path: root/74944-0.txt

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74944 ***

language: Finnish




RUNOJA LAPSILLE 4

Luettaviksi kotona ja koulussa


Kokoillut

A. PIETIKÄINEN





Sortavalassa,
Toimittajan kustantama,
1884.




SISÄLTÖ:

   1. Lasten virsi.
   2. Rukous.
   3. Matkustajain virsi.
   4. Ylpeyttä vastaan.
   5. Vielä on sijaa. (Suom.) O. Vuorinen
   6. Hautausvirsi. (Suom.) A. Oksanen
   7. Turvatkaamme Jumalaan. ¤. Lönnrot
   8. Lapsen haudalla.
   9. Aallon kehtolaulu. Isa Asp
  10. Luoja tietää, sinä et. O. Vuorinen
  11. Ehtootähti. K.A. Saxbäck
  12. Paimenen pyhä. —alli—
  13. Gutenbergin keksintö. Tuokko
  14. Henrit Gabriel Porthan. K. Ruusi
  15. Pohjolan valkeneminen, Suonio
  16. Maamme. Runeberg
  17. Väsyneen valitus. Runeberg — E. Salmelainen
  18. Suomenkieli, Suonio
  19. Omat on virret oppimani.
  20. Isänmaani. Erkko
  21. Savolaisen laulu. A. Oksanen
  22. Punkaharju. Olli Kymäläinen
  23. Imatralla. A. Rahkonen
  24. Kevät. I.F. Granlund
  25. Mipä paimenten olla.
  26. Toisin ennen, toisin eilen.
  27. Tuo kerta rajalle rauha.
  28. Varpunen. Abrahami Poppius
  99. Joki. A. Rahkonen
  30. Iltatähti. (Suom.) D.I.H.




1. Lasten virsi.


    1. Oi Jumala, kuin lasten äänet kuulet,
    Ja avullas sen heikon tykö tulet,
    Nyt puoleeni, oi Isä, katsahda,
    Ja heikkoa sun lastas armahda!

    2. Sä käsilläs mun valkeuteen kannoit,
    Ja ruumiini ja sielun mulle annoit,
    Ja itselles mun lapseks omistit,
    Kun kasteessa mun sielun' puhdistit.

    3. Suo, että siis mä elän tahtos jälleen,
    Ja valppahasti lihan himot vältän;
    En teitäni voi itse ohjata,
    Siis minua, oi Isä, johdata!

    4. Suo käskyjäs mun aina opetella,
    Ja ilolla sun mieltäs noudatella;
    Suo, totuudessas että kasvaisin,
    Ja sinulle jo nuorna kelpaisin!

    5. Suo, että aina rakkaat vanhempani
    Ois siivoon elämään mun johtajani,
    Ja että mä myös heitä rakastan,
    Ja osoitan ain' heille kunnian!

    6. Vaan ilkeät, kuin siivon häväisevät,
    Ja pahuuteen myös muita viettelevät,
    Suo, että ne, oi Herra, välttäisin,
    Ja käskyissäs pysyä pyytäisin!

    7. Jo mä pian päivät lapsuuden täytän,
    Suo, että ne sun kunniakses käytän,
    Sun tuntemisessasi täsmäisin,
    Ja alati niin sulle kelpaisin!

    8. Oi Jumala, sun haltuus tieni annan,
    Ja käskyjäs mä mielessäni kannan;
    Kun juoksuni sen jälkeen ojennan,
    Niin luonasi sen vihdoin lopetan.




2.* Rukous.


    1. Herran luoksi kohotkaatte
    Hiljaa hartaat rukoukset!
    Taivahille kaikukaatte
    Vienot lauluhuokaukset!

    2, Rukouksein kannan sulle,
    Laupias kun olet aina,
    Henkesi sä anna mulle
    Voimaks, ettei pahuus paina.




3.* Matkustajain virsi.


    1. Tääll' olet outo matkamies,
    Maan päällä yhtenään sun ties
    Käy kaukaisehen maahan;
    Jos olkoon kuinka kotonaan,
    Tääll' ihminen on vieras vaan
    Ja aina matkallahan.

    2. Kaikkena elinkautenas
    Et luopua saa sauvastas,
    Levolle asettauta;
    Ain' astumassa olet sa
    Koht' ijäisyyden ovea,
    Se ovi ompi hauta.

    3. Jos paikass' yhdess' istunet
    Tai maailmaa pitkin kulkenet
    Levotta retkilläsi,
    Yks ompi aina matkan pää,
    Jos kuinkin kierrät, ei se jää,
    Se ain' on edessäsi.

    4. Mut vaikka missä kulkisit,
    Tiekumppalina enkelit
    On sulla matkallasi;
    Jos turvanas on Jumala,
    Mikäpäs sitten pelkona,
    Kun hän on seurassasi.

    5. Niin tuimaa mert' ei tielläsi,
    Jonk' kuohuin läp' et pääsisi,
    Jos hän vaan kättä antaa;
    Korpeenkin sulle synkkähän,
    Jos käskynsä vaan lausuu hän,
    Voi kaarneet ruokas kantaa!

    6. Kas maiden, merienkin taa
    Hän muuttolinnun johdattaa
    Sen oikeahan määrään.
    Lienetkö sinä halvempi
    Kuin lintu, sunko saattaisi
    Hän antaa mennä väärääni

    7. Jos kuljet kuinka kauvasti,
    Hän aina kulkee kanssasi
    Ja ompi turvanasi;
    Hän neuvoo neuvon puutteessa
    Ja auttaa avun tarpeessa,
    On kaikki kaikissasi.

    8. Mua syntistä ja heittoa,
    Jumala, aina johdata
    Matkallan' maailmassa;
    Valitsemahan auta tie.
    Jok' aina mua oikein vie
    Kotiini taivahassa!




4.* Ylpeyttä vastaan.


    1. Ihminen, miks kerskaelet,
    Tomu, tuhka olet vaan!
    Syntisenä vaeltelet,
    Synniss' synnyit maailmaan;
    Herran armoa et kysy,
    Joka yksin ijät' pysyy.

    2. Ruumistasi koristelet,
    Hempeästi hyväilet,
    Katoovaista kaunistelet,
    Lahoovaista laittelet;
    Maksaakos niin suurta vaivaa?
    Madothan sen kaiken kaivaa!

    3. Parempi jos sielus möisi
    Saada armon pukimen,
    Synnin saastasi' että oisi
    Puhdas, kirkas, valkoinen.
    Ikuisekshan se on luotu;
    Pyri iloon, jok' on suotu!

    4. Mut se huoli sulta puuttuu,
    Ruumistasi hoidat vaan;
    Palvelija herraks muuttuu,
    Lihan nostat kunniaan;
    Valta tulis sielullesi,
    Sä sen annat ruumiillesi.

    5. Sielusi on Kristukselle
    Kovat tuskat tuottanut;
    Autuuden hän syntiselle
    Verellään on ostanut;
    Se sun aina tulee muistaa.
    Turhuus mielestäsi poistaa!

    6. Ylpeydell' ilkeällä
    Kauvan kiusaat Herraa sä;
    Katso Jesusta, kuin hällä
    Nöyr' ol' aina mielensä!
    Opi samaan nöyryytehen,
    Se on alku autuutehen.




5.* Vielä on sijaa.


    1. Viel' on sijaa! Karitsan luota nuo
    Harppujen soinnut kutsun sulle tuo:
    Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!

    2. Aurinko nyt jo vaipuu vuorten taa;
    Varjotkin kasvaa, yö se kiiruhtaa:
    Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!

    3. Hääsalihin nyt juhlaan matkataan;
    Käy sisällen, ol' ylkäs vieras vaan:
    Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!

    4. Kohta on täys jo taivas suuren suur!
    Kiiruhda joutuin, paikkas saat nyt juur!
    Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!

    5. Joutuos nyt, kun auki armojen
    Viel' ovi on; miks viivyt, sielunen?
    Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!

    6. Käy edes vaan nyt juhlapaikalles!
    Lempensä juomaa tarjoo Jesukses;
    Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!

    7. Taivahan riemu sulle tarjotaan;
    Enkelit kutsuu ruunun-noudantaan.
    Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!

    8. Kutsuvi myös oi! lempi Jumalan;
    Tie jätä poies synnin, maailman;
    Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!

    9. Illalla kenties ovi suljetaan,
    Kuuletpa: "sijaa et saa ollenkaan!"
    Sijaa ei saa! oi tää on kauheaa!




6. Hautausvirsi.


    1. Mä kuljen kohti kuolemaa,
    Jos kunne tien' lie käätty,
    Jos kuin se olkoon vaikeaa,
    Mun matkan' hautaan päättyy,
    En sitä välttää voi;
    Jos täällä riemu soi,
    Tai mua murhe rasittaa,
    Mä kuljen kohti kuolemaa.

    2. Mä kuljen kohti taivasta,
    Jos Jesusta en heitä;
    Mun sielun' silloin elon saa,
    Kun ruumiin' multa peittää.
    Mä itse päättää saan:
    Jos kautta kuolon vaan
    Mä seuraan Jesus Kristusta,
    Niin kuljen kohti taivasta.




7. Turvatkaamme Jumalaan.


    1. Oi Jumal' iankaikkinen!
    Sinulle nöyrän kiitoksen
    Sanomme hartahasti.
    Kun vaivoissa ja vaaroissa
    Ain' autat armiaasti.

    2. Sä seurakuntas suojelet,
    Sun valittusi varjelet
    Vihollisia vastaan.
    Pois hävität ne ynseät,
    Nimeäs jotka lastaa.

    3. Sen hengen julman, viekkahan,
    Jok' ompi valmis ainian
    Sun sanaas sortamahan,
    Sä neuvoineen ja juonineen
    Lyöt alas, sullot maahan.

    4. Sanasi aina Jumala
    Sä ylläpidät voimalla,
    Ken taitaisi sen estää?
    Taivas ja maa on hukkuva,
    Mutt' sana Herran kestää.

    5. Siis turvatkaamme Jumalaan,
    Hän meit' ei heitä milloinkaan,
    Vaan avun aina tuottaa
    Hän kaikillen, kuin turvaten
    Hänehen yksin luottaa.

    6. Jos ylkä morsiamensa,
    Hylkäisi äiti lapsensa,
    Juur' oman kantamansa,
    Niin Jumala ei unhota
    Kuitenkaan omiansa.

    7. Oi, Herra, meitä suojele,
    Hengelläs hoida, holhoile,
    Vahvista voimiamme,
    Ett' ominas Sun lapsinas
    Alati vaellamme!

    8. Opeta meitä uskossa,
    Toivossa, rakkaudessa
    Niin elämähän täällä,
    Ett' iäisen me elon sen
    Periä saamme siellä!




8.* Lapsen haudalla.


    1. Ah autuasta!
    Näin hän pääsi varhain,
    Kuin kevätkukka kukoistaissaan parhain!
    Hän rauhaan vaipui,
    Ennenkuin haipui
    Pois eksyksiin ja synnin puoleen taipui.

    2. Ennenkuin maailman vaivoist' oli tiennyt
    Jo lyhyt matkans päättyi;
    Jesus vie nyt
    Hänt' iloon taivaan,
    Ijäiseen aivan,
    Sylihin Herran alta vaaran, vaivan.

    3. Siell' on nyt tallella hän luona Kerran:
    Suo, Jesu«, että mekin saamme kerran
    Myös sinne tulla
    Ja hänen kuulla
    Veisaavan voiton virttä sulosuulla!

    4, Siis laatkoon kyyneleemme vuotamasta,
    Näin itkeä ei sovi kuolemasta,
    Kuoleman kautta Jumala auttaa;
    Ovena taivaan hurskaillen on hauta.

    5. Suo, Jesus, meidänkin, kosk' aik' on kuolla,
    Kuin lapset pienet luonas olla tuolla,
    Ja lasten kanssa
    Myös ainiansa
    Ylistää Herraa laupeudestansa!




9.* Aallon kehtolaulu.


    1. Nuku, nuku aaltonen,
    Nuku jo!
    Tuolla laulaa humisten
    Kuusisto! —
    Kehtolaulusi se on —
    Nuku aalto rauhaton,
    Nuku jo!

    2. Miksi tahdot katsella,
    Kuinka jo
    Loukannut on luontoa
    Turmio?
    Kuinka kukat surkastuu,
    Kuinka tuuless' paljastuu
    Lehdikko?

    3. Nuku aalto vahtopää!
    Nuku jo!
    Kerran sinun herättää
    Aurinko;
    Senpä sulle, rauhaton!
    Hellä silloin suotu on
    Suutelo.

    4. Herätessäis heloittaa
    Kukat jo,
    Suloisesti tuoksuaa
    Tuomisto.
    Liverrykset lintusten
    Silloin soi kuin Väinösen
    Kantelo!

    5. Sydän! nuku sinäkin.
    Nuku jo! —
    Uni sull' on suloisin
    Nautinto.
    Toivo aikaa armaampaa;
    Nuku, kunnes lopun saa
    Taistelo!




10. Luoja tietää, sinä et.


    1. Nosta silmäs, ihminen,
    Lue tähdet taivaan!
    Mittaa koko avaruus
    Tarkallensa aivan!
    Sano, miksei luonnon lait
    Vanhene ja hajoo,
    Korkeuden kappaleet
    Syvyytehen vajoo?
    Ihminen, sä vaikenet,
    Luoja tietää, sinä et.

    2. Mistä tuuli matkustaa,
    Mihin pilvi kulkee?
    Kuka taivaan akkunat
    Aukaisee ja sulkee?
    Montako on lehteä
    Puissa, pensastoissa?
    Monellako linnulla
    Pesänsä on noissa?
    Ihminen, sä vaikenet,
    Luoja tietää, sinä et.

    3. Montakohan pisaraa
    Meressä on vettä?
    Montakohan maassa on
    Hietajyväkettä?
    Ota pienin elämä,
    Suurimpaan se vertaa,
    Onko toinen suurempi
    Toista monta kertaa?
    Ihminen, sä vaikenet,
    Luoja tietää, sinä et.

    4. Sano, mont' on päällä maan
    Ollut asukasta?
    Mont' on tällä hetkellä,
    Monta tulee vasta?
    Voiko järkes tunkea
    Kuolon salaisuuteen,
    Kuinka tomu kirkastuu,
    Virkoo eloon uuteen?
    Ihminen, sä »vaikenet,
    Luoja tietää, sinä et.




11. Ehtootähti.


    1. Kun iltasella katselen
    Tuhansia tähtiä.
    Min' ihmetellen aattelen
    Ijäisen sääntöjä.

    2. Minulle tähdet mieluisat,
    Vaan aina armahin
    On ehtootähti riemuisa,
    Se kaunis, kirkkahin.

    3. Se sama tähti vuorostaan
    Taas aamutähtenä
    Käy aamun koita ennustaan,
    Ain' yhtä helevä.

    4. Sit' ihaelless usehin
    Sumeesti sydän lyö;
    Niin nousee toivon tähtikin,
    Kun yltää kuolon yö.

    5. Ijäistä uutta eloa
    Taas toivo odottaa,
    Kun aamutähti ihana
    Sen aamun aloittaa.




12. Paimenen pyhä.


    1. Kaukaa kuuluu kumahellen
    Ääni kirkon kellojen,
    Tuota tarkkaa säikähdellen
    Mäellä paimen tyttönen.

    2. Tuota tarkkaa — — Kyyneleitä
    Vierii vienoposkilleen — —
    Silloin sana tuulten teitä
    Syöksee immen sydämeen:

    3. "Älä itke, paimen pieno!
    Herra kuulee tässäkin!"
    Silloin vaipuu tyttö vieno
    Maahan, Herran jalkoihin —

    4. Pyhävirttä huminoipi
    Sitte maa ja taivaskin —
    Mäeltä mäelle sana soipi:
    "Herra kuulee tässäkin!"




13. Gutenbergin keksintö.


    1. Sanasta Herran syntyi valkeus,
    Jost' aika se sai ensimäisen aamun,
    Jok' antoi taivahalle, maalle haamun,
    Syvyyden päältä poisti pimeyden.
    Maan suonihin loi hengen elävyyden.

    2. Näin, Gutenberg, sun jalo keksintös
    Levitti sanan kaikkiin maiden ääriin,
    Totuuden tuotti ihmis-oppiin vääriin,
    Viritti maailmalle valon uuden,
    Toi ihmisille hengen vapauden.




14. Henrik Gabriel Porthan.


    1. Ken sulle Suomen kansanen
    Toi tuen, turvan, vapauden?
    Ken toivon tuotti tuoksumaan
    Povehen Suomen surevaan?

    2. Hän Henrik Gabriel Porthan
    Sun johti itses tuntemaan!
    Hän silmäs saattoi näkemään,
    Hän onnes tähden koittamaan!

    3. Ken syömmes saattoi sykkimään
    Edestä kielen, isänmaan?
    Ken armon näille antamaan,
    Ken omakses ne tuntemaan?

    4. Hän Henrik Gabriel Porthan
    Kohotti maasi kunniaan!
    Hän syömmes saattoi sykkimään
    Edestä kielen, isänmaan!
    Hän Henrik Gabriel Porthan
    Lahjoitti sulle Suomenmaan!




15.* Pohjolan valkeneminen.


    1. Pohjolan pitk' oli yö!
    Kauvan ol' synkkä. Suomeni, kulkus.
    Pimeydessä riemuton polkus,
    Vaikea vaiva ja raskas työ.
    Pitk' oli Pohjolan yö!

    2. Vaan ei yö valoton!
    Tähtyet tuikki välkähytellen;
    Otavanais, Sua teill' opastellen.
    Loisteli säihkyen sammumaton
    Lempi Juslenion.

    3. Vaan jopa Pohjolaan
    Aurinko aamun riens' rusotellen;
    Valkeni, loistollaan herätellen
    Kalevan urhot kaikk' unestaan,
    Nerosi, oi Porthan!

    4. Pitk' oli Pohjolan yö!
    Vaan pimeää kesäpäivä jo poistaa,
    Sätehin sammumattomin loistaa.
    Pohjolan, kun kesähetkens lyö,
    Päivänä paistaa yö!




16.* Maamme.


    1. Oi maamme. Suomi, synnyinmaa,
    Soi sana kultainen!
    Ei laaksoa, ei kukkulaa,
    Ei reettä, rantaa rakkaampaa,
    Kuin kotimaa tää pohjainen.
    Maa kallis isien.

    2. On maamme köyhä, siksi jää,
    Jos kultaa kaipaa ken.
    Sen kyllä vieras hylkäjää,
    Mutt' meille kallein maa on tää,
    Kanss' salojen ja saarien
    Se meist' on kultainen.

    3. Ovatpa meistä rakkahat
    Kohinat koskien.
    Ikuisten honkain huminat,
    Täht'yömme, kesät kirkkahat,
    Kaikk', kaikki, laulain, loistaen
    Mi lumos' sydämen.

    4. Täss' auroin, miekoin, miettehin
    Isämme sotivat,
    Kun päivä piili pilvihin
    Tai loisti onnen paistehin,
    Täss' Suomen kansan suurimmat
    He vaivat kokivat.

    5. Ken taistelut ne kaikki voi
    Kertoilla kansan tään,
    Kun sota laaksoissamme soi
    Ja halla nälän tuskat toi?
    Sen vert' ei mittaa yksikään,
    Ei kärsimystäkään.

    6. Täss' on se veri vuotanut
    Edestä meidänkin,
    Täss' ilonsa on nauttinut
    Ja tässä huoltaan huokaillut
    Se kansa, jolle muinoisin
    Kuormamme pantihin.

    7. Täss' olla meidän mieluist' on
    Ja kaikki suotuisaa;
    Vaikk' onni mikä tulkohon,
    Meill' isänmaa on verraton.
    Mit' oisi maassa armaampaa,
    Mit' oisi kalliimpaa?

    8. Ja tässä, täss' on tämä maa,
    Sen näkee silmämme;
    Me kättä voimme ojentaa
    Ja vettä, rantaa osoittaa.
    Ja sanoa: kas tuoss' on se.
    Maa armas isäimme!

    9. Jos loistoon meitä saatettais
    Vaikk' kultapilvihin,
    Miss' itkien ei huoattais,
    Vaan tähtein riemun sielu sais,
    Ois tähän kurjaan kotihin
    Halumme kuitenkin.

    10. Totuuden, runon kotimaa,
    Maa tuhat-järvinen,
    Elomme sulta suojan saa,
    Sä toivojen ja muistoin maa,
    Ain' ollos, onnen vaihdellen,
    Sä vapaa riemuinen.

    11. Sun kukoistukses kuorestaan
    Kerrankin puhkeaa;
    Viel' lempemme saa nousemaan
    Sun toivos, riemus loistossaan,
    Ja kerran laulus, synnyinmaa,
    Korkeemman kaiun saa.




17. Väsyneen valitus.


    1. Jo hetken oon nyt heilunut
    Mä kirves käissäni,
    Ja hongan oisin kaatanut,
    Vaan vaipui voimani.

    2. Oli ennen mulla kuntoa,
    En silloin uupunut;
    Vaan vehka-leivän syötyä,
    On ruumis riutunut.

    3. Jos kurja muunne muuttaisin
    Jo tästä seudusta,
    Niin leivän ehkä löytäisin
    Ja palkan vaivasta.

    4. Vaan vaikka siellä saisinki
    Ma ruoan runsahan,
    Niin vaikea on kuitenki
    Mun saada matkahan.

    5. Sill' oisko seudut, maisemat
    Niin siellä herttaiset?
    Ja oisko kummut, kukkulat
    Kuin meillä metsäiset?

    6. Ja tuoksuisiko tuomikko
    Niin siellä laaksossa?
    Ja laulu kullan soisiko
    Noin mulle lehdossa?

    7. Kuin lehti kuiva lentävi,
    Min tuuli tempasi,
    Niin raukka hänkin eksyvi,
    Ken maansa hylkäsi.

    8. Vaan ehkä Herra kuulevi
    Jo köyhän kansansa,
    Ja syksyn tullen siunavi
    Sen vielä vuoronsa.




18. Suomenkieli.


    1. Kosken kuohun kaltaisena,
    Keveänä vaahtoisena
    Nouskoon laulu ihana!
    Soikoon aina saloissamme
    Kieli kaunis kodissamme
    Raikkahana puhtaana!

    2. Kieli onkin meillä oiva.
    Raikas, syvä, hellänsoiva —
    Suomenkieli suloinen!
    Jossa asuu Isäin henki,
    Joss' on turva lapsienki
    Vastaan myrskytuulien.

    3. Sitä Äiti lauleskeli,
    Kun hän meitä tuuditteli
    Pienoisina kehdossa. —
    Siitä huokuu hongistomme,
    Sanelevat saaristomme,
    Laulaa linnut lehdoissa.

    4. Tämän meille rakkaan kielen,
    Sanastomme kotilieden
    Säilyttivät Isämme,
    Vuosisatain kuluessa,
    Ruotsin kielen vallitessa
    Onnen ohjat Suomemme.

    5. Suomen kieli, Suomen kansa
    Säilyttänyt muistossansa
    Ompi aarteet muinaiset;
    Nykyajan ihmisille
    Sankartyönsä näkyville
    Asettaneet lukuiset.

    6. Siispä on se meille kallis,
    Siispä tunnoissamme tarvis
    Suomenkieltä suosimaan,
    Sille suomaan oikeutta,
    Sille luomaan ihanuutta,
    Sille kaikki uhraamaan?

    7. Kosken kuohun kaltaisena,
    Keveänä — kaunoisena
    Soikoon kieli synnyinmaan!
    Rientäköön se nopeasti
    Pyrinnöilleen mahtavasti
    Uutta alaa voittamaan!




19. Omat on virret oppimani.


    1. Ei ole seppä sen parempi
    Eikä tarkempi takoja,
    Jos syntyi sysikeolla,
    Kasvoi hiilikankahalla.
    En ole opissa ollut,
    Käynyt mailla mahtavien,
    Samonnut Lapin saloja,
    Souellut Viron vesiä;
    Omat on virret oppimani,
    Omat saamani sanaset,
    Tiepuolista tempomani,
    Risukoista riipomani,
    Pajukoista poimimani,
    Vesoista vetelemäni,
    Kanarvoista katkomani,
    Päästä heinän hieromani.
    Kun olin piennä
    Lassa karjan kaitsijana,
    Metisillä mättähillä,
    Kultaisilla kunnahilla,
    Kirjavaisilla kivillä,
    Paistavilla paateroilla;
    Tuuli toi sata sanoa,
    Tuhat ilma tuuvitteli,
    Virret aaltona ajeli,
    Laulut läikkyi lainehina.
    Ne minä kerälle käärin,
    Sykkyrälle syylättelin,
    Panin aitan parven päähän,
    Kukkarohon kultaisehen,
    Rasiahan rautaisehen,
    Vaskisehen vakkasehen.




20. Isänmaani.


    1. Jos minne kuljen, mistä lähden,
    Tää maani mulle kallis on,
    Mut kallis on se vaan sentähden,
    Sen kansa kun niin armas on.
    Sen kansa taas on armas siksi,
    Se maansa kun tek' kallihiksi
    Verellään, kärsimyksillään.

    2. Salomme vaikk' ois täynnä kultaa
    Hopeita hyrskyis aaltomme;
    Jos meill' ois loistoa ja valtaa,
    Vaan konnan töit' ois muistomme,
    Kansamme kulkis hylkyteitä,
    Ah! silloin maamme varjo meitä
    Kuin musta haamu vainoais.

    3. Vaan nyt ei jylhäin syitten hallat
    Meit' isäin haudoilt' eroita,
    Ei taistelut, eik' ilkivallat
    Maast' armaimmasta vieroita.
    Niin korvet synkät, kallioiset,
    Kuin laaksot, järvet tuhatmoiset
    Kaikk' ovat kalliit, rakkahat.

    4. Takaalla soitten, kallioissa
    Sai äidit piilon lapsineen,
    Kun urhot kaatui taisteloissa,
    Tai voiton toivat armailleen.
    Niin korpea kuin vainioita
    Luut isäin peitti, veri noita
    Kostutti kallis kaikkia.

    5. Vakaana niinkuin vuoren seinä
    Kansamme puolsi maatansa;
    Ei huikennellut niinkuin heinä,
    Säilytti pyhät tapansa.
    Parjatkoon tyhmät, ett' tää kansa
    Hyljätty, halp' on tavoiltansa.
    Maan kalliin ostanut se on!

    6. Muun riemun jos ken ryöstäis multa,
    Maan armahan kun muistot jäis:
    Ne rinnassani voiman tulta
    Ja innon liekin virittäis.
    Oi urhoin kehto, isänmaani!
    Suojelkoon Herra armastani,
    Siunatkoon hautaa urhojen!




21.* Savolaisen laulu.


    1. Mun muistuu mielelleni nyt
    Suloinen Savonmaa,
    Sen kansa kaikki kärsinyt
    Ja onnehensa tyytynyt,
    Tää armas kallis maa!

    2. Kuin korkeat sen kukkulat,
    Kuin vaarat loistoiset!
    Ja laaksot kuinka rauhaisat,
    Ja lehdot kuinka vilppahat,
    Kuin tummat siimehet!

    3. Sen salot kuin siniset on,
    Puut kuinka tuuheat,
    Ja kuin humina hongikon
    Syv' on ja jylhä, ponneton,
    Ja tuulet lauhkeat!

    4. Ja kussa tähdet tuikkavat
    Kovalla talvella,
    Ja kussa Pohjan valkeat
    Suloisemmasti suihkavat
    Kuin Savon taivaalla?

    5. Tok' yhtä vielä muistelen,
    Sen suihke armaampi,
    Se silmä on Savottaren,
    Johonka taivas loistehen
    Ja sinens' yhdisti.

    6. Me emme liioin kerskuko,
    Sanomme kumminkin:
    Muu Suomi ellös ilkkuko,
    Jos meill' on hoikka kukkaro,
    Jos köyhiks keksittiin.

    7. Useinpa pelto kultainen
    Se sulla kellerti,
    Kun meidän vaivan, viljehen
    Kumohon löi vihollinen
    Ja poltti tuhkaksi.

    8. Ja monta kertaa sattui niin,
    Kun meitä vainot löit,
    Kun vaimot, lapset kaadettiin
    Ja miehet sortui sotihin,
    Sä rauhan leipää söit.

    9. Jos kielin voisi kertoa
    Näkönsä vanhat puut,
    Ja meidän vaarat virkkoa
    Ja meidän laaksot lausua,
    Sanella salmen suut;

    10. Niin niistäpä useampi
    Hyv' ois todistamaan:
    "Täss' Savon joukko tappeli,
    Ja joka kynsi kylmeni
    Edestä Suomenmaan!"

    11. Siis maat' en muuta tietää voi
    Savoa kalliimpaa,
    Ja mulle ei mikään niin soi
    Kaikesta, minkä Luoja loi,
    Kuin "armas Savon maa!"




22. Punkaharju.


    1. Oli kerran miestä kolme,
    Jotka sattuivat Savosta
    Kulkemahan kuuluisahan,
    Haluisehen Helsinkihin.
    Tuunan salmehen tulivat,
    Joss' on saari salmen suussa,
    Virstan tolppa toistamana.
    Yli salmen saatettihin
    Sille puolen Punkaharjun.

    2. Astuvat ylämäkehen,
    Käänteleivät, katseleivat,
    Istuvat, ajattelevat;
    Kuuntelevat kukkumista,
    Kesälinnun laulamista,
    Kuinka siinä linnut lauloi.
    Linnut lauloi, metsä soitti,
    Antoi aurinko ilonsa,
    Päivä paistoi pitkin nientä;
    Siitä koko luonto liikkui,
    Ilma silmissä iloitsi,
    Ilahutti ihmiskunnan.

    3. Kaikki näitä katsellessa,
    Läikkyviä lähtehiä,
    Järven, lahden lainehia,
    Kerran vielä keskenänsä
    Miehet mielestä hyvästä
    Puhelevat puolestansa:
    "Kun ois tässä kukkasia,
    Lehtipuita lempehiä,
    Oksakaan omenapuusta,
    Oisipa osa hyveä
    Paratiisin maan paria,
    Aatamin asuntomaata!"

    4. Tuosta kärryihin kävivät,
    Rupesivat rattahille:
    Ratas vieri tietä myöten,
    Aatos Luojan töitä myöten.
    Ajoit siltoa sinistä
    Sekä harjua haluista.
    Joss' on puista portti tehty
    Katuvarret kaunistettu.
    Tämä silta on silloin tehty,
    Kun on kuu kokohon pantu,
    Kun on aurinko alettu,
    Laskettuna maan perustus.
    Viel' ei vaivu vuoliaiset,
    Eikä arkut alta murru!




23. Imatralla.


    1. Hongat nuokkuu Imatralla,
    Luonto näyttää huokaavan,
    Pohjantähti taivahalla
    On kuin silmä Jumalan;
    Kun se loistaa,
    Surut poistaa,
    Viittaa: tuoss' on kallis maa,
    Sykkimään mi syömet saa.

    2. Vesi kiehuu, koski pauhaa,
    Päilyilevät pisarat,
    Aalto aalloss' etsii rauhaa,
    Jylhät vuoret notkuvat.
    Vuoksi jyskää,
    Riehun, ryskää,
    On kuin Jumalattaren
    Kutsu taistoon vapauden.

    3. Miksi makaat, Suomalainen?
    Herää, nouse unestais!
    Taivas aukee loistavainen,
    Sua kutsuu Jumalais.
    Hän jo sulle
    Valitulle
    Valmistanut ruunun on.
    Nouse valon voittohon!




24.* Kevät.


    1. Tou'on aika lähenee,
    Kylmät hallat vähenee.
    Päivä kirkkahasti
    Paistaa ihanasti
    Korkealta
    Taivahalta,
    Siintävältä, loistavalta.
    Virta vilpas vieriää,
    Järven laine kieriää
    Hiljaksensa rantaan,
    Pois katoopi santaan.
    Koivut, haavat
    Lehden saavat,
    Tuomet, raidat kukoistavat.
    Pensaat ja puut,
    Niityt ja haat,
    Laaksot ja muut
    Ruohoiset maat
    Kaunistuvat ihaniksi.
    Saaret, mantereet,
    Luodot, tantereet
    Muuttui taas jo tuttaviksi.
    Kaikkityyni tuo,
    Kukkula ja suo,
    Hauskuutensa tullessaan.

    2. Pienet linnut visertää,
    Pyyt ne puissa viheltää,
    Teeret kukertavat.
    Kumppaninsa saavat
    Pikkuisetki
    Lintusetki,
    Itse pienet perhosetki.
    Sorsa ruo'istohon ui,
    Kyttä maahan kumartui.
    Rastas laulaa puussa.
    Äijä lahden suussa
    Ruuhessansa
    Verkostansa
    Päästeleepi saalistansa.
    Tuohen ja muun
    Astian tuo
    Ympäri puun
    Lapset ja juo
    Mahlajaansa naureskellen;
    Sitte menemään
    Leikittelemään
    Luikaten ja lauleskellen;
    Kiekot kieppumaan,
    Pallot paukkumaan
    Mailoillansa kukin lyö.

    3. Paimentorvi paikoin soi.
    Äijä laitumelta toi
    Touko-pellollensa
    Pari-hevosensa.
    Lapset kanssa
    Lampaissansa
    Soittelevat huilujansa.
    Nuori kansa tuomistoon
    Maahan istui ruohostoon.
    Naiset kukkasista
    Kaikenmuotoisista
    Väänsi vaulat,
    Suuret paulat
    Kaunistamaan päät ja kaulat.
    Niin kevät tuo
    Riemuja vaan,
    Uudeksi luo
    Luonnon ja maan
    Hauskuudeksi sydämelle.
    Laihot toukokuun,
    Kasvut maan ja puun
    Muistuttavat ihmiselle
    Uutta elantoo,
    Uutta olentoo,
    Uutta eloo elämään.




25. Mipä paimenten olla?


    Mipä meiän paimenien,
    Kupa karjan kaitsijoien?
    Ei ole paha paimenien,
    Pah' ei karjan kaitsijoien;
    Kiikumma joka kivellä,
    Laulamma joka mäellä,
    Joka suolla soittelemma,
    Lyömmä leikkiä aholla,
    Syömmä maalta mansikoita
    Ja juomma joesta vettä.
    Marjat kasvon kaunistavi,
    Puolukat punertelevi,
    Vesi ei voimoa vähennä,
    Jokivesi ei varsinkana.




26. Toisin ennen, toisin eilen.


    Toisin ennen, toisin eilen,
    Toisinpa tätä nykyä;
    Toisin ennen toimi käski,
    Toisin ennen työ opetti.
    Toimi käski tonkimahan,
    Maa väkevä vääntämähän.
    Ei kun nyt tätä nykyä,
    Elon entisen lopulla,
    Eip' on maaten maa pietty,
    Istuen isosen pelto;
    Ei saannot suuri pelto,
    Maa ei sallinut savinen
    Miestä verkaista vaolla,
    Koriata kuokan päässä,
    Piian pitkiä hameita,
    Sukan vartta valkiata.
    Nyt tämä nykyinen kansa,
    Sekä kansa kasvavainen,
    Maaten maitansa pitävät,
    Penkin päässä peltojansa;
    Syövät maansa makkaroina,
    Itroina isonsa pellon.




27. Tuo kerta rajalle rauha.


    1. Oi Ukko ylinen herra,
    Taivahallinen Jumala,
    Tuo kerta rajalle rauha,
    Suomehen sulo sovinto,
    Rauha raukoille rajoille,
    Sana kaunis Karjalahan!

    2. Kun toisit rajalle rauhan,
    Suomehen hyvän sovinnon,
    Viel' ois miestä mielehistä,
    Sulhoa sulosanaista,
    Kyntäjäksi, kylväjäksi,
    Siemenen sirottajaksi;
    Itku ei kuuluisi kujilla,
    Valitus vajojen päissä,
    Lehot ei nurmelle leveisi,
    Pellolle petäjän taimet.




28. Varpunen.


    1. "Varpunen, sä räivä,
    Joka talvipäivä
    Kätkyt seutuvilla kartanon.
    Jos ois sulla mieltä,
    Pahan ilman tieltä
    Menisit, kuin pääsky mennyt on."

    2. "Päällä kurkihirren
    Pidät ääntä virren,
    Kadehdittun' yli kaiken maan.
    Eikä kukaan pidä
    Sirkutustas sitä
    Laulun arvoisana ollenkaan."

    3. Varpunen se vastaan,
    Tuuditellen lastaan,
    Pilpatti ne syyt,
    Miks ei täältä lennä,
    Miks ei pois voi mennä,
    Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt.

    4. "Syy on isä vainaan,
    Miks hän meni naimaan,
    Harmajana, päistäröityin päin!
    Elänyt ei kauan,
    Jätti lapsilauman,
    Minä pahnan pohjimmaiseks jäin!"

    5. "Tuskin vielä lensin,
    Kun jo kurjet ensin
    Läksi matkatielle ajallaan,
    Vaikk' ol' vilja vielä
    Koskematta siellä
    Haasioilla tai myös hajallaan."

    6. "Minä kiljuin heille:
    Eipä kiiru meille,
    Ennen kuin nää kaikki syödyks saan
    Mutta syönnin alla
    Pakkanen ja halla
    Jääksi jähmetytti järven, maan."

    7. "Kun ois silloin tiennyt,
    Kuinka nyt on vienyt
    Talvi kaiken, minkä kasvoi maa,
    Oisin lentänynnä,
    Muiden kanssa ynnä,
    Vaivallakin valtameren taa."

    8. "Vaan kun päivä palaa,
    Kultiansa valaa
    Yli hangen, yli meren, maan,
    Talvi herkiääpi,
    Kevät kerkiääpi,
    Silloin uuden mielen saan."

    9. "Kosiin menen, palan,
    Luvan saan, teen valan
    Minun kaunokaiselleni.
    Pian työtä lisää
    Taivaallinen Isä
    Mulle ja mun ainoiselleni."

    10. "Ensin tehdään pesää,
    Sitten pitkin kesää
    Pesä pienoisilla täytetään.
    Niist' on kyllin työtä
    Niitä juottaa, syöttää,
    Niitä pellollakin käytetään."

    11. "Nyt mä pidän majaa
    Pitkin katon rajaa,
    Enkä niinkään ole turvatta.
    Vasten Luojan mieltä
    Räystähältä sieltä
    Eipä varpuistakaan murhata."




29. Joki.


    1. Kas, lähde virtaa vuoresta,
    Luo silmäns taivahille,
    Ja lemmenkukat partaalla
    Suloa lausuu sille.
    Se on niin kirkas, loistava,
    Se kuvaelee taivasta.

    2. Se puroks' sitte muuttuvi,
    Mi kirkas ompi vielä,
    Vaan kun se vesi juoksevi,
    Se himmentyypi tiellä;
    Se kukkasia suutelee
    Ja riemuisena rientelee.

    3. Vaan kun se rientää kauemmas
    Se paisuu suuremmaksi,
    Se tanssii, ollen riemukas,
    Ja muuttuu raivosaksi,
    Se aallot kiehuu, pauhaavi,
    Niin että metsä kaikuvi.

    4. Vaan kun on aikans ryskänuyt.
    Niin hiljaiseksi jääpi;
    Sen pinta on nyt tyyntynyt,
    Se mereen häviääpi.
    Näin joki syntyy, kuolevi,
    Niin elämämme virtaavi.




30. Iltatähti.


    1. Jo päiv' on mennyt maillehen.
    Nyt silmäileppäs taivaallen
    Ja katso kuinka tähdet paistaa!
    Mit' on nuo tähdet, lapsi? Vastaa!
         — Luojan silmät!

    2. Niin! Kaunis vertaus se on,
    Mut ilta-tähden verraton
    Tuo valo onkin suoma toisen.
    Mi sille antaa paisteen moisen?
         — Luojan kauneus.

    3. Näin oikein. Mutta tiedäthän,
    Ett' ompi kiertotähti hän.
    Sen kiertoa ken hallitseepi?
    Mi voima sitä vallitseepi?
         — Luojan tahto.

    4. Mä tarkoitan: Mi voima sen
    Saa lakkaamatta liikkeesen,
    Se että kiertää haltijaansa
    Ja aina pysyy radallansa?
         — Luojan voima.

    5. No niin! Vaan etkö huomaitse,
    Ett' auringon on voima se.
    Mi vetää sitä kieppumahan?
    Miks sitä voimaa sanotahan?
         — Luojan rakkaus.

    6. Se vetovoimaks sanotaan.
    Vaan mikäs siihen vaikuttaa,
    Ett' iltatäht' ei kiinni kiidä,
    Aurinko-palloon suoraan liidä?
         — Luojan viisaus.

    7. Karkoitus-voima. — Vaan jo tän
    Sun tähtitietees älyän.
    Se, ehk' ei ole hullumpi.
    Vaan ken sen sulle opetti?
         — Luojan sana.

    8. Taas Luoja! Opin rahtuni
    Kuin turh' on verrall' uskosi!
    Sull' osas kallehint' on kultaa,
    Sit' älä koskaan vaihda multaan!






*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74944 ***