4 files changed, 648 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/76067-0.txt b/76067-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..cfde1fc
--- /dev/null
+++ b/76067-0.txt
@@ -0,0 +1,631 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76067 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+SIRKAN KOSIJAT
+
+Kirj.
+
+Eva Hirn
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1922.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+KUSTAA TAIMELA, maanviljelijä
+SIRKKA TAIMELA, edellisen tytär
+MAUNO KEVÄTHENKI, kirjailija
+ARVO VIRTANEN, talonomistaja.
+
+Toimelan työhuone, kirjoituspöytä, kirjahylly, jossa on vähän kirjoja,
+alahyllyillä työkaluja ja piippuja.
+
+
+
+TAIMELA lukee puutarhalehteä. "Laaduista huomattakoon venäläinen
+Muuromin kurkku, taimilavakurkuista Turun porsliini- ja
+kiipijäkurkuista japanilainen kiipijä."
+
+MAUNO tulee. Japanilainen kiipijä. Mikä sointu! Mieleen tulee
+itämainen, pakanallinen, valtamerensuolainen kimonotuoksu.
+
+TAIMELA. Hyvää päivää, herra Keväthenki! On kaunis ilma tänään.
+
+MAUNO. En voi kiinnittää huomiotani ilmaan, sillä sieluni on
+raatelevien henkien temmellyspaikka.
+
+TAIMELA. Olkaa nyt vaan iloinen, kun meillä on näin hyvä heinäpouta.
+
+MAUNO. Minun henkeni ei viihdy maan tomussa. Korvani ovat luodut
+sulosointuja kuulemaan, ja nyt minun täytyy sortua epäsointuihin.
+
+TAIMELA. Mikäs teitä vaivaa nyt taas?
+
+MAUNO. Olen hermokimppu, olen sähkökeskus.
+
+TAIMELA. Onko joku vasta-alkava viulunsoittaja asettunut asumaan
+lähellenne? Luen tästä opettavaisen selostuksen salaojista, niin
+rauhoitutte.
+
+MAUNO. Salaoja synnyttää kuvan salaisista, liejuisista kuiluista
+ihmissielussa. Esimerkiksi isäntäni sisusta. Tämä herra Arvo Virtanen
+on saanut kuusi vuotta vuokransa säännöllisesti, aito porvarillisella
+täsmällisyydellä. Nyt toivoin, että hän voisi odottaa jonkun aikaa
+rauhallisena rahojaan, muistellen pitkää, pilvetöntä yhdyselämäämme,
+mutta luuletteko että niin on?
+
+TAIMELA. Mutta miksi lopetitte maksamasta vuokraanne säännöllisesti?
+
+MAUNO. En ole sitä ennenkään tehnyt, setäni maksoi sen tarkasti joka
+kerran. Hänellä oli omituisia periaatteita.
+
+TAIMELA. Väsyikö hän sitten edelleenkin seuraamasta periaatteitaan?
+
+MAUNO. Hän ei ole enää käyttökelpoinen.
+
+TAIMELA. Mitä?
+
+MAUNO. Hän kuoli ja jätti minut perinnöttömäksi, säädettyään
+omaisuutensa yhdistykselle, joka on perustettu varisten sukupuuttoon
+hävittämistä varten.
+
+TAIMELA. Varikset tuottavatkin enemmän tuhoa, kuin kirjailijat hyötyä.
+Isänmaalliselta kannalta katsottuna.
+
+MAUNO. En oikein kuullut, mitä sanoitte.
+
+TAIMELA. Sanon vain, että varikset eivät ole suosikkejani. Mitä siis
+isäntänne tekee?
+
+MAUNO. Hän ahdistaa minua maksamaan vuokran. Minun, joka olen aikamme
+nerokkain runoilija, täytyy ajatella rahoja ja kurjinta aineellista
+toimeentuloa. Kun on pakko huolehtia asuntopulasta, niin henki vaipuu
+lokaan.
+
+TAIMELA. Ettekö saa runoistanne maksua?
+
+MAUNO. Minä olen tulevan vuosisadan runoilija. Tämän ajan ihmisistä
+ymmärtävät ainoastaan valiohenget kirjojani, ja hengenaatelilla ei ole
+koskaan rahaa.
+
+TAIMELA. Mitenkä sitten aiotte järjestää sekavat asianne?
+
+MAUNO. Neroni on keksinyt ratkaisun. Olin syömättä päivällistä,
+paastosin ja mietin, kunnes pääsin varmuuteen.
+
+TAIMELA. Siis?
+
+MAUNO. Nainen on luotu miehelle avuksi, opetettiin minulle jo pienenä.
+Otan siis vaimon auttamaan ja järjestämään vaikeudet.
+
+TAIMELA. Oivallista ja epäitsekästä!
+
+MAUNO. Niin onkin. Tämä nainen saa elää leimuavan sieluni
+sähköittävässä valossa. Jos hän kykenee, saa hän seurata minua
+rajattomiin sydämen ja sielun nautintoihin.
+
+TAIMELA. Samanlainen maaperä ei sovi perunoille ja tomaateille.
+
+MAUNO. Olen löytänyt sopivan naisen. Hänellä on oma koti ja varoja
+tarpeeksi. Hän on käytännöllinen ja järkevä, terve ja virkistävä. Hän
+on hymni elämälle, puhdas ja voimakas ja sopii järjestämään sellaiset
+asiat, kuin elatuksen, asunnon y.m., jotka turmelisivat minussa
+henkisen joustavuuden. Nainen on sentään kivitavaraa, mies jaloa
+porsliinia.
+
+TAIMELA. Olette siis löytänyt tämän naisen.
+
+MAUNO. Kyllä, mutta hänellä on vain se heikko puoli, että hänen isänsä
+elää ja asuu kotona. Mutta hän on verraten siivo mies, niin ettei se
+liikaa haittaa.
+
+TAIMELA. Kenen siis olette valinnut uhriksenne?
+
+MAUNO. Tyttärenne Sirkka neidin.
+
+TAIMELA hypähtää seisoalleen. No jopa jotakin! Se on julkeaa! Jos
+olisitte täysjärkinen, saisitte vastata äskeisistä sanoistanne.
+
+MAUNO. Jaa, se on totta, tehän olette Sirkan isä, en tullut
+ajatelleeksi, kenelle puhuin.
+
+TAIMELA. Te olette syyntakeeton, muuten kävisikin teille ohraisesti.
+Vai Sirkka, minun tyttäreni, saisi antaa teille kodin, rahoja ja
+huolenpitonsa! Viisaan miehen Sirkka valitsee, se on selvä.
+
+MAUNO. Teidän mittapuunne on poroporvarillinen, vanhentunut mittapuu.
+Täysin normaalit ihmiset saavat vähiten aikaan tässä maailmassa. Kaikki
+todella nerokas ja ylevä työ on epänormaalien henkien suorittamaa.
+Saanko siis tavata Sirkka neitiä?
+
+TAIMELA. Mitä varten?
+
+MAUNO. Täytyyhän minun kosia saadakseni asian alulle. Sirkka neiti
+luultavasti vaatii, että vanhanaikaiset muodollisuudet täytetään.
+
+TAIMELA. Minun puolestani saatte kosia vaikka heti. Sirkan terve järki
+ei vie häntä tuollaiseen avioliittoon.
+
+MAUNO. Olen valmis. Tahdotteko, että luen teille tilaisuutta varten
+sepittämäni runon?
+
+TAIMELA. Ei, taivaan nimessä! "Arvaas kuinka peltomiesi" on ainoa runo,
+jonka hyväksyn. Lähetän Sirkan tänne. Ehkäpä hän sulattaa runonne.
+(Menee).
+
+MAUNO. Olenpa hermostunut, aineellinen maailma tunkee hienostuneeseen
+elämääni. Minä, jonka sielu väreilee tunteellisesti elon meren
+kuohuissa, vaadin vapautta leipä- ja rahahuolista. Sirkkani auttakoon
+minua niin, että voin nousta yläilmojen puhtaaseen eetteriin. Kas
+tuossapa hän onkin. (Sirkka tulee). Tervehdän teitä, neiti Aamurusko,
+neiti Silmän ruoka, neiti Hengenlohdutus!
+
+SIRKKA. Hyvää päivää, herra Keväthenki. Istukaa, olkaa hyvä ja suokaa
+anteeksi arkinen pukuni. Olin hilloamassa mansikoita. Mutta mitä te
+teette nykyään?
+
+MAUNO. Olen tutkinut hengen syvimpiä ongelmoita. Kuta normaalimpi
+ihminen on, sitä vähemmin kehittynyt hänen erikoisneronsa on.
+Useimmilla suurilla hengillä on ollut joku ruuvi irti.
+
+SIRKKA. Tekin olette varmaan suuri henki.
+
+MAUNO. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että niillä, joilla on
+useimmat ruuvit irrallaan, mahtaa olla suurin erikoisnero, kunhan sen
+perille pääsee.
+
+SIRKKA. Niin voi ollakin, sillä meidän keittäjätär ei ole oppinut
+yhteenlaskua ja leipoo kuitenkin taiteellista vehnäleipää ja keittää
+nerokkaita keittoja.
+
+MAUNO. Olen antautunut tutkimaan tätä seikkaa. Seuraan nyt muutamien
+mielisairaiden eli erikoisnerojen sielunelämää.
+
+SIRKKA. Kamalaa! Missä pidätte niitä?
+
+MAUNO. He asuvat luonani. Olen jo oppinut paljon heistä. Eräs on
+esimerkiksi keksinyt, että parittomat luvut tuottavat iloa, jotavastoin
+parilliset luvut tuovat surun tai alakuloisuuden tunteen mieleen.
+
+SIRKKA. Tuota en ymmärrä.
+
+MAUNO. Voi myöskin sanoa, että parittomat luvut käyvät duurissa ja
+parilliset mollissa. Hurmaannuin niin tästä, että kirjoitin runon
+näistä luvuista. Yks, kolme, viisi, seitsemän! Mitä tunnette nyt?
+
+SIRKKA. Ajattelen, että värjäämäni langat riittävät varmasti seitsemään
+metriin kangasta.
+
+MAUNO. Kohottakaa henkenne minun tasalleni ja kuulkaa runoani.
+
+SIRKKA. Ymmärtäisin varmaan paremmin, jos kirjoittaisitte runon uudesta
+vahapapulajistani.
+
+MAUNO. Kuunnelkaa hartaudella:
+
+    Yks', kolme, viisi ja viisi,
+    Pilvihin henkeni kiisi,
+    Yhdeksän, seitsemäntoista,
+    Löydänkö henkeni moista?
+    Lukuja lasken ja laadin,
+    Elolta onnea vaadin.
+    Pariton luku hurmaa.
+    Rajaton riemu se surmaa.
+
+Sillä korkein riemu on ruumiin perikato. Henki ja ruumis ovat
+alituisessa taistelussa ja toistensa vastakohtia.
+
+SIRKKA. Saanko tarjota Martan hilloamia päärynöitä? Minun henkeni ei
+sulata enempää.
+
+MAUNO. Nauttikaamme nyt hengen ateriaa, ruumis saa paastota. Ehkä
+runo parillisista luvuista saisi henkemme sopusointuun ja virittäisi
+ruosteisen sielunne uuteen ihanuuteen?
+
+SIRKKA. Vai ruosteinen sielu! Alkaa jo harmittaa. Eikö teilläkin jo ole
+päivällisaika?
+
+MAUNO. Nyt on henkemme päivällinen, edellinen runo oli voileipäpöytä,
+nyt tarjoan teille paistin.
+
+    Kahdesta neljään, kuuteen,
+    Surujen ihanuuteen,
+    Sieluni tuskaan uuteen,
+    Vaipuu jo kahdeksaan,
+    Toivu ei konsanaan.
+    Lausua loppua ennen
+    Tahdon mä kymmenennen.
+
+SIRKKA. Kuulkaa, hyvä herra Keväthullu, parasta, että palaatte kotiin,
+siellä teitä odottaa sopiva seura.
+
+MAUNO. Kuinka uskallatte väärentää säkenöivää nimeäni, neiti Maanmato?
+Te olette maaliejuisen isänne oikea peruna, tai oikeammin turnipsi.
+
+SIRKKA. Ettekö häpeä pilkata rehellistä työtämme ja rientojamme — te,
+joka tärvelette ihmiset hassuilla runoillanne?
+
+MAUNO. Ettekö näe, että herkät hermoni vapisevat? Minua on kohdeltava
+hellävaroen, sillä olen luotu jalommasta aineesta kuin te, multakansa.
+
+SIRKKA. Vai multakansa, multakansa! Teidän säärenne ovat kierot.
+
+MAUNO. Kaikkien aikojen suuret henget ovat saaneet kestää solvauksia
+alhaisolta.
+
+SIRKKA. Kierot!
+
+MAUNO. Te olette hirmumyrsky, olette lanttu. Vuoret kaatukoot
+päällenne! Missä hattuni? Menen ikiajoiksi. Hyvästi, neiti Maanmato.
+(Menee).
+
+SIRKKA. Multakansa! Eikö puutarhanviljelys ole jalompaa kuin mokomakin
+runous? Enpä ole tuollaista ennen kuullutkaan.
+
+TAIMELA tulee. No, missä herra Keväthenki on?
+
+SIRKKA. Hän loukkasi minua. En tahdo koskaan nähdä häntä?
+
+TAIMELA. Arvasinhan heti, ett'et huolisi tuollaisesta pähkähullusta
+miehestä ja rupeisi hänen sekavia asioitaan selvittämään. Parasta, että
+pysyt naimattomana ja hoitelet puutarhaamme ja kotiamme.
+
+SIRKKA. Mitäs tämä asia naimista liikuttaa?
+
+TAIMELA. Kosimaanhan se Keväthenki tänne tuli. Eikö hän sitä tehnytkään?
+
+SIRKKA. Ketä sitten? Sano taivaan nimessä ketä?
+
+TAIMELA. Sinua tietysti.
+
+SIRKKA. Minua kosimaan? Mutta miks'et sanonut sitä heti? Sehän muuttaa
+koko asian. Voi minua onnetonta! Mene noutamaan hänet takaisin! Ota
+hevonen ja joudu!
+
+TAIMELA. Mutta ethän sinä tahtonut nähdä koko miestä enää.
+
+SIRKKA. Luuletko että kosijoita on kimpussani niinkuin kärpäsiä
+sokeripalan ympärillä. Harva uskaltaa nykyään mennä naimisiin, ja minä
+olen luotu perheen emännäksi. En tahdo jäädä naimattomaksi, en, en.
+
+TAIMELA. Mutta hän on velkaantunut, hermostunut, huonosti ruuvattu
+kaunosielu.
+
+SIRKKA puolittain itkien. Älä kuluta aikaa turhaan, mene nyt pian ja
+tuo hänet tänne. Minä tulen sairaaksi muuten. Tuo hänet takaisin,
+takaisin.
+
+TAIMELA. Hän tahtoo rahojasi ja — — —
+
+SIRKKA kädet korvissa. Takaisin, takaisin!
+
+TAIMELA. No, no, menenhän minä. Älähän nyt, menen, menen. Naisia,
+tuulimyllyjä ja rakeita vastaan ei auta taistella. (Menee).
+
+SIRKKA järjestää hiuksiaan. Hän sopii kyllä miehekseni, joskin ruuvit
+ovat hiukan valloillaan. Hento ja runollinen! Hoidan häntä hellästi
+kuin tomaattejani ja leikkaan turhat oksat ja liikahedelmät pois. Minun
+taloni täytyy olla täydellinen, isäntä ja emäntä, lapsia ja eläimiä,
+kukkia, hedelmiä, kyökkikasveja, runsautta ja hedelmällisyyttä joka
+puolella. Tahdon elää ja työskennellä tulevien sukupolvien hyväksi.
+Keväthengestä saan miehen, joka ei puutu minun talouteeni, runoilkoon
+hän vapaasti omalla puolellaan.
+
+(Taimela ja Keväthenki tulevat).
+
+TAIMELA. Tässä hän nyt on. Istui puutarhassa vähän pökerryksissä.
+Istukaahan nyt.
+
+MAUNO näyttää Sirkkaa. Onko hän vielä myrskyn vallassa?
+
+TAIMELA. Ei, ei, hän on nyt rauhoittunut. Pelkkää auringonpaistetta.
+Miksi ette mennyt kotiin?
+
+MAUNO. Enhän minä uskaltanut, sillä ne nerot siellä kotona käyttäytyvät
+niin omituisesti. Taitavat olla nälissään, kun minulla ei ole ollut
+rahaa ostaa ruokaa tänä päivänä.
+
+TAIMELA. Mitkä nerot?
+
+MAUNO. Yönlapset, koekaniinit!
+
+TAIMELA syrjässä Sirkalle. Sirkka, koeta pitää häntä rauhallisena vähän
+aikaa, minä menen hakemaan pari vahvaa miestä ja nuoraa.
+
+SIRKKA. Herra Keväthenki puhuu vain muutamista vieraista, jotka
+asuvat tilapäisesti hänen luonaan. Et ole tottunut hänen kirjalliseen
+puhetapaansa. Mene sinä vaan istuttamaan kurkkuja.
+
+MAUNO. Älkää jättäkö minua yksin myrskyn kanssa.
+
+SIRKKA. Kaikki on unohdettu! Istukaa vain rauhassa.
+
+TAIMELA Sirkalle. Älä vaan härnää häntä. Usko isääsi, jos henkesi on
+sinulle rakas, älä härnää. (Menee).
+
+SIRKKA. Olin äsken väärällä tolalla. Teidän kantanne on tietysti ainoa
+oikea.
+
+MAUNO. Sä-ääret?
+
+SIRKKA. Sen suorempia sääriä ei ole koko kirjailijaseurassa, jonka
+suurin henki te olette.
+
+MAUNO. Todellako? Emmeköhän löytäisi alaa, jolla henkemme ovat
+sopusoinnussa?
+
+SIRKKA näyttää kangasmalleja. Katsokaa näitä värikkäitä kangasmalleja,
+eivätkö ne vaikuta kauneusaistiinne?
+
+MAUNO. Tosiaankin
+
+    Värit ne hehkuu ja kiiltää,
+    Valoa silmissä viiltää,
+    Välillä keltaista kultaa,
+    Juovina synkin musta.
+    Kaikki on katoovaa multaa.
+    Henki tuo lohdutusta.
+    Ruumis on tomua, tuhkaa,
+    Yksin se sortua uhkaa.
+    Jätätkö elosi harmaan?
+    Riennä jo sylihin armaan.
+    Sirkkani, tyttöni kallis,
+    Ehkä mun toivoa sallis?
+
+SIRKKA. Onko tarkoituksenne kosia?
+
+MAUNO. Se on sydämeni ja järkeni yhteinen päätös.
+
+SIRKKA. Lyödään sitten kättä päälle.
+
+(Seisovat ääneti käsikädessä).
+
+MAUNO. Mitä ajattelet tällä kullalle hohtavalla hetkellä?
+
+SIRKKA. Ajattelin, että nyt täytyy ostaa uusi matto sänkykamariin ja
+että kurkut ovat peitettävät yöksi.
+
+MAUNO. Kuinka voit hetkellä, jolloin elämän kellot soivat juhlavirttä,
+ajatella matoisen maailman rientoja?
+
+SIRKKA. Ajattelin myöskin, että tokkohan sinä elätät minua?
+
+MAUNO. Sinun kauttasihan juuri toivon pääseväni ajattelemasta
+toimeentuloa. Ainoastaan silloin voi henkeni kehittyä täyteen loistoon.
+
+SIRKKA. Eiköhän se loista jo tarpeeksi?
+
+MAUNO. Aineelliset huolet ovat pimentäneet sen valon.
+
+SIRKKA. Kyllähän minulla on koti ja toimeentulo, mutta luulin vaan,
+että mies aina elättää vaimonsa.
+
+MAUNO. Minä en ole mies. Olen hehkuva hengenliekki, olen
+äärimmäisyyksien olento, aatekudos. Voiko sellainen ansaita rahaa?
+
+SIRKKA. Naimisiin tosin joudun, mutta aviomies — aatekudos! Kuule,
+oletko koskaan ollut hermolääkärin luona?
+
+MAUNO. En, sillä en tahdo, että hermoni parannetaan tai tehdään
+tylsiksi ja karheiksi. Hermostuminen on juuri neron merkki. Oletko
+koskaan nähnyt ensiluokan runoilijaa, jolla olisi hermot kunnossa?
+
+SIRKKA. En ole juuri seurustellut runoilijain kanssa, mutta jos
+hermostuminen kuuluu virkaan, niin kyllä sinä sitten olet kompetentti
+siihen. Olemmeko nyt kihloissa?
+
+MAUNO. Kyllä varmasti, mutta leimaaminen puuttuu. (Suutelee Sirkkaa).
+
+SIRKKA. Kyllä sinä kuitenkin olet mies etkä vain aatekudos.
+
+MAUNO. Etkö sinäkin panisi leimaasi alle?
+
+SIRKKA. Mitä melua ulkoa kuuluu?
+
+MAUNO. Kuulen isäntäni Virtasen äänen.
+
+(Taimela ja Virtanen tulevat).
+
+VIRTANEN. Vihdoin saan teidät käsiini. Nyt on kärsivällisyyteni
+loppunut, mitta on täysi, ruukku halkeaa, armon aika päättyy.
+Häädän teidät asunnostanne poliisin avulla. Saatte asua kadulla tai
+Nikolainkirkon rappusilla, tai asemalla odotussalissa, silloin ei
+teidän tarvitse huolehtia vuokranmaksusta. Mikä mies te olette, joka
+ette maksa vuokraa?
+
+TAIMELA. Hän on hermokimppu, sähkökeskus.
+
+VIRTANEN. Tulkaa kotiin järjestämään asianne, muuten vangitutan teidät.
+
+MAUNO. Teidän sydämenne riippuu halvassa mammonassa. Ettekö ymmärrä,
+että pieninkin henkinen nautinto vastaa monen kuukauden vuokraa.
+
+VIRTANEN. Mitä nautintoa te minulle annatte?
+
+MAUNO. Annoinhan teille sonettini viime viikolla, omakätisellä
+omistuksella päälle päätteeksi. Eikö sitäpaitsi se, että saatte antaa
+asunnon aikamme etevimmälle runoilijalle, korvaa kurjaa tappiotanne?
+
+TAIMELA. Te saatte elää hänen leimuavan sielunsa sähköittävässä valossa.
+
+MAUNO. Aika, jolloin asuin luonanne, on kerran oleva teidän ylpein
+muistonne.
+
+VIRTANEN. Kun olette häädetty kadulle, voitte korvata asunnonpuutteen
+runoillanne ja ostaa hapanta leipää maineellanne.
+
+MAUNO. Nyt en siedä enempää. Tässä on morsiameni, neiti Taimela. Hän
+saa tästä lähin järjestää tällaiset asiat.
+
+TAIMELA. Mitä tämä merkitsee?
+
+MAUNO. Kosiminen on onnellisesti suoritettu.
+
+SIRKKA. Me olemme kihloissa.
+
+TAIMELA. Entäs minä?
+
+MAUNO. Minä annan teille siunaukseni.
+
+TAIMELA. Periköön teidät pahus! Mitä minä siunauksella teen? Tunnen
+miehen, jolle se olisi tarpeen.
+
+SIRKKA. Rakas isäpappa, älä nyt ole penseä. Saat helposti johdettavan
+vävypojan ja olet edelleenkin isäntä täällä.
+
+MAUNO. Sovitaan pois, isäpappa. Kyllä me tullaan toimeen täällä
+kolmekin.
+
+TAIMELA. Järkevinkin nainen on hullu naima-asioissa.
+
+VIRTANEN. Nyt minä olen saanut tarpeeksi toisten puhekohtauksista. Tämä
+mies on minun.
+
+(Ottaa Keväthenkeä käsivarresta).
+
+SIRKKA. Mitä tämä merkitsee? Olkaa hyvä ja selittäkää asia, herra
+Virtanen. Te ette siis ole saanut vuokraanne?
+
+VIRTANEN.
+
+En ole saanut muita setelejä, kuin vanhoja verokuitteja, joille on
+sepitetty runoja. Näitä hän tarjoaa maksuksi.
+
+TAIMELA. Huononpuoleista valuuttaa.
+
+VIRTANEN. Pahinta on, että hän on ottanut omituisia olentoja asumaan
+luoksensa. Tänään koko talo häiriytyi, sillä suljetusta huoneesta
+kuului huutoja. Vuokralaiset vaativat, että ovi murrettaisiin. Se
+tehtiinkin, ja vastaamme ryntäsi mies, joka sanoi paastonneensa 8
+kuukautta.
+
+MAUNO. Kaksi päivää vain. Luulin, että he kestäisivät, kunnes olin
+ehtinyt kosia. Annoin heille Koskenniemen ihanat elegiat, etteivät
+he ajattelisi vatsaa. Faust on kerran auttanut minua kestämään parin
+päivän paaston.
+
+SIRKKA. Tämä asia on heti järjestettävä. Mauno parka on sotkenut
+elämänsä perinpohjin.
+
+VIRTANEN. Kuulkaahan vielä. Lattialla makasi mies nukuksissa. Hän oli
+tyhjentänyt yskänlääkepullon, Tiilemannin tippoja 200 grammaa, 15
+risiiniöljykapselia ja mustepullon sisällön.
+
+MAUNO. Siinä näette neron leimahduksen. Nyt hänen henkensä nauttii
+taivaallisia unia, joita ruumis ei häiritse.
+
+SIRKKA. Entäs ne toiset?
+
+VIRTANEN. Yksi oli karannut alusvaatteissaan akkunasta ulos ja tyydytti
+nälkäänsä läheisessä maitokaupassa, kunnes poliisi vei hänet. Neljäs
+itki pöydän alla ja söi kenkämustetta, samalla kuin pää heilui samassa
+tahdissa kuin seinäkellon heiluri.
+
+TAIMELA. Sano minulle, minkälaiset ystäväsi ovat, niin minä sanon,
+minkälainen itse olet.
+
+VIRTANEN. Vuokralaiset uhkaavat haastaa minut oikeuteen, vaimoni makaa
+kouristuksissa ja talonmies siivoaa huonetta ja sanoo muuttavansa
+huomenna. Tästä saatte vastata, herra Keväthenki, herra Pahahenki.
+
+MAUNO.
+
+    Nyt, Sirkkani, pelasta aatteen henki,
+    Ei sulhostas' koskaan tuu rahan renki,
+    Pahuuden voimat ne uhkaa mun niellä,
+    Armaani, apuas mult' älä kiellä.
+
+SIRKKA. Herra Virtanen. Näen, että olette tunteellinen ja sivistynyt
+mies, ymmärrän hyvin suuret harminne.
+
+VIRTANEN. Vihdoinkin ihminen, joka puhuu järkeä.
+
+SIRKKA. Vuokran maksan heti.
+
+MAUNO. Vuokran maksamme heti.
+
+SIRKKA. Menemme pian naimisiin, jolloin sulhaseni muuttaa tänne.
+
+MAUNO. Häät ovat ensi viikolla.
+
+TAIMELA. Vasta jouluna ja ilman sulhasen ystäviä.
+
+SIRKKA. Mutta ei ilman hänen ystävällistä, valistumitta isäntäänsä.
+
+VIRTANEN. Olette liian ystävällinen. Sellaisesta naisesta minä pidän.
+
+MAUNO. Elkää vaivatko itseänne.
+
+SIRKKA. Pyytäisin, että te, joka olette rohkea ja vahva mies,
+lähettäisitte sulhaseni hoidokit parantolaan, josta ovat tulleetkin.
+Minä maksan kustannukset.
+
+VIRTANEN. Teen mitä tahdotte, taistelen vaikka koko Lapinlahtea
+vastaan. Te ette varmaan koskaan saa kouristuksia?
+
+SIRKKA. En toki, silloinhan voisin polttaa mehuni. Tässä onkin parasta
+hilloa rouvallenne, kyllä hän sitten toipuu. Toivon, että lepytätte
+muut vuokralaisenne, kun he ovat rauhoittuneet. Ja tässä on lämpimät
+tohvelit talonmiehellenne, että hän jäisi paikalleen.
+
+VIRTANEN. Te olette taivaan lahja. Selvitätte kaikki sekavat asiat.
+Mutta enkö minä saa mitään muistoa?
+
+MAUNO vetää kirjan povitaskusta. Tässä on viimeiset runoni. Olen
+kirjoittanut esihistoriallisesta aiheesta pienen kirjan, jonka nimi on:
+"Luolaihmisten helkähdelmiä".
+
+VIRTANEN. "Luolaihmisten helkähdelmiä!" Laiha muisto. En käsitä,
+mitenkä noin selväjärkinen nainen ottaa pähkähullun miehen.
+
+TAIMELA. Ei hän ole hullu. Ruuvit vain ovat irrallaan, niin että
+erikoisnero pääsee kehittymään.
+
+SIRKKA. Oletko, isäpappa, antanut suostumuksesi?
+
+TAIMELA. Kuka sitä tarvitsee?
+
+SIRKKA. En muuten ole hetkeäkään onnellinen.
+
+MAUNO. Taivas on katsonut teidän huoneenne puoleen ja lahjoittanut
+teille pojan, joka...
+
+VIRTANEN. Joka elää Faustilla.
+
+SIRKKA. Joka tekee talomme täydelliseksi. Siis isä?
+
+TAIMELA. Olen voitettu. Ottakaa toisenne.
+
+MAUNO. Nyt olen tyytyväinen. Näen, Sirkka, että sinun käytännöllinen
+kykysi saa suurempia aikaan, kuin minun pilviä tavoitteleva henkeni.
+
+SIRKKA. Kumpaisellakin meillä on tehtävänsä tässä talossa.
+
+MAUNO.
+
+    Nyt saavutan ilon ja ihanuuden,
+    Oot tyttöni mulle kuin aamunkoi.
+    Tuot lahjaksi tarmon ja uskon uuden,
+    Kun hehkuvan elämän kellot soi.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 76067 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..b5dba15
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this book outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..66629ab
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+book #76067 (https://www.gutenberg.org/ebooks/76067)