diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 76501-0.txt | 9004 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 9020 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/76501-0.txt b/76501-0.txt new file mode 100644 index 0000000..97d8ce9 --- /dev/null +++ b/76501-0.txt @@ -0,0 +1,9004 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76501 *** + +language: Finnish + + + + +RUHTINATAR AURORE (»KÖNIGSMARK») + +Kirj. + +Pierre Benoit + + +Suomentanut + +K. V. Raitio + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Kirja, +1922. + + + + +Ritarillisen Sachsenin ja vaaliruhtinaallisen Hannoverin vanhat linnat, +nuo goottilaiset palatsit, synkät ja äänettömät ulkoa, tarumaiset +sisältä paksuine kultapaneleineen, kirjosilkkiseinäverhoineen, +raskaine koru-uutimineen, mikä kummallinen ja haaveellinen näky ne +ovatkaan meille? Murhenäytelmä yhtyy siellä paimenleikkiin, joka +ovelle kolkuttaa vehkeily, pitkin hämäriä käytäviä rakkaus johtaa +sarabandiaan... + +Blaze de Bury. + + + + +ALKULAUSE + + +Olen kauan epäröinyt tuoda päivänvaloon kuoleman minulle uskomaa +talletusta. Mutta sitten, ajatellen että luutnantti Vignerte ja hänen +rakastettunsa ovat astuneet ikuiseen varjoon, minusta näytti, ettei +ollut enää mitään syytä vaieta niistä traagillisista tapahtumista, +joiden näyttämönä lähimpinä kuukausina välittömästi ennen suurta sotaa +oli saksalainen Lautenburg-Detmoldin hovi. + +P. B. + + + + +PROLOGI. + + +— Kivääreille! + +Aivan itsestään, tuolla tottumuksella, jolla täytetään komennot, +komppanian synkkä joukko järjestyi ryhmärivistöön. + +Yö lähestyi kolkkona ja kylmänä, pitkien vesiviirujen halkomana. Oli +satanut koko päivän. Aukeaman keskellä sameat vesilätäköt kuvastelivat +ruosteen väristä taivasta. + +Kuului komennus: Eteenpäin! + +Pieni joukko läksi marssimaan. Minä etummaisena. + +Metsän reunassa kohosi huvimaja, kahdeksannentoista vuosisadan hupaisa +tuote; pari kolme kranaattia oli vikuuttanut sen sivuja. Alimman +kerroksen suuren huoneen kynttiläkruunut säteilivät valoaan korkeiden +ikkunoiden lävitse niiden laseissa monistuen ja tekivät tämän lokakuun +myöhäisillan vieläkin synkemmäksi ja pimeämmäksi. + +Viisi tai kuusi pitkäkaapuista varjoa piirtyi ulkona tätä valoa vasten. + +— Mikä komppania, luutnantti? + +— 24:s 218:nnesta, herra kenraali. + +— Tekö miehitätte Blanc-Sablon'in juoksuhaudat? + +— Me, herra kenraali. + +— Hyvä. Heti kun miehenne ovat sijoitetut, menette hakemaan määräykset +komennuspaikasta. Pataljoonanne päälliköllä on ne... Toivotan +menestystä. + +— Kiitän, herra kenraali. + +Hämärässä miehet näyttivät kummallisilta, kyttyräselkäisiltä hahmoilta, +sauvojensa yli kumartuneina ja selässä reput, joihin he olivat +kasanneet mitä erilaisimpia esineitä. Juoksuhauta on kuin autio saari. +Ei tiedä mitä kaikkea siellä voi tarvita? Sotilaat ottavatkin sinne +mukaansa kaiken, mitä vain voivat kuljettaa. + +Miesjoukossa vallitsi raskas ja yrmeä hiljaisuus, hiljaisuus, joka +syntyy silloin, kun mennään miehittämään sektoria, jossa ei ole +totuttu oleskelemaan. Ja lisäksi Blanc-Sablon oli huonossa huudossa. +Vihollisjuoksuhauta oli kyllä sangen kaukana — kolmen tai neljänsadan +metrin päässä — mutta maanlaatu esti kaivamasta muuta kuin kurjia +suojapaikkoja, jotka myötäänsä lohkeilivat ja sortuivat, töin tuskin +hirsitukien avulla koossa pysyen. Muutoin se oli metsäinen, ristiin +rastiin uurrettu paikka, jossa ei nähnyt viittäkymmentä metriä eteensä. +Ja ei mikään ole sodassa niin hermostuttavaa kuin salaperäinen +näkymättömyys. + +Joku ääni sanoi: + +— Kuka tietää voiko siellä edes sytyttää kynttilöitä? + +Kynttilöiden sytyttäminen merkitsi kortinpeluuta. Se käy päinsä +silloin, kun kuopat ovat riittävän syviä ja katoksena kelpo palanen +telttakangasta. + +Toinen ääni mutisi: + +— Kuinka pitkäksi ajaksi sinne hautaudutaan? + +Tämä kysymys jäi vastauksetta. Lokakuussa 1914 ei sota ollut +vielä tullut hallinnollisesti järjestetyksi vuorovaihtoineen ja +lomineen... Ei tiedetty mikä luku päiviä oli vietettävä viheliäisissä +juoksuhaudoissa, joita ei arvattu ryhtyä parantamaan ja paikkaamaan. +Sehän ei maksanut vaivaa. Kuukausi oltiin jo oltu liikkumatta. Ennen +viikon loppua varmastikin lähdettäisiin taas etenemään. + +Minä tunnustelin kepilläni metsäpolkua, jota kolmen askeleen päähän +valaisi yhden sotilaan viitan alle kätketty huono lyhty. On peloittavaa +olla oppaana metsässä, yöllä, tuntemattomalla tiellä. Takananne +seuraavat miehet, itse johtajatkin, kuin lampaat, tarkaten vain, ettei +äkkiä pysähdyttäessä nenä töksähtäisi edelläkävijän säkkiin, joka +on ainoa, minkä he näkevät. Toiset saattoivat ajatella vuoroansa, +korttipeliä, kotiaan, mitä tahansa... Minua hallitsi vain yksi ainoa +huoli: ei saanut viedä eksyksiin tätä sokeata joukkoa. + +Mitään muuta ääntä ei kuulunut kuin kumea töminä, joka epämääräisesti +mateli takanani. Puut yläpuolellamme olivat kuin musta holvi. Aika +ajoin aukeita kohtia kuljettaessa kohotettiin katse; mutta taivas oli +yhtä tumma kuin puiden kaarikatto. + +— Missä on luutnantti? + +— Edessä, herra luutnantti. + +Käsi laskeutui olkapäälleni: se oli Vignerten. + +Sittenkuin meidän kapteenimme, Craonnen jälkeen, oli jättänyt meidät +siirtyäkseen pataljoonan päälliköksi toiseen rykmenttiin, oli Raoul +Vignerte, joka oli sotilaana vanhempi kuin minä, ottanut käsiinsä +komppanian johdon. Hän oli viidenkolmatta vuotias nuori mies, +hoikka ja ihmeteltävän tumma. Kaksi sotakuukautta oli lähentänyt +meitä enemmän kuin mitä kymmenen rauhanvuotta olisi voinut tehdä. +Tuntematta toisiamme ennen elokuuta 1914 meillä oli kuitenkin +yhteisiä muistoja. Minä olin bearnelainen, hän landelainen. Minä +olin suorittanut Sorbonnessa saksan tutkinnon. Hän oli kaksi vuotta +myöhemmin suorittanut historian. Vuorotellen iloisena ja äänettömänä +hän oli joka suhteessa erinomainen komppanianpäällikkö. Sotamiehistä +hän joskus tuntui hiukan eristäytyvällä, hiukan haaveilevalta, +mutta heitä miellytti hänen tyyni urheutensa, hänen alinomainen +huolenpitonsa heidän hyvinvoinnistaan. Vignerte ei nukkunut kuten +minä miesten kanssa. Mutta he tiesivät, että kun hän otti itselleen +yksityisasumuksen, valitsi hän aina huonoimmassa kunnossa olevan +suojan, sellaisen, jossa oli vähimmän olkia ja joka oli enimmän +alttiina. + +Minua kohtaan hän ei lyönyt laimin ainoatakaan huomaavaisuutta, mikä +vain tarjoutui, saadakseen minut unohtamaan että hän, vaikka oli +minua kaksi vuotta nuorempi, oli minun päällikköni. Omasta puolestani +minä taas, ihastuksissani saadessani totella sellaisia toveria, olin +iloissani päästessäni vapaaksi siitä jokahetkisestä vastuusta, mikä +komppanian päälliköllä on. Tilitysten ja luetteloiden laatiminen, +neuvottelut vääpelin ja majoittajan kanssa, kirjanpito, niin vähäinen +kuin se sodassa onkin, eivät olisi minua kovin suuresti hauskuttaneet. +Vignerte, joka peräytymisen aikana ei ollut nukkunut tuntiakaan yöllä, +joka oli poistunut viimeisenä palavasta Guisestä ja tunkeutunut +ensimmäisenä raunioiksi ammuttuun Ville-au-Bois'han, tämä sama Vignerte +suoritti pienimmätkin yksityiskohdat järjestelmällisellä tarkkuudella. +Joskus, kun näin tämän miellyttävän ja älykkään miehen suuntaavan +koko tarkkuutensa näihin sietämättömiin pikku seikkoihin, pysähdyin +ajatukseen: Mitähän ratkaisua hän miettii? Mistä synkistä ajatuksista +hän tahtoo vapautua? Silloin, ikäänkuin peläten ajatuksiensa arvatuiksi +tulemista, hän kääntyi minun puoleeni jollakin pilapuheella, ja koko +rykmentissä ei silloin ollut iloisempaa ja huolettomampaa miestä. + +Tänä iltana hänellä oli raskasmielisyyden hetkensä. Se ei ole +ihmeellistä, kun on vastattava kahdestasadasta viidestäkymmenestä +miehestä uudessa sektorissa. Ja lisäksi hänellä saattoi olla +määräyksiä, joita minä en vielä tuntenut. + +— Missä asti olemme? kysyi hän minulta. + +— Vielä kymmenen minuutin matka komennuspaikalle, vastasin. Ja alentaen +ääntäni kysyin: Kuuluuko mitään uutta? + +— Yksi pataljoonan komppanioista saa luullakseni lähteä liikkeelle. +Mutta meidän vuoromme se ei kuitenkaan ole. Minä jään muutoin +komennuspaikalle. Te suoritatte miehistönvaihdon ilman minua. Tulen +sitten neljännestunnin kuluttua määräykset mukanani. + +Oli tosiaan murheellinen paikka tuo Blanc-Sablon. Notkon rinteellä +kitukasvuinen metsä, kranaattien runtelema, törröttävin rungoin, +ammottavin aukoin, ja edessä puilla ja risuilla suljettu tie, joka vei +muutaman sadan askeleen päässä sijaitsevaan vihollisten miehittämään +kylään. + +Sotamiehet, jotka tähän asti olivat marssineet äänettöminä, eivät +voineet olla päästelemättä lyhyitä huudahduksia ja selittelyitä. + +— No, totta vie! Onpas täällä siistiä! Tämmöiset paikat eivät satu +muille kuin meille... + +— Hiljaa! + +Miehistönvaihto muistuttaa hiukan kotiljongitanssia. Komppanian +komentajan, joukkuepäälliköiden, korpraalien ja sotilaiden on tuota +pikaa löydettävä vastakumppaninsa, komentajan, joukkuepäällikön, +korpraalin, sotilaan, joiden kunkin on otettava paikkansa. Tämä +tapahtuu viidessä minuutissa, meluttomasti, jollei vihollisen tykistö +satu sulkemaan tulipiiriinsä tätä kokoontunutta joukkoa, josta puolet +on vailla suojaa, ja hävitä sitä. + +Äänettömyyttä on saapuvien verrattain helppo noudattaa, mutta +poistuvien sitävastoin vähemmän helppo. Ilo siitä, että pian saa +nukkua turvassa, levätä muutamia päiviä rintaman takana, tekee heidät +puheliaiksi. He antavat neuvoja seuraajilleen: + +— Ja sitten, älä aseta itseäsi alttiiksi tässä ampuma-aukossa. +Vastapäätä vihollispuolella on eräs kansalainen, jolla on kaunaa minua +kohtaan. Laukaisin häntä päin naamaa pari kolme kertaa tänään; jollei +hän ole kuollut, janoaa hän kostoa. Siispä... + +— Hiljaa, kuuletteko! + +Tosiaan, mikä viheliäinen sektori: neljä, viisi pientä vartiopaikkaa +miehitettävänä, kaksitoista etuvartijaa, lukuunottamatta patrulleja. +Ah, minun sotilasparkani eivät saa paljoa nukkua. + +— Näkemiin, herra. + +— Näkemiin, ja kiitos ystävällisyydestänne. + +Poistuvan komppanian upseeri se näin hyvästeli. Äänten hälinä häipyy +metsään. + +On jo aikakin, sillä kuu tulee näkyviin. + +Surullisena, keltaisen sumurenkaan ympäröimänä se kohoaa harmaitten +pilvien keskeltä. + +Se valaisee alakuloista, kelmeää maisemaa, katkottuja puidenrunkoja, +sotkettua ja viileskeltyä savimaata. Ihmiset ovat kadonneet +suojapaikkoihinsa. Vartijat pitävät alassuin kivääreitänsä, joiden +kiiltävät painetit eivät saa näkyä. Takanamme kohoaa pieniä litteitä +kumpuja liikuttavien, käden korkuisten säleristikkojen ympäröiminä. + +Ne ovat hautoja. + +Sotilaat eivät ole niitä vielä nähneet. Sitä parempi! Nähkööt +mieluummin ne huomenna, päivänvalossa, kun ovat tottuneet, kun aurinko +valaa autiomaamme yli heleitä säteitään. + + * * * * * + +Viisi pientä vartiostoani, kaksitoista etuvartijaani ovat sijoitetut. +Komppania on majoittunut myyränkoloihinsa. Toinen puoli miehistöä, +vahtipalveluksesta vapaana, kuorsaa jo. + +Kahden halukkaan miehen kanssa — valveillaolijoita ja uteliaita tapaa +aina — lähden kiertokululle. + +— Sanotte luutnantti Vignertelle, että olen mennyt tavoittamaan +yhteyttä 23.-nnen kanssa; — hän odottakoon minua suojapaikassani. +Palaan neljännestunnin kuluttua. + +Me hiivimme pitkin esteaitojen vierustoja. Säännöllisten välimatkojen +päässä kirkas valo kohoaa saksalaisten juoksuhaudasta ja vaipuu jälleen +sinertävään kehään. + +— Kuka siellä? + +— Massena. + +— Melun. + +— Olen 24:nnen upseeri ja haen yhteyttä joukkonne kanssa. Kuuluuko +mitään uutta teille? + +— Ei mitään, luutnantti, paitsi että iskimme yhteen saksalaisen +patrullin kanssa. Äsken kuulemanne laukaukset johtuivat juuri siitä. +Yksi saksalainen sai surmansa. + +Ruumis makasi ruohikossa. Kumarrun. Olkalipussa on numero 182. + +— Ja hänen paperinsa? + +— Kapteeni sai ne. + +— Hyvä. Meidän pikku vartiostomme on teistä sata metriä oikealla, +tuolla metsikössä... Ah niin, kello kaksi kulkee patrulli. Eikö totta? + +— Kyllä, luutnantti. + +— Näkemiin. + +Palatessani tapaan Vignerten suojamajassani. Hän polttaa savuketta. + +Kysyn häneltä: — Eikö mitään uutta? + +— Ei mitään, vastaa hän, ei ainakaan täksi yöksi. Luulenpa, että +22:nen saa ehkä rökkiinsä. Sen edessä on puuvarustus, jonka alla +hyvällä syyllä saamme uskoa kaivettavan miinakäytävää. 22:nen saa mennä +tutkimaan ja häiritsemään mikäli mahdollista tätä myyräntyötä. Yksi +joukkue lähtee kello kuusi aamulla; muut tulevat avustamaan liikettä. +Heti kun pamahdukset kuuluvat, on 23:nnen avattava tuli vastapäistä +juoksuhautaa vastaan vetääkseen sen huomion puoleensa. Meidän ei +tarvitse lähteä, paitsi jos asiat luistavat huonosti. Mutta joka +tapauksessa 23:s tekee vastahyökkäyksen ennen meitä. Siispä rauhallinen +yö. Entä mitä teille? + +— Komppania on sijoitettu, sanoin. Niin huonosti muutoin, että olen +varma, ettei ole mitään syytä epäillä miehistön valppautta. Heistä on +aina hyvä joukko hereillä. Olen päässyt yhteyteen oikealla. Sielläkään +ei ole mitään erikoisempaa tapahtunut, paitsi että on ollut, pieni +yhteenotto saksalaisen patrullin kanssa. Yksi patrullin sotilaista sai +surmansa. + +— Niinkö, sanoi Vignerte. Jalkasotamies vai jääkäri? + +— Jalkasotamies. Preussiläinen jalkasotilas 182:sesta rykmentistä. + +— Olenpa utelias tietämään, sanoi toverini, mistä on kotoisin meitä +vastassa oleva väki. + +Näin sanoen hän veti esiin pienen muistikirjan: + +— 160:s, Posen — 180:s, Altona — 182:nen, Lippe — 182:nen, +Lautenburg... Lautenburg... + +— Entä sitten? + +Hän toisti vielä: + +— Lautenburg. + +— Tunnetteko ehkä Lautenburgin? kysyin hiukan hämmästyneenä hänen +äänensä soinnista. + +— Tunnen, vastasi hän vakavasti. Olettehan varma numerosta? + +— Kyllä tietysti, sanoin kärsimättömästi. Ja mitäpä sillä toisekseen on +väliä, onko Lautenburgista vai muualta! + +— Niin, niin, mutisi hän. Mitäpä sillä väliä! + +Minä tarkastelin häntä, mikä kävi sitäkin helpommin päinsä, kun hän +ajatuksiinsa vaipuneena ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. + +— Vignerte, sanoin hänelle, mikä teidän on? Ette näytä normaaliselta. +Joku ikävä uutinenko? + +Mutta hän oli jo entisellään ja hartioitaan kohauttaen virkkoi: + +— Hyvä ystävä! Ikävä uutinenko? Ja keneltä sitten? Olen yksin +maailmassa. Tiedätte sen hyvin. + +— Sittenkin, väitin. Olette hermostunut tänä iltana. Ehdotan, että +jäätte minun luokseni. Komentopaikkannehan voitte sijoittaa minne +haluatte. + +— Se on totta, keskeytti hän, olen hiukan hermostunut. Mitä kello on? + +— Seitsemän. + +— No niin, pelatkaamme korttia. + +Ehdotus oli hänen puoleltaan niin odottamaton, että kaksi seurassani +olevaa sotilasta kohotti hämmästyneenä päänsä. Komppania ei ollut +milloinkaan nähnyt Vignerten koskevan kortteihin. + +— Kas niin, sanoi hän, te kaksi, Damestoy ja Henriquez, teillähän on +kortit, eikö totta? + +He tekivät myöntävän merkin. Miksikäs heillä ei olisi kortteja ollut. + +— Mitä osaatte pelata? + +— Viittä lehteä, herra luutnantti. + +— Hyvä... pelatkaamme sitä sitten. + +Se oli kummallinen peli. Tunnin kuluttua Vignerte oli oikein +kelpo tavalla pehmitetty. Molemmat sotamiehet katsoivat toisiinsa +hämmästyneinä, kysyen itseltään, mikä oli ihmeellisempää tässä menossa, +kunnia, jonka luutnantti Vignerte oli heille suonut, vaiko summa — +kymmenkunta frangia — jonka he häneltä olivat voittaneet. + +Katselin häntä yltyvällä levottomuudella. + +Hän heitti hermostuneesti kortit. + +— Tämä peli on typerää; kello on kahdeksan, minä menen valvomaan +ensimmäistä vahdinmuutosta. + +— Seuraan teitä. + +En unohda koskaan tätä yötä. Taivas oli vähitellen päässyt eroon +pilvipeitteestään. Kuu, melkein täysinäinen, valoi hohtoaan kylmään, +tummansiniseen avaruuteen. Sen alla, synkkien metsikköryhmien välissä, +hiekka ja juoksuhaudat näkyivät pitkinä, valkeina vakoina. + +Rakettien ampuminen oli tarpeettomana lakannut. + +Syvä hiljaisuus vallitsi. Hetkittäin harhautunut luoti suhahti +ohitsemme. Ja silloin odotimme kiväärin pamausta alhaalta, laaksosta. + +Vaihdoimme matalalla äänellä pari sanaa etuvartijoittemme kanssa, +joista osa oli sijoittunut kranaatin tekemään kuoppaan, osa kyyristynyt +pensaston taakse. Komppania oli levitetty tavattoman laajalle +rintamalle, joka oli vähintään viisisataa metriä. Sen tarkastaminen vei +meiltä hyvän aikaa. + +Kun olimme lopussa, kysyi Vignerte minulta: + +— Missä on 23:nnen viimeinen vahtipaikka? + +Menimme sinne. Neljä sotamiestä oli siellä täydessä touhussa kaivamassa +äsken ammutun saksalaisen ruumista maahan niin syvälle kuin mahdollista. + +Vignerte etäännytti heidät kädenliikkeellä ja kumartuen haudan ylitse +kaivoi syrjään hiekkaa, jota sotilaat olivat mättäneet. Ruumis tuli +näkyviin. + +— 182:nen. Sehän se on, mutisi hän. + +Sitten hän sanoi minulle väristen: + +— Palatkaamme, minua alkaa palella. + + * * * * * + +Damestoy ja Henriquez nukkuivat hökkelissä, jonne kolme tuttavaa oli +tullut heitä tapaamaan. Sotamiesten suurella arvonannolla he olivat +järjestäneet meille parhaimman paikan. Kaksi oljilla täytettyä nurkkaa +ja kasan ruskeita peitteitä. + +Näiden kunnon ihmisten tyven hengitys oli ainoa hiljaisuuden +keskeyttäjä sekä, ajoittain, pienten metsähiirien vikinä, joita +lähkäiset oljet olivat houkutelleet majaan. En nähnyt Vignerteä, joka +oli ojentunut viereeni, mutta tunsin ettei hän nukkunut. Majan ovi +oli raollaan siniseen avaruuteen, jonka laesta riippui, kuin kyynel, +hopeatähti. + +Yksi tunti kului siten, mahdollisesti. Vignerte ei ollut liikahtanut. +Varmaankin hän oli jo nukahtanut, tämä salaperäinen toveri, jonka +sota oli minulle lähettänyt. Miksi hän oli ollut niin levoton tänä +iltana? Mikä muisto oli tullut anastamaan ajatuksen ja liittänyt sen +kovakouraisesti sodan tuhansiin pikkuseikkoihin ikäänkuin estääkseen +sitä harhailemasta pitkin kiellettyjä maailmoja?... + +Ja äkkiä kuulin syvän huokauksen samalla kuin käsi tarttui omaani. + +— Vignerte, mikä taivaan nimessä teitä vaivaa? + +Vastaukseksi sain yhä kiihkeämmän kädenpuristuksen. + +Silloin minä poltin laivani. + +— Ystäväni, rakas ystäväni, te tiedätte, onko minulta oikeus nimittää +teitä näin. Älkää jättäkö minua tähän levottomuuteen tilastanne. Te +kärsitte tänä iltana. Sanokaa minulle kärsimyksenne. Jos olisimme +Pariisissa tai missä muualla tahansa, en utelisi salaisuuksianne. Mutta +sellainen luottamus, joka muulloin olisi naurettavaa, tulee täällä +pyhäksi. Me saamme ehkä huomenna taistella, Vignerte! Huomenna ehkä +neljä sotamiestä kaivaa meille samanlaista hautaa, jossa nyt nukkuu +äsken kaatunut saksalainen. Ettekö puhuisi minulle, Vignerte, ettekö +sanoisi... + +Tunsin hänen puristuksensa höltyvän. + +— Se on pitkä juttu, ystäväraukkani. Ja ymmärtäisittekö? Tarkoitan: +ettekö pitäisi minua jollakin tavalla hulluna? + +— Minä kuuntelen, sanoin käskevästi. + +— Olkoon sitten. Ennen pitkää nämä muistot kuristavat minut, ja ne ovat +tosiaan senlaatuiset, että olisi itsekästä viedä ne mukanaan. Sitä +pahempi teille, ette saa nukkua tänä yönä... + +Ja tässä seuraa sitten se kummallinen tarina, jonka luutnantti Vignerte +minulle kertoi 30 p:nä lokakuuta 1914 paikassa, jolle sitä miehittäneet +joukot ovat antaneet nimen Kuolemankestikievari. + + + + +I. + + +Te olette yliopiston käynyt, alkoi hän. Ette pahastune, jos tämän +kertomuksen alku ei ole aivan vapaa katkeruudesta yliopistoa kohtaan, +jossa minä en ole voinut loppuun opiskella. Tämä katkeruus on +epäilemättä kohtuuton, koska saan kiittää yliopistoa, — senjohdosta, +ettei se huolinut minua helmaansa — muistoista, joita en vaihtaisi +Sorbonnen opettajanistuimeenkaan. + +Olen suorittanut niiden opinnot, joilla on hiukkasen lahjoja +eikä lainkaan onnea. Olen ollut vapaaoppilas. Se on, olen +sitoutunut joka vuosi suorittamaan määrätynlaisia tutkintoja, +hankkimaan erikoistietoja, joiden lopputuloksena olisi tutkinto +opettajakelpoisuutta varten maaseudun lyseoissa. + +Vastasin aluksi niitä toiveita, joita minuun asetti departementtini +kouluneuvosto. Vapaapaikkani Mont-de-Marsan'in lyseossa vaihtui ylemmän +retoriikkaluokan paikkaan Henrik IV:n lyseossa. Sieltä minä v. 1912 +pyrin normaalikorkeakouluun.[1] 35 oppilasta hyväksyttiin. Minut oli +sijoitettu 37:nneksi. Ikäänkuin lohdutukseksi sain apurahan tällä +kertaa lisensiaattitutkinnon [2] suorittamista varten Bordeaux'n +yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa. + +Minä tein silloin ajattelemattomuuden, jota eräät minua kohtaan +mielenkiintoa tuntevat henkilöt arvostelivat ankarasti. +Sisäoppilasvuotenani olin, aivankuin vanki, joka koppinsa ristikon +läpi näkee kedot ja kentät, pikimmältään nähnyt Pariisin. Kesäkuussa, +suurpalkinnon päivänä, muistan lyseolaisparkana olleeni katsomassa +Elyseen Kentillä, kun miljonäärien kulkue palasi. Jokainen noista +automobiileista, jotka kiiltävänä virtana vyöryivät puistokujaa pitkin, +maksoi kymmenen kertaa enemmän kuin mitä koko minun vähäinen persoonani +oli maksanut sitten maailmaantulonsa jälkeen. Kaikkialla kohtasi +silmää ihmeellinen loisto ja värikkyys. Tulin häikäistyksi. Minulla +ei ollut tuota ylellisyyttä vastaan asetettavana ainoatakaan niistä +ajatuksista, jotka tekevät heikoista ja voimattomista kapinallisia. +Ah, kunpa minunkin vuoroni vain kerta tulisi! »Balzac on ihmeteltävä +realisti», jankkasi minun ylemmän retoriikan opettajani. He ovat siis +tosiolentoja, tämän rajoitetun kunnon miehenkin tunnustuksen mukaan, +nuo nuoret maaseudun sankarit, jotka, mieluummin kuin suostuivat +keskinkertaiseen oloon ja elämään jossakin maakuntansa kolkassa, +läksivät suurkaupunkiin, kesyttivät sen ja tekivät siitä pyyteittensä +tottelevaisen palvelijan... + +Ja nyt tahdottiin minut lähettää maakuntaan. Minusta ei välitetty, +minut oli köykäiseksi havaittu. Hyvä, saajaanpa nähdä. + +Niinpä minä siis luovuin stipendistäni ja päätin kirjoittautua +Sorbonnen yliopistoon suorittaakseni siellä lisensiaattini. + +Ääni sanoi minulle: »Älä mene yliopistoon. Mutta älä halveksi sen +oppiarvojakaan. Ne merkitsevät paljon niille, jotka eivät ole käyneet +yliopistoa. Sen ulkopuolella ne ovat oivallisia keppihevosia.» + +Vuoden kuluttua olin suorittanut lisensiaattini, eläen tuntien annolla +ja saaden niistä puuhista yltyvän halun olla vapaana; ja sitten, +lopullisesti voitettuna, alistuin kohtaloon, jota olin tähän asti +halveksinut. + +Minä hain apurahaa laveampaa historian opiskelemista varten Bordeaux'n +yliopistossa. Ja minä sanoin hyvästit Pariisille. + +Julkisen opetuksen neuvosto, jonka tehtävänä on lausuntojen antaminen +tällaisista asioista, kokoontui tavallisesti lokakuun alkupäivinä. Ne +kaksi kuukautta, jotka minun oli odotettava, vietin Landes maakunnassa, +pienessä merenrannalla sijaitsevassa kylässä erään vanhan papin luona +(anteeksi kulunut lauseparsi, mutta se on tosi), joka oli ollut tuttu +vanhempieni kanssa ja tarjosi nyt minulle köyhän talonsa käytettäväksi. + +Siellä, ystäväni, minä elin elämäni rauhallisimmat päivät. Vapaana, +kuljeskellen mieltä myöten suuren metsäisen luonnon helmassa, +tarvitsematta pitää vaarin muusta kuin ruoka-ajoista, lueskellen, +ensimmäisen kerran, sellaista, mikä ei sisältynyt tutkinto-ohjelmaan, +tarkaten vain poistuvan kesän ihmeellistä ihanuutta. + +Pappila oli lammen rannalla, jonka kapea, ruohoinen salmi yhdisti +mereen. Aamulla herätti minut nousuveden kohina. Ikkunastani näin +punertavan harmaan taivaan ja vihreän veden yhä korkeammalle kohoavan +pinnan. Telkkien ja kuovien lentävät parvet kiertelivät ylhäällä +valittavin huudoin. Ah, kunpa olisin voinut jäädä sinne! Nähdä +vuodenaikojen rauhallisen vaihtumisen, olla vailla säätyä, asiakirjoja, +papereita, erossa elämän virrasta. Juosta joka päivä pitkin +suoraviivaisia rantahietikoita, missä suuret laineet seuraavat toisiaan +tuulen ajamina, missä hopeanhohtoiselle hiekalle nousseet medusat +näyttävät suunnattomilta ametistikoristeilta!... + +Eräänä lokakuun aamuna sain kaksi kirjettä: toinen tuli Bordeaux'n +akatemiasta ja ilmoitti minulle, että komitea »ei ollut katsonut +voivansa myönteisesti suhtautua minun apuraha-anomukseeni.» + +Toisen oli allekirjoittanut hra Thierry, saksan kielen ja +kirjallisuuden professori Sorbonnessa. Vuoden ajan oli tämä erinomainen +ja etevä oppinut ollut minun opettajanani; hän se oli korjannut +muistelmakirjoitukseni »Clausewitz ja Ranska», jonka olin heinäkuussa +valmistanut lisensiaattitutkintoa varten. En ollut koskaan voinut muuta +kuin ylistää häntä. Tunsin, että hän oli osoittanut minulle niin suurta +ystävyyttä, että hän ehkä hiukan katui sitä. + +Hän kuului tuohon komiteaan. Hänen kirjeensä koetti puolustella +päätöstä. Henkilökohtaisesti hän oli tehnyt, minkä oli voinut. Mutta +eräät jäsenet olivat ilmituoneet epäilynsä minun yliopistollisesta +kutsumuksestani, ja hän itse tunnusti, ettei hän tässä kohden +ollut voinut riittävällä vakaumuksella puolustaa asiaani. Muutoin +oli parempi, että näin oli käynyt. Hän ei mielellään nähnyt minun +opiskelevan maaseudulla. »Palatkaa heti», päätti hän kirjeensä, »ehkäpä +tavalla tai toisella voimme järjestää kaiken tämän niin, että teidän on +mahdollista jäädä Pariisiin.» + +Jätin kunnon pastorini, luvaten palata takaisin tammikuun loma-ajaksi, +ja toisena päivänä sen jälkeen astuin junasta Orsayn asemalla. + +Oli jo talvi. Lehtensä karistaneessa Luxembourgissa saattoi +laskea kaikki puiston harmaat patsaat. Pienessä huoneistossa +Royer-Collard-kadun varrella, jossa professori Thierry asui, paloi +takkavalkea. — Rakas lapseni, sanoi hän minulle — ja, yksin kun olin, +tunsin sanomatonta mielihyvää tästä alkulauseesta, — älkää moittiko +komiteaa. Virkatoverieni velvollisuus on valvoa tarkasti yliopiston +etuja, ja itsekin myöntänette, että olette usein opinnoissanne +osoittanut jonkinlaista — kuinka sanoisin... haaveellisuutta, niin, +sellaista haaveellisuutta, mikä on ollut omansa herättämään vastustusta +vakavissa mielissä. Minä, minä tunnen teidät, se on toista. Minä +tiedän, että tästä mielikuvituksesta hyvin ohjattuna jää jäljelle +vain onnellinen alkuperäisyys. Mutta ensiksi yksi kysymys. Tunnetteko +todellakin kutsumusta yliopistolliselle alalle? + +Mitäpä voi vastata, kun on taskussa tarkalleen sataseitsemän frangia ja +muutamia sentimejä? Vakuutin pontevasti tuntevani kutsumusta. + +— Hyvä, sanoi hän, olen järjestänyt asianne. Apurahaa tulette +saamaan enintään 1200 frangia. Olen suositellut teitä eräälle +vanhalle ystävälleni, joka on Ternes'issä yksityiskoulun +johtajana. Hän tarvitsee historian opettajaa: kuusi tuntia +viikossa, satakuusikymmentäviisi frangia kuukaudessa ja tilaisuus +ohjata oppilaiden lukuja. Teidän on kyllä lujasti tehtävä työtä +harjoittaaksenne samalla opintojanne Sorbonnessa. Mutta tunnen +teidät ja vastaan teistä. Tänään on tiistai. Jos tämä tarjous teitä +miellyttää, saatte aloittaa työn ensi perjantaina. + +Minä tunsin yliopiston synkän ja kylmän pakkopaidan puristavan +itseäni kaulaan asti. Ah! Elyseen Kentät! Naiset turkisviitoissaan +hyvine hajahduksineen! Kuinka »tämä tarjous» ei olisi voinut minua, +»miellyttää»? Sataseitsemän frangia ja muutamia sentimejä... + +Kiitin häntä hartaasti. + +Hän hieroi käsiään. + +— Tapaan hra Berthoinieun tänä iltana. Tulkaa luokseni huomenna kello +kymmenen, ilmoitan teille silloin kohtaamisajan. + +<tb> + +— Tiistai, 21 p. lokakuuta 1913. — Yö läheni. Auguste-Comte-kadulla +töksähdin keskelle lapsiparvea, joka tuli ulos Montaignen lyseosta. +Ah, te pikku oppilaat, pikku stipendiaatit, opiskelkaa matematiikkaa, +menkää teollisuuskouluun, asettukaa konttoripöydän taakse, ellette +tahdo jonakin päivänä olla tällainen surkuteltava haamu, joka +Luxembourgista painuu alas Assas'in kadulle. + +Aina tämä sama mielikuvitus, josta kelpo opettajani minua moitti. + +Vignerte keskeytti tässä kertomuksensa. Sitten hän virkkoi: + +— Äsken juuri vihelsi luoti ulkona; se meni aivan päämme päällitse. +Oletteko ajatellut, ystäväiseni, että jos te tällä hetkellä olisitte +saanut päähänne pistäytyä ulkona, kuula olisi kaatanut teidät kuolleena +maahan? Mitä mieltä olette sattuman osasta elämässä? + +— Eräänä päivänä, vastasin minä, oli yhdestoista komppanian osasto +kuohuksissaan. Ei kukaan tahtonut lähteä vedenkantoon. Jokainen väitti, +ettei ollut hänen vuoronsa. Kun rähinä pitkittyi, tulin minä paikalle. +Lähetin ensimmäisen, joka käsiini osui, sotilaan, joka oli kiljunut +kovimmin. Hän läksi muristen ja väittäen hänelle tehtävän vääryyttä. +Hän jätti viittansa paikalle. Palatessaan hän ei enää löytänyt sitä. +Kranaatti oli pirstonnut sen palasiksi samoin kuin hänen kaksitoista +toveriaan. + +— Olemme samaa mieltä, sanoi Vignerte. + +Ja hän jatkoi kertomustaan: + +Minä, joka en koskaan iltaisin kävellyt siltojen ylitse, tyytyen +quartier latinin vähäisiin, iloihin, mikä voima työnsi minua tänä +iltana? Muistan viettäneeni yksinäisen mässäyksen Grand U:ssa; sitten +sain halun juoda kahvini Weberin terassilla. Aikomuksessa olla mitään +itseltäni kieltämättä kuljin Olympian lamppurivistön sivuitse lujasti +päättäneenä kävellä tämän paikan edustalla. Hiukan lämmenneenä +Barsac-pullostani kuljin hyvin suorana katsoen häikäilemättömästi +ohikulkijoita. + +Oli kylmä. Menin sisälle Weberiin, ja hetikohta valot ja ihmisjoukko +saattoivat minut jälleen araksi. Istuuduin nöyrästi erääseen nurkkaan +niiden kömpelyydellä, jotka pelkäävät, että heidän tottumattomuutensa +huomataan. + +Aivan edessäni joukko nuorta väkeä piti hälinää. Katselin kadehtien +heidän rehentelyään, asentojaan, koko tuota onnea, jota minä en ehkä +koskaan saavuttaisi. Ah, tosiaan, kuinka vähän sovelias yliopistoon +olikaan tämä nuori mies, johon ei mennyt prameileva oppineisuus, +kirjaluettelot ja selostukset ja jolle hyvin istuvan liivin, +taidokkaasti solmitun kravatin, housunlahkeista pilkistävien hienojen +sukkien näkeminen aiheutti melkeinpä sydämen tykytystä! + +Heitä oli neljä henkeä, joista yksi nainen, punaposkinen ja sievä, +upeisiin nahkoihin puettu. Hän oli ehkä hiukan maalattu, mutta se +ei ole minusta milloinkaan vaikuttanut vastenmieliseltä. Istuen +täytetyllä, selkänojattomalla penkillä kauniin nuoren miehen vieressä +hän oli kasvot minuun päin. Kaksi muuta istui selin minuun, mutta +peileistä näin heidän kasvonsa, joita lopullaan oleva hyvä päivällinen +oli hiukan lämmentänyt. + +Ymmärsin tänä iltana, miten nöyryyttävää oli tulla juomaan kahvia +suureen ravintolaan. »Oh, sanoin itselleni, sinun olisi ollut parempi +pysyä kotona, syödä missä hyvänsä ja panna maata; nukkua, nukkua. Uni +on köyhän pakopaikka. Ei olisi pitänyt tulla tänne.» + +Ja kuitenkin... + +Olin juuri tekemäisilläni sen huomion, että yksi aterioitsijoista, joka +istui selin minuun, katseli minua pitkään peilissä, kun hän jo nousi ja +tuli minua kohden. + +— Vignerte! + +— Ribeyre! + +Olin tullut tämän Ribeyren tutuksi ylemmällä retoriikkaluokalla. +Hän oli jo lisensiaatti ja opiskeli hänkin Normaalikorkeakoulussa, +esiintyen joka, paikassa koko tuolla erinomaisella luontevuudella, +jonka hiukkanen onnea ja muut yllykkeet, antavat. + +— Mitä sinä täällä teet? + +— Niinkuin näet, vastasin tuntien jo hämmennystä ja lisäten nopeasti: + +— Entä sinä? Mitä uutta lyseoajan jälkeen? + +— Ah, ystävä, älä puhu siitä roskalaitoksesta. Ja sitten vielä +sanotaan, että siellä opetetaan nuorisoa! He olisivat saaneet minut +hengiltä, jos olisin heitä kuunnellut... + +Hänkin puolestaan lisäsi: + +— Entä sinä? + +— Minun on ollut pakko kuunnella heitä. Ja on vieläkin, vastasin +katkerasti. Mutta mitä puuhailet nykyjään? Etpä ole juuri ikävystyneen +näköinen. + +— Minua on onni potkinut, poikaseni. Pääsin erään valtiopäivämiehen +sihteeriksi, miehen, josta kuuden kuukauden kuluttua tuli ulkoasiain +ministeri. Olen seurannut häntä. Ja tässä nyt olen. Mutta tulehan pois +nurkastasi. Esitän sinut ystävilleni ministeriöstä. + +Ribeyre tosiaan esitti minut: — Ystäväni Vignerte. Uuttera lukumies. +Palkittu monissa aineissa. »Agrégé» [3] ehkä? Eikö, sitä parempi +itsellesi. Mutta hän tietää siitä varmasti enemmän kuin me kolme +yhteensä, lukuunottamatta Clotildea. + +Clotilde tervehti nyrpein ilmein luoden minuun iroonisen katseen. + +Minä olin piinanpaikassa. Ah, miten hyvin tämä ylistyspuhe sopiltaan +minun huonoihin, polvista rypistyneisiin housuihini! + +Kaikki olivat muutoin erittäin ystävällisiä. Olihan tietojeni ylistys +pikemminkin heidän kohteliaisuutensa, heidän elämisentaitonsa kiitosta. + +Pian Ribeyre nousi. + +— Näkemiin, ystävät! Sulkeudun suosioosi, Clotilde. Sinä tulet +kanssani, Vignerte, saatat minua jonkun matkaa. + +Ulkona hän tarttui käsivarteeni. + +— Pistäydyn Orsayn asemalla. On hommattava pari ukon kirjettä. Seuraa +minua. + +Royale-katu välkehti. Pitkiin silkkikaapuihin kääriytyneitä naisia +laskeutui autoista erään ravintolan eteen. Tämä ylellisyys huumasi +minua, ruoski minua, yllytti minua koettamaan saada hyötyä Ribeyren +tapaamisesta. Tunsin, että hän oli valmis hämmästyttämään minua uuden +menestyksensä johdosta. Kuka tietää, ehkäpä voisin käyttää hyväkseni +hänen haluaan näytellä minulle valtaansa. Mitä voidaankaan saavuttaa +ihmisten turhamielisyyttä imartelemalla! + +Mikä joutava turhamielisyys valtasi minut itseni noustessani hänen +kanssansa ulkoasiainministeriön mahtavia portaita? Kookas lakeija avasi +meille hissin. Toinen otti meidät vastaan ensimmäisessä kerroksessa. + +— Ei mitään puhelinsoittoa, Fabien? + +— Kyllä, herra, kauppaministeri soitti. Hän syö huomenna päivällistä +ministerin kanssa. Tälle oli ilmoitettava, että he tapaisivat toisensa +Kamarissa. Olen antanut sen kirjeellä tiedoksi. + +Minuuttia myöhemmin olimme ihailtavan somassa harmaaseen ja kultaan +verhotussa pikku työhuoneessa. + +Ribeyre koputti pöytään. + +— Vergennes'in virkahuone, sanoi hän huolimattomasti. + +— Sallithan? jatkoi hän istuutuen. + +Ja hän alkoi avata kirjeitä, tehden kuhunkin merkintöjä punaisella +kynällä. + +— Voit huoletta puhua minulle. Tämä ei ole erikoisen syvällistä työtä. +Sanohan nyt, mitä sinä oikein teet nykyjään? Miten on yliopistollisten +asioittesi laita? + +Minä kerroin hänelle, kerroin kaikki aina Henrik IV:n lyseosta alkaen +ja mainiten lopuksi hra Berthomieun koulussa minua odottavasta +opettajantoimesta. + +Hän kohotti päätään. + +— Ja sinä olet ottanut sen vastaan? + +— Mitäpä muutakaan neuvoksi? vastasin synkästi. En halua kuolla nälkään. + +Nälkään! Tämä sana kaikui omituisesti keskellä näitä seinäverhoja, +Boulen huonekaluja, Sèvres'in porsliineja. + +Ribeyre nousi. Sain sisällisen tuntumuksen, että olin pelastettu. + +— Rakas ystävä, sinä et saa mennä Berthomieun kouluun. Semmoisesta +joutuu aivan hunningolle. Minä tunnen sinut. Vakuutan sinulle, ettet +ole lainkaan luotu yliopistoa varten. Ei sitä, vaan tätä sinä tarvitset. + +Hän osoitti kädenhuitaisulla meitä ympäröiviä ylellisiä vallan +merkkejä. Mikä psykologi, tämä Ribeyre! — Kuulehan, sanoi hän istuutuen +tuolini käsinojalle. Suostuisitko väliaikaisesti poistumaan maasta? +Sanon väliaikaisesti, sillä vain täällä Pariisissa on mahdollista +pelata ja voittaa. Mutta mitä, sinulla ei ole penniäkään. Täällä voisi +tulevaisuus olla sellaisen pojan kuin sinun, jolla on edessä elettävänä +kokonainen vuosi tarvitsematta huolehtia toimeentulosta. + +— Miten sitten? kysyin kiivaasti hengittäen. + +Hän jatkoi nauttien täysin siemauksin siitä, että sai näytellä mahtavan +osaa edessäni. + +— Katsos, kysymyksessä on palvelus, jonka sinä teet minulle samoinkuin +minä sinulle. Söin tänään aamiaista Saksan lähetystössä Marçais'n +kanssa. Sinä et tunne Marçais'ta? Hän on meidän lähettiläämme +Lautenburgissa. Tiedätkö sinä, maantieteessä tutkinnon käynyt, missä on +Lautenburg? + +— Eräs Saksan valtioita. + +— Lautenburg-Detmoldin suurhettuakunta. Hallitseva suurherttua hänen +korkeutensa Fredrik-August, sanoi hän oppineesti. Tämä korkeus on +huolissaan viisitoistavuotisesta perillisestään, jolle hän etsii +opettajaa. Sinähän tiedät, että ranskalainen on ensimmäinen kaikissa +maailman hoveissa. Olethan lisensiaatti? + +— Olen. + +— Erinomaista. Osaatko saksaa? + +— Jonkun verran, sikäli kuin Sorbonnessa vaaditaan. + +— Pyh, he puhuvat kaikki ranskaa siellä. No niin, suurherttua on +antanut Marçais'n tehtäväksi tämän lähtiessä Pariisiin etsiä pojalle +opettaja. Marçais on ihastuttava mies ja verrattoman hieno!... Charvet +valmistaa hänen kravattinsa. Hän keinottelee kyllä arvopapereilla ja +on usein kovassa pulassa, mutta sitä ei tarvitse moittia; älykkäänä +miehenä hän ymmärtää asiansa. Huomenna hän menee opetusasiain +ministeriöön. Ymmärrät, että hän sitä tietä saa kotiopettajia vaikka +kuinka monta, etenkin sellaista palkkiota vastaan, jonka suurherttua on +tarjonnut: 10.000 Saksan markkaa vuodessa. + +— 10.000 markkaa? toistin minä häikäistyneenä. + +— Parasta, että järjestämme asian heti. Odotas, minä kirjoitan kirjeen +Marçais'lle. + +Hän antoi minun lukea sen. En voinut muuta kuin punastua niistä +ylistelevistä suosituksista, joita siinä minusta annettiin. + +— Marçais saa sen huomenaamulla. Hän on vakaantunut poikamies ja nousee +kello 9. Silloin hän ensi töikseen saa tämän kirjeen käteensä. Ah, +niin, osoitteesi? + +— Cujas-katu numero 7. + +— No niin, muistakin vain palata sinne Cujas-kadullesi, jottet löisi +laimin hänen tapaamistaan. + +— Anna minulle tuo kirje. Haluan itse panna sen postiin. + +Kiihkoni ilmeisesti hiveli häntä. Hän hymyili turhamaisesti. + +— Kas niin, veli veikkoseni! Ukko Berthomieun keittojen asemesta saat +sinä maistaa palatsien ja linnojen elämää. Lautenburg näyttää olevan +hieno paikka. Marçais on jo kaksi vuotta kieltäytynyt ylennyksestä +saadakseen pysyä siellä. Suurherttua on miellyttävä. Suurherttuatar +metsästää kettuja paremmin kuin joku mies. Marçais kertoi minulle +ajaneensa piloille parhaimman hevosensa häntä seuratessaan. Sinun on +osattava vain vallata itsellesi paikka siellä, siinä kaikki. + +Huomasin hänen näin sanoessaan luovan pikaisen silmäyksen kurjaan +ulkoasuuni. + +— Älä ole siitä huolissasi, sanoin minä varmuudella, joka hämmästytti +häntä. + +Hän katsoi minuun ja hymyili yhä: — Kas, kas, uskonpa paljastaneeni +jonkun omalle itselleen. Niin, taistele siellä vieraalla maalla, +poikaseni. Ja palaa luoksemme erinäisten tuhatlappusten kera. +Esimieheni täällä istuu tukevasti, ja jos hän rupeaa luisumaan, jätän +minä laivan sitä ennen. Sellaisesta kyllä selviytyy. Katsos, jotta +ihmiset tekisivät hyödyllisiä palveluksia, ei tule enää tarvita +heitä. Ei ole mitään parempaa kuin ministerien työhuoneet. Mutta +pitää omata jotakin voidakseen odottaa, voidakseen kestää iskun. +Muuten on pakotettu myymään itsensä maaherran virastoon 2000 markasta. +Kuudentuhannen markan säästöönsaanti ei tule olemaan sinulle vaikeata. +Ja kun sinulla on vapaa ylläpito, niin käytä jäännös pukutarpeisiin. +Siinä saat rahallesi aina sadan prosentin koron. Tässä voit jäljitellä +Marçaista. Ellei hän olisi niin hyvin puettu, olisi hän jo aikoja +sitten tehnyt haaksirikon. + +Tällaiset olivat Etienne Ribeyren sanat. Muiden arvokkaiden neuvojen +mukana hän antoi minulle todistuksen siitä, että elämässä voi joskus +sattua niin, että vieras ja välinpitämätön tekee puolestanne enemmän +kuin ystävä. + +Oh, ihanaa lokakuun kuutamoa Pariisissa! Seine virtasi hienon, kelmeän +sumuharson peitossa. Lähetystötalon nurkalla panin suosituskirjeeni +Bourgogne-kadun postilaatikkoon. Sitten tunsin kävelemisen, yksinolon +tarvetta. 10.000 markkaa, 12.500 frangia! Raha ei anna onnea! Mikä sen +sitten antaa, kysyn teiltä? Mikä antaa minulle tämän varman astunnan, +tämän turvallisuuden, tämän iloisuuden? + +Varenne-katu, Barbet-de-Jouy-katu, Montparnassen bulevaardi saivat +kukin vuorostaan ihmetellä minun ylpeyttäni. Minä en nähnyt +ohikulkijoita, olin sokaistu. En tiedä miten silmiini pysähtyivät +Observatorion lähellä erääseen liikkuvaan, pelokkaaseen varjoon +katulyhdyn alla. Se oli solakka tyttö, jolla oli harvinaisen runsas +punertava tukka. Iloni oli liian painava tänä iltana jaksaakseni kantaa +sitä yksin. Mutta en hetkeäkään ajatellut hänen lähellänsä, että hänen +ruumiinsa oli juuri hänen. Tuo hoikka ruumis oli Elyseen Kenttien +naisten, Maximin muotinaisten ja niiden vieläkin kauniimpien naisten, +jotka epäilemättä odottivat minua kaukaisessa saksalaisessa hovissa, +wagnerilaisen virran rannalla, joka kohisi heidän kärsimättömyyttään +viihdyttääkseen vienoimpia Intermezzon säveleitään. + + * * * * * + +Kello oli kymmenen aamulla. Ja Thierryn kohtaaminen, jonka olin aivan +unohtaa! + +Hän luki uuninsa ääressä. Astuessani sisään tuli hän minua vastaan +ihastuneesti hymyillen. + +— Kaikki on selvää, rakas ystävä, hra Berthomieun kanssa. Te pääsette +hänen kouluunsa. + +Ja minä kerroin hänelle, mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut, +voimatta halustani huolimatta esiintyä tyynesti ja kätkeä iloni. + +Mielipahakseni hän ei ottanut välittömästi osaa ilooni. Hän silmäili +minua hämmästyneenä ja vieläpä, niin minusta näytti, hiukan +paheksuenkin. + +Yliopistomiehet ovat kaikki kaltaisiansa, ajattelin. Ulkopuolella +yliopistoa ei mitään menestystä. Ja minä luovuin maltillisuudestani, +jossa vain vaivoin olin pysytellyt, ilmaistakseni oikein selvään +ylpeyteni uuden asemani johdosta. + +— Sanalla sanoen, päättelin, kysyn kuinka monta tutkintoa ja kilpailua +saisin kestää, kuinka monta vuotta odottaa päästäkseni asemaan, joka +minulle nyt äkkiä tarjotaan 10.000 markkaa vuodessa. + +— Niin, niin, tiettävästi, mutisi hän hajamielisesti. + +Hän katseli hetkisen kamiininsa hehkuvia hiiliä, sitten hän nousi, +meni kirjastohuoneeseensa ja palasi sieltä kantaen paksua suurta +kirjaa, joka oli sidottu tuollaisiin monille englantilaisille tai +saksalaisille teoksille luonteenomaisiin paksun äiteliin kultaväreillä +kyllästettyihin vaatekansiin. + +— Kysymyksessäoleva tarjous on teille varmaankin tehty +Lautenburg-Detmoldin suurherttuan puolesta? kysyi hän. + +— Kyllä, suurherttua Fredrik Augustin puolesta. + +— Niin, niin, tiettävästi. Opettaaksenne hänen ainoata poikaansa +Joachim-herttuaa. + +Tässä kuulin ensimmäisen kerran tulevan oppilaani nimen. + +Vanha opettajani mietti vielä hetkisen, kohotti sitten harmaat +silmälasinsa minua kohden ja sanoi: + +— Ja... saanko kysyä, oletteko jo tehnyt muodollisen sopimuksen? + +— Totta puhuen en vielä. Mutta päätökseni on muodollinen, ja vain siinä +tapauksessa, että minulle tarjotaan parempi paikka, peräydyn tästä. + +— Sitten älkäämme puhuko enempää, sanoi herra Thierry vieden kirjan +paikoilleen. + +Minä olin jännittynyt ja hieman kiihoittunut. + +— Kunnioitettu opettajani, sanoin hänelle, ettekö tahtoisi +puhua minulle suoraan? Tiedän teidän liiaksi huolehtivan minun +menestyksestäni neuvoaksenne minua luopumaan näin loistavasta +tarjouksesta, ellei teillä olisi siihen mitä painavimpia syitä. +Sivumennen minun on teille sanottava, että tullessani tänään +luoksenne, luulin saavani käyttää hyväkseni teidän verratonta nykyisen +Saksan asioitten ja ihmisten tuntemustanne, luulin saavani tietää +teiltä arvokkaita yksityisseikkoja Lautenburg-Detmoldin hovista. +Näitä yksityiskohtia, kunnioitettu opettajani, näen teidän tietävän +epäilemättä vieläkin enemmän kuin saatoin itselleni kuvitella. Tapaan +aivan heti herra de Marçais'n, Lautenburgin lähettiläämme. Mutta minun +on hyvin vaikea kysellä häneltä. Ja diplomaattina hän varmaankin +harrastaa eräänlaista varovaisuutta, jota teillä ei ole sama syy +noudattaa minuun nähden. Lyhyesti, sallikaa minun tehdä teille eräs +kysymys, johon sisältyy koko tämä vaikea asia. Jos teillä olisi poika, +herra Thierry, antaisitteko hänen tehdä sen, minkä minä aion tehdä? +Antaisitteko hänen lähteä Lautenburgiin? + +Hän katsoi minuun kiinteästi ja vastasi varmalla äänellä: + +— En koskaan. + +Myönnän että hämmästykseni alkoi muuttua jonkinlaiseksi +levottomuudeksi. Ymmärsin sangen hyvin, ettei lapsellinen pahastus +siitä, etten käyttänyt hyväkseni hänen minulle hankkimaansa +tilaisuutta, voinut ohjata niin tasapuolisesti ja tyynesti harkitsevaa +miestä. + +— Teillä on varmaankin hyvin painavia syitä, opettajani, sanoin hiukan +vapisevalla äänellä, antaessanne noin ehdottoman vastauksen. + +— Niin minulla todellakin on, vastasi hän. + +Voisitteko sanoa minulle, mikä oli tutkimuksenne esineenä tuossa +kirjassa? + +— Rakas lapseni, te ajattelette kait, ettei tuossa hallitsevien sukujen +vuosikirjassa voi olla mitään sellaista pikkuseikkaa, jonka nojalla +kohtalonne siellä kaukana antaisi minulle aihetta pelkoon; olen +todennut erään nimen, eräitä muistoja, siinä kaikki. On totta, että +tiedossani on Lautenburg-Detmoldin hovista erinäisiä yksityisseikkoja, +joita en usko itse de Marçais'nkaan tuntevan, mikä ei ole hänelle +viaksi luettava, vaikkapa hän olisi terävänäköisempikin diplomaatti +kuin mitä hän kuuluu olevan. Sitäpaitsi hän ei ole vielä varsin kauvoja +ollut Lautenburgissa. Hän ei ehtinyt oppia tuntemaan suurherttua +Rudolf-vainajaa. + +— Kuka oli tämä suurherttua Rudolf? + +— Ettekö sitäkään tiedä? Hän oli nykyisen suurherttuan vanhempi veli. +Hän on ollut kuolleena jo muutamia vuosia, niin, kaksi, ellen erehdy. + +— Hänen kuolemansa johdosta siis suurherttua Frcdrik-August pääsi +valtaistuimelle? + +— Ei välittömästi. Lautenburg-Detmoldin valtion perustuslaki on +hiukan omituinen. Salilaista lakia [4] ei ole siihen sovellutettu. +Herttuallinen kruunu siirtyi suurherttuan kuoltua hänen puolisolleen +suurherttuatar Aurore-Anna-Eleonoralle. + +— Hän meni siis naimisiin lankonsa kanssa? + +— Aivan oikein. Ja siitä johtuu, kun suurherttua Rudolfilla ei ollut +lapsia, että teidän tuleva oppilaanne, herttua Joachim, suurherttua +Fredrik-Augustin ja erään saksalaisen kreivittären poika, on tullut +Lautenburg-Detmoldin valtion mahdolliseksi perilliseksi. Tarvittaisiin, +jotta hänen perimysoikeutensa lakkaisi, että hänen isänsä avioliitto +suurherttuatar Auroren kanssa siunautuisi, mikä näyttää sangen +epätodennäköiseltä. + +— Luulen muistavani nyt, sanoin. Eikös ollut noin kaksi, kolme vuotta +sitten eräs saksalainen suurherttua, joka kuoli Afrikassa, Kongossa, +tutkimusmatkalla? + +— Tiettävästi, vastasi hra Thierry. Se oli juuri suurherttua Rudolf. +Hän harrasti aina maantieteellisiä tutkimuksia. Hänen matkansa ei +ollut muutoin aivan puhtaasti tieteellinen. Muistaessani, että +muutamia kuukausia myöhemmin seurasi meille Kongon menetys, olen +usein tullut ajatelleeksi, että Lautenburgin suurherttua matkusti +sinne suorittamaan jotakin tehtävää korkean serkkunsa, keisarin, +laskuun. Hän ei tietenkään saanut työtänsä loppuunsuoritetuksi, koska +hän kuoli Kongossa jonkun ajan kuluttua sinne tulonsa jälkeen. Olisi +mielenkiintoista... + +— En missään tapauksessa, rakas opettajani, sanoin minä keskeyttäen, +kuitenkaan huomaa näissä asioissa mitään, mikä antaisi aihetta siihen +pelkoon, jota äsken osoititte. + +Hän näytti vaivautuneelta. + +— Rakas lapsi, sanoi hän minulle hieman väkinäisesti. Historioitsijan +velvollisuus on olla pitämättä mitään totena, mikä ei ole +asianmukaisesti tarkistettu. Tätä silmälläpitäen myönnän teille, etten +tiedä muuta kuin sangen epämääräisiä ja vaikeasti todettavia seikkoja. +Eräitä huhuja, eräitä viittailuja, joitakin yksityisseikkoja, jotka +olen joku aika sitten saanut tietooni eräältä ystävältäni, — nimi +jääköön sanomatta — ja siinä onkin kaikki. Mutta uskon sananlaskuun, +joka sanoo, ettei savua ilman tulta. + +— Ettekö voisi ilmaista minulle hiukan enemmän näiden huhujen esineestä? + +— Pidättekö ehdottomasti sen omana tietonanne, sanoi hän minulle, +lupaatteko? + +— Annan teille sanani. + +— No hyvä. Näyttää siltä, ettei Lautenburg-Detmoldin hovissa aina +kuolla luonnollisella kuolemalla. + +Uteliaisuuteni oli huipussaan. + +— Mitä sillä tarkoitatte? kysyin. + +— Onnettomuudeksi, tai pikemmin onneksi, en mitään varmaa. Mutta tulee +pakostakin todenneeksi, että kaksi henkilöä oli Fredrik-Augustin tiellä +kruunun saamisen esteenä. + +— Suurherttua Rudolfhan kuitenkin kuoli Kongossa auringonpistokseen, +sanoin, kaikki sanomalehdet kertoivat niin. + +— Tiettävästi. Tämä kuolema siellä oli luonnollinen. Niin paljoa ei +näy voivan sanoa kreivitär Tepwitzin kuolemasta. Hän oli nykyisen +suurherttuan ensimmäinen puoliso, Joachim-herttuan äiti. + +— Suurherttuaako siis luullaan tämän kuoleman aiheuttajaksi? + +— Suurherttua Fredrik-August on erittäin mielenkiintoinen ihminen, +jatkoi herra Thierry. Hän on älykäs ja laajatietoinen, mutta +peloittavan teeskentelevä. Pelaako hän omaan laskuunsa? Württembergin +kuninkaan, hänen välittömän yliherransa, laskuun? Keisarinko? Olen +tutkinut kysymystä saksalaisen politiikan kannalta. Se ei ole aivan +yksinkertainen asia. Fredrik-August on kunnianhimoinen. Ja minä luulen, +ettei hän kammoksu mitään keinoja. + +— Hänen olisi pitänyt laskuissaan ottaa huomioon kruununperillinen +suurherttuatar, sanoin minä. On kait suurherttuan toki täytynyt saada +hänen suostumuksensa mennessään naimisiin hänen kanssaan. + +Herra Thierry hymyili. + +— He saattoivat olla yhtä mieltä. Myönnän, etten tunne kysymyksen tätä +puolta. En tunne suurherttuattaresta muuta kuin hänen ikänsä, sanoi +hän ottaen jälleen esille kultakantisen kirjansa, hänen etunimensä +Aurore-Anna-Eleonoran, hänen venäläisen syntyperänsä ja sen että hän +on syntyjään Tjumenin ruhtinatar. Tjumenin ruhtinas on Astrakanin +läänin korkeimpia herroja. Voi olla mahdollista, että suurherttuatar on +ennakolta sopinut nykyisen suurherttuan kanssa. Te tiedätte hyvin, että +valtion etu aiheuttaa joskus avioliittoja. Mutta toistan vielä kerran, +etten tiedä mitään hänestä. + +— Kaikki tämä näyttää minusta epäselvältä, sanoin hiukan pettyneenä. +Mutta en millään tavalla voi huomata, miten joku vaatimaton +kotiopettaja voisi joutua kärsimään näiden korkeiden henkilöiden +keskinäisistä suhteista. + +— Se, mitä sanoitte, näyttää kylläkin oikealta. Mutta eihän koskaan +tiedä, mitä kaikkea voi tapahtua näin arveluttavien asianhaarojen +vallitessa. Joskus huomaa sotkeutuneensa aivan tietämättään +monenlaisiin juoniin, ja tiedättekö edes, mitä teiltä odotetaan tuossa +hovissa? Mutta nyt sanon teille sisimmän ajatukseni. Teille on luvattu +10.000 mk palkkioksi, eikö totta? No niin, en voi sille mitään, että +tuo summa tuntuu minusta ylen suurelta. Ystävällänne Bouvelet'lla, +joka oli normaalikorkeakoulussa opiskellut ja agrégatio-tutkinnon +suorittanut, ei ollut Sachsenin kuninkaan hovissa enempää kuin 8.000 +markkaa. + +Huomasin sangen selvästi, että vanhalla opettajallani oli tarkoin +tietyt syynsä puhuessaan minulle tällä tavalla, mutta että ikävyyksiin +joutuminen esti häntä selvemmin asiasta puhumasta. Muutoin luulen, +että se olisi ollut hyödytöntäkin. Uteliaisuuteni oli siksi suuri. +Seikkailuhalu heräsi minussa. Ja sentähden minä mitä päättäväisimmällä +äänellä sanoin hänelle: + +— Kiitän teitä, kunnioitettu opettajani, siitä, että olette varoittanut +minua, mutta päätökseni on tehty. Pysyttäytymällä alati erilläni, +menemättä milloinkaan tehtävieni ulkopuolelle luulen voivani välttää +kaikki vaarat, olivatpa ne mitä laatua hyvänsä. Sallitteko minun vielä +esittää pyynnön? + +— Sanokaa? + +Heti kun huomaan jotain epäilyttävää, kirjoitan teille, pyydän neuvoja, +ja silloin on vielä tilaisuus... + +— Kavahtakaa kaikin mokomin sitä, ystävä parkani! huudahti hän. +Painakaa lujasti mieleenne, että siellä olette ehdottomasti vakoojien +ympäröimänä. Älkää koskaan kirjoittako riviäkään, jota ei suurherttua +voisi lukea, sillä saatte olla varma siitä, että jos hän saa halun +kirjeittenne lukemiseen, hän ei kysy siihen teiltä lupaa. Kerta +Lautenburgiin joutuneena olette täysin eristetty kaikista. Tunnen +herttuallisen palatsin. Sen komeus ei estä sitä muistuttamasta pikemmin +linnaa kuin palatsia. + +— Minulla on kumminkin aina de Marçais lähelläni. + +Herra Thierry hymyili hymyä, joka toi mieleeni Ribeyren sanat: +älykkäänä miehenä hän ymmärtää asiansa. + +— Kaikesta huolimatta, sanoi hän, näen teidän siis tehneen +lopullisen päätöksen. No niin, ehkäpä epäilykseni ovat liioiteltuja. +Ja lisäksi te olette nuori, yksinäinen. Teissä on neuvokkuutta, +tahdonvoimaa. En itsekään tiedä, teenkö oikein moittiessani teitä +seikkailujenhalustanne. Tässä kohden minua rajoittavat vanhat +yliopistotottumukset: rauhallinen elämä, kirjasto. Lautenburgissa +esimerkiksi, täydensi hän, on teillä käytettävissänne kirjasto, joka +on maailman kauneimpia. Suurherttuan kokoelma on kuuluisa. Siellä on +muunmuassa Erasmuksen käsikirjoitukset ja suurin osa Lutherin. Lähtekää +sitten, rakas lapseni. + +— Palatkaahan kumminkin, lisäsi hän, vielä luokseni tavattuanne +Marçais'n. Ehkäpä voin antaa teille muutamia käytännöllisiä neuvoja +miten parhaiten voitte hoitaa ja täyttää opettajantehtävänne. + +Asunnossani Cujas-kadun varrella odotti minua pikakirje, joka oli +sirosti keltaisella vahalla sinetöity. Herra de Marçais ilmoitti +minulle siinä, että hän mielihyvällä näkisi minut luonaan vielä samana +päivänä kello kolmen aikana. + +Mennessäni Alphonse-de-Neuville-kadulle, jonka varrella Ranskan +Lautenburgin-lähettiläs asui, minä koko matkan palauttelin mieleeni +yksityiskohtia keskustelustani professori Thierryn kanssa. Hän tietää +varmasti enemmän kuin uskaltaa sanoa, ajattelin. Teenköhän hullusti? +Pyh, sittenpähän näkee. Hulluutta on päästää käsistään 25-vuotiaana +12,000 livren tulot ja viettää keskinkertaista ja suljettua, ahdasta +elämää. + +Sen mukaan arvostellen, mitä minulle sittemmin tapahtui, on +mielipiteeni tästä asiasta edelleen sama. + + * * * * * + +Kreivi Mathieu de Marçais oli kasvoiltaan ja ryhdiltään likipitäen +sellainen, jollaiseksi voi kuvitella herra de Marçelluksen, +ja ennenkaikkea hän oli umpimielinen ja täynnä diplomaattien +salamyhkäisyyttä. Moisen näköisenä voi hyvin komeilla täysin kaljulla +päälaella. Kenelläkään ei ole sitä vastaan mitään. + +Miellyttävän näköinen 40-vuotias naisihminen puhdisti ja leikkasi +parhaillaan juhlallisena ja tärkeänä täysivaltaisen lähettilään kynsiä, +kun minut saatettiin hänen huoneeseensa. + +— Herraseni, sanoi hän minulle elkein, jotka tosiaan olivat jotakin +erikoista, en voi tarpeeksi pyytää anteeksi kursailemattomuuttani, +jolla otan teidät vastaan. Mutta aika, herraseni, aika Pariisissa, +tiedättehän, miten kallisarvoista se on kaikille. Ajatelkaa kuinka +tarkoin minun täytyy se jakaa, minun, joka en saa oleskella tässä +rakkaassa kaupungissa enempää kuin viisitoista päivää vuodessa. + +Hän lateli minulle sitten puolitusinaa kuluneita puheenparsia, +katsellen itseään peilistä ja tarkaten minua salaa. Sain tuntemuksen, +että tämä ensimmäinen tutkinto, niin ratkaiseva kuin se hänen älyllään +varustetulle henkilölle onkin, ei ollut minulle epäedullinen. Mutta +tunsin myös, etten ollut liioin saanut muutetuksi hänen ankaraa +mielipidettään siitä tavasta, jolla yliopistomiehet pukeutuvat. + +Kun toinen hänen käsistään valmiiksi hoidettuna pehmeästi upposi +hyvältä tuoksuvaan lämpöiseen veteen, päätti hän käydä suoraan asiaan. + +— Pyytäessäni teitä tänne, herraseni, en millään muotoa ajatellut +teidän asettamistanne jonkinlaisen kuulustelun alaiseksi, minkä +toimittamiseen minä sitäpaitsi olen täysin kykenemätön. Tiedän että +teillä on kaikki välttämättömät tieteelliset edellytykset. Moraalisista +ja älyllisistä edellytyksistä minä sain — jo ennen kuin itse tulin +sen nähneeksi ja todenneeksi — edeltäkäsin takeet ystävämme Ribeyren +suosituskirjeestä. + +Minä kumarsin. Hän kumarsi. Hän näytti ihastuneelta, kun oli puhunut +niin hyvin. + +— Varmaankin haluaisitte mielellänne tietää, mikä tulee tehtävänne +Lautenburgissa olemaan. Oh, ei suuria. Joachim-herttualla on jo +opettaja tietopuolista kasvatusta varten. Komendantti majuri Kessel +pitää huolen hänen sotilaallisesta ohjauksestaan. Teidän osallenne +tulee ranskankielen ja yleisen historian opetus. Ah, niin on vielä yksi +asia, josta suurherttua minulle nimenomaan mainitsi... + +— Siinä sitä nyt ollaan, sanoin minä itselleni, ajatellen Thierryn +epäilyksiä. + +— Lausutteko hyvin runoja? + +Tämä kysymys, niin viaton ja luonnollinen kuin olikin saattoi minut +hiukan ymmälle. + +— Herra nähköön, en osaa sanoa, minun on vaikeata... + +— Tämä on erittäin tärkeää ja kuuluu päätehtäviimme. Suurherttua pyysi +minua pitämään sitä erikoisesti silmällä opettajaa valitessani. Syy on +seuraava. Suurherttuatar Aurore on ihastunut ranskalaiseen runouteen. +Voi sattua, että teitä silloin tällöin lainataan hänen käytettäväkseen. +Hänen korkeutensa tahtoo näin valmistaa pienen yllätyksen puolisolleen, +joka alinomaa valittaa niiden voimien niukkuutta, joita Lautenburg +tässä suhteessa voi tarjota. »Hyvä kreivi», sanoi hän minulle, »tiedän, +että olette kirjallisuuteen perehtynyt ja että makunne on hienostunut, +panen toivoni teihin.» Suokaa siis anteeksi, herraseni, jos minun tässä +asiassa täytyy vaatia teiltä todellista näytettä. + +— Kas tuolla, lisäsi hän osoittaen märällä kädellään lasikaappia. +Siellä on hyvien runoilijoiden teoksia. Valitkaa ja lukekaa kohdasta, +joka ensiksi eteenne aukenee. + +Totta puhuen tuossa lasikaapissa oli vain sangen kuluneita ja +vanhentuneita kirjoja. Minun oli pakko tyytyä erääseen Casimir +Delavigne'in [5] teokseen. Niin hyvin kuin voin lausuin tuon +ihmeteltävän _Les limbes_-runon [6] + + »Ils volent, mais on n'entend pas + Battre leurs ailes.» [7] + + [He lentävät, mutta heidän siipeinsä + havinaa ei kuulla.] + +— Mainiota, täydellistä! puhkesi hra de Marçais tuntijana puhumaan. +Eikö totta, rouva Mazerat? + +Käsienhoitajatar kakisteli tukahtuneesti osoittaakseen sitä suunnatonta +ihastumista, johon tämä runo oli hänet saattanut. Olen nähnyt elämäni +aikana naurettavia kohtauksia; naurettavampaa en koskaan. + +— Kaikki luonnistuu siis mitä parhaiten, sanoi kreivi nousten. Minun +ei tarvitse sanoa teille, että teitä tuossa hovissa kohdellaan +kaikella toivottavalla arvonannolla. Suurherttua on erinomainen mies. +Suurherttuatar — hän kohotti silmänsä — venakko, herraseni, kauneuden +puolesta sillä on kaikki sanottu. Prinssi Joachim on hyvin taipuisa, +ehkä hieman hidasajatuksinen. Mutta saksalaisilta ei voi vaatia +ranskalaisten vilkkautta. Sanalla sanoen hovissa on vain pelkkiä hyviä +miehiä ja ihastuttavia naisia. Ratsastatteko? + +Tein kieltävän merkin. + +— Opitte. Harjoittelette Kesselin kanssa. Verraton ratsastaja... Ja te +tulette syömään aamiaista lähetystöön. Minulla on siellä hovissa pieni +Poiret'n kirjoittama hauska juttu. Kerrotte minulle uutisia hänestä. +Saatte opuksen lukeaksenne kun palaan takaisin hoviin, kymmenen päivän +kuluttua, sillä te lähdette ennen minua. Teitä odotetaan tulevaksi +mahdollisimman pian. Jos lähdette ylihuomenna klo 10 illalla, olette +Lautenburgissa sunnuntaiaamuna klo 9:n tienoissa. + +— Sovittu, sanoin minä. + +— Sovittu. Palauttakaa minut kunnioittavasti suurherttuan muistoon +ja laskekaa ihailunosoitukseni hänen korkeutensa suurherttuattaren +jalkojen juureen. Ah, hyvä jumala, mikä pölkkypää minä olen! + +Hän nousi ja otti salkustaan sinetöidyn kirjeen. + +— Pääintendentti, hra von Soldau, antoi tehtäväkseni jättää tämän +teille, sanoi hän vaatimattomasti. Matkakulut. Toivotan onnea. +Näkemiin. Anteeksi, rouva Mazeret, nyt olen kokonaan teidän. + + * * * * * + +En ollut koskaan Pariisissa tuhlannut rahaa ajoneuvoihin muulloin kuin +lomalle lähtiessäni tai kaupunkiin palatessani, jolloin matka-arkkuni +pakoitti minut siihen. Nyt kuitenkin, heti kun olin päässyt kadulle, +nousin hevoseen ajaakseni kotiin, niin kiire oli minulla päästä +näkemään, mitä oli tässä kirjeessä, jota en uskaltanut kadulla avata. + +Tosiaan minä aloin jo tuntea siunausta, jota tuottaa maan mahtavien +tuttavuus. »Herra Professoria pyydetään täten, seisoi paperissa, jonka +otsakkeessa oli herttuallisen rahaston leima, suosiollisesti ottamaan +vastaan ensimmäinen kolmannes palkkiostaan ynnä lisäksi tuhat markkaa +korvaukseksi matkakuluista.» Tähän miellyttävään kehotukseen oli +liitetty kolmetuhatta viisisataa markkaa. + +Minulla oli enemmän kuin neljä tuhatta frangia, minulla, joka eilen +harhailin Pariisissa tietämättä miten tulla toimeen kahdeksan päivän +ajan! + +Thierryn luo tehtävä käynti painoi minua. Päätin suoriutua siitä heti +kohta ja sanoa hänelle että matkustaisin seuraavana aamuna. + +Tapasi hänet hänen työhuoneessaan. + +— Säteilevistä kasvoistanne päättäen, sanoi hän minulle, näen että +kaikki on käynyt toiveittenne mukaan. Sitä parempi, tein ehkä väärin +peloitellessani teitä. Milloin lähdette? + +— Huomenna, sanoin. + +— Siispä tämä on jäähyväiskäyntinne, rakas lapsi. Mitä sanoisin +teille? Olen varma, että suoriudutte loistavasti kasvatusopillisista +tehtävistänne. Pitäkää mielessänne suuri ohje, jonka isä Pascal +on lausunut: Koettakaa aina saada oppilaanne pysymään tehtävänsä +yläpuolella. Tätä ohjetta on lyseon opettajan mahdoton noudattaa, koska +hänen täytyy sovittaa vaatimuksensa luokan keskitason mukaan. Mutta kun +saa onnen opettaa yhtä ainoaa oppilasta, on se sekä mahdollista että +velvollisuus. + +Tämä erinomainen mies antoi minulle sitten muutamia neuvoja niiden +kirjojen valinnasta, joita olin tarvitseva luentojeni valmistamisessa. +Hän jätti käytettäväkseni Saksan kirjallisuuden historiansa, josta olin +niin usein aikaisemmin saanut arvokasta apua. + +— Älkää kiittäkö minua, sanoi hän, kun sopersin joitakin sanoja +kiitokseksi. Minä ehkä tulenkin olemaan kiitollisuuden velassa +teille. Olen maininnut, että teillä on Lautenburgissa mainio +kirjasto. Sen hoitaja, professori Cyrus Beck — olen tullut hänet +tuntemaan erinäisissä kongresseissa — valvoo sitä tarkoin. Mutta hän +on tiedemies. Olen varma että saatte vapaasti lainata teoksia ja +käsikirjoituksia, jotka eivät välittömästi koske hänen tekeilläolevaa +suurta työtänsä metallien muutosteorioiden historiasta. Te ehkä +tiedätte, että minä itse kirjoitan parhaillaan teosta, joka käsittelee +Hannoverin hovissa XVII:n vuosisadan loppupuolella vallinneita tapoja. +Olen Kansalliskirjastossa nähnyt Lautenburgin herttuan kirjaston +luettelosta, että siellä on aivan ratkaisevan tärkeitä asiakirjoja. +Kiiruhdin tänä aamuna, heti kun olitte luotani lähtenyt, ottamaan +muistiin numerot pääteoksista, joita minä pyytäisin teidän silmäilemään +minun hyväkseni. Olen muutoin varma, että tämä työ tulee teitä +huvittamaan. Tässä on luetteloni. Merkitsen erikoisesti tämän teoksen: +_Stattmutter der Koeniglichen Haeuser Hannover und Preussen_,[8] +kirjoittanut suurhettuatar von Ahlde, julkaistu Leipzigissä vuonna +1852. Täällä Pariisissa meillä on siitä vain epätäydellinen painos; +suosittelen teille myös Cramerin ja Palmbladin kirjoja, samoin herttua +Ulrich von Wolfenbüttelin _Roomalaista Octaviaa_ (die Roemische +Octavia). + +— Valitettavasti, jatkoi hän, sillä aikaa kuin minä varovaisesti +puristin paperin käteeni, minä en voinut kirjoittaa muistiin muuta kuin +painetut kirjat. Lautenburgin käsikirjoituksia ei ole luetteloitu. +Niitä selaillessanne, rakas lapseni, voitte tehdä minulle suurimmat +palvelukset. Ei ole epäilemistä, ettette voisi löytää sieltä +arvaamattoman tärkeitä asiakirjoja 17:nnen vuosisadan saksalaisen +yhteisön elämästä, joka oli näöltään hienostunutta, mutta pohjaltaan +väkivaltaista ja julmempaa kuin koskaan on voitu kuvitella. + +Hän piti minun molempia käsiäni omissaan; hänen liikutuksestansa +ymmärsin, että hänellä oli vielä jotakin minulle sanottavaa. + +— En halua mistään hinnasta palata enää aamulliseen keskusteluumme, +mutisi hän vihdoin. Mutta, lapseni, tiedättehän millä harrastuksella +seuraan pyrintöjänne. Jättäessäni teidät tunnen sen vasta oikein +selvästi. Ja niin minä nyt kaikesta sydämestäni neuvon teitä: älkää +milloinkaan noudattako halujanne, älkääkä kehoituksiakaan, jotka +voisivat viedä teidät kasvattajan-toimenne ulkopuolelle. Lautenburgissa +on hyvin rikas aineisto niille, joiden tehtävänä on, kuten meidän, +historian kirjoittaminen. Kirjoittakaamme ja varokaamme eksymästä +osastamme. + +Tarkoitin täyttä totta, kun lupasin hänelle muistavani aina hänen +viimeiset neuvonsa. + +— Kuulkaa vielä. Lukuunottamatta prinssi Joachimia, suurherttuaa ja +suurherttuatarta ei herra de Marçais tiedä muista lautenburgilaisista +yhtään mitään. Siellä oli kuitenkin kerran eräs paroni von Boose. +Jos hän on vielä siellä, niin koettakaa kaikin mokomin pysyä hänestä +kaukana. Epäilkää häntä, kavahtakaa häntä. + +Tahdoin tietää syyn tähän vihoviimeiseen suositteluun. Mutta +professorista oli taas tullut omantunnontarkka historioitsija, +arvosteluistaan arka tiedemies. + +— Ei, ei, sanoi hän. Ne ovat liian henkilökohtaisia vaikutelmia. Olkoon +miten tahansa, jos tuo mies ei ole enää Lautenburgissa, niin älkää +kyselkö hänestä mitään. Odottakaa kunnes hänestä puhutaan, kunnes +häneen viittaillaan... Niin, ystäväni, nyt meidän on sitten erottava. + +Me syleilimme toisiamme. En ole häntä senjälkeen nähnyt. + + * * * * * + +Masentunut mielentila, johon tämä vierailu oli minut saattanut, hävisi +pian pankkiirin luona, jossa vaihdoin Ranskan rahaksi puolet Saksan +pankin seteleistä. Muu osa iltaa kului räätälissä, suutarissa ja +liinavaatekaupassa. + +Ensimmäisen kerran elämässäni tunsin tuota ihmeellistä ja katkeraa +iloa, jota huoleton ja laskematon rahan tuhlaaminen tuottaa. Varreltani +keskikokoisena minun ei ollut vaikeata löytää Old Englannista minulle +sopiva kokopuku, päällysnuttu ja jalkineet. Entiset viheliäiset +vaatteeni pantiin pakettiin ja lähetettiin Cujas-kadulle. + +Silloin, luottaen itseeni, uskalsin lähteä oikein suuren maailman +räätälin pakeille. Mahdikkuudella, jonka selkänojana oli paksu +lompakkoni, tilasin puvun, lievetakin ja toisen lyhyen takin. Maksoin +etukäteen pyydetyt 800 frangia, saatuani lupauksen, että koko +tilaukseni tuotaisiin minulle seuraavan päivän iltana. + +Kello seitsemän illalla. Capusiini-bulevaardi näytteli lokakuun +ihmeitään. Mikä ilo kävellä pitkin sitä hyvin puettuna, rahaa +kukkarossa, kaiken valtijaana, ymmärrättehän. Olympian siniset +valokellot kilahtelivat huumaavasti. Ajoneuvot jyrisivät, autot +toitottivat. Sumun läpi epäselvästi häämöittäen Madeleine-kirkko +kohotti korkeuteen valtavaa varjorykelmäänsä. + +Eteenpäin, eteenpäin. Huomisen perästä on jätettävä kaikki tämä. +Nauttikaamme lyhytaikaisesta kuninkuudestamme. + +Outo vaikutelma. Minulla oli rahaa. Mutta en voinut pakottaa sitä +hankkimaan minulle seuraa tällä hetkellä. Minulla oli rahaa, mutta +ellei minulla ollut yhtäkään ystävää sitä kanssani jakamaan, oli kuin +ei minulla rahaa olisi ollutkaan. + +Valoisa ajatus juolahti silloin mieleeni äkillisen muiston kera. Menin +sisälle Weberiin. Siellähän juuri tähän aikaan tapasivat toisensa +Ribeyre ja hänen eiliset ystävänsä. Piinnyin ajattelemaan Clotildea. +Hänellä oli eilen hartioillaan suuri mustasilkkinen vaippa, josta hänen +ruusuinen, kumman sileähiuksinen päänsä sukelsi esiin. Mikä ilo saada +näyttäytyä hänelle uudessa asussani! + +Ribeyre oli jo siellä. + +— No, ystäväiseni, kaikki on hyvin. Tulen juuri Marçais'n luota, joka +on ihastuksissaan. Sinulla näyttää olevan lumoava ääni! Hitto vieköön, +etpä ole hukannut aikaa, sanoi hän huomaten ulkoasuni muutoksen. +Luulin havainneeni pilkallisen hämmästyksen vivahteen Ribeyressä. +Ajattelin Baudelaireä, jonka Gautier kertoi hankaavan lasipaperilla +uusia pukujaan ottaakseen niistä pois tuon uutuuden kiillon, joka on +niin rakas ministereille ja poroporvareille. Varmuuteni horjahti, +nautintoni oli mennä menojaan yhdellä iskulla. Pyh! ajattelin sitten. +Onhan kysymys vain valmiina ostetuista vaatteista. Enhän mitenkään +voinut tulla tänne läntistyneissä kengissä ja takissani, joka on jo +kahden vuoden vanha. Saavatpa nähdä parin päivän päästä. Ja tietoisuus +siitä että olin käynyt mitä kallishintaisimman räätälin luona palautti +minulle, jälleen varmuuteni. + +Clotilde saapui samassa. Hänellä oli yllään valkoisen ketun nahasta +tehdyt turkikset, jotka tänä iltana näyttivät minusta ylellisyyden +ja aistikkuuden huippusaavutukselta. Sitten kun olin ostanut hänelle +kaikki kukat, joita eräs myyjätär oli hänelle tarjonnut, hän tuli +huomaavaiseksi minua kohtaan ja antoi minun pian ymmärtää, että olin +nyt paljon enemmän hänen mieleensä. + +— Clotilde, sanoi Ribeyre, jos minua rakastat, niin petät tänä iltana +ystäväni Vignerten kanssa Survillen. Vignertellä on rahaa ja hän +matkustaa ylihuomenna, kaksi seikkaa, joita naiset tavallisesti osaavat +pitää arvossa. + +Neljännestä aikaisemmin tämä pilapuhe olisi tuntunut minusta kerrassaan +sopimattomalta. Mutta voimakas valkoviini teki tehtävänsä; Clotilde +nauroi huvitettuna eikä vastannut kieltävästi. + +Surville saapui mukanaan eräs toverinsa nimeltä Mouton-Massé. He +palvelivat molemmat sisäasiainministeriössä, toinen lähettiläänä, +toinen apulaispäällikkönä. + +— Me emme jää istumaan koko iäksemme tähän pesään, sanoi suuri +Surville. Kaksi kertaa peräkkäin, se on liikaa. Erittäin hauskaa, +herra, te tulette syömään kanssamme. + +— Ystäväni Vignerte pyytää teitä minun kauttani hyväntahtoisesti +illallisille, sanoi Ribeyre. Hän lähtee ylihuomenna Lautenburgin hoviin +ja haluaa antaa meidän maistaa matkaeväitään. + +Pieni Mouton-Massé ilmaisi hyväksyvänsä mieluisasti pyyntöni. + +— Minne mennään? + +Herrat väittelivät runsaat kymmenen minuuttia pyöritellen kielellään +nimiä, jotka olivat minulle täydellistä hepreaa: Viel, les +Sergents, Tour ja joukon jatkoksi kummallisia eläinten nimiä: Käki, +Tarhasimpukka, Punainen aasi. + +Minä en enää kuunnellut. Kolmas viiniannos valoi sisääni äärettömän +onnellisuuden tunteen. Kahvilan kuuma ilma huumasi minua. Muistelin +halveksuen eilistä päätöstäni, opintoapurahoja, tutkintoja, neljän +tiedekunnan dekaaneja, vararehtoria virkahuoneessaan Koulukadun +varrella. Nämä aistikkaat naiset, nämä kopeat miehet, jotka liikkuivat +ympärilläni häikäisevässä sähkövalossa, toivat mieleen Sorbonnen kylmän +käytävän ja Henri Martinan freskon: sen, jossa Anatole France, tutkijan +asuun puettuna, konfeteilla siroitellun maiseman keskellä, esittää +kahdelletoista huonostipuetulle nuorelle loppututkinnon suorittaneelle +persoonallista käsitystään ihmiskohtalosta. + +— Elämän todellinen käsite ja aate, tuossahan se on! ajattelin +minä aistillisesti tarkastellessani Clotildea, joka kiinnitti +vihreänkeltaista kukkavihkoa valkeaan turkisviittaansa. + +Ribeyre ja hänen ystävänsä olivat vihdoin tulleet yksimielisiksi, me +nousimme autoon, ja se kiidätti meidät Gaillon-torille ravintolan +eteen, jonka nimen olen unohtanut. + +Sisällä raskaat verhot peittivät ohikulkijoilta tarkoin salinikkunat. +Surville, joka tunsi paikan, vei meidät pieneen huoneeseen, jonne +katettiin nopeasti pöytä viidelle hengelle. + +Olin Clotilden vieressä tai ainakin naisen, jolla oli hänen nimensä. Se +oli minulle pääasia. Mitä näillä kuuluisilla illallisilla tarjottiin, +sen olen tosiaan unohtanut. Varmaankin sellaisia aineita, jotka +pippuroivat suuta, sillä me joimme ylettömästi. »Annatko minulle +täydet valtuudet?» kysyi minulta Ribeyre veikein katsein osoittaen +minulle vuoroon Clotildea, vuoroon Survilleä. Pieni, musta tarjoilija +täytti virkaintoisesti määräykset. En ole aivan varma asiasta, mutta +luulen, että Ribeyre tunsi hänet. Ei enää samppanjaa, oli ystäväni +vihjannut hänelle. En tiedä enää. Olimme alkaneet juomalla osterien +paineeksi pullollisen Pouilly-viiniä. Sitten Mouton-Massé oli tilannut +Saint-Emilion'ia v:lta 1892. Sitten Clotilde vaati oman maakuntansa +viiniä. En laiminlyönyt tätä tilaisuutta osoittaakseni hänelle +huomaavaisuuttani ja lähentelemistäni ja uskalsin käskeä tarjoilijan +tuoda parasta lajia. Senjälkeen Ribeyre sai tilaisuuden tuottaa +pöytään pitkäkaulaisessa ja ahdassuisessa maljakossa Wolxheim-viiniä. +Voin lisätä että suurin menestys oli minulla tilatessani loppujen +lopuksi väkevää les Landes-maakunnan kirkkoviiniä. Ei ainoakaan meidän +seuralaisistamme ollut ennen maistanut tätä peloittavaa kotitekoista +juomaa, joka saa mehunsa meriauringon paahtamista hiekkakerroksista ja +joka jättää pään selväksi, rinnan kevyeksi, mutta iskee säälimättömästi +jalkoihin. + +Sorville ja Mouton-Massé sinuttelivat minua. Clotilde nimitti minua +Raouliksi ja vaati minua pyhästi lähettämään postikortteja. Ribeyre, +joka ei ollut vielä aivan humaltunut, vaan keskusteli yhä pikku +neekerin kanssa, iski minulle silmää: »Älä ujostele.» + +Olin jumalten kaltainen nopean nousuni tietoisuudessa. Näin jälleen +kurjat rattaat, jotka kaksi päivää aikaisemmin veivät minut Lande'in +kaukaista asemaa kohden. Yksi ainoa lyhty tässä yössä, ja tuulta, +tuulta. Meren kohinaa. Ja sisässäni vieläkin mustempi yö. + +Sula kulta, Sauterne-viini, kimalteli laseissa. Sähkölamppujen +kaihtimet heijastuivat niissä kuin pienet punaiset tulppaanit. Näin +Clotilden hampaiden loistavan kristallipikarin läpi, josta hän joi +pienin siemauksin, naurun nykiessä hänen valkoista kaulaansa. Hänen +kätensä, joka oli omassani, välitti minulle tämän lempeän eläimen +hytkähdyksiä ja liikahduksia. Ribeyre riemuitsi. Mouton-Massé söi +kirsikkaohukaisia. Sorville joi. + +Sattui pieni kiista likööriä juotaessa, jota Sorville tahtoi +välttämättömästi! tarjottavaksi bordeaux-laseissa Mouton-Massé huomautti +turhaan hänelle, että pikarit riittivät varsin hyvin, koska pullot +jäivät pöydälle. Hän vastusteli ja sai lopulta haluamansa lasin. + +Ravintolan isännät olivat jo poistuneet. Sikarien savu himmensi sähkön. +Kukat kuihtuivat pöydällä. Surville kuorsasi. Mouton-Massé oli vetänyt +esiin muistikirjan ja tutkisteli jotakin yhteenlaskua, josta hän +sadatellen koetti ottaa selvää, ja Ribeyre, joka ei ollut luopunut +päähänpistostaan, piti oikeata kättänsä minun kainalossani ja vasenta +Clotilden kainalossa, työntäen meitä toisiamme kohden ja kuiskaillen +jotakin nuorelle naiselle, joka nauroi huulet kosteina ja selkä pienten +puistatusten värisyttämänä. + + * * * * * + +Perjantai-iltana 24 p. lokakuuta 1912 oli kaikki valmiina lähtöäni +varten. Tavarani oli pantu suureen uuteen matka-arkkuun; toinen +pienempi laatikko sisälsi kirjani. En ollut tahtonut jättää ainoatakaan +niistä vanhoista, vaatimattomista esineistäni, jotka olivat +vuokrahuoneessani ja jotka edustivat kolmea työteliästä ja surullista +vuotta. Kaikki, pakattuna siististi vanhaan matka-arkkuun, joka oli +ennen ollut äitini oma, myöskin kahtena harjoitusvuotena käytetty +reserviupseerin-univormuni, kaikki, sanon minä, olin antanut viedä +Orsayn asemalle lähetettäväksi tuolle vanhalle papille, joka oli pitänyt +minua luonansa loma-aikoinani. + +Kello viisi lopetin kirjeeni, jossa hänelle ilmoitin uudesta +paikastani. Laskuni olivat maksetut. Minulla oli vielä hiukan yli +kaksituhatta kolmesataa frangia, niihin luettuina kymmenen kultarahaa, +jotka onnekseni olin tallettanut Ribeyren haltuun. Päätin lähettää +kohtuullisen summan vanhalle papilleni hänen hiekkasärkillä luhistuvan +viheliäisen kirkkonsa korjaamiseksi. + +Pantuani kirjeen Tournon-kadun postilaatikkoon palasin Luxemburgin +kautta ja sivuutin Medicien kalpean suihkukaivon, jonka äärellä olin +niin monta kertaa odottanut kuviteltuja kutsuja. Vartijat olivat +menneet vahtikojuihinsa, olivat näkymättömissä. Suuri kuninkaallinen +puutarha ei ollut milloinkaan ollut autiompi kuin tänä talveen +kallistuvan syksyn iltana. + +Lehdettömien puiden keskellä, tummenevan taivaan alla kuningattarien +viluinen kuvapatsassarja ikäänkuin suurentui marmorijalustoillaan ja +näytti oudon valkealta lähestyvässä yössä. + +Senaatin kello löi puoli kuusi. Pariisin sydämessä se oli kuoleman ja +yksinäisyyden hetki. + +Iso kahdeksankulmainen suihkulähteenallas levitteli vaiennein vesin +peiliänsä, joka oli — mistähän syystä — kirkkaampi kuin taivas. Eräs +mies, minua lukuunottamatta ainoa tässä kuuluisassa puistossa, oli +pysähtynyt altaan reunalle tehden kummallisia kylväjän liikkeitä. +Hän heitti leipää linnuille. Siellä oli kolmisen tusinaa varpusia ja +harmaita sepelkyyhkysiä, jotka lennähtelivät tavattoman äkkipikaisin +liikkein. + +Hän oli vanhus, puettu vihertävään palttooseen, jonka nahkakaulus oli +lopen kulunut. Jalkojen juuressa oli säkki. + +Minun lähestyessäni linnut pakenivat. + +Vanhus katsahti minuun moittivan näköisenä, viskasi säkin olkapäälleen +ja meni tiehensä. + +Kun itse poistuin puutarhasta, oli jo täysi yö. + +Neljä tuntia myöhemmin nousin itäisellä asemalla Pariisista Berliiniin +menevään pikajunaan. + + + + +II. + + +Teräksensinisellä taivaalla äsken tuikkinut viluinen tähti oli +kadonnut. + +Vignerte hätkähti: »Mitä kello on.» + +—Kymmentä vaille kaksitoista, vastasin minä valaistuani sähkölampulla +kelloani. + +Herätin molemmat lähetit. + +— Henrique, mene kolmanteen sektoriin. Sano adjutantille että hän +pitää huolta toisen joukkueen vaihtamisesta. Hänen on tultava +tekemään raportti tänne luutnantti Vignertelle. Sinä, Damestoy, +menet toiseen sektoriin, sanot päällikölle, että hän tekisi samoin +ensimmäiselle joukkueelle. Ja ettei hän unohda, kello kaksi, patrullia. +Yhdennentoista komppanian on varustettava se, korpraali Toulet'n. Onko +selvä? Eteenpäin, uneliaisuus pois! + +Molemmat sotamiehet kömpivät ulos. Kahden sekunnin ajaksi peittyi +sininen taivas näkyvistämme. + +Mikä oudon hiljainen yö. Töin tuskin kuuli sieltä täältä jonkun +eksyneen kiväärinlaukauksen, kanuunanlaukauksia ei ainoatakaan. + + * * * * * + +Vignerte jatkoi kertomustaan. + +Oletteko lukenut _Paroni von Heidenstamin_? Meyer Förster on siinä +varastanut hiukan Tolstoilta — (koko se luku, jossa kuvataan +kilpailua keisarin maljasta, on otettu Anna Kareninasta) — ja paljon, +valitettavasti! meidän Octave Feuillet'ltämme. Siitä huolimatta lukekaa +kuitenkin sivut, jotka kuvaavat Hannoveria, saksalaisen linnaväen +elämää, lumen peittämää kuninkaallista puistoa. Niissä on vaikutelmia, +aivan samanlaisia kuin mitä minä sain saapuessani Lautenburgiin +sunnuntaina 26 p:nä lokakuuta 1913 kello kymmenen aamulla. + +Kello kahdeksasta alkaen olin nähnyt valpurimaisen Harz-vuoriston +huippujen vähitellen katoavan ja häipyvän etelässä vaskenkarvaisiin +pilviin. Sitten seurasi hedelmällisiä tasankoja vailla kauneutta, +vailla erikoisuutta. Sitten, kun juna oli sivuuttanut Allerin, maisema +kävi vaihtelevaksi. Tuli näkyviin basalttiuomassaan soliseva mutkikas +Melna joki, joka laskee Alleriin noin kuusikymmentä kilometriä ennen +Lautenburgia. Päämäärä lähestyi. + +Taivas oli surullisen harmaa. Kaupunki, kukkulan rinteellä, +jonka ympäri Melna kiertää, muistutti jossain määrin Pau'ta tai +pikemminkin, punatiilisten talojensa vuoksi, Saint-Gaudens'ia. Kaukana +taivaanrannalla, metsikön keskellä, näin korkean tornin. Arvasin että +se oli linna. + +Kuten hevonen, joka vainuaa tallin, juna lisäsi vauhtiaan. Sivuutimme +puroja, jotka virtasivat raitojen siimeksessä. Kun näki veden kuohuvan +kivien kohdalla ja vesikasvien heiluvan, aavisti suloisen solinan, jota +ei kuullut. Kaiken kaikkiaan kerrassaan kirkas ja tyyni maisema, hiukan +Île-de-France'ia muistuttava. Hyvä Jumala, saattoihan täällä hyvinkin +elää onnellisena. + +Lautenburgin asema kuitenkin oli suoraan sanoen epämiellyttävä. Kuin +Metzin kuuluisa asema, vain pienempi ja omituisempi. Minulla ei muutoin +ollut aikaa yksityiskohtaisemmin tarkastella sitä. + +— Herra professori Vignerte? kysyi minulta matelevaisesti mutisten +kypäripäinen virkamies, jolle olin antanut pilettini. + +Marçais oli sähköttänyt tulostani. + +Kypäripäinen mies antoi merkin. Kaksi kookasta kultaan ja mustaan +puettua lakeijalurjusta kiiruhti luokseni. + +Sillä aikaa kun toinen otti matkatavarakuittini, auttoi toinen +minua nousemaan suunnattoman suuriin vaunuihin, jotka heti läksivät +liikkeelle. + +Kymmenessä minuutissa olimme ajaneet läpi Lautenburgin ja jytyytimme +koko komeudessamme linnan suureen pihaan. Yksi ainoa vartija aivan +sattumalta tuli tiellemme. + +— Jos herra professori suvaitsisi vaivautua nousemaan vaunuista, lausui +lakeija avaten vaunujen oven, sillä aikaa kun ajuri puhalsi torveensa. + +Paksu, punakka hovimestari ilmestyi ulkoportaille. Hän kumarsi useita +kertoja. + +— Herra professorilla on kait ollut hauska matka? Pyydän herra +professoria seuraamaan minua. Tulen näyttämään professorille hänen +huoneistonsa. + +Vaikka olisin suorittanut kymmenen agregatio-tutkintoa, ei minua +Ranskassa olisi puhuteltu tällä professorin-tittelillä kymmenessä +vuodessakaan niin monta kertaa kuin Lautenburgissa tänä ainoana tuloni +aamuhetkenä. + +Tavarani olivat huoneessani. Näin eräänlaisella mielihyvällä, että +mitä maukkaimman näköinen kevyt aamiainen oli katettu pyöreälle +sohvapöydälle. + +— Jos herra professori pienintäkään kaipaa, ei tarvitse muuta kuin +soittaa. Ludwig, herra professorin kamaripalvelija, on viereisessä +huoneessa valmiina palvelukseen. + +Poistumista hankkiessaan paksu ukkeli kumarsi vieläkin syvempään, +ojentaen minulle punaisella lakalla runsaasti sinetöidyn kirjeen. + +— Ehkä herra professori suvaitsee hyväntahtoisesti tutustua tähän +kirjeeseen, jonka on lähettänyt herra komendantti von Kessel. + +Herra komendantti von Kessel, hänen korkeutensa kruununperillisen +herttuan ohjaaja, esitti minulle anteeksipyyntönsä sen johdosta, ettei +voinut ottaa minua vastaan heti saavuttuani. Mutta koko Lautenburgin +hovi oli metsästysretkellä ja hänenkin oli täytynyt seurata +oppilastaan. Hän kehoitti minua sentähden käyttämään päiväni palatsin +tutkimiseen. Hänellä olisi kunnia odottaa minua seuraavana päivänä, +maanantaina, neljännestä vaille kymmenen, esittääkseen minut kello +kymmenen suurherttua Fredrik-Augustille. + +Haluten heti paikalla ryhtyä käyttämään etuoikeuksiani soitin. — Ludwig +tuli sisälle. + +Ah, sinä, ajattelin minä, jo pelkkä sinun näkemisesi saisi professori +Thierryn rauhoittumaan. + +Tällä noin kolmikymmenvuotisella palvelijalla oli ilmeettömimmät kasvot +mitä milloinkaan olen nähnyt ennen Saksaan tuloani. Sittemmin olen +tottunut näkemään näitä reiluja, vaaleita pullosilmäisiä päitä. Meidän +vangeistammehan on yhdeksällä kymmenestä sellainen pää. + +En voinut saada kirvoitetuksi Ludwigilta muuta kuin yhden tiedon, +sen, että tulisin aterioimaan maakerroksessa (minun huoneistoni +oli ensimmäisessä kerroksessa), ruokasalissa, joka oli varattu +perintöherttuan siviili- ja sotilasvirkailijoille, s.o. minulle, +komendantti von Kesselille ja Kielin yliopiston professorille Cyrus +Beckille, ollen jokaisella meistä sitäpaitsi tilaisuus saada ateria +katetuksi huoneeseensa. + +Vignerte, joka kertomuksensa alusta alkaen oli puhunut samalla +tasaisella äänellä, muistaen vaikeudetta pienimmätkin yksityiskohdat +kertomuksessaan ja eläen nähtävästi päivät ja yöt vain kokemiaan +tapauksia mielessään hautoen, hän pysähtyi tässä. + +— Tunnen, rakas ystävä, että muistelmani eivät ikävystytä teitä. +Mutta tässä minä alan tuntea kertojantehtäväni vaikeuden. Tähän asti +kävi kaikki hyvin aikajärjestyksen mukaan. Nyt luulen, että minun, +vaikka kertomukseni siitä hämärtyisikin ja pikku piirteitten pilvi +peittäisi teiltä johtavat ajatukset, täytyy hetkellisesti luopua +sitä noudattamasta. Sallikaa siis, että esitän teille Lautenburgin +ja sen asukkaat kunkin erikseen, analyyttisesti. Sitten kun kaikki +tämä on saanut sijansa, palaamme tapahtumiin. Ne pitävät huolta +yhtenäisyydestä, synteesistä. + + + +§ I. — Palatsi. + + +Se ei ole palatsi, vaan pikemmin monta palatsia, koska +Lautenburg-Detmoldin suurherttuoiden asuinpaikka on yhtymä eräästä +renessanssin aikaisesta linnasta, joka on rakennettu goottilaisen +tornin kylkeen, ja Ludvig XIV:n aikaisesta, Versailles'ia julkeasti +jäljittelevästä palatsista. Erikseen kumpikin näistä rakennuksista +on melko tyylikäs. Mutta niiden yhteensulattaminen on tuottanut +ääretöntä vaivaa nykyisen prinssin isoisän, suurherttua Ulrichin +arkkitehdille, joka sai toimekseen näiden toisiinsa sopeutumattomien +rakennusten yhdistämisen. Hän on suoriutunut siitä pystyttämällä yhden +kylkirakennuksen vasemmalle, sivutornin oikealle ja kohottaen keskelle +jonkinlaisen hallin, jossa on jotakin sekä Orsayn asemasta että +Versailles'n kappelista. Myönnän että probleemi oli mutkikas, mutta +miksi pitääkin juuri Saksassa aina ilmetä tällaisia tapauksia, jotka +käyvät yli arkkitehtien voimien? + +Sellaisenaan tätä ihmerakennusta käytetään neuvostoja juhlasalina. +Minun on sanottava, että se, ollen yhteydessä palatsin gallerian ja +linnan kunniasalin kanssa, hyvin täyttää tämän tehtävänsä. + +Palatsi liittyy linnaan keskikohdaltaan, joten rakennusryhmän +pohjapiirros on T:n muotoinen. Koko rakennusyhtymä sijaitsee mäellä, +josta on näköala kaupungin yli ja joka on hyvin jyrkkä linnan juurella +mutta loivasti viettävä palatsin takana. Melna-joki, virrattuaan +Lautenburgin halki, kiertää linnan noin sata metriä syvässä rotkossa, +sitten se etääntyy ja muodostaa aidan ranskalaistyyliselle puutarhalle, +joka leviää palatsin takana. + +Kaupungin puolelta johtaa herttuan palatsiin suunnattoman suuri +puistokuja yhä vielä Versailles'n mallia. Se on myös paraatikenttä ja +siellä pidetään sotaväen tarkastukset. Kullattu ristikkoaita alkaa +palatsin vasemmasta kyljestä ja päättyy, sisälleen kolmikulmaisen pihan +jättäen, linnan oikeaan kylkeen, jonka päätoimi jää ulkopuolelle. + +Juuri tässä tornissa, joka on ainoa jäännös Lautenburgin vanhojen +linnakreivien goottilaisesta asumuksesta, liehuu mustavalkoinen +juhlalippu, jonka keskellä on kultainen leopardi ja Lautenburgin +tunnuslause: _Summum decus, flectere_.[9] Tämä torni on +luonnollisesti pilattu, kuten muukin osa linnasta, ylenpalttisilla +koristeaiheilla Augsburgin tapaan. Kun linnantornin yläreunassa +on rautapeltipäällysteiset aukot, on ihmeteltävillä käsipuilla +varustettujen ulkoportaiden yläpuolella korinttilainen päälliskoriste. + +Melna-joelle päin oleva puoli on vähemmän turmeltu. Rotko on sitä +suojellut, ajattelen minä, ja taiteilijat piirustusvehkeineen ovat +epäilemättä katsoneet kaksikin kertaa, ennenkuin ovat lähteneet +pistämään sinne kaunistuksiaan. Köynnös on korvannut ne ja samaa ovat +tehneet joen rannalta työntyvät suuret pyökit, jotka huojuttelevat +tummia lehvistöjään suurten, soikeitten ikkunoiden alla. + +Minun ei tarvitse kuvata teille palatsia. Se on kutistunut Versailles, +Versailles, jossa on 15 julkisivun ikkunaa 89:n asemesta, mutta +kuitenkin erittäin hyvin jäljitelty Versailles, sanalla sanoen +majesteetin yhä vielä majesteetillinen jäljennös. + +Ranskalainen puisto hannoverilaisen taivaan alla vaikuttaa kaikesta +huolimatta. Paikan omistajat ovat siihen ilmeisesti keskittäneet mitä +suurinta huolta. Saksalainen järjestys on tehnyt ihmeitä. Kaikki on +suoraviivaista ja sileätä. Moitteeton nurmimatto vie Persephonen +suihkukaivolle. Se on erittäin hyvä teos, Ernout'n tekemä, joka itse +oli Coysevox'in hyvä oppilas. Tämän puiston ylhäisen asun ymmärtää jo, +kun tietää, että puutarhan suunnitelman teki La Quintinie, joka sitä +suorittamaan lähetti parhaimman työmiehensä. + +Ranskan kuninkaalta eläkkeen saanut suurherttua Yrjö-Wilhelm oli suuri +Ludwig XIV:n ihailija, ja hänen pojanpoikansa Fredrik on valistuneen +itsevaltiuden kauneimpia edustajia. Hän otti vastaan Voltairen tämän +läpikulkumatkalla ja tutustui Rousseauhon Grimm'in luona. Hän se antoi +laittaa ne englantilaiset puutarhat, jotka ympäröivät hänen isoisänsä +teettämää ranskalaista puistoa ja laskeutuvat maalauksellisina +pengerminä Melnaa kohden. Kirkkaan ja kuohuilevan joen yli vie +puusilta, jolla on sama nimi kuin Meilleraien sillalla ja joka on niin +leveä, että sitä myöten pääsevät hyvin ajamaan ylitse ratsastusseurueet +metsästämään linnan uhkeaan metsään, Heerenwald'iin, jonka kumpuja ja +lehtoja näkee niin pitkälle kuin silmä kantaa. + + + +§ 2. — Huoneistoni. + + +Kaksi suurta paneloitua huonetta ensimmäisessä kerroksessa linnan +pohjoisosassa, siis siinä, joka on päinvastaisella puolella kuin piha. + +Toinen näistä huoneista, se, jossa teen työtä, on terassille päin. +Avonaisesta ikkunasta näen puiden tumman meren kelmeän taivaan alla. +Kaikkialla vallitsee tavaton rauhallisuus. + +Toisessa, iloisemmassa, on kaksi ikkunaa rotkoon päin, jossa Melna +kohisee. Kauempaa näkyy Kuninkaantori, 182:sen jalkaväkirykmentin +kasarmi, ja räikeästi maalattu tuomiokirkko. Valkoinen pilvenhattara +liikkuu kahta rinnakkaista mustaa viivaa pitkin: Hannoverin juna, joka +toi minut tänne. + +Siunaan määräystä, jonka nojalla minut on sijoitettu tähän rakennuksen +osaan. Jättiläismäinen uuni omituisine rautakoristeineen, kaikki +tämä polveutuu ajoilta, jolloin saksalainen maku ei ollut vielä +parantumattomasti pilalla. + +Olen aivan linnan päässä, juuri asesalin yläpuolella. Tämä erinomaisen +mielenkiintoinen sali on nykyjään melkein hylätty ja autio. Sieltä on +otettu pois suurten, nimeltään mainittujen linnakreivien varukset, +niin Götz von Vertheidigen-Lautenburgin, hänen, joka oli Albert Karhun +oikea käsi, niin Miltiades Bussmannin, joka haavoitti Henrik Leijonaa, +niin Hugon mainitseman Cadwallan, jonka kypärissä näkyy vieläkin jälki +jättimäisen Wilhelm von Barrenin kauhean sotanuijan iskusta. + + + +§ 3. —Heidän Korkeutensa. + + +Suurherttua Fredrik-Augustin huoneet ovat palatsin ensimmäisessä +kerroksessa. Hänen huoneensa, kuten Ludvig XIV:n oli, sijaitsevat +päärakennuksen keskiosassa. Työhuone on oikealla, puistoon päin. + +Tänne Kessel vei minut tuloni jälkeisenä päivänä kello kymmenen aamulla. + +Suurherttua teki työtä hyvin yksinkertaisen Ludvig XV:n tyylisen +kirjoituspöydän ääressä. + +Hän nousi ja ojensi minulle kätensä. + +— Herra Vignerte, minun ei tarvitse sanoa teille, kuinka paljon +hyvää herra de Marçais'n kirje teistä kertoi. Tiedän, että teidät on +Ranskan ulkoasian ministeri valistuneen harkintansa mukaan valinnut. +Tekisin väärin, ellen lausuisi olevani täysin tyytyväinen sellaisiin +suosituksiin. Toivon yksinkertaisesti, että saisitte Lautenburgissa +tuntea hiukan sitä iloa, jota me tunnemme ottaessamme teidät vastaan. + +Suurherttua on kookasvartaloinen ja vain vuotta nuorempi vanhempaa +veljeänsä, suurherttua Rudolf-vainajaa. Syntyneenä 1868 hän on +siis nyt 45 vuoden ikäinen. Hänellä on vaalea, hiukan kalju pää, +puhtaaksiajellut kasvot ja siniset silmät, jotka ensin koko painollaan +iskeytyvät teihin ja sitten käyvät harhaileviksi. Juhlatilaisuuksia +lukuunottamatta en ole koskaan nähnyt häntä puettuna toisin kuin +divisionakenraalin tummansiniseen, punakauluksiseen, tähdittömään +arkiunivormuun. + +Hänen kätensä ovat kauniit. Hän katselee niitä mielihyvällä. + +— Herra von Kessel, jatkaa hän, on ehkä jo teille ilmoittanut, mikä +tehtävänne tulee olemaan. On tarpeetonta sanoa teille, herra Vignerte, +että aion tässä suhteessa suoda teille mahdollisimman suuren vapauden. +Tiedätte että poikani on kirjoitettu Kielin yliopistoon. Haluan että +hän ottaa siellä oppiarvonsa. Teidän on siten pakko noudattaa määrättyä +ohjelmaa. Kuitenkin saatte itse valita opetusmenetelmänne. Teille +kuuluu erikoisesti historian ja kirjallisuuden opetus. En tunne teidän +valtiollisia mielipiteitänne, herrani, lisäsi hän hymyillen. Kuvittelen +ne hiukan vapaamielisiksi. Älkää luulko että teitä pakotetaan +muuttamaan kantaanne. Vapaamielisyys ei ole pelättävää muille kuin +kansanvalloille. Viisas valtion päämies on aina osannut käyttää sitä +hyödykseen. + +Hän soitti. + +— Ilmoittakaa Joachim-herttualle että odotan häntä työhuoneessani. + +Oppilaani oli kookas, vaalea nuorukainen, hiukan uneliaan näköinen. +Ymmärsin ettei minun koskaan tarvitsisi hillitä hänen mielensä +vilkkautta. + +— Joachim, sanoi suurherttua ei aivan niin rakastettavalla äänellä kuin +minulle puhuessaan, tässä on herra Vignerte, teidän uusi kirjallisuuden +opettajanne. Toivon että hänen johdollansa edistytte nopeammin +kuin herra Ulricht'in aikana. Kuinka monta ääntä hän sai, Kessel, +viimeisessä taktiikan kuulustelussa? + +— Kahdeksan kahdestakymmenestä, teidän korkeutenne, vastasi Kessel. + +— Se ei ole kylliksi. Tahdon että seuraavalla kerralla saatte enemmän +ääniä. Voitte mennä. + +Nuori mies poistui huonosti salaten iloansa. + +— Te näette, herra, sanoi suurherttua palaten meidän luoksemme, että +voitte ehdottomasti luottaa minun arvovaltaani. Arvostelkaa poikaani +tarkasti vieläpä ankarastikin. Tulette aina saamaan minun hyväksymiseni. + +Hän teki hyvästelevän liikkeen. + +— Ah, niin, sanoi hän minun puoleeni kääntyen. Marçais on kait +teille ilmoittanut, että te ehkä joskus saatte tilaisuuden näytellä +lausujanlahjojanne suurherttuattarelle? Oh, lisäsi hän, tästä +mainitseminen on minun puoleltani ehkä liiallista huolenpitoa. Voi +hyvin käydä niinkin, ettei puolisoni käytä hyväkseen teitä. Hän +on tällä hetkellä taas kokonaan hevosintohimonsa vallassa. Mutta +kaikkihan on edeltäkäsin otettava huomioon, ja voitte olla rauhallinen, +lopetti hän hienosti hymyillen, pidän huolta siitä, ettei vapauttanne +ylenmäärin rajoiteta. + +— Olen onnellinen saadessani asettautua täysin suurherttuattaren +käytettäväksi milloin hän vain haluaa. + +— Kiitos, sanoi hän ryhtyen työhönsä. + +Käytävässä Kessel sanoi minulle: + +— Jos suurherttuatar saisi halun nähdä teitä, täytyisi minun voida +ilmoittaa teille siitä heti. Jätän silloin sanan kamaripalvelijallenne. +Käykää usein katsastamassa huoneistoanne, jotta tarvittaessa heti +saisitte sanan. + +Tapahtui niin että linnaan tuloni jälkeisestä päivästä Lautenburgin +husaarien juhlaan saakka, jossa näin hänet ensimmäisen kerran, menin +päivittäin viisi tai kuusi kertaa huoneistooni kiusaantuneempana +enemmän kuin mitä tahdoin itselleni tunnustaa siitä, etten +koskaan tavannut minua odottamassa kutsua, jolla suurherttuatar +Aurore-Anna-Eleonora olisi osoittanut minulle hyvänsuopaisuuttaan. + + + +§ 4. — Hovi. + + +Onko oikein käyttää hovi-sanaa puhuttaessa Lautenburgin herttuoiden +läheisimmästä seurapiiristä? Tämä sana on hiukan liian suurellinen. +Mutta en löydä toista, ja se soveltuu kyllä siihen ankaraan etikettiin, +jota linnassa noudatettiin. + +Olen jo puhunut teille komendantti kreivi Albert von Kesselistä, +II:nnen preussiläisen tykistörykmentin päälliköstä Königsbergin +linnaväessä. + +Berliinin sota-akatemian käyneenä Kessel on epäilemättä Saksan armeijan +parhaita upseereja. Hän on upseeri koko sydämeltään ja sielultaan. +Mutta yksinomaan vain ammattiinsa kiintyneenä hän ei osoita enempää +kuin on välttämätöntä tuota preussilaisten sietämätöntä kopeutta. Hän +on minulle ollut aina moitteettoman kohtelias, enkä ole milloinkaan +voinut muuta kuin ylistää neuvoja, joita hän on minulle antanut, ja +sitä vaikutusta, joka hänellä on perintöherttuaan. + +Paksu eversti von Wendel, Hanaun kyrassierejä, hoitaa samalla kertaa +sekä palatsin kuvernöörin että suurherttuan sotaväen päällikkyyttä. +Tässä viimeksimainitussa ominaisuudessaan hänellä on alaisinaan +kapteeni Müller Württembergin jääkäreitä, ulaaniluutnantit Bernhardt ja +de Choisly, suurherttuan esikuntaupseereja. + +Hän on kunnon mies, joka viettää aikansa huutamalla, kun suurherttua +ei ole paikalla, ja vapisemalla kuin haavanlehti, milloin suurherttua +saapuu. Luulen että Kessel tuntee häntä kohtaan syvää halveksumista. +Hän itse kunnioittaa rajattomasti Kesseliä, joka on esikunnan +päällikkö. Koskaan ei hänen päähänsä pälkähtäisi, että hän molempien +virkojensa nojalla, voisi antaa määräyksiä tälle vaiteliaalle +tykistömiehelle. + +Korvaukseksi on hänellä vihamiehenä pikku luutnantti von Hagen, +Lautenburgin husaareja, suurherttuattaren käskyläisupseeri. Useita +kertoja on ollut yhteenottoja everstin ja luutnantin välillä. Mutta +tätä viimeistä suojelee suurherttuatar, joka ei voi laskea häntä +luotaan. Suurherttua taas ei mistään hinnasta tahdo juttujen syntymistä +tältä taholta. Wendelin on täytynyt taipua. Jo ensimmäisinä päivinä +tuloni jälkeen tunsin näiden kahden miehen välillä vallitsevan +vihamielisyyden. Menemättä yksityiskohtaisuuksiin linnan kuvernööri +on lausunut pari kolme katkeraa sanaa toimensa vaikeuksista. Tiedän +että jos yllyttäisin häntä... Mutta olen luvannut pysyväni vain omalla +alallani, milloinkaan sekaantumatta muiden asioihin. + +Kuitenkin tuo pikku Hagen on minusta hirveän vastenmielinen +monokkeleineen, tuijottamistapoineen ja horjuttamattoman miehen +itsekylläisyyksineen. Suurherttuatar kiinnitti hänet palvelukseensa +kaksi vuotta sitten. Näytti siltä että sillä hetkellä, jolloin +suurherttuatar valitsi hänet Lautenburgin husaarien joukosta, hän oli +taittamaisillaan niskansa jonkin pelijutun takia. + +Muut ovat yleensä rakastettavia. He ovat tulleet vieläkin +ystävällisemmiksi kuultuaan että olin reserviupseeri. Sinä päivänä +eversti von Wendel kutsui minut päivällisille. Rouva von Wendel, +hellämielinen nelikymmenvuotias venakko, puhutteli minua koko ajan +herra luutnantiksi. Jälkiruoan aikana, sillä aikaa kuin vääpeli teki +ilmoitustaan, hän kysyi minulta liikutetulla äänellä, olinko lukenut +»Messinan morsiamen». + +Lopultakin minusta on parempi viettää päiväni näin kuin istua +Sorbonnessa herra Seignobosin luennoilla. + + + +§ 5. — Kirjasto ja kirjastonhoitaja. + + +Ensimmäisellä on niin huomattava sija tässä kertomuksessa, etten voi +mitenkään olla kuvailematta sitä hiukan tarkemmin. + +Jälkimmäisestä, Kielin yliopiston professorista Cyrus Beckistä, on +kohtuullista lausua lyhyt valittelu, koskapa olen tahtomattani tullut +hänen kuolemansa aiheuttajaksi. + +Kirjasto sijaitsee nykyhetkellä linnan autiossa kappelissa. Palatsiin +on rakennettu uusi hiukan jesuiittamaistyylinen kappeli. Ihmeellinen, +pitkulainen sali, joka suorassa kulmassa leikkaa kunnia- ja asesalit, +on jäänyt vapaaksi. Vasemmalla oleva ovi vie asesaliin. Kirjastoon +päästään kunniasalin perällä olevasta ovesta. + +Kolme tai neljä kertaa suurempana se muistuttaa Bredessä +sijaitsevan Montesqieun linnan kirjastoa, sillä erotuksella, mikäli +muistan, että Bredessä kattokaaret ovat romaanilaista tyyliä. +Tätä rakennustaiteellista seikkaa lukuunottamatta on kirjasto +sisustukseltaankin aivan samanlainen kuin Montesqieun linnassa +oleva. Keskellä on suunnaton lasikaappi mitä mielenkiintoisimpine +rahakokoelmineen. Siellä on eräs Konradinin kultamitali, joka on +kerrassaan mestariteos. + +Viisi tai kuusi pulpettia on muodostettu pyörillä liikkuviksi +pöydiksi, jotka ovat hyvin käytännöllisiä työskentelyä varten. Kirkas +sähkövalaistus tekee tutkimisen ja kirjojen etsiskelyn erittäin +mukavaksi. Sali on tosiaan niin synkkä, että ilman tätä valaistusneuvoa +olisi mahdotonta lukea tai kirjoittaa. + +Älkää odottako saavanne pienintäkään selostusta niistä rikkauksista, +jotka ovat tänne kerääntyneet Gutenbergin ajoista alkaen. Uskon ettei +voitaisi kirjoittaa ainoatakaan teosta Saksanmaasta turvautumatta +Lautenburgin kirjastoon. Nimikirjassa, johon tänne työskentelemään +tulleiden pyydetään hyväntahtoisesti merkitsemään nimensä, on mitä +kuuluisimpia nimiä; olen löytänyt sieltä Leibnitzin, Humboldtin, +Ottfried Müllerin, Curtiuksen, Schleiermacherin ja Renanin nimet. + +Vieläkin kalliimpia aarteita on sakastissa. Siellä, puulaatikoissa, +joissa ennen säilytettiin kasukoita ja ehtoollismaljoja, ovat nyt +koossa arvaamattoman tärkeät käsikirjoitukset, jotka on kerätty sinne +Lautenburgin herttuoiden julkisista ja yksityisistä arkistoista tai +näihin asioihin innostuneiden herttuoiden toimesta muualta hankittu. +Nykyisen suurherttuan veljen suurherttua Rudolfin ansioksi on +luettava muutamat kaikkein tärkeimmät asiakirjat. Hra Cyrus Beck, +kirjastonhoitaja, joka pitää huolta järjestämisestä, on sulkenut ne +lukon taakse ja vartioitsee niitä tarkoin. + +Käsikirjoitusten järjestäjäksi suositteli suurherttua Rudolfille +noin kymmenen vuotta sitten rehtori Etlicher tätä Kielin yliopiston +professoria. + +Nykyinen suurherttua on pysyttänyt hänet tässä virassa pyytäen häntä +varaamaan neljä tuntia viikossa herttua Joachimin tutustuttamiseksi +eksaktisiin tieteisiin. + +Vanha professori viettää puolet vapaasta ajastaan sakastissa +käsikirjoitusten parissa ja toisen puolen laboratoriossaan keskellä +sulatusuunejaan ja tislausastioitaan. Tämä laboratorio sijaitsee +kolmikulmiossa, jonka muodostaa asesali, kappeli ja linnan muuri. +Siitä on kuten minunkin huoneestani näköala Melnan putoukselle tai +pikemminkin puihin, jotka peittävät melkein koko näköalan. + +Ensi kertaa tunkeutuessani tähän laboratorioon Kesselin johdolla, +joka tahtoi esittää minut virkaveljellemme, sain melkein samanlaisen +vastaanoton kuin Gulliver Laputan akateemikkojen hämähäkinverkkojen +keskellä. + +Kirkuva ääni kaikui vastaamme kiihkeästi vaatien heti sulkemaan oven, +koska veto muka oli sammuttamaisillaan sulatusuunit. Sitten pieni +ukkeli kohosi äkäisenä eteemme paksun savun keskeltä. Tohtori Cyrus +Beckillä oli kalju pää, niin siloisen kiiltävä kuin olisi se ollut +sorvattu mitä hienoimmalla terällä. Pitkä, kellahtava, kemiallisten +pilkkujen tahraama kaapu verhosi häntä päästä jalkoihin. Kapistuksiensa +keskellä hän tosiaan näytti sangen romanttiselta. + +Kesselin näkeminen rauhoitti häntä. Hän pyysi anteeksi ja selitti +meille toimittavansa parhaillaan ratkaisevaa koetta erään tieteellisen +tutkimuksensa (nimen olen unohtanut) tuloksista. Hän lauhtui melkein +rakastettavaksi, kun seuralaiseni ilmoitti hänelle, että minäkin aioin +tehdä eräitä tutkimuksia käsikirjoitusosastossa. Hän kumarsi, kun +komendantti lisäsi, että suurherttua pyysi häntä antamaan minulle tässä +asiassa kaikkea mahdollista apua, mutta näin hyvin, ettei hän oikein +pitänyt tästä aiheestani. + +— Pyh, ajattelin huolettomasti, tällä vanhalla ukonkääkällä on tietysti +omat tapansa ja tottumuksensa. Ajan pitkään löydän kyllä kohdan, josta +pääsen häneen kiinni. + +Minulla ei ollut mitään kiirettä. Päätin kuluttaa ensin kaksi viikkoa +levossa ja rauhassa ennenkuin ryhtyisin tekemään professori Thierryn ja +mahdollisesti omiakin töitäni. + + + +§ 6. — Lautenburg-Detmoldin valtio. + + +Lautenburg-Detmoldin suurherttuakunta, yksi Saksan 27:stä +liittovaltiosta, ulottuu pohjoisesta etelään noin sadan kilometrin +pituudelta. Sen leveys idästä länteen vaihtelee kahden- ja +neljänkymmenen kilometrin välillä. Siinä on 280.000 asukasta. + +Schwarzhügel, viimeinen Harzin sivuhaara, on ainoa vuoriseutu, joka +katkaisee hannoverilaisen tasangon yksitoikkoisuutta. + +Vesistöihin nähden suurherttuakuntaa rajoittaa Weser-joki, ja sen halki +virtaa Aller. Melna on tärkein joki pituuteensa katsoen, virratessaan +Lautenburgin alueen läpi. + +Kuusi- ja pyökkimetsä, Heerenwald, joka alkaa Lautenburgin +pohjoisosassa, peittää runsaan kolmanneksen Lautenburgin alueesta. +Jäännös on hiekkamaata, epäkiitollista maanviljelykselle, mutta +erittäin soveliasta kalkinpoltolle, mikä on maan pääelinkeino. + +Kaksi kaupunkia: Sandau, yksinomaan tehdaskaupunki tasangolla, +pohjoisessa, 22,000 asukasta. Lautenburg, suurherttuakunnan +pääkaupunki, 40.000 asukasta, arkkipiispanistuin, korkein oikeus; +yksi prikaati ratsuväkeä, muodostettu 11:nnestä rakuuna- ja 7:nnestä +husaarirykmentistä; yksi rykmentti jalkaväkeä, 182:nen; puoli +rykmenttiä tykistöä, yksi insinööriosasto. + +Hallitusmuoto on monarkkinen; Lautenburg-Detmoldin suurherttuat +seuraavat toisiaan valtaistuimella erikoisoikeuden mukaan, ollen +naisilla myös tämä oikeus. XVIII:n vuosisadan lopulla suurherttuatar +Charlotte-Augusta harjoitti yksin hallitsijan valtaa. Nykyjään +suurherttua Fredrik-August pitää valtikkaa mentyään naimisiin +kruununperijättären kanssa. + +Lautenburgin suurherttua on Württembergin kuninkaan välitön vasalli ja +Saksan keisarin välillinen vasalli. + +Lautenburgin valtio lähettää kolme edustajaa valtiopäiville. +Kaksi näistä edustajista on agraareja, kolmas, Sandaun, on +sosialisti. Kaikilla kolmella on oikeus ottaa osaa herttuakunnan +valtiopäiviin, jotka kokoontuvat kaksi kertaa vuodassa Lautenburgin +linnassa. Sama oikeus on Lautenburgin valtuuston presidentillä +ja kahdella virkaveljiensä valitsemalla valtuuston jäsenellä. +Muut valtiopäivämiehet valitsee rajoitetulla äänioikeudella +suurherttuakunnan väestö. Suurherttua on näiden valtiopäivien +puheenjohtaja. Kuusi jäsentä käsittävä pysyvä valiokunta hoitaa +istuntojen ulkopuolella kaikki juoksevat asiat. + + + +§ 7. — Lyhyt kertaus: Lautenburgin elämä. + + +Neljä kertaa viikossa annan opetustunteja nuorelle suurherttualle: +kaksi tuntia historiaa, yhden tunnin filosofiaa ja yhden kirjallisuuden +historiaa. Menen tällöin hänen huoneistoonsa, joka on palatsin oikealla +sivustalla. Keskiosa, kuten jo on mainittu, kuuluu hänen isälleen, ja +vasen puoli on kokonaan erotettu suurherttuatar Aurorelle. + +Joachim-herttuan työhuoneen seinät on verhottu parhaimmilla Kiepertin +tekemillä saksalaisilla kartoilla. Lisäksi kaksi muotokuvaa, +suurherttuan ja hänen ensimmäisen vaimonsa, joka oli omaa sukua +kreivitär von Tepwitz, kelpo baijerilaisnainen, kuollut kolme vuotta +sitten. + +Ei ole taipuisampaa oppilasta kuin tämä nuori saksalainen herttua. Hän +tietää jo paljon asioita. Valitettavasti kaikki on kuitenkin yhden +suunnitelman varassa. Jos suurherttua Fredrik Augustin kuollessa +Lautenburgin valtiosta tulisi keisarikunnan alue, en suuria hämmästyisi. + +Henkilöt, joilta ei koskaan ole puuttunut mitään, voivat paheksua +väitettä, että mukava ja huoleton elämä riittää joka suhteessa +onnellisena olemiseen. Minä olen onnellinen. Minun ei tarvitse ajatella +muuta kuin luentojani. Kaksi tai kolme käsikirjaa, joita ei täällä +ollenkaan tunneta, antavat minulle aineiston. + +Olen onnellinen, sanon teille. Jonakin päivänä tulen aterioimaan +suurherttuan luona. Odottaessani olen syönyt kolme kertaa päivällistä +eversti von Wendelin luona. Hänen vaimonsa on ottanut minut oikein +tosiystäväkseen. Olen antanut hänelle muutamia niistä kirjoista, jotka +toin mukanani suurherttuatarta varten. Hän on rakastettava nainen, ja +on edullista olla everstin kanssa hyvissä väleissä. + +Aamiaisen syön tavallisesti Cyrus Beckin, Kesselin ja esikunnan kanssa. +Pikku Hagen tulee silloin tällöin. Toiset nauravat salavihkaa hänet +nähdessään ja sanovat sellaisena päivänä suurherttuattaren antaneen +hänelle lomaa. Illalla kaikki pujahtavat tiehensä: herroilla on +suhteita kaupungilla. Minä jään yksin professorin kanssa, ja joskus, +ei aina, vaiteliaan Kesselin seuraan. Keskustelu sisältää silloin +pääasiallisesti Cyrus Beckin valituksia. Hänen oppilaansa ei muka +edisty tarpeeksi. Ja sitten tämä opetus ei ole hänen ammattiinsa +kuuluvaa. Ah, kuinka suurherttua Rudolf-vainaja osasikaan paremmin +ymmärtää professoria. Hän oli oppinut. Näytti siltä, ettei hänellä +maantieteessä ollut vertaistaan. + +Juoden kahvinsa loppuun Kessel vastasi rauhallisesti: + +— Maantieteilijä, joka ei tuntenut 77 mm kanuunan käsittelyä! + +Cyrus kysyi harmistuneena: + +— Pidätte siis nykyistä suurherttuaa etevämpänä? + +— En ole tuntenut hänen korkeuttansa suurherttua Rudolfia, vastasi +tyynesti Kessel. Tiedän vain että suurherttuan tehtävänä on +olla suurherttua, tuntea tykistö niin raskas kuin kevyt, jotta +maantieteilijät saisivat rauhassa työskennellä. + +Kummallista, professori latelee valituksiaan Kesselille, jota hän +ilmeisesti pelkää, eikä minulle, joka olen ranskalainen. Sanon teille, +että näiden ihmisten uskollisuus on jotakin käsittämätöntä. + +Päivällä tuottaa Lautenburgissa käveleminen minulle mitä suurinta +nautintoa. Kauniit saksalaiset univormut viehättävät minua, mutta +tämä tavaton kuri ja järjestys tekee minut hiukan levottomaksi. +Sotilassoittokunta soittaa kahdesti viikossa Kuninkaantorilla teatterin +edessä. Minua huvittaa sivuuttamieni nuorten tyttöryhmien viehättävä +kömpelyys. Muistan ja myönnän oikeaksi mitä vanha ratsuväen kenraali +von Dewitz sanoi ajutantilleen: + +»Nämä nuoret tytöt ovat puhdasta rotua, ystäväni, ja on tosiaan ilo +katsella heitä! He eivät ole puoli-naisia, teeskenneltyjä, he ovat +äitejä! Vastaan heistä kokonaisille sukupolville. Katsokaahan tuota +vaaleatukkaista, joka astelee tuolla taaempana! Mitkä purppuraiset +posket, mikä ryhti! Metrin pituiset askeleet! Minunlaiselleni vanhalle +soturille se on nautinto; iloitsen katsellessani heitä.» [10] + +Minä myöskin tunnen nautintoa ja iloitsen, ja nähdessäni tämän +ehdottoman tottelevaisuuden, tämän täydellisen päämääränsä +huomioonottamisen, muistelen, mitä Sedanin ranskalaiset upseerit +sanoivat palatessaan vankeudesta: + +»Pyytäkää saksatarta istumaan ja hän paneutuu pitkälleen!» + +Ilta lähenee punertavana ja kelmeänä, valot syttyvät ravintoloihin. +Kukkaistyttö käy ohitseni. Syön tänä iltana everstin luona. Mitähän jos +toisin vihkosen lemmikkejä rouva von Wendelille?... + + + + +III. + + +Eräänä joulukuun aamuna olin valmistamassa iltapäivän luentoani ja +istuin mukavasti suuren takkavalkean ääressä. Oli kylmä ja kirkas ilma. +Talven kellertävä, kalpea aurinko valaisi ikkunoita, joissa huurre +kimalteli pieninä opaalipisaroina. + +Ovelle koputettiin. + +— Sisään! + +Kynnyksellä seisoi Otto, sisäpalveluksen päällikkö, vanha aliupseeri, +jonka paikka oli palatsin virkailijoiden ja palvelusväen välillä. Hän +piti palatsin työmiehiä ja palvelijoita sotilaallisessa kurissa ja +nuhteessa. + +Hänen valkea takinetumuksensa ja leveät punaiset kasvonsa erottautuivat +räikeästi käytävän hämäryydestä. Hänen takanaan näkyi kaksi miestä, +jotka kantoivat kummallisia laitteita. + +— Pyydän herra professorilta anteeksi. Häiritsen ehkä herra professoria. + +— Ette ollenkaan, Otto. Mistä on kysymys? + +Hän astui sisälle kahden miehen seuraamana. Näillä oli kädet täynnä +lipputankoja. + +— Huomenna on Lautenburgin 7:nnen husaarirykmentin juhla, herra +professori. Se on suuri ilonpäivä kaupungille. Palatsi on kokonaan +liputettu, ja minä tulin asettamaan liput teidänkin huoneenne kolmeen +ikkunaan. + +Vilkaisin ulos. Kuninkaantorilla näkyi miehiä pystyttämässä innokkaasti +koristelulaitteita: paaluja, tankoja, juhlalippuja. + +— Laittakaa vain sitten. + +Miehet ryhtyivät kiinnittämään kolmea mahtavaa lipputankoa, joista +keskimmäisessä liehui Saksan valtakunnan lippu, toisissa Württembergin +valkopunainen ja Lautenburg-Detmoldin mustanvalkea, kultaista Leopardia +kantava kansallislippu. Kaikki kolme lippua yhdisti viereisiin +ikkunoihin vihreästä kankaasta tehty jättiläisköynnös, jonka kuviot +jäljittelivät palkintoseppeleitä. + +Työtä valvoessaan Otto antoi minulle lähempiä tietoja seuraavan päivän +juhlamenoista. + +— Se on meillä aina hyvin suuri juhla, herra professori. Jo tänä iltana +on palatsissa juhlavalaistus ja sitten on soihtukulkue, kun hänen +majesteettinsa Württembergin kuningas ja hänen ylhäisyytensä kenraali +Eichhorn, joka edustaa hänen majesteettiaan keisaria, ovat saapuneet. + +— Onko tapana, että keisari lähettää edustajan kaikkiin rykmenttien +juhliin? + +— Ei kaikkiin, herra professori. Mutta 7:s husaarirykmentti ei ole +samanlainen kuin muut. Sen sotalippu on kunniamerkillä koristettu. +Prinssi Eitel on sen kapteeni. Ja sitten etenkin sentähden, että sen +everstinä on hänen Ruhtinatar korkeutensa meidän suurherttuattaremme, +keisarin serkku. Ymmärrätte silloin... + +— Ymmärrän, että siitä tulee hyvin kaunista ja että saatte paljon +puuhaa. + +— Herra professori voi niin sanoa. Kas niin, nyt onkin täällä jo kaikki +kunnossa. Kiitämme herra professoria hänen ystävällisyydestään. + +Olin sitäkin enemmän iloinen uutisesta, joka tarjosi minulle +tilaisuuden saada nähdä komean saksalaisen paraatin, kun kellon +yhtätoista käydessä eräs lakeija toi minulle sanan komendantti von +Kesseliltä. + +Prinssin kasvattaja ilmoitti minulle, että hänen oppilaansa täytyi +iltapäivällä mennä suurherttuan kanssa linnaväen valmistavaan +katselmukseen. Hän pyysi minua sentähden hyväntahtoisesti siirtämään +opetustuntini juhlan jälkeiseen päivään. + + * * * * * + +Aamiaiselle tuli tri Cyrus Beck myöhästyneenä, enemmän +hoffmanilaisempana kuin koskaan ennen ja hyvin kiihtyneen näköisenä. + +Tiedustelin häneltä syytä tähän. + +— Kysymys on tietysti tästä, vastasi hän kiukkuisena. Oletteko lukenut +tämän häväistyskirjasen, herraseni? + +Hän ojensi minulle _La Peau de Chagrin'in_ [Taikatalja]. [11] + +— Häväistyskirja, toistin minä ylen hämmästyneenä. + +— Niin, häväistyskirja, rivo kirja. Täytyy omata ranskalaisen koko +kevytmielisyys käsitelläkseen eräitä asioita moisella vapaudella. Itse +tiede on tehty naurunalaiseksi tässä kirjassa, herraseni. Kas näin: +henkilö käyttää koko elämänsä kahden tai kolmen kysymyksen tutkimiseen, +särkee tislauspulloja, polttaa kasvonsa sulatuspannussa, joutuu tuhat +kertaa vaaraan lentää ilmaan laboratorioineen päivineen, ja tekee +kaiken tämän vain jotta joku romaanikirjailija parilla halveksuvalla +sanalla, jotka uskoo ratkaiseviksi, sanoo teille teidän tekonne, +saattaa teidät naurunalaiseksi yleisön silmissä. + +— En tiedä tarkkaan, mikä kohta _Peau de Chagrin'issa_ on herättänyt +teissä mielikarvautta, sanoin, ja en sitä paitsi ole tarpeeksi kykenevä +puolustamaan Balzacia tässä asiassa. Sallikaa minun kuitenkin sanoa +teille, että hän yleensä oli hyvin vahva todisteluissaan. Hänen +teostensa historiallinen puoli on hyvin luotettavaa. Olen toisaalta +kuullut erään etevän asianajajan sanovan, että Cesar Birotteaun +konkurssi, Roguin'in kauppakirjojen siirto ovat juriidiselta kannalta +katsoen mestarillisesti tehtyjä. Ja lisäksi... + +— Herraseni, sanoi professori kiihtyen yhä enemmän ja enemmän. Ei +oikeus eikä historia ole koskaan pyytäneet olla tarkkoja tieteitä. Joku +tuollainen väärämielinen kirjailija, niinkuin teidän Balzac'inne, voi +niissä loistaa. Mutta tiede, herraseni... + +— Hyvä herra Beck, sanoin hänelle ärsyttävästi, jos _La peau de +Chagrin_ on tehnyt teihin tämän vaikutuksen, mitä sanoisittekaan +sitten, kun olette lukenut La Recherche de l'Absolu'n.[12] Siinä meillä +on eräs Balthazar Claês, joka valmistelee, hänkin, suurta työtä yhtä +laajoihin kokeisiin nojautuen kuin te; ja kuitenkin voi olla niin, että +löydätte hänen tutkimuksistaan ehkäpä hyvinkin tärkeitä tietoja. + +Hän ei oikein ollut selvillä, teinkö pilkkaa vai puhuinko vakavasti. +Mutta viisaasti kyllä hän kirjoitti teoksen nimen. Sitten hän syventyi +lusikoimaan huulilleen yhtämittaisesti lientä saksalaiseen tapaan. + +— Menettekö huomenna paraatiin? kysyin häneltä. + +Odotin uutta kieltoa. Hämmästykseni oli suuri, kun hän vastasi minulle, +ettei hänellä ollut mitään syytä laiminlyödä tätä juhlatilaisuutta. + +— Meille on varattu paikat kunniaparvekkeella, sanoi hän ylpeästi, +diplomaattikunnan viereen. + +Tämä oppinut tupajussi, joka lapsellisesti iloitsi siitä, että +hänelle oli varattu julkinen paikka sotilasparaatissa, huvitti minua +tavattomasti. Kuinka erilainen tämä kelpomies onkaan verrattuna meidän +sotalaitosta vastustaviin maailmanparantajiimme! ajattelin, tietämättä +kumminkaan täysin, kumpi näistä kahdesta tyypistä oli hyvä. + +Koko palatsi oli joutunut yleisen mylläkän alaiseksi. Upseerit olivat +jo paraatipuvuissa ja koettivat panna parastaan joka taholla. Sivuutin +Kesselin, joka oli hyvin touhuissaan: »Kuningas saapuu kello yhdeksän», +sanoi hän minulle; menkää asemalle. Teille on siellä mielenkiintoista +nähtävää. Sitä ennen voitte, jos haluatte, olla läsnä sotaväen +katselmuksessa, jonka suurherttua pitää kello kolme esplanaadilla.» + +Kiitin häntä, mutta kun en tahtonut riistää uutuuden viehätystä +seuraavan päivän näytelmältä ja kun huomasin itseni tosiaan liian +syrjäiseksi ja naurettavaksi yksinäni noiden monivärisiin univormuihin +puettujen miesten joukossa, sulkeuduin kirjastoon. Siellä ryhdyin +tekemään muistiinpanoja seuraavaa luentoani varten, joka käsitteli +aleksandrialaisen filosofian historiaa. + +Kun poistuin sieltä, oli jo yö käsissä. Päätin tehdä pienen kierroksen +kaupungille. Se oli juhlallisesti valaistu. Kun olin päässyt keskelle +paraatipaikkaa, käännyin takaisin, ja linna kokonaisuudessaan kohosi +edessäni aivan kuin liekkien vallassa. Lapsellinen ihastus, jonka +väritulet ja kirjavat lyhdyt synnyttivät, esti minua huomaamasta, ettei +tämä ilotulitus ehkä sentään loukannut ylenpalttisuudellaan hyvää +makua. Mutta Saksassa on aina liiaksi kaikkea lukuunottamatta tätä. + +Keskustassa näkyi keltaisista sähkölampuista muodostettu mahtava +keisarillinen kotka, joka oli ainakin kymmenen metrin korkuinen. +Vasemmalla oli punaisista lampuista tehty Württembergin leijona; +oikealla vihreistä lampuista Lautenburgin leopardi. Näiden eläimien +kuvaaminen sähkölampuilla oli vaikea tehtävä, joka varmaankin oli +pannut ilotulitusmestarin kovalle koetukselle. Ne olivat joka +tapauksessa sangen hyvin onnistuneet. + +Tummista joukoista ympärilläni kuului ihailun ja ihmettelyn sorinaa. +Paraatipaikan perälle oli jo kunniakoroke tehty seuraavan päivän +paraatia varten. + +Hannover-katu, joka on Lautenburgin kaunein, oli tulvillaan väkeä. +Tämä joukko tuli ja meni pitkin jalkakäytäviä aivankuin vedettynä +ihmeellisesti järjestetyissä vetolaatikoissa. Jonkin korttelin kohdalla +sekoittui vilinään äkkiä, univormujen koko komeus. Lautenburgin +husaarien punaiset kauhtanat vilahtelivat Detmoldin rakuunoiden +sinisten viittojen ja jalkasoturien tummien päällystakkien rinnalla. +Erikoisesti juhlaa varten kaupunkiin tulleet ylioppilaat näyttelivät +lakkejaan ja naarmujaan pöyhkeydellä, joka hävisi äkisti, kun he +sivuuttivat jonkun upseerin. + +Joulun läheisyys oli täyttänyt myymälöiden valaistut ikkunat +odottamattomalla paljoudella esineitä, jotka aivan liikuttivat +katselijaa. Ruokatavarakaupat oli ahdettu täyteen hanhia sievästi +koristettuina Saksan kahdenkymmenenseitsemän valtion väreillä. +Vartaassa riippuivat vierekkäin Rudolfstadtin sininen ja Württembergin +punainen hanhi. Leikkelyliikkeet olivat tehneet makkaroista +laitelmia, jotka kuvasivat keisarikunnan kuuluisimpia rakennuksia: +valtiopäivätaloa, Berliinin asemaa, Kölnin tuomiokirkkoa. Enimmän +suosiota saavutti sianihrasta tehty riemukaari, jonka korkokuvat olivat +punaista gelatiinia ja kattoholvi hanhenmaksaa. + +Nuoria tyttöjä kulki toisiansa käsistä pitäen ryhmittäin ohitse luoden +kainosti alas silmänsä upseerien hallitsevan katseen edessä. + +Söin päivällistä Lohengrinin ravintolassa, joka on Lautenburgin suurin +ja komein. Muistatteko lapsuutemme puuhevosia? Tuollainen paikka, +johon on sijoitettu musiikki ja vanha kultauksista hohtava hevoskulu, +muistuttaa suuresti varakasta saksalaista ravintolaa. Luullakseni vain +tupakoitsijat voivat istua siellä tuntematta vaivautumista. Katossa +leijailevat tupakkapilvet saattavat ajattelemaan pantagruelilaista +Walhallaa. + +Kello löi kahdeksan, kun kadulta voimakkaasti kuuluvat hoch! hoch! +-huudot saivat ravintolan kaikki vieraat syöksymään ovelle. Välkkyvin +sapelein ratsasti katua pitkin rakuunajoukko asemalle tekemään kunniaa +Württembergin kuninkaalle ja kenraali von Eichhornille. + +Väkeä oli niin tavattomasti aseman ympärillä, ettei kannattanut +ruveta hakemaan itselleen paikkaa. Vasta Roon-kadun kulmassa sain +vilahdukselta nähdä rakuunoiden ympäröimän automobiilin, jossa +suurherttua Fredrik-August ja Württembergin kuningas istuivat +vastapäätä oppilastani ja kenraali von Eichhornia. + +Huudot olivat huumanneet korvani. Kahvilasta, jonne menin, täytyi +minun paeta aivan tukahtumaisillani. Ylioppilaat pöytien päälle +nousseina puhuivat, lauloivat, lausuivat värssyjään tyhjennellen +suunnattomia tinakannujaan. Kaduilla, häikäisevien sähkölamppujen alla, +tytöt, puettuina 1900-vuoden malliin, päähineissä, jotka kohosivat +vinosti korkeuteen, ruualla itsensä täyteen pakanneina keskeyttivät +tuontuostakin loruilunsa kirkaistakseen tuon iänikuisen suursaksalaisen +hoch-huudon. + +Palatessani linnaan kiertäen Kuninkaantorin ympäri kuljin upseerien +pitopaikan ohitse. Sekunnin ajan näin valaistujen lasien läpi +juominkien hurjan menon. Heitä oli siellä kolmisenkymmentä henkeä +sakean pilven ympäröiminä, ja pöydällä loikoa retkotti kukkien ja +viinipullojen keskellä kaksi alastonta naista. + + * * * * * + +Pastori Silbermann Voitonkadun temppelissä ja arkkipiispa Kreppel +tuomiokirkossa viettivät kello kahdeksan aikana heille kuuluvia +julkisia juhlamenoja, jumalanpalveluksia, joita kuulemaan katoliset ja +reformeeratut sotilaat, vietiin osastoittain. Kello kymmenen oli sitten +sotaväen katselmus. + +Ilma suosi Lautenburgin husaareja. Aurinko säteili kirkkaana ja +kylmänä. Torilta näki, miten heikko länsituuli irroitti linnan puista +tummia lehtiä, jotka hitaasti putoilivat Melna-jokeen. + +Olen jo maininnut, etten nähnyt huoneestani paraatitoria, jossa +sotaväen tarkastus oli tapahtuva. Mutta aikaiseen nousseena olin nähnyt +182:sen preussilaisen jalkaväkirykmentin, josta kaksi komppaniaa +oli erotettu pitämään järjestystä, marssivan Kuninkaantorin poikki +sijoittuakseen paikalleen. Väen lukuisa kerääntyminen sai sydämeni +tuntemaan niiden mieluisaa iloa, jotka tietävät, että heille on paikka +varattu. + +Kello seitsemän olin valmis, mutta päätin kumminkin saapua paikalle +paljon myöhemmin, vasta sitten kun koroke olisi jo ainakin puoleksi +väkeä täynnä. Otin käteeni kirjan ja koetin syventyä siihen +välittämättä vaivautua tutkimaan syytä hermostumiseen, joka yhä enemmän +valtasi minut. + +Kello yhdeksän, kun valtava melu tunki ulkoa huoneeseeni, uskoin +voivani itseäni naurettavaksi tekemättä lähteä vaeltamaan torille. + +Kuinka pieneksi tunsin itseni astuessani tuon suunnattoman torin +poikki, jonka kaikilta tahoilta paikalle virtaava, sotilasrivien +halkoma väkijoukko teki vieläkin avarammaksi. + +Koroke oli jo melkein täynnä saapuessani paikalle. Olisin sangen +työläästi keksinyt minulle varatun paikan, ellen olisi nähnyt erään +käden heiluttavan lakkia ja viittovan minulle. Se oli herra de Marçais. + +— Paikkani on aivan teidän vieressänne, sanoi minulle tämä rakastettava +diplomaatti. Mainiota. Keskustelemme odottaessamme. + +Ylpeänä saadessaan häikäistä minua hän mainitsi minulle meitä lähellä +istuvien arvohenkilöiden nimet. Itävalta-Unkarin lähettiläs, kreivi +Bela, tyyten kadonneena avariin turkkeihin, päässä hopeatöyhtöinen +astrakaanilakki, Nechljudoff, Venäjän lähettiläs hyvin yksinkertaisessa +puvussa, arkkipiispa Kreppel, paksu kultaristi violetin värisen +kauhtanan päällä, Kielin yliopiston rehtori Etlicher. + +Äkkiä tartuin hänen käsivarteensa. + +— Kuka tuo on? mutisin. + +— Mitä, sanoi hän ihastuneena. Te ette tunne suurherttuatar Auroren +hovinaista ja erottamatonta uskottua neiti Melusine von Graffenfriediä? +Mihinkä te sitten olette käyttänyt aikanne siitä lähtien kun tänne +tulitte? + +— Kuinka kaunis hän on! sanoin minä. + +— Niin, hyvin kaunis. Ette ole ensimmäinen, joka sen huomaa. Mutta +tiedättehän, ystäväiseni, lisäsi hän luoden minuun merkillisen +ivallisen katseen, siinä ei voi tehdä mitään. Muutoin ette näe häntä +tämän jälkeen enää muulloin kuin suurherttuattaren läsnäollessa. +Odottaessamme tämä ei maksa mitään, eikö totta... + +Ja tehden samassa liikkeen hän kosketti kevyesti kauniin naapurimme +olkaa. + +— Neiti von Graffenfried, on virkoja, jotka ovat hyvin huonosti +hoidettuja linnassa. Kas tässä yksi linnan asukkaista, jota ei +ole teille vielä esitetty ja joka hartaasti toivoo sitä kunniaa. +Maanmieheni, herra Raoul Vignerte, hänen korkeutensa kruununperillisen +herttuan opettaja. + +Ihana tyttö kääntyi ja verhoten minut enkelimäiseen katseeseensa, joka, +en tiedä miksi, saattoi minut omituiseen sekaannukseen, virkkoi: + +— Kiitän teitä, rakas kreivi, tehdessänne herra Vignerten minulle +tunnetuksi muullakin tavoin kuin maineensa kautta. Ja te, herra, +sallikaa minun toivoa, että saamme jälleen nähdä toisemme tarvitsematta +siihen näin juhlallisia tilaisuuksia. Mutta näytätte tekeviin työtä +uutterasti. + +Ei ollut ensimmäinen kerta saadessani näin todeta, miten paljon +taitavammin hienostuneet tyhmyrit osaavat sovittaa sanansa kuin +tunnetusti älykkäät ihmiset. Herra de Marçais antoi siitä minulle, +uuden todistuksen vastatessaan minun puolestani: + +— Ehkä sentähden, rakas neiti, sanon sen teitä loukkaamatta, että on +helpompi tunkeutua linnan kirjastoon kuin teidän ystävyyteenne. + +Melusinen silmäripset liikahtivat huomaamattomasti. + +— Sanoissanne ei ole mitään loukkaavaa, päinvastoin, sanoi hän +hymyillen, ja herra Vignerte, joka on todellinen oppinut, sanoo +teille, että arvokkaimmat kirjastot ovat ne, joihin vaikeimmin +pääsee, eikö niin, herra Beck, sanoi hän kääntyen naapurimme vanhan +tiedemiehen puoleen, joka oli vastikään tullut paikalle ja tarkasteli +hämmästyneellä mielenkiinnolla torin sivuille keskittyviä joukkoja. + +Ihmettelin millä tavattomalla taidolla tämä tyttö osasi väistää +keskustelun, joka uhkasi käydä sopimattomaksi. + +— Olette ehdottomasti oikeassa, neiti, kiiruhti vanha virkaveljeni +vastaamaan oppineille ominaisella naivisuudella, herra Vignerte tietää +muutoin, että koko kirjasto on hänen käytettävänään käsikirjoituksia +myöten. + +— Hst! sanoi neiti von Graffenfried kääntyen, tuolla on kuningas. + +Ratsujoukko oli juuri tullut näkyviimme torin toiselta puolelta. Lyhyet +komentohuudot kajahtivat samassa. + +Ratsumiehet ja jalkaväki ojentuivat huomioasentoon. Painetit rasahtivat +kivääreihin. Kolmetuhatta sapelia lensi huotrastaan, kolme tuhatta +salamaa välähti. + +Trumpetit ja pikkuhuilut puhalsivat hidasta marssia, jonkinlaista +sotasoittoa, jykevää ja tuimaa, joka hyvin sopi tähän synkkään +joulukuun aamupäivään. + +Kun se lakkasi, kajahti väkijoukosta huuto, kumea, järeä ja pitkä kuin +aalto, joka vyöryy katkeamattomana. + +Pieni ratsujoukko lähestyi käyntiä ajaen tyhjälle keskitorille. +Württembergin kuningas, sotamarsalkan univormussa, ratsasti +ensimmäisenä mustan hevosen selässä. Hänen oikealla puolellaan oli +suurherttua Fredrik-August yksinkertaisessa kenraalin univormussa. +Kuninkaan vasemmalla puolella kenraali von Eichhorn toi nähtäväksi +koko rykmentin esikunnan loiston. Hänen vierellään ratsasti nuori +perintöherttua hyvin soman näköisenä Detmoldin rakuunien sinisessä +asetakissa. + +Heidän takanaan välkkyivät saksalaisen armeijan loistavimmat univormut, +jättiläismäinen valkoisten husaarien upseeri, kaartintykistöupseeri +mustaan ja kultaan puettuna, amarantinvärisin rinnusliepein; harmaita +husaareja; keltainen ulaani. + +— Entä suurherttuatar? mutisin minä Marçais'lle. + +— Mitä? Ja te olette reserviupseeri, ystäväiseni! Missä on, kysyn +teiltä, everstin paikka sotaväen tarkastuksessa? Hänen rykmenttinsä +edessä. Tuolla, katsokaa, 182:sen rykmentin eversti von Mudra. +Tarkastus alkaa hänen rykmentistään. Tuolla noin hän ratsastaa +esikunnan etupäässä. Hän siirtyy takaisin riviin sitte kun hänen +joukkonsa on tarkastettu. + +Kuninkaallinen joukkue ratsasti aika vauhtia äkkiä hajaantuneiden +rykmentin komppanioiden keskitse. Mustareunaiset valkoliput +kallistuivat eteenpäin vieraiden ohikulkiessa. Sitten uusi komennus. +Rykmentti puristui kokoon. Oli Detmoldin rakuunain vuoro. + +Solakkana ja suorana, ylvään näköisenä valkovöisessä sinisessä +puvussaan, hieno pää mustan, hopeakotkaa kantavan kypärin verhoamana +eversti von Becker ratsasti kuninkaan eteen tervehtien häntä, +kunnioittavasti sapelillaan ja esittäen oivallisen rykmenttinsä, joka +ylpeästi istui suurten, väkevien ratsujen selässä. + +Tämä liikkumaton joukko vaikutti niin mahtavalta ja voimakkaalta, että +puristin tuskallisena Marçais'n kättä. + +— Hm, mutisi hän, meidän kyrassierimme ja spahimme saavat työtä, jos se +milloinkaan tapahtuu. + +Käsky, jonka toistivat komentavat majurit, kapteenit, joukkueiden +luutnantit, ja maa vapisi 11:nnen Detmoldin rakuunarykmentin +ratsastaessa oikealle 182:sen jalkaväkirykmentin taakse sijoittuakseen +paikalleen katselmuksen ajaksi. + +Oli Marçais'n vuoro puristaa minua käsivarresta. + +— Katsokaa, sanoi hän. + +Edessämme ensimmäisellä penkillä neiti Melusine von Graffenfried nojasi +käsipuuhun ja hymyili. + +Torilla lähestyi kaksi ratsastajaa kuningasta. + +Toinen oli pikku Hagen. Juhlallisen kankeana, hiukan kalpeana hän +ohjasi hevostaan kahdeksan tai kymmenen askeleen päässä Lautenburgin +husaarien everstin takana. + +En voinut totta puhuen erottaa selvästi suurherttuatar Auroren kasvoja. +En nähnyt vielä muuta kuin hänen hoikat ääriviivansa. Hän ajoi käyden +pienellä upeasti satuloidulla hevosella. Naisen ratsupuvun päällä +hänellä oli Detmoldin husaarien punainen, Brandenburgin keltaisilla +narsisseilla kirjailtu viitta. Musta, keltaisella narsissilla +kaunistettu töyhtö liehui hänen päänsä päällä. + +Hänkin tervehti sapelilla Württembergin kuningasta. Tämä ratsasti +eteenpäin ja, kumartuen suurherttuattaren puoleen, suuteli hänen +kättänsä. + +Voimakas huuto kajahti väkijoukosta. Eläköön suurherttuatar! Eläköön +kuningas! Eläköön keisari! + +Marçais kosketti sormellaan kevyesti Melusinen turkiskaulusta. + +— Suurherttuatar näyttää minusta tänään hyvin tyyneltä hevosellaan, +sanoi hän. + +— Niinkö, vastasi nuori tyttö kohottaen hartioitaan päätään +kääntämättä. Suurherttuatar antoi kaataa kaksi pulloa _extra-dry'tä_ +Tarass-Bulban kauroihin. Siinä selitys. + +— Tarass Bulba, onko se hänen hevosensa? kysyin minä. + +— On, vietävän pikku berberiläinen, niinkuin näette, karvainen kuin +sänkymatto. Suurherttuatar on tuonut sen Volgan soilta. Ruma, vauhko, +itsepäinen elukka. Aina käy niin, ettei ole muita kuin suurherttuatar, +joka voi nousta sen selkään. Se ottaa kurssin pois tallirengeiltä. +Suurherttuatar yksin tekee sille mitä tahtoo. + +— Olkaa vaiti, sanoi Melusine, katsokaa! + +Husaarit ratsastivat täyttä neliä asemapaikalleen rakuunain taakse, +jotka itse taas olivat jalkaväen takana. + +Meihin selin Württembergin kuningas ja kenraali von Eichhorn +istuivat ratsuillaan aivan liki koroketta, kääntyneinä suurherttua +Fredrik-Augustiin ja herttua Joachimiin päin, jotka paraatikentän +toisesta päästä esittivät heille ohimarssivat joukot. + +En ole mikään preussilaisten paraatiaskelten suosija. Mutta vakuutan +teille että, jos kohta niitä Ranskassa pilkataankin, ne ovat täysin +paikallaan saksalaisessa ympäristössä. + +182:nen marssi ohitse kolonnarivistöissä. Olisi kuullut kärpäsen +surinan. + +Kuusi 77:nnen tykistöpatteria seurasi nelistäen. Mustissa kypäreissä +kiilsivät kupariluodit. + +Sitten joukkueittain, hyvässä järjestyksessä, Detmoldin rakuunat +läksivät liikkeelle, ja heitä seurasi kahdensadan metrin päässä +Lautenburgin husaarirykmentti. + +Suurherttuatar ratsasti molempien rykmenttien välissä. Jäykempänä kuin +koskaan pikku Hagen näytti olevan seitsemännessä taivaassa. Synkkä viha +heräsi sydämessäni tätä luutnanttia kohtaan. + +Joukkojen ohikulku oli päättynyt. Sillä aikaa kun suurherttua +Fredrik August ja herttua Joachim liittyivät Württembergin kuninkaan +ja kenraali von Eichhornin seuraan korokkeen edessä, molemmat +ratsurykmentit siirtyivät paikalle, jonka herttuat olivat jättäneet, +loppunäytöstä varten. + +— Huomatkaa, sanoi Marçais minulle, nyt saatte nähdä jotakin +kasakkamaista. + +Oikealla sininen rykmentti, vasemmalla punainen, pienempi. Edessä, +kahdenkymmenen askeleen päässä, kaksi ratsastajaa melkein kylki +kyljessä. + +Eversti von Beckerin suuri ruunikkohepo korskui. Tarass-Bulba, tiukasti +suitsien pusertamatta, pysyi liikkumattomana. + +Korokkeen aitaan nojaten Melusina von Graffenfried katsoi silmä samalla +kertaa tuijottavana ja harhailevana. + +Kaksi sapelia suhahti; ja silloin, tavattomalla pauhulla, virta läksi +vyörymään. + +Nyt oli yksi ainoa hevonen etummaisena, Tarass-Bulba. Kuinka kauan +tätä kesti? Ehkä kymmenen sekuntia, ja sitten kolme tuhatta hevosta ja +kolme tuhatta ratsastajaa pysähtyi äkkiä korokkeen edessä. Huutoja, +kavioitten töminää. Maa tuntui järkkyvän. + +En koskaan unohda tätä näkyä. Oikealla von Becker, takakenossa +satulassaan, hevonen tuimasti jarrutettuna, tervehti, sapelillaan +prinssejä. + +Vasemmalla, takajaloilleen nousseena, Tarass-Bulba. + +Viiden, ehkä kuuden metrin päässä näin suurherttuattaren pystyyn +kavahtaneen hevosensa selässä. Hänen kalpeisiin kasvoihinsa ei tämä +tavaton tilanne nostanut vähintäkään punaa. Iso musta huntu peitti +täysin hänen hiuksensa. Hänen vihertävät silmänsä säikkyivät. Murat'a +[13] muistuttaen, samalla kertaa mies- ja naisolentona, hän piti +ylhäällä kohotettua sapeliaan. + +Hän hymyili meille. + +Kolmesta rinnasta kajahti yhtä aikaa ihailun huuto. Melusine von +Graffenfried, Marçais ja minä saimme kunnian antaa alun myrskyisälle +suosionhuudolle. + +Silloin Tarass-Bulba laskeutui etujaloilleen. Silittäen toisella +kädellään hevosen pörröistä kaulaa Lautenburgin Aurore ojensi toisen +Albert-kuninkaalle, joka uudelleen suuteli suurherttuattaren kättä. + + * * * * * + +Kortti, jonka Ludvig toi minulle palattuani huoneeseeni, antoi minun +tietää, että olin pyydetty aterialle, joka alkaisi kello kahdeksan +peilisalissa hänen majesteettinsa Württembergin kuninkaan ja hänen +ylhäisyytensä kenraali von Eichhornin kunniaksi. Sija 23, kolmas pöytä. + +Vietin iltapäivän kamarissani, epämääräisen aarteen ääressä: availlen +kirjoja, joita en voinut lukea. + +Kello seitsemän menin alas puistoon. Kaksi tuntia aikaisemmin olin +kuullut etäisiä torvenpuhalluksia, jotka kuoleutuivat Melnan rotkoon. +Kuninkaan ja suurherttuattaren johtama metsästysretki oli päättynyt. + +Palatsi oli valoa tulvillaan. Leveistä ikkunoista näin suunnattoman +suuret, kukista ja kristalleista notkuvat pöydät. + +Enimmät ylemmät virkailijat ja kaikki Lautenburgin upseerit +oli kutsuttu päivällisille. Kolmesataa, ruokaliinaa oli jaettu +kahdelletoista pöydälle. + +Minä olin erään rakuunaupseerin ja erään hovineuvoksen rouvan välissä. +He eivät puhuneet minulle sanaakaan koko aterian aikana. + +182:sen soittokunta soitti tarjoilun väliaikoina valtiopäiväsalissa. + +En nähnyt suurherttuatarta, en kuningasta enkä herttuoita, sillä kukat +peittivät minulta kokonaan ensimmäisen pöydän. + +Maljojen ja samppanjapullojen synnyttämän metelin aikana käytin +tilaisuutta hyväkseni ja siirryin huomaamatta valtiopäiväsaliin ja +sitten juhlasaliin. Sieltä saatoin nähdä hallitsijoitten sisääntulon. + +Sointuva ääni herätti minut mietteistäni. + +— Te täällä, herra Vignerte, mistä tämä eristäytyminen? + +Olin yksin avarassa salissa neiti von Graffenfriedin kanssa. + +— Entä te sitten, neiti? + +— Oh, minä, se on toista se; suurherttuatar pyysi minua tekemään +kierroksen täällä ennenkuin muut tulevat. Palvelijat ovat niin +ymmärtämättömiä. Minun on katsottava, että kukat täällä ovat hyvässä +järjestyksessä. + +Minä silmäilin ihmeteltävää kukkien paljoutta ympärilläni. Ei muita +kuin violetin värisiä iiriksiä ja keltaisia ruusuja, mutta ne +harvinaisen suuria ja kauniita. + +— Ne ovat hänen kukkiaan, Volgan iiriksiä ja Daghestanin ruusuja. +Niitä tuodaan hänelle joka kuukausi kokonainen rautatievaunullinen. +Hän väittää, että kukat täällä ovat niin vähäpätöisiä ja värittömiä, +selitti Melusine. + +— Eikö totta, nämä ovat kauniita? sanoi hän haistellen ruusukimppua. + +— Hän itse on myös hyvin kaunis! mutisin minä tietämättä mitä sanoin. + +Puhetoverini katsoi minuun hymyillen. + +Neiti Melusine von Graffenfried oli puettu valkeaan atlashameeseen ja +iiriläisillä helmillä koristettuun harsopuseroon. Ainoana koristuksena +vaalealla kaulalla ruusuhelminauha. + +Hän hymyili yhä; hänen tuoksuva ja hieno olemuksensa oli jonkinlaisessa +raukeuden tilassa. + +— Eikö totta? mutisi hän vain. + +Ja äkillisen ironian vallassa hän sanoi: + +— Ja te johduitte ajattelemaan häntä keskellä näitä kukkia? Sanonpa sen +hänelle heti kohta. + +— Neiti, pyydän teitä... + +— Ei, ei, haluan että opitte hänet tuntemaan, että tulette meitä +katsomaan. Meille käy aika pitkäksi, tiedättehän. Ei muita kuin pikku +Hagen. Hän ei aina ole huvittava. + +— Hän rakastaa suurherttuatarta tietenkin! sanoin minä lähestyen häntä. + +Melusine purskahti nauramaan. + +— Hän on liian ikävystyttävä siihen. + +— Ja suurherttuatar? + +— Herra Vignerte, sanoi Melusine yhä sydämellisemmin nauraen, te +menette äärimmäisyydestä toiseen, äärimmäisestä sulkeutuneisuudesta +äärimmäiseen avopuheisuuteen. Tiedättekö että noilla kysymyksillänne +ette missään tapauksessa ole erikoisen kohtelias minua kohtaan? + +Hän taivutti itseään. Näin aivan edessäni hänen kauniin kaulansa; hänen +mustat hiuksensa hipaisivat poskeani. + +— Eikö totta, sanoi hän minulle hiljaa, olin teistä paljon kauniimpi +tänä aamuna ennenkuin näitte hänet? + +Hän tarttui käsivarteeni ja sanoi melkein käskevästi: + +— No niin, katsokaa häntä nyt! + +Sapelien ja kannusten helistessä seurue astui juhlasaliin, jossa +tuhannet sähkölamput syttyivät yhtä aikaa. + + * * * * * + +Saksalaisten hovien vastaanotoille antavat verrattoman komeuden +keisarikunnan loisteliaat univormut. Häikäistyjen silmieni eteen +levisi ylenmääräinen paljous sinisiä, punaisia, mustia turkiksilla ja +kultakirjailuilla kaunistettuja levättejä ja nuttua. + +Rivi Lautenburgin husaareja ojensi sapelinsa. + +Etummaisena, Württembergin kuninkaan taluttamana, suurherttuatar Aurore +astui saliin. + +Hänen yllään oli vihreä Metternich-samettipuku, joka jätti vasemman +hartian aivan paljaaksi viimeisintä uskallettua rajaa myöten. Hänen +takanaan näin poimuilevan, pitkän laahuksen, joka oli kirjailtu +hienoilla hopeakuvioilla. Oikeassa kädessä kimalsi platinarenkaaseen +kiinnitetty jalokivi, vasemmassa briljantteihin juutettu smaragdi. + +Aamulla en ollut nähnyt hänen hiuksiaan. Nyt ne olivat nähtävissä, +koko tuo vaaleankeltainen hiuskerrostuma, pään ympäri kierrettynä +ja peittäen sen kuin kultainen kalotti; ja ylimmäisenä levitteli +puolikaartaan outo barbaarinen smaragdidiadeemi. + +Hetkeksi silmämme kohtasivat toisensa. Luulin ymmärtäväni, että se, +mitä hän luki silmistäni, ei ollut hänelle vastenmielistä. Olin +luultavasti ainoa, joka tässä etiketin kahlehtimassa seurassa rohkenin +tietämättäni katsella tätä naista tällä tavalla. + +Muistatteko, rakas ystävä, Gustave Moreaun taulua Fée aux griffons,[14] +Muistatteko tuota epämääräistä olentoa syvänsinisessä maisemassa, joka +ei kuitenkaan ollut niin syvä kuin Lautenburgin Auroren vihreät silmät? +Hän muistuttaa likipitäen suurherttuatarta. Sama tavoittamattomuus, +sama muotojen piinaava salaperäisyys. Melusine, niin hienostunut ja +niin eloisa, näytti melkein kömpelöltä ja paksulta tämän Titanian +rinnalla. + +Mutta Moreaun taulusta puuttuu tuo lapsellinen ja samalla päättäväinen +piirre, joka huokuu tämän prinsessan koko olemuksesta. Jonkinlaisena +pohjolan kreolittarena, samalla kertaa raukeana ja tuimana hänellä on +päivän paahtaman lumen pehmeys ja kirpeä kiilto. Heikosti hahmottuvat +lantiot ovat kyllin korkeat. Huomaa että, jos hän suostuisi puristamaan +sitä, hänen vartalonsa olisi harvinaisen jaloviivainen. Mutta väljä +samettivaate salaa kaiken sen taipuisuuden, jonka lihan välitön +kosketus aiheuttaa. Mielettömästi johdutte ajattelemaan, että ilman +tätä päällystä tämä ruumis kohoaisi esiin kuin kylmä ja puhdas lilja. + +Keskellä kaikkia näitä kasvoja, joihin viini on painanut alkavan +verentungoksen punoittavan leiman, tämä kalpea, puolialaston patsas +kuultaa ihmeteltävän sirona ja valkoisena. + +Hänen huulensa ovat punatut, hänen silmänsä sinertävien renkaiden +ympäröimät totta puhuen, hänen kyntensä ovat hyvin ruusuiset. Mutta +miten selvästi tuntee, että hän on vain huvitettu näistä menetelmistä, +joilla toiset koettavat lisätä kauneuttansa. Hänen kauneutensa hymyilee +näille apukeinoille. Hän käyttää niitä vain paremmin tunteakseen +olevansa niistä riippumaton. + +Hymy... se mikä päilyy hänen kalpeilla kasvoillaan, on täysin +sovinnainen. Etiketin vankina hän on ottanut kasvoilleen olosuhteiden +vaatiman ilmeen. Tarkasteleva katsoja aavistaa sen sitäkin paremmin, +kun hänen tehtyä vakavuuttaan horjuttaa silloin tällöin ilme, +joka synnyttyään heti taas häviää. Tämä ilme sisältää yhtä paljon +tunteita kuin prisma värejä. Jos joskus opin paremmin tuntemaan +hänen korkeuttansa, koetan ehkä analyseerata niitä. Odottaessani +olen havainnut tässä loistavassa ilmiössä kaksi kiistämätöntä +värivivahdusta, pilkallisuuden ja ikävystymisen. + +Tämä pehmeä ja raukea nainen, onko hän tosiaan tuo aamullinen +huima amatsooni? Sellaisena pidin hänestä enemmän. Minua kiusaa +hänen olkapäänsä suuri alastomuus. Tahtoisin peittää sen paksulla +hermeliiniturkiila. + +Heitä on tusinan verran hänen ympärillään. Oh, tiedän hyvin, että +hän on heidän valtijattarensa ja että he katsovat häneen jäykästi +kuin komentosanaa odottavat sotilaat. Mutta elleivät he uskoisi +itseään nähtävän, kuinka pikaisesti he luopuisivatkaan tästä +pidättyväisyydestään. + +Ja mitä muuta sitten todistaa tuo pieni punainen husaari, joka tuolla +kauempana kukkavihkon takaa luo hänen kauniiseen olkaansa peloittavan +himokkaan katseen? ... Tiehesi, maalainen! Käänny kömpelöitten ja +säyseitten saksattariesi puoleen, joilla on pulleat käsivarret ja +diabolon muotoiset vartalot. Tämä nainen tässä ei ole sinun rotuasi. +Hän ei ole sinua varten, moukka! + +Kiroan sinua ja kadehdin sinua. Kadehdin sinun tummanpunaista +viittaasi, sinun keltanarsissejasi, kiiltäviä koristeitasi, 7:nnen +husaarirykmentin luutnantin-arvoasi, joka, muun puutteessa, muodostaa +hierarkkisen siteen sinun ja piinaavan kauniin everstisi välille. +Voisin silloin lähestyä häntä ja lausua hänelle, kuten sinä nyt, +kohteliaisuuksia tämänaamuisesta näytteestä. + +Kasvot melkein kokonaan kätkettyinä iiriskimppuun, jota hän lähentää +nenäänsä, suurherttuatar kiittää heikosti upseereja, jotka häntä +onnittelevat. + +— Eihän. Liioittelette. Kaikki ansio on Tarass-Bulban. Minä se +ihmettelen teitä, kun saatoitte seurata mukana konkareillanne. +Tarass-Bulban rinnalla täkäläiset hevoset ovat oluenpanijain juhtia. + +Ehkä kuvittelen, mutta minusta ei näytä mahdottomalta, ettei hän voisi, +jos vain tahtoisi, puhua saksaa vähemmän muukalaisesti korostaen. + +Vasemmalla, köynnöksillä verhotussa nurkkauksessa 182:sen soittokunta +virittää valssin. Tanssi alkaa. + +— Me olemme tässä tanssijoitten tiellä, herrat. Menkää hakemaan +kumppaninne, jotka varmaankin ovat minulle vihaisia. Viekää minut +paikalleni, kreivi, sanoi hän tarttuen kenraali von Eichhornin +käsivarteen. + +He kääntyivät, nämä saksalaiset ja saksattaret, arvokkaasti ja harkitun +vakaisesti. Kannukset helähtelivät. Keisarikunnan kauniit värit +välkähtelivät sähkökruunujen alla kuin häikäisevässä kaleidoskoopissa. + +— Herra Vignerte, te ette tanssi! + +— Siitä syystä, neiti, etten osaa hyvin, ja sitten siitä, että +siviilipuku on niin naurettava ja köyhä keskellä kaikkia näitä +univormuja. + +— Se ei ole mikään puolustus, väittää Melusine. Odottakaas, näen tuolla +kunnon rouva von Wendelin, joka soveltuu hyvin hyvästi teidän pukuunne. +Menkää pyytämään häntä. + +— Jos kerran on tanssittava, tanssin mieluummin teidän kanssanne. + +— Minulla ei ole aikaa. Minun täytyy valvoa ja sijoitella yksinjääneitä +tyttöraukkoja ja arkoja tanssijoita. Tarjotkaa minulle käsivartenne ja +seuratkaa minua. + +Tämä kaunis nainen, jonka käsivarren tunnen sivullani, antaa minulle +varmuuden, joka minulta puuttui. + +— Neiti von Graffenfried! Herra Vignerte! + +Se oli Marçais'n ääni. + +Kiireestä kantapäähän hienona hän on istuutunut suurherttuattaren +läheisyyteen. Taivas! Hän antaa minulle merkin lähestyä. + +— Teitähän on aivan mahdoton tavoittaa! sanoi hän minulle nauraen. +Tulkaa, herraseni. + +Hän esittää minut suurherttuattarelle. + +— Olen ajatellut hiukan teitä, teidän korkeutenne, lähettäessäni tänne +herra Vignerten. Mutta teillä ei näytä olevan kiirettä käyttää lahjoja, +joita teille annetaan. + +Hän vastaa huolettomasti: + +— Minäkö! Enhän pyydä muuta kuin saada oppia tuntemaan herra Vignerten. +Hän näyttää erinomaiselta. Anteeksi, herraseni, jos sanon: näyttää. +En ole vielä omakohtaisesti voinut sitä todeta. Te työskentelette +ahkerasti, sanotaan? + +Sama kysymys, jonka Melusine minulle teki. Alhaista! Ikuisestiko +minun on laahattava sinua mukanani, pedantin viitta? Täytyykö minun +aina käydä uutterasta lukutoukasta, joka vietän yöni uneksuen muille +tuntemattomista, ääretöntä nautintoa ja hekumaa tuottavista asioista? +Tahdon vastata. Tunnen, että tulen vastaamaan tälle halveksijalle +jotakin hyvin ratkaisevaa. Mutta hän nousee. + +— Suokaa anteeksi. Minun täytynee tanssia ainakin kerran! + +— Herra von Hagen, kutsuu hän. + +Hän on lähellä, tuo pikkuinen punahusaari. Hän käy esiin samalla kertaa +nöyränä ja ihastuneena. Oh, tiedän, että kerran on päivä tuleva, +jolloin hän saa minulta korvilleen. + +Salissa syntyy tyhjä tila. Suurherttuatar Auroren valssi on kuin +vedenpyörre. Pelätään joutumasta sen piiriin. Tanssijat jättävät tilan +vapaaksi. + +He tanssivat. Aluksi hidasta saksalaista valssia, kolmijakoista. Sitten +tahti kiihtyy Se on enää vain kaksijakoista. Se ei ole enää edes +bostonia, vaan hurjaa ja notkeaa pyörimistä. Katselijat kuiskailevat +ihastuneina. Suurherttua Fredrik-August katselee kaunista pyörrettä +hymyllä, joka on melkein ylpeyden hymyä. + +Se ei ole enää Hagen, niin norja ja nopea kuin hän onkin, joka johtaa +pyörimistä. Se on kookas, vihreä ja valkoinen nainen. Yhä huolettoman +ylimielisenä hän kääntyy, kääntyy, kääntyy. + +Hagen jättäytyy pyörteen vietäväksi. Sanomaton ilo värittää hänen +vaaleat nuorukaiskasvonsa. Hän antautuu valtijattarellensa. Punainen, +vihreä, punainen, vihreä, sitten kaikki sekaantuu. Näkyy täyteväri. He +pyörivät, pyörivät, pyörivät... + +Ranskassa olisi taputettu. + +Hän istuutui jälleen paikalleen aina yhtä liljamaisena ja +ikävystyneenä. Tehdessään liikkeen korjatakseen pukunsa oikeata +olkainta hänen kaunis iirisvihkonsa, jota hän ei ole jättänyt +kädestään, putoaa maahan. Kiiruhdan, otan ja ojennan sen. + +— Kiitoksia, herra, sanoo hän huolimattomasti. + +Sitten, tieten tahtoen, tällä kertaa, hän antaa kukkien jälleen pudota. + +— Hyvä Jumala! Ne ovat jo kuihtuneita. + + * * * * * + +Olen palannut kamariini. Olen avannut ikkunan, ja nojautuneena +ikkunalautaan, silmät kylmiin tähtiin kiinnitettyinä, luulen, että olen +itkenyt. + +Ymmärrän. Hän vihaa minua leppymättömästi. Mistä syystä? Mitä olen +tehnyt? En tiedä. + +Ja minä sanon köyhien vaivaisten sanan: Tehkäämme työtä. + +Korviini kuuluu vielä heikosti soittoa. Kuninkaantoria pitkin vyöryy +kirkkaasti valaistuja ajoneuvoja. Ne, jotka istuvat niissä, ovat +onnellisia. He näkevät hänet yhä vielä niinkuin minä näin hänet. + +Tehkäämme työtä... + + + + +IV. + + +Kas niin, Raoul Vignerte! Mihin sinä siis pyrit? Mikä on oleva sinun +erheesi? Mitä! Muutamia viikkoja sitten sinä vielä aamuisin huolehdit +illan ravinnostasi. Sinä et ajatellut olevan olemassa suurempaa onnea +kuin sen, että sai olla varma seuraavan päivän toimeentulosta. Nyt +sinä saat olla huoleti huomisesta ja koko kuukaudesta ja aina. Sinun +ei tarvitse muuta kuin tehdä työtä. Työnteko on ainoa asia, jota +ei koskaan kadu. Etkä sinä kuitenkaan ole onnellinen. Onnellinen, +sanoin, sinähän kärsit. Kärsit enemmän kuin silloin, kun saavuit +Orsayn asemalle kopeloiden taskuistasi, olisiko sieltä löytynyt +tarpeeksi kuparia juomarahaksi matkalaukun kantajalle, jottei sinun +olisi tarvinnut ryhtyä lompakkoosi, joka kyllä ilmankin ohentuisi +nopeasti. Sinä kärsit. Mistä? Kirotusta mielikuvituksestasi. Etkö tunne +tästälähtien, että kohtalo saa turhaan tarjota sinulle Pariisin naiset +ja Iranian aarteet voimatta tyydyttää pilviin ylettyvää unelmaasi, jota +mielessäsi haudot? Hänkö, tämä nainen, suurherttuatar? Kurja hupsu! +Sanoit olevasi klassikko. Puhuit pilkallisesti nauraen romanttisesta +teatterista, ja kas nyt sinä olet valmis, hetkellä, jolloin itse +saat samanlaista kokea, pitämään luonnollisena Ruy Blas'in [15], +hänen armonsa Finlas'in markiisin palvelijan, seikkailua. Sinäkö se +valitsit itsellesi jumaliksi Le Play'n ja Auguste Comte'in? Kylläpä +olet huvittava! Unelmiesi kuningatar, hän on vähemmän sinulle kuin +tuolle pienelle punahusaarille, joka on tottunut joutilaisuuteen, +arvoasteisiin ja vaakunatieteeseen... + +Ja minä olen ryhtynyt tekemään työtä, ja, vähitellen, se on totta, +kirjaston tomu on haudannut haluni, vihani ja suruni. + +En astunut koskaan jalallani palatsin vasempaan sivurakennukseen. Minä +nautin ajatellessani, että hän istuu siellä ikävissään Melusinensa +kanssa. Minä en sovi elämään täällä, minä. + +Oleskelustani Lautenburgissa otan kaiken sen hyödyn, minkä tarvitsen. + +Kahdessa vuodessa saan kokoon viisi- tai kuusituhatta frangia, kolmen +tai neljän kirjan ainekset ja sitten palaan takaisin Pariisiin ja +menetelmäni avulla ja muistaen mitä minulta on mennyt hukkaan Pariisi +tulee olemaan minun. Ja Pariisi on parempaa kuin tämä halveksittava +muukalaisnainen. + +Professori Thierry oli antanut minulle aivan erinomaisen +työsuunnitelman, tulin sen huomaamaan sitä paremmin, mitä +perinpohjaisemmin syvennyin kirjastoon. Ludvig XIV:n aikuisten +germaanilaisten ruhtinaitten historia valaisee erinomaisesti tämän +kuninkaan omaa historiaa, tuoden paremmin näkyviin sen alkuperäisen +kauneuden. + +XVII:n vuosisadan saksalaisten prinssien ainoa huoli oli jäljitellä +Ranskan kuningasta. Hänen hovissaan työskennelleiden taiteilijain +tai heidän oppilaittensa palvelukseenottaminen oli keino, jota he +yleisesti käyttivät. Mutta kun jokainen ranskalainen ylimys piti +kunnia-asianaan yksinomaan yhden ainoan taiteilijan omistamista, joka +teki työtä vain suojelijansa hyväksi, on huvittavaa huomata, miten +saksalaiset muodostivat jonkinlaisia yhtiöitä hankkiakseen vähemmillä +kustannuksilla sen tai sen maalarin, kuvanveistäjän, puutarhurin. +He muistuttavat noita vaatimattomia pariisilaisia talouksia, jotka +liittyvät yhteen ostaakseen kauppahalleista säkin vihanneksia tai +lampaan. + +Olen tavannut arkistossa suuren joukon luetteloita ranskalaisista +maalareista ja arkkitehdeista, jotka ovat työskennelleet ei +ainoastaan Lautenburgin ja Detmoldin herttuoiden, vaan myöskin +Lüneburg-Cellen ruhtinaiden ja Hannoverin vaaliruhtinasten laskuun. +Ernout on veistänyt enimmät puutarhojen marmoriryhmistä. Gourvil, +Quintinien oppilas, on ne piirustanut. Lesigne, Lebrunin oppilas, on +suorittanut kivityöt, Catalanilainen Giroud on huolehtinut lukkoja +rantatöistä. Zeyer, öljymaalari, prinsessa Sofia-Dorotean opettaja, on +koristanut viehättävillä aiheilla Lautenburgin palatsin ja Hannoverin +_Herrenhausen'in_ [16] ovet. + +Heidän laskuistaan ovat ruhtinasten taloudenhoitajat kiukkuisesti +kiistelleet. Usein nämä ruhtinaat itse ovat alentuneet omakätisesti +kirjoittamaan taiteilijoille ja pyytämään laskun alentamista. +Olen mielenkiinnolla selaillut laajaa Giroud'n asiakirjaa, jonka +tämä taiteilija esitti Hannoverin presidiaalioikeudelle v. 1690 +selvitykseksi laskusta, jonka hän oli kirjoittanut muutamista +_Herrenhausen'iin_ valmistetuista patenttilukoista. Herttua +Ernest-August, tuleva vaaliruhtinas, ei saanut laskun alennuspyyntöänsä +hyväksytyksi. Ainakin siihen aikaan näyttää Hannoverissa olleen +kelvollisia tuomareita. + +Olin päättänyt kohdistaa tutkimukseni pääasiallisesti ranskalaiseen +vaikutukseen Saksan hoveissa XVII:llä vuosisadalla. Minulla oli +edessäni iso piukka asiakirjoja, jotka riittivät täydellisesti +tyydyttämään Thierryä ja antamaan minulle itselleni ainekset teokseen. +Tämä Zeyer, kiiltovärimaalari, prinsessa Sofia-Dorotean opettaja, +on syynä siihen että minun täytyy tässä laajentaa alkuperäistä +suunnitelmaani. Löysin hänen laskujensa joukosta hänen todistuksensa +sille tutkintokomitealle, joka oli tuominnut Hannoverin onnettoman +hallitsijattaren. Hän on siten vastuussa tapahtumista, jotka tässä +esitetään. + + * * * * * + +Vignerte pysähtyi, mietti hetkisen, ja teki minulle sitten seuraavan +odottamattoman kysymyksen: + +— Tunnetteko kreivi Philip-Kristop von Königsmarkin draamallisen +tarinan? + +Vastaukseksi lausuin hänelle nämä kaksi säkeistöä: + + Comte de Koenigsmark, amoureux d'une reine, + Puis son amant, ainsi du moins dit la rumeur, + Dans la chambre royale ou brulaient des verveines, + À l'heure où le jour naît, à l'heure où le jour meurt. + + Qui pourra dire toutes les folies pensées + Qui elle se plaisait tant a dérouler pour vous, + Celle qui mélait les jacinthes aux pensées, + Dans la masse de ses cheveux d'or un peu roux?[17] + + [Kreivi Königsmark rakasti kuningatarta ja + tuli hänen rakastajakseen, niin ainakin huhu kertoo, + kuninkaallisessa huoneessa, jossa yrtit hehkuivat + päivän noususta päivän laskuun.] + + [Kuka voi kuvailla kaikki ne mielettömät ajatukset, + joita hän lausuili teille, + hän, joka siroitti hyasintteja ajatuksiinsa, + ja kutriensa punertavaan kultaan.] + +— Näiden säkeistöjen tekijä, sanoi Vignerte, oli lukenut Blaze +de Buryn kirjan. Se on ainoa ranskalainen kirja, joka sopii tähän +draamaan. Muistatteko sitä? + +— Myönnän että monta yksityiskohtaa on jo unohtunut mielestäni. + +— Sittenpä minun täytyy kertoa teille tämä tarina. Se ei selitä teille +minun seikkailuani, vaan saa sen näyttämään vieläkin kummallisemmalta._ + + * * * * * + +— Muistatte varmaankin millainen oli Hannoverin valtion tila v. 1680. +Sen johdossa oli mies, joka oli yhtä suuri elostelija kuin valtiomies, +Ernest August, ensin Osnabrückin piispa, herttua, sitten Hannoverin +vaaliruhtinas. + +Hänen veljensä, Yrjö-Wilhelm, oli Brunswick-Lüneburgin herttua. + +Ernest-Augustin kunnianhimolla oli kaksi päämäärää. + +Ensiksi: hänen hallitsijahuoneensa yhdistäminen veljen huoneeseen. +Siihen oli vain yksi keino: Yrjön naittaminen Sofia-Dorotealle. +Avioliitto saatiin aikaan vuonna 1682. Brunswick-Lüneburgin herttuatar +oli silloin vasta kuudentoista vuoden vanha. + +Toinen Ernest-Augustin päämäärä oli korkeampi: Englannin kruunu. Onni +suosi häntä: kuolema korjasi peräkkäin kaksitoista kuningatar Annan +lasta. Vaikk'ei Ernest-August nähnytkään politiikkansa voittoa — hän +kuoli vuonna 1698 — korjasi hänen poikansa Yrjö kuitenkin sen hedelmät. +Vuonna 1714, kuningatar Annan kuollessa, hän nousi Suur-Britannian +valtaistuimelle nimellä Yrjö I. Hän nousi yksin, sillä kahdeksantoista +vuotta sitten, häpeällisten juonien johdosta, hän oli eronnut +vaimostaan, ja kun puoliso kruunattiin Englannin kuninkaaksi, päätti +onneton Sofia-Dorotea päivänsä Ahlden linnassa, joka oli pikemmin +vankila kuin palatsi. + +Suokaa anteeksi, että esitän näin kuivasti nämä tapahtumat: pääasia on +selvyys. + +Kertomus Sofia-Dorotean avioerosta on kertomus kreivi Philip-Christophe +von Königsmarkin murhasta. + +Kuuluen erääseen Ruotsin jaloimpia sukuja, Sachsenin +vaaliruhtinas-prinssin ystävä, yhtä tumma ja kaunis kuin Sofia-Dorotea +oli vaalea ja kaunis, kreivi Philip ja Brunswick-Lüneburgin herttuatar +olivat lapsuusaikanaan tutustuneet toisiinsa Cellessä ja silloin +kaikessa viattomuudessa kihlautuneet. Elämä oli heidät erottanut. +Philip oli antautunut viettämään Jaakko II:n hovissa, Ludvig XIV:n +hovissa, Dresdenissä, Venetsiassa kauniin ruotsalaisen kondottierin +seikkailevaa elämää. + +Herättikö Sofia-Dorotean naimisiinmeno eloon hänen vanhan rakkautensa, +loukkasiko se hänen turhamielisyyttään? Oli miten oli, mutta eräänä +kauniina aamuna Hannover näki kreivi Philip von Königsmarkin saapuvan. + +Vaaliruhtinaan hovi oli elostelujen paikka, roskaläjä, jonka keskellä +kuihtui hitaasti kaunis liljankukka Sofia-Dorotea. + +Puolisonsa pettämänä, jota hän oli aina halveksinut, pakotettuna +teeskentelemään ystävyyttä kauhealle kreivitär von Platenille, +Ernest-Augustin lemmitylle, hän eli niin hyvin kuin taisi +yksinäisyydessä, kohdistaen kaiken huolensa yksinomaan kahden lapsensa +kasvatukseen, pojan, josta piti tulla Englannin kuningas, tyttären, +josta oli tuleva Preussin kuningatar. + +Mutta nyt Königsmark saapuu Hannoveriin, ja draama alkaa. + +Kreivi Philip on tullut kostamaan, valloittamaan takaisin +Sofia-Dorotean sydämen. Mutta ennenkuin hän edes ehtii nähdä +herttuatarta, iskee kreivitär von Platen häneen silmänsä. Kreivi +arvelee viisaaksi olla loukkaamatta kaikkivaltiasta suosikkia. Mutta +täytyy mennä hyvin pitkälle, jottei loukkaisi tätä naista, jossa +Messalina ja lady Macbeth yhtyivät. Kreivi Philip menee niin pitkälle +kuin mahdollista: häpeäjuttuun sotkettuna kreivitär olisi hänen +vallassaan. Mutta toisin oli käyvä. Hän oli joutuva kreivittären +valtaan. + +Silloin alkaa Philip von Königsmarkin ja Sofia-Dorotean kaunis idylli. +Synkkä Herrenhausen-palatsi on heidän lyhytaikaisen rakkautensa +todistaja. Sofia-Dorotea uskoi aluksi, että kaunis kreivi oli tullut +Hannoveriin vain nähdäkseen onnettomana ja hylättynä sen, jonka isän +tahto pakotti menemään naimisiin toisen kuin sydämen valitun kanssa. +Philipin melkein julkinen suhde kreivitär Plateniin lisäsi hänen +kärsimystänsä. Mutta eräänä aamuna mennessään seuranaisensa kanssa +_Herrenhausenin_ puiston lehtimajaan, jossa hänen oli tapana istua +joka päivä, hän näki kreivin puikahtavan sieltä tiehensä. Penkille jäi +paperikäärö, johon oli Benseraden tyyliin kirjoitettu pieni rakkausruno. + +Onko Sofia-Dorotea ollut Königsmarkin rakastajatar? Luettuani heidän +kirjeenvaihtonsakin de la Gardien arkistossa, epäilen vielä. Sen +ymmärsin kuitenkin, että oli mahdotonta olla sitä epäilemättä niin +turmeltuneessa hovissa kuin Hannoverin, jossa tiedettiin, että +perintöherttuan puoliso otti joka yö huoneistossaan vastaan kauniin +ruotsalaisen seikkailijan. + +Kostonhaluinen kreivitär von Platen sai viimeisenä kuulla olevansa koko +linnan naurunesineenä. Mutta tuona päivänä kreivin ja herttuattaren +turmio päätettiin. + +Keskiviikkoiltana, ensimmäisenä päivänä heinäkuuta 1694, löysi +Königsmark kotiinsa palatessaan pöydältään kirjelipun, joka sisälsi +nämä yksinkertaiset lyijykynällä hätäisesti kirjoitetut rivit: + + Tänä iltana kello kymmenen jälkeen prinsessa Sofia-Dorotea odottaa + kreivi Königsmarkia. + +Tämä kirjelippu, tämä väärennys, Sofia-Dorotean käsialan jäljennös, oli +kreivitär von Platenin työtä. + +Huolimattomana ja urhoollisena kuin Bussy d'Amboise Königsmark läksi +prinsessan luo. Kello kaksi aamulla hän poistui prinsessan huoneesta. +Samana päivänä aamulla Sofia-Dorotea näki parvekkeeltaan kahden miehen +levottomin liikkein harhailevan puistossa. Kreivi Philipin palvelijat +siellä etsivät herraansa. Eivät he eikä kukaan ollut häntä enää näkevä. + +Siinä murhenäytelmä, ystäväni. Tässä sen ratkaisu: Sofia-Dorotean +avioero. Tämä nuori kahdenkymmenenkahdeksan vuoden vanha nainen on +tekemisissä vihollismaailman kanssa. Hän tahtoo jättää puolisonsa, +joka kauhistuttaa häntä. Häntä vastassa on isän kirous. Vanha herttua +Yrjö-Wilhelm on naittanut tyttärensä valtion etuja silmälläpitäen. +Onneton rakkausseikkailu ei saa särkeä kauniita laskelmia, joiden +tuloksena on ehkä Englannin kruunu. Onneton rouva ei tahdo kuulla +mitään vastaväitteitä. Hän on muutenkin vaarallinen: ruotsalaisella +kreivillä oli suhteita. Lopuksi, Sofia-Dorothealle mitä nöyryyttävimmän +oikeudenkäynnin jälkeen hänet julistettiin erotetuksi miehestään. +Lapset otettiin häneltä pois. Tavalliseksi herttuattareksi tulleena +Englannin kuninkaan puoliso kuoli vuonna 1726 vankina Ahlden linnassa. +Vasta silloin isän kirous peruutui. Hänen syntymälinnansa holvi avautui +hänen ruumiilleen. Se lepää Cellen tornissa hautaholvin pimeimmässä +nurkassa, yksinkertaisessa nimikirjoitusta vailla olevassa kirstussa. +Se sisältää viimeiset jäännökset Sofia-Dorotheasta, Hannoverin +vaaliruhtinaan Yrjö-Ludvigin, sittemmin Englannin kuninkaan Yrjö I:n +puolisosta. + +Olen pääpiirteittäin kertonut teille niin lyhyesti kuin mahdollista +Philip von Königsmarkin ja Sofia-Dorothean tarinan. On tarpeetonta +sanoa teille, että hyvin monta kohtaa tässä draamassa on jäänyt +hämäräksi. Kreivin murha on tapaus, jonka yksityiskohtia kaikkein +vähimmän tunnetaan. Todistajat ovat yksimielisiä siitä, että kreivitär +von Platen valmisti ansan, johon kreivi joutui saaden surmansa. +Kymmenen salamurhaajaa lävisti hänet miekoillaan. Hirveä kreivitär +antoi itse hänelle viimeisen iskun. Mutta mitä tehtiin ruumiille? +Tässä salaperäisyys alkaa. Mielipiteet ovat jakaantuneet. Haudattiinko +kreivi, kuten jotkut arvelevat, puistoon kaivettuun kuoppaan? Vai +kätkettiinkö hänet, toisen arvelun mukaan, jota minun on syytä uskoa, +kalkilla peitettynä niinsanotun ritarisalin kivilattian alle? Tai +viskattiinko hänet muitta mutkitta likaviemäriin, joka purkautui linnan +juurella virtaavaan Leine-jokeen, kuten Salaisen historian tekijä +väittää? [18] + +Onko hänen ruumiinsa, kuten Horace Walpole väittää, sama, joka muutamia +vuosikymmeniä myöhemmin löydettiin _Herrenhausenin_ toilettihuoneen +lattian alta? Teen nämä kysymykset vain selittääkseni teille, vaikka +se itsellenikin vielä tuntuu selittämättömältä, miten kuumeenomaisella +kiihkeydellä ponnistelin näiden asioiden selvillesaamiseksi. On +otettava huomioon, että tämä probleemi esiintyi minulle polttavampana +kuin kenellekään toiselle, johtuen tämä ympäristöstä, jossa olin ja +joka oli niin samanlainen kuin Königsmarkin draamassa, ja niistä +arvokkaista asiakirjoista, joita oli käytettävänäni herttuallisessa +kirjastossa. + +Tärkein siihen asti tunnetuista lähteistä oli Königsmarkin ja +Sofia-Dorotean kirjeenvaihto, joka on nykyjään de la Gardien kirjaston +arkistossa Löberodissa Ruotsissa. Tämän kirjeenvaihdon löysi professori +Palmblad, joka julkaisi siitä otteita v. 1851 Upsalassa. Viitatessaan +Palmbladin tutkimuksiin minulta jäähyväisiä ottaessaan Thierry +toivoi, että käsiini Lautenburgissa mahdollisesti osuisi osa tästä +kirjeenvaihdosta, joka harhaili pitkät ajat Saksassa, ennenkuin päätyi +Löberodiin. En löytänyt mitään tästä, mutta korvaukseksi tein muutoin +tärkeän löydön. + +Sofia-Dorotean tytär, mainitsin jo edellä hänestä, oli joutunut +naimisiin Preussin kuninkaallisen prinssin, tulevan kuningas-korpraalin +Fredrik I:n kanssa. »Erittäin tyly ja itsevaltainen puoliso», sanoo +meille Blaze de Bury. »Hänen ensimmäinen työnsä kerta valtaistuimelle +noustuaan oli kieltää jyrkästi vaimoansa ylläpitämästä minkäänlaisia +suhteita Ahlden linnan vankiin. Vasta sitten kun Sofia-Dorotea oli +perinyt äidiltään kahdeksankymmentätuhatta ekyä, mikä oli sangen +iso summa siihen aikaan, ahne itsevaltijas osoitti vaimonsa äidille +jonkinlaista hellyyttä, joka muutoin oli sangen hyötynäkökohtaista, +sillä se perustui yksinomaan niihin oikeuksiin, joita hänen vaimollaan +saattoi tähän perintöön olla, oikeuksiin, jotka loppujen lopuksi +saatiin todennetuiksi kuuluisan lainoppineen Thomasiuksen tutkimusten +avulla.»[19] + +Nöyränä vaimona, jollainen Preussin kuningatar oli, salaisesti +rippi-isänsä yllyttämänä hän oli aina moittinut itseään siitä, ettei +ollut julkisesti uskaltanut puolustaa vankina elävää äitiään, jonka +viattomuuden hän tiesi. Hän käytti hyväkseen pelätyn puolisonsa +heikkoja hetkiä ja alkoi kerätä peruutusoikeudenkäyntiä varten +tarpeellisia asiakirjoja. Mutta valitettavasti Sofia-Dorotea kuoli +vuonna 1726. Hänen kuninkaallinen tyttärensä ei kuitenkaan luopunut +yrityksestään. Hänen toimestaan ja ennenmainitun lainoppineen +Thomasiuksen valistuneella avulla pantiin kokoon suunnaton noin +tuhatkaksisataa todistusta käsittävä asiakirja. Siinä osoitettiin +selvästi Sofia-Dorotean viattomuus ja kreivitär von Platenin +halpamaisuus. + +Tämä tyttären äidinrakkautta ilmaiseva muistomerkki ei ollut hyödyttävä +mitään. Nimetön huomautus asiakirjan kannessa ilmoittaa, että Englannin +kuninkaan Yrjö II:sen Preussin Fredrik I:selle tekemästä esityksestä +oikeudenkäyntiä Sofia-Dorotean jälleen arvoonsa asettamiseksi ei pantu +alulle. Englannin kuningas huomautti sisarelleen, hyvällä syyllä, että +kaikki se, mikä esitettäisiin heidän äitinsä vapahtamiseksi, koituisi +raskauttavaksi heidän isälleen. + +Valtion etujen edessä Preussin heikko kuningatar taipui. Asiakirja, +joka tästä lähtien oli tullut hyödyttömäksi yllämainittujen +mielipiteiden muutoksen johdosta, raukesi sikseen ja joutui vuonna 1783 +Lautenburgin suurherttuattaren Charlotta-Augustan haltuun. + +Juuri tämä asiakirja minun oli tammikuun lopulla vuonna 1914 onni +löytää herttuan kirjastosta vielä luetteloimattomien käsikirjoitusten +joukosta. + +Alkaen Sofia-Dorotean uskotun neiti von Knesebeckin +kuulustelupöytäkirjasta kreivitär Platenin [20] tunnustukseen saakka +tämä asiakirja sisälsi täydellisen kertomuksen _Herrenhausenissa_ +tapahtuneesta salaperäisestä draamasta. Oppineiden tavallisella +luontevalla huolettomuudella asiakirjoihin nähden, joita ei ole +luetteloitu, kuljetin huoneeseeni nuo kuusi paperisalkkua, jotka +paljastivat yksityiskohtiaan myöten tämän synkän tarinan. + +Kuinka paljon rakkautta ja ritarillisuutta, mitä rikoksia ja +lemmenleikkiä, mitä ylellisyyttä, mitä elämän ja kuoleman vimmaa +sisälsivätkään nämä kellastuneet lehdet, nämä eri kielillä kokoonpannut +asiakirjat! Yöllä, kun kaikki linnassa nukkuivat, siirsin pöytäni +miellyttävän takkavalkean ääreen ja tein työtä kuumeisella kiihkolla. +Tässä minä sain käsitellä elävää historiaa eikä toisen tai kolmannen +käden kautta kulkenutta, jota minulle oli seulottu määrättyä +ohjelmaa noudattaen Sorbonnen kirjastossa. Kuivaan oppitietoon +sekaantui minun aivoissani totta puhuen hyvä annos kummallista +romantiikkaa. Hannoverin hovi tanssi silmieni edessä haavekuvallisena +ja verisenä: Ernest-August, vaikeneva poliitikko; Yrjö-Ludwig, +irstailija ja vähälahjainen; kreivitär Platen, pelottava Messalina, +joka kaikesta huolimatta oli mahtanut olla kaunis ja tavoittelun +arvoinen; Königsmark, tumma seikkailija, kultakirjailtu takkinsa +veren tahraamana, ja ennen kaikkea Sofia-Dorotea, kalpea, solakka ja +puhdas, hopealla kirjaillussa silkkipuvussa, joka hänellä oli yllään +hääpäivänään. + +Hopeapuvussa, tosiaanko? Tämä, tämä oli historiaa, kirjallista +kuvausta. Kuinka paljon kauniimmaksi ja todellisemmaksi minä kuvittelin +hänet toisessa puvussa, puvussa, jonka olin jo nähnyt, vihreässä +sametissa! + +Talvi teki loppuaan. Kevät oli tulossa. Ikkunastani, joka oli puoleksi +auki, jotta uuni paremmin vetäisi, tuli sisään kosteita, lämpimiä +tuulenhenkäyksiä. Tunsin varjossa mustilta näyttävien puiden oksien +sulavan lähestyvää versomista odottaen. + +Silloin, useita kertoja, ystäväni, rakas ystäväni, — kuoleman joka +puolelta vaaniessa on hyvä tunnustaa nämä mielettömyydet, jotka ovat +meidän kaltaistemme miesten elämälle palkinto ja kunnia — viehtyneenä +kauniin murhatun seikkailijan, kauniin kuolleen kuningattaren +muisteloon, vaiston johtamana, jonka erehtymättömyyden myöhemmin sain +tuta, avasin sydän jyskyttäen huoneen oven. Käytävä oli pimeä. Vanhat +portaat natisivat jalkojeni alla. Olin usein nähnyt juhlasalista +vilkkuvan vartijan uneliaan lyhdyn. Mitä olisin sanonut, kysyn teiltä, +jos minut olisi huomattu? + +Puistoon päin avattu ovi jätti näkyviin tummansinisen suorakulmion, +jonka keskellä värähteli salaperäinen Kassiopeia. Minä kävelin +kuutamoisia nurmikoita pitkin pysytellen puiden varjossa. Palatsin +keskiosassa näkyi yhdestä ikkunasta valo. Miten myöhään suurherttua +Fredrik-August työskenteli! + +Kaikki oli pimeää vasemmassa sivurakennuksessa. Mutta kun olin saapunut +rakennuksen päähän ja nojasin muuria vasten, tiesin pian, että koko +maailma ei sentään nukkunut. + +Ei ollut vielä kevät. Mutta tunsi tosiaan, että satakielen aika +oli pian lähellä. Ruusuinen, pitkittäinen valonsäde virisi ohuena +haravoidulle hiekalle, heijastaen siihen verhojen ja uutimien katkoman +kuvan toisesta valaistusta ikkunasta. + +Satakieli ei vielä laulanut tässä ranskalaisessa puistossa +Saksanmaalla, jonne kohtalo oli minut vienyt. Mutta ikkunan takana +valittava, värähtelevä, viiltävä, hidas ja vieno sävel, joka tuon +tuostakin aiheettomasti katkesi synnyttäen hermostuneessa mielessäni +mitä kummallisinta ailahtelua, tunkeutui palatsin sisältä aivan +sydämeen asti... Neiti Melusine von Graffenfried soitteli siellä +viulullaan valtijattarelleen Schumannin herkänhempeimpiä kehtolauluja. + + + + +V. + + +_Petermanns Mittheilungen_[21] on maailman hirvittävin maantieteellinen +kokoomateos, ja, se myönnettäköön, arvokkain. Meidän _Annales de +Geographie_[22] on siitä vain kalpea heijastus. Venäläisillä on +suurenmoinen maantieteilijä, Woikow. Meillä on Vidal de la Blache, +jonka esipuhe Lavissen Ranskan historiaan on mestariteos. Mutta +nämä tässä ovat yksinäisiä. He eivät ole voineet käsitellä kaikkea. +_Petermnns Mittheilungen_ saattaa aivan ymmälle yleismaailmallisella +tietorikkaudellaan. Opettajani Sorbonnessa — en mainitse heidän +nimiänsä, se pahoittaisi heidän mieltänsä nyt — ovat satoja kertoja +vakuuttaneet minulle, ettei mitään vakavaa maantieteellistä tutkimusta +voinut harjoittaa ilman tätä valtavaa apulähdettä. + +En tahdo liioitella oppilaalleni jakamani opetuksen arvoa enkä +laajuutta uskoessani teille, etten valmistanut ainoatakaan +opetustuntiani käyttämättä hyväkseni Mittheilungen'ia. Joka kerta +kun minun oli tarkemmin selostettava jotakin kohtaa, nojauduin tähän +verrattomaan kokoelmaan. + +Tällä tavalla juuri käytin sitä hyväkseni luennoidessani +perintöherttualle erikoisesti nykyhetken kysymyksestä, Kamerunista +ja saksalaisten äskeisistä valtauksista Kongossa. Oli kulunut +parhaiksi kaksi vuotta siitä, kun kuuluisa Cambon Kiderlen-Waechterin +neuvotteluista syntynyt sopimus oli antanut keisarikunnalle mainion +_bec de canard'in_ ja Togomaan seudun. Minusta oli aivan luonnollista +omistaa jonkunverran huomiota tälle seudulle, josta keisari oli +läimäyttänyt niin peloittavan nyrkiniskun diplomaattipöytään. + +En koskaan unohda sitä päivää. Se oli maanantai, maaliskuun toinen +päivä. Siitä on nyt kahdeksan kuukautta. + +Tutkittuani Mittheilurigenin karttoja kirjoitin muistiin kuuden +Kamerunia ja Kongoa käsittelevän artikkelin nimen ja numerot. Sitten +merkitsin muistiin Berliinin yliopiston professorin Heidschützin +kirjoittaman artikkelin, joka käsitteli kulkuteitä (luonnollisia ja +tehtyjä). + +Asettaen kirjaston pöydälle niteen, jossa tämä artikkeli oli, +valmistuin tekemään siitä muistiinpanoja. + +Kun aukaisin kirjan kysymyksessäolevasta kohdasta, irtautui lehtien +välistä paperi ja putosi maahan. + +Se oli neljään osaan taitettu, kellastunut paperiarkki. Siihen +oli kirjoitettu isolla, paksulla, omintakeisella käsialalla. Se +oli saksaa latinalaisin kirjaimin. Ei mitään nimikirjoitusta. En +sitä tarvinnutkaan, sillä olin heti aavistanut, mistä oli kysymys +ja kuka oli kirjoittanut tämän paperin. Se sisälsi täydellisen +matkasuunnitelman erääseen Kongon autioimpaan seutuun pitkin liiankin +kuuluisaa Sangha-jokea. Matkat oli tarkoin merkitty professori +Heidschützin artikkelista saatujen tietojen mukaan. Tämä professori, en +ollut siinä erehtynyt, antoi tästä alueesta kaikkein tuoreimmat tiedot: +kuljettavat tiet, kaalamot, apuneuvot, jotka olivat tarpeen tähän +maahan lähdettäessä, ja kaiken tämän aina maihinnoususta Librevillessä +jälleen laivaan nousemiseen saakka. Jokainen pysähdyspaikka oli +mainittu. Uesso, kaksi päivää — ranskalainen vartiopaikka, vettä, +kantajia; Manna, yksi päivä, kantajia; Gléglé, N'Saghan yläpuolella, +ruuhia j.n.e. + +Minut valtasi salainen ilo. Näin siis kohtalo antoi käsiini +suunnitelman, jonka oli tehnyt itse suurherttua Rudolf +tutkimusmatkastaan seutuun, jossa sairaus oli hänet tuhoava. Se ei +ollut lainkaan, tunsin sen selvästi, samaa iloa, jota historioitsija +tuntee löytäessään mielenkiintoisen todistuskappaleen saksalaisten +vehkeilyistä Kongossa, tutkijan silmissä kiistämättömän todistuksen +siitä, että Agadirin iskua oli ennakolta valmistettu. Historialliset +huoleni olivat hyvin kaukana tällä hetkellä! Kaikki työni, jotka olin +saanut valmiiksi tuon kuuluisan juhlan jälkeen, jossa suurherttuatar +oli häväissyt minua kaikkien nähden, kuten uskoin, nämä työt olin +tehnyt vain harmista! + +Oikein ymmärtääksenne niiden tunteiden laadun, jotka minua ahdistivat +tutkiessani yksityiskohtia myöten tätä kallisarvoista paperia, minun +täytyy näyttää teille ne korkeat telineet, joita mielikuvitukseni +oli jatkuvasti rakentanut tuosta päivästä alkaen. Turhaan koetin +pakottaa itseni vihaamaan suurherttuatarta: minä en voinut. Tästä +yrityksestä sain vain yhä polttavamman halun lähestyä häntä, saada +hänet huomaamaan minut, saada hänet uskomaan, että korkein toivoni +oli uhrautua hänen hyväkseen. Uhrautua! Mikä sitten sai minut +ajattelemaan, että tämä häikäisevä, ylpeä nainen tarvitsi minun +vähäpätöistä palvelustani ja alttiuttani?... Tässä juuri, ystäväni, +mielikuvitukseni oli tehnyt tehtävänsä. Totta puhuen se ei pohjautunut +aivan tuulentupiin. Arvelette kai, että olin pitkinä yksinäisinä +öinäni tyyten unohtanut professori Thierryn tapaisen vakavan miehen +puheet. Päinvastoin, minkä laajuuden Olinkaan antanut niille! Tajusin +hämärästi olevani salaperäisyyden ympäröimänä. Tunsin, kuten tunnen +teidät tässä vierelläni hämärässä, että jokin murhenäytelmä oli +syynä levottomuuteen, joka minua joskus epämääräisesti ahdisti. +Tätä tuntemusta olivat tutkimukseni, Königsmarkien hämäräperäiselle +historialle omistetut yöni vain lisänneet. Sepittelyä, sanotte te. +Yksinäisen työskentelyn ja ehkä hiukan liiaksi jännittyneen tunteen +aiheuttamaa hermoston ärtymystä. Näin ajatellessanne olisitte oikeassa, +elleivät itse tapahtumat olisi aiheuttaneet tätä kiihtymystä. + +Oli miten oli, ennen suurherttua Rudolfin matkasuunnitelman +löytöäni olin jo ehtinyt sepittää itselleni romaanin, joka tyydytti +mielikuvitustani. Suurherttua Fredrik-Augustia, joka oli niin +moitteeton ja hyvänsuopa minua kohtaan, minä kuvittelin vaimonsa, +tämän jumaloidun suurherttuattaren pyöveliksi. Kauneus harhautti minut +tekemään törkeää vääryyttä. Se sai minut uskomaan miehestä, jota sain +kiittää nykyisestä niin mukavasta elämästäni, kuviteltua pahaa, samalla +kun pystytin sielussani alttarin naiselle, joka oli minua julkisesti +halveksinut ja joka sitten, joka kerta kuin satuin hänet näkemään, ei +ollut koskaan huomaavinaankaan minun olemassaoloani. »Onko hän sitten +marttyyrin näköinen», sanoin itselleni kylmän harkinnan hetkinäni, +»tämä ikävystynyt olento, joka viettää yönsä soittelemalla Melusinensa +kanssa, päivänsä ratsastamalla, metsästämällä pikku punahusaarinsa +seurassa! Tämä Hagen... Eikö hänellä sitten ole silmää nähdä, että +juuri suurherttuaa täytyy surkutella ja rakastaa! Oh, minulla ei olisi +hänen kärsivällisyyttänsä.» + +Turhia tyynnytyksen, unohtamisen yrityksiä! Sekuntia myöhemmin, palaten +rakkaisiin houreisiini, kuvittelin Lautenburgin Auroren koettamassa +huimasta ratsastuksesta, metsästyksestä, musiikista, kaikesta +saada lievikettä suruunsa, jota hän tunsi puolisonsa katoamisen +johdosta, tuon kauniin, urhean miehen, joka häntä rakasti ja jota hän +jumaloitsi... ja mustasukkaisuus, joka sai virikettä näistä unelmista, +teki ne minulle vain sitäkin rakkaammiksi. + +Turhia olivat monet keskustelut, joilla koetettiin osoittaa minulle +kuvitelmani häilyväisyyttä. Turhaan rouva Wendel synkeässä vihassaan +suurherttuatarta kohtaan oli koettanut huoaten puhua minulle +suurherttua Rudolf-raukasta, joka oli ollut niin onneton; minä +syrjäytin päättäväisesti kaiken, mikä saattoi horjuttaa kuvitelmieni +tasapainoista rakennelmaa. + +Pitäkää minua hulluna. Mutta joka tapauksessa, kun kerta olin tämän +hulluuden vallassa, ymmärrätte missä kuumeisessa tilassa minä, pantuani +ensin paikoilleen Mitiheilurigen'in niteen ja tungettuani salkkuuni +tuon kallisarvoisen paperin, nousin kamariini. + +Sesam, aukene! Minulla oli nyt salaperäinen avain, jolla saatoin päästä +suurherttuattaren luo, voittaa hänen kiitollisuutensa. Nähdessään nämä +rakastetun puolison kirjoittamat rivit hän on ymmärtävä, että se, +joka ne on löytänyt, joka ne tuo hänelle, ei ansaitse saada osakseen +välinpitämättömyyttä. Ehkäpä suurherttuatar pyytää minulta anteeksi... +Silloin minulla on varalla ratkaisevat sanat pysäyttääkseni noiden +kauniiden huulien lausuman anteeksipyynnön. Hän silloin ehkä vieläkin +enemmän hämmästyy, että hän on voinut olla sellainen minua kohtaan. + +Kaksi kertaa rutistin kokoon ja viskasin uuniin aloitetun kirjeen, +jonka piti seurata löytämääni asiakirjaa. Toinen ei tuntunut tarpeeksi +kuhnioittavalta, toisessa painostettiin liiaksi löydön tärkeyttä. +Loppujen lopuksi rajoituin mahdollisimman yksinkertaiseen sanontaan: + + Teidän korkeutenne. + + Sattuma on johtanut minut löytämään asiakirjan, joka ei voine olla + liikuttamatta Teidän Korkeuttanne. Sallinette minun lähettää sen tässä + kuoressa todistuksena kunnioituksesta ja alttiudesta, jota tuntee + nöyrä palvelijanne. + +Ajattelin parilla selittävällä sanalla ilmaista kaikki neiti von +Graffenfriedille, joka oli aina osoittanut minulle mielistelevää +ystävällisyyttä. Minua odotti vastoinkäyminen: Melusine oli hetki +sitten lähtenyt Lautenburgista; minun täytyi jättää lähetteeni +vanhalle puolihupsulle venäläiselle kamarineidille. Eukko otti kirjeen +epäluuloisesti vastaan ja katosi mutisten käsittämättömiä sanoja. + +Palasin heti senjälkeen huoneeseeni. Siellä kuumeeni aleni aivan +pian. Toimenpiteeni melkein jo kadutti minua. Mitä se hyödytti? Miksi +sekaannuin tähän asiaan? Luulenpa jo toivoneeni, että tuo vanha +venakko, vieläkin hupsumpana kuin miltä näytti, hävittäisi kirjeeni. + +Askeleita kuului käytävässä. Huoneeni ovelle koputettiin. Ludwig astui +sisään. + +— Anteeksi, herra professori, mutta herra professoria haetaan. + +Peräytyen hän päästi sisälle lakeijan. Olin lysähtää kokoon tuntiessani +suurherttuattaren sini- ja kultavärit palvelijan virkapuvussa. + +— Ehkä herra professori tahtoisi seurata minua, sanoi tämä mies. + +Tyrmistyneenä kirjeeni näin nopeasta vaikutuksesta seurasin häntä +huomaamatta edes pistää hattua päähäni. + +Me kuljimme viistoon puiston halki. Minne minua vietiin? Me saavuimme +englantilaiseen puutarhaan ja laskeuduimme sitä pitkin Melna-joelle, +joka ilta-auringon värittämänä virtasi raitojen siimeksessä. + +Kastanjatiheiköstä pamahti kiväärin laukaus. Luulin kuulevani oksissa +rapinaa aivankuin lintu olisi tupertunut alas. + +— Herra professori suvaitkoon käydä eteenpäin. + +Olin nyt jonkinlaisessa lehtimajassa. Suurherttuatar seisoi siellä +kivääri vielä savuavana kädessään. + +— Suokaa anteeksi, herraseni, huvittelen ampumalla rastaita, sanoi hän +yksinkertaisesti. + +Ja hän viittasi palvelijaa menemään. + + * * * * * + +Olin yksin unelmieni kuningattaren kanssa. Tiesin, että tällainen +kohtaaminen kerran tapahtuisi, mutta en olisi koskaan voinut aavistaa, +että sen näyttämönä olisi tämä lehtimaja, johon kävelyilläni olin niin +usein pistäytynyt mitään epäilemättä. + +Muutamien sekuntien ajan hän katseli minua ääneti. Sanat eivät riitä +kuvaamaan sitä hämmennystä, jonka vallassa olin. Vasta myöhemmin, +hyvin paljon myöhemmin ymmärsin, kuinka suuresti tämä hämmennykseni +oli vaikuttanut edukseni. Noin vapiseva keskustelija ei voinut olla +vihamies. + +Hyvin lempeällä äänellä, niin lempeällä, etten tuntenut sitä, hän puhui +vihdoin. + +— Kiitän teitä, herra Vignerte, ilmoituksestanne. Olitte oikeassa +ajatellessanne, ettei mikään, mikä muistuttaa suurherttua Rudolfista, +voisi olla minua liikuttamatta. + +Hän lisäsi: + +— Voitteko ehkä sanoa minulle, miten tämä paperi on joutunut käsiinne? + +Kerroin hänelle yksityiskohtaisesti löytöni. Tein sen varmaankin hyvin +kaunein ja ylevin sanoin, sillä tunsin, että hän oli liikutettu. + +— Herraseni, sanoi hän, — ja hänen sanoissaan väreili ääretön hellyys, +— jos, kuten toivon, meidän on suotu oppia enemmän tuntemaan toisiamme, +uskon, ettette lopuksi ole minulle enää vihainen eräistä hiukan +tyhjistä elkeistä, joita olen teille osoittanut. Ei, älkää vastustako. +Nuo elkeet olivat tahallisia. Välinpitämättömyys on naisilla aina +teeskenneltyä. Tietäkää, että minua ymmärtääksenne tarvitsette +ominaisuuksia, joita ei teillä lainkaan ole. + +Missä olivat nyt ne kauniit sanat, joilla olin luvannut vastata tähän +kaikesta huolimatta jo ennakolta aavistamaani lauseeseen? + +— Työskentelettekö yhä edelleen yhtä uutterasti, herra Vignerte? kysyi +Aurore hymyillen hymyä, jossa olin näkevinäni lievää ironiaa. + +— Teidän korkeutenne, mutisin minä typertyneenä. + +— Oh, en aio riistää teitä ylhäiseltä oppilaaltanne. Mutta muistelen +kuitenkin, että suurherttuan ystävällisenä tarkoituksena tuottaessaan +teidät tänne oli lainata teitä silloin tällöin minun käytettäväkseni. +En voi syyttää muita kuin itseäni siitä, etten vielä tähän päivään asti +ole käyttänyt hyväkseni tätä huomaavaisuutta. + +Epäilys, joka minut valtasi koettaessani oivaltaa, puhuiko hän +tosissaan vai ei, naulitsi minut paikkaani. Seisoin äänettömänä. + +Hän kysyi minulta: + +— Osaatteko pelata bridgeä? + +— Jumala nähköön, melkein, sopersin minä siunaten mielessäni Kesseliä +ja vanhaa eversti Wendeliä, joita sain kiittää tästä äskenopitusta +taidosta. + +— No niin, herraseni, me pelaamme bridgeä joka ilta, neiti von +Graffenfried, luutnantti von Hagen ja minä. Te tulette neljänneksi. +Tällä teette palveluksen, joka on paljon suurempi kuin mitä +kuvittelette, sanoi hän hymyillen. Tarpeetonta on lisätä, että tulette +silloin milloin vain haluatte. + +Hän jatkoi: + +Olen kuullut lisäksi sanottavan, että teillä on mitä +mielenkiintoisimpia ranskalaisia kirjoja; tutustuisin hyvin mielelläni +niihin, mikäli se ei tuota harmia kelpo rouva von Wendelille. + +Punastuin kovasti. + +— Sovittu siis, sanoi hän ollen kuin ei olisi mitään huomannut. Te +tulette milloin niin haluatte, herra Vignerte, mutta jos katsotte +kiitollisuuteni osoitteeksi sitä, että esitän teille pyynnön, niin +sallikaa minun silloin sanoa teille, että olisin onnellinen, jos +näkisin teidät tänä iltana luonani puoliyhdeksän tienoissa. + +Kumarrettuani aloin perääntyä, mutta hän antoi merkin lähestyä. + +— Herra Vignerte, sanoi hän hiljaa, vakavalla äänellä, on selvää, että +kaikki, mikä tätä koskee, jää meidän keskeiseksemme. + +Puhuessaan hän näytti minulle kirjettä, jonka oli vetänyt esiin +isoliepeisen mustan takkinsa taskusta. + +Kumarsin vielä kerran. + +— Tänä iltana siis, herra Vignerte, ja jos tahdotte ylenmäärin osoittaa +rakastettavuuttanne, koettakaa poistuessanne liikkua niin varovasti +kuin mahdollista, jottette pelästyttäisi rastaita. + +Palasin linnaan tehden kierroksen pitkin Melna-joen rantaa. Jäävarpunen +liihoitteli joella hipoen siivillään rusoittavaa vedenpintaa. Se +oli sen smaragdin värinen, jonka näin Lautenburg-Detmoldin Auroren +kalpeassa sormessa, hänen puhuessaan minulle. + + * * * * * + +Suurherttuattaren pelipöytä oli sijoitettu ensimmäiseen kerrokseen +kummallisen pieneen Ludvig XV:n tyyliseen salonkiin. Kaksi taulua +Boucher'lta, yksi Largillière'iltä ja yksi erittäin hieno Watteau'lta +olivat salongin suurin kaunistus. Ja kaikkialla kukkia, suunnattomat +määrät. + +Muistaen, että Hagen myös tulisi sinne, olin asettanut kunnia-asiakseni +olla saapumatta ensimmäisenä. Kello oli tosiaan jo neljännestä vaille +kymmenen, kun koputin Aurore von Lautenburgin huoneiston ovelle. + +Melusine tuli avaamaan. + +— Kuinka onnellinen olen, sopersi viehättävä tyttö tarttuen käteeni. +Suurherttuatar tervehti minua hymyillen ja viitaten pöytään, jonka +ääreen hän jo oli istuutunut Hagenin kanssa. + +Minusta näytti, että punahusaari oli hyvin huonolla tuulella. Tämä +toteaminen ilostutti minua suuresti, ja koko pelin ajan minä tarjosin +hänelle mitä valikoiduimpia kohteliaisuuksia. + +Aurore von Lautenburgilla oli yllään eräänlainen mustasta silkistä +valmistettu tunika, jota kaulan ja kyynärpäitten kohdalta reunustivat +yltäpäältä kullalla kirjaillut, runsaasti avoimet kallisarvoiset +turkikset. Hieno, kulta rihmainen hiusverkko piti koossa hänen +tavattoman upeata keltaista tukkaansa. + +Hän pelasi rohkean huolettomasti, voittaen melkein aina ja +laiminlyömättä kertaakaan vastalyöntiä. Melusine pelasi myös hyvin. +Minä tein törkeitä virheitä lyöden tyynesti valttikortteja ja +lopettaen, kuten oli kohtuullista, voittamalla. + +Tunsin valtavaa iloa ajatellessani, että vain suurherttuattaren +läsnäolo esti Hagenin jo useita kertoja heittämästä kasvoihini +korttejaan. + +Kun kello löi yksitoista, oli ensimmäinen erä lopussa. Suurherttuatar +nousi. + +— Poikaseni, sanoi hän tuttavallisesti Hagenille, kortit turmelevat +teidät. En unohda, että teillä on huomenna tarkastajakenraali +Hildensteinin toimittama katselmus ja että teidän täytyy olla jalkeilla +kello kuusi aamulla. + +Hän lisäsi: + +— Teidän ei tarvitse enää pelätä jättää meitä kahta, Melusinea ja +minua, yksiksemme, koska herra Vignerte hyväntahtoisesti suostuu +pitämään meille seuraa. Menkää siis rauhassa nukkumaan. + +Äidillisesti hän ojensi Hagenille tämän sapelin. Hagen kiinnitti sen +vyöhönsä luoden minuun vihaisen katseen, jota minä en ollut näkevinäni. + +Melusine von Graffenfried hymyili ainaista epämääräistä hymyään. + +— Menkäämme minun huoneeseeni, tahdotteko? sanoi Aurore. Herra +Vignerte, ottakaa mukaanne kirjat, jotka olette minulle tuonut. + + * * * * * + +Edgar Poen _Psychologie de l'Ameublement_[23] nimisessä teoksessa +esitettyjen ohjeiden mukaisesti suurherttuattaren huone oli +pyöreäseinäinen. Iso, kattoon kiinnitetty punertava lasiamppeli levitti +sameata, varjotonta valoaan. + +Seinillä oli muutamia Burne Jones'in, Constable'in ja Gustave Moreau'n +piirroksia. + +Tämä huone oli täynnä kolmenlaisia esineitä, jotka minua yli muun +miellyttävät: kukkia, turkiksia ja jalokiviä. + +Kukkia helotti joka taholla ja tarvitsin runsaasti viisi minuuttia +tottuakseni niiden ylenpalttisuuteen. Sitten minut vähitellen valtasi +suloinen herpautuminen ja rauha, niin että saatoin melkein laskea ne. + +Siinä oli luonnollisesti ruusuja ja liljoja. Mutta tähän suuremoiseen +kukkakudelmaan oli Tshernan ja Kaukasian kasvisto kirjaillut mitä +odottamattomimpia muunnoksia ja vivahteita. + +Mongolian tulikukat riiputtivat seiniltä lähes metrin pituisia +terttujaan. Kaunokkiruusut täyttivät pöydät myskinhajuisilla +kimpuillaan. Suuret passiflorat, jotka keväisin elähdyttävät Aralin +meren autioita rantoja, Erivanin tuberoosit, karmosiinipunaiset +purtojuuret, suuret, kirjavat neilikat, kannusruohot ja amarantit, +balsamiinit ja mustakumina, Kasbekin esikot, Darielin vuorisolien +suuret, punaiset päivänkukat. Kolkkiksen eternelli, jossa piilottelihe +myytillinen vihreä asfiirilintu, kaikki nuo meillä tunnetut ja +tuntemattomat kukat muodostivat tässä kosteassa huoneessa ikuisen +kevään. + +Katseeni pysähtyivät etenkin iiriksiin, jotka olivat violetin, melkein +mustan värisiä ja tuoksuivat huumaavasti. + +Suurherttuatar näki sen ja hymyili: + +— Ne ovat mielikukkiani. Ne ovat niiden kukkien veljiä, joita poimin +lapsena Volgan rannoilla. + +Istuutuen tavattoman isolle, matalalle vuoteelleen, jota peitti kaksi +jääkarhun nahkaa, hän irroitti hiusverkon, joka piti koossa hänen +hiuksiansa. Tuuhea, vaalea tukka valahti turkiskauluksen yli. Hänen +jalkojensa juuressa tiikerin taljalla, kyynärpää jättiläismäisen +petoeläimen kalloon nojaten Melusina viritteli jonkinlaista guslia, +josta hän näppäili valittavia ja sameita säveleitä. + +Suurherttuatar irroitti yksitellen koristeensa asettaen ne pikku +pöydille ympärilleen. Erään piirongin päällä vihreässä onyksilippaassa, +joka oli persialaiseen tapaan maalattu, minä tunsin sen itämaisen +diadeemin, jota hän oli käyttänyt 7:nnen husaarirykmentin juhlassa. +Sen vieressä oli toinen samanlainen, vielä raskaampi ja safiireilla +koristettu. + +Taljoissa, joita oli levitetty lattialle, oli kaikkialla armenialaista +alkuperää olevia punaisia ja vihreitä pikku täpliä. Suuri, helminauhan +muotoinen ambra- ja turkoosirengas riippui vuoteen pääpuolella, ja +ylhäällä pienessä, hämärässä syvennyksessä oli sinisen ja kullan +värinen pyhäinkuva, jonka edessä tuikki yölamppu. + +Kaksi suurta, harvinaisen taiteellisesti siselöityä hopeamaljakkoa +oli suurherttuattaren lähellä. Toisessa oli kuihtuneita kukkalehtiä, +toisessa tavaton paljous valmistumattomia jalokiviä. Hän upotti +sinne kätensä ja nosti kourallisen kiviä antaen sitten helmien ja +korindonien, kalsedonien, beryllien, sardonyksien ja viherkivien +himmeän hohtavana sateena valua takaisin maljakkoon... + +O Lautenburgin markkreivitär, minun edessäni te olitte tatarilainen +prinsessa, itämaiden haltijatar, Volgan salaperäisten aaltojen hengetär. + + * * * * * + +Hän pyysi minua kertomaan tapahtumista, jotka olivat johtaneet +minut Lautenburgiin. Hän tiesi niistä jo hiukan Marçais'lta, mutta +hymyilystä, joka säesti tätä lausetta, ymmärsin, ettei hän aivan +korkealle arvostanut tämän diplomaatin terävänäköisyyttä. + +Hän pyysi siis saada tietää elämäkertani. Tyydytin tämän halun +kertomalla mahdollisimman vähin sanoin tarinani. Lopuksi, tuntiessani, +että hän kävi tarkkaavaiseksi ja myötämieliseksi, en malttanut olla +kuvailematta hänelle sitä tuskaa, jonka ensimmäinen kohtauksemme oli +minulle aiheuttanut, minulle, joka heti hänet nähtyäni en halunnut +sydämessäni muuta kuin olla hänelle mieliksi. + +Silmät suljettuina, puhallellen valkeasta savukkeestaan renkaita, +jotka leijailivat kattoa kohden, Melusine von Graffenfried nyökäytti +hyväksyvästi päätään. + +— Unohtakaamme kaikki tämä, tahdotteko, herra Vignerte, sanoi +suurherttuatar, ja antakaa minulle kättä. + +Ja kääntyen Melusinen puoleen hän sanoi tälle venäjäksi, aavistamatta, +että ymmärsin jonkun verran hänen äidinkieltänsä: + +— Tämä ei ole vielä se, johon voimme luottaa lähtiessäni +_Kirchhaus'iin_. + +Neiti von Graffenfried vastasi olkapäitään kohauttamalla, mikä näytti +merkitsevän: Enkö sitä sanonut teille. + +— Melusine, sanoi suurherttuatar, sytytä samovaari. + +Sillä aikaa kuin Melusine järjesti teekupit raskaan, porisevan +kuparitornin ympärille, Aurore oli noussut ja avannut pienen +kirjoituskaapin. Hän viittasi minua luokseen. + +— Tunnetteko tätä kirjoitusta? kysyi hän ojentaen minulle kirjeen. + +Tarkastin paperia. En ollut koskaan nähnyt kysymyksessä olevaa paperia. + +— Se on suurherttua Rudolf-vainajan, sanoi hän. + +Hämmästykseni läheni melkein tyrmistystä. Hän ei voinut pidättää +hymyään. + +— Mutta silloin, teidän korkeutenne, en ymmärrä enää. Kenen on paperi, +jonka teille annoin, jota saan... + +— Rauhoittukaa, rauhoittukaa, herra Vignerte; paperia, joka on +hankkinut teille minun kunnioitukseni ja nyt myös ystävyyteni, tätä +paperia ei ole kirjoittanut puolisoni, suurherttua-vainaja. Mutta se on +silti arvokas minulle, niin, ehkäpä erittäin arvokas. + +Puhuessaan näin hän levitti paperin auki. + +— Näen tässä erään nimen, sanoi hän, Sangha. Tiedättekö, mikä se on? + +— Tiedän kyllä, vastasin, tästä aamusta alkaen. Se on Kamerunin +äärimmäisin kauppala, viimeinen saksalainen vartiopaikka; kymmenen +peninkulman päässä Flattersin linnoituksesta, joka on ensimmäinen +ranskalainen paikka. + +— Se on se, lisäsi hän, ja sitäpä ette näy tietävän, että juuri +tuossa kyläpahasessa kuoli auringonpistokseen suurherttua Rudolf 10 +p:nä toukokuuta 1911. Sinne hänet on haudattakin. Ymmärrätte, miten +liikutetuksi tulin saadessani tästä listasta, joka ilmaisi hänen +matkansa pysähdyspaikat, lukea sen paikan nimen, jonne hän pysähtyi +ainiaaksi. + +— Mutta kenen kirjoittama sitten on tämä luettelo? Kuka on sen laatinut? + +— Eräs ystävä, vastasi suurherttuatar. Suurherttuan uskollinen +matkatoveri. Sama, joka kaksi kertaa pelasti hänen henkensä Kongossa. +Sama, joka, vaikkei voinutkaan pelastaa häntä sairauden kynsistä, +valvoi hänen vieressään loppuun asti, piti huolta hänen hautajaisistaan. + +— Hänen nimensä? kysyin minä. + +— Parooni Ulrich von Boose. + +— Huudahdin. + +Boose, se oli hän! + +Suurherttuatar oli noussut ja seisoi aivan suorana ja hiukan kalpeana. +Hänen jalkojensa juuressa Melusine oli lakannut näppäilemästä guslia, +joka oli laskettu matolle. + +— Herra, sanoi Lautenburgin Aurore, mitä mielitte sanoa? Selittäkää, +pyydän. + +Mutta olin jo saanut hiukan takaisin kylmäverisyyttäni, oivalsin +hämärästi tehneeni virheen. Olisin halunnut puhua muista asioista. + +Suurherttuatar ei ymmärtänyt sillä tavoin: + +— Tunnetteko von Boosen? + +— Teidän korkeutenne, änkytin minä, suokaa minulle anteeksi. En +todellakaan tiedä, pitääkö minun, voinko... + +— Mitä teidän ei pidä, mitä te ette voi? + +Kirosin harmillista ja ennenaikaista huudahdustani, joka yhdessä +sekunnissa oli saattanut vaaraan kahden kuukauden uutterat +lähentymisyritykseni. Ahtaalle joutuneena ja etsien apua silmäni +kohtasivat Melusinen. + +Suurherttuatar näytti ymmärtäneen väärin tämän katseen tarkoituksen. + +— Herraseni, sanoi hän minulle, neiti von Graffenfried on ystäväni, ja +tietäkää, että minulla ei ole mitään salattavana niiltä, joille kerta +olen antanut tämän nimen. Voitte puhua hänen kuultensa, vieläpä pyydän +teitä niin tekemään. + +Tätä pyyntöä ei käynyt vastustaminen. Soperrellen kuten ne, joilla ei +ole esitettävänä muuta kuin pelkkiä arveluita, tein hänelle jotenkuten +selvää keskustelustani professori Thierryn kanssa, jolloin ensimmäisen +kerran kuulin puhuttavan paroni von Boosesta. + +Lautenburgin Auroren otsaan ilmestyi poimu. + +— Ymmärrän, mutisi hän vihdoin, tai paremmin, luulen ymmärtäväni +huolimatta kertomuksenne tahallisista ankoista. + +Hän mietti hetkisen ja sanoi minulle sitten jo täysin tyyntyneenä: + +— Tämä todistaa, herraseni, kuinka vähän tulee luottaa liian hätäisiin +otaksumiin. En tiedä, mistä herra Thierry on saanut nuo juttunsa, +joilla hän on pannut päänne pyörälle. Jos, kuten vakuutatte, hän on +omantunnontarkka historiantutkija, luulenpa, että hän olisi menetellyt +hiukan harkitummin, jos hänellä olisi ollut käsissään tämä ja tämä. + +Hän ojensi minulle äskeisen kirjeen, johon hän oli liittänyt toisen +kirjeen. + +— Nämä ovat, selitti hän, kaksi viimeistä kirjettä, jotka sain Kongosta +suurherttua Rudolfilta. Ensimmäisessä hän kertoo, miten Ulrich von +Boose pelasti hänet puhvelin kynsistä, joka oli puhkaissut hänen +hevosensa toisessa, miten tämä sama Boose vapahtaa hänet viiden kuuden +alkuasukkaan käsistä, jotka lähestyivät pahoissa aikeissa. + +Hän katseli minua hymyillen, sillä aikaa kuin luin hänen osoittamansa +kohdat. + +Kumarsin hiukan nolostuneena. + +Joimme Melusinen täyttämistä kupeista väkevää teetä, jossa uiskenteli +sitroonankuoria. Sitten suutelin suurherttuattaren ja puristin +Melusinen kättä. + +— Hyvästi, ystävä, sanoi Aurore minulle, huomiseen. + +Palasin omalle puolelleni puiston läpi huomattuani ulosmennessäni +varjon, joka minusta hyvin näytti luutnantti von Hagenilta. + + * * * * * + +Laukaus, sitten vielä toinen, pamahti äänettömässä, kirkkaassa yössä. +Me kuuntelimme. Jatkoa ei seurannut. + +Vignerte kohautti olkapäitään, + +— Joku vartija huvitteleikse. + +— Sytyttäkääpä sähkölamppunne, pyysi hän. + +Kun olin sen tehnyt, ojensi hän minulle kaksi paperia. + +— Mitäs ne ovat? kysyin. + +— Tämä tässä, vastasi hän, on ensinnäkin yksi suurherttua Rudolfin +kirjeistä Lautenburgin Aurorelle. Tämä toinen on Boosen laatima +asiakirja, jonka avulla, kuten olen teille kertonut, pääsin +suurherttuattaren suosioon ja läheisyyteen. On hyvä, lisäsi hän, +nähdä nämä paperit, jottette kuvittele uneksivanne kuunnellessanne +kertomustani. Nämä tässä ovat todellisuutta. Tutustukaa niihin. + +Tarkastin uteliaasti näitä kahta paperia: toisessa oli Boosen +voimakasta, tarmokasta käsialaa, toinen oli täynnä venytettyjä, +naisellisia kirjaimia, jotka ilmaisivat enemmän unelmoimiseen kuin +toimintaan taipuvaa luonnetta. Nähdessäni tämän kirjeen saksalaiselta +suurherttualta, joka tällä hetkellä lepäsi merien tuolla puolen Kongon +kalkkimaassa kuuman vyöhykkeen punaisten puiden välissä, tunsin +tavatonta liikutusta. Koskettaessani kirjettä sain uskomattoman selvän +tuntumuksen siitä henkilöstä, jolle, se oli kirjoiteltu. Lautenburgin +Aurore oli lähellämme. Minusta tuntui kuin olisin jo kauan aikaa +tuntenut hänet. + +Vignerte sammutti lampun, ja palanen öistä taivasta tuli jälleen +näkyviin. Annoin hänelle takaisin paperit. Hän jatkoi: + + * * * * * + +Puhuessaan _Dupuis'n ja Cotonet'n_ kirjeistä Brunetière on sanonut, +että niissä on vähemmän henkevyyttä kuin halua olla henkevä. Ja +samaa voi likipitäen sanoa kaikista muistakin Musset'n teoksista. +Toisinpäin käännettynä tämä arvostelma pitää erinomaisesti paikkansa +suurherttuattaren keskusteluista puhuttaessa. Tämä ylpeä nainen +osoittautui niissä aina kaltaiseksensa. Ja kun hän oli poikkeuksellinen +olento, oli kaikki, mitä hän sanoi, poikkeuksellista. Hän oli +ylevä arvosteluissaan, koskaan pöyhkeilemättä, koskaan kirjoihin +nojautumatta, koskaan herättämättä »putoavien kirjojen kolinan» kaikua. + +Hän inhosi ylimalkaisia, tyhjiä lauselmia kuin kissa ruoholientä. + +Tuntematta hänen makuansa ja tietojansa olin edellisenä iltana tuonut +hänelle kolme kirjaa: _Le Voyage du Condottlère, Les Eblouissenents, +Les Evocations_. + +Seuraavana päivänä hän antoi ne minulle takaisin! + +— Olen lukenut kaikki nämä, sanoi hän. Valintanne ei ollut huono. Näen, +että rakastatte runoutta. + +Sohvalla oli muutamia kirjoja. Hän otti niistä yhden ja ojensi minulle. + +— Se on Revue du Caucase,[24] joka ilmestyy Tiflisissä. Näissä +vähäisissä sivuissa, näissä yksinkertaisissa kertomuksissa matkoista +kuolemattomiin seutuihin, on enemmän kauneutta kuin enimmissä +nykypäivien runoilijoissamme. Se on suuri lähde, josta uuden ajan +runoilijat tulevat täyttämään leilinsä. + +Hän jatkoi: + +— Shakespeare on kuollut kolme vuosisataa sitten, ja nummet, joissa +hän näki Macbethin, ovat nyt paljaaksikarsitut ja täynnä tehtaita. +Kauppamatkustajat vaeltelevat nyt Espanjassa Don Quichotten asemesta. +Italiassa Carducci on jonkinlainen heikkomielinen Hugo. Teidän kauniit +maakuntanne ovat joutuneet, kuten Sveitsi, turistien tyyssijoiksi. +Kaikkien kukkuloitten liepeillä on kiertoportteja. + +Suarès, jonka teoksen teiltä sain, tuntee sen, ja kun hän puhuu meidän +Dostojevskistamme, voittaa hän oman itsensä. Hänen pitäisi pistäytyä +Darielin solissa. Olen varma, että ne miellyttäisivät häntä enemmän +kuin Ebro ja Duro, joiden tapaisia näkee kaikkialla rautatien varsilla. + +Rouva de Noailles on epäilemättä teidän suurin runoilijanne. Mutta +miksi hän tahtoo itsepäisesti esiintyä kreikkalaisena! Kreikkalainen +ei hän ole enempää kuin indialaisen bakkuksen Ariadne tai Circassian +Medea. Sen, mikä hänellä on parhainta, on hän saanut Armeniasta ja +Persiasta, jotka ovat meidän maitamme. Kreikkalainen! Sehän on aivan +naurettavaa. Ettekö ole sitten koskaan nähnyt häntä? Olen kerran syönyt +aamiaista hänen kanssansa Evianissa. Voin sanoa hänen miellyttäneen +minua, sillä hän on kaunis ja ilkeä. Mutta tiedän tosiaan, ettei hän +ole kreikkalainen tyyppi. Meidän maassamme elää eräs naakkalintu. Se +on villi, lentää hyvin korkealle ja käyttää taitavasti nokkaansa. +Sen sulat ovat mustia ja sinisiä. Se on solakka ja eloisa. Rouva +de Noailles on tataarilainen naakka eikä Eginan kömpelö ja lihava +kyyhkynen. + +— Entä tämä? sanoin ojentaen hänelle Renée Vivien'in teoksen. + +— Tämä, vastasi hän suudellen kirjaa, en osaisi hyvin puhua siitä, +sillä jumaloitsen sitä. + +Tunsin hurmaavaa nautintoa kuunnellessani ympäristössä, joka tyydytti +kaikkein korkeimmatkin ylellisyyden vaatimukseni, tämän kiihkeästi +ihailemani naisen puhuvan asioista, jotka ovat rakkaimpia minulle. +Sanoin sen hänelle suoraan. + +Hän näytti siitä liikutetulta, luulen. Laskien kätensä olkapäälleni hän +mutisi, en muista enää millä kielellä: + +— Sinä olet soma ja minä pidän sinusta, veliseni. + +Ja kääntyen Melusinen puoleen hän toisti edellisen illan venäläisen +lauseen: + +— Ei, todellakaan hän ei ole vielä se, johon voimme luottaa lähtiessäni +_Kirchhaus'iin_. + +Sitten hän jatkoi tavallisella vilkkaudellaan: + +— Luulenpa, ystäväni, sinutelleeni teitä. Ei pidä kiinnittää siihen +huomiota. Sekoitan hiukan kaikkia murteita ja meillä sinutellaan +melkein aina kaikkia, uskollisista eläinpahasista tsaariin asti. + +Seurasi pitkä hiljaisuus, jota hetkittäin katkaisivat kummalliset +sävelet Melusinen soittimesta. + +Eräässä maljassa savusi hyvänhajuinen suitsukakkunen. + +Luontevuuteni säilyttämiseksi selailin pikku pöydällä vieressäni olevan +avatun kirjan lehtiä lukematta niitä. + +— Pidättekö siitä, kysyi Aurore minulta. + +Se oli _Reisebilder_.[25] + +Ja kun ilmaisin Heine-ihailuni: + +— Minä, sanoi hän, vaadin ennen kaikkea runoilijalta määrättyä sielun +ylevyyttä. Sentähden rakastan Shelleytä ja Lamartinea, ja sentähden +Heine on ollut minusta aina vastenmielinen. Oh, tiedän, mitä aiotte +sanoa: _Nordsee_ ja monta muuta. Tunnen paremmin kuin kukaan, mitä +olen velkaa hänelle. Mutta hän on kuten tuo Deutz, joka myi teidän +herttuatar de Berrynne, ja minua aina haluttaa tarttua pinsetteihin +ojentaakseni niillä hänelle ihailuni. + +Ottaen kirjan kädestäni hän ryhtyi sitä selailemaan. + +Mitä kello mahtoi olla, en tiennyt. Verhojen takaa, avonaisesta +ikkunasta tuoksahti äkkiä sisään tuota kylmää raikkautta, joka käy +aamunsarastuksen edellä. Suitsusavu kallistihe kuin kaatumaisillaan +oleva pylväs. + +Syventyneenä nyt _Reisebilder'iin_ suurherttuatar ei nähnyt minua enää. +Melusine pani hymyillen sormen huulilleen ja vei minut huoneesta hänen +valtijattarensa huomaamatta poistumistamme. + +Ulkona oli kylmä. Yön tumma sini vaaleni lännessä, muuttui hitaasti +punertavaksi, sitten vihreäksi ja sitten kellertäväksi. Istahdin +penkille oven viereen suurherttuattaren ikkunan alle, tuntien +jonkinlaista murheellista, surumielistä iloa, tässä samassa paikassa, +jonne niin monena yönä olin tullut vain saadakseni olla häntä lähellä. + +Silloin raukea ääni, yksitoikkoinen mutta kirkas kuin vuoripuron +jääkylmä vesi, lauloi. + +Suurherttuattaren ääni Melusinen guslin säestämänä! Tässä olennossa ei +ollut mitään soraäänistä. Hänen äänensä oli sellainen, jollaiseksi sen +olin kuvitellut. + +Hän lauloi Ilsen romanssia, kauneinta »Matkakuvista.» Ja kun olimme +äsken juuri puhuneet siitä yhdessä, tuntui minusta kuin olisin vielä +osittain ollut hänen huoneessaan. + + Ich bin die Prinzessin Ilse, + Und wohne im Ilsenstein; + Komm mit nach meinem Schlosse, + Wir wollen selig sein. + + Dein Haupt will ich benetzen + Mit meiner klaren Well', + Du sollst deine Schmerzen vergessen, + Du sorgenkranker Gesell! + + In meinen weissen Armen, + An meiner weissen Brust, + Da sollst du liegen und träumen + Von alter Märchenlust. + + Ich will dich küssen und herzen, + Wie ich geherzt und geküsst + Den lieben Kaiser Heinrich, + Der nun gestorben ist. + + Es bleiben tot die Toten, + Und nur der Lebendige lebt + Und ich bin schön und blühend, + Mein lachendes Herze bebt. + + Komm in mein Schloss herunter, + In mein kristallenes Schloss. + Dort tanzen die Fräulein und Ritter, + Es jubelt der Knappentross. + + Es rauschen die seidenen Schleppen, + Es klirren die Eisensporn, + Die Zwerge trompeten und pauken, + Und fiedeln und blasen das Horn. + + Doch dich soll mein Arm umschlingen, + Wie er Kaiser Heinrich umschlang; — + Ich hielt ihm zu die Ohren, + Wenn die Trompet erklang.[26] + + + Olen prinsessa Ilse, + Ja asun llsensteinissa; + Tule kanssani linnaani, + Olemme onnellisia. + + Kostutan päätäsi + Kirkkaalla laineellani, + Sinä unohdat tuskasi' + Surunsairas poikani! + + Minun valkeilla käsivarsillani, + Minun valkealla povellani, + Olet lepäävä ja uneksiva + Muinaisista taruista. + + Suutelen ja hyväilen sinua, + Kuten olen hyväillyt ja suudellut + Rakasta Henrik keisaria, + Joka on nyt kuollut. + + Kuolleet pysyvät kuolleina, + Ja vain elävä elää, + Ja minä olen nuori ja kukoistava, + Minun naurava sydämeni värisee. + + Tule alas linnaani, + Minun kristallilinnaani. + Neidot ja ritarit siellä tanssivat, + Aseenkantajat pitävät iloaan. + + Silkkiset laahukset kahisevat, + Rautakannukset helisevät, + Kääpiöt lyövät vaskirumpua, + Ja puhaltelevat torveen. + + Mutta Sinua käsivarteni syleilee, + Kuten ennen Henrik keisaria; + Peitin käsin hänen korvansa, + Kun pasuuna soi. + +Syvä hiljaisuus. Sitten aamu sarasti. + +Olin antamassa tuntia oppilaalleni vanhan ajan historiassa, kun +suurherttua astui huoneeseen. + +Hän antoi meille merkin istuutua jälleen ja viittasi minua jatkamaan. + +Olin tänään puhunut Joachim-herttualle Aleksanterin seuraajista, +epigonien toimeenpanemista katutaisteluista Babylonissa aina +Cyropedeonin taisteluun saakka, joka Lysimachoksen tappion johdosta +laski perustan Lagidien ja Seleucidien hallitsijasuvuille. Olin +koettanut piirtää nuorelle saksalaiselle prinssilleni Eumeneen, +argyraspidien päällikön, Polysperschonin, Antipaterin, Antigone +Gonataksen ja Demetrius Poliorceten suuret ja traagilliset hahmot. Hän +kuunteli minua tehden innokkaasti muistiinpanoja, kuuliaisuudella, jota +en olisi suonut aivan niin täydelliseksi... + +Suurherttua oli istuutunut ja kuunteli hänkin. Hänen vakavien ja +älykkäiden kasvojensa vaikutuksesta en tuntenut enää puhuvani +vähälahjaiselle Joachimille, vaan Fredrik-Augustille. Hänelle +oli aiottu loppupäätelmäni koettaessani selittää miten epigonien +valtakuntien heikkous oli helpottava keskittyneen Rooman voittoa. + +Epäröin hetkisen puheessani. + +— Älkää ollenkaan välittäkö läsnäolostani, sanoi silloin hymyillen +Fredrik-August, jos tarkoituksenne on verrata Roomaa Preussiin. + +Olin tosiaan ilmeisen haluton painostamaan hänen kuullensa itsenäisten +Saksan liittovaltioiden vasallisuhdetta Preussin kuninkaaseen. + +Tein sen kuitenkin ja hän ilmaisi hyväksymisensä. + +— Turvatkoon tämä vasallius, sanoi hän, kuten Rooman liittomaiden +alistuneisuus, Saksan suuruuden ja maailman rauhan. + +Lopetin tuntini ilmoittamalla oppilaalleni käsitellyn aineen +lähdekirjat, ja mainitsin pääteoksen: Droysenin _Hellenismin historian_. + +— Anteeksi, herra Vignerte, sanoi suurherttua, eikö ole mitään +ranskalaista teosta, jota voisi käyttää Droysenin asemesta? + +En ollut koskaan tuntenut Sorbonnessa häpeää, jota nyt tunsin +vastatessani kieltävästi. + +Kello löi yksitoista. + +— Joachim, sanoi suurherttua, voitte mennä. Jääkää, herra Vignerte. + +Olimme yksin. + +— Herrani, sanoi hän kauniilla, sointuvalla, hiukan surunvoittoisella +äänellään, olette tähän asti saattanut luulla minua säästeliääksi +ylistyksiin nähden, joita epäilemättä tunnette ansaitsevanne. Mutta +minulla on paha tapa odottaa melko kauan, ennenkuin julkilausun +ajatukseni. Nyt on se hetki tullut, herra. Teidän tietämättänne +oppilaanne oli eilen tutkinnossa, jonka piti eräs Kielin yliopiston +professori. Osoittamatta vähääkään puolueellisuutta ranskalaista +opetusmetodia kohtaan tämä professori ei voinut muuta kuin kumartaen +todeta ne erinomaiset tulokset, jotka olette saavuttanut. + +Hän lisäsi äänellä, jossa oli lievä katkeruuden vivahdus: + +— Tiedän, että elonleikkaaja ansaitsee sitä enemmän ylistystä, mitä +epäkiitollisemmalla maaperällä hänen viljansa on kasvanut. Sallikaa +minun tällä hetkellä lausua teille kiitokseni ja toivomukseni, että +Lautenburgin vieraanvaraisuus tyydyttäisi teitä, niin että voisitte +viedä loppuun asti yrityksen, joka on niin hyvin alkanut. + +— Teidän korkeutenne, vastasin minä todellakin liikutettuna, olen +ylenmäärin kiitollinen teidän korkeutenne hyväntahtoisuudesta. + +— Minä, sanoi hän painokkaasti, minähän olen kiitollisuuden velassa +teille. Olen juuri saanut kuulla, herra Vignerte, että te vähennätte +sitäkin niukkaa vapaata aikaa, minkä poikani kasvatus teille jättää, +omistautumalla tehtävään, joka on minulle ehkä vieläkin rakkaampi. +Jääköön kaikki tämä ainiaaksi meidän keskeiseksemme. Tiedän, mitä +vaikeuksia vastaan olette saanut taistella, ennenkuin olette +saavuttanut suurherttuattaren luottamuksen, jonka hän teille nyt, +luullakseni, on lahjoittanut. En tuntenut teitä tarpeeksi, herrani, +ilmaistakseni teille jo heti alussa, selvemmin kuin mitä tapahtui, +toivomukseni saada nähdä teidän asettuvan hänen käytettäväkseen ja +koettavan huvittaa häntä, vapauttaa hänet synkistä ajatuksista, +jonkinlaisesta moraalisesta rauhattomuudesta, joka on vahingoksi hänen +ruumiilliselle hyvinvoinnilleen. + +Hänen äänessään oli niin vaikuttavaa surumielisyyttä, että tunsin +voimakasta liikutusta. + +— Teidän korkeutenne, sopersin, lupaan teille... + +Hän ojensi kätensä. + +— En tarvitse lupauksia, herra. Tunnen teidät nyt ja tiedän, että +kaikki, minkä suinkin voitte tehdä suurherttuattaren hyväksi, sen +teette. Se on paras tapa vahvistaa todeksi luottamus, jota teille +osoitan. Tehtävänne ei tule olemaan aina helppo. Naisella, etenkin +kun hän on saanut kokea rakastetun olennon kuoleman, ei ole sitä +mielentasaisuutta, josta me miehet ylpeilemme. Tehkää parhaanne, herra +Vignerte. + +Me olimme hetkisen vaiti. Sitten hän lisäsi. + +— Lausuisin vielä muitakin kiitoksia, jollei kaikki arvonannon osoitus +olisi tarpeetonta sen luottamuksen jälkeen, mitä olen teille osoittanut +äskeisellä puheellani. Sallinette minun kuitenkin ottaa huomioon +sen ylimääräisen uhrautumisen, jota teiltä vaaditaan. Olen antanut +määräyksen palkkionne korottamisesta viiteentoistatuhanteen. + +Minä huudahdin. + +— Katsokaas, sanoi hän hymyillen tuota hymyä, jonka hän osasi saada +niin viehättäväksi, pelaattehan te nyt joka ilta bridgeä viiden +pfennigin panoksilla! + + * * * * * + +Tulin hiukan myöhästyneenä aamiaiselle ja tapasin professori Cyrus +Beckin kiihkeästi väittelemässä Kesselin kanssa. + +Tämä viimeksimainittu näytti ilmeisesti huvikseen kiusoittelevan vanhaa +oppinutta, joka leikinlaskua ymmärtämättä oli suuttumuksesta aivan +tummanpunainen. + +Minulla oli liiaksi miettimisen aiheita kyetäkseni seuraamaan heidän +keskusteluaan. Kuulin hämärästi professorin vakuuttavan, että kemialla +olisi tulevassa sodassa paljon ratkaisevampi merkitys kuin kaikilla +muilla taisteluvälineillä, ja että hän, Cyrus Beck, oli tekemäisillään +keksinnön, jolla voitaisiin vaatimattoman laboratorion ja muutamien +keitinpullojen välityksellä hävittää kokonainen armeijakunta. + +Häntä kiihdytti tavattomasti pila, jota Kessel hänestä teki. + +Lopuksi hän haastoi minut todistajaksi komendanttia vastaan pyytäen +minua toistamaan kohdan, jossa Renan toivoo, että ihmiskunnan kohtalot +asetettaisiin oppineista kokoonpannun komitean käsiin, jolla olisi +hallussaan niin voimakkaita räjähdysaineita, että niillä voitaisiin +räjähdyttää maa tuhansiksi sirpaleiksi, jos sen asukkaat uskaltaisivat +ruveta tekemään tyhmyyksiä. + +Myönnän, että olin vain puolittain kuunnellut hänen puhettaan. + +— Ilmeisesti, sanoin minä hänelle. Pyydän, sallikaa minun, herra Beck, +nyt pyytää teiltä hiukan opastusta. + +— Tehkää hyvin. + +— Voitteko sanoa minulle, mikä on _Kirchhaus_? + +Ukko oli noussut. Suureksi hämmästyksekseni hän loi minuun kiukkuisen +katseen ja, ennenkuin olin hämmästyksestäni tointunut, poistui +huoneesta paukauttaen oven kiinni perässään. + +Katsoin Kesseliin. Tämä mies, niin kylmä ja käytöksessään moitteeton, +sananmukaisesti aivan hytki naurusta. + +— Mikä hänelle tuli? kysyin minä. + +— Kylläpäs keksittekin! sai hän vihdoin sanotuksi. Miesparkaa! Näittekö +hänen raivokasta ilmettään? Ja hän kun luuli saavansa tukea teistä. + +— Mutta miksi hän suuttui? kysyin minä, ja kummasteluni oli niin +luonnollinen, että Kessel vuorostaan hämmästyi. + +— Kuinka, sanoi hän, ettekö sanonut sitä tahallanne? + +— Miten? + +— Ettekö piloillanne kysynyt häneltä, mikä oli _Kirchhaus_? + +— Kysyin häneltä, koska en sitä tietänyt ja saadakseni tietää, sanoin +hiukan harmistuneena. + +Hän katsoi minuun ja purskahti vieläkin kovempaan nauruun. + +— Ah, hyvä, mainiota, sattumalta siis, enpä ole eläissäni nähnyt +parempaa. _Kirchhaus_, rakas ystävä, ettekö tiedä, mikä se on täällä +Lautenburgissa? + +— No mikä sitten? + +Mikäkö, saakeli, sehän on hullujenhuone. + + * * * * * + +Suurherttuatar metsästi kaikkina vuodenaikoina. + +Aika ajoin, ilahduttaakseen 7:nnen husaarirykmentin upseereita, hän +myöntyi ajamaan kettua tai hirveä. Mutta kaikkein enimmän hän piti +yksin metsästyksestä, sateessa ja tuulessa, ilman vartijoita, ilman +palvelijoita, ilman ajomiehiä, mukana vain koira ja suunnan määrääjänä +sattuma. + +Kuinka monta kertaa näin hänen pikku salongissaan omin käsin täyttävän +patroonia. Somat sinisen, vihreän, violetin säämiskän ja trikolorin +väriset hylssyt olivat rivissä hänen edessään pöydällä, johon oli +ruuvattu kiinni puuttaja. Laskien tarkoin hylssyjen vetävyyden hän +pani jokaiseen annoksen ruutia, tulpan, lyijypalan ja pienen valkean +pahvilevyn. Panokset kiinnitettyään hän kirjoitti kuhunkin niistä +lyijyn numeron. + +Hagen otti osaa kaikkiin retkiin, ja tosiaan olisi ollut vaikeata +syrjäyttää häntä, koska tämä kuului hänen palvelukseensa. Melusine +von Graffenfried, joka oli veltto ja huono liikkuja, jäi mieluummin +palatsiin pehmeille turkistaljoille polttamaan ainaisia vaaleita +savukkeitaan. Korvaukseksi herra de Marçais tuli melkein aina mukaamme. +Hän sai siten tilaisuuden näytellä huomiotaherättäviä urheilupukujaan, +joita suurherttuatar aina osasi sopivalla tavalla kehua. Hän oli +muutoin mukava toveri, hilpeä ja sukkela. + +Me läksimme linnasta ratsain kahden tienoissa iltapäivällä. Oli ensiksi +kuljettava Heerenwald'in läpi. Oravat hypähtelivät kuusissa, fasaanit +kohosivat raskaasti lentoon metsäteiltä. Tiheikön sisältä kuului +lehtokurpan läpättävä siipienhavina. + +Marçais olisi mielellään tahtonut pysähtyä tänne. Hänestä oli +mielusinta ampua fasaaneja suuressa metsässä, aukeamassa, sivullaan +palvelija lataamassa kivääriä ja ilmoittamassa lintujen ohikulusta: +fasaani vasemmalla, herra kreivi; kana oikealla. + +Mutta suurherttuatar Aurore ei ollut tähän taipuvainen. Hän kammoi +kaikkea, mikä vivahti julkiseen metsästykseen, ja tunsi etupäässä halua +vesilintujen ampumiseen. + +Pian kitukasvuiset puut harvenivat. Suuri harmaan kelmeä suo tuli +näkyviin. Taivaalla oli aurinko jo vaipunut matalalle näkyen suurena +punaisena pallona. + +Kaksi palvelijaa odotti meitä pienessä yksinkertaisessa kioskissa. +He ottivat huostaansa meidän hevosemme. Marçais'lla oli koiransa +Dick, suuri sininen auvergnelainen metsäkoira, isoääninen, hiukan +liian etäältä ajava, mutta hyvin paikallaan pysyvä. Suurherttuattaren +mustansininen espanjalainen lintukoira, hyvin ruma, näytti +Tarass-Bulban koira veljeltä. + +Millä nautinnolla suurherttuatar heitti ohjakset ja hyppäsi maahan. +Näen vielä liikkeen, jolla hän avasi hammarlessinsä ja työnsi siihen +kaksi säämiskänväristä patroonaa. Kuulen messingin kylmän kilahduksen, +kun se naksahtaa pyssynpiipun terästä vasten... + +... Ollessani viisitoista vuotias ja asestettu vanhalla kiväärillä, +olin jo maistanut tätä tavatonta iloa, metsästämistä suurella suolla. +Myöhemmin, rykmentissä, osumiset liikkuviin kuviin tuottivat minulle +lapsellista iloa samoinkuin kauniit kaksoislaukaukset hajaantuviin +kurppiin. + +Daxin pohjoispuolella on suunnaton räme, jota rajoittavat viheliäiset +Hermin ja Gourberan kauppalat. Sinne päästään erästä solaa myöten, +jonka nimi on Cible, koska keisarin metsästäjät ennen muinoin +paukuttelivat siellä. + +Samanlainen suo oli täälläkin. Mikä pehmeän hiekan, upottavan maan +valittava vetistely, mikä korkea, terävä heinä, joka leikkaa kuin +sapeli varomattomasti nyhtäisevää kättä. + +Tämän liejun, näiden petollisten vihreiden mättäiden, näiden +kaislareunaisten suonsilmien, tämän näöltään yksitoikkoisen suomaiseman +kaikki eroavaisuudet ja monilukuinen kasvisto olivat minulle tuttuja. + +Kuten Volgan rämeiden kaunis metsästäjätär niin minäkin tunsin kaikki +näiden alastomien seutujen linnut: mustan kanan eli rantakanan, joka +hyppii lehdettömissä pensaissa; ruisrääkän, joka juoksee vinhaa +vauhtia korkeassa ruovostossa, eksyttää jäljiltä parhaimmatkin koirat, +hengästyttää metsästäjän ja saa hänet uskomaan, että jänis on lähellä, +ennenkuin se päättää nousta lentoon, tehden sen, lintuparka, hyvin +kömpelösti ja joutuen silloin helposti saaliiksi. + +Siellä oli vielä monenlaisia sorsia, joihin luoti ei ota pystyäkseen, +vaan liukuu syrjään ja jotka syöksyvät huimaavaa vauhtia ilman halki +viistossa, kovaiskuisessa lennossa: sinisorsia, lusikkanokkasorsia, +kauniita punapäisiä palosorsia; helakoita tavisorsia, jotka uivat +parittain ja joilla punertavissa rinnoissaan on kolme höyhentä mustan +apilaan muotoisena kuviona... + +Siellä oli kahlaajalintuja, mustan ja valkoisen kirjavia kuin harakat, +nousten nopeasti ilmaan ja sitten äkkiä paiskautuen maata kohden +väistääkseen laukausta... + +Siellä oli kurmitsoja, niin kauniita keväällä, kultahepenissään... + +Siellä oli lopuksi soiden kuningattaret, linnuista kauneimmat, +vaikeimmat ampua, suokurpat: pieni, tuskin leivosen kokoinen vihreä- +ja sinijuovainen lintu, jota meillä nimitetään _taivaanvuoheksi_, +tavallinen suokurppa, viiriäisen kokoinen mutta pelkkää jännettä +koko lintu, ja, harvinaisin kaikista, heinäkurppa, joka on peltopyyn +kokoinen. + +Alakuloisin, rämein huudoin ne halkovat ilmaa hämmästyttävällä +nopeudella, ällistyttävin kaartein ja kääntein. Tähtäätte oikealle, ja +kun tuuli on vienyt savun, näette vasemmalla, hyvin kaukana, pienen +harmaan linnun, joka häviää. + +Näiden hannoverilaisten soiden keskellä, jotka olivat erehdyttävästi +Landes'ien soitten näköisiä, Lautenburgin Aurore oli vieläkin kauniimpi +kuin palatsissa juhlapuvussaan. Pieni pyöreä lakki päässään, jaloissa +pitkävartiset, pehmeät vesisaappaat hän käveli hypähdellen keveästi +kuin paimentyttönen hyllyviä mättäitä pitkin. Tämän vetisen, kostean +ilmakehän kellertävät huurut heijastivat ruosteenvärisen hohteen hänen +kasvoilleen. Marçais ampui kylmäverisesti, tarkkaan. Pikku Hagen +hermostui ja laukaisi aina liian nopeasti kiväärinsä. Minä olin paljon +taitavampi kuin he, mutta mikä kehno ampuja olinkaan suurherttuattareen +verrattuna. + +Jättäen meille rantakanat ja sorsat hän kiinnitti huomionsa vain +kurppiin. Yö kaartui alakuloisena vetisen suomaan ylitse. Taivaanranta +hohti kuparin karvaisena päivän viimeisten säteitten hehkussa. +Vesilätäköt kiilsivät vihreinä, vähitellen syventyvinä ja tummuvina. +Kivääreistä leimahti joka laukauksella kalpea liekki, joka pimeyden +lisääntyessä kävi yhä punertavammaksi. + +Tämä oli suurherttuattaren hetki. Hänen espanjalainen koiransa näytti +ikäänkuin monistaneen itsensä. Joka kerta kun eläin pysähtyi, kuultiin +kurppien lentävän. Ei Marçais, ei Hagen enkä minä nähnyt niitä enää. +Mutta Aurore, hän näki ne, jokainen hänen laukauksistaan pudotti pienen +harmaan linnun. + +Hetken odotus, pimeässä kuului taipuvien ruohojen kahinaa. Silmät +välkkyen, yltä päältä märkänä, kiiltävänä ja mustana espanjalainen +syöksyi esiin tuoden valtijattarelleen maahan pudonneen kurpan. + +Oli yö. Matalalla taivaalla lensi kaukaisin, kirkuvin huudoin näkymätön +kurkirivi. Suurherttuatar otti linnun koiralta. Me siirryimme +lähemmäksi. Näin hänen silittävän vielä lämpöistä hentoa ruumista. +Siinä ei näkynyt mitään haavaa. Ei mitään, mistä olisi käynyt ilmi +lyijypalan tekemä näkymätön musta reikä, jota tietä hento elämä oli +liitänyt pois. + +Silloin, tuolla epäjohdonmukaisuudella, jonka huomaa monissa +metsästäjissä, Lautenburgin Aurore vei huulilleen pienen, voimattoman +pään ja suuteli sitä. + + + + +VI. + + +Keskiviikkoiltana, 16 p:nä toukokuuta 1914, tapahtui minulle se kunnia, +että Lautenburgin suurherttuatar kertoi minulle elämäntarinansa. +Sallikaa minun selostaa teille tämä kertomus, ei eritoten siitä syystä, +että eräiden hänen elämänsä yksityiskohtien tunteminen ehdottomasti +auttaa ymmärtämään murhenäytelmää, jonka toiminta nyt alkaa kiihtyä, +vaan sen ilon tähden, jota tunnen saadessani avata tämän koristeitten +säiliön, käsitellä näitä ihania barbaarisia jalokiviä, joita se +on täynnänsä ja jotka aina, olkoon kuinka pimeä tahansa, tulevat +valaisemaan yötäni. + +Hagen oli silloin poissa, hänen täytyi ottaa osaa eräisiin 7:nnen +husaarirykmentin toimeenpanemiin illallisiin. Näin suurella ilolla, +että suurherttuatar, niin luontevasti kuin hän suhtautuikin tähän +vaiteliaaseen ja itsepintaiseen rakastajaan, oli paljon vapaampi minun +seurassani kuin Hagenin. + +Puoleksi makuullaan valkealla jääkarhun taljalla, joka peitti hänen +pitkää leposohvaansa, hän oli puettu tuona iltana hyvin väljään, +kevyeen, turkkilaisesta silkistä tehtyyn keltaiseen, ruosteen ja hopean +värisillä koruompeluksilla kirjailtuun tunikkaan. Silloin tällöin hän +rutisti kokoon vierellään matalalla sohvapöydällä olevan maljakon +suuria ruusuja, ja silloin kuului heteitten kevyt putoilu siniselle +matolle. + +Matolle kyyristyneenä, hiukset puoli valtoimenaan Melusine nojasi +raukeata päätään valtijattarensa paljaisiin jalkoihin, joita hän +hetkittäin painoi rintaansa vasten. + +Nojatuolista, jossa istuin, näin hänen valensialaisen kaulahuivinsa +raottumasta nuoren naisen hienon, raukean poven hekumallisesti +kohoilevan. Avonaisen ikkunan edestä oli verhot vedetty syrjään, ja +yötuuli, joskus niitä kohautellen, sekoitti savukkeiden, ruusujen ja +ambran huumaavaan hajuun Heerenwaldin raikkaita palsamituoksuja. + +Pitämättä lainkaan väliä vaikutuksesta ja tyylistä, sekoittaen kolme +kieltä keskenään, siirtyen ranskalaisesta teitittelystä saksalaiseen +kolmannen persoonan käyttöön ja venäläiseen sinutteluun Aurore puhui. + +»Sinä tiedät», alkoi hän, »etten ole juuri kohonnut mennessäni +naimisiin. Ruhtinattaresta tulin suurherttuattareksi, ei muuta. Ja +Hohenzollernien suvuksi puolisoni suku ei ole aivan niin vanha kuin +minun. + +Olen Tjumenin ruhtinatar. Tiedän kyllä, että teidän länsimaiset +historianne eivät tiedä juuri mitään meistä. Mutta jos menisit +Samarkandiin, Kara-Korumiin taikkapa vain Tiflisiin, saisit lukea +vanhoista aasialaisista kronikoista asioita, jotka saattaisivat +sinut unelmoiden syventymään meidän alkuperämme vanhuuteen, ja sinä +ymmärtäisit, että teidän Broglienne, teidän Cumberlandinne ovat pelkkiä +nousukkaita meidän rinnallamme. + +Eräs tjumenilainen ruhtinas mestattiin sentähden että oli tehnyt +vastarintaa Jaroslaw Suurelle, ja en mene häntä pitemmälle taaksepäin +ajassa, jotten ikävystyttäisi sinua nimillä ja karkoittaisi sinua +viettämään yötäsi muualla. Eräs toinen ruhtinas antoi Iivana Julmalle +niin kovan palan purtavaksi, että tämä piti parempana tehdä sovinnon +hänen kanssaan ja lähetti hänelle suurenmoisia lahjoja, muun muassa +suuren pöytäkellon, jonka taulu oli täynnä safiireja. Se ei kuitenkaan +estänyt tämän tjumenilaisen poikaa tuomasta neljäkymentätuhatta +ratsumiestä Krimin kaanille, kun kaani lähti piirittämään Moskovaa, +vuonna 1571, muistaakseni. + +Ei pidä luulla, että me, siitä syystä että aluksi olemme taistelleet +tsaaria vastaan, olisimme villiä kansaa. Boris Godunov tarvitsi +kipeästi meitä taistelemaan tataareja, tserkessejä ja tseremissejä +vastaan. Totta on, että mielellämme taistelimme eurooppalaisia vastaan. +Tjumenin Aleksis, Pietari suuren kummipoika, johti suurta Pultavan +taistelua. Vastapalvelukseksi tämä tsaari jätti hänet uudistuksiltaan +rauhaan. Meillä on eräs teidän Mignardinne tyyliin maalattu taulu, +joka esittää häntä karvalakissaan, messukasukan tapaan kirjaillussa +turkissaan, pitkine viiksineen, jotka tsaari oli sallinut hänen pitää, +mutta leikkauttanut kaikilta muilta. + +Ensimmäinen, jolta parta leikattiin, oli Wladimir, minun isoisäni +isä. Tämä Wladimir se oli tulemaisillaan ammutuksi Barclay de Tollyn +käskystä, en muista enää mistä syystä. Hän komensi Astrakanin +kasakoita, jotka taistelivat Champs-Elysées'ssä ja näyttivät tehneen +puhdasta jälkeä. Isoisäni isä oli paljon rosvonnut, mutta hän myi +kaiken saaliinsa saadakseen rahaa, jota hän kiirehti tuhlaamaan +Palais-Royalissa. Hän pani panoksensa punaiselle ja musta tuli +neljätoista kertaa. + +Wladimirin isä oli aluksi ollut hyvin hyvissä väleissä Katarina II:n +kanssa. Kun keisarinna sai hänestä tarpeekseen, naitti hän Wladimirin +isän eräälle Anhaltin hovin neidolle. Minun sukuni liittoutui tällöin +ensimmäisen kerran täkäläisten kanssa. Toivon, että minuun päättyy +tämä luettelo. Melusine, en tahdo pahoittaa sinua, mutta tuo saksatar +oli typerä ja itara. Hän ei esimerkiksi voinut saada näköisekseen +ainoatakaan niistä seitsemästä lapsesta, jotka hän lahjoitti +puolisolleen. Kaikki olivat pikku kasakoita. + +Isoäitini oli Erivanista. Sanotaan, että olen hänen näköisensä, mutta +hän oli kauniimpi kuin minä. Hän vaihtoi uskontoa päästäkseen naimisiin +isoisäni kanssa, johon oli hullaantunut. Ennen hän palveli tulta, mikä +onkin maailman kaunein uskonto. + +Isäni, hänestä saan tilaisuuden puhua sinulle vielä tuonnempana, +on suvussani toinen, joka liittoutui saksalaisten kanssa, vieläpä +Hohenzollerien päälle päätteeksi. Mutta minun on selitettävä miten se +tapahtui. Isäni oli, kuten isoisäni Wladimir, kiihkeä pelaaja. Hän oli +vannonut voittavansa Ranskassa takaisin sen mitä toinen oli siellä +menettänyt. Hän olisi tosiaan joutunut häviöön siellä, jos koskaan voi +joutua puille, paljaille sellainen, joka omistaa maa-alueita, suuria +kuin kuusi teidän maakuntaanne, lukemattoman joukon kasakoita, ja +karjalaumoja, jotka kaksinkertaistuvat joka vuosi. + +Joka tapauksessa hän vietti kymmenen kuukautta vuodesta Pariisissa — +hän otti osaa kilparatsastuksiin — Aix'ssä, Nice'issä, kaikkialla, +missä voi tavata hänen kaltaisiaan tyyppejä. — Aix'ssä hän tuli +tuntemaan äitini. Se tapahtui kesällä vuonna 1882. Hän oli eräänä +iltana Villa des Fleurs'issä yhdessä Kreikan Yrjö-kuninkaan ja +suuriruhtinas Wasilin kanssa. He olivat juoneet paljon. Silloin isäni +tuli puhuneeksi naisista kauheita asioita, väittäen, että he olivat +kaikki samanlaisia ja että hän, Tjumenin ruhtinas, jonka oli pakko +mennä naimisiin asemansa vuoksi, oli valmis ottamaan kenen tahansa. + +Otapas silloin, sanoi suuriruhtinas, vaimoksesi ensimmäinen nainen, +joka tulee tänne. + +— Kernaasti, siinä tapauksessa, ettei hän jo ole naimisissa, lisäsi +isäni, jolla oli uskonnollisia mielipiteitä. + +— Lyön vetoa, ettet ota. + +Kuinka paljon? + +— Satatuhatta ruplaa. + +— Suostun. + +Yrjö-kuninkaalla ei näyttänyt vielä koskaan olleen niin hauskaa. +Miesparka, surin häntä kovin, kuusi kuukautta sitten, kun hänet +murhattiin. Mutta haluaisinpa, että osaisitte kuvitella, Melusine +ja sinä, nuo kolme miestä odottamassa oven avautumista ja sen +sisällekäymistä, josta oli tuleva Tjumenin prinsessa, sillä he tunsivat +hyvin isäni itsepäisyyden ja tiesivät, että hän olisi nainut vaikka +Pomarèn kuningattaren tai rouva Dieulafoy'n ennemmin kuin olisi +menettänyt vetonsa. + +Minun äitini se tuli sisälle, se on, Hessen-Darmstadtin herttuatar +Eleonore, silloin kuudentoista vuotias ja englantilaisen +kasvattajattarensa seuraamana. Vapisen vielä nytkin. Jos englannitar +olisi astunut ensimmäisenä sisälle, olisi isäni varmasti ottanut hänet +puolisokseen, ja minusta olisi tullut vähemmän kaunis. + +Äitini oli tosiaan kaunis kuin päivä. Vaalea Melusine. Ehkä ei +kuitenkaan niin kaunis kuin sinä, rakas Melusine. Tunsin häntä vähän, +koskapa olin vasta viiden vuoden vanha, kun hän kuoli. Hän ei koskaan +voinut oikein tottua tataarilaisuuteen. Muistan, miten hän ensimmäisinä +syksyn kuukausina vapisi kuullessaan isokuovien huutavan Volgan soilla. +Isä petti häntä usein. Hän ei osannut muuta kuin itkeä ja minusta +näyttää siltä kuin hermostuttaisi se enimmän miehiä. + +Kuinka ei voinut viihtyä meidän palatsissamme, kysyn vielä nytkin +itseltäni? Pyydän, älä kuvittelekaan sitä miksikään alkuasukkaitten +hökkeliksi. Vuonna 1850 tuli eräs ranskatar luoksemme. Voit lukea hänen +kirjoittamansa kirjan: _Voyages dans les steppes de la Caspienne_.[27] +Se ilmestyi Pariisissa. Hänen nimensä oli rouva Hommaire de Hell. +Hänen miehensä oli insinööri, jonka oli tehtävä maanmittauksia. Voit +saada todennetuksi tämän asian vanhoista kirjoistasi. Isoisäni otti +insinöörin rouvan vastaan. Tämä rouva on antanut hyvin tarkan kuvauksen +palatsista. + +Se oli rakennettu erääseen Volgan saareen. Esivanhempani olivat +menetelleet näin villien nomaadien takia. Tämä syy on nyt poissa, mutta +pittoreski on jäänyt jäljelle. + +Kaikkein kaukaisin muistoni on erään Astrakaniin kolme kertaa viikossa +kulkevan höyrypurren torven ääni. Se oli hauskaa, sillä se toi +luoksemme vieraita, kuvernöörin, Ranskan lähettilään, joka oli yhtä +rakastettava kuin Marçais ja joka ensin toi minulle nukkia ja myöhemmin +kirjoja. Kuten oikeat ylimykset ainakin isäni oli aina hyvällä tuulella +saadessaan vastaanottaa vieraita. + +Huoneeni ikkuna oli joelle päin. Näin keltaisilla laineilla +sorsaparvien viilettävän alas virtaa vakavina ja tönkkinä kuin +kiiltoöljyllä silatut vieteriset leikkilinnut, ja tämä tapahtui, voitko +kuvitella, sillä aikaa kuin neiti Jaufre, opettajattareni, pänttäsi +päähäni partisiipin sääntöjä: kun määräyssana on edessä, noudattaa +se pääsanaa; kun se on jäljessä... Minäpä nousin silloin hiljaa, +sieppasin pitkän sorsapyssyni, ja pam, pam, päin sorsia. Palvelijat +menivät veneellä noutamaan minulle sorsat. Isä ei suuttunut, paitsi jos +en ollut saanut vähintään puoli tusinaa ammutuksi. Tämän jälkeen älä +ihmettele, jos joskus teen kielivirheitä. + +Pianonsoittoa opetti minulle eräs italialainen. — Tasavaltalainen. Hän +olisi tahtonut saada meidät uskomaan salamielisillä hymyilyillään, +että hän oli muka Garibaldin luonnollinen poika. En muista muuta kuin +että hänen ristimänimensä oli Teobaldo. Eräänä päivänä, olin silloin +viidentoista vuotias, hän käänsi minulle lehteä soittaessani ja suuteli +minua niskaan. Myönnän, että olin häntä hiukan kiihdyttänyt, nähdäkseni +mitä seuraisi, ymmärräthän. Aloin aivan hytkyä naurusta. Hän piti sitä +väristyksinä ja suuteli minua yhä kiihkeämmin. Minä nauroin ja nauroin. +Isä tuli sisään, ja luulin saavani nuhteita, mutta huone oli hämärä. +Hän poistui jälleen vieden mukanaan hylssyjentäyttämisvehkeensä, jonka +hän oli jättänyt pöydälle, pikku riistaa varten isä valmisti itse +panokset saadakseen ne mielensä mukaisiksi. + +Seuraavana päivänä olin neiti Jaufren seurassa kävelemässä pienessä +hyvin tiheässä kuusimetsässä saaren länsirannalla. Me olimme melkein +puskea päämme suureen, hervottomaan möhkäleeseen, joka keinui +seedripuuhun ripustettuna. Se oli Teobaldo-raukka. Neiti Jaufre pakeni +päästäen suuren huudon. Minä, minä käänsin ruumista jaloista nähdäkseni +paremmin. Mutta sitten minäkin sain jalat alleni. Hänen musta, +pöhöttynyt kielensä riippua letkotti ulkona. Silmät olivat sammuneet +ja, mikä kaikista kamalinta, niissä oli sama ilme kuin silloin, kun +hän suuteli minua. Siitä lähtien miehet ovat aina olleet minulle +vastenmielisiä. + +Sitten erään kerran tulin unelmoivaksi luettuani Lermontovin +_Demoonin_, Lermontovin, joka on paljon suurempi runoilija kuin teidän +Vignynne ja vieläpä Byronkin. Kalpenin. Kaksi punaista täplää ilmestyi +poskiini. Astrakanista tuli lääkäri. Meidän kesken sanottuna osasin +lahjoa hänet. Hän määräsi minulle Pjatigorskin vesiä. Juuri sinne minä +halusin, sillä siellä, kuten tiedät, kaatui Lermontov kaksintaistelussa. + +Pjatigorskin vedet ovat pieniä putouksia, jotka suihkuavat mustaa +graniittia ja kiiltokiveä sisältävien kallioiden seinämistä. Se näyttää +hyvin komealta. Kahdeksan päivän perästä olin saanut tästä jo niin +tarpeekseni, että terveyteni palasi. + +Uskon, etten olisi jaksanut odottaa noita viittätoista isäni määräämää +päivää, ellen olisi sattunut tapaamaan erästä vanhaa, omituisen +miellyttävää ranskalaisukkelia, joka ansaitsi leipänsä Pjatigorskissa +toimimalla muukalaisten oppaana näiden vuoristoretkillä. Hän oli +valtiollinen rikoksellinen. Luulen hänen olleen Vaillant'in ystäviä. +Lyhyesti, hänet oli karkoitettu teidän maastanne Carnot'n aikana, ja, +kuten kaikki, hän oli paennut Venäjälle. + +Tämä mies oli sangen oppinut, mutta hänellä oli aivan omat erikoiset +aatteensa. Otin hänet suojelukseeni ja seuraani, varsinkin koska neiti +Jaufre nosteli käsiänsä taivasta kohden toistellen: Mitä sanoo hänen +korkeutensa! kun mies puhui minulle henkilöistä ja asioista, joista en +siihen asti ollut tiennyt mitään. Niitä olivat Saint-Simon, Enfantin, +Bazard, Karl Marx ja Lassalle ja rautainen palkkalaki. Ja mitä kaikkea +lienevät olleetkaan. + +En ollut koskaan lukenut Tolstoita. Ukko antoi minulle +_Ylösnousemuksen_. Minulla ei ollut aavistustakaan sellaisesta +maailmasta. Saadakseni neiti Jaufren oikein kimmastumaan annoin +selittää itselleni Tolstoin yhteiskunnalliset aatteet. Vanhus +riemuitsi: Ah, neiti! Jos tahtoisitte, mikä kaunis saavutus! + +Seurauksena tästä oli, lähtiessäni Pjatigorskista, että toin mukanani +kotiin Barbessoul-ukon. Se oli hänen nimensä. Isä aluksi kyllä hieman +ällistyi, kun näki meidän palaavan tämän patriarkan kanssa. Mutta kun +minä näytin terveeltä ja iloiselta, ei hän sanonut mitään. Ja olihan +hän jo sitäpaitsi tottunut minun päähänpistoihini. + +Hän teki enemmänkin. Sen saaren läheisyydessä, jossa palatsi oli, +oli toinen pikku saari, suuruudeltaan noin puoli neliökilometriä. +Isä lahjoitti sen minulle viisinekymmenine talonpoikineen miehiä, +vaimoja ja lapsia, perustaakseni sinne Barbessoul-ukon aatteiden +mukaisen yhdyskunnan puoleksi Saint-Simonin, puoleksi Tolstoin opin +perustalle: yksityisomaisuus poistettiin, työkalut jaettiin tarpeitten +ja kykeneväisyyden mukaan j.n.e. + +Aluksi kävi kaikki hyvin. Vietin joka päivä neljä tuntia tämän +yhdyskunnan keskuudessa. Barbessoul-ukko oli riemuissaan. Hänen +asemansa yhdyskunnassa oli puolittain papin, puolittain työnjohtajan. +Isä luuli minun tulleen hulluksi. + +Ette hämmästy, kun sanon, että sain pian kaikesta tästä kyllikseni. +Asiat menivät muutoin aivan hunningolle: yhdyskunnan jäsenet soutelivat +öisin ryöstämään kanoja jokivarren asukkailta, tuntien itsensä +minun vaikutusvaltani nojalla turvatuiksi. Isä oli hyväntahtoisesti +vapauttanut heidät veroista ja päivätöistä: oli peloittavaa nähdä miten +suunnattomasti he joivat kvassia. Barbessoul-ukko oli ainoa, joka ei +tuntenut, miten he tuoksuivat viinalta, naisetkin. Ajattelehan, että +kahden kuukauden kuluttua eräs talonpojista oli saanut haltuunsa kaikki +maanviljelystyökalut. Toiset olivat jättäneet ne pantiksi saadakseen +kvassia. Kun he eivät siis enää voineet tehdä työtä, vetelehtivät he +aamusta iltaan ja soutelivat öisin näpistelemään rantaseutulaisia. +Eräänä yönä syttyi oikea tappelu. Kaksi talonpoikaa lyötiin kuoliaaksi. +Isä suuttui silmittömästi, piti minua mielettömänä ja tahtoi hirtättää +vanhan Barbessoulin. Minun hartaista pyynnöistäni siitä ei kuitenkaan +tullut mitään, mutta yhdyskunta hajoitettiin. Siitä lähtien ei minuun +enää mene sosialismi. Ilman isäni kasakoita olisivat nuo ihmiset aivan +varmasti ottaneet toinen toisensa hengiltä. + + * * * * * + +Eräänä helmikuun päivänä vuonna 1909 olin vastikään täyttänyt +kaksikymmentä vuotta, istuin veneessä eräässä Volgan sivuhaarassa +aikeissa ruveta ampumaan telkkiä, kun näin vuorella isän mielikasakan +tekemässä suuria liikkeitä. Hän oli pistänyt lakkinsa sapelin kärkeen +ja heilutti sitä vimmatusti. + +Hän huusi myös, mutta en kuullut mitään. Ymmärsin, että kotona oli +jotakin tapahtunut. Mutta tahdoin näyttää välinpitämättömältä, vaikka +olinkin kovin utelias tietämään, mitä oli tapahtunut. Palasin joelta +vasta tuntia myöhemmin; miesparka oli silloin aivan kuolemanväsynyt, +niin kauan hän oli heiluttanut käsivarsiaan ja läähättänyt. Hän sanoi +minulle, että ruhtinas odotti minua työhuoneessaan. Menin sinne +mahdollisimman hitaasti, odottaen tietysti kelpo ripitystä. + +Sitä ei kuitenkaan kuulunut. Isä oli ihastuneen näköinen. Hän syleili +minua ja, osoittaen pöydällä olevaa suurta, punaisella lakalla +suljettua kirjettä, selitti minulle mistä oli kysymys. + +Tsaari siinä kirjoitti isälle. Hän ilmoitti, että toukokuussa +saapuisi Pietariin keisari Wilhelm, että suuria juhlia pantaisiin +toimeen ja että lopuksi pidettäisiin paraati Tsarskoje Seloossa. +Tässä paraatissa tsaari toivoi näkevänsä myöskin Astrakanin ja +Aralin kasakat edustettuina ja hän pyysi Tjumenin ruhtinasta tuomaan +brigaadin kasakoita tullessaan. »Tsaaritar», lisäsi hän, »tekisi tässä +tilaisuudessa mielellään tuttavuutta pikku sisarentyttärensä kanssa.» +Unohdin sanoa teille, että olin hänen sisarentyttärensä sen johdosta, +että isäni oli mennyt naimisiin Hess-Darmstadtin suurherttuattaren +kanssa. + +En koskaan, voin sen sanoa, ollut tuntenut päiviäni pitkiksi +palatsissamme Volgan saarella. Siitä huolimatta tunsin isääni +kuunnellessani tavatonta iloa ja mielessäni oli tästä hetkestä alkaen +vain yksi ainoa ajatus: hämmästyttää tsaari, tsaaritar, Saksan keisari +ja koko maailma. Katselin kaiket päivät itseäni peilissä, ja enpä +tosiaan ollut kovin pahoillani kuvasta, jonka vastassani näin. + +Tähän asti oli pukuni hankittu Astrakanista Menjuzanin sisarilta, +erittäin taitavilta ranskalaisilta ompelijattarilta, jotka tekivät +joka vuosi matkan Pariisiin malleihin tutustuakseen ja keräsivät +tuloksillaan kultaa ylhäisiltä tserkessiläisnaisilta. Isä avasi minulle +rajattoman luoton, ja kaksi päivää myöhemmin läksin kaupunkiin neiti +Jaufren kanssa. Mutta minun on sanottava sinulle, että minulla oli omat +suunnitelmani. + +Palasin Astrakanista valittaen, ettei siellä ollut yhtään mitään. Itkin +isälleni vakuuttaen, etten tahtonut näyttäytyä hovissa pyntättynä +kuin joku alkuasukas. Oivallatte, etten aikonut niin vain päästää +käsistäni hyvää tilaisuutta saada nähdä Pariisin. Isä raapi tietysti +jonkun aikaa korvallistaan. Mutta huomasin heti, ettei hän ollut varsin +vastahakoinen tapaamaan entisiä tuttaviaan. + +Maaliskuun ensimmäisinä päivinä läksimme matkalle. Saapuessamme tähän +Pariisiin, josta minulle oli niin paljon kerrottu, koetin kaikin tavoin +varoa näyttämästä hämmästyneeltä. Siitä johtui se hiukan omituinen +käytökseni, jolla urheilin. + +Isä joutui tyyten lukuisien vierailujen ja välttämättömien käyntien +helteeseen. Ritzissä tuskin näin häntä enää muulloin kuin aterian +aikana. + +Hän tahtoi lähettää minut Redferniin vaatteita tilaamaan. Pelkästä +vastustamisen halusta menin Doucet'hen. En ole koskaan nähnyt +mitään naurettavampaa kuin neiti Jaufren nenälasineen ja mustine +pihkakivikoristeisine satiinihameineen keskellä näitä kauniita tyttöjä, +jotka tulivat, menivät, tervehtivät minua voidakseni tehdä hyvin +valintani. + +Minulta kysyttiin: Mitä hänen korkeutensa haluaa nähdä? + +— Kaikki, vastasin kylmästi. + +Lyhyessä ajassa olin tilannut kuusi silkkihametta, tusinan +kävelypukuja, kaksi ratsupukua ja muun vaatevaraston sen mukaisesti. + +En ollut koskaan ennen tavannut itseäni niin avoimesti vaatetettuna. +Neiti Jaufre oli suunniltaan. Hän uskoi täytyvänsä huomauttaa minulle, +että nuoren tytön puvuksi pukuni oli ehkä hiukan liian rohkea. Lähetin +hänet pois näiden koettelujen ajaksi. Sitäpaitsi isäni, joka kerran oli +tullut mukaani, oli hyväksynyt valintani katsellen minua ilmein, joista +tunsin itseni ylpeäksi, sillä tiesin, että hän oli tuntija. + +Tuona iltana, hiukan tunnontuskissaan siitä, että oli minua koko +ajan niin paljon laiminlyönyt, isä lupasi aterioida kanssani ja +antoi määräyksen neiti Jaufrelle tuoda minut täsmälleen kello +kahdeksan Gabrielin puistokadulle Laurentin eteen. Tarpeetonta sanoa +teille, että kahdeksan aikaan siellä ei ollut minua vastassa ketään. +Istuuduin penkille odottamaan. Ajan tappamiseksi kaiversin pienellä +kirjoteräisellä tikarilla, joka riippui vyöni silmukassa, nimeni tuohon +penkkiin. Se on kai siinä vieläkin. + +Kellon tullessa kymmentä yli kahdeksan ja nähdessäni erään vanhan +herran, luovivan ympärillämme ilmeisesti osoittaen halua koetella +hiukan minun hermojani käskin neiti Jaufren mennä ostamaan minulle +laatikon Mercedes savukkeita Matignonin puistokadun varrella olevasta +tupakkakaupasta. Hän vastusteli hiukan, mutta läksi vihdoin. Vanha +herrasmies lähestyi silloin. Hänellä oli ruudulliset housut ja harmaa +knalli. Hän lausui minulle joukon hullunkurisia asioita, puhuen +jostakin Offémont-kadun varrella olevasta pienestä huoneistosta, jossa +oli Jouy-kankaalla vuorattu hissi. Käänsin päätäni, jottei hän olisi +nähnyt, miten suuri työ minulla oli pidättää nauruani, niin suuri, +että kovasti hämmästyin kuullessani tuiman korvapuustin mäjähtävän. +Kääntyessäni huomasin isäni. Vanha herrasmies poistui jäykkänä mutisten +jotakin, ettei tässä nyt enää saisi edes leikkiä laskea... Kuunvalossa +näin hänen harmaan knallinsa aivan luttuun lyödyksi. + +Neiti Jaufre palasi savukkeineen. Isä kehoitti tylysti häntä menemään +syömään Ritziin ja sitten maata. + +Laurentissa istutaan ulkona tuuheiden puiden alla pikku pöytien +ääressä kaihdettujen lamppujen valossa. Siellä oli väkeä tuhottomasti. +Isä oli täällä enemmän kotonaan kuin palatsissamme Volgan saarella. +Hän esitteli minulle joukon kuuluisia henkilöitä, Bunau-Varillan, +Charles Derennes'in, hra de Bonnefonin, prinsessa Lucien Murat'n, +Maurice Rostandin. Viimeksimainittu miellytti minua suuresti hurskaine +kuoripojan ilmeilleen. Me olemme yhä vielä kirjevaihdossa keskenämme, +ja hän on luvannut tulla minua tervehtimään Lautenburgiin. + +Kello yksitoista isä saattoi minut takaisin Ritziin ja sanoi minulle +täytyvänsä vielä käydä lähetystössä Grenelle-kadun varrella. Mutta +arvaattehan, etten ollut nukkumistuulella. Neiti Jaufre kuorsasi +kuin vonkuva hyrrä, ja luulen, etten koskaan saisi häntä hereille. +Olisittepa nähnyt hänen typertynyttä ilmettään, kun sanoin hänelle, +että isän oli määrä tavata meidät kello kaksitoista ja että oli +noustava. + +Rauhankadulla otimme auton. »Grelot'hon», sanoin ajajalle. Tämän nimen +olin kuullut Laurentissa. + +Grelot on kuningasmielisten paikka. Epäilenpä, ystäväiseni, +opiskelevaksi ja vakavaksi kun sinut tiedän, oletko koskaan käynyt +siellä. Kun astuimme sisään, tulin hiukan kademieliseksi menestyksestä, +jota saavuttivat neiti Jaufren pihkakiviliivit, joku viinillä +kyllästetty pikku hummaaja kiljaisi äkkiä, että kasvattajattareni oli +rouva Falliéres. Silloin koko sali alkoi vedellä kuorossa kuuluisaa +laulua, jonka loppukerto oli: + + La Tante Julie. + La Tante Octavie, + La Tante Sophie, + Le cousin Léon, + L'oncle Théodule, + L'oncle Thrasybule, + Les cousins Tibulle + Et Timoléon.[28] + +Minä naaroin sydämeni pohjasta, ja välitön iloisuuteni elostutti +koko tätä joukkoa, joka meidän sisääntullessamme näytti aimolailla +ikävystyneeltä. + +Me joimme samppanjaa lasin toisensa jälkeen. Sitten tanssittiin. Näytin +näille ranskalaisille, mitä venäläinen ruhtinatar osaa. Siellä ei ollut +muita kuin eräs mustalainen, joka kykeni tanssimaan kanssani. Meille +osoitettiin myrskyisää suosiota. + +Eräs neekerisoittaja tuli pyytämään neiti Jaufrea. Uskoittepa tai +ette, mutta neiti Jaufre suostui. Samppanjaa juotuaan hän ei enää +ollut sama nainen. Kaksi tanssijatarta oli istuutunut minun viereeni, +toinen tumma, nimeltä Zita, hopeansinisessä hameessa, toinen kokonaan +ruusunpunaisessa puvussa, Crevette, joka sanoi minua prinsessaksi, +tietämättään puhuen totta. He söivät leivoksiani ja joivat +samppanjaani. Mutta minä olin onnellinen, hyvin onnellinen ja toistelin +jo hiukan elostuneena: Kaunis, kaunis Pariisi! + +Huomasin äkkiä, että useiden näiden tyttöraukkojen silkkisukat oli +parsittu kantapäistä aivan kiiltonahkakenkien yläpuolelta. Silloin +käänsin huudahtamalla kaikkien huomion puoleeni ja viskasin ilmaan +kourallisen kultarahoja. Tytöt pyrähtivät rahojen jälkeen ja saivatkin +melkein kaikki kolikot talteen lukuunottamatta viittä tai kuutta +kultarahaa, joiden päälle herrat hyvin sievästi olivat panneet jalkansa. + +Luulenpa, että olisin viettänyt siellä koko yön, ellei viereisestä +salista olisi yht'äkkiä kuulunut riemukkaita huutoja: + +— Lili, Lili, tuolla on Lilli Eläköön Lili! + +Katsoin ja näin isäni tulevan. Häntä he sanoivat Liliksi hänen +etunimensä vuoksi, joka oli Wassili. + +Hänkin oli ylen iloinen ja käsipuolessaan hänellä oli kaksi niin sievää +tyttöä, että oikein kadehdin heitä. + +Hän oli liiaksi kiintynyt omiin hommiinsa huomatakseen minua. Ryhdyin +heti valmistamaan peräytymistä. Mutta neiti Jaufren poisvieminen oli +tukala työ. Hän ei tahtonut erota neekeristä. Autossa hän hyräili +avopäin: + + Caroline, Caroline, + Mets tes p'tits soulien; vernis.[29] + +Ikkunaan nojaten hän sitten äkkiä purskahti kiihkeästi nyyhkyttämään +väittäen, etten ollut häntä tarpeeksi kunnioittanut. + +Isällä oli Doucet'ssa 38600 frangin lasku. Hän ei nurissut, ja minusta +näytti, että hänen tyttärensä huvittelu oli maksanut vähemmän kuin +eräiden muiden, mikä seikka minua hieman harmitti. + + * * * * * + +Palatessamme Venäjälle meitä odotti palatsissa toinen kirje tsaarilta, +joka ilmoitti isälle, että keisarin tulo Pietariin oli määrätty +tapahtuvaksi 15 p:nä toukokuuta ja että isäni oli sen mukaisesti +toimittava. + +En voi kuvata teille sitä komeutta, jolla hän varusti kasakkajoukkonsa. +Astrakanin kasakoilla on musta, sokeritopan muotoinen lakki kuten +armenialaisilla, punainen, turkisreunainen viitta ja keltaiset +patroonavyöt. Aralin kasakoilla on taivaansininen turkisviitta, +valkoiset patroonavyöt ja kalmukkilainen pyöreä lakki, jonka halkaisija +on 75 cm ja josta he ovat saaneet nimen »Suurpäät». Asestuksena heillä +on käyrä sapeli, johon Aralin muhamettilaiset kasakat kaivertavat +Koraanin lauseita, lyijypäiset pamput ja pitkät keihäät. + +Isä laitatti kaikkien liinaisten rintamusten ja housunraitojen +sijalle samanlaiset kullasta ja hopeasta. Eräänä päivänä huhtikuun +loppupuolella, kun pikku saffranipuut puhkesivat maasta, hän piti +joukkonsa katselmuksen. Auringonvalo oli vielä niukkaa ja kelmeää, +mutta se riitti luomaan näihin komeihin ratsastajiin sellaisen hohteen, +että saattoi hyvin kuvitella, miltä he tulivat näyttämään toukokuun +kirkkaassa auringonpaisteessa Tsarskoje Selossa. + +Heidän lähtöpäivänänsä Pietariin syntyi rettelöltä ja kommelluksia. +Kuvitelkaa, että nämä miehet, jotka eivät pelänneet vihollisia, +rajumyrskyjä eivätkä soita ja vettä, kammoavat rautatietä. Heidän +hevosensa samoin. Puolet niistä pillastui nähdessään pikku höyryveturin +puuskuttavan ja viheltävän keskellä aroa. Jollei pappi olisi siunannut +näitä eläimiä, ei kukaan olisi tahtonut nouda niiden selkään. + +He läksivät vihdoin kahdellatoista peräkkäisellä junalla, jotka +tarvitsivat kaksitoista päivää suuren Venäjänmaan poikki kulkeakseen. +Me, jotka käytimme pikajunaa, läksimme vasta kahdeksan päivää myöhemmin. + +Tsaari oli asettanut käytettäväksemme salonkivaunun, tarjosimme siellä +paikan molemmille eversteille ja kuudelle muulle upseerille. Pappi +piti seuraa neiti Jaufrelle ja Kuninille, joka oli isäni mielikasakka. +Heidän haltuunsa olin uskonut puvustoni. + +Pietari on Suuri kaupunki kasarmeineen, kirkkoineen ja suunnattomine +puutarhoineen. Näkee, että mies, joka laati tämän kaupungin +suunnitelman, oli hyvin kaukonäköinen. Saimme loistavan asunnon +Talvipalatsissa, ja jo ensimmäisenä iltana soi tsaari meille yksityisen +vastaanoton. »Ah», sanoi hän, »tässähän on pikku sisarentytär», ja näin +hyvin, että hän huomasi minut kauniiksi. Tsaaritar syleili minua ja +kutsui serkkuni suuriruhtinattaret esitelläkseen minut heille. Annoin +Olgalle ja Tatjanalle kaksi kaulaketjua Kaukasian rubiineista, joiden +sisällä on aivankuin timanttikyynel, ja pikku tytöille punahelmiset +kaulakäädyt. Isä oli tuonut Tsaarevitshille upean isosta timantista +tehdyn töyhtösoljen ja pienen kasakansapelin, jonka ponsi oli pelkkää +safiiria ja säihkykiveä. + +Seuraavan päivän jälkeisenä päivänä kaikki pääkaupungin kellot soivat +julistaen keisarin saapumista. Tsaari, tsaaritar ja suuriruhtinaat +olivat lähteneet Kronstadtiin häntä vastaan. + +Olen senjälkeen nähnyt niin monta kertaa hallitsijain saapumisia +kaupunkeihin, että ne ovat melkein kokonaan hävittäneet mielestäni +muiston tästä tapauksesta. Samantekevää, se oli joka tapauksessa hyvin +kaunista. + +Parvekkeeltani näin hallitsijoiden tulon palatsiin. Suuriruhtinaiden +johtamat valkoiset kyrassierit nelistivät vaunujen sivuilla. +Preobrasenskin rykmentti muodosti kunniakujan. Koko tämän ajan isän +kasakat saivat olla kasarmissa ja heitä oli kielletty menemästä ulos. +Olin siitä aluksi kiukuissani, mutta ymmärsin pian tämän toimenpiteen +johtuneen siitä, että he olivat Venäjän komein ratsuväki ja että tsaari +piti heitä huolellisesti piilossa antaakseen heidän sitten loistaa +suuressa loppuparaatissa. + +Bothnian lempeän, poutapilvisen taivaan alla rintahaarniskat ja sapelit +näyttivät sinisiltä ja keltaisilta. + +Keisari ajoi yhdessä tsaarin, tsaarevitshin ja kruununprinssin kanssa +ensimmäisissä vaunuissa. Hän oli puettu venäläisen kyrassierieverstin +pukuun hopeakypärissä kultainen kotka siivet levällään. Hän tervehti +joka taholle iloisen näköisenä. Fredrik-Wilhelm oli mustien husaarien +univormussa. + +Keisarinna ja tsaaritar saapuivat viimeisinä saksalaisten prinssien ja +kenraalien seurassa. + +Esittelyistä ei tahtonut tulla loppua. Minä saavutin menestystä. »Kas +tässähän on pikku sisarentytär», sanoi keisari ottaen minua kädestä ja +vieden minut keisarinnan luo. Pitsien ja strutsinsulkien peittämä vanha +rouva syleili minua sanoen suuresti rakastaneensa minun äitiraukkaani. +Fredrik-Wilhelm ja Adalbert ahmivat minua koko ajan silmillään. +Adalbert on sievä poika, mutta itsepäisen ja salasisuisen näköinen. +Pidän enemmän kruununprinssistä, joka on hulivili. Sanon teille, että +Saksassa ei tule ikävä, kun hän pääsee valtaistuimelle. + +Käytin koko iltapäivän valmisteluihin illan juhlaa varten. Pelkäsin, +etten tekisi tarpeeksi häikäisevää vaikutusta. Hermostuin; +pienimmästäkin äkäilin neiti Jaufrelle. Voinpa melkein sanoa, että +ennakolta aavistin kaikki ne harmit ja ikävyydet, joita olin saava +kokea tämän kirotun iltajuhlan takia. + +Ei voi kuvitella itselleen sitä komeutta, mikä Pietarhovin juhlissa +vallitsee. Keisarilla oli yllään toinen univormu, vieläkin +häikäisevämpi kuin ensimmäinen. Mutta olisittepa nähnyt hänen ilmeensä, +kun hän näki isäni univormun. Puvun loisteliaisuudessa ei kukaan voi +kilpailla Tjumenin ruhtinaan kanssa. Jalokiviketjun rinnalla, joka, +hänen vasemman olkansa päällä piti kiinni punaista turkisviittaa, +keisarinnan timantit näyttivät moabitilaisen porvarisrouvan +viheliäisiltä helyiltä. + +Kun minä astuin esiin, näin tsaarin tekevän pienen hämmästyneen +liikkeen. Hetkisen pelkäsin pukeutuneeni liian alastomasti. Sitten tämä +pelko haihtui huomatessani tekemäni vaikutuksen. Ajatelkaahan, että +ylläni oli Doucet'n pukimon suuri numero yksi, sininen samettihame, +hyvin yksinkertainen, mutta tiukasti vartalonmukainen tietenkin, ja +koristuksina yksinomaan safiireja. Lasten tavoin minä jo ajattelin sitä +vaikutusta, jonka tekisin seuraavana päivänä. »Kuinka heidän silmänsä +suurenevatkaan», sanoin itselleni,»kun he näkevät numero kahden, +punaisen hameeni, jossa ei ole muita kuin rubiineja!» + +Tanssittiin. Nautin nähdessäni näiden hitaisiin valsseihin tottuneiden +saksalaisten sotkeutuvan meidän venäläisessä, hermostuneessa, +vilkkaassa valssissamme ja harppaavan yhdellä jalalla kaksi askelta +pysyäkseen mukana, tai tahtia tapaillen seisovan yhdellä jalalla kuin +haikarat. Tanssin kruununprinssin kanssa. Hän lausui kohteliaisuuksia +pukuni johdosta ja sanoi, että Saksan keisari ei ollut ehdoton +itsevaltias, kosk'ei hän ollut koskaan saanut hovinsa naisia estetyksi +asettamasta ainakin kuusi väriä pukuihinsa. Toivoen häntä hiukan +kiusoittelevani sanoin, ettei se ollut ihmeellistä ja että minun +pukuni oli Pariisista. Mutta hän myönsi kohta, että olin oikeassa ja +ettei ollut mitään Pariisin veroista, ja kertoi minulle verrattoman +koomillisin virnistyksin, niinkuin vain hän osasi, joukon hullunkurisia +juttuja tästä kaupungista, niin veikeitä, että kuulin, kun hän vei +minua paikalleni, vanhan rouvan ohimennessämme, suihkaavan hänelle: +»Tahdikkuutta, Fritz!» + +Samalla hän antoi minulle merkin tulla istumaan hänen viereensä. + +Jo aamulla olin huomannut keisarin upseerien joukossa kookkaan +Brandenburgin keltanarsisseilla kirjailtuun tummanpunaiseen univormuun +puetun husaarin. Hän oli vereväkasvoinen ja hänen rehelliset +likinäköiset, siniset silmänsä olivat lornjetin takaa seuranneet minua +hellittämättä. Minä tietysti olin koko ajan niin kuin en olisi mitään +huomannut. Olisinpa hyvin hämmästynyt tällä hetkellä, jos minulle olisi +sanottu, että tämä tummanpunainen univormu olisi eräänä päivänä minun. + +— Aurore, sanoi keisarinna minulle, tässä on serkkuni Rudolf, +Lautenburg-Detmoldin suurherttua, joka pyytää kunniaa saada tanssia +kanssanne. + +Hän tanssi hirveän huonosti, tämä punahusaari, sekaantuen yhtämittaa +askeleissa. Hän pyyteli anteeksi. Minä tuskin vastasin hänelle +enkä edes kiittänyt häntä kun valssi loppui. Hän palasi paikalleen +keisarinnan taakse pyyhkien tuon tuostakin lornjettiaan niin onnettoman +näköisenä, että se olisi saanut kivetkin heltymään. + +Seuraavana päivänä kuulin sen ilosanoman, että kahden päivän kuluttua +pantaisiin toimeen ketunmetsästysretki. Kuinka onnittelinkaan itseäni +siitä, että olin tullut ottaneeksi mukaan Tarass-Bulban, pienen +berberiläishevoseni. Menin sitä katsomaan kasakoittemme kasarmiin. Se +oli ollut niin kärsimätön, että se oli täytynyt teljetä aivan yksin +erääseen talliin, jonka oven se oli puoleksi särkenyt pyrkiessään ulos. + +Huomatessaan minut eläin hirnui ilosta ja oli tuossa tuokiossa +ahmaissut sokerin, jota olin sille tuonut. + +Poikani, puhelin sille upottaen käteni sen pitkään, sotkuiseen harjaan, +meidän on oltava valmiit. Me jätämme heidät kaikki taaksemme, eikö niin? + +Eläin hirnahti minulle, ystävällisesti ymmärtämyksen merkiksi, ja minä +läksin koettelemaan ratsastuspukuani. + +Tullessani sisälle tapasin isäni vakavan ja ihastuneen näköisenä. Olen +aina kammonnut yllätyksiä. Ne ovat ehdottomasti vastenmielisiä. + +Näin, ettei isä oikein tiennyt, miten alkaisi sanottavansa, ja se +varmensi epäilyksiäni. + +— Kiiruhtakaa, sanoin hänelle, minun täytyy mennä pukeutumaan. + +— Tyttäreni, sanoi hän, minulla on sinulle vakavaa sanottavaa. + +— Se ei estä teitä pitämästä kiirettä. + +— Tyttöseni, olisiko sinusta vastenmielistä kuningattarena olo. + +— Minkä kuningattarena? + +— Württembergin. + +Kun on kasvanut maalla, niin tuntee ainakin sukukirjat. Siispä kysyin +isältä, oliko hänen tarkoituksenansa naittaa minut Württembergin +kuninkaalle, joka silloin oli kuudenkymmenenkahden vuoden ikäinen. + +Hänen majesteettinsa Württembergin kuningas ei ole kunnioittanut +minua pyytämällä kättäsi, vaan hänen korkeutensa Lautenburg-Detmoldin +suurherttua. + +Isällä, joka kuitenkin itse on ruhtinas, oli suu niin täynnä +majesteetteja ja korkeuksia, että jouduin aivan epätoivoon. + +— Mitä! huudahdin minä. Tuoko, joka on sarfanihummerin näköinen? Ei +koskaan. + +— Olkaamme vakavia, sanoi isäni. + +— Ei koskaan, toistin minä polkien jalkaani. En sitäpaitsi huomaa, mitä +tekemistä tuolla punaisella lyhytsilmällä ja Württembergin kruunulla on +keskenään. + +— Asianlaita on niin, sanoi isäni opettavaisesti, että +Württembergin Albert-kuninkaalla ei ole lasta, että hän on +kuusikymmentäkaksi-vuotias, kuten sanoit, sokeritautinen, ja että +Lautenburgin suurherttua on hänen perillisensä. + +— En huoli hänestä, vastasin. Ennemmin otan vaikka kasakka Kuninin, ja +sitäpaitsi, en tahdo mennä naimisiin. + +Isä alkoi tulistua. Hän kertoi minulle koko jutun. Lautenburgin Rudolf +oli aivan mielettömästi rakastunut. Hän oli puhunut keisarinnalle, +ristiäidilleen, tämä oli puhunut keisarille, keisari tsaarille ja +tsaari isälle. Sellaiset ehdotukset, paitsi sitä, että olivat suureksi +kunniaksi, olivat melkein käskyjä, ja... + +— Ja te olette suostunut kysymättä minulta ensiksi? puuskahdin minä. + +— En lainkaan, vastasi hän hämmentyneenä, mutta enhän voinut olla +kiittämättä, hyväksymättä... + +— Hyväksymättä, mitä? + +— Hyväksymättä jotakin, joka ei sido mihinkään, siihen että suurherttua +saa olla sinun ritarinasi ylihuomenna metsästysretkellä. + +— Ellei muusta ole kysymys, voitte luottaa minuun. Kyllä minä osaan +tästä saksalaisesta karkoittaa ajatuksen etsiä perijätärtä Venäjältä. + +— Lupaa käyt täytyä kauniisti, pyysi isäni hätääntyneenä. Alanpa jo +katua, että olen antanut sinun alati olla vapaudessasi. Ajattele, että +kysymyksessä on kuninkaallinen kruunu, ei enempää eikä vähempää. + +Kuninkaallinen kruunu! Tyttärensä näkeminen kuningattarena! Muuta ei +hänellä päässänsä ollut, tällä vanhalla kalmukilla. + +Illalla noustessani ajoneuvoista juhlaesittelyä varten oivalsin, että +isä oli sitoutunut paljon enempään kuin mitä oli uskaltanut minulle +tunnustaa. + +— Täällähän meidän pikku morsiamemme on, sanoi keisari ottaen minua +kädestä. + +Keisarinna, hautovan kanan näköisenä, suuteli minua otsalle. Näytti +olevan perhetapa sellainen. + +Vieläpä tsaarikin katsoi täytyvänsä lisätä kalpeasti hymyillen Wilhelm +II:lle: + +— Sinä et siis tyytynyt miehiini? Nyt sinä otat minulta vielä +naisalamaisenikin! + +Minä hymyilin tyynen ja ylevän näköisenä, mutta silmäilin vaivihkaa +punahusaariani, joka ei tiennyt, minne olisi itsensä sijoittanut, ja +sanoin itsekseni: + +— Odotahan, poikaseni! Saatpa maksaa kaiken tämän ylihuomenna. + + * * * * * + +Metsästysretken päivä tuli. Minua huoletti vain yksi asia: metsästyksen +tapahtuminen liian puhdistetulla ja haravoidulla alueella. Tulin tässä +suhteessa pian rauhoitetuksi. Metsässä oli kyllä suuria puistikkoja +naisia varten, mutta niiden sivuilla hyvin tiheitä ryteikköjä, puroja +ja, siellä täällä, pieniä suomaita ja rotkoja. + +Tarass-Bulba, jolle ennen lähtöä olin antanut puoli naulaa whiskyssä +kasteltua sokeria, oli hilpeä mutta rauhallinen. + +Valehtelisin, jos kieltäisin, ettei hevoseni paikalletulo herättänyt +ihmettelyä ja huudahduksia. Kruununprinssi kysyi, miksi en ollut +antanut lyhentää sen karvaa. + +— Antaapa heidän puhua, vanha veikko, mutisin minä hevoselleni. + +Se ymmärsi ja pudisteli päätään pilkallisen näköisenä. + +Suurherttua Rudolf oli ratsastanut viereeni. Olin niin ystävällinen, +että poikaraukka rohkaistuneena sanoi minulle puoliääneen: + +— Teille ei siis ole vastenmielistä, armollinen neiti, että olen +ritarinanne? + +— Kuinka olette voinut sellaista luulla, herraseni? vastasin. Tämä +hovielämä on tukahduttavaa. Ei voi koskaan olla rauhallinen. Täällä +metsässä sitävastoin, täällä on ilmaa, täällä on tilaa. Voimme jutella. + +— Te rakastatte luontoa! sopersi hän riemastuneena. Miten onnellinen +olen! + +Minäkin olin hyvin tyytyväinen, tunsin, ettei hän jättäisi minua +tuumaakaan. + +Ensimmäinen kettu saatiin ajetuksi. Mitään mainittavampaa ei tällöin +tapahtunut, paitsi että Tarass-Bulba torventoitotuksista ilostuneena +otti muutamia polkanaskeleita ja asetti etujalkansa kuningas Adalbertin +juhdan lautasille, sillä seurauksella, että tämä arvon herra oli +vähällä keikahtaa nurinniskoin satulasta. Tästä hetkestä alkaen +vältettiin minun pientä berberiläistäni kuin ruttoa. + +Lautenburgin suurherttua ratsasti tuollaisella Saksassa niin +tavallisella suurella tummanruskealla hevosella, jonka polvitaipeet +ovat paksut kuin kinkut ja jonka selkä on leveä kuin biljardipöytä, +Lisäksi huomasin pian, että tämä alhainen eläin oli kovasuinen ja +nelisti pää jalkojen välissä. + +— Ystäväparka, ajattelin minä, saatpa pian tekemistä, kun ojat tulevat +eteemme. + +Toinen, sitten kolmas kettu hakattiin hengiltä ilman vastuksia. Äkkiä +neljäs loimahti esiin minun ja suurherttuan välillä. Näin sen. Se oli +laiha, melkein hännätön eläin. Älysin, että sitä kannatti ajaa. + +— Tämä on meidän! huusin Rudolfille. + +Hän kannusti suurta konkariansa, joka painalsi nopeaan neliin. + +Kettu oli sata metriä edellä. + +Kunnon pikku eläin! Se johti meitä suoraan tiheikköä kohden. + +Tuon tuostakin suurherttua kääntyi: + +— Enhän aja liian nopeasti? Voitteko seurata? kysyi hän läähättäen. + +— Antakaa mennä, vastasin. + +Ja Tarass-Bulba pärskyi kuin sanoakseen: + +— Ann' mennä, ann' mennä. + +Tällä kertaa tulimme todelliseen metsään. Silloin minä kosketin +berberiläiseni kaulaa ja höllitin ohjaksia. Yhdessä minuutissa +suurherttua oli sivuutettu. + +Näin silmänräpäyksen ajan hänen punertavat, huohottavat kasvonsa... Hän +oli nyt neljännesvirstan päässä takanani. + +Käskystäni Tarass-Bulba hiljensi vauhtiaan. + +— Te saitte minut säikähtämään, sanoi poikaparka saavuttaessaan minut. +Luulin, että hevosenne pillastui. + +— Huomatkaa! huusin hänelle. + +Puro ilmestyi jalkojemme juureen. Hän suoriutui joten kuten sen ylitse. +Pientä nurmikkoista mäenrinnettä pitkin kettu pyyhälsi edellämme kolme +koiraa kantapäillään. + +Sitten tuli uudelleen tiheikköjä. Olin kumartunut hevosen kaulalle enkä +saanut kasvoihini ainoatakaan raapaisua oksista, jotka Tarass-Bulban +pää sinkautti syrjään ja jotka heti taas sulkeutuivat. Mutta +seuralaisparkani kasvot olivat jo verissä. Pieni tammi riipaisi maahan +hänen lornjettinsa. Tunsin, että hän täten oli tullut kykenemättömäksi +jatkamaan ajoa. Hänen suuri hevosensa puhalsi kuin säkkipilli. + +— Rohkeutta, huusin minä, kettu väsyy! Ja minä kosketin kannuksella +Tarass-Bulbaa. + +Pikku hevoseni ei pidä tällaisesta leikinteosta. Se otti suunnattoman +hypyn. Takana toinen koetti, vaivaloisesti seurata perässä katkeavien +oksien peloittavasti rasahdellessa. + +— Alatpa jo saada tarpeeksesi, sanoin itsekseni, seuraavan esteen +jälkeen olet kuitti mies. + +Seuraava este tuli pian eteen viisitoista jalkaa leveän ja yhtä syvän +vetisen ojanteen muodossa, jonka reunat olivat ruohon ja pensaitten +peitossa ja siten hyvin petolliset. Hetkisen kysyin itseltäni, +pääsisikö Tarass-Bulbakaan sillä vauhdilla, mikä nyt oli, päähän asti. +Mutta epäilykseni oli suotta. Nousten kuin pääskynen pieni urhea heponi +oli ojanteen toisella puolella. + +Käännyin katsomaan taakseni, tietäen, miten seuraajalleni kävisi. + +Niin oli kuin luulin. Ratsu ja ratsastaja olivat, lentäneet nurin. +Ensimmäinen ei ollut tavannut reunaa takajaloillaan ja sinkauttanut +siten toisen säälittä ojaan. + +Hyppäsin maahan ja lähestyin suurherttuaa hieman peläten jatkaneeni +leikkiä liian pitkälle. + +— Ettehän ole loukkautunut? huusin. + +— En luule, mutisi hän heikosti. Pelkäsin niin kovin teidän puolestanne +nähdessäni teidän heittäytyvän tämän kirotun ojan ylitse. + +Poika raukka! Mieleni teki pyytää häneltä anteeksi. + +— Haluatteko, että autan teitä nousemaan? + +— Haluan kylläkin. + +Mutta turhaan koetin saada häntä pystyyn. + +Silloin vasta huomasin hänen kalpeutensa. + +— Olette taittanut vasemman jalkanne, huudahdin. + +— Oh, ehkä ei aivan niin, sanoi hän aseettomaksi tekevällä +lempeydellään, ruhjevamma korkeintaan. + +— Sanon teille, että jalkanne on sittenkin poikki, tunnen sen verran +näitä asioita. + +Samalla aikaa leikkasin metsästystikarillani hänen saappaansa halki. +Hervoton, roikkuva jalka tuli esiin. + +— Tämäpä on kaunista, ajattelin, vähintään kuuden virstan päässä muista. + +Rudolf ei sanonut enää mitään, katsoi vain minuun hyvillä, äärettömän +lempeillä silmillään. Olisi voinut luulla, että hän tunsi itsensä +onnelliseksi. + +— Kiitoksia, mutisi hän. + +— Mistä hyvästä? huudahdin. Olen taittanut jalkanne ja te kiitätte +minua. Odottakaahan edes siksi, kunnes olen auttanut teidät pälkähästä. + +Hän sanoi surumielisen näköisenä: + +— Voitte palata toisten luo ja lähettää tänne jahtirengit. + +— Vai niin, sanoin raivostuneena. Tulla toisten luo ilman kettua, +ja kun minulta kysytään, missä on suurherttua Rudolf, saan vastata; +Olen jättänyt hänet erään ojan pohjalle toinen jalka murtuneena. Ei, +herraseni! + +— Kuinka tahdotte, sanoi hän heikosti. Mutta en tiedä oikein, miten, +aiotte suoriutua. + +— Saatte nähdä. + +Suuri konkari seisoi jonkun askeleen päässä nyhtäen tylsästi ruohoa +suuhunsa Tarass-Bulban pilkallisesti katsellessa. + +— Tule tänne, rietas elukka! + +Kun olin taluttanut sen paikalle, käsitin, etten koskaan jaksaisi +nostaa suurherttuaa sen selkään. + +— On sekin ajatus ratsastaa hevosilla, jotka ovat korkeita kuin +rakennustelineet! paasasin kiukustuneena. + +Haavoittunut katsoi minuun kasvoillaan yhä sama anteeksianova ilme, +joka lopuksi muuttui epätoivoiseksi. + +— Tarass-Bulba! kutsuin minä. + +Pieni berberiläinen tuli vitkastellen. Se epäili, että jotakin tulisi +sille tapahtumaan. + +Lautenburgin Rudolf ei voinut estää pelon ailahdusta. + +— Aiotteko hinata minut tuon eläimen selkään? sopersi hän. Mieluummin +jäisin tänne. + +— Ei koskaan, toistin minä polkien jalkaa. Tarass-Bulba on sitäpaitsi +lauhkea kuin lammas. Pitäkää vain kiinni. + +Hän oli painava, tämä saksalainen. Mutta nostin hänet kuitenkin ja +sijoitin hänet tukevasti satulaan suitsien avulla. + +Itse nousin suuren konkarin selkään. + +Luuletteko, etten palatessani pitänyt itseäni aivan pahkahulluna! Olin +onnistunut tekemään vain säälittäväksi sen, jota tahdoin vihata. Ja +sitten tuli vielä lisäksi Tarass-Bulban hämmästynyt katse, joka saattoi +minut suunniltani. + +— Mitä olen tehnyt, näytti hevoseni sanovan minulle, että annat +kannettavakseni saksalaisen ja pidät parempana tuota alhaista +ruunikkoa, jolla ei ole harjaa ja jonka kaviot ovat leveät kuin +paistinpannut? + + * * * * * + +Ei pidä koskaan taittaa sellaisten ihmisten jalkoja, joiden kanssa ei +halua mennä naimisiin. Minun tuskin tarvitsee kertoa teille miten kävi. +Minua eivät voi sitoa muut kuin omat tekoni, ja huimapäisyyteni sai +aikaan sitoumukseni, johon kaikki maailman keisaritkaan eivät olisi +saaneet minua suostumaan. + +Herätin suurta huomiota palatessani toisten luo ruunikolla ratsastaen +ja taluttaen Tarass-Bulbaa, joka kantoi suurherttuaa hihnoilla +sidottuna selässään. Metsästys keskeytettiin. Kaikki tunkeutuivat +ympärillemme. Minun täytyi kertoa mitä oli tapahtunut ja tein sen +mahdollisimman lyhyesti, kuten kerrotaan tapahtumista, joista ei +ole syytä suurin ylpeillä. Mutta loukkautunut lisäsi värittäviä +yksityisseikkoja. Kuume teki hänet kaunopuheiseksi ja sai minut +näyttämään sankarittarelta. Minun täytyi ottaa vastaan onnitteluja koko +hovilta. + +Keisari, joka näkee kaikki asiat väärin ja suurennellusti, puhkesi +lausumaan: + +— Hän on ihmeteltävä, tämä lapsi, joka ensimmäisenä päivänä jo osaa +pelastaa sulhasensa elämän. + +Keisarinna suuteli minua. Se on perhetapa. Isäni oli seitsemännessä +taivaassa. + +— Parhaat onnitteluni teidän majesteetillenne, kuiskasi hän korvaani. + +Olin raivoisa ja hymyilevä. Kiukkuni kohdistui Tarass-Bulbaan, joka +palatsiin palatessamme sai enemmän ruoskaniskuja kuin koskaan sen +jälkeen. + +Minulla on eräs ominaisuus. En kärsi epäselviä tilanteita. Tietoisena +siitä, että suurimmaksi osaksi omasta, syystäni olin tästä lähtien +sidottu niin julkisesti, etten enää voinut vapauttaa itseäni ilman +tuollaista skandaalia, jota jokainen arvoaan kunnioittava ruhtinatar +kavahtaa enemmän kuin varmaa onnettomaksi tulemista, päätin vielä +samana iltana esittää ehtoni hänelle, jota hovi jo nimitti sulhasekseni. + +Pyysin puheillepääsyä, minkä hän empimättä myönsi lähetettyään pois +siteidenasettajan. + +Kun olimme yksin, puhuin hänelle jotensakin tähän tapaan: + +— Herraseni, tuloni varmaankin hämmästyttää teitä. Mutta tapanani on +aina ollut tehdä se, minkä arvelen hyödylliseksi, ollenkaan ottamatta +huomioon, onko se sopivaa vai ei. Mielestäni on nyt erittäin tärkeätä +teidän saada kuulla seuraavaa: + +Tulin Pietariin tehdäkseni isälleni seuraa, nähdäkseni kauniita juhlia, +lyhyesti huvitellakseni, mutta en suinkaan etsiäkseni itselleni +puolisoa. Kosijoita olen hylännyt, suvaitkaa uskoa minua, yhtä monta +kuin on maakuntia Venäjällä, ja viimeinen oli eräs persialainen +prinssi, joka omistaa vuoriston, josta löytää jalokiviä yhtä helposti +kuin multasieniä Perigordissa, ja suurempia kuin ne. + +Minä siis tulin tänne. En tiedä mikä heihin kaikkiin on mennyt. +Minun on muitta mutkitta mentävä naimisiin. Tätä en sano teitä +pahoittaakseni. Mutta olemmehan, herraseni, tunteneet toisemme vasta +kolme päivää. + +Oli miten oli, joka tapauksessa olen nyt melkeinpä velvollinen ottamaan +teidät puolisokseni. Olosuhteiden pakosta ei voida ottaa huomioon, mikä +te olette ja mikä minä olen. Meidän historiassamme on neljä keisaria +ja keisarinnaa, kruunuja ja epäilemättä myöskin tulo- ja meno arvioita +pidettävänä tasapainossa; tunnen, että isä tulisi onnettomaksi, ellen +minä pääsisi kuningattareksi, nyt kun hän on nähnyt, mahdollisuuden +siihen. Kaiken lisäksi olen taittanut jalkanne. + +Hän teki liikkeen: älkäämme, puhuko siitä. + +— Juuri siitä meidän on puhuttava, koskapa, sanon sen teille suoraan, +juuri tämä aiheuttamani tapaturma on saanut minut niin nopeasti +hyväksymään asian, josta en vielä eilen tahtonut kuulla puhuttavankaan. +Olen, siitä kiitollinen, sillä se antaa minulle vaikutelman, ettei +avioliittoni ole tyyten järkiavioliitto, mikä minunlaisestani naisesta +on hyvin miellyttävää. + +— Tahtoisin toisenkin jalkani ja käteni poikki, sanoi hän lempeän +surumielisesti, kunhan minun vain ei tarvitsisi kuulla teidän lausuvan +tuota kauheata sanaa järkiavioliitto. + +— Olen tehnyt päätökseni, sanoin tunteettomasti. Suostun tulemaan +puolisoksenne. Mutta pitänette kohtuullisena, että asetan teille pari +pientä ehtoa. + +— Sanokaa, sanokaa, lausui hän kiihkeästi. Tiedättehän, että kaikki, +mitä pyydätte, myönnetään edeltäkäsin. + +— No, no! sanoin hymyillen. Ehkäpä havaitsette hetikohta myöntyneenne +liian nopeasti. No niin, hyvä ystävä (korostin tätä sanaa), olen +jo lapsuudestani alkaen nauttinut mitä täydellisintä vapautta, ja +tarkoitukseni on saada nauttia sitä naimisiin mentyänikin. Tahdon, +ettei mitään elämässäni muuteta, ei mitään, ymmärrättekö? + +— Kuinka voitte luulla!... + +— Älkää erehtykö sanojen merkityksestä, sanoin. Otaksukaa, ettei +tässä puhu teille nuori tyttö eikä nainen ja huomatkaa ehtojeni +tarkoittavan, että liittomme minun taipumattoman tahtoni mukaan on +oleva ystävyysliitto eikä mikään muuta. + +En tiedä, olisinko pitemmälti jatkanut pientä pulmallista puhettani, +jollei hänen miehinen hölmöytensä olisi antanut siihen aihetta. + +— Te rakastatte jotakuta, sanoi hän käheällä äänellä. + +— Olkaa säädyllinen älkääkä puhuko tyhmyyksiä, vastasin tyynesti. +Suostun sanomaan teille, etten rakasta ketään muuta paitsi — koska +tämä rakastaa-sana nyt kerran on niin ylen tärkeä — syntymämaatani, +metsästystä, isääni, kukkia, jätettäköön minut jo rauhaan, ja +paria kolmea muuta asiaa, jotka eivät tosiaan voi antaa aihetta +mustasukkaisuuteen, ominaisuuteen, jonka ilmeneminen älykkäässä +miehessä on hyvin valitettavaa. Oletteko tyytyväinen? + +Hän hymyili heikosti. + +— Tämä, jatkoin, on meidän pieni yksityissopimuksemme. Viranomaiset +pitävät huolen julkisesta puolesta ja kaikesta muusta. Minä en välitä +siitä vähääkään ja toivoakseni ette te myöskään. Minun ei tarvitse +lisätä, että saatte minusta toverin, joka on aina teidän arvoisenne, +olosuhteiden tasalla minkälaiset ne ovatkin, ja kykenevä, jos Jumala +niin tahtoo, kantamaan Württembergin kruunua. Tässä käteni sen +vahvistukseksi. + +Hän tarttui käteeni ja suuteli sitä tulisesti. Hänen silmistänsä loisti +ilo kuumeen asemesta. En voinut olla ihmettelemättä helppoutta, jolla +olin saanut hänet paulaan. Sitten äkkiä ymmärsin hänen päätelmänsä: +»Olen hänelle niin hyvä, huomaavainen ja rakastettava, että hän jonkun +ajan kuluttua, jota aikaa en tahdo ennakolta määritellä, tulee siitä +liikutetuksi.» + +Tämä miesparan ajatus oli niin yksinkertainen, etten voinut olla +tuntematta hiukan liikutusta. Me erosimme mitä parhaimpina ystävinä. + +Palatessani huoneistooni kuulin tavatonta hirnumista isolta pihalta. +Se oli Tarass-Bulba. Ikävystyneenä tallissaan se oli särkenyt oven, +syössyt nurin tallirengin ja kaksi vartijaa, ja kutsui minua nyt +alhaalta korvia särkevästi hirnuen. Minulla oli paljon enemmän vaivaa +sen rauhoittamisesta kuin mitä minulla oli ollut suurherttua Rudolfista. + + * * * * * + +Ensi töikseni jo syksyllä 1909, kun olin tullut Lautenburg-Detmoldin +suurherttuattareksi, lyhdyin panemaan toimeen välttämättömiä +parannuksia saadakseni itselleni edes jossain määrin mukavan asunnon. +Puutarhat olivat saaneet kasvaa omin valtoinensa, ja palatsi oli täynnä +hirveätä romua, josta ei edes neekerikuningas olisi huolinut. + +Palautin ripeästi järjestyksen tähän kaikkeen. + +Melusine, joka tuli keväällä v. 1910, voi sanoa sinulle, että elämäni +oli silloin suunnilleen samanlaista kuin nytkin, paitsi että siihen +aikaan, kun ikävä ahdisti, saatoin livistää Venäjälle tuulettamaan +aivojani. + +Mutta kuka muuttui niin suurherttua Rudolf. Ei niin että hän +olisi koskaan lakannut osoittamasta minulle mitä liikuttavinta +huomaavaisuutta, tuo miesparka. Mutta vuoden kuluttua, kun hän oli +saanut selvästi havaita, etteivät hänen viattomat pikku laskelmansa +pitäneet paikkaansa, etteivät pitäisi koskaan, että tulisin aina +olemaan häntä kohtaan sellainen, kuin olin sanonut eikä mitään enempää, +hän kävi synkäksi ja pysytteli kotosalla. Lautenburgissa häntä +nimitettiinkin vain Rudolf vaikenijaksi. + +Pahempaa kuin tämä oli hänen joutumisensa huonoihin väleihin +keisarin kanssa. Wilhelm II uskoo kuuluvansa Ludvig XIV:n kaltaisten +hallitsijoiden joukkoon. Hän äkämystyy niille saksalaisille +ruhtinaille, jotka eivät käy näyttäytymässä Berliinissä, ja syyttää +heitä separatistisista pyrkimyksistä. Rudolf ei enää astunut jalallaan +hoviin. + +Lautenburgissa hän ei enää halunnut nähdä ketään. Seitsemäs +husaarirykmentti sai olla vailla everstiänsä. Puolet päivistään ja +öistään hän vietti kirjastossa selaillen mineralogisia teoksia, +mielitiedettänsä harjoittaen. Hän vietti siellä kaiken aikansa, kunnes +herra von Boose tuli tänne. + +Melusine tunsi hänet, tämän Boosen, jonka nimi saa sinut vapisemaan. +Sano hänelle, Melusine, ettei ollut kurjempaa bridgen pelaajaa. Hän +osasi vain tavallista peliä eikä koskaan tahtonut asettua vastarintaan. +Mitään kilpailua ei voinut ajatellakaan. Pyysin suurherttuaa liittymään +joukkoomme neljänneksi, mutta hän oli niin taitamaton ja epäkohtelias, +että minun täytyi lähettää hänet takaisin jatkamaan rakkaita opintojaan. + +Boose oli hyvin oppinut, se tunnustus täytyy hänelle antaa. +Kuvittelehan, että hän kolmenkymmenenkahden vuotiaana, tavallisena +insinööriluutnanttina oli topografian professori sota-akatemiassa. +Hänen kirjansa _Architectonique de la plaine hanovrienne_ on suuressa +arvossa kaikkialla Europassa. Eräänä päivänä Berliinissä hän löi +korvalle erästä komendanttimajuria, joka väitti, että Harz-vuoristossa +on tertsiäärikauden jälkeisiä kerrostumia. Rudolf, joka ihaili +Boosen teoksia, meni puhumaan hänen puolestaan sotaneuvostoon. +Hänen välityksellään von Boose pääsi vain kuudenkymmenen päivän +linnavankeudella. Rangaistusajan kuluttua sai mieheni aikaan, että +hänet siirrettiin kolmanteen insinööripataljoonaan Lautenburgiin. + +Keväällä y. 1911 matkustin Venäjälle viettämään isäni luona +pääsiäistä. Siellä sain suurherttua Rudolfilta kirjeen, jonka olen +kai jo näyttänyt sinulle. Hän ilmoitti minulle, että keisari oli +kutsunut hänet puheilleen ja kysynyt eikö hän suostuisi asettamaan +valtakunnan palvelukseen tieteellisiä lahjojaan. Tutkimukset olivat +osoittaneet Kamerunissa löytyvän suunnattomia mineraalirikkauksia. Oli +välttämätöntä saada asiasta tarkka selko ja myöskin todeta kaikella +mahdollisella varovaisuudella rajamaitten mineraalilähteet, jotta +saataisiin selville, olisiko Saksalle niiden anastamisesta mitään +hyötyä. Nämä seudut, lapseni, minua pahoittaa sanoa se, sinulle, olivat +se Kongon osa, jonka Ranska luovutti Saksalle 1912 vuoden sopimuksella. + +Rudolf läksi siis tutkimusmatkalle Boosen kanssa. Hän pyysi +anteeksi, että hänen saamiensa ohjeiden pakotuksesta, täytyi jättää +Eurooppa näkemättä sitä ennen minua, lisäten, että hän, jos hän +niin suorasukaisesti rohkenee sanoa, oli varma siitä, ettei hänen +matkallansa olisi mitään vaikutusta elämäni tavalliseen kulkuun. Missä +hän, ystävä raukka, suuresti erehtyi. + +Pariisista, Bordeaux'sta, Saint-Louis'sta, Senegalista sain häneltä +kirjeitä. Sitten Kongosta pari kolme, ne, jotka olen sinulle +näyttänyt. Sitten kului hyvin pitkä aika, kunnes eräänä päivänä +lankoni Fredrik-August saapui Lautenburgiin tuoden huonoja uutisia. +Auringonpistoksen kohtaamana suurherttua oli kuollut Sanghassa, melkein +matkansa päässä. Hänen viimeinen sanansa oli ollut minun nimeni. + +Melusine on sanova sinulle, että itkin Rudolfia, ja toisin kuin itkisin +Tarass-Bulbaa, jos se huomenna kuolisi. En ole koskaan tehnyt vääryyttä +tälle eläimelle. Rudolfia kohtaan olen aina ollut suora ja rehellinen +ja kuitenkin minusta tuntui kuin olisin jollain tavoin syyllinen hänen +kuolemaansa. + +Hänelle, joka lepää siellä kaukana hehkuvan auringon paahteesta +halkeilevan savimaan povessa, toimitin hautajaisten asemesta +suurenmoisen sielunmessun. Keisari, keisarinna, kaikki Saksan ruhtinaat +olivat, läsnä. Lautenburgin punaiset husaarit surunauhat sapeleissaan +muodostivat kunniakujan, ja uskonnollisten menojen aikana heidän +univormunsa toivat mieleeni Pietarhovin punaisen husaariraukan, joka +tanssi niin huonosti ja oli niin hyvä. + +Jokainen tämän kertomuksen lause, ystäväni, on ollut merkki siitä +luottamuksesta, jota osoitan sinulle. Saat siitä edelleen todistuksen +jokaisessa seuraavista sanoistani. + +Sinä tunnet. Hagenin etkä kovin paljoa pidä tästä minun pikku +käskyläisupseeristani. En tiedä mikä hänessä on voitolla, +uhrautuvaisuusko vai rakkaus. Uhrautuvaisuus sallii meidän turvautua +kaikessa häneen, mutta rakkaus antaa hänelle meidän oman etumme +silmälläpitämiseen selvänäköisyyttä, jota meillä itsellämme ei ole. + +En minä eikä Melusine kuusi kuukautta Rudolfin kuoleman jälkeen +osanneet epäillä sitä, mitä minulle oli tapahtuva. Hallitsijattaren +velvollisuuksiin kiintyneenä suoritin tehtäväni täsmällisyydellä, joka +hämmästytti itseäni. Olen ollut valtiopäivien puheenjohtajana, olen +allekirjoittanut päätöksiä, olen siirtänyt toiseen tuomioistuimeen +riita-asioita, nimittänyt virkamiehiä kaikkien tyytyväisyydeksi, +luulen. Ja Lautenburgin kaupunkia ei ole koskaan hoidettu paremmin kuin +minun esimiehyyteni aikana. + +Hagen, hän epäili. Näin hänet päivä päivältä yhä synkempänä. Lopuksi, +kyllästyneenä näkemään ympärilläni kyynärän pituisia kasvoja käskin +hänen joko puhua suunsa puhtaaksi tai lähteä toipumislaitokseen. Hän +lankesi jalkoihini. + +— Kuinka en olisi tällainen, nyyhkytti hän, kun te tulette kuulumaan +toiselle? + +Hän ei rauhoittunut, vaikka vakuutin hänelle, etten ymmärtänyt +vähääkään hänen puheestaan. + +— Onko se mahdollista, sopersi hän, mutta Berliinissä ja vieläpä +täälläkään ei puhuta muusta kuin teidän läheisestä avioliitostanne +herttua Fredrik-Augustin kanssa. + +Tällä kertaa olin jo saanut liiaksi. Sellainen henkilö, jollainen +minä kerskaan olevani, voidaan taivuttaa yhden kerran avioliittoon +yllättämällä, mutta kaksi! + +Kun Hagen, joka kävi useita kertoja kuukaudessa Berliinissä, oli +kertonut minulle kuulemansa, käsitin kuitenkin kalkitunkin, että asia +oli vakavaa laatua. Ymmärsin sen vieläkin paremmin seuraavana päivänä +saadessani kirjeen isältäni. Oli liiaksikin näkyvää, että hänet oli +asiaan suostutettu käymällä kiinni hänen heikkoon puoleensa, tyttären +kohottamiseen kuninkaalliselle valtaistuimelle. + +Kuinka ikävää syventyä hallitsijasukujen yksityisasioihin +saadakseni sinulle ymmärrettäväksi mitä sitten tapahtui! +Tapahtukoon se mahdollisimman lyhyesti. Miksi minusta oli tullut +Lautenburgin suurherttuatar? Päästäkseni isäni toiveitten +mukaan Württembergin kuningattareksi Albert-kuninkaan kuoltua. +Lautenburgin vallanperimyksestä ei ole voimassa salilainen laki, +s.o. Rudolfin kuoltua pysyin minä yhä suurherttuattarena. Mutta +Württembergin kruununperimyksestä, siitä määrää tämä laki. Tehkäämme +itsellemme selväksi tämä: vain Lautenburgin suurherttua saattoi +tulla Württembergin kuninkaaksi. Siis päästäkseni Württembergin +kuningattareksi täytyi minun ensin tehdä herttua Fredrik-Augustista, +ottamalla hänet puolisokseni, Lautenburg-Detmoldin suurherttua. + +Isän kirjeellä ei ollut muuta tarkoitusta kuin taivuttaa minua tähän +liittoon. + +Luulen, että vastauksessani, jonka hänelle heti kirjoitin, en muistanut +aina ottaa huomioon sitä kunnioitusta, jota tyttären tulee osoittaa +isälleen. + +Mutta täytyy käsittää, että olin kiihdyksissäni. Olinko näin pakotettu +menemään naimisiin jokaisen saksalaisen kanssa? Mikä kohtalo sille, +joka ei olisi koskaan tahtonut mennä naimisiin! + +Kului noin viikon verran niin sain keisarinnalta kirjeen. Hän +nimitti minua tietysti rakkaaksi lapsekseen, tuhlasi minulle mitä +imartelevimpia mairesanoja, mutta kirjeen lopussa oleva kutsu saapua +Berliiniin oli kuitenkin kaikitenkin käsky... + +Kun noudatin sitä, tein sen vähemmän taipuvaisuudesta kuin halusta +päästä selville niistä juonista, joita minua vastaan hovissa punottiin. + +Otin mukaani Melusinen ja Hagenin. Keisarinna otti minut vastaan +hämmentyneen näköisenä, minkä edeltäpäin arvasin, ja hänen selittelynsä +tuntuivat hätäisiltä. Tarvitseeko minun kertoa niistä? + + L'amour ne règle pas le sort d'une princesse. + La gloire d'obéir est tout ce qu'on lui laisse.[30] + + [Rakkaus ei määrää prinsessan kohtaloa. + Kuuliaisuuden kunnia on ainoa mikä hänelle suodaan.] + +Rakkaus! Kuuliaisuus! Mitäpä olisi hyödyttänyt sanoa hänelle, että +hänen päättelynsä oli väärä, etten ollut koskaan rakastanut ketään +ja etten missään tapauksessa ollut kuuliaisuudesta mennyt naimisiin +ensimmäisellä kerralla. Rudolf raukkaa ei ollut enää ilmaisemassa +meidän pientä yksityissopimustamme, joka vapautti minut juuri näistä +kahdesta asiasta. Ja mitäpä olisi hyödyttänyt väitellä kunnon rouvan +kanssa, joka saneli vain läksyänsä. + +Kuuntelin häntä yhteenpuristetuin huulin, sanomatta sanaakaan. Kun hän +oli lopettanut sanoihinsa takertuen, lausuin: + +— Saanko tietää teidän majesteetiltanne päivän, joksi avioliittoni +Fredrik-Augustin kanssa on määrätty? + +Hän huudahti torjuen ja vakuutti, ettei keisarin tarkoituksena suinkaan +ollut kiirehtiä asioita ja ettei mitään päivää oltu vielä määrätty. + +— Siis vasta periaatteellisesti, sanoin. + +Hän ei vastannut. + +Palasin hotelliin hyvin tyynenä. + +Lähden tänä iltana Astrakaniin, sanoin Melusinelle ja Hagenille, jotka +levottomina odottivat minua. Pankaa matkalaukut kuntoon. Joka minua +rakastaa, seuraa minua. + +Hagen ojensi minulle pikapostin, joka oli lähetetty Lautenburgista. +Viiden tai kuuden kirjeen joukossa oli yksi Venäjän postileimalla +varustettu. Tunsin isäni käsialan. + +Ah, he olivat oivallisesti käyttäneet hyväkseen minun +huolimattomuuttani. Sain myöhemmin tietää, että ennen kirjettäni, +jonka olin kirjoittanut hänelle noin viisitoista päivää aikaisemmin, +oli isäni luo saapunut erikoinen keisarin lähettiläs. Hänen ei ollut +tarvinnut olla kovinkaan taitava diplomaatti saadakseen isäni asiansa +puolelle. Mainio Württembergin kruunu oli taas tehnyt tehtävänsä. +Harkituin mutta taipumattomin lausein isä saneli minulle tahtonsa: +minun oli otettava Fredrik-August, tai... + +En voinut lukea pitemmälle, vaan revin kirjeen tuhansiksi palasiksi, +tuossa tuokiossa panin menemään sähkösanoman, kolmisenkymmentä +rukoilevaa, uhkaavaa, mieletöntä sanaa Tjumenin ruhtinaan osoitteella. + +Muistat, Melusine, miten pelkäsimme Berliinin mustaa kabinettia. Sinä +nousit junaan ja menit lähettämään sähkösanoman Köpenickistä. + +Sinun mentyäsi en kestänyt enää, vaan sulauduin kyyneliin, kiukun, +raivon kyyneliin. Näen itseni vietä tuossa kauheassa berliiniläisessä +huoneessa. Hagen nyyhkytti jalkojeni juuressa. Hän oli tarttunut +käsiini, käsivarsiinikin ja peitti ne kyynelillään ja suudelmillaan: +»Minne tahdotte, milloin tahdotte, sopersi hän, lähden, seuraan teitä.» +Kaiken kaikkiaan olen hyvin ylpeä ajatellessani, että yhdestä sanastani +preussilainen upseeri olisi ollut valmis jättämään armeijansa, +isänmaansa. + +Mutta hänen viiksiensä kosketus käsivarteeni palautti minut nopeasti +todellisuuden tuntoon. Muistin Sachsenin Louisea, alhaisia mustalaisia, +jotka kiskovat rahaa kuningattaren syleilyistä saadulla maineellaan. +Työnsin viattoman Hagenin luotani ja pääsin jälleen itseni herraksi. + +Kaksi päivää, jotka odotin vastausta, vietin sisällä. Lopulta se tuli, +tuo pieni sininen paperi. Sinä katsoit minuun, Melusine, ja minä avasin +hymyillen sähkösanoman. Se sisälsi vain nämä sanat: + + En ota vastaan tytärtäni, ennenkuin hän on täyttänyt velvollisuutensa. + +Voi, hän oli kovasydäminen, tuo vanha kalmukki! + +Luin ja kaaduin oikosenaan huoneeni matolle. + + * * * * * + +Tiedän, ystäväni, että minun tässä täytyy pysähtyä selittämään sinulle +eräitä seikkoja, koska muuten tuskin kertomukseni jatkoa ymmärtäisit. +»Kuinka», kysyt sinä varmaankin itseltäsi, »kaikki on voinut järjestyä +sillä tavoin, että sellaisen lujatahtoisen naisen kuin Auroren on +täytynyt taipua? Kuinka on tämä Fredrik-August, näkymätön ja mahtava, +menetellyt saadessaan näin puolelleen keisarinnan, Rudolfin ristiäidin, +ja keisarin?» + +Olet luullakseni lukenut vuoden 1909 vaiheilla riittävän tarkasti +lehtiä, tietääksesi, että tähän aikaan eräs Eulenburg-asia, eräs +Moltke-Harden-riitajuttu piti Saksan hovia suuressa pinteessä. +Henkilökohtaisesti minä vähät välitän siitä tavasta, jolla, nämä +ihmiset hauskuuttelivat toisiaan. Kohtuutonta on vain mielestäni se, +että näistä jutuista kimmahti kivi minun elämääni. + +Veljensä eläessä Fredrik-August näyttäytyi harvoin Lautenburgissa. +Näin hänet kolme tai neljä kertaa, joista kerran häissäni, toisen +kerran pari kuusi kuukautta myöhemmin hänen haudatessaan vaimonsa, +yksinkertaisen naisihmisen, joka käytti kalvosimia kuin mikäkin +pöytäkaluston kiilloittaja. Sinun jalo oppilaasi tuskin on äitiänsä +älykkäämpi. + +Muun ajan Fredrik-August oli Berliinissä. Tämä mies, jonka olet nähnyt +niin asiallisena ja kylmänä, vietti siellä iloista elämää. Ystävä, +älä usko koskaan ihmisiä, jotka sanovat sinulle, että elostelu on +vahingollista. Fredrik-Augustin menestys todistaa päinvastaista. + +Nykyisellä suurherttualla on aivan erikoinen taito saattaa huonoon +valoon muita joutumatta itse vaaraan. Hän on käyttänyt taitoaan +hyväkseen vuonna 1909 Berliinissä. Bülowien läheisenä ystävänä, +Eitelin ja Joachimin tuttavana voi vain hän yksin kertoa niistä +pienistä kohtauksista, joissa hän oli läsnä. Mutta hän ei kerro +sinulle, ystäväni, kuten hän ei ole kertonut minullekaan, sillä et sinä +enkä minä voisi koskaan maksaa riittävästi hänen luottamuksestaan. +Yksinomaan vaikenemistaan hän saa kiittää suurherttuallisesta +kruunustaan ja ehkäpä pian Württemberginkin kruunusta. Kun keisarinna +hermostuneesti kehoitti minua alistumaan kohtalooni, puolusti hän +silloin, tuo kunnon rouva, vain kahden poikansa kunniaa. + +Aivokuume, jonka isäni sähkösanoma minulle aiheutti, kesti yhden +kuukauden, minkä ajan horjuin elämän ja kuoleman välillä, ja minkä +ajan, uhrautuvaisuudella, jota en unohda, Melusine ja Hagen valvoivat +yötä päivää vuoteeni ääressä. + +Vihdoin toivuin. Minulta oli leikattu hiukset. Olin laiha mutta kaunis +vielä. Eräänä päivänä katsellessani peilistä, miten hullunkuriseksi +pienet vaaleat niskakiharat kasvoni tekivät, Hagen, jonka vuoro oli +pitää vartiota, tuli ilmoittamaan minulle herttua Fredrik-Augustin +saapumisen. + +Olin vielä riittävän sairas voidakseni kieltäytyä ottamasta häntä +vastaan, mutta olin jo kauan halunnut päästä mittailemaan voimiani +hänen kanssaan. Tunnustan häpeäkseni, että, tuona päivänä en päässyt +voiton makuun. + +Hän astui sisään ja tervehti minua juhlallisesti ja jäykästi. Siniset +silmät hänen ajelluissa, kuivakkaissa kasvoissaan milloin himmentyivät +milloin loistivat. + +— Olen onnellinen, rakas sisareni, sanoi hän, tavatessani teidät +vihdoinkin ylhäällä ja todella virkeän näköisenä. + +Moinen luontevuus jäädytti minua. Hän jatkoi: + +Minulla ei ole mitään syytä olla sanomatta teille hetikohta käyntini +mieluisaa tarkoitusta. Huomenna tulee kuluneeksi yhdeksän kuukautta +kaivatun veljeni suurherttua Rudolfin kuolemasta. Kun lain määräämä +suruaika on silloin kulunut loppuun, olisivat heidän majesteettinsa +keisari ja keisarinna hyvin onnelliset, jos hyväntahtoisesti +suvaitsisitte määrätä teille parhaiten sopivan päivän häittemme +viettämiseksi, sillä he ovat nimenomaisesti ilmaisseet tahtovansa olla +häissämme läsnä. + +— Sanokaa, rakas veljeni, vastasin, heidän majesteeteillensa, että +hääpäiväni jätän heidän määrättäväkseen ja suvaitkaa lisätä, että +toivon viimeisen kerran näin vaivaamani heitä. + +Hän kumarsi arvokkaasti. + +— Se on, uskokaa, minunkin harras toivoni, rakas sisareni, sanoi hän. + +Ja hän läksi. + +Menimme naimisiin eräänä synkkänä maaliskuun päivänä vuonna 1912. +Lupauksensa mukaisesti keisari ja keisarinna olivat vihkiäismenojen +aikana läsnä ja matkustivat sitten samana iltana takaisin Berliiniin. +Kello viiden tienoissa ensin raatihuoneella, sitten linnassa +hallitusviranomaiset ja virkailijat vannoivat uskollisuuden valan +uudelle suurherttualle. Kello kahdeksalta oli juhla-ateria, joka +läheisen surun johdosta annettiin vain rajoitetulle vieraspiirille, +ylemmille upseereille ja herttuakunnan arvohenkilöille, yhteensä noin +kolmekymmentä henkeä, alakerroksen peilisalissa. + +Tuskin oli päästy toiseen ruokalajiin, kun ylemmästä kerroksesta +päidemme yläpuolelta alkoi kuulua milloin kovempaa milloin pehmeämpää +jysähtelyä. + +Aluksi siihen ei kiinnitetty huomiota. Mutta jysähtely jatkui aivan +vimmatulla, säännöllisyydellä. + +Rypistäen keveästi kulmiaan suurherttua antoi merkin lakeijalle, joka +seisoi hänen tuolinsa takana. + +— Mitä tuo melu on? kysyi hän puoliääneen. Menkää lakkauttamaan se. + +Kulin neljännestunti, miestä ei kuulunut takaisin, ja jysähtely jatkui +yhä. + +— Jumalan nimessä, Kessel, huudahti suurherttua puoleksi kiivastuneena +puoleksi hymyillen, rientäkää toki katsomaan, mitä on tekeillä +yläpuolellamme. Suokaa anteeksi, herrat, sanoi hän kääntyen vieraiden +puoleen. + +Kessel meni. Viisi minuuttia myöhemmin hän palasi hyvin punaisena. +Jyske oli tauonnut. + +— No, sanoi suurherttua, mitä se oli? + +Kessel oli ääneti. + +— Kas niin, komendantti, jatkoi Fredrik-August alkaen tulla +kärsimättömäksi. Ette kai ole luullakseni löytänyt tuolta ylhäältä +mitään murhayrityksen valmisteluja. Kehoitan teitä rauhoittamaan +vieraitani. Mitä siellä oli? + +— Muurareita, korkeutenne, sopersi Kessel. + +— Muurareita? Tällä hetkellä! Tänä päivänä! Se on jo liikaa. Ja mitä +tekivät sitten nämä muurarit? Ah ei, pyydän, herra von Kessel, puhukaa! + +— He ovat, sopersi upseeri väkinäisesti, muuraamassa kiinni keltaista +käytävää. + +Jäätävä hiljaisuus. Keltainen käytävä yhdisti toisiinsa Lautenburgin +suurherttuan ja suurherttuattaren huoneistot. + +Fredrik-August on voimakas, ystäväni. Totesin sen tuona iltana ja +ihailin sitä, kun hän, lyöden otsaansa ikäänkuin tahtoen sanoa: se on +totta, olin unohtanut, antoi käskyn hovimestarille: + +-— Pitäkää huolta, ettei näiltä kunnon miehiltä, joiden on +työskenneltävä koko yö, puutu mitään. + +Samantekevää, olin onnellinen, sillä tunsin hyvin, että oli myöskin +ihailua hänen ivallisessa katseessaan, jonka hän loi minuun ikäänkuin +sanoakseen minulle: + +— Ja nyt olemme kahden. + +Aurore vaikeni. Kului joku hetki äänettömyydessä. Sitten Melusine +ikkunan luo siirtyneenä veti äkkiä uutimet syrjään. Näimme silloin, +että oli jo päivä. + +Katsoin suurherttuatarta, joka kyynärpää polvea vasten nojasi leukaansa +käteensä ja uneksui. Ei mitään velttoutta piirteissä, ei mitään +uurteita ihossa tämän alusta loppuun valvotun yön johdosta. + +Raikas aamu näki Auroren vieläkin kauniimpana kuin kuuma ilta oli hänet +nähnyt. + + + + +VII. + + +Sattui joskus iltana tai parina viikossa, että suurherttuatar oli +mieluummin yksinään. Käytin silloin ikävissäni nämä illat työskentelyyn. + +Königsmark-tutkielmani oli pian jäänyt sikseen. Minua tuskin halutti +enää penkoa tätä tomua sitten kuin sattuma oli suonut minun ottaa osaa +toiseen romaaniin, jonka päähenkilöt elivät ympärilläni, puhuivat +minulle joka päivä. + +Tänä heinäkuun iltana, jonka Auroren oikusta sain viettää yksikseni, +puhkesi kova rajuilma. Mustalle taivaalle avatusta ikkunastani kuulin +yöllä miten puut rapisivat rankkasateessa. Työskentelin äärimmäisen +veltosti mieli enemmän kiintyneenä maisemiin ja seutuihin, jonne +Tjumenin ruhtinattaren kertomus minut oli vienyt, kuin Herrenhausenin +murhenäytelmään, ja oli varmasti mitä odottamattomin sattuma, että sain +käsiini ratkaisevan pääasiakirjan, josta heti aion teille puhua. + +Olen aikaisemmin selostanut teille yksityiskohdittain, jotka +teistä silloin varmaankin tuntuivat kerrassaan kuivilta, Preussin +kuningattaren äitinsä Sofia-Dorotean puhdistamiseksi kokoaman +asiakirjapinkan. Tänä iltana, tutkittuani ensin kaksi toisarvoista +todistuskappaletta, sain käsiini asiakirjan, johon oli merkitty S. 2 — +N:o 87. + +Se sisälsi kaksi suurta sivua hyvin tiheää saksalaista kirjoitusta. +Jo ensimmäisistä riveistä välinpitämättömyyteni hävisi. Kävin +tarkkaavaiseksi. Ymmärsin saaneeni käsiini jotakin, jolla saattoi olla +ratkaiseva merkitys. + +Tämä asiakirja esitti erään Bauer-nimisen miehen tunnustuksen. +Mainittu mies oli kuollut Rudolfstadtin suurherttuan metsävahtina ja +oli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin palvellut _Herrenhausenissa_. +Viimeisellä hetkellään tämä mies, katolilainen, kutsutti papin luokseen +kuulemaan rippiä. Kirkonmies, joka oli kuullut puhuttavan Preussin +kuningattaren toimeenpanemista tutkimuksista, laati synninpäästön +yhteydessä pöytäkirjan niistä tapahtumista, joihin Bauer oli +ottanut osaa. Juuri tätä, kuolevan, rippi-isän ja kahden todistajan +nimikirjoituksillaan vahvistamaa tunnustusta olin nyt ryhtymässä +tutkimaan. + +On selvää, että omistin näin alkuperäisluontoiselle todistukselle heti +mitä tarkinta huomiota. + +Bauer oli niiden kymmenen miehen joukossa, jotka tarjoutuivat kreivitär +von Platenille tuona traagillisena yönä heinäkuun ensimmäistä päivää +vasten v. 1694 murhaamaan kreivi Königsmarkin. + +Hänen tunnustuksestansa kävi ilmi, että sillä aikaa kuin odotettiin +kreivin lähtemistä prinsessan tyköä, kreivitär von Platen tarjosi +miehilleen punssia. + +Hän kielsi olleensa niiden joukossa, jotka tikarin- ja miekanpistoin +tappoivat kreivin, mutta tunnusti pidelleensä häntä kiinni maassa, +sillä aikaa kuin kreivitär von Platen, toinen jalka kreivin otsalla, +koetti saada tätä tunnustamaan olleensa Sofia-Dorotean rakastaja. + +Tunsin useimmat näistä yksityisseikoista. Ne on esitetty Blaze de +Burynkin teoksessa. Mutta tunnustuksen seuraava kohta ratkaisi +täydelleen kuuluisan riitakysymyksen, minne kreivin ruumis oli joutunut. + + Kun kreivi Königsmarkista oli henki lopen lähtenyt, lausui Bauer, + käski armollinen rouva von Platen kantaa ruumiin saliin uunin + eteen, jonka takana on kuusi jalkaa pitkä pronssilaatta. Armollinen + rouva painoi erästä vieteriä. Laatta siirtyi syrjään päästäen + näkyviin pienen komeron. Huomasin epäselvästi, sillä olin hyvin + hämmennyksissäni, kasan valkeata jauhoa, joka näytti silmääni + kalkilta. Sinne panimme ruumiin. Armollinen rouva päästi meidät + sitten menemään kehoitettuaan meitä pesemään pois veritahrat, joita + joillakuilla meistä oli vaatteissaan. Hän jäi yksin ritarisaliin + Festmann-nimisen kamaripalvelijansa kanssa... + +Huomaatte, että minulla oli syyni, kun sanoin teille sivumennen, että +Königsmarkin ruumis kätkettiin _Herrenhausenin_ ritarisaliin uunin +metallilaatan taakse. Bauerin todistuksella ei ollut minun silmissäni +muuta arvoa kuin että se varmensi kiistämättömästi tämän paikan. Näin +siinä lisäksi todistuksen joko Ernest-Augustin tai hänen poikansa +kanssarikollisuudesta. Ottakaa huomioon, että kreivitär von Platen +painoi jotakin salavieteriä. XVII:n ja XVIII:n vuosisadan saksalaiset +ruhtinaat olivat hyvin arkoja salalukoistaan. Kun tällainen salaisuus +oli ilmaistu kreivitär von Platenille, oli se tapahtunut jostakin +tärkeästä syystä. + +Olin työhön ryhtyessäni valmistanut itselleni kahvia, jota olin +ryypiskellyt kolme suurta kuppia. Väkevä juoma alkoi vaikuttaa, +ensimmäisestä löydöstä elpyneenä järkeni oli tällä hetkellä +kirkkaimmillaan. Tällä seikalla on merkityksensä, pyydän huomauttaa. + +Jonkun asian keksiminen ei ole vielä mitään, sen varmentaminen +on kaikki. Kuinka oikeastaan saatoin mennä Hannoveriin pyytämään +lupaa saada käydä _Herrenhausenissa_, viipyä ritarisalissa yksinäni +tarpeeksi kauan, sillä myönnätte kai, ettei minulla ollut lainkaan +halua päästää joku palatsin vartijoista löytämilleni jäljille? Juuri +tällöin juolahti päähäni ajatus, jonka esitän teille todistuksena +kahvin hyvästä vaikutuksesta johtopäätöksiä tehtäessä. Olin, kuten +muistanette, tutkiessani XVII:n ja XVIII:n vuosisadan saksalaisten +ruhtinaiden palveluksessa olleiden ranskalaisten käsityöläisten +historiaa huomannut, että Hannoverin vaaliruhtinas Ernest-August +oli uskonut lukkojen valmistamisen eräälle Giroud-nirniselle +katalonialaiselle käsityöläiselle, joka samalla tavoin oli tehnyt +töitä Lautenburgin suurherttualle. Samaisella Giroud'illa oli vielä +ollut laskuihin nähden vaikeuksia Ernest-Augustin kanssa. Tähän aikaan +olin vain hätäisesti silmäillyt tätä asiaa koskevia papereita. Ne oli +tutkittava seikkaperäisesti. Ehkäpä löytäisin niistä jotakin tietoa +_Herrenhauseniin_ tehdyistä lukoista. Päätin ottaa heti asiasta selvän. + +Kello oli hiukan yli kahdentoista. Pistin taskuuni sähkölampun ja +hiivin hiljaa ulos. Luulin tällä hetkellä kuulevani pientä narinaa +autiossa käytävässä. »Joutavia, ajattelin, antaisinko nyt vanhojen +paperien säikyttää itseäni!...» + +Astuessani kirjastoon löysin sen ikäväkseni valaistuna. Professori +Cyrus Beck siellä työskenteli piirrellen mustalle taululle kaavojaan +ja keskeyttäen työnsä vain tarkastaakseen viittä tai kuutta edessään +olevaa avattua kirjaa. + +Tuloni oli varsin luonnollista, usein sattui, että tulin myöhään yöllä +kirjastoon valmistamaan jotakin seuraavan päivän opetusohjelman osaa. +Siitä huolimatta hän kuitenkin katseli minua tuollaisella oppineiden +epäluuloisuudella, ikäänkuin peläten jotakin häneltä ryöstettävän. + +Pari kolme ystävällistä sanaa lepytti hänet pian. Hän uskoi minulle +päässeensä kokeissaan ratkaisevalle asteelle ja että varmasti +huomenna, ellei jo tänä iltana... Puoliavoimesta ovesta kuului hänen +sulatusuuniensa kohina kuin iso liekki olisi hulmunnut. + +Arvelin hyödyttömäksi sanoa hänelle, että minäkin olin pääsemässä +ratkaisuun eräässä tärkeässä kysymyksessä. + +Jonkun ajan kuluttua muutoin hän pani kirjansa pois, kääri kokoon +paperinsa, pyyhki kaavansa taululta ja poistui toivottaen minulle hyvää +yötä. + +Odotin hänen lähtöään kärsimättömästi, sillä olin jo löytänyt mitä +etsin. + +Tutkimisvarmuudella, joka jo alusta alkaen oli minua hämmästyttänyt, +olin saanut käteeni pääasiakirjan, Giroud'n Emest-Augustille osoittaman +faktuuran vuodelta 1682. + +Pitkästä luettelosta olin löytänyt heti seuraavan ilmoituksen: + + Ritarisalin uunia varten tehty kuusi salalukkoa, sataviisikymmentä + markkaa lukko, — summa... 900 livreä. + +Ei tarvinnut olla mikään salalukkojen tuntija ymmärtääkseen mistä oli +kysymys. Kassakaapeissa ja muissa säiliöissä käytetään yhä vielä samaa +järjestelmää. _Herrenhausenin_ ritarisalin uuninlaatassa oli kuusi +numeroitua lukkoa. Laatta saatiin aukeamaan siten, että kierrettiin +peräkkäin kutakin lukkoa siinä järjestyksessä kuin keksijän, Giroud'in, +nimessä olevat kirjaimet olivat. + +Jos muistatte, että tämä Giroud oli ollut Lautenburgin suurherttuan +lukkoseppänä, arvaatte ilman muuta, että ensimmäinen ajatukseni oli +koetella, pitivätkö Lautenburgin linnan asesalin uunin metallilaattaan +nähden paikkansa päätelmät, jotka olin tehnyt Hannoverin linnan +ritarisalin uunista, ja silloin ymmärrätte, miten kärsimättömästi +odotin Cyrus Beckin poistumista. + +Kun hän vihdoinkin meni, odotin vielä neljännestunnin ajan. Sitten +sammutin sähköt, avasin kirjastosta oikealle vievän oven ja löin +sen kolahtaen kiinni ikäänkuin olisin lähtenyt omalle puolelleni +huoneistooni. Sitten, välttäen pienintäkin kolinaa, sivuuttaen +hapuilemalla kirjoituspöydät ja rahakokoelmat palasin takaisin ja +avasin hiljaa vasemman oven, joka vei asesaliin. + +Suuria kuutamon läikkiä heijastui pimeälle lattialle korkeiden, +suippokaaristen ikkunoiden hahmoisina. Menin suoraan uunin luo. +Tunsin jännittyneenä käsieni koskettavan raskasta rautalevyä. Vasta +sitten kuin sormeni olivat kohdanneet ylhäällä vasemmalla eräänlaisen +rautakohokkeen, sytytin sähkölamppuni. + +Minulle ei ollut vähintäkään vaivaa tämän kohokkeen selvillesaamisesta; +se kääntyi saranoillaan jättäen näkyviin jonkinlaisen taulun. Koko +laite muistutti suuresti meidän kaasumittareitamme. + +Tein harmistuneen liikkeen. Odotin näkeväni kirjaimia, mutta taulu +olikin numeroitu. Se oli jaettu kahteenkymmeneenviiteen osastoon. + +Sammuttaen lamppuni istahdin tukevalle tammijakkaralle, joka oli uunin +vieressä. + +Mietiskelyni ei kestänyt kauvoja. Numero 25. Olinko hölmö! + +Otin taskustani lyijykynän ja palan paperia, ja polvillani jakkaran +edessä sytytettyäni jälleen lamppuni kirjoitin nopeasti aapisen +kaksikymmentäviisi kirjainta ja niiden alle vastaavat numerot. +Kirjoitettuani sitten Giroud'n nimen sain seuraavan numeroyhdistelmän: +7. 9. 18. 15. 21. 4. + +791815214. Kosolti päiviä saa kulua, ennenkuin tämä luku häviää +muististani. + +Käänsin kapean valosäteen suorakulmaista laattaa kohden. Suunnaton +pettymys valtasi minut. Kuuden kohokkeen asemesta, joiden levyssä piti +olla, näin vain kaksi. + +Kun sentapaisessa päättelyssä, jonka äsken olin suorittanut, yksi ainoa +kohta ei käy yhteen, on se merkki siitä, että koko päättely on väärä. +Olin luullut asiaa liian yksinkertaiseksi... + +Yksinomaan omantuntoni rauhoittamiseksi aukaisin ensimmäisen kohokkeen +ja väännettyäni taulun keskellä olevaa viisaria asetin sen numeroon 7: +g. + +Siirryin laatan oikealle puolelle ja tein samoin toiselle kohokkeelle +asettaen viisarin numeroon 9. i. + +Silloin kuulin sydämeni jyskyttävän. Musta, pystysuora rako ilmestyi +laatan keskikohdalle. Tämä rako suureni suurenemistaan. Kaksi seinää +siirtyi, toinen oikealle toinen vasemmalle, niin että keskelle jäi 80 +cm levyinen aukko. + +Olin löytänyt: _Herrenhausenin_ salaisuus oli vihdoinkin tulossa ilmi. + +Olin tullut rauhalliseksi, aivan tavattoman rauhalliseksi. Muistan +hokeneeni itsekseni: »Mikä ihmeellinen tapa tutkia historiaa! Mitä +ajattelisi tästä herra Seignobos?» + +Ottaen mukaani jakkaran, jota olin käyttänyt pöytänä, tunkeuduin +aukosta sisään. Syrjäänsiirtyneissä rautalevyissä oli sisäpuolella +kaksi kädenripaa. Hyvin hiljaa mutta helposti vedin levyt jälleen +yhteen, ei kuitenkaan aivan kiinni, peläten mahdollista, turmiollista +sulkukoneistoa. + +Muistatteko, ystäväni, elokuun 24:ttä päivää, Belgiassa, Beaumontin +kylässä, kun tunkeuduimme holviin, jonne viisi ulaania kerrottiin +kätkeytyneen? Te seurasitte perässäni syyttäen minua varomattomaksi. +Mutta minä hymyilin ajatellessani, että nämä viisi pakolaista olivat +lapsenleikkiä verrattuna siihen pimeyteen, johon minä tunkeuduin tuona +yönä Lautenburgissa. + +Vedettyäni laatan puoliskot melkein kiinni huomasin olevani pienessä +komerossa, jonka leveys oli kuusi jalkaa ja korkeus samoin kuusi. +Oikealla ja vasemmalla oli kiviseinä, mutta perällä metallilaatta, +jonka, kummallakin sivulla oli taas kaksi kohoketta. Tiesin sen muuten +jo ennakolta. + +Asetin ensimmäisen taulun viisarin numeroon 18. + +Tuskin olin saanut toisen taulun viisarin siirretyksi numeroon 15, +kun murtuvan puun ratina, kamalasti kaikuen tässä hiljaisuudessa, +jähmetytti minut päästä, jalkoihin. Suunnattoman levyn koko alaosa, +metrin verran maasta lukien, oli kääntyessään murskannut säpäleiksi +tammijakkaran, jonka sisälletullessani olin asettanut levyä vasten. + +Ilman äkillistä hypähtämistä taaksepäin olisivat jalkani musertuneet. + +— Oivallista, mutisin minä. Heidän salaovissaan on myöskin ketunrautoja. + +Kyykistyen kömmin toiseen huoneeseen, joka oli yhtä suuri kuin +ensimmäinenkin. + +Uskotte, että tällä kertaa asettaessani viidennen taulun viisarin +numeroon 21 ja kuudennen numeroon 4 olin hyvin varovainen. Turhaa +vaivaa. Levy jakautui kahtaanne kuten ensimmäinenkin ja liukui hitaasti +näkymättömillä saranoillaan. + +Silloin tulin kolmanteen ja viimeiseen huoneeseen. + +Se oli yhtä korkea mutta suunnilleen kaksi kertaa niin leveä ja pitkä +kuin edelliset. + +Kapea sädekimppu sähkölampustani valaisi selvästi mutta vähäisen alan +kerrallaan. + +En aluksi nähnyt maassa muuta kuin valkeata soraa. + +Mutta äkkiä, ystäväni, sydämeni jähmettyi. Minut valtasi pelko, pelko. +Nurkassa vasemmalla osui silmiini merkillinen valkea kasa. + +Lähestyin sitä vastustamattoman voiman vetämänä ja lähestyessäni +teki mieleni paeta. Kalisevien hampaitteni välistä mutisin: »Se +on harhanäky, minä uneksun, tiedän hyvin, että uneksun. En ole +Hannoverissa. Olen Lautenburgissa. Palatsissa. Aivan lähelläni on Cyrus +Beck, joka tekee työtä. On vartijat. On Ludwig, kamaripalvelijani. On +komendantti Kessel, joka on niin hyvä, niin kunnollinen...» + +Valkea kalkkikasa oli nyt edessäni, jalkojeni juuressa. Pikemmin +lankesin kuin polvistuin sen eteen. + +Kummallisia, muodottomia, vaalenneita, kauheita jäännöksiä törrötti +tuossa kasassa. En ymmärrä, miten siinä hirveässä tilassa missä olin, +rohkenin tarttua yhteen niistä, koetella sitä, katsella sitä... + +Joka tapauksessa tein niin. Käsissäni oli luu, oikean jalan sääriluu, +minä katsoin sitä, tunnustelin... + +Ja silloin minulta pääsi äänekäs huuto: keskellä tätä luuta tunsin +vanhan taittuman jäljen, renkaanmuotoisen ruston. + + * * * * * + +Kuinka saatoin seuraavana aamuna antaa historian tunnin herttua +Joachimille, on minulle vieläkin käsittämätöntä. Vältin katsomasta +peileihin peläten näkeväni kasvoni liian hämmentyneinä. + +Yhdentoista aikana olin suurherttuattaren pienessä vastaanottohuoneessa. + +Melusine, jota vanha venäläinen kamarineitsyt oli mennyt hakemaan, tuli +pian. Huomasin siitä iloisesta hämmästyksestä, jota hän osoitti, miten +oudolta tuloni tähän aikaan hänestä tuntui. + +— Tapaamaan suurherttuatarta, herraseni? Tepä ette haikaile koskaan. +Mutta koska juuri te haluatte, niin... Ajattelenpa, että teillä näin +harvinaiseen aikaan tullessanne on varmaankin... + +Puhuessaan hän veti uutimet syrjään. Auringon valo sattui suoraan +kasvoihini. Hän huomasi silloin, missä tilassa olin, ja saattoi tuskin +pidättää huudahdusta. + +— Menen hakemaan häntä, sanoi hän heti. + +Olin tullut tänne kuin unissakävijä yön tapausten väkisin vetämänä. +Yksinjäätyäni tuntui yritykseni mielettömältä. Ja enkö ollut +mielipuolen näköinen hetkisen jo epäiltyäni, että tosiaan olin järkeni +kadottanut. Hän, Aurore, miten hän ottaisi vastaan kertomuksen +kummallisesta seikkailustani? »Vapauttaa hänet synkistä ajatuksista, +jonkinlaisesta moraalisesta rauhattomuuden tilasta, joka on +vahingollista hänen ruumiilliselle terveydelleen.» Tämä lause tuli +mieleeni. Suurherttua Fredrik-Augusthan oli pyytänyt minua koettamaan +tässä suhteessa parastani. Suoritinpa tätä tehtävääni tosiaan +omituisella tavalla. Minua halutti lähteä karkuun. + +Mutta suurherttuatar astui jo sisälle. + +Hän oli tänä aamuna niin iloinen, etten luullut voivani koskaan häiritä +häntä. + +— No, ystäväiseni, sanoi hän? Mikä suo minulle ilon nähdä teidät? +Oletteko kumonnut, tuntijärjestyksenne? Ja aiotteko tästälähtien +omistaa aamupäivänne minulle? + +Muuttuneet kasvoni vaikuttivat, häneen samalla, tavoin kuin Melusineen. + +Hän tarttui käsivarteeni ja asetti, minut istumaan viereensä sohvalle. + +— Vältitte kaatumisen istuutumalla, sanoi hän totisena. Melusine, anna +minulle sininen rasia. + +Se oli pieni turkoosikivinen rasia. Mitähän barbaarista lääkettä se +mahtoi sisältää? Kun Aurore antoi minun haistella sitä, vavahdin kuin +sähköiskun saaneena. + +— Kas niin, sanoi hän, nyt hän voi jo paremmin. + +Ja hän lisäsi: + +— Heti kun tunnette jaksavanne, puhukaa! Me kuuntelemme. + +Kerroin hänelle sitten kaiken, minkä te jo tiedätte, alkaen +ensimmäisistä Königsmarkin historian tutkimuksistani aina viimeiseen +näytökseen saakka: laskeutumiseeni asesalin holviin ja surulliseen +löytöön, minkä siellä tein. + +Ihmeteltävällä kylmäverisyydellä hän kuunteli minua sanaakaan sanomatta +loppuun asti, vaihtaen ainoastaan silloin tällöin Melusinen kanssa +katseen, jossa kuvastui enemmän hämmästystä kuin liikutusta. + +Kun olin lopettanut, oli hän hetkisen vaiti ja sanoi minulle sitten +tyynesti: + +— Kertomuksenne on hyvin mieltä kiihdyttävä. Mutta hämmästyttäisinkö +teitä, jos sanoisin, etten tunne itseäni erikoisemmin liikutetuksi. +Yksi ainoa asia vain on siinä hiukan masentava, ja se on se, että +olette löytänyt Lautenburgissa luurangon tarkalleen samassa paikassa, +jossa sen piti olla Hannoverissa. Mutta mitäpä se muuta todistaa, jos +otaksumme, että kysymyksessä ei ole luonnollinen kuolema, kuin että +Lautenburgin vanhat herttuat eivät osoittaneet ihmiselämää kohtaan +suurempaa kunnioitusta kuin heidän hannoverilaiset naapurinsakaan? +Epäilin tätä samaa enkä ole siitä mitenkään järkytetty. + +Luurangon löytäminen sinänsä ei minua niin suuresti järkyttänyt, rouva, +vastasin minä. + +— Mikäs sitten? kysyi hän tuolla halveksuvalla ilmeellään, jonka +hänen kasvonsa saivat, niin pian kuin hän kuvitteli, että jotakin +suurenneltiin hänelle. + +— Se, sanoin yksinkertaisesti, mutta korostaen sanojani, että osuin +saamaan käteeni oikean jalan sääriluun tuosta holviin kätketystä +ruumiista ja että tämän sääriluun ulkopinnalla, keskellä, on vanhan +murtuman yhteenkasvettuma. + +Aurore oli käännähtänyt. Hän puristi käsillään otsaansa, johon +kuolonkalpeus oli äkkiä levinnyt. Hänen tuijottavat, silmänsä +suurenivat peloittavasti. Hän huusi: + +— Olette hullu! Olette hullu! Melusine, sano hänelle, että hän on hullu. + +Neiti von Graffenfried oli kiiruhtanut suurherttuattaren luo, joka +oli horjahtanut pitkälleen sohvalla aivan jäykistyneenä. Hänen +silmäluomensa avautuivat puoleksi. Sanomaton tyrmistys näkyi hänen +katseessaan. + +— Hullu! hullu! huusi hän vielä. Hän on Sanghassa, minulla on kirjeet, +Sanghassa. + +Ja hän toisti huutaen peloittavasti: + +— Sanghassa! Sanghassa! + +— Tein minkä luulin velvollisuudekseni, sopersin Melusinelle, +auttaessani häntä, kun hän koetti saada valtijattarensa hengittämään +sinisen rasian tuoksua. + +Hän loi minuun syvän silmäyksen ja sanoi — tuo ihana tyttö: + +— Teidän ei tarvitse pyytää anteeksi, tiedän sen. + +— Älkää pelätkö, lisäsi hän puoliääneen. Aivokuume, jota hän kerran +sairasti, on jättänyt hänet tavattoman herkäksi vaikutuksille. Ja tällä +kertaa hänellä todella oli syytäkin. Mutta katsokaa, hän tointuu jo. + +Aurore raotti hämmästyneitä silmiään. Hän näki meidät kumartuneina +ylitsensä ja hänen muistinsa palasi. Katseessani näkyi varmaankin +suunnaton levottomuus. Hän hymyili ojentaen minulle kätensä, jonka +peitin suudelmilla. + +— Anteeksi, lapseni, kun niin pelästytin teidät, mutisi hän. Hyvä +Melusine, aina paikallaan kun tarvitaan, ja te, ystävä, kiitos. + +— Ettehän pahastu minuun, rukoilin. + +Hän kohotti päätään hymyillen ja vastasi minulle venäläisellä +lauseparrella: + +_»Voivatko varikset pahastua auringolle, joka panee kiiltämään +kiväärinpiipun.»_ + +Hän lisäsi: + +— Melusine, järjestä niin, että hän syö aamiaista kanssamme. + +Oli harvinainen suosionosoitus saada istuutua Auroren pöytään. +Vain Melusine yksin oli tähän saakka katsottu siihen arvolliseksi. +Myöhemmin sain omassa nahassani tuntea, kuinka suuri tämä kunnia oli. +Odottaessani näin siinä vain uuden todistuksen löytöni tärkeydestä. + +Ajattelette ehkä, että tätä aamiaista painosti äsken sattunut +tapahtuma. Ei vähintäkään, ja Auroren hilpeys, olkoonkin että oli +keinotekoista, elähdytti siitä huolimatta seuraamme loppuun asti. Koko +ajan hän puhui muista asioista. Ihailin hänen itsehillitsemiskykyänsä +sitäkin enemmän, kun hallussani oli salaisuus, tarpeeksi järkyttävä +saattamaan hänet pois tasapainosta. Tällä hetkellä, jolloin +tunsin, että olimme mitä vakavimpien tapausten kynnyksellä, nautin +ajatellessani, kuinka olin osannut laittaa itseni tarpeelliseksi +ylhäiselle ruhtinattarelle, joka viisi kuukautta oli ollut sen näköinen +kuin ei olisi tiennyt minua olevan olemassakaan. + +Ryhtyessämme kahvia juomaan Melusine nousi. + +— Minne sinä menet? kysyi suurherttuatar. + +— Sanomaan, ettette aio tehdä iltapäivävierailujanne. + +— Erehdyt, sanoi Aurore hymyillen. Olen tätä voimakkaampi. Ilmoita +päinvastoin, että ei kello viisi vaan kello neljä on automobiilin +oltava valmiina. + +— Kello neljä? + +— Niin, sillä tahdon olla rauhassa jonkun tunnin, ennenkuin te tulette +keskiyön aikana minua hakemaan, sanoi hän minulle. + +Melusine ja minä vaihdoimme katseen. + +— Tämä hämmästyttää teitä, jatkoi hän. Onko se, minkä tulitte minulle +ilmoittamaan mielestänne tärkeä vai ei? Minä ajattelen näin: yksi +ihminen on voinut kokea näköhäiriön; kahdelle ihmiselle sellainen ei +enää ole yhtä mahdollista. Kello kaksitoista, ystäväni, koputan teidän +ovellenne. Ja sitten saan koetella teidän salalukkojen tuntemustanne. +Sovittu, eikö niin? Ja nyt, Melusine, mene käskemään auto kello +neljäksi, sillä kaksi kertaa olen jo peruuttanut vierailun, joka minun +on tehtävä Lautenburgin kunnon pormestarinrouvan luo. En syö kolmatta +kertaa sanaani. + +Tämä määräys annettiin niin käskevästi, että Melusine läksi luotuaan +kumminkin sitä ennen minuun pitkän, pyytävän katseen. + +— Ystävätärraukka, tuolla katseellaan hän uskoo minut teidän +suojelukseenne. Oli miten oli, kello kaksitoista, päätetty, eikö niin? + +— Madame, sanoin päättävästi, teen mitä teidän korkeutenne tahtoo. +Minä sekä ymmärrän että hyväksyn aiheenne. Sallikaa minun ainoastaan +huomauttaa teille kahdesta seikasta: ensiksikin, että olisi +paljon otollisempaa, jos minä tulisin hakemaan teitä kuin että te +antautuisitte vaaraan kohdata jonkun linnan käytävissä: toiseksi, +että kello kaksitoista on vahdin kierto, niin että voimme kohdata +hänet, ja että on parempi poistaa kaikki häiriömahdollisuudet, kun on +kysymyksessä näin arka yritys. + +— Olkoon, sanoi hän. Milloin sitten? + +— Luvallanne olen täällä kello puoli yksitoista. Yksi tunti riittää +meille hyvin. Ja neiti von Graffenfried, joka jää huoneistoonne, +ottakoon pitääkseen huolen mahdollisista sattumuksista. + +Hän hymyili: + +— Jos tarkoitatte Hagenia, tuota pitkävihaista poikaparkaa, ilmoitan +teille, että hän viettää tämän illan seurapiirinsä keskuudessa, +tuollaisissa toverikunnissa, joita kukaan oikea saksalainen ei lyö +laimin, vaikkapa itse Lorelei häntä houkuttelisi. + +— Hagen tai joku muu, vastasin hiukan kiusautuneena, on parasta ottaa +kaikki huomioon. + +— Olet oikeassa, pikku veli, sanoi hän vakavasti. Kello puoli +yksitoista odotan siis sinua. + + * * * * * + +Kun päivällisen jälkeen palasin huoneeseeni, tuntui minusta kuin +hetki, jolloin minun oli mentävä hakemaan suurherttuatarta, ei koskaan +koittaisi. + +Kello tuli vihdoin kymmenen ja sitten neljänneksen yli. Laskeuduin +hiljaa ja avasin kirjaston oven. Mikä onni! Se ei ollut valaistu. Jos +Cyrus Beck olisi saanut valitettavan päähänpiston työskennellä tänä +yönä, olisi kaikki täytynyt aloittaa jälleen alusta. + +Kello löi puoli yksitoista. Tarvitsin tuskin kahta minuuttia puutarhan +poikki kulkemiseen. En tulisi myöhästymään. + +Avasin puistoon vievän oven. Raikkaan ilman tuulahdus teki minulle +hyvää. + +Sulkiessani oven säpsähdin: käsi oli laskeutunut olkapäälleni. + +Samassa ääni sanoi: + +— Herra professori Vignerte. Kuinka, iloitsenkaan tavatessani teidät! + +Se oli luutnantti von Hagen. + +Yö oli pimeä emmekä voineet nähdä toisiamme. Kuitenkin minusta tuntui +kuin olisi käsi, jonka hän asetti olalleni, hiukan vapissut. Yhdellä +iskulla sain jälleen takaisin koko varmuuteni. + +— Luulin teidän olevan iltajuhlassanne, sanoin hänelle. + +— Minun piti mennä sinne, mutta joskus tulee muuttaneeksi mieltään. Kai +tekin ajattelitte viettää yön huoneessanne työskennellen. Ja kumminkin +olette nyt täällä. + +— Oli niin painostavaa tänä iltana. Sain halun hengittää hiukan +raitista ilmaa puutarhassa. + +— Enpä näin ollen siis huomaa mitään sopimatonta siinä, että teen +teille seuraa kävelyretkellänne. + +Tällä kertaa huomasin hänen äänessään niin peittelemätöntä ivaa, että +olin lyömäisilläni korttini pöytään. + +Kiitän hyvästä ja kauniista tarkoituksestanne, herra luutnantti, mutta +en tahdo salata teiltä, että kävelen kernaammin yksinäni. + +Hän naurahti pilkallisesti. + +— Aivan yksin, tosiaanko? + +Kolmen neljänneksen lyönti sai minut raivoihini. Tekisikö tämä +pölkkypää koko suunnitelmamme tyhjäksi? + +— Mitä tarkoitatte? kysyin kiihtyen. + +Ymmärsin, että hänen tarkoituksensa oli saattaa minut suunniltani. + +— Herra professori, sanoi hän, meillä Saksassa on eräs asia pyhä. +Kunniasanamme. Haluan uskoa, että Ranskassakin on niin laita. Jätän +teidät rauhaan. Voitteko kuitenkin sitä ennen vakuuttaa minulle +kunniasanallanne, ettei teillä tänä iltana ole kohtausta suurherttuatar +Auroren kanssa? + +Minua värisytti. Kuinka paljon tuo mies mahtoi tietää siitä, mitä oli +tapahtumassa? Kuitenkin vielä tälläkin kertaa hillitsin itseni. + +— Herra von Hagen, eräs teidän romaaninkirjoittajistanne, Beyerlein +nimeltään, on kirjoittanut hyvin huonon romaanin _Perääntyminen_. +No niin, me kaksi olemme aikeissa ruveta näyttelemään tuon romaanin +kaikkein naurettavinta kohtausta, sillä erotuksella vain, että +kysymyksessä ei ole ratsuväen lippumiehen tytär, vaan teidän +hallitsijattarenne, Lautenburg-Detmoldin suurherttuatar. Ja minua +hämmästyttää... + +— Tiedän, sanoi hän käheällä äänellä. Ja juuri sentähden tahdon... + +— Mitä tahdotte? Sanokaa. Lopettakaamme! + +— Surmata teidät, herra professori. + +— Ja miksi, jos saan kysyä? + +— Koska te rakastatte häntä ja koska... + +Hän puhkesi nyyhkytykseen, tämä punahusaari. Mutta tuolla toisella +puolella suurherttuatar odotti minua. + +— Olen, herraseni, käytettävissänne, jo huomenna, milloin vain +tahdotte, sanoin. + +— Huomenna, sanoi hän katkerasti. Ajattelette siis, että antaisin +teidän mennä häntä tapaamaan? Sillä hän odottaa teitä: ette vastannut +minulle äsken. Ei, herraseni, ei. Heti kohta. + +Se oli liikaa. Tavattomalla voimalla kiskaisin käsivarteni irti hänen +otteestaan ja työnsin hänet menemään. Hän horjahti ja törmäsi muuria +vasten. + +Hän vetäisi sapelinsa. + +Tunsin itseni kyllin voimakkaaksi riistämään häneltä sapelin ja +kääntämään sen häntä itseään vastaan. Mutta saatoin siinä yrityksessä +haavoittua. Syntyisi melua, skandaali. Ei käynyt päinsä. + +— Herra von Hagen, sanoin matalalla äänellä. Kuunnelkaa minua. +Puhuessanne tuolla tavoin, etsiessänne riitaa täytyy teidän, tiedän +sen, itse rakastaa suurherttuatarta. + +— Herra, tiuskaisi hän vihastuen, kiellän teitä... + +— Kuulkaa minua siis, sanoin kärsimättömällä ja käskevällä äänellä, +joka vaikutti häneen. Toistan, että rakastatte häntä. No niin, nyt +vetoan yhtä paljon rakkauteenne kuin sotilaan uskollisuuteenne. +Suurherttuatar Aurorea, tätä jumaloitua naista, uhkaa tänä yönä suuri +vaara. Jokainen minuutti, jokainen sekunti, jonka te minulta tässä +riistätte, lisää tätä vaaraa, ymmärrättekö, ja siitä voin antaa teille +heti paikalla kunniasanani. + +Huomasin koskettaneeni oikeaan paikkaan. + +— Mitä tarkoitatte, herra? mutisi hän pelästyneenä. Suuri vaarako? + +— Niin, herra von Hagen. Menkää heti kotiinne; älkää panko maata. +Lautenburgin Aurore voi ehkä tänä yönä tarvita teidän palveluksianne. + +Hän epäröi, muita mukaantui sitten. + +— Olkoon niin, herraseni, minä menen. Mutta muistakaakin, jos olette +pettänyt minua... + +— Älkää siitä olko huolissanne, vastasin, sillä sanon teille, että +pikku kohtauksemme, jota ehdotitte äsken, suoritamme jos tahdotte +huomenaamulla. Haluan sitä yhtä hartaasti kuin tekin. + +— Huomiseen siis, sanoi hän kumartaen. Mihin aikaan? + +— Kello kuusi. Meilleraien sillan luona. Se on rauhallinen paikka ja +Melna on aivan vieressä. + +— Ja aseet? + +— Pitäkää te siitä huoli. Jätän tämän asian kokonaan teidän +ratkaistavaksenne. + +Molemmat lisäsimme yht'aikaa; + +— Eikä ketään todistajia tietenkään. + +Hän suoristui, tervehti minua sotilaallisesti ja etääntyi pimeään. + +Vihdoinkin, mutisin minä, helpotuksesta huoahtaen. + +Kello löi yksitoista astuessani suurherttuattaren huoneistoon. + + * * * * * + +Hän odotti minua yksin pienessä salissa, suorana mutta hiukan kalpeana. + +Kun tulin sisään, luki hän kasvoistani, että oli tapahtunut jotakin +tavallisuudesta poikkeavaa, sillä hän ei kysynyt viipymiseni syytä. + +— Ei kai mitään vakavaa? kysyi hän vain. + +— Ei mitään, rouva. Mutta lähtekäämme heti, aika on täpärällä. + +Kun olimme käytävän ovella, aukeni Melusinen huoneen ovi ja neiti von +Graffenfried tuli näkyviin. + +— Mitä, sanoi hän, nytkö jo? + +— Se on totta, sanoi Aurore. En muistanut sanoa sinulle, että siirsimme +lähtömme tuntia aikaisemmaksi. Älä pelkää mitään, rakkaani. Jää tänne +äläkä laske ketään sisälle, Palaamme ennen kahtatoista. + +Hän suuteli Melusinea otsalle. + +Tuskallisena, kyyneleet kauniissa tummissa silmissään neiti von +Graffenfried tarttui minun käsiini. + +— Luvatkaa, ettei hänelle tapahdu mitään, rukoili hän. Uskon hänet +teidän haltuunne. + +— Pian matkaan, sanoi Aurore, sammuta käytävän valo. + +Me astuimme pimeyteen. Kun olimme päässeet portaitten keskiväliin, +tunsin suurherttuattaren käden tarttuvan käsivarteeni. Se ei vapissut, +vakuutan teille. + +— Oletko asestettu? kysyi hän. + +— En. + +— Lapsi, mutisi hän, ja samalla tunsin hänen pistävän kätensä minun +taskuuni ja panevan sinne jotakin. + +— Se on browninki ja hyvä onkin. Käytä huoleti sitä heti ensimmäisessä +tilaisuudessa ja ketä vastaan tahansa. Annan itse sinulle esimerkin. + +Olimme tulleet porraskäytävän päähän. Hän kävi edellä, ja hän itse +avasi oven. + +— No? kysyin. + +Hän ei mennyt eteenpäin vaan sulki oven. Käheä huudahdus pääsi hänen +huuliltaan. + +— Ah, sanoinhan sen sinulle! Hän on voimakas, hyvin voimakas. + +— Mikä nyt? kysyin levottomana. + +Voimakas punertava valo kajasti oikealta puolelta, valaisten taivaan. +Linnan toinen puoli oli tulessa. + +Liekkien hohteessa puutarhan marjakuuset näyttivät varjokeiloilta. +Persephonen suihkukaivon vesi kimalsi mustan- ja ruusunpunaisena. + +— Mutta, jatkoi suurherttuatar, kuka on voinut sanoa hänelle, että +tulisimme tänä iltana! Meitä oli vain kolme, jotka sen tiesimme: minä, +sinä ja... hän. + +Tarkastelimme hetkisen valtavaa näytelmää. Hälyä ja kiirettä alkoi +syntyä palatsissa, joka tuli häirityksi ensiunessaan. + +— Menkäämme, sanoi Aurore, meidän on katsottava. + +Lähestyessämme törmäsimme yhteen Hagenin kanssa. Hän syöksyi kuin hullu +alas palatsin oikeanpuoleisia portaita. + +— Te, te! hoki hän ilosta huudahtaen tuntiessaan suurherttuattaren. Voi +kuinka pelkään! Kuinka olen onnellinen! + +Ja hän suuteli silmittömästi Auroren käsiä. + +— Anteeksi, sopersi hän kääntyen minun puoleeni. + +— Jääkää hänen luoksensa, huusin Hagenille. Ja minä käännyn ja syöksyin +sisälle juhlasaliin tuimaa vauhtia. + +— Minne hän menee? huusi Aurore. Pidättäkää häntä! + +Minä olin jo kaukana. Juosten juhlasalin läpi tunkeuduin linnan +oikeanpuoleiseen osaan. Vasen puoli oli liekeissä, kirjasto ja asesali +tietenkin. + +Mitä aioin tehdä? Tuskinpa olin siitä itsekään selvillä. Jokin +voittamaton voima työnsi minua. Olen myöhemmin koettanut selittää +itselleni tätä yritystäni. Huoneessani olivat rahani, paperini, +muutamia kirjeitä äidiltäni, koko minun elämäni, ja sittenkään, olen +varma siitä, en hetkeäkään tuntenut juuri tämän takia syöksyväni tulen +läpi huonettani kohden. + +Ensimmäisen kerroksen käytävästä, jonka päässä oli huoneistooni vievä +ovi, tunkeutui valtava savupyörre, josta sinkoili punaisia säkeniä. + +Sivuutin Kesselin, joka oli alas tulossa. + +Kuulin hänen huutavan: + +— Minne menette? Käytävä syttyy tuota pikaa! + +Olin jo kaukana. Riisuin takkini ja kiedoin sen pääni ympäri. +Kuinka pääsin huoneeni ovelle, en tiedä. Muistan vain, että lukkoon +tarttuessani poltin sormeni. + +Turhaan koetin avata ovea. Avain kiertyi lukossa aivan niinkuin +ennenkin, mutta ovi pysyi kiinni. + +Silloin vasta huomasin paksun rautatangon, joka oli ruuvattu kiinni +puoleksi oveen puoleksi seinään. + +— Ah, huudahdin minä, ja ikkunani on Melnan putoukselle päin! + +En vapissut. Ymmärsin. Olin saanut tietää mitä halusin. + +— Niinkö, armollinen herraseni, ajattelitte siis, että olisin vielä +ollut huoneessani! + +Takaisintulo käytävää alas ei kestänyt minuuttiakaan, kun asetin +jalkani käytävän viimeiselle portaalle, kuului takanani tavaton +jysähdys. Portaitten yläosa ja koko käytävä oli luhistunut. + +Kun hurjan näköisenä, hiukset kärventyneinä saavutin jälleen +suurherttuattaren, oli puistoon keräytynyt paljon väkeä. +Suurherttuattaren ja Hagenin vieressä seisoi kookas mies. Se oli +suurherttua. + +— Herra Vignerte, huudahti hän iloisesti huomatessaan minut. Minkä +painon te kirvoitatte sydämeltäni! Tulette kaukaa! + +— Kaukaa tosiaan, teidän korkeutenne, vastasin horjuen. + +Tukekaa häntä, huudahti Aurore Hagenille. + +Ja pieni punahusaari totteli. + +Varokaa! huusi suurherttua äkkiä. Tätä juuri pelkäsin. + +Temmaten puolisonsa mukaansa hän oli syöksynyt taaksepäin noin +kaksitoista metriä. Kaikki muut tekivät tyrmistyneinä samoin. + +Suunnaton punaisenkellertävä tulipatsas leiskahti punertavaa taivasta +kohden. Seurasi hirvittävä räjähdys. Linnan seinien nähtiin aukeilevan, +horjuvan ja sitten sortuvan rytisten raunioiksi. + +Ympärillämme satoi kaikenlaisia sirpaleita, kipsipaloja, säkeniä, +tiiliä, murtuneiden hirsien säpäleitä. + +Meidän lähellämme osui kapteeni Mülleriin, joka oli lähestynyt tulta +hiukkasen, yksi sirpale. + +Näimme hänen verissä päin lyyhistyvän maahan. + +Professori Cyrus Beckin laboratorio oli räjähtänyt ilmaan. + +Palosotamiehet, jotka tuota pikaa, olivat saapuneet paikalle, +ponnistelivat voimiensa takaa saadakseen tulen leviämisen estetyksi. +Takaa, isosta pihasta kuuluu kumea, tahdikas poljento linnaväen +joukkojen rientäessä pikamarssissa tulipalopaikalle. + +Tunnin kuluttua päästiin tulen herroiksi. Puolentoista tunnin kuluttua +voitiin ruveta vetämään raunioista esiin ensimmäisiä ruumiita. + +Kello kahden tienoissa taivaalle levisi vaalean kellertävä hohde. Aamu +vaikeni hiljaisesti. + +Tällä hetkellä sivuutti meidät neljä sotilasta, jotka kantoivat +paareja, ja me saatoimme tuntea professorin hirveästi runnellun ruumiin. + +Suurherttua kumartui, katsoi kuollutta ja, vedettyään liinan jälleen +kauheiden jäännösten ylitse, mutisi: + +— Moisen vanhan hullun kanssa saman katon alla saattoi juuri, +odottaakin tällaisen onnettomuuden kerran tapahtuvan. + +Sellaisen kuolinpuheen sai Kielin yliopiston professori Cyrus Beck. + + * * * * * + +Me käännyimme nyt kulkemaan palatsin vasenta kylkirakennusta kohden, +suurherttuatar, Melusine ja minä. Kello oli kuuden maissa. Päivä +näytti tulevan hyvin lämmin. Rusoittava auringonhehku valaisi tätä +mullistuksen ja hävityksen paikkaa. + +Melusine oli yhtynyt meihin jo tulipalon alussa. Tähän asti hän +oli auttanut suurherttuatarta pitämään huolta palokuntalaisista ja +haavoittuneista sotilaista, joita oli kannettu juhlasaliin. + +Aurore kulki sanaa sanomatta, ja mekin ajatuksillemme pysyimme +äänettöminä. + +Äkkiä hän nosti päänsä ja hymyillen osoitti minulle jotakin kirkkaalla, +lämmön vaalentamalla taivaalla. + +Se oli lintu, joka lännestä saapuen lensi ylitsemme. Sen lento oli +räpyttelevää; nousten ja laskien kuten ainakin linnut, joiden siivet +ovat liian lyhyet, se katosi vasemmalle englantilaiseen puistoon Melnan +puolelle. + +Toinen, sitten vielä toinen tuli ja katosi samalle suunnalle. Sitten +niitä tuli peräkkäin noin kaksikymmentä. + +— Ensimmäiset rastaat, sanoi Aurore. Ne lentävät Melnan pihlajiin. + +Olimme saapuneet rakennuksen eteen. + +— Melusine-raukkani, sanoi suurherttuatar oudon näköisenä, sinä et +jaksa enää. Mene hiukan lepäämään. Minä menen sillä aikaa lehtimajaan +ja koetan virkistää itseäni noilla linnuilla. + +— Voinhan tulla mukaan, sanoi Melusine. + +— Ei, ei, vastasi suurherttuatar. Raoul Vignerte tekee minulle seuraa. +Minulla on puhuttavaa hänelle. Mutta sinut määrään lepäämään. Lähetä +minulle vain kiväärini ja patroonia. Lainaa omasi Vignertelle, jonka +pyssy on tuolla alhaalla linnan soraläjien alla. + +Nuori tyttö tahtoi yhä tulla mukaamme. + +— Mene! sanoi Aurore hänelle tylysti. + +Melusine jätti meidät. Hän näytti tosiaan loppuun uupuneelta +väsymyksestä ja mielenliikutuksesta. + +Me menimme kiertotietä päästäksemme rastaita peloittamatta lehtimajaan, +jossa minulla oli ollut ensimmäinen kohtaukseni Lautenburgin +suurherttuattaren kanssa. Pihlajista nähtiin tuon tuostakin jonkun +rastaan pyrähtävän lentoon ikäänkuin tähyilläkseen ja sitten +rauhoittuneena, laskeutuvan jälleen oksalle. + +Kun pääsimme lehtimajaan, ajattelin, että oli tehtävä jonkinlaisia +ampuma-aukkoja, sillä puut kasvoivat tavattoman tiheässä, ja +lehtiverkko ympäröi meitä raikkaana, läpinäkymättömänä seinänä. + +Suurherttuatar ei näyttänyt siitä välittävän. + +Hän oli ollut koko matkan aivan ääneti. Tyly päättäväisyys kuvastui +hänen kasvoillaan. Minäkään en puhunut. Mitäpä, olisin hänelle sanonut? +Eivätkö ajatuksemme tällä traagillisella hetkellä olleet samat? Mitä +olisi hyödyttänyt vaihtaa niitä? + +Äkkiä hänen kasvojensa kiinteä ilme lientyi hieman. Hän alkoi puhua +matalalla äänellä. Olin tosiaan hämmästynyt tästä kummallisesta +kohtauksesta ja tästä yhtä kummallisesta päähänpistosta lähteä +tällaisella hetkellä ampumaan lintuja, joiden tapoja, hän ryhtyi +minulle kuvailemaan. + +Ladattu kivääri polviensa päällä hän alkoi puhua minulle oudosti +hymyillen, niin että pelkäsin tällä hetkellä kaamean yön vaikuttaneen +vahingollisesti hänen järkeensä. + +— Rastaat. Sinä kai tunnet ne, nuo suuret rastaat. Mutta ne lentävät +nopeasti. Vastoin luuloa niitä on hyvin vaikea ampua, sillä ne ovat +pohjaltaan sangen petollisia. Tietää niiden olevan läheisyydessä, +kuten me tiedämme tällä hetkellä. Niitä ei näe. Vain aavistaa missä +ne ovat. Täytyy ampua arviolta. Minä olen tottunut, siihen. Kun siis +sanon sinulle: ammu, ja osoitan suunnan, ammut sinä vaikk'et maalia +näkisikään. Menet katsomaan ja siellä on rastas maassa. + +Hän alensi äänensä. Se kävi teräväksi. Käsi ojennettuna hän osoitti +minulle erästä kohtaa, tuskin huomaamatonta lehtien kahinaa tiheässä +puistikossa. + +— Ammu, käski hän. Ammu, ammu! + +— Mutta, sanoin minä arastellen, en näe oikein... + +— Taitamaton, mutisi hän. Siis minun on se tehtävä. Hän kohotti ja +laukaisi kiväärinsä. + +Paukaus, tavaton, hirveä huuto. Minä vapisin kuten vapisivat vielä +oksat, joita lyijykuula oli hipaissut. + +Nojaten savuavaan kivääriinsä suurherttuatar sanoi minulle kalpeasti +hymyten: + +— Mene katsomaan... + +Minä tottelin ja tunkeuduin horjuvin askelin tiheikön läpi. + +Sen takana, verilätäkössä, jota maa joi, kasvot sananmukaisesti +lyijykuulan silpomana, jonka hän oli saanut melkein suoraan vasten +kasvojaan, Melusine von Graffenfried vääntelehti kuolinkamppailun +kouristuksissa. + +— Mikä hirveä onnettomuus! huusin minä värittömällä äänellä. + +Suurherttuatar oli tullut tiheikön lävitse. Melusinen toinen silmä oli +puhki, toinen tuijotti Auroreen mielettömällä kauhun ja kärsimyksen +ilmeellä. + +Aurore katseli häntä kylmästi ja mutisi Hamletin lauseen Poloniuksen +murhan jälkeen: + +— _Olisinpa tahtonut, että se olisi ollut joku arvokkaampi._ Kamalasti +korahdellen Melusine heitti henkensä. + +Hetkisen suurherttuatar pysyi liikkumattomana. Hänen piirteissään +kuvastui leppymätön kovuus, joka peloitti minua. Värisemättä hän kesti +kuolevan lasimaisen silmän tuijotuksen. + +— Lähtekäämme, sanoi hän vihdoin. Täytyy ilmoittaa palatsiin tästä +uudesta onnettomuudesta. + +Hän otti minun vapisevista käsistäni sirotekoisen, kirjoteräksisen +pyssyn, joka oli ollut neiti von Graffenfriedin, ja asetti sen ruumiin +viereen. + +Sitten hän poistui nopein askelin, annettuaan minulle merkin jäädä. + +Seistessäni yksin kuolleen vieressä en aluksi uskaltanut katsoa siihen. +Missä olivat nyt, Jumala paratkoon, tuo kaunis, kalvakka iho, nuo +soikeat kasvot, raukeat ihanat silmät: kamala verinen sotku, sekaisin +hiekkaa ja hiuksia. + +Inhoittavat, keltaiset hyönteiset surisivat jo näiden surkeiden +jäännösten ympärillä. Taitoin pähkinäpuusta lehdekkään oksan ja aloin +sillä hätistellä niitä pois melkein samalla tavalla kuin meillä vanhat +sokerileivoskauppiaat huiskivat paperiviuhkalla kärpäsiä koreistaan. + +Suurherttuatar palasi pian. Rouva von Wendel, pari kolme hovineitiä +ja Melusinen kamaripalvelijatar tulivat hänen mukanaan itkien ja +valittaen, Suurherttuatar, aina hermojensa herrana, antoi käskyjä. +Melusinen ruumis; nostettiin paareille ja kannettiin palatsiin. + +Lähestyessämme palatsia näimme suurherttuan saapuvan surullisen saaton +eteen. Hän oli lähdössä tarkastamaan yöllä haavoittuneita, kun sai +tiedon uudesta onnettomuudesta, joka oli kohdannut Lautenburgin hovia. + +Hän kiiruhti luoksemme ilmeisesti liikutettuna. + +— Ah, rouva, sanoi hän puristaen Auroren kättä, mikä valitettava +onnettomuus! + +— Sattumalla on sallimuksensa, herra, vastasi suurherttuatar +ihmeteltävän vakavasti. + +— Mutta miten saattoi näin käydä? + +— Tiedänkö minä sen? vastasi Aurore. En totta puhuen tiedä siitä sen +enempää kuin te tämän yön tulipalon syistä. + +Isku oli suora: suurherttua ei painanut alas päätään. + +— Olette oikeassa, mitäpä hyödyttää syiden etsiminen, kun surullinen +tulos on liiankin todellinen. Sallikaa minun liittyä, seuraanne +valittamaan sitä suunnatonta vahinkoa, jonka neiti von Graffenfriedin +menetys teille on tuottanut. + +— Suunnatonta todellakin, herra, vastasi Aurore ja juuri siksi en +vitkastele kiittää teitä, koskapa juuri te olette laittanut niin, +ettei tämä vainaja ole aivan tyyten korvaamaton. Olikohan teillä jokin +onneton aavistus siitä, mitä nyt on tapahtunut, sinä päivänä, jolloin +päätitte herra Vignerten persoonassa antaa minulle toisen uskotun? + +Fredrik-August puri huultaan. Mutta hänen vastauksensa oli hirveä. + +— Tiedän, rouva, että pidätte hyvin suuressa arvossa herra Vignerten +palveluksia, ja näette minun olevan siitä hyvilläni. Kun kumminkin +neiti von Graffenfriedin kauhea loppu liikuttaa niin suuresti minua +erittäin teitä ajatellessani, johtuu se siitä, että tiedän olevan +asioita, joissa nainen on korvaamaton. + +Tällainen myrkytettyjen osanotonilmausten vaihto näiden kahden henkilön +välillä vaikutti minuun jollain tavoin kaamealta. Kessel, rouva von +Wendel, kaikki muut olivat läsnä ja kuulivat voimatta aavistaa kaikkea +sitä traagillisuutta, mikä tässä piili. Tunsin samalla kertaa ylpeyttä +ja kauhua suurherttuattaren uskottuna olemisestani. Muistin äkkiä herra +Thierryn. Olin luvannut hänelle, etten koskaan sekaantuisi Lautenburgin +hallitsijoiden sisäisiin asioihin!... + +En tiedä mitä minun enemmän piti ihmetellä, suurherttuan hirveää +kohteliaisuutta vaiko suurherttuattaren kylmää ylevyyttä. Pelkäsin +hetkisen, että suurherttuan alhaiset pistopuheet olisivat saaneet +hänet horjumaan, menettämään tyyneytensä. Niin ei käynyt, ja hänen +vasta-iskunsa oli hyökkäystä etevämpi. + +— Korvaamaton, herraseni, sanoitte. Enhän ajattelekaan, että hän voisi +korvata Melusinen, pyytäessäni teitä nyt jättämään herra Vignerten +kokonaan minun käytettäväkseni. Luotan päinvastoin hänen alttiuteensa +auttamaan minua säilyttämään mahdollisimman elävänä muiston meidän +rakkaasta kuolleestamme ja tämän surullisen päivän tapauksista. + +Ja hän lisäsi: + +Herra Vignerte on tällä hetkellä ilman asuntoa, tulipalon johdosta. +Hyväksynette, että hän tästä päivästä alkaen saa nauttia minun +vieraanvaraisuuttani. + +Suurherttua kumarsi. + +— Toivomuksenne mukaan, rouva. Kunpa hänen seuransa toisi teille edes +hiukan rauhaa, joka on moraaliselle terveydellenne niin tarpeellista +näiden vaikeiden koettelemusten jälkeen, jotka Kaikkivaltias on nähnyt +hyväksi kannettavaksemme, antaa. + +Senjälkeen hän lausui hyvästit ja poistui. + +Suurherttuattaren ruumiskappeliksi muutetussa, huoneessa ruumiskirstu +katosi Sirkassian ruusujen ja iiristen kukkiin, joiden välistä kohosi +suitsusavumaljoja. + +Aurore oli tahtonut jäädä yksin minun kanssani valvomaan kuollutta +ystävätärtään. + +Puettuna mustaan armenialaiseen tunikaan hän mutisi puoliääneen +kauniita ortodoksisia rukouksiaan. + +En ollut kahteen päivään sulkenut silmiäni. Keskiyön aikana vaivuin +äärimmäisen väsyneenä unenhorteeseen nojatuolissani. + +Kun aukaisin silmäni, seisoi suurherttuatar edessäni. Suurten +kynttilöiden valo loi hänen kasvoihinsa häilähteleviä, vienoja varjoja. + +Käsi otsallani hän surumielisesti hymyillen mutisi: + +— Sinä menehdyt väsymyksestä. Mene nukkumaan, ystävä, ystäväraukka, +jota olen voinut epäillä. + +Mikä ihmisvoimien heikkous. Uni riisti minulta tämän yön, jonka olisin +voinut viettää hänen luonaan keskellä kuolinkukkien kirpeää tuoksua, +tässä ruumisalttarin ilmakehässä, jossa voi odottaa kaikkea. + +Asetuin levolle neiti von Graffenfriedin huoneeseen. Vanha hupsu +palvelijatar tuli nuristen vaihtamaan kuolinliinat uusiin lakanoihin. + + * * * * * + +Tiistaina 28 päivänä tapahtuivat Melusinen hautajaiset. Suurherttua, +suurherttuatar ja perintöherttua seurasivat jalkaisin ruumisvaunuja, +joiden valkoista käärinliinaa peittivät Daghestanin palsamintuoksuiset +kukat. + +Olin upseerien, palatsin virkailijoiden ja Lautenburgin arvohenkilöiden +joukossa. Eskadroona 7:nnestä husaarirykmentistä oli suurherttuattaren +käskystä kunniavartiostona. Suurherttuan käskystä katedraalin +sielukellot löivät kumein ja verkkaisin lyönnein surusaatolle tahtia. + +Kookas vanhus ankaran askeettisin Moltke-kasvoin ja puettuna ylväästi +poimuilevaan vanhanaikaiseen lievenuttuun, kävi edellä, rinnallaan +juron näköinen, ynseä luutnantti Brunswickin husaarien sinisessä +univormussa. Nämä olivat Richard ja Albrecht von Graffenfried, vainajan +isä ja veli. + +Kun arkku kannettiin Siegstrassen kappeliin, värisytti jäätävä kylmyys +jäseniäni. Ajattelin eräänlaisella kauhulla, että hän, Melusine, jonka +aistillisen ihana ruumis olisi välttämättä tarvinnut katolilaisten +hautajaismenojen harrasta, hiljaista loistoa, kuului reformeerattuun +kirkkokuntaan. + +En ollut koskaan ennen käynyt missään protestanttisessa kirkossa. +Sellainen on kauhea paikka. Eivät siellä kyyneleetkään uskalla kohota +silmiin, pelosta että tuossa paikassa jäätyvät. + +Laiha ruumiinsa kohoten esiin jonkinlaisesta pyörökateederista, +vapaamuurarien esimiehen vaatteusta muistuttavassa kummannäköisessä +puvussaan pastori Silbermann puhui. En tiedä mistä syystä hän oli +valinnut aiheekseen raamatun kertomuksen Jeftan tyttärestä. Ei mikään +sopinut niin huonosti voimattoman, raukean vainajan muistolle kuin +tämän kolkon, tylyn juutalaisnaisen mieliinpalauttaminen. + +Koko sillä kiihkeydellä, jolla joku matematiikan professori innostuisi +todistamaan kolmikulmioiden kolmea yhdensuuruisuustapausta, pastori +puhui. + +Kun hän tuli kuuluisaan lauseeseen: Lyö tätä rintaa, joka sinulle +aukenee, siirtyivät silmäni suurherttuattareen. Näin että hän itki. + +Automobiilit veivät meidät kirkosta asemalle. Arkku nostettiin vaunuun +kukkineen, jotka jo olivat kaikki käpristyneitä. + +Palatsiin palatessani kohtasin peilisalissa, joka viiden aikana +iltapäivällä oli yhtä autio kuin keskiyölläkin, äkkiä luutnantti +Hagenin. Hän oli kalpea ja näytti odotelleen minua. + +— Herraseni, sanoi hän matalalla äänellä, odotin teitä kaksi tuntia +toissapäivänä Meilleraien sillalla. + +Olin, sanon sen, täydelleen unohtanut meidän pikku kohtauksemme. +Tunnustin sen hänelle aivan avomielisesti. + +— Voinko toivoa, että tämän jälkeen teille, ei enää satu näin +harmillisia unohduksia? mutisi hän matalalla äänellä. + +Puhuessaan hän pyyhkäisi poskeani hansikkaalla, joka hänellä oli +oikeassa kädessään. + +Olin vastaamaisillani tuimalla korvapuustilla. Mutta hänen teeskennelty +tyyneytensä sai minut hillitsemään itseni. + +— Herra, sanoin hänelle, olen huomenaamulla kello kuusi +käytettävissänne. + +— Määrätkäämme, pyydän, heti ehdot, sanoi hän. Ei todistajia, ketään, +luonnollisesti. Mutta te olette loukattu puoli. Minkä aseen valitsette? + +Jos olisin ollut vähemmän liikutettu, olisi tämä kysymys saattanut +minut kovasti hämille. Nyt en sitävastoin epäröinyt lainkaan. + +— Tämän, vastasin vetäen taskustani suurherttuattaren browningin. + +Hän teki pienen hämmästyneen liikkeen. + +— Se ei ehkä ole aivan sääntöjen mukaista, sanoi hän. Mutta +yhdentekevää, suostun. Seitsemän laukausta mielen mukaan merkinannosta +lukien. Ja välimatka? + +Kymmenen askelta, vastasin vähääkään ylittämättä siitä mitä sanoin. + +Hän hymyili heikosti. + +Siis kuolemaan saakka. Tapahtukoon tahtonne mukaan, herra. + +Ja hän poistui. + +Tapasin suurherttuattaren huoneessaan. En ollut, käynyt siellä sitten +murhenäytelmän jälkeen. Hän viittasi minua istumaan ja pysyi vaiti. +Vähitellen hämärä ympäröi meidät. Yölamppu, joka paloi jumalankuvan +edessä, himmeni punertavaksi. Melusinen gusli oli vielä matolla. +Ajatuksemme olivat samat. Ne kohdistuivat tuohon toiseen kauniiseen +aistillisuuden soittimeen, joka sekään, tällä hetkellä jo salaperäisten +maatumisilmiöitten saaliina, ei enää koskaan väräjäisi. + + * * * * * + +Mitkä tunnit Aurore nukkui? Melusine yksin sen oli tietänyt. Kuulimme +lintujen heräävän aamun sarastaessa. Peipposten ja varpusten piipitystä +seurasi satakielen surunvoittoinen laulu. Te linnut, kuulisinko teidän +seuraavan huomenlaulunne? + +Huomasin että oli aika. Poiketen seurustelusäännöistä sanoin Aurorelle: + +Sallikaa minun poistua. Olen väsynyt. + +Hän katsoi minuun moittivan näköisenä. Minusta tuntui kuin hän olisi +ajatellut: Melusine, hän ei ollut koskaan väsynyt. + +Ah, jospa hän tietäisi, sanoin itselleni. Ja hetkisen tunsin kiusausta +kertoa hänelle kaikki. + +Palasin huoneeseeni poistuen sieltä hetken kuluttua ja kiertäen +varovaisuuden vuoksi kunniasalin kautta, jottei suurherttuatar +ikkunastaan voisi minua nähdä. + +Kello oli juuri lyönyt viisi, kun saavuin Meilleraien sillalle. Tämä +pieni odotusaika tuntui minusta kokonaiselta onnen iäisyydeltä. +Koskaan ei luonto ollut näyttänyt silmiini niin ihanalta, koskaan en +ollut rakastanut elämää niin kiihkeästi kuin tällä hetkellä, jolloin +ajattelin, että minun ehkä täytyi se jättää. + +Tiesin, että Hagen oli linnaväen parhaita miekkailijoita. Hän oli +myös etevä pistoolinkäyttäjä, sitävastoin kuin minun kehitykseni +ja harjaantumiseni oli rajoittunut siihen, että reserviupseerin +harjoituskursseillani olin ampunut pari tusinaa revolverin patrooneja. + +Käsipuuhun nojaten katselin, miten Melna kohisi allani kallioiden +välissä. Pieniä hopeataimenia hypähteli kuohujen keskellä. Muistin +niitä lohia, joita kymmenen vuotta aikaisemmin oli pyydystänyt Ossaussa +Laruns'in ja Pont-de-Béonin välillä. + +Minne tämä joki virtasi? Alleriin, joka laskee Weseriin, ja se +taas Pohjanmereen, joka on yhteydessä Kanaalin kanssa. Kanaali on +Atlantin meren haarautuma, johon purkautuu Adour. Adouriin purkautuu +Peyrehoraden sinisen linnan likellä. Paun vuoripuro, vahventuneena sitä +ennen Ossaun vuoripurosta. + +— Pyydän anteeksi, herra professori, että olen antanut odottaa. Mutta +kello ei ole vielä, aivan kuusi. + +Hagen. En ollut nähnyt hänen tulevan. Tuskinpa olin häntä ajatellutkaan. + +Tervehdimme toisiamme. + +— Minulla on mukanani kaikki mitä tarvitaan voidaksemme taistella +todistajitta. + +Hän oli vetänyt taskustaan täytekynän ja paperin. + +— Kun aseeksi oli sovittu browninki, otin omani mukaan. Voimme vetää +aseista arpaa, jos niin haluatte. Mutta luulen, että se on tarpeetonta, +malli on sama. Ehkä odottaessamme tahtonette hyväntahtoisesti +allekirjoittaa tämän. + +Hän oli kirjoittanut minun ja omassa nimessään asiakirjan, jossa +molemmat ennakolta tunnustimme, että kaikki oli tapahtunut laillisesti. + +— Jos onnettomuus sattuisi, poistaa tämä eloonjääneeltä kaikki +ikävyydet, katsoi hän hyväksi selittää minulle. + +Virallisemmin ei olisi voitu menetellä. + +Olin kumminkin utelias tietämään, miten merkinanto tapahtuisi. En +voinut olla sanomatta sitä hänelle. + +Hän hymyili itsekylläisesti. + +— Olen pitänyt siitäkin huolen, vastasi hän. + +Näin sanoessaan hän kääri, auki paketin, josta tuli esille herätyskello. + +— Sointiviisari on asetettu kello kymmentä yli kuuden kohdalle, sanoi +hän. Voitte todeta. Kun kello läpsähtää soimaan, saamme ampua, ollen +meillä vapaus vaihtaa paikkaa. Se on muutoin mainittu asiakirjassa. + +En tosiaan tiennyt sanoa tästä menettelystä, oliko se traagillista vai +naurettavaa. + +Hagen luki askeleet. + +— Kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Herra professori, olette hiukan +pitempi kuin minä. Mitatkaa te vuorostanne jos tahdotte, otamme sitten +keskipituuden. + +Tarpeetonta, sanoin, tämä etäisyys on sopiva. + +Hän kumarsi ja veti browningin taskustaan. + +— Seitsemän yli kuuden, sanoi hän. Voimme asettua paikoillemme. + +Asetin jalkani viivalle, jonka hän oli vetänyt ensimmäiseen paikkaan. +Me seisoimme nyt vastatusten. + +Herätyskello oli asetettu sillan käsinojan päälle niin, että kellotaulu +oli meidän kummankin näkyvissä. Terävä nakutus kuului selvästi virran +kumean kohinan halki. + +Katsoin vastustajaani. Hänen silmänsä, maahan luotuina kuin nuoren +tytön, tarkastelivat jalkojani. + +Yhdeksän yli kuuden. + +— Hän odottaa soimista ja minä seuraan viisaria, ajattelin. Jospa +herätyskello rupeaakin soimaan aikaisemmin kuin viisari näyttää? + +Äkkiä näin Hagenin kohottavan päänsä; hänen uljas tyyneytensä oli +kadonnut. Kauhistunut ilme levisi hänen kasvoilleen. + +Käännyin, ajattelematta että tämä liike saattoi maksaa elämäni. Samassa +kello alkoi soida räikeästi kilisten ja jatkoi sitten soimistaan. + +Suurherttuatar Aurore seisoi takanani. + +Silloin ymmärsin, miksi luutnantti ei ollut ampunut. + +Aurore oli nyt meidän molempien välillä. + +— Jompikumpi teistä, herrat, voi selittää syyn tähän outoon +näyttämölleasetukseen, sanoi hän kylmästi. + +Hän ei saanut vastausta. + +Hagenin tekemä asiakirja oli herätyskellon alla. Hän otti sen. + +— Ymmärrän, sanoi hän luettuaan. Browningeilla. Herra Vignerte, +käytätte hyvin huonosti esineitä, joita haltuunne uskotaan. Ja te, +luutnantti von Hagen, onnittelen. Olette hämmästyttävän kekseliäs. + +Hänen tähän asti pilkallinen äänensä tuli hyvin ankaraksi. + +— Jos teillä, herrat, on tällainen tapa osoittaa minulle +uskollisuuttanne, jota olette korviini toitottaneet, saatte tietää, +ettei se ole varsin suuresti minun mieleeni. Herra Vignerte, te olette +muukalainen ja niinmuodoin ette tunne täällä voimassaolevia asetuksia +kaksintaistelusta. Mutta te, luutnantti, te tunnette ne. + +Hagen painoi päänsä alas. + +— Te tiedätte hyvin, että 7:nnen husaarirykmentin upseeri ei saa +taistella saamatta ensin everstin hyväksymistä. Luutnantti Techner +rangaistiin tämän määräyksen rikkomisesta, siitä ei ole vielä +vuottakaan, kolmenkymmenen päivän linna-arestilla. Oletteko unohtanut +hänet? + +Hagen ei vastannut. + +— Te menette panemaan univormun yllenne, herra von Hagen, +sitten menette kasarmiin ja olette siellä majuri von Haugwitzin +käytettävänä siihen asti, kunnes teille, raporttitietä, on ilmoitettu +viidentoista päivän aresti, mihin, ottaen huomioon ansionne, rajoitan +rangaistuksenne. Voitte mennä, herraseni. Ottakaa herätyskello mukaanne. + +Luutnantti Hagen teki puolikäännöksen, tervehti everstiään ja läksi. + + + + +VIII. + + +Suojapaikkamme harmaassa oviaukossa, josta nyt kylmä aamuilma tunki +sisälle, näyttäytyi musta hahmo. + +— Herra luutnantti, herra luutnantti, kello on viisi. + +Se oli vartijajoukkueen sotilas, jonka olin kaiken varalla käskenyt +herättää meidät tähän aikaan. + +Puolen tunnin kuluttua, hyökkäys, sanoi Vignerte. Lähtekäämme, +täydennän ulkona kertomukseni. Se on muutoin jo hyvin lähellä loppuaan. + +Kaikki tähdet olivat sammuneet. Yksi ainoa kimalteli vielä hyvin +matalalla, idän puolella, paikassa, josta nouseva päivä sen pian +karkailtaisi. + +Olimme sijoittuneet tukkivarusteen päälle rotkon reunalle; siitä meillä +oli vapaa näköala komppaniamme miehittämän linjan ylitse. Saatoimme +sieltä erinomaisesti seurata pian alkavan äkillisen hyökkäyksen kaikkia +käänteitä. + +Sivullamme oli suorakulmion muotoon koottu risuläjä. Se oli sotilaan +vaatimaton hauta. Saatoin pienestä, valkeasta puurististä lukea +seuraavat veden jo liuottamat sanat: + +»Mohammed Beggi ben Smail, II.-sta siirtomaarykmentistä, kaatui Ranskan +puolesta 23 p:nä syyskuuta 1914. Rukoilkaa hänen puolestansa.» + +Olen harvoin nähnyt mitään niin liikuttavaa kuin tämä pieni risti, joka +lapsen hartaudella pyysi kristillistä rukousta musulmanisotilasparan +tomulle. + +Vignerte tuijotti edessämme olevaa maisemaa odottaen hetkeä, jolloin +häipyvä pimeys sallisi hänen tarkastaa seutua. Mutta se ei tullut +vielä vähiin aikoihin. Töin tuskin erotti taivaanrannalla vihollisen +miehittämien kukkuloiden mustat ääriviivat. + + * * * * * + +Hurtebisen ja Craonnen ylitse, sanoi hän, Laonin, Sains-Richanmontin +ja Guisen poikki, Capellen ja tuon Nouvionin metsän kautta, jossa +hyökkäsimme valkeita, kyrassiereja vastaan, ajatukseni usein liitää +Hannoverin hiekkaisille tasankomaille, Lautenburgiin, jonne olen +jättänyt Auroren. Miten hänen käy huoneessaan turkiksiensa ja +jalokiviensä keskellä? Jumalani, mitä he ovat, mahtaneet hänelle tehdä? + +Kun Meilleraien sillan kohtauksen jälkeen palasimme palatsiin, ei hän +puhunut minulle sanaakaan. Aterioitsimme yhdessä. Sitten hän ryhtyi +panemaan maljakkoihin suuria mustia iiriksiä ja valkeita kuminankukkia. + +Kellon kymmenettä käydessä hän kutsui kamarineitsyen. + +— Onko neiti Marthe jo tullut? kysyi hän. + +Saatuaan myöntävän vastauksen hän sanoi: + +— Päästäkää hänet sisälle. + +Neiti Marthe saapui joka vuosi tähän aikaan näyttämään +suurherttuattarelle Pariisin huvikauden tuhansia viehättäviä +korukapineita. Hiukkasen Madelainen puistokadun tuoksua tuli tämän +hienon ja sievän tytön mukana huoneeseen. + +— Teillä on kai ollut onnellinen matka, lapseni? kysyi Aurore. + +— Tulin eilen illalla, armollinen rouva, vastasi nuori tyttö. Pyydän +anteeksi, että näin heti tulin häiritsemään teidän korkeuttanne, mutta +minun täytyy lähteä paluumatkalle tänä iltana. + +— Mitä kauniita kapineita tuotte minulle tänä vuonna? + +Neiti Marthe otti pahviaskeistaan esille pieniä pariisilaisia koruja, +tylliviuhkoja, samettisia ja läikesilkkisiä käsilaukkuja, pieniä +maali-, puuderi ja kasvolaastarirasisioita, kaikenlaisia tuollaisia +ylellisyystavaroita, jotka muutamille käyttäjilleen antavat nousukkaan +leiman. + +— Jättäkää minulle kaikki nämä, sanoi Aurore. Sanotte Duvelleroylle, +että asia järjestetään. Tarvitsen marraskuussa Watteau- tai +Lancret-mallisen viuhkan; sen pitää olla valmis, kun tulen Pariisiin. + +— Teidän korkeutenne saa sen, vastasi nuori tyttö varmasti. + +— Hyvä. Te lähdette tänä iltana kello viiden junassa. Jäätte aterialle +luokseni. Saatte kertoa minulle hiukan siitä, mitä Rauhankadulla ensi +talvena tapahtuu. + +Koko aterian ajan ihmettelin sitä miellyttävää yksinkertaisuutta, jolla +tämä pikku pariisitar vastasi suurherttuattaren kysymyksiin. Olin ylpeä +kauniista kotimaalaisestani nähdessäni Auroren, joka oli niin kopea +Lautenburgin naisia kohtaan, kohtelevan tätä tyttöä kuin vertaistaan. +Matta millä ihmetyksellä pallinkaan merkille, miten tavaton +itsensähallitsemiskyky oli tällä prinsessalla, joka kolmen päivän ja +kolmen yön järkytyksistä huolimatta vielä pystyi keskustelemaan keveän +huolettomasti tuhansista Pariisin muotien pienistä yksityisseikoista. + +Suositatte siis minulle yhä Carlier'ta? + +— Kyllä, armollinen rouva. Se on sittenkin hatuista paras. + +— Laurence ei ole enää Pyramiidi-kadun varrella. Se on muutettu suureen +myymälään Auber-kadulla. Ehkäpä käyn siellä. + +— Teidän korkeutenne tehköön niin. Laurence harjoittaa etenkin suurta +vientiliikettä. Enimmät sen kaupoista tapahtuvat ulkomaalaisten +välityskauppiaiden kautta. + +Olin onnellinen tästä lörpöttelystä, tästä hilpeästä väliajasta +keskellä traagillisia tapauksia, jotka se sai minut melkein unohtamaan. + +Kolmen tienoissa suurherttuatar antoi Marthelle käärön. + +— Tässä matkaanne varten, lapsukaiseni. En tahdo myöhästyttää teitä +junasta. Auto vie teidät hotelliinne ja sieltä asemalle. Olen +käyntiinne hyvin tyytyväinen. Muistakaa viuhkaani. Näkemiin sitten. +Marraskuussa tulen teitä tervehtimään. + +Kun pikku auringonsäde oli poissa, vaipui suurherttuatar hetkiseksi +ajatuksiinsa, kosketellen pitkin huonetta siroteltuja korukapineita. +Sitten hän sanoi minulle: + +— Herra Vignerte, minulla, on teille tärkeä uutinen ilmaistavana. + +Vastasin kiihkeän kysyvällä katseella. + +— Saan ilmoittaa teille, jatkoi hän, että olen saanut erään kirjeen, +kirjeen herra von Booselta. + +Minä hämmästyin. + +— Luuletteko, sanoi hän, että tämä ystävällinen Marthe-neiti on +tehnyt matkan Pariisista tänne vain tuodakseen minulle Duvelleroyn +korukapineita — sangen somia muutoin? + + * * * * * + +Perjantai. Kello kahdeksan illalla. + +Olimme juuri nousseet aterialta. Kamaripalvelija tuli sisälle tuoden +iltapostin — kymmenkunta kirjettä — jotka hän antoi suurherttuattarelle. + +— Sallithan, ystäväiseni? sanoi hän minulle. + +Hän tarkasti kirjeiden sinetit toisen toisensa jälkeen. Sitten hän +avasi yhden. + +— Se on tämä, sanoi hän luettuaan. + +Hän ojensi minulle kirjeen. + +Se oli avustuspyyntö eräältä hampurilaiselta +hyväntekeväisyysyhdistykseltä. Siinä ilmoitettiin kansanjuhlasta, joka +seuraavana maanantaina pantaisiin toimeen työläisten lastenseimien +hyväksi. + +— Me menemme sinne, sanoi Aurore lyhyesti. Se on Boosen kanssa sovittu +merkki. + +Pari päivää sitten olin saanut tietää kaikki. Suurherttuatar oli +minulle kertonut, miten hän, heti kun olin antanut hänelle Petermanns +Mittheilungenista löytämäni asiakirjan, oli kirjoittanut parooni +von Booselle Kongoon. Mitä todisteita hän oli voinut esittää tälle +miehelle, en ole koskaan saanut tietooni. Tosiasia oli, että Marthen +tuoma kirje ilmoitti suurherttuattarelle, että von Boose oli lähtenyt +Afrikasta. Nyt hän oli saapunut Hampuriin. Hänellä oli epäilemättä +tehtävänä tärkeitä paljastuksia. + +— Olen luvannut siitä palkinnon, mutisi Aurore kelmeästi hymyten. + +— Lähdemme huomenna, jatkoi hän. + +Hän silmäili minua, mietti hetkisen ja sanoi sitten: + +— Ystäväiseni, alan epäröidä vaikkakin myöhään; en tahdo hyväkseni +käyttää uhrautuvaisuuttasi. Tiedätkö, että olet sotkeutunut hyvin +peloittavaan juttuun? + +— Entä te? sanoin minä. + +— Minuun nähden on toisin. Minä taistelen vapauteni puolesta, joka +on minulle elämääni kalliimpi. Ja sitten vielä minä olen kaikesta +huolimatta Lautenburgin suurherttuatar ja ennen kaikkea Tjumenin +ruhtinatar. Minun takanani on tsaari, koko suuri Venäjä. Se täytyy +ottaa huomioon. Mutta sinä, ystävä, ajattele Cyrus Beckiä, ajattele +Melusinea. Miksi, mistä hyvästä sinä uhrautuisit? + +Katseessani, jonka häneen loin, kuvastui sellainen moite, että hän, +korkea, halveksuva ruhtinatar, painoi päänsä alas. + +— Anteeksi, mutisi hän. + +Sitten hän sanoi: + +— Olkoon niin sitten. Lähdemme huomenna. Soita. Annan määräyksiä matkaa +varten. + +Painoin sähkönappulaa. Askeleita kuului. Ovelle koputettiin. + +— Sisään, sanoi Aurore. + +Ovi avautui. + +— Ah, huudahti suurherttuatar. + +Luutnantti Hagen seisoi kynnyksellä. + +Hän oli hiukan kalpea ja seisoi jäykässä kunnia-asennossa oikea käsi +kypärin tasalla, jonka metallinen leukahihna oli käännetty hänen +rypistyneen leukansa alle. + +— Luutnantti von Hagen, tosiaan! sanoi Aurore, joka oli jälleen päässyt +tasapainoon, mistä lähtien arestissa istuvat upseerit eivät enää +suvaitse oleskella linnoituksessa? + +Hagen vaikeni liikkumattomana ja kylmänä. + +— Suonette minulle selityksen, herraseni... Arestinne ei ole loppunut, +mikäli tiedän? + +— Se on loppunut, teidän korkeutenne, mutisi Hagen. + +— Loppunut? huudahti suurherttuatar. Oletteko menettänyt järkenne, +herra von Hagen! + +— En, teidän korkeutenne, sanoi pikku luutnantti matalalla ja +itsepintaisella äänellä. Arestini on loppunut tänä iltana. + +— Loppunut! huusi Aurore aivan suunniltaan joutuen. Tiedättekö, +luutnantti, mihin asetatte itsenne alttiiksi jatkaessanne tätä pilaa? +Tiedättekö, että on vain yksi tapaus, yksi ainoa tapaus, jonka +sattuessa voidaan keskeyttää minun määräämäni arestirangaistus? + +— Tiedän sen, teidän korkeutenne, sanoi Hagen. + +— Ja että tämä tapaus on... + +— Sota, täydensi luutnantti. + +Tämä näyttää teistä ehkä epätodennäköiseltä: keskellä niitä +draamallisia kohtauksia, joiden näyttämönä Lautenburgin hovi sattui +olemaan, olivat heinäkuun viimeisen viikon suuret tapaukset menneet +melkein huomaamatta ohitsemme. Olimmehan kyllä omistaneet hiukan +huomiota Serbian nootille, mutta asesalin yön jälkeen ei meille ollut +olemassa enää mitään muuta kuin ne tapahtumat, joista olen teille +kertonut, ei Itävallan ultimatumia, ei Saksan _Kriegszustandia_, ei +mitään, sanon minä. Ja nyt tämä, niin yksinkertainen sana: sota! + +Silmäilin tyrmistyneenä Hagenia. Hän oli vaihtanut punaisen viittansa +vihreän harmaaseen kenttäpukuun. + +Tukahduttaen hämmästyksensä pysyäkseen mahdollisimman kylmänä Aurore +kysyi: + +— Sotako, herra von Hagen, ja ketä vastaan? + +— Tänä iltana Venäjää vastaan luultavasti, teidän korkeutenne, sanoi +pikku luutnantti, ja huomenna epäilemättä Ranskaa vastaan. Suurherttua +saapui tunti sitten Berliinistä tuoden mukanaan armeijakunnan +liikekannallepano-käskyn. + +Aurore meni ikkunan ääreen ja avasi sen selko selälleen. Vallitsi +painostava kuumuus. + +— Ja suurherttua, luutnantti, on varmasti antanut teidän tehtäväksenne +ilmoittaa minulle, tämän suuren uutisen... En siinä tapauksessa huomaa, +mitä hyötyä teillä on noista neljästä husaarista, jotka näen tuolla +alhaalla oven luona. + +Hagen karahti punaiseksi ja tuli sitten kalpeaksi. + +— Teidän korkeutenne! sopersi hän. + +— Mitä? sanoi suurherttuatar ylpeästi. + +— Minulla on toinen tehtävä. Suokaa minulle anteeksi... + +— Asiaan, asiaan, luutnantti, älkää vapisko noin. Ellette edes +kykene ilmaisemaan mistä on kysymys, ette koskaan saa voimaa sen +suorittamiseen. Sanokaa suoraan siis, minä olen kai vankina palatsissa, +eikö niin? + +— Oh, teidän korkeutenne, huudahti Hagen, kuinka olette voinut ajatella +että... Minäkö hyväksyisin... + +— Mistä on sitten kysymys? + +Luutnantti käänsi sanaakaan sanomatta silmänsä minuun. + +— Rouva, sanoin minä astuen esiin, älkää kiusatko itseänne kauempaa. +Herra von Hagen, miksi ette voi yksinkertaisesti sanoa saaneenne, +tehtäväksenne vangita minut. + +Seurasi hiljaisuus. + +— Onko se totta, herraseni? kysyi suurherttuatar. + +Hagen painoi päänsä alas. + +— Voitteko sanoa, mistä syystä tämä vangitseminen tapahtuu? + +— Teidän korkeutenne, sanoi Hagen, joka sai hiukan varmuutta, olen +vain sotilas ja tottelen saamiani käskyjä arvelematta. Mutta on helppo +käsittää: herra Vignerte on ranskalainen ja lisäksi upseeri. Ranska +asettaa väkeänsä liikekannalle meitä vastaan. Ranskalaisia lentäjiä on +kuuleman mukaan jo pommitettu... + +— Te olette sotilas, herraseni, ja tottelette saamianne käskyjä, +keskeytti suurherttuatar. Se on aivan paikallaan, mutta voitteko +valtuuttaa minulle, ettette ole itse ollut tätä käskyä aikaansaamassa? + +Hagen ei vastannut, mutta vihainen katse, jonka hän loi minuun, oli +riittävän kaunopuheinen. + +Suurherttuatar sanoi minulle lyhyesti: + +— Pankaa päällenne. + +Hän itsekin pani hartioilleen väljän, tumman viitan. Sitten hän meni +laatikolleen. Näin hänen penkova sitä, ottavan eri esineitä, jotka hän +sujautti viittansa avariin taskuihin. + +— Herra von Hagen, sanoi hän palatessaan luoksemme, linnoitukseenhan +teidän on vietävä herra Vignerte? Mihin aikaan? + +— Hänen on oltava siellä kello kymmenen, teidän korkeutenne. + +Silloin rajattoman halveksuvasti hymyillen hän asetti kätensä von +Hagenin olkapäälle. + +— Olet siis, sanoi hän, hetkiseksi voinut kuvitella itsellesi, että +jättäisin hänet sinun käsiisi? + +Musertava majesteetillisuus oli hänen katseessaan, hänen ryhdissään, +hänen sanoissaan. Näin luutnantin painavan päänsä alas ja vapisevan +koko ruumiiltaan. + +— Ludwig von Hagen! jatkoi hän. Eräänä päivänä, siitä on nyt neljä +vuotta, sain kuulla että eräs VII:n husaarirykmentin upseeri +oli pelannut, oli harjoittanut vilppiä. Se merkitsi hänelle +häpeää ja kuolemaa. Seuraavana päivänä tuon upseerin velat oli +maksettu, asia haudattu hiljaisuuteen, ja hän itse, päässen minun +käskyläisupseerikseni, hämmästytti koko linnaväkeä ihmeellisellä +ja nopealla menestyksellään. Siitä on syntynyt puheita, joita olen +halveksinut. Itse parhaiten tiedät, että tähän toimenpiteeseen johti +minut halu pelastaa häpeästä kunnon nuori mies, joka oli hyvää sukua ja +jota luulin rehelliseksi ja uskolliseksi. + +Tämä tässä sitävastoin, sanoi hän viitaten minuun, ei ainoastaan ole +minulle mitään velkaa vaan on vielä aiheettomien epäluulojen johdosta +saanut puoleltani osakseen välinpitämättömyyttä ja halveksumista. Hän +ei siitä masentunut. Hiljaisuudessa hän on työskennellyt hyväkseni. +Hän ei ehkä itse vielä tunne tekonsa koko merkitystä. Joka tapauksessa +hän tiesi panevansa alttiiksi elämänsä. — Ja nyt se mies, joka saa +kiittää minua kaikesta, tulee vangitsemaan sitä, jota minä saan kiittää +kaikesta. + +Kyyneleitä näkyi pikku husaarin poskilla. + +— Mitä tahdotte minun tekevän? sopersi hän värisevällä ja sortuneella +äänellä. + +— Että maksat velkasi minulle, vastasi Aurore. Se päivä on nyt tullut, +enkä voi kuitenkaan surkutella sinua siitä, että olet itse saattanut +itsesi tähän suoritustilaan. + +— Käskekää, sanoi hän, tottelen. + +— Mene alas ja aloita lähettämällä pois sotilaat. Keksi jokin syy, joka +ei sitten tuota sinulle ikävyyttä. + +— Nyt, sanoi hän, kun luutnantti oli palannut, menet autovajaan. Siellä +on vielä joku ohjaajista. Käsket vetää ulos suuren harmaan Benz-auton +kaikkine varusteineen, sammutetuin lyhdyin, ja ohjaat sen itse tuonne +alas. Kello on kahtakymmentä vaille yhdeksän; ole valmis viimeistään +kello kymmenen. + +Levitettyhän pöydälle matkakartan Aurore kumartui sitä tarkastamaan. +»Selvästi paljon lyhyempi Aix-de-Chapellen ja Belgian kautta», mutisi +hän, »mutta tunnen paremmin Wiesbadenin ja Thionvillen tien.» + +— Oletko valmis? kysyi hän minulta. + +— Mitä aiotte tehdä? kysyin. + +— Viedä sinut Ranskaan tietenkin. + +Hän lisäsi: + +— Olen pannut palttoosi taskuun rahaa ja revolverin: niillä läpäisee +kaikkialla. + +Ystäväni, Aurore oli hyvin kaunis silloin. Jos olisitte nähnyt hänet +noin, ymmärtäisitte mielenliikutuksen, joka tällä hetkellä sortaa +ääneni. + +Kumea kohu kuului ikkunan alta. Benz oli siellä. + +— Tule, sanoi Aurore. + +Samassa Hagen astui sisään. + +Kuinka kaukana olikaan nyt hänen ynseä itsepäisyytensä. Hän lankesi +polvilleen suurherttuattaren eteen. + +— Te lähdette, lähdette hänen kanssansa ainiaaksi, sopersi hän +nyyhkyttäen. + +Suurherttuatar katsoi häneen hiukan lempeämmin. + +— Luullessanne niin, herra von Hagen, on tottelevaisuutenne teille sitä +suuremmaksi ansioksi. Tietäkää siis, etten lähde pois. Olen sidottu +tähän paikkaan, jota inhoan täällä, jäljelläolevan tehtäväni vuoksi. +Mutta tällä hetkellä olen velvollinen pelastamaan sen, joka on uhrannut +kaikki minun puolestani. + +— Ah, kiitos, kiitos, sanoi nuori mies. + +— Odottakaahan vielä, ennenkuin kiitätte minua, sanoi Aurore. Herra von +Hagen, teillä on kai mukananne, otaksun niin, henkilötodistuksenne ja +liikekannallepanomääräyksenne? + +Hagen nousi horjuen. + +— Liikekannallepanomääräykseni? toisti hän hyvin kalpeana. + +— Niin, sanoi suurherttuatar tyynesti, ehkä tahdotte jättää ne herra +Vignertelle. Meidät voidaan pysähdyttää matkallamme täältä rintamalle. +Tiedän kyllä, että minun tuskin tarvitsee muuta kuin ilmoittaa nimeni +selviytyäksemme mistä hyvänsä. Mutta voimme joutua tekemisiin typerien +vahtisotilaiden kanssa. Ei saa hukata aikaa. Luutnantti Hagen pääsee +menemään esteettömästi kaikkialla. — Nopeasti siis. + +Upseeri oli kalman kalpea. Hirveä taistelu riehui hänen sielussaan. + +— Te otatte siinä minun kunniani, rouva, sanoi hän vihdoin. + +— En ota koskaan enempää kuin mitä olen teille antanut, herra von +Hagen, vastasi Aurore säälimättömästi. Mutta ei pidä mitään liioitella. +Ette joudu vaaraan, ellette itse tahdo. Pyydän teiltä vain kahta asiaa: +ilmoittakaa lähtömme vasta kello kymmenen jälkeen ja järjestäkää niin +että luullaan meidän lähteneen Aix-la-Chapellen tietä. Jos suurherttua +on kyllin julkea käyttääkseen puhelinta tai sähköttämistä, ei suuntamme +saa olla hänelle tunnettu. — Siispä näkemiin: huomenna tähän aikaan +olen takaisin. + +Hän ojensi kätensä, jonka Hagen kostutti kyyneleillään. + +— Voinhan luottaa sinuun, ystäväni? sanoi Aurore. + +Kykenemättä liikutukseltaan puhumaan Hagen teki myöntävän merkin. + +Itsekin syvästi liikutettuna lähestyin häntä ja ojensin käteni tälle +miehelle, joka pani tällä hetkellä kaikki alttiiksi minun tähteni. +Mutta hän perääntyi ja vastasi minulle sanoin kuvaamattoman vihaisella +katseella: + +— Herra, rukoilen Jumalaa, että hän antaisi meidän pian kohdata +toisemme toisaalla. + +Aurore kohautti olkapäitään; kuulin hänen mutisevan jotakin miesten +typeryydestä. Mutta hän meni jo portailla. Seurasin häntä luotuani +viimeisen silmäyksen turkisten, jalokivien ja kauniiden, kalpeiden +kukkien kamariin... + +— Nouse autoon, sanoi Aurore matalalla äänellä. + +Asetuin istumaan hirvittävään Benz-autoon. Läksimme liikkeelle. Kun +ajoimme Meilleraien sillan yli löi Lautenburgin ja linnan tornin vanha +kello yhdeksän. + + * * * * * + +Loppumattomiin jatkuva valkea tie hohti harmahtavana kuunvalossa. Auto +kiiti sitä pitkin meluttomasti, huimaavaa vauhtia. Käänteissä sain +tuntea, miten uskomattoman varma ohjaajattareni käsi oli. + +Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, että ennenkuin pääsin oikein +tajuihini, olimme jo tehneet matkaa yli sata kilometriä. Silloin +Auroren lause: »Huomenna tähän aikaan olen takaisin», palasi muistiini +ja ajattelin, että muutamien tuntien kuluttua minun oli erottava, +suurherttuattaresta. + +En noussut kapinaan. Hurja vauhti, jolla kiisimme eteenpäin, vaikutti +minussa turruttavaa uupumusta ja tunsin melkeinpä nautintoa. Mustat +metsiköt, hopeanhohtoisten jokien ylitse vievät sillat pakenivat ja +jäivät taaksemme. Sivuutimme heinäkuorman: viisikymmentä senttimetriä +vasemmalle vielä ja olisimme olleet kuoleman omat. Kuolema, toistin +tämän sanan, katsoin Auroren tiukkoja kasvoja; hänen ohjausratasta +puristavissa käsissään näkyi hienojen hansikkaiden läpi valkeita +viiruja. + +Ja sitten äkkiä ajattelin sotaa. Se oli siis totta? Onnistuisiko minun +päästä isänmaahani? Mutta, tunnustan sen häpeäkseni, tämä ajatus +ei voinut herättää huomiotani, nopeus huimasi minua, riisti minut +itseltäni. Tällä hetkellä olin täysin välinpitämätön siitä mitä minulle +vielä saattaisi tapahtua. + +Neliskulmainen kaihdin ohjasi erään sähkölampun valon tiekartalle, +mutta Aurore tuskin vilkaisi siihen. Hän tunsi erinomaisen hyvin tämän +tien. Muistin, että hän oli sanonut minulle tehneensä, tämän matkan +lukemattomia, kertoja mennessään kylpylaitoksiin. + +Hän osasi milloin tahansa arvelematta sanoa kaupungit, joiden punertava +kajastus läheni ja suureni, näkyi oikealta tai vasemmalta puolelta, +sitten jäi taaksemme ja katosi. Pari kolme kertaa hän sanoi minulle: +Kassel, Giessen, Wetzlar... + +Kassel, Giessen, Wetzlar! mitä se minua liikutti? + +Lyhdyn alla mittarin vieressä kiilsi kello. Mutta en nähnyt viisareita. +En ajatellutkaan enää mitään... + +Hiljentämättä vauhtia ajoimme mäkisen kaupungin halki, jossa talot +olivat tummien puistikoiden kätkössä. + +— Wiesbaden, mutisi Aurore; minun huvilani, sanoi hän sivuuttaessamme +yhden taloista. Kello ei ole vielä yhtä. Olemme ajaneet kelpo tavalla. + +Hän käänsi oikealle eräälle sivukadulle. Etäällä vasemmalla näkyi +taivaalla jonkin suuren kaupungin valoheijastus. + +— Se on Mayence, sanoi hän, ja tuolla on Rhein. + +Tuota pikaa ajoimme siltaa pitkin pyhän virran yli. + +Se vyöryi kohisten alhaalla. Hetkittäin näki taivaan selvitessä sen +vihertävän vaahdon. + +Sillan yli päästyämme kuulimme kauempaa komennon, järeän _werda_ ja +sitten terävän kiväärinpamahduksen. + +— He ampuivat, sanoi Aurore, lähestymme rintamaa. Täytyy olla +varovainen. + +Silmäsin kompassia. Etenimme suoraan länttä kohden. Nopeusmittari +näytti 105. Ensimmäisen kerran minut valtasi ällistys. + +Aurore näki sen ja hymyili: + +— Wetzlarin ja Wiesbadenin välillä, oli vauhtimme 145, sanoi hän +yksinkertaisesti. + +Pian tuli uusi punainen kajastus näkyviin lännestä, käsin. + +— Thionville, sanoi Aurore. Se taitaa olla kokonaan joukkojen jaloissa. + +Suureksi hämmästyksekseni näin, ettei hän valinnut kiertotietä +välttääkseen kaupunkia, kuten hän oli tehnyt tähän asti. Suoraa tietä +pitkin, kaikki lyhdyt sytytettyinä, me ajoimme linnoitusta kohden, +jonka muurit kohosivat vähitellen eteemme. + +Auto hiljensi. Taloja, etukaupungin osia. Sitten käskevä _werda_! Me +pysäytimme. + +Parikymmentä sotilasta ympäröi meidät. Kaikilla oli vihreän harmaa +univormu ja kaapuun verhottu kypäri. + +— Paperinne! kuului aliupseerin karkea ääni. + +— Näytän ne luutnantillenne, vastasi Aurore, pyydän hakemaan hänet +tänne. + +Tämä tuli juuri parhaiksi paikalle. Vaalea jättiläinen kiukustuneena +häiriytyneestä unestaan. Kun hän huomasi siviiliväkeä, kävi hän +tuimasti kuulustelemaan. + +— Herra, sanoi suurherttuatar kuivasti, pyydän teitä ensiksi kieltämään +sotilaitanne kolhimasta pyssynperillä autoani. Ja sitten suvaitkaa +katsoa tätä. + +Samalla hän käänsi sähkölamppua niin että se valaisi oveen maalattua +Lautenburgin vaakunaa. + +Upseeri hätkähti. + +— Hänen korkeudellensa Lautenburg-Detmoldin suurherttuattarelleko minun +on kunnia...? sopersi hän ojentuen kunniantekoasentoon. + +— Hänelle juuri, herra luutnantti, vastasi Aurore. + +— Suokoon teidän korkeutenne minulle anteeksi, sanoi upseeri +typertyneenä. Takaisin! kiljaisi hän samassa sotilaille, sysäten +lähimpänä seisovat rajusti, taemmas. Miten voin palvella teidän +korkeuttanne? + +— Aivan yksinkertaisesti, sanoi suurherttuatar. Kenraali von Offenburg +on kai yhä vielä Thionvillen komendanttina? En usko, että hänen +ylhäisyytensä tällaisena yönä on levolla. Saattakaa minut hänen +Luoksensa. Antakaa yhden miehistänne nousta autooni ja näyttää meille +tietä. + +Upseeri teki heti mitä pyydettiin, kumartaen hyvin syvään ja +pahoitellen, että palveluksensa esti häntä lähtemästä itse oppaaksi. + +Linnanpäällikkö ei ollut kasarmissa. Löysimme hänet lopuksi +esikuntineen asemalta. Asemasilta oli mustanaan väkeä, jonka liikkeitä +hän valvoi. Suunnaton määrä tykkejä oli tuotu paikalle ja yön +pimeydessä näyttivät niiden mustat hahmot vedenpaisumuksenedellisen +ajan jättiläiseläimiltä. Tämä näky, josta sai raa'an voiman ja +väkevyyden tuntumuksen, värisytti minua. + +Kun eräs käskyläisupseeri oli ilmoittanut hänelle suurherttuattaren +läsnäolon, kiiruhti kenraali von Offenburg luoksemme. Hyvin komeana +pitkässä, harmaassa turkisviitassaan hän kumarsi Aurorelle muistuttaen, +hänelle saaneensa kerran kunnian tanssia hänen kanssaan Berliinissä. +Mutta kuinka hän koettikin puhua, hän salasi huonosti hämmästyksen, +jota hänelle tuotti meidän läsnäolomme tällä hetkellä ja tässä paikassa. + +— Älkäähän liikoja kummeksiko, kenraali, sanoi Aurore hymyillen. Niin +pian kuin kuulin suurista tapahtumista, joita täällä valmistellaan, en +voinut, enää pysyä Lautenburgissa. Tahdoin nähdä joukkojamme rintamalla +ja niin lähdin liikkeelle käskyläisupseerini kanssa. Luutnantti von +Hagen, 7:nnestä husaarirykmentistä, sanoi hän esitellen minut. + +Tervehdin niin jäykästi kuin osasin. + +— Teidän korkeutenne, paasasi von Offenburg, miksi olette silloin +tullut, tänne! Täällä ei ole mitään nähtävää, XVI osasto on kuin +kallio, se ei hievahda paikaltaan. Miksi ette mennyt Aachenin suunnalle? + +— Todella, sanoi suurherttuatar, minulle kyllä, mainittiin siitä. +Aix-la-Chapellen tietä pitkin...? + +— Tiedättehän, että koko armeija keskittyy sinne, supatti kenraali +meille. + +— Se on totta, sanoi Aurore. Mutta Belgian rintama ei herätä +mielenkiintoani; päinvastoin en olisi koskaan antanut anteeksi +itselleni, jos olisin jättänyt näkemättä sodan aamuna Ranskan rintaman. + +— Tervehdin teissä 7:nnen husaarirykmentin urheata, everstiä, sanoi +von Offenburg kohteliaasti suudellen suurherttuattaren kättä. Voinko +olla teille hyödyksi? + +— Luonnollisesti, sanoi Aurore. Tiedättekö, että etuvartijanne +pysähdyttivät minut äskettäin aivan häikäilemättömästi. Toivoisin +teiltä oikeastaan saattoväkeä, mutta Benz-autoni saisi silloin kovasti +hillitä itseään mukautuakseen teidän rakuunoittenne tahtiin. Mutta +he saavat saattaa minut vain etuvartiolinjalle saakka ja te annatte +minulle jonkinlaisen lupakirjan, joka paluumatkalla säästää minut +ikävyyksiltä. Kiiruhtakaamme, aamu jo sarastaa ja tahdon nähdä nousevan +auringon valossa rintaman rajapaalut. + +Kenraali haetutti passin. + +— Kas noin, sanoi hän piirtäen siihen nimensä. Teillä on vielä aikaa. +Villeruptiin, joka on Ranskan puolella kahdet kilometrin päässä +rajalta, on tuskin kahtakymmentäkilometriä. Ehditte sinne puolessa +tunnissa. Mutta älkää luulko saavanne nähdä ranskalaisia sotilaita. +Heidän hallituksensa on antanut heille määräyksen, perääntyä kaksi +peninkulmaa rintaman taakse, jottei millään muotoa voitaisi syyttää +heitä vihollisuuksien alkamisesta, täydensi hän leveästi nauraen. + +Puoli plutoonaa rakuunoita saattoväkenämme läksimme muhkeasti +Thionvillestä. Kun olimme ajaneet pari kilometriä Audun-le-Roman'in +tietä, kuiskasi, suurherttuatar korvaan: + +— He ovat sangen kohteliaita mutta käyvät, ajan pitkitän rasittaviksi. + +Ja hän pani auton täyteen vauhtiin. + +Takanamme, nousevan päivän sarastuksessa, rakuunat hajaantuneina +häipyivät minuutin kuluttua näkyvistämme. + +Kylmä aamutuuli puhalsi ohimoihini. Tavaton liikutus valtasi minut nyt +ja en tosiaankaan tällä hetkellä ajatellut tätä naista, jonka puolesta +olisin uhrannut kaikki, ja joka minun nyt oli jätettävä ainiaaksi. +Katselin edessäni olevia kumpua, jotka toinen toisensa jälkeen +kohosivat näkyviin. Tämä verraton paluumatkani haihtui mielestäni ja +antoi tilaa viiltävämmälle, voimakkaammalle tunteelle. + +Se oli voimakkaimmillaan kun auto äkkiä pysähtyi niin että olin lentää +nurin ja suurherttuatar osoitti minulle vaieten tien oikealla puolella +kymmenen askeleen päässä meistä seisovaa rajapylvästä. + +Kahden metrin korkuisena, oikealta puoleltaan mustana ja valkoisena +vasemmalta sinisenä, valkeana ja punaisena se vaikutti tällä hetkellä +äärettömän hämmentävältä ja häiritsevältä. + +Katsoin suurherttuattareen ja huomasin onnen tuntein liikutuksen +merkkejä näissä suljetuissa, lujapiirteisissä kasvoissa. + +Ei ollut vielä aivan valoisaa. Auto oli tuntuvasti pienentänyt +vauhtiaan. Näytti siltä kuin Aurore olisi tahtonut antaa minun katsella +ohimennessä pieniä yökukkia, joita tuuli nuokutteli laaksojen rinteillä. + +— Äkkiä tartuin seuralaiseni käsivarteen. Auto pysähtyi. Eräällä +ylängöllä, josta näki yli tien ja joka hämärässä kuvastui ainakin +kahdensadan metrin korkuisena, tuli liikkumaton ratsastaja näkyviin. + +Se oli ranskalainen rakuuna. Eroitti kypärin keltaisen töyhdön ja +keihään punavalkean viirin. Sitten tuli paikalle toinen, pian oli +heitä kymmenen, sitten kaksi kymmentä ja he läksivät hiljaista ravia +etenemään meitä vastaan. + +— Tällä kertaa, sanoi Aurore hymyillen, on sinun vuorosi puhua heille. + +Upseeri ratsasti edellä. Hän oli kookas nuori mies, tummatukkainen +ja kalpeakasvoinen. Tervehdittyään sapelillaan hän kysyi meidän +lupalippujamme. + +— Herra, vastasi suurherttuatar, pidän parempana tunnustaa teille +suoraan, ettei minulla ole mitään sellaista, sillä epäilen ettette ole +tyytyväinen tähän, jonka minulle on antanut Thionvillen saksalainen +kenraali, sanoi hän vetäen esiin von Offenburgin kirjoittaman +lupatodistuksen. + +Nuori luutnantti teki liikkeen, joka saattoi merkitä, että olosuhteet +eivät hänen mielestään sopineet leikinlaskuun. + +— Herra, jatkoi Aurore huomattuaan yhdellä katseella minun täydellisen +kykenemättömyyteni selityksien antoon tällä hetkellä, on asioita, +joita on liian pitkällistä kertoa tiellä autossa. Lyhyesti ilmoitan, +että olen Lautenburg-Detmoldin suurherttuatar. Seuralaiseni herra +Vignerte on ranskalainen upseeri, luutnantti kuten tekin. En tiedä +onko Ranskassa jo ryhdytty varovaisuussyistä vangitsemaan saksalaisia. +Joka tapauksessa on Saksassa eilisestä alkaen tätä menetelmää ruvettu +noudattamaan ranskalaisiin nähden. Seuralaiseni tahdottiin vangita; +tuon hänet teille. Siinä kaikki. + +Ja huomattuaan hämmästyksen, mikä kuvastui upseerin kasvoilla, hän +lisäsi: + +— Minun on ehkä lisättävä, herra, että olen syntyjäni venäläinen, niin +ettei teidän tarvitse pelätä minua ja lahjaani, jonka olen teille +tuonut. + +Upseeri oli noussut ratsailta. Hän kumarsi kunnioittavasti Aurorelle, +joka oli laskeutunut minun kanssani autosta tielle. + +— Luutnantti de Coigny 11:nnestä rakuunarykmentistä, Longwystä, sanoi +hän. + +Esitin itseni. Puristimme toistemme kättä. + +— Tulette kaukaa, toverini. Mitä meidän on tehtävä teille? + +— Voitte kai antaa hänelle hevosen, sanoi suurherttuatar. Ja sitten, +jos saan antaa teille neuvon, viekää hänet viipymättä siviili- tai +sotilasviranomaistenne luo. Hän tulee Saksasta, hän tietää paljon +asioita, jotka voivat olla hyödyksi tälle maalle, missä kukat ovat +kauniita, mutta missä varustautuminen näyttää sangen laiminlyödyltä. + +Hän katseli näin puhuessaan villiä metsäruusupensasta, joka kasvoi +kallion reunalla. Herra de Coigny veti luokseen rehevimmät oksat, teki +ruusuvihkon ja ojensi sen suurherttuattarelle. + +— Kiitoksia, herraseni, sanoi Aurore viehkeästi hymyillen nuorelle +miehelle, jota hänen tavaton kauneutensa piti lumottuna. Tahtoisitteko +hyväntahtoisesti väistyä taemmas hevosinenne? Tie on kapea ja minun +täytyy kääntää auto. + +Silloin minä puhkesin nyyhkytykseen. + +Koko yöllinen välinpitämättömyyteni, äkillinen liikutus, joka valtasi +minut ajaessamme Ranskan rajojen sisälle, hävisi, haihtui olemattomiin. +Ajattelin enää vain sitä, että neljännestunnin kuluttua olin kadottava +Auroren ainiaaksi. + +Herra de Coigny oli komentanut miehensä taemmas. Kuulin +suurherttuattaren sanovan hänelle vienolla äänellä: + +— Suokaa hänelle anteeksi, herra, hän on saanut kestää +hermotäristyksiä, jollaisia sota ei ole hänelle koskaan tuova. + +Tunsin sitten hänen kätensä otsallani. + +— Rohkeutta, ystävä, sanoi hän matalalla mutta lujalla äänellä. Sinä +pääset nyt kotiisi, isänmaahasi, joka on kaunis ja jota rakastan. +Se tarvitsee sinua, sillä sota tulee olemaan ankara, ankarampi kuin +luulet. Mutta sinä saat nähdä kauniita asioita, hevosten tulisen laukan +elokuun auringonsäteissä, saat kokea yleviä innostuksen hetkiä, jolloin +järkeily vaikenee, kaikkea sitä, mikä minun kaltaiseni naisen saa +pahoilleen siitä, ettei ole syntynyt mieheksi. + +Kohtalosi ei ole valitettava. Ja jos luulet toista, niin ajattele sen +kohtaloa, joka palaa yksinään, ilman sinua Lautenburgiin. + +— Voi, sopersin minä kyynelteni lomitse, jääkää, älkää palatko Saksaan. +Ajatelkaa mitä teille voi siellä tapahtua. + +Kuulin hänen äänensä terävöityvän. + +— Ystäväiseni, luulinpa minun seurani saaneen sinut käsittämään mitä +on viha. Boose on paluumatkalla. Oletko siis unohtanut asesalin uunin, +Kongon kirjeet ja koko luon salaperäisen ristiriidan, ja ajatteletko, +että minä hetkellä, jolloin rikos paljastui, jättäisin rikoksentekijän +sikseen? + +Kyyneleeni vuotivat yhä runsaammin, ja äkkiä ääretön tuska riipaisi +sydäntäni samalla kun tunsin otsallani lyhyen suudelman... + +Käännähdin rajusti päästäen huudon ja aloin kuin hullu juosta tietä +pitkin, siksi kunnes kompastuin ja kaaduin pitkin pituuttani ojaan. + +Kun villin näköisenä, murtuneena kömmin pystyyn, ei autosta ollut enää +jäljellä muuta kuin pieni harmaa pilkku kaukana idässä. + + * * * * * + +Audun-le-Roman'issa, jonne tulin seitsemän tienoissa rakuunahevosella, +jonka Coigny oli antanut käytettäväkseni, hankittiin minulle viipymättä +auto, joka läksi kiidättämään minua Nancya kohden. + +Luulin Ranskassa liikekannallepanon olevan jo täydessä käynnissä. +Mutta siitä ei näkynyt merkkiäkään. Silloin muisto niistä hirveistä +valmistuksista, joita olin nähnyt tänä yönä ja joiden tarkoitusta ei +käynyt epäileminen, tuli painostavimmaksi ajatuksekseni. + +Minut vietiin heti maaherran luo. Annoin hänelle niin tarkan +kertomuksen kuin mahdollista kaikesta, mitä olin nähnyt ja kuullut. +Hän kuunteli minua kiihkeän tarkkaavaisesti tehden muistiinpanoja. +Kun jätin hänet, läksi hän puhelimitse ilmoittamaan saamansa tiedot +Pariisiin. + +Harhailin Nancyn kaduilla. Junani läksi kello kaksitoista. + +Liian hermostuneena asettuakseni levolle astuin erääseen +Stanislas-torin varrella olevaan kahvilaan. Kaiveltuani taskuani +maksaakseni vedin sieltä esiin laukun, jonka Aurore oli sinne pannut. +En ollut vielä koskaan ollut niin rikas kuin tällä hetkellä, jolloin +rahalla, jota ennen olin niin himoinnut, tuskin oli enää mitään arvoa +minulle. + +Kuljin pitkin suurta katua ja pysähdyin tietämättäni erään myymälän +eteen. Menin sisään ja ostin sieltä itselleni puvun, jonka näette +vieläkin ylläni, huomaamatta edes — niin suuri oli turtumakseni — että +sinisen puseron sijalla oli kenttäpukuun kuuluva musta, punakauluksinen +viitta. + +Kello kaksitoista läksi juna viemään minua Pariisia kohden. Ensimmäistä +kertaa näin silloin nuo seudut, jotka perääntymisemme on tehnyt meille +unohtumattomiksi: Dormans'in, jonka silloin ylitse marssimme toisena +päivänä syyskuuta sydämissä murhe, murhe, jonka Sedanin vuosipäivä +teki vieläkin kauheammaksi; Jaulgonnen kauniin tien, jota pitkin +ahdistimme vihollista; Château-Thierry'n Marne-virran rannalla korkeine +linnanraunioineen, missä viimeisen kerran saimme nukkua vuoteissa. + +Kello oli kaksikymmentä minuuttia yli viiden, kun juna pysähtyi +Château-Thierryn asemalle. Siellä sain kuulla uutisen yleisestä +liikekannallepanosta. Nyt se oli pystytetty, tuo tuli- ja +rautamuuri, joka erotti minut suuresti rakastamastani Lautenburgin +hallitsijattaresta. + +Vallitsi painostava myrskyn ilmakehä, joka ei kuitenkaan häirinnyt +suuren Pariisin rauhaa, noustessani junasta itäisellä asemalla. Oi +Pariisi, olin ennen niin pelännyt puolestasi, kun tämä hirvittävä hetki +koittaisi, pelännyt kiihtymystäsi, intohimoasi, sitä levottomuutta, +minkä innostus aiheuttaa. Ja nyt oli tämä hetki läsnä eikä edes +murhakaan ollut saanut sinua pois tasapainostasi, sen murha, joka +väitti voivansa mielensä mukaan joko ehkäistä tai päästää valloilleen +vallankumouksen. + +Minun liikekannallepanomääräykseni oli hävinnyt Lautenburgin linnan +tulipalossa, mutta se ei minua huolestuttanut, sillä tunsin ulkoa sen +sisällön ja olin päättänyt jo seuraavan päivän aamuna lähteä Pau'hon +liittyäkseni jalkaväkirykmenttiin. + +Pukeuduin eräässä matkailijakodissa univormuuni ja lähdin +Lafayette-katua pitkin kulkemaan keskikaupungille päin. + +Ihmiset olivat pikemmin kuumeisia kuin häliseviä. Kaikkialla sotilaita, +upseereja kuten minä, mutta kaikilla käsikoukussaan äiti, vaimo, jotka +katselivat poikaansa, miestänsä sanomattomin ylpeyden ja liikutuksen +tuntein. Minä vain olin yksin, yksin tänä traagillisena iltana, +vieläkin yksinäisempänä tässä kaupungissa kuin tuona iltana jolloin +olin sen jättänyt. + +En tiennyt vielä minne olin menossa. Mutta pääsin siitä jo parempaan +selvyyteen tullessani Royale-kadulle, jonka valaistut parvekkeet olivat +väkeä täynnä. Weberin edustalla tuli Clotilde mieleeni. Oli elokuu, +hänellä ei siis ollut enää valkoista ketunnahkaa. Varmaankin hänellä +oli heleäsilkkinen pusero... Sitten tämän tytön muisteleminen kammotti +minua. + +Elyseen-Kenttien vihreys alkoi jo tummentua syksyisen taivaan alla. +Poikkesin oikealle ja läksin kulkemaan pientä puistokatua pitkin, joka +suurine puineen ja kahviloineen muistuttaa kylpykaupunkia. Autoja +pysähtyi valaistujen ravintoloiden eteen. Ohjaajat avasivat ovet. + +Olin tullut Gabrielin puistokadulle, joka lehvien varjostamana oli +synkkä kuin tunneli. Hitain askelin kävelin sitä eteenpäin. Ääretön +ahdistus kalvoi koko olemustani. Pian näin lasien välkkyvän. + +Erään ravintolan ovessa luin sanan Laurent. + +Silloin istuuduin sitä vastapäätä penkille, jonka tiesin siinä olevan. +Hapuillen sormeni tunnustelivat penkin kulunutta, rosoista pintaa, +töksähtäen siellä täällä suuriin kuhmuihin ja koloihin. + +Äkkiä ne pysähtyivät. Ne olivat löytäneet mitä etsivät. Kumarruin +ja saatoin helposti, vaikka oli jo täysi yö, erottaa penkissä kolme +merkkiä, kolme kirjainta A.A.E., jotka Tjumenin pikku ruhtinatar oli +ennen muinoin kaivertanut siihen.» + + + + +EPILOGI. + + +— Kertomukseni on lopussa, sanoi Vignerte. + +Hän vaikeni ja minä kunnioitin hänen äänettömyyttänsä. Sitten +vähitellen tunsimme ajatuksemme irtautuvan murhenäytelmästä, jonka +Vignerte oli loitsinut esiin, ja kiintyvän siihen, mikä nyt oli +leviämässä eteemme. + +Kello oli neljännestä vailla kuusi. Aurinkoa ei vielä näkynyt, mutta +se tuntui tuota pikaa nousevan. Takanamme hiljaisuudessa neljä +yhteyssotilasta oli liittynyt meihin, yksi kustakin komppanian +neljänneksestä. + +Kello oli kuusi!... Äkkihyökkäyksen hetki... + +Kului pitkä minuutti. Sitten heikko vihellys saapui korviimme itäinen +jätti juoksuhautansa. + +Oli noin kolmesataa metriä näiden juoksuhautojen ja sen puuvarustuksen +välillä, jonka puhdistamisen ystävämme olivat saaneet tehtäväkseen. +Kolmensadan metrin kulkeminen ryömimällä vatsallaan suurimman osan +aikaa kesti runsaasti neljännestunnin. + +Yö oli kylmä, mutta ohuet, idässä jo punertavat pilvet ennustivat +kaunista päivää. + +Traagillisia hetkiä nämä, jotka kuluvat tällaisessa odotuksessa. +Kuitenkaan ei ainoakaan niistä, jotka ovat ehjin nahoin tällaisesta +hirveästä tilanteesta päässeet, ole koskaan katunut kokemiaan. + +Äkkiä kuului terävä pamahdus laakson pohjalta. Sitten kaksi, kolme... +Pieni saksalainen vartiosto oli nostanut hälyytyksen, mutta, kuluneesta +ajasta päättäen, liian myöhään; meikäläiset olivat jo heidän kimpussaan. + +Silloin, oikealla puolellamme, aivan kuin metallikangasta olisi +revitty, kiväärit alkoivat rätistä. Seuraten saamiansa ohjeita 23:s +komppania oli avannut tulen vetääkseen vastassa olevien saksalaisten +huomion puoleensa ja estääkseen heitä antamasta apua ahdistetuille +tovereilleen. + +Nyt koko vihollislinja vastasi hyvää ennustavalla hermostuneisuudella. +Heidän huonosti tähdätyt luotinsa lensivät korkealta ylitsemme. Aika +ajoin vain jokunen katkennut oksa putosi viereemme leijaten aivan +kuin lehmuksen siivitetty lehti. Ne jotka ovat taistelleet metsissä, +tuntevat tämän ilmiön. + +Tätä meteliä oli kestänyt viisi minuuttia, kun suunnaton tulipatsas +nousi taivaalle oikealla puolellamme peittäen savupilveen vastapäiset +kukkulat ja sammuen sitten puunsiru-, kivi- ja multasateeseen. Samalla +hetkellä kuului tavattoman kumea, mahtava jymähdys. + +— Hyökkäys onnistui, mutisin Vignertelle. Sinne oli kaivettu miina. He +ovat räjähdyttäneet sen. + +Meidän puolellamme kiväärituli jatkui yhä. Äkkiä kaikki hiljeni. +Raketti suhahti taivaalle meidän linjoiltamme. + +Tämä ilmoitti tykistölle, että 22:nen oli esteettömästi päässyt +takaisin juoksuhautoihinsa ja että tykistön vuoro oli nyt toimia. +Sulkutuli alkoikin heti. + +Takaapäin kuultiin niiden nyt viuhuvan, noiden näkymättömien +hirviöiden, jotka kiisivät ylitsemme tuhoa tuottavissa kaarissa. +Viuhuminen kasvoi ja siirtyi eteenpäin niin hitaasti, ettei voinut +käsittää, miksi ei näkynyt noita lintuja, jotka pitävät niin suurta +ääntä. + +Kun ne saapuivat vihollisjuoksuhautojen yläpuolelle, näkyi sininen +ja punainen liekki, savua ja sirpaleita, jotka sinkosivat korkeuteen +keltaisena patsaana, ja sitten vapisutti ilmaa tavaton räjähdys. + +Vignerte ja minä seurasimme kiikarilla ammunnan tuloksia. + +Äkkiä kuulin itseäni huudettavan. + +Se oli eräs sotilaistamme, jonka välityksellä olimme yhteydessä +pataljoonan päällikön kanssa. Hän saapui juoksusta hengästyneenä. + +— Herra luutnantti! Herra luutnantti! + +— Mitä nyt? + +— Pataljoonan päällikkö! Hän pyytää teitä tulemaan heti +komennuspaikalle. + +— Menen sinne, sanoin Vignertelle. Mitä uutta tuolta alhaalta päin? +Tiedätkö, onnistuiko 22:sen hyökkäys? + +— Erinomaisesti, luutnanttini, vain kaksi miestä kaatui. He +räjähdyttivät miinan, hävittivät juoksuhaudan ja toivat mukanaan +nelisenkymmentä vankia. Hyvin suoritettu. Mutta menkää pian, päällikkö +kiirehti kovin. + +Läksin; hyvin mukava polku vei komennuspaikalle, joka sijaitsi +muutamien satojen metrien päässä takanapäin. Vain yksi ainoa +kohta polulla oli vihollistulelle alttiina. Kuljin tällä kohdalla +kyyristymättä, sillä tällä haavaa saksalaisten rintama, meidän +tulestamme vaienneena, ei tuottanut mitään vaaraa. + +Päällikkö odotti minua majansa kynnyksellä. + +— Ah, siinähän te olette. Anteeksi että kiirehdin teitä. 22:sen +menestys on siihen syynä. + +— Miten voin palvella, päällikköni? + +— Tehän olette suorittanut tutkinnon saksankielessä, jotavastoin +minä, siitä lähtien kun pääsin Saint-Cyr'istä, en ole lainkaan tullut +puhuneeksi tätä kirottua kieltä. Meillä on täällä eräs merkittävä +vanki. Olen turhaan koettanut kuulustella häntä. Häneltä ei saa +sanaakaan. Kuitenkin hän voisi antaa meille hyödyllisiä tietoja. Hän +on insinööri-pataljoonan päällikkö. Hän se järjesti tuon miinan, joka +räjähti niin kauniisti. Caste, joka otti hänet vangiksi, ylennetään +varmasti kapteeniksi. + +— Ylempi upseeri, eikä osaa ranskaa, sehän kummallista! sanoin. +Tiedättehän, että monet tekeytyvät osaamattomiksi. + +— Tiedän sen ja siksi juuri olen kutsunut teidät. Katsokaamme, +kieltääkö hän ymmärtävänsä sitä virheetöntä saksankieltä, jolla te +häntä puhuttelette. Kas täällä miehemme. + +Astuin sisälle pataljoonan päällikön majaan, jossa saksalaista upseeria +säilytettiin kahden sotilaan vartioimana, samojen, jotka olivat +saattaneet häntä vihollisten juoksuhaudasta lähtien. He olivat tämän +johdosta niin ylpeitä, etteivät malttaneet olla kiinnittämättä minun +huomiotani tähän seikkaan. + +— Revolverinlaukauksella hän tappoi Labourdette-raukan. Mutta +luutnantti Caste'n kanssa hyökkäsimme häneen käsiksi. + +Vanki oli noin nelikymmenvuotias, silmät siniset ja kylmät, +kasvonpiirteet kovat ja älykkäät. Hän tuskin vastasi tervehdykseen +astuessani sisälle. + +Tein hänelle muutamia kysymyksiä, mutta tuloksetta. + +— Herra, sanoi hän lopuksi mitä puhtaimmalla ranskankielellä, kuten +olin odottanutkin, mitä hyödyttää tämä kuulustelu? En voisi sanoa +teille muuta kuin vähäpätöisiä asioita kuten nimeni, josta te ette +välitä. Mitä sotilaallisiin tiedonantoihin tulee, niin olen upseeri +kuten tekin. Jos olisitte minun asemassani, ette sanoisi mitään, eikö +totta? Sallikaa minun menetellä samoin. + +Ja hän sulkeutui mitä halveksuvimpaan äänettömyyteen. + +— Emme saa häneltä tietää mitään, sanoin päällikölleni. Oliko hänellä +edes mitään papereita, kun hänet vangittiin? + +— Ei mitään, vastasi harmittelevasti päällikköni. + +— Ette löytäneet mitään? kysyin sotilailta. + +— Ei mitään, luutnanttini, paitsi tämän, vastasi toinen heistä vetäen +hihastaan rutistuneen paperin. Muita se on aivan rikki revitty eikä +sisällä montakaan sanaa. + +— Antakaahan kuitenkin tänne, sanoin. + +Lyijykynällä kirjoitettu, puoleksi sotkeutunut paperilappu, jonka +sotamies ojensi minulle, oli reväisty jostakin kirjeestä. Heti kun +olin saanut sen silmieni eteen, puistatti minua kuin olisin saanut +sähköiskun. + +Vanki katseli minua pilkallisen näköisenä. + +Lähestyin häntä kiukkuisena. + +— Tiedän nyt nimenne, herraseni, sanoin hänelle. + +— Se hämmästyttää minua suuresti, vastasi hän röyhkeästi, sillä paperi, +joka on hallussanne, ei ole allekirjoitettu, ettekä te ole mikään noita. + +— Te kurja, sanoin hänelle suutahtaen, nimenne on Ulrich von Boose, ja +olette Lautenburg-Detmoldin suurherttuan Rudolfin murhaaja. + +Kuolettava kalpeus oli levinnyt upseerin kasvoille. Hänen kätensä +jäykistyivät. Kuitenkin jaksoi hän sanoa värisevällä äänellä: + +— Herra komendantti, panen vastalauseeni tästä kohtelusta. Suvaitkaa +kieltää luutnanttianne herjaamasta vangittua vihollista. Se on +kerrassaan sopimatonta. + +— Jättäkää minut rauhaan! kiljaisi päällikköni. Mutta tulimmaista, +luutnantti, mitä tämä juttu oikein merkitsee? Mitä paperi sisältää? + +Sain vaivoin hillityksi liikutukseni. + +— Anteeksi, päällikköni, mutisin. En tunne voivani selittää teille... +Mutta tahdotteko hyväntahtoisesti heti lähettää hakemaan tänne +luutnantti Vignerten? Hän tietää, kuka tämä mies on, ja selittää teille +kaikki. + +— Olkoon menneeksi, murisi pataljoonan päällikkö. On tämäkin nyt koko +juttu, tämä. + +Ja hän antoi käskyn. + +Vignerten nimestä saksalainen kävi vieläkin kalpeammaksi. Hän loi +minuun raivokkaita katseita. Elleivät nuo kaksi sotilasta olisi +tukevasti pidelleet häntä, olisi hän syöksynyt kimppuuni riistääkseen +minulta paperin, jota nyt ryhdyin hiukan tyynemmin tutkimaan. + + Viimeisen kerran, sanottiin siinä, toistan teille tämän: tunnen liian + hyvin tapanne suoriutua muista voidakseni olla arvaamatta, mitä + aikeita teillä minuun nähden on. Olen suostunut lähtemään sotaan. + Mutta se pitkittyy; olen joka päivä vaarassa menettää henkeni. Se + olisi epäilemättä teille mieluista: suurherttuan ja suurherttuattaren + jälkeen minä, eikö niin? Ja sitten te olisitte rauhallinen... En ole + niin typerä. Jollei minua viidentoista päivän kuluessa tästä lukien + ole kutsuttu pois rintamalta, esikuntaan, ja ylennetty arvossa, mitä + ylennystä katson palveluksistani voivani vaatia, ilmoitan teille + tämän: yksityiskohtainen kertomus asiasta tullaan ystävieni toimesta + julkaisemaan puolueettomien tai vihollismaiden lehdissä osoitettuna + kaikille niille henkilöille, joita teillä asian ilmitullessa on syytä + pelätä. Ja voin vakuuttaa teille, että tätä kertomusta tullaan sitäkin + enemmän uskomaan, kun todistuksiin liitetään näyte käsialasta, jonka + te tunnette hyvin. + +Tämä viimeinen lause oli kirjoitettu käsialalla, joka tyyten erosi +muusta kirjeen kirjoituksesta. Toinen oli hienoa ja sujuvaa, toinen +tarmokasta ja isokokoista. Molempia olin kuluneena yönä saanut +tarkastaa. Toinen oli niiden kirjeiden käsialaa, jotka suurherttua +Rudolf oli lähettänyt Kamerunista, toinen taas Mittheilungenista +löydetyn matkasuunnitelman. + +Kaikki oli nyt selvää, hirvittävän selvää. + +— Vignerte saa vihdoinkin tietää, ajattelin ilostuen. + +Mutta äkkiä kylmä hiki kihosi ohimoilleni: mitä saisi hän maksaa tästä +tiedosta? Suurherttuatar! Minua onnetonta, joka en ollut ajatellut, +että hänkin... + +— Se ei saa tapahtua, se ei saa tapahtua, mutisin minä... + +Liian myöhään. + +— Tuolla luutnantti tulee, sanoi päällikkömme, joka majan kynnykseltä +oli pitänyt seutua silmällä. + +Se oli tapahtunut. Mitään ei voinut enää tehdä. + +Aurinko nousi valaisten taistelukenttää. Luotien raastamassa pensaassa +visersi peipponen. + +Alhaalla rinteellä huomasin minäkin nyt Vignerten. Hän nousi +rauhallisesti polkua ylös. Näin hänen kookkaan, joustavan ruumiinsa, +sitten vähitellen erotin hänen hienon tumman päänsä. + +— Hyvä Jumala! huudahdin. + +— Mitä ihmettä, herraseni, sanoi päällikkö minulle, oletteko tullut +aivan pähkähulluksi? + +Nyt Vignerte oli meistä enää vain sadan metrin päässä. Näin hänen +pidentävän askeleitaan kulkeakseen suojattoman paikan yli, joka hänet +vielä erotti päällikön suojatusta paikasta. + +Silloin rusottavalta taivaanrannalta kuului kauhea viuhina, joka +kasvoi kasvamistaan. Näkymätön esine lähestyi vaalenevalla taivaalla +pannen ilman tärisemään. Vonkuminen kasvoi yhä ja me ymmärsimme, että +pirullinen kaari päättyisi meidän kohdallamme. + +Kuin pikku sammakoitten nähtiin sotilaiden siellä täällä loikkaavan +koloihinsa. + +Yllätettynä juuri suojattoman paikan keskellä Vignerte oli pysähtynyt. +Eteenpäin vaiko taaksepäin: tunsimme hänen turmiollisen epäröimisensä. + +Esine paukahti nyt ukkosen jylinällä. + +— Vignerte, huusin epätoivoisesti. Pitkällenne, Jumalan tähden, +pitkällenne! + +Sekunnin ajan näin hänet vielä. Hän ei liikahtanut enää paikaltaan. +Aivan suorana, kasvot myrskyä vastaan, hän vienosti hymyten tyytyväistä +ja haltioitunutta hymyä katsoi auringonnousua kohden. + +Silloin räjähti. + +Kiviä ja rautakappaleita satoi suojapaikan päälle, minne päällikkö oli +minut äkillisellä tempauksella mukanaan vetäissyt. Kun kaamea sade oli +lakannut, katsoimme kauhun suurentamin silmin ulos. + +Rinteellä oli tavattoman syvä, musta kuoppa, jonka vasemmalla reunalla +nähtiin punaisia ja sinisiä vaateriekaleita. + +Niin kuoli 31 p:nä lokakuuta 1914 luutnantti Vignerte rakastettuaan +Lautenburg-Detmoldin suurherttuatarta Aurorea. + + + + +Viitteet: + + +[1] L'Ecole normale supérieure, Pariisin hienoin korkeakoulu. + +[2] Järjestyksessä toinen Ranskan yliopistoissa jaettavista kolmesta +oppiarvosta ennen tohtorinarvoa. + +[3] Agrégé = agrégatio-tutkinnon suorittanut. Lisensiaattitutkinnon +jälkeen seuraava oppiarvo. + +[4] Vanha frankil. laki, joka sulkee naiset pois perimyksestä. + +[5] Ranskal. runoilija, 1793—1843. + +[6] Les limbes = Taivaan esikartanot. + +[7] He lentävät, mutta heidän siipeinsä havinaa ei kuulla. + +[8] Hannoverin ja Preussin kuningashuoneiden kantaäiti. + +[9] Kaikkein kauneinta on taipua. + +[10] W. Meyer-Forster: Paroni von Heidenstam. Ensimmäinen osa, I. + +[11] Shagriininahka. Balzacin kuuluja romaaneja. Suom. [Taikatalja, +1934] + +[12] Absoluuttisen etsiminen. + +[13] Napoleonin kuuluisa ratsuväen päällikkö. + +[14] Keijukainen kotkain kynsissä. + +[15] Victor Hugon samannimisen näytelmiin sankari. + +[16] Herraintalo valtiopäivillä. + +[17] Kreivi Königsmark rakasti kuningatarta ja tuli hänen +rakastajakseen, niin ainakin huhu kertoo, kuninkaallisessa huoneessa, +jossa yrtit hehkuivat päivän noususta päivän laskuun. + +Kuka voi kuvailla kaikki ne mielettömät ajatukset, joita hän lausuili +teille, hän, joka siroitti hyasintteja ajatuksiinsa, ja kutriensa +punertavaan kultaan. + +[18] _Histoire secrète de la Duchesse de Hanovre_ julkaistu Lontoossa +1732 ilman tekijän mainintaa, joksi luullaan paroni von Blelefeldiä, +Preussin hovin lähettilästä Hannoverissa. Nojaten tähän kirjalliseen +todistuskappaleeseen ja seuraaviin olen täydentänyt Vignerten +kertomusta Blaze de Buryn artikkeleilla, jotka ilmestyivät Revue de +deux Mondes'lssa ja koottiin vuonna 1855 kirjaksi nimeltä: Episode de +l'histoire du Hanovre, Les Königsinark. + +[19] Blazc de Bury. Episode de l'histoire du Hanovre. Huomautuksia ja +oikaisuja, s. 378. + +[20] Tämän Oraison funèbre de la comtesse C.E. de Platen -nimisen +tunnustuksen kaksoiskappale säilytetään käsikirjoituksena Wienin +arkistossa. + +[21] Petermannin Tiedonantoja. + +[22] Maantieteen Vuosikirja. + +[23] Kalustamisen psykologia. + +[24] Kaukasian aikakauskirja. + +[25] Matkakuvia. Eräs Heinen teos. + +[26] + + Olen prinsessa Ilse, + Ja asun llsensteinissa; + Tule kanssani linnaani, + Olemme onnellisia. + + Kostutan päätäsi + Kirkkaalla laineellani, + Sinä unohdat tuskasi' + Surunsairas poikani! + + Minun valkeilla käsivarsillani, + Minun valkealla povellani, + Olet lepäävä ja uneksiva + Muinaisista taruista. + + Suutelen ja hyväilen sinua, + Kuten olen hyväillyt ja suudellut + Rakasta Henrik keisaria, + Joka on nyt kuollut. + + Kuolleet pysyvät kuolleina, + Ja vain elävä elää, + Ja minä olen nuori ja kukoistava, + Minun naurava sydämeni värisee. + + Tule alas linnaani, + Minun kristallilinnaani. + Neidot ja ritarit siellä tanssivat, + Aseenkantajat pitävät iloaan. + + Silkkiset laahukset kahisevat, + Rautakannukset helisevät, + Kääpiöt lyövät vaskirumpua, + Ja puhaltelevat torveen. + + Mutta Sinua käsivarteni syleilee, + Kuten ennen Henrik keisaria; + Peitin käsin hänen korvansa, + Kun pasuuna soi. + +[27] Matkustuksia Kaspian aroilla. + +[28] Täti Julia, Täti Oktavia, Täti Sophia, Serkku Leon, Setä Teodulos, +Setä Trasybulos, Serkut Tibullus ja Timoleon. + +[29] Karolina, Karolina pane pikku kiiltokenkäsi jalkaan. + +[30] Rakkaus ei määrää prinsessan kohtaloa. Kuuliaisuuden kunnia on +ainoa mikä hänelle suodaan. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76501 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f701cb3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76501 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/76501) |