Initial commit

2 files changed, 2061 insertions, 0 deletions

diff --git a/70975-0.txt b/70975-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..569ca48
--- /dev/null
+++ b/70975-0.txt
@@ -0,0 +1,2061 @@
+The Project Gutenberg eBook of Parturi ja prinssi, by Booth

+Tarkington

+

+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

+whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms

+of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

+www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you

+will have to check the laws of the country where you are located before

+using this eBook.

+

+Title: Parturi ja prinssi

+

+Author: Booth Tarkington

+

+Release Date: June 14, 2023 [eBook #70975]

+

+Language: Finnish

+

+Credits: Tapio Riikonen

+

+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PARTURI JA PRINSSI ***

+

+

+

+

+

+PARTURI JA PRINSSI

+

+Kirj.

+

+Booth Tarkington

+

+

+Suomennos ("Monsieur Beaucaire")

+

+

+

+

+

+Helsingissä,

+Kustannusosakeyhtiö Kirja,

+1924.

+

+

+

+

+ENSIMMÄINEN LUKU

+

+

+Nuori ranskalainen suoritti suunnitelmansa sangen hyvin. Hänen

+luulonsa, että herttua petti, oli oikea. Niinpiankuin äänettömät miehet

+olivat ovensuusta hiljaa hiipineet huoneen taustalle, kumartui hän

+pöydän yli ja veti hymyillen esiin kortin ylvään englantilaisen hihasta.

+

+»Kiitoksia, herra herttua!» nauroi hän, nousi ja astahti askeleen

+taapäin.

+

+»Se ei merkitse muuta, kuin että minun täytyy tahrata käteni

+vaientaakseni teidät», huusi englantilainen ja säntäsi häntä vastaan.

+

+»Älkää kajotko minuun», sanoi Beaucaire niin tuimasti, että toinen

+pysähtyi. »Katsokaa taaksenne!»

+

+Englantilainen kääntyi ja huomasi olevansa kiikissä. Hän seisoi siinä

+kiinnijoutuneena, voimattomana, milloin punaisena raivosta, milloin

+kalpeana ilmitulon häpeästä. Herra Beaucaire viittasi kohteliaasti

+mykkiin miehiin ja huomautti: »Eikö ole kohteliaisuus herralle, että

+olen hankkinut kuusi isoa miestä hänet voittaakseni. He ovat kaikki

+minun uskollisia palvelijoitani, ja herra on yksin. Halusiko hän ehkä,

+etteivät edes hänen palvelijansa saisi tietää hänen pelaavan nuoren

+ranskalaisen kanssa, jota herra Nash ei voi suvaita salongissaan? Herra

+on onnettomuudeksi tullut tänne yksin ja jalkaisin.»

+

+Herttua syyti suustaan sekavia solvauksia. Hänen kiinniottajansa

+hymyili hilpeästi ja teki kevyen, ikäänkuin surisevaa hyönteistä

+karkoittavan liikkeen. Samalla viittasi hän palvelijoitaan hillitsemään

+kiivasta kiukkuansa englantilaista kohtaan.

+

+»Te aiotte murhata minut, roisto!»

+

+Herra Beaucaire kohautti ivallisesti hartioitaan. »Mitä puhetta!

+Ei toki! Murhata! Mikä sana tämmöiselle isännälle! Ei, ei murhaa,

+ainoastaan kunniattomuus.» Hän helkähti heleään nauruun. Oli kuin hän

+olisi koettanut saavuttaa sympatiaa.

+

+»Te helvetin hylky!» herttua suorastaan sylkäisi sanat.

+

+»Sillä tavalla! Mutta minähän unohdan — herrahan on oppinut

+käytöstapansa omilta maanmiehiltään.»

+

+»Luuletteko te, että yksikään sielu Bathissa uskoo, mitä te sanotte

+minusta — että minä — että minä —»

+

+»Että hänen korkeudellaan Wintersetin herttualla oli piilokortti

+hihassa?»

+

+»Te kurja maantienkulkuri, tallirenki, tallissa syntynyt —»

+

+»Eikö ole kunnia syntyä siellä, missä herra ilmeisesti on saanut

+kasvatuksensa?»

+

+»Te pelkkä palkollinen, niljakas parturi, tallipoikalurjus — te —»

+

+»Mikä ylenpalttisuus!» nuori mies kumarsi ylvään vakaasti. »Hänen

+korkeutensa antaa minulle kaikki talonsa luottamustoimet.»

+

+»Te viiksiniekka hölmö, täällä Bathissa ei ole viittä säätyhenkilöä,

+jotka suostuisivat puhumaan teidän kanssanne sanaakaan —»

+

+»Ei, herra, ei seuraparaadissa. Mutta moni sentään tulee luokseni

+pelaamaan. Senvuoksi, että pelaan aina, yöllä tai päivällä, kun vain

+joku haluaa, ja senvuoksi, että olen aina rehellinen, herra.»

+

+»Te kelvoton raukka! Jokainen ihminen tietää, että te tulette

+Englantiin Ranskan lähettilään parturina. Kuka säätyhenkilö teitä

+kuuntelisi! Kuka teitä uskoisi?»

+

+»Kaikki, herra. Ettekö luule minun ottaneen huomioon yritykseni

+epäonnistumisen mahdollisuuksia?»

+

+»Mitä vielä!»

+

+»Eikö herra tahdo istua jälleen?» Beaucaire kumarsi kevyesti. »Kas

+niin. Meidän ei sovi väsyttää itseämme nyt ennen lady Malbourne'in

+suuria kutsuja. Haha! Ja sinä, Jean Victor, ja te muut, menkää halliin.

+Vartioi ovea François. No niin, nyt voimme puhua. Herra, ajatelkaa

+selkeästi ja kylmästi. Ja kuulkaa nyt tarkoin. Minä puhun lyhyesti.

+Minä olen tunnettu täysin rehelliseksi. Peluriksiko? Niinpä niin,

+mutta rehelliseksi, aina rehelliseksi. Jokainen sanoo sen. Eikö totta?

+Ajatelkaa sitä. Ja — onko ehkä joskus hänen korkeutensa korviin tullut,

+että kaikki eivät usko hänen pelaavan ihan kunniallisesti? Haha! Eikö

+sitä sanottu melkein suoraan vuosi sitten, kun hän pelasi loordi

+Tappingfordin kanssa kahvilassa —»

+

+»Te kurja skandaalikiskuri!» huudahti herttua, »minä —»

+

+»Rauhoittukaa, herra!» sanoi ranskalainen. »On halpamaista häväistä

+voimatonta vangitsijaa. Voiko hän syytää solvauksen takaisin omaan

+uhriinsa? Ajatelkaa, mitä sanon. On totta, että minua ei tunnusteta

+seurapiirissä, että täällä käyvät ystäväni eivät esitä minua

+naisilleen, että herra Nash on ajanut minut ulos. Mutta kuitenkin!

+Enkö ole tunnettu rehelliseksi ja kunnialliseksi pelaajaksi, ja

+eikö minua uskota, juuri minua, kun kohotan ääneni ja syytän teitä

+julkisesti siitä, mitä nyt jo kuiskaillaan salassa? Ajatelkaa sitä.

+Te olette aatelismies, ja aina on joitakin hylkyjä, jotka eivät teitä

+hylkää. Mutta ainoastaan ne pysyvät sitten puolellanne. Tahdotteko,

+että puhun asiasta? Ja Ranskasta voitte huoleti pysyä poissa, herra.

+Minä olen tosin luopunut herra de Mirepoix'n palveluksesta, mutta hän

+kuulee minua kyllä ja tietää, että en milloinkaan valehtele. Ainoakaan

+gentlemanni ei pelaa teidän kanssanne, kun tulette Pariisiin.»

+

+Englantilaisen kalpeille huulille ilmestyi punaisia pilkkuja. »Paljonko

+tahdotte?» kysyi hän.

+

+Beaucaire'in hilpeä nauru helähti huoneessa.

+

+»Teillä on luullakseni seitsemänsataa puntaa. Voitte pitää ne, herra.

+Minkävuoksi tulee niin suuri herra pelaamaan herra Beaucaire'in kanssa?

+Kun ei kukaan muu halua pelata hänen kanssaan — hän kun ei kykene

+maksamaan. Haha! Senvuoksi tulee hän vaatimattoman herra Beaucaire'in

+luo. Rahoja, haha! Mitä minä rahoilla teen?»

+

+Hänen armonsa Winterset synkistyi, ja hänen kasvonsa vääntyivät. Hän

+tuijotti vastustajaansa ja murisi hiljaa itsekseen.

+

+»Rahojako? Huh!» sähisi pieni pelaaja. »Ei, ei, ei! Asia on vain se,

+että hänen korkeudellaan herttualla, vaikka onkin rutiköyhä ja hiukan

+huonossa maineessa, kuitenkin on _pääsy mihin tahansa_ — ellen minä —

+Haha! No, herra?»

+

+»Haa! Rohkenetteko ajatellakaan pakottaa _minua_ —».

+

+Beaucaire kieritti pitkää, kapeaa viiksenpäätä valkoisella

+etusormellaan, Sitten hän lausui: »Herra ja minä menemme tänä iltana

+lady Malbourne'in tanssiaisiin — teidän korkeutenne ja minä.»

+

+»Se on rietasta röyhkeyttä!» ärjäisi englantilainen.

+

+»Istukaa rauhassa! Siinä kaikki. Me menemme sinne yhdessä.»

+

+»Ei ikinä.»

+

+»Tänä iltana. Minä olen tehnyt suunnitelmani. Kaikki on järjestetty.»

+Hän vaikeni ja sanoi sitten vakavasti: »Teidän tulee esittää minut lady

+Mary Carlislelle.»

+

+Toinen nauroi pilkallisesti.

+

+»Ja lady Mary Carlisle on kaikista naisista maan päällä ensimmäinen,

+joka pitäisi itse paholaista parempana kuin sukuperätöntä miestä —

+parturia.»

+

+»Kaikki on järjestetty. Älkää pelätkö, kukaan ei epäile herran

+vierasta. Te otatte minut mukaanne tänä iltana —•»

+

+»En.»

+

+»Varmasti. Ja sitten — sitten on minulla pääsy. Pyydänkö liikoja! Sehän

+on vain pieni palvelus, ja minä en koskaan kuiskaa, en edes henkäise,

+että — te ymmärrätte, minä olen ainiaaksi vaiti herralle sattuneesta

+vahingosta.»

+

+»_Teilläkö_ olisi _pääsy_!» ilkkui toinen. »Te voitte mennä väentupaan

+tanssimaan piikojen kanssa. Vaikka tahtoisinkin, niin en voisi

+viedä teitä Bathin seurapiiriin. Kaikki naisten, niin nuorten kuin

+vanhojenkin, isät, veljet ja ihailijat haastaisivat minut taisteluun.

+Ja teidät ajettaisiin ulos lady Malbourne'in salongista viisi minuuttia

+sen jälkeen, kun olisitte tullut sisään.»

+

+»Ei, ei, ei!»

+

+»Joka toinen Bathin gentlemanni on pelannut täällä. Ettekö usko,

+että he tuntisivat teidät, hullu mies? Te olette voittanut tuhansia

+Bantisonilta, Rakellilta, Guilfordilta ja Townbrake'iltâ. Ne antaisivat

+ratsurenkiensä ruoskia teitä, ja hyvin olisittekin sen ansainnut. Tekö

+puhuttelisitte lady Mary Carlislea? Jopa jotakin! Te! Mutta hänkin

+tuntisi teidät, pöllö, vaikka voisittekin välttää muita. Hän seisoi

+aivan lähellä teitä, kun Nash ajoi teidät ulos salongistaan.»

+

+Beaucaire punastui hiukan.

+

+»Ettekö luule minun nähneen häntä?» kysyi hän.

+

+»Luuletteko te, että alhaissyntyistä suvaittaisiin senvuoksi, että

+Winterset esittää hänet — uskotteko, että Bath vastaanottaa parturin?»

+

+»Saanko huomauttaa teille erästä seikkaa, herra?» lausui nuori mies

+iloisesti. »Minä olen jättänyt sen ammatin.»

+

+»Moukka!»

+

+»Minä olen nyt kunniallinen mies.»

+

+»Hyi!»

+

+»Älykäs mies», jatkoi nuori ranskalainen, »ja hyvinkasvatettu mies.

+Eikö totta? Oletteko koskaan nähnyt minua juovuksissa tai raakana

+tai kuinka sanoisin — _porvarimaisena_? Saisitteko hävetä vieraanne

+esiintymistä? Ette koskaan. Ja minun ulkonäköni — näytänkö minä rahvaan

+pojalta? Enpä tietenkään. Enkö voi verrata pukuani ja makuani teidän

+kanssanne? Haha! olkaa huoleti! Haha! Ja tänä iltana minä puhelen lady

+Mary Carlislen kanssa.»

+

+»Järjettömyyttä!» herttuan suuttumus muuttui ivaksi. »'Lady Mary

+Carlisle, saanko kunnian esittää teille markiisi de Mirepoix'n

+parturin?' niinhän se oli?»

+

+»Ei, hyvä herra», nauroi nuori mies. »Ei aivan. Teille ei tapahdu

+pienintäkään vahinkoa. Minä uhraan viikseni — ja otan pois tämänkin

+kamalan, mustan peruukin ja esiinnyn omissa hiuksissani. Katsokaa

+tänne!» Puhuessaan tempasi hän raskaan kiharakasan päästään, ja

+hänen oma tukkansa, joka oli ollut sykkyrällä suuren peruukin alla,

+hulmahti alas harteille ja kimmelsi kuin kulta kynttilänvalossa. Hän

+taivutti päätään taapäin ja ravisti tukan pois kasvoiltaan. »Kun se

+on käherretty, olen muuttunut. Kukaan ei voi tuntea minua. Sen saatte

+nähdä. Ettekö nyt ymmärrä, kuinka vähää teiltä pyydän? Ei kukaan tule

+tuntemaan 'herra Beaucaire'ia' tai 'Viktoria'. Haha! Kaikki on hyvin

+suunniteltu. Teillä ei ole mitään pelkäämistä.»

+

+»Kirottu mies», sanoi herttua, »luuletteko minun suostuvan raahaamaan

+teitä mukanani niin kauan kuin teitä huvittaa?»

+

+»Te erehdytte. Ei. Kaikki, mitä teiltä vaa — mitä teiltä pyydän, on

+vain tämä ainoa ilta. Enempää en tarvitse. _Sitten_ en enää tarvitse

+teitä, herra.»

+

+»Pitäkää varanne — sitten!» mutisi englantilainen alentuvasti.

+

+»Voitettu!» huudahti Beaucaire ja taputti iloisesti käsiään. »Voitettu

+täksi iltaa! No se on järkevää. Minä olen kyllä valmis kaikkeen —

+sitten. Eihän voi vaatia liikoja teidän kärsivällisyydeltänne. Onhan

+aivan luonnollista, että te koetatte kostaa minulle sen ilkeän ansan,

+jonka niin katalasti teille viritin. Minä tulen joskus tämän illan

+jälkeen kohtaamaan joitakin ounaita ystäviänne. Eikö totta? Minun

+täytyy koettaa pysyä rohkeana.» Hän loi herttuaan omituisen katseen.

+»Herra haluaa ehkä tietää, minkävuoksi olen toimeenpannut tämän

+tragedian, minkävuoksi olin niin epäkohtelias, että otin herran kiinni?»

+

+Hänen armonsa Winterset vastasi kylmällä katseella. Ylhäisen

+aatelismiehen suonet tykkivät jo tyynemmin. Katse ei ollut enää niin

+raivoisa ja terävä. Tasainen, luonteva puna palasi hänen kasvoilleen

+eikä hänen äänensä enää ollut niin käheä. Hän alkoi kyetä malttamaan

+mieltänsä. »Alhaisilla on aina halu päästä hienoston pariin.»

+

+»Ei, ei, ei!» Ranskalainen nauroi. »Sitä se ei ole. Enkö minä jo ole

+muka 'hieno mies'? Minultahan puuttuu vain nimeä ja syntyperää. Te,

+herra, saatte antaa minulle ne. Haha! Minusta tuli aatelismies tästä

+illasta alkaen. 'Viktor', parturi, on tuomittu kuolemaan. Hänen

+kaulansa katkaistaan hänen omalla partaveitsellään. 'Herra Beaucaire'

+—» Nuori mies hypähti ylös, tarttui mustaan peruukkiin, pisti sen

+pöydällä olevaan nopparasiaan ja nakkasi tämän vinhasti ovesta ulos.

+»'Herra Beaucaire' tukahdutetaan omaan nopparasiaansa. Mikähän Fenix

+tuosta tuhka-astiasta noussee? Mikä suuri etu minulle onkaan kaikkien

+muiden arvohenkilöiden rinnalla, jotka vain ovat syntyneet arvoonsa!

+Minä voin valita omani. Ei, valitkaa te minun puolestani, herra.

+Teettekö minusta ritarin, kreivin, vicomte'in, markiisin — vai minkä?

+Eikö mitään niistä! Voinko ilman herran onnittelua olla mitään,

+mitä hän itse ei ole? En toki! Minusta tulee herttua, sanokaamme

+Chateaurien'in herttua. Haha! Ymmärrättehän? Te olette säätyveljeni.»

+

+Beaucaire otti pari siroa askelta ja heilautti kättään kohteliaasti

+herttualle ikäänkuin olisi kutsunut tätä tulemaan mukaan hänen

+korkeaan aatelisarvoonsa. Englantilainen seisoi odottavana, tyyni ja

+tuima katse jo hiukan oveloituvana. Beaucaire pysähtyi äkkiä. »Mutta

+minähän unohdan ikäni. Minä olen kolmenkolmatta ikäinen», sanoi hän

+huoaten. »Iloitsen hartaasti päästessäni itse ylimyksen arvoon. Se on

+tuntunut minusta liian suurenmoiselta, ja olen aina luullut olevani

+sellaisesta kunnianhimosta vapaa. Luulin, että oopperan kuuntelu

+riittäisi, että en tuntisi halua laulaa mukana. Herra, minä sanon

+teille erään salaisuuden: naiset teidän maassanne ovat hyvin erilaisia

+kuin meillä. Mademoiselle'ia voi ihailla, englantilaista ladyä täytyy

+jumaloida. Meidän naisillamme on — nuoruuden kauneutta, teikäläiset

+ovat komeita vielä kolmikymmenvuotiaina. Meikäläiset ovat kukkasia,

+teikäläiset tähtiä! Nähkää, minä kavallan itseni, minä olen niin huono

+patriootti. Ja näiden tähtien joukossa on yksi — ah, on yksi — johon

+ranskalaisparka kurjasta kolkastaan on kiinnittänyt huomiota, sinnekin

+tunsi hän sen hehkun lämpöä!» Beaucaire kääntyi ikkunaan ja katsoi

+pimeään. Hän ei nähnyt kaupungista tuikkivia valoja. Kun hän taas

+kääntyi, oli hän melkein unohtanut vankinsa. Muita näkyjä väikkyi hänen

+mielessään.

+

+»Ah, mikä sädeloisto!» huudahti hän. »Ne, jotka asuvat pilvien

+päällä, tahtovat näyttää haluavansa, että maa olisi onnellinen,

+hymyilevät ja luovat tämän ladyn. Kultakutrinen taivaan enkeli ja

+kuitenkin metsästyksen Diana! Minä näen hänen kiitävän ohitseni

+suurella ratsullaan. Hän koskettaa sormillaan hevosen harjaa. Minä

+lahjon ratsupojan saadakseni nuo harjajouhet. Minulla on ne täällä

+veljeni kuvan ohella. Oo, _te_, te nauratte minulle tietenkin! Mitä te

+ymmärrätte! Se oli kaikki, mitä saatoin saada. Mutta minä olen kuullut

+hänen korkeutensa yrityksistä pelastaa omaisuuttaan. Mutta se ei

+onnistu. Se ei ole oikea tie — tämä perintöosa menee hänen nenänsä ohi.

+Herra, te ja minä! Te voitte nauraa! Taistelu on alkanut ja _minun_

+aloitteestani. Suuri askel on astuttu: aina tähän päivään saakka

+ei teillä ollut mitään kukistettavaa, huomisesta alkaen on teillä

+ranskalainen ylimys — oma suojattinne — voitettavana. Ja te häviätte,

+kun luulette taistelua helpoksi, ja kun ette ymmärrä mitään, ette niin

+hölynpölyä, jumalaisesta. Kuinka voisittekaan mitään ymmärtää? Teillä

+ei ole sitä vaistoa. Naisen sydän on teille kirjoittamaton lehti.

+Te ette tiedä mitään niistä värähdyksistä, jotka siinä liikkuvat.

+On erinäisiä sanoja, jotka on tehty yksinomaan lady Maryä varten —

+_bellissima_, tenhoava, _glorieuse_! Oo, kuinka minun katseeni seurasi

+häntä. Minua surettaa, kun näen hänen ympärillään teidän nuoria

+kapteenejanne, aatelismiehiänne, lörpöttäjiä ja teikareita — haha! —

+ja minun täytyy seistä kaukana syrjässä! Minua surettaa, että saatan

+ihailla häntä vain kaukaa! Se on outoa, mutta olen melkein huudahtanut

+ihastuksesta, kun olen nähnyt hänen toiseen mieheen luomansa katseen.

+Se oli niin kaunis, niin lempeä. Niin säteilevät olivat hänen silmänsä

+ja niin hymyilevät hänen huulensa. Ah, kuinka jumalaista keimailua!

+Katse toiselle, oo, niin monelle toiselle, ja kerran ruusu teille,

+herra, kun minulle ei suotu onnea olla edes multaa hänen pienen

+kenkänsä alla! Mutta _tänä iltana_, herra — haha! — tänä iltana, herra,

+te ja minä, kaksi ruhtinasta, Wintersetin herttua ja Chateaurien'in

+herttua — haha! Ymmärrättekö! Me menemme käsi kädessä noihin

+tanssiaisiin, ja minä saan sellaisen katseen, minä! Ehkäpä ruusunkin.

+_Minä_! Nyt alkaa jo olla kiire. Mutta vain kymmenen minuuttia vielä,

+herra. Pyydän anteeksi, että odotutan teitä sillä välin, kun käyn

+viereisessä huoneessa teloittamassa viikseni — se on ainoa murhani

+tänä iltana — ja pukeutumassa valkoiseen atlaspukuun. Haha! Minä

+tulen olemaan muhkea herra. François, lähetä Louis luokseni ja Viktor

+tilaamaan kahdet vaunut, herralle ja minulle. Me menemme tänä iltana

+ylhäisön pitoihin!»

+

+

+

+

+TOINEN LUKU

+

+

+Vaunuja tungeksi kadulla lady Malbourne'in portin edustalla, missä

+hilpeä yleisö kamppaili humalaisten palvelijain ja soihdunkantajain

+kanssa parhaista paikoista, mistä saattoi nähdä vilahduksen suurinta

+komeutta ja loistoa. Päivä sarasti idässä, ja vieraat tekivät lähtöä.

+Yksitellen tai parittain tuli heitä sipsutellen portaita alas. Illan

+tekohymy häipyi ikävystyneen piirteen tieltä, kun he astelivat

+vaunuihinsa piiloutuakseen niiden pimeään. Talon sisältä kuului vielä

+viulujen soittoa, ja ikkunat säteilivät monien kynttiläin valoa. Kun ovi

+avautui ja lady Mary Carlisle'in vaunut huudettiin esiin, tunkeutui

+joukko kiihkeämmin lähemmäksi nähdäkseen.

+

+Lyhyehkö, valkoisessa atlaspuvussa oleva kaunis nuori mies astui

+portaille, kääntyi ja kumarsi naiselle, joka samassa ilmestyi ovelle ja

+jonka arvokasta viehkeyttä hetkisen saattoi ihailla tässä säteilevässä

+kehyksessä. Joukko kohotti voimakkaan eläköönhuudon Bathin kaunottaren

+kunniaksi.

+

+Nuori ylimys hymyili heille ihastuneena. »Mitä ihania ihmisiä!»

+huudahti hän. »Miksi en tiennyt sitä, jotta olisin saanut huutaa

+mukana?» Ylhäinen nainen ei kiinnittänyt lainkaan huomiota

+ihmisjoukkoon. Mutta se hurrasi haltioissaan vielä kerran. Kavaljeeri

+ojensi naiselle kätensä. Nainen niiasi sulavasti ja asetti sormensa

+päät hänen käteensä. »Se on minulle suuri kunnia, teidän korkeutenne»,

+sanoi hän.

+

+»Ei, ei!» lausui mies vakavasti. »Nähkää, minä olen vain köyhä

+ranskalainen, jota keisarit nyt kadehtisivat.» Sitten saattoi

+Chateaurien'in herttua lady Mary Carlisle'in alas portaita. Koko hänen

+valkoiseen atlassiin puettu sorja vartalonsa ilmaisi kunnioittavaa

+ylpeyttä siitä ritaripalveluksesta, joka oli hänen tehtävänään ja jota

+monet illan kavaljeereista olivat toivoneet omalle osalleen. Hän oli

+muhkea, kuten itse ennalta oli sanonut.

+

+»Jätättekö minut niin onnettomaksi?» sanoi hän matalalla äänellä.

+»Minähän olen niin kauan pyytänyt tuota ruusua —»

+

+»Ei koskaan!» sanoi lady Mary.

+

+»Oo, minä tiedän kyllä, että en sitä ansaitse mutta —»

+

+»Ei koskaan!»

+

+»Minun arvottomuuteni suuruus yksin voi saada herttaisuutenne hereille.

+Suokaa hyvälle sydämellenne valta ja antakaa köyhälle kerjäläiselle tuo

+pieni punainen ruusu, tuo suuri almu.»

+

+»En koskaan!»

+

+Lady Mary nousi vaunuihin. »Oi, antakaa minulle ruusu», kuiskasi

+saattaja. Ladyn kauneus loisti häikäisevänä häntä vastaan harmaassa

+hämyssä.

+

+»En koskaan!» sanoi hän kuin uhmaten, kun vaunujenovi suljettiin. »En

+koskaan!»

+

+»Ah!»

+

+»En koskaan!»

+

+Ruusu putosi saattajan jalkoihin.

+

+»Ruusu kuihtuu huomenna», lausui ääni hänen takanaan.

+

+Herra de Chateaurien kääntyi ja katsoi säteilevin silmin Wintersetin

+herttuaa.

+

+»On jo päivä», vastasi hän ja viittasi itää kohti. »Herra, eikö teille

+ollut kylliksi, kun saitte saattaa vaunuihin lady' Maryn tätiä? Lady

+Rellerton on vielä varsin komea nainen. Ihmeellistä, ettette näyttänyt

+onnellisemmalta.»

+

+»Tuolla ruusulla on onnettomuutta uhkaava väri, luullakseni», huomautti

+herttua.

+

+»Sillä on ruskon väri, veljeni.»

+

+»Minä toistan, että se tuottaa onnettomuutta», sanoi toinen tyynesti.

+

+»Se on ranskalaisen luonnolle sopiva väri. Haha!» huudahti nuori mies.

+»Mikä hinta olisi liian suuri? Ruusu on ruusu! Hyvää yötä, veljeni,

+hyvää yötä! Minä toivon, että näette unta ruusuista, punaisista

+ruusuista, vain kauniista punaisista punaruusuista!»

+

+»Odottakaa! Näettekö sen silmäyksen, minkä hän loi katurahvaaseen, kun

+se hurrasi hänelle? Ja merkitsettekö te hänelle sen enempää, kun hän

+saa tietää kaikki? Ette enempää kuin tuo ratsupoika!»

+

+»Punaisia ruusuja, veljeni, vain punaisia ruusuja; minä toivon, että

+näette unissanne vain punaisia, punaisia ruusuja.»

+

+

+

+

+KOLMAS LUKU

+

+

+Bathin ylhäisessä seurapiirissä oltiin yhtä mieltä siitä, että hänen

+korkeutensa Chateaurien'in herttua oli hieno, ylen hieno mies, että

+hänen saattueensa ja ajoneuvonsa olivat komeammat kuin kenenkään

+muun; että hänen muotonsa oli jalo, hänen käytöksensä viehättävä.

+Toisten nuorten aatelismiesten seurassa oli hänen olentonsa hieman

+alentuvainen, sillä hänen ainoa vertaisensa oli hänen korkeutensa

+Winterset. Mutta se pantiin merkille, että kun hän kumartui suutelemaan

+jonkun ladyn kättä, ilmaisivat hänen piirteensä vain iloista ja altista

+ihailua.

+

+Viikon kuluttua oli hän leskiarmojen epäjumala. Vanhat naiset tunsivat

+häntä kohtaan lämpimiä tunteita. Nuoret kaunottaret katsoivat häneen

+lempeästi, kun taas miehet tunsivat joko ihailua tai kateutta. Hän

+oli suunnattoman rikas. Vanha Bicksit, joka aina muka oli nähnyt

+kaikki, ei arvannut olla sanomatta käyneensä Chateaurien'issâ nykyisen

+herttuan isän aikana, puhuipa vielä laajalti ja yksityiskohtaisesti

+linnan ihmeteltävästä suurenmoisuudesta. Nuorella ylimyksellä oli

+vain yksi vika: hän oli huono peluri. Hän ei huolinut tavoittaa

+onnea noppa-arvalla tai kortilla. Hän myönsi hilpeästi syntyneensä

+seikkailuun haluttomaksi ja sanoi varmaankin menettävänsä suuren onnen,

+kun oli ilman taipumuksia sellaiseen.

+

+Mutta ei kestänyt kauan, ennenkuin hän sai tilaisuutta näyttää

+taitoansa aseen käyttelyssä. Muuan Rohrer-niminen kapteeni, josta

+kulki muun muassa se maine, että hänellä oli tavattoman taitava

+ja verenhimoinen miekka, tuli eräänä iltana äkkiä Bathiin, ja

+seuraavana aamuna kyhnäisi hän aika tuntuvasti herra de Chateaurien'iâ

+kylpyravintolan salissa. Kyhnäisty kumarsi, kääntyi tyynesti selin ja

+jatkoi keskusteluansa seurassaan olevien herrojen kanssa. Kapteeni

+Rohrer pukkasi häntä uudemman kerran. Herra de Chateaurien katsoi

+silloin miestä suoraan silmiin ja pyysi kohteliaasti anteeksi, että oli

+niin pahasti tiellä. Silloin pyysi Rohrer saada esittelyttää itsensä

+hänelle ja lausui senjälkeisessä keskustelussa erinäisiä halventavia

+arvosteluita ranskalaisten rohkeudesta ja ominaisuuksista.

+

+Ranskan hovista oli liikkeessä omituinen juoru: eräs kuninkaallinen

+prinssi, edellisen hallitsijan pojanpoika ja vallanperimykseen toiseksi

+oikeutettu, oli tehnyt tenän Ludvig XV:tä vastaan, joka oli käskenyt

+hänen mennä naimisiin heidän yhteisen serkkunsa Henriette-prinsessan

+kanssa. Sanottiin prinsessan olleen lämpimästi kiintyneen prinssiin,

+mutta tämän kieltäytyneen menemästä naimisiin hänen kanssaan kuninkaan

+käskystä. Ja huhu tiesi vielä oikullisen prinssin suostuneen mieluummin

+lähtemään syrjäiseen Vincennes'iin, jonne kuningas raivoissaan

+uhkasi hänet lähettää. Tämä juttu oli koko poliittisen Euroopan

+jännittävimpänä juoruna, ja kapteeni Rohrer, joka tahallansa esitti

+asian siten, että se siinä määrässä häväisi kaikkia ranskattaria,

+jotta ei ainoakaan ranskalainen mies saattanut sitä sivuuttaa

+satunnaisena kyynäspäänkyhnäyksenä, kertoi juttua moneen kertaan ja

+aivan vääristeltynä saadakseen aikaan skandaalia asiasta, joka ei

+läsnäolijoihin millään tavalla kuulunut.

+

+Hän saavutti, mitä oli odottanut. Herra de Chateaurien keskeytti oman

+keskustelunsa ja kääntyi tyynesti hänen puoleensa. »Herra», sanoi hän,

+»vain siivoton ihminen kieltää Bourbon-Contin prinsessan jalon luonteen

+hyvät ja hienot ominaisuudet. Jokainen ranskalainen tietää, että hänen

+serkkunsa on niskuroiva ja kiittämätön olento, joka tunsi häntä kohtaan

+suurta kunnioitusta, mutta oli niin itsepäinen, ettei suvainnut edes

+kuninkaan käskyä: 'Sinun on mentävä naimisiin sen ja sen kanssa'.

+Ystäväni», ja nuori mies kääntyi muiden puoleen, »saanko pyytää teitä

+hetkeksi tulemaan piiriin tähän ympärillemme? On kyllä totta, että

+Orleans'in herttua on huono ihminen, mutta ei —» hän käännähti ja

+sivalsi hansikoidun kätensä selkäpuolella kapteeni Rohrerin otsaa —

+»mutta ei niin halpamainen kuin sinä, viheliäinen porsas!»

+

+Kahta tuntia myöhemmin puhkaisi hän miekallaan kapteeni Rohrerin

+vasemman olkapään — minkä jälkeen hän lähetti korillisen punaisia

+ruusuja Wintersetin herttualle. Muutaman päivän kuluttua sai hän

+kimppuunsa toisen kapteenin. Tämä oli keimaileva teikari ja niin

+hämmästyttävän röyhkeä, että väitti julkisesti de Chateaurien'iâ

+huijariksi. Hän vakuutti, että Chateaurien-nimistä linnaa ei

+ollut olemassakaan. Ranskalainen nauroi hänelle vasten naamaa,

+ja saman päivän illalla lävisti hän varovasti tämän oikean

+olkapään. Ojentaessaan veristä miekkaansa palvelijalle selitti hän

+sekundantiileen Molyneux'lle ja läsnäoleville todistajille, että

+hän ei taistellut omasta puolestaan — hänen arvossaan olevaa miestä

+ei voi loukata tämän arvon epäily — vaan hän taisteli ystävänsä

+Wintersetin puolesta. Tuo lurjus oli väittänyt, että Winterset oli

+tuonut seurapiireihin huijarin. Saattoiko hän suvaita sellaisen

+ystävän häväisemistä, jota hänen oli kiittäminen siitä ystävällisestä

+kohtelusta, jota hän oli saanut osakseen Bathissa? Sitten kumartui hän

+maassa makaavan vastustajansa puoleen ja kuiskasi tälle: »Tyhmyri,

+sanokaa isännällenne; että hänen täytyy keksiä parempi riidan aihe

+seuraavaa varten, jonka hän lähettää minun tielleni.»

+

+Herra de Chateaurien'in menettely todettiin mallikelpoiseksi.

+

+Ketään ei kummastuttanut, että nuori muukalainen liittyi siihen suureen

+ihailijajoukkoon, joka seurasi kaunista lady Mary Carlisle'iâ, eikä

+myöskään se, että tämä vähitellen alkoi osoittaa hänelle suosiotaan

+niin ilmeisesti, että loordi Townbrake, sir Hugh Guilford ja rikas

+squire Bantison, jotka kaikki uskollisesti olivat ladya kosiskelleet

+kolme vuotta, olivat raivoissaan, ja hänen armonsa Winterset

+julmistuneena hiipi pois tämän ylhäisen tädin talosta.

+

+Kun de Chateaurien tapasi herttuan toisen kaksintaistelunsa jälkeen,

+hymyili hän tälle hilpeästi. »Se oli kömpelö temppu, kovin kömpelö!»

+kuiskasi hän. »Onko teillä varaa panna joku toinen pakottamaan minua

+riisumaan naamarini? Teillä, joka itse olette minut seurapiiriin

+tuonut? Ihmiset tulevat sanomaan, että siinä mahtaa piillä joku

+skandaali, jonka nojalla minä saatoin pakottaa teidät esittelijäkseni.

+Teillä täytyy olla rohkeutta itsellänne!»

+

+»Minä sanoin teille, että ruusu ei elä kauan», kuului vastaus.

+

+»Ah niin, ne ruusut! Sitä suurempi syy poimia uusia joka päivä.» Hän

+otti punaisen ruusunnupun rinnaltaan ja nosti sen huulilleen.

+

+»Herra de Chateaurien!» Se oli lady Maryn ääni. Hän seisoi erään pöydän

+ääressä, missä hänen vasemmalle puolelleen oli varattu tyhjä paikka.

+»Herra de Chateaurien, me olemme jo kauan odottaneet teitä.»

+

+Herttua näki sen silmäyksen, minkä ranskalainen sai, ja joutui hetkeksi

+aivan pois suunniltaan.

+

+»Me lähestymme ratkaisua, eikö totta, herra?» sanoi de Chateaurien.

+

+

+

+

+NELJÄS LUKU

+

+

+Syyskuinen yö oli kirkas, ja kuu valaisi kaupunkia ja maata,

+mukulakivikatuja ja kiemurtelevia maanteitä. Sumu nousi hitaasti

+maasta, ja ilma oli lauha ja tuoksuva. Kaikki oli matkan päästä kuin

+salaperäiseen huntuun verhottua. Kaikki Bathin arvo- ja säätyhenkilöt

+olivat tänä iltana eräässä lähistön vallaskartanossa pidetyissä

+juhlissa. Kun muhkeat pidot olivat päättyneet, sai herra de Chateaurien

+paluumatkalla mielihyväkseen liittyä lady Maryn vaunujen ympärillä

+olevaan saattueeseen. Valtamaantielle tultua jäivät sir Hugh Guilford

+ja Bantison noin viittäkymmentä askelta jälkeen. He keskustelivat

+matalalla äänellä, mutta vilkkaasti jostakin Molyneux'n kanssa ja

+jatkoivat sitten ratsastusta jättäen puhelun sikseen. Puoli tusinaa

+toisia kavaljeereja ratsasti edellä itsekseen nurkuen. He tekivät

+tylsiä yrityksiä osoittaakseen kohteliaisuutta lady Maryn tädille

+vaunujen toisella puolella, sillä välin kun onnellinen ranskalainen

+sai luvan ratsastaa aivan sen ihannoitavan ikkunan vieressä, joka oli

+Englannin kauneimpien kasvojen kehyksenä.

+

+Hän lauloi ladylle pienen ranskalaisen laulun, laulun kulkijapojasta,

+joka uneksi kotomaastaan. Lady Mary kuunteli, katsoi kuuta ja tunsi

+lämpöisen pisaran poskellaan, ja ratsastaja näki kyyneliä päilyvän

+hänen silmäripsissään.

+

+»Neiti», kuiskasi hän, »minäkin olen ollut sellainen kulkijapoika,

+mutta minä en uneksinut Ranskasta. Ei, minä en uneksinut siitä kodista,

+siitä rakkaasta maasta. Vaan vielä kalliimmasta maasta, unten maasta

+— kullasta ja lumesta.» Hän huokasi hiljaa nähdessään ladyn valkoisen

+otsan ja kevyesti puuteroidut hiukset sen yllä. »Kullasta ja lumesta ja

+sinisestä taivaasta naisen silmissä!»

+

+»Minä luulin, että Ranskan naiset ovat tummia, sir.»

+

+»Kuinka julma te olette! On kuin ette tahtoisi ymmärtää! Olenko minä

+puhunut Ranskan naisista? En, en, en! vaan ihanimmasta kaikista maista,

+niin, se on osa taivasta, neiti. Enkö luovu uskollisuudestani Ranskaa

+kohtaan? Näettehän sen! Minä olen alamainen — ei, orjaksi valmis — sen

+sinisen taivaan maassa, kullan ja lumen maassa.»

+

+»Kaunista puhetta», vastasi lady Mary katse alasluotuna. »Mutta eikö

+tuo osoita huomattavaa kokemusta kauniiden sanojen sommittelussa?»

+

+»Kiusanhenki! Ei, se osoittaa vain, kuinka innoittuu, kun tulee

+tuntemaan teidät.»

+

+»Me Englannin naiset saamme kuulla sellaista yllin kyllin, sir.

+Ja me olemme tulleet kyllin taitaviksi voidaksemme paljastaa

+sen vaiteliaisuuden, joka piilee meikäläisten kavaljeerien

+kohteliaisuuksien alla.»

+

+»Kiitoksia! Sen uskon!» huokasi de Chateaurien, mutta tyrehdytti sanat

+huulilleen.

+

+Lady ei luonut katsettaan ylös. Hän jatkoi: »Me tulemme pian siihen

+vakaumukseen, että todellinen tunne sanotaan sammaltaen eikä luista

+keveästi ja sulavasti; että mairittelu ilmaisee teennäisyyttä, sir,

+paljoa enemmän kuin vilpitöntä — todellista —» Hän sammalsi nyt itse.

+Hän punastui ja vaikeni, peläten lausua julki yhtä sanaa. Syntyi

+äänettömyys.

+

+»Todellista — rakkautta», täydensi de Chateaurien käheästi. Kun hän

+sanoi tämän sanan, vavahtivat molemmat. Lady Mary kääntyi puoleksi

+poispäin ja katsoi vaunujen pimentoon.

+

+»Minä tiedän, minkävuoksi te epäilette minua», sanoi de Chateaurien,

+hänkin nyt sammaltaen, vaikka se ei suinkaan johtunut teennäisyyden

+taituruudesta. »Teille on sanottu, että ranskalaiset vain kiemailevat,

+eikö olekin? On, ja te luulette, että minä olen sellainen. Te luulette,

+että minä nyt teen niin.»

+

+Lady Mary ei hievahtanut.

+

+»Toivon tietenkin mahdottomia», huokasi ratsastaja. »Tahtoisin näet,

+että lumi ei olisi niin kylmää — juuri nimille.»

+

+Neito ei vastannut.

+

+»Kääntykää minuun päin!» pyysi ratsumies.

+

+Illan vienoa tuoksua tuli heitä vastaan, ja kaukaa kuului jahtitorven

+heikko, mutta selkeä ääni.

+

+»Kääntykää minuun päin!»

+

+Kaunis pää kumartui syvälle alas.

+

+Hänen pieni hansikoitu kätensä tarttui vaunujenikkunan kapeaan pieleen.

+Ratsastaja pani oman kätensä sen päälle. Molemmat kädet vavahtivat kuin

+kaksoislehti tuulenpuuskassa. Neito ei vetänyt pois omaansa. Hetken

+kuluttua, kummankaan tietämättä kuinka pitkän, tunsi nuori mies neidon

+lämpöisten sormien liikahtavan ja värähtäen puristavan hänen kättään.

+Vihdoin katsahti neito rohkeasti ylös ja kohtasi hänen katseensa.

+Jahtitorven ääni kuului uudelleen — nyt lähempää.

+

+»Kaikki kylmyys on poistunut lumesta — jo kauan sitten», sanoi neito.

+

+»Armaani!» kuiskasi de Chateaurien saamatta enempää sanotuksi.

+»Armaani!» mutta neito tarttui säikähtyneenä hänen käsivarteensa.

+

+»Katsokaa eteenne!» Hurja melu kuului tieltä heidän edessään. Torvi

+raikui voimakkaasti. »Katsokaa eteenne!» Kuin ukkosenjyry kuului

+kiitävien kavioiden kopse illan hiljaisuudessa. Ne, jotka olivat

+verkalleen ratsastaneet vaunujen edessä, hajaantuivat nopeasti

+tiepuoleen pensastoon. Ja kuunvalossa välkkyvät miekat paljaina syöksyi

+joukko ratsumiehiä maantietä eteenpäin. Heidän huutonsa täytti illan

+ilman.

+

+»Parturi! Lyökää kuoliaaksi parturi!» karjuivat he. »Parturi! Lyökää

+kuoliaaksi parturi!»

+

+Beaucaire ehti töin tuskin temmata esiin miekkansa kun he jo olivat

+hänen kimpussaan.

+

+»Apuun!» kuului hänen heleä huutonsa, kun hän kohottautui jalustinten

+varaan. »Apuun, François, Louis, Berquin! Apuun, François!»

+

+Ratsumiehet kävivät suoraa päätä häneen käsiksi. Hän torjui ensimmäisen

+iskun, mutta yhteentörmäyksessä horjahti hänen hevosensa vaunuja vasten.

+

+»Kehnot konnat!» huusi hän suuttuneena. »Saattaa lady vaaraan,

+toimeenpanna tämmöinen meteli ladyn läsnäollessa! Ajakaa eteenpäin!»

+huusi hän.

+

+»Ei!» huusi lady Mary.

+

+Ranskalaisen ahdistajat olivat naamioituja, mutta he eivät olleet

+maantierosvoja. »Parturi! Parturi!» karjuivat he käheällä äänellä ja

+asettuivat renkaaksi hänen ympärilleen.

+

+»Katsokaa, kuinka hän käyttelee veistään!» nauroi Beaucaire, kun hänen

+miekkansa läpäisi erään kirjavan nutun. Hetkeksi hajotti hän renkaan

+ja väljensi piiriä ympärillään, ja lady Mary näki hänen kasvonsa

+säteilevän kuutamossa. »Roisto!» sähisi Beaucaire, kun hevonen luhistui

+hänen altaan ja, vaikka hänen oli suojeltava päätään sitä vastaan

+tähdätyiltä iskuilta, sai hän kuitenkin vedetyksi satulasta alas sen

+miehen, joka oli katkaissut eläinraukan kinnesjänteen. Mies putosi

+äkkiä maahan ja jäi siihen makaamaan.

+

+»Eikö ole kohteliaisuus herralle, että olen hankkinut kuusi isoa miestä

+hänet voittaakseni?» lausui eräs syvä ääni.

+

+»Ahaa, vai olette te täällä, ystäväni! vain hiukan taempana — toisten

+selän takana huomatakseni. Haha!»

+

+Ranskalaisen aseenkäyttö osoitti hänen suurta taituruuttaan, varsinkin

+kun hänellä oli vain kevyt paraatimiekka. Mutta rengas pieneni, eikä

+hänen urheasta puolustuksestaan voinut ajan pitkään olla apua. Lady

+Maryn ratsupalvelijat ja kavaljeerit asettuivat ympäröimään vaunuja

+taisteluun sekaantumatta.

+

+»Sir Hugh Guilford», huusi lady Mary epätoivoisena, »ellette te tahdo

+auttaa häntä, niin antakaa miekkanne minulle!» Hän olisi hypännyt

+vaunuista ulos, ellei sir Hugh olisi painanut ovea kiinni.

+

+»Istukaa alallanne, lady Mary!» sanoi hän. Sitten kääntyi hän kuskin

+puoleen käskien: »Aja!»

+

+»Jos hän ajaa, niin minä tapan hänet!» tiuskasi lady Mary kiivaana.

+»Voi, mitä kurjia pelkureita te olette! Annatte murhata herttuan ihan

+silmienne edessä!»

+

+»Herttuan!» nauroi Guilford. »Häntä ei tapeta, ennenkuin — olkaa

+rauhassa, neiti, selitys tulee kyllä. Onpa aika», sanoi hän kääntyen

+Molyneux'n puoleen, »että se huijari saa, mitä hänelle kuuluu.

+Kuulitteko, mitä lady Mary lausui?»

+

+»Oli parturi taikka ei», vastasi Molyneux, »niin olisi minun sentään

+pitänyt häntä varoittaa. Hän heiluttaa miekkaa kuin herra. Oo oo!

+Katsokaa! Se on häpeä!»

+

+Beaucaire seisoi nyt maassa. Hänen hattunsa oli pudonnut maahan.

+Valkoinen puku oli täynnä reikiä, näkyipä siinä jo punaisia täpliä. Oli

+kuin hänessä olisi ollut tusina miekkailumestareita, niin varovasti,

+valppaasti ja taitavasti hän taisteli. Raaka voima yksin ei voinut

+häntä voittaa. Hän nauroi kesken kaikkea lapsellisen hilpeästi.

+

+»Uskokaa minua», sanoi Molyneux, »tuo mies ei ole parturi! Ei ole eikä

+ole ikinä ollut!»

+

+Hetken näytti siltä kuin Beaucaire pääsisi voiton puolelle. Kaksi

+vastustajaa makasi jo maassa, muut ähkivät haavojansa, ja miekkailun

+mestari oli tosiaan jo torjunut hyökkäyksen, kun hänet voitettiin

+viekkaudella. Yksi hyökkääjistä hyppäsi maahan, livahti äkkiä hänen

+taakseen ja tarttui paksuin nahkakäsinein hänen miekkaansa. Ennenkuin

+Beaucaire sai temmatuksi aseensa irti, oli kaksi muuta tarttunut häneen

+kiinni ja kaatanut hänet maahan. »Apuun! Apuun, François!» huusi hän

+kaatuessaan. Hänen miekkansa oli poikki, mutta hänen äänensä oli heljä

+ja luja.

+

+»Tuo on häpeällistä!» mutisi pari vaunujen ympärillä olevaa ratsastajaa.

+

+»Oli pelkurimaista käydä kimppuun tuolla tavalla», sanoi Molyneux.

+»Olipa hän kuka tahansa, niin melkein tekisi mieleni mennä hänen

+avukseen herttuan uhallakin!»

+

+»Sitokaa hänet!» käski äskeinen syvä ääni. »Tie auki vaunuihin päin!

+Niissä istuvat ne, joiden vuoksi tätä luihua lakeijaa on kuritettava.

+No, Whiffin, sinulla on valioyleisöä, ruoski häntä nyt!»

+

+Kaksi miestä alkoi raahata Beaucaire'ia erästä suurta, tiepuolessa

+olevaa tammea kohti. Toinen otti satulastaan suuren, kolmihaaraisen

+ruoskan.

+

+»Apuun, François?»

+

+Heikko tuuli toi vastauksen: »Ruhtinas! Ruhtinas!» Huuto kaikui joka

+hetki yhä selvempänä. Hurjasti nelistävien hevosten kavioidenkopse

+kuului yhä likempää. Herra Beaucaire'in palvelijat olivat jääneet

+jälkeen, mutta riensivät nyt sitä vinhemmin. Melkein ennen hevostensa

+kavioidenkopsetta sukelsivat he esiin kuutamoisesta sumusta.

+Beaucaire'in palvelijat olivat valioväkeä ja olivat äkkiä kuin ukonilma

+ällistyneiden kavaljeerien kimpussa.

+

+»Chateaurien! Chateaurien!» huusivat he käyden päälle niin kiivaasti,

+etteivät ehtineet eritellä, kuka heidän herransa ahdistaja oli, kuka

+vain päältäkatsoja. He hyökkäsivät ensin Beaucaire'in kimpussa olevien

+joukkoon ja hajoittivat sen. Kaksi hyppäsi auttamaan isäntäänsä, muut

+neljä syöksyivät vaunujen ympärillä olevien ratsumiesten kimppuun ja

+kaatoivat heidät nurin.

+

+»Tämän juuri olemme ansainneet», sanoi Molyneux, suu täynnä hiekkaa ja

+filosofiaa.

+

+Sir Hugh Guilfordin hevonen kaatui herransa mukana, hänen ylitsensä

+ratsastettiin, ja paroonin jalka jäi satulan alle. Ei ollut kulunut

+kymmentäkään minuuttia Beaucaire'ia vastaan tapahtuneesta ensimmäisestä

+hyökkäyksestä, kun koko hyökkäysjoukko oli epäjärjestyksessä paennut

+ja jalosukuiset syrjästäkatsojat tukehtumaisillaan noitumiseen ja

+suuttumukseen, kun ranskalaisen palvelijat olivat riistäneet heiltä

+aseet ja vapauden.

+

+Guilfordin kaatuminen oli kaatanut vaunujen ovenvartijan. Niinpä, kun

+Beaucaire, yrittäessään palvelijainsa avulla nousta, ojensi kätensä

+saadakseen tukea, tunsikin hän siihen tarttuvan kaksi pientä, kylmää

+kättä ja näki kaksi suurta silmää, jotka olivat kahta kauniimmat, kun

+niiden ilmeessä nyt lisäksi oli pelon ja suuttumuksen leima.

+

+Chateaurien'in herttua hypähti pystyyn ilman apua ja kumarsi syvään

+lady Marylle.

+

+»Pyydän kymmenentuhatta kertaa anteeksi, että olen syynä tällaiseen

+melskeeseen teidän läsnäollessanne», sanoi hän. Sitten kääntyi hän

+François'n puoleen ja sanoi tälle ranskaksi: »Senkin hutilus! Vain

+hetki, ja sinä olisit tullut liian myöhään!»

+

+François polvistui hänen eteensä tielle. »Anteeksi!» sanoi hän. »Hänen

+korkeutensa käski meidän seurata kaukaa, jotta meitä ei huomattaisi.

+Tuuli oli pahasti hänen korkeutensa ääntä vastassa.»

+

+»Katsokaa, mitä se minulle olisi voinut merkitä, pojat», sanoi hänen

+isäntänsä ja viittasi köysiä, joilla hänet oli aiottu sitoa, ja niiden

+vieressä olevaa ruoskaa. Palvelija värisi. Hänen kasvoissaan ilmenevä

+kauhu heijastui hänen kumppaniensa silmistä.

+

+»Mitä, teidän korkeutenne!» François astahti taapäin ja kohotti kätensä

+taivasta kohti.

+

+»No, eihän sentään niin käynyt!» sanoi Beaucaire.

+

+»Ei voinut!» huudahti François.

+

+»Ei. Ja te teitte tehtävänne hyvin, pojat» — nuori mies hymyili

+suopeasti — »oikein hyvin. Ja nyt», jatkoi hän englanniksi kääntyen

+lady Maryn puoleen, »sallinette minun kysyä ritareiltanne, mikä heidät

+on saanut ryhtymään liittoon maantierosvojen kanssa. Vai ettekö usko,

+että heidän kanssaan voi selvittää asiaa säädyllisellä tavalla».

+

+Hän kumarsi jälleen ja ojensi neidolle kätensä auttaakseen tätä

+nousemaan vaunuihinsa, missä Molyneux tovereineen oli herättämässä

+henkiin lady Rellertonia, joka oli pyörtynyt. Mutta lady Mary teki

+kieltävän liikkeen, ja molemmat jäivät seisomaan paikalleen.

+

+»Ruhtinas», sanoi neito, äänessä hiukan ivansävyä, mutta niin

+herttaisesti, että Beaucaire aivan kangistui onnesta. Samassa tunsi hän

+pistävää tuskaa ja painoi äkkiä kylkeänsä nutussaan näkyvän punaisen

+täplän kohdalta.

+

+»Te olette haavoittunut!»

+

+»Ei se mitään!» hymyili Beaucaire. Hän painoi sitten nenäliinaansa

+täplän kohdalle, jotta neito ei huomaisi sen suurenevan. »Pieni naarmu

+— ihan mitätön, joutava juttu.»

+

+»Tulkaa vaunuihin», kuiskasi neito. »Tulettehan, herra de Chateaurien!»

+

+»Oo, armaani! Minä toivoisin, että se matka kestäisi iankaikkisesti!

+Voitteko tekin puolestanne sanoa samaa, neiti?»

+

+»Ruhtinas», huudahti neito intohimoisen ihailun vallassa, »minä

+tahtoisin, että kaikki olisi juuri niinkuin te tahdotte. Onko mitään,

+mitä te ette ole arvollinen saamaan! Tehän olette maailman uljain mies!»

+

+»Haha! Enkä kuitenkaan muuta kuin mitätön ranskalainen raukka.»

+

+»Toivoisinpa, että erinäiset englantilaiset olisivat tänä yönä

+osoittaneet olevansa yhtä suuria raukkoja. Jäivät apuun tulematta —

+viheliäiset, kurjat pelkurit!» Näin sanoen lähti neito kiiruusti pois,

+äkkiä aivan kiihtyneenä suuttumuksesta.

+

+Ääneensä ähkyvä sir Hugh oli kannettu vaunuihin.

+

+»Kuulkaa, jänistävät pikkuherrat», sanoi neito, »mitä teidän pelkurilla

+veljellänne, sir Hugh Guilfordilla, on vaunuissa tekemistä?»

+

+»Teidän armonne», vastasi Molyneux nöyrästi, »sir Hughin jalka on

+poikki. Lady Rellerton on suosiollisesti sallinut, että hänet otetaan

+vaunuihin.»

+

+»Mutta minä en salli! Herra de Chateaurien ajaa meidän kanssamme.»

+

+»Mutta —»

+

+»Sir! Jättäkää se kurja ja antakaa hänen voihkia tiepuolessa», huudahti

+neito kiivaasti, »mitä muuten voisin toivottaa teille kaikille

+rankaisuksi! Saapas juoru huomenna hampaisiinsa kauniin jutun! Ja

+minun käy melkein sääli teitä, kun ajattelen kaikkia kokkapuheita,

+mitä kuulette kaupunkiin tullessanne. Kelpo gentlemanneja! Urheita

+sankareita, totta totisesti! Jättää yksi mies yksin vastustamaan

+kokonaista laumaa ja itse puikkia piiloon, kunnes hänen palvelijansa

+vangitsevat ja tekevät aseettomiksi teidätkin. Oo, mitä jo korvissani

+kuulenkaan — taivas teitä siitä varjelkoon!»

+

+»Neiti!»

+

+»Älkää puhuko! Herra de Chateaurien! Lady Rellerton ja minä pidämme

+teidän seuraanne suurena kunniana. Suvaitsetteko tulla vaunuihin?»

+

+Neito nousi vaunuihin ja kokosi helmojansa tehdäkseen ranskalaiselle

+tilaa. Silloin kuului syvä ääni tiepuolessa olevan puun varjosta.

+

+»Lady Mary Carlisle ottaa epäilemättä huomioon hyvän neuvon tässä

+suhteessa.»

+

+Wintersetin herttua ratsasti kuutamoon ja otti tyynesti kasvoiltaan

+pois naamarin. Hän ei ollut paennut palvelijainsa mukana, oli vain

+vetäytynyt tammen siimekseen, kunnes nyt kylmäverisesti tuli esiin.

+

+»Siunatkoon! Se on Winterset!» huudahti lady Rellerton.

+

+»Josta on tullut maantierosvo ja murhamies!» huomautti lady Mary.

+

+»Ei, ei!» nauroi Beaucaire hiukan epävakaisella äänellä. Hän horjui

+hiukan, mutta tarttui toisella kädellään vaunujenoveen ja painoi toista

+kovasti kylkeään vasten. »Hän luo vain yleiskatsauksen asemaan, hän on

+joskus hiukan häveliäs. Hän on suuri mies, mutta ei tahdo ottaa koko

+kunniaa itselleen.»

+

+»Parturi!» vastasi herttua, »minun täytyy sanoa, että mielihyvällä

+alennun kiistelemään kanssanne. Teidän rajaton röyhkeytenne vaatii

+erinäistä arvoa, enkä minä voi jättää sitä huomioonottamatta.

+Palkollinen, jonka mukana on kuusi muuta palvelijaa —.»

+

+»Haha! Eikö teidän armonne ole koko illan koettanut puhdistaa minua?

+Vaikka tosin minun palvelijani olivat parempia. Haha! Mitä te

+arvelette?»

+

+»Herra de Chateaurien», sanoi lady Mary, »me odotamme teitä.»

+

+»Anteeksi», vastasi tämä. »Hänellä on ehkä jotakin sanomista, ja

+kenties on parasta, että kuullaan se nyt.»

+

+»Minä en halua kuulla häneltä mitään — en koskaan, en milloinkaan.»

+

+»Kautta kunniani, teidän armonne», huudahti herttua, »tuo häpeämätön

+mies on suunnattomasti häväissyt teitä! Hän luulee olevansa teistä niin

+varma, ettei pelkää enää teidän uskovan totuutta! Minä kerron teille

+kaikki, ja ellette silloin myönnä, että hän ansaitsee sen kurituksen,

+jota hänelle aioimme —»

+

+»Minä en halua kuulla enempää!»

+

+»Te tulette sitä katkerasti katumaan. Teidän armonne, teidän itsenne

+vuoksi pyydän —»

+

+»Ja minä myös», keskeytti Beaucaire. »Suokaa anteeksi, neiti, antakaa

+hänen puhua.»

+

+»Puhukoon sitten, mutta lyhyesti», sanoi lady Mary, »sillä minä tahdon

+totisesti päästä hänestä pian. Hänen olisi annettava selityksensä

+hyökkäyksestä ystävääni ja vaunujani vastaan veljelleni.»

+

+»Valitettavasti ei hän ole täällä minua auttamassa», sanoi herttua.

+»Neiti, olivatko teidän vaununne uhatut? Minä koetin ainoastaan

+sovittaa syytä, johon olin vikapää Bathiin nähden, ja hävittää

+häväisyn, joka oli tapahtunut teitä kohtaan sen kautta, että —»

+

+»Sir, sir, minun kärsivällisyyteni loppuu!»

+

+»Pyydän tuhannesti anteeksi», sanoi Beaucaire. »Tahdotteko kuulla

+häntä, jos minä pyydän sitä teiltä, lady Mary?»

+

+Neito teki nyrpeänä suostumuksen merkin.

+

+»Neiti, minä puhun mahdollisimman lyhyesti. Kaksi kuukautta sitten

+tuli Bathiin eräs ranskalainen peluri, joka sanoi nimensä olevan

+Beaucaire, seikkailija, jolla oli mukanaan kortit ja nopat, ja kaikki

+seurapiirin miehet kävivät hänen luonaan pelaamassa, jolloin hän

+voitti heiltä suuria summia. Hän oli lyhytkasvuinen, mustatukkainen

+ja viiksiniekka. Hän esiintyi röyhkeästi kaikkialla, kunnes herra

+Nash suhditti häntä, kuten epäilemättä itse muistatte, kaivohuoneen

+salongissa, ja senjälkeen pysyi hän syrjässä. Herra Nash selitti — ja

+olkaa vakuutettu, neiti, että hänellä oli luotettavat tiedot — että

+tämä Beaucaire oli mahdotonta, viheliäistä, alhaista syntyperää ja

+todellisuudessa Ranskan kuninkaan lähettilään de Mirepoix'n palkollinen

+ja parturi. Hänen oikea nimensä oli Viktor. Vaikka miehen suunnaton

+röyhkeys näin tuli ilmi, ei hän lähtenyt tiehensä, vaan jäi Bathiin,

+missä kukaan ei enää halunnut puhua hänen kanssaan.»

+

+»Joko lorunne pian loppuu, sir?»

+

+»Vielä pari silmänräpäystä, neiti. Eräänä iltana kolme viikkoa

+sitten näin uljaiden vaunujen ajavan portaitteni eteen, ja minulle

+ilmoitettiin herttua de Chateaurien. Nuoren miehen käytös oli arvokas

+— ranskalaisen käsityksen mukaan — ja oli mahdotonta kieltää sen

+luontevaa varmuutta. Hän ilmoitti olevansa huvikseen matkusteleva

+ylimys. Hän sanoi asettuneensa Bathiin joksikin aikaa ja tahtoneensa

+heti tulla kunniakäynnille minun luokseni. Hänen olentonsa tuntui

+niin uskottavalta — itse asiassa olen minä ollut surkean helposti

+nenästävedettävä — ja hänen temppunsa niin rohkea, että minun ei

+johtunut mieleenikään epäillä häntä. Ja minä kadun katkerasti — vaikka

+nöyrimmästi nyttemmin olen hartaasti koettanut sitä hyvittää — että

+samana iltana, häpeä kyllä, esittelin hänet teille.»

+

+»Häpeäkö, sir?»

+

+»Malttakaa hiukan vielä, neiti, minä pyydän. Niin, häpeä! Te tiedätte,

+mikä asema hänellä on ollut Bathissa siitä illasta alkaen. Kaikki

+parveilivat hänen ympärillään, kunnes muutamia päiviä sitten kapteeni

+Badger julisti hänet huijariksi ja vannoi, että Chateaurien ei ollut

+mitään.»

+

+»Anteeksi», keskeytti Beaucaire. »Olisi ollut paljoa parempi sanoa,

+että semmoista linnaa ei ole olemassa. Sehän olisi sananmukainen

+käännös. Miksette käskenyt hänen sanoa niin, herra?»

+

+Lady Mary hämmästyi. Hän katsoi herttuaa ja kalpeni. Tämä jatkoi:

+»Kapteeni Badger-parka sai samana päivänä miekanpiston —»

+

+»Sen kapteeni Badger-parka ansaitsi», murahti Molyneux.

+

+»— Ja silloin oli hänen vastustajansa kyllin röyhkeä sanoakseen, että

+hän taisteli muka minun vuokseni! Sinä iltana lähetti haavoittunut

+minua noutamaan ja kertoi minulle pöyristyttäviä asioita. Hän oli

+huomannut, että yksi Beaucaire'in entisiä palvelijoita nyt seisoi tämän

+Chateaurien'in asunnon ovella. Beaucaire oli kadonnut päivää ennen

+Chateaurien'in saapumista. Kapteeni Badger tarkkasi Chateaurien'iâ

+lähemmin heidän seuraavalla kertaa tavatessaan ja totesi, että

+tämä olikin kadonnut Beaucaire. Suuttuneena julisti hän hänet heti

+huijariksi. Hän ei kuitenkaan minua säästääkseen, tahtonut paljastaa,

+että mies oli Beaucaire. Hän tahtoi säästää minulta sitä nöyryytystä,

+että olin seurapiiriin tuonut parturin, mutta se salaisuus rasitti

+hänen mieltään, kunnes hän lopulta lähetti noutamaan minua ja kertoi

+minulle, kuinka asia oli. Minä suutuin ja ajattelin vain tämän rikoksen

+sovittamista. Minä tulin sir John Wimpledonin pitoihin. Siellä kerroin

+kuulemani sir Hughille ja näille muille herroille Me tarkkasimme miestä

+ja hämmästyimme, ettemme olleet ennen huomanneet asian todellista

+laitaa. Teidän armonne, nämä herrat ovat kunnon miehiä ja heillä

+on kylmän arvostelun kyky. Herra Molyneux oli hänen varamiehensä

+kaksintaistelussa kapteeni Badgerin kanssa ja oli sangen ylpeä siitä

+luottamustoimesta. Mutta herra Molyneux, sir Hugh, herra Bantison,

+jokainen tunsi hänet. Hänen hienoista kasvoistaan ja vaaleista

+hiuksistaan huolimatta oli seikkailija Beaucaire'in leima ilmiselvänä

+hänen otsallaan. Katsokaa häntä, neiti, uskaltaako hän asettua teidän

+tarkattavaksenne. Tehän näitte Beaucaire'in silloin, kun hänet ajettiin

+ulos. Eikö tuo ole sama mies?»

+

+Beaucaire astahti neidon eteen. Tämän kalpeat kasvot värähtivät.

+

+»Katsokaa minua!» sanoi Beaucaire.

+

+»Oo, oo!» kuiskasi neiti käheästi ja vetäytyi vaunuin sisään.

+

+»Onko se hän?» huusi herttua.

+

+»Minä en tiedä — en osaa sanoa —»

+

+»Vielä silmänräpäys! Minä pyysin näiltä herroilta lupaa saada

+piiskauttaa häntä ja siten sovittaa sen häväisyn, jonka onnettomuudeksi

+olin tullut tehneèksi Bathille ja varsinkin teille. He suostuivat

+siihen, etteivät estäisi minua eivätkä sekaantuisi asiaan. Minä läksin

+varhain pois sir John Wimpledonin juhlasta voidakseni panna aikeeni

+täytäntöön ja ruoskittaa tuota petturia teidän nähtenne, se kun olisi

+ollut asianmukainen hyvitys naiselle, jonka läheisyyteen hän on

+rohjennut tunkeutua.»

+

+»Ylhäisyyshän velvoittaa?» lausui Beaucaire hienosti kysyvällä sävyllä.

+

+»Ja nyt, neiti», jatkoi herttua, »en pidätä teitä enää sekuntiakaan.

+Minä vetoan hyvään tarkoitukseeni ja pyydän teitä olemaan vakuutettu,

+että halu kostaa inhoa, häväisyä ja pyrkimys palvella teitä ovat olleet

+Wintersetin ylimpinä johtotähtinä.»

+

+»Hyvä!» huusi Beaucaire raukealla äänellä.

+

+Lady Mary kumartui häntä kohti pelon ilme katseessaan »Onko se

+valhetta?» sopersi hän.

+

+»Herran ei pitäisi olla niin suurta sukua. Hän olisi voinut muuten

+kirjoittaa pienen kirjan.»

+

+»Te siis sanotte, että se on valhetta?» huudahti neiti henkeä pitäen.

+

+»Herra nähköön! Eikö hän vielä ole vakuutettu?» huudahti Bantison.

+»Mies, ettekö ollut lähettilään parturina?»

+

+»Onhan se valhetta?» kuiskasi neiti.

+

+»Hän osoitti suurenmoista taitoa, neiti. Kuinka kauan arvelette, neiti,

+hänen ylhäisyytensä Wintersetin harjoitelleen tätä puhetta sen ensin

+kirjoitettuaan? Siinä on sekaisin totta ja silkkaa runoilua. Herrasta

+on tullut kirjallinen mies. Ehkäpä semmoinen miellyttää häntä enemmän

+kuin taistelu. Haha!»

+

+Bantison purskahti heleään nauruun. »Onko Ranskan herroilla tapana

+taistella palvelijain kanssa? Haha! Mainio maa! Me englantilaiset

+teemme niinkuin tänä iltana: me annamme palkollisten tapella keskenään.»

+

+»Ja pysyttelemme itse hiukan taempana», lisäsi Beaucaire ja katsoi

+herttuaan. »Mutta anteeksi», sanoi hän ilkkuen, »nyt muistan jotakin.

+François, anna herra Bantisonille ja muille herroille takaisin heidän

+aseensa.»

+

+»Tahdotteko vastata erääseen kysymykseen?» kysyi Molyneux sävyisästi.

+

+»Mielelläni, herra.»

+

+»Oletteko koskaan ollut parturi?»

+

+»En, herra», nauroi nuori mies.

+

+»Joutavia!» huudahti Bantison. »Antakaa minun kysyä häneltä. No,

+lurjus, tunnustus voi pelastaa teidät vankilasta. Kiellättekö olevanne

+Beaucaire?»

+

+»Kieltääkö tuommoisen tuomarin edessä?»

+

+»Haa», sanoi Bantison. »Mitä enempää haluatte, Molyneux. Mies,

+kiellättekö tulleenne Lontooseen lähettilään seurueessa?»

+

+»En, sitä en kiellä.»

+

+»Hän myöntää sen! Ettekö tullut hänen parturinaan?»

+

+»Aivan niin, ystäväni, hänen parturinaan.»

+

+Lady Mary huudahti ja peitti kauhistuneena kasvonsa käsiinsä.

+

+»Se oli ikävä juttu», sanoi Molyneux. »Te taistelitte niinkuin

+gentlemanni.»

+

+»Minä kiitän teitä, herra.»

+

+»Te sanoitte nimeksenne Beaucaire?»

+

+»Aivan niin, herra.» Hän horjui. Hänen palvelijansa riensivät tukemaan

+häntä.

+

+»Minä toivon —» jatkoi Molyneux epäröiden. »Piru minut vieköön — mutta

+olen pahoillani, että olette haavoittunut.»

+

+»Auttakaa sir Hughia vaunuihini», sanoi lady Mary.

+

+»Hyvästi, neiti!» Beaucaire'in ääni oli hyvin heikko. Hän katsoi lady

+Marya kasvoihin. Tämä ei luonut silmäystäkään häneen.

+

+Sir Hughille sovitettiin mukava tila vaunujen patjoille. Herttua

+ratsasti arveluttavan lähelle Beaucaire'iä, mutta François tarttui

+kiivaasti ratsun suitsiin ja pakotti hevosen nousemaan takajaloilleen.

+

+»Miehen palvelijat jumaloivat häntä», sanoi Molyneux.

+

+»Rietasta röyhkeyttä!» huudahti herttua. »Kuinka kauan minun vielä

+pitää suvaita tuota renkiä ja hänen renkejänsä? Beaucaire, ellette

+puolenpäivän aikaan huomenna ole poistunut Bathista, viedään teidät

+vankilaan, ja se piiskaus, josta nyt pelastuitte, tapahtuu siellä

+moninkertaisesti.»

+

+»Minä olen — kaivohuoneen salongissa — kello yhdeksän — illalla — tasan

+viikon päästä», vastasi nuori mies kohteliaasti hymyillen, vaikka hänen

+huulensa olivat värittömät. Sanat veivät melkein kaikki hänen voimansa.

+»Te saatte pysytellä — taempana — herra. Haha!»

+

+Vaunujen ovi paiskattiin kiinni.

+

+»Neiti — hy-västi!»

+

+»Ajakaa!» sanoi lady Mary.

+

+Beaucaire seurasi vaunuja katseellaan. Kun pyörien kolina ja hevosten

+kavioiden kopse vähitellen oli häipynyt, putosi nenäliina, jota hän oli

+painanut kylkeensä, pölyiselle tielle kuin suuri punainen pallo.

+

+»Pelkkiä — ruusuja», sammalsi hän ja kaatui taapäin palvelijainsa

+syliin.

+

+

+

+

+VIIDES LUKU

+

+

+Teikarimainen Nash seisoi ovella ja hymyili liehittelevästi

+ihmisille, jotka edustivat ylhäistä hienoutta ja komeutta. Suuri

+muotisankari taivutteli ruumistaan yhtämittaisessa sarjassa eri

+asteisiin sovellettuja, mutta moitteettomia kumarruksia: leskiarmojen

+edessä hän melkein lakaisi lattiaa syvimmästi kunnioittaen; hiukan

+arvokkaasti kumarsi hän nuorille teikareille, nerot vastaanotettiin

+alentuvalla ystävällisyydellä ja veitikkamaisella silmäniskulla;

+nuorille kaunottarille kumarsi hän isällisen ritarillisesti. Hänen

+tervehdyksensä mittasi tervehdittävän arvoasteen yhtä täsmälleen kuin

+varma tuntilasi mittaa ajan.

+

+Bathin kuningas oli onnellinen, sillä neroa, kauneutta, hienoutta — tai

+lyhyemmin sanoen: aatelismiehiä, kaunottaria, pelureita, teikareita,

+valtiomiehiä ja runoilijoita — kokoontui hänen valtakuntaansa. Oli

+vähintäinkin kuin satunäytelmässä tai operetissa. Pelattiin yhä

+korkeampaa peliä, ja Nashin lippaat täyttyivät kullalla. Jotta hänen

+ilonsa olisi täydellinen, oli eräs Ranskan kuninkaallinen prinssi,

+nuori Beaujolais'n kreivi, juuri puolenpäivän aikaan koko komeudessaan

+saapunut Bathiin Pariisista, Ludvig XV:n lähettilään, markiisi de

+Mirepoix'n, saattamana, keikaroiva Nash ylisteli suuresti ruhtinaan

+tuloa, joka oli kunnia Bathille ja myöskin sen seremoniamestarille.

+Mutta vielä parempi oli, että oli tulossa muutamia tuottoisia tunteja

+kortti- ja noppapelin ääressä. Sen vuoksi Nash tänä iltana hymyili

+entistä suopeammin. Huoneissa helkkyi hopeankirkkaita naisääniä

+ja naurua, viulut soivat hilpeästi, ja niiden säveleet olivat

+sopusoinnussa hänen iloisen mielialansa kanssa.

+

+Jokaisen keskustelun alkuaiheena oli lähettilään röyhkeä palvelija,

+joka niin ovelasti ja häikäilemättömästi oli esiintynyt säätyhenkilönä.

+Kävi ilmi, että oli vain kolme henkilöä, jotka eivät alusta saakka

+olleet epäilleet häntä, ja merkillistä kyllä oli terävä-älyisin

+kaikista paljastajista juuri vanha Bicksit, matkustaja, joka kerran

+oli käynyt Chateaurien'ssä. Sillä, mikäli kerrottiin, hän oli

+diplomaattisella tempulla solminut petturin sanoistansa ja saanut

+hänet myöntämään, että semmoista paikkaa ei ollut. Kuitenkin 'oli hän,

+kunnianarvoisa vanhus, samoin kuin onneton kapteeni Badger, vaiennut

+asiasta Wintersetin herttuan vuoksi. Tämä ylimys, jota siihen saakka

+oli salassa halveksittu, epäilty pelipetoksista eikä koskaan ihailtu,

+oli nyt saavuttanut arvoa ja kunniaa, hän kun oli osoittanut niin

+pahoitelleensa erehdystään ja pyrkinyt sovittamaan, mitä oli rikkonut,

+eikä korkean syntyperänsä nojalla ollut nauranut seurapiireille

+vasten naamaa. Hänen menettelynsä oli sitäkin ylistettävämpää, kun

+petturin paljastaminen myöskin paljasti hänen oman hairahduksensa tuon

+röyhkeän esittelijänä. Tänä iltana käveli tämä onnenpoika lady Mary

+Carlisle käsipuolessaan läpi huoneiden, suoden ja saaden hyväntahtoisia

+hymyilyjä. Sanottiin, että uutisrakennustyôt herttuan tilalla tulisivat

+alkamaan tuota pikaa ja että muutamat häviöön joutuneet juutalaiset

+saisivat täyden maksun. Ihmiset katselivat komeaa ja kookasta, mutta

+vaatimatonta sankaria ladyn rinnalla ja sanoivat, että siitä tulee

+muhkea pari. Lady oli jo kauan suosinut häntä, ja hän oli loistavasti

+suoriutunut ranskalaisesta, joka oli ollut hänen ainoa todellinen

+kilpailijansa. Missä he kulkivatkin, siellä kuului maireista kehua.

+

+Nash, joka näki heidät lähellään, tuli kumartaen heidän luokseen.

+Herttua ja teikari vaihtoivat pari sanaa syrjässä.

+

+»Minä sain tietoja siitä roistosta tänä iltana», kuiskasi Nash. »Hän

+makasi eräässä maalaistalossa aina eiliseen saakka, jolloin hän hävisi

+sieltä hurjien miestensä kanssa.»

+

+»Oletteko ryhtynyt mihinkään toimiin?» kysyi herttua.

+

+»Neljätoista konstaapelia on vahdissa ulkopuolella, hän ei voi lähestyä

+ampumatkan päähän. Jos he näkevät hänet, vangitaan hänet heti, eikä

+hänen rosvojoukkonsa voi auttaa häntä vähääkään. Se hävytönhän oli

+vannonut olevansa täällä kello yhdeksän tänä iltana, eikö totta?»

+

+»Niin hän sanoi, ja hän on vikkelä liikkumaan, sir.»

+

+»Kello on juuri yhdeksän.»

+

+»Kuulustelkaa, onko häntä tavattu.»

+

+»Kernaasti.» Nash antoi merkin eräälle palvelijalle ja kuiskasi jotakin

+tämän korvaan.

+

+Moni oli kierrellyt näiden herrain lähettyvillä ilmeisesti kuullakseen

+heidän puheluansa. Ne, jotka olivat saaneet napatuksi jonkun sanan,

+kertoivat kuulemaansa salamyhkäisesti edelleen, ja tämä hillitty puhe,

+joka vahvisti epämääräisen huhun, että Beaucaire yrittäisi ilmestyä

+tänne tänä iltana, antoi koko illalle miellyttävää, mielenkiintoista

+jännitystä. Ranskan prinssi, lähettiläs ja näiden saattue ilmoitettiin.

+Vaikka koolla oleva seura oli säädyllistä, oli se kuitenkin uteliasta,

+ja suorastaan tungeksittiin näkemään vastasaapuneita. Lady Mary oli

+kalpea ja kävi vielä kalpeammaksi, kun ihmiset tungeksivat hänen

+ympärillään. Hän loi liikuttavan katseen herttuaan, ja tämä riensi

+taluttamaan hänet tungoksesta syrjään.

+

+»Odottakaa tässä», sanoi hän. »Minä noudan teille lasin viiniä.» Hän

+katosi. Hän ei tullut ajatelleeksi tuolin hankkimista. Lady Mary tunsi

+itsensä yhä heikommaksi, etsi jotakin istumapaikkaa ja huomasi silloin

+olevansa erään sivuhuoneen ovella. Ihmiset väistyivät taaksepäin

+tehdäkseen tilaa Ranskan lähetystölle ja tunkivat taas lähelle. Hän

+aukaisi oven ja meni sivuhuoneeseen.

+

+Huoneessa istui vain kaksi herraa, jotka kaikessa rauhassa pelasivat

+korttia erään pöydän ääressä. Ne katsahtivat ylös, kun hän tuli

+sisään. Herrat olivat Beaucaire ja Molyneux. Hän huudahti, nojautui

+seinää vasten ja painoi kädellään poveaan. Beaucaire, vaikka kalpea ja

+heikko, oli tuonut hänelle tuolin, ennenkuin Molyneux oli vielä ehtinyt

+hievahtaa.

+

+»Neiti —»

+

+»Älkää kajotko minuun!» sanoi tämä, niin värisevää kauhua äänessään,

+että hän seisahtui. »Herra Molyneux, te olette kummallisessa seurassa!»

+

+»Neiti», vastasi Molyneux ja kumarsi yhtä syvään Beaucaire'ille kuin

+hänelle, »minä katson teidän kummankin läsnäolon itselleni kunniaksi.»

+

+»Oh, oletteko hullu!» huudahti lady Mary pilkallisesti.

+

+»Tämä herra on kunnioittanut minua luottamuksellaan, neiti», vastasi

+hän.

+

+»Aiotteko syöstä itsenne turmioon? Eikö siinä ole kylliksi skandaalia,

+että tuo henkilö on täällä? Kuinka hän pääsi sisään —»

+

+»Anteeksi, neiti», keskeytti Beaucaire. »Sanoinhan tulevani. Herra

+Molyneux oli niin ystävällinen, että meni puolestani vastuuseen hänen

+ylhäisyytensä Wintersetin ja tämän neljäntoista ystävän ynnä herra

+Nashin suhteen.»

+

+»Ettekö tiedä», ja neiti kääntyi kiivaasti herra Molyneux'n puoleen,

+»että hänet ajetaan ulos heti, kun minä lähden tästä huoneesta.

+Haluatteko te samaa kohtaloa? Teidän vuoksenne, sir, koska olen aina

+katsonut teidät kunnialliseksi mieheksi, annan teille tilaisuuden

+pelastaa itsenne ylenkatseesta — ja — seuralaisenne vankeudesta.

+Antakaa hänen hiipiä ulos jotakin takatietä, ja sitten voitte tarjota

+minulle käsivartenne ja me menemme viereiseen huoneeseen ikäänkuin ei

+mitään olisi tapahtunut. Tulkaa, sir —»

+

+»Neiti —»

+

+»Herra Molyneux, minä en halua kuulla mitään teidän kumppanistanne.

+Ellen olisi nähnyt teitä yhdessä pelipöydän ääressä, olisin luullut,

+että hän oli palvelijanne. Suostutteko edulliseen tarjoukseeni, sir?»

+

+»Neiti, sinä yönä en voinut sanoa teille —»

+

+»Te voitte ilmoittaa jalosyntyiselle ystävällenne, herra Molyneux, että

+minä silloin kuulin kaikki, mitä hänellä oli sanomista; että minulla

+kerran oli suuri kunnia kuulla hänen korkeutensa tunnustus.»

+

+»Oh, onko jaloa ivata ketään hänen syntyperänsä vuoksi, neiti? Ah, ei!

+Minun maassani on eräs mies, joka sanoo merkillisen asian: ihminen ei

+ole isänsä, vaan oma itsensä.»

+

+»Te voitte sanoa ystävällenne, herra Molyneux, että hänellä kerran oli

+tilaisuus puolustautua syytöksiä vastaan; että hän sanoi kaikki —.»

+

+»Että minä sanoin kaikki, mitä minulla silloin oli voimia sanoa. Neiti,

+te ette nähnyt, — mikä oli niinkuin pitikin — että eräs iso ampiainen

+oli minua pistänyt. Ei erin pahasti, olipahan vain pieni naarmu. Mutta,

+neiti, minua huimasi ja kuu pyöri silmissäni maassa. En voinut antaa

+sen ampiaisen huomata, että hän oli minua pistänyt. Ja senvuoksi täytyi

+minun sanoa teille vain, mitä saatoin, ja seistä pystyssä, kunnes hän

+oli mennyt tiehensä. Sitäpaitsi oli minulla muitakin syitä. Oo, teidän

+täytyy uskoa minua! Minä lähetin noutamaan herra Molyneux'tä ja kerroin

+hänelle kaikki, koska hän oli kohtelias nuorelle ranskalaiselle, ja

+minä voin luottaa häneen. Minä luotan teihinkin, neiti — jo kauan

+— ja olisin sanonut teille kaikki, se oli vain — niin juuri asian

+romanttisuuden, seikkailupuolen vuoksi! Uskotteko minua? Kaikki on niin

+selvää nyt. Uskotteko minua, neiti?»

+

+Tämä ei edes katsonut häneen. Beaucaire kohotti vedoten kättänsä

+häntä kohti. »Eikö ole mitään luottamusta —» lausui hän arasti, mutta

+keskeytti sitten sanansa. Neiti oli ääneti, seisoi kuin kuvapatsas,

+hänen armonsa Ylenkatse.

+

+»Jos ette olisi luullut minun olevan petturin, jos en koskaan olisi

+sanonut olevani Chateaurien; jos olisin vain ollut herra Beaucaire

+siinä tarinassa, jonka he kertoivat teille, mutta ilman palkollisen

+_mielenlaatua_, vain ollut kunniallinen mies, _mies_, se mies, jonka

+tunsitte, joka oli _omaa itseänsä_, olisitteko te —» hän koetti pitää

+ääntänsä tyynenä, mutta nähdessään neidon säteilevän kauneuden,

+oli kuin hänen henkeänsä olisi ahdistanut ja hän kopeloi vapisevin

+sormin kauluriansa. »Olisitteko te — silloin antanut minun ratsastaa

+vierellänne sinä kuutamoyönä?» Lady Maryn katse sivuutti hänet kuin

+olisi sivuuttanut jonkun palvelijan tai huonekalun. Beaucaire oli

+komeassa puvussa ja hänen rinnallaan kimalsi useita ritarimerkkejä?

+Lady Mary ei kiinnittänyt häneen edes sen vertaa huomiota, että olisi

+sen huomannut.

+

+»Neiti — minulla on kunnia kysyä teiltä: jos olisitte tietänyt,

+että tuo Beaucaire oli kunniallinen mies, vaikka halpaa syntyperää,

+olisitteko te —»

+

+Lady Marya pöyristytti vaistomaisesti, vaikka hänen ryhtinsä olikin

+kankea ja kylmä. Syntyi hetken äänettömyys.

+

+»Herra Molyneux», sanoi lady Mary, »huolimatta säädyttömyydestänne,

+että sallitte palvelijan puhutella minua, tarjoan teille viimeisen

+tilaisuuden päästä tästä huoneesta ilman häväisyä. Tahdotteko tarjota

+minulle käsivartenne?»

+

+»Suokaa anteeksi, armollinen neiti», sanoi Molyneux.

+

+Beaucaire istahti tuolille. Hänen päänsä painui syvään ja hänen

+käsivartensa oli oikoisena pöydällä. Vähitellen, väkisin, kihosi hänen

+silmiinsä kyyneleitä ja kaksi kirkasta pisaraa vierähti nuoren miehen

+poskipäille.

+

+»Ja elävät ihmiset saattavat olla pelkkää — _nimeä_!» sanoi herra

+Beaucaire.

+

+

+

+

+KUUDES LUKU

+

+

+Winterset ei tavannut enää lady Maryä sovitulta paikalta. Hän oletti

+tällöin tämän menneen lady Rellertonin seuraan ja pani viinilasin

+syrjään. Sitten lähestyi hän molempia vieraita tervehtiäkseen prinssiä,

+joka oli hilpeä seitsentoistavuotias poika, mutta sievä kuin tyttö.

+Tämä seisoi markiisi de Mirepoix'n — tyynen ja vakavan näköisen miehen

+— rinnalla, ja ympärillään sikermä suurmiehiä, joihin tietenkin Nash

+lukeutui. Nash oli hyvillään, etteivät vieraat olleet saapuneet viikkoa

+aikaisemmin, jolloin hän ja Bath olisi joutunut kiinni suuresta

+tietämättömyydestä Ranskan aateliston suhteen — pitäessään niin

+suuressa arvossa Mirepoix'n entistä parturia.

+

+»Onpa onni, että se mies on kadonnut», sanoi hän hiljaa Wintersetille.

+

+»Kiittäkää minua siitä», vastasi hän.

+

+Eräs palvelija pyysi saada puhutella herra Nashia. Pääkonstaapeli

+lähetti sanan, että Beaucaire aikoja sitten oli tullut sisään

+eräästä sivuovesta. Oli oletettu herra Nashin tietävän asiasta, eikä

+ranskalaista oltu vangittu, kun herra Molyneux oli hänen seurassaan

+ja meni asiasta vastuuseen. Herra Nashin harjaantuneilla kasvoilla

+näkyi niin valtavan hämmästyksen ilme, että herttua kääntyi häneen

+huolestuneena.

+

+»Se roisto on täällä, ja Molyneux on tullut hulluksi!»

+

+Bantison, joka oli juuri rientänyt heidän luokseen, ilmoitti: »Niin,

+hän on talossa, ja jos tahdotte tietää missä, niin minä sanon — tuolla

+pelihuoneessa. Minä näin hänet puoliavoimesta ovesta.»

+

+»Mitä on tehtävä?» kysyi Nash.

+

+»Lähetettävä konstaapelit —»

+

+»Ei, ei! Joukko konstaapeleja? Se olisi skandaali!»

+

+»Ei, kuulkaa!» sanoi herttua. »Minä valitsen muutamia herrasmiehiä,

+selitän heille asian, me saarramme hänet ja viemme ulos konstaapelien

+käsiin. Mitään ei huomata. Jääkää tänne pitämään seuraa Beaujolais'lle

+ja Mirepoix'lle. Tulkaa, Bantison, ottakaa tuolta mukaanne Townbrake ja

+Harry Rakell. Minä etsin muita.»

+

+Kolmea minuuttia myöhemmin avasi hänen armonsa Winterset pelisalin oven

+selälleen. Hän sulki sen taas, kun kaikki hänen kumppaninsa olivat

+tulleet sisään.

+

+»Ah», huomautti Beaucaire. »Kuusi suurta miestä.» Herttua hämmästyi

+nähdessään lady Maryn.

+

+Mutta tämän suuttumuksen ilme ei ollut vielä häipynyt, ja se rauhoitti

+häntä. Hän tarjosi lady Marylle käsivarttansa saattaakseen hänet

+ovelle. »Saanko minä kunnian?»

+

+»On parempi, että menen myöhemmin. Nyt se herättäisi huomiota.»

+

+»Niinkuin suvaitsette, armon neiti», vastasi Winterset hyvillään. »Ja

+nyt, hävytön lurjus», aloitti hän kääntyen Beaucaire'in puoleen, mutta

+astahti taapäin ällistyneenä. »Herra siunatkoon! Se koira on murhannut

+ja ryöstänyt jonkin kuninkaallisen prinssin!» Hän unohti lady Maryn

+läsnäolon kiihdyksissään. »Ottakaa mies kiinni!» huusi hän. »Riistäkää

+nuo ritarimerkit häneltä pois!»

+

+Molyneux syöksi väliin. »Yksi sana!» huusi hän. »Sana vaan, ennenkuin

+teette teon, jota saisitte katua koko elämänne!»

+

+»Tai antakaa herra Wintersetin tulla yksin!» nauroi Beaucaire.

+

+»Odotatteko minun tappelevan parturijätkän kanssa — ilman hansikkaita

+käsissä?»

+

+»Luulen että ei odoteta, että herra tappelee kenenkään kanssa.

+Luuletteko te, että minä tappelisin teidän kanssanne? Senvuoksi oli

+minulla palvelijani käsillä sinä iltana, kun palasimme. Minä tappelen

+kernaasti kenen kanssa hyvänsä — mutta en ikinä tahraisi käsiäni —»

+

+»Sulkekaa hänen saastainen suunsa hänen ritarimerkeillään!» huusi

+herttua.

+

+Mutta Molyneux hillitsi heitä vielä. »Silmänräpäys' huusi hän.

+

+»Herra Winterset», sanoi Beaucaire. »Mitä te pelkäätte? Te teette

+ovelia laskelmia. Herra Beaucaire olisi uskottu. Mutta petturia, jonka

+te itse paljastatte. Eikö koskaan? Minähän en koskaan aikonut ilmaista

+sitä salaisuutta. Te ette ole vapauttanut minua lupauksestani.»

+

+»Puhukaa mitä tahdotte», vastasi herttua. »Sanokaa niin monta valhetta

+kuin kerkiätte. Te saatte viisi minuuttia aikaa poistuaksenne

+hiljaisuudessa.»

+

+»Te vapautatte minut siis vaitiolonlupauksestani? Haha! Tietenkin!

+Neiti», hän kumarsi lady Marylle, »minulla on kunnia pyytää teitä

+poistumaan tästä huoneesta. Te saatte kyllä yksityiskohtaiset tiedot

+ranskalaisen aatelismiehen kunniasta, jos nämä ystävänne minut

+tappavat.»

+

+»Minkä ranskalaisen?» nauroi Bantison.

+

+»Rohkenetteko vielä esiintyä mokomin väittein?» huudahti loordi

+Townbrake »Tietäkää sitten, parturiparka, että teidän isäntänne,

+markiisi de Mirepoix, on viereisessä huoneessa.»

+

+Molyneux huokasi helpotuksesta. »Menenkö minä —» Hän kääntyi

+Beaucaire'in puoleen.

+

+Nuori mies nauroi ja sanoi: »Pyytäkää häntä tulemaan tänne heti.»

+

+»Sepä oli enemmän kuin röyhkeää!» huudahti Bantison, kun Molyneux

+riensi ulos.

+

+»Nyt saatte nähdä herra Beaucaire'in isännän», lausui Beaucaire lady

+Marylle. »Se oli totta, mitä sanoin teille sinä yönä. Minä tulin

+Ranskasta hänen seurueessaan, minun passini sanoo, että olin hänen

+parturinsa. Sitten tulin Bathiin pelaamaan ja siten tappamaan aikaa ja

+maanpaon ikävyyttä. Mutta kun ihmiset kuulivat minun olleen palvelijan

+kirjoissa, tulivat he luokseni vain salassa, ja heidän joukossaan oli

+yksi — hän on vapauttanut minut vaitiololupauksestani — josta sain

+tietää jotakin, jota hän varmaankaan ei halua minun kertovan. Minulla

+oli vähän vaivaa päästäkseni asian perille. Miksi sen tein? No — se on

+minun asiani. Sitten panin hänet auttamaan itseäni naamioimisessa — ei

+vaan naamion riisumisessa, sillä kun täällä kukaan ei minua tuntenut,

+otin pois mustan peruukkini ja esiinnyin jälleen omana itsenäni — ja

+niin tuli minusta Chateaurien: olemattoman linnan herra. Mutta se mies,

+jota käytin apunani, tämä Winterset, hän —»

+

+»Tarvitseeko minun edes kieltää näitä syytöksiä?» kysyi herttua.

+

+»Ei», sanoi lady Mary väsyneellä äänellä.

+

+»Sanonko teille, minkävuoksi minun täytyi olla 'Viktor' ja 'Beaucaire'

+ja 'Chateaurien', enkä voinut esiintyä sinä, joka todellisuudessa olen?»

+

+»Karttaaksenne konstaapeleita ja kaikkia velkojianne partaveitsistä ja

+saippuasta», ilkkui loordi Townbrake.

+

+»Ei, herra. Ranskassa on minulla serkku, joka joskus on

+kiivasluontoinen eikä aina anna sukulaistensa tehdä, mikä häntä ei

+miellytä —»

+

+Tässä keskeytti hänet äänten sorina oven ulkopuolella.

+

+Ovi aukeni, ja nuori Beaujolais'n kreivi riensi sisään ja kapsahti

+Beaucaire'in kaulaan.

+

+»Philippe!» huudahti hän »Veljeni, minä olen tullut noutamaan sinua

+takaisin.»

+

+Markiisi de Mirepoix seurasi hänen perässään ja kumarsi mitä

+kunnioittavimmin. Mutta Beaucaire tarttui sydämellisesti hänen

+molempiin käsiinsä. Molyneux tuli sisään herra Nashin kanssa ja sulki

+oven.

+

+»Hartaimmat onnitteluni», sanoi markiisi. »Nyt ei ole enää mitään syytä

+salanimen käyttöön.»

+

+»Sinä olet oiva isäntä», sanoi Beaucaire ja taputti häntä olalle. »Minä

+ymmärrän. Kuriiri saapui onnellisesti perille. Ja minä olen saanut

+anteeksi. Mutta minähän unohdan tilanteen.» Hän kääntyi lady Maryn

+puoleen. Tämä oli alkanut huomattavasti vapista. »Te, kaunein kaikista

+Englannin kaunottarista», sanoi hän, kun molemmat herrat olivat syvään

+kumartaneet vastaukseksi ladyn hoviniiaukseen, »saanko kunnian esittää

+lady Mary Carlisle'lle hänen korkeutensa Beaujolais'n kreivin. Markiisi

+de Mirepoix'lla on jo se kunnia. Lady Mary on ollut sangen hyvä minua

+kohtaan, ystäväni. Teidän täytyy nyt auttaa minua ilmaisemaan, kuka

+todella olen. Neiti, hyvät herrat, onko teillä hetkinen aikaa?»

+

+»Henri», hän kääntyi nuoren Beaujolais'n puoleen, »toivonpa, että

+olisit ollut mukana näissä naamiaisissa — minulla on ollut niin

+hauskaa!» Hänen äänensä kuului hilpeältä, mutta siinä oli surumielistä

+pohjasävyä. Hän koetti puhua kaikille läsnäoleville, mutta katsoi yhä

+vain lady Maryä. Tämän katse vuorostaan oli kiintynyt häneen täynnä

+salaista ja suurta tenhovoimaa, mutta neiti itse vapisi yhä enemmän.

+»Minä olen suuri näyttelijä, Henri. Nämä herrat ovat tuskin vieläkään

+vakuutettuja, että en ole palvelija! Ja minut oltiin juuri ajamassa

+ulos sen vuoksi, että olin ollut parturi!»

+

+»Eihän sentään!» huudahti lähettiläs. »Hän ei ollut minuun tyytyväinen.

+Hänen teki mielensä vieraille maille.»

+

+»Haha! rakas Mirepoix! Ja vielä parempaa! Eräänä iltana oli minun pakko

+tapella muutamien herra Wintersetin ystävien kanssa, ja eräät naiset ja

+kavaljeerit olivat sitä näkemässä, mutta luulevat vieläkin minun olevan

+palvelijan. Oo, minä olen suuri näyttelijä! On varmaa, että Ranskassa

+jokainen moukka tuntee ylhäissyntyisen herran. Englantilaiset ovat

+siitä kummaa väkeä, että he itsepäisesti pysyvät jonkun pakkomielteen

+lumoissa — mikä kyllä voi olla arvokas ominaisuus. Mutta hyvä ystäväni

+Molyneux tässä, hän puhutteli minua säädyllisesti vain senvuoksi,

+että olin mies ja senvuoksi, että hän itse aina on ritarillinen. Minä

+olen kuullut sanottavan, että hänen isänsä isoisä oli ranskalainen.

+Senvuoksi lähetin noutamaan häntä ja kerroin hänelle kaikki, ja hän

+toimitti minulle tänä iltana pääsyn tänne, jotta sain tulla tapaamaan

+ystäviäni.

+

+»Minä mainitsin näille herroille jotakin serkustani, joka pyrkii

+sekaantumaan sukulaistensa asioihin. No niin, se herra tahtoi, että

+minun olisi pitänyt naida eräs hyvä ja hieno nainen, hyvin jalo ja

+kaunis ja herttainen.» Nuori kreivi hänen rinnallaan näytti hiukan

+kummastuvan näitä sanoja, mutta tuntui sitten vaipuvan vakaviin

+mietteisiin. »Onnettomuudeksi olin minä pöllöpää. Minä vannoin naivani

+kenen ja milloin itse haluan taikka myöskin jääväni naimattomaksi. Se

+nainen on harvinaisen viehättävä ja hyvä ja itse asiassa hyvin minuun

+kiintynyt — miksikä en sitä sanoisi? Minä olen siitä ylpeä. Hän on

+hyvin uskollinen ja anteeksiantava ja lempeä. Hän olisi samanlainen,

+uskoi minä, vaikka minä olisin palvelija. Mutta minä! Minä olin

+pöllöpää, tunteeton, sieluton nauta. Minä en osannut antaa arvoa

+sellaisille ominaisuuksille silloin. Minä olin niin nuori silloin —

+kesäkuussa. Ja minä sanoin serkulleni: 'Ei, minä otan sen, jonka itse

+valitsen'. 'Hullu', sanoi hän, 'hänhän on kuin sinulle luotu. Enkö

+minä ole viisaampi sinua?' Ja hän suuttui, ja kun hänellä on suuri

+vaikutusvalta Ranskassa, kerrottiin pian, että hän aikoi lähettää minut

+Vincennes'iin, ja minun täytyi lähteä pakoon, kunnes hänen vihansa

+lauhtuisi. Hyvä ystäväni Mirepoix oli juuri matkalla Lontooseen. Hän

+uskalsi paljon minun tähteni. Hänen parturinsa kuoli juuri ennen

+ylimenoa, ja minä matkustin köyhänä parturina. Mutta serkkuani, kun hän

+on sillä päällä, täytyy pelätä täällä Englannissakin, enkä minä saanut

+tuottaa Mirepoix'lie ikävyyksiä. Minä en saanut tulla tunnetuksi,

+ennenkuin serkkuni oli valmis nauramaan koko jutulle. Ja saattoihan

+löytyä vakoojia. Senvuoksi muutin jälleen nimeä ja tulin Bathiin

+huvikseni pelaamaan — olen aina pelannut mielelläni. Mutta kolme päivää

+sitten lähetti markiisi minulle sanan, että veljeni, joka tiesi, missä

+olin, oli tullut Ranskasta tuoden sanan, että serkkuni oli leppynyt.

+Hän tarvitsee minua pieneen teatteriinsa, ei voida näytellä ilman

+minua. Minun ei tarvitse mennä naimisiin sen neidon kanssa. Kaikki

+on unohdettu, jos palaan, ja veljeni ja de Mirepoix tulivat Bathiin

+onnittelemaan minua.»

+

+»Vielä sananen, ja sitten olen valmis. Minä, sanoin tietäväni erään

+salaisuuden, ja käytin sitä pakottaakseni erään miehen toimittamaan

+minulle pääsyn ylhäisön piiriin — ellei hän tahtonut, että olisin

+salaisuuden kertonut. Hän on vapauttanut minut lupauksestani. Ystäväni,

+minä en halunnut saattaa miestä turmioon. Minua ei otettu vastaan.

+Herra Nash ajoi minut ulos. Minulla ei ollut muuta neuvoa kuin

+käyttää hyväkseni sitä miestä. Ja minä sanoin: Ottakaa minut mukaanne

+lady Malbourne'in tanssiaisiin 'Chateaurien'inä'. Minä heitin pois

+peruukkini, ajelin viikseni ja siinä samassa olin Chateaurien'in —

+olemattoman linnan herttua. Haha! Ymmärrättekö?»

+

+Nuoren miehen käytös muuttui äkkiä. Hän kävi ylpeäksi, uhkaavaksi. Hän

+ojensi kättään ja viittasi Wintersetiin. »Nyt en ole enää 'Beaucaire',

+hyvät herrat. Olen ranskalainen ylimys. Se mies, joka toi minut teidän

+salonkeihinne kunniansa hinnalla ja joka sitten vapautuakseen kavalsi

+minut, on tuo kurja pelkuri, tuo pelipetturi!»

+

+Winterset yritti väkinäisesti nauraa. Kaikki hänen ympärillään olleet

+vetäytyivät hänestä erilleen kuin ruttotautisesta. »Ranskalainen

+ylimys!» ilkkui hän raivoissaan ja kuitenkin levottomana. »Minä en

+tiedä, kuka te olette. Piileksikää kuinka monen nauhan ja helyn takana

+tahansa! Minä tahdon tietää sen miehen nimen, joka uskaltaa syyttää

+minua semmoisesta!»

+

+»Sir!» huudahti de Mirepoix terävästi ja astui askeleen häntä kohti.

+Mutta pysähtyi äkkiä. Hän kumarsi syvään ja säädynmukaisesti,

+ensin nuorelle ranskalaiselle, sitten lady Marylle ja muille.

+»Sallikaa, lady Mary ja hyvät herrat, minulle kunnia esittää teidät

+tälle herralle, joka on hänen kuninkaallinen korkeutensa Valois'n

+prinssi Louis-Philippe, Orléans'in herttua, Chartes'in herttua,

+Nemours'in herttua, Montpensier'n herttua, kuninkaallisen huoneen

+ensimmäinen prinssi, Ranskan ensimmäinen pääri, Ranskan jalkaväen

+kenraaliluutnantti, Dauphiné'n kuvernööri, Kultaisen taljan ritari,

+Notre-Dame-ritarikunnan, Karmeliittain ritarikunnan ja Jerusalemissa

+olevan St Lazarus-ritarikunnan suurmestari ja hänen kristillisimmän

+majesteettinsa, Louis viidennentoista, Ranskan kuninkaan serkku.»

+

+»Siinä on vain osa veljeni nimiä», kuiskasi Henri de Beaujolais

+Molyneux'lle. »Vanha Mirepoix ei ole heikkohenkinen, mutta voimakkaalta

+ihmiseltä menee kaksi päivää niiden luettelemiseen. Minä oletan, että

+tuo Winterset nyt tietää, kuka häntä on syyttänyt.»

+

+»Olematon linna!» läähätti teikari Nash ja nojautui Bantisonin tukevaa

+olkaa vasten.

+

+»Orleans'in herttua saa minulta haasteen tunnin kuluttua!» lausui

+Winterset kääntyen menemään. Hänen kasvonsa olivat melkein mustat

+raivosta ja häpeästä.

+

+»Minähän sanoin, etten tahdo saastuttaa kättäni teihin koskemalla»,

+vastasi nuori mies. »Jos te lähetätte minulle haasteen, ei kukaan

+gentlemanni ota sitä tuodakseen. Joka sen tekisi, saisi ruoskaa

+François'lta.»

+

+Hän meni lady Maryn luo ja asettui tämän rinnalle. Neito painoi päänsä

+alas ja käänsi kasvonsa pois. Hänen tuntui olevan vaikea hengittää

+ja hän nojautui raskaasti tuolia vasten. »Ruhtinas», sammalsi hän

+kuiskaamalla, »voitteko — antaa anteeksi minulle? Minä olen tehnyt —

+suuren erehdyksen. Antakaa minulle anteeksi!»

+

+»Anteeksiko?» vastasi Louis-Philippe, ja hänen äänensä tuntui yhtä

+murtuneelta kuin neidon, mutta hän jatkoi varmemmin: »Sehän ei

+ole mitään — ei kerrassaan mitään. On olemassa vain — yksi ainoa

+— koko avarassa maailmassa joka ei olisi kohdellut minua niinkuin

+te kohtelitte. Hänen luokseen menen tekemään parannusta. Tiedätkö,

+Henri? Minä en tule takaisin vain senvuoksi, että kuningas on minulle

+leppynyt. Minä tulen _ilahduttaakseni_ häntä. Minä menen naimisiin

+mademoiselle'in, serkkumme kanssa. Ystäväni, pyydän, onnitelkaa minua.»

+

+»Vaikka kuningas ei pakota häntä!» huudahti nuori Henri.

+

+»Henri, tekeekö sinun mielesi taistella kanssani?» sanoi hänen veljensä

+terävästi. »Uskotko sinä, että Ranskan kuningas on viisaampi kuin minä?»

+

+Hän tarjosi käsivarttaan lady Marylle.

+

+»Neiti on väsynyt. Saanko kunnian?»

+

+Hän saattoi neidon ovelle, ja tämän käsi vavahti hänen kädessään.

+Jommankumman vaatteista putosi joukko kuihtuneita ruusunlehtiä,

+joita levisi permannolle heidän taakseen. Louis-Philippe avasi oven,

+ja kruunujen loisto valaisi suurta joukkoa sitä kohti kääntyneitä

+uteliaita kasvoja. Kuului kovaa äänten sorinaa ja sorinan keskestä

+kuului viulujen leikkivââ soittoa, erään herttaisen, ranskalaisesta

+kulkijapojasta kertovan laulun säveltä.

+

+Hän kumarsi syvään, kun lady Mary Carlisle, Bathin kaunotar, katse

+kankeana, kiiltävänä, hitaasti astui hänen ohitseen ja meni ulos

+huoneesta.

+

+

+

+

+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PARTURI JA PRINSSI ***

+

+Updated editions will replace the previous one--the old editions will

+be renamed.

+

+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

+law means that no one owns a United States copyright in these works,

+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the

+United States without permission and without paying copyright

+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

+of this license, apply to copying and distributing Project

+Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™

+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

+and may not be used if you charge for an eBook, except by following

+the terms of the trademark license, including paying royalties for use

+of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for

+copies of this eBook, complying with the trademark license is very

+easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation

+of derivative works, reports, performances and research. Project

+Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may

+do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected

+by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark

+license, especially commercial redistribution.

+

+START: FULL LICENSE

+

+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

+

+To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free

+distribution of electronic works, by using or distributing this work

+(or any other work associated in any way with the phrase “Project

+Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full

+Project Gutenberg™ License available with this file or online at

+www.gutenberg.org/license.

+

+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

+Gutenberg™ electronic works

+

+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™

+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

+and accept all the terms of this license and intellectual property

+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

+the terms of this agreement, you must cease using and return or

+destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your

+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

+Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound

+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

+1.E.8.

+

+1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be

+used on or associated in any way with an electronic work by people who

+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

+things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works

+even without complying with the full terms of this agreement. See

+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

+Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this

+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™

+electronic works. See paragraph 1.E below.

+

+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the

+Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

+of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual

+works in the collection are in the public domain in the United

+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

+United States and you are located in the United States, we do not

+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

+displaying or creating derivative works based on the work as long as

+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

+that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting

+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™

+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

+Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily

+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

+same format with its attached full Project Gutenberg™ License when

+you share it without charge with others.

+

+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

+in a constant state of change. If you are outside the United States,

+check the laws of your country in addition to the terms of this

+agreement before downloading, copying, displaying, performing,

+distributing or creating derivative works based on this work or any

+other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no

+representations concerning the copyright status of any work in any

+country other than the United States.

+

+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

+

+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

+immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear

+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work

+on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the

+phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed,

+performed, viewed, copied or distributed:

+

+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

+  most other parts of the world at no cost and with almost no

+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

+  United States, you will have to check the laws of the country where

+  you are located before using this eBook.

+

+1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is

+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

+contain a notice indicating that it is posted with permission of the

+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

+the United States without paying any fees or charges. If you are

+redistributing or providing access to a work with the phrase “Project

+Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply

+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™

+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted

+with the permission of the copyright holder, your use and distribution

+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

+will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works

+posted with the permission of the copyright holder found at the

+beginning of this work.

+

+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™

+License terms from this work, or any files containing a part of this

+work or any other work associated with Project Gutenberg™.

+

+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

+electronic work, or any part of this electronic work, without

+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

+active links or immediate access to the full terms of the Project

+Gutenberg™ License.

+

+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

+any word processing or hypertext form. However, if you provide access

+to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format

+other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official

+version posted on the official Project Gutenberg™ website

+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

+of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain

+Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the

+full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

+

+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

+performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works

+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

+

+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

+access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works

+provided that:

+

+• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

+  the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method

+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

+  to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has

+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

+  within 60 days following each date on which you prepare (or are

+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

+  Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg

+  Literary Archive Foundation.”

+

+• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™

+  License. You must require such a user to return or destroy all

+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™

+  works.

+

+• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

+  receipt of the work.

+

+• You comply with all other terms of this agreement for free

+  distribution of Project Gutenberg™ works.

+

+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

+Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than

+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

+from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of

+the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set

+forth in Section 3 below.

+

+1.F.

+

+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

+Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™

+electronic works, and the medium on which they may be stored, may

+contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

+cannot be read by your equipment.

+

+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right

+of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

+Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project

+Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all

+liability to you for damages, costs and expenses, including legal

+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

+DAMAGE.

+

+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

+written explanation to the person you received the work from. If you

+received the work on a physical medium, you must return the medium

+with your written explanation. The person or entity that provided you

+with the defective work may elect to provide a replacement copy in

+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

+or entity providing it to you may choose to give you a second

+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

+without further opportunities to fix the problem.

+

+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you “AS-IS”, WITH NO

+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

+

+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

+warranties or the exclusion or limitation of certain types of

+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

+violates the law of the state applicable to this agreement, the

+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

+remaining provisions.

+

+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

+providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in

+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

+production, promotion and distribution of Project Gutenberg™

+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

+or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or

+additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any

+Defect you cause.

+

+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

+

+Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of

+electronic works in formats readable by the widest variety of

+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

+from people in all walks of life.

+

+Volunteers and financial support to provide volunteers with the

+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™'s

+goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will

+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

+and permanent future for Project Gutenberg™ and future

+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

+www.gutenberg.org

+

+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation

+

+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit

+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

+U.S. federal laws and your state's laws.

+

+The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,

+Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up

+to date contact information can be found at the Foundation's website

+and official page at www.gutenberg.org/contact

+

+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

+Literary Archive Foundation

+

+Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without

+widespread public support and donations to carry out its mission of

+increasing the number of public domain and licensed works that can be

+freely distributed in machine-readable form accessible by the widest

+array of equipment including outdated equipment. Many small donations

+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

+status with the IRS.

+

+The Foundation is committed to complying with the laws regulating

+charities and charitable donations in all 50 states of the United

+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

+with these requirements. We do not solicit donations in locations

+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

+state visit www.gutenberg.org/donate

+

+While we cannot and do not solicit contributions from states where we

+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

+against accepting unsolicited donations from donors in such states who

+approach us with offers to donate.

+

+International donations are gratefully accepted, but we cannot make

+any statements concerning tax treatment of donations received from

+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

+

+Please check the Project Gutenberg web pages for current donation

+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

+ways including checks, online payments and credit card donations. To

+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

+

+Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

+

+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

+Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be

+freely shared with anyone. For forty years, he produced and

+distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of

+volunteer support.

+

+Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed

+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

+edition.

+

+Most people start at our website which has the main PG search

+facility: www.gutenberg.org

+

+This website includes information about Project Gutenberg™,

+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

diff --git a/70975-0.zip b/70975-0.zip
new file mode 100644
index 0000000..680364f
--- /dev/null
+++ b/70975-0.zip