diff options
Diffstat (limited to '75278-0.txt')
| -rw-r--r-- | 75278-0.txt | 3073 |
1 files changed, 3073 insertions, 0 deletions
diff --git a/75278-0.txt b/75278-0.txt new file mode 100644 index 0000000..932cc5c --- /dev/null +++ b/75278-0.txt @@ -0,0 +1,3073 @@ + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75278 *** + +language: Finnish + + + + +MISTÄ TULEN, MIHIN MENEN? + +Johdantoa salaisiin tieteihin + + +Kirj. + +Toht. CARL du PREL + + +Suomentanut + +S. Maria Grönstrand + + + + + +Helsingissä, +Kirjapainoyhtiö Valo, +1905. + + + + + + +SISÄLLYS: + +Mistä tulen, minne menen? +Vieraskielisiä sanoja. +Viitteet. + + + + +MISTÄ TULEN, MIHIN MENEN? + + +Missä suhteessa ihminen on arvoitus? Ainakin siinä määrin, että +fysiologia ja fysiologinen sielutiede vielä ovat keskeneräisiä +tieteitä. Mutta me emme tule tässä puhumaan niin paljon siitä, vaan +toisesta kysymyksestä, joka kuitenkin jäisi jäljelle, vaikka nämäkin +tieteet olisivat jo päätetyt. Olisipa erittäin mieltä kiinnittävää, jos +nyt jo tarkalleen tietäisimme, mitä ihminen fyysisessä suhteessa on; +mutta sittenkään emme olisi selvillä pääkysymyksistä: mistä me tulemme? +mitä varten elämme? kuhun menemme? + +Saattaisi tosin sanoa — ja usea sanookin — ettei näitä kysymyksiä +yleensä ole olemassa, mutta seuraavasta käy selville, että ne +epäilemättä ovat. Ja jos ne kerran ovat olemassa, vaativat ne +välttämättömästi ratkaisuaan ja useammastakin syystä, joista yksistään +jo meidän itsekkyytemme pitäisi kehoittaa meitä miettimään tilaamme. +Täytyy sitäpaitsi pitää tieteellisenä häpeänä sitä seikkaa, ettei +ihminen, joka kuitenkin on tämän maallisen luomakunnan huippu, edes ole +päässyt selville omasta itsestään. Meillä on, mitä eläimillä ei ole +— itsetajunta. Mutta siitä meidän ei kannata paljoa kerskailla niin +kauvan kuin oma olemassaolomme on meille arvoitus. + +Mutta mistä se johtuu, että meidän tajuntamme on liian heikko +valo valaisemaan olemisemme arvoitusta? Voidaksemme vastata tähän +kysymykseen, täytyy meidän palata olemisemme alkusyyhyn; mutta +silloinpa seisommekin kohta kolmen jyrkästi vastakkaisen näkökannan +edessä: materialistisen, panteistisen ja mystillisen. + +Materialistisen käsityksen mukaan alkaa meidän olemisemme syntyessä +ja on meidän tajuntamme heikko valovoima siis biologisesti ja +fysiologisesti selitettävä. Maallinen, kuollut ja sokea aine kehittyy +muka aivan itsestään — elkäähän kysykö: kuinka? — aina käsitykseen +ja tajuntaan saakka, kohoten yhä biologisessa muodostumisessa; mutta +tähän päivään saakka saavutettu kehitysmäärä ei riitä vielä selittämään +ihmisolennon arvoitusta. Panteistinen käsitys antaa meidän syntyä +metafyysillisestä maailmanaineksesta, joka tosin myöskin on sokea, +mutta jolla kuitenkin on tarvetta oppia tuntemaan itsensä ja panee +tätä tarkoitusta varten maailman luomisen toimeen. Tämä Jumalan +itsehuomio saavuttaa nykyään korkeimman asteensa ihmisaivoissa, mutta +paha vain osoittautuu valo vielä liian vähäiseksi. Toisin mystillinen +näkökanta! Tämän mukaan ei syntymä ole meidän olemisemme alku, +vaan olemme me ennen tätä maallista elämää viettäneet aivan toista +individualista elämää, jonka kuitenkin syntymässä unohdamme. Siten +olisi itsetietoisuutemme heikkous selitettävissä sen heikontumisen +kautta meidän syntymähetkellämme. + +Verratessamme näitä kolmea käsityskantaa toisiinsa, sanonee ehkä +moni, että materialistinen on otaksuttava ja selvä, panteistinen +vaikeampi käsittää ja jokseenkin hämärä, vaan mystillinen tykkänään +mahdoton ajatella ja aivan himmeä. Mutta niin on vain näennäisesti, +todellisuudessa on asianlaita aivan päinvastainen. Materialismi on +tosin selvä, mutta ainoastaan siksi, että se on pintapuolinen, että +se yleensä luopuu metafyysillisestä tutkiskelemisesta. Panteismi on +paljon syvempi, mutta on sillä se haitta, ettei sitä koskaan voida +todistaa tosiseikoilla; vaan täytyy sen pysyä pelkkänä mietiskelynä. +Sitävastoin on juuri tuo näennäisesti niin epäselvä mystillinen käsitys +todellisuudessa selvä olematta pintapuolinen, ja kun se sitäpaitsi +voidaan todistaa kokemuksen tuloksilla, olisi se jo aikaa sitte +tunnustettu, jos näihin tuloksiin olisi pantu huomiota. + +Näistä tosiasioista me nyt tahdomme puhua. Mutta ennen sitä me tahdomme +vertauksen avulla tutustuttaa lukijamme mystilliseen käsityskantaan +ja osoittaa, että meidän tajuntamme heikkous itse asiassa voi olla +syntymässä tapahtuneen heikkenemisen tulos. Tämä vertaus ei tosin +selitä itse muutosta, mutta todistaa ainakin sen psykologisen +mahdollisuuden. + +Kuvitelkaamme seuraava tapaus: Tyynellä merellä purjehtivalla +aluksella vaivutetaan laivamies hypnotiseen uneen ja annetaan hänelle +käsky nukkua iltaan saakka, mutta herätä sitte ilman vähintäkään +muistoa menneisyydestään. Tämä käsky hänelle annettua, kannetaan +laivamies venheesen ja soudetaan pienelle saarelle valtameressä, jonka +tapahduttua alus täysin purjein purjehtii tiehensä. + +Herättyään on tämä laivamies täydellisesti vastasyntyneen ihmisen +kaltainen, sillä eroituksella vain, että hän on tullut maailmaan +täysiikäisenä, kypsyneellä järjellä varustettuna ihmisenä; hän alkaa +elämänsä miehenä. Mutta turhaan hän koettaa muistella, kuka hän on ja +miten hän on tullut tämän hänelle tuiki tuntemattoman luonnon keskelle. +Ilman vähintäkään muistoa entisestä elämästään hän hämmästyy, jopa +peljästyykin itseään ja seutua, missä on herännyt, siinä määrin, että +hänestä pian saattaisi tulla raskasmielinen. + +Niin kauvas kuin hänen silmänsä kantaa, leviää valtameri — näky, +jota hän ei luule koskaan ennen nähneensä. Hän katsahtaa maalle päin +tunteakseen paikkoja, mutta kaikki on hänelle yhtä vierasta. Hän ei +voi muistaa koskaan nähneensä tämänkaltaisia kappaleita — kasvia +ja eläimiä, vuoria ja pilviä, jotka kiitävät niiden yli. Vihdoin +hän myöskin saa nähdä kaltaisiaan olentoja. Hän rientää heitä kohti +saadakseen heiltä selitystä. Mutta nämä ovat samassa käsittämättömässä +asemassa. He eivät tiedä ketä ovat tahi mistä he ovat tulleet. + +Näin ihmeellisessä asemassa olevat ihmiset saattaisivat nääntyä +mietiskelyihin itsestään ja saarestaan, mutta kaikki mietiskely ja +keskenäinen kyseleminen ei selvittäisi pulmaa. Syvällä ihmettelemisellä +ja suurimmalla ihastuksella he katselisivat — ikäänkuin heille uutta +näytelmää — laskevaa aurinkoa, joka valaa kultaisen valosillan yli +valtameren, ja rajaton olisi heidän hämmästyksensä tuhansien tähtien +syttyessä illan taivaalla. + +Aikaa voittain tosin aineelliset tarpeet haihduttaisivat heidän +mietiskelyjään. Nälkä ja jano, väsymys ja uni vaativat tyydyttämistä. +Sade ja kylmyys pakoittavat heitä etsimään kattoa suojakseen. Ja niinpä +alettaisiin tällä saarella viettää ihmeellisintä Robinsonin elämää. — +Robinson vei kuitenkin mukanaan saarelle muistot sivistysoloista, vaan +meidän saarelaistemme täytyisi ajatella ja keksiä kaikki uudesta. + +Meidän ei ole tarvis pitemmältä jatkaa tätä kuvausta. Eikä tässä +ole kysymys siitä, voiko hypnotinen aivojen vaivuttaminen mennä +niin pitkälle — onhan tämän tapaisia kokeita tehty — että unesta +herääminen on aivan uudesta syntymisen kaltainen. Kaikessa tapauksessa +minä en ole kertonut pelkkiä mielenjohteita; saari, josta tässä on +puhe, on maa, sitä ympäröivä valtameri on maailman avaruus, saarella +toisiaan kohtaavat olennot ovat ihmiset, ja heidän näyttelemänsä pitkä +Robinsonin tarina on ihmiskunnan sivistyshistoria. + +Todellakin! Jos me hiukan syvemmin katselemme omaa maallista tilaamme, +huomaamme me, että vertaus noista saarelaisista soveltuu meihin joka +kohdassa paitsi siinä, ettemme me herää kehittyneellä tajunnalla +kypsinä olentoina, vaan kehittymättömällä tajunnalla avuttomina +olentoina. Koska tämä on ainoa ero, riippuu ainoastaan tästä ainoasta +asianhaarasta, että me käyttäydymme aivan toisella tavalla kuin nämä +saarelaiset. He heräävät mietiskelevinä filosofeina, sillä filosofi on +se, joka taitaa ihmetellä omaa olemistaan sekä maailman olemista. Me +sitävastoin totumme lapsuudessamme siinä määrin kappaleiden näkemiseen +ja omaan olemassa oloomme, että ne, herättämättä hämmästystämme, +päinvastoin tuntuvat meistä aivan luonnollisilta asioilta. Kun meidän +tajuntamme on kypsynyt, ei se tottumuksen tylsyttämänä enää kykene +tuntemaan ihmettelyä ja niin me elämässämme tykkänään vaivumme +käytännöllisiin huoliin. Usein ajattelevammat ihmiset tosin tulevat +miettineeksi meidän tilamme käsittämättömyyttä, ja uskonnonsäätäjät +ja filosofit selittävät nuo molemmat arvoitukset, maailma ja ihminen, +meidän miettimisemme arvoisiksi, jopa tärkeimmiksi kysymyksiksi, joista +ihmishenki saattaa aprikoida. Mutta heidän kokeensa saattaa meidät +ajattelemaan tilaamme eivät ole koskaan tehneet syvää ja pysyväisempää +vaikutusta pelkästään jo siitä syystä, etteivät he itsekään ole olleet +yksimielisiä molempien arvoitusten ratkaisemisessa. + +Tosin on aina ja kaikkialla ihmiskunnassa ellei selvästi niin kuitenkin +himmeästi tunnettu, että ihminen ja hänen asemansa maailmassa on +ihmeellistä ihmeellisempi. Ymmärrettävää on, ettei ihmiskunta konsanaan +ole tahtonut uskoa, että me elämme tällä kosmillisella saarella +tietämättä mistä me tulemme ja mihin menemme. Meidän halumme paremmin +tutustua tähän saareemme osoittaa jo ei ainoastaan käytännöllisten +tarpeiden tyydyttämistä, vaan myöskin objektiivista harrastusta ja +toivetta voida kenties sitä tietä ratkaista oma arvoituksemme. Mutta +uskonnon säätäjät ja filosofit vakuuttavat alati uudelleen, ettemme +me koskaan pääse mihinkään selvyyteen pelkillä luonnontieteellisillä +harhailuilla saarellamme, vaan että kaiken fysiikan takana on muuta, on +metafysiikka, ja että me vasta sieltä löydämme arvoituksen ratkaisun. + +Usein koittaa sivistyskausia, jolloin kaikilla tahoilla omistetaan usko +metafysiikkaan, jopa voittaa se varmat muodot. Mutta aina tulee jälleen +epäilyksen aikoja, jolloin epäillään ei ainoastaan näitä muotoja, +vaan itse kysymystä. Silloin syntyy tuo kummallinen aivosairaus, +jota Schopenhauer sanoo metafyysilliseksi tarvitsemattomuudeksi ja +joka usein liikkuu kulkutaudin tavoin ja kestää kauan. Se mies, joka +silloinkin säilyttää sen verran ihmettelemisen ja miettimisen kykyä, +että pitää saarelaisten tilaa kummeksittavana, hän on muiden mielestä +haaveksija ja itsensä kiusaaja. Materialistit ovat, niin sanoaksemme, +ajatuksen filisteriä. He väittävät varmuudella, ettei mitään ole +ollut ennen meidän saapumistamme saarelle ja ettei mitään enää seuraa +meidän lähdettyämme täältä. Heidän mukaansa ei ole mitään ihmisen +olemisen arvoitusta, sillä me olemme itsensä saaren tuote, tykkänään +samaa ainetta kuin tämä. Omasta voimastaan on tämä aine muodostautunut +orgaaniseksi aineeksi — samaten kuin parooni Münchhausen veti itsensä +ylös suosta omasta niskapalmikostaan. Siten ovat yksin elämä ja +ajatteleminenkin muodostuneet aineen ominaisuuksiksi. + +Materialistille on maailma fysikaalinen ongelma, ihminen kemiallinen. +Sitä ne tosin ovatkin, vaan se ei estä niitä samalla olemasta +metafyysillisiä ongelmoita. Vaikkapa maailma voisi äärimmäistä +kiintotähteä myöten tykkänään pienimmissäkin yksityisseikoissa selittää +fysikaaliseksi arvoitukseksi, niin seisoisimme niin hämmästyttävien +seikkojen edessä, että jokainen ajatteleva ihminen vasta silloin +tulisi oikein huomaamaan metafyysillisen arvoituksen olemisen, +samoin kuin eräs indialainen kuningas, joka hovissaan piti useita +oppineita miehiä, jotka keräytyivät hänen luokseen keskustelemaan. He +taisivat vallan erinomaisesti puhella kaikista asioista, sanoa mikä +se ja se oli ja miksi se niin oli, vaan he eivät voineet kuitenkaan +tyydyttää kuningasta. Tämä keskeytti aina lopuksi heidän keskustelunsa +kysymyksellä: "niin, mutta miksikäs mitään on olemassa?" Ja tähän eivät +oppineet taitaneet antaa vastausta. + +Maailmassa materialisti näkee vain sen koneellisen puolen ja koska +hän tuntee ainoastaan lainmukaisesti vaikuttavia voimia, on koko +luonto hänestä nähden tarkoituksetonta ja päämäärätöntä leikkiä. +Hänen mielestään ei maailmalla eikä meidän olemisellamme ole mitään +tarkoitusta. Koneellinen lainmukaisuus ja järjetön tarkoituksettomuus +ovat hänelle samoja käsitteitä. Tämä on materialismin perusaate, vaan +myöskin sen perushairahdus, sillä saattaahan varsin hyvin saavuttaa +tarkoituksia ja saavutetaankin usein lainmukaisen mekanismin kautta. +Sellaisissa tapauksissa on tarkoituksellisuus sitä kieltämättömämpi ja +sitä täydellisempi, kuta täydellisempi koneisto on. Taskukelloissamme, +niin, jokaisessa mekanillisessa keksinnössä on mekanismi astunut +tarkoituksen palvelukseen. Sama saattaa varsin hyvin olla maailmankin +laita. + +Luonnontieteellinen kappalten määritteleminen koskee ylipäätään +vain niiden ulkopuolta, ei niiden olentoa. Goethen Faustin +saattaa luonnontieteellisesti esitellä lumpuista valmistettuun +paperiin ja painomusteeseen. Jonkun Mozartin ihanimmista aarioista +voi luonnontieteellisesti selittää jaksoksi toisiaan seuraavia +ilmaväreilyitä. Mutta Goethe ja Mozart eivät suinkaan tyytyisi moiseen +selitykseen. Ja samoin eivät ajattelevammat henkilöt ole aikojen alusta +tyytyneet luonnontieteelliseen maailman selitykseen. Maailma on aivan +kieltämättä luonnontieteellinen ongelma, mutta samalla esteetillinen, +eetillinen ja metafyysillinen. Tämän ovat kaikkina aikoina tunnustaneet +ne, jotka ovat katsoneet pintaa syvemmälle. + +Tosin on se osa työtä, jonka luonnontiede jättää suorittamatta, +vaikein. Saarelaiset, joista alussa puhuimme, olisivat vielä varsin +vähän tehneet asemansa selvittämiseksi, vaikka olisivat tutkineet läpi +saarensa kuinkakin tarkasti. Mutta mitä maailmaan tulee, ei ihmiskunta +ole vielä kerinnyt niinkään pitkälle. + +Meidän tajuntamme eli ymmärryksemme on pilkkotyötä. Harjoittamamme +kokemustieteet eivät ole läheskään päätetyt, ja saattaapa edeltäpäin +sanoa, että uusia tieteenhaaroja ilmestyy alati. Ei voi siis, ainakaan +tuonnemmaksi ollenkaan olla puhetta siitä, että meidän filosofiamme, +meidän maailmankäsityksemme mitenkään vielä olisi loppuun suoritettu. +Tämä on sitäkin vähemmin tapaus, kun juuri ne luonnontieteet, jotka +maailmankäsityksen saavuttamiseksi ovat tärkeimmät, pääasiassa ovat +meille oudot ja hämäräperäiset. Tähtitiede käsittää enimmin maailmaa +ja on tieteistä kehittynein; mutta tuntemalla ainoastaan ulkonaisesti +luonnon näyttämöä emme me ole filosofisessa suhteessa päässeet +pitkälle; ja tähtiä katsellessamme me tunnemme vaikutuksia, jotka +enemmin tahi vähemmin kuuluvat tunnepiiriin, mutta joista huolimatta +maailma kuitenkin pysyy meille suurena kysymysmerkkinä. Jos jälleen +käännämme katseemme maahan, olemme samalla asteella. Mineralogiassa +esim. ollaan suurimmaksi osaksi selvillä, mutta filosofisessa +suhteessa emme sillä paljoa voita. Biologia sitävastoin, joka tiede on +verrattomasti tärkeämpi, vilisee arvoituksia. Mutta ihminen, korkein +kaikista luonnon tosiasioista, on samalla arvoituksista suurin. Hän +ei ole edes fysiologiselta puoleltaan täydellisesti selvä; mutta +sielutiede, joka käsittelee hänen korkeimpia ominaisuuksiaan, on siinä +määrin temmellyspaikkana eri näkökannoille, että mitä vastakkaisimmat +käsitykset ihmisestä ovat vallalla. Toisista me olemme kasa kemiallisia +aineksia, toisista Jumalan kuva. + +Mutta koko filosofian kohtalo riippuu tavallaan psykologiasta. Sillä +samoin kuin ihmisen voi ainoastaan hänen korkeimpien ominaisuuksiensa +mukaan tyydyttävästi selittää, samaten voi luonnonkin ainoastaan +selittää sen korkeimman luomuksen mukaan ja tämä on juuri ihminen, joka +on ainakin meidän tuntemamme luonnon kukka. Sitä tieteilijää, joka +tutkii metafysiikkaa, pääsemättä ensin perille psykologiassa, saattaa +sentähden verrata kasvientutkijaan, joka selittäessään hedelmäpuuta +jättää huomioon ottamatta sen hedelmän. + +Luonnon tosiseikat eivät ole kaikki samasta arvosta +maailmankäsitykselle ja ne ovat valitettavasti sitä hämärämmät +kuta tärkeämpiä ne ovat. Kokeet ratkaista maailman ongelmaa täytyy +meidän sentähden siirtää sinne, kunnes ensin olemme ratkaisseet +ihmisen olemisen arvoituksen ja ennen, kaikkea sen psykologisen +puolen, s.o. ihmissielun arvoituksen. Tätä ovat tosin jo ammoisista +ajoista suurimmat henget koettaneet ratkaista; mutta miten vähän +vielä on voitettu, osoittaa se seikka, että vastakohta materialismin +ja spiritualismin välillä on vielä yhtä jyrkkä kuin ennen muinoin, +niin, vieläpä jyrkempikin syystä että molemmat puolueet ovat yhä +visummin muodostelleet perustelunsa ja väitesanansa. Siitä, että tuo +pitkäaikainen taistelu ei ole tuottanut mitään hedelmiä, on moni +epäilijä tullut siihen johtopäätökseen, että sielu on ratkaisematon +ongelma, josta saattaa sanoa ei ainoastaan: "me emme tiedä", vaan "me +emme tule koskaan tietämään". + +Pitääkö meidän siis nakata kirves mereen? Ei, sitä en usko. Vasta +silloin olisi paikallaan tykkänään luopua arvoituksen selvittämisestä, +kun voitaisiin näyttää, että selitystä on etsitty oikealta suunnalta ja +tyhjennetty jo kaikki apuneuvot. Mutta niin pian kun osoitetaan — ja se +on tapahtuva tässä kirjasessa — että on astuttu väärälle tolalle eikä +vielä laisinkaan koeteltu tärkeintä apuneuvoa ongelman ratkaisemiseksi, +me pudistamme päältämme nykyisen velttouden ja ryhdymme uudella +rohkeudella tutkimustyöhön. Mutta täytyy jo tässä sanoa, että oikeata +tietä osoittaessamme meidän käsityksemme siitä, että ihmisen tieto on +ainoastaan pilkkotyötä, tulee saamaan vihiä syvemmän perustuksen. Mutta +vaikka näkyykin, että ongelma on paljoa syvemmällä kuin tähän saakka +olemme aavistaneet, niin olemme me kuitenkin siinä suhteessa edellä +edeltäjistämme, että on ainakin käyvä selville mihin vipu asetetaan. + +Varsin ymmärrettävästi sielun kysymystä ratkaistaessa otettiin +lähtökohdaksi se mitä ihmisestä tiedämme, tahi toisin sanoin, +tutkittiin ihmisellisen ymmärryksen sisältö ja etsittiin sieltä sielua. +Pidettiin päivän selvänä asiana, että sielunoppi ja ymmärryksen +tutkiminen ovat sama asia. Ja kuitenkin oli tämä todistamaton arvelu. + +Saattoihan tapahtua — ainakaan ei logiikka vastusta tätä otaksumaa — +ettei sielu olekaan löydettävänä meidän tajunnassamme, ettei meidän +tietomme omasta itsestämme yleensä valaisekaan meidän olentomme pohjia. +Mutta on myöskin mahdollista, että se tosiasioiden aineisto, jonka +perustalle sielunoppi on rakennettava, on riittämättömästi tarkasteltu, +että juuri ratkaisevat tosiseikat on syrjäytetty. + +Ei ole vaikea asia näyttää toteen, että kummatkin nämä arvelut ovat +paikallaan. On etsitty sielua väärästä paikasta ja oikealla kohti on +jätetty huomioon ottamatta juuri ne tosiseikat, jotka ratkaisevat asian. + +Kieltämätöntä on, ettei sielu asusta meidän ymmärryksessämme vaan sen +ulkopuolella, että sielunoppi jo lähtökohdassaan oli harhateillä. Sillä +mitä on meidän itsetajuntamme? Nähtävästi ainoastaan erikoishaara +tajunnasta eli ymmärryksestä, josta se ei eroa aistimen kautta, vaan +siinä mihin se kohdistuu. Itsetajunta on sisäänpäin, meidän omaan +itseemme suunnattu tajunta. Mutta mitä tajunta on? Se on biologinen +kehitystuote. Biologia osoittaa, että tajunnan kehitys kulkee +rinnakkain elimistön kasvamisen ja kehittymisen kanssa. Monimutkaisin +elävä olento, ihminen, omistaa myöskin kehittyneimmän ymmärryksen eli +tajunnan. Vaan ei ole edes ihmisenkään tajunta täydellinen. Se ei +tajua sitä esinettä, johon se on kohdistettu, nim. maailmaa. Se jää +siitä jäljelle käsin. Tähtitaivaan katseleminen opettaa jo meille, +että meidän tietomme on sen rinnalla, jota emme tiedä, ikäänkuin +pisara meressä. Ainoastaan vähäinen osa siitä, mitä maailmassa +on, joutuu meidän aistiemme kautta meidän ymmärrykseemme. Meidän +aistimme ovat rajoitetut ei ainoastaan lukuun nähden, vaan jokainen +eri aistin myöskin kelpoisuutensa suhteen. Meidän silmämme on luotu +havaitsemaan vain seitsenvärisen spektrumin, taivaankaaren värit. Mutta +spektrumin värit ulottuvat molemmin puolin tuntemattomiin saakka. On +heleänpunaisia ja on heleänpunasinervia säteitä, joiden näkyminen +ihmissilmälle riippuu liian monilukuisista ja liian vähälukuisista +ilmaväreilyistä. Nämä säteet voi nähdä fysikaalisten koneiden avulla, +mitkä ovat tunteellisemmat kuin ihmissilmän näkökalvo. Samalla tapaa +ovat kaikki meidän aistimemme rajoitetut. Ilmavärähdykset, jotka +johtuvat vähemmästä kuin 30, ja enemmästä kuin 24,000 pyörähdyksestä +sekunnissa, eivät tuota ääntä. + +Luonnossa on vielä voimia, joita ei ihminen käsitä ennenkuin ne +muutetaan muiksi voimiksi. Magneettisille ja sähkövaikutuksille me +emme ole herkkiä. Mutta lopuksi täytyy myöskin mainita, ettemme me +yleensä tunne objektiivisiä luonnonliikkeitä, vaan ainoastaan niiden +vaikutuksen meihin; me emme havaitse eetterivärähdyksiä, vaan valoa, +emme ilmavärähdyksiä, vaan ääniä. Meillä on siten käsityksessämme +väärennetty kuva maailmasta. Mutta tämä ei estä meitä käytännöllisessä +suhteessa edistymästä, sillä tämä väärennys ei ole yksilöllinen ja se +tapahtuu luonnonmukaisella tavalla. + +Nämä ovat pelkkiä lauseita, jotka luonnontiede on tarkoilleen +todistanut. Luonnontiede yksistään riittää siis jo vastustamaan +materialismia. Materialismi seisoo ja kaatuu sen väitteen kera, että +ainoastaan aistillinen maailma on todellista. Meillä on viisi aistinta; +siis — päättää materialismi — on meillä myöskin viisi aineellista +ominaisuutta. Mutta tällaisten johtopäätösten mukaan me saattaisimme +yhtä hyvin sanoa: ei ole aurinkoa, koska maailmassa on sokeita. +Luonnontieteenä on materialismi itse osoittanut, että maailma ulettuu +kauemmaksi kuin meidän aistimemme. Se on turmellut oman perustuksensa; +se on sahannut poikki oksan, jolla itse istui. Mutta filosofiana se +väittää vielä sillä istuvansa. Materialismilla ei siis ole mitään +oikeutta sanoa itseään maailmankäsitykseksi. Sellaiseksi se ei riitä ja +on suuruuden hulluutta, että se sanoo itseään filosofiaksi. Ainoastaan +yhtenä tiedon haarana se on oikeutettu; muuten on se maailma, joka on +sen tutkimisen esineenä, luulomaailma ja on selvä erehdys rakentaa +sille maailmankäsitys. Todellinen maailma on sekä ominaisuuksiinsa että +laajuuteensa nähden aivan toinen kuin materialismin tuntema maailma, ja +ainoastaan todellinen maailma voi olla filosofian esineenä. + +Mitä on sanottu tajunnasta, ettei se pysty kohteesensa, täytyy +vielä suuremmalla syyllä pitää paikkansa itsetajunnan suhteen. +Ensiksikin on itsetajunnan kohde paljoa vaikeampi käsittää kuin mikään +tunnetussa maailmassa. Vielä on tajunnalla takanaan pitkä biologinen +kehityskausi, joka kenties jo muodostaa jokseenkin korkealla olevan +astimen tikapuissa. Ihmisessä vasta on kysymys itsetajunnasta tahi +ainakin varsinaisesta itsensä tuntemisesta. Se on siis ensimäinen astin +tikapuissa, ensimäinen yritys. Sitä todenmukaisempaa on sentähden, +ettei se tyhjennä sitä olentoa, johon se kohdistuu, itseämme. Mutta +silläpä on tuomio langetettu siitä sielutieteestä, joka tahtoo +rajoittua vain itsetajunnan tutkimiseen. Se vastustaa kehitysoppia ja +selvää on, ettei arvoitusta voi tätä tietä ratkaista. + +Itsetajunta ei valaise edes täydellisesti meidän olentomme fyysillistä +puolta. Samoin kuin meidän havaintokynnyksemme eroittaa meidät +tapahtumista meitä ympäröivässä luonnossa, samoin se eroittaa meidät +tapahtumista meissä itsessämme. Elimelliset toiminnat — kasvaminen, +ravitseminen, ruuansulatus, sydämen toiminta y.m. — tapahtuvat +terveessä ruumiissa meidän huomaamattamme. Vanhan sielunopin mukaan +nämä toiminnat kuuluisivat sentähden meidän olennollemme vieraasen +aineesen, johonka sielu olisi selittämättömän sattuman oikusta +kiinnitetty. Mutta saattaisihan tapahtua, että nämä elimelliset +toiminnat kuuluisivat, lainmukaisuudestaan huolimatta, meidän omaan +olentoomme. Meidän tarvitsee vain luopua siitä väärästä luulosta, +että sielu on tajunnassa. Voisihan sielu myöskin olla eloa antava +ja järjestävä prinsiippi ja silloin ei elimellisten toimintojen +huomaamattomuus vielä olisi todistus siitä, että niillä on vieras +lähde Jos sielu pitäisi niistäkin huolta, silloin olisi ihminen +yhdenmukaisella tavalla selitetty. + +Puhtaasti psykologisissa toiminnoissammekaan, niinkuin tunteissa, +ajatuksissa ja tahdon liikenteissä, me emme vielä pääse sielumme koko +olennon perille. Materialistit väittävät yksin näissäkin toiminnoissa +ainoastaan meidän ruumiimme koko olennon ilmenevän eli että +ajatuksetkin ja tunteet ainoastaan ovat ruumiin toimintoja. On tosin +epäjohdonmukaista — vaikka materialisteilla varsin tavallista — muuttaa +_sen ohella sentähdeksi_, vaan kieltämätöntä on kuitenkin, että ajatukset +ja tunteet ovat yhdistetyt ruumiillisiin elimiin, että ne kulkevat +rinnan ruumiillisten tilojen kanssa. Juuri siitä seikasta johtuu +materialismin valhekoreus, joka tästä rinnan kulkemisesta päättää, +ettei sielua ole olemassa. Mutta tähän riitakykymykseen ei meidän ole +lainkaan tarvis kajota. Riita siitä, sisältääkö tämä riippuvaisuus +ainoastaan yhdysjärjestämisen suhteen — kuten spiritualistit sanovat — +tahi syyn suhteen — kuten materialistit väittävät — on yhtä vanha kuin +sielutiede itse. Mutta me voimme tykkänään jättää sen syrjään, sillä +me johdamme todistuksen sielun olemassa olosta aivan toisista, paljon +varmemmista tosiseikoista, sellaisista nimittäin, joiden suhteen ei voi +olla kysymystäkään ruumiillisista elimistä riippumisesta. + +Tähän saakka sanottuun voimme liittää lauseen: sielu ei ole sen piirin +sisällä, jonka meidän itsetajuntamme valaisee, se on tajuamattomassa, +ei sitä voi siitä vetää esille; sielun kysymys täytyy sentähden siirtää +tuonnemmaksi kunnes itsetajuntamme on biologisesti syventynyt. Mutta +niin huono ei asianlaita sentään ole. Vaikka meidän sielumme toiminnat +itse tapahtumaan nähden ovatkin meille tuntemattomat, niin kuuluu tämän +tapahtuman tuloksista paljon meidän tajuntamme piiriin, kuten kohta +tulemme näkemään. Sieluelämämme suhteen on jokseenkin säännöllinen +ilmiö että tajuamaton tila ja tajuaminen vuorottelevat. Neron luovassa +toiminnassa me jo näemme aistillisen tajunnan verhoamista, mutta +hypnotismissa sen täydellistä alistamista sellaisten ilmiöiden ehtona, +jotka kuuluvat tajuamattoman piiriin. Lisätodisteena tähän vastakohtaan +on muistiton herääminen. + +Tämä vastakohta todistaa nyt kieltämättä meidän sieluelämämme +dualismia, ja siten me joudumme oitis sen tärkeän kysymyksen eteen, +onko tässä nyt kysymys kaksinaisuudesta aivoelämässä vaiko kenties +kaksinaisuudesta aivoissa ja sielussa. Edellisessä tapauksessa meillä +olisi tekemistä kaksois-minän kanssa, jonka molemmat puoliskot +fysiologinen sielutiede ympäröisi. Jälkimäisessä tapauksessa +sitävastoin meidän täytyy tunnustaa se määrittely ihmisestä, jonka +Kant jo sata vuotta sitte lausui: yksi olento, johon kuuluu kaksi +personaa. Toinen näistä personista olisi siis fysiologista laatua. Jos +nyt tämä määrittely on oikea, riippuu tykkänään siitä, onko kaikki +sieluntoiminta sidottu aivoelämään vai voiko tajuamattomasta houkutella +esille sellaistakin toimintaa, joka on laadultaan tykkänään erilaista +kuin se toiminta, joka on aivoihin sidottu, ja jota varten sentähden +täytyy otaksua löytyvän eri elin. Viimemainitussa tapauksessa vasta me +tajuamattomassa löydämme sielun. + +Kantin määrittely ihmisestä on jäänyt vaikutuksetta sielutieteesen +syystä että tiede on anteeksiantamattomalla tavalla laiminlyönyt sen +tosiseikkain ainevaraston, joka on tämän määrittelyn perustus ja +joka valitettavasti oli Kantin ajalla tuntematon. Nämä tosiseikat, +joista tässä on kysymys, ovat salaisten tieteiden tutkimusesine, +joita tieteitä kuten tunnettua vielä meidänkin päivinämme kohdellaan +lapsipuolen tavoin. + +Ettei sielun kysymystä ole voitu ratkaista, riippuu siis itse teossa +molemmista yllämainituista asianhaaroista; ensinnäkin on sielua etsitty +väärästä paikasta, tajunnasta eikä tajuamattomasta. Toiseksi on, kun +— ja tämäkin vasta viime aikoina — tajuamaton vedettiin tutkimuksen +piiriin, oikealla paikalla mainittu väärät tosiasiat, nimittäin ne, +jotka todistavat tajuamattoman aivoelämän olemassa olon, vaan ei niitä, +jotka näyttävät toteen, että on olemassa sieluelämä aivoelämän rinnalla. + +Joka tunnustaa salaisten tieteiden tosiseikat, johtuu siis jälleen +Kantin määrittelyyn ihmisestä. Hän ei hyväksy niitä vapaaehtoisesti, +vaan pakosta. Hän sanoo silloin — minkä salaiset tieteet todistavat —, +että meidän maalliselle tajunnallemme sieluelämämme on tajuamattomassa, +vaan ettei sielu suinkaan ole tajuamaton, että sen toiminta +vuoroittelee tajutun toiminnan kanssa, että nämä toiminnat laadulleen +tykkänään eroavat tajutuista, ja että ne jälleen käyvät meille +tajuamattomiksi aistillisen tajuntamme palatessa. + +Sillä on meidän olentomme kaksinaisuus tunnustettu, sielun ja aivojen +— joiden monistinen ratkaisu vielä on tekemättä — eikä ainoastaan +kaksinaisuus aivoelämässä. Aistimiin ja aivoon sidotulle tajunnalle +olisi siis ainoastaan toinen puolisko meidän olennostamme — sen +maallinen puoli — havaittavissa. Mutta tästä täytyy eroittaa toinen +olennon puolisko, jota toistaiseksi saattaa pitää yliaistillisena. + +Siten sielu on tosiasiassa paljoa syvemmällä kuin tähän saakka +on otaksuttu ja havaitsee, että todellinen sielutiede vielä on +kirjoittamatta. Mutta ainakin sen me nyt tiedämme, mistä sielu on +etsittävä, ja on meillä toivoa voida päättää sen olemassaolosta ja +laadusta sellaisten toimintojen perusteella, jotka epäilemättä kuuluvat +ainoastaan sille, jotka eivät ole sidotut mihinkään ruumiilliseen +elimeen ja joista materialistisen nalkuttajan täytyy pysyä loitolla. +Sinänsä tämä sieluoppi, jonka peruspiirteet Kant on vetänyt, näyttää +aivan mahdottomalta yritykseltä. Vaan jos otamme huomioon tosiasiat, +joille se on rakennettava, on käyvä selville, että tällä uudella +sielutieteellä on ei ainoastaan suuremmat toiveet päästä päämääränsä +perille kuin vanhalla, vaan että yleensä ainoastaan hän voi sen +saavuttaa. + +Kant sanoo: "minä myönnän, että olen hyvin taipuvainen otaksumaan +aineettomien olentojen olemassa olon maailmassa ja lukemaan oman +sieluni näiden olentojen luokkaan". Mutta ottaen huomioon aineellisen +luonnon, jonka ihminen samalla kertaa omistaa, hän jatkaa: +"Ihmissielu kuuluisi siis jo nykyisessä elämässä ikäänkuin kahteen +maailmaan yhtaikaa, joista hän, mikäli on yhdistetty ruumiin kanssa +personalliseen yhteyteen, selvästi havaitsee ainoastaan aineellisen... +Se on siis sama olemus, joka kansalaisena kuuluu sekä näkyvään että +näkymättömään maailmaan, vaan ei sama persona; sillä toisen käsitteet +eivät ole samallaisia kuin toisen maailman käsitteet. Mitä minä henkenä +ajattelen, en minä sentähden ihmisenä tiedä ja päinvastoin"[1] + +On tosin henkilöitä, jotka sanovat Kantin teosta "Träume eines +Geistersehers" (Henkien näkijän unia) ivailuksi Svedenborgista ja +henkiuskosta. Mutta tämän mielipiteen kumoaa tykkänään se seikka, että +Kant kaksikymmentäkaksi vuotta myöhemmin piti esitelmiä, joissa hän +lausui aivan samoja mielipiteitä ja vetosi Svedenborgiin, nimittäen +hänen käsityksiään "yleviksi".[2] Ohimennen sanoen kumoaa tämä sen +mielipiteen, että Kant on ainoastaan ennen "Arvostelunsa" julkaisemista +harrastanut henkimaailman ilmiöitä. Tärkeimmän osan näistä esitelmistä, +missä Kant kriitillisellä aikakaudella osoittautuu mystikoksi, +olen minä — koska ne eivät löydy missään hänen koottujen teostensa +painoksessa — julaissut uudelleen,[3] ja tahdon minä esittää niistä +pari lausuntoa. + +"Elämä on sielun commercium, yhdistys, ruumiin kanssa; elämän alku on +tämän commerciumin, yhdistyksen, alku, elämän loppu on commerciumin +loppu. Commerciumin jatko on elämä. Elämän alku on syntymä; mutta tämä +ei ole sielun elämän alku, vaan ihmisen. Elämän loppu on kuolema; mutta +tämä ei ole sielun elämän loppu, vaan ihmisen. Syntyminen, elämä ja +kuolema ovat siis vain sielun tiloja..." — "Siis jää substansi (sielun +aines), vaikka ruumiskin häviää ja siis on substansin täytynyt olla +jo ennen kuin ruumis syntyi..." — "Elämä on ihmisessä kahtalainen — +eläimellinen ja henkinen elämä. Eläimellinen elämä on ihmisen elämä +ihmisenä ja tähän on ruumis tarpeellinen, jotta ihminen eläisi. Toinen +elämä on henkinen elämä, jossa sielun ruumiista riippumatta täytyy +edelleen jatkaa samoja elämän toimintoja".[4] + +Kuten huomaa sisältää Kantin sieluoppi kaikki välttämättömät ainekset. +Hän opettaa, että sielu asustaa tajuamattomassa ja että molemmat +personat meidän olemuksessamme ovat yhtäaikaiset. Hän opettaa edelleen +ennenolemista ja kuolemattomuutta. Mutta huolimatta siitä on myöhempi +sielutiede jälleen tutkinut ainoastaan toista personaa meidän +olennossamme, joka alkaa syntymällä ja päättyy kuolemaan, ja tätä tietä +täytyy tosin sieluopin johtaa materialismiin. + +Mutta Kant oli samoin selvillä siitä, että sieluoppi täytyy rakentaa +salaisille tieteille. Sentähden juuri hän saattoi itsensä yhteyteen +erään henkien näkijän, Svedenborgin, kanssa, joka tuttavuus tosin ei +häntä täydellisesti tyydyttänyt. Mutta verrattomasti runsaammalla +tosiasiain aineistolla me voimme kehittää sieluoppia Kantin hengessä. +Sillä huolimatta siitä, että muinaisaika ja keskiaika ovat jättäneet +meille runsaita aarteita — vaikkei meidän tieteemme pidä niistä lukua +— on meillä jo sata vuotta sitten somnambulismi, viisikymmentä vuotta +sitten hypnotismi ja neljäkymmentä vuotta sitten spiritismi. + +Mutta voidaksemme näitä oikein hyväksemme käyttää, täytyy meillä ensin +olla selvillä se, mitä tieteellä oli huomauttamista vanhaa sieluoppia +vastaan ja mitkä virheet siis täytyy karttaa uudessa. + +Vanha sieluoppi on dualistinen. Sen mukaan ihmisellä on kuoleva ruumis +ja kuolematon sielu, vaan se ei voi selittää niiden keskenäistä +yhteyttä. Mutta tiede vaatii oikein kyllä monistisen selityksen +ihmisestä. Vanha sieluoppi etsi sielua tajunnasta. Mutta tässä me +löydämme ainoastaan sellaisia henkisiä toimintoja, jotka ovat sidotut +ruumiillisiin elimiin, aistimiin ja aivoihin, ja silloin materialismi +teki aivot ajatuksen syyksi ja asetti tämän todistamattoman päätelmän: +aine ajattelee. Sielu oli silloin ylipäätään tarpeeton. Tämä tosin on +monismia, vaan sellaista, jota ei voida todistaa. + +Mutta monismin, ja todistettavan sellaisen, saisimme myös, jos meidän +onnistuisi johtaa ruumis ja ruumiista riippuva henki yhteisestä +kolmannesta, sielusta — eikä yhtä toisesta. Tämän tekee uusi sieluoppi. +Se on monistinen ja sillä on se etu, että se osoittaa sielulle sen +oikean paikan, tajuamattomassa. Aivot eivät ajattele, vaan sielu +ajattelee aivojen kautta. Samankaltaista me kohtaamme aistinten +toiminnassa. Aivoissa vasta käsitteet syntyvät. Silmä ei näe; se kokoaa +ainoastaan vaikutelmat ja siirtää ne aivoille, jossa ne muuttuvat +käsitteiksi. Näkeminen on älyllinen toiminta; aivot näkevät silmän +kautta. Samoin sielu ajattelee aivojen kautta. + +Tällä monismilla on huomattavat edut materialistisen monismin edellä. +Materialismi johdattaa järjen järjettömyydestä, ajattelemisen sokeasta, +elämän kuolleesta aineesta. Mutta aivan mieletöntä on ihmisen +korkeimpien toimintojen, järjen ja moraalin, mukaan tehdä päätöksiä +sen alhaisimmasta prinsiipistä, aineesta. Hyvin käyvästä kellosta emme +voi päättää sen tekijää huonoksi kellosepäksi. Jos aivojen toiminta on +järjellinen, täytyy nähtävästi elimen johtua järjellisestä alkusyystä. +Tämän uusi sieluoppi tunnustaa. Materialistisen päätelmän, että aivot +tuottavat ajatuksia, se osaksi hyväksyy; mutta se lisää: aivot ovat +sielun tuote. + +Tyydyttääkseen kaikki vaatimukset täytyy uuden sieluopin myöskin +selittää sielun yhdistyksen ruumiin kanssa. Tätä tarkoitusta varten +meidän tarvitsee vain ulottaa koko ruumiiseen se suhde, joka vallitsee +aivojen ja sielun välillä, s.o. meidän täytyy tunnustaa sielulle +järjestävä kyky, jonka avulla se kykenee laatimaan ruumiin. Ei +ainoastaan aivot, vaan koko ruumis on sielun elin. Jos tämä vaatimus on +tyydytetty — ryhdymme heti tätä asiaa tarkastamaan — niin ei tajuamaton +tosin vielä sillä olisi muutettu sieluksi, vaan ainoastaan sokeasti +järjestäväksi voimaksi. Mutta jos me tunnustamme tälle tahdolle myöskin +käsitys- ja tietokyvyn, ymmärrettävästi osoittaen meillä olevan oikeutta +sitä tehdä — ja sekin on tapahtuva — niin onko tajuamaton muutettu +sieluksi? + +Ei vielä tosin. Me olemme ainoastaan siirtyneet askeleen eteenpäin, +Schopenhauerista Hartmanniin. Schopenhauerin mukaan on tajuamaton sokea +tahto, Hartmannin mukaan sillä on tahto ja käsitys. Schopenhauer on +ainoastaan voittanut materialismin, mutta ihmisen olemisarvoituksen +selittämiseksi ei hänen sokea tahtonsa riitä. Sokea tahto ei voi +sytyttää tiedon valoa. Se ei voi rakentaa aivoja järjellisen +ajattelemisen elimeksi. Sentähden on Hartmann oikeassa tunnustaessaan +tajuamattomalle käsityksen ;_vaan häneltäkin häviää sielu, kun hän +tekee tajuamattoman yhdeksi ja samaksi maailmanaineksen kanssa. Sillä +on ehdottomasti Schopenhauerin sokea pantelismi[5] voitettu, vaan ei +panteismi. + +Sieluopin, jolla on oikeus kantaa tätä nimeä, täytyy ei ainoastaan +osoittaa ihmisessä löytyvän metafyysillisen olennon ytimen — kuten +Schopenhauer ja Hartmann ovat tehneet — vaan myöskin metafyysillisen +individualiteetin. Kun tämäkin vaatimus on täytetty — ja sekin on +tapahtuva — silloin vasta meillä olisi oikea sielu. Tämä asuisi +tajuamattomassa, mutta ei olisi itse tajuamaton vaan omistaisi se +tahdon ja tiedon ja individualiteetin (yksilöisyyden). + +Mutta suojellakseni tätä subjektia sekoittumasta maallisen tajunnan +personaan, s.o. huomauttaakseni eroa vanhasta sieluopista, joka +ne sekoittaa toisiinsa, olen minä teoksissani käyttänyt sielusta +nimitystä "transcendentaalinen subjekti — jota nimitystä Kantkin +poikkeustapauksissa käyttää.[6] Tällä hän tarkoittaa samaa, jota +hän monessa kohti sanoo "älylliseksi subjektiksi tahi myöskin +"absoluuttiseksi subjektiksi.[7] + +Tämä transcendentaalinen (yliaistillinen) subjekti, sielu, ei +seiso välittämättömästi ihmisen maallisen ilmestysmuodon rinnalla; +sillä jos sielu omistaa järjestävän kyvyn niin on ihminen sen +ilmestysmuoto. Järjestämiskyky ja käsitys eivät synnytä dualismia +transcendentaalisessa subjektissa, vaan merkitsevät ainoastaan +kahta erikäsitteistä toimintahaaraa siinä, vaan jotka subjektin +yhteyden vuoksi aina täytyy voida näyttää yhteenliittyneinä, siten +että järjestävä kyky osoittautuu ajattelemisessa ja ajatteleva +järjestävässä. Mutta koska transcendentaalinen subjekti myöskin +muodostaa yhteyden maallisen ilmestysmuotonsa kanssa, täytyy voida +näyttää järjestävä ja ajatteleva prinsiippi myöskin maallisessa +sieluntoiminnassa, s.o. tässä täytyy ilmestyä transcendentaalista +järjestämiskykyä. + +Mitä nyt ensinnäkin tulee sen todistamiseen, että ajatteleminen on +yhdistetty järjestävään kykyyn, niin on todiste siihen etsittävä +kaunotieteen ja tekniikan aloilta. Mutta opille, joka asettaa sielun +tajuamattomaan, tämä tehtävä kohdistuu sen näyttämiseen, että meidän +taiteellisissa ja teknillisissä tuotteissamme huomaamattamme järjestävä +prinsiippi ilmenee. Kun me esim. näemme, että meidän ruumiimme +muodollinen jakoprinsiippi myöskin on nähtävänä kreikkalaisissa +temppelissä ja gootilaisissa kirkoissa — vaikkeivät näiden rakentajat +ole sitä ehdontahdoin käyttäneet — niin on sillä järjestävän ja +ajattelevan kyvyn yhtenäisyys osoitettu.[8] Tämä näkyy vielä +huomattavammin teknillisissä keksinnöissämme, joissa kumminkaan +ei luulisi mitään tajuamatoma tapahtuvan. Ne näyttävät tykkänään +muodostuvan tajunnan valossa, koska tavallisesti, täydellisesti +tietäen mitä tahtoo, koetetaan selittää määrättyä koneellista ongelmaa +matematiikan avulla. Mutta kuitenkin voi yksinkertaisimmissakin +koneissa samoin kuin monimutkaisimmissa keksinnöissä huomata henkisen +pohjavirran ja että tämä on lähtöään järjestävästä kyvystä näkyy siitä, +että teknilliset koneet ovat ainoastaan tajuamattomia kopioita meidän +ruumiinosistamme, n.s. elinprojektsioneja, vaikkei keksijöillä ole +ollut tarkoitusta näitä jäljitellä.[9] Niin on esim. camera obscuraa +laadittaessa silmää huomaamatta jäljitetty, sillä vasta cameran +keksittyä opittiin ymmärtämään silmämme rakenne. On siis enemmän kuin +pelkkää vertausta kun sanotaan, että valokuvaajan objektiivilasi +vastaa kristallilinsiä, diafragma sateenkaarikalvoa, objektiivikansi +silmäluonta, diafragman kimmoavaisuus kokoon vetäytyvää silmäterää, +valokuvauslevyn herkkyys kemiallisesti vaikuttaville auringonsäteille[10] +silmäkalvon valonarkaa näköpurpuraa. Samalla tapaa voi kuuloelimen +ymmärtää klaveerin avulla ja hermorakenteen sähkökoneen avulla. Yksinpä +on uusimmallakin keksinnöllä, fonografilla elimellinen mallinsa +ihmisaivoissa, joiden toiminta houraillessa usein kiitää tiehensä +koneellisesti, jotenka sairaan joskus kuulemat pitkät puheet matkitaan +sanasta sanaan. + +Ohimennen sanoen on elinprojektsioni omiaan vapauttamaan kysymystä, +millaisia olentoja toisilla taivaankappaleilla asuu, mielikuvitusten +asteelta ja antamaan sille tieteellisen käänteen, johon jokaisen +monistin edeltäkäsin täytyy liittyä niin mahdottomalta kuin se +ensi näkemällä tuntuukin. Jos järjestävän kyvyn ja ajattelemisen +yhteys pitää paikkansa kaikkiin eläviin olentoihin nähden kaikilla +asuttavilla tähdillä, niin seuraisi siitä että koko luonnossa +elimellinen maailma ja koneellinen maailma täydentäisivät toisensa. +Monella meidän koneellisista rakenteistamme on kenties elimellinen +esikuvansa toisilla taivaankappaleilla ja monet elimistöt meidän +maapallollamme, joita me emme vielä ole koneellisesti jäljitelleet, +ovat kenties toisilla taivaankappaleilla renkaita teknillisessä +sarjassa. Jos kaikki taivaankappaleet ovat eri kehitysasteilla niin +on kaiketi jokaisella niistä eroviiva elimellisen ja koneellisen +maailman välillä eri kohdalla, siirtyen eteenpäin kehityksen +jatkuessa. Jos elimellinen ja koneellinen maailma molemmin puolisesti +täydentävät toisensa, minkä elimellisen elämän täyteläisyyden ja meille +tuntemattomien elämänmuotojen runsauden silloin saattaakaan ajatella! +Ja mikä kokemusten täyteläisyys, jonka tuskin osaamme aavistaa, +johtuukaan näiden tuntemattomien elämänmuotojen kannalta! Ikäänkuin +me kuvittelisimme kaikki nykyiset ja vastaiset koneemme tajunnalla +varustetuiksi. Kuinka verrattoman paljo enemmän kuin me esim. sellainen +olento tietäisi, joka omaisi spektroskopin elimellisessä muodossa +ja olisi yhtä herkkä kappalten kemiallisille ominaisuuksille, kuin +esim. meidän somnambulimme osaksi ovat. Mutta miten erilaiselta +meidän maailmaamme maailma näyttäisikään sellaisista olennoista, +jotka omistaisivat elimellisessä muodossa sen minkä me omistamme +keinotekoisesti! Tämä näkökanta tuottaa meille käytännöllistäkin +hyötyä. Elinprojektsioni antaa meille sen opetuksen, ettei meidän +pidä antaa keksintöjen alalla sattuman vallita, vaan etsiessämme +teknillisten ongelmien selitystä ensimäiseksi hakisimme elimillisiä +malleja ja tarvittaessa jäljittelisimme niitä. Sillä luonnossa ovat +aina sellaiset ongelmat ratkaistu yksinkertaisimmalla tavalla, koska +luonnon kehitys käy aina juuri siihen suuntaan, missä se kohtaa +vähintä vastustusta. Me takaisimme jo lentää, jos sen sijaan että +olemme tuhlanneet aikaa ohjattavan ilmapallon keksimiseen olisimme +jäljitelleet elimellistä siipeä. + +Palataksemme aineesemme ilmenee taiteilijankin toiminnassa, mikäli se +on nerokasta ja siis johtuu tajuamattomasta, järjestävän prinsiipin +vaikutusta. Niin on esim. runouden antropomorfisen ja antropopatisen +luonnonkuvauksen laita. Ainoastaan siten runoilija aikaansaa +todenmukaisia luonnonkuvauksia, että hän antaa elottomalle eloa +ja sielun. Shakespearen tahi Walter Scottin tyypilliset henkilöt +eivät suinkaan ole ainoastaan tahallisia jäljittelyjä. Ne ovat +varsinaisimmassa tarkoituksessa luomia, joihin järjestävä sielu ottaa +osaa. Jokaisessa nerollisessa ajatussarjassa ilmenee elimellinen +järjestysmuoto, siinä on pääajatuksia ja jäseniä, eikä ole pelkkää +vertausta kun me puhumme jonkun esityksen tahi kertomuksen luurangosta. + +Mutta nyt on meillä vielä todistettavana toinen päätelmämme, +se nimittäin, että maallinen järjesteleminen on yhdistetty +transcendentaaliseen ajattelemiseen eli toisin sanoin, että meidän +ruumiimme muodostuminen on teleolooginen, s.o. että se on yhdistetty +transcendentaaliseen ajatukseen. Biologia, joka antaisi tähän +todistuksen, ei siihen pysty. Parempi ‘on sentähden tässäkin vedota +salaisiin tieteisiin, joiden avulla tämän voi todistaa paljoa +tyystemmin. Tätä tarkoitusta varten meidän täytyy lausua muutamia +sanoja hypnotismista ja somnambulismista. + +Hypnotismi opettaa meille, että suggestionin avulla voidaan toimittaa +elimellisiä muutoksia, että sairalloisia tiloja voidaan parantaa +ja sellaisia elimillisiä muutoksia, jotka lääkärin mielestä ovat +tarpeellisia, panna alulle suggestionin kautta. Ne fysioloogiset +toiminnat, jotka tapahtuvat meille tajuamattomalla tavalla eivätkä +ole meidän tahtomme tarkastuksen alaisia kuten esim. verenkierto, +ulostaminen y.m., saattaa järjestää suggestionin kautta. Mutta nyt on +päivän selvää, ettei lääkäri voi ikäänkuin taikatempulla vaikuttaa +vieraaseen elimistöön. Suggestioni voi ainoastaan silloin tehota, +kun sen potilas hyväksyy, ja tämä hänen taipuvaisuutensa saavutetaan +juuri siten, että hänet uuvutetaan hypnotiseen uneen, siis sielullisen +riippuvaisuuden tilaan. Tästä rikoksellisten suggestionien mahdollisuus. + +Toisesta henkilöstä tuleva suggestioni tehoitsee siis vain siksi, +että se vastustuksetta muuttuu itsesuggestioniksi, ja tämä se vasta +on varsinainen liikevoima. Potilas vallitsee siten ajatuksellaan +elimellistä elämätään ja sillä on hengen herruus ruumiin ylitse +todistettu. Materialismi, joka päinvastoin tekee hengen ruumiin +toiminnaksi, on tämän kautta päälleen pyöräytetty, samoinkuin yleensä +melkein aina löytää totuuden, kun pyöräyttää nurin materialismin +opetukset. + +Elimellisten muutosten mahdollisuudesta itsesuggestionin kautta +hypnotiseeratuissa potilaissa seuraa ensinnäkin se johdonmukainen +mahdollisuus, että normaalit elimelliset toiminnat ovat yhdistetyt +meille tajuamattomaan transcendentaaliseen käsitykseen ja tämän +järjestelyn alaiset. Mutta tämä johdonmukainen mahdollisuus muuttuu +varmuudeksi tarkastaessamme somnambulismin tosiasioita. Me näemme +esim., että somnambulit tekevät oman diagnoosinsa ja prognoosinsa, että +siis elimelliset toiminnat tapahtuvat aivojen tietämättä, mutta ovat +itse asiassa yhdistetyt transcendentaaliseen käsitykseen, joka kuuluu +sielulle. Sellaiset ominaisuudet, vaikkeivät ne olisikaan kokemuksen +todistamat, ovat jo ennakolta uskottavat sieluopille, joka osoittaa +järjestävän kyvyn ja ajattelemisen yhteyden. Sellaisessa sieluopissa +eivät somnambulien parantavat kyvyt ole yksityisiä tapauksia, joilla +ei tiedetä mitä tehdä, vaan on niillä määrätty paikkansa kokonaisessa +järjestelmässä samansukuisia ilmiöitä. Tämä järjestelmä osoittaisi +selittämättömän aukon, jos voitaisiin näyttää transcendentaalista +järjestämiskykyä ajattelemisessa vaan ei transcendentaalista ajatusta +järjestämisessä, s.o. jos parantavia somnambuleja ei todellisuudessa +olisi. Mutta toiselta puolen ei parantavaa somnambulismia voitaisi +niin helposti teoreettisesti uuteen sieluoppiin omistaa, ellei se +olisi kokemusten tulos. Se, joka elinprojektsionin ja taiteellisen +tuotantotavan kautta on tullut siihen käsitykseen, että ajatteleminen +on yhdistetty järjestämiseen, hän varmaankin edeltäpäin otaksuu, +että elimellisiä toimintoja seuraa transcendentaalinen käsitys kuten +somnambulismista näkyy. + +Nyt on tosin virallinen tiede peräytynyt hypnotismin tosiasiain edessä +— vihdoinkin viidenkymmenen vuoden kuluttua — mutta somnambulismin +tosiasioista, etenkin kaukonäkemisestä ja kaukotoiminnasta, se ei tahdo +vieläkään mitään tietää. Tämä itsepäinen tosiseikkain kieltäminen +riippuu taasen ainoastaan siitä vanhan sieluopin perustavasta +otaksumasta, että koko meidän olentomme on itsetajunnan valaisema. +Tämän mielipiteen mukaan tunnustetaan ainoastaan ihmisen normaalit +ominaisuudet. Jos sitävastoin meidän olentomme varsinainen ydin on +tajuamattomassa, niin saattaa moni sielunvoima ja ominaisuutemme olla +meille tajuamaton. Niin pian kun edelleen havaitsemme, että meidän +maallinen ihmisemme on transcendentaalisen olemuksen ilmestysmuoto, +täytyy myöskin myöntääksemme, että nämä voimat ja ominaisuudet voivat +näyttäytyä maallisessa ihmisessä muutamissa poikkeustapauksissa. +Siihen vaaditaan vain yksi edellytys, jonka luonnontiede itse on +asettanut: meidän käsityskynnyksemme liikkuvaisuus. Eiväthän meidän +olentomme molemmat puoliskot, tajunta ja tajuamaton, maallinen persona +ja transcendentaalinen subjekti, ole eroitetut ylitsepääsemättömällä +seinällä, vaan ainoastaan käsityskynnyksellä. Me emme voi ensinkään +väittää, että ne vaikutukset ulkomaailmasta, jotka me tajuamme, ovat +ainoat. Paremminkin on itse luonnontiede osoittanut, että ainoastaan +korkeimmat vaikutukset ovat meille tajuttavat, ne vaikutukset, joilla +on määrätty ärsytysvoima, jonka ohella lukematon määrä vaikutuksia +jää alapuolelle käsityskynnystä ja pysyy meille tajuamattomana. Mutta +mikä tajuamattomassa tapahtuu on sielun omaisuutta ja jos sielu ottaa +vastaan vaikutuksia, joista meillä ei ole aavistusta, voi hänellä +sen perusteella myöskin olla ominaisuuksia, joista meillä ei ole +aavistusta. Mutta että sellaiset ominaisuudet siirtyvät maalliseen +ihmiseen — tämä edellyttää vain käsityskynnyksen liikkuvaisuutta. +Mutta tämä liikkuvaisuus on tosiasia. Se näkyy jo unen ja valvonnan +vaihtelusta. Ja tämä käsityskynnyksen individuaalinen liikkuvaisuus +on välttämätön edellytys sen bioloogiselle liikkuvaisuudelle. Ilman +tätä olisi koko biolooginen muutos tajuntakehityksineen mahdoton. +Mutta koska tämä tajunnan kehitys on tosi, täytyy sen johdonmukainen +edellytyskin olla tosiasia. Ja niin usein kun individuaalinen +liikkuvaisuus tapahtuu, täytyy meidän tajuamattoman puolemme, sielumme, +ominaisuuksien astua esiin toimettomuuden tilasta, ja tämä tapahtuu +juuri somnambulismissa. On siis ainoastaan ajatuksen puutetta se, että +virallinen tiede kieltäytyy vetämästä johtopäätöksiä itse asettamistaan +edellytyksistä. + +Transcendentaalinen sielutiede, jonka lähinnä opimme tuntemaan +somnambulismista, on siis aivan pääsemätön totuus, se on suoranainen +seuraus siitä, että meillä on olemassa elin fysioloogista sielutiedettä +varten. Ja tämän elimen, aivot, saattaa ainoastaan ymmärtää järjestävän +prinsiipin tuloksena, ja näiden aivojen tarkoituksellisen järjestelyn +ymmärtää ainoastaan, jos tämä järjestävä prinsiippi samalla on +ajatteleva. + +Uusi sieluoppi salaiset tieteet alustanaan on siis luonnontieteen +jatkoa ja voi sen jo johdattaa tämän viimemainitun nykyään +saavuttamasta kehitysasteesta. Mutta sen sijaan, että tämän +huomaisivat, kieltävät materialistit ja panteistit yhä vieläkin sielun +olemassaolon ja etsivät sitä vanhan sieluopin tunnustajat vieläkin +väärästä paikasta. Täytyy myöntää, ettei mistään ole kirjoitettu +niin paljon turhia kuin ihmissielusta sekä spiritualistien että +materialistien puolelta, vaan etenkin viimemainittujen, joiden viisaus +yleensä aina muistuttaa Montesquieun lausuntoa: "Kun Jumala loi aivot, +ei hän luvannut mennä niistä takaukseen. Lopuksi on, riitaan väsyneenä, +kirves nakattu järveen ja meidän uudenaikainen makrokosmokseen +ihastunut tieteemme ei tiedä enää mitä tehdä sielutieteen kanssa. +"Ihmiset ihailevat, sanoo Augustinus, "korkeita vuoria ja isoja meriä +ja mahtavasti kohisevia virtoja ja valtameriä ja tähtien kulkua, mutta +unohtavat sitä tehdessä itsensä.[11] Vaan kuten olemme nähneet ei +meiltä ole aivan kielletty mikrokosmokseenkaan katsahtaminen. Täytyy +vain etsiä sielua oikealta paikalta ja sitä tehdessä ottaa huomioon +ratkaisevat tosiseikat, nimittäin salaisten tieteitten. Teoriassa on jo +Aristoteles laatinut tämän ohjelman. Tulisi, sanoo hän, ottaa selvää +siitä, onko sielulla "kaikki ominaisuudet yhteisiä ruumiin kanssa vai +kuuluuko sille jotain omituistakin... Ajatteleminen näyttää kaikista +enimmin kuuluvan yksittäin sielulle; vaan jos tämäkin on jonkullaista +kuvaavaa esittelyä tai ei ainakaan voi tapahtua sellaisen avutta, niin +ei ajatteleminenkaan voi tapahtua ruumiitta. Jos olisi toimintoja tahi +passiivisia tietoja, jotka kuuluvat yksin sielulle, niin olisi sielu +eroavainen ruumiista, vaan jos ei mitään tämänkaltaista olisi olemassa, +niin ei sielukaan olisi eroavainen.[12] + +Tämä on yhtä lyhykäisesti kuin hyvästi sanottu. Mutta sitte +Aristoteleen aikojen on syntynyt uusi tiede, josta muinaisuudessa +tuskin oli jälkeäkään — kielitiede. Me tiedämme nyt paljoa +varmemmin kuin Aristoteles voi sen tietää, että meidän abstraktinen +ajattelemisemme tositeossa onkin "jonkullaista kuvaavaa esittelyä", +että kaikki meidän käsitteemme ovat syntyneet alkuperäisistä +havaannoista. Sentähden me emme ajattelemisessakaan voi nähdä +toimintoa, joka kuuluu sielulle sellaisenaan ruumiista erikseen. +Käsitteet ovat tivistyneitä havaantoja, mutta havaannot ovat +elintoimintoja, sentähden kuuluu abstraktinen ajatteleminenkin +epäsuorasti ruumiillisuuteen. Todellinen sielu, joka ei olisi +ainoastaan käsitteellisesti vaan todellisesti eroavainen ruumiista +— ja sellaista Aristoteles tarkoittaa — ei siis johdu edes +meidän korkeimmasta toiminnastammekaan, kuten huomaamme tajuntaa +tarkastaessamme. Mutta sen me olisimme kyllä löytäneet, jos voisi +osoittaa ajattelemisen mahdolliseksi ilman aistillista välitystä. + +Tajunnallisessa sieluelämässä ei siitä ole jälkeäkään; täällä on kaikki +ajatteleminen sidottu aistimiin ja aivoihin. Juuri sentähden meidän +täytyy sielua etsiessämme yleensä luopua tajunnan analyseeraamisesta, +jonka jo Kantkin on sanonut: "Yleinen syy, miksi me emme voi +ihmisymmärryksen huomioiden ja kokemusten mukaan päättää mitään +sielun tulevaisesta elämästä ilman ruumista, on se, että kaikki nämä +kokemukset ja huomiot tapahtuvat ruumiin yhteydessä... Sentähden +eivät nämä kokemukset voi osoittaa, mitä me saattaisimme olla ilman +ruumista!"[13] + +Löytääksemme sielun täytyy meidän siis kääntyä tajuamattomaan. +Ainoastaan salaisten tieteitten tosiasioista me löydämme sellaisen +todisteen sielulle, jota vastaan ei ole mitään huomauttamista. +Sieltä me löydämme sen, mitä Aristoteles halusi uskoakseen sielun +eroavaisuuteen ruumiista, nimittäin toimintamuotoja, jotka "kuuluvat +ainoastaan sielulle". Okkultiset ilmiöt ovat tavallisesti yhdistetyt +aistilliseen tiedottomuuteen ja syntyvät voimien ja ominaisuuksien +kautta, jotka ovat normaalitilassa toimettomat ja joilla ei ole mitään +yhteyttä ruumiillisuuden kanssa. Siten on fysiolooginen sielutiede +väistynyt transcendentaalisen tieltä. Tämän tehtävänä on muuttaa +kielteinen käsite tajuamattomasta suoranaiseksi. Se nimittäin opettaa +meille, että meillä kyllä on oikeus käsittää tajuamaton aistillisen +tajunnan vastakohtana, vaan ei vastakohtana tajunnalle yleensä; +että niin sanotulla tajuamattomalla todellakin on jonkullainen +omituinen tajunta, käsitys- ja ajatuskyky, joka ei ole aistimien eikä +aivojen välittämä, ja jolloin aivot — jos niillä yleensä silloin +on mitään toimittamista — ainoastaan alistuen vastaanottavat nämä +transcendentaaliset käsitykset. Salaisten tieteitten tosiasiat +osoittavat, että niin sanotulla tajuamattomalla on tajunta ja muisti, +ne molemmat voimat siis, joista personallisuuden käsite riippuu. +Mutta tämä transcendentaalinen personallisuus on laadultaan eroitettu +maallisesta, siis täytyy meidän olentomme kaksinaisuus — Kantin +mielipiteen mukaan — tunnustaa. + +Tosin on koetettu selittää tätä kaksinaisuutta ainoastaan +fysiologiseksi,[14] jolloin eroviiva olisi aivoelämässä, ei aivojen +ja sielun välillä, ja jolloin molempia puoliskotta kuolema kohtaisi. +Mutta tämä koe selittää tajuamattoman ainoastaan fysioloogisesti +onnistuu vain niin kauvan kuin suljemme silmämme juuri tärkeimmiltä +ilmiöittä ja aivan mielivaltaisesti tunnustamme ainoastaan ne, jotka +mahtuvat fysioloogiseen tajuamattomaan. Fysioloogisen sielutieteen, +joka on ikäänkuin väärällä vaihdemuutoksella ohjannut kaikki meidän +ajatuksemme sielusta väärälle raiteelle, ei ole koskaan onnistuva +— ei edes kaksoisminälläkään — selittää ruumiillisesti sellaisia +ilmiöitä kuin kaukonäkeminen ja kaukovaikutus. Sentähden se kieltää +nämä tosiasiat, jotka eivät sovellu sen järjestelmään. Mutta jokainen, +joka nämä tosiasiat on kohdannut, on myöskin aina tunnustanut niiden +voiman todistaa ruumiista eroavan sielun olemassaoloa. ‘Kuten esim. +Deleuze, eräs somnambulismin parhaita tuntijoita, joka sanoo: "Ne +ilmiöt, joita somnambulismi meille tarjoaa, opettavat meitä eroittamaan +kaksi ainesta, tuntemaan sisäisen ja ulkonaisen ihmisen kaksoisolennon +samassa henkilössä." Ne antavat meille parhaan todisteen sielun +kuolemattomuudesta ja parhaan vastauksen siihen väitteesen, joka sen +kuolemattomuutta vastaan on tehty. Ne korottavat kaiken epäilyksen yli +sen jo muinaisajan viisaiden tunnustaman ja Bonaldin niin kauniisti +lausuman totuuden, että ihminen on aistinten palvelema äly."[15] + +Jos me tahalla kartamme Damaskon tietä, ei meistä koskaan voi tulla +Paavalia, ja jos emme milloinkaan halua nähdä somnambulia voimme +edelleenkin kerskailla sillä, että olemme Saulus. Vaan se, joka päättää +ruveta tutkimaan somnambulismia sen korkeammilla asteilla, joissa +saa nähdä enemmän kuin pelkkää hysteriaa — tämä iso pussi, johon +lääkärit pistävät kaikki mitä eivät ymmärrä — hän tunnustaa myöskin +pian sielun olemassaolon. Niinkuin esim. Georget, joka teoksessaan +"Physiologie du système nerveux" hylkäsi somnambulismin ja saarnasi +materialismia; mutta kohta jälkeenpäin hän koetti itse magnetiseerata +ja opittuaan tuntemaan somnambulien ominaisuuksia hän kohta uskoi +sielun kuolemattomuutta. Mutta vakuutuksensa hän saattoi julkilausua +vasta testamentissaan, missä hän lausuu: "Tuskin minä olin julkaissut +teokseni ‘Hermoston fysiologia', kun uusi ajatteleminen erinomaisesta +ilmiöstä, somnambulismista, ei enää sallinut minun epäillä meissä +itsessämme ja ulkopuolellamme löytyvän aineellisuudesta tykkänään +eroavia älyllisiä prinsiippejä — nimittäin sielu ja Jumala. Minulla +on tässä kohden syvä vakaumus perustuva tosiasioihin, jotka minun +mielestäni ovat kieltämättömät. Tämä minun selitykseni on näkevä päivän +valon vasta sitten, kun ei enää voida epäillä minun rehellisyyttäni +tahi leimata epäluulonalaisiksi minun tarkoituksiani. Jos en minä voisi +tätä enää itse julkaista, pyydän minä hartaasti niitä henkilöitä, jotka +tämän testamentin avattuaan — siis kuolemani jälkeen — sen näkevät, +antamaan sille mahdollista suuremman julkisuuden." [16] + +Missä ikinä kohtaamme tutkijan, joka on tuntenut salaiset +tieteet, kohtaamme myöskin aina enemmän tahi vähemmän selvästi +samat lopputulokset: että sielu on tajuamattomassa, että se on +individuaalinen ja että ihminen on kaksoisolento, "homme-esprit", kuten +Saint-Martin sanoo. Niin jo muinaisajan filosofeilla, jotka olivat +salaisiin tieteisiin perehtyneet, samoin keskiajan okkultisteilla +"Ihmisellä, sanoo Paracelsus, "on kaksi ruumista, elementaarinen ja +siderinen, ja nämä molemmat ruumiit muodostavat yhden ainoan ihmisen. +Kuolema eroittaa nämä molemmat elämässä yhdistetyt ruumiit toisistaan.[17] +"Huomatkaa siis, että ihmisessä on kaksi sielua, ijankaikkinen ja +luonnollinen; se on kaksi elämää, toinen on kuoleman alle alistettu, +toinen voittaa kuoleman; siten on ihmisessäkin se, joka on varsinainen +ihminen, kätkettyä, eikä kukaan näe mitä hänessä on, joka ainoastaan +hänen teoissaan ilmenee.[18] "Unessa jolloin elementaarinen ruumis +lepää, on siderinen ruumis toiminnassa, sillä tällä ei ole lepoa eikä +unta; vaan kun elementaarinen ruumis on vallalla, silloin siderinen +lepää.[19] + +Salaiset tieteet vasta voivat siis luoda Aristoteleen mieleisen +sieluopin. Sielu tosin on tajuamattomassa; vaan luonnottomissa +tiloissa, jolloin ruumiillinen elämä on lannistettu, se osaksi +astuu esille kätköstään. On siis ainoastaan vain luulo, että me +elämänajallamme vietämme vain aineellista elämää ja vasta kuolemassa +jälleen tulemme osallisiksi sielullisesta elämästä. Ollen kaksoisolento +ihminen ennemminkin viettää yhtäaikaa molempia näitä elämiä ja tämä +yhdistys se juuri on, kuten jo Augustinus sanoo, varsinainen arvoitus. +"Sitä tapaa, jolla henki on yhdistetty ruumiisen, eivät ihmiset voi +käsittää ja kuitenkin tämä on ihminen."[20] "Ihminen, sanoo Pascal, +"on ihmeellisin olento luomakunnassa. Hän ei voi käsittää mitä ruumis +on, vielä vähemmin mitä henki on ja kaikista vähimmin, mitenkä henki +voi olla ruumiiseen yhdistetty; tämä on vaikeuden ylin huippu; ja +kuitenkin se juuri on hänen olentonsa." Mutta tätä vaikeutta ei ole +paljoa tunnettu niin kauvan kun sielua etsittiin tajuntaa tutkimalla, +kun luultiin, että ihmisellinen olemisarvoitus koskee ainoastaan +elimellisen aineen yhdistymistä elämän, käsityksen ja tajunnan kanssa. +Mutta salaiset tieteet näyttävät, että ihmisellisen olemisen arvoitus +on paljoa syvemmällä. Tässä on kysymys transcendentaalisen subjektin +yhdistymisestä aineelliseen ruumiisen, kahdesta aivan erinkaltaisesta +ja kuitenkin samanaikuisesta olemismuodosta, joista toinen toimii +tykkänään ulkopuolella meidän aistillista tajuntaamme ja ilmaisee +ruumiillisuudesta riippumatonta tietämistä ja toimimista. Sellainen +yhdistyminen näyttää ensi silmäyksellä paljo enemmän johtavan +dualistiseen sieluoppiin kuin jos olisi vastattavana vain siihen +kysymykseen miten elimellinen aines on herännyt aistilliseen tajuntaan, +mutta me kartamme dualismin ja edistämme ensinmainitun paljoa +salaperäisemmän yhdistymisen tekemällä sielun ruumiin järjestäväksi +prinsiipiksi. Tämä ei tapahdu omavaltaisesti, vaan todistavat +salaisten tieteitten tosiasiat, että me ihmiset olemme yliaistillisen +individuaalisen prinsiipin aineellinen kuvio. Kuoleman jälkeen +näkyy vihdoinkin, että sielu on eloa-antava ja järjestävä sielu, +sillä sielusta eroitettu ruumis kadottaa järjestyksensä ja hajoaa +alkuaineisinsa. + +Materialismi sekoittaa siis jälleen syyn ja ehdot tahtoessaan +selittää elämän ja järjestymisen itse aineesta. Materia eli aine +ei ole meidän elämämme syy, vaikka kyllä aineellisen olemassaolon +itsestään ymmärrettävä ehto. Materialismi ratkaisee siis ainoastaan +näennäisesti ihmisolennon arvoituksen, syrjäyttäen varsinaisen +ongelman. Spiritualistien vanha sielunoppi ei sitä niinikään ratkaise. +Se sijoittaa sen väärään paikkaan, etsien sielua tajunnasta. Mutta +siitä meitä luulisi voivan pidättää jo vähinkin ajatteleminen, sillä +äidinkohdussa ei meillä ole tajuntaa ja syntymisen jälkeen tajunta +kypsyy vasta vuosien kuluessa; kokonainen kolmas osa kuluu meidän +elämästämme ilman tajuntaa ja koko elämämme ajan pysyy toinen puoli +meidän toimintojamme — elimelliset — meille tajuamattomina. Koska +me siten saatamme elää tajunnatta, niin täytyy meitä ylläpitävän +voiman välttämättä olla eroitetun tajunnasta, s.o. sielun täytyy +olla tajuamattomassa. Tämän ylläpitävän voiman me opimme tuntemaan +hypnotismissa, mutta vielä enemmän somnambulismissa, muovailevana ja +järjestävänä voimana sekä yhdistettynä transcendentaaliseen tajuntaan, +joka ilmaisee paljo rikkaampia suhteita luontoon kuin aistillisella +tajunnalla on. Siitä johtuvat korkeammat kyvyt ovat aina siihen +määrään herättäneet okkultistien ihmettelyä, että he siitä päättivät +ihmis-sielun olevan jumalallista alkua sekä kuolemattoman. "Kauvas +vaikuttava, maagillinen voima", sanoo van Helmont, "on meidän etsittävä +siinä osassa meitä, joka on jumalallisuuden kuva."[21] Okkultistit +ovat siten antaneet kertomukselle ihmisen luomisesta Jumalan kuvaksi +paljoa syvemmän merkityksen kuin sille tavallisesti annetaan. Jos +nimittäin käsittää tämän näköisyyden koskevan maallista ihmistä, on +Voltaire oikeassa sanoessaan: "Sitä pahempi Jumalalle, jos minä olen +hänen näköisensä!"[22] Mutta okkultistit johtivat tämän näköisyyden +transcendentaaliseen subjektiin. Niinpä lausuu van Helmont: "Minä +sanon, että ihminen on järjellä varustettu eläin, mutta todellinen +ihminen ei ole eläin, vaan Jumalan todellinen kuva."[23] + +Maagillisiin kykyihin, joita ei voida selittää ruumiillisuudesta ja +jotka siten edellyttävät ruumiillisuudesta eroitettua kannattajaa, +sielua, okkultistit perustavat myöskin kuolemattomuuden todisteen. +"Meidän sielussamme", sanoo Agrippa, "asuu kaikkeuden käsittävä +tarkkanäköisyys, joka on ruumiin ja kuolevaisuuden pimeyden himmentämä +ja heikontama, vaan joka kuoleman jälkeen, kun ruumiista eronnut sielu +saavuttaa kuolemattomuuden, muuttuu täydelliseksi tiedoksi. Sentähden +saa usein kuoleman läheisyydessä oleva ja vanhuuden heikontama ihminen +tavattoman hengen valon, koska sielu silloin — vähemmin aistinten +kahlitsemana ja jossain määrin jo ikäänkuin vapautettuna taakastaan ja +lähempänä sitä seutua, mihin se on menevä — ei enää ole niin riippuva +ruumiista kuin ennen."[24] Mutta nämä maagilliset sielun kyvyt eivät +voisi koskaan tulla kokemuksen esineiksi, ellei meillä samalla haavaa +olisi molemmat olemistavat — aineellinen ja transcendentaalinen. Jos +transcendentaalinen subjekti kadottaisi syntymässä transcendentaalisen +luontonsa ja vaihettaisi sen maalliseen, olisi maallinen elämä +keskeytys transcendentaalisessa elämässä, jonka vasta kuolemassa +takaisin voittaisimme, eikä silloin voisi olla olemassa somnambulismia +vaikka tosin spiritismi. Sellainen otaksuma tukkeaisi meille tien +salaisten tieteitten ja ihmisen olemisarvoituksen käsittämiseen, +niin, silloin ei olisi mitään salaisia tieteitä spiritismiä paitsi. +Okkultiset ilmiöt ovat mahdolliset ja ymmärrettävät ainoastaan sillä +edellytyksellä, että meillä samalla haavaa on molemmat olemismuodot. +Aivan mahdoton on se otaksuma, että me muuttuisimme niiden +menettelyjen kautta, joilla me saatamme itsemme sekä muut huumaukseen, +transcendentaalisiksi olennoiksi, jonka johdosta sitte maagilliset +tiedon- ja tahdonvoimat ilmestyisivät. Me emme saata esim. otaksua, että +sähköittäjä voisi hivelemisillä tehdä meidät kaukonäkeviksi. Mutta +sen me voimme kyllä otaksua, että hän saattaa meidät aistilliseen +tajuttomuuden tilaan ja että meissä, vaikka toimetonna, jo ennen sitä +asuva transcendentaalinen tajunta silloin itsestään astuu esille +toimettomuuden tilastaan. Molempain personain meidän subjektissamme — +puhuaksemme Kantin kanssa — täytyy siis olla olemassa samalla haavaa, +muutoin ei okkultismi olisi mahdollinen, ja transcendentaalinen tajunta +sukeltaa ylös itsestään aistillisen tajunnan uuvuttua samoinkuin +tähdet loistavat itsestään auringon sammuttua. Tähdet eivät synny +vasta silloin — kuten vanhat aarialaiset uskoivat — vaan olivat ne +jo olemassa yhtä haavaa auringon kanssa, jonka poistuttua ne kävivät +optillisesti näkyviksi. + +Tästä molempien olemistapojen samanaikaisuudesta riippuu siis, että me +jo maallisen olemisemme piirissä voimme kohdata maagillisia voimia ja +kykyjä, niin hyvin ne, jotka kuuluvat tiedon magiaan, yliluonnollinen +tajunta esim. somnambulien kaukonäkemisessä, kuin nekin, jotka +kuuluvat tahdon magiaan — maagillinen tahdon toiminta. Jälkimäinen +saattaa esiintyä mustana, vahinkoa tuottavana magiana, kuten taika- ja +noitailmiöissä, tahi valkoisena, hyväätekevänä magiana, kuten +animaalisessa magnetismissa ja uskonnollisessa mystiikassa. + +Okkultistit olivat aina selvillä siitä, että ihmisellä on samalla +haavaa molemmat olemismuodot, maallinen ja transcendentaalinen. Mutta +Kant on, vaikkei hänellä ollut käytettävänään tarvittavia tosiasiain +aineksia, löytänyt totuuden aavistuksen tietä. Hän on, kuten olemme +nähneet, lausunut sanoilla, joita ei saata väärin käsittää ja joille en +minä vasta ole sellaista selitystä antanut, että me olemme jo täällä +maan päällä eläessämme tietämättämme henkiä ja olemme yhteydessä +toisten henkien kanssa. Mutta tosin me voimme ainoastaan silloin +käsittää tämän Kantin mielipiteen, kun pysymme kiinni siinä, että +toinen maailma on vain meidän käsityskynnyksemme toisella puolella, +sillä jos se olisi toisessa paikassa kuin tässä maailmassa, niin +meidän olentomme molemmat puoliskot eläisivät toisistaan eroitettuina +paikan suhteen, toinen esim. Münchenin kaupungissa ja toinen jossain +kaupungissa pilvien tuolla puolen. Sitä ei Kant ole tarkoittanut. +Toinen maailma on hänelle vain maailma käsityskynnyksen takana. Tämän +hän on lausunut näillä sanoilla, joista ei voida mitään pois selitellä: +"Mutta kun sielu eroaa ruumiista, ei sillä enää ole sama aistillinen +käsitys tästä maailmasta. Se ei käsitä maailmaa sellaisenaan kuin +se näyttää, vaan sellaisena kuin se on. Siten on sielun eroaminen +ruumiista aistillisen käsityksen muuttuminen henkiseksi käsitykseksi, +ja tämä on toinen maailma. Toinen maailma ei siis ole toinen paikka, +vaan ainoastaan toinen käsitys."[25] Kun Kant edelleen sanoo: "Yhtä +vähän kuin empiirinen fysiikka kuuluu metafysiikkaan, yhtä vähän +empiirinen sielutiede kuuluu metafysiikkaan"[26] niin luopuu hän +näillä sanoilla kerrassaan sielun todisteen etsimisestä tajunnan +analyseeraamisessa, s.o. hän sanoo, että sielu on tajuamattomassa ja +että sen ainoastaan voi todistaa transcendentaalisen sielutieteen +tosiasioista. Minä olen siis pitkin koko linjaa sopusoinnussa Kantin +kanssa ja kun vastustajani väittävät minun käsittävän väärin Kantin +sanat, täytyy minun otaksua, että he joko eivät ymmärrä saksankieltä +tahi että heiltä puuttuu rehellisyyttä. + +"Jokainen ihminen on — sanoo Svedenborg — sisäiselle olennolleen +henki."[27] Niin, hän menee vielä pitemmälle: "Jokainen ihminen on +vielä ruumiissa eläessäänkin henkeensä nähden henkien seurassa, vaikkei +hän siitä mitään tiedä."[28] Sillä Svedenborg sanoo aivan samaa kuin +Kant: "Kerran tullaan vielä toteen näyttämään, että ihmissielu on +jo tässä elämässä eroamattomassa yhteydessä kaikkien henkimaailman +aineettomien olentojen kanssa, että hän vuoroin vaikuttaa niihin ja +vuoroin vastaanottaa niiltä vaikutuksia, mutta joista hän ihmisenä on +tietämätön niin kauvan kun kaikki asiat ovat hyvin."[29] Myöhemmin +kriitillisellä aikakaudellaan hän sanoo: "Paikat ovat ainoastaan +ruumiillisten, vaan ei henkisten kappalten suhteita. Siten ei sielua +— koska ei hänellä ole mitään paikkaa — voi nähdä koko ruumiillisessa +maailmassa. Hänellä ei ole määrättyä paikkaa ruumiillisessa maailmassa, +vaan on hän henkimaailmassa; hän on yhteydessä ja suhteissa muiden +henkien kanssa."[30] + +Näillä Kantin ja Svedenborgin sanoilla on se edellytys selvästi +lausuttu, millä mystilliset ilmiöt yleensä ovat mahdolliset, s.o. millä +ne saattavat tulla kokemuksen esineeksi. Yliaistillisesta maailmasta +meillä saattaa olla tietoa ainoastaan jos itse olemme henkiä ja +olemme yhteydessä toisten henkien kanssa. Nämä molemmat ehdot antavat +meille johdonmukaisen jakoperusteen kaikille mystillisille ilmiöille: +toiset ovat somnambulistisia, toiset spiritistisiä. Somnambulismissa +me opimme tuntemaan oman henkemme, yhteytemme henkimaailman kanssa; +spiritismissä opimme tuntemaan muita henkiä, henkimaailman yhteyttä +meidän kanssamme. Uudenaikaisesti lausuttuna on siis Kantin mielipide +se, että tietämättämme olemme sekä somnambuleja että medioita. + +Tätä ei saatu umpimähkään kieltää, sillä meidän aistillinen +tajuntamme ei voi ensinkään tietää, mitä tajuamattomassa on. Kaikki +riippuu siis siitä kokemuksesta, ovatko kenties nämä tajuamattomat +suhteet meiltä poikkeustapauksessa tajutut. Mutta jotta tämä +saattaisi tapahtua, täytyy molempien olemismuotojen yhtäaikaisuuteen +liittyä vielä yksi ehto: transcendentaalisten tietojen, jotka me +somnambuleina aktiivisesti saavutamme tahi medioina passiivisesti +vastaanotamme, täytyy muuttua meille tajutuiksi, s.o. niiden täytyy +siirtyä aistilliseen tajuntaan laskemalla käsityskynnystä, joka on +taitepintana molempien personain välillä meidän olemuksessamme. +Käsityskynnyksen liikkuvaisuus on biolooginen tosiasia ja +individuaalisen sieluelämän tosiasia ja se todistaa meidän olemuksemme +molempien personain yhteyden. Toinen maailma samoinkuin meidän siihen +kuuluva transcendentaalinen olentomme ovat vain käsityskynnyksen +toisella puolella. Kynnyksen liikkuvaisuus todistaa edelleen, +että somnambulismin ja spiritismin ilmiöiden täytyisi kuitenkin +bioloogisessa tulevaisuudessa näyttäytyä, s.o. kynnystä vieläkin +laskemalla, elleivät ne jo nyt, s.o. käsityskynnyksen nykyisellä +laskemisasteella, olisi kokemuksen tosituloksia. Meidän päivinämme Kant +siis havaitseisi empiirisesti vahvistetuksi sen, mitä hän aikoinaan +aavisti. Ei mikään voi sentähden olla varmempaa kuin että Kant olisi +spiritisti, jos hän nykyään eläisi, sillä mikäli sitä hänen aikanaan +saattoi olla, oli Kant todellakin spiritisti. + +Tosin uudenaikaisen valistuksen lipunkantajat vallan hermostuvat +kuultuaan spiritismiä mainittavan. Mutta heillä ei ole vähintäkään +syytä kadottaa tyyneyttään. Se ilmaisee enemmänkin vain käsityksen +puutetta, kun yleensä luullaan voitavan vastustaa spiritismiä. Saattaa +tietysti tahallaan väistää spiritismin tosiasioita eikä tietysti ketään +väkisin viedä spiritistiseen istuntoon. Mutta spiritismin puolustaja +voi johdonmukaisillakin perusteilla murtaa tämän vastustuksen ja +saattaisipa osoittaa senkin, että itse luonnontiede on tietämättään +todistanut spiritismin totuuden. Minä teen kummankin. + +Ensinnäkin minä voisin viitata siihen, että me opimme somnambulismissa +tuntemaan ruumiillisuudesta riippumattoman tiedon ja toiminnan, +joiden kannattajaan, transcendentaaliseen subjektiin, mitkään +ruumiilliset muutokset eivät vaikuta, niinpä ei siis kuolemakaan. +Mutta jos se on kuolematon, seisomme me spiritismin edessä. Jos +ihminen somnambulisessa tilassa näyttää olevansa henki, niin on hän +luonnollisesti kuoltuaankin henki, ja sitten on vain ratkaistavana +se, ala-arvoisempi kysymys, saattaako tämä ruumiista vapautettu henki +tulla kokemuksen esineeksi. Mutta tähänkin kysymykseen on vastattava +myöntävästi, sillä eläessämme — somnambulisessa tilassa — tämä henki on +kokemuksen esineenä ei ruumiillisuutensa avulla, vaan siitä huolimatta. +Kun siis tämä ruumiillinen este, joka somnambulismissa on ainoastaan +osittain syrjäytetty, kuolemassa tykkänään katoaa, niin täytyy hengen +ilmestysilmiöiden useassa suhteessa paljoa helpommin tapahtua kuin +eläessä. Sentähden on varsin ymmärrettävää, että paljo useammin kuulee +puhuttavan kummituksista kuin kaksoiskulkijoista. + +Nämä ovat nyt loogillisia perusteita, joilla spiritismin voi a priori +todistaa, mutta tosin sillä edellytyksellä, että somnambulismin +tosiasiat pitävät paikkansa. Mutta kun en minä voi pakoittaa +vastustajiani somnambulismia tutkimaan, on minun vain osoitettava, että +luonnontiedekin on todistanut spiritismin olemassaolon. + +Meidän maallinen kokemuksemme riippuu maallisesta elimistöstämme. Jos +me vain otaksumme, että meille annetuilla aistimilla olisi toinen +käsityskynnys, muuttuisi jo sen kautta meidän kuvamme maailmasta. +Jos otaksumme aikamäärämme aistilliselle näkemiselle lyhemmäksi tahi +pitemmäksi, niin näkisimme me tykkänään toisen maailman. Tämän on eräs +ajattelevista luonnontutkijoistamme, Ernst von Bär, huomattavassa +teoksessa selittänyt.[31] Jos meille annetulla hermostolla olisi +toinen anatoominen kulku, niin että aistinvälittäjät, jotka meissä +nyt ovat toisistaan eroitetut, olisivat anastomoseilla yhdistetyt, +niin me kenties kuulisimme valoilmiöitä tahi maistelisimme ääniä. Jos +meillä olisi silmämme takalolla verkkokalvon sijasta hermosolmuja, +jotka olisivat yhdistetyt korvasimpukkaamme, niin kuulisimme sen mitä +nyt näemme; me emme näkisi sateenkaarta seitsenvärisenä spektrumina, +vaan kuulisimme sen seitsenkertaisena ääniasteikkona. Tämänkaltaiset +olennot kuulisivat jonkullaisia ilmojen sopusointuja sieltä missä me +näemme kiintotähtitaivaan, ja kuitenkin saattaisi heidän tähtitieteensä +olla yhtä tarkka kuin meidänkin. Samalla tapaa voisi jokapuolinen +yhdistys kaikkien aistinten välillä synnyttää jonkullaisen yleisaistin, +jolloin joka luonnonilmiö puhuisi meidän kaikille aistimillemme. Sekin +muuttaisi tykkänään meidän kokemuksemme, meidän kuvamme maailmasta. +Mutta jos kuvittelemme itsellämme olevan aivan toiset aistimet kuin +meille nyt on annettu, niin häviäisi nykyinen maailmamme ja meillä +olisi aivan toinen maailma ympärillämme. Tällä tavoin saattaisivat +erikaltaiset olennot asua vieretysten samalla taivaankappaleella +toisistaan vähääkään tietämättä. Ohimennen sanoen on meidän +transcendentaalinen subjektimme sellainen maapallon asukas, josta me +emme mitään tiedä. Mutta aivoihinkin nähden on päivänselvää, että +meidän kokemuksemme riippuu elimistöstämme. Se hevonen, jolla Moltke +vuonna 1870 ratsasti, on samassa tilaisuudessa kuin ratsastajansa +kuitenkin tehnyt paljoa mitättömämpiä havaannoita kuin hän, ja älykäs +ihminen oppii enemmän kävelyretkellä kuin narri kiertomatkalla maailman +ympäri. + +Nämä päätelmät ovat aivan kieltämättömät ja itsensä luonnontieteen +todistamat. Tästäpä materialismin koko järjettömyyden näkeekin. Se +nojautuu kokemukseen, joka koskee ainoastaan meidän elimistöämme. +Tästä kokemuksesta se johtaa lakeja, jotka pitävät paikkansa +ainoastaan meihin nähden, ja luulee niissä keksineensä maailmanlakeja! +Tositeossa se on, vaikka kuinkakin tarkalleen todistelee nämä +luonnonlait, ainoastaan keksinyt subjektiivisia ihmisluontoa koskevia +lakeja. Toisesta elimistöstä johtuvat toisellaiset kokemukset, ja +toisellaisista kokemuksista taasen toiset luonnonlait. Jos joku +Ludvig Büchner selittelisi toisellaisille olennoille kuin me olemme +maailmanlakejaan, naurettaisiin hänelle aivan yksinkertaisesti. + +Jokaista erilaista elimistöä seuraa myöskin toinen kokemus; sen myöntää +materialismikin. Mutta kokemuksen kera muuttuvat siitä johtuvat +laitkin. Jos materialismi kieltää tämän, saattaa toden teolla sanoa, +ettei se ymmärrä itseään. Jokainen maailmankäsitys, joka tahtoo +perustua pelkkään kokemukseen ja joka laiminlyö tahi tykkänään tahtoo +kieltää filosofisen ajattelemisen tästä aineesta, meidän sentähden +täytyy jo edeltäkäsin merkitä lapselliseksi ymmärtämättömyydeksi. + +Otaksuen, että on olemassa olentoja, joilla ei ole mitään yhtenäisyyttä +meidän oman elimistömme kanssa — ja minkä sanomattoman elämän muotojen +runsauden meille tarjookaan tuntemamme luonto yksin tällä pienoisella +tähdellämme! — olentoja, jotka olisivat meille yhtä tuntemattomia kuin +me heille, niin saattaisi noiden tuollaisten olentojen maailmassa +tapahtua muutoksia, jotka eivät ole sopusoinnussa meidän maailmassa +vallitsevien lakien kanssa. Mutta koska määrätyllä asteella sen +toisen maailman ja meidän maailmamme järjestys-sarjojen kehityksessä +niiden asukkaidenkin käsitystapa saattaisi, jopa täytyisikin joutua +ristiriitaan, niin olisipa varsin mahdollista, että nämä muutokset +tässä toisessa maailmassa, vaikka olisivatkin ristiriidassa meillä +vallitsevien lakien kanssa, kuitenkin ulottuisivat vaikutuksiinsa +nähden meidän käsityksemme, meidän kokemuksemme piiriin. Tämä olisi +katsottuna meidän luonnonlakiemme kannalta ihme, mutta kuitenkin +sen maailman kannalta lainmukainen ilmiö. Maan ihmeet ovat taivaan +lakeja — sanoo Jean Paul. Sellaisia tapahtumia, joiden syy on tässä +toisessa maailmassa, mutta joiden vaikutus tuntuu meidän maailmassamme, +tarjoaa spiritismi yltä kyllin. Spiritistisissä ilmiöissä joutuu +kaksi maailmapiiriä kosketukseen toistensa kanssa, piiriä, joiden +järjestelmät ja sentähden myöskin kokemukset ovat erilaiset, joissa +siis eri luonnonlait vallitsevat. Mutta muutokset tässä toisessa +maailmassa voivat myöskin johtua sen omista asukkaista. Jos me +kuvittelemme löytyvän olentoja rautaa karkeammasta aineesta, niin +voisivat sellaiset olennot lävistää ruumiillaan harmaakiven yhtä +keveästi kuin me lävistämme ilman. Jos me taasen kuvittelemme löytyvän +toisia niin äärettömän ilmavia olentoja, että he voisivat samalla tapaa +kuin ilma itse tunkeutua kiven huokosten läpi, niin ei niillekään kiveä +olisi olemassa. Mutta nämä kahdenlaiset olennot selittäisivät toinen +toisensa mahdottomuuksiksi, samoinkuin Ludvig Büchner kieltää sen +tosiseikan, että haamut kulkevat suljettujen ovien läpi. + +Tältä näkökannalta katsottuna spiritismi lakkaa olemasta mieletöntä +pilaa. Jos siis materialisti arvelee, ettei luonnontiede koskaan ole +tunnustava spiritismiä syystä, että tämä on ristiriidassa meidän +luonnonlakiemme kanssa, niin näkyy tässä sanotusta, että ajatteleva +luonnontieteilijä nyt jo saattaa hyväksyä sen taikka että hänen ainakin +edeltäkäsin täytyy myöntää sen mahdollisuus. Kaikki riippuu siis +kokemuksesta. Mutta kokemuksia ei tosin siten saavuteta kuin eräät +professorit tekivät, jotka kieltäytyivät tulemasta spiritistiseen +istuntoon. Kun materialismi arvelee voivansa ijankaikkisesti syrjäyttää +spiritismin, ei se ymmärrä itseään; sillä spiritismi on luonnontieteen +jatko, niin, se on materialististen edellytysten johdonmukainen seuraus. + +Nyt me voimme jälleen kääntyä sieluoppiin, joka kyllä ilman +spiritismiäkin voidaan rakentaa vankalle perustukselle, vaan jolle +spiritismillä on vielä yhden todisteen arvo. + +Suhde molempien personain välillä meidän subjektissamme on sellainen, +että sielu tosin on meille tajuamaton tahi, oikeammin sanottuna, +tuntematon, vaan emme me sielulle. Sentähden me somnambulismista +herätessämme emme mitään muista, jotavastoin transcendentaalinen +tajunta isompana ympyränä sulkee piiriinsä pienemmän ympyrän, +aistillisen tajunnan. Me saatamme siten verrata ihmistä ellipsiin, +jonka toinen polttopiste — transcendentaalinen tajunta — valaisee +ellipsin koko pinnan, jotavastoin toinen polttopiste — aistillinen +tajunta — jakaa toisellaista valoa puolta pienemmällä valopinnalla. +Tahi voimme me verrata hänet palloon, jonka stereometrinen keskipiste +valaisee sen kuutiosisällyksen, jotavastoin aistillisen tajunnan valo +loistaa pinnalla lähettämättä yhtään sädettä pallon sisustaan. + +Fysiolooginen sielutiede ratkaisee ihmisen olemisarvoituksen ikäänkuin +geometrisesti. Sille on vain olemassa ongelma, kuinka aistillinen +tajunta ja elämä voi olla yhdistettynä elimelliseen aineesen. Mutta +stereometrisiä ongelmoita ei voida ratkaista geometrisesti ja sentähden +päättyy fysiolooginen eli luonnontieteellinen sielutiede sanoihin +_Ignoramus ja ignorabimus_.[32] Transcendentaalinen sielutiede +sitävastoin pystyy ratkaisemaan ihmisellisen olemisen arvoituksen. Se +ratkaisee stereometrisen ongelman stereometrisesti. Sille on kysymys +paljoa syvempi — vaan joka juuri syventymisellään osoittaa, että +ihmisen olemiskysymys voidaan ratkaista — kuinka transcendentaalinen +subjekti voi olla yhdistettynä maalliseen ruumiisen. Vastauksen saa +niistä tosiasioista, joissa sielu osoittautuu järjestäväksi sieluksi. +Nämä tosiasiat me kohtaamme hypnotismissa, somnanbulismissa ja +spiritismissä, vaan myöskin jo kaunotieteessä ja tekniikassa. Siinä +että meidän transcendentaalinen subjektimme kykenee järjestämään +teleoloogisesti, meillä on selitys aivoilla varustettuun ruumiisen, +joissa aivoissa, ikäänkuin kefaloskoopissa, transcendentaalinen +käsitystapa muutetaan aistilliseksi. Että meillä yleensä on tajunta, on +sielunasia; että tällä tajunnalla on ruumillisesti maallisuuden muoto, +on aivojen asia. Meillä ei siis puolestamme ole syytä huokailla: "me +emme tule koskaan tietämään." + +Uudella sieluopilla, joka perustuu transcendentaalisen sielutieteen +tosiasioihin, on siis kieltämättömiä etuja vanhan suhteen. Vanha +sieluoppi on dualistinen, uusi monistinen. Vanha oppi taisi vain +luonnontieteen kykenemättömyydestä selittää ihmistä päättää sielun +olemassa olon; uusi sitävastoin näyttää sielun kokemusten tietä, +näyttää sen suorastaan sen toiminnoissa. Vanha sieluoppi muistuttaa +sitä tähtitieteilijää, joka epäsäännöllisyydestä Uranuksen liikkeissä +päättää naapuritähden Neptunuksen olemassaolon; uusi sielutiede taas +tuota toista tähtitieteilijää, joka teleskoopilla keksii Neptunuksen. +Saattaisi tosin sanoa, että vaaditaan paljo enemmän järkeä Neptunuksen +paikan määräämisen luvunlaskuun kuin sen löytämiseen kaukoputkella. +Sitä minä en kiellä. Mutta jos Leverrier olisi tietänyt paikan, +missä Neptunus oli löydettävänä, ei hänen olisi tarvinnut vaivata +itseään laskemisella, ja me olisimme kieltämättä suuria narreja, jos +me nyt tehdessämme uusia havaannoita Neptunuksella joka kerran ensin +laskemalla etsisimme sen taivaalta, sen sijaan että yksinkertaisesti +kääntäisimme teleskoopin sitä kohti. + +Mutta yhtä suuria narreja me olisimme, jos me koettaessamme laskea +vahvaa perustusta sieluopille jättäisimme huomioon ottamatta +transcendentaalisen sielutieteen tosiasiat, joissa meillä kuitenkin +on aivan selvä todistus sielun olemassaolosta, ja sen sijaan +rajoittaisimme tutkimuksemme normaalisen elämän sielutieteeseen, josta +vain epäsuorasti voidaan päättää sielun olemassaolo ja jonka sitäpaitsi +ensin täytyy ratkaista asia materialismin kanssa, jota meidän ei +ensinkään tarvitse tehdä. + +Meidän teoloogisessa tiedekunnassamme istuu sieluoppi vielä kiinni +keskiajan skolastiikassa. Luonnontieteellisessä tiedekunnassa se on +muuttunut materialistiseksi ja filosofisessa on sielu panteistisesti +haihtunut. Monistisen ja individuaalisen ratkaisun sielunongelmaan +saattaa nyttemmin toivoa ainoastaan transcendentaaliselta +sielutieteeltä, salaiset tieteet empiirisenä perustanaan. Uudenaikainen +tiede heristelee vielä vastaan; mutta mikäli se niin tekee, sikäli +se on jäänyt jäljelle ei ainoastaan keskiajan okkultisteista, vaan +seisoopa vielä ennen-raamatullisella kannalla, sillä raamatussakin +tehdään monessa kohti ero sielun ja minuuden välillä.[33] Paavali +sanoo: "Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, vaan ihmisen +henki, joka hänessä on?"[34] Yksimpä Ciceroltakin me voimme +oppia: "Tulee ymmärtää, että me olemme luonnosta ikäänkuin puetut +kahteen personallisuuteen".[35] Mutta selvimmin ilmestyy tämä oppi +Kantin teoksissa ja vieläpä hänen luennoissaan kriitilliseltä +aikakaudelta. Vaan kun minä vuonna 1889 julkaisin tärkeimmän osan +näistä luennoista, ne jotka käsittelevät sielutiedettä, uudessa +painoksessa, vastaanotettiin tämä kirja — lukuunottamatta muutamia +tavallisen pintapuolisuuden ja ymmärtämättömyyden leimaamia ääniä +sanomalehdistössä — itsepäisellä äänettömyydellä, missä vastustajien +nolous tykkänään ilmaantui. Minulle ei voitu antaa anteeksi, että +olin todistanut filosofisten mielipiteitteni, jotka olin saavuttanut +salaisten tieteitten perustuksella, olevan tykkänään sopusoinnussa +Kantin mielipiteitten kanssa, jotka hän oli saavuttanut aavistuksen +tietä. On katseltu karsain silmin sitä, että minä jälleen vedin +päivänvaloon kirjan, joka varmuuden vuoksi oli jätetty pois Kantin +koottujen teosten painoksesta, jota ei oltu hankittu yleisiin +kirjastoihin ja joka oli loppuunmyyty kirjakaupoista, kirjan, jossa +Kant ei ainoastaan opeta ennenolemista ja kuolemattomuutta, vaan +myöskin esittää ihmisen syntymisen transcendentaalisen subjektin +ruumistumisena (inkarnatsioonina), toisen maailman ainoastaan maailmana +toisella puolen käsityskynnystä ja jossa hän — vaikkei tosin käytä +uudenaikaisia nimityksiä — opettaa, että me olemme kaikki tietämättämme +somnambuleja ja medioita. + +Sellaista Kantia, joka — hänen mielipiteensä kun jo nykyään ovat +kokemuksen tietä vahvistetut — aivan kieltämättä olisi, samoinkuin +Schopenhauerkin, meidän päivinämme spiritisti, ei meidän tieteemme +tarvitse; ja kun ei minua sentään voida syyttää väärentämisestä, +katsottiin parhaaksi vaijeta. Jos minä sitävastoin olisin keksinyt +vanhan pesuluettelon Kantilta ja julkaissut sen, syvästi tieteellisen +tutkimuksen ohella sen oikeasta lähteestä — silloin olisi asia ollut +toinen ja minä olisin tuskin voinut välttää professorin arvoa. +Mutta sitä lukijaa, joka harrastaa salaisia tieteitä, minä kehoitan +tutustumaan Kantin "luentoihin". Silloin hän on tunnustava, että tulee +varsin hyvin toimeen ilman toisluokkaisten suuruuksien kiitosta,[36] +kun on puolellaan sellainen mies kuin Kant. Mutta salaiset tieteet +tulevat ehdottomasti, juuri sentähden että ne perustuvat tosiasioihin, +piakkoin hyväksytyiksi; ja silloin ei ainakaan enää voida peittää +Kantin filosofian mystillistä puolta, vaan vedotaan häneen nykyisen +mystillisen liikkeen edeltäjänä. Mutta tämän liikkeen suosijoita ei käy +moittiminen siitä, että he nyt jo sitä tekevät. + +Jos nyt Kantin mukaan eroitetaan meidän olentomme molemmat +puoliskot, niin tekisi tosin mieli nimittämään maallista syntymää +transcendentaalisen subjektin lankeemiseksi, syntiinlankeemiseksi, +ja ruumista — niinkuin vanhat sanoivat — sielun vankilaksi. Mutta +tämä käsitys ei lausu oikeata suhdetta, sillä se ei ota huomioon +molempien olemismuotojen yhtäaikaisuutta. Maallinen olento liittyy +syntymässä transcendentaaliseen olentoon sitä vahingoittamatta; ja +vapautumisesta voi olla puhetta ainoastaan maalliseen ihmiseen nähden +ja johtuu siitä, että hänen tajuntansa on rajoitettu maalliseen +olemiseen, transcendentaalisen olemisen optillisesti hävitessä hänen +näkyvistään. Sielun vankilasta ei siis voi puhua; mutta verrata kyllä +voimme aistillista ja transcendentaalista tajuntaa toisiinsa ja tämä +vertaus lankeaa epäilemättä jälkimäisen eduksi, vaikka me sen vain niin +vaillinaisesti tunnemme. Jos sielu ottaa ruumiin asunnokseen, ilmestyy +tässä korkeampi alhaisemmassa ja sen johdosta saatamme tosin sanoa: +"Sillä kuolevainen ruumis vaivaa sielua ja maallinen asuinsija rasittaa +mieltä, joka paljon ajattelee.[37] + +Otaksuen, että ihmissielu syntyisi uudelleen alhaisemman olennon +ruumiissa — minkä vanha reinkarnatsioonioppi pitää mahdollisena — +niin ei se voisi osoittaa inhimillisiä ominaisuuksia, vaan sellaisia +ainoastaan, joita rajoittaa hänen uuden elimistönsä laatu. Mitä +esim. ihmisjärjestä tulisi kädettömässä ruumiissa? Helvetius sanoo, +että jos luonto olisi varustanut meidän ranteemme hevosen kavioilla +käsien ja liikkuvien sormien asemesta, niin olisi ihminen harhaillut +metsissä ilman taitoja, ilman asuntoa, ilman puolustuskeinoja.[38] +Eikä voi kieltää, että ihmisjärki saattoi ainoastaan ihmisen koko +elimistön avulla kehittyä. Ilman työaseita ei olisi sivistystä; mutta +ihmiskäsi on — kuten Aristoteles sanoo — kaikkien työaseiden työase. +Ainoastaan siinä määrin henki saattaa kykynsä osoittaa kuin hänen +ruumiinsa sen sallii ja sentähden ei transcendentaalinen subjekti voi +maallisessa ruumiissa näyttää kaikkia ominaisuuksiaan. Mutta ainoastaan +puoli luontommehan ilmeneekin tässä maallisessa ruumiissa; meidän +transcendentaalinen olentomme ei katoa syntymässä, vaan muodostaa +toisen, meille tajuamattoman puoliskon meissä. + +Saattaa myöskin — kuten usein onkin tapahtunut — sanoa elämää +unelmaksi. Saattaapa Giordano Brunon kanssa nimittää tätä maallista +elämää, tulevaiseen elämään verrattuna, kuolemaksi siinä suhteessa, +että transcendentaalinen elämä on paljoa syvempää ja täyteläisempää +elämää. Saattaa saman kirjailijan kanssa verrata syntymää Lethen +juomaksi,[39] joka saattaa edellisen elämän unohduksiin.[40] Mutta +kaikki nämä lauseet voivat helposti johtaa väärinkäsitykseen ja pitävät +ne ainoastaan osittain paikkansa siltä näkökannalta, että meidän +olentomme molemmat personat ovat samanaikaiset. Sama on laita sanojen +"sieluelämän yöpuoli"; sillä vaikka transcendentaalisen sielutieteen +ilmiöt välähtävät meille vain kuin Kalevan tulet, täytyy niitä useassa +suhteessa pitää meidän olentomme henkisesti vapaimpina ilmauksina. + +Katsokaamme nyt, millaiselta monistisen sieluopin kannalta kuoleman +ongelma näyttää, epäilemättä tärkein ongelma luomalle, jonka sisäinen +olento on tahtoa elämään, jolla ei ainoastaan ole, vaan joka on +elämäntahtoa. Materialismin mukaan täytyy tämän tahdon riippua +siitä onnen määrästä, jonka individuaalinen elämä meille tarjoaa; +onnellisen täytyy hyväksyä elämä, onnettoman sitävastoin kieltää +se. Vaan niin ei asianlaita ole; elämisen tahto on enemmän tahi +vähemmän pysyväinen, elämän sisällyksestä riippumaton voima. Köyhät +ja onnettomatkin pelkäävät kuolemaa. Tämä on ymmärrettävää ainoastaan +siinä tapauksessa, että elämisen tahto ei kasva elämän sisällyksestä, +vaan on metafyysillistä luontoa ja on olemassa jo ennen elämää, ettei +se siis ole elämän seuraus, vaan sen syy. Niin pitkälle on Schopenhauer +epäilemättä oikeassa; me olemme tahtoa elämään, tahto on ensimäinen. +Hänen lisätessään, että äly tulee toisessa sijassa, koskee tämä +ainoastaan aistimien välittämää tietoa; transcendentaalinen tieto +on yhtä ensiasteinen kuin elämisen tahto, s.o. meidän olentomme ei +ole sokea vaan älykäs tahto; se ei ole yhtä maailmanaineksen kanssa, +vaan se on transcendentaalinen subjekti, yksilöllinen sielu. Mutta +kun tämä on samalla näyttäytynyt olevansa järjestävä sielu, niin on +maallinen syntymä tämän olennon tahdon ilmaus. Tämä on kieltämätön +seuraus ennenolemisesta, jonka vuoksi Kantkin on Svedenborgiin liittyen +tehnyt sen johtopäätöksen, ettei meidän vanhempamme ainoastaan ovat +kasvatusvanhempiamme.[41] + +Jos edelleen ajattelemme, että kaukonäkeminen on transcendentaalisen +subjektin ominaisuus, niin seuraa siitä, ettei ainoastaan syntyminen +yleensä, vaan syntyminen näissä määrätyissä individuaalisissa +elämänoloissa on meidän olentomme vapaaehtoinen toiminta. Silloinkin +kun nämä elämänolot ovat tykkänään vastakkaiset maallisen ihmisen +toiveille, täytyy niiden soveltua meidän transcendentaalisiin +tarkoituksiimme, ja meidän kohtalomme on määrännyt meidän oma +individuaalinen huolenpitomme. Monistinen sieluoppi tekee nimittäin, +mitä ei mikään tiede vielä ole kyennyt tekemään: se asettaa ihmisen +tykkänään omille jaloilleen. Kaikki muut maailmankäsitykset sitävastoin +antavat meille oikeuden napista joko syntymisemme sokeaa sattumaa +vastaan tahi meidän ulkopuolellamme olevaa meidän elämämme ja +kohtalomme syytä vastaan, minkä me sitte siksi otaksunemmekaan. + +Kun katselemme ihmiselämän sisältöä, sitä elämän taistelua, joka maan +päällä raivoaa bioloogisesti, historiallisesti ja sosiaalisesti, niin +näyttää ensi silmäyksellä varsin käsittämättömältä, että ihmiset +konsanaan ovat rohjenneet lausua sanat: "Jumala katsoi kaikkia, +minkä hän tehnyt oli, ja kas, se oli varsin hyvin tehty."[42] Hyvä +voisi taistelu elämisen eteen olla vain siinä ainoassa tapauksessa, +että se edistäisi jotakin tarkoitusta, vaan ei suinkaan itsessään. +Ainoastaan edellisessä tapauksessa olisi maailmanperustus siveellisesti +oikeutettu. Onko meillä siis oikeutta tähän otaksumiseen? Siltä +todellakin näyttää; sillä kaikkialla luonnossa, tähtitieteen, biologian +ja historian aloilla, me näemme kehityksen korkeampaan, edistymisen +elämän taistelun tuloksena. Yleisjärki on siis aivan kieltämätön +otaksuminen, joko sen sitte ajattelemme personoituna tahi ei, joko +ulkopuolella luonnonlakeja tahi itse näissä laeissa. Yhtä varmasti kuin +on kehitystä olemassa, on myöskin yleisjärki; mutta yhtä varmasti on +myöskin sen lähempi määritteleminen yli-inhimillinen ongelma. + +Jos sitävastoin katsellaan tätä kärsimysten täyttämää maailmaa, ei +keinona tuntemattoman tarkoituksen saavuttamiseksi, joka tarkoitus +kaikessa tapauksessa on jatkona tähänastisessa kehityksessä korkeampaan +— vaan omana tarkoituksenaan, niin täytyy totisesti sanoa, että mestari +ylistää työtään, vaan ei työ mestaria. Kaikki on muuttuva hyväksi +— on ihmisillä täysi syy luulla; kaikki on ollut hyvin — saattaa +pitää paikkansa sen transcendentaalisen maailman suhteen, joka oli +ennen aineellistumista. Vaan että kaikki on hyvin — tämä optimismi +sovellettuna elämäntaistelun maailmaan sen omana tarkoituksena olisi +jumalaton mielipide, jonka saattaisi selittää vain sen puolustajien +sokeudesta taikka kovasydämmisyydestä. Sääliväsydämmisen ihmisen +täytyy joutua maallisen pessimismin valtaan; mutta tämä pessimismi — +oikeutettu maailmankäsite maallisen ihmisen näkökannalta katsottuna +— on transcendentaalista optimismia kehityksen kannalta, jos tämän +päämäärä on transcendentaalisen eikä aineellisen maailman piirissä. + +Mikä koskee maailmaa, koskee meitäkin. Jos meidän olemisemme, +jopa kohtalommekin on itsemme määräämä, jos niiden päämäärä on +metafyysillinen, silloin saattaa transcendentaalinen optimismi olla +oikeutettu ja silloin vasta kuolema näkyy oikeassa valossaan. Luomille, +joiden olento on tahtoa elämään, olisi kuolema kauhea tapaus ja se +olisi samaa kuin maaksi muuttuminen. Olennoille, jotka tuntevat +voittamatonta onnenkaipuuta, olisi maallinen elämä, joka melkeinpä on +vain maallista onnettomuutta, petollinen julmuus, ellei se palvelisi +transcendentaalista tarkoitusta, meidän varsinaisen olentomme parasta. + +Monistinen sieluoppi antaa siis sekä kärsimykselle että kuolemalle +sovittavan puolen. Se asettaa kuoleman ongelman sellaiseen +valaistukseen, että se saattaa meidät käyttämään tämän elämän +tulevaisen valmistuksena; se antaa meille siveellisyyskäsitteen, +jota materialismi ja panteismi turhaan koettaa tehdä. Mystillistä +maailmankäsitystä on soimattu siitä, että usko tulevaiseen elämään +vieroittaa meidät liiaksi nykyisestä elämästä ja tekee meidät +kelpaamattomiksi maallisen elämän toimiin. Tämä vaara tosin on +olemassa, minkä useat rikkaruohot indialaisessa ja kristityssä +maailmankäsityksessä kyllin jo ovat osoittaneet. Mutta tämä vaara uhkaa +ainoastaan väärin käsitetyssä mystillisessä maailmankäsityksessä, +jonka mielestä maailmaa ei pitäisi olla olemassakaan. Sitävastoin +aivan välttämättä usko tähän elämään ainoana päämääränämme johtaa +meidät väärälle tielle, estää meitä valmistautumasta tulevaista elämää +varten. Usko tähän elämään ainoana tekee jokaisen siveellisyyskäsitteen +mahdottomaksi; se tekee maallisen ihmisen transcendentaalisen subjektin +viholliseksi; se on sivistysvihollinen, sillä se tekee maallisen +henkilön yhteiskunnan viholliseksi. + +Siinä suhteessa on kuoleman ongelma tärkein ongelma ihmiskunnalle +kokonaisuudessaankin. Se tapa, jolla tämä ongelma ratkaistaan, +määrää meidän käytöksemme täällä maan päällä, siis myöskin meidän +yhteiskunnallisten olojemme muodostumisen. Nämä eivät tosiaankaan +olisi niin auttamattomat, jos ihmiskunta ajattelisi johdonmukaisemmin +kuolemasta ja sentähden johdonmukaisemmin valmistautuisi tulevaiseen +elämään. Jos kuolema on vain ruumiin sieluttomaksi tulemista, silloin +ei meillä ole syytä minkäänlaisiin valmistuksiin, vaan ainoastaan +siihen hätäpakon viisauteen, jota sanotaan resignatsiooniksi eli +alistumiseksi. Jos meidän henkemme vain elää meidän teoissamme, +silloin on useimpain ihmisten laita huonosti, etenkin kirjailijain. +Muuten ei parhaimmassa tapauksessakaan nimen jälkikaiun luulisi meitä +houkuttelevan, koska kuitenkin ennemmin tai myöhemmin toteutuu tämä +runoilijan säe: + + Ei kenkään nimeäsi muista, + Ei kenkään enää muotoas, + Min' kelmenneenä kalmistohon + Ystäväiset kantoivat. + +(_Martin Greif_). Jos kuolema sitävastoin on siinä, että sielu +riisutaan ruumiillisuudestaan, niin ei se näytä meistä enää luonnon +järjestykseltä, josta ei tiedä, onko sen mahdottomuus tahi sen julmuus +suurempi. Ellei meidän olemisemme ole suljettu syntymän ja kuoleman +välille, vaan jos sillä — vanhan sieluopin käsityksen mukaan — on +jatkonsa tosin ei toisella puolella kehtoa, vaan kuitenkin haudan +tuolla puolen, niin olisi tämä tosin hyvin ihanaa, mutta samalla aivan +mahdotonta; sillä sielu, joka on alkanut ruumiin kanssa yhtä aikaa, ei +voi olla kuolematon. Ijankaikkisuudella ei voi olla alkua. Ainoastaan +siinä tapauksessa, että olemisella on jatkonsa toisellakin puolen +kehtoa, siis ennenolemisen yhteydessä, on meidän kuolemattomuutemme +mahdollinen. Lahjana ulkoapäin ja vasta kuoleman hetkellä meille +saapuvana voi kuolemattomuuden tosin uskoa, vaan ei todistaa. Vasta +silloin sen saattaa todistaa, kun me voimme johtaa sen meidän jo +ennestään olleesta laadustamme, meidän luontoomme siis sisällisesti +perustuneena. + +Tätä ei vanha sieluoppi tee, vaan kyllä monistinen. Meille ei +kuolemattomuus ole ulkoapäin tullut lahja, vaan ainoastaan jo annetun, +transcendentaalisen subjektin, jatkoa. Meille kuolema on siinä, +että sielu — mutta sielu, joka oli olemassa jo ennen ruumista — +laskee luotaan ruumiillisuuden. Edelleen on kuolema vanhan sieluopin +mukaan kuitenkin vain iso hyppäys pimeyteen, sillä meidän tilastamme +kuoleman jälkeen se ei tiedä mitään sanoa, korkeintaan haaveksia. +Meillä sitävastoin on tarjona tulevaiseen elämään nähden varmoja +yhdyskohtia. Meidän transcendentaalinen sielutieteemme on tulevaisen +elämän sielutiede. Salaisissa tieteissä me opimme tuntemaan voimia +ja ominaisuuksia, jotka eivät ole sidotut ruumiilliseen elimistöön +ja joita ruumiin hajaantuminen sentähden ei kohtaa, vaan pikemminkin +silloin vapautuvat sidotusta tilastaan. Jos voi nähdä ilman +ruumiillisen silmän apua — vaikkapa toisellakin tavalla — niin ei +silmän menettäminen merkitse sokeutta. Jos voisi ajatella aivoitta, +ei aivojen kadottaminen merkitse ajattelevan olennon häviötä. Jos on +olemassa voimia, mitkä eivät ole sidotut elimistöön, niin täytyy näiden +voimien kannattajan välttämättömästi elää yli kuoleman ja on hänen +olemismuotonsa toisessa elämässä juuri näiden voimien käyttäminen. + +Vanhassa sieluopissa on toisen elämän sielutiede epämääräistä laatua, +eikä yksikään silmä ole nähnyt eikä yksikään korva ole kuullut, +millaista tulevassa elämässä on. Uudessa sieluopissa sitävastoin on +toisen elämän sielutieteen tuntomerkkinä juuri se, minkä me opimme +tuntemaan nykyisen elämän transcendentaalisessa sielutieteessä. +Samoin voi kysymyksen tulevan elämän laadusta ratkaista tosiasioiden +perustuksella. On verrattain yhdentekevää, että nämä tosiasiat vielä +kielletään, sillä jo niiden otaksuttu mahdollisuus on kohoittanut +sieluopin arvelujen kannalta ja tehnyt siitä tosiasiakysymyksen. +Arveluja eli spekulatsiooneja saattaa jatkaa ijankaikkisesti pääsemättä +mihinkään tulokseen. Kysymykset tosiasioista eivät sitävastoin voi +kauvan pysyä epätietoisina, vaan täytyy niiden luonnollisesti piakkoin +tulla päätökseen. Kuoleman ongelman suhteen ainakaan me emme voi kauvan +jäädä nykyiseen epätietoisuuteen. Se tulee piakkoin ratkaistuksi +toisella tahi toisella tavalla. + +Salaisten tieteitten tuntijalle on epäilemätöntä, että se ratkaistaan +kuolemattomuususkon hyväksi. Näiden ilmiöiden tuntijalle selviää +ensiksikin luonnontieteellisten sieluntutkijain hulluus, jotka +kielellään kieltävät saman järjestävän voiman, joka tämän kielen +on muodostanut ja sen liikkeelle asettaa. Vaan että toiseksi tämä +järjestävä voima elää jälemmä luomaansa, ruumista, on johdonmukaisilla +perusteilla itsestään ymmärrettävää ja saapi vielä todistuksensa +salaisilta tieteiltä sekä mitä selvimmällä tavalla spiritismiltä. +Filisteri tosin — joka Brentanon sanojen mukaan käsittää ainoastaan +nelikulmaisia kappaleita ja näitäkin usein pitää liian pyöreinä — menee +aivan pyörälle päästä kuultuaan sanan "henki-olento". Mutta onkohan +ihminen sitte muuta kuin henki-ilmiö, transcendentaalisen olennon +inkarnatsiooni, ja sellaisena aineellisin kaikista aineellistumisista +ja ihmeellisin niistä jo sentähden, että se kestää niin paljo kauvemmin +kuin spiritistinen aineellistuminen? Tarvitaanko siis niin erinomaisia +edellytyksiä, jotta kummitukset voisivat olla mahdollisia? Ei +lainkaan; ainoa välttämätön edellytys on se, ettei sielu vain kerran — +maallisessa syntymässä — käytä järjestävää voimaansa, joka voima, kuten +olemme nähneet, voidaan todistaa ei ainoastaan salaisista tieteistä, +vaan kaunotieteestä ja tekniikastakin, ja ettei se kuolemassa kadota +tätä voimaa. Mutta tämähän onkin päivän selvää. Käsityöläinen, joka +työaseen kerran tekee, taitaa sen tehdä useammankin kerran ja jos yksi +näistä työaseista särkyy, ei siitä voi päättää käsityöläisen kuolleen! + +Salaisten tieteitten tuntijalle on ilmiöiden kieltäminen niin +käsittämätön, että hänen todellakin täytyy yhtyä Schopenhauerin +tuomioon näiden tieteitten vastustajista, etteivät he ole epäuskoisia, +vaan tietämättömiä. Perty arvioi salaisia tieteitä koskevan +kirjallisuuden 30,000 niteeksi. Tosin ei voi kieltää, että tämä +kirjallisuus sisältää paljon epäkriitillistä ainesta; mutta ei voi +sitäkään kieltää, että se muuttuu yhä kriitillisemmäksi. Luettakoon +esim. Gurneyn, Myersin ja Podmoren "Phantasms of the Living" tahi +vielä myöhemmät "Annales des Sciences psychiques." Siellä jo löytää +koko joukon kriitillistä ainesta kuolemattomuuden todistamiseksi. +Mutta se, joka haluaa ratkaisevan todisteen, sellaisen, joka johtuu +henki-ilmiöistä, hän lukekoon Crookesia tahi Aksakowia[43] tahi +etsiköön itselleen mediumin. Mutta vastustajat eivät katso sille +suunnalle, mihin osoitetaan; he sulkevat itsepäisesti silmänsä +ja sanovat sitte, ettei aurinkoa ole. Hävettävän vähän on niitä +julkisen tieteen kannattajia, jotka ovat ryhtyneet tutkimaan tuota +niin huonossa huudossa olevaa spiritismiä. Usein heitä myöskin johti +tarkoitus saattaa päivän valoon luultu petos, mutta kuitenkin on joka +kerran Sauluksesta tullut Paulus. Niinpä ovat Crookes ja Wallace +tuon kroonillisen sieluntaudin, ennakkoluulon, koskettamattomina +tutkineet spiritismiä ja kääntyneet. Samaten ovat professorit Zöllner, +Fechner, Weber ja Scheibner tehneet spiritistisiä kokeita ja niinikään +kääntyneet. Siten ovat, vaikka vasta viime aikoina, professorit +Lombroso, Tamburini, Ascensi, Gigli ja Vigioli uskaltaneet ajatella, +että luonto kenties kuitenkin on rikkaampi tosiasioista kuin oppineet +tietävät. He ovat pitäneet spiritistisiä istuntoja ja ainakin tosiasiat +tunnustaneet. Näistä istunnoista pidetyssä ja allekirjoitetussa +pöytäkirjassa 25 päivältä kesäkuuta 1891 sanoo professori Lombroso: +"Minä häpeän ja surkuttelen hyvin sitä seikkaa, että niin +itsepintaisesti olen vastustanut n.s. spiritistisien tosiasiain +mahdollisuutta; sanon tosiasiain, sillä itse oppia minä en vielä voi +hyväksyä. Mutta tosiasiat ovat nyt kerran olemassa ja minä kerskailen +olevani tosiasiain orja.[44] Valitettavasti on tämä kääntymisjuttu +ainoastaan osittain hyödyttänyt asiaa, sillä on tullut tehtyä kaksi +suurta virhettä. Se oli virhe, että spiritismiä tuntemattomat henkilöt +toimeenpanivat istuntoja pimeässä huoneessa Lombroson kuuluisaksi +tulleen mediumin kanssa, jolloin pian tuo tunnettu "paljastaminen +tapahtui. Pimeät istunnot tosin ovat sisältörikkaimmat; mutta +aikana, jolloin selvän päivän tapahtumat kielletään, on todellakin +epäkäytännöllistä tahtoa kääntää epäilijöitä kertomuksilla pimeistä +istunnoista. Toinen virhe oli se, että Lombroso tuskin oppilaaksi +tultuaan jo tahtoi olla opettaja ja esitti teorioja. Mutta yleensä +ei tiedettä ole, josta muutamassa tunnissa päästään selvyyteen, ja +kaikista vähimmin tämä on mahdollista vaikeimmassa kaikista tieteistä, +spiritismissä. Lombroson avomielinen ja rehellinen peräytyminen +ansaitsee kaiken kunnioituksen; mutta kun hän nyt jo vastustaa +spiritistien oppia, pitäisi hänen kuitenkin miettiä, että tämän opin +ovat luoneet henkilöt, joilla ennen häntä on monivuotisen kokemuksen +ansio. + +Spiritismin edistymistä se ei tosin häiritse ja sielunkysymykselle +on enimmin hyötyä juuri tästä salaisten tieteitten haarasta, sillä +spiritismi ei ainoastaan todista olemassa oloa haudan tuolla puolen, +vaan antaa meidän — vaikka tosin ikäänkuin verhon takaa — nähdä siitä +muutamia välähdyksiä, mitkä sitten voidaan verrata somnambulismin +antamiin kokemuksiin. + +Vanhalla sieluopilla on se virhe, että se parhaimmassa tapauksessa +todistaa ainoastaan sen, että kuolemattomuus on olemassa, vaan jättää +ratkaisematta minkälainen se on. Mutta sieluopin täytyy ratkaista +molemmat kysymykset samalla kertaa ja se voi sen tehdä. Jos se näyttää +ihmisessä voimia, jotka eivät riipu ruumiista, niin nämä voimatpa +juuri määräävät tulevaisen elämän laadun; sillä tämä tuleva elämä +on — siitä täytyy aina pitää kiinni — sama kuin ennenoleminen ja +tajuamaton olemisemme elämänajallamme. Mutta nämä voimat eivät suinkaan +pääse eri ekstaasitiloissa esteettömästi ilmenemään. Sentähden meidän +täytyy ajatella ne vastaavalla tavalla suurennetuiksi saadaksemme +jotakuinkin selvät käsitteet tulevaisesta elämästä. Parhaat tiedot +me saamme ekstaasissa olevilta henkilöiltä itseltään heidän tässä +tilassa ollessa. Näihin tukikohtiin tulevat nyt lisäksi spiritismin +tarjoamat ja me voimme sitte aloittaa ristikuulustelun, onko hengillä +samat ominaisuudet kuin somnambuleilla. Se niillä olla täytyy, jos +meidän tajuamaton sieluelämämme maallisen elämän ajalla on sama kuin +tulevaisessa, jos somnambulismi on sielun riisuutumista osittain +ruumiillisuudesta, spiritismi siitä riisuutumista tykkänään. + +Että transcendentaalinen sielutiede todellakin on tulevaisen elämän +sielutiede, todistavat 1) ekstaasissa olevien omat lausunnot, 2) +somnambulismin ja spiritismin keskenäiset vertailut. + +Somnambulit vertaavat ohimenevää tilaansa tilaan kuoleman jälkeen. +Niinpä esim. Auguste K.[45] ja Prevorstin ennustajatar.[46] Ei +olekaan vaikeata ajatella somnambulismi kestävänä tilana. On koko +joukko esimerkkiä siitä, että se on jatkunut viikkoja ja kuukausia ja +että somnambulit, toimitellen tällä ajalla arkiaskareitaankin, ovat +näyttäneet aivan terveiltä. Itse somnambulit pitävät tätä tilaansa +suuremmassa arvossa kuin hereillä olemista; he pitävät sitä enemmän +todellisena kuin jälkimäistä ja puhuvat ylenkatseella maallisesta +ihmisestään. Muratori kertoo tytöstä, joka kovan kuumeen jälkeen +makasi valekuolleena, jotta jo ajateltiin hänen hautaamistaan, kunnes +tyttö huokasi ja hänet saatiin jälleen eloon virkoamaan. Hän puhkesi +silloin valituksiin, että hänet oli temmattu sanomattoman levon ja +autuuden tilasta. Ei mitään iloa koko hänen elämässään voitu läheskään +verrata siihen, jota hän oli kokenut. Hän oli kuullut vanhempiensa +vaikeroimisen ja keskustelut hautajaisista, vaan se ei ollut häirinnyt +hänen lepoaan: elämänsä säilyttämistä hän ei ollut enää ajatellut.[47] +Usein somnambulit surevat lähestyvää heräämistään. "Enkö minä olisi +murheellinen — sanoo eräs heistä — kun minun täytyy jälleen vetää +ylleni tämä verho, tämä raskas ruumis."[48] Moni heistä ei halua +tehdä selkoa taudistaan, koska he eivät pane arvoa parantumiseen; +kuolema ei heitä peljästytä, he tietävät tulevansa onnellisiksi ruumiin +jätettyään.[49] + +Ekstaattisilla tiloilla on kaksi ansiota ruumiillisen tilan suhteen, +helpotusta ruumiillisista vaikeuksista ja esteistä sekä älykkäisyyden +kohoaminen. Aistillisella tiedolla on rajansa; se antaa meidän tuntea +kappaleet vain päällisinpäin. Somnambuleihin sitävastoin vaikuttaa +kappaleiden sisäinen aines. He saavat elottomilta kappaleilta +vaikutuksia, jotka eivät hereillä ollessa tule laisinkaan, tahi +ainoastaan idiosynkrasioina tajuntaan. He arvostelevat kasvia +ja lääkkeitä, vieläpä homeopatisia, niiden hyödyllisyyden tahi +vahingollisuuden mukaan elimistölle. Epäselvät mieltymiset ja +vastenmielisyydet, jotka meitä johtavat seurustelussamme ihmisten +kanssa, ovat somnambuleilla selvemmät ja tarkemmat. Se on ihmisen +sisäinen, siveellinen vaisto, joka ne määrää. + +Enemmän tahi vähemmän täydellisesti heissä esiintyy ajatuksen +lukeminen, joka siis — kehittyneenä ruumiista vapautumisen jälkeen — on +henkien keskustelukieli. Samaten me voimme siirtää tulevaiseen elämään +psykometrian, tämän tunteellisten henkilöiden ihmeellisen ominaisuuden, +että he hereillä ollessaankin vastaanottavat kuolleilta kappaleilta +havaannollisia kuvia menneisyydestä. Sama on asia kaukonäkemisen +ja kaukovaikutuksen suhteen. Kaikellaisen telepatian[50] ja +telenergian[51] — jotka poikkeustapauksissa esiintyvät ja hereillä +ollessa — täytyy tilassa, jolloin sielu on riisunut yltään +ruumiillisuuden, kohota somnambulisen asteen yli. + +Otaksumatta kaikkien transcendentaalisten subjektien olevan älyltään +samankaltaisia — sellaista yhtäläisyyttä on varmaankin yhtä vähän +olemassa kuin yhtäläisyyttä siveellisessä suhteessa — täytyy meidän +pitää intuitsioonia, mikä neron luovassa toiminnassa astuu mietinnön +sijalle, transcendentaalisena ominaisuutena sekä tulevaisen elämän +ajattelemismuotona. Myöskin sielun järjestävän kyvyn meidän täytyy +otaksua enemmän kehittyneeksi toisessa elämässä. Niinikään meidän +täytyy ajatella tämän kyvyn kohdistuvan johonkin esineesen, että on +ruumis — millainen se sitte lieneekin — sielulla, joka siis kuolemassa +vain riisuutuu karkeasti aineellisesta ruumiista. Puhtaasti henkistä +tilaa tulevaisessa elämässä me emme voi käsittää. Älkäämme sentähden +kuvitelko tulevaista elämää tykkänään ruumiittomaksi. "On ylpeyttä +tahtoa olla ilman ruumista", sanoo Baader.[52] Me näemme tosin, että +elämäntoiminnat eivät hereillä ollessa ole tajunnan ja tahdon alaiset. +Mutta somnambulismissa ne näyttäytyvät osaksi transcendentaalisen +tajunnan yhteydessä ja hypnotismissa osaksi tahdon alaisina, jolloin +itsesuggestioonit voivat vaikuttaa elimellisiä muutoksia, havainto, +jonka Kant on tehnyt ennen Braidia.[53] Me voimme siis ajatella +tulevaisen ruumiimme vapaaksi maallisen elämän puutteista, ja +sielullinen parannustapa, joka meillä tuskin on alussa, meidän täytyy +tunnustaa tulevaisen elämän ominaisuudeksi. + +Tulevaisen elämän ruumiin, astraaliruumiin, me kohtaamme jo maallisen +elämän kokemuspiirissä ja sanomme sitä silloin kaksoiskulkijaksi. Tämä +ilmiö kumoaa kaikki luonnontieteelliset ja bioloogiset vastaväitteet +järjestävän aatteen olemisesta. Edelleen me kohtaamme saman järjestävän +voiman, vainajista lähteneenä, spiritistisissä aineellistumisissa +ja vihdoinkin maallisessa syntymässä, ihmeellisin kaikista +aineellistumisista. Oma syntymisemme on siis spiritistinen tosiasia ja +kuitenkin me kiellämme spiritismin olemassaolon! + +Astraaliruumista on usein myöskin sanottu eeteriruumiiksi ja meillä +onkin kenties oikeus nimittää sitä niin puhtaasti luonnontieteellisessä +suhteessa. Jos kaksoiskulkijain ja aineellistumien aines olisi +tivistynyttä eeteriä, niin olisi näillä ja kummituksilla juuri samat +ominaisuudet, jotka seuraavat eeterin fyysillisestä luonnosta — nopeus +paikassa, aineen läpitunkeminen, painovoiman häviäminen. Kaukonäkeminen +ja kaukovaikutus saattaisivat siis saada puhtaasti luonnontieteellisen +selityksen. Spiritistisissä istunnoissa me kohtaamme ilmiöitä, joista +voimme päättää, että meille näyttäytyvät olennot ovat eetteristä +luontoa ja käyttävät eeteriliikkeitä ilmaistakseen meille läsnäolonsa. +Mutta somnambulin kaukovaikutuksessakin — vallankin silloin kun sen +kautta tapahtuu aineellisia muutoksia — ei voi olla havaitsematta +eeteriliikkeitä. + +Siis on yhtäläisyyksiä olemassa somnambulien ominaisuuksien ja +ruumiista vapautettujen ihmisolentojen välillä ja voimme siitä +päättää, että molemmat olemistavat varsinaisesti ovat samat ja +ainoastaan eriasteiset. Nämä yhtäläisyydet ulottuvat sekä aineelliseen +toimintatapaan että älyllisiin ominaisuuksiin. Äjatuslukemisen ja +kaukovaikutuksen ajassa ja paikassa me kohtaamme molemmilla aloilla, +somnambulismissa ja spiritismissä. Ja samoin kuin monta somnambulisen +kaukovaikutuksen tapausta ei kernaasti voi selittää eetteriseksi +kaukovaikutukseksi, vaan ainoastaan kaksoiskävijän kautta, vaikkei +hän tosin olekkaan tiivistynyt näkyväisyyteen saakka, — samoin monen +spiritistisen ilmiön suhteen ei hevillä voi kieltää ilmautuvan voiman +ruumiillista vaikka tosin näkymätöntä muodostumista, kuten esim. +suoranaisessa kirjoituksessa. Mutta samoinkuin kaksoiskävijä voi +saavuttaa sellaisen tiveysmäärän, että tulee näkyväiseksi, samoin on +aineellistumienkin laita, joita kuten tunnettua jo on voitu valokuvata +sekä punnita va'alla ja arvioida sydämmen- ja valtimonlyönnin mukaan. + +Mainitaksemme lyhykäisyydessä vielä muutamia yhtäläisyyksiä +somnambulismin ja spiritismin välillä, voivat niin sanotut +kummittelemiset johtua sekä elävistä että kuolleista. Mediumien +kautta voivat vainajat, mutta myöskin elävät, jotka samaan aikaan +nukkuvat syvässä unessa, näyttäytyä. Lääkkeellisiä määräyksiä antavat +sekä somnambulit että mediumit. Yleensähän somnambulismi onkin vain +mediumisuuden erikoistapaus, ne ovat toisiinsa samassa suhteessa kuin +itsesuggestiooni ja suggestiooni toisen henkilön kautta. Somnambulit +ovat oman henkensä vaikutuksen alaiset, mediumi vieraan hengen. + +Kaikki nämä yhtäläisyydet somnambulismin ja spiritismin välillä +johtavat meidät siihen loppupäätökseen, että me tulemme kuoltuamme +juuri siksi, mitä jo eläessä tietämättämme olemme. Me olemme jo täällä +eläessämme henkiä ja tila kuoleman jälkeen on pysyvää ja normaaliseksi +muuttunutta, kehittynyttä somnambulismia. + +Siten ratkaisee salaisten tieteitten tosiasioihin perustuva, monistinen +sieluoppi samalla kertaa kysymykset, onko kuolemattomuutta ja millainen +se on. Kuta enemmän me tutkiskelemme tätä alaa, sitä selvemmin me +näemme, ettei kuolema merkitse yksilöllisyyden häviötä taikka sen +sulautumista maailmanainekseen, vaan että me edelleenkin elämme +kehittyneempää individuaalista elämää, että siis n. s. kuolleet ovat +enemmän kuin eläviä + +me. Verrattuna tulevaisen elämän transcendentaaliseen todellisuuteen +pitää Giordano Bruno — juuri siksi että hän tunsi salaiset tieteet +— maallista elämää yksilöllisyyden supistumisena: "Se, mitä me +sanomme kuolemaksi, on syntyminen uuteen elämään ja verrattuna tähän +tulevaiseen elämään voisi usein nykyistä elämää sanoa kuolemaksi."[54] + +Pytagoreealaiset sanoivat kuolemaa hengen syntymäjuhlaksi.[55] +Martyyrien historiassa sanotaan kuolemapäivää syntymäpäiväjuhlaksi +(dies natalis) ja Angelus Silesius sanoo kuolemaa "parhaaksi kaikesta". +Kokemuksesta me tunnemme ainoastaan tulevaista elämää lähentelevät +somnambulien tilat ja samantapaisen tilan ruumiista vapautetuilla +hengillä, mikäli nämä voivat jälleen sukeltaa maalliseen aineesen, +joka ei ole mahdollista, elleivät he kadota osaa henkevyyttään. +Tästä huolimatta näyttäytyy kuolema spiritistisissäkin ilmiöissä +yksilöllisyyden kehittäjäksi; ja kun silloin tulevainen tilamme eräässä +suhteessa näyttäytyy ruumiilliseksi, saattaa kuolemaa pitää koko meidän +olentomme hienostuttajana, tajunnan niin hyvin kuin ruumiillisuudenkin. + +Siitä vastustuksesta, jota kuolemattomuuden oppi kohtaa, saattaisi +päättää, että se on aivan mahdoton ajatella ja ainoastaan uskon esine. +Mutta jos me hajoitamme sen eri osiinsa, niin esiintyy kaksi kysymystä, +joihin molempiin täytyy vastata myöntävästi. + +Voiko elävä olento jatkaa olemista, vaikka muuttaakin muotoa? +Kieltämättä, ja sen todistaa jo maallisen olemisenkin rajoissa perhosen +kehittyminen koterosta. + +Voiko elävä olento kadottaa tajuntamuotonsa ja kuitenkin vielä elää +siihen saakka toimettomana pysyneellä tajunnalla? Tätäkään ei käy +kieltäminen. Valvonnan ja unen vaihtelussa meillä on tajunnan vaihtelu +ja eläimellisten ja elollisten toimintojen vuorottelu. Vielä selvemmin +näkyy tajunnan kaksinaisuus hypnotismissa ja somnambulismissa. + +Kuolemattomuus on siis luonnontieteellisesti ja sielutieteellisesti +mahdollinen. Siihen tulee vielä sen johdonmukainen varmuus, joka seuraa +siitä, että me olemme järjestävän voiman tuote, ja sen kokemusperäinen +varmuus, jonka spiritismi meille antaa. Mutta sillä, ken tämän +kieltää, on vielä oppimista. + +Tosiaan on vanha sielunoppi itse siihen syypää, että on yhä enemmän +kadottanut uskolaisiaan. Siten kuin se esitettiin, ei se voinut pitää +puoliaan edistyvän tieteen rinnalla. Kysymyksen ratkaisu oli väärä, +koska jo itse kysymys oli väärin esitetty. Kun nimittäin kysyy: missä +toinen maailma on? saattaa epäilijä selittää koko kysymyksen turhaksi +ja sanoa, että nykyinen tähtitiede on näyttänyt, ettei taivasta +olekaan. Kun kysyy: mitä meistä tulee kuoleman jälkeen? saattaa +oppinut väittää, ettei voi ajatella mahdolliseksi kuolevaisen olennon +määrätyllä hetkellä muuttuvan kuolemattomaksi. Kysymykseen: miten +me tulemme toiseen maailmaan? ei voi antaa tyydyttävää vastausta. +Sanalla sanoen, jos käsittää kuolemattomuuden niin, että sen kautta +saavuttaa uuden olemisen ja muuttaa uuteen olopaikkaan, ei sitä voi +todistaa. Mutta se voidaan todistaa jatkona nyt jo tajuamattomalla +tavalla olevasta tilasta samassa olopaikassa. Saattaa sanoa, vaan ei +ajatella, että me kuolemassa muutumme hengiksi. Mutta käsiteltävää on +ja somnambulismin kautta todistettavaakin, että me jo olemme henkiä ja +ettei kuolema kohtaa meidän olentomme tätä puoliskoa. Maailma toisella +puolella ei ole toinen paikka, mihin meidät aivan käsittämättömällä +tavalla kuolemassa muutetaan elämään siellä aivan uusissa +elämänehdoissa; se ei ole paikan suhteen eroitettu tästä maailmasta, +vaan se on ainoastaan tajuntamme toisella puolella. + +Toinen maailma on nykymaailma toisella tavalla katseltuna. Mutta sen, +joka tuossa toisessa maailmassa näkee huonon korvauksen uskonnon +lupaamasta taivaasta, tulee ensinnäkin huomata, ettei olopaikan +laatu määrää, onko se taivas vai helvetti, vaan meidän elimistömme +laatu ja suhde, missä se on tähän paikkaan. Tämä maailma ja toinen +maailma, vaikka ovatkin objektiivisesti yhdistyneet, voivat kuitenkin +subjektiivisesti olla asujamilleen tuiki erilaiset, niin, kenties +ei niillä ole vähäistäkään yhtäläisyyttä. Siirtyminen jo meidän +havaintotavastamme tässä elämässä siihen, joka toiselle elämälle +kuuluu, on todella melkein sama kuin muuttaminen toiseen maailmaan, +koska ei ole yhtäläisyyttä niillä vaikutuksilla, joita olento tässä +elämässä ja olento toisessa elämässä saavat samasta maailmasta. Mutta +myöskin näiden maailmoiden asujanten toimintatapa, siis koko niiden +olemistapa, on aivan erilainen. Vaikkapa vaan ainoastaan ne epäkohdat, +jotka ovat yhdistetyt meidän karkeasti aineelliseen ruumiillisuuteemme, +äkkiä poistettaisiin meidän maallisesta olemisestamme, tuntuisi +elämä meistä ikäänkuin taivaalta. Ainakin me siis olemme varmat +tästä tulevaisesta taivaastamme, vaikkei mitään paikanmuutosta +tapahtuisikaan. Jos edelleen otamme huomioon, että maalliset aistimemme +enemmänkin ovat haittana meidän tiedollemme kuin ne sitä edistävät, +niin täytyy näiden haittojen poistuttua meidän tietomäärämme kasvaa, +samoinkuin jo somnambulismi meille opettaa, että olennot toisessa +elämässä ovat laajemmassa ja vapaammassa suhteessa luontoon kuin +me, jota suhdetta yhä kehittää eetteristen olentojen liikuntatapa +paikassa. Sanalla sanoen: tämä meidän maamme, jota jo niin usein on +sanottu surunlaaksoksi ja katumuksen maaksi, saattaa kuitenkin olla +toisenlaatuisille olennoille autuuden koti. + +Samaten kuin siten kahdellaiset olennot saattavat olla niin erilaisissa +suhteissa samaan maailmaan, etteivät ne tiedä toisistaan tahi toistensa +maailmoista, niin saattaa myöskin sama olento samalla kertaa olla +maailmaan kahdessa suhteessa, joiden erilaisuus voi olla niin suuri, +että toinen olennonpuolisko ei tiedä mitään toisesta. Ja niin on juuri +laita maallisen ihmisen, joka tietämättään jo elää toisessa maailmassa +ja — koska kuolema ainoastaan kohtaa nykyiseen maailmaan kuuluvaa +olennonpuoliskoa — myöskin pysyy siellä. + +Niin kauvan kuin sielun asuntona pidetään tajuntaa, joka kieltämättä on +ruumiillisesti oikeutettua, ei sen kuolemattomuutta voida todistaa; ja +kuolemaa täytyy pitää sinä — ainoastaan sinä — mitä se toiselta puolen +tosin onkin, tappio, ruumis kun kadottaa sielun. Vaan jos tietää, että +sielu on toisella puolen tajuntaa, että me nyt jo elämme toisessa +maailmassa, että aistillinen tajunta on esteenä tiedollemme, minkä +esteen takana yliaistillinen maailma ja siinä meidän yliaistillinen +olentomme ovat — silloin kuolema saa positiivisenkin puolen, se on +sielun vapauttaminen ruumiista. + +Kuten huomaa, ei riitakysymystä kuolemasta ole voitu ratkaista vaan +sentähden, että se on liikkunut väärän subjektin ympärillä, maallisen +ihmisen, aistillisen tajuntamme esineen ympärillä. Siinä tapauksessa +täytyy materialismin päästä voitolle. Jos sitävastoin kuolemattomuus +rajoitetaan transcendentaaliseen subjektiin, täytyy materialismin +joutua häviölle; sillä tämän kysymyksen tunnustaminen siltäkin taholta +on vain ajankysymys, koska tosiasioita ei voida iankaikkisesti kieltää. +Uskonnon vanha sieluoppi on, niin hyvin kuin materialismikin, jättänyt +huomioon ottamatta transcendentaalisen subjektin ja sentään se olisi +voinut vedota raamattuunkin tämän subjektin suhteen. Ensiksi siinä +sanotaan: "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi +hän hänet loi".[56] Odottamatta sanotaan taasen myöhemmin: "Ja +Herra Jumala teki ihmisen maan tomusta ja puhalsi elämänhengen hänen +sieramiinsa ja niin tuli Ihmisestä elävä olento".[57] Edellisen voi +etsimättä selittää transeendentaalisen olemisen aluksi, jälkimäisen +maallisen olemisen aluksi. + +Hypnotisoi ja somnambulismi todistavat, että meidän tajuamattomassamme +piilee voimia ja ominaisuuksia, joiden käyttämisestä, niin, joiden +olemassa olosta meidän aistillinen tajuntamme ei mitään tiedä, +koska meidän tajuntamme on ruumiillinen tajunta, mutta nämä voimat +eivät ole sidotut ruumiiseen. Kun somnambuli herää, s.o. tulee +ruumiilliseen tajuntaansa, niin ei hän muista mitään siitä, mitä +hänelle on tapahtunut, ja tämä osoittaa, ettei hänen tajuntansa +tämän tilan kestäessä ollut ruumiillinen. Sillä on todistettu, ettei +meidän itsetajuntamme koske koko meidän olentoamme. Edelleen todistaa +spiritismi, että nämä tajuamattoman transcendentaaliset voimat +ja ominaisuudet ovat tulevaisen maailman voimia, minkä jo edeltä +saattoi odottaa. Ne ovat meille tajuamattomat; mutta tämä ei voi +mitenkään olla niin ymmärrettävä, että nämä voimat näyttäytyisivät +ainoastaan jännityksen ja toimettomuuden tilassa. Ennemminkin nämä +ovat asetetut varsinaiseen voimajärjestelmään aivan samalla tapaa kuin +meidän maallisen olentomme voimat, mitkä tajuamme, ovat järjestetyt +näkyväisessä maailmassa. Tämä voimajärjestelmä, johon me tajuamattamme +kuulumme, on henkien maailma. Tässä henkimaailmassa me luonnollisesti +tulemme olemaan kuoleman jälkeen, sillä me olemme siellä nyt jo. +Toisella puolella oleva maailma ei siis ole toinen paikkakunta, vaan +ainoastaan jotain toisella puolella meidän tajuntaamme; ja koska +tajuntamme on koottu niistä vaikutuksista, joiden ärsytysvoima on +tarpeeksi suuri huomataksemme, saattaa myöskin sanoa, että toisella +puolella oleva maailma on vain jotain toisella puolen käsityskynnystä. + +Ainoastaan jos ihminen samalla haavaa elää tässä ja toisessa +maailmassa, on ymmärrettävää, että ne voimat, joiden perustuksella me +nyt jo tajuamattamme olemme henkiä, poikkeustapauksissa kohotetaan +ylitse käsityskynnyksen ja astuvat meidän kokemukseemme kuten esim. +somnambulien kaukonäkeminen ja kaukovaikutus. Edelleen on ainoastaan +tällä tavoin ymmärrettävää, että nämä voimat olennoltaan näyttäytyvät +samoiksi kuin me spiritismissä opimme tuntemaan ruumiista vapautettujen +sielujen voimina. Tästä voivat spiritistit oppia, että he käsittävät +vain puoleksi ihmisen, elleivät he — kuten valitettavasti on tavallista +— tutki somnambulismia. Ja materialistit voivat puolestaan tästä oppia, +että he — koska eivät tutki spiritismiä eikä somnambulismiakaan, +yleensä eivät käsitä ihmistä. + +Ylipäätään saattaa sanoa, että materialismin ratkaisu inhimillisen +olemisen arvoituksesta on hyvin toivoton, transcendentaalisen +sielutieteen ratkaisu paljo toivorikkaampi. Korvatakseen tätä +toivottomuutta puhuu materialismi suvun elämisestä. Alituisessa +kehittymisessä ihmiskunta kulkee kohti tilaa, jonka saatamme ajatella +lopullisesti kohoavan kultaiseen aikakauteen saakka. Yksityisen tehtävä +on avustavana silmukkana vaikuttaa tässä ihmiskunnan kehityshistoriassa. + +Mutta tämä lohdutus ei siedä lähempää tarkastusta. Huolimatta siitä, +että suvutkin kuolevat, on mielivaltainen teko pysähtyä tutkimuksissaan +bioloogiselle kannalle. Luonnontutkijana täytyy materialistin asettautua +korkeammalle, tähtitieteelliselle näkökannalle. Tulee aika, jolloin maa +isotermien[58] siirtymisen kautta navoilta päiväntasaajaa kohti käy +asumattomaksi. Vaan myöhemmin maa pirstoutuu meteoriittijoukkioksi ja +hyökkää aurinkoon. Vaikkapa ihmiskunta siis saavuttaisikin kultaisen +aikakauden, puuttuu siltä kuitenkin perillinen. Mikä kerran on +auttamattomasti loppuva on kaikessa tapauksessa tarkoituksetonta. +Materialistiselta kannalta katsottuna tekee yksilön kuolema hänen +edellisen elämänsä yhtä tarkoituksettomaksi kuin ihmiskunnan loppuun +kuoleminen tekee koko sen edellisen sivistyshistorian tarpeettomaksi. +Millään kehityksen kohdalla ei voi olla tarkoitusta eli päämäärää, +ellei sen loppukohdalla ole lopputarkoitus. + +Tosin alkaa — tähtitieteen kannalta katsoen — leikki aina uudelleen; +aurinkokunnat hajoavat kosmillisiksi usviksi ja näistä syntyy jälleen +aurinkokuntia. Mutta bioloogisen ja historiallisen kehityksen +tuloshan kaikessa tapauksessa menee hukkaan. Tarkoitukseton ei +muutu järjelliseksi siitä, että se alati uudistuu. Taiteilija, joka +yhä uudelleen hävittää työnsä, ei ansaitse ihailua, vaan olisi +suljettava hourujen hoitolaan, ja sitä enemmän kuta nerokkaampia +hänen taideluomansa ovat. On siis pelkkää korupuhetta, kun +materialismi koettaa herättää innostustamme luonnon suuruudelle. +Omien edellytyksiensä mukaan sen ennemminkin pitäisi katsella luontoa +aineellistuneena mahdottomuutena. + +Aivan toisin meidän näkökannaltamme. Tämä ainoa tosiasia — +kuolemattomuus — liitettynä mailmanmuodostelmaan, muuttaa maailman +mahdottomuudesta suuremmoisesti suunnitelluksi laitokseksi. Maailman +suhteen pitää nimittäin paikkansa sama kuin meidän itsemmekin suhteen. +Samaten kuin me olemme aineellistumia yliluonnollisista olennoista, +niin on koko näkyvä maailma aineellistuma yliaistillisesta maailmasta +ja on siis maailmalla — samaten kuin itsellämmekin — molemmat +olemistavat samalla haavaa. Meidän arvostelumme näkyväisestä maailmasta +ei siis koske koko maailmaa, ja vaikka me tässä arvostelussamme +olisimmekin pessimistejä, saattaisi sen kuitenkin lausua ainoastaan +sillä ehdolla, että meidän näkökantamme yksipuolisuus luultavasti on +johtanut meidät yksipuoliseen arvosteluunkin, joka saattaisi muodostua +melkoisen toisellaiseksi, jos meille olisi suotu kyky katsella molempia +maailmanpuoliskoita samalla haavaa. + +Vaan nytpä ei näkyväinen maailma — yksipuolisestikaan katseltuna +— suinkaan pakoita meiltä pessimististä tunnustusta. Tosin kestää +ijankaikkista maailmoiden kiertokulkua ja koko luonnossa tulee ennemmin +tahi myöhemmin loppu jokaiselle bioloogiselle ja historialliselle +kehitykselle. Vaan ainoastaan materialistille tämä on ijankaikkisesti +itseään matkiva mahdottomuus ja ainoastaan pessimistisen panteistin +täytyy siinä nähdä vähintäin ohimenevä, Jumalan itsemurhaan päättyvä +mahdottomuus. Mutta meille, jotka vaan tuomme kuolemattomuuden jälleen +tähän maailmoiden kiertokulkuun, luonnon näennäinen itsetarkoitus +muuttuu ainoastaan välikappaleeksi tarkoitukselle. Kiertokulku koskee +vain luonnon ulkonaista näyttämöä eikä se ole oma tarkoituksensa, +vaan on sen tarkoituksena ijankaikkisessa vaihtelussa synnyttää +elämää. Vaan tämä ijankaikkisesti uudistuva bioloogisten kehitysten +keskeytyminen koskee taasen ainoastaan aineellista elämänpuolta; mutta +pääpaino on eri yksilöjen yliaistillisella elämänpuolella ja ainoastaan +tästä — olentojen alituisesta kehittymisestä ja heidän tajunnastaan +näkyväisessä maailmassa — luonto huolehtii, sekä siitä, ettei +yksilöiltä vaivan palkka näkymättömässä maailmassa menisi hukkaan. +Eikä se menekään hukkaan. Mitä elämässämme olemme saavuttaneet, sen +me saamme pitää. Se häviää meiltä vain optillisesti, sen tulokset +siirtyvät tajuamattomaan. Mekaanilliseen taitavuuteen pyrkiessämme +me alamme tajutuilla verkallisilla ja kömpelöillä liikkeillä, +mitkä vähitellen muuttuvat tietämättömiksi, nopeiksi ja sujuviksi. +Samaten muuttuvat tajutut ajatuksemme tietämättömiksi kyvyiksi, +siveelliset teot siveellisiksi taipumuksiksi, ja pidättäytyminen +epäsiveellisistä teoista heikentää epäsiveellisiä taipumuksia. +Vaivojemme ja kärsimystemme tuloksen perijän me siis kannamme omassa +itsessämme. Meidän taipumuksemme kulkevat siis perintönä kahteen +suuntaan: itsellemme, mikäli me kuulumme näkymättömään maailmaan, +s.o. transcendentaaliselle subjektille; jälkeläisillemme näkyväisessä +maailmassa, joihin meidän taipumuksemme siirtyvät, joten toisiaan +seuraavissa sukupolvissa yksityiset elävät sivistyspyrinnöille yhä +sopivammassa ympäristössä, mikä taasen vuorostaan koituu heidän +transcendentaalisen luontonsa hyväksi, alentaen sivistyshistorian +toisasteiseksi tarkoitukseksi. + +Elämällä on siis yksilöllinen tarkoitus, mutta tämä tarkoitus on +transcendentaalinen. Tarkoitus on olemassa koska perillinenkin on +olemassa. Tarkoituksellinen on myöskin ihmiskunnan sivistyshistoria, +mutta lopuksi taasenkin ainoastaan yksilön transcendentaalisen luonnon +vuoksi. Edelleen ei tarkoitus eli päämäärä ole ainoastaan maallisen +kehityksen bioloogisessa ja historiallisessa loppukohtauksessa, vaan +täyttyy se pitkin koko kehitysjaksoa. Vaikkapa vaan historialliset +sivistysaallot aina jälleen asettuvat ja paikkaa vaihetellen uusia +aaltoja kohoaa, vaikkapa vaan taivaankappaleet menevät pirstaleiksi +ja aurinkokunnat häviävät, ei kehityksen tulos kumminkaan ole +joutunut hukkaan. Transcendentaalinen tarkoitus on alusta loppuun +toteutunut ja lopun kera on lopputarkoituskin saavutettu. Ainaisella +vaihtelulla näkyväisessä maailmassa on pysyvä tulos näkymättömälle. +Näkymättömässäkin maailmassa ja meidän näkymättömän olentomme hyväksi +tapahtuu siis kehitystä, koska meidän näkyväisen elämämme tulos on +siihen imeytynyt. + +Mutta koska meidän elämäntyömme täten menee perintönä kahteen suuntaan, +transcendentaaliselle subjektille sekä maallisille jälkeläisillemme, +niin saattaa kysyä, tulevatko maallinen ja transcendentaalinen +kehitys aina pysymään välikappaleena ja tarkoituksena vai lienevätkö +ne määrätyt yhdistymään. Toiselta puolen on nimittäin meidän +tajuamattomamme ja se mitä elämämme tuloksesta liitetään tähän +tajuamattomaan meidän sielumme omaisuutta. Toiselta puolen on tämä +tajuamaton se lähde, mistä biolooginen muutostapahtuma alati ammentaa. +Elämänmuotojen bioloogisessa kehityksessä saavutetut ominaisuudet +säilyttää nimittäin organiseerava sielu, säteillen sieltä bioloogiseen +muunnokseen ja tuottaen + +yhä korkeampia muotoja. Vielä on tajuamaton historiallisen muunnoksen +lähteenä. Älylliset ja siveelliset taipumukset säilyvät nimittäin ja +kehittävät sivistyshistoriaa. Tämän muunnoksen lopputarkoitus olisi +siis, että sielun omaisuus yhä enemmän virtaisi hänen maalliseen +ilmiömuotoonsa, jos on tarpeellista myöskin reinkarnatsioonin kautta; +että maa siis vihdoinkin synnyttäisi olennon, jossa transcendentaalisen +subjektin omaisuus ilman tähteittä olisi yhdistetty siihen mikä hänen +maalliseen ilmiömuotoonsa kuuluu ja kaikki tajuamaton olisi yhdistetty +tajuttuun. Sellainen olento yhdistäisi siten itseensä meidän molemmat +luontomme, mitkä käsityskynnys vielä toisistaan eroittaa. + +Että transcendentaaliset voimamme ovat meille tajuamattomat, todistaa +selvästi, ettei niillä ole mitään tekemistä ruumiillisuuden kanssa, +sillä meidän tajuntamme ulottuu ainoastaan ruumiillisuuteen, eikä +kuoleman kanssa, sillä kuolemakin ulottuu ainoastaan ruumiillisuuteen. +Tämän tällaisen tulevaisuuden olennon, joka kenties kerran +asustaa maata ja on omaava luonnollisella tavalla meidän vielä +transcendentaaliset ominaisuudet, ei enää tarvitseisi kestää syntymisen +eikä kuoleman vaivoja. Se ei olisi kuolemalle alamainen, koska sielu +järjestävänä prinsiipinä olisi tässä yhdistetty ruumiillisuuteen eikä +enää seisoisi tämän vastassa omana tuotteenaan. Mutta älkäämme tämän +yhteydessä ajatelko nykyisen ihmisen ruumiillisuutta vaan sellaista +elämänmuotoa, mihin biolooginen kehitysmuunnos silloin lienee kohonnut. +Sellaisessa olennossa olisi ruumiillinen yhdistetty henkiseen puoleen, +koska ruumiillinen yhäti enemmän on kohonnut henkisyyteen ja henkisyys +yhä enemmän tulvailee ruumiillisuuteen. Molempien olemistapojen +samanaikaisuus antaisi silloin tilaa niiden yhteensulautumiselle. +Aatteen kirkastetusta ruumiillisuudesta, s.o. aineellisen ja henkisen +olennon yhdistymisestä, keksi Schelling. Ajattelematta meissä jo olevaa +samanaikaisuutta hän puhuu — + +"Klarassa"[59] keskustelun lopussa sekä "Ilmestyksen filosofiassa"[60] +— kolmesta toisiaan seuraavasta tilasta. Tämän yhdistymisen, jota +hän vertaa kristinopin "lihan ylösnousemiseen, hän odottaa tapahtuvan +jonkun "murroksen" kautta, vaikka sitä itse asiassa onkin aina elämän +ensi alusta saakka valmisteltu tuon yhtä verkkaisen kuin alituisen +käsityskynnyksen alentamisen kautta, jotenka juuri transcendentaalinen +elämänsisältö yhdistetään maalliseen. + +On kysymyksiä, joiden syvyys ilmenee siinä, että niiden ratkaisusta +säteilee valoa laajalti yli niiden omien rajojen. Vaikkapa jätämmekin +sikseen kysymyksen, ovatko meidän molemmat olemistapamme aijotut +kerran yhteen sulautumaan, asettaa kuitenkin kuolemattomuusongelma +jo tässä ratkaisussaan ihmisellisen olemisen ja sivistyshistorian +merkityksen aivan toiseen valoon kuin tätä ennen. Ihmisen olemisen +olemiskysymystä ratkaistaessamme me olemme siis tulleet kappaleen +matkaa lähemmä maailmanarvoitusta. Ja kun sekä materialistinen että +panteistinen ratkaisu saattavat meidät mielialaan, joka vaihtelee +syvästä epätoivosta ivanauruun, antaa meille sitävastoin ongelman +syventyminen — tieto siitä, että meidän yksilöllisyytemme juuri on +toisella puolen käsityskynnystä, tajuamattomassa eikä tajuttavassa — +sellaisen maailmankäsityksen, jonka perusteella me kernaasti otamme +hartioillemme maalliset tehtävämme, katsellen elämän kärsimyksistä +eteenpäin lohdulliseen perspektiiviin. Materialismi ja panteismi +sitävastoin vaikuttavat vain lamauttavasti yksilöön ja siten myöskin +sivistyksen kehitykseen. + +Mutta syventymällä ihmisen olemiskysymykseen me olemme samalla +ehdottomasti joutuneet ratkaisemaan maailman arvoitusta emmekä ole +enää pakoitetut julistamaan olemisen järjettömyyttä. Jos meillä +itsellämme on taipumusta edistymiseen tiedoissa ja siveellisyydessä, +niin täytyy — koskapa me varsin tärkeänä osana kuulumme luontoon — +itse maailman olla henkinen ja siveellinen ongelma. Ja samaten kuin +me olemme ainoastaan aineellistuma yliaistillisista olennoista, +samoin on koko luonto aineellistuma yliaistillisesta maailmasta. +Että aineellinen maailma olisi syntynyt tyhjästä, saattaa kyllä +suullaan lausua, vaan ei aivoillaan ajatella; mutta sen me saatamme +mahdolliseksi ajatella, että selittämättömän sattuman voimasta +— sanottakoon sitä syntiinlankeemukseksi tahi miksikä tahansa — +yliaistillinen maailma tahi osa siitä on joutunut aineellistuttamisen +virtaan samaten kuin yksilö syntymässä. Saattaisi niinikään sanoa, +että tämä aineellistuminen voisi vetäytyä takaisin samaten kuin +meidän aineellinen olemisemme, joten maailman ijankaikkisuus +ei enää olisi aineelliselta kannalta käsitettävä aineellisen +maailman ijankaikkisuutena. Samalla tavalla olisi meidän molempien +olemistapojemme samanaikaisuus asetettava aistillisen maailman +samanaikaisuuden rinnalle. Aineellisuus on siis jakso yksilön ja +maailman kehityksessä. + +Materialismi ja panteismi tuntevat vallan hyvin oman toivottomuutensa +vastakohtana mystillisen maailmankäsityksen lohdulliselle opille. +Mutta tähän väitteesen he vastaavat, ettei lohdullisuus suinkaan +ole välttämätön tunnusmerkki totuudelle. Tosin ei, mutta kuitenkin +mahdollinen tunnusmerkki! Käsite "lohduton totuus" ei ole mikään +contradictio in adjecto.[61] Lohdulliset maailmankäsitykset voivat +syntyä sitenkin, että toivomuksesta tulee ajatuksen isä, kuten +useimmissa uskonnoissa. Mutta materialistit ja pessimistiset panteistit +ovat koettaessaan karttaa tätä virhettä langenneet päinvastaiseen. + +_Dum stulti vitant vitia, in contraria currunt_.[62] + +Tottumuksesta omaan käsityskantaansa on heissä juurtunut se +ennakkoluulo, että lohduttomuus on välttämätön totuuden tuntomerkki +ja jokainen maailmankäsitys, joka vähänkin tyydyttää tunteen +tarvetta, näyttää heistä sentähden jo ennakolta epäluulonalaiselta. +Luonnontieteellisen maailmankäsityksen lipunkantajat suorastaan +mässäilevät eleegisessä tunnelmassa kuvatessaan maallista elämää +taisteluineen ja hautakumpua loppupisteenä, kun he hajoittavat +taivaankappaleita ja kokonaisia kiintotähtisykermiä. Sitä tehden he +hyvällä kaupalla saavuttavat ylevämielisen runollisuuden maineen. + +Mutta heille täytyy huomauttaa, ettei käsite "lohdullinen totuus" +myöskään ole contradictio in adjecto. Mystillinen maailmankäsitys +olisi vain silloin moitittava, jos sen perustajat olisivat jo asiaa +mietiskellessään heittäneet syrjäkatseen lohdutukseen ja sitten +antaneet järkensä vilistää sinne. Vaan tämä ei ole tapaus. Mystillinen +maailmankäsitys lepää somnambulismin ja spiritismin tosiasioilla +ja vetää niistä välttämättömät johdonmukaiset päätökset, joiden ei +suinkaan välttämättömästi! tarvitse olla puolueellisia miellyttävään +tulokseen nähden. Arvostelu ei saa koskaan arvostella tutkimisen +tulosta, vaan ainoastaan tietä, jolla se saavutetaan; samaten on +tutkijankin vain katseltava vaeltamaansa tietä, huolehtimatta sitä, +mihin se vie. + +Mystillinen maailmankäsitys syntyy tieteellistä tietä vetämällä +johdonmukaisia päätelmiä varmoista tosiasioista. Työssään tutkija +etsii totuutta eikä mitään muuta ja kysymys, onko se lohdullinen, +tuntuu hänestä yhtä turhalta kuin matemaatikosta kysymys, onko +kolmio vihreä vaiko sininen. Tällainen kylmä objektiivinen kanta on +kuitenkin tarpeellinen ainoastaan ajatustyössä, jota tehdessä järjen +täytyy pysyä vapaana sydämmen houkutuksilta. Mutta jos sydän lopulta +selittää olevansa tyytyväinen niin eihän tämä voi alentaa työn arvoa. +Jos arvostelijan ymmärrys panee vastalauseensa tämän tuloksen tähden, +silloin se olisi vannotettu sydämmen vihollinen, silloin se ei +puolestaan enää olisi objektiivinen. + +Totuuden täytyy olla läpikuultava kuin jää, van ei sentähden tarvitse +olla jääkylmä. Ja jos se ei sitä ole, on tutkijalla vapaus iloita +siitä samaten kuin ilmanennustaja ennustamastaan ihanasta suvipäivästä +ihmisenäkin saattaa iloita. Olisi narrimaista vaatia häneltä, että hän +ottaisi järjenviileytensä mukanaan metsään. Kun arvostelijani sanovat +minun maailmankäsitykseni tyydyttävän monen sydämmen tarvetta, niin +ovat he oikeassa, mutta mitäs minä sille mahdan? Jos he sitävastoin +sanovat minun maailmankäsitykseni olevan sille rakennetun, niin teen +minä korkeintaan sen johtopäätöksen, etteivät he tieteellisellä +arvostelulla, arvostellen minun kulkemaani tietä, päässeet minuun +käsiksi ja ryhtyvät sentähden arvostelemaan tulosta. + +Jos hypnotismin, somnambulismin ja spiritismin todisteet pitävät +paikkansa ja jos ei näistä vedettyjä johtopäätöksiä vastaan ole mitään +muistuttamista, niin on näistä johtuva maailmankäsitys myönnettävä +oikeaksi niin kauvan kunnes mahdollisesti uusien kokemusten kautta +tullaan toiseen päätökseen maailmanlaskussa. + +Nyt on hypnotismi jo tunnustettu ja jos muutamat professorit, kuten +Dubois-Reymond ja Meynert asettavat päätelmänsä tosiasioita vastaan, +joita he eivät ensinkään ole tutkineet, niin on tämä juuri samaa kuin +jos ajaisi päänsä seinään, mikä ei koskaan koidu seinälle vahingoksi. +Jaksona hypnotismissa on somnambulismikin jo tunnustettu, ja piakkoin +kyllä professorit "keksivät" ne tosiasiat, jotka jo sata vuotta +sitte peljästyttivät varpuset pois katoilta. Miten epämääräinen raja +somnambulismin ja spiritismin välillä on, olen minä jo niin usein +osoittanut, ettei minun tarvitse sitä tässä uudistaa. Ja jos tästä +huolimatta tohtori Moll Berlinistä on nykyään selittänyt mediumein +paukeäänten syntyvän kylkiluiden lyömisestä toisiaan vastaan, niin +saattaa hän olla varma jälkimaailman homerisesta naurusta. + +Transcendentaalisen sielutieteen tunnustaminen kokonaisuudessaan +on siis vain ajankysymys ja vaikka jo onkin uusia oppikirjoja +sielutieteessä, joissa ei ole vaatimattomintakaan tilaa annettu +somnambulismille, niin täytyy suoraan sanoa, että nämät kirjat — +miten paksuja lienevätkään — ovat vanhettuneet jo samana päivänä +kuin ilmestyvät. Tämäntapaisista ammattioppineista saattaa sanoa +Lichtenbergin kanssa: "Minä olen jo useammin kuin yhden kerran +huomauttanut, että ammattimiehet usein ovat tietämättömät siitä, mikä +parasta on." + +Fysioloogisella sielutieteellä tulee aina olemaan arvonsa tärkeänä +tieteenhaarana; vaan se on aivan kykenemätön ratkaisemaan ihmisen +olemiskysymystä. Tämän voi ainoastaan transcendentaalinen sielutiede +tehdä. Tämän merkitystä ei voida sillä vähentää, että sanotaan sen +käsittelemien ilmiöiden usein olevan sairalloisten tietojen kanssa +yhteydessä. On enemmänkin syyn ja ehtojen sekoittamista, kun siitä +päätetään, että mystilliset ilmiöt itsessään ovat sairalloisia. +Eikä niitä voida sitenkään halventaa, että selitetään normaalit +sielulliset ominaisuudet korkeimmiksi. Sitä ne ovatkin käytännöllisessä +suhteessa ja, kuten Kant sanoo, voidaan "tieto toisesta maailmasta +täällä saavuttaa vain siten, että kadotetaan osa siitä ymmärryksestä, +jota tätä maailmaa varten tarvitaan"[63] Mutta tästä huolimatta +on transcendentaalisilla ominaisuuksilla suurin teoreettinen eli +tietopuolinen merkitys ihmisen selittämiselle; sillä ne todistavat, +ettei hän ole luotu ainoastaan tätä elämää varten. On vaikeampaa saada +esille todistus siitä normaalista psykestä[64] ja ainoastaan siksi +materialismi saattoi niin itsepintaisesti pitää puoltansa. Mutta se +hajoaa kappaleihin, jos vain ainoakaan kaukonäkemisen kohtaus on +todistettu, ja nyt ovat tuhannet sellaiset kohtaukset todistetut. +Sikiön ominaisuuksista äidinkohdussa ovat ne ominaisuudet tavallaan +korkeimmat, mitkä ovat sen sikiöelämälle tärkeimmät. Mutta paljoa +suuremmasta filosofisesta merkityksestä ovat ne taipumukset, joilla +ei ole mitään merkitystä tälle olemisasteelle, vaan todistavat, että +se valmistautuu astumaan meidän maailmaamme, valon maailmaan. Sen +liikuntoelimet ja aistikoneistot ovat vielä tarpeettomat, vaan niistä +juuri me tunnemme sen korkean kutsumuksen. + +Me tahdomme nyt lyhykäisyydessä koota yhteen ne perusteet, mitkä +osoittavat transcendentaalisen sielutieteen merkityksen ihmisen +olemiskysymykselle: + +Pope sanoo, että ihmisen varsinainen tutkimusaine on ihminen. Meille on +subjektiivinen tarve ensi sijassa päästä selvyyteen omasta itsestämme. +Vaan koska meillä kieltämättä on ensi sija maan päällä, olemme me +myöskin objektiivisesti huvittavin tutkimuksen esine. + +Yritykset selittää maailmaa ja selittää meitä itseämme maailman +kautta, ovat tähän saakka onnistuneet niin huonosti, että taitaisi +maksaa vaivan koettaa ruveta selittämään maailman merkitystä ihmisen +olemiskysymyksen kautta. Vieläpä meidän täytyykin astua tätä tietä; +ihminen, joka on korkein tosiolemus luonnossa, täytyy ensinnäkin olla +oikein selitetty, jotta itse luonto tulisi oikein arvostelluksi. +Kirjailijaa tahi taiteilijaa täytyy arvostella hänen parhaitten +teostensa mukaan. Komeroa ei saa arvostella niiden paikkojen mukaan, +jolloin hän Horatiuksen sanojen mukaan on nukkunut.[65] Vasta sitte +kun tiedämme mitä ihminen on, me voimme päättää mitä maailma on. Koska +meillä on taipumusta tajuntaan ja siveellisyyteen ja olemme luodut +sopusoinnussa luontoon, täytyy luonnonkin olla henkinen ja siveellinen +ongelma. Maailma ja ihminen voidaan tosin käsitteessä eroittaa +toisistaan, vaan he kuuluvat kuitenkin yhteen. Koko maailmanarvoitus +esiintyy erilaisessa valossa sen mukaan, jos me käsitämme ihmisen +materialistisesti vain luonnontieteellisenä ongelmana tahi +spiritualistisesti metafyysillisenä ongelmana. + +Korkeimman selityksen ihmisestä me löydämme transcendentaalisesta +sielutieteestä, joka siis myöskin antaa koko luonnolle korkeamman +merkityksen. Muuan vertaus tähtitieteen alalta valaisee tätä seikkaa: +Ensimäinen, joka teki tieteellisiä havaintoja tähdenlennosta, päätti +epäilemättä valon mukaan, että avaruudessa jostain syystä syntyy +loistavia pisteitä, että ne liikkuvat suurella nopeudella ja sammuvat +sitten. Mitä silmä meille näyttää on kyllä täten oikein lausuttu, +mutta se ei vielä selitä meille tähdenlennon luontoa. Vasta silloin +tämä selvisi, kun tähdenlento käsitettiin kuuluvaksi kosmillisen +luonnontieteen ilmiöihin. Vaelluksellaan auringon ympäri tähdenlento +joskus joutuu maan ilmapiiriin. Siten hidastuu sen eteenpäin-liikunto +ja muuttuu molekylääri-liikunnoksi, s.o. lämmöksi. Tähdenlento alkaa +hehkua ja se osa sen rataa, joka kulkee maan ilmapiirin läpi, käy +loistavaksi. Mutta ulkopuolella ilmapiiriä, missä ei ilman tuottamaa +vastusta enää ole, se jälleen sammuu. Se katoaa optillisesti, mutta +jatkaa tositeossa vaellustaan. Tähdenlennon olemassaolo ei siis ole +rajoitettu sen radan loistavaan osaan, vaan on se pidennetty sekä tällä +että toisella puolella. + +Hän, joka antaa ihmiselämän alkaa syntymässä ja päättyä kuolemassa, on +tuon tähtitieteilijän kaltainen, joka selittää tähdenlennon pelkästään +ilmastolliseksi ilmiöksi sen radan loistavan osan mukaan. Jos me vain +katselemme maallista, aistillisen tajunnan valossa loistavaa osaa +ihmisen elämänradasta, tulemme me väärään johtopäätökseen, teemme +hänestä luonnontieteellisen ongelman. Meidän täytyy tuntea hänet +kosmillisena olentona, pitentää maallista osaa hänen radastaan sekä +eteenpäin että taaksepäin ajassa oppiaksemme tuntemaan hänen todellisen +luontonsa. + +Koska nyt tositeossa ainoastaan maallinen osa meidän elämänradastamme +on meidän aistillisen tajuntamme valaisema, vaan koko muu osa siitä +lepää pimeyden peitossa, on kaiken mystiikan perustuksena — sen ceterum +censeona — lause: itsetajunta ei tyhjennä esinettään; tahi toisin +sanoen: meillä on olemassa transcendentaalinen sielutiede! Se ihminen, +joka voi todistaa tämän lauseen, että me ulotumme itsetajuntamme +ylitse, ja tyydyttävällä tavalla vastata kysymykseen, miten pitkälle me +sen ylitse ulotumme — joka epäilemättä tulee olemaan ensi vuosisadan +filosofian tehtävä — hän tekee yhtä paljon ihmisen olemiskysymyksen +ratkaisemiseksi kuin Schiaparelli tähdenlentojen suhteen. Hän nimittäin +todisti, että atmosfeerinen, loistava osa niiden rataa on ainoastaan +osa isommasta, kosmillisesta kierroksesta. Vaan jos muutamat pisteet +tästä kierroksesta ovat määrätyt, voidaan myöskin laskea koko radan +muoto ja paikka. + +Koska meidän aistillinen tajuntamme valaisee ainoastaan maallisen, +syntymän ja kuoleman välisen osan meidän radastamme, syntyy se +luulohäiriö, että syntymä on meidän olemisemme alku ja kuolema sen +loppu ja että tämän olemisen meille lahjoittaa ulkoapäin tuleva +vieras, pelkästään maallinen syy. Tämä luulohäiriö täytyy maallisella +henkilöllä itselläänkin olla, vaikkakin me — transcendentaalisella +tajunnalla varustettuina olentoina — vapaaehtoisesti olemme +päättäneet sukeltautua maallisuuteen. Mutta salaiset tieteet +opettavat meitä tuntemaan sielun järjestävän luonnon ja täten +on meidän ratamme maalliseen osaan liitetty ennenoleminen ja +jälkeenoleminen. Ne opettavat meille vielä, että me vaellamme nämä +ratamme pitennystaipaleet, mitkä meille ovat tajuamattomassa, +transcendentaalisella tajunnalla, mihin meidän täytyy turvautua +kaikkialla missä aistillinen tajunta lakkaa tahi alkaa, toisella +puolen syntymää samoinkuin toisella puolen kuolemaa. Ne opettavat +meille vihdoinkin — niin, neron luomatkin sen jo osoittavat — että +tämä transcendentaalinen tajunta on samanaikainen aistillisen +tajunnan kanssa, vaikka tosin tältä kätkettynä. Meidän tulomme +tähän elämään tapahtuu siis meille tietämättömästä — vaikkei +itsessään tajuamattomasta — syystä, ja tämä syy ei ole ulkopuolella +meitä, maallisissa olosuhteissa, vaan itsessämme meissä. Se on +transcendentaalinen tahdontoiminta. Ulkonainen pakko on vain näennäistä. + +Tämä kaikki käy yhä selvemmäksi, jos katselemme asiaa päinvastaiselta +kannalta, että nimittäin tekoa seuraava aistillinen tajunta herättää +näennäisen vapaudentunteen, vaikka se tapahtuukin vieraasta +vaikutuksesta. Spinoza on eräässä kirjeessään lausunut sen syvän +sanan, että jos tajunnalla varustettu kivi nakattaisiin menemään, +luulisi se lentävänsä omasta vapaasta tahdostaan. Seikka on kenties +kirjaimellisesti tosi; sillä jos kaikki voima — Schopenhauerin ja +Wallacen mukaan — on tahtoa, niin tämä kivi, mikäli se tuntisi oman +olentonsa, löytäisi itsessään tahdon, joka sitä pakoittaa lentämään +eteenpäin heittokaaressa, samaten kuin se maahan tultuaan ei enään +tuntisi tätä voimaa ja luulisi sentähden, fyysillistä hitauttaan +psykilliseksi eli sielulliseksi. + +Jos siis vapauden luulo voi syntyä tajunnan voimasta, niin voi +myöskin epävapauden luulo syntyä tajuamattomuuden voimasta. Niin, +jopa elämämme, meidän oman käytöksemme määräämä sisällys — toiselta +puolen ulkonaisten olosuhteiden luoma — voisi kuitenkin toiselta puolen +olla transcendentaalisesti määrätty. Me otamme esimerkiksi tämän +kirjoituksen alussa mainitun merimiehen. Jos tämä ennen joutumistaan +saarelle olisi saanut posthypnotisia käskyjä, mitkä hänen olisi +pitänyt kuukausien ja vuosien kuluttua täyttää, niin olisi hän oikeaan +aikaan ne täyttänytkin, ja koska tämä tapahtui täydessä tajunnassa +olisi hän uskonut sen tehneensä vapaasta tahdosta. Meidänkin elämämme +toiminnat voivat siis vallan hyvin yksilölliseen tai historialliseenkin +tehtävään nähden tapahtua ikäänkuin posthypnotisista määräyksistä, +jolloin hypnotiseeraajana on ollut transcendentaalinen subjekti meidän +ollessamme aistillisen tajuamattomuuden tilassa, mutta mitkä määräykset +sitte täytettiin vapauden luulossa. + +Kant sanoo kolmannessa "puhtaanjärjen antinomiassaan", joka käsittelee +välttämättömyyden ja vapauden vastakohtaa, että muutokset maailmassa +— meidän tekomme niihin luettuina — tapahtuvat välttämättömyydellä. +Maallisesti katseltuna on joka tekomme välttämätön seuraus +vaikuttimesta ja luonteesta ja Kant sanoo, että jos me tarkalleen +tuntisimme jonkun ihmisen empiirisen luonteen, voisimme me yhtä +varmasti ennakolta päättää, miten hän tulisi määrätyissä olosuhteissa +menettelemään, kuin me laskemme auringon pimenemisen tapahtuvaksi. +Vapaus, sanoo Kant, löydetään ainoastaan yliaistillisuuden, +älyllisyyden valtakunnassa. Vaan jos nyt yliaistillinen olento, +transcendentaalinen subjekti, on perustuksena meidän maalliselle, +empiiriselle luonteellemme, niin täytyy yliaistillinen vapaus ajatella +yksilölliseksi. Sikäli täytyy tulomme tähän elämään, joka tajunnalle +näyttää välttämättömältä — koska se sekoittaa elämän ehdot ja sen +syyn toisiinsa — olla vapaaehtoinen subjektin toiminta; ja koska +itse empiirinen luonne on vain transcendentaalisen luonteen esitys, +täytyy meidän elämämme toiminnat vapaaehtoisina toimintoina lukea +transcendentaaliselle subjektille kuuluviksi. + +Siten voidaan nyt sadan vuoden kuluttua tämän Kantin mietelmä, jonka +syvämielisyyttä Schopenhauer ja Schelling ovat niin ihailleet, +selittää erään transcendentaalisen sielutieteen todisteen kautta, +nimittäin posthypnotisen suggestioonin. Tieto meidän tekojemme +välttämättömyydestä ei siis ole ristiriidassa meidän vapauden ja +edesvastauksen tunteemme kanssa, vaan voi se siihen yhdistyä. + +Itsehypnoosi ja posthypnotinen suggestiooni ovat yleensä tunnustettuja +ilmiöitä ja niiden sovelluttaminen yllä mainitussa tarkoituksessa +tunkee ehdottomasti mieleemme. Ne selittävät näet ei ainoastaan kaksi +filosofista arvoitusta: syntymän ja sen edesvastauksen tunteen, joka +välttämättömyydestä huolimatta meissä asuu, vaan toisiakin muutoin +selittämättömiä tosiseikkoja, esim. ne rytmilliset liikkeet elämän +kohtalossamme, joista Hellenbach puhuu kirjassaan "Lukujen taika",[66] +ja sen "tarkoituksellisuuden yksilön kohtalossa", josta Schopenhauer +puhuu. + +Jos niin lienee, seuraa siitä myöskin, että meidän maallinen +elämänkulkumme on laadittu transcendentaaliseksi hyväksemme ja tämä +johtaa meidät transcendentaalisesti perustettuun resignatsiooniin eli +alistumiseen, joka toimittaa paljo enemmän kuin konsanaan senlaatuinen +resignatsiooni, joka välttämättömyydestä tekee ansion. + +Joka kohdassa näkyy siis, että transcendentaalinen sielutiede +— juuri siksi että me vasta siinä löydämme ratkaisun ihmisen +olemisarvoitukseen — heittää järjen valoa meidän olemiseemme, joka +katseltuna ainoastaan materialistisesti sekä maalliselta kannalta +näyttää suurimmalta järjettömyydeltä. Sillä materialismin näkökannalta +katseltuna on syntymä vain seuraus lyhyestä nautinnosta, minkä kaksi +henkilöä,tunnetussa "kahdenmiehen itsekkäisyydessään"[67] ovat +itselleen valmistaneet kolmannen kustannuksella. Kysymykseen, onko +tuollainen "kahdenhengen itsekkäisyys" siveellisesti oikeutettu, +täytyy tältä näkökannalta vastata kieltävästi. Kysymykseen, onko +lapsilla velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, niin, onko meillä yleensä +minkäänlaisia velvollisuuksia, täytyy niinikään vastata kielteisesti. +Mutta kaikkiin kolmeen kysymykseen täytyy vastata myöntävästi +transcendentaalisen sielutieteen kannalta, joka siinä ilmaisee +suuremmoisen merkityksensä käytännöllisessäkin suhteessa. + +Puhuessaan moraalista eli siveellisyydestä materialistit rajoittavat +— luonteenomaista kylläkin — tutkimuksensa kysymykseen, miten +siveellisyys on saanut alkunsa. Toisen kysymyksen, onko siveellisyys +meille velvollisuus, he hyvistä syistä jättävät syrjään. Pelkästään +aineellisessa mailmassa, joka ainoastaan suuremman kokonsa kautta eroaa +kemiallisesta retortista, ei ole niin mitään, jolle siveellisyyden +voi rakentaa. Jo käsitteesensä katsoen edellyttää siveellisyys, että +maailma ja ihminen eivät ole ainoastaan luonnontieteellisiä ongelmoita, +vaan myöskin metafyysillisiä. Kun materialisti tämän kieltää ja +kuitenkin saarnaa moraalia, on hän suorastaan epäjohdonmukainen, mikä +ei tosin hänelle koskaan tunnu vaikealta. + +Transcendentaalinen sielutiede sitävastoin kykenee todella ei +ainoastaan saarnaamaan siveellisyyttä vaan perustelemaankin sen; +sillä se opettaa, että kuolemattomuus ja tulevainen elämä riippuvat +siitä tavasta, miten me käytämme taipumuksiamme ja lahjojamme tässä +elämässä. Mutta tämä ei ole ainoastaan käytännöllisestä merkityksestä, +vaan erittäinkin meidän päivinämme hyvin tärkeästä merkityksestä. +Sillä uskontojen hajaantumistaistelussa on siveellisyys kadottanut +vanhat tukensa. Tähän saakka kuljetulla tiellä täytyy sentähden +itse siveellisyydenkin vähitellen hajaantua. Nykyinen siveellisyys +on sakka menneisyyden ihanteellisista maailmankäsityksistä, joilla +oli opettavainen merkityksensä ja täyttivät tarkoituksensa, vaikka +siveellisyys niissä oli perustettu tyydyttämättömällä, jopa väärällä +tavalla. Siveellisyyden täytyy siis ehdottomasti kuihtua pois, ellei +siihen pulputa uutta verta uudesta ihanteellisesta maailmankäsitteestä. + +Tämä maailmankäsitys on vielä vasta ensi alussaan ja sentähden +kuvastuu meidän teoreettinen yhteyden ja yhtenäisyyden puutteemme +siveellisyyskysymykseen nähden taasen siinä yhteyden ja yhtenäisyyden +puutteessa, niillä nykyajan ihmiset muodostavat elämänsä. Yksi janoaa +tietoja Faustimaisella kiihkolla välittämättä lähimmäisistään mitään. +Toinen heittäytyy elämän vilinään ajaen takaa kuuluisuuden aavetta ja +pyrkii sitä tehdessä kenties saavuttamaan tietojakin, mutta vain siksi, +että tieto on valtaa. Useimmat vihdoin rientävät vain aistillisten +nautintojen perässä ja rahan perässä sillä hankkiakseen itselleen +nautintoja. Kun tässä kilpajuoksussa moni tietysti uupuu ja jää jälkeen +— sillä maa ei ole mikään hupsujen paratiisi — ja kun välttämättömästi +vahingollisia köyhyyden ja rikkauden äärimmäisyyksiä syntyy, on +viime aikoina sosialistinen kysymys voittanut alaa, näyttäytyen +eri henkilöissä hyvin eri tavalla, muutamissa, ihmisystävällisenä +haaveiluna, toisissa sokeana hävityskiihkona tahi halpamaisimpana +turhuutena ja haluna tulla kuuluisaksi kuten esim. murhayritysten +tekijä Hödelissä tahi — mainitaksemme erään johtavista miehistä — +turhamielisessä agitaattori Lassallessa, joka uneksi riemukkaasta +saapumisestaan Berliiniin lemmitty rinnallansa. Se, joka ei voi olla +sankari, tahtoo kuitenkin olla Herostratos. Kaikissa näissä eri +suunnissa yhteiskunnassamme luulee kuitenkin jokainen tekevänsä oikein +ja on hänellä vastaava maailmankäsitys menettelytapansa puolustukseksi +ja tässä juuri näkyy yhteyden ja yhtenäisyyden käytännöllinen puute +teoreettisen puutteen seurauksena. + +Valitettavasti ovat oikeutetutkin ainekset tässä yhteiskunnallisessa +liikkeessä takertuneet kiinni siihen mielipiteesen, että uudistus on +kokonaisuudessaan toimitettava materialistisen maailmankäsityksen +pohjalla. Mutta tämä on suoraa epäjohdonmukaisuutta; sillä kuta enemmän +teoreettinen materialismi muuttuu vakaumukseksi, sitä enemmän sen +mukaan käytännössä eletään ja siten yhä kiristetään taistelua elämisen +puolesta, jota sosialismi kuitenkin tahtoo hellittää. Ulkonaisilla +kansallistaloudellisilla parannuksilla tämä tosin voidaan jossain +määrin toteuttaa; mutta pääasiana pysyy kuitenkin muuttaa ihmiset +sisällisesti niin, että lähimäisrakkaus vallitsee keskuudessamme +ilman näitä ulkonaisia toimenpiteitä, mitkä muutoin aina — toisista +kuitenkin — tuntuisivat rasittavalta painolta. Ne sosialisteista, +joilla todellakin on siveellisenä pyrintönä vain auttaa köyhiä +ja onnettomia, tulevat ennemmin tai myöhemmin huomaamaan, ettei +materialistiseen maailmankäsitykseen sulautunut sosialismi koskaan voi +pysyväisesti saavuttaa päämääräänsä ja että tämä päämäärä saavutetaan +ainoastaan metafyysillisen maailmankäsityksen pohjalla. Mutta sellainen +voidaan meidän vuosisadallamme rakentaa ainoastaan kokemuksen tietä +saavutetuille tosiasioille ja sentähden täytyy transcendentaalisen +sielutieteen ensi sijassa voittaa tunnustusta; se on se portti, joka +johtaa metafysiikkaan. + +Meidän joukossamme on useita, jotka katselevat sivistystämme +optimistisella lyhytnäköisyydellä, jotka näkevät kaikki +ruusunpunaisessa valossa ja jo tässä meidän nykyisessä +yhteiskunnallisessa tilassamme näkevät huomattavan siveellisyysasteen +toteutetuksi, eivätkä sentähden voi havaita uuden maailmankäsityksen +tarpeellisuutta. Mutta lähemmin tarkastaessa muuttuukin meidän +sivistyksemme siveellinen väritys pelkäksi ulkokiilloksi, käytöksen +säännönmukaisuudeksi ilman siveellistä mieltä. Tätä laillisuutta +ylläpitää sivistyneissä yleinen mielipide, sivistymättömissä +valtiomahti ja rikoslaki. Ainoastaan se, mikä on jälellä siveellisyyttä +meidän sivistyksessämme, kun kaikki näiden molempien pelättien laskuun +kuuluva vedetään pois, on oikeata tavaraa ja voidaan lukea sisällisen +mielialan synnyttämäksi. Tämä näkyy joka kerran, kun laillisuuden +tukipylväät — vaikkapa hetkeksikin — kumotaan. Petomaisuus astuu aina +silloin näkyviin. Niinpä esim. "suuren" vallankumouksen aikana, jolloin +ihmispäitä kannettiin seipäiden nenässä kaduilla, joten Pariisi yhdellä +iskulla vajosi Dahomeyn sivistyskannalle. Siveellisyyden vähentymisestä +ei voinut olla puhetta; ainoastaan sitä pakkoa oli vähennetty, joka +siihen saakka oli ylläpitänyt laillisuuden. Mutta samalla tavalla +tulisivat uudessa vallankumouksessa anarkistit ja nihilistit antamaan +todisteen siitä, että meillä keskellä sivistystämme on punanahkamme, ja +tuskinpa paremmille sosialisteille onnistuu irtautua tästä seurasta. + +Kaikki tämä täytyy puolueettomasti arvostellessa meidän +siveellisyysastettamme ottaa lukuun, ja osoittaa se, että on +välttämätöntä virittää jälleen henkiin usko metafysiikkaan, koska +vain tällä tavalla siveellisyys voi saada uusia tukia. Mutta +siveellisyyden, joka ei ole pelkkää ulkokuorta, vaan on sisällisesti +perusteltu, täytyy kasvaa itsestään siitä ihmisen määrittelystä, jonka +tämä uusi metafysiikka antaa. Tässäkin siis kaikki riippuu ihmisen +olemiskysymyksen oikeasta ratkaisemisesta. + +Siveellisyyden määritteleminen on epäilemättä filosofian vaikein vaan +myöskin varsinaisin tehtävä, sillä ihminen on luonnon korkein olemus +ja siveellisyys on hänen korkein ominaisuutensa. Vaistomaisesti me +asetamme tämän sivistystä korkeammalle. Siveellisissä ihmisissä me +tuskin kalpaamme sivistystä, mutta nero ilman siveellisyyttä tekee +meihin vastenmielisen vaikutuksen. Tyhmyys herättää sääliä tai +naurua, kehnous suuttumusta. Filosofisten järjestelmien varsinaisena +koetuskivenä on siis se, kelpaavatko ne siveellisyyden perustukseksi. + +Mutta siveellinen vaisto on epäjohdonmukainen tunne, jos ihmisen +yksilöllisyyden rajoittaa kehto ja hauta. Jos ainoastaan meidän +ratamme näkyväisellä osalla olisi todellisuutta ja jos me kulkisimme +tajunnalla kohti sammumistamme, silloin meidän tilamme olisi sama +kuin kuolemaan tuomitun, sillä erolla ainoastaan, että meidän tiemme +teloituspaikalle olisi hiukan pitempi ja aika, jolloin pääsemme +perille, epämääräinen. Laki myöntää kuolemaan tuomitulle viimeisinä +päivinä kaikkein hänen ruumiillisten toivojensa tyydyttämisen. +Sellainen oli tapa jo vanhoilla kreikkalaisilla. Mutta tätä me +tekisimme koko elämänikämme — samalla laimiinlyöden valmistuksen +tulevaiseen elämään — jos me materialistien lailla pitäisimme kuolemaa +kaiken loppuna. + +Tässä osoittautuu, että siveellisyyden laita on sama kuin sivistyksen. +Sivistyksen määräaste riippuu nimittäin ajanhengen kehityksestä. +Eläin elää nykyisyydessä, sillä ei ole ajantajuntaa. Melkein sama +on paimentolaisen laita. Hän ei ota oppia menneisyydestä eikä ryhdy +mihinkään toimenpiteisiin tulevaisuuden varalta. Sivistysihminen +on korkein maallinen olento, koska hän toimii menneisyyttä ja +tulevaisuutta silmällä pitäen. Ajanhengen kehitysaste määrää siis +ihmisen bioloogisen kehitysasteen ja liittyy järjen kehitysasteesen. +Sillä menneisyys voidaan säilyttää muistossa ainoastaan abstraktisten +käsitteiden muodossa, tulevaisuus voidaan ajatella samoin. Sentähden +on koko meidän sivistyksemme, mitä älykkäisyyteen tulee, sidottu +ajantajunnan kehitykseen. Ilman sitä ei biolooginen muunnos olisi +päässyt kohoomaan eläimen astetta ylemmäksi. + +Samaten kuin älykkäisyyden kehitys on sidottu maallisen ajanhengen +kehitykseen, samaten on siveellisyyden kehitys sidottu ylimaallisen +ajanhengen kehitykseen. Vasta silloin se tulee mahdolliseksi, kun +me katselemme maallista, aistillisen tajunnan valaisemaa ratamme +pätkää ainoastaan osana kenties hyperbolisesta[68] kaaresta, joka +meidän täytyy vaeltaa. Vaikkapa älykkäisyyden kohotessa maallinen +aika kuinkakin täydellisesti käsitettäisiin ja käytettäisiin +sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen nähden, voi se kuitenkin +tulla vain älykkäisyydelle hyväksi sekä rientojen esineeksi vain +maallisen olemuksemme etuihin nähden. Mutta siten syntyy ristiriita +siveellisyyden kanssa. Koko meidän olentomme, sen varsinaisen osan +hyväksi me vasta silloin työskentelemme kun ajantajunta ulottuu +maallisen elämän tuolle puolen ja ihmisen metafyysillinen luonto +jälleen tulee arvoonsa. Tämän ajanhengen kohottaminen ja siihen +yhdistetty koko ihmisen kohottaminen koskee myöskin siveellistä ihmistä. + +Transcendentaaliset! sielutieteen tehtävä on opettaa meitä tuntemaan +tämä päämäärä. Se opettaa, että ihminen on aineellistuminen +transcendentaalisesta subjektista, yliluonnollisen olennon +ruumiillistuminen. Tärkeä osa luonnosta on hän tosin samaa kuin koko +tämä luonto näyttää olevan, joka ei ole syntynyt tyhjästä, vaan +on aineellistuminen näkymättömästä maailmasta. Niin ajattelivat +mystikot.[69] Raamattu nimittää tätä meidän näkymättömän olentomme +aineellistumista "karkoitukseksi paratiisista. Me voimme säilyttää +tarinan, mutta tulkitsemme sen salaisten tieteitten hengessä, +kuten Philo, Origenes, kabbalistit, Plotinus ja Plato aateopissaan +ovat tehneet. Paratiisi on ennen syntymää, se on ennenoleminen. +Syntiinlankeemus ei seuraa syntymistä, se on juuri maallinen +syntyminen. Se on sama kuin paratiisista pois karkoittaminen, s.o. +syntymisessä me kadotamme tiedon transcendentaalisesta olemisestamme. +"Eläinten nahat, joilla Jumala vaatetti langenneet ihmiset, ovat +maalliset ruumiit, joita he häpesivät opittuaan ne tuntemaan, +jotavastoin he eivät hävenneet eetterisen ruumiinsa alastomuutta. + +Syntiinlankeamisen kautta — niin sanoo raamattu — on. kuolema tullut +maailmaan. Totisesti, sillä kaiken aineen katoavaisuuden tähden +kestää aineellistuminen ainoastaan jonkun aikaa ja sitä seuraa +aineellistumisen loppu s.o. kuolema. Siksipä meidän täytyy käyttää +elämää kootaksemme sellaisia aarteita, mitkä eivät kuolemassa katoa. +Ohjelman meidän käytöksellemme tässä elämässä määrää tieto siitä, että +me olemme kehityskykyisiä tuolla puolen haudan. + +Tämä käsitys "syntiinlankeamisesta" ei tosin voi miellyttää teologeja, +joilla ei ole aavistusta omien opinkappaleiden esoteerisesta[70] +puolesta; mutta esoteerisesti käsitettynä on kertomus tosi. +Jos sitävastoin jäykistytään kirjaimelliseen opinkappaleiden +tulkitsemiseen, niin eivät ne kestä tieteellistä tutkimusta, +eivätkä mitkään teologien ponnistukset voi estää epäuskoisten luvun +alituista kasvamista. Juuri siinä onkin jokaisen syvämielisen +uskonnontarinan totuus, että se joka tietoasteella kasvautuu uuteen +tulkitsemismuotoon vanhettumatta. Kun yksinkertainen tulkitseminen on +käynyt kelpaamattomaksi syntyy syvempi tulkitseminen. Esoteerisesti +käsitettynä sisältää siis lapsuutemme oppikirjojen kertomus +Aatamistakin totuuden siemenen. + +Kirkko tosin ei tyydy tällaisiin myönnytyksiin ja sentähden ei voi +ihmetelläkään sen ja nykyisen mystiikan keskenäistä eripuraisuutta, +joka eripuraisuus kenties piankin on saava ratkaisunsa. Se on siinä +suhteessa surkuteltava, että ihmiskunnan ja ihanteellisen sivistyksen +varsinainen vihollinen on materialismi, minkä lannistamiseksi kaikkien +niiden pitäisi yhtyä, jotka — missä muodossa tahansa — uskovat +metafysiikkaan. Mutta lapsellista olisi toivoa mitään kirkolta, joka +on ainiaan vainonnut toisin uskovaisia, vaikkapa vaan heidän uskonsa +olisi muutamilla hienoilla vivahduksilla eronnut kirkon opista. Se on +aina ylläpitänyt tätä taisteluaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, +tulella ja miekalla, niin kauvan kun sillä valta oli, ja se pitkittää +sitä vielä meidänkin päivinämme, valtansa kadotettuaan, lievemmillä +keinoilla. + +Muuten ei nykyajan mystikolle voi olla hetkeksikään epäilyksen alaista, +mille puolelle lähestyvänä riidan ratkaisuhetkenä voitto kallistuu. +Kirkko ei tule koskaan luopumaan väitteestä, että sen opinkappaleet +ovat ilmestyksiä, joista ei saa poistaa mitään, vaan jotka täytyy +vilpittömästi uskoa — vieläpä kirjaimellisesti. Mutta sillä ei ole +vähintäkään mahdollisuutta tehdä nämä vaatimuksensa kuulluiksi. Se +henkilö ei ymmärrä meidän vuosisataamme, joka ei tahdo käsittää, +ettei ihmiskuntaa enää voi kuljettaa uskonnon talutusnuorassa. +Luonnontieteitten vuosisata ei tahdo enää uskoa, vaan tietää. Vaihdos +ei tosin ole niinkään helppo ja se tuottaa joksikin aikaa + +vakavia ikävyyksiä; mutta onpa kuitenkin ilahduttava ilmiö se, että +ihmiskunta tuntee tarvetta kohota uskonnosta tiedon korkeammalle +kannalle. Totuudelle voi vain tuottaa lisävaltaa se, ettei sitä +ainoastaan uskota vaan tunnetaan ja tietävä ihminen seisoo korkeammalla +asteella kuin uskova. Kun epäusko tarttuu kansaan ennenkuin korvausta +on saatavissa, on se tosin epäilyttävä asia, mutta kuitenkin vain +murroskaudelle. Jos katseemme voisi ulottua kauvas yli tämän +murroskauden, vaikenisivat valitukset aikamme epäuskosta. + +Nykyään kärsii juuri meidän kuolemattomuusongelmamme enimmin +uusaikaisesta epäuskosta. Vakaumus tähän saakka tunnustettujen +todistusten kelpaamattomuudesta on jo joukkoilmiö; ja niin kauvan +kun pätevämmät, kumoamattomat todistukset kuolemattomuudesta eivät +ole tunkeneet kansaan, heittävät nämä ulos lapsen kylpyveden mukana +ja täyttävät tyhjän paikan materialismilla. Niinpä on meidän +päivinämme työmiespiireissä enimmän luettuja kirjoja Büchnerin "Voima +ja aine". Tässä on epäilemättä suuri vaara tarjolla. Tämä vaara +tajutaan ja kirkko tietää käyttää hyödykseen huolestunutta mielialaa. +Sammuttaakseen paloöljy valkeata se tarjoaa valtiolle vihkivettä. +Tästä on meidän päivinämme syntynyt sellaisia ilmiöitä kuin Preussin +,koulureformiehdotus. Jotta saataisiin joukot jälleen uskomaan +turvaudutaan koulun apuun. Luullaan siis, että voidaan ilman mitään +muuta pyyhkäistä pois meidän vuosisadaltamme, joka tahtoo astua uskosta +tietämiseen, sen luonteenomainen leimamerkki. Joukot täytyy saada +jälleen uskovaisiksi, ja tätä tarkoitusta varten täytyy tieteen alistua +uskolle alamaiseksi. Tällä tavattomalla vaatimuksellaan on kirkko +tähän saakka saavuttanut ainoastaan sen, että epäusko on kasvamistaan +kasvanut, ja selvää on, ettei se tätä tietä vastaisuudessakaan voi +muuta saavuttaa. Jos sana kehitys pitää paikkansa niin hyvin historiaan +kuin biologiaan nähden, niin kirkko, joka korottaa prinsiipiksi +uskonnon kykenemättömyyden kehitykseen ja sen kirjaimellisesti +tulkittujen opinkappaleiden ijankaikkisen pätevyyden, voi vain täten +kadottaa valtaansa. Kirkko ei voi päästä voitolle tieteestä, joka +asettaa kirkon "sinun pitää uskoa" vastaan oman käskynsä "minä tahdon +tietää". Ainoastaan sellaisella metafysiikalla, joka perusaatteen +kannalta tunnustaa ihmiskunnan henkisen kehityksen ja kykenee antamaan +aatteilleen kokemustodisteiden varman pohjan, on mahdollisuus +päästä tunkeutumaan joukkoihin ja karkoittaa heistä materialismin +oppi. Koska luonnontiede on tyydyttänyt tämän vaatimuksen, on se +tunkeutunut joukkoihin ja tästä pitäen he asettavat tämän vaatimuksen +joka metafysiikalle. Sanalla sanoen: ihmiskunta kasvaa yhä enemmän +ja enemmän pois ilmestysuskosta, spekulatiivinen metafysiikka on +aina pysyvä kaviarina kansalle, ja joukot voidaan kääntää ainoastaan +sellaiseen metafysiikkaan, joka on heittänyt luotaan dogmatismin paheet +ja omistanut luonnontieteellisen tiedon edut. + +Tällaiset edut tarjoaa nyt se maailmankäsitys, joka — rakentaen +salaisten tieteitten pohjalle — ojentaa tuntosarvensa metafyysillisen +alaan saakka. Selvää on siis, että uusiaikaisella mystiikalla on kaikki +edellytykset voittaa joukot puolelleen silloin kun sen kamppailu kirkon +kanssa alkaa. Meidänkin työmiespiireissämme on jo sivistyksen tarve +herännyt. He tietävät varsin hyvin, että pysyvän voiton saavuttaa +ainoastaan se puolue, joka taistelee totuuden puolesta. Nyt tulee +kirkko ja väittää, että hän juuri omistaakin totuuden, ja tarjoaa — +uskonsääntöjä, joita tiedon kasvaessa on yhä vaikeampi uskoa, joita +jo latinakoulun oppilas alkaa epäillä ja jotka ylioppilas viimeiseen +rippeesen saakka nakkaa järveen. Uusaikainen mystiikka tekee aivan +päinvastoin. Se ei vaadi uskomaan, vaan tutkimaan. Se tarjoaa +maailmankäsityksen, joka tutkiessa muuttuu yhä todenmukaisemmaksi ja +vihdoin muodostuu varmaksi tieteelliseksi vakuutukseksi, tiedoksi. +Mystiikan ei tarvitse peljätä tutkimista, se kehoittaa siihen. Niin, +vieläpä enemmänkin; se kehoittaa kokeilemaan ja tietää varmuudella, +että jokaisesta, joka tätä neuvoa seuraa, tulee tämän uuden +maailmankäsityksen puolustaja. Tällaisen maailmankäsityksen täytyy +välttämättä voittaa yhä enemmän alaa kansassa. Kirkko ei mahda mitään +sellaiselle vastustajalle. Se, joka vaatii "järjen uhraamista", ei +pysty kilpailemaan maailmankäsityksen kanssa, joka vaatii järjen +käyttämistä, niin, kehoittaapa tekemään kokeita ja odottaa niistä yhä +uusia, todisteita. + +Nyt tulee tähän vielä lisäksi, että valtiolla ja sen, todellista etua, +sen elämänkelpoisuutta huolehtivalla kirkolla olisi syytä edistää +sellaista liikettä, joka lakaisee pois materialismin ja elvyttää +jälleen eloon metafysiikan uskon. Jos tämä metafysiikka sitäpaitse niin +tärkeässä kohdassa kuin kuolemattomuuden kysymyksessä on samaa mieltä +uskonnon kanssa ja voi antaa todisteita kuolemattomuudesta, jotavastoin +kirkolla ei sellaisia todisteita ole, niin olisihan tämä uskonnolle +suuri voitto, jonka rinnalla ei tule kysymykseen vaikka toiset osat +katolisesta tahi protestantisesta oikeaoppisuudesta hajoaisivatkin +kappaleihin. + +Ihmiskunta on siten palajava metafysiikan uskoon,, vaan ei sillä +tavalla, että lapsiin tyrkytetään opinkappaleita, vaan siten, että +täysiaikaisten tutkittavaksi esitetään tosiasioita. Kirkon ei +onnistu nyt — suuremmoisesta koneistostaan huolimatta — säilyttää +uskovaisiansa. Vielä vähemmin konsanaan on onnistunut paavillisilla +julistuksilla ja piispallisilla paimenkirjoilla käännyttää ainoakaan +materialisti. Uusiaikainen mystiikka sisävastoin näkee päivä päivältä — +ainoastaan siksi, että sillä on tosiasiat, puolellaan — uskolaistensa +luvun yhä kasvavan ja on se jo tähän saakka saattanut materialismille +sanomatonta haittaa. + +Siten osoittautuu sieluoppi — lukuunottaen transcendentaalisen +sielutieteen — olevansa hyvin suuresta merkityksestä käytännöllisessä +suhteessa. Mutta teoriana se ei ainoastaan ratkaise ennen +saavuttamattomassa määrässä ihmisen olemiskysymyksiä, vaan osittain +myöskin maailmanongelman. Maailmantarkoitus käy osaksi meille +läpikuultavaksi ja me huomaamme, että maailma on taimitarha hengille, +joiden kehitystä kenties enemmän edistää transcendentaalisesta +paratiisista karkoittaminen kuin olo itse paratiisissa. + + + + +VIERASKIELISIÄ SANOJA. + + + Absoluuttinen, ehdoton. + Abstraktinen, ajateltu, ajatuksellinen. + Aktiivinen, vaikuttava, toimiva. + Analyseerata, eritellä, tutkia alkuosia. + Anastomosi, kahden tai useamman verisuonen toisiinsa päättyminen. + Anatomia, oppi elimistön rakennuksesta. Anatoominen. + Animaalinen, eläimellinen. + Antinomia, ristiriitaisuus. + Antropomorfinen, ihmismuotoinen. + Antropopatinen, ihmisluonteinen. + A priori, ennakolta. + Atmosfeerinen, ilmakehää koskeva. + Biologia, oppi elosta, elämän ehdoista. Biolooginen. + Camera obscura, pimeä kammio, valokuvaajan tarpeita. + Dahomey, neekerivaltio Afrikassa. + Diafragma, välikalvo vatsassa. + Diagnoosi, taudin tunnustelu. + Dualismi, kaksinaisuusoppi. Dualistinen. + Eetiilinen, siveysopillinen. + Ekstaasi, haltioissa-olo, lovessa-olo. Ekstaattinen. + Eleeginen, runollisesti vaikeroiva. + Elementaarinen, alkuaineellinen. + Ellipsi, soikio, + Empiirinen, kokemusperäinen. + Estetiikka, kaunotiede. Esteetillinen. + Filisteri, poroporvari. + Fysiikka, luonnonoppi. Fysikaalinen. + Fysiologia, ruumiillisia elonilmauksia tutkiva tiede. + Fysiolooginen. + Geometrinen, mittausopillinen. + Herostratos, kuuluisa pahoista teoistaan. + Homme-esprit, ihminen-henki. + Homöopatinen, taudinmukaisesti parantava. + Hypnoosi, keinotekoinen uni. + Hypnotismi, keinotekoinen uneen vaivutus. Hypnotinen. + Hysteria, hermotauti. + Idiosynkrasia, omituisuus. + Individualiteetti, yksilöllisyys. + Individuaalinen, yksilöllinen. + Kaviari, sammin mäti. + Kemiallinen, aine-seollinen. + Klaveeri, piano. + Kosmillinen, maailmallinen. + Magia, salataide, salatiede. Maagillinen. + Makrokosmos, "suuri maailma", luonto. + Matematiikka, suuretiede. + Mediumi, keskiö, välittäjä. + Mekanismi, koneisto. + Metafysiikka, oppi yliaistillisista, olevaisesta sinään. + Meteoriitti, lentotähti. + Mikrokosmos, "pieni maailma", ihminen. + Mineralogia, kivennäistiede. + Monismi, ykseysoppi. + Moraali, siveys, siveysoppi. + Mystiikka, salatiede; uskonnon sisäinen puoli. + Normaali, säännöllinen. + Okkultinen, salainen. + Optillinen, näköä eli valoa koskeva. + Optimismi, usko, että kaikki on hyvin. + Orgaaninen, elimellinen. + Panteismi, kaikkijumalaisuus-usko + Passiivinen, toimeton, alistuva, kärsivä. + Perspektiivi, näköala. + Pessimismi, usko, että kaikki on pahoin. + Posthypnotinen, jälkihypnotinen. + Prinsiippi, periaate. + Prognoosi, ennakolta tieto. + Projektsiooni, kappaleen kuvaaminen pinnalle + määrättyjen sääntöjen mukaan. + Psykologia, sielutiede. + Retorti, tislatusastia. + Siderinen, tähtiä koskeva. + Somnambuli, selvänäköinen (hypnotisessa tilassa). + Spektroskopi, kone, jolla spektrumia tarkastetaan. + Spektrumi, monivärinen kuva, joka syntyy, + kun valonsäde käy särmiön läpi. + Spiritualismi, henkioppi. + Stereometrinen, mittausopillinen (kappaleista). + Subjekti, alus, henkilö. + Suggestiooni, ajatusvaikutus. + Tekniikka, taiteen eli ammatin keino-oppi. Teknillinen. + Teleologia, oppi kaiken tarkotusperäisyydestä. + Teleskooppi, kaukoputki. + Teoria, tieteisoppi. Teoreettinen, tietopuolinen. + Transcendentaalinen, yliaistillinen. + Tyypillinen, peruskuvallinen. + + + + +VIITTEET: + + [1] Kant: Träume eines Geistersehers, 14, 20, 26 (Kehrbach). + [2] Pölitz: Kants Vorlesungen üuber die Metaphysik. Erfurt 1821. + [3] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. Leipzig 1889. + [4] Du Prel: Kants Vorlesungen uber Psychologie 75, 76, 79. + [5] Pantelismi (kreikk. sanasta _pan_, kaikki ja _thelämä_, tahto) + — se panteismin muoto, joka otaksuu maailmanaineksen olevan + tahtoa. + [6] Kant: Kritik der reinen Vernunft. 296, 482, 699. (Kehrbach). + [7] Kant: Prolegomena § 46. + [8] Zeising: Neue Lehre von den Proportionen des menschlichen + Körpers. Pfeiffer: Der goldene Schnitt. + [9] Carus: Physis. Kapp: Philosophie der Technik. + [10] Heleän sinipunervat säteet. + [11] Augustinus: Confessiones c. 10. + [12] Aristoteles: De anima, c. 1. + [13] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. + [14] Dessoir: Kaksoisminä. + [15] Deleuze: Praktischer Unterricht über den tierischen + Magnetismus 97. + [16] Macario: du sommeil. 148. + [17] Paracelsus: De gen. stult. + [18] Paracelsus: Philosophia sagax. I. c. 3. + [19] Paracelsus: Philosophia sagax. I. c. 7. + [20] Modus, quo corporibus adhceret spiritus, comprehendi + non potest ab hominibus, et hoc tamen homo est. + [21] van Helmont: de magnetica vulnerum curatione. § 89. + [22] "Tant pis pour Dieu, si je lui ressemble!" + [23] van Helmont: de magnetica vulnerum curatione. § 83. + [24] Kiesewetter: Geschichte des Occultismus. 29. + [25] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. 92. + [26] Sama. 5. + [27] Emanuel Svedenborg: Taivas ja helvetti, § 433. + [28] Sama, § 438. + [29] Kant: Träume eines Geistersehers. 21. (Kehrbach.) + [30] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. 92. + [31] Ernst von Bär: Reden gehalten in naturwissenschaftlichen + Versammlungen. 1. 237—284. + [32] "Me emme tiedä" ja ,me emme tule koskaan tietämään." + [33] Psyke mou (minun sieluni) ja ego (minä). + [34] 1 Kor. epist. 2: 11. + [35] Intelligendum est, duobus, quasi a natura nos indutos + esse personis. Cicero: De officiis. I. 30. + [36] Dii minorum gentium (alempiarvoisia jumalia). + [37] Viisauden kirja 9: 15. + [38] Helvetius: De l'esprit I. c. 1. + [39] Unhotuksen virta kuoleman valtakunnassa kreikkalaisen + jumaluustaruston mukaan. + [40] Giordano Bruno: De triplici Minimo 33. + [41] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. 89, 90. + Svedenborg: Neues Jerusalem. § 148. + [42] 1 Mooseksen kirja, 1: 31. + [43] Aksakow: Animismus und Spiritismus. + [44] Tribuna Giudiciaria 5:ltä p:ltä heinäkuuta 1891. + [45] Julkaisuja somnambuli Auguste K:n unielämästä. + [46] Kerner: Prevorstin ennustajatar. + [47] Muratori: Ueber die Einbildungskraft. 11. c. 9. + [48] Bartels: Grundzüge einer Physiologie und Physik des + animalischen Magnetismus. 182. + [49] Gauthier: Traite pratique du magnetisme animal. 612. + [50] Kaukotunteminen eli vaikutusten vastaanottaminen loitolla + olevilta henkilöiltä. + [51] Kaukovaikutus. + [52] Baader: II. 15. + [53] Kant: Von der Macht des Gemüths. + [54] Giordano Bruno: De Triplici Minimo. + [55] "Genesia". + [56] 1 Moseksen k. 1 luku, v. 27. + [57] 2 Moseksen k. 2 luku v. 7. + [58] Isotermit — viivat, mitkä maapallolla yhdistävät ne paikat, + joilla on sama keskilämpö. + [59] Schelling: Klara 175—180. + [60] Philosophie der Offenbarung (Schelling II. 4. 214—218). + [61] Laatusanassa piilevä vastakohta. + [62] "Kun hourut tahtovat karttaa virheitä, lankeavat he + päinvastaisiin" + [63] Kant: Träume eines Geistersehers. + [64] Psyke = sielu. + [65] "Quandoque dormitat Homerus". (Joskus Homero nukkuu). + [66] Magie der Zahlen. + [67] "Egoisme à deux". + [68] Heittoviivaisesta. + [69] Saint Martin: Tableau naturel. 25—26. + [70] Sisäisestä, salaisesta. + + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 75278 *** |