Initial commit

1 files changed, 1014 insertions, 0 deletions

diff --git a/74493-0.txt b/74493-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..f294607
--- /dev/null
+++ b/74493-0.txt
@@ -0,0 +1,1014 @@
+

+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74493 ***

+

+

+

+

+

+TAPIOLASSA

+

+Satukuvaelma

+

+

+Kirj.

+

+LARIN-KYÖSTI

+

+

+

+

+

+Oulussa,

+M. W. Marjamaan kirjapainossa,

+1912.

+

+

+

+

+HENKILÖT:

+

+ TAPIO, metsän kuningas.

+ MIMERKKI, metsän mieluinen emäntä.

+ NYYRIKKI, Tapion poika.

+ TELLERVO, metsänneito.

+ LIPPO, metsänkävijä.

+ AARTEENKAIVAJA.

+ TAPIOLAN VANHA PAIMEN

+ HIIDEN HENGETÄR.

+ METSÄN HENGETÄR.

+ Tapion väkeä, sinipiikoja y.m.

+

+

+

+    (Metsäinen, ihana seutu, taustalla metsälampi. Lippo nukkuu

+    sammalilla, ja sinipiiat karkelevat ympärillä.

+    On aamuinen hämärä.)

+

+SINIPIIAT (laulavat karkeloiden)

+

+    Soi simapilli,

+    soi, soi, soi,

+    sinisilmä siskot

+    karkeloi,

+    siniviitat välkkyy,

+    soljet heljät helkkyy,

+    mailla auer läikkyy,

+    seitit, korret väikkyy,

+    sillaks suorin ties,

+    nouse metsämies,

+    soi simapilli, soi!

+

+    Soi simapilli,

+    soi, soi, soi,

+    armas päivä silmän

+    auki loi,

+    herää, metsäkunta!

+    Kyllin näit jo unta,

+    unta luonnon lasten,

+    puista putoo kaste,

+    herää hellään jo,

+    nousee aurinko,

+    soi, simapilli, soi!

+

+      [Laulun on säveltänyt Otto Kotilainen.]

+

+(Aurinko nousee punertaen koko seudun; sinipiiat pois.)

+

+LIPPO (puoli-unessa)

+

+    Niin kumma soitto hiipii korviini

+    kuin kedon kukat soittais kelloillaan,

+    kuin perhot säestäisi siivillään,

+    kuin sirkat sirkuttaisi viuluillansa

+    ja pikku rummuillansa mettiset.

+    Se hieno on kuin utu-unelma,

+    kuin tuuli, joka illoin metsään nukkuu,

+    kuin taivaan helinä se kaukaa soi,

+    taas läheltä kuin sois se sydämestä.

+    Mun kasvoilleni virtaa tuores viima,

+    kuin siniliepeet ympärillä liehuis.

+    Miss' olen? Tahdon vielä nukkua.

+

+HIIDEN HENGETÄR

+

+    Oon hiiden hämysilmä hengetär,

+    sun suoniisi ma lietson tummaa tulta,

+    on valta viekkaus, sen tie on kulta,

+    jos lyöt ja raastat, revit, heikot poljet,

+    jos riistät hukkuvilta toivon oljet

+    ja heität kauniit kaihot, unelmat

+    ja raunioille onnes rakennat,

+    niin näytän sulle sokkeloisen tien

+    ja läpi varjojen sun kostoon vien,

+    vaikk' uinut, valvot, seuraan, autan sua,

+    sua kutsun kolmasti, nyt kuule mua!

+

+LIPPO (levottomana unissaan)

+

+Veljeni, sinä löit minua, minä en sitä unohda, minä en sitä koskaan

+unohda, minä kostan sen kolmasti sinulle. Äiti, teillä on linnun naama.

+Mitä nauratte? Minä ajan seitsenlasivaunuissa teidän ylitsenne.

+

+    (Metsässä kuuluu viserrys.)

+

+METSÄN HENGETÄR

+

+    Oon metsän sulosilmä hengetär,

+    mua rakastit jo lasna tietämättä.

+    Oi, anna hukkuvalle lemmen kättä

+    ja muista mitä hyvää unelmoit,

+    niin kerran ihanasti nousta voit,

+    ma kuiskaan korviis salon säveliä,

+    niill' ihastutat ihmissydämmiä,

+    sä metsän suloisimmat lahjat saat,

+    sua kutsun, seuraa, näytän onnes maat!

+

+LIPPO (tyyneemmin)

+

+Minun on niin hyvä olla. Miksi min; oikeastaan kotoa lähdin? En muista!

+Siskoni, siskoni, metsä on minun ystäväni, tule katso, kuinka paljon

+täällä on kummallisia kukkia!

+

+ (Linnut visertävät.)

+ (Lippo herää.)

+

+    Taas kumma soitto soi mun korvissani,

+    niin salainen ja suuri metsä on,

+    sen vihreet hämyholvit uneen kutsuu,

+    mut valo heijastaa sen pohjasta,

+    kuin ahjosta käy kipunoiden kimppu

+    ja minut herättää. Kai aamu on.

+

+TAPIOLAN PAIMEN (linko kädessä)

+

+Se istuu tuolla taas.

+

+LIPPO

+

+                      Mies mikä lienee?

+

+PAIMEN

+

+    Jos oikein tähtään, ehkä osaan silmään

+    tai rintaan; silmäni ei erota.

+

+(Ottaa maasta kiven, jonka iingottaa jonnekin ilmaan.)

+

+    Ei sattunut!

+

+LIPPO

+

+Hoi, vanha mies!

+

+PAIMEN

+

+                 Ken huusi?

+

+LIPPO

+

+    Miks käyt ja kähnystät kuin salakyttä?

+

+PAIMEN

+

+    Ma väijyn tuota pahaa harakkaa,

+    se kelohongan latvass' istuu aina.

+

+LIPPO

+

+    Kas! Mitä teki sulle harakka,

+    se veikö sormuksen sun neidoltasi

+    tai — mikä pahempi — kai pahasti

+    se puhui neitos korvaan sinusta

+    ja nauroi, siksi neitos sulle nauraa?

+

+PAIMEN

+

+    He, ei, sa lasket lemmon leikkiä,

+    oon vanha mies, ei naiset naurata,

+    tuo harakka on hiiden harakka.

+

+LIPPO

+

+    Hiidenkö harakka?

+

+PAIMEN

+

+                      Niin. Kun se nauraa,

+     ei ketään naurata.

+

+(Ampuu lingollaan, harakka nauraa.)

+

+LIPPO

+

+                        Hyi, mikä nauru,

+    se karmii selkäpiitä, sydänalaa.

+    Mik' on tää paikka, mikä olet itse,

+    en Vainen lemmon luolaan liene tullut.

+

+PAIMEN

+

+    On toinen ääni kellossasi, piltti.

+

+LIPPO

+

+    En pelkää. Tääll' on vaan niin kumman hiljaa

+    kun lakkas nauramasta harakka,

+    ei linnut laula, hyrrää hyttyset.

+

+PAIMEN

+

+    Niin, metsä on kuin kirouksen alla,

+    puut nuokkuu kuiskaa niinkuin suruissaan,

+    ja luonto huokaa, maa- ja ilmakunta

+    vapisee hähättäessä harakan,

+    jänikset päänsä pistää pensaaseen,

+    ja kiero kettu pyrkii luolan pohjaan.

+

+LIPPO

+

+    Mik' on tää paikka?

+

+PAIMEN

+

+                        Tapiolan haka,

+    sen esikartano, ma paimen oon

+    ja kaitsen Tapiolan karjoja.

+

+LIPPO

+

+    Pyhältä heti tuntui mulle paikka.

+

+PAIMEN

+

+    Mut nyt sen rauhaa rikkoo paha lintu.

+    Tapion väki, nuori metsäkansa

+    ei sovuss' elä, riitaa rakentaa,

+    käy sinipiiat, keijut kaunamielin.

+    Tapio itse, mairut Mimerkki

+    kartellen kaartaa täällä toisiansa,

+    kun haassa nauraa hiiden harakka;

+    siks' linkoineni sitä täällä väijyn,

+    en tavoita, en, vaikka kuinka koitan,

+    ja Tapio on vihainen, juur' äsken

+    hän kaatoi mesikuppini ja ajoi

+    mun kulta-oveltansa pihalle

+    ja näytti sormellansa tietä metsään,

+    mun, vanhan miehen täytyy piileskellä,

+    niin, syy on minun.

+

+LIPPO

+

+                        Kuinka, sinun syysi?

+

+PAIMEN

+

+Niin, katsos seikka on se, että minä vanha unisilmäinen sopessa-istuja

+satuin tässä tuonein metsään nukkumaan.

+

+LIPPO

+

+Metsään nukuit?

+

+PAIMEN

+

+Niin, päivä paistoi niin riivatun lämpimästi suoraan minun silmääni,

+juuri kun kummulla istuin ja mietin. Olin olevinani nuori kuningas ja

+minun paimenkoirani oli minun ylimmäinen neuvonantajani, niin...

+samassa... samassa nukahdin. Heräsin, karja oli poissa, koira poissa,

+minä juoksen, juoksen. Missä karja?

+

+LIPPO

+

+Niin, missä karja?

+

+PAIMEN

+

+Karja rikkoi aidan, kulki Hiiden soita, Hiiden maita, Hiiden kultaisen

+kauran tallasi. Mimerkin, Tapion emännän lempilehmä Tähtiotsa kiipesi

+Hiiden punaiselle vuorelle. Tuolla kaukana, katso, häämöittää Hiiden

+velhovuori. Niin, vuoren mustasta aukosta ilmestyi itse Hiisi, silmät

+kiljan kaljallansa, nyrkkiä ravisti ja löi jalkaa, että vuori vapisi,

+koppoi Tähtiotsan kuin pienen mäyrän pojan ja upotti sen kuumaan

+suohon. Ai, poikani, ei sillä leppynyt, ei sopuhun suostunut, vihasta

+sen vihreät silmät sähisivät päässä, lähetti, lennähytti tänne

+harakkansa, kun se nauraa, lankeevat naudat polvilleen ja läähättävät,

+ja vihan vavistus käy läpi Tapiolan. Ja yöllä! Yöllä lankee

+Hiiden vuoresta musta varjo yli Tapiolan simaisen salon, nahkasiipat,

+vaakalinnut ja lentävät rikkikoirat täällä uksilla ulvovat, viettävät

+kimmaisia, hurjia häitä naattujensa kanssa, ja harakka nauraa yli

+kaiken. Voi, tätä elämää! Tapio uhkasi, ettei hunajakuppini täyty, enkä

+iloista kylyä saa ennenkuin harakan olen ampunut, (poimii kiven ja

+asettaa sen linkoonsa, samassa kuuluu avunhuuto.) Kuulitko? Joku huusi

+apua. (Lippo rientää pois ja palaa taluttaen Aarteenkaivajaa.)

+

+AARTEENKAIVAJA

+

+Minä katselin kiiltävätä suon rantaa, sen pohjasta välkähti kuin kultaa

+ja minä putosin sinne kainaloitani myöten.

+

+LIPPO

+

+Mitä sinä täältä haet?

+

+AARTEENKAIVAJA

+

+Aarteita kaivan, joka puun kolosta, joka kannon alta niitä etsin. Vaan

+en vielä ole löytänyt. Entäs, mitä sinä haet?

+

+LIPPO

+

+Metsän huoletonta humua ja elämän iloisia seikkailuja.

+

+AARTEENKAIVAJA

+

+Sanokaa minulle, hyvät miehet, missä Hiiden vuori on? Siellähän taotaan

+kultaa.

+

+PAIMEN

+

+Hiiden vuori? Voi, miekkoinen halujasi! En sinua sinne neuvo menemään.

+

+AARTEENKAIVAJA

+

+Neuvo, ukko utra, saat sydämmeni lunnaiksi.

+

+PAIMEN

+

+Sen annoit jo viekkaasti kimmeltelevälle kullalle. Neuvon ja varotan.

+Tuolla näet Hiiden vuoren. Kun sitä oikein katsot, niin näyttää se

+istuvalta punapäiseltä, pipolakkiselta, kivettyneeltä jättiläiseltä.

+Monta on sinne mennehiä, vähä takaisin tullehia, siellä on sija

+syyllisillä, alus kuumista kivistä, palavista paateroista. Kätke

+sanani ja käänny tieltä. Vuoren juurella, yön puolella on sanajalkojen

+ja peuransammalen sisässä kahden suopetäjän välissä vuoren rautainen

+ovi. Pääsiäisyönä keskiyön aikaan jos siihen kolkutat, aukenee ovi.

+Kuljet vuoreen, ihana polku kisailee edessäsi, kultakolikolta hohtaa

+joka puun juuren alta, niihin älä koske. Kuljet tietä vähäisen, kolme

+kuumasilmäistä impeä vastaasi astuu herttainen hymy huulilla, niihin

+älä koske. Niillä on kädet kuin vesiköynnösten juuret, ne vetävät

+sinut luoksensa ja imevät sinusta veren ja elämän. Kuljet vuoren

+pimeään perukkaan, siellä kasvaa polven korkuinen tummalehtinen pensas

+täynnä helmille heloittavia marjoja, siihen pensaaseen tartu, niin

+sun on valta vuoressa. Mutta minä tiedän sen, minä tiedän sen, sinä

+tartut heti kultakolikkoihin, ne sammakoiksi muuttuvat, tai tartut

+hehkuvapovisiin impiin, ne katoavat kuin sumu aurinkoon, ja ikuisesti

+sinä vaellat vuoren onkaloissa ja kuuntelet oman tuskaisen äänesi

+kolkkoa kaikua, tulee Hiisi ja muuttaa sinut ontuvaksi orjaksi, mustan

+palkeensa polkijaksi. Nyt kuulit, vieläkö sinne haluat?

+

+AARTEENKAlVAJA

+

+Sinne ikävöin, sinne mieleni palaa.

+

+LIPPO (taistellen itsensä kanssa)

+

+Menisinkö mukaan. Oh, kuinka rintaani raatelee. Ei, ei, ei! Mitä iloa

+oli veljelläni rahoista, niitä hän himoitsee kuin susi myrkytettyä

+syöttiä. Ei, suven suloisille maille minä tahdon, sinne minne päivä

+niin ihanasti lounaaseen laskee.

+

+AARTEENKAlVAJA (Lipolle)

+

+Yksinkertainen aatos! Sinä autoit minut suosta, tule, minä ja'an ilot

+ja aarteet kanssasi.

+

+LIPPO

+

+Älä nouse, nuori jalka! Älä anna sille suuntaa, joka yöhön vie. Soi,

+soi ihana soitto minun korvissani kuin äsken unessani!

+

+    (Yhden simapillin ääni kuuluu.)

+

+AARTEENKAlVAJA

+

+Minulla on kiire. Tuletko?

+

+PAIMEN

+

+Monta on sinne mennehiä, harvoja takasin tullehia.

+

+LIPPO

+

+En tule.

+

+AARTEENKAlVAJA

+

+Minä lähden, kävi miten kävi. Aarre on aarteen ottajalla. (Menee.)

+

+PAIMEN

+

+Miekkonen, älä mene!

+

+LIPPO

+

+Meni vaan.

+

+PAIMEN

+

+Niin, meni onneton, miekkoinen. Mutta mistä sinä poikani tulet?

+

+LIPPO

+

+Minä? Niin, minä olen eksynyt, kotoa vihassa läksin. Viikkoja en ole

+laskenut; päivä on pääni yli pyörinyt, minä jälessä, oksat etelään

+osottavat; tietä en löydä.

+

+PAIMEN

+

+Tietä? Minne?

+

+LIPPO

+

+Suven puoleen, matkalla maailman kirjaviin laskiaisiin, läänin

+linnan tahdon nähdä, sen kultainen kaariportti on jo lapsuudesta asti

+silmissäni väikkynyt. Tiedätkö, missä päin se on?

+

+PAIMEN

+

+En muista, miekkoinen, miekkoinen, niin, muistoni on hämärä kuin metsä

+elokuun kuutamossa.

+

+LIPPO

+

+Miksi metsä kohisee taas niin kummallisesti.

+

+(Harakka nauraa.)

+

+PAIMEN

+

+    Häst! Kuulitko, taas lintu elämöi,

+    ja sieltä kuuluu Tapionkin ääni,

+    se perin pahaa mulle ennustaa;

+    minne nyt kätkeyn?

+

+(Tapiolan väkeä rientää ohi.)

+

+                       Kas noin ne karkaa,

+    nyt ei oo ukko ilvetuulella.

+

+(Piiloutuu kiven taakse.)

+

+TAPIO

+

+    Niin, menkää, että vinkuu vesakko,

+    ja katajat ja pehkot pöllyää,

+    vieköhön teidät itse Iso-Hiisi,

+    se kaihisilmä, kadesilmä hurtta,

+    päässäni pihisee kuin muurahaiset,

+    ja ohimossa paisuu paksut suonet,

+    ja käsi lois, niin odottakaas vaan!

+    Puun juurilla ne torkku, tolvanat,

+    ne katsoo virsujaan ja torkkuu taas,

+    työ ristiin käy, ja talo on kuin päällään,

+    työ-aseet hujan hajan miestä huutaa,

+    kuin viuhkaa akat, lapset huitoo luutaa,

+    mut annas, kun on aika atrian,

+    ne saavat tuhat tulimmaisen kiireen,

+    mut kyllä niille näytän. Kuules, harakka!

+        (harakka nauraa.)

+    Niin naura, nauvu, sinä Hiiden lintu,

+    mun hapseni jo nousee pystyyn näin,

+    ja vanha naavaparta tutisee,

+    myös sisuni se kuohuu, kiehahtaa,

+    niin Manan musta vesi sohisee

+    kai Syöjättären noitakattilassa.

+    En tätä kestä, minä tempaan kirveen,

+    sen kitaas heitän, hurja harakka.

+    Ken täällä, tunnen ihmishajua,

+    mies nuori?

+

+LIPPO

+

+                Minä...

+

+TAPIO

+

+                        Nuori metsämies?

+

+    He, miltä meidän vatut, puolat maistuu

+    ja ketunleivät?

+

+LIPPO

+

+                    Kyllähän ne maistuu.

+

+TAPIO

+

+    Hehe, vai niin! Mut kupu sull' on tyhjä,

+        (taputtaa Lippoa vatsalle)

+    pää täynnä kultaisia haaveiluita,

+    kuun kuvia ja muuta sekamelskaa;

+    sun silmäs puhuu vaikk' on suusi mykkä,

+    sun silmäs huutaa nälkää, viisaat silmät...

+

+LIPPO

+

+    Niin, mun on nälkä.

+

+TAPIO

+

+                        Niin, ja pitkä matka

+    on täältä rakkaan äidin särvinaittaan;

+    niin, oravall' ei puussa puutetta

+    ja linnunpojalla on ruokaa maassa,

+    suun täytettä ei ihmispojalla,

+    ja kaikill' yhtä hyv' on ruokahalu.

+

+LIPPO

+

+    Kun edes nähdä saisin leipäpalan,

+    niin etten unohtais' sen muotoa,

+    jos joskus sattuisi sen käsiin saamaan?

+

+TAPIO

+

+    Kas vaan! On sulla oikein reima luonto;

+    meillä ei leivota kuin kerran kuussa,

+    ja onnettomaan aikaan tulit, poika,

+    mut soittoa on meillä monenlaista,

+    jos tahdot kuulla harakankin ääntä.

+    Tulinen tosi! Minne kaikki kärkäs?

+        (Huomaa paimenen pipolakin kiven takaa.)

+    Mikähän käpy kiven takana

+    niin varovasti siellä liikku, liukuu,

+       (hiipii tarttuen paimenen lakkiin)

+    kuin ois se pipolakin tupsuniekka.

+    Seis paikallasi, vanha pörötukka!

+

+PAIMEN

+

+Ma poimin ukonkiven linkooni.

+

+TAPIO

+

+    Pois linko! Mitä sillä, pöppö, teet,

+    kun et voi nähdä viiden vaaksan päähän,

+    sun silmäs vettä vuotaa, leuka louskuu

+    ja polvet tutisee, ja varpaat naksaa,

+    pois otan virkasi, sä kaiken karjan

+    viel' ajat Iso-Hiiden laitumille.

+    Jos oisit nuori, saisit kyydin kuuhun

+    ja kolme moukaria peräpäähän.

+    kuun suuta pieneks' saisit kalkutella,

+    kun meille ain' se nauraa vuoren takaa.

+    Alahan mennä! Seiso hongan alla,

+    sen, jonka päässä hyppii lemmon lintu,

+    jos sattuis sille munimisen hetki,

+    niin ota kahakourin lahja vastaan

+    ja vie se kananpesään aitan alle,

+    niin riittäis meille Hiiden harakoita,

+    jos tämän rähättäjän joku ampuis,

+    niin, joku muu kuin sinä, mene, joudu!

+

+PAIMEN

+

+    En oikein puuta löydä, silmä pettää,

+    en tohdi sinne mennä, kuningas.

+

+TAPIO

+

+    Jo kuulit, se on palkkas, mene, muuten...

+

+PAIMEN

+

+    Voi, surkeutta! (menee)

+

+TAPIO

+

+                    Poika!

+

+LIPPO

+

+                           Salon herra,

+    maan isäntä ja metsän kuningas,

+    sua kiitän entisistä anneistasi,

+    kun jousen eteen ajoit metsänriistan,

+    ei maassa ollut nelin hyppijätä

+    ei suhusiivin ilman halkojata,

+    joit' et ois pyhittänyt pyytäjälle;

+    niin usein annoit mulle metsä-onnen,

+    sinulle hämärästä härmä nousi

+    kuin kiitosuhri; älä pahastu,

+    mun oikku, sattuma toi näille maille!

+

+TAPIO

+

+    Miks' läksit kotoa?

+

+LIPPO

+

+                        Pois ajoi veikko.

+

+TAPIO

+

+    Vai siinä sattuma, kai sattui naulaan

+    ja taisit pääsi pistää omaan paulaan.

+

+LIPPO

+

+    Katoton metsä oli mieluisampi

+    kuin koti, jonka orret päätä painoi.

+

+TAPIO

+

+    Nyt taivaan katon alla käydä tahdot

+    ja minne?

+

+LIPPO

+

+              Täällä jossain rinnassani

+    soi ääni: mene, mene; askelissa

+    se sana kaikuu, käy mun edelläni,

+    se kutsuu, käskee, työntää hartioista,

+    mun täytyy mennä, kotiini en käänny.

+

+TAPIO

+

+    Niin, sull' on kellossa nyt kaksi ääntä.

+    Oot kumma poika. Mik' on nimesi?

+

+LIPPO

+

+    Lipoksi minua on sanottu,

+    kuninkaan lääniin oisi mulla matka.

+

+TAPIO

+

+    Soo, sinne? Pitkä, kovin pitkä matka,

+    edess' on kolme kuumaa koskea,

+    on kolme noroakin notkuvaista,

+    suoportaill' yhdeksill' et yli pääse.

+    On oikealla tuima Nälkäniemi

+    ja vasemmalla kolkko Kipuvuori.

+    Kuninkaan lääniin tahdot taivaltaa,

+    kai kultatakkia sun mieles tekee?

+

+LIPPO

+

+    Ne houreet heitin; hanhenvartijaksi

+    tai tallipojaksi kun voisin päästä.

+

+TAPIO

+

+    En sille mitään mahda; mutta kuule,

+    oletko missään nähnyt Nyyrikkiä,

+    mun poikaani, se vilkas kasaveikka

+    vain kiitää Tellervonsa kintereillä,

+    nyt tätä metsäneittä poika pyytää,

+    unohtaa loukut, permet, pilkkokirveen.

+        (Huutaa.)

+    Hoi, Nyyrikki!

+        (Harakka nauraa.)

+                   Kas, taas se riena reuhaa,

+        (matkii)

+    hähhää, ken meistä viimeiseksi nauraa.

+    Tuhannen taivaan talivasaraa,

+    kun saan vaan kurjan pojan polvelleni,

+    niin kuuman veren kiihkon jäähdytän

+    ja tukkaa tuiskuttelen aika lailla.

+

+MIMERKKI

+

+Tapio taltu, hyvä isäntäni, kultainen kuninkaiseni, lepytä levoton

+väkesi!

+

+TAPIO

+

+Minä en ole sinun hyvä isäntäsi, kuulitkos! Mimerkki, missä olet

+taas ollut?

+

+MIMERKKI

+

+Ikävissäni istuin, arkiryysyissä kyyhötin kaskivirsut jaloissa,

+katselin kalseata korpea ja itkin.

+

+TAPIO

+

+Niin, ryysyjä ja kyyneliä, kyyneliä ja ryysyjä, niillä sinä minua alati

+ilahutat. Mitä sinä virsuinesi metsässä juoksentelet, pysy kotonasi,

+askareissasi. Hämähäkin seittiä ovat seinät täynnä, ukset nokisina

+naukuvat, et ole pesettänyt aittoja, ja riistatarhassa hyppivät hiehot

+kiulujen yli, ja nälkäiset hirvet hiovat sarviansa.

+

+MIMERKKI

+

+Metsän pienet piiat jo varhain minut soitollansa herättivät, tarhassa

+olen hyörinyt ja pyörinyt, ja iloisena kaarestaa karja. Nyt se saloa

+kohden ammuu, aurinko armaasti paistaa ja metsästä lehahtaa tuhansia

+tuoksuja. Puin ylleni lykkyvaatteeni, antivaippani metsän erämiesten

+mieliksi. Erämies väsyneenä astelee, katselee, kyselee, missä viipyy

+tasaisen Tapion karja. Kultaiseni, kuninkaiseni, kaunis kankahan eläjä,

+pane metsä juhlapukuun ja iloiset petrat pensastoissa piehtaroimaan.

+

+TAPIO

+

+Ei ole antiaika. Metsäpiiatko sinut herättivät, sammalsopessa olet

+nukkunut koko aamun; eilen ja taas tänään istuit lähteen reunalla

+koreillen punasukissa, siniviitassa, sormet kullan koltuskoissa.

+Mitä tästä lopulta tulee! Millainen emäntä sellainen talokin. Kaikki

+tässä kaunistelemaan, koreilemaan! Ja Nyyrikki, ainoa poikani,

+punakypäräni temmeltää kuutamokisoissa miekkoisen metsäneitosen kanssa.

+Mikset pidä heitä silmällä? Sillä sen minä sanon, että siitä lemmen

+liehkasta tulee ikuinen itku, (harakka nauraa.) Mene jo siitä, muuten

+mustaksi muutun! (Mimerkki menee perälle.) Nyyrikki, Nyyrikki! (Poistuu

+vasemmalle.)

+

+TELLERVO (oikealta, Nyyrikki jälessä). Kutti, kutti!

+

+NYYRIKKI

+

+Tellervo!

+

+TELLERVO

+

+Kutti, kutti, hoikka poika heikkosääri!

+

+NYYRIKKI

+

+Tellervo ihana!

+

+TELLERVO

+

+Et saa kiinni, hihhihhii, etkä saa, etkä saa!

+

+NYYRIKKI

+

+Maltahan, kyllä saan, kyllä saan! (Juoksevat kiven ympärillä.)

+

+TELLERVO

+

+Levitä käsiäsi, kurota, kumarra, käänny ja väänny, olen täällä, tuossa

+taas, nyt et pyytä pyydystele, etkä teiriä tavota.

+

+NYYRIKKI

+

+Tellervo, ihana metsäntyttö, sinä utupaitainen, sumusilmäinen,

+hienohelmainen, älä juokse niin nopeasti, odota, odota!

+

+TELLERVO

+

+Ei ole aikaa, ei ole aikaa! Sinä siellä, minä täällä, vuori vaskinen

+välillä.

+

+NYYRIKKI

+

+Kirveelläni vuoren puhkaisen.

+

+TELLERVO

+

+Kalahtaa kiveen, kolahtaa kovaan.

+

+NYYRIKKI

+

+Sinä sininen unelmani, kultainen kaipaukseni, sorea, sulosilmäinen,

+suostu sopuhun, ikävä on minun sinua!

+

+TELLERVO

+

+Ei ole onni ottajalla, nouse ei jalka noutajalta.

+

+NYYRIKKI

+

+Kaitsen karjaasi, huudan hiehojasi. Tuhansilla taruilla sinua

+hauskuutan, sadoilla simasanoilla sinua hyväilen, tule, tule! (Harakka

+nauraa.) Lemmon lintu!

+

+TELLERVO

+

+Juokse suolla sotkujasi, kuuntele kuusiasi. En ehdi, en tahdo!

+

+NYYRIKKI

+

+Tule, muuten tulistun, minä puristan sinut kuin pihtiin, minä vapisen

+odotuksesta.

+

+TELLERVO

+

+Älä koske! Kuulitkos, sinun sormesi ovat kuusenpihkassa, älä koske,

+turmelet korean pukuni.

+

+NYYRIKKI

+

+Mutta Tellervo, ethän ennen käsiäni kiertänyt, et kiihkoani kaartanut.

+Tule jo!

+

+TELLERVO

+

+En jouda, en jouda!

+

+NYYRIKKI

+

+Puut minä silloiksi lasken, maat simaksi sipaisen sinun karjasi

+kulkiessa. Anna kätesi, vain sormesi, sakarisormesi äärimmäinen pää!

+

+TELLERVO

+

+Sen ympäri sinun kietoisin kuin vyyhden, en anna, en anna. Pese kätesi,

+pese kätesi! Kutti, tässä olen, ota pois, jos saat, vie, jos voit!

+(Juoksee oikealle.)

+

+NYYRIKKI

+

+Mene sitte, en sinua ikääni itke. Ei, Tellervo! Pyrähti kuin pyy

+pivosta! (Huomaa Lipon.) Sinä täällä, Lippo, kyllä sinut tunnen.

+Tunnetko Nyyrikkiä, puihin pilkkujen veistäjätä?

+

+LIPPO

+

+Oletko sinä Nyyrikki, puissa olen nähnyt pilkkusi.

+

+NYYRIKKI

+

+Metsässä käydessäsi sinua kurkistelin, metsässä sinun sydämesi on,

+kasvoillasi näin kauniin kaipauksen. Lippo, riena riivaa nyt Tapiolan

+väkeä, kun harakka nauraa, silloin hyvät pahoiksi paatuvat, iloiset

+ilkeiksi, ei ole sopua, ei suhtaa. Lempeä isäni on toraisa, Tellervoni,

+korea kuopus, ongelmoi ja oikutteiee, kaikki kansa riutuu riitaan ja

+sotikantaan. Ja Hiiden hämysilmä harakka rähättää keskellä pyhää hakaa,

+kukaan ei sitä tavota, vasamat ohi lentävät, nuolet yli viistävät.

+

+LIPPO

+

+Nyyrikki, voisinkohan minä sen ampua tällä jousellani!

+

+NYYRIKKI

+

+Näytä! (Tarkastaa Lipon jousta.) Oi, ukko ylijumala! Jousesi on

+jumaloissa kirkastettu, viattoman virittämä.

+

+LIPPO

+

+Siskoni sen viritti.

+

+NYYRIKKI

+

+Ammu hiiden harakka, niin saat oman jouseni.

+

+LIPPO

+

+Mitä minä sillä, ethän sillä itsekään tavota?

+

+NYYRIKKI

+

+Saat sinipiioista suloisimman.

+

+LIPPO

+

+En minä sinipiioista... Häipyvät kuin sininen auer yön yllättäessä.

+Vaihda kanssani pyypilliä, joka riippuu nauhassa kaulassasi, omani on

+jo huono!

+

+NYYRIKKI

+

+Vaihtaisinko? Voi, poikaseni, kyllä tahdot suurta palkkaa, sillä

+se on kaikkein paras pillini. Et sen voimaa tunne, et sen taikaa

+ole tutkinut. Sillä kun kerran soitat, niin avuksesi riennän, jos

+hengenhädässä olet, niin puhalla pilliin seitsemän säveltä, niin ei

+sinuun paha pysty. Mutta kun Tellervoa muistelen ja Tapiolan pulasta

+päästät, niin minä ehkä sen annan. Harakan nauru hiipii sydämeen,

+sekottaa veren, lumoo ja lannistaa. Jos harakan ammut, niin pillini

+saat, sen ääni soi ikäänkuin se nauraisi ja itkisi yhtaikaa. Surullista

+on siitä luopua.

+

+LIPPO

+

+Siro ja soma on pilli.

+

+NYYRIKKI

+

+Puhtaimmasta hopeapajusta sen tein, loitsut lomaan luin, säilytä sitä

+kuin silmäterääsi, kätke se povellesi paitasi alle, ettei karsas katse

+sitä näe.

+

+LIPPO

+

+Sitä säilytän kuin sydämeni puhtautta. Rumiin tekoihin en sitä käytä.

+

+NYYRIKKI

+

+Katsos, tuolla hölisee harakka vanhan rosoisen kelohongan hartioilla.

+Ammu vasemmalla kädelläsi, ota tarkka hiushieno jyvä. Hiivi varovammin.

+Kyykisty, matele kuin tuhatjalka.

+

+LIPPO

+

+Kunhan nyt osaisin, niin onneeni osaisin.

+

+NYYRIKKI

+

+Nyt! (Lippo ampuu harakan, joka päästää ilkeän naurun.) Katsos, katsos,

+osasit siipeen, lentää, lentää kauvas kohden Hiiden tulipunaista vuorta.

+

+PAIMEN (tulee kiireisesti)

+

+Pääsin kuin pintehestä, ihan olin siihen paikkaan kuolla, ohohh!

+

+NYYRIKKI (antaa Lipolle pillin)

+

+Lippo, tuossa saat pillini. Mieleni on niin iloinen ja keveä että...

+ho, hoi, kuules kuinka kaijun tyttäret vastasivat iloisesti. Ijäti

+saat sinä pyydystää minun maillani etkä koskaan tyhjin käsin kotiin

+palaa. Ho, hoi!

+

+TAPIO (tulee)

+

+Ho-hoi! Kuka huutaa! Kuka ampui harakan!

+

+NYYRIKKI

+

+Lippo, isäni.

+

+TAPIO

+

+Lippo! Hehhee, voi, yhdeksän taivaan talivasaraa sentään! Sinähän olet

+ankara ampuja! Rinnastani lohkesi katkera pala, partani tutisee nyt

+mielihyvästä. Mutta tätä en jätä palkitsematta.

+

+    (Linnut alkavat viserrellä.)

+

+LIPPO

+

+Sain jo palkkani, Nyyrikiltä sain pyypillin.

+

+TAPIO

+

+Kuules kuinka heleästi taas linnut visertelevät, luonto on päässyt

+kuin painajaisunesta ja huokaa kuin helpotuksesta. Lippo! Metsä sinua

+rakastaa, metsään olet jättänyt osan itsestäsi. Sen pyhää rauhaa, sen

+suloista soitimen aikaa et koskaan häirinnyt, et häätänyt hautovata

+metsoa pesästään, et surmannut hellästi poikaansa kantavaa jänön emoa,

+jätit metsälle omansa, et riistaa tuhlaten tappanut.

+

+NYYRIKKI

+

+Sen minä paraiten taidan todistaa.

+

+TAPIO

+

+Metsä sinua rakastaa, joka korressa sykkii luonnon sydän, joka

+taimi taitaa puhua, jos sen kieltä kerran ymmärtää. Nyt olet hyvien

+haltioiden turvissa, metsä antaa sinulle ihanimmat lahjansa, saat

+rintaasi metsän tyynen hengähdyksen. Metsän salainen suhina, sen pyhä

+rauha jää ijäksi sieluusi soimaan.

+

+PAIMEN

+

+Ota vastaan vanhan neuvo! Hiisi jos sinut yllättää, lyö jousellasi

+ristiin rastiin kolme kertaa kolmen ympyrän piiriin! Niin olet turvassa

+tuholta.

+

+LIPPO

+

+Kyllä nyt on lahjoja laukussani.

+

+MIMERKKI (jälessä Tellervo, Tapion väkeä)

+

+Tapio nauraa, Tapio nauraa!

+

+TAPIO

+

+Niin, ehtoinen emäntäni, mieluinen Mimerkkini, Lippo ampui harakan,

+sydämeni on keveä. Sinä makeasuinen muori, kätke kärttyiset sanani

+muistisi himmeimpiin utuihin!

+

+MIMERKKI

+

+Kultainen kuninkaiseni, ne sydämeltäni sysäsin. Ja sinä salskea

+jousimies, harakan hotistaja, liukas Lippo, ole täällä kuin omillasi,

+kulje kuin kotonasi!

+

+LIPPO

+

+Mieleni on kuin pilvissä purjehtivan merikotkan, tänne en voi jäädä,

+tahdon maailmaan, vereni on levoton.

+

+TAPIO

+

+Nyt on taas ilo huoneessani, ilma on ihana, sopu suloinen. Sinä

+Nyyrikki saat saatella Lippoa yli koskien ja rämeiden. Niin, sinä

+veitikka, ota omasi, Tellervosi, toivottusi, ilossa sinut Tellervo

+ihanaksi näen. Mimerkki, parasta pötyä pöydälle! Vieras humisevaan

+tupaan! Iloitkoon Tapion kansa!

+

+TAPION KANSA

+

+Iloitkoon Tapion kansa!

+

+PAIMEN

+

+Mutta minä menen metsään nukkumaan.

+

+TAPIO

+

+Mutta ensin soitto käymään, simapillit soimaan!

+

+(Lippo soittaa, ja sinipiiat tulevat karkeloiden.)

+

+    _Esirippu_.

+

+

+

+

+

+

+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74493 ***