Update for 76509HEADmain

4 files changed, 546 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/76509-0.txt b/76509-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..bdddf8a
--- /dev/null
+++ b/76509-0.txt
@@ -0,0 +1,530 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76509 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+TÄTIVÄKEÄ
+
+Yksinäytöksinen pilakuvaus Pohjanmaalta
+
+
+Kirj.
+
+AADOLF LUOMANEN
+
+
+Seuranäytelmiä 193
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
+1915.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+MATTI, torpan isäntä.
+KAISA, torpan emäntä.
+SANNA | talonemäntiä.
+MAIJA |
+FIIJA, Amerikan leski.
+LIISA, kylän hieroja.
+
+
+
+Torpan tupa, muuri oikeassa ja edustasänky vasemmassa nurkassa; ikkuna
+keskelle seinää, patapenkki ikkunan alla, kehto lattialla, nukkuva
+lapsimokkelo kehdossa.
+
+KAISA (häärii kiireesti aamuaskareissa, Matin istuessa laiskasti
+takkakivellä, piippunysä huulilla). Ja siinä sinä senkin ahkio taas
+takapuoltas takkakivellä pitkin aamua hierrät. Minä yksin täs saan
+olla hameis ja housuis ja häärätä jotta kieli vyön alla. (Tirkistää
+kelloon.) Pykäisit päiväsi työksi edes tuon kellon, joka ei tierä
+ajasta enempää kun sika pohjantährestä. (Ottaa vesiämpärin ja lähtee
+ulos, mutta huudahtaa vielä mennessään oven raosta.) Täs saa olla kun
+pussis.
+
+MATTI (tekee työtä käskettyä, nousee penkille seinästä kelloa alas
+ottaakseen, mutta kierähtääkin kellon kanssa lattialle kellelleen,
+vielä penkillä olleen juuritaikinahulikan mukanaan tuoden ja siitä
+itsensä taikinaan ryvettäen.) Voi äiteeni päiviä! (Tarkastaa itseään,
+kengänpohjaan.) Sitä pegoonia on joka paikas. (Kätkeytyy pelokkaana
+edustasänkyyn.) Ja mitä juuri se Kaisa nyt sanoo (yskii)... ja mihinkä
+hornan kitaan se pejooni kätki sen viinapullon! (Tuskailee.) Mikä
+tuota tyynyäkin vaivaa, joka on kuin kivisäkki! (Paiskoa kiukuissaan
+tyynyn lattialle.) Ka, no, valehteleeko silmäni vai? (Iloisesti.) No
+mutta voi herranpieksut, — täälläkö se pejooni olikin. (Nousee sängystä
+viinapullo kädessä ja laulahtaa vetkutellen.)
+
+    »Eikä mua ilahuta mikään muu,
+    ei kukaan muu,
+    kun täysnäislasi ja
+    pullonsuu.»
+
+(Ottaa tyynyn ja vie mukanaan sänkyyn lakaisin, jääden jälleen
+makuulle.)
+
+KAISA (tulee ulkoa tupaan, huomaa kaiken ja näkee taikinaisten
+kengänjälkien johtavan sänkyyn). Voi käärmeen jäljet! (Hyökkää sängyn
+luo, riipaisee edustan auki.) En minä olisi piitannutkaan, jos tuon
+kellon särjit ja vaikka tuon juuritaikinahulikan kaarroit. Mutta kun
+sinä viheliäinen menit vielä ja tuhrasit sen sängyn! (Samassa hän
+huomaa lasista Maijan ja Sannan tupaa kohti tulevan.) Ka, no, tännekkö
+nuo pahan ilman linnut taas luunsa vetää — senkin trullit! (Korjaa
+hätäisesti paikkoja kuntoon, vielä Matille tiuskaisten.) Kyllä se on
+niin, jotta panna sian erähä ja mennä itte perähä. (Maija ja Sanna
+astuvat tupaan.) Ka, no, päivää, päivää! Mitä, valehteleeko silmäni vai
+—. No voi herra hallitkoon, vielä teitäkin näkee. (Kättelevät.) Ainahan
+ne elävän silmät näkee (itkunsekaisena) vaan kuolleen ei milloinkaan.
+(Kaikki itkuisina.)
+
+MAIJA (ystävällisenä). No, tulimme vain katsomaan, vieläkö teillä
+eletään, kun ei enää koskaan kylillä näe.
+
+SANNA. Niin, kun ei meilläkään ole käynyt herran aikaan. Jotta
+ajattelin tulla katsomaan, mikä sen Kaisan nenään on oikein pistänyt.
+
+KAISA. Eihän tästä paljon jouda sinne ei tänne, kun tuo äijäkin on
+sellainen ja ollut tässä lahdin tekokin ja sen seitsemät.
+
+MAIJA. Perjakanko löitte penkkiin? Eihän, se vanha lehmä enää taitanut
+lypsääkään. (Katselee ympäri tupaa.)
+
+MALJA. Eei — kyillä se lypsää vielä niin, ettei moni nuori pärjää..
+Sian me tapoimme. (Laittaa kahvipannua takalle.)
+
+MAIJA. Niin, miksei se lypsä — niin paljon kuin vaan viitsii lypsää
+sitä. Kyllä se sika onkin niin hyödytöin elukka, ei se lypsä, ei se
+muni, ei siitä saa villoja, se ei kelpaa muuta kuin syärä. (Akkain
+silmät etsivät istuinta.)
+
+KAISA. No mutta mitä te meinaatte? Istukaa, istukaa — jotta lakkaisitte
+kasvamasta.
+
+SANNA. Eei, eei, ei me istu — muuten vain tulimme.
+
+MAIJA. Niin, tulimme vain, katsomaan, oletteko terveitä.
+
+KAISA. Istutteko kohta! (Korjaa kahvipannun alle valkeaa.) Pian tämä
+tästä tulee. (Maija istuutuu.)
+
+SANNA (silmäilee kehtoa). Teillä on siinä niin komea miehen alku ja
+niin isänsä näköinen kuin läpi silmäin vedetty. (Menee istumaan.)
+
+KAISA (naurahtaen). Eihän sitä tierä —. Sitä jo näinkin vanhoilta voi
+tulla kenen näköisiä sattuu. (Kaikki nauravat.)
+
+SANNA. Eei maar — kyllä näkö sukuunsa vetää.
+
+MAIJA. Niin, puusta herelmät tunnetaan, (Akat istuvat kädet sylissä,
+peukalot toisiaan kiertäen: kengänkärjet naksuttavat lattiata vasten.)
+
+KAISA (Matille sänkyyn). Nouse jo, senkin Jusu-Matti, kyllä maan alla
+maata saat, jos vain häjyiltä rauhan saat. Mene pienimään puita.
+(Korjailee valkeaa kahvipannun alla.)
+
+MATTI (nousee ja kismii laiskasti, sytyttää rakasta piippuakin). Niin
+onkosta nyt torstai vai perjantai? (Ottaa kirveen ja lähtee ulos.)
+
+KAISA. Sunnuntai nyt on, ja sinulla raukalla kun teetetään pyhänäkin
+työtä. (Katsoen akkoihin, samalla naurahtaen.) Kyllä se on niin, jotta
+joll'en minä olisi edestä kengäs, takaa rauras, niin tästä elämästä ei
+tulisi mitään. (Pyyhkii kuppia, laittaa pöytään.)
+
+SANNA. Kun vain pysyisit tervesnä — vaikka lujaltahan näytätkin kuin
+visatömppä.
+
+MAIJA. Jopa hyvä lie — kyllä sinä tervesnä pysyt viimeiseen asti, ja
+sitten kun se aika tulee — niin kaarut kahrelta jalaalta.
+
+KAISA. Niin — ja kyllään se vooro minullekin tulee — kaatuuhan se
+hevonenkin neljältä jalalta. Ja en minä nytkään niin rauran terve ole,
+tuosta se ensin nuon viiloo ( osoittaa sormellaan pitkin ruumistaan)
+ja sitte se laskee tuonne, ja sitten nuo linkut ajettuu ja noin ikään.
+(Kaataa kahvia kuppeihin.) No tulkaa nyt, maistetaan miltä se tulee.
+(Akat istuutuvat kahvipöytään.)
+
+SANNA. Voi kun minä olen aina teilä kahvilla ja sinä et meillä kuin
+reisun saras vuores.
+
+MAIJA. Niin, ja minä, ja nyt en minä tule teille ennenkuin sinä olet
+käynyt meillä.
+
+KAISA. Sitä nisua on siinä vain niin kovin määrältä, mutta kastakaa se
+mitä on. No pankaa nyt sulamaan ja kastakaa.
+
+MAIJA. Ee, ei me kasta, antaa olla nyt vaan.
+
+KAISA. Kastattako kohta! (Kynsii lonkkansa.) Mitä tuo tuollainen tietää!
+
+SANNA (panee sokeria kuppiin). Ei, ei me kasta — olemme juuri kastanut.
+
+KAISA. No, ei leili koskaan niin täynnä ole, jottei tappi mahdu. (Juo
+itsekin.) Minä olen monasti juonut jotta silakat ovat sisälläni uineet,
+mutta olen siltä kävellyt yhtä pystyä kuin ennenkin. (Samalla lyö
+lonkkaansa.)
+
+MATTI (tulee ulkoa puusylyksen kanssa, puut takan alle nakaten). Saas
+nährä, piisaako tätä poutaa kuinka pitkältä. (Menee jälleen sänkyyn.)
+
+KAISA. No aina Mikkeliin saakka, jos ei vain saretta tule.
+
+MATTI.
+
+Tuolta seekatun ämmältä ei enää koskaan saa kunnon vastausta — mikä sun
+on prillannut!
+
+KAISA (kaataa kahvia kuppiin, vie Matille sänkyyn). Makoomiehen
+puheesta ei ole mitään. Tuos on tuo kuppini — kun sinua saa sänkyyn
+passata kuin pirttikeetä, häpee, pitkä laiska.
+
+SANNA. Kyllä sinulla on tuo mies niin hyvänlaatuinen ja tairollinen.
+
+MAIJA. Niin — toisellainen karnaatti se on se meirän äijä, — äräjää
+aina kuin koira.
+
+KAISA. No se on niin siloinen ja lipoinen kuin sepänakan karvakenkä —
+(katsoa muljauttaa sänkyyn).
+
+SANNA (itkunsekaisesti). Se meirän äijä vainaa oli niin hyvänlaatuinen,
+jotta ei parempaa. Sitä se äijävainaa piti niin pahana, kun se poika
+lähti sinne maailman hartioille niin kovin nuorena ja kokemattomana.
+Jotta aina sai murehtia, eikä paljo uskaltanut päästää mieleensäkään.
+
+KAISA. Niin se on jotta: »Ah mik' ompi elomm' tää!'! Tuskavaiva
+tuskan pääl. Työ ja meno levoton, silloin kosk' se paras on». (Akat
+teettelevät itkua.) Juokaa nyt, kyllä tätä täältä tulee. (Kaataa kupit
+täyteen.) Eihän ne tipat raavaassa ihmisessä tunnu.
+
+MAIJA. Ei, ei me enää lisää juo.
+
+KAISA. No ei lisä pahaa tee muussa kuin selkäänsä saannis. (Kaataa yhä
+uusia kuppeja.)
+
+MATTI. Tuo akka juo kahvia kuin haurevettä, eikä jaksa fälttiä vetää.
+
+KAISA (vihaisena). Puhu sinä silloin kun sinulta kysytään ja sano
+silloinkin jotta en minä tierä.
+
+SANNA. Kyllä tämä nykymaailma on mennyt aivan viturahan. Ihmiset
+tulevat laiskoiksi, fiineiksi ja köyhiksi.
+
+MAIJA. Ju pet, samat sanat. Kyllä nuo talollisten lapset, jotka vähäkin
+ovat jotain koulua käyneet, ovat aivan pilalla. Niistä tulee sellaisia
+puolitaloosia.
+
+KAISA. No ei niistä sitten enää ole muualle kuin piironkin päälle,
+lasipurkin sisälle. Ei jo. Niistä ei ole kylään ei kotiin.
+
+SANNA. Kun sitten vielä rupeaavat pelkäämään ja karttamaan niitä, jotka
+julkeevat vielä tehrä työtä. Mitähän ne luuleevat olevansa. Luu-,
+liha-, lantatynnöriä.
+
+MAIJA. Älä tule ja paremmin sano. Vaikka lähtevät samasta pesästä, niin
+ei enää tunneta entisiä tuttujansa. Millä luuleevat tämän maailman läpi
+menevänsä! Päiväpaisteestako elävänsä!
+
+KAISA. Niin toki, työtä tekemättä ei täs maailmas eletä. Kypsät
+kärpäiset ei suuhun lennä.
+
+SANNA. Senkin herran puoliskot ja neitin neljännekset! Sama asia on
+piikain ja renkienkin kans.
+
+MAIJA.
+
+Niin juuri. Ennen piijat ja rengit tekivät puhretöitä, mutta mitä ne
+nyt tekee — ajeleevat resiinalla ja sitä konettaan korjailevat ja
+palkkansa siihen kuluttavat, jottei vaatteita yllä.
+
+KAISA. Siihen aikaan kun minäkin olin vielä piikana, oli piijoilla
+tavaraa, jotta kun piikaa taloohin sai kahrella hevosella olla
+hakemassa — mutta nyt tuo isäntä piijan vaikka seljässään. Vaikka
+silloin oli palkat niin monta kertaa pienemmät.
+
+SANNA. Nyt ostetaan puorista kirvesvarret ja perunatikutkin. Ei ennen
+miehinen mies juljennut sitä tehrä.
+
+MAIJA. Ja kun tuo Mäkelän piika koetti täs talvella vähä kutoa
+puumullihurstia, niin oli se nähtävää — kuin kalaverkkoa.
+
+KAISA. Ja sitte ne lähtee kaupunkiin paremman päälle — jotta sen hatun
+saisivat, joka niiltä vielä puuttuu.
+
+SANNA. Ja sitten kun ne tulevat kaupungista maalle, niin ei enää tierä
+ketä lypsetään, lehmääkö vai härkää.
+
+MAIJA. Ja fiiniä kun ne ovat ja hoikkia piukkaliiveillä kiristettyjä.
+jotta keskeltä kouraansa puristaisi.
+
+KAISA. Ja puhuvat jotta »va saadu — saru hauraru kaurako». No mutta
+juokaa, kuppinne jäähtyy. (Koettelee kuppien kylkiä.)
+
+SANNA. Niin, eihän niitä enää puheesta tunne. Ja eihän ne osaa oikein
+puhuakaan, huulensakin ne panevat kuin tuohen käiväriksi ja haisevat
+hyvältä, jotta mitä lienevät syöneetkään.
+
+MATTI (on nuukahtanut sänkyyn ja nyt kuorsaa erittäin kovaäänisesti).
+
+KAISA. Mitä sinä hörnäät siellä! (Kääntyen akkoihin.) Se vetää nyt
+pappilan metsästä hirsiä.
+
+MAIJA. Ja sitten ne ovat, nuo piijat ja rengit, tarkoitan, tulleet niin
+sosialistisiksi jotta: maa meirän on ja olla täytyy — eikä laiskain
+lurjusten! Kyllähän niiren vanhempain sosialistien kanssa aina paremmin
+tulee toimeen, mutta nuo justiin alkaneet, ne ovat niitä riivattuja.
+
+SANNA. Ja sitten kun ne meinaa kaikki akat ja tavarat tasata ja kaikki
+herrat ja hallitukset lopettaa.
+
+MAIJA. Jos minä olisin valtiopäivillä ja vallan päällä, niin kyllä
+höökerini heille näyttäisin.
+
+KAISA. Mutta mikä se hallitus sitten oikein on?
+
+MAIJA. No tuo Tynjälän äijä ja kissit tietää. (Katsoo lasista ulos.)
+Ka, no, eikö tuolla tule niinkuin Salon Jussin Fiija. (Kaikki
+tirkistävät). No sehän se on ja aivan omassa hahmossaan.
+
+KAISA. Hei, vielä menen siihen. Eihän ne sosialistit usko elämää eikä
+kuolemaa, ei tain taivaallista.
+
+SANNA. Niin, raakuuressahan ne ihan kilpailevat. Täs tuonnoin tuli
+meirän renki Kallen kanssa puhe siitä uskosta. Kalle kun sanoi, että
+miksei uskovaiset käytännössä nourata opinkappaleitaan. Niin minä
+sanoin, ettei oma hyvä kelpaa herralle.
+
+KAISA. No mitäs Kalle sullen sanoi?
+
+SANNA. Jotta, tuon lauseen taakse ne aina syntiä harjoittavan kruppinsa
+vetävät. Jos omatunto jostakin soimata tahtoisi.
+
+KAISA. No mitäs sinä sille sanoit?
+
+SANNA. Minä sanoin, jotta ei lintukaan vaivu oksalta ilman herran
+tierotta ja tahrotta, sanotaan sanassa.
+
+KAISA. No mitäs Kalle sanoi?
+
+SANNA. Kysyi vain, etteikö siellä mitään muuta sanota, ja lähti pihalle.
+
+FIIJA (astuu tupaan).
+
+KAISA. No, päivää, päivää! Nakkaa kinttusi ylös, niin ‘kyllä
+takapuolesi istuimen löytää. Minä vähän kiehahutan tätä. (Asettaa
+kahvipannun takalle.) Pian tämä tästä tulee, ja aikaa on enin
+maailmassa.
+
+MAIJA. No mitä Jussilta kuuluu? Terve on ja työssä saa olla kai?
+
+FIIJA. Hyvää sieltä kuuluu, — sain eilen kirjeen ja viisikymmentä
+taalaa rahaa.
+
+SANNA. Vai viisikymmentä —
+
+KAISA. No on se Jussi miesten parhaita, ja kun tuo Katiska-Jussi ei
+pane Tiinalle ei sen pyöriväistä.
+
+FIIJA. Joo, mutta miehiä onkin kahta lajia; on miehiä, on miekkosia. .
+
+MAIJA. Niinhän niitä on, kahta lajia.
+
+SANNA. Eihän se Katiska-Jussi kuulu yhtään yhres paikas pysyvänkään.
+Ajelee Pessemeerin ja Nekauneen väliä, jotta aksilanpäät punaisina.
+
+FIIJA. Niin justiin, samaa sitä kirjoitti Jussikin ja sanoi, jottei
+sitä kauntaa aina ajella, vaan pysyä paikassaan. »Oo rait.»
+
+KAISA (laittaa uutta kahvia pöytään, samalla kysyen). No mitä muuta
+siltä Jussilta kuuluu — onko ketään junan tai kivien alle nyt mennyt?
+
+FIIJA. No hei, tuos on kirje, lukekaa jotka näette.
+
+MAIJA. Voi, lue sinä, Sanna, täs parhaammuuttas.
+
+FIIJA (ojentaa kirjeen Sannalle).
+
+SANNA. Voi herrajutinen, en minä näe näin pientä ilman lasia.
+
+KAISA. Voi, odota, minä etsin Matin nenälasit. (Etsii ja löytää, tuo
+Sannalle.)
+
+SANNA (asettaa lasit nenälleen). No näillä näkee kuin omilla
+silmillään. Kun minun silmiini on tullut vesikarvoja, jotta niitä saa
+aina rassailla.
+
+KAISA. Mistä hiiren tuutista niitä sinne...
+
+SANNA (alkaa lukea Fiijan kirjettä).
+
+ Asthapula Ohio heinäk. 15 päivä.
+
+ Rakas vaimoni kuin olet sä.
+
+ Nyt koska aika ja tilaisuus myöten antavat. Niin otan taas pitkän
+ äijän takaa tuon ruostuneen kynän ja palan paperia ja istun tämän
+ pienen ymmyrkäisen pöytän ääreen ja kirjoitan muutaman rivin. Tulen
+ tämän pienen paperipalan avulla sinua tervehtimään täältä kaukaa
+ vetten takaa sinne vanhaan maahan. Jota samaa Herran armolahjaa soisin
+ sinunkin saavan nauttia, panen tässä samalla viisikymmentä taalaa. Se
+ Katiska Jani, joka minulla on ollut reitkaara paanarina, säkättiin
+ eilen ja tilalle tuli eräs neekeri. Sami on kuollut ja toiskan Ulla.
+ Kyllähän täällä taaloja tulee, mutta menäe kans, ostin eilen uuten
+ setselin kalorit ja ropessit. Enkä tietä muuta tällä kertaa kun jääkää
+ hyvästi herran haltuun. Että menestyisitte ja kauan eläisitte maan
+ päällä. Sano terveisiä kaikille tutuille ja tuntemattomille ja joitten
+ suu on naurus. Näitä piirtää sinun oma miehesi kuin olen mä.
+
+ Jani Salo.
+
+MATTI (sängystä). No pitkältä se Jussi kirjoittaakin.
+
+FIIJA. Niin pitkältä Jussi aina. Muutamat kun kirjoittavat vain jonkun
+rivin.
+
+KAISA. Niin, eihän sellaisista muutaman rivin kirjeistä pääse selville,
+ollaanko siellä eläviä vai kuolleita. No mutta juokaa, juokaa, kuppinne
+jähtyy. (Akat juovat.)
+
+MAIJA. Niin, mitä kaikkea siinä kirjeessä nyt olikaan? Toiskan Ullako
+kuollut — se siitäkin vielä puuttui, mitähän menikään.
+
+SANNA. Sen hatun ja miehen valahis se sinne meni.
+
+KAISA. Olis ottanut vaan sen Perämäen Heikin ja pysynyt täällä.
+
+MAIJA. No sitähän se hieroja Liisa sille laitti, ja hyppäsi Toiskan ja
+Perämäen välillä, jotta tie ravalla.
+
+SANNA. No kenkänsä rikki se Liisa siinä juoksi, mutta tyhjän sai,
+vaikka fällyjä yritti.
+
+KAISA. Joka paikkaan se Jurvan Liisakin nenänsä pistää. Kylällä kun
+hieromassa kulkee, niin siellä juorut latelee uusia ottaa, entisiä
+jakaa. Senkin lautta! Sitten täs kulkee tuota äijää kiertään ja minulle
+kyrää vetään kuin kärvikissi. Vai se Liisa siinäkin sulloi.
+
+FIIJA. No sitä minäkin olen kuullut. Vai yritti se Heikki sitä Ullaa,
+tuon Liisan välityksellä. Kyllä Heikki olisi pitänyt vetää uurestaan
+lestan päälle, ennenkuin se olisi Ullaa saanut. Ulla oli niin isoo
+sisältä — vaikka vaatimattomalta näyttikin.
+
+MAIJA. No, siinä olisi ollut vakka ja kansi ja klapsahrus päälle. Mutta
+se kun ei oikein hänelle kelvannut.
+
+SANNA. No kyllähän se Heikki olikin vähän sellainen ja pieni ja musta
+kuin tervahiir. (Ottaa lasit nenältään ja tarkastaa niitä.) No voi nyt
+herra hallikkohon, näis ei ollut lasia ollenkaan!
+
+KAISA. No voi nyt, joko niistä taas on... Kun niistä pakkaa aina
+putoamaan lasit, kun ne sangat ovat niin ravistuneet. (Kaikki nauravat.)
+
+LIISA (aivan akkain arvaamatta tulla pukahtaa tupaan ja vihaisena
+Kaisalle kuin verikoira). Mitä sinä sellaista olet puhunut. Sinus niitä
+kasvaa. Mokomakin äijä rähjäs — en huoliisi, vaikka kahren maailmas
+olisimme. En jo. (Akat ällistyvät aivan suuttomiksi.)
+
+MATTI (sängystä). Älkää minua haukkuko, viatonhan minä olen.
+
+LIISA. On kuin myrskyn merkki.
+
+MATTI. Älkää minua —
+
+LIISA. On kuin varkain tehty lehtihaasio.
+
+MATTI. — haukkuiko —
+
+LIISA. Kuin tunkion sydänpuu.
+
+MATTI. — viatonhan minä olen!
+
+KAISA (saa puhelahjansa takaisin, toiset akat ovat tuppisuina). Ja
+kaikki haaskat sitä kans täs silmille tuppaa» senkin lautta! (Uhkaa
+Liisaa kauhanvarrella.) Tieräkkös, mistä on seitsemän hirttä poikki,
+minä sanon!
+
+LIISA. Mutta minä sanon — (Sanna, Maija ja Fiija istuvat
+ällistyksissään.)
+
+KAISA. Mutta niin se on kuin minä sen sanon.
+
+LIISA. Niin sinä sen sanot, mutta niin se on kuin minä sen sanon.
+
+KAISA (osoittaa kauhan varrella ovea). Tuosta on reikä pihalle, minä
+sanon! (Kävelee kohti Liisaa, Liisa pujahtaa ulos, samalla ovenraosta
+rumasti pylläyttäen. Mutta kun Kaisa nostaa jalkansa aikoen potkaista,
+menee Liisa ovenraosta.) Senkin Lintu-Liisa!
+
+MATTI. Noo, ei haukku haavaa tee — kun ei vain koira purra saa.
+
+KAISA (Matille). Ja sinun viheliääsen tähren täs saa aina mielensä
+pahottaa. Mitä minä nyt olen hänestä puhunut... mokomastakin
+kylänluurasta.
+
+MAIJA. Itse Liisa itsestään juttuja laittaa ja tahtois sitten, että
+hänestä pitäisi puhua.
+
+KAISA. Niin juuri. Ja minä en ole hänestä puhunut halaistua sanaa, en
+jo! Maailma sitä on puhunut, ja minä vain sitä mitä sieltä kuulen.
+
+SANNA. Ei, kyllä meirän pitää jo lähteä kotiapäin. (Nousee seisaalleen.)
+
+MAIJA. Niin toki, täytyy tästä lähteä. (Nousee ja kävelee ovea kohti.
+Sanna ja Fiija menevät jäljessä.)
+
+KAISA. No joko te nyt! No hyvästi nyt ja käykää nyt toistekkin.
+
+FIIJA. Käykää nyt joskus meilläkin.
+
+    (Akat hyvästelevät ja lähtevät.)
+
+MATTI. Onkos tuolla Sannan miniällä vielä lapsia ollenkaan?
+
+KAISA. Ei piiput sinne päinkään.
+
+MATTI (lepyttelee edelleen Kaisaa kysymyksillään). Siellä Korpelas kai
+on saatu pieniä, ja oikein tuplaten.
+
+KAISA. Siihen köyhyyteen niitä laittavat.
+
+MATTI (nousee sängystä). Tuota niin (lähenee Kaisaa), mihin sinä kätkit
+sen viinapulloni?
+
+KAISA. Häh!
+
+MATTI. Viinapulloni. (Koettaa saada Kaisaa hyvälle tuulelle, alkaen
+laulaa ja retkutella leikkisänä.)
+
+    »Ja hei Kaisa kulta,
+    hei Kaisa kulta,
+    anna vielä vähän viinaa.»
+
+KAISA. Sinä riivattu olet juonut sieltä sängyn tyynyn alta minun
+kanfäärtiviinani — sinä olet pätkäs!
+
+MATTI (jatkaa lauluaan retkutellen).
+
+    Koputa kenkäs noukkaa,
+    kallista pottisi pohjaa!
+        (Tarttuu Kaisaa kaulaan.)
+    Älä aina mua piinaa.
+
+KAISA. Voi sua äijän riivattua — ja minkä nyt nuo akat mulle tekivät
+popinallaan!
+
+    Väliverho.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76509 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..1d6241a
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76509
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/76509)