diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 76500-0.txt | 1240 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 1256 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/76500-0.txt b/76500-0.txt new file mode 100644 index 0000000..ed183e9 --- /dev/null +++ b/76500-0.txt @@ -0,0 +1,1240 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76500 *** + +language: Finnish + + + + +SALAPOLTTAJAT + +Kolminäytöksinen kansannäytelmä + + +Kirj. + +EIA MUSTAMAA [Emmi Haapanen] + + + +»Seuranäytelmiä» 106. + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Oy, +1910. + + + + +HENKILÖT: + +_Hakolan emäntä_. +_Liisa_, hänen sisarensa. +_Tyyne_, hänen tyttärensä. +_Erkki_, Hakolan kasvatti. +_Mäkelä_. +_Takasuon Junttu_. +_Toukka-Hennu_. +_Aapeli_, hänen sisarensa poika. +_Jussilan Matti_. +_Nimismies_. +_Lautamies_. + + + + +ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. + + +Pihamaa. Toukka-Hennun mökin ovipääty näkyy perältä; oikealla ja +vasemmalla puita. Väliverhon auetessa Jussilan Matti tulee oikealta, +pieni läkkihinkki kädessä. + +_Jussilan Matti_ (mökin ovelle koputtaen). Hoi, hoi! Avatkaa ovi ja +joutuin! Minä olen Jussilan Matti. (Kuuntelee ja koputtaa uudestaan +vimmatusti.) Ovi auki ja heti paikalla, ei minulla ole aikaa täällä +koko päivää teidän viheliäistä oveanne kalkutella! (Ei vastausta.) +Hökkeli on tyhjä ja eukko kakaroineen kyliä kiertämässä. Aina pitääkin +tässä asioita juosta. Amerikkaan minä lähden. Siellä sitä eletään +herroiksi, eikä ole aina isä-ukko kintereillä. (Laskee hinkin mökin +rappusille.) Täytyy kai odottaa siksi, kun eukko palaa, muuten on uusi +matka ja ankara ripitys edessä. Jääköön hinkki tuohon täälläoloni +merkiksi. (Poistuu vasemmalle.) + +_Liisa_ (tulee oikealta, työntää mökin ovea).. Ei taaskaan ketään +kotona. Se iankaikkinen kyläluuta! Missähän taas lienee verkkojaan +virittelemässä? Pitänee odottaa, kun lupasin kerran toimittaa asian. +(Työntää vahingossa hinkkiä, joka rämisten vierii ulommaksi). Sepä +vasta räminän pitää. Katsotaanpas, mikä siinä rämisi. (Avaa kannen ja +tirkistää sisään, mutta vetäisee äkkiä päänsä takaisin.) Hyi! Johan +arvasinkin, että tässä on koira haudattuna. Viinaltahan tuo tuoksahtaa, +ihan ilmeisesti. (Työntää kätensä kannuun, josta ottaa kolme +seteliä.) Ja tässä ovat verirahat, viinan hinta. Voi viheliäisyyttä, +voi surkeutta, ja voi sinuas, syntinen maailma! Odotappa, sinä +Toukka-Hennu, sinä saastaisen hengen palvelija ja kaiken pahan +lohikäärme! En poistu täältä, ennenkuin olen päässyt juoniesi perille. +(Osoittaa oikealle.) Tuolta ulommaisen kiven takaa pidän hinkkiä +silmällä. (Poistuu oikealle.) + +_Toukka-Hennu_ (tulee oikealta, kimppu luutavarpuja selässä.) +Höh... (Heittää varvut maahan.) Höh, höh, kuinka oli painava! Ihan +musertaa oli vanhat luuni. Ei ole köyhän elämä herkkua. Orjana täytyy +päiväkaudet raataa, jos mielii henkikurjansa säilyttää. Kyllähän ne nyt +huutavat, että köyhällekin paremmat ajat koittavat, kun köyhät vain +sitä vaativat. Mutta uskokaapa niitä! Yhdenmoisia ovat huutajat kuin +muutkin. Samaa maata! Raada sinä vain, Hennu, kuin karhu ja jalopeura, +ja anna kielenpieksäjäin ja hullujen jaarittelijain huutaa ja pauhata +kielensä uuvuksiin. Ei huuto hädästä päästä, parku päivistä pahoista. + +_Mäkelä_ (tulee oikealta). Hyvää päivää, Hennu! (Epäluuloisesti.) +Yksiksesikö puhelit? + +_Toukka-Hennu_. Kuten näette, arvoisa isäntä. + +_Mäkelä_. Ei mitään nenäkkyyttä tänään. Tärkeitä asioita lienet +aprikoinut, kun puhelu yksikseenkin luistaa. + +_Toukka-Hennu_. Oikein arvattu. Puhelin rikkauden kirouksesta. (Istuu +tekemään luutia.) + +_Mäkelä_. Hah, hah, haa! Vai jo rupeat sellaista tuntemaan, kun +Lähdekorven omistusoikeus lähenee. (Istuu kivelle.) + +_Toukka-Hennu_. Hökkelin saatte kyllä itse pitää. Ei se ikänä minun +käsiäni lämmitä. Rankkitynnyrit ja luutavarvut ovat edelleenkin +valtakuntanani. + +_Mäkelä_ (totisena). Lasketko leikkiä, vai pahako sinua riivaa? Olenhan +sanonut, että Lähdekorpi sinä hetkenä on sinun, kun minä saan Hakolan +isännyyden. + +_Toukka-Hennu_. Sepä juuri meneekin nokkanne ohitse; häviää kuin voi +lämpöiseltä leivältä. Asianne ovat Hakolassa huonolla kannalla. + +_Mäkelä_ (hämmästyen). Sekö ääni nyt on kellossa? Puhuit viimein aivan +toista. Sanoithan emännän olevan suostuvaisen. + +_Toukka-Hennu_. Samaa sanon nytkin. Emäntä on valmis antautumaan +rahasta vaikka paholaiselle. Mutta tytär on toista maata, ja hänestähän +nyt on puhe. + +_Mäkelä_ (ylpeästi). Ole huoletta. Kyllä minä tytön taivutan, kun vain +emäntä on puolellani. + +_Toukka-Hennu_. Puolellasi on täydellisesti. Sen on Toukka-Hennun kieli +saanut aikaan... Mutta tyttöön ei mikään pysty. Hänellä ei ole sinusta +yhtään hyvää ajatusta. + +_Mäkelä_ (nauraen). Vai ei yhtään hyvää ajatusta! Semmoisia voi mies +milloin tahansa tyttölapsiin itsestään mielenmäärin istuttaa. Hieman +kohteliaisuutta, hymyilyjä, imarteluja ja leluja, niin taipuvat kuin +lanka... Vaikka sormensa ympäri kiertäisi. + +_Toukka-Hennu_. Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa... Sitäpaitsi +sinulla on kilpailija. + +_Mäkelä_ (kavahtaen pystyyn). Kilpailija! Niinkö sanoit? Kuka uskaltaa +kanssani taistella? Ei ainakaan tämän kirkon kuuluvilla semmoista +löydy, ei vaikka lyhty kädessä haettaisiin. Köyhiä ovat summakaupalla +sanoen kaikki tyynni. Aina minä voin »kympin» heidän markka-vaivaistaan +vastaan panna. + +_Toukka-Hennu_. Lähempänä kuin luulet, ja oikein komea ja hieno... Ei +juo viinaa eikä polta tupakkaa, ja on siivo kuin mamselli. Liisa-täti +tekee kaikkensa sen asian hyväksi, ja luullakseni on Tyynekin poikaan +mieltynyt. + +_Mäkelä_. Liisa-täti! Mitä ihmettä sillä »Amerikan leskellä» on sen +kanssa tekemistä? + +_Toukka-Hennu_. Mitäkö tekemistä? Veri on toki vettä sakeampaa. + +_Mäkelä_. Veri... Tuhat tulimmaista, ethän vain tarkoita Hakolan +renki-Erkkiä. + +_Toukka-Hennu_. Oikein arvattu. Eikös kuvaukseni ole naulan päähän +osattu? + +_Mäkelä_. Jo nyt on maailma mullinmallin, Eurooppa edestakaisin. Ei +pysy suutari enää lestissään eikä räätäli pöydällään. Tuommoinen +maitoparta, poropeukalo, hänkö nyt muka Hakolaan isännäksi! Oh, sinä +Liisa-täti! Kylläpä viekkautesi ymmärrän. Olisi hyvä köyhäraukan olla +sekä isännän että emännän sukulainen. Kun minä saan Mäkelän herruuden, +niin kyllä tämän muistan. Saat totisesti lähteä Amerikkaan sinäkin +puuveitsellä hopeata leikkaamaan. + +_Toukka-Hennu_. Hah, hah, haa! Siellähän olisi tilaa levennellä ja +pöyhistellä. Mokomakin riikinkukko! + +_Mäkelä_. Tietääkö Hakolan emäntä sen asian? + +_Toukka-Hennu_. Tänään sen hänelle kerroin. + +_Mäkelä_. Mitä hän sanoi? Joko antoi Liisalle matkapassin, hä? + +_Toukka-Hennu_. Ei ollut uskovinaan koko juttua. Mutta silmien vihainen +mulkoilit kyllä ilmaisi suuttumusta. Taitavatpa koittaa Liisalle ja +Erikille kuumat päivät. Mutta minä sanon: omiaan heille kummallekin. + +_Mäkelä_. Tänä iltana minä menen Hakolaan ja laitan asiani valmiiksi. +Kunniakasta ei totta soikoon ole, kun on renki kilpailijana... (Katselu +ympärilleen.) Oletko varmasti yksin? + +_Toukka-Hennu_. Kuin taivaan lintu. Kukapa kurjalle kumppaniksi...? + +_Mäkelä_. Sano Juntulle, että hänen pitää olla valmiina. Huomenna +pannaan Kypärän tehdas taas käyntiin ja laitetaan hääviinat ja vähän +enemmänkin... Kyllä tiedät... tarpeen mukaan... ja sinä, Hennu, pidä +kiiltonappeja silmällä... + +_Toukka-Hennu_. Tottelen, herra kapteeni! + +_Mäkelä_. Hiljaa mäissä. Näin meidän kesken sanoen niiden tulo Kypärään +sopimattomaan aikaan on Juntulle kaikkein epäterveellisintä. + +_Toukka-Hennu_. Eiköpä tuo panisi herra kapteeniakin aivastelemaan, jos +asiat sille hollille kääntyisivät? + +_Mäkelä_ (ärtyisesti). En ehdi nyt turhuuksia kuunnella. Hyvästi! +Kirkossa kuulet, milloin palkkasi saat. (Poistuu vasemmalle.) + +_Toukka-Hennu_ (yksin). Vai turhuuksia! Älä uskokaan, että nahkasi +säilyy, jos kerran me muutkin kiikkiin joudutaan. (Menee mökin ovelle.) +Joku on ollut täällä ja jyristänyt ovea, koska asettamani merkki on +pudonnut. (Huomaa hinkin.) Tuossahan on hinkki. (Katselee ympärilleen.) +Hyvä isä! Eihän vain joku ole täällä? (Tarkastaa hinkkiä ja ilostuu.) +Ei mitään hätää... Tämä on Jussilan hinkki... Matti-tolvana on taas +matkassa. Ei milloinkaan opi viemään hinkkiä sovitulle paikalle... +Makaamaan on taas ollut kiire. Hyvä isä, jos joku olisi tullut... +(Poistuu hinkki kädessä vasemmalle.) + +_Jussilan Matti_ (vasemmalta unisena, haukotellen). Vai tolvana! +Itse olet oikein tolvanain tolvana. (Pui nyrkkiään Hennun jälkeen.) +Sainpas tietooni kujeenne Kypärässä. Kyllä nyt tämäkin poika itselleen +Mikonpäiväviinat hankkii. (Poistuu haukotellen vasemmalle.) + +_Liisa_ (oikealta). Erehdyt pahasti, poikaseni. Minä kyllä toimitan +Kypärän keitokset tällä kertaa parempiin suihin. Onpa minulla +nyt langat käsissäni. Koko roistojoukon kaadan yhdellä iskulla. +Kyllä ovatkin osanneet olla ovelia. Vuosikausia ovat kyläkuntaamme +ilkitöillään turmelleet. Mäkeläkin on nyt satimessa. En toki olisi +moista uskonut, vaikka huhuja kyllä on ollut kaikenlaisia... +Sisar-parkani! Jokohan nyt edes silmäsi aukenevat, kun saat tämän +kuulla? Pelastanpa Tyyne-tytön, pelastan valkean kyyhkyseni haukan +kynsistä. (Poistuu vasemmalle. — Toukka-Hennu ja vähän ajan kuluttua +Jussilan Matti, jolla on hinkki kädessä, tulevat näyttämölle.) + +_Toukka-Hennu_. Sinä olet yhtä varomaton... Et koskaan tottele +määräyksiä. Joku voisi saada vihiä asioistamme. + +_Jussilan Matti_. Saakoot, jos saavat. En tässä enää kauan hinkkiä +kanniskele. Minä lähden Amerikkaan. + +_Aapeli_ (laulaa oikealla). + + Öisin ma päässyt oksalle, + mutta oksa se oli löyhä. + Öisin ma saanut nätin tytön, + mutta ma olin köyhä. + + Voi, jos ne oksat kannattais, + niin laulelisin siellä, + etten mä oisi tässä kylässä + komioiden tiellä. + +(Tulee näyttämölle.) Ka, päivää, Jussilan perintöprinssi! Nälkäkö vai +rutto on Jussilan karjassa raivonnut, kun pojan itsensä on täytynyt +maitometsään lähteä? Vie sukkelaan isä-Masalle juotavaa, ettei janoon +näänny. Kuka talonväkeä sitte kurittaisi ja kerjuupojat kartanolta +karkoittaisi, kun sinäkin olet vielä tuommoinen naurisäijä! + +_Toukka-Hennu_. Pidä suusi pienemmällä, Aapeli. + +_Jussilan Matti_. Antaa suun soida, kyllä maailma ääntä vetää.. +(Poistuu oikealle.) + +_Aapeli_ (huutaa Matin jälkeen). Sano isä-Masalle terveisiä ja +kiitoksia viimeisistä! + +_Toukka-Hennu_ (ankarasti). Poika! Oletko taasen juonut! + +_Aapeli_. Se on tietty. Eiväthän pomot muuten rikastu, ellei köyhä +kansa juo. + +_Toukka-Hennu_. Sinä jumalaton! Sinä saatat meidät kaikki turmioon. + +_Aapeli_. Ehei! Minä täytän vain tehtävän, joka minulle on määrätty... +Minä juon. Muuten ei käy Toukka-Hennulla kauppa, eikä keräänny Mäkelän +paroonille kolikoita. + +_Toukka-Hennu_. Oletko huutamatta... joku saattaisi kuulla! + +_Aapeli_. Kuulkoot. Ei meidän leipämme siitä huonone. Mutta Mäkelän +paroonille se olisi parahiksi. Kyllä sen vielä linnaan toimitan, sen +saat nähdä. + +_Toukka-Hennu_. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse sinne kupsahtaa. +Olemme samassa kadotuksessa kaikki. + +_Aapeli_. Ole ilkkumatta... Jopa totisesti on aika lopettaa tämä +inhottava toimi. Kylliksi on jo pomolle kiskottu ihmisiltä omaisuutta. + +_Toukka-Hennu_. Vai kiskottu! Itse eivät osaa kiusojaan hillitä. Oma +suu tikanpojan surma. En ymmärrä kuka ilkimys on tyhmään kalloosi +tuommoisia meininkejä ajanut. Tiedäppäs, mies, että Suomessa tuhannet +rikkaat ja arvossapidetyt herrat ovat viinakauppiaita, eikä mikään +poikanulikka ole heitä sentakia könistelemässä. Elää sitä toki minunkin +täytyy ja sinun myös. + +_Aapeli_. Minusta sinun ei tarvitse välittää nyt enempää kuin +ennenkään. Ennen turvasin kerjuuseen, ja nyt kyllä elän vankkojen +käsivarsieni avulla. + +_Takasuon Junttu_ (tulee oikealta synkän näköisenä). Pian nyt saadaan +panna hampaat naulaan ja kuolla kuin koirat. (Istuu kivelle ja rupeaa +vuolemaan luutavarpuja). Ei ole mokomata ennen kuultu eikä nähty. +Maailman loppu lienee tuota pikaa käsissä. + +_Toukka-Hennu_ (hätäisesti). Hyvä isä sentään! Mitä on tapahtunut? Onko +kuuloja kuultu ja näkyjä nähty? + +_Takasuon Junttu_. Pahempaa, paljon pahempaa. + +_Toukka-Hennu_. Pahempaako! Hyvä isä! Minä aivan näännyn... Sano toki, +mitä on tapahtunut? + +_Takasuon Junttu_. Koko kylän väki on poissa järjiltään. + +_Toukka-Hennu_. Kylänkö väki poissa järjiltään? + +_Takasuon Junttu_. Niin. Ihan rutihulluina pyörivät kaikki. + +_Toukka-Hennu_. Mutta mitä sitte on tapahtunut? + +_Takasuon Junttu_. Mitäkö tapahtunut... Enkös sitä jo sanonut? No +kuulkaa sitten, mitä on tapahtunut: on alkanut juomalakko. + +_Toukka-Hennu_. Juomalakko! Henki menköön, jos käsitän sanaakaan. Onko +kylän väki lakannut juomasta? Jos niin on tapahtunut, niin minä sanon, +että se on heidän syntisen ruumiinsa loppu. Ruoka ja juomahan meidän +elomme ylläpitää. + +_Takasuon Junttu_. Ruoka ja juoma! Luuletko minun tässä siitä puhuvan, +hä? Vettäkö minä Kypärässä valmistan...? Minä puhun viinasta. Sitä on +kylän väki päättänyt lakata juomasta ja tietysti myöskin ostamasta. +Itse saamme nyt jäljellä olevat varastomme kallistella — uuden +laittamisesta ei puhettakaan. Virkaheitoksi tässä mies jääpi vanhoilla +päivillään... Joko käsität, mistä on puhe? + +_Toukka-Hennu_. Täydellisesti. Mutta mistä tuollainen hullutus on +saanut alkunsa? + +_Takasuon Junttu_. Sekö sen tiennee. Itse paholaisen rienausta lienee +koko touhu. Mattilan emäntä ja Hakolan Tyyne kulkevat kuin kiljuvat +jalopeurat listain kanssa ympäri ja keräilevät lakkolaisten nimiä. +Ala-ikäiset ja yli-ikäisetkin kuuluvat kelpaavan. Kohta tulevat kai +tännekin. + +_Aapeli_. Siihen listaan tämäkin poika nimensä piirtää. + +_Toukka-Hennu_ (kiivaasti). Piirrä vain, kelvoton! Mutta Toukkalan +ovea älä sen koommin avaa. — Vai Mattilan emäntäkin, vanha ihminen... +No, hän kai sen koko homman on keksinytkin. Kuinkas muuten... Jotakin +kai niistä aviiseista ja herrasplakaateista päähän nousee. Eihän tuo +päivään pitkään muuta teekään kuin niitä nuuskii... Kumma kun mieskin +sellaista kärsii... Ei Matti-vainaja vain olisi kärsinyt. Vähemmästäkin +jo käsiksi kävi. + +_Takasuon Junttu_. Niin, niin... Virkaheittoja tässä ollaan... Hampaat +naulaan vain. + +_Toukka-Hennu_ (rohkeasti). Ei sinne päinkään, Junttu hyvä. Kyllä +Lähdekorvessa puremista riittää. Sen uskallan minä taata. Lakatkoot +juomasta. Samantekevä. + +_Takasuon Junttu_. Mitä? Joko asia on selvä? + +Toukka-Hennu. No, saat sanoa valehtelijaksi, ellei ole. Torppa on kohta +minun. + +_Takasuon Junttu_ (iloisesti). Ja sinä, Hennu, minun. Mikkona pidetään +häät ja silloin tarjotaan Kypärän korven parasta tuotetta. + +_Toukka-Hennu_. Ja ruokaa pitää olla niin runsaasti, ettei kesken lopu, +niinkuin entisissä talkoissa, joissa viimeisen vieraan piti pataa +nuolla, kun ei muutoin ruuan makuun päässyt. + +_Takasuon Junttu_ (nousee iloissaan ja pistää puukon tuppeensa). Hih, +hei. Tunnenpa itseni keveäksi kuin viisitoistavuotias. Kyllä siellä +meidän häissä tanssitaankin. Kas näin, näin... (Pyörähtelee kankeasti +ympäri.) + +_Aapeli_. Hah, hah, haa! Sehän käy kuin pattijalka hevoselta. Mutta +jatka, jatka, saadaan lisää katsojia... Tuolla tulee Tyyne listoineen. + +_Takasuon Junttu_ (hätäisesti).- Joko...? Sukkelaanpa ehti... Nyt +Junttu-ukko katoaa. (Poistuu oikealle.) + +_Toukka-Hennu_. Ja Hennu-eukko myös. (Samaan suuntaan.) + +_Aapeli_ (päättävästi). Mutta minä poika jään ja piirrän kun piirränkin +nimeni listaan... Mutta Tyynellähän on Mäkelän parooni kintereillään... +Nyt sukkelasti syrjään, niin saan kuulla, mitä suhteita on nokkosella +ja valkoliljalla. (Poistuu. Tyyne ja Mäkelä tulevat näyttämölle.) + +_Mäkelä_. Kuuntele nyt minua edes silmänräpäys. + +_Tyyne_. En. Minulla ei ole kanssanne mitään tekemistä. + +_Mäkelä_. Enemmän kuin luulet. Minulla on jo äitisi suostumus. Huomenna +tuon sinulle kihlat, upeat kuin keisarinnalla. + +_Tyyne_ (uhkaavasti). Pois näkyvistäni! En tahdo kuulla enkä nähdä +teitä. + +_Mäkelä_. No no, kaunis kyyhkyseni. Älähän nyt ole noin vihaisena, kun +tosi on edessä. + +_Tyyne_. Pois, pois! + +_Erkki_ (tulee kiireesti oikealta). Hei, Tyyne, joko sinulla on paljon +nimiä? Katsoppa tätä. (Näyttää listaa.) Koko sivu täynnä. (Huomaa +Mäkelän.) Ahaa, täällähän on muitakin. (Katsoo Mäkelää aivan läheltä.) +Sehän on itse Mäkelän parooni. (Mäkelä väistyy taaksepäin.) Älkää +pelätkö. En minä ole nimismies. + +_Mäkelä_. Renki sinä olet. + +_Erkki_. Mutta rehellinen renki, eikö niin? + +_Mäkelä_. Rehellinen taikka epärehellinen, minulle aivan samantekevää. + +_Erkki_. Vai niin. Ette ole juuri kohtelias... Mutta sentään laulan +kunniaksenne. (Laulaa.) + + Vuonna kuusikymmentä kuus + tuli Suomeen laki uus, + viinaa kiellettiin polttamast' + ja ilonpäiviä viettämäst'! + +Eikös ole soma laulu? + +_Mäkelä_. Erinomainen. Mutta koska laulajat ovat huonoja renkejä, niin +sanon sinut ensi muuttopäivästä irti palveluksestani. + +_Erkki_ (hämmästyen). Vain isännällä on oikeus sanoa irti palvelijoita. +Milloin herra parooni on saanut Hakolan isännyyden? + +_Mäkelä_. Silloin kun Tyynen kihlasin. + +_Erkki_ (kiihkeästi). Tyynen kihlasit! Tyyne! Onko totta...? + +_Tyyne_ (Mäkelälle). Kurja valehtelija! Kuinka uskallatte? + +_Mäkelä_. Älähän nyt, haukkaseni. + +_Erkki_ (lyöden Mäkelää korvalle). Tuoss' on sinulle haukkaseni... ja +tuossa... (Mäkelä koettaa estää kädellään lyöntejä ja poistuu takaperin +näyttämöltä.) — Kuinka tuo lurjus uskaltaa sinua, Tyyne, lähestyä? + +_Tyyne_. Äidin luvalla. + +_Erkki_. Kuinka on mahdollista, että äitisi...? + +_Tyyne_. Luulen, että raha on hänen järkensä pimittänyt. Mutta minua ei +sillä koskaan voiteta. + +_Toukka-Hennu_ (tulee oikealta). Hyvää päivää, Hakolan Tyyne! +(Erkille.) Kuinka rengitkin joutavat näin arkipäivinä kylänkulkuun? + +_Erkki_. Tärkeät asiat vaativat. Me kuljemme nyt ihmisiä punnitsemassa. +Äsken tästä juuri karkoitimme yhden, jonka havaitsimme liian +köykäiseksi. Kohta nyt Hennukin killuu puntarin nokassa. + +_Toukka-Hennu_ (vihaisesti). Hävytön, kehtaatkin pilkata minua, vanhaa +vaimo-ihmistä! Itsesi pitäisi puntarin nokkaan ripustaa, senkin +puplikaani. Olisipa Matti-vainaja elossa, niin kyllä hän sinulle +näyttäisi. + +_Erkki_. Mitä semmoinen kömpelöjalka minulle näyt täisi? + +_Toukka-Hennu_ (lyöden käsiään yhteen). Vai kömpelöjalka! Komiat +sillä jalat oli, Matti-vainajalla. Puolta isommatkin ne olivat kuin +tuommoiset variksenvarpaat. (Osoittaa Erkin jalkoja.) Kun tytön vei +tanssiin, niin puolikuolleeksi riepoitti... Mutta sinä, köniskö, et +saisi edes minua, vanhaa vaimo-ihmistä, hengästymään. + +_Erkki_. Koetetaanko? + +_Toukka-Hennu_ (ylpeästi). Koetetaan vain. En minä pelkää. + +_Erkki_ (sivulle). Kyllä minä eukosta nyt kaikki pahat henget ulos +riepoitan. (Ottaa Hennua käsistä ja pyörittää tulisesti ympäri, +laulaen.) + + Vanhan kullan naama on kuin pieksun kaava, + eikä sen punoita kuin toinen poski; + uuden kullan luo on pitkänlainen malka, + siinä välillä on kuohuva koski. + +_Takasuon Junttu_ (tulee vihaisena näyttämölle). Hennu, Hennu! Mitä +peliä tämä on? (Vetää Hennun nutunliepeestä luokseen.) Vain minun +kanssani sinä tanssit, et kenenkään muun... (Uhkaavasti Erkille.) Pysy +ulompana vain, rengin sammakko! Kyllä Hennun ja minun kaupat pitävät. + +_Erkki_ (nauraen). Pidä varasi, Takasuon Junttu. Hennu on ilkeä +veikale, joka pian luistaa käsistäsi. + +_Takasuon Junttu_. Eikä luista. Junttu-ukko osaa kyllä omansa pitää... +Hennu, mitä sinulla on tuon veijarin kanssa tekemistä? Miksi rupesit +hänen kanssaan hyppimään, hä? + +_Toukka-Hennu_ (hengästyneenä). Höh... höh... höh... höh... mitäs... +höh... kun pilkkasi... höh... + +_Takasuon Junttu_. Ketä pilkkasi? Minuako? + +_Toukka-Hennu_. Ei... höh... kuin... höh... Matti-vainajaa. + +_Takasuon Junttu_. No kaikkea... Sen edestä nyt ei enää kannata +hyppiä... Hän on jo kuollut ja kuopattu... Parasta on, että tästä +lähtien hypit vain minun puolestani... Kuuletko, Hennu, että vain minun +puolestani. + +_Mäkelä_ (tulee näyttämölle poski siteessä). Se on häpeällistä, se on +kunnotonta! (Osoittaa Erkkiä.) Tuo mies, tuo renkireuhkana tuossa, on +kohdellut minua kuin kerjäläistä, kahlekoiraa. Hän on lyö nyt poskeni +aivan pilalle. Tuollainen mies on häpeäksi koko kylälle. + +_Erkki_. Sinunlaisesi mies on häpeäksi koko maailmalle. Tekisi hyvän +työn, ken pieksäisi moisen peikon hengiltä. + +_Toukka-Hennu_. Kuulkaapas sitä sisua ja sitä sappea! (Erkkiä uhaten.) +Sen sanon sinulle: hiljaa minun pihassani. Täällä ei semmoinen mies saa +rehennellä. Mene paikalla tiehesi. + +_Erkki_. Menen kun haluttaa... Tule, Tyyne, täällä ei meillä ole mitään +tehtävää. Listaimme nimet eivät täällä lisäänny. (Tyyne ja Erkki +poistuvat.) + +_Mäkelä_ (raivoissaan). Kauheus ja perikato! Noinko Hakolan emännän ja +minun aikeitani uhitellaan! + +_Toukka-Hennu_. Uhittelu ei tule pitkäaikaiseksi, sen takaan... Menen +paikalla Hakolaan ja kerron kaikki. Vielä kerran soikoon Toukka-Hennun +kieli. Se on viimeinen virteni tässä asiassa. Mutta se olkoonkin +voimakas kuin salama ja jyrinä. + +_Takasuon Junttu_. Voimakas ja niin väkevä, että sepposten selälleen +ponnahtaa Lähdekorven ovi meidän kummankin sisään käydä. (Hennu, Junttu +ja Mäkelä poistuvat.) + +_Aapeli_ (tulee näyttämölle). Hakolaan lähden minäkin... Siellä soikoon +myös Aapeli-pojan kieli... Se on ensimmäinen ja viimeinen virteni +tässä asiassa. Mutta se olkoon pelastava ja vapauttava kuin rauhan +sanansaattaja. Se sulkekoon ikipäiviksi Mäkelän paroonilta Hakolan ovet +ja vapauttakoon valkean kyyhkyn joutumasta haukan kynsiin. (Poistuu.) + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Metsäinen seutu. Perällä isonlainen amme, oikealla salapolttimo, joka +ei näy katsojille. Väliverhon auetessa Mäkelä ja Junttu näyttämöllä. + +_Mäkelä_ (sivuilleen vilkuillen). Ja yksi tynnyri, muista se, oikein +hyvää... Se on häitä varten... Kyllä ne nyt kumminkin pidetään, +vaikka tikut tanssisi... Tuskinpa sitä sitten enää muita keitoksia +laitetaankaan. + +_Takasuon Junttu_. Turhaa se on jo tämäkin... Kukapa nyt enää juo, kun +kaikki ovat lakossa. + +_Mäkelä_. Niin, kukapa nyt enää juo... ja muutenkin joutaa tämä homma +jo jäädä ainakin joksikin aikaa. + +_Takasuon Junttu_. Kyllä ymmärrän yskän... Nyt täytyy olla vähän aikaa +pyhä ja puhdas kuin kyyhkyläinen. Paksu musta viiva entisyyden yli, +ja sitten uuteen, valoisampaan elämään... Niin, niin... Maassa maan +tavalla taikka maasta pois. + +_Mäkelä_. Oikein, Junttu-ukko! (Nauraa.) Se naula sattui Hakolan +Erkkiin eilen illalla oikein puustavillisesti... Kruununsarka on nyt +pojalla poljettavana. + +_Takasuon Junttu_. Mitä? Oliko Hennun käynnillä seurauksia? + +_Mäkelä_. Olipa tietenkin. Erkki ajettiin maailman kylille, eikä +Liisa-täti saa Hakolan emännälle näyttäytyä ennenkuin tekee vakavan +katumuksen ja parannuksen häijynilkisistä meiningeistään. + +_Takasuon Junttu_. Siinäpä puhdasta tehtiin. + +_Mäkelä_. Niin oli emäntä riehunut kuin leijona... Nyt on tällä pojalla +tie avoinna, sileä kuin höylätty. Huomenna vien kihlat. Upeat ja komeat +ne ovat, eikä niitä olekaan ostettu rengin rahoilla. + +_Ääni metsästä_ (synkkä ja kolkko). Ne on ostettu viinarahoilla. Ne on +ostettu köyhäin hiellä ja kunnialla. + +_Mäkelä_ (hirmuisesti säikähtäen). Huu, huu! Auttakaa! Kummituksia, +kiinniottajia! Auttakaa, auttakaa! En minä ole viinankeittäjä... Se on +Juunt... tuu. (Pakenee.) + +_Takasuon Junttu_ (raivoisasti). Vai Juunt... tuu, sinä jänishousu! +(Astuu jonkun askelen Mäkelän jälkeen.) Viinapannuun pitäisi pistää +koko vintiö. Rahat kyllä kiskoo ihan vihoviimeiseen penniin, mutta +noin menee, kun niiden takia pitäisi vähän taistella ja vaivaa nähdä. +Mene, mene, mutta usko pois, että jos minä kaadun, niin kaadut sinäkin. +(Puistaa nyrkkiä Mäkelän jälkeen.) + +_Aapeli_ (tulee näyttämölle nauraen). Hah, hah, haa! Sehän lensi kuin +vimmattu. Olisi ollut vain uuniluuta ratsuna, niin hornaan olisi kai +rientänyt tervehtimään omaa isäntäänsä, paholaista. + +_Takasuon Junttu_ (vihaisesti). Poikariiviö! Olitpa kujeellasi vähällä +saada minutkin käpälämäkeen. Heitä pois semmoiset! Ne eivät sovi täällä! + +_Aapeli_. Huihai, Junttu-ukko! Niin löyhässä et toki satulassa istu. +Luulenpa, että pahempi rymäkkä siinä käydä saisi, ennenkuin sinä +Kypärästä pakenisit... Ja onhan sinulla henkivartija... Toukka-Hennu +valvoo ja vartioi sinua kuin lohikäärme kulta-arkkua. + +_Takasuon Junttu_. Tiedän kyllä Hennun olevan uskollisen vartijan... +Mutta olen kuitenkin vähän niinkuin aralla hengellä ja pahain +aavistusten mukuroima... Näin näet äsken nukahtaissani pahan unen. Amme +tuossa, tuo vanha uskollinen palvelijani, oli olevinaan säpäleinä, +ja viinapannussa keittää poristettiin perunoita... Ja jalkani olivat +olevinaan raskaat kuin lyijypalat. En saanut niitä paikaltaan +hievahtamaankaan. + +_Aapeli_ (totisena). Se on paha uni. Tuho on tulossa sinullekin, +Takasuon Junttu. + +_Takasuon Junttu_ (iloisesti). Unien uskoja, varjojen pelkääjä! Häät +tälle pojalle ovat tulossa. (Poistuu oikealle ja tulee saman tien +takaisin tuoden isohkon viina-astian.) Tässä ne ovat Takasuon Juntan +ja Toukka-Hennun hääviinat. Puolta huonompaan saa Mäkelä tyytyä... Jos +haluat maistaa jo näin etukäteen, niin tuolla pannun luona on pullo. + +_Aapeli_ (totisesti). En juo enää. + +_Takasuon Junttu_. Mitä? + +_Aapeli_. En juo enää. Olen ruvennut lakkoon. + +_Takasuon Junttu_. Lakkoon? Sinäkö lakkoon? + +_Aapeli_. Niin. + +_Takasuon Junttu_. Pilkkaatko minua, vanhaa miestä, vai joko tuolla +tullessasi kallistelit pulloa? + +_Aapeli_. Ei kumpaakaan. + +_Takasuon Junttu_. Mutta jos olet lakossa, niin mitä riivattua sinulla +on sitten täällä salapolttimolla tekemistä, hä? + +_Aapeli_ (viattomasti). Tulin kysymään, etkö sinäkin Junttu rupea +lakkoon. + +_Takasuon Junttu_ (kiivaasti). Hävytön lurjus! Ellet olisi +Toukka-Hennun sisarenpoika, niin antaisin sinulle semmoisen +korvapuustin, että sen ikäsi muistaisit. Mutta nyt... hah... hah... +haa... voin koko asian kuitata naurulla. Takasuon Junttu juomalakossa! +Sukkela pila, Aapeli-poika, se täytyy myöntää. + +_Aapeli_. Ja lieventävä asianhaara, kun satimeen tarttuu. (Poistuu +oikealle.) + +_Jussilan Matti_ (tulee vasemmalta näyttämölle pussi selässä). Päivää, +Junttu! (Heittää pussin maahan.) Saako täällä vielä vanhalla kaupalla? +Tulee tässä Mikko ja muita juhlia. (Istuu mättäälle.) + +_Takasuon Junttu_. Poika-lurjus, miten sinä tiesit täällä olostani? + +_Jussilan Matti_. Tiesinpähän vain, kuten näet. Tuuli minulle jutun +tarinoi. + +_Takasuon Junttu_. Mistä olet saanut pussisi sisällön? + +_Jussilan Matti_. Myllytiellä... vähän joka säkistä. + +_Takasuon Junttu_ Kunnoton! Selkäsaunan sietäisit. Jos isäsi saisi +asiasta vihiä, niin saisitpa tanssia. + +_Jussilan Matti_. Isänpä kanssa näitä teitä ensiksi kuljin. +Mustan-Kiian polttimolla käytiin... Olin silloin polvenkorkuinen +poikakloppi. Paluumatkalla isä myötäänsä otti ryyppyjä ja antoi +minullekin pari kertaa pienen tilkan. + +_Takasuon Junttu_. Siispä olet isäsi poika, eikä minulla ole mitään +sitä vastaan. (Huutaa). Hoi, Aapeli! Tuopa pullo tänne ja tarjoa +vieraalle. + +_Aapeli_ (tulee oikealta pullo kädessä). Päivää, Jussilan pikku isäntä! +Joko sinäkin kerjuupussia kanniskelet? (Potkaisee pussia.) Pulleampi on +tuo kuin se, jota ennen muinoin minun selässäni pilkkasit. + +_Jussilan Matti_. Älä nyt, Aapeli, joutavia lapsellisuuksia muistele. +Anna tänne tuo pullo, ja juodaan sovinnon malja. + +_Aapeli_. Enkä anna. Veisit sen nimismiehelle, jonka yllyttäisit +kimppuuni, niinkuin ennen Mikkolan kahlekoiran. (Puristaa pulloa.) +Sitäpaitsi on tämä aivan liian väkevää. Jussilan hapankalja on sinulle +paras ja terveellisin juoma. + +_Takasuon Junttu_. (Vakavasti). Lopeta jo, Aapeli! (Ottaa pullon ja +antaa Jussilan Matille.) He, ota nyt oikein ryssänryyppy! (Poistuu +oikealle.) + +_Aapeli_ (laulaa). + + Kunnon miehiä isä lie, + mutta poikapa viinaa maistaa, + Kypärän korvesta jyväpussilla + ilojuomaa vaihtaa. + +_Jussilan Matti_. Laula sinä vain... Minä juon. Kas näin. (Juo.) + +_Aapeli_. Latki, latki! Ei tule toista kertaa semmoista viinaa +kielellesi. + +_Jussilan Matti_. Kyllä sitä Juntalla on. (Juo.) + +_Aapeli_. On kyllä, mutta ei sitä sinun pulloosi panna. + +_Jussilan Matti_. Kyllä Junttu panee. (Juo.) + +_Aapeli_. Eikä pane. Harmaalla sikunalla hän sinun pullosi täyttää. + +_Jussilan Matti_. Sinä valehtelet! Minä, ison talon poika, en huoli +sikunasta. + +_Aapeli_. Jyvien varkaalle ei anneta parempaa. + +_Jussilan Matti_. Mutta minä en huoli huonosta! Kuulitko? Minä en huoli! + +_Aapeli_. Kiitä, kun jotakin saat. (Poistuu.) + +_Jussilan Matti_ (yksin). Hih hei! (Puistaa pulloa.) Tämä on kirkasta +ja kaunista kuin lähteen vesi! Tällaista täytyy minunkin saada. (Juo. +Laulaa.) + + Tullessani minä ryypyn sain + ja jouluna sain toisen, + Mikonpäivänä toivon saavani + punssilokeroisen. + +_Takasuon Junttu_ (tulee oikealta). Hiljaa minun huoneessani! Täällä ei +saa huutaa! + +_Jussilan Matti_ (pöyhkeästi). Minä huudan niin paljon kuin haluttaa! +Mutta sinun pohjaanpalaneesta sikunastasi en huoli. Minä tahdon +puhdasta viinaa! + +_Takasuon Junttu_ (vihaisesti). Mies, oletko rutihullu, vai joko vedit +liian pitkän ryypyn? Minunko keitokseni pohjaanpalanutta sikunaa? +(Sieppaa pullon ja puistaa sitä.) Katso tätä! Eikö se ole puhdasta +viinaa, häh? + +_Jussilan Matti_. On. Mutta minun pullooni kuulut panevan huonompaa. +Mutta minä en huoli... en... en. (Osoittaa viina-astiaa.) Tuosta +astiasta minä tahdon! Kuulitko? Juuri tuosta. + +_Takasuon Junttu_. Sitä sinä et saa. Se menee parempiin suihin. + +_Jussilan Matti_. Vai en saa? Saan kyllä. Sen näytän sinulle, +äijä-parka! Minä vien koko tynnyrin. (Käy viina-astiaan käsiksi.) + +_Takasuon Junttu_ (julmistuen). Nulikka! Vai minun hääviinani! (Töyttää +Mattia niin, että Matti kaatuu suulleen näyttämölle.) Siitä sait sekä +sikunat että puhtaat viinat! (Ottaa Matin jauhopussin ja heittää sen +hänen päälleen.) Tuosta saat vielä kaupantekijäisetkin! + +_Aapeli_ (tulee kiireesti oikealta). Nyt se pamahtaa, ja kohta Takasuon +Juntun pannussa perunat porisevat. (Juntulle.) Hei, mies! Laita jalkasi +juoksukuntoon. Hurtat ovat saaliin haussa. + +_Takasuon Junttu_. Hurtat... saaliin haussa... Lörpötteletkö, vai onko +tosi edessä? + +_Aapeli_. Sanantuoja selvittäköön. + +_Toukka-Hennu_ (tulee hengästyneenä). Höh... höh... Lähtekää, Jumalan +luomat, tiehenne! Höh... höh... Ihan ovat kintereilläni. Kyllä ovat +tulleet, mutta eivät toki minulle vertoja vedä. + +_Takasuon Junttu_ (hätäisesti). Ehtiikö mitään ottaa mukaan? + +_Toukka-Hennu_. Ei, ei. (Vilkaisee taakseen.) Hui! Siellä jo ovat! +(Hennu ja Aapeli poistuvat kiireesti.) + +_Takasuon Junttu_. Vaikka henki menisi, niin hääviinoja en jätä. (Ottaa +viina-astian ja poistuu kiireesti toisten jälkeen.) + +_Ääni oikealta_. Tulemme »kreivin aikaan». Tehdas on täydessä +käynnissä. Missä tehtailija lienee? + +_Lautamies_ (tullen näyttämölle). Täällä hän vetelee makeita unia. +(Huutaa Jussilan Matille.) Nouseppa vieraita vastaanottamaan! Tulikin +jo sammuu pannusi alta. + +_Nimismies_ (tulee myös näyttämölle). Ahaa, lurjus! Jouduitpa kerrankin +kynsiimme. Kyllä sinut nyt höyhennämme. Nouseppa joutuin tekemään tiliä +hommistasi! Mitä? Etkö aio totella kruunun käskyä? Kyllä minä sinut +opetan! (Potkaisee Mattia kylkeen.) + +_Jussilan Matti_ (nousee kylkiään pidellen). Ai, ai, ai, ai... (Sieppaa +äkkiä jauhopussin ja lyö nimismiestä vasten kasvoja.) Tuosta saat, +senkin rankkitynnyri! (Nimismies silmiään hieroen ja pärskyttäen +pakenee taaksepäin Matin häntä yhä läimäytellessä.) Vai rääkkäämään +rupeat minua, ison talon poikaa! Minä en kumminkaan juo sinun +sikunaasi! Itse saat sen viime tilkkaan särpiä, senkin salapolttaja! + +_Lautamies_ (hämillään). Onko meitä petetty? Tuo poikako täällä viinaa +keittää? Ja missä on Junttu? (Huutaa Matille.) Hoi, maitoparta! Mitä +sinulla on täällä polttimolla tekemistä? + +_Jussilan Matti_ (huomaa lautamiehen). Vai olet sinäkin siinä, +kerjäläis-Aapeli! Tuosta saat! (Läimäyttää lautamiestä pussilla +päähän.) Muistatko, kun meidän ovella (Läimäys.) leipäpalaa kerjäsit? +(Useita läimäyksiä.) Siitä saat sinäkin, viinakauppias, osasi. +(Hypähtelee horjahtavin askelin.) Hih hei! En minä tuommoisia +rääsyäijiä pelkää! + +_Nimismies_ (tarttuu takaapäin Matin molempiin käsiin). Kyllä minä +sinulle rääsyäijän näytän. (Ärjäisee.) Tiedätkö, kenen kanssa olet +tekemisissä? + +_Jussilan Matti_. Ha, ha, haa! Viinapannun ja rankkitynnyrin. + +_Nimismies_ (kiertäen Matin eteen). Katso minua! Olenko minä viinapannu +vai rankkitynnyri? Hä! + +_Lautamies_ (lähestyy Mattia). Ja katso minuakin! Olenko minä +kerjäläis-Aapeli? + +_Nimismies_ (ottaa Malilta jauhopussin ja läimäyttelee vuorostaan +häntä.) Tuosta saat nyt sinäkin vuorostasi. Vai sillä lailla sinä +esivallan palvelijoita kohtelet! Kyllä minä sinulle parempia tapoja +opetan! (Matti hoipertelee taaksepäin ja kaatuu pitkäkseen, johon +asentoon jää.) + +_Lautamies_ (nuttuaan puistellen). Siitä pojasta ei tänä iltana saa +tolkkua. Taitaapa olla isänsä poika. + +_Nimismies_. Omena ei putoa kauaksi puusta. Mutta tolkun hänestä kyllä +saamme, jahka käräjätupaan mennään. Nyt nukkukoon itsensä selväksi, +sillä jos vielä hänen kanssaan viivymme, niin luistaa pääsyyllinen +tiehensä. Ehkäpä se on tarkoituskin. Kukapa noista veijareista selvän +ottaa. + +_Lautamies_. Junttu on monesti käsistämme luistanut. Pahoin pelkään, +ettemme häntä nytkään tavoita. + +_Nimismies_. Sama se. Onhan meillä nyt todistaja. Pitäisikö poika +pistää köysiin? + +_Lautamies_. Tuskinpa. En luule hänen pakoon pyrkivän. + +_Nimismies_. Ja nyt toimeen! Ensiksi etsimme tämän metsän ja sitten +koko seudun. Viinankeittäjäin joukkiota emme tällä kertaa laske +käsistämme. + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Hakolan tupa. Perällä ikkuna, kummallakin puolella ovi. +Vasemmanpuolisessa peränurkassa penkeillä ympäröity pöytä. Tuoleja +siellä täällä. Tulisija oikeanpuolisessa peränurkassa. Väliverhon +auetessa Tyyne istuu avoinna olevan ikkunan luona ja ompelee. + +_Tyyne_ (laulaa). + + On itku iltavirteni + ja aamulauluni, + oi, jospa pian joutuisi + jo viime hetkenil + +_Ääni ulkoa_. Päivää, Tyyne! Heitä jo laulusi tuonnemmaksi ja +lähde seppelten sidontaan. Tuolla jo toisia lakkolaisia mustanaan +metsänrinnettä lähestyy. Kauniiksi se juhlahuone saada täytyy, +oikein ihanaksi. Viheriät seppeleet ja tuoksuvat kukkaset hyväilkööt +juhlijain silmiä. Onhan tämä juomalakko kyläkuntamme merkkitapauksia. +Merkilliseksi ja unohtumattomaksi muodostukoon siis lakkolaisten +juhlakin. Tuletko mukaan? + +_Tyyne_ (surullisesti). En tule. + +_Ääni ulkoa_. Mitä? Etkö tule? + +_Tyyne_. En. + +_Ääni ulkoa_. Sepä ihmeellinen päähänpisto! Kuinka sinä, lakon +innokkain alkuunpanija, voit juhlahommista pois jäädä? Mutta eläköön +vapaus! Minun täytyy rientää. + +_Tyyne_ (kävellen edestakaisin). Niin, niin. — Menkää te vain, jotka +voitte. Sitokaa seppeleitä, koristakaa juhlahuoneita ja tehkää työtä +valon ja valistuksen hyväksi. Niin aioin minäkin tehdä, mutta nyt en +voi. Elämäni on murrettu, keväimeni kaunein unelma tuhottu. Edessä on +pimeys, synkkä pimeys, jossa ei näy ainoatakaan valopilkkua. (Istuu +pöydän luo ja painaa kasvot käsiinsä.) + +_Ääni ulkoa_ (laulaa). + + Kun pojat ne raitilla laulelee, + niin metsä se urkuna raikaa. + Minä se riiasin toisen omaa... + Minkä ne mulle taitaa? + + Syö sinä tyttö sun isäsi leipää + ilman surematta. + Minä sitä syön tuota mieronrieskaa + surun ja murheen kanssa. + +(Laulun loputtua Erkki tulee näyttämölle.) + +_Tyyne_ (nousten). Erkki! + +_Erkki_. Kah, täälläpä olet, Tyyne! (Pudistaa Tyynen kättä.) Tulin vain +hyvästi sanomaan, kun näin äitisi menevän pois kotoa. Sitte lähden. + +_Tyyne_ (istuen entiselle paikalleen). Minne lähdet, Erkki? + +_Erkki_ (pöytään nojaten). Minnekö? Avaraan maailmaan. Humiseva tuuli +tuolla ulkona tietää paremmin matkansa määrän kuin minä. (Laulaa). + + Kodittoman taivas on pilvessä + ja sen poluille sataa lunta. + Ei sitä kauan kestänyt + tuota rakkauden unta. + + Orvoksi jäin minä äidistäin, + ja mailma on kylmä kuin rauta. + Aavalle merelle mä purjehdin, + sen povi on orvon hauta. + +Oikeastaan en saisi enää täällä viipyä, en tämän talon ovia aukoa. +Mutta raskaalta tuntuu ero, raskaalta lähtö vieraille veräjille, +vieraiden ihmisten pariin. Täällähän olen koko elämäni elänyt, täällä +lapsesta mieheksi ylennyt. Olen oppinut rakastamaan tätä seutua ja +tätä kotia kuin omaa kotiani. Kovin oudolta tuntuu nyt oloni. Olen +kuin paikastaan irti temmattu, juureton puu... Ja sinua, Tyyne, +kasvinkumppanini, en saata milloinkaan unhottaa. + +_Tyyne_. En minäkään sinua, Erkki. + +_Erkki_. Ja kuitenkin täytyy meidän erota, erota iäksi... Se on äitisi +järkähtämätön tahto. + +_Tyyne_. Sen tiedän, Erkki... Tiedän liiankin hyvin. Eikä näytelmä ole +vielä loppuun näytelty. Pahin on vielä jäljellä. + +_Erkki_. Minä tiedän, mitä tarkoitat. Voinetko kestää taipumatta? + +_Tyyne_ (varmasti). Minun täytyy. En voi tehdä vastoin vakaumustani ja +vastoin omaatuntoani. + +_Aapeli_ (tulee näyttämölle ja laulaa). + + Suru se sai näin nuoren pojan + paloviinaa juomaan, + kun kultani sormess' on kultainen sormus, + toisen pojan tuoma. + + Eikä sitä sanaa sanoa saisi + mun vanhalle mammalleni, + että rakkauden panttina on + mun hellä sydämeni. + +(Kumartaa Tyynelle ja Erkille.) Hyvää päivää, ystävät ja kylänmiehet! +Onnittelen, onnittelen! + +_Tyyne_. Ketä onnittelet? + +_Aapeli_. Teitä molempia tietysti. + +_Erkki_. Ja minkätähden? + +_Aapeli_. Sentähden, että te olette olemassa ja olette täällä näinikään +kahden kesken. + +_Erkki_. Etkö tiedä, että olen sanomassa Tyynelle ikuisia jäähyväisiä? +Etkö tiedä, että minun on iäksi täältä lähdettävä? + +_Aapeli_. Tiedän. Mutta tiedän myöskin, että se, jonka piti tulla +tiellesi, lähtee sinua ennen... Ja siksi onnittelen. + +_Erkki_. Mitä tarkoitat? En ymmärrä sinua. + +_Aapeli_. Mitäkö tarkoitan? Hah, hah, haa! Tietysti sitä suuren suurta +kuperkeikkaa, joka pian paiskaa muutaman »pomon» nurin ja panee koko +kylän liikkeelle ja kaikki sen kielikellot laulamaan. + +_Tyyne_. Aapeli! Puhut kovin sekavasti. Oletko rikkonut lakkolupauksesi? + +_Aapeli_. Ja mitäpä sitten, jos olisinkin rikkonut! Olenhan vain +kerjäläis-Aapeli... Toukka-Hennun sisarenpoika... En korkealta kaadu, +luudan päältä lattialle. + +_Tyyne_. Itse minä mies olen, vaikka sukuni sutena juoksisi. + +_Aapeli_. Niin uskoin minäkin kerran. Kohotin siipeni korkeammalle +kuin ne jaksoivat kantaa... Sudella on suden poikaset. Kohta tässä +valhenaamarit putoilevat. + +_Toukka-Hennu_ (tulee näyttämölle). Poika-vetelys, täältäkö minä sinut +vihdoin löydän! Joudutko siitä työhösi? (Vetää Aapelia hihasta ovelle +päin.) + +_Aapeli_ (nykäisee hihansa irti). Vai niin, täti! Sinäkö minua työhön +hoputat? Tietäisitpä, mihin työhön kasvattisi on menossa, niin tuskinpa +hoputtaisit. Mutta olkoon menneeksi, kun niin tahdot. (Kumartaa +Tyynelle ja Erkille.) Hyvästi! En pidä rikkaista, mutta sinua, Tyyne, +kiitän. Jos kaikki rikkaat olisivat sinun laisiasi, niin tuskinpa +minun laisiani olisi niin paljon. Kerran kohotit köyhän henkiparkani +korkealle. Tulevaisuuteni heijasti jo niin lupaavana. Oma syyni on, +että jälleen vaivuin, vaivuin entistäänkin alemmaksi. Hyvästi vielä +kerran! Älkää kovin ankarasti tuomitko kerjäläis-Aapeli parkaa. +(Poistuu.) + +_Toukka-Hennu_ (aikoo seurata Aapelia, mutta huomaa Erkin). Ja sinäkin +täällä? + +_Erkki_. Kuten näette. + +_Toukka-Hennu_. Kenen luvalla olet uskaltanut astua tämän kynnyksen yli? + +_Erkki_. Omalla luvallani. + +_Toukka-Hennu_ (uhaten). Mene paikalla tiehesi! + +_Erkki_ (pilkaten). Hah, hah haa! En ole yhtä kiltti poika kuin Aapeli. + +_Toukka-Hennu_. Tiedänpä yhden, joka saa jalkasi liikkeelle. (Poistuu +kiireesti, mutta törmää Liisaan, joka juuri tulee näyttämölle.) + +_Liisa_ (pilkallisesti). Ohhoh! Joko tuli kiire, Toukka Hennu? Muuten +turhaa vaivaa! Tulet kaikessa tapauksessa liian myöhään. Nimismies +ja lautamies veivät jo varastosi viimeiseen tilkkaan. Jo tuli lakko +Toukkalaankin. + +_Toukka-Hennu_ (säikähtäen). Nimismies, lautamies! (Pui nyrkkiä +Liisalle.) Sinä valehtelet! Kiiltonapeilla ei ole Toukkalassa mitään +tekemistä. (Poistuu.) + +_Liisa_ (hänen jälkeensä). Kävitpä satimeen kerran sinäkin, +Toukka-Hennu. Tulipa kerran sinullekin tilintekojen aika. (Tyynelle ja +Erkille.) Täälläpä olette, lapseni... Mutta nyt teidän on erottava. +Emäntä ja Mäkelä saapuvat ihan paikalla. Tule, Erkki. Me »karkoitetut» +olemme tässä luvattomalla alueella. + +_Erkki_ (uhkaavasti). En tule. Vielä kerran tahdon nähdä Mäkelän +»paroonin» silmästä silmään. + +_Liisa_. Ei mitään tyhmyyksiä, Erkki. Jos nyt kiltisti seuraat +neuvojani, niin luulenpa, ettei kestä kauan, ennenkuin saat uudelleen +tavata Tyynen. + +_Tyyne_. Jos Erkki poistuu, poistun minäkin. + +_Liisa_. Sinä jäät koreasti paikallesi. Se on äitisi järkähtämätön +tahto. + +_Tyyne_ (hämillään). Joko sinäkin, täti, asetut minua vastaan? + +_Liisa_. Se on täytymys. (Vilkaisee ikkunasta.) Niin, siinä jo ovat. +Tätä tietä, Erkki. (Poistuvat kiireesti vasemmalle.) + +_Tyyne_. Siis yksin, aivan yksin... Mutta kestää minun täytyy, tulkoon +vaikka mitä. Jyrisköön ukkonen, iskekööt salamat ja raivotkoot raju +ilmat, minä en taivu... En. + +_Mäkelä_ (tulee oikealta, kainalossa mytty, jonka laskee pöydälle). +Hyvää päivää, Tyyne! (Tarjoaa kättä. Tyyne ei ole näkevinään.) Vai +niin... Yhäkö minua vielä ujostelet? Odotappa, kyyhkyseni... Minulla on +täällä sinulle tuomisia. (Osoittaa myttyä.) Tyyne! Avaahan tuo käärö, +niin saat nähdä jotakin oikein kaunista. Ihan silmäsi huikaistuvat. Et +unissasikaan ennen ole semmoista nähnyt. Ja kaikki, mitä siellä on, +saat sinä aivan ikiomaksesi. Mutta sitte täytyykin sinun minua oikein +kauniisti kiittää. (Nauraa mairittelevasti. Työntää myttyä Tyyneen +päin.) Avaappa nyt! + +_Tyyne_. En avaa. + +_Mäkelä_. No, arvaa sitten, mitä siellä on? + +_Tyyne_. En arvaa. + +_Mäkelä_. Etkö halua avata etkä arvata? + +_Tyyne_. En kumpaakaan. + +_Mäkelä_. Mutta minäpä avaan, niin saatpa nähdä koreuksia. + +_Tyyne_. Antaa olla avaamatta. En välitä rihkamastasi! + +_Mäkelä_ (loukkaantuneena). Mitä? Rihkamastasi? Rihkamaako luulet minun +tarjoovan? Tiedäppä, ettei kolmen vuoden renginpalkalla maksettaisi sen +sisältöä. Rihkamaa en toki morsiamelleni kanniskele. + +_Tyyne_. En ole morsiamesi. + +_Mäkelä_. Olet kun oletkin. Kas tässä kahle, joka sinut iäksi +vangitsee. (Kaivaa taskustaan pienen rasian ja ottaa siitä sormuksen.) +Ojennappa nimetön sormesi, niin pistän tämän siihen. + +_Tyyne_. En koskaan. + +_Mäkelä_. Mitä? Eikö sekään kelpaa? Etkö huoli sormuksestani? + +_Tyyne_. Johan sanoin. En koskaan! + +_Hakolan emäntä_ (on tullut perässä ja kuullut viime osan +keskustelusta). Tyyne, ota paikalla sormus! + +_Tyyne_. En ota. + +_Hakolan emäntä_. Sinä tiedät tahtoni. + +_Tyyne_. Tiedän. Mutta omatuntoni vaatii tällä kertaa noudattamaan omaa +tahtoani. + +_Hakolan emäntä_. Hakolassa on vain yksi tahto, jota tässä asiassa +noudatetaan, ja se on minun. Ota paikalla sormus! + +_Tyyne_. En voi. + +_Hakolan emäntä_. Kunnoton! Poistu paikalla silmäini edestä äläkä +näyttäydy, ennenkuin ymmärrät antaa arvoa äitisi hyville aikomuksille. + +_Tyyne_. Äiti, äiti! Miksi vaadit minulta mahdottomia? + +_Hakolan Emäntä_ (osoittaa ovea). Mene! (Tyyne poistuu ääneti.) + +_Mäkelä_ (surkeasti). Ja miten minun nyt käy? (Huutaa Tyynen jälkeen.) +Tyyne, Tyyne, Tyyne! + + (Nimismies ja Lautamies tulevat.) + +_Nimismies_. Terve taloon! (Mäkelälle.) Vai niin, lurjus! Jopa sinut +tapaan. Seuraa paikalla minua! + +_Mäkelä_ (röyhkeästi). Minkätähden, jos saan luvan kysyä? Kesken +kihlaukseni en mihinkään lähde. + +_Nimismies_ (hämmästyen). Kesken kihlauksesi? (Tarkastaa emäntää +ivallisesti hymyillen.) Vai niin tärkeitä kauppoja täällä on tekeillä! +Ikävä vain, että minun täytyy ne keskeyttää. Mutta voittehan jatkaa, +kun sulhanen palaa linnasta. + +_Hakolan emäntä_ (hämillään). Linnasta? Selittäkää toki kaiken hyvän +nimessä, mitä on tapahtunut? Miksikä näin sopimattomalla tavalla +tunkeudutte rauhallisten ihmisten asuntoon? + +_Nimismies_ (Mäkelää osoittaen). Kysykää tuolta hyvältä ystävältänne, +mitä on tapahtunut. Hän se sopimattomalla tavalla on asuntoonne +tunkeutunut. Kiittäkää minua, että teidät hänestä ainakin hetkeksi +vapautan. (Mäkelälle.) Lähdetkö vapaasti, vai pistämmekö köysiin? + +_Mäkelä_ (liikkuen ovelle päin). Ei sitä sentään miestä niin viedä. +Ensin asia tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan. (Juoksee äkkiä ovelle, +mutta Lautamies sieppaa hänet kiinni.) + +_Lautamies_. Seis, mies! Ei sitä niin mennä. + +_Mäkelä_ (raivoissaan). Laske paikalla irti! + +_Nimismies_. Irti pääset vasta kun olet suorittanut Kypäränkorven +viinalaskut... Matkalle nyt vain! Toukka-Hennu ja Takasuon Junttu +istuvat jo odottamassa sinua. + +_Mäkelä_. Ja entäs kerjäläis-Aapeli? + +_Nimismies_. Hän on pienin syyllinen teistä kaikista, mutta tallella on +hänkin. + +_Mäkelä_ (uudelleen raivostuen). Ne konnat! Ne ovat minut pettäneet... +Ja juuri nyt... Tämä on tuon Aapeli-lurjuksen työtä. + +_Nimismies_. Omaa kylvöäsi tämä on, jota nyt käyt niittämään. Vielä +pitää paikkansa sananlasku: tee hyvää tai pahaa, niin edestäsi löydät. +Ja nyt mars! (Kumartaa emännälle ivallisesti.) Rauha taloon! Ja +tuhannesti anteeksi, että näin armottomalla tavalla olen pakotettu +kesken kihlauksen riistämään teidän rakkaan sulhasenne. Mutta laki +vaatii, laki vaatii. (Nimismies, Lautamies ja Mäkelä poistuvat.) + +_Hakolan emäntä_ (yksin, vimmoissaan). Teidän sulhasenne... Luuliko +tuo höperö, että minä, vanha ihminen...? No niin, se vielä puuttui... +Muuten mitta ei olisi ollut täysi... Mihin, mihin olenkaan joutunut! +Mitä, mitä onkaan näiden muutamain minuuttien kuluessa tapahtunut! +Pääni menee aivan sekaisin... Näenkö unta vai olenko menettämäisilläni +järkeni? (Seisoo hetken ajatuksiinsa vaipuneena ja sitten äkkiä kuin +havahtuen.) Totta, totta on tämä kaikki. Ikivanha kunniallinen nimeni +on häväisty. Ja kuka sen on tehnyt? Minä itse, joka olen luullut niin +luja olevani, niin korkealla seisovani, ettei häväistyksen varjokaan +ole minuun ulottunut. (Vimmastuen.) Te katalat valehtelijat, te +likaiset onnenonkijat! Kuinka olette uskaltaneet astua minun kotini +kynnyksen yli! (Masentuen.) Ja minä... minäkö heitä syytän? Itse heille +oveni avasin, itse heidät tänne kutsuin. En uskonut omaatuntoani, en +koeteltujen ystäväini neuvoja. Ei edes rakkaus ainoaan lapseeni ja +omaisiini saanut minua tästä teostani luopumaan. Ahneus, ahneus, tuo +sama pahe, joka johti niitä, joita tässä tuomitsen, on ollut minunkin +tekoni määrääjänä. Olen häväisty, petetty. En enää tämän jälkeen kehtaa +ihmisille näyttäytyä. Kaikki minua osoittavat sormellaan. + +_Liisa_ (on emännän huomaamatta tullut sisälle). Olet oikeassa, rakas +sisareni. Häväisty olet ja petetty olet. Harakatkin sinulle nauravat. + +_Hakolan emäntä_. Kuinka, kuinka tämä on mahdollista? (Kiivastuen.) Ei, +se ei voi olla mahdollista. Tämän täytyy olla erehdys, kamala erehdys. +Taikka sitten se on petos, kavalasti suunniteltu salajuoni, jolla +viattomat ihmiset syöstään turmioon. (Tuimasti Liisalle.) Sinä olet +tämän juonen keksinyt tehdäksesi aikeeni tyhjäksi. + +_Liisa_. Sinä onneton! Eivätkö silmäsi vieläkään aukea! Mitä nyt +olet nähnyt ja kuullut, on kaikki täyttä totta. Olet ollut huonolla +tiellä, huonojen ihmisten leikkikaluna. Ja kuitenkin tulisi sinun tällä +hetkellä olla kiitollinen, syvästi kiitollinen. + +_Hakolan emäntä_. Kiitollinen! Kenelle? Noille katalilleko, jotka ovat +minut ikuiseen häpeään syösseet? + +_Liisa_. Ei, vaan kohtalolle, joka oikeaan aikaan särki onnettomat +suunnitelmasi. Ajattele, jos Tyyne olisi ehtinyt tulla hänen vaimokseen! + +_Hakolan emäntä_. Kurjaa, kurjaa! Millä voin kaiken häpeän pois pestä, +millä ikivanhan kunniakkaan nimemme puhdistaa? + +_Liisa_. Ajattele myöskin, millä voit iskemäsi haavat parantaa, millä +unohduksiin saattaa sen surun ja tuskan, jota olet omalle kotiväellesi +tuottanut. + +_Hakolan emäntä_. Paljon olen rikkonut, mutta julmana, musertavan +julmana tunnen myöskin rangaistuksen painon. Liisa, jos voit, saata +jälleen molemmat lapseni luokseni. Olen väsynyt, kovin väsynyt. Minun +täytyy päästä lepäämään. (Poistuu vasemmalle.) + +_Liisa_ (yksin). Taivuitpa sinä, Hakolan ylpeä emäntä! Leikkaus oli +ehkä liian ankara, mutta vähempi ei olisi riittänyt. Ja nyt riennän +Tyynen ja Erkin luo. He saavat tulla vuodattamaan balsamia kirveleville +haavoille... Ja sitten menemme kaikki lakkojuhlaa hommaamaan. Jos +koskaan, niin nyt se on paikallaan. (Poistuu oikealle.) + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76500 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f66ed68 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76500 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/76500) |