diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75661-0.txt | 4625 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 4642 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75661-0.txt b/75661-0.txt new file mode 100644 index 0000000..9335853 --- /dev/null +++ b/75661-0.txt @@ -0,0 +1,4625 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75661 *** + +language: Finnish + + + + +MEREN JA LEMMEN AALLOT + +Kirj. + +Franz Grillparzer + + +Suomentanut + +V. A. Koskenniemi + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1909. + + + + +HENKILÖT: + + HERO. + YLIPAPPI, hänen setänsä. + LEANDER. + NAUKLEROS. + IANTHE. + TEMPPELINVARTIJA. + HERON VANHEMMAT. + PALVELIJOITA. KALASTAJIA. KANSAA. + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS. + + +Afroditen temppelin esikartano Sestoksessa. Keskustan muodostavat +pitkien välimatkojen päässä peristyylin tapaan seisovat pylväät. +Taustalla temppeli, johon vievät moniasteiset portaat. Etualalla +oikealla puolen Amorin kuvapatsas, vasemmalla Hymenaeuksen. +Varhainen aamu. + +Hero astuu, kantaen kukkaisvasua kädessään, alas temppelin portaita. + +HERO. +Näin pitkällä siis ollaan. Temppeli +jo myrttineen ja ruusuin valmihina +vain juhlan alkamista odottelee. + +Ja itse olen juhlan esine! +On suotu minun kaiket päiväni, +jotk' ennen ilman määrää kulutin, +nyt palvelukseen taivahisen käyttää, +ja hetket, jotka kuihtunehet ois +kuin nurmen kukat, saan ma seppeleksi +nyt jumalattarelle nitoa +ja hälle pyhittää mun elämäni. + +Kuink' olen onnellinen, että päivä +näin valjennut on ihanana. Missään +ei pilvenhattarata taivahalla +ja Phoebus nousten meren aaltoin ylle +nyt katsoo templiämme siunaten. +Mun vertaiseksesko sa tunnustat? +Sen tiedätkö sa, että sama Hero, +sa jonka lasna riemuin leikkivän +näit templin portahilla, vallannut +on esi-isäin vanhan oikeuden; +sen etuudesta vaarin ottaen +on papittareksi hän ruvennut. +Se tänään, tänään tapahtuva on. +On kansa hänet näkevä, kun silloin +hän uhrilahjaa kantaa taivaisille +ja kaikki huulet riemuhuutoon yhtyy +ja loisto jumalattaren se myös +on papittaren — + Mutta laiminlyönnein +ma täällä toimeniko alkaisin? +On vielä kukkia ja seppeleitä, +ja kuvat tuoll' on kaunistamatta. + +Kas tässä Hymenaeus, joka yhteen +viet ihmiset, sa ota seppel multa, +jok' itse vapaan osan valitsen. +Sa vaihdat sieluja? Ah, jumalat! +Mun omani ma itse tahdon pitää; +siit' toinen varmaan hyötyis vähemmän! + +Ja sulle, Amor, toinen seppeleeni! +Jos jumalan oot poika, olemme +me sukulaiset; kunnon sisarukset +ain elää sovinnossa keskenänsä. +Niin eläkäämme mekin, Kunnioittaa +sua voin kuin sitä, jot' ei tunne vielä. + +Nyt vielä permannolle kukat. — Mutta +kuink' onkaan kaikki täällä huiskin haiskin. +Tuoss' eikö vesiruukku — niinit — nuorat? +Kuin vitkastelee palvelijattaret +tään talon! Täyttävätkö tällä tapaa +he tehtävänsä. Epäjärjestys +tuo kiusaa silmiäni; paikallensa +ma tahdon itse kaikki panna. + (Järjestelee epäjärjestyksessä olevia esineitä.) + Tuossa +he joukoss' saapuvatkin meluten. +Nyt ilman heitä kaikk' on kuntoon saatu. + + (Ianthe ja joukko palvelijattaria tulee.) + +IANTHE. +Ah, kaunis Hero, näin jo varhain työssä! + +HERO. +Muit' ennen vain; on nyt jo aika myöhä. + + (Palvelijattaret laittavat kaikki kuntoon.) + +IANTHE. +Hän meitä nuhtelee, kun vähän oomme +me tänne eilisestä jättänehet. + +HERO. +Lie paljon taikka vähän, mitään et +oo vielä tehnyt. + +IANTHE. + Aamuvarhaisesta +me oomme lakaisseet ja puhdistaneet, +mut sitten kentälle me karkasimme. + +HERO. +Mut taivaan nimessä, kun juoksentelit +sa esipihassa, sun silmääs eikö +oo tullut keskenjäänyt työsi? Mutta +ma vaikenen, me toisiamme emme +voi ymmärtää. + +IANTHE. + Sa aina jurottelet +ja iloisilta ilon kieltää tahdot. + +HERO. +Oon yhtä iloinen kuin muutkin. Usein +mua ennen iltasella leikin aikaan +te ootte väsynehet; mutta työkin +on mulle hupi leikin veroinen, +ma siks en sitä tahdo laiminlyödä. + +IANTHE. +Suo anteheksi meille alhaisille +sa ylvään pappissuvun perijätär — — + +HERO. +Se totta. + +IANTHE. + Korkeampaan kutsuttu — + +HERO. +Niin, vastaan ylpeästi. + +IANTHE. + Toiset ilot +on sulla, arvokkaammat. + +HERO. + Tiedät kyllä +ma etten ivata voi. Ivaa sinä! + +IANTHE. +Mut kuitenkin oot katsomassa käynyt +sa noita kahta nuorukaista — + +HERO. + Vaiti! + +IANTHE. +Ah itse hullaantunein silmin heitä +sa tähystelit. + +HERO. + Vaiti, sanon minä. +Oon hulluuttasi kyllin kärsinyt. +Sun puheellesi suljen korvani. +Ma kerron sedälleni, papille, +ja töistäs saat sa ansiosi mukaan. +En kernaasti suo valtaa vihalleni, +mut kun sua kuulen, en voi tehdä toisin. +Ei sanaakaan nyt enää, sanon minä! + + (Pappi on temppelivartijan seuraamana astunut + esiin oikealta puolen.) + +HERO (astuen häntä vastaan). +Sa saavuit oikeahan aikaan, setä! +Jo olin antaa vihalleni vallan +tään juhlapäivän aamuna, mi iäks +mun saattaa — ah, sa anteheksi anna. + +PAPPI. +Mik' oli suureen kiivauteesi syynä? + +HERO. +Tuon kevytmielen pahansuovat sanat +ja raaka pilkka, joka kunnioita +ei mitään. Ah, jos viisauskin saisi +niin kärkkääst' oppilaita kuni pilkka! + +PAPPI. +Ja kuka on hän, joka rohjennut +on talontavan rikkoa? + +HERO (hetken vaitiolon jälkeen). + En tahdo, +kun tässä harkitsen, ma nimeänsä +nyt mainita, vaikk' oiskin ansainnut +hän nuhteen. Kaikkia sa nuhtele, +saa ottaa siitä osans' syyllinen. + (Temppelipalvelijalle.) +Sa katso, ristitornin luona, että +ei muukalaiset — + +PAPPI. + Oisko ehkä? + +HERO. + Pyydän. + +PAPPI. +Siis lähde. Ja te, kavahtakaa vihaa, +jok' keinot tuntee, oikeutensa myös. + + (Temppelipalvelija vasemmalle, tytöt oikealle puolelle.) + +HERO. +Nyt on mun hyvä. Sääliä voin heitä, +he hulluudellaan tuhoo itsensä. +Mut heidän ystävyyttään en ma pyydä. + +PAPPI. +Mua ilahduttaa, että joukosta +et valitse sa ystävättäriäs +ja kummastuttaa, ettei vienyt koskaan +oo vertaisesi luokse sydämes. +On yksinäinen olo papittaren +ja kahden helpompi ois kaikki kantaa. + +HERO. +En seuraa kaipaa ma, on tehtävä +se yksin, min sai tehtäväkseen täällä. +Mut yksin eihän ole papitar. +Tääll' onko yksinäistä ollut koskaan? +Jo varhain aamuselta idästä +ja lännestä käy tänne kansa vihki- +ja uhrilahjat kantain; konsanansa +ei tämä talo ole tyhjäks jäänyt, +se vierahia ain' on ollut täynnä. +Ja työtäkin on riittämähän asti, +on vesimaljakoista pidettävä +ja pylväistä ja jalustoista huolta +ja kaikk' on juhlaan koristeltava. +Ei riitä tyhjään pakinahan aikaa, +ei myöskään ystävättärien seuraan. + +PAPPI. +Et ymmärtänyt oo mua. + +HERO. + Ehkä en. +Mit' ymmärrä ei itse, kaipaa ei. +Ma olen olohoni tyytyväinen. + +PAPPI. +Mut aika taipumukset muuttaa voi. + +HERO. +Ken tyytyy osaansa, hän viisas on. +Ma vallan hyvin tiedän itse, minkä +me oomme osan valinnehet — siten +jos kutsua voi sitä, vaikk'ei vaalin +oo valtaa ollut. Pikemminkin on +mun onnellinen arpa tänne tuonut, +miss' on mun niinkuin väsynehen miehen, +jok' käypi veden lempeähän kylpyyn, +miss' aallot häntä hiljaa hyväilevät, +ja veden helmaan vaipuu verkalleen +ja sulautuen unhoittuu sen syliin. +vasta täällä elämälleni +ma saanut määrän. Ikävöikö kukaan, +ken mereltä on vaivoin maalle päässyt, +taas meren myrskyhyn ja ahdinkoon? +Niin, nämä pylväät, nämä pilarit +ei ulkonaist' oo mulle, kuollutta: +mun olentoni nojaa niihin, ilman +niit' oisin kuollut kappale kuin ne. + +PAPPI. +Sa varo, ettei joku harrastustas +sois itsekkyydeks nimitellä. Pitää +saa kukin itsestänsä loitolla +sen, mikä häiritsee; mut kuitenkin, +jos kaiken luotaan työntäin, omistaa +vain itsellensä elämänsä, niin se +on ahdasta ja pientä, heikkoa. +Sa tiedät, tuntemattomista asti +on heimollamme armo jumalain +jo ollut, oraakelein, tunnuslausein +he ovat puhunehet kauttamme: +sua eikö viehättäisi vallata +tuo vanha kunniakas armo meille +ja koko kansan hyväks samalla? +Sua kehoittanut olen useasti +öin temppelissä valvomahan: etkö +sa kuulis hiljaisata ääntä, jolla +on tapa taivaallisten puhua. + +HERO. +Ei jumalien armo jokaisella, +ma näkijättäreksi luotu en. +Yöt lepäjän ja päivin toimeen käyn, +vain auringosta iloita ma osaan. + +PAPPI. +Mut tänään ois sun — + +HERO. + Olenkin jo ollut +ma temppelissä ennen päivän koita +ja miettinyt, mut mitään en oo kuullut. +Ma silloin noihin kukkasihin tartuin +ja seppelen tein jumalattarelle +ja sitten noille taivaisille tuossa +ja olin tyytyväinen. + +PAPPI. + Ajattelit? + +HERO. +Mun työtäin? + +PAPPI. + Muuta et? + +HERO. + En, mitä muuta? + +PAPPI. +Sun vanhempias, lapsi. + +HERO. + Miksi heitä — +kun eivät minusta he välitä. + +PAPPI. +He sua muistavat ja kaipaavat. + +HERO. +Sit' ei he tee, sa vaikk'et sitä usko. +Ma olin aina heille taakaksi +ja rauhattomuus kotona ol' aina. +Mun isäin vaati, mit' ei kukaan toinen, +ja ilman syytä julmistui ja suuttui +ja äiti oli vaiti vain ja kärsi +ja veljeni — ah, kaikist' ihmisistä +vain yhtä vihaan, veljeäni vain. +Hän piti mua, naista, nuorempaa +vain oikkujensa leluna. Mut minä +ain olin ääneti ja yksin surin. + +PAPPI. +Siis vanhemmilles suuttunut oot? + +HERO. + En. +Jos jätin heidät, tein sen, jotta heitä +ma voisin rakastaa. Nyt elämäni +on täällä rauhaisa ja turvallinen. + +PAPPI. +Jos nyt he tulis? + +HERO. + Ah, sitä ei he tee. + +PAPPI. +Sua noutamahan. + +HERO. + Täältä? Turha vaiva + +PAPPI. +Jos tulis äitis saattain sulhasta — + +HERO (lähtemään kääntyneenä). +Sa lasket leikkiä, mut minä en. + +PAPPI. +Se totta on, on vanhempasi tulleet. + +HERO. +He? täällä? + +PAPPI. + Eilisillast' asti. + +HERO. + Mitä — +sa mult' oot salannut sen. + +PAPPI. + Itse he +niin tahtoivat, he jottei häirinneet +ois hartautta yösi, joka sulle +on monen päivän aamunsarastus. +Mut sinä olet vahva, tulkoot nyt! +Kas tuossa saapuu isäs, pysähtyy +ja henkeänsä pidättää — hän tulee. + +HERO. +Mun isäni? + +PAPPI. + Niin, hän. + +HERO. + Hän onko kuinka +jo vanha? + +PAPPI. + Vierellään käy nainen. + +Hero. + Äiti! + +PAPPI. +Sa kalpenet, sa etkö ilomielin +käy heitä vastaan? + +HERO. + Salli ensin heitä +mun pitkäst' ajasta nyt katsella. + + Heron vanhemmat tulevat. + +ISÄ. +Sa lapsukaisein, Hero! + +HERO (rientää äitiään vastaan). + Äitini! + +ISÄ. +Me oomme kaukaa tulleet — hengästyn +niin äkkiä — sun luokses, lapseni +sun taivahisen onnes todistajiks +ja läsnä olemaan, kun sukus vanhan +sa nouset kunniahan, jota meiltä +muut kadehtivat kautta koko maan +ja — ja — ah kipeätä rintaa! — niin +tään kaiken tähden tänne tullehet +me olemme. — Kas, terve, veljeni! + +HERO. +Ah äitini! + +ISÄ. + Niin, hänkin sairahana +ja heikkona on tänne lähtenyt +myös osaa ottamahan onnehesi. +Kaks henkeähän mahtuu vaunuhun, +siks tuli hänkin. Kuka iloitsis +ei lapsen onnelle, kun vihitään +hän iäks korkehimpaan tehtävähän? +Ken silloin kuulis epäilyksen ääntä? +Ja — mutta kyllin. Iloitsemme siis. + +HERO. +Hän mitalin virka ei. + +ISÄ. + Ei! Kysyt: miks? +Hän muutoin kotonansa pitkät päivät +voi puhua. Sa kysyt: miksi? Tiedä: +sen parempi on puhumatta olla, +ken sanoisi ei mitään tärkeätä! +Se eikö totta, veli? + +HERO. + Vaikenemaan, +oi eno hyvä, käske veljesi, +hän että äidin soisi puhua. + +PAPPI. +Sa salli hänen, veli. + +ISÄ. + Sallin. Mutta — + +HERO. +Ei niin. Hän puhukoon, mit' tahtoo. + +ÄITI (puoliääneen). + Rakas! + +HERO. +Hän puhui! Rakas, rakas ääni, jota +niin pitkään aikaan kuullut en. Ah äiti! + +PAPPI (astuen taka-alalle, palvelijalle). +Käy tänne. + +ISÄ. + Nyt hän itkee. Ah, kun piti +tään tapahtua. — Veljeni, mit' teet? + (Kulkee taustaa kohti ja laskee kätensä siellä + seisovan temppelivartijan olalle.) +Sa kelpo mies, mit' askaroitset siellä? + +PAPPI. +On pensastohon kyyhky lentänyt +kai pesähänsä. Tapahtua niin +ei sallita. Hei orja, etsi kyyhky! + +ISÄ. +Miks niin? Min tähden? + +PAPPI. + Tapa templin tuo. + +ISÄ. +Mut nuo — + +PAPPI. + Suo heidän keskenänsä olla. + +HERO (äitineen etualan oikealla puolen). +Nyt äiti, kyyneleesi pidätä +ja selvään lausu, mitä ajattelet +ja tunnet. Minä kuuntelen ja sanaas +ma tahdon mielelläni seurata. +En ole enää sama tyttönen, +jonk' opit kodissasi tuntemaan. +On jumalatar minut muuttanut! +voin levollisesti nyt ajatella. +Myös — + +ÄITI. + Lapsi. + +HERO. + Äiti? + +ÄITI. + Meihin katsovat +nuo tuolla. + +HERO. + Äiti, täällä temppelissä +on oikeutensa myöskin naisella +ja sorretull' on täällä sananvalta. +Mut jos sa tahdot, mielelläni astun +ma sun ja heidän väliin, kenkään ei +sua nyt voi nähdä, sano, arvannut +ma oonko oikein: yhtä mieltä et +sa ollut puolisosi kanssa, sulla, +jos oisi valtaa ollut, ottanut +sa oisit tyttäresi mukahas +täst' temppelistä rauhaisasta pois +sun omaan murheen painamahan majaas. +Se totta onko? Puhu, puhu, äiti! + +ÄITI. +Ma olen vanha jo ja yksin. + +HERO. + Yksin? +Sull' onhan puolisos ja rikas koti +ja uskolliset palvelijat — ah +ma olin tärkehimmän unhottaa! +sull' onhan veljeni, jok' kotiaan +tuo kohta morsiamen; sulle hän +pian lapsenlapsen lahjoittaa — + +ÄITI. + Sun veljes — + +ISÄ (taka-alalla, orjalle). +Sa tarmolla käy työtäs jatkamaan! + +ÄITI. +Sun veljes, laps, ei ole luonamme + +HERO. +Kuin? + +ÄITI. + Jälkeen monen kovan kärsimyksen, +ja vanhemmille kaksinverroin kovan, +hän meidät jätti sekä morsiamensa, +jok' kyynelöiden häntä muistelee, +ja lähti kera miesten urhoollisten +päin tuntemattomia vaiheita. +Jos purjein, ratsain — kenkään tiedä ei. + +HERO. +Siis ei hän enää kotonaan oo, silloin +ma kaksinverroin kernahammin palaan. +Mut vaikk' on poissa hän, on siellä monta +jotk' ovat samanlaisia kuin hän, +joill' otsanauhanaan on raaka mieli, +jotk' arvelevat vähän, paljon toimii. +He ovat tottunehet kylmin käsin +kuin leikitellen hajoittamaan maahan +kaikk' arat, äänettömät ajatukset, +jotk' ovat hiljaisuudess' itäneet. +Ja sellaisehen seuraan haluatko +sa lapses. + +ÄITI. + Suojata sua tahdon, mutta, +vain avioss' on nainen onnellinen. + +HERO. +Sen punastumatta sa lausutko? +Sa joka pelkäät miehes katsettakin, +jok' et saa hänen kuulten vapahasti +ees ajatustas lausua, sun jonka +on määrä vaitiollen totella! +Noin mulle haastellako uskallat? + +ISÄ (taka-alalla ) +Kas äiti lämpenee! + +ÄITI. + Oi tuskaa syvää! +He ovat vieroittaneet lapseni +ja turhuudella sydämensä vieneet, +niin että kuuroin korvin kuuntelee +hän omaa äitiänsä, lähimpäänsä. + +HERO (astuen hänestä loitommalle). +Ma ilomielin tahdon tänne jäädä +luo jumalattareni alttarin +ja tehdä, mik' on oikein — siksi en +mua että siihen käsketään, vaan siksi +sen että itse oikeaksi tiedän. +Eik' oikeuttani kukaan ryöstää voi — + (painokkaasti) +Ei totisest'! + +ORJA (joka taustalla jakkaralla seisten etsiskelee pensaikossa, +horjahtaen). + Ah! + +HERO (kääntyen katsomaan). + Mitä? + +ÄITI. + Viatonta +he häiritsevät lintua, sen nostain +pois pesästään. Niin raastavat he myös +pois lapsen äidistään kuin leikillä! +Voi minua! + +HERO. + Kuin vapiset sa, äiti! + +ÄITI. +Ma oman kohtaloni näänhän. + +PAPPI (palvelijalle, joka on asettanut pesän vasuun, minkä +laidan yli näkyy munia hautova kyyhkynen). + Mene! +Ja vie tuo täältä! + +HERO. + Seis, se laske pois! +Se tänne anna! + (On ottanut palvelijalta vasun.) + Eläinparka, mitä +sa vapiset. Kas, äiti, terve on se. + (Silittää kyyhkystä.) +Sa ootko peloissas? + + (Asettuu istumaan kuvapatsaan jalustalle etualan vasemmalle + puolen, vasu käsissään, milloin koettaen saada linnun, + kohottamalla sitä lentämään, milloin sitä katsellen ja + tarkastellen.) + +PAPPI (palvelijalle). +Kuin! Enkö käskenyt — + + (Palvelija osottaa anteeksi pyytäen Heroa.) + +PAPPI (astuen hänen luokseen). +Niin vähänkö sa aikaa toimessas +oot ollut, ettet tiedä, mikä tapa +on täällä? + +ÄITI (seisoen etualan oikealla puolen). + Sydämeni pakahtua +on tähän paikkaan. Tätä näkyä! + +PAPPI (hänelle). +Ja sitten sinä, heikko nainen, miksi +sa tulit toimiamme häiritsemään? +Ja sitä hämmästyt, jonk' oisi sun +jo ammoin tullut tietää kuuluvan +tään talon pyhiin tapoihin. Ei täällä +saa lintu pesiä, ei kuherrella +saa kyyhky templin lehdossa, ei köynnös +saa jalavata syleillä, on kaikki, +mi kaipaa paritukseen, kielletty. +Tuo tuolla tänään samaan kohtaloon +myös sitoutuu. + +HERO (kyyhkystä silitellen) +Sa eläinparka, kuinka +he meistä kiistelevät. + +PAPPI. + Näyttääkö +se vaikealta, sitä murehditko? +Sa tahdot kotiin lapses — tule, ota! +Sua vaill' ei jumalatar eikä lastas! +Kas täällä maallist' Afroditea +ei kumarreta, joka ihmiset +kuin eläimet vie toisiensa luokse. +Kas taivainen, ken meren vaahdosta, +on noussut, kaiken pyhän sovun äiti, +hän ompi suvuton, sill' ylähällä +on alkuperänsä — hän miksi sua +ja lastas tarvitseisi? — Lähde täältä +ja lapses kerallasi vieös, kunnes +hän väsyy alhaisuuteen, missä itse +sa menehdyt; hän olkoon palkkapiika +sen miehen, joka häntä kerran kosii, — +kun täällä vois hän valkeuden tietä +päin omaa maaliansa käydä, olla +niin vapaa, määrästänsä tietoinen. +Mut sa et tahdo, siispä hänet ota! +Sa oothan äitinsä. — Siis, Hero, lähde! +Sua kutsuu mainen mieli: seuraa häntä +sa ihmisenä, naisena. + +HERO (nousten seisaalleen, kyyhkyselle). + Nyt täytyy +mun puhua, sa pieni lintuseni! + (Antaen vasun palvelijalle.) +Sa ota tämä, anna lintuselle +taas vapautensa täyden takaisin. + (Palvelija menee.) +Sa setä, ällös äitiäni moiti, +on hyvät tarkoituksensa, hän lempii +mua yli kaiken. Vaietkaamme muut! +Oi äiti rakas, kanssas lähtisinkö? +Sa jää mun luokseni. Kun tuskat kalvaa +niin tule tänne luokseni. Ei täällä +oo sotaa, tääll' ei kenkään haavaa lyö, +ei moiti jumalatar, ja tää temppel +on aina yhtäläinen kuni nyt. +Sa tyynten päiväin onnen tunsitko? +Et sitä tuntenut oo; huoli pois! +Sa ilomielin mua juhlaan seuraa. +On tänään onnen hetki; huominen +jo tapaa hiljaisessa työssä mun +vesimaljaa kantamassa, alttarilla; +ja siten eelleen päiväst' toisehen. +Jos tahdot, seurahani liity! Katso +ma muuten kannan sun, ma vahva oon. — +Kas, äiti leppyy — hymyilee jo, katso, +oi setä. + (Puoliääneen.) + Merkki nyt sa anna vain. +Sa äiti, mua seuraa, aika rientää. + (Kulkiessaan, verkalleen itsekseen.) +Sa kun saat nähdä kalliit koristeet +ja vaatteet upeat ja kaiken loiston, +mi mulle valmistetaan, lepyt kyllä. + (Kulkee pari askelta edellä, kääntyy sitten takaisin.) +Sa hiukan kiirehdi. + + (Molemmat poistuvat oikealle.) + +ISÄ. +Nyt veli nopeasti — + +PAPPI. + Nopeasti? +Miks? — Kauan harkittu vain kauan kestää. +Jos heikko on hän, vielä lähteköhön — + +ISÄ. +Mut ajattele — + +PAPPI. + Varma pakko vain +on ainut loppu moisen harrastuksen. +Sa valitseisit kuolinhetkees asti, +jos mahdollisuuksille todellisuus +ei rajaa säätäis. Vaalin vapaus +on heikkojen ja hulluin leikkikalu +ja viisas tekee, välttämättömäksi +min näkee; ylin velvollisuus hälle +on totuus — + (Palvelijaan kääntyen.) + Juhla alkaa. + +NAUKLEROKSEN ÄÄNI (näyttämön takaa). + Tänne! +Leander tänne! + +PAPPI. + Mitä siellä? + +TEMPPELIVARTIJA. + + Herra, +kaks muukalaista odotukseen väsyin +on itsellensä läpi pensaston +tien tänne raivannut. Ma palautanko +pois heidät? — Aamulla jo torilla — +Myös siellä kasvaa kansan nurja mieli, +mi vaivoin vitkastelun sallii — + +PAPPI. + Heidät +pois täältä osoita. + (Temppelivartija poistuu vasemmalle puolen.) + Ja avatkaatte + (Muille palvelijoille, jotka toinen toisensa perästä + ovat taustalta tulleet esiin.) +te äärimmäiset portit kaupungin. + (Veljelleen.) +Sa sana kiitoksen suo jumalille, +jotk' ovat herättäneet lapsessa +sun nimes loiston — + (Vanhus seisoo sauvaansa nojaten kumartuneena temppeliä kohti.) + Kansa laskekaa +jo sisään, huolta pitäkäätte, että +käy kaikki järjestyksessä, ei raakuus +saa juhlan ylevyyttä häiritä. +Myös itsestänne huolta pitäkäätte, +on iloll' aamunsa kuin auringolla, +myös oma ehtoonsakin: katumus. + +TEMPPELIVARTIJA (näyttämön takaa). +Ei, sanon minä! + +NAUKLEROS (myöskin näyttämön takaa). + Kuule, rakas herra! + +PAPPI. +Tee tehtäväsi. — Veli — lähtekäämme! + + (Molemmat poistuvat oikealle.) + +TEMPPELIVARTIJA (astuen esiin). +Ma tässä seison! Uskallapas, poika, +mun ohitseni tästä astua! + +NAUKLEROS (joka myöskin on tullut näkyviin). +En ohitsenne, mutta rinnallenne. +Ma olen tässä jo, Leander, tänne! + +LEANDER astuu esiin. + +TEMPPELIVARTIJA. +Oi nuorten hulluutta! Te tiesitte kai — + +NAUKLEROS. +Me emme mitään tienneet, muukalaiset +me oomme täällä, herra, tullehet +Abydon rantamilta Sestoksehen +tät' tilaisuutta näkemähän. + +TEMPPELIVARTIJA. + Eikö +myös teillä hyvää tapaa opeteta? + +NAUKLEROS. +Kyll' opetetaan viisain lauselmin, +kuin: ken on ujo, nälkään kuolla voi. + +TEMPPELIVARTIJA. +Mut minä — + +NAUKLEROS. + Meidän tähtemme te vaivaa +niin paljon näette, mut tuolla ryntää +jo kansa sisään parvittain. + +TEMPPELIVARTIJA. + Pois sieltä, +te kuuletteko! + + (Hän kääntyy taka-alalle ja järjestelee kansan, joka + vasemmalta puolen tunkeutuu temppelin portaiden + läheisyyteen.) + +NAUKLEROS (Leanderille). + Miksi vitkastelet! +Me oomme matkan päässä nyt. Hän aina, +ken uskaltaa, myös voittaa. Lujasti +ma isken pylvään juureen jalkani. +Ois hauska nähdä ken mun täältä ajaa! +Kas tätä ihanuutta! Temppeli +ja portti, pylväät tuota kaikkea +et vielä kotonasi nähdä saanut. +Tuoll' asetetaan alttari, kai sillä +viel' uhrataan. Mut minne tähyilet? — +Hän maahan katsoo. Kautta jumalain, +sun täälläkinkö valtaa vanha surus? +Ma sanon sinulle — + (Kansa on tällä välin hiljalleen järjestynyt vasenta + sivustaa pitkin aina sinne missä ystävykset seisovat. + Naukleros katsoen ympärilleen.) + Ah ystäväni, +sa tunkeilethan vallan riivatusti! + (Leanderille ) +Jos tänä iltana et vielä mulle +sa tästä juhlast' intomiellä kerro +ja aimo viinimaljaa tyhjennä +sen kunniaksi — en sua lain ma tunne. +Tuo synkkä muotos — mutta katso tuonne. +Nuo kaksi naista! samat on he, jotka +me näimme ristitorilla jo varhain. +He tänne tähyilevät. Miellyttääkö +he sua? Lausu! + + IANTHE ja TOINEN PALVELIJATAR ovat tuoneet esille kannettavan + alttarin ja asettavat sen oikealle puolen etualalle Amorin + kuvan eteen. + +IANTHE (alttaria kuntoon järjestäessään, toverilleen kuiskaten). + Tuolla ovat he. +Tuoll' oikealla vaalea, tuo kookas, +ja vasemmalla tumma. Murhe näyttää +hänt' ahdistavan — miksi? + +NAUKLEROS. + Tahallaan +he viivyttelevät. Ah, kuin he katsoo! + +TEMPPELIVARTIJA (tullen etualalle, tytöille). +Nyt tekin pois. On kaikki valmis nyt. + (Tytöt menevät. Nuorukaisille.) +Te ette huoli kielloista te, ette. + +NAUKLEROS. +Sen kuinka ottaa. Hän ken epäilee, +hän myöskin menettää. + + (Toinen alttari on kannettu esiin ja asetettu Hymenaeuksen + patsaan vasemmalle puolen. Kolmas on alunpitäen ollut + portailla näyttämön keskellä.) + +TEMPPELINVARTIJA. + Te tila tehkää, +tuo alttari on tuonne aiottu. + +NAUKLEROS. +Jos itselleni tilan saan, niin myöskin +sen mielelläni jakaan. + +TEMPPELINVARTIJA. + Melua +te kaikin tavoin karttakaatte. + (Soittajan toitotus alkaa.) + Tuossa +jo tulee kulkue. Nyt vapaaks keskus! + + (Järjestelee kansaa, joka asettuu riveihin vasemmalle puolen.) + +NAUKLEROS. +He tulevat. Nyt katso, ihmettele! +Sa papitarta lähesty ja hiljaan +sa viittahansa kosketa — sen kautta, +niin sanotaan, voi synkistyneen mielen +taas saada valoiseks. Sa kuuletko? + + Musiikin ja toitotusten saattamana tulee kulkue + oikealta puolen näyttämölle. Uhripoikia maljakkoja + kantaen. Sestokskn ylimykset, temppelipalvelijattaria, + niiden joukossa Ianthe. Pappeja. Hero, mantteliin + puettuna, päässä otsanauha, setänsä vieressä. Hänen + vanhempansa seuraavat. + + Laulu + Kuolevain äiti + taivahatar sa, + puoleemme luo'os + lempeä silmäsi + + (Saaton seuraajat asettuvat oikealle puolen, kansanrivejä + vastapäätä. Näyttämön keskusta jää tyhjäksi.) + +PAPIT (asettuessaan paikoilleen). +On jumalten vain kunnia! + +KANSA (vastaten). + He meille +myös onnen suokoon! + +NAUKLEROS. +Kas tuolla tulee papitar. Niin kaunis! +Me polvillemme laskeukaamme. Mutta +sit' ennen katso tuonne ylitseni +he kuinka vihkimyksen toimittavat. + +HERO (taka-alalla seisoen siellä olevan kannettavan alttarin luona. +Hänen edessään on polvillaan kaksi uhripoikaa, kantaen suitsutusta +suurissa maljakoissa.) +Uus vesa vanhan talos! Armos hälle +suo, enemmän kuin ansaitseisi hän. + + (Hän valaa suitsutusainetta tuleen ja menee sitten + etualalle. Papit ovat hänen vasemmalla puolellaan, + hänen takanaan vanhempansa Temppelivartijat pienen + välimatkan päässä.) + +PAPIT. +Jumalten kunnia! + +KANSA. + Ja onni meille! + +NAUKLEROS. +He lähestyvät. Polvilles, Leander! + + (He polvistuvat. Leander aivan Hymenaeuksen kuvapatsaan + viereen, Naukleros vähän taammas. Myöskin muu kansa polvistuu.) + +HERO (on tullut Amorin kuvapatsaan eteen ja valaa suitsutusta sen +vieressä olevan alttarin tuleen. Pappi on hänen vierellään.) +Sa joka rakkautta jakaat, ota mun. +Sua tervehtäissäin jäähyväiset jätän. + + (Etääntyy alttarin luota.) + +PAPIT. +Jumalten kunnia! + +KANSA. + Ja onni meille! + +HERO (seisoen Hymenaeuksen kuvapatsaan vieressä). +Sun veljes lähettää mun — + +NAUKLEROS (hiljaa Leanderille). + Näetkös? + + (Leander, joka on katsonut maahan eteensä, nostaa päänsä.) + +PAPPI. +Kuin on sun? Pysähdyt! Mi vaivaa sua? + +HERO. +Ma, herra, uhripihdit unohdin. + +PAPPI. +Sull' on ne kädessäs. + +HERO. + Sa, joka lemmen — + +PAPPI. +Niin alkaa ensi lause. Kyllin. Uhriin! + (Heru valaa suitsutusta tuleen. Kirkas liekki leimahtaa ilmoille.) +Ah liiaks. Hyvä. Temppelihin nyt. + + Kaikki poistuvat. Näyttämön keskelle tulleena katsoo + Hero, ikäänkuin tarkastellen jotain vikaa kengässään, + oikean olkapäänsä yli taakseen. Hänen katseensa sattuu + silloin molempiin nuorukaisiin. Vanhempansa tulevat + häntä vastaan. Musiikki alkaa uudelleen soida. + + + + +TOINEN NÄYTÖS. + + +Temppelilehto Sestoksessa. + +Vasemmalla puolen taustalla lepopenkki, pensaiden ympäröimä. + +Naukleros astuu esiin vasemmalta puolen. + +NAUKLEROS. +Leander, tänne. Tullos jälessäin! + + Leander tulee näkyviin vasemmalta suunnalta. ¦ + +LEANDER. +Ma täällä olen, katso! + +NAUKLEROS. + Ah jo täällä. +Sa, sano, kuinka kauan rankaisuksi +— ah, tuntemattomien rikosten — +mun pojan tavoin, joka seurata +saa sokeata isäntäänsä — täytyy +sun kanssas meluisasta paikasta +ain yhä toiseen, markkinoilta templiin +ja juhlast' toisehen vain etsein sijaa. +miss' alkais ilo sydämessäs itää? +Kuin kauan, väsyneenä puhumaan, +sun vastassas ma istun tarkastain +jo eikö pilkahda sun silmistäsi +tai kokonaan jo herää ilo, riemu? +Sun äitis kuoli — ken voi sitä auttaa? +Niin kauvan kuin hän eli, pojan tavoin +jok' äitiänsä lempi, asustit +sa kotonasi, kaupungista poissa +ja ihmisistä, rantamalla meren; +nyt kun hän kuollut on, mik' estää voi +sua liittymästä vertaistesi joukkoon +ja heidän iloihinsa, suruihinsa +kuin veikko osaa ottamahan. Itke +sa äitiäs ja ruskotukkaas revi, — +mut sitten palaa ystäväisi luo, +joilt' ei sua äitis enää kadehdi. +Ma enkö totta haasta? Mik' on mieles? +Sa lausu! + +LEANDER. + Olen väsynyt. + +NAUKLEROS. + Ah niin +sun suuri vaivas! — Koko päiväkauden +me oomme outoin kesken kulkeneet +ja nähneet monet vieraat kasvot, itse +näin itseämme edellehen raastain. +Ah hyvät jumalat! Ken tätä kestäis? + +LEANDER (joka on istuutunut). +Ma olen sairas. + +NAUKLEROS. + Huoli pois! Sa kohta +taas paranet, kun pääset kotihis +sa majahasi meren saartamaan +ja hiekan — sinne, missä sadekuurot +ain' uhkain kulkee; sinne saavuttuas, +kun kalastajamekkos saat sa ylles +ja päivät päästään istut onkien +ja joskus — kalain kateus — sa veteen +käyt uimahan; kun lepäät iltasin — +niin oon sun kerran nähnyt venehessä +sa pitkälläsi purren lipuessa +ja tähystelet tähtösihin taivon +ja äitiäsi muistelet, jok' kuollen +sun oikeahan aikaan vapaaks jätti, +ja henkiä, jotk' ylähällä asuu +tai omaa aatostas tai tyhjää vain! +Kun olet siellä, ystävä, sa tunnet, +kuink' oli turha retkes. Terveheks +sa tunnet itses taas. Nyt lähde sa, +on kaukamailla vielä tuttu ranta +ja vierahat ja kotihinsa kääntyy. + +LEANDER. +Tääll' on niin varjoisaa, me levätkäämme. +Jos löydän venheen, lähden soutamaan. + +NAUKLEROS. +Ah, soutamaan. Kuin palaa silmänsä! +Niin, airoiss' istuin ojennetuin käsin +noin ees ja taakse ponnistaen, yli +veen kiiltäväisen kalvon. Itsesi +sa tunnet mieheks, jumalaksi silloin. +Mut asioista Vakavammista +on kysymys nyt, kelpo ystäväni; +me kielletyllä maalla temppelin +tääll' oomme, aina vaarass' ilmi tulla. +Käy pensastossa vaanein vartijat. +He vangitsevat jokaisen, ken täällä +vain löydetään ja templin papin eteen +hän viedään ankarasti rangaistavaks. +Sa jotain sanoitko? + +LEANDER. + En. + +NAUKLEROS. + Lähde pois. +Kas puolipäivän aikaan loppuvat +tään juhlan vapaudet, ja aurinko +jo melkein pystysuorat säteet heittää. +Sun vitkastelus tähden aio en +ma vankilassa virua. Se kuule! +Et nytkään! Hyvät jumalat, jo luotaan +te kääntykää kuin kääntyy hänkin teistä! +Hän tuolla seisoo raukein jäsenin — +niin kaunis — vaikkei suuri oo hän — ruskea +ja tummakutri; hänen silmänsä, +kun sit' ei luomi varjoo, hehkuen +kuin hiili palaa, laajat hartiat, +ja vankat käsivarret — Amorin +ei kuva enää, mutta Hymenin. +Hänt' tytöt tähyilevät, hänpä vaan +— ah hyvät jumalat — on sielultaan +niin kaino, pelkuri. — Mies rivakka +oon minäkin, en tumma kuten tuo +vaan kultatukka, ihonvärini +ei ole Indiasta, valkeampi +se on, myös kooltani oon suurempi; +mut kahden kun me käymme tyttöjen +luo taikka juhlaan, kisaan, karkeloon +ei satu ykskään katse minuhun, +vain häneen, ahmien, ain' ympärillään +ma kuulen supatusta, kuisketta +ja ihailua. Kaikki hurmaa hän +tuo veltto uneksija — mokoma. +Hän vaan — ei mitään huomaa. Ja jos hän +vain jotain näkee, punastuu kuin tyttö. +Ah, ystäväni, tiedätkö sa, että +oot tuhatkertaa kaunihimpi, sulla +kun poskillas tuo mansikkainen puna. +Ja tänään temppelissä, jumalat! +Mun oli kuin ois kaikki kauneus, +mit' on maan päällä, ollut kerättynä +niiss' ihanissa tyttösissä, jotka +ma siellä näin. Ain Traakiasta asti +ja Hellespontosta he oli tulleet! +Kuin kukat kirjavat he olivat! +Siin' oli ruusut, liljat, neilikat +ja tuhatkaunot — näky ihana. +Kuin meri aaltoilivat päät ja olat +ja pohkeet pyöreät. Mut kysynpä, +hän mitä näki! Joutsenia ehkä? +Ei tiedä hän, ei katsonut hän heitä. +Ja häntä kuiten kaikki tähyilivät, +myös itse ylvään kaunis papitar, +ken tekis viisaimmin, jos tänään jo +hän rakkaudelle vannois liittoa, +sen sijaan että sitä pakenee. +Mi sulo, loisto, mikä ylpeys, +niin vakaa otsa, hymyilevä suu, +kuin lapsi ruhtinaan hän oli nähdä, +jok' kalliin kruununsa jo kehtoon saa. +Mi kaunista on, kysyt. Tiedätkö +sa mitään niskan sulost' ylpeästä +ja tukan tuuheoista palmikoista +ja olkapäistä taakse vedetyistä +ja rinnoist' upeoista mitä tiedät +sa nilkan sekä jalan siroudesta +ja muista aartehista kaunokaisen. +Ma väitän, ettet lainkaan niitä nähnyt. +Mut sun hän näki. Hyvin tiedän sen. +Kun siinä polvistuimme yhdessä +me Hymen-patsaan luona — ja hän saapui, +luo alttarin hän pysähtyi ja käsi +jäi riipuksiin — hän puolees katsahti +ja seisoi epäröiden hetken, kaksi +kuin iäisyys niin pitkää, kunnes hän +taas täytti pyhän tehtävänsä — mutta +viel' erotessa puhui syvä katse — +mi vastakohta hetkelle, kun iäks +hän lemmenonnen jätti —: "Vahinko." +"Tuon tahtoisin ma." — Armas, hymyilet? +se sua mairittelee. Kasvosi +miks kätket! Sormet pois ja mulle vastaa! + (On vetänyt Leanderin käden hänen silmiltään.) +Ah, jumalat te. Kyyneliä. Kuinka! +Leander, itket? + +LEANDER (joka nojaavasta asennostaan on noussut pystyyn). + Ällös kiusaa mua! +Sa kunnioituksetta kaulastaan +ja kasvustansa puhut. Kolminkerroin, +ah, onneton ma olen. + +NAUKLEROS. + Onneton. +Et! Onnellinen! — Olet rakastunut. + +LEANDER. +Sa mitä sanot? Sairas olen, koskee +niin rintaani. Ei sisäpuolla, täällä +tuon kohdalla. — Ma kuolemata kannan. + +NAUKLEROS. +Sa olet hullu, onnellinen hullu! +Ah kiitos jumalat, te häntä älkää +nyt ennen hellittäkö, ennen kuin +hän mulle huutaa: "Kyllin, tahdonpa +sen kestää mitä muutkin kuolevaiset." +Nyt kätes tänne, ystäväni, vasta +näin myöhään palannut. Sa uudelleen +oot syntynyt, sa onnellinen. Mutta +yks suru sentään ilossamme on. +Sa kaupunkihin lähde, siellä kaikki +on koolla tytöt juhlast' tullehet. +Sa siellä ympärilles katso, rakastu +niin hyvin kuin sa voit — nääs ystäväin, +se neito, joka nyt sun mieles täyttää, +on papitar, ja luvannut hän tänään +on iäks pidättyä miehestä +ja ankara on rangaistus, jos hän +sen unohtaa. Myös miehelle. + +LEANDER. + Sen tiedän +Nyt tule yö, niin loppuu kaikki. + +NAUKLEROS. + Kaikki +jo ennen kuin se viel' on alkanut! +Sa rauhanrakastaja, miekkonen, +niin vähän uskallatko onnes tähden? +Sa valittelet tuossa kalpein poskin +ja vapisevin säärin, luullen, että +sua uskon. Tänne jäät sa, sinun täytyy +nyt kanssaan puhua. Ehk' ei oo sentään, +ken tietää, lupauksensa niin ahdas. +Siit' ehkä vapautua voi hän. Ehkä +ei myöskään lempes oo niin palava +kuin nyt se näyttää. Mutta epäillä +et saa, nyt toimia sun täytyy, kohtalos +kuin mies sa tunne ja se kanna myös. +Ja poika-aikas sun jo jätettävä. +Me oomme täällä vieraat. Lähtekäämme, +ei meitä kenkään moittia voi tietä +jos eksyin tiedustamme. Ensiksi +me temppeliä kohti kuljemme +luo hänen, papittaren, kuullaksemme +hän mitä sanoo. — Tuolla tulee tyttö +vesastiata kantain. Hältä voimme +me tiedustella — + (menee.) + Ah, Leander, onnen +sa poika oot. Mua miksi pidätät? +Hän itse on tuo tyttö, papitar; +hän pyhää vettä lähtehestä täältä +kai etsii. Silmänräpäys sa käytä +ja hälle tyynin mielin haastele. +Ma sillä aikaa tarkastelen, oisko +tääll' ympärillä ehkä kuuntelijaa. +Käy tänne! ja kun sanon sulle: nyt! +niin astu esille ja puhu, mutta +sa ole tyyni. Tänne käy sa nyt. + + (Ystävykset vetäytyvät syrjään.) + + Hero ilman päällysvaippaa, puettuna suunnilleen + samalla tavalla kuin alussa ensi näytöstä, tulee kahta + tyhjää vesiruukkua kantaen etualan vasemmalta puolen. + Kulkee näyttämön poikki. + +HERO (laulaa). + + Ja jumala puhui: + luokseni + sa tullos pilvessä, + vierellein. + + (Leander on Naukleroksen keveästi työntämänä astunut + muutaman askelen eteenpäin. Sitten jää hän seisomaan + alaspainunein päin. Hero poistuu etualan oikealle puolelle.) + +NAUKLEROS (tullen esiin). +Siis syytä itseäs. Jos onnea +et itsellesi voi sa pidättää, +niin opi ilman elämähän. Paljon +niin onkin paremmin. Hän eikö jo +oo jumalille vihitty, ja sitä, +ken häntä lähéstyypi, uhkaa hukka. +Ma puoleks leikilläni neuvoin, että +niin paljon rohkenisit —; sydäntäni +vain kirvelee, kun näen ihmisen, +jok' kaipaa vain ja kaihoo, mutta jolta +vain uskallusta puuttuu ottaakseen +sen voiton kruunun kätehensä, jota +on halunnut. Mut parempipa näin. +Sua onnittelen, ystäväni, nyt +sun arka sydämes sua varmemmin +kuin viisaus Nestorin on johtanut +tai uljuus Akilleksen. Lähtekäämme +siis kohti kotia. Mut toiste ällös +sa hurmaannu. + +LEANDER. + Hän kääntyy takaisin. + +NAUKLEROS. +Siis seuraa häntä! + +LEANDER. + Minä. Häntäkö +ma lähestyisin. Puhuisin. Ah en! + + Hero tulee takaisin kantaen vesimaljakkoa päälaellaan + ja toista alasriippuvassa oikeassa kädessään. + +HERO (laulaa). + + Ja untuvia + hän silittää — + + (Jää seisomaan, puhellen.) + +Mun setäni ei tahdo, että laulan +ma Ledasta ja joutsenesta. + (Kulkee eteenpäin.) + Vaikka +se ketä vahingoittais? + + (Kun hän on tullut näyttämön keskelle, hyökkää Leander äkkiä + esiin ja syöksyy alaspainunein päin Heron jalkoihin.) + +HERO. + Jumalat. +Ma kuinka säikähdin, mun polveni +mua tuskin kantavat. + (Asettaa ruukut maahan.) + Mies! Tuolla toinen! +Te muukalaiset mitä tahdotte +te multa, papittarelt', täällä. Tietäkää, +en kulje vartijoitta; ääneni +jos korotan, niin vievät vahdit teidät +ja rohkeudestanne te maksaa saatte. +Niin lähtekää ja olkoon rankaisunne +vain huono omatunto sekä tieto, +te että onnistunut ette — + +NAUKLEROS. + Neiti, +me emme häpäisemään tulleet, pikemmin +me oomme parannusta etsimässä +nääs, ystäväni tuolla sairas on. + +HERO. +Miks siitä mulle kerrot, Apollon +te papeilt'etsikäätte parannusta, +se heidän asiansa on. + +NAUKLEROS. + Ei tässä. +Se tauti iski häneen täällä ja +myös täällä yksistään se lähtee. + +HERO. + Tänään +hän saiko sen? + +NAUKLEROS. + Niin, tänään. Silmistäsi. + +HERO. +Te mitä uskallatte! Ah, ma tunnen, +on halpa joukon mieli, julkea +ja kunniaton. Nyt ma täältä lähden +ja vartijani tänne lähetän +ma vesiruukkujani noutamaan. +Jos vielä silloin täällä olette, +he teille osottavat, mitenkä +te rikkonehet ootte. + +NAUKLEROS. + Noin, ah ällös +sa lähde, ensin nuorukaista katso, +sa jota sanoillasi loukkaat. + +LEANDER (katsoen ylös häneen). + Viivy! + +HERO. +Sa olet sama, Hymen-kuvan luona +ken tänään polvistui, ma tunnen sun, +Mut silloin varsin siivolta sa näytit. +Mua pahoittaa, ett' olin väärässä. + +LEANDER (on noussut pystyyn ja tekee pidättävän liikkeen). +Et ollut väärässä! Oi viivy! + +HERO (Nauklerokselle). + Mitä +hän tahtoo? + +NAUKLEROS. + Sinulle sen sanoin jo. +Hän riippuu katseista ja elämän +ja kuolon sanoman hän lukee niistä. + +HERO. +Sa olet huonon vaalin tehnyt ja +sun sydämes on harhaan vienyt sun. +Jos oikein ymmärrän, niin taipumusta +sa tunnet puoleeni; mut olenhan +ma papitar ja velvoitettu oon +ma aviotta elämähän. Myös +on vaarallista mua lähestyä. +Voi hengellään sen leikin maksaa mies. +Myös minuun ankarasti kohtais kosto. + + (Kumartuu tarttuakseen vesiruukkuihinsa.) + +LEANDER. +Siis meren aaltoihin sa syökse minut! + +HERO. +Mies parka, sydämestäin säälin sua. + +NAUKLEROS. +Vain ällös sääli, papitar, sa jää +ja auta nuorukaista, ken sua lempii. + +HERO. +Ma mitä tehdä voin? Sa kaikki tunnet. + +NAUKLEROS. +Siis sana lausu, joka parantaa +vois hänet. Tänne tullos! Pensahat +tääll' antaa suojan katsehilta, tänne +ma istun vesiruukkuin siimekseen. +Ees sananenkin meille suo'os. Etkö +sa tahdo tänne istua? + +HERO. + Ei sovi +se mulle. + +LEANDER. + Nuorukaisen kärsimysten +sa tähden tee se. + +HERO (Leanderille). + Istu sinäkin. + +NAUKLEROS. +Niin tänne näin, ja sinä vierellensä. + + (Leander istuutuu keskelle, nojaten ruumiinsa puun + runkoa vasten, kädet sylissä, katsoen suoraan eteensä, + Hero ja Naukleros asettuvat kumpikin puolelleen, hiukan + etukumaraan, niin että voivat nähdä toisiaan silmiin.) + +HERO (Nauklerokselle). +Sen sanoin jo, ja vielä toistan sen: +ah älköön kenkään miesi pyytäkö +mua vaimokseen; on määrä olla mun +ain avioton. Vielä eilettäin, +kun tulitte, ma olin vapaa. Tänään +oon sitoumuksen tehnyt, ja sen pidän. + (Leanderille) +Sa ällös päätä käsiis kätke! Lähde +sa reippain mielin tästä lehdosta +ja silmäs toisehen luo naisehen +ja iloitse, mist' täällä et sa voinut +oo iloita. + +LEANDER (karaten pystyyn). + Niin nielköön minut maa +ja vieköön kaiken kaunihin ja hyvän, +jos koskaan toisen naisen rakkaus — + +HERO (joka myöskin on noussut, Nauklerokselle). +Sa häntä rauhoita. Ei auttaa voi +tuo häntä eikä minua. Hän on +niin uljas, nuorekas ja hyvä, hälle +ma sydämestäin kaiken onnen suon; +hän palatkohon kotiinsa — + +LEANDER. + Ma kotiin? +Ma tänne aion juurtua, tuon puun +ma tavoin tahdon seistä päivät, yöt +ja aina tähyillä tuon templin harjaa. + +HERO. +Tään lehdon vartijat vie vangiks hänet, +se hälle selitä. (Leanderille.) Nyt, nuorukainen +sa palaa kotihis. Ja elämän +sa kirjavahan menoon antaudu, +mut muistoasi ällös kadota. +En minäkään. Sa vuosi vuodelta, +kun uudistuu tää juhla, tänne palaa +taas templihin, ma jotta voin sun nähdä. +Jos levollinen olet, iloitsen. + +LEANDER (heittäytyen hänen jalkoihinsa). +Ah taivahinen nainen! + +HERO. + Ällös noin +sa tee! Se meit' ei lainkaan auta. — Tuolla +jo tulee setäni. Hän moittii mua +ja oikeudella. Miks ma istuuduinkin? + +NAUKLEROS. +Sa ruukkus ottaos ja juoda suo +mun siitä, siten parhain selität +sa täällä olosi. + +LEANDER (työntäen hänet syrjään). + Pois sä! Ma juon. + +HERO (pitäen hänen edessään maljakkoa. Leander juo polviltaan.) +Niin juo! Ja joka pisar lohdutuksen +ja kaikki vesi onnen pantti olkoon. + + PAPPI tulee. + +PAPPI. +Sa mitä täällä teet? + +HERO. + Mies sairas, nääs. + +PAPPI. +Sun tehtäväs ei sairaan parannus, +he templist' Apollon sit' etsiköhön, +Apollon papeilta. + +HERO. + Sen sanoin heille. + +PAPPI. +Mut sairaana tai terveenä, te tietkäii, +ei tänne templin lehtoon muukalainen +käy rangaistuksetta. Jos tällä kertaa +ma teidät lasken, lempeyttäni +te saatte kiittää; kerran toisen jos +sen teette, rankaisen. + +NAUKLEROS. + Mut juhlassa +näin paljon koolla kansaa kaikenlaista. + +PAPPI. +Se oli juhlan aikaan sallittu, +mut puolipäivän aikaan vapaus +se loppuva on. + +NAUKLEROS. + Kiireellemme paista +ei vielä kotvan aikaan päivä. + +PAPPI. + Sulle +se onneks olkohon. Tää hetki käytä! +Kun päivä saavuttanut korkeimpansa +on radallaan, niin temppelistä tuolta +soi käyrätorven ääni, ilmoittaen +ett' ompi juhla päättynyt, ja sulle +myös vaaraa ennustain. — Ja lisäksi +on mulle kerrottu, ett' olette +Abydoksesta, jonka kansa meille +ei ole ystävällinen. Jos milloin +vain kalaretkillä tai muuten sattuu +he yhteen Seston asukasten kanssa, +he riidan nostaa. Siispä muista myös: +ken usein loukattu on, kostaa voipi +myös moninverroin. + +NAUKLEROS. + Minä puolestani +noin mietin, herra: miesi vasten miestä. +En tunne kaunaa Seston kansaa kohtaan. +Jos kohtelee he meitä suopeasti, +sen heille kotonamme palkitsemme. + +PAPPI. +Ei asiani pakista sun kanssas. +Ma sanoin mitä sanoa mun tuli + (Eerolle.) +Nyt ota ruukkusi ja tule! + (Kun nuorukaiset yrittävät häntä auttaa.) + Poistukaa! +Tuoll' ovat palvelijattaret. + (Viittaa näyttämön vasemmalle puolen.) + Tule! +On temppelissä paljon tehtävätä. + + (Poistuu lieroa kädestä taluttaen vasemmalle puolen.) + Ianthe on sillä välin tullut esiin. + +IANTHE. +Mit' ootte, kauniit muukalaiset, täällä +te saaneet aikaan? Teidät kaukaa näin. +Nyt kiiruhtakaa! Kuka neuvonut +on teitä papitarta lähestymään? +Hän toimeensa jo vihitty on. Mies +jos olisin, ma vertaa etsisin. + + (Lähtee vesiruukkuineen.) + +NAUKLEROS (puhuen papin jälkeen). +Mies kova, omavaltainen sa olet! +Sa kaunottaren kahlehdit ja päivän +sa säteet maailmalta riistät peittäin +tään tekos teeskenneltyyn pyhyyteen. +Mist' ovat julmistuneet jumalat? +Myös mekin jumalia palvelemme, +mut kirkkain mielin papit Zeuksen +käy kansan keskeen siunaus huulillansa. +Te ootte aamunmailta perineet +tuon oudon tapanne, te ikävään +ja yöhön peitytte. Mut rauhass' olkaa! +Sa tule, onneton! + +LEANDER. + Ma? Onneton? + +NAUKLEROS. +Niin sinä. Tyytyväinen oletko? +Nyt tule! + +Leander. + Täällä olen ma. + +NAUKLEROS. + Siis katso +sa viime kerta seutuun tähän, jonka +nyt iäks jätät — + +LEANDER. + Iäks? + +NAUKLEROS. + Niin. Vai mikä +on aikomukses? — Lausu! + +LEANDER. + Kuule! Eikö +jo merkki annettu? Nyt lähtekäämme! + +NAUKLEROS. +Sa varomaton, miksi aikees salaat? +Sa tähän seutuun palatako aiot, +miss' surma, kuolema —? + +LEANDER. + En mistäkään +ma huoli. Toitotus. Nyt vierahat +käy kotihin. Me lähtekäämme myös! +Mun elämääni taannoin surkuttelit. +Sit' en nyt mistään vaihtaisi ma pois. +Mit' tapahtuu, ei kenkään, kenkään tiedä! + + (Poistuu kiivaasti.) + +NAUKLEROS. +Leander! Kuule! — Ah, ken huolekseen +saa nuorukaisen mokoman. — Niin vain, +voi esimerkki opettaa. — Ma sua +nyt sentään suojelen. Mut luokseni +jos palaat ennenkuin sen suon, niin silloin — +Mut odota! Sa kuuletko Leander! + + + + +KOLMAS NÄYTÖS. + + +Huone Heron tornissa. + +Taka-alan oikealla puolen leveässä rintavarustuksessa korkealla +kaari-ikkuna, jolle johtavat leveät portaat. Vieressä lampunjalustin. +Taustan vasemmalla puolen pääkäytävän kapea ovi. Toinen verhojen +peittämä ovi keskustasta oikealle. Samalla puolen, edessä, pöytä, +ja sen vieressä matalalla selkänojalla varustettu tuoli. + +Esiripun noustua tulee näyttämölle palvelija kantaen korkealla +lamppua, jonka hän asettaa jalustalle, minkä tehtyään hän +poistuu. Välittömästi hänen jälessään tulevat Ylipappi ja Hero. +Jälkimäisellä on päällysviitta hartioillaan samalla tapaa kuin +ensimäisen näytöksen lopussa. + +PAPPI. +On pyhä velvollisuus täytetty +ja ilta laskee maille. Uutehen +käy sisään asuntoosi, papitar. + +HERO (katsoen ympärilleen). +Siis tänne. + +PAPPI. + Niin. Ja kuni tämä torni +miss' on sun asumukses, yksinään +täss' seisoo rantamalla, käytäväin +vain kautta yhdistetty taloomme — +niin olet seisova sa tästälähin +niin yksinäsi, eristettynä: +tää torni juurtuu meren kallioon +ja seiniä sen hyökyaallot huuhtoo, +mut otsansa se nostaa pilviin päin +ja katsoo kauas yli meren, maan. +Niin, liitoss' ihmisten ja jumalain, +sa olet oma herras sekä muitten, +sa valittu. Sa onnelliseks olet +tääll' itses tunteva. + Siis täällä, täällä! +Ma nään, he ovat tänne tuonehet +jo tavarasi. Tääll' on kääröt, jotka +on viisain sanoin täyteen kirjoitetut. +Ja täss' on taulu kynineen — jos tahdot +sa mietteitäsi muistiin merkitä. +Kas tuossa soitin isäs sisaren +ja minun: papitar kuin sinäkin. +Ei kukkiakaan puutu. Tuossa on +se seppel, jota tänään kannoit. Kaiken +sa täältä löydät, joka korottaa +voi mielen, kaiken, joka haluja +ei herätä, mut sentään tyydyttää. +Näin jumalien kaltaiseksi kohoot. + (Osoittaen sivuovea.) +On tuossa huonehessa vuotehes, +se sama, jossa monta vuotta sitten +oot ensi kerran maannut. Nähnyt on se +sun kasvavan ja varttuvan ja viisaaks, +ja huiskaaks tulevan. Se sama vuode +on nähnyt autuaassa unessa +sun haaveilevan onnesta, mi tänään +on sulle tapahtunut. — Nytkin sa +taas unelmoit? + +HERO. + Ma kuulen, rakas setä. + +PAPPI. +Jos suoraan tunnustan, niin kuvittelin +sun iloisemmaks tänä iltana, +kun toiveemme on toteen käynyt. Mitä +me oomme halanneet ja pyrkineet +sa olet nyt. Mut äännettömältä +ja kylmält' tunnut. + +HERO. + Setä, mielialat +ne tulee, menevät ja haihtuvat — +ne ilman alkujuurta voivat olla. +Voi korkeinkin ja kaunein peloittaa +ja yllättää kuin kaikki, mik' on suurta. +Mut lepo yhden yön sa mulle suo +mun miettiä ja virkistyä — kohta +mun entiselläni oot löytävä. +On seutu hiljainen, ei tuulenhenki +tääll' edes tunnu, täällä tasaantuvat +kaikk' ajatusten aallokot ja täällä +ma koota voin taas ehjäks itseni. + +PAPPI. +Sa sanoit koota, lapsi. Sattumako +tuon sanan toi sun huulillesi, taikka +sa sisällyksen tunnetko tuon sanan, +mun korvieni ilon? Maininnut +sa olet maailmoiden vivun, joka voi +sen tuhatkerroin nostaa, mi on suurta, +ja maasta pienimmänkin kohottaa. +Niin sankarteko, runoilijan laulu +kuin jumalainen näky tietäjän +vain kokoomista kysynyt on. Vain +mik' itse hajallaan on, voi sen kieltää. +Jos noin sun sisässäsi puhuu, onnittelen +sua, lapsi. Silloin pyhänä käyt täällä +ja tomun pyyteet karttaa sydäntäs. +Ja kuni mies, ken hämärissä tähyy +päin taivonkantta, näkee harmauden +ja muut' ei mitään, tyhjän harmauden, +mut tarkemmin jo katsoessaan löytää +hän tähden, toisen, kolmannen ja niin +pian tähtein loputtoman lauman: mieleen +sen miehen hiipii rikas aavistus +yön jumalaisen, kirkkaan — hurmaantunein +hän silmin ylös katsoo; sumut väistyy +ja olemassaolon salaisuus +saa taustan ja jumal'äänet kuulee +hän osaks ilmastansa, ylhäält' osaks — + +HERO. +Sa tiedät, setäni, niin suureen lentoon +ei nouse henkeni; sa liiaks toivot. +Mut mitä velvollisuus multa vaatii +sen aion kunnolla ma täyttää. + +PAPPI. + Tee se. +Vaikk' ei oo hyvä eikä oikein, että +noin uran alussa jo alahalle +oot maalis pannut, toistaiseksi olkoon +jo siinä. Mutta muista mitä päivät +ne tuonevatkin, ensi vaikutusta +sa aina pelkää. Hän ken työssä syöksyy +päin elämätä, missä taiston kuohut +käy ylimmillään, paljastetuin miekoin +hän vaaraa etsiköön; jos kovempi +on taisto, suurempi on voitto myös; +mut sisäänpäin ken pyrkii, sieluhun, +mi kysyy kokonaisuutta, hän olkoon +ain taiston pauhinasta poissa, sillä +voi kauan vanhat arvet kirveliä. — +Kas virta, jonka määrä matkallaan +on venemiestä kantaa, pellot kastaa, +se kallioin ja vuorten halki tiensä +saa raivata, ja sekaantua mutaan, +mi rannoilt' irtau; saman asian +se rauhaisna ja kuohupäisnä ajaa. +Mut lähteensilmä, jota janoten +mies lähestyy, se olkoon aina kirkas +ja kuun ja tähtein kuvaa kantava. +Myös papittaren mieli myrskylöiltä +ain säilyköön — jos kuohua se alkaa +se myöskin pimittyy. + Ja nuku nyt. +Jos neuvon tarpeess' olet, puoleheni +sa käänny, toisen isäs; ystävän +jos neuvoista et huoli, tiedä myös +sa että edessäsi miehen näet, +jok' kernaast suonistansa veren antais, + (ojentaa kätensä) +jos siinä pisarankin keksisi hän +mi luvatonta, väärää suosisi. + + (Poistuu keskiovesta.) + +HERO (hetken vaitiolon jälkeen). +Ma huomaan, kohtaus muukalaisten kanssa +on hänet närkästyttänyt. Ja totta +hän ompi oikeassa. Jollen ois +ma Hero, papitar, tuo pienempi, +tuo ruskotukka nuorukainen ehkä +mua miellyttäis. Kenties. Mut pois se nyt! +Nyi tiedän, mitä taipumus on, jota +he ovat karttamahan neuvoneet +ja sitä tahdon välttää. Jumalat! +kuin paljon yhden päivän kääntehessä +voi oppia — kuin ennen vuosikausiin. +Mut hän on kaukana, en elämässä +hänt' ehkä enää näe. Lopussa +on kaikki. + (Ottaa päällysviitan päältään.) +Tuossa lepää. Aamulla +kuin toisin mielin puin sun ylleni. +Ma nyt sun lasken pois. On elämä +sun laskoksihis kätketty. Sa salaa +mit' tiedät, itse mukanasi lasken +ne mielestäni. — Mutta mitä tehdä? +En nukkua voi. + (Nostaa lampun ja pitää sitä kädessään ylhäällä.) + Tarkastaapa tahdon +ma tätä seutua. Niin avara, +niin laaja, tyhjä. Monet pitkät vuodet +sua kyllikseni saan ma tarkastella. +Ma mielelläni tulevaiseen aikaan +sun katsomises säästän. — Kuule! — Mitään +ei ollutkaan se. — Yksin! Yksin! Yksin! + (On asettanut lampun syrjittäin ikkunalle ja seisoo sen luona.) +Niin rauhallinen yö. Nyt Hellespontto +suo laineiden kuin lasten leikkiä. +Vain hiljallensa meri hengittää. +Niin pimeätä, lampunvalo heittää +vain valoviirun pimeyteen. Sa tuossa +luo valoasi kulkijalle meren +ja kerro yhdenkin ees valvovan +yön keskellä, sa johtotähti yön. + +Mut nukkumaan jo lullos, ystäviini +sa kalpein valoines. + (On ottanut lampun käteensä.) + Ja niinkuin sun +ma vielä sammutan, niin sammukoon +myös palo povessani, älköhönkä +se uuteen iltaan enää syttykö... + (On asettanut lampun pöydälle.) +Näin varhain hereillä? — Ah äiti, pyydän +Nyt nukkumahan lapsi, nopeasti! + + (Ottaa hiuksistaan soljen ja laulaa sitä tehdessään + puoliääneen.) + + Ja Leda silitti + untuvia. + +Tuo laulu, pahus, taas mun huulillani! +Ei enää jumalat käy päällä maan, +ei joutsenet tuo enää lohdutusta, +on yksinäisyys lievennystä vailla. + (On istuutunut.) +He tänne lyyryn ovat jättäneet, +sill' oppinut en koskaan soittamahan, +ma toivoisin ett' osaisin ma. Mulla +soi mielessäni sadat ajatukset. +Ois parhain säveliksi pukea ne. + +Sa kaunis nuorukainen, hiljainen, +sua tällä hetkellä ma muistelen +niin tyynin mielin, ettei rikosta +oo tunteessani. Hyvää kaikkea +ma sulle toivon, siitä iloitsen, +ett' olet etäällä, mut kuitenkin +ma sulle täältä huudan: hyvää yötä. + + Leander ilmestyy ulkoa ikkunaan. + +LEANDER. +Hyv' yötä! + +HERO. +Ah, se mitä oli? Kaiku +näin yksinäisyyttäni etsiikö? +Sa ole tervehditty, nymphi! + +LEANDER. + Nymphi, +sa ole tervehditty! + +HERO. + Kaikua +ei ole tuo. Haa, pää! — Kaks kättä! +Mies ikkunassa! Kohoo, koht' on täällä! +takaisin! Sa olet surman oma, +jos huudan. + +LEANDER. + Silmänräpäys vain suo. +Jo murenevat kivet jalkain alla. +Jos salli et mun tulla, syöksyn alas. +Mut hetki vain, niin lähden mielelläni. + + (Kapuaa huoneeseen.) + +HERO. +Sa paikoillasi seiso onneton! +Ken tänne vei sun ties? + +LEANDER (jääden taustalle seisomaan, oven läheisyyteen). + Sun lamppusi +näin loistavan ma halki yön, ylt'ympär +kaikk' oli öistä, sankkaa, pimeätä, +vain täältä tuikki valo. + +HERO. + Auttajas +ken ollut on, ken sulle tikapuita +on pitänyt? + +LEANDER. + Ei kenkään. Kiven rakoon +ma jalan pistin, muratista kiinni +sain käsilläni. Siten tänne tulin. + +HERO. +Mut liukunut jos oisit, alas syössyt — + +LEANDER. +Ei mitään merkinnyt se oisi. + +HERO. + Mutta jos +sa oisit keksityksi tullut? + +LEANDER. + Kukaan ei +mua nähdä voinut. + +HERO. + Vartija tään tornin +käy tähän aikaan toimehensa. Sua +on kielletty jo palaamasta tänne. +Ma enkö itse pyytänyt sua kotiis +taas lähtemään? + +LEANDER. + Ma olin kotona, +mut mitään lepoa en saanut, Silloin +ma mereen heittäydyin ja tänne uin. + +HERO. +Abydon rannoilt' asti; josta tullen +kaks soutumiestä matkalla jo väsyy. + +LEANDER. +Sa näät, oon jaksanut ja kuollutkin +jos öisin ensi aaltoon, vaaksan verran +sua lähempänä ollut oisin silloin. + +HERO. +On märät tukkasi ja vaattehes, +sa vapiset. + +LEANDER. + En vilust', tulesta. + + (Aikoo edelleen taustalla seisten heittäytyä polvilleen.) + +HERO. +Noin ällös! Hetki lepäjä ja sitten +sun täytyy poistua. Jos valoni +sun tänne johdatti, niin toiseks kertaa +sen tarkkaan osaan sulta salata. + +LEANDER. +Sit' älä tee sa — enää en ma tule, +jos et sa tahdo, mutta lampun tuon +sa valoa mult' ällös, ällös kiellä! +kun unetonna nousin vuoteeltani +ma viime yönä, majastani astuin +yön pimeyteen, näin edessäni meren +ma tummana kuin pikimusta vaippa, +yön suruun, ikävään verhottuna. +Yön synkkään mielialaan vaivuin, silloin +näin pienen tähden näköpiirissä +kuin viime toivon. Kultasätein loisti +se pimeähän maailmaan. Sun lamppus. +Löi valtavasti silloin sydämeni, +ei enää pysyä se tahtonut +mun rinnassani, ja ma syöksyin rantaan +ja mereen, oppaanani tähti tuo. +Niin tulin tänne, tälle rantamalle. +Jos sua se loukkaa, tule en ma enää, +mut toivon tähteäni älä peitä, +tuon valon lohdutusta. + +HERO. + Nuorukainen +mua älä kovana sa pidä, jos +en toivomustas täyttää voi, ma oon +jo sulle sanonut: oon sitoutunut +ma ankarahan elämähän, täällä +ei suoda lemmentuntehelle sijaa. +Kun näin sun ensi kerran, olin vapaa. +On myöhä jo. Sa mene — palaamatta. + +LEANDER. +Sun kansas lempeäksi mainitaan, +se rangaistuksinko sua uhkailee? + +HERO. +Modealaiset, baktrit tappavat +sen päivän papittaren, nuorukaiseen +ken luopi silmänsä; mun kansani +niin verenjanoinen ei ole, hengen +se säästää rikkoneelta, mutta hänet +se joukostansa halveksien työntää +ja koko sukunsa. Niin Heron ei +saa käydä. Siksi mene, murhees kestä! + +LEANDER. +Mun mennä täytyy siis + +HERO. + Niin lähde, mutta +et samaa tietä palata voi, liian +se vaarallinen on, tuon portin kautta +sa mene — käytävät — + (Keskeyttää puheensa ja kuuntelee jännitetyn tarkkaavasti.) + Mutta kuule! +Ken siellä? Jumalat te! Käytävästä +ma askelia kuulen. Tänne tulee +nyt joku. Hetki onneton! Mit' tehdä? + +LEANDER. +Tääll' eikö paikkaa, jonne piiloutua? +Haa, tuonne! + (Menee sivuovea kohti.) + Makuuhuoneesehen? Tänne +sa jää. Jos löytävät sun, kuole. Itse +ma sinne käyn. + He lähestyvät. + +HERO (osoittaen sivuovea). + Tänne +sa sentään mene. Lamppu mukahas +sa ota. Täällä olkoon pimeätä. +Nyt kuuletko? Sa mene! Mutta ällös +sa tunge eteenpäin, jää oven luo! +Nyt nopeaan! + +LEANDER. + Mut sinä? + +HERO. + Hiljaa, poistu! + (Leander on ottanut lampun ja poistuu sivuovesta. + Huone jää pimeäksi.) +Ah, jumalat, nyt armonne te suokaa! + + (Vajoaa tuoliin, puoleksi istuen, niin että vasen riipuksissa + oleva polvi melkein koskettaa lattiaa, kasvot käsien peitossa, + ja otsa pöytää vasten painettuna.) + + Temppelivartijan ääni kuuluu ulkoa. + +VARTIJA. +Tääll' onko joku valveillaan? + + Ianthen ääni myöskin ulkopuolelta. + +IANTHE. + Sa nääthän, +on kaikki pimeää. + + (Ovi avautuu puoleksi.) + +VARTIJA. + Mut kuitenkin +ma valoa näin. + +IANTHE. + Erehdyit. Sa tiedät, +tääll' asuu papitar. + +VARTIJA. + Mut selvään näin +enk' usko, että erehdyin. + (Ovi sulkeutuu.) + Kun päivä +taas koittaa, saadaan nähdä — + + (Sanojen kaiku kuolee, askeleet etääntyvät.) + +HERO. + Häpeää +ah tätä! + + Leander astuu esiin sivuovesta. + +LEANDER. + Poissa ovat siis he. Missä +sa piileksit? Tääll' oletko sa vielä? + + (Koskettaa ympäri haparoidessaan Heroa olkaan.) + +HERO (karaten pystyyn). +Miss' ompi' valo? Lamppu? Tänne tuo se! + (Leander menee hakemaan lamppua.) +Ma mitä, onneton, saan kokea! + +LEANDER (tulee takaisin lamppua kantaen). +Täss' on sun valos. + (Asettaa lampun pöydälle.) + Jumalia kiitä! + +HERO. +Sa sanot: kiitä? Mistä? Että elät? +Sa onneton, sa kurja, miksi tulit +sa tänne itseäs vaan ajatellen +ja rikoit rauhallisten päiväin levon? +Ah, meri jos sun niellyt oiskin, kun +ens aaltohon sa alas laskeuduit, +tai kivi murennut, kun tornihin +sa ylös kapusit ja sinä — ah — +Leander! murskaantunut — kauheata! + +LEANDER. +Sa mua moitit? + +HERO. + Ah, Leander, kuule, +sa älä samaa tietä enää palaa, +jot' olet tullut. Vaarallinen on +se tie. Mut ihmeellistä! Mikä voi +niin vieraaks itsellensä ihmisen +ja sokeaksi tehdä — jos he nyt +mun löytäisivät, näkisivät — niin +ma vapisisin itseni en tähden — +mut hulluutta! Vain hänen tähtensä! + +LEANDER. +Sit' uskoako voin? + +HERO. + Vain minuun ällös +sa koske! — Hyvää olla ei se voi, +mi tuolla tavoin luontehemme kääntää +ja tukahduttaa jumalaisen valon, +jok' oisi oppaaksemme luotu kuin +on tähti laivurille. + +LEANDER. + Huonoksi +sa sitä nimität? Muut kaikki kilvan +sit' ylistävät taivaasehen asti. +He lemmeks kutsuvat sen. + +HERO. + Nuorukainen, +siis sinun luokseskin on sana tuo +jo hiipinyt? Sa onnelliseksko +nyt tunnet itses? + (Koskettaa hänen päätään.) + Kuitenkinhan sun +on meren halki uida täytynyt +miss' uhkas surma joka hetki, täällä +taas vainoo vakoojat ja murhamiehet — + + (Heittää katseen taaksepäin, lyyhistyy kokoon.) + +LEANDER. +Sa mitä kuuntelet? + +HERO. + Soi joku ääni — +kuin vartijoiden askel. + +LEANDER. + Hero! Hero! + +HERO. +Sa ällös koske minuun! Sinun täytyy +nyt lähteä. Ma itse sua saatan; +he jos sun tiellä kohtaisivat — + + (Pitäen kiinni tuolin selkämyksestä.) + +LEANDER (hetken vaitiolon jälkeen). +Ma saanko, neito, tulla takaisin? + +HERO. + Sa? + +LEANDER. +Niin. Sa kiellät? Konsanaanko en? +Tuon sanan merkityksen tunnetko? +Sa sanoit pelkääväsi puolestani; +mun täytyy meren halki takaisin — +sa etkö pelkää, että hukkunut +ma olen, jollen palaa? + +HERO. + Viesti mulle +sa lähetä. + +LEANDER. + Ei muuta viestiä +oo mulla kuin ma itse. + +HERO. + Sittenpä. +sa, rakas viesti, palaa kohta, palaa! +Mut älä tänne, täällä uhkaa surma. +On rannall' lakealla hiekkasärkkä, +mi mereen pistää, sinne tule sa +ja pensaihin sa piilottau. Kun kuljen +ma ohitse, niin kuulen mitä puhut. + +LEANDER. +Mut lampun suo sa loistaa tielleni, +mun onnentielleni. Mut, neito, milloin +saan tänne palata? Sa puhu, puhu! + +HERO. +Ens juhlain aikaan. + +LEANDER. + Lasket leikkiä. +Sa lausu, milloin? + +HERO. + Koska ensi kerran +on uusi kuu. + +LEANDER. + Ah, kymmenkunta siihen +on pitkää päivää. Niinkö kauan kantaa +voit epätietoisuutta? Minä en! +Ma pelkäisin, ett' täälläoloni +ois keksityksi tullut, kuolleeksi +mun luulisi! ja syyllä! Sillä jollei +mua meri surmaa, tappaa suru mun. +Sa sano: ylihuomenna saan tulla +tai kolmen päivän päästä taikka ehkä +ens viikolla. + +HERO. + Sa huomenna jo tule. + +LEANDER. +Ah autuutta ja onnea! + +HERO. + Kun palaat, +Leander, meren halki, säilytä +sa muistossas tää pää ja tämä suu +ja nämä silmäni. Sa kuuletko? +Se mulle lupaa! + (Kun Leander tahtoo häneen kajota, syrjään väistyen.) + Ei, mua seuraa nyt! +Ma tietä näytän. + + (Menee pöydän luo noutamaan lampun.) + +LEANDER. + Nainen ihana! + +HERO. +Sa miks et tule? + +LEANDER. + Poistuako täytyy +mun täältä ilman ainoata armon +ja myötätunnon merkkiä, mi vois +mun kaipuutani keventää, kun lähden? + +HERO. +Sa mitä tarkoitat? + +LEANDER. + Ees kätesi +sa mulle suo'os! — Huuli vasten huulta +on tapa kuiskailla, mit' ilmoille +ei uskoa voi. Suuni olkoon suuna +ja sinun korvana. Siis korvahas +suo sydämeni kieltä kuiskailla. + +HERO. +Ei niin. + +LEANDER. + Mun yksin kaikki uskaltaa +vain täytyy, sinä epäröitset aina. + (Lapsellisella uhkamielellä.) +Ma uppoan, jos murhemielin palaan. + +HERO. +Mua älä peloita. + +LEANDER. + Sa suostut! + +HERO. + Jos +sa sitten menet? + +LEANDER. + Menen. + +HERO. + Äläkä +sa väitä, että liian keveästi +ma poskeasi kosketan, vaan yhä +sa kohtalohos alistu. + +LEANDER. + Sa yhä +vain epäröit? + +HERO. + Sa käsivarret pane +nyt selkäs taakse, sinä lemmen vanki, +mun vankini. + +LEANDER. + Se tehty on jo. + +HERO (asettaen lampun lattialle). + Lamppu +ei nähdä saa. + +LEANDER. + Sa ethän tule! + +HERO. + Niinkö +sa olet kärsimätön! Siispä et — +mut jos se ilahduttaa sua, niin +siis ota, anna. + (Suutelee häntä nopeasti.) + Nyt sun lähteä +jo täytyy. + +LEANDER. + Hero! Hero! + +HERO. + Ällös, ällös! + + (Rientää ovelle.) + +LEANDER. +Mut jos sua rukoilen. Ah kirottu +ja kateellinen onni! + (Kuuntelee ovea kohti.) + Askelia +ma kuulen, teikäläisten, ovea +ne hiljaa lähestyvät — + Jumalat! + + + + +NELJÄS NÄYTÖS. + + +Avoin paikka. + +Taustalla meri. Taka-alalla, vasemmalla puolen Heron torni, puoleksi +merelle viettävine ikkunoineen ja kapeine sisaänkäytävineen, jolle +portaat johtavat. Käytävän vieressä rannalla korkeita pensaita. +Etualalla samalla puolen on holveja ja pylväitä, jotka osottavat +asuinrakennusten olevan lähellä. Oikealla puolen kasvaa puita. +Keskellä näyttämöä lepopenkki. + +Esiripun noustua kuuluu näyttämön takaa temppelivartijan ääni. + +TEMPPELIVARTIJA. +Kas tänne päin, te talon palvelijat! + + (Hero astuu esiin etualan oikealta puolen.) + +HERO. +Hän yli on jo. Kiitos jumalain! +Kuin pakotettiinkin hän viipymähän +ain valoisahan päivään, tornissani +kun tultihin ja mentiin lakkaamatta! +Hän seisoi nurkkaan vetäyneenä, kunnes +sai onnellisen hetken paeta. +Nyt on hän poissa ja ma olla voin +taas levollinen. + + (Samalta puolen, taaempaa, tulee temppelivartija + kantaen nauhassa torvea ja pitäen keihästä vasemmalla + olkapäällään. Seuraa jokaista Heron liikettä.) + +TEMPPELIVARTIJA. + Näitkö sinä hänet? + +HERO. +Ma? Kenen? + +TEMPPELIVARTIJA. + Vieraan miehen, joka mereen +on täältä juuri hypännyt. + +HERO. + Nyt juuri? +Vast' ikäänkö? + +TEMPPELIVARTIJA. + Niin, kolme askelta +hän sinusta on mereen syössyt. + +HERO. + Enkä +ma häntä nähnyt. + + (Kulkee tornia kohti.) + +TEMPPELIVARTIJA. + Hänet näit sa kyllä. +Sun täytyi nähdä. + +HERO (kulkee edelleen) + Täytyi? Olenko +ma täällä vartija kuin sa? + +TEMPPELIVARTIJA. + Et vartija +sa ole, mutta vartijaksi häntä +myös mainitaan, ken valvoo kauan, sinä +oot lamppus luona valvonut. + +HERO. + Ah kaiken +sa näet! + +TEMPPELIVARTIJA. + Hyvin näen, hyvin. + + (Pappi tulee vasemmalta puolen.) + +PAPPI. + Riitaa +te täällä haastatteko? + +HERO (tornin portailta). + Miesi tuo +ei ole viisas. + +TEMPPELIVARTIJA. + Ai, jos puhuisin — + +HERO. +Hän ilmaan puhuu. Minä menen. + +PAPPI. + Minne? + +HERO. +Ma lähden torniin. + +PAPPI. + Miksi sinne? + +HERO. + Sinne +ma menen makaamahan. + + (Menee torniin.) + +TEMPPELIVARTIJA. + Nukkumahan, +kun yö on valvottu. + +PAPPI. + Mit' oli täällä? + +TEMPPELIVARTIJA (Heron jälkeen puhuen). +Sa sanoit, etten ole viisas, minä +jok' olen vain sun sukus palvelija. +Sa luulet, että viisaus kuni kulta +ja kontu sukuperintönä kulkee. +Ah kyllin oon ma viisas, kyllin liukas — + + (Työntää keihäänsä maahan.) + +PAPPI. +Ma siitä todistuksen saanko? + +TEMPPELIVARTIJA (yhä edelleen Heron jälkeen puhteen). +Kyllä. + +PAPPI (kääntyen lähtemään). + Sa yksin puhelet, ma näen. Sinun +ma huostaan hänet jätän. + +TEMPPELIVARTIJA. + Herra, täältä +mies vasta karannut on merehen. + +PAPPI. +Se totta onko? + +TEMPPELIVARTIJA. + Hero kaukana +ei siitä paikast' ollut. + +PAPPI. + Varmaankin +jos itse öisin lähellään ma ollut +se mies ois mereen juossut. + +TEMPPELIVARTIJA. + Tuli paloi +yön halki tornissa. + +PAPPI. + Tuo ei lie totta. +Mut Hero tiedä ei, me että tulen +ja liekin lävitsekin vihollista +ja pahantekijätä vainuamme. +Ei kyllin turvaa kalliotkaan suo, +jotk' kohoavat rannoillamme. Siksi +sa häntä varoita. + +TEMPPELIVARTIJA. + Hän pilkkaa mua. +Hän hyvin tiesi tulen palaneen. +Hän valvoi, herra. + +PAPPI. + Valvoi? + +TEMPPELIVARTIJA. + Koko yön. +Tuoll' ylhääll' olikin niin salaista +ja 'sipinää ja supinaa. Tää seutu, +kaikk' oli lumottu, tuoll' lehvistössä +soi kuni sateen valitus ja sentään +ei lainkaan satanut. Tuoll' ilmassa +ja maassa kuului ihmeellinen pauke. +Nous aallot yli äyräidensä täällä +ja tähdet vilkuttivat kuni silmät, +kuin ihmeellinen arvoitus ol' yö. +Tuo torni oli kaiken tämän keskus. +Ma kymmenet jo kerrat mietin, että +tuon arvoituksen paljastaisin, mutta +en nähnyt muuta ma kuin lampun valon, +mi Heron ikkunasta välkkyi. Kerran +näin miehenhahmon rannalt' tulevan +ja torniin rientävän. Kun seurasin, +vain sateen äänen kuulin kuni ennen. + +PAPPI. +Mut minust' tuntuu kuin tää koko lume +ois tapahtunut sinuss' itsessäsi. + +TEMPPELIVARTIJA. +Ai, herra, miksi paloi tornissa +yön kaiken valo kuten kerroin jo? +Tää huono pila suuttumaan mun sai +ja sisään astuin tuonne, missä tupa +on palvelijain; siellä ensimäisnä +Ianthen pukeuneena kohtasin +ja koristeltuna kuin päivän aikaan. + +PAPPI. +Tuo arvoitus saa kohta selityksen. +Sa tänne tyttö huuda. Hänet tunnet +ja tiedät, kuinka usein saanut on +hän sekaannusta aikaan. + +TEMPPELIVARTIJA. + Samoin myös +ma ajattelin, toruin häntä siitä, +mut mistä valo ikkunassa tuolla? +Ja sitten juur kun lehtohon ma tulin, +niin — hup! juoksi mereen edessäni mies +ja samaan aikaan pensaikosta Heron +näin esiin astuvan. + +PAPPI. + Jos epäillä +sa tahdot, etsi toinen tukikohta +Tuo epäluuloa on kaltaistesi. + +TEMPPELIVARTIJA. +Mun kaltaisteni? Ah ma taasen kuulen, +ei ymmärrystä, järkeä oo mulla. + +PAPPI. +Ianthe kutsu tänne! + +TEMPPELIVARTIJA. + Mutta, herra, +tuo valo tuolla? + +PAPPI. + Sa Ianthe kutsu! + +TEMPPELIVARTIJA. +Ja nuorukainen tuo, ken mereen syöksyi +Abydon rantaa kohti uiden. + +PAPPI. + Mitä +sa sanot? Abydosta kohti. + +TEMPPELIVARTIJA. + Niin. + +PAPPI. +Abydosta! Ianthe kutsu! + +TEMPPELIVARTIJA. + Kyllä. + +PAPPI. +Ja sano Herolle —! + (Vetää käärön povestaan.) + Sa hälle anna +tää kirjoitus, min hälle vanhempansa +on juuri lähettäneet:. Annas olla, +vain palvelija luokseni sa kutsu. + (Temppelivartija poistuu torniin.) +Abydos! Nimi tuo miks mieleeni +nyt muistuukaan? Abydost' olivat +nuo kaksi muukalaista juhlassa. +Ah, hulluutta sit' ajatella edes — +Ja kuitenkin: on nuoruus rohkea +eik' keskitielle jää se, urheasti +se aina kiellettyä tavoittelee. +Jos yllättäisin heidät, seikkailuun +kun ovat valmistuneet — Hero on +niin nuori vielä, tottumaton, välttää +ei vaaroja hän taida. Kyllin, kyllin. +Mun sisässäni puhun jumala, +jok' kehoittaa mua vaarin pitämähän, +se ennen kuin on myöhää. + (Temppelivarlija on tullut lakaisin.) + Asiasi? + +TEMPPELIVARTIJA. +Ianthen pitää Hero vielä luonaan. +Hän patjoill' lepää, tyttö edessään +on polvillaan ja tälle kertoo, kuiskaa +ja supattaa hän. — Herra, sinulta +he pyytävät — + +PAPPI. + Hän vitkastelee. Kuinka? +Ianthen heti tänne käskin tulla. + +TEMPPELIVARTIJA (peräytyen). + + Mut — + +PAPPI. +Hulluus kuinka valtahansa saada +voi naisen, muuten hiljaisen ja viisaan? + + Ianthe tulee. + +TEMPPELIVARTIJA. +Kas siinäpä sa tulet, koristeltu, +käy tänne luoksemme. Miks eilettäin +niin myöhään valvonut oot. + +PAPPI. + Kaikesta +mit' tääll' on pahaa tapahtunut, aina +sa olet tiennyt; joko osallisna +oot siihen ollut taikka vienyt on +sun uteliaisuus sen yhteyteen. +Nyt ilmoitetaan, että viime yönä +on epäiltävää liikett' ollut täällä, +tään tornin luona; vartija myös sun +on puettuna yöllä tavannut, +kun kaikki muut jo nukkui. Siksi suoraan +sa tälle tässä tunnusta, mit' tiedät. + + (Lähtee.) + +IANTHE +Ah jumalien nimeen, herra — + +PAPPI (kääntyen poistuessaan puhumaan). + Jätä +sa jumalat ja huoli pidä siitä, +ett' edes ihmisiä tyydyttää voit. + +IANTHE. +En mitään tiedä minä. Liikettä +ma kuulin. Joku tuli, poistui taasen. +Yö oli viileä. Luon' oven hetken +ma kuuntelin jai menin levolle. + +TEMPPELIPALVELIJA. +Luon' oven? Sinut käytävästä yöllä +ma tapasinhan, Heron huoneen luota. + +IANTHE. +Ma pelkäsin ja Herolta myös tahdoin +ma kysyä, hän mitään kuullut oisko +ja pelkäsikö hänkin. + +PAPPI (uudelleen lähestyen heitä). + Sanon sulle, +sun täytyy kaikki mulle tunnustaa. +Sun epäröintäs todistaa, ett' tiedät +sa jotain kertoa. + + (Hero tulee.) + +HERO. + Mit' täällä? Miks +me tänne kutsuttiin? + +PAPPI. + Ianthe, jonka +sa tunnet niinkuin minä, tääll' on; häntä +on syytetty, ett' ois hän öiseen aikaan — + +HERO. +Hänt' turhaan varmaan epäillään. + +PAPPI. + Sa tiedät? + +HERO. +Ma tiedän, herra, että ihmisten +on tapa toisiansa syyttää — ja +tuo mies ei liene viisas — + +PAPPI. + Varmaa on +ett' tornissa on ollut vieras. + +HERO (hetken vaitiolon jälkeen). + Herra, +siis varmaan joku ylimaallinen. +Oot itse kertonut sa jumalien +luo ihmisien tulleen. Ledan luo +ja tarkoin vartioidun Danaen +niin tuli jumala; miks nytkin ei, +luo meidän? meidän päivinämme myös? + + (Menee lepopenkin luo.) + +PAPPI. +Sa lasket leikkiä. Sun tointas pyhää — + (Ianthelle.) +Nyt, syyllinen tai hullu, tunnusta! + +IANTHE. +Sa kysy Herolta. Hän torniss' asuu. +Jos liikuttu on siellä, hän sen tiennee. + +PAPPI (kääntyen Heron puoleen). +Sa kuuletko? + +HERO (joka on istuutunut ja nojaa päänsä käsiinsä, puoleksi laulaen). + + Hän oli kaunis + laps kuninkaan — + + (Puhuen.) + +Sa valon joutsen, valon tähtienkö +luo lensit poies. + +PAPPI. + Hero! + +HERO (hypähtäen paikaltaan). + Mitä nyt? +Ken koskee minuun? Mitä tahdot? + +PAPPI. + Ootko +sen unohtanut jo? + +HERO. + En sentään. Että +te häntä, viatonta, syytätte. +Äl' ole pahoillas sa siit', Ianthe! +Jos kaikki nuo sun hylkää, rinnassani +sua kohtaan elää lämmin myötätunto. + (Suutelee häntä useat kerrat.) +Kun sua he kiusaa, rakas, luoksein käy, +nyt mene; meitä pilkkaavat he. + +PAPPI. + Viivy! + (Ianthe vetäytyy takaisin.) + (Herolle.) +Et muutoin tytöstä sa pitänyt; +nyt mistä osanottos? + +HERO (joka on kokonaan noussut). + Kysytkö? +On häntä solvaistu, se riittää — + +PAPPI. + Mutta +ket' öinen käynti tarkoitti? + +HERO. + Miks häntä? + +PAPPI. +Mut ketä muutenkaan? + +HERO. + Sen tuulet tietää, +mut eivät puhu. + +PAPPI. + Entäs sinä! Nähty +yön kaiken valo tornissas on. — Vasta +sit' ällös tee. + +HERO. + Meill' öljyä on kyllin. + +PAPPI. +Mut kansa näkee sen ja selittääpi +sen tavallaan. + +HERO. + Niin selittäköön. + +PAPPI. + Neuvon +sua varjoakin välttämähän, saati +siis itse tosi yritystä. + +HERO. + Sitä +jos vältämme, se välttääkö myös meitä? + +PAPPI. +Sa kokemuksestako puhut? + +HERO. + Aika +kuink' on jo myöhä. Kuinka paljon vielä +on illan tuloon. + +PAPPI. + Miksi? + +HERO. + Tunnustan: +ma olen väsynyt. + +PAPPI. + Oot valvonut. + +HERO. + Se totta. +Käy tuuli idästä, ma luulen, meri +on tyyni. Hyvää yötä! + +PAPPI. + Keskipäivän +on aika! Hero, Hero, Hero! + +HERO. + Mitä +sa tahdot, setä? + +PAPPI. + Sääli itseäs + +HERO. +Ma huomaan, paljon puhutahan, jota +en ymmärrä, mun ympärilläin. Siitä +on mieleni mun surullinen. Niinpä +sit' tahdon miettiä. + +PAPPI. + Seis! Viel' et päästä +voi asuntoosi, sua vartoo täällä +niin moni toimi. + +HERO. + Toimi? + +PAPPI (ankarasti). + Niin. + (leppeämmin) + Sun virkas. +Ja sitten — unohdinhan vanhemmiltas +on kirje, enemmänkin, kerrotaan: +on heiltä sanantuoja saapunut +ja vartoo itäportin luona, joka +on alueemme rajoilla, mut hältä +on kalastajat pääsön sulkeneet +ain muukalaista epäillen ja ehkä +myös yöllisestä häiriöstä tiedon +he ovat saaneet. Siksi ilon sulle +suon mennä sanantuojaa tapaamaan. + +HERO. +Mun itsenikö täytyy —? + +PAPPI. + Halus eikö +sua siihen vedä? Vanhempaisi luota +on sanantuoja — + +HERO. + Hyvä, menen. + +PAPPI. + Miehen +sa noiden suojain luota löytänet, +mut jos ei siellä ois hän, lähtenyt +jos oisi jo hän, täytyy edellehen +sun kulkea, siks kunnes — + +HERO. + Teen sen. + +PAPPI. + Astu +sa sillä aikaa varastoomme, mistä +voit kohta palvelijat lähettää +hänt' etsimään. Ja siellä ollen voit +sa tarkastaa sen varaston, min ovat +he templin hyväks koonneet. Viime juhla +on kaikki paljaaks vienyt; meiltä puuttuu +nyt liinaa, suitsutusta, uhriviljaa. +Jos jotain hankkia voit, kiitän sua. + +HERO. +Mut sitten palaan kotiin. + +PAPPI. + Ensin suo +sa pyhiinvaeltajain majalle +yks silmäys; se pylväin solakoin +on siellä lähistöllä. Lähettimme +ehk' onkin siellä. Sinne sanotaan +myös kaukaa kansaa kerääntyneen, joka +on templiin matkalla. Käy heidän keskeen +ja puhu hyödyllinen sana, ole +myös läsnä heidän uhratessaan; sitten +kun kaiken tämän toimittanut olet, +min pyhä virkas vaatii, paluutielle +voit lähteä — + +HERO. + Ah, kyllin, herra, liiaks +jo olin sanoa — + (liehakoiden) + Jos tunnustan +ma suoraan, tänne mieluummin ma jäisin. + +PAPPI (levollisesti). +Sun täytyy mennä! + +HERO. + Täytyy? Niinpä lähden. + +PAPPI. +Sa ota uusi ystäväs Ianthe +sun mukahasi tietäs lyhentämään. + +HERO. +Sa olet oikeassa, niinpä tahdon +ma tehdä, seuraa retkelleni mua +Ianthe; pakinallas lyhennät +sa matkamme, ja jos ma väsyisin, +sa mulle käsivartes lainaa. — + Sinä, +sa maja hiljainen, jää hyvästi! +Ei ilta vielä laske, kun jo palaan. + +Sa missä oot? — Ah! — Tänään Hero ole +ja ajattele, puhu puolestani. +Ma tämän kerran itse oon Ianthe. +Nyt älä pahoillas sa ole. + + (Käärii käsivartensa Ianthen kaulaan, poistuvat.) + +PAPPI. + Haudonko +ma vihaa sydämeni sisimmässä? +Ei enää epäilystä, merkit puhuu. +Mies täällä ollut on, ja Heron tieten. +Nuo nuorukaiset ovat nimeltään +Leander ja Naukleros, Abydosta. +Ma heidät lehdossa jo kohtasin, +he kauankin lie konnankujeitnan +jo tehneet vai nyi vasta ensi kerran — +Naukleros vai Leander, kumpiko? + (Pitäen käsiään ojennettuina edessään.) +Ma kohtaloanne nyt punnitsen. +On yhtäläiset hiukan nimenne +ja yhtä monta tavua on niissä, +ja sama onnen toivo kummassakin. +Kun toinen elää, hengittää, niin toinen +on kuollut, nyt jo kuollut — sillä kohta, +kun palajaa hän tänne, rohkea, +niin tuhoutuu mun juonieni kautta. + +Sa onneton! miks kätes ojensit +mun lastain kohti, jumalien omaa? + (Kääntyen.) +Haa, vanhus! vielä täällä. Lähtekäämme +ja tutkikaamme kaikki merkit, jotka +tään teon, hämärähän peittyneen, +vois ilmi tuoda. Yö kun lankeaa +saat nähdä, onko silloin valkeata — + +Ken tietää, ehkä erehtyneet oomme? +Jos sokea on luottamus, niin voi +taas epäluulo liikojakin nähdä. +Ma myönnän, että epäillä saat, kunnes +ma sanon: usko! Älä pelkää vanhus! +Nyt edelläni käy, tuo ovi avaa. + (Vanhus menee tornia kohden. Pappi aikeissa häntä seurata.) +Nyt rauha maahan. Poies kaikki hulluus. +Sit' enää huominen ei tapaa. Ollut on se. + + (Palvelijan kanssa torniin.) + + * * * * * + +Kapea seutu. + +Oikealla puolen etualaa Leanderin maja. Sen vieressä +puu votivikuvineen. + +Naukleros tulee ja jää majan eteen seisomaan polkien jalalla maata. + +NAUKLEROS. +Leander, kuule! Nouse jo Leander! + +Oon tähän saakka huolenpitoineni +ma hänet pelastanut. Eilen jätin +ma majahansa hänet eikä vielä, +niin kertoo naapurit, oo avattu +tuot' ovea. Vaikk' aika heräämään +jo kutsuis sekä vaarin pitämähän. + +Hän mitä vitkastelee? Myöhä on jo. +Lie tuska liian raskas —? kuink', en arvaa. +Hän ehk' on unhottanut surunsa +ja pitkällään nyt uneksuu. Leander! +Sa unikeko! Päivänjumalan +ma kautta manaan! Taikka murran oves —. + + Leander astuu esiin taustan vasemmalta puolen. + +LEANDER. +Huhup! + + (Vetäytyy takaisin.) + +NAUKLEROS (kääntyen äkkiä). +Ken? Ystävä vai vihollinen? + +LEANDER (astuen esiin). +Ha! Ha! sa peljästyt? + + (Kantaa kädessään sauvaa ja kainalonsa alla liinaa, + jonka toiseen päähän hän seuraavan keskustelun aikana + sitoo solmun.) + +NAUKLEROS. + Sa täällä! +Niin uhkamielisenä herraasi +ja mestarias vastaan —? Mitä saankaan +ma nähdä? Mistä tulet? Enkö sun +ma eilen majallasi jättänyt? +Ja tänään — sain sen naapureilta tietää — +viel' oveas ei kukaan avannut. +Sa mistä tuletkaan ja miten? + +(Koettaa kädellään estää Leanderia hänen toimessaan.) + +LEANDER (vetäytyen takaisinpäin). + Sauvani +ja viirini! + +NAUKLEROS. + On tukkas märkä, vaattees +on kaikki kosteudesta raskaat. Niinpä +oot ollut meressä. + +Leander. + Kuin sitovasti, +mies, päätteletkin! + + (Kulkee seuraavan keskustelun aikana taaksepäin + puiden luo ja asettaa sauvan ja liinan korkealle + jumalankuvain keskelle.) + +NAUKLEROS (tarkastaen hänen liikkeitään). + Meressä? Et suinkaan, +Leander, ollut —. Sestoksesta tänne +on vakoojia lähetetty, nähty +on niitä rannoillamme. Kun niin kauas +he ulottavat vihansa — niin arvaat +he kuinka tarkasti sua vartioivat, +jos sinne lähdet. Hullu ehdon tahdon +jo viritettyyn ansaan syösköhön. +Mut missä sitten —? + +LEANDER (joka taas on palannut, selin puhuen). + Suokoon Jumala! + +NAUKLEROS. +Niin, mistä tuletkaan? Sa tiedät, että +ma särin peräsimen venheestäs +ja naapurit mun pyynnöstäni lukkoon +on omans' sulkeneet. Siis ruuhella +et ole yli päässyt, miten sitten? +Ehk' uimalla, Leander, uimalla? +Sa tunnetko sen matkan, joka on +Abydon rantamilta tänne? Kukaan +ei kuolevainen siitä elävänä +voi yli päästä. Joskin voimat riittäis +niin uhkaamass' on vuorten jyrkkä jono, +jok' kieltää kaiket rannat — eikä suo +se varmaa nousupaikkaa — + +LEANDER. + Ah, niin jyrkkä! + +NAUKLEROS. +Niin, jyrkkäin vuorten väliin seutu tuo +on haudattu, ja onnen suosikki +yön pimeydessä sitä lähestyä +vain uskaltais. On siellä torni, muinen +se suojaks rakennettu on, nyt siellä +saa pappisneito asustaa — se sama, +me jonka näimme templin lehdossa. +Leander, ethän! Ällös silmääs kätke! +Se liian myöhää jo. Se petti sun! +Oot siis sa viime yönä siellä ollut, +kun tääll' ois levätä sun tullut — löysit +siis maallenousupaikan, tornin juureen +sa kapusit ja lemmenkaihoisesti +sa korkeutta kohti tähyilit; +näit ikkunassa hänen varjonsa +sa ylenmäärin onnellisna, että +tuon suuren hekuman sa nauttia +sait henkes uhalla. + +LEANDER. + Mit' tiedät sa! + +NAUKLEROS. +On kuvauksein liian heikko siis. +Sa hänet näit ja puhuit ehkä kanssaan, +myös tien sa löysit tornihin, kenties +sait tilaisuudenkin sa —? + +LEANDER (heittäytyen hänen syliinsä). + Ah Naukleros! +tuon suutelon sa tunnetko? Et tiedä, +ken mulle antoi sen? + +NAUKLEROS. + Sun suutelos +on kuolemaksi. + +LEANDER. + Pelkäätkö? Naukleros +siis arka on? + +NAUKLEROS. + Ah niin, ma näen, että +on osat vaihtuneet. Ma pelkuri +Leander, sinä uskalias; mutta +en tahdo valitella. Kuolemahan +sa käy kuin mielit, yhtä vain ma pyydän, +sa Sestoksesta poissa pysyös, +niin ettei, kun sa maassa kylmänä +ja kalpeana makaat, sanoa +mun tarvis: ystävän sa aseman +oot unhottanut, itse osottanut +oot hänet kuolon ansahan. + (Notkistaa toisen polvensa.) + Leander! + +LEANDER. +Sa sairas oletko, tai mikä on sun? + +NAUKLEROS. +Sa oikeassa oot, ei sanaakaan! +Ken hyrskylöille meren puhuisi +tai myrskytuulelle tai pedolle, +jok' arollansa saalist' ajaa takaa? +Ei sanaakaan siis, mutta muistatko +sa vanhaa ystävyyttämme? + +LEANDER. + Naukleros! +Miks vanhaa? + +NAUKLEROS. + Tekö todistakoon. Vielä +jos näät mun palvelukses arvoiseksi, +niin avaa ovi tuo. + +LEANDER. + Miks? + +NAUKLEROS. + Pyydän sua. + +LEANDER. +On avain, kuten tiedät, kiven alla. + +NAUKLEROS. +Sa itse tee se. + +LEANDER (joka on avannut oven). + Tapahtunut on se. + +NAUKLEROS. +Ja jotta kiitolliseks osottaun ma: +sa sisään käy! + +LEANDER. + Ma en. + +NAUKLEROS. + Sun täytyy. +Oon ollut vahvemp' aina, vanhempi +oon myös, ja nyt ma voimaa kolmin verroin +saan surustani. + (Tarttuen Leanderiin.) + Sinuun jos ma tartun, +ma maahan painan myös. Sa kuuletko? + +LEANDER (notkistunein polvin). +Pois laske! + +NAUKLEROS. + Poloinen! Sa rakkauden +ja aaltoin uuvuttama! Sisään nyt! + +LEANDER (väistäen). +En minä. + +NAUKLEROS (tarttuen häneen ja painaen hänet edellään). + +LEANDER. + Poies päästä! + +NAUKLEROS. + Turhaan. + (On painanut hänet ovesta sisään ja sulkenut nopeasti oven.) + Kiinni! + (Kääntää lukkoa.) +Nyt lähde uimaretkilles! — Ma sulle +tuon itse ravintos, mut ettet karkaa +ma vastaan siitä nyt. + +LEANDER. + Naukleros! + +NAUKLEROS. + Mitä? + +LEANDER. +Yks sana vain. + +NAUKLEROS. + Ei yhtään. + +LEANDER. + Mutta jos +kaikk' elämäni siitä riippuisi? +Mua kuule nyt. + +NAUKLEROS. + Sa mitä tahdot? + +LEANDER. + Avaa, +ees vaaksan verran raota! Voi maksaa +se henkeni, jos kieltäydyt. + +NAUKLEROS. + Niin avaan +ma kädenleveydeltä. + (Peräytyen.) + Haa, mit' tää on? + +LEANDER (syöksyy majasta, pää kypärän peitossa, kilpi +käsivarrellaan ja paljastettu miekka kädessään.) +Käy kohti nyt! Miks pidätä et enää? +On mulla isän kypärä ja miekka. +Sit' uhkaa kuolo, ken mua vastustaa. + +Sa hullu, pidättäväs luuletko +mua, jota johdattavat jumalat? +Mi mulle määrätty,, sen teen, sen täytän. +Ken kuolevainen jumalia uhmais? + +Ja te, jotk' yöstä meren pelastaneet +mun olette. (Polvistuu.) Poseidon mahtava! +sa joka merten vaahtoharjat ohjaat, +sa meren kidasta mun varjelit, +Zeus, yli muiden suuri, valtijas, +ja lemmenjumalatar, joka mulle +oot opettanut tahtos salaisen, +myös vasta antakaatte apuanne +ja vaalikaatte, kuten tähän saakka. + (Nousee pystyyn ja heittää kilven ja miekan kädestään, + mutta pitää edelleen kypärän päässään.) +Siis poies asehet! On turvassanne +mun aseheni teräksinen. Teihin +ma luottain syöksyn koskeen vaarojen. + (Tarttuu sauvaan ja liinaan, kiinnittää harson + sauvaan ja pitää loisella kädellään harson päästä.) +Ja tämän harson, pyhän saaliin, tähän +ma viiriks rohkein käsin pystytän. +Se mulle aaltoin halki viittaa tien +ja jumalat tuon rannan saavuttaa +jos suovat, sinne voittajana vielä +sen pystytän. Jos menehdyn, niin teidän +se kauttanne vain tapahtuu. Nyt lähden. + (Heiluttaen lipun tapaan harsoa.) +Amor ja Hymen, käykää edellä! +Jos kuolokin ois mukana, ma seuraan. + + (Rientää pois.) + +NAUKLEROS. +On suunniltaan hän! — Kuuletko? Leander! + (Ottaa maasta aseet.) +En vielä jätä häntä. Ystävät +ma kokoan ja vaikka väkivalloin +me hänet pidätämme. + Tuolla hiipii +mies mustaan vaippaan verhouneena; templin +tuon vakoilija lie se. Väistän häntä +ja ystävänä seuraan ystävääni. + + (Hän vetäytyy varovasti vastaiselle suunnalle.) + + * * * * * + +Paikka Heron tornin edessä, sama kuin näytöksen alussa. + +Hero tulee pitäen kättään Ianthen olkapäällä. Heitä seuraa +palvelijoita maljakoita kantaen. + +HERO. +Te viekää enolleni maljakot +ja sanokaa: ma viivyn täällä hetken. + (Istuutuu.) +Tuo vanhempaini lähetti hän oli +kuin toive, onni: etsiessä aina +se käsistämme häipyy — + +IANTHE. + Nopeasti +sa liian kuljit. + +HERO. + Kotonahan oon taas. + +IANTHE. +Sa etkö huoneeseesi tahdo mennä? + +HERO. +En, en. Jo onko ilta? + +IANTHE. + Tuskin vielä. + +HERO (laskien pään käsiinsä). +Niin, niin... ah niin! + + (Temppelivartija tulee vasemmalta puolen.) + +TEMPPELIVARTIJA. + Sa täällä oletko? +Sua kauan odottaneet oomme. + +HERO. + Kauan? +Ma luulen, että mua pilkkaatte! +Ma enkö väsymättä etsinyt +oo tuota lähettiä, joka aina +on edelläni paennut. Te ootte +mua tahallanne pettäneet. Ah, miksi? + +TEMPPELIVARTIJA. +On toista tietä tullut sanantuoja. +Nyt setäs luona on hän. + +HERO. + Minulle +te ette mitään siitä ilmoittaneet. +Ma tahdon toisen kerran viisaamp' olla. + +TEMPPELIVARTIJA. +Sua setäs temppelissä odottaa. + +HERO. +Vai niin. Hän odottakoon, tänne jään. + +TEMPPELIVARTIJA. +Hän käski — + +HERO. + Käski? Sua jos käskee hän, +niin tottele. Mua enää tästälähin +ei kukaan käske. Mene. + (Ianthelle.) + Sinä myös. + +IANTHE. +Sa muuta määräätkö? + +HERO. + Ma en. Mut jos +sa itse tahdot, saata kuntoon lamppu +ja täytä öljyllä, niin että riittää +se pitkäks aikaa. Ja kun tulee yö — +mut itse teen sen. + (Molemmat menevät.) + Ja kun tulee yö — +se saapuu jo. On tuossa tornini. +Tuoll' lepattavat aallot. Eilen täällä +hän oli. Eilen? Kaukaiselta tuntuu +se aika. Pääni raskas on ja kuvat +mun mielessäni monet lipuu. Päivä +niin hehkuva, niin surullinen yö, +niin aavistuksen, pelon täyttämä, +kuin lyijy sydämelläni se lepää. +Yks valo pimeydessä kuitenkin: +Hän tulee. Varmaan. Tämän kerran vielä. +Hän sitten poissa pysyy. Kuinka kauan? +Ja myöhään, myöhään — mutta varoillani +mun täytyy olla. + + (Nojaa päänsä käsiin.) + Pappi tulee temppelivartijan seuraamana. + +PAPPI. + Hän ei tule siis? + (Temppelivartija osottaa ääneti lepäävää. Pappi + astuu hänen luokseen.) +Ah Hero! + +HERO (säpsähtäen). + Sinäkö, mun ystäväni? + +PAPPI. +Niin minä, ystäväsi. + +HERO. + Tervehditty +sa ollos. + +PAPPI. +Mua pahoittaa, sa että +oot harhaan kulkenut; on lähetti — + +HERO. +Ma tiedän — + +PAPPI. + Kirjeitä hän mukanaan +toi tänne; tornihuoneessa ne ovat. +Niit' etkö nouda? + +HERO. + Huomenna ne luen. + +PAPPI. +Ei, tänään. + +HERO. + En. + +PAPPI. + Et tietää halua +kuin voivat vanhempasi? + +HERO. + Tiedänpä, +he hyvin voivat. + +PAPPI. + Varma oletko? + +HERO. +Oon kyllä, herra! Sielussani puhuu +nyt tunne suloinen, mi virtaa kautta +mun olentoni: kaikki, joita lemmin +nyt voivat hyvin. + +PAPPI. + Usein pettää tunne. + +HERO. +Mi petä ei? Jos valita mun täytyy, +niin valitsen ma kauniin petoksen. + +PAPPI. +Miss' on Ianthe? + +HERO. + Vasta lähti hän. + +PAPPI. +Sen jälkeen, mit' on juuri tapahtunut, +ei täällä viipyä hän voi. + +HERO. + Ma sulle +jo sanoin: vääryyttä teet tytölle. + +PAPPI. +Sen kuinka sinä tiedät? + +HERO. + Luulen niin. + +PAPPI. +Taas tuntees mukaan. + +HERO. + Niin. + +PAPPI. + Nyt selvää tahdon. +Ianthe lähteköhön. + +HERO. + Anteeks. Tiedä, +se ettei minutta käy päinsä. Tytöt +on papittaren palveluksessa, +ja oikeuteni tunnen, niinkuin myöskin — +Niin oikeuteni tunnen, herra. + +PAPPI. + Niinkuin +myös velvollisuutesi, sanoa +sa aioithan. + +HERO. + Niin, herra, sanonkin. +Myös velvollisuuteni tunnen: sen, +min levollinen sydän maailman +ja itsens' sopusointuun sulattain +voi oikeudeksi sanoa. + +PAPPI. + Siis mitään +ei tahto jumalien merkitse. + +HERO. +Miks viisastella! Veljellesi anna +ja itsellesi osanne; on korkein +se tahto jumalien. + +PAPPI. + Riivattu. + +HERO. +Kas, herra, päivä paistaa edelleen +ja kuu, ja kukkaset ja ruoho kasvaa. + +PAPPI. +Kun niin sa oikeudestas vaarin pidät, +mun anteeks täytyy pyytää, että oon +ma äitis kirjeen avannut. + +HERO. + Mik' on mun, +on myöskin sun. + +PAPPI. + Ma toivoin, lukenut +sen oisit varoituksen tähden, jonka +se sisältääpi. + +HERO. + Kyllä. Huomenna. + +PAPPI. +Ei, tänään. Kohta lukemahan sitä +sua pyytäisin. + +HERO. + Mua kiusaat sillä, setä. +Mut jotta näet — Onko nyt jo ilta? + +PAPPI. +On kohta. + +HERO. + Kirjehen ma noudan, + (nöyrällä ilmeellä) +jotta sa näet, kuinka palvella ma tahdon. + + (Poistuu torniin.) + +PAPPI. +Mun sydämeni pakahtuu, kun häntä +ma katson: viisasta ja hiljaista, +niin malttavaista kaikessa ja kuiten +ma selvään tunnen: sanoa mun täytyy: +Sa varo! Onnettomuus väijyy sua. +Kuink' onkaan tyyni hän ja varma, luja. +Jos hälle aikaa suon ma, hetkeksi +jos hänet tuskastansa vapautan ma, +hän miettii keinoja vain, millä tapaa +vois hänet, rikollisen, pelastaa +ja varmemmin hän itse tuhoutuis. + +Mut syyllinen siis täytyy hänen olla? +Mies peloton, ken uskaltanut on +tuon rikollisen uhkateon, Heron +on hälle merkit antaa täytynyt +ja keinot tuohon tekoon, olipa +hän että nuorekkaasti laskematon +on ollut vain. + (Tornin ikkunaan ilmestyy lamppu.) + Mit' on tuo? Lamppu. Noinpa +sa omaa rikostasi valaiset +ja syyllisyyttäs. + + (Temppelivartija tulee.) + +TEMPPELIVARTIJA. + Valon näetkö? + +PAPPI. +Ma näen. Kalastajan kanssa puhuit? + +TEMPPELIVARTIJA. +Niin, herra. Tänä yönä pysyvät +he käskys mukaan poissa mereltä, +jok' käypi muutenkin jo hyökypäissä. + +PAPPI. +Sen parempi! Mua seuraa. Hero tulee. + + (Poistuu vasemmalle puolen.) + Hero palaa kantaen kädessään paperikääröä. + +HERO. +Täss' on sun kirjees. Ota se. — Ah minne +hän mennyt on? — Hän palannee kai kohta. + (Pistää kirjeen vyöhönsä.) +Kuin kauniisti sa loistat, lamppuni, +sa ystäväni. Viel' ei ole yö. +Mut kuiten kaikki valo maailman +käy sinusta, sa yöni aurinko. +Kuin äidinrintaa kaikki olennot +sun ympärilläs valoasi juovat. + +Ma tänne istun tultas vartioimaan, +sit' ettei tuuli sammuttaa saa; täällä +on viileätä, tornissa on kuuma, +on nukuttava, raskas ilma painaa +voi siellä silmät umpeen. Tapahtua ei +ei nyt se saa, mun täytyy valvoa. + (Istuutuu.) +He ovat koko päivän kiusanneet +mua tulollaan ja menollaan. Mintähden? +Sit' eivät suotta tehneet? Mutta miksi? + (Hero on laskenut päänsä käsiinsä.) +Mut kuitenkin. Miks polttaa otsaani? +Mut itse tiedänhän ma miksi, miksi — + (Kavahtaa pystyyn.) +Ken tulee? — Kukaan ei. Ma yksin oon. +Käy tuuli rivakammin mereltä. +Niin puhaltakoon, nopeammin tuo +se rantaan armaani. Kuin loistaa lamppu! +hui, hai, ken uneksuisi? Valvehille +sa lemmen vartija. + (Laskee uudelleen päänsä käsiinsä.) +Jos tarkemmin ma mietin, toivon ma, +hän ettei tulisi. Nuo tuolla jotain +jo epäilevät, vaanivat. — Jos hänet +he tapaisivat — armaat jumalat! +Siks paremp' ois, jos hän ei tulisi. +Mut hänhän pyysi, rukoili. Hän tahtoi. +Siis tule, hyvä nuorukainen, tule! +Kuin metsäkana poikaansa, ma tahdon +sua suojella, ei lähestyä saa +sua kenkään, paitsi minua' Ja minä +en sulle pahaa tahdo, en, ah en. +Mut väsynyt ma olen, jalkaani +jo kivistää. Pois kenkäni ken ottaa? + (Nostaa toisen jalkansa penkille.) +Se tuolta kohden painaa. Kivi lie +mua loukannut. + (Vetää penkille toisenkin jalkansa. + Ottaa puolittain makaavan asennon.) + Kuin suloista näin olla. +Nyt saavu tuuli yön ja silmäni +ja poskeni sa vilvoita. Sa tulet +tuolt' yli meren, hänen luotaan. Humu +ja lehtein lepatus kuin sanat soi +mun korviini: me oomme hänen luotaan. +Niin hänen, hänen — siivet levittäös +ja verhoo kuuma otsani ja pääni +ja kaulani ja raukeet käteni +ylt'ympäri! avaan rintani! +Ja kun hän tulee, sano — ah Leander! + + (Väliaika.) + + Temppelivartija tulee hiljaa varpailla kulkien. Hänen + jälessään pappi, joka jää tornin oven eteen seisomaan. + +TEMPPELIVARTIJA. +Hero! — Hän nukkuu. + +PAPPI. + Tornissa on tulta. +Tuon liekin jumal'auta sammutamme! + + (Lähtee torniin.) + +TEMPPELIVARTIJA. +Hän mitä aikoo? Mun niin raskas on. +Jos puhunut en ois? — Mut minun täytyi. +Tuoll' astuu miehet kalaverkkoinensa. + (Lähestyen oikeaa sivustaa.) +Te mitä teette siellä? Teitä eikö +tän' yönä kalastamaan lähtemästä +oo kielletty? + (Takaisin palatessaan.) + He arvelevat, että +on myrsky tulossa. Oi jumalat! +On lamppu siirretty. — Hän itse! — Tyttö +sa etkö herää onneton? Sua eikö +ees uni varoita? + + (Hero tekee uloshengittäessään liikkeen ja vaipuu + sitten vielä syvempään uneen. Pää liukuu käden varasta + käsivarrelle, ja ruumiin alaosa jää veltosti riipuksiin. + On tullut pimeä.) + + (Pappi palaa takaisin.) + +PAPPI. +Ken puhuu? Sinä? Tullos! Yö jo lankee. +Se ennen kuulumatonta saa nähdä. + (Astuen Heron luo.) +Nyt taivaiset te tehkää tehtävänne! +Ma tehnyt oon, mit' tehdä tuli mun. +On ladottuna puut ja piilu valmis. +Ma käännyn pois. Te itse uhrihinne +nyt isku satuttakaa, jumalat! + + (Hänen kääntyessään lähtemään laskee esirippu.) + + + + +VIIDES NÄYTÖS. + + +Heron tornin lähiseutu, sama kuin edellisen näytöksen lopussa. + +Aamupäivä. + +Esiripun noustessa seisoo Hero näyttämön keskellä nojaten +alaspainunutta päätään käteensä ja tuijottaen eteensä. + + Ianthe tulee. + +IANTHE. +Noin vielä liikkumatta yhteen paikkaan +sa tähyilet! Sa lähde metsän varjoon! +On ilma sekä aallot tyyntyneet. — +Mut kuulitko sa melun viime yönä? + +HERO. +Ma kuulinko? + +IANTHE. + Niin kauan ulkosalla +sa viivyit; vihdoin askelia kuulin +ma ylläni, mut valoa en nähnyt +sun huoneessas. + +HERO. + Niin, valoa et lainkaan! + +IANTHE. +Sua kiusaa jokin salaisuus; jos mulle +sen uskot, helpommin sen itse kannat. + +HERO. +Liet arvannut, mut kysyt kuitenkin! +Mun tuli valvoa, mut tänne nukuin. +Yön aikaan myrsky minut herätti; +ol' lamppu tornissani sammutettu. +Ma syöksyin torniin hiukset hajallaan. +Ei apua, ei mitään valoa. +Ja ääneen valittaen, polvillani +ma päivää vuotin. Mutta kuitenkin, +'niin kuitenkin. + +IANTHE. + Ah, ystävättäreni! + +HERO. +Mut sentään, jumalat on armolliset! +Ma tuskin uneen pääsin, kun jo tulen +he sammuttivat. Päivän koittaessa +ma kuumin silmin lampun kohta tutkin. +Ma näin: ei sadas osa öljyst' ollut +ees kulunut, eik' ehtinyt viel' ollut +ees sydän mustua. +Ma varmaan tiesin: +ma tuskin nukahdin, kun lampun jo +he sammuttivat. Jumalat on hyvät! +Jos myöhemmin se tapahtunut oisi, + (kääntyen Ianthesta ja puhuen itsekseen) +niin oisi syöksynyt hän aaltoihin +ja ruhjoutunut, nyt hän kuollut ois. +Mut kotonaan hän pysyy, merkki mikään +ei häntä houkutellut. Nyt hän elää, +on pelastettu. + +IANTHE. + Varma ootko siitä? + +HERO. +Ma olen mitä olen. Jumalat +on hyvät! Mitä rikkonehet oomme +he hellin sormin poies pyyhkivät +ja ystäväänsä surmasta he suojaa. +Ma tahdon nyt ja aina lapsen tavoin +heit' tästä kiittää ja mit' tehnyt oon +ma huonoa sen parantaa ma tahdon. +Niin lupaan varmasti ja jumalat +on lujalle ja päättävälle hyvät. +Nyt astu tuonne, silmilläsi etsi +sa ihanata vastarantaa, tähyy +Abydosta sa kohti! Tornistani +oon itse koettanut, mutta sumu +on ollut esteenä. Lie kirkasta jo. +Sa tahdotko sen tehdä? + +IANTHE (kulkien taka-alalle). + Katso, myrsky +on kaatanut tuon pensaan tornin luota +sen oksat estää kulkuani. + +HERO. + Nosta +ne tieltäsi. Niin kankeako ootko? + +IANTHE. +Vie!' on se kasteessa. + (pyyhkien jalallaan maata.) + Kas myrskysää +on tänne simpukoita heittänyt +ja meriruohoa. Kas tuossa liina! +Niin raskas. Jokin paino pitää +sen kiinni maassa. Kaiketikin harso! +Se sen on kaltainen, jot' itse käytät. +Päät molemmat on solmuun sidotut. +Sa katso itse, ehkä tunnet! Jollei +niin kostea se ois, niin pallona +sen sulle heittäisin! + +HERO. + Sa pakinas +jo jätä, oksat nosta. + +IANTHE. + Raskaita +ne ovat. Sääli hyvää pukuani! +Nyt pidän niitä koholla. Käy itse +sa tänne luokseni. Ja katso, katso! + + (Hän on koonnut maassa makaavat oksat ja kohottaa niitä. + Leander makaa maassa kuolleena.) + +HERO. +Ma tulen. — Mies! — Leander! — Ah! + (Etualalle kiitäen.) +Mun silmänikö pettää! Todella +tuo totta olla voisko? + +IANTHE (joka katsoo vaivalla oksien yli taakseen). + Jumalat! + + Pappi tulee oikealta puolen. + +PAPPI. +Mi hätähuuto hiljaisuuden halki? + +HERO (Ianthelle). +Sa laske oksat alas, laske! + + (Ianthe antaa oksien vaipua maahan, ruumis peittyy. + Hero astuu pappia vastaan ja koettaa sulkea häneltä + näköpiirin taaksepäin.) + + Setä! +Niin varhain ulkosalla? Mutta päivä +on kaunis. Molemmat — me — iloiten — + + (Vaipuu Ianthen tukemana maahan.) + +PAPPI. +Mit' tapahtunut on? + +IANTHE (Heroa hoidellen ja pensasta kohti osottaen). + Ah herra, herra! + +PAPPI. +Sa oksat kohottaos! Pian! + (Kun se on tapahtunut.) + Jumalat! +Hän kaatui teidän käsienne kautta! + +IANTHE (yhä edelleen oksia pidellen). +Täss' sääliä ja apua ois tarvis. + +PAPPI. +Sa tule! + (käyden häneen kiinni.) + Kuuletko? Ei sanaa siitä +mit' täällä nähnyt olet. + (Poistuen hänen luotaan, ääneen) + Muukalainen +on mies, jonk' kuohut meren tänne heitti! +Ja miehen ääreen vaipui papitar, +kun kalvennehen ruumihin hän näki. + + Temppelivartija ja useita palvelijoita + on saapunut paikalle oikealta puolelta. + +Tuoll' lepää ruumis. Menkää, nostakaa +se maalle ystävien nähtäväksi. + (Palvelijat menevät pensaan luo.) +Ei tänne. Oikealle, tornin taakse. + + (Palvelijat poistuvat vasemmalle puolen. Lehtien liikkeestä + näkee heidän toimensa. Lopulta saadaan pensas kohotetuksi + ja paikka tyhjenee.) + +TEMPPELIVARTIJA (hiljaa). +Siis hän —? + +PAPPI. + Sa vaikene! + +TEMPPELIVARTIJA. + Vain, herra, sulle +ma tahdoin ilmoittaa, tään toveri, +sa jonka hyvin tunnet, tavattu +on rannallamme lohdutonna itkein. +Hän etsii ystäväänsä. Palvelijat +on hältä sulkenehet tien. + +PAPPI. + Siis tänne +sa hänet laske. Olkoon hälle suotu +myös kotiansa viedä ystävä. + + (Temppelivartija poistuu oikealle puolen.) + (Herolle, joka Ianthen avulla on noussut ja astunut + muutamia askelia eteenpäin.) + +Hero! + +HERO. + Ken huutaa? + +PAPPI. + Minä. Kuule! + +HERO (pelokkaasti taakseen silmäillen, Ianthelle). + Missä +hän on, Ianthe, missä? + +IANTHE. + Voi, mua, voi! + +PAPPI. +Kun nyt se tapahtunut — + +HERO. + Tapahtunut? +Ah ei! + +PAPPI. + On. Jumalat niin verisen +on todistuksen antanehet siitä +kuin ovat suuttuneet he ja kuin suuri +on syyllisyytes, siksi nöyrästi +tää rangaistus me vastaan ottakaamme; +ei pyhä paikka tahraa saanut ole. +Mit' tapahtui, sen peittää vaitiolo. + +HERO. +Ma hiljaa vaikeneisin onnestani +ja kadotuksestani, murhaajain +ma joukkoon käyden? Ääneen tahdon huutaa +ma koko maailmalle tuskani +ja mitä omistin ja mitä multa +on viety julmasti. Ma toivon että +sen tuulet kuulisi ja kantais pois +luo jumalien valtaistuimen. +Sa hänet verkkohosi kiedoit, minä +vein verkon kiinni ja hän joutui surmaan! +Te minne veitte hänet? — luokseen tahdon! + + Temppelivartija ja joukko palvelijoita saattavat + Naukleroksen ohi. Vahtimies poistun heti senjälkeen + vasemmalle puolen. + +Haa, nuorukainen! Ystävätäs etsit? +Hän tuoss' on kuolleena. He häntä vievät. + +NAUKLEROS. +Oi tuskaa! + +HERO. + Käsiäsi vääntelet +nyt kun se myöhä on jo. Hämmästyt, +sa huolimaton ystävä. Hän mereen +on myrskyisehen heittäytynyt ilman +niin jumalaa kuin muuta auttajata. +Ma hänet tuolta löysin. Kysytkö, +ken tehnyt tämän on? Hän tuossa sekä +ma, neitsyt, papitar Menanderin. +Me yhdessä sen teimme. Kavalin +hän juonin kielsi multa levon, esti +myös kaiken virkistyksen — ja ma nukuin. +Niin tuli myrsky, lamppu sammutettiin — +ja meri riehui lainein lakkapäisin +kun aaltoihin hän antautui — ja mitään +ei valontuikahdusta oppaanansa: +vain sysimustat pilvet taivahalla +ja meri vahingosta iloisena +kuin eläin mylvi, tähdet sammuivat, +ylt'ympär oli yö. Hän uimar lemmen +vain ui, mut lempeä ei missäkään +hän tavannut, ei säälin pilkahdusta. +Hän jumalien puoleen katseen heitti, +mut turhaan. Kuullehet ei häntä hekään +vai nukkuivatko? Silloin vaipua +hän alkoi, vaipua. Viel' aaltoin ylle +hän kohosi, niin voimakkaana hällä +ol' lenunenkaipuu, mutta liian luja +myös liitto armahan ja vihamiesten; +hän meren kitaan vajosi, hän kuoli. +Oi itkeä ma tahdon, suoneni +ma tahdon avata ja kyynelten +ja veren mereen tahdon hukkua +niin pohjattomaan, syvähän kuin hänkin! + +NAUKLEROS. +Leander! ah mun ystäväni armas! + +HERO. +Hän oli kaikki kaikessa, se mikä +jäi hänen jälkeensä on varjoa, +on tyhjä vain. Kuin ilman henkäys +niin oli hengityksensä, kuin päivä +niin oli silmänsä, kuin luonnonvoima +niin oli ruumiinsa, ja elämänsä +ol' ainut elämä, niin sun kuin mun +ja koko kaikkeuden elämä. +Kun kuolla soimme sen, niin itse me +sen kanssa kuolimme, kah ystävä +sa huolimaton, tule lähtekäämme +me oman ruuniihimme kera Sulla +on kahdet vaattehet, mut hällä tuossa +ei ole mitään, hälle toiset anna. + (Naukleros ottaa yltään päällysvaatteensa, + Ianthe ottaa sen vastaan.) +Viel' yhden kerran tahdon koskettaa +ma tuota ihanata ruumista +niin elontäyttä; hänen huuliltaan +ma tahdon viime neuvon, lohdun juoda, +ja sitten — mitä sitten? — Hänen luokseen! + (Temppelivartijalle, joka on tullut takaisin.) +Sa kiellätkö? Luo ystäväni tahdon! +Ken estää? Sinä? + (Tekee äkillisen liikkeen, sitten vaipuvat hänen päänsä + ja kätensä alas. Ianthe tahtoo häntä tukea.) + Päästä! Voimakas +On murha — ja ma murhannut oon hänet. + + (Poistuu vasemmalle puolen.) + +PAPPI (Ianthelle). +Sa häntä seuraa. + (Ianthe lähtee. Nauklerokselle.) + Viivy. Hukattu +on elämäs, mut sulle lahjoitan sen +jos kuolleen kotiin viet ja vaikenet +täst' ainiaaksi. Tehdä voitko sen? + +NAUKLEROS. +Mua tänne ystäviä seurannut on. + +PAPPI. +Te olkaa valmiit. — Minne hänet veitte? + +TEMPPELIVARTIJA. +Me veimme templiin, herra. + +PAPPI. + Miksi sinne? + +TEMPPELIVARTIJA. +Niin vaatii tapa. + +PAPPI. + Niin jos vaatii se, +me siinä pysykäämme. Ja te kaikki, +kun melu hälvenee, niin arvettuu +myös haavanne. Tää tunne idussaan +jo tukahdettu pidättäköön paulaan +muit' antautumasta. Ja tästälähin +taas pyhä olkohon — mua seuratkaatte! + + (Kaikki poistuvat.) + + * * * * * + +Temppelin sisusta. + +Keskiala suljettu pylväiden välistä riippuvan esiripun kautta. +Etualan oikealla puolen Amorin kuvapatsas, jonka käsivarrella +on kukkaseppel. + +Saapuu tyttöjä, jotka panevat kuntoon uhriastioita ja ottavat +alas kukkakiehkuroita. Kaksi heistä lähestyy esirippua. + +IANTHE (tulee). +Tuo jättäkää te! Lyhyt levon hetki +ees hälle suokaa! Kuinka sureekaan +hän armaintansa. Paikan, minne ruumis +ol' lepäämähän jätetty, hän löysi +kuin vaiston avulla, ja polvilleen +hän ääneen valittaen syöksyi; armaan +hän tahtoi kyynelin ja hengityksin +niin polttavin taas henkiin herättää. +Mut apua kun siit' ei ollut, alas +hän yli kuolleen ruumiin laskeutui +ja rinnan rintaa vasten painoi, suuta +hän kuollehelle antoi, käteen tarttui. +On siitä kyynelensä kuivuneet, +mut arvaan, että uuteen valitukseen +hän kokoo voimia. — En enää koskaan +ma tahdo armasta; ehk' ihanata +on hänet omistaa, mut menettää — + + Pappi tulee oikealta puolen temppelivartian ja Naukleroksen + keralla, jota useat ystävät saattelevat. + +PAPPI. +Miss' on hän? + +IANTHE. + Tuolla. + +PAPPI. + Poista esirippu. + +IANTHE. +Mut, herra! + +PAPPI. + Ylös, sanon ma! ja kansa +te pidättäkää. + + Esirippu vedetään ylös. Tulee näkyviin Calla, + jonne johtaa useita portaita. + +Leander makaa poikkipäin alavilla paareilla. Hero vähän matkan päässä +portailla puoleksi makaavassa asennossa nojaten oikeaan käsivarteensa +tähystelee kuin uteliaana kuollutta. + +PAPPI. +Hero! + +HERO. + Kuka kutsuu? + +PAPPI. +Ma. Tänne tule! + +HERO. + Miksi? + + (Hän nousee ja astuu paarien ääreen, yhäti kuollutta tarkastellen.) + +PAPPI. +On kyllin vierasta jo itketty! +sa mitä teet? + +HERO. + Ma mietin, herra! + +PAPPI. +Mietit? + +HERO. + Mit' onkaan elämä! +Hän oli nuorekas ja kaunis niin, +niin elontäysi, nyt hän lepää tuossa +jo kylmänä ja kuolleena. Ma itse +sen koettanut oon, ma kätensä +oon rinnalleni laskenut ja tunsin +kuin kylmyys virtasi mun ruumiiseeni +ain ytimihin asti. Silmissään +ei ollut enää terää. Kauhistuin. +Ah kohtaloa! + +PAPPI. + Uljas tyttöseni +taas oot sa lapseni. (Nauklerokselle.) Sa astu luo! +Sa ystäväsi tunnet? + +NAUKLEROS. + Tunnen kyllä. + +PAPPI. +Siis tule! + +HERO. + Miksi? + +PAPPI. + Hänet viedään pois. + +HERO. +Nyt jo? + +PAPPI. + Niin. + +HERO. + Minne? + +Pappi. + Kotihinsa. + +HERO. + Anna +sa viitta mulle. + +PAPPI. + Miksi? + +Hero. + Seurata +ma tahdon häntä. Joskin kuollut on +hän jo, hän ystäväni oli. Siellä +miss' ompi hänkin, tahdon olla myös. + +PAPPI. +Se mahdotont' on. Täällä oltava +sun on. + +Hero. + Miks täällä? + +PAPPI. + Täällä, papitar! + +HERO. +Siis haudata suo hänet rannallemme, +hän missä henkensä myös heitti, juureen +mun tornini. Ja ruusut kasteiset +ja liljat valkeat ne haudallansa +on nousevat. + +PAPPI. + Ei käy se päinsä. + +HERO. + Miksi? + +PAPPI. +Ei sovi se. + +HERO. + Ei sovi? + +PAPPI. + Ei. + +HERO. + Ma olen +niin kauan mahtavampaan alistumaan +jo tottunut. Sit' tahtonehet ei +oo jumalat, siks' kostivat sen mulle. +Te hänet ottakaa. Jää hyvästi, +sa kaunis nuorukainen! Vielä kerran +ma kätees käydä mielisin, mut liian +se kylmä on, en uskalla. Mut ota +tää merkiksi ja pantiks erotessa +näin viime kertaa, vierellesi hautaan +sen tahdon laskea. Sa armas, kaikki +mit' olin, oli mulla, ota se +sa merkiksi ja hyvästi sa jääös! + (Muutamat lähestyvät ruumista.) +Mut kuitenkin! Seis! Miks niin kiire? +Mut sentään, sentään. + (Paarien luo astuen.) + Enää konsanaan +en elämässä saa ma sua nähdä. +Sa tänne tulit kerran peitoss' yön +ja valon säteilit sa sieluhuni, +sa kaiken kukoistamaan sait, mi mulla +on hyvää, hellää, sinä kaukaa tullut, +eik' enää silmät kaipaavat sua nää. +Yö, päivä vaihtuvat ja kevät, syksy +ja pitkän suven ilot saapuvat, +mut konsanaan Leander sinä et! +Ah konsanaan et! + + (Heittäytyy paareille ja kätkee päänsä tyynyihin.) + +NAUKLEROS. + Sääli häntä, herra. + +PAPPI. +Ma säälinkin ja siksi pelastaa +ma hänet tahdon. (Heron luo astuen.) Kyllin. + +HERO (kohoaa toisten auttamana). + Kyllin? +Mit' tehtävä on minun; tääll' ei olla +hän saa, ma mukaan en saa lähteä? +Ma neuvotella jumalattaren +nyt kanssa tahdon. Vie Ianthe minut +nyt hänen istuimelleen; sillä aikaa +te älkää häneen koskeko. (Nauklerokselle.) Se lupaa! +Lyö kättäni. — Haa, väriset myös sinä. +Tuon mulle teki ystäväs. Niin lämmin +sa olet. Ah, niin armasta, niin hyvää +on elää. Laske minut. Kuka enää +mun käsiäni lämmittää? Ianthe, +sa tule. — Ensin ota silmiltäni +sa harso pois. + +IANTHE. + Ei harsoa oo sulla. + +HERO. +Ah niin! — Siis tule! — Ja te älkää häneen +sill' aikaa koskeko! + +IANTHE (joka on tarttunut Heroon, papille). + On kuolon kylmyys +jo hänessä. + +PAPPI. + Lie elämä tai kuolo, +sen tietää lääkär' yksin. + +IANTHE (Heroa ohjaten). + Tästä astu. +Nyt jalkas kohota. — Sa horjut. — Tästä! + + (Hero astuu Ianthen ohjaamana portaita. Osa neitsyitä + seuraa häntä, asettuen alaspäin kulkevaan riviin oikealle + puolen, toiset asettuvat alas vasemmalle puolen siten, + että he kätkevät Herolta paarit näkyvistä.) + +PAPPI (puoliääneen). +Te hänet sillä aikaa viekää. + +NAUKLEROS. + Mieti ensin! + +PAPPI. +Sen täytyy tapahtua. Kun hän palaa, +on teidän poissa oltava. Se muista +sa henkes uhalla! + +NAUKLEROS. + Niin, hyvä, teen sen! + + (Hänen seuralaisensa kulkevat takaapäin ympäri + ja tarttuvat paareihin.) + +HERO (joka Ianthen ohjaamana on saapunut ylimmälle portaalle, +huutaa samassa hetkessä kasvot cellaa kohti kääntyneinä). +Leander! + (Kääntyen äkkiä ja heittäen päänsä ja kätensä ilmaan.) + Leander! + +IANTHE (tarttuen Heroon, kantajille). + Seis! + +PAPPI. + Ei, eteenpäin! + +IANTHE. +Hän kaatuu, sortuu. Seis! +Lyö sydämensä kaksinkertaisesti. + +PAPPI. +Se elämätä kaksinkertaisesti +myös merkitsee. Te ruumis poies viekää. +Ei pelkää lääkär' sairasuhkausta. + + (Ruumis on kannettu vasemmalle puolen taustalla olevalle + portille. Pappi seuraa kulkuetta.) + +IANTHE (polvistuen portailla Heron vieressä). +Tääll' eikö apua? Hän menehtyy! + (Katsoen kantajien jälkeen.) +He holvin avaavat. Ja saattojoukko +käy tuollapuolen. Tungoksessa välkkää +jo soihdut. Viime portit avautuvat. +Voi meitä, kiinni paukahtaa ne. Holvi +on taasen pimeä. Nyt on hän heillä +eik' enää konsanaan hän tänne tule. + (Hero, joka tähän saakka on puoleksi istuen nojannut + Ianthen polveen, liukuu alas ja joutuu portaille makaamaan.) +Hero! Voi mua! Ken onnetonta auttaa? + +PAPPI (palaten takaisin). +He hänet vievät, poies soutavat +ja meren kuohut kohta välillä +on kahden luvattomast' yhtyneen. + +IANTHE (oltuaan hetken ääneti, nousee pystyyn ja tulee alas portailta). +Ei merta tarvita, on sama mahti +myös kuolemalla erottaa ja liittää. +Sa käy ja katso! Minkänäköiset +on kuolleet näillä mailla. + +PAPPI. + Hulluudessas +noin puhutko? + +IANTHE. + En! Varovainen houkko, +nyt viisautesi työtä tarkasta! + +PAPPI. +Jos henkenne se maksanut ois, myöskin +ma omani sen eteen antaisin. + + (Kiiruhtaa portaita ylös ja polvistuu Heron eteen.) + +IANTHE. +Sa käske miesten, jotka nuorukaisia +pois kantaa, odottaa; kas palvelustaan +on vielä tarvis. Yhteen hautahan +kaks ruumista. Se heille suo, oi suo! + (Papille hänen tullessa alas portaita.) +Sa menet mies? Siis hänet annatko? +Ah viivy! Palvelijas vapautusta +nyt pyytää toimestaan, luo vanhempain +ma palaan, rauhallisen lieden luo. + (Pappi poistuu viittaansa kääriytyneenä.) +Sa menet, vaikenet. Sun vaitiolos +se olkoon rangaistuksekses! — Te jotka +pois hänet kannatte, myös vaalikaa +te häntä kuten ennen itse vaalin! +En viivy täällä enää kauemmin. + (Ottaa seppelen Amorin patsaalta.) +Tää seppel ruumiin kera ottakaatte! + (Heittää seppelen Heron ympärille kerääntyneeseen + joukkoon ja puhuu kääntyneenä kuvapatsasta kohden.) +Sa paljon lupaat; näinkö sanas pidät? + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75661 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..b5dba15 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This book, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this book outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..149ae2d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +book #75661 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75661) |