Update for 76589HEADmain

4 files changed, 2462 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/76589-0.txt b/76589-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..566fdac
--- /dev/null
+++ b/76589-0.txt
@@ -0,0 +1,2446 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76589 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+MITÄ KYLVÄÄ SITÄ NIITTÄÄ
+
+Kertomus
+
+
+Kirj.
+
+HEIKKI MERILÄINEN
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1929.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LUKU.
+
+
+Katovuosia oli ollut pitkä ajanjakso, niin että kahteenkymmeneen
+vuoteen ei ollut saatu yhtään täyteläistä vuotta. Korkeitten vaarojen
+kivisiin rinteisiin oli tullut siemeneksi kelpaavaa viljaa, kaikkina
+kesinä ei niihinkään. Kuitenkin ihmiset, tyytyen kohtaloonsa,
+toivoen aikaa parempaa, metsien ja järvien antimien varassa menivät
+eteenpäin kuten muinaiset esivanhemmatkin, jotka kaukaiseen pohjolaan
+ovat asumaan asettuneet. Kaikissa isoissa ja pienissä taloissa
+kesällä petäjänkuoren irti ollessa nyljettiin petäjistä kuoria
+isoihin levyihin, jotka, kun kaarnat puhdistettiin pois, levitettiin
+auringonpaisteeseen kuivumaan; kuivuessa kun kaarnan jäljelle kihosi
+pihkaherneitä, ne raavittiin pois ja vietiin johonkin katon alle
+kinkaan. Sillä tavalla kerättiin kesällä niitä petäjänkuorilevyjä
+koko vuoden tarpeiksi, ja useissa taloissa enemmänkin kuin vain
+tulevan vuoden tarpeiksi, sillä ne eivät pilautuneet toiseenkaan
+vuoteen mennessä. Olipa joissakin taloissa kymmenenkin vuoden vanhoja
+petäjänkuoria. Toinen leipäaine oli niin sanotut suolaheinät, joita
+kasvoi nuorissa halmeahoissa. Ne kun olivat kasvaneet täyden pituutensa
+eivätkä vielä kadottaneet kasvunuoruuttaan, leikattiin ne lyhteisiin,
+eikä niihin saanut tulla muita kasveja sekaan. Ne lyhteet kuivattiin
+ja pantiin kinkaan johonkin ladon yläosaan laitetuille orsille,
+johon eivät hiiret päässeet, sillä hiiret olivat niille nuorille
+suolaheinille tavattoman ahneet, jota vastoin petäjänkuoriin eivät
+koskeneet. Kaikissa isoissa ja pienissä taloissa oli huhmaret, joissa
+niitä suolaheiniä ja petäjänkuoria kesällä ja talvella tarpeen mukaan
+petkeleillä survottiin niin pieniksi, että ne sopivat myllyn tai
+jauhinkiven silmään. Se survominen ei taloissa kuulunut erityisesti
+kenenkään perheen jäsenen työksi, vaan siihen huhmaren ääreen oli
+asetuttava sen, joka kulloinkin muilta tehtäviltään jouti. Ja silloin
+kun jauhoilla oli kiire, täytyi vähemmän tärkeät työt jättää ja käydä
+huhmaren tai jauhinkiven ääreen sen, joka muun työnsä saattoi jättää
+toistaiseksi, oli se sitten talon isäntä tai talon ainoa neitonen.
+Neitoset lienevätkin tienneet sen survomisen ja jauhamisen etupäässä
+kuuluneenkin heille, koskapa isät ja äidit naimaiässä olevia poikiaan
+neuvoivat, että "älä katsele morsianta kirkkomäellä, vaan katsele sitä,
+jonka on huntu huutehessa, perä petkelen pölyssä".
+
+Siten se aika edelleen meni, kun metsissä oli paljon riistaa ja
+järvissä kaloja, joten järvien ja metsien antimet olivat varsinaisena
+ruokana, että leipää oli vain nimeksi. Mutta kymmenvuosien kuluessa
+asutus lisääntyi, metsistä ja järvistä saalis rupesi niukkenemaan,
+joten yleinen köyhyys alkoi hiipiä lähelle. Kerjäläisiä rupesi
+ilmestymään kaikkiin kyliin, ja liikkuipa kerjäläisiä muista
+pitäjistäkin. Tämä kerjäläisliike kasvoi joka vuosi peloittavalla
+tavalla ja pääsi talvella 1867 ja 1868 huippuunsa. Kesä tuli vasta
+juhannuksen aikaan, ja sittenkin se oli niin kylmä ja sateinen, ettei
+saanut edes petäjänkuoria ja suolaheiniä kuiviksi, puhumattakaan muusta
+eloviljasta. Syksyllä tuli talvi syyskuun lopulla, joten syksykalastus
+jäi jään alle. Syksytalvesta jo ilmestyi kerjäläisperheitä, joita
+kyydittiin talosta taloon. Lapsia ja vanhoja rupesi kuolemaan
+taipaleilla viluun ja nälkään. Silloin tämän seutukunnan kunnat
+lienevät ensi kerran avunhuutoäänensä kohottaneet hallituksen
+korviin. Mutta monta lasta ja vanhusta kerkesi kuolla tielle, ennen
+kuin kuntain hallitukset saivat kuvernööriltä määräyksen, että
+kerjääminen kielletään. Kuntain on köyhät rajoitettava kyläinsä
+sisälle ja laitettava hoitolat, joihin valtion puolesta nimismiesten
+välityksellä jaetaan ruisjauhoja ja jäkäläjauhoja, joita viimeksi
+mainittuja on puoleksi käytettävä ruokaan. Tämä oli ilosanoma
+monelle köyhälle, kun kuulivat, että saadaan rukiista leipää,
+jossa vain puoleksi on lisäkkeitä. Uskoivat jäkäläjauhojenkin
+olevan erinomaisia lisäkkeitä, kun ne ovat valtion laittamia. Ei
+kulunutkaan monta päivää, kun Kaitasalmen kunnassakin oli neljä
+hoitolaa, joihin sijoitettiin koko kunnan köyhät. Niitä keräytyi
+satamääriä kuhunkin hoitolaan. Ne sijoitettiin yhteen tavalliseen
+talon pirttiin, sekaisin vanhat ja nuoret, miehet ja naiset ilman
+mitään järjestystä, ilman makuuvaatteitakin. Jauhoiksi saatiin
+Venäjältä tuotuja niinimattokuorisia, hoin sadan kilon painoisia
+kuleja, joissa jauhot olivat pilaantuneet ja kovettuneet koviksi;
+kirveellä hakkaamalla saatiin ne lohkotuiksi niin pieniksi, että palat
+sopivat huhmareen, jossa ne survottiin jauhoiksi. Jauhoissa oli muun
+lisäksi sinisiä homesyitä, jotka ehkä lienevät olleet myrkyllisiäkin.
+Niistä ja jäkäläjauhoista tehtiin leipää, ja särpimeksi keitettiin
+vesivelliä, johon sekoitettiin puoleksi jäkäläjauhoja. - Kun leipään
+ja samoin vesivelliinkin oli pantu suolaa tuntumaan asti, niin ensi
+päivänä se läpitsensä nälkiintyneestä tuntui herkulta. Mutta kun ei
+minkäänlaista rasva-ainetta, ei kalan eikä lihan kipenettäkään annettu,
+niin ruokahalu rupesi päivä päivältä vähenemään, ja yksi ja toinen
+sairastuikin, eikä kulunut kahta viikkoa, kun ensiksi sairastuneet
+kuolivat. Kun kuolemantapaukset rupesivat tihenemään, luultiin sen
+johtuvan siitä, että ihmiset kerjätessään nälässä ja pakkasessa olivat
+saaneet kuoleman syyn ruumiiseensa. Kuolevaisuus kuitenkin lisäytyi,
+niin että kaikkiin hoitoloihin oli laitettava alituiset lautojen
+sahaajat ja arkkujen tekijät. Ruumiit pantiin arkkuihin ja vietiin ulos
+ilman mitään puhdistusta kaikkine likoineen ja vaatteineen kirkolle
+vietäväksi. Ellei lisää olisi hoitoloihin tullut, niin niistä ensiksi
+tulleista olisivat hoitolat ennen pitkää olleet tyhjät. Talven kuluessa
+täytyi monen syödä viimeisensä, ja kun kerjääminen oli kielletty eikä
+mitään työansiota saatu, niin täytyi turvautua hoitolaan elämään tai
+kuolemaan. Kuolemaankin, jos Jumala niin salli.
+
+Oli jo kevätpuoli talvea, kun Piilimäenkin pienen uudistalon asukkaat
+olivat syöneet viimeisensä eilen illalla iltasekseen, niin että
+aamiainen oli saatava hoitolasta. Aamuauringon paistaessa vanhukset
+kyynelsilmin lukitsivat rakkaat ovensa toivoen vielä kerran saavansa
+avata ne. Ukolla oli kantamus makuuvaatteita selässä, ja emännällä oli
+kainalossa käärö, jossa oli pieniä taloustarpeita ja viimeiset suolat.
+Pienen peltotilkun yli tultaessa vanhukset seisahtuivat katsomaan
+kotiaan, jonka akkuna aamuauringon säteistä loisti lämpimästi kutsuen
+asukkaita palaamaan takaisin. Pyyhkäisten kyyneliä silmistään ja
+kasvoiltaan he kääntyivät lähtemään.
+
+Lapsia oli heillä vain yksi poika, jonka ikä lähenteli kymmentä vuotta.
+Papin antama nimi oli pojalla Hemming, mutta isä ja äiti olivat
+ruvenneet kutsumaan Hemmoksi, ja se oli vakaantunut pojalle ainaiseksi
+nimeksi. Hemmolla oli isän tekemä pieni kelkka, jolla se päiväkaudet
+laskea körräsi mäkeä. Niinpä nytkin, kun Hemmo oli kuullut lähdöstä,
+oli hän ennen muita liikkeellä; hän oli Piilimäen rinteessä mäen
+laskussa, josta sitten lähti vanhustensa mukaan työntäen kelkkaansa
+edellään.
+
+Lepakko oli sen hoitolatalon nimi, jonka piiriin Piilimäki kuului.
+Oli jo iltaan kallistumassa päivä, kun Piilimäen asukkaat saapuivat
+Lepakkoon, jossa saivat ensimmäisen ruoka-annoksensa. Emäntä pussistaan
+lisäsi velliin suolaa, ja ukko puukkonsa päällä penkillä hienonsi
+suolanrakeita, joita hieroi leipäänsä. Syömästä päästyään ukko liitti
+kätensä ristiin ja hartain mielin sanoi: "Kiitos Jumalalle. Kunhan
+tämmöistäkään ruokaa pään polveksi riittänee, niin hätä on hukassa."
+
+"Ehkäpä tätä toki riittänee, kun armollinen keisari on niin määrännyt,
+ja Jumala meitä terveenä pitää," sanoi emäntäkin, sitten liitti
+kätensä ristiin ja näkyi hiljaa puhuvan muutamia sanoja; huulet vain
+liikkuivat. Sitten hän kääntyi Hemmoon, joka nuoli kuppinsa laitoja,
+— näkyi käyneen ruoka vähäksi. Sen nähtyään äiti lohduttavasti sanoi:
+"Sinulla näkyy käyneen ruoka vähäksi kuten meilläkin isän kanssa,
+mutta onhan nyt jo iltapäivä, iltaisen aikana ne antavat meille lisää.
+Lue nyt Isämeitä Jumalalle kiitokseksi, kun olet saanut syödä." Poika
+liitti kätensä ristiin ja kelkkeällä lapsen äänellä luki Isämeidän.
+Kaikki sairaatkin taukosivat valittamasta ja pörhistivät korvansa
+kuulemaan pojan lukua. Kun Hemmo oli lopettanut lukunsa, niin äiti
+hartain mielin sanoi: "Näin se Jumala voi antaa meille jokapäiväisen
+leivän, kun rukoilemme sitä Jumalalta. Armollinen keisari, joka on
+Jumalan asettama, on poistanut hätämme."
+
+Hemmo pyöritti sormea suussaan ja kysyi: "Käykö se keisari milloinkaan
+täällä, että minäkin näkisin?"
+
+"Emme tiedä, käykö se ja milloin", sanoi Hemmon äiti ja lähti
+ruoka-astioitaan puhdistamaan talon keittiöön.
+
+Liisa oli Hemmon äidin nimi, ja isän nimi oli Hiski. Papilta isä oli
+saanut nimen Hesekiel, mutta oli häntä jo nuorena ruvettu kutsumaan
+Hiskiksi, ja se nimi jäi koko iäksi.
+
+Nyt maaliskuun kauniina päivänä oli ovea auki pitämällä tuuletettu
+huonetta, joten nyt Hiskin ja Liisan tultua ei huoneessa ollut
+sanottavasti katkeraa hajua, joten Hiskin ja Liisan mielissä tuntui
+vakautuvan jatkuva onnellisuuden toivo. Tämä ei kuitenkaan kauan
+kestänyt. Päivä rupesi kallistumaan iltaan; Liisa parin muun terveen
+naisen kanssa sai määräyksen puhdistaa sairasten aluksia tulevan yön
+varalle. Tämä työ oli sellaista, jota Liisa ei ollut ennen tehnyt eikä
+osannut uskoa koskaan joutuvansakaan tekemään. Ei kestänyt kauan, kun
+Liisa juoksi ulos oksentamaan äsken syömänsä ruoan; ja hän tuli niin
+heikoksi, että täytyi painautua huoneen loukkoon pitkäkseen, ja Hiski
+sai käydä Liisan sijaan. Iltaista syödessä Liisalle ei ruoka enää
+maistunut, täytyi syödä väkisin minkä söi.
+
+Tuleva yö oli levoton. Sairaat hourailivat, mikä kiroili, mikä
+siunaili. Huoneessa ilma pilautui aivan sietämättömäksi. Liisa ja
+Hiski pitivät ovea raollaan saadakseen siten raitista ilmaa, mutta
+sairaille tuli vilu. Kaksi vanhaa miestä nousi uunille. Ne huomenaamuna
+päivän valjettua laskettiin kuolleina alas. Tuotiin arkut, joihin ne
+kaikkine likoineen ja päällä olevine vaatteineen kutjautettiin kuin
+jotkut halpa-arvoiset elukat, ja kannettiin ulos kirkolle vietäväksi.
+Järjestyksen valvoja vain merkitsi kirjoihinsa vainajain nimet papille
+ilmoitusta varten.
+
+Hiski ja Liisa nyt hoitolan isännältä rukoilivat kymmentä naulaa
+jauhoja, jotta voisivat mennä kotiinsa, kerjäämällä taloista luulivat
+saavansa petäjänkuoria sekaan. Jauhoja ei annettu, sanottiin, ettei saa
+syrjään antaa.
+
+Liisa ja Hiski saivat paikkansa ovensuussa, joten, vaikka oven
+auki pito yöllä oli kielletty, oli sievä pujahtaa yölläkin ulos
+saamaan raitista ilmaa keuhkoihinsa. Siten mentiin päivästä toiseen
+varsinaisesti sairastumatta. Ja kun joka päivä sattui kuoleman
+tapauksia, niin Hiski ja Liisa rupesivat toivomaan hoitolan
+tyhjenemistä. Mutta kun joka viikko tuli monihenkisiä perekuntia
+sijaan, niin hoitola pysyi aina täynnä. Ruoka, mitä annettiin, ei
+ollut terveellistä kenellekään, se rikkoi vatsan ensi päivinä, josta
+oli seurauksena heikontuminen ja kaatuminen sairaaksi. Hemmo se oli
+koko hoitolan asukkaista tervein. Hän päiväkaudet aamusta iltaan
+kelkkoineen körysi ulkona hakien mäkeä, mistä vähänkään nikaraa löysi.
+Lunta kasaamalla aina mäkensä niskalle hän suurensi mäkeä – ja huiluvee
+alas muutamia metrejä! Taas ylös ja uusi lähtö. Kun tuli ruoka-aika,
+Hemmo punoittavin poskin tuli kuin työstään, ryyppi vellinsä, söi
+leipänsä kuin mies ja taas lähti. Iltasella nukkui äitinsä viereen ja
+heräsi aamulla vasta auringon paistaessa, jolloin oli uusi kiire päästä
+kelkkansa kimppuun.
+
+Hiski ja Liisakin kauan taistelivat tautia vastaan syömällä vain vähän
+sitä epäterveellistä ruokaa ja sekoittamalla siihen suolaa, mikä poisti
+nälän hiukaisun. Kuitenkin, kun kuukausiin ei saanut veroakaan ruumista
+vahvistavaa rasvapitoista ruokaa, niin murtava heikkous hiipi luokse
+ja viimein voitti. Hiski kuoli kuukauden oltuaan hoitolassa Liisan
+ollessa vielä terveenä, joten Hiski sai ystävällisen hoidon viimeisinä
+hetkinään. Hiskin kuoltua Liisa toisten avustamana kantoi ruumiin
+karjakartanon puoleen, missä pesi ja puki puhtaisiin, joten Hiski oli
+ainoa lähtijä, joka puhtaisiin puettuna nostettiin arkkuun ja puhtailla
+peiteltiin, kuten paikkakunnan tapa oli, vaikka siihen meni Liisan
+ainoa lakana.
+
+Liisa koetti keväistä ilmaa käyttää hyväkseen tautia vastaan
+päästäkseen kesään pyytämään kaloja, siten saadakseen ravitsevaa
+ruokaa, mutta juuri kesän kielessä toukokuussa hänkin sairastui ja
+kuoli. Kun kaikki Kaitasalmen kunnan hoitolat olivat järvien takana,
+joten kelirikon aikana ei saatu ruumiita kirkolle, niin kasautui
+niitä kaikkiin hoitoloihin. Helluntaiksi sulivat kuitenkin järvet,
+joten kaikista neljästä hoitolasta oli kaikki ruumiit tuotu kirkolle.
+Nyt helluntaipäivänä oli Kaitasalmen kirkon edustalla kolmatta sataa
+ruumista yhdessä rivissä vierekkäin ladottuina, sekaisin isot ja pienet
+arkut. Helteiseen ilmaan höyrysi siitä rivistä sietämätön haju, että
+nenäänsä tukkien ihmiset kulkivat sen sivu ja pakenivat kuin ruttoa.
+Hemmo kuitenkaan ei pelännyt hajua. Oli äitiään seuraten tullut
+kirkolle ja istui nyt äitinsä arkun pääpuoleen, mistä arkun kannen
+raosta voi nähdä äitinsä kasvot. Puukollaan vuoli vielä kannen rakoa
+suuremmaksi nähdäkseen äitinsä sammuneet silmät.
+
+Hemmo toivoi, että Jumala herättäisi hänen äitinsä vielä kerran
+näkemään häntä. Olihan äiti aina sanonut, että Jumala antaa kaikkea,
+mitä häneltä rukoilee. Hemmo aina pyyhki kyynelet silmistään ja katsoi
+äitinsä syvään painuneita silmiä, milloin ne aukeavat ja kirkastuvat
+häntä katsomaan. Luki aina Isämeidän ja muitakin lukuja, mitä
+aapeluksesta oli ulkomuistiin oppinut, ja mielessään kaipasi, miten hän
+osaisi niin rukoilla, että Jumala kuulisi hänet ja herättäisi äidin
+silmät. Siten kului koko jumalanpalvelusaika. Se oli jo paljon, että
+sai nähdä äidin kasvot vaikka nukkuneenakin.
+
+Kun rovasti kirkossa lopetti helluntaisaarnansa, otti hän viereltään
+ison paperiluntan, jonka avattuaan hartain mielin lausui: "Tehdään
+nöyrä ja sydämellinen kiitos, että Jumala on viisaudessaan ajallisen
+kuoleman kautta täältä elosta pois kutsunut - -." Sitten siitä
+paperiluntasta luki kolmatta sataa nimeä elinvuosineen, kuukausilleen
+ja päivineen. Sen loputtua laski paperivihkon käsistään, päänsäkin
+hieman kallistain luki vanhan virsikirjan värsyn: "Ajall’, joll' emme
+ajattele, tulee meill’ tuoni vieraaks. Ei hän torvella soittele, kun
+meitä tahtoo teuraaks. Nuolet kovat ammutt' ovat, ne kaikki maahan
+kaataa. Vanha ja nuor', pieni ja suur' ei niitä välttää taida."
+
+Kun kaikki kirkonmenot olivat loppuneet ja ihmiset neniään tukkien
+kiirein askelin menneet tiehensä, ilmestyi suntio kirkon edustalle
+hihnalla jäljessään vetäen multalaatikkoa, jossa oli pieni lapio.
+Rovasti seurasi perässä. Ja kun olivat tulleet sen arkkurivin
+päähän, suntio jätti laatikkonsa jukon kädestään ja nähtyään Hemmon
+siellä arkkurivin vieressä istumassa kiirehti sinne. Tarttui poikaa
+nutun kaulukseen ja vihaisesti sanoen: "Pois siitä, saat multaa
+korvillesi", kiskaisi pojan ylös ja vei syrjään. Sen tehtyään palasi
+multalaatikkonsa luokse. Silloin rovasti otti lapion käteensä.
+Laatikosta otti siihen multaa niin paljon kuin siinä pysyi ja sanoen:
+
+"Maasta olette te tulleet", hurautti sen lapiollisen arkkurivin
+päälle. Ja kun kolme lapiollista oli rovasti niistä jalkainsa sijoista
+hurahuttanut multaa, niin suntio sai multalaatikon vetää arkkurivin
+sivua sille rajalle, johon ei ensi sijalta viskattu multa ollut
+yltänyt. Silloin alkoi sama temppu kuin alussakin. Ja tätä tekoa
+tehden, kun arkkurivi oli päästä päähän saatu mullatuksi, rovasti
+lähti kirkkopukuaan viemään sakastiin, ja suntio lähti laatikkoansa
+lapioineen vetämään kellotapulin eteiseen toisen tarpeen varalle.
+
+Nyt arkkurivin lähettyville ilmestyi kymmeniä hevosmiehiä, jotka
+kärryjen lava-aisoille poikittain lastasivat niitä tasakantisia
+ruumislaatikoita viedäkseen hautuumaalle. Muuta surusaattoa tälle
+kolmatta sataiselle ruumisjonolle ei ollut kuin Hemmo. Hän hyppäsi
+niille rattaille, mihin äidin arkku nostettiin. Kyynelsilmin hän
+katsoi siinä vielä äitinsä kasvoja, joiden silmäkuopat olivat melkein
+täyttyneet rovastin antamasta mullasta. Haudalla oli surusaattoa yhtä
+vähän kuin matkallakin. Ei näkynyt kyyneleisiä silmiä, ei kaipaavia
+kasvoja muilla kuin Hemmolla.
+
+Haudankaivaja oli talven kuluessa laittanut omituisen nälkähaudan,
+jossa aina oli avoin hauta kymmenille ruumiille. Se kun tuli täyteen
+ruumiita, niin vereksestä maasta loi mullan niitten päälle, joten
+taas uusille tulokkaille syntyi hauta. Niinpä oli nytkin hauta niin
+iso, että puolet ruumiita sopi hautaan, joitten päälle oli luotava
+vereksestä maasta multa, joten viimeisille syntyi hauta.
+
+Hemmon äiti pääsi nyt ensi kerralla hautaan. Hemmo sai hautuumaan
+aidasta irroitetuksi seipään, jonka pisti äitinsä arkun päähän pystyyn,
+ja pyysi haudankaivajaa säilyttämään sen pystyssä. Haudankaivaja
+pyhästi lupasikin sen pojalle ja sanoi: "Mielelläni sen säilytän,
+kun se on ainoa merkki tässä toista tuhatta ruumista sisältävässä
+nälkähaudassa. Olethan sinä kelpo poika, joka tahdot muistaa äitiäsi."
+
+
+
+
+TOINEN LUKU.
+
+
+Kaitasalmen kunta oli juuri kuin säästääkseen, ettei aivan sukupuuttoon
+köyhiä hävittäisi, päättänyt hajoittaa kaikki hoitolat; ja oli nyt
+helluntain jälkeen ensi arkena kunnanhuoneella huutokauppa, jossa
+vähimmin vaativille sijoitettiin kaikki eloon jääneet köyhät. Kauppa
+vahvistettiin vasaran lyönnillä. Kaikkiin kyliin asetettiin kylävoudit,
+jotka pitivät sellaista järjestystä, että jos kerjäläinen ilmestyisi,
+se piti komentaa pysymään omalla kylällä, ja että, jos toisen kylän
+kerjäläinen ilmestyisi, sen saisi kyyditä omaan kyläänsä kylävoudin
+vastaanotettavaksi.
+
+Hirviniemen Sipo oli tullut Leppärannan kylän kylävoudiksi, johon
+kylään Hemmo kuului, ja olikin tämä Sipo saanut Hemmon huutolaisekseen.
+Kun muut huutajat olivat alentaneet Hemmon eläkkeen liian alas, niin
+Sipo päätti ruoan huonoudella tasata sitä. Talossa oli kerjäläisiä
+varten varattuja kalanpäitä ja kehnoja leivänkantoja, jotka olivat
+nyt säästyneet, kun kerjäläiset olivat hoitolassa, ja Sipo komensi
+emäntänsä niillä ruokkimaan Hemmoa ja niitäkin antamaan vain
+hengenpitimiksi.
+
+Talossa oli lapsia vain kaksi poikaa, kumpikin vähän vanhemmat Hemmoa.
+Ne pitivät ilonaan kiusata Hemmoa ja saada hänet itkemään. Hemmon teki
+mieli tapella vastaan, mutta kun niitä oli kaksi ja sitäpaitsi isä
+ja äiti nauroivat poikainsa ilveilyille, niin Hemmo ei yrittänytkään
+tappelemaan, täytyi kärsiä ja koettaa paeta kiusaajiaan juoksemalla
+metsään, kun kesä oli. Aika kuitenkin tuntui ikävältä, kun ei ollut
+ihmistä, jolta olisi ystävällisen sanan kuullut. Ennen kuin kerkesi
+ajatellakaan kohtaloaan, aina vettyivät silmät. Hemmo tiesi Tuhkavaaran
+kylässä Alamäki-nimisessä talossa olevan emäntänä äitinsä sisaren,
+jota hän kuitenkaan ei muistanut koskaan nähneensä. Nyt Hemmo rupesi
+ruoastaan säästämään suupalan kerralla evääkseen matkalle. Ja niinpä
+hän yhden viikon oltuaan Hirviniemessä lähti yöllä kaikkien nukkuessa
+sille enemmän kuin kolmen penikulman matkalle. Toisena päivänä pääsi
+hän kuitenkin perille.
+
+Hemmo oli talon kujalla kauan seisonut odottaen jotakin ihmistä
+kulkevaksi, jolta saisi kysellä jotakin, mutta kun ei ketään tullut,
+niin lähti taloon ponnistaen kaiken rohkeutensa esiin ja työntyi
+pirttiin, missä istuttuaan penkille tunsi koko ruumiinsa värisevän.
+
+Talon kaikki väki oli ulkotöillä, ainoastaan emäntä, jossa Hemmo
+näki äitinsä kuvan, oli kotiaskareilla, ja pari pientä tyttöä, jotka
+kirkkain silmin katselivat outoa vierasta. Mutta emäntä ei ollut
+näkevinäänkään.
+
+Hemmolla oli nyt nälkä, jonkalaista ei muistanut tunteneensa. Se oli
+kaksipäiväisessä juoksussa melkein syömättä ollessa tullut aivan
+sietämättömäksi, ja ruokaa pyytämään oli vaikea ruveta, kun emäntä
+näkyi olevan niin välinpitämätön. Onneksi kuitenkin tytöistä vanhempi
+jonkinmoisessa puhetoverin puutteessa tuli Hemmon lähelle. Näkyi
+hakevan sanoja, mitä sanoisi, viimein sitten hiljaa kysyi: "Missä sinun
+isäsi on?" - "Missä sinun isäsi on?" kysyi Hemmo vastaan.
+
+— Minun isäni on metsässä ja Kalle on metsässä ja Hannes on metsässä
+ja Liinu on metsässä.
+
+— Missäs äitisi on? kysyi Hemmo.
+
+Tytöltä meni suu nauruun ja vilkaisten karsinan puolessa olevaan
+äitiinsä hiljempaa sanoi: "Tuolla".
+
+Emännällä meni suu nauruun ja hän sanoi. "Vieraastako se Elli nyt sai
+puhekumppalin. Kenen poika sinä olet, en tunne?"
+
+- Jospa lienen sisarenne poika. Olen Piilimäen Hiskin ja Liisan poika.
+
+- Liisan poika! huudahti emäntä. Missä kohti se sinussa sitten oli
+henki, kun sinä et kuollut sinne hoitolaan, vaikka isäsi ja äitisi
+ja kaikki muut kuolivat? Liisan poika. Sinulla kai on nälkä, lienet
+koko matkan tänne syömättä tullut. Tulehan tänne ruokahuoneeseen, niin
+laitan syömään.
+
+Hemmolla tuli vedet silmiin, kun hän lähti emännän jälkeen.
+
+Emäntä asetti ruokahuoneen pöydälle viilihulikan, voita, leipää ja
+vasta saadun paraiksi suolaantuneen ison siian. Hemmo sai nyt ruveta
+syömään, ja emäntä istui vierelle kyselemään hoitolan tapahtumia,
+Hiskin ja sisarensa Liisan kuolemaa, kävikö pappi ripittämässä ennen
+kuolemaa ja muuta sellaista. Emäntä kuitenkin näki, ettei Hemmolta
+hänen kysellessään tullut syönnistä tolkkua, ja lähti pirttiin. Se oli
+Hemmon mieleen. Ei muistanut Hemmo ikänään ennen olleen ruoan niin
+makeaa kuin nyt, vaikka leipä oli samanlaista petäjäleipää kuin ennen
+kotonakin Piilimäessä.
+
+Ei kuitenkaan hirvinnyt syödä niin paljon kuin mieli teki, luuli
+emännän pitävän pahana, jos näkisi hänen kovin paljon syöneen.
+Päätti jo nousta pöydästä ja lähteä pirttiin emäntää kättä puristaen
+kiittämään, mutta kun mieli teki syömään, niin jäi katsomaan, mitä
+tässä vielä hirviäisi syödä. Leivässä näkyi iso kolo. Viilihulikassa
+näkyi iso kolo. Siiassa näkyi iso kolo. Mutta kun mieli ei tyytynyt,
+niin hän leikkasi leipää pienen hitusen, siiasta samalla tavalla pienen
+hitusen ja lusikan kärjellä viiliä seuraan. Tästäkään ei tuntunut mieli
+tyytyvän, päinvastoin yltyi tahtomaan lisää, ja juuri kuin suuttuneena
+omalle mieliteolleen Hemmo kimposi pöydästä ylös ja lähti pirttiin
+kiittämään.
+
+Emäntä tuokion perästä kävi ruokahuoneessa, josta tultuaan sanoi:
+"Vieraskoreuttako sinä pidät, kun niin vähän söit. Olisihan siinä ollut
+ruokaa veroksikin asti syödä." Hemmosta tuntui hyvälle, kun emäntä
+vähästeli hänen syöntiään, sanoi vain: "Kyllä minä söin verokseni
+asti". Kuitenkin jos emäntä olisi kehoittanut uudelleen lähtemään
+lisäämään syöntiään, niin se olisi ollut sangen mieluinen sanoma.
+
+Se asia kuitenkin tuli heti korjatuksi. Pienen tuokion perästä tuli
+väki päivälliselle, jolloin emäntä toimitti Hemmon perheen pöytään
+lisäämään syöntiään. Nyt ei kuitenkaan ruoka enää tuntunut yhtä hyvälle
+kuin äsken. Äskeinen ruoka oli kerjennyt ravita ruumiin, että vaikka
+hän ei syönyt puolenkaan vertaa kuin äsken, niin mielitekoa ei tuntunut
+syömästä päästessä.
+
+Emäntä olisi tahtonut, että Hemmo saisi jäädä heille pitemmäksi aikaa,
+kun oli niin onneton orpo, mutta isäntä pani vastaan, kun Hemmossa
+ei kuitenkaan ole minkään työn apua. Kun Hemmolla sitä paitsi oli
+huutolaispaikka omalla kylällään, niin menköön sinne.
+
+Emäntä kuitenkin neuvoi Hemmolle hyviä taloja, joista kerjäämällä saisi
+palasia, joita aina jonkin ajan perästä tulisi tänne syömään; silloin
+hän antaisi särvintä.
+
+Hemmo jäikin Tuhkamäen kylälle kerjäilemään, ja kun hän oli melkein
+ainoa kerjäläinen ja kun kesä 1868 näytti ennustavan hyvää vuotta,
+niin kukaan ei Hemmoa vihannut, kaikki tahtoivat onnettomalle orvolle
+ojentaa auttavan kätensä, joten Hemmo sen vuoden puoliskon eli hyvänä
+poikana siellä Tuhkamäen kylällä.
+
+Vuoden lopussa kuitenkin Alamäen isäntä ja emäntä kehoittivat Hemmoa
+palaamaan omaan kyläänsä, että huutokaupassa taas tietäisivät myödä
+tulevaksi vuodeksi uudelleen.
+
+Hemmo ilmestyikin Hirviniemeen vuoden viimeisinä päivinä. Oli enää vain
+kaksi päivää vanhaa vuotta. Kunnantalolla pidettiin uusi huutokauppa,
+jossa vuodeksi 1869 myytiin huutolaiset. Hirviniemen Sipo oli kunnan
+kassasta Leppärannan kylän lukuun kantanut Hemmon eläkerahan, vaikka
+Hemmo oli kerjäämällä päänsä elättänyt. Ja oli Sipo nytkin tullut
+huutokauppaan saamaan Hemmon. Elättäköön se sitten päänsä, missä
+haluaa! Hemmokin oli tullut katsomaan, mihin hän joutuu. Hän sai
+kauan aikaa kuulla, kun pöydän takaa kajahteli vasaramiehen ääni:
+"Ensimmäinen, toinen. Ensimmäinen, toinen. Vieläkö alenee? Ensimmäinen,
+toinen. Ensimmäinen, toinen. Vieläkö alenee?" Tätä vatkutusta kun oli
+kymmeniä kertoja kuulunut aina yhtä myödessä, niin viimein vasaramies
+entistä kovemmalla äänellä huusi: "Ensimmäinen, toinen ja kolmas
+kerta." Samassa vasara paukahti pöytään, niin että koko rakennus raikui
+vastaan. Sitten vasaramies yhtä kovalla äänellä huusi sen saajan nimen
+ja talon ja kirjoitti sen kirjaansa. Nyt tuli toisen vuoro siinä
+järjestyksessä kuin myötävät olivat vasaramiehen kirjoihin tulleet
+merkityiksi.
+
+Kauan aikaa saatiin kuulla sitä "ensimmäinen toinen, ensimmäinen,
+toinen!" huutoa ja monta kertaa kuului vasaran paukaus, ennenkuin tuli
+Hemmo Käpysen vuoro. Ratulan talosta aina kerrottiin, että se oli
+köyhille hyvä. Olipa Ratulan Taavetti isäntäkin tullut huutokauppaan,
+että jos hänkin kunnan verorahansa lisäksi jonkun huutaisi. Hemmo
+tarttui Taavettia reiteen ja rukoillen sanoi: "Ottakaa te minut. Siinä
+Hirviniemessä ovat ne pojat pahoja. Minä poimin teille kesällä marjoja
+ja teen kaikkea mitä voin. Otattehan te minut?"
+
+- Tässäpähän nähdään, kuului Taavetin umpimielinen sana. Oli kuulunut
+jo monta jaksoa: "Ensimmäinen, toinen, ensimmäinen, toinen, vieläkö
+alenee?" ja monta kertaa oli Sipokin saanut uudistaa tarjouksensa, kun
+viimein juuri kuin Hemmolle mieliksi Taavetti alensi markan, johon
+samalla Sipo kiirehti sanomaan: "Vielä markka." Kun kukaan ei sen
+jälkeen laskenut, vaikka vasaramies moneen kertaan kertoi sen läksynsä:
+"Ensimmäinen ja toinen, ensimmäinen ja toinen", niin vasaramies
+kovensi äänensä ja huusi: "Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta!"
+Silloin rakennuskin raikui vasaran paukauksesta ja samassa kuului ääni
+"Sipo Tikkanen, Hirviniemi". Hemmolta pääsi voittamaton itku. Tarttui
+lujemmin Taavetin reiteen ja sanoi: "Ottakaa kuitenkin minut, minä
+koetan olla teille hyvä. Ne pojat ovat Hirviniemessä niin pahoja."
+
+- Pitää tapella vastaan, tavallisestihan kerjäläispojat osaavat
+tapella, kuului syrjästä sana.
+
+- Niitä on kaksi, kuului Hemmon itkunsekainen sana.
+
+- Sisukas miehenalku voi tapella kahtakin vastaan. Sitä pitää opetella
+tässä maailmassa oikeutensa ottamaan nyrkeillään, kuului tappeluun
+kehoittava sana.
+
+Hemmo ei sitä ollut kuulevinaan. Taavettia yhä reidestä halaillen
+rukoili ottamaan hänet.
+
+Taavetti viimein lämpimällä tavalla sanoi: "En sitä minä voi ottaa,
+kun sinut Sipolle lyötiin. Kerjäsithän sinä viime kesänäkin, lähde
+kerjäämään. Jos et ala tulla toimeen Hirviniemessä, käy sitten
+meilläkin yötä olemassa."
+
+Hemmon mieli lauhtui ja irroittaessaan käsiään Taavetin reidestä hän
+virkkoi: "Kiitos."
+
+Samassa kuitenkin Hemmon mieli murtui itkuksi, kun Sipon kuuli
+vihaisesti ärjäisevän: "Ei ole kerjäämään lähtöä, on pysyttävä kotona."
+
+Sipo tahtoi sen sanoa senkin tähden, että olisi rehellisempää kunnan
+kassasta kantaa Hemmon eläke, vaikka Hemmo kerjuulla viipyisi koko
+vuoden.
+
+Hemmo lähti astua kaarittamaan Hirviniemeen. Silmät eivät kuivuneet
+koko matkalla. Siitäkin oli mieli katkera, kun pojat olivat särkeneet
+hänen pienen kelkkansa, ainoan isältä saadun muiston, ettei päässyt
+edes mäkeä laskemaan, vaikka lunta olisi jo keliksi.
+
+Hemmo oli Hirviniemessä ollut pari viikkoa, kun hän eräänä yönä
+kaikkien nukkuessa varustautui ja juoksi Ratulaan, missä aamusella
+ihmisten noustessa löydettiin pirtin loukosta vaatteisiinsa
+kyyristyneenä kytröttämässä ja hiljaa itkemässä. Talon emäntä kyseli
+syytä itkuun, johon sai Hemmolta selityksen: "Talon pojat ovat pahoja.
+Eilen olin mukana järvikaivosta vettä hakemassa, niin valoivat jäisellä
+vedellä, kaasivat lumeen ja hieroivat ympäriinsä lumessa." Hyrskähti
+ensi itku, jonka seasta kuului: "Särkivät kelkkanikin, etten saa laskea
+mäkeä."
+
+- Eivätkö isäntä ja emäntä kiellä poikia tuollaisen ilkeyden teosta?
+
+- Nauravat vain ja pilkkaavat, kun minä itken.
+
+- Sanotaan, että mies kasvaa, hammas karkiaa. Maltatkohan sinä olla
+pojille kostamatta, kun kasvat mieheksi, sanoi emäntä tuntien vihaa
+povessaan.
+
+Isäntäkin sekaantui puheeseen ja päättävästi sanoi: "Paras on pojan
+pysyä kerjuulla. Viime kesänä tuli hyvä vuosi, leipää on joka talossa
+ja kerjäläisiä vähän, kun ne viime vuonna kuolivat ja loput on myyty
+huutokaupalla. Vaikka poika menee toiseen tai kolmanteenkin kylään,
+niin en usko kenenkään viitsivän lähteä tuomaan kotikyläänsä. Enintään
+käskee mennä omaan kyläänsä. Poika saattaa silti suunnata matkansa,
+mihin ajattelee. Minulla on huomenna käynti kirkolla, niin sanon kunnan
+kassamiehelle, ettei saa Hirviniemen Sipolle maksaa Hemmo Käpysen
+eläkettä kuin kahden viikon ajalta." Hemmo sai ilon kyynelet silmiensä
+nurkkiin, kun kuuli, ettei Sipo saa hänen eläkettään.
+
+Hemmo oli Ratulassa kolme päivää, jolla ajalla paikattiin kengät ja
+kaikki vaatteet. Tehtiin liinainen kerjuupussi, johon emäntä lähtiessä
+pani rukiisen leivän sille varalle, että jossakin talossa ei annettaisi
+ruokaa: silloin hän saisi syödä pussistaan. Ja jos pussiin karttuu
+syömistä, niin eihän kerjuulla ole niin kiirettä, ettei jossakin
+hyvässä talossa joutaisi syömään pussistaan.
+
+Tätä Ratulan emännän neuvoa Hemmo seurasikin. Kun pussiin karttui
+palasia, niin missä talossa oli vertaisia poikia, niitten kanssa
+laskeskeli mäkeä päivän tai kaksi, jopa kolmekin, kun taas oli
+jatkettava matkaa tietämättä määrää, missä pää tulee. Siten talo
+talolta, kylä kylältä Hemmo kulkeutui kaupungin lähelle. Hän päätti
+mennä kaupunkiin, koetteeksi kauppapuodeista pyytää rahaakin ja
+herrastaloista vaatteen apua, kun entiset vaatteet rupesivat
+kovin hajoamaan. Eikä Hemmo ollutkaan kuin pari päivää viipynyt
+kaupungissa, kun oli paidasta ja kengistä lähtien saanut melkein
+uudet vaatteet. Niitä olikin saatavana melkein joka talossa, kun ne
+kasvaville koulupojille olivat käyneet pieniksi ja siten tulleet
+käyttökelvottomiksi. Nyt Hemmo entistä enemmän tunsi halua ruveta
+kerjäämään rahaa; hän kulki puodista puotiin. Jokaisesta puodista
+hän saikin pennisiä, niitä olikin jo aikanen pussi, kun hän eräänä
+maaliskuun päivänä oli muutamassa puodissa samalla asialla kuin
+muissakin puodeissa. Siihen tuli poliisi, joka jo eilen oli jossakin
+paikassa Hemmon huomannut kerjäläiseksi. Hemmo ei sitä tuntenut
+poliisiksi, vaikka sillä oli virkalakki päässä, että olisi pujahtanut
+ulos.
+
+Poliisi kääntyi poikaan ja virallisella tavalla sanoi: "Mistä se tämä
+miehen alku on?"
+
+Hemmo tyrmistyi, ei tullut sanaa suuhun. Mutta kauppias, juuri kuin
+Hemmoa auttaakseen, joutui sanomaan: "Tienneekö hän itsekään ja
+tuskinpa kukaan lienee kysynytkään. Parina päivänä on näkynyt tässä
+puodista puotiin ja talosta taloon liikkuvan. Taitaa virkana olla
+kerjuu, koskapa tässäkin pyysi rahaa."
+
+- Mutta kerjuu on kielletty. Mistä sinä olet? kuuluivat poliisin
+kiinteät sanat.
+
+- Leppärannan kylästä, kuuluivat Hemmon värisevät sanat.
+
+- Leppärannan kylästä... Leppärannan kylää en muista kuulleeni muualla
+kuin Kaitasalmen pitäjässä. Oletko sinä sitten sieltä asti tänne
+kulkeutunut, vai mitä?
+
+- Sieltä minä olen, kuului Hemmon hiljainen, vapiseva sana.
+
+- Mutta siellähän Kaitasalmen kunnassa, kuten muissakin kunnissa on
+huutokaupalla myyty köyhät. Etkö sinäkin ole huutokaupattu, pakana?
+
+- Olen, kuului hiljainen sana Hemmon suusta.
+
+- Minkä nimellisessä talossa sinun paikkasi on?
+
+- Hirviniemessä.
+
+- Hirviniemessä, kertasi poliisi juuri kuin itsekseen ja jäi
+miettimään. Hetken mietittyään ja kääntyen kauppiaaseen hän sanoi:
+"Nämä tällaiset kyydit eivät kuulu vanginkuljettajan tai kestikievarin
+velvollisuuksiin, täytyy kaupungin ajuri laittaa viemään sinne
+Hirviniemeensä."
+
+Hemmolta pääsi voittamaton itku.
+
+- Mitä sinä itket? Eikö sinun ole lysti päästä kotikylääsi, ystäviäsi
+näkemään, vai oletko siellä tehnyt piloja, joita olet paennut tänne?
+sanoi poliisi lauhkeasti.
+
+Hemmolta ei tullut sanaa vastaukseksi, ja kauppias, joka näki Hemmon
+niin katkerasti itkevän, sanoi: "Eiköhän liene sentään parasta, että
+jätät pojan rauhaan. Näyttää olevan niin siivo poika."
+
+Poliisi punalti päätään ja sanoi: "Ei käy laatuun, kun kerran tulin
+sekaantuneeksi asiaan. Se jos tulisi tiedoksi, niin huomenna olisi
+viskaali niskassani, virkarikos keppinä kourassa. Eikä pojalle tässä
+mitään pahaa tapahdu, pääsee hevoskyydillä kotikyläänsä. Ajuri Siiralla
+on riski hevonen, se tuntikolmisessa hurahuttaa perille. - Itse
+asiaassa tämä kerjäläislaki on paljasta pötyä, joka olisi joutanut
+kuolla ennen syntymistään. Etenkin nyt, kun viime kesänä tuli hyvä
+vuosi ja kerjäläisetkin ovat vähenneet, niin niistä ei syntyisi mitään
+vaivaa, ei kylissä eikä kaupungissa, jos kerjääminen olisikin vapaa.
+Joka ei anna, se ei anna, ja joka antaa, se antaa hyvällä mielellä."
+
+— Niin minustakin on, sanoi kauppias ja kääntyen Hemmoon sanoi:
+"Heitäppäs nyt itkusi ja tule likemmäksi, annan sinulle matkarahaa,
+äsken en kerjennyt antaa, ennen kuin jouduit järjestysvallan kanssa
+tekemisiin."
+
+Hemmo pyyhki hihaansa kasvojaan ja seisahtui kauppapöydän toiselle
+puolelle.
+
+Kauppias laatikostaan kahmaisi puolen kourallistaan pieniä rahoja ja
+antoi ne Hemmon kahmaloihin. Hemmo otti povestaan pussinsa, jossa
+oli saman verran entisiä. Sitten kauppias otti laatikostaan täyden
+kourallisen paperipäällisiä kompiaisia, ojensi ne Hemmolle sanoen:
+"Panehan nämä taskuusi, josta saat tarjota kaupunkituliaista parhaalle
+tuttavallesi kotikylässä. Antaisin ryypynkin, että saisit maan tavan
+mukaan kaupungista palata päissäsi, mutta ehkä noin nuoren miehen on
+somempi pysyä selvänä."
+
+— Kyllä niin on paras, myönsi poliisikin. Poliisi saattoi nyt Hemmon
+Siiran luo. Peitellessään rekiperään istunutta Hemmoa naurusuin hän
+sanoi: "Luulen sinun ensi kerran eläessäsi olevan herraskyydissä."
+
+Siira hyppäsi kuskipukille sanoen: "Sitä tämä onkin, kun tässä oijetaan
+tielle."
+
+Poliisikin katsoi jälkeen, kun portista kadulle päästyä menijät
+lähtivät etenemään kuin tuulispää.
+
+Hemmo siinä rekiperässä istuessaan laittoi kaikki rahansa ja
+kompiaisensa siihen yhteen pussiin toivoen voivansa saada ne
+loppumatkalla jättää johonkin, josta saisi ne sitten tilan sattuessa
+hakea johonkin parempaan talteen. Niinpä loppumatkalla tien kulkiessa
+erään niityn halki Hemmo sanoi kyytimiehelle: "Ettekö olisi hyvä ja
+seisauttaisi hevostanne siksi, että pistäisin tämän pussini tuohon
+latoon. Tarvitsisin itse rahani ja muutkin, mitä tässä pussissa on, ne
+valtaavat siellä talossa."
+
+- Hui hai! Eiväthän ne nyt niin halpoja liene, että sinulta
+kerjuupussin valtaavat. Antaahan pussin pysyä mukana, sanoi kyytimies
+ja ajoi vain minkä hevoselta kavioista lähti. Hurahtamalla tuli
+Hirviniemen kartanoonkin, missä ohjasperät sitoi tikipuuhun ja
+jouduttautui pirttiin.
+
+Hemmo pussi kainalossaan kyytimiehen mukana tuli pirttiin, missä
+pussinsa pisti soppeen ja riisuttuaan nutun päältään istui pussinsa
+viereen. Hän tunsi vapisevansa, vaikka matkalla ei kylmä tullut.
+
+Sipo kysyttyään sanomat vieraalta vihaisella tavalla sanoi: "Vai
+herraskyydillä tätä pirun alkua kyyditään."
+
+- Luultiin kuvernöörin tulevan, kun herra istuu rekiperässä ja
+kyytimies kuskipukilla, sanoi emäntä Sipon sanojen jatkoksi.
+
+Siira kuuli, että talossa syntyi karkeita puheita, ja hän kiirehti
+lähtemään vaatien isännältä kyytipalkkaansa, johon sai vastauksen:
+"Ei minulla ole rahaa semmoisiin kyytipalkkoihin." Sen kuultuaan
+Siira kääntyi lähtemään ja ovelle mennessään sanoi: "No, minä perin
+poliisilta, poliisi periköön mistä saa."
+
+- Herra Jumala! Vai poliisin kanssa tämä roiston alku on ollut
+tekemisissä. Kaikkea pitää kuulla, kuului emännän suusta haikeat sanat.
+
+Siira oli mennyt näkemästä tai kuulemasta. Sipo ikenet irvissä tuli
+Hemmon luokse sanoen: "Pitää antaa tuntea, miltä kaupunkilysti
+tuntuu." Tarttui Hemmon pitkään tukkaan, nosti melkein kohoksi, puisti
+ja mäykytti päätä seinään ja äkäili: "Tekeekö kaupunkiin mieli,
+tekeekö kaupunkiin mieli? Sinä kuudenkymmenen markan vahingon sait
+kylälle. Vieläkö tekee mieli lähteä?" Sitten viimein heitettyään alkoi
+tavoitella keppiä, jotakin luudanvartta, vielä ruoskiakseen, mutta
+sitä ei ollut saatavissa. Kun emäntäkin sanoi: "Ei tuolta ruojalta nyt
+huoli luita rikkoa", niin Sipokin jätti ja hammasta purren ähisi: "Teki
+moisen vahingon, ei vähemmän kuin kuudenkymmenen markan tämän kylän
+vahingoksi, ja mitä se vielä tekee vuoden pitkään. Siltä on otettava
+vaatteet pois, kuka takaa, ettei se tänä yönä taas lähde."
+
+Hemmolla oli Sipon tukistaessa maailma mennyt mustaksi silmissä, ja
+hän oli luullut kuolevansa; mutta nyt rupesivat silmät selviämään, kun
+pojat tulivat pakottamaan heittämään liivin ja puseron päältä ja kengät
+jalasta. Ne veivät sitten pirtin peräpuoleen katseltavaksi, josta
+kuuluivat emännän ihastuneet sanat: "Nämähän sopivat pojille, koetappas
+sinä, Sauli, tätä nuttua ja sinä, Eenokki, näitä puseroa ja housuja."
+Kuului yhä emännän ihastelevia sanoja että "siinä kaupassa kuitenkin
+saatiin näin paljon vaatteita."
+
+Sauli, se pojista vanhempi, juuri kuin jotakin muistaen, pyörähti
+ympäri ja sanoi: "Mutta sillä on pussi. Katsotaanpas, mitä siellä on."
+Sen sanottuaan meni ja kiskaisi Hemmon pään alta pussin. Sitä purkaessa
+perällä pirttiä ilo nousi, kun siellä oli kompiaisia ja rahapussi.
+Kompiaiset jaettiin miehiä myöten, ja sitten ruvettiin lukemaan rahoja,
+josta hetken perästä kuului emännän iloinen sana: "Kuusikymmentä kaksi
+markkaa ja viisikolmatta penniä, justiin se kyytipalkka ja vielä kaksi
+markkaa viisikolmatta penniä jää."
+
+Sipo jouduttautui sanomaan: "Ei saa puhua näistä rahoista kenellekään,
+perikööt kyytipalkan kylän kassasta". Siponkin rievähuulinen suu oli
+lystissä mareessa.
+
+Emäntä Sipon sanojen jatkoksi tyytyväisenä sanoi: "Niinpä kyllä. Saahan
+nämä todellakin olla sen lisäksi, että olet niin halvasta huutanut,
+neljästäkymmenestä kahdesta markasta vuodeksi elättääksesi. Näitten
+kanssa tulee kuitenkin sata neljä ja vielä viisikolmatta penniä. Vie
+vain rahat talteesi", sanoi hän ojentaessaan rahapussin Sipon käteen.
+Sitten emäntä rupesi uudelleen katselemaan vaatteita ja makeasti
+hymyillen sanoi: "Ja vielä nämä vaatteet. Nutussa on täysi villainen
+vuorikin, ja nuo housut samaa vaatetta ja liivikin melkein uusi. Näkyy
+samasta talosta saaneen koko puvun."
+
+- Lienee varastanut, kuului Sipon huomautus.
+
+- Todellakin. Kukas tällaisen puvun olisi kerjäläiselle lahjaksi.
+Kyllä se on totta, että varastanut se on ja siitä joutunut poliisin
+haltuun. Kun sinulla Sipo on kaupungissa käynti, niin saat poliisilta
+ottaa selvän, päätteli emäntä. - Pitänee sitä poliisia tavata senkin
+kyytipalkan tähden, silloinpa hänestä saa selvän, kuului Sipon
+rauhallinen sana; ja somalle tuntui mielikin, kun kourassa oli Hemmon
+rahapussi, jolla Hemmon eläkemaksun kanssa tiesi voivansa maksaa
+tämänvuotisen kunnanveron.
+
+Hemmo ei näihin isännän ja emännän päätöksiin asiansa puolesta
+mitään virkkanut. Penkin loukkoon kyyristyneenä, kasvot seinään päin
+käännettyinä hän vain itki, niin että pienet hartiat nytkähtelivät,
+povessa ainoa toivo, että lämpiäisi ilma niin, että tarkenisi avojaloin
+juosta Ratulaan kertomaan, miten pahoja minulle ovat. Ei noussut
+iltaistakaan syömään, jota sinne penkille tuotiin ja jossa oli vain
+oma kerjuupalasensa, muutama kalanpää ja piimäsintua särpimeksi. Yöllä
+kun rupesi kovin hiukomaan, niin söi ja kyyristyi taas penkin loukkoon
+itkemään. Kylmäkin värisytti, kun ei ollut mitään peittoa, ettei saanut
+unta koko yönä, itkukaan ei lakannut aamunkaan tullessa. Aamun tullessa
+se muuttuikin kuoleman pelon itkuksi, kun vaatteetkin vietiin, ettei
+päässyt edes ulkona liikkumaan. Muisti, että ulkona liikkuminenhan
+hänellä oli hoitolassakin henkiin pelastajana.
+
+Aamusella olivat ihmiset nousseet ja Sipo mennyt talliin hevosten
+hoitoon eikä emäntäkään ollut pirtissä. Pojille taas pisti päähän
+ilkeyden teko. Eenokki meni ja penkin loukossa kytröttävän Hemmon
+pyräytti lattialle sanoen: "Joudu lähtemään kaupunkiin!" Sauli kilmasi
+siihen ja sanoi: "Pitelehän sinä, minä tuon vettä, kastetaan ryssän
+kasteella, kun se on kaupungissa pakanoitunut." Sauli toi ulkoa
+kiululla jäistä vettä, sitä hulautti Hemmon päälle. Hemmo koetti
+rukoilla: "Heittäkää toki, heittäkää toki, enhän minä ole teille
+pahaa tehnyt." Siitä ei ollut apua. Eenokki vain hallitsi Hemmoa
+lattialle selällään, ja Sauli hulautti vettä päälle sanoen: "Kolme
+kertaa se kuuluu ryssän pappikin antavan pakanalle pyhää vettä. Tässä
+toinen annos. Tässä kolmas annos." Sitten pojat hyppäsivät syrjään ja
+nauroivat sillä, kun Hemmo häkellellen nousi ja koko ruumis värisi
+vilusta. Samassa tuli emäntä ulkoa ja nähtyään poikainsa ilveen
+moittivasti sanoi: "Mitä te tuon kanssa viitsitte pelata. Tehän olette
+talon poikia, olkaa arvokkaita ja antakaa kerjäläisen olla alallaan,
+kun se teille ei mitään pahaa tee." Emäntä samassa palasi keittiöön,
+jonne Sipokin tuli aamukahvia juomaan. Siellä isäntä komensi poikia
+antamaan huutolaiselle rauhan, että se pysyisi kotona. "Ratulainen ja
+muutkin kyläläiset ovat sanoneet, ettemme saa periä eläkerahaa, jos
+poika on kerjuulla. Ratulainen minulle tahtoo kostaa, kun minä yhä
+ja yhä alempaan huusin poikaa, jota hänenkin olisi mieli tehnyt. Nyt
+kannattaa pojalle parantaa ruokintaakin, kun saatiin rahaakin."
+
+— Niin ja sillä on enemmäksi kuin yhdeksi viikoksi omia palasiaankin.
+Ja nuo vaatteet ovat suuri asia, huomautti emäntä.
+
+Hemmo huomasi emännän olevan hänen puolellaan, ja hän uskalsi
+kahvinjuontiaikana kiivetä uunille lämmittelemään ja kytistyi
+sinne pisimpään soppeen uunin päällä olevien astian lautapuitten
+suojaan, joita sinne oli kuivumaan kasattu. Emäntä oli hakenut
+poikainsa repaleisia vaatteita, repaleiset kengät ja sukat; hän tuli
+pirttiin niitä tuomaan Hemmolle, mutta kun Hemmoa ei näkynyt, palasi
+keittiöön kysymään pojilta. Pojat eivät tienneet, mutta saivat lähteä
+etsimään. Sitä ei löytynyt mistään. Sipo komensi poikansa ja itsekin
+lähti toisiin taloihin meneviltä teiltä ottamaan selvää, näkyisikö
+avojalkaisia jälkiä. Niitä ei löytynyt mistään. Ruvettiin ottamaan
+selvää, oliko kadonnut kenkiä ja muitakin vaatteita. Ei mitään ollut
+kadonnut. Kun ei mistään löytynyt jälkiäkään, niin emäntä arvasi, että
+se sittenkin on juossut Ratulaan, vaikka paljon kuljetulla tiellä ei
+ole nähty jälkiä. Hän lähti puolihätäännyksissään juoksemaan Ratulaan,
+ennen kuin kerkeäisivät sen taas laittaa uudelle kerjuumatkalle.
+Hikisenä ja hätäisen näköisenä saapui Ratulaan; emäntä ei vieraalta
+kysynyt tavallisia kuulumisiakaan, kysyi vain että "mitä nyt on
+tapahtunut, kun olette niin hätäisen näköinen?"
+
+- Kun se huutolaispoika meiltä tänä aamuna katosi kuin elohopea
+tuhkaan, ettei löydetä mistään. Lähdin tänne, että jos se olisi tänne
+tullut. Se eilen illalla tuotiin kaupungista, otettu siellä kiinni,
+polisi oli laittanut tuojan. Yötä oli meillä kuten ainakin ja jäi
+nukkumaan, kun poistuttiin keittiöön kahvia juomaan.
+
+- Taidettiin kurittaa poikaa kotiin tultua, kuului talon emännän
+umpikuljuinen sana.
+
+— Ei parahiksikaan ansion mukaan. Toruttiinhan sitä kyllä, kun tuotti
+kylälle sellaisen vahingon. Ei vähemmän kuin kuusikymmentä markkaa
+sanoi se, joka pojan toi, perivänsä kunnasta.
+
+Talon emännän tuli paha olla, kun hän oli toimittanut pojan kerjuulle,
+ja siitä, että jos poikaa on tavattomasti kuritettu, että se tuskissaan
+meni kaivoon. Pani päällysnutun päälleen ja sanoi: "Lähden sinne
+teille, tottahan se nyt jotenkin saadaan selville, mihin se on mennyt,
+eihän tuo aivan neulan kokoinen kuitenkaan ole."
+
+Matkalla Ratulan emäntä sanoi: "Se Hemmo meillä valitti, että pojat
+ovat hänelle pahoja. Sanoi sellaistakin pahaa tehdyn, että kaivolla
+oli jäisellä vedellä valettu ja sitten hierottu nietoksessa, ja
+kelkkaansakin, ainoaa isän muistoa, se itki, kun pojat olivat sen
+särkeneet."
+
+- Siitä kelkka-asiasta en tiedä mitään. Jos pojat ovat sen särkeneet,
+niin Sipo pian tekee kelkan kelkasta. Sitä vesiasiaa en takaa, jos
+vertaisilla ylimielillä jotakin sattuu. Ja eihän tuon veden sanota
+luita rikkovan, jos pojat olisivat sattuneet räiskäyttämäänkin pojan
+päälle. Kaikessa tapauksessa se nyt kuitenkaan ei niin suuri asia ole,
+että kylässä olisi kannattanut puhua.
+
+- Miten lienee, mutta tuntuvat sen kyläläisetkin huomanneen, että kehno
+sillä pojalla on hoito.
+
+- Kannattaakohan kenenkään aivan mesimättäällä pitää huutolaista
+kokonainen vuosi, kun vain neljäkymmentä markkaa maksetaan, sävähti
+Hirviniemen emäntä vastaan.
+
+Ratulan emännällä oli suussa sana, ettei pitäisi ottaa niin halvalla,
+ettei kannata kunnollisesti hoitaa, mutta hän pelkäsi Hirviniemen
+emännän äänen korkenevan kylälle kuulumaan asti; hän jätti sen
+sanomatta, joten emännät melkein äänettöminä kulkivat juuri kuin
+hautajaisiin.
+
+Hirviniemen pirttiin tultuaan Ratulan emäntä vilkaisi ympäri pirtin,
+ja kun ei Hemmoa näkynyt, niin istuttuaan penkille sanoi: "Niin,
+huutolaispoikaako ei ole löydetty mistään?"
+
+- Ei mistään, vaikka sitä on päiväkausi haettu kuin neulaa, kuului
+Sipon puoliksi haikea sana.
+
+- No, miten se nyt on selitettävissä sen katoaminen? sanoi Ratulan
+emäntä. Mutta samassa alkoi uunin päältä kuulua pientä liikettä ja
+heti sieltä korkeudesta ilmestyivät vuorokauden itkemisestä ja uunin
+päällyksen liiasta noesta tuhraantuneet kasvot; ja Hemmon silmät
+olivat kirkkaammat kuin moneen päivään ja oikeimmin ensi kerran koko
+Hirviniemessä, sillä siellä lämpimässä hän oli päässyt käsiksi niin
+makeaan uneen, ettei tiennyt, mitä maan päällä hätäiltiin.
+
+Kaikki sen huomasivat yhtä aikaa ja kaikilta pääsi yhteinen iloinen
+nauru, Ratulan emäntäkin nauroi, että oli vähällä kaatua penkille
+pitkälleen nauramaan.
+
+Kun kaikki olivat mehevimmän naurunsa nauraneet, niin talon emäntä
+sanoi: "Sananlasku sanoo: nauru hyvällä, nauru pahalla, niinpä nytkin,
+kun tästä seikasta, joka rupesi ikävältä näyttämään, selvitään
+iloisella naurulla." Sen sanottuaan talon emäntä tarttui Ratulan
+emäntää olkapäähän ja sanoi: "Lähdetään nyt sisälle, keitän kahvit
+tämän lystin lopuksi."
+
+- Menkäähän keittämään kahvinne, minä vain tahdon kuulla kaupungin
+kuulumisia tältä kaupungista palanneelta. Laskeuduhan nyt alas sieltä
+pyhästä korkeudestasi.
+
+Hemmo laskeutuikin alas ja istui Ratulan emännän viereen, missä emäntä
+näpillään koetellen paitaa sanoi: "Tämä emäntäkö sinulle on näin hyvän
+paidan ja housut antanut?"
+
+- Yksi rouva siellä kaupungissa.
+
+- Antoiko se muitakin vaatteita?
+
+- Antoi, mutta ne täällä ottivat pois, sanoi poika arasti.
+
+- Ne otettiin talteen. Mitäpä se niillä hyvillä vaatteilla joka päivä
+tekee, virkkoi talon emäntä.
+
+- Kerjäsitkö rahaa ja saitko?
+
+- Sain, sanoi Hemmo hiljaa ja äänessä kuului vienoa väristystä.
+
+- Saitko minkä verran? Oletko laskenut?
+
+- Kuusikymmentä kaksi markkaa ja viisikolmatta penniä.
+
+- Hui hai! Ei puoltakaan niitä ollut, kiirehti emäntä sanomaan.
+
+- Tehän juuri laskitte tässä pöydällä, sanoi poika terävästi ja katsoi
+kirkkaasti emännän silmiin, joista näkyi, että poika sanoi totta.
+
+- Mistä sinä tiesit, mitä rahoja minä laskin?
+
+- Niitä juuri minun pussistani otettuja, sanoi poika lujasti ja katsoi
+emännän silmiin silmillä, joista näkyi syvä viha. Sipon ruskeat silmät
+rupesivat mulkoilemaan, hän hyppäsi seisaalleen ja ulos mennessään
+porisi: "Ne otettiin pojalta talteen, ne heti nähdään, mitä niitä on,
+tuon tänne sen kukkaron."
+
+- Ei, ei minun tarvitse niitä nähdä, huusi Ratulan emäntä Sipon jälkeen.
+
+- Kun ne kuitenkin tässä tulivat puheeksi, kuului yhä Sipon porina.
+
+Ratulan emäntä nousi lähtemään, mutta katsahti vielä Hemmoon ja kysyi:
+"Eikö sinulla muita vaatteita olekaan kuin mitä päälläsi on? Mihin sinä
+ne vaatteet, joilla meiltä lähdit, olet hävittänyt?"
+
+- Ne jäivät kaupunkiin, sanoi Hemmo ja rupesi kertomaan, että "se rouva
+aikoi ne pitää tallessa, että saan periä, jos tahdon", mutta talon
+emäntä kiirehti sanomaan: "Tuolla penkillä on vaatteita kasa, josta saa
+panna päälleen, ja kengät ovat penkin alla."
+
+Eteisestä rupesi kuulumaan Sipon kiireiset askeleet. Ratulan emäntä
+puristi Hemmon kättä hyvästelläkseen ja vakavasti sanoi: "Älä nyt lähde
+enää kerjuulle, tuotat kyläläisille turhia rahanmenoja." Sen sanottuaan
+ojensi kätensä talon emännälle hyvästelläkseen. Emäntä hieman
+punastuksissaan esti sanoen että: "katsotaanhan nyt ne pojan rahat ja
+lähdetään sisälle, minä keitän kahvia".
+
+- En, en minä nyt lähde, liian kauan olen ilmankin viipynyt. Sipo
+kuitenkin siitä huolimatta purki rahat pöydälle ja vihaisesti sanoi:
+"Nämä ovat nyt katsottavat, ettei tarvitse olla epätietoinen."
+
+Ratulan emäntä vilkaisi rahoihin ja näki mustuneita kuparilantteja,
+seassa vain jonkin valkean rahan ja sanoi: "En en minä tarvitse nähdä.
+Hyvästi vain."
+
+- Niin, ja sitten rupeavat kylällä huutamaan sitä kuuttakymmentä kahta
+markkaa ja viittäkolmatta penniä, sävähti Sipo.
+
+Sitä ei emäntä kuunnellut, vaan työntyi ulos. Talon emäntä seurasi
+mukana ja tahtoi yhä sisälle, mutta Ratulan emäntä piti päätöksensä ja
+meni.
+
+Sipo puhisten kokosi lantit pussiin ja vei talteensa.
+
+Ratulan emännän mentyä Sipo uhkasi kostaa Hemmolle sen, että se kertoi
+Ratulan emännälle kaikki, ja oli vähällä mennä tapansa mukaan Hemmoa
+tukistamaan ja päätä seinään jyskyttämään, mutta kun emäntä lujasti
+kielsi, niin jäi sikseen tukistus. Uhkaili vain että: "yritähän vielä
+kerjuuseen, niin saatuani käsiini pitelen niillä käsillä, että heitän
+vain henkeä luitten rakoon." Sipon ruskeat silmät paloivat tulisina
+kekäleinä hänen kävellessään lattialla noituen ja haukkuen Hemmoa
+siitäkin, että hän oli kätkeytynyt uunille saaden aikaan sellaisen
+hakemisen ja sitä tietä Ratulan emännän sotkemaan asioita.
+
+
+
+
+KOLMAS LUKU.
+
+
+Aika oli kulunut toukokuuhun. Maa oli sula, kun Hemmo eräänä yönä tuli
+Ratulaan, valitti nälkäänsä ja näytteli päätään, jossa oli pahkoja,
+kun Sipo oli seinään jyskyttänyt. Pojat olivat valehdelleet hänen
+päälleen. Vaatteita oli Hemmolla vain riekaleita, pyysi emännältä
+parempia vaatteita, sanoi, että hän isoksi tultuaan maksaa, aikoi
+lähteä kerjuuseen eikä aikonut mennä kaupunkiin, jossa joutuisi kiinni.
+Mutta emäntä sanoi: "Sinä voit joutua muuallakin kiinni, kun kaikkialla
+on kerjuu kielletty. Jos vieläkin tuotaisiin sinut karkumatkalta
+Hirviniemeen, niin päiväsi tulisivat pahemmiksi entistään, joten on
+parasta pysyä paikallaan."
+
+Hemmolta pääsi voittamaton itku, jonka voimasta värisi koko ruumis.
+
+Emäntä laittoi Hemmon syömään ja puheli: "Koetahan kestää tämä
+vuosi. Tulevana vuonna pääset meille, ei anneta sinua enää Sipon
+tukistettavaksi." Hemmon syötyä emäntä antoi hänelle paksun leivän ja
+kiirehti lähtemään takaisin, että joutuisi ihmisten nukkuessa. Silloin
+hän saisi kätkeä leipänsä hyvään talteen, josta sitten voisi käydä
+salaa syömässä, kun kova nälkä tulee.
+
+Hemmo ei enää itkenyt. Vuosi tuntui mielestä lyhyeltä, kun pääsisi
+Ratulaan. Hemmo joutuikin ennen ihmisten nousua Hirviniemeen ja kätki
+leipänsä tallin ylisellä katon rakoon. Siellä se säilyi hiiriltäkin.
+
+Oli helluntaiaamu, kun Hirviniemen emäntä istui ennen kirkonmenoja
+Kaitasalmen kirkon luona suuren petäjän juurella virsikirja kainalossa
+odottamassa kirkon ovien avaamista. Ratulan emäntäkin virsikirja
+kainalossa lähestyi kirkkoa ja huomasi siellä petäjän juurella
+Hirviniemen emännän. Kun muutakaan tuttua ei ollut puhetoveriksi, hän
+poikkesi sinne ja tervehdittyään Hirviniemen emäntää istui siihen ja
+melkein ensi sanakseen kysyi: "Miten siellä nyt huutolaispoika jaksaa?"
+
+- Mikäpäs hänen on jaksaissa. Niin on kun aina ja terve on kuin peura.
+
+- Se menneellä viikolla eräänä yönä kävi meillä aikoen kerjuuseen.
+Valitti nälkäänsä ja näytteli päätään, jossa oli pahkoja, sanoi poikain
+valehdelleen hänen päälleen, joten isäntä oli kurittanut päätä seinään
+jyskyttämällä. Sanoi palaneita leivän kantoja ja sillin suolia ja
+silakanpäitä ruoaksi annettavan.
+
+Hirviniemen emännällä näkyi käyvän vihaksi. Kuivasti sanoi: "Se on
+vale, seitsemän kertaa vale. Sille on annettu ruokaa kuin muillekin."
+
+- Laiha tuo näkyi olevan. Siniset suonet luitten päällä ja vaatteita
+vain riekaleita, joissa on todistus huonosta hoidosta.
+
+- Lihota sinä ja pue silkkiin, kun sinä olet siitä ruvennut niin
+suurta huolta pitämään, saat kai sen, kun niin mielesi tekee, sävähti
+Hirviniemen emäntä.
+
+- No, emme nyt viitsi riidellä, olemmehan kirkkomiehiä, pyhän
+ehtoollisen vieraita. Minä vain toivon, että sinä omantuntosi rauhaksi
+ja velvollisuuden käskystä tuota orporaukkaa hoitaisit hyvin, joskin
+se eläkerahamäärä ei kannattaisikaan. Sillä jos tekee lähimmäiselleen
+ansaitsematonta hyvää, saa siitä iloa, sitä enemmän, jos tekee hyvää
+tuolle kelpo ihmisten orvolle lapselle, puheli emäntä.
+
+Hirviniemen emäntä oli aikeessa vielä puolestaan puhua, mutta ei enää
+kerjennyt. Kun suntio suuret avaimet kädessään lähestyi kirkon ovea
+ja tien täydeltä tuli ihmisiä sellainen jono, ettei päätä näkynyt,
+niin emännät hyppäsivät ylös mennäkseen aivan oven auettua kirkkoon
+ja päästäkseen perälle kirkkoa istumaan, kun olivat rippi vieraita.
+Kirkossakin menivät emännät samaan penkkiin. Ratulan emännän puhe
+kuitenkin oli Hirviniemen emännän povessa karhonut ylös pahaa törkyä,
+kun se vielä muistutti päivän merkityksestä. Muistui mieleen monta
+rikosta elämän matkalta. Elävinä tulivat nyt mieleen Hemmon vaatteitten
+ja rahojen anastuskin ja monet pahat sanat turvattomalle orvolle. Ja
+siihen kun tuli papin voimakas rippisaarna tuomitsemaan, että anteeksi
+saamisesta ei ole puhettakaan, ellei rikostaan tunnusta ja korvaa
+lähimmäiselleen tekemää vahinkoa. Suuret kyyneleet vierivät Hirviniemen
+emännän poskia alas koko rippisaarnan ajan.
+
+Tästä lähtien tuli Hirviniemen emäntä Hemmolle paremmaksi. Hän aina
+kielsi poikiaankin ilkeyden teosta Hemmolle; ja ruokakin parani,
+annettiin melkein joka päivä keittoakin, jos sattui muilta jäämään;
+ennen se vietiin navettaeläimille.
+
+Sipo pysyi aina yhtä pahana, tätä pojat käyttivät aseenaan valehdellen
+aina jotakin Hemmon tehneen, josta Sipo tapansa mukaan kuritti Hemmoa.
+
+Kului kuitenkin vuosi loppuun. Ratulan emäntä oli nyt köyhäin
+huutokauppaan lähtiessä isännälle sanonut, että Hemmo, tuo orporaukka,
+on pelastettava Hirviniemestä. Niinpä uutena vuotena 1870 Ratulan
+isäntä hakikin Hirviniemestä Hemmon. Pojan silmät olivat kirkkaat
+Ratulan emäntää tervehtimään tullessa. Mutta emännän silmiin ilmestyi
+kyyneleitä, joita ei kukaan tiennyt, ja tuskin kukaan arvasikaan, mikä
+ne kyyneleet aiheutti. Salatakseen niitä hän lähtikin ulos, josta
+tuokion perästä palasi tuoden uudet, valkoiset alusvaatteet, laski ne
+sängyn kaiteelle ja toimitti Hemmon pesemään silmiään. Sen jälkeen
+Hemmo sai riisua päältään kaikki entiset ja pukeutua uusiin. Kohta
+joutui päivällinenkin, jolloin Hemmo sai tulla emännän viereen syömään,
+jossa emäntä toimitti Hemmon lautaselle parasta, mitä pöydällä oli,
+ja kehoitti syömään lisäten uutta. Sitä päivää ja sitä päivällistä ei
+Hemmo unohtanut. Vaikka toisetkaan päivät eivät olleet pahemmat, niin
+silti se tämä päivä jäi iäksi merkillisimpänä muistiin.
+
+Hemmo oli unohtanut lukutaidon, minkä äiti oli opettanut, tuskin
+kirjaimiakaan tunsi Ratulan emäntä rupesi sitä opettamaan. Se olikin
+Hemmosta mieluista työtä, kun siinä hommassa sai olla likellä emäntää.
+Mutta se yhteistyö loppui lyhyeen, kun hän viikon perästä osasi lukea
+mitä kirjaa hyvänsä. Täytyi muuta keksiä, että sai olla emäntää
+likellä. Se oli sitten iloa, kun emäntä otti mukaansa kirkkoon, milloin
+vain itse lähti.
+
+Oltiin heinäkuussa, kun eräänä kauniina sunnuntaina Ratulan isäntä
+ja emäntä lähtivät kirkkoon, jolloin, kuten aina, Hemmo oli mukana.
+Kirkkoajan loputtua olivat kaikki kirkkomiehet menneet koteihinsa,
+mutta Ratulan isäntää oli joku pyytänyt avukseen ruumista viemään
+hautuumaalle, joksi aikaa emäntä jäi Hemmon kanssa pappilaan, ja
+kun oli pappilan herrasväelle tuttava, kutsuttiin sisälle. Sisälle
+ruustinna ei kuitenkaan vienyt; kun rovasti oli kuistin viileässä
+katoksessa istumassa, niin istuivat hekin kuistin penkille, missä
+rovasti aloitti puheen tästä hyvästä kesästä, nähtävissä olevasta
+hyvästä vuodentulosta ja hyvästä heinänkorjuusta. Talossa oli paljon
+lapsia, jotka siellä kentillä ilakoivat mikä mitenkin, kuitenkin
+lapsenpiika mukana. Hemmo nyt näki siinä rovastin seurassa olevansa
+liikaa, niin sekaantui hänkin talon lasten joukkoon, kun emäntäkään
+ei häntä kieltänyt. Rannassa oli laaja pyykinpesulaituri. Sille
+laiturille kulkeutui nyt matkue samoin kuin muinakin päivinä kauniilla
+ilmalla. Järvi oli aivan rasvatyyni. Lapset kurottautuivat laiturin
+laidalta pitäen veden pinnasta kuviaan katsomaan, ja laiturin seinän
+pimennosta ne selvinä näkyivätkin. Joukossa oli toisella vuodella oleva
+Ailikin, joka hänkin muitten mukaan työnsi päänsä niin pitkälle, että
+näki kuvansa. Lapsenpiika piti selkävaatteesta kiinni, ettei menisi
+järveen. Sen tähden Aili tunsi olevansa turvassa ja työnsi päätään
+yhäkin ulommaksi. Lapsenpiika olikin huoleton, ei pitänyt tarpeeksi
+lujasti kiinni, joten Aili kurottaessaan itseään edemmäksi kadotti
+tasapainonsa. Piian kädestä läpsähti vaate irti ja - molskis vain,
+Aili oli järven pohjassa. Syntyi hätä. Lapsenpiika huusi: "Aili meni
+järveen! Aili meni järveen!" - Sitä huutaen hän lähti juoksemaan taloon
+päin kuin hullu. Tuskin tiesi itsekään, mihin hän juoksee. Rovasti,
+ruustinna ja Ratulan emäntä juoksivat hengen edestä paikalle. Aili kun
+näkyi järven pohjasta, niin Hemmo sanoi: "Minä käyn Ailin pois tuolta."
+- - Silmänräpäys vain, kun Hemmo oli tempaissut kengät jalastaan,
+repäissyt nutun päältään ja puikaissut järveen, jossa oli jo Ailia
+ottamassa syliinsä, kun rovasti, ruustinna ja Ratulan emäntä saapuivat
+paikalle. Hemmo siellä enemmän kuin kahden sylen syvyisessä vedessä kun
+sai Ailin syliinsä, lähti pohjaa myöten kävellen kiertämään laituria
+päästäkseen laiturin päässä maalle. Hemmo kun pääsi niin matalalle, että
+päänsä sai kuivalle, hätäisesti sanoi: "Tämä oli jo kuollut, ennen kuin
+minä sain, ei liikkunut." - Ratulan emäntä Hemmon vielä vyötäisiään
+myöten ollessa järvessä juoksi vastaan. Tempasi Hemmon sylistä lapsen,
+joka oli varuton kuin lankavyyhti. Alkoi puistella lasta, eikä kauan,
+kun purahti vettä suusta ja kuului kipeä valitusääni. Silmänräpäys vain
+ja se jännittävä, tuskallinen hetki muuttui ilon hetkeksi. Rovasti
+tuskin tätä ennen vielä oli niin hartain mielin kiittänyt Jumalaa
+kuin nyt. Luki monta tähän sopivaa raamatunlausetta. Kauan siinä ei
+kuitenkaan joudettu viipymään, piti kiirehtiä saamaan lapsi nukkumaan.
+Lapsenpiika tästä pelastumisesta ei vieläkään tiennyt, hän kentällä
+pitkänään kiemuroi, voivotteli ja repi tukkaansa. Ruustinnan kävi
+sääliksi. Hän meni ja ystävällisesti sanoi: "Sanni nouse ylös, Aili
+on pelastettu!" - "Jumala olkoon kiitetty!" huudahti Sanni ja kimposi
+ylös. "Kuollut olisin näihin tuskiin." - Huitaisi tukkansa päänsä
+taakse ja lähti juoksemaan Ratulan emännän sylistä ottamaan lasta,
+mutta tämä ei antanut, kantoi vain kartanoon päin. Ruustinnakin tuli
+emännälle matkatoveriksi.
+
+Sisällä tuli kysymys, milloin Hemmo oli oppinut sellaiseksi uimariksi,
+että tuossa enemmän kuin kahden sylen syvyyteen uskalsi sukeltaa.
+
+- Hirviniemen pojat kun sukeltelivat ja pulikoivat, niin siitä opin.
+Niitten mukana ei ollut rauhaa uida, he tekivät ilkeyttä vain. Minä
+menin aina niiden tietämättä sinne niemen taakse hiekkarannan kohtaan
+ja siellä yksinäni uin ja opettelin sukeltamaan ensin matalammalla ja
+sitten syvemmällä, kun opin.
+
+- Kultainen oppi. Se tänä päivänä pelasti ihmishengen, sanoi rovasti
+painokkaasti. Ja sitä työtä emme voi sinulle muuten korvata kuin että
+jos tämä emäntä luovuttaa sinut meille, niin pääset meidän Eemelin
+kumppaniksi kaupungin lyseoon. Jäät tänne nyt meidän kotiopettajan
+kouluun syyskuun alkuun asti, niin pääset lyseoon ensimmäiselle
+luokalle.
+
+Hemmolla meni sormi suuhun ja silmät rupesivat vilkuilemaan emäntään.
+
+Emäntä hieman ajatteli, sitten ajatus-alta sanoi: "Kyllä se on totta,
+että missään muussa nimessä en luovuttaisi poikaa, vaan ainoastaan
+siinä, että pääsee kouluun. Silloin huutolaisen nimi hänen päältään
+haihtuu. Mitäpä toivoisinkaan köyhälle orvolle enemmän kuin oppia.
+Uskon senkin, että Hemmo tulee menestymään koulussa, sillä hän on
+luonteeltaan lukuhaluinen. Minä olen hänet vasta opettanut lukemaan
+aakkosista lähtien, nyt hän on lukenut talon kaikki kirjat. Suuren
+Raamatunkin on lukenut kannesta kanteen. Jääköön vain poika tänne."
+
+Hemmon kasvot punastuivat. Silmät rupesivat pyörimään. Kukaan ei
+arvannut, mitä Hemmo ajatteli.
+
+- Vai etkö tahtoisi jäädä? kysyi emäntä ystävällisesti.
+
+- Jään, kun te tahdotte, sanoi Hemmo tuskin kuuluvasti.
+
+- Parasta, mitä elämä sinulle orvolle huutolaispojalle antaa,
+toivoessani sinut luovutan tänne, kun minä en koskaan voi sinulle
+tarjota sitä, mitä nyt rovasti sinulle lupaa.
+
+Hemmolla tuli kyyneleet silmiin, sormi meni suuhun ja hiljaa sanoi:
+"Käyttehän aina täällä."
+
+- Käynhän minä toki sinua näkemässä täällä ja jonkin kerran
+kaupungissakin. Ja sitäpaitsi joululomalla ja pääsiäislomalla kai
+tulette käymään kotona, ja tulevana kesänä koko kesäksi tulette pois
+koulusta, silloin saat meillä olla vaikka koko kesän syyskuun alkuun
+asti.
+
+Hemmo tyytyi. Istua kyhnötti vain emännän vieressä tuolilla, kaitaiset
+pienet hartiat puristuneina vieläkin kaitaisemmiksi. Suloisesti vain
+katseli emäntää.
+
+Ratulan isäntäkin tuli hautuumaalta ja kutsuttiin joukkoon, missä
+heti tuli puheeksi tapahtuma rannassa ja Hemmon suhteen tehty päätös.
+Tuli puheeksi nykyinen köyhäin hoito. Myydään kuin elukat vähimmin
+tarjoavalle huolimatta siitä, minkälainen se vähimmin tarjooja on. Sitä
+tietä tämäkin orpoparka joutui Hirviniemeen, johon ei kukaan kehnointa
+koiraansa antaisi.
+
+- Oli ihme, että Hemmo-parka oli henkensä pitänyt. Kun viime uutena
+vuotena tuotiin meille, niin itkin sen nähtyäni. Vaatteita riekaleet
+päällä. Paljaat luut, joitten päällä likainen nahka, siniset suonet
+vain ruijottivat luitten päällä. Ei pitäisi Jumalan sallia ihmislasta
+orvoksi. Köyhäkin äiti suurimmassa köyhyydessäänkin on parempi turva
+lapselle kuin Hirviniemen hoitajat, puheli emäntä ja näytti, että
+pienet, kirkkaat herneet olivat emännän silmien nurkissa.
+
+Ratulan isäntä harmistuneena sanoi: "Tämä meidän emäntä armoissaan
+toimitti pojan kerjuulle, jota tietä joutui kaupunkiin, missä
+kruununvouti Svedlinin rouva oli pukenut paidasta lähtien melkein
+uusiin vaatteisiin. Päällysvaatteiksikin oli antanut melkein uuden
+talvipuvun, joka nuorimmalle pojalle oli käynyt pieneksi, ja
+kauppataloista oli saanut rahaakin, jota hänellä oli kuusikymmentä
+kaksi markkaa ja vielä pennejä. Ne salattiin sekä vaatteet että
+rahat. Mutta minä olen toiminut siten, että kun Hirviniemen Sipo on
+kylänvouti, niin sen on maksettava kaupungin rahatoimikamarille se
+pojan kyyti, kuusikymmentä markkaa, ja meidän kunta ei maksa Sipolle
+tämän kylän kassasta sitä rahaa. Jos Sipo rupeaa käräjäin kautta
+perimään, niin kaupungista saadaan todistajia. Sen sain selville
+kaupungissa käydessäni."
+
+- Se on oikein, sanoi rovasti.
+
+Sitten Ratulan isäntä jatkaakseen puhetta huomautti, että "kuinka se
+on ymmärrettävissä, että Hemmo pääsee lyseossa ensimmäiselle luokalle,
+kun sillä ei ole mitään kouluoppia. Eikös niillä lyseoon pyrkijöillä
+pitäisi olla todistus jostakin alemmasta oppilaitoksesta?"
+
+- Siitä ei huolta. Niillä hänen laisillaan on omat tiensä päästä
+sääntöjen sisälle, sanoi rovasti. Sanoista kuului, että kun hän on
+tarjoamassa, niin se pääsee.
+
+- Hyvä on, kuului isännän sana, ja hän nousi lähtemään.
+
+Hemmo saattoi lähtijöitä rantaan, jossa vedet silmissään jäi seisomaan
+rannalle. Emäntä vielä venheestä huusi: "Ensi pyhänä tulen katsomaan."
+
+Hemmo näkyi rannalla seisomassa, kun vene näkösen päässä kiertyi niemen
+taakse.
+
+
+
+
+NELJÄS LUKU.
+
+
+Hemmo oli rovastin eläessä saanut koulua käydä vain viisi luokkaa.
+Rovasti kun kuoli, niin Hemmo joutui kohtalon kuljetettavaksi. Ei hänen
+kuitenkaan tarvinnut turvautua kirveeseen ja kuokkaan, vaan aina oli
+jotakin parempaa tointa, ellei yhtä, niin toista.
+
+Oli kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun Hemmo pääsi lyseoon.
+Kaitasalmen rovasti eläessään ja Ratulan emäntäkin oli toivonut häntä
+papiksi, mutta rovastin kuolema oli hämmentänyt Hemmon koulutien, ja
+nyt hän ilmestyi rautatieinsinöörinä. Niin sanottua Hettasen rataa oli
+ruvettu rakentamaan, se tuli kulkemaan Leppärannan kylän halki. Radan
+rakentaminen kuitenkin oli nyt niin alkuvaiheissaan, että suurimmissa
+leikkauksissa vain tehtiin työtä. Niinpä kaukana kylältä erämaan
+sydämessä oli niin kutsuttu Selkäharju, jonka poikki piti radan kulkea.
+Oltiin kahden vaiheilla, tehdäänkö tunneli harjun läpi, vai avataanko
+se muuten. Tämä työ oli nyt Hemmon johdettavana; ja kun ei muitakaan
+taloja ollut majataloksi lähempänä kuin Ratula, niin hän vanhan
+tuttavuuden perusteella pääsi asumaan siihen. Ja ilo olikin Ratulan
+vanhan emännän nähdä Hemmoa, jossa ei merkkiäkään näkynyt lapsuuden
+kurjuudesta. Hän oli uljas ja reipas vankka mies, pelkäämättömän
+näköinen.
+
+Tänä kahdenkymmenen vuoden aikana oli Hirviniemen talo köyhtynyt
+romahtamisen rajalle. Sipo oli saanut maksaa suuria summia poikainsa
+varkauksia sovittaessaan. Ja nyt juuri olivat pojat kotiutuneet
+viisivuotisesta kuritushuonevankeudestaan, johon he olivat tulleet
+tuomituiksi naiselle tekemästään väkivallasta. Mutta he eivät vieläkään
+ruvenneet tekemään työtä isänsä kotona, vaan rautatien työmiehistä
+etsivät kortinlyöntitovereita keinotellakseen niiltä rahoja. Mutta
+Hemmon työmaalle ne jos milloin ilmestyivät, niin saivat epäämättömän
+käskyn kadota näkymättömiin. Hemmo aina peläten niitten kostoa ja
+vieläpä ryöväystäkin, missä vain liikkui, piti yhden tai kaksi miestä
+kumppaninaan. Niinpä hän teki taaskin kerran, kun tilipäivän edellisenä
+päivänä oli Herttuan postitoimistosta noudettava tilirahat. Kun posti
+aina tuli iltapimeällä, niin Hemmo ei sinne postitoimistoon kiirehtinyt
+kuin juuri postin tuloajaksi. Syyskuun illan laimea kajas oli vielä
+lännen rannalla, kun Hemmo oli matkalla postitoimistoon. Maantiellä,
+mitä postin piti tulla, oli pitkä taloton matka, jolla oli jyrkkä
+rinne, Kitiskahan mäki, jonka niskalla yhtyi maantiehen se tie, joka
+tuli Ratulasta. Hemmo oli nyt kaiken varalta ottanut kaksi reipasta
+miestä kumppanikseen. Sen Kitiskahan mäen niskalle päästyään kuulivat
+postin kellon mäen alta. Hemmo miehineen seisahtui ja sanoi: "Odotetaan
+postia. Minä hyppään postin rattaille, kun se on tuttu. Pääsen tämän
+lähes parin kilometrin matkan kyydissä. Tulkaa te milloin kerkiätte."
+Mäen jyrkimmässä kohdassa täytyi hevosen kulkea käyden. Silloin kajahti
+kiväärin laukaus, kello rämähti ja kuului ankara rouskahdus, josta
+kuului, että hevonen kaatui aisansa päälle ja se katkesi. Samalla
+kuului postinkuljettajan tuttu, hätäinen ääni: "Älkää minua ampuko,
+ottakaa ennen tavarat". - Mutta sitten paukahti toinen laukaus ja
+postinkuljettajan kirkaisu, jonka sammuttua oli kaikki hiljaista,
+kuului vain, että kaksi miestä kävi sillä paikalla, samassa lähtien
+kiireesti halki metsän pakenemaan siihen suuntaan, missä Hirviniemen
+talo oli. Hemmo miehineen ei yön pimeydessä sakeassa metsässä voinut
+syöksyä jälkeen. He lähtivät nyt juoksemaan postitalolle ilmoittamaan
+tapahtumasta. Tiesivät myöskin poliisin asuvan lähellä postitaloa.
+Palavissaan Hemmo saapui postikonttoriin, jossa postineiti melkein
+säikähtyen nousi seisaalleen ja punastuneena kysyi: "Mitä nyt kuuluu?"
+
+- Ei kuulu hyvää. Poliisi olisi saatava tänne mitä pikimmin.
+
+Neiti lähetti heti sanan poliisille, joka tuli pian.
+
+Hemmolta hän sai kuulla, että ilmeisesti oli murhattu posti Kitiskahan
+mäessä, ja että epäluulo lankesi Hirviniemen poikiin, koska
+murhapaikalta lähtivät läpi metsän kiireiset kulkijat sinne päin.
+
+- Hyvin ovat asiat. Minun kotonani on viisi miestä asialla minua
+vaatimassa poliisitutkintoa pitämään, kun Hirviniemen pojat ovat
+kortinlyöntitilaisuudessa anastaneet heiltä rahoja. Ne miehet kutsun
+sieltä tänne, sanoi poliisi. Ne viisi miestä olivat pian paikalla.
+Miehet kuultuaan asian hykertelivät käsiään sanoen: "Ellei Jumala, niin
+itse päärietas auttakoon heidät meidän käsiimme. Silloin maar kuitataan
+anastetut rahat."
+
+Silloin ne yhdeksän miestä lähtivät matkaan. Hemmokin miehineen lähti
+mukaan. Murhapaikalla nähtiin, että oli täydellisesti tapahtunut se,
+mitä Hemmo oli kertonut. Hevonen oli pää läpi ammuttuna kaatunut
+aisansa päälle ja postinkuljettaja rattaiden kaidetta vastaan pää yltä
+päältä verissä; ja rattailta olivat postisäkit kadonneet.
+
+Nyt ei osattu muuta tehdä kuin lähteä Hirviniemen lähettyville
+väijymään, milloin ja miten päästäisiin poikien kimppuun. Tultiin
+hiljaa Hirviniemen talon näkyviin, josta metsän rinteestä äänetönnä
+katsottiin, näkyisikö mitään liikettä. Mutta yhdestä akkunasta näkyi
+vain heikko valo, josta arvattiin, että valveilla oltiin. Nyt Hemmo
+laittoi yhden miehistään, jota tiettävästi talossa ei kukaan tuntisi,
+käymään talossa jollakin tekosyyllä kysymään poikia, olivatko kotona.
+Mies meni pirttiin, missä Sipo loikoi sohvalla ja emäntä pöydän
+latvapäässä penkillä istuen parsi likaista, hajanaista sukkaa. Vieras
+hyvän illan sanottuaan heti hieman välinpitämättömällä tavalla kysyi:
+"Missä nyt ovat nuoret miehet, kun ei näy?"
+
+- Lienevätkö nuo kovin kaukana. Tuolla Kalliojärvellä niillä on
+kalanpyydyksiä, sinne kai he iltapäivällä lähtivät. Näkyivät ottaneen
+pyssynsä siellä samalla metsästelläkseen, mutta nyt hän ei näe
+metsästää eikä kalastaa, heti paikalla kai he tulevat, puheli Sipo.
+
+- Olisi ollut vähän asiaa, mutta ei tuo niin tärkeää ole, kerkeän
+sen vastakin, sanoi vieras ja lähti verkalleen kävelemään ovelle, ja
+ulos tultuaan hiipi joukkoon, missä päätettiin ruveta vaikka koko yö
+odottamaan poikain kotiintuloa. Mutta kuun puolikas rupesi nousemaan
+idästä, ja sen hämärässä valossa nähtiin, että Kitiskahan mäeltä päin
+ilmestyi metsän laitaan kaksi miestä, kummallakin kantamukset. Ne
+seisahtuivat, nähtävästi kuulemaan tai näkemään epäiltäviä liikkujia.
+Mutta kun ei mitään kuulunut eikä näkynyt, niin miehet tulivat aukealle
+ja poikkesivat vainiolla olevaan nurmilatoon kätkemään kantamuksensa.
+Sitten he seisahtuivat ladon eteen taas tarkkailemaan, kuuluisiko tai
+näkyisikö mitään. Mutta kun ei kuulunut eikä näkynyt mitään, niin
+lähtivät taloon. Oltiin vielä hetkinen hiljaa siksi, ettei talossa
+ulkona näkyisi mitään liikettä. Silloin poliisin käskystä hiivittiin
+taloon ja joka puolelta piiritettiin se. Silloin toinen Hemmon miehistä
+meni pirttiin, missä Sauli ja Eenokki paitahihasillaan ja avojalkaisina
+olivat iltaistaan syömässä. Vieras sanoi hyvän illan ja istui penkille.
+
+Sipo yhä loikoen sohvallaan kysyi: "Mistä se on vieras ja mitä sitä on
+näin yöllä asiaa?"
+
+- En tiedä itsekään, onko minulla asiaa vai ei. Laitettiin vain
+kysymään, kun tuolla maantiellä kuuluu tapahtuneen ennenkuulumaton
+ihme, että posti on murhattu ja ryöstetty, eivätkö esim. nämä nuoret
+miehet olisi sattuneet kuulemaan ja näkemään mitään merkkiä, mistä päin
+olisivat olleet sen teon tekijät.
+
+Sauli punastuneena kääntyi pöydästä ja sanoi: "Emme me siitä tiedä.
+Olemme tuolla Ritosen perällä olleet metsällä koko päivän."
+
+- Saitteko lintuja? kysyi mies.
+
+- Miksikä sinä sitä kyselet, ainahan metsämies jotakin saa.
+
+- Ilman vaan.
+
+Sauli huomasi vieraan kasvoissa jotakin epäiltävää ja äänessäkin samaa;
+hän keksi tekosyyn päästääkseen ulos. Hän hyppäsi ylös ja vihaisesti
+sanoi: "No, kun sinä et liene ennen nähnyt lintuja, niin minä näytän."
+
+Eenokki Saulin esimerkin mukaan hyppäsi ylös ja sanoi: "On siellä
+minullakin kantamus lintuja. Minäkin käyn taakkani tänne, että vieras
+näkee lintuja."
+
+Sauli aikoi mennä latoon paremmin peittämään kätkönsä peläten talon
+tarkastusta, mutta kun hän ulos tultuaan huomasikin koko talon
+olevan piirityksessä, niin portailta jo otti pitkän laukan ja lähti
+juoksemaan metsään. Hemmo oli miehistä lähinnä. Hän lähti perään ja
+tiukasti sanoi: "Jaloilla et jätä." Sauli Hemmon sanasta huolimatta
+suuntasi matkansa vainion perillä olevaa tervettä aitaa kohti luullen
+juoksujalassa leimahtavansa aidasta yli ja siten jättävänsä Hemmon.
+Mutta leimahtaessa jalka sattuikin seipääseen, jolloin hän sortui
+maahan. Samassa silmänräpäyksessä Hemmo oli niskassa, ja ennen kuin
+Sauli kerkesi mitään ajatella, Hemmo löi nyrkillään vasten kasvoja ja
+sanoi: "Olet kourissa, joissa pysyt."
+
+Sauli alkoi huutaa: "Älä tapa, älä tapa!"
+
+- Sen olisit ansainnut, mutta sitä en tee. Mars eteen vain, ärjäisi
+Hemmo ja kiskaisi lähtemään mukaansa.
+
+Sauli tunsi vastustelemisen olevan turhaa, lähti mukaan ja noituen
+painoi kasvojaan, joista veri juoksi virtanaan.
+
+Hemmo hiljaa sanoi: "Se oli vasta kelkan hinta, muu velka tulee
+perästä."
+
+Tulivat miesten luokse, joiden keskellä Eenokki vapisten seisoi. Hemmo
+nyt vihassa ja määräävällä tavalla sanoi: "Nyt tarvitaan hyvä, sujuva
+keppi ja saavillinen jäistä vettä, että veljeksille saan maksaa velkani
+korkoineen."
+
+- Ei vangille tehdä laitonta pahaa. Sanokaa, veljekset, missä ovat
+postilaukut, sanoi poliisi kuivasti.
+
+- Emme tiedä. Emme tiedä, kuului Saulin ja Eenokin suusta. Rupesivat
+kumpikin suun täydeltä kiroilemaan ja sättimään, kun sellaisia
+heiltä tullaankin kyselemään. Kartanolle tulivat Sipo ja emäntäkin
+haukkumaan ja noitumaan poikainsa puolesta, että ääntä oli ilma
+sakeana Hirviniemen kartanon vaiheilla. Sitä kuitenkaan ei kauan
+kuunneltu. Poliisi komensi lähtemään sinne vainion perille näkemään,
+mitä heinäladosta löytyy. Ladosta heinäin peitosta löytyikin kaksi
+postisäkkiä, toinen Herttuan ja toinen Siunaan säkki, joissa
+kumpaisessakin olivat sinetit terveet ja säkit muutenkin eheät, jonka
+nähtyään poliisi ihastuneena sanoi: "Hyvin ovat äidin leivät uunissa,
+eivät pala eivätkä paistu. Elleivät nämä säkit olisikaan terveet ja nyt
+nähtäisiin, että sisus on anastettu, niin silloin te veljekset saisitte
+metsämitalla tämä insinööri antajana aina siksi, kunnes anastettu
+tavara on saatu käsiin."
+
+- Ja siksi, että nekin korttisakissa anastetut rahat tulisi meidän
+käsiimme, huomautti joukosta joku.
+
+Sitä ei poliisi kuunnellut, määräsi vain matkueen lähtemään taloon
+saamaan vangeille vaatteita ja kenkiä jalkaan, kun ne olivat aivan
+paitahihasillaan ja avojaloin.
+
+Talossa syntyi uusi rätäkkä. Poikien isä ja äiti panivat parastaan
+uhkaillen ja haukkuen syyttömien vangitsemisesta ja rääkkäämisestä
+puolikuoliaaksi.
+
+Pojatkin yhä koettivat selittää, että he eivät tietäneet enempää kuin
+vastasyntyneet, kuka oli postisäkit latoon tuonut, he kun tulivat ihan
+toisaalta, Ritosen perältä päin.
+
+Poliisi varmasti sanoi: "Me näimme, kuka ne toi, ja sataan vuoteen ette
+te veljekset kävele vapaalla jalalla, minä takaan sen."
+
+Siitä poliisin sanasta Sipo ja emäntä vain yltyivät noitumaan ja
+haukkumaan, mutta poliisi kun ärjäsi: "Jos ette tuki turpianne, niin on
+asia samaan matkaan. Menkää joku miehistä etsimään köysiä, täytyy näitä
+muutamia kytkeä köysiinkin, kun näitä näin paljon karttuu."
+
+Emännältä pääsi itku ja hätäisesti alkoi: "No mistä syystä meidät
+sitten vangitaan?"
+
+- Osallisuudesta asiaan. Vastustamisesta ryöstömurhan tehneitä
+vangittaessa.
+
+- Emmehän me Sipon kanssa tiedä, mitä pojat lienevät tehneet. Olemme
+olleet kotona koko päivän. Pojat vastatkoot tekonsa. Syyttömästi kai
+meidät vangitaan, sanoi emäntä itkien.
+
+- Ei teitä vangitakaan, kun vain saamme rauhassa syylliset vangita.
+
+Emäntä itkien kallistui sohvalle, mutta Sipo käveli lattialla ja
+mulkoilevat silmät verestivät tulisesta vihasta. Ei kuitenkaan enää
+noitunut, jonkin kerran vain morahti: "Lienee se lystiä veristä otusta
+lähteä viemään kuin susi luolaansa."
+
+Saulin ja Eenokin ylle oli saatu tarpeelliset vaatteet ja tarkastettu
+kaikki mahdolliset paikat, missä voi olla jokin ase, ellei muutakaan
+niin puukko. Poliisi sanoi: "Kun meitä on miehiä näin monta, niin
+meidän ei tarvinne vankeja kahlehtia. Pysyvät kai ne meidän joukossamme
+ilmankin minun kotiini asti."
+
+- Jaloilla eivät jätä, kuului miesten vakuutus. Silloin he ottaen
+postisäkit mukaansa lähtivät postitalolle ja poliisin kotiin
+kulkemaan, missä tielle päästyään miehet asettivat vangit välilleen.
+Vangit tiesivät kaikilla miehillä olevan vihaa heille, niittenkin
+korttisakissa anastettujen rahojen tähden, ja he eivät ajatelleetkaan
+karkaamista. Saulilla oli nenä kuin puolen kilon peruna. Siitä vuoti
+yhä verta. Sitä nenäänsä hän piteli ja valitti julmuutta vankeja
+kohtaan, kun lyödään iäksi vaivaiseksi.
+
+- Kukas häntä on lyönyt? Näkyi sitä nokkaansa pitävän eillimmäisenä
+juostessaan minun edelläni ja juoksi aitaa vasten kuin päätön kukko.
+Siinä lienee loukannut. Syyttäköön nenäänsä, kun se oli eillimmäisenä,
+sanoi Hemmo vakavasti, vaikka sanoista kuitenkin kuului vahingon ilo.
+
+- Ja ilman saatu nokka. Mitä tuosta surisi, jos tuo nyt on vähän
+särkynytkin.
+
+- Ja onhan tuossa kokoa suremattakin.
+
+- On maar nokassa kokoa. Paljon on siihen lisääntynyt tavaraa sitten
+eilisen.
+
+Murhapaikalle tultua ei tiellä näkynyt mitään. Tien vierellä metsän
+laidassa oli vain kuollut hevonen, tieltä vedetty sinne. Tiellä oli
+verilätäkkö, luultavasti hevosen verta. Siihen verilätäkön luokse
+seisahtui matkue, kaamea vihansekainen tunne kaikkien muitten povessa
+paitsi Saulin ja Eenokin. Hiljaa vapisivat hekin. Poliisi rauhallisesti
+kysyi: "Mistä päin te ne murhalaukaukset ammuitte?"
+
+- Mitä teet tiedolla, jota et ikinäsi tarvitse, sanoi Sauli ylpeästi.
+
+- En todellakaan minä virallisesti tarvitse sitä tietoa, sillä asiassa
+ei puutu todistajia. Kyllä te tulette saamaan tuomionne, mutta siksi,
+että tämä on historiallinen paikka. Ei ole koko tässä kuvernöörin
+läänissä tehty näin kauheaa ryöstömurhaa, kuin tässä on tehty, jota
+on todistamassa tuo myrtynyt veriläjä. Uskon, että tuon näkeminen
+synnyttää povessamme vihan tunnetta, jota en tunne minäkään puuttuvani,
+vaan sanon jo edeltä, että jos vapaasti kerrotte, mikä saattoi teidät
+tekonne tekemään, niin tunnen itseni suopeammaksi teitä kohtaan
+oikeudessa kantaessani päällenne. Onhan pyhässä kirjassa sanottu: Joka
+pahat tekonsa tunnustaa, sille tapahtuu laupeus. Sanokaa vain vapaasti,
+mistä päin ja mistä paikasta ammuitte.
+
+- Kysy mutkalta, niin väärä vastaa, sanoi Sauli vihassa, mutta Eenokki
+kääntyi Sauliin vihaisesti sanoen: "Mitä tuossa juonittelet enää?
+Verkossa olemme. Olemme samassa kadotuksessa, vaikka minä olen syytön.
+Sinä valmistit asian ja tahdoit avuksesi ja sait samalla tavalla
+vedetyksi loukkuun kuin edelliseenkin vankeuteen." - Sen sanottuaan
+Eenokki kääntyi katsomaan parinkymmenen askelen päässä olevaan tiheän
+pensaan juureen ja sanoi: "Tuon pensaan juureen asetuimme istumaan
+odottamaan postia. Läntisellä taivaanrannalla oli vielä päivän kajas,
+jota vasten selvästi näkyi hevosen pää, ammuin siihen, hevonen rysähti
+alas ja kaatui aisansa päälle, joka katkesi. Sauli ampui mieheen,
+jonka senkin pää näkyi taivaanrannan valoa kohti yhtä selvästi kuin
+hevosenkin pää." - Enempää ei Eenokki puhunut, tuntui, ettei hän
+saattanutkaan enempää puhua.
+
+Sauli yhä vihassa sanoi: "Saat pitää palkkasi, minkä siitä sait, kun
+selitit."
+
+- Niin, mutta millä vastaat, kun sait minut houkutelluksi tähän tekoon?
+
+- Mahdoit olla lähtemättä, joten minäkin olisin säästynyt tästä. Tyhmä
+on aina jäljestä viisas, sanoi Sauli ja piteli nenäänsä, joka oli
+yhäkin suuremmaksi ajettunut.
+
+Eenokki ei Saulin puheeseen enää mitään vastannut. Ja kun muutenkin oli
+saatu halutut tiedot, niin poliisi ohjasi joukkueen lähtemään.
+
+Vangit vietiin ensin poliisin kotiin, missä poliisi otti povestaan
+lompakon, jonka hän oli ottanut Hirviniemessä Saulin liivintaskusta.
+Siitä poliisi antoi miehille ne rahat, jotka korttisakissa oli
+anastettu, ja lopuilla rahoilla maksoi miesten palkan apuna olemisesta.
+
+Hemmo miehineen lähti nyt postitoimistoon vieden postisäkit mukanaan.
+Postille ei ollut tullut mitään vahinkoa. Hemmokin sai paksun
+rahakirjeen ja pienen laatikon kovia rahoja.
+
+Oli jo aamupuoli yötä, kun Hemmo joutui Ratulaan. Tapauksesta oli
+tullut tieto sinnekin, joten koko talon väki nousi Hemmolta tarkemmin
+kuulemaan.
+
+Hemmo oli kertonut alusta loppuun koko jutun. Oli kertonut senkin,
+mitä Eenokki puhui murhapaikalla syyttäen Saulia. Hemmo lopuksi sanoi:
+"Tunnen mielessäni suopeutta Eenokkia kohtaan, jota vastoin vihani
+Saulia vastaan ei ole vähentynyt, vaikka nenässäkin hänellä kelkkani
+särkeminen tuntuu. Aina milloin vain pojat tekivät minulle ilkeyttä,
+oli alku Saulin. Uskon täydellisesti, että Saulin on alku tähänkin nyt
+tapahtuneeseen tekoon."
+
+Emäntä veti vaistomaisesti kätensä rinnoilleen ristiin ja juuri kuin
+siunaten koko kyläläistenkin kohtaloa sanoi: "Nyt siitä maanvaivasta
+ovat ainiaaksi kyläläiset päässeet. Ennen sitä ensimmäistä vankeuttaan
+olivat metsissä kuin metsärosvot konsanaan tehden kaikenmoista pahaa.
+Varastivat lintuja pyydyksistä vieden kotiinsa syötäväksi. Eivät
+naurishalmeet, eivät marjapensaat säilyneet. Meillehän ne tässä
+yrittivät tehdä ilmeisen vahingon. Rupesivat joka päivä kulkemaan
+meidän vainiolla vaaraimia poimimassa. Eräänä päivänä tuo isäntä
+laittautui vahtiin, jolloin sen samaisen Saulin sai kiinni ja antoi
+tuntea vaaraimista esimakua ja uhkasi Eenokille antaa vasta. Tämän
+kostoksi nuo kirotut henget ajoivat meidän hevosen rimpiin, mihin
+kerkesi kuolla, ennenkuin saatiin tieto. Kaikeksi onneksi kuitenkin
+löytyi todistajia, että Sipo sai maksaa. Mutta ei toki niinkuin
+ihminen, kolmissa käräjissä saatiin käydä, ennen kuin Sipo tuomittiin
+meille maksamaan tuhat markkaa, mutta käräjäkuluja meni kaksi sen
+vertaa Sipolta."
+
+— No kyllä niistä nyt on päästy, sanoi Hemmo lohduttavasti.
+
+
+
+
+VIIDES LUKU.
+
+
+Oli kulunut vuosia kolminen. Hirviniemen emäntä oli kuollut, ja
+veloista pakkohuutokaupalla myyty niin kiinteä kuin irtainkin omaisuus,
+että Sipo joutui puille paljaille.
+
+Hettusen rata oli nyt tullut valmiiksi. Hemmo päätti nyt ruveta
+maanviljelijäksi. Hän tiesi Hirviniemen tilalla olevan metsiä, joilla
+nyt rautatien tultua saisi enemmän kuin maan hinnan, hän huusi
+huutokaupasta Hirviniemen tilan tavaroineen, jolloin Sipo ymmärsi
+lähteä, mihin tie veti. Sipolla ei olisi ollut niin vaikea lähteä
+Hirviniemestä, jos sen omistajaksi olisi tullut kuka tahansa muu kuin
+Hemmo. Olisihan voinut toivoa uudelta isännältä työansiota henkensä
+pitimiksi. Olisihan sekin muistuttanut entistä kotia. Nyt ei ollut
+siitä toivoa. Niinpä huutokauppapäivänä ennen iltaa nähtiin Sipon vanha
+laukkuraja kainalossa hiljaa käyskelevän Kieräniemen taloon vievää
+tietä vainion perällä aina seisten ja hattu takaraivolla katsellen
+ympärilleen lähelle ja kauas. Kukaan ei tiennyt, mitä mielessä oli.
+
+Hemmolle oli jäänyt rahoja useita tuhansia markkoja, joilla tiesi
+voivansa Hirviniemen talon ulkoa ja sisästä saada kauniiksi. Sitä
+paitsi näköala luontoon oli erinomaisen viehättävä. Hemmo rupesi
+nyt kosimaan hukkumasta pelastamaansa Ailia, josta olikin seuraus,
+että ensi kesänä jo Aili oli Hirviniemen komeana rouvana. Ja valkea
+asuinkartano suurine akkunoineen kuvastui Hirvijärven tyyneen kalvoon.
+
+Ensi aikoina rouva hoiti taloa Hemmon kulkiessa tilapäisissä
+rautatietöissä ansaitsemassa uusia tuloja. Mutta vuosi vuodelta rupesi
+koti vetämään puoleensa, kun sinne kotiin ilmestyi yksi ja toinen
+pieni asukas äitiä ympäröimään. Hemmo jätti nyt rautatiehommat ja
+päätti kerrassaan jäädä kotiin ja ruveta yksinomaan hoitamaan maata
+ja ottamaan maasta tuloja. Se oli hänelle luonteenomaisempaa kuin
+mikään muu. Niinpä tästä lähtien Hemmo nähtiin joka päivä talonsa
+ulkokausteilla töissä, jotka eivät olleet rautatieinsinöörin arvon
+mukaisia, mutta Hemmo ei siitä välittänyt, oliko hänen kädessään
+lantatadikko vaiko insinöörin työväline. Tunsi olevansa täydellisesti
+onnellinen. Ainoa salainen pelko kuitenkin pysyi povessa, että jos Sipo
+jollakin tavalla kostaa, jos ei muutakaan niin poikansa Saulin nenän,
+jonka vankilan lääkäri oli leikannut pois heti vankilaan tultua. Mitään
+kostotekoa ei kuitenkaan ilmestynyt, vaikka Sipon uhkauksia tiesi yksi
+ja toinen aina kertoa.
+
+Kaikki elämä näytti kulkevan luotua latuaan. Ratulan emäntä ja
+isäntäkin kävivät usein Hirviniemessä vieraina, eikä heilläkään ollut
+mitään erityistä mielen painoa. Ratulan talon onnellisuus kuitenkin
+loppui pikemmin kuin voitiin aavistaa.
+
+Ratulan isännän veljenpoika oli kaupungissa kauppiaana ja teki
+äkkiarvaamatta vararikon. Ratulan isäntä oli suurissa takuissa veljensä
+pojan puolesta, tiesi joutuvansa talottomaksi. Siitä surusta luultiin
+isännän tulleen sairaaksi, ja hän kuoli pian. Siihen konkurssipesään
+vedettiinkin Ratulan kaikki omaisuus. Emäntä joutui kunnan
+huutolaiskirjoihin. Tämä kaikki tapahtui yhden kuukauden aikana, ja se
+koski emäntään niin raskaasti, että uskoi joutuvansa isännän jälkeen.
+Tiedettiin päivä, milloin talo oli luovutettava. Hemmo meni silloin
+Ratulaan, nosti vuoteessaan itkevän emännän istualleen ja reippaasti
+sanoi: "Ei itkeminen auta markkinoilla. Elämää tämä vielä on. Tulin
+hevosella teitä noutamaan kotiin." - Sitten hän sanoi konkurssipesän
+hoitomiehille: "Mitä konkurssilain mukaan tälle leskelle kuuluu,
+antakaa se heti minulle, että vien rekeen."
+
+- Sänky ja yksinkertaiset sänkyvaatteet ja pitovaatteet saatte ottaa,
+kuului määräys.
+
+Hemmo katsoi sitä sänkyä, jonka laidalla emäntä yhä kasvoilleen
+valuvia kyyneleitä pyyhkien istui. Nähtyään sen jo ikänsä eläneen
+ylpeästi sanoi: "Tuo sänky jääköön parempiin tarpeisiin vaatteineen.
+Pitovaatteet annatte vain." - Pitovaatteitaan kokoamaan ja etsimään
+vaatehuoneista sai emäntä itse nousta. Samalla hän kuuli Hemmon
+määräävän sanan: "Uusimpia vain." - Kohta olivatkin koossa Ratulan
+pirtin pitkällä pöydällä emännän parhaat pitovaatteet, joista hän
+otti päälleen mitä tarvitsi. Keltaiselle hohtavan silkkihuivin, joka
+vihillä ollessa oli ollut päässä ja oli muistokaluna säilytetty, sen
+pani emäntä nyt päähänsä kyynelsilmin muistaen päivää, jolloin hän tämä
+huivi päässään oli tullut taloon, josta nyt oli pakko lähteä.
+
+Hemmo otti nyt vaatemytyn syliinsä ja lähti viemään sitä rekensä
+ketaroille.
+
+Emäntä sai istua rekiperään, johon Hemmo istui viereen ottaen ylpeän
+oriinsa ohjakset käsiinsä ja ylpeästi sanoi: "Humu kuuluu eikä
+köyhyyttä." - Samassa okiinkin tiellä. Joulukuun vaisu aurinko puitten
+latvojen tasalla hiipien paistoi menijöitä vasten kasvoja.
+
+Emännän nimi oli Kaisa. Hirviniemessä ei Kaisalle ollut sopivaa tai
+joutavaa sisähuonetta, jonka tähden hän sai paikkansa perheen pirtin
+perän puolessa, johon iltapäivällä tuotiin komea hyllyväpohjainen
+rautasänky. Maatapanon aikana siihen tehtiin puhdas vuode. Hemmo tuli
+nyt ja otettuaan tuolin Kaisan lähelle, istuutui sille ja sanoi:
+"Ilman näitä tapauksia ehkä ei olisi auennut tilaisuutta minulle
+maksaa teille velkaani. Se, joka ei ole elänyt sitä, mitä minä olen
+elänyt, ei voi itselleen selittää eikä mieleensä luoda kuvaa siitä,
+mikä tulisimman vihan, mikä karvaimman katkeruuden, mikä kuumimman
+rakkauden sekoitus, turvattoman, onnettomaksi joutuneen orpolapsen
+pieneen sydämeen voi yhtä aikaa sopia. Mahdoton on unohtaa sitä yötä,
+jolloin polttavat pahkat päässäni juoksin luoksenne, jolloin te säälien
+kyyneleet silmissänne haitte voiteita voidellaksenne pahkojani. Te
+luulitte, että itkin kärsimyksistä pahkojani voidellessanne, mutta minä
+itkin, että olitte niin hyvä. Sen kärsimyksen, mikä haavoissani oli,
+kuittasi povessani kuohuva viha". Hemmo ojensi kätensä ovensuuloukkoa
+kohti ja jatkoi: "Tuossa seinässä tuo leveä hirsi puhuu kieltä, joka
+ei ole lemmen sanoja, eikä koskaan muutu lemmen sanoiksi. Sillä syytön
+kärsiminen ja mielen äärimmäinen katkeruus eivät sula koskaan. Niitten
+kärsimysten keskellä tekemänne rakkauden työt ovat olleet siemeniä,
+jotka ovat korvanneet teille elinkautisen puutteettoman toimeentulon
+tässä talossa."
+
+Emännälle tuli vedet silmiin ja hän sanoi: "Tuntuu mahdottomalta. Sitä
+en ole ansainnut."
+
+- Ansainnut olette enemmän, mutta minä en ole Jumala antamaan teille
+enempää kuin ajallisen hoitonne, jonka takaan. Nimenne ei saa kuulua
+huutolaisten kirjoissa. - Sen sanottuaan Hemmo lähti sisälle, mutta
+heti tuli talon rouva, joka muisteli, mitä Hemmo oli hänelle kertonut
+Ratulan emännän hyvyydestä, puhui, mitä hän on povessaan tuntenut
+kuullessaan Hemmon kertovan elämänsä vaiheita kärsimyksineen ja
+iloineen.
+
+Oli joulukuun yö jo myöhään kulunut, kun rouva nousi samalta tuolilta
+istumasta, missä Hemmo oli ensin istunut. Rouva tarkasti nyt Kaisan
+vuoteen ja sanoi: "Käskin Hennin tehdä teille hyvän vuoteen. Onko se
+sitten?"
+
+- On tämä hyvä. Ensimmäinen eläissäni näin hyvä vuode, sanoi Kaisa
+tuntien taas kyynelten heruvan silmiinsä.
+
+Rouva puristi Kaisan kättä ja sanoi: "Iloksemme teitä hoidamme. Teemme
+parastamme."
+
+Kaisa oli Hirviniemessä ollut yhden vuoden. Sipo oli tänä vuonna
+joutunut vaivaishoidon turviin, ja nyt joulukuun viimeisenä päivänä
+oli Kaitasalmen kunnanhuoneella köyhien sijoittelu. Vasaraa nyt ei
+käytetty, sen oli maan hallitus raakuuden vuoksi kieltänyt. Mutta
+pääasia oli kuitenkin sama kuin vasarakaupassakin. Se joka vähimmän
+tarjosi, se sai. Sipokin oli nyt tarjottavana vuodeksi. Hänen
+eläkemääräänsä oli moni alentanut ja mennyt jo niin alas, ettei
+kenenkään siitä rahasta kannattanut tavallisesti ruokkia. Hemmo silloin
+ilmoitti ottavansa Sipon ja alensi viimeistä tarjousta kymmenellä
+pennillä. Joukosta kuului nyt yhteinen myönnytys, kuuluipa joukosta
+ääni: "Sipo pääseekin makean leivän päiviin. Hyvin kuuluu Ratulan Kaisa
+kiittävänkin paikkaansa."
+
+Sipo oli keskellä vuotta jouduttuaan vaivaishoidon turviin
+loppuvuotensa ollut Malisen talossa, mistä nyt uutena vuotena Hemmo
+meni hakemaan Sipoa.
+
+Sipo pahaa peläten rupesi rukoillen pyytämään Malisen isäntää ottamaan
+hänet siitä rahasta, mistä Hemmo oli ottanut. Mutta Malisen isäntä
+lujasti sanoi: "En ottaisi, vaikka puoli lisättäisiin."
+
+Hemmo ei kuunnellut Sipon murinaa kauemmin, vaan käskevästi sanoi:
+"Keräilehän hyntteesi ja käy rekeen."
+
+Sipo kokoili säkkiin vanhoja vaatekutaleitaan ja lähti säkkineen
+rekeen. Reen luokse tultuaan Sipo asetti säkkinsä reen ketarapuoleen
+istuen rekiperään säästäen leveämmän osan Hemmolle, mutta Hemmo piti
+arvoaan alentavana istua suurimman vihattavansa viereen, viskasi
+säkin rekiperään Sipon viereen, hyppäsi kuskipukille, nykäisi oriinsa
+ohjaksia ja huraus vain kuului portilta.
+
+Hirviniemeen tultua Sipo jätti säkkinsä etuhuoneeseen ja oli nyt
+Hemmon tullessa pirttiin pirtin perällä olevan pöydän sivulla olevalla
+lavitsalla istumassa. Hemmo Sipon editse meni pöydän päähän samalle
+paikalle, missä ennen Sipo julisti määräyksiään. Hemmo nyt kädellään
+viitaten ovensuuhun lujalla äänellä käskevästi sanoi: "Sipolla on
+paikka tuolla, missä minulla oli kolmekymmentä vuotta sitten ja turha
+on vaatia parempia oloja itsellesi kuin minulla oli silloin."
+
+Sipo lähti kömpimään ovensuuhun päin ja mennessään valittaen sanoi:
+"Koston uhriksiko sittenkin Jumala on minut sallinut."
+
+- Jumalasta vaiti. Jumalan ei ollut syytä, kun minua siinä rääkkäsit,
+pieksit päätäni seinään kuin mielipuoli. Pääkallollasi koetellaan
+tarpeen tullen sen saman hirren kovuutta, johon minun päätäni jyskytit.
+
+Sipo koetti itkeä, mutta ei saanut alkuun. Itkua teetellen myrisi:
+"Jumalakin antaa anteeksi pahat teot."
+
+- Odota, kerjäläinen, Jumalan anteeksiantoa! Ellet ole vaiti Jumalan
+nimeä vielä sekoittaessasi ruikutuksiisi, niin tulen ja koetan sitä
+seinähirttä, ärjäisi Hemmo.
+
+Sipo ei jatkanut. Hemmo lähti kävelemään sisälle, joten Sipo ja Kaisa
+jäivät. Sipo näki Kaisan istuvan kirja kädessä kukkurilleen lastatun
+komean sänkynsä vaiheilla.
+
+Sipo yhä teetellen itkua sanoi: "On kuulunut kertomuksia, että sinä
+olet päässyt mesimättääseen, jota vastoin tuntuu minua kohtaavan
+kirottu kärsiminen, kosto ja kosto. Kosto ja kosto."
+
+- Meillähän on esi-isiltä peritty kuolematon sananlasku: Mitä kylvää
+sitä niittää. Takaan, että pahemmaksi ei kohtalosi tule kuin Hemmolla
+aikanaan. Senhän Hemmo lupaakin, sanoi Kaisa tosissaan.
+
+Sipo koetti mieltään saada murtumaan päästäkseen itkemään; ja itkevän
+äänellä hän sanoi: "Jumala tietää, ettei tähän onnettomuuteeni ole
+minun syytäni. Pojista ei tullut miehiä taloa pitämään apunani, täytyi
+sortua... Sortua ja joutua julman koston uhriksi."
+
+- Mitä kylvää sitä niittää. Semmoinen oli pojilla kasvatuskin, ettei
+tahdottukaan ihmistä. Jos mitä pahaa tekivät, niin isä ja äiti kävivät
+puolustamaan. Luuletko, etten muista, miten haukuit minua poikiesi
+puolesta, kun tulin sanomaan, että ovat ajaneet hevosen rimpiin. Pojat
+elivät metsissä tehden kaikkea ennen kuulumatonta hävyttömyyttä, niin
+niitä kotona puolustettiin. Tämä oli kylvöä, jota nyt niität. Sen kyllä
+tulet ymmärtämään sanomattakin.
+
+Sipo tunsi, että Kaisan povessa oli viha ja vahingon ilo siitäkin,
+koska se oli hänen sisarensa viisitoistavuotias tyttö, joka
+oli joutunut Saulin ja Eenokin pilattavaksi; Sipo ei jatkanut
+puolustelujaan. Umpimielisesti vain sanoi: "Kaikki nyt tahtovat minua
+purra." - Jäi allapäin istumaan ja näytti itkevän, jota ei kuitenkaan
+saanut alkuun.
+
+Tuli päivällisen aika. Palvelija toi Sipolle leipää, suolakalaa ja
+kermottua maitoa. Kaisan pöydälle tuotiin lihapaistia, valkoista
+puuroa, hedelmäsoppaa ja muuta jälkiruokaa. Tämän näkeminen vaikutti
+niin, että Sipo ei tuntenut saattavansa syödä, siirsi vain pois
+luotaan ne tuodut päivällisruokansa toivoen, että edes Kaisan tähteitä
+annettaisiin. Niitä ei annettu, mutta Sipo ei sittenkään koskenut
+ruokiinsa. Iltaisen aikanakin olivat Sipon päivällisruoat vielä
+koskematta. Palvelija, samalla kun hän Kaisalle toi iltaisruoat, tuli
+Sipon luo ja sanoi: "Käskettiin teille sanoa, että nämä ruoat on
+syötävä loppuun, ennen kuin lisää tuodaan, ja jos nämä eivät kelpaa,
+niin insinööri sanoi laittavansa samanlaisia ruokia, kuin hänelle
+aikanaan on samalla paikalla annettu, sillinsuolia, silakan päitä ja
+palaneita leivänkantoja."
+
+Palvelijankin sana tuntui olevan niin ylpeä, ettei Sipo tuntenut
+pitemmistä puheista olevan apua; hän tarttui ruokiinsa ja kuin
+itselleen sanoi: "Niinhän se on, sananlasku sanoo, että maatakin
+kuoleva haukkaa."
+
+Sipo nyt söi ruokiaan ja yön pimeydessä vei tähteet tunkiolle ja
+peitteli turpeen palasilla.
+
+Sipon ruokinta ei kuitenkaan siitä parantunut, vaikka joka aamu nähtiin
+hänen astiansa tyhjinä. Nähtiin sekin, että kylän koirat tunkiosta
+kaivoivat Sipon leipäpalasia.
+
+Oli lauantai-ilta tammikuun loppupuolella. Sipo nyt ollessaan
+Hirviniemessä ei ollut vielä kertaakaan kylpenyt. Niinpä hän nyt
+odotti, että kaikki olivat kylpeneet, ja meni sitten saunaan. Mutta
+kaikki vedet oli kaadettu pois ja järvikaivo oli niin kaukana, että
+yön pimeydessä oli hänen sieltä mahdoton yrittääkään vettä. Sipon
+täytyi palata tyhjin toimin; hän puri hammasta vihasta ja mielen
+katkeruudesta. Pirttiin tultuaan hän synkästi kiroillen sanoi: "Täytyy
+tehdä semmoista, että pääsee vankilaan. Vankilassakin saa kylpeä eikä
+suinkaan ruokakaan pahene."
+
+— Hym... Isä ja lapset, kuului Kaisan umpimielinen sana...
+
+Sipo Kaisan sanaa ei ollut kuulevinaan, kiroili ja käveli lattialla
+tammikuun poutaisen yön hämärässä valossa. Kaisa seurasi Sipon
+liikkeitä nähdäkseen, oliko sillä todellakin aikomus ryhtyä
+toteuttamaan kamalaa aikomustaan.
+
+Kun mitään sellaista merkkiä ei näkynyt, niin Kaisa ymmärsi, että
+se oli peloittelua, jonka hän kertoisi isäntäväelle. Sipokin alkoi
+lamautua noitumisestaan, että väliin aina mietti juuri kuin odottaen
+Kaisan sanovan jotakin.
+
+Kaisa viimein kohosikin vuoteellaan istualleen ja ajatus-alta
+sanoi: "Minä kyllä tietäisin paremman tien sinun elämäsi parempaan
+tulevaisuuteen, kuin että hankit pääsylipun vankilaan. Tunnen hyvin
+tämän talon isäntäväen, niin herran kuin rouvankin, että ovat ne
+ihmisiä, joilla on ihmisen sydän, eivätkä nauti kostotyöstä, ainoastaan
+antavat sinun elää samaa elämää, mitä Hemmo kolmekymmentä vuotta
+sitten sillä paikalla sai elää. Jos totisella mielellä pyydät Hemmolta
+anteeksi käytöstäsi häntä vastaan kolmekymmentä vuotta sitten, niin
+takaan, että tapahtuu laupeus sille, joka rikoksensa ja pahat tekonsa
+tunnustaa."
+
+Kaisan puheessa tuntui jotakin selittämätöntä totuutta, jota Sipo
+ei käsittänyt, kun viha aaltoili povessa uudestaan syttymään. Hän
+kuitenkin jäi äänettömäksi, istui penkille, missä asennossa nähtiin
+vielä aamusellakin palvelijan tuodessa aamukahvia Kaisalle. Sipo nyt
+sanoi palvelijalle: "Olisitko hyvä ja sanoisit insinöörille, että
+minulla olisi sanomista."
+
+Ei kauan, kun insinööri pestyin kasvoin keveässä aamupuvussaan lipposet
+jalassaan tuli pirttiin ja insinöörin arvon omaavan näköisenä seisahtui
+lattialle ja katsoen Sipoon kylmästi kysyi: "Mitäs sitä Sipolla on
+sanomista?"
+
+Sipo näkyi jo saattaneen itkeä. Pyyhkäisi kasvoiltaan kyyneliä,
+hieraisi itkemisestä punastuneita silmiään. Sipo ikään kuin valitsi
+ainoat totuuden sanat ja sanoi: "Tunnustan, että olen ollut teille
+paha ja katkeroittanut lapsuutenne elämää. Mutta tehtyä en saa
+tekemättömäksi. Ettekö voisi sentään antaa anteeksi." - Sipolta
+loppuivat siihen sanavarat, näkyivät kyyneleet tulevan silmiin.
+
+Hemmo valitsi lujat sanat, joissa kuitenkaan ei kuulunut vihaa, ja
+sanoi: "Ihmisen sydän ei saa olla vihan astia, enkä minä vihalla
+ole sinua kohdellut kylmästi. Olen vain antanut sinun tuntea, mitä
+on elämä, kun ei kuule ystävällistä sanaa, mitä on elämä ilman
+ihmisellistä kohtelua, kun tekosyillä lisätään yhä ilmankin äärimmäisiä
+kärsimyksiä. Tätä olisi sinulla kestänyt vuosi niin kuin aikanaan
+minullakin, mutta näen, että olet itkenyt ja todella tunnustanut.
+Jumalani nimessä annan anteeksi."
+
+Sipo irroitettuaan kätensä Hemmon kädestä tunsi kasvoillaan vierivän
+suuremmat kyyneleet kuin ikänään ennen.
+
+Hemmon mentyä sisälle palvelija toi Sipolle kahvia leivosten kanssa
+samoin kuin Kaisallekin oli ennemmin tuonut. Ja kohta sama palvelija
+toi Sipolle pesuveden ja lumivalkoiset alusvaatteet ja sen jälkeen
+kaikkia muitakin vaatteita, mitä talviseen aikaan ulkonakin liikkuessa
+tarvitsi. Kaikki entiset vaatteensa sai Sipo kääriä kaikkine
+syöpäläisineen yhteen myttyyn ja kantaa ullakolle siltä varalta, jos
+vuoden perästä niitä tarvitaan.
+
+Aamiaistaan Sipo sai syödä samanlaiselta pöydältä ja samanlaista ruokaa
+kuin Kaisakin.
+
+Iltasella tuotiin Sipolle sänky, ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin Kaisan
+sänky oli, mutta vuode oli yhtä puhdas kuin Kaisallakin. Siihen sai nyt
+Sipo kallistua, mutta kauan yötä harhailivat Sipon silmät korkeuteen,
+ja hän tunsi povessaan taivaista rauhaa. Viimeöisen vihan jälkiäkään ei
+tuntunut.
+
+
+
+
+KUUDES LUKU.
+
+
+Sipo oli ollut vain tämän vuoden Hirviniemessä. Hän koetti vuoden
+vaihteessa rukoilla Hemmoa ottamaan hänet edelleen, mutta Hemmo sanoi,
+ettei kannata siitä rahasta, mitä kunta maksaa. "Ja muuta velkaa
+minulla ei ole. Ottakoon se, jonka kannattaa ottaa."
+
+Sipo joutuikin nyt köyhään Rasiahon taloon, jossa ei useinkaan ollut
+ruokaa talonkaan väelle, sitä vähemmän huutolaiselle. Kesän kielessä
+levisikin tieto, että Sipo on kuollut, jonka tiedon mukana kuului, että
+Sipo on kuollut nälänsurmiin.
+
+Nyt Hirviniemen isäntäväestä tuntui siltä, että Hirviniemen asukkaista
+puhekin loppuu. Muistokin niistä tuntui päivä päivältä painuvan
+muinaisuutta kohden, jonka historiallisia merkkitapauksia vain
+erikoisissa tapauksissa mainitaan ja muistellaan. Mutta kuluttua
+vain kahden vuoden, keisari valtaistuimelle nousemisen muistoksi
+lyhensi kaikkien vankien vankeutta, joitakin vapautti kokonaan. Niinpä
+elinkautiseen vankeuteen tuomittujen vankeusajan lyhensi kahdeksitoista
+vuodeksi. Sauli ja Eenokki olivat sen ajan jo olleet, joten Sauli
+heti ilmestyikin Leppärannan kylälle, jota vastoin Eenokin tiedettiin
+jääneen Etelä-Suomeen ja tulleen uskovaiseksi erään vankiloissa
+kulkeneen naissaarnajan herätyksestä.
+
+Saulilla sitä vastoin oli entinen sydän, jossa synkin viha oli Hemmoa
+kohti siitä, että hänellä ei ollut nenää. Oli vain silmien kohdalla
+pienet sierainten reiät. Vankeudessa ollessaan oli Sauli opetellut
+suutariksi, joten hän Leppärannan kylälle asettui suutaroimaan,
+kuitenkin aina väliin entiseen tapaansa etsien korttitovereita.
+Lintupyssyn Sauli myöskin hankki, jolla harjoitteli metsästystäkin.
+
+Leppärannan kylä oli perustanut yhtiömeijerin, johon oli kaikkina
+arkiaamuina ennen kello seitsemää tuotava kermat.
+
+Hirviniemestä oli meijerille enemmän kuin viiden kilometrin matka, niin
+että sinne ei aamulypsyn kermat joutuneet, joten Hirviniemestä vietiin
+iltasella.
+
+Hemmo ja Paakkilan isäntä Ville olivat sopineet, että vuoroiltoina
+viepi kumpikin kummankin talon kermat.
+
+Oltiin jo lokakuussa. Sauli otti selvän, minä päivinä oli Hemmon
+vuoro viedä kermoja meijeriin. Tänä iltana hän tiesi olevan Hemmon
+vuoron. Sauli oli nyt Marjokankaan talossa suutarina, mutta siinä
+lopetti työnsä jo aamupäivästä ja sanoi lähtevänsä Jämäskylään. Sanoi
+siellä olevan hyvän ystävän, jonka sanoi täysinpalvelleena päässeen
+valtion palveluksesta samalla kertaa kuin hänkin. Sanoi kiirehtivänsä
+lähtöä, että kerkeää tänä päivänä perille. Sanoi sen kuuden penikulman
+taipaleen kerkeävänsä kävellä, kun panee juoksua lisäksi.
+
+Hemmo aina vei itse kermat meijerille senkin tähden, että sai itse
+merkitä kerman määrän omaan kirjaansa, kun usein kuului valituksia,
+että sen ja senkin kermat eivät ole oikein meijerin kirjoissa. Tänä
+iltana hän kuitenkin toimitti renkinsä viemään kermat.
+
+Hemmolla oli valkean harmaa ori ja rattaatkin erilaiset kuin muilla.
+Oli kahden kilometrin pituinen asumaton taival, jonka keskivälillä oli
+syvä puron tökrö, jossa tie putosi jyrkästi alas ja yhtä jyrkästi nousi
+ylös, joten siinä ei voinut juosten ajaa. Hemmon rengillä oli saman
+näköinen hattu päässä kuin Hemmollakin jokapäiväinen hattu.
+
+Rattaat olivat nousemassa puron tökröstä nikaran päälle. Läheltä tietä
+kuului kiväärinlaukaus, jota hevonen säikähti, silmänräpäyksessä
+tempasi rattaita niin äkäisesti, että kermapänikät miehineen lentivät
+maahan. Ori laukkasi, minkä hänestä lähti, ja meni lähinnä tietä olevan
+Emmalan talon kartanolle, missä vapisten ja korskuen pystypäisenä
+katsoi sinne päin, mistä oli tullut. Ihmiset talosta tulivat hevosen
+luo ja nähtyään sen hädän ja rattaat tyhjänä arvasivat asian. Talon
+kolme miestä lähti lyhty mukana ottamaan selvää asiasta. Niinpä
+tultuaan kurun ojalle näkivät miehen keskellä tietä kuolleena verissään
+ja kermapänikät pitkänään, toinen tiellä ja toinen tien vieressä.
+
+Vaikea ei ollut arvata, kenen tekemä tämä teko oli, mutta siitä syntyi
+vaikeampi kysymys, miten saada sille lain voima.
+
+Yksi Emmalan miehistä lähti hakemaan Hemmon hevosta.
+
+Kohta tulikin hevonen, joka taluttamalla ja houkuttelemalla saatiin
+murhapaikalle, missä se sittenkin vapisten ja yhden miehen turvasta
+pidellessä seisoi.
+
+Kuollut mies nostettiin rattaille. Kermapänikät olivat vuotaneet
+tyhjiksi, nekin otettiin mukaan ja joukolla lähdettiin Hirviniemeen.
+Hirviniemen kartanolla helähti kello, joka tunnettiin rattaitten
+aisakelloksi. Ja kun se oli varhemmin kuin tavallisesti meijeriltä
+kerkesi tulla, niin hieman pahaa aavistaen Hemmo syöksähti ulos ja kun
+näki rattaitten ympärillä miehiä eikä renki Villeä, niin portaille
+tultuaan jo huusi: "Mikä nyt on tapahtunut?"
+
+- Ville on loukannut itsensä, lähdimme sitä tuomaan, sanoi Emmalan
+isäntä.
+
+- Loukannut itsensä, huudahti Hemmo ja juosten tuli rattaitten luo,
+jossa kaiteen vieressä makasi mies pää ympäriinsä verissä.
+
+Sen näkeminen koski Hemmoon niin, ettei voinut mitään puhua, meni vain
+hevosen päänpuoleen ja riisui viedäkseen talliin. Tallista palatessaan
+Hemmo taputti Villeä veriseen poskeen ja liikutettuna sanoi: "Sinunko
+täytyi hengelläsi lunastaa minun henkeni."
+
+Kyynelsilmin lähti Hemmo sisälle ja kutsui Emmalan miehiä mukaansa.
+Aili-rouva joutui liikutuksen voimasta vuoteen omaksi. Se kuitenkin oli
+iloa, että hänen miehensä sellaisen jumalallisen varjeluksen avulla
+pelastui.
+
+Hemmo kuitenkin tahtonsa voimalla syrjäytti tapahtuman kauheuden ja
+rupesi Emmalan miesten kanssa puhelemaan. Emmalaan oli jo päivällä
+kulkenut sana, että Sauli on jo aamupäivällä lähtenyt Marjokankaalta
+tänä päivänä mennäkseen Jämäskylään.
+
+Nyt Emmalan miesten kanssa päätettiin, ettei ruveta hätiköimään. Sauli
+ajattelee olevansa turvassa Jämäskylässä ja ehkä ilmestyy joitakin
+merkkejä, joita myöten päästään jäljille. Se päätös kuitenkin otettiin
+huomioon joka talossa: Koko Leppärannan kylässä jokainen ihminen piti
+korvansa auki kuullakseen, ilmestyisikö mitään merkkiä, joka antaisi
+syytä käydä Saulin kimppuun. Sauli oli valinnut vanhan polkutien
+Koliman kylän kautta Jämäskylään. Tämä polkutie kuitenkin Koliman kylän
+luona meni maantiehen.
+
+Vähää ennen kuin Emmalan miehet tulivat Hirviniemestä, oli Emmalaan
+tullut kaksi miestä pyytämään majaa huomeneen asti, johon olivat
+emännältä saaneet vastauksen, ettei hän lupaa tuntemattomille majaa,
+luvatkoon isäntä, jos luvannee sitten, kun tulee, ei suinkaan siihen
+kauan ole.
+
+Emmalan miehet tulivat kotiin, ja vieraat ymmärsivät vanhimman
+isännäksi. Toinen miehistä kääntyi isäntään ja sanoi: "Me tässä
+emännältä pyysimme huomeneen majaa, mutta hän käski kysyä isännältä,
+niin minkä vastauksen nyt teiltä saamme?"
+
+- Mistä te olette? kysyi isäntä vieraita silmiin katsoen.
+
+- Emme ole kovin kaukaa emmekä aivan porrasten edestä, Tavaskengältä
+olemme.
+
+- Mihin se on matka?
+
+- Emme matkamme päätä tiedä. Tuolla Jämäskylällä tai oikeammin
+Jämäsjärvellä loppui savottatyö. Lähdimme kylien kautta kuljeskelemaan,
+jos jotakin työtä saisi henkiväkkäränsä pitimiksi. Jos ei tässä talossa
+olisi työtä yli oman tarpeen, niin tottapahan huomisella päivällä taas
+on suru itsellään.
+
+- Olkaa vain yötä... Mutta mitä sinne matkoihin muuta kuuluu?
+
+- Eipä juuri sanottavaa. Tuossa tuon Koliman kylän tällä puolen tulista
+vilkkaa mies juoksi vastaan, jolla oli niin kiire, että nokka oli
+jäänyt matkalle. Pekka sanoikin, että jossakin on hautuumaan veräjä
+unohtunut auki ja on itse riettaan kynsistä päässyt livistämään.
+
+- Mikä aika oli, tokko satuitte katsomaan kellojanne? kysyi isäntä.
+
+- Kyllä se oli kuuden tienoissa. Me kylästä lähtiessämme katsoimme
+kellojamme, jotka eivät olleet vielä kuutta, niin tiesimme kerkeävämme
+tähän kylään yöksi.
+
+- Oletteko köyhiä, kuten useat matkalaiset ovat, ettei ole iltaisen
+varaa? kysyi isäntä.
+
+- Emme ole köyhiä emmekä rikkaita, mutta päivän vara se toki pitää aina
+olla. Meillä olisi rahaa povessa, että miestä kallelleen vetäisi, jos
+ei pitäisi lähettää kotiin. Isä ja äiti elävät pahaisessa mökissä. Yksi
+lehmä heillä on, jota imevät. Niitten leiväksi ja vaatteeksi lähetämme
+liiat rahamme.
+
+- Oikea teko... Sananlasku sanoo: "Sanasta syntyy sana, kypenestä maa
+kytee." Oletteko käyneet rippikoulunne? kysyi isäntä.
+
+- Emme ole, mutta ensi kesänä on aikomus lusikat pappilan uunin takaa
+pelastaa, ilman ei pääse hienohelmoja viittä syltä likemmäksi, ne
+sylkevät silmille ja potkivat takapuolille. Se koskee pahasti kunniaan.
+
+- Olettekos muuten säilyttäneet kunnianne? Se neitosten potkiminen
+siihen ei tee koloa, vaikka se vähän kirvelee.
+
+- Viimeiseksi toki säilytämme kunniamme, vaikkakin se on ilman saatua.
+
+Isäntä otti nyt vakavan muodon ja sanoi: "Tunnutte olevan reippaita
+poikia. Teillä on työtä ja palkkaa meidän kylässämme. Jos meillä ei
+olisikaan kauaksi, niin uskon, että Hirviniemen insinööri antaa vaikka
+kymmeneksi vuodeksi."
+
+- Minkä nimellinen insinööri Hirviniemessä asuu? kysyi Asko-niminen
+mies.
+
+- Hemmo Käpynen.
+
+- Hemmo Käpynen. Tuttu on mies. Se on rautatieinsinööri. Monta
+kuukautta olemme hänen työssään olleet ja monessa tilissä hänen
+kynsistään palkkamme katsoneet. Soma nähdä sitä insinööriä. Herttainen
+mies, mutta ankara vääryydestä, sanoi Asko ja punalti päätään sanojensa
+painoksi.
+
+Pekka, toinen miehistä, hymähti ja sanoi: "Sen toisessa kädessä
+pysyykin mies, jos sillä vihaksi pistää." Olin kerran Juuso
+Laikka-nimisen miehen kanssa poraamassa. Oltiin alkamassa uutta
+reikää. Minä avokäsin rupesin lyömään jättäen rukkaseni maalle. Juuso
+tiesi, että minä uusia rukkasiani säästääkseni heitin ne maalle. Se
+toisen niistä näppärästi siirsi poran alle, johon oli lähes kymmenen
+kiloinen moukarini putoamassa, enkä kerjennyt ajatella, mitä poran
+alla on, katsoin vain poran päähän, johon oli lyötävä. Enkä vieläkään
+olisi tiennyt kepposesta, mutta hän rupesi makeasti nauramaan. Silloin
+huomasin kintaani, josta pora oli läpi mennyt. Tempasin sen ja olisin
+läiskäyttänyt korvalle, mutta en tohtinut, kun Juuso oli vahvempi
+minua. Aloin vain kiroilla moisesta viisaudesta. Juuso vain nauroi ja
+sanoi: "Panin vain, ettei kiven sirut tulisi silmille tässä reikää
+aloittaissa." Insinööri tuli Juuson selän takaa ja kysyi: "Mistä on
+kysymys?" - "Tuo Juuso tietämättäni lipsautti tämän rukkaseni poran
+alle." - Silloin insinööri tarttui Juusoa niskaan, tempasi syrjään ja
+minulle ärjäisi: "Anna se pora tänne!" Ojensin poran. Silloin Juusolta
+pääsi koreat rukoukset, lupasi maksaa kintaan, mutta siitä huolimatta
+Juuso sai perälihoilleen, että moneen päivään oli istunta mahdotonta.
+Juuso ei silti pyytänyt työstä eroa. Tämän jälkeen ei kuulunut
+valituksia Juuson tekemistä ilkitöistä.
+
+Isäntä näki, että iltaispöytä oli jo katettu, ja hän sanoi
+ystävällisesti: "Nyt ruvetaan syömään ja huomenna lähdetään käymään
+Hirviniemessä. Minullakin on sinne asiaa."
+
+Huomenaamupäivällä miesten tullessa Hirviniemeen oltiin Villeä
+puhdistamassa veristään ja laittamassa valkeihin liinoihin siksi,
+kunnes kaupungista saataisiin arkku, jonka Hemmo oli jo eilen illalla
+tilannut.
+
+Tähän asti Asko ja Pekka eivät tienneet eilisiltaisesta tapahtumasta
+mitään, mutta nyt mentyään Hemmon kamariin saivat kuulla koko juonen.
+
+Asko ja Pekka saivat kuulla, miten tärkeitä todistajia he olivat,
+josta tehtävästä he eivät aikoneetkaan vetäytyä pois. Päätettiin
+kuitenkin joku viikko pitää asiaa salassa, että Sauli rauhoittuisi
+uskomaan tekonsa onnistuneeksi. Asko ja Pekkakin lupasivat pitää Saulin
+näkemisensä kenellekään virkkamatta. Saivatkin jäädä Hirviniemeen
+töihin pitkäksi aikaa.
+
+Tänä iltana tuli Emmalaan mies, niitä samoja Jämäsjärven savotasta
+palaavia kuin Asko ja Pekkakin, pyytämään majaa huomeneen asti tai
+työtä.
+
+Isäntä lupasi miehen jäädä yöksi taloon, mutta samalla kysyi: "Tokko
+siellä Jämäskylässä satuit näkemään mitään merkillistä miestä?"
+
+- Näin kyllä. Viime yönä yösydämellä tuli Laatikan taloon mies, jolla
+naamalauta oli sileä kuin härän otsa. Nokkaa oli vain sija, johon
+sopisi kasvamaan, jos mieluinen siemenkasvukesä sattuu. Se tapasi siinä
+erään miehen vonkaleen. Kuulosti niitten puheista, että olivat olleet
+yhdessä samassa vankilassa.
+
+- Kuulostiko, aikovatko yhdessä tai kumpikaan matkustaa pois kylästä?
+kysyi isäntä.
+
+- Kuulosti, että rupeavat yksin tuumin tekemään suutarin töitä, kun
+siinä Jämäskylässä näin talvea vasten kuului olevan joka talossa
+kengäntekoja, kun kylässä ei ole ollenkaan vakituista suutaria.
+Täältähän tuo se tasanaamainen mies sanoi eilen aamulla lähteneensä.
+Eikö sille täällä annettu työtä?
+
+- Kyllä kai sille olisi ollut työtä tässäkin kylässä ja joissakin
+taloissa se suutaroikin, mutta mikä lienee hänellä pistänyt päähän.
+Marjokankaalla eilen aamulla oli kesken lopettanut työnsä ja
+lähtenyt... Tunnetko sinä Asko ja Pekka Kurjenkaula nimisiä miehiä?
+
+- Tunnen maasta hampaisiin asti kumpaisenkin. Huhtikuusta tähän
+viikkoon olemme olleet samassa savotassa.
+
+- Ne olivat tässä meillä mennyttä yötä ja pääsivät Hirviniemeen töihin.
+Uskon, että siellä on sinullekin työtä, jos sitä haluat.
+
+- Hyväpä on, että saa työtä. Työ työnä ei juuri erityistä herkkua
+olisi, mutta kun ei saa ilman työtä tuloja ja tuloja täytyy olla, jos
+mielii henkiväkkärä pysyä miehessä, sanoi mies levollisesti.
+
+Huomenaamuna mies meni Hirviniemeen. Häneltä saatiin kuulla yhtä ja
+toista. Oli tiennyt kertoa, että Sauli tuli Laatikan taloon yöllä,
+juuri kun pirtin seinällä oleva kello oli päässyt lyömästä kahtatoista.
+Oli sanonut kellonsa aloittavan seitsentä. Oli sanonut Koliman kylässä
+käyneensä sukulaistalossaan ja lähteneensä sieltä kuuden aikana. Oli
+näyttänyt mieli olevan levoton, oli puhunut paljon ja sekavasti,
+että mistä asiasta rupesi puhumaan, niin kesken hyppäsi toiseen ja
+kolmanteen, ja jos istui johonkin, kohta siirtyi toiseen paikkaan.
+
+Koliman kylässä Kaskiahon pienessä torpassa oli Saulin äidin sisaren
+tyttö emäntänä, jonka kotona tiedettiin Saulin käyneen. Hemmo kävi
+Kaskiahossa kyselemässä, mihin aikaan sinä murhailtana Sauli oli
+ollut siellä. Emäntä oli silloin yksin ollut kotona ja kertoi, että
+Sauli tuli hikisenä. Sanoi kellonsa olevan viisi. "En tiennyt, oliko
+se oikeassa, kun meillä ei ole muuta kelloa kuin Matilla taskukello,
+joka oli hänellä mukanaan. Luulin kuitenkin, että se Saulin kello oli
+jäljessä oikeasta. Oli mielestäni ollut paljon pitemmältä pimeätä, kuin
+aina Matin kellon mukaan kello viiteen mennessä oli. Emäntä lopuksi
+näkyi ajattelevan ja sanoi: 'Sauli näytti olevan levoton'."
+
+Siinäkin Kaskiahon emännässä oli yksi todistaja.
+
+Nyt Hemmo tilasi Tavaskengän rovastilta Askon ja Pekan
+mainetodistukset. Niissä sanottiinkin, että Assarias ja Pekka Reetin
+pojat Kurjenkaulat ovat hyvämaineiset. Assarias käynyt lukusilla kolme
+kertaa ja Pekka kaksi, kumpaisenkin lukutaito merkitty hyväksi.
+
+Hemmo lähti nyt nimismiestä tahtomaan vangitsemaan Saulia. Nimismies
+lähtikin kahden poliisin kanssa mukaansa ottaen sekä jalka- että
+käsikahleet. Hemmokin lähti mukaan, ei huvin vuoksi, vaan että jos
+Sauli yrittäisi pakoon, niin ei jaloilla jättäisi.
+
+Sauli oli vielä Laatikan talossa suutaroimassa, kun nimismies ilmestyi
+taloon. Nimismiehen ilmoitettua asian ei Sauli yrittänytkään lähteä
+pakoon. Rupesi vain kyselemään, mihin aikaan päivästä se kysymyksen
+alainen murha on tapahtunut, johon Hemmo lujasti sanoi: "Kello kuusi
+illalla."
+
+- Mutta minä voin näyttää toteen, että kello viisi olin Koliman kylässä
+Kaskiahon mökissä ja kello kuusi olin täällä tässä pirtissä. Tässä on
+todistaja, että näin on asia, sanoi Sauli viitaten siihen toveriinsa.
+Tämä samalla todistikin, että kuusi se oli kello Saulin tullessa.
+
+Nimismies kysyi isännältä, tietäisikö hän niin olleen, mutta isäntä
+sanoi: "Olin sisällä, etten tiennyt, millä ajalla tämä Sauliksi itseään
+nimittävä mies oli tullut."
+
+- Onkos tuo seinäkello aina oikeassa? kysyi Hemmo.
+
+- Kyllä se auringon kanssa on liitossa, etteivät jätä toisiaan.
+
+Hemmon kasvot punastuivat ja hän sanoi lujasti: "Minulla on
+todistajat, että tuo kello on lyönyt yöllä kaksitoista, ennenkuin tämä
+sileänaamainen on tullut tänne, joten se on lorua se kellon kuusi
+oleminen. Minä vastuullani vaadin, että tämä mies täysin huolellisesti
+vangitaan."
+
+Nimismies hieman vihaisesti sanoi: "Tuokaa kahleet tänne!"
+
+Kohta kuuluikin eteisestä kahleitten kolina, joita poliisit toivat.
+Pirttiin tultuaan heittivät Saulin lähelle lattialle, kun tiesivät
+siinä tarvittavan.
+
+Sauli rupesi noitumaan ja haukkumaan Hemmoa, että millä se insinöörin
+rötkö vastaa viattoman vangitsemisen, eikä ollut nimismiehen kieltoa
+kuulevinaan. Mutta nimismies ärjäisi: "Suu kiinni! Me emme hae kuria
+kaukaa, jos sitä tarvitaan". Sitä totteli Sauli ja rupesi hiljaa
+murisemaan juuri kuin itselleen.
+
+Nyt ei ollut aikaa kauan, kun Saulilla olivat jalat ja kädet kahleissa.
+
+Nimismies vaati nyt kestikievarin isännän itsensä vankia kyyditsemään
+Huuhilan asemalle, johon hän itsekin poliiseineen seurasi passittamaan
+vietäväksi kaupungin vankilaan odottamaan välikäräjiä. Hemmo sai palata
+kotiinsa. Hemmo oli Saulin haukkumisen seassa kuullut uhkauksen, että
+Sauli ei säästä henkeään kostaessaan Hemmolle tämän vangitsemisen.
+Vaikka Hemmo uskoikin, että Sauli ei pääse niistä kahleista, niin
+salainen pelontapainen tunne kuitenkin säilyi mielessä. Saattaahan
+sattua, että keisari taas jonkin tapauksen nimessä vapauttaa. Silloin
+jokainen silmänräpäys yöllä ja päivällä on vaaran alainen. Tämä
+painajainen ei kuitenkaan Hemmolle tuottanut unettomia öitä, kun Sauli
+tuomittiin elinkautiseksi, eikä nyt uusi keisari ollut valtaistuimelle
+nousemisensa muistoksi elinkautisia vapauttanut yhtään eikä vielä
+perintöruhtinaankaan syntymisen muistoksi elinkautisia vapauttanut.
+
+
+
+
+SEITSEMÄS LUKU.
+
+
+Kului vuosia monta. Tuli varmalta taholta kuulluksi, että Eenokki oli
+totinen uskovainen ja sitä tietä päässyt erään suuren maanviljelystilan
+työnjohtajaksi ja isännöitsijäksi. Hemmo eräänä kauniina maaliskuun
+päivänä lähti matkalle Eenokin vieraaksi ja saapui sinne jo huomenna,
+jolloin Eenokki ihastui näkemästään enemmän kuin eläissään ennen oli
+yhdestäkään asiasta ihastunut. Syntyi molemminpuolinen sydämellinen
+anteeksipyyntö ja anteeksianto.
+
+Koko yönseudun kuluessa ei puhuttu melkein ollenkaan muusta kuin
+anteeksiannon suuresta voimasta, joka voisi estää sodat, voisi estää
+maailman suurimmat kauhutyöt. Hemmo nyt rupesi puhumaan Eenokille,
+eikö hän rupeaisi vaikuttamaan veljeensä Sauliin, että päästäisiin
+sellaiseen sovintoon, että kumpaisenkin sydän vapautuisi vihasta
+ja koston toivosta. Eenokki lupautui siihen tehtävään ilolla.
+Sanoi vielä puhuvansa eräälle vankilan saarnaajaneidille, joka oli
+elämäntehtäväkseen ottanut kulkea vankilasta vankilaan vangeille
+saarnaamassa iankaikkisesta vapaudesta, siitä, kuinka sielu vapautuu
+syntikuormasta. Silloin näkyvät kahleet ovat keveät.
+
+Eenokki olikin sille saarnaajaneidille puhunut, että hän koettaisi
+erityisesti vaikuttaa Sauliin, että pääsisi Hemmon ja Saulin välille
+sovinnon tuuli puhaltamaan. Eenokki itsekin aikoi kirjoittaa tänä
+päivänä Saulille omasta kokemuksestaan, miten elämän vapauksista on
+suurin se, että vapautuu vihasta.
+
+Kului kaksi kuukautta, kun Hemmo sai Eenokilta kirjeen. Sen mukana
+samassa kuoressa oli Saulin Eenokille lähettämä kirje, joka kuului:
+
+"Rakas veljeni Eenokki. On ollut vaikeata ruveta ajattelemaan sovintoa
+Hemmon kanssa. Mutta neiti Wrede on osannut aina ja aina vierittää
+raskaamman ja taas raskaamman kiven rikosteni painoksi. Hän on monta
+kertaa polvillaan rukoillut tässä huoneessa puolestani, millä hän
+on tähän asti tuottanut painoa tunnolleni. Mutta tänä päivänä hänen
+rukouksessaan oli voima, joka poisti hartioiltani taakan, poisti
+ainiaaksi, avasi tien iankaikkiseen autuuteen. Neiti Wrede itki ilosta,
+että oli yksi sielu voitettu Jumalalle. Sano nyt terveiseni Hemmolle,
+että olen Jumalani edessä antanut hänelle puolestani anteeksi ja
+rukoilen Jumalaa, että hän lauhduttaisi Hemmon sydämen anteeksiantoon,
+joten viha väliltämme siirtyisi niin kauas kuin itä on lännestä. Jään
+toivomaan, että edes kerran saisimme Hemmon kanssa kättä lyöden tehdä
+sovinnon. Rakkain veljesi Sauli."
+
+Hemmo saatuaan Saulin kirjeen luki. Pani pöydälle ja taas luki. Tunsi
+mielessään sellaista, josta hän ei vähässä ajassa päässyt selville,
+mitä se on. Antoi sitten kirjeen rouvalleen. Hän luettuaan sanoi:
+"Kyllä on miehessä tapahtunut suuri muutos."
+
+- Mahdollista kyllä, mutta pelkään pahaa, jos se on sittenkin
+teeskentelyä, jonka alla piilee kauhea keksintö. Neiti Wrede on
+vastuullaan vapauttanut kymmeniä elinkautiseksi tuomittuja vankeja.
+Jos Saulikin uskoo voittavansa neiti Wreden luottamuksen sitä tietä
+päästäkseen vapauteen ja...
+
+"Voi kauhea," huudahti Aili-rouva kesken Hemmon puheen.
+
+- Ajattelen sitäkin, että kun hänellä on niin suuri halu tavata minua,
+siinä piilisi ajatus silloin jollakin tavalla saada minut murhatuksi.
+Hänen vankeutensa ei siitä kovinkaan paljon muuttuisi.
+
+- Et suinkaan aio mennä hänen näkyvilleen? sanoi rouva hiukan vapisten.
+
+- Menen kyllä, mutta menen varustettuna, ettei ole mitään
+mahdollisuutta toteuttaa julmaa aikomusta. Mutta ensin kirjoitan
+hänelle, ja kun saan siihen vastauksen, niin sitten käyn ja ensi
+silmänräpäyksessä kyllä huomaan, onko tarvis olla varuillaan.
+
+Hemmo sai Saulilta kirjeeseensä vastauksen, jossa Sauli ilmoitti
+toivonsa saada nähdä Hemmoa ja lyödä sovinnon kättä. Hemmo nyt määräsi
+päivän, milloin hän lähtee, mutta sitä ei ilmoittanut Saulille.
+
+Niinpä Hemmo eräänä maaliskuun kirkkaana arkipäivänä ilmestyi
+vankilaan. Luultiin häntä uudeksi vankilain tarkastajaksi. Sitä todisti
+sekin, kun Hemmo tahtoi suoraa päätä päästä vankilan johtajan luo,
+jonka huoneeseen hänet johdettiinkin. Hemmo ei päässyt alkuunkaan
+asiansa selityksessä, kun hiljaa koputettiin oveen. Ovelle ilmestyi
+isonpuoleinen, puvultaan yksinkertainen keski-ikäinen nainen, kasvot
+puhtaat kuin enkelillä, joissa kuitenkin samalla kertaa näkyi lempeys,
+pelkäämättömyys ja rohkeus. Naisen voi kysymättäkin arvata neiti
+Wredeksi. Kuultuaan Käpysen nimen neiti Wreden suupieliin ilmestyi
+omituinen hymy ja silmät loistivat salaisesta ilosta. Hän sanoi
+Hemmolle: "Olette kai tullut Sauli Tikkasta tapaamaan. Hänellä onkin
+polttava halu saada teitä tavata."
+
+- Miten hänen laitansa sitten on? kysyi Hemmo tyynesti.
+
+- Hän on täydellisesti vapautunut synnistä. Tunnustanut kaikki
+tekemänsä rikokset teitä ja muita kohtaan ja saanut sieluunsa
+jumalallisen vakuutuksen niiden anteeksi saannista. Mutta sittenkin hän
+haluaa tavata teitä ja joitakuita muita.
+
+- Onko Sauli puhunut teille siitä, että toivoo teidän avullanne
+pääsevänsä vapauteen, samoin kuin te muitakin olette vastuullanne
+toimittanut vapaiksi?
+
+- Ei. Hän sanoo tässä talossa olevansa kotiutunut. Sanoo, että muualla
+maailmalla, missä tahansa hän tämän aina näkyvän vaivaisuutensa
+tähden olisi alituisen pilan esineenä, mutta ei kukaan uskalla tehdä
+toisesta pilaa. Ja ehkä ei monella ole haluakaan. Muuten hänelle kyllä
+uskaltaisin hankkia paikan ja esittää vapautettavaksi.
+
+Tätä kuullessaan Hemmo tunsi povessaan syvää katumusta. Sitä hän ei
+kuitenkaan virkkanut. Johtajaan kääntyen hän sanoi: "Missä minä Sauli
+Tikkasta saisin tavata?"
+
+- Hänet voimme kutsua tänne, sanoi johtaja ja samalla meni ovesta
+ulos, jossa muutamalle vanginvartijalle kuului sanovan: "Käskekää
+Sauli Tikkanen tänne." - Ei ollutkaan kauan, kun vanginvartija aukaisi
+oven, josta Sauli astui sisään. Hänen kasvonsa ilostuivat ja puoliksi
+huudahtaen hän sanoi: "Että saan nähdä teitä. Kirjeenne johdosta
+olen uskaltanut toivoa teiltä anteeksiantoa, mutta siksi suuret ovat
+rikokseni, etten täydellistä puhdistusta saa sieluuni, ennenkuin
+suustanne kuulen anteeksiannon sanan."
+
+- Oletko sinä sitten valmis antamaan anteeksi minulle vihaisen käteni
+julman teon? kuului Hemmon sana.
+
+- Sen olin monin kerroin ansainnut. Se tekonne on pieni pisara
+rikosteni meressä. Mielelläni tämän kärsin. Tiedän, että Jumala
+rankaisee pahoista teoista jo täällä ajassa.
+
+Hemmo nousi seisaalleen ja yli pöydän ojentaessaan kättään Saulille
+sanoi: "Tässä on ikuisen sovinnon ja anteeksiannon käsi puolestani."
+
+- Ja tässä minun puolestani, sanoi Sauli tarttuessaan Hemmon käteen.
+
+Hemmon oli nyt vaikea katsoa vasten Saulin kasvoja, joissa nenän sija
+oli punertavan mustana, ryppyinen nahka hienona peitteenä.
+
+Sauli sai mennä suutarin työhuoneeseensa, missä hänellä oli työnä
+kahden muun vangin kanssa korjata vanhoja ja tehdä uusia vankilan
+kenkiä.
+
+Saulin mentyä neiti kääntyi Hemmoon ja sanoi: "Kyllä Sauli on minulle
+tunnustanut kaikki ilkeytensä työt teitä kohtaan huutolaisena
+ollessanne. On valittanut, etteivät isä ja äiti häntä niistä
+kieltäneet. On tunnustanut kaikki rikoksensa muitakin kohtaan,
+puhumattakaan niistä kauheista murhatöistä... On se Sauli-parka
+ollut julma ihminen... Mutta sellaiset sielut ovat helpommat voittaa
+Jumalalle kuin tekopyhän fariseuksen. Se uskoo hyviin töihinsä eikä
+anna vaikuttaa itseensä minkään."
+
+Sitten neiti kääntyi johtajaan ja sanoi: "Kun kiertomatkani johti nyt
+tänne ja tämäkin kaukovieras on näkemässä näitä oloja, mielelläni
+pitäisin kirkossa yhteisen hartaushetken, jos vangeilla ei olisi niin
+tärkeitä tehtäviä, että voisivat töistään vapautua yhdeksi tunniksi."
+
+- Kyllä se käy laatuun, sanoi johtaja ja poistui ovesta ulos, josta
+kuului käskevä sana: "Kaikki vangit kirkkoon." - Kohta kuuluikin
+laitoksesta jymyä, jonka tauottua johtaja vieraineen meni kirkkoon.
+Siellä olikin sadoittain vastassa penkeissään istuvia vankeja,
+joiden silmät teroittuivat Hemmoon, jota kaikki luulivat uudeksi
+vankilantarkastajaksi. Ei kestänyt kauan, kun laitoksen lukkarin
+suusta kajahti virsi: "Ah, sielun', vallita suo Herran." Kaikki vangit
+yhtyivät virteen.
+
+Virren loputtua neiti otti kainalostaan pienen Raamatun, jonka
+aukaistuaan lausui muutaman lauseen ja sen johdosta rupesi puhumaan.
+Ei ollut kauan, kun joukossa alkoi näkyä kyyneleisiä silmiä, eivätkä
+kyyneleet olleet kaukana Hemmoltakaan.
+
+Johtajan huoneeseen tultuaan neiti sanoi: "Herätyssaarnalla täytyy
+niiden sieluihin kylvää iankaikkisuuden siemeniä, vaikkei tiedäkään,
+nouseeko yhdestäkään jyvästä orasta."
+
+- Kyllä olette tässäkin laitoksessa nähnyt monta orasta nousevan
+kylvöistänne, enkä takaa, vaikka näkisitte, jos iltaan viivytte, nytkin
+jonkin oraan puhkeavan, sanoi johtaja. Samassa kuului koputus, ja
+johtajan sanottua "sisään" aukesi ovi ja vanginvartija yli kynnyksen
+sanoi: "Setti Laitinen pyysi sanomaan, ettei neiti menisi pois,
+ennenkuin käy hänen luonaan."
+
+- Siinä yksi, hymähti johtaja, mutta samassa katsoi seinällä olevaan
+kelloon ja sanoi: "Meillä on päivällinen nyt, lähdetään ennen kaikkea
+tänne emäntäväen puolelle."
+
+Päivällisen syötyään lähti Hemmo kotiinsa. Koko Leppärannan kylästä oli
+loppunut kauhun pelko ja Hemmon poveen vakautunut elämän tasapaino.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76589 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3f4fbe7
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76589
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/76589)