path: root/75844-0.txt

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75844 ***

language: Finnish




JÄÄKOPIN UNI

Yksinäytöksinen satiiri


Kirj.

KAARLE HALME





Helsingissä,
Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö,
1911.




HENKILÖT:

JAAKOPPI SINISALO-KANTELE, manttaalimies.
AINO, hänen tyttärensä.
KUNIGUNDA GULDKRONA-SILFVERSABEL-JÄRNSTÖFVEL, vapaaherratar.
ANTOINETTE, hänen tyttärensä.
KULLERVO MURROS, pyörämestari.
MARJA, edellisen sisar.
KAUNO VENTOMIELI, kaikkien oikeuksien kandidaatti,
   Ainon serkku ja Antoinetten sulhanen.
KALLE, torpanpoika


OHJEITA NÄYTTÄMÖLLE ASETTAMISESSA.

Jaakoppi on koomillinen (ei sääliä herättävä) vetelys, joka ilman
vakaumusta ja ilman ansioita ajelehtii kunnia-asemien tavottelussa,
saamatta jalansijaa minkäänmielisten kansalaisten keskuudessa, joten
on sitä edullisempaa, mitä naurettavampaan valoon osa saatetaan.
Esittäjän on koetettava saada mahdollisimman huomattavasti esille
hänen itsekehumisensa, hitaan-typerä ajatuksenjuoksunsa, nousukkaan
tapainen röyhistelemisensä ja avuton voivottelemisensa sekä
unikohtauksessa hänen mateleva nöyryytensä.

Aino on vaaleatukkainen, kansallispukuinen tyttö, jonka eloisuus
ja viehkeys ei koskaan nukahda välinpitämättömään toimettomuuteen.
Nauraa sydämellisen makeasti ja hymyilee herttaisesti.

Kunigunda Guldkrona-Silfversabel-Järnstöfvel — jos tämä nimi tuottaa
joillekin esittäjille voittamattomia vaikeuksia lausumisessa, niin
voidaan nimi muuttaa suomeksi: Kultakruunu-Hopearniekka-Rautasaapas,
joka kuitenkaan ei liene tarpeellista. Tämän osan esittäjän
pitäisi olla mies, joka naiseksi puettuna tekisi pöyhlstelevän
ja riikinkukkomaisesti ylpeän vaikutuksen. Puhetapa tekohieno,
ääntäminen kimakka. Jos esittäjä tahtoo, voi hän jättää kaikki
ranskalaiset huudahdukset pois.

Antoinette (lue: Antoanet). Tämän esittäjän pitäisi myöskin olla
mies naiseksi puettuna. Mitä pitempi ja laihempi, sitä hauskempi.
Puhumisensa pitää olla kimakoita kurkku-huudahduksia. Seisoo ja liikkuu
suorana kuin seiväs ja kulkee niin tasaisesti, että "kanan muna ei pään
päältä putoisi". Jos on tarpeellista käyttää "barbarismin" sijasta
"raakalaisuutta", olkoon se esittäjän asia.

Kullervo Murros: Reipas nuorukainen, puettuna tummaan pukuun, tumma
työpusero liivin alla ja tumma hattu. Liikkuu kiihkeästi, puhuu lujasti
ja pontevasti. Koomillinen pelko Ainoa kohtaan.

Marja on punatukkainen ja punapukuinen. Esiintyy reippaasti,
sulavasti, rohkeasti, varmasti. Puhuu iloisesti ja nauraa kovasti ja
heleästi.

Kauno Ventomieli. Siististi puettu nuorukainen. Myttyjä kantaessaan
on hän saamaton nahjus, toimeton ja ruikuttava, sekä mahdollisimman
typerä, mutta vapauduttuaan taakastaan, esiintyy hän iloisena ja
pirteänä.


YLEISIÄ HUOMAUTUKSIA

On koetettava saada eri vivahdukset repliikeissä mahdollisimman
selvästi esille, sen mukaan kuin parentteesi-ohjeet ja repliikin
sisältö aiheuttavat.

Unen aikana pitää kaiken esityksen olla koko lailla liioiteltua,
niin että kaikki liikkeet ja puheet ovat ikäänkuin suurennuslasin
läpi katsottuja. Tässä pitää vaan varoa, etteivät esiintyjät antaudu
tyhjänpäiväiseen hölyämiseen, vaan pitävät tarkasti kiinni oman osansa
vaatimuksista, koettaen saada esitykseensä mahdollisimman paljon
hauskuutta.

Siellä, missä ei unen alkaessa ja loppuessa voi saada pimeätä
esiripun auki ollessa, laskettakoon esirippu alas kummallakin
kerralla vain siksi hetkeksi, että voidaan tehdä kappaleen vaatimat
muutokset näyttämöllä. Ei kuitenkaan saa sytyttää katsomoon valoa,
jotta ei yleisö tule siihen käsitykseen, että silloin eri näytökset
loppuvat ja alkavat.



Sinisalo-Kanteleen majatalon edusta. Kaunis koivikko. Järvimaisema.
Oikealla asuinrakennus. Perällä pylväs, jonka yläpäässä on taulu:

      "SINISALO-KANTELEEN MAJATALO".

JAAKOPPI (istuu kuistin vieressä tuolilla ja torkkuu, kädessä paperiarkki)

AINO (tulee sisältä)

Kuule, isä! Mitä sinä arvelet —? Nukutko sinä?

JAAKOPPI (unissaan)

Kansanvaltainen ja — kansallismielinen — —
ja — — edistysmielinen ja — ja — eduskunta
— — ja — hallitus — ja —

AINO

Puhuuko isä unissaan?

    (Ravistaa Jaakopin olkapäätä.)

JAAKOPPI (herää)

Häh? Mitä?

AINO

Taisipa isä nukahtaa — vai kuinka?

JAAKOPPI

Eikö mitä! Minä vain pohdin näitä valtiollisia — mitä tahdot?

AINO

Ajattelin vain kysyä, koristetaanko porttikin köynnöksillä?

JAAKOPPI

Tietysti. Hoida sinä vaan talon asiat! Sinä olet niin taitava.

AINO

Se on sitten tehtävä yöllä. Aamulla ei enää ehditä.

JAAKOPPI

Onhan vielä iltaa. Sano Kallelle! Käske hänen —

AINO

Kyllä minä.

JAAKOPPI

Mitä vain ikinä keksit komistavaa, ettei talo häpäise itseään koko
paikkakunnan silmissä — muista, että huomenna voi olla suuri juhla.

AINO

Mokoma juhla, jossa taas kaikki puoluepukarit kehuvat omaa puoluettaan
ja itseään — päästäkseen eduskuntaan.

JAAKOPPI

Niin — mutta kun kerran meille kokoonnutaan, niin uljaalta pitää talon
näyttää. Ja sitäpaitsi — huomenna voi olla erityinen päivä sille,
joka ehkä — (yskit). Mene nyt vain hoitamaan talon mainetta! Sinun
huostaasi uskon kaikki. Minä tässä — näitä valtiollisia —

AINO

Kyllä, kyllä!

    (Menee sisään.)

JAAKOPPI (haukottelee.)

Kyllähän minulla on älyä — on sitä. Ja on viekkauttakin. Kuuluin tässä
tuonnoin hallituspuolueeseen, mutta kun hallitus keikahti, niin muutin
puoluetta. Niin sitä pitää. Ja niinhän se rovastikin sanoi, että
manttaalimiehen pitää aina kuulua hallituspuolueeseen. Ne, jotka minä
jätin, pilkkasivat minua, mutta nämä toiset ylistivät ja sanoivat, että
minulla on valtiollista kykyä. Puhuminen vähän pelottaa. Ne entiset
puoluelaiset taas virnistelevät, kun astun huomenna puhujalavalle. Ne
entisethän ne ovat pahimmat. — Noitten maattomien kanssa sentään —
aina (haukottelee). On vallan pakanaa — etten hoksannut muuttaa
puoluetta — ennen hallituksen kukistumista — silloin olisin päässyt
varmasti nyt edusmieheksi. — Silloin olisin ollut ikäänkuin ennustaja.
Hm! — Meidän Kalle myös ennustaa. Sanoo maattomien saavan enemmistön.
Kai Kallella niitä puheita on. Lupasi minullekin edusmiehen paikan,
jos rupean maattomien puoluelaiseksi. Mutta mitenkäs manttaalimies
voi maattomia kannattaa? Eihän se sovi! Vaikka en minäkään ole
aina ollut manttaalimies — pikkueläjästä olen kohonnut. — Mutta
sentään — sentään —. Mutta jos ne maattomat saavat enemmistön,
niin ovat he hallituspuolue. Ja manttaalimiehen pitää aina kuulua
hallituspuolueeseen — aina — —. Perhana, miten sotkuinen juttu!
Höh! höh! Kun näkisi edes ensi yön tietämään sellaisen unen, joka
noin sormella osottaisi, että tuohon noin — raukaseekin niin, ettei
ajatus kulje yhtään — (Asettaa itsensä mukavasti tuolille.) Kyllä
maailma on nurin, ellei Jaakoppi Sinisalo-Kantele pääse — Saa nähdä
— — mitenkä — (haukottelee) mitenkä huomenna käy. Pääsenkö vai —
Mahtoiko se rovasti nyt niin kirjoittaa tähän paperiin, että sitten
vissiin pääsen. Jos ei olekaan tarpeeksi hyvä, niin — kuinkas sitten
suu pannaan. Uni! — Hävettäisi vähän ruveta niitten vieraskielistenkin
häntyriksi — ventovieraitten kätyriksi — vaikka sitä tietä ehkä —
(huokaa raukeasti). Se, joka — sen — nyt osaisi ennustaa — Sellainen
ennustus — se olisi — jotakin. — — Se vasta on itsepäinen ihmisalku,
tuo meidän Aino. Tulee äitivainajaansa. Ei eronnut puolueesta minun
mukanani. Käy vaan heidän huveissaan ja kokouksissaan — ei tottele
isäänsä — näissä — valtiollisissa — näissä — val — ti — ol — — —
(nukkuu vähitellen).

    (Tulee pimeä. Valaistus muuttuu punertavan hämäräksi.)

JAAKOPPI (on poissa tuoliltaan.)

KALLE (on tullut pimeän aikana näyttämölle, lopettaa pihan
lakaisemisen.)

No, kas niin! (Menee kuistin eteen, huutaa.) Piha on puhdas!

AINO (tulee kuistille)

Mitä huudat?

KALLE

Se on nyt puhdas.

AINO

Hyvä on.

KALLE

Mitäs vielä?

AINO

Mene nyt seisomaan veräjälle, että herra jesta! (huudahtaa, tulee alas.)
Mihin kaikki penkit ovat joutuneet täältä? Kaikki arvokkaat esi-isien
istuimet —?

KALLE

Niiden jalat olivat niin mätiä, etteivät seisoneet enää. Viskasin
pellolle.

AINO

Olisit paikkaillut ja pönkittänyt.

KALLE

Johan nyt —! Kylläpä niitä jo oli paikkailtukin. Enkä ole ehtinytkään.

AINO

Mitäpä nahjus!

KALLE

Olen ollut virralla lauttaa tekemässä. Mutta nyt siellä minua ei enää
tarvita. Siellä on isäntä ja koko lääni liikkeellä. Ottivat haltuunsa
melkein valmista. Niin ne aina tekevät. Ottavat haltuunsa valmiin työn
ja sanovat: pois tieltä!

AINO

Tänne on saatava istuimia. Kansanjuhlatoimikunta saapuu jo tänä
iltana — ja kun lautta ei ole kunnossa, eikä heitä voida saattaa virran
yli juhlakentälle ennen aamua, niin jäävät he tänne. Ymmärrätkö?

KALLE

Niinhän se isäntä sitä sanoi, mutta — (kynsii korvallistaan) ei ole
lautoja. Uutta lauttaa varten tarvittiin kaikki. (Äkkiä.) Eiköhän
lautturi voisi veneillä saatella koko roskaa toiselle puolelle?
Onhan sielläkin taloja —

AINO

Nehän vuotavat jok' ainoa.

KALLE

Talotko?

AINO (matkien)

Talotko? — Ha ha ha! Siunatkoon sinun järkeäsi! Ellet sinä olisi noin
tanotyhmä, niin minä melkein voisin —

KALLE

Mitä sinä voisit?

AINO.

Enpäs sanokaan.

KALLE

Sano nyt! Sinua on niin lysti kuunnella.

AINO (virnistellen)

Minä melkein voisin ottaa sinut miehekseni.

KALLE (hölmistyen)

Häh! Mitä sanoit?

AINO (käskevästi)

Meidän täytyy tuoda sisältä tänne muutamia tuoleja. (Aikoo mennä.)

KALLE (vilkkaasti)

Mitä sinä, kuule, sanoit? Ettäkö sinä voisit —?

AINO (härnäten)

Niin voisinkin — jos tahtoisin.

KALLE

Onpa se nyt ihan pirua, että en tätä paikkaa ole tullut hoksanneeksi.
Tosiaankin! Nyt silmäni aukenevat. Meistähän voisi tulla pari.

AINO

Mutta minä en tahdo.

KALLE (nolona)

Vai et! (röyhennellen.) Onkos kysytty sitten. En ole sinua koskaan
ennen ajatellutkaan.

AINO (veikeästi)

Mutta nyt ajattelet.

KALLE

Enpäs!

AINO (purskahtaa nauramaan)

Tule tuoleja kantamaan!

    (Menee sisään).

KALLE (seisoo mietteissään)

Tähänpä nyt tuli paha solmu! Mistä nuorasta sen nyt auki kiskaisee?
Hamako sen nyt tässä — (menee sisään.)

AINO (kantaen sisältä tuolia)

Ota sohva siitä ovipielestä! Sitten riittääkin.

KALLE (kantaa sisältä pientä ruokosohvaa.)

AINO

Näin kauniina iltana tahtovat kai kernaasti istua ulkona. Pannaan
tähän! Kas noin!

    (Asettavat sohvan sivulle).

KALLE

Tarkoititko sinä täyttä totta äsken, Aino? Tulisitko siitä minun
vaimokseni?

AINO

Mitä sinä höpiset! Sitä en ole koskaan sanonut.

KALLE

Etkö?

AINO

En. Minä sanoin vain, että voisin ottaa sinut miehekseni — jos
tahtoisin.

KALLE

Eiköhän se ole melkein sama asia?

AINO

Melkein on kolmatta osaa vailla.

KALLE

Minä tässä ajattelen —

AINO

Etpähän! Äsken juuri sanoit — (menee aivan lähelle Kallea) ettet
ajattele minua — (viekoitellen) etkä tahdokaan ajatella minua — ethän —

KALLE (ottaa häntä olkapäistä)

Herra jesta sentään, kuinka punaiset ja kauniit sinun huulesi ovat!

    (Aikoo suudella).

AINO

No, no, poikaseni! Kaunista katsellaan — ei kajota! Mene veräjälle
vahtimaan. Mutta älä nuku! Sinun pitää avata portti vieraille!

KALLE

Minä en nuku enää koskaan!

AINO

Etkä ajattele minua enää koskaan! (Menee taas lähelle, naureskellen).
Ethän?

KULLERVO MURROS (tulee pyörällä)

KALLE

Aina, aina! — Minä en koskaan ajattele enää mitään muuta kuin sinua.

KULLERVO MURROS

Vannomatta paras!

AINO (juoksee sisään.)

Hih!

KULLERVO MURROS (panee pyöränsä seinustalle, seuraten katseellaan
Ainoa.)

Kylläpä tuollainen tyttö voi, jos tahtoo.

KALLE (ihmetellen)

Mitä niin?

KULLERVO MURROS

Ottaa itselleen miehen!

KALLE (hölmistyneenä)

Mistä te —?

KULLERVO MURROS (tulee etualalle)

Miltä sitten näyttää tämä uhri parka? (katselee Kallea). No, jaa! —
Naisilla on oma makunsa.

KALLE (ärtyneesti)

No, mutta — tehän vasta —

KULLERVO MURROS

Paniko hän teidät kylläkin ahtaalle?

KALLE (suuttuen)

Saakeli soikoon! Oletteko kuunnellut?

KULLERVO MURROS

En kuullut muuta kuin teidän ikuisen lupauksenne.

KALLE

Niin no, mitäs te sitten tietäisitte. Ja mitäs se teihin kuuluu! Ei
tuon vertaa! — Minä tykkään tytöstä ja otan hänet vaimokseni —

KULLERVO MURROS

Älkää narratko! Hän ottaa teidät miehekseen — jos tahtoo.

KALLE (hölmistyen)

Mistä hiivatista te sen tiedätte?

KULLERVO MURROS (istuu sohvalle)

Luuletteko minua noidaksi?

KALLE

Melkeinpä kyllä.

KULLERVO MURROS

Kaikki miehet tietävät sen, vaikka eivät —

KALLE

Minkä tietävät?

KULLERVO MURROS

Että naiset ottavat.

AINO (on kuunnellut, tulee)

Kalle! Mene heti veräjälle! Vieraat tulevat.

KALLE (öräilee)

Tuota — hiiteen koko kopla — minä tässä —

AINO (menee Kallen luo viehkeästi)

Mene nyt vain — aivan heti! Minä tulen sitten luoksesi — kun ehdin.

KALLE (kaihomielisesti)

Tuletko pian? Minä ajattelen koko ajan vain sinua.

AINO (kuiskaa)

Sitä samaa minäkin ajattelen.

KALLE

Voi, voi kuinka ilta on ihana!

    (Menee laulellen)

KULLERVO. MURROS (on hommaillut pukunsa siistiämisessä Ainon ja Kallen
puhelun aikana.)

AINO (katselee mielenkiinnolla Kullervo Murrosta)

KULLERVO MURROS (huomaa Ainon, hymyilee)

Hämähäkki sai kärpäsen.

AINO

Mitä sanoitte kaikkien miesten tietävän?

KULLERVO MURROS

Että he ovat kärpäsiä.

AINO

Vaikka —?

KULLERVO MURROS

Vaikka eivät uskalla sitä tunnustaa itselleen. (Nousee.)

AINO

Uskallatteko te?

KULLERVO MURROS

Uskallan.

AINO (purskahtaa nauramaan)

Te komeilette.

KULLERVO MURROS (nauraen myöskin)

Te nauratte hyvin.

AINO (muuttuen vakavaksi, niiaa)

Mitä herra tahtoo?

KULLERVO MURROS (lähenee)

Tahdon päästä virran yli. Saanko lautturin?

AINO (päättävästi)

Ette.

KULLERVO MURROS (vakavasti)

Minä olen kansanjuhlatoimikunnan jäsen. Minun täytyy päästä.

AINO (härnäten)

Ei kukaan pääse ennen aamua.

KULLERVO MURROS (ärtyen)

Miksi ei?

AINO (säälitellen)

Ettekö tiedä, että kevättulva vei lautan? Uusi valmistuu vasta aamuksi.

KULLERVO MURROS (pitkään ja tyytyväisesti)

Sepä harmillista!

AINO (hymyilee)

Miksi harmittelette niin tyytyväisellä äänellä?

KULLERVO MURROS (peräytyy)

Tulin nähtävästi liian lähelle hämähäkin verkkoa.

AINO (nauraa)

KULLERVO MURROS

Kuka te olette?

AINO (niiaa, naivisti)

Tyttö.

KULLERVO MURROS (kohteliaasti)

Mutta minä olen naimisissa.

AINO (lähenee, hymyillen)

Ettepä.

KULLERVO MURROS (hätäillen)

Kihloissa.

AINO (lähenee)

Ettepä.

KULLERVO MURROS (peräytyy)

Rakastunut.

AINO' (lähenee)

Ettepä.

KULLERVO MURROS (melkein tuskassa)

Olen minä. Ihan varmasti — ja vähän yhtä ja toista vielä lisäksi.

AINO

Yhtä ja toisia kyllä lienette — (lähenee) mutta ette rakastunut.

KULLERVO MURROS

Mistä sen niin varmaan tiedätte?

AINO

Silloin te ette enää uskaltaisi — edes peljätä hämähäkkiä.

    (Juoksee nauraen pois).

KULLERVO MURROS (istuu.)

Tämähän on pakanallista leikkiä, tämä tämmöinen. Aikoi kaapata kuin
hyllyltä. — Jäseneni alkoivat jo ihan veltostua. Huh! Lähtipä onneksi.

MARJA (puettuna punaiseen pukuun, tulee taluttaen polkupyöräänsä.)

Kas vaan! Täälläkö minun kohtelias velimieheni vielä istuu kaikessa
rauhassa. Etpä pitemmälle ole ehtinyt, vaikka niin uljaasti jätit
minut tiepuoleen rikkinäisen pyöräni kanssa.

KULLERVO MURROS

Tunnethan minun ajokiihkoni.

MARJA

Kyllä. Sinä hyökkäät aina suin päin eteenpäin. Kartoitko tällä kertaa
kuhmun? (Tulee etu-alalle). Tuskin, koska noin murjotat.

KULLERVO MURROS

Kuule, sisko! Mikä on tämän talon nimi?

MARJA

Sinisalo-Kantele.

KULLERVO MURROS

Vai niin? Maan mahtava majatalo ja kaiken kansan lavea lautturi
(naurahtaa).

MARJA

Etkö tietänyt?

KULLERVO MURROS

En.

MARJA

Oletko tavannut Ainoa?

KULLERVO MURROS

En. Kuka hän on?

MARJA

Talon tytär.

KULLERVO MURROS

Vaalea?

MARJA

Niin.

KULLERVO MURROS

Kaunis?

MARJA

Kas, kas! Siis kuitenkin tavannut?

KULLERVO MURROS

Tunnetko sinä hänet?

MARJA

Tietysti. (Naurahtaa). Älä enää paljasta itseäsi kysymyksilläsi!

KULLERVO MURROS

Vielä yksi kysymys!

MARJA

Aina kun sinä istut pyörälle, niin lyöt pääsi seinään. Sinun pitäisi
vain kävellä. Kulje tästä lähin hitaammin! Äläkä kysele enää!

KULLERVO MURROS

Etkö ole utelias tietämään, mitä aion kysyä.

MARJA

En, sillä minä tiedän sen.

KULLERVO MURROS

No?

MARJA

Sinä haluat kuulla minun mielipidettäni hänestä — talon tyttärestä.

KULLERVO MURROS

Niin,

MARJA (makeasti.)

Hän on enkeli.

KULLERVO MURROS

Sillä sinä tarkoitat pirua. Se on selvä se. (Nousee). Oh, te naiset,
naiset. Miehellä olisi selvä tie maailmassa, ellei teitä olisi.

MARJA (nauraa.)

Selvä tie — männikköön.

KULLERVO MURROS

Ajattelehan, minä jouduin melkein todistajaksi tässä äsken, kun hän
hurmasi jonkun talon rengeistä!

MARJA (härnäten.)

Hän ei ollut vielä silloin nähnyt sinua.

KULLERVO MURROS

Jos minä olisin tämän tietänyt, niin olisin mennyt maanteitse.

MARJA

Ja tavannut hänet kuitenkin juhlassa. Hän on myöskin juhlatoimikunnan
jäsen.

KULLERVO MURROS

Olen siis kärpänen verkossa — niinkö?

MARJA (nauraa.)

Tuntuuko se niin pahalta?

KULLERVO MURROS

Ja kaksi kärpästä samalla kerralla. Minä ja tuo portinvartija-renki.

MARJA

Hänkö?

KULLERVO MURROS

Ensin renki. Sitten minä.

MARJA

Ei hän ole renki. Hän on torpan poika.

KULLERVO MURROS

Mies kuin mies! Ei se asiaa muuta.

MARJA

Se muuttaa asian runollisemmaksi.

KULLERVO MURROS (Juoksee pyöränsä luo.)

Minä karkaan.

MARJA

Minne?

KULLERVO MURROS

Sinne, mistä tulinkin.

MARJA (uhkaillen mörköä.)

Sillä tiellä tapaat mamma Guldkrona-Silfversabel-Järnstöfvelinvaunut.

KULLERVO MURROS

Niinkö?

MARJA

Minulla oli kunnia ajaa heidän sukuvaunujensa ohi. Mamma istui kuomussa
korkeasti kultiveeratun tyttärensä kanssa. Kauno Ventomieli uskollisena
sulhasena pikentin paikalla kuskin rinnalla. Jos joudut heidän
tielleen, niin olet pakotettu kääntymään takaisin. (Ivaten). Pyöräsi
heitetään maantien ojaan, ja sinä, Kullervo Murros, asetetaan seisomaan
lakeijan paikalle heidän tomuisten vaunujensa taakse. (Liioitellulla
surulla). Eikä sitten muuta kuin — hyvästi veljeni! (purskahtaa
nauramaan). Jos sinulla on pelon tunne ja paon tarve, niin neuvon
sinulle turvapaikan.

KULLERVO MURROS

Missä?

MARJA (ivalla.)

Tuolla. Aino Sinisalo-Kanteleen luona. — Kuulitko? Vaunut pysähtyivät!
(Juoksee perälle). Siinä he ovat! (Nauraa). Tulehan katsomaan! Oi,
miten hullunkurista! Näetkös! Kaihomielinen Kaunosulho sälytetään kuin
Saharan kameeli kaikella rasittavalla irtaimistolla, jotta armoille
jäisi huoleton liikkumisvapaus. Näetkö? Kaikkien oikeuksien kandidaatti
on saanut ainakin vetojuhdan oikeuden.

KULLERVO MURROS (on mennyt perälle.)

Inhottavaa! Enpä ilkeä katsella. Se ihan sisua paisuttaa. (Menee
portaita kohti).

MARJA

Minne aiot?

KULLERVO MURROS

Käyn talossa.

MARIA (viittaa kädellään, liioitellen surua.)

Hyvästi, veljeni!

KULLERVO MURROS (kääntyy ympäri, ärtyneesti.)

Pidätkö minua aasina?

    (Menee sisään).

MARJA (menee nauraen istumaan.)

KAUNO VENTOMIELI (tulee matkavaipoilla, vilteillä, tyynyittä,
käsilaukuilla, sateenvarjoilla y.m. sälytettynä. Läähättää ja yrittää
taakkansa lomasta kurkistella itselleen istuinpaikkaa. Keksii vihdoin
sohvan, johon menee istumaan.)

MARJA (pysyttelee hänen selkänsä lakana, purskahtaa täyttä kurkkua
nauramaan.)

KAUNO VENTOMIELI (yrittää katsoa mistä päin ääni tulee, mutta, ei
näe, nousee, siirtyy istumaan toiselle luolille.)

MARJA (nauraa taas hänen selkänsä takana.)

KAUNO VENTOMIELI (hypähtää pystyyn.)

Kuka uskaltaa nauraa? Onko tässä mitään naurettavaa? (Menee taas
sohvan luo). Nenäkin kutiaa aivan pakanasti! On ihan täynnä tomua.
(Koettaa hieroa nenäänsä myttyihin). Huh, huh! On niin jumalattoman
kuumakin!

    (Aivastaa).

MARJA (nauraa taas.)

KAUNO VENTOMIELI

Naura sinä vaan, västäräkki! Mutta minä vakuutan, ettei tässä ole
mitään naurettavaa!

MARJA

Heittäkää taakkanne maahan!

KAUNO VENTOMIELI

En uskalla.

MARJA

Ketä pelkäätte?

KAUNO VENTOMIELI

Friherrinna Guld-Guidkrona-SiIfversasabel-Järn- (aivastaa) stöfveliä
ja — ja — (aivastaa.)

MARJA

— ja laillisesti kihlattua morsiantanne, perisiveellistä neiti
Antoinettea? Eikö niin?

KAUNO VENTOMIELI (aivastaa.)

MARJA

Mies parka!

    (Menee nauraen kuistin luo).

KAUNO VENTOMIELI

Koko ruumiini lamaantuu. En jaksa enää.

    (Istuu sohvaan).

VAPAAHERRATAR (tulee Antoinetten kanssa.)

Portinvartijalla ei ollut univormua.

ANTOINETTE

Barbarismia.

VAPAAHERRATAR

Ei paljastanut päätään!

ANTOINETTE

Barbarismia.

VAPAAHERRATAR

Nauroi vain.

ANTOINETTE

Barbarismia.

VAPAAHERRATAR (huomaa Marjan. Tähystää lornjetilla.)

Mon Dieu! Onko se sama punainen peikko, joka ajoi ohitsemme?

MARJA

Sama. Minun tapani on aina ajaa sukuvaunujen ohi. Hyvää päivää, rouva!

VAPAAHERRATAR (ylpeästi.)

Ei rouva, vaan — friherrinna! — Ajattelepas, Kauno! Sellainen järjestys
ikivanhalla kulkutiellä! Lautta rikki!

KAUNO VENTOMIELI (puhkuu.)

Niin. Se on periaatteellinen rikos —

VAPAAHERRATAR

On oltava yötä. (Marjalle). Kuulehan, nainen! Mene sanomaan, että
saamme huoneet yöksi!

MARJA (nauraa heleästi ja menee perälle katselemaan maisemaa.)

KAUNO VENTOMIELI

Ei saa nauraa!

VAPAAHERRATAR

Ush! Tuollaista melua! Eikä ainoatakaan poliisia! Ei edes ainoatakaan
virkanappia missään!

KAUNO VENTOMIELI

Lopeta, västäräkki! Nauru on minun periaatettani vastaan.

VAPAAHERRATAR

Oikein, herra Ventomieli!

KAUNO VENTOMIELI

Periaatteellisesti on nauru — (aivastaa.)

ANTOINETTE

Barbarismia.

VAPAAHERRATAR

Bien! Aivan oikein! Antoinette löytää aina oikean sanan. Suvaitsetko
antaa määräyksen huoneista, Antoinette?

ANTOINETTE (menee sisään.)

VAPAAHERRATAR

Herra Ventomieli! Te istutte sohvalla —

KAUNO VENTOMIELI

Niin, friherrinna Guld —

VAPAAHERRATAR

— ja minä seison. Mikä on periaate?

KAUNO VENTOMIELI

Periaate on selvä. Se, joka rakastaa seisomista —

VAPAAHERRATAR

Mutta minä tahdon istua — sohvaan.

KAUNO VENTOMIELI (hätääntyneenä.)

Ai, ai! Anteeksi! (Nousee). Tehkää niin hyvin! Säilytin vain paikan
teille, friherrinna!

VAPAAHERRATAR

Tuolla on tuoli!

KAUNO VENTOMIELI

Kiitän nöyrimmästi! (istuu tuolille.)

VAPAAHERRATAR

Katsokaa, ettette pudota mitään likaiseen maahan! (Istuu sohvaan.)

KAUNO VENTOMIELI

En, en! Maa on periaatteellisesti aina alhaalla päin ja — ja alhaalla
päin on aina likaista — —

VAPAAHERRATAR

Hyvä, hyvä! — Huomenna kansanjuhlan suurena sunnuntaina saatte mennä
julkikihloihin minun ainoan tyttäreni, jalosukuisen Antoinetten —

KAUNO VENTOMIELI (huokaa.)

VAPAAHERRATAR

Mitä? Huokasitteko?

KAUNO VENTOMIELI

Minäkö? En. En suinkaan. Joku toinen varmaankin huokasi. Ehkä tuo
äskeinen nauruharakka.

ANTOINETTE (tulee.)

VAPAAHERRATAR

Ei, te huokasitte. Minä kuulin sen ihan seivästi. Ajattelepas
Antoinette! Herra Ventomieli huokasi, kun ilmoitin teidän
kihlauksestanne.

ANTOINETTE

Barbarismia.

VAPAAHERRATAR

Charmant, ma chère! Suuremmoista, rakkaani! Antoinette aina keksii
oikean sanan.

KAUNO VENTOMIELI

Kyllähän minä sen myönnän periaatteessa, mutta —

VAPAAHERRATAR

Ma foi! Lopettakaa! Älkää ratsastako periaateviisastelullanne!
Hermoni eivät sitä siedä. Se on aivan — Je ne trouve pas — en keksi —

ANTOINETTE

Barbarismia.

VAPAAHERRATAR

Oh! Sellainen nero, tuo rakas Antoinette! Teidän pitäisi ilosta
tanssia, kun voitatte hänen suosionsa.

KAUNO VENTOMIELI

Periaatteessa —

VAPAAHERRATAR

Kansanjuhlassa saatte puhua periaatteista! Sitä varten olen teille
niitä teroittanut, että saarnaisitte niitä rahvaalle, torppareille ja
sosialisteille. Mutta säästäkää minun korviani mokomilta jaarituksilta!

KAUNO VENTOMIELI (huokaa.)

VAPAAHERRATAR

Te huokasitte taas!

KAUNO VENTOMIELI

Mukavuuden tyytyväisyydestä — minä vakuutan —

VAPAAHERRATAR

Vai niin! Teillä on liian mukavaa —

KAUNO VENTOMIELI

Minä vakuutan — ei ole —

VAPAAHERRATAR

Mitä teillä ei ole?

KAUNO VENTOMIELI (hädissään.)

Ei mitään muuta kuin varma periaate, että —

VAPAAHERRATAR

Herra Ventomieli! Te istutte, ja nerokas Antoinette seisoo.

KAUNO VENTOMIELI

Tjaah! Mieliteot ovat niin erilaiset.

VAPAAHERRATAR

Mutta tyttäreni mieli tekee istumaan.

KAUNO VENTOMIELI (nousee.)

Ai, ai! Anteeksi! Tässä on tuoli. Olen säilyttänyt sitä vain teitä
varten. Säilytän kaikki istuimet vain teitä varten. Ja olen onnellinen,
kun saan edes seisoa teidän istuimienne läheisyydessä.

ANTOINETTE (menee istumaan.)

AINO (tulee Kullervon seuraamana.)

Missä Marja on? Missä? Ah! Tuolla! (tervehtii Marjaa.)

VAPAAHERRATAR (nousee.)

Älä huuda, tyttö! — Onko huoneeni jo kunnossa?

AINO

En tiedä, rouva.

VAPAAHERRATAR

Friherrinna! (Kaunolle). Teidän velvollisuutenne on sanoa, kuka minä
olen.

KAUNO VENTOMIELI (tulee esiin.)

Friherrinna Kunigunda-Guldkrona — Silfver — (aivastaa.)

AINO, MARJA ja KULLERVO MURROS purskahtavat nauramaan.

AINO

Kuka ihme puhuu tuolta räsykasan sisästä? (menee kurkistamaan). No,
mitä ihmeitä! Serkkuhan se on! Kauno-serkku! No, mikäs variksen
pelätin sinusta on tullut? (nauraa.)

KAUNO VENTOMIELI

Tässä ei ole mitään naurettavaa! Ei ihan vissiin. Vaikene, senkin
letukka! — Maatiainen!

VAPAAHERRATAR

Tuollainen ääneen nauraminen ei ole säädyllistä, ei comme il faut,
se on —

ANTOINETTE

Barbarismia.

VAPAAHERRATAR

Niin lapseni! — Kuulitteko, mitä nero sanoi! Herra Ventomieli!
Jättäkää heidät ja seurustelkaa vielä hetki Antoinetten kanssa täällä
ulkona. Minä menen huoneeseeni. (Menee ylpeästi kuistia kohti.)

AINO, MARJA ja KULLERVO MURROS

Hyvää yötä, rouva!

VAPAAHERRATAR (kääntyy ympäri, parkaisten.)

Friherrinna!

AINO

Spriherdinna Guld-silfver-järn-krona-sabel-svans.

KAUNO VENTOMIELI (ehättää korjaamaan, huutaa.)

Stöfvel! Stöfvel!

VAPAAHERRATAR

Tämä on hirveintä —

ANTOINETTE (nousee.)

Barbarismia!

VAPAAHERRATAR.

Tjaah! (menee nopeasti.)

Naurua.

KAUNO VENTOMIELI

Istukaa, neiti Antoinette! Mammanne käski meidän seurustella vielä
hetkisen.

    (Asettuu Antoinetten viereen, selin loisiin.)

AINO

Tule istumaan, Marja! (vetää Marjan sohvaan). Ettekö tekin, herra
Murros, pidä meille seuraa? Ajatteles, Marja. Veljesi kertoi minulle,
että hän on naimisissa.

MARJA

Kullervoko?

AINO

Niin tietysti. Kertoipa vielä olevansa rakastunutkin. Ha, ha, ha!

KULLERVO MURROS

Te olette hirveä!

MARJA

Koska sinusta, veli, on tullut sellainen valehtelija?

AINO

Herra siunatkoon! Eikö se olekaan totta! Te olette vain narrannut
minua. Hyi teitä!

KULLERVO MURROS (pudistaa päätään.)

Te olette hirveä!

AINO

Enkö sitten puhu totta? Sanokaapas!

KULLERVO MURROS

Kyllähän — mutta —

AINO

No!

KULLERVO MURROS

Niin, mutta te ihan pakotitte minut.

AINO

Mihin?

KULLERVO MURROS

Hm! Uskallankohan minä sitä sanoa?

MARJA

Miksi et uskaltaisi? Mihin sinut on pakotettu?

KULLERVO MURROS

Jos minä sen sanon, niin tämä neitonen kieltää sen.

AINO

Minäkö? Miksi kieltäisin, jos puhutte totta.

KULLERVO MURROS

Sanonko sen?

MARJA

Tietysti! Ellet tahdo, että pidämme sinua lörpöttelijänä.

KULLERVO MURROS

Tämä neiti — — —

AINO

No?

MARJA

Mitä?

KULLERVO MURROS

Tämä on kauheata! — (vaivaantuneena). Hän käyttäytyi sillä tavalla,
että minä pelkäsin häntä.

AINO (viehkeästi.)

Sepä ikävää! Olenko pelottanut teitä?

MARJA (purskahtaa nauramaan.)

Kosiko Aino sinua? Minkään muun en luule sinua pelottavan.

KULLERVO MURROS (toivottomasti.)

Lopetetaan tämä — minun täytyy — (aikoo lähteä.)

MARJA (hypähtää estämään.)

Äläpäs, poikaseni!

AINO

Lörpötteleekö Kullervo Murros sellaista, josta hän ei voi vastata?

MARJA (työntää Kullervon heidän keskeensä.)

Veli parka näyttää aivan uhrilampaalta. — Yksi ainoa vastaus vain, niin
pääset heti rauhaan! (säälitellen.) Kosiko hän sinua?

KULLERVO MURROS

Kyllä hän taisi — siltä se tuntui.

AINO (aivan lähellä.)

Tuntuiko se pahalta?

KULLERVO MURROS

Älkää herran tähden tulko noin lähelle! Oh! Minä pyörryn.
(Putoaa sohvaan istumaan.)

AINO (heittäytyy hyväilemään häntä.)

Voi, voi sentään! Rakas ystävä! Tointukaahan toki! Enhän minä pahaa
tarkoittanut. Enhän minä — (silittelee hänen päätään.) Voi, voi! Hän
pyörtyy yhä enemmän ja enemmän.

MARJA

Näyttää tosiaankin pyörtyvän vähän liiaksi. (Etsii taskustaan). Eiköhän
minulla vielä vähän ole — onpas — löysinpäs — (Löytää taskustaan
koirapommin ja heittää sen maahan Kaunon taakse.)

KAUNO VENTOMIELI (parkaisee ja hypähtää seisomaan.)

Pommi.

    (Kaikki hänen sälytyksensä putoavat maahan).

ANTOINETTE (kirkaisee.)

Barbarismia!

KULLERVO MURROS (hypähtää ylös ja juoksee perälle.)

Mitä on tapahtunut?

MARJA (purskahtaa nauramaan.)

KAUNO VENTOMIELI

Kuka nauraa? Kuka uskaltaa nauraa? (Kääntyy ympäri Marjaan päin).
Ah! Tekö, neiti Antoinette? En tietänyt teidän osaavan nauraa noin
kauniisti. — (Hieroo silmiään.) Tehän olette aivan toisen näköinenkin
— niin kaunis — minä en ole nähtävästi nähnyt hyvästi noitten
myttyjen alta —

MARJA

Minä olen vain köyhä, nimetön tyttö. — Tuossa seisoo teidän
jalosukuinen morsiamenne! (viittaa Antoinettea.)

KAUNO VENTOMIELI (kääntyy Antoinetteen päin.)

Herra isä! Tuoko! Tosiaankin! Olenko minä ihan pähkä hullu? Tehän
olette huuhkain! — Tämähän on aivan ilmeistä — ilmeistä —

ANTOINETTE

Barbarismia. (Naurua).

KAUNO VENTOMIELI

Niin, aivan! Oikein periaatteellista sorttia! (kääntyy Marjaan). Te
olette niin kaunis ja herttainen ja iloinen. Kuka te olette?

MARJA

Peikko!

AINO ja KULLERVO MURROS

Punainen Peikko!

KALLE (kiireesti oikealta vasemmalle.)

Lautta on valmis! Vieraat voivat lähteä.

KAUNO VENTOMIELI (Marjalle.)

Teistä minä pidän.

MARJA

Minähän olen pilkannut teitä. Minä nauroin teille äsken.

KAUNO VENTOMIELI

Unohdetaan ne semmoiset!

MARJA (viekastellen.)

Te sanoitte minua västäräkiksi.

KAUNO VENTOMIELI

Ei se mitään tee!

MARJA

Minä olen halveksinut teitä.

KAUNO VENTOMIELI

Niin minäkin. Mutta lähdetään nyt heti!

KULLERVO MURROS

Niin lähdetään — mutta kukin erikseen! (hyökkää pyöränsä luo.)

MARJA

Älä nyt aja suoraa päätä lautalta jokeen. Odota meitä muitakin!

AINO

Niin — tehän lupasitte olla minun seuralaiseni.

KULLERVO MURROS

Minäkö?

AINO (keimaillen.)

Kiellättekö minut?

KULLERVO MURROS (nauraa.)

Uskoisikohan minua kukaan, jos kieltäisin —

AINO

No — siis?

KULLERVO MURROS

Ei — ei! Liittyminen heikentää, (aikoo oikealle, mutta)

JAAKOPPI (tulee häntä vastaan, pyytäen.)

Ottakaa minut mukaan kansanjuhlaan — lauttamies ei minua laske.

KULLERVO MURROS

Tehän ette kuulukaan juhlatoimikuntaan.

JAAKOPPI

Mutta minä tahdon kuulua —

MARJA

Kuka olette? Mihin väkeen te kuulutte?

JAAKOPPI (kumartaa.)

Mihin vaan! Minä taivun kaikkeen, kun vaan pääsen hallituspuolueeseen.

    (Naurua).

AINO

Kansallismielisyydelle se ei kelpaa.

KULLERVO MURROS

Eikä kansanvaltaisuudelle!

    (Menee oikealle.)

AINO

Eikä edistysmielisyydelle!

    (Pois.)

MARJA

Eikä maattomuudelle!

    (Pois.)

KAUNO VENTOMIELI

Eikä periaatteellisuudelle!

    (Pois.)

JAAKOPPI (huutaa)

Minä kannatan niitä kaikkia, sillä minä tahdon päästä
hallituspuolueeseen!

    (Juoksee perässä).

ANTOINETTE (parkaisee kimakasti)

Barbarismia!

KALLE (kiireesti vasemmalta oikealle)

Nyt luokkarajat selviksi, hyvä väki!

ANTOINETTE (valmistun lähtemään.)

Hyvä mies! Saatte minusta toverin! Mies! Mies! Toveri! Rakas toveri!

    (Juoksee perässä).

VAPAAHERRATAR (tulee, puettuna yöröijyyn, tukka paperoituna.)

Kuka huutaa? Antoinette! Mihin menet? Ketä sanot toveriksi?
Mitä tyhmää puhetta se on?

KALLE (ulkona oikealla.)

Lautta on kunnossa!

VAPAAHERRATAR

Voi taivas — ja minä olen — puettu kuin — (juoksee ympäri, huomaa
Kaunon mytyt hajallaan). Mitä? Herra Ventomieli! Mitä hävyttömyyttä?
Tässäkö ovat teidän periaatteenne — teidän roskaiset periaatteenne —
(Kokoilee myttyjä). Odotapas, pakana! Kun saan sinut kansanjuhlassa
käsiini, niin kyllä sinusta puristan periaatteet!

    (Juoksee pois, mutia täyttää Jaakoppiin, joka tulee ja
    keikahtaa kumoon).

VAPAAHERRATAR

Jätkä! Juntti! Talonpojan kollo! Fyi! (kiireesti oikealle.)

    (Tulee pimeä. Valaistus muuttuu entiselleen.)

JAAKOPPI (istuu entisellä paikallaan, mutta putoaa vähitellen
lattialle.)

AINO (huutaa ovelta.)

Isä! Illallinen on valmis!

JAAKOPPI (herää, hieroo silmiään, katselee ympärilleen.)

Lautta? Mikä lautta? Taisinpa torkahtaa tuossa. — Ja sellainen melu
täällä oli. — (Kömpii ylös. Menee katsomaan oikealle). Eihän siellä
ole edes jokeakaan! Vielä sitten lauttaa! — (Hieroo silmiään).
Se oli nähtävästi unta! Se oli painajainen — hyi! Mitä kaikkea ne
juttelivatkaan! Aika vekkuleita! Hih, hih, hih! Mitäs väkeä se
oikeastaan oli? Maltas nyt, Jaakoppi! (Laskee sormillaan). Siinähän
oli — hm! — siinä oli — hm! hm! — siinähän oli vähän joka sorttia,
mutta ei minun uutta puoluettani. Tässähän se on nyt se ennustus.
Nämä kaikki hylkivät minua. Hei vaan, Jaakoppi! Nyt tiedät pääseväsi
eduskuntaan. (Katselee kädessään olevaa paperia). Ja huomenna pidät
suuren puheesi, jonka rovasti on kirjoittanut. Tämähän oli oikea —
oikea Jaakopin uni. Tikapuut vain puuttuivat — hih, hih, hih!

KALLE (tulee vasemmalta.)

Tässä on kirje isännälle!

JAAKOPPI

Mistä?

KALLE

Rovastilta.

    (Antaa kirjeen, menee sisään).

JAAKOPPI (avaa kirjettä.)

Jahah, jahah! (tyytyväisenä). No, mitäs se rovasti nyt — (lukee,
naama venyy hyvin pitkäksi). "Puoluehallinto on määrännyt ehdokkaaksi
Matti Mahlanheimon." (Parahtaen). No sun suutari! Naapurin Matin!
Mahla-Matin! (Hyvin surkeana). Ilmankos se akka minut kumoon juoksi!
Ilmankos! No voi minun päiviäni! (Suuttuen). Mutta minäpä muutan
puoluetta heti — heti! Olen ennenkin muuttanut — ja muutan vieläkin
— muutan siksi kuin pääsen perille. Enkä koskaan enää usko uniin!
Mokoma uni — eikähän siinä edes tikapuitakaan ollut — eikä — eikä —
(Aivastaa.)

    Esirippu.






*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75844 ***