path: root/73837-0.txt

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 73837 ***





KANTOPÄÄN LUKUHUONEELLA

Kansannäytelmä kahdessa näytöksessä


Kirj.

VÄINÖ KATAJA





Hämeenlinnassa,
Boman ja Karlssonin kustannuksella,
1901.




Henkilöt:

_Heikki_, Kantopään isäntä.
_Saara_, hänen vaimonsa.
_Sanna_, |
_Iikka_, | heidän lapsiansa.
_Eno-Matti_, naapuritalon miehiä.
_Hanhiojan Salkko_, vasta Amerikasta palannut siirtolainen.
_Olli Kytökangas_, etelästä tullut tukkilainen.
_Poliisi_.
Kylännuorisoa.

Tapaus on Perä-Pohjolassa helmikuussa 1900.




Ensimäinen näytös.


Näyttämö: Kantopään kookas pirtti tavallisine talonpoikaisine
huonekaluineen. Perällä ja vasemmalla ovi. Oikealla pitkä penkki,
jonka luona pöytä, jossa on sanomalehtiä sikin sokin. Seinällä näkyy
koukuissaan lehtiä riippumassa. Lähellä vasemmalla olevaa ovea uuni,
jossa pystytuli palaa. Heikki tekee pärekoppaa takkatulen valossa.
Sanna kutoo sukkaa. Iikka selailee sanomalehtiä pöydällä. —

_Sanna_: Mitä sinä haet?

_Iikka_: Katselen sitä Kalevan numeroa, jossa on niistä buuerien
voittamista härjistä. Saisin tuolle Hanhiojan Salkolle näyttää, hän kun
ei näy uskovan, että buuerit voitolla ovat. —

_Sanna_: Luuletko hänen uskovan, vaikka kultakirjaimilla näkisi voitot
painettuina. Väittelee vaan kömpelösti vastaan ja pitää engelsmannien
puolta, höyhenkenkä.

_Iikka_: Vaan annapa, että kerran joutuu väittelemään Ollin kanssa,
niin jo vesille joutuisi. Eivätköhän satu yhteen. Ollihan aikoi täksi
illaksi metsästä palata. Väleen hän on täällä. Ja postin tulo-ilta on
myöskin. Aikoiko muita kyläläisiä postiin lähteä kuin Pörhölän Hanna?

_Sanna_: Aikoi niitä paljonkin. Meille asti kuitenkin tulevat lehtiä
lukemaan.

_Iikka_ (Yhä hakien): No, mihinkä lempoon se lehti tästä katosi! Viikon
vihollinen kuitenkin.

_Heikki_: Jos lie Eno-Matti ottanut, kun päivällä kävi. Hän niitä näkyi
siinä selailevan.

_Iikka_: Eno-Matti sen sitten on ottanutkin.

_Heikki_: Se on Mattikin niin innostunut noihin lehtiin, että kaikki
pitäisi saada tietoonsa. Vaan parhaiten Matti sotauutiset tietääkin.
Kuului mennä sunnuntaiaamuna ajaneen rovastinkin häpeään, niin oli
tarkka tiedoilleen ollut.

_Iikka_: Mitä, kun on aikaa päiväkaudet lueskella. Helppohan nyt on
tietoja saada kun näin paljon lehtiä tulee.

_Sanna_: Mutta ilman Ollin tointa, ei täänkylän nuoriso olisi saanut
lukuhuonetta toimeen. Eikö totta isä ja Iikka?

_Heikki_: Ollin tointahan se parhaiten oli. Soma mies on muutenkin. Ja
lukumies verraton.

_Iikka_: Enempi hän tietää kuin muut etelästä tulleet jätkät, mutta
hänhän onkin käynyt kansanopistossa.

_Sanna_: Eikä ole juoppo niinkuin kaikki muut mieronkulkijat.

_Iikka_: Se on tosi. Mutta minun tässä täytyy lähteä talliin ennen
postiin lähtöä. (Hakee takin naulasta ja panee ylleen). Elkää vaan
minua jättäkö. (Menee).

_Sanna_: Kyllä odotamme.

_Saara_ (Ilmestyy vasemmalle ovelle): Sanna tule tänne! (Sanna menee
ovenpieleen. Saara näyttää hänelle puhuvan innoissaan. Sanna kuuntelee
allapäin ja loittonee hetken kuluttua keskilaattialle. Saara sulkee
oven.) Se on päätetty asia!

_Heikki_: Mikä se nyt oli? Mitä se äiti taas toimittaa?

_Sanna_: Mitä lie ollut, en tuota oikein kuunnellutkaan. (Keikauttaa
itseään ylpeästi.) Pyh! (Perältä tulee kylän nuorisoa ja asettuvat mikä
minnekin istumaan. Olli tulee jälkimäisenä, laukku seljässä).

_Olli_: Terve talohon ja terveisiä tukinajosta! (Kättelee Sannaa ja
Heikkiä).

_Heikki_: Terve vaan. Mitäpä sinne kuuluu?

_Olli_: Eipä liikoja. Hevoseni jalka loukkaantui, täytyy käydä
apteekissa vähä lääkkeitä.

_Sanna_: Laske laukkusi pois. Hiihtäenkö tulit?

_Olli_: Hiihtäen tästä suoraan enkä kauvan taipaleella viipynytkään.
(Laskee laukun penkille. Iikka tulee).

_Iikka_: Kas sitä! Jopa karttui kansaa. Ja Ollikin. Lähdemme miehissä
postiin.

_Sanna_: Ja naisissa myöskin.

_Iikka_: Kaikki. Onpa nyt kuutamo-ilta. Tie on hyvä eikä ole
tulipalopakkanenkaan.

_Olli_: Tässä postissa minä odotan Helsingistä kirjoja, jotka on
luvattu lähettää tälle lukuhuoneelle.

_Sanna_: Niinkö? Sellaisia hauskoja kertomuskirjojako?

_Olli_: Niin luulen. Meidän täytyy yhteisesti vielä koettaa saada
lainakirjasto tänä talvena tähän kylään. Sitten vasta on työmme alulla.
Ja sitten vasta koetamme seuraksi liittyä.

_Sanna_: Tarkoitatko sellaista nuorisoseuraa kuin kuuluu muualla olevan
melkein joka pitäjäässä?

_Olli_: Sitähän tarkoitan.

_Sanna_: Sepä olisi hauskaa.

    (Kaikki muut toistavat: Sepä olisi hauskaa).

_Iikka_: Mutta nyt lähdemme. Ilta kuluu ja posti on jo aikaa ajaa
helistänyt sivu. (Kaikki nousevat lähteäkseen. Sanna ottaa lisää
vaatetta.) Joko ollaan valmiit?

_Sanna_: Jo minun puolestani.

    (Kaikki muut menevät paitsi Olli).

_Olli_: Jopahan isäntä on alkanut valmistamaan sen mallisia koppia kun
minä neuvoin. (Katselee koppaa).

_Heikki_: Koetin tässä. Ensimäinen tämä toki on, vaan sievä tämä
malli on.

_Olli_: Onhan se. (Hiljaa) Onko Hanhiojan Salkko tuolla kamarissa,
koska sieltä kuuluu puhelua?

_Heikki_: Taitaa olla. Iikka hänet oli tavannut. Miksi sitä kysyt?

_Olli_: Ilman aikojani. — Olisi minulla muutakin kysyttävää kun olemme
näin kahden kesken.

_Heikki_: Niinpä kysy sitten.

_Olli_: Tahdon puhua suoraan ja lyhyesti. Olisiko teillä mitään vastaan
jos pyytäisin tytärtänne Sannaa vaimokseni. Köyhä olen, mutta ilman
muiden apua kyllä vaimostani huolen pidän, jos Jumala terveyttä antaa.

_Heikki_: Mikä sinun nyt semmoista pani kysymään yhtäkkiä?

_Olli_: Sannan kanssa olemme asiasta jo viime kesänä sopineet.

_Heikki_: Silloinko jo? No mitäpä siitä. Parasta kuitenkin että annatte
tuumanne olla tuonnemmaksi.

_Olli_: Mutta ette kiellä suostumustanne?

_Heikki_: Jos niin on Sannalle sallittu, niin mitäpä minä siihen.

_Olli_: En muuta tahdokaan tällä kertaa tietää. Lopusta kyllä pidän
huolen.

_Heikki_: Luulen minä, että saat kylläkin toimittaa ennenkun äitimuorin
saat puolellesi. Vaan saanet koettaa.

_Olli_: Akkaväkeä minä kyllä osaan miellyttää. Eikä emäntäkään niin
paha ole kuin luulette.

_Heikki_: Entäpä Hanhiojan Salkko? Luulen että hän täällä kulkee juuri
Sannan vuoksi ja äitimuori tuntuu olevan hänen puolellaan.

_Olli_: Semmoisen puolihupsun kehujan minä kyllä uitan. Muuten minä
tiedän hänen Ameriikka-elämästään yhtä ja toista, josta kyllä kerran
ilmoitan. Eikä hänellä niin paljon rahaa ole kuin kuuluu kehuvan.

_Sanna_ (Palaa takasin): Joudu nyt Olli!

_Olli_ (Ottaen Sannaa vyötäisiltä): Minä tulen kultakäpyni (He menevät,
Olli laulaen jotakin lempilaulua.)

_Heikki_ (Yksin): Kunnon mieheksi hänet uskon ja kaikkihan häntä
kehuvat vireäksi työmieheksi. Kuuluu tänäkin talvena ansainneen kovasti
tukinajossa. Juomaton ja siivo mies. Mitäpä siitä jos hupsut häntä
etelän varekseksi kutsuvat. Mieluisampi vävy minusta olisi kuin tuo
rokonarpinen ja hassahtava Hanhiojan Salkko. Mutta toista mieltä taitaa
Saara olla.

_Saara_ (Tulee ovelle vasemmalle): Mihinkä ne tästä taas lähtivät?
Iikkakin taas raitilla.

_Heikki_: Postikonttoriin kuuluivat aikovan. Sinne meni muitakin kylän
nuoria. Nythän on postipäivä tiedämmä. — Saapi tässä taas kuulla
uutisia sodastakin.

_Saara_: Lupasit noita lehtiä tähän kantaa. Eivät nyt muuta jouda
tekemään kuin niitä kaiket illat lukemaan.

_Heikki_: Mielelläsipä tuota kuuntelet sinäkin sotauutisia he, he.

_Saara_: Mihinkäpä minä korvani panen, kun ääneensä lukevat, Eno-Matti
varsinkin. Veihän se täältä yhden lehden päivällä matkassaan.

_Heikki_: Jos Matti viekin, niin Matti tuopi takaisin. Luulen hänen
pian tulevan, koska tietää postipäivän olevan. (Saara kävelee
laattialla, huomaa Ollin laukun penkillä.) Kenenkä tuo laukku on tuossa
penkillä?

_Heikki_: Eikö lie sen sinun vieraasi, joka kuuluu kamarissa olevan.

_Saara_: No Salkko nyt ei noin kelottonutta laukkua viitsi kantaa.
(Tarkastelee laukkua) Mitä tuossa lieneekään, ei se vaan kovin
pullollaankaan ole. Ketä täällä on käynyt? Vastaa.

_Heikki_: Mistä minä tiedän ketä on käynyt sillä aikaa, kun tallissa
olen ollut.

_Saara_: Eihän liene vaan sen Suomen-Ollin laukku? Täälläpäinhän se
kuuluu olevan. —

_Heikki_: Hanhiojan Salkon laukuksi luulen. Mitä sinä sitä käsittelet.
Anna laukun olla, olipa kenen tahansa.

_Saara_: Heittäisin tämän porrasten päähän, jos Ollin laukuksi tietäisin.

_Heikki_: Minkä vuoksi?

_Saara_: Siksi, etten kärsi sitä miestä.

_Heikki_: Mutta laukku ei ole mies he, he.

_Saara_: Mitä meinaat?

_Heikki_: Mitä minä meinaisin. En mitään.

_Saara_: Tiedätkö missä tarkotuksessa Salkko täällä on kulkenut.

_Heikki_: Kai tahtoo lukea sanomalehtiä. Ei hänellä minulle ole ollut
asiaa.

_Saara_: Mutta sitä enemmän minulle. Salkko kysyy meidän Sannaa vaimokseen!
Etkö riemastu ukko? Hänellä on parikymmentä tuhatta rahaa, että pystyy
hyvän talon ostamaan. Oikein siunailin, että otettiin noita lehtiä, sillä
niiden vuoksi Salkko ensiksi meille oitostui ja tutustui Sannaan. Mikä
ilo meille ja mikä onni Sannalle! Koko kylän tytöt häntä kadehtivat.
Kihlat on Salkolla taskussaan. Etkö ilosta hyppele ukko? (Tarkastelee
yhä laukkua).

_Heikki_: Mitäpä siitä hyppelisin. Mitä sinä siitä laukusta nypläät,
anna laukun olla penkillä.

_Saara_ (Erikseen): Kyllä tämä taitaa olla Salkon laukku. — Mutta minä
sanon, että tiedätkin, että kohtelet Salkkoa kuin kultaa kämmenellä.
Semmoisia kosijoita harvoin on. Kaksikymmentä tuhatta! Siihen
kultakellot ja arkullinen vaatteita. Mitä arvelet?

_Heikki_: Arvelen, että paras kun annat asian olla sinänsä. Nuorihan
tuo on Sannakin vielä.

_Saara_: Minä aavistan jotain, sinä kuhnuri. Sinä suojelet sitä Suomen
Ollia, mokomaa etelän varesta. Mutta varokoon vaan, etten aja ulos, jos
meille vielä tulee Sannan kanssa livertelemään. Ollihan se tämän huhun
meille toimitti...

_Heikki_: Vastahan sinä sanoit siunaavasi, että lukuhuone meille
saatiin...

_Saara_: Niin, niin, mutta...

_Heikki_: Niin, niin, mutta Ollin toimesta se tapahtui. Saisit kiittää
Ollia.

_Saara_: Elä viisastele! Tiedä, että kohtelet Salkkoa niinkuin vävyä
tulee.

_Heikki_: Sinulla on aina sinun tuumasi. Olet varmaan itse Sannaa
Salkolle esitellyt, niinkuin mennä talvena Herralan Yrjölle... ja teit
naurun alaiseksi koko talon, hupsu.

_Saara_ (Kiivaasti): Mitä sitten! Kuka sinua minulle toimitti. Oma äitisi.
Koko talo oli velkaan uppoamassa, mutta minun rahoillani on velka maksettu.
Tämä on minun taloni ja minä tässä tyttärenikin naitan kenelle tahdon.

_Heikki_: Pidä suus' kiinni ja häpeä.

_Saara_: Minun tässä valta on. Luuletko, että se olisi ollut sinun
luvattavasi tämä lukuhomma? Elä uskokaan. Se oli juoni, jolla tahdoin
saada Salkon meillä käymään, kun kuulin hänen Amerikasta palanneen.
Ja jahka tässä on kihlat annettu ja asiasta sovittu, niin ulos pihalle
joka lehti. Tässä joka päivä kärsimään kyläläisiä niinkuin markkina
paikalla.

_Heikki_ (Pilkallisesti): Tee tahtosi, sinun on valta!

_Saara_: Elä sitten murjota. Suomen Ollista, tuosta etelän vareksesta
sinä aina saarnaat. Mikä on Olli Hanhiojan Salkon rinnalla? Tyhjä säkki.

_Heikki_: Kas sitä! Jopahan sainkin oikein sievän mallin tähän koppaan.

_Saara_: Tyhjä säkki ja alaston mies. Ei muuta tee kuin lukee loruja
ja tyhjää remmaa. Anna, että se alkaisi hyväilemään Sannaa, niin jo
tästä saisi kuumat tuhkat niskaansa. Niin kaksinenkin kosija!

_Heikki_: Tuli juuri semmoinen koppa kuin kuvassa näyttää, jonka Olli
minulle antoi.

_Saara_: Ja muista mitä sanoin, että pidät Salkkoa kuin kultaa kämmenellä.
(On aukaissut laukun nuorat ja vetää salaa kaksi poron juustoa esille,
kätkien esiliinansa alle. Poliisi tulee perältä. Erikseen.) Salkon
laukku, aivan varmaan. Hän on jostain kuullut, että minä tykkään poron
juustoista, niin on vasite niitä lappalaisilta neuvottanut. Se kunnon
poika!

_Heikki_ (Pidellen varovasti koppaa) Niinkuin kultaa kämmenellä.

_Saara_ (Menee vasemmalle käsi esiliinan alla): Minun on tässä valta
ja minun tavarani.

_Poliisi_: Hyvää iltaa.

_Heikki_: Iltaa. (Erikseen.) Onpa tuon eukon kanssa toisenkin kerran
saanut makeaa mahan täydeltä. Hohoi. (Pyyhkii hikeä.)

_Poliisi_ (Asettaa jalattoman kynttilän pöydän nurkalle palamaan ja
alkaa selailemaan lehtiä): Ei tään päivän postia ole vielä tuotukaan?

_Heikki_: Noutamaan on menty.

_Poliisi_: Minulla onkin viime postin lehtiä vähä keskissä.

    (Eno-Matti tulee).

_Eno-Matti_: Iltaa taas. Pakkanen tuntuu kiihtyvän. (Menee takan luo
ja istuu Heikin viereen.) Hauska lehti tämä Kaleva lehtikin on. (Ottaa
lehden taskustaan).

_Heikki_: Taisi olla sotauutisiakin?

_Eno-Matti_: Oli kyllä. Sitä ei ole muissa lehdissä ollutkaan.

_Heikki_: Vai niin. Mikä uutinen se oli. Luehan minullekin. Sinä kun
luet, niin minä ymmärrän oikein hyvin, vaan nuo nuoret ne panee kuin
vellipata, ettei selvää saa. (Kohentelee tulta.)

_Eno-Matti_ (Asettuu likemmäksi tulta lukemaan): Lontoo 20 p. tätä
kuuta. Pretoriasta mainitaan kiivasta taistelua taisteltavan Kimberleyn
luona. Gronje pitää asemansa, Buuerit ovat ottaneet useita vankeja,
vaunuja ja neljätuhatta härkää.

_Heikki_: Voi lemppari; Niinkuin minun kädestäni! Onpas ne urheita
poikia ne buuerit.

_Eno-Matti_: Voiton ne ottavat engelsmannilta, saadaan nähdä.

_Heikki_: Tietenkin. Eihän engelsmannit ole kertaakaan voittaneet.

_Eno-Matti_: Selkäänsä saaneet joka kerta. Minä olen jokaisen
sotauutisen lukenut.

_Heikki_: Saivatpa kerran härkiä kelpolailla — vai neljätuhatta. Liekö
hyvinkin isot navetat siellä Transvaalissa?

_Eno-Matti_: Siellä on kesä jo. Laskevat nurmelle härkänsä syömään ja
siitä penkkiin lyövät, kun liha loppuu.

_Heikki_: Hehe. Ja engelsmannit saavat kaluta pettua kuin pukit. Kuka
käski mennä härkiä viemään toisen maalle! Kestää sinne engelsmannin
väkeä ja ruokaa kuljettaa. Buuerit ottavat paikalla pois. On ne poikia.

_Eno-Matti_: No on ne. Ja niin lempparin tarkkoja ampumaan. Ei yhtään
laukausta hukkaan. Ja viisaita tappelemaan. Muistatko kun luin siitä
vanhasta miehestä, joka kultakuulilla ampui?

_Heikki_: Sen minä kaiken ikäni muistan. Menneen viikon lehdissähän
siitä olikin.

_Eno-Matti_: Ja aivan upseereja tähtäilee. Joka päivä kaksi ampuu kuin
metsoa ansaan.

_Heikki_: Näkyykö muuta erinomaista? (Kohentelee tulta) Näetkö lukea?

_Eno-Matti_: Näkee tässä. Vaan ei tässä näy muuta erinomaisempaa
olevankaan. (Hanhiojan Salkko tulee vasemmalta, puettuna Ameriikkalaisiin
vaatteisiin, kaulukseen ja kalosseihin. Lakki päässä.)

_Poliisi_ (Erikseen): Siinäpä mies on, jota etsin.

_Salkko_: Täällä ukot yhdessä tutkivat sotauutisia, luulen ma. Buuerit
tietenkin alkavat perääntymään.

_Eno-Matti_: Buueritko? Voittajina ovat niinkuin ennenkin.

_Heikki_: Neljätuhatta härkää nytkin saaneet.

_Salkko_: Valheellisia tietoja. Eivät kestä buuerit engelsmannille.
Minä, joka olen kymmenen vuotta ollut engelsmannin parissa, minä sen
tiedän.

    (Katselee tuolia istuakseen, käy sitten penkille ja istuu
    poliisin kynttilää lähelle.)

_Eno-Matti_: Vaikka olisit ollut viisikymmentä vuotta. Pakoon on nyt
engelsmannit ajetut, että santa soi.

_Salkko_: Valetta. Siksi paljon minä olen Englantin maata ajanut,
että tiedän jotakin sanoa.

_Eno-Matti_: Mutta sinä et ole käynyt sotatantereella, iso vieras.

_Salkko_: Buuerit ovat yhtä kuin tässä maassa mustilaiset. Mutta
englantilainen on punaveristä ja rikasta kansaa.

_Eno-Matti_: Vieläkö sinä nytkin pidät englantilaisen puolta.

_Salkko_: Tämän maan sanomalehdet eivät tiedä sodan oikeasta menosta.
Mutta Amerikan lehdet ne ne tietävät.

_Eno-Matti_: No sanoppa sitten mitä ne tietävät, tietomies.

_Salkko_: Sen ne tietävät, että buuerien olisi parasta ajoissa käydä
rukouskirjaan.

_Eno-Matti_: Sitä he eivät tee.

_Salkko_: Vaan minä olen siksi paljon lukenut sotahistoriaa ja näinhän
minä Calumethissa kun poikia Kuuban sotaan lähti.

_Eno-Matti_: Siltipä sinä et mitään tiedäkään, kielimies.

_Salkko_: Ja sitä paitse ei tässä maassa moni ymmärrä sanomalehdistä
paljon mitään.

    (Poliisi silmäilee Salkkoa salaa tarkoin.)

_Eno-Matti_: Vai niin. Mutta sinä yksin. Tiedätkö mille oma kiitos
haisee, nokikolari.

_Salkko_: Mitä sinä ukko lisäilet puheesi perään? Sanoppas kovemmin,
että minäkin kuulen.

_Eno-Matti_: Pistepä tietenkin tässä maassa on lauseen lopussa,
mustilainen.

_Salkko_: Eikä tämä maa ole kuin isojen valtojen sylkilaatikko; ei
kannata kerskua tämän maan hyvyyksille.

_Eno-Matti_ (Kiivastuen ja nousten seisomaan): Sinäpä taidat olla
toinen Koskela, isänmaan pettäjä, vääryyden puolustaja ja engelsmannin
puolustaja. Tässä maassa... ja tämä maa... Eikö tämä ole sinunkin
isänmaasi, kelvoton!

_Heikki_: Matti, Matti!

_Salkko_: Äijä kiivastuu, kun tietää hyvin, etteivät buuerit kuitenkaan
kestä engelsmannille. Aivan sama ja yhtä hullua olisi suomalaisilla
alkaa vastustamaan Venäjän valtaa kuin nyt buuerilla Englantia.

_Eno-Matti_ (Raivoissaan): Oikein arvasin. Laukku-ryssä ja Koskela!
Tiedätkö sinä lurjus mitä sinusta sanottaisiin, jos kirjoittaisin
sinusta sanomalehden toimitukseen!

_Salkko_ (Kiivastuen, nousten penkiltä, telmäten poliisin asettaman
kynttilän sammuksiin laattialle): Minäkö lurjus? Huuti ukko! Olisit nyt
Amerikassa, niin saisit mustat silmät aivan äkkiä. Tuommoinen suukko
ukko!

_Eno-Matti_: Päällekö tulet. Hyppää hänksesille. Vielä minä yhden
mustilaisen kuritan. (Lyö kämmeniä yhteen.)

_Heikki_ (Koettaen tyynnyttää Mattia): Matti, Matti mitä sinä noin
kiivastut.

_Eno-Matti_: En kärsi tuota miestä.

_Salkko_: Sanoitko minua mustilaiseksi? Häh?

_Eno-Matti_: Luuletko sitten olevasi punaverinen engelsmanni, pimeämies.

_Poliisi_: Mikä tämä elämä on? Kuka minun kynttiläni uskaltaa viskata
sammuksiin. Minä en kärsi tätä.

_Salkko_: Yks' kynttilä. Se ei ole minunlaiselle miehelle iso asia.
Minä ostan tuommoisen miehen tyskyssä. Paljonko tahdot?

_Poliisi_: Tietääkö vieras, että minä olen kruunun palvelija?

_Salkko_: Teidän kruununne! (Potkasee kynttilän oven suuhun).

_Poliisi_: Tästä tulee isompi asia.

_Heikki_: Helkkarissa nyt alkako riitelemään, täydet miehet. (Erikseen.)
Parhaat enkelit tähän sattuivatkin vastakkain.

_Eno-Matti_: Olisi minun huoneeni niin ulos ajasin tuon Koskelan ensiksi.

_Salkko_ (Mennen Matin nokan alle): Tiedätkö sinä ukko, että voin
tämmöisen talon ostaa milloin hyvänsä. Jos tämä olisikin minun taloni
nyt, niin kumpikohan tästä ulos lähtisi minä vai sinä, nokkaviisas
ukonkännyri.

_Eno-Matti_: Sinulle ei myy taloaan kukaan. Elä luulekaan.

_Poliisi_: Maksaako vieras sovinnolla minun kynttiläni, vai täytyykö
haastaa käräjiin?

_Salkko_: Kuka käski sinun panna kynttiläsi aivan pöydän nurkalle!

_Poliisi_: Kuka käski sinun tulla minun kynttiläni valoon huutamaan.

_Eno-Matti_: Kas niin. Siinäpä se on. Luuletko, ettei tässä maassa
lakia ole. Hähä?

_Saara_ (Ovella): Mikä meteli täällä on? Onkin Matti täällä uutisineen.
(Viittaa Salkolle) Herra Salkko on hyvä ja tulee tänne. (Salkko menee
vasempaan mutta pukkaa ohimennessään Mattia. Matti tuivaa vuorostaan,
että Salkko menee vauhdissa Saaran syliin).

_Eno-Matti_: Kas siinä punaverinen engelsmanni!

_Heikki_: Matti, Matti helkkarissa...

_Saara_ (Ottaen luudan loukosta ja alkaen hätyytellä Mattia): Paikalla
pois! Joka ilta käy täällä tinkaamassa. (Matti pakenee ovelle päin.)
Ulos ja hopusti.

_Eno-Matti_ (Ovella): Tuota rokonarpista mustilaista vähä härnäilin.

_Saara_ (Yhä hätyytellen): Pois! Sinä vanha kälmi.

    (Matti katoaa).

_Heikki_: No tämä on kristillistä elämää.

_Saara_ (Kääntyen poliisiin): Onko poliisi ulosmittauksilla?

_Poliisi_: Muita asioita on, vaikk'ei tähän taloon. Aijoin samalla
silmätä sanomalehtiä. Onhan täällä mukamas lukuhuone.

_Saara_: Mutta minä en kärsi kruununmiehiä.

_Heikki_: Mitä sinä rupeat ihmisiä haukkumaan.

_Saara_: Pidä suus kiinni siellä, lammas. Että poliisi saapi mennä.

_Poliisi_: Kyllä, mutta minä toimitan asiani ensin.

_Saara_: Mitä on asiaa?

_Poliisi_: Herra Salkko Hanhiojalle. Käskekää hänet tänne.

_Saara_: Mitä on asiaa?

_Poliisi_: Sen sanon asianomaiselle. (Aikoo lähteä.) Mutta minä palaan
tänne lautamiehen matkassa. Ei tässä muutoin näy asiat oikenevan. (Menee
ovelle.) Nyt on iltaa vielä toimitella. Hyvästi.

_Heikki_: Siinä sait. Oletkin valmis jokaiselle suutasi soittamaan.

_Saara_: Mitä asiaa on hänellä Salkolle? Olisipa kumma tietää.

_Heikki_: Ehkä saat sen tietää.

_Saara_: Tiedätkö sinä? Sano heti. Muutoin...

_Heikki_: Mistä minä tiedän.

_Saara_: Ei niin mitään. Luuli minua säikyttävänsä. Mutta mitä hittoa
ne viipyvät niin kauvan postikonttorissa, Sannakin?

_Heikki_: Eiväthän ne vielä kauvaa ole viipyneet.

    (Eno-Matti tulee.)

_Eno-Matti_: Tästä tuli semmoinen lähtö, etten asiaani muistanut.
(Saaralle.) Antaahan emäntä taas anteeksi.

_Saara_: Selkääsi tarvitsisit, vanha konna.

_Eno-Matti_: Jo vainkin että luut laulaisivat. (Katselee Ollin laukkua.)
Tässäpä se taitaa olla Ollin laukku. Hän käski tämän täältä ottaa ja
viedä meille. Hyvä laukku.

_Saara_ (Hämillään): Eihän se Ollin laukku ole — tuota — mitä sitä
kenenkään laukusta. Eihän Olli ole täällä käynytkään.

_Eno-Matti_: Laukkunsa käski ottaa äsken, kun postiin meni ja aikoi
apteekiinkin. (Ottaa laukun) Keveällepä tämä tuntuu.

_Saara_: Anna laukun olla siinä! Se ei ole Ollin laukku, se on...

_Eno-Matti_: Onhan tässä Ollin nimikin pikilangalla neulottu. Katsokaa:
Olli Kytökangas. Ollin tämä on, ei auta.

_Saara_ (Heikille): Onko se riivattu käynyt meillä tänä iltana,
sano heti!

_Heikki_: Käynyt on.

_Saara_: Miks'et sitä ole heti sanonut?

_Heikki_: Ethän sinä ole kysynytkään.

    (Saara on hämillään).

_Eno-Matti_: Hyvä porontalja laukku.

    (Ottaa laukun selkäänsä ja menee).

_Saara_ (Hätäisesti): Elä vie sitä laukkua. (Erikseen.) Olisiko poliisi
nähnyt, että otin juustot? (Menee kiireesti vasempaan).

_Heikki_: Mitähän se tuosta laukusta noin? Kummaa oli Saaraksi? Mikähän
asia sillä mahtoi poliisilla olla Salkolle?

    (Olli tulee).

_Olli_: Ennempä ehdin, näemmä. Kävin apteekissa karboolivettä. (Vetää
pullon povestaan.) Onko ketään käynyt lehtiä kyselemässä?

_Heikki_: Etkö sinä postissa käynytkään?

_Olli_: En. Hiihdin apteekkiin sillä aikaa kun toiset menivät postiin.
(Hakee laukkuaan penkiltä ja penkin alta).

_Heikki_: Eno-Matti on laukkusi äsken ottanut. — Sitäkö haet?

_Olli_: Niin. Mitä Eno-Matti minun laukustani tahtoo?

_Heikki_: Sanoi sinun käskeneen hänet noutamaan.

_Olli_: Tapasin kyllä hänet kujalla postiin mennessä vaan laukustani
en virkkanut mitään. Mitähän konnanjuonia sillä ukon kälmillä taas on
mielessään?

    (Kylän nuoria palaa postista, eräällä tukko sanomalehtiä kainalossa).

_Ääni joukosta_: Antakaa minulle Päivälehti.

_Toinen ääni_: Minä tahdon Suomettaren.

_Sanna_ (Alkaa sytyttämään kattolamppuun tulta. Olli nostaa erään
pojan kanssa pöydän lampun alle keskelle laattiaa. Sanomalehtikäärö
hajoitetaan ja kukin valitsee lehden. Heikkikin käy pöydän luo).

_Olli_: Eikö ollut minulle kirjettä?

_Sanna_: On, on täällä montakin. Odotahan, että saan tämän lampun
reilaan. Pianhan sinä ehditkin. Luulimme sinun olevan jälessä. —

_Olli_: Pianhan minä lylylläni lykkelen. (Sanna antaa Ollille kirjeitä.)
Ah! jopa on meidän pitäjän rovastilta ja Helsingistä...

_Sanna_: Eikö lie lupa niistä kirjoista.

_Olli_ (Pistäen kirjeet taskuun): Mutta yhtä asiaa tahtoisin teille
muistuttaa nuoret ystäväni. — — — — — — — — — Muistattehan kaikki sen
ilman pitempiä selityksiä. (Kaikki laskevat lehtensä ja kuiskivat
toisilleen.) Ehdotan että tapauksen muistoksi yhteisesti laulaisimme
jonkun isänmaallisen laulun.

    (Syntyy puhelua nuorten kesken. Esitellään puoli ääneen
    yhtä ja toista).

_Olli_ (Alkaa laulaa): Oi Herra siunaa Suomen kansa j.n.e.

_Kaikki_: (Nousevat seisaalleen ja yhtyvät lauluun. — Saara ilmaantuu
ovelle vasemmalle. Kuuntelee tuokion ja näyttää miettivältä, poistuu
sitten. Esiripun laskiessa kuuluu vielä laulu).




Toinen näytös.


Näyttämö: Sama pirtti samana iltana.

_Saara_ (Yksin kävellen kahakäteen levottomana): Mihin hiiden säkkiin
jouduinkaan noiden kirottujen juustojen takia! Tämä on Eno-Matin
toimia, minä arvaan. Se konna hoksasi tämän. Sillä selvää on, että
poliisi havaitsi minun laukusta jotakin ottavan, kertoi näkemänsä
Matille ja Matti heti tahtoi saattaa minut välikäteen. — Olisikin se
laukku vielä tuossa! Konstikos minun olisi pistää juustot siihen ja
sanoa poliisille, että häpeä valehtelemasta. — Mutta mitä nyt hoksaisin
tehdä? Niin mitä, mitä?

_Poliisi_ (Tulee): Tulen toisen kerran, ajaakseni asiani Salkko
Hanhiojalle. Onko hän vielä talossa?

_Saara_ (Kohteliaasti): Ei ole. Hän läksi pikimältään kylällä käymään.
Palanen aikaa sitten kun meni. Poliisi on hyvä ja istuu. Tässä ovat
pöydällä tämän päivän sanomalehdetkin.

_Poliisi_: Ei ole aikaa.

    (Heikki ja Iikka tulevat sisälle perältä).

_Saara_: Mitä olisi ollut Salkolle asiaa?

_Poliisi_: Häntä haastetaan arvannostosta poissa olosta ja taitaa
hänellä olla muitakin syntejä. Ei olisi maksanut vaivaa lähteä Suomeen
miehen, jolla on jos jonkinlaisia haasteita. Ei se niistä vähillä
selviäkään. Luulen, että kukkaro hoikkenee...

_Saara_: Mutta hän on rikas.

_Poliisi_: Rikas! Kuka takaa hänen rikkautensa. Ja sitä paitse — näin
talonväen kesken puhuen — kaipasi Olli Kytökangas kahta poron juustoa,
jotka hänen laukustaan olivat kadonneet. Hm. Minä ajattelen jotakin.

_Iikka_: Samoin sanoi Olli meillekin vasta. Mutta olisiko se mahdollista?
Isähän sanoo olleensa pirtissä.

_Heikki_: En minä vaan ole nähnyt.

    (Saara peräytyy vasemmalle ja pujahtaa kamariin).

_Saara_ (Ovella): Kai ne on Salkko ottanut.

_Poliisi_: No niinpä niin. Minä en joudakaan nyt sanomalehtiä lukemaan.
Toivotan vaan hyvää vävyä. Hyvästi! (Menee).

_Heikki_: Tämähän on nyt harmillista. Kerrassaan. Laukkuun en ole
muiden nähnyt koskevan kun äitisi ja 'Eno-Matin, jompikumpi on juustot
ottanut.

_Iikka_: Mutta tämähän on hävitöntä, että tässä varkaita on. Mitä tässä
oikeen ajatteleekaan.

_Heikki_: Eikö lie Eno-Matti taas ollut kujeineen.

_Iikka_ (Kiivaasti): Tästä täytyy tulla selvä, vaikka mätänis.

    (Menee ulos).

_Heikki_ (Yksin): Minulle alkaa asia selvenemään. Sen näen jo Saaran
käytöksestä, miten asia on. Saara otti juustot juuri silloin kun
poliisi tuli. Poliisi havaitsi sen, ja kertoi Matille ja Matti nouti
laukun pois saattaakseen Saaran naurettavaan asemaan. Niin luulen
käyneen. (Rupeaa toimittamaan jotakin, ollen selin Saaraan, joka
hiipien tulee vasemmalta ja vie vikkelästi juustot penkille, heittäen
sanomalehden niiden päälle).

_Saara_: Mitä sinä haet?

_Heikki_: Mistä sinä tähän ilmausit, vastahan sinä menit kamariin?
Onpa se hullua niiden juustojen... Eihän siitä tiedä Hanhiojan
Salkostakaan...

_Saara_: On hyvinkin voinut viedä. Miks'ei. Syytön minä olen.

_Heikki_ (Erikseen): Kas kas, kun osaakin pelata. Syytön tietenkin sinä
olet, vaikka persohan sinäkin olet poronjuustolle ha, ha.

_Saara_: Syö sieniä, ne on tammikuussa pieniä ja sieviä.

_Heikki_: Olisipa se ikävää, jos tässä vävypoikasi olisi...

_Saara_: Liekö ollut koko juustoja laukussa. Olli voipi valehdella.

_Heikki_ (Erikseen): Mielimpä vähän koetella eukkoa. (Ääneen.) Mutta
poliisi ei valehtele.

_Saara_: Poliisi on samanlainen etelän vares kuin Ollikin.

_Heikki_: Kyllä tästä asiasta selvä tulee. Kumma mies kun kehtaakin
varastaa toisen juustot. Kai hänellä oli tarkoitus ne sinulle
lahjoittaa, kun tietää, että olet perso poronjuustolle. Antoiko Salkko
ne sinulle?

_Saara_: Pidä suus kiinni! Tästäpä vasta pyry nousi.

    (Menee kamariin).

_Heikki_ (Huutaen perään): Elä mene. Selvä tästä täytyy tulla.

    (Eno-Matti ja Iikka tulevat).

_Iikka_: Tämä on kumma asia ja saattaa häpeään koko talon. Kun Salkko
palaa otetaan mies lujalle.

_Eno-Matti_: Tiukalle mies ellei tunnusta ottaneensa.

    (Saara ilmaupi ovelle).

_Heikki_: Juuri niin. Opetetaan näpistelemään toisen laukkua.

_Iikka_: Hävitöntä ja sikamaista. Ja Olli parka, joka äidille juustot
toi tuliaiseksi. Lappalaisilta oli ostanut.

_Heikki_: Oliko Olli naapurissa?

_Iikka_: Menivät naapuri talon isännän kanssa navettaan. Kuului muuan
lehmä olevan kipeänä ja Ollihan on vähäinen eläinlääkäri.

_Saara_: Pitäisi meidänkin navetassa käydä. "Omenakukka", kun on herennyt
märehtimästä.

_Iikka_: Miks'ei. Olli kyllä neuvot tietää, kun häntä pyydätte.

_Eno-Matti_ (Selaillen sanomalehtiä): Minulta ne jäivät lehdet
lukematta tältä illalta. Vaan ompa edessäpäin pitkiä pimeitä.

_Saara_: Eikä päivilläkään kiirettä.

_Eno-Matti_: Emäntä olisi saanut makeat juustot, mutta kuuluisa
Hanhiojan Salkko taisi...

_Saara_: Elä leveile ja naureskele, vanha kälmi.

    (Olli tulee).

_Olli_: Ei niistä juustoista maksa vaivaa pitää semmoista mellakkaa.
Ottipa nuo kuka tahansa. Olisin minä mielelläni kuitenkin emännälle
lahjoittanut kun tiesin emännän pitävän semmoisista. Vaan saanenhan
toisella kerralla paremmalla onnella emännän käteen. Ei niistä isoa
vahinkoa tullut, veipä ne kuka tahansa. (Lähestyen Saaraa.) Muuten
minulla on emännälle paljon terveisiä sisareltanne Kerolan emännältä.

_Saara_: Kiitoksia niistä. Oletko käynyt Kerolassa?

_Olli_: Siinähän talossa majailen tänä talvena. Hyvä on talo ja
rauhalliset ihmiset.

    (Hanhiojan Salkko tulee, hätäisesti hengittäen.
    Saara pujahtaa kamariin).

_Salkko_: Onko poliisi täällä käynyt? Kuului kylällä hakeneen.

_Eno-Matti_: On käynyt. Ja lautamieskin sinua on hakenut, hunsvotti.

_Salkko_: Taas tuo ukko lurjus on vastuksenani. Missä on emäntä ja
Hanna. Tästä täytyy tulla tosi.

_Iikka_: Tosi tässä tuleekin. Et pääsekään leikillä. Saat uskoa sen.

_Eno-Matti_: Juu—juupasenjuu. Jaa—jaapasenjaa. Kuinkahan käypi
engelsmanni?

_Salkko_: Mitä te murisette kaikin? Tuoko se nyt on se teidän kuuluisa
Suomen Ollinne? (Osottaa Ollia pilkallisesti).

_Eno-Matti_: Se se on, vaan pysyhän erilläsi, uusi Koskela. (Tehden
itsensä konstikkaan näköiseksi, pilkallisella äänellä-) Juu—Juupasenjuu,
jaa—jaapasenjaa. Oletko käynyt arvannostossa, sinä Kuuban sotilas?

_Salkko_: Varo vaan ukko, etten anna sinulle semmoista keikausta,
että muistat.

_Eno-Matti_: Juu—juupasenjuu, jaa—jaapasenjaa. Sinä määrätään buurien
puolelle sotimaan, jahka sinut kruunu saapi käsiinsä. Muistaks' että
livahdit Ameriikkaan, käymättä arvannostossa? Siitä taitaa tulla
pitempi reissu.

_Salkko_ (Erikseen): Viikon vihollinen! Sitä varten se poliisi minua
hakikin. Minä taisin pulaan joutua. (Ääneen.) Se ei kuulu sinuun kävin
arvannostossa tai en.

_Eno-Matti_: Mutta jos kuuluu poliisille.

_Salkko_ (Tuimana): Missä on emäntä? (Kävellen edestakaisin lyö
kämmenellä povelleen.) Täällä on, jolla vastataan ja täällä on, jolla
suut tukitaan. (Käy kävellessään siinä paikassa, johon Saara äsken
juustot jätti.) Missä on emäntä?

_Eno-Matti_: Missä ovat juustot?

_Salkko_: Mitkä lemmon juustot? Hulluko tuo ukko on?

_Eno-Matti_: Missä juustot ovat, kälmi?

_Olli_: Elkää viitsikö riidellä parin juuston takia Eno-Matti.

_Heikki_ (Erikseen): No tuo Matti on aina laisensa, täynnä konnuutta ja
konsteja. Mikähän tästä lopulta tulee?

_Iikka_: Niin, missä ovat juustot jotka katosivat Ollin laukusta?

_Salkko_: Hulluksi te olette tulleet kaikki noiden sanomalehtien
lukemisesta. Niin sanoikin Haavikko vainaja, ettei kärsi talonpoikanen
veri minkäänlaista oppia. Mitä te mötkötätte? Tarkoitatteko, että olen
varastanut juustoja, hunsvotit?

_Iikka_: Sinä hunsvotti olet. Mutta me olemme rehellisiä suomalaisia.

_Salkko_: Kyllä sen huomaakin, että Suomessa, tässä pahaisessa
sylkylaatikossa ollaan.

_Olli_: Elkää sortako Suomea, Suomi on teidänkin isänmaa.

_Salkko_: Tämmöinen maa! (Sylkäsee) Tämmöinen maa!

    (Poliisi tulee).

_Poliisi_: Jahah. Kun ympäri käydään niin yhteen tullaan. (Salkolle.)
Sinua vaaditaan tilille siitä, että olet karannut arvannostosta etkä
ole suorittanut sotapalvelustasi. Saat sakkoa ja joudut vakinaiseen
väkeen. Se on tuima reissu noin raikuli pojalle.

_Salkko_: Vai niin. Mutta ei nähdä tätä poikaa vakinaisessa väessä...
tässä maassa.

_Poliisi_: Mikäs auttaa. Tulevan kuun 18 päivä tulee sinun olla
lääninhallituksessa tekemässä tiliä. Ja ellet lähde siivolla... niin
on täältä väkisten ennenkin viety.

_Salkko_ (Lyö jalkaa poliisin edessä): Mutta ei viedä tätä poikaa.
Et sinä, eikä sinun sukusi!

_Poliisi_: Elä tiivellä minun nokkani alla mies! Häpeä ja tiedä huutia.

_Eno-Matti_: Kas niin pojat iskekää yhteen! Tuosta se minä tykkään.
Saakeli, kun olisin nuorempi. Niin... hulipit, sanoi kuopiolainen.

_Salkko_: Tämmöistä rosvojoukkoa. Kuin syömään minua kaikin. Vaan ei
palvele tämä poika tätä maata eikä teidänlaisia hunsvotteja.

_Eno-Matti_: Maksa juustot!

_Salkko_: Suu kiinni! (Hakee tamineitaan, nostaen samalla penkiltä
sanomalehteä, jonka alla juustot ovat): Mitä nämä ovat? (Viskaa
molemmat juustot laattialle, kiroaa ja menee ulos.)

_Eno-Matti_: Sieltäpähän löytyivät. (Ottaa juustot laattialta).
Katsokaas! Toisesta on aimo palanen jo laidasta syöty. Povestaan se ne
tuohon penkille pudotti.

_Iikka_: Niin teki.

    (Saara tulee ja käsittelee juustoja.)

_Saara_: Kun onkin komeita juustoja. Mistä ne nyt löytyivät?

_Eno-Matti_: Salkko mustilainenhan ne varasti, mutta kun otimme hänet
lujalle, niin täytyi häijyn antaa pois. Hauska juttu!

_Heikki_ (Erikseen): Kaikki hyvin ellei Olli vaan pääsisi tietämään
asian oikeaa laitaa. Eno-Matti kun malttaisi suunsa kiinni pitää!

_Saara_: Niin tosi kauniita juustoja. Tekee oikein mieleni maistaa.

_Olli_: Emännälle ne ovat tulevatkin. Ottakaa haltuunne.

_Saara_: Monta tuhatta kiitosta. (Ottaa juustot).

_Heikki_ (Erikseen): Jopa on Saaralla eri ääni kellossa. (Saara
silmäilee Heikkiä ja Iikkaa).

_Eno-Matti_: Meidän pitää haastaa hänet varkaudesta, lurjuksen.

_Poliisi_: Jahka hän nyt ensin selviää kruunun haasteesta.

_Saara_: Onko hänet kruunu haastanut?

_Iikka_: Parahiksi mokomalle! Varastaa juustot toisen laukusta.
(Maistelee juustoa).

_Poliisi_ (Erikseen): Kas, kas sen akan kavaluutta!

_Heikki_: Vastenmielinen mies minusta on aina ollutkin tuo Salkko.
Entäs sinusta Saara?

_Saara_: Niin minustakin.

    (Sanna tulee navetasta).

_Sanna_: No jopa juustot löytyivät. Missä ne olivat?

_Eno-Matti_: Tämän talon vävypoika ne näpisti.

_Saara_: Ei ole Salkko meillä vävynä.

_Eno-Matti_: No nytpä emäntä haastaa oikeaa kieltä.

    (Sanna ja Olli kuiskailevat keskenään.)

_Sanna_: Olli hyvä, lähde nyt katsomaan mikä meidän Omenakukkaa vaivaa.
Se on kokonaan herennyt märehtimästä.

_Saara_: Niin tosiaankin. Sinähän kuulut olevan aika eläinlääkäri.
Olisi iso vahinko kun talon paras maitolehmä joutuisi vahinkoon. Lähde
nyt, hyvä Olli, Omenakukkaa katsomaan. Ehkä sen taudille jotakin
ymmärtäisit.

_Olli_: Olenhan pienempiä vikoja ja tautia välistä onnistunut
parantamaan.

_Saara_: Minäkin tulen. Panen nämä juustot ensin talteen.

    (Käy vasemmalle)

_Iikka_: Taidanpa lähteä minäkin oppia varastamaan, että jotain
ymmärtäisin, jos maailmassa minullekin lehmä sattuisi ja se kipeäksi
tulisi.

    (Saara, Sanna Iikka ja Olli lähtevät. Olli ottaa vyötäsiltä
    Sannaa. Saara ei ole näkevinäänkään).

_Saara_ (Ovella): Minä palaan pian navetasta, niin kiehautan teetä.
Poliisi ja Eno-Matti lukevat sen aikaa lehtiä?

_Eno—Matti_: Eihän tässä mitään kiirettä ole.

_Poliisi_: Ei minullakaan ole kiirettä. Näitä talvisia pimeitä kyllä
riittää.

    (Saarakin katoaa).

_Heikki_: Se oli lorun loppu.

_Eno-Matti_: Onkopa naapuri äkäsenä minulle?

_Heikki_: Mistä niin?

_Eno-Matti_: Minähän tässä tuota teidän emäntäänne vähä puijailin.

_Heikki_: Olen minä kaikki nähnyt. Onpa se eukko minua kiusannut pitkin
aikaa. Ei haittaa jos hän itsekin kerran on tulisilla hiilillä.

_Eno-Matti_: Ja samalla sinä pääsit tuosta vastenmielisestä
vävypojastasi. Heti minulle juolahti mieleen, miten asia on, kun kuulin
tältä poliisilta, että Saara, joka tietenkin luuli laukkua Salkon
laukuksi, oli juustot ottanut. Pitääpä ottaa eukko lujalle, ajattelin.
Ennen hän syytää syyn Salkon niskalle, ennenkun omalleen ottaa semmoisen
häpeän. Mutta pitäkäämme asia me kolmen salaisuutena.

_Poliisi_: Se on tietty. Ollin vuoksi minä Matille kerroinkin. Olli on
minun veljeni poika. Ja soisin mielelläni Sannan hänen vaimokseen. He
rakastavat toisiaan.

_Heikki_: No nyt minä alan asiaa ymmärtämään.

_Eno-Matti_: Ja koska minäkin pidän Ollia kerrassaan kunnon miehenä
ja koska Sannalle olen kummi, ajattelin: tässä täytyy yrittää, että
saadaan emännän lemmikki, Hanhiojan Salkko, pois tieltä...

_Heikki_: No sinä olet vanha velikulta, Matti, olkoon sitten menneeksi.

_Poliisi_: En luule emännän enään Hanhiojan Salkkoa hyväilevän.

_Eno—Matti_: Ei hän toki uskaltaisi, vaikka mielikin tekisi. Pelkää
että sinä juttelet maailmalle hänen erehdyksensä juustojen suhteen.

_Heikki_: No vissi se on. Enkä minä usko hänen Ollia juuri muusta
moittivankaan kuin varattomuuden takia.

_Poliisi_: Ei Olli ole varaton. Hän on talonpoika. Saatte vaan niin
kelpo vävyn, ettette tarvitse koskaan katua.

_Heikki_: Sen minä kyllä uskon. Annetaan asian kulkea kulkuaan.

_Eno—Matti_: Annetaan olla. Olli kyllä asiansa emännänkin kanssa
selittelee.

    (Moniaita vieraita tulee, kysellen sanomalehtiä ja asettuen
    niitä pöydän ympärille lukemaan. Eno-Matti ja Poliisikin hakevat
    lehdet käsiinsä).

_Eräs lukija_: Hyvinpä siellä buuerit näyttävät toimeen tulevan.
Engelsmanni saanut taas selkäänsä, näenmä.

_Toinen lukija_: Tuolla kylällä sanottiin, että Olli Kytökangas pitää
puheen isänmaan asioista, niin sitä varten minäkin läksin.

_Eno-Matti_: Jo tässä varemmin oli hyvä alku, vaan Salkko Hanhioja
tuli ja häiritsi kaikki. Vaan ehkä Olli tässä pitääkin vielä puheen.
Onhan iltaakin vielä.

_Sama lukija_: On iltaa. Pitkät pimeäthän vielä ovat, vaikka johan
tässä voiton puolla ollaan.

_Eno-Matti_: Tuntuu jo päivä vähä jatkuneen.

_Poliisi_ (katsellen kelloaan): Ei ole vielä kahdeksaakaan kello.

    (Asettuvat kukin lehteään lukemaan. Heikki siirtyy Eno-Marin
    viereen. Matti näyttää hänelle selittävän. Saara tulee).

_Saara_ (Hakien jostain kaapista pulloa): Pitää saada lääkettä lehmälle.
Olli sanoi sen kyllä paranevan, jahka hän sille lääkkeen juottaa.

_Eräs lukija_: Ei taida siis tänä iltana Olli joutaa puhetta pitämään?

_Saara_: Tuskin. Vaan ei hän lähdekään tukkimetsään ennenkuin
maanantaina. Sunnuntaina aikoi täällä meillä pitää pitkän puheen.
Tulkaa silloin.

_Useat lukijat_: Silloin me tulemme väkijoukolla.

_Saara_: Niin tehkää. (Menee pullo kädessä). Minulla on kiire.

_Heikki_ (Eno-Matille): Saarahan oli hyvissä tuntemisessa naurusuin.

_Eno-Matti_: Hyvää kuuluu. Luulen että tulevana sunnuntaina saamme
sormiaisia.

_Heikki_: No, käyköön niin. Nuorena mekin ollemme olleet.

_Eno-Matti_: Joo, on minullakin ollut seikkailuni, vaikka vanha
junkkari tuli. No, onni yksillä, kesä kaikilla. Harvoin rakastavat
toisensa saavat.

_Heikki_ (Huoaten): Harvoin, harvoin.

    (Alkavat tutkia sanomalehtiä. Esirippu laskee verkalleen.)






*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 73837 ***