diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | 75305-0.txt | 566 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 |
4 files changed, 583 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/75305-0.txt b/75305-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3c03d22 --- /dev/null +++ b/75305-0.txt @@ -0,0 +1,566 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75305 *** + +language: Finnish + + + + +KOKOUKSESTA PALATTUA + +Yksinäytöksinen kuvaus + + +Kirj. + +VÄINÖ KATAJA + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto, +1909. + + + + +Henkilöt: + +Valmari | +Ukkola, | talonisäntiä. +Eeva-Priita, Valmarin emäntä. +Hanna, Valmarin tytär. +Perälän Ville, pienen talon poika, käynyt kansanopistoa. +Herralan Kustaa, ison talon isäntä, vanha nuorimies. + +Tapaus Perä-Pohjolassa. + + + +Näyttämö: Kamari Valmarin talossa. Vanhanaikainen huonekalusto. +Molemmilla sivuilla ovi. Perällä akkuna, jossa on kukkia ruukuissaan +ja jonka luona pöytä, jossa kirjoja y.m. Vasemmalla oven ja ikkunan +välissä sohva. + +_Hanna_ (Istuen yksin pöydän vieressä selaillen kirjaa.) Niin. Nyt ovat +taas tämän päivän työt meijerissä tehty. Nyt olisi jälleen aikaa Vähän +lukeakin. Mutta miksi eivät ajatukseni oikein pysy koossa ja miksi +olen niin kummasti levoton? Tänäänhän on tuo merkillinen kokous, jossa +kunnalta tahdotaan apua kansanopistolle. Nyt kai parhaillaan siellä +väittelevät, sillä varmastikin ukot taas vastustavat kansanopistoa. +Lieneekö muita kun Ukkolan isäntä, joka kansanopistoaatetta kannattaa +ja sen puolesta parhaansa koettaa. Miten käynee Villen toiveiden? +Hän on ollut niin varma voitostaan, on luottanut, että yhä useamman +ja useamman silmät aukenevat näkemään mikä hyöty on sivistyksestä ja +opista, ja että kansanopisto kyllä saapi kannattajia kunhan ukot saavat +käsityksen siitä mitä kansanopisto oikeastaan +on ja mitä hedelmiä se on muualla tuottanut Ville parka! Sinä et +aavista kuinka taipumattomia ja itsepäisiä meidän ukkomme ovat ja +kuinka he halveksivat kaikkea oppia. Mutta koeta parhaasi jalo poika! +Kuinka mielelläni rientäisin avuksesi, kuinka mielelläni uhraisin +kaikki, että saisit voiton, että saisit pitäjäläisemme suostumaan +avun antoon kansanopistolle! Sinun ansiotasi olisi se kaikki. Mutta +pahoin epäilen, — ja taas toivon, olen kuin lastu laineilla. Oi, kun +saisi varmuuden. Olihan kyllä puheesi jonka kokouksessa aiot pitää +erinomainen, kun sitä vaan kuunneltaisiin ja ymmärrettäisiin. Oi, +kun onnistuisit! Isäni on tähän asti ollut kiivaimpia kansanopiston +vastustajia. Tänä aamuna kuitenkin oli hän vähä lempeämmällä tuulella. +Mutta en usko hänenkään myöntyvän. Niin kunnon ukko kuin hän onkin, on +hänellä kuitenkin omat vanhat mielipiteensä, joista ei leikillä näytä +luopuvan. + +_Eeva-Priita_: (Tulee vasemmalta.) Kuulin, että Herralan Kustaakin +oli mennyt kokoukseen. Varmaan hän nyt tulee meille siinä tärkeässä +asiassa. Sinä ymmärrät Hanna. Semmoinen mies ja niin vankan talon +isäntä. Sinä, joka olet nuorin tyttäristäni saat kaikkein rikkaimman +miehen. Vaikka hyvin toimeentulevia miehiä ovat muutkin vävymme, +vaan Kustaa sentään on varakkain (Istuu sohvalle lähelle +Hannaa.) Kustaa on asiasta minulle puhunut ja mainitsin minäkin sen +verran ettei meiltä nuorinta tytärtäkään panna tyhjänä miehelään. +(Kuiskaamalla.) Et tiedäkään että sinua varten ovat uudet kangaspuut +käymässä. Sopiihan sinun Kustaalle, noin kautta rantain, mainita +villoistasi, jyvistä ja muista. + +_Hanna_: Mutta voi äiti kulta, kuinka teidän ajatuksenne ja mielenne +pyörivät tuossa tavarassa ja rahassa. Ettekö ymmärrä, ettei elämän onni +niistä riipu! Ja kuka tietää tahtooko Herralan Kustaa minua? + +_Eeva-Priita_: Miks'en minä tiedä, koska Kustaa on asiasta minulle +puhunut ja kuului kylälläkin kehuneen, ettei hän muista huolikaan +kuin sinusta. Mitä sanoit? Riipu elämän onni! Mistä sitten? Taitaisit +pian kyllästyä semmoiseen onnellisuuteen, kun joutuisit taloon, jossa +ei ole kun jokunen lehmäkisura navetassa ja aitta tyhjä, että hiiret +tappelevat. Hyvinpähän tulevat toimeen sisaresikin, mutta minä ja isäsi +heidät miehelään toimitimmekin. + +_Hanna_: Ei liene isä sekaantunut niihin asioihin, niin olen kuullut. +Ja onnetonta ja ilotonta kuuluu sisar Maijunkin elämä olevan, vaikka +isossa Heikkilässä on emäntänä... + +_Eeva-Priita_: Kyllä Maijukin elämäänsä tottuu. Vaan ajattele sinä +sitä seikkaa, että Herrala on muhkein ja rikkain talo mitä täälläpäin +on ja Kustaa itse siisti mies. + +_Hanna_: Mutta jos minä en huoli Kustaasta kaikkine hyvyyksineen. + +_Eeva-Priita_: Enkös arvannut! Sinä olet uppiniskainen aina ja isä +hupsu kun pani sinut siihen kansakouluun, niin siellä sinä juonikkaaksi +oikein opitkin. + +_Hanna_: Olenhan tehnyt työni ja toimeni ja ollut kuuliainen myös! + +_Eeva-Priita_: Olet niinkin. Vaan miks’et sitten nyt ole kuuliainen kun +Vanhempasi omaa parastasi tahtovat? + +_Hanna_: Sentähden että käsitän sen olevan ainoastaan minun asiani. +Minä otan miehekseni sen, jota rakastan. + +_Eeva-Priita_: Kuka sitten on pulskempi mies kuin Kustaa? Eikö häntä +voisi rakastaa! Semmoinen susiturkkikin kuin suurimmilla herroilla! + +_Hanna_: (Nauraen.) Ja niin kankeat viikset kuin rautalangoista. + +_Eeva-Priita_: Vai niin! Sinä pilkkaat! Minä ymmärrän yskän. Sinulla on +tuttavuutta Perälän Villen, tuon tyhjäntoimittajan kanssa. Köyhä rotta! +(Hyvillään.) Mutta luultavasti hänet nyt ajetaan pois kokouksesta, kun +sinnekin tunkeutuu niitä puheitaan pitämään ja yrittää vanhemmatkin +saada seuraansa samoinkuin koko kylän nuoret siihen nuorisoseuraan on +saanut yhtymään. Mutta eivät suuret sanat suuta halkase. Ja jos vielä +meille tulee, niin... + +_Hanna_: Mitä pahaa on Ville teille taikka muille kyläläisille tehnyt? + +_Eeva-Priita_: Pahaa! Eikö ole siinä jo kylliksi, että hän hommasi sen +seuran, jossa sinäkin yhtä mittaa lennät ja viekasteli piiatkin siihen, +etteivät jouda töitään tekemään, mutta ovat kuin hupsut. Ja siellä +kaikenlaista jumalattomuutta harjoitetaan. + +_Hanna_: Olenhan jo tuhat kertaa sekä teille että isälle selittänyt +nuorisoseuran tarkoituksesta. Ja Perälän Ville on jaloin poika, jonka +tunnen ja hänen lämpimät aatteensa kyllä kerran vielä voittavat. + +_Eeva-Priita_: Mutta kuka kiittää häntä siitä, että hän puhuu +ja selittää ja tyhjää toimittaa ja joutuu lopulta luultavasti +Vaivaishoidon niskoille hänkin, samoin kuin enonsa Tölppö-Sakari... + +_Hanna_: (Kiivaasti.) Sakarin tila oli toinen, hän oli köyhä. (Itsekseen +itkien.) Voi, että pitää olla äiti, jota täytyy halveksia niin +syvästi, niin syvästi... + +_Eeva-Priita_: Niinpä niin. Itkun sinä panet sitten perään. (Ottaa +Hannan äsken pitämän kirjan.) Ja näitä sinä luet pienessäkin välissä +ja näistä sinä joutavia opit. Ei tämmöisten lukeminen ketään hyödytä. +Työ ja toimi, se tässä maailmassa ihmisiä elättää. Eläkä pusertele +kyyneleitä enään. Sanon sen sinulle vielä kerran, että kun Kustaa +tulee, niin... + +_Hanna_: (Ottaen nenäliinan silmiltään; kiivaasti.) Niin minä häpäsen +hänet samoinkuin hänkin on häpäissyt Perälän Villen. Semmoinen tyhmä +tomppeli! + +_Eeva-Priita_: Noh, noh. Sinulla näenmä on isäsi kiivas luonto. Mutta +katsotaanpas, katsotaanpas. (Menee vasemmalle.) + +_Hanna_: Voi äiti raukka kuinka raaka ja tietämätön olet. (Ulkoa kuuluu +kulkusten ja aisatiu'un ääniä ja pidätys: ptruu ptruu.) + +_Hanna_: (Rientäen akkunaan.) Se ei ollut meidän aisakellon ääni, mutta +kenen sitten? (Katsellen ulos.) Hm. Tuossa hän nyt jo on! Herralan +Kustaa... + +_Eeva-Priita_: (Tulee läähättäen vasemman puoliselle ovelle.) Kustaa +tuli. Muista sanani! Komea on hevonen ja pisla-valjaat! (Katoaa.) + +_Hanna_: No, tuleppas mokoma, niin saatkin heti vastauksen. Oikein +sydämeni lyöpi, sillä vihaan tuota miestä. Miten kohteli hän +Villeä kokouksessa, kun Ville puolusti kunnan parasta! Ja miten +hän hävyttömästi vastustaa kaikkea edistystä! Hänellä ei ole muita +ajatuksia kuin rahansa ja tavaransa. Niin köyhä raukka! (Vasemman +puolista ovea raotetaan ja Eeva-Priita kuuluu puhuvan vieraalle. Hanna +istuu entiselle paikalleen ja on lukevinaan kirjaa, selkä oveen päin.) + +_Herralan Kustaa_: (Tulee sisälle, iso susiturkki yllään, punasella +vyöllä köytetty ja lakki kallellaan päässä.) Päivää. Aijoin riisua +turkkini pirttiin, vaan emäntä sanoi tännekin mahtuvan. Ja lämminpä +täällä tuntuu, taitaapa tarjeta turkittakin. (Päästelee vyötään, mutta +jättää lakin päähänsä. Hanna kääntyy häneen päin.) + +_Hanna_: Kyllä luulen tällä kerralla tarkenevan. + +_Herralan Kustaa_: Siellä oli meijakkaa kokouksessa, voi helkkari. Ja +ihmisiä, että liha lihassa kiinni. Hauskinta oli nähdä miten nolosti +Perälän pojalle kävi, ha, ha, ha. Rupesikin koko kunnan miehistöä +Vastaan rähisemään. + +_Hanna_: Tietysti kansanopistolle myönnettiin apua, niinkuin odottaakin +sopii näin varakkaasta kunnasta! + +_Herralan Kustaa_: Ei penniäkään myönnetty. Perälän pojan puheet eivät +auttaneet mitään. Ja suutuksissaan pötki hän tiehensä. + +_Hanna_: Suuri häpeä koko kunnalle. Häpeä teille kaikille. Voi +raukkoja! Voi kuitenkin raukkoja ja tyhmiä! Ettekö häpeä omasta +puolestanne. + +_Herralan Kustaa_: Minulla olikin tänne muuta asiaa. Minä en tullut +tänne nuhdesaarnaa kuulemaan. + +_Hanna_: Sepä hauskaa. Te varmaan nyt lahjotatte nuorisoseuramme +kirjastolle tuntuvan summan, siten näyttääksenne, että eroatte noista +muista sivistymättömistä kuntalaisista. + +_Herralan Kustaa_: Minä en Välitä teidän kirjastostanne. Muuta asiaa +minulla on. (Hän on riisunut turkin, mutta lakki on hänellä kallellaan +päässään. Menee istumaan lähelle Hannaa.) Mikä tämä kirja on? + +_Hanna_: Seitsemän veljestä. Ettekö ole lukenut tätä? Tämä on erittäin +hauska kirja. + +_Herralan Kustaa_: Vai seitsemän veljestä! Olipa, lempo soi, miehiä +siinä talossa. Saivatkohan ison perinnön kukin? Kävi kuin Kujalassa +ennen että yksi sai kaukalon, toinen haulin, kolmas koukun ja neljäs +leipäpeikon ha, ha, ha, voi helkkari sentään. Vaan meillä ei ole muita +kuin minä ja tule sinä, Hanna toiseksi, tule aika talon emännäksi. +(Koettaa tavottaa Hannaa kädestä.) + +_Hanna_: (Väistäen kädellään ja siirtyen loitommaksi.) Uh! Älkää +tulko niin lähelle. Minä en välitä teistä enkä teidän talostanne. +Kaikennäköistä! + +_Herralan Kustaa_ (Nousee kävelemään.) Vai niin. Vai et välitä. +Sanoppas missä muualla on semmoinen emännän paikka kuin meillä? Missä +on parempi talo ja lukuisampi karja? Ja omat puumerkit ovat kaikki +kotona, mutta kyläläisten velkakirjoja on iso laukullinen. Meidän +kaapista se löytyy Perälänkin puumerkki. Meillä eletään kuin pappilassa. + +_Hanna_: Minä en haluakaan pappilaan emännäksi. + +_Herralan Kustaa_ (Katsellen kellojaan, lyö polvelleen ja käy Hannan +eteen.) Meillä ei ole pienten rahain tarvetta. Täällä on että kihlat +saadaan. + +_Hanna_: Parasta, että säästätte tavaranne näyttelemisen +kiitollisimmille näkijöille. + +_Herralan Kustaa_: Minä olen mies, joka en ole tottunut palvelemaan, +oli herra eli talonpoika. Sano, tuletko, niin ajetaan kylän läpi +korealla orhilla, että utukka nousee! + +_Hanna_: En, en, en. Jos teillä on hitunenkaan häpyä, niin poistutte, +paikalla. + +_Herralan Kustaa_: Ja minä en palvele enkä rukoile. Vaimoja saa +tämmöinen mies, vaikka joka sormelle. (Kokoaa turkkinsa ja vyönsä, +menee oikealle.) + +_Hanna_ Lujassapa ne ovat tähän asti olleet. + +_Herralan Kustaa_ (Kääntyy ovella.) Ei tulla teiltä apua tahtomaan. +(Paiskaa oven lujasti kiinni.) + +_Hanna_ (Yksin.) Merkillistä, että hän toki noin pian läksi. Pelkäsin +hänestä olevan pitemmältäkin vastusta. Kuinka kömpelösti ja raa’asti +hän esiintyi. Mutta luulenpa hänestä nyt päässeeni rauhaan ijäksi +päiviksi... Kokouksesta sanoi palaavansa. Villen puhekko ei olisi +mitään vaikuttanut! Ei pennin apua kansanopistolle! Mikä ääretön +tietämättömyys! Enemmän valoa! Ville parka. Sinun ihanimmat toiveesi +pettivät. Mutta tiedän että vielä olet pyrkivä, vielä koettava ja +lopussa saat vielä voiton. Itsehän sanoit, että tuimassa taistelussa +voimasi yhä karaistuvat ja että et ole lannistuva, vaikka mitä +esteitä tiellesi tulisi. (Ulkoa kuuluu aisakeilon ääni. Hanna rientää +akkunaan.) Se oli meidän aisakello! Isä palaa kokouksesta, mutta ken +on hänellä kumppanina? Ukkolan isäntä. Ainoa mies koko pitäjässä, +joka on nuorison harrastusten puolustaja ja kansanopiston ystävä. +Olisiko ehkä isänkin mieli muuttunut? Mutta minäpä käsken heidät tänne. +Ukkolan isäntä on niin herttainen mies. (Menee oikealle ja sanoo +ovea raottaen.) Isä, tulkaa vieraanne kanssa tänne. Siellä on pirtti +puolellaan roskaa, kun rekijä korjataan. + +_Valmari_ (Ääni eteisestä.) Kyllä, kyllä, jahka saamme turkkimme pois. +(Tulevat sisälle. Valmari edellä, Ukkola perässä.) Käy istumaan Ukkola. +Hanna, noudappa minun kaapistani sikaarilaatikko. + +_Ukkola_: Päivää hyvää! (Kättelee Hannaa.) Ja terveisiä meidänkin +nuorilta. + +_Hanna_: Paljon kiitoksia. Hyvinkö siellä Katri ja Matti voivat? + +_Ukkola_: Aika hyvin. Matti siellä iltasin runoa sepittää ensi +nuorisoseurailtamaan. + +_Hanna_: Sitä kunnon Mattia! Kuka uskoisi! (Menee vasempaan.) + +_Ukkola_: Jahah. Oli siellä kuuma kokouksessa ja mellakka semmoinen, +etten muista. Kovempi esimies pitäisi olla. Niinhän sieltä kuului +ääniä kuin suden pesästä. (Käyvät sohvaan istumaan.) + +_Valmari_: Eihän siitä kyllä mitään selvää tule kun jokainen +huutaa ja selittää yhtaikaa. Pitäisi pyytää puheenvuoroa niinkuin +maanviljelysnäyttelyssäkin. Eipähän joutunut Toolasen Ollikaan siellä +yksin mellastamaan. + +_Ukkola_: Niin pitäisikin. Vaan kun on tuommoinen lellukka esimiehenä, +niin ei siitä järjestystä tule. Mutta eikö sinustakin tuo Perälän Ville +puhunut hyvin? Niin nuoreksi mieheksi on hän minusta verraton. Ja +kaiken sen on hän oppinut kansanopistossa... + +_Valmari_: Ihmettelen minä häntä. Rohkea on ja sanat selvät ja ajatus +luistava. + +_Ukkola_: Ja hävitöntä oli, että häntä, hyvän asian valaisijaa, niin +kohdeltiin. (Hanna tuopi sikaarilaatikon ja tarjoo Ukkolalle.) + +_Valmari_: No, annas minullekin, Hanna! Joo, joo. Niin se on. Kas tässä +tulitikkua. + +_Hanna_: Huonosti taisi kokouksessa käydä. Ei suostuttu avunantoon +kansanopistolle. + +_Ukkola_: Kaikki muut olivat vastaan. Isäsi ja minä myönsimme. + +_Hanna_: Isäkinkö myöntyi? Kuinka hauskaa! + +_Valmari_: Ukkolan ansiota on, että nyt olen myöntynyt. Olen muuttanut +mielipiteitäni kansanopistoasiassa. Itse aatetta en sentään koskaan +olekaan vastustanut. + +_Ukkola_: Mutta pelkäät kansanopiston herroja kasvattavan. + +_Valmari_: Niin luulen. Sillä sinnekäsin ollaan menossa. Vai missä +on syy, että vuosi vuodelta käy palvelijoiden saanti huonommaksi ja +että ne, jotka vähä enemmän oppia saavat, ne pyrkivät helpompiin +ammatteihin. Suoraa raskasta työtä ei enään kukaan mielellään tekisi. + +_Ukkola_: Ollee niin. Vaan kuka takaa että se on nousevan sivistyksen +syy? Uskoni on, että kun kaikki saavat oppia ja kaikki kehittyvät, että +se juuri avaakin kaikkien meidän silmät näkemään, että tässä maassa +on työtä tehtävä, toimittava ja hikoiltava jos mieli elää ja edistyä. +Pimeydessä ja tietämättömyydessä on enempi laiskuutta ja toimettomuutta +kuin valon ja tiedon keskellä. + +_Hanna_: Kuinka te osaatte lausua sisimmät ajatukseni, Ukkolan isäntä! + +_Valmari_: No, onpa niinkin kuin Ukkola sanoo. Mutta muistathan mitä +Toolasen Olli sanoi Perälän Villelle? Hävyttömästi se oli sanottu, +mutta totta oli toinen puoli. + +_Ukkola_: Muistanhan toki. Piti olla lujaa miestä siinä Villessä, että +kesti. + +_Hanna_: Mitä hän sanoi, Toolasen Olli, Villelle? + +_Valmari_: Olli sanoi: Ennen olit sinäkin hyvä työmies, vaan palattuasi +sieltä kansanopistosta, et enää yritäkään suoraan työhön, vaan +kirjoittelet juoruja sanomalehtiin, kävelet palttoossa kylän raittia +kaha käteen ja niitä »aatteitasi» kaikille selität. + +_Hanna_: Mitä Ville vastasi? + +_Valmari_: Kiivastui vähän ja lausui kokoukselle kylläkin tarpeellisen +muistutuksen ja sen perästä hän menikin eteiseen. + +_Ukkola_: Olisivat tarkoin kuunnelleet sitä puhetta, jonka Ville +piti ennen kokouksen alkamista, niin luulen, että moni olisi päässyt +parempaan käsitykseen kansanopistosta. Ihmettelen minä sen pojan +sukkeluutta ja rohkeaa mieltä. + +_Valmari_: Niin minäkin. Ja paha minusta on, ettei hän saanut +kannattajia. Vaan jos lienee luja mies, niin koettaa vielä. Näyttäköön +nyt itse, omalla esimerkillään, ettei kansanopisto kasvata herroja. +Näyttäköön että hän pystyy työhön, raskaaseen ja vaikeaan, ettei vältä +yhtä, vaan tekee kaikkia mitä maanmiehen tulee. Ehkäpä muuttavat +ajatuksensa kuntamme ukot. Ehkä uhraavat hyvinkin paljon, kun hyvän +esimerkin näkevät. + +_Ukkola_: Oikein puhuttu. Ja jos Villen oikein tunnen, ei hän jätä +asiaansa sikseen. + +_Valmari_: Niin uskon minäkin. Mutta, Hanna, toimita nyt toki kahvia +vieraallemme. Eihän tässä kuivin suin. + +_Hanna_: Kahvia tulee tuossa paikassa. + +_Valmari_: Pihalla puhuttelin Villeä ja käskin poiketa meille asiasta +puhuaksemme. + +_Hanna_: Kuinka hyvä te tänään olette, isä. + +_Eeva-Priita_: (Ääni kuuluu eteisestä oikealla.) Minä polonen läksin +naapuriin ja nyt hän laski menemään Kustaan, pitäjän rikkaimman +kosijan. (Ovella.) Sinä letukka! Mitä sanoit sinä Herralan Kustaalle, +koska hän vihapäissään pois on lähtenyt. + +_Hanna_: Vastasin kysymykseensä. En muuta. + +_Eeva-Priita_: Mutta... jaa, noh, koska täällä on Ukkola, mutta +toisella kerralla. Enkö minä olekaan emäntä! Kyllä toisella kerralla +olen lähempänä, kun Kustaa tulee, sinä suulas tyttö! (Sulkee oven +vihaisesti.) + +_Valmari_ (Naurahtaen.) Eeva-Priitan hommia taas. + +_Ukkola_: Herralan Kustaa ajoikin vastaamme että tie lauloi. Vai täältä +hän palasi. Hm. (Hannalle.) Minä ymmärrän hänen kulkunsa he, he. + +_Valmari_: Se on Eeva-Priitan hommia. Minä en haluaisi sekaantua +semmoisiin asioihin. + +_Ukkola_: Niin olkoon se kunkin omana asiana. + +_Valmari_: Meneppä Hanna sitä kahvia toimittamaan. + +_Hanna_: Kyllä, isä. (Menee vasempaan.) + +_Valmari_: Niinkuin asian ymmärrät on Kustaa käynyt kosimassa. +Eeva-Priita siitä näyttää olevan hyvillään. Ja kelpaisipa tuo +minullekin vävyksi, Kustaa. Mutta tehköön Hanna kuinka tahtoo. Aina +on omallatunnollani se, kun pakotin tyttäreni Maijun Heikkilään ja +nyt kuuluu niin tyytymätön oloonsa olevan. + +_Ukkola_: Parastansa sitä vanhin kuitenkin lapsilleen soisi. + +_Valmari_: Niin tekisi. Vaan perhanaa se on kun joutuu semmoisen kanssa +naimisiin, jota ei rakasta. Niinkuin minäkin. Ja silti minä en Hannalle +miestä pakota. Ottakoon itse vaikka mustilaisen. + +_Ukkola_: Oikein puhuttu. Niin olen päättänyt minäkin. Vaan mitä +sanoisit jos Perälän Villen saisit vävyksesi? + +_Valmari_: Mitäpä sanoisin. Mutta luulenpa myrskyn nousevan jos +Eeva-Priita saapi asiasta vihiä. Niinkuin sanoin: ottakoon vaikka +mustilaisen. Ja onhan Ville kelpo mies. Köyhä kyllä, Vaan huonommatkin +vaimonsa elättävät. + +_Ukkola_: Niin minustakin. Ja Villen puolesta olen puhemiehenä... + +_Valmari_: Mene nyt pellolle... Sopikoot nuoret keskenään. Mitä me +vanhat niistä. Sinä näytkin olevan kelpo puhemies. Niin kaukaa +kehuskelet poikaa ha, ha, ha. Aika veijari näyt olevan, oikein tottunut +puhemies. + +_Ukkola_: Ensi kertaa olen puhemiehenä. (Silmäilee pihalle.) Tuossahan +tuo on Ville suksillaan tulossa. Ei tämä kosija tule niin komeasti kuin +äskeinen. (Hanna tuopi kahvia tarjottimella, kolmella kupilla.) + +_Valmari_: Kenelle tämä kolmas kuppi on? + +_Hanna_: Aijoin juoda sen itse. + +_Valmari_: Tuonne tuli vieras pihalle. Käske hänetkin tänne. + +_Hanna_: (Jättäen tarjottimen pöydälle, rientäen akkunan luo.) Ville! +(Menee oikealta ulos.) + +_Ukkola_: Tulipas tytölle kiire. Mieluinen oli vieras. + +_Valmari_: Siltä näytti. Onpa soma kuulla millä mielellä sieltä mies +kokouksesta palaa. Eiköhän ole into jäähtynyt. + +_Ukkola_: Ei se poika helpota, usko minua. (Hanna Villen kanssa, +tulevat oikealta. Ville takkisillaan ja leveä vyö vyöllään.) + +_Hanna_: Käy Ville tänne istumaan. Täällä on sinulle kupillinen kahvia +valmiina. Satuit juuri tulemaan kuin kutsuttu. Isä ja Ukkola jo +kertoivat miten huonosti kansanopistoasialle kokouksessa kävi. + +_Ville_: (Pyyhkien hikeä otsaltaan, käy pöydän luo istumaan.) Terveisiä +jälestäpäin. Lämminpä tuli hiihtäessä. (Juo kahvia, jota Hanna hänelle +tarjoaa.) + +_Ukkola_: Ja taisit lämmitä jo kokouksessa he, he. + +_Ville_: Suutuinhan lopulta kuitenkin, vaikka päätin kylmänä olla. Ja +kovasti kadun, että vihastuin. Pilasin siten asiani. Vaan suututtaahan +kivenkin sellainen mies kuin Toolasen Olli. Niin tylyä ja raakaa miestä +ei mahtane montaa olla. + +_Ukkola_: Onhan se Olli tunnettu rähisijä jok’ikisessä kokouksessa. +Tyhjän lavertelija — ja eikö lie Vähä nokolla lämmennyt. + +_Ville_: Mutta nyt hiihtäessäni tänne, olen tarkoin asiaa ajatellut +ja luulenpa tämänpäiväisen kokouksessa oloni olleen hyväksi opiksi. +Sillä — nyt kysyn teiltä suoraan Valmari ja Ukkola — oletteko tekin +minua halveksinut siitä, etten nykyisin ole raskaampaa työtä tehnyt? +Oletteko tarkastanut käytöstäni ylipäänsä ja siitä päättäneet +kansanopistoasiassa? (Valmari ja Ukkola katsovat lattialle, ovat ääneti +ja Hanna selailee kirjaa.) + +_Ville_: (Vähän aikaa vastausta odottaen.) Tiedän nyt että on +niitä, jotka ovat minusta ottaneet kaavan ja kun, tyhmästi kyllä, +en ole joutanut muilta toimiltani työhön, ovat he lukeneet sen +synniksi ja päättäneet kansanopistossa opittavan herroiksi ja työstä +vieraannuttavan. Ja ehkä juuri siksi kansanopisto on saanutkin niin +vähän kannattajia... + +_Ukkola_: Totta se on että sinusta on esimerkkiä otettu, mutta voit +olla varma, että parhaani minä olen koettanut. + +_Ville_: (Nousten kävelemään.) Mutta nyt olen tehnyt vankan päätöksen, +sillä en vieläkään anna asiani noin mennä. Minä tahdon nyt omalla +esimerkilläni näyttää, että pystyn vieläkin samoin työhön kuin +ennenkin, etten vältä roskasempaa enkä raskaampaa työtä ja ettei +minussa herruus vaivaa... + +_Valmari_: (Taputtaen Villeä olalle.) No nyt puhuit oikein poika! Näytä +se! Totta tosiaan saavat ukkomme paremmat ajatukset kansanopistosta. +Täytyy minunkin tunnustaa, että huonona enteenä olen pitänyt sitä kun +et opistosta palattuasi ole työssä ollut niinkuin ennen. + +_Ville_: Niinkuin sanoin. Mutta huomenna jo on eri päivä. Työhön! Siten +saan varmaankin voiton. Minä nyt vasta ymmärrän kuinka sitkeässä ja +lujassa ovat ne ennakkoluulojen kuivat juuret, joita kansa höystää ja +kuinka äärettömän vaikea on niitä kiinteästä maaperästä repiä. Puheet +eivät auta. Sen olen nyt nähnyt. Koetanpa kirvestä ja kuokkaa. + +_Ukkola_: (Liikutettuna.) Ja ne aseet auttavat! Ole vissi siitä. Sinä +kunnon poika! + +_Hanna_: (Vetäen nenäliinan silmilleen. Itsekseen.) Nyt tunnen häntä +rakastavani enemmän kuin koskaan ennen. + +_Valmari_: Puhutpa kuin mies, poika. Ja suokoon Jumala onnea +yrityksissäsi. + +_Eeva-Priita_: (Raottaen oikealta ovea siten, ettei huomaa Villeä.) +Ukkola ja isä tulkaa navettaan, siellä tarvitaan. (Katoaa. Ukkola ja +Valmari lähtevät.) + +_Ville_: Se oli äitisi. Eikö hän huomannut minua? + +_Hanna_: Luultavasti ei. Äiti onkin tänään taas ollut hyvin kiukkuinen. +Mutta isä on hyvä... + +_Ville_: (Ottaen Hannan kädestä.) Tarkoitatko, ett’ei hän... että hän +pitää minuakin ihmisenä. + +_Hanna_: Hyvinkin. Kuulin kuinka hän äsken sinua Ukkolalle kiitteli. + +_Ville_: Ettäkö kerran minunkin elämäni aurinko nousisi, ettäkö päivä +pilvestä pilkistäisi... + +_Hanna_: Odotamme vielä. Tulevaisuus on minusta nyt niin hauskaa +ajatella. + +_Ville_: Mutta äitisi? + +_Hanna_: Hänet isä kyllä saapi muuttumaan. Ei äiti sentään niin +pahasydäminen ole kuin luulet. Nyt annan hänelle anteeksi kaiken sen, +millä hän tänään on minua kiusannut. Minusta on nyt niin hyvä olla. + +_Ville_: (Ottaen Hannan syliinsä.) Ja kaksin kerroin voimakkaammaksi +tunnen minä itseni. Usko minua, lemmittyni; isäsi on pian saava +erilaiset ajatukset minusta samoin kuin muutkin, aina Toolasen Ollia +myöden. + +_Hanna_: Ja kansanopistoasiaa et jätä? + +_Ville_ (Nousten ylös.) En vaikka hiukseni harmaantuisivat. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75305 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..46ea2da --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #75305 (https://www.gutenberg.org/ebooks/75305) |