diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75804-0.txt | 5946 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 5963 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75804-0.txt b/75804-0.txt new file mode 100644 index 0000000..444c298 --- /dev/null +++ b/75804-0.txt @@ -0,0 +1,5946 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75804 *** + +language: Finnish + + + + +HUPAISA JUTTU + +Kirj. + +Frank R. Stockton + + +Suomentanut + +Eero Alpi + + + +Kariston 50 p:n romaaneja 1. + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto, +1912. + + + + +SISÄLLYS: + +Haaksirikko. +Hylätty saari. +Uusia vieraita saarella. +Lumimyrskyssä. +Ihmeellinen tapaaminen. +Inkivääriruukku. + + + + + +ENSIMÄINEN LUKU. + +Haaksirikko. + + +Matkalla San Franciscosta Jokohamaan tutustuin — muuten hyvin +pintapuolisesti — mrs Lecks'iin ja mrs Aleshine'en. + +Laivassa, jolla me melko nopeasti kuljimme kohti viuhkain ja +korulippaitten maata, oli paljon matkustajia, joista useimmat olivat +amerikalaisia. Jo matkamme ensi päivästä kiintyi huomioni heidän +joukossaan olevaan kahteen keski-ikäiseen naiseen, jotka suuresti +erosivat tavallisista matkustajista. He olivat näköjään yksinkertaisia +maalaisrouvia tai ehkä vielä paremmin jonkun pikkukaupunkilaisen +kauppiaan vaimoja. Vaikka he eivät suinkaan olleet sellaisia, jotka +tavallisesti laivassa ostavat ensiluokan piletin, oli heidän hyttinsä +kuitenkin laivan paraita, ja vaikka he pysyttelivätkin yksiksensä, +eivätkä tahtoneet tulla huomatuiksi tai seurustella kenenkään kanssa, +näyttivät he olevan yhtä hyviä kuin toisetkin ja omaavan yhtä hyvän +oikeuden matkustaa mihin maailman osaan tahansa, millä tavalla ja missä +luokassa he vaan tahtoisivatkin. + +Mrs Lecks oli vahva ja pitkä, roteva ja voimakas. Hänen päivänpaahtamat +kasvonsa osoittivat jonkinlaista tietoisuutta ja mahtavuutta, +jollaiseksi ne kehittyvät vähitellen henkilöllä, joka kauan on +rajattomalla vallalla määrännyt valtion kohtaloja tai vallinnut +maatalouden monia puuhia. + +Mrs Aleshine oli ystävätärtään jonkun verran nuorempi sekä lyhempi ja +huomattavasti lihavampi. Hänen kasvoillaan oli sama itseluottamuksen +ilme kuin mrs Lecks'inkin, mutta sitäpaitsi oli hänen olennossaan +jonkinlaista hyväntahtoista lempeyttä, joka osoitti, että hän +sydämestään sääli jokaista, jolla ei koskaan ollut ollut tilaisuutta +tai kykyä tulla todella kunnolliseksi perheenemännäksi, kuten hänellä. + +Suurimman osan ajastaan viettivät nämä arvoisat naiset kannella, istuen +jossain tuulensuojaisessa paikassa. Tavallisesti he kutoivat, ja se ei +estänyt heitä — kuten minusta näytti, kun kävellessäni sivuutin heidät +— hetkeksikään jatkamasta herkeämätöntä keskusteluaan. + +Tuttavuutemme alkoi sillä, että mrs Lecks kerran kysyi minulta jotain +eräästä rannalla näkyvästä laivasta. Matkatovereissani ei ollut +ketään, jonka kanssa erikoisesti olisin halunnut seurustella, ja kun +noissa valtamerimatkalla olevissa maalaisrouvissa minusta oli jotain +erikoista, kiintyi huomioni heihin ja sitäpaitsi tuntui minusta +hupaiselta yksinäisten kävelyjeni lomassa saada puhella heidän kanssaan +jonkun hetken. + +Ja hyvin kernaasti antoivatkin he tietoja itsestään. Molemmat olivat +leskiä, ja mrs Aleshine oli matkalla Japaniin tervehtimään poikaansa, +jolla oli paikka eräässä sikäläisessä kauppaliikkeessä. Lapseton mrs +Lecks seurasi ystäväänsä siksi, ettei hän voinut — kuten hän itse sanoi +— laskea mrs Aleshineä yksinään tällaiselle matkalle, ja osaksi senkin +vuoksi, että hän kuten moni muukin tahtoi nähdä vähän maailmaa, kun +häntä kerran ei siitä mikään estänyt. + +Ystävykset eivät oikeastaan olleet sivistyneitä naisia. Heidän +lausuntonsa ja puheenpartensa olivat murteellisia ja usein vastoin +kielioppia. He olivat kyllä ottaneet maalta mukaansa merelle monta +yksinkertaista käsitettään, mutta sitäpaitsi oli heillä paljon tuota +viisasta, tervettä järkeä, joka kaikkialla on hyödyllistä, ja tätä he +usein käyttivät tavalla, joka minua suuresti huvitti. + +Muuten he luullakseni pitivät minua oikeana tieto-aarteena, kun vaan +tuli kysymykseen merenkulun ja vieraiden maiden tunteminen. Sitäpaitsi +olivat he hyvin huvitettuja minun yksityisasioistani. Ja kaikki tämä +teki meistä hyvät matkatoverit. + +Laivamme pysähtyi Sandwich-saarten läheisyydessä. Kaksi päivää sen +jälkeen kun olimme jättäneet Honolulun olimme onnettomuudeksi +törmänneet yhteen erään itään menevän laivan kanssa. + +Tähän oli toinen laiva kokonaan syypää. Vaikka olikin jotenkin pimeä +ja sumuinen ilta, olisi sen tähystäjä helposti voinut huomata lyhtymme +ja ajoissa estää yhteentörmäyksen, jollei hän olisi nukkunut tai ollut +poissa paikaltaan. Olipa nyt asian laita kuinka tahansa, niin kaikessa +tapauksessa tuo alus, joka nähdäksemme oli pienempi höyrylaiva, törmäsi +täydessä vauhdissa laivamme keulaan, peräytyi sitten ja katosi sumuun, +ja me emme siitä enää nähneet emmekä kuulleet mitään. + +Yleinen mielipide oli, että se oli vahingoittunut paljon vaikeammin +kuin meidän aluksemme, ja että se luultavasti pian onnettomuuden +jälkeen upposi, sillä kun sumu noin tunnin kuluttua hajaantui, emme +nähneet sen lyhdyistä jälkeäkään. + +Niinkuin tavallisesti onnettomuuden sattuessa merellä, sanottiin ensin, +että laivamme vauriot olivat aivan vähäpätöiset, mutta pian havaittiin, +että ne olivatkin huolestuttavat, todella turmiolliset. Laivan runko +alihangan puolella keulassa oli pahoin murtunut, ja vettä virtasi +sisään aivan huolestuttavassa määrässä. + +Noin parin turmin ajan työskenteli miehistö ja osa matkustajista +pumpuissa, ja kaikki mitä suinkin voitiin tehtiin tuon suunnattoman +reiän tukkimiseksi, mutta pian huomattiin kaikkien ponnistusten laivan +pelastamiseksi olevan kokonaan tuloksettomia. Hiukan ennen puolta yötä +ilmoitti kapteeni, että oli mahdoton pitää alusta pinnalla ja että +kaikkien oli turvauduttava pelastusveneisiin. + +Yö oli tähtikirkas ja meri jotensakin tyyni. Kapteeni vakuutti, että +nämät edut tekivät pelastusmatkan aivan vaarattomaksi. Hän luuli, +että me seuraavana päivänä puolipäivän aikaan saapuisimme eräälle +pienelle asutulle saarelle, jossa löytäisimme suojaa ja kaikkea mitä +tarvitsimme, kunnes pääsisimme johonkin ohikulkevaan laivaan. + +Meillä oli kylliksi aikaa tehdä tarpeelliset matkavalmlstukset, ja +nämä suoritettiin hyvässä järjestyksessä päällikkökunnan määräysten +mukaisesti, jotkut ensiluokassa matkustavat naiset olivat kyllä +hirveästi pelästyneet ja olivat vähällä saada hysteeristä kohtauksia, +ja olipa herrainkin joukossa joitakuita, joiden nenänpää oli valkoinen. +Mutta kaikki tottelivat kapteenia ja valmistautuivat astumaan +veneisiin. Ensimäinen perämies kulki ja ilmoitti, missä veneessä kunkin +paikka oli ja mistä kohtaa kannelta oli astuttava alas. + +Minulle osoitettiin paikka isossa veneessä, missä suurin osa oli toisen +ja kolmannen luokan matkustajia. Tullessani hytistäni, jossa olin +käynyt noutamassa rahani ja joitakuita arvoesineitä, jotka voin kantaa +mukanani, kohtasin portaissa mrs Lecks'in ja mrs Aleshine'n, jotka +osoittivat suurta tyytymättömyyttä kuullessaan, etten tulekaan samassa +veneessä heidän kanssaan. + +He lähtivät kuitenkin hytteihinsä ja minä kannelle, vaan noin 10 +minuutin kuluttua tuli mrs Lecks kiireesti luokseni. Hän oli varmasti +etsinyt minua. Hän sanoi itsellään olevan tärkeätä sanottavaa minulle +ja vei minut perään, missä tapasimme mrs Aleshine'n, joka odotteli +erään kansihytin takana. + +"Katsokaapa!" sanoi mrs Lecks ja vieden minut laivan reunalle osoitti +alaspäin. "Näettekö tuon veneen? He ovat sen laskeneet alas, eikä +siellä ole ketään. Toisella puolella ollut vene lähti juuri äsken +aivan täynnä ihmisiä. En koskaan eläissäni ole nähnyt niin paljon +ihmisiä sullottavan yhteen veneeseen. Ja yhtä ahdasta tulee luullakseni +toisissakin veneissä. En sen vuoksi ymmärrä, miks'emme voisi ottaa +tätä tyhjää venettä, koska sen kerran olemme löytäneet, yhtä hyvin +kuin ahtaudumme noihin toisiin, täyteen sullottuihin veneisiinkin, +Ja jos sinne tulisi muitakin, olemme me kumminkin kerinneet ajoissa +valitsemaan itsellemme paikat, ja se on tässä ahtaudessa todella tärkeä +asia sekin. + +"Aivan oikein", virkkoi mrs Aleshine, "ja minä ja mrs Lecks olisimme +heti laskeutuneet siihen, jollemme olisi pelänneet mennä siihen ilman +miespuolista turvaa, sillä venehän olisi voinut lähteä tiehensä, eikä +meistä kumpikaan osaa hituistakaan soutaa. Silloin muisti mrs Lecks +teidät. Hän ajatteli, että kun nuori mies kerran tuntee niin paljon +meriasioita, pitänee hänen osata soutaakin." + +"Tottakai!" sanoin minä. "Mutta en voi käsittää, miksi vene on jätetty +tähän. Siellähän on vesikipponen, airot ja joitakuita tinalaatikoita, +joten se aivan varmaan on varustettu lähtöä varten. Jos odotatte +hetkisen, käyn tuolla toisella puolen katsomassa kuinka siellä ovat +asiat." + +Keskikannella ja keulassa vallitsi suuri hämminki niiden keskuudessa, +jotka eivät vielä olleet päässeet veneisiinsä, ja minä huomasin +myöskin, että tungos oli suurempi kuin olin osannut luullakaan. Oli +monta, jotka eivät olleet saaneet paikkaa siinä veneessä, johon olivat +aikoneet, ja jotka nyt kiiruhtivat päästäkseen johonkin toiseen. + +Siksi minulle selvisi, ettemme enää saaneet aikaa hukata, vaan meidän +täytyi heti ottaa paikat mrs Lecks'in löytämässä pikkuveneessä, joka +kaikesta päättäen oli aiottu joillekin erikoisesti suosituille. +Päällikkökunta oli nimittäin heti ensi veneen lähdettyä johtanut +kaikki matkustajat keskikannelle ja keulaan. Mutta kun minä en +voinut käsittää, miksi jotakuita muita suosittaisiin enemmän kuin +minua ja noita kahta naista, jotka minua odottivat, hiivin kaikessa +hiljaisuudessa takaisin perään heidän luokseen. + +"Meidän täytyy mitä pikemmin laskeutua veneeseen", sanoin minä hiljaa, +"sillä lähtömme voidaan helposti huomata ja silloin ryntäävät he tänne. +Epäilen, että se on varattu kapteenille ja muulle päällystölle, mutta +meillä on siihen yhtä hyvä oikeus kuin heilläkin." + +"Niin kyllä, ja oikeastaan parempikin", sanoi mrs Lecks, "sillä eihän +meillä ole ollut mitään tekemistä ohjauksen ja yhteentörmäyksen kanssa". + +"Mutta kuinka me voimme laskeutua siihen?" kysyi mrs Aleshine. "Meillä +ei ole minkäänlaisia portaita." + +"Ei todellakaan", vastasin minä. "Mahdollisesti on heillä aikomus +kuljettaa tämä vene kokkaan toisten täytyttyä. Me saamme laskeutua +alas miten vaan parhaiten voimme köysien avulla. Minä menen ensin alas +pitämään sitä lähellä laivan kylkeä." + +"Kyllä se käy hyvin hankalasti", sanoi mrs Lecks, "ja minusta meidän +pitäisi odottaa, kunnes laiva on vielä hiukan vajonnut, jolloin me +pääsemme vähän lähemmäs venettä." + +"Ei, ei käy päinsä odotella", sanoin minä, "sillä silloin emme pääse +siihen ollenkaan." + +"Oi, rakkaat ystävät!" huudahti mrs Aleshine, "enhän minä mitenkään +voi seistä tässä vallan kylmäverisesti ja tuntea laivan vajoavan siksi +kunnes pääsemme helposti hyppäämään veneeseen!" + +"No, sitten jätämme odottamisen", virkkoi mrs Lecks. "Mutta kaikkein +ensinhän meidän pitää pukeutua näihin pelastusvöihin. Kaksi minä +otin omasta hytistämme ja tämän kolmannen sain käsiini viereisestä. +Sieltä olivat jo ihmiset lähteneet ja jättäneet vyön lattialle. Minä +ajattelin, että jos jotain sattuisi tapahtumaan matkalla saareen, niin +voisimme ehkä pelastua näiden esineiden avulla, mutta nyt näyttääkin +siltä että tarvitsemmekin niitä paraiten laskeutuessamme näiden +köysien varassa veneeseen. Olin ajatellut ottaa omalle osalleni kaksi, +korvatakseni sen, etten ole niin lihava kuin mrs Aleshine, vaan nyt +täytyy teidän ottaa yksi niistä, koska kerran olette seuraamme tullut." + +Nähdessäni, ettei mrs Lecks tarvinnut kahta pelastusvyötä ja +että hänellä niistä olisi vain haittaa, otin minä vastaan hänen +tarjouksensa, mutta sanoin, etten tahdo pukeutua siihen ennen kuin on +välttämätöntä, sillä se voisi ehkä estää minua vapaasti liikkumasta. + +"Kuten tahdotte, jos vaan luulette voivanne vaaratta päästä tuonne +alas, niin tehkää vaan niin!" sanoi mrs Lecks. "Mutta mrs Aleshine +ja minä otamme omamme, ennen kuin alamme moisen merimieskiipeämisen. +Tiedämme kyllä kuinka ne ovat asetettavat, sillä koettelimme niitä +heti San Franciscosta lähdettyämme. Ja kuule nyt mitä sanon, Barb'ra +Aleshine, oletko varma, että sinulla on mukanasi kaikki, mitä tahdoit +ottaa, sillä ei maksa vaivaa muistellakaan mitään, jonka olet +unohtanut, sitten kuin laiva on uponnut." — "Minulla ei enää ole mitään +muistettavaa", sanoi mrs Aleshine, "ei ainakaan sellaista, jota voisin +ottaa mukaani veneeseen, niin että on siis parasta, että heti alamme +laskeutua, sillä kun sinä puhut, kuinka laiva vaipuu vaipumistaan +jalkojemme alle, tuntuu minusta ikäänkuin kylmä ostroni liukuisi +edestakaisin selkäpiitäni." + +Mrs Lecks silmäili reelingin yli veneeseen, jonne minä jo olin ehtinyt +laittautua. + +"Minäpä laskeudunkin alas ensimäiseksi ja näytän sinulle, Barb'ra +Aleshine, miten sen tulee käydä", sanoi hän. + +Meri oli aivan tyyni, ja laiva oli jo vajonnut niin paljon, että mrs +Lecks'in ääni kuului aivan läheltä minua, vaikka hän puhui hiljaa. + +"Katsopa, miten minä teen!" sanoi hän ystävättärelleen. "Minä aion +tehdä aivan samoin kuin hänkin" — tarkoittaen minua — "ja sitten täytyy +sinun tulla jälessä samalla tavalla." + +Tämän sanottuaan nousi hän penkille, asetti toisen jalkansa reelingille +ja tarttui lujasti köyteen. + +"Ei", hän sanoi, "tämä ei käy. Meidän täytyy odottaa kunnes laiva +vajoaa syvemmälle. Silloin on helpompi päästä alas." + +Nämä sanat hermostuttivat minua tavattomasti. Saattoihan tapahtua minä +hetkenä tahansa, että meidän pikku veneeseemme ryntäisi aikamoinen +joukkue, eikä myöskään voinut tietää, millä silmänräpäyksellä laiva +vajoisi syvyyteen. Vierellämme ollut toinen pelastusvene oli jo +muutamia minuutteja sitten lähtenyt, ja minä eroitin etupuolella +jälleen yhden, joka juuri irtautui laivasta. Meidän oli nyt myöhäistä +päästä mihinkään muuhun veneeseen, eikä ollut ollenkaan varmaa, että +minulle jäisi tarpeeksi aikaa johdattaa veneemme sellaiselle paikalle, +mistä molemmat naiset helpommin voisivat siihen laskeutua. + +Senvuoksi kehoitin minä innokkaasti heitä kiirehtimään. + +"Minähän yletyn saamaan teistä kiinni samassa silmänräpäyksessä kuin te +irrotatte kätenne köydestä ja siten autan teidät alas", sanoin minä. + +"Jos te kerran olette siitä varma, niin koettakaamme sitten", sanoi +mrs Lecks, "mutta sen minä kuitenkin huomautan, että yhtä mielelläni +hukun kuin joudun jollekin saarelle taittunein jaloin. Ja jos taas mrs +Aleshine putoisi, puhkaisisi hän veneen pohjan ja menisi samaa tietä +suoraan meren pohjaan. Kas niin, pitäkääpä siis varanne! Nyt tulen +minä!" + +Sen sanottuaan alkoi hän laskeutua alas, ja niin lähellä hän oli minua, +että sain oitis hänestä kiinni ja autoin hänet verrattain helposti alas +veneeseen. + +Mrs Aleshinea oli vaikeampaa auttaa alaslaskeumisessa. Sittenkään, +vaikka jo olin vankasti tarttunut hänen tukevalle vyötäisilleen, ei hän +tahtonut irroittaa käsiään köydestä, pelosta että putoisi mereen eikä +veneeseen. Mrs Lecks'in kehoitukset ja se että minä lakkaamatta nyin +häntä alaspäin, saivat hänet viimein laskemaan irti köydestä, ja vaikka +olikin hyvin vähällä, ettemme molemmat vierineet veteen, onnistui minun +lopuksi saada hänet veneeseen sekä asettaa hänet istumaan eräälle +tuhdolle. + +Minä irroitin nyt veneen peräköyden, vaan epäilin vielä laskea irti +etuköyttä, sillä en tahtonut jättää ketään niistä, jotka mahdollisesti +olivat päättäneet pelastua siihen veneeseen, jonka me olimme ottaneet. +En kuitenkaan kuullut mitään askeleita, yhtä vähän kuin näin paikaltani +ketään laivan sivulla. Irroitin senvuoksi toisenkin köyden, työnsin +veneen ulapalle, tartuin airoihin ja soudin niin kauas, että taisin +paremmin eroittaa laivan kannelle. Kun en kuitenkaan nähnyt siellä +ketään olentoa, niin huusin, vaan kun mitään vastausta ei kuulunut, +huusin vieläkin kerran niin kovaa kuin suinkin jaksoin. + +Noin minuutin ajan odotin vastausta, vaan kun sittenkään ei mitään +kuulunut eikä myöskään ketään näkynyt, tulin vakuutetuksi siitä, ettei +ainoatakaan elävää olentoa ollut jäänyt laivalle. + +"Kaikki ovat sieltä lähteneet", sanoin, "ja nyt on parasta, että me +koetamme kiirehtiä heidän peräänsä niin nopeasti kuin mahdollista." + +Ja niin aloin soutaa samaan suuntaan jonne toiset olivat häipyneet. + +"Se on sentään siunattu asia, että te osaatte soutaa", virkkoi mrs +Lecks, samalla kun hän laittautui veneen perässä mahdollisimman +mukavaan asentoon, "sillä mrs Aleshine'sta ja minusta ei suinkaan olisi +ollut airoja käsittelemään." + +"Minä en ainakaan olisi laskeutunut tähän veneeseen, ellei mr Craig +olisi tullut mukaan", sanoi mrs Aleshine. + +"En minäkään", lisäsi hänen ystävättärensä. + +Kun olin ehtinyt soutaa yhä vaipumistaan vaipuvan laivan keulan +ympäri, huomasin jokseenkin lähellä useita välkähteleviä tulia, jotka +luonnollisesti näkyivät meidän edellämme kulkevista veneistä. Minä +soudin voimaini takaa saadaksemme ne kiinni tai voidaksemme edes +pysyä heidän lähettyvillään. Minun velvollisuuteni ehkä olisi ottaa +veneeseeni muutamia niistä, jotka olivat sullotut noihin toisiin +veneisiin. He olivat mahdollisesti luulleet, että meidän veneemme oli +myöskin täynnä väkeä ja kiirehtinyt ulapalle jo ennen heitä. + +Minä en käsittänyt, mitenkä sellainen väärinkäsitys oli saattanut +syntyä, mutta mitäpäs minulla oli sen seikan kanssa tekemistä. Kun minä +nyt olin täydellisesti varma siitä, ettei ketään ihmisiä ollut jäänyt +uppoavalle laivalle, ei minulla ollut muuta jälellä kuin soutaa toisien +veneitten perässä ja koettaa niin pian kuin mahdollista saavuttaa ne. + +Luulin, ettei siihen menisi pitkääkään aikaa, vaan kun olin soutanut +noin puolen tunnin ajan, huomautti mrs Aleshine, että valot näkyivät +yhtä kaukaa, ellei kauempaa kuin lähteissämme. + +Kääntyessäni katsomaan havaitsin hänen todellakin olevan oikeassa. +Meitähän oli veneessä vain kolme henkeä, joten meidän olisi pitänyt +hyvin pian saavuttaa nuo täyteen lastatut veneet. Ajateltuani kuitenkin +asiaa lähemmin, ei se sentään ollut niinkään merkillistä, että ne +kulkivat eteenpäin yhtä nopeasti, jopa nopeamminkin kuin me, sillä +niitähän souti ainakin puolen tusinaa voimakkaita merimiehiä. + +Hetken perästä huomautti mrs Lecks, että hänen mielestään valot +toisissa veneissä olivat sammumaisillaan, ja hän arveli sen johtuvan +siitä, että merimiehet olivat unohtaneet ennen lähtöä täyttää lyhdyt. + +"Sellaista sattuu tietysti usein silloin kun ihmiset suinpäin jättävät +jonkun paikan", lisäsi hän. + +Mutta kun jälleen katsoin taakseni, olin melkein varma siitä, ettei +valon himmeneminen aiheutunut öljyn puutteesta, vaan loittonevasta +välimatkasta. En voinut eroiltaa enää muuta kuin kolme liekkiä, ja +koska meren pinta liikkui vain hyvin vähän, ei saattanut otaksua, että +laineetkaan olisivat estäneet lyhtyjä näkymästä. + +Varmaa oli, että toiset loittonivat meistä, eikä minulla ollut muuta +tehtävää kuin soutaa niin paljon kuin jaksoin heidän peräänsä. Olin +tottunut soutaja, enkä siis ollut voinut osata aavistaakaan, että +jäisin jälkeen toisista. + +"Luulenpa, etteivät he ole tyhjentäneet tätä venettä siitä kuin +viimeksi satoi", virkkoi mrs Aleshine, "sillä minun jalkani ovat aivan +märät, vaikken ole huomannut sitä aikaisemmin." + +Minä vedin sirot veneeseen ja aloin tutkia venettä. Siinä oli ensin +päällyspohja, ja koetellessani kädelläni havaitsin, että vettä tulvi +lastojen välissä. Nostin senvuoksi ylös sen osan päällyspohjaa, joka +oli itseni alla — ja siellä oli vettä ainakin kuusi tai kahdeksan +tuumaa! + +Nyt käsitin kyllin selvästi syyn hitaaseen kulkuumme. Veneemme oli +havaittu käyttökelvottomaksi ja senvuoksi oli kielletty menemästä +siihen. Niin ollen oli toiset veneet sullottu täyteen ihmisiä. Se +seikka oli viime tingassa aikaansaanut kiireen ja hämmingin ja +luultavasti oli otaksuttu meidän olevan mukana jossain toisessa +veneessä. + +Niin, siinä siis olin Tyynellä Valtamerellä kahden naisen kanssa +vuotavassa veneessä! + +"Onko pohjassa mitään vikaa?" kysyi mrs Lecks. + +Minä annoin päällyspohjan pudota kiinni ja silmäilin peräkannelle. +Tähtivalossa huomasin, että molemmat naiset tuijottivat minuun tutkivin +katsein. He nähtävästi aavistivat jotain olevan epäkunnossa ja +tahtoivat saada siitä selvän. En epäillyt silmänräpäystäkään ilmoittaa +sitä heille. He nimittäin näyttivät minusta sellaisilta naisilta, +joilta oli sekä suotta että mahdotonta salata moista seikkaa kuin nyt +oli kyseessä. + +"Vene vuotaa", virkoin minä. "Se on jo täynnä vettä, ja senvuoksi +edistyy matkamme näin hitaasti." + +"Siksi he tietysti jättivät tämän käyttämättä", sanoi mrs Aleshine. +"Meidän olisi todellakin pitänyt ajatella asiaa tarkemmin, eikä luulla, +että me kolme henkeä saisimme yksinämme käytettäväksemme veneen. Olisi +ollut paljon viisaampaa kun meidätkin olisi sullottu muiden mukaan +johonkin toiseen veneeseen." + +"Kuulehan, Barb'ra Aleshine", virkkoi mrs Lecks, "älä nyt valita +onnetonta sattumaa, kun sinulla todellakin on onni mukanasi! Meillähän +on tässä mukava vene, missä on kylliksi tilaa levitellä ja venytellä +itseämme, jos vain haluttaa. Ja jos vene vuotaa on tehtävänämme +tietysti ammentaa vettä pois niin nopeasti kuin voimme. Mitenkähän se +kävisi päinsä parhaiten, mr Craig?" + +"Meidän täytyy tyhjentää vene vedestä heti", vastasin minä. "Ja jos +vain löydän vuodon, koetan tukkia sen umpeen." + +Tämän jälkeen haeskelin kaikkialta veneestä esinettä, millä voisimme +ammentaa vettä pois, ja molemmat naiset auttoivat innokkaasti minua +etsiskelyssäni. Keulasta löysimmekin viimein nahkakupposen, vaan +koska oli hyvin tärkeätä, että me kaikki kolmisin ammentaisimme vettä +veneestä, etsin kaksi tinalaatikkoa, jotka joku oli asettanut veneeseen +varustaakseen sen ruokatarpeilla, ja aloin taskuveitselläni kiskoa auki +niiden kansia. + +"Älkää heittäkö niiden sisältöä pois", lausui mrs Lecks, "jos se vain +kelpaa syötäväksi. Vaan jos siellä on tomaatteja, niin saatte ne kyllä +heittää mereen, sillä kenenkään ihmisen ei pidä syödä tinalaatikoissa +säilytettyjä tomaatteja." + +Minä ojensin astiat mrs Lecks'ille ja näin hänen tyhjentävän toisen +sisällön mereen, sekä toisen taskustaan ottamalle, perätuhdolle +ievittämälleen sanomalehdelle. + +Sen jälkeen nostin minä ylös päällyspohjan ja aloin ammentaa vettä. + +"Minä olen luullut veden tyhjentämisessä aina käytettävän pumppua", +virkkoi mrs Aleshine. + +"Barb'ra Aleshine", lausui mrs Lecks, "nousepa ja ota osaa työhön. Jota +vähemmän lavertelemme ja sen sijaan ammennamme vettä pois veneestä, +sitä parempi on meidän olla. Sen vakuutan sinulle." + +Huomasin pian, että parempaa apua veden ammentamisessa kuin mitä mrs +Lecks ja mrs Aleshine minulle antoivat, tuskin olisi voinut ajatella. +He olivat nähtävästi tottuneet tekemään työtä sekä ymmärsivät hyvin +mukautua siihen harvinaiseen olotilaan, johon olimme joutuneet. + +Aina vähän väliä herkesin minä ammentamasta ja koettelin tarkkaan +pohjaa, löytääkseni paikan mistä vettä veneeseen tunkeutui. Vaan kun +en onnistunut löytämään vuotoa, jätin etsiskelemisen sikseen, ryhtyen +jälleen vettä ammentamaan siinä toivossa, että saatuamme veneen melkein +tyhjäksi voisin helposti löytää reiän. + +Työskenneltyäni vielä puolen tuntia huomasin kuitenkin, että siitä +koituisi jokseenkin pitkä-aikainen ponnistelu, ja jos kaikki ammennamme +yhtä aikaa, me myöskin samaan aikaan väsymme, ja se olisi meille vain +onnettomuudeksi. Minä ehdotinkin senvuoksi, että me vuoron jälkeen +lepäisimme, ja mrs Aleshine'a kehoitettiin ensimäiseksi lepäämään. +Sen jälkeen lepäsi mrs Lecks, ja kun hän jälleen ryhtyi ammentamaan, +herkesin minä vuorostani työstä sekä aloin taasen etsiä reikää. + +Noin kahden tunnin ajan työskentelimme sillä tavoin, vaan sitten +huomasin, että se oli tuloksetonta ponnistelua. Jos me kaikki +ammentaisimme yhtä aikaa, saattaisimme mahdollisesti pitää veden sillä +korkeudella, jolla se oli silloin kun havaitsimme vuodon, vaan jos +meistä työskenteli vain kaksi, ehti se jonkun verran yletä, niin että +nyt oli veneessä enemmän vettä kuin silloin kun ammentamisen alotimme. + +Vene oli raudasta ja reikää voin yhtä vähän löytää kuin tukkia. +Mahdollisesti oli runko saanut vuodon sen johdosta, että metalli +oli voimakkaassa auringonpaisteessa sulanut — tapaus, jollaisesta +rautaveneiden suhteen olin monasti kuullut puhuttavan. Pieni aluksemme, +joka varmasti olisi ollut hyvä pelastusvene, jos sen ulkopinta olisi +ollut vahingoittumaton, vuoti nyt luultavasti keulasta perään. Sillä +aikaa, jolloin minä etsin reikää, ja jolloin päällyspohja ei ollut +paikallaan, oli minun painoni nähtävästi edistänyt vuotoa, sillä aivan +selvästi virtasi nyt vettä sisään enemmän kuin ennen. + +Me olimme perin väsyneitä. Niinpä mrs Lecks'kin, joka koko ajan oli +hoputtanut meitä ahkerasti tekemään työtä ja kieltänyt meitä puhumasta +edes hengenvedon aikaa, myönsi nyt olevan aivan turhaa koettaa saada +vettä ammennetuksi pois veneestä. + +Oli jo kulunut useita tunteja siitä kuin olin herennyt soutamasta, +enkä minä voinut tietää, olimmeko ajautuneet edemmäs vaiko pysytelleet +paikallamme. Vaan se oli saman tekevää. Vene vaipui joka tapauksessa, +joten oli samaa, missä kohden joutuisimme meren pohjaan. + +Minä istuuduin ja rupesin vaivaamaan aivojani keksiäkseni jonkun keinon +pelastua tästä kamalasta tilasta. Veden ammentaminen oli aivan turhaa — +mutta mitä muuta oli tehtävä? + +"Milloin täytyy meidän varustautua pelastusvöillä?" kysyi mrs Lecks. +"Silloinko kun vesi on kohonnut päällyspohjaan saakka — sanokaa!" + +Minä vastasin hänelle, ettei pitäisi ainakaan sen kauempaa viivytellä, +vaan itsekseni tuumailin, ettei niistä itse asiassa olisi mitään +hyötyä. Miksi koettaisimme pidentää elämäämme muutaman tunnin +kestävällä tuloksettomalla ajelehtimisella valtameren aalloilla? + +"Minä pidän silmällä veden kohoamista", virkkoi mrs Lecks. "Yksi noista +laatikoista oli täynnä hummereita, vaan koska niitä syömällä olisimme +tulleet vain pahoinvointisiksi — siitä olen varma — heitin minä ne +mereen. Mutta toisessa astiassa on herneitä, ja hyödyllisintä mitä +tällä hetkellä voimme tehdä on nauttia niitä vähäisen erän. Ne ovat +hyvin ravitsevia ja auttavat meitä säilyttämään voimamme. Ja tehän +mainitsitte, että mukanamme on myös pieni astiallinen vettä, jota siis +voimme ryypätä muutaman kulauksen. Sen perästä tunnemme itsemme taas +ihmisiksi, saattepas nähdä! Herneitä saatte noukkia sormillanne, sillä +veitsiä ja haarukoita ei meillä tietysti ole." + +Mrs Lecks ja mrs Aleshine olivat molemmat kömpineet istumaan niin +korkealle kuin mahdollista, joten ei vesi ylettynyt heihin. + +Päivä alkoi vähitellen valjeta, ja me eroitimme selvästi kaikki +ympärillämme. + +Ennenkuin mrs Aleshine ojensi kätensä vastaanottamaan herneitä, pesi +hän ne veneessä olevassa vedessä, lausuen samalla, että sitä oli nyt +käytettävä parhaan mukaan, koska sitä kerran oli siellä olemassa. Kun +hän sen jälkeen oli kuivannut kätensä johonkin pukunsa poimuun, täytti +mrs Lecks ne herneillä, tarjoten niitä minulle. + +Minun oli todellakin hyvin nälkä, ja syötyäni vakuutin molemmille +naisille, että herneet olivat oikein hyviä, joskin ne kieltämättä +olisivat voissa paistettuina, peparoituna ja suolattuina maistuneet +paljon paremmilta. + +Sen jälkeen ojensivat he minulle toisen tyhjistä astioista ja mrs Lecks +pyysi minun pesemään sen niin puhtaaksi kuin mahdollista, jonka perästä +me kaikki ahmimme siitä virkistävää vettä. + +"Kylmät säilyke-herneet paljaan veden kanssa eivät tosin ole mitään +juhlaruokaa", virkkoi mrs Lecks, "vaan on olemassa monta köyhää +raukkaa, jotka tulisivat iloisiksi saadessaan syödä niitäkin." + +Minä puolestani en osannut kuvitella, että joku köyhä raukka tulisi +iloiseksi saadessaan syödä niitä sellaisessa olotilassa kuin me sillä +hetkellä olimme, vaan en sentään virkannut mitään. + +"Nyt on vesi enää vain sormenlevyn verran päällyspohjasta", sanoi mrs +Lecks, joka oli kumartunut mittaamaan veden korkeutta, "joten on aika +kiinnittää vyötäisillemme pelastusvyöt." + +"Kiinnittäkäämme siis", lausui mrs Aleshine. "Ojennapa minulle omani!" + +Kaikki kolme kääriydyimme pelastusvöihin, ja minä nousin tuhdolle +silmäilläkseni ympärilleni. + +Oli jo aivan valoisaa, ja minä eroitin kauas merelle, jonka pinta +aaltoili hiljaa ja kepeästi. Erään aallon venettämme kohottaissa näin +minä merellä mustan pilkun kaukana, melkein näköpiirin rajalla. + +"Onkohan se höyrylaivamme?" ajattelin itsekseni. "Ehkei se siis olekaan +vielä uponnut!" + +Samassa syttyi minussa pieni toivon kipinä. Jos laiva vielä on veden +päällä, on sitä varmasti suojellut sen vettä pitävä laipio ja se ei +niinmuodoin vajoisikaan syvemmälle. Olisimme niin ollen pelastetut, jos +vain pääsisimme takaisin laivalle. Mutta miten me sinne pääsisimme? +Paljon, hyvin paljon ennen kuin minä ehtisin soutaa sinne vajoisi +veneemme syvyyteen. + +Minä kerroin onnettomuustovereilleni havainnostani, ja mrs Aleshine +koetti silloin nousta tuhdolle myöskin nähdäkseen saman mustan pilkun. +Mutta mrs Lecks esti häntä. + +"Älä tee tilaasi tukalammaksi kuin se on putoamalla mereen Barb'ra +Aleshine!" virkkoi hän. "Jos meidän täytyy heittäytyä veteen niin +tehkäämme se taiten ja järjestyksessä sekä sopivalla tavalla! Entä jos +havaitsemanne pilkku, mr Craig, on laivamme, luuletteko meidän jollain +tavoin voivan päästä sinne?" + +Minä vastasin, että henkilö, joka osaa uida, mahdollisesti voisi +pelastusvyön avulla päästä sinne. + +"Mutta kumpikaan meistä ei osaa uida", sanoi mrs Lecks, "sillä me +olemme aina asuneet sellaisella seudulla, missä ei vesi koskaan kohoa +korttelia korkeammalle, muulloinkuin tulvan aikana, ja silloin taas +eivät voi uida ihmiset eivätkä elukatkaan. Vaan kunhan me ensin näemme +teidän uivan, niin ehkä me sitten osaamme tehdä samalla tavalla. +Meidän täytyy ainakin koettaa niin hyvin kuin voimme. Se on ainoa +pelastuksemme." + +"Nyt on vesi jo melkein minun istuinsijani tasalla", keskeytti hänet +mrs Aleshine, "joten minun joka tapauksessa on noustava seisomaan, +putoanpa sitten mereen tai en." + +"No niin", sanoi mrs Lecks, "on siis parasta, että nousemme +seisaallemme jok'ainoa ja annamme veneen vajota allemme. Siten pääsemme +ainakin hyppäämästä laidan yli, joka ei missään tapauksessa olisi +hauskaa." + +"Voi hyvä ystävä!" huudahti Aleshine. "Sinä puhut tavalla, joka saattaa +ostronit kömpimään pitkin selkäpiitäni. Ensin kuvailit sinä, miten +laiva vajoaa allamme ja nyt taas selität, kuinka vene tuossa paikassa +uppoo syvyyteen. Minä omasta puolestani hyppään mieluummin mereen kuin +odotan sitä hetkeä." + +"No no, Barb'ra Aleshine", virkkoi mrs Lecks, "nousehan nyt +seisaallesi, äläkä höpise niin paljon! On paljon mukavampaa joutua +veteen vähitellen kuin heittäytyä sinne yht'äkkiä, jotta loiskahtaa." + +"Ehkä on niin", myönteli mrs Aleshine. "Taitanee sitten niinmuodoin +tuntua siedettävämmältä vajota mereen tuuma tuumalta, mutta sen minä +sanon, että mieluummin minä nyt olisin kotona." + +Minä itse puolestani olisin puoltanut mereen hyppäämistä sen sijaan +kuin asettua kylmäverisesti odottavalle kannalle, vaan en tahtonut +mielipidettäni lausumalla peloittaa naisia, jotka olivat todellakin +tähän saakka säilyttäneet mielenmalttinsa. Senvuoksi katsoinkin olevan +parasta noudattaa mrs Lecks'in neuvoa, kunhan vain pääsisimme veteen +mihinkään takertumatta. + +Me nousimme senvuoksi kaikki seisomaan, mrs Lecks perään, minä keulaan +sekä mrs Aleshine välillämme olevalle tuhdolle. Viimeksimainittu ei +näyttänyt saavan oikein tarpeeksi tilaa itselleen voidakseen seisoa +horjumatta, mutta — kuten hän itse sanoi — se ei ollenkaan haitannut, +sillä eihän sitä seisomista kuitenkaan enää kauan kestäisi. + +Olen tottunut uimari, enkä ole koskaan epäillyt hypätä veteen, vaan +minun täytyy tunnustaa, että tuntui sangen hermoja kiduttavalta tällä +tavoin seisoa hiljaa ja odottaa veneen vajoamista. Miltä se tuntui +naisista, sitä en tiedä. He eivät lausuneet sanaakaan, vaan heidän +kasvojen eleistään saattoi kyllä havaita, että jotain epämiellyttävää +oli tapahtumassa, ja että oli sen parempi mitä vähemmän siitä puhuttiin. + +Tultuani vakuutetuksi siitä, ettei veneessä ollut köysiä eikä mitään +muutakaan, johon voisimme takertua kiinni, aloin kärsivällisesti +odottaa mitä tuleman piti. Veneen perällä ja keulalla näytti olevan +suuri kantokyky, sillä kesti hirvittävän kauan ennen kuin vene vajosi +syvyyteen. Tätä odotusta riitti niin pitkälti, että olisin mielelläni +tahtonut astua toisella jalallani veneen syrjälle ja kaataa sen, +siten tehdäkseni pikemmin lopun kärsimyksistämme. Sitä en kuitenkaan +tehnyt, sillä silloin olisivat naiset varmasti menettäneet kaiken +mielenmalttinsa sekä kaatuneet ja loukanneet itsensä veneen tuhtoihin. + +Viimein näkyivät aallot kummallakin puolen venettä ylenemistään +ylenevän ja vesi alkoi hiljaa virrata sisään. + +"Pitäkää varanne!" huusin minä. + +Ja sillä samalla hetkellä sain kokea tunteen, joka varmaan oli +samallainen kuin rikoksentekijä tuntee mestaustilaisuudessa silloin +kun hän huomaa tappoterää pidättävän laudan kiskaistavan irti. +Kauhistuttava painuminen alas, tyrske ja aaltojen pauhu — ja sen +jälkeen tuntui minusta ikäänkuin valtameri, jonka pintaa äsken olin +veneestä katsellut, olisi kohonnut ja niellyt minut. + +Muutaman sekunnin perästä oli pääni kuitenkin jälleen veden pinnan +yläpuolella ja silmätessäni kiireesti ympärilleni huomasin mrs +Lecks'in ja mrs Aleshine'n päät ja olkavarret aivan lähellä minua. +Viimeksimainittu räpytteli ankarasti silmiään ja purskutti merivettä +suustaan, vaan heti kun hän näki minut, huusi hän: + +"Sehän tapahtui paljon äkkinäisemmin kuin olin osannut kuvitellakaan." + +"Oletteko molemmat vahingoittumattomia?" + +"Ainakin luulen itse olevani", vastasi mrs Aleshine; "mutta sitä +en olisi uskonut, että ihminen, jonka ympärille on kiinnitetty +pelastusvyö, voisi hetkeksikään kokonaan vaipua veden pinnan alle." + +"Vaan nyt kun voit hengittää taas saatat olla tyytyväinen", virkkoi +siihen mrs Lecks. "Sanokaapa", lausui hän minun puoleeni kääntyen, +"mille suunnalle meidän nyt on yritettävä uida? Ja onko meillä +mukanamme kaikki mitä tarvitsemme?" + +"Sitä mitä meillä ei ole, emme myöskään voi saada", huomautti mrs +Aleshine, "ja mitä uimiseen tulee, niin luulen sen ainakin minulta +käyvän hyvin huonosti." + +Minussa asui toivo, joka ei kuitenkaan ollut kylliksi vahva +ilmoittaakseni sen onnettomuustovereilleni, että _arvelin_ molempien +naisten pelastusvöittensä avulla voivan jollain tavoin läiskytellä +itseään eteenpäin, ja että minä vuoroin auttaen kumpaakin saisin heidät +hinatuksi laivalle. Vaan ettei se onnistuisi, se oli kuitenkin yhtä +luultavaa, mutta sitä en nyt tahtonut ajatella. + +Minä aloin uida heidän edessään ja koetin parhaani mukaan opettaa heitä +tekemään liikkeitä käsivarsillaan. Ja jos he oppisivat, toivoin voivani +saada heidät oppimaan myöskin jaloin edistämään uintiaan. + +Sen jälkeen kuin mrs Lecks oli tarkkaavaisesti seurannut opetustani +onnistui hän pääsemään jonkun verran eteenpäin, mutta mrs Aleshine +parka ei osannut muuta kuin kovasti pärskytellä vettä. + +"Kunpa saisi pidellä jostain kiinni", virkkoi hän, "voisin ehkä vähän +päästä eteenpäin, mutta tällä tavalla on minun mahdotonta tehdä +liikkeitä vedessä. — Vaan katsokaahan!" huudahti hän iloisemmin. "Eikö +tuossa olekin airo? Jos voitte tuoda sen minulle pääsen ehkä minäkin +vähän eteenpäin." + +Tuo ajatus tuntui kyllä minusta hieman omituiselta, vaan joka +tapauksessa uin airon luo ja toin sen hänelle, tahtoen samalla neuvoa +häntä, miten hän parhaiten käyttäisi sitä avukseen, vaan siinä asiassa +hän ei tahtonut saada mitään opastusta. + +"Jos minä sillä jotain teen niin menettelen omalla tavallani", sanoi +hän. + +Sen jälkeen tarttui hän voimakkailla käsillään airoon ja alkoi rajusti +liikutella sitä edestakaisin, melkein samalla tavalla kuin hän olisi +luudalla lakaissut. Aluksi pisti hän aina airon lehden liian syvälle, +vaan ei kestänyt kauan, ennen kuin hänen onnistui hitaasti, mutta +varmasti päästä eteenpäin. + +"Erinomaista!" huudahdin minä. "Sehän käy teiltä vallan mainiosti!" + +"Kuka tahansa, joka elämässään on lakaissut niin monta huonetta kuin +minäkin, osaa käytellä esinettä, jonka kanssa on meneteltävä samalla +tavalla kuin luudan", lausui hän. + +"Eikö ole toista airoa?" huudahti mrs Lecks, joka nyt jäi jälkeen. "Jos +vain näette niin tuokaa minulle." + +Minä katselin ympärille ja näin todellakin toisen airon, jonka heti +vein mrs Lecks'ille. Sitten kun hän oli pidellyt sitä monella eri +tavalla, "keksiäkseen parhaimman keinon", kuten hän sanoi, alkoi hän +lopuksi käytellä sitä yhtä taitavasti kuin ystävättärensäkin. + +Minä asetuin nyt heidän edellensä, ja hitaasti kun uin, saattoivat he +helposti seurata minua. + +Mrs Aleshine, joka oli hyvin lihava, ui paljon korkeammalla vedessä +kuin mrs Lecks ja minä, ja senvuoksi voi hän käytellä airoaankin hyvin +keveästi. Väliin hän kiskaisi niin voimakkaasti, että hän melkein +pyörähti ympäri vedessä, vaan hetken aikaa harjoitettuaan oppi hän +välttämään sellaisia tarpeettomia voimanponnistuksia. + +Minä en ollut täysin varma siitä, uimmeko me oikeaan suuntaan, sillä +makaavan asentoni vuoksi en voinut nähdä pitkälle meren pintaa, mutta +tulin samassa muistaneeksi, että veneessä ollessani oli aurinko juuri +alkanut nousta aivan edessäni ja minä huomasin tumman pilkun meressä +vasemmalla puolen. Kun siis määrittelin kulkumme auringon mukaan — +se ei ollut vielä ehtinyt korkealle — voin tehdä sen johtopäätöksen, +että me uimme pohjoiseen päin ja niinmuodoin oikeaan suuntaan.. Sitä +en voinut tietää, miten kaukana laiva oli, sillä en ollut tottunut +arvostelemaan välimatkoja merellä, mutta minä arvelin, että jos +säästämme voimiamme, ja jos merenkäynti edelleenkin pysyisi yhtä +tasaisena kuin nytkin, olisi meille kyllä mahdollista päästä laivalle — +edellyttäen, ettei se ollut uponnut. + +"Kun tähän vedessä olemiseen oikein tottuu", sanoi mrs Aleshine, +samalla kun hän lakaisi itseään eteenpäin, "niin se ei todellakaan +ole niin epämiellyttää kuin aluksi luulin. Ajatelkaa vaan, ettei vesi +yhtään tunnu suolaiselta, vaikka — sehän on luonnollista — kovin +suolaiselta maistui se silloin kun ensin veteen jouduin." + +"Ethän toki luullut sitä pelkäksi suolavedeksi", virkkoi mrs Lecks, +"sillä jos se sitä olisi, voisimme melkein istuvillamme soutaa +eteenpäin." + +"Ja mitä kylmyyteen tulee", jatkoi mrs Aleshine, "niin tuntuu +vähemmältä ja epämiellyttävältä siinä osassa ruumista, joka on veden +pinnan alla kuin siinä, joka on päällä." + +"Muuan seikka minua nyt peloittaisi, ellemme olisi varustautuneet +sitäkin vaaraa vastaan", virkkoi mrs Lecks. "Tarkoitan haikaloja." + +"Varustautuneet?" huudahdin minä. "Mitenkä ihmeessä te olette voineet +varustautua haikaloja vastaan?" + +"Hm, se oli helposti tehty", vastasi mrs Lecks. "Mentyämme hyttiimme +laittamaan itseämme kuntoon matkaa varten, vedimme molemmat jalkoihimme +mustat sukat. Kas, minä olen lukenut, etteivät hait koskaan pure +neekerejä, vaan huomatessaan vedessä valko-ihoisen, nielasevat ne sen +yhdellä ainoalla henkäyksellä, ja mustat sukat olivat ainoat, joitten +avulla saatoimme tehdä itsemme neekerien näköisiksi. Otimme nimittäin +huomioon, että me mahdollisesti ennen matkan loputtua voimme joutua +mereenkin." + +"Tämä tällainen turvallisuus on kovin rauhoittavaa", virkkoi mrs +Aleshine. "Ja minä olen perin iloinen, että sinä tulit tämän seikan +muistaneeksi. Tämän jälkeen tulkoon yleiseksi säännöksi: mustat sukat +haikaloja vastaan." + +"Minä luulen", sanoi mrs Lecks minulle, "että mustat housunne ovat +teille samallaisina suojelusvälineinä." + +Siihen minä puolestani vastasin syvästi toivovani, että asian laita +niin olisi. + +"Muuan toinen seikka, josta myös olen onnellinen", jatkoi mrs Aleshine, +"on se, että tulin panneeksi päälleni flanellihameen." + +"Mitähän hyötyä siitä on?" hymähti mrs Lecks, "sehän on joka +tapauksessa läpimärkä." + +"Flanelli on aina flanellia", vastasi hänen ystävättärensä, "olkoon se +kuivaa tai märkää. Ja olisipa sinulla ollut yhtä vaikea reumatismi kuin +minulla, niin ymmärtäisit tämänkin varokeinon." + +Tähän vastasi mrs Lecks vain ähkimällä, kysyen sitten minulta: "kuinka +pitkän ajan perästä luulisin voivamme nähdä laivan, että tietäisimme, +olimmeko valinneet oikean suunnan; ja jos meidän täytyisi palata +takaisin" — lisäsi hän — "tuntuisi se tavattoman kiusalliselta." + +Olisin todellakin ollut iloinen, jos olisin voinut vastata hänen +kysymykseensä lohduttavasti. Joka kerta kun aalto kohotti minut +harjalleen, heitin minä nopean silmäyksen joka puolelle, ja vihdoinkin +noin neljännestuntia mrs Lecks'in kysymyksen jälkeen — eroitin suureksi +riemukseni sen saman tumman pilkun, jonka aikaisemmin olin huomannut +veneestä, aivan samalla kohdalla, missä se oli ollutkin. + +Heti paikalla ilmoitin tämän iloisen uutisen molemmille naisille, heti +kun aalto jälleen meidät kohotti, katselivat he jännitetyin silmäluomin +osoittamalleni taholle. Molemmat näkivät tuon pilkun ja tulivat +tavattoman tyytyväisiksi. + +"Nyt voimme työskennellä täydessä toivossa", huudahti mrs Aleshine ja +alkoi kaksinkertaisella innolla lakaista airollaan. + +"Jos aiot lopen väsyttää itsesi, Barb'ra Aleshine, ennen kuin pääsemme +edes laivan lähettyville", virkkoi mrs Lecks, "niin voit kyllä +menetellä tuolla tavoin. Mutta minä ehdotan, että me sen sijaan hieman +levähtäisimme ja nauttisimme jotain ruokaa, sillä sitä tarvitsemme, jos +mielimme pitää yllä voimiamme." + +"Syödä!" ihmettelin minä. "Mitä te sitten söisitte? Luuletteko ehkä, +että voimme tässä ryhtyä kalastamaan?" + +"Entä mitä olisi syödä raakaa kalaa?" sanoi mrs Lecks. "Oho, olkaa +te vaan rauhallisia! Luuletteko, mr Craig, että mrs Aleshine ja +minä olisimme lähteneet laivasta ottamatta mukaamme ruokavaroja? +Pysähtykäämme tähän vähäksi aikaa kellumaan, niin katsomme mitä meillä +on suuhun pantavaa. Mutta kuulehan, Barb'ra Aleshine, jos sinä päästät +airon käsistäsi, on parasta että kiinnität sen hattunauhaasi, muutoin +se voi ajelehtia tiehensä ja sinä jäät siihen avuttomaksi." + +Lausuttuaan tämän pisti mrs Lecks oikean kätensä veden pinnan alle, +hapuillen edestakaisin, nähtävästi etsien taskuaan. + +Minä en voinut muuta kuin hymyillä, ajatellessani minkälaista mahtaa +olla sellainen ruoka, joka yli tunnin ajan on ollut merivedessä. Mutta +siinä samassa sain minä asiasta vallan toisen käsityksen, nähdessäni, +miten mrs Lecks veti esiin kaksi makkaraa ja pudisti niistä pois +suolaiset vesipisarat. + +"Merihädässä ja muissa tuskallisissa tilaisuuksissa ei mikään ole sen +parempaa kuin makkara, Se on hyvin ravitsevaa ja vesikään ei pääse +sen paksun nahan läpi sitä turmelemaan. En ottanut näitä vielä esiin +veneessä, koska meillä siellä oli herneitä, joita myöskin varsin hyvin +voimme syödä. Onko teillä mukananne veistä, mr Craig?" + +Minä etsin esiin taskuveitseni ja heiluteltuani sitä jonkun aikaa +ilmassa, että se kuivuisi, ojensin sen mrs Lecks'ille, joka heti alkoi +sillä leikellä toista makkaraa, annettuaan ensin minulle siksi aikaa +pidettäväksi toisen. + +"Makkaraako ilman leipää, siitähän saa vatsakatarria!" sanoi mrs +Aleshine, joka samalla myöskin alkoi koetella veden alaisia taskujaan. + +"Luulenpa, että sinun leipäsi ovat vallan läpimärkiä", vastasi mrs +Lecks. + +Tähän tuumasi hänen ystävättärensä, että parasta on ensin katsoa, jonka +jälkeen hän pitkällisen loiskuttelemisen ja läiskyttelemisen perästä +sai esiin pienen lasisen säilykepurkin. + +"Tämän näin tirkistäessäni laivan ruokahuoneeseen. Astia oli silloin +aivan tyhjä, ja minä ahdoin sen täyteen pehmeitä korppuja. Sen pohjalla +oli kuitenkin hiukan marmelaatiliuosta, joten se, kenen osaksi joutuvat +alimmaiset korput, saa ne syödä jonkun verran makealla höystettyinä. +Kas nyt", jatkoi hän voitokkaalla äänensävyllä mrs Lecks'ille, saatuaan +kannen irroitetuksi, "tämä kuttaperkka on säilyttänyt ne kuitenkin kuin +kuin nuuskan. Olen tavattomasti iloinen kaikesta tästä, sillä minun oli +sangen vaikeata saada tämä purkki tungetuksi taskuuni ja yhtä vaikeata +on jälleen ollut saada se sieltä pois." + +Me nautimme nyt oikein hyvän pienen aterian, joka käsitti makkaroita ja +pehmeitä korppuja. Koko ajan kelluimme hiljaa vedessä, pidellen käsin +ja jaloin itseämme pinnalla. + +"Barb'ra Aleshine", virkkoi mrs Lecks, kun hänen ystävättärensä alkoi +leikata toista makkaraa, "käytettyäsi älä heitä veistä pois samoin kuin +airoa, sillä jos sen teet uppoaa se kuuden penikulman [tarkoitetaan +engl. penik.] syvyyteen, Olen nimittäin lukenut, että meri useissa +paikoin on niin syvää." + +"Voi, hyvä ystävä!" huudahti mrs Aleshine. "Toivoakseni emme me +kuitenkaan ole niin syvällä kohdalla." + +"Kukapa sen tietää", lausui mrs Lecks. "Vaan jos tuntuu +rauhallisemmalta ajatella, että satumme olemaan matalammalla paikalla, +niin kuvitelkaamme siis niin. Ja nyt", jatkoi hän, "lopettakaamme tämä +ateria pienellä 'hampaanparannuksella'. Minä en tosin yleensä käytä +väkeviä juomia, vaan en koskaan matkusta ilman ettei mukanani olisi +hiukan whiskysekoitusta tarpeen varalle." + +Tämän sanottuaan veti hän esiin toisesta taskustaan hyvin kiinteällä +tulpalla varustetun whiskypullon, josta me kukin otimme kelpo +kulauksen. Mrs Aleshine huomautti samalla, että tällainen juoma tuskin +koskaan muulloin tekee parempaa vaikutusta kuin tällaisessa tapauksessa +sekä ehkä mahdollisesti myös vilustumisessa ja vatsataudissa. + +Kun me nyt näin olimme virkistäneet ja vahvistaneet itseämme tarttuivat +mrs Lecks ja mrs Aleshine jälleen airoihinsa, ja minä aloin kuten +ennenkin uida heidän edellänsä. Tällä tavoin, väliin katkonaisesti +keskustellen, väliin jonkun verran levähtäen, olimme uineet ja +lakaisseet eteenpäin noin tunnin ajan, kun mrs Lecks äkkiä huudahti: + +"Nyt minä näen pilkun paljon selvemmin, mutta minä luulen, ettei se +olekaan laiva, sillä olen eroittavinani ikäänkuin pensaita." + +Noin kymmenen minuutin ajan tarkastelin minäkin tuota samaa tummaa +pilkkua, joka nyt melkein koko ajan pysyi näkyvissä. Sen merkillisinä +hahmoittavat ääriviivat herättivät minussa sen kauhistavan ajatuksen, +että laiva makasi meressä köli taivasta kohden, vaikkakin toiselta +puolen tunsin siksi paljon merenkulkua, ettei sellainen mahdollisuus +ollut otaksuttavissa. + +Minä en ole kaukonäköinen, ja vasta sitten kun mrs Lecks oli maininnut +pensaista, rupesin minäkin tarkastelemaan tuota etäistä kappaletta +aivan toisin ajatuksin ja pian tulinkin vakuutetuksi siitä, ettei se +ollut mikään oikein- tai väärinpuolin kelluva laiva, vaan luultavasti +saari! Tämän otaksumani kerroin seuralaisillenikin, jonka jälkeen me +kaikki kolme aloimme kaksinkertaisin voimin ponnistella eteenpäin +tullaksemme niin lähelle, että pääsisimme varmuuteen asiasta. + +"Niin totta kuin tässä pulikoin", lausui mrs Lecks, joka oli sangen +kaukonäköinen, vaikkei hän nähnyt lukea ilman silmälaseja, "ovat ne +mitä näen puita ja pensaita, vaikka ne mielestäni kasvavat ikäänkuin +suoraan vedestä." + +"Kyllä niiden alla on saari, siitä voitte olla varmat!" huudahdin minä. +"Onpa se totta totisesti paljon parempi kuin uppoava laiva!" + +"Se ei ole sanottu", virkkoi mrs Aleshine. "Minä olen tottunut +oleskelemaan laivalla ja viihtyisin siellä paremmin niin kauan kuin +se pysyy veden pinnalla. Siellä on hyvää ruokaa ja hyvät vuoteet ja +joutua sinne on toista kuin tuollaiselle pienelle, pensaita kasvavalle +paikalle kuin se mikä on edessämme. Tosin voi kyllä laiva äkkiä vajota +syvyyteen ruokavaroineen ja vuoteineen." + +"Luuletteko, että se on sama saari, jonne toisetkin veneet ovat +joutuneet?" kysyi mrs Lecks. + +Sen kysymyksen olin jo ehtinyt ratkaista itsekseni. Minulle oli +sanottu, että se saari, jonne kapteeni aikoi johtaa veneet, oli noin +kolmekymmentä engl. penikulmaa etelään siltä paikalta minne jätimme +laivamme. Ja minä olin aivan varma siitä, ettemme suinkaan olleet +uineet kolmeakymmentä penikulmaa. Sitäpaitsi oli minulla aihetta +otaksua, että me olimme kulkeneet pohjoiseen päin. + +Luultavaa oli, ettei tämäkään saari ollut kapteenillemme tuntematon. +Mutta kaikesta päättäen ei hän ollut katsonut sopivaksi saattaa +matkustajia sinne, ja hänen mielipidettään olivat voineet tukea monet +seikat. Saarihan voi olla aivan autio ja hedelmätön — siellä voi +myöskin oleilla sotaisia alkuasukkaita — ja pahinta kaikesta, sinne +eivät luultavasti laivat milloinkaan poikkea. + +Mutta mitä varjopuolia siinä olikin, sain kuitenkin tavattoman innon +pyrkiä sinne, ehkä suuremman kuin minua seuraavat naiset. + +Minä en tarkoita sillä, ettei heillä olisi ollut käsitystä vaarasta ja +etteivät he olisi halunneet väistää sitä, vaan he ehkä olivat kokeneet +elämässään moniakin vaikeuksia, ja kun he nyt kerran olivat jättäneet +ahtaan, yksinkertaisen maalaiselämänsä alistuivat he rautatahdoin ja +ikäänkuin luonnollisesta välttämättömyydestä niihin onnettomuuksiin, +jotka voivat kohdata kaikkia suureen, avaraan maailmaan lähteneitä +ihmisiä. + +"En luule", lausuin minä vastaukseksi mrs Lecks'in kysymykseen, "että +se on se saari, johon kapteeni aikoi meidät viedä, mutta olkoonpa se +mikä tahansa, on se jokatapauksessa maata, ja meidän tulee koettaa +päästä sinne niin nopeasti kuin mahdollista." + +"Se on totta", sanoi mrs Aleshine, "mieluummin haluan jalkojeni alle +maata kuin kuusi penikulmaa vettä, ja ellemme siellä löydäkään mitään +syödäksemme tai paikkaa maataksemme ei siellä kuitenkaan voi olla +epämukavampaa kuin siinä tilassa missä nyt olemme." + +"Sinä olet aivan liian tarkka mukavuuksistasi, Barb'ra Aleshine", +lausui mrs Lecks. "Jos sinun mielestäsi on liian kovaa panna lepäämään +maan päälle, niin voithan kiinnittää vyötäisillesi pelastusvyön ja +laskeutua veteen nukkumaan." + +"Niin voinkin", vastasi mrs Aleshine, "ja jos edessämme oleva paikka on +korallisaari, jollaisia tällä merellä olen kuullut löytyvän, ja jos ne +ovat niin täynnä pieniä piikkiä kuin ne muutamat korallit mitkä minulla +on kotona, olet sangen iloinen, jos saat makuusijan minun vieressäni." + +Minä neuvoin molempia naisia seuraamaan minua niin nopeasti kuin +mahdollista, jonka jälkeen me kaikki uusiutunein innoin aioimme +ponnistella eteenpäin. + +Päästyämme niin lähelle saarta, että näimme millainen se +todellisuudessa oli, huomasimme sen olevan hyvin alavan, kukoistavan +kasvillisuuden peittämän, ja niin pitkälle kuin silmämme kantoivat +ympäröivät sitä karisärkät, joita vasten korkeat kuohut tyrskyivät. +Minulla oli jonkunverran tietoisuutta näiden korallisaarten luonnosta +voidakseni otaksua, että niiden edessä oli tyyntä vettä, jonne helposti +pääsee riuttojen välitse. + +Edessämme kohisivat valkovaahtoiset hyökyaallot, ja me uimme senvuoksi +oikealle, toivoen löytävämme särkkien välitse sopivan tien saareen. + +Me uimme sinne ja tänne, mutta joka paikassa näimme hyökyaaltojen +lyövän kallioita vasten. Pian olimme niin lähellä saarta, että minä +päätin, jos tarpeellista olisi, uida sen ympäri ennen kuin yrittäisin +naisten kera luotojen välitse maihin. + +Lopuksi huomasimme jokseenkin lähellä itseämme paikan, missä eivät +hyökyaallot vaahtoilleet, ja kun ennätimme sinne, huomasimme suureksi +ihastukseksemme veden virtaavan siellä kallioiden välissä aivan +tyynenä. Täällä olivat kalliot korkeat ja särkkäkin näytti sangen +leveältä, niin ettemme me ennen kuin olimme aivan lähellä aukkoa +huomanneet, että se äkkiä kapeni ja tie kääntyi vasemmalle. Tämä +aiheutti, ettemme voineet siitä nähdä sen pitemmälti eteenpäin. + +Minä uin edellä tyyneeseen uomaan ja perässäni seurasivat mrs Lecks +ja mrs Aleshine, joille kuitenkin pian kävi mahdottomaksi käytellä +airoja, sillä tiemme luotojen välitse oli sangen ahdas. He jättivätkin +senvuoksi nyt nuo tähän saakka niin hyödylliset apuvälineensä ja +koettivat käsillään soutaen tulla perässä niin hyvin kuin taisivat. + +Jouduttuamme erääseen mutkaan hämmästyivät he yhtä paljon kuin minäkin, +syystä että huomasimme paksun rautatangon, joka oli asetettu ahtaan +kulkuväylän poikitse, noin kahdeksan, kymmenen tuuman korkeudelle veden +pinnasta. Hiukan kauempana näimme toisen rautatangon, joka myöskin oli +asetettu toisesta kallioseinästä toiseen, noin kahden tai kolmen jalan +korkeudelle vedestä. + +Sanaakaan lausumatta aloin minä tutkia pitempää tankoa ja näin sen +olevan suurella riippulukolla kiinnitetyn mahdottomaan sinkilään, joka +oli työnnetty kalliolle. Tämä riippulukko oli huolellisesti kiedottu +johonkin, mikä näytti tervatulta kankaalta. Tangon toisessa päässä oli +rengas, joka myöskin oli kiinnitetty vastakkaisella puolella olevaan +sinkilään. + +"Nämä rautatangot ovat asetetut tähän estämään veneitä pääsemästä tänne +sekä nousu- että laskuveden aikana", huudahdin minä. + +"Katsokaahan — niitä ei voi siirtää tieltä riippulukkoja aukaisematta," + +"Mutta meitä ne eivät ainakaan estä", virkkoi mrs Lecks, "sillä me +pääsemme niiden alitse vain hieman päätämme kumartaen. Se joka on ne +siihen asettanut ei ole tietystikään tullut ajatelleeksi, että joku +voisi saapua tänne hengenpelastusvöillä." + + + + +TOINEN LUKU. + +Hylätty saari. + + +Minä noudatin mrs Lecks'in neuvoa, kumarruin ja uin rautatangon alitse. + +Sen jälkeen seurasi mrs Lecks vaikeudetta minun esimerkkiäni, vaan +mrs Aleshine'n, joka lihavuutensa vuoksi kellui korkeammalla vedessä +kuin minä ja hänen ystävättärensä, näytti olevan kerrassaan mahdotonta +päästä tangon alitse. Sillä koettipa hän mitä keinoa tahansa, törmäsi +hän joko päällään tai olkapäillään tankoa vasten, joten hän ei päässyt +siitä sen edemmäs. + +"Kuulehan, Barb'ra Aleshine", virkkoi mrs Lecks, joka tarkkaan oli +seurannut hänen onnistumattomia yrityksiään, "jos sinä toivot joskus +pääseväsi ylös tästä suolaisesta merivedestä, niin saat nyt luvan +kärsiä sitä jonkun verran suussasi ja silmissäsi, ellet nimittäin +katso sopivaksi sulkea niitä. Pyripä nyt niin lähelle tankoa kuin +mahdollista, niin minä tulen ja painan sinut sen alitse." + +Tämän sanottuaan palasi mrs Lecks takaisin tangon toiselle puolen ja +asetti kätensä ystävättärensä leveille harteille sekä painoi hänet niin +syvälle veteen kuin jaksoi. Mrs Aleshine katosi melkein kokonaan pinnan +alle, vaan ilmestyi jälleen pian näkyviin toisella puolen tankoa, +päristellen ja puhkuen. + +"Tämäpä vasta peliä!" huudahti mrs Aleshine ja kuivasi märkiä kasvojaan +vieläkin märemmällä röijynsä hihalla. "En olisi koskaan luullut, että +pakanat keksisivät moisia esteitä kunniallisten ihmisten tielle." + +Minä olin pysähtynyt auttamaan heitä ja huomasin samalla vielä +kolmannen rautatangon, joka oli asetettu veden alle. Huomautettuani +molemmille naisille, etteivät he loukkaisi siihen jalkojaan, uimme +me eteenpäin ja saavuimme vihdoin avoimeen veteen, joka, eroittaen +saaren kallioriutoista, lepäsi aivan tyynenä ja kirkkaana. Kaikkein +ensimäiseksi herätti huomiotamme pieni kaji eli venevalkama, joka oli +rakennettu ranta-äyräälle aivan meitä vastapäätä. + +"Niin totta kuin tässä seison", huudahti mrs Lecks, joka tuntui +unohtaneen sen asennon missä hän oli, "tällä saarella asuu ihmisiä!" + +"Ja mikään korallisaari ei tämä myöskään ole", lisäsi mrs Aleshine, +"sillä tämä santa on mitä hienointa." + +"Asukoonpa täällä keitä tahansa, niin täytyy meidän saada suojaa heidän +luonansa", virkkoi mrs Lecks, "ja sitä parempi mitä pikemmin pääsemme +perille." + +Mrs Aleshine katui nyt sitä että oli jättänyt aironsa ajelulle ja +pyysi, että jompikumpi meistä, jotka kykenimme helposti puikkelehtimaan +rautatankojen alitse, toisi sen hänelle. Vaan mrs Lecks ei sellaisesta +pyynnöstä välittänyt. + +"Anna airojen ajelehtia tiehensä", virkkoi hän, "me emme niitä enää +tarvitse." + +Minä sanoin nyt naisille, että minä helposti voin hinata heidät tämän +pienen veden yli, antaen samalla mrs Lecks'in tarttua takin liepeeseeni +ja mrs Aleshine puolestaan kävi kiinni ystävättärensä hameesta. Sen +jälkeen aloin minä hiljalleen uida rantaa kohti. + +"Siunatkoon!" huudahti mrs Aleshine äkkiä, "näettekö kaloja?" + +Vesi oli aivan kirkasta, niin että saattoi nähdä sen läpi pohjaan +saakka, ja me eroitimme kaloja, pieniä sekä suuria, jotka tihein +laumoin uivat ympärillämme. Ja vedenalainen santapohja näytti ikäänkuin +kimmeltävän auringon säteissä. + +"No, älä nyt revi hamettani kalojen vuoksi?" virkkoi mrs Lecks. "Ehkä +niitä oli yhtä paljon ulapallakin, vaikk'emme niitä huomanneet. Mutta +se minun täytyy sanoa, että tämä vesi on kuin keitettyä ja siivilöityä." + +Jospa joku saaren asukkaista olisi sillä hetkellä seisonut rannalla, +olisi hän saanut nähdä sangen ihmeellisen näyn — vetisellä ja +rypistyneellä olkihatulla peitetyn miehen pään, jonka jälkeen tuli +kaksi muuta päätä, liottuneilla, rutistuneilla naishatuilla verhottua, +sekä kirkkaassa vedessä näihin päihin kuuluvat vartalot, jotka olivat +puetut sellaisiin verhoihin, millaisia yleensä käytetään kuivalla +maalla. + +Uidessani eteenpäin en voinut nähdä saarella muuta kuin joukon pitkiä, +troopillisen reheviä kasveja sekä joitakuita palmuja ynnä muita puita, +jotka kohosivat edessämme. + +Minä uin pienelle maihinnousupaikalle, mistä rappuset johtivat alas +mereen. Päästyämme niiden luo kiipesimme me kaikki nopeasti ylös. Vettä +tippuvina seisoimme me nyt rannalla, tömistelimme jalkojamme sekä +pudistelimme läpimärkiä vaatteitamme. + +"Näettekö tuota taloa?" kysyi mrs Lecks. "Siellä ne asuvat. +Ihmettelenpä tuota tietä, jota meidän on sinne kuljettava." + +Paikalla missä seisoimme saatoin todellakin nähdä osan rakennuksen +kattoa, joka oli puitten latvojen tasalla. + +Heti kun olin huomannut rautatangot olin tullut vakuutetuksi siitä, +etteivät tämän saaren asukkaat olleet villejä, ja nyt kun olin nähnyt +maallenousupaikan sekä rakennuksen katon, pääsin yhä suurempaan +varmuuteen siitä, että olimme joutuneet paikkaan, missä asuu +sivistyneitä ihmisiä. Saattoi kyllä varsin hyvin olla mahdollista, +että ne olivat merirosvoja tai muita pahantekijöitä, vaan villejä tai +ihmissyöjiä eivät he missään tapauksessa voineet olla. + +Me huomasimme pian pensaiden välitse johtavan tien ja muutaman minuutin +kuluttua olimme avonaisella paikalla, missä kohosi kaunis nykyaikainen +rakennus. Se oli rakennettu samaan muotoon kuin europalaisten +rakennukset yleensä troopillisissa maissa. Alue oli kauttaaltaan +huolellisesti järjestetty ja istutettu ja lähettyvillä oli aitaus, +jonka sisäpuolella varmaankin oli puutarha. + +"Sen minä sanon", virkkoi mrs Aleshine, "että tahtoisinpa olla hiukan +vähemmän märkä astuessani sisään tervehtimään hienoja ihmisiä." + +"Hienoja ihmisiä!" huudahti mrs Lecks. "Jos olet liian ylpeä käydäksesi +sisään sellaisena kuin olet, Barb'ra Aleshine, niin voithan istua +auringonpaisteessa siksi kuin kuivut. Minä puolestani ainakin astun +sisään ja kysyn talon rouvaa, ja jollei hän katso sopivaksi kohdella +minua ystävällisesti, niin nostakoon vaan nokkansa pystyyn, kun hän +vaan antaa minulle jotain syödäkseni ja kuivan sängyn maatakseni." + +Minä olin niin hämmästynyt ja ihmeissäni, etten voinut lausua +sanaakaan, vaan seuralaiseni pitivät tätä kaikkea aivan luonnollisena +asiana. He olivat odottaneet näkevänsä suuressa, avarassa maailmassa +ihmeellisiä asioita, ja kun he nyt joutuivat sellaisia näkemään, eivät +he olleet lainkaan kummastuksissaan. + +Minä puolestani pidin sitä tuiki käsittämättömänä, että pieni saari +keskellä valtamerta oli tällä tavoin asuttu. Vaan eipä hyödyttänyt +mitään ruveta selvittämään tätä merkillistä ilmiötä, enkä sitäpaitsi +saanut siihen aikaakaan, sillä mrs Lecks meni suoraan ovelle ja +jyskytti sitä. Heti sen jälkeen astui hän muutaman askeleen taaksepäin, +ettei vaatteistaan tippuva vesi kovin paljon kastelisi verannan lattiaa. + +"Kun he tulevat aukaisemaan", virkkoi hän, "täytyy meidän pyytää heitä +päästämään meidät sisään keittiön oven kautta, ettemme tuhraa heidän +vieraseteistään." + +Me odotimme nyt parin minuutin ajan, jonka jälkeen minä, josta tippuili +vettä vähiten, menin ja koputin uudelleen. + +"He luullakseni eivät ole kotona", sanoi mrs Lecks hetken aikaa +odoteltuamme, "vaan ehkä sentään palvelijoita on sisällä." Hän lähti +samassa rakennuksen toiselle puolelle ja me seurasimme häntä. + +Mennessämme päädyn ohitse huomasin, että ikkunaluukut olivat suljetut, +ja kolkutettuamme useita kertoja takaportille saamatta mitään +vastausta, tulin vakuutetuksi siitä, mitä viimeisten minuuttien aikana +olin alkanut epäillä, että rakennus tällä haavaa oli asumaton. + +"He ovat kaikki ulkona, se on aivan varmaa", sanoi mrs Lecks. + +"Niin kai, ja sulkivat mennessään rautatangoilla tien saareen" lisäsin +minä. + +"Eiköhän täällä ole toisia taloja", tuumaili mrs Aleshine. + +"Luulenpa, ettei tämä seutu ole varsin tiheään asuttu", vastasin minä. +"Vaan jos odotatte tässä muutaman minuutin, juoksen tuonne muurin +liepeelle ja silmäilen, mitä mahdollisesti on olemassa toisella puolen. +Ehkä siellä näkyy alkuasukkaiden tai työväen majoja." + +Minä astelin puutarhan muurin vieritse kulkevaa jalkakäytävää, vaan +kun ehdin aitauksen vastakkaiselle puolelle, en nähnyt muuta kuin +metsää ja pensaita, joiden välissä kierteli eri suunnille pieniä, +kapeita polkuja. Minä seurasin erästä polkua ja jouduin avonaiselle +hietikkorannalle, jonka edustalla näkyi kareja ja riuttoja. + +Rannan ja kalliosärkkien muodosta sekä monesta muustakin seikasta vedin +sen johtopäätöksen, että saari, jonne olimme joutuneet oli hyvin pieni +sekä ettei siellä ollut muita asumuksia kuin se yksi, jonka olimme +nähneet. Minä palasin nyt takaisin onnettomuustovereitteni luo ja +lausuin heille mielipiteeni. + +Kun nyt mrs Aleshine'sta katosi pelko täytyä esiintyä hienolle +väelle niin vettä vuotavassa ja epäsiistissä tilassa, muuttui hänen +mielentilansa hyvin huomattavasti. + +"Olkoonpa herrasväki lähtenyt kaupunkiin tai minne muualle tahansa", +virkkoi hän, "niin tahdon minä joka tapauksessa päästä sisään tuohon +taloon niin pian kuin mahdollista. Ehkä löydämme sieltä jotain +syötävää. Ainakin saamme hieman kuivata vaatteitamme ja laskeutua edes +vähäksi aikaa lepäämään, sillä eihän kukaan meistä ole nukkunut viime +yönä." + +"Jos te voisitte kiivetä noiden yläkerroksen ikkunain tasalle, niin +pääsisitte ehkä jostain niistä sisään", virkkoi mrs Lecks. "Sitten +tulette alas ja avaatte meille oven. Sattuuhan hyvin usein, että +yläkerroksen ikkunoista aina joku unohdetaan pistää säppiin. On kyllä +sangen sopimatonta tunkeutua sillä tavoin vierasten ihmisten asuntoon, +vaan muutakaan neuvoa ei tässä nyt ole." + +Minä olin hänen kanssaan täydellisesti samaa mielipidettä. Ja niin +riisuin minä yltäni takin ja kengät sekä kiipesin yhtä verannan +pylvästä myöten sen katolle. Tämä veranta käsitti melkein kokonaan +kaksi rakennuksen sivua. Minä kuljin nyt ikkunasta ikkunaan ja +koetin kiskoa auki milloin yhtä milloin toista luukkua, ja pian +löysinkin yhden, jonka säppi oli höltynyt. Minä sain pistetyksi käteni +sisäpuolelle ja aukaisin toiset haat. Ikkuna, joka oli laitettu ylös ja +alas vedettävä, oli lukittu aivan tavallisella lailla, mutta minä voin +varsin helposti taskuveitselläni työntää säpin syrjään, jonka jälkeen +minä tunkeuduin sisään. + +Huomasin olevani pienessä käytävässä, mistä rappuset johtivat alaa. +Niitä myöten kiirehdin, puolipimeässä kompuroiden, alempaan kerroksen. +tullen lopuksi taka-ovelle, jonka lukon ja pönkän ripeästi avasin. Sen +jälkeen astuin ulos ja huusin mrs Lecks'iä ja mrs Aleshinea. + +"Voi rakkaani!" huudahti viimemainittu. "Tuntuu niin tavattoman +suloiselta päästä sisään! Me olemme puristaneet pois vaatteistamme +pahimman veden, joten emme nyt tee ainakaan kovin rumaa siivoa." + +Nyt astuimme me sisälle, ja minä avasin yhden ikkunaluukun. + +"Käykäämme heti keittiöön ja tehkäämme tuli", lausui mrs Lecks "siihen +toimenpiteeseen on aina ensiksi ryhdyttävä." + +Mrs Lecks huomasi kuitenkin pian, ettei tämä rakennus ollut laisinkaan +samanlainen kuin tavalliset maalaistalot siellä kotona Amerikassa. Sekä +ulkomuodoltaan että niin paljon kuin olin ehtinyt havaita, myöskin +sisustukseltaan muistutti se muutamia englantilaisten rakentamia +taloja, joita olin nähnyt Länsi-Intiassa. Rakennus oli muuten sangen +nykyaikainen ja viimeisten vaatimusten mukainen, vaan sopi yksinomaan +troopillisessa ilmapiirissä asuttavaksi. Keittiötä ei ollut laisinkaan, +yhtä vähän kuin mihinkään maakerrokseen johtavia rappujakaan. + +Mentyäni jälleen ulos havaitsin pian talon toisella puolen pienen +savupiipulla varustetun rakennuksen. Senkin ovi sekä ikkunaluukut +olivat suljetut, vaan ennenkuin ryhdyin niitä aukaisemaan menin +takaisin sisälle kertomaan havainnoistani seuralaisilleni. + +"Vai niin, ovi oli lukossa!" virkkoi mrs Aleshine. "Odottakaa hetkinen!" + +Siinä samassa kiirehti hän ulos, mutta palasi pian, kantaen suurta +avainkimppua. + +"Niin on aina tapana tehdä", jatkoi hän, lähtiessämme kaikki tuolle +pienelle rakennukselle. "Aina kun talo lukitaan ja jätetään tyhjäksi, +kätketään avaimet johonkin koloon eteisen päässä ja mukaan otetaan vain +pää-oven avain. Siksi tiesin minä hyvin, mistä niitä oli etsittävä." + +"Parasta on olla huudahtamatta hei ennenkuin on päästy ojan yli", +lausui mrs Lecks, "Koetellaan ensin, sopiiko noista avaimista mikään." + +Mrs Aleshinen suureksi ihastukseksi onnistui minun aukaista lukko +toisella tai kolmannella avaimella joita koettelin. Astuttuamme, sisään +huomasimme olevamme suuressa uunilla varustetussa keittiössä. Pienen +oven kautta pääsimme vähäiseen suojukseen, missä oli halkoja ja kuivia +risuja. + +"Nyt me teemme tulen heti paikalla", virkkoi mrs Lecks, "sillä sen +jälkeen kuin tulimme sisään on minua viluttanut kiireestä kantapäihin +saakka." + +"Niin minuakin", sanoi mrs Aleshine, "ja nyt minä ymmärrän, miksi kalan +on hyvä olla vedessä, vaan että se maalle jouduttuaan varmaankin tuntee +olonsa hyvin ilkeältä ja kiusalliselta." + +Minä kannoin sisään sylillisen halkoja ja risuja ja löydettyäni eräästä +komerosta tulitikkuja tein tulen. Vaivani palkaksi leimahtikin kohta +rätisevä takkavalkea. + +Käännyttyäni hämmästyin aika tavalla huomatessani mitä mrs Lecks ja +mrs Aleshine hommailivat. Olin odottanut heidän seisovan takanani +ja vilusta väristen odottelevan tulen syttymistä, vaan sen sijaan +juoksentelivat he nyt edestakaisin sanaakaan lausumatta. Yhtä varmasti +kuin ajokoira seuraa jäniksen jälkiä tutkivat he epäilyksittä +kaikki ruokakaapit ja komerot. Vieraasta olotilastaan ja oudoista +kokemuksistaan olivat nämä naiset nyt päässeet sellaiseen ympäristöön, +missä he tunsivat olevansa täysin kotonaan. + +Keittiö missä olimme ei tosin ollut aivan samallainen jollaisessa +he olivat tottuneet hääräilemään, mutta se oli hyvin varustettu, ja +terävät silmänsä ja monivuotinen kokemuksensa saivat heidät hyvin pian +tajuamaan, mistä he löytäisivät kaiken haluamansa. Minä katselin heitä +todellisella nautinnolla kun toinen heistä eräässä keittiön nurkassa +täytti kattilaa pienellä pumpulla, johon tuli vesi lähelläolevasta +säiliöstä, sekä toinen palasi ruokakonttorista kädessään teepaketti ja +suuri tinalaatikko täynnä korppuja. + +"Kas näin", virkkoi mrs Lecks ripustaessaan kattilan pieneen +rautakoukkuun tulen yläpuolelle sekä veti tuolin sen ääreen, +"samassa kun ehdimme kuivaa kiehuu vesikin kattilassa ja silloin +saamme maistella kuumaa teetä. Sen jälkeen on meidän viisainta käydä +lepäämään." + +"Syökäämme myöskin muutama pala", virkkoi mrs Aleshine, "sillä minä +en ole koskaan tuntenut itseäni niin nälkäiseksi kuin nyt. Tässä on +laatikollinen korppuja ja tässä sardiineja täysinäinen rasia, jonka te +helposti voitte avata veitsellänne, mr Craig." + +Minä lisäsin puita takkaan ja me istuuduimme kaikki suloisesti +lämmittävän tulen ympärille. Auringonsäteetkin paistoivat lämpöisesti +ulkoa, vaan sentään tuntui meistä takkavalkean helle miellyttävämmältä. + +Heti kun vesi kattilassa alkoi porista hypähti mrs Aleshine tuoliltaan +ja asetti pöydälle muutamia kuppeja sekä sokeri-astian, Ja niin +joimme me teetä, söimme korppuja ja sardiineja ja tunsimme itsemme +vahvistuneiksi ja iloisiksi. + +"Eihän tämä nyt ole varsin voimakas ateria", virkkoi mrs Aleshine +ikäänkuin anteeksipyydellen, "vaan nyt ei ole aikaa laittaa muutakaan, +sillä on viisainta niin nopeaan kuin mahdollista riisua märät vaatteet +yltään ja etsiä vuoteet levähtääksemme." + +"Jos vaan löydän vuoteen, niin toivon, ettei herrasväki häiritse minua +ennen kuin olen ehtinyt ottaa oikein kelpo unen. Sen jälkeen voi +herrasväki toimittaa mitä haluaa." + +Me menimme nyt takaisin isoon rakennukseen sekä kiipesimme rappuja +myöten yläkäytävään. + +"Älkäämme tunkeutuko etupuoleisiin huoneisiin", virkkoi mrs Lecks, +"sillä jättäkäämme jylläämättä enempää kuin on välttämätöntä. Jospa +takapuolella löydämme vaikka vaatimattomatkin makuupaikat, niin +tyytykäämme niihin!" + +Ensimäinen huone johon tulimme oli tilava ja miellyttävästi kalustettu +ja siellä näimme myös sängyn patjoineen ja tyynyineen. + +Mrs Lecks avasi erään vaatesäiliön ja huudahti: + +"Tämä on herrainhuone, mr Craig! Ottakaa te haltuunne tämä, katsokaa, +täällä riippuu housuja ja takkeja! Peitettä ja lakanaa näyttää +puuttuvan, mutta minä katselen jos voisin sellaiset löytää jostain." + +Muutaman minuutin perästä tuli hän takaisin mukanaan peite ja lakana. +Mrs Aleshine ja mrs Lecks laittoivat nyt minulle vuoteen kuntoon +kerrassaan ihmeteltävällä taidolla ja nopeasti. Parin minuutin penistä +oli kunnossa mitä sievin ja houkuttelevin vuode. + +Mrs Lecks silmäili nyt ympärilleen huolellisen emännän katseella. + +"Teillä tulee täällä hyvä olla, mr Craig", lausui hän, "ja minä neuvon +teitä nukkumaan niin paljon kuin vaan unta riittää. Me otamme haltuumme +toisella puolen käytävää olevan huoneen, mutta minä pistäydyn sitä +ennen katsomassa, ettei keittiöön jää tulenvaaraa ja lukitsen ovet." + +Minä tarjouduin toimittamaan ne asiat, vaan hän tahtoi mennä itse. + +"Kun on kysymys soutamisesta tai uimisesta niin saatte te kyllä hoitaa +ne seikat, vaan kun on katsottava tulen perään ja lukittava ovet, +silloin minä, sen sanon nyt teille, tahdon suorittaa ne tehtävät itse." + +Kelloni oli seisahtunut, vaan minä arvelin maatapannessani olevan +iltapäivän, ja minä nukuin keskeymättä seuraavaan aamuun muutamia +tunteja yli auringonnousun. Kuuluva naputus oveen herätti minut. + +"On jo aika nousta!" huusi mrs Lecks. "Ja elleivät teidän vaatteenne +vielä ole täysin kuivat, niin katsahtakaa kaappiin, eiköhän sieltä +löydä jotain päällepantavaa. Hetken perästä teen minä keittiöön suuren +valkean ja kuivaan kaikki vaatteemme perin pohjin." + +Minä huomasinkin, että vaatteeni olivat vielä sangen nihkeät, mutta +kaapista löysin sekä liinavaatteita että vaalean kesäpuvun, joka sopi +ylleni verrattain hyviä. Myöskin sukat ja kengät sain käsiini. + +Avattuani keittiön oven siristin silmiäni hämmästyksestä ja purskahdin +sitten makeaan nauruun, Edessäni oli valkealla liinalla peitetty pöytä, +jolle oli asetettu astioita ja lautasia aivan niinkuin on tapana +järjestää ateriat. Pöydän toisessa päässä teekannu sekä toisessa +kupposellinen lämmintä liharuokaa. Ja mrs Aleshine veti parhaillaan +esiin uunista peltiä, jolla oli kasa äsken leivottuja vehnäsiä. + +"Enpä ihmettele sitä että nauratte", virkkoi mrs Lecks, "mutta meidän +vaatteemme olivat vielä niin märät, että olimme pakotetut pukemaan +yllemme mitä vaan satuimme löytämään. Minun tapani ei tosiaankaan +ole käydä päivällä sinisillä nauhoilla kirjaillussa, valkoisessa +musliini-aamunutussa, ja mitä mrs Aleshineen tulee, emme aluksi +tahtoneet löytää mitään hänen ylleen sopivaa, vaan katsokaa, täällä on +täytynyt olla ainakin _yksi_ lihava naishenkilö, sillä tuo mustilla +napeilla varustettu keltainen leninki ei istu niinkään huonosti, joskin +se on vähän liian lyhyt." + +"En olisi koskaan voinut aavistaa", virkkoi mrs Aleshine istuutuessaan +teekannun viereen, "että villeillä pakanoilla olisi näin mukavat +laitokset — kaikkein vähiten leivospulveria ja hollantilaisia +paistinuuneja. Olen luullut, etteivät he lainkaan paistaisi ruokaansa." + +"Uskotko sinä, Barb'ra Aleshine", virkkoi mrs Lecks, tirkistäen häneen +häränlihakimpaleen takaa, "että tätä saarta hallitsevat tavalliset +pakanat? Minä arvelen, että useimmat näillä saarilla asuvat pakanat +ovat lähetyssaarnaajain käännyttämät, mutta kyllä heidän on varmasti +tarvinnut moneen kertaan päntätä niiden päähän tekstiä Mooseksen +ensimäisestä kirjasta Johanneksen ilmestyskirjaan saakka ennen kuin +he ovat saaneet ne niin pitkälle, että ne ovat hankkineet itselleen +painopumput ja sänkyihinsä resooripatjat. Mikäli minä voin päättää +näyttävät tämän talon ihmiset olevan synnynnäisiä kristittyjä, joko +katoolilaisia tai episkopaaleja." + +"Niin päättelet varmaankin sen ristin johdosta, jonka näimme +huoneesemme uunin syrjällä", virkkoi mrs Aleshine. "Vaan miten +lieneekään — olkoonpa heillä joko epäjumalankuvia tai rukouskirjoja +on heillä ainakin upea asunto, se on varma, ja kun ottaa huomioon, +miten pitkä matka heillä täältä on kauppapuoteihin, niin on heidän +ruokasäiliössään paljon enemmän tavaraa kuin missä talossa tahansa, +mistä perhe on matkoilla." + +"Minä puolestani luulen", sanoin minä, "että tämän talon omistaa joku +rikas henkilö, mahdollisesti amerikalainen tai europalainen kauppias, +joka asustaa jollain suuremmalla saarella jonkun matkan päässä täältä, +ja joka käyttää tätä saarta vain kesähuvittelupaikkanaan." + +"Minä olin luullut, että tässä osassa maailmaa olisi aina kesä", lausui +mrs Lecks. + +"Niin itse asiassa onkin", sanoin minä, "vaan muutamina vuodenaikoina +on sangen epämiellyttävää oleskella jostain kaupungista suuremmilla +saarilla, joten on luultavaa, että omistaja saapuu tänne vain joskus +saadakseen hengittää raitista meri-ilmaa." + +"Tai voi hän myöskin asua jossain napaseudulla ja saapuu tänne talven +ajaksi", virkkoi mrs Aleshine. "Se selittää asian yhtä hyvin. Mutta +olkoon kuinka tahansa, on minusta joka tapauksessa huolimatonta jättää +talo näin tyhjille. Voisihan tänne tulla mitä maankiertäjiä tahansa ja +murtautua sisään ilman että kellään olisi siitä aavistustakaan." + +"Niinpä onkin nyt tapahtunut", virkkoi mrs Lecks, "ja minä en senvuoksi +ollenkaan valita heidän huolimattomuuttaan. En silti luule, että he +olisivat olleet niin kovasydämisiä, että olisivat ajaneet meidät +tiehemme, vaan minä olen nähnyt siksi paljon ihmisiä tässä maailmassa, +etten voi olla huomioonottamatta sellaistakin mahdollisuutta." + +"Mitenkä arvelette perheen tänne kulloinkin saapuvan sekä matkustavan +täältä pois?" kysyi mrs Aleshine minulta. "Onkohan heillä oma +höyrylaiva?" + +"Tietystikin heillä on oma höyrylaiva", vastasin minä, — "mahdollisesti +huvipursi. On aivan varmaa, etteivät tavalliset höyrylaivat poikkea +tänne." + +"Jos asia on siten", sanoi mrs Lecks, "ei meillä ole muuta neuvoa kuin +asustaa täällä siksi kuin he tulevat ja pyytää heitä sitten lähettämään +meidät pois heidän laivallaan. Mutta jos he ovat juuri vast'ikään +täältä lähteneet, mikä seikka tietysti riippuu siitä, asuvatko he +kuumassa vai kylmässä maassa, ja etteivät he sitten, meidät tavattuaan, +pidä siitä, että olemme täällä, saavat he kuitenkin joka tapauksessa +tietää sen, että pelastusvyön varassa minä en ainakaan täältä lähde." + +"En minäkään", vahvisti mrs Aleshine, samalla kun hän sangen +tyytyväisen näköisenä tyhjensi kolmannen kupillisen teetä. + +Lopetettuamme ateriamme työnsi mrs Lecks tuolinsa hieman ulommaksi +pöydän vierestä, kuitenkaan sillä kertaa nousematta. Sen jälkeen +kääntyi hän mrs Aleshinen puoleen, joka oli alkanut korjata pois +lautasia ja astioita. + +"Älä vielä tyhjennä pöytää, äläkä ala pestä astioita ennen kuin olemme +käyneet talon ympäri, sen sanon sinulle, Barb'ra Aleshine! Minun +mielestäni on meidän tehtävä se nyt ennen kuin mr Craig lähtee lähemmin +tutkimaan seutua nähdäkseen, mitä täällä saarella oikeastaan on, sillä +minä luulen, että hän tekee sen sangen mielellään." + +Vastasin, että se olikin aikomukseni, vaan ettei minulla ollut mitään +vastaan tehdä sitä ennen kiertokulkua talossa. + +"Minun mielestäni", jatkoi mrs Lecks, "ei maksa vaivaa lausua arveluita +siitä, asuvatko tämän talon omistajat siellä tai täällä ennen kuin +olemme nähneet täällä kaikki paikat ja komerot. Jos me sitten huomaamme +heidän lähteneen täältä terveinä ja tyytyväisinä, silloin on kaikki +hyvin, vaan jos täällä on tapahtunut jotain kauheata, en minä tahdo +olla sellaista paikkaa lähelläkään — ainakaan tietämättä, miten asian +laita todellisuudessa on. Ja kun me nyt teemme tarkastusmatkamme, +tahdon, että meidän mukanamme on miehinen henkilö." + +"Olisitpa eilen illalla puhunut noin, niin en totisesti olisi voinut +nukkua rauhallisesti tämän aamun päivänkoittoon saakka ja sen jälkeen +penkonut hameita ja muita vaatteita siksi kuin löysin itselleni +sopivat, sen sinulle sanon", virkkoi mrs Aleshine. + +Tähän ei mrs Lecks vastannut mitään, vaan nousi hiljaa ja lähti +edellämme isoon rakennukseen. + +Alakerroksen huoneet olivat aistikkaasti kalustetut. Siellä oli +suuri vierassali ja sen vieressä kirjastohuone ja käytävän toisella +puolen oli ruokasali sekä muuan kammio, jota nähtävästi oli käytetty +arkihuoneena. + +Näissä huoneissa emme voineet havaita merkkiäkään siitä, että mitään +kauheata oli niissä tapahtunut. + +Sen jälkeen menimme yläkerrokseen, minä edellä sekä mrs Lecks ja mrs +Aleshine perässäni. Ensin pistäydyimme erääseen etupuolella olevaan +huoneeseen. Se oli aivan pimeä ja mrs Lecks avasi heti ikkunaluukut. +Tuimin, päättävin katsein tarkasti hän sitten jokaisen komeron +huoneessa, tirkisti kaappeihin ja laatikkoihin, vieläpä sängyn allekin. +Selvästi huomasi hänen ajattelevan, että makuuhuoneista hän pääsisi +selville, mitä oli tapahtunut — jos mitään oli tapahtunut. + +Käytävän toisella puolen oleva huone oli hyvin saman näköinen kuin se +huone, jonka ensiksi olimme tarkastaneet, paitsi että täällä oli kaksi +sänkyä. Sen jälkeen menimme siihen huoneeseen, missä molemmat naiset +olivat maanneet ja jota parhaillaan tuuletettiin. + +"Täällä meidän ei ole tarvis pitää tarkastusta", virkkoi mrs Aleshine. + +"Kyllä vaan", sanoi mrs Lecks. "Katsotaanhan sänkyjen alle." + +"Hyvä jumala!" huudahti mrs Aleshine, tarttuen ystävätärtään +käsivarresta. "Ajattele, jos sieltä löytyisikin jotain! Ja me kun +olemme nukkuneet täällä. Minua aivan tärisyttää muistaessani sitä." + +"Se on minun velvollisuuteni", virkkoi mrs Lecks syvällä, vakavalla +äänensävyllä, "minä toimitan tarkastuksen." + +Hän täyttikin tehtävänsä, pian kuitenkin nousten ja päästäen +helpoituksen huokauksen. + +Minun huoneeni tarkastettiin yhtä perinpohjaisesti kuin muutkin ja +sen jälkeen menimme vielä pariin pienempään huoneeseen, joita emme +aikaisemmin olleet huomanneetkaan. Toisesta niistä johtivat jyrkät +rappuset ylisille ja minä sain luvan mennä yksinäni tarkastamaan siellä +olevia pimeitä kolkkia. + +"Älkää tulko alas ennen kuin olette aivan varma siitä, ettei siellä +ole mitään epäilyttävää!" huusi mrs Lecks. "Ylisillä näet useimmiten +tapahtuu kamalia asioita." + +Minä en tosin pelännyt yhtä paljon kuin seuralaiseni, mutta joka +tapauksessa oli sangen epämiellyttävää hapuilla pitkin ylisten pimeitä +kolkkia. Kun siellä oli sileätä lattiaa vain osaksi, olin alituisessa +vaarassa pudota notkahtelevien lautojen väliin. Pääsin kuitenkin +täyteen varmuuteen siitä, ettei siellä ollut tapahtunut mitään kauheita +asioita, ellei jotakuta mahdollisesti olisi tukehutettu kuumuuteen ja +peitetty sillä paksulla tomulla, joka sakeana pölähti silmille joka +askeleella. + +"Kas niin", sanoi mrs Lecks tultuani alas, "kosk'ei täällä ole mitään +kellaria tarkastettavana, sopii meidän nyt palata pesemään astioita. +Ja jos te olette halukas lähtemään tutkimaan, onko tällä saarella +pakanoita tai muita eläviä olennoita, niin emme me puolestamme +ollenkaan pelkää jäädä yksin." + +Jälelläolevan osan aamupäivää harhailin minä ympäri saarta. Minä kuljin +jokaista löytämääni polkua ja havaitsin, että kaikki johtivat jollekin +avonaiselle, kauniille paikalle rannassa. + +Yhdellä sellaisista paikoista oli pieni, yksinkertainen puutarhapenkki, +jonka säleitten väliin oli pistetty muuan kirja. Sade, aurinko ja +tuuli olivat pidelleet sitä hyvin pahasti. Vedettyäni sen esiin näin +sen olevan ranskalaisen romaanin, jonka kannen sisäpuolelle oli +kirjoitettu: Emily. + +HYLÄTTY SAARI + +Siitä kunnosta missä kirja oli päättelin, että on jo pitkä aika siitä +kuin talon asukkaat ovat lähteneet saarelta ja että heitä senvuoksi +voi jo piankin odottaa palaaviksi. Vaan lähemmin asiaa ajateltuani +tuumin sentään, ettei kirjan ulkoasu voinut olla siitä seikasta minään +todisteena. Muutaman tunnin kestävä sade, tuuli ja auringonpaiste +voivat saada aivan yhtä paljon aikaan. Varmasti voivat seuralaiseni +talon kunnosta paremmin päättää, kuinka kauan asukkaat ovat olleet +poissa. + +Minä lähdin nyt kulkemaan rantaa pitkin ja noin tunnin kuluttua olin +kiertänyt koko saaren ympäri. Mistään muusta seikasta ei olisi voinut +huomata että se oli asuttu, kuin talosta, jonne olimme ottaneet +turvamme. Myöskään en löytänyt muuta pääsytietä saareen kuin sen +rautatangoilla suletun väylän, jota olimme tulleet. + +Palattuani takaisin huvilaan huomasin, että mrs Lecks ja mrs Aleshine +olivat ahkerasti työskennelleet koko aamupäivän. He olivat alkaneet +hoitaa taloutta oikein järjestelmällisesti ja jo jakaneet tehtävätkin +keskenään. Mrs Aleshinen, joka ylpeili keittotaidollaan piti pitää +huolta ruuanlaitosta ja mrs Lecks hoitaisi muun osan taloutta sekä +siistisi huoneet. + +He kertoivat minulle tarkasti, miten he olivat järjestäneet, ja kun +minä sanoin, että se viittaa siihen kuin he ajattelisivat oleskella +täällä saarella hyvinkin kauan, lausui siihen mrs Lecks: + +"Kotimaassani voisin sangen tarkasti määritellä pölystä ynnä +muusta kuinka kauan joku perhe on ollut poissa kotoa, vaan pöly +Pennsylvaniassa ja pöly tällä merensaarella, missä ei ole vaunuja +eikä kärryjä, ei ole samallaista. Tämä talo on jätetty sangen hyvään +kuntoon, ja vaikka tosin ikkunat ovat pestävät sekä lattiat ja +rappuset lakaistavat — joka muuten on helppo tehtävä syystä ettei ole +ollenkaan mattoja — ja muutamat muutkin paikat ovat puhdistettavat +sekä kaikkialla on tuuletettava, voi kuitenkin olla niin, ettei siitä +ole kovinkaan kauan kuin asukkaat matkustivat, jonkavuoksi he eivät +suinkaan palaa pian. Mrs Aleshine ja minä olemme tästä keskenämme +keskustelleet sekä tulleet siihen johtopäätökseen, että viisainta on +hoitaa taloutta aivan kuin meidän pitäisi asustaa täällä kuukauden tai +pari. Voipa kestää vielä kauemminkin, ennen kuin herrasväki palajaa. Ja +olenpa varma siitä, että he ovat tyytyväiset löytäessään kotinsa niin +hienona kuin nukkekaapin, ikkunat niin kirkkaina ja lattiat kiiltävinä, +eikä tomunhiukkasta pidä missään nähtämän." + +"En minäkään luule, että heillä on mitään valitettavaa", lisäsi mrs +Aleshine. "Minä käsitän tämän yhdeksi jaksoksi meidän matkassamme. Emme +me tosin tällä tavoin tule yhtäkään kukonaskelta lähemmäksi Japania, +vaan se ei ole minun eikä sinun vikasi, yhtä vähän kuin teidänkään, +mr Craig. Me olemme maksaneet piletin Japaniin saakka, mutta meidän +syymme se ei ollut, että laivaa ohjattiin huonosti ja se upposi. Emme +ole halunneet tulla tänne, mutta täällä me nyt olemme, ja tahtoisinpa +tietää, ken olisi oikeutettu meitä siitä soimaamaan." + +"Ja koska me kerran täällä olemme", virkkoi mrs Lecks, "niin +hoitakaamme kaikkea parhaan kykymme mukaan." + +"Jos tämä saari", puuttui jälleen puheeseen mrs Aleshine, "hiljalleen +uisi Japania kohti, oleskelisin minä mieluummin tällä kuin +höyrylaivalla, missä niillä ei ole enempää käsitystä ruoanlaitosta kuin +ruorin hoitamisestakaan." + +"Minusta", virkoin minä, "olette te tuumineet ja järjestäneet kaikki +sangen viisaasti. Vaan mitenkähän on ruokavarojen laita? Onko niitä +tarpeeksi voidaksemme oleskella täällä pitemmänkin ajan?" + +"Olemme löytäneet lähes tynnörillisen jauhoja", vastasi mrs Aleshine, +"ja sitäpaitsi on olemassa sangen paljon teetä, kahvia ja sokeria +sekä ruukut ja tinalaatikot ovat kaikki täynnä hyviä aineksia. Tässä +vieressä on jonkinlainen kellarin tapainen, joka on verrattain hyvä +säilytyspaikka ja josta löysin suurehkon astiallisen voita." + +"Minulle te ette ole jakaneet mitään työtä", sanoin minä. "Enhän minä +voi kulkea ympäri joutilaana ja katsella, miten te aherratte." + +"Täällä sisällä ei teillä ole mitään tehtävää", virkkoi mrs Lecks, +"vaan jos teillä on halua mennä puutarhaan ja katsoa, voisitteko +siellä tehdä jotain tai voisitteko sieltä saada jotain — jos nimittäin +puutarhanhoidosta mitään ymmärrätte — olisi tietysti tavattoman hauskaa +saada tuoreita vihanneksia." + +Minä vastasin, että olin huvin vuoksi työskennellyt puutarhatöissä +hyvinkin paljon sekä että mielelläni koetan saada nyt täällä jotain +toimeksi. + +Tämä keskustelu tapahtui alakerroksen käytävässä, jota mrs Lecks oli +juuri "vähäsen siivonnut". Pölyriepu kädessään istahti hän nyt eräälle +tuolille ja kääntyi minun puoleeni. + +"Vielä on muuan asia", lausui hän, "josta mrs Aleshine ja minä olemme +puhuneet keskenämme. Mitään päätöstä emme vielä ole tehneet, sillä +meidän mielestämme sen tekeminen olisi ollut vääryys teitä kohtaan +ja sitäpaitsi tahdomme kuulla, mitä teillä on siihen sanomista Mrs +Aleshine ja minä olemme olleet pakotetut alistumaan moniin suruihin ja +koettelemuksiin maailmassa ja meidän on täytynyt vaeltaa sellaisiakin +teitä, joita emme olisi tahtoneet kulkea, vaan aina me olemme +koettaneet pitää kiinni niistä tavoista, joihin olemme kasvatetut ja +siinä pyrkimyksessämme me olemmekin onnistuneet. Kun aviomiehemme +kuolivat ja jättivät meidät yksinämme, Aleshinen poikansa kera ja minut +ilman ainoatakaan lasta, joka seikka ehkä oli hyväkin, sillä emmehän +tiedä, minkälainen hänestä olisi tullut — —" + +"Niin, se on totta", keskeytti hänet Aleshine, "sillä hänhän olisi +voinut joutua johonkin kauppahuoneeseen Venäjälle, ja silloin tulisi +sinun ja minun matkustaa aivan eri tahoille." + +"Kun miehemme kuolivat", jatkoi mrs Lecks, "jättivät he meille juuri +niin paljon, että nipin näpin tulemme toimeen, ja me emme suinkaan +koskaan unohda heitä, emmekä sitä mitä he tekivät ja ajattelivat, yhtä +vähän kuin olemme unohtaneet, mitä meidän vanhempamme tekivät ja mitä +he, ajattelivat." + +"Se on totta, se on totta!" huudahti mrs Aleshine suurella ponnella ja +lämmöllä. + +"Nyt on siten", jatkoi mrs Lecks yhä edelleen, "ettemme me laisinkaan +tiedä, minkälaisen kasvatuksen te, mr Craig, olette saanut — niin, +emme tiedä teistä muuta kuin että te olette ollut tavattoman hyvä ja +kohtelias meitä kohtaan, aivan kuin olisitte sukulaisemme, ja ettemme +me suinkaan olisi päässeet tänne ilman teidän apuanne. Senvuoksi olemme +mrs Aleshine ja minä sopineet keskenämme, että me jätämme tämän asian +kokonaan teille ja me teemme aivan niin kuin te määräätte. Kun me +molemmat lähdimme tälle matkalle, ajattelimme, ettei siitä suinkaan +koituisi mitään ruusujen päällä kulkemista, niin kuin sanotaan, ja +kuten nyt olemme saaneet kokea, ei se ole sitä ollutkaan." + +"Ei todellakaan!" huudahti mrs Aleshine. + +"Kuulkaahan siis, mr Craig", jatkoi mrs Lecks aina edelleen, "jos te +nyt sanotte, että päivällisen tulee olla valmis kello kaksitoista +päivällä, johon aina olemme tottuneet, tai kello kuusi iltapäivällä, +jolloinka laivassa aterioitiin — en kuitenkaan voi käsittää, kuinka +ihmiset saattavat ruoka-ajat kääntää päinvastoin kuin ne ovat — +niin taivumme me kyllä kumpaankin. Ja jos te _todellakin_ haluatte +päivällistä vasta kello kuusi, emme me siitä ollenkaan valita, vaikka +siitä mitä muuten ajattelisimmekin." + +Kuultuani lopun tuosta puheesta olin vähällä purskahtaa nauramaan, +mutta molempien naisten vakavat katseet saivat minut hillitsemään +itseni. He odottivat nähtävästi hyvin rauhattomina minun vastaustani. +Minä kiirehdinkin senvuoksi vakuuttamaan olevani myöskin sitä mieltä, +että päivällinen oli syötävä kello kaksitoista. + +"No, sehän on mainiota!" huudahti mrs Aleshine, ja hänen lihavat +kasvonsa oikein loistivat. Samalla kertaa peitti tyytyväisyyden ilme +mrs Lecks'in naaman. + +"Nyt minä riennän ruoanlaittoon", virkkoi mrs Aleshine. "Me emme +tietäneet, pitikö siitä tulla aamiaispäivällinen vaiko päivällinen +ennen kuin olimme saaneet kuulla teidän mielipiteenne, niin että tänään +saatte nyt hiukan varrota, vaan huomisesta alkaen tapahtuu kaikki +täsmälleen ja järjestyksessä. Huomenaamulla minä nousen oikein aikaisin +ja suoritan kelpo leipomuksen, ja siitä saatte olla varmat, että +jok'ikinen ilta saatte palasen lämmintä lihaa." + +Iltapäivällä menimme me kaikki kolme katsomaan puutarhaa, jossa +näkyivät huolellisen viljelyksen jäljet, vaikka siellä nyt useissa +paikoin rehoittikin rikkaruoho. Siellä kasvoi useita meille +tuntemattomia kasveja, vaan löysimmepä sieltä tomaattiköynnöksiäkin, +jotka olivat vaipuneina hedelmiensä alle, useanlaatuisia herneitä sekä +perunamaan, josta näkyi jo otetun perunoita koko joukon. + +Mrs Aleshinen ehdittyä puutarhan toiselle puolen päästi hän +ilohuudahduksen. Me riensimme hänen luokseen ja näimme hänen seisovan +parsaheinäviljelysmaan vieressä. + +"Katsokaa", virkkoi hän täynnä riemua, "jos ei mikään muu niin ainakin +tämä seikka todistaa, että tämän talon asukkaat ovat kristityitä. Enpä +luule olevan olemassa parsaheinää viljeleviä pakanoita." + +"Siitä olin minä jo varma silloin kun löysimme leivospulveria", lausui +mrs Lecks. + +"Niin mutta tämä tekee asian vielä varmemmaksi", sanoi hänen +ystävättärensä, "Mihin kirkkoon he kuuluvat, sitä en voi sanoa +parsaheinän nojalla, vaan epäjumalia eivät he ainakaan palvele." + +Seuraavana aamuna ojensin minä kiltille mrs Aleshine'lle suuren korin +täynnä vihanneksia ja samana päivänä saimme me vallan herkullisen +päivällisen. Se seikka, ettei se ollut katettu keittiöön, vaan +ruokasaliin, sai minut hiukan hämmästymään. + +"Minun ja mrs Aleshinen mielestä", lausui mrs Lecks selittäen, "ei +sovi teille eikä meillekään aterioida keittiössä. Täällä sitävastoin +on somat pöytäliinat, kauniita laseja ja porsliineja sekä veitsiä, +haarukoita ja lusikoita, jotka eivät tosin ole täyttä hopeata, +vaan mahdollisimman siististi ja hyvin hopeoidut. Ette te emmekä +mekään ole palvelusväkeä, joten keittiö ei ole oikea paikka meidän +aterioidaksemme." + +"Aivan niin", virkkoi mrs Aleshine. "Me maksoimme ensiluokan piletit ja +sopimuksen mukaan piti meillä olla yhtä hyvä kuin muillakin." + +"Sen seikan en luule olevan tekemisissä tämän kanssa, Barb'ra +Aleshine", virkkoi mrs Lecks, "siliä höyrylaiva-yhtiö ei muiden +mukavuuksien mukana luvannut aterioita autiolla saarella." + +"Emme me ole pyytäneetkään päästä tänne", sanoi mrs Aleshine, "ja jos +ne olisivat ohjanneet laivaa huolellisesti, emme olisi myöskään tänne +joutuneet." + +Lopetettuamme päivällisen, työnsi mrs Lecks tuolinsa pöydästä hieman +ulommas ja istui muutaman minuutin ajatuksiinsa vaipuneena, kuten hänen +tapansa oli ennen kuin hän lausui jotain tärkeätä. + +"On sitten vielä eräs seikka", virkkoi hän, "jota olen tullut +ajatelleeksi, vaikken ole siitä vielä maininnut edes Aleshinelle. +Meillä ei ole oikeutta syödä kaikkia niitä ruokavaroja, jotka kuuluvat +tämän taion omistajalle, ilman että suoritamme niistä maksun. Onhan +kuitenkin luonnollista, ettemme me tahdo kuolla nälkään, kun kerran +on olemassa ruokaa, emmekä myöskään halua maata kovalla maalla ja +taivas'alla, kun sisällä talossa on mukavat sängyt. Mutta kun me nyt +siis tämän talon varoja ja tavaroita kulutamme, on meidän siitä +suoritettava maksu — tahtoo sanoa: jos meillä on rahaa maksaa — ja +mrs Aleshinella sekä minulla on rahaa. Mentyämme alas laivan hyttiin +valmistautumaan venematkaa varten oli ensimäinen tehtävämme pistää +rahakukkaromme taskuihimme. Setelirahamme ovat ommeltuina kiinni +leninkiemme vuorin alle, ja jos ette te, mr Craig, tulleet ottaneeksi +rahaa mukaanne, voimme me kyllä lainata teille niin paljon kuin +tarvitsette." + +Minä kiitin tarjouksesta, mutta ilmoitin samalla ottaneeni kaikki +rahani mukaani. + +"No niin", jatkoi mrs Lecks, "minun mielestäni on meidän suoritettava +maksu ruoasta ja asunnosta säännöllisesti joka viikko. En tiedä, +paljonko tällaisella seudulla on tapana maksaa, vaan minun +kotiseudullani ainakin saa hyvän asunnon ja maukasta ruokaa kuudella +dollarilla viikossa." + +"Niin, kun huoneessa asuu kaksi, vaan mr Craigiile, jolla on yksityinen +huone, tulee se kalliimmaksi", virkkoi mrs Aleshine. + +"Se ei ole hänen syynsä, ettei hänellä ele täällä veljeä eikä ketään +hyvää ystävää, joka asettuisi asumaan samaan huoneeseen ja maksaisi +puolet", lausui mrs Lecks vissi ankaruus äänessään. "Hänen huoneensa +ei sitäpaitsi ole suurikaan, joten hänen minun mielestäni ei tarvitse +maksaa paljonkaan enemmän. Seitsemän dollaria viikossa on minusta +kohtuullinen määrä." + +"Sinun täytyy myöskin ottaa huomioon", lausui mrs Aleshine, "että me +valmistamme ruoan sekä toimitamme kaikki taloustehtävät." + +"Siihen juuri aion tulla", vastasi mrs Lecks. "Jos nyt olisi siten, +että mrs Aleshine ja minä hankkisimme itsellemme palveluspaikan +— jota me emme kuitenkaan tee, elleivät olosuhteemme muutu aivan +toisenlaisiksi kuin ne nyt ovat — —." + +"Se on totta!" lausui mrs Aleshine vakavasti. "Mutta jos meidän toden +teolla olisi mentävä palvelukseen, emme voisi ottaa huonompaa palkkaa +kuin vähintäin kaksi dollaria viikossa. Näin ollen maksaisimme me siis +vain neljä dollaria viikossa." + +"Entä mr Craig?" kysyi mrs Aleshine. "Ei suinkaan hänkään tee työtä +puutarhassa ilman mitään!" + +"Viisikymmentä centiä päivässä on vähin määrä mitä työmiehelle +voidaan maksaa", virkkoi mrs Aleshine, "eikä hänen silloin tarvitse +työskennellä edes koko päivää. Mr Craigin viikkomaksusta on näin ollen +vähennettävä kolme dollaria, joten hän siis joutuu maksamaan yhtä +paljon kuin mekin." + +Minä selitin olevani täysin tyytyväinen tähän sovitteluun, vaan +mrs Aleshinen mielestä ei kaikki tämä näyttänyt olevan täysin +oikeudenmukaista. + +"Palvelijatar saa aina paitsi palkkaansa myös vapaan ruoan ja asunnon", +virkkoi hän, "ja samoin on laita puutarhurinkin." + +"Tämän talon omistajat ovat siis velvolliset maksamaan meille +palkkamme, ja kun he tulevat voimme vaatia sitä heiltä, vai mitä, +Barb'ra Aleshine?" + +Tämä teki lopun mrs Aleshinen mutkitteluista, ja hänen ystävättärensä +jatkoi: + +"Tuolla uunin otsalla on ruukku, joka ennen on sisältänyt +itäintialaista inkivääriä, vaan jossa nyt on vain muutamia ruskeeseen +paperipalaan käärittyjä onkikoukkuja. Me tulimme tänne keskiviikkona, +joten sopii, että me joka tiistai-ilta pistämme suorituksemme sinne. +Kun sitten talonväki saapuu tänne ja jos he nostavat melun siitä että +me olemme täällä asuneet ja syöneet heidän ruokavarojaan, sanomme me +vain, että maksu on inkivääriruukussa — ja niin on meidän jokaisen +omatunto puhdas." + +Mrs Lecks'in ehdotus hyväksyttiin sopivana ja oikeudenmukaisena. Ja kun +viikko oli kulunut laskimme me kukin inkivääriruukkuun neljä dollaria. + +Asuessamme huvilassa ei meistä kukaan tahtonut tunkeilevasti päästä +selville omistajien yksityisistä olosuhteista, vaikka olimmekin +siinä suhteessa sangen uteliaita. Oli kuitenkin olemassa paljonkin +mahdollisuuksia tämän uteliaisuutemme tyydyttämiseksi. Vaikka olisimme +tahtoneetkin tirkistää esimerkiksi kirjoituspöydän laatikkoihin tai +lippaisiin emme sitä voineet, sillä ne olivat kaikki lukitut, eivätkä +mrs Lecks ja mrs Aleshine löytäneet mistään edes pienempää käärepaperia +tai nimellä ja osoitteella varustettua käytettyä kirjekuorta. + +Minä kyllä selitin, ettei ollut todennäköistä, että näin kaukaiselle +saarelle saapuisi kirjeitä ja paketteja, vaan he kuitenkin etsivät +innokkaasti sellaisia, sillä — he sanoivat — eihän missään tapauksessa +voinut olla väärin koettaa saada selville niiden henkilöiden nimiä, +joiden talossa he asuivat. + +Kirjastossa oli melkein yhtä paljon ranskalaisia ja englantilaisia +kirjoja. Ainoastaan muutamia saksalaisia oli joukossa. Muutamien +kanteen oli piirretty: Emily ja muutamien: Lucille. Joidenkuiden +ranskankielisten historiallisten kirjojen kanteen oli miehekkäällä +käsialalla kirjoitettu: A. Dusante. + +Me keskustelimme paljon noista nimistä, vaan emme voineet päästä +selville, oliko perhe ranskalainen vaiko englantilainen. + +Säilytyspurkkien ja tinalaatikoiden osoituslipuista näkyi, että ne +olivat peräisin San Franciscosta, mutta siitä ei voinut varmuudella +päättää, mihin kansallisuuteen huvilan omistajat kuuluivat. + +Mrs Lecks'in ja mrs Aleshinen mieliä kiinnitti suuresti se kysymys, +missä sukulaissuhteessa nuo kolme henkilöä olivat toisiinsa nähden. + +"Minä en voi päästä selville", virkkoi viimemainittu, "onko Emily +Lucillen äiti vai hänen tyttärensäkö, tai ovatko he molemmat mr +Dusanten tyttäriä, tai onko hän naimisissa Lucilien kanssa ja Emily on +hänen kälynsä, tai onko hän mr Dusanten sisar eikä Lucilien tai jos hän +onkin heidän iso-isänsä ja he hänen sisarentyttäriä, tai jos Emily on +vanha rouva ja mr Dusanten sekä Lucille ovat hänen lapsiaan, tai jos mr +Dusante onkin vaan perheen ystävä ja asuu täällä vain senvuoksi, ettei +noiden naisten tarvitse oleskella näin autiolla seudulla yksinään. + +"Olkoonpa", virkkoi mr Lecks, "että mr Dusante saapuu tänne +sisarentyttäriensä tai vaimonsa ja tyttärensä tai mrs Dusanten ja +anoppinsa tai sisariensa kera, niin sanomme vain: 'Maksu ruoasta ja +asunnosta on inkivääriruukussa' — tehkööt sen jälkeen sitten mitä +tahansa." + +Luulen, etten minä puutarhurina tehnyt työtä palkkani edestä, sillä +tuskin toimitin mitään muuta kuin poimin ja kannoin sisään naisille +sellaiset hedelmät ja vihannekset, joita voitiin käyttää keittiössä. +Mutta minä koetin muulla tavoin olla hyödyksi. Eräästä kaapista löysin +nimittäin pyssyn ja ampumatarpeita, ja tapahtuipa sen jälkeen usein, +että palasin kotiin mukanani pari ammuttua lintua. + +Muutamat hylkäsi mrs Aleshine käyttökelvottomina, vaan toisista hän +kyllä suurella taituruudella valmisti makeita paisteja. + +Aikaisemmin mainitsemamme maallenousupaikan lähistöllä löysin palmujen +suojasta pienen venesuojan. Sen kattoon oli hinattu pieni soutuvene, +jonka minä heti laitoin käyttökuntoon. Minulla olikin sen jälkeen +monta hauskaa hetkeä soudellessani kallioluotojen välissä. Samasta +venemajasta löysin myös kalastustarpeita ja kun karien luona uiskenteli +runsaasti kaloja, käytin minä pyydyksiä suurella menestyksellä. + +Saapuessani kalasaaliini kera keittiöön oli mrs Aleshine paljon +tyytyväisempi kuin silloin kun toin hänelle lintuja. + +"On kyllä kaloja, jotka lajinsa puolesta ovat parempia kuin toiset", +lausui hän, "vaan kala on joka tapauksessa aina kala, ja jos niitä +kerran onnistutaan saamaan vedestä ylös voi niitä myös syödä. Mutta +sama ei ole lintujen laita. Mahdotonta on sellaisen päättää, joka +niitä ei ole ennen nähnyt, mitkä niistä ovat haukkojen, mitkä pöllöjen +tai mitkä varisten sukua. Ja jos minä kerran saan päähäni, että ne +polveutuvat jostain moisesta suvusta, ei minun vatsani voi sietää niitä +laisinkaan." + +Soutaessani kotiin eräänä iltapäivänä näin suureksi ihmeekseni mrs +Lecks'in ja mrs Aleshine'n seisovan valkamassa minua vastassa. Tämä oli +jotain varsin harvinaista, sillä he olivat molemmat sangen työteliäitä +naisia, eivätkä juuri koskaan kuluttaneet aikaa turhaan. + +Olin sangen utelias tietämään, miksi he nyt noin seisoskelivat +työttöminä, ja minä soudin kiireemmän kaupalla rantaan. + +Saavuttuani niin lähelle että saatoin kuulla mitä he sanoivat, virkkoi +mrs Aleshine täynnä tyytyväisyyttä: + +"Nyt tulevat Dusantet." + +Alhaisen veden vuoksi en voinut veneestäni nähdä merelle, jonka vuoksi +minä kiskaisin nopeasti veneen maihin ja juoksin laiturille. Ja aivan +oikein, noin engl. penikulman päässä valtamerellä läheni saartamme +vene, joka arveluni mukaan oli hyvin suuri. + +"No nyt, Barb'ra Aleshine", virkkoi mrs Lecks, "saat kohta tietää, +ovatko ne hänen sisarentyttäriään tai tyttäriään tai onko toinen niistä +hänen vaimonsa ja toinen kälynsä, tai mitkä kaikki perhesuhteet sinä +oletkin ottanut huomioon." + +"Niin kyllä", lausui mrs Aleshine, "ja vielä lisäksi saamme +tietää, ovatko he tyytyväiset maksuihimme, jotka olemme panneet +inkivääriruukkuun." + + + + +KOLMAS LUKU. + +Uusia vieraita saarella. + + +Veneen lähestyessä huomasimme siellä olevan viisi henkeä. Pian +eroitimme myöskin, että peräpuolella istuva henkilö oli nainen, mutta +vaikka olisimme kuinka siristäneet silmiämme emme nähneet muita samaan +sukupuoleen kuuluvia. + +"Sehän on harmillista", virkkoi mrs Aleshine, "sillä minä olen paljon +itsekseni tuuminut, kummastahan tulen pitämään enemmän, Emilystä vaiko +Lucillesta, ja nyt kun heistä tulee tänne vain toinen, en niinollen +pääsekään siitä seikasta selville." + +Vene läheni lähenemistään ja kohta taisivat naiset sanoa, että mr +Dusante oli vanhahko mies ja että perässä istuva nainen oli nuori ja +luultavasti hänen tyttärensä. + +"Voihan olla niin", virkkoi mrs Aleshine, "että äiti — Emily tai +Lucille, kumpi se nyt heistä lieneekään — ori kuollut ja senvuoksi he +palaavat tänne ennen kuin pitikään." + +"Minä toivon, ettei asia ole niin", lausui mrs Lecks, "sillä täällähän +he näkevät paljon hänelle kuuluvia esineitä, ja se seikka vain lisää +heidän suruaan." + +"Myöskin on voinut käydä niin", virkkoi mrs Aleshine, "että Emily +tai ehkä Lucille on mennyt naimisiin ja matkustanut aviomiehineen +pois, vaan kun hän on saanut pikkusen, palaa hän kyllä tänne, jotta +lapsi saa hengittää raitista meri-ilmaa, mikä ehdottomasti on hänelle +terveellistä. + +"Aiotko sinä todellakin asua täällä niin kauan?" kysyi mrs Lecks, +luoden ystävättäreensä ankaran silmäyksen. + +"Sen seikan päättäminen ei ole minun vallassani", vastasi mrs Aleshine. +"Mutta sen minä sanon, että toivoisin heidän muistaneen tuoda mukaan +saippuaa, sillä se alkaa jo olla lopussa." + +Tämän keskustelun aikana olin minä ihmetellyt, kuinka huvilanomistajat +saapuvat saarelleen tuolla tavoin. Miksi he tulevat avonaisella +veneellä? Ja mistä he tulevat? Missä asuivatkin, niin ei voisi uskoa, +että he saapuisivat soutuveneellä. + +Koko huvilasta ja sen sisustuksesta saattoi päättää, että sen +omistajat olivat varakkaita sekä tottuneet mukaviin ja miellyttäviin +elämäntapoihin. Senvuoksi saattoi otaksua, että he saapuisivat saareen +omalla höyrylaivallaan, johon myös mahtuisi ruokavaroja sekä muita +tarpeita heidän täällä olo-ajakseen. Mutta siinä veneessä, joka nyt +lähestyi saaren rantaa näkyi tuskin ainoatakaan kääröä tai pakettia. +Vähitellen tulin yhä varmemmaksi siitä, etteivät lähestyjät suinkaan +olleet saarella olevan talon omistajia. + +Ei se kuitenkaan ollut sanottu, sillä enhän oikeastaan tietänyt yhtään +mitään — voihan olla mahdollista, että heille oli sattunut joku +onnettomuus. Joka tapauksessa oli minun velvollisuuteni mennä heitä +vastaan väylän suulle, sillä elleivät he saisi irti rautatankoja eivät +he pääsisi sisään, ja siinä tapauksessa olisi minun toimitettava heidät +saarelle. + +Sanallakaan mainitsematta epäilyksestäni hyppäsin veneeseen ja soudin +väylälle. + +Rautatankoja oli useampia kuin olin luullut ja ne olivat asetetut +niin, että oli mahdotonta päästä saarelle veneellä, olipa vesi kuinka +matalalla tai korkealla tahansa. + +Muutaman minuutin perästä näin heidän veneensä hiljalleen liukuvan +kalliosärkkien väliin. Samalla hetkellä esti ensimäinen rautatanko +heitä pääsemästä eteenpäin. + +"Hohoi!" huusi useita miehiä yhtä aikaa. + +"Hohoi!" huusin minä vastaan. "Onko teillä avaimia rautalukkoihin?" + +Muuan paksu, jäntevä, punapartainen mies nousi seisomaan perätuhdolle. + +"Avaimia?" virkkoi hän. "Mitä avaimia?" + +"Vai niin, ette siis olekaan täältä?" lausuin minä. "Keitä olette?" + +Silloin nousi myöskin se herra, joka istui nuoren naisen vieressä. Hän +oli vanhahko mies, pitkä ja kapea, ja noustessaan seisomaan oli hän +vähällä kaatua eteenpäin. + +"Parasta on että pysytte istumassa, sir", virkkoi punapartainen, joka +kaikesta päättäen oli perämies. "Istuessanne hiljaa voitte puhua +paremmin." + +Vanha herra istuutuikin jälleen, kääntyen minun puoleeni seuraavin +sanoin: + +"Olen pappi ja nimeni on Enderton ja olen äskettäin ollut +lähetyssaarnaajana Nan-fu-tschang'issä Kiinassa, sekä tämä on minun +tyttäreni, miss Enderton. Olemme matkalla Sandwich-saarten ohi +Yhdysvaltoihin ja olimme lunastaneet piletit purjelaivalla Honoluluun. +Noin kaksi viikkoa sitten vahingoittui laivamme — —" + +"Mädäntynyt keulamasto taittui myrskyssä", keskeytti hänet +punapartainen mies. "Alus oli vanha ja sai vuodon." + +"En tietänyt, että masto oli mädäntynyt", virkkoi pappi, "vaan +ensimäistä päivää lukuunottamatta, jolloin tuuli oli myötäinen, +on laivamme kulkenut tuskin ollenkaan eteenpäin. Ja vielä lisäksi +pumppasivat merimiehet vettä laivasta yötä päivää, niin että oli aivan +mahdoton nukkua. Sitäpaitsi olivat ruoka-ajat aivan epäsäännölliset ja +joskus laimiinlyötiin ne kokonaan." + +"Nälkä alkoi kouristaa vatsaa", pisti väliin tuo punapartainen. + +"Voitte helposti käsittää", jatkoi vanha herra, "että minun ja +tyttäreni oli mahdoton jäädä laivaan, jonka ainoat matkustajat me +olimme. Minä pyysin senvuoksi kapteenia laskemaan meidät maihin +lähimmälle rannalle, ja viikon kestäneen viivyttelyn ja estelemisen +jälkeen suostui hän viimeinkin tekemään sen." + +"Hän ei voinut tehdä sitä ennen kuin olimme tarpeeksi lähellä maata", +lisäsi punapartainen. + +"Kapteeni sanoi minulle", virkkoi pappi, "että tämä saari on asuttu ja +että minä täällä voin saada katon pääni päälle sekä rauhaa ja lepoa +siksi kunnes ehditään lähettää laiva Honolulusta minua hakemaan. Ja hän +jätti minulle tämän veneen sekä kolme merimiestä, joista yksi on veneen +päällikkö." Samalla osoitti hän punapartaista miestä. + +"Olemme soutaneet aikaisesta aamusta saakka. Sitäpaitsi olemme +nauttineet hyvin vähän ruokaa ja meidän on ollut kestettävä monet +vastukset. Nyt, sir, olette kuullut historiani, ja minä kysyn teiltä +lähimmäisenä, tahdotteko edelleenkin pitää vesiporttinne meiltä +sulettuina?" + +"Minä en ole sulkenut portteja", sanoin minä, "ja mielelläni ne +aukaisisin, jos vain voisin. Saavuin tänne kaksi viikkoa sitten parin +muun kanssa laivalta, joka joutui haaksirikkoon." + +"Mitenkä sitten pääsitte saarelle?" kysyi punapartainen mies. + +"Meidän veneemme upposi ja nähtyämme tämän saaren uimme me tänne +pelastusvöiden avulla, joten me helposti pääsimme sukeltamaan +rautatankojen alitse." Molemmat soutajat kääntyivät heti ja katsoivat +minuun. He olivat kumpikin mustapartaisia miehiä ja huudahtivat +samassa: "Tuhat tulimmaista!" + +"Mutta suotta on minun jatkaa teille kertomustani onnettomuudestamme", +virkoin minä. "Tärkeintä on saada teidät nyt heti maihin ja järjestää +olonne niin mieluisaksi kuin mahdollista." + +"Aivan oikein!" virkkoi veneen päällikkö. Ja molemmat soutajat +säestivät: "Aivan oikein!" + +Se rautatanko, joka esti heidän venettään pääsemästä edemmäs, oli aivan +veden pinnalla, ja noin kuuden jalan päässä siitä esti minua pääsemästä +heidän luokseen toinen tanko, joka oli noin jalan korkeudella vedestä. +Äsken tulleiden veneessä oli muutamia irroitettavia pohjalautoja +ja päällikkö antoi nyt nostaa esiin pari sellaista, jonka jälkeen +ne asetettiin sillaksi, jonka toinen pää oli tuon suuremman veneen +keulassa sekä toinen minun pikku alukseni edessä olevalla rautatangolla. + +"Kas noin!" virkkoi päällysmies. "Antakaamme neidin mennä ensin!" Vanha +herra nousi, ikäänkuin tahtoisi hän ensin kulkea siltaa pitkin, mutta +punapartainen mies johtikin sitä ennen tyttären, joka ei vielä ollut +lausunut sanaakaan, lautojen päälle, ja hän kulki toisen merimiehen +tukemana sillan toiseen päähän, jonka jälkeen minä autoin hänet +veneeseen. Sitten tuli hänen isänsä ja minä soudin heidät maihin. + +Mrs Aleshine ja mrs Lecks tulivat heitä vastaan mitä ystävällisimmin. + +"Mr Dusante, luullakseni?" virkkoi mrs Lecks. + +Ja mrs Aleshine kuiskasi minulle innokkaasti: "Onko hän Emily vaiko +Lucille?" + +Niin nopeasti ja lyhyesti kuin suinkin selvitin minä heille asian +laidan. Parin minuutin ajan seisoivat he aivan tuppisuina. Mikään +tähänastinen tapaus — ei edes haaksirikko, pelastusveneen uppoaminen +eikä matkamme pelastusvöiden varassa — ollut hämmentänyt heitä niin +paljon kuin Dusanten perhekysymyksen jääminen ratkaisematta. Merimatka +oli ollut heille jotain aivan uutta, merkillistä ja outoa, mutta +milloinkaan eivät he olleet voineet aavistaa, että kohtalo voisi +valmistaa heille sellaisen pettymyksen kuin nyt. + +Tapahtuman jälkeen pääsivät rouvat kuitenkin pian jälleen tasapainoon +ja he johtivat monin ystävällisin sanoin lähetyssaarnaajan tyttärineen +huvilaan, kun minä taas palasin auttamaan merimiehiä saamaan alusta +maihin. + +Minä löysin heidät paraillaan kiinnittämässä venettään, etteivät aallot +ruhjoisi sitä kallioita vasten. + +"Tuumimme ensin", virkkoi punapartainen mies, kun he vihdoinkin +olivat kiivenneet minun veneeseeni, "ettei ollut totta mitä meille +ilmoititte, nimittäin ett'ette ole isäntä tällä saarella ja ettei +teillä ole avaimia tankojen rautalukkoihin, mutta sitten ajattelimme, +että jos kerran olisitte voinut lukot avata, ette olisi viitsinyt nähdä +tällaista vaivaa meidän maihin pääsemiseksemme." + +Minä kerroin nyt tarkemmin koko seikkailumme, ja miehet hämmästyivät +suuresti kuullessaan, että onnettomuustovereinani oli kaksi +naishenkilöä. + +Kysymykseeni, miksi he olivat tulleet tälle saarelle, vastasivat +merimiehet kapteeninsa saaneen kuulla, että tämä oli asuttu, vaan +lähemmin hän ei tietänyt, keitä täällä asui. Ja kun vallitsevan +merenkäynnin vuoksi oli mahdotonta laivalla lähestyä saarta, eikä +kapteeni sitäpaitsi halunnut poiketa suunnastaan, päätti hän mieluummin +luovuttaa pois kolme miestään kuin pitää lähetyssaarnaajaa tyttärineen +enää päivääkään laivassa. + +"Katsokaa, sir", lausui veneen päällikkö samassa kun nousimme maihin, +"pappi ei tahtonut millään saada päähänsä, että ruokavarat olivat +vähissä ja että aluksemme vuoti kuin seula, vaan hän vain riiteli ja +napisi, joten hänestä koitui meille lopuksi pahempi kiusa kuin sisään +tunkeva merivesi ja huonot laivakorppumme yhteensä, ja ellei hänen +torailemisestaan olisi päästy, olisi hän saattanut tulla heitetyksi +haikalojen ruoaksi. Sen vuoksi että meidät lähetettiin pois sai +jälellejäänyt miehistö kolme puolta ruoka-annosta lisää, ja se vaikutti +hyvää niin tukalassa asemassa." + +Saavuttuamme huvilaan vein minä miehet keittiöön, missä mrs Aleshine jo +oli valmistanut hyvän aterian ja kohta istuikin nuo kolme merimiestä +tyytyväisenä runsaasti katetun pöydän ääressä. Mrs Aleshine piti huolta +siitä, ettei heiltä saanut mitään puuttua, tehden samalla heille +lukemattomia kysymyksiä. + +Ennen kuin he olivat lopettaneet aterian saapui mrs Lecks'kin keittiöön. + +"Olen luovuttanut papille ja hänen tyttärelleen kaksi etummaista +makuuhuonetta", sanoi hän, ensin hyvin ystävällisesti tervehdittyään +merimiehiä. "Mrs Aleshine ja minä kiirehdimme nimittäin huvilaan +laittamaan kaikki järjestykseen samalla kun te läksitte veneellä +tulijoita vastaan. Nuori neiti oli kovin väsynyt ja olikin sangan +iloinen saadessaan teetä ja päästessään kömpimään sänkyyn. Vaan pappi +tahtoi välttämättömästi saada löysäksi keitetyitä munia, ja kun minä +sanoin, ettemme olleet löytäneet saarelta kanatarhaa, katsoi hän minuun +ikäänkuin hän ei uskoisi minua, vaan ajatteli, että minä piilotin munat +myydäkseni ne." + +"Sepä lystikäs ajatus täällä keskellä valtamerta!" virkkoi mrs Aleshine. + +"Jos hän lakkaa puhumasta teille löysäksi keitetyistä munista, madame", +lausui punapartainen mies kunnioittavasti, "niin kiittäkää siitä +taivaallista luojaanne." + +"Niin, kiittäkää", lisäsivät molemmat toiset merimiehet. + +Miss Ruth Endertonia eikä hänen isäänsä näkynyt ennen kuin seuraavana +päivänä aamiaisella. + +Nuori neiti teki hyvin miellyttävän vaikutuksen. Hän oli pienikokoinen, +hento ja sorea. Hänen käytöksensä oli avonainen ja miellyttävä ja hän +saavuttikin heti suuren armon mrs Lecks'in ja mrs Aleshine'n edessä. + +Mr Enderton taas oli aivan toisen luonteinen. Hän oli kylmä, +turhantarkka herrasmies, joka piti niin suuressa määrin huolta vain +omasta persoonastaan, että hän tuskin huomasi, mitä hänen ympärillään +tapahtui. Oikeastaan ei hän pohjaltaan ollut paha, ja yleensä oli +hän rauhallinen, vaan hän pani todellakin niin vähän huomiota +ympäristöönsä, ettei hän voinut käsittää, kuinka hänen tavalliset +jokapäiväiset elintapansa voisivat häiriytyä. En ollenkaan ihmetellyt, +että hän oli saattanut elämän vuotavalla laivalla paljon ikävämmäksi +kuin se muuten olisi ollut. + +Elämään saarella näkyi hän olevan sangen tyytyväinen ja mrs Lecks'ia, +mrs Aleshine'a sekä minua piti hän saaren omistajina, ollen nähtävästi +unohtanut tai oli jättänyt kokonaan huomioonottamatta kertomukseni +siitä, miten olimme saarelle joutuneet. + +Heti niin pian kuin mrs Lecks katsoi suinkin sopivaksi — ja sen +hän teki jo ensimäisenä aamupäivänä — mainitsi hän mr Endertonille +siitä maksusta, jonka heidän tuli suorittaa Dusanteille. Hän teki +selvää, mitenkä me puolestamme olimme järjestäneet asiat, ja virkkoi, +että koska mr Endertonilla ja hänen tyttärellään oli huvilan paraat +makuuhuoneet, piti heidän hänen mielestään suorittaa viisitoista +dollaria viikossa niistä molemmista. + +"Vaan jos teidän tyttärenne", jatkoi hän, "voisi toimittaa taloudessa +jotain hyödyllistä — vaikken tosin käsitä, mitä hän tekisi, koska +mrs Aleshine ja minä suoritamme kaikki tehtävät — niin voisimmehan +ehkä keksiä hänelle jotain. Mutta te itse ette voi tehdä mitään, +ellette tosin pidä saarnaa joka sunnuntai, vaan kun emme tiedä, mihin +kirkkokuntaan Dusantet kuuluvat, niin olisi väärin kuluttaa heidän +varojaan sellaisen uskonnon opettamiseen, johon he eivät usko." + +Koko tätä ehdotusta vastusti mr Enderton. "Tullessani tänne", +virkkoi hän, "luulin, ettei minun tarvitsisi maksaa mitään olostamme +täällä. Muuten ovat hintanne mielestäni aivan liian kalliit. +Nan-fu-tschang'issa maksoi, jos muistan oikein, kaikkein paras +täysihoito vain kaksi à kolme dollaria viikossa." + +"Tarkotukseni ei ole ehdottaa mitään, mikä ei tunnu +oikeudenmukaiselta", vastasi mrs Lecks, "vaan niin kauan kuin meillä on +vähänkään omaatuntoa jälellä en aio istua täällä ja katsella, mitenkä +Dusantet häviävät Kiinan alhaisten hintojen nojalla." + +"En tiedä mitään Dusanteista", virkkoi mr Enderton, "vaan minä en halua +maksaa viittätoista dollaria viikossa itseni ja tyttäreni puolesta." + +Tätä mielipiteiden vaihtoa kesti kauan ja jatkettiin yhtä innokkaasti +molemmin puolin sekä loppui se vihdoin siihen, että mr Enderton suostui +maksamaan yhtä paljon kuin molemmat rouvat ja minä, eli panemaan joka +viikko inkivääriruukkuun kahdeksan dollaria itsensä ja tyttärensä +puolesta. + +"Ette ehkä ota ollenkaan huomioon", lausui mrs Lecks kylmällä +totisuudella, "että mr Craig, mrs Aleshine ja minä suoritamme täällä +kaikki tehtävät, vaan ei sovi pistää inkivääriruukkuun niitä!" + +"Minä puolestani tiedän", virkkoi mr Enderton, "että minä joka +tapauksessa maksan kohtuuttoman korkean hinnan." + +Päivällisen jälkeen — ja tässä huomautettakoon, ettei kummaltakaan +tulokkaalta tiedusteltu heidän mielipidettään ruokailu-ajoista — +keskusteli mrs Lecks samasta asiasta veneen päällikön kanssa, vaan +se oli pian ratkaistu, sillä kaikilla kolmella merimiehellä ei ollut +yhteensä kuin yksi dollari ja neljäkymmentäkolme centiä, ja ne rahat +halusivat he mielellään säästää tupakkaan, selitti punapartainen. + +Tämän vuoksi päätettiin, että kosk'eivat merimiehet voineet kukaan +maksaa puolestaan, tulisi heidän suorittaa niin paljon työtä kuin +mahdollista — päätös, johon miehet ilolla suostuivat. + +"Pyydämme vain yhtä seikkaa", virkkoi veneen päällysmies mrs +Lecks'ille, "ja se on, ettei meidän tarvitse olla yhdessä papin kanssa. +Me olemme nyt syöneet kolme ateriaa samassa pöydässä kuin hän ja minä +ja toverini olemme yhtä mieltä siitä, että me töintuskin saatamme +sellaista tapaa jatkaa." + +Sen jälkeen saivat miehet syödä kaikki ateriansa keittiössä. Ja +mrs Aleshine, jota heidän seuransa huvitti sangen paljon, aterioi +useimmiten heidän seurassaan. Joskus tuli hän myöskin ruokasaliin +istumaan meidänkin kanssamme, vain näyttääkseen, että hän oli siihen +yhtä oikeutettu kuin muutkin. + +"En todellakaan käsitä", virkkoi mrs Aleshine, "mitä työtä nuo +merimiehet tekisivät. Eivät he tietysti taida puutarhanhoitoakaan, se +on selvä. Lienee senvuoksi parasta antaa heidän vain kalastaa." + +Mrs Lecks'in mielestä tämä oli oivallinen ehdotus ja niin +ilmoitettiinkin miehille, että heidän tulee kalastaa kahdeksan tuntia +kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin. + +Tämä järjestely ei kuitenkaan näyttäytynyt hyväksi, sillä heti +ensimäisenä päivänä saivat he niin runsaasti kaloja, että oli mahdoton +käyttää niitä kaikkia, huolimatta siitäkään, että miehet söivät niitä +mitä parhaimmalla ruokahalulla. He saivat nyt käskyn kalastaa vain niin +paljon kuin tarvittiin, ja muuten auttaa mrs Lecks'ia ja mrs Aleshinea +miten parhaiten taisivat. + +Minä jouduin hyvin pian ystävälliseen suhteeseen miss Ruth Endertonin +kanssa, sillä hän keskusteli yleensä sangen mielellään. + +"Siitä on pitkä aika kun olen saanut jutella kenenkään kanssa", sanoi +hän. + +Hän oli jättänyt Yhdysvallat aivan pienenä, eikä sen jälkeen ollut +nähnyt isänmaataan. Sillä pienellä lähetysasemalla, missä hän oli +kauan asunut, ei hänellä ollut ollut juuri mitään seuraa, ei ainakaan +sellaista, mikä olisi häntä miellyttänyt. Ja nyt oli hän hyvin +ihastuksissaan saada olla ihmisten luona, joiden kanssa hän tuli +toimeen. + +Ei kestänyt kauan ennen kuin hänen ystävyyssuhteenpa mrs Lecks'in, mrs +Aleshinen ja minun kanssani lujittui yhä enemmän. + +Minä tein kaiken voitavani tehdäkseni hänen olonsa niin miellyttäväksi +kuin suinkin. Minä vein hänet soutelemaan kalliosärkkien väliin, opetin +häntä kalastamaan ja osoitin hänelle kaikki saaren kauneudet. + +Mr Enderton ei juuri paljon seurustellut kanssamme, sillä sen jälkeen +kuin hän löysi kirjastohuoneen, vietti hän enemmän aikansa siellä. + +"Teillä on hyvin valikoitu kirjasto, sir", sanoi hän minulle, "vaan +huomaa hyvin pian, ettei teillä ole halua uskonnollisiin eikä +tieteellisiin tutkisteluihin." + +Useat kerrat selitin hänelle, etten minä ollut huvilan enkä kirjaston +omistaja, mutta hän joko unohti sen hyvin pian tai ei kiinnittänyt +mitään huomiota väitteeseeni. + +Kun hän viikon loputtua suoritti maksunsa jätti hän rahat mrs +Lecks'ille. Ja vaikka tämä hänen silmäinsä edessä laski ne +inkivääriruukkuun, huomasin minä hänen siitä huolimatta uskovan, että +hän maksoi mrs Lecks'ille, joka siitä sai ansiota ja voittoa. Hänellä +oli joka tapauksessa mukava asunto sekä kaikki mitä hän tarvitsi — +ja melkein kaikki mitä hän toivoikin, varsinkin mitä tuli ruokaan ja +juomaan. Olin tuskin koskaan nähnyt niin oloihinsa tyytyväistä miestä +kuin hän. + +Myöskin noiden kolmen merimiehen oli hyvä olla. Kuitenkaan eivät +mrs Lecks ja mrs Aleshine pitäneet siitä, että he joutilaina söivät +Dusantein leipää. Kolmen päivän päästä virkkoi mrs Lecks minulle, että +hän aikoi opettaa heille puutarhanhoitoa sekä näyttää miten vihanneksia +oli poimittava. + +"Luonnollisesti vähentyvät teidän tehtävänne näinollen jonkun verran, +vaan kalastamiseen ja halkojen kantoon kuluu merimiehiltä kovin vähän +aikaa, ja jos puutarhatyöt vain tulevat tehdyiksi, on mielestäni samaa +kuka ne tekee. Te saatte enemmän aikaa seurustellaksenne miss Ruthin +kanssa, sillä minun käsittääkseni ei ole mitään mitä hän voisi tehdä +tai mitä hän osaisi tehdä." + +Merimiehet tekivät enemmän kuin mielellään kaikki ne työt, mitkä +mrs Lecks ja mrs Aleshine heille määräsivät, sillä he kunnioittivat +suuresti noita kahta naista. Varsinkin viimemainittu oli suuresti +heidän suosiossaan, ei ainoastaan senvuoksi, että hän niin paljon +oli heidän kanssaan, vaan senkinvuoksi, että hänen käytöstapansa oli +luonnollista ja ystävällistä. Miehet koettivat parhaansa mukaan paitsi +keventää hänen töitään myöskin keksiä kaikkea, mikä saattoi häntä +miellyttää. + +Muuan heistä kiipesi "palmunlehtiviuhkapuuhun", joksi mrs Aleshine +sitä kutsui, ja leikkasi siitä muutamia suuria lehtiä, mitkä hän +sitten oikealla merimiehen tavalla ompeli yhteen viuhkoiksi, jotka +tosin olivat raskaita ja kömpelöitä, vaan jotka — kuten hän väitti — +aikaansaivat täydellisen myrskytuulen, jos hän sellaista halusi. + +Päällysmies pyydysti elävältä kaksi lintua, leikkasi niiltä siivet ja +kulutti monta päivää niiden kesyttämiseen, toivoen, että ne jollain +tavoin korvaisivat kanoja, joiden puutetta mrs Aleshine kovasti valitti. + +Sitäpaitsi tanssi kaksi miehistä hänelle joka päivä englantilaisen +merimiestanssin, mikä häntä suuresti huvitti. + +Noin kymmenen päivää lähetyssaarnaajan tulon jälkeen kun minun +muutamana iltana tapani mukaan piti mennä rantaan panemaan kuntoon +venettä, jolla miss Ruth ja minä kävimme iltapäivisin soutelemassa, +näin mrs Lecks'in ja mrs Aleshine'n istuvan kahden erään puun varjossa. +He nähtävästi odottivat minua, sillä heti minut huomattuaan viittasi +mrs Lecks minua tulemaan heidän luokseen. + +"Istukaahan tähän", virkkoi hän. "Tahdon puhua kanssanne eräästä +seikasta. Mrs Aleshine ja minä olemme päättäneet sanoa teille, +ett'ette turhanpäiten niin kauan vitkastelisi tuon tärkeän kysymyksen +tekemisessä miss Ruthille." + +Tämä kehoitus sai minut kerrassaan hämmästymään. + +"Minkä tärkeän kysymyksen tekemisessä?" huudahdin minä. + +"Niin, katsokaas!" jatkoi mrs Lecks, "me kyllä olemme huomanneet, +ett'ette todellakaan vielä ole häneltä kysyneet, sillä ymmärrämme +niitäkin asioita, kun kerran joskus maailmassa olemme itsekin olleet +mukana sellaisessa. Mutta joka tapauksessa tiedämme, miten asiat ovat." + +"Emme muuten kehottaisi teitä kiirehtimään, elleivät mausteet ja ennen +kaikkea jauhot alkaisi olla loppumassa. Me olemme puhelleet merimiesten +kanssa, ja he ovat vakuuttaneet, ettei kapteeni enää lähetä noutamaan +heitä, sillä jos hän kerran olisi todella päättänyt lähettää hakemaan, +olisi hän sen jo tehnyt. Ehkei hän ole tullut perillekään, ja siinä +tapauksessa hänen tietysti on ollut mahdoton lähettää! Ja he sanovat +olevan parasta mitä voimme tehdä — elleivät Dusantet saavu ajoissa, +— että kokoamme kaikki jäännökset mitä meillä on, istuudumme suureen +veneeseen ja soudamme sillä saarelle — en tiedä oikein kuinka kaukana +se on, — jonne meidän laivamme kapteeni aikoi. Siellä on meidän oltava +siksi kuin pääsemme johonkin laivaan." + +"Mutta mitä sillä tuumalla on tekemistä miss Ruthin ja minun kanssani?" +kysyin minä. + +"Mitäkö on tekemistä?" huudahti mrs Lecks. "Koska kerran valinne +miss Ruthin kanssa on selvä ja sovittu, niin eihän mikään estä meitä +laittautumasta kuntoon eikä lähtemästä milloin tahansa." + +"Mutta, rakkaat ystävät", sanoin minä aivan totisena, "minulla ei ole +kaukaisintakaan aikomusta kosia miss Endertonia." + +"Sitä minä juuri mrs Aleshinelle sanoin", virkkoi mrs Lecks, "ja +senvuoksi me nyt olemme jättäneet silitysrautamme jäähtymään ja +ryöstäneet itsellemme ajan puhutellaksemme teitä. Nuorten miesten +tapana on lykätä sellaisen tuuman toteuttaminen niin pitkälle kuin +mahdollista, vaan tällä kertaa ei niin saa tapahtua." + +"Ei todellakaan!" vahvisti mrs Aleshine. "Ja senvuoksi minä nyt selitän +teille tarkkaan, miten asiat ovat. On perheenemäntiä, jotka laskevat +korttelin jauhoja olevan tarpeeksi kunkin henkilön osalle päivässä, +vaan silloin ovat kysymyksessä maatyön tekijät — sillä raskaampaa työtä +tekevät ihmiset syövät paljon. Mutta minä olen huomannut, että kolme +neljänneskorttelia riittää erittäin hyvin, jos jauho vain on hienoa +ja kevyttä, niin että se uunissa nousee hyvin. Niinpä olen minä nyt +mitannut kaiken sen jauhon mitä meillä on, ja mrs Lecks ja minä olemme +laskeneet, että jos kunkin osalle meistä tulee kolme neljänneskorttelia +päivässä, voimme viipyä täällä vielä kahdeksan päivää, vaan ei yhtään +enempää — tahtoo sanoa, elleivät Dusantet siksi saavu, mutta siitähän +emme kukaan tiedä mitään. Ymmärrätte itse, mr Craig, ettei meillä ole +yhtään aikaa hukattavaa, jos vielä otetaan huomioon, että hänellä on +jotain varusteltavaa, ennen kuin hän voi ruveta morsiameksi." + +"Ei", virkkoi mrs Lecks, "mitään juhlaa ei tarvitse pitää meille +kahdelle eikä noille kolmelle matruusille." + +Äänetönnä hämmästyksestä tuijotin minä vuoroin kumpaankin naiseen. +Eikä mrs Lecks sitäpaitsi antanut minulle vielä tilaisuutta mitään +lausuakaan. + +"Jos asiat olisivat toisin", sanoi hän, "niin voitaisiin kihlautuminen +lykätä siksi kuin pääsemme täältä pois, vaan tässä tapauksessa on se +aivan mahdotonta. Täällä on kaikki teidän käsissänne, mutta antakaapa +olla, kunhan pääsemme pois, niin kyllä kaikki loppuvat. Herttaisempaa +tyttöä kuin hän ette milloinkaan löydä, vaan jos hän pääsee täältä +ennen kuin olette hänet sitonut, niin eipä tiedä kuka hänet korjaa. +Päästyämme tuonne toiseen saareen voitte saada nähdä hänet ehkä +vain kerran viikossa — ehkette niinkään usein. Hän saattaa sitten +matkustaa sieltä pois toisessa laivassa ja te toisessa, ja silloin +on mahdollisuus käydä niin hullusti, että joku lähetyssaarnaaja tai +muu pölkkypää korjaa hänet ennen kuin te olette ehtinyt kysyä häneltä +ratkaisevasti." + +"Eikä pahimmin yksin niin!" lausui mrs Aleshine. "Ajatelkaa, jos +Dusantet saapuvat tänne ennen kuin olemme ehtineet lähteä. Kukaan +meistä ei tiedä, mikä tuo Dusante on. Voihan hän olla Emilyn ja +Lucillen veli. Mitä mahdollisuuksia teillä sitten olisi, kun miss Ruth +asuisi hänen talossaan ja hänhän on myös veneen isäntä! Ja niinkin +hullusti saattaisi olla, että hän on leski — ja se olisi kaikkein +ilkeintä." + +"Saman tekevää ovatpa poikamiehiä tai leskiä, mutta kaikki jotka miss +Ruthin näkevät tahtovat saada hänet vaimokseen, ja ellei se tapahdu +yksinomaan hänen kauniin muotonsa vuoksi niin ainakin hänen isänsä +rahojen tähden." + +"Isänsä rahojen tähden!" huudahdin minä. "Mitä te nyt oikein puhutte?" + +"Niin juuri, rahojen tähden", sanoi mrs Lecks varmalla äänellä, "sillä +kukaan ei ole niin kitsas ja säästäväinen kuin hän, ellei hänellä +olekin oikein suuria summia." + +"Ja te tiedätte yhtä hyvin kuin mekin", sanoi mrs Aleshine, "että +niissä maissa missä hän on ollut, ovat pakanat hyvin kärkkäitä +kullan ja hopean perään, rukoilevatpa he niitä epäjumaliltaankin, +niin luuletteko, kun sellaiset pakanat käännytetään, etteivät +lähetyssaarnaajat osaisi vietellä heiltä heidän omaisuuksiaankin? Mr +Enderton on luullakseni kääntänyt tuhansia pakanoita." + +Nyt purskahdin minä makeaan nauruun. Mutta mrs Lecks nuhteli minua +siitä. + +"Kuulkaahan, mr Craig", sanoi hän, "tässä ei ole mitään naurettavaa. +Mrs Aleshine ja minä puhumme teille katsoen teidän omaa sekä miss +Ruthin parasta. En tosin pane paljon arvoa hänen isäänsä, vaan hänen +rahansa ovat yhtä hyviä kuin muidenkin. Ja vaikka he olivatkin +pakoitetut jättämään matkalaukkunsa laivaan, voi kyllä huomata +siitä vähästä mitä heillä on mukanaan, että he ovat tottuneet mitä +parhaimpiin olosuhteisiin. Mrs Aleshine ja minä valvoimme kauan eilen +illalla ja keskustelimme tästä asiasta, tullen siihen päätökseen, +että näin hyvää tilaisuutta ei teille tämän jälkeen tule. Kun lisäksi +ajattelette, että hänen isänsä on pappi ja voi vihkiä teidät siinä +silmänräpäyksessä, niin ettekö todella itsekin älyä, miten tuhmaa olisi +lykätä asia tuonnemmaksi?" + +"Nyt täytyy minun mennä laittamaan illallista", virkkoi mrs Aleshine ja +nousi, "mutta minä toivon, että istuessanne aterialla vastapäätä miss +Ruthia ja katsoessanne hänen silmiinsä, te muistatte, mr Craig, että +kolme neljänneskorttelia jauhoja päivässä on vähin määrä millä ihminen +voi elää, ja että aika rientää." + +"Toivon ettette ole maininneet miss Endertonille mitään tästä asiasta", +sanoin minä. + +"Emme", sanoi mrs Aleshine. "Koska kerran teidän asianne on kosia, +katsoimme tietysti sopivaksi puhua siitä juuri teille. Ja koska +itsellämmekin on kokemusta tällaisista tapahtumista, tiedämme, että jos +odottamattomasti tyttöä kosii, sitä helpommin hän taipuu, jos hänellä +kerran on aikomus taipua." + +Tämän jälkeen jättivät rouvat minut ja minä seisoin siinä puoliksi +nauraen, puoliksi vihastuneena. + +Minulla ei ollut ollenkaan tarkotusta kosia miss Ruth Endertonia. Hän +oli kyllä perin miellyttävä, vilkas ja iloinen tyttö sekä — mikäli +minulla oli syytä otaksua — myöskin viisas ja ymmärtäväinen, vaan +siitä kun hänet ensi kerran tapasin ei ollut kulunut vielä muuta kuin +neljätoista päivää, eikä mikään avioliittotuuma suinkaan ollut lentänyt +aivoihini. Mutta luulivatkohan nyt mrs Aleshine ja mrs Lecks tai — se +kaikkein merkittävintä — luulikohan miss Endertonkin, että minä aioin +häntä kosia? + +Suureksi tyytyväisyydeksi sain viimeiseen kysymykseen kuitenkin heti +vastauksen, sillä miss Ruth saapui siinä samassa juosten rantaan ja +huusi minulle tavallisella teeskentelemättömällä, reippaalla tavallaan +— tavalla, jolla nainen kohtelee ystäväänsä, vaan ei siten kuin hän +tekee aavistaessaan kosimista. Hänen olennostaan ei nyt näkynyt yhtä +enemmän tietoisuutta mrs Lecks'in ja mrs Aleshine'n suunnitelmasta kuin +saattoi näkyä silloinkaan, jolloin hänet tapasin ensimäisen kerran. + +Mutta soudellessani hänen kanssaan luotojen välissä tunsin minä +sellaisen tunteen, mikä tähän saakka oli ollut minulle aivan outo. + +Eihän ollut olemassa mitään syytä mrs Lecks'in ja mrs Aleshine'n +olettamuksiin, vaan ajatuskin siitä, että he olivat ajatelleetkin +jotain sellaista, vaikutti minuun tavattoman häiritsevästi. En tuntenut +enää samallaista rauhaa ollessani miss Ruthin seurassa kuin tähän +saakka. + +Minun luullakseni ei hän huomannut mitään muutosta minussa, sillä hän +nauroi ja jutteli yhtä avonaisesti kuin ennenkin ja kertoi, miten kovin +hauskalta hänestä tuntui olo tuolla yksinäisellä merensaarella. + +Palatessamme tapasimme mrs Aleshinen. + +"Aikomukseni on kattaa teille kahdelle illallinen tuonne puun +alle", lausui hän. "Olemme kaikki syöneet vähän aikaisemmin kuin +tavallisesti, sillä matruuseilla oli kova nälkä. Isällenne vein ruoan +kirjastohuoneeseen, missä hän vielä parhaillaan pitää kirjaa toisella +kädellään ja toisella liikuttelee lusikkaa teelasissa, siksi kuin +jok'ikinen nesteen pisara on vähitellen loiskahtanut lattialle, vaan se +ei tee suinkaan mitään, sillä heti huomenaamulla pesen minä sen paikan +permantoa." + +Miss Ruth oli tähän sangen tyytyväinen, ja minä puolestani huomasin +siinä ensi askeleen niiden aikomuksien toteuttamiseksi, jotka tiesin +heillä olevan. Samalla kun istuin pöytään kuiskasi mrs Aleshine minulle +hiljaa: + +"Muistakaa alkaa kolmella neljäsosa-korttelilla!" + +Sen jälkeen hän poistui. + +"Eivätkö teidänkin mielestänne mrs Lecks ja mrs Aleshine ole tavattoman +hyviä ja kilttejä?" lausui miss Ruth sekoittaen lusikalla teetään. "He +näkyvät alinomaa ajattelevan vain miten he parhaiten voisivat osoittaa +ystävällisyyttä toisia kohtaan." + +Minä olin täydellisesti samaa mieltä miss Endertonin kanssa, +mutta ajattelin samassa, että tietäisipä hän vaan, minkälaista +ystävällisyyttä nuo naiset koettivat osoittaa häntä kohtaan. + +"Joko olette yrittänyt lähestyä?" kysyi mrs Lecks minulta seuraavana +päivänä. + +Vastattuani hänelle, etten ollut koettanut lähestyä miss Ruthia sillä +tavoin kuin hän tarkotti, läksi hän luotani totisena ja huolestunein +kasvoin. + +Muutamia tunteja sen jälkeen sai mrs Aleshine minut käsiinsä. + +"Nyt on ilmestynyt vielä yksi syy kiirehtimään teidän kosintaanne. Nuo +merimiehet eivät näy tulevan toimeen ilman tupakkaa, ja mrs Lecks on +myynyt sitä heille eräästä laatikosta, jonka hän löysi kaapista. Ne +saivat kokonaisen kupillisen viidellä centillä, ja minun mielestäni se +on tavattoman halpa hinta, mutta hän sanoi, että kaukaisilla saarilla +ovat hinnat aina huokeat ja hän on käärinyt rahat pieneen paperiin, +jolle hän kirjoitti: 'Merimiesten maksamia tupakkarahoja!' Paketin on +hän laskenut inkivääriruukkuun. Nyt on niiden rahat melkein lopussa ja +mrs Lecks on sanonut, ettei hän anna heille hiventäkään mr Dusanten +tupakoista, elleivät he siitä suorita maksua. Ja kun eivät ne nyt enää +saa tupakkaa jättävät he tietysti tämän saaren ennen kuin jauhotkaan +ovat loppuneet." + +Tämä oli nyt uusi keino saada minut kiirehtimään kihlaustani, jonka +mrs Lecks ja mrs Aleshine olivat sydämiensä syvyydessä päättäneet +tapahtuvaksi! + +Minulla puolestani ei ollut ollenkaan halua vielä lähteä saaresta +ja toivoin sen kerran tapahtuvan jollain paremmalla aluksella kuin +soutuveneellä. + +Estääkseni matruuseja rupeamasta ajattelemaan liian aikaista lähtöä +saaresta annoin heille tarpeeksi rahaa tupakan ostoon. Luulen +kuitenkin, että minä tällä teollani pahoitin mrs Lecks'in ja mrs +Aleshine'n mieliä. Mutta enpä olisi luullut, että minun pienellä +lahjallani oli sellainen vaikutus. + +Eivät he minulle mitään sanoneet, mutta heidän käytöksestään ja +kasvojensa ilmeistä saatoin päättää, että he katsoivat minun tehneen +kunnottoman teon. Kahteen päivään en kuullut montaa sanaa heidän +suustaan. Vihdoin tuli mrs Aleshine luokseni ja ilmoitti minulle +erään päätöksen, jonka minä katsoin olevan heidän myötätuntoisuutensa +korkeimman huipun. + +"Mrs Lecks ja minä koetamme nyt noudattaa suurinta mahdollista +säästäväisyyttä", lausui hän minulle surullisena ja kostein silmin. +"Me annamme merimiesten syödä enemmän kalaa, ja hän ja minä lakkaamme +kokonansa syömästä leipää, koettaen korvata sen jollain muulla +saatavissa olevalla ravinnolla. Te ja miss Ruth sekä hänen isänsä +saatte kukin päivittäin kolme neljänneskorttelia jauhoja." + +Nämä sanat liikuttivat minua syvästi. Enhän voinut sallia, että nämä +hyväsydämiset naiset puolittain näkisivät nälkää valmistaakseen minulle +pitemmän ajan kosimiseen. Minä lausuinkin nyt aivan totisena mrs +Aleshinelle: + +"Heittäkää koko ajatus rakkaudesta ja kosimisesta! Sehän on paljasta +hulluutta! Ja eläkäämme kaikki rauhallisina ja tyytyväisinä kuten +ennenkin. Jos ruokavarat loppuvat ennen kuin Dusantet tulevat, niin +eihän meillä sitten ole muuta neuvoa kuin lähteä täältä soutuveneellä, +vaan siihen hetkeen saakka nauttikaamme elämästämme täällä niin paljon +kuin voimme ja olkaamme keskenämme yhtä hyviä ystäviä kuin ennenkin!" + +Mutta se oli samaa kuin puhua jollekin niistä palmuista, joiden lehdet +yllämme värähtelivät. + +"Se jauhomäärä, minkä mrs Lecks, minä ja nuo kolme merimiestä voimme +säästää teille, pitentävät aikaa neljä päivää." + +Koko sen ajan minkä pastori Enderton oli oleskellut saaressa oli hän +joko istuskellut kirjastohuoneessa tai hajamielisenä kävellyt rannalla. + +Jostain selittämättömästä syystä oli hänen rauhallisuutensa nyt +kuitenkin äkkiä loppunut. Hän tuli levottomaksi, tyytymättömäksi ja +teki muistutuksia ruoasta ja asunnosta. Sen sijaan että hän ennen oli +istunut kirjastossa alkoi hän nyt pari kirjaa kainalossaan käyskennellä +ympäri saarta ja heittäytyi pitkälleen milloin minnekin, kuitenkin pian +jälleen siitä nousten. + +Eräänä iltapäivänä ollessamme miss Ruthin kanssa soutelemassa, näimme +mr Endertonin tulevan rantaan. Tultuaan lähemmäs huusi hän tyttärelleen: + +"Ruth, tule heti maihin! Jos tahdot hengittää raitista ilmaa voit yhtä +hyvin kävellä minun kanssani kuin soudella — kenen kanssa tahansa." + +Nämä epäkohteliaat ja kovat sanat saivat veren nousemaan kasvoihini +ja miss Ruth tuli kalman kalpeaksi häpeästä ja nöyryytyksestä. Hänen +isänsä ei ennen ollut lausunut sanaakaan ystävällistä suhdettamme +vastaan, jonkavuoksi tämä hyökkäys tuntui anteeksiantamattomalta. + +"Olkaa hyvä ja laskekaa minut maihin", sanoi miss Ruth. + +Minä noudatin hänen pyyntöään sanaakaan sanomatta, sillä en luottanut +tarpeeksi itseeni voidakseni puhua. + +Hän lähti kävelemään isänsä seurassa, joka murisi, ettei tytär koskaan +viihtynyt hänen seurassaan. + +Tunti tämän jälkeen astuin minä muuatta niistä poluista, jotka johtivat +metsään. Olin vieläkin kiihoittunut, joskin kuumin kuohu oli jonkun +verran ehtinyt mennä ohi. Jouduttuani erään mutkan kohdalle aukeni +eteeni näköala mereen saakka. + +Siellä alhaalla näin mr Endertonin istuvan sillä penkillä, mistä +olin löytänyt Emilyn kirjan. Hän istui selkä minuun päin ja näytti +syventyneen lukemiseensa. Noin keskimatkalla hänen ja minun välillään +asteli miss Ruth hiljaa vastaani. Hänen katseensa oli tähdätty maahan +ja hän ei ollut vielä huomannut minua. + +Minä vetäydyin sivulle ja vartosin häntä, Vasta kun hän oli tullut +aivan lähelle, sanoin hänelle: + +"Miss Ruth, onko isänne sanonut teille jotain minusta?" + +Hän katsahti äkkiä ylös, nähtävästi hyvin hämmästyneenä siitä että +tapasi minut. + +"On", vastasi hän, "hän on sanonut sen olevan sopimatonta, että minä +olen niin paljon teidän kanssanne yhdessä." + +Näissä sanoissa piili jotain, mikä saattoi suuttumuksen uudestaan +kuohahtamaan minussa. Mr Endertonin käytöksessä oli niin paljon +sopimattomuutta ja kunniattomuutta — niin paljon vääryyttä ja +tyranniutta, että se leimahutti vihan tunteita minussa palamaan. +Minut oli loukkaavalla tavalla sysätty syrjään — minua oli kohdeltu +iljettävällä tavalla. Minulta tahdottiin riistää jotain, jota minä nyt +tunsin — rakastavani. + +"Ruth", lausuin minä, mennen aivan lähelle häntä, "oletteko halukas +seurustelemaan kanssani yhtä paljon kuin ennenkin?" + +Ellei miss Ruth olisi viettänyt suurinta osaa elämästään sellaisella +syrjäisellä seudulla kuin Nan-fu-tschang ja ellei hän olisi elänyt +teeskentelemättömien, avosydämisten lähetyssaarnaajain keskuudessa, +joilta hänen ei ollut tarvinnut peitellä tunteitaan, ja ellei hän +koskaan olisi ollut tuntematta sellaisia tunteita, joita hänen oli +pitänyt kätkeä, niin enpä luule, että hän nyt, vastatessaan minulle +olisi kohottanut silmänsä minuun katsein, joista johtui ajattelemaan +syvää, sinistä, kevyen kesä-autereen takaista taivasta. Ja luulenpa, +ettei hän myöskään olisi avoimesti vastannut minulle: + +"Tietysti olen halukas." + +"No niin, muodostakaamme siis suhteemme sellaiseksi, että sitä +kutsutaan sopivaksi!" lausuin minä ja suljin hänen molemmat kätensä +omiini. + +Silloin antoi hän minulle silmäyksen, joka loisti taivaista, +himmentymätöntä kirkkautta — ja niin oli kaikki ratkaistu. + +Noin viisi minuuttia sen jälkeen sanoin minä hänelle: + +"Ruth, menemmekö nyt puhuttelemaan isääsi?" + +"Menkäämme!" vastasi hän, jonka jälkeen me lähdimme polkua pitkin alas +rantaan. + +Lähetyssaarnaaja istui edelleen selkä meihin päin. Hän oli niin +kiintynyt kirjaansa, että minä saatoin hänen huomaamattaan pitää +käsivarteni Ruthin vyötäisten ympärillä siihen saakka kunnes olimme +aivan lähellä häntä. Minä tartuin hänen käteensä ja niin menimme me +hänen luokseen. + +"Isä", lausui Ruth, "mr Craig ja minä aiomme mennä naimisiin." + +Tämän kieltämättä äkkinäisen ja hämmästyttävän ilmoituksen kuultuaan +nosti mr Enderton silmänsä, katsoen ensin tyttäreensä ja sitten minuun. +Tämän jälkeen laskeutui hänen katseensa jälleen ja hän tuijotti merelle. + +"No, isä", sanoi Ruth hieman kärsimättömästi, "mitä sanot sinä asiasta?" + +Mr Enderton kumartui alas ja poimi maasta lehden, jonka hän asetti +kirjan avoinna olevaan väliin, sulkien sen sitten. + +"Tekemäsi ehdotus", virkkoi hän, "on minusta viisas useammaltakin +kuin yhdeltä näkösannalta. Niin", jatkoi hän hieman vakavana, +"luulen tosiaankin, että sellainen järjestely on sangen hyvä. Minua +ei nimittäin ollenkaan ihmetyttäisi, vaikka olisimme pakoitetut +oleskelemaan tällä saarella kauankin, eikä minua sitäpaitsi erikoisesti +haluta täältä lähteäkään. Ja kun olet saavuttanut johtavan aseman +taloudenhoidossa, niin toivon sinun pitävän huolta siitä, että kaikki +toimitetaan enemmän mukavuuden ja hienojen vaatimusten mukaisesti kuin +tähän saakka — varsinkin ruoka on saatava maukkaampaa." + +Ruth ja minä katsoimme toinen toisiimme ja lupasimme sen jälkeen aina, +sekä täällä saarella että muualla, koettaa tehdä mr Endertonin elämän +niin mukavaksi ja onnelliseksi kuin suinkin. + +Tämä oli hyvin paljon luvattu, mutta sillä hetkellä me olimme niin +onnellisia ja kiitollisia. + +Sitten hän nousi ja puristi meidän molempien käsiä, jonka jälkeen me +jälleen jätimme hänet kirjansa pariin. + +Kun Ruth ja minä lähestyimme huvilaa seisoi mrs Aleshine pihamaalla +keittiörakennuksen lähellä. Nähtyänsä meidät katsoi hän ensin meitä +pitkään ja tutkivasti, jonka jälkeen huomasin ihmeellisen eleen hänen +kasvoillaan. Samassa nosti hän molemmat kätensä ilmaan ja sanaakaan +sanomatta syöksyi sisään huvilaan. + +Ennen kuin Ruth ja minä olimme edes ehtineet sinne ryntäsivät mrs Lecks +ja mrs Aleshine meitä vastaan. Ja sellaisella innolla ja riemulla, +jollaista en heissä ennen ollut nähnyt, kiirehtivät he luoksemme sekä +syleilivät ja suutelivat Ruthia suurella sydämellisyydellä. Sen jälkeen +kääntyivät he minun puoleeni ja puristivat iloisena käsiäni. Heissä +säteili meitä kohtaan mitä riemukkain myötätunto. + +"Samassa silmänräpäyksessä kuin näin teidät", virkkoi mrs Aleshine, +"saatoin heti huomata, että kaikki oli päätetty ja selvää. Niin varma +minä olin asiasta, etten edes mitään kysellytkään." + +Minä aloin nyt pelätä, etteivät nuo kiltit rouvat sokeassa ilossaan +vain ryhtyisi kertomaan Ruthille niistä suunnitelmista, jotka he +liittivät meidän avioliittoomme, tai siitä, miten vastenmielisesti +minä olin tämän askeleen ottanut. Mrs Aleshine näytti lukevan minun +ajatukseni kasvoistani, koska hän, kokonaan loistaen ulkonaista ja +sisäistä tyytyväisyyttä, nyhkäisi minut sivulle. + +"Teidän ei tarvitse pelätä, että olisimme jotain maininneet miss +Ruthille, tai että hänelle vast'edeskään mitään virkkaisimme. Parempi +on hänen antaa uskoa, että te itse olette tämän kaiken kypsyttäneet." + +Minua hiukan harmitti, että he luulivat jonkun voivan minua johtaa +tällaisissa asioissa, vaan tällä onnen hetkellä pidätin itseni ja +ainoastaan hymyilin. + +"Minä olen niin iloinen, etten voi sitä sanoin selittää", jatkoi mrs +Aleshine, kun Ruth ja mrs Lecks olivat kääntyneet mennäkseen sisään. + +Minäkin aioin seurata heitä, vaan mrs Aleshine pidätti minut. + +"Oletteko puhutelleet pappia? kysyi hän. + +"Olemme", vastasin minä, "ja hän oli hyvin tyytyväinen. Se minua +todellakin kummastuttaa, sillä näinä päivinä on hän ollut kovin +ynseällä tuulella." + +"Niin onkin ollut", myönsi mrs Aleshine, "totisesti on hän tähän +aikaan näyttänyt perin pippurimaisia oireita. Katsokaahan, mr Craig, +me olimme mrs Lecks'in kanssa yhtä mieltä siitä, ettei ollut oikein +Dusanteja kohtaan antaa tuon rikkaan lähetyssaarnaajan maksaa +omasta ja tyttärensä puolesta vain neljä dollaria viikossa, ja niin +me päätimme, että ellemme saisi kiskotuksi häneltä enempää yhdellä +niin ainakin jollain toisella tavalla. Oikeudenmukaistahan on, että +joka ei maksa enempää ei myöskään saa enemmän kuin muutkaan. Senvuoksi +olemme alkaneet antaa hänelle enemmän kalaa, mutta vähemmän leipää +— aivan samoin kuin merimiehillekin. Samoin on hän myöskin saanut +laihempaa teetä, eikä ainoatakaan sokeripalasta enempää kuin mitä on +välttämätöntä. Ja sardiinilaatikoita, niitä minä en millään muotoa +hänelle avaisi, sillä miksi ne eivät saisi jäädä Dusanteille, vaan +nyt hän väittää, että hän sai jo Kiinassa enemmän kalaa kuin häntä +halutti syödä. Sitten päätimme myöskin, että kirjastohuone oli +puhdistettava, ja sen me panimmekin täytäntöön lainkaan välittämättä +hänen murinastaan. Muuten, onko kuultu, että kenkään saa hienon +makuuhuoneen ja hyvän ruoan sekä oikeuden käyttää kirjastoa neljällä +dollarilla viikossa? Ja kun meitä ei tarvittu kahta siivoamaan yhtä +huonetta, puhdisti mrs Lecks etuhuoneen, jonne hän oli kirjoineen +siirtynyt. Sitten tulimme me ajatelleeksi mr Dusanten aamunuttua. +Eihän ole kohtuullista, että hän saisi käyttää sitä samaan maksuun! +Siksi me pesimme sen, priiskoitimme siihen vähän kamferttia ja veimme +ylisille. Tahdoimme kaikella tällä näyttää, että jos hän edelleenkin +käyttäytyy mokomalla saiturimaisella tavalla, niin on hänen parasta +siirtyä tekemisiin muiden kuin meidän kanssa. Minä kyliä huomasin, +ettei hän ollut tyytyväinen, sillä enpä ikänäni ole tavannut ketään +yhtä mukavuuden ja levon haluista herrasmiestä kuin hän. Mutta me +emme ole hänestä välittäneet, Mrs Lecks ja minä olimme sitä mieltä, +että tällainen mielenosoitus tekee hänelle hyvää. Hän oli niin +kiintynyt vain itseensä, ettei hän edes huomannut tyttärensä alinomaa +seurustelevan erään nuoren miehen kera, johon hänen sydämensä päivä +päivältä kiintyi yhä enemmän, kun taas tuolla nuorella miehellä ei +ollut aikomustakaan mennä tytön kanssa naimisiin. Jaa'a, sen me voimme +todistaa." + +"Mrs Aleshine", sanoin minä ja heitin häneen terävän katseen "luulen, +että mrs Lecks ja te olette saaneet tahtonne läpi ja kiirehtineet tämän +asian päättymistä." + +Hän vastasi rauhallisesti ja tyytyväisenä: + +"Olemmepa niinkin! Tämä oli viimeinen mahdollisuus, eikä sen +toteuttaminen käynyt erittäin vaikeaksi." + +Mrs Lecks, jonka käytös viime päivinä oli ollut minua kohtaan kylmä ja +ankara, muuttui nyt jälleen yhtä iloiseksi kuin ennenkin. Kuitenkaan +ei hän malttanut olla tapahtuman johdosta jotain lausumatta ja niin +virkkoi hän kerran nuhtelevasti: + +"Minun täytyy myöntää, että olin vähällä saada teistä huonon +käsityksen, mr Craig. Minun mielestäni ei nuori mies, joka ei heti +ymmärrä onneaan, ole koskaan arvoinen sitä saamaan. Ja ellei miss +Ruthin isä olisi asettunut väliin ja aiheuttanut ratkaisua, olisin +todellakin surkutellut teitä. Mutta nyt on kaikki hyvin, eikä siis +ole syytä enää puhua viimevuotisesta lumesta. Nyt ei meillä ole muuta +tekemistä kuin hommata häät." + +"Häät!" huudahdin minä. + +Mrs Lecks silmäili minua harmin ja surkuttelun sekaisella katseella. + +"Mr Craig, jos kukaan on holhoojan tarpeessa niin juuri te", lausui +hän. "Minä sanon nyt teille kerta kaikkiaan, ettei ole luottamista mr +Endertoniin kauempaa kuin hän on näkyvissä. Hän antaa, miss Ruthin +mielellään teille nyt, kun hän vielä luulee, että te olette tämän +huvilan omistaja ja kun hän kuvittelee, miten mukavata hänelle tulee +sen jälkeen kuin hänen tyttärestään tulee taion valtijatar. Vaan +joutuupa hän täältä pois ja löytää jonkun toisen mieleisensä nuoren +miehen, joka on halukas ottamaan hänet taloonsa ja antaa hänelle +ruokaa ja kirjastonsa käytettäväksi ilmaiseksi, niin saattaapa olla +mahdollista, että hän suo teidän menevän niin pitkälle kuin pippuri +kasvaa. Ja miss Ruth taas ei ole sellainen tyttö, joka menee naimisiin +vasten hänen tahtoaan, kun hän vain avaa raamatun ja laskettelee sieltä +hänelle epistoloita. Niin, sen sanon teille, että jos teidän tienne +silloin kuin täältä lähdemme käyvät eri tahoille, niin ei kukaan +ihminen tiedä, milloin ne jälleen yhtyvät, sillä jumala ties, minne hän +tytön kuljettaa. Hän on mies joka yht'äkkiä päättää matkansa ja olonsa +oman mukavuutensa perusteella." + +"Tietysti olen minä halukas menemään hänen kanssansa naimisiin niin +pian kuin suinkin", sanoin minä, "vaan luulenpa, etteivät Ruth ja hänen +isänsä pidä sellaisesta kiireestä." + +"Älkää totutelko uskomaan asioita, joista teillä ei ole varmuutta. Se +aiheuttaa vain esteitä. Menkää hänen isänsä luokse ja jutelkaa asiasta, +ja jos te vain saatte hänet suostumaan, on helppoa taivuttaa tyttö. +Minä kyllä vakuutan, että tästä kaikesta tulee hyvä. Parasta on, että +esitätte vihkimisen tapahtuvaksi huomenna, siliä voihan tapahtua, +että me lähdemme täältä hyvin pian, ja sitä ennen täytyy meidän tehdä +suursiivous, meidän täytyy leipoa ja laittaa ruokaa." + +Minä noudatin hänen neuvoansa ja esitin asian mr Endertonille. + +"Sir", lausui hän, laskien pois kädestään kirjan "teidän ehdotuksenne +on merkillinen, hyvin merkillinen, se täytyy minun sanoa. Vaan +lähemmin ajateltuani ei se kuitenkaan ole sen merkillisempi kuin monet +muutkaan seikat, joita olen maailman varrella nähnyt. Uskonlahkoihin +ja eri kirkkokuntiin kuuluvain kansain keskuudessa olen nähnyt yhtä +merkillisiä, aivan yhtä merkillisiä tapahtumia. Ja myönnänpä, että +tällaisissa asioissa vihkimisen vissi kiirehtiminen on hyväkin sekä +morsiamelle että sulhaselle. Minusta on sitäpaitsi tuntunut hyvin +ikävältä, että tyttärelläni on pienessä kodissamme muita naisia alempi +asema, niin ettei hän saa järjestää taloudellisia seikkoja minun +hyväkseni ja mukavuudekseni. — No niin — mielestäni on sopivaa, että +vihkiminen tapahtuu huomenna. Vaikka sataisikin, ei tilaisuutta silti +ole tarvis lykätä tuonnemmas." + +Ehdotus häiden viettämisestä seuraavana päivänä ei oikein miellyttänyt +Ruthia. Hän ei ollut ollenkaan valmistunut niin pikaiseen avioliittoon. +Lopuksi antoi hän kumminkin perää — tosin enemmän mrs Lecks'in ja mrs +Aleshine'n vaikutuksesta. + +Koko jälelläolevan päivän olivat merimiehet täydessä touhussa. He +kantoivat sisään viheriäisiä puunoksia, joilla koristivat etusalin. Mrs +Aleshine johti valmistuksia. + +Molemmat naiset olivat kokonaan antautuneet juhlatouhuun. Niinpä +paistettiin suuret määrät torttuja ja muita leivoksia senkin seitsemät +lajit. + +Sitäpaitsi auttoivat he Ruthia laittamaan pukuansa edes jonkun verran +morsiamen asuksi sopivaksi. Muutamia kauniita koristeita lainattiin +Emilyltä tai Lucillelta — oli vaikeata tietää kummaltako —, ja kun ne +oli silitetyt ja poimutetut kiinnitti Ruth ne pukuunsa sellaisella +aistilla ja maulla, että hää-aamuna oli hän mielestäni ihanin morsian +mitä ikänä olin nähnyt. + +Matruusit olivat pesseet vaatteensa ja esiintyivät harjattuina ja +kammattuina. + +Mrs Aleshine ja mrs Lecks pukeutuivat niin hienosti kuin suinkin ja +mr Endertonin kasvot saivat kaikkein papillisimman muodon, kun, hän +etusalissa astui pöydän taakse, vihkien Ruthin ja minut. + +"Kaikki nämä laitelmat ovat kiitettävän maukkaita", virkkoi mr +Enderton istuttuamme juhlapöytään. "Muuten, rakas Ruth tyttäreni, +minusta tuntuu, että avioliittosi vaikutus on jo alkanut, sillä +minulla on ollut kerrassaan hyvä ruokahalu ja minusta on tuntunut +miellyttävämmältä ja mukavammalta kuin ennen." + +"Siinä ei ole ihmettelemistä", kuiskasi mrs Aleshine minulle, "sillä +heti kuin saimme tietää kihlauksestanne, lisäsimme me hänen lasiinsa +kokonaisen lusikallisen teetä ja lopetimme myös oitis kirjastohuoneen +siivoamisen." + +Kahtena seuraavana päivänä tehtiin saarella ahkerasti työtä. + +Mrs Lecks ja mrs Aleshine tahtoivat lähtiessään saaresta jättää huvilan +mitä parhaimpaan kuntoon ja järjestykseen, etteivät Dusantet kotiin +saapuessaan olisi tyytymättömiä. Molemmat rouvat halusivat tietysti +myöskin jättää hyvän käsityksen itsestään panemalla kaikki vielä +parempaan kuntoon kuin mitä alunpitäen oli ollutkaan. + +Mr Enderton ihmetteli suuresti näitä matkavalmistuksia. Hän oli hyvin +tyytyväinen oloonsa saarella ja oli valmistautunut oleskelemaan siellä +kauan, varsinkin nyt, kun hän oli luullut kiltin ja tottelevaisen +tyttärensä astuvan mrs Lecks'in paikalle ylijohtoon. + +Vaikka olimmekin hänelle selvästi ja perinpohjaisesti selittäneet, että +ruokavaramme olivat lopussa, joten meidän oli lähdettävä soutamaan +jollekin asutulle saarelle, luuli hän varmasti meidän muodostaneen +salaliiton häntä vastaan, ja tuli senvuoksi kovin pahatuuliseksi. + +Tämä hänen mielenmuutoksensa sai minut huomaamaan, miten oikea käsitys +mrs Lecks'illa ja mrs Aleshine'lla oli ollut hänestä. Jos minä olisin +lykännyt avioliiton solmimisen Ruthin kanssa tuonnemmas olisi minun +onneni joutunut kokonaan hänen oikkujensa valtaan. + +Eräänä kauniina aamuhetkenä alotimme sitten Ruth ja minä häämatkamme +avonaisella soutuveneellä. + +Mr Endertonille laitettiin mukava paikka perässä ja Ruth sijoittui +häntä lähelle. Mrs Lecks ja mrs Aleshine istuivat vastapäätä +toisiaan, kummallakin ruskea paperikäärö kainalossaan, — ne olivat +hengenpelastusvyöt, joiden varassa he olivat tulleet saareen. He +aikoivat säilyttää ne rakkaina muistoina. + +Mrs Aleshine oli varustanut mukaan suuren ruokasäkin, ja kaikki olimme +iloisia ja tyytyväisiä — mr Endertonia lukuunottamatta, jonka ei oltu +annettu ottaa mukaansa muutamia mr Dusanten kirjoja. + +"Kunpa jauhot vaan olisivat riittäneet", sanoi mrs Aleshine, "en olisi +tahtonut jättää saarta ennen kuin olisin saanut näyttää Emilylle ja +Lucillella — kumpi heistä mahtaakin hoitaa taloutta? — mitä kaikkea +me olimme tehneet ja mitenkä heidän omaisuuttaan hoitaneet. Vaan +kun he palaavat", lisäsi hän, "ja saavat lukea sen kirjeen, jonka +mr Craig heille kirjotti ja jätti sinne, kun he saavat tietää, mitä +kaikkea heidän huvilassaan on heidän poissaollessaan tapahtunut, +ja kun he lukevat, miten onnellisiksi kaksi meidän joukostamme on +siellä tullut ja että kaksi muuta — tarkoitan mrs Lecks'ia ja itseäni +— olemme luopuneet Japanin matkastamme ja päättäneet sensijaan +kirjottaa pojalleni, että hän tulisi kotiin Amerikaan sekä jäisi sinne +synnyinmaahansa elämään ja olemaan — niin, elleivät Dusantet ole +kaikkeen tähän tyytyväiset, niin ei kenenkään ihmisten ikänä tarvitse +nähdä vaivaa koettaa tehdä heitä tyytyväisiksi." + +"Se on totta se", vahvisti mrs Lecks. "Hääkortti on etusalin pöydällä, +eikä missään näy tomuhiventäkään, ja sitäpaitsi on inkivääriruukussa +maksu ruoasta ja asunnosta." + + + + +NELJÄS LUKU. + +Lumimyrskyssä. + + +Otettuamme jäähyväiset tuolta Tyynen Valtameren keskellä sijaitsevalta +pikku saarelta, missä olimme viettäneet niin monta onnellista päivää +sekä solmineet rakkaita ystävyysliittoja, ja missä minä olin oppinut +tuntemaan Ruthin, josta oli tullut minun vaimoni, soudimme ulapalle +taivaan siintäessä helakan sinisenä ja meren hiljaa, rauhallisesti +lainehtiessa. Meitä hyväili lämmin, leppoisa tuuli. + +Aluksemme oli mukava ja hyvin varustettu. Siinä oli sitäpaitsi niin +runsaasti tilaa, että mr Enderton saattoi vetää makean aamupäivä-unen. +Annoimme hänen käyttää hyväkseen kaikkia mahdollisia etuja, sillä +tiesimme hyvin, että hänen ollessaan tyytyväinen me parhaiten tulimme +toimeen hänen kanssaan. + +Pian nosti veneen päällikkö purjeenkin, jonka avulla me saavuimme vähän +ennen yötä sille suurelle saarelle, joka oli matkamme päämaali ja jonka +suunnan olimme osanneet määritellä merimiesten taskukompassin avulla. + +Saapumisemme saareen, jossa asui muutamia valkoihoisia kauppamiehiä +ja käsityöläisiä sekä pieni joukko alkuasukkaita, herätti suurta +hämmästystä, sillä kun haaksirikkoon joutuneen laivamme miehistö ja +matkustajat olivat saapuneet tälle saarelle, oli huomattu, että mrs +Lecks, mrs Aleshine ja minä puutuimme joukosta, ja he olivat paljon +puhuneet siitä surullisesta kohtalosta, joka kaikesta päättäen oli +tullut meidän osaksemme. + +Kaikki onnettomuustoverimme olivat noin viikon saarella oltuaan +päässeet jatkamaan matkaansa länteen eräällä purjelaivalla. + +Meillä oli sitävastoin huono onni, sillä me olimme pakoitetut viipymään +siellä kokonaisen kuukauden. + +Sinä aikana käväisi siellä vain yksi laiva, mutta sen matka kävi +länteen. Ja meillä, jotka olimme päättäneet palata Amerikaan, ei ollut +siitä mitään hyötyä. Kuten sanottu, olivat mrs Aleshine ja mrs Lecks +luopuneet Japanin matkastaan ja halusivat nyt innokkaasti päästä +kotiin, sekä Ruth rakkaani ja minä toivoimme niin pian kuin mahdollista +saada perustaa maallisen onnelamme jollekin kauniille paikalle Atlannin +rannalla. + +Mr Endertonin matkasuunnitelmasta emme kukaan tienneet. Hän oli +ollut matkalla Yhdysvaltoihin, ja tuntui siltä, kuin eivät matkalla +sattuneet ikävyydet olisi saaneet häntä luopumaan tuosta aikaisemmasta +päämaalistaan. + +Mrs Aleshine sai kuitenkin tilaisuuden lähettää länteen menevän laivan +mukana kirjeen pojalleen. + +Me asuimme sangen mukavasti erään kauppiaan omistamassa talossa. Mrs +Lecks'illa ja mrs Aleshine'lla ei nyt ollut taloushommia, vaan tekivät +he sen sijaan käsitöitä ja kuluttivat aikansa innokkaasti keskustellen. + +Merimiehillämme oli nyt aina piiput täynnä tupakkaa ja he nauttivat +täysin siemauksin levosta ja rauhasta. Ainoastaan mr Enderton oli +tyytymätön pitkä-aikaiseen oleiluumme saarella. Hän riiteli, mörisi +ja murisi sekä tuomitsi ankarasti höyrylaiva-yhtiöitä ja kaikkien +purjealusten omistajia sillä, etteivät nämä olleet määränneet jokaisen +laivansa poikkeamaan tälle saarelle, sillä voihan sattua, että sinne +usein joutuu eteviä, oppineita ja huomattuja henkilöitä. + +Lopuksi kuitenkin onnistui meidän päästä eräälle kolmimastoiselle +kuunarille, jonka matkan määrä oli San Francisco, jonne saavuimme +hyvissä ajoin ja kelpo kunnossa. + +Kauan emme kuitenkaan viipyneet mainitussa kaupungissa, vaan jatkoimme +pian matkaamme mantereelle. Merimiehemme jäivät kuitenkin tänne +päästäkseen matruuseiksi johonkin laivaan. He eivät saaneet mitään +tietoja entisestä laivastaan, joka kuitenkin lienee päässyt Honoluluun, +missä se tyhjennettiin ja miehistö hajaantui. + +Koska vaimoni ja appeni olivat olleet pakoitetut jättämään suurimman +osan matkavarustuksiaan laivaan, toivoin minä, että mr Enderton +jäisi San Franciscoon huolehtimaan niiden takaisin saamisesta, tai +että hän mahdollisesti matkustaisi Honoluluun itse niitä noutamaan. +Tässä arvelussani erehdyin. Hän ei näkynyt välittävän mitään +matkatavaroistaan, vaan tahtoi niin pian kuin mahdollista päästä +jatkamaan matkaa itään. + +Minä kirjoitin Honoluluun ja pyysin, että matkatavarat, jos ne olivat +sinne saapuneet, viipymättä lähetettäisiin sieltä edelleen. Vähän sen +jälkeen lähdimme kaikki viisi matkalle itävaltioita kohti. + +Nyt oli syksy, ja vaikka halusimmekin saapua päämaaliimme ennen talven +tuloa, katsoimme kuitenkin itsellämme olevan tarpeeksi aikaa jäädä +ihailemaan muutamia Kalifornian luonnonkauniita seutuja. Ja huolimatta +mr Endertonin vastustelemisesta teimme me useita pieniä, hauskoja +huvimatkoja eri paikoille. + +Eräältä tällaiselta matkalta palasimme raitiotiellä, jonka ainoat +matkustajat me olimme. Ajoimme eräälle rautatienasemalle, missä meidän +piti astua junaan. Matkalla pysähdyimme hetkiseksi erään vuoriryhmän +juurelle hevosia vaihtaaksemme. + +Tässä oli meillä valittavana kaksi tietä, toinen, joka oli muutaman +engl: penikulman pituinen ja nousi ensin vuoren huipulle, sitten +jälleen laskeutuen alas, siksi kun se joutui samalle korkeudelle kuin +rautatienasema oli, sekä toinen, joka ensin kulki pitkän matkaa laaksoa +pitkin, yhdistyen sitten jyrkän nousun jälkeen edelliseen tiehen. + +Alkoi olla kylmä ja sekä pilvistä että tuulesta saattoi aavistaa +rajuilman olevan tulossa. Ja koska ylätietä sellaisessa ilmassa +katsottiin sopivammaksi, päätti ajomiehemme valita sen. + +Neljän hevosen sijaan valjastettiin vaunujen eteen nyt kuusi, ja koska +kaksi niistä oli nuorta ja virmaa, joten niitä oli vaikea ohjata +vaunuista, istui ajomiehemme toisen ja muuan pienempi poika toisen +selkään. + +Mr Enderton, joka yleensä kovasti pelkäsi käyttää hevosia, vastusti +noiden vauhkojen varsojen valjastamista vaunujen eteen. Mutta kun ei +ollut toisia niiden sijaan, ei hänen vastustelujaan otettu huomioon. + +Vaimoni ja minä istuimme perässä. Mrs Aleshine ja mrs Lecks tahtoivat +nimittäin välttämättömästi, että me ottaisimme parhaat paikat. +He olivat ikäänkuin muodostaneet komitean vaimoni ja minunkin +huoltamiseksi. He kuvittelivat, että hän muka olisi hyvin heikko, joten +häntä piti hemmotella. Vaikka hänellä olisi ollut kaksi äitiä, ei hän +heiltä olisi saanut osakseen parempaa huolenpitoa kuin näiltä kahdelta +lämminsydämiseltä naiselta. + +He istuivat keskipenkillä ja mr Enderton istu! aivan heitä vastapäätä. +Hän oli kuitenkin niin peloissaan ja hermostunut, että hän yhtämittaa +kääntyi katsomaan hevosia ja vilkuili, olisiko tiellä vaarallisia +paikkoja. Mrs Lecks'ilia ja mrs Aleshine'lla oli senvuoksi hyvin +vastahakoista istua häntä vastapäätä. Ja kun heidän istuimensa saattoi +kääntää, muuttivatkin he istumaan vastapäätä vaimoani ja minua. + +Matka vuorta pitkin oli hankalaa ja edistyi hitaasti, joten oli jo +vallan iltapäivä, ennen kuin saavuimme korkeimmalle kohdalle. + +Senjälkeen aloimme ajaa aika vauhtia alaspäin, ja mr Enderton joutui +vallan suunniltaan pelosta. Hän aukasi ikkunan ja huusi ajomiehille, +että nämä ajaisivat hiljempaa, vaan mrs Lecks veti hänen nutunliepeestä +istumaan jälleen. + +"Tahdotteko, että tyttärenne saa kuolemantaudin vilustumisesta, kun +noin avaatte ikkunan?" Näin sanoen sulki hän ikkunan jälleen. "Luulen +ajomiestemme ymmärtävän hoitaa asiansa ilman teidän neuvojanne. Eivät +he kulje ensi kertaa tätä matkaa." + +"Enkö minä siis teidän mielestänne saisi antaa määräyksiä +ajomiehilleni?", kivahti mr Enderton. + +Tähän kysymykseen ei mrs Lecks vastannut mitään — istua kökötti +vaan vaiti, selkä häneen päin. Viime aikoina oli hänen välinsä mr +Endertonin' kanssa ollut hyvin kireä, eikä hän näyttänyt pienimpiäkään +oireita tämän "epäkohdan" parantamiseen. + +Mr Endertonin mielentila oli kerrassaan säälittävä, sillä hän kärsi +tavattomasti nopeasta ajosta ja vaunun heittelehtimisestä. Minä kyllä +selitin hänelle, että tällainen kulku raitiotiellä on sangen tavallista. + +Vähän ajan perästä tulimme tasaiselle tielle ja valjakkomme pysähtyi. +Mr Enderton nousi heti vaunuista puhutellakseen ajomiestä. + +"Näitä hevosia ei vähällä hillitse", sanoi tämä, "ja minun mielestäni +on parempi antaa niiden juosta kuin asettaa pyöriin jarrut. Ellei +mikään paikka säry, ei ole vaaraa." + +Mr Enderton katsoi sopivaksi itse tarkastaa vaunujen pyörät ja. +akseiit, olivatko ne tyydyttävässä kunnossa. Hän tutkisteli joka paikan +hyvin tarkkaan, mikä seikka suuresti näytti huvittavan ajomiestä, joka +virkkoi minulle, että tuskin mr Enderton tarkastuksensa jälkeen oli +asiain tilasta hullua harmaampi. + +Minä puolestani ihmettelin, ettei appeni sen jälkeen enään kiusannut +ajomiestä. Ainoa mitä hän tahtoi, oli että hän lopun matkaa halusi +istua tyhjäksi jääneellä kuskipenkillä. Sitä ei ollut vastaan kukaan, +ja niin kapusi hän pukille. + +Ajoimme jälleen alamäkeä, mutta nyt oli kulkumme niin epätasaista +jyskytystä, että se vallan kauhisti. Äkkiä tuntuivat vaunut muuttavan +suuntaa, ja samalla kun ne äkkiä kääntyen kallistuivat toiselle +syrjälleen, törmäsivät ne jotain päin ja pysähtyivät. + +Kuulin ulkoa kovan huudon, ja akkunasta näin kuusivaljakkomme ryntäävän +eteenpäin hurjaa vauhtia, vaikka kahden hevosen selässä istuvat ajajat +voimainsa takaa kiristivät ohjaksia. + +Ruth, joka heilahti suoraan mrs Aleshine'n syliin, pelästyi +kovasti ja huusi isäänsä. Minä jouduin törmäämään mrs Lecks'iin, +mutta sain kuitenkin pian takaisin mielenmalttini, havaittuani, +ettei kukaan vaunussaolijoista ollut vahingoittunut. Samassa +hyppäsin ulos vaunuista. Keskellä tietä seisoi mr Enderton aivan +vahingoittumattomana, onnellinen ilme kasvoillaan ja suuri +sateenvarjonsa kainalossaan. + +"Mitä on tapahtunut?" huusin minä. Samassa huomasin, että väliaisa oli +katkennut. + +"Mitään ei ole tapahtunut", vastasi mr Enderton. "Paremmin keksittyä +menettelyä kuin mitä nyt on tapahtunut, tuskin koskaan sattuu. Me +olemme pelastuneet murskautumasta moniksi kappaleiksi, ja voin lisätä, +että sen on saanut aikaan minun nopea ja päättäväinen tekoni." + +Tuijotin häneen ylen hämmästyneenä. + +"Mitä tarkoitatte?" kysyin minä. "Mitä tekemistä teillä on ollut tämän +onnettomuustapahtuman kanssa?" + +"Suvaitkaa minun ilmoittaa, ettei tämä ole mikään onnettomuustapaus", +virkkoi mr Enderton. "Heti kun ala-mäki taas alkoi, huomasin minä +meidän olevan mitä suurimmassa vaarassa. Ajomies oli liian uskalias, +poika täysin kelvoton ja hevosia oli muutenkin mahdoton ohjata. Kun ei +mies totellut minun määräyksiäni, ettekä tekään tahtoneet auttaa minua +saamaan häntä ajamaan hiljempaa, päätin hoitaa koko asian yksinäni. +Vaunut olivat mielestäni saatava irroitetuksi aisoista. Niin kauan kuin +olimme pakoitetut seuraamaan hevosia olimme auttamattomassa vaarassa. +Minä ymmärsin kohta, mitä meidän oli tehtävä. Hevoset täytyi saada +irroitetuiksi vaunuista, — olen lukenut laitteista, jotka varta vasten +ovat tehdyt siihen tarkoitukseen. Tarkastellessani vaunujen pyöriä ja +akseleita tein myös tarkat huomiot siitä, miten valjaat olivat kiinni +vaunuissa. Huomasin silloin liikkuvan tangon, johon aisat olivat +kiinnitetyt, ja jota taas piti kiinni vaunuissa kaksi hihnaa sekä suuri +ruuvi, minkä toisessa päässä oli rengas ja toisessa rautamutteri, ja +sillä aikaa kun te juttelitte ajomiehen kanssa, ettekä panneet mitään +huomiota minuun — joka olin ainoa ken vaaran todella aavisti — kiristin +minä hihnoja, ja ilman minkäänlaisia työkaluja väänsin voimakkailla +sormillani mutterin irti ruuvista. Sitten istuuduin kuskipenkille ja +tunsin, että pelastuksemme oli minun käsissäni. Kun olimme jälleen +lähteneet liikkeelle ja hevoset näkyivät käyvän entistä vauhkoimmiksi, +kumarruin eteenpäin, pistin sateenvarjoni ruuvin renkaaseen ja sain sen +suurella voimanponnistuksella kiskotuksi irti. Myönnän kyllä, etten +tullut ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että toisten hevosten valjaat +olivat kiinni tangon toisessa päässä, mutta olen usein havainnut, että +kun suunnittelu muuten on viisas ja toiminta nopea, on onnikin mukana. +Niinpä oli nyt onni minullakin. Kun takimmaiset hevoset tunsivat +päässeensä vapaiksi ryntäsivät ne suin päin etumaisten päälle, niin +että valjaat menivät vallan sekaisin, mikä seikka taas pelästytti +hevosia niin kovasti, että ne hypähtivät sivulle, tanko taittui ja +ajajien oli mahdotonta hillitä niitä syöksymästä eteenpäin. Katsoessani +niiden jälkeen tunsin jonkinlaista ylpeydentunnetta sen johdosta, +että minun oli onnistunut pelastaa itseni, tyttäreni ja matkatoverini +uhkaavasta vaarasta." + +Hän vaikeni, hymyillen tyytyväisenä. + +Ensi hetkessä en voinut lausua hänelle sanaakaan — niin suuttunut +minä olin. Vaan jos olisin jotain sanonutkin, olisi minut kuitenkin +keskeyttänyt mrs Lecks, sillä siinä samassa saapui hän luokseni +ja tarttui minua käsivarresta. Hän oli hyvin ankaran näköinen ja +kasvoissaan saattoi huomata kovan, teräksisen sävyn. + +"Olen kuullut mitä hän kertoi", lausui hän, "ja senvuoksi haluan +vaihtaa sen miehen kanssa muutaman sanan. Vaimonne on tuolla mrs +Aleshinen kanssa. Tahdotteko olla hyvä ja kävellä sinne. Voitte viipyä +poissa neljännestunnin." + +"Hyvä rouva", virkkoi mr Enderton, "minulla ei ole laisinkaan halua +puhua teidän kanssanne." + +"En ole kysynyt, onko teillä halua vai eikö", lausui mrs Lecks, "Mr +Craig, viekää vaimonne niin kauas kuin mahdollista!" + +Minä vedin Ruthin käsivarren kainalooni ja lähdin kävelemään hänen +kanssaan tietä eteenpäin. + +Hän oli hyvin iloinen siitä että tulin hänen luokseen ja tahtoi nyt +innokkaasti tietää, mitä oli tapahtunut. + +Minä kerroin hänelle kaikki, käyttäen mahdollisimman lieviä sanoja +siitä mitä hänen isänsä oli tehnyt. Ruth parka purskahti itkuun. + +"Tahtoisin, että isä matkustaisi yksin!" huudahti hän. "Hän on niin +hermostunut ja säikähtää niin pian, että olisi parasta, kun hän saisi +itse pitää huolen itsestään, ja mekin olisimme onnellisemmat ilman +häntä." + +Olin täydestä sydämestäni samaa mieltä, mutta en sentään virkannut +hänelle mitään. + +Ruth kysyi nyt, mitenkä arvelin tämän seikkailun päättyvän. + +"Ellei ajomiehelle ja pojalle satu mitään onnettomuutta", vastasin +minä, "luulen heidän ratsastavan siksi kunnes tulevat sille asemalle, +minne mekin aioimme, ja siellä hankkivat he särkyneen tangon sijaan +uuden — tai tuovat he meille toiset vaunut. Ei hyödytä mitään, jos he +palaavat ilman muuta." + +"Mitenkä pian luulet heidän olevan täällä jälleen?" kysyi hän. + +"Siihen kyllä kestää useita tunteja", vastasin minä. "Ajomies mainitsi, +ettei ennen asemaa ole yhtään taloa." + +Ruth ja minä kävelimme erääseen mutkaan saakka, mistä näimme pitkän +kappaleen vuorenrinnettä alas puikkelehtivaa maantietä. Mutta emme +huomanneet hevosiamme, emmekä muitakaan eläviä olentoja. + +Palattuamme takaisin seisoi mr Enderton yksinään tiellä. Hänen +kasvonsa olivat tuhkanharmaat, ja koko hänen ruumiinsa tärisi +mielenliikutuksesta. Minusta näytti kuin hän olisi pudonnut alas +joltain vuorenhuipulta ja säikähtänyt pahanpäiväisesti. Havaitsin +helposti mistä oli kysymys, samoin kuin senkin, että hän olisi +mieluummin ottanut kelpo selkäsaunan kuin kuullut ne rehelliset, mutta +kiivaat sanat, jotka mrs Lecks oli syytänyt hänelle vasten naamaa. + +"Isä, mitä on tapahtunut?" huudahti Ruth. "Oletko sinä vahingoittunut?" + +Mr Enderton tuijotti tyttäreensä tylsin, sekavin katsein ja kesti +muutamia minuutteja, ennen kuin hän näytti oivaltavan, mitä häneltä +kysyttiin. + +"Vahingoittunutko? En. En ole vahingoittunut vähääkään. Tuumin tässä +vain muuatta seikkaa. Minä aion kulkea jalan siihen kylään tai +kaupunkiin, jonne meidän oli määrä saapua. Sinne ei voi olla enempää +kuin seitsemän tai kahdeksan engl. penikulmaa, tuskin niinkään paljon. +Tiehän viertää alaspäin ja minä ehdin saapua sinne ennen iltaa. +Siellä voin toimittaa, että te pääsette täältä pelastumaan. Minä +huolehdin, että teitä heti lähdetään noutamaan toisilla vaunuilla. +Eihän niihin tyhmiin ajomiehiin voi luottaa. Ei", jatkoi hän, tehden +kädellään torjuvan liikkeen, "älkää koettakokaan estää minua tekemästä +sitä! Teidän ja toistenkin onni ja menestys on aina minulla likinnä +sydäntäni. Vastoinkäymiset eivät minua masenna." + +Sanaakaan sen enempää lausumatta alkoi hän astella tietä eteenpäin. + +Nähdessäni hänen loittonevan tunsin suurta iloa. Hänen läsnäolonsa +vaikutti minuun aina epämiellyttävästi, ja äskeinen tapahtuma oli ollut +omiansa lisäämään vastenmielisyyttäni häntä kohtaan. Hän käveli yleensä +hyvin nopeasti, ja helpostihan hän voisi asemalla toimittaa jotain +meidän hyödyksemme. + +Mrs Lecks istui tien vieressä. Hänen kasvonsa olivat vielä kovat ja +ankarat, vaan niissä saattoi huomata nyt myöskin tyytyväisyyttä. + +Ruth lähti noutamaan vaunuista vaippaansa, ja minä sanoin mrs +Lecks'ille: + +"No, te puhuttelitte mr Endertonia?" + +"Puhuttelinko!" huudahti hän. "Totta totisesti tein sen! jos joku mies +yleensä tietää, minkälainen hän on kiireestä kantapäähän saakka, ulkoa +ja sisältä, sielunsa, ruumiinsa, nahkansa ja luittensa puolesta, sekä +mitä hänellä on odotettavissa tässä ja tulevaisessa maailmassa, niin +kyllä hän sen nyt varmaan tietää. Enkä minä kosketellut yksinomaan +tämänpäiväistä tapausta. Minä tein hänelle selvää hänen käytöksestään +aina siitä saakka, kun hän saarella murisi ruoka- ja asuntomaksua +vastaan, ja minä selvitin hänelle hänen jok'ikisen syntinsä sen +jälkeenkin. Nyt tunnen täyttäneeni velvollisuuteni, ja kun se nyt näin +on tehty, voimme ruveta tuumimaan, mihin toimenpiteisiin meidän on +ryhdyttävä." + +Siihen olikin aika, sillä päivä alkoi jo olla lopussa. + +Ensi hetkellä olin kyllä ajatellut, että kun mr Enderton ehtisi kulkea +kappaleen matkaa lähtisimme me perässä. Vaan lähemmin asiaa ajateltuani +ei se tuuma sentään ollut sopiva. Ruth oli liian heikko kulkemaan niin +pitkää matkaa, ja mrs Aleshine taas moiseen vaivaan liian raskas ja +lihava. Sitäpaitsi oli taivas tumma ja pilvinen, joten olisi ollut +liian uskallettua jättää se suoja, minkä vaunut meille tarjosivat. + +Kuten odottaakin sopi alkoivat mrs Lecks ja mrs Aleshine heti huolehtia +seurueen mukavuudesta, ja ensin rupesivat he etsimään ruokaa. Onneksi +meillä olikin mukanamme runsas muonasäkki. + +Toisella puolen tietä oli metsää, ja maa puitten alla oli varsin +kuivaa. Minä kokosin risuja ja tein räiskyävän tulen, joka olikin hyvin +tarpeellinen, sillä ilma kylmeni kylmenemistään. Syötyämme verrattain +hyviä kylmiä ruokia lämmittelimme perinpohjin ja nousimme sitten +vaunuihin odottamaan toivomaamme pelastusta. + +Meillä oli sangen mukavaa, sillä kullakin oli oma nurkkansa ja vaippoja +ja peitteitä oli yllin kyllin. + +Vastoin tapaansa puhuivat mrs Lecks ja mrs Aleshine sangen vähän. + +Aina tähän saakka kun he olivat joutuneet onnettomuustapausten +uhreiksi, olivat he ottaneet sattumat sellaisina kuin ne olivat, +ja koettivat parhaansa mukaan viihtyä siinä olotilassa, johon he +kulloinkin olivat joutuneet. Mutta nyt oli aivan toista. Siinä nyt +istuimme yksinäisellä, korkealla vuoririnteellä kylmänä, pimeänä +iltana. Ja tähän asemaan oli meidät saattanut yksinomaan vihapäissä +tehty teko — teko, jonka kylmäverisesti oli suorittanut mies, joka +pelkäsi hevosia, eikä välittänyt maailmassa kenestäkään muusta kuin +itsestään. + +He olivat tällä hetkellä siinä mielentilassa, että jos he olisivat +jotain sanoneet, olisi se ollut mitä kiivainta moittimista. Mutta he +antoivat vaimoni tunteille niin suuren arvon, etteivät hiiskuneet +sanaakaan. Koko ajan vaiti ollen he vihdoin nukahtivat. + +Vähän ajan perästä seurasi Ruth heidän esimerkkiään, Minä kuuntelin +alussa jännitettynä, kuuluisiko lähestyvien vaunujen pyöräin ratinaa, +mutta vaivuin lopuksi uneen itsekin. + +Kello lienee ollut kymmenen tai yksitoista kun minä heräsin siihen, +että muutamat kylmät, kevyet hiutaleet hiipasivat poskiani. Aukaistuani +silmäni en ensin hoksannut, mitä ne olivat, vaan pian pääsin niistä +täysin selville. Olimme jättäneet vaunujen ikkunan hiukan raolleen, +että raitis ilma pääsisi sisään, ja siitä nuo hiutaleet lensivät +kasvoilleni. Minä katsoin ulos ikkunasta. Ei ollut varsin pimeä, vaikka +taivas olikin pilvessä, joten näin jokseenkin selvästi, että ulkona +satoi lunta, ja että maa jo oli aivan valkoinen. + +Tämän havainnon tehdessäni seisahtui vereni silmänräpäykseksi, +sillä minä tiesin, mitä merkitsevät lumimyrskyt vuoristossa ja mitä +seurauksia tästä saattoi olla meille. Sillä hetkellä ei kuitenkaan +voinut mitään toimia ja olisi ollut sekä turhaa että tarpeetonta +herättää tämän vuoksi toisia. + +Tulin sitäpaitsi ajatelleeksi, että ehk'ei asemamme sittenkään ollut +niin huolestuttava kuin alussa näytti. Eihän vielä ollut talvi ja tämä +lumentulo rajoittuisi ehkä hyvinkin vähään. Ja niin suljin ikkunan, +vetäydyin takaisin nurkkaani, mutta kesti kauan ennen kuin oikein +rauhoituin. + +Herättyäni huomasin, että yöllä oli satanut paljon lunta ja satoi +edelleen. + +Kun Ruth näki lumen, pelästyi hän kovasti. Hän ei ollut koskaan saanut +tottua sellaiseen. + +Mrs Lecks'iin ja mrs Aleshine'en teki tämä aamuinen näky vallan +toisen vaikutuksen. He olivat sitäpaitsi jo tottuneet vastuksiin. +Ja lumimyrskyjä he olivat nähneet usein. Nämä vastahakoisuudet vain +terästivät heidän tahtoaan, ja sekin vaiteliaisuus, joka heidät oli +vallannut edellisenä iltana, oli nyt kuin pois pyyhitty, ja he olivat +jälleen reippaita, iloisia ja neuvokkaita naisia, jollaisina alunpitäen +olin oppinut heidät tuntemaan. + +"Ei, mutta todellakin", huudahti mrs Aleshine, silmäillessään ulos +vaununikkuhasta, "siellähän on oikea kunnollinen, vanhanaikuinen +lumisade!" + +Suurempien puitten alla sekä sellaisilla paikoilla, missä oli taaja +lehdikkö, oli lunta hyvin ohuelti — näkyipä vallan paljaitakin kohtia. +Halusimme niin pian kuin mahdollista löytää sopivan paikan, johon +tekisimme tulen, sillä vaikka olimme olleet huolellisesti vaippoihin +kääriytyneinä, olimme kuitenkin kaikki vähän viluisia. + +Vaunujen laatikosta löytämälläni kirveellä irroitin minä ajoneuvojen +etupuolelta pienen laudan, josta veistin — joskin hyvin kömpelön +näköisen — lapion. Sillä aukaisin vähässä ajassa kapean polun tien +yli metsään. Sitten laitoin räiskyvän tulen, jonka ympärille kohta +ihastuneina kokoonnuimme. + +Tuuli oli ankara ja lumi alkoi kasaantua suuriksi kinoksiksi. Tosin +valkea kyllä lämmitti, vaan viima oli siksi kirpeä, että palasimme +vähän ajan perästä vaunuihimme takaisin ja nautimme aamiaista. Emmekä +me syöneetkään paljasta kylmää ruokaa, sillä mrs Aleshine'lla oli +mukanaan pieni teekattila, jonka minä täytin lumella ja joka asetettiin +tulelle, joten saimme pian höyryävää, hyvälle maistuvaa teetä. Koko +aamupäivän odotimme, että meitä tultaisiin noutamaan. Olimme kaikki +verrattain hyvällä tuulella — Ruthkin, johon oli tarttunut vanhempain +naisten iloisuus ja rohkeus. Hän oli varma siitä, että hänen isänsä oli +ennättänyt rautatienasemalle ennen lumimyrskyn alkamista, joten hänessä +ei herännyt senkään vuoksi levottomuutta. Lumen tuloa jatkui yhä, ja +kinokset kävivät korkeammiksi. Varsinkin vaunujen ja erään ylenevän +maankohdan välissä sillä puolen tietä, mikä oli meitä lähinnä, kohosi +tavattoman korkea lumivalli. + +Aina joka puolen tunnin perästä aukaisin minä aikaisemmin lapioimani +polun metsään. Puitten välistä saattoi nähdä pitkän kappaleen +maantietä, ja minä havaitsin, että tie useissa kohdin oli kokonaan +kinosten peittämä. Niille, jotka saapuivat meitä hakemaan, koituisi +todellakin hankala matka. + +Tuskin ehtisi apu saapua ennen kuin seuraavana aamuna, vaan minun oli +vaikeata edes ajatella niin pitkälle. Naisille en kuitenkaan huolistani +mitään virkannut. + +Vaippoihinsa kääriytyneinä juoksivat he aina silloin tällöin tulen +luo lämmittelemään. Ainoastaan sillä keinoin saattoivat he pysyä +lämpiminä, sillä sisällä vaunuissa oli kylmä istua, joskin siellä oli +turvassa tuulelta. Alinomaisesta lumessa astelemisesta saimme jalkamme +läpimäriksi. + +Minun oli mielestäni keksittävä jokin muu keino, millä voisimme pitää +itsemme lämpiminä, Ja syötyämme päivällistä kypsyi minussa uusi +suunnitelma, jota heti ryhdyin toteuttamaan. + +Vaunujen ja maakorokkeen välinen lumivalli oli jo korkeampi kuin +ajoneuvomme, joita vasten se oli tiiviisti ajautunut. Hetken +ahertamisen jälkeen olin laittanut niin korkean lokeron, että saatoin +melkein seistä siinä. Lokero, tai paremmin sanoen luola, oli aivan +vaunujen oven edessä, niin että vielä hiukan lunta luotuani yhdisti +samainen ovi meidät tuohon komeroon, jonka kattoon puhkaisin pienen +levyisen aukon. Aluksi tahtoi lumi tunkeutua sisään tuosta tekemästäni +reiästä, vaan pienen lapioni avulla onnistui minun lopuksi muodostaa +jonkinlainen mukiinmenevä savutorvi. + +Sen jälkeen kiirehdin kokoamaan puita ja risuja, joista laitoin tulen +tuohon merkilliseen lumilinnaamme. + +Mrs Lecks, mrs Aleshine ja Ruth olivat suurella mielenkiinnolla +seuranneet hommiani. Kun valkea sitten leimahti suuremmaksi ja savu +nousi tekemäni torven kautta ilmaan, avasin minä vaunujen oven, että +lämmin pääsi virtaamaan sisään. + +"Tuopa oli todella nokkela keksintö!" huudahti mrs Aleshine. "Liesi +keskellä lumikinoksia ja vielä oikein savupiippukin. Sellaista ei vain +joka päivä nähdä!" + +"Olkaamme kiitolliset keksijälle!" lausui mrs Lecks. "Vaan lienee +parasta, että annatte meille lapionne, sillä saamme luultavasti kaivaa +teidät esiin, jahka tuli on sulattanut pienen luolanne katon, ja se +putoo alas ja hautaa teidät alleen." + +"Lapion saatte kyllä, mutta luulenpa, ettei katto sentään putoo +päälleni. Luonnollisesti sulattaa valkea sen, mutta ei siten, että se +romahtaisi alas, vaan se aukaisee meille vähitellen aukon, mistä voimme +hoitaa tulta." + +"Voi rakkaani!" huudahti Ruth, "sinähän puhut aivan kuin meidän pitäisi +viipyä täällä hyvinkin kauan. Mutta sitähän emme voi — mehän kuolemme +nälkään." + +"Sitä ei tarvitse pelätä", virkkoi mrs Aleshine. "Meillä on mukanamme +kelpo säkillinen ruokaa. Kyllä se kestää siksi kuin meitä ehditään +tulla noutamaan. Kun minä kerran varaan eväät, niin ne eivät +lopukaan kesken. Ja tulta meidän tulee pitää yllä, sillä eipä olisi +noutajillemme hauskaa löytää meidät kuoliaiksi jäätyneinä." Mrs Lecks +hymyili. + +"Sinä muistelet aina lähimmäisiäsi", virkkoi hän. "Sinun lämmin +sydämesi estää sinut kyllä paleltumasta kuoliaaksi." + +"Sen se on tehnyt ennenkin", vastasi mrs Aleshine ystävällisesti. +Kuten olin odottanutkin alkoi luolani katosta pian tippua vettä, ja +savuaukko kävi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Minä laitoin senvuoksi +jonkunlaisen rännin tapaisen, jota myöten vesi juoksi vaunujen takana +olevaan syvään kuoppaan. Ja kun hoidin tulta hyvin, eivät vesipisarat +ja pienet lumikasat, joita putoili katosta, voineet sitä sammuttaa. + +Lumiluola avartui avartumistaan, ja sillä aikaa kuin minä olin +hakemassa risuja, putosi sen katto alas ja sammutti tulen. Minä +ajoin lumen pois ja sytytin tulen uudelleen. Molemminpuolin kohoavat +lumivallit suojelivat sitä tuulelta, joten ei ollut peljättävissä, että +viima leiskahuttaisi liekit vaunuihin päin ja sytyttäisi ne. + +Iltapäivällä herkesi lumentulo, ja kun minä aukaisin uudelleen vaunujen +ja metsän välisen polun, hoitelivat naiset mielellään terveyttään +kävelemällä siinä edestakaisin. + +Heidän ollessaan ulkona ja minun parhaillaan lisätessäni risuja +tuleen kuulin äkkiä rapinaa takanani. Kääntyessäni huomasin vaunuja +vastapäätä olevasta lumivallista pistävän esiin — miehen pään. Pää +oli paitsi kasvoja villavaatteella verhottu. Kasvot olivat noin +viisikymmenvuotisen mieshenkilön. Ne olivat kalpeat, laihat ja +parrattomat, joskin poskilla ja leuassa huomasi äsken kasvamaan +päässyttä sänkeä. + +Tämä ihmeellinen näky hämmästytti minua niin tavattomasti, etten +voinut liikahtaa enkä lausua sanaakaan, Seisoin siinä kuin puusta +pudonneena ja tuijotin tuohon päähän, jonka kasvoille levisi hymyilevä, +hyväntahtoinen ilme. + +"Voisitteko lainata minulle pataa?" kuului ääni. + +Olin vähällä juosta tieheni. Näinkö minä unta? Tai kuinka oli +mahdollista, että kinoksissa oli muitakin eläviä olennoita kuin me. + +Jälleen hymyili naama sangen rakastettavasti. + +"Älkää pelästykö!" sanoi se. "Huomasin, että te säikähditte, ja siksi +mainitsin ensin niin jokapäiväisestä asiasta kuin padasta." + +"Kuka taivaan nimessä te olette?" kysyin minä. + +"Olen vain matkustaja", vastasi pää, "ja olen joutunut samallaiseen +ikävään asemaan kuin tekin. Mutta minun on tässä asennossa vähän vaikea +puhua. Voin arveluttavasti vilustua, jos makaan tässä kauan rinta +kylmää lunta vasten. Voitteko mahdollisesti lainata minulle pataa?" + +Näistä sanoistaan tulin vakuutetuksi, että se todellakin oli tavallinen +ihmisolento ja senvuoksi sainkin takaisin rohkeuteni, joskin +hämmästykseni olikin rajaton. + +"Ennen kuin puhumme enempää padasta täytyy minun saada tietää, kuka te +olette ja kuinka olette joutunut tänne kinosten keskelle." + +"Minun on vaikeata päästä luoksenne näin pää edellä", vastasi hän. +"Siksipä kömmin takaisin suojaani ja tämän aukon kautta voimme kyllä +puhella." + +"Voinko minä tulla luoksenne?" kysyin minä. "Voitte kyllä", kuului +vastaus, "Te olette nuori ja nokkela, ja minun asumukseni täällä ei ole +varsin syvällä. Minä ryömin ensin takaisin ja ojennan sitten teille +tämän lampaannahkavaipan, jonka voitte asettaa allenne, ettei teidän +tarvitse tänne päästäksenne mylleröidä paljaassa lumessa." + +Minun oli jokseenkin työlästä rämpiä reiälle, vaan lopuksi kuitenkin +onnistuin pääsemään, ja tuo vieras ojensi minulle sateenvarjollaan +mainitsemansa lampaannahkavaipan. + +Kohta löysin itseni jonkinlaisesta tunnelista, joka oli noin kuusi +jalkaa pitkä sekä melkein yhtä leveä. Jouduttuani toiselle puolen +huomasin olevani pienen puukatoksen alla, jonne pääsi hieman valoa +pienestä, ovessa olevasta lasi-ikkunasta. Tunsin heti, että komero oli +täynnä väkiviinahöyryä. + +Olin samassa kuulevinani ikäänkuin naurua. Katseltuani ympärilleni +havaitsin eräässä nurkassa käärön kaikellaisia vaatteita ja +matkavaippoja sekä käärön toisessa päässä kaksi silmää. Vastapäätä +olevassa nurkassa oli vielä hiukan isompi käärö, jolla myöskin oli +silmät. + +"Nämä kaksi naista ovat matkatovereitani", sanoi vieras, kääriytyen +samassa huolellisesti suureen vaippaansa. + +Hän oli pitkä ja laiha. Hänen äänensä kohtelias ja hieno. Käytöksensä +todisti paikalla, että hän oli sivistynyt mies. + +"Koska luulen, että olette utelias kuulemaan, miten olemme joutuneet +tänne, niin kerron sen teille. Aikeissa päästä täältä muutaman +penikulman päässä olevalle rautatienasemalle, lähdimme eilen matkalle +vaunuilla. Saavuimme paikalle, josta erosi kaksi tietä, ja me +valitsimme laaksotien, arvellen sen olevan mukavamman. Hevosemme olivat +jotakuinkin huonot, ja lopuksi nääntyi niistä toinen vallan. Olimme +silloin noin sadan kyynärän päässä tästä — —. + +"Ajuri selitti, että oli parasta päästää nääntynyt hevonen irti, +se kyllä hiljakseen kompuroisi kotitalliinsa. Itse ratsastaisi hän +toisella hevosella rautatienasemalle, mistä hän hankkisi toiset hevoset +ja saapuisi sitten meitä noutamaan. Olimme pakotetut suostumaan siihen +ehdotukseen, sillä muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Hän sanoi, että +ellemme tahtoisi jäädä vaunuihimme, voisimme kömpiä erään lähellä +olevan katoksen suojaan, joka oli laitettu hevosten vaihtoa odottavia +ajomiehiä varten. Vakuutettuaan, ettei hän viipyisi poissa kauempaa +kuin korkeintaan kolme tuntia ratsasti hän pois — ja sen perästä emme +ole kuulleet hänestä mitään. Vähän sen jälkeen kuin hän oli lähtenyt +menin minä etsimään hänen neuvomaansa kojua, jonka havaitsin verrattain +sopivaksi ja mukavaksi, ja kun arvelin, että naiset viihtyisivät +paremmin täällä kuin vaunuissa, missä oli ahdasta, johdatin heidät +tänne. Iltapuolella tuli kylmä, ja minä päätin tehdä tulen-, mikä +tietysti olisi ollut mahdotonta vaunuissa. Onneksi sattui olemaan +mukanamme laatikollinen kalifornialaista konjakkia. Minä aukaisin +laatikon kivellä ja toin tänne muutamia pulloja. Täältä kojusta löytyi +tinapönttö, jonka täytin pullojen ympärillä olleilla oljilla, kaadoin +niihin konjakkia ja sytytin ne palamaan. Siten tehdystä tulesta ei +syntynyt savua, vaan se lämmitti kuitenkin aika paljon." + +Nyt ymmärsin äsken tuntemani väkiviinan höyryt, ja minun täytyy +tunnustaa, että se suuresti rauhoitti minua. + +"Hämärän tultua", jatkoi vieras, "kannoin tänne eväskorimrne, ja me +söimme kevyen iltasen." + +"Huomattuani, että alkoi sataa lunta, arvelin, että lumi mahdollisesti +estäisi meitä palaamasta vaunuihin, jonkavuoksi minä noudin tänne +loputkin konjakit sekä kaikki vaippamme, huopamme ja tyynymme. En +tosin luullut, että meidän pitäisi viettää täällä koko yö, vaan +olihan parasta olla varovainen. Tänä aamuna sitten huomasin todella +menetelleeni viisaasti. Kuten tiedätte, on tie nyt kokonaan lumivallien +peittämä, joten on mahdotonta päästä vaunuille." + +"Ettekö ole kärsineet kylmästä?" kysyin minä. "Ja onko teillä tarpeeksi +ruokaa?" + +"Olemme nähneet vilua aika lailla", vastasi hän, "vaan minä olen +keksinyt keinon, miten aikaansain matkatoverieni olon jotenkin +siedettäväksi. Olen käärinyt heidät huopiin ja vaippoihin, ja he saavat +pitää kummassakin kädessään kuumaa, kovaksi keitettyä munaa. Katsoin +paraaksi säilyttää munat lämmitysvälineiksi kuin syödä ne. Aina joka +puolen tunnin perästä keitän minä munat uudelleen mukanamme olevassa, +pienessä teepannussa. Munat säilyttävät lämmön aika hyvin, ja käsistä +taas virtaa lämpö muuhunkin ruumiiseen." + +Tämän sanottuaan kuului toisesta kääröstä hiljaista tirskumista, ja +minä en tietysti voinut olla kääntymättä sinnepäin. Silmäiltyäni tuohon +iloiseen kääröön vastasin, että munat tulevat kai siten aikaa myöten +perin koviksi. + +"Mukanani olevat naiset eivät ole tottuneita tällaiseen kylmyyteen, ja +siksi olen kieltänyt heitä puhumasta, etteivät tulisi hengittäneeksi +liikaa jäistä ilmaa. Tähän saakka ei meidän vielä ole tarvinnut kärsiä +nälkää, joskaan ruoasta ei enää ole paljon tietoa. Päivällisen aikaan +huomasin savua, jota tunkeutui tännekin. Minä aukaisin oven ja kahlasin +vähän matkaa lumessa nähdäkseni, mistä se tuli. Samassa kuulin ääniä +toiselta puolen tuota mahdottoman suurta kinosta, vaan en keksinyt +mitään keinoa päästäkseni sen yli. Päätin kuitenkin, että jollain +tavoin on koetettava päästä yhteyteen noitten vieraitten ihmisten +kanssa, ja minä koetin huutaa. Vaan ääneni oli niin sortunut, ettette +voineet sitä kuulla. Tuumin sitten jotain muuta mahdollisuutta — —. +Tämän suojan takaseinässä olevasta pienestä ikkunasta huomasin, että +lumi oli tiiviisti pakkautunut seinää vasten. Lumi ei kuitenkaan ollut +kovaa ja minä arvelin, ettei olisi mahdotonta kaivaa pientä tunnelia +sen läpi sitä kohti, mistä äänet kuuluivat. Ryhdyinkin työhön heti, +sillä minä pelkäsin, että jos meidän täytyy viettää täällä vielä +toinenkin yö, täytyisi meidän ehkä syödä nekin neljä kovaksi keitettyä +munaa, joita naiset lämpimikseen pitivät käsissään, ja jotka minun +taasen kohta on keitettävä uudelleen. + +"Kuinka saatoitte kaivaa itsenne kinoksen läpi", kysyin, "onko teillä +lapio?" + +"Ei ole. Minä käytin tinapönttöä. Kaikki kävi varsin hyvin. Joka kerta +kun pistin sen täyteen lunta, menin ja tyhjensin sen ovesta. + +"Se on mahtanut olla pitkä-aikaista ja hankalaa työtä", sanoin minä. + +"Onpa kylläkin. Sitä kesti useita tunteja. Mutta kun minä sitten näin +teidät, raitiovaununne sekä tulen, tulivat vaivani palkituiksi. — +Suokaa, sir, minun nyt puolestani kysyä, miten _te_ olette joutunut +tänne kinoksiin?" + +Selitin hänelle muutamin sanoin onnettomuutemme. Olin tuskin ehtinyt +lopettaa, ennenkuin kuului ääntä tunnelin läpi. Se oli mrs Aleshinen +ääni. + +"Haloo!" huusi hän. "Oletteko te siellä? Ja onko mahdollista, että +siellä lävessä on muitakin ihmisiä?" + +Koska arvasin, että vaimoni ja molemmat toiset naiset olivat sangen +levottomia, huusin minä heille, että minä pian palajan, sekä selitin +senjälkeen vieraalle syyn, miksi en voinut viipyä kauempaa. + +"Mutta sanokaa, ennenkuin jätän teidät", lausuin minä, "voinko tehdä +mitään hyväksenne? Tahdotteko todellakin lainata pataa?" + +"Katsokaas, meillä ei ole enää muuta kuin hiukan ruokavarojen +jätteitä", vastasi hän, "ja matkatovereistani tuntuvat ne kovin +vastenmielisiltä. Ajattelin senvuoksi valmistaa niistä jonkinlaista +muhennosta, joka menisi helposti alas. Vaan älkää antako minun pidättää +teitä kauempaa! Neuvon teitä ryömimään tunnelin läpi jalat edellä, +sillä siten on teidän mukavampi siellä toisella puolen päästä alas." + +Minä noudatinkin neuvoa ja hänen avuliaan pääsin holviin koivet edellä. +Pian hyppäsin alas omalle puolellemme minua kärsimättöminä odotelleiden +naisten keskelle. + +Kuultuaan missä olin ollut ja mitä nähnyt oli heidän hämmästyksensä +tavaton. + +"Vai on meillä naapurikin!" huudahti Ruth. "Tämähän on merkillistä — +ehkä tarkoitettua. Meidät mahdollisesti aiotaan ryövätä ja murhata!" + +Nämä sanat kuultuaan kiirehti mrs Aleshine luokseni. + +"Mr Craig", huusi hän, "jos ne ovat rosvoja, niin ryhtykää +varovaisuuteen! Meidän ei pidä antaa niille aikaa hyökätä kimppuumme." + +"Siunatkoon sinua, Barb'ra Aleshine!" huudahti mrs Lecks. "Luuletko +sinä noita toisella puolen olevia ryöväreiksi! Jos niin olisi, niin +silloin, mr Craig, on teidän oma appenne ollut mukana vehkeilemässä. +Mutta siten ei nyt kuitenkaan liene. Meidän täytyy heti ruveta +tuumimaan, mitä voimme tehdä noiden ihmisraukkojen hyväksi." + +"Heillä on kyllä hiukan ruokaa jälellä, vaan ei paljon", sanoin minä, +"ja sitäpaitsi kärsivät he vilua." + +"Emmekö voisi heittää heille vähän risuja?" kysyi mrs Aleshine, jonka +sotaiset tunteet jo olivat ehtineet vaihtua syväksi sääliksi. "Kyllä he +ovat varmaan puolikuolleita, koska heillä ei ole muuta lämmityskeinoa +kuin kovaksi keitetyt munat." + +Minä selitin, ettei heidän suojassaan käynyt päinsä tehdä tulta, sekä +esitin, että antaisimme heille vähän lämmintä teetä ja ruokaa. + +"Sen me teemme!" huudahti mrs Aleshine. "Ja huutakaa heille tuon +tunnelin läpi, että kierittäkööt vaan tänne munat, niin minä keitän ne +kuumiksi kuinka usein tahansa." + +"Yhden asian minä teille sanon", virkkoi mrs Lecks, samalla kun hän mrs +Aleshinen kanssa otti ruokavaroja kovin laihaksi käyneestä säkistämme. +"Ja se on, että nyt minä kuulen ensi kerran elämässäni ihmisten +lämmittävän itseään kananmunilla ja konjakilla muullakin tavoin kuin +kuin laittamalla niistä munatotia, — ja kummaa on, että he ovat +jaksaneet kieltäytyä niitä sillä tavoin nauttimasta — vaan kylmä heillä +silti taitaa olla. — Sanokaa, voimmeko heittää heille tämän korin ilman +että pannu kaatuu?" + +Minä huusin herralle, että me lähetämme heille korin, jonka sitten +sateenvarjon avulla pistin tunnelin läpi. + +Sydämellisiä kiitoksia huudettiin meille toiselta puolen. Ja kun kori +ja pannu palautettiin laitoimme oman iltasemme. + +"En käsitä", virkkoi mrs Lecks, "mitenkä me emme huomanneet tuota +pientä katosta, vaikka se on niin lähellä." + +"Sitähän minäkin ihmettelen", virkoin minä. "Mutta seikka on nähtävästi +siten, että toinen tie, jonka varrella koppi on, on alempana kuin tämä, +joten katto tuskin ollenkaan näkyy maavallin takaa, ja sitäpaitse +kasvaa sen päällä ruohoa, joten meidän oli vaikeata eroittaa sitä +maasta." + +"Emmekä me osanneet ruveta mitään sellaista etsimäänkään", virkkoi mrs +Lecks. "Ainakin minä puolestani en tullut ollenkaan tarkastelleeksi +sinne päinkään." + +"En minäkään", lausui mrs Aleshine. "Ja sen jälkeen kuin alkoi sataa +lunta, emme tietysti enää voineet mitään havaita." + +"No niin", sanoi mrs Lecks, lopettaen tämän keskustelun, "meidän ei +ollut mahdollista löytää tuota kojua, joten voimme lohduttaa itseämme +sillä, ettemme siinäkään suhteessa olleet aaseja." + +Alkoi tulla pimeä ja tunnelin kautta ei vaihdettu montaa sanaa. + +"Ennen kuin laskeudumme levolle", sanoi mrs Aleshine— "koska meillä ei +ole kynttilöitä, emme siis voi valvoa — niin laittakaamme jonkinlainen +vedettävä kelkkalaitos, jonka avulla voimme lähettää noille +ihmisparoille senappitaikinaa ja pipariminttuja sille varalle, että he +sattuvat yöllä sairastumaan." + +Tähän varovaisuustoimenpiteeseen emme sentään lopen lopun katsoneet +tarpeelliseksi ryhtyä. Ja sen jälkeen kuin toisella puolen oleva herra +oli vakuuttanut voivansa siellä ylläpitää lämpöä toivotimme toisillemme +hyvää yötä. + +Minä lisäsin risuja tuleen ja nousin sitten vaunuihin, missä toiset +jo olivat kömpineet kukin nurkkaansa. En kuitenkaan saattanut paljon +levätä, sillä vähän väliä täytyi minun käydä vaalimassa tulta, ja sen +lisäksi kiusasivat minua mitä tuskallisimmat huolet. + +Ruokasäkkimme oli jo melkein tyhjä, ja ellei pelastus hyvin pian +joutuisi, ei meillä olisi edessä muu kuin kuolema. Ja mielestäni oli +apua yhtä vähän odotettavissa huomenna kuin edellisenäkään päivänä. +Kuinka voisi kukaan päästä luoksemme monta penikulmaa ulottuvien +lumikinosten läpi? + + + + +VIIDES LUKU. + +Ihmeellinen tapaaminen. + + +Seuraavana aamuna nousin aikaisin ylös ja läksin metsään keräämään +risuja. Silloin tein sen havainnon, että päällinen lumi oli muodostunut +kovaksi hangeksi. + +Myrskyn jälkeen oli aurinko alkanut paistaa ja sulattanut lumen pinnan. +Yöllä oli ollut kylmä jälleen, ja lumen päällimmäinen kerros oli siten +kovettunut. + +Huomattuani, että saatoin astella minne vain halusin, heräsi rohkeuteni +ja minä lähdin tarkastelemaan asemaamme. + +Maantie näkyi useissa kohdin olevan kokonaan kinosten peitossa. Menin +sille paikalle missä tiet erosivat, sekä kiipesin pienelle kukkulalle, +joka oli estänyt näköalan sinnepäin. + +Sieltä näin, että vuori, jota olin luullut hyvin jyrkäksi ja +epätasaiseksi, vähitellen ja loivasti viersi laaksoon päin ja oli +kokonaan kovan, kirkkaan hangen peittämä, eikä pinnalle kohonnut puita +eikä kallioita. Rinne oli noin penikulman pituinen, jonka jälkeen se +vähitellen yhtyi viheriänruskeaan alankoon. + +Alhaalla laaksossa olivat puut vielä lehtipuvussa ja siellä ja täällä +näkyi helakan vihreitä paikkoja. Vuorilla ollut lumimyrsky oli +aiheuttanut vesisateen laaksoon ja virkistyttänyt sen kasvullisuutta. +Näytti aivan kuin olisi katsellut jotain toista maata. + +Äkkiä huomasin hienon savun nousevan puitten välistä. Siellä asui siis +ihmisiä! Saattoiko todellakin olla mahdollista, että olimme vain yhden +tai parin engl. penikulman päässä ihmisasumuksista? Mutta mitä apua +olisi heistä? Me emme pääsisi sinne, eivätkä he tänne, ja mitään tietoa +emme saattaisi antaa sinne, sillä maantie kiersi useita penikulmia +ennen kuin se tuli tasangolle. + +Katsellessani siinä alaspäin tuntui minusta ikäänkuin olisin voinut +lähteä liukumaan alas tuonne viheriäisille kentille! Tulin samalla +ajatelleeksi niitä barbaariheimoja, joiden sotamiehet nähdessään +Alppien korkeuksista Italian viljavat maat, pukeutuivat sotisopaansa ja +liukuivat alas alangoille ryöstämään itselleen aarteita ja rikkauksia. +Aivoihini iski ajatus, — ajatus, josta suuresti ilostuin. Ei olisi +hukattava yhtään aikaa! Aurinko ei vielä ollut korkealla, vaan kauan ei +kestäisi, ennen kuin sen säteet ehtisivät sulattaa kovan hankikerroksen +ja pelastuksemme kävisi siten mahdottomaksi. Ei voinut ajatellakaan, +että lumen ollessa pehmeätä voisimme lähteä vankeudestamme. + +Riensin takaisin vaunuillemme ja näin siellä tulen ympärillä +kolme vakavakatseista naista. He katselivat surullisena vähäisiä +ruokajäännöksiämme. + +"Tässä on kaikki mitä meillä on jäljellä", sanoi mrs Aleshine minulle, +"ja kun lähetämme noille toisille raukoille osan — se meidän tietysti +tulee tehdä — ei oma ateriamme ole paljon arvoinen. — Ellei kukaan +saavu meitä pelastamaan on se meidän viimeinen ateriamme." + +Tartuin Ruth paran käteen. Hän oli hyvin kalpea ja väsynyt. + +"Rakkaat ystävät", sanoin minä, "kukaan ei voi päästä tänne vielä +pitkään aikaan, ja ennen kuin apu ehtii, olemme me kuolleet. Mutta +älkää olko peloissanne! Meidän ei ole tarpeellista jäädä tänne +odottamaan. Lumen pinta on muodostunut kovaksi hangeksi, ja minä olen +keksinyt keinon, mitenkä voimme liukua alas laaksoon. Siltä paikalta +mistä tulen on vuoren rinne yhtä loivaa kuin tavallinen kelkkamäki. +Muutamissa minuuteissa pääsemme siten pois täältä kinosten keskeltä +lämpimään ja kukoistavaan laaksoon, missä myöskin asuu ihmisiä." + +Ruth tarttui minua käsivarresta. + +"Mutta eikö se ole hengenvaarallista?" huudahti hän. + +"Sitä en luule", vastasin. "Missään tapauksessa ei se ole +vaarallisempaa kuin jäädä tänne enää tunniksikaan, sillä jos hanki +ehtii pehmetä, olemme hukassa." + +"Mr Craig", virkkoi mrs Lecks, "mrs Aleshine ja minä emme paljon +ymmärrä laskettelemisesta, sillä emme ole tehneet sitä sen jälkeen +kuin olimme lyhythameisia pikkutyttöjä. Mutta te käsitätte sen asian +paremmin kuin me, ja kun te kerran sanotte, että meidän on mahdollista +liukua täältä alas, niin me sen teemme, kunhan te vaan menette edellä. +Seurasimmehan me teitä valtamerenkin poikki, missä meillä ei ollut +allamme muuta kuin muutama penikulma merivettä ja mahdollisesti +minkälaisia kaloja tahansa. Älkää tekään olko levoton, mrs Ruth! En +tiedä minkälaisilla esineillä meidän on lasketeltava, vaan minä ja mrs +Aleshine otamme teidät väliimme, niin että jos ajamme jotain päin, +loukkaannumme me, ettekä te." + +Tulin hyvin iloiseksi siitä että ehdotukseni hyväksyttiin. +Nautimme hätäpikaa aamiaista, lähetettyämme ensin osan ruoistamme +onnettomuustovereillemme kinoksen toiselle puolelle. + +Vieras herra huusi meille, että he kyllä muuten voivat hyvin, paitsi +että ovat liikunnon puutteessa kylmästä aivan kohmettuneet, ja +tuskallisella äänellä hän kysyi, olinko huomannut mitään pelastuksen +toivoa. + +Siihen vastasin minä, että olin keksinyt keinon pelastumiseksemme sekä +että heti saapuisin hänen luokseen — minä kun nyt saatoin mennä sinne +hangen yli. + +Hän lausui, että minun sanani olivat antaneet hänelle uutta rohkeutta +sekä että hänkin tekisi kaiken voitavansa minun suunnitelmani +toteuttamiseksi. + +Minä ryhdyin suurella innolla valmistuksiin. Kokosin kaikki +vaunutyynymme — niitä oli neljä — ja kannoin ne sille kukkulalle, mistä +olin ajatellut laskeumisemme tapahtuvaksi. Vein sinne myöskin jonkun +verran nuoraa, jota aikaisemmin olin löytänyt eräästä vaununlaatikosta. +Sen jälkeen kiiruhdin alempaa tietä pitkin naapurimme luokse. +Saavuttuani sinne havaitsin, että ystäväni oli lapioinnut lumen pois +ovi-aukon edestä. Hän tuli minua vastaan ja tarttui käteeni. + +"Jos teillä on joku ehdotus", virkkoi hän, "niin sanokaa se heti! +Meidän tilamme on todella vaarallinen. Kohta paleltuvat mukanani olevat +naiset kokonaan, ja niin käynee teidänkin naistenne kanssa — joskaan +heidän äänistään ei oikein siltä tunnu." + +Minä vastasin, että minun naistoverini olivat tähän saakka kestäneet +hyvin kaikki vastukset, ja hukkaamatta aikaa tein hänelle heti selvää +suunnitelmastani. + +Kuultuaan siitä tuli hän sangen totiseksi. + +"Se tuntuu minusta uhkarohkealta", lausui hän, "vaan ehkä se on ainoa +pelastuskeino. Olkaa siis hyvä ja näyttäkää minulle se paikka, mistä +olette ajatellut meidän lähtevän liikkeelle." + +"Kiiruhtakaamme siis", sanoin minä. "Aurinko nousee yhä korkeammalle ja +pian ehkä hankikerros sulaa. Tällä hetkellä meillä kuitenkin vielä on +talvi." + +Me riensimme sille paikalle, jonne jo olin vienyt vaunutyynyt +ja köyttä. Sanaakaan lausumatta tuijotti hän ensin lumen umpeen +kinostamalle maantielle sekä sitten jyrkännettä alas laaksoon, jonka +vehreys kirkastuvan päivän valossa kävi entistä helakammaksi. + +"Hm", virkkoi hän, "meillä ei ole muuta valittavissa kuin joko seurata +neuvoanne tai jäädä tänne kuolemaan." + +"Tuokaa siis tänne kaikki vaunutyynynne ja auttakaa minua laittamaan +kuntoon varustuksemme." + +Kun tyynyt oli tuotu asetimme me ne hangelle perätysten, niin että +ne muodostivat pitkän jonon. Senjälkeen sidoimme me yhteen, ja minun +apumieheni osoitti kaikessa siinä suurta taitoa ja näppäryyttä. + +Kun patjamme oli valmis pyysin minä häntä menemään noutamaan +matkatoverinsa, ja minä puolestani lähdin hakemaan omiani. + +"Mitä tulee meidän laittaa kuntoon otettavaksi mukaamme?" kysyi mrs +Aleshine. + +"Me emme ota mukaamme yhtään mitään muuta kuin rahamme taskuumme sekä +huopamme ja peitteemme. Kaikki muut tavaramme jätämme vaunuihin. Ne +saamme periä sitten kun vaunut saadaan kiskotuiksi täältä pois." + +Huovat ja peitteet käsivarsillamme lähdimme nyt liikkeelle ja alemmalla +tiellä tapasimme toisen seurueen. Molemmat naiset olivat käärityt +vaatteisiin aivan huppukuuruun, vaan saatoimme kuitenkin huomata, +että toinen heistä asteli keveästi, kun taas toinen pääsi vain +vaivalloisesti eteenpäin, ja täytyi heidän miehisen toverinsa heitä +alinomaa auttaa. + +"Jos minun täytyy ruveta laskettelemaan", lausui mrs Aleshine, "teen +sen yhtä mielelläni vieraitten kuin ystävien seurassa — varsinkin +jos olen pakotettu katkaisemaan käteni tai koipeni. Mutta kuitenkin +tahtoisin mielelläni tutustua noihin naisiin, ennen kuin yhdessä +istumme kelkkaan" — samalla huomasi hän patjamme — "ei suinkaan ole +tarkoitus, että me lähtisimme liikkeelle tuommoisella?" + +"Barb'ra Aleshine", sanoi mrs Lecks suuren villahuivinsa takaa, "ei +suinkaan sinulla ole tarkoitus vilustuttaa keuhkojasi, koska tuolla +tavalla lörpöttelet. Hieno käytös on kyllä hyvä asia, vaan odottakaamme +siksi kuin pääsemme alas." + +Tästä huolimatta kiirehtivät mrs Lecks ja mrs Aleshine heti tienmutkaan +päästyämme noita vieraita naisia vastaan ja puristivat heidän käsiään. +Mrs Lecks lausui sen jälkeen julki toivomuksensa, että me kaikki +tulisimme onnellisesti alas. + +Minä työnsin patjamme aivan jyrkänteen reunalle ja pyysin kaikkia +istuutumaan sille. + +Epäilyksittä istuivat mrs Aleshine ja mrs Lecks heti ja ottivat kuten +olivat luvanneet, Ruthin väliinsä. + +Nuori vaimoni oli kyllä peloissaan, vaan molempien vanhempien naisten +tyyni käytös, sekä minun vakaa uskoni, että kaikesta suoriudumme +onnellisesti, antoi hänelle rohkeutta. + +Toisista naisista heittäytyi nuorempi heti reippaasti tyynylle, kun +taas toinen heistä äkkiä vetäytyi taaksepäin. Hänen seuralaisensa +sanoi hänelle, että hänen oli välttämätöntä laskeutua patjalle, sillä +se olisi meidän ainoa pelastuksen toivomme, ja vielä vakuutettuaan, +että me aivan varmaan tulisimme onnellisesti perille, painoi hän hänet +ystävällisesti istumaan. + +Nyt vasta huomasin, että hänellä oli mukanaan suuri paketti, jonka +vuoksi sanoin hänelle: + +"Kukaan ei saa ottaa mukaansa muuta kuin mitä välttämättömästä +tarvitsee. Kaikki muut tavarat ovat jätettävät tänne, ja minä luulen, +ettei ole pelkoa, että ne varastettaisiin. Ja vaikka olisikin, emme voi +siltikään ottaa mitään mukaan." + +"Hyvä herrani", vastasi hän vakavasti, "tiedän yhtä hyvin kuin te, +minkälaiseen vaaraan me nyt antaudumme. Senvuoksi olemmekin jättäneet +kaikki tavaramme vaunuihimme. Mutta siitä mikä minulla on tässä +paketissa en eroa. Jos te siitä syystä kiellätte minua tulemasta +mukaan, jään kyllä, sekä etsin jonkinlaisen laudan, jolla voin yrittää +liukua alas." + +Hän lausui tämän sangen kohteliaasti, vaan niin varmalla äänellä, että +minä katsoin turhaksi puhua sen enempää. Sitäpaitsi ei meillä enää +ollut aikaa keskusteluihin, ja omaksi asiakseenhan jäi, tahtoiko hän +pitää molemmat, vaiko vain yhden kätensä vapaana. + +Pyysin häntä senvuoksi tekemään hyvin ja istumaan. Sitten asetettiin +aina kaksi selkä toisiaan vastaan, ja minä kompuroin lopuksi itse +ohjaajan paikalle. Sitten kiedoimme itsemme yhteen kainaloiden alla +kulkevalla peitteellä. Ajattelin nimittäin ensimäisen vaaran olevan +siinä, että joku meistä tipahtaisi matkalle. + +Kun kaikki oli kunnossa, pyysin miespuolista toveriamme, joka istui +vanhemman naisen kanssa takana lähinnä minua, auttamaan minua saamaan +patjamme liikkeelle, polkaisemalla jyrkänteen reunaan. + +Oli jonkun verran vaikeata päästä alkuun, vaan muutaman minuutin +perästä olimme keikahtaneet jyrkänteen reunan yli ja alkaneet liukua +alaspäin. + +Aluksi kuljimme hitaasti, mutta vähitellen vauhti huimeni, ja minä +kuulin kirkaisun, josta en tietänyt kenen suusta se lähti, vaan ei +ainakaan kenenkään minun joukkooni kuuluvasta. + +Olin toivonut voivani käyttää mukaan ottamaani lapiota ohjaamiseen, +vaan pian huomasin, että se oli mahdotonta. Me kuljimme nyt siis +alas vuoren hankista rinnettä, eikä suuntaamme ohjannut muu kuin +jyrkänne. Vauhtimme kasvoi joka minuutti ja pian alkoi patjamme +kieppua ympäri, niin että väliin olin etu- väliin takapuolella. Kerran +kiidimme alaspäin niin ankaraa vauhtia, että meidän kaikkien jalkamme +ponnahtivat ilmaan ja kova hanki repi kasvojamme, vaan mitään huutoja +ei kuulunut. Kaikki tartuimme kiinni patjaamme ja alasmenon nopeus +melkein pidätti meiltä hengityksen. + +Liukumisemme oli kuin linnun lentoa. Minusta tuntui kuin olisimme +kulkeneet penikulmamääriä. Väliin oli kasvoni käännettyinä laaksoon +päin ja minä silmäilin alas kuin suureen pohjattomuuteen; väliin +taas ne olivat tähdätyt ylös, ja edessäni oli mahtava vuoren rinne, +jota pitkin olimme kauan ja huimasti luikuneet alas, ja joka kohosi +takanamme mahdottoman korkeana. + +Vähitellen kävi kulkumme hitaammaksi, vaan vaivalloisemmaksi. Lumi oli +alempana ohuempaa ja sen päällä oli tuskin ollenkaan hankikerrosta. +Niinpä jouduimme aivan ruohoisellekin paikalle, jonka yli kyllä +pääsimme, vaan emme kolhimatta itseämme kiviä vastaan. Tulimme sitten +jälleen lumikentälle, sekä sen jälkeen uudelleen paljaalle maalle, joka +kuitenkin oli niin liukasta, että pääsimme helposti liukumaan sen yli. + +Minä olisin nyt toivonut, että meidän merkillinen kelkkamme olisi +pysähtynyt, mutta vaikka mitenkä olisin lapiollani harannut vastaan, +en saanut sittenkään sitä seisahtumaan. Alaspäin me vain riensimme, +kieppuen, tanssien ja milloin mitäkin päin töytäten. + +Nahkaköytemme, joka varmaankin oli kovin hankaantunut ja kulunut, +katkesi useista kohden, ja minä pelkäsin, millä silmänräpäyksellä +meidän patjamme hajoisi yhtä moneen osaan kuin se oli alkujaankin ollut. + +Kun me nyt olimme entistä suuremmassa vaarassa, lujasti toisiimme kun +olimme kiedotut, päästin yht'äkkiä siteemme solmun irti — ja sekunti +sen jälkeen tunsin, että meidät viskattiin erilleen toisistamme.. + +Me olimme nyt aivan rinteen alla, mikä seikka olikin hyvä, sillä +muutamat meistä kierisivät alas ilman mitään tyynyjä, kun taas toiset +suonenvedon tapaisesti olivat niihin takertuneet. Itse sain tehdä +sellaisen keikahduksen, että jouduin jaloilleni ja sain lopun matkaa +juosta. Olin juuri päässyt pysähtymään, kun toiset, kukin eri tavalla, +vierivät rinnettä alas. + +Nyt kuului eräästä mäen alle päässeestä kääröstä huuto: + +"Oi voi, Albert Dusante! Missä sinä olet? Lucille? Lucille!" + +Samassa silmänräpäyksessä nousi mrs Aleshine toiselle jalalleen — +toinen oli takertunut kiinni huopiin ja peitteisiin. Hänen hattunsa +oli aivan rutistunut ja pudonnut alas silmille. Vasemmalla kädellään +liuhutti hän keltaista kankaan palasta, jonka hän oli tullut +reväisseeksi jostain mrs Lecks'in persoonaan kuuluvasta vaatteesta ja +toisessa kädessään oli tukko paksua, kuihtunutta ruohoa, jonka hän +sivumennen oli temmaissut juurineen maasta. Hänen päällystakkinsa oli +selästä läpi kulunut, sekä hänen pyöreässä selässään näkyi ruohonkorsia +ja multaa. + +Mutta kaiken tämän hävityksen keskellä loistivat hänen kasvonsa +ihastuksesta. Toisella jalallaan hypäten ja toisella laahustaen +perässään tyynyjä ja peitteitä kirkui hän: "Nehän ovat Dusantet! +Dusantet!" + +Ja hän putosi polvilleen noiden kahden naisen eteen ja huusi: "Voi, +kumpiko teistä on Emily ja kumpiko Lucille?" + +Minä olin rientänyt Ruthin luokse, joka istui eräällä tyynyllä. Samalla +hetkellä nousi mrs Lecks aivan hänen vierestään. Hän oli toisella +jalallaan pistänyt puhki hattunsa, joka nyt retkotti siinä ja hänen +vaatteissaan näkyivät kyllä selvät jäljet siitä, miten rajusti mrs +Aleshine oli häneen tarttunut, mutta hänen katseensa oli arvokas ja +ryhtinsä kunnioitusta herättävä. + +"Barb'ra Aleshine!" huusi hän. "Vaikka Dusantet ovatkin äkkiä taivaasta +pudonneet eteesi, niin etkö voi suoda heille siunaamaa hetkeä +tunnustella kylkiluitaan ja tarkastella, ovatko heidän jalkansa tai +kätensä katkenneet." + +Nuorempi naisista kääntyi mrs Aleshinen puoleen ja virkkoi: "Minä olen +Lucille." + +Sekunti sen jälkeen oli tuo ystävällinen rouva kietonut käsivartensa +hänen kaulaansa. + +"Teistä kahdesta olette te aina ollut lähinnä sydäntäni", kuiskasi hän +tuon hämmästyneen nuoren naisen korvaan. + +Tultuani vakuutetuksi, ettei Ruth ollut vahingoittunut, riensin +auttamaan muita. Mies parka oli juuri noussut ylös tyynyltään, jolle +hän oli joutunut selälleen makaamaan suuri pakettinsa edelleen +kainalossaan. Minä autoin häntä nostamaan maasta vanhempaa naista. Tämä +oli hyvin likainen sekä saanut useita kelpo kolauksia ja näytti perin +pelästyneeltä, mutta loukkaantunut hän ei ollut. + +Minä menin lähellä olevalle purolle ja noudin sieltä vettä +taskupullollani, ja saapuessani takaisin löysin mrs Lecks'in ja +mrs Aleshine'n seisomassa matkatovereittemme edessä. Kaikki he +tarkastelivat toinen toisiaan mitä suurimmalla mielenkiinnolla. + +"Nimeni on Dusante", lausui vieras herra, "mutta miksi kysytte sitä +nyt juuri tällä hetkellä? Miksi herättää se niin tavattomasti teidän +huomiotanne?" + +"Miksikö?" huudahti mrs Lecks. "Sanon sen kyllä teille. Minä olen mrs +Lecks ja tämä tässä on mrs Aleshine, ja jos te todellakin olette sama +mr Dusante, joka omistatte tuon sievän huvilan pienellä valtameren +saarella, niin sanon teille, että tämä tässä on mrs Craig, joka siellä +vihittiin avioliittoon, ja tuo vesipulloa kantava herra on mr Craig, +joka kirjoitti teille sen kirjeen, jonka toivottavasti olette saanut. +Ja ellei kaiken tämän johdosta ole syytä kysyä, oletteko te mr Dusante, +niin tahtoisinpa tietää minkä johdosta..." + +"Ovathan ne Dusantet! Tietysti he ovat Dusantet!" huusi mrs Aleshine. +"Laskiessamme mäkeä alas tunsin kyllä, että te olitte meitä jollain +tavoin lähellä ja meille jollain tavoin rakkaat, vaikk'en käsittänyt, +kuinka ja miksi. Ja tämä neiti on sanonut olevansa Lucille, joten siis +tämän toisen täytyy olla Emily, olkootpa he sukua millä tavoin tahansa +— —" + +"Onko se todellakin mahdollista", keskeytti tuo vieras herra ja +tarkasteli mielenkiintoisesti meistä jokaista "että te olette niitä +kelpo ihmisiä, jotka ovat asuneet talossani valtameren saarella?" + +"Niitä juuri olemme", huudahti mrs Aleshine. "Mutta missä +sukulaisuussuhteessa te olette Emilyyn? Ja mitä sukua on Lucille +hänelle?" + +Mr Dusante astui nyt pari askelta taaksepäin ja laski pois kainalossaan +pitämänsä paketin, rientäen sitten ojennetuin käsivarsin minua kohti, +ja kyyneleet silmissään huudahti hän: + +"Te siis todellakin olette mr Craig, jota minun on niin paljosta +kiittäminen'!" + +"Kiittäminen _minua_!" lausuin hämmästyneenä. "Meidän on päinvastoin +kiittäminen teitä siitä, että pelastuimme kuolemasta keskellä +valtamerta!" + +"Älkää sanoko niin!" virkkoi hän, surullinen ilme kasvoillaan. "Te +ette ole minulle mitään kiitollisuuden velkaa. Kiittäisin Jumalaa, +jos niin olisi. Mutta älkäämme nyt puhuko siitä — —. Ja tämä siis on +mrs Craig", jatkoi hän, tarttuen Ruthin käteen, "se nuori nainen, +jonka häät vietettiin minun talossani — ja tässä mrs Lecks — ja mrs +Aleshine —!" Samalla puristi hän heidänkin käsiään. "Mitenkä minä olen +halunnut tavata teitä! Ajattelin teitä jok'ainoa päivä sen jälkeen kuin +olimme palanneet saareen ja huomanneet, että te olitte siellä olleet — +toivoisinpa voivani sanoa: vierainani. Vaan missä on pappi ja ne kolme +merimiestä? Heille ei suinkaan ole tapahtunut mitään onnettomuutta!" + +"Ei ole", vastasi mrs Aleshine, "he ovat tosin meidät jättäneet, +vaan heillä on luullakseni hyvä olla. Mutta olkaa nyt niin kiltti ja +sanokaa, missä sukulaisuussuhteessa olette Emilyyn ja Lucilleen?" + +"Barb'ra!" huudahti mrs Lecks ja hypähti ystävättärensä luokse. "Etkö +voi antaa vieraalle aikaa edes hengähtää? Etkö huomaa hänen olevan +tästä kaikesta niin liikutetun, että hän tuskin muistaa, kuka hän on? +Jos nämä vieraat naiset siinä silmiesi edessä kuolisivat väsymyksestä +tai nälästä, olisi se sinulle paremmin kuin oikein! Parasta on, että +nyt ensin otamme selkoa, miten heidän laitansa on ja mitä voimme tehdä +heidän hyväksensä." + +Nuorempi naisista riensi kiireesti luoksemme. "Voi, mrs Craig, mrs +Lecks ja mrs Aleshine!" huudahti hän. "Minä aivan joudun suunniltani +odotuksesta saada kuulla teistä kaikki!" + +"Me olemme suunniltamme samasta syystä!" lausui mrs Aleshine +riemukkaasti. + +"Ajatelkaa, että me olemme kohdanneet juuri täällä!" jatkoi tyttö. + +Enemmän kuin kukaan muu halusin minä tietää kaikki Dusanteista, mutta +minä huomasin, että Ruth oli kalpea ja kovin väsynyt, ja että toinen +Dusanten naisista istuutui jälleen maahan, ikäänkuin hänen olisi +ollut mahdotonta pysyä seisaallaan, jonka vuoksi tulin kaksinkerroin +iloiseksi siitä keskeytyksestä, minkä aiheutti kaksi meitä kohti +nelistäen ratsastavaa miestä. + +He tulivat siitä talosta, jonka olin aikaisemmin huomannut, ja toinen +heistä oli nähnyt meidän mäenlaskumme, jonka vuoksi hän toverinsa kera +kiirehti luoksemme niin nopeasti kuin mahdollista. + +Kuultuaan seikkailumme hämmästyivät he kovasti, vaan kun muutamat +meistä olivat suuresti ravinnon ja levon tarpeessa, jäivät kysymykset +ja selittelyt hyvin lyhyiksi. + +Miehet astuivat alas hevosten selästä. Toisen hevosen selkään +asetettiin vanhempi Dusanten naisista, jota toinen miehistä piteli +siinä toisen taluttaissa hevosta. Ruth nostettiin toisen hevosen +selkään ja minä ryhdyin häntä tukemaan. Toiset tulivat jalkaisin +perässä. + +Matkaa kesti noin engl. penikulman verran, ja tie oli useissa kohdin +hyvin epätasaista. Olimmekin senvuoksi sangen tyytyväiset vihdoinkin +ehdittyämme siihen pieneen taloon, joka oli matkamme päämaali. + +Tämän maatalon omistivat nuo kaksi miestä. Toinen miehistä oli +naimisissa, ja hänen vaimonsa ryhtyi heti parhaansa mukaan pitämään +meistä huolta. Hänen kotinsa oli hyvin pieni ja kaapissaan oli vain +mitä yksinkertaisimpia ruokavaroja, vaan kaikki asetti hän meidän +käytettäväksemme. Hän luovutti oman sänkynsä vanhemmalle Dusanten +naiselle, joka laskeutuikin heti makuulle. Ja me toiset nautimme +suurella halulla kelpo aterian, johon kuului paistettua sianlihaa, +maissileipää ja kahvia. + +Ennen levolle menoani pyysin kuitenkin toista miehistä lähtemään +ratsain rautatieasemalle ottamaan selvää mr Endertonista ja kertomaan +hänelle meidän pelastuksestamme. + +Kukaan meistä ei ollut kunnollisesti nukkunut kahteen vuorokauteen, +joten me lepäsimme makeasti aina siihen saakka kun tuli pimeä, +jolloin meidät herätettiin illalliselle. Ja niin asetuimme jälleen +pöydän ääreen kaikki muut paitsi vanhempi Dusanten naisista, joka jäi +vuoteeseensa. + +Aterioituamme sytytettiin takkavalkea. Sen sekä kahden kynttilän ja +lampun valossa muuttui huone kerrassaan iloiseksi ja hauskaksi. Ilta +oli kylmä, jonka vuoksi me kaikki keräännyimme istumaan valkean ääreen. + +Tuskin olimme istuutuneet, kun mrs Aleshine huudahti: "Nyt, mr +Dusante, ei enää kuolevainen ihminen — kaikkein vähemmän nainen — +jaksa odottaa saadakseen tietää, missä sukulaisuussuhteissa Lucille on +Emilyhyn ja mitä sukua te olette heille, sekä kaikkea saarella olevaa +taloanne koskevia seikkoja. Minua ei ollenkaan ihmetytä, jos tänä +aamuna olisin pelkästä uteliaisuudesta räjähtänyt kappaleiksi. + +"Minun laitani on samoin", virkkoi mrs Lecks, "ja vaikka kyllä tiedän, +että kaikella on aikansa sekä ettei väsyneitä ihmisiä ole vaivattava +kysymyksillä, niin luulempa, että jos tänne tullessamme tie olisi +ollut tasainen, olisin varmasti pyytänyt teitä kertomaan kaikki! Mutta +teillä on pitkät jalat, ja niitä taas ei ole mrs Aleshinella, enkä minä +voinut jättää häntä jälkeen." + +"En olisi jäänyt jälkeen, olkoonpa koipeni pitkät tai lyhyet!" tokasi +mrs Aleshine. + +Ruth ja minä pyysimme myöskin mr Dusantea kertomaan, ja kunnon +isäntämme sekä hänen emäntänsä sanoivat, että jos ruvetaan kertomaan +juttuja, ovat hekin mielellään kuulijoina. Siihen hupiin he olivat +hyvin mieltyneet. Ja he istuutuivat keskellemme kahden puulaatikon +päälle. + +Nuorempi Dusanten naisista, joka nyt, peitteistä ja liinoista +vapautuneena näyttäytyi kauniiksi, tummasilmäiseksi tytöksi, lausui, +että hänen aikomuksensa oli ollut ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa +pyytää meitä kertomaan historiamme, vaan kun me nyt olimme ensiksi +ehtineet tehdä pyyntömme, täytyi luonnollisesti meidän ensin saada +tyydyttää uteliaisuutemme. + +"En tahdo", virkkoi mr Dusante, "antaa teidän enää silmänräpäystäkään +odottaa kertomustani itsestäni ja perheestäni." + +"Nimeni on Albert Dusante. Teitä ehkä huvittaa tietää, että isäni oli +ranskalainen ja äitini amerikalainen. Minä olen syntynyt Ranskassa, +vaan en ole siellä paljon oleskellut. Suurimman osan elämääni olen +asunut Honolulussa — kauppamiehenä. Viime vuosina on minun onnistunut +koko paljon vapautua liike-elämän huolista ja ja olen senvuoksi +nauttinut vapaan elämän tarjoamista hommista ja iloista. En ole koskaan +ollut naimisissa. Tämä nuori neiti on minun sisareni." + +"Mutta mitä sukua te olette — — —?" tokasi mrs Aleshine. + +Samassa silmänräpäyksessä sysäsi mrs Lecks häntä polveen ja sai hänet +keskeyttämään kysymyksensä. Ja mr Dusante jatkoi: + +"Vanhempamme kuolivat, kun Lucille vielä oli pieni lapsi, eikä meillä +ole ketään läheisiä sukulaisia." + +Näiden sanojen jälkeen levisi mrs Lecks'in ja mrs Aleshinen kasvoille +sellainen ilme, ikäänkuin he olisivat saaneet oudolla käsialalla +kirjoitetun kirjeen ja olisivat jääneet ihmettelemään, mistä maailmasta +se oli lähetetty. + +"Se nainen, joka paraillaan lepää viereisessä huoneessa", jatkoi mr +Dusante, "on muuan rakas ystävä, jota pidän äitinäni." + +"Mitä kummaa —!" huudahtivat mrs Lecks ja mrs Aleshine yht'aikaa ja +sellaisella äänellä, että miss Lucille purskahti sydämelliseen nauruun. + +Mr Dusante jatkoi kertomustaan yhtä rauhallisena ja totisena kuin oli +alkanutkin. + +"Hän oli äitini hyvä ystävä, vaikkakin oli nuorempi kuin hän. Minä +tein hänestä äidin pienelle orvolle siskolleni ja pidin yhtä paljon +häntä omana äitinäni. Tein sen sitäkin suuremmalla ilolla, että voisin +jollain tavoin palkita hänelle sen hellän hoidon ja huolenpidon, jota +hän osoitti sisarelleni." + +"Hän siis on Emily?" huudahti mrs Aleshine. + +"Niin, hän otti meidän nimemme — hän on mrs Emily Dusante." + +"Ja te pidätte häntä äitinänne?" sanoi mrs Aleshine. + +"Pidätte häntä äitinänne?", vahvisti mrs Lecks. + +"Pidän", vastasi mr Dusante. + +"Se on siis ainoa suhde, jossa hän on teihin kahteen?" kysyi mrs Lecks. + +"Ja te häneen?" lisäsi mrs Aleshine. + +"Niin", vastasi mr Dusante. + +Mrs Lecks nojasi tuolinsa selkälautaan, risti kätensä ja huudahti: +"Vai>niin! Vai niin!" — jonka jälkeen hänen kasvonsa saivat sellaisen +ilmeen, ikäänkuin hänellä ei enää olisi mitään sanottavaa. + +"Yksi asia on kuitenkin tosi", lausui mrs Aleshine, "ja se on, että +minä aina olen pitänyt enemmän Lucillesta!" + +Näiden sanojen jälkeen hymyilimme Ruth, minä ja Lucille toisillemme. + +Mr Dusante jatkoi: + +"En haaskaa aikaa kertoakseni teille yksityisistä asioistamme, vaan +mainitsen ainoastaan, että muutamia vuosia sitten ostin sen saaren, +jonne te pelastuitte, ja missä minä niin mielelläni olisin tahtonut +olla isäntänänne. Saatan vetäytyä sinne silloin kun tahdon olla levossa +ja rauhassa. Rakennutin sinne kunnollisesti sisustetun talon — —." + +"Sitä se todellakin oli", keskeytti hänet mrs Aleshine, "sillä +siellähän on vesijohto ja likaviemärikin, jollaisia en koskaan ole +nähnyt niin kaukana kaupungista olevissa taloissa." + +"Kalustimme talomme siten kuin meitä parhaiten miellytti", sanoi mr +Dusante. "Veimme sinne kirjoja ja elelimme siellä sekä hauskaa että +hyödyllistä elämää. Viime aikoina on kuitenkin siskoni mielestä olo +siellä tuntunut liian yksinäiseltä, jonka vuoksi me olemme tehneet +pitkiä matkoja ja vain silloin tällöin pistäytyneet saarella. + +"Koska en tahtonut jättää ketään niin yksinäiselle paikalle, +annoin varustaa sinne johtavan kulkuväylän rautatangoilla, siten +estääkseni rosvojen ja kalastajien veneitä pääsemästä sinne. Vaan +kun saareni on yleisen suuren purjehdusväylän varrella, en koskaan +tullut ajatelleeksi, että rautatankoni voisivat estää onnettomia, +haaksirikkoon joutuneita ihmisiä pääsemästä sinne." + +"Eiväthän ne estäneetkään", selitti mrs Aleshine, "sillä me ryömimme +niiden alitse." + +"Toivon, että te sopivana hetkenä kerrotte minulle, miten te pääsitte +saarelle aukaisematta tankoja. Minusta on tämän jälkeen tuntunut oikein +painostavalta ajatellessani, että nuo tangot voivat olla esteenä +haaksirikkoisten pelastumiselle." + +"Sen painostuksen heittäkää", lausui mrs Lecks, jonka tunne +omistusoikeuden pyhyydestä pani hänet puhumaan, "sillä onhan jokaisella +oikeus lukita kotinsa lähtiessään sieltä pois. En minä eikä mrs +Aleshine koskaan jättäisi oviamme lukitsemattomiksi lähtiessämme +kaupunkiin, sillä ken tietää, kuka varas tai maankiertäjä sinne sillä +aikaa tunkeutuisi. Ei, sir, kyllä se oli teidän velvollisuutenne +poislähtiessänne sulkea pääsyn saareen, kun kerran jätitte sinne +talonne tyhjäksi. Merellä kulkevien on purjehdittava oikein eikä +ajettava toinen toisiaan päin. Ja jos he eivät sitä tee, vaan +aikaansaavat onnettomuuksia, niin niiden jotka joutuvat merihätään +on yritettävä päästä sellaiselle asutulle saarelle, missä heille +voidaan antaa apua ja hoitoa, aivan niinkuin maankiertäjät menevät +vaivastaloihin. Niin olisi ollut meidänkin tehtävä — en nyt sentään +tarkoita juuri vaivastaloa — ellemme olisi olleet niin tyhmiä että +lähdimme merelle vuotavalla veneellä — en tarkoita mitenkään loukata +teitä, mr Craig, muistakaa se." + +"Aivan niin minunkin mielestäni", lausui mrs Aleshine, "kenelläkään +ei ole mitään sanomista siihen, että joku ihminen lukitsee porttinsa +lähtiessään pois kotoaan. Minusta voisivat kuitenkin ihmiset niin +harvaan asutuilla seuduilla asettaa kotoa lähtiessään saarensa +kulkuväylän suulle vähäsen syötävää ja juotavaa — esimerkiksi pulloon +tai tinalaatikkoon — haaksirikkoutuneille, jotka mahdollisesti sillä +aikaa saapuvat sinne veneillä, joten he eivät pääse saarelle. Toista +oli meidän, jotka saavuimme toisella tavalla. Kun he sitten huomaavat, +etteivät he pääse sisään, saisivat he vähän virkistyttää itseään +ravinnolla ja jatkaa sitten matkaansa johonkin toiseen saareen." + +"Kuulehan Barb'ra Aleshine", lausui mrs Lecks, "matkustaessasi Japaniin +ja lähtiessä jätettyäsi talosi portinpieleen paistin ja voileipiä +maankulkijoille, voisit puhua tuolla tavoin, vaan et muuten. Mutta kun +niin et ole tehnyt, niin ehkä saamme nyt kuulla loppuun mr Dusanten +kertomuksen." + +"Kun me tänä vuonna ensi kerran saavuimme saarelle", jatkoi mr Dusante, +"viivyimme siellä vain vähän aikaa, sillä me kaikki halusimme tehdä +höyrypurrellani pitemmän merimatkan. Palattuamme päivälleen kuusi +viikkoa sitten — —" + +"Täsmälleen viikkoa jälkeen kuin me olimme lähteneet saaresta!" +huudahti mrs Lecks. + +"Olisinpa tietänyt", lausui mrs Aleshine, "että te tulisitte niin pian, +olisin antanut merimiesten elää paljaalla kalalla, itse olisin syönyt +vain vihanneksia, ja lupaanpa, että varmasti olisin saanut jauhot +riittämään muille kuudeksi päiväksi, vaikka minun olisikin pitänyt olla +niin kitsas, että käsissäni ei lopuksi olisi ollut muuta kuin luuta ja +nahkaa." + +Sen jälkeen hän istuutui jälleen juhlallisen arvokkaasti. + +"Palattuamme", jatkoi mr Dusante, "huomasin ilokseni, että rautatangot +olivat paikoillaan ja kaikki näytti olevan hyvässä kunnossa. Ei +näkynyt edes puista pudonneita oksia eikä rikkaruohoa, jotka olisivat +todistaneet meidän olleen poissa yli kaksi kuukautta. Äitini ja +siskoni menivät ensin huoneisiinsa, ja kun ikkunat olivat avatut +kuulin heidän ihmettelevän, miten puhdasta ja siistiä oli kaikkialla. +Minä menin kirjastoon, ja minunkin täytyi ihmetellä sitä erinomaista +siisteyttä ja järjestystä, mikä siellä vallitsi. Kirjat olivat +mitä huolellisemmassa järjestyksessä sekä huonekalut asetetut niin +maukkaasti ja tarkoituksenmukaisesti kuin suinkin. Hyvin pian löysin +teidän kirjeenne, sir. Suurimman hämmästyksen valtaamana avasin sen ja +luin — — —. + +"Luettuani oli hämmästykseni vielä suurempi. Kiirehdin ruokasaliin ja +nostin inkivääriruukun uunin otsalta. Otin sieltä ensin sen pienen +ruskean paperikäärön ja näin sen alla rahat, joista kirjeessänne +mainitsitte — ja voitte arvata minkälaiseen mielentilaan tulin. En +laskenut rahoja, en koskenutkaan niihin, vaan laskin käärön takaisin +niiden päälle, istuuduin ja aloin hautoa aivoissani tätä ihmeellistä +tapahtumaa. + +"Istuessani siinä syöksyivät äitini ja Lucille sisään. Ja Lucille, +jolla on vilkas mielikuvitus, vakuutti että talossa täytyi +olla tonttuja. Kaikki oli puhtaampaa, siistimpää ja paremmassa +järjestyksessä kuin lähtiessämme. Hän oli ottanut vaatekaapistaan +esiin ohuen kesäleninkinsä, ja se näytti aivan kuin se olisi juuri +tuotu suoraan pesijättäreltä. Sen poimut olivat somemmin ja hienommin +silitetyt kuin silloin kuin se oli uusi. + +"'Albert', lausui äitini, joka oli aivan kalpea, 'täällä on sillä +aikaa täytynyt olla joku!' Ja hän lisäsi, että ikkunat, jotka +olimme jättäneet pesemättömiksi, syystä että lähtömme tapahtui +suuressa kiireessä, olivat nyt aivan puhtaat, ikäänkuin palvelijatar +olisi ne aivan äsken puhdistanut. Sitäpaitsi olivat huonekalut ja +lattia puhtaammat ja kirkkaammat kuin koskaan ennen. Tämä on aivan +yliluonnollista, lisäsi hän!" + +Tämän kertomuksen aikana istuivat mrs Lecks ja mrs Aleshine aivan vaiti +ja liikkumattomina, hiljaisen vaatimattomuuden ilme kasvoillaan. Vaan +välke heidän silmissään todisti, että he tunsivat olevansa muita naisia +ylempänä, mutta että he katsoivat sopivaksi peittää sen tunteen. + +"Samassa silmänräpäyksessä riensi muuan palvelijoista sisään ja +ilmoitti, että koko jauhovarastomme oli kadonnut ja että oli tuskin +yhtään ruokia jälellä. Äitini ja siskoni, jotka tiesivät jättäneensä +saarelle runsaan varaston ruokavaroja, katsoivat kummastuneina toinen +toisiinsa. Vaan ennen kuin he ehtivät lausua sanaakaan, aloin minä +selittää asiain tilaa. + +"'Täällä on poissaollessamme todellakin ollut joku", virkoin minä. +"Tässä kirjeessä ilmoitetaan, että täällä on usean viikon asunut +kahdeksan henkeä — täällä on vietetty häät ja täältä meidän talostamme +on eräs onnellinen pari lähtenyt maailmalle. Nuo kahdeksan henkeä +ovat syöneet meidän leipäämme, käyttäneet meidän mukavuuksiamme ja +pitäneet tätä taloa väliaikaisena kotinaan. Mutta he ovat kunniallisia, +rehellisiä ihmisiä, sillä he ovat jättäneet kaikki parempaan kuntoon +kuin täällä oli heidän tänne tullessaan ja tässä ruukussa on enemmän +maksua siitä kuin mitä he ovat kuluttaneet.' — Sen jälkeen luin heille +teidän kirjeenne, sir. + +"En voi teille kuvailla, millä mielenkiinnolla sitä seurattiin. Me +annoimme sen jälkeen tuoda alukseltamme taloon kaikki ruokavarat, +mitkä olimme ottaneet mukaamme, ja alotimme jokapäiväisen elämämme — +vaan mitkään niistä töistä, joista ennen olimme ajankulumme löytäneet, +eivät voineet enää meitä huvittaa. Alinomaa juttelimme me vain niistä +henkilöistä, jotka olivat asuneet kattomme alla ja arvailimme, mitähän +ihmisiä ne mahtoivat olla ja saisimmekohan heitä koskaan nähdä." + +"Niin", huudahti miss Lucille, "minä ajattelin teitä todellakin yöllä +ja päivällä ja kuvailin teitä jos minkälaisiksi, vaan te olette +aivan toisenlaisia kuin luulin. Väliin tuumin, että te saareltamme +lähdettyänne olitte joutuneet myrskyyn, veneenne oli kaatunut ja +te kaikki hukkuneet, ja että te sitten kummittelijoina saapuisitte +takaisin huvilaamme, nukkuisitte vuoteissamme, puhdistaisitte +ikkunoitamme, pesisitte ja silittäisitte vaatteemme ja toimittaisitte +öisin kaikenlaisia askareita." + +"Hyvä jumala", huudahti mrs Aleshine. "Sillä lailla ette saa puhua! +Ajatella olevansa kylmänä haamuna tassuttelemassa pimeydessä, on +pahempaa kuin liukua alas pitkin lumivuorta, vaikkapa sen sitten +tekisikin paljaalla selällään!" — "Barb'ra!" sanoi mrs Lecks ankarasti. +"Jaa'a, se saa ihmisen kauhistumaan aivan yhtä paljon", vastasi hänen +ystävättärensä olematta millänsäkään. + +"Kaksi seikkaa oli yhteydessä teidän käyntinne kanssa", jatkoi +mr Dusante, "ja ne ovat raskaasti painaneet minun mieltäni. +Toisen olemme jo maininnut — suljetun väylän, joka todisti julmaa +epävieraanvaraisuutta." + +Tähän saakka en minä ollut tahtonut keskeyttää mr Dusanten itsestäänkin +usein keskeytyvää kertomusta, mutta nyt tunsin täytyväni vakuuttaa +hänelle sekä itseni että vaimoni puolesta, että olimme samaa mieltä +kuin mrs Lecks ja mrs Aleshine, ja pidimme, ettei häntä voitu mitenkään +syyttää sen johdosta, että hän oli koettanut suojella yksityistä +omaisuuttaan. + +"Olette hyvin ystävällinen sanoessanne niin", vastasi mr Dusante +"mutta minä tahdon nyt joka tapauksessa mainita teille, ettei enää ole +minkäänlaisia rautatankoja väylää sulkemassa. Olen jättänyt muutamia +henkilöitä saarelle pitämään huolta huvilasta ja auttamaan sinne +mahdollisesti pelastuvia haaksirikkoisia. — Toinen asia, josta tahdon +mainita, vaivaa minua vielä enemmän. Se on: rahat inkivääriruukussa. +Minusta tuntui luonnottomalta ajatella, että minulle oli suoritettu +maksu siitä vieraanvaraisuudesta, jota muuten niin mielelläni olisin +osoittanut teitä haaksirikkoon joutuneita raukkoja kohtaan. Sellaista +ei mitenkään olisi saanut tapahtua. Minä surin sitä. Minä häpesin. +Lopultakin päätin, etten sellaista häpsää saattaisi kantaa, vaan että +ottaisin inkivääriruukun mukaani ja hakisin koko maailman halki niitä +henkilöitä, jotka minun poissaollessani olivat suorittaneet maksun +olostaan minun kattoni alla, ja kun heidät vihdoin löytäisin, jättäisin +heille ruukun sisältöineen. Kirjeestänne kävi selville, mille saarelle +olitte päättäneet lähteä, ja minä ajattelin, että ellen löytäisi +teitä sieltä, saisin ainakin tietää, mihin satamaan te sieltä olitte +matkustaneet. Ilmoitettuani äidille ja sisarelleni suunnitelmastani, +pitivät hekin sitä oikeudenmukaisena, sillä he olivat kiintyneet asiaan +yhtä paljon kuin minäkin — ja pari päivää sen jälkeen aloimmekin +etsiskeiymatkamme. + +"Vaikeuksitta seurasin jälkiänne San Franciscoon ja sain tietää siellä, +missä hotellissa te olitte asuneet. Siellä sain tietää että matkanne +päämaali mahdollisesti oli Filadelfia. Olin toivonut tapaavani teidät +ennen kuin jättäisitte Kalifornian. Mutta kun otaksuin, että jo olitte +ehtineet matkanne perille, tai ainakin olitte sitä hyvin lähellä, +myönnyin siskoni toivomukseen tehdä pieniä huvimatkoja Kaliforniassa, +aikomuksella sitten seurata teitä Filadelfiaan ja kysyä siellä +sanomalehdissä mr Craig'ia. Nyt olen kuitenkin mitä merkillisimmän +sattuman kautta tavannut teidät täällä, ja siitä en voi olla tarpeeksi +kiitollinen." + +"Emme mekään", vastasin minä sydän heltyneenä, "sillä mekin olemme +innokkaasti toivoneet saada tutustua teihin ja perheeseenne, ja että +tapaamisemme tapahtuisi niin pian kuin mahdollista." + +"Nyt tahdon täyttää velvollisuuteni, jonka vuoksi olen matkalle +lähtenyt, ja minä vakuutan teille minulle olevan suuren ilon saadessani +täyttää velvollisuuteni." + +Hän nosti nyt lattiasta paketin, jota hän niin huolellisesti oli +suojellut liukuessaan alas lumivuorta, ja joka sen jälkeen koko ajan +oli ollut hänen vieressään lattialla. + +Otettuaan auki heikon huovan, joka oli kääritty paketin ympärille, sekä +sen jälkeen vielä monet paperit, oli siinä silmiemme edessä tuo tuttu, +pieni, pyöreä inkivääriruukku, joka oli ollut uunin reunalla talossa +siellä kaukaisella saarella — ruukku, jonne me olimme pistäneet maksun +asunnosta ja ruoasta. + +"Minun on aivan mahdotonta ottaa vastaan noita rahoja, jotka +ovat maksetut siitä avusta, jonka minä tietämättäni olin antanut +haaksirikkoutuneille", lausui mr Dusante. "Jos olisin ollut saarella, +olisin niin mielelläni antanut teille saman avun ilmaiseksi. Ja koska +mr Craig'in kirjeestä kävi selville, että mrs Lecks oli pitänyt huolta +näiden rahojen keräämisestä ja säilyttämisestä, jätän minä nyt siis +teille, hyvä rouva, tämän ruukun sisältöineen." + +"Joita minä en ota vastaan", vastasi mrs Lecks ja asetti molemmat +kätensä selän taakse. "Jos kyseessä olisi ollut vain yksi vuorokausi, +tai vaikkapa kaksi vuorokautta ja yksi sunnuntai, niin siinä +tapauksessa en sanoisi mitään, mutta kun mrs Aleshine ja minä — toiset +saavat vastata omasta puolestaan — viivymme viikkokausia vieraan +ihmisen talossa, silloin me myös olostamme maksamme — tietysti vetäen +pois palkan siitä työstä minkä olemme suorittaneet. Hyvää yötä." + +Tämän sanottuaan hän nousi ja asteli vakavin askelin viereiseen +huoneeseen: + +"Teiltä on ollut oikein tehty, mr Dusante", sanoi mrs Aleshine, +"että olette koettaneet seurata omantuntonne ääntä, vaan meillä ovat +omat käsitykset velvollisuuksistamme ja teillä omanne, ja molempien +käsitykset ovat saman arvoiset." + +Sen jälkeen seurasi hän ystävättärensä esimerkkiä. Mr Dusante näytti +samalla hämmästyneeltä ja huolestuneelta ja katsoi minuun kysyvästi. + +"Parahin mr Dusante", sanoin minä, "nuo molemmat rouvat ovat +tunnontarkkoja oikeuden ja totuuden suhteen, ja luullakseni on parasta, +ettette tällä erää koeta voittaa heitä. Mitä vaimooni ja minuun tulee, +emme mekään puolestamme voi koskea niihin rahoihin, jotka mrs Lecks on +pannut inkivääriruukkuun tarkoituksella, ettei niitä sieltä ottaisi +kukaan muu kuin te tai joku perheenne jäsen." + +"No niin", virkkoi mr Dusante ja kääri ruukun uudelleen papereihin, +"annetaan sitten asian olla tällä kertaa. Mutta suokaa minun +huomauttaa, että minäkin puolestani olen hyvin tunnontarkka, mitä tulee +oikeuteen ja totuuteen." + +Aikaisin aamulla palasi rautatienasemalle lähettämämme mies ilmoittaen, +että neljän hevosen vetämät suuret matkavaunut olivat matkalla meitä +noutamaan. Hänellä oli myöskin mukana kirje Ruthille mr Endertonilta. + +Tämä ilmoitti tyttärelleen olevansa hyvissä voimissa, vaan olleensa +kovin levoton siitä, mikä kohtalo oli tullut Ruthin osaksi. Hän oli +kuitenkin toivonut, että lunta, joka oli estänyt häntä tuomasta apua, +sataisi niin korkealle paikalle sangen vähän. Hän oli myöskin toivonut, +että mr Craig oli laittanut tulen jollekin sopivalle paikalle, niin +että hänen tyttärensä saisi lämmitellä. Hän oli myöskin otaksunut, että +runsas muonasäkkimme takaisi tyttärelle hyvät ateriat. + +Hänen levoton tunteensa oli myöskin suuresti lisääntynyt niiden +kiivaiden ja epäoikeutettujen syytösten ja vaatimusten johdosta, mitkä +ajomies oli hänelle tehnyt. Tämä oli mitä loukkaavimmalla tavalla +solvaissut häntä, vieläpä olisi tarttunut häneen käsiksikin, elleivät +saapuvilla olleet ihmiset olisi sitä estäneet ja hän itse olisi +huolellisesti lukinnut oveaan. + +Nyt hän oli kuitenkin jo rauhoittunut, osaksi sen vuoksi, että ajomies +oli jo sieltä lähtenyt, osaksi sen vuoksi, että hän oli saanut tietää +tyttärensä olevan varmassa turvassa — josta viimemainitusta seikasta +hän jo aikaisemmin oli ollut vakuutettu, sillä olihan tytär jäänyt +avonaiselle valtatielle. + +Vaunuja odotellessamme kerroimme Dusanteille tarkoin seikkailumme, +jotka suuresti kiinnittivät heidän mieliään. + +Mrs Dusante, joka yön rauhallisesti levättyään sanoi tuntevansa +itsensä sangen terveeksi ja reippaaksi, oli hyvin rakastettava, noin +viidenkymmenen ikäinen nainen Hänen käytöksensä oli hiljainen ja +rauhallinen ja koko hänen olentonsa todisti, että hän aikaisemmin oi +hyvinkin paljon ottanut osaa seura-elämään. Pian huomasin myöskin, että +häntä suuresti huvitti tutkia ihmisluonteita. + +Hänen mielenkiintonsa kohdistui etupäässä mrs Lecks'iin ja mrs +Aleshine'en, joita hän piti sangen erikoisluonteisina naisina. Mutta +hän kunnioitti heitä suuresti. Siihen tunteeseen ei hän kuitenkaan +saanut samanlaista vastinetta, sillä mrs Lecks'illa ja mrs Aleshine'lla +oli hänestä jokseenkin alhaiset käsitykset. + +"On olemassa anoppeja, äitipuolia ja oikeita äitejä ja äidinäitejä ja +vieläpä joskus äidin-äidin-äitejä, jotka vielä ovat elossa", sanoi mrs +Lecks luottavasti minulle, "mutta vaikk'en epäilekään, ettei mr Dusante +olisi hyväätarkoittava ihminen, joka tahtoo tehdä velvollisuutensa +lähimmäisiään kohtaan — minulla ei ole pienintäkään syytä uskoa muuta +— niin sanoa minun sentään täytyy — koska kerran olen saanut sellaisen +kasvatuksen — ettei hänellä ole ollut oikeutta mennä ottamaan itselleen +uutta äitiä. Ottolapset käyvät vielä päinsä, vaan tällainen tapaus kuin +tässä on kysymyksessä on suoraan sanoen vastoin pipliaa ja luonnon +lakeja." + +"Noilla ranskalaisilla", virkkoi mrs Aleshine, "näkyy olevan omat +tapansa! Minä puolestani en ole koskaan kärsinyt ranskalaisia +kengänkorkoja enkä ranskalaisia, arsenikin värisiä herneitä, ja jos ne +nyt tulevat meidän maahamme otto-äitineenkin, niin luulenpa, että niitä +seuraavat giljotiinit." + +"En käsitä, miksi te pidätte mr Dusantea ranskalaisena", sanoin minä. +"Hänhän on yhtä paljon amerikalainen kuin ranskalainen." + +"No niin", lausui mrs Lecks, "eihän minun eikä mrs Aleshine'r sovi +asettua toisten ihmisten tuomareiksi. Meidän kotiseudullamme ei ole +tapana pitää otto-äitejä, vaan jos sellainen on tapana Ranskassa tai +Sandwichs-saarilla tai itävaltioissa, niin eihän meillä tietystikään +ole siihen mitään sanomista." + +"Hänhän olisi voinut ottaa samalla kertaa itselleen isänkin", virkkoi +mrs Aleshine, "vaan siinä olisi hänen pitänyt noudattaa tarkkaa +valintaa tai ainakin ottaa mrs Dusantelle tuttu henkilö, sillä se ei +olisi käynyt päinsä, että he, ollessaan hänen vanhempiaan, olisivat +vieraita toisilleen." + +"Jos minä olisin sinun sijassasi, ottaisin minä nyt puolestani +itselleni jonkinlaisen ryysyn toimittamaan hatun virkaa, sillä tuolla +tulevat vaunut, ja meidän on parasta lähteä", lausui mrs Lecks. + +Me otimme nyt jäähyväiset ystävälliseltä isäntäväeltämme ja asetuimme +vaunuihin niin mukavasti kuin suinkin. + +Noin seitsemän penikulmaa kuljimme tien epätasaisuuden vuoksi sangen +hitaasti. + +Mrs Dusante oli heikko, eikä ollut tottunut mihinkään +voimainponnistuksiin, jotavastoin mrs Lecks ja mrs Aleshine olivat +harvinaisen vahvoja naisia. Seurauksena tästä oli, että heidän +hellät sydämensä pakottivat heidät tekemään kaiken voitavansa, että +mrs Dusanteen eivät koskisi kolaukset ja keikahdukset. He antoivat +hänelle kaikkein parhaimman paikan ja käärivät hänet peitteisiin ja +huopiin. Tätä tehdessään unohtivat nuo hyväsydämiset naiset kokonaan, +että tuo nainen, joka niin suurella mielenkiinnolla kuunteli heidän +kertomuksiaan kodistaan, suvustaan ja olosuhteistaan, oli vain +otto-äiti. Myöskin Ruth ja miss Lucille viihtyivät hyvin keskenään ja +minusta oli mr Dusante sangen miellyttävä persoonallisuus. + +Kun sitten vihdoin saavuimme rautatienasemalle, tapasimme siellä mr +Endertonin, joka osoitti hyvin kohtuullista iloa nähdessään meidät +jälleen, mutta kovin kohtuutonta suuttumusta — jonka esineeksi eritoten +minä jouduin — sen johdosta, että hänen täytyi luopua avarasta +huoneestaan, jonne nyt sijoitettiin naiset. Se oli ainoa mahdollinen +suoja koko kestikievaritalossa. + +Mainitessani hänelle, että mukanamme olevat vieraat olivat ne Dusantet, +joiden saarella me olimme asuneet, ei hän aluksi ollut sitä ollenkaan +kuulevinaan. Hän oli aina pitänyt Dusanteja keksittynä satuna, +jonka varjolla mrs Lecks ansaitsi rahaa onnettomilta haaksirikkoon +joutuneilta ihmisiltä. Kuultuaan, että mr Dusante tahtoo antaa rahamme +takaisin, heräsi hänen mielenkiintonsa, ja hän lausui: + +"Ihmettelenpä, että hän on siksi omantunnonmukainen mies, vaan että +joku kieltäytyy vastaanottamasta sitä mikä hänelle oikeudenmukaisesti +kuuluu, se menee yli minun ymmärrykseni. Ainakin minä aion ottaa osani +takaisin, se on varma se. Viisitoista dollaria viikossa minun ja +tyttäreni asunnosta ja ruoasta vaati tuo nainen minulta, ja sen minä +tahdon takaisin." + +"Mutta", sanoin minä, "teidän maksunnehan alennettiin samaksi kuin +toistenkin." + +"Minä en muista mitään alentamista", lausui mr Enderton. "Muistan vain +sen kohtuuttoman summan, mikä minulta vaadittiin ruoasta ja asunnosta +asumattomalla saarella. Se teki minuun hyvin ikävän vaikutuksen." + +"Minulla ei ole halua puhua teidän kanssanne tästä asiasta enempää", +virkoin minä. "Saatte selvittää sen mrs Lecks'in kanssa." + +Mr Enderton murisi jotain ja meni huoneeseensa sangen arvokkaasti. Minä +en voinut muuta kuin nauraa kuvitellessani, millaiseen mielentilaan hän +joutuu puhuttuaan tästä asiasta mrs Lecks'in kanssa. + +Jättäessään San Franciscon oli mr Dusante lähettänyt kaikki tavaransa +edeltäkäsin Ogden City'yn, missä hän oli aikonut ensi kerran pysähtyä. +Päätettiin senvuoksi, että me kaikki matkustaisimme Ogden City'yn, +jossa odottaisimme niitä tavaroitamme, jotka olimme jättäneet vuorelle. + +Minun seurueeni tavarat olivat kaikki raitiovaunussa, eikä niitä +ollutkaan kuin muutamia matkalaukkuja, jotka olimme ostaneet +itsellemme San Franciscossa, sekä suuri paketti, joka sisälsi kaksi +hengsnpelastusvyötä, sillä vaikk'ei mitään muuta, niin ainakin ne +tahtoivat mrs Lecks ja mrs Aleshine viedä mukanaan kotiinsa. + +Aamulla sen jälkeen kuin olimme saapuneet Ogden City'yn vei mr Dusante +minut syrjään ja sanoi: + +"Sir, tahdon uskoa teille, mitä aion tehdä inkivääriruukulle rahoineen, +jotka te olette sinne panneet. Ja toivon, ettette millään tavoin estä +minua. Kun tavaranne saapuvat, jatkatte te luultavasti matkaanne +itäänpäin ja me palaamme San Franciscoon. Mutta ruukun sisältöineen +jätän tänne, annettavaksi mrs Lecks'ille. Jos te tahtoisitte olla hyvä +ja ottaa sen haltuunne sekä jättää sen sitten hänelle olisin sangen +kiitollinen." + +Lupasin hänelle, etten millään tavoin tahdo estää häntä toteuttamasta +aikomustaan, vaan etten mitenkään voinut ottaa vastaan ruukkua. Kenen +tulisi saada tuo porsliiniruukku sisältöineen oli hänen ja mrs Lecks'in +välinen riitakysymys ja täytyi ratkaista vain heidän keskensä. + +"No, sitten teen niin", lausui hän, "että minä matkustan täältä ennen +teitä ja jätän ruukun hotellin kirjanpitäjälle pyynnöllä jättää se mrs +Lecks'ille minun lähdettyäni. Sitten ei hän voi tehdä muuta kuin ottaa +se vastaan." + +Nämä mr Dusanten sanat huvittivat minua suuresti, sillä mrs Lecks oli +jo uskonut minulle tässä asiassa tekemänsä päätöksen. + +"Mr Dusante ei ole maininnut minulle mitään inkivääriruukusta", oli +hän lausunut minulle. "Mutta minäpä tiedän yhtä hyvin kuin hän itse, +miten hän aikoo menetellä. Hän tuumaa hiipiä täältä pois kaikessa +hiljaisuudessa ja jättää ruukun tänne, sillä hän päättelee, että +minä silloin olen pakotettu ottamaan sen vastaan. Vaan hän saakin +nähdä, että minä olen yhtä viekas kuin hän. Olen ottanut selvän hänen +sisareltaan kadusta ja talon numerosta, missä hänen liikkeensä on +Honolulussa — minä kysyin niin, ettei hän huomannut siinä piilevän +mitään — ja jos hän nyt jättää tuon ruukun jälkeensä, panen minä +sen rahoineen kaikkineen laatikkoon ja lähetän sen pikatavarana mr +Dusantelle, niin että silloin kun hän saapuu Honoluluun, on se jo +siellä ennen häntä." + +Tuntien nyt sekä mr Dusanten että mrs Lecks'in aikomukset kuvittelin +mielessäni, mitenkä inkivääriruukkua lähetetään edestakaisin +Sandwichs-saarten ja Pennsylvanian väliä molempien taistelevien koko +elämän ajan, ja tietystikin — kummankin testamenttiin liitettävän +määräyksen mukaisesti — myöskin heidän perillistensä elämän ajan. Kun +sitten laatikko vähitellen kuluisi, pantaisiin ruukku jonkinlaiseen +lekkeriin ja lekkeri sijoitettaisiin lopuksi pieneen viinitynnyriin, +mikä vihdoin asetettaisiin suuremman tynnyrin sisään — ja niin joutuisi +ruukku vallan ihmeellisten vaiheitten alaiseksi. + +Olimme Ogden Cityssä kolme päivää ennen kuin tavaramme saapuivat. + +Nyt valmistelimme me Dusantein kanssa eroa. + +Iltaa ennen tuli Dusante luokseni ja virkkoi, että juna Ogden Citystä +lähtee hänen suureksi ilokseen länteen päin hyvin aikaisin aamulla. Hän +perheineen matkustaa siis muutamia tunteja ennen meitä. + +"Se sopii mainiosti suunnitelmaani", lausui hän. "Olen jättänyt +inkivääriruukun huolellisesti pakettiin pantuna hotellin +kirjanpitäjälle, joka heti lähtömme jälkeen jättää sen mrs Lecks'ille. +Meillä on nyt kaikki kunnossa, joten otamme jo tänä iltana jäähyväiset +rakkailta ystäviltämme, minä vakuutan, että se tuntuu kovin ikävältä." + +Minä ehdin tuskin vakuuttaa meidän toisten syvää surua kun muuan +poika toi minulle kirjeen. Avasin sen heti ja huomasin sen olevan mr +Endertonilta. + + "Parahin Craig! + + Olen päättänyt, etten enää jää tänne vaan matkustan iltajunalla itään. + Haluan viettää päivän Chicagossa, ja kun arvelen, ettei teillä eikä + muillakaan ole halua pysähtyä siellä, voin tällä tavoin saada haluni + täytetyksi estämättä teitä. Äkkiä tekemäni päätös estää minua enää + tapaamasta teitä ennen lähtöäni, vaan olen suuressa kiireessä ottanut + jäähyväiset tyttäreltäni ja tämä kirje saa selvittää teille toisille + asian laidan. + + Tahdon myöskin mainita, että olen katsonut sopivaksi — seurueemme + päämiehenä niin ikäni kuin asemani vuoksi — ratkaista tuon + ystävällisen riidan niiden rahojen takaisin ottamisesta, jotka + suoritimme maksuksi olostamme asumattomalla saarella. Sain nimittäin + tietää, että se paketti, missä rahat ovat, on jätetty hotellin + kirjanpitäjälle osoitettuna mrs Lecks'ille, joka ei ainoastaan tähän + saakka ole kieltäytynyt vastaanottamasta sitä, vaan tehnee sen + vast'edeskin, vaikkei minun ymmärtääkseni hänellä ole mitään oikeutta + olla määrääjänä tässä asiassa. Senvuoksi olen kaiken vaivannäön + välttämiseksi ottanut paketin haltuuni ja aion ottaa sen nyt mukaani + Chicagoon. Kohdatessamme ja'an sen kunkin vaatimusten mukaisesti. + Tämän toimenpiteen katson kaikkein sopivammaksi ratkaisuksi siilo + pienelle kiistalle, joka näiden rahojen omistamisesta on syntynyt. + + Kiireessä + David J. Enderton. + + J.K. Menen asumaan Brandingerin hotelliin, missä odotan teitä. + + + + +KUUDES LUKU. + +Inkivääriruukku. + + +Mr Endertonin kirje sekä ihmetytti että suututti minua, vaan en +kuitenkaan voinut olla hymyilemättä sille odottamattomalle tapaukselle, +joka oli äkkiä estänyt inkivääriruukun matkustelemisen edes ja takaisin +Honolulun ja Pennsylvanian välillä. + +Ojensin kirjeen mr Dusantelle, joka luettuaan sen punastui kovasti. +Minä huomasin, että hän oli hyvin vihainen, vaikka hän koetti peittää +sitä. + +"Tällaista minä en suvaitse", lausui hän hetken perästä. +"Inkivääriruukku on minun omaisuuttani siksi kuin mrs Lecks suostuu +ottamaan sen vastaan. Minä en nyt matkustakaan aamujunalla länteen, +vaan seuraan teitä Chicagoon, missä vaadin mr Endertonilta takaisin +omaisuuttani, jonka kanssa minulla on oikeus menetellä miten itse +haluan." + +Minä menin Ruthin luokse, joka ei tietänyt koko tapahtumasta muuta kuin +että hänen isänsä oli ennen meitä matkustanut Chicagoon ja ehtinyt +ottaa vain kiireelliset jäähyväiset. + +Minä en lausunut sanaakaan mr Endertonin suuren kiireen johdosta, +joka oli estänyt häntä ottamasta jäähyväiset, vaan antanut aikaa +pitkän kirjeen kirjoittamiseen. Koska Ruth ei tietänyt mitään tuosta +kirjeestä, päätin minäkin olla siitä mainitsematta. Isän kiire ei häntä +olenkaan kummastuttanut, sillä tämän tapa oli, sanoi hän, aina saapua +päämaaliin matkatovereitaan ennen. + +Kerrottuani tapahtumasta mrs Aleshine'lle ja mrs Lecks'ille nämä aivan +kipenöitsivät kiukusta. + +"En tiedä miksi mr Dusante tällaista tekoa kutsuu", huudahti mrs Lecks, +"mutta minä tiedän." + +"Niin tiedän minäkin!" kivahti mrs Aleshine. "Samalla kun hän on +lakannut olemasta lähetyssaarnaaja näkyy hän myös lakanneen olemasta +rehellinen ihminen. Minä valitan niiden pakanoitten puolesta, jotka hän +on kääntänyt." + +"Kyllä minä hänet käännän", lausui mrs Lecks, "jos vaan kerran vielä +hänet tapaan! Mennä ja ottaa mukaansa minun nimikirjoituksellani +varustetun paketin. Yhtä hyvin olisi hän voinut ottaa minun +kultasankaiset silmälasini tai kilpikonnan kuorisen kampani! Kiinni +emme enää ehdi häntä saada, mutta sähköittää minä hänelle voin, ja +saapa hän tietää, että jos hän vain uskaltaa avata minun nimelläni +varustetun paketin, niin minä lähetän poliisit hänen niskaansa!" + +"Aivan oikein!" lausui mrs Aleshine. "Sinun tulee sähköttää kaikille +radan varrella oleville asemille, niin konduktöörit löytävät hänet. +Osoita sähkösanomasi mr Endertonille, — pitkälle miehelle, jolla on +harmahtava tukka ja mukanaan suuri varastettu paketti." + +"Se ei todellakaan ole mikään tyhmä ajatus", virkkoi mrs Lecks, +"vaan lienee kai parasta osoittaa sähkösanoma vain hänelle ilman +persoonakuvausta. Minä teen sen heti kun saan tietää asemain nimet." + +"Kirjoittaessanne sähkösanoman tulee teidän olla hyvin varovaisia", +sanein minä, "sillä se luetaan joka asemalla ja se voisi aiheuttaa mr +Endertonille suuria ikävyyksiä, joita me kaikki syvästi valittaisimme. +Voimmehan laittaa sähkösanoman sellaiseen sanamuotoon, etteivät sitä +ymmärrä muut kuin hän." + +"Tehkäämme niin", sanoi mrs Lecks, "mutta kiiruhtakaamme! Minun +mielestäni ei hän ole sen arvoinen, että häntä kannattaisi säästää +ikävyyksiltä, sillä niin totta kuin tässä seison, ei hän puolestaan +ikänä ole koettanutkaan säästää ketään ihmistä ikävyyksiltä." + +Sen jälkeen kirjoitettiin allaoleva sähkösanoma, joka lähetettiin +Bridgenin asemalle jätettäväksi mr Endertonille: + + "Paketti — te tiedätte mikä — on varastettu. Tiedätte myös kuka on + varas. Jos hän jättää sen hotelliin Chicagossa, niin päästäkää hänet + vapaaksi. Jos hän sen avaa, pankaa hanat vankilaan! + + Mrs Lecks." + +"Luulenpa, että tämä estää hänet sormeilemasta tuota pakettia", virkkoi +mrs Lecks. "Ja vahingoksi ei olisi, jos mr Dusante lähettäisi saman +tapaisen sähkösanoman jollekin toiselle asemalle. Ja jos tuo Enderton +pelästyy niin pahasti, että hän pakenee iäksi meidän silmistämme, olisi +se meille kaikille suuri onni. Mutta sen minä teille sanon, mr Craig, +ettei rouvallenne saa mainita mitään, mikä pahoittaisi hänen mieltään. +Hänen ei tarvitse tietää mitään koko tästä tapahtumasta. Ja sen minä +sanon myöskin, että vaikka mr Enderton onkin hänen isänsä ja hänen +senvuoksi tulee häntä kunnioittaa, on hän paljon iloisempi ja vapaampi +silloin kuin tuo äijä on poissa. Mitä taas meihin muihin tulee, niin +emme me luullakseni laisinkaan sure hänen menettämistään." + +"Emme totisesti", sanoi mrs Aleshine. "Hän on mies, joka ajattelee +yhdeksänkymmentäyhdeksän kertaa itseään, ennen kun kertaakaan ketään +muuta ihmistä — ja sen yhden kerrankin unohtaa hän heti paikalla. En +sano sitä senvuoksi, että minä yleensä vihaisin lähetyssaarnaajia. Olen +päinvastoin säästänyt heille monta ropoa, ja sen teen vast'edeskin. +Mutta häntä ei sovi enää kutsua lähetyssaarnaajaksi, koska hän kerran +on ottanut eron — ellei hän itse ole saanut harmaalle paperille +kirjoitettua eroamiskäskyä. Sitä asiaa me emme tiedä. Hän, joka luopuu +kaikista mukavuuksista kristityssä maassa ja matkustaa kääntämään +pakanoita, hän tekee kauniisti, mutta hän, joka jättää pakanat +päästäkseen nauttimaan mukavuuksista, hän on sellaisen ihmisen +vastakohta. Muuten lienee sellainen herra ehkä vaatinut kaksikertaisen +palkan ja kääntänyt vain puoliksi." + +Mr Dusanten kohteliaisuus vaimoani kohtaan esti häntä ilmaisemasta +kaikkea, mitä hän apestani ajatteli, mutta luulenpa, etteivät hänen +mielipiteensä hänestä paljonkaan eronneet mrs Lecks'in ja mrs Aleshinen +mielipiteistä. + +Kaikki olimme kuitenkin sangen iloiset sen johdosta, ettei meidän +vielä tarvinnut erota ja seuraavana päivänä lähdimme matkaan iloisen +mielentilan vallitessa. Olimme sitäkin iloisempia syystä ettei mr +Enderton ollut seurassamme. + +Ennen lähtöämme lähetti mr Dusante Kearneyn asemalle mr Endertonille +sähkösanoman, jonka sisältöä en tietänyt, vaan jonka äänilajin arvelin +olevan hyvinkin ankaran. + +Saavuttuamme Chicagoon menimme heti Brandigerin hotelliin, missä emme +kuitenkaan tavanneet mr Endertonia. Hän oli vain jättänyt sinne kirjeen +Ruthille. Kirje oli näin kuuluva: + + "Rakas tyttäreni! + + Olen päättänyt, etten odotakaan teitä täällä, kuten aikaisemmin aioin, + vaan jatkan matkaa yksinäni. On ikävää, ettemme tavanneet toisiamme + täällä, mutta eihän kestä kauan, ennen kuin jälleen kohtaamme. Sinähän + tiedät, ett'en minä mielelläni matkusta suuressa seurassa. Muutamat + meidän seurueemme jäsenet aiheuttavat minulle alinomaa mielipahaa. + Olin ajatellut matkustaa Filadelfiaan ja odottaa sinua siellä, mutta + nyt olenkin päättänyt mennä Meadovilleen, joka on muuan pieni seutu + Pennsylvaniassa, missä nuo molemmat naiset, mrs Lecks ja mrs Aleshine, + mikäli muistan kuulleeni, asuvat. Toivon tapaavani koko seurueen ennen + kuin otan lopullisesti jäähyväiset, ja minä otaksun, etteivät nuo + molemmat naiset aio matkustaa kauemmaksi kuin missä he asuvat. Liitän + tähän mukaan miehellesi kirjeen, joka koskee eräitä käytännöllisiä + asioita. Toivon hänen lopunkin matkaa pitävän sinusta hyvää huolta, + josta olen hänelle sangen kiitollinen. + + Isäsi." + +Minulle kuuluvan kirjeen sisältö oli seuraava: + + "Mr Craig! + + Minun mielestäni olisitte te voinut estää niiden hävyttömien + sähkösanomien lähettämisen, jotka olen saanut parilta seurueeseenne + kuuluvalta henkilöltä, mutta tämä ei ole ensi kerta jolloin olen + pettynyt henkilöissä, joihin olen luottanut. En lähetä mitään vastausta + sähkösanomiin, tahdon vain sanoa, etten anna laisinkaan peloittaa + itseäni täyttämästä aikomustani, mitä tulee rahojen oikeudenmukaiseen + jakamiseen. En tee sitä sen pienen summan tähden, mikä lankee tyttäreni + ja itseni omaksi vaan periaatteen vuoksi. Rahat olisi pitänyt jättää + minulle eikä kenellekään muulle ja minun asiani on toimittaa jako. + Minä pidän kiinni periaatteistani ja oikeuksistani. Koska kuitenkin + tahdon välttää kaikkea tarpeetonta sanakiistaa, matkustan Meadovilleen, + missä minä, heti kuin kaikki seurueemme jäsenet ovat sinne saapuneet, + oikeudenmukaisesti toimitan jaon. Otaksun, ettei tuo Dusante-niminen + mies ole niin hullu, että tarpeettomasti jatkaa matkaansa kauemmaksi + kuin Chicagoon. Teidän velvollisuutenne on saada hänet älyämään miten + sopimaton sellainen matka olisi. + + Teidän + + D.J. Enderton." + +Ruth'in kirje luettiin koko seurueelle ja minun näytettiin yksityisesti +mr Dusantelle, mrs Lecks'ille ja mrs Aleshinelle. + +Muutaman silmänräpäyksen perästä huudahti mrs Lecks: + +"No niin, lopen loppukin en ole kovin vihainen, sen johdosta, että tuo +vanha peto on tuolla tavoin lähtenyt tiehensä, sillä saammehan me siis +matkustaa koko lopun matkaa ilman häntä. Ja siitä minä olen varma, +ettei hän ole pistänyt sormiaan ruukkuun. Siltä tuntuu ainakin hänen +kirjeestään päättäen. Me olemme hänet tarpeeksi peloittaneet." + +"Mutta kyllä hän on koko porsas!" huudahti mrs Aleshine. "Mennä nyt +juuri siihen kaupunkiin missä me asumme ennen meitä. Siellä hän +tietysti kertoo jokaiselle kaikki meidän seikkailumme, niin että meidän +sinne saapuessamme se on jo vanhentunutta kuin viimeviikkoinen leipä." + +"Tuo Dusante-niminen mies", lausui mainittu herra aivan rauhallisesti, +"ei aio väistyä päämaalistaan. Hän jätti saarensa voidakseen antaa mrs +Lecks'ille takaisin inkivääriruukun sisältöineen. Hän matkustaakin +senvuoksi teidän kanssanne Meadovilleen saadakseen, vaikkapa lakia +hyväkseen käyttäen, takaisin omaisuutensa. Sen jälkeen hän toteuttaa +alkuperäisen aikomuksensa." + +Me lausuimme kaikki ilomme sen johdosta, että saamme pitää häntä ja +hänen seuruettaan matkatovereinamme lopunkin matkaa. Ja mrs Lecks +tarjosi heille heti asunnon luonaan niin pitkäksi aikaa kun he vain +suvaitsisivat olla. + +"Olin juuri aikeissa pyytää heitä meille", sanoi mrs Aleshine, "vaan +mrs Lecks ennätti ennen minua. Mutta mr Craig rouvineen tulee minun +luokseni, ja koska asuntomme ovat aivan lähekkäin, voimme tavata joka +päivä. Ja jos mr Enderton viipyy hotellissaan, on hän tilaisuudessa +tulla tapaamaan tytärtään niin usein kuin vaan haluaa. Minä en tahdo +ajaa ketään ulos, olkoon hän pakana tai vieläkin pahempi. Vaan enempää +kuin korkeintaan kerran tai kaksi en saata tarjota hänelle teetä sen +jälkeen mitä on tapahtunut." + +Koska Dusante sekä Ruth, jotka eivät olleet ennen olleet Chicagossa, +tahtoivat katsella kaupunkia, viivyimme me siellä kaksi päivää. Pidimme +kuitenkin kiirettä, sillä tiesimme mr Enderton'in meitä odottavan. + +Toisen päivän iltapäivällä menin hotellin lukusaliin tavatakseni siellä +seurueemme jäsenet valmiina retkeilyihin. Siellä ei kuitenkaan ollut +muita kuin mrs Aleshine, joka jo valmiiksi pukeutuneena odotti lähtöä. + +Tuskin olin ehtinyt lausua pari sanaa kun siihen astui mrs Lecks ilman +päällysvaatteita ja sukankudin kädessään. Hän istuutui nojatuoliin, +asetti silmälasit nenälleen ja alkoi kutoa. + +"Etkö sinä aiokaan lähteä ulos? kysyi hänen ystävättärensä ihmeissään, + +"En", vastasi mrs Lecks, "olen jo nähnyt kaikki mitä olen halunnutkin +ja nyt aijon jäädä tänne lepoon ja rauhaan." + +"Eikö mr Dusante sitten lähde ulos?" kysyi mrs Aleshine. + +Mrs Lecks asetti kutimensa polvelleen, otti silmälasit nenältään, +taittoi ne kokoon ja laski ne viereiselle pöydälle. Samalla kääntyi hän +tuolillaan ystävättärensä puoleen. + +"Barb'ra Aleshine", sanoi hän päättäväisellä äänellä, "onko sinun +päähäsi koskaan pistänyt, että minä valitsisin mr Dusanten?" + +"En tahdo sitä myöntää enkä kieltää", vastasi mrs Aleshine, samalla +kun hän risti lihavat kätensä. Ja samalla hänen kasvonsa loistivat +sydämellisestä myötätunnosta. "Mutta sen minä sanon — kuulkoon sen +kuka tahansa — että jos sinä valitset mr Dusanten ei siinä asiassa +ole sivullisilla mitään sanomista. Eipä siksi, että minä olisin juuri +hänet sinulle valinnut, jos nimittäin minä olisin saanut määrätä, sillä +minusta sinun valitullasi pitäisi olla amerikalainen nimi eikä hänen +sitäpaitsi tarvitse omistaa saaria. Mutta olethan sinä täyskasvuinen +nainen ja voit itse tehdä valintasi. Ja oma asiasi on, menetkö +uudelleen naimisiin vai et, vaan onhan jo joka tapauksessa yksitoista +vuotta siitä kuin riisuit surupukusi miehesi kuoleman jälkeen, ja jos +mr Lecks tällä hetkellä nousisi haudastaan, niin laskisi hän käden +sydämelleen ja sanoisi, että sinä olet täyttänyt velvollisuutesi häntä +kohtaan ennen ja jälkeen hänen kuolemansa. Jos sinä nyt siis tahdot +mennä uusiin naimisiin ja valitset mr Dusanten, niin kenelläkään ei ole +siihen mitään sanomista. Te olette molemmat jo ehtineet kypsyneeseen +ikään ja tiedätte mitä teette. Ja mitä hänen sisareensa tulee, niin +arvelen, ettei hänen enää kauan tarvitse hänestä huolehtia. Ja jos +katsot sopivaksi hankkia itsellesi otto-äidin, niin on se sinun oma +asiasi, jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä." + +"Siinäkö kaikki?" lausui mrs Lecks. + +"On tällä kertaa", vastasi ystävätär, "vaan ehkä tulee enemmän, kunhan +olen lähemmin ajatellut asiaa. — + +"Niin — ompahan todellakin vielä jotain sanottavaa, ja olen hyvin +iloinen, että mr Craig on täällä ja kuulee sen. Jos minulla olisi joku +erityinen tunne mr Dusantea kohtaan ja pitäisin häntä miehenä, joka +— en kuitenkaan sellaisena miehenä, jollaista minä toivoisin, sillä +hänellä on hieman ulkomaalaisia tapoja, samoin kun hän on vähän liiaksi +sidottu Sandwichs-saariin — mutta joka tapauksessa miehenä, joka on +kristitty gentlemanni, minkä seikan kyllä huomaa hänen sanoistaan ja +käytöksestään — rakastava veli hän on sekä hellä ja huomaavainen poika, +joksi itse on tehnyt itsensä — ja kelpo aviomies hänestä tulisi — niin, +jos minä tuntisin jotain erityistä tunnetta häntä kohtaan, valitsisin +minä hänet — en äkkiä enkä ummessa silmin suinkaan, vaan tavalla, +joka sopii minun ikäiselleni naiselle. Ja jos hän tuntisi samallaista +tunnetta minua kohtaan ja luulisi voivansa tehdä elämäänsä sellaisen +muutoksen — joskin se häneen nähden on jo jokseenkin myöhäistä — mutta +jos hän nyt joka tapauksessa tahtoisi naisen, joka olisi tarpeeksi +iäkäs ja sekä suruja että iloja kuin myöskin yksinäisyyttä kokenut, +että hän saattaisi olla varma siitä, että sellaisena kuin hän hänet +otti, sellaisena hän pysyisi — jos niin olisi, niin, silloin minä +ainoastaan — sen sanon — osoittaisin mieltymystäni häneen niin +paljon, että hän ymmärtäisi, ettei hänen tarvitsisi tehdä muuta kuin +tulla minun tyköni ja tehdä ehdotuksensa. Ja silloin minä antaisin +hänelle myöntävän vastauksen ja niin olisi kaikki selvää — eikä +kellään ihmisellä maailmassa olisi sen johdosta muuta sanomista +kuin toivotettava onnea, ja mennä sitten kotiinsa ja ryhtyä omiin +askareihinsa — —." + +"Mutta nyt minä sanon sinulle Barb'ra Aleshine — ja teille mrs Craig. +— etten minä tunne mr Dusantea kohtaan sellaista tunnetta, enkä minä +aio häntä valita. Ja vaikka hän tulisi ja tekisi minulle ehdotuksensa, +sanoisin minä hänelle — ystävällisesti mutta varmasti — että hänen on +suotta vaivata itseänsä, ja että jos hänellä olisi halua katsahtaa +johonkin toiseen naiseen — vaikkapa se olisikin parhain ja läheisin +ystäväni maan päällä — tarjoutuisin minä tekemään voitavani, että +heidän avioliittonsa tulisi niin onnelliseksi kuin mahdollista. Ja +tapahtuipa mitä tahansa, en lausuisi sanaakaan — vaikka tietysti +minulla olisi oikeus ajatella mitä tahansa. No niin, nyt olen sanonut +kaikki suoraan. Jos kenenkään valitsisin, valitsisin hänet, ja ellen +ketään valitsisi, en häntäkään valitsisi: Ja nyt en sitä tahdo tehdä, +enkä teekään." + +Sen jälkeen asetti hän jälleen silmälasit nenälleen ja tarttui +uudelleen kutimeensa. + +Mrs Aleshine katseli ystävätärtään loistavin silmin. + +"Sinun sanasi veivät kokonaisen taakan hartioiltani", lausui hän. +"Ei senvuoksi, että se olisi mitään särkenyt sisimmässäni, etkä sinä +missään tapauksessa olisi koskaan saanut tietää, että minulla mitään +taakkaa olisi ollut, vaan nyt se on joka tapauksessa poissa, ja minä +olen sen vuoksi hyvin iloinen. Ja mitä siihen tulee, että minä olisin +päättänyt valita jonkun, ei sinun sen vuoksi tarvitse olla levoton — +niin, kun sinä puhut parhaasta ja lähimmästä ystävästä ymmärsin kyllä, +että sinä tarkoitit minua. Mutta minkälainen olenkin, ja minkälainen +hän onkaan, ja mitä minä ajattelen hänestä ja hän minusta en koskaan +saattaisi sanoa hänen palatessaan Japanista äitinsä syliin: 'George, +hän jonka annan sinulle isäksi, on ranskalainen'." + +Nämät sanat kuultuani purskahdin nauruun, mutta mrs Lecks lausui +totisena: + +"Nyt siis olemme selvillä siitä kuka hänet valitsee, ja asia on +päätetty." + +"Se on selvä", virkkoi mrs Aleshine ja riensi vastaan toisia +matkatovereitamme, jotka juuri saapuivat sisään. + +Useina päivinä en voinut olla itsekseni nauramatta, katsellessani ylen +kohteliasta mr Dusantea, sillä minä ajattelin, että mitäpä hän sanoisi, +jos hän tietäisi, miten nuo naiset olivat, hänen vähintäkään aihetta +antamatta, tehneet päätöksen avioliiton solmimisesta hänen kanssaan. +Luulenpa melkein, että hän olisi pitänyt sitä kaikista matkansa +vaiheista suurimpana yllätyksenä. + +Matkalla Chicagosta tuohon pieneen maalaiskaupunkiin Pennsylvaniassa +pysähdyimme useissa paikoissa, missä Ruthille ja Dusanten naisille oli +jotain katselemisen arvoista. Mrs Lecks ja mrs Aleshine suostuivat +aina jalomielisesti pysymään mukana, vaikka tiesin heidän kiihkeästi +kaipaavan kotiin. + +He olivat tulleet hyvin hyviksi ystäviksi mrs Dusanten kanssa, ja nuo +kolme naista juttelivat toistensa kanssa kuin vanhat ystävät. + +"Me olemme kysyneet, saammeko kutsua häntä Emilyksi", uskoi mrs +Aleshine minulle, "ja hän vastasi siihen myöntävästi. Olen koko ajan +toivonut, että niin tapahtuisi, sillä minusta on tuntunut, kuin +olisimme tunteneet heidät jo kauan — Lucillen ja Emilyn. Mutta niin +kauan kuin kannoin taakkaa mrs Lecks'in ja mr Dusanten tähden, en +suinkaan voinut sitä tehdä. Se soti minun tunnettani vastaan. Nyt on +asia selvä, ja vaikkei Emily vastannutkaan toiveitani, on ainakin +Lucille aivan sellainen, jollaiseksi olin hänet kuvitellutkin. Mitä +muuten Emilyhyn tulee, en koskaan ole tavannut naista, joka niin +mielellään kuin hän tahtoo oppia toisista, joilla on enemmän kokemusta +kuin hänellä." + +Saavuimme Meadovilleen aikaisin iltapäivällä, ja meitä kummastutti +suuresti, ettei mr Enderton ollut vastassa asemalla. + +Sen sijaan huomasimme kolme henkilöä, jotka meitä sekä hämmästyttivät, +että ilostuttivat. He olivat tuo punapartainen matruusi sekä nuo kaksi +hänen toveriaan, jotka olivat meidän vanhoja ystäviämme. Kaikki kolme +olivat kerrassaan hyvissä vaatteissa ja nähdessään meidät tervehtivät +he meitä sotilaallisen komeasti. + +Kuului pelkkiä ilon huudahduksia. Mrs Aleshine pudotti laukkunsa ja +sateenvarjonsa ja riensi heitä vastaan ojennetuin käsivarsin. Samalla +kiiruhdimme myös minä, Ruth ja mrs Lecks heidän luokseen ja tervehdimme +heitä sydämellisesti. + +Kun Dusantet saivat kuulla keitä he olivat, tulivat he melkein yhtä +iloisiksi kuin mekin, ja mr Dusante lausui yksinkertaisin sanoin +tyytyväisyytensä sen johdosta, että hän nyt sai tavata muutkin jäsenet +siitä seurueesta, joka oli pelastunut hänen saarelleen. + +"Voi, miten hauskaa on tavata teitä!" huudahti mrs Aleshine. "Minä olen +niin iloinen, etten tiedä, seisonko päälläni vai jaloillani! Mutta +kuinka taivaan nimessä te olette joutuneet tänne?" + +"Siinäpä se onkin merkillinen historia", virkkoi punapartainen. +"Jätettyänne meidät Friscoon, tunsimme mielemme vähäsen raskaiksi, +ja kun emme löytäneet sopivaa laivaakaan, jonne olisimme voineet +astua palvelukseen, alkoi elämä tuntua vieläkin tukalammalta. Mutta +silloin saapui kaupunkiin entisen laivamme isännän asiamies, ja +me saimme häneltä palkan viime matkasta. Kun sitten olimme vähän +siistineet kasvojamme, tuumimme, ettemme enää viitsi mennä millekään +kauppalaivalle, sillä niissä ei saa muuta kuin vanhentuneita +laivakorppuja. Ja useimmiten saavat ne vielä vuodonkin, jolloin on +pumpattava vettä yötä päivää ja lopuksi saattaa jäädä itse kalojen +ruoaksi. Niin iski sitten aivoihimme ajatus kuin ankkuri meren pohjaan, +että olisi, piru vie — anteeksi, rouvat — paljon lystimpää ruveta +kääntämään turvetta ja penkomaan kaunista maata ja tekemään muita +rauhallisia askareita sekä syömään hyvää ruokaa, sellaista, jommoista +laitatte te, mrs Aleshine, ja tanssimaan teille merimiestansseja ja +vapaahetkinä kesyttämään lintuja — —. Eikös niin tuumattu, Jim ja Bill?" + +"Niin tuumattiin", vastasivat molemmat mustapartaiset merimiehet. + +"Kuulkaas nyt, veikot!" sanoin minä. "Älkäämme nyt tuhlatko suotta +näitä kolikoita, vaan käyttäkäämme ne matkaa varten mrs Aleshinen +luokse, te kun jätitte meille osoitteenne pienelle paperinlapulle." + +Mrs Aleshine nyökäytteli innokkaasti päätään, ikäänkuin peläten +keskeyttää tuota jännittävää historiaa. + +"Ja jos hänellä on puutarha, niin kaivamme ja mylleröitsemme me +siellä parhaamme mukaan, ja jos vettä löytyy, niin kalastamme — +teemme mitä vaan ja allekirjoitamme kontrahdin kuinka pitkää matkaa +varten hyvänsä ja uskollisesti seisomme hänen rinnallansa sateessa ja +päivänpaahteessa, pidämme vartiota päivällä ja yöllä ja tottelemme mitä +hän ikänä näkee hyväksi määrätä. Eikös niin päätetty, Jim ja Bill?" + +"Niin päätettiin!" vastasivat hänen toverinsa totisina. + +"Voi teitä, rakkaat ystävät!" huudahti mrs Aleshine, samalla +kun kyyneleet vuotivat pitkin hänen poskiaan. "Se kontrahti +allekirjoitetaan, ja minä teen työtä yöt ja päivät keksiäkseni teille +jotain tekemistä. Minulla on kyllä jo palveluksessani mies, joka hoitaa +taloani, vaan olen monasti ajatellut, että olisipa minulla vaan joku, +johon voisin täydellisesti luottaa, ostaisin ne molemmat pellot Squire +Ramsey'ssa ja rupeisin harjoittamaan liikettä punasipuleilla, ja te +ilmestytte kuin enkelit taivaasta, ja jos tahdotte, niin voimmehan me +muodostaa punasipuli-osuuskunnan." + +"Sen me teemme, rouva", sanoi punapartainen. "Perustakaamme osuuskunta +tai yhdyskunta tai mikä kunta tahansa, mutta kyllä pitää sipulien +kasvaa. Määrätkää te vaan!" + +"Hm", sanoi mrs Lecks, "älkäämme tällä kertaa puhuko siitä, miten se +mahdollisesti tulee kannattamaan. — Te siis tulitte suoraan tänne?" + +"Niin tulimme", vastasi merimies, "mutta emme tavanneet täällä muita +kuin tuon papin. Se sai meidät vähän hämmästymään, vaan hän ilmoitti, +ettei hän jää tänne asumaan ja että te saavutte pian. Sitten me +asetuimme ravintolaan asumaan ja olemme sen jälkeen kolmen päivän +käyneet jok'ikisellä junalla teitä vastassa." + +Minun mielestäni oli meidän nyt lähdettävä asemalta, vaan siellä ei +ollut muuta kuin yksi ainoa ajuri. Siihen mahtui vain kaksi henkeä, ja +minä asetin siihen Ruthin ja mrs Dusanten. Viimemainittu oli väsynyt +pitkästä matkasta ja Ruth taas tahtoi nähdä isänsä niin pian kuin +mahdollista. Käskin ajurin ajamaan ravintolaan, jonne aioimme asettua +siksi kuin mrs Lecks ja mrs Aleshine saisivat kotinsa kuntoon. + +"Mrs Craig on iloinen saadessaan tavata isänsä, joka näkyy kokonaan +unohtaneen saapua vastaan asemalle". lausui mrs Aleshine. + +"Peijakas, lähtikö hän ravintolaan!" huudahti punapartainen. "Eihän +pappi siellä asu." + +"Missä hän sitten asuu?" kysyi mrs Aleshine. + +"Teidän talossanne, rouva", vastasi merimies. + +"Herra siunatkoon, mitä hän meillä tekee?!" huudahti mrs Aleshine, +jonka silmät aivan säkenöivät hämmästyksestä ja suuttumuksesta. + +"_Yhden_ asian hän ainakin on tehnyt, nimittäin antanut maalata talonne +portin", virkkoi punapartainen merimies. + +"Mitä te sanotte?" huudahtivat mrs Aleshine ja mrs Lecks yhteen ääneen. + +"Niin", jatkoi merimies, "pappi sanoi, ettei hän tahtonut katsella +tyhjäntoimittajia. Ja sitten silmäili hän ympärilleen ja huomasi, että +maali portista oli jonkun verran kulunut. Hän lähetti Jimin ostamaan +pensselin ja maalia — —" + +"Ja minun laskuuniko?" kysyi mrs Aleshine. + +"Tietysti, rouva", vastasi merimies. "Sitten Jim ja Bill raaputtivat +kokonaan pois vanhan maalin ja minä maalasin portin — minähän olen +laivalla tehnyt paljon sellaista työtä. Ja minusta siitä tulikin +oikein hieno: punainen ylhäältä, alhaalta valkoinen ja pylväät kuin +höyrylaivan savupiiput." + +Mrs Lecks ja mrs Aleshine katsoivat toinen toisiaan. + +"Ja hän käski teidät sen tekemään?" sanoi mrs Lecks. + +"Käski", vastasi punapartainen. "Pappi sanoi, että aina on tehtävä +jotain hyvää. Sitten hän puhui vielä jostain muusta, mikä myös olisi +maalattava, vaan sitä me emme ole vielä ehtineet. Minä luulin, että te +olitte käskenyt niin tekemään." + +"Teitä en syytä lainkaan", sanoi mrs Aleshine, "vaan otanpa minä +tästä asiasta selvän, sen sanon. Mutta mitenkä ihmeessä hän on tullut +menneeksi minun talooni? Ja mitenkä hän on päässyt sisälle? Sitä en +käsitä." + +"Minulle on kertonut siitä asiasta siellä asuva tyttö", lausui +merimies. "Hän sanoi papin tulleen sinne ja lausuneen, että hän oli +mrs Aleshinen hyvä ystävä, ja että hän oli matkustanut yhdessä teidän +kanssanne. Sitten hän sanoi, että jos te olisitte kotona, ette te +antaisi hänen mennä asumaan ravintolaan, ja koska hän tiesi, miten mrs +Aleshine häntä kohtelisi, pyysi hän saada osakseen samallaisen kohtelun +kuin jos te olisitte kotona. Tyttö oli kyllä kahdenvaiheilla mitä +tehdä, mutta sitten tulimme me ja todistimme, että hän oli sama pappi, +joka oli ollut mrs Aleshinen ja muiden kanssa. Tyttö luuli, että asia +siis oli niin, ja niin luulimme mekin, vaan jos jotain on tapahtunut +päin mäntyä, niin me pyydämme nöyrimmästi anteeksi." + +"No, jopa nyt jotakin!" huudahti mrs Aleshine. "Aivan Elisabeth +Grootenheimerin tapaista! Grootenheimerin perhe on aina ollut kaupungin +tyhmin ja Elisabeth Grootenheimer on tyhmin heistä kaikista. Ja minä +kun sanoin matkalle lähtiessäni: 'Elisabeth Grootenheimer on tyhmä +kuin pölkky', ja sen vuoksi hän pysyy kotona ja tekee siellä ne pienet +askareet mitä tarvitaan. Miksi minä hänet sinne otinkaan? Nyt on hän +käyttäytynyt tuolla tavoin!" + +Mrs Lecks ei ollut lausunut monta sanaa, vaan hänen kasvonsa olivat +muuttuneet ankariksi ja päättäväisiksi. + +"Olemme nyt kuulleet tarpeeksemme tästä tapahtumasta, joten on parasta, +että lähdemme katsomaan, miten jaksavat mr Enderton ja Elisabeth +Grootenheimer", lausui hän. + +Mrs Lecks'in ja mrs Aleshinen talot olivat aivan toinen toisensa +vieressä, noin puolen matkan päässä asemalta ravintolaan. Lähdimme +sinne kaikki, ja mrs Aleshine kulki tapansa mukaan edellä pitkin, +raskain askelin. + +Pian saavuimme hänen taloonsa, joka oli verrattain suuri ja näytti +sangen miellyttävältä. Se oli valkoiseksi maalattu ja ikkunapuitteet +vihreiksi. Etupuolella oli suuri veranta. Maantien ja talon välillä +oli kaunis ruohokenttä uhkeine kasvineen ja portilta johti kivitetty +käytävä ylös taloon. + +Meidän tulomme oli nähtävästi huomattu, sillä verannalla oven +vieressä seisoi mr Enderton pitkänä ja suorana, hyväntahtoinen +hymy suupielissään. Toinen kätensä oli ojennettu ikäänkuin meitä +tervehtimään ja toisessa kädessään piti hän inkivääriruukkua, joka nyt +oli vapaa kaikista kääreistä. + +Tämän nähtyään hyppäsivät mrs Lecks ja mrs Aleshine yht'aikaa veräjän +luo, vaan se oli sulettu. Molemmat rouvat polkivat maata raivoissaan. + +"Laskekaa ruukku kädestänne!" huusi mrs Lecks. + +"Elisabeth Grootenheimer!" kirkui mrs Aleshine. "Tule aukaisemaan +portti!" + +"Särkekää se!" sanoi mrs Lecks merimiehille. + +"Ei, ei saa särkeä minun porttiani!" huudahti mrs Aleshine ja asettui +eteen. "Ei saa särkeä! Elisabeth Grootenheimer!" + +"Ystäväni", lausui mr Enderton selvällä, kuuluvalla äänellä. "Minulla +on portinavain taskussani. Minä suljin sen senvuoksi, että pelkäsin +teidän heti kaikessa epäjärjestyksessä ryntäävän tänne ja osoittavan +huomiotanne kaikille mitättömyyksille. Tahdon puhua teille kaikille +yhtä aikaa ja ilman että minua häiritään. Minulla on tässä kädessäni +se astia, jonne me väärinkäsityksestä panimme maksun olostamme +asumattomalla saarella. Ne rahat olen minä nyt, kaikkien parasta +katsoen, ottanut huostaani. Ikävä kyllä, on minun toimenpidettäni +sähköteitse vastustettu, vaan minä en ole pannut siihen mitään +huomiota. Ellette itse käsitä, miksikä minä olen tähän tekoon +oikeutettu, niin olkoon se selittämättä. Toivon kuitenkin, että te +sen ymmärrätte, sillä kun teillä nyt kerran on ollut aikaa lähemmin +ajatella asiaa, en epäilekään, ett'ette te vihdoinkin olisi yhtä mieltä +kanssani. Tahdon lisätä, koska huomaan teidän olevan kärsimättömiä, +että kunkin osalle lankeava summa on kovin mitätön, joten ei ole +syytä nostaa siitä mitään melua. Tekoni olen tehnyt seuratakseni +periaatteitani. Periaatteen vuoksi olen vaatinut, että nämä rahat +tasataan asianomaisten kesken — periaatteen vuoksi otin minä ne +haltuuni — ja periaatteen vuoksi aion minä nyt tyhjentää tämän ruukun +vielä koskemattoman sisällön tähän verannan lattialle, ja sen jälkeen +jaan minä rahat viiteen osaan — sillä mikäli olen kuullut, eivät +merimiehet maksaneet mitään. Sitten voidaan portti avata ja kukin saa +tulla noutamaan osuutensa. Tyttäreni osuuden — hän ajoi tästä äsken ohi +hotelliin — katson olevani oikeutettu nostamaan oman osuuteni mukana." + +"Ihminen!" kirkui mrs Lecks ja pudisti nyrkkiään portin ylitse, "jos te +vain koskettekin sitä pakettia, jonka alla rahat ovat, niin minä — —" + +Hänet keskeytti mr Dusanten selvä, voimakas ääni: + +"Sir", huusi hän, "minä vaadin, että laskette käsistänne ruukun, se on +minun omaisuuttani." + +"Minä ainakin näytän, että muillakin ihmisillä on periaatteita!" huusi +mrs Lecks. + +Mitä hän senjälkeen sanoi häipyi kokonaan mrs Aleshine'n voimakkaisiin +huutoihin. Hän kirkui Elisabeth Grootenheirneria ja koetti nyt +todellakin särkeä omaa porttiaan. + +Mutta nämä uhkaukset ja käskyt eivät näkyneet tekevän mr Enderloniin +mitään vaikutusta. Siinä hän vaan seisoi rauhallisena ja +itsetietoisena, taskussaan portinavain ja kädessään inkivääriruukku. + +"Nyt ryhdyn toimeen — —" sanoi hän. + +Mutta samassa silmänräpäyksessä näytti hänen huomionsa kiintyneen +siihen, että merimiehet olivat kiivenneet portin yli ja seisoivat nyt +Bill hänen oikealla ja Jim vasemmalla puolellaan sekä punapartainen +hänen takanaan. + +He kuuluivat kaikki puhuvan yhtä aikaa, mutta siitä mitä he sanoivat ei +saanut selvää. + +Mutta sen johdosta, mitä Bill sanoi, ojensi mr Enderton hänelle +portinavaimen, ja sen johdosta mitä Jim sanoi, antoi mr Enderton +hänelle inkivääriruukun, sekä sen johdosta mitä sanoi punapartainen +läksi mr Enderton tämän kanssa alas verannalta. He menivät pihan +kaukaisimmalle kulmalle, missä he seisoivat ikäänkuin poissa tieltä +silloin kun portti avattiin. + +Me kaikki riensimme verannalle, missä Jim seisoi arvokkaana pidellen +inkivääriruukkua. + +Punapartainen jätti nyt mr Endertonin, joka astui ulos avonaisesta +portista. Saavuttuaan tielle hän kääntyi ja huusi kovalla äänellä mrs +Aleshinelle: + +"Minä jätän teidän epävieraanvaraisen kotinne ja menen tyttäreni luokse +hotelliin, jonne toivon teidän pikimiten lähettävän matkalaukkuni ja +sateenvarjoni." + +Mrs Aleshinen suuttumus sen johdosta, että oli tunkeuduttu hänen +kotiinsa ja estetty häntä itseänsä pääsemästä sinne oli kokonaan +muuttanut hänen hyvänsuopean olemuksensa. Vihaisella äänellä huusi tämä +hänen jälkeensä: + +"Menkää ensin värikauppaan ja maksakaa se maali, jolla olette ilman +lupaa maalauttanut porttini, niin sitten voitte lähettää hakemaan +tavaroitanne!" + +"No no, Barb'ra", lausui mrs Lecks, "älä anna kiihoittuneen mielesi +voittaa itseäsi! Ole kiitollinen siitä, että niin helpolla pääsit +hänestä." + +"Kiitollinen olenkin", sanoi mrs Aleshine, "ja kun oikein ajattelen, +lähetän täältä pois jok'ainoan hänelle kuuluvan rojun." + +"Nyt, mrs Lecks", lausui mr Dusante, ottaen inkivääriruukun Jimiltä, +"katson olevan sopivan tilaisuuden täyttää sen aikomukseni, jonka +tähden olen tehnyt tämän pitkän matkan. Jätän siis teille tämän ruukun." + +"Jota minä en nyt ota vastaan yhtä vähän kuin ennenkään", vastasi mrs +Lecks varmalla äänellä. + +Mr Dusante näytti sekä hämmästyneeltä että kärsivältä. Luulen, että hän +todellakin oli ajatellut, että mrs Lecks nyt vihdoinkin kaikkien niiden +vaarojen ja vastusten jälkeen, mitkä inkivääriruukku oli kokenut, +ottaisi sen vastaan. + +"Tietäkääpäs mitä", virkkoi mrs Aleshine, "älkäämme nyt nähkö vaivaa +tuosta ruukusta ennen kuin olemme päässeet tänne oikein kunnollisesti +asettumaan! Se ei kuitenkaan käy päinsä, että mr Dusante ottaa sen +mukaansa hotelliin, sillä siellä mr Enderton sen heti nappaisi. +Myöskään mrs Lecks ei tahdo sitä taloonsa, joten, jos tahdotte, voitte +sen hetkeksi jättää tänne, ja voitte olla varmat siitä, ettei siihen +kukaan koske, kun kerran minä pidän sitä silmällä — ja silmällä minä +pidän!" + +Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja annettuamme ruukun mrs Aleshinen +haltuun otimme me jäähyväiset ja läksimme hotelliin. + +Jo seuraavaksi päiväksi olivat nuo erinomaisen kelvolliset ja +tarmokkaat perheenemännät ehtineet järjestää kotinsa siihen kuntoon, +että me silloin saatoimme muuttaa heidän vieraikseen. Dusanten perhe +asettui mrs Lecks'in sekä vaimoni ja minä mrs Aleshinen katon alle. + +Mr Enderton jäi hotelliin, missä hän sai erittäin hyvän huoneen. + +Se oli edullista meille kaikille. + +Mrs Aleshinen kodissa, missä Lucille tuon tuostakin pistäytyi, vallitsi +hauska ja rauhallinen mieliala. Emännän ahkeruus ja iloinen luonne +tarttui kaikkiin toisiinkin. + +Mutta mrs Lecks'in luona oli toisenlaista. Huomasin selvästi, että +mrs Lecks'in ja mr Dusanten keskinäinen suhde oli sangen kiusallinen, +melkeinpä tuskastuttava. + +Viimemainittuhan ei saanut toteuttaa aikomustaan, jota varten hän oli +tehnyt niin pitkän matkan. Jos hän sen olisi saanut tehdä, olisi hän +varmaan mielellään viipynyt mrs Lecks'in vieraana, mutta siten kuin +asiat nyt olivat, ei hän voinut saavuttaa mielen tasapainoa. Myöskin +mrs Lecks puolestaan oli rauhaton. Hän ei tietänyt, millä hetkellä mr +Dusante jälleen tahtoi saada häntä vastaanottamaan inkivääriruukun. Ja +sellaisessa rauhattomassa, jännittyneessä mielentilassa ei hän aina +näyttänyt parhaita puoliaan. + +Minä arvelin, että jokin ratkaisu on ehdottomasti saatava aikaan, ja +minä neuvottelin siitä vaimoni ja miss Lucillen kanssa. Hetken aikaa +keskusteltuamme pisti Ruth'in päähän hyvä ajatus. + +"Minun mielestäni", lausui hän, "on parasta mitä voimme rahoilla +tehdä että jaamme ne noille kolmelle merimiehelle. He ovat köyhiä ja +tulisivat siitä lahjasta hyvin iloisiksi. Mr Dusante ja mrs Lecks +voivat myöskin olla tyytyväisiä, sillä silloinhan ei edellisen tarvitse +niitä pitää, eikä mrs Lecks'in ole tarvinnut ottaa niitä takaisin. Ja +siihen ratkaisuun lienemme tyytyväiset kaikki." + +Me puolestamme hyväksyimme hänen ehdotuksensa ja minä sain tehtäväkseni +esittää asian toisille. + +Mr Dusante myöntyi heti ehdotukseen. + +"Eihän se juuri ole samaa mitä aioin tehdä", lausui hän, "mutta itse +asiassa käy se kyllä päinsä. Rahat jätetään niiden omistajille ja he +käyttävät ne erikoiseen tarkoitukseen. No niin, minä olen tyytyväinen." + +Mrs Lecks hieman epäili. + +"Olkoon", sanoi hän lopuksi, "hän ottaa rahat ja antaa ne kenelle hän +tahtoo. Minulla ei ole mitään sanottavaa sitä vastaan." + +Emme odottaneet vastustusta muiden kuin Endertonin puolelta, + +Vaan kun minä puhuin hänelle asiasta oli hän taipuvainen, Painettuaan +kirjan puoliksi kiinni lausui hän: + +"Se mitä tein tapahtui periaatteen vuoksi. Minun mielestäni ei +autiolla saarella pitänyt maksaa ruoastaan ja asunnosta. Minä suoritin +maksun pantuani ensin vastalauseeni sitä vastaan. Oikeuden ja +vieraanvaraisuuden lakien mukaan ei miehen, joka tuon saaren omistaa, +olisi pitänyt vastaanottaa mainituita rahoja, eikä mrs Lecks'illa +ollut oikeutta niitä vaatia. Vaan jos oikeus on antaa rahat noille +kolmelle merimiehelle, jotka eivät maksaneet mitään olostaan ja jotka +ovat köyhiä, niin sen minä kyllä hyväksyn. Tosin he sekaantuivat minun +toimenpiteeseeni juuri kun minun piti viisaalla tavalla järjestää asia, +mutta minä arvelin, että heitä kehoitettiin niin tekemään. Minun täytyy +sentään myöntää, että vaikkakin he noudattivat heille annettua käskyä +hieman kovakouraisesti, joka muuten on luonteenomaista sellaisille, +jotka ovat tottuneet tottelemaan, he kuitenkin tottelivat minua +vissillä kunnioituksella. Jos tämän riitaisuuden aikana olisi muiltakin +tahoilta osoitettu yhtä suurta kunnioitusta, olisi kaikki kääntynyt +parhaiten." + +Tämän jälkeen aukaisi hän kirjansa ja alkoi jälleen lukea. + +Samana iltapäivänä kokoonnuimme me kaikki, mr Endertonia +lukuunottamatta, mrs Aleshinen verannalle jakaaksemme rahat +merimiehille. + +Nämä, joille oli ilmoitettu, mitä oli tekeillä, asettuivat riviin +verannan rappusille parhaisiin vaatteisiinsa puettuina. + +Mrs Aleshine nouti inkivääriruukun jättäen sen mr Dusantelle. Hän +seisoi silmänräpäyksen hiljaa ruukku käsissään, aikoen sanoa jotain, +vaan hän ei ehtinyt alkuunkaan, ennenkuin mrs Lecks astui esiin ja +kääntyi hänen puoleensa seuraavin sanoin: + +"Mr Dusante", lausui hän, "mikäli itse olen huomannut ja muilta +kuullut, olette te mies, joka ilman verukkeita tahtoo täyttää +velvollisuutensa. Te olitte päättänyt matkustaa vaikka maailman ympäri +tämän inkivääriruukun kanssa, kunnes tapaisitte ne ihmiset, jotka +olivat asuneet saarellanne, ja antanut ruukun sisältöineen hänelle, +jonka tehtävänä oli ollut huolehtia maksusta, ja joka ne oli pannut +ruukkuun. Siinä aikomuksessa matkustitte te ruukkuinenne meren yli — +Kalifornian edes ja takaisin kuljitte te sen kera ja te piditte sitä +lujasti käsissänne liukuessanne alas maailman liukkainta lumivuorta. +Jos se olisi ollut teidän oma pieni lapsenne, ette olisi häntä voinut +huolellisemmin hoivata. Monien vaikeuksien läpi olette te kuljettaneet +ruukkua, suojellut sitä sateessa sekä kantanut sitä ylä- ja alamäissä +ja lopuksi seurannut sitä tänne saakka. — Ja nyt, mr Craig, olemme me +kaikki sopineet siitä, miten rahat ovat oikeudenmukaisesti käytettävät. +Tehän olette antanut siihen suostumuksenne, vaan minä näen kuitenkin +tyytymättömyyden ilmeen kasvoillanne. Te ette ole saanut toteutetuksi +sitä mitä olitte aikonut, enkä minä puolestani voi vakuuttaa itselleni, +että te olisitte ainoa tyytymätön. Minä olen ollut kompastuskivenä +kaikessa. Siksi otan takaisin sanani, etten koskaan koskisi ruukkuun. +Saatte nyt laskea sen minun käsiini, aivan niinkuin olitte matkalle +lähtiessänne aikonut tehdä." + +Mr Dusante ei vastannut sanaakaan, vaan astui esiin, tarttui mrs +Lecks'in suureen ruskeaan, työstä kovettuneeseen käteen ja vei sen +kunnioittavasti huulilleen. + +Luulen, ettei mrs Lecks'ia sitä ennen oltu koskaan suudeltu kädelle. +Vaan hänen selvä ja nopea käsityksensä sai hänet heti ymmärtämään, että +kysymyksessä oli kohtelias kunnioituksen osotus. Hänen korkea vartensa +kohoutui suoremmaksi kuin koskaan ennen, ja hiljaa päätään nyökäyttäen +otti hän tuon suudelman vastaan sellaisella arvokkuudella kuin olisi +hän ollut vähintäin kuningatar. + +Tämä pieni kohtaus liikutti syvästi meitä kaikkia, ja mrs Aleshine +vakuutti jälkeenpäin, ettei hänellä sillä hetkellä ollut päässään +ainoatakaan kuivaa silmää. + +Mr Dusante ojensi nyt inkivääriruukun mrs Lecks'ille, joka heti meni +sen kera Ruth'in ja Lucille'n luokse. + +"Te kaksi nuorta", lausui hän, "olette paikallaan suorittamaan tämän +tehtävän. Teidän kätenne saavat olla ensimäiset, jotka koskevat +onkikoukkuja sisältävään kääröön, ottavat sen ruukusta sekä sen alta +rahat. Ja jakakaa ne näille meidän ystävillemme merimiehille." + +Ruth ja Lucille istuutuivat heti verannan lattialle ja toinen tyhjensi +rahat ruukusta toisen helmaan, jonka jälkeen he jakoivat ne kolmeen +yhtä suureen osaan ja antoivat ne merimiehille. + +Nämä seisoivat kaikki liikkumattomina, kullakin rahansa oikeassa +kourassaan. Viimein lausui punapartainen: + +"Ei ole minun eikä Jimin eikä Billin asia sanoa mitään tätä +toimenpidettä vastaan, jonka te kaikki olette hyväksyneet. Me olemme +totelleet teitä siitä saakka kuin nousimme maihin saarelle ja aiomme +totella edelleenkin. Eikös niin, Jim ja Bill?" + +"Aivan niin!" vastasivat nämä sydämellisellä vakuutuksella. + +"Me tahtoisimme seurata muutamia teistä, etenkin mrs Aleshineä — sillä +suinkaan muita alentamatta — vaikka sataan kertaan ristiin ja rastiin +sellaiseen maailman osaan, missä pahin rutto raivoaa. Eikös niin Jim ja +Bill? + +"Ihan varmaan!" vastasivat Jim ja Bill urheasti. + +"Mutta vaikka me nöyrästi tottelemmekin", jatkoi punapartainen +matruusi, "niin päätimme me, kuultuamme mitä piti tapahtuman, tarkasti +kuunnella muuatta asiaa, ja nyt me olemme tarkasti kuunnelleet, mutta +emme ole silti sitä kuulleet, ja se on, että mitä meidän pitää näillä +rahoilla tekemän. Ja koska emme ole mitään kuulleet eikä meillä siis +siinä suhteessa ole mitään toteltavaa, niin otamme me nämä vastaan ja +kiitämme hyvin paljon. Eikös niin, Jim ja Bill?" + +"Sen teemme", sanoivat Jim ja Bill. + +Jonka jälkeen rahat liukuivat merimiesten taskuihin. + +Mr Dusante otti nyt inkivääriruukun ja meni mrs Lecks'in luo. + +"Minä toivon", lausui hän, "että koska nyt tämän sisällön kohtalo on +onnellisesti ratkaistu, eikä meillä siinä suhteessa enää ole eriäviä +mielipiteitä, niin tahtonette te ehkä tehdä hyvin ja vastaanottaa tämän +ruukun muistoksi kaikesta kokemistanne ihmeellisistä tapahtumista?" + +"Ottaako sen vastaan muistona?" vastasi hän. "Tottakai minä sen otan. +Olen hyvin iloinen saadessani sen. Niin kauan kuin elän on se seisova +huoneeni uunin otsalla ja perilliseni saavat sen minun jälkeeni. Se +seuraa sukua niin kauan kuin se suinkin pysyy koossa." + +Koska nyt kaikki erimielisyydet olivat keskuudestamme kadonneet, +asetuimme me tuohon pieneen kaupunkiin täysin siemauksin nauttimaan +levosta ja rauhasta. + +Myöskin mr Enderton, joka oli löytänyt huoneensa vieressä olevassa +komerossa joukon nahkakansiin sidottuja kirjoja, näytti viihtyvän +sangen hyvin. + +Dusante'ille oli oleskelu tällaisessa maalaiskylässä keskivaltioissa +kauniina, herttaisena syksynä jotain aivan uutta. Sen jälkeen kuin he +eivät sopivaisuuden sääntöjen mukaan voineet enää olla mrs Lecks'in +vieraina pyysivät he saada maksua vastaan asua hänen luonaan talven +alkuun saakka. Mrs Lecks suostui mielellään pitämään heidät, sekä +lausui toivomuksenaan, että talvi tulisi niin myöhään kuin mahdollista. +Ruth ja minä jäimme samoilla ehdoilla mrs Aleshinen luokse, Japanin +matkani tarkoituksena oli ollut päästä niin kauaksi aikaa kuin +mahdollista lepoon kaikista työhuolista, mutta missä saatoinkaan nuoren +vaimoni kanssa parhaiten nauttia rauhasta, ellen juuri täällä hyvien +ystävien keskuudessa. + +Mrs Aleshine'sta ja merimiehistä oli meillä paljon hauskuutta. Sipulin +viljelystä ei voinut alkaa ennen kuin keväällä, jonka vuoksi merimiehet +tekivät kaikellaisia pikku askareita sekä mrs Aleshinen määräyksistä +että myöskin omin päinsä. + +Koreaksi maalattu veräjä, joka aluksi oli mrs Aleshinessa herättänyt +vihaa, oli vihdoin voittanut hänen ihailunsa. Sen jälkeen kuin +merimiehet olivat tehneet kaikki mahdolliset työt ladoissa, pelloilla +ja halkovajassa antoi mrs Aleshine heidän maalata kaikellaisia paikkoja +ja esineitä talossa ja jätti heidän oman makunsa varaan värien +valitsemisen. + +Eräällä miehistä oli mukanaan taskukartta koko maailman +höyrylaiva-yhtiöiden hyväksymistä väreistä. Sen mukaan maalasivat +he nyt aitat, ulkohuoneet, kanakopit, pumput ja sen semmoiset. He +maalasivat suuria, sinisiä, punaisia, valkoisia ja mustia raitoja +monenmoisilla eri tavoilla, niin että lopuksi näytti kuin olisi +ulkomainen kauppalaivasto pudonnut mrs Aleshinen maa-alueelle. Mrs +Aleshinea se huvitti suuresti. + +"Siinä on heille tekemistä siksi kuin sipulinviljelys-aika alkaa", +virkkoi hän. "Ja koska jo kaikki kukat ja kasvit ovat kuihtuneet, +niin minusta näyttää hauskalta, että sen sijaan talo muuttuu +väriloistoiseksi, niinkuin se kukkisi keskellä kylmyyttä." + +Iltasin tanssivat miehet avarassa keittiössä merimiestansseja tai +kertoivat jännittäviä juttuja seikkailuistaan kaukaisilla merillä. + +Mrs Aleshine oli niistä suuresti huvitettu, ja monasti kokoonnuimme me +muutkin räiskyvän takkavalkean ääreen heidän kanssaan iltaa viettämään. + +"Koska kerran itse olen hoitanut taloutta keskellä aavaa merta", +sanoi hän, "tuntuvat minusta heidän kertomuksensa samalla hupaisilta +ja todellisilta. Ja minä teenkin kaiken voitavani saadakseni heidät +muiden kristittyjen tavoin viihtymään kuivalla maalla. Mitä on +purjehtia edestakaisin pohjattomalla merellä ja ajaa päin toisia +laivoja ja saada omaan alukseensa vuodon, ja sattuuko sitä sitten aina +sen paikan lähellä, missä laiva uppoo, olemaan saarta, jossa on talo +huonekaluineen ja mukavuuksineen!" + +Minä olin pakotettu liike-asiain vuoksi pariksi päiväksi matkustamaan +Filadelfiaan. + +Iltaa ennen kuin matkustin saapui punapartainen matruusi luokseni ja +pyysi minua tekemään hänelle ja hänen tovereilleen suuren palveluksen: + +"Muistatte kai, sir", virkkoi hän, "että kun Jim, Bill ja minä saimme +nuo rahat odotimme me saavamme määräyksen, miten meidän olisi rahat +käytettävä, vaan kukaan ei maininnut mitään siitä asiasta. Katsokaas, +nyt me tahtoisimme hankkia jotain signaalin tapaista, jotain, mitä +ei voi puhaltaa pois — jotain, mikä kelpaa muistoksi kaikista +kokemuksistamme kovissa kohtaloissa. Kun mrs Lecks sai inkivääriruukun +asetettavaksi kaikiksi ajoiksi huoneensa muurin otsalle, silloin +tulimme Jim, Bill ja minä ajatelleeksi, että mrs Aleshinenkin pitäisi +saada inkivääriruukku, sillä siihen on hän yhtä oikeutettu kuin hänen +ystävättärensäkin, ja se se olisi sellainen signaali, muisto. Ja kun te +nyt matkustatte Filadelfiaan, sir, niin tahtoisimme me kysyä, ettekö +te ottaisi näitä rahoja — ne ovat vielä kaikki jälellä — ja antaisi +laittaa niillä aivan samanlaisen inkivääriruukun kun se toinenkin on. +Mutta porsliininen ei kelpaa, sillä se särkyy helposti. Sen täytyy +olla hyvästä tammesta, luja ja kelvollinen. Ja sen kuori on paksusti +hopeoitava aina veden rajaan asti. Sitten se täytyy rapata ja takoa +ja tilkitä niin hyvin ettei se mistään kohden vuoda, ja pohjaan on +kaiverrettava Jimin, Billin ja minun nimet, että ne selvästi näkyvät, +jos ruukun köli joskus sattuu kääntymään taivasta kohti. Ja sivuille +on kulumattomasti kirjoitettava joko pitkittäin tai poikittain +kaikkien teidän muiden nimet — jotta muistetaan, ketkä kaikki siellä +yhdessä hääräilivät. Ja jos rahaa jää jälelle, niin antakaa niiden +piirrellä joka paikkaan ankkurin, sydämen, pumpun tai muiden sopivien +esineitten kuvia niin paljon kuin vaan mahtuu. Ja se ruukku asetetaan +mrs Aleshinen muurin otsalle, jossa sen pitää oleman niin kauan kuin +hänen silmänsä paistavat. Ja peeveli vieköön, sir", sanoi hän lopuksi, +vieden käden suulleen, ettei vaan kukaan kuulisi, "jos mrs Lecks'in ja +mrs Aleshinen ruukut joskus iskevät vastakkain, niin tahdompa tietää, +kummanko astia sen kolauksen kestää!" + +Minä otin toimittaakseni heidän asiansa ja parin päivän perästä saavuin +takaisin kaupunkiin mukanani ihmeellisin inkivääriruukku, mitä ikänä +maailmassa on valmistettu. Merimiehet olivat siihen sangen tyytyväiset. + +Kun se annettiin mrs Aleshinelle herätti se hänessä suurta ihastusta, +ja hän osoitti merimiehille jakamatonta kiitollisuuttaan. Vähän ajan +perästä tuli hänen osakseen toinenkin suuri ilo. Hänen poikansa palasi +Japanista. Saatuaan tietää, että se laiva jolla hänen äitinsä matkusti, +oli joutunut haaksirikkoon, oli hän tullut hyvin onnettomaksi, ja kun +äidiltä oli tullut kirje, lähti hän heti matkalle kotiin. + +Hän oli hyvin kasvatettu, kelpo nuori mies, sekä sitäpaitsi varreltaan +kaunis ja komea. Kaikki pidimme hänestä hyvin paljon, eikä aikaakaan, +kunnes Lucillesta ja hänestä oli tullut niin hyvät ystävät, että he +piankin jonain kauniina päivänä ilmoittaisivat mrs Aleshinen iloksi +kihlausuutisensa. + +Me viivyimme Meadovillessa kauemman kuin olimme aikoneetkaan. + +Sitten kun lumi oli peittänyt vuoret ja laaksot, teimme me kelkka- +ja rekiretkiä. Kaikilla oli hupaista — eikä Lucillella ja äsken +saapuneella nuorukaisella vähiten. + +Jonkun ajan kuluttua täytyi Dusantein matkustaa lopuksi talvea +Floridaan, ja mr Enderton, joka oli ehtinyt lukea kaikki hotellin +kirjat, oli lähtenyt New Yorkiin. Myöskin Ruth ja minä päätimme, että +meidänkin vihdoin oli matkustettava itään. + +Ennen kuin seurueemme hävisi kihlautuivat Lucille ja mrs Aleshinen +reipas poika, ja heidän häänsä päätettiin viettää seuraavana keväänä. + +Keväällä kokoonnuimme kaikki, mr Endertonia lukuunottamatta, +Meadovillessa, missä heidät sitten johdettiin avioliiton satamaan. + +Vietimme sitten yhdessä muutamia viikkoja, jonka jälkeen Ruth ja +minä matkustimme siihen kaupunkiin Uudessa Englannissa, jonka olimme +asuinsijaksemme valinneet, sekä Dusantet ja nuori vastavihitty pari +lähtivät matkalle Kanadaan ja koillisiin valtioihin. + +Oleskelumme Meadovillessa sattui juuri sipulinviljelyksen aikana. + +Eräänä aamuna olimme Ruth ja minä sipulipellolla katselemassa noiden +kolmen merimiehen työskentelyä. Maa oli pehmeätä ja huolellisesti +pengottua ja näki selvästi, että siihen oli nähty paljon vaivaa, +Ja nuo kolme merimies-maanviljelijää istuivat penkereellä leveissä +merimieshousuissaan, puseroissaan ja matruusilakeissaan, innokkaasti +istuttaen sipuleja, tavalla, millä niitä tuskin koskaan sitä ennen oli +istutettu. Tätäkin työtä tekivät he aikaisemman ammattinsa tarkkuudella. + +Siinä osassa peltoa, jonne ensin oli istutettu, näkyi jo pieniä taimia, +jotka muodostivat mitä merkillisimpiä kuvioita: ankkureita, sydämiä, +kuunareja, mastoja ja mitä muita meri-esineitä tahansa, joiden nimiä +Ruth ja minä emme tietäneetkään. + +"Minusta tuntuu", virkoin minä, "että tuolla yksinäisellä Tyynen +valtameren saarella asui joku taikavoima, joka loihti onnea meille +kaikille." + +"Se on totta", vastasi Ruth, "ja onnen tuojana olivat etupäässä rahat +inkivääriruukussa." + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75804 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d361a21 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +book #75804 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75804) |