunki, [Aristophaneen +»Nephelai» komediassaan kuvaama »Pilvikäkelän» kaupunki.] häälyväinen +kuin auringonlaskun pilvet. Eikä kummaakaan. Sillä se on hiekalle +rakentamista. On ainoastaan yksi kallioperustus, ja sen laskee tiede. +Odottakaamme! Meidän luoksemme tulevat ennemmin tai myöhemmin kansa +ja rakennusmestarit. Meille ne alistavat ne suuret pohjapiirustukset, +joita niin turhaan ovat koettaneet toteuttaa. Me lausumme ratkaisevan +sanan niiden mahdollisuudesta, niiden tarkoituksenmukaisuudesta, +vieläpä niiden kauneudestakin. Caesarin ja Napoleonin sijalle astuvat +Comte ja Herbert Spencer; ja Newton ja Darwin ovat Platonin ja Thomas +Aqvinolaisen tuomareina.» + + +ARTHUR ELLIS, Sanomalehtimies. + +Tähän hänen puheensa päättyi. Hänen istuutuessaan pistettiin käteeni +Ellis'in lähettämä kirjelippu, jossa hän pyysi lähimmän puheenvuoron. +Suostuin mielelläni, sillä vaikka muutamat meistä pitivät häntä +köyhkäisenä, hän ei ainakaan ollut koskaan ikävä. Hänen päivettynyt +ihonsa, hänen vaalea kihara tukkansa ja hänen sinisten silmiensä +säteily tekivät miellyttävän vaikutuksen, kun hän nousi ja kuuden jalan +pituudestaan katsoi meihin alas. + +»Sepä totta tosiaan merkillinen havainto», näin hän alotti, »että +isillä on lapsia ja lapsilla isät! Minua ihmetyttää vain, mitenkä +maailma on tullut toimeen kaikki nämä vuosisadat sitä tietämättä. +Se näyttää niin ilmeiseltä, nyt kun se on todettu. Mutta sellaisia +suuret totuudet tietenkin ovat; niinpian kuin ne on julistettu, +ne näyttävät olleen aina tuttuja. On mahdollista, juuri siitä +syystä, että monikin on antamatta Wilsonin julistamalle totuudelle +täyttä arvoa, unohtaen, että on neron etuoikeus lausua ensin +selvästi ilmi, mitä jokainen on hämärästi tuntenut. Emme saisi +olla kiittämättömiä; mutta kenties meidän on silti velvollisuus +olla varovaisia. Sillä suuret aatteet luonnollisesti johtavat +käytännöllisiin toimenpiteihin; ja siinä kohden näen vaikeuksien +nousevan. Tosiasiallisesti Wilsonin esitys, jos ymmärrän häntä oikein, +tietää sen, että meidän tulisi avata elämän portit niin avaroiksi +kuin mahdollista, ja hankkia niille, jotka niistä astuvat luoksemme, +niin viihtyisä olo kuin suinkin. Minä kuitenkin arvelen, että meidän +tulee olla sangen varuillamme tehdessämme jotakin sen suuntaista. +Tosin tiedämme kovin vähän syntymättömien oloista. Mutta pidän +hyvin todennäköisenä että he, samoin kuin kansantaloustieteilijäin +selityksen mukaan työväki, muodostavat maailmankaikkeudessa +yhtenäisen, liikkuvaisen joukon, joka pyrkii painumaan sinne, mihin +pääsö on vapain ja missä ehdot ovat edullisimmat. Ja pelkäisin +kovasti vetää tähän kiertotähteen suhteettoman runsaasti niitä, jotka +kenties voisimme sanoa maailmankaikkeuden työttömiksi, tarjoamalla +heille keinotekoisesti parempia ehtoja, kuin muualla on saatavissa. +Sillä sehän, kuten tiedätte, tekisi tyhjäksi tarkoitusperämme. +Aiheuttaisimme vain kansanvaelluksen, niin sanoaksemme, syrjäisiltä +ja maaseutu-paikkakunnilta, Marsista tai kuusta, tai mikä se paikka +onkaan; ja hätää ja hankaluutta olisi maan päällä enemmän kuin koskaan. +Ainakin vaatisin, ja uskon Wilsonin olevan siinä kohden samaa mieltä +minun kanssani, jotakin asianmukaista kelvollisuudentodistusta. Enkä +ilmoittaisi liian laajalle, mitä meillä on tekeillä. Oli miten oli, +muiden kiertotähtien täytyy vastata omista syntymättömistään. Enkä +käsitä, miksi meistä pitäisi tulla jonkunmoinen maailman kaatopaikka +jokaista varten joka saattaa luulla pääsevänsä paremmille päiville +siirtymällä maapallolle. Tästä syystä, ynnä muistakin, en avaisi +porttia liian avaralta. Ja kenties voisimme, tätä seikkaa silmällä +pitäen, vielä sallia muutamien jäädä naimatta. Ainakaan en tahtoisi, +luulen ma, mennä sen kauemmas kuin sakon säätämiseen niskoittelevien +vanhainpoikain maksettavaksi. Wilson luultavasti mieluummin säätäisi +toistetusta rikkomuksesta vankeutta, vieläpä uppiniskaisuudesta +kuolemanrangaistuksenkin. Tunnustan, etten siinä kohden ole oikein +jäävitön tuomari, koska itse varmaan joutuisin ankaramman rankaisun +alaiseksi. Kuitenkin, kuten sanottu, tahtoisin, yhteiskunnan yleisiä +etuja silmällä pitäen, terottaa mieliin varovaisuutta ja tarkkaa +harkintaa. Ja tämä on kaikki, mikä minulla tällä hetkellä on +sanottavana tästä erittäin mielenkiintoisesta asiasta. + +»Toinen kohta, mikä Wilsonin huomautuksissa tehosi mieleeni, ei tosin +ollut niin uuden uutukainen kuin havainto että isillä on lapsia; mutta +se oli laatuaan yhtä tärkeä. Tarkoitan sitä tieteellisen pätevyyden +nojalla julistettua tietoa, että ihmiskunta todella, niinkuin niin +usein on arveltu, edistyy. Nyt voimme otaksuttavasti pitää asian +todistettuna; sillä eihän Wilson muuten olisi sitä julistanut. Ja +olemme siis siinä asemassa, että voimme osapuille määritellä mitä +edistys on. Tähän olen kenties pätevämpi kuin itse Wilsonkin, koska +minulla on ollut tavattoman runsaasti tilaisuutta matkustaa ja olen +koettanut käyttää sitä tilaisuutta vapautuakseni ennakkoluuloista. +Uskon voivani täysin puolueettomasti arvostella eri maiden ihanteita +ja varsinkin Uuden maailman ihanteita, joiden otaksun hallitsevan +tulevaisuutta. Koettaessamme arvioida mitä edistys merkitsee, emme +voi luullakseni tehdä mitään parempaa kuin kuvaella Yhdysvaltain +sivistyksen. Sillä sitä kuvattaessa kuvataan koko tulevaisuuden +sivistys. Mitä näet Amerikka on, sitä meidän siirtomaamme ovat tai +siksi tulevat; ja mitä siirtomaamme ovat, sen mekin voimme toivoa +saavuttavamme, jos teemme asianomaiset uhraukset valtakunnan yhteyden +säilyttämiseksi. Tarkastakaamme siis, mimmoinen objektiiviselta +kannalta katsoen tämän meidän edistyvän maailmamme tulevaisuus +oikeastaan on. + +»Kenties on kuitenkin parasta että, ennenkuin ryhdyn erittelemään +amerikkalaisten henkisiä ihanteita, teen vähän selkoa heidän maastaan. +Sillä vaikuttaahan, kuten kaikki tätä nykyä tiedämme, ympäristö +arvaamattomassa määrässä luonteeseen. Katselkaa siis Amerikan +mannerta. Kuinka yksinkertainen se on! Kuinka leveä! Kuinka laaja! +Kuinka suuripiirteinen! Rantakaistale, vuorijono, tasanko, toinen +vuorijono, toinen rantakaistale! Siinä kaikki! Asettakaa sen rinnalle +Europan monimutkaisuus, sen symmetrian puute, sen vaihtelevaisuus, +epäsäännöllisyys, epäjärjestys ja oikullisuus! Jo molempien maanosien +maantieteellinen laatu viittaa niiden sivistysten erilaisuuksiin. +Toisella puolen yksinkertaisuus ja laajuus, toisella soppien ja +loukkojen vaihtelua; siellä suunnattomat joet, äärettömät metsät, +loppumattomat tasangot, muutamien harvojen laajojen muotojen määrätön +toistanta; täällä ällistyttävät vivahdukset, uutuudet, yllätykset, +järkytykset, sanalla sanoen eroavaisuudet, jotka jo johtavat mieleen +erikoisuuden. Fyysillisiltäkin piirteiltään Amerikka on ko'on eli +paljouden (kvantiteetin) maa, Europpa taas laadun (kvaliteetin) maa. +Ja niinkuin maa, niin sen tuotteetkin. Kuinka suuret Amerikan hedelmät +ovat! Kuinka pitkät sen puut! Kuinka suunnattomat sen osterit! Mitä +Europalla on siihen verraten? Pelkkää muotoa ja tuoksua, pelkkää +kauneutta, hienoutta, suloa! Tekisi mieli sanoa, että Amerikka on +suuren taiteilijan viimeinen teos — tietäväthän geologit toden +totta kertoa, että se on nuorin maanosista —, syntynyt ikäkautena, +jolloin hän oli alkanut toistaa itseänsä, laaja, summittainen, +impressionistinen, rohkea tyhjässä avaruudessa, kun sitä vastoin +Europpa näyttää edustavan hänen praerafaelilaista aikakauttaan +yksityiskohtain runsaudessa, henkilöiden, pukujen, arkkitehtuurin, +maiseman moninaisuudessa, jyrkästi vastakohtaisissa väreissä ja +yksilöllisen muodon pienois-tarkkuudessa. + +»Ja niinkuin maat, niin niiden sivistyksetkin. Europpa on luokkien +koti, Amerikka kansanvaltaisuuden. Kansanvaltaisuudella en tarkoita +pelkkää hallitusmuotoa — siihen nähden tietenkin Amerikka on vähemmän +kansanvaltainen kuin Englanti; tarkoitan sitä hengen kantaa, joka +vaatii ja synnyttää erotuksettomuutta. Erotuksettomuutta sanon, +mieluummin kuin tasavertaisuutta, sillä tämä sana on harhaan viepä, +se kun voi näyttää tietävän, esimerkiksi, yhteiskunnallista ja +taloudellista oloehtojen yhtäläisyyttä, jota ei ole Amerikassa enempää +kuin Europassakaan. Valtiollisesti yhtä hyvin kuin yhteiskunnallisesti +Amerikassa vallitsee plutokratia (rikkauden valta); sen +kansanvaltaisuus on henkistä ja älyllistä laatua, ja sen ytimenä +on kaikkien ylemmyyksien kieltäminen, paitsi rikkauden. Sellaisia +ylemmyyksiä (tai etevämmyyksiä) tuskin onkaan olemassa Atlantin takana. +Siellä joka mies on älykäs, jokainen on toimikykyinen, jokainen +tarmokas; ja koska nämät ovat heidän ainoat ominaisuutensa, niin ne +ovat ainoat joita mielivät ihaella. Kuinka toisin Europassa! Kuinka +lukemattomat ja mieltä hämmentävät ovatkaan siellä eroavaisuusasteet! +Mitä tosin kieli- ja rotuerotuksiin tulee, emme liene niistä kokonaan +vastuunalaisia; mutta olemme niihin lisänneet esiintymistapojen, +tuntemisen, tajuamisen, älyllisen käsityksen ja henkisen ymmärtämyksen +eroavaisuuksia, jotka lännen yksinkertaiselle ja avaralle +tietoisuudelle ovat tuntemattomat. Sanalla sanoen: sen kouraantuntuvan +ja peräti luonnollisen mittapuun lisäksi, jona rikkaus on, olemme +keksineet toisia, kouraantuntumattomia ja luonteeltaan keinotekoisia; +ja niin nopeasti kuin niiden saattaakin olla määrä kadota ihmiskunnan +edistyessä ja lännen vaikutuksen levittäessä valtaansa itään, +ne kuitenkin vielä ovat olemassa ja antavat meidän elähtäneelle +sivistyksellemme ylimysvaltaisuuden, s.o. kastijärjestelmän, +leiman. Kaikessa tässä näemme, kuten olen huomauttanut, ympäristön +vaikutuksen. Vanhan maailman ihmislaji omaksuu, valtameren toiselle +puolelle istutettuna, uuden kotimaansa tunnusmerkit. Riisuen yltään +keinotekoiset erotukset se ilmaisekse ylpeässä yksinkertaisuudessa, +leveänä kuin tuon uuden kotimaan tasangot, ryöppyisenä kuin sen virrat, +muodottomana kuin sen vuoret, epäkypsänä kuin sen hedelmät. + +»Muodostaessaan siten itsensä uuden maailman kuvaksi amerikkalaiset +ovat kuitenkin katsoneet voivansa käyttää edukseen sellaisia +menneisyyden saavutuksia, jotka saattavat olla heille hyödyksi +heidän uudessa tehtävässään. He ovat hyljänneet meidän ihanteemme +ja mittakaavamme; mutta he ovat lainanneet meidän pääomamme ja +meidän keksintömme. He ovat siten voineet — ja se on jotakin +maailmanhistoriassa ennen tuntematonta — heti alusta ryhtyä +taisteluunsa luontoa vastaan valmiiksi taotuilla aseilla. Niistä +aineellisista tuloksista, joita he siten ovat kyenneet saavuttamaan, +minun on sitä tarpeettomampi puhua laajalti, koska he itse pitävät +huolta siitä että saamme niistä niin täydelliset tiedot. Mutta saattaa +olla mielenkiintoista panna merkille eräs tärkeä heidän henkisessä +elämässään ilmenevä seuraus, joka yleensä on jäänyt tarkastajilta +huomaamatta. Amerikka saa kiittää Europpaa siitä, ettei se ole koskaan +seisonut voimatonna luonnon edessä; siksi se ei koskaan ole tuntenut +pelkoa; siksi se ei ole koskaan tuntenut kunnioitusta; ja siksi se +ei ole koskaan kokenut uskontoa. Saattaa näyttää eriskummaiselta +kun lausutaan sellainen väite puritaanisien jälkeläisistä; enkä ole +unohtanut että Amerikka on lahkojen maa, Joseph Smith'in seuraajista +rouva Eddyn kannattajiin asti. [Joseph Smith'in seuraajat = mormonit; +rouva Eddyn kannattajat = n.s. Christian Science'n tunnustajat.] Mutta +juuri sellaiset ilmiöt valaisevat väitteeni. Kansa, joka tuntisi mitä +uskonto on, europpalaisessa merkityksessä, kansa, jonka juuret olisivat +kasvaneet maaperässä, minkä ovat muodostaneet henkiset taistelut, +peikkoja vilisevien metsien tai Niilin-viereisten hieta-aavikkojen +kiusaukset ja ihmenäyt, keskiyöstä alkavat valvonnat, lihan ruoskinnat, +aavain katedraalien valitusveisuut ja juhlallisesti värilliseen +valoon kiedotun ehtoollisleivän ihme — sellainen kansa ei olisi +koskaan omaksunut 'Kristillistä tiedettä' uskontona. Ei! Uskonto on +Amerikassa juureton loiskasvi. Ne kysymykset, jotka ovat pitäneet +Europan mielet vireillä hamasta sen historian aamusarastuksesta +asti, joista se on taistellut rajummin kuin vallasta ja vapaudesta, +joiden vuoksi se on paastonnut erämaissa, tuntenut kuoleman tuskia +kammioissa, kärsinyt ristinpuussa ja roviolla, joiden vuoksi se on +uhrannut rikkautta, terveyttä, elämän mukavuutta, älyä, elämää, +kysymykset, jotka koskevat maailman tarkoitusta, sielun alkuperää +ja päämäärää, kuolemantakaista elämää, jumalan olemassaoloa ja +hänen suhdettaan maailmankaikkeuteen — ne ovat Amerikan kansalle +yksinkertaisesti olemattomia. Ne ovat heille yhtä käsittämättömät kuin +pallo on 'Pintamaan' asukkaille. [»Pintamaa» (»Flatland»), oletettu +maa, jossa kolmesta ulottuvaisuussuunnasta muka tunnetaan vain ne +kaksi, jotka muodostavat tasapinnan.] Koko se ulottuvaisuussuunta +on heille tuntematon. Heidän terve ja roteva älynsä rajoittuu tämän +maan olioihin. Heidän uskontonsa, jos heillä sitä on, — on, sen nimen +mukaan jonka he, luullakseni, sille antavat, 'raitismielisyyttä'. Tämä +raitismielisyys on siinä, että ollaan välittämättä mistään, mikä voisi +herättää epäilyksiä olemisen arvosta ja siten ymmärrettävästi lamauttaa +toimeliaisuuden. 'Syökäämme ja juokaamme' he sanovat reippaan ja vankan +uskon vilpittömyydessä, jättäen joutavana ja epäraittiina sikseen +tuon mieltä masentavan jatkon: 'sillä huomenna meidän on kuoltava'. +Tosiaankin! Mitä kuoleman on tekemistä 24:kerroksisten rakennusten, +maailman nopeimpien junien, meluisampien kaupunkien, hääriväisimpien +ihmisjoukkojen kanssa, ylipäätään suurimman, erinomaisimman ja +kiihtyneimmän kanssa kaikesta mikä on olemassa? Amerikka on heittänyt +uskonnon; ja koska Europan historiassa uskonto on ollut kaiken muun +pohjana, Amerikka on sen mukana heittänyt koko Europassa kehittyneen +henkisen elämän järjestelmän. Kirjallisuutta, esimerkiksi, ja taidetta +ei ole olemassa Atlantin tuolla puolen. Tiedän kyllä, että Amerikassa +kirjoitetaan kirjoja ja maalataan tauluja. Mutta amerikkalaisten +kirjat eivät ole kirjallisuutta eivätkä heidän maalauksensa taidetta, +paitsi mikäli ne edustavat himmeätä europpalaisen perintäkehityksen +varjoa. Tosiamerikkalainen henki ei tiedä mihin niitä käyttää. Ja +joskin siellä — niinkuin täytyy silloin tällöin tapahtua 80 miljoonan +väestön keskuudessa — joskus syntyy henkilö, jolla on taiteilijan +vaistot, niin hän työntyy auttamattomasti Europpaan. Sieltä hän saapi +kasvatuksensa ja innoituksensa, ja siellä yksin hän voi elää, havaita +ja luoda. Että asian luonnosta täytyy olla niin, on ilmeistä, kun +muistamme että taiteen henki on omaa etua pyytämätön havaitseminen, +kun sitä vastoin Amerikan henkenä on himokas voiton haenta. Olen kyllä +huomannut, että amerikkalaiset luulevat voivansa tuottaa kirjallisuutta +ja taidetta niinkuin tuottavat kivihiiliä ja terästä ja polttoöljyä, +käyttämällä tarkoituksenmukaisesti älyä ja pääomaa; mutta siinä he +tekevät itselleen vääryyttä. Ne ominaisuudet, jotka ovat tekemäisillään +heitä maailman herroiksi, vaikuttavat sen, että he eivät kelpaa +vähäpätöisempiin ja vähemmän vakaviin pyrkimyksiin. Tulevaisuus on +heille hissien, puhelimien, voimavaunujen, lentokoneiden valtakunta. +Älkööt turhaan, kuluneiden perintäoppien eksyttäminä, kääntäkö +huomiotansa taaksepäin, europpalaisten vanhaan taivaan valtakunnan +unelmaan. 'Excudent alii' sanokoot; 'Europalle jääköön kirjallisuus ja +taide; tu regere argento populos, Morgane, memento, Amerikka hallitkoon +maailman trusteilla ja renkailla'. + +[Excudent alii = muut tulevat muovailemaan; tu regere argento populos, +Morgane memento = sinä Morgan, muistaos hallita kansat rahalla. +Viittaus Vergiliuksen tunnettuihin sakeisiin (Aeneidi VI, 847 seur.): + +Excudent alii spirantia mollius aera, credo equidem, vivos ducent de +marmore voltus, orabunt caussas melius caelique meatus describent radio +et surgentia sidera dicent: tu regere imperio populos, Romane, memento +— hae tibi erunt artes — pacisque imponere morem, parcere subjectis et +debellare superbos.] + +Sillä se on Amerikan todellinen osa; ja että se ymmärtää sen siksi, +sen todistaa se, että se niin päättäväisesti on tukehuttanut kaikki +hyödyttömät harrastukset. Jokaisen henkisen toiminnan, mikä ei +tähtää omaan etuun, se on ankarasti hyljännyt. Europassa nautimme +hengen toimista sinänsä; annamme mielemme liikkua jonkun aiheen +ympärillä pelkästään huvin vuoksi; tunnustamme hyväksi tiedon sen +itsensä vuoksi; annamme arvoa pilalle ja sukkeluudelle. Mutta se +kaikki on Amerikassa tuntematonta. Vaikka amerikkalaiset ovat +maailman älykkäin kansa, he ankarasti rajoittavat älynsä keinojen +sovittamiseen tarkoitusperiin. Itse tarkoitusperistä he eivät koskaan +salli itsensä miettiä. Sentähden, vaikka he tekevät laskelmia, he +eivät koskaan ajattele; vaikka he keksivät, he eivät tee havainnoita; +ja vaikka he puhuvat, he eivät koskaan pakinoi. Sillä ajatus vaatii +mietiskelyä, havainto tarkkausta, pakina joutoaikaa; ja kaikki +yhtäpitävästi vaativat sellaista oman edun pyynnin syrjäyttämistä, +jolla ei ole amerikkalaisessa järjestelmässä mitään sijaa. Samasta +syystä he eivät leiki; he ovat muuttaneet urheiluleikit tappeluiksi, +vieläpä tappeluiksi, joissa jokainen ase on luvallinen, niin kauan +kuin se on voittoisa. Amerikkalainen jalkapalloerä ilmaisee tyyppinä +amerikkalaisen hengen; se on töykeä, tiukka, tieteellinen, tarmokas; +ei mitään kuhnailua tiellä, ei mitään iloa pelin vaiheista, ei +mitään myönnytystä, ei mitään armoa, vaan taistelua kuolemaan asti, +tarkoitusperänä voitto, keinona kaikki ja mikä tahansa. + +»Tuskin voi odottaa, että niin ankaran käytännöllinen kansa myöntää +tunteille sen arvon, minkä europpalaiset ovat niille antaneet. +Tuntemisen samoin kuin älynkään ei katsota lännessä olevan itsessään +mikään tarkoitusperä. Eikä ole mielenkiintoa vailla se huomio, että +amerikkalaiset ovat ainoa suuri kansa, mikä ei ole synnyttänyt +ainoatakaan mainittavaa lemmenlyyrikkoa. Fyysillisesti samoin kuin +henkisestikin he ovat kylmäluontoinen kansa. Heidän naisensa, joita +niin suuresti ja epäilemättä niin täydestä syystä ihaellaan, ovat +yhtä kovat kuin loistavat; niiden kimaltelu on jään kimaltelua. +Tämmöisillä onnellisilla ominaisuuksilla varustettuina amerikkalaiset +voivat välttää sen suunnattoman ajanhukan ja sen tarmon tuhlauksen, +jota hienojen henkilökohtaisten suhteiden rakentaminen ja vaaliminen +vaativat. He menevät naimisiin, tietenkin; he siittävät lapsia, he +jatkavat sukua; mutta, sen tahtoisin empimättä sanoa, he eivät rakasta +niinkuin europpalaiset ovat rakastaneet; he eivät tunnetta kehitä, +eivät sitä erittele eivätkä siitä nauti, vielä vähemmin sitä ilmaisevat +käytöksellä, liikkeellä, epigrammeilla, runoilla. Ja siitä johtuu se +väristyksen tapainen, jota mielenliikutuksen käsittely amerikkalaisissa +kertomuksissa tuottaa sivistyneelle europpalaiselle. Kirjailijat +koettavat kuvata jotakin, jota eivät ole koskaan kokeneet, ja ympätä +europpalaista perintö-aihetta sellaiseen sivistykseen, joka on kaikkia +sen vaalimiseen ja tukemiseen tarpeellisia aineksia vailla. + +»Tämä lyhyt amerikkalaisten elämänkäsityksen erittely on toivottavasti +selvittänyt sen väitteen, jolla alotin, että nimittäin on turhaa +sovelluttaa heihin yhtäkään niistä mittapuista, joita sovellutamme +europpalaiseen sivistykseen. Sillä he ovat, tieten tai tietämättään, +hyljänneet koko meidän arvojärjestelmämme. Mikä sitten heidän oma +arvojärjestelmänsä on? Mitä he tunnustavat määrän pääksi? Tämä on +mielenkiintoinen kysymys, jota olen matkoillani paljon miettinyt. +Joskus olen ajatellut, että se on rikkaus, joskus että se on valta, +joskus toimekkuus. Mutta eräs runoelma, tai ainakin runomittainen +sepustus, joka Yhdysvalloissa joutui käsiini, nosti minussa uuden +ajatuksen siihen kysymykseen nähden. Sellaisesta seikasta, en puhu +kuin hyvin epäröiden; mutta luulen, että kirjoittaja oli oikeassa: +että todellinen päämäärä, johon amerikkalaiset pyrkivät, on _kiihtyvä +vauhti_. Olla aina liikkeellä, ja aina liikkua nopeammin, se se on +heistä autuaaksi tekevä elämä. Ja he kun ovat onnellisesti irti +kaikesta filosofiasta ja miettimisestä, ei heitä kiusaa kysymys: +mihin? Jos heiltä joskus europpalaisten taholta kysytään mihin tuo +nopea vauhti tähtää, niin heidän ainoana tunteenaan on vilpitön +kummastus. Mitä, he vastaavat; ollaan nopeassa vauhdissa! Ja mitä muuta +olisikaan sanottavaa? Siitä johtuu, että he halveksivat joutoaikaa, +jota europpalaiset pitävät niin suuressa arvossa. Joutilaana +olo, sen he tuntevat, on jonkunmoista paikalla seisomista, tuota +anteeksiantamatonta syntiä. Siitä myös heidän vastenmielisyytensä +leikkiä, pakinoimista, kaikkea sellaista kohtaan, mikä ei ole tointa. +Kysyin kerran eräältä amerikkalaiselta, joka juuri oli minulle kuvannut +uuraan elämänjärjestyksensä, missä kohden tulee hauskuuden vuoro. Hän +vastasi empimättä ja epäröimättä, ettei sen vuoro tule koskaan. Kuinka +se olisikaan voinut tulla? Sehän voisi ainoastaan vaikuttaa jarruna; ja +kiihtyvän vauhdin jarruttaminen on viimeinen asia, jota amerikkalainen +henki voisi sietää. + +»Amerikkalainen henki, sanoin. Mutta itse asiassa — ja siihen +huomautukseni varsinaisesti kärjistyvät — mitä Amerikka on, siksi +Europpa on muuttumaisillansa. Me jotka istumme täällä, Wilsonia +tietysti lukuunottamatta, edustamme menneisyyttä, emme tulevaisuutta. +Oli meidän kutsumuksemme poliitikon, professorin, lakimiehen, lääkärin, +mikä tahansa, meidän arvosteluamme määrää vanha, arvoasteikko. Äly, +kauneus, mielenliikutus ovat ne asiat, joita pidämme kallisarvoisina; +rikkaudesta ja edistyksestä emme pidä väliä, paitsi mikäli ne johtavat +niihin. Ja siten me, niinkuin ne miehet, jotka puhuivat ennen +minua, rohkenemme arvostella ja epäillä, missä uuden ajan ihminen, +amerikkalainen tai europpalainen, yksinkertaisesti ja epäröimättä +omaksuu. Olisi turhaa, jos siitä moittisimme itseämme; olisi turhaa +sitä edes valittaa; meidän tulisi yksinkertaisesti ja objektiivisesti +todeta, että asianaika on mennyt meiltä ohi. Kaikki, mitä sanomme, voi +olla totta; mutta se ei tehoa mihinkään. 'Totta on', tulevaisuuden mies +sanoo: 'meillä ei ole uskontoa, ei kirjallisuutta, ei taidetta; emme +tiedä mistä tulemme emmekä mihin menemme; mutta — ja se on tärkeämpää +— emme siitä välitä. Mitä me tiedämme on, että riennämme nopeampaa +vauhtia kuin ikinä kukaan ennen meitä, ja että kaikesta päättäen voimme +toivoa rientävämme yhä nopeammin ja nopeammin. Kysyä mihin, se on +ainoa asia, jota me pidämme herjauksena. Maailmankaikkeuden perusaate +on kiihtyvä vauhti, ja me olemme sen ilmaisuja; se mikä ei liiku yhä +nopeampaa vauhtia, se on häviöön tuomittu; ja jollemme voi vastata +perimmäisiin kysymyksiin, niin sitä tarvitsee sitä vähemmin valittaa, +koska muutaman vuosisadan kuluttua ei ole jäljellä ketään, joka +sellaista kysyy.' + +»Sellainen on se kanta, jonka luulen tulevaisuuden kannaksi, idässä +yhtä hyvin kuin lännessäkin. En väitä että se minua miellyttää; mutta +sen tunteminen antaa omalle asemalleni erikoisen kirpeyden. Iloitsen +siitä että synnyin aikakauden lopulla, että seison niin sanoakseni +huipulla, juuri ennen suistumista alas laaksoon, ja että katsahtaessani +taaksepäin voin nähdä kaikki menneet aikakaudet ja koota ne yhteen +silmäykseen. Iloitsen siitä, että ystäviäni ovat Sokrates ja Platon, +Dante, Michelangelo, Goethe, eivätkä herrat Carnegie ja Pierpont +Morgan. Iloitsen siitä, että olen elähtäneen kansan lapsi ja että istun +samassa pöydässä henkilöiden kanssa, jotka melkein viimeisinä miehinä +edustavat vuosisatain sivistyksen hengenviljelystä, oppia ja ihanteita. +Pidän menneisyyden perintäkehitystä parempana kuin tulevaisuuden, — +annan sille sitä enemmän arvoa, koska se on tulevaisuuden kehityksen +vastakohtana; ja olen sitä paremmalla mielellä, koska tunnen olevani +vapautettu kaikesta vastuunalaisuudesta sukupolviin nähden, joiden +ihanteita ja mittakaavoja en kykene oivaltamaan. + +»Kaikki tämä osottaa tietenkin vain, etten ole sitä väkeä, jota +Wilson on niin sattuvasti kuvannut 'uutena sukupolvena'. Mutta toivon +ettei älyllinen käsitykseni ole omasta asemastani johtuvien seikkojen +värittämä, ja että olen selvästi ja objektiivisesti kuvannut, mitä +edistys todellisesti on. Ja mielessäni tämä ylväs tietoisuus istuudun +jälleen paikalleni.» + + +PHILIP AUDUBON, Liikemies. + +Nämä loppusanat otettiin vastaan hälinällä, jossa oli sekaisin naurua, +hyväksymistä ja vastalauseita. Keskellä melua johtui mieleeni, että +seuraavaksi puhujaksi oli valittava Audubon. Sen aiheutti se seikka, +että Ellis, kuten luulin, tuiman pahantuulenpurkauksen varjossa +oli tehnyt varsin pelottavan hyökkäyksen edistysoppia vastaan, +sellaisena kuin yhteiskunnallisten uudistajani harrastajat sitä oppia +tavallisesti käsittävät. Hän oli niin sanoakseni antanut meille +kielteisen ensimäiset sävelet. Mutta Audubon, sen tiesin, oli soittava +sävelmän loppuun asti; ja mielestäni oli parasta, että saimme sen +kokonaisuudessaan ja että saimme sen ennenkuin muiden puhujain olisi +myöhäistä koettaa sitä oikaista. Audubonilla oli jokin liiketoimi +Cityssä, enkä voi sanoa, mitenkä hänestä oli tullut seuramme jäsen, +sillä hän osotti jyrkkää vastenmielisyyttä kaikkea filosofoimista +vastaan. Siitä huolimatta hän oli säännöllisesti kokouksissamme mukana +ja puhui hyvin, vaikka tosin aina siihen henkeen, ettei ollut muka +mitään, josta kannatti puhua. Tässäkin tilaisuudessa hän tapansa mukaan +osotti jonkinmoista vastahakoisuutta, ennenkuin hän nousi; ja vaikka +hänet oli jo saatu taipumaan, hän, luonteenomaisesti kyllä, alotti +vastalauseella: + +»En ymmärrä, miksi pitää olla sääntönä, että jokaisen täytyy puhua. +Luulen sanoneeni jotakin sentapaista ennenkin» — mutta tässä hänet +keskeytti yleinen huuto, että hän oli sanonut sen aivan liian usein; +hän silloin jätti sen asian sikseen, mutta pysyi vastalauseen sävyssä. +»Ette ymmärrä», hän jatkoi, »missä vaikeassa asemassa olen, varsinkin +tämänlaatuisessa keskustelussa. Minun kantani eroaa jyrkästi teidän +muiden kannastanne, ja kaikki, minkä sanon, rikkoo pakostakin tässä +vallitsevan äänilajin. Te pelaatte mitä katsotte elämän peliksi, ja +pelaatte sitä halukkaasti. Mutta minä pelaan vain pakosta — jos sitä +on sanottava peliksi, kun mies ajetaan ulos kentälle tuulella ja +tyynellä, eikä häntä koskaan päästetä sisään. Taikka oikeastaan peli on +enemmän tenniksen kuin cricketin kaltainen, ja me olemme pikkupojat, +jotka noutavat palloja, ja se on mielestäni kirotun nöyryyttävää +työtä. Ja varmasti teidän kaikkien täytyy ajatella samoin. Tietenkään +ette mielellänne sitä myönnä. Ei kukaan sitä tee. Puhujalavalla, +sanomalehdistössä, yksityisissä keskusteluissakin vallitsee +salasopimus: tulee olla vaiti ja julkeasti teeskennellä. Totuus pääsee +ilmi vain harvoina hetkinä, kun joitakuita miehiä joutuu yhteen +tupakkahuoneessa. Mutta kun se tulee ilmi, niin on loppusäväyksenä +aina sama: 'cui bono, cui bono?' [»Kenen hyödyksi?»] En pane itselleni +suurta arvoa, mutta jos jostakin ylpeilen, niin siitä, etten ole +koskaan antautunut petettäväksi. Aikaisimmilta ajoilta, joita voin +muistaa, olen ollut selvillä siitä, mitä tämä maailma oikeastaan on. Ja +kaikki elämänkokemukseni ovat vahvistaneet tuon ensimäisen välittömän +vakaumukseni. Ettei muilla ihmisillä näy olevan samaa vakaumusta, +on minulle alituisena kummastuksen aiheena. Mutta toden totta, ja +haluamatta olla julkea, uskon sen johtuvan siitä, että he tahtovat +tulla petetyiksi, vaan minä en. He aikovat, millä hinnalla tahansa, +olla onnellisia tai hartaita tai miksi he mieluimmin tahtovat sitä +sanoa. Enkä sano etteivät ole älykkäitä omassa sukukunnassaan. Mutta +minä en ole sellaiseksi luotu; minä näen asiat sellaisina kuin ne ovat, +ja näen, että ne ovat sangen pahat; siinä kohden olen toista mieltä +kuin luoja. + +»No niin, tullakseni tämän illan keskusteluaineeseen ja omaan kantaani +siihen nähden: olette kaikki tyyni otaksuneet, niinkuin teidän +tietenkin on täytynyt otaksua, että asiat ovat sen arvoisia, että niitä +kannattaa harrastaa. Entä jolleivät olekaan sen arvoisia? Mitä silloin +tulee kaikista tarkoitusperistänne, kaikista näkökohdistanne, kaikista +probleemeistanne ja väittelyistänne? Se peruskohta, josta kaikki olette +yksimielisiä, niin eri mieltä kuin olettekin yksityisseikoista, on, +että asiat voidaan saada paremmiksi ja että maksaa vaivan parantaa +ne. Mutta jos joku kieltää molemmat nämä olettamukset, kuinka silloin +käy kaiken sen, mikä on niiden perustukselle rakennettu? Ja minä +kiellän ne; eikä siinä kyllin; en voi käsittää, mitenkä kukaan on +saattanut koskaan ne omaksua. Jollei lähestyttäessä kysymystä oltaisi +järjettömästi taipuvaisia optimismiin, ei koskaan voitaisi kuvailla, +että millään todella tärkeällä alalla on olemassa mitään sellaista kuin +edistys. Vai tehoavatko meihinkin, täällä oleviin, sellaiset typerät +ja merkityksettömät tosiasiat kuin puhelimet ja automobiilit? Luulisin +Ellis'in sanoneen kylliksi hajoittaakseen sellaiset harhakäsitykset, +enkä halua jauhaa ikävää seikkaa. Jos meidän on ylipäätään etsittävä +edistystä, niin meidän on ymmärtääkseni etsittävä sitä ihmisistä. Enkä +ole koskaan nähnyt mitään, joka todistaisi, että ihmiset ovat yleensä +paremmat kuin ne ennen olivat. Päin vastoin luulen olevan todisteita +siitä, että he ovat huonommat. Mutta joka tapauksessa, oletettunakin +että voisimme saada asiat hiukan paremmiksi, mitä hyötyä olisi siitä +tämänlaatuisessa maailmassa? Jos kaikkeuden koko rakenne on huono, mitä +hyötyä on yksityiskohtien paikkailemisesta? Yhtä hyvin voisitte hukata +aikanne uppoavan laivan salongin koristamiseen. Oletettuna että voitte +parantaa omaisuuden jakautumisen ja kohottaa terveyden ja älykkyyden +ja muiden semmoisten tason, oletettuna että huomispäivänä voitte +panna toimeen sosialistisen valtionne, tai liberaalisen valtionne +tai anarkkisen yhteistoimintanne, tai mikä suunnitelmanne onkaan — +olisitteko silti ollenkaan paremmassa asemassa mihinkään tähdelliseen +nähden? Varsinaisesti määräävät tosiasiat pysyisivät ennallaan. Ihmisiä +esimerkiksi synnytettäisiin maailmaan kysymättä haluavatko sitä vai +eivätkö. Ja yksistään se jo riittää koko asian tuomitsemiseksi. En +ymmärrä, kuinka on mahdollista, etteivät ihmiset sen enemmän paheksu +sitä heidän omanarvontuntonsa suoranaista loukkaamista, mikä sellaiseen +asemaan sisältyy. Ei mikään voi sitä parantaa, ei mikään lieventää. Se +on elämän perusehtoja. + +»Jos siinä olisi kaikki, niin asianlaita olisi jo kylliksi paha. +Mutta siinä on vain alku. Sillä se maailma, johon meidät niin +loukkaavalla tavalla työnnetään, osottautuu umpimähkäiseksi ja +epäjärjelliseksi. On tosin olemassa, sen kyllä tiedän, niin sanotut +luonnonlait. Mutta, totta puhuen, en niihin usko. Tarkoitan, etten +näe mitään syytä otaksua, että aurinko nousee huomenna taikka että +vuodenajat jatkavat kulkuansa, tai että mikään, jota varmimmin +odotamme, toteutuu tulevaisuudessa niinkuin se on toteutunut menneenä +aikana. Me tyrkytämme maailmaan omat ennakkoluulomme järjestyksestä; +ja näyttäähän maailmankaikkeus, sen myönnän, määräkohtaan asti sen +mukaiselta. Mutta en siihen säännönmukaisuuteen luota. Liian monet +seikat ovat kevytmielisen ja umpimähkäisen oikullisuuden todisteina. +Miksei näennäinen järjestys voisi sekin olla joku oikku taikkapa +harkitun salakavaluuden huippu? Eikä meillä missään tapauksessa +ole mahdollisuutta edeltäpäin tietää tai välttää tapahtumia, jotka +kipeimmin meitä koskevat, myrskyjä, kulkutauteja, tapaturmia, +syntymisen onnettomuudesta alkaen, kuoleman vapautukseen asti. Ja +kuitenkin, silmiemme edessä kaikki tämä, jota joka päivän jokainen +hetki terottaa mieleemme, pysymme yleisen lain uskoon kiinni +tarrautuneina; ja kaaoksen virtaan piirrämme uskontunnustuksemme: +'credo quia impossibile'. + +»No niin, tämä on omaa kerettiläisyyttäni, enkä siinä ole löytänyt +ainoatakaan aatetoveria. Mutta se ei tee mitään. Asiani on niin vahva, +että minun on vara luopua toisesta tai toisesta sen yksityiskohdasta. +Jos siis myöntäisin, että kaikkeudessa on järjestystä, niin mitenkä se +tekee sen ollenkaan paremmaksi, jos järjestys on sellainen, että se +tuottaa pahaa? Ja kuinka suuri se paha on, siitä minun on tarpeetonta +puhua. Sillä sehän on ollut edellytyksenä kaikelle, mikä tänä iltana on +sanottu. Jos tämä maailma olisi tyydyttävä maailma, niin ette kaikki +haluaisi sitä muuttaa. 'Kuitenkin', voitte sanoa — niinhän ihmiset +aina sanovat — 'jos on pahaa, niin on hyvääkin'. Mutta itse ne seikat, +jotka ihmiset sanovat hyviksi, tekevät minut epätoivoiseksi maailman +suhteen, vieläpä enemmänkin kuin ne, jotka he myöntävät pahoiksi. +Kuinka kenkään, jolla on itsetuntoa, voi tyytyä, vieläpä kiitollisena +tyytyä senlaatuisiin asioihin, joihin ihmiset tyytyvät, on minulle +alituinen arvoitus. On kuin onkin maailman luoneen voiman suurin +voitto, että joka viikko kokoontuu kirkkoihin uhrien laumoja lausumaan +julki kiitollisuutensa 'luomisestaan, suojelemisestaan ja kaikista +tämän elämän siunauksista'. Siunauksista! Mitkä ne ovat? Rahako? Vai +menestys? Vaiko maine? En väitä olevani itse mitään parempaa kuin +maailman lapsi, mutta että maailman lapset antavat niille asioille sen +arvon, minkä he niille antavat, se menee yli ymmärrykseni. 'Olkoon', +sanoo moralisti, 'mutta onhan aina olemassa velvollisuus ja työ'. Mutta +mikä työn arvo on, jollei ole mitään, jota varten kannattaa työtä +tehdä? 'Oi', sanoo runoilija, 'onhan olemassa kauneus ja lempi'. Mutta +se kauneus ja se lempi, joita hän hakee, ovat jotakin, jota hän ei +koskaan löydä. Se, minkä hän saa käsiinsä, on varjo, ei itse asia. Ja +varjokin liehuu hänen ohitsensa ja väistyy ajan virtaa myöten. + +»Ja juuri siinä on maailmanjärjestyksemme häijyyden lopullinen +todistus. Aika itse asettuu meitä vastaan. Ne hetket, jotka ovat +pahat, ne se venyttää loppumattomiksi; ne hetket, jotka saattaisivat +olla hyvät, se ajaa rutosti tyhjään. Kaikki oikein arvokas on ylen +katoavaista. Turhaan huudahdamme hetkelle: »Verweile doch, du bist so +schön!» Ainoastaan raskaat tunnit ovat raskasjalkaiset. Siivekäs Psykhe +jo syntymisensä hetkenä sairastaa häviämisen tuskia. + +»Nämä ovat toki tosiasioita, eivätkä mielikuvitelmia. Miksi siis +ihmiset kieltäytyvät katsomasta niitä suoraan silmiin? Tai, jos +sen tekevät, heti kääntyvät pois rakentaakseen jonkun muunlaisen +maailman? Sillä se on kaikista kummallisinta, että ihmiset keksivät +järjestelmiä ja että nämä järjestelmät ovat optimistisia. On ikäänkuin +he sanoisivat: 'Maailman täytyy olla hyvä; mutta, koska se ilmeisesti +ei ole hyvä, niin sen täytyy todellisuudessa olla toinen kuin se +on. Ja siitä johtuvat nuo eriskummalliset opit — niin surkeat, niin +intomieliset, niin hullut —, opit iankaikkisesta hyvästä jumalasta, +joka on luonut tämän pahan maailman, absoluuttisesta, joka ainoastaan +ilmestyy relatiivisessa, todellisesta, jossa on niin paljoa vähemmän +todellisuutta kuin ilmiömaailmassa. Tai, jos se kaikki hyljätään, +siirrämme taivaamme iankaikkisuudesta aikaan, ja projisieraamme +tulevaisuuteen sen täydellisyyden, jota emme löydä nykyisyydestä +emmekä menneisyydestä. 'Totta kyllä', sanomme, 'paha maailma! Mutta +kuinka hyväksi se tuleekaan!' Ja sen kuvittelun nojassa sukupolvi +toisensa jälkeen ottaa hartioilleen taakkansa ja lähtee kulkemaan, +koska erämaan takana täytyy olla joku luvattu maa, johon kerran +muutamat meille tuntemattomat olijat saavat astua. Ikäänkuin mikään +tulevaisuuden saavutus voisi tehdä tyhjäksi menneisyyden pahan, tai +toisen täydellisentyminen voisi korvata toisen auttamattoman häviön! + +»Niin pian kuin sellaisia aatteita vain lausuu ilmi, käy niiden +takaperoisuus kouraantuntuvaksi. Ja siitä huolimatta ihmiset pysyvät +niihin kietoutuneina. Miksi? En tiedä sanoa. Tiedän vain, että minua ne +eivät pidä eivätkä voi pitää vangittuna; että katselen tämän maailman +puuhia kuin muukalainen jostakin toisesta maailmasta; että olen teidän +keskuudessanne mutta en teidän miehiänne; että teidän vaikuttimenne +ja tarkoitusperänne ovat minulle tuiki ymmärtämättömät; ettette voi +antaa niistä mitään selitystä, jossa näen mitään järkeä; ettei minulla +ole mitään avainta sen arvoituksen ilmisaamiseksi, jonka te näytätte +niin helposti ratkaisevan uskontonne, filosofianne, luonnontieteenne +avulla; että teidän toiveenne eivät ole minun toiveitani, teidän +pyrkimyksenne eivät minun pyrkimyksiäni, teidän periaatteenne eivät +minun periaatteitani; että olen haaksirikkoinen enkä näe ympärilläni +kuin haaksirikkoisia; että kuitenkin nämä, tarrautuneina kiinni +tankoihinsa, sanovat ne hyviksi ja varmoiksi laivoiksi, puhuvat +uljaasti satamasta, johon muka ovat onnellisesti purjehtimassa, ja +upotessaankin viimeisellä henkäyksellään huutavat: 'katsokaa, olemme +saapuneet perille ja omaisemme ovat odottamassa laiturilla!' Kuka, näin +ollen, on hullu? Minäkö? Vai tekö? Minä voin ainoastaan ajelehtia ja +odottaa. Saattaa olla, että näiden vesien takana on satama ja ranta. +Mutta en voi suunnata kulkuani sinne, sillä minulla ei ole peräsintä, +ei kompassia, ei karttaa. Te sanotte teillä olevan. Jatkakaa siis +matkaanne, mutta älkää huutako minulle. Minun täytyy uida tai hukkua +yksin. Ja paras, mitä voin toivoa, on, että pian uppoan unohduksen +äärettömään kuiluun.» + + +AUBREY CORYAT, Runoilija. + +Vaikka olinkin usein ennen kuullut Audubonin lausuvan näitä +mielipiteitä, en ollut koskaan kuullut hänen niin avonaisesti ja +intohimoisesti paljastavan sielunsa sisintä katkeruutta. Epäilemättä +oli hetkessä ja paikassa jotakin, joka kiihotti häntä tähän aivan +persoonalliseen äänilajiin. Oli näet yön pimein ja hiljaisin hetki, +ja istuimme himmeässä tähtien valossa, tuskin toisiamme nähden, niin +että tuntui mahdolliselta lausua, ikäänkuin verhon takaa, asioita, +joita muuten olisi ollut luonnollista tukehduttaa. Audubonin viimeisiä +sanoja seurasi pitkä vaitiolo. Ne luullakseni tehosivat moneenkin +meistä enemmän kuin olisimme mielellämme myöntäneetkään. Ja minusta +tuntui jonkun verran vaikealta päättää ken minun tuli valita niistä +harvoista, jotka eivät olleet vielä puhuneet; sillä oli vältettävä niin +paljon kuin mahdollista sellaista äänilajia, joka sorahtaisi pahasti +mielialaamme vastaan. Lopulta valitsin Coryatin, runoilijan, koska +tiesin, ettei hän voinut virittää väärää ääntä, ja toivoin että hän +kenties alkaisi niin sanoakseni vetää meitä ylös siitä syvänteestä, +johon olimme luisuneet. Hän vastasi pimeydestä epäröivällä ja +katkonaisella tavallaan, joka hänessä aina on tuntunut minusta niin +viehättävältä. + +»En tiedä», niin hän alotti, »luonnollisesti — no niin, saattaahan +kaikki olla kovin pahaa, — ainakin muutamille ihmisille. Mutta en +usko niin olevan. Ja epäilen, tokkohan Audubon todella — no, en saisi +sanoa niin, arvelen. Mutta oli miten oli, olen varma siitä, että +enimmät ihmiset ovat toista mieltä kuin hän. Ainakin mitä minuun +tulee elämä tuntuu erinomaisen hyvältä juuri sellaisena kuin se on; +en tarkoita ainoastaan omaa, vaan jokaisen elämää, Audubonin tietysti +lukuunottamatta — kai minun tulee sanoa niin; ja kenties hänestäkin on +sangen miellyttävää, että hän voi pitää sitä niin pahana. Mutta en aio +ryhtyä väittelyyn hänen kanssaan, sillä tiedän ettei se kannata. Vaan +minun tekee mieli kiistellä kaikkia muita vastaan — paitse Ellis'iä, +jolla luullakseni on jonkunmoinen käsitys niistä asioista, jotka +todella jotakin merkitsevät. Vaan en usko sitä olevan Allisonilla, enkä +Wilsonilla, enkä enimmillä jotka puhuvat edistyksestä. Sillä jos niin +sanoakseni siirrätte kaiken hyvänne tulevaisuuteen, niin se osottaa, +ettette osaa antaa arvoa sille hyvälle, mikä sisältyy elämään juuri +sellaisena kuin se on ja kaikkialla missä sitä on. Ja täytyy, olen +varma siitä, olla jotakin väärää katsomustavassa, joka tekee menneen +ja nykyisen pelkäksi välikeinoksi tulevaista varten. On ikäänkuin joku +ottaisi pullon ja kääntäisi sen ylösalaisin, huomaamattaan kaataen +siitä viinin, ja sitten tekisi suunnitelmia, kuinka hirveästi hän on +parantava pullon muodon. No, minä en välitä pullojen muodosta, mutta +viinistä välitän. Ja tiedän — ja se se onkin pääasia, — että viini yhä +on siinä. Se oli siinä menneenä aikana, se on siinä paraikaa ja se on +oleva siinä tulevaisuudessa, niin, teistä kaikista huolimatta.» Näissä +sanoissa oli jotakin uhmailevaa, joka sai meidät nauramaan. Silloin +hän pysähtyi, ikäänkuin olisi tehnyt jotakin säädytöntä, ja etsittyään +turhaan siltaa, jota myöten olisi päässyt seuraavalle lähtökohdalleen, +hän turvautui harppaukseen, ja jatkoi seuraavasti: »Tässä meillä on, +esimerkiksi, Wilson, joka kertoo meille, että uudella sukupolvella 'ei +ole mihin käyttää' — en tiedä käyttikö hän sitä kauheata lausepartta, +mutta sitä hän tarkoitti — että heillä ei ole mihin käyttää +kreikkalaisia, tai roomalaisia, tai keskiaikaa, tai 18:tta vuosisataa, +taikka niin mitään paitsi omaa itseään. No niin, en voi muuta sanoa, +kuin että surkuttelen heitä ja olen iloinen etten kuulu heihin. Kuinka? +Ajatelkaa vain sen katsomustavan nurjuutta eli oikeammin sokeutta! +Siksi ettette ole samaa mieltä Platonin, Marcus Aureliuksen tai pyhän +Franciscuksen kanssa, he muka kelpaavat vain tuhkaläjään heitettäviksi. +Voisitte yhtä hyvin sanoa ettette huoli juoda muuta viiniä kuin sitä, +mikä on tänä päivänä valmistettu! Menneiden aikojen kirjallisuus ja +taide eivät voi olla kuolleita. Ne ovat se pullo, johon elämän henget +ovat vangitut; teidän tarvitsee vain avata se, ja elämä on teidän. +Ja mikä elämä! Että se on toisenlainen kuin meidän, se on juuri sen +ansiona. En tarkoita, että se välttämättömästi on parempi; mutta se +säilyttää meille ne asiat, jotka meiltä ovat joutuneet hukkaan. Sillä +emme me, yhtä vähän kuin menneiden aikojen ihmiset, tyhjennä kaikkia +mahdollisuuksia. Elämän koko ihmeellinen draama kehittyy ajassa, ja me, +tämän vuosisadan ihmiset, olemme vain yksi sen kohtauksista, emme tosin +intohimoisin emmekä lumoavin. Toimivina henkilöinä olemme tietenkin +tekemisissä ainoastaan tämän kohtauksen kanssa. Mutta kummallinen asia +on, että samalla olemme myös katselijoita, jos haluamme. Ja katselijain +kannalta moni menneisyyden tapahtuma on paljon mielenkiintoisempi, +jollei tärkeämpikin, kuin nykyajan kohtaukset. Tarkoitan, että minusta +näyttää typerältä — en kai saisi sanoa typerältä, koska te tietenkään +ette oikeastaan ole —» naurahdimme jälleen, ja hän hillitsi itsensä. +»Mitä tarkoitan on, että, kun otatte menneiden aikojen filosofian tai +uskonnon ja pistätte sen laboratorioonne ja tutkitte sen totuutta ja +viskaatte sen pois, jollei se kestä koetta, niin ymmärrätte väärin koko +sen arvon ja merkityksen. Oikea kysymys on: mikä tavaton, lumoava, +traagillinen tai koomillinen elämä saattoi tuottaa tuon kallisarvoisen +näytekappaleen? Minkä uuden ilmestyksen se antaa maailman +mahdollisuuksista? Siltä kannalta sitä katselemme, jos meillä on elämän +tuntua. Kaikkialla tunnustelemme elämää. Rakastamme sitä kun siihen +kajoamme. Emme kysy onko se hyvää vai pahaa. Se on, ja me olemme sukua +sen kanssa. Kuvailkaa ihmistä, joka voi kulkea läpi British Museumin +ja mennä Parthenonin korkokuvavyöhykkeen ohi ja sanoa, ettei hänellä +ole mihin sitä käyttää! Ja miksei? Siksi, luultavasti, ettemme nyt +käy sellaisessa puvussa emmekä osaa ratsastaa satulatta. Sitä pahempi +meille! Mutta ajatelkaahan! Siellä, huutaen seinältä — ei, minun +tuli sanoa laulaen enkelien äänellä — on elämän henki ihanimmassa, +voimallisimmassa, jumalallisimmassa ilmestyksessään ja sanoo: 'rakasta +minua, ymmärrä minua, ole minun kaltaiseni!' Ja uusi sukupolvi kulkee +ohitse, nenä pystyssä, ja hönöttää: 'Ei! Ette ole enää mukana leikissä! +Ette tunteneet luonnontiedettä. Ettekä siittäneet neljä lasta mieheen, +niinkuin me aiomme tehdä. Ja teidän kasvatuksenne oli reetorillinen +ja teidän filosofianne takaperoinen; ja teidän paheenne — oh, niitä +ei sovi mainitakaan! Ei ei, nuori mies! Ei meille, kiitoksia paljon!' +Ja niin he tallustavat eteenpäin; ettekö heitä näe, puku järkevänä, +mieli järkevänä, povessa kovat, pienet sydämet, ja tyhjä paikka missä +heidän kuvitusvoimansa olisi tullut olla. Kauheata! kauheata! Tai +kenties menevät, sanokaamme Assisiin, ja pyhä Franciscus tulee heitä +puhuttelemaan. Ja 'katsokaa', hän sanoo, 'katsokaa, mikä ihana maailma, +jos vain voisitte päästä irti kaikesta mikä teitä painaa ja kahlehtii! +Rahat, talot, vaatteet, ravinto, kaikki ne ovat pelkkiä esteitä! Tulkaa +ja nähkää todellisuus; tulkaa ja eläkää sielun elämää, palakaa kuin +liekki, puhjetkaa kuin kukka, virratkaa kuin vuorten puro!» 'Hyvä +herra', he vastaavat, 'olette likainen, hävytön ja tietämätön! Lisäksi +edistätte kerjuuta ja taikauskoa. Ei tänään, kiitos!' Ja he menevät +suoraa tietä toimikuntaan järjestettyä hyväntekeväisyyttä varten. Se on +— se on —» Hän taas hillitsi itsensä ja jatkoi tyynemmin: »No niin, ei +saisi suuttua, ja luultavasti esitän kaikkien kannan väärin. Sitäpaitsi +en ole sanonut tarkkaan sitä, mitä halusin sanoa. Aioin sanoa — no, +mitä se olikaan? Niin, niin! Että senlaatuinen katsomuskanta on +yhteydessä edistysaatteen kanssa. Se johtuu siitä, että riistetään +menneisyydeltä ja nykyisyydeltä kaikki arvo ja sijoitetaan se +tulevaisuuteen. Ettekä sitä sittenkään siihen sijoita! Ette voi! +Se jollakin tavoin haihtuu siirrettäessä. Missä se sitten on? Minä +puolestani uskon, että se on aina olemassa, elämässä, kaikissa elämän +eri muodoissa. Se on olemassa koko ajan, kaikissa niissä asioissa, +joista lausutte hylkäämistuomionne. Tietysti ne seikat ovat todella +pahat, jotka sanotte pahoiksi. Mutta ne ovat siitä huolimatta samalla +niin hyvät. Tarkoitan — niin, äskettäin luin yhden noista kauheista +kirjoituksista — ainakin — tietysti ne kai ovat hyvin hyödyllisiä — +maanviljelystyömiehen oloista. No niin, ratsastin ulos kedolle, ja näin +tuon kaiken sen omassa kehyksessä ja täydellisenä, kaikki se mukana, +minkä kirjoittaja oli jättänyt pois; eikä se lopulta ollut niinkään +pahaa. En tarkoita että kaikki oli hyvääkään; mutta se oli ihmeellistä. +Siellä oli vehreillä niityillä isoja hevosia, joilla oli pitkäkarvaiset +vuohiset; oli karjaa kahlaamassa matalissa kaalamoissa; oli pajukkojen +reunustamia jokia, ja piipittäviä pikkulintuja ruoikoissa, ja leivoja, +käkiä ja laulurastaita. Ja oli hedelmätarhoja valkoisina kukissaan, ja +pieniä kasvimaita auringonpaisteessa, ja pilvien varjoja liitelemässä +pitkin kenttää. Ja se paljon puhuttu maanviljelystyömies oli keskellä +tätä kaikkea. Eikä hän totta tosiaan ollut mikään ruumiillistunut +valitus! Hänellä oli mielessään hevosensa, tai leipänsä ja juustonsa, +tai lapsensa, jotka pitivät ääntä kylänraitilla, tai sikansa, tai +kukkonsa ja kanansa. En tietysti oleta, että hän tiesi kuinka kaunista +kaikki oli; mutta olen varma siitä, että hänellä oli jonkinmoinen +viihtyisä tunne siitä, että hän oli osa siitä kaikesta, että hänellä +jollakin lailla oli hyvä olla. Eikä hän jankuttanut oloistaan, niinkuin +te kaikki jankutatte hänen puolestaan. En tarkoita, ettei teillä ole +tavallaan syytä jankuttaa; paitsi ettei kukaan saisi sitä tehdä. +Mutta ette saa olettaa sen kaiken olevan kauheata ja sietämätöntä, +vain sentähden että voitte mielessänne kuvailla jotakin parempaa. — +Tämä on tietysti vain yksi esimerkki; mutta uskon että asianlaita +on kaikkialla sama, vieläpä suurissa kaupungeissakin, jotka, minun +käsitykseni mukaan, näyttävät puusta katsoen paljon inhottavammilta ja +kauhistuttavammilta. Elämän välttämättömissä tosiasioissa, elatuksen +hankkimisessa, naimisiin menossa ja lasten kasvattamisessa, päivän +päättymisessä ja toisen alkamisessa, epävarmuuksissa ja peloissa ja +toiveissa, tragedioissa yhtä hyvin kuin komedioissakin, kaikessa on +jotakin, joka kiehtoo, joka vetää mielen puoleensa ja lumoaa, vaikkei +se ilahdutakaan. En sano, että ihmiset ovat onnelliset; välistä +ovat, välistä eivät. Mutta joka tapauksessa heidän harrastuksensa +on vireillä. Ja elämä itse on se harrastus. Ja tämä harrastus on +häviämätön, se kuuluu jokaiselle iälle, kaikille kansanluokille. Ja +jos jätätte sen pois laskuistanne, niin jätätte pois ainoan, jolla +on merkitystä. Se on syy, minkätähden ihanteet ovat niin tyhjät; +sentähden, tarkoitan, etteivät ole olemassa. Ja vakuutan teille — nyt +kun ryhdyn tunnustamaan —, että usein, kun palaan jostakin kokouksesta +tai jonkun pelottavan kirjoituksen lukemisesta, jossa on käsitelty +kysymystä yhteiskunnallisesta uudistuksesta, minusta tuntuu kuin voisin +syleillä kaikkia ja jokaista, joka sattuu tielleni, ainoastaan siksi +että se on niin hyvä ja on olemassa: omnibussinajajia, pika-ajureja, +puotilaisia, kurjien kujien vuokraisäntiä, heidän uhrejansa, porttoja, +varkaita. He ovat joka tapauksessa olemassa, omituisessa kehyksessään, +suljuen elämän suurella virralla, joka on ollut ja on ja on oleva, itse +ollen oman itsensä puhdistaja, virtasi se halki minkä maan tahansa. +Ja jollette tätä tajua, jos teitä on kokonainen yhteisö, joka ei sitä +tajua, niin silloinpa, jos teettekin yhteiskuntanne vaikka kuinka +onnelliseksi ja mukavaksi ja kohtuulliseksi ja niin edespäin, ettepä +todellisuudessa ole tehnyt paljoa ihmisten hyväksi. Saattaapa viimeinen +tila olla ensimäistä pahempikin, koska he silloin ovat menettäneet +luonnollisen vaistomaisen elämänomaksumisen, oppimatta mitenkä elämä on +omaksuttava korkeammalla tasolla. + +»Ja tästä syystä — nyt tulee se, josta todella välitän ja jonka +olen tahtonut saada sanotuksi — tästä syystä ei mikään ole maailman +nykyisyydelle ja tulevaisuudelle niin tärkeätä kuin runous. Allison +esimerkiksi ja Wilson olisivat toisenlaisia ihmisiä, jos vain lukisivat +teokseni! Enkä ole edes varma siitä, eivätkö ne — jos saan sen sanoa +— eivätkö ne tekisi hyvää itse Remenhamillekin.» Remenham antoi +kuitenkin hymyillen tietää lukeneensa ne. Johon Coryat jonkun verran +koomillisesti huomautti: »No no, niin, kenties sitten runouteni ei +ole aivan kyllin hyvää. Mutta onhan olemassa Shakespeare ja Milton +ja — en välitä kuka se on, niin kauan kuin hänen tuotannossaan on +kaiken suuren runouden perusominaisuus, ja se on, että se saa teidät +tajuamaan olevaisten arvon. En tällä tarkoita onnellisuutta, vaan juuri +sitä erinomaista arvoa, josta kaikki nämä ratkaisemattomat kysymykset +hyvästä ja pahasta ovat osana. Ei kukaan, siitä olen varma, ole +koskaan laskenut kädestään suurta tragediaa — ottakaamme esimerkiksi +pelottavin kaikista, Kuningas Lear — tuntematta valtavaa elämän +arvon tunnetta, elämän, sellaisena kuin se on, elämän, jommoisena +se on säälimättömimmillään, julmimmillaan, kaikkine vääryyksineen, +kärsimyksineen, pulmineen, tuntematta että paljoa mieluummin tahtoo +elää ja kokea kaiken tuon, kuin olla elämättä ollenkaan. Mutta +tragedia on äärimäinen tapaus. Jokaisessa yksinkertaisemmassakin ja +tavallisemmassakin tapauksessa runoilija vaikuttaa meihin samalla +tavoin. Hän osottaa meille, että jokaisella elämällä, johon hän kajoaa, +on arvoa, huvin arvoa, huumorin arvoa, kärsivällisyyden, vaivalloisesti +saavutetun viisauden, kestäväisyyden, toivon arvoa, tahtoisinpa sanoa +häviön ja epätoivon arvoa. Hän ei ummista silmiänsä miltään, hän katsoo +kaikkea suoraan silmiin, mutta hän näkee sen oikeassa perspektiivissä, +kirkkaassa valossa, ja nähdessään kaiken pahan hän sittenkin sanoo +jumalan tavoin: 'katso, ne ovat sangen hyvät'. Näette», hän lisäsi +kääntyen Audubonin puoleen, huulillaan miellyttävä hymyilynsä, »olen +samaa mieltä jumalan, en teidän kanssanne. Ja kenties jos lukisitte +runoutta... mutta, se on tietty, ei riitä että sitä luette, teidän +täytyy myös tuntea sitä sydämessänne.» + +»Niin», Audubon sanoi, »mutta pelkäänpä että vaikeus onkin juuri siinä.» + +»Taitaa olla. Niin — minulla ei ole tietääkseni mitään enempää +sanottavana!» + +Ja muitta mutkitta hän vaipui takaisin tuoliinsa. + + +SIR JOHN HARINGTON, Riippumaton gentleman. + +Coryatin vieressä istui mies, joka ei ollut pitkään aikaan ollut +kokouksissamme läsnä. Hänen nimensä oli Harington. Hän oli sangen +rikas, hyvin vanhan suvun päämies, ja oli yhteen aikaan ollut +huomattavalla tavalla mukana valtiollisessa elämässä. Mutta viimeiset +vuodet hän oli parhaasta päästä viettänyt Italiassa, antautuneena +tutkimuksiin ja taideteosten kokoamiseen. En tiennyt, mitkä hänen +mielipiteensä olivat; oli näet sattunut niin, etten ollut koskaan +kuullut hänen puhuvan enkä ollut keskustelussa hänen kanssaan. Kun +annoin hänelle puheenvuoron, minulla ei siis ollut aavistusta siitä, +mitä hän oli sanova, ja odotin sangen uteliaana, kun hän muutaman +hetken seisoi ääneti. Alkoi sarastaa, ja voin nähdä hänen kasvonsa, +jotka olivat harvinaisen kauniit ja ylhäiset. Hän oli 17:nnen +vuosisadan ylimyksen näköinen ja, jollei ottanut pukua lukuun, olisi +voinut luulla hänen astuneen ulos jostakin Van Dyckin taulusta. Sitten +hän alkoi puhua täyteläisellä, pehmeällä äänellä, vakavasti, niinkuin +soveltui yhteen koko hänen esiintymisensä kanssa: + +»Tahdon alottaa tunnustuksella, vieläpä minun tulisi kenties sanoa +anteeksipyynnöllä. Olla jälleen teidän keskuudessanne on erityinen +etuus; mutta tämä etuus tuopi mukanaan neuvottomuuden aiheita. Olen +asunut niin kauan vieraassa maassa, että tunnen itseni vieraaksi +täällä. Kuulen vanhastaan tuttuja ääniä, mutta olen unohtanut +kielimurteen; näen hahmoja joita ennen tunsin hyvin, mutta se +ilmapiiri, jossa ne liikkuvat, tuntuu vieraalta. Olen äsken tullut +Italiasta, ja Englanti vaikuttaa minuun yllätyksenä. Sen ulkonaista +luontoakin näen toisilla silmillä kuin koskaan ennen. Se on minusta +suloinen: siinä on aivan erityinen sulo, ainokainen laatuaan. Mutta +kaipaan jotakin, johon olen tottunut etelässä; kaipaan valoa, muotoa, +suuruutta, leveyttä. Sen sijalla on siinä harmaa tai kultainen auer, +epämääräiset ulkoviivat, utuiset pilvet, upean mehevä vehreys. +Italia soi kuin metalli; Englanti on verhottu rumpu. Toisella on +_kauniin_ hehku; toisella _maalauksellisen_ sulo. Puhun tästä, +sentähden että olen huomaavinani — kenties olen haavemielinen — +samansuuntaista pohjoisen ja etelän erotusta myöskin mielten laatuun +nähden. Kreikkalainen henki, ja samoin italialainen, on säälimätön, +läpitunkeva, häikäisevä kuin Välimerenmaiden aurinko; englantilainen +ja saksalainen on lempeä, hienotunteinen, rakastettavasti ja +hellästi himmeä. Toinen hehkuu paljaana vaskisella taivaalla; toinen +on tunteellisuuden usvien lieventämä. Englantilaiset varsinkin, +luullakseni, harvoin tekevät vakavaa yritystä nähdäkseen totuuden. +Heidän ennakkoluulonsa ja ihanteensa sulkevat heidät piiriinsä heidän +viheriäin pensasaitojensa tavoin, ja he elävät, henkisestikin, +pikkualueiden maassa. En kiellä, ettei tämä ole viihdyttävää ja +levollista; mutta minusta se tuntuu, — jos minun on tunnustettava —, +sietämättömän umpinaiselta. Minä ikävöin läpitunkevaa valoa, laajaa +näköalaa, kaiken näkemistä sellaisena kuin se on. Olen seurustellut +liian kauan Aristoteleen ja Machiavellin kanssa, viihtyäkseni +anglikanisen kirkon ja Herbert Spencerin maassa.» + +Tässä hän pysähtyi ja näytti epäröivän, meidän odottaessamme +kummastellen mihin hän mahtoi pyrkiä. Sitten hän alkoi jälleen puhua. + +»Tämä saattaa», hän jatkoi, »näyttää kovin pitkältä johdannolta; mutta +se ei ole tärkeyttä vailla, vaikka vain epäröiden ryhdyn sitä lähemmin +sovelluttamaan. Mutta, jos edellinen puhuja sallii minun ottaa hänen +tekstinsä lähtökohdakseni, tahtoisin häneltä kysyä, eikö ole omituisen +umpimähkäistä menettelyä, kun erotuksetta väittää kaikella elämällä +olevan arvoa? Varmaan runoilija — ja Coryatin käytäntö, jos hän sallii +minun niin sanoa, on parempi kuin hänen teoriansa — varmaan runoilija +pyrkii kuvaamaan, missä hän vain voi sitä löytää, erinomaista, +valoilmiötä, joukosta kohoavaa, harvinaista. Kauneutta hän hakee, ei +elämää. Hän ei toista luontoa, hän laskee sen mittakaavan alaiseksi. +Ja niin on laita jokaisen taiteen, itse elämän taide siihen luettuna. +Elämä sinänsä on yhtä vähän hyvä kuin paha, ja Audubonin ylimalkainen +hylkäämistuomio ei ole varmaankaan sen enemmän paikallaan kuin Coryatin +ylimalkainen hyväksyminen. Elämä on taiteilijalle raaka-ainetta, +oli hän sitten yksityishenkilö, joka toteuttaa oman kohtalonsa, tai +valtiomies, joka luopi kansakunnan kohtalon. Taiteilijan päämääränä +kummassakin tapauksessa on hyvä elämä; ja siitä, mitenkä hän tätä +käsittää, riippuu hänen työnsä arvo. + +»Olen tahtonut johdattaa mieleenne nämä ilmeiset tosiasiat, vaikka +siten kenties teitä ikävystytän: sillä siihen suuntaan katsoen, +mihin keskustelumme on kääntynyt, tulee meidän tällä hetkellä pitää +itseämme valtiomiehinä taikka valtiomiehiksi pyrkijöinä. Ja kun siltä +kannalta katsoen huomaan olevani eri mieltä kaikkien paitsi kenties +Cantilupen kanssa ja kysyn itseltäni syytä siihen, voin ainoastaan +päättää, että minulla on erilainen käsitys päämäärästä, johon on +pyrittävä, ja keinoista, joilla se voidaan saavuttaa. Jollen erehdy, +olette kaikki, Cantilupea lukuunottamatta, otaksuneet, että hyvä +elämä, mikä se sitten onkaan, on jokaisen saavutettavissa, ja että +yhteiskunta on niin järjestettävä, että tämä tulos tulee taatuksi. Se +on todella kansanvaltaisten vaatimus, se vaatimus, joka tätä nykyä +on saanut niin yleistä kannatusta, ei vain tässä seurapiirissä, vaan +maailmassa ylipäätään. Mutta juuri sitä vaatimusta minä vastustan. +Olen sitä mieltä, että hyvän elämän täytyy olla muutamien harvojen +erioikeutena; muuten sitä ei voi olla olemassa laisinkaan. Hyvä elämä, +minun kannaltani katsoen, on gentlemanin elämä. Tiedän kyllä, että +gentleman sana on vajonnut entistä alempaan merkitykseen; eikä ole +mitään sen pahaenteisempää Englannin kansan alenemisen merkkiä. Mutta +minä käytän sitä sen oikeassa ja jalossa merkityksessä. Gentlemanilla +tarkoitan miestä, jolla on edesvastuuntuntoa, miestä, joka, +sentähden että hän nauttii etuoikeuksia, tunnustaa itsellensä olevan +velvollisuuksia; maanomistajaa, joka myös, ja juuri siitä syystä, on +soturi ja valtiomies, miestä, jolla on luontainen kyky hallita ja jolla +hallitseminen on perintätapana; sanalla sanoen: hallitsevan ylimystön +jäsentä. Ei niin, että hyvä elämä on samaa kuin hallitseminen; vaan +ainoastaan hallitseva luokka ja ne, jotka ryhmittyvät sen ympärille, +pystyvät hyvään elämään. Aateluus on aatelisen etuus, ja aateluus on +hyvyyden tähdellisenä, välttämättömänä aineksena. Meille on tosin +kerrottu, että hyvä on olemassa hyveessä, tiedossa, taiteessa, +rakkaudessa. + +[Tekijä tässä identifioi äsken määrittelemänsä gentleman-käsitteen +nobleman- (aatelismies-) käsitteen kanssa; sen hän voi tehdä, siksi +että engl. noble merkitsee sekä jaloa että aatelista. + +Hyve = engl virtue, jolla kuitenkin on eri värisävy, siinä kun vielä +kuultaa näkyviin lat. virtus sanan merkitystä (miehuus, miehenkunto).] + +En tahdo tätä kieltää; meidän on vain lisättävä, että ainoastaan +aatelinen mies voi olla hyveellinen suuripiirteisesti, tietää +viisaasti, havaita ja tuntea hienosti. Ja sellainen hyve, mikä on +pikkumainen, tieto, joka on pedanttinen, taide, joka on alhainen, +rakkaus, joka on aistillinen, eivät ole hyviä ollenkaan. Jalo mies +ei voi muuta kuin tuntea ja esiintyä jalosti. Hänen puheensa on +kirjallisuutta, hänen liikkeensä taidetta, hänen toimintansa draamaa, +hänen tunteensa musiikkia. Hänen ympärilleen keskittyy kaikki mikä +on suurta kirjallisuudessa, tieteessä, taiteessa. Suurenmoiset +rakennukset, etevät maalaukset, kuvapatsaat, runoelmat, laulut ovat +kerääntyneinä hänen asuinpaikkaansa ja ympäröivät häntä kätkyestä +hautaan asti. Hänen hieno älynsä vetää luoksensa samanluontoiset +ihmiset. Hän etsii neroa, mutta vieroo pedanttisuutta; sillä hänen +tietonsa on osa hänen elämäänsä. Kaikkea suurta hän käsittää +vaistomaisesti, sillä se on sukua hänen kanssaan. Ja ainoastaan +sillä tavoin voi todella jotakin käsittää. Sillä kukin ihminen ja +kukin luokka voi ainoastaan ymmärtää ja toteuttaa ne hyveet, jotka +soveltuvat yhteen heidän toimensa kanssa. Professorista ei tule koskaan +sankaria, lukekoon klassikoita kuinka paljon tahansa. Tiskimiehestä +ei tule ikinä runoilijaa, vaikka hän lukisi runoutta kuinka paljon +tahansa. Jos haluatte hyvettä, [Vrt. lat. virtus, ital. vertu.] sanan +vanhassa merkityksessä, siis kunniantuntoa, rohkeutta, itseluottamusta, +käskemisen vaistoa, niin teillä täytyy olla gentlemanluokka. Muuten +hyveestä tulee parhaasta päästä vain käsite, aivojen kyhäämä, ei +luonnetta ja voimaa. Miksi klassillista sivistystä nyt halveksitaan +keskuudessanne? Ei siksi, ettei se ole yhtä arvokas kuin ennenkin, +vaan siksi, ettei ole jäljellä ketään, joka ymmärtää sen arvon. Nuo +liikemiehet, jotka teitä hallitsevat, ymmärtävät vaistomaisesti, +ettei se ole heitä varten; ja he ovat oikeassa. Se on heitä ylempänä +ja ulompana. Mutta se oli gentlemanien luonnollisena ravintona. Ja +tämä esimerkki kelpaa sen yleisen totuuden valaisemiseksi, ettei +voi mullistaa luokkia ja niiden keskinäisiä suhteita, mullistamatta +samalla kulttuuria. On turhaa olettaa, että voitte siirtää alhaisolle +ylimystön perinnön. Voitte antaa sille kirjoja, näyttää sille tauluja, +tarjota sille esikuvia. Turhaan! Siemen ei idä uudessa maaperässä. +Joukot eivät tule koskaan sivistyneiksi siinä merkityksessä kuin luokat +olivat. Voitte olla tästä tosiasiasta hyvillänne tai pahoillanne; mutta +ainakin se olisi tunnustettava todeksi. Omasta puolestani olen siitä +pahoillani, ja olen siitä pahoillani sentähden, että minun käsitykseni +mukaan hyvä elämä on gentlemanin elämä. + +»Tästä on seurauksena, että valtioihanteeni on ylimysvaltainen. +Sillä gentlemanluokka edellyttää kannattajoinaan työtä tekeviä +luokkia. Ja nämä on, ihanteelliselta kannalta, katsottava pelkiksi +välikeinoiksi. En sano tämän olevan oikeudenmukaista; en sano sen +olevan niin kuin me olisimme mieluimmin halunneet; mutta olen varma +siitä, että se on sen maailman laki, jossa elämme. Kautta koko +luomakunnan jokainen eri laji on olemassa ainoastaan ollakseen keino +toisen lajin elämän ylläpitämiseksi. Kaikkialla ylempi elää alempansa +kustannuksella. Kaikkialla hyvä on pahan loisena. Ja niinkuin +luonnossa, niin inhimillisessä yhteiskunnassakin. Lukekaa historiaa +puolueettomin mielin, lukekaa sitä valkoisessa valossa, ja näette, +ettei koskaan ole ollut suurta sivistyskautta, joka ei ole perustunut +epäoikeudenmukaisuuteen. Ne, joilla on silmät nähdäkseen, ovat aina +myöntäneet, että Europan korkein sivistysmuoto oli kreikkalaisten. Ja +tähän sivistykseen liittyi orjuus, vieläpä tämä oli sen perusehtoja. +Poistakaa se, ja poistatte Perikleen, Pheidiaan, Sophokleen, Platonin. +Heittäkää sikseen Kreikka, jos haluatte. Mihin sitten käännytte? +Keskiaikaanko? Siinä kohtaatte feodalismin ja maaorjuuden. Nykyajan +maailmaanko? Siinä törmäätte yhteen palkkatyön kanssa. Oi, sanotte, +mepä katsomme tulevaisuutta kohti. Me hävitämme palkkatyön, niin +kuin olemme hävittäneet orjuuden. Meillä on oleva oikeudenmukaisesti +järjestetty yhteiskunta, jossa jokainen tekee tuotantotyötä eikä +kukaan elä toisten kustannuksella. En tiedä, voitteko saada tämän +aikaan; saattaa olla että voitte; mutta pyydän teitä laskemaan hinnan. +Ja ensiksikin sallikaa minun kääntää huomionne siihen, minkä todella +olette saaneet aikaan viime vuosisadan kuluessa. Olette panneet +viralta ylimystönne ja sen sijalle nostaneet miehet, jotka tekevät +työtä toimeentulonsa vuoksi, eivät yhteishyvän puolesta, kauppiaita, +pankkiireja, puotimiehiä, rautatiepomoja, oluenpanijoita, yhtiöiden +perustajia. Hallitaanko teitä nyt paremmin ja oikeudenmukaisemmin, +sen kysymyksen tutkimisen jätän sikseen. Näytätte olevan vakuutetut +siitä, että niin on laita. Mutta mitä minä näen, aina kun jonkun +ajan kuluttua palaan Englantiin, ja mitä ette yhtä helposti voi +nähdä, se on se, että turmelette kaikki arvonmittanne. Arvokkuus, +hieno esiintymistapa, aateluus, vieläpä tavallinen rehellisyyskin +ovat nopeasti keskuudestanne häviämässä. Joka kerta kun palaan, +tapaan teidät halpamaisempina, pikkumaisempina, umpirajallisempina, +rumempina ja tylsätajuisempina. Sillä korkeampia asioita, todellisia +elämänarvoja kannatti ja ylläpiti keskuudessanne gentlemanluokkanne, +niin kauan kuin gentlemanit ansaitsivat tämän nimen. Mutta riistämällä +heiltä vallan olette heiltä riistäneet edesvastuuntunnon, mikä on +etuoikeuden suolana; ja he mätänevät silmienne edessä, mureten pois +ja vajoten joukkoon. Onko yleinen sivistystasonne kohoamassa, siitä +en lausu mitään mielipidettä. En edes pidä sitä kysymystä tärkeänä; +sillä jos jotakin kohoamista on, niin sen täytyy olla huomaamattoman +pieni. Silmäänpistävä tosiasia on, että huiput häviävät, että pian +ei ole jäljellä mitään, mikä pyrkii tähtiä kohti. Keskiluokillanne +on epäilemättä monta hyvää ominaisuutta; ne ovat otaksuttavasti +ymmärtäväisiä, kyvykkäitä, toimeliaita ja kunnioitettavia. Mutta +niillä ei ole mitään käsitystä suuruudesta, ei, hepä vaistomaisesti +vihaavat sitä. Mitä muuta ne lienevätkään saaneet aikaan, varmaa on, +että ovat hävittäneet kaiken jalouden. Taiteessa, kirjallisuudessa, +draamassa, palatsien tai huviloiden rakentamisessa _nihil tetigerunt, +qvod non foedaverunt._ [»Eivät mihinkään koskeneet ryvettämättä +sitä.»] Sellainen on tulos, kun uskotaan valta henkilöille, jotka +hankkivat itselleen oman toimeentulonsa, sen sijaan että se on ollut +uskottuna luokalle, joka perinnäisen etuoikeuden nojalla oli erotettu +hallitsemaan ja toteuttamaan hyvän elämän. 'Mutta', niin voitte +vielä väittää, 'tämä on vain väliaikainen aste. On vielä olemassa +eräs loisolijain luokka, kapitalistit. Vasta kun heistä on päästy, +alkaa todellinen tasavertaisuus, ja sen kanssa tulevat kaikki muut +erinomaiset asiat. No niin, mielestäni on mahdollista, että voitte +saada aikaan, en tahdo sanoa täydellistä tasavertaisuutta, mutta +suuremman tasavertaisuuden kuin maailma koskaan on nähnyt; että voitte +pakottaa jokaisen tekemään jonkinlaista tuotantotyötä, korvaukseksi +siitä, että hänelle taataan mukava eläminen. Mutta ei mikään oikeuta +teitä otaksumaan, että sillä tavoin saatte aikaan sitä luonteen +jaloutta, jonka minä pidän ainoana tosihyvänä. Sillä, kuten kaikki +historia ja kokemus selvästi osottavat, jos tahdomme rehellisesti +niiltä kysyä, sellainen jalous on luokkatietoisuuden tuote. +Persoonallinen alote, persoonallinen voima, vapaus alhaisista huolista, +perinnäiseen etuoikeuteen perustuva perinnäinen velvollisuudentunto, +tietoisuus siitä, että on erotettu korkeita tarkoitusperiä varten, että +on oma herransa ja muiden herra, kaikki se ja paljon muuta tarvitaan +gentlemanin rakentamiseen; ja se kaikki on mahdotonta sosialistisessa +valtiossa. Tämän taipumattoman ankaran maailman ikuisessa +järjestyksessä on säädettynä, että suuruus voi kasvaa ainoastaan +epäoikeudenmukaisuuden maaperässä ja että oikeudenmukaisuus ei voi +tuottaa muuta kuin keskinkertaisuuden. Että joukot valitsevat oikeuden +suuruuden hinnalla, on ymmärrettävää, vieläpä välttämätöntäkin. +Ja tässä valinnassa on kansanvaltaisuuden sisin merkitys. Mutta +gentlemaneilla tulisi olla älyä nähdäkseen ja rohkeutta lausuakseen, +että hinta on liian kallis. He eivät sitä tehneet; ja rangaistus on, +että he vähitellen lakkaavat olemasta. He ovat uhranneet itsensä, +koettaessaan saada aikaan oikeudellisuutta. Mutta se koe ei ole minulle +mielenkiintoinen. Se yhteiskunta, johon minä uskon, on ylimysvaltainen +yhteiskunta. Olen, yhdessä Platonin ja Aristoteleen kanssa, sitä +mieltä, että joukkoja olisi pidettävä keinoina, että niitä olisi +kohdeltava lempeästi, kohdeltava oikeudenmukaisesti, mikäli valtion +etu sen sallii, mutta aina pidettävä korkeammalle tarkoitusperälle +alistettuina. Mutta teidän jalkanne astuvat toista polkua. Teidän +vakava päätöksenne on, että on hävitettävä luokat; että on tasoitettava +alaspäin, siinä tarkoituksessa että voitaisiin tasoittaa ylöspäin; että +ylemmyydet ovat poistettavat, jotta keskitaso saataisiin korotetuksi. +En väitä ettette onnistu. Mutta jos niin käy, niin toteutatte elämän +mukavuuden sen suuruuden kustannuksella, eikä yhteiskunnastanne tule +ihmisten, vaan muurahaisten ja mehiläisten yhteiskunta. + +»Sillä kansanvalta — pankaa se tyystin merkille — tuhoaa suuruuden, oli +se mitä laatua tahansa, älyn, havainnon yhtä hyvin kuin luonteenkin +suuruuden. Ja varsinkin se tuhoaa taiteen, elämän heijastuksen, +jota vailla meidän ei voi sanoa edes elävän. Sillä taiteilija +on harvinaisin, valituin ihmisistä. Hänen aisteillansa, hänen +havaintokyvyllään, hänen älyllään on luontainen ja synnynnäinen hienous +ja etevyys. Hän kuuluu erityiseen luokkaan, hyvin pieneen, hyvin +jyrkkärajaiseen. Ja hän tarvitsee luokkaa, joka voi häntä oivaltaa +ja kannattaa. Ei mikään kansanvalta ole tuottanut eikä ymmärtänyt +taidetta. Ateenaa mainitaan esimerkkinä, mutta väärin; Ateena oli +ylimysvalta ja sitä johti ylimys, siihen aikaan kun rakennettiin +Parthenon. Kaikkina aikoina ovat taidetta vaalineet suojelusherrat, ei +koskaan kansa. Kuinka kansanmiehet sitä vaalisivatkaan? Vaistomaisesti +he vihaavat sitä, niinkuin vihaavat kaikkea ylemmyyttä. Michelangeloa +ei käyttänyt Firenze, vaan Medicit ja paavi; Lionardon arvoa ei +oivaltanut Milano vaan Lodovico il Moro. Englannin ylimykset +suojelivat Reynoldsia ja Gainsboroughta; keskiluokkamme lemmikit +ovat Herkomer ja Collier. On kyllä totta, että on ollut rahvaan +keskuudessa syntyneitä runoilijoita, ja että kansa on heitä rakastanut; +enkä halveksi senlaatuista runoutta. Mutta se ei ole suuri runous. +Suurta on Sophokles ja Vergilius, hieno kulttuuri aviossa rikkaan +luonnon kanssa. Eikä sellaista avioliittoa saada aikaan ulkona +kedolla eikä markkinapaikoilla. Se kirjallisuus, jota kansanvalta +rakastaa, on sen itsensä kaltainen: ei kirjallisuutta ollenkaan, vaan +sanomalehtisepustusta, karkeata, räikeätä, kiihottavaa, alhaista. +Niin on myös draaman laita, samoin rakennustaiteen, samoin jokaisen +taiteen. Asettakaa joukko taidetta suojelevan ylimyksen sijalle, ja +poistatte hienon aistin. Taiteilija häviää, markkinailveilijä jää +eloon ja kukoistaa. Ainoastaan luonnontieteen alalla teillä on enää +jotakin ylimyksellistä. Sillä joukko näkee, että luonnontieteestä on +hyötyä, ja sallii sen jatkaa työtänsä. Siksi että voi sattua niin, että +luonnontiedettä voidaan sovelluttaa käytäntöön, sitä saadaan vielä +harjoittaa puhtaasta, epäitsekkäästä harrastuksesta. Ja kansanvalta +sietää toistaiseksi, vaikka tosin kärsimättömänä, aatteellista +pyrkimystä, sentähden että se toivoo voivansa alentaa sen saavutukset +omaksi hyödykseen. + +»Kun käsitykseni kansanvaltaisesta yhteiskunnasta on tämmöinen, on +luonnollista, että katseeni etsii sellaisia aineksia, jotka eivät lupaa +sitä edistää, vaan vastustaa. Tähystelen uuden ylimysvallan ituja. +Niitä on vaikea löytää, ja kenties kaipuuni ratsastaa arvostelukykyni +kumoon. Mutta kuvailen mielessäni, että juuri se maa, joka on +kipeimmin sairastanut, on ensinnä löytävä lääkkeen. Kannatan Ellis'in +käsitystä Amerikan sivistyksestä; mutta sallin itselleni sen toivon, +että vastavirtaus jo on alkamassa. Olen Italiassa tavannut nuoria +amerikkalaisia, joilla on ollut hienompi kauneuden, ylevyyden ja muodon +tajunta, kuin olen kyennyt löytämään englantilaisista, saatikka sitten +italialaisista. Ja kun kerran siihen tuoreeseen ja aukeaan maaperään +on kylvetty sen ihanteen siemen, mikä teki Kreikan suureksi, niin +kukapa voi ennustaa, mihin kauneuden ja aatteen muotoihin oras saattaa +puhjeta? Lännen pohattavalta voi vielä muuttua parhaimmistovallaksi, +ja Europpa saattaa Amerikasta jälleen löytää entisen suuruutensa +salaisuuden. Tämä ainakin näyttää minusta olevan maailman paras toivo; +ja sen toivon toteuttamiseksi tahtoisin saada kaikki kulttuurin +miehet koko maailmassa yhdistämään ponnistuksensa. Sillä tämän +maailman valtakunta, samoin kuin taivaan valtakuntakin, valloitetaan +väkivalloin. Emme saa työskennellä vallitsevia suuntia myöten, meidän +tulee tehdä työtä niitä vastaan, jos tahdomme luoda mitään suurta. +Ja niiden miesten, jotka kelpaavat hallitsemaan, täytyy rohjeta +anastaa valta, jos enää koskaan on oleva sivistystä. Siitä syystä +minä, vanhan ylimysvaltaisuuden viimeinen edustaja, tähystelen poikki +Atlantin, havaitakseni uuden ylimysvallan esikoisen. Ja sosialismin +taakse, anarkian taakse terotan katseeni nähdäkseni, helmenharmaana +vasten vaalenevaa taivasta, vallan uuden ja komean linnan. Sillä +valta on kaiken hyvän kiteytymiskeskus; kun se on olemassa, teillä +on siveellisyyttä, taidetta, uskontoa; kun se puuttuu, teillä ei ole +mitään, paitsi pyyteitä ja intohimoja. Valta on siis elämän ehto, +joukonkin elämän, mikäli se on elämisen arvoinen. Ja itse kansanvallan +tähden jokaisen oikean kansanvaltaisen tulisi rukoilla: ylimysvalta +tulkoon.» + + +WILLIAM WOODMAN, Kveekari. + +Kaikki seuramme jäsenet olivat puhuneet, paitsi kahta. Toinen oli +kirjailija, Vivian, ja hänet olin päättänyt jättää viimeiseksi. Toinen +oli John Woodman, Ystävien seurakunnan jäsen, [S.o. kveekari.] mies, +jota tavallisesti pidettiin kummallisena ihmisenä, sen tähden että +hän eli maalla talonpoikaisessa talossa, teki työtä omin käsin ja +kieltäytyi maksamasta veroa, siitä syystä että sitä käytettiin armeijan +ja sotalaivaston ylläpitämiseen. Jos Harington oli kaunis, niin Woodman +teki kerrassaan ihanan vaikutuksen, mutta hänen kauneutensa oli +enemmän kasvojen ilmeessä kuin niiden piirteissä. Olin aina pitänyt +häntä harvinaisen tyypin, tosikristityn, oikeana perikuvana. Ja +koska Harington juuri oli osottautunut tyypilliseksi pakanaksi, olin +mielissäni sattumasta, joka asetti nämä kaksi miestä niin välittömästi +vierekkäin. Sitä vain epäilin, suostuisiko Woodman puhumaan. Sillä +tiesin hänen joskus aikaisemmissa tilaisuuksissa kieltäytyneen; ja hän +oli meistä ainoa, joka aina oli osannut pysyä kiellossaan, tulematta +epämiellyttäväksi, mutta myös taipumatta. Nyt puheena olevana iltana +hän kuitenkin nousi, kun kutsuin häntä puhumaan, ja lausui seuraavasti: + +»Koko illan olen uteliaasti odottanut, milloin minun vuoroni tulisi, +ja tuntisinko silloin olevani, kuten me ystävät sanomme, Vapaa +noudattamaan kehotusta. Nyt, kun se on tullut, olen, ymmärtääkseni, +vapaa, mutta en kuitenkaan, jos suotte minulle anteeksi, pitämään +pitkää enkä taiteellista puhetta. Mikä minulla on sanottavana, sen +sanon niin yksinkertaisesti ja lyhyesti kuin voin; ja tiedän teidän +kuuntelevan, niinkuin tapanne on, suvaitsevaisina, vaikkakin kantani +eroaa kaikkien muiden puhujain mielipiteistä, jos mahdollista, vielä +jyrkemmin kuin nämä eroavat toisistaan. Olette näet kaikki puhuneet +maailman näkökannalta. Olette esittäneet ehdotuksia yhteiskunnan +muuttamisesta ja parantamisesta. Mutta olette — enimmäkseen — +luottaneet ulkonaisiin keinoihin noiden muutosten aikaansaamiseksi. +Olette puhuneet hallituksen toimivallan laajentamisesta ja +supistamisesta, sosialismista, anarkiasta, kasvatuksesta, +siitosvalikoinnista. Mutta ette ole puhuneet hengestä ja elämästä, +taikka ette ainakaan siltä kannalta, jolta minä tahtoisin niistä +puhua. Muistan tosin, että MacCarthy käytti sanoja 'hengen elämä'. +Mutta en oikein ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, paitsi että hän toivoi +toteuttavansa sen väkivallalla; eikä sitä, johon minä tahtoisin pyrkiä, +sitä, jolle minä tahtoisin antaa arvoa, voida sillä keinoin edistää. +Coryat taas, ja Harington, puhuivat hyvästä elämästä. Mutta Coryat +näytti olevan sitä mieltä, että kaikki elämä, oli se millainen tahansa, +on hyvä. Sitä rajaviivaa, jonka minä näen kaikkialla, viivaa, joka +toisistaan erottaa jumalan lapset ja tämän maailman lapset, sitä hän ei +nähnyt ollenkaan. En voisi sanoa, niinkuin hän, että elämässä sinänsä +on luontaista hyvyyttä; ainoastaan, että jokainen rehellinen työ on +hyvä, jos sitä tekee hyvä ihminen. Se, mikä on tarpeen, ei ole rikkaus, +ei loistavat avut, eikä äly. Nämä ovat lahjoja, joita annetaan tai +kielletään. Vaan ainoa tarpeellinen on Jumalan henki, joka annetaan +ilmaiseksi köyhille ja tietämättömille, jotka sitä etsivät. Koska +tämä on uskoni, en voi muuta kuin olla eri mieltä myöskin Haringtonin +kanssa. Sillä se elämä, josta hän puhui, on tämän maailman elämä. +Hän ylistää valtaa ja viisautta ja kauneutta, ja ruumiin ja sielun +etevyyttä. Ne ne ovat, hän sanoo, hyvä elämä. Ja koska ne ovat niin +harvinaisia ja vaikeita saavuttaa, ja kehittyäkseen vaativat luontaisia +avuja ja joutoaikaa ja rikkautta ja korkeata asemaa, niin hän päättää, +ettei hyvä elämä ole mahdollinen kuin pienelle vähemmistölle, ja että +enemmistön tulee tätä palvella. Ja jos ne hyvät asiat, joista hän +puhuu, ovat sellaisia, niin hän on oikeassa; sillä maailman asioissa +vallitsee sääntö: minkä toinen ottaa, siitä täytyy toisen luopua. Jos +on hallitsijoita, täytyy olla alamaisia; jos on rikkaita, täytyy olla +köyhiä; jos on joutilaita, täytyy olla raatajia. Mutta tosihyvä ei ole +sillä tavoin jyrkkärajainen. Se on kaikille avoinna; ja kuta enemmän +kullakin on sitä hyvää, sitä enemmän hän antaa muille. Se hyvä on +rakkaus Jumalaa kohtaan ja tämän rakkauden voimasta rakkaus ihmistä +kohtaan. Nämä ovat vanhoja sananparsia, mutta ajatus niissä ei ole +vanha; päin vastoin se on aina uusi, sillä se on ikuinen. Nyt, niinkuin +muinoin, keskellä tiedettä, liiketoimintaa, keksintöjä, maailman +moninaista sekasortoa ja hälyä ja kiirettä, Jumala on välittömästi +tajuttavissa ja tunnettavissa. Mutta tuntea häntä on rakastaa häntä, +ja rakastaa häntä on rakastaa hänen luomakuntaansa ja kaikista enimmin +ihmisiä, he kun ovat meitä lähinnä, heidän kanssaan kun olemme lähintä +ja kiinteintä sukua, heidän kanssaan ja avullaan kun meidän pakostakin +on elettävä. Ja jos se rakkaus todella olisi yleinen keskuudessamme, +niin ne kysymykset, joita tänä iltana on pohdittu, selviäisivät +itsestään. Sillä silloin olisi olemassa yleisesti omaksuttu ja +noudatettu elämänohje, ja sen vallitessa ne olot, jotka probleemeja +synnyttävät, häviäisivät. Sellaista elämänohjetta kaikki ihmiset +aavistavat, hämärästi ja hetkittäin. Se se heille ilmaisi, että orjuus +on vääryyttä. Ja jos vain olisivat lukeneet sitä vilpittömämmin ja +noudattaneet sitä uskollisemmin, he eivät koskaan olisi käyneet sotaa +hävittääksensä jotakin, jota eivät koskaan olisi halunneet ylläpitää. +Ja sama elämänohje se nytkin varoittaen ilmaisee, että tehdään väärin, +kun käydään sotaa, väärin, kun kasataan rikkauksia, väärin, kun +eletään muiden työstä. Mikäli otamme varteen varoituksen, luovumme +sellaisesta. Vaan jos muutetaan laitokset, muuttamatta sydämiä, tehdään +turha työ. Sillä silloin muutetaan vain alamaiset hallitsijoiksi, +köyhät rikkaiksi, raatajat tyhjäntoimittajiksi. Ja tuloksena olisi +vain, että meillä olisi entistä turhanpäiväisemmät tyhjäntoimittajat, +sydämettömämmät pohatat ja kykenemättömämmät hallitusmiehet. Taivaan +valtakunta ei tule väkivallan eikä pakon tietä, ei peittelemättömän +eikä peitetyn. Sen tuopi yksinkertainen palvelus niiden puolelta, jotka +tuntevat lain, siten että he noudattavat oikeutta omassa elämässään ja +saarnaavat käytöksellään enemmän kuin sanoillaan. + +»Tämä olisi kovaa puhetta, jos meidän olisi nojauduttava itseemme. +Mutta meillä on Jumala, ja häneen voimme nojautua; hän suo apunsa, +ottamatta lukuun voimiemme määrää. Ihminen ei voi ajatuksen voimalla +lisätä vaaksaa pituuteensa; hän ei voi suurentaa mielensä laajuutta +eikä aistiensa kantavuutta; hän ei voi tahdon voimalla tehdä itseään +filosofiksi eikä ihmisten johtajaksi. Mutta ammentamalla lähteestä, +joka on köyhimmällekin ja heikoimmallekin avoinna, hänestä voi +tulla hyvä ihminen, ja sitten hän, olivat hänen avunsa suuret tai +pienet, käyttää niitä Jumalan ja ihmisten palvelukseen. Jos ihmiset +tekevät sen, kukin itse kohdaltaan, Jumalan avulla, seuraa kaikki +muu. Niin totta on, että jos ensin etsitte taivaan valtakuntaa, +teille annetaan tämä kaikki. Niin, se on totta. Se on iäinen totuus. +Se ei muutu kirkkokuntien oppijärjestelmäin muuttuessa eikä niistä +riipu. Sanoisinpa ettei se riipu kristinuskostakaan. Sillä ne sanat +olisivat tosia, vaikkei koskaan olisi ollut mitään Kristusta niitä +lausumassa. Ja ne näyttää tosiksi yksinkertaisesti tietoisuutemme +välitön todistus. Tajuamme sellaiset totuudet niinkuin tajuamme +auringon. Niissä itsessään on niiden varmuus; ja siihen perustuu +varmuus Jumalan olemassa olosta. Siinä on kaiken uskonnon ydin. Sanon +sen, sentähden että tiedän. Ja te muut näytätte minusta aavistavan. +Eikä se totuus ole, kuten puusta katsoen saattaa näyttää, yhdentekevä +keskusteluumme nähden. Sillä se opettaa, että jokaisen muutoksen +täytyy lähteä sisästä ulospäin. Ei ole, ei ole koskaan ollut mitään +oikeudenmukaista valtiojärjestystä, sillä ei ole ollut yhtäkään, +jonka perustuksena olisi ollut rakkaus Jumalaa ja ihmistä kohtaan. +Kaikki, mitä tuomitsette pahana, — köyhyys ja rikkaus, joutilaisuus ja +liikaraadanta, likaisuus, sairaus, lapsettomat avioliitot, väkivalta +ja sota, jatkuu, kaikista muotojen muutoksista huolimatta, kunnes +ihmiset tahtovat niistä vapautua. Eivätkä sitä tahdo, ennenkuin ovat +oppineet rakastamaan Jumalaa ja ihmistä. Kumous on turha, kehitys +on turha, kaikki tuskalliset heilahdukset puolelta toiselle ovat +turhat, kunnes se sydämen muutos on tapahtunut. Ja se tapahtuu, kun +sen aika on tullut. Näen sen kaikkialla olevan tekeillä, monella +tavoin, monien eriävien mielipiteiden verhossa. Näen sen tekeillä +täällä tänä iltana ja yönä niidenkin keskuudessa, joidenka kanssa +olen jyrkimmin eri mieltä. Näen sen Allisonin ja Wilsonin toiveissa. +MacCarthyn uhmassa, Martinin epäilyksessä ja kaikista selvimmin +Audubonin epätoivossa. Sillä hän on oikeassa ollessaan epätoivoisena +ainoan elämän suhteen, jota hän tuntee, maailman elämän, jonka hedelmät +ovat tomua ja tuhkaa. Hän ajelehtii keskiöisellä valtamerellä, hänen +taivaansa on tähdetön, häntä heittelevät pettymyksen, surun, sairauden, +korvaamattoman menetyksen tuulet. Oi, mutta hänen yläpuolellaan, +jos hän vain sen tietäisi, kohoaa, niinkuin nyt silmiemme nähden ja +korviemme kuullen, kristallikirkasta taivasta kohti aamun ensimäinen +leivonen. Ja käki kukkuu ja mustarastas laulaa, ettekö kuule? Ja lähde +heittää putouksestaan aina hopeakipinäin kuurot taivasta kohti, jota +se ei saavuta, ennenkuin tuli on muuttanut sen höyryksi. Ja niin koko +luonto pyrkii ylös epätoivon yöstä aamunkoiton viileään raikkauteen +ja edelleen keskipäivän aurinkoa kohti. Olkaamme kärsivälliset ja +kulkekaamme kukin polkuamme, odottaen Jumalan sanaa, kunnes hän +katsoo hyväksi ilmaista sen. Sillä hänen tiensä ei ole vaikea, se on +sanomatonta iloa ja rauhaa. Ja niitä, jotka odottavat uskossa, hän on +siunaava: he saavat häntä tuta.» + +Kun hän päätti, oli valoisa aamu, vaikkei aurinko ollut vielä noussut. +Ensimäiset linnut liversivät puistikossa, lähde kimalteli ja lauloi, ja +maisema oli edessämme kuin morsian ylkää odottaessaan. Pysyimme ääneti, +lumouksen valtaamina; ja tuskin tiedän kuinka pitkä aika oli kulunut, +ennenkuin hennoin kehottaa Viviania lausumaan viimeisen puheen. + + +GEOFFRY VIVIAN, Kirjailija. + +Olen joskus kuullut Vivianille annettavan filosofin nimen; mutta sana +on harhaan viepä. Ne, jotka tuntevat hänen teoksensa — ja niitä on +liiankin harvoja — tietävät että hän, välittömästi tai välillisesti, +käsitteli filosofisia probleemeja. Mutta hän ei koskaan kirjoittanut +filosofiaa; hänen menettelytapansa eivät olleet logiikan metodeja, ja +hänen myötätuntoisuutensa oli luonnontieteen ja taiteiden puolella. +Kreikan kulttuurin alkuaikoina hän olisi voinut olla Empedokles tai +Herakleitos; hän ei olisi koskaan voinut olla mikään Spinoza tai Kant. +Hän pyrki selittämään elämää, mutta ei yksinomaan ymmärryksen kaavojen +mukaan. Hänen täytyi nähdä ja tuntea, voidakseen ajatella. Ja hänen +esitystapansa oli runouden ystävistä liian älyperäinen, filosofian +ystävistä liian kuvannollinen. Sentähden hänen lukijapiirinsä, niin +harras kuin se olikin, oli pieni; mutta me, omassa seurassamme, +kuuntelimme häntä aina mieltyneinä, ja mielenkiintoamme enensi, ei +suinkaan vähentänyt, se, että hänen puheensa välistä sai meidät +ymmälle. Olen havainnut vaikeaksi kuvata hänen esitystapaansa, johon +hän ilmeisesti pani tietoista ja taiteellista harrastusta. Vielä +vähemmin voin kuvata hänen laihain ja hienopiirteisten kasvojensa +vaikutusta ja koko hänen persoonallisuutensa ylevää hienoutta. Hän +nousi ja seisoi suorana ja pitkänä, vaikeneva taivas taustanaan, ja +puhui seuraavaan tapaan: + +»Ihminen on tekeillä; mutta tästä lähtien hänen täytyy itse tehdä +itsensä. Sille asteelle luonto on hänet taluttanut, alkulimasta alkaen. +Luonto on antanut hänelle jäsenet, ja se on antanut hänelle aivot, se +on antanut hänelle sielun alkeet. Nyt on hänen omana asianaan kehittää +tai turmella tuo uhkea runko. Älköön enää odottako luonnolta apua; +sillä se tahtoo luoda olijan, jolla on voima luoda itsensä. Jos hän +epäonnistuu, niin luonto epäonnistuu; malmi menee takaisin sulattimeen; +ja tuo suuri kehityssarja alkaa uudestaan. Jos hän onnistuu, hän +onnistuu yksin. Hänen kohtalonsa on hänen omissa käsissään. + +»Tämän kohtalon herrana, jos hän vain sen tietäisi, ovat aivot, +rakentaakseen palatsin, joka soveltuu sielun asuttavaksi. Yhä vielä, +vuosisatojen kompastusten jälkeen, sielu ei kuitenkaan ole mitään +enempää kuin tottumuksen ja voiman salavihkainen rikostoveri. Voima +luo, tottumus ikuistaa, järki, se mielistelijä, vahvistaa. Ja niin +ihminen ajautuu, ei ylös- vaan alaspäin, ja luonto katselee tuskissaan; +oman kieltäymyksensä nojalla se ei voi sekaantua, jollei hävittääkseen. +Jos hänen tulee ohjata, ja ohjata suoraan, täytyy järjen tarttua +ohjaksiin; ja sen ohjaustaito, se se on valtiotaito. Sen taidon +päämääränä on täydellisyys, sen menettelytapana on valikointi. Tiede on +sen palvelijana, siveellisyyden laki sen herrana. Se ei sääli mitään +ennakkoluuloa, ei pidä arvossa mitään tottumusta, ei kunnioita mitään +perintäoppia. Laitokset ovat akanoita tulessa, jonka se sytyttää. +Nykyisen ja menneen se tunnonvaivoitta heittää tulevaisen kitaan. Se on +enkeli tulimiekka kädessä, joka rutosti sysää pois ämmärähjyksen, joka +istuu rahapusseillaan Westminsterissä. [S.o. parlamentin.] + +»Taikka, toisin sanoen, se on Herakles, jolla on puhdistettavana +Augeiaan navetat; ja jokainen kaupunki on yksi sen pilttuu, täyteen +ahdettu vuosisadan lannalla. Tai surmattavanaan Hydra, jonka +sata kiemurtelevaa väärän uskon päätä, mädänneinä muinaisesta +totuudesta valheiksi, kasvavat yhä ilmoille, tyhjentämättömässä +hedelmällisyydessään synnyttäen uskontunnustuksia, edunpyyntejä, +laitoksia. Ylimpänä päänä on omaisuus, julmin ja sokein kaikista, +joka, ennenkuin tiedämmekään, nielee meidät kitaansa, verhottuna +turvallisuuden ja rauhan valepukuun, surmaten muutamain ruumiit, +useimpien sielut, ja kasvaen aina uudestaan juuresta, muodoissa, jotka +vain näennäisesti ovat uusia, kunnes hengen miekka on iskenyt itse +juuren poikki. Mikä nimi sille miekalle annetaan, sosialismi, anarkia, +minkä haluatte, se on pikkuasia, kunhan vain käsi, joka sitä heiluttaa, +on väkevä, aivot selkeät, sielu valoisa, innokas, syvä. Mutta mistä +löytää sankarin, joka kelpaa sitä asetta kohottamaan? + +»Häntä ei löydetä; hän on luotava. Ihmisen tulee kylvää Ihminen. +Muinoin hän saattoi turvautua luontoon, silloin kun hänet pantiin +sen rinnoille. Mutta luonto on hänet vierottanut; eikä hän enää voi +sokeasti luottaa mielijohteiden tuloksiin, joita se ei enää ohjaa. +Niin kauan kuin se kitki, sen asiana oli istuttaakin; mutta se ei enää +kitke. Omasta tahdostaan ihminen kitkee pois tai säästää; ja omasta +tahdostaan hänen täytyy kylvää, jollei tahdo että hänen kasvitarhansa +metsistyy. Nytkin kallisarvoisia taimia kuihtuu hänen silmiensä edessä, +nytkin uhkeita rikkaruohoja hyötyy, ja hän vain katselee toimettomassa +kauhussa ja höpisee omasta voimattomuudestaan. Hän on antanut ohjakset +himon käsiin, ja se ajaa hänet takaisin syvyyden kuiluun. Vaan hän +valjastakoon sen vaunujensa eteen ja pankoon ohjaajaksi järjen, niin +himolle kasvaa siivet ja se lennättää hänet päämäärää kohti. Se hänessä +oleva aihe, minkä hän sanoo rakkaudeksi, on vain liejun lohikäärme; +hän haudatkoon sen itseyden hautaan, ja se nousee siitä Psykenä, jonka +siivet ovat liian laajat suojatakseen ainoastaan kotia. Ihminen, joka +kerran on oleva, tulee olevaisen ihmisen kutsuessa. Hän kutsukoon +hänet siis, raittiilla mielin, ei himon höyryistä. Sillä mimmoinen +kutsumushuuto on, sellainen tulee vastaus. + +»Mutta ketä hänen tulee kutsua tulemaan? Pakanaako? Vaiko kristittyä? +Ei kumpaistakaan, ja molempia. Pakanuus puhuu ihmisten puolesta +Ihmisessä, kristinusko Ihmisen puolesta ihmisissä. Se hedelmä, joka +syötiin Paratiisissa, on, ihmisen sieluun kylvettynä, Hellaassa +tuottanut ensimäisen ja ihanimman satonsa. Siellä nousi sielun +maailmalle ihanteen kolminainen aurinko. Vaahdossa syntynyt Aphrodite +nousi kukkana sinisestä ulapasta, seuranaan tritonit ja nereidit, +aamunkoiton rusohohteessa. Säteilevänä harmaanvalkeassa kasteessa +Apollon kimposi idän aalloista, leimahti halki taivaan, ja jäähdytti +sihisevät pyöränsä usvaisessa lännessä. Jumalan aivoista singahti +Athene ilmoille, aseenaan totuuden keihäs, ja liikkui harmaasilmäisenä +pitkin maailmaa, koetellen ihmisten mieliä. Lempi, kauneus, viisaus, +kas siinä pakanallinen kolminaisuus! Ainoastaan niiden armosta ihmiset +ovat ihmisiä ja kelpaavat tulemaan Ihmiseksi. Sentähden jumalat ovat +ikuiset; eivät he kuole, vaan me, kun luulemme heidät kuolleiksi. +Eikä yksikään ihminen, joka ei heitä tunne ja tuntiessaan palvele ja +rakasta heitä, kykene Ihmisen ruumiin jäseneksi. Sentähden on niin, +että edistysaskeleen merkkinä on katsahdus taaksepäin; ja Kreikka +seisoo ikuisesti uuden elämän kynnyksellä. Unohda Kreikka, ja vajoat +takaisin, jollet elukan, niin hyönteisen tasolle. Katso muurahaista ja +kavahda sitä! Se on olemassa varoituksena. Muurahaiskaikkeudessa ei ole +muurahaisia. Siitä kohtalosta ihmiset varjelkoot Ihmisen! + +»Mutta pakanajumalat olivat säälimättömät; he riistivät heikoilta. +Heidän viisaudellaan oli juurensa hulluudessa, heidän kauneudellaan +liassa, heidän rakkaudellaan sorrossa. Näin kasvaneina ne kukat +lakastuivat. Ja mätänevästä maaperästä kohosivat oudot uudet +kukat, jotka sanomme uskoksi ja toivoksi ja ihmisrakkaudeksi. +[Englanninkielessä erotetaan toisistaan love, jota suomeksi vastaavat +sekä rakkaus että lempi, ja charity = kristillinen rakkaus, +ihmisrakkaus; vrt. ransk. amour ja charité.] + +Sillä hulluus huudahti: 'En tiedä, mutta uskon'; saastaisuus: 'Olen +kurja, mutta toivon'; ja sorrettu: 'Minua halveksitaan, mutta minä +rakastan.' Se oli kristillinen kolminaisuus, ihmisen pettymyksen +kaiku, samoin kuin tuo toinen oli hänen saavuttamansa täydellisyyden +kaiku. Hän tarvitsee kuitenkin molempia. Sillä sentähden että hän +kasvaa, häntä ahdistaa kintereillä epätäydellisyys. Hänen heikkouttansa +nuo vuorenhuipulla loistavat hahmot pilkkaavat. Vaan usko ja toivo +ja rakkaus kulkevat hänen vieressään loassa, suoden kehotusta, +lohdutusta ja apua. Ja niistä on syntynyt oikeus, monilukuisten +puolustaja harvalukuisia vastaan, kansakunnan puolustaja luokkaa +vastaan, ihmiskunnan kansakuntaa vastaan, tulevaisuuden puolustaja +nykyisyyttä vastaan. Kristinuskossa ihmiset syntyivät Ihmiseksi. Mutta +älkööt ihmiset häneen kuolko. Sillä mitä hyödyttää oikeus, jollei +se ole porras Olympoksen valtaistuimelle? Mitä hyödyttävät usko ja +toivo, jollei ole päämäärää? Mitä ihmisrakkaus ilman esinettä? Turha +on muurahaisten rakkaus, tai mehiläisten ja koralli-eläinten. Sillä +rakkauden arvo on sellainen kuin rakastajan arvo. Ainoastaan pakanuuden +maaperässä kristinusko voi tuleentua kypsyyteen. Ja usko, toivo, +ihmisrakkaus ovat vain omia siemeniään, kunnes ne joutuvat viisauden, +kauneuden, lemmen kohtuun. Olympos on edessämme, tuo lumihuippuinen +vuori. Nouskaamme sille, yhdessä, jos haluatte, älkäämme toiset +toisten ruumiiden yli; vaan ainakin kiivetkäämme, älkäämmekä märkikö +ja kihiskö parvena tasavertaisuuden hyötyisillä niityillä. Me emme +ole laaksoa varten, emmekä metsiä tai laitumia varten. Jos olemme +veljiä, niin olemme sentään veljiä pyrkimisessä, tarviten etevimpiämme +johtomiehiksemme. Aphrodite, Apollon, Athene ovat edessämme, eivät +takanamme. Majesteetillisina hahmoina ne loistavat lumien keskeltä. +Eteenpäin siis, ihmiset Ihmisessä! + +»Vaan ihmisetkö saapuvat perille? Vaiko Ihminen? Vai eikö hänkään, vaan +Jumala? Emme tiedä. Tunnemme ainoastaan herätteen ja kutsumuksen. Valon +loisto lumilla, ylöspäin kohoava polku, pakottava yllyke povessamme, +ne ovat meille varmuutta, kaikki muu epäilyä. Mutta epäily on kuin +taivaanranta, ja sen rajassa vilkkuu toivon tähti. Sen varassa elämme; +ja se tiede sokaisee, se kieltäytymys runtelee, mikä tahtoisi riistää +meiltä noiden hopeasäteiden näön. Meidän silmiemme täytyy aueta, +kulkiessamme eteenpäin, havaitaksensa jokaisen merkin korkeudesta. Ja +koska sielussa todella on kuolemattomat kaipuut, voimme uskoa niiden +ennustavan saavuttamisensa. Sillä sielun vaatimukset ovat mahtavat +niinkuin ihmisenkin, ja vetoavat samaan todistukseen. Molempien +todisteena on unelma, mutta sellaiset unet tulevat sarvi-portista. +[Homeroksen mukaan tosiunet tulivat sarviportista; pettävät unet taas +norsunluuportista.] Ne ovat elämän perusaiheita ja niiden ympärille +kiteytyy kaikkeus. Sillä tahto on enempää kuin tieto, koska tahto luopi +sen, josta tieto kertoo. Tieto riippuu tiedottomuuden tyhjässä tilassa, +planeettana, joka tekee kierroksensa pimeässä; Mutta tuon tyhjän poikki +usko rakentaa tien, mikä viepi Olympokselle ja ikuisten jumalien luo.» + +Kun hänen puheensa päättyi, oli aurinko noussut, ja koiton hohde oli +muuttumaisillaan tavallisen päivän valoksi. Linnut lauloivat täydellä +äänellä, lähde säteili ja puut humisivat pehmoisesti aamuviimassa. +Seuramme hajaantui hiljaa. Toiset menivät vuoteeseen nukkumaan; +toiset läksivät puutarhoihin kävelemään; ja Audubon meni sopimuksen +mukaan uimaan nuoren veljenpoikani kanssa, näköjään niin iloisena +ja onnellisena, kuin olla voi. Minä jäin yksin kävelemään edes +takaisin penkereellä, katsellen, mitenkä päivä yhä kirkastui, ja +ihmetellen ihmisten eri kohtaloita. Aamukello soi pienessä kirkossa +puiston suulla; voimavaunun puhallus kuului valtatieltä. Ja ajattelin +Cantilupea ja Haringtonia, Allisonia ja Wilsonia, ja niiden jälestä +aamunsarastuksen ja päivännousun ilmestystä, Woodmania, sielua, ja +Viviania, henkeä. Seisahduin luudakseni viimeisen katseen valoisain +kuvapatsaiden riviin, jotka reunustivat allani olevaa pitkää käytävää. +Kuvailin hiiden ulottuvan Olympoksen juurelle asti; ja ilman ylpeyttä +tai mielenkiihkoa, mutta mielessäni varman toivon tyyneys, olin valmis +alottamaan uutta päivää. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76797 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8b7b4d0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76797 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/76797) |