4 files changed, 1149 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/75621-0.txt b/75621-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..796b95d
--- /dev/null
+++ b/75621-0.txt
@@ -0,0 +1,1132 @@
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75621 ***
+
+language: Finnish
+
+
+
+
+SYÖTTÖPAIKASSA
+
+Kaksiosainen maalaisaiheinen huvinäytelmä
+
+
+Kirj.
+
+URHO KARHUMÄKI
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Pellervo-Seura,
+1927.
+
+
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+RISTO LOUNA, nuori pienviljelijä.
+ANNA LOUNA, Riston äiti.
+MOOSE LAITALA, maanviljelijä.
+JUSTIINA LAITALA, Moosen vaimo.
+HELMI LAITALA, Moosen tytär.
+
+
+
+
+ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+NÄYTTÄMÖ: Lounan tupa. Sisustus valistuneen pienviljelijäkodin tapaan.
+Huonekalut yksinkertaisia, mutta käytännöllisiä. Perällä suurehko
+kirjahylly, jossa on sidottua kirjallisuutta ja aikakauslehtiä,
+ylälaudalla palkintoja y.m.
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Anna ja Risto.
+
+    (Anna istuu pöydän toisessa päässä sukkaa kutoen. Risto
+    toisessa muistiinmerkinläkirjojaan selaillen).
+
+ANNA. (Noin 50-vuotias, yksinkertaisesti puettu, puheissaan ja
+liikkeissään hillitty ja rauhallinen). No, miltä nyt näyttää?
+
+RISTO. (Noin 25-vuotias, ryhdikäs ja joustavaliikkeinen. Puheissaan
+ja liikkeissään itseoppineen harkitsevaa varmuutta). Hyvältä.
+(Naurahtaen). Mutta ei niin hyvältä, ettei paremmaltakin vielä voisi
+näyttää. (Lukee kirjastaan). Valko 18. Tipu 20, Leiju 21, Ruusu 23,
+Piltti... (Keskeyttää katsoen äitiinsä). Arvaappa, moneenko se pääsi
+helmikuussa?
+
+ANNA. Ehkä niin moneen kuin kuussa päiviä? Joka aamuhan sen
+ensimmäisenä saan pesästä laskea.
+
+RISTO. Kahteenkymmeneenkahdeksaan! Jos olisi ollut tavallinen vuosi,
+niin muna ja päivä. — Karkauspäivän se on tietysti ollut naimahommissa
+niinkuin kaikki muutkin neitoset.
+
+ANNA. (Naurahtaen). Täytyyhän kanallakin toki yksi lepopäivä
+kuukaudessa olla.
+
+RISTO. Karkauspäivä. Mutta jos saisimme toisten tulokset nousemaan
+Piltin määriin, niin...
+
+ANNA. Yhäkö vain nousemaan ja nousemaan? Missä on raja?
+
+RISTO. Ei missään.
+
+ANNA. No, no. Tottapahan huippu pitkässäkin mäessä joskus vastaan
+tulee.
+
+RISTO. Niin mäessä. Ehkäpä myös elämässä, mutta sitten alkaa lasku.
+Elämä ei seiso, vaan nousee tai laskee. Pysähdys tietää taantumusta ja
+taantumus kuolemaa.
+
+ANNA. Ainako?
+
+RISTO. Aina. Se on elämän peruslaki, joka näkyy kaikessa ja kaikkialla.
+
+ANNA. (Naurahtaen). Meidänkö kanalassakin?
+
+RISTO. Myöskin siellä. Siellä se vasta näkyykin.
+
+ANNA. Selitä tarkemmin, sinä tietoviisas.
+
+RISTO. (Naurahtaen). Siihen ei suurta tietoa eikä viisautta tarvita.
+Jos kanalamme tuotanto alkaisi laskea, alkaisi meillä kaikki muukin
+rappeutua ja laskea. Aatos turtuisi, tahto tylsyisi, mutta velka
+kasvaisi. Ja loppujen lopuksi kävisi niin, että eräänä pyryisenä
+päivänä saisimme painaa tuon tuvanoven viimeisen kerran kiinni. Saisit
+kääräistä liinanriekaleet viluisten hartioittesi ylle ja minä painaa
+lakkireuhkan korvieni suojaksi ja sitten yhdessä saisimme painua mieron
+raiteelle. Sanoppas, mitä jutustaisivat väsyneet jalkamme loskaisella
+tiellä?
+
+ANNA. Sano itse, koska noin hyvin osaat.
+
+RISTO. Samaa virttä kuin vaimo Paavolle: Miero raskas. Raskas nälkä.
+Kuollaan pois. Herra hylkäs.
+
+
+ANNA. (Sormellaan varoittaen). Poika. Poika. Herran armo on kuin
+auringonpaiste.
+
+RISTO. Kevään kedoilla sekin lämpimimmin paistaa.
+
+ANNA. Paraneekos minun kanssasi väitellä. Mistä lienet saanut tuon
+luonnon kimman ja tuon elämänkiihkon? Minä olen aina ollut vähään
+tyytyväinen, ja isäsikin sai tyytyä, usein liiankin vähään, isä parka.
+(Pyyhkäisee silmästään kyynelen).
+
+RISTO. (Sulkee kirjan pistäen sen hyllylle). Jos sanon, et usko. Se
+on urheiluharrastuksistani, joista sinä olet hyvässä tarkoituksessasi
+monasti pahaa puhunut. Etpä vieläkään taida niistä parhainta uskoa?
+
+ANNA. Mitä urheilulla on tekemistä kanapuuhasi kanssa?
+
+RISTO. Onpa paljonkin. Sekunninosat ja tarkastuspesät, ennätysmerkit
+ja munataulukot. Sukulaisia ne ovat keskenään. (Äitinsä luokse käyden).
+Enpä luule, että työmme ovat kärsineet urheiluiltojeni takia.
+
+ANNA. En sitä koskaan ole sanonut, eikä kukaan pääse sanomaan. Liikaa
+teet ja puuhaat.
+
+RISTO. (Naurahtaen). Liikaa? (Venytellen). Laiskuus tappaa ruumiiseen.
+
+ANNA. Usein ihmettelen, miten vaivattomasti teet vaikeatkin työsi. Joku
+toinen saisi niissä ponnistella katketakseen.
+
+RISTO. Se on urheilukentällä opittua. Helpoimmat heitot keihääni ja
+kuulani varmimmin kauimmaksi kantavat. Jos kovasti pullistelen ja olen
+tärkeätä poikaa, menetän kuulassa metrin ja keihäässä viisi metriä.
+
+ANNA. Yrittäväinen isävainajasikin oli. Myöhään lauantaisin sain
+hänelle saunan lämmittää, ja sunnuntaisin puolelta päivin oli taas
+matkaan varattava. Leipä oli maailmalla kovassa. Tahtoi mennä se kuin
+tulikin. — Siellä tukkityömailla hän sai kuumetaudin ja kuoleman, isä
+parka.
+
+RISTO. (Läheisesti). Ja äiti pikkuinen sai ryhtyä yksin elättelemään
+ruokansa tuntevaa pojanmölliä. Eipä silloin lounatuuli Lotinassa
+lämmittänyt.
+
+ANNA. Mutta myöhemmin sitä enemmän. Kasvujen kanssa olen antini jo
+takaisin saanut. (Ottaa ämpärin uunin ääreltä mennen ulos, Risto
+kamariin).
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Moose ja Helmi.
+
+    (Tulevat ulko-ovesta talvitamineissa).
+
+MOOSE. (Iäkäs, mutta ripeä, yllään sarkapuku, lammasnahkaturkki
+ja -lakki. Kädessä eväslaukku). Hyvää päivää! (Katselee ympärilleen).
+Meni hukkaan. No, onpa näitä talvisia hyviä päiviä.
+
+HELMI. (Noin 20-vuotias, reipas ja pirteä, puettu talvivarusteisesti,
+katselee ovelta). Mennään pois, isä. Tämä taitaa olla herraspaikkoja.
+
+MOOSE. (Venyttäen). Herraspaikkoja! (Kävelee perälle päin).
+
+HELMI. (Hätäillen). Älkää niin perälle. Syödään edes täällä penkillä.
+
+MOOSE. (Menee edelleen). Pöydässä minä olen Jumalan viljan aina
+ennenkin nauttinut. (Istuu pöydän päähän, avaa laukun alkaen nostella
+eväitä pöydälle). Tule tänne vain!
+
+HELMI. (Menee arkaillen). Käykö näin istuminen pöytään vieraissa
+paikoissa?
+
+MOOSE. (Leikkaa leivästä pari suurta viipaletta). Käy! (Avaa voipytyn
+alkaen levitellä voita leivälle). Käskispä matkamiehen kaikkea arkailla.
+Kuolisi nälkään leipäpussi selässä. Ei, tyttö, syödään me vain. Panikin
+muori tätä muonaa mukaan, ettei kesken lopu.
+
+HELMI. Älkää niin paljoa minulle.
+
+MOOSE. Häh, joko herruus alkaa tuntua? (Saa voileivän valmiiksi
+tarjoten Helmille). Syö! Kylläs pian saat nälkääkin nähdä. (Ottaa
+laukusta suuren maitopullon ja pöydältä litran kaataen siihen
+pullostaan). Juo! kylläs Kohta kurkkusi kuivaa huutaa. (Haukkaa
+ryypäten pullosta. Äänekkäästi syödessään). Kaikkia tässä pitääkin.
+Kaikkia reissuja vielä vanhoillaan. Tuhannen halavattua, miten
+harmittaa.
+
+HELMI. (Tyynnyttäen). Älkää, isä. Kuulevat vielä. (Viittaa sisäoveen).
+
+MOOSE. Kuulkoot. Sen vietäviäkö minä siitä välitän. Pitipäs antaa
+perään. Pitipäs olla miehisen miehen aika tallukan lesti, halavattu.
+(Ryyppää). Se on sen viimekesäisen herran ketkaleen ansiota koko tämä
+touhu. (Haukkaa ja ryyppää). Senkin ruippakinttu.
+
+HELMI. Isä!
+
+MOOSE. (Ääntään koventaen). Ruippakinttu. Kakkulanenä. Korttelia
+korkeat kovat kaulassa, toiset ranteissa, taisi nilkoissakin olla.
+(Matkien). »Puskeekos toi sonni ja?» tiedustaa kuukautisesta
+vasikasta. Jos ma olisin huomannut ison Petlin tarhaan laskea, olisi
+takamuksissaan tuntenut, puskeeko sonni ja?
+
+HELMI. Kaikkia muistelette.
+
+MOOSE. (Välittämättä). Kaahittaa joka paikkaan kaula pitkällään kuin
+kurki sammakkosuolle, ja kohta ovat kaikkien kanojen päät pyörällä.
+
+HELMI. Eihän se herra Villhergin syy ollut.
+
+MOOSE. No kenenkäs sitten, ellei sen herran ja Vilperin, vietävän.
+Mitä te olisitte ilman tienneet kaivata, kittiä. Mutta kun joka päivä
+korvaan kukertaa: »Raskasta on! Raskasta ja likaista on tämä maan
+työ. Neiti täytyy vapauttaa täältä. Neidille täytyy järjestää paikka
+kaupunkiin.» — Mistä olisit kotityössä katkennut, häh? Eivätköhän
+pikemminkin ne kaupungin neidit ja ryökinät, jotka ovat vyötäisiltään
+kuin siipimuurahaisia, ryökäleet.
+
+HELMI. En minä tahtonut kaupunkiin, muistaahan isä.
+
+MOOSE. Etpä vastaankaan pannut, kun muori tahtoi.
+
+HELMI. Mitenkä minä äidin tahtoa vastaan. Eihän isäkään uskaltanut.
+
+MOOSE (Innostuen). Se on väärä sana. Kuka meillä uskaltaa, ellen minä?
+
+HELMI. Ettepä uskaltanut, koska tässä ollaan.
+
+MOOSE. Sinä et tunne muoria niinkuin minä. Pääni minä pidän kerran ja
+pari, mutta kun se ei hellitä hetkeksikään, vaan jauhaa, yötä päivää
+kitisee ja jauhaa kuin keväinen väkkärä. Eihän sitä vuosikaupalla
+kestä vanha susikaan. (Leikkaa leipää). Otatkos?
+
+HELMI. En enää, kiitos vain.
+
+MOOSE. Mene sitten juottamaan ruunaa ja lisää vähän kauroja!
+
+HELMI. Heti paikalla. (Lähtee iloisesti).
+
+MOOSE. (Itsekseen). Tuhti tyttö! Ja jalannousulta liukas. Apulaiseksi
+hattukauppaan! Eiköpä pantane juoksutytöksikin? Ryökäle, kumminkin.
+(Sulkee kiivaasti voipytyn). Kaikkien kekkaleherrain asioilla ja
+hännillä juoksemaan emätalon tyttö. Mikä tietää, mihin työntävät ja
+mihin juoksuttavat? Ovat ennenkin juoksuttaneet, ruipelot! Jo meidät
+matkaan työnsit, muori paha, jopa kumminkin.
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Risto ja Moose.
+
+    (Risto tulee kamarista kantaen kananmunakoria ja lähetyslaatikkoa.
+    Istahtaa pöydän päähän alkaen leimata munia).
+
+MOOSE. (Syöntiään lopetellen seuraa Riston puuhia). Mitäs sinä siinä
+templailet?
+
+RISTO. Munia.
+
+MOOSE. Kananko ne on?
+
+RISTO. Kanan.
+
+MOOSE. (Sulkien laukkunsa). Jaa'a! Eri tavat on teillä kuin meillä.
+Meillä templaavat kanat itse munansa.
+
+RISTO. (Yksikantaan). Meillä ei.
+
+MOOSE. Ja miehet tekevät meillä talvellakin jotain työtä, ellei muuta,
+niin ajavat ja naputtelevat havukalikkaa karjatunkiolla.
+
+RISTO. (Äskeiseen tapaan). Meillä ei.
+
+MOOSE. Soo! Niin sinä tiputat kuin puntarin nokasta. Taidat isäntä
+tässä tönössä olla?
+
+RISTO. (Naurahtaen). Milloin tarvitaan.
+
+MOOSE. Tarvitaan! Aina talossa isäntää tarvitaan, meidän puolella
+kumminkin.
+
+RISTO. (Kiinnostuen). Mistä vieras on kotoisin?
+
+MOOSE. Tuoltapahan vain ylämaan väljemmiltä laidunmailta.
+
+RISTO. Siellä ei taida näin pieniä taloja olla ensinkään?
+
+MOOSE. No eipä juuri. Ja jos onkin, niin...
+
+RISTO. Asuu niissä vain suutareja ja räätälejä.
+
+MOOSE. Ja muita hantvärkkärejä. Joo! Eikä siellä vielä ole ollut niin
+työnpuutetta, että olisi tarvinnut templailla linnunmunia.
+
+RISTO. (Terävästi, miltei pisteliäästi). Eipä suinkaan! On kaiketi
+ollut mäntyjä ja korpikuusia?
+
+MOOSE. Sinäpäs sen sanoit! Ja milloin kaupunkimatka tehdään, niin
+pistetään reen pohjalle ruistynnyri ja siankontti.
+
+RISTO. Ja ajaa keikutellaan kuin hyvääkin työtä tehden markkinatorille.
+Siihen on joka miehellä aikaa.
+
+MOOSE. (Seisomaan nousten ja kiihtyen). On! On aikaa ja on hyviä
+hevosia. On vara pistää kaurakappanen ruunan evääksi omasta takaa.
+
+RISTO. Mutta matkan päätarkoituksena on saada miehen kotievääksi pari
+pulloa valtion tavaraa tai jostain salanurkasta kanisteri Viron veljen
+juoksevaa perunaa.
+
+MOOSE. (Varpaillaan kääntyen). Sinäpä sen sanoit. Hyvinpä sanoitkin. Mitä
+kehenkään kuuluu, mitä vieras ostaa, mitäpä kuuluu, kunhan omillaan ostaa?
+
+RISTO. Mitäpä se. Varsinkin, jos valtion putiikista ostaa.
+
+MOOSE. Tarvitseehan se kruunukin rahaa. Milläs se muuten elättäisi
+fariseuksensa ja kirjanoppineensa? (Sytyttää tupakan istahtaen Riston
+viereen rahille). Mutta kukas maamiehen tavaran myy, ellei hän itse,
+sanoppas! Etkö lähde viemään kaupunkiin tuota munakoria, kun saat sen
+täyteen?
+
+RISTO. En! Ei ole aikaa.
+
+MOOSE. Soo! Vaikka joutavan takia sihtaat ja templaat muniasi. Kukas ne
+myy?
+
+RISTO. Munanmyyntiosuuskunta.
+
+MOOSE. Helesinki! Vai on teillä sellainenkin. Kaiketi myös yhteiskauppa?
+
+RISTO. On.
+
+MOOSE. Ja osuuspankki?
+
+RISTO. Sekin on.
+
+MOOSE. Ehkä vielä osuussonnikin?
+
+RISTO. (Naurahtaen). Tottakai! On koneosuuskuntakin, jos kaiken tietää
+tahdotte.
+
+MOOSE. Voi miesparka, jo olet osuuksista osasi saanut! Tiedätkö sinä,
+kumpi sarventohlo siitä teidän osuussonnista sinun osallesi kuuluu?
+
+RISTO. Ei kumpikaan. Se on länsi-suomalainen nupo.
+
+MOOSE. Vai nutipää kaiken lisäksi. Entä kukahan sen otuksen maksaisi,
+jos sattuisi lähteeseen kupsahtamaan?
+
+RISTO. Kekri.
+
+MOOSE. Mikä se on?
+
+RISTO. (Nauraen). Se on osuustoiminnallinen karjan vakuutusyhdistys.
+
+MOOSE. (Nousee kävelemään). Osuus! Osuus! Aina vain osuus! Sitä
+saarnaahan ne jo pitävät meidänkin pitäjällä päin. Kaikki yhden ja
+yksi kaikkien puolesta yksin karjavahingoissakin.
+
+RISTO. Ja yksi kaikkien kanssa eteenpäin. Se siinä on todellinen
+tarkoitus ja määränpää.
+
+MOOSE. Viisaita olette. Mutta sen minä sanon, että hulinaksi menee, jos
+kaiken tuolla yhteiseksi panette.
+
+RISTO. Ei kaikkea, vain se, mikä hyvin sopii ja kaikkien asiaa auttaa.
+
+MOOSE. (Tuhahtaen). Ajaa se, mitä ajaa. (Kävelee akkunan luokse).
+Tuossako navettasi on?
+
+RISTO. Siinä.
+
+MOOSE. Taitaa sopia neljä lehmää, kun turvat panee vastakkain?
+
+RISTO. Tarkalleen.
+
+MOOSE. Tippuuko valkoista omiksi tarpeiksi joka aika?
+
+RISTO. Ylikin. Meijeriin lähetetään noin tuhat litraa kuukaudessa.
+
+MOOSE. Neljästä lehmästä? Älä valehtele vanhemmallesi!
+
+RISTO. (Naurahtaen). Mitäpä iloa minulla siitä olisi.
+
+MOOSE. Mutta lypsytarhan olet pistänyt suurenpuoleisen.
+
+RISTO. Siinä on laidun samassa.
+
+MOOSE. (Katsoo uudestaan akkunasta). Tuo vasikka-aituusku? Jo hyvä mies
+puhut veden kanssa juotavia.
+
+RISTO. Kokonainen hehtaarinala sitä on, meille ihan taipeeksi asti.
+
+MOOSE. Kaksi tynnyrinalaa ja tarpeeksi neljälle lehmälle! Oletko sinä
+hullu vai olenko minä?
+
+RISTO. (Naurahtaen). Toivottavasti ei kumpikaan. Nykyaikaisen
+laidunviljelyn avulla päästään siihen, että tynnyrinalainen laidun
+elättää kaksi lehmää ja hyvin vielä sittenkin.
+
+MOOSE. Laidunviljelyn? Peltoa minä olen tottunut viljelemään, mutten
+metsiä enkä laitumia.
+
+RISTO. Pikkueläjäin täytyy ryhtyä viljelemään myös laitumiaan. Eikä se
+ole sen kummempaa kuin pellon viljeleminen. Ojitetaan märät paikat,
+raivataan metsäiset ja kylvetään kalkkia ja apulantaa. Sitten sopivaa
+rehunsiementä. Koko alue aidataan lohkoihin ja syötetään vuorotellen,
+lehmä kun ei osaa säästää mitään huomiseksi puhumattakaan vanhan
+päivän varasta.
+
+MOOSE. Ei osaa, mutta tunnutpa sinä sensijaan osaavan. Vai ajat
+laitumelle säkkilannat ja heinänsiemenet! Mistä kaikkeen rahat otat,
+sanoppas?
+
+RISTO. Maidosta ja munista.
+
+MOOSE. Taitaa tuo moniakkunainen rakennus ollakin kanojesi valtakunta?
+
+RISTO. On.
+
+MOOSE. No jo on lintukarjallasi lääniä ja linnaa, on jo.
+
+RISTO. Ahtaaksi se alkaa käydä. Meillä on kolmesataa kanaa.
+
+MOOSE. Soo! Arvaatkos, mitä minä tekisin ensi töikseni, jos taivaalta
+tipahtaisi minulle niin monta kanaa?
+
+RISTO. Tekisitte ehkä uuden kanalan?
+
+MOOSE. Ei, vaan havukirveen ottaisin ja nappisin päät poikki koko
+laumalta. Se on sitä karjaa, joka ei kannata. Syövät syömättömät ja
+raapivat mustalle porolle kaikki, yksin tupakkamaatkin.
+
+RISTO. Hyvin meillä kannattaa tuottaa noin kaksi kertaa sen mitä
+navetta.
+
+MOOSE. (Miettien). Meinaatko, että parisen tuhatta kuussa?
+
+RISTO. Useammin päälle kuin vaille.
+
+MOOSE. Ellet valehtele, niin taidat muistaa väärän.
+
+RISTO. (Naurahtaen). Ei minun tarvitse muistiini luottaa. (Viittaa
+hyllylle).Tuolla kirjassa on ylhäällä sekä navetan että kanalan tulot
+ja menot pennilleen. Rehulle ja kaikelle kulutukselle lasketaan
+kohtuullinen hinta.
+
+MOOSE. Millä ajalla kerkiät kaiken punnita ja räknätä, templata ja
+nuoleskella, milloin hiivatissa, sanoppas!
+
+RISTO. Silloin kun te ajelette kaupungin markkinoilla. Meidän munat myy
+osuuskunta.
+
+MOOSE. Vai siihen se ajoi, yhteishyvään?
+
+RISTO. Siihen. Köyhän ihmisen täytyy tietää, mitä tekee ja mitä
+kannattaa tehdä. Hölmöläisten tavat eivät hänelle vetele.
+
+MOOSE. Mutta jos alkaa jauhaa silmäänsä suuret kanalasi ja muut
+meininkisi. Voi sattua vahinkoja viisaallekin! Mitäs sitten sanot?
+Työnnätkö avantoon koko höskän ja hyppäät itse perässä?
+
+RISTO. Vahinkojen varalta ovat vakuutukset.
+
+MOOSE. Ne osuuskekrit ja sen semmoiset?
+
+RISTO. Ne juuri. Ja jos muuten vuotaa, niin teen samoinkuin te
+veneellenne, kun se vuotaa.
+
+MOOSE. Tilkitsetkö raon ja vedät tervaa päälle? Niin minä teen.
+
+RISTO. Niin minäkin teen. Tässä kanapuuhassani ei riitä tieto siitä,
+miten koko yritys kannattaa. Täytyy tietää, mitä kukin yksityinen kana
+tuottaa. Joka muna täytyy...
+
+MOOSE. Käännä jo lehteä, veli hyvä. Minä olen vanhempi mies kuin sinä,
+enkä sentään ihan paljaaltaan vesivelliä syö, vaikka sitä kauankin
+keitetään. Mistä halavatusta tiedät, mikä kanasi söi jyvän, mikä kaksi?
+Oletko aina kurkkaamassa, tipahtiko muna vai muu murene?
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Edelliset ja Helmi.
+
+HELMI. (Tulee punakkana ja innoissaan). Isä! isä! Sinun pitää nähdä se
+ihme. (Alkaa kiskoa Moosea kädestä). Tule heti ulos!
+
+MOOSE. (Vastustellen). No no. Joko lehmä lentää, vai näitkö vielä
+suuremman kumman?
+
+HELMI. Näin. Kanat munivat!
+
+MOOSE. Soo!
+
+HELMI. Ajatteleppas, että kolmekymmentäkahdeksan munaa otettiin pesistä
+tänä aikana. Tuskin meillä saadaan viikossa niin paljoa. (Selittävästi).
+Niillä on semmoinen yhteinen pesätalo. Siinä on kaksikymmentäviisi
+pientä kamaria. Melkein jokaisessa makasi kanarouva. Osaatko edes
+kuvitella sitä?
+
+MOOSE. Kuinkas minä kuvitella osaisin.
+
+HELMI. Ja toiset kanat kävelivät ja kaakattivat.
+
+MOOSE. Vai vielä kaakattivat.
+
+HELMI. Niin, odottivat vuoroaan, näes. — Ja nyt tulee se ihme.
+Niiden pesät ovat kuin rotanloukkuja. Kana pääsee sisään, mutta ei
+pääse ulos. Vasta sitten, kun se on muninut, päästetään se ulos.
+Katselin koko ajan, kun emäntä niitä päästi. Hän merkitsi aina
+kirjaansa, mikä kana oli muninut.
+
+MOOSE. Osasivatko ne nimensäkään huutaa?
+
+HELMI. (Nauraen). Ei sentään. Mutta niillä on jaloissa renkaat kuin
+pienet sormukset, niissä on kullakin oma numero.
+
+MOOSE. Soo! Vai numeron mukaan on kihlattu kukolle morsiamet.
+
+HELMI. Kanojen nimet ovat kirjassa ja nimien kohdalla samat numerot
+kuin jalkarenkaissa. Kirjasta näkee heti, mitä kukin kana kuukaudessa
+munii.
+
+MOOSE. Ja kuukausista pääsee vuoteen. Kyllä minäkin senverran sanalla
+pysyn. Lasken vaikka kymmenen vuoden munat.
+
+RISTO. (Naurahtaen). Vaikeaksi taitaisi käydä. Kanaa ei meillä pidetä
+kolmea vuotta vanhemmaksi.
+
+HELMI. (Huomaten). Voi hirmuista, täällä oli talonväkeä ja minä tässä
+kaikkia isälle.
+
+RISTO. Ei tee mitään. Hauska oli kuulla nuorekasta intoanne.
+Tartuttakaa se tauti isäännekin.
+
+MOOSE. (Hymähtäen). Poski-maalia tämä tästä lähtien tartuttaa, muttei
+muuta! Tästähän tulee kaupungin fröökynä, niin halavatun hieno, että
+kanansormuksen tai jalkarenkaan läpi pellolle juoksee!
+
+HELMI. (Tasoittaen). Isä.
+
+MOOSE. Isä. Kukas muu kuin isä. Isäpä täällä vesainsa takia saa juosta
+kieli vyön alla. Minkä saa palkaksi? Yksin jää vanhana päivänä kuin
+katti kivelle. Siinä on sitten isä.
+
+HELMI. (Pyytävästä). Älkää enää... Käännytään heti kotiin, jos niin
+tahdotte.
+
+MOOSE. Enkä tahdo. Siellä on muori ja rauhani minä jo tarvitsen, vanha
+mies. (Kävelee kääntyen äkisti Riston puoleen). Mutta ota sinä tämä!
+Jos nyt kerta kaikkiaan Laitalan perintötalon tyttären täytyy vieraan
+käskyläisenä juosta, niin saisipa juosta sellaisessa paikassa, jossa
+jotain oppii ja jossa ei ainakaan juokse sokkosilmänä kaiken maailman
+vilperien virittämiin loukkuihin. Palkkaa ei sinun tarvitse maksaa
+pennin pyöreätä. Kustannan minä leivänkin, jos niin puhutaan. Mitäs
+sanot?
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Edelliset ja Anna.
+
+HELMI. (Annaa vastaan käyden). Tältä kysyä pitää. (Annalle). Kumpi
+minusta helpommin tulee, puotityttö vai kanapiika?
+
+ANNA. (Naurahtaen). Ainako sinulla kysymyksiä riittää? Oliko tämä jo
+viimeinen?
+
+HELMI. Vielä tulee yksi. Vastaahan ensin tähän!
+
+ANNA. Kanapiika, luulisin.
+
+HELMI. No sitten kysyn: Otattekos te minut?
+
+ANNA. (Katsoo kummastellen). Sinä olet kovin kerkiäväinen. Enhän minä
+tiedä...
+
+HELMI. Ei muuta tarvitsekaan tietää. Sanotte vain, että otatte.
+
+MOOSE. Sano pois!
+
+RISTO. Sano vain!
+
+ANNA. (Sylinsä levittäen). No otan. Mielelläni otan, jos tulet ja
+annetaan.
+
+MOOSE. Annetaan!
+
+HELMI. Te olette maailman paras täti. (Isänsä käteen tarttuen). Ja sinä
+olet paras isä. Rakas Moose! Vaikka oletkin tuollainen karvanaama.
+Mörökölli!
+
+MOOSE. No, joko nyt taas. (Annalla). Varaa kananavettasi oven pieleen
+hyvä huushollipiiska! Kinttuvitsaa tämä vielä tarvitsee harva se päivä.
+
+ANNA. (Naurahtaen). Varmasti me tulemme hyvin aikoihin.
+
+MOOSE. (Helmille). Mutta muorille ei tätä sanota. Saat kirjoittaa vain
+kaupungista. Sano, että osaat hyvin hattuja juoksuttaa ja että Lumperi
+on kovin tyytyväinen.
+
+HELMI. Joka viikko kirjoitan. Osaanhan aina jotakin keksiä.
+
+MOOSE. Osaat, sen uskon. Ja kun muorin kanssa tullaan hakemaan, niin
+varmaan jo osaat syöttää kanalle kauranjyviä. (Laukkunsa ottaen).
+Alanpahan sitten tästä kotiin ajaa rapsutella, kun sain tuosta
+eläväisestä noinkin näpsästi eron. (Aikoo lähteä).
+
+ANNA. Eihän toki tänään takaisin!
+
+HELMI. Ei äitikään usko, jos niin pian palaat, sillä et koskaan ennen
+päivässä ole kaupunkimatkaa tehnyt.
+
+MOOSE. (Päätään raapien). Jaa'a! Taaskin muna on viisaampi kuin kana.
+
+RISTO. Riisutaan hevonen talliin ja katsellaan lähemmin meidän
+karjapihan puolta.
+
+MOOSE. No, riisutaan vain ja katsellaan pois. Onpa tätä talvista aikaa.
+
+HELMI. Ensimmäisiksi mennään kanalaan.
+
+ANNA. (Keittopuuhiin käyden). Menkää vain! Minä valmistan sillä välin
+ jotain suuhun pantavaa.
+
+MOOSE. (Touhuten uloslähtöä). Tulipa tähän kaupunkimatkaan nätti mutka
+ja muorille mukava jutku. Saa nähdä, kauanko tuo näiltä salassa pysyy.
+
+HELMI. Miten kauan tahansa, kun itse et kotona puheissasi hämäänny.
+(Helmi, Moose ja Risto lähtevät ulos).
+
+ESIRIPPU.
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Näyttämö sama kuin ensimmäisessä. Tupa sunnuntai asuinen).
+
+
+Ensimmäinen kohtaus.
+
+    Helmi ja Risto.
+
+HELMI. (Pyyhkien pölyjä pöydältä laulaa).
+
+    Mieli entää, aatos lentää
+    yli maitten, vuorten.
+    Työ on rauhaa, talvi lauhaa,
+    tiessään pilvet huolten.
+
+RISTO. (Sisäovesta tullen jatkaa).
+
+    Pois on suru, kullan muru
+    kotitiellä häärii.
+    Pienen pirtin permannolle
+    lehvät käärii.
+
+(Yhdessä).
+
+    Laulu raikuu, lehto kaikuu,
+    kiuru kaiun heittää.
+    Kotikoivun pihkalehdet
+    pienen pesän peittää.
+
+RISTO. (Istuu rahille vetäen Helmin polvelleen). Istu hetkeksi, tyttö
+kulta!
+
+HELMI. En jouda.
+
+RISTO. No, aamuhan nyt vasta on ja lisäksi sunnuntai.
+
+HELMI. Silläpä. (Huiskauttaa pyyhevaatteellaan). Katsos, miten on
+pölyä. Kärpänen voisi kävellä tuota siltaa pitkin.
+
+RISTO. En minä mitään näe.
+
+HELMI. (Olkansa ylitse katsoen naurahtaen). Kuinka lävitseni näkisit?
+
+RISTO. (On yhä tarkastelevinaan). En näe kuin yhden hiutaleen.
+
+HELMI. Tuhansien joukosta?
+
+RISTO. (Lämpimästi). Miljoonien joukosta.
+
+HELMI. Päästä se ulos aurinkoon!
+
+RISTO. Se on niin kevyt ja vallaton. Karkaa ehkä kevättuuliin!
+
+HELMI. Päästä, niin ei karkaa! (Irroittaa Riston käsiä). Isä ja äiti
+ovat kohta täällä. Isä on kova ajamaan näin hyvällä kelillä.
+
+RISTO. Onko äitisi yhä siinä uskossa, että olet kaupungissa?
+
+HELMI. On. Olen kehunut Lundbergia hyväksi mieheksi. (Silittää Riston
+kättä). Ja hyvä mies hän onkin. Isä on pitänyt huolta, ettei asiattomia
+tietoja ole päässyt äidin korviin. Aino-sisko meidän täytyi ostaa
+puolellemme, sillä hän alkoi aavistella.
+
+RISTO. Aika veijareita!
+
+HELMI. Isälle tämä on ollut hunajaa. Aino kirjoitti, ettei isä koko
+vuoden aikana ole maistanut väkijuomia tippaakaan, ja työtkin ovat
+sujuneet paremmin kuin ennen.
+
+RISTO. Siinäpä se. Olet vain vastuksina kotonasi! Pysyttele täällä
+»Lundbcrgilla» vielä kymmenen vuotta!
+
+HELMI. Ei äitiä saa niin kauan narrata. Tunto soimaa jo tästäkin. Ja
+meillä kotona täytyy rakentaa ja sisustaa myös kanala kuntoon. Ja
+navetta! Ja tuvanpuoli! Nyt vasta huomaan, miten paljon kotona on
+tehtävää. Kiireellistä tehtävää!
+
+RISTO. Mutta meidän kanat tarvitsevat myös hoitajansa. Ja kukkopojat,
+kuka niitä ruokkisi, kun sulkasadon aika tulee?
+
+HELMI. (Sivelee Ristoa poskelle). Täti hoitaa kukkopojan, kun on niin
+hyvin alkuunkin kasvattanut. Minä tulen sitten parin, kolmen vuoden
+kuluttua taas uutta oppia saamaan.
+
+RISTO. Ei mitään vuosia! Viikon loman määrää laki vuoden palveluksesta,
+ja siinä on tässä tapauksessa minun mielestäni puolet liikaa.
+
+HELMI. Oho! Olenko niin huonosti palvellut. (Herkistyy kuuntelemaan).
+Tuo on isän länkikulkunen! (Kuuntelee uudelleen, kuuluu etäistä
+kulkusen helinää). Varmasti on! Tunnen sen vaikka satojen joukosta.
+(Juoksee akkunaan). Arvasinhan sen! Isän jalka roikkuu reen laidalla
+niinkuin tavallisesti. Ja äiti on kääräisty ainakin viiteen
+villaliinaan. Enpä näytäkään vielä itseäni. (Juoksee sisäovelle).
+
+RISTO. (Itsekseen). Pian ratkee. No, ennemmin tai myöhemmin. Aina mies
+omansa ottaa! (Katsoo kelloaan). Ennenkuin liinat on purettu ja
+piiput sytytetty, ehdin hiihtää postin. (Menee).
+
+
+Toinen kohtaus.
+
+    Moose ja Justiina.
+
+    (Tulevat ulko-ovesta. Moose puettuna entiseen tapaan, Justiina
+    saaleilla ja liinoilla varattuna).
+
+MOOSE. Päivää! (Huomaa tyhjän huoneen). Taas tyhjille seinille.
+
+JUSTIINA. (Keski-ikäinen, kumarainen, puhuu tiputtavalla
+yksitoikkoisella äänellä). Nättihän tämä on paikka, vaikken pienet
+huoneet. Oletkos ennenkin tässä syöttämässä jo poikennut? (Alkaa
+kuoria liinojaan).
+
+MOOSE. Joo! (Sytyttää tupakan). Ei täällä rintamailla parane juuri
+suurempiin paikkoihin poiketakaan.
+
+JUSTIINA. Miksei parane, jos kellä itsellään on eväät.
+
+MOOSE. Ovat ylpeitä kuin mitkä halavatut.
+
+JUSTIINA. Millä ne ylpeilisivät? Lieneekö noilla suuremmat talot kuin
+meilläkään päin?
+
+MOOSE. Mikä milläkin pöyhkäilee, yksi mahallaan, toinen rahallaan.
+
+JUSTIINA. No jo on, enpä tokiisa.
+
+MOOSE. Joo! Aika poikia ne ovat täälläpäin mökkiläisetkin. Tämäkin
+paikka sopisi metsineen ja muine höskineen polkkaamaan meidän
+kesantopellolla,  mutta isäntä on sellainen pontsari että pois tieltä.
+
+JUSTIINA. (Katselee ja tarkastelee). Varakkaalta näyttää. Ja siistinä
+nurkat.
+
+MOOSE. Nuolemisesta minä viis, mutta katsos tuonnekin! (Viittaa
+piipullaan kirjahyllyyn). Kirjoja kuin rovastin hyllyllä. Ne maksavat
+rahaa!
+
+JUSTIINA. Millähän konstilla saavat, kun tässä suuremmallakin eläjällä
+on työtä ja tuskaa?
+
+MOOSE. Sanoppas! Mutta ne osaavatkin käydä markasta kiinni. Lehmää
+lypsävät niin paljon kuin lystäävät, ja jokainen kana tipauttaa munan
+ja markan joka päivä.
+
+JUSTIINA. Älä hulluja puhu! Tiedetäänhän se, minkä verran kanoista
+tippuu.
+
+MOOSE. Tippuu niistä, kun osataan puristaa. (Käy Justiinaa kädestä
+vieden akkunaan). Tuommoisia kirkkoja ne täälläpäin kanoilleen
+rakentavat. Sieltä lähti muna poikineen. Mitäs meillä!
+
+JUSTIINA. Onkos meidän kanoilla tuommoiset palatsit, onko jo?
+
+MOOSE. Eipä ole, ja jos olisi, niin hukkaan menisi. Kuka meillä kanat
+hoitaisi? Nämä löytää pienissäkin paikoissa työtä lapsilleen, kun
+meillä sensijaan työnnetään talojen tyttäret kaupungin kauppurien
+juoksutettaviksi.
+
+JUSTIINA. Kukapa ei lapselleen toivoisi parempaa oloa... ja luuletko,
+ettei huushollin edessä saa juosta ja rämpästää, kyllä jo! Saa sotkea
+talven nietoksia ja syksyn rapakoita, saa jo!... (Itkee). Hyvänpähän
+sanoo olonsa nyt olevan... Kerranko on siitä kehunut ja kirjoittanut...
+
+MOOSE. (Taputtaen olalle). Älä poraa! Hyvä kai tytöllä olo on ollut.
+
+JUSTIINA. (Yhä nyyhkien). Lapsen parastahan minä... Tottapahan
+valittaisi, jos puuttuisi... Mutta kun aina kiittää oloaan ja
+isäntäväkeään... Tuodaan kotiin heti, jos valittaa, pianhan nähdään...
+
+MOOSE. Pian se nähdään. (Lohdutellen). Tuodaan pois koko tyttö. Ikävä
+tässä jo on tullutkin.
+
+
+Kolmas kohtaus.
+
+    Edelliset ja Helmi.
+
+KELMI. (Tulee sisäovesta). Isä ja äiti! No hyvää päivää!
+
+MOOSE. Kas, siinä se harakka jo lentää.
+
+HELMI. (Juoksee äitinsä syliin). Noin sinua puristan. Pitkästä aikaa,
+äiti kulta.
+
+MOOSE. Hatistappas minuakin noin.
+
+HELMI. Heti kun kerkiän. (Juoksee isänsä kaulaan). Kas näin! (Puistelee
+kovasti).
+
+MOOSE. Kas, kas, kas! Halaamistako olet täällä vuoden harrastanut,
+koska se noin täysoppineesti käy?
+
+HELMI.. Enkä, mutta kun on jäänyt niin paljon rästiin.
+
+JUSTIINA. (Ihmetellen). Täällä! Mitä tämä meinaa? (Helmille). Miten
+sinä täällä olet?
+
+HELMI. (Menee äitinsä luo). Ethän ole vihainen, jos oikein rehellisesti
+kaiken kerron. Vuoden ajan olen jo kantanut valesäkkiä, ja nyt se on
+niin täynnä, ettei suu tahdo millään kiinni pysyä. Vaikka paljon siinä
+on isän keräämää. Oikeutta myöten saisi hän puolen kantaa.
+
+MOOSE. (Piippunsa kanssa puuhaillen). Anna kaikki! Menee yksin
+häpein...
+
+JUSTIINA. Sanoppas ensin, miten tänne olet joutunut! Vielähän tästä
+kaupunkiin on monta virstaa, tiedänmä. Ethän vain ole...
+
+HELMI. En ole. En ole käynyt kaupungissa ollenkaan. Nyt sen kuulit!
+
+JUSTIINA. Herra siunatkoon!
+
+MOOSE. Ja varjelkoon! Onpas tässä nyt siunaamisen asia.
+
+JUSTIINA. Oletko sinä tässä koko vuoden ollut? Piikana tiedänmä. Näkee
+sen käsistäsikin, punaiset kuin kananräpylät. (Pahoillaan). Tuon äiti
+palkaksi saa, kun niiden puolesta puuhaa. Oleppa ja mene piiaksi
+vuosikaupalla, talontyttö. Ja sitten vielä kirjoittelee ja lipottelee,
+että on hyvät olot. Onko tällä enää mitään laitaa.
+
+MOOSE. (Tokevammin). Jaa laitaa? Parempi laita kumminkin kuin siinä
+sinun touhussasi. Mikä se kauppiaan apulainen on sitten muu kuin
+piika, ryökäle! Äläkä siitä tyttöä morkkaa! Minun tämä oli keksintö ja
+juoni. On kai minulla häneen myös jotain vanhemman valtaa ja osumia, vai
+mitä, häh?
+
+JUSTIINA. (Jo leppyneemmin). On sinulla! Juonta ja kujetta täynnä
+mokoma äijän kuvatus. Sinuun lie tuo tyttökin tullut!
+
+MOOSE. Sen sinä oikein sanoit. Isäänsä kuin Peltolan pukki.
+
+JUSTIINA. Huittarulla koko mies! Ei vanhoillaankaan osaa asettua eikä
+vakiintua.
+
+MOOSE. (Kivakasti). Huittarulla! Kukahan tässä on huittarulla, jos
+siitä kysymys tulee. Kukahan tässä on ajanut omaa lastaan kerjuukenkään
+ja kaiken maailman huittarullattavaksi, häh, sanoppas!....
+
+HELMI. (Rauhoittaen). Älkää enää, isä! Ei äiti ole vihainen. Näen sen
+jo hänen silmistään. (Ottaa Justiinaa poskista kiinni). Naura vähän!
+
+JUSTIINA. (Naurahtaa). Osaako tälle vihainen olla.
+
+HELMI. Kas noin! Nyt on taas kaikki hyvin. Minullahan on ollut niin
+sanomattoman hyvä olo. Enkö ole sen näköinenkin? Katsokaas! Ja käsiäni
+ei vaivaa yhtään mikään. (Näyttää). Eihän nahan toki kämmenessä
+tarvitse olla niin pehmeää kuin linnun kielenpäässä. Eihän sinunkaan
+ole!
+
+JUSTIINA. Silläpä olisin sinulle keveämpää työtä ja oloa toivonut.
+
+HELMI. Mitä vielä! Tytär jaksaa siinä missä äitikin. Ja mikäpä sen
+keveämpää olisi kuin se työ, jota mielihaluin tekee. Olen oppinut
+täällä paljon uusia asioita. Tietäkääs, olen saanut hoitaa lehmiä...
+
+JUSTIINA. (Keskeyttäen). Sitä olisit kotonakin saanut.
+
+MOOSE. Vastako harmaa havahti!
+
+HELMI. Niin. Hoidetaanhan lehmiä kotonakin, mutta täällä hoidetaan
+sillä tavalla, että saadaan paljon maitoa. Ja sitten olen  oppinut
+hoitamaan kanoja. Ai, ai, niitä pieniä herttaisia tipusia! Tahtoisin
+jokaiselle lähtiäissuukon antaa.
+
+MOOSE. Soo! Ehkä kukollekin?
+
+HELMI. (Nauraen). No vaikka sillekin. Kun tästä kotiin päästään, niin
+toinen komento alkaa. (Mooselle). Saat kalliisti lunastaa valesäkkisi,
+isä!
+
+MOOSE. No?
+
+HELMI. Ensi töiksesi on sinun rakennettava hyvä kanala!
+
+MOOSE. Oo, halavattu.
+
+HELMI. Ei mikään halavattu. Kananhoidon täytyy kannattaa meillä, koska
+se täällä ja muuallakin kannattaa. Ja entä meidän navetta! On ihan
+synti ja häpeä, että isossa talossa on sellainen navetta.
+
+JUSTIINA. (Mukaan käyden). Sitä minä aina olen sanonut!
+
+MOOSE. (Puolustellen). Nyt ne käy jo yhtenä päälle kuin Pöyhösen muorin
+porsaat.
+
+HELMI. Käy ne. Ei missään enää ole lantanavettoja eikä käytetä havuja
+kuivikkeena.
+
+MOOSE. Ei taida olla enää monessakaan paikassa, mistä näreen näppää.
+
+HELMI. Turvepehku on paljon parempaa kuiviketta. Mutta ensin täytyy
+tehdä navettaan permanto, ja akkunat on uusittava ja ainakin puolella
+isonnettava, ja ovetkin on uusittava. Eihän navetan ovi saa olla kuin
+mikä pellonveräjä, josta kaikki tuulet ja tuiskut sisälle työntyvät.
+
+MOOSE. Sinähän saarnaat kuin paras agronoomi.
+
+HELMI. Tämä on vasta alkua. Monta muuta paikkaa saat kohentaa ja
+korjata. En minä kaikkia tällä hetkellä muista, mutta kylläpähän
+aikanaan muistan.
+
+MOOSE. Kuulut muistavan! (Päätään kynsien). Jos siitä vielä jotain
+poiskin jäi, niin tuleepa naputusta kerrakseen.
+
+JUSTIINA. Entäs asuinrakennus? Täytyy sekin uusia ja kohentaa. Ei
+kehtaa enää kunnon vierasta taloon kutsua.
+
+MOOSE. Koira huutaen tulee, kunnon vieras kutsumatta. Tehän ahdistatte
+minut umpiperään het kerrassa.
+
+HELMI. (Nauraen). Navetan nurkkaan, sieltä aloitetaan. Kun saadaan
+karjasta tuloja, kelpaa tuvan puolella jatkaa.
+
+MOOSE. (Kävelee lattialla). Tiedä tuloistaan. (Nostaa housujaan). Mutta
+tehdään vain. Uusitaan navetat ja rakennetaan kanalat, vilperi soikoon.
+On Laitalan liepeillä puuta. On markkanen rahaakin, jos siksi tulee.
+
+JUSTIINA. Koetahan ruveta kovin hulluttelemaan!
+
+MOOSE. Koetanpa niinkin. Sittenpähän riittää tyttärellekin kotona työtä.
+
+JUSTIINA. Riittää, riittää! Älä tuosta enää vatkuta vanhasta asiasta.
+
+MOOSE. No en. Ei minun tapani ole jauhaa.
+
+HELMI. Ja kaikkihan kävi ihan parhain päin, paremmin kuin kukaan
+meistä osasi toivoakaan.
+
+MOOSE. Joo! Meinattiin saunapyttyä ja tulikin taikinasaavi.
+
+
+Neljäs kohtaus.
+
+    Edelliset ja Risto.
+
+RISTO. (Tulee ulko-ovesta, sukset kädessään). Päivää!
+
+MOOSE. Päivää! Päivää! Sinä vasta mies, kun ajat hevosesi tupaan asti.
+
+RISTO. (Naurahtaen). Hoitoa tarvitsevat näin kevätpuoleen, koska
+hanki jo vetistellä alkaa. (Panee suksensa nurkkaan käyden kädestä
+tervehtimään).
+
+MOOSE. Terveeks! Jumalan terveeks! Hyvinkö se mennä keikuttelee täällä?
+
+RISTO. Mikäpä on mennessä!
+
+MOOSE. Kana munii ja kukko laulaa. Mikäpä siinä. (Istuvat). Lähdettiin
+muorin kanssa hakemaan tuota eläväistä. On ollut vähän hiljaista ja
+outoa. Kaipaa kai sen kilkatusta kuin ruuna länkikelloaan.
+
+HELMI. Ja mitähän vielä!
+
+MOOSE. (Ristolle). Eikö se jo osaa heittää jyvää kanan eteen, vai mitä
+tykkäät?
+
+RISTO. Osaa ja paljon muuta!
+
+MOOSE. Tuumattiin tässä muorin ja tytön kanssa, että alettaisiin
+siellä meidänkin pihatossa vähän pöyhiä ja pykäillä. Ei näytä olevan
+hullumpaa tämä sinun karja- ja kanameininkisi.
+
+RISTO. Se on oikeaa puhetta. (Itsekseen). Nyt on mentävä rohkeasti
+asiaan. (Mooselle ja Justiinalle). Tyttärestänne tulee innostunut ja
+taitava talousihminen. Äidille on hänestä ollut suuri apu ja ilo,
+minulle ehkä vieläkin suurempi.
+
+JUSTIINA. (Moosea pukaten). Kuules, mitä puhuu!
+
+RISTO. Olen tullut huomaamaan, että tyttärenne on Helmi helmien
+joukossa.
+
+MOOSE. (Justiinalle). Kuulitko? Se on tullut isäänsä.
+
+RISTO. Meistä tuntu, Helmistä ja minusta... tuota minusta ja äidistäkin
+niinkuin... (rohkaistuen) niinkuin emme voisi hänestä ollenkaan luopua.
+Siksi kysyn, ettekö antaisikin hänen jäädä ainiaaksi meille ja —
+minulle? (Vaitiolo).
+
+JUSTIINA. (Mooselle). Hän näyttää hyvältä ja puhuukin niin kauniisti.
+Mitäs sanot? Ei suinkaan Helmillä itselläänkään mitään vastaan liene?
+
+MOOSE. Eipä suinko.
+
+JUSTIINA. Minun puolestani saa jäädä, jos haluttaa.
+
+MOOSE. (Tiukanlaisesti). Mutta minun ei!
+
+HELMI. Isä!
+
+JUSTIINA. (Hämmästyen). Mitä sinä meinaat?
+
+RISTO. Tosimielessä kysyin.
+
+MOOSE. Ja minä vastasin. Juuri päästiin puhumasta, miten tehdään
+kanalat, uusitaan navetat. Nytkö lyötäisiin lälläksi koko meiningit? Ei
+meillä niin tehdä! Tyttö lähtee kotiin, selvä on. (Ristolle). Jos sinä
+lähdet mukaan, on se vallan toinen juttu eikä ollenkaan hullumpi juttu.
+(Mieliala vapautuu).
+
+HELMI. Hyi, kuinka säikäytti. (Juoksee Moosen kaulaan). Aina sillä
+pitää olla mielessä joku jutku. (Puistaa).
+
+MOOSE. Älähän nyt, kun ihan napit heltiää. Ravistele tuota! (Viittaa
+Ristoon). Ei taida enää pahoinkaan häppästeliä.
+
+HELMI. Ravistelen teitä kaikkia. (Anna tulee ulkoa).
+
+
+Viides kohtaus.
+
+    Edelliset ja Anna.
+
+HELMI. Ja tätä kaikkein enimmän. (Syleilee Annaa). Vähän on tyttöjä,
+joilla on kaksi äitiä ja molemmat parhaimpia.
+
+ANNA. (Ymmällään). Sinulla on aina arvoitus valmiina.
+
+RISTO. Koeta, arvaatko oikein!
+
+ANNA. (Katsoen molempia). Luulenpa arvaavani. Onneksi olkoon,
+lapsukaiseni! (Menee tervehtimään Justiinaa ja Moosea). Käykää
+peremmälle, hyvät vieraat ja sukulaiset. Mieluinen toivoakseni on
+meille kaikille tämä asia. (Ryhtyy laittamaan tulta hellaan). Rakas ja
+hyvä on tyttärenne minulle ensi hetkestä ollut.
+
+MOOSE. Ja hyvällä hyvä saadaan, sokealla silmäpuoli. Mutta nyt sinä
+omasta hyvästäsi jäit. Poika lähtee meidän kanssa tänään väljemmille
+laitumille.
+
+RISTO. (Naurahtaen). Onko niin kiire?
+
+MOOSE. On! Ei päivääkään ritkutella, jos tuosta sätkäleestä eukkoa
+itsellesi meinaat. (Selittävästi). Kas se on sillä tavalla, että
+silloin kun tuli tuikataan, sen täytyy palaa; minä en savusta tykkää.
+Niitä meidän kanaloita ja muita pihattomeiningeitä aletaan heti pykätä.
+Sinä saat ruveta mestariksi, minä olen liian vanha niissä niskaa
+raapimaan.
+
+RISTO. Ellen minä osaa?
+
+MOOSE. Osaat! Sielläkin päin on alkanut liikuskella maitoherroja,
+munakonsulentteja ja muita yhteisen hyvän apostoleja. Käsitänhän minä,
+että niissä sitä täytyy meidänkin talon ryhtyä mukana pyristelemään.
+Jos minä vanha kanttura lähden, ei se pane paljon kuinkaan. Se on
+niinkuin kääntäisi vanhat turkkinahat ja uskoisi ostaneensa uudet.
+Mutta sinä! Us kiinni! Puske sinä, minä panen vastaan. Suorempi vain
+jälki jää.
+
+RISTO. (Nauraen). Yhdessä panemme kaljan käymään.
+
+MOOSE. Joo! Uutta viinaa vanhaan leiliin! Niin sanassakin neuvoo.
+
+ANNA. Aiotteko minut yksin jättää?
+
+MOOSE. Mikä sulla täällä hätänä, valmiiksi asutussa talossa. Lehmäsi
+lypsät ja munasi templaat.
+
+ANNA. En ehdi. On ollut tarpeeksi meille kolmelle.
+
+MOOSE. Ota apua! Ota vaikka uusi pulska isäntä, ellet palkalla
+palvelevaisia saa. Parina nämä varsat jo kulkevat, sen näkee
+silmänluonnista. Meillä on vähän isommat touhaamistanhuat.
+
+ANNA (Alkaa puuhata hellan luona naurahdellen). Mikäpä tässä minun
+sitten enää auttanee. Heikomman täytyy aina alistua. (Ristolle).
+Vie vieraita peremmälle! (Helmille). Ja sinä, morsian, juokse
+maitohuoneesta kermaa! Kiehautamme ja juomme kihlakahvit.
+
+VÄLIVERHO.
+
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75621 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..fe26f3c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #75621 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75621)