diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 76488-0.txt | 2416 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 2432 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/76488-0.txt b/76488-0.txt new file mode 100644 index 0000000..349cac3 --- /dev/null +++ b/76488-0.txt @@ -0,0 +1,2416 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76488 *** + +language: Finnish + + + + +TYKKIMIEHEN MUISTELMIA KARJALAN RINTAMALTA + +Kirj. + +Aarno Karimo + + + + + +Viipurissa, +Viipurin Suomalainen Kirjakauppa, +1919. + + + + +SISÄLTÖ: + +Tekijältä +Tykki miehen opissa +Ensimäinen tykinlaukaus Karjalan rintamalla +Yö Vuoksella +Paajasen kiv’navetta +Sven Dufva +Oralla +Rietu +Rautu +Taistelun jälkeen +Viipurissa + + + + +TEKIJÄLTÄ + + +Tämä kirja ei sisällä mitään Karjalan rintaman sotaliikkeiden +historiaa. Matkan varrella jää mieleen yhtä ja toista, joka saattaa +tuntua vähäpätöiseltä, mutta jolla on oma viehätyksensä. Sodassa ei +tapahdu ainoastaan vakavia asioita, vaan on hymylläkin taattu sijansa, +varsinkin kun sotijat sattuvat olemaan vilkasluontoisia karjalaisia, +jotka eivät jurota kivääri kourassa, vaan pystyvät laskemaan +leikkipuheenkin aikanaan. + +Omistan nämä muistelmat kelpo tovereilleni, tykkimiehille Oran ja +Raudun rintamaosilla, sittemmin Karjalan IV:ssä vuoristopatterissa. +Maakunnan eri kulmilta yhteen yhtyneinä täyttivät he tinkimättä ja +koskaan lannistumatta velvollisuutensa karjalaisina vapaaehtoisina niin +hyvinä kuin pahoinakin päivinä. + +Viipurissa 1.10.1919. + +_Aarno Karimo_. + + + + +TYKKIMIEHEN OPISSA + + +»Sortavalassa kuuluvat olevan paikattavina. Lukot ovat rikki. Ryssät +ehtivät pimittää niistä iskurit.» + +Keskustelua käytiin Kavantsaaren asemasalissa ja puheenaiheena olivat +Vuoksenniskalla ryssiltä vallatut tykit. + +»Tule pois konekivääreihin, niillä on mukava nalkutella», selitteli +Stubb-vainaja, konekiväärin innoittama mies. + +»Jalkaväki se sentään on pääasia», murahti vahvaa parransänkeä +viljelevä berdaninomistaja ja ryhmän päämies. + +»Onko sinulla liikoja kiväärejä?» + +»Ei oo. Karjalan armeijassa on tapana, että jokainen lainaa itselleen +kiväärin ryssiltä.» — + +Hyvältä kuulosti tuokin puhe. Mutta kun kerran ampuu, niin ampuu että +kuuluu ja tekee jälen myöskin. Päätin yrittää tykkiväkeen. + +Painelin seuraavana aamuna Antrean päämajan kaikkein pyhimpään, +asemakonttorin peräkamariin. Selitin asiani, mutta kovallepa otti. +Tiukkasivat ensin selkoa siitä, mitä edellytyksiä miehellä oli +tykilläampujaksi Oliko erityisiä teknillisiä avuja tai saavutuksia? Ei +ollut. + +Joku keksaisi, että olin toistaiseksi ainoa käytännölliseen +sanomalehtityöhön perehtynyt mies koko rintamalla. »Karjalan +Armeijakunnan Tiedonantoja» toimittamaan tarvitaan mies — pannaan +siihen. Toinen onneton muisti, että minussa oli vähän piirtäjänkin +vikaa ja sodassa tarvitaan karttoja. + +»Saatte mennä». + +Hädissäni muistin kerran maailmassa saaneeni eräältä hyvältä +tuttavaltani, venäläisessä tykkiväessä palvelleelta suomalaiselta +upseerilta hiukan opastusta tykilläammunnassa. Selitin tietäväni +kummasta päästä pommi työnnetään putkeen. Ei auttanut sekään. »Saatte +mennä.» + +Istuin seuraavan päivän apujäsenenä sotaoikeudessa ja illalla lykkäsin +hengenruokaa »Tiedonantoihin». + +Huomenissa raotin taas kaikkein pyhimmän ovea. Ryhtyivät jälleen +puhumaan kartoista ja hengenruoasta. + +»Pyydän kertakaikkiaan herroille huomauttaa, etten ole kierrätellyt +Viipurista Antreaan tapellakseni kynällä. Pyydän komennusta +matkustaakseni jo tänään Sortavalaan.» + +Tämä nyt ei ollut oikein sotamiehen puheeksi sopivaa, mutta se auttoi. +Jupisivat vähän, mutta tuokion kuluttua työnnettiin kouraani paperipala +ja siinä kirjoitus: + + Tykkimies K. komennetaan viikoksi Sortavalan tykistökursseille ja + samalla noutamaan sieltä kaksi tykkiä, josta tämä hänellä matkalippuna + ja todistuksena olkoon. + + Antreassa, helmik. 4 p:nä 1918. + + Luutnantti Lindström. + + (Antrean aseman leima.) + + Kehvola. + +Siis junaan ja Sortavalaan. + +Olipa muuttunut Antrean asema, jossa ennen pyhät aret lorvehti +tusinoittain veteläryhtisiä, otsatukkaisia, altakulmainsa mulkoilevia +jätkiä, kädet housuntaskuissa, toisessa suupielessä savukkeenpätkä +ja toinen täynnä »perrkeleen porrrvareita». Ei näkynyt enää näitä +»totellisia temokraatteja». Toiset olivat jo ajoissa lipittäneet +punakaartiin, toiset istuivat tiiliskiviä lukemassa. Loput olivat +yhtäkkiä muuttuneet lumivalkoisiksi, kieltäneet opin ja profeetat. Kun +venäjänsaarelaisten 300-miehinen karjalaisjoukko tammikuun 22:na lähti +Antreasta jatkamaan matkaansa Viipuriin pannakseen siellä kovan kovaa +vastaan ja alkaakseen sodan, kuului vielä ivallisisia uhkauksia. Nyt +olivat uhkaukset vaienneet ja visusti varottiin lausumasta pienintäkään +poikkipuolista sanaa. + +Asemalla tuli ja meni valkomekkoisia miehiä. Jollakin onnellisella +heilahteli olallaan venäläinen tai japanilainen makasiinikivääri, +useimmilla oli berdani, mutta eipä ollut mikään harvinainen näky +kaksipiippuinen, hirvikuulilla panostettu haulikko tai isiltä peritty +suustaruokittavakaan. + +Tammikuun 27:na valtasi luutnantti (nyk. kapteeni) Astola joukkoineen +Vuoksenniskalla kaartinmatruusien vartioiman asevaraston, jota +Lappeenrannan punikitkin himoitsivat ja aikoivat jo seuraavana päivänä +käväistä noutamassa. Saaliin joukossa oli kuusi tykkiä sekä 5,000 +ammusta (granaatteja ja shrapnelleja), kahdeksan Colt-konekivääriä, 150 +kivääriä, 70,000 patruunaa sekä lisäksi muuta hyvyyttä. Nämä aseet ne +pelastivat Karjalan rintaman, ilman näitä välineitä olisi koko Karjala +ollut auttamattomasti hukassa. Ja ehkäpä olisi samalla vapaussotakin +saanut kokonaan toisen käänteen. + + * * * * * + +»Missähän täällä pidetään tykistökursseja?» + +Esitin kysymyksen Sortavalan seurahuoneella eräälle uudenuutukaisessa +sarkavormussa komeilevalle herrasmiehelle, jonka vyöllä roikkui mahtava +Colt-pistooli, naama oli ylen tärkeissä rypyissä ja jonka ovicerberos +tiesi kuuluvan johonkin Sortavalan kymmenestä esikunnasta. + +»Minulle eivät kuulu ne asiat.» + +No kun eivät kuulu, niin eivät. Pistäysin huoneeseen, jossa istui +samanlaisia pistoolivöisiä vormuniekkoja enemmän kuin tarvittaisiin +parin armeijakunnan esikuntiin yhteensä. Kysäsin asiaani +turpeanaamaiselta pöpöltä, jonka vatsalla kakkelehti valtainen mauser. +Korkea herra syynäsi ulkoasuani kiireestä kantapäähän ja havaitsi +kai kuluneen kesäpukuni ja rikkonaiset lapikkaani kaiken arvostelun +alapuolella oleviksi, koskapa murahti yli olkansa: »Kyllä täällä +pidetään huoli siitä ilman teitäkin, että tykkeihin tulee miehistö. +Onko teillä sivistystä?» + +Täytyy tunnustaa, että hieman ällistyin. + +»Onhan tuo tähän saakka häthätää riittänyt. Miten sitten riittänee +täällä Sortavalassa.» — + +»Menkää toiseen huoneeseen. Siellä otetaan tarjokkaita jalkaväkeen.» + +Jokopahan taas nousee tie pystyyn, ajattelin, mutta sanoinpahan sitten: + +»Minulla on muuten mukanani käsky ottaa täältä pari tykkiä ensihätään.» + +»Mitä?! Kuka semmoisen käskyn on antanut?» + +»Päämajasta annettiin, Antreasta.» + +Pomo muljautti silmillään, mutta kun samassa näin käytävässä erään +tuttavani, käänsin varsin epäkohteliaasti selkäni koko komeudelle +ja marssin ulos. Mutta mennessäni pisti päähäni syntinen ajatus: +joutuisipa tuo päiväksikään komentooni tykkimiehenä, niin killuisi +mauseri vatsan päällä eri tahdissa. + +Tuttavani osoitti minut luutnantti Inkisen luo. Luutnantti oli juuri +lähdössä yhden tykin kanssa Kuopioon. + +»Ei täällä mitään kursseja ole. Käy tuohon sänkyyni nukkumaan ja etsi +sitten aamulla käsiisi mekanikko Horsma. Hän korjailee parhaillaan +lukkoja. Tykit ovat seurahuoneen pihalla ja tähtäimet Horsmalla. +Näkemiin!» + +Sen pituinen se. + +Löytäessäni aamulla H:n, viilaili tämä mustana ja nokisena parhaillaan +iskuria. H. oli toisen sortin miehiä kuin se eilinen pöpö. Omistaa +pienen konepajan ja tekee töitä eikä vitkuttele. Ilman häntä, +sanottakoon suoraan, olisi Karjalan rintama vielä erinäiset ajat +saanut olla ilman tykkejä. Vaikka lukot olisikin mahdollisesti jossain +saatu kuntoon, olisi tuskin löytynyt miestä, joka ilman mitään +oppikirjoja ja taulukoita olisi pystynyt ilmi nuuskimaan monet muut +niksit ja salaisuudet. Koko rintamalla ei ollut tällöin ainoatakaan +tykistöupseeria tai edes tykkimiestä. + +Konepajan pihalla timprattiin kokoon yli kolmen metrin pituista +ja kaksi leveää hirsistä tehtyä ristikkoa. Neljän miehen voimalla +kiskottiin ristikko rekeen. Minusta näytti laitos hyvin vähän tykkiin +kuuluvalta ja kysäsin H:lta, mikä rakkine on lajiaan. + +»Lavetti», vastasi H. ykskantaan ja silmät välähtivät lystikkäästi +nokisten sankalasien takaa. + +No, olkoon lavetti, vaikka kumma on laatuaan. Ajoimme seurahuoneen +pihaan ja otimme tarkasteltaviksi itse pääkappaleet, tykit. Hauskan +näköisiä olivat tulikirnut alhaalta ylöspäin kapenevilla, alassuin +käännettyä lihamyllyä muistuttavilla jalustoillaan. Jalustan päällä +törrötti puolitoistametrinen, läpimitaltaan kolmetuumainen piippu. +Olivat laivajalustoille sovitettuja vuoritykkejä. Kampia, rattaita, +numerorenkaita ja asteikkoja, kuten monimutkaisissa koneissa ainakin. + +H. sovitteli lukon paikoilleen, minun hangatessani hartiavoimalla, +aidanseipäällä ja trasseleilla piipun osapuilleen puhtaaksi. Tykki +ruuvattiin kiinni »lavettiin», koko roska kangettiin vahvaan rekeen +ja ilman sen suurempia teoreettisia perusluennoita lähdettiin +ajamaan Laatokalle, viiden kilometrin päässä sijaitsevalle salmelle +koeammuntaan. Satoi lumiräntää ja Laatokalla puhalsi kylmä viima. H. +selitteli matkalla eri kampien ja rattaiden merkitystä. + +Perillä pystytettiin maalitaulu 2,000 metrin etäisyydelle, pistettiin +granaatti sisään. H. sitoi liipasimeen pitkän narun — »on viisainta +käsitellä näitä ryssien vehkeitä ensialussa varovasti» — ja kiskaisi +narusta. + +Pom! + +Tykki ristikkoineen hyppäsi iloisesti ensin parikymmentä senttiä ilmaan +ja sitten puoli metriä taaksepäin. Granaatti räjähti toista kilometriä +sivu maalin. + +»Katsos paholaista! Yksi aste matkakaaressa pitäisi minun laskelmieni +mukaan tehdä 34 metriä», ihmetteli H. »Koetetaanpa kolmeltakymmeneltä.» + +Koetettiin. Kiskaisin vuorostani narusta »opin vuoksi». Ero noin puoli +kilometriä. Tykki hypähti taas yhtä leikillisesti. + +»On liian köykäinen tuo alusta», tuumi H. »Pitäisi lisätä painoa, mutta +sitten tämä jo kuuluneekin raskaaseen tykistöön, painonsa puolesta +nimittäin. — Yritetäänpä nyt 24 asteella.» + +Granaatti tipahti hyvän matkaa maalin etupuolella. + +»Asettakaa 25°.» + +Taas räjähti etupuolella. Jo nyt on perh... + +»Ammutaanpa shrapnelli.» + +Ruuvasin aikasytyttimen määrättyyn piirtoon H:n ohjeiden mukaan. +Laskujemme mukaan piti sen räjähtää 2,000 metrin matkalla ja noin 10 +metrin korkeudella. Mutta räjähtikin vietävä lähellä taivasta, vaikkei +vihollisen lentokoneista vielä nähty untakaan. Seuraava putosi jäälle +maalin takana räjähtämättä ollenkaan, hyppeli edelleen pitkin tasaista +jäätä pahanmakuisesti ujeltaen ja piiloutui vastakkaisen saaren +rantaan. Kolmas teki saman tempun. Tarkistettiin taas laskelmia ja +neljäs räjähti osapuilleen maalin kohdalla, mutta tavotteli sekin vielä +lentokoneita. Ja loppujen lopuksi rupesi pyryyttämään siihen siivoon, +ettei nähnyt maalia eikä paljon ampujiakaan. + +»Jatketaan huomenna uudelleen. Lasketaan illalla nämä asteikot vielä +kerran. Onhan meillä vielä viikko kokeiluaikaa.» + +Iltahämärissä saavuttiin jälleen seurahuoneen pihaan. Vahtimestari +hyppäsi ilmoittamaan, että eräs herra hakee minua ja haluaa heti tavata. + +Ruokasalissa istui pitkä parooni A., Karjalan rintaman silloisen +ylipäällikön, eversti Värnhjelmin adjutantti. + +»Montako tykkiä teillä on ampumakunnossa?» + +»Yksi.» + +»Teidän on lastattava tykki junaan, otettava mukaan tarpeellinen +ammusmäärä, puoleksi granaatteja ja puoleksi shrapnelleja, ja +lähdettävä heti Antreaan. Punikit ovat ryhtyneet korjaamaan räjäytettyä +Talin rautatiesiltaa ja se on teidän estettävä. Huomisaamuna kello +kahdeksan ammutte Taliin.» + +»Minut on komennettu viikoksi harjoituksiin tänne Sortavalaan.» + +»Voittehan harjoitella Talissa — elävään maaliin. Osaatte kai käsitellä +tykkiä?» + +»Osapuilleen. Tiedän, mitä mikin ratas merkitsee, tunnen arviokaupalla +lasketut asteikot, mutta tuloksesta en mene takuuseen. Sitäpaitsi +tykissä ei ole muuta miehistöä kuin minä yksin.» + +»Se on pahempi asia. Voisitteko hankkia miehiä? Ja opettaa ne aamuun +mennessä?» + +»Jokseenkin mahdotonta. Koko yö menee sitäpaitsi matkaan.» + +»Ettekö voi hoitaa ampumista yksin? Saatte tietysti apumiehiä mukaanne.» + +»Kyllä, mutta ei siitä mitään pikatulta synny.» + +»Jaa — no, olen saattanut käskyn perille. Juna lähtee kuudelta. +Lähdette?» + +»Lähden.» + +Hm — siinä sitä oltiin. Tuskin tunnet koko konetta, kun jo +pannaan ampumaan. Mutta — olisihan toiselta puolen lystikästä +lennättää räiskähtävä ilotulitus sinne Talin siltaroikkaan, uusien +ratainsinöörien nokan alle juuri silloin, kun eivät aavista meillä +tykkejä edes olevankaan. Sapperment — tykki vaunuun ja äkkiä! + +Kello kaksi yöllä ilmoittauduin päämajassa. Taliin lähdöstä ei tullut +mitään sinä aamuna, eikä vielä seuraavanakaan, sillä punikit olivat jo +vallanneet Karisalmen aseman ja silloin ei meillä enää ollut Taliin +asiaa ennenkuin myöhään huhtikuun lopulla. + +Mutta tykistä tuli hyvä ja mukava tykki, joka vähitellen herätti +punikeissakin tarpeellista kunnioitusta. Tähtäyslaitteen metkut +ja mutkat selvenivät ankaralla »fundeerauksella» ja kokeiluilla +»elävään maaliin». Hankala oli otusta huonoilla teillä kuljetella +ja lumihangessa ryvetellä, mutta kun sen kerran sai majoitetuksi ja +»lavetistaan» puihin köytetyksi, ei se enää hyppinyt puoleen eikä +toiseen, vaan + + »lakkaamatta räiskyi tuli + suusta lieden rakkahan». + +Tykki sai myöhemmin kaksoisveljen ja lopuksi kuului poikueeseen jo +neljä vekaraa, lajiltaankin uudempia ja parempia, mutta esikoinen +tuntui aina rakkaimmalta. Kuten pitääkin. + + + + +ENSIMÄINEN TYKINLAUKAUS KARJALAN RINTAMALLA + + +Eräänä ankarana pakkasiltana, tarkemmin sanottuna helmikuun +9:nä, saapui juoksujalkaa pikkarainen boyscout Karjalan armeijan +»tykkiväen kasarmiin» Antreassa. Kasarmi oli n.s. Lappalaisen huvila +Vuoksen rannalla ja tykkiväkeä oli kokonaista viisi miestä: kaksi +pitkänsoilakkaa veliparia, ja viidentenä sekä samalla »piällysmiehenä» +tämän kirjoittaja. + +Tykistön muodosti Sortavalasta tuotu kolmetuumainen. Olin onnistunut +värväämään miehistöksi yllämainitut veljesparit — pitkä ja lyhyt +Gustafsson, lyhyt ja pitkä Peltonen — ja olimme asettaneet tykin +avonaiseen rautatievaunuun lähteäksemme katsomaan, miten punikit +paikkailivat Viipuriin vievää rataa, ja samalla odottamattomana +yllätyksenä viskataksemme tähän ahkeroivaan joukkoon muutamia pommeja. + +Olimme juuri ehtineet parhaaksi majoittua, keittää teetä ja istuimme +tutkimassa tähtäyslaitteen monimutkaisia salaisuuksia, kun boyscout +julisti ovelta: »Tykkipäällikkö käsketään saapumaan heti esikuntaan». + +Esikunta majaili Antrean asemakonttorin takakamarissa. Siellä istui +mahdottoman suuren pöydän ääressä jääkäriluutnantti Lindström (nyk. +everstiluutn. Hägglund) kartta edessään ja pöydällä läjä papereita. +Ilmoittauduin. + +»Paljonka teillä on ammuksia?» + +»200 granaattia, 250 shrapnellia, herra luutnantti.» + +»Kuinka pian olette valmis lähtemään?» + +»Heti, kun saamme veturin eteen.» + +»Ei tarvita, lähdette hevosilla. Pataljoonasta saatte niin monta +hevosta kuin tarvitsette. Milloinka joudutte?» + +»Kello kahdeksan.» (Kello oli tällöin neljännestä vailla seitsemän). + +»Hyvä. Ilmoittautukaa ennen lähtöänne.» + +Arvelin jo aukaista suuni kysyäkseni, minne matka pitää, mutta muistin +samalla, että sotamies on luotu tottelemaan eikä suutaan soittamaan. +Luutnantti puolestaan unohti kysyä, osasimmeko ylipäänsä käyttää +koko rakkinetta. Vai lienee arvellut, että kun osaavat kääntää +piipun Viipuriin päin, avata lukon, pistää panoksen sisään, sulkea +ja laukaista, niin tottapahan se jonnekin sinne punikkien puolelle +tipahtaa, kun kerran omat miehet ovat selän takana. + +Täsmälleen klo 8 oli »lihamylly» — rakkailla lapsilla on aina +hyväilynimiä — miesten, kankien ja sadatusten voimalla köryytetty alas +vaunusta, nuoritettu vankkaan kivirekeen ja ammuskuormat lastattuina. + +»Valmiit lähtemään, herra luutnantti.» + +»Tulkaa tänne.» + +Esikuntahuoneen seinään oli naulattu armeijan sotakartta. Kartan +yläkulmassa tosin ilmoitettiin kartan esittävän ylen rauhallisia +saavutuksia, nimittäin maanviljelyksen kehitystä Vuoksen seuduilla, +mutta paremman puutteessa kelpasi se nyt sotatarkoituksiinkin. +Kuljetellen etusormeaan paikannimestä toiseen, selitteli luutnantti +tyyneen tapaansa rintaman kaikki salaisuudet. + +»Tässä on punikeilla hyvät asemat — tässä on meikäläisiä — täällä +ovat punikit ja ryssät tunkeutuneet jo tänne saakka. Tässä näette +Naarmasaaren. Punikkien rintama kulkee näin. Miehiä on meillä +Naarmasaaressa ja Kuukaupissa muutamia kymmeniä berdaneilla +asestettuina, panoksista on kova puute. Jos nyt punikit hyökkäävät +jossain Kuukaupin kohdalla, niin — — Menette nyt Antrean kirkolle ja +ilmoittaudutte eversti Aminoffille. Naarmasaaressa on päällikkyys +luutnantti Lindh'illä, neuvotelkaa hänen kanssaan. Ja jos punikit +yrittävät hyökätä yli Vuoksen, niin antakaa shrapnelleja naamaan.» + +»Voisimmeko saada matkaan edes jonkun kiväärin. Meitä on nyt +hevosmiehineen neljätoista miestä eikä yhtään käsiasetta. Jos joudumme +kiikkiin, menee armeijan ainoa kanuuna.» + +»Kunpahan olisi! — Koettakaa lainata edes joku pistooli — jostain. +Antrean kirkolle saakka tulee saattamaan yksi ryhmä. Onnea matkalle!» + +Hyvällä puheella sain eräältä laupiaalta samarialaiselta lainaksi +Aleksanteri II:n aikuisen pistoolin ja kuusi panosta. Tämä pistooli +olikin sitten Karjalan armeijan tykkiväen ainoana käsiaseena monet +herran viikot — siksi kunnes saimme niitä punikeilta otetuksi lisää. +»Etumaisen tykkihevosen selkään mies. Kenen hoidossa on hevonen? +Teidän? Mikä nimenne?» + +»Jussi.» + +»Nouskaa selkään. Eteenpäin — mars!» + +Satulasta ei tietysti ollut puhettakaan, mutta Jussi kökötti +uskollisesti paikallaan sodan loppuun, vaikka käsi pyrkikin aina väliin +kaapaisemaan takalistoa ja Sven Dufva-naama vetäytyi arveluttaviin +irvistyksiin. Satulan saivat korvata erinäiset voiteet ja parantavat +salvat. + +Painuttiin pimeään yöhön. Taaksemme jäi Antrean asema, jossa tulisella +kiireellä lastattiin juniin intendentuuritavaroita ja räjähdysaineita +ja tyhjennettiin sairashuoneita. Vuoksen silta oli valmis +räjäytettäväksi. Miehestä mieheen hiipi masentava viesti: samana iltana +oli armeijan määrä peräytyä Vuoksen linjalta — ties minne. Meidän +tehtäväksemme jäi siis avustaa vasenta siipeä; jos punikeille pistäisi +päähän kävellä yli jäätyneen Vuoksen, niin onnistuisi se jokseenkin +varmasti ja me tykkeinemme ja pistooleinemme joutuisimme harhailemaan +umpinaisia metsäteitä päästäksemme jälleen pääjoukon yhteyteen ehkä +muutamia penikulmia pohjoisempana. Vasta myöhemmin kuulin, että +kapteeni Sihvon (nyk. eversti) ja luutnantti Lindströmin päättäväinen +toiminta ehkäisi perääntymisen. Samoihin aikoihin otti kapteeni Sihvo +Karjalan rintaman ylipäällikkyyden. + +Pojat yrittivät pistää lauluksi, mutta eihän laulu luista, kun +hampaat lyövät loukkua. Useimmilla oli yllään ohut kesäpuku, jalassa +nauhakengät, eikä sellaisista ylellisyyksistä kuin sarkapuvuista, +villapaidoista ja huopatossuista osattu uneksiakaan. Pakkasta oli +joukon kolmattakymmentä astetta ja kiväärit soittivat marssimusiikkia +harvassa tahdissa toisella puolen Vuoksen. + +Punikit eivät hyökänneet sinä yönä vastoin kaikkia odotuksia. +Vetäisimme pienet unet nuorisoseuran talon kylmällä lattialla. + +Eivät hyökänneet sunnuntaina, vaikka värjöttelimme jumalanpalveluksen +ajan odottelemassa. Eivätkä maanantainakaan. Meille jäi aikaa pitää +pienet harjoitukset ja siivota lihamyllymme, jota tärkeää toimitusta +kokoontui katsomaan koko sotajoukko ja kaikki muukin kansa. Ja oltiinpa +sitä vähän ylpeitä myöskin — kiväärin nostaa olalleen joka ukko, mutta +annahan, kun tässä päästään ääneen me tykkimiehet, niin kyllä pitää +kuuluman, missä pojat sotaa käyvät... Ei sitä sentään ääneen puhuttu, +muuten vaan nostettiin nokkaa ja oltiin »ammattiasioissa» harvapuheisia. + +Tiistaiaamuna kutsui eversti Aminoff minut luokseen apteekin +peräkamariin, jossa piti majaa. »Ukkoeversti», kuten everstiä poikien +kesken kutsuttiin, ijän ja valtavien valkoisten viiksiensä nojalla, +istui nojatuolissa tutussa keltaisessa säämyskätakissaan, harppi +kädessä ja kartta edessä. + +»Kuulkaas nyt — minä olen tuuminut — jaa, kauasko tykki kantaa?» + +»Neljä ja puoli kilometriä, herra eversti. Ei ole oltu tilaisuudessa +toteamaan, mutta laskujen mukaan pitäisi kantaa.» + +»Minä olen tuuminut, että antaisimme punikeille ja ryssille pienen +tervehdyksen. Ellei se nyt ihan prikulleen sattuisikaan, olisi +moraalinen vaikutus jo huomattava. Panisi punikit ajattelemaan, että +onhan niillä muutakin kuin berdaneja, haulikoita ja seipäitä. Ja +kohottaisi omankin joukon mielialaa. Katsokaa nyt: tästä Kuukaupilta +on Oralle noin 4,400 metriä. Voitteko asettaa tykin johonkin tänne ja +ampua Oraa?» + +»Kyllä, herra eversti.» + +»Ammutaan sitten kello 11.» + +»Montako laukausta? Minulla on jyrkkä määräys säästää panoksia.» + +»Kymmenkunta. Sovitte siitä luutnantti Lindh’in kanssa.» + +»Kuten herra eversti käskee.» + +Klo 11 oli tykki sijoitettu aseman mäkirinteeseen, juuri Kuukaupin +lauttauspaikan kohdalle. Vieressä vasemmalla oli mökki. Nähdessään +outoa laitosta asetettavan paikoilleen, tuli mökin isäntä kalastamaan, +mitä oli tekeillä. + +»Onkos tuo nyt se tykki?» + +»On.» + +»Arnmutaankos sillä?» + +»Hetipaikalla.» + +»Näinköhän tuo särkee ikkunat?» + +»Voi särkeä. Pankaa jotain peitteeksi.» + +Äijälle tuli kiire. Haki hursteja, naulasi ne ikkunoiden eteen ja tunki +heiniä väliin. Ajoi sitten varmuuden vuoksi eukon ja mukulat kauempana +sijaitsevaan mökkiin. + +Tykki oli valmis, mutta suunnanmäärääminen?! Käytettävänä oli +taloudellinen kartta, jossa matkat olivat epävarmoja, talot asetettu +yhtä mielivaltaisesti kuin kärpänen pitää tapanaan tekaista pisteitään +paperille kuumana kesäpäivänä ja korkeussuhteita ei ollenkaan. Oli +sitten pieni pyöreä kellonperäkompassi toisena välineenä ja muuta +ei mitään, paitsi mökin äijä, joka kysyessäni Oran kylää leikkasi +peukalollaan ilmaan suuren kaaren ja selitti: + +»Tuolla sen pitäisi jossain olla.» + +»Näkyykö kylää miltään mäeltä?» + +»En tiijä, ei taija näkkyy.» + +»Kiivetkääpä ketterin pojista suurimpaan petäjään. Jos näkyisi vaikka +savu näin kirkkaana pakkaspäivänä.» + +»Ei näy», kuului hetken kuluttua korkeimman petäjän latvasta. + +Siinä sitä oltiin! Ei voinut lähettää tähystäjiä lähemmäksi kylää, +kun koko se puoli oli punaista ihannevaltakuntaa. Eikä se paljon +olisi toimittanutkaan, sillä kenttäpuhelin oli siihen aikaan ja vielä +kuukauden jälkeenkinpäin Karjalan armeijassa vain hurskas toivomus. + +Kääntelin karttaa ja tutkin kompassipahasta. Menköön syteen tai saveen +— tuohon suuntaan se on! + +»Siellä se kai on», vahvisti luutnantti Lindh, joka saapui katselemaan +toimitusta. + +»Valmis!» + +»Tulta!» + +Sinne se meni, ensimäinen tykinlaukaus Karjalan rintamalla. Kaiku +kiiriskeli pitkin lumisia, kimaltelevia rinteitä, painui laaksoon ja +kohosi kukkuloille. Luonto kauneimmassa talviasussaan ja me luonnon +luonnottomat pojat toivomassa, että terässylinteri putoisi jonkun talon +katosta sisään keskelle saman kansan lapsia, tappaakseen, tehdäkseen +raajarikkoja ja jättääkseen kovan kohtalon kanssa kamppailemaan +mahdollisimman suuren joukon leskiä ja orpoja — sota. + +»Tulta». + +Meni toinen, kolmas... + +»Viisi ammuttu». + +»Annetaanpa vielä toiset viisi, kun niin nätisti menevät», kuului +luutnantin tarmokas ääni suuren sudennahkakauluksen sisältä. Kummit +siinä ympärillä, lähistölle sijoitetun konekiväärin miehistö, +nyökäyttelivät hyväksyvästi päätään ja mökin äijän vihainen musti +päästi myöntelevän haukahduksen. + +»Kymmenen ammuttu.» + +»Kaksi vielä, sitten riittää. Luulenpa, etteivät punikit ensihätään +uskalla pistää nokkaansa Vuoksen tälle puolen», tuumi luutnantti, +emmekä me muut tenänneet vastaan. + +Parin päivän kuluttua luimme kenraali Mannerheimin päämajan +tiedonannoissa: + +»T.k. 13 p:n aamulla joukkomme miehittäneet Oran ja Noskuan kylät +Antreassa. Punaiset poistuivat edellisen päivän tykkitulemme +vaikutuksesta. Punaisten rintama kulkee nyt Pullila — Kääntymä — +Heinjoki.» + +Tullessamme Oralle näimme, että granaatit olivat tippuneet suoraan +kylään. Erään talon ympärillä oli pommin kuoppia useampia — aivan +rappujen edessä yksi. Kyläläiset kertoivat talossa majailleen punaisten +esikunnan. — Joskus voi onni potkaista niin että tuntuu. + + + + +YÖ VUOKSELLA + + +»Klo 7,05 ap. alkaa Oralla oleva tykki ampua kiivaalla tulella Pullilaa. + +Klo 7,20 ap. valtaa jalkaväki Pullilan. + +Riippuen olosuhteista jatketaan hyökkäystä Kavantsaareen ja vallataan +Kavantsaaren asema.» + +Näin kuului Karjalan rintaman ylipäällikön, kapteeni Sihvon helmik. 15. +päivänä antaman taistelumääräyksen meitä koskeva kohta. + +Tykki asetettiin asemaan Oralta Pullilaan vievän tien varrelle. +Jalkaväen hiihtäessä Pullilaan ja levittäytyessä ketjuun työnsimme +punikkipesään kiireenkaupalla nelisenkymmentä granaattia. Sitten jäimme +odottamaan mitä tuleman piti. + +Jo alkoi kuulua Pullilasta eri meteli. Huuruisena pakkasaamuna +räiskyivät siellä kiväärit ja papattivat kuularuiskut. Oli +käynnissä valkoisten joukkojen ensimäinen todeksi aijottu hyökkäys. +Jännittyneeksi veti mielen. + +Tunnin odoteltuamme saapui Pullilasta hyökkäystä johtavan ratsumestari +Kuulan hiihtolähetti tuoden käskyn, että tykin oli heti saavuttava +Pullilaan, jonne joukkomme juuri tunkeutuivat, ja ryhdyttävä +sieltäkäsin pommittamaan Kavantsaarta. + +Hyökkäys oli onnistunut ja Pullila valloitettu. Hyökkäyksestä +Kavantsaareen luovuttiin kuitenkin joukkojemme vähäisen lukumäärän +takia. Pulillaan jätettiin vankka vartiosto, muiden tuli vetäytyä +takaisin Oralle ja Hannilaan. + +Tutkiskelimme ennen lähtöä sattumia, joita oli hyvänkinpuoleisia +taloissa ja varustuksissa. Muuan erehtynyt granaatti oli pistäytynyt +erään navetan seinästä sisään ja nujertanut lehmän. No, otettiin lehmä +mukaan, annettiin kuitti omistajalle ja iloittiin siitä, että oli saatu +tuoretta lihaa päivän vaivojen palkaksi ja ensimäisen voiton kunniaksi. + +Paluumatkalla tuli vastaan eversti Aminoff. + +»No pojat, hyvinhän se käy! Kiitoksia, pojat!» + +»Ukkoeverstin» naama loisti, jos loistivat poikienkin naamat. Jokainen +ajatteli, että sietäisi päästää pieni hurraus, mutta kun siihen ei +vielä oltu oikein totuttu, niin hurrattiin vain hengessä. + +Mutta — ylpeys käy lankeemuksen edellä! Vielä samana iltana löysimme +itsemme kaikkine kaaveinemme ja lehminemme Vuoksen toiselta rannalta. +Pullilaan jätetty vartiostomme oli peräytynyt jonnekin Antrean +kirkolle ja kun pelättiin ryssien kiertoliikkeellä katkaisevan +ainoan paluutiemme Oran ja Kuukaupin välillä, saimme käskyn peräytyä +Vuoksen yli Naarmasaareen. Meitä oli nyt kaikkiaan koko armeijassa +kolmisenkymmentä miestä; muut Pullilassa olleet joukot oli viety +Hannilaan ja ties minne. + +Iltapimeällä, armeijan parhaillaan lyödessä Naarmasaaren talossa +norria, Bismarckia ja ukkonakkia syöksyi hengästyneenä sisään toinen +Kuukaupin lauttauspaikan vahtimiehistä ja ilmoitti: + +»Nyt ne syötävän rosvot taitavat jo yrittää Vuoksen yli, kun toisella +rannalla jo ammutaan.» + +Kortinpeluu katkesi äkkiä, armeija sieppasi lakit päähänsä, kiväärit +kouraansa ja painui pimeään pakkasyöhön. + +Olin jo aikaisemmin illalla katsonut erääseen Vuokseen pistävään +niemekkeeseen lauttauspaikan lähellä otollisen aseman, josta voi +ampua molemmin puolin pitkin jokea sekä tietysti vastaista rantaa. +Kun tykki kantoi yli 4,500 metriä, voimme siis »hallita» lähes +10 kilometrin alaa, mutta — oli pimeä talviyö. Lähiniemekkeiden +ääriviivat häämöittivät hämärästi, pitempiä välimatkoja oli mahdoton +arvioida tasaisen lumen peittämällä jäällä. Ainoaksi oljenkorreksi +jäi toivo, että punikit yli madellessaan ampuisivat riivatusti. +Näkyisipähän silloin tulen suihkaminen kiväärinpiipuista ja silloin +voisi jonkinlaisen menestyksen toivolla lasketella shrapnelleja pitkin +ketjua. Tykki oli asetettu asemaan heti Vuoksen yli tultuamme. + +»Armeija» oli asettunut paikoilleen ja odotti. Olipa siinä mahtava +joukko ylimenoa estämässä! Viisi konekiväärimiestä jääkäri +Vakkilaisen johdolla ja näillä aseistusta 1 epätyydyttävästi toimiva +Colt-konekivääri, 1 mauserpistooli, 2 browninkia ja 1 rumpurevolveri, +johon ei ollut yhtään panosta. Parikymmentä berdaneilla aseistettua +jalkasolttua, näillä kivääriä kohti kahdeksan kovaa ja päällikkönä Eero +Olavi Turunen, vikkelä mies, pelottomuudestaan kuulu ja pikku Turusena +tunnettu. Ja sitten me viisi tykkimiestä sekä seitsemän hevosmiestä, +aseistuksena yhteensä 1 tykki, 1 pistooli kuudella panoksella ja hyvä +tahto. Joukon oli ehkäistävä vihollisen ylitulo kymmenen kilometrin +pituisella rintamalla. Lähin kenttävahti vasemmalla, 16 miestä, oli +kymmenen kilometrin päässä Kuparsaarella. Oikealla, Antrean kirkolla +oli kahden kilometrin päässä 18 vahtimiestä, aseinaan berdanit ja +haulikot. Lisäksi oli siellä toinen epäkuntoon joutunut konekiväärimme +ja sen parilla pistoolilla varustettu miehistö jääkäri Salmisen +johdolla. Eversti Aminoffilla tiesimme myöskin olevan browningin ja +että »ukko», vanha pistoolilla ampuja, sitä tiukasti käyttäisi, se +tiedettiin myös. Sitten oli lähin valkoinen joukko Antrean asemalla, +kuusi kilometriä kirkolta. + +Vastakkaiselta rannalta kuului joitakin laukauksia. Jokohan tulevat —? +Jännitys kasvoi. Hitto, kun arvaisi osapuilleenkaan, kummalta puolen +yrittävät — —? + +Pitkä Gustafsson seisoi tykin perässä valmiina pyöräyttämään piipun +oikeaan tai vasempaan. Lyhyt Pelkonen piteli tanakasti lukkotapista, +valmiina napauttamaan auki heti ensimäisen sanan kuultuaan. Pitkä +Pelkonen hoiteli jalkakampia ja lyhempi Gustafsson tuuditteli +polvellaan shrapnellia kuin hyvääkin sylilasta, avain toisessa +kourassaan, odotellen käskyä, millä matkalla panisi pötkön räjähtämään. +Pari hevosmiestä seisoskeli ammusvaraston ääressä ammusten kantoon +komennettuina ja taaempana aprikoi Sven Dufva hiljaisessa mielessään, +että olisiko syytä etsiä aidanseipäästä aseentapaista vai tyytyisikö +päältä katselemaan. + +Konekiväärimiehet kuukkivat kauempana ruiskunsa ääressä. Jalkamiehet +olivat häipyneet näkymättömiin, kukin paikalleen. + +Muistan tilanteen selvästi kuin eilisen päivän. + +Koetan tutkia kiikarilla vastakkaista rantaa. Ei näy mitään. +Levittävät kai ketjuaan metsän suojassa ponnaltautuakseen sitten +yhtenä silmänkantamattomana rivinä jäälle ja — yli. Vai tulisivatko, +hiipisivätkö ryhmittäin — yksitellen — eri paikoista? + +Taloryhmä vastapäätä on äänetön ja kuollut. Tuuli vain humisee puiden +latvoissa. Kauempana pamahtaa muutamia laukauksia. + +Nyt! — ei, jää siellä vain paukahtelee, räiskää. Taas pamahtaa joitakin +laukauksia vähän kauempana. + +Kuluu tunti. Vakkilainen kahlaa luokseni lumessa ja sanoo puoliääneen: + +»Näetkö sinä mitään?» + +»En.» + +»En minäkään.» + +Pistetään tupakaksi. Salakähmään, pienen kunnaan takana, ettei tuli +mihinkään loistaisi. Ja pidetään tupakat kouransisässä, kuten ennen +koulupoikina, ettei opettaja näkisi. + +Vartutaan vielä puolituntinen, toinenkin. Poikien hampaat alkavat +kalista. + +»Hiihtäkääpä kaksi miestä tuolta vähän kauempaa yli Vuoksen katsomaan, +onko siellä ketään. Jos huomaatte mitään, niin ampukaa heti. Ja tulkaa +sitten takaisin Herran nimeen — jos pääsette.» + +Miehet lähtivät. Ei kuulunut mitään taas puoleen tuntiin. Asetimme +kaksikertaiset vahdit ja menimme tupaan. + +Aamulla selvisi, että vankka punikkipatrulli oli käynyt vastarannalla +maata tunnustelemassa. Lienevät jostain merkeistä huomanneet, että +meidän puolella »oltiin valmiit», koska luopuivat suunitellusta +suuresta hyökkäyksestään Antrean kirkolle. Tai oikeammin sanottuna +lienee meidät pelastanut punikkien silloinen vankka usko, että +Vuoksen rintamalla oli 10,000 kovasisuista lahtaria. Jännittyneempää +hetkeä olen harvoin elänyt. Seuraavana päivänä olimme jälleen Oralla. +Senjälkeen eivät valkoiset sieltä enää lähteneet, ennenkuin huhtikuun +lopulla kohti Viipuria. + + + + +PAAJASEN KIVINAVETTA + + +Punikit ja ryssät olivat miehittäneet Noskuan kylän. Kuului ammuntaa. + +»Tuppoovat jo silimille», selitti jääkäri, nyk. jääkärikapteeni +Sihvonen aikaisin taistelupäivän aamuna. — »Avitahan sillä putkellasi, +niin myö lähemmä tuon Branderin kanssa kuskoomaan ne kottiisa +Pullilaan.» + +Katselimme karttaa. Ryssät olivat jo Noskuan laajan kylän äärimäisessä, +Oran puoleisissa taloissa Olivatpa jo tulossa sivu talojen Oralle. + +»Myö vetäistään ketju tuosta tuohon» — Sihvosen peukalo piirskaaren +Noskuan edustalle. »Kun ne on perräytetty noihen talojen kohalle, +silloin alat paukuttoo. Lähetän sanan, mihin taloihin ruppeevat +vettäytymmään. Hei!» + +Oran ja Noskun välillä on korkea mäki, oikeastaan vuori. Mäeltä, +lammen takaa, näkyy koko Noskuan kylä, on kuin tarjottimella edessä. +Saisikohan tykin hinatuksi mäelle? Ei, ei nouse metsässä ja paksussa +hangessa; tietä ei ole minkäännäköistä. Ja aikaa ei ole liikoja. On +tyydyttävä ampumaan mäen yli. + +Kiireellisesti keksaistaan signaalisysteemi. Lippuja ei ole, kelvatkoot +sukset. Pari poikaa opetetaan yhtäkkiä merkinantomiehiksi. Kun asetat +sukset noin, on granaatti lentänyt yli, kun noin, on mennyt vasemmalle, +noin — oikealle. Asetat tuohon asentoon, merkitsee se sata metriä, taas +tuollatavoin — viisikymmentä j.n.e. + +»Selvä?» + +»Selvä.» + +Jo on Sihvonen ehtinyt levittää ketjunsa. Paukkina kiihtyy, jo papattaa +konekivääri, kaksikin — neljä — kuusi. + +Lasken sillävälin välimatkat ja arvioin suunnan. Apuna oli taas se +kellonperäkompassi, mutta seutu oli jo tutumpaa. + +Tulee jo sana: »Ryssät peräytyvät. Miehittäneet reunimaiset talot +ja kivinavetat. Koeta ampua niitä.» Koeta, niin. Kunpa olisi edes +kenttäpuhelin tuolla mäellä! + +»Tähtäin x, suunta x, granaatti! Tulta!» + +Katson kiikarilla signaalimiestä. Kyyristyy vaistomaisesti, kun +granaatti vinkuu matalalta pään yli. Ahaa, jo viittoo: 200 yli — 100 +oikeaan. + +No, korjataan vika. Toinen osui jo lähemmäksi. Ja kun signaalimies +viittoili vielä edelleen, niin jopa alkoi mennä mukiin. Ryssät +peräytyivät talo talolta, navetta navetalta, kun granaatit rupesivat +käymään liian epäterveellisiksi. Kiväärimiehet noppivat aukeilla +pelloilla peräytyviä toisen toisensa jälkeen. + +Kolmisen tuntia oli jo pidetty sotaa, kun Sihvonen tiedottaa: +»Toistasataa ryssää ja kolme konekivääriä Paajasen suuressa +kivinavetassa.» + +Vai sinne nyt vetäytyivät Paajasen navettaan. Näytetäänpä pakanoille, +mistä on viisi hirttä poikki. + +»Tulta!» + +Plötsh — tykki äännähtää laiskan vetelästi ja savua tuppautuu lukosta. +Varrotaan hetkinen, reväistään lukko auki — hylssy ei tule ulos. + +Kun reistataan ja reistataan, saadaan lopultakin hylssy keinottelemalla +ulos. Mutta mitä perhanaa, — granaatti on piipussa! + +Tarkastetaan hylssyä. Pohjalla on hieman tuhkaa, juuri sen verran on +panokseen pantu ruutia, että on parhaiksi kyennyt iskemään granaatin +lujasti rihloihin kiinni. Vie sun tuhannen tulimainen! — kuulivat siinä +kunniansa ryssät, jotka armon vuonna 1904 olivat Kievissä ladanneet +tämänkin hylssyn. Tällaisillakohan mahtoivat »japonskia» pommittaa +— arvaahan sen tuloksistakin — ja nyt tekevät syötävät kiusan juuri +silloin, kun läjällinen Iivanoita on pitämässä meetingiä Paajasen +navetassa hyvällä ampumahollilla. Saat— + +Granaatti istuu lujassa. Veistetään parhaan paksuinen, piippuun mahtuva +seiväs, koverretaan toinen pää ontoksi, toiseen naulataan poikkipuu. +Kaksi miestä tarttuu poikkipuuhun ja työntää hartiavoimalla. Granaatti +ei hievahdakaan. + +»Lisää miehiä!» + +Ei hievahda. Saapuu jo Sihvoselta sana. Ihmettelee mitä kuhnaillaan. + +»Naputetaan kurikalla seipään päähän. Varovasti.» + +Ei apua. + +»Kovemmin! Räjähtäköön piru, jos on räjähtääkseen.» + +Turha vaiva. »Piippu pystyyn ja petroolia piippuun.» + +Liotetaan granaattia petroolilla, painetaan, naputetaan. Ei apua +siitäkään. + +Tuli Noskuassa on laimentunut. + +Sihvonen lähettää toisen sanan: kiiruhtakaa. Mutta granaatti ei vaan +ota lähteäkseen, ei opilla eikä millään. Ja aika kuluu, toista tuntia +on mennyt. Koetetaan konstia, jos toistakin. + +Saapuu jo itse Sihvonen. + +»Miten on asiat?» + +»Kuten näet. Päin helkkaria.» + +»Jos et sua tykkiä kuntoon, ei tuu mittään. Ryssät istuvat +kivinavetoissaan kuin linnoissa, hittojako niille kiväärillä mahtaa. +Näyttävät jo ruppeevan hyökkäilemmään. Koita helkkarissa laittoo värkki +reilaan. Hei!» + +Sihvonen painaa jälleen ketjunsa luo. + +Sitten se yhtäkkiä välähti, pelastava ajatus. + +»Pojat, täysi panos esiin ja hylssy irti granaatista! Työnnetään uusi +hylssy Tuutineen putkeen ja annetaan mennä.» + +Tehtiin työtä käskettyä ja granaatti lähti piipusta että tupsahti. +Putosi jonnekin Noskualle, koskapa signaalimies jälleen alkoi viittoa. +Kiireesti perään toinen, kolmas... Mutta ryssiltä unohtui ruumiiden +joukkoon Paajasen kivinavettaan kolme käyttökelpoista konekivääriä. +Olivat ensimäiset, mitä Karjalan rintamalla taistelussa otettiin. Eikä +iso armeijakaan lännessä ollut vielä ehtinyt ottaa kuin Vilppulassa +yhden. + +Ja kun ukkoeversti saapui Oralle ja ohjattiin tupaan, jossa pojat +parhaillaan hyväilivät kolmea uutta ottopoikaansa, nousivat valtavat +viikset juhlallisesti pystyyn, silmistä loisti nuorukaisen väkevä ilo +ja puhdas ylpeys ja nimesi hän siinä kierrellessään koneita kuin kissa +kuumaa puuroa: + +»Tämä se vasta nättiä on! Nyt meillä ei enää ole hätää eikä mitään. Ja +meidän pataljoona sen teki! Eläköön!» + +— — — kööön!» + +Taas oli vahvistunut maa jalkain alla. Tuntuvasti. + + + + +SVEN DUFVA. + + +»No, paljonko on jo Jussilla ikää?» + +Jussi työnsi likaisen kouransa korvanjuureen, mietti kotvan ja ilmoitti +mietinnön tuloksena: + +»Kah, eipä oo tullu häntä papilta kysäistyksi.» + +»Ettekö muista edes osapuilleen?» + +Jussi kohotti housujaan, raapasi vasemmalla käpälällään vähän edestä ja +vähän takaa ja viskasi uuninkupeeseen emäsyljen. + +»Saattaa olla siinä kahen ja kolomenkymmenen välj'maina.» + +Kuljettiin kultaista keskitietä ja merkittiin Jussi armeijan kirjoihin +viidenkolmatta täyttäneenä. + +Isän nimen muisti Jussi koko helposti, mutta äidin kohta oli vaikeampi. +»Kuka häntä niin tarkkaan muistaa... eiköpä tuo välttäne vaikka +Anna-Liena.» + +»Oliko varmasti Anna-Liena?» + +»Ka, siksipähän taisivat haukkua... vai oisko sentään ollu Kaisa —?» + +»Entä sukunimi?» + +»Eipä yhytä mieleen, vaik’ hirtettäis.» + +»Oletteko käynyt rippikoulun?» kysäisin, vaikka sitä tietoa ei +kaavakkeeseen vaadittukaan. + +Jussi harasi taas kaikkiin ilmansuuntiin pyrkivää peruukkiaan, +heitti sitten silmäviivoistaan halveksivan katseen uunin lähistöllä +hääräileviin emäntiin ja murahti: + +»Eipähän tuota viellä oo sattumia akan tarvetta —.» + +Jussi ratsasti ensimäistä tykkihevosta. Väärät säärenvenkulat +mukautuivat satulattoman hevosen kupeisiin kuin vanteet tynnyriin ja +pullea takalisto kyllä sieti pienen syyhytyksen. Korea katseltava hän +oli siinä etumaisena tietä halkoessaan, housunnapit kiinni panematta +ja jaloissa kirjavapaikkaiset tossut. Päässä tötötti karvaton +lakkireuhkana, pystynokan kahdenpuolen tutkivat tienlaatua silmiksi +nimitetyt viirut ja jykevän leuvan halkaisi poskipielestä toiseen suu, +jota hyvinkin olisi riittänyt parillekin muulle kuolevaiselle. Puhe +vääntäytyi tästä valtavasta aukosta harvalleen ja hartaasti. Vaikka +Jussi majapaikoissa rakastikin lämpöistä uuninpankkoa, ei tämä estänyt +häntä housuissaan ja takkikulussaan talvipakkasellakin pitämästä +pariakymmentä ilmanvaihtoreikää. Tosin oli takissa muutama tusina +erivärisiä paikkatilkkujakin, mutta Jussilla oli merkillinen taito +reväistä takkinsa juuri paikan kohdalta. Reijistä matkaili edestakaisin +komppania täitä. + +Tietopuoli ei Jussilla ollut ylen laaja: tunsi hyvin kellotaulun, rahat +ja kortit. Lukutaito oli turhaa ylellisyyttä ja kirjoitusmiehistä +puhuttaessa ruikkasi Jussi kyynäräisen syljen. Näillä sentään +tilipäivinä palkkansa kuittautti ja maksoi vaivoista kaksi markkaa. + +Oralla pantiin Jussi lisätöikseen hoitamaan kokin virkaa, mutta kun +eräänä kauniina sunnuntaipäivänä äkättiin muuten laihan sopan pinnalla +kelluvan lisukkeena pari hyvinsyötettyä täitä, sai Jussi eron virastaan +ilman kehuvaa mainetodistusta. Teekokin sivutoimen sai sentään pitää ja +suoritti sen sokeripalkalla yleiseksi tyytyväisyydeksi. + +Pullilan valtauksen jälkeen seisoimme eräällä sivutiellä. Saapui käsky: +kiireesti Pullilaan. + +»Eteen mars!» + +Jussi nykäisi ruunaansa ja käänsi koko roskan menemään selkäpuolelle, +Antrean kirkolle. + +Iltapäivällä seisoimme taas samaisessa tienohessa ja tuli käsky +peräytyä Antrean kirkolle. Jussi maiskautti »noh-ruuna» ja käänsi — +Pullilaan, punikkien kitaan. + +Tästä päivästä alkaen sai Jussi pitää Sven Dufvan kunniakkaan nimen. Ja +kunnialla hän sen kantoihin, kuulun kaimansa veroisena + + »ol' iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan + ja teki, mitä teetettiin, päin mäntyyn kaikki vaan.» + +Tykkimiehen on osattava myöskin jalkamiehen temput. Kun keväämmällä +jäi aikaa ja saatiin kiväärejä, harjoitettiin kivääri otteita, +marsseja, kaartoja ja ketjuntekoa. Sven Dufva yritti olla mukana, +mutta vaikka korpraalina pauhaava Kalle Starck kuinka »huusi nauraen +ja nauroi huutaen», kävi Jussin temppujenteko siihen nuottiin, että +itse vänrikki Stoolikin olisi pidellyt laihaa vatsaansa naurusta +kiemurrellessaan. Kun muut kääntyivät vasempaan, kääntyi Jussi oikeaan. +Kun muut marssivat tahdissa, marssi Jussi omassa tahdissaan ja kun +muut ottivat ojennuksen oikealle, tähystelivät Jussin viirusilmät +totisina vasemmalle. Mitä muut pitivät oikeana kätenään, sitä piti +Jussi vasempana — oli näet kaiken lisäksi vasenkätinenkin. Ja tämä se +taisi osaltaan sotkea selvän meiningin. Lopuksi vapautettiin Jussi +kokonaan jalkaväenäksiisistä sillä ankaralla evästyksellä, että jos +joku suurempi herra sattuu tulemaan patteria tarkastamaan, on hänen +sinä päivänä ilmoittauduttava sairaaksi. + +Sattuikin eversti Sihvo tulemaan Oralle ja pistäytyi tupaan. Jussin +silmät siellä pankon lähellä seisoessaan alkoivat pälyillä levottomasti +ja koura käväisi tukassa tavallista ahkerampaan. Yhtäkkiä seisoo +yhtenä luokkivääränä koko mies, puukirveellä veistetty naama kamalaan +irvistykseen rustattuna. Jo lönkyttää vatsaansa pidellen pöydän luo, +jossa katselimme karttoja ja nykäisee takinliepeestä. + +»No, mitä nyt?» + +»Mahhoo niin viäntää — + +»Menkää pitkäksenne. Starck antaa lääkettä», sain sanotuksi naurua +pidätellen. + +Starck-vainaja, hammaslääkäri ja siis kaikkien tautien pätevä +lääkitsijä sekä ikuinen koiranleuka ei muuta käskyä tarvinnut. Etsi +jostain salatusta kätköstään resiiniöljypullon ja tyhjensi sen Jussin +leipäläpeen. Kohta nähtiinkin huikea näky: Sven Dufva ravaamassa +pikajuoksua läävännurkan ja tuvan väliä toinen käsi nappeja avaten ja +toinen takalistoa tukien —. + +Vahtivuoro on Jussille kova koettelemus. Tykin mukana oli aina +heinäkuorma ja kun heinäkuorman päällä on mukava istua ja vielä +mukavampi loikoilla, kuului Jussin vartiovuorolla kuormasta usein +ankara kuorsaus. Kun lopulta sai miehen herätetyksi ja tuli pauhatuksi +ja noidutuksi, uhatuksi arestilla, ampumisella ja helvetin kaikilla +kauhuilla, hymyili Jussi vaan yhtä autuaan leveästi. Kerran iskettiin +Jussille kuusi ylimääräistä vahtituntia kahden säännöllisen lisäksi. +Seuraus oli se, että Jussi nukkui kahdeksan tuntia. Tietysti +päivystäjän aina välillä herättämättä. + +Jussi tuli kuuluksi tempuistaan. Torkkuu taas kerran vahtipaikallaan +kun muuan korkeampi pää majasta tullut esimies sattuu kulkemaan +ohi ja päättää koetella, minkä verran Jussi tuntee reklementtejä. +Puhuteltaessa ei Jussi luonnollisesti hievahdakaan mukavasta +asennostaan. + +»Missä on tykkipäällikkö?» + +Jussi teroittaa silmäviivansa maantiellä kokkareitaan nokkivaan +harakkaan, siirtää ne sitten auringonpaisteessa nuokkuviin hevosiin ja +ruikkaa asiaankuuluvan kyynärämittaisen. + +»Häh?» + +»Tykkipäällikköä kysyin.» + +»Tuvassapa tuo lienöö.» —. + +»Tahtoisin tavata.» + +»Kah, sielläpähän tuon tavannoo —» + +»Käykää kutsumassa tänne.» + +»— —? Pijähän tuota pyssyy senaikoo —.» + +Ja upseeri jäi seisomaan vahtipaikalle kivääri kourassa Jussin +tallustellessa asialle. + +Kuulia ei Jussi osannut erityisesti pelätä, vaikkei liioin toivonut +tulevaksikaan. Sai kerran räjähtävän granaatin melkein syliinsä, +katseli kuoppaa, ruikkasi ja mietiskeli: + +»Katoha, isompahan tekköö maahannii loven —» + +Joutui Raudussa patterivahdiksi. Neuvottiin paikka ammuslaatikoitten +vieressä penkereen takana, johon eivät kuulat yltäneet. Nyökäytti +päätään ymmärtämisen merkiksi, mutta kun mentiin katsomaan, nähtiin +Jussin istuvan avonaisella kentällä ryssien maalitauluna, selin ryssiin +ja selkänojanaan hoikka petäjä, joka riitti salaamaan viidenneksen +leveistä hartioistaan. Kuulat iskivät lumeen ylt'ympäri Jussin +imeskellessä »Tiedonantoihin» kääräistyä »sätkää» ja tuumiessa: + +»Ka, jos on sattuakseen, niin sattuu —» + +Pari ilmareikää tuli siinä vahdinpidossa takkiin lisää ja +karvareuhkasta repesi päällinen. + +Meidän Sven Dufvamme ei saanut kaimansa tavoin iskeä ryssää +kiväärinperällä päin naamaa. Mutta jos olisi sattunut silmäkkäin ja +ehtinyt tarpeeksi suuttua — johon herraparatkoon tarvittiin runsaasti +aikaa — olisi hän varmasti kolhinut harvakseen ja hartiavoimalla. + +Kysäisin kerran Jussilta, mikä hänet oli saattanut sotaan lähtemään. + +»Kah, kun muut läksi, läksinpähän minnäi», vastasi Jussi ikäänkuin +häpeillen. Mutta kun leikin lomassa milloin puhe kääntyi vakavaksi, +tuli esille sodan suuri tarkoitus, kotikontu ja isänmaa, silloin +kuunteli Jussi tarkkaavaisesti ja viirusilmien nurkkauksissa pälyi +miettivä, lämpöinen hohde. + +— — — + +Sodan jälkeen jouduimme majailemaan Joensuuhun, Niinivaaran +kansakoululle. + +Eräänä heinäkuun iltapäivänä vääntäytyi Jussi patterin kansliaan ja +pyysi saada tavata »kapteenia». En ollut mikään kapteeni ja olin +lukemattomia kertoja kieltänyt Jussia nimittämästä minua kapteeniksi, +mutta kun Jussi kerran — ties mistä — oli saanut ajetuksi kalloonsa, +että patterin päällikön pitää olla kapteeni, niin olin ja pysyin Jussin +»kapteenina». + +»No, mitä Jussilla on asiaa?» + +»Ois saatava — tuota — hevonen —» + +»Mitä hevosella?» + +»Kah, ku — tuota — kapteeni lähtöö huomenna pois patterista —» + +»Entä sitten?» + +»No heh — mie lähen kans —» + +»Mitä varten? Eikö täällä ole hyvä olla?» + +»Joo, mut’ ku samana päivänä tultii patteriin, ni samana lähetäännii —» + +»Juna lähtee vasta aamulla. Kyllä täältä mies asemalle saatetaan.» + +»E-ei — ei tässä sitä meinata —» + +»No mitäs?» + +Monien kierrättelyjen jälkeen tuli asiasta selvä. Jussi oli juuri +nostanut palkkansa, kolmekymmentä markkaa, ja tahtoi nyt pitää reimat +lähtijäiset. Kävisi kaupungissa ostamassa korin limonaadia. Koetin +selittää, että oli turha hänen, köyhän miehen, ruveta ainoita pennejään +sellaiseen panemaan, mutta Jussi ei hellittänyt. »Pittää sitä jottai +tässä miunnii pistouvata», selitti. + +Parin tunnin kuluttua köryytteli Jussi kaupungista kotiin rattaillaan +lähtijäiset. Työntäytyi sitten kansliaan, kaivoi takataskustaan +limonaadipullon, ojensi sen minulle, katsoi hartaasti silmiin ja sanoi +yhden ainoan sanan: + +»He!» + +Tunsin silmiini pyrkivän jotain kosteaa. Ja kun vilkaisin Jussiin, näin +jotain samantapaista. Paiskattiin äänettä kättä. + +Mutta ovella kääntyi Jussi vielä ympäri ja sanoi harvakseen: + +»Jos toisten vielä tarviitta miestä tykkihevosen selkään, ni +liikuttakkaa vaan sana —» + +Sellainen se oli meidän Sven Dufva. Ei sattunut sodassa kaatumaan, eipä +edes haavoittunutkaan, mutta oli kaikissa edesottamisissaan ilmetty +Sven. + +»Pää huono oli», arveltiin, »mut’ sydän paikallaan.» + + + + +ORALLA + + +Saapuessamme helmikuun alkupäivinä juhlallisessa karavaanissa +Oralle Herrojenmäen taloon, huomasimme kaikki paikat miehitetyiksi. +Konekiväärijoukkue jääkäri (nyk. jääkärikapteeni) Salmisen johdolla oli +valloittanut talon ainoan kamarin, joka alkujaan oli tarkoitettu kahden +asuttavaksi, mutta jossa nyt asui kaksitoista. Molemmat ruiskunsa +olivat sijoittaneet tupaan uunin kupeelle. Kun niitä siinä putsasivat +ja hankasivat ja häärivät niiden kimpussa ylenaikaa, jäi tupapuolen +muille viidellekymmenelle asukkaalle hyvin ahtaat asuma-alat. Ei +sentään sijoista riidelty, kukin asettui minne sattui mahtumaan. Ken +ei sopinut syömään pöydällä, söi penkillä, ja ken ei sopinut penkille, +söi lattialla. Illan tullen vetäydyttiin kostealle, oljettomalle +lattialle reppu päänalaisena, vaatteet yllä ja kengät jaloissa. Vahtiin +lähtijöiden oli varauduttava mahdollisimman lähelle oven kynnystä, +sillä peremmältä ei ovelle pääsy yön aikana tullut kysymykseenkään. +Lattia muistutti elävästi sillitynnyriä, josta ylimmäiset kerrokset on +jo syöty pois, mutta pohjakerros on vielä syömättä. Tuoksu muistutti +myöskin jokseenkin tarkalleen elttaantunutta, auringonpaisteessa +seisonutta sillitynnyriä. Hiki, märät vaatteet, viikottain riisumatta +jalassa olleet sukat antoivat osansa ja — leipä teki tehtävänsä. +Puolihorroksissa ollen uskoi hyvinkin nukkuvansa vilkasliikkeisen kadun +varrella, jossa kymmenet ohi kiitävät autot töräyttävät kukin oman +signaalinsa. + +Eräänä yönä kuului uunin lähistöltä ankara metakka. Vanha vääpeli V. +katsoi ikänsä ja arvonsa mukaiseksi nukkua yölläkin mälli poskessa. +Miten ollakaan, sylkäsi äijä unissaan mällipluntan poskestaan tähdäten +sen suoraan kuunvalossa häämöittävään sylkiastiaan. Mälli läiskähti +päin naapurin naamaa. + +»Mitä sinä jumalaton syljeksit ihmisiä keskellä yötä päin pläsiä! Jos +et olisi siksi vanha mies, saisit leukoihisi, että helähtää!» + +»Älä siinä ärhentele. Hitoltako minä tiedän, mihin se sattui, kun +naamavärkkisi kumottaa kuutamossa kun paraskin sylkiastia.» Sanoi ja +käänsi kylkeään. Mutta tuvan lattia tärisi pitkän aikaa metakkaan +heränneiden poikien makeasta naurusta. + +Viikon lattialla makailtuamme saimme hiukan olkia, mutta pian ne +muuttuivat likaisiksi, sotkuisiksi pehkuiksi. Parin viikon kuluttua +muutti jalkaväki läheiseen, sillävälin kuntoonpantuun Kempin taloon, +joka ristittiin »Hotelli Kämpiksi» ja kantoi nimensä sodan loppuun. + +Saniteettiasiat olivat varsinkin alussa vähän niin ja näin. +Jokapäiväisissä taisteluissa haavoittui yksi ja toinen, ken lievemmin, +ken vaikeammin. Haavoittuneet sidottiin mitenkuten käsilläolevilla +riekaleilla ja lähetettiin vilusta värisevinä edelleen Antrean +kirkolle. Myöhemmin saatiin toki Oralle lääkäri ja sairashoitokunta. + +Varsinaisia tauteja ei sanottavasti ollut. Nuhaa ja yskää +ei sellaisiksi luettu. Mutta sitävastoin saavutti täikanta +ennenkuulumattoman kukoistuksen. Tykkimiehillä ja jalkaväellä oli +ikuinen kina siitä, kenellä oli isoimmat, ja väittivät tykkimiehet +jalkaväen elättejä mahtuvan tulitikkulaatikkoon kolme, mutta oikeita, +jalorotuisia, ristisiitoksella saatuja tykkimiehen kasvatteja sopisi +vain kaksi. Riita jäi ratkaisematta jäävittömän erotuomarin puutteessa, +sillä täitöntä miestä ei Oralla tunnettu. + +Kahdeksantuntista työpäivälakia ei liioin noudatettu. Koko päivän +tappeluiden lomassa oli pienempiä ja olipa sellaisiakin, ettei tapeltu +ollenkaan, etuvartiostot vain pitivät yllä pientä vihaa. Sellaisina +päivinä istui joukon ikuinen ilonpitäjä, viipurilainen Kalle N. tuvan +uunilla, sepitellen kokkapuheitaan ja soitatellen Noskuan kuulua +sotasaalista, ylipäällikön päiväkäskyssäkin mainittua jääkäri Branderin +gramofoonia, jossa oli kolme halkinaista levyä ja yksi poikkinainen +neula, muun armeijan ankarasti riijatessa molempia keittäjättäriä. + +Säännöllisesti aamun hämärtäessä ja usein yölläkin lähtivät patrullit +tai koko Oran osasto Pullilaan ryssiä ja punikkeja herättämään. Kaikki +eivät aina retkellä palanneet, mutta — kaikkeen tottuu. Punaryssät +kävivät vastavierailulla, tulivat tavallisesti aamulla tai iltamyöhällä +ja silloin koeteltiin, kenen housuissa kaulus kestää. Oralle eivät +koskaan päässeet, vaikka monasti läheltä pitikin. Reippaina pysyivät +poikain mielet; tilanteen vakavimmillaankin ollessa veisti joku +sattuvan sanan ja iloinen karjalaisluonne pääsi jälleen oikeuksiinsa. +Kerran, kun kylään tuotiin kahden meikäläisen ruumiit, vahtimiesten, +jotka olivat pelkureina poistuneet vahti paikaltaan ja menneet läheisen +mökin uunille piiloon ryssien hyökätessä, silloin näin poikien naamat +vakavina ja huulilta tuli yksimielinen tuomio: + +»Ovat kohtalonsa ansainneet.» — Ryssät olivat tavoittaneet pakenijat +uunilla ja kolhineet kuoliaaksi kiväärinperillä. + +Kuta enemmän aikaa kului ja mitä useampia ryssien ja punikkien +rääkkäämiä ja raatelemia valkoisia rintamalla löydettiin, sitä +kiihkeämmäksi kävi viha maankavaltajia kohtaan. Kun kenttäoikeudet +eivät vielä langettaneet kuolemantuomioita, alkoi kuulua yhä tiheämmin +ääniä, jotka vaativat sovellutettavaksi »Magdeburgin armoa». Eikä +tämä ollut ihmeteltävää, kun löytyi ryöstettyjä, hävitettyjä taloja +ja raunioita, kamalasti elävänä silvottujen ruumiita, murhattuja +vanhuksia, valkoisia sotilaita, jotka talvipakkasessa oli ensin +riisuttu ilkialastomiksi, sidotuin käsin ja jaloin, silmiin +työnnettyinä kuusenkävyt ja ruumis pistimin viileskeltynä. Ja kun +raakalaiset olivat ensin tarpeekseen huvitelleet, kulki roistojoukko +uhrien ohi ja kukin heitti vetensä... Kidutetut jäätyivät elävinä +muodottomiksi jäätönkiksi... + +Valkoiset eivät koskaan rääkänneet — kuula vain sai tehdä tehtävänsä. +Elleivät punaiset ja heidän itämaiset apurinsa olisi ryhtyneet +rääkkäämään valkoisia vankejaan, ei kurituskaan olisi ollut niin +ankara. Tällaisissa tapauksissa on sodan laki lyhyt. + +Erik Oran talo Oralla oli mainio näyte punikkien hävitysraivosta. +Kaikki, mitä suinkin rikkoa voi, oli rikottu. Ovet, ikkunat, +huonekalut, astiat, yksinpä uunitkin oli murskattu. Nälkäisten petojen +lailla oli riehuttu, nälkäisten, vaikka vatsat olivatkin täynnään +ryssänlimppua, konserveja ja rosvottua sianlihaa. Se oli aatteiden +riemukulkua, se. + +Hyvät olivat näillä ihannevaltakunnan sotureilla apuritkin. Katselin +Noskuan taistelussa palkkansa saaneita Iivanoita. Jokaisella oli +mukanaan ryöstettyä saalista. Silkkihuivit ja hopealusikat varsinkin +näyttivät olleen haluttua tavaraa — lienevät aijotut tuliaisiksi kotona +ikävöiville maatuskoille. Keskellä peltoa makasi muuten eräs, joka +likaisen toppavormun päälle oli vetänyt uuden uutukaisen papintakin +ja housut aikoen kai hämmästyttää »flikuskaansa» ennennäkemättömällä +komeudella. Löydetyistä kirjeistä selväsi, että meitä vastassa olleet +ryssät kuuluivat erääseen siperialaiseen, muistaakseni 36 rykmenttiin, +ja olivat tulleet Pullilaan suoraan Riian rintamalta. Lienevät +aikoinaan kuuluneet Rennenkampfin urhoihin, mutta kun saalistaminen +Itä-Preussissa päättyi huikeaan Marathonjuoksuun, jossa saksmannien +konekiväärit määräsivät tahdin, lähtivät viimeisen saaliin toivossa +Suomeen, jossa kuitenkin pistettiin matkan päähän ikuinen piste. + +Täytyy muuten sanoa, että monet »vantjkat» tappelivat koko +urhoollisesti — lieneekö heitä sitten kannustanut saaliintoivo, +»revolutsijä», viha »burshujta» kohtaan tai tyhmyys. Ehkä »molembi +parembi». Monet ottivat kuoleman vastaan kuin miehet, vaikka elukoilta +näyttivätkin ja suurimmaksi osaksi olivatkin. + +Ryssiä meillä oli säännöllisesti enemmistö vastassamme; suomalaisia +oli vain näytteeksi seassa. Vierailipa Oralla maalisk. 2:n päivän +taistelussa Helsingin Jyrykin yrittäen oikein pistinhyökkäystä +hurraa-huudoin. Nolosti loppui tämä pitkin maantietä tehty hyökkäys: +kun annettiin shrapnelleita päin naamaa ja kone- sekä tavalliset +kiväärit lauloivat joukkoon, palasivat hyökkääjät hyvin koreasti +ryömimällä takaisin. Ne nimittäin, jotka vielä kykenivät. Vetäytyivät +sitten mäenrinteellä sijaitsevaan nuorisoseuran taloon, mutta ei +ollut turvaa siitäkään. Pari granaattia seinästä sisään ja silloin +luikkivat jyrymiehet loukostaan konekiväärien korjatessa yhden ja +toisen varmaan talteen. Muuan granatti räjähti keskellä näyttämöä ja +luulen, että Noskuan nuoren väen on täytynyt pitää paremmanpuoleiset +talkoot saadakseen lavansa ja näyttämökoristeensa jälleen paikatuiksi. +— Yrittivät majoittua kenttävahtimmekin asuntoon, Hutin taloon, mutta +kun jääkäriluutnantti Brander lähetti sanan: »Viskooppa sinne parisen +pommia», jäi sielläkin majapaikka saamatta. Muistan aina talon vanhan +isännän, hänen seisoessaan taistelun jälkeen talonsa pihamaalla +ihmettelemässä rakennustaan, josta pommi vei pois koko nurkkauksen ja +aprikoidessaan: + +»Kukahan se tämän koiruuden maksaa?» + +Päivät vierivät toisensa jälkeen. Elimme Oralla omaa eristettyä +elämäämme. Posti tuli milloin sattui. Lukemisen puute pyrki vaivaamaan +ja Sortavalan lehdet olivat ylen kuivia. Lystimpää luettavaa saimme, +kun kerran — vahingossa — kumautimme »Suomen Järjestökaartin +Sairaanhoitajatarta N:ro 27» Martta H:ta shrapnellilla päähän, ja +saimme palkkioksi päiväkirjan, jossa laajasti ja perinpohjaisesti +kuvattiin elämä »Kansankahvilassa», ravintola Aristossa Viipurissa, +sekä matruusien edesottamiset pimeissä rautatievaunuissa, Pullilan +»esikunnassa» ja Kavantsaaren hovissa. Ne pojat ovat tarvinneet +»sööterskaa» kerran jos toisenkin, eivätkä nämäkään päiväkirjasta +päättäen ole pahasti vastaanhangoitelleet, vaan päinvastoin täydelleen +omistaneet kommunismin syliinsäsulkevan lähimmäisenrakkauden. +Päiväkirja ei tosin ollut järin selvällä käsialalla kirjoitettu, +mutta pitemmältäpähän riitti tavaamista. Mukavaa oli lukea sekin +sanoma, että »lahtareita on luotettavien tietojen mukaan Antrean +rintamalla 10—12,000» ja että ne ovat saaneet saksalaispiruilta kuusi +laivalastia aseita, vaikka ei ne sittenkään mitään kansalle mahta kun +kaikki luokkatietoinen temokraattia on noussut sortajiaan vastaan ja +rakkaat venäläiset ystävämme on tullunna meille apuun. — Samaisen +sairaanhoitajattaren varustukseen kuului punainen risti käsivarressa +yllämainitulla kirjoituksella ja numerolla sekä kivääri ja ryssänreppu +täynnä patruunia. Sitomatarpeista ei puhettakaan. Lisäksi pinkka +matruusien imeliä rakkauskirjeitä. + +Vielä helmikuun loppupuolella oli meillä, niin kummalta kuin se +kuuluukin, puhelinyhteys Viipuriin. Linjat kulkivat Oran kautta. Sieltä +paetessaan katkaisivat punikit linjat juuri Oran kohdalta, mutta ei +muualta. Puhelinmiehemme liittivät päät jälleen yhteen ja vastaus tuli +Viipurin keskuksesta. Suuria ei tietysti voinut puhua keskuksessa +vaanivien vahtien takia, mutta kun asetti kysymykset ovelasti, voi +neitonen toisessa päässä aina vastata »on» ja »ei» ja näiden avulla voi +jo päätellä yhtä ja toista. + +Keväämmällä saapui meille täydennysjoukkoja, kutsunnoissa saatuja +pakko-ottolaisia. Vapaaehtoisemme katselivat näitä vähän yli olkansa +ja — syytä hieman olikin. Kun mies taistelussa ampui itse käteensä, ei +siitä maine kasva. Tällaisia tapauksia oli asevelvollisten joukossa +paljon. + +Saimme joukon savolaisia. Menivät muuten mukiin, mutta vahdinpito kävi +yli ymmärryksen. Mennessäsi vahtipaikalle, tapasit useasti vahtimiehen +nukkumassa. Varsinkin auringonpaisteisina kevätpäivinä, jolloin +hevosetkin riiputtavat päätään ja raukaisee niin suloisesti. + +»Hei, mies, vahdissa ei nukuta! Ylös!» + +»Katsohan, kun makkeesti raukasoo.» + +»Ettekö jo tiedä, ettei vahtipaikalla saa torkkua.» + +»Kah, etteikö sua torkahtoo. . + +»Ettekö jo torkkunut tarpeeksi kotonanne?» + +»Kah, ompaan tuota tullunna tehyksi sielläi.» + +»Mistä olette kotoisin?» + +»Siämingistä vuan...» + +Tälläista oli keskustelu. Mutta kun savolaiset ehtivät tottua, tuli +heistä hyviä sotamiehiä. Ja samoin »piällysmiehiä», mikäli riitti +»paikkoo». + +Kevät läheni, hanget alkoivat sulaa ja tiet kävivät mahdottomiksi. +Milloinkahan joudutaan lähtemään Viipuriin? Ja miten? Tykeissä ei +ollut pyöriä, miten ne kuljetettaisiin sulalla maalla? Tämä oli kiperä +kysymys. Viipuriin paloi kaikkien mieli. Ja kohta alkaisi touonkin +teko... + +»Pyörät ovat tilatut ja joutuvat aikanaan», selitti Karjalan armeijan +tykistön ylin päällikkö majuri (nyk. eversti) Schwindt. + +Tiesimme jääkärien parhaillaan harjoittavan rintaman takana +kutsuntajoukkoja. Milloinhan ne joutuisivat valmiiksi ja minkälaisia +ovat? Sitten kai rynnistetään. + +Karjalan I rykmentti muutti Raudun ja Valkjärven rintamalle. Olimme +nyt II rykmentin matkassa. Ryssien hyökkäykset olivat jonkunverran +laimenneet. Huomasivat, etteivät pääse täältä lävitse. Lentokoneet vain +kävivät vieraisilla harva se päivä. + +Saimme lisää hevosia, rekiä ja satuloita. Tämä viittasi lähtöön, mutta +alkava kelirikko näytti panevan vastaan. Mene ja tiedä. + +Eräänä iltana maaliskuun loppupuolella kello yhdentoista korvilla, +poikien jo nukkuessa, soi puhelin kiivaasti. Vastasin. Tuli majuri +Schwindt'in lyhyt määräys, että oli heti lähdettävä Hannilaan ja +lastattava vehkeet vaunuihin. Juna lähtee klo 3 aamulla. Matkan määrä +Kiviniemi. + +Tuli kiire. Toista kuukautta oli talossa majailtu, kotiuduttu, ja nyt +lähtö puolessa tunnissa. Pojat tuumivat ammuskuormia valjastaessaan: + +»Jopa taitaa tullakin eri tappelu.» + +Samana päivänä olimme saaneet kahdeksaan mieheen jaettavaksi pullon +konjakkia — ainoan koko sodan aikana. Lähtömalja juotiin ja äkkiä +matkalle. Terve, Ora, monien muistojen tanner! + +Oli purevan kylmä, tähtikirkas kuutamoyö ajaessamme metsätietä +Hannilaan. Meikäläisten asemia ei ollut lähempänä kuin Hannilassa; +koska hyvänsä saatoimme kohdata punikkipatrullin. Ratsastin hieman +edellä mauseri vireessä. Pojilla oli jokaisella kiväärit poikittain +satulannupilla valmiina käytettäviksi, jos metsänpimennosta +paukahtaisi. Pari laukausta pamahti lähistöllä, mutta onnellisesti +saavuimme klo 2 yöllä Hannilaan. + +Illalla olimme Raudussa, jossa juuri alkoivat Raudun kuuluisat +lopputaistelut. + + + + +RIETU + + +Armeijassa oli miestä monenmoista. + +Rietu ei ollut mikään partasuu uros eikä ennen sotaa mitenkään +maineeltaan kuulu. Suuren pitäjän syrjäkylässä ja syrjätalossa oli +elänyt, tapellut isompien kanssa silloin kun syytä sattui ja ottanut +selkäänsä. Mutta sodan loputtua tunnettiin mies laajemmallakin kuin +kotikylässään. + +Komppanian marssiessa tallusteli Rietu joukon viimeisenä häntänä. Ei +ollut siis liialla pituudella pilattu; tavallisellakin maantiellä +pyrki pitkän jalkaväenkiväärin perä tietä viiltämään, saatikka sitten +hangessa kömpiessä, jossa siitä oli koko vastus. Jossain olan ja +polvien välillä roikkui patruunavyö. Puku oli repaleinen — alkujaan +valkoinen mekko ja päähine komeilivat likaisenharmaina. Valkoisen +päähineen alla reuhotti julman iso koivistolainen, ja jaloissa +louskuttivat monipaikkaiset huopatossut. Pakkasilmoilla ja tavallisesti +leudoillakin pyrki nenä valamaan kynttilää ja naama oli tuskin nähnyt +vettä sitten viimeisen kotisaunan. — Tällainen oli Rietun ulkonainen +olemus, sisällinen selviää hänen muutamista edesottamisistaan. Ikää oli +siunautunut kuusitoista vuotta. + +Eräänä maaliskuun aamuna nähtiin Rietun tallustelevan Oran +ambulanssiin. Pysähtyi neuvottoman näköisenä ovensuuhun ja pyöritteli +reuhkaansa. + +»Mikä vaivaa?» kysäisi tohtori. »Lomaako pitäisi saada? Henkeäkö salpaa +ja sydänalaa kiertää sinullakin?» + +»Ei, kun käskivät kotiin.» + +»Kuka käski?» + +»No, se komppanian päällikkö ja ne muut kanssa.» + +»Mitä varten?» + +»No kun on nämä ruvet. Sanoivat, jotta pitää ensin näyttää tohtorille +ja sitten mennä kotiin. Ja sanoivat minun olevan liian nuoren.» + +»Katsotaan.» Rietulla oli pääkoppa ruvettumilla. Ja oli niitä muualla +myöskin. + +»Kyllä sinä pääset kotiin. Eikä sinun tarvitse enää tänne tullakaan, +olet liian nuori ja heikko. Kirjoitan heti todistuksen.» + +Tohtori istuutui kirjoittamaan vapautustodistusta. Mutta ovensuusta +alkoi kuulua outoja ääniä. Ja kun tohtori kääntyi katsomaan, nyyhkytti +Rietu siellä kasvot karvareuhkaan painettuina. + +»Mikä sinun on?» + +»No kun minä — yyh — tulin tohtorille sitävarten — y-yyh — että tohtori +todistaisi, etten minä ole — yh — liian heikko tappelemaan — yhyy — ja +ettei minun tarvitseisi mennä pois täältä.» + +»Vai sillätavoin —» + +Tohtori käveli lattialla edestakaisin ja näytti siltä, kuin jotakin +olisi takertunut kurkkuun. Taputti sitten Rietua olalle ja lohdutteli: + +»Ei sinun tarvitse lähteä. Kirjoitan todistuksen, että jaksat kyllä +tapella siinä missä muutkin. Tuollainen reipas mies.» + +Rietu kohotti kasvonsa karvareuhkasta ja silmät rupesivat taas +loistamaan kyynelien uurtaessa valkoisia vakoja likaisille poskipäille. +Kääntyi mennäkseen, mutta kysyi vielä arasti ovelta. + +»Entäs nämä ruvet?» + +»Eivät ne estä sinua tappelemasta. Odotappa — tästä saat purkin +täisalvaa, voitele vaan sillä, niin hyvä tulee. Ja pese vielä varmuuden +vuoksi naamasikin.» + +Rietu mennä retuutti takaisin joukkoonsa etulinjalle, heilutti tohtorin +todistusta komppanianpäällikön nenän alla ja kehuskeli: + +»Ähäs, ei sitä niin vaan miestä rivistä viskata!» + +Mutta tohtori katsoi ikkunasta Rietun menoa ja tuumiskeli: + +»Saat nähdä, että tuo poika vielä antaa kuulua itsestään.» + +Ja antoihan Rietu. + +Tuli lähtö yöllä tai päivällä, niin aina oli Rietu valmiina. Joutui +hyökkäykseen vähän myöhemmin kuin muut — paksussa hangessa oli vaikea +laahustaa huopatossut lunta täynnä — mutta pysyi paikallaan sitä +sitkeämmin. Ampui tarkasti, missä vaan ryssän tai punikin näki ja kun +oikein lähelle onnistui pääsemään, kolhaisi mielellään kiväärinperällä. + +»Jotteivät suuhun tuppaisi», selitteli. + +Kun Pullilaan oli tehty puolenkymmentä hyökkäystä, oppi Rietu tuntemaan +joka puun ja kiven. Ryömi punikkien linjoilla kuin kotonaan kertaakaan +haavoittumatta vaikka miehiä kaatui ja haavoittui oikealla ja +vasemmalla. Toiset ihmettelivät, mutta Rietu selitti syyn: + +»Kun on näin pieni ja pahannäköinen, niin eihän ne pirut saa sattumaan.» + +Päästäkseen paremmille ampumalinjoille kiipesi Rietu petäjään ja +naksutteli sieltä punikin toisensa jälkeen. Mutta miten ollakaan — +ryssien granaatti sattui puuhun katkaisten sen juuresta poikki. Runko +kaatui ensin viereisen petäjän päälle ja siitä maahan. Kaikki uskoivat +jo Rietun puuhista tulleen äkkinäisen lopun ja ryhtyivät hakemaan +miestä petäjän alta, kun viereisestä puusta kuului Rietun tuumiskeleva +ääni: + +»Petäjään se taaskin sattui, vaikka minua meinasivat.» + +Rietu jatkoi sotaansa toisesta petäjästä. + +Kohta mainittiin Rietua rintaman kylmäverisimpänä sotilaana. Ja maine +vaan lisääntyi, kun ryssät kerran taas ampuivat Rietua kanuunoilla. + +Rietu kyykki pellolla navetan takana sangen luvallisella ja +tarpeellisella toimituksella, kun ryssät alkoivat tavallisen +iltapommituksensa. Granaatti tipahti pellolle muutaman sylen päähän +kyykkijästä. Rietu jatkoi istumistaan, katsahti vain granaattiin. +Jo räjähti toinen oikealla puolella. Kolmas ja neljäs samoin, mutta +Rietu ei hellittänyt. Jo huutelivat toverit tulemaan pois, mutta Rietu +huuteli vastaan: + +»Mitäs teet, tee kunnollisesti. Eikä ne taaskaan minuun osaa.» + +Kun viides räjähti suoraan nenän edessä, oli Rietukin jo lopettanut +toimituksensa ja asteli tupaan viimeisiä nappeja kiinnitellen: + +»Taisivat suuttua, kun tuli mentyä niin keskelle peltoa.» + +Rietu oli niinkuin ylpeä siitä, että häntä aina ja joka tilaisuudessa +kanuunalla ammuttiin. Hänestä tuli kuuluisa mies ja varsinkin tohtori +kehuskeli jokaiselle suojattiaan. + +Loppujen lopuksi joutui Rietu Raudun pitkiin ja verisiin taisteluihin +ottaen niihin osaa samalla levollisella uhkarohkeudella kuin ennenkin. +Käsipommia rakasti hän nyt melkein yhtä hartaasti kuin vanhaa +kiväärinrämäänsäkin. Vyötäisillä roikkui säännöllisesti niin monta +pommia kuin vain oli onnistunut käsiinsä saamaan. Jos mies kaatui tai +haavoittui, niin kohta kiljuivat jo kaatuneen pommit Rietun vyötäisillä +valmiina heitettäviksi. Ryssien konserveilla oppi Rietu, kumma kyllä, +herkuttelemaan ja pommin viereen oli tavallisesti nuoritettu myöskin +konservipurkki. + +Raudussa, Haapakylään vievän tien varrella, makasivat ketjut vastakkain +kahdenpuolen tietä. Ryssät maahankaivetuissa, tilleillä vahvistetuissa +juoksuhaudoissaan ja meikäläiset lumikinoksissaan. Yli tien ei ollut +yrittämistäkään, siksi tiheä oli kivääri- ja konekiväärituli. + +Rietu makasi haudassaan ampua räiskytellen, kunnes huomasi, että lukko +ei enää toiminutkaan. Silloin suuttui Rietu todenperään ensikerran +sotaretkensä aikana. Tarttui kaksin käsin piippuun, juoksi yli maantien +ja iski lähinnä makaavaa ryssää kiväärinperällä kalloon. Tuli takaisin +yli tien yhdenkään kuulan sattumatta ja kehaisi lauhtuneena: + +»Saipas pakana tarpeekseen.» + +Rietu aijottiin korottaa aliupseeriksi, mutta kysyttäessä selitti hän: + +»En minä osaa komennoida, jotta antakaahan vielä olla. Tekee häntä +solttuna, minkä ymmärtää.» + +Raudun viimeisessä taistelussa yhytti Rietu kohtalonsa. Toinen käsi +puristi vielä lujasti rakasta kivääriään, toisessa olivat panokset +valmiina. Ei päässyt Viipuria valloittamaan, kuten oli koko talven +mieli palanut. + +Rietu oli yksi monien joukossa — yksi parhaista. Tasa-arvoinen Joensuun +koulupoikien maalaisserkku. Ei tarvitse miehen mieli asunnokseen suurta +kokoa ja ulkonaista komeutta. + + + + +RAUTU + + +Raudun asema-alueelle oli saarrettu lähes kolmetuhatta ryssää ja +punaista. Renkaan viimeistä solmua vedettiin juuri umpeen. + +Pilkkopimeänä yönä saavuimme rintamalle. Jossain papattivat +konekiväärit ja haukahti tykki. Satoi himiräntää. Majoituimme kylmään, +autioon taloon. + +Edellisenä iltana oli Karjalan I rykmentin komentaja, ratsumestari +(nyk. everstiluutnantti) Elfvengren esikunnassaan Kiviniemessä +selittänyt tilannetta. Hänellä oli käytettävänään suunnilleen +puolitoistatuhatta miestä ja yksi vuoristotykki. Lisäksi nyt meidän +tuomamme toinen samanlainen. + +»Kun olette saaneet tykit asemiin, alotamme hyökkäyksen. Joudutteko +huomenna valmiiksi?» + +»Kyllä, herra ratsumestari.» + +»Te otatte myöskin Raudussa olleen tykin haluunne ja komennatte siis +puolipatteria», määräsi saapuvilla oleva majuri Schwindt. »Menen +käymään Valkjärvellä. Valitsette asemat harkintanne mukaan siten, että +voitte ampua pitkin rataa.» + +»Käskystä, herra majuri.» + +»Ja jos haluatte mukavampia tykkejä, niin ottakaa Raudusta», lisäsi +majuri hyväntuulinen hymy silmänurkissa. + +Nukuimme yön vilusta väristen. Käkisalmelaisten junaamme tuomat leivät, +voit ja lihakimpaleet näkivät kyytinsä. + +Raudun kirkolla sijannut tykki tuotiin Mäkrälle. Sitten alkoi työ, +jossa ei säästetty miehiä eikä hevosia. Läpi kinoksien hinattiin tykit +asemiinsa tiettömälle mäelle Leinikylän järven pohjoispuolelle, noin +kolme kilometriä asemalta. Lähemmäksi ei voinut viedä, sillä siellä oli +epävarmaa. Vasta joku päivä sitten olivat ryssät käyneet Leinikkälän +järvellä saakka ja tykkien menettämiseen ei meillä ollut varaa. +Puoliyön aikaan kävin ilmoittamassa rykmentin komentajalle, että olimme +paikoillamme. Tykistötähystäjät vetivät kenttäjohtoja — pirullista +työtä pimeässä yössä, lumiräntä- ja luotituiskussa. Seuraavana aamuna +palasi majuri Schwindt Valkjärveltä ja tarkasti tykkien asemat. +Odottelimme, milloin leikki alkaisi. Majoituimme uudelleen erääseen +läheiseen autioon taloon, jossa oli siksi suuret tallit ja navetat, +että saimme hevosparat katon alle. + +Popsimme kaikessa rauhassa luusoppaa, kun rykmentin komentajan lähetti +ratsastaa pihaan ja tuo paperilapun: + + Mäkrä, 29.3. -8. klo 5,30 ip. + + »Vuoritykistä alkaa pommittaa harvalla tulella Raudun asemaa ja + varustuksia tänään klo 6,30 ip.» + +Luusoppa jäi loppuun syömättä. Myöhästyimme kymmenen minuuttia. +Klo 6,40 pamahti ensimäinen laukaus. Eräs punaisten vankina ollut +valkoinen kertoi jälkeenpäin, että ensimäinen laukauksemme oli sattunut +saunarakennukseen, jossa säilytettiin ruokatarpeita ja sytyttänyt +pienen tulipalon. Hyvä niinkin. + +Jatkettiin tulta hitaassa tahdissa, kunnes yhdeksän aikaan tuli käsky +lisätä puita pesään. Paransimme vauhtia. Kivääri- ja konekiväärituli +yltyi, ryssät ampuivat tykeillään yhtämittaa. — Raudun verileikki oli +alkanut todenteolla. + +»Ryssillä on tähystyspaikka ja konekiväärit panssaroidussa +vesitornissa, koettakaa ampua se mäsäksi tai tuleen», tuli käsky. + +Saimme torniin pari sattumaa. Asemalla syttyi tulipalo ja savu +vaikeutti tähystämistä. + +»Tuli kohdistettava läntisiin varustuksiin, jalkaväkemme käy +puolentunnin kuluttua hyökkäykseen.» + +Näin jatkui läpi yön. Ryssillä ei ollut aavistustakaan, missä tykkimme +sijaitsivat. Ampuivat arviolta, mutta säännöllisesti yli. Granaatit +ujelsivat päittemme yläpuolella ja räjähtivät takanamme metsässä. + +Aamu valkeni. Hyökkäyksemme olivat lyödyt takaisin. Mutta ryssilläkin +olivat asiat sekaisin. Asemalla höyrysivät veturit. Kenttäpuhelin toi +viestin, että ryssät aikoivat lähteä Raasuliin päin. + +Pyysin majuri Schwindt’iltä lupaa saada viedä tykit Sunikkalaan, +aseman itäpuolelle, josta 500 metrin matkalta voisi ampua rakennuksia, +veturitallia ja panssaroituja junia suoralla tähtäimellä ja jokainen +laukaus tehoaisi. »Tjaa, ei olisi hullumpaa, mutta vaarallista. +Laittakaa tykit lähtökuntoon, minä ratsastan sinne katsomaan», sanoi +majuri. + +Tuumasta ei tullut mitään. Majuri katsoi tilanteen liian vaaralliseksi. +Jos ryssät tekisivät uloshyökkäyksen, jäisivät tykit helposti +saaliiksi. Ja siinä sitä sitten oltaisiin. Omasta puolestani luulen +vieläkin, että taistelu olisi saanut toisen käänteen, jos pommitusta +jatkettiin Sunikkalasta. Elleivät sitten ryssät olisi ampuneet meitä +nuuskaksi, joka oli sekin hyvin mahdollista. + +Taistelu jatkui koko sunnuntaipäivän yhtä laihalla näkyvällä +tuloksella. Asemalle oli mahdoton päästä. Monasti olivat hyökkäysketjut +jo tunkeutumaisillaan varustuksiin, mutta tulivat verissäpäin takaisin. + +Sunnuntaina saapuivat kapteeni (nyk. everstiluutnantti) Pohjanheimon +kolme raskasta, neljän tuuman tykkiä Pohjanmaalta. Asettuivat asemiin +meidän viereemme. + +Juhlallisen näköiset kapineet, ne raskaat tykit. Museokappaleilta +näyttivät, vuoden 1871 mallia. Rekyylilaitteista ei tietoakaan ja +sytytysvehkeet olivat puhtainta antiikkia. Uteliaisuudella odotimme, +mitä tuleman piti. Iltaan mennessä saivat Pohjolaiset värkkinsä kuntoon +ja suunnan määrätyksi. Piti laukaistaman. + +Mies, jonka tehtäviin kuului pamauksen aikaansaaminen, etsi pari metriä +pitkän seipään. Kääri seipään nenään tukun trasselia ja kasteli sen +öljyssä. Pisti tukkoon tulitikulla tulen ja ryhtyi sitten pitämään +palavaa tukkoa lukon takana narratakseen »sankkireikään» tulen. Tykki +pihisi ja sähisi pitkän aikaa kuin pahansisuinen kissa ja paukahti +sitten — jos paukahti. Kun oli pahalla tuulella, niin ei ottanut +syttyäkseen ollenkaan. Purettuaan onnellisesti sisuksensa, hyppäsi +se ikäänkuin teostaan säikähtyneenä pari syltä taaksepäin. Ja sitten +alkoi huuto ja mekastus, kun parikymmentä hyvä-äänistä miestä karkasi +pyöriin kiinni ja ryhtyi rullaamaan otusta jälleen paikoilleen. +Suunnilleen viisitoista minuuttia kului, ennenkuin seuraava laukaus oli +valmiina. Siinä ajassa ehti meidän lihamyllyllämme ampua jo kehumatta +kymmenkertaisen määrän, kun vähänkään kiirettä piti. + +Meillä ei ollut yön aikana lupa pitää muuta tulta, kun juuri +tähtäykseen tarvittava himmeä sähkölamppu. Raskaan patterin +sytytellessä tykkejään oli metsä valoisa kun konsanaan päivällä. Kumma, +etteivät ryssät käyttäneet paremmin hyväkseen signaalia. + +Seuraavan päivän ja yön jatkui taistelu tuloksettomana, ellei oteta +lukuun sitä henkistä ja ruumiillista väsymystä, minkä yhtämittainen +tuli piiritettyihin teki. + +Asuimme lumihangessa tykkien ääressä. Pojat kaivoivat hankeen kuopat +vuoraten ne kuusenhavuilla. Siellä nukkui kukin vuorostaan. Päivisin +keitettiin kuopassa teetä ja tästä johtui lystikäs juttu, joka olisi +voinut päättyä huonomminkin. + +Raskaan patterin miehet tuppautuivat keittämään teetään ja loikoilemaan +meidän poikaimme kuoppiin. Tästä syntyi erinäistä suukopua, jossa +pohjalaiset saivat kuulla vähemmän mieluisia lausuntoja kehutusta +ahkeruudestaan. Viisi he siitä sentään välittivät, keittivät vaan +teetään täydessä rauhassa meikäläisten tuumiessa keinoa, millä +kuokkavieraat lopullisesti ajettaisiin »ulos». Teekattila porisi parin +sylen päässä tykin piipusta. + +Ammuimme parhaillaan shrapnelleja. Eräs laukaus antoi oudon äänen. +Lumi tykin edessä värjäytyi keltaiseksi, oksat rapisivat puista ja +puunkuoret lensivät Pohjolaisten naamoille. Shrapnelli oli räjähtänyt +piipussa vahingoittamatta kuitenkaan tykkiä. Mutta Pohjolaiset kai +luulivat meidän räjäyttäneen sen tahallaan, koskapa eivät enää +senjälkeen tulleet lähimaillekaan teetään keittämään. + +Kolmatta vuorokautta kestänyt taistelu päättyi. Raudussa isännöivät +yhä ryssät ja suuria apuvoimia saattoi tulla Pietarista minä hetkenä +hyvänsä. Panssarijunan oli sentään 8. jääkäripataljoona taistelun +aikana vallannut Raudun—Raasulin välillä. Siinä oli lastina myöskin 800 +granaattia, mutta meidän tykkeihimme eivät ne sopineet. Tykit oli ensin +haettava Raudusta majurin neuvon mukaan. + + * * * * * + +Huhtikuun 4:nä päivänä klo 5 i.p. piti lopullisen hyökkäyksen Rautua +vastaan alkaa. Raskaan ja haupitsipatterin oli alettava kiivas +pommitus klo 12 päivällä, edellisen asemarakennuksiin ja jälkimäisen +veturitalliin kohdistettuna. Vuoristotykkien tuli klo 4,30 i.p. ampua +pikatulella pohjoisia varustuksia sekä pitkittäisiä juoksuhautoja. Klo +5 hyökkäisi jalkaväki yhtaikaa joka taholta, paitsi Haapakylästä, jossa +edessä oli suojaton, avonainen peltomaisema. + +Pyysin ja sain rykmentin komentajalta luvan viedä vuoristotykit +jalkaväen ketjuun Haapakylän laitaan. Sieltä, 800 metrin matkalta, oli +mainio ampua suoraan maaliin yli aukeiden, tasaisten peltojen. + +Lisäpanoksia piti saapua, mutta erään huolimattoman herrasmiehen takia +saapuivatkin ne vasta valloituksen jälkeen. Oli turha viedä asemaan +molempia tykkejä; ehtisimme hyvin ampua panoksemme puolessa tunnissa +yhdelläkin. Otin vanhan, rakkaan »lihamyllymme» koeteltuine ja hyväksi +havaittuine miehistöineen. Hilasimme vehkeen hangen läpi paikoilleen +yhden ja toisen kiväärinkuulan säestyksellä. Toinen tykki jäi Mäkrälle. +Majuri Schleutker haupitseineen peri entisen paikkamme. + +Klo 2 alkoi paukkua. Harvaan ja hartaasti, sillä panosten puute +vaivasi toisiakin. Odottelimme vuoroamme ja katselimme Raudun asemaa, +jossa paljain silmin näkyivät ryssien tykit ja yksityiset Iivanatkin +hääräilemässä niiden kimpussa. + +Jalkaväen tuli oli tyystin loppunut. Oli tyyni myrskyn edellä. + +Pienellä jännityksellä odotimme aikaamme. Tiesimme, että jos ryssät +keksisivät tykkiasemamme — ja mikseivät keksisi aivan nenänsä alta +tulisi siinä kuumat oltavat. Suuntaisivat vain meihin pari tykkiä ja +samoin konekivääriä, niin — ja niitä poikia ei vaivannut ammuksien +puute. + +Kellon viisari osoitti neljä ja kolmekymmentä. Shrapnelli oli piipussa. + +»Tulta!» + +Räjähti liian korkealla. Koetetaanpa toistamiseen. + +Liian matalalla ja edessä. + +Kolmas meni hyvin. Räjähti parhaalla korkeudella ja rakeet lensivät +pitkin asemanpuoleista juoksuhautaa. Sitten alkoi luistaa. + +Ammuimme väliin jonkun granaatin. Maa pöllysi ryssien tykkien +ympärillä. Erään luota juoksivat Iivanat kiireenkaupalla ja tykki +heilahti pahasti. + +»Saakeli, kun menee hyvin», kiljasi vieressäni töyräällä loikoileva +tykistötiedustelija, lihava opettaja X. ja hyppäsi pystyyn ottaakseen +iloissaan muutamia tanssiaskelia. Samassa alkoi kuulua tuttu papatus — +jo olivat keksineet, mistä härnättiin. Vetäsin tanssinäytteenantajan +mekon liepeestä vähän matalammalle. + +»Piippu on jo kuumana», ilmoitti tähtääjä Gustafsson. + +»Ei tee mitään. Granaatti — — — tulta!» + +Asemalla syttyi ensimäinen pienempi tulipalo. Lähetimme muutamia +asuinparakkeihin. Ja sitten taas juoksuhautoihin. Ryssien konekiväärit +ampuivat liian alas, kuulat iskivät mäentöyrääseen. Kohottivat sitten +ja kuulat vinkuivat päitten tasalla. Mitään panssarisuojusta ei +tykeissämme ollut. + +Vilkasin taakseni. Pitkä Gustafsson tirkisti väliin +kaukoputkitähtäimeen, käänsi sitten vaistomaisesti päätään oikeaan +ja vasempaan sitä mukaa, kummalta puolen kuulat vihelsivät. Toisilla +ei ollut niin tiukkaa paikkaa, mäentöyräs antoi hiukan suojaa, kun +kyykistyi maahan. + +Majuri Schleutker oli tällävälin ampunut veturitallin kattoon seitsemän +pahannäköistä reikää. + +»Viisi shrapnellia jälellä.» + +Katsoin kelloa. Neljä minuuttia aikaa. Laskimme loput pitkin ryssien +tykkiriviä ja laskeuduimme tanssimestarin kanssa alas tähystyspaikalta. + +Nyt olimme putipuhtaat. Ei ollut yhtään panosta, vaikka ryssä olisi +silmille ryöpynnyt. + +Patteri pääsi vähällä — yhdellä miehellä kuula läpi reiden. Kello oli +viisi. Kuului muutamia kiväärinlaukauksia — yltyi — ta-ta-ta-pom — ja +sitten se alkoi. + +Edessämme vasemmalla sivustalla ryömivät ketjut eteenpäin. Tuolla +raahautui Ilmeen konstaapelin konekivääri seulaksi ammutun ladon +nurkkaukseen ja ampui. Eteni sitten aidan viereen ja rupesi sylkemään +nikkeliä ryssien korkealla mäellä sijaiseviin asemiin. Ketjut +painautuivat lähemmäksi kiemurtelevien valkoisten käärmeiden tavoin. +Tuohon retkahtaa mies makaamaan, tuohon toinen kolmas... + +Ammunta ei vielä ole kiihkeimmillään, on liian valoisa. Malttakaa... + +Ensimäiset haavoitetut tuodaan. Pojat ryhtyvät auttamaan — tykkimiehet +ovat jo näytelleet osansa. + +Haavoitettuja noutamaan komennetut hevosmiehet vikuroivat. Muuan ukkeli +kääntää hevosensa ympäri aikoen palata takaisin. Pelottaa kuulien +musiikki. Eräs tykkimies sieppaa mauserinsa, vetää hanan ylös ja hyppää +rekeen. + +»Tuolla ovat haavoitetut — mars!» + +Ukkeli katsoo pitkään miestä ja pistoolia, ymmärtää, ettei kyseessä +ole leikki ja kääntää jälleen hevosensa. Temppu uudistuu usein illan +kuluessa. + +Ratsastan parin kilometrin kierroksen oikealle. Mäkrän puoleiselle +sivustalle. Kuorma kuorman jälkeen tulee vastaan. Liistarekien pohjilla +makaa silmät ummessa kalpeita miehiä. Valkoinen, likaantunut mekko vain +punertaa. + +Nousen eräälle mäkitörmälle polkua pitkin. Edessä on aukeama. Hevonen +porhaltautuu kehoittamatta hurjimpaan laukkaan — ilmassa on pirullinen +vihellyskonsertti. Viisas eläin näyttää ymmärtävän, ettei tässä sovi +viivytellä. Kuula nappaa ohjan poikki ja toinen viiltää nätisti palan +satulasta. + +»Älkää ratsastako kauemmaksi, ellette aijo tehdä itsemurhaa», kuulen +äännettävän pensaan juuresta. Valkomekko siellä käärii toista jalkaansa +likaiseen nenäliinaan. + +Ilta pimenee. Raudussa pääsevät valloilleen kaikki helvetin voimat. +Yksityisiä laukauksia ei enää kuulu, on vain yksi yhteinen pauhu ja +jyminä. Eroittaa kuitenkin lähimpien konekiväärien naksutuksen — ääni +kuulostaa melussa heikolta, kaukaiselta. Pauhuun sekaantuvat tuhansien +käsipommien paukaukset ja tykkien yhtämittainen jyrinä. Ryssät ampuvat +kahdellatoista tykillään kartesseja eteneviin ketjuihimme. Kolme tykkiä +on käyttökelvottomina. + +Syttyy toinen, iso tulipalo. Taivas on tulipunainen, paksun savun +peitossa. + +Myrsky verimeressä yltyy yhä. Ketjut ovat monin paikoin jo vastakkain. +Oikealla sivustalla eroittaa taistelevat vain kapea maantie. Ken +uskaltautuu tielle, on kuoleman oma. + +Lähes seitsemänkymmentä konekivääriä ja viisituhatta kivääriä soittaa +valtavaa kuolemansinfoniaansa ahtaalla, rajoitetulla alalla. Tykit +jymisevät bassoina ja käsipommit päästävät tuhansia soraääniä. Tänä +yönä ampuivat meikäläiset toista miljoonaa patruunaa. Mitä sitten +ryssät rajoittamattomine varastoineen! + +Menen Mäkrälle, 3:n pataljoonan esikuntaan. + +»Mitä uutta?» + +»En tiedä. Taitaa mennä päin helkkaria. Meikäläiset ovat vielä +edellisistä taisteluista väsyneitä. Vaikka viimeisensä kukin +koettelee», vastaa pataljoonan komentaja, Veikko Läheniemi, ja +tarttuu taas puhelimeen antaakseen määräyksen. »Niillä on niin +vahvat varustukset», lisää Veikko ja höystää taas puheensa parilla +voimallisella sanalla. Hänellä on siihen erityiset taipumukset ja +luonnonlahjat. + +Siirrymme ulos katsomaan taistelua. Tulipaloja on jo useampia ja yhä +vain tuntuu taistelu yltyvän. Tuosta helvetistä täytyy tänä yönä kantaa +satoja ja tuhansia ruumiina... + +Pistäydyn majapaikassamme, ratavartijan asunnossa Haapakylän laidassa. +Pojat ovat kesken kaiken lämmittäneet saunan. + +»Täällä on kahta sorttia löylyä», ilmoittaa eräs ylhäältä lavalta. + +Aijoin kysyä, mitä sorttia se toinen löyly on, kun samassa kuulen +kuulien rapahtelevan seinään, tunkeutuvan läpi ja iskevän kiukaasen. +Asemalle oli vain kilometrin matka. Reippaita saunaveikkoja! + +Pojat tahtoisivat mennä ketjuun, mutta en uskalla laskea. Jos +sattuisivat tulemaan ne odotetut ammukset ja meitä taas tarvittaisiin, +on jokaisen oltava paikallaan. Pari miestä kerrallaan saa sentään luvan +käydä vähän »tarkistamassa kivääriään.» + +Taistelu jatkuu keskeytymättä. Verisiä miehiä tuodaan yhtenään. Panemme +omat kuormastohevosemme auttamaan kuljetuksessa. Sairaalan pihamaa +on täynnä hangella ja paareilla lojuvia, joita ei ennätetä sitoa. +Vaikeimmin haavoitetut ensin, toiset odottakoot vuoroaan. Miehet +puristavat huulensa yhteen, mutta valituksen sanaa ei kuulu. + +Taistelu jatkuu. Keskeytymättä. + +Mutta aamun hämärtäessä on kaikki oudon hiljaista. + +Raudussa isännöivät vielä ryssät. + +Kuinka kauvan? Onko hornanleikki alettava jälleen alusta? + + + + +TAISTELUN JÄLKEEN + + +»Hei pojat, Rautu on meidän! Ryssät ovat antautuneet Maanselässä; +toistatuhatta kaatunutta, samanverran vankeja! Hurraa!» + +Saatiinpa lopultakin! Jo oli näyttänyt välistä toivottomaltakin, oli +kaatunut paljon miehiä, hyviä reippaita valkomekkoja. Nyt oli heidän +verensä kostettu korkojen kanssa, oli otettu mahdoton sotasaalis ja +ennenkaikkea oli ryssille annettu tukeva isku päin naamaa ja ihan +Pietarin kynnyksellä. Jokohan lakkasivat kynnet syyhymästä? + +Katselimme taistelupaikkoja. Jukoliste, minkämoiset niillä on +varustukset! Pari metriä syvät maahan kaivetut juoksuhaudat, joiden +reunalle on ladottu tiili kerros kerroksen päälle, jättämällä vain +pienet ampuma-aukot. Tietysti kilpistyivät kiväärinkuulat näihin +kuin kallioihin ja kun tykkituli alkoi, vetäytyivät maanalaisiin +lokeroihinsa kuin rotat loukkuihinsa. Metsä varustuksien kohdalla oli +tuhannen nuuskana, töröttäviä kantoja vain ja granaatinkuoppia vieri +vieressä. Kuumat on sentään Iivanoilla olleet olot. Hyväksi herahtivat +mielemme, kun juoksuhaudoista keräilimme shrapnellinkuoriamme ja +vieläkin paremmiksi, kun näimme ryssien asuinparakit Mäkrän puoleisella +mäkitörmällä. Niissä ei totisesti löytynyt ehjää paikkaa. Milloin oli +granaatti tupsahtanut katosta sisään tuoden puoli kattoa tullessaan, +milloin taas pistäytynyt suoraan seinästä ja räiskähtänyt keskellä +tupaa tipauttaen Iivanat makuulavereiltaan kuin torakat seinältä. +Olisinpa totisesti tahtonut nähdä sen kiireen, jolla »vanjtkat» +pesistään loikkivat, ne harvat nimittäin, jotka siihen vielä kykenivät. +— Yhdeltä oli unohtunut tupaan jalka reittä myöten ja luokiksi +vääntynyt kivääri. Muuta ei miesparasta ollut tähteenä. + +Aseiden puute oli meikäläisiä aina kivistänyt. Nyt pinosivat pojat +kiväärejä suuriin röykkiöihin kuin halkoja. Kukaan ei niitä joutanut +lukemaan, mutta tuhansittain niitä lyötiin läjään. Patruunat peittivät +maan, kuni muinoin manna Israelin lasten tantereen. Jokaisessa +rakennuksessa löytyi panosvarasto toinen toistaan suurempi; jos muutama +miljoona parhaillaan paloikin, niin mitäpä siitä, näkyy riittävän +sittenkin! + +Eteenpäin siirtyessämme tuli vastaan rykmentinkomentaja matkassaan +Antrean päämajasta saapunut esikuntapäällikkö, kapteeni Lindström +(Hägglund). + +»No, tykkimiehet, valitkaapa nyt itsellenne täältä uudet tykit. On vara +valikoida.» + +»Niin, kiitoksia hyvästä toiminnasta ja hyvää jatkoa», lisäsi kapteeni +Lindström. + +Oli siinä vara valita. Viitisentoista tykkiä ja niiden vieressä +panoksia, että ihan äkkinäkemältä hävetti. Poikien silmät kiiluivat +tuumiessaan: »ei nyt enää huoli joka granaattia pussata, viskoo heitä +kuin herneitä.» Valikoimme 3-tuuman vuoritykit, viimeistä Schneiderin +mallia, uuden uutukaiset, 1917 Putilovin tehtaassa tehdyt ja suoraan +Pietarin arsenaaleista Rautuun ihan kuin meitä varten tilatut ja +tuodut. Lukot ja tähtäimet tosin olivat poissa, mutta pari päivää +ahkerasti etsittyämme löysimme niitä hyvän joukon metsistä, ojista, +likalätäköistä, kaivoista ja hiililäjistä. Yksi löytyi puolinaisesta +öljytynnyristä. + +Patteri sai virallisen nimen Karjalan 4:s vuoristopatteri. + +Valjaat valikoitsimme tietysti »prima sorttia». Olipa Luojan +lykky, etteivät hyvät tykkivaljaamme menneet viimeistä tietään, +sillä vaunuihin, joissa valjaat olivat, oli myöskin sijoitettu +viitisenkymmentä laatikkoa käsigranaatteja. Lähtiessään sytyttivät +ryssät vaunut tuleen, laatikoiden kupeet ehtivät jo hiiltyä mustiksi, +kunnes aina reippaat valkomekot sammuttivat tulen viimeisessä +silmänräpäyksessä. Raudussa paloi saatujen tietojen mukaan lähes +satakunta ammuksilla, sota- ja elintarpeilla sekä — ruumiilla lastattua +rautatievaunua. Ratapihalla ei ollut juuri terveellistä liikuskella, +kun sadattuhannet kiväärinpanokset rätisivät palaessaan ja ikäänkuin +pisteinä poksahtelivat joukossa käsigranaatit ja tykinammukset. + +Asema-alue on laaja, lähes kaksi kilometriä pitkä ja kilometriä leveä. +Ruumiita virui kaikkialla, kaikkialla vallitsi hävityksen kauhistus. +Rakennusten rauniot savusivat, ja yli kaiken levisi inhoittava kalman +haju. Eräässä rakennuksessa paloi ruumiita kymmenittäin. Sota jättää +kamalat jäljet, missä se perinpohjin käydään. + +Kuljeksimme edelleen. Ruumiita ja taas ruumiita, mikä missäkin +asennossa, halaistuin päin aivot maahan valahtaneina, jalattomina, +kädettöminä, sisälmykset ulkona, irtonaisia ruumiinosia, päitä — käsiä +— jalkoja, lammikoittain tahmeaa, hyytynyttä verta, joka livettää +siihen tallatessasi. Joku puristaa kivääriä, aivankuin ei aikoisi siitä +ikinä luopua, joku tuijottaa korkeuksiin selkoselällään ammottavin +silmin, toisen kasvot on kuolemantuska kammottaviksi vääristänyt, +toinen makaa suullaan maassa verilätäkössä käsivarret levällään ja +kädet nyrkkiin puristettuina, mustat kynnet syvälle lihaan uponneina. +Kamalimmat ovat vatsaan haavoittuneet ja haavoihinsa kuolleet. Makaavat +mitä luonnottomimmissa asennoissa, polvet koukussa, vatsaan kiinni +vedettyinä, kasvonpiirteet tuntemattomiksi kiertyneinä. + +Pariin halkovajaan on ruumiita heitetty kuin halkoja, päällekkäin, +sikin-sokin, parin metrin korkeudelle. Ei ole ollut mättäjillä aikaa +niitä minkäänmoiseen järjestykseen latoa, pois on pitänyt vain +taistelevien tieltä ja näkyvistä korjata. Parilla kolmella on laudoista +kyhätty, punamullalla maalattu arkku, tehty nähtävästi silloin, kun +vielä riitti aikaa arkkujenkin tekoon. Rinnan päälle on kiinnitetty +paperilappu ja siinä nimi. Komppanian päälliköitä näkyvät olevan, kaksi +Länsi-Suomesta, yksi Viipurista. On kai ollut aikomus lähettää ruumiit +kotiin, mutta saartorenkaan kierryttyä umpeen jäivät tänne ja täällä +pysyvät. + +Ratsastelen edelleen. Hevoseni ei pelkää vainajia, mutta erään +rakennuksen kulmauksessa se hypähtää eikä mene edelleen. Katselen +— ruumisläjä on edessä, toistakymmentä yhdessä röykkiössä ja +päällimäisenä istuvassa asennossa, takakenossa, kummannäköinen mies. +Naama kun ihmisen naama, mutta silmien kohdalla on ammottavat aukot. +Päälakea ei ole, ei takaraivoa, korvat ovat paikoillaan. Naamasta on +jälellä vain naamio, samanlainen kuin naamiaisissa käytetään, mutta +luusta, lihasta ja nahasta tehty. Kamalat naamiaiset! Hirvittävimmät +jäljet tekee tykkituli ja käsipommit. + +On muuten omituista, kuinka pian ihmiseltä luonto kovenee kovaksi. +Ruumiit eivät tee mitään vaikutusta, niitä katselee kuin leikattua +viljaa — mitä enemmän vastapuoleisia, sitä parempi. Niitä ei edes näe +unissaan, vaikka kaikkea muuta näkeekin. Rauhanajoissa askarteleva +ihminen on kadonnut ja sijaan on tullut uusi, kivikova. Hammas +hampaasta, silmä silmästä. — + +Ken on käynyt ryssien sairashuoneissa Raudun valloituksen jälkeen, hän +on nähnyt helvetin maan päällä. Sairaaloikseen olivat valinneet pari +asemahenkilökunnan asunnoiksi rakennettua isoa rakennusta. Asunnoissa +oli keittiö ja kaksi huonetta. Astuin sisään erääseen tälläiseen +osastoon, josta kuului huutoa ja voivotusta. Etumainen, keittiö, oli +nähtävästi jonkunlainen yhteinen leikkaus- ja ruumishuone, vaikka +mitään leikkausvälineitä ei ollutkaan näkyvissä. Ruumiita, konekiväärin +sahaamia ja granaattien silpomia makasi lattialla ja retkoitti +tuoleilla. Pöydällä lojui nainen koko takaraivo yhtenä ammottavana +haavana, aivot hiuksiin sotkeutuneina. Seuraavassa huoneessa oli +nelisen sänkyä. Niissä makaavat haavoittuneet — suomalaisia — +olivat jotenkuten sidottuja. Lattialla lojui eri kansallisuuksia +kurjimmassa kunnossaan. Keneltä jalka poikki, keneltä käsi, keneltä +rinta lävistettynä, kasvot runneltuina. Huone oli yhteydessä +seuraavan kanssa. Siellä makasi paljaalla lattialla haavoittuneita ja +kuumesairaita sekaisin kuolleitten kanssa hirvittävässä sekamelskassa. +Huoneen täytti valitus ja voivotus, rukoiltiin armollista Jumalaa ja +kirottiin kaikilla Venäjän valtakunnan kielillä. Eräässä nurkkauksessa +reuhtoi järkensä menettänyt. Haavakuumeiset hourailivat, monet +kamppailivat kuoleman kanssa. Lattialla lainehti verta, likaa, +sulanutta lunta ja ulostuksia. Ilman täytti tukahduttava katku. Kaikki, +jotka siihen kykenivät, ojentelivat käsiään ja huusivat vettä. Eivät +kai olleet saaneet sitä pariin päivään, yhtävähän kuin haavojakaan oli +sidottu. Saivat pari ämpäriä ja voivotus taukosi hieman alkaakseen +kohta uudelleen. Elävästi johtuivat mieleeni kesken kaiken muutamat +kuvaukset Danten »Helvetistä». + +Puhuttelin muutamia tajussaan olevia suomalaisia. Nähdessään valkoisen +käsivarsinauhan, rupesivat nämä poikkeuksetta vaikeroimaan, kuinka +heidät oli »viety väkisin». Harvoinpa tapasi kiinnijoutuneen punaisen, +joka olisi tunnustanut lähteneensä vapaasta tahdostaan. Sattuvasti +huomauttikin kerran eräs meikäläinen, että »olisi paljon hauskempi +taistella, jos edes olisi vastassa vihollinen, jota voisi kunnioittaa.» + +Kysäsin nuorelta, kalpealta, maalaispoikaa muistuttavalta mieheltä, +mikä häntä vaivasi. + +»Jalka poikki. Kävi kuula jo toista viikkoa sitten. Joku venäläinen, +välskäriksi sanoivat, sitoi ja senjälkeen en ole paikaltani +liikahtanut.» + +»Kuinka te tänne jouduitte?» + +Pojan silmät alkoivat pälyä levottomasti. + +»Väkisin veivät, kävivät kotoa hakemassa.» + +»Milloin?» + +»Jo helmikuussa.» + +»Vai niin. Missä sanoittekaan kotinne olevan?» + +»Jaakkimassa.» + +»Vai niin.» + +Poika huomasi puhuneensa tyhmyyksiä. Kotoa — helmikuussa — Jaakkimasta, +se oli toki liikaa. Eivät käyneet punikit armeijaansa lisäämässä sata +kilometriä valkoisten rintaman takana. Lopulta tunnusti vapaaehtoisena +lähteneensä punakaartiin, kierrätelleensä Käkisalmen puoleen ja sieltä +Rautuun. + +»Mutta en minä ole kenellekään pahaa tehnyt, enkä edes ampunutkaan, +vahdissa olen vaan seisonut. Herra saa kyllä uskoa, tämä on tosi.» + +Niinhän ne sanoivat kaikki. Jokainen kiinnijoutunut oli vaan seisonut +vahdissa ja kiväärit laukeilivat itsestään. — Onnettomat, harhaan +johdetut olennot. + +Pistäydyin sairaalan useimmissa muissakin osastoissa. Yhtä kurjaa +kaikkialla. Alkuaan näyttivät olot olleen paremmat, mutta kun +saartorengas tiukkeni ja taistelut kävivät yhtämittaisiksi, menettivät +»tohtorit» konseptinsa ja jättivät haavoittuneet oman onnensa nojaan. +»Sööterskat» taas pitivät miellyttävämpänä tehtävänä Iivanoiden +riijastelun kuin sairaidenhoidon. Sen ainakin olivat näköisiä nämä +Kolikkoinmäeltä ja Tiiliruukilta kerätyt ja kaduilla hyvin tunnetut +»Suomen Punaisen Kaartin sairaanhoitajattaret.» + +Erään osaston ovessa luettiin korkeilla mustilla kirjaimilla venäjäksi +ja suomeksi »Veneristen tautien vastaanotto». Osastoa oli kaikesta +päätellen runsaasti käytetty, vaikkei sisällä näkynytkään tällä +kertaa muita kuin toppapöksyinen naikkonen, johon oli sattunut kuula +kesken parannuksen, ja toinen hameilla varustettu, samoilla asioilla +liikkunut. Lääkemies itse oli tipotiessään. + +Käväisen veturitallissa, yhdessä Raudun taistelujen kuumimmissa +paikoissa. Ruumiita sielläkin. Eräässä nurkkauksessa makaa kaksi +nuorta, sivistyneen näköistä ryssää, kaikesta päättäen upseereja, kädet +ja jalat niinillä yhteensidottuina. Kummallakin on otsassaan pieni +pyöreä reikä ja ovat nähtävästi maanneet siinä jo muutamia päiviä. +Päättelen heidän olleen vastahakoisesti tavarishtshein hommissa, +nämä ovat kyllästyneet »vastavallankumouksellisiin», vanginneet +hangoittelijat ja »syventäneet vallankumouksen saavutuksia» ampumalla +»burshujt». Vanha resepti. — Aseman itäpuoli vei paljon valkoisia; +ryssät ampuivat hyvistä, korkealla sijaitsevista varustuksistaan. +Siellä kaatui m.m. eräs pohjoiskarjalainen vapaaehtoinen ryhmä +kauniiseen järjestykseen, vieri viereen kaikki yhdeksän, ryhmänjohtaja +hiukan edellä. Eräällä oli vielä kivääri poskella, toinen pisti +panoksia makasiiniin, kun suoraan edessä oleva konekivääri keksi miehet +— ta-ta-ta-taaaa — loppu. Eivät ehtineet edes silmiään räväyttää, +jäivät kuollessaan samaan asentoon tyyninä, rauhallisina. + + * * * * * + +Mäkrän kylää lähenee synkkä kulkue. Tuodaan Maanselällä antautuneita +ryssiä. Tulee loppumaton jono eläimellisiä naamoja, verestäviä silmiä, +tulee vuosikausien lian, hyytyneen veren, ryssän ja ryssännahkan haju. +Parittain laahustaa siinä ohitse Pietarin esikaupunkien pohjasakka, +joukossa siellä-täällä joku Suomen kansan häpeäpilkku samassa +harmaassa ryssänvormussa, toppahousut jaloissa, puoliturkki päällä ja +takaraivolla harmaa karvalakki. Punaiset nauhat olivat jo karisseet, +joillakin harvoilla roikkuu vielä rippeitä käsivarressa. + +Tuossa hoippuu mies, halaistu pää likaiseen säkinriekaleeseen +kääräistynä, vasen silmä tylsänä riekaleiden välissä tiirottaen. +Tuossa outo käärelaitos — poikkinainen käsivarsi ohjasvarsinuoralla +käärittynä. Tuossa entinen upseeri, komea, kaunispiirteinen mies, +upseerihousut ja takki vielä päällä, mutta yltyleensä lian peitossa. +Sivulle katsoo, kun ohitsemme kulkee — hävettää. + +»En eläissäni ole moista joukkiota nähnyt enkä uskonut löytyvänkään», +huudahtaa majuri Schleutker kulkuetta katsellessaan. + +Valkoiset sotilaat eivät puhu mitään, eivät ivaile, synkän totisina +katsovat, muistavat vain eilen, toissapäivänä maanneensa yhtämittaa +ketjussa 56 tuntia läpimärkinä, nälkäisinä. Ainoastaan yksi joukosta +virkkaa: + +»Ja tuollaisia retkaleita kehtasivat suomalaiset miehet apureikseen +kerjätä! Hyi saakeli!» + +Annappa olla meikäläisten heidän sijassaan. Kuulisi siinä kunniansa, +rähistäisiin, haukuttaisiin, silmille sylettäisiin. Kuten tekivät +Viipurissa valkoisille vangeilleen. + +Lähes pari tuntia kestää ohimarssi. Häipyvät laajalle pellolle, +ympärille kiertyy vahtiketju, leirivalkeat syttyvät ja ryssäin Raudun +vierailu on loppunut. + +Mutta vielä on jälellä loppunäytös. Ilta on jo pimennyt pilkkopimeäksi, +sataa vedensekaista lumiräntää, kun saapuu toinen, vielä kurjempi +vankijoukko: hevosilla Maanselältä tuodut naiset ja lapset. Tehdessään +murtaumisyritystään, asettivat ryssät etunenään naiset lapsineen. +Konekivääri on armoton, ei katso kehen sattuu. Osa sai surmansa +»kuolemantiellä», loput tuotiin Mäkrälle. Moni on haavoittunut. +Lapsetkin. Minne pannaan vangit keskellä yötä, kuka sitoo haavat, +mistä saadaan ruokaa? Omat haavoittuneet makaavat ulkona pihamaalla +valittamatta, voivottamatta. Talossa on iso kivinavetta, sinne +sijoitetaan vangit. Ompahan edes katto pään päällä. + +Harvojen lyhtyjen lepattavassa valossa kuuluu vaikerruksia, sadatuksia, +huutoja, hysteeristä itkua, kiihkeitä venäläisiä rukouksia ja yli +kaiken rämähtää mielipuolen naisen kamala nauru. + +Sinä yönä näin inhimillisen kurjuuden huipussaan. + + * * * * * + +Kuoleman tie... Seitsemänsataa ruumista kilometrin matkalla. + +Kevätaurinko paistaa helakasti maantielle, jonka kahden puolen lojuvat +palkkansa saaneet. Yläpuolella liitelee Pietarista päin tullut +lentokone ikäänkuin suunnaton korppi haaskalle laskeutumassa. Mutta ei +laskeudu; missä näkee valkoisia sotilaita, sinne heittää pommin, joka +ei ketään vahingoita. Voimattoman raivoa... Aikansa katseltuaan kääntyy +jälleen Pietariin viemään sanan »kansanvaltuuskunnalle» ja itse isä +Leninille: kaikki on menetetty, Suomen suuri vallankumous on saanut +kuoliniskun —. + +Katselen kaatuneita. Kymmeniä eri kansallisuuksia makaa sikin sokin, +on ikäänkuin olisi kerätty yhteen paikkaan näytteille suuren Venäjän +kaikki kansallisuudet. Kyömynenäisen entisen kaartinupseerin vieressä +lojuu vinosilmäinen mongooli ja hänen toisella puolellaan mies +Kaspian aroilta. Lättiläisiä, virolaisia, tataareja, siperialaisia, +kiinalaisia, vähävenäläisiä, Pietarin ja Moskovan esikaupunkien +roskajoukkoa, inkeriläisiä, suomalaisia — kaikki ovat edustettuina. +Jokaisen taskusta löytyy joku paperi, ainakin puna-armeijan jäsenkirja, +joka osoittaa kotiseudun. Ilettävimmän näköiset ovat suomalaiset +»naiskaartilaiset» kuolemassakin rivoine naamoineen, yllään venäläiset +täytetyt sotilashousut ja tiukalle nutturalle kierrettyä tukkaa +peittämässä harmaa »papaha». + +Maantiellä kävelevät välinpitämättöminä harvaan asetetut vahtimiehet. +Muuan vahti istuskelee ruumisröykkiön päällä ja tupakoi. + +»Eikö pelota?» kysäsen iltahämärässä ohi ratsastaessani. + +»Ei nämä enää pure.» + +Sanoi ja pisti uuden tupakan. Alimpana röykkiössä irvisteli +jouhitukkainen, keltanaamainen kiinalainen. + +Raudussa lasketaan viimeisten taistelujen aikana kaatuneen noin 2000 +ryssää ja punaista. Vankien kertomusten mukaan lähettivät ryssät +aikaisemmat kaatuneensa vaunulastittain Pietariin. Kuoleman tien +vieressä sijaitsevaan hautaan kuopattiin 963. Hautoja on muualla +lisäksi. + +Lieneekö mielikuvitusta vai mitä, mutta kun viime keväänä, vuosi +taistelun jälkeen, kävin uudelleen Maanselällä, tuntui siltä, kun +Kuolemanlaakson yllä vieläkin olisi leijaillut kalman kaamea tuntu. + + * * * * * + +»Pojat, nyt juhlitaan!» + +Asumassamme ratavartijan tuvassa levitettiin pöydälle verrattain puhdas +lakana. Pöytään kannettiin kaikki lautaset, mitä meillä oli ja lisäksi +se ainoa kaksisorppainen, ruostunut kahveli, jota juhlan kunniaksi +sai käyttää jokainen vuoronsa perään. Ja sitten tuotiin pöytään +itse pääasia: mahdottoman suuri vadillinen valkoisista, mainioista +riisiryyneistä keitettyä puuroa, keskellä iso, keltainen silmä. Ihme, +jota ei oltu nähty kahteen vuoteen. + +»Ja sen minä vannon, että ainoa hyvätyö, minkä ryssät ikänään ovat +Suomelle tehneet, on tämän riisiryynipussin kiikuttaminen Rautuun», +innostui patterin ainainen ilonpitäjä, kersantti Olkinuora. + +»Uusia tykkejämme lukuunottamatta». + +»No, ne myöskin, olkoon menneeksi». + +Sinä päivänä söi patteri riisiryynipuuroa saman verran kuin +tavallisissa oloissa tykistörykmentti ja päästi syötyään helpotuksen +huokauksen, sillä nyt olimme me lopullisesti voitonpuolella ja ryssille +oli neuvottu, missä kulkee Suomen ja Venäjän raja. + +Mutta ympäri laajan Karjalan kätkettiin maansa poveen neljättäsataa +valkoista miestä, jotka eivät taistelun loppua nähneet. + + + + +VIIPURISSA + + +Taakse jäivät Raudun veriset rauniot, Valkjärven savuavat talot ja +törröttävät savupiiput, Kivennavan komeat, hurmeiset maisemat ja +Raivolan palanut asema. Ensimäisellä idästä saapuvalla junalla matkaa +patteri Viipuriin. + +Radan vieressä makaa kiskoiltaan suistettuna ryssien panssarijuna. +Ketään ei tämä valtava hirviö enää säikyttele. Makaapahan siinä kuin +lahonneen ryssänvallan ja sen viimeisen voimannäytteen, punaisen +kapinan, näkyvänä tunnusmerkkinä — nurinniskoin. Joka toiselle kuoppaa +kaivaa, se itse siihen lankee. — Vanha totuus on jälleen toistunut. + +Karjalan pääkaupunki on valloitettu ja Torkkelin linnan tornissa +liehuu taas vuosisatojen jälkeen Suomen lippu, mutta nyt ensikerran +itsenäisen, vapaan maan lippu, maan, jossa ei saa isännöidä itä eikä +länsi. Ryssät ovat karkoitetut isiensä maalle ja Suomen suurimman +häpeän, maankavaltajain, viimeisten joukkojen ympärille kiertyy +parhaillaan Lahden tienoilla rautainen rengas. + +On Vapunpäivä. Kansaa on kaduilla tuhansin, kymmenin tuhansin. +Nälkiintyneitä, paljon kärsineen näköisiä ihmisiä, posket kuopallaan, +iho harmaa — ikäänkuin kauan kestäneestä, pahasta, monien painajaisten +vaivaamasta unesta vihdoinkin herätettyjä. Mutta ilo loistaa kaikkien +silmistä. + +Kentälle järjestäytynyt Suomen sotaväki marssii kunniamarssin +voitokkaan johtajansa ohi. + +Tulee joukkoja erilaisia, harjoitettuja, hyvin puettuja, komeita +joukkoja. Ihastuksen sorina käy läpi katsojain sankan muurin. + +Katukäytävällä seisoo pari henkilöä hienostipuetun naisen seurassa. + +Tulee oudonnäköisiä joukkoja, erilaisissa puvuissa, repaleisia +yltäpäältä, parroittuneita, liantahrimia, kivääri taitamattomasti +olalla. Joukossa on nuorta ja vanhaa, poikasia ja isoisiä. +Sotilaallisia merkkejä ei näy, ainoastaan vasemmassa käsivarressa +on kulunut, valkea vaateriekale. »Katsokaa, mitä kerjäläisiä nuo +ovat! Eihän nuo mitä sotaväkeä ole, ei niillä ole edes pukuakaan, +ryysyläisiä...» huudahtaa nainen. + +Huudahduksen kuulee eräs lähellä seisova mies, repaleinen hänkin, yksi +mukanaolleista. Kädet puristautuvat nyrkkiin ja ääni kajahtaa teräksenä: + +»Hävetkää! Ilman noita ryysyläisiä ette nyt seisoisi tässä.» + +Nainen vaikenee. Karjalaiset vapaaehtoiset rykmentit marssivat ohi. +Niin, repaleisia he ovat, ryysyläisiä. Mutta heillä ei ole ollut aikaa +sommitella pukujaan eikä kaunistella muotoaan, sillä he makasivat +lumihangissa tammikuusta toukokuuhun, ottivat miltei jok'ainoan +aseensa vihollisiltaan ja säilyttivät yksi kymmentä vastaan taistellen +Karjalan rintaman. Heidän kaunomarssinsa harjoitettiin synkissä +metsissä kiljuvina pakkasöinä ja yli kolmetuhatta heistä uupui tielle +haavoittuneina ja kaatuneina. + + »Näin kansan kaikki koittavan + Edestä kunniansa. + Näin sotajoukon voittavan, + Nälissään, viluissansa —» + +Näiden, salojen syvistä pimennoista saapuneiden vapaaehtoisten on maine +ja kunnia. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76488 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b0ed85e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #76488 +(https://www.gutenberg.org/ebooks/76488) |