NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 21215 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6e6804c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #69230 (https://www.gutenberg.org/ebooks/69230)
diff --git a/old/69230-0.txt b/old/69230-0.txt
deleted file mode 100644
index 0a7f176..0000000
--- a/old/69230-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,21215 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Maantiede ja löytöretket II, by I.
-K. Inha
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Maantiede ja löytöretket II
-       Suurien löytöretkien aikakausi
-
-Author: I. K. Inha
-
-Release Date: October 25, 2022 [eBook #69230]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEDE JA LÖYTÖRETKET
-II ***
-
-
-
-
-
-MAANTIEDE JA LÖYTÖRETKET II
-
-Kertomus siitä miten maa on tullut tunnetuksi ja maantiede kehittynyt
-
-
-Suurien löytöretkien aikakausi
-
-
-Rugen, Peschelin y.m. teosten mukaan kirjottanut
-
-I. K. INHA
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1914.
-
-
-
-
-SISÄLLYS.
-
-Alkusanat.
-
-SUURIEN LÖYTÖRETKIEN AIKAKAUSI.
-
-Amerikan löytö.
-Espanja Keskiajalla.
-Christopher Columbus.
-   Eräs historiallinen hetki. — Columbuksen nuoruus. — Lännen tien
-   alkuvaiheet. — Toscanellin kirje. — Columbus esittää aikeensa. —
-   Columbus Espanjan hovissa. — Columbuksen valtuudet.
-Columbuksen ensimäinen matka.
-   Valmistukset Palos satamassa. — Ensimäinen malka Atlantin poikki.
-   — Maata! — Löydetään yhä uusia saaria. — Cuba. — Espanjola. —
-   Navidad. — Paluumatka. — Vastaanotto Espanjassa. — Columbuksen
-   kertomus Amerikan löydöstä. — Paavin rajaviiva.
-Columbuksen toin n retki.
-   Pienet Antillit. — Navidadin kohtalo. — Isabella. — Columbus jatkaa
-   löytöretkeään. - Vanhan pakanan puhe. — llkityöt Espanjolassa. —
-   Haitin ruhtinaat. - Caonabon vangitseminen. — Tappelu Vega Realissa.
-   — Columbuksen paluumatka.
-Columbuksen kolmas retki.
-   Trinidad. — Paria lahti. — Mietteitä Paratiisista. — Sekasorto
-   Haitissa. — Columbus kahleissa. — Ovando.
-Columbuksen neljäs retki.
-   Honduraan rannikolla. — Veraguan rannikolla. — Myrskyissä Panaman
-   rannalla. — Siirtokuntayritys Veraguassa. — Haaksirikko Jamaicassa.
-   — Mendezin rohkea venematka. — Tukala aika Jamaicassa. — Pelastus.
-Columbuksen viimeiset vaiheet.
-   Columbuksen omaiset.
-
-Muita löytöretkiä Länsi-Intian vesillä.
-   Ojeda. — Alonso Niño. — Pinzonien retki. — Portugalilaiset
-   Brasiliassa. - Amerikan nimi. — Las Casas, intianien suojelija.
-
-Portugalilaiset Itä-Intiassa.
-Vasco da Gaman retki Etu-Intiaan.
-   Retkikunnan varustaminen. — Myrskyissä Afrikan länsirannalla. —
-   Afrikan itärannalla. — Mosambik. — Mombasassa. — Ystävällinen
-   vastaanotto Melindessä. — Tulo Intiaan. — Kalikut ja sen kauppa.
-   — Vasco da Gama Kalikutissa. — Kananor. — Salahyökkäys lähellä Goaa.
-   — Paluumatka.
-Intian vanhemmista vaiheista.
-Cabralin retki.
-   Diogo Diaz löytää Madagaskarin. — Melskeitä Kalikutissa. — Sofala.
-   — Ioãn da Novan retki.
-Vasco da Gaman toinen retki.
-   Poro Affonso Sofalassa. — Kiloa. — Gaman julma sodankäynti. —
-   Affonso d’Albuquerque saapuu Intiaan.
-Francisco d'Almeida Intian varakuninkaana..
-   Egyptin sulttaani pyytää paavin välitystä. — Egypti valmistautuu
-   sotaan. — Almeida ja hänen retkikuntansa. — Almeida Afrikan
-   itärannalla. — Almeida Malabaar-rannikolla. — Dom Lourengon suuri
-   voitto. — Maustekauppa uusille teille. — Tristão da Cunha. — Egyptin
-   laivasto saapuu sotanäyItämölle. — Albuquerque Ormuksessa. — Diun
-   meritappelu. — Varthema.
-Affonso d'Albuquerque.
-   Kalikutin tappelu. — Goan vallotus. — Malakan vallotus. —
-   Portugalilaiset tutustuvat Taka-Intiaan. — Goan vaurastuminen. —
-   Sotatoimet Punaisella merellä. — Ormus vallataan. — Albuquerquen
-   ero ja kuolema. — Luonnekuva.
-Albuquerquen seuraajat.
-   Vasoo da Gama varakuninkaana. — Nuño da Cunha.
-Portugalilaiset Molukeilla ja Kaukaisen Idän vesillä.
-   Serrão Molukeilla. — Portugal ja Espanja törmäävät yhteen Molukeilla.
-   -— Uusia löytöjä, 165. — Kulta- ja Hopeasaarel, 166. Portugalilaiset
-      Kiinassa ja Japanissa, 168. — Portugalin Intian kauppa. — Fernão
-      Mendez Pinlon ihmeelliset
-   seikkailut.
-Fernão de Magalhães ja ensimäinen matka maan ympäri.
-   Juan Diaz de Solis. — Fernäo de Magalhães. 177. — Retkikunnan
-   varustaminen, 179. — Matka Atlantin meren poikki. — Brasilia. — La
-   Platan suistamo. — Patagonian rannikolla. — Kapina talvisatamassa.
- — Patagonit. — »Santiagon» haaksirikko. — Matkaa jatketaan. —
-   Magalhãesin salmi. — Matka Tyynen meren poikki. — Ladronit. —
-   Fiippinien löytö. — Mazagan kuninkaan vieraina. — Sebu. —
-   Magalhãesin kuolema. — Retkikunta Molukeilla. — »Victoria» purjehtii
-   maan piirin umpeen. — »Trinidadin» loppu.
-Riita Molukeista.
-   Badajozin juntta. — De Loaysan retki. — Saavedran matka.
-Espanjalaiset Tyynellä merellä.
-   Villalobos. — Filippinien anastus. — Etelämaan etsintä. — Mendanan
-   siirtomaayritys. — Quiroksen matka. — Torres-salmi.
-
-Espanjalaiset vallottajat Keski- ja Etelä-Amerikassa.
-   Alonso Ojeda Uudessa Andalusiassa. — Veraguan siirtokunnat. — Balboa
-   näkee Tyynen meren. — Pedrarias Davila. — Balboa Etelämeren
-   maaherrana. — Nicaraguan vallotus. — Ponce de Leon etsii nuoruuden
-   lähdettä. — Cuban vallotus. — Yucatan ja Mayat.
-Mexicon vallotus.
-   Fernando Cortes. — Retkikunnan lähtö. — Tabascossa. — Mexicon
-   rannalla. — Montezuman lähettiläät. — Quetzalcoatl. — Vera Cruz.
-   — Cempoalla. — Matka ylämaahan. — Taistelut Tlaxcalassa. — Cholulan
-   verilöyly. — Tenochtitlan. — Cortes Mexicossa. — Cortes voittaa
-   Narvaezin. — Taistelut Mexicossa. — Montezuman kuolema. — Murheen
-   yö. — Otumban tappelu. — Tlaxcalassa. — Guatemotzin. —
-   Tenochtitlanin vallotus. — Uusi Mexico. — Espanjan kruunu ottaa
-   Mexicon omakseen. — Alvaradon retki Guatemalaan. — Olid Honduraassa.
-   — Corteksen sotaretki Honduraaseen. — Cortes käy Espanjassa. —
-   Corteksen meriretket. — Corteksen kuolema.
-Mexicon ja Keski-Amerikan intianikultuuri.
-   Popol-Vuh. — Toltekit. — Aztekkien historia. — Rakennukset. —
-   Oikeuslaitos. — Sofalaitos. — Uskonto. Kuvakirjolus. — Kasvatus.
-   — Avioliitto. — Hautaus. — Maanviljelys ja ravinto. — Vaatteet ja
-   koristeet. — Metallien käyttö. — Taide. — Maya-kultuuri.
-Löytöretkiä Pohjois-Amerikan eteläosiin.
-   Alvares de Pineda löytää Mississipin. — Pamfilo de Narvaezin retki.
-   — Hernando de Soton retki Mississipin laaksoon. — Coronadon retki
-   Cibolaan ja Quiviraan.
-Perun vallotus.
-Francisco Pizarro ja Diego de Almagro. — Birun rannikolla. — Pizarron
- ja Almagron toinen retki. — Pizarro Gallon ja Gorgonan saarilla. —
- Tumbez. — Pizarron sopimus Espanjan kruunun kanssa. — Kolmas retki.
- — San Miguel. — Inkat ja heidän maansa. — Pizarron retki Cajamarcaan.
- — Atahualpan vangitseminen. — Perun aarteet. — Hernando Pizarron retki.
- — Saaliinjako. — Atahualpan kuolema. — Marssi Cuzcoon. — Cuzco. —
- Alvaradon sotaretki. — Lima. — Almagron retki Chileen. — Taistelut
- Perussa. — Almagron ja Francisco Pizarron loppu. — Gonzalo Pizarro.
- — Chilen vallotus.
-Dorado-retket.
-   Saksalaiset Venezuelassa. — Colombia. — Gonzalo Pizarron retki.
-   — Orellanan laivamatka Amazonijoella. — Orellanan siirtomaayritys.
-   — Pedro de Ursua. — La Plata-maat. — Brasilian valtaus. — Espanjan
-   suhde siirtomaihin.
-
-Pohjoisia väyliä, pohjoisempia purjehtijoita.
-John Cabotin matka Pohjois-Amerikkaan.
-   Sebastian Cabot.
-Muita retkiä Pohjois-Amerikkaan.
-   Veljekset Cortereal. — Newfoundlandin kalastukset. — Giovanni di
-   Verrazzano. — Esteban Gomez.
-Jacques Cartierin retket Canadaan.
-   Funk-saari. — Labradorin rannikko. — Laurentin lahti. — Toinen
-   retki. — Laurentin joessa. — Hochelaga. — Talvi Quebekissä. —
-   Cartierin kolmas retki.
-Taistelu merien vapaudesta.
-   Merirosvouden kultainen aika. — John Hawkins. — Francis Drake. —
-   Cavendish ja kolmas matka maan ympäri. — Voittamaton armada.
-Varhaisimmat siirtokuntayritykset Pohjois-Amerikassa.
-   Floridan hugenottisiirtokunta. — Martin Frobisher. — Humphrey
-   Gilbert. — Walter Raleigh.
-Koillisväylä.
-   Pohjanmiesten Jäämeren tuntemus. — Hugh Willoughby ja Richard
-   Chancellor. — Hollantilaisten retket. — Huippuvuoret löydetään.
-   — Ensimäinen talvi napamaissa. — Henry Hudson. — Huippuvuorien
-   tutkiminen.
-Luoteisväylä.
-   John Davis. — Hudson etsii luoteisväylää. — William Baffin. — Jens
-   Munk. Luke Foxe ja Thomas James.
-
-Jälkikatsaus suurien löytöretkien saavutuksiin.
-
-Maantiede suurien löytöretkien aikakaudella.
-   Kosmografia. — Latitudin ja longitudin määrääminen.
-   — Maailmankartan laajeneminen. — Ptolemaiospainokset. — Asteverkko.
-   — Gerhard Mercator ja Abraham Ortelius. — Pallokartta. —
-   Maantiedeteokset. — Matkakertomukset. — Fyysillinen maantiede.
-
-Olaus Magnus.
-   Olaus Magnuksen elämänvaiheet. — Carta marina. — Historia de
-   gentibus septentrionalibus. — Ruijan meri. — Grönlanti. — Islanti.
-   — Skandinavia. — Ilmasto. — Kasvisto. — Eläimistö. — Kansa. —
-   Skriklinnit ja Lappalaiset. — Suomi ja Suomalaiset. — Itäiset maat.
-
-
-
-
-ALKUSANAT.
-
-
-Suurien löytöretkien esityksen pohjana on S. Rugen: _Geschichte des
-Zeitalters der Entdeckungen_ ja maantieteen kehitystä käsittelevien
-lukujen O. Peschelin: _Geschichte der Erdkunde_. Nämä teokset eivät
-tosin ole aivan uusia, monessa kohden ne ovat jo vanhentuneetkin,
-mutta uudempia, yleisesityksiä, jotka voitaisiin edes niiden rinnalle
-asettaa, ei ole olemassa. Erikoistutkimuksista taas olisi tämmöistä,
-helppotajuista kirjaa mahdoton kirjottua, niiden luku ja laajuus
-on niin suunnaton, eikä niitä meidän maamme huonosti varustetuissa
-kirjastoissa olisikaan. Teokseni täydentämiseksi on minulla ollut
-käytettävänä seuraavat apulähteet: Siegmund Günther: _Geschichte der
-Erdkunde_, Konrad Kritschmer: _Geschichte der Geographie_, Clements R.
-Markham: _Life of Christopher Columbus_, E.H.H. Guillemard: _Life of
-Magellan_, Johannes Kleinpaul: _Ferdinand Cortez und die Eroberung von
-Mexico_, Johannes März: _Francisco Pizarro und die Eroberung von Peru_,
-S.E. Dawson: _The Saint Lawrence Basin_, Ahlenius: _Olaus Magnus och
-hans framställning af Nordens geografi_, A. Wyatt Tilby: _The American
-Colonies_, ja, last but not least, _The Encyclopaedia Britannica_, 11
-painos. Websterin, Jules Vernen ja Thomasin teokset, jotka edellisen
-osan alkusanassa mainittiin, ovat edelleenkin apuaan antaneet. Suuresta
-englantilaisesta tietosanakirjasta, on muun muassa esitys Mexicon ja.
-Keski-Amerikan vanhasta intiani-kulttuurista.
-
-Aikomukseni oli saada tähän osaan sisältymään maantieteellisten
-löytöjen historia aina 19:nnen vuosisadan alkuun saakka, mutta suurien
-löytöretkien esitystä olisi sitä ennen täytynyt niin paljon supistaa,
-että kirja olisi käynyt liian kuivakiskoiseksi. Näinkään ei se voi
-lukijalle antaa kuin heikon käsityksen siitä, erinomaisen värikkäästä
-ja vaiherikkaasta vuosisadasta, jonka kuluessa kulttuurikansain
-maantuntemus laajeni enemmän kuin milloinkaan ennen, ja enemmän kuin se
-sen jälkeen on saattanut tai saattaa laajentua.
-
-_I.K. Inha_.
-
-
-
-
-
-
-SUURIEN LÖYTÖRETKIEN AIKAKAUSI.
-
-
-
-
-AMERIKAN LÖYTÖ.
-
-
-
-Espanja Keskiajalla.
-
-
-Iberian niemimaa, varsinkin sen itä- ja eteläosa, oli Rooman vallan
-alaisena melkoisesti kehittynyt, sen puoliraakalaiset asukkaat
-olivat sivistyneet ja osaksi roomalaistuneetkin, hyvin rakennettuja
-loisteliaita kaupunkeja oli syntynyt ja kauppa Rooman kanssa oli vilkas.
-
-Kansainvaelluksien aikana tämä kukoistava maa, jossa olot olivat osaksi
-terveemmätkin kuin Italiassa, joutui saman hävityksen alaiseksi kuin
-Länsi-Rooman muut osat. Vandalit yhdessä Sveevien ja Alanien kanssa
-samosivat kautta maan hävittäen ja ryöstäen, mutta joutamatta sen
-oloja muutoin muuttamaan, koska Genserik v. 428 johti heimonsa salmen
-poikki Airikaan ja sinne jäi. Rooman keisarikunnan ankara sortovalta
-oli siihen määrään nujertanut muinoin sotaisten Iberien taistelukunnon,
-etteivät he kyenneet vastustamaan puoliraakalaiskansoja, joiden
-miesluku ei liene noussut paljoakaan päälle 100,000:n. Monet maan
-köyhtyneistä asukkaista näyttävät pitäneen raakalaisten sekasortoa
-siedettävämpänäkin tilana kuin roomalaisten veronkantajain säälimätöntä
-kiristystä. Roomalaistuneet ylimykset ja rikkaat rakensivat itselleen
-lujia linnoja, voidakseen pitää puoliaan kierteleviä rosvojoukkoja
-vastaan, maanasukkaat taas toisin paikoin palasivat entisen
-heimojärjestyksen kannalle.
-
-Jo ennen Vandalien poistumista saapuivat maahan Visigootit,
-germanilainen vallottajaheimo sekin. He anastivat maan ja asettuivat
-siihen asumaan, halliten sitä entiseen roomalaiseen tapaan.
-Visigoottien miesluku ei ollut suuri; Espanjan ylimystö heistä
-lisääntyi, mutta varsinaiseen kansaan he eivät suuresti vaikuttaneet.
-Perintöriidoissa, kapinoissa ja rettelöissä Espanja sitten eli kolmisen
-vuosisataa, heikontuen lopulta siihen määrään, että se oli helppo
-saalis vaikka mille vallottajalle.
-
-Vielä enemmän uusia aineksia sai tuleva Espanjan kansa.
-
-V. 711 purjehti Tarik Gibraltarin salmen poikki. Sen sijaan että
-kristitty Espanja olisi miehissä noussut häntä vastaan, sai hän siellä
-liittolaisia. Visigoottilainen Roderik kuningas voitettiin, sillä
-osa hänen sotajoukostaan meni tappelussa muhamedilaisten puolelle.
-Muutamassa vuodessa vallottivat Arabit koko Espanjan, sillä Tarik ei
-suinkaan suostunut enää pois lähtemään, niinkuin olivat toivoneet ne
-kristityt ruhtinaat, jotka olivat hänen apuaan pyytäneet.
-
-Koko Iberian niemimaa joutui siten moneksi vuosisadaksi muhamedilaisten
-vallottajien vallan alle. Alussa se kuului suureen arabialaiseen
-kalifikuntaan, mutta sitten niemimaan maurilaiset ruhtinaat erosivat ja
-perustivat useita melkein itsenäisiä ruhtinaskuntia, jotka tunnustivat
-Cordovan emirin ylivallan. Maaorjuudessa elävälle osalle kansasta
-arabialaiset vallottajat olivat tervetulleita, sillä sen tila aluksi
-parani tavattomasti, ja helposti mukautuivat korkeammatkin säädyt
-uusiin oloihin, sillä Arabit kohtelivat maata leppeästi, eivätkä
-harjottaneet mainittavaa uskonvainoa.
-
-Iberian niemimaa vaurastui arabialaisen vallan aikana entistään
-rikkaammaksi ja suureksi osaksi omisti muhamedin uskon. Sen suuriin
-kaupunkeihin rakennettiin loistavia rakennuksia, ja arabialainen
-sivistys ja tiede kohosivat niissä niin korkeaan kukoistukseen, että
-muista Europan maista tultiin Espanjaan oppimaan. Olemme jo ennen
-kertoneet, kuinka maantiedekin sieltä käsin sai elvytystä. Mutta
-toiselta puolen Arabialaisten, eli oikeammin heidän ja Pohjois-Afrikan
-Berberien sekotuksen, »Maurien» valta nopeaan turmeltui ja muuttui
-tavalliseksi itämaiseksi sortovallaksi. Ristiretkien aikakauden
-lähestyessä kiihtyi uskonnollinen suvaitsemattomuuskin ja samalla
-kristittyjen halveksiminen ja vainoaminen. Siitä vähitellen kehittyi
-kristityissä se sammumaton viha vääräuskoisia vastaan, joka sitten
-sytytti taisteluhalua ja kansanrunoissa sai kaikiksi ajoiksi hehkuvan
-ilmauksensa.
-
-Pyreneitten ja Asturian vuorimaissa, itsenäisyytensä säilyttäneiden
-Baskien kesken, oli kaiken aikaa palanut se toivon kipuna, josta
-vähitellen kasvoi Espanjan vapautus. Sitä myöten kuin Maurien valta
-niemimaalla rappeutui, sikäläiset pienet ruhtinaskunnat alkoivat
-levitellä itseään. Kahdeksannella vuosisadalla syntyi Leonin
-kuningaskunta ja siitä perustettiin Maureilta vallotetulle alueelle
-Castilia, jonka ensimäinen pääkaupunki oli Burgos. Pyreneissä olivat
-Navarra ja Aragonia. Näiden pienien valtakuntien historia oli täynnään
-ainaisia aluemuutoksia, joihin milloin avioliitot, milloin vallotukset
-antoivat aihetta. Milloin ne olivat sodassa keskenään, milloin Maureja
-vastaan. Kuta enemmän ristiretkiaate valtasi alaa, sitä enemmän kasvoi
-kuitenkin täälläkin viha vääräuskoisia vastaan ja heidän maasta
-karkottamisensa muodostui suureksi yhteiseksi tehtäväksi. Mutta niin
-kiihkeät olivat kuitenkin kristittyjen keskinäiset kateet ja kiistat,
-että yksin kuulu Cidkin, Espanjan kansallissankari. Maurien pelätty
-vihollinen, toisin ajoin taisteli heidän liitoissaan kristittyjä
-vastaan. Kristityistä valtakunnista paisuivat Castilia ja Aragonia
-muita mahtavammiksi. Edellinen levitteli lännessä, jälkimäinen idässä
-valtaansa, ja kaupunki ja maakunta toisensa jälkeen riistettiin
-Maureilta. Kun Castilian perijätär Isabella ja Aragonian kuningas
-Ferdinand solmivat avioliiton, niin yhtyi vihdoin (v. 1479) melkein
-koko Espanja yhdeksi valtakunnaksi. Maurien hallussa oli enää vain
-Granada, mutta Granadankin vallotus oli vain ajan kysymys.
-
-Näissä ainaisissa sodissa kehittyi Espanjan ylimystössä seikkailuhalu
-ja taistelukunto, joka sitten valtameren takana osottautui
-monissa loistavissa urotöissä. Mutta maan varallisuus ainaisista
-levottomuuksista kärsi. Niinpä oli Espanjan kauppakin hyvin pieni,
-laivaliikettä tuskin oli ensinkään.
-
-Viidennentoista vuosisadan lopulla oli siis Espanjassa loppuun
-suoritettu suuri vapautus- ja yhdistystyö ja vuosisatoja kestänyt
-kehitys saavuttanut päätöksen. Vielä ei Espanjan kansa tosin ollut
-yksi kansa, siksi paljon vieraita aineksia oli niemimaalle asettunut
-aikain kuluessa, mutta se oli saavuttanut kaikki yhteen sulamisen
-edellytykset. Se joutui nyt luomaan katseensa ulospäin ja hakemaan
-laajempia toimialoja. Pienen Portugalin kilpailuun kiihottava esimerkki
-sai sen lähettämään Columbuksen Amerikkaa löytämään ja voimain
-joutilaisuus kotimaassa erinomaisen tarmokkaasti ryhtymään löydettyjä
-maita valtaamaan. Espanjan kädet olivat vapaat ja se kahmasi itselleen
-yhdellä kerralla niin paljon maata, puuhaa ja omaisuutta, ettei
-sen koommin ole toista semmoista kaappausta tapahtunut. Siitä tuli
-muutamassa vuosikymmenessä maailman ensimäinen siirtomaavalta.
-
-
-
-
-Christopher Columbus.
-
-
-
-Eräs historiallinen hetki.
-
-
-Puolivälissä Guadalquivir ja Guadiana jokien välillä on Espanjan
-lounaisrannalla eräs suistamolahti, johon laskee kaksi pientä jokea,
-Odiel ja Tinto. Odielin rannalla on Huelva niminen kaupunki, Moguer ja
-Palos taas Tinton varrella. Korkealla niemellä Tinton itäpuolella on
-Santa Maria de la Rabidan fransiskaniluostari. Se on epäsäännöllinen
-rakennusryhmä, yksinkertainen, mutta jykevä, niinkuin Keskiajan
-luostarit yleensä. Korkealla paikalla ollen se näkyy kauas merelle ja
-oli ennen vanhaan purjehtijoille maanmerkkinä, heidän lähestyessään
-tätä muutoin lakeata rannikkoa.
-
-Eräänä iltana tammikuussa v. 1485 istui luostarin portilla
-matkamies, pieni poikanen kerallaan. Hän oli muukalainen, vieras
-kansallisuudeltaankin, ammatiltaan merenkulkija. Genova oli hänen
-kotipaikkansa, mutta hän oli kiertänyt paljon enemmänkin maailmaa
-ja tuli nyt viimeksi Portugalista. Siellä hän oli monta vuotta
-viettänyt ja mennyt naimisiin, mutta vaimonsa menetettyään päättänyt
-lähteä naapurimaahan onneaan etsimään, kun hänen suuria tuumiaan ei
-Portugalissa ymmärretty. Vaivalloisen matkan jälkeen hän köyhänä ja
-väsyneenä oli saapunut tämän vanhastaan kuulun luostarin portille,
-anomaan sen vieraanvaraisuutta ja suojaa. Levättyään vähän aikaa
-kivi-istuimella hän soitti luostarin kelloa, pyytäen vähän virvotusta
-itselleen ja pojalleen. Munkkien huomiota herätti vieraan ryhdikäs
-ulkomuoto ja arvokas käytös. He kehottivat häntä poikansa keralla
-astumaan luostarin suojiin.
-
-Tämä mies oli Christopher Columbus. Luostarissa oli muuan nuori
-oppinut munkki, veli Antonio de Marchena, joka mieltyi keskustelemaan
-vieraan kanssa, etenkin kun piankin huomasi voivansa hänen kanssaan
-keskustella mieliaineistaan, tähtitieteestä ja kosmografiasta.
-Columbus kertoi hänelle vaiheistaan ja alkoi sitten selittää tuumiaan,
-joita nuori munkki ihmetellen kuunteli. Muukalaisen aikomus oli
-ennen kuulumaton. Hän aikoi purjehtia valtameren poikki länteen ja
-päästä sen kautta Intiaan. Sitä ei vielä kukaan ollut yrittänyt, eikä
-moni edes mahdolliseksi luullut. Aatteen uutuuden ohella viehätti
-hurskaita munkkeja tämän vieraan harras halu levittää kristinuskoa
-pakanakansoihin. Nuori Antonio oli oppinsa vuoksi luostarissa
-huomattu mies ja hänen suositteleminaan Columbuksen tuumat saivat
-koko luostarikunnan lämpöisen kannatuksen. Toistaiseksi eivät munkit
-kuitenkaan voineet häntä muulla tavalla auttaa, kuin ottamalla
-hoitoonsa hänen pienen poikansa, Diegon, kunnes isä oli ennättänyt
-saada maan mahtavien kannatuksen suurelle aikomukselleen. Mutta
-myöhemmin La Rabidan munkkien puolto oli Columbukselle tehokas apu.
-Se ratkaisevalla hetkellä sai vaakakupin hänen puolelleen painumaan,
-kun Castilian hallitus teki päätöksensä hänen esityksestään, ja sen
-vuoksi voimme sanoa Columbuksen tuloa tähän luostariin historialliseksi
-hetkeksi.
-
-
-
-Columbuksen nuoruus.
-
-
-Tämän merkillisen miehen nuoruudesta on niukasti tietoja. Se voi
-ensi katsannolta näyttää omituiselta, sillä suuren löytöretkensä
-kautta Columbus nopeaan sai mainetta ja vaikutusvaltaa ja tuli niin
-huomatuksi mieheksi, että hänen nimeänsä mainittiin kautta Europan.
-Ehkä on tietojen niukkuuteen osaksi syynä se, että hän oli alhaista
-sukua. Kohottuaan Espanjan ylimykseksi ja saatuaan osakseen suurimmat
-kunnianosoitukset, mitä siellä voitiin antaa, Columbus ei ehkä halunnut
-saattaa yleiseen tietoon niitä kovin vaatimattomia oloja, joissa hän
-oli kasvanut.
-
-Harvan miehen elämänvaiheita on kuitenkaan niin väsymättä tutkittu kuin
-Amerikan löytäjän. Sen aikuisista perintö- ja oikeusasiakirjoista,
-joita säilytetään Genovan arkistoissa, on vihdoin saatu selville hänen
-syntymävuotensa. Columbus syntyi Genovassa todennäköisesti vuonna
-1451. Isä oli villankehrääjä, verraten varaton mies; Christopherin
-syntyessä hän oli erään portin vartijana Genovassa. Elämäkerrassa, joka
-Columbuksen toisen pojan, Fernandon toimesta myöhemmin kirjotettiin,
-mutta jossa tietoja arvatenkin on koko joukon kaunisteltu, mainitaan
-nuoren Christopherin saaneen jonkinlaisen kasvatuksen, muun muassa
-olleen Pavian yliopistossa tähtitiedettä, mittausoppia ja kosmografiaa
-oppimassa. Mutta toiselta puolen amiraali oman kertomuksensa mukaan
-jo neljäntoista vuotiaana lähti merille. Toisin ajoin hän auttoi
-villankehruussa isäänsä, joka oli muuttanut Savonaan, lähelle
-Genovaa. V. 1474 Columbus näyttää käyneen Kinos saarella. Kesällä
-1476 hän luultavasti kävi Englannissa ja omien sanainsa mukaan vielä
-kauempanakin pohjoisessa aina Islannissa saakka. Tätä väitettä on
-koetettu osottaa perättömäksi, mutta muistettava on, että Genovalla
-oli laajat kauppasuhteet ja että sieltä tehtiin säännöllisiä retkiä
-Brittein saarien kaikkiin osiin ja niiden pohjoispuolella oleviin
-merensaariinkin. Islannissa Columbus olisi voinut kuulla kerrottavan
-Leif Onnellisen ja Thorfinn Karlsefnin retkistä lännen Viinimaahan,
-vaikkei hän siitä mitään mainitse. Nuo vanhat kertomukset olisivat
-helposti voineet hänessä virittää ensimäisen idun tuumaan, jonka hän
-sitten toteutti.
-
-Englannista Columbus lähti Portugaliin, samoin kuin niin monet
-italialaiset purjehtijat ennen häntä, etsimään onneaan tämän
-meriliikettään laajentavan nuoren valtakunnan palveluksessa. Hän meni
-naimisiin verraten ylhäisen naisen, Felipa Monis de Perestrellon
-kanssa. Felipan isä oli itsekin genovalainen, hän oli aikanaan
-ruvennut Henrik Purjehtijan palvelukseen, ollut mukana Madeiran
-naapurisaaren Porto Santon asuttamisessa ja sen ensimäisenä maaherrana.
-Felipan serkku oli siihen aikaan Lissabonin arkkipiispana. Vuoden
-1479 vaiheilla Columbus itsekin kävi Porto Santossa. Saarella hän
-ehkä tutustui appi-vainajansa laivakirjoihin ja muistiinpanoihin ja
-keskusteli vanhain merimiesten kanssa länsimeren salaisuuksista ja
-vieraitten maitten merkeistä, joita meri oli mukanaan tuonut. Tähän
-aikaan hänessä ehkä kypsyi tuuma, että Intiaan olisi mahdollinen päästä
-lännen tietä valtameren poikki. Juhana II:n noustessa valtaistuimelle
-Columbus näyttää ruvenneen Portugalin palvelukseen ja v. 1481—1482
-tehneen matkan Guinean rannikolle. Sieltä palattuaan hän esitti
-kuninkaalle rohkean aikomuksensa.
-
-
-
-Lännen tien alkuvaiheet.
-
-
-Niin vähän kirjallisia tietoja on säilynyt vanhempain aikain elämästä,
-ettemme voi varmaan sanoa, kuinka tämä tuuma purjehtia lännen tietä
-Intiaan, kuuluun rikkaaseen ryyti-, kulta- ja silkkimaahan, oikeastaan
-sai alkunsa.
-
-Löytöretkille Atlantinmeren tuntemattomiin osiin oli varmaan jo
-moni ennen Columbusta halunnut lähteä, vaikka matkan kuvitellut
-vaarat olivat siihen saakka yrityksestä pelottaneet. [Henri Harisse,
-Amerikan löytöhistorian etevä tutkija, on nykyisin selville saanut,
-että XV:nnen vuosisadan loppupuoliskolla Azoreilta käsin tehtiin
-Portugalin hallituksen myötävaikutuksella useita matkoja, joiden
-tarkotus nimenomaan oli karttoihin merkittyjen tarusaarien löytäminen.
-Ainakin seuraavat yritykset tiedetään: V. 1452 purjehti Diogo de Terve,
-1457 herttua Fernäo de Beira, 1462 João Vogado, 1472 Ruy Gonçalves,
-1475 Fernao Telles. Luultavasti Columbus kuuli näistä matkoista ja
-niiden kielteisistä tuloksista.] Kartoille oli kuvattu vielä Azorien
-ulkopuolellekin saaria, kuten St. Brandan, Antilia ja Brasil, jotka
-tosin lienevät olleet alkuaan mielikuvituksen tuotteita, mutta sen
-kautta, että olivat kartoilla sijansa saaneet, vähitellen vakautuneet
-merenkulkijain käsityksissä todellisuudeksi, koska kirjallisuudella
-siihen aikaan oli nykyistä paljon suurempi auktoritetti. Mutta oli
-kuitenkin saatu varmempiakin viittauksia siitä, että tuntemattomassa
-lännessä mahtoi olla maita ja ihmisiä. Fernando Columbuksen
-julkaisemassa elämäkerrassa mainitaan useita merimiesjuttuja, jotka
-saattoivat kiihottaa hänen isäänsä löytöretkelle lähteinään. Eräs
-portugalilainen luotsi oli tavannut kaukaa merestä Kap Vincentin
-ulkopuolelta vuollun puukappaleen, jonka monta päivää puhaltaneet
-länsituulet olivat mukanaan tuoneet. Samanlaisia puukappaleita oli
-löydetty Porto Santostakin. Azorien rannoille oli ajautunut outojen
-kuusilajien runkoja. Olipa meri tuonut mahtavan ruovonkin, jonka
-solmujen väliin mahtui yhdeksän pullollista viiniä — se ei voinut
-olla, arveltiin, kotoisin muualta kuin Intiasta. Flores nimiselle
-Azorisaarelle oli ajautunut kaksi ruumista, jotka olivat jotakuta
-tuntematonta kansaa. Väittävätpä jotkut nähneensä merellä katettuja
-aluksiakin, joissa oli ollut eläviä outoja ihmisiä. Toiset purjehtijat
-luulivat nähneensä matkalla Irlantiin maata, jonka he päättivät
-Tatarian (Aasian) itärannaksi. Jotkut väittivät löytäneensä lännen
-merestä tuntemattomia saaria. Guinean ja Madeirankin välillä oli
-joku luullut lännestä häämöttävän etäistä maata ja sitä oli lähdetty
-etsimään, vaikka tosin oli saatu palata takaisin tyhjin loimin. Nämä
-luultavasti olivat osaksi merimiesjuttuja, mutta saattoi niissä olla
-tottakin. Tuskin lienee Columbus sitä vastoin saanut kuulla matkasta,
-jonka luotsi Juhana Scolvus v. 1476 teki Tanskan kuninkaan toimesta,
-viedäkseen apua Grönlannin siirtokunnille, ja jolla retkellä hän
-näyttää joutuneen Labradorin rannoille.
-
-Nämä epämääräiset huhut ja kertomukset tuskin kuitenkaan olisivat
-saaneet Columbusta aikomustaan esittämään, ellei hänellä olisi
-ollut perusteellisempiakin syitä otaksua, että lännen kautta oli
-mahdollinen purjehtia Intiaan. Vaikkapa hän ei olisikaan opiskellut
-Pavian yliopistossa, niin oli hän kuitenkin hankkinut itselleen
-perusteellisemmat tiedot tähtitieteestä ja kosmografiasta kuin sen
-ajan purjehtijoilla yleensä oli. Hänen päälähteitään oli »Imago mundi»
-niminen teos, jonka vuoden 1410 vaiheilla oli kirjottanut Cainbrayn
-kardinali Petrus de Alliaco. Se oli mukailu aikaisemmista skolastisista
-teoksista, useista vanhemmista auktoreista koottu yhdistelmä. Petrus
-de Alliaco oli teokseensa koonnut varsinkin klassillisten kirjottajain
-tietoja maapallon rakennuksesta, ynnä maitten ja merien muodoista.
-Siitä Columbus sai käsityksensä maan pallonmuodosta, sen koosta ja
-Atlantin meren otaksutusta kapeudesta, Paratiisin paikasta ja piakkoin
-odotettavasta maailmanlopusta. Ratkaiseva merkitys Columbuksen
-yritykselle oli »Imago mundin» tiedoilla maapallon pienestä koosta.
-Siinä sanotaan, että jos tahdotaan tietää, paljonko maan pinnasta
-on asuttua, niin on otettava huomioon ilmastolliset olot ja vesi.
-Ptolemaioksen luulon mukaan oli noin kuudes osa maapallon pinnasta
-maata, loput vettä; myöhemmin hän arveli, että neljäsosa maan
-pinnasta oli asuttavaa maata. Aristoteles luuli maata olevan vielä
-enemmän. Hänen laskunsa mukaan ei meri Espanjan länsirannan ja Intian
-itärannan välillä (Atlantin meri) voinut olla leveä. Seneca lausui
-luonnonhistoriassaan, että suotuisalla tuulella tämän meren poikki
-pääsisi muutamassa päivässä. Kun Pliniuskin otaksui samaa, niin ei
-Petrus de Alliacon mielestä maan pinnasta mitenkään kolmeneljännestä
-voinut olla vettä. Sitä paitsi sanotaan Raamatussa, Esran kirjassa,
-että ainoastaan seitsemäsosa on vettä maahan verraten. Vielä hän
-huomauttaa Aristoteleen osottaneen, ettei Afrikan länsirannalta
-voi olla meren poikki Intian itärannalle kovin pitkä matka, koska
-molemmissa maissa oli elefantteja. Kaikesta päättäen, sanoi Petrus de
-Alliaco, on siis maamatka Espanjasta itää kohti Intiaan paljon pitempi
-kuin merimatka valtameren poikki lännen kautta.
-
-Tieteellisessä kirjallisuudessa oli siis ajatus maan ympäri
-purjehtimisesta lausuttu jo Vanhalla ajalla, vaikk'emme tiedäkään
-kenenkään yrittäneen sitä toteuttaa. Vielä välittömämmän sysäyksen sai
-Columbuksen mielessä kytevä tuuma hänen maamiehensä Paolo Toscanellin
-kirjeestä Portugalin hallitukselle.
-
-
-
-Toscanellin kirje.
-
-
-Paolo Toscanelli (1397—1482), ammatiltaan lääkäri, oli aikansa
-etevimpiä oppineita. Hänen kotikaupunkinsa oli Firenze. Muitten
-tieteitten ohella hän oli tutkinut myös kosmografiaa ja tunsi hyvin
-vanhat auktorit. Maantieteelliset harrastukset olivat saaneet hänet
-seurustelemaan aikansa etevimpäin matkustajani kanssa. Marco Polon
-kertomukset Kiinan ja Cipangun (Japanin) rikkauksista lienevät hänessä
-virittäneet sen ajatuksen, että näihin idän maihin voitaisiin päästä
-mukavammin lännen tietä Atlantin meren poikki. Hyvin tietäen, että
-Portugalilaiset olivat jo vuosikymmeniä etsineet tietä Intiaan Afrikan
-ympäri, hän sen vuoksi kirjoitti eräälle kirkonmiehelle Lissaboniin
-kirjeen näistä mietteistään ja liitti kirjeeseen oman tekemänsä
-kartan maapallon meripuoliskosta, jota ei siihen saakka vielä kukaan
-ollut yrittänyt piirtää. Sen kautta hän tahtoi havainnollisesti antaa
-tukea arvelulleen. Toscanellin kartta on tosin joutunut hukkaan,
-mutta siitä on ehkä jäljennetty se pallokartta, jonka nürnbergiläinen
-ritari ja oppinut Martin Behaim Portugalissa laati. Kirje sitä vastoin
-on säilynyt, ja koska se epäilemättä oli välittömiä vaikuttimia
-Columbuksen matkaan, niin julkaisemme sen tässä kokonaan:
-
-»Kanoniko Ferdinand Martinezille, Lissaboniin, lähettää lääkäri Paulus
-(Toscanelli) tervehdyksensä. Tuttavallisesta seurustelustanne H.M.
-Kuninkaan kanssa on minun sitä hauskempi saada tieto, kun jo ennen olen
-kanssanne keskustellut tiestä »maustemaihin», lyhemmästä kuin Guinean
-kautta kulkeva on. Kuningas tahtoo minulta nyt vielä vakuuttavampaa
-ja ilmeisempää selitystä, jotta vähemmänkin asioihin perehtynyt voisi
-tämän tien merkityksen oivaltaa. Vaikkapa tiedänkin, että se voitaisiin
-osottaa maata esittävällä pallolla, niin olen kuitenkin selvemmyyden
-vuoksi, ja kun vaiva ei ole suuri, tahtonut sen osottaa merikartalla.
-Lähetän siis H. M:lleen omakätisesti piirtämäni kartan, jolle teidän
-rannikkonne ja tienne ovat piirretyt, ynnä tie, joka niistä alkaa
-länttä kohti, ja paikat, joihin on päästävä, ja kuinka kauas on
-poikettava navasta ja päiväntasaajasta ja kuinka pitkän matkan, s.o.
-kuinka monen penikulman päässä tullaan niihin seutuihin, joissa on niin
-runsaasti maustimia ja jalokiviä. Elkääkä ihmetelkö sitä, että minä
-sanon sitä »läntiseksi» alueeksi vaikka sitä tavallisesti sanotaan
-itäiseksi. Nuo seudut nimittäin löydetään purjehtien yhä länttä kohti
-maan alapuolisia teitä, jota vastoin ne maisin ja ylempää tietä
-kuljettaissa aina löydetään idästä. Suorat karttaan piirretyt viivat
-siis merkitsevät etäisyyksiä idästä länteen käsin, niitten poikki
-kulkevat viivat taas etäisyyksiä pohjoisesta etelään. Olen karttaan
-merkinnyt useita paikkoja, joihin te merenkulkijain tarkempien tietojen
-mukaan voisitte saapua, ellei epäsuotuisien tuulien, taikka muitten
-seikkain vuoksi jouduta toiseen paikkaan kuin aiotaan. Olen sen tehnyt
-siitäkin syystä, että purjehtijat sitten voisivat asukkaille näyttää
-jo ennen tunteneensa heidän maansa, joka tietysti on oleva sitä
-mieluisampaa. Mutta saarilla asuu ainoastaan kauppiaita. Väitetään,
-että siellä eräässä kaikkein kuuluimmassa, Zaiton nimisessä satamassa,
-on niin paljon kauppalaivoja, ettei koko maailmassa muualla sen vertaa.
-Vakuutetaan nimittäin, että siitä satamasta vuosittain lähtee 100
-suurta pippurilla kuormattua laivaa, lukuun ottamatta ollenkaan muita
-laivoja, jotka kuormaavat muita maustimia. Se maa on sangen väkirikas
-ja sangen paljon siellä on maakuntia, valtioita ja lukemattomia
-kaupunkeja ja sitä hallitsee yhteinen ruhtinas, jota sanotaan
-suurkaaniksi — toisin sanoen kuningasten kuninkaaksi. Enimmäkseen hän
-asuu ja hallitsee Kathai maakunnassa. Hänen esi-isänsä halusivat päästä
-yhteyteen kristittyjen kanssa. Jo 200 vuotta takaperin he lähettivät
-sanoman paaville ja pyysivät oppineita, jotka heille opettaisivat
-uskoa, mutta nämä matkalla kohtasivat vaikeuksia ja palasivat takaisin.
-[Polojen seurassa matkustaneet kirkonmiehet palasivat takaisin
-jo Vähästä Aasiasta. Vert. Maant. Löytör. I, s. 340.] Myös paavi
-Eugeniuksen aikana tuli eräs, joka vakuutti heidän hyväntahtoisuuttaan
-kristittyjä kohtaan, ja tämän (ehkä Nicolo Contin) kanssa minä olen
-paljon keskustellut ja kuullut häneltä paljon, kuninkaallisten
-palatsien suuruudesta, jokien leveydestä, suuruudesta ja ihmeteltävästä
-pituudesta, ja kaupunkien suuresta luvusta jokien rannoilla, niin että
-esim. yhden joen varrella on 200 kaupunkia, ja leveistä ja pitkistä
-marmorisilloista, jotka kaikkialla ovat veistokuvilla koristetut. Tämä
-maa on sen arvoinen, että latinalaiset lähtevät sitä etsimään, ei
-ainoastaan siitä syystä, että sieltä on saatavana suunnattoman paljon
-kultaa, hopeaa ja kaikenlaisia jalokiviä ja maustimia, joita meille ei
-koskaan tuoda, vaan myöskin sikäläisten oppineitten miesten, filosofien
-ja kokeneitten astrologien vuoksi ja jotta kuultaisiin, millä taidolla
-ja hengellä tämä mahtava ja suuri maa itseään hallitsee ja sotiakin
-käy. Firenze 25 p. kesäk. 1474.»
-
-»Lissabonista on (kartassa) länteen suoraa tietä 26 spatiota
-(viivaväliä), jokainen niistä 250 milliariota, Quinsayn erinomaisen
-upeaan ja suureen kaupunkiin. Tämän kaupungin ympärysmitta on 100
-milliariaa, siinä on 10 siltaa ja nimi merkitsee »taivaan kaupunkia»
-(Marco Polon erehdyttävän tiedon mukaan), ja paljon kummaa siitä
-kerrotaan, taiteilijain paljoudesta ja talojen suuruudesta. Tämä
-välimatka on melkein kolmas osa koko maapallon ympäryskehästä. Mainittu
-kaupunki on Mangin maakunnassa, lähellä Kathayta, jossa taas maan
-hallitsijan pääkaupunki on. Mutta tunnetusta (s.o. kaikille kartoille
-piirretystä, vaikkei kenenkään näkemästä) Antihan saaresta on kaikkein
-kuuluimpaan Cippangun saareen 10 spatiota. Tämä saari nimittäin on
-erinomaisen rikas kullasta, helmistä ja jalokivistä, ja puhtaalla
-kullalla katetaan temppelit ja palatsit. Ja näin on tuntematonta, mutta
-ei siltä pitkää tietä kuljettava meren avaruuden poikki.»
-
-Columbus sai Portugalissa ollessaan tiedon tästä kirjeestä ja
-kääntyi itse Toscanellin puoleen saadakseen häneltä lisäselvitystä.
-Toscanellin vastaus on säilynyt ennen mainitussa elämäkerrassa, mutta
-ainakin päivämäärät ovat ilmeisesti muutetut, jotta Columbuksen oma
-alote-kunnia olisi ilmeisempi. Vastauksessaan Toscanelli kirjottaa:
-»Minä kiitän aikomustanne purjehtia länteen ja olen vakuutettu siitä,
-kuten olette kartastanikin nähneet, ettei se tie, jota aiotte kulkea,
-ole niin vaikea, kuin luullaan. Päin vastoin on tie niihin seutuihin,
-jotka olen karttaan piirtänyt, aivan varma. Teitä ei ensinkään
-epäillyttäisi, jos te, niinkuin minä, olisitte seurustelleet monien
-henkilöitten kanssa, jotka ovat niissä maissa olleet, ja olkaa varma
-siitä, että siellä tapaatte mahtavia kuninkaita, paljon taajaan
-asuttuja varakkaita kaupunkeja ja maakuntia, joissa on ylenpalttisesti
-kaikenlaisia jalokiviä. Ja varmaan on niitä kuninkaita ja ruhtinaita,
-jotka noissa etäisissä maissa asuvat, suuresti ilahuttava, jos avaatte
-tien, jonka kautta he voivat ruveta kristittyjen kanssa yhteyteen ja
-oppia katolista uskontoa ja kaikkia tieteitä, jotka me omistamme.
-Siitä ja monesta muustakaan syystä en ihmettele, että teillä on niin
-paljon rohkeutta, samoin kuin koko Portugalin kansallakin (Columbus
-ei näytä ilmottaneen, että hän oli italialainen). Siinä kansassa on
-aina ollut miehiä, jotka ovat olleet kaikissa yrityksissä jalot.»
-Toscanelli lähetti mukana jäljennöksen siitä kirjeestä, jonka hän oli
-Portugaliin jo ennen kirjottanut. Jotkut tutkijat kuitenkin epäilevät,
-että Columbuksen ja Toscanellin kirjeenvaihto on kokonaan myöhemmin
-tekaistu. Toscanellin kirje Martinezille on kyllä oikea.
-
-Lionardi da Vincinkin, kuulun maalarin, kuvanveistäjän, arkkitehdin,
-insinöörin ja tiedemiehen kanssa näyttää Columbus olleen aikeestaan
-kirjeenvaihdossa ja saaneen häneltäkin rohkaisevia tietoja. Molemmat
-italialaiset oppineet eivät aavistaneet, sen enempää kuin Columbus
-itsekään, mikä salpa meren keskellä oli Europan ja Itä-Aasian välillä
-ja kuinka paljon pitempi matka todenteolla on, kuin he, Ptolemaioksen
-arvioihin nojautuen, olivat otaksuneet.
-
-
-
-Columbus esittää aikeensa.
-
-
-Columbus luultavasti v. 1483 ensi kerran esitti aikeensa Portugalin
-kuninkaalle. Tämä kysyi siitä erään valiokunnan mielipidettä, johon
-oli koottu maan etevimpiä oppineita, mutta nämä miehet, varsinkin
-kuninkaan rippi-isä, pitivät genovalaisen purjehtijan puheita
-paljaina kerskauksina ja päättivät koko tuuman Marco Polon juttuihin
-perustuvaksi houreeksi. Kun Columbus tuki tieteellisiä perusteluitaan
-kaikenlaisilla uskonnollisilla haaveilla, niin ei kuningaskaan ottanut
-hänen esitystään kuuleviin korviin. Portugalilaiset päättivät kulkea
-edelleen sitä tietä Afrikan ympäri, jonka tutkimiseksi he jo olivat
-niin paljon uhranneet. Se huhu, että Portugalin kuningas olisi sataa
-lähettänyt laivan juuri Columbuksen esittämää tietä löytämään, mutta
-että laiva olisi pelosta takaisin palannut, on myöhempi keksintö.
-
-Kun kaikki tiet Portugalissa näin olivat ummessa ja samaan aikaan
-Columbuksen vaimokin kuoli, niin lähti Amerikan tuleva löytäjä v. 1483
-pois koko maasta, tarjotakseen palveluksiaan Espanjan hallitsijoille.
-Voimme nyt palata siihen hetkeen, kun hän, poikansa La Rabidan
-luostariin jätettyään, lähti Sevillaan asiaansa ajamaan.
-
-
-
-Columbus Espanjan hovissa.
-
-
-Espanjassa Columbus ensinnäkin muutti nimensä espanjalaiseen muotoon
-ja kutsui itseään siitä pitäen Cristoval Coloniksi. Hän elätti itseään
-Sevillassa myymällä painettuja kirjoja, tutustui sitten oppineisiin ja
-sai Medina Celi nimisestä ylimyksestä vaikutusvaltaisen suojelijan.
-Tämä ylimys, joka oli maansa mahtavimpia, soi genovalaiselle
-merenkulkijalle vierasvaraisen kodin ja rohkaisi kaikin tavoin hänen
-tuumiaan. Hän olisi itsekin varustanut laivat, mutta hänen mielestään
-niin suuri yritys oikeammin kuului Castilian kruunulle. Medina Celin
-suosituksesta Columbus kutsuttiin kuningatar Isabellan hoviin, jossa
-häntä alun pitäen suojeli ja suosi kardinali Mendoza, Medina Celin
-läheinen sukulainen. V. 1486 Columbus esitettiin kuningattarelle,
-joka silloin oli Cordovassa. Genovalainen miellytti Isabellaa, ja
-hän käski tarkkaan tutkia hänen ehdotuksiaan. Sitä varten asetetun
-valiokunnan esimies, kuningattaren rippi-isä, oli kuitenkin yritystä
-vastaan, ja hänen vaikutusvaltansa ratkaisi asian Columbusta vastaan.
-Valiokunnan lausunto oli niin masentava, että se saattoi Columbuksen
-kerrassaan naurun alaiseksi. Salamancassa, joka siihen aikaan oli
-Espanjan oppinein kaupunki, jossa kuulu yliopisto oli, hän kuitenkin
-erään ystävällisen ja hänen tuumiaan suosivan apotin toimesta sai
-tyyssijan ja seuraa, joka paremmin käsitti hänen aikeittensa suuruuden
-ja tärkeyden. Vaikutusvaltaisten dominikanimunkkien suosittelemana
-Columbus sai yhä enemmän mahtavia suojelijoita. Kuningatar lupasi
-ottaa hänen ehdotuksensa uudelleen harkitakseen, heti kun maan asiat
-sen sallivat. Mutta toistaiseksi kiinnitti sota maureja vastaan maan
-kaikki sekä varat että voimat. Castilian kuningatar piiritti paraikaa
-yhdessä puolisonsa, Aragonian Ferdinandin kanssa Malagaa. Columbukselle
-myönnettiin pieni apuraha, että hän saattoi puutetta näkemättä odottaa.
-Väliajalla hän solmi liiton erään neidon, Beatrice de Aranan kanssa, ja
-liitosta syntyi poika Ferdinand. Saiko tämä liitto koskaan vihkimyksen
-vahvistusta, siitä ei ole tietoa, mutta uskollisena Columbus pysyi
-kuolemaansa saakka toiselle vaimolleen. Tämä hoiti hellänä äitinä
-Diegoakin, hänen poikaansa ensimäisestä avioliitosta.
-
-Columbuksen asia edistyi kuitenkin niin huonosti, että hän lopulta
-aikoi lähteä Ranskaan onneaan koettamaan. Hänen vähää nuorempi veljensä
-Bartolomeo oli jäänyt Lissaboniin, ja tämän luoksi hän ensiksi lähti
-neuvottelemaan. Luultavasti hän silloin, vaikka jälleen huonolla
-menestyksellä, uudelleen esitti asiansa Portugalin kuninkaalle.
-Columbuksen ollessa Lissabonissa palasi Diaz retkeltään, jolla Hyvän
-toivon niemi ja varma meritie Intiaan löydettiin. Ehkä tämä tapaus
-ratkaisi asian Columbusta vastaan. Neuvottelusta Bartolomeon kanssa
-oli tuloksena, että tämä lähti Englantiin, taivuttamaan sen maan
-hallitsijaa tuumaan, ja sieltä Ranskaan, kun Englannin kuningas
-suorastaan pilkkasi moisia houreita. Christofer palasi Espanjaan,
-koettamaan vielä kerran siellä onneaan.
-
-Sota maureja vastaan kiinnitti kuitenkin yhä vielä Ferdinandin ja
-Isabellan koko huomion. Valmistettiin paraillaan Granadan vallotusta.
-Columbus epätoivoissaan päätti lopultakin lähteä Ranskaan, mutta
-poikkesi sitä ennen La Rabidan luostariin, sanomassa jäähyväiset
-sikäläisille ystävilleen, jotka olivat häntä niin hartaasti
-kannattaneet. Mutta sieltä hänelle, odottamatta kyllä, tulikin apu.
-Luostarin apotti, Juan Perez, oli nuorempana ollut kuningatar Isabellan
-rippi-isä ja oli siitä säilyttänyt suuren vaikutusvallan. Hän oli
-tullut niin täydelleen vakuutetuksi vieraansa tuuman mahdollisuudesta
-ja suuresta merkityksestä, että kirjotti kuningattarelle kirjeen ja
-kehotti häntä mitä vakuuttavimmin auttamaan yritystä, josta olisi
-kristinuskon levittämiselle niin paljon hyötyä. Kuningatar silloin
-kutsui entisen rippi-isänsä Granadaan, puhuakseen hänen kanssaan
-tarkemmin Columbuksen asiasta, ja iäkäs Perez viipymättä noudatti
-kutsumusta. Hän sai kun saikin kuningattaren taipumaan. Columbus sai
-uuden kutsumuksen saapua hoviin, joka oli Granadan edustalla, ja
-samalla hänelle lähetettiin jommoinenkin rahasumma, jotta hän saattoi
-varustaa itsensä hovissa esiintymään. Columbuksella oli Isabella
-kuningattaren kanssa montakin keskustelua ja kuningatar lupasi suostua
-hänen vaatimuksiinsa, vaikka nämä olivatkin köyhän ja maineettoman
-muukalaisen esittämiksi tavattoman korkeat. Niitten korkeutta puolusti
-vain yrityksen uutuus, rohkeus ja suuri merkitys. Mutta ensin oli
-Granada vallotettava. Columbus odottaessaan otti osaa piiritykseen,
-taistellen urhokkaasti. Vihdoin, tammikuussa 1492, maurien viimeinen
-turva Espanjassa murtui, Granada antautui.
-
-Mutta vaikka matka jo olikin kuningattaren päätöksen kautta ratkaistu,
-niin vastusti sitä vastoin kuninkaallinen neuvosto jyrkästi Columbuksen
-vaatimuksia, pitäen niitä suhdattomina ja sopimattomina. Columbus ei
-suostunut niitä vähentämään, ja lopun lopuksi hän jälleen poistui
-hovista ja lähti vihdoinkin matkalle Ranskaan. Mutta hän ei kauaksikaan
-ennättänyt, ennenkuin asiat muuttuivat. Hänen ystävänsä olivat sillä
-välin saaneet kuningattaren tekemään ratkaisevan päätöksen. Isabella
-päätti, että Castilia yksinään toteuttaisi tämän yrityksen. Hän lupasi
-vaikka antaa pantiksi omat jalokivensä, ellei varoja muutoin saataisi,
-ja silloin täytyi mahtavien valtamiestenkin taipua ja ryhtyä toimiin
-niin kuulumattoman uhrauksen estämiseksi. Columbus ei vielä ollut
-matkannut kuin kymmenisen kilometriä Granadasta, muulilla ratsastaen,
-kun sanansaattaja ehdätti hänet ja hän varmalla tiedolla saattoi palata
-takaisin.
-
-
-
-Columbuksen valtuudet.
-
-
-Huhtikuussa v. 1492 allekirjotettiin Castilian kruunun ja Columbuksen
-välinen sopimus. Columbus nimitettiin »valtameren amiraaliksi» kaikilla
-niillä vesillä ja niissä maissa, jotka hän löytäisi. Tämä arvonimi
-oli oleva elinaikainen ja kuoleman jälkeen periytyvä hänen suvussaan.
-Siihen liittyivät samat oikeudet kuin Castilian suur'amiraalinkin
-arvoon. Lisäksi Columbus nimitettiin kaikkien löytämäinsä maitten
-varakuninkaaksi ja ylimaaherraksi. Hänen piti saada kymmenykset
-kaikista näissä maissa saaduista jaloista metalleista ja kahdeksas
-osa kaikkien niitten laivojen voitosta, joitten varustukseen hän
-kahdeksannella osalla otti osaa. Valtuudet kirjotettiin pergamentille
-ja varustettiin kuninkaan ja kuningattaren lyijysineteillä. Palos
-kaupungin kansalaiset velvotettiin hankkimaan vasta nimitetylle
-amiraalille kaksi karavelia; Palos oli nimittäin jonkun niskottelun
-vuoksi aikaisemmin tuomittu varustamaan kaksi laivaa kruunun sitä
-vaatiessa.
-
-Columbus oli todella saanut ennen kuulumattomat valtuudet. Tämä osaksi
-saa selityksensä hyvästä maineesta ja arvonannosta, jota italialaiset
-purjehtijat yleensä nauttivat Espanjassa, samoin kuin Portugalissakin,
-vieläpä Ranskassa ja Englannissakin, kuten saamme myöhemmin nähdä.
-Mutta sitä paitsi oli hänen ehdotuksensa todella houkutteleva.
-Portugalilaiset olivat juuri löytäneet kauan etsityn Intian tien
-Afrikan ympäri ja paavi oli taannut sen käyttämisen ja todennäköisesti
-samalla rikkaan Intian kaupankin Portugalin yksinoikeudeksi.
-Columbuksen yritys lupasi nyt yhdellä iskulla antaa Castilialle
-kaiken sen, mitä Portugal oli lähes vuosisadan niin monien uhrausten
-kautta tavotellut. Jos yritys onnistui, niin kannatti sen hyväksi
-uhratakin. Jos taas retkikunta joutui turmioon — sitä useimmat pitivät
-todenmukaisena — niin raukesivat samalla Castilian kruunun myöntämät
-suuret oikeudet. Tässä oli siis paljon voitettavana ja verraten vähän
-hävittävänä, etenkin kun ei kruunu itse uhrannut yritykseen paljoa
-muuta kuin arvonimiä ja lupauksia.
-
-
-
-
-Columbuksen ensimäinen matka.
-
-
-
-Valmistukset Palon satamassa.
-
-
-Pieni satamakaupunki Palos oli Rio Tinton oikealla rannalla.
-Toukokuussa v. 1492 siellä julkisesti kuulutettiin, että kaupungin
-tuli hankkia Columbukselle kaksi karavelia. Niitä ei ollut vaikea
-saada, mutta vaikeampi oli saada niihin miehistöä, sillä kruunun käsky
-ei valvottanut kaupunkia siitä huolta pitämään. Merimiehiä kammotti
-lähteä retkelle, jota useimmat pitivät varmana perikatona. La Rabidan
-luostarin apotti saattoi tämänkin asian suotuisaan ratkaisuun. Juan
-Perez sai Palokscn mahtavimman suvun, Pinzonit, taipumaan yritykseen
-ja rupeamaan siihen osalliseksi kuin omaansa. Kolme Pinzon veljestä,
-kaikki tottuneita merenkulkijoita, päätti lähteä itse matkaan, ja kun
-he olivat asian puolesta, niin ei ollut vaikea saada muutakaan väkeä.
-
-Kaikenlaisia muita vaikeuksia esiintyi kuitenkin aina lähtöön saakka.
-Toisen matkaa varten luovutetun laivan omistaja keksi viimeiseen
-saakka esteitä, yllytti väkeä ja sai aikaan riitoja. Laivain pohjat
-puhdistettiin huolimattomasti, mukaan otettavia varastoja täytyi
-odottaa, ja usein ne, vihdoin saapuessaan, olivat joko väärän
-laatuisia, taikka sopimattomissa astioissa. Purjeet eivät sopineet,
-mastojen köysistö oli puutteellinen. Suoranaisella pakolla täytyi
-hankkia, mitä tarvittiin, ja Paloslaiset olivat näiden rettelöiden
-vuoksi koko retkeä vastaan vihamieliset.
-
-Columbus sai kuitenkin hankituksi molempien karavelien lisäksi
-kolmannenkin aluksen, joka oli niitä kahta vertaa suurempi. Se oli
-oikea »laiva», noin 230 tonnin vetoinen kuormattuna ja pieni siis
-meidän aikamme purjelaivoihinkin verraten. »Santa Marialla» oli täysi
-kansi ja keulassa ja perässä korkeat kansihuoneet, niinkuin sen ajan
-aluksissa oli tavallista. Mastoja oli kolme, kahdessa raakapurjeet,
-perämastossa kolmikulmainen latinalainen purje, Molemmat karavelit
-olivat puolta pienemmät ja ainoastaan keulasta ja perästä kannelliset.
-Mutta sen ajan merialukset olivat hyvin pulleamuotoiset, jonka vuoksi
-ne pienuudestaan ja avonaisuudestaan huolimatta hyvin selvisivät
-aallokossa, vaikka olivat verraten hitaita. Niin pienillä aluksilla
-aikoi Columbus siis ohjata kohti tuntemattomia vaaroja aavan meren
-poikki. Tosin siihen aikaan rakennettiin paljon kookkaampiakin, mutta
-niitä joko ei tähän seikkailuun liiennyt, taikka ehkä arveltiin
-pienempiä helpommaksi ohjata tuntemattomissa rantavesissä. »Pinta» oli
-pienuudestaan huolimatta nopeampi kuin amiraalilaiva. »Pintassa» ja
-»Ninassa» oli paloslainen meriväki, amiraalilaivan merimiehet olivat
-eri osista Espanjaa, enimmät luoteisrannalta Galiciasta. »Santa Mariaa»
-johti Columbus itse, »Pintaa» Alonzo Pinzon, »Ninaa» Vicente Pinzon.
-Kaikkiaan oli näillä kolmella laivalla 88 henkeä. Eräs sen aikuinen
-historiankirjottaja sanoo, että »Columbus oli pää, mutta Pinzon oli
-oikea käsi». Ja tosiaan oli amiraalin matkansa onnistumisesta suuressa
-määrin kiittäminen tätä toimeliasta ja rohkeata purjehtijasukua.
-
-Kesäkuu ja heinäkuu kului Paloksen satamassa valmistuksissa. Pieni
-kaupunki tuskin oli nähnytkään ennen niin vilkasta aikaa, ja varmaa on,
-ettei se ole sen koommin ollut mukana niin mainehikkaassa yrityksessä.
-Syyttä ei siellä nyt seiso Columbuksen suuri muistopatsas. Elokuun
-alussa oltiin valmiina matkaan. Columbus kaikkine miehineen lähti
-kirkkoon ja vastaanotti Herran ehtoollisen. Apotti Juan Perez oli
-itse saapunut luostarista kehottamaan kaikkia luottamaan Jumalaan ja
-amiraaliinsa. Hän jakoi heille siunauksen ja toivotti onnea matkalle.
-Vähän ennen auringonnousua kokoontui elok. 3 p. suuri joukko rantaan
-näkemään laivaston lähtöä. Ankkurit nostettiin, amiraali lennätti
-mastoon Castilian lipun ja laski jäähyväisiksi suur’purjeensa, johon
-oli maalattu ristinmerkki. Joen suistamosta pieni laivasto sitten laski
-väljemmälle vedelle ja vähitellen kolme purjetta katosi taivaanrannan
-taa. Harva luuli heidän siltä matkalta koskaan palaavan. Vielä
-harvempi osasi aavistaa, että retki oli oleva maailmanhistoriallinen
-tapaus. Piispa Las Cusaksen teoksissa on säilynyt otteita Columbuksen
-päiväkirjasta, ja niiden mukaan voimme jotenkin tarkkaan seurata matkan
-vaihein:.
-
-
-
-Ensimäinen matka Atlantin meren poikki.
-
-
-Columbuksen pieni laivasto ohjasi ensinnä Canarian saaria kohti, vetävä
-maatuuli purjeissa. Elok. 6 p. joutui »Pintan» peräsin epäkuntoon,
-arvatenkin sen kautta, että laivan molemmat omistajat, jotka seurasivat
-mukana merimiehinä, olivat sitä viottaneet, saadakseen syyn palata
-takaisin. Pinzon kuitenkin sai varustetuksi varaperäsimen, ja niin
-päästiin Canarian saarille. Gran Canariassa »Pinta» korjattiin, jonka
-jälkeen laskettiin Gomeraan, läntisimpään saareen, vettä ottamaan.
-Välillä nähtiin Teneriffan tulivuori, jota merimiehet pitivät huonona
-enteenä, koska siihen yhä liittyivät vanhat taikaluulot. Syyskuun
-6 p. lähdettiin jälleen ulapoille, Columbuksen kuultua, että kolme
-portugalilaista karavelia väjyi häntä estääkseen matkan.
-
-Pian alkoi miehistössä herätä pelko. Amiraali sen vuoksi jo alun
-pitäen piti kaksia laivakirjoja. Toinen oli häntä itseään varten,
-toinen laivaväkeä varten. Jälkimäisessä hän ilmotti purjehditut matkat
-lyhemmiksi todellista, jott'eivät merimiehet säikähtäisi niiden
-pituutta. Purjehdittiin sen viivan poikki, jolla kompassin osotus
-muuttui läntisestä poikkeumasta itäiseksi. Arvatenkin tiedettiin jo
-aikoja sitten, ettei kompassi näyttänyt suoraan pohjoiseen, mutta
-Columbus lienee ensimäinen, joka huomasi poikkeuman voivan muuttua
-läntisestä itäiseksi. Tämä outo ilmiö pelotti suuresti merimiehiä,
-mutta Columbus rauhotti heitä semmoisella hätäselityksellä, että
-kompassi kyllä näytti oikeaan kuten ennenkin, mutta että Pohjantähti
-oli paikkaansa muuttanut. Myöhemmin hän koetti selittää poikkeuman
-muuttumisen siten, että muka sillä paikalla oli maanpinnassa pahka,
-niinkuin olemme jo kertoneet Keskiajan maantiedettä esittäessämme (I,
-s. 253).
-
-Mutta purjehdus itse sujui mitä parhaiten. Laivat olivat
-pasaadituulessa, joka tasaisesti veti, ja meri oli rauhallinen. Sää
-oli mitä kauneinta, auringonnousut ja laskut ihanat. Toisinaan pilvet
-taivaanrannalla muodostivat ihmeellisiä etäisiä maisemia, joita
-merimiehet monta kertaa erehtyivät maaksi luulemaan. Odottavin silmin
-tähyiltiin jokaista semmoista kaukonäköä ja yksinäiset purjehtijat
-luulivat joka hetki joko Antihan tai St. Brandanin nousevan aalloista.
-Niitten olemassa oloon uskoi sekä Columbus että Pinzon varmasti.
-Paljon lintuja nähtiin ja jonkun laivapojat saivat kiinnikin.
-Niitten lentosuunnat tarkalleen havaittiin. Ne kuitenkin lienevät
-enimmäkseen olleet semmoisia merilintuja, jotka elävät valtamerellä,
-eikä lentosuunnista voitu saada paljoakaan johtoa. Jos joukossa oli
-varsinaisia maalintujakin, niin lienevät ne vielä olleet Canarian
-saarilta.
-
-15 p. syysk. mereen putosi meteori, ei aivan kauaksi laivasta. Pian sen
-jälkeen alkoi veden päällä näkyä paljon ruohoa. Toisin paikoin oli sitä
-niin runsaasti, että merimiehet pelkäsivät laivain takertuvan, taikka
-ajavan vedenalaisille matalikoille. Columbus koetti rauhottaa väkeään,
-mutta epäilemättä hän itsekin oli tästä ilmiöstä huolissaan — olihan
-hän Keskiajan kasvattama ja monessa suhteessa sen ennakkoluulojen
-alainen. Hän antoi nostaa merestä näitä ruohoja, ja huomasi niissä
-pieniä rakkuloita, ikäänkuin marjoja. Mutta rakkulain merkitystä hän
-ei voinut aavistaa; ne olivat ilmarakkoja, joiden avulla levä pysyy
-veden pinnalla. Laivat olivat siis joutuneet Sargassomereen, joka on
-Atlantin meren keskellä, Canarian saarien, Azorien ja Viheriänniemen
-saarien kohdalla. Sargassolevä oikeastaan on kotoisin Länsi-Intiasta,
-jossa sitä kasvaa saarien ja särkkien äärillä. Myrskyt repivät sitä
-toisinaan irti suuria kimppuja ja merivirrat kuljettavat leväkimput
-ensinnä koilliseen suuntaan ja sitten yhä enemmän itää kohti, kunnes ne
-joutuvat keskelle Atlantin merta mainitulle alueelle, jota merivirrat
-laajana pyörteenä kiertävät.
-
-Vielä merimiehiä pelotti se seikka, että tuuli kaiken aikaa oli
-myötäinen. He epäilivät, ettei päästäisikään takaisin. Tämä epäilys
-olikin paremmin perustettu. Onneksi sattui kuitenkin 22 p. syyskuuta
-vastatuuli. Amiraali päiväkirjassaan huomauttaa, että »se oli minulle
-erittäin tarpeellinen, sillä väkeni oli kovin kiihtynyt, luullen,
-ettei tässä meressä puhaltanutkaan semmoista tuulta, joka kuljettaisi
-laivat takaisin Espanjaan». Merimiehet nurkuivat ensin salassa, mutta
-kun matkaa yhä kesti, eikä maata näkynyt, niin tyytymättömyys vihdoin
-kasvoi niin suureksi, että napisijat uhkasivat heittää mereen »tämän
-ligurialaisen, joka on meidät pettänyt ja uhkaa kaikki perikatoon
-saattaa».
-
-Kun oli purjehdittu Canarian saarilta kolme viikkoa, niin amiraali
-päätti, ettei Antilia varmaankaan saattanut enää olla kaukana. Samaa
-mieltä oli Pinzon nähtyään Toscanellin kartan, jonka Columbus nuoralla
-lähetti hänen laivaansa. 25 p. syysk. Alonzo Pinzon luuli nähneensä
-maata ja kaikissa laivoissa aljettiin jo kiitosvirsi, mutta ilo oli
-ennenaikainen — sekin oli vain pilvenpankko taivaanrannalla. Seuraavina
-päivinä ilma oli erinomaisen leutoa ja tyyntä ja paljon merileviä
-uiskenteli veden pinnalla. Mutta laivaväki alkoi käydä levottomammaksi,
-suureksi osaksi siitäkin syystä, että oli niin monta kertaa maanäköjen
-suhteen petytty. Columbus oli kuitenkin vakaa päätöksessään. Lokakuun
-11 p. olivat tuuli ja aallokko kovat, mutta sen sijaan nähtiin
-varmoja maanmerkkejä. Nähtiin vihantaa meressä uiskentelevaa kaislaa.
-»Pintasta» keksittiin sauvoja, joita oli vuoltu. »Ninasta» nähtiin
-pieni oksa, jossa oli marjoja. Jo muutama päivä aikaisemmin oli matkan
-suunta muutettu läntisestä lounaiseksi, koska kaikki linnut näyttivät
-lentävän lounatta kohti.
-
-Maata! Mainitun päivän iltana Columbus upseeriensa keralla oli »Santa
-Marian» korkealla peräkannella, tähystäen pimeyteen. Kuu ei ollut
-vielä noussut. Äkkiä hän huomasi säännöttömästä liikkuvan valon
-taivaanrannalla ja huomautti sitä seurassaan olevalle upseerille.
-Tämäkin näki sen. Pari kolme kertaa amiraali näki valon uudelleen.
-Hän oli nyt varma siitä, ettei maa voinut olla kaukana, ja pian eräs
-merimies huuti: »Maata, maata!» Yöllä, kuun noustua, nähtiin maata
-»Pintastakin». Purjeet käärittiin ja jäätiin aamua odottamaan. Lokakuun
-12 p:n valjetessa näkyi edessä matala hiekkarantainen saari, ja käytiin
-sen etelärannalle ankkuriin. »Uusi maailma» oli löydetty, vaikka
-löytäjät itse olivat vakuutetut siitä, että vihdoinkin oli tultu Aasian
-itärannalle. Kuningatar oli luvannut palkinnon sille, joka ensiksi
-näkisi maata, ja Columbus otti tämän palkinnon itselleen, luultavasti
-etupäässä sen vuoksi, ettei hänen löytäjäkunniansa olisi joutunut
-riidan alaiseksi. Tätä monet pitävät pikkumaisena ahneutena amiraalin
-puolelta, hänen muka olisi pitänyt luovuttaa rahat sille merimiehelle,
-joka ensiksi näki maun.
-
-Columbus soudatti itsensä maihin etevimpien miestensä kanssa, kädessään
-kuninkaallinen lippu, polvistui rannalle ja kiitti Jumalaa. Sitten
-hän juhlallisesti julisti maan Espanjan kuninkaan ja kuningattaren
-omaisuudeksi. Molemmilla Pinzoneilla oli viheriäiset liput, joissa
-näkyivät hallitsijaparikunnan alkukirjaimet. Rannalle kokoontui
-maanasukkaita ihmettelemään outoja tulijoita ja amiraali heille
-lahjotti lakkeja ja helminauhoja. Myöhemmin moni heistä ui laivoihin,
-tuoden papukaijoja ja pumpulia, joista heille annettiin kaikenlaista
-rihkamaa. He olivat alasti, hiukset olivat mustat ja karkeat kuin
-hevosen jouhet, mutta ruumiinrakenne oli moitteeton ja kasvonpiirteet
-jotenkin kauniit. Aseita heillä ei ollut muuta kuin kalanluulla
-terätyt keihäät. Naisia ei näkynyt. Kanotit olivat yhdestä puusta
-ja toiset niin isoja, että niihin mahtui viidettäkymmentä miestä;
-niillä kuljettiin melomalla. Saari oli melkoinen ja sangen tasainen,
-siinä oli vihantia puita, runsaasti vettä ja keskellä suuri järvi.
-Asukkaitten ihoväri oli melkein sama kuin Canarian saarilla, ja siitä
-Columbus päätti olevansa jotenkin samalla leveysasteella. Todenteolla
-hän oli kymmenkunnan astetta etelämpänä, kuumassa vyöhykkeessä. Saari
-nimitettiin Vapahtajalle kiitokseksi San Salvadoriksi, mutta asukkaat
-sanoivat sitä Guanahaniksi. Ei varmaan tiedetä, mikä se on Cuban
-koillispuolella olevista Bahamasaarista, mutta yleensä otaksutaan sen
-vastaavan nykyistä Watling saarta.
-
-Laivoissa mieliala tämän onnellisen tapauksen kautta täydelleen
-muuttui. Kaikki olivat maan nähdessään rientäneet pyytämään anteeksi,
-että olivat epäilleet johtajaansa, ja lupasivat uskollisesti seurata
-häntä edelleen.
-
-
-
-Löydetään yhä uusia saaria.
-
-
-Aljettiin vaihtokauppa saarelaisten kanssa, jotka Espanjalaisten
-huokeasta rihkamasta olivat valmiit antamaan, mitä suinkin heillä
-oli. Muun muassa saatiin koko joukko kultakoristeita. Asukkaat, joita
-Columbus jo neljäntenä päivänä oli alkanut sanoa »intianeiksi»,
-viittasivat kaakkoa kohti, kun heiltä kysyttiin, mistä olivat kullan
-saaneet. Siitä voitiin päättää sillä puolen olevan maata, joka ei
-voinut olla kaukana, koska asukkaat saattoivat soutuveneillään sinne
-kulkea. He näyttelivät arpiakin, joita olivat saaneet taisteluissa
-naapuriensa kanssa.
-
-Columbus ohjasi Guanahanista lounatta kohti, ja pian löydettiin useita
-toisiakin Bahama-saaria, joista jotkut olivat Guanahania pienempiä,
-toiset taas melkoista suurempia. Asukkaitten osotusten mukaan
-purjehdittiin edelleen hakemaan kultamaata. »Crooked Island» nimisellä
-Bahama-saarella, jonka Columbus nimitti Isabellaksi — kuningas
-Ferdinand oli jo ennen saanut nimikkonsa, vaikka nämä nimet sittemmin
-ovat vaihtuneet englantilaisiin — Columbus sai varmoja tietoja siitä,
-että etelässä oli suuri saari, jota intianit sanoivat Colbaksi
-(Cubaksi). Columbus arveli, että se mahtoi olla kuulu Cipangu (Japani).
-24 p. lokak. ohjattiin sen vuoksi jälleen väljemmälle ja toivottiin
-piankin päästävän Marco Polon Quinsaihin, josta voitaisiin Kathain
-suurkaanille toimittaa Espanjan kuninkaan ja kuningattaren kirjeet.
-Toscanellin karttaan oli Cipangu piirretty juuri niille seuduin, joissa
-Columbus silloin luuli olevansa.
-
-
-
-Cuba.
-
-
-Kun oli purjehdittu lounatta ja sitten etelää kohti, niin nähtiin
-26 p. lokak. illan hämärtäessä maata. Kun satoi rankasti, niin oli
-sitä varovasti lähestyttävä. 28 p. lokak. laivat laskivat Cuban
-pohjoisrannalla olevaan uhkeaan jokisuistamoon. Luonto oli niin
-uhkuvaa ja ihanaa, etteivät Espanjalaiset olleet koskaan sen vertoja
-nähneet. Columbus ei kuitenkaan joutunut näissä paikoissa viipymään,
-vaan purjehti edelleen länttä kohti. Hän tahtoi päästä kiiruumman
-kautta Kathaihin ja Maustesaarille (Molukeille), voidakseen sitten
-lähteä paluumatkalle täysin kulta- ja maustekuormin. Intianeilta
-saatiin kuulla, että maa oli saari ja että sen ympäri purjehtimiseen
-meni kaksikymmentä päivää. Mutta sitä Columbus, Pinzonin arveluihin
-yhtyen, ei uskonut, vaan päätti Cuban jo olevan Aasian mannerta.
-Zaitoniin ja Quinsaihin ei muka voinut olla enempää kuin 100 esp.
-penikulmaa. Pinzon oli erehtynyt siitä, kun saarelaiset, heiltä kultaa
-tiedusteltaissa, olivat sanoneet sen tulevan »Cuba-nakaanista». Tämä
-merkitsi: »Cuban keskiosista», mutta Pinzon selitti sen merkitsevän
-»Cuban kaanin» luota. Harhaan johti sekin, että Cubalaiset nimittivät
-»Kaniboiksi» eräitä vaarallisia naapureitaan, joitten kanssa he
-olivat usein taistelleet; sen taas Columbus selitti tarkottavan
-suurkaanin alamaisia, »kanibaleja». [Pekingin tatarilainen nimi kun
-oli »Kaanbalik». Columbuksen mundostelema sana »kanibali» jäi aluksi
-ihmisensyöjille Karibeille ja on heiltä periytynyt yleensä kaikille
-ihmissyöjille.] Toiselta puolen häntä kuitenkin kummastutti se, ettei
-tässä meressä näkynyt sireenejä, eikä muitakaan merihirviöitä, joita
-oli piirretty karttoihin Aasian itärannalle.
-
-Saadakseen maitten asemista parempaa selkoa Columbus marrask. 2 p.
-lähetti maihin kaksi tiedustelijaa; toinen oli espanjalainen, toinen
-taas oppinut juutalainen, joka osasi hepreaa, kaldean kieltä ja vähän
-arabiaakin - niitä kieliä, joita luultiin Itä-Aasiassa tunnettavan.
-Näitten piti tutkia maata, viedä sen hallitsijalle Espanjan
-kuningasparikunnan kirje ja matkalla tiedustella mausteita. Sitä
-varten heille annettiin mukaan näytteitä kaikenlaisista mausteista.
-Rahan sijasta he saivat helminauhoja, joilla heidän piti vaihtaa
-itselleen ruokatavaroita. Neljäntenä päivänä lähettiläät palasivat
-takaisin ja kertoivat käyneensä eräässä 12 penikulman päässä olevassa
-kylässä, jossa oli 50 taloa ja noin 1000 asukasta. Heidät oli otettu
-juhlallisesti vastaan ja viety asumaan parhaisiin majoihin. Intianit
-olivat suudelleet heidän jalkojaan ja käsiään ja pitäneet vieraitaan
-taivaan sanansaattajina. Kylän etevimmät miehet kantoivat heidät
-käsillään erääseen majaan ja laskivat heidät alas istumaan. Sitten
-tulivat vaimotkin osottamaan samaa kunnioitusta. Mutta eivät nämä
-osanneet hepreaa, eivätkä arabiaa, eivätkä näy maustimiakaan tunteneen.
-Kun niitä kysyttiin, niin he osottivat etelää kohti, sieltä niitä muka
-piti löytymän. Tällä retkellä molemmat lähettiläät ensi kerran näkivät
-tupakkaa poltettavan. Mutta maanasukkaat eivät sanoneet itse kasvia
-tupakaksi, vaan pötköjä, joita he siitä käärivät.
-
-Marrask. 12 p. lähdettiin jatkamaan löytöretkeä. Suotuisalla tuulella
-purjehdittiin Cuban rannikkoa luoteeseen ja ihailtiin saaren uhkeata
-luontoa ja rikkautta. Mutta kun rannikkoa yhä kesti samaan suuntaan
-ja Columbus pelkäsi pian joutuvansa talvimaihin, — hän luuli olevansa
-paljon pohjoisempana kuin todella olikaan — ja kun hänen intianilaiset
-oppaansa olivat sanoneet Bebeque nimisen kultamaan olevan kauempana
-idässä, niin Columbus 13 p. marrask. kääntyi takaisin, purjehtiakseen
-sille suunnalle. Hän oli silloin saapunut paikkaan, joka oli Cuban
-itäpäästä noin kolmanneksen päässä saaren koko pituudesta. Seuraavana
-päivänä, 14 p. marrask., Columbus luuli tulleensa niitten lukuisien
-saarien läheisyyteen, joita kartoille oli piirretty Aasian itärannikon
-eteen. Mutta kun hän ei omien laskujensa mukaan ollut niin kaukana
-Canarian saarista, kuin matkaa kartan mukaan piti olla, niin hän siitä
-päätti, että maapallo oli vielä sitäkin pienempi, kuin Ptolemaios oli
-arvioinut.
-
-
-
-Espanjola.
-
-
-Columbus saapui sitten Cuban pohjoisrantaa pitkin purjehtien saaren
-itäpäähän. Risteiltäissä vastatuulia vastaan »Pinta» salaa erosi
-amiraalista, lähteäkseen omin päin etsimään huhuttua kultamaata.
-Amiraali ihaili Cuban ihanaa luontoa ja lauhkeata ilmastoa. Ei
-ainoakaan hänen laivaväestään ollut sairaana. Saaren itäisimmälle
-kärjelle hän antoi nimeksi »Alfa ja Omega», luullen sitä Aasian
-manteren uloimmaksi kärjeksi.
-
-Joulukuun 5 p. Columbus jätti Cuban rannan taakseen ja seuraavana
-aamuna kohosi Haiti merestä. Hän nimitti saaren »Espanjolaksi»,
-»pieneksi Espanjaksi», koska ranta hänen mielestään muistutti Espanjan
-etelärannikkoa. Espanjola oli Columbuksen mielestä vielä kauniimpi maa
-kuin Cuba.
-
-Mutta purjehdus sen rantoja pitkin oli kovin vaivalloista ja yöt päivät
-oli amiraali kannella. Kerran, hänen mentyä joksikin aikaa lepäämään,
-oli »Santa Marian» peräsin jätetty nuoren pojan hoidettavaksi ja tämä
-puolenyön aikaan laski amiraalilaivan hiekkasärkälle. Vaikka Columbus
-viipymättä riensi kannelle, niin ei laivaa enää voitu pelastaa. Osa
-miehistöstä pelästyksissään pakeni laivan veneessä »Ninaan», joka
-ei ollut kaukana, mutta »Ninaan» heitä ei päästetty, koska meri oli
-aivan tyyni. Pakoveden aikana särkkä kävi yhä matalammaksi ja »Santa
-Maria» kallistumistaan kallistui. Columbus antoi katkaista isonmaston,
-keventääkseen sitä. Mutta tämäkään ei auttanut, vaan laiva kallistui
-yhä enemmän ja alkoi täyttyä. Kun sää pysyi tyynenä, niin pelasti
-kuitenkin »Nina» helposti koko miehistön ja seuraavana päivänä suuren
-osan haaksirikkoutuneen laivan tavaroistakin. Intianit, joitten kanssa
-Columbus oli alkanut ystävällisen seurustelun, olivat tässä työssä
-hyvänä apuna. Guacanagari niminen päällikkö vartioitsi itse uppoavasta
-laivasta pelastettuja tavaroita, kun ne oli maihin soudettu.
-
-
-
-Navidad.
-
-
-Columbus piti haaksirikkoa Jumalan sallimuksena; sen kautta hänen muka
-juuri piti osua sille paikalle, jossa kultaa oli runsaimmin. Tämä
-luulo sai aihetta siitä, että maan asukkaat nimittivät erästä Haitin
-maakuntaa »Cibaoksi»; Columbus luuli nimen tarkottavan Cipangua, jonka
-kultarikkaudesta Marco Polo oli ihmeitä kertonut. Kun seudun väestö
-oli sangen hyvänluontoista ja lähellä tosiaan oli runsaasti kultaa,
-— Espanjalaisille oli jo näytetty paljon kultakoristeita ja ohuita
-kultalehtiä, — ja kun maa lisäksi oli erinomaisen hedelmällistä, niin
-Columbus päätti perustaa paikalle siirtokunnan. Siihen oli sitä enemmän
-syytä, kun eivät kaikki olisi mahtuneet siihen ainoaan vähäiseen
-laivaan, joka amiraalille oli jäänyt. Kullanhimon kiihottamina
-merimiehet olivatkin hyvin taipuvaisia maahan jäämään. Toisena
-joulupäivänä amiraali kirjotti päiväkirjaansa: »Toivon Jumalan suovan,
-että täällä minun Castiliasta palatessani on koolla tynnöri kultaa,
-tänne jääneitten vaihtamaa, ja että he lisäksi ovat löytäneet itse
-kultakaivoksetkin ja niin paljon mausteita, että ennen kolmen vuoden
-kuluttua kuningas ja kuningatar voivat ryhtyä Jerusalemia takaisin
-vallottamaan.»
-
-Uusi siirtokunta sai nimekseen »Navidad» (Joulu), ja siihen jäi 39
-miestä. Tammikuun 4 p. Columbus pienellä »Ninalla» lähti paluumatkalle,
-viedäkseen kotimaahan sanoman suuresta löydöstään. Pari päivää
-myöhemmin hän sattumalta tapasi »Pintan», joka oli tutkinut Haitin
-itärantoja ja asukkailta kaikenlaista rihkamaa vastaan vaihtanut
-melkoisen määrän kultaa. Pinzon tuli amiraalin luo pyytämään anteeksi
-seuranpetosta, joka muka oli tapahtunut olojen pakosta. Columbus ei
-tosin häntä uskonut, mutta mitäpä olisi nyt riiteleminen auttanut.
-Ennenkuin molemmat laivat merelle lähtivät, tapahtui intianien kanssa
-ensimäinen verinen kahakka. 13 p. tammik. »Pinta» ja »Nina» ohjasivat
-Haitin itäpäästä valtamerelle.
-
-
-
-Paluumatka.
-
-
-Paluumatkalla »Pinta» vuorostaan hidastutti kulkua, sillä sen takamasto
-oli katkennut, eikä Pinzon kullankiihkoissaan ollut ennättänyt uutta
-hankkia. Laivat laskivat vastatuulten vuoksi koillista kohti ja tulivat
-pian viileämmille vesille, joissa saatiin paljon kaloja, muun muassa
-suunnattoman suuri haikala. Saalis oli tervetullut lisä muonavarastoon,
-sillä ruoka alkoi olla vähissä. Paluumatka oli tuulien vuoksi paljon
-vaikeampi, sillä oli purjehdittava epätasaisemmilla ja vastaisemmilla
-tuulilla kuin menomatkalla, jolloin pasaadi oli niin myötämukaisesti ja
-nopeasti saatellut laivat tuntemattoman valtameren poikki.
-
-Columbus ei lopulta varmaan tiennyt, missä hän oli, sillä merellä
-kävi niin korkeita aaltoja, ettei hän voinut astrolabilla mitata
-Pohjantähden korkeutta. Helmikuun 12 p. nousi ankara myrsky, joka
-lopulta yltyi siihen määrään, että »Ninan» täytyi kääriä melkein
-kaikki purjeensa ja laskea myrskyn mukana. Helmikuun 14 p. pieni alus
-oli suuressa vaarassa. Columbus käski valmistaa arvat, joista yhteen
-merkittiin risti, ja määräsi, että sen, joka ristin sai, tuli tehdä
-pyhiinvaellus Santa Maria de Guadaloupen luo ja lahjottaa sikäläiseen
-pyhättöön viiden naulan vahakynttilä. Columbus itse otti ensimäiseksi
-ja sai sen pavun, johon oli risti piirretty. Sitten heitettiin arpaa
-siitä, kuka lähtisi pyhiinvaellukselle Santa Maria de Loretoon, joka
-oli Italiassa, lähellä Anconan kaupunkia, ja tämä arpa sattui eräälle
-cadizilaiselle merimiehelle. Amiraali lupasi antaa hänelle matkarahoja,
-jos pelastuttaisiin. Sitten heitettiin arpaa, kuka olisi valvova yhden
-yön ja kustantava messun Santa Claran pyhätössä Moguerissa. Arpa
-jälleen lankesi amiraalille. Viimeksi laivaväki yhteisesti lupasi, että
-he kaikin juhlasaatossa ja avojaloin kulkisivat kirkkoon ensimäisessä
-paikassa, jossa maihin tultaisiin, kiittämään Neitsyttä pelastuksesta.
-Tämä kaikki tapahtui myrskyn raivotessa, ja hurskas arpominen ylläpiti
-mielialaa.
-
-Joka hetki saattoi tosiaan olla viimeinen. Laiva oli keventynyt sen
-kautta, että ruokavarat alkoivat olla lopussa, ja kallistui kovasti.
-Amiraali tämän haitan auttamiseksi antoi täyttää tyhjiä tynnöreitä
-merivedellä ja latoa ne alimmaksi kannen alle. Itse hän piti kaiken
-aikaa tarkkaan silmällä peräsintä. Ne, jotka ovat olleet kovassa
-myrskyssä Azorien ulkopuolella, hyvin käsittävät, missä vaarassa tämä
-pieni vuotava alus oli, vuoroin kiivetessään Atlantin valtaville
-aalloille, vuoroin sukeltaessaan niitten väliin näkymättömiin. Tyrskyt
-ja kuohut lensivät mastonhuippujen tasalle ja aalto toisensa jälkeen
-huuhtoi kannen yli. Vähinkin huolimattomuus perän pidossa olisi voinut
-olla aluksen tuho.
-
-Columbus vaaran ollessa korkeimmillaan kirjotti pergamentille lyhyen
-kertomuksen löydöistään ja pyynnön, että kirje vietäisiin Espanjan
-hallitsijaparikunnalle. Kirjeen hän sitten sulki tyhjään tynnöriin ja
-tynnöri vaatteeseen käärittynä heitettiin mereen. Mutta ei yksikään
-toinen tiennyt, mitä se sisälsi, vaan kaikki luulivat sitä joksikin
-uskonnolliseksi menoksi. Columbus itse oli suurimmankin vaaran aikana
-vakuutettu siitä, että hän pelastuisi, sillä hän piti itseään Jumalan
-välikappaleena.
-
-Helmikuun 15 p. myrsky taukosi ja auringon laskiessa näkyi
-taivaanrannalla maata. Luotsit luulivat sitä Espanjan rannaksi, mutta
-Columbus arvasi sen joksikin Azorien saarista, ja niin se todella
-olikin. Illalla amiraali vihdoin uskalsi lähteä kannen alle nukkumaan,
-oltuaan itse peräsimen ääressä uupumatta siitä pitäen, kun myrsky oli
-alkanut. Seuraavana aamuna saavuttiin rantaan ja saari huomattiin
-Santa Mariaksi, itäisimmäksi Azoreista. Toinen puoli miehistä souti
-paikalla maihin täyttämään yhteistä pyhiinvaelluslupausta, mutta
-saaren portugalilainen maaherra petollisesti vangitsi miehet, vastoin
-amiraalille lähettämäänsä ystävällistä sanomaa. Muutaman mutkan jälkeen
-miehet kuitenkin jälleen vapautettiin ja »Nina» pääsi jatkamaan
-matkaansa. Maaliskuun 4 p. 1493 se onnellisesti saapui Portugalin
-rannalle ja poikkesi Tajon suuhun vaurioitaan korjaamaan. Columbuksen
-paluu herätti Lissabonissa suunnatonta huomiota. Bartholomeu Diaz, joka
-oli sataman päällikkö, olisi mielellään vanginnut hänet ja ottanut
-hänen laivansa takavarikkoon, mutta kuningas João II kutsui amiraalin
-hoviinsa ja otti hänet vastaan suurilla kunnianosotuksilla. Columbus
-lähetti Lissabonista maitse Espanjan hallitukselle ensimäisen tiedon
-onnellisesta paluustaan.
-
-Maaliskuun 13 p. »Nina» jälleen lähti Lissabonista ja saapui parin
-päivän kuluttua onnellisesti Palos satamaan, josta se edellisenä vuonna
-3 p. elok. oli lähtenyt matkaan. »Pinta», joka oli siitä myrskyssä
-eronnut, oli ajautunut aina Bayonaan, Galician länsirannalle saakka,
-mutta Palokseen sekin saapui samana päivänä kuin »Nina». Suurella
-juhlariemulla tervehti pieni satamakaupunki palaavia. Amiraali
-oikopäätä kulki Pyhän Yrjön kirkkoon kiittämään Jumalaa onnellisesta
-paluusta ja pelastuksestaan niin monesta vaarasta. Sitten munkit
-saattelivat hänet La Rabidan luostariin, jossa vietettiin juhlallinen
-»Te Deum». Seuraavana päivänä tuotiin laivoista maihin kymmenen
-intiania, joista kuusi oli Guanahanista ja neljä Cubasta, ynnä oudot
-eläimet, kasvit ja kaikenlaiset muut esineet, joita oli mukana tuotu.
-Maaliskuun lopulla amiraali lähti Sevillaan.
-
-
-
-Vastaanotto Espanjassa.
-
-
-Espanjassa olivat mielipiteet retkikunnan paluun kautta täydelleen
-muuttuneet. Kaikki luulivat sen käyneen Intiassa ja riemastus oli
-suunnaton. Columbus, jota ennen oli niin paljon naurettu ja pilkattu,
-oli nyt sankari, »Valtameren amiraali» ja Intian varakuningas. Kun
-hän saapui Sevillaan, niin tuli valiojoukko kuninkaallista ratsuväkeä
-kaupungin ulkopuolelle häntä vastaanottamaan. Juhlakulussa kuljettiin
-kaupunkiin, edellä palvelijat kantaen papukaioja ja muita outoja
-kaunishöyhenisiä lintuja, keihäitä ja muita aseita ja outoja esineitä,
-ja näitten jälkeen kulkivat intianit, jotka herättivät enemmän huomiota
-kuin mitkään muut nähtävyydet. Sitten seurasi amiraali meriväkensä
-ja upseeriensa keralla sekä semmoisia tuttavia, jotka ennen matkaa
-olivat osottaneet hänelle ystävyyttä. Kadut olivat mustanaan kansaa,
-akkunat täynnään katsojia ja Columbus sai asunnon kreivi Cifuenteksen
-palatsissa. Sevillasta hän erään tiedon mukaan kirjotti kirjeen Paolo
-Toscanellille, mutta iäkäs firenzeläinen tiedemies tuskin saattoi olla
-enää elossa; hänen kuolinvuodekseen mainitaankin 1482. Kuninkaalta ja
-kuningattarelta, jotka silloin olivat Barcelonassa, saapui kirje, jossa
-amiraalia kehotettiin tulemaan hoviin niin pian kuin suinkin ja samalla
-ilmotettiin, että hän pääsisi kiiruimman kautta palaamaan Intiaan
-työtään jatkamaan.
-
-Huhtikuun puolivälissä Columbus lähti Barcelonaan. Kaikissa
-kaupungeissa tulvi kansa tervehtimään palaavaa sankaria ja
-Barcelonassa hänelle valmistettiin suurenmoinen vastaanotto. Kaupungin
-ulkopuolelle ratsasti vastaan joukko uljaasti puettuja ritareita,
-jotka saattoivat hänet kuninkaan ja kuningattaren eteen. Ferdinand
-ja Isabella istuivat poikansa, nuoren prinssi Juanin kanssa kahdella
-valtaistuimella komean teltan alla, ministerit ja valtakunnan ylimykset
-ympärillään. Korkea herrasväki sai kuitenkin odottaa jotenkin kauan,
-sillä kaduilla oli väkeä niin taajassa, että amiraalin kulkueineen
-oli hyvin vaikea päästä läpi. Edellä astuivat intianit ja »Ninan»
-merimiehet, kantaen troopillisia hedelmiä ja kaikenlaisia vieraan maan
-kasvituotteita, papukaioja ja paljon muita loistavia lintuja ja outoja
-eläimiä, muun muassa viittä jalkaa pitkää suunnatonta iguana-liskoa
-[iguana-lisko on hyvin kamalan näköinen, vaikka aivan vaaraton eläin.
-Espanjalaiset arvatenkin luulivat sitä louhikäärmeeksi], jonka selässä
-oli suuret piikit. Intianeilla, joita oli kuusi, oli keihäät ja
-nuolet ja kultakoristeet. Sitten seurasi Columbus itse, komeana ja
-kookkaana, vaikka hiukset jo harmaantuneina. Ferdinand ja Isabella,
-ikäänkuin hetkellisen mielijohteen vaikutuksesta, nousivat seisomaan
-amiraalin astuessa audienssisaliin. Se oli kunnianosotus, jota
-harvoin tuli kenenkään alamaisen osaksi. Kun Columbus oli suudellut
-hallitsijaparikunnan kättä, niin häntä kehotettiin istumaan lähelle
-valtaistuinta ja kertomaan vaiheensa. Kaunopuheliaasti hän teki selvää
-merkillisestä matkastaan, Guanahanin löydöstä, Cubasta ja Espanjolasta
-ja osotti, kuinka hallitsijaparikunnalla nyt oli tilaisuus palvella
-Jumalaa, viisaasti ja oikeamielisesti hallitsemalla näitä uusia maita.
-Kun hän oli puheensa päättänyt, niin vallitsi salissa hetken syvä
-hiljaisuus, jonka jälkeen hallitsijaparikunta lankesi polvilleen,
-kiittäen Jumalaa, ja koko hovi seurasi esimerkkiä. Saliin astui
-juhlallisessa saatossa pappeja ja kuorolaulajia »Te Deumia» veisaten ja
-kaduilla lukuisat väkijoukot puhkesivat raikuviin suosionosotuksiin.
-Tämä juhlallinen hetki teki kaikkiin läsnäolijoihin syvän vaikutuksen.
-Seuraavina päivinä Columbus pääsi Ferdinandin ja Isabellan luo
-yksityispuhutteluun, ja silloin tarkemmin määrättiin, miten löytöretkiä
-oli jatkettava. Samalla päätettiin pyytää paavia vakuuttamaan nämä
-vastalöydetyt maat Espanjan kruunulle, ettei Portugal pääsisi niitä
-anastamaan.
-
-Columbusta kohdeltiin mitä suurimmalla kunnioituksella se aika, jonka
-hän Barcelonassa viipyi. Maaliskuun 3 p. intianit kastettiin ja
-kuningas ja perintöprinssi olivat kasteen todistajina. Amiraalille
-juhlallisesti vakuutettiin kaikki ne oikeudet, jotka hänelle oli ennen
-matkaan lähtöä luvattu, ja lisäksi hänelle annettiin oma vaakunakilpi.
-Kuningas lahjotti hänelle oivallisen milanolaisen teräspuvun, joka
-on vieläkin säilössä. Tähän aikaan sanotaan sattuneen sen tapauksen,
-joka tunnetaan niin laajalti »Columbuksen munan» nimellä. Amiraali
-oli pidoissa espanjalaisten ylimysten seurassa, ja tilaisuudessa oli
-tavallisuuden mukaan puhuttu paljon Intiasta. Eräs läsnäolijoista
-oli sanonut: »Signor Cristoforo, vaikkapa Te ette olisikaan Intiaa
-löytäneet, niin ei meiltä kuitenkaan olisi puuttunut miestä, joka olisi
-voinut yrittää samaa, mitä Te teitte, sillä tämä meidän Espanjamme on
-täynnään suuria miehiä, jotka ovat oppineita sekä kosmografian että
-kirjallisuuden alalla.» Columbus ei mitään vastannut näihin sanoihin,
-pyysi vain, että hänelle tuotaisiin muna. Munan hän pani pöydälle ja
-sanoi: »Hyvät herrat, lyön vetoa vaikka kenen kanssa, ettette voi saada
-tätä munaa paljaaltaan päällään seisomaan, mutta minä voin.» He kaikki
-koettivat, eikä yksikään voinut. Kun muna oli kiertänyt Columbukselle,
-niin hän painoi sen pään pöytään niin kovaa, että se litistyi;
-läsnäolijat sen nähdessään nolostuivat, sillä he käsittivät tempun
-merkityksen: Kun joku suurtyö on tehty ja kaikki tietävät, kuinka se on
-tehtävä, niin kykenee siihen sitten mielestään jokainen. Heidän olisi
-pitänyt ensiksi etsiä Intia, eikä pilkata häntä, joka oli matkalle
-lähtenyt siitä huolimatta, että juuri he olivat nauraneet koko yritystä
-muka mahdottomana. Tämä kasku kirjotettiin muistoon noin viisikymmentä
-vuotta myöhemmin ja luultavaa on, että sillä on tosipohjaa.
-
-
-
-Columbuksen kertomus Amerikan löydöstä.
-
-
-Columbus oli lähettänyt Lissabonista ystävälleen Luis De Santangelille,
-Aragonian rahavartijalle, kirjeen, joka oli ensimäinen hallitsijaa
-varten aiottu selonteko Amerikan löydöstä. Kirjeestä näemme, millä
-mielellä amiraali itse löytöään arvosteli. Se kuuluu kokonaisuudessaan
-seuraavasti:
-
- »Siinä vahvassa vakuutuksessa, että ilolla kuulet johtamani retken
- onnellisen päätöksen, olen tahtonut sinulle lähettää seuraavat
- muistiinpanot, niistä saadaksesi nähdä, mitä kaikkea matkallamme
- on tapahtunut ja mitä kaikkea sillä on löydetty. Kuule siis: Noin
- kuukausi sen jälkeen, kuin olin Gadeksesta lähtenyt, saavuin Intian
- mereen. Sieltä löysin paljon saaria, joilla asui lukemattomia
- ihmisiä. Juhlallisella julistuksella ja Espanjan lipulla otin ne
- kaikki haltuuni kaikkein armollisimman kuninkaamme nimessä, eikä
- sitä kenkään vastustanut. Ensimäisen saaren, jonka löysin ja jota
- maanasukkaat sanoivat Guanahaniksi, nimitin San Salvadoriksi, muistaen
- Vapahtajaa, jonka apuun luottaen olimme niin kauas tulleet, jonka
- avulla meidän piti päästä vielä kauemmaksi. Muillekin saarille annoin
- kaikille uudet nimet: Santa Maria de Concepcion, Ferdinandina, La
- Isabella, La Isla Juana. Kun olimme tulleet äsken mainitulle Juana
- (Cuba) saarelle, niin purjehdimme sen rantaa pitkin kappaleen länteen
- päin, mutta huomasimme sen niin laajaksi, ettei sitä enää voitu pitää
- saarena, vaan osana Kathayn (Kiinan) mantereesta. Mutta kaupungeita
- ja suurempia asutuksia en voinut sen rannoilla huomata, ainoastaan
- muutamia kyliä ja kauppaloita, joitten asukkaitten kanssa meidän
- kuitenkin oli mahdoton puhua, koska he paikalla meidän lähestyessämme
- lähtivät pakoon. Purjehdimme sen vuoksi vielä eteenpäin siinä
- toivossa, että löytäisimme kaupungin taikka muita asutuskeskustoja.
- Mutta kun tämä toivo osottautui turhaksi ja kun huomasin meidän siten
- joutuvan yhä kauemmaksi pohjoiseen, jota tahdoin välttää, koska talvi
- jo oli tulossa, niin aioin suunnata kulkuni etelää kohti. Mutta kun
- ei tuuli ollut aikomuksellemme suosiollinen, niin päätin, etten
- enää lähtisikään pitemmälle, vaan palaisin soveliaaseen satamaan,
- jonka tällä rannikolla olin huomannut. Sieltä lähetin maihin kaksi
- miestämme; heidän tuli saada selville, hallitsiko sitä maata joku
- kuningas ja oliko siinä kaupunkeja.
-
- »He retkeilivät kolme päivää, löysivät paljon pieniä asutuksia ja
- paljon kansaa, mutta ei jälkiäkään mistään hallituksesta. Sen vuoksi
- he palasivat takaisin. Mutta sitten sain kuulla eräiltä kiinni
- ottamiltani intianeilta, että maa sittenkin oli saari, ja sen vuoksi
- jatkoin matkaa yhä kauemmaksi itää kohti pitkin tämän saaren rantoja
- 322 meripenikulmaa, sen päähän saakka. Sieltä näin idässä toisen
- saaren, joka oli Juanasta 54 penikulman päässä, ja nimitin sen La
- Spanolaksi. Minä ohjasin sen luo ja purjehdin senkin pohjoista rantaa
- seuraten itää kohti 564 penikulmaa. Mainittu Juana on, samoin kuin
- kaikki muutkin näiden merien saaret, erinomaisen hedelmällinen. Ja
- sen rannoilla on kaikkialla paljon turvallisia, väljiä ja verrattoman
- kauniita satamia. Monta suurta ja miellyttävää jokea virtaa saaren
- kautta ja monta vuorta kohottaa lakeaan korkealle. Yleensä ovat kaikki
- nämä saaret moninaisen muodostuksensa kautta uhkean ihanat, kaikki
- avoinna kulkijalle, mitä erilaisimpia, osaksi pilviä tavottelevia
- puita koristuksinaan. Näitten puitten en luule milloinkaan lehtiään
- menettävän. Näin niitten seisovan yhtä vihantina ja upean rehevinä
- kuin puut meillä Espanjassa toukokuussa. Töiset niistä kukkivat,
- toiset olivat täynnään ihania hedelmiä, kukin puu oman laatunsa
- mukaan. Ja vielä, marraskuussa, minun saarella ollessani, lauloivat
- satakielet ja lukemattomat muut linnut. Sitä paitsi oli mainitulla
- Juanalla seitsemän tai kahdeksan erilaista palmua, jotka, samoin
- kuin kaikki muutkin sikäläiset puut, ruohot ja hedelmät, solakan
- kasvun ja ihanuuden puolesta monin verroin voittivat kaikki, mitä
- meillä Espanjassa kasvaa. Niinpä siellä on ihmeteltäviä piiniametsiä,
- laajoja viljelyksiä ja niittymaita, monenlaisia lintuja, erilaisia
- hunajalajeja ja metalleja, paitsi ei rautaa. Mutta sillä saarella,
- jonka nimitin La Spanolaksi, niinkuin yllä mainitsin, on sangen
- korkeita ja ihania vuoria, laajoja metsiä ja viljeltäviä maita
- ja ihmeteltävän hedelmällinen maaperä, joka on mitä parasta sekä
- maanviljelykseen ja karjanhoitoon että siirtokuntienkin perustamiseen.
- Ja melkein uskomatonta on jokaiselle, joka ei ole sitä nähnyt,
- kuinka verrattomia satamia ja mainioita jokia siellä on, ja jo’ista
- useimmissa on kultaa. Mutta puut ja ruohot ja hedelmät, joita oli La
- Spanolassa, olivat hyvinkin erilaisia kuin ne, joita on Juanassa.
- La Spanolassa kasvaa sitä paitsi monenlaisia maustimia, ja kultaa
- ja muita metalleja siellä on sangen runsaasti. Tämän maan ja samoin
- kaikkien muitten näkemäini ja tutkimaini maitten asukkaat käyvät
- alasti sekä miehet että naiset, yhtä alasti kuin olivat maailmaan
- syntyessään, ainoastaan naiset peittävät häpynsä lehvillä ja lehdillä
- taikka sitä varten valmistetulla puuvillavaatteella. Rautaa näillä
- ihmisillä ei ole ensinkään, niinkuin jo mainitsin, ja aseetkin ovat
- heille melkein tuntemattomat. Eivätkä he osaisi niitä käyttääkään,
- sillä he ovat pelokasta ja arkaa väkeä. Ruumiillisia kuntoa heillä
- kyllä olisi, sillä he ovat kauniisti muodostuneet. Heillä on aseina
- vain kuivasta ruo’osta valmistettuja sauvoja, joitten päähän he
- kiinnittävät kuivasta puusta muodostetun tikarin tapaisen kärjen.
- Mutta tuskin he uskaltavat tätäkään asetta käyttää. Ainakin tapahtui
- usein, että kun lähetin pari kolme miehistäni maanasukkaitten
- kyliin keskustelemaan, niin heitä vastaan tuli kokonainen joukko
- intianeja. Mutta paikalla kun nämä näkivät meikäläisten tulevan
- lähemmäksi, niin he kiiruumman kautta lähtivät pakoon ja hylkäsivät
- isät poikansa ja pojat isänsä. Eikä se suinkaan tapahtunut siitä
- syystä, että me olisimme heitä vahingoittaneet taikka käyttäneet heitä
- vastaan väkivaltaa. Päin vastoin: Minne vain tulimmekin ja missä
- suinkin oli mahdollista ryhtyä asukkaiden kanssa keskusteluihin,
- aina koetimme heille tarjota lahjaksi, mitä meillä suinkin oli,
- kankaita, vaatteita ja paljon muuta, ottamatta heiltä mitään. He ovat
- luonnostaan uskomattoman arkoja. Mutta kun he sitten huomasivat,
- että pelko oli aivan joutava, niin muuttuivat he hyvänluontoisiksi
- ja luottavaisiksi ja antoivat auliisti kaikkea, mitä heillä oli.
- Mielellään he luovuttivat kaikki, mitä heiltä pyydettiin, jopa
- suorastaan pakottivat sen ottamaan. Kaikki he kohtelivat meitä
- suurimmalla ystävyydellä, eivätkä he vaihtokaupassa välittäneet
- siitä, vaikka olisivatkin antaneet arvokkaita esineitä arvottomista,
- aina he olivat tyytyväisiä mitättömimpäänkin. Mutta jott'eivät he
- olisi vahinkoa kärsineet, niin kielsin miehiäni antamasta heille
- niin halpa-arvoisia esineitä kuin astian kappaleita ja lasin paloja,
- nauloja ja nahkahihnoja, vaikka niitten omistaminen heistä näytti
- kaikkia muita aarteita arvokkaammalta. Sattui sittenkin, että
- merimies nahkahihnasta sai niin paljon kultaa, että siitä olisi
- voinut leimata kolme rahaa hienoa kultaa; ja toiset saivat toisinaan
- vielä enemmänkin vielä vähäpätöisemmistä esineistä. Varsinkin uusista
- kuparirahoista ja kultarahoista he antoivat, mitä suinkin asianomainen
- vaati: puolentoista ja kaksikin unssia kultaa, taikka kolmekymmentä
- tai neljäkymmentä naulaa puuvillaa, joka heille jo oli tuttu tuote.
- Samalla tavalla he koettivat hankkia itselleen jousien rauskoja,
- astian palasia, uurnain ja tynnörien kappaleita, aivan kuin villit
- eläimet. Mutta vihdoin kielsin tämän vaihtokaupan, koska maanasukkaat
- siinä enimmäkseen tulivat mitä kohtuuttomimmin petetyiksi. Ja minä
- lahjotin heille, ottamatta vastaan vastalahjoja, paljon hyviä ja
- hyödyllisiä esineitä, mitä minulla mukanani oli, voittaakseni heidän
- suosionsa ja voidakseni helpommin käännyttää heidät kristinuskoon ja
- saattaakseni heidät alttiiksi ja alamaisiksi kuningasparikuntaamme
- ja ruhtinaitamme ja kaikkea Espanjan kansaa kohtaan ja että he
- huolella ja ahkeruudella toisivat kokoon kaikenlaista semmoista
- rikkautta, jota heillä on enemmän kuin tarpeeksi, vaan jota meiltä
- puuttuu. Nämä ihmiset eivät palvele minkäänlaisia epäjumalia, vaan
- päin vastoin he vahvasti uskovat, että kaikki voima ja mahti ja
- ylipäänsä kaikki hyvä on taivaasta ja että minäkin laivoineni ja
- laivaväkineni olin taivaasta tullut. Siinä uskossa he ottivat minua
- kaikkialla vastaan, heti kun olivat ensi pelkonsa voittaneet. Mutta
- siltä ei heitä suinkaan pidä luulla tyhmiksi eikä yksinkertaisiksi,
- vaan he ovat päin vastoin varsin älykkäitä ja käsittävät helposti
- asioita, tuntevat omilta retkillään sikäläiset meret ja kertovat
- ihmeteltävän tarkkaan kaikesta, mitä niissä on. Ja tuo luulo syntyi
- heissä vain siitä syystä, etteivät he olleet milloinkaan ennen nähneet
- ihmisiä, joilla oli vaatteet, eivätkä semmoisia laivoja, kuin meillä
- oli. Heti kun olin näihin seutuihin tullut, niin annoin paikalla
- ensimäisellä saarella ottaa väkisin kiinni muutamia maanasukkaita,
- saadaksemme heiltä tietää kaikki, mitä he voivat kertoa. Ja se
- onnistuikin, sillä lyhyen ajan kuluttua ymmärsimme heitä ja he meitä,
- osaksi merkeistä, osaksi puheestakin. Ja niin heistä oli meille mitä
- suurin hyöty. Ja vielä nytkin he ovat luonani, ja yhä vielä, vaikka
- ovatkin olleet seurassamme min kauan, he ovat sitä mieltä, että
- olemme tulleet taivaasta alas maan päälle. Ja he niinikään samaa
- aina ensiksi julistivat joka paikassa, missä vain maihin nousimme.
- Toiset sitten levittivät tätä tietoa, huutaen naapureilleen:
- »Tulkaa, tulkaa näkemään ihmisiä, jotka ovat taivaasta tulleet.» Ja
- sitten tuli miehiä ja naisia, lapsia ja täysikäisiä, nuorukaisia
- ja ukkoja suurin joukoin meitä näkemään, eivätkä he enää sitten
- pelänneet, niinkuin alussa. Toiset toivat ruokia, toiset juomia,
- ja kaikki olivat ystävällisiä ja suurimmassa määrin rakastettavia.
- — Kaikilla näillä saarilla olemme nähneet paljon yhdestä puusta
- valmistettuja kanootteja, jotka olivat melkein yhtä pitkät kuin
- meikäläiset kaksisoutuiset veneet ja saman muotoisetkin, ainoastaan
- solakammat, siitä syystä nopeammatkin; niitä kuljetettiin vain
- airoilla. Toiset kanootit ovat suurempia, toiset pienempiä, toiset
- keskikokoisia. Mutta jotkut ovat vielä suurempia kuin semmoiset
- kalerimme, joissa on 18 soututuhtoa. He kulkevat veneillään kaikille
- näille lukemattomille saarille ja tekevät siten keskenään kauppaa.
- Näin joitakuita semmoisia kanootteja eli kaksisoutuisia aluksia,
- joissa oli seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä soutajaa. Kaikilla
- näillä saarilla on samanlaisia ihmisiä, eikä ole heidän kielessään
- eikä tavoissaankaan eroa. Ja he kaikki ymmärtävät toisiaan, ja tämä
- seikka minusta näyttää erittäin edulliselta sen halun toteutumiseen,
- joka ymmärtääkseni on kaikkein armollisimman kuningasparikuntammekin
- sydäntä lähinnä: kaikkien näitten kansain kääntämiseksi kristittyyn
- pyhään uskoon, johon heidät, sen mukaan mitä voin ymmärtää, voidaan
- helposti ja vaivatta taivuttaa. Olen jo ennen kertonut, kuinka Juana
- saaren rantaa purjehdin lännestä suoraan itään päin 322 penikulmaa.
- Tästä maikan määrästä voin tehdä sen johtopäätöksen, että Juana saari
- on alallaan suurempi kuin Englanti ja Skotlanti yhteensä. Sillä
- etäämpänä mainittua 322 penikulman matkaa on vielä kaksi maakuntaa
- lännessä, joissa en käynyt. Toista niistä sanotaan Ananiksi, ja
- siellä kerrotaan ihmisten syntyvän maailmaan hännällisinä. Noitten
- molempien maakuntien pituus oli kuuleman mukaan noin 180 penikulmaa,
- kuten sain tietää seurassani olevilta intianeilta, jotka tuntevat
- kaikki nämä saaret. La Spanolan saaren ympärysmitta on suurempi kuin
- koko Espanjan Coloniasta (Cataloniasta) Fons Rabidukseen (Biskmjan
- rannikolla). Tätä todistaa se seikka, että saaren toinen kylki, jota
- pitkin kuljin, on 540 penikulmaa. Juuri tämän saaren omistaminen on
- meille mitä arvokkainta, ja vaikka minä, niinkuin jo sanoin, olen
- ottanut kaikki muutkin saaret juhlallisesti voittamattoman kuninkaamme
- omiksi, niin olen kuitenkin tahtonut varsinkin tällä saarella
- vallata semmoisen paikan, joka sopisi kauppaan ja teollisuuteen,
- ja perustanut kaupungin, jonka nimitin La Navidadiksi. Siihen minä
- sitten paikalla rakennutinkin linnan, joka varmaan jo lienee valmis,
- ja linnaan jättämälleni puolustusväelle annoin tarpeelliset aseet
- ja ruokavaroja enemmäksi kuin yhdeksi vuodeksi. Aluksenkin minä
- heille jätin ja miehiä, jotka ovat taitavia laivoja rakentamaan ja
- osaavat muitakin ammatteja. Sitä paitsi sinne jätetyt nauttivat
- saaren kuninkaan erikoista suosiota, ja samoin sikäläiset asukkaat
- yleensäkin olivat ystävällisiä ja avomielisiä ja mainittu kuningas
- esimerkiksi aina ilolla sanoi minua veljekseen. Ja vaikka heidän
- mielialassaan tapahtuisikin muutos ja vaikka he yrittäisivätkin
- vahingoittaa jäljelle jätettyä linnaväkeä, niin eivät he kuitenkaan
- saisi mitään aikaan, koska he ovat aseettomat, alasti ja lisäksi
- pelkureita. Sen vuoksi minun vakuutukseni mukaan sinne jättämäni
- linnaväki kykenisi tarpeen tullen hävittämään vaikka koko saaren,
- sen tarvitsematta pelätä itse puolestaan, jos he vain noudattavat
- minun antamiani neuvoja ja määräyksiä. — Kaikissa näissä saarissa
- vallitsi minun käsitykseni mukaan yksivaimoisuus, lukuun ottamatta
- kuninkaita ja ruhtinaita, joilla oli lupa pitää kaksikymmentä vaimoa.
- Naiset minun ymmärtääkseni tekevät enemmän työtä kuin miehet. Onko
- maanasukkailla yksityisomaisuutta, sitä en voinut selville saada,
- sillä minä näin, että jokainen jakoi toiselleen siitä, mitä hänellä
- oli, varsinkin ravintoaineita ja muuta sen kaltaista. Ihmissyöjiä,
- joita useat luulivat heidän olevan, en ole heidän kesken tavannut
- ensinkään, vaan ainoastaan avuliaita ja hyväntahtoisia ihmisiä.
- Eivätkä he ole niin mustiakaan kuin Etiopialaiset, ja heillä on suorat
- alas riippuvat hiukset. He koettavat välttää auringon hellettä, joka
- on hyvin suuri näissä seuduissa, 26 asteen päässä päiväntasaajasta.
- Mutta sikäläisillä korkeilla vuorilla vallitsee kova pakkanenkin,
- johon maanasukkaat kuitenkin ovat tottuneet, he kun lieventävät
- sitä nauttimalla kuumaa ruokaa ja käyttämällä paljon maustimia.
- Ihmissyöjiä en siis ole missään tavannut, enkä niistä kuullutkaan,
- lukuun ottamatta yhtä saarta, joka on toinen, kun Espanjasta tullen
- mereltä lähestytään Intiaa. Sen nimi on Charis. Siellä nimittäin
- asuu kansaa, jota kaikki naapurikansat pitävät kovin villinä, ja he
- syövät ihmislihaa. Tällä kansalla on hallussaan paljon soudettavia
- kanootteja, ja niillä se kulkee kaikille Intian saarille, ryöstäen
- ja rosvoten, missä suinkin voi. Ulkonäöltään eivät nämä ihmiset eroa
- muista saarelaisista, paitsi että heillä on, samoin kuin naisilla,
- pitkät hiukset. Aseina on jouset ja heittoaseina ruokosauvat,
- joiden päässä on nuolenkärki. Kaikista näistä syistä heitä pidetään
- villeinä ja muut intianit heitä pelkäävät sanomattomasti. Meitä
- he eivät pelottaneet sen enempää kuin muutkaan intianit. Mainitun
- saaren asukkaat ovat naimisissa naisien kanssa, jotka elävät yksinään
- Matremonio saarella, Espanjasta tullen ensimäisellä. Nuo naiset
- eivät kuitenkaan tee semmoisia töitä kuin muut naiset, vaan heillä
- on keihäät ja jouset samoin kuin miehilläkin ja ruumiin suojana
- vaskilevyjä, jota metallia siellä on runsaasti. Eräällä toisella
- saarella, joka maanasukkaitten ilmotuksen mukaan on vielä suurempi
- kuin mainittu La Spanola, asukkailla ei ole ensinkään hiuksia. Sillä
- saarella oli enemmän kultaa kuin millään muulla. Siitäkin saaresta
- tuon mukanani asukkaita, samoin kuin kaikilta muiltakin, joilla olen
- käynyt, kertomukseni todistukseksi. — Seuraavassa vielä lyhyesti
- toistan matkani ja nopean palaamiseni voiton ja hyödyn: Minä sitoudun
- voittamattomalle kuningasparikunnallemme minulle annetun verraten
- pienen avun korvaukseksi tuomaan niin paljon kultaa kuin vain
- tarvitaan, ja niin paljon mausteitakin, pumpulia ja mastikapihkaa —
- jota tähän saakka on saatu Khios saarelta — niin paljon aloepuuta ja
- niin paljon orjia aseenkantajiksi, kuin vain suinkin vaaditaan. Ja
- myös rabarberia ja muita mausteita ja kaikkea, mitä suinkin minun
- linnaan jättämäni miehistö jo on löytänyt, tai on vasta löytävä. Minä
- puolestani viivyin niissä seuduissa kaikkialla vain niin kauan, kuin
- tuulet pakottivat viipymään, lukuun ottamatta Navidad kaupunkia, johon
- rakennutin linnan pitäen huolta sen puolustajain turvallisuudesta.
- Mutta siitä huolimatta ovat saavutukseni kerrassaan valtavat ja
- kuulumattomat. Mutta ne olisivat vielä suuremmat, jos minulla
- olisi ollut riittävästi kunnollisia laivoja. Kuitenkin on minulle
- ihmeteltävässä määrässä ja paljon yli ansioni tullut armoa osaksi
- uskollisen kristillisyyteni vuoksi ja kuningasparikuntamme hurskaan ja
- Jumalaa pelkäävän mielialan vuoksi. Sen nimittäin, mitä ihmisjärki ei
- kyennyt aikaan saamaan, sen on Jumalan henki ihmisille suonut. Sillä
- Jumalan tapa on siinäkin, mikä on mahdotonta, kuulla palvelijoitansa
- ja niitä, jotka hänen käskyjään rakastavat. Niin on nyt meillekin
- käynyt. Sillä me olemme saaneet aikaan sen, mitä ei vielä yhdenkään
- kuolevaisen voima ole aikaan saanut. Ne nimittäin, jotka tähän saakka
- ovat näistä saarista kirjottaneet, taikka puhuneet, ne ovat niin
- tehneet vain tarumaisten lausuntojen ja aavistusten nojalla. Ei kukaan
- voinut väittää, että hän oli nämä saaret nähnyt omin silmin, joten
- näyttikin siltä, kuin olisivat ne olleet vain tarua, ei todellisuutta.
- Sen vuoksi tulee nyt kuninkaan ja kuningattaren ja heidän onnellisten
- valtakuntiensa ja kaikkien muitten kristittyjen maitten kiittää ja
- ylistää Vapahtajaamme ja Herraamme Jeesusta Kristusta, joka näin
- on meidät voittoon johtanut ja meille rikkaita lahjoja antanut.
- Juhlallisia kulkueita olisi toimeen pantava, loistavia uhreja
- vietettävä ja juhlalehvillä koristettava Jumalanhuoneet. Kristuksen
- tulee maankin päällä iloita, niinkuin Hän taivaassa iloitsee. Sillä
- niin monen kansan sielut, jotka ennen joutuivat kadotukseen, tulevat
- nyt pelastetuiksi. Iloitkaamme kerran mekin, ensinnäkin uskomme
- ylennyksestä, ja sitten myöskin maahisen omaisuutemme karttumisesta,
- josta ei ainoastaan Espanja ole osalliseksi pääsevä, vaan sen kanssa
- koko kristikunta.
-
- Tämä on lyhyt kertomus siitä, mitä olemme aikaan saaneet! Jää hyvästi!
-
- Chrislobal Colon. Valtameren laivaston amiraali.»
-
-Tämän toisin paikoin hieman ylistelevän kirjeen johdosta
-huomautettakoon, että Columbus erehtyy sekä löytämiensä saarien
-asemasta, että varsinkin niitten koosta. Syy siihen, että hän arvosteli
-Cuban ja Haitin rannikot niin pitkiksi, oli ehkä merivirta, jota
-vastaan hän purjehti, ja joka varmaan kuljetti häntä paljon takaperin,
-etenkin kun hän samalla luovi tuulta vastaan. Espanjolan eli Haitin
-pinta-ala on 77,000 neliökilometriä, eikä se siis likimainkaan vedä
-vertoja Englannille ja Skotlannille, joitten pinta-ala on yhteensä
-217,000 neliökilometriä. Havaintojen puutteellisuutta taas osottaa,
-että Columbus ilmotti näiden molempien suurien saarien aseman
-todellista koko joukon pohjoisemmaksi.
-
-
-
-Paavin rajaviiva.
-
-
-Kuinka tärkeinä Columbuksen löytöjä heti alussa pidettiin, näkyy siitä,
-että Espanjan hallitus paikalla riensi suojelemaan niitä Portugalin
-pyyteiltä paavin ratkaisun kautta. Paavi vakuuttikin Espanjan
-kruunulle kaikki ne maat, jotka Columbus oli löytänyt, ja yleensäkin
-kaikki maat, jotka olivat 100 penikulmaa Azorien ulkopuolella napain
-kautta kulkevan meridianin länsipuolella, mikäli ne eivät entisestään
-kuuluneet jollekulle kristitylle hallitsijalle. Paavi kielsi kirkon
-kirouksen uhalla ketään niihin purjehtimasta ja ilman Espanjan kruunun
-lupaa niissä kauppaa harjottamasta. V. 1494 tämä raja Espanjan ja
-Portugalin keskenään neuvoteltua Tordesillaksen sopimuksen kautta
-siirrettiin jonkun verran kauemmaksi länteen (370 leguaa Viheriän
-niemen saarista länteen), mutta kun käsitys maan laajuudesta ja
-paikkain asemasta asteverkossa oli niin väärä, niin jäi sopimuksen
-tekijöille toistaiseksi aivan tietymättömäksi, minkä seutujen kautta
-rajameridiani, kuulu »demarkatsioviiva», oikeastaan kulki. Paavi
-oli siis jakanut koko Europan ulkopuolella olevan maailman kahtia,
-läntiseen ja itäiseen pallonpuoliskoon; läntisen puoliskon hän antoi
-Espanjalle, itäisen pienelle Portugalille.
-
-
-
-
-Columbuksen toinen retki.
-
-
-Espanjan hallitus päätti viipymättä lähteä tehtyjä löytöjä
-hyväkseen käyttämään, eikä nyt säästetty varoja, kun matka ja
-päämäärä tunnettiin. Kautta maan oli Columbuksen löytö herättänyt
-innostusta ja seikkailuhalua, eikä sen vuoksi puuttunut toista matkaa
-varustettaissa mukaan pyrkijöitä. Valtameren amiraalille ja uusien
-maitten varakuninkaalle varustettiin nyt 14 karavelia, kolme suurta
-kuormalaivaa, 1200 aseellista miestä, ratsuhevosia, europpalaisia
-kotieläimiä, eri viljain siemeniä, vihanneksia ja viiniköynnöstä.
-Löydettyihin maihin oli perustettava pysyväiset siirtokunnat. Vasta
-sen työn suoritettuaan piti amiraalin lähteä jatkamaan löytöretkiään,
-tunkeutua Cipanguun, Kataihin ja Idän muille markkinapaikoille ja
-vihdoin, jos mahdollista, lännen kautta purjehtia maapallon ympäri.
-
-
-
-Pienet Antillit.
-
-
-Syyskuun lopulla v. 1493 Columbus suurella laivastollaan lähti
-toiselle retkelleen. Nyt hänen ei tarvinnut pelätä portugalilaisia
-väjyjiä, niinkuin ensi kerralla. Canarian saarilla viivyttiin jälleen
-muutama viikko, parannellen vikaantuneita laivoja, ja lokakuun 13
-päivänä laskettiin väljälle. Valtameren poikki purjehdittiin jälleen
-mitä suotuisimmalla tuulella kahdessakymmenessä päivässä, ohjaten
-jonkun verran etelämmätse kuin edellisellä kerralla. Marraskuun 3
-p., ensimäisenä sunnuntaina Pyhäin miesten päivän jälkeen, nähtiin
-laivaväen riemuksi ensimäinen maa. Se oli eräs pienistä Antilleista
-ja sai nimekseen Dominica. Siihen ei kuitenkaan pysähdytty, vaan
-purjehdittiin edelleen pohjoista kohti ja saavuttiin toiseen saareen,
-jonka amiraali laivansa mukaan nimitti »Maria Galanteksi»; sen hän
-juhlallisesti otti Espanjan omaksi. Sitten löydettiin Guadalupe,
-joka korkeine vuorineen ja mereen syöksyvine könkäineen ihastutti
-retkeilijöitä. Mutta paenneineiden asukkaitten majoista löydettiin
-ihmisluita ja huomattiin asukkaitten siis olevan ihmissyöjiä.
-Joitakuita saatiin sentään kiinni, ja ne sanoivatkin itseään
-»Karibeiksi», joista Columbus oli jo ennen kuullut. Muutoin nämä
-Karibit olivat kehittyneempiä kuin köyhät Bahamalaiset ja rakensivat
-parempia huoneita. Tämän jälkeen löydettiin useita muitakin saaria;
-ne saivat nimensä espanjalaisista pyhiinvaelluspaikoista, joissa
-retkikunnan jäsenet olivat käyneet lupauksilla. Vihdoin kohosi merestä
-ihana hedelmällinen Portorico, itäisin Isoista Antilleista. Columbus
-antoi sille nimeksi San Juan Bautista, mutta tätä nimeä ei kauaakaan
-käytetty. Siellä ei enää asunut Karibeja.
-
-
-
-Navidadin kohtalo.
-
-
-Marraskuun loppupuolella saavuttiin Espanjolan etelärannalle, mutta
-Columbus ei nyt joutanut sitä tutkimaan, vaan kiiruhti Navidadiin,
-jonka hän toivoi näkevänsä mitä parhaassa kunnossa ja täynnään
-koottuja rikkauksia. Huonoja enteitä olivat kuitenkin ruumiit, joita
-siirtokuntaa lähestyttäissä löydettiin rannalta ja jotka näyttivät.
-olevan espanjalaisten. Laivasto löysi siirtokunnan satamaan, mutta
-ei ketään tullut vastaanottamaan. Amiraali antoi ampua kaksi
-tervehdyslaukausta, mutta niihin ei saatu mitään vastausta. Muuan
-yksinäinen intiani lähestyi vihdoin veneellä soutaen ja toi Guacanagari
-kuninkaaltaan kaksi kultaista naamaria lahjaksi. Kun häneltä
-kysyttiin, miten linnassa asiat olivat, niin hän sanoi kaikkien, jotka
-olivat siihen jääneet, jaksavan hyvin. Mutta pian selvisi kamala
-totuus. Siirtokunta oli hävitetty, eikä ainoatakaan siihen jääneistä
-espanjalaisista ollut elossa sen kohtalosta kertomassa. Navidadin
-puinen linna oli poltettu perustuksiaan myöden. Sen puolustajain
-ruumiita myöhemmin löydettiin. Asukkaitten peittelevistä kertomuksista
-tulliin siihen vakuutukseen, että seudun hallitsija Guacanagari
-oli ollut osallisena muukalaisten tuhoamisessa, vaikka hyökkäyksen
-olikin suunnitellut eräs karibilaissukuinen päällikkö, joka asui
-saaren eteläosassa. Siitä huolimatta Columbus ei ottanut Guacanagaria
-vangiksi, koska hän tahtoi niin kauan kuin mahdollista elää asukkaitten
-kanssa hyvissä väleissä.
-
-
-
-Isabella.
-
-
-Mutta Navidadin paikka hylättiin. Kolmisen kuukautta etsittyään
-Columbus idempää löysi mieleisensä uuden paikan ja perusti siihen
-Isabella nimisen linnan ja kaupungin. Nykyisin ei Isabellasta ole
-jäljellä kuin vähän raunioita, sillä pian huomattiin, että seutu,
-samoin kuin Navidadinkin, oli epäterveellinen. Kolmasosa uusista
-tulokkaista tuota pikaa oli vuoteen omana ja amiraali itse muitten
-mukana, niin ettei hän moneen kuukauteen voinut edes päiväkirjaansa
-pitää. Troopillisen ilmaston vaarat olivat silloin vielä liian vähän
-tunnetut. Seutu oli erinomaisen hedelmällistä ja rikasta kaikenlaisista
-tuotteista, ja tähän ensi sijassa kiinnitettiin huomio. Maanasukkaat
-olivat uudessakin paikassa erittäin avuliaita ja taipuvaisia
-kristinuskoon, vaikk'ei heidän kieltään vielä paljoa ymmärrettykään.
-Vielä enemmän Columbusta ilahutti tieto kultapaikoista, joita muka oli
-25—30 penikulman päässä rannikosta, Cibao nimisessä maakunnassa.
-
-Tammikuussa 1494 kävi urhollinen Alonso Ojeda 15:n seuralaisen keralla
-kultamailla ja toi sieltä mukanaan puroista kerättyä kultahiekkaa. Tämä
-löytö suuresti elvytti Isabellan uutisasukkaitten mieliä. Samaan aikaan
-lähetettiin yhdeksän laivaa takaisin Espanjaan viemään pois semmoisia,
-jotka olivat sairastuneet, taikka jotka muutoin halusivat päästä
-kotimaahan. Laivain mukaan antamassaan kirjeessä Columbus ehdotti,
-että Länsi-Intiaan säännöllisesti lähetettäisiin laivoja viemään
-karjaa ja tuomaan takaisin ihmissyöjiä Karibeja, jotka muka kelpasivat
-orjiksi. Näillä orjilla suoritettaisiin siirtokunnan kustannukset. Hän
-ehdotti siis samaa menetelmää, jonka Henrik Purjehtija oli alkanut
-Guinean rannikolla. Mutta Columbus tahtoi kuitenkin säästää niitä
-alkuasukkaita, jotka näyttivät hyvällä taipuvan kristinuskoon ja
-osottivat lempeätä mielialaa.
-
-Parannuttuaan kuumeesta ja tukahutettuaan erään kapinayrityksen
-Columbus itse lähti käymään sisämaassa kulta-alueella, 400 hevosmiestä
-ja sotilasta ynnä paljon ammattitaitoista työväkeä mukanaan.
-Rannikkovuoriston poikki, kautta troopillisen tiheikön raivattiin
-ensin tie; retkikunnan jalosukuisimmat nuorukaiset suorittivat työn
-ja tietä siitä sanottiin »hidalgojen portiksi». Vuoriston toisella
-puolella avautui ihana maisema, tasanko, jonka kautta virtasi jokia
-kuin hopeisia nauhoja, siellä täällä tummempia metsiköitä, ja tasangon
-toisella puolella korkea vuoristo, josta kulta saatiin. Asukkaat
-osottivat pitkin matkaa suurta vieraanvaraisuutta, tuoden vallottajille
-hedelmiä ja jamsia lahjaksi. Kultajoen rannalle rakennettiin pieni
-linna kunnaalle, jonka joki melkein sulki silmukkaan. Linnaan jätettiin
-viisikymmentä miestä kullanhuuhtojain suojaksi. Kolmatta viikkoa
-viivyttiin tällä retkellä. Kullan saalis oli niin tyydyttävä, että
-eräs retkellä ollut lääkäri siitä kirjotti: »Ei maailman alusta ole
-semmoista ihmemaata nähty, eikä semmoisesta kukaan lukenutkaan. Sieltä
-saadaan kultaa niin kosolta, että se on hämmästyttävää. Minua ehkä
-luullaan haaveilijaksi, mutta Jumala on todistajani, etten vähääkään
-liiottele.» Columbus luuli tätä paikkaa Salomonin Ofiriksi.
-
-Mutta Isabellassa tekivät kuume ja muut taudit sillä välin tuhojaan,
-puute, kurjuus ja tyytymättömyys lisääntyivät. Kaikki olisivat
-halunneet nopeaan rikastua, harvat työtä tehdä. Kun siirtokunnan omat
-raivaukset eivät vielä mitään tuottaneet, niin pelättiin nälänhätää.
-Onneksi oli kuitenkin siemeneksi tuotua vehnää. Columbus retkeltään
-palattuaan rakennutti myllyjä ja jauhatti viljaa. Kaikkien, yksin
-pappienkin, täytyi olla työssä avullisina, mutta heistä, varsinkin
-Boil nimisestä munkista, Columbus siitä hyvästä sai katkeria
-vihamiehiä. Vähentääkseen siirtokunnassa elätettävien lukua ja samalla
-ylläpitääkseen virkeämpää mielialaa Columbus lähetti 400 miehen joukon
-saarta eri osista tutkimaan. Saatuaan siirtokunnan asiat alulle, hän
-sitten valmistautui jatkamaan löytöretkeään. Isabellaa hallitsemaan jäi
-valiokunta, jonka esimies oli hänen nuorempi veljensä Diego.
-
-
-
-Columbus jatkaa löytöretkeään.
-
-
-Oli huhtik. 24 p. 1494, kun Columbus nosti ankkurin ja uudelleen käänsi
-keulan kohti tuntematonta länttä, kolme karavelia mukanaan. Hän saattoi
-paremmalla luottamuksella kuin ensi kerralla lähteä Cipangua ja Kataita
-etsimään, kun samalla puolen merta nyt oli satama, johon hän saattoi
-tarpeen tullen palata.
-
-Purjehdittiin Espanjolan ja Cuban välisen salmen poikki Cuban
-etelärannalle. Sielläkin asukkaat olivat ystävällisiä ja kutsuivat
-Columbusta maihin vieraakseen. Guanahanista otetun luotsin kehotuksesta
-amiraali sitten ohjasi etelää kohti etsimään suurta saarta, josta Cuban
-asukkaat olivat kertoneet. Siten hän tuli Jamaicaan, jonka verraton
-luonto teki häneen syvän vaikutuksen. Saari sai nimekseen Santiago;
-amiraali nousi upseereineen maalle ja otti sen Espanjan kruunun omaksi.
-Mutta asukkaat olivatkin vihamielisiä ja hyökkäsivät retkikunnan
-kimppuun; he kääntyivät kuitenkin nopeaan pakoon, kun amiraali käski
-ampua arkipuuseilla. Jonkun ajan kuluttua he taas palasivat takaisin
-ja solmittiin rauha. Retkikunta saattoi häiritsemättä kallistaa
-laivat ja puhdistaa niitten pohjat. Purjehdittiin sitten Jamaican
-pohjoisrantaa saaren länsipäähän, seurana seitsemänkymmentä suurta
-kanottia. Mutta kun vastatuulet estivät purjehtimasta edemmäksi etelää
-kohti, niin palattiin Cubaan ja jatkettiin matkaa länteen päin pitkin
-sen etelärantaa.
-
-Tämä purjehdus oli sangen vaikeaa ja vaarallista, sillä Cuban
-etelärannalla on lukemattomia pieniä saaria ja luotoja, jotka vaativat
-ainaista valppautta. Kun saaria oli niin taajassa, ettei niille olisi
-jokaiselle nimeäkään riittänyt, niin amiraali nimitti ne yhteisellä
-nimellä »Kuningattaren puutarhaksi»; toiset olivatkin kuin kukka-
-ja vihanneslavoja uhkuvine metsineen, köynnöskasvineen ja kukkivine
-puineen. Ulompana merellä olisi väylä ollut selvempi, mutta Columbus
-tahtoi pysyä maassa kiinni, sillä juuri tämä saarisokkelikko hänelle
-vakuutti, että Intian ja Katain manner oli lähellä; semmoinen saaristo
-juuri piti Toscanellin ja muitten kosmografien karttain mukaan olla
-Intian kaakkoisrannikolla.
-
-Enemmän kuin kuukauden pieni laivue risteili mutkittelevissa solissa ja
-amiraali itse oli kannella yöt päivät. Eräs Cuban ruhtinaista kertoi
-kauempana lännessä olevan maan, jota sanottiin Mangoksi eli Mangiksi,
-ja Columbus arveli nimen tarkottavan Mangu kaania, josta Marco Polo
-oli kertonut ja Toscanelli kirjeessään maininnut. Columbus päätteli,
-että Cuba itse mahtoi olla se »Aurea Chersonesus» (Malakan niemi),
-jonka Ptolemaios oli maininnut. Mutta kun ruokavarat alkoivat loppua,
-niin oli palattava Espanjolaan. Amiraali oli sairaana, liikarasitus
-vaikeilla väylillä oli saanut yltymään kuumeen, joka yhä asui hänen
-veressään. Tämä sairaalloinen mielentila ehkä sai hänet laatimaan
-erään omituisen asiakirjan, jolla hän tahtoi todistaa maantieteelliset
-päätelmänsä oikeiksi. Hän antoi kysyä miestensä mielipidettä siitä,
-oliko maa. jonka rantoja oli purjehdittu, saari vai mannerta ja
-kaikkien kovilla valoilla kirjallisesti vahvistaa lausuntonsa. Miehet
-olivat yksimieliset siitä, ettei niin suunnattoman pitkä rannikko
-voinut olla saarta. Kirjotukseen liitettiin kaikenlaisia kamalia
-rangaistuksia niille, jotka peruuttaisivat todistuksensa. Tämä
-omituinen asiakirja on jälkimaailmalle säilynyt.
-
-
-
-Vanhan pakanan puhe.
-
-
-Retkikunta sitten palasi Cuban itäpäähän. Santa Cruzin luona mentiin
-maihin ja rakennettiin puitten alle alttari, jonka ääressä vietettiin
-juhlallinen jumalanpalvelus. Paljon maanasukkaita oli kokoontunut
-tätä juhlallisuutta katsomaan, osottaen pelon sekaista kunnioitusta
-toimitusta kohtaan.
-
-Läsnä olevien joukossa oli muun muassa eräs arvokas vanha kasikki
-eli päällikkö. Hän tuli amiraalin luo ja keskusteli hänen kanssaan
-guanahanilaisen tulkin kautta. Vanhus sanoi: »Te olette tulleet näihin
-maihin, joita ette ole koskaan ennen nähneet, olette tulleet suurella
-voimalla ja tulonne on herättänyt pelkoa kaikessa kansassa. Minä
-tahtoisin saattaa teille tietyksi, että meidän uskomme mukaan on kaksi
-paikkaa, johon vainajat joutuvat kuoleman jälkeen, toinen paikka on
-paha, toinen hyvä. Jos te tiedätte, että teidän täytyy kuolla ja että
-palkkanne on oleva semmoinen kuin työnnekin ovat olleet, niin älkää
-täällä tehkö pahaa niille, jotka eivät ole teille pahaa tehneet. Se
-mitä nyt olette tehneet, on hyvä, koska te meistä näytitte kiittävän
-Jumalaa.»
-
-Columbus hämmästyi tämän yksinkertaisen miehen syvämielistä
-elämänviisautta, eikä voinut muuta kuin vastata, että hänet oli
-lähettänyt rikas ja mahtava kuningas löytämään nämä maat, ja ettei
-hänellä ollut muuta tarkotusta kuin etsiä ja kurittaa semmoisia, jotka
-tekivät pahaa naapureilleen, varsinkin sitä kansaa, jota sanottiin
-Karibeiksi. Näitä hän muka aikoi sortaa ja kukistaa, mutta semmoisia,
-jotka elivät rauhassa, hän aikoi kohdella hyvin. Vastaus näytti
-päällikköä tyydyttävän. Mutta amiraali ei tiennyt, että juuri samaan
-aikaan, kun hän näin puhui, olivat hänen uutisasukkaansa Espanjolassa
-kamalimmalla tavalla osottaneet näiden vakuutuksien mitättömyyden.
-
-Espanjolan etelärantaa pitkin jatkettiin sitten matkaa, luovien
-vastatuulia vastaan ja poiketen silloin tällöin maissa saamassa
-alkuasukkailta ruokavaroja. Kaikkialla oli vastaanotto yhtä
-ystävällistä ja maanasukkaat toivat, mitä heillä oli. Niinpä saattoi
-Columbus lähettää täältä kymmenkunnan miestä saaren poikki Isabellaan
-ilmottamaan tulostaan, sillä välin kun hän itse laivoineen hitaasti
-luovi saaren itäpäitse pohjoisrannalle. Saaren itäpäässä hän sairastui
-niin vaarallisesti, että pelättiin kuolemaa. Syyskuun 29 p. päästiin
-kuitenkin Isabellaan ja amiraali kannettiin tunnottomana maihin
-veljensä taloon, jossa hänen voimansa hyvän hoidon kautta vähitellen
-virkistyivät. Hän tapasi siellä toisenkin veljensä, Bartolomeon,
-joka oli tuonut kuninkaalta ja kuningattarelta suosiollisen kirjeen.
-Bartolomeo oli veljensä löydöistä kuultuaan lähtenyt Ranskasta
-Espanjaan ja saanut hovissa erinomaisen suosiollisen vastaanoton. Hänet
-aateloitiin, hän sai kirjottaa »Don» nimensä eteen, ja lisäksi hänen
-johtoonsa uskottiin pieni apuretkikunta, joka samaan aikaan lähetettiin
-Länsi-Intiaan. Bartolomeo oli älykäs, tarmokas ja käytännöllinen mies,
-taitava purjehtija ja paremmin tottunut ihmisiä arvostelemaan ja
-hallitsemaan kuin suopea Christofer.
-
-
-
-Ilkityöt Espanjolassa.
-
-
-Columbusta odottivat Espanjolassa huonot uutiset. Saaren sisäosissa
-olivat espanjalaiset sotilasjoukot hänen poissa ollessaan mellastaneet
-niin pahasti, että yleinen kapina uhkasi. Itse hän oli ylläpitänyt mitä
-parasta mieskuria, mutta heti hänen lähdettyään oli kuri löyhtynyt ja
-vallattomuus alkanut.
-
-Columbuksen lähdettyä retkelleen oli Ojeda ritari ohjeidensa mukaan
-melkoisen joukon keralla lähtenyt kulta-alueelle, jonka linnan
-päällikkyyden Margarit ritari hänelle luovutti. Margaritin piti lähteä
-Ojedan joukon keralla saarta tutkimaan ja antamaan alkuasukkaille
-käsitystä Espanjalaisten mahdista; Columbus oli nimenomaan valvottanut
-häntä pitämään ankaraa mieskuria. Mutta Margarit ei noudattanutkaan
-ohjeitaan, vaan asettui elämöimään saaren rikkaimpaan osaan, Vega
-Realiin, pakottaen maanasukkaita elättämään riehuvaa joukkoaan.
-Hän harjotti siellä kaikenlaista väkivaltaa, ryösti, kiristi
-asukkailta mitä heillä oli, kohteli heitä orjinaan ja heidän naisiaan
-orjattarinaan, sekä sytytti näiden tekojen kautta palavaa vihaa
-Espanjalaisia vastaan. Isabellasta lähetettyjä käskyjä hän ei ottanut
-kuuleviin korviin.
-
-Kesken tätä epäjärjestystä saapui Bartolomeo Colombo Isabellaan
-kolmella karavelilla, jotka pelastivat siirtokunnan puutteesta.
-Tarmokkaasti hän ryhtyi auttamaan veljeänsä Diegoa järjestyksen
-palauttamiseksi. Mutta Margarit ei totellut hänenkään käskyjään,
-vaan saapui ylivoimaisen joukkonsa keralla Isabellaan, otti väkisin
-haltuunsa Bartolomeon laivat ja purjehti muitten tyytymättömien,
-muun muassa isä Boilin keralla Espanjaan, jossa hän amiraalia
-panettelemalla, ennenkuin tämä ennätti itseään puolustamaan, toivoi
-itsensä ja rikostoverinsa pelastavansa. Sekä Margarit että Boil
-olivat hovipiireissä suosiossa ja Columbuksella oli hyvä syy heitä
-pelätä. Hänen maineensa oli kuitenkin vielä siksi nuori, että se kesti
-moiset hyökkäykset. Mutta ei kauaakaan kulunut, ennenkuin hän juuri
-samanlaisiin rettelöihin sortui.
-
-Espanjalaisia sotilasjoukkoja harhaili vielä Columbuksen Isabellaan
-palatessa pitkin saarta, rasittaen alkuasukkaita kaikenlaisella
-mielivallalla. Toivuttuaan taudistaan amiraali viipymättä ryhtyi
-järjestystä palauttamaan. Bartolomeo oli tässä vaikeassa työssä mitä
-parhaana apuna.
-
-
-
-Haitin ruhtinaat.
-
-
-Espanjola, nykyinen Haiti, on luontonsa puolesta kuuman ilmaston
-uhkeimpia seutuja. Sen keskiosissa kulkee pitkin maisin vuoristo,
-Sierra de Cibao, jonka korkeimmat kukkulat kohoavat yli kolmetuhatta
-metriä meren pintaa korkeammalle. Vuoristosta alkaa melkoisia jokia,
-jotka varsinkin etelärannalle ovat muodostaneet hedelmällisiä
-lakeuksia. Pohjoisrantaa seurailee Sierra de Monte Cristi niminen
-vuoristo, joka estää maan sisästä alkavia virtoja sille puolelle
-laskemasta, kääntäen ne länttä tai itää kohti. Molempien mainittujen
-vuorijonojen välillä on ihana hedelmällinen lakeus, »Vega Real».
-Intiani-asutus oli taaja, kansa hyvänluontoista; Espanjalaisten
-saapuessa saarelle se vielä eli täyttä kivikautta. Haitilaiset
-kuuluivat siihen vanhempaan rotuun, joka mannermaalta ensinnä oli
-saareen muuttanut. He olivat saaneet olla satoja vuosia rauhassa,
-mutta joku aika ennen Espanjalaisten tuloa oli Haitiinkin ilmestynyt
-toinen rotu, ehkä Etelä-Amerikan rannoilta tullen. Tämä rotu oli
-voimallisempi ja raaempi, mutta paremmin asestettu kuin vanha väestö.
-Se oli jo vallannut useita Pienistä Antilleista. Columbus tapasi tätä
-rotua, jonka jo tunnemme karibilaisen nimellä, Guadalupessa ja Santa
-Cruzissa. Karibit olivat alkaneet retkeillä Haitiinkin, ottamaan orjia
-ja sotavankeja. Caonabo, Haitin mahtavimpia päälliköitä, joka hallitsi
-saaren eteläosassa, oli sukujuureltaan karibi, niin sanottiin, vaikka
-hallitsikin seutua, jonka väestö kuului rauhallisiin alkuasukkaisiin.
-
-Haiti oli siihen aikaan jaettu viiden kuninkaan eli kasikin kesken,
-jota paitsi saarella oli paljon pienempiä päälliköitä. Guacanagari, se
-päällikkö, jonka kanssa Columbus ensiksi oli solminut ystävyysliiton,
-hallitsi saaren luoteisosassa, Vega Realia taas Guarionex, jalo ja
-ritarillinen mies; hänen alueensa lounaispuolella vallitsi raju ja
-julma Caonabo, joka oli Navidadin linnankin hävittänyt, sen mukaan kuin
-Espanjalaiset myöhemmin saivat selville. Tiedot saaren silloisista
-yhteiskunnallisista ja hallinnollisista oloista ovat muutoin hyvin
-vaillinaiset. Ruhtinaitten pääpaikassa oli aina suuri huone, jossa
-puusta veistettyjä jumalankuvia pidettiin. Asukkaitten kielikin on
-sukupuuttoon kuollut, niin ettei voida varmaan päättää, mihin haaraan
-Amerikan alkuväestöstä he kuuluivat.
-
-Tuskin oli Columbus taudistaan toipunut, kun Guacanagari saapui hänelle
-valittamaan espanjalaisten sotilaitten ilkitöistä ja ilmotti koko
-saaren noussevan Caonabon johdolla aseihin. Kymmenen espanjalaista
-sotamiestä oli jo saanut surmansa lähellä Isabellaa. Guacanagari
-tarjoutui itse puolestaan auttamaan Espanjalaisia. Columbus uskoi
-kapinan kukistamisen veljensä Bartolomeon toimeksi, nimittäen hänet
-samalla saaren maaherraksi eli »adelantadoksi». Bartolomeo ryhtyi
-paikalla toimeen, kokosi hajaantuneen sotaväen ja palautti mieskurin.
-Samaan aikaan saapui Espanjasta neljä laivaa lisäväkeä tuoden.
-
-
-
-Caonabon vangitseminen.
-
-
-Columbus rakennutti ensinnäkin rivin linnotuksia sisämaahan päin,
-suojellakseen tietä kultamaihin; mutta tuskin olivat nämä linnotukset
-valmiit, ennenkun Caonabo liittolaisineen kävi niitten kimppuun. Erästä
-linnoista puolusti urhoollinen Ojeda pienen joukon keralla. Vaikka
-hänellä oli vastassaan suunnaton ylivoima, niin pelotti hän taajoilla
-hyökkäyksillään alkuasukkaita niin pahasti, että Caonabo kolmekymmentä
-päivää häntä piiritettyään lopulta peräytyi tyhjin toimin. Päästyään
-pälkäästä Ojeda miehineen lähti Isabellaan ja esitti siellä amiraalille
-sotajuonen, joka uhkarohkeudessaan oli sekä ajalle että varsinkin tälle
-ritarille kuvaava. Hän lupasi vangita Caonabon sotajoukkonsa keskeltä
-ja tuoda hänet sidottuna Isabellaan. Sotajuonensa hän perusti siihen
-pelkoon, jota kristittyjen kirkonkellot olivat maanasukkaitten kesken
-synnyttäneet; he luulivat metallia taivaan ääneksi ja kuvittelivat
-kellojen puhuvan. Caonabokin uskoi, että kelloilla eli »toreilla» oli
-yliluonnollinen voima, ja samoin hän pelkäsi kaikkia Espanjalaisten
-tuomia metalliesineitä, varsinkin vaskea. Se luultavasti johtui siitä,
-että metalliterä ja kärki jo oli huomattu kivi- ja puuterää niin
-paljon tehokkaammaksi. Ojeda sen vuoksi teetti vaskesta kauniisti
-kiillotetut käsiraudat ja lähti yhdeksän aseellisen kaivosmiehen
-kanssa Caonabon leiriin, joka oli monen päivämatkan päässä saaren
-sisäosissa. Caonabo, jolla oli luonaan mahtava sotajoukko, käski laskea
-espanjalaisen ritarin puheilleen. Ojedan joukon pienuuden vuoksi hän
-ei osannut aavistaakaan mitään vaaraa. Ojeda sanoi tulleensa tuomaan
-hänelle lahjaa kristittyjen päälliköltä ja näytti käsirautoja, joita
-hän nimitti »turei de Viscayaksi». Hän ehdotti Caonabolle, että tämä
-tulisi hänen kerallaan vähän matkan päähän joelle, pesisi itsensä ja
-varustautuisi sitten uusiin »tureihin», sekä nousisi Ojedan hevosen
-selkään. Uusissa koristeissaan ja hevosen selässä ratsastaen hänen
-sitten piti esiintyä vasalliensa edessä. Caonabo oli ihastuksissaan
-ehdotuksesta. Ei kenkään saaren päälliköistä ollut vielä ratsastanut
-hevosella, tuolla oudolla nopealla eläimellä, jota ei ennen
-Espanjalaisten tuloa oltu nähtykään. Ojeda nosti päällikön hevosen
-selkään, pani käsiraudat hänen käsiinsä ja hyppäsi sitten itse taa
-istumaan. Ensinnä hän ratsasti muutamia siroja kehiä kokoontuneen
-sotajoukon nähden, pitensi kuitenkin kaiken aikaa välimatkaa, ja
-käänsi sitten äkkiä täyttä laukkaa Isabellaa kohti, Caonabo vankinaan.
-Päästyään riittävän matkaa edelle hän tovereineen sitoi vangitun
-kuninkaan, ja parin kolmen päivän uupumattoman ratsastuksen jälkeen he
-toivat kun toivatkin Caonabon amiraalille. Julma karibiruhtinas pantiin
-vankeuteen, jossa hän tunnusti murhanneensa Aranan ja kaksikymmentä
-muuta Navidadin onnettomista puolustajista, sekä omalla kädellään
-sytyttäneensä rakennukset palamaan.
-
-
-
-Tappelu Vega Realissa.
-
-
-Saarelaiset aluksi olivat aivan ymmällään tästä uhkarohkeasta teosta,
-mutta alkoivat sitten muodostaa uutta liittoa Espanjalaisia vastaan
-Caonabon veljen johdolla. Kaikki päälliköt yhtyivät liittoon,
-Guacanagaria lukuun ottamatta, ja Vega Realiin kokoontui suuri
-sotajoukko. Columbuksella ei heitä vastaan ollut muuta kuin 200
-jalkamiestä ja 20 ratsumiestä. Mutta joka kymmenennellä miehellä oli
-opetettu verikoira. Amiraali itse lähti tämän joukon kera liikkeelle,
-apunaan melkoinen joukko Guacanagarin alamaisia. Vihollisia oli
-kokoontunut noin 100,000 miestä. Espanjalainen jalkaväki jaettiin
-kahteen osastoon, joita amiraali ja hänen veljensä Bartolomeo johtivat.
-Osastojen piti alkaa tuli suunnattoman vihollisarmeijan sivustoita
-vastaan, jonka jälkeen Ojedan piti ratsumiehineen hyökätä keskustaa
-vastaan. Arkkipuusien tuli paikalla hämmensikin vihollisjoukon ja kun
-ratsuväki sitten teki hyökkäyksen, niin saarelaiset pakenivat joka
-suunnalle. Sitten seurasi kamala teurastus. Alastomat intianit eivät
-kehnoine aseineen voineet tehdä mitään vastarintaa.
-
-Paljon joutui sotavangiksi ja nämä kaikki tehtiin orjiksi. Viisisataa
-lähetettiin Sevillaan myytäväksi. Saaren muille asukkaille säädettiin
-vero, Cibaon kulta-alueella määrätty mitta kultahiekkaa jokaisen
-täysi-ikäisen miehen suoritettavaksi. Keräytyvän kullan Columbus
-lähetti Castilian kruunulle. Tämä vero kuitenkin huomattiin
-mahdottomaksi, jonka vuoksi sitä lievennettiin, taikka muutettiin
-se toiseksi. Cibaon asukkaat hädissään ilmottivat etelärannalla
-olevan toisen joen, jossa oli vielä runsaammin kultaa. Amiraali
-lähetti miehiä sitä tutkimaan. Nuoremman veljensä Diegon hän lähetti
-Espanjaan kertomaan hallitsijaparille saaren tilasta ja hälventämään
-epäluuloja, joita ehkä sieltä karanneet Espanjalaiset olivat voineet
-panetteluillaan virittää.
-
-
-
-Columbuksen paluumatka.
-
-
-Se vielä onnistuikin, Isabella ja Ferdinand vakuuttivat täydelleen
-luottavansa amiraalin toimiin ja asetuksiin. Espanjolaan lähetettiin
-vereksiä apuvoimia, mutta niiden mukana saapui myös Aguado niminen
-kuninkaan luottamusmies, jonka tuli koota tietoja siirtokunnan oloista.
-
-Tämä oli vakuutuksista huolimatta epäluottamuksen oire. Aguado täytti
-tehtävänsä siten, että keräsi tyytymättömien ja Columbuksen vihamiesten
-valitukset, jonka vuoksi Columbus päätti viisaimmaksi lähteä hänen
-kerallaan Espanjaan itse puolustamaan itseään. Bartolomeo jäi
-Espanjolaan hallitusta hoitamaan. Kamala hirmumyrsky hävitti kuitenkin
-kaikki Isabellan satamassa olevat laivat, pientä »Ninaa» lukuun
-ottamatta, ja sillä Columbus sen vuoksi lähti vielä kerran purjehtimaan
-Atlantin meren poikki. Aguado kulki uudella karavelilla, joka oli
-hätäpikaa rakennettu särkyneitten laivain rauskoista. Maaliskuussa 1496
-molemmat laivat ulkonivat Isabellan satamasta. Amiraali oli ottanut
-Caonabon mukaansa, ja paitsi häntä lähti kotimaahan 220 sairasta
-ja tarpeetonta uutisasukasta. Pienillä aluksilla oli siis sangen
-ahtaat tilat. Onneton Caonabo matkalla kuoli, huolimatta hellästä
-hoidosta, jota hän sai eräältä ylhäiseltä karibinaiselta. Tämä oli
-säälistä onnetonta, hänelle vierasta päällikköä kohtaan lähtenyt hänen
-kerallaan, vaikka olisikin saanut palata omaistensa luo. Pasadituulta
-vastaan risteillen saapui pieni »Nina» onnellisesti Cadizin satamaan
-kesäkuussa 1496.
-
-Columbus tapasi hallitsijaparikunnan Burgoksessa. Vastaanotto oli
-sydämellinen. Helposti hän sai kuninkaan ja kuningattaren vakuutetuksi
-hallintonsa kunnollisuudesta, eikä Aguadon valituksia otettu kuuleviin
-korviin. Columbus toikin mukanaan 200 unssia (lähes 6 kiloa) kultaa
-ja kaikenlaisia omituisia esineitä. Hän sai sääntö-perintöoikeuden
-(majorazgon) itseään ja jälkeläisiään varten ja kuningatar otti
-paasikseen hänen nuoremman poikansa Fernandon, joka silloin oli tuskin
-kymmenen vuoden ikäinen. Vanhempi poika, Diego, oli jo aikaisemmin
-ollut kruununprinssin paasina ja pääsi tämän nuorena kuoltua
-kuningattaren hovikuntaan. Samalla käskettiin varustaa Sevillassa uusi
-laivasto, jonka piti viedä Espanjolaan lisäväkeä ja varustuksia ja
-sitten amiraalin johdolla jatkaa löytöjä.
-
-Samaan aikaan Portugalin kuningas João II kuoli ja hänen jälkeensä
-Manuel nousi valtaistuimelle. Manuelin ensi toimia oli laivaston
-varustaminen, joka Vasco da Gaman johdolla purjehti Hyvän toivon
-niemen ympäri Intiaan. Tämä luonnollisesti kehotti Espanjaa pontevasti
-jatkamaan yrityksiään lännessä. Espanjassa elettiin yhä vielä siinä
-käsityksessä, että Columbuksen löytämät maat olivat osa Itä-Intiaa.
-
-
-
-
-Columbuksen kolmas retki.
-
-
-Columbuksen kolmas retki Uuteen maailmaan oli seikallisempi ja
-vaarallisempi kuin molemmat edelliset, mutta meren takaa löydettyjen
-maitten tuntemista se suuresti edisti. Laivat olivat huonosti
-varustetut — varustajana oli ollut sama Amerigo Vespucci, firenzeläinen
-kauppias, josta Amerikka on nimensä saanut — ja mieskuri höllä niitten
-juonien vuoksi, joita siirtomaa-asiain johtaja, mahtava piispa Fonseca,
-punoi amiraalia vastaan. Sitä paitsi kävi Espanja paraillaan sotaa
-Ranskaa vastaan ja oli ryhtynyt Napolin vallottamiseksi suureen
-yritykseen. Intiaan ei liiennyt varoja sen enempää kuin miehiäkään.
-Paremman väen puutteessa Columbus pyysi ja sai mukaan rikoksentekijöitä.
-
-Kuudella laivalla, joista kaksi oli sadan tonnin vetoista, neljä
-pienempää, Columbus toukokuun lopulla v. 1498 lähti matkaan. Hän ohjasi
-jälleen Canarian saarille, mutta purjehti sieltä kauemmaksi etelää
-kohti. koska hän oli Länsi-Intiassa maanasukkailta kuullut, että
-sillä taholla oli suuri maa. Amiraali oli yhä täynnään väsymätöntä
-tutkintaintoa, vaikka olikin rasitusten murtama, sairasti leiniä ja
-silmätautiakin. Suunnatessaan entistä etelämmäksi Columbus myös piti
-mielessään siihen aikaan vallitsevaa ennakkoluuloa, että muka kaikki
-arvokkaimmat tavarat tulevat kuumimmista maista, joissa asukkaat ovat
-tummimpia, melkeinpä mustia. Hän uskoi itsensä ja laivansa Pyhän
-Kolminaisuuden suojelukseen ja lupasi antaa sen nimen ensimäiselle
-maalle, joka nähtäisiin. Eräällä laivalla oli kapteenina hänen toisen
-vaimonsa veli, eräällä toisella genovalainen sukulainen, joka kuultuaan
-serkkunsa ylenemisestä oli rientänyt Espanjaan saamaan etua hänen
-suojeluksestaan. Kolme laivoistaan Columbus lähetti Espanjolaan suoraan
-valtameren poikki, sillä hän tahtoi niin pian kuin suinkin toimittaa
-apua veljelleen Bartolomeolle, jonka hän oli jättänyt niin valkeihin
-oloihin.
-
-
-
-Trinidad.
-
-
-Itse amiraali laski niin kauas etelää kohti, että saattoi poiketa
-eräälle Viheriän niemen saarelle. Sieltä hän suuntasi lounatta kohti,
-kulkeakseen jälleen vettä, jota ei vielä milloinkaan laiva ollut
-viiltänyt. Kymmenen päivän kuluttua tultiin päiväntasaajan tyvenille
-aloille, n.s. »doldrumeihin», ja oli siis jo kuljettu pasaadialueen
-poikki. Jos Columbus olisi tuntenut Atlantinmeren tuulijärjestelmät,
-niin hän olisi purjehtinut vanhaa reittiään. Päiväntasaaja erottaa
-toisistaan pohjoiset ja eteläiset pasadit leveänä vyöhykkeenä,
-jossa ei ole mitään säännöllistä tuulijärjestelmää. Milloin on meri
-tyynenä, milloin sattuu äkkivihureja, sateita ja ukonilmoja on
-taajaan. Merellä kävi helle niin kovaksi, että laivanköysistä terva
-valui sulana kannelle ja kansien saumat alkoivat aueta. Neljä päivää
-kesti näitä polttavia helteitä, sitten saatiin raikas sadekuuro ja
-vieno länsituuli. Mutta matka edistyi niin hitaasti, että vesi alkoi
-loppua. Amiraali sen vuoksi käski lopulta suunnata luodetta kohti,
-päästäkseen suorinta tietä Vähille Antilleille. Heinäkuun viimeisenä
-päivänä laivaväki oli läkähtyä janoon, eikä maata vain näkynyt. Mutta
-illalla keksi amiraalin palvelija mastosta kolme vuorennyppylää
-taivaanrannalla. Columbus paikalla nimitti maan »Trinidadiksi»,
-muistaen Kolminaisuudelle tekemäänsä lupausta. Se seikka, että siitä
-ensiksi näkyi kolme kukkulaa, teki häneen syvän vaikutuksen. Hän
-piti sitä taivaan viittauksena, kiitti hartaasti Jumalaa ja kaikilla
-laivoilla viritettiin juhlallinen »Salve regina» ja muita hymnejä
-Kolminaisuuden ylistykseksi. Pieni laivue uiskenteli hiljalleen
-aaltojen poikki ja lähestyi uutta maata, jonka etäisin nokka amiraalin
-mielestä oli kalerilaivan näköinen ja siitä sai nimensäkin. Rannoilla
-kasvoi metsää aina vedenrajaan saakka ja saari näytti uupuneista
-purjehtijoista erinomaisen ihanalta. Elokuun 1 p. käytiin ankkuriin
-ja tynnörit täytettiin mitä parhaalla vedellä lähteistä ja joista.
-Etelästä päin häämötti toinenkin maa, joka etäältä nähden oli
-pitkäveteisen saaren näköinen; se sai nimekseen »Isiä Santa» s.o. pyhä
-saari. Trinidadin nimi on kartoilla säilynyt, mutta Isiä Santan nimi on
-muuttunut toiseksi, sillä se olikin kappale Etelä-Amerikan mannermaata,
-Orinoco joen suistamoa.
-
-
-
-Paria-lahti.
-
-
-Columbus purjehti salmeen, joka Trinidadin ja mannermaan välitse johtaa
-Paria-lahteen. Nämä vedet ovat nykyisinkin vaaralliset omituisien
-virtauksiensa vuoksi. Mutta niiden oudot ilmiöt olivat omiaan
-herättämään sen ajan purjehtijoissa kammoakin, kuten Columbuksen
-antamat nimet osattavat.
-
-Paria-lahteen johtavaan suppilomaiseen salmeen pusertuu merivirran
-mukana suuret määrät Orinocon suolatonta vettä. Vesi virtasi
-Columbuksen mielestä lahteen yhtä nopeaan kuin Guadalquivir joki
-tulvillaan. »Kun kulkee kauemmaksi pohjoiseen», hän kirjottaa, »niin
-tulee vastaan koskia, jotka ulottuen salmen poikki ärjyvät kamalasti.
-Minä luulin niiden syyksi kallioita ja paasia, joita on salmen
-suussa.» Takana näkyi pauhaavia pyörteitä, jotka olivat samanlaisia
-kuin vedenalaisilla kallioilla murtuva aallokko. Laivat laskivat
-ankkuriin, sillä ei voitu palata takaisin, eikä uskallettu karien
-vuoksi eteenkäänpäin purjehtia. Keskellä yötä alkoi laivankannelle
-kuulua hirveätä kohinaa, joka etelästäpäin lähestyi. Pimeydestä syöksyi
-vuorenkorkuisia aaltoja, jotka uhkasivat hukuttaa laivat. Paljon oli
-Columbus aikoinaan nähnyt merta ja sen vaaroja, mutta ei mielestään
-vielä milloinkaan mitään näin hirmuista. Se oli vuoksiaalto, joka
-laivat yllätti. »Seuraavana aamuna», hän kertoo, »lähetin veneemme
-salmea mittaamaan ja ne huomasivat siinä olevan 6—7 syltä vettä.
-Salmessa oli ankaria ristivirtauksia, toisissa osissa vesi juoksi
-vuolaana salmeen, toisissa taas siitä pois. Mutta Jumala antoi meille
-suotuisan tuulen ja niin pääsin onnellisesti tämän salmen kautta ja
-tulin tyynempään veteen.» Columbus nimitti sen »Käärmeen kidaksi».
-Miehistön ihmeeksi oli Paria-lahdessa ylt'yleensä suolaton vesi, joka
-kelpasi juotavaksi.
-
-Columbusta? ihmetytti, niinkuin jo Keskiajan maantieteellisiä
-käsitteitä selittäessämme mainitsimme (vert. I, s. 254), tuo veden
-suolattomuus. Hän aivan oikein päätteli, että läheisyydessä mahtoi
-olla hyvin joki. Mutta vettä oli niin paljon, ettei tuo joki hänen
-mielestään voinut tulla muualta kuin maallisesta Paratiisista.
-Veden virtaamisen vielä meressäkin hän luuli johtuvan siitä, että
-maanpinnassa muka niillä seuduin oli kohopaikka, jonkinlainen nyppylä,
-joka vastasi Paratiisin vuorta.
-
-Vielä vaarallisempi kuin »Käärmeen kita» oli lahden pohjoislaidasta
-avautuva salmi, joka sai nimeksi »Louhikäärmeen kita». Se oli kapeampi
-ja salmen keskeltä kohosi jyrkkiä korkeita kallioita kuin torneja.
-Columbus ei kuitenkaan siihen laskenut, vaan ohjasi länteen päin
-pitkin rantaa, jota hän kuuli asukkaitten sanovan Paria-maaksi.
-Tämä maa oli niin ihanaa korkeine takamaasta näkyvine vuorineen,
-että hän nimitti erään paikan »Jardineksi», s.o. puutarhaksi. Erään
-joen suistamoon poikettiin vettä ottamaan ja tavattiin ystävällisiä
-asukkaita. Kuta enemmän länteen päin purjehdittiin, sitä kauniimpaa
-ja paremmin viljeltyä oli maa, asukkaat soutivat veneineen laivoihin
-ja kehottivat Columbusta käymään heidän kuninkaansa vieraana. Heillä
-oli rinnassa kultakoristeita ja helminauhoja. Helmiä he viittasivat
-saatavan pohjoisesta päin, verraten läheltä. Maalla intianit olivat
-sangen kohteliaita, päälliköt tulivat kansan etupäässä vieraita
-vastaanottamaan ja saattoivat heidät tilaviin suuriin majoihin, joissa
-vieraita kehotettiin istumaan ja heitä kestittiin leivällä, hedelmillä
-ja punaisella ja valkoisella viinillä, joka ei ollut viinirypäleistä,
-vaan muista hedelmistä valmistettua. Columbus sai heiltä maissia ja
-otti sitä mukaansa, viedäkseen tämän amerikkalaisen viljelyskasvin
-Espanjaan. Kultaa asukkaat osottivat saavansa takamaan vuorista, mutta
-varottivat merkeillä Espanjalaisia sinne lähtemästä, koska siellä asui
-ihmissyöjiä.
-
-Columbus luuli Pariaa saareksi, mutta kun maa lopulta huomattiinkin
-niemeksi, niin hänen täytyi palata takaisin Louhikäärmeen kitaan ja
-sen kautta pyrkiä merelle. Lahtea kuitenkin kiersi niin voimallinen
-virtaus, ettei hän voinut palata takaisin samaa rantaa, vaan täytyi
-kiertää Orinocon matalan suistamorannan kautta lähelle Käärmeen kitaa
-ja vasta sieltä Trinidadin rantaa pitkin purjehtia Louhikäärmeen
-kitaan. 13 p. elokuuta laivat ilman tapaturmaa purjehtivat tämän
-vaarallisen salmen kautta merelle. »Kun lähdin Louhikäärmeen kidasta»,
-kirjotti Columbus, »niin meri virtasi niin suurella voimalla länttä
-kohti, että laivat yhtenä päivänä saattoivat kulkea 65 penikulmaa,
-vaikk’ei tuuli ollut kova, vaan aivan vieno, ja tämä sai minut
-vakuutetuksi siitä, että meri kohoo etelää kohti ja pohjoista kohti
-alenee.» Tämä voimakas merivirtaus oli Columbuksen vakuutuksen mukaan
-erottanut sekä Trinidadin että Vähät Antillit mannermaasta saariksi.
-
-
-
-Mietteitä Paratiisista.
-
-
-»Pyhä sana», lausuu Columbus mietteissään tällä rannikolla
-huomaamistaan luonnonilmiöistä, »todistaa Herran luoneen maallisen
-Paratiisin ja että siinä virtaa neljä jokea samasta lähteestä. Minä
-en ole vielä löytänyt ainoatakaan Kreikkalaisten enkä Latinalaisten
-kirjotusta, jossa Paratiisin paikka olisi tarkkaan ilmaistu, enkä ole
-sitä nähnyt ainoaankaan luotettavien lähteitten mukaan laadittuun
-karttaan merkityksi. Toiset sen sijottavat Etiopiaan Niilin lähteille,
-mutta toiset, jotka ovat noitten maitten läpi kulkeneet, eivät ole
-huomanneet auringon korkeuden eivätkä ilman lämmönkään olevan sen
-mukaisia. Toiset taas ovat etsineet Paratiisia Canarian saarilta.»
-
-Columbus vetoo useihin oppineihin skolastikoihin todistaakseen heidän
-lausunnoillaan, että Paratiisi oli idässä. »Minä en otaksu, että
-maallinen Paratiisi on korkealla vuorella, niinkuin meille on opetettu,
-vaan että se on mainitsemallani maan paisunnalla, joka jo etäältä
-kohoo vähitellen, huomaamatta. Kaikki vesi, joka täyttää tämän lahden
-(Paria-lahden), tulee sieltä. Mutta en siltä usko, että tuo korkea
-paikka on laivalla kuljettava, taikka että sillä on vettä, vaan päin
-vastoin pidän mahdottomana sinne nousta, koska olen vakuutettu siitä,
-ettei ilman Jumalan tahtoa kukaan voi päästä siihen paikkaan, jossa
-maallinen Paratiisi on.»
-
-»Täällä sen vuoksi on tärkeitä merkkejä Paratiisin läheisyydestä,
-ja pyhien ja oppineitten tohtorien mielipiteet käyvät yhteen minun
-havaintojeni kanssa. Sillä ellei tuo suolaton vesi tule maallisesta
-Paratiisista, niin on se vielä suurempi ihme, koska en ole kuullut
-koko maailmassa olevan niin mahtavaa ja syvää jokea.» Eräässä
-toisessa kohdassa Columbus sitten lausuu, että »ellei mainittu
-joki tule maallisesta Paratiisista, niin sen täytyy alkaa jostakin
-etelässä olevasta laajasta maasta, josta meillä ei ole tähän saakka
-ollut mitään tietoja.» Tämä lause osottaa, että Columbus aavisti
-Etelä-Amerikan mannermaan olemassa olon. Las Casas, hänen elämäkertansa
-kirjottaja, mainitsee, hänen toisessa kohdassa nimenomaan lausuneen:
-»Jos se kuitenkin olisi mannermaa, niin on oppinut maailma siitä
-suuresti hämmästyvä.»
-
-Columbus ei kuitenkaan nyt ennättänyt jatkaa tutkimuksiaan, vaan
-purjehti Louhikäärmeen kidasta suorinta tietä Espanjolaan, jonka olot
-häntä huolestuttivat. Sitä paitsi alkoivat turmeltua ruokavarat, joita
-hänellä oli sinne viedä.
-
-
-
-Sekasorto Haitissa.
-
-
-Amiraalin poissa ollessa oli hänen veljensä Bartolomeo hallinnut
-Espanjolaa tarmokkaasti, rakentanut linnotuksia, pakottanut saaren
-päälliköt tunnustamaan Espanjan yliherruuden, määrännyt heille verot,
-ja katolilaiset papit olivat hyvällä menestyksellä ruvenneet kääntämään
-asukkaita kristinuskoon. Amiraalin käskyn mukaan hän niinikään alkoi
-rakennuttaa uutta pääkaupunkia etelärannalle, koska Isabella oli
-huomattu liian epäterveelliseksi. Uusi pääkaupunki sai nimekseen
-Santo Domingo ja se on vanhin näihin saakka säilynyt siirtokunta,
-mitä Espanjalaiset perustivat Uuteen maailmaan. Ei kauan kulunut,
-ennenkuin Isabella, joka oli pohjoisrannalla, kokonaan hylättiin. Metsä
-kasvoi kaduille, puut anastivat talot ja kohottivat latvojaan niiden
-seinien keskeltä. Raunioita vain on säilynyt meidän aikoihimme, kuten
-Columbuksen talon, linnan ja kirkon pohjia. Adelantado oli jo ennen
-Columbuksen saapumista muuttanut Santo Domingoon pääkortteerinsa.
-
-Espanjalaisen sotaväen ja siirtolaisten kesken vallitsi paljon
-tyytymättömyyttä, sillä heitä ei miellyttänyt »adelantadon» kova
-kurinpito, eivätkä he mielestään olleet velvollisia tottelemaan
-muukalaista nousukasta. Tyytymättömyys lopulta yltyi kapinaan.
-Isabellan kaupunginpäällikkö, Diego Colombo, joutui vaikeaan asemaan,
-kun adelantado sattui silloin olemaan retkellä saaren sisäosissa ja kun
-ylituomari Roldan asettui kapinallisia johtamaan. Bartolomeon palatessa
-Roldanin puoluekuntansa keralla tosin täytyi väistyä kaupungista,
-mutta se ei estänyt häntä kaikin tavoin jatkamasta juoniaan. Hän
-koetti muun muassa saada intianit puolelleen lupaamalla vapauttaa
-heidät Espanjan sorrosta, ja nämä lakkasivatkin veroa maksamasta. Kun
-ruokavarain tuonti sen kautta ehtyi, niin olisi siirtokunta joutunut
-toivottomaan tilaan, ellei onneksi Espanjasta olisi tullut apua.
-Vereksiä voimia saatuaan Bartolomeo saattoi uudelleen lannistaa saaren
-kasikit ja karkottaa Roldanin etäiseen kolkkaan, jossa hän ei voinut
-tehdä vahinkoa. Mutta siellä hän sai pidätetyksi osan niitten laivain
-miehistöstä, jotka Columbus oli lähettänyt Canarian saarilta suoraan
-valtameren poikki ja jotka tulomatkalla sattuivat poikkeamaan Haitin
-etelärannalle juuri Roldanin olopaikoille.
-
-Vihdoin saapui amiraali itse perille. Ensi työkseen hän kehotti kaikkia
-tyytymättömiä palaamaan Espanjaan sitä varten varatuilla laivoilla.
-Mutta siihen ei Roldanilla ollut halua. Hän tiesi Columbuksen saapuneen
-ilman rahoja, ei voivan maksaa sotaväelleen palkkoja ja kapinan sen
-tautta laajenevan. Laivat niin ollen valmistautuivat palaamaan tyhjinä
-Espanjaan. Sekä Columbus että hänen vastustajansa laativat niiden
-mukaan katkeria syytöskirjotuksia toisiaan vastaan. Lopulta Columbus,
-rauhan aikaansaadakseen, teki sangen alentavilla ehdoilla sovinnon.
-Roldan joukkoineen sai kaksi laivaa ja Columbuksen täytyi antaa
-heille todistus, jolla he saattoivat kotimaassa velkoa maksamattoman
-palkkansa. Vieläpä hänen täytyi siinä vakuuttaa, että he olivat
-Intiassa hyvin palvelleet kuningasta. Mutta kun Columbus ei voinutkaan
-määräaikana luovuttaa molempia luvattuja laivoja, niin tämäkin sopimus
-meni myttyyn. Hänen täytyi asettaa Roldan uudelleen ylituomariksi,
-jaella hänen miehilleen maita ja suostua vielä siihenkin, että jollei
-näitä vaatimuksia voitu täyttää, niin oli kapinajoukolla oikeus ottaa
-väkivallalla, mitä sille oli luvattu. Columbus ei kuitenkaan aikonut
-pitää tätä sopimusta. Sen vuoksi hän allekirjotti sen laivassa, koska
-hän ei muka ollut velvollinen maaherrana maalla pitämään sitä, mitä
-hän oli amiraalina laivassa allekirjottanut. Tämä nöyryyttävä sopimus
-jos mikään osottaa, kuinka vaikeaan asemaan Columbus oli joutunut
-ja kuinka mahdotonta hänen oli ulkomaalaisena ja itse varattomana
-miehenä hallita siirtokuntaa, johon emämaasta saapui paljon kaikkein
-levottomimpia aineksia, suurin osa siinä toivossa, että lyhyessä ajassa
-rikastuisivat. Nämä vastoinkäymiset vaikuttivat siihen, että Columbus
-menetti kuninkaan ja kuningattaren suosion.
-
-Espanjassa hänen vihamiehensä olivat uutterassa työssä. He painostivat
-sitä, ettei Columbus säännöllisesti lähettänyt kruunun osuutta
-kaivoksien tuotosta, että hän oli riitaantunut Roldanin kanssa, joka
-juuri hänen ehdotuksensa kautta oli korkeaan virkaansa nimitetty,
-ja kuningatar harmistui varsinkin siitä, että amiraali jälleen oli
-viimeisillä laivoilla lähettänyt kullan ja mausteitten sijasta kuorman
-orjia, hankkiakseen valtiorahastolle varoja.
-
-
-
-Columbus kahleissa.
-
-
-Columbus oli pyytänyt saarelle uutta kunnollista tuomaria; tätä
-pyyntöä hallitus nyt käytti verukkeena lähettääkseen Haitiin miehen,
-jolle paitsi tuomarinvaltaa uskottiin sekä hallinnollinen valta että
-sotaväenkin johto. Columbus toisin sanoen syrjäytettiin varakuninkaan
-virasta. Uusi ylituomari, Francisco de Bobadilla, sai vielä oikeuden
-karkottaa saarelta, kenen hyväksi näki.
-
-Elokuussa v. 1500 Bobadilla saapui Haitiin. Columbus oli edellisellä
-viikolla tuominnut hirtettäväksi seitsemän espanjalaista, jotka olivat
-kapinaa lietsoneet. Bobadilla näki Santo Domingon satamaan tullessaan
-nämä ruumiit hirsipuussa riippumassa ja piti tuomiota aiheettomana
-julmuutena. Columbus veljineen sattui olemaan poissa Isabellasta hänen
-saapuessaan. Bobadilla paikalla luki julki kuninkaan käskykirjeen, sai
-siirtokunnan puolelleen, anasti linnan ilman miekan iskua ja asettui
-asumaan Columbuksen palatsiin, ottaen amiraalin omaisuuden ja paperit
-takavarikkoon. Seuraavana päivänä hän julisti, kansansuosiotaan
-vahvistaakseen, että siitä pitäen ken tahansa sai kultaa kaivaa
-mielin määrin, kun hallitukselle toi yhdennentoista osan saaliistaan.
-Saatuaan näin kaikki puolelleen Bobadilla kutsui Columbuksen luokseen
-kuninkaan kirjeen nojalla, antoi vangita hänet ja viedä kahleissa
-laivaan. Diego Colombo oli jo sitä ennen vangittu ja vähän myöhemmin
-tuli Bartolomeonkin vuoro. Mutta Bobadilla ei itse kehdannut näyttäytyä
-amiraalille.
-
-Merellä laivan kapteeni kohteli Columbusta paremmin ja tahtoi päästää
-hänet kahleista. Mutta Columbus ei siihen suostunut. Hän tahtoi, että
-Espanjan tuli saada nähdä, millä tavalla kuningas oli palkinnut hänen
-ansionsa. Hän vakuutti olevansa viaton. Jos hän oli jotain rikkonut,
-niin oli se tapahtunut ilman tietoa ja olojen pakosta. Marraskuussa
-v. 1500 laiva saapui Cadiziin. Hovi oli silloin Granadassa. Kapteenin
-suostumuksella oli amiraali heti laivan saavuttua lähettänyt kirjeen
-kuningattaren imettäjättärelle, jolla hän tiesi olevan kuningattareen
-paljon vaikutusta. Sitä tietä Columbuksen esitys asioista tuli
-kuningattaren tietoon ennen kuin Bobadillan vihamielinen kertomus.
-Cadizissa ja Sevillassa herätti mitä suurinta huomiota, että Uuden
-maailman löytäjä oli tuotu kahlehdittuna takaisin. Se oli niin julkea
-teko, että kuningasparikuntakin viipymättä lausui julki suuttumuksensa.
-Isabella ja Ferdinand käsittivät, että se loukkasi heidän arvoaan.
-Columbus päästettiin kahleistaan ja sai 2000 dukattia, jotta hän
-saattoi arvonsa mukaisesti matkustaa Granadaan. Hovissa hän otettiin
-armollisesti vastaan, ja kun amiraali itkien kertoi häntä kohdanneesta
-häväistyksestä, niin kaikkien läsnäolijain, kuningattarenkin silmät
-vettyivät. Mutta vaikka Columbus täten saikin hyvityksen, niin ei hän
-kuitenkaan enää saanut takaisin entistä valtaansa Uudessa maailmassa.
-
-
-
-
-Ovando.
-
-
-Kauan ei kulunut, ennenkuin Haitin tapauksetkin todistivat amiraalin
-puolesta Bobadillaa vastaan. Bobadillan säädökset löyhdyttivät saarella
-peräti kurin, laittomuus ja kaikenlainen mielivalta seurasi Bartolomeon
-ankaraa hallintoa, niin että paremmat ainekset vieraantuivat pois
-hallituksesta. Bobadilla sen vuoksi erotettiin virasta ja hänen
-sijaansa lähetettiin Ovando saaren ylituomariksi ja hallituksen
-hoitajaksi. Hän sai kuningattarelta nimenomaisen käskyn suojella saaren
-turvatonta alkuasukas-väestöä. Ainoastaan hallituksen omiin töihin
-oli oikeus vaatia heiltä työveroa. Sitäpaitsi piti Haitiin vietämän
-neekeriorjia Afrikan länsirannikolta, jossa Portugalilaiset kävivät
-kukoistavaa orjakauppaa. Siten alkoi neekerien tuonti Länsi-Intiaan ja
-pääsi alulle kehitys, joka lyhyessä ajassa kokonaan muutti Haitin ja
-Länsi-Intian muittenkin saarien kansalliset olot. Samalla kun Bobadilla
-erotettiin, määrättiin Columbuksen omaisuus takaisin annettavaksi,
-jota paitsi hänen tuli edelleenkin saada varakuninkaan arvoon kuuluvat
-tulot. Haitissa oli vapaa kullankaivaminen jälleen lakkautettava.
-Luottamus Ovandoon sai tuhansia lähtemään valtameren taa onneaan
-koettamaan. V. 1502 hän purjehti Espanjasta 30 laivalla, kerallaan
-2500 henkeä. Bobadilla sai käskyn palata Espanjaan, Roldan joukkoineen
-vangittiin ja vietiin laivaan, kotimaahan lähetettäväksi. Mutta
-kohtalon sallimus oli, ettei kumpikaan enää ollut kotimaataan näkevä.
-
-
-
-
-Columbuksen neljäs retki.
-
-
-Columbus tarjoutui edes jatkamaan löytöretkiään, kun hän ei enää saanut
-takaisin löytämäinsä maitten hallintoa. Luultavasti Vasoo da Gaman
-voitokas retki Intiaan suuressa määrin vaikutti siihen, että amiraalin
-pyyntöön vielä suostuttiin. Columbus huomautti Parian lahdessa
-löytämäänsä voimakasta merivirtaa — joka tunkee vettä Mexicon lahteen,
-kuten nykyisin tiedämme, ja Golfvirtana jatkaa Cuban pohjoispuolitse
-Atlantin mereen, — ja arveli tämän virtauksen osottavan, että kauempana
-lännessä oli salmi, joka johti Intian mereen. Otaksumansa salmen kautta
-hän aikoi purjehtia Intiaan.
-
-Neljällä pienellä laivalla, joilla oli 150 miestä, Columbus toukokuussa
-v. 1502 lähti neljännelle retkelleen. Mukana oli Bartolomeo Colombo
-ja amiraalin 13 vuotias poika Ferdinand. Eräälle tuttavalleen
-kirkonmiehelle Columbus ennen lähtöään kirjotti: »Minä matkustan Pyhän
-Kolminaisuuden nimeen ja toivon voittoa.»
-
-Matka valtameren poikki Vähille Antilleille ja sieltä edelleen
-Espanjolaan kesti vain 19 päivää. Mutta Ovando ei päästänytkään
-amiraalia Santo Domingossa maihin, koska hän pelkäsi Columbuksen
-vaikutusvallan olevan itselleen vahingoksi. Hän oli niin jäykkä,
-ettei edes ottanut Columbuksen varotusta kuuleviin korviin, kun tämä
-kehotti pidättämään satamassa paluumatkaa hankkivan laivaston, kunnes
-uhkaavat sääenteet olivat hälvenneet. Columbus nimittäin päätti
-taivaankappaleitten asemasta, siis astrologisista syistä, että ankara
-myrsky oli tulossa. Ovandon johtamissa laivoissa, jotka kuormansa
-purettuaan hankkivat paluumatkalle, olivat mukana sekä Bobadilla että
-Roldan. Tosiaan sattui sitte? niin, että kun laivasto oli väljälle
-lähtenyt, niin nousi kamala hirmumyrsky, joita Länsi-Intiassa eräinä
-vuodenaikoina usein sattuu ja jotka tuskin missään ovat niin tuhoisia
-kuin siellä. Koko suuri laivasto, 20 alusta, joutui miehineen päivineen
-aaltojen uhriksi, Bobadilla ja Roldan muitten mukana. Ainoastaan
-yksi laiva, jossa Columbuksen takavarikosta vapautettu omaisuus oli,
-pelastui ja saattoi purjehtia edelleen Espanjaan, vaikka se oli niistä
-kaikista huonoimpia. Ei ollut kumma, että Columbus piti tätäkin
-tapausta Jumalan sallimuksena. Itse hän oli neljän laivansa keralla
-pysytellyt lähellä maata, kun ei satamaan päässyt, ja hänen kaikki
-neljä laivaansa pelastuivat. »Myrsky oli hirmuinen», hän kirjotti,
-»laivat erosivat toisistaan ja luulin meidän kaikkien joutuvan tuhon
-omiksi. Kuinka tuskallista olikaan semmoisessa vaarassa, pelossa
-veljeni, poikani ja ystäväini puolesta, kun en voinut maihin laskea,
-vaikka olin rannalla, jonka niin suurilla vaikeuksilla olen itse
-Espanjalle vallottanut.»
-
-
-
-Honduraan rannikolla.
-
-
-14 p. heinäk. Columbus lähti varsinaiselle löytöretkelleen, jättäen
-Cuban ja Jamaican oikealle kädelle. Hän saapui kuukauden lopulla
-Honduraan rannalle ja tapasi Yucatanin kauppiaita, jotka suurissa,
-yhdestä puusta koverretuissa aluksissaan kuljettivat kaikenlaisia
-kauppatavaroita kuten vaskikelloja ja valkoisesta, läpikuultavasta
-kivestä valmistettuja puukkoja ja kirveitä, ynnä puumiekkoja, joiden
-syrjiin oli teräksi upotettu teräviä kiviä, kauniisti kirjailtuja
-puisia ja marmorisia astioita, kirjavia puuvillapeitteitä y.m.
-esineitä, jotka todistivat kehittynyttä sivistystä. He ilmottivat
-lännessä näkyvän rannan olevan Mayain maata. Columbus ei kuitenkaan
-nyt joutanut lähteä näitten esineitten tuotantopaikoille — hän olisi
-Yucatanista löytänyt suuria oivallisesti rakennettuja kaupunkeja ja
-kehittyneitä yhteiskuntia, — vaan laski rannikkoa pitkin itään päin,
-etsiäkseen otaksuttua Intian mereen vievää salmea. Mutta kaiken
-aikaa hänen matkaansa näillä vaarallisilla karisilla rantavesillä
-haittasivat kovat myrskyt ja niin kova vastavirtaus, etteivät laivat
-tahtoneet päästä paikastaankaan. »Satoi, kävi ukkonen ja salamoi
-lakkaamatta, näytti siltä kuin olisi maailman loppu tulossa. En
-koko aikana nähnyt aurinkoa, en tähtiä. Laivani olivat rappeutuneet
-kamalasti, purjeet olivat repaleina. Olimme menettäneet ankkurit,
-mastoköysiköt, veneet ja paljon ruokavaroja. Laivaväki oli sairaana ja
-masentuneella mielellä. Moni lupasi ruveta elämään hurskaasti ja kaikki
-sitoutuivat pyhiinvaellusretkiin ja paastoihin. Olemme kestäneet monta
-myrskyä, mutta emme koskaan niin ankaraa.» Enimmän Columbus pelkäsi
-kolmentoista vuotiaan poikansa puolesta, mutta toiselta puolen häntä
-lohdutti se seikka, että nuori Ferdinand oli urhea merimiehen alku.
-Veljensä Bartolomeon asema häntä huolestutti, koska tämä oli saanut
-huonoimman laivan. Amiraali itse sairasti kuumetta, mutta johti siitä
-huolimatta pienestä kannelle rakennetusta majasta purjehdusta. Sairaana
-ja huolissaan hän valitti, että vaikka oli nyt 20 vuotta palvellut
-Castiliaa, niin ei hän vielä ollut sen vertaa ansainnut, että hänellä
-olisi siellä ollut edes kattotiiltä, vaan täytyi hänen edelleenkin asua
-majataloissa, milloin sinne lähti. Enimmäkseen hänellä ei ollut edes
-sen vertaa rahaa, että olisi voinut velkansa maksaa.
-
-Syyskuun puolivälissä saavuttiin Honduras niemimaan itäiseen nokkaan
-ja sää parani, tuuli kävi myötäiseksi ja ranta kääntyi etelään.
-Kiitokseksi pelastuksesta niemi sai nimekseen »Gracias a Dios», s.o.
-»Jumalalle kiitos», joka nimi sillä yhä vieläkin on. Rannikko on
-matalaa ja hiekkaista, rantariuttain takana taajassa järvisulkioita
-- eli laguneja.- Hiekoilla kasvoi pihkamäntyä ja toisin paikoin
-platanimetsiä. Toisin paikoin taas oli laajoja aroja, savanneja. Tämä
-osa rannikosta on jotenkin terveellinen. Useassa joessa on runsaasti
-kultahiekkaa. Erään suistamossa levättiin, laivoja korjattiin ja seudun
-intianeilta saatiin kuulla, että kauempana lounaassa oli maa, jossa oli
-vielä enemmän kultaa. Columbus päätti, että se mahtoi olla Ciamba, sama
-Taka-Intian maa, jonka kultarikkautta Marco Polo oli ylistänyt.
-
-
-
-Veraguan rannikolla.
-
-
-Nicaraguan suurista järvistä laskevan Juan joen eteläpuolella rannikon
-luonne muuttuu. Metsäisiä vuoria on heti meren rannassa, mutta
-toisin paikoin pistää maan sisään kauniita lahtia, joissa on hyvät
-ankkuripaikat. Kalaisen Chiriqui-lahden takaa alkoi Abureman maa,
-jonka jo’issa oli runsaasti kultaa. Siellä Columbus sai ensimäisen
-hämärän tiedon kannaksen takana olevasta toisesta merestä, ja tätä
-tietoa hän piti uutena vahvistuksena otaksumiselleen, että hän nyt
-purjehti »Kultaisen Khersonnesoksen» itärantaa. Yhdeksän päivämatkaa
-kauempana lännessä oli muka Ciguara niminen kultamaa, jossa piti kasvaa
-pippuriakin. Siinä maassa pidettiin suuria markkinoita, ihmisillä oli
-taidokkaasti valmistetut puvut, aseinaan miekat, jouset ja nuolet ja
-haarniskat ruumiin suojana. Ja vielä Columbus luuli maanasukkaitten
-merkeistä ilmenevän, että sillä kansalla oli laivoissaan tykkejä ja
-että he taistelivat hevosen selästä. Chiriquin lahden takana olevaa
-kultarantaa asukkaat nimittivät Veraguaksi. Sillä juoksi melkein
-rinnan rannan kanssa vuorijono, joka oli niin korkea, että kukkulat
-melkein alati olivat pilvien peitossa. Vuorien juuritse kulki muka
-tie toiselle merelle, niin että Veragua ja Ciguara, jota Columbus
-arveli Ptolemaioksen Kattigaraksi, mahtoivat hänen mielestään
-olla vastapäätä toisiaan. Kattigarasta olisi Ptolemaioksen kartan
-mukaan ollut vain kymmenen päivän purjehdus Gangeen suistamoon.
-Amiraalia vahvisti luulossaan vielä se seikka, että paavi Pius II:sen
-kirjottamassa kosmografiassa oli mainittu Aasian kansain tällä puolella
-kirjailevan ruumistaan tatuoimalla ja palvelevan aurinkoa. niinkuin
-Keski-Amerikassakin oli tapana. Jos nämä oletukset pitivät paikkansa,
-niin ei maapallo saattanut olla niin suuri, kuin Ptolemaios oli
-otaksunut, sillä Columbus nyt osapuilleen tiesi, kuinka pitkä matka
-olisi ollut otaksutusta Kattigarasta Espanjan rannalle.
-
-
-
-Myrskyissä Panaman rannalla.
-
-
-Columbus ei sen vuoksi joutanut tarkemmin tutkia Veraguan
-kultamaatakaan, vaan purjehti edelleen. Simeonin ja Juudaan päivän
-aattona hän joutui niin kovan myrskyn valtoihin, että päiväkausia
-harhaili sen armoilla merellä, kunnes vihdoin pelastui laivoineen
-oivalliseen satamaan, joka sai nimekseen Puerto Bello, s.o. »kaunis
-satama». Puerto Bello on Panaman kannaksen pohjoisimmassa polvessa,
-samalla nimellä yhä vieläkin tunnettu. Laivat viipyivät siellä
-viikkokauden, odottaen sään asettumista, ja lähtivät sitten rankoissa
-sateissa purjehtimaan edelleen. Mutta kauaksi ei ennätetty, ennenkuin
-tuuli jälleen yltyi niin rajuksi, että täytyi palata takaisin rannikon
-suojaan. Seutu oli sillä kohdalla hyvin viljeltyä ja asukkailta
-saatiin runsaasti ruokatavaroita. 23 p. marraskuuta Columbus koetti
-jatkaa matkaa, mutta kun oli 15 penikulmaa purjehdittu, niin tuuli ja
-vastavirta kävivät niin koviksi, että laivain jälleen täytyi pyrkiä
-satamaan. Pienien hiekkasärkkäin ja kallioitten sulkemassa lahdelmassa
-täytyi viettää 14 päivää sään pidossa. Kun 5 p. joulukuuta lähdettiin
-merelle, niin yltyi myrsky taas niin ankaraksi, ettei laivoja voitu
-ohjata. Kuohuinen meri kohosi niin korkeiksi ja jyrkiksi laineiksi,
-ettei Columbuskaan ollut milloinkaan nähnyt niitten vertoja. »Tuuli
-oli suoraan vastainen, niin että meidän oli mahdoton päästä edessämme
-olevaan niemeen. Meri kuohui kuin kattila suurella tulella. Yöt ja
-päivät taivas loimusi salamoissa, joita seurasi niin kauheat jyräykset,
-että luulimme laivain hukkuvan.» Yhdeksän päivää vietettiin siten
-alituisessa hengenvaarassa ja sade oli kuin vedenpaisumus, taivaan
-portit auki. Miehistö oli niin masennuksissaan, että jokainen toivoi
-kuolemaansa, päästäkseen pois kurjuudesta. Laivat olivat menettäneet
-mikä veneen, mikä ankkurin, ja purjeet olivat repaleina.
-
-Lähellä Panaman kannaksen kapeinta kohtaa Columbuksen oli pakko kääntyä
-takaisin. Vahinko ei ollut suuri, niinkuin tiedämme, sillä salmea
-ei ole olemassa; mutta traagillista oli, ettei niin sitkeä ja uljas
-taistelu voittanut palkkaa, joka amiraalin luulon mukaan oli niin
-lähellä. Laivat olivat niin matojen syömät, että tuskin pysyivät veden
-päällä. Yritettiin purjehtia takaisin Veraguan rannalle ja päästiin
-onnellisesti jouluaaton ohi, jona Columbus taivaan merkeistä luuli
-uuden hirmumyrskyn lähestyvän. Mutta vasta seuraavan vuoden alussa
-päästiin suurella vaivalla Belen eli Yebra joen suistamoon tyynempään
-veteen. Laivat kulkivat siksi matalassa, että ne nousuvedellä pääsivät
-hiekkasärkän poikki, joka sulki joen suistamon. Seuraavana päivänä
-myrsky puhkesi uudelleen valloilleen, ja silloin eivät laivat enää
-olisi voineet keinotella särkän poikki. Rankkaa sadetta kesti aina
-helmikuun puoliväliin saakka, niin että tuskin voitiin maissa käydä. 24
-p. tammikuuta joki äkkiä paisui tulvilleen ja tulva oli reväistä laivat
-ankkuristaan ja viedä ne särkille.
-
-
-
-Siirtokuntayritys Veraguassa.
-
-
-Vasta helmik. 6 päivä saattoi amiraali lähettää veljensä Bartolomeon
-Veraguan joelle tiedusteluretkelle, mukanaan 68 miestä. Bartolomeo
-kulki joukkonsa keralla seudun »kasikin», Quibianin kylään. Päällikkö,
-joka oli maan tavan mukaan maalattu ja alasti, tuli suuren aseettoman
-joukon keralla vieraita vastaan. Hän paikalla suostui saattamaan
-muukalaisia kultapaikalle ja antoi heille kolme opasta. Osan väestään
-Bartolomeo lähetti takaisin veneitten suojaksi, osan hän otti kerallaan
-kultapaikoille. Kaikista joista löytyi kultaa, puitten juurien lomassa,
-kivien alla ja hiekassa. Sitten oppaat veivät Bartolomeon korkealle
-vuorelle ja näyttivät varsinkin lännen maila paikkoja ja kyliä, joissa
-muka oli kultaa vielä paljon enemmän. Myöhemmin saatiin tietää, että
-tämä oli petos. Viekas Quibian olikin näyttänyt naapurikuninkaan maata,
-yllyttääkseen Espanjalaiset hänen kimppuunsa ja itse korjatakseen sodan
-syttyessä hedelmät. Quibianin oma maa oli koko kannaksen kultarikkain
-seutu, mutta parhaat kultapaikkansa hän oli jättänyt näyttämättä.
-Täälläkin kuultiin huhuja mahtavasta kultuurikansasta, jonka piti
-asua kannaksen takana toisen meren rannalla. Columbus päätti, nämä
-tiedot saatuaan, perustaa paikalle siirtokunnan. Belen joen rannalle
-rakennettiin huoneita ja Bartolomeo päätti itse jäädä siirtokuntaa
-johtamaan. Yksi laiva oli hänelle jätettävä, muilla piti Columbuksen
-palata Espanjaan hakemaan apua.
-
-Mutta hyvin pian välit alkuasukkaitten kanssa rikkoutuivat, arvatenkin
-Espanjalaisten omavaltaisen menettelyn kautta. Quibian ryhtyi salassa
-toimiin muukalaisten tuhoamiseksi.
-
-Asukkaitten vihamielisiä aikeita alkoi ensiksi epäillä Columbuksen hyvä
-ystävä Diego Mendez, urhoollinen ja uskollinen mies, joka oli ollut
-amiraalin sihteerinä. Rohkeasti hän päätti käydä Quibianin kylässä omin
-silmin näkemässä, kuinka asian laita oli.
-
-Matkalla hän näkikin paljon aseellisia miehiä ja kuuli, että heidät oli
-kutsuttu kokoon polttamaan laivat ja tappamaan kaikki valkoiset. Erään
-pojan keralla Mendez siitä huolimatta lähti kylään. Siellä oli koolla
-tuhansia sotilaita, kaikki täysissä sotatamineissa. Päällikön puheille
-hän tosin ei päässyt, päin vastoin päällikön poika hyökkäsi hänen
-kimppuunsa, mutta Mendez lepytti hänet lahjottamalla hänelle kamman
-ja peilin ja Mendezin toveri kampasi nuoren päällikön hiukset. Mendez
-sai rauhassa palata siirtokuntaan, jossa hän kertoi, mitä oli nähnyt,
-ja kehotti paikalla hyökkäämään kylän kimppuun. Bartolomeo Colombo
-viipymättä valitsi 50 parasta miestä, marssi Quibianin majoille ja
-otti kasikin koko perheensä keralla vangiksi. Seuraavana yönä kasikki
-kuitenkin pääsi pakoon ja käski paikalla alkaa hyökkäyksen.
-
-Amiraali oli sillä välin saanut kolme laivaansa virran suistamosta
-särkän poikki merelle. Tuskin oli hän kadonnut näkyvistä, niin
-alkuasukkaat alkoivat suurella joukolla ahdistaa siirtokuntaa.
-Bartolomeo Colombo taisteli itse, keihäs kädessä, ensimäisten riveissä.
-Intianit karkotettiin takaisin metsään, mutta sinne he piiloutuivat ja
-väijyivät herkeämättä siirtokuntaa. Onneksi ei amiraali vielä ollut
-ennättänyt, lähteä matkaan. Hän lähetti vielä kerran maihin veneen
-ottamaan vettä ja viemään viimeiset viestit jäljelle jääneille. Tuskin
-oli kuitenkaan vene päässyt särkän poikki jokeen, kun maanasukkaat
-nuolia ampuen joka puolelta piirittivät sen sotiveneillään. Veneen
-ohjaaja kaatui ja kaikki muutkin, yhtä lukuun ottamatta. Yksi ainoa
-pelastui uimalla rantaan, piiloutui siellä metsään ja hiipi kenenkään
-huomaamatta siirtokuntaan, jonne hän toi tiedon salahyökkäyksestä.
-Siirtokunnassa oli mieliala masentunut ja miehet vaativat, että heidän
-piti päästä laivain kanssa pois. Mutta asema oli niin vaarallinen,
-ettei pako enää näyttänyt mahdolliselta. Rakennetut huoneet ensi
-aluksi hylättiin, koska ne olivat liian lähellä metsää, ja kyhättiin
-meren rannalle veneistä, tynnöreistä ja laudoista suojus, jonka takana
-päätettiin taistella viimeiseen mieheen.
-
-Kun ei venettä kahden päivän kuluttua kuulunut palaavaksi, niin
-amiraali alkoi huolestua. Useimmat intianilaisista vangeista olivat
-hypänneet mereen ja uineet maalle, ja ne, jotka eivät päässeet,
-olivat tehneet itsemurhan. Kun ei muutamaan päivään saapunut mitään
-tietoa, niin alkoivat pahat aavistukset täyttää Columbuksen mielen.
-Unessa hän silloin kuuli äänen, — Columbus luuli monessa tilaisuudessa
-kuulevansa näitä ilmestyksiä — ja sen puhe oli niin selvä, että hän
-saattoi kirjottaa sanatkin muistoon. »Oi sinä houkka ja hidas uskoja
-ja Jumalasi, kaikkien Jumalan, palvelija. Siitä pitäen kun olit lapsi,
-hän on pitänyt sinua ainaisessa huolellisessa huostassaan. Hän antoi
-sinulle avaimet valtameren salpoihin, jotka olivat niin mahtavilla
-kahleilla suljetut, ja monet maat olivat sinulle kuuliaiset ja kautta
-kristikunnan sinä sait kunniaa ja mainetta. Käänny hänen puoleensa ja
-tunnusta erehdyksesi, — hänen armonsa on rajaton. Vanha ikäsi ei ole
-sinua estävä saamasta suurta aikaan. Sinä huudat avun epävarmuutta.
-Vastaa, ken on sinulle niin suuria suruja tuottanut ja niin usein.
-Jumalako, vaiko maailma? Jumala ei milloinkaan jätä täyttämättä niitä
-lupauksia, joita hän on antanut, eikä Hän sano, kun Hänelle on joku
-palvelus tehty, ettei se muka ollut hänen aikomuksilleen mieluista,
-taikka että hän on asiaa katsellut toisessa valossa. Eikä hän anna
-kärsimystä sen vuoksi, että sen kautta voimaansa näyttäisi. Hänen
-työnsä ovat hänen sanainsa mukaiset ja koron keralla hän täyttää
-kaikki, mitä on luvannut. Olen sinulle kertonut, mitä Luoja on
-puolestasi tehnyt ja mitä hän tekee kaikkien ihmisten puolesta. Nytkin
-hän osottaa sinulle niin suurien ponnistuksien ja muitten palveluksessa
-nähtyjen vaivain ja kestettyjen vääräin palkan. Elä pelkää, vaan
-luota!» Nämä sanat synnyttivät jälleen Columbuksen masentuneessa
-mielessä toivon kipinän.
-
-Mutta hänellä oli enää yksi ainoa vene ja häntä arvelutti sitä
-lähettää, koska sekin olisi voinut joutua hukkaan. Tällä tuskallisella
-hetkellä eräs nuori merimies tarjoutui uimaan maihin, jos hänet
-soudettaisiin lähemmä rantaa, koettaakseen päästä siirtokuntaan
-näkemään, miten siellä oli asiat. Uhkarohkea yritys onnistuikin ja mies
-palasi takaisin tuoden sanoman edellisen veneen surullisesta kohtalosta
-ja siirtokunnan epätoivoisesta tilasta. Mutta amiraalin täytyi
-vuotavissa laivoissaan odottaa useita päiviä, ennenkuin ilma oli siksi
-suotuisa, että hän saattoi lähettää jokeen veneen. Siellä sen kahden
-puolen sidottiin kanootti, ja tällä venelautalla soudettiin sitten
-laivoihin sekä miehet että tavarat. Mutta neljäs laiva oli virtaan
-jätettävä.
-
-
-
-Haaksirikko Jamaicassa.
-
-
-Kolmella laivalla lähdettiin sitten Belenistä ja saavuttiin jälleen
-Puerto Belloon 20 p. huhtik. 1503. Siellä oli vielä yksi laiva
-hyljättävä kokonaan merikunnottomana, kahdella vuotavalla lähdettiin
-jatkamaan matkaa. Purjehdittiin jälleen Panaman kannasta seuraillen
-ja päästiin nyt kauemmaksi kuin edellisellä kerralla, miehistön
-tyytymättömyydestä huolimatta. Lopulta kuitenkin käännyttiin merelle,
-kun ei otaksuttua salmea löytynyt. Tuulet ja merivirta ajoivat laivat
-niin paljon syrjään suunnasta, etteivät ne päässeetkään Haitiin, jonne
-olivat aikoneet, vaan joutuivat Cuban rannalle. Sieltä ne eivät enää
-kyenneet luovimaan tuulta vastaan Isabellaan, niin huonossa kunnossa
-ne olivat. Columbus sen vuoksi päätti laskea Jamaicaan. Ilma oli
-kaunis, matka onnistui, mutta paikalla Jamaicaan päästyään amiraali
-ajoi molemmat laivansa rinnan matalalle hiekkaiselle paikalle saaren
-pohjoisrannalle. Laivat vuotivat niin, että vaikka viime taipaleella
-oli kaikilla pumpuilla pumputtu ja lisäksi ajettu vettä mereen kaikilla
-astioilla, mitä oli käytettävänä, niin vesi sittenkin nousemistaan
-nousi. Laivat painuivat pohjaan ja liettyivät hiekan sisään, niin että
-vain kansi jäi veden päälle. Kannelle rakenneltiin majoja ja niissä
-ynnä kansikajuutoissa saatettiin asua ja käyttää laivoja linnotuksina
-sen varalta, että maanasukkaat alkaisivat retkikuntaa ahdistaa. Laivat
-köytettiin lujasti kiinni toisiinsa, niin että ne estivät toinen
-toistaan kaatumasta.
-
-Haaksirikkoutuneitten pelastus riippui nyt maanasukkaitten
-hyväntahtoisuudesta. Heti ensi päivinä näitä saapuikin laivoille,
-mukanaan kaikenlaisia ruokatavaroita, joita Espanjalaiset ostivat
-rihkamallaan. Diego Mendez teki saaren päälliköitten kanssa välipuheita
-ja järjesti säännöllisen ruokavarain hankinnan. Sitten hän matkusti
-saaren itäpäähän ja solmi siellä ystävyysliiton mahtavan ruhtinaan
-kanssa, joka hänelle möi hyvän kanootin ja sitoutui lähettämään
-laivoihin kaikenlaisia ruokatavaroita. Muonaa alkoikin tulla runsaasti
-ja amiraali laati tarkat ohjeet, joitten määrä oli estää hänen väkeään
-tekemästä väkivaltaa ja sen kautta suututtamasta maanasukkaita. Sitten
-hän osti kymmenen kanoottia väkensä käytettäväksi.
-
-
-
-Mendezin rohkea venematka.
-
-
-Mutta vaikeampi oli keksiä, miten saataisiin Espanjolaan sana
-haaksirikkoisten vaarallisesta tilasta. Amiraali mietti asiaa moneen
-laatuun ja kutsui vihdoin luotettavan Diego Mendezin puheilleen.
-»Poikani», hän sanoi, »ei ainoallakaan näistä, minua ja sinua lukuun
-ottamatta, ole käsitystä siitä, kuinka suuressa vaarassa todella
-olemme. Meitä on vähän, maanasukkaita sitä vastoin paljon, eikä
-heidän oikullisuuteensa ole luottamista. He voivat helposti hävittää
-meidät, milloin hyväksi näkevät. Olen miettinyt pelastuksen keinoa.
-Jonkun pitäisi lähteä Espanjolaan sillä kanootilla, jonka olette
-hankkineet, ja ostaa sieltä laiva, jolla voisimme pelastua tästä
-vaarallisesta asemasta. Sano minulle mielipiteesi.» Mendez vastasi
-kyllä käsittävänsä vaaran, mutta epäilevänsä, tokko kukaan voisi
-hataralla kanootilla kulkea (190 kilometrin levyisen) myrskyisen
-meren poikki. Amiraali ei kuitenkaan luullut sitä mahdottomaksi, hän
-kehotti Mendeziä itseään lähtemään matkaan. Tämä vältellen vastasi,
-että jos aina kaikki tärkeimmät toimet uskotaan hänelle, niin muut
-ehkä voivat käydä kateellisiksi, ja ehdotti, että asia esitettäisiin
-koko miehistölle. Ellei kukaan muu lähtisi, niin sitten hän puolestaan
-suostui onneaan koettamaan. Amiraali teki niin ja kehotti tarjokkaita
-ilmottautumaan, mutta kaikki vaikenivat. Silloin Mendez astui esiin
-ja ilmotti lähtevänsä. Amiraali syleili häntä ja viipymättä hän
-suoriutui matkaan. Hän kiinnitti kanootin pohjaan kölin, kohotti
-laitoja ja tervasi sen. Sitten hän asetti siihen maston ja purjeen.
-Saaren itäpäässä vihamieliset asukkaat kuitenkin ottivat Mendezin
-kiinni. Mutta hän pääsi veneineen pakenemaan ja palasi takaisin,
-jonka jälkeen Bartolomeo Colombo melkoisen miesjoukon keralla lähti
-itäpäähän suojelemaan hänen lähtöään. Kun oli muutamia päiviä odotettu,
-niin meri näytti olevan riittävän tyyni. Mendezin toveriksi lähti
-eräs genovalainen, jonka piti ostetulla laivalla palata takaisin
-Espanjolasta, jota vastoin Mendezin piti matkustaa edelleen Espanjaan,
-viemään kuningasparikunnalle amiraalin selontekoa uusista löydöistä
-ja avunpyyntöä. Jamaican kärjestä saatiin toinenkin kanootti, ja
-kumpaankin lähti vapaaehtoisesti viisi intiania soutamaan.
-
-Eräänä kirkkaana yönä sanottiin Bartolomeolle ja hänen miehilleen
-jäähyväiset ja lähdettiin aavalle merelle. Seuraava päivä soudettiin
-pitkin tyyntä merta, intianit aina vähän väliä hypäten mereen
-vilvottelemaan itseään. Toisena yönä soutajat jo olivat niin uuvuksissa
-ja janoissaan, että Mendez ja hänen toverinsa kohottivat purjeet. Mutta
-ei toisenakaan päivänä näkynyt vielä maata. Molemmat europpalaiset
-tarttuivat vuorostaan airoihin, mutta uupuivat pian, sillä vesi oli
-vähissä. Aurinko paahtoi polttavan kuumasti ja puolenpäivän aikaan
-intianit olivat menettäneet kaiken tarmonsa. Molemmat valkoiset
-antoivat heille silloin tällöin kulauksen omista pulloistaan ja siten
-pitivät heitä hengissä, kunnes ilta viileni ja soutajain voimat taas
-jonkun verran virkistyivät. Mendez suuntasi erästä pientä saarta kohti,
-jonka hän tiesi olevan meressä Espanjolan läntisen kärjen kohdalla. Ei
-vielä yönkään tullen näkynyt maata.
-
-Mutta kuun noustessa Mendez huomasi, että siitä näkyi vain puolikas,
-vaikka oli täysikuun aika, ja hän arvasi, että toinen puolikas oli
-saaren takana. Intianit saivat nyt runsaammin vettä, heille osotettiin
-maa, ja viimeiset voimansa ponnistaen he saivat kanootit rantaan
-soudetuiksi. Saari oli autio kallio, mutta kallion koloihin oli jäänyt
-sadevettä, astiat voitiin täyttää ja uupuneet miehet saivat levätä.
-Mutta yksi intianeista kuoli iltapäivällä. Illalla jatkettiin matkaa
-ja saavuttiin Haitin länsikärkeen, Kap Tiburoniin. Italialainen aikoi
-nyt paikalla palata Jamaicaan, mutta intianit eivät enää suostuneet
-lähtemään toista kertaa meren poikki.
-
-Noustiin sen vuoksi kaikin maihin ja Mendez tapasi Ovandon saaren
-eteläosissa. Tämä ei kuitenkaan uskonut häntä, vaan luuli Columbuksen
-keksineen juonen, jonka kautta hän aikoi päästä saarelle anastamaan
-vallan, eikä lähettänyt apua. Hän oli paraikaa puuhassa, joka julmuuden
-puolesta voitti kaikki, mitä Haitissa oli siihen saakka tapahtunut. Hän
-oli houkutellut kaikki saaren eteläosan päälliköt pitoihin, antanut
-kesken pitoja sitoa heidät patsaihin ja sitten sytyttää pitomajan
-palamaan. Tämän jälkeen alkoi verilöyly, jossa ei säästetty vanhuksia,
-ei naisia eikä lapsia. Kun Xaraguan maakunta näin oli »rauhotettu»,
-niin samaa teurastusta jatkettiin saaren muissa osissa. Siten nopeaan
-hävitettiin Haitin hyväntahtoiset alkuasukkaat.
-
-
-
-Tukala aika Jamaicassa.
-
-
-Sillä aikaa haaksirikkoisten asema Jamaicassa alkoi käydä yhä
-toivottomammaksi. Taudit alkoivat tehdä tuhojaan, mieskuri löyhtyä.
-Tehtiin salaliitto, jonka tarkotus oli vangita Columbus, ottaa hänen
-kanoottinsa ja sitten lähteä Mendezin jälkeen Espanjolaan. Tammikuussa
-1504 salaliitto puhkesi ilmi kapinaan. Amiraali puoluelaisineen ei
-kyennyt kapinallisia vastustamaan, he ottivat laivasta niin paljon
-tavaroita kuin saivat kerallaan kulkemaan ja amiraalin kymmenen
-kanoottia ja lähtivät saaren itäpäähän. Sieltä he monta kertaa
-yrittivät merelle, mutta joka kerta heidän täytyi palata takaisin.
-Vihdoin he luopuivat koko aikeesta ja alkoivat kierrellä pitkin saarta,
-ryöstäen ja rääkäten alkuasukkaita. Amiraali veljensä kanssa jäi
-leiriinsä, lohdutellen niitä, jotka olivat jääneet hänen luokseen joko
-mielisuosiolla tai sairauden vuoksi. Mutta kapinoitsijain ilkityöt
-nostivat pian alkuasukkaat kaikkia muukalaisia vastaan, ruokavarain
-tuonti alkoi loppua ja nälänhätä uhata. Amiraali keksi juonen, joka
-päästi hänet pulasta. Hän tiesi Regiomontanuksen tähtikirjasta, että
-helmikuussa tapahtui täydellinen kuun pimennys määrätyllä hetkellä.
-Hän lähetti sanan seudun tärkeimmille päälliköille ja sanoi Jumalan
-vihastuneen heille, kun he näännyttävät nälkään hänen valittuaan,
-ja päättäneen heitä siitä rangaista. Samana yönä oli Jumala
-heille näyttävä merkkinsä ja pimittävä kuun. Kun sitten pimennys
-alkoi määrätyllä hetkellä, niin intianit kauhistuivat ja tulivat
-laivoille valitellen ja ruokavaroja kantaen, rukoilemaan Columbusta
-lepyttämään Jumalan vihan. Columbus odotti, kunnes pimennys oli
-lähellä loppuaan, ja sanoi sitten, että he olivat saaneet anteeksi.
-Yksinkertaiset asukkaat olivat täynnään kiitollisuutta, kun kuu jälleen
-ilmestyi taivaalle, ja toivat sitten edelleenkin lupauksensa mukaan
-ruokatavaroita.
-
-Maaliskuussa oli Mendezin lähdöstä kulunut kahdeksan kuukautta.
-Columbus alkoi pelätä, että hän oli matkalla hukkunut. Semmoisetkin,
-jotka siihen saakka olivat pysyneet uskollisina, alkoivat nyt
-kapinoida. Mutta myöhään eräänä iltana huhtikuun lopulla nähtiin
-merellä laiva. Suuri riemastus valtasi haaksirikkoiset. Riemu kuitenkin
-oli ennenaikainen. Laiva pysähtyikin sataman ulkopuolelle ja yksi
-vene vain souti siitä maihin tuomaan Ovandolta kirjettä ja lahjaksi
-amiraalille pullon viiniä ja paistin. Sitten vene paikalla lähti pois
-ja laiva, jota johti eräs Roldanin entisistä aseveikoista, purjehti
-matkoihinsa. Ovando olikin hänet tähän toimeen valinnut nimenomaan
-siitä syystä, että tiesi hänen olevan amiraalin katkerimpia vihamiehiä.
-Kirjeessä Ovando valitti, ettei hänellä muka ollut joutilaita laivoja.
-Tämän hän nähtävästi oli lähettänyt vakoilemaan siinä toivossa ehkä,
-että amiraali miehineen jo olisi menehtynyt. Mutta se hyöty oli tästä
-katalasta teosta, että Columbus nyt varmaan tiesi Mendezin päässeen
-Espanjolaan; hän saattoi nyt paremmalla luottamuksella odottaa, että
-apua sentään lopulta tulisi. Tällä tiedolla hän lohdutti katkerasti
-pettyneitä miehiäänkin. Hän lähetti saman sanoman kapinoitsijoillekin,
-mutta Porras, joka heitä johti, ei ilmottanut sitä miehilleen, vaan
-lähetti takaisin kopean vastauksen sekä lähti joukkonsa keralla
-marssimaan Maimaa vastaan, jossa Columbuksen leiri oli, ottaakseen
-amiraalin veljensä keralla vangiksi. Columbus itse oli liian sairas
-liikkeelle lähteäkseen, mutta hän antoi veljelleen Bartolomeolle
-toimeksi lähteä kapinallisia kauniilla sanoilla taivuttamaan.
-Bartolomeopa ei ollut se mies, joka tyytyi kauneihin sanoihin. Hän
-ihmeteltävällä rohkeudella ja tarmolla kukisti koko kapinan. Koottuaan
-kaikki miehet, jotka taudilta kykenivät asetta kantamaan, hän lähti
-Porrasta vastaan. Amiraalin käskystä hän ensin, vaikka vastahakoisesti,
-tarjosi sovintoa. Porras, ylivoimaansa luottaen, ei vastannut mitään,
-vaan sen sijaan uskollisimpain miestensä keralla hyökkäsi oikopäätä
-Bartolomeoa vastaan, jota hän pelkäsi ja vihasi paljon enemmän kuin
-amiraalia. Mutta urhea adelantado olikin heitä taitavampi asemies.
-Kolmella iskulla hän kaatoi kolme hyökkääjää. Porras iski miekkansa
-niin syvään Bartolomeon nahkakilpeen, ettei enää saanut sitä
-irrotetuksi, Bartolomeo nopeaan sysäsi hänet kumoon ja sitoi miehen
-kädet ja jalat, ennenkun kukaan ennätti sitä estää. Muut kapinoitsijat
-päällikkönsä menetettyään pakenivat joka suunnalle. Porras vietiin
-leiriin vankina ja sai amiraalin käskystä pitää henkensä. Pari päivää
-myöhemmin, toukokuun 20 päivä, saapui muilta kapinallisilta kirje,
-jossa he pyysivät anteeksi. Columbus heidät armahtikin, ainoastaan
-Porras veljensä keralla jäi vangiksi.
-
-
-
-Pelastus.
-
-
-Vihdoin kesäkuun lopulla v. 1504 nousi merelle kaksi purjetta.
-Toisen oli Mendez vihdoinkin saanut vuokratuksi, toisen oli Ovando
-lähettänyt siirtokunnassa syntyneen suuttumuksen pakottamana. Siten
-haaksirikkoiset vihdoinkin pelastuivat vaarallisesta asemastaan.
-Useimmat olivat jo menettäneet toivon ja ilo oli nyt sitä suurempi.
-Columbus sai surukseen kuulla Espanjolassa tapahtuneet hirmutyöt.
-Kolme viikkoa kesti luovia, ennenkuin päästiin Santo Domingoon. Siellä
-Columbukselle siirtokunnan puolesta tuli riemuisa vastaanotto, eikä
-Ovandokaan uskaltanut julkisesti osottaa kateuttaan ja vihaansa.
-
-Suurin osa Columbuksen miehistä jäi Espanjolaan. Kun he eivät saaneet
-hallitukselta heille tulevia palkkoja, niin Columbus jakeli mitä
-häneltä omista varoistaan liikeni ja lähti sitten kuukauden päivät
-Haitissa viivyttyään Espanjaan, poikansa ja veljensä mukanaan. Matkaa
-hidastuttivat kovat myrskyt, kerran menetettiin päämasto, toinen kerta
-takamasto, mutta onnellisesti päästiin kuitenkin marraskuun alussa
-Guadalquivirin suuhun.
-
-Siihen oli Columbuksen elämäntyö päättynyt. Tosin hänen mielessään
-vielä väikkyi monta suurta tuumaa, varsinkin Veraguan kultamaan
-asuttaminen, mutta voimat olivat loppuneet. Sevillasta hän, vuoteen
-omana ollen, kirjotti kuningatar Isabellalle kirjeen, mutta kuningatar,
-hänen paras suosijansa, kuoli, ennenkuin kirje perille saapui. Ennen
-kuolemaansa oli kuningatar kammolla kuullut Ovandon hirmutöistä
-Haitissa. Hän oli pyytänyt kuningas Ferdinandia erottamaan hänet ja
-lähettämään toisen maaherran, mutta kylmäkiskoinen Ferdinand ei tätä
-pyyntöä täyttänyt, sillä Ovando lähetti runsaasti kultaa. Kun hän oli
-melkein sukupuuttoon hävittänyt Espanjolan asukkaat, niin Ferdinand
-salli hänen ryöstää Bahama-saarilta orjia saarella raatamaan.
-
-
-
-
-Columbuksen viimeiset vaiheet.
-
-
-Vihdoin Columbus sen verran parani, että saattoi matkustaa Segoviaan
-tapaamaan kuningasta. Ferdinand ottikin hänet vastaan, amiraali sai
-hänelle kertoa viime matkastaan, mutta kun hän pyysi kuninkaalta
-takaisin oikeuksiaan, niin Ferdinand turvautui komissioniin, joka
-käsitteli asiaa niin vitkalleen, että Columbus ennätti kuolla,
-ennenkuin sai sen päätöksen kuulla.
-
-Columbus oleskeli Segoviassa lokakuun loppuun, matkusti sitten
-Salamancaan ja sieltä keväällä Valladolidiin, josta hän vielä kirjotti
-kuninkaalle kirjeen muistuttaen oikeuksiaan ja rukoillen parempaa
-kohtelua Haitin onnettomille alkuasukkaille. Mutta suuren löytäjän
-voimat olivat murtuneet. Hän ei elänyt niin kauaa, että olisi saanut
-vastauksen kirjeeseen. Valladolidissa hän 20 p. toukokuuta 1506 vaipui
-kuoleman uneen. Elämänsä lopulla hän oli käynyt yhä uskonnollisemmaksi
-ja käytti muun muassa fransiskolaista munkkipukua, muistellen siten
-Rabidan luostaria, jonka munkit olivat suoneet hänelle tyyssijan,
-auttaneet häntä matkaan ja elämän loppuun saakka pysyneet hänen
-uskollisimpina ystävinään. Columbus haudattiin Sevillaan. Hänen
-arkkunsa päälle myöhemmin kiinnitettiin seuraava kirjotus:
-
-    A Castilla y a Leon,
-    Nuevo Mundo dio Colon,
-
-(Castilialle ja Leonille antoi uuden maailman Columbus), jotka
-sanat sitten hänen perillisensä ottivat vaakunakilpeensä. Hän oli
-lausunut sen toivomuksen, että hänet haudattaisiin San Domingoon,
-Espanjolan saarelle, ja sinne hänen maalliset jäännöksensä vuosisadan
-keskivaiheilla vietiinkin. Kun Haiti v. 1795 luovutettiin Ranskalle,
-niin ruumis siirrettiin Havannaan ja sieltä vihdoin v. 1898, kun Cuba
-luovutettiin Yhdysvalloille, Sevillan tuomiokirkkoon.
-
-Suuri genovalainen purjehtija on aikain kuluessa joutunut monenlaisen
-arvostelun alaiseksi, niinkuin kaikkikin, jotka ovat historiassa
-saaneet suurta aikaan. Yksimielisesti tunnustetaan, että Amerikan löytö
-on maailmanhistorian merkillisimpiä tapauksia. Se laajensi valtavassa
-määrässä maailman sekä taloudellisia perusteita että sen käsityksiä.
-Mutta tapauksien suuruuden vuoksi ovat toiset olleet taipuvaisia
-mittaamaan miestäkin samalla mittapuulla, ja joko tehneet hänestä
-korkealle yli aikansa kohoavan sankarin, taikka päinvastoin, tapauksien
-suuruuden vuoksi huomanneet hänet paljon vähäpätöisemmäksi kuin hän
-todella olikaan.
-
-Arvostelkaamme häntä sen ajan valossa, oikeaan osataksemme. Väärin
-olisi häneltä vaatia paljon syvällisempiä käsityksiä maailman
-rakennuksesta ja luonnonilmiöistä, kuin oli hänen aikansa oppineimmilla
-miehillä, sillä Columbus oli ensi sijassa merenkulkija ja ne tiedot,
-mitä hänellä oli kosmografiasta, hän oli vasta varttuneemmalla iällä
-hankkinut uutterain kotiopinnoitten kautta. Ei ole ihmettelemistä,
-ettei hänen käytettävänään oleva kirjallisuus ollut kovin laaja,
-sillä Columbus oli köyhä mies, ja kirjat olivat siihen aikaan
-vielä harvinaisia ja kalliita. Toiset ivaavat sitä, että hän antoi
-hurskautensa johtaa itseään kaikenlaisiin harhapäätelmiin Paratiisista
-ja muista seikoista, mutta se mikä nykyisin olisi outoa ja naurettavaa,
-oli luonnollista aikana, jolloin katolinen uskonta vielä kokonaan
-hallitsi elämää ja Raamatun erehtymättömyys oli kaikkien epäilyksien
-yläpuolella. epäilyksien yläpuolella. Se täytyy näittenkin nuivain
-arvostelijain myöntää, että Columbuksella kuitenkin, sekä omien
-tietojensa että itse tieteidenkin vaillinaisuudesta huolimatta oli
-erittäin avomielinen silmä huomaamaan luonnonilmiöitä ja vähien
-tietojensakin nojalla lausumaan kauas tulevaisuuteen tähtääviä
-mielipiteitä.
-
-Columbus ei ollut itse tiedemies, hän luotti auktoreihin. Tämä varma
-luottamus parhaisiin karttoihin ja tietoihin maista ja kansoista sai
-hänet uskaltamaan tuon suuren askeleen, jota ei kukaan vielä ollut
-ennen yrittänyt, vaikka Intian löytäminen lännen kautta olikin jo julki
-lausuttu ajatus. Yrityksen suuruus synnytti hänessä sen käsityksen,
-että hän muka oli Jumalan valitsema välikappale uskon levittämiseksi
-ja Idän rikkauksien hankkimiseksi Pyhän maan vallottamista varten.
-On vähennetty hänen merkitystään silläkin, ettei hän huomannut
-tulleensa kokonaan uuteen maanosaan, vaan elämänsä loppuun saakka
-luuli purjehtineensa pitkin Itä-Aasian rantoja. Mutta tässä taas
-on muistettava, ettei hän tosiaan tavannut mitään maantieteellistä
-tosiasiaa, joka varmaan olisi osottanut tämän mielipiteen harhauksen.
-Columbus luotti siihen, että vanhat oppineet olivat oikein mitanneet
-maan ympärystän, ja tietäen purjehtimansa matkan pituuden hän
-saattoi mielestään jotenkin varmasti laskea, että hän tosiaan oli
-saavuttanut matkansa päämäärän. Vaikkapa hän olisikin voinut määrätä
-maantieteellisen pituusasteen, s.o. löytämäinsä maitten paikan
-asteverkossa, niin puuttui kuitenkin kaukaisesta idästä luotettavia
-astemääräyksiä, jotka olisivat osottaneet, kuinka suuri aukko vielä
-oli jäänyt molempien Intiain väliin. Edellisessä olemme sitä paitsi
-nähneet, kuinka monet Länsi-Intian saarilla kuullut nimet ja huomatut
-ilmiöt todella viittasivat siihen, että oli lähestytty Aasian itäsyrjän
-niin vähän tunnettuja ihmemaita.
-
-Sitä ei voi kenkään hyvällä syyllä kieltää, etteikö Columbus ollut
-erinomaisen taitava ja huolellinen purjehtija. Kun otamme huomioon
-alusten pienuuden ja vaillinaiset varustukset, niiden huonon
-purjehduskyvyn ja vielä enemmän vesien ja rantain tuntemattomuuden
-ja vaarallisuuden, Mexicon lahden ja Karibimeren tavattoman rajut
-äkkituulet, niin täytyy meidän hämmästyä, kuinka hän monilla
-matkoillaan niin hyvin suoriutui kaikista vaaroista. Vielä viimeisellä
-matkallaan hän vanhana ja sairaana ohjasi laivojaan mitä vaikeimmissa
-oloissa, kunnes ne olivat niin madonsyömät — siihen aikaan ei laivoissa
-ollut kuparilevyä pohjan suojana — etteivät ne lopulta pysyneet veden
-päällä, vaan olivat ajettavat rantaan uppoamaan. Vielä sittenkin hän
-osasi käyttää niitä kuukausimääriä linnotuksena ja luultavasti niistä
-lopulta korjata kaikki, mitä suinkin oli jonkin arvoista.
-
-Länsi-Intiaan perustetut siirtokunnat eivät ottaneet Columbuksen
-hallinnossa menestyäkseen, ja sitä on pidetty riittävänä syynä hänen
-syrjäyttämiseensä ja tarmokkaampien miesten lähettämiseen hänen
-sijaansa. Mutta olivathan siirtomaayritykset silloin vasta alussaan,
-eikä varsinkaan ollut minkäänlaista kokemusta elämästä kuumissa
-maissa. Jo terveydelliset vaarat olivat niin suuret, että ne olivat
-omiaan saattamaan vaikka kuinka kunnollisesti hallitun siirtokunnan
-turmioon. Toiseksi nuorista siirtokunnista vaadittiin liian nopeaan
-suuria tuloja. Se ei voinut tapahtua muulla tavalla, kuin rasittamalla
-alkuasukkaita. Siihen taas ei Columbuksen ihmisystävällinen luonne
-taipunut. Hänen päämääränsä oli alkuasukkaitten verkallinen
-taivuttaminen kristinuskoon ja sivistykseen. Sen vuoksi hän ei voinut
-tyydyttää niitä kaikenlaisia onnenonkijoitakaan, jotka emämaasta
-riensivät meren taa siinä toivossa, että nopeaan rikastuisivat, ja
-tästä taas olivat seurauksena ainaiset juonet ja kapinat. Lisäksi
-Columbus oli alhaisesta asemasta kohonnut muukalainen, joka jo
-sinään herätti kateutta. Hänen oli sitä vaikeampi menestyä uusien
-siirtomaitten hallitsijana, kun hän ei Espanjan hallituksen puolelta
-suinkaan saanut sitä vakaata ja tehokasta kannatusta, joka hyvän
-järjestyksen ylläpitämiseksi olisi ollut välttämätöntä. Mutta hänen
-suunnitelmansa olivat terävästi mietityt ja kaukonäköiset.
-
-Suuren löytöretkeilijän kohtalo sen kautta muodostui traagilliseksi.
-Menetettyään varakuninkuuden hän menetti useimmat ystävänsäkin ja kuoli
-melkein unohdettuna. Toiset miehet tunkeutuivat etusijaan ja Uusi
-maailma sai nimensäkin toisesta miehestä, jonka ansiot sen tutkimisesta
-olivat vähemmät kuin monen muun. Vuosisatoja kului, ennenkuin
-Columbuksen merkitys jälleen tunnustettiin ja hän sai sen sijan, joka
-hänelle historiassa kuuluu.
-
-Columbus oli kookas, komea mies, vaaleaverinen, vaikka olikin
-italialainen. Nenä oli kaareva, silmät siniset, iho punakka
-ja pisaroissa, hiukset punaiset, mutta muuttuivat jo aikaisin
-lumivalkoisiksi. Siinä ainoassa kuvassa, joka jotenkin varmaan
-lienee maalattu hänen eläissään, hän on parraton. Seuramiehenä hän
-oli miellyttävä ja iloinen ja osasi sujuvasti ja vilkkaasti esittää
-mielipiteensä. Uskonnollinen hartaus oli hänen luonteensa esiintyvimpiä
-piirteitä. Kuta kauemmin hän eli, sitä enemmän uskonnolliset mietteet
-saivat hänen mielessään sijaa. Tämä ilmenee siitä nimikirjotuksestakin,
-jota hän tavallisesti käytti ja joka ajan tavan mukaan oli peitetty
-symbolistiseen salaverhoon.
-
-          S.
-       S. A. S.
-       X  M  Y
-    Chro FERENS.
-
-On säilynyt hänen ohjeensa, miten se on kirjotettava: ensin X ja S sen
-päälle, merkiten Kristusta, sitten M ja A sen päälle, merkiten Mariaa,
-tämän jälkeen Y ja S sen päälle, joka merkitsi Jooseppia, alle Chro
-kreikkalaisilla kirjaimilla ja FERENS, joka merkitsi Christopheria.
-Tämän tunnusmerkin hän kirjotti asiakirjainsa alle.
-
-Hän oli herkkäuskoinen, hyväntahtoinen ja suvaitsevainen, ja yhtä
-helposti leppyvä, kuin toisinaan äkkipikainenkin. Sen vuoksi hänellä
-ei aina ollutkaan sitä rautaista kylmäverisyyttä, joka olisi ollut
-tarpeen. Mutta toiselta puolen oli ihmishenkien hukka hänen matkoillaan
-verraten vähäinen. Hän piti huolta merimiehistään, eikä suotta uhrannut
-heitä, niinkuin ne, jotka hänen jälkeensä toimivat Uudessa maailmassa.
-Neljännelläkin retkellä, joka oli niin vaivaloinen ja vaaroja täynnään,
-mieshukka oli aivan vähäinen, ellemme ota lukuun sitä venekuntaa, joka
-joutui salaväjytyksen uhriksi Veraguan rannalla. Monen monet olivat
-ne toisten yritykset, joiden osanottajista ainoastaan tähteitä pääsi
-hengissä palaamaan.
-
-Columbus oli suurien löytöretkien levottoman ajan jaloimpia
-toimimiehiä, samalla kun hän työnsä merkityksen puolesta oli sen
-suurin henkilö.
-
-
-
-Columbuksen omaiset.
-
-
-Luomme vielä katsauksen Columbuksen omaisten vaiheisiin. Bartolomeo
-Colombo, — hänkin kirjotti nimensä Colon Espanjaan muutettuaan, — joka
-oli veljelleen niin oivallisena apuna sekä Espanjolassa että hänen
-viimeisellä löytöretkellään, lähti amiraalin kuoltua veljenpoikansa
-Diegon keralla Länsi-lntiaan, jossa hän sai Haitin ja Portoricon
-välistä pienen Mona saaren. Bartolomeo kuoli Haitissa v. 1514.
-Epäilemättä hän veljeksistä oli tarmokkain ja lujin; heikompi luonne
-oli nuorempi veli Diego, joka niinikään kuoli Haitissa.
-
-Amiraalin laillinen poika, Diego, kasvatettiin hovissa ja lähti vasta
-v. 1509 Haitiin, jossa hän v. 1526 kuoli. Hän oli naimisissa Maria
-de Toledon, Alban herttuan veljentyttären, kuningas Ferdinandin
-serkuntyttären kanssa ja pääsi siten Espanjan vanhimpain sukujen
-yhteyteen. Mahtavien suojelijainsa avulla hän vihdoin sai periä
-isänsä arvot. Ovandon jälkeen Diego Colon nimitettiin Länsi-Intian
-maaherraksi. Hän rakennutti itselleen Santo Domingon kaupunkiin komean
-kivipalatsin ja hallitsi siirtokuntaansa kahdeksantoista vuotta
-vaihtelevalla menestyksellä mitä vaikeimmissa oloissa. Keisari Kaarlo
-V:nneltä hän sai takaisin varakuninkaankin arvonimen. Hänen aikanaan
-Velasquez asutti Cuban, mutta hallitsi sitä kokonaan itsenäisesti.
-Diego Colon sen kautta joutui Velasquezin kanssa riitoihin ja kosti
-puolestaan siten, että hän kannatti Cortezia, kun tämä Mexicoa
-vallottaessaan petti Velasquezin.
-
-Columbuksen poika liitosta Beatrice Enriquezin kanssa, Fernando, sai
-tieteellisen kasvatuksen. Amerikasta palattuaan hän asettui Sevillaan,
-perustaen sinne aikaansa nähden erinomaisen laajan kirjaston, jossa
-oli 20,000 nidettä. Tämä »Biblioteca Colombina» on yhä vielä samalla
-nimellä olemassa, vaikka onkin huonon hoidon kautta aikain kuluessa
-menettänyt paljon arvokkaimmista teoksistaan. Fernando matkusteli
-laajalti Europan maissa ja nautti tieteellisessä maailmassa suurta
-mainetta. Häntä pidettiin kauan v. 1571 ilmestyneen Columbuksen
-elämäkerran kirjottajana, mutta kun siinä on runsaasti vääristeltyjä
-tietoja ja monet seikat osottavat tekijän perehtymättömyyttä
-purjehdukseen, niin teoksen oikeutta nykyisin epäillään. Fernando,
-jolla oli ruhtinaallinen eläke, samoin kuin Diegollakin, kuoli
-naimatonna.
-
-Diego Colonin poika Luis luopui varakuninkaan arvosta ja sai Veraguan
-herttuan, Jamaican markisin ja Intian amiraalin arvonimet, ynnä 10,000
-kultadukatin eläkkeen. Myöhemmin arvonimet periytyivät naisien kautta
-toisiin sukuihin. Mutta vielä nykyisin on Espanjassa suku, jolle kuuluu
-Veraguan herttuan ja valtameren amiraalin arvonimi. Suvun päämies aina
-saa Cristobal Colonin nimen.
-
-
-
-
-Muita löytöretkiä Länsi-Intian vesillä.
-
-
-Kun Columbus Ovandon saapuessa Haitiin menetti yksinoikeutensa Uuden
-maailman tutkimiseen, niin avautui yksityisille tilaisuus yrityksiin
-ja löytöihin, ja kilvan riennettiin sitä käyttämään. Ensimäisiä
-oli urhea Ojeda, johon jo olemme tutustuneet. Mutta itsenäisenä
-toimimiehenä hän ei onnistunut yhtä hyvin kuin seikkailevana ritarina.
-Ojeda sai Espanjan hallitukselta luvan tutkia Parian helmipaikkoja,
-jotka Columbus oli kolmannella matkallaan löytänyt. Luotsina hänellä
-oli Juan de la Cosa, joka tällä matkalla laati ensimäisen kartan
-Uudesta maailmasta. Sitä paitsi oli oman ilmotuksensa mukaan Amerigo
-Vespuccikin mukana.
-
-
-
-Ojeda.
-
-
-Ojeda lähti Cadizista toukokuussa v. 1499, laski Atlantin meren
-poikki samoja teitä kuin Columbus kolmannella matkalla ja saapui
-Guayanaan Surinamin rannalle. Rantaa seuraillen löydettiin Essequibo
-ja Orinoco jokien suistamot, jonka jälkeen tultiin Trinidadiin ja
-purjehdittiin Parian lahden kautta Venezuelan pohjoisrannalle. Sitten
-käytiin Helmisaarilla, Margaritassa ja Curaçaossa, ja tultiin lahteen,
-jossa maanasukkaitten rakennukset olivat paaluilla. Seutu sai siitä
-»Venezuelan», s.o. »Pikku-Venezian» nimen, joka sittemmin käsitti koko
-rannikon ja vihdoin sisämaankin. Kun oli vielä Maracaibo-lahtikin
-tutkittu, niin Ojeda laski meren poikki Haitiin, jossa hän
-liittyi Roldaniin Columbusta vastaan. Kotomatkalla, joka tapahtui
-Bahama-saariston kautta, ryöstettiin sieltä 232 asukasta orjiksi, kun
-ei retken kustannuksia voitu muulla tavalla suorittaa. Kesällä 1500
-Ojeda palasi takaisin Cadiziin.
-
-
-
-Alonso Niño.
-
-
-Jotenkin samoja teitä, mutta vähäistä ennen, purjehti Alonso Niño
-pienellä laivalla, joka oli varustettu helmien ostoa varten. Niño
-saapui helmirannalle vähäistä ennen Ojedaa, joten hän saattoi itselleen
-vaihtaa suuren saaliin, eikä Ojedalle jäänyt mitään. Niño toi
-palatessaan 96 naulaa helmiä. Matkalla oli tultu siihen vakuutukseen,
-että maa, jonka rantoja oli purjehdittu, välttämättä oli mannerta,
-koska siellä oli semmoisia eläimiä, joita ei saarilla tavattu. Retken
-runsas helmisato kiihotti toisia onneaan yrittämään.
-
-
-
-Pinzonien retki.
-
-
-Lopulla vuotta 1499 lähettivät Paloksen Pinzonit laivoja
-tutkimusretkelle. Laivuetta johti Vicente Yañez Pinzon, joka oli
-mukana Columbuksen ensimäisellä matkalla. Se kulki vielä etelämpää
-päiväntasaajan poikki kuin Ojeda, joutui koviin myrskyihin ja saapui
-vihdoin Brasilian rannalle, lähelle nykyistä Recifeä eli Pernambucoa.
-Juhlallisesti Pinzon otti maan Espanjan omaksi, leikaten puista oksia,
-juoden maan vettä ja pystyttäen rannalle ristejä. Mutta asukkaat
-olivat vihamielisiä. Eräs sen ajan kirjailija sanoo, että tämän matkan
-kautta todistettiin kuumassakin vyöhykkeessä olevan mahdollista asua.
-Portugalilaiset olivat kuitenkin jo ennen huomanneet saman Afrikassa.
-
-Rannikolla jouduttiin, milloin maihin poikettiin, verisiin taisteluihin
-maanasukkaitten kanssa. Lopulta saavuttiin mahtavan Amazonijoen
-suulle. Laivat sattuivat silloin purjehtimaan kauempana merellä ja
-hämmästyivät sitä, että vesi äkkiä muuttui suolattomaksi ja juotavaksi.
-Siitä oivallettiin, että oli tultu valtavan joen suulle, ja laskettiin
-lähemmä maata. Löydettiin paljon matalia saaria ja ryöstettiin
-eräältä 36 maanasukasta orjiksi. Amazonijoen suulla nähtiin valtava
-pororoca-ilmiö. Se on vuoksilaine, joka joen virtauksen kohdatessaan
-kohoo niin korkeaksi ja jyrkäksi, että se tuhoaa kaikki pienemmät
-alukset, mitä tiellään kohtaa. Selvää oli, että moisen vedenpaljouden
-täytyi laskea suurelta mannermaalta. Espanjassapa ei aluksi tahdottu
-uskoa, että niin suurta jokea saattoi olla olemassakaan. Mutta
-purjehtijat vakuuttivat veden muuttuneen sitä suolattomammaksi, kuta
-kauemmaksi oli jokeen noustu. Pietari Martyr, joka Pinzonin löydöstä
-kertoo, luuli hänen löytämäänsä jokea samaksi, jonka suulle Columbus
-oli tullut, ennenkuin laski Parian lahteen. Amazonijoen pohjoisrannalla
-tavattiin niin suuria puita, ettei kuudentoista miehen sylimitta
-niiden ympäri ulottunut. Pinzonin laivat nousivat jokeen noin 90—100
-kilometriä meren rannasta. Laivoihin kuormattiin brasil-väripuuta,
-josta Brasilia on nimensä saanut, ja palattiin sitten Parian lahden
-kautta Haitiin. Kun ei löydetty kultaa eikä helmiä, niin lähdettiin
-Bahama-saarille orjan ajoon, mutta siellä pari laivaa myrskyssä
-tuhoutui. Ainoastaan kaksi saapui syyskuussa v. 1500 takaisin Palokseen.
-
-Pinzon nimitti löytämänsä joen Rio Maria de la Mar Dulceksi, joka
-sitten lyhennettiin Mar Dulceksi, s.o. suolattomaksi mereksi. Toiset
-sanoivat sitä Rio Grandeksi. Pinzonin seuralaisten tietojen mukaan sitä
-myöhemmin aljettiin sanoa Maranjoniksi, joka ehkä oli alkuasukkaitten
-käyttämä nimitys. Amazonijoen nimen joki sai vasta Orellanalta,
-joka muutama vuosikymmen myöhemmin ensimäiseksi laski sitä pitkin
-Etelä-Amerikan poikki mereen saakka.
-
-Kuukautta myöhemmin kuin Pinzon lähti Paloksesta pari muutakin
-laivaa, jotka saapuivat Brasilian rannalle samoille paikoille. Näillä
-laivoilla, jotka kulkivat samoja teitä kuin Pinzoninkin retkikunta,
-lienee Amerigo Vespucci ollut mukana. V. 1500 purjehti Bastidas
-kahdella laivalla Karibimereen ja tutki Maracaibo-lahden ja Panaman
-kannaksen välisen rannikon. Hän saapui siis nykyisen Colonin seuduille
-ennen kuin Columbus pohjoisesta päin tullen. Bastidaan matkan kautta
-oli Etelä-Amerikan koko pohjoisranta tullut tunnetuksi.
-
-Alussa vuotta 1502 Ojeda lähti toiselle matkalleen. Hänellä oli neljä
-laivaa ja aikomus oli perustaa siirtokunta Maracaibo-lahden rannoille.
-Asukkaat kuitenkin yritystä vastustivat ja tuottivat Espanjalaisille
-niin tuntuvan mieshukan, että Ojedan väki teki kapinan, vangitsi
-johtajansa ja kuljetti hänet San Domingoon tuomittavaksi. Espanjassa
-Ojeda kuitenkin vapautettiin edesvastuusta. Vielä huonommin kävi
-kahdelle pienelle retkikunnalle, jotka olivat lähteneet Venezuelan
-rannoille ihmisiä orjiksi rosvoamaan. Darien-lahdessa monta laivaa
-kärsi haaksirikon. Eloon jääneitten täytyi viettää vaikeita aikoja
-rannikolla, jossa enemmän kuin puolet kuoli tauteihin. 200:sta
-matkalle lähteneestä seikkailijasta lopulta ainoastaan nelisenkymmentä
-pelastui Jamaican ja Haitin kautta Espanjaan. Seuraavana vuonna Ojeda
-siitä huolimatta oli uudelleen liikkeellä, mutta tästä, v. 1505
-tehdystä retkestä, ei sen tarkemmin tiedetä. Myöhemmin kerromme hänen
-viimeisestä siirtokuntayrityksestään Venezuelan rannikolla.
-
-
-
-Portugalilaiset Brasiliassa.
-
-
-Keväällä v. 1500 joutui Cabralin johtama portugalilainen laivasto
-Brasilian rannikolle matkalla Intiaan Cabral ei tiennyt Pinzonien
-löydöistä, vaan luuli tulleensa tuntemattomaan saareen; hän otti sen
-Portugalin omaisuudeksi. Lissabonissa päätettiin, että saari oli
-erinomainen asemapaikaksi Intian matkalla ja lähetettiin viipymättä
-laivoja siirtokuntaa perustamaan ja linnaa rakentamaan. Tämän laivueen
-mukana lienee ollut Amerigo Vespucci, joka oli taitava määräämään
-paikkain maantieteellisen aseman kvadrantilla ja sen vuoksi oli
-saanut Portugalin kuninkaalta kutsumuksen Lissaboniin. Retkikunta
-purjehti otaksutun saaren rantoja eteläänpäin luultavasti aina Rio
-Janeiron lahteen saakka ja huomasi, että se oli samaa suurta maanosa,
-jonka rantoja Espanjalaiset olivat pohjoisemmassa tutkineet. Oman
-vakuutuksensa mukaan Vespucci sitten sai retkikunnan johdon käsiinsä ja
-kuljetti laivastoa vielä paljon kauemmaksi etelää kohti, kunnes tultiin
-asumattomalle kalliorannalle, joka oli noin 50:llä asteella eteläistä
-leveyttä. Se olisi siis vastannut joko Patagonian rantaa tai Tulimaata.
-Mutta näitä tietoja epäillään, koska niille ei ole muuta vahvistusta
-kuin Vespuccin oma kertomus.
-
-Myöhemmin Vespucci sai johdettavakseen melkoisen retkikunnan, jonka
-piti hänen suunnitelmansa mukaisesti purjehtia lounaistietä Intiaan,
-tehdä siis sama matka kuin Magalhães 16 vuotta myöhemmin. Vespucci
-lähti matkaan kesäkuussa 1503, mutta haaksirikkojen ja kaikenlaisten
-vastusten ja rettelöiden vuoksi oli menestys huono. Vespuccin täytyi
-tyytyä siihen, että hän Brasilian rannikolle perusti siirtokunnan,
-nykyisen Bahian, ja toi Portugaliin palatessaan punapuuta. Sen kautta
-hän menetti Portugalissa suosionsa ja siirtyi takaisin Espanjaan. V.
-1505 hän Sevillassa tapasi murtuneen Columbuksen. »Vespucci miellytti
-minua suuresti», kirjotti amiraali. »Hänellekin, kunnianarvoiselle
-miehelle, onni on ollut epäsuotuisa, niinkuin niin monelle muullekin.
-Hänkään ei ole palveluksistaan saanut vastaavaa palkkaa.» Kuningas
-Ferdinand kuitenkin käytti hyväkseen Vespuccin tietoja ja kokemusta,
-antoi hänelle lahjan ja myöhemmin vakinaisen toimenkin. Hänestä tuli
-Espanjan valtameriluotsien päällikkö, joka tutki heidän tietojaan ja
-antoi todistukset heidän taidostaan. Sitä paitsi hän toimi karttain
-laatijana.
-
-
-
-Amerikan nimi.
-
-
-Amerigo Vespucci oli uuttera kirjeiden kirjottaja ja kuvasi sattuvasti
-Etelä-Amerikan kansanelämää. Hänen kirjotuksiaan luettiin tavattoman
-laajalti, ne kun olivat ensimäinen yritys luoda yhteiskuvaa Uudesta
-maailmasta. V. 1507 julkaistiin hänen matkakirjeensä yhdessä
-niteessä ja niitä meni kaupaksi monta painosta, vaikka ne olivatkin
-latinankieliset. Kirjan nimi oli »Quatuor Navigationes», s.o. neljä
-merimatkaa. Sen kautta Vespuccin löytämät taikka oikeammin näkemät
-maat — suurin osa niistä oli jo ennen löydetty — tulivat paljon
-laajemmalti tunnetuiksi kuin Columbuksen löytämät, sillä Columbus
-antoi hyvin vähän tietoja matkainsa tuloksista. Vespucci ensimäiseksi
-puhui Uuden maailman manteresta, s.o. Etelä-Amerikasta, ja yleisössä
-vakaantui se käsitys, että Amerigo Vespucci olikin löytänyt varsinaisen
-uuden maanosan, Columbus vain muutamia saaria merestä. Ja sen kautta
-etäämpänä, jossa vähemmän osattiin arvostella, kuinka asian laita
-oikeastaan oli, pidettiin luonnollisena asiana, että uusi maanosa
-saisi Amerigon nimen. Sen ehdotti Martin Waltzemüller (Hylacomylus)
-Ptolemaioksen maantieteen korjatussa painoksessa, jonka hän julkaisi.
-Tätä etäistä ihailijaa, joka eli koulunopettajana pienessä kaupungissa
-Lothringissa, on Amerikan kiittäminen siitä, ettei sen nimeksi tullut
-»Columbia». Myöhemmin on erehdystä sikäli korjattu, että Amerikan
-varsinaista löytäjää on muissa nimissä muistettu. Amerikan nimeä
-aljettiin käyttää ensiksi Saksassa ja Itävallassa, sitten sen tapaamme
-Englannissa. Aluksi se tarkotti vain Etelä-Amerikkaa, mutta laajeni
-sitten koko Uudelle maailmalle. Yleistä pätevyyttä se ei kuitenkaan
-saavuttanut kuin paljon myöhemmin. Vielä kuudellatoista vuosisadalla
-Etelä-Amerikkaa jotenkin yleiseen sanottiin joko »Peruanaksi» tai
-»Brasiliaksi». Espanjan hallitus sitä sanoi Intiaksi. Muutoin Amerigo
-Vespucci tuskin sai itse tietää, mikä kunnia hänelle tapahtui. Amerikan
-nimeä ei kuitenkaan hyväksytty aivan vastalauseetta. Piispa Las Casas
-ehdotti, että Uusi maailma nimitettäisiin löytäjänsä mukaan Columbaksi,
-mutta ehdotus ei liene tullut niin yleiseen tunnetuksi, että se olisi
-voittanut Amerikka nimen.
-
-
-
-Las Casas, intianien suojelija.
-
-
-Columbuksella oli mitä parhaat aikeet Läns-Intian alkuasukkaita
-kohtaan, mutta olot muodostuivat ylivoimaisiksi. Kun uusista maista
-ei saatukaan niin helposti rikkauksia, kuin oli kuviteltu, niin hän
-ei muuta keinoa keksinyt, kuin ruveta Portugalilaisten esimerkkiä
-noudattaen myymään orjia. Hän aikoi aluksi ryöstää ainoastaan ilkeitä
-Karibeja, mutta ei kauaa kulunut, ennenkuin otettiin keitä vain
-saatiin. Espanjan hallitus ei tätä menetelmää alussa hyväksynyt, mutta
-sen kiellot eivät auttaneet. Varsinkin sitten kun Ovando pääsi Haitissa
-hallitsemaan ja vallitsemaan, ruvettiin maanasukkaita kohtelemaan niin
-petomaisen julmasti, että viidessätoista vuodessa yhdestä miljoonasta
-oli jäljellä vain kuusikymmentätuhatta, ja kun oli kulunut vielä
-seitsemän vuotta, niin oli jäänyt neljätoistatuhatta. Sokea ahneus
-tukahutti kopeista vallottajista kaiken inhimillisen tunteen; yhden
-kultaunssin vuoksi oltiin valmiit milloin hyvänsä uhraamaan maanasukas
-ja lopulta heitä teurastettiin, revittiin ja poltettiin huvin vuoksi.
-
-Oli kuitenkin niitäkin, joita säälitti intianien kurja kohtalo ja
-jotka voimainsa takaa koettivat sitä auttaa. Ikimuistettavan nimen on
-näiden jalojen harrastustensa vuoksi ansainnut piispa Bartolomé de
-Las Casas (1474—1556), »intianien apostoli». Hänen isänsä oli ollut
-mukana Columbuksen toisella retkellä. Las Casas pääsi itsekin mukaan
-kolmannelle v. 1498. V. 1502 hän lähti Haitiin Ovandon kanssa ja
-vihittiin siellä v. 1510 papiksi, ollen ensimäinen Amerikassa vihitty
-pappi. V. 1511 hän siirtyi Velasquezin mukana Cubaan ja oli v. 1513 tai
-1514 läsnä Caonaon kamalassa intianiteurastuksessa, jota hän turhaan
-koetti saada estetyksi. Pian sen jälkeen hän ystävänsä Rentieran kanssa
-sai Zaguan luota suuren intianikylän »repartimientokseen» (osuudekseen)
-ja koetti sitten samoin kuin hänen muutkin maanmiehensä rikastua
-parhaan taitonsa mukaan, hoitaen papin tehtäviä vain sivutoimena. Mutta
-hän sai näin kokemusta, tuli vakuutetuksi repartimiento-järjestelmän
-vääryydestä, alkoi saarnata sitä vastaan ja laski vapaiksi omat
-orjansa. Hän matkusti Espanjaan puhumaan intianien puolesta ja seuraus
-hänen valituksistaan oli, että kardinali Jimenes v. 1516 lähetti
-Länsi-Intiaan kuninkaallisen komissionin asiaa tutkimaan. Las Casas sai
-arvonimellä »intianien suojelija» valvoa komissionin töitä ja olla sen
-neuvonantajana. Mutta komissioni osotti niin suurta leväperäisyyttä
-tehtävässään, että Las Casas seuraavana vuonna uudelleen matkusti
-Espanjaan ja ehdotti, että intianeille annettaisiin täydelleen takaisin
-vapaus. Sen sijaan piti uudisasukkailla olla oikeus tuoda Cubaan
-neekeriorjia. Siten alkoi neekerien tuonti Länsi-Intiaan. Mutta sekään
-ei pelastanut intianeja; se oli vain uusi epäkohta edellisten lisäksi.
-Las Casas sen vielä eläissään sai nähdä ja katui sitten katkerasti, kun
-hän ei ollut käsittänyt sitä, että neekereillä on sama oikeus vapauteen
-kuin Uuden maailman alkuasukkaillakin.
-
-Las Casas ei elinaikanaan hyljännyt sorrettujen intianien asiaa. Hän
-kävi myöhemmin Mexicossa ja Keski-Amerikassa ja oli avullisena näitten
-maitten kristinuskoon käännyttämisessä. V. 1543 hänet nimitettiin
-Mexicon Chiapaan piispaksi. Hän oli saanut Espanjan hallituksen
-säätämään lakeja intianien suojaksi, mutta näiden harrastusten vuoksi
-hän joutui omain maanmiestensä puolelta niin kiivaan vastustelun ja
-häväistyksen alaiseksi, että hän v. 1547 luopui piispan toimesta
-ja palasi Espanjaan. Siellä hän saattoi paremmalla menestyksellä
-vaikuttaa alkuasukkaitten hyväksi ja sekä Kaarle V että Filip II
-kallistivat korvansa hänen ihmisystävällisille ehdotuksilleen. Mutta
-Espanjan hallituskin oli voimaton hillitsemään alamaisiensa kamalaa
-ihmishävitystä Uudessa maailmassa. Las Casas kirjotti Länsi-Intian
-historian, joka vasta 1875 painettiin, ja useita kirjotuksia intianien
-vapauden puolesta. Eräs niistä on nimeltään: »Lyhyin selonteko
-läntisten intianien hävityksestä»; se nimite puhuu niteitä.
-
-Olemme kertoneet, kuinka Haitin väestö hävitettiin. Ovando sai
-kuningas Ferdinandilta luvan tuoda sijaan väkeä Bahama-saarilta,
-joiden asukkaista Columbus oli kuningasparikunnalle lausunut eräässä
-kirjeessään: »Tämä maa on kaikkia muita maita upeampi yhtä paljon
-kuin päivä yötä loistavampi; alkuasukkaat rakastavat lähimmäistään
-kuin itseään; heidän keskustelunsa on lempeintä, mitä saattaa
-ajatella; heidän kasvonsa aina hymyilevät; ja he ovat niin lempeitä
-ja rakkaita, että minä vakuutan Teidän Korkeudellenne maailmassa ei
-olevan parempaa kansaa». Tämäkin kansa hävitettiin sukupuuttoon.
-Vainajain kunnioittaminen ja rakkaudella muisteleminen oli, niin
-sanottiin. Bahamalaisten luonnepiirre. Espanjalaiset käyttivät sitä
-syöttinä, luvaten viedä heidät laivoillaan taivaallisille rannoille,
-joilla heidän omaisensa paraillaan olivat. Noin 40,000 henkeä vietiin
-Espanjolan kultakaivoksiin nääntymään. Bahama-saarista, joilla tosiaan
-valkoisien saapuessa vallitsi paratiisimaiset olot, tuli sittemmin
-Länsi-Intian kaikkein pahin rosvopesä.
-
-V:n 1550:n vaiheilla oli Cuban Cibuneyt, jotka kuuluivat toiseen
-rotuun kuin Haitin, Jamaican ja Portoricon Arawakit, hävitetty
-sukupuuttoon. Samoin kävi Jamaican, jonka suopean ystävällisen kansan
-Don Pedro d’ Esquivel. Columbuksen pojan Diegon lähettämänä saaria
-valtaamaan, yhtä julmasti hävitti sukupuuttoon. Ihana Jamaica jaettiin
-kahdeksan espanjalaisen perheen kesken. Intianit hävitettyään nämä
-toivat orjia vain omiksi tarpeikseen, niin että saarella, jonka
-väkiluku nykyisin lähentelee miljoonaa, v. 1655, Englantilaisten
-vallottaessa sen, asui vain 3000 henkeä, valkoisia ja neekeriorjia.
-Urhoollisemmin puolustivat Portoricon asukkaat, Borinquenjot, itseään.
-He saivat taistelussa apua Vähien Antillien Karibeilta ja uhkasivat jo
-hävittää saaren Espanjalaiset sukupuuttoon. Mutta kun englantilaiset
-ja ranskalaiset merirosvot kukistivat naapurisaarien Karibit, niin
-eivät Borinquenjot kauempaa jaksaneet puoliaan pitää, vaan joutuivat
-saman surkean kohtalon alaisiksi kuin Länsi-Intian muittenkin saarien
-kansat. Neekerejä tuotiin yhä enemmän, ja vuosisatoja eteenpäinkin tämä
-saaristo sitten oli ilmetty helvetti maan päällä, huolimatta siitä,
-kuinka isännät ainaisissa sodissa vaihtelivat. Kun vapautus vihdoin
-tuli, niin oli Haitissa ja Jamaicassa melkein puhdas neekeriväestö,
-Cubassa ja Portoricossa sekä Vähillä Antilleilla suureksi osaksi.
-Kauimmin olivat Vähillä Antilleilla Karibit puoliaan pitäneet.
-
-Ennenkuin jatkamme Etelä- ja Keski-Amerikan löytöjen historiaa, tulee
-meidän palata Portugalilaisten meriretkiin. Columbuksen suuri löytö
-vihdoinkin kiihotti Portugalia lähettämään laivaston sille tielle,
-jonka Bartholomeu Diaz oli löytänyt. Se pääsi matkansa päämäärään,
-ja Portugalilaiset saattoivat anastaa Intian kaupan, ennenkuin
-Espanjalaiset lännen kautta sinne ennättivät. Toiseen yhteyteen taas
-jätämme ne retket, jotka eräästä pohjoisemmasta maasta, Englannista,
-tehtiin Pohjois-Amerikkaan heti sen jälkeen, kun sanoma Columbuksen
-onnellisesta paluusta ensimäiseltä matkaltaan oli tullut tunnetuksi.
-Bartolomeo Colombon esityksiä muistellen Englannin kuningas antoi
-laivoja venezialaiselle Giovanni Cabbotolle, joka v. 1497 löysi
-nykyisen Breton saaren, Uuden Skotlannin pohjoisosan, siis arvatenkin
-samat seudut, joihin pohjanmiehet olivat puoltatuhatta vuotta
-aikaisemmin koettaneet perustaa siirtokunnan.
-
-
-
-
-
-PORTUGALILAISET ITÄ-INTIASSA.
-
-
-
-
-Vasco da Gaman retki Etu-Intiaan.
-
-
-Kun Bartholomeu Diaz oli v. 1488 löytänyt Afrikan eteläkärjen
-ja toiselta puolen Covilhamin tiedustelujen kautta Intiassa ja
-Itä-Afrikassa [»Maant. ja löytör.» I, s. 427] oli saatu tietää,
-että Afrikan itäranta juoksi herkeämättä eteläänpäin, niin oli
-todennäköisyyden mukaan meritie Intiaan selvitetty. Se oli kuitenkin
-huomattu niin pitkäksi ja vaivalloiseksi, ettei Portugalilla seuraavina
-vuosina ollut varoja eikä halua lähettää laivastoa tätä reittiä perille
-purjehtimaan, sillä selvää oli, että sitä varten tarvittiin melkoisia
-voimia, jos mieli turvallisesti liikkua Intian paljon kuljetuilla
-vesillä.
-
-Amerikan löytö antoi uutta virikettä Portugalilaisten toimille,
-vaikka paavin maanjako, josta olemme ennen maininneet, jossain määrin
-turvasikin heitä Espanjan kilpailulta. Kun kartat olivat puutteelliset,
-niin oli kuitenkin pelättävää, että Espanjalaiset ehkä voisivat anastaa
-ainakin Molukit, joista kalleimmat mausteet tulivat, sillä heidän
-tiensä valtameren poikki näytti olevan paljon lyhempi. Portugalissakaan
-ei nimittäin voitu muuta luulla, kuin että Columbus todella oli
-saapunut Aasian itärannalle.
-
-Hallitsijanvaihdos kuitenkin yhä viivytti aikomuksen toteuttamista.
-Kuningas Juhana valmisteli retkikuntaa, mutta kuoli kesken puuhiaan
-v. 1495. Hänen seuraajansa, nuori kuningas Manuel, jolle jälkimaailma
-on antanut Suuren nimen, koska Portugal hänen aikanaan suoritti
-mainehikkaimman osansa maailmanhistoriaa, ei aluksi saanut kannatusta
-neuvonantajiltaan, ja retkikunnan lähettäminen sen vuoksi viivästyi,
-kuninkaan rohkeasta yrittelijäisyydestä huolimatta. Vasta v. 1497
-ryhdyttiin täydellä todella varustuksiin. Niitä johti itse kokenut
-Bartholomeu Diaz, jolle ei kuitenkaan uskottu retken johtoa. Vasco da
-Gaman tehtäväksi annettiin Portugalin lipun ja onnen vieminen Intian
-vesille.
-
-
-
-Retkikunnan varustaminen.
-
-
-Retkikuntaan kuului ainoastaan neljä laivaa, joista suurin oli noin
-120 toimin vetoinen, eräs toinen 100 tonnin vetoinen ja molemmat
-muut vielä pienempiä. Ei kuitenkaan ole luultavaa, että nämä mitat
-vastaavat nykyisiä; hyvällä syyllä päätellään, että Gaman samoin kuin
-Columbuksenkin laivat kuitenkin olivat ainakin toista vertaa suuremmat.
-Laivat olivat kaikki niin saman mallisia kuin suinkin voidakseen
-tarpeen tullen käyttää toistensa varustuksia. Kuninkaan käskystä niihin
-annettiin kahdenkertaiset köydet ja purjeet, ja runsaasti ampuma-aseita
-ja -varoja, kaikenlaisia ruokavaroja ja kauppatavaroita, ja jokaiseen
-laivaan pieni laivarohtola. Pappi tietysti seurasi mukana, sillä
-pappi oli siihen aikaan tärkeämpi kuin lääkäri. Sitä paitsi otettiin
-kuninkaan käskystä mukaan runsaasti kaikenlaista kauppatavaraa,
-mitä maassa valmistettiin, kulta- ja hopeakirjaisia vaatteita,
-kaikenlaatuisia ja -värisiä verkoja, jalokiviä, rannerenkaita, käätyjä,
-kullattuja hopeakannuja, kirjailtuja väkipuukkoja, miekkoja, tikareita,
-sekä koruttomia että kirjailtuja ja kullalla ja hopealla huoliteltuja.
-Vielä otettiin korukilpiä ja keihäitä, jotka sopisivat lahjoiksi
-hallitsijoille ja ruhtinaille, ja näytteeksi joka lajia maustimia.
-Otettiin myös rahaksi leimattua kultaa ja hopeaa. Kuningas käski ostaa
-orjia, jotka taitaisivat itämaitten kieliä ja voisivat tulkita niitä
-Portugalilaisille. Kaikkia tarpeita varustettiin runsaasti ja sittenkin
-kahdenkertainen määrä.
-
-Suurella huolella siis hankittiin matkaan Vasco da Gaman retkikunta.
-Retken johtaja, joka silloin oli 37 vuoden ikäinen, oli kotoisin
-Etelä-Portugalista ja kuului vanhaan ylimyssukuun. Nuorempana hän
-oli saavuttanut mainetta sodassa Castiliaa vastaan, myöhemmin
-rohkeana purjehtijana. Miehistöä oli laivoilla kaikkiaan parinsadan
-vaiheille. Retkikunnan johtaja sai suosituskirjeitä sekä tarumaiselle
-»pappikuninkaalle Juhanalle», että Aasian kuninkaille. Lähtöpäivänä
-kuningas Manuel ylimyksineen, matkalle lähtevien ja Lissabonin
-etevimpien henkilöitten keralla, kokoontui juhlalliseen messuun, joka
-vietettiin tuomiokirkossa Tajon pohjoisella rannalla. Vasco da Gama
-veljensä Paulon ja kaikkien kapteenien kanssa lankesi polvilleen,
-rukoillen voimia ja kykyä kuninkaan käskyjen täyttämiseen, hänen
-valtansa ja valtakuntansa laajentamiseen ja kristinuskon levittämiseen
-etäisiin maihin. Heinäkuussa v. 1497 pieni laivasto lähti matkaan
-Lissabonin satamasta. Bartholomeu Diaz saattoi sitä Guinean rannalle
-saakka.
-
-
-
-Myrskyissä Afrikan länsirannalla.
-
-
-Hyvin sujui matkan alkupuoli. Guinean rannikolta oikaistiin suoraan
-meren poikki Hyvän toivon nientä kohti. Siihen saakka oli luuli
-ollut myötäinen, sama koillispasaadi, joka oli Columbuksen niin
-suosiollisesti kuljettanut Länsi-Intiaan, mutta Guinean rannikolta
-matkaa jatkettaissa tultiin ensinnä päiväntasaajan tyventöihin ja
-sitten lounaispasaadin alueelle, jolla vallitsi vastatuuli aina
-Afrikan eteläkärkeen saakka, samoin kuin vastainen merivirtakin. Sen
-ajan alukset olivat verraten kömpelöitä luovimaan ja tämän taipaleen
-voittaminen sen vuoksi kysyi Gamankin laivoilta paljon aikaa ja työtä.
-
-Tuulet olivat sangen kovia, kertoo Correa, joka tästä matkasta on
-paraan kertomuksen kirjottanut, ja merellä kävi kammottavat laineet.
-Laivaväki sai olla uupumatta työssä ja rasittui ylenmäärin. Kun oli
-kuukausi purjehdittu etelään päin, niin käännyttiin Afrikan rantaa
-kohti. Se tavattiin, mutta vielä oltiin pitkän matkan päässä Hyvän
-toivon niemestä. Suunnattiin sen vuoksi uudelleen aavalle merelle ja
-jatkettiin matkaa, vaikka suurin osa miehistöstä jo olisi mieluummin
-palannut takaisin. Vasta kun oli toinen kuukausi, ehkä enemmänkin
-purjehdittu, voitiin laskea Hyvän toivon niemen ohi. Gama oli itse
-uupumatta työssä, suomatta itselleen unta tai lepoa. Päivät yhä
-lyhenivät, sillä saavuttiin eteläisen pallonpuoliskon talveen.
-Portugalilaisten mielestä näytti vallitsevan melkein ainainen yö.
-Merimiehet olivat niin huonoina taudeista ja pelosta, että tuskin
-kykenivät enää ateriaansa valmistamaan. He nurkuivat ja vaativat,
-että oli käännyttävä takaisin. Mutta Vasco da Gama oli tuima mies, ja
-vaikka miehistö oli vilusta jähmettyä kylmissä rankkasateissa, niin hän
-vannoi ei palaavansa taipaleelta, tuli mikä tahansa. Helenan lahdessa,
-joka on Hyvän toivon niemestä jonkun verran pohjoiseen, hyljättiin
-neljäs laiva, joka oli muonalaiva, sytytettiin palamaan ja sen miehistö
-jaettiin muihin laivoihin. Astrolabilla määrättiin paikan leveyspiiri,
-mikäli se keikkuvassa laivassa oli mahdollista.
-
-Monta päivää kestävässä myrskyssä purjehdittiin vihdoinkin Hyvän
-toivon niemen ympäri. Matka oli siitä edelleenkin sangen myrskyinen,
-aallot huuhtoivat kannen yli ja laivat alkoivat yhä enemmän vuotaa.
-Lepoa ei ollut yöllä, ei päivällä, ei ruumiillista eikä henkistä.
-Mutta Gama vannoi pyhät valat, ettei kääntyisi takaisin, ennenkuin oli
-Intiassa käyty. Miehistön kesken mieliala kiihtyi niin epätoivoiseksi,
-että tehtiin häntä vastaan salaliitto. Mutta erään laivapojan kautta
-tuli salaliitto ylikapteenin tietoon, hän antoi vangita johtajat ja
-sanotaan hänen raivoissaan heittäneen kaikki laivakirjansa mereen,
-etteivät kapinoitsijat osaisi takaisin, jos muutoin kapinahankkeessaan
-onnistuisivatkin. Kapteenit ja luotsit pysyivät johtajalleen
-uskollisina.
-
-
-
-Afrikan itärannalla.
-
-
-Vasta tammikuun alussa v. 1498 laskettiin maihin, itärannalla,
-korjattiin laivain kärsimiä vaurioita ja otettiin juomavettä, sillä
-ainaisissa myrskyissä oli monta astiaa mennyt rikki ja vesi oli
-vuotanut pois. Maanasukkaat olivat ystävällisiä ja paikka sen vuoksi
-nimitettiin »Hyvän rauhan vedeksi». Oli jo purjehdittu Delagoa lahden
-ohi ja lähestyttiin uudelleen kuumaa vyöhykettä. Cap Corrienteen luona
-kohtasi laivuetta Mosambikin merivirta, joka tällä rannikolla on
-erittäin vuolas, ja monta päivää se piteli purjehtijoita, ennenkuin
-he pääsivät niemen ohi. Välttääkseen vaaralliset rantariutat laivat
-laskivat etäämmätse ja siten kulkivat sen mutkan ohi, jossa Sofala on.
-Ne saapuivat suurella vaivalla Sambesin suistamoon. Tämä mahtava joki
-sai nimekseen »Hyvien enteitten joki», sillä siellä ensiksi tavattiin
-vaaleampi-ihoisia ihmisiä, jotka osasivat puhua arabian kieltä ja
-kertoivat merellä siitä pohjoiseen päin purjehtivan paljon laivoja.
-Oli siis saavuttu arabialaisen kauppaliikkeen etelärajoille ja voitiin
-hyvällä syyllä otaksua, että suurimmat vaikeudet oli voitettu.
-
-Gama viipyi Sambesin suistamossa kokonaisen kuukauden korjatakseen
-laivojaan ja suodakseen miehistölle lepoa ja aikaa parantua
-keripukista, joka oli alkanut tehdä tuhojaan. Rannalle vietiin
-samanlainen vaakunapatsas, joita edellisetkin löytöretkeilijät olivat
-pystyttäneet Afrikan rannoille. Sitten lähdettiin uudelleen merelle
-ja saavuttiin Mosambikiin. Siellä tavattiin ensimäiset arabialaiset
-alukset, »sambukkeja», joissa oli arabialaispukuista väkeä; nämä
-tiedustelivat Portugalilaisten matkan määrää. Gama vastasi olevansa
-matkalla Intiaan Portugalin kuninkaan toimesta ja pyysi heiltä luotseja.
-
-
-
-Mosambik.
-
-
-Alussa seurustelu näytti vakautuvan rauhalliseksi. Mosambik, jonka
-päällikkö oli Kiloan arabialaisen ruhtinaan alamainen, oli varttunut
-vilkkaaksi kauppapaikaksi. Vaihtotavaroillaan sikäläiset arabit ostivat
-neekereiltä kultaa, norsunluuta, vahaa ynnä muita maan tuotteita.
-Mosambikista tavallisesti purjehdittiin meren poikki Madagaskariin.
-Gama lähetti sheikille lahjoja, jonka jälkeen tämä saapui hänen
-laivaansa, puettuna laajapoimuiseen värikkääseen pukuun, päässään
-mahtava kirjava silkkiturbaani. Portugalilaisten mielestä näiden
-maurien ihoväri oli hyvin tumma. Sheikki katseli tarkkaan laivat,
-jotka olivat aivan uutta, ei ennen nähtyä mallia. Vasco da Gama
-hänelle ilmotti, että ne olivat kristikunnan mahtavimman kuninkaan
-lähettämät, ja että he, pari vuotta merellä harhailtuaan, nyt olivat
-matkalla Maustesaarille ja tarvitsivat luotseja. Maihin palattuaan
-sheikki lähetti Gamalle ruokavaroja. jonka jälkeen saapui vieraiksi
-kolme abessinialaista, joitten kanssa ei kuitenkaan voitu keskustella
-tulkin puutteessa. Hyödyllisempi tuttavuus oli Davané niminen mauri,
-jolta Gama sai paljon arvokkaita tietoja näistä vähän tunnetuista
-seuduista. Mutta hyvät suhteet Arabialaisiin pian turmeltuivat. Nämä
-nimittäin alkoivat tulokkaita epäillä ja pelätä, että he kilpailunsa
-kautta pilaisivat kaupan. Heti ensimäisessä satamassa, jossa
-Portugalilaiset tapasivat Arabeja, nämä siis älysivät Gaman retkestä
-uhkaavan vaaran ja päättivät tuhota hänet miehineen päivineen. Sheikki
-kuitenkin tekeytyi edelleenkin ystävälliseksi, antoi luotsit ja kutsui
-Gaman maihin vieraakseen. Yllämainitun Davanén varotuksesta Gama
-ei kuitenkaan kutsumusta noudattanut. Hän vain pyysi, että hänelle
-maalla osotettaisiin sovelias paikka, josta laivaveneet voisivat
-noutaa vettä. Sillä aikaa kun osa Portugalilaisista oli maissa vettä
-ottamassa, aikoivat Arabialaiset aluksineen tehdä hyökkäyksen Gaman
-laivastoa vastaan. Mutta Portugalilaisten valppaus ja heidän aseittensa
-etevämmyys teki juonen tyhjäksi. Gama varusti vesiveneihin sekä tykkejä
-että aseellista väkeä ja lähetti ne maihin yöllä, vuoksiveden ollessa
-korkeimmillaan. Arabialainen luotsi johti veneitä kaiken yötä harhaan,
-toivoen aamulla, luodeveden tullessa, voivansa ajaa ne karille. Mutta
-Portugalilaisten johtaja ajoissa huomasi vaaran, antoi kääntää veneet
-ja aikoi hirttää luotsin mastoon varottavaksi esimerkiksi. Luotsi
-kuitenkin pääsi hyppäämään mereen ja pelastui maihin. Kun veneet
-häntä takaa ajaessaan joutuivat lähelle maata, niin aljettiin sieltä
-väjytyksestä ampua nuolia ja heittää kiviä, ja veneet silloin, Gamalta
-merkin saatuaan, palasivat takaisin. Sheikki, huomatessaan juonensa
-tulleen ilmi, lähetti Gaman luo anteeksi pyytämään ja antoi toiset muka
-paremmat luotsit.
-
-Vasco da Gamalla oli laivoissaan useita pahantekijöitä, joita oli
-hänelle annettu mukaan maihin vietäviksi vaarallisille paikoille.
-Oli semmoinen tapa, että jos he menestyksellä suorittivat jonkun
-hengenvaarallisen tehtävän, niin he siitä hyvästä saivat rangaistuksen
-anteeksi. Eräs Machado niminen mies sai nyt toimekseen viedä sheikille
-sen sanoman, että hänen rehellisyyttään epäiltiin ja että kaikki
-yhteys hänen kanssaan sen vuoksi keskeytettiin. Machado onnellisesti
-suoritti tämän asian ja kulki sitten kaikenlaisia seikkailuita kokien
-maitse Kiloaan ja Mombasaan ja sieltä vihdoin Intiaan. Pystytettyään
-Mosambikin luo vaakunapatsaan maan valtauksen merkiksi Gama lähti
-uudelleen merelle. Davané seurasi mukana; hän oli alkanut oppia
-portugalin kieltä, niin että häneltä saatiin paljon arvokkaita tietoja
-Intian meren kauppaoloista. Mutta tuskin oltiin jälleen matkalla, kun
-huomattiin mosambikilaisen luotsin ohjanneen laivat karien keskelle.
-Petos ajoissa keksittiin ja luotsi ruoskittiin. Portugalilaiset olivat
-olleet liian ovelat luottaakseen vain häneen ja pelastuivat vaarasta.
-Rannikkoa seuraillen purjehdittiin sitten edelleen Kiloaan päin, jota
-oli sanottu suureksi kauppapaikaksi. Huhun mukaan piti sinne joskus
-saapua kristittyjä armenialaisiakin.
-
-
-
-Mombasassa.
-
-
-Mutta vastaiset tuulet estivät laivastoa pääsemästä Kiloaan. Vasco da
-Gaman oma laiva, »San Rafael», ajautui hiekkasärkälle, mutta pelastui.
-Sansibarin ohi purjehtien saavuttiin huhtikuun viimeisellä viikolla
-Mombasaan. Sielläkin sheikki aluksi oli ystävällinen, mutta hänellä
-oli kavaluus mielessään. Luultavasti hän oli Mosambikista saanut
-varotuksen, että muukalaiset olivat merirosvoja. Kun Gama aikoi laskea
-kaupungin satamaan, niin tuli sieltä vastaan paljon pieniä laivoja,
-muka soitolla ja kaikenlaisilla kunnianosotuksilla saatellakseen
-vieraita kaupunkiin. Mutta Portugalilaiset päästivät ainoastaan
-kymmenen miestä kuhunkin laivaan, ja että joku salahanke oli aikeissa,
-nähtiin näitten hädästä, kun he eräässä laivassa tapahtuneen pienen
-hälytyksen johdosta oikopäätä hyppäsivät mereen. Yöllä kuutamossa
-lähdettiin sen vuoksi kiiruumman kautta pois Mombasasta ja jatkettiin
-mitä varovaisimmin purjehdusta, kun luotseihin ei luotettu. Pian
-nähtiin merellä kaksi sambukkia, jotka olivat tulossa Mombasaan. Toinen
-näistä pakotettiin palaamaan takaisin ja näyttämään edellä purjehtien
-tietä Melindeen; arabialaisen laivan miehistö suurimmaksi osaksi
-vietiin portugalilaisiin laivoihin. Kun oli kolme yötä ja kaksi päivää
-purjehdittu, niin saavuttiin Melindeen, jossa portugalilaisen laivueen
-osaksi vihdoinkin tuli ystävällinen vastaanotto.
-
-
-
-Ystävällinen vastaanotto Melindessä.
-
-
-Gama lähetti kokeeksi muutamia upseereitaan maihin Melinden sheikkiä
-tervehtimään. Rannalle oli kokoontunut niin suunnattomasti väkeä, että
-viranomaisten täytyi sauvoilla raivata vieraille tietä väkijoukon
-läpi. Melinden sheikki otti kapteeni Coelhon ja hänen tulkkinsa
-Davinén mitä ystävällisimmin vastaan, kysyi kaikenlaista heidän
-matkastaan ja kotimaastaan ja lahjotti Coelholle lopuksi valkoiset
-ja kirjavat silkkivaatteet ja kallisarvoisen sormuksen, saatellen
-häntä sitten itse rantaan. Seuraavana päivänä hän ja Gama soudattivat
-itsensä erääseen arabialaiseen alukseen tavatakseen toisensa
-puolueettomalla alueella. Koko ranta, valkoisien talojen laa'at katot
-ja kaupungin muurit olivat täynnään utelijalta, kun Vasco da Gama
-veljensä keralla täydessä juhlapuvussa, laivain ampuessa kaikilla
-tykeillään kunnialaukauksia, liputetuissa veneissä kulki sambukkiin.
-jossa kohtauksen piti tapahtua. Melinde oli kilpailun vuoksi huonossa
-sovussa rannikon muiden satamien kanssa, joihin Portugalilaiset
-olivat ensin poikenneet, ja sen vuoksi otettiin vieraat siellä
-hyvästi vastaan. Sheikki sai lahjaksi kallisarvoisen miekan, keihään
-ja kilven, ja hyvässä ystävyydessä erottiin keskustelun päätyttyä.
-Portugalilaisille osotettiin maalla paikka, jossa miehistö, joka oli
-paljon sairaudesta ränstynyt Afrikan epäterveellisellä rannikolla, sai
-virkistää voimiaan. Myöhemmin Gama kävi sheikin vieraana hänen omassa
-linnassaan. Sheikki kertoi hänelle Kalikutin olevan Malabar-ranmkoila
-maustekaupan keskustan ja lupasi antaa laivueelle luotettavan luotsin,
-joka sen sinne johtaisi. Samalla hän neuvoi Portugalilaisia, ettei
-heidän pitänyt tavaroista maksaa liian korkeita hintoja, jott'eivät
-markkinat turmeltuisi. Sheikki sitten tuli ennen laivaston lähtöä
-Gaman luo vastavierailulle ja »San Rafaelissa» hänen kunniakseen
-pantiin toimeen juhlapidot. Kun Gama sitten hänen luvallaan oli
-Melindeenkin pystyttänyt marmoripatsaan, niin lähdettiin taitavan
-luotsin johdolla edelleen purjehtimaan, ohjaten suoraan meren poikki.
-Matka sujui hyvin, vaikkei vielä ollutkaan lounaismonsuunin aika, ja
-toukokuun puolivälissä, 22 päivää kestäneen purjehduksen jälkeen,
-kohosi Etu-Intian ranta näkyviin. Matkalla da Gama luotsille näytti
-suurta puista astrolabiaan ja metallikvadranttejaan, joilla hän
-mittasi auringon ja tähtien korkeuden, mutta luotsi ei niitä kovinkaan
-hämmästynyt, ne olivat hänelle tuttuja esineitä. Hän sanoi Punaisella
-merellä käytettävän jotenkin samanlaisia, mutta itse hän sanoi
-ohjaavansa eräitten tuttujen tähtien mukaan, joitten korkeuden hän
-ristisauvalla (vrt. I, s.299) mittasi.
-
-
-
-Tulo Intiaan.
-
-
-Kananorin vuoret kohosivat aavan meren takaa vähitellen aalloista, ja
-kun lähemmäksi tultiin, niin alkoivat näkyä samannimisen kaupungin
-talot. Kalastajaveneitä tuli outoja laivoja lähemmältä katsomaan,
-näitten omituinen rakenne ja miesten valkoinen iho herättivät suurta
-ihmetystä. Mutta Gama ei jäänyt Kananoriin, vaan jatkoi matkaa pitkin
-rantaa etelään päin, kunnes laivasto vihdoin 20 p. toukokuuta saapui
-matkansa määrään, Kalikutin satamaan. Uutinen muukalaisten tulosta
-levisi nopeaan, noidilta ja ennustajilta kysyttiin neuvoa, mitä heidän
-ilmestymisensä mahtoi merkitä, sillä maanasukkaitten kesken kulki
-tarina, että etäinen kuningas, jolla oli valkoisia alamaisia, kerran
-anastaisi koko maan ja hallitsisi sitä, ja että hänen väkensä tuottaisi
-paljon vahinkoa niille, jotka eivät olleet hänen ystäviään. Ennustajat
-kuitenkin lohduttivat ihmisiä sillä tiedolla, ettei se aika ollut vielä
-tullut.
-
-
-
-Kalikut ja sen kauppa.
-
-
-Etu-Intia oli siihen aikaan jakaantuneena moneen itsenäiseen
-valtakuntaan. Niemen eteläpäästä alkoi Malabarin valtakunta, jonka
-pääkaupunki Kalikut oli, ja se ulottui pohjoista kohti aina Kananoriin
-saakka. Tätä kapeata maata, jota sisämaan puolella rajottivat rannikkoa
-seuraavat Ghats vuoret, halliisi ruhtinas, jota sanottiin samudriniksi.
-(Portugalilaiset väänsivät >anan samoriniksi.) Hän ei kuitenkaan
-hallinnut välittömästi muuta kuin Kalikutia. Kananorin, Kotshinin ja
-Kulamin vasalliruhtinaat olivat puoleksi itsenäisiä ja tottelivat vain
-pakosta sammudrinia. Kalikutin mahti perustui laajaan kauppaan, etenkin
-maustekauppaan, jonka kautta se oli neljännellätoista vuosisadalla
-kohonnut Etu-Intian länsirannikon tärkeimmäksi kauppapaikaksi. Mutta
-tämä kauppa oli etupäässä meren takaa tulleitten muhamedilaisten
-kauppiaitten ja purjehtijain käsissä, joita Portugalilaiset sanoivat
-yhteisellä nimellä maureiksi. Kalikutissa oli kaksi eri osaa.
-Satamassa olivat maurilaisten kauppiaitten kiviset asuinrakennukset
-ja tavarasuojat ja niitten ympärillä maanasukkaitten, käsityöläisten
-ja työmiesten palmulehvillä katetut majat. Vähän kauempana oli
-palmulehdossa samudrinin palatsi, ympärillään ylimysten huvilat.
-Siellä asuivat sekä braamanat että sotilaskasti, nair, joka oli
-erottautunut sataman kauppahälinästä, voidakseen säilyttää puhtaina
-kastiennakkoluulonsa. Alemmat kastit sitä vastoin saivat toimeentulonsa
-maurien kauppaliikkeestä, olivat heistä riippuvaisia ja pitivät heidän
-puoltaan. Muhamedilaisten kauppaylimysten käsissä oli koko liike.
-Heidän laivastonsa purjehtivat Punaiselta mereltä ja Persian lahdelta
-Adenin ja Ormuzin kautta Intiaan ja veivät varsinkin Egyptin kautta
-Intian tuotteita Välimeren maitten kristityille kansoille. Algerian
-ja Tunesiankin maureja oli tässä kaupassa osallisina, ja tekivätpä
-Juutalaisetkin tiheään matkoja Intian ja Etelä-Europan satamien
-välillä. Huolimatta tästä vilkkaasta kaupasta, josta muhamedilaiset
-hyötyivät suunnattomasti, vallitsi kristittyjen ja maurien välillä
-vanhastaan katkera viha, joka ei suinkaan ollut laimentunut siitä,
-että maurit oli hiljakkoin karkotettu Espanjasta ja Portugalista.
-Intiassakin, samoin kuin Afrikan itärannalla, tämä vihollisuus
-paikalla Portugalilaisten sinne saavuttua puhkesi ilmi. Uskonnollisen
-katkeruuden ohella sitä lietsoi kauppakateus, sillä Portugalilaisten
-tulo oli kuolettavan iskun uhka maurien vanhalle kauppamahdille.
-
-Niinpä herättikin Portugalilaisten ilmestyminen Malabar-rannikolle
-paikalla mitä suurinta kiihkoa maurilaisten kauppiaitten kesken. Tuskin
-olivat Vasco da Gaman laivat ennättäneet käydä Kalikutin edustalle
-ankkuriin, ennenkuin niiden luo souti kaksi Tunisin mauria, jotka
-osasivat puhua italiaa ja espanjaa, ja nämä huutivat veneestään:
-»Palatkaa takaisin helvettiin sen luo, joka teidät lähettikin!»
-Semmoinen oli heti ensimäinen tervehdys. Tulokkaat näyttivät olevan
-samudrinillekin vastenmielisiä, koska heidän ilmestymisensä uhkasi
-häiritä rauhallista kauppaliikettä, johon hänen tulonsa suureksi osaksi
-perustuivat. Mielellään hän sen vuoksi kallisti korvansa maurilaisten
-kauppiaitten vaatimuksille ja Vasoo da Gama sai alun pitäen mitä
-kieroimman vastaanoton. Sitä suurempi oli hänen ansionsa, että hän,
-kiivasta luontoaan hilliten, osasi johtaa keskustelut suotuisaan
-tulokseen, taitavasti välttää karit ja loistavasti ratkaista hänelle
-uskotun vaikean tehtävän.
-
-
-
-Vasco da Gama Kalikutissa.
-
-
-Varsinainen kauppakausi oli Gaman tullessa ohi, kauppa-alukset olivat
-jo kuukausi takaperin lähteneet Kalikutin satamasta. Sitä suurempaa
-hämmästystä herättivät nämä oudot laivat, jotka tulivat niin oudolla
-ajallakin ja olivat Intian vesillä aivan tuntematonta mallia. Peläten
-rannikon suuria hyökyjä oli Gama laivoineen käynyt ankkuriin vähän
-etäämmäksi. Ensinnä saapui niiden luo pieniä kalastajaveneitä, joista
-hopearahoilla ostettiin kaloja. Venemiehet purivat rahoja, nähdäkseen,
-olivatko ne oikeita, ja toivat sitten kanoja, kookospähkinöitä ja
-muita ruokatavaroita kaupan. Heiltä sai samudrin ensiksi kuulla, että
-vieraat laivat tulivat Melindestä ja etteivät ne ilman hänen lupaansa
-tahtoneet laskea maihin. Muutaman päivän kuluttua tuli laivoihin eräs
-nair, jolla oli vain valkoinen vaate vyötäisillään, aseina pyöreä kilpi
-ja paljas lyhyt miekka. Hänen kanssaan lähti toinen Melinden luotseista
-maihin kertomaan samudrinille portugalilaisen laivaston aikeista
-samaan tapaan kuin Gama oli Melindessäkin kertonut. Nämä kolme laivaa
-muka olivat vain osa paljon suuremmasta laivastosta, jonka myrsky oli
-merellä hajottanut. Länsimaitten mahtavin kristitty kuningas oli ne
-lähettänyt ostamaan pippuria ja muita mausteita ja rohtoja. Luotsin
-keralla lähetettiin maihin eräs pahantekijäkin. Kun nämä olivat käyneet
-samudrinin luona ja hyvin asiansa ajettuaan palanneet satamaan, niin
-puhutteli heitä siellä itämaalaiseen pukuun puettu mies espanjaksi,
-kehottaen heitä jäämään yöksi hänen vieraikseen. Tämä kesti-isäntä oli
-kotoisin Sevillasta. Hän oli sotavankina ja orjana kulkenut monien
-kohtaloitten kautta ja vihdoin kääntynyt muodon vuoksi islamin uskoon,
-saadakseen vapaammin liikkua. Seuraavana päivänä hän tuli molempien
-lähettiläitten keralla Gaman luo laivoihin ja varotti Gamaa maurien
-juonista.
-
-Gama ei sen vuoksi aluksi lähtenyt itse maihin, vaan lähetti Coelhon
-pyytämään samudrinilta oikeutta vapaaseen kaupantekoon. Coelhon maihin
-tullessa kokoontui rantaan paljon väkeä, osottamatta kuitenkaan
-vihamielisyyttä. Mutta vasta seuraavana päivänä Coelho pääsi samudrinin
-puheille, monien estelyitten jälkeen. Samudrin antoikin suotuisan
-vastauksen ja suojeluksensa merkiksi palmunlehden, johon hänen
-nimensä oli kirjotettu. Paikalla kun tämä suotuisa sanoma saapui
-portugalilaisiin laivoihin, nostettiin siellä kaikki liput ja torvien
-soidessa ja tykkien paukkuessa ne lähtivät satamaan. Coelho oli varman
-esiintymisensä kautta voittanut Samudrinin neuvonantajat, jotka
-olisivat mielellään viivytelleet ratkaisua. Hän ei sanonut palaavansa
-laivoihin, ennenkun oli saanut suoran vastauksen kysymykseensä
-samudrinin omasta suusta.
-
-Gama varustautui sitten itse lähtemään samudrinin puheille, mutta
-ennen mainitun castilialaisen neuvosta hän ei sitä tehnyt, ennenkun
-oli saanut laivoihin pantiksi eteviä naireja, sotilaskastiin kuuluvia
-ylimyksiä. Sitten vasta hän itse lähti maihin, edellä valkoisiin
-ja punaisiin vaatteihin puetut torvensoittajat. Gama kannettiin
-kantotuolissa palatsiin, jossa samudrin otti hänet vastaan juhlalliseen
-puhutteluun. Samudrin, joka venyi divanilla, oli tummaihoinen,
-yllään vyötäisistä polviin saakka ulottuva valkoinen puku. Yläruumis
-oli paljas. Eräs hänen vaatekappaleistaan päättyi pitkään suippoon
-liuskaan, josta riippui suurilla loistavilla rubineilla koristettuja
-kultarenkaita. Vasemmassa käsivarressa, kyynärpään kohdalla, oli
-kolmesta kultarenkaasta yhdistetty koriste, sekin täynnään jalokiviä,
-niistä varsinkin keskimäinen suuri. Keskimäisestä jalokivestä riippui
-noin sormen kokoinen timantti. Tummalla kaulallaan hänellä oli
-helminauha, helmet pähkinän kokoisia. Kahdesti kierrettyään kaulan
-ympäri tämän helminauha ulottui edessä rinnalle saakka ja sen päällä
-oli hienot kultakäädyt, joista riippui sydämen muotoinen koriste. Tämä
-koriste taas oli helmistä ja rubineista muodostettu ja sen keskellä oli
-suuri smaragdi. Hiukset olivat pitkät ja sidotut solmuksi, helmillä
-koristetut, ja korvista riippui kultaisia koristeita. Valtaistuimen
-oikealla ja vasemmalla puolella oli paaseja upeissa vaatteissa ja
-aseissa. Ylin braamana vähän väliä ojensi hallitsijalle beetelin
-lehden, jota tämä hetken aikaa pureskeli, sylkäisten sen sitten paasin
-ojentamaan kultaiseen astiaan.
-
-Kun Gama oli samudrinia syvään kumartanut, niin tämä ojensi häntä
-kohtaan oikean kätensä ja sormillaan kosketti Gaman oikeaa kättä, jonka
-jälkeen Gama portugalin kielellä hänelle kertoi asiansa. Gaman tulkki
-käänsi puheen arabian kielelle ja hovin tulkki maan kielelle, jotta
-braamanat sen ymmärsivät; braamanat tulkitsivat puheen samudrinille.
-Polvistuen Gama sitten antoi hallitsijalle kuningas Manuelin kirjeen,
-suudeltuaan sitä ja kohotettuaan sen ensin silmäinsä eteen ja sitten
-päänsä päälle. Samudrin otti kirjeen käteensä, painoi sitä kahden käden
-rintaansa vastaan, avasi sen ja antoi sen rahastonhoitajalleen, jotta
-tämä piti huolta sen kääntämisestä. Kuninkaan kirje sisälsi pyynnön,
-että hänen alamaisensa saisivat ryhtyä rauhalliseen kaupantekoon
-samudrinin maissa. Puhuttelu oli täten päättynyt ja Gama palasi torvien
-soidessa kaupparantaan, jossa hän viipyi yötä. Pian sinne saapui
-samudrinin vastaus, jossa tämä ilmaisi ilonsa Gaman käynnistä ja sanoi
-maassaan olevan kanelia, ryytineilikoita, inkevääriä ja pippuria
-ylellisesti ja myös helmiä ja jalokiviä. Mutta Portugalista hän halusi
-saada kultaa, hopeaa, koralleja ja tulipunaa. Siten oli lupa kaupan
-alkamiseen saatu.
-
-Portugalilaisille osotettiin paikka, johon he saivat rakentaa
-tavarahuoneensa. Kauppapainoista sovittiin ja tavarain hinta
-määrättiin. Kultaa ja hopeaa ei otettu leimauksen arvosta, vaan painon
-mukaan, ja hopean hinta huomattiin korkeammaksi kuin Portugalissa.
-Paitsi jaloja metalleja tarjosi portugalilainen kaupanjohtaja
-vaihtoesineiksi koralleja, elohopeaa ja kuparia. Ostetut rohdokset ja
-mausteet soudettiin intialaisilla veneillä laivoihin. Portugalilaiset
-iloitsivat, kun saivat mielestään ostaa niin halvalla; samudrinin
-rahastonhoitaja taas ilmotti herralleen, että kristityt maksoivat
-kahta vertaa paremmat hinnat kuin arabialaiset ja että heille kelpasi
-semmoinenkin tavara, jonka arabialaiset olivat hylänneet. Maanasukkaat
-sen huomatessaan alkoivat väärentää tavaroitaan ja tarjota kaupan
-pilaantuneita tai sekotettuja mausteita. Portugalilainen kaupanjohtaja
-tosin huomasi petoksen, mutta otti toistaiseksi vastaan huononkin
-tavaran, jottei syntyisi heti alussa riitaa.
-
-Mutta Portugalilaisten veneet pysyivät kaiken aikaa kauppapaikan
-lähettyvillä, näköjään joutilaina, vaikka toden teolla joka hetki
-valmiina taisteluun. Kun maurit huomasivat kaupan kääntyvän heille niin
-epäedulliseksi, niin panettelivat he muukalaisia vakoojiksi, jotka
-olivat tulleet maata katsomaan, voidakseen sen sitten asevoimalla
-vallottaa. Oikeina kauppiaina he muka eivät olisi kehnosta tavarasta
-maksaneet kahdenkertaista hintaa. Kauppiaat saivat puolelleen
-kaupungin muhamedilaisen maaherran ja kauppaa aljettiin hänen
-käskystään viivytellä, ehkä siinä toivossa, että voitaisiin pidättää
-portugalilaista laivastoa, kunnes monsuuni kääntyisi ja arabialainen
-kauppalaivasto saapuisi Punaiselta mereltä. Mutta Gama ilmotti
-lähtevänsä ilman mausteita paluumatkalle, jos kauppaa viivytettäisiin,
-sillä hänen velvollisuutensa oli ensi sijassa viedä hallitsijalleen
-tieto matkan onnistumisesta. Maurit tästä säikähtivät. He arvelivat,
-että jos hän pääsisi lähtemään, niin saapuisi samaa tietä monta
-vertaa suurempi laivasto. Nähtävästi päätettiin sen vuoksi tuhota
-Portugalilaiset. Samudrini kutsui amiraalin vielä kerran luokseen
-ja lähetti kantotuolin satamaan häntä vastaanottamaan. Miten sitten
-tapaukset oikein kehittyivät, siitä ei ole selvää kertomusta säilynyt;
-todenmukaista on, että niitten kulku oli seuraava. Vasco da Gama,
-uudelleen samudrinin luo tultuaan, puolusti itseänsä ensinnäkin sitä
-parjausta vastaan, että Portugalilaiset muka olivat merirosvoja. Maurit
-olivat, sanoi Gama, vanhastaan Portugalilaisten verivihollisia, eikä
-ollut ihmettelemistä, että he nyt koettivat levittää panetteluita. Gama
-kertoi, kuinka petollisesti he olivat häntä kohdelleet Mosambikissa
-ja Mombasassa ja pyysi samudrinin suojelusta heitä vastaan sodan
-välttämiseksi. Jos hänen laivuettaan kohtaisi tuho, niin ettei se
-pääsisi palaamaan kotimaahan, niin lähettäisi Manuel kuningas uusia
-laivastoja, kunnes saisi Intiasta varmoja tietoja. Samudrinin tulisi
-siis pitää huolta siitä, ettei syntynyt riitaa, sillä Portugalilaiset
-eivät aikoneet sietää väkivaltaa, kaikkein vähimmän maurien puolelta,
-jotka he ovat niin usein voittaneet.
-
-Samudrin oli jännityksellä kuunnellut Gaman puhetta ja käsitti
-sen hehkuvasta varmuudesta, että hän tarkotti täyttä totta. Hän
-kehotti Gamaa palaamaan laivoihinsa ja lupasi lähettää vastauksen
-sinne. Mutta kaupungin maaherra, joka saattoi Gamaa ja hänen
-seuruettaan satamaan, ottikin heidät matkalla kiinni, erotti Gaman
-seuralaisistaan ja piti häntä monta päivää vankina sillä verukkeella,
-että hän oli vastuunalainen hänen turvallisuudestaan. Hän toivoi,
-että Portugalilaiset, tästä loukkauksesta suuttuneina, alkaisivat
-taistelun, jossa sitten kaikki muukalaiset voitaisiin tuhota.
-Gama pysyi kuitenkin levollisena. Maurit vaativat, että hänet oli
-telotettava, mutta siihen ei maaherra uskaltanut suostua. Päin
-vastoin Gama. jätettyään kaupanjohtajansa rannalle panttivangiksi,
-sai palata laivoihinsa. Gama yritti myöhemmin salaa vapauttaa
-kaupanjohtajansa vankeudesta, päästettyään sitä ennen maihin ne
-intialaiset ylimykset, joita hänellä oli panttivankina, mutta yritys
-ei onnistunut, koska vankia vartioitiin valppaasti. Syntyneessä
-mellakassa Portugalilaisten kauppahuoneet ryöstettiin. Suuttuneena Gama
-antoi vangita rannalta joukon kalastajia ja lähti sitten laivoineen
-merelle. Miehensä menettäneiden vaimojen valituksista samudrin
-vihdoin päästi vapaaksi kaupanjohtajan. Samalla hän lähetti Gamalle
-sanoman, että hän tosin tahtoi olla Portugalilaisten ystävä, mutta
-että hänen täytyi suojella muhamedilaisiakin, jotka vanhastaan olivat
-hänen maassaan kauppaa tehneet. Gama nyt päästi pois suurimman osan
-ryöstäneistään intialaisista, mutta uhkasi, että hän palatessaan
-kostaisi häväistyksen. Osan kalastajista hän lupasi viedä Portugaliin
-kertomaan kuninkaalle, minkälaista maata Kalikut oli, ja myös että he
-palattuaan voisivat samudrinille ilmottaa, minkälainen maa Portugal
-oli. Gama sitten lähti Kalikulista ja purjehti rantaa pitkin pohjoista
-kohti. Vähän matkan päässä yritti joukko pieniä aluksia hyökätä hänen
-laivainsa kimppuun, mutta muutamalla tykinlaukauksella ne karkotettiin.
-
-
-
-Kananor.
-
-
-Vasco da Gama sitten poikkesi Kananoriin. Tämän maan hallitsija, joka
-oli saanut tarkat tiedot siitä, mitä Kalikutissa oli tapahtunut,
-kehotti Gamaa tulemaan satamaan. Sitten saapui laivain luo veneitä,
-jotka toivat puuta, viikunoita, kanoja ja kookospähkinöitä, kuivattua
-kalaa ja muita ruokatavaroita, tarjoten nämä tavarat lahjaksi,
-elleivät Portugalilaiset tahtoneet niitä ostaa. Mutta oli muka
-satamasta mausteitakin saatavana ja paljon parempaa tavaraa kuin
-Kalikutista. Portugalilaiset tämän hyvän sanoman kuultuaan lähettivät
-maihin luettelon kaikista tavaroista, mitä he vielä tarvitsivat, ja
-saivat sieltä kaikkea runsaasti, maksaen itsekin runsaalla mitalla,
-koralleilla, punavärillä, elohopealla, kuparilla ja messinkivadeilla.
-Sitten ruhtinas rantaan rakennetulla sillalla otti vastaan Gaman
-ja hänen laivainsa komentajat, vaihtoi heidän kanssaan lahjoja ja
-samudrinin puolesta vielä kerran valitti sitä, että heidän osakseen
-oli Kalikutissa tullut niin vihamielinen vastaanotto. Pystytettyään
-lähelle rantaa eräälle pienelle saarelle vaakunapatsaan Gama jatkoi
-matkaa pohjoista kohti aina lähelle Goaa ja poikkesi sitten pieneen
-saareen laivojaan korjaamaan ja vettä ottamaan, ennenkuin paluumatkalle
-lähdettiin.
-
-
-
-Salahyökkäys lähellä Goaa.
-
-
-Kalastajat veivät Goaan tiedon Portugalilaisten olopaikasta ja
-sikäläinen maaherra, joka hallitsi kaupunkia Bijapurin shahin nimessä,
-päätti heidät tuhota, varsinkin kun hän kuuli Portugalilaisten vetäneen
-maalle osan laivoistaan. Tämän ilkityön sai toimekseen Goan sataman
-päällikkö, eräs Granadan vallotuksen jälkeen Espanjasta karkotettu
-juutalainen, joka Turkin ja Arabian kautta oli tullut Intiaan. Mutta
-intialaisten kalastajain kautta sai Gama tiedon salahankkeesta. Kun
-siis mainittu juutalainen saapui edeltäpäin yhdellä laivalla muka
-Gamaa tervehtimään, vaikka todella vakoilemaan, niin Gama vangitsi
-hänet ja pakotti hänet kidutuksella tunnustamaan kavalan aikomuksensa
-ja laivainsa lymypaikan. Hänet pakotettiin sitten opastamaan
-Portugalilaiset omien laivojensa piilopaikkaan ja näkemään, kuinka
-he hyökkäsivät niitten kimppuun, surmasivat osan miehistä, osan
-veivät laivoihinsa orjikseen. Koko paluumatkan nämä sotavangit saivat
-pumpata vettä. Mutta vangittu juutalainen pelasti itsensä kääntymällä
-kristinuskoon ja sai nimeksi Gaspar Gama. Hän matkusti laivaston
-mukana Europpaan ja oli myöhemmin Portugalilaisille erinomaisena apuna
-taisteltaissa ylivallasta Malabar-rannikolla. Hän se muun muassa heille
-ensiksi huomautti, kuinka edullinen asema Goalla oli.
-
-
-
-Paluumatka.
-
-
-Luotsien neuvosta Gama odotti koillismonsuunia ja lähti paluumatkalle
-vasta joulukuussa v. 1498. Myötäisellä vetävällä tuulella purjehdittiin
-nopeaan Intian meren poikki ja tammikuun 8 p. saavuttiin onnellisesti
-Melinden satamaan. Siellä oli vastaanotto jälleen ystävällistä ja
-ruokatavaroita saatiin runsaasti. Mutta miehistöä oli kuollut matkalla
-paljon. Toisten tietojen mukaan merelle olikin lähdetty jo paria
-kuukautta aikaisemmin, tyynet olivat pidätelleet laivastoa, niin että
-taudit alkoivat raivota. Tuskin oli sen vertaa väkeä jäänyt, että se
-kykeni kunnolla purjehduksen hoitamaan.
-
-Paluumatkalla kirjotettiin tarkalleen muistoon kaikki maamerkit,
-jotta seuraavat laivastot saattoivat purjehtia turvallisemmin.
-Helmikuun 2 p. pystytettiin Mosambikin kohdalle erääseen saareen vielä
-viimeinenkin vaakunapatsas ja onnellisesti päästiin peljätyn Hyvän
-toivon niemen ohi. Viileämmillä vesillä sairaat paranivat, mutta
-päiväntasaajan kohdalla, Afrikan länsirannikolla, taudit alkoivat
-uudelleen. Uupuneista merimiehistä monta kuoli. Amiraalin veli,
-Paulo da Gama, kuoli eräällä Azorien saarista, jolle laivasto oli
-poikennut vaurioitaan korjaamaan. Viivykin kautta saapui tieto matkan
-onnistumisesta Lissaboniin, ennenkuin Gama perille ehtikään. Kuningas
-oli sanomasta niin iloissaan, että hän antoi sen tuojalle hyvät lahjat.
-Kun Vasco da Gama vihdoin saapui Tajon suuhun, niin lähetti kuningas
-korkeimmat ylimykset häntä vastaanottamaan, korotti hänet aateliuteen
-ja nimitti hänet »Intian meren amiraaliksi». Vielä Gama sai oikeuden
-vuosittain vahvistetulla määrällä olla maustekaupan osakkaana, jota
-paitsi hän kerta kaikkiaan sai melkoisen rahalahjan ja 10 kvintalia
-pippuria. Laivamiehetkin saivat runsaat lahjat mausteita, joilla oli
-sama arvo kuin rahalla. Luostareita ja kirkkoja muistettiin ja kuningas
-oli läsnä kaikissa kirkollisissa juhlissa, joita tämän merkkitapauksen
-johdosta vietettiin.
-
-Vasco da Gaman retken kautta olivat Henrik Purjehtijan sitkeät
-yritykset vihdoinkin kantaneet hedelmän. Portugalin merenkulku ja
-kauppa oli saanut valtavan virikkeen. Rohkeuden puolesta ei Vasco da
-Gaman yritys ole verrattava Columbuksen ensimäiseen matkaan, joka
-yhdellä kerralla ratkaisi aivan tuntemattoman tehtävän ja saattoi
-Länsimaitten yhteyteen maailman, jonka olemassa oloakaan ei siihen
-saakka aavistettu. Vasco da Gama purjehti väylän, joka jo oli vähin
-erin tutkittu ja osapuilleen selvitetty, Columbus sitä vastoin
-avasi kokonaan uuden tien, jonka mahdollisuuttakin useimmat olivat
-epäilleet ja pitäneet houreena. Lisäksi Gaman asema laivoillaan oli
-paljon varmempi kuin Columbuksen. Gama nautti hallitsijansa täyttä
-luottamusta ja kannatusta, ne miehet, jotka olivat osallisina tehtävän
-suorittamisessa, olivat hänen maanmiehiään, kuria laivoilla oli paljon
-helpompi ylläpitää, jota vastoin Columbus oli alhaisesta asemasta
-kohonnut muukalainen, jonka käskyihin ylpeitten espanjalaisten oli
-vaikea alistua. Gamaa matkan päässä odotti varma voitto, sillä hän
-saapui hyvin varustettuna ja ostokykyisenä vanhoille vakaantuneille
-kauppa-aloille, jota vastoin Columbus saapui maihin, joista paitsi
-kultaa ei toistaiseksi ollut saatavana semmoista välitöntä hyötyä,
-joka olisi korvannut matkan kustannukset. Mutta paljon suuremmat
-olivat Vasco da Gaman voitettavat purjehdusvaikeudet, kuin mitä
-Columbus matkallaan tapasi. Columbus purjehti Atlantin meren poikki
-koillispasaadilla, ihanteellisimmalla vetävällä kauniin sään tuulella,
-mitä on maapallolla olemassa, ja sai vasta paluumatkalla kokea
-vaikeampia tuulioloja. Vasco da Gaman purjehdittava tie oli enemmän
-kuin kahta kertaa pitempi ja hänen täytyi monta kertaa purjehtia
-ilmanalasta toiseen ja taistella mitä vaikeimpia tuulioloja ja
-merivirtauksia vastaan. Sitä ihmeteltävämpää on, että hän toi sekä
-laivansa että kuormansa ehjinä takaisin. Jotkut kirjailijat tosin
-luulevat hänen menettäneen paluumatkalla yhden laivoistaan lähellä
-Melindeä, mutta luotettavimmat auktorit eivät mainitse siitä mitään.
-
-
-
-
-Intian vanhemmista vaiheista.
-
-
-Ennenkuin jatkamme kertomusta Portugalilaisten suurisuuntaisista
-yrityksistä, joitten alkuna Vasco da Gaman retki oli, on meidän luotava
-silmäys sen ihmemaan vaiheisiin, joka niin kauan oli Länsimaita
-houkutellut ja nyt vihdoin niille auennut.
-
-Kuinka vanha Intian kultuuri on, sitä ei voida varmaan sanoa.
-Olemme nähneet, että jo muinaisen Babylonian ja Elämin aikoina
-sinne tehtiin kauppaa. Hindut itse luulevat historiansa alkaneen jo
-kolmetuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua Mahabharata nimisen suuren
-historiallisen runoelman tapauksilla, mutta mahdotonta on varmasti
-päättää, mikä sankarirunoelmassa on totta, mikä tarua. Mutta vielä
-vanhempi sitä aarialaista kansaa, josta tämä runoelma laulaa, oli
-Intian sivistys. Siellä oli jo ennen Hindujen esi-isäin saapumista
-kehittyneitä oloja, jotka houkuttelivat vallottajia. Tuo vanhempi
-kansa oli tummaihoisempaa, josta syystä sitä aarialaiset halveksivat;
-otaksutaan, että nykyiset dravidakansat, joiden hallussa Etu-Intian
-eteläosa yhä vielä on, ovat Intian vanhimman sivistyskansan jälkeläisiä.
-
-Varhaisen aarialaisen asutuksen vaiheista Punjabissa kertoo Rigveda
-niminen runoelma. Hindut luulevat Rigvedaa 3001 vuotta vanhaksi;
-europpalaiset oppineet ovat tähtitieteellisistä seikoista päätelleet,
-että se syntyi noin v:n 1400 vaiheilla e.Kr. Vanhimmissa hymneissä
-kuvataan aarialaisia Intian luoteisrajalla juuri valmiina lähtemään
-vallotusretkelle. Ne osottavat meille kansan Induksen rannalla jaettuna
-heimoihin, jotka toisinaan ovat keskenään sodassa, toisinaan liitossa
-»mustanahkaisia» maanasukkaita vastaan. Kastilaitos Oli silloin vielä
-tuntematon. Perheenisä oli perheensä pappi, päällikkö heimon pappi.
-Päällikkö valittiin. Nainen oli hyvässä arvossa, niin että muutamat
-Rigvedan kauneimmista hymneistä ovat naisten ja kuningattarien
-kirjottamat. Avioliittoa pidettiin pyhänä, yhdessä mies ja vaimo
-rukouksin lähestyivät jumalaa, molemmilla oli talossa hallintovalta.
-Leskien polttaminen oli silloin vielä tuntematonta; ne Rigvedan
-säkeet, joilla braamanat tätä tapaa puolustavat, merkitsevät aivan
-päinvastaista.
-
-Vedain aarialaiset heimot tunsivat useimmat metallit. Heidän kesken
-oli rautaseppiä, kupariseppiä, kultaseppiä, puuseppiä, parranajajia
-ja muita ammatteja. He taistelivat vaunuista ja käyttivät hevosta
-sodassa, eivät sitä vastoin vielä elefanttia. Intiassa he oppivat
-viljelemään maata, asumaan kylissä ja kaupungeissa, mutta samalla he
-yhä vielä karjoineen kuljeskelivatkin, sillä karjat olivat edelleenkin
-heidän paras omaisuutensa. He osasivat rakentaa laivoja, ehkä suuria
-virta-aluksia, ja näyttävät tunteneen meren. Toisin kuin nykyiset
-Hindut vanhat aarialaiset söivät lihaa, valmistivat soma-kasvista
-käynyttä väkijuomaa ja uhrasivat sitä jumalillekin. Perässä tulevien
-heimolaisiensa pakottamina aarialaiset vähitellen levisivät kauemmaksi
-itään päin, karkottaen edellään mustaihoisia alkuasukkaita, taikka
-alistaen heidät alamaisikseen.
-
-Noin kuudennen vuosisadan alussa ennen ajanlaskumme alkua oli
-Pohjois-Intia Narbada jokea myöten jakaantunut kuuteentoista
-itsenäiseen aarialaiseen valtioon, joista toiset olivat
-heimotasavaltoja, toisilla oli hallitsijat. Mahtavin niistä oli
-Kosala, nykyisen Oudhin seuduilla. Myöhemmin kohosi sitä mahtavammaksi
-Gangeen suupuolessa Magadha, nykyinen Behar. Näitten varhaisien
-valtakuntien historia oli hyvin sotaisa ja suureksi osaksi tarumainen.
-Idässäpäin niitten alueet näyttävät ulottuneen niille seuduin, missä
-Ganges kääntyy etelää kohti. Tärkeimmät kaupungit olivat Ayoodhya ja
-myöhemmin Sraavasti, joka Buddhan aikana oli yksi Intian kuudesta
-suurkaupungista. Baranasi, nykyinen Benares, oli Megastheneen [vert.
-Maant. ja löytör. I, s. 103] käydessä Intiassa neljä penikulmaa
-ympärimitaten, mutta puusta rakennettu. Näihin aikoihin syntyi
-kastilaitos. Kasteja oli aluksi vain neljä, nimittäin »braamanat»,
-jotka olivat kansan hengelliset johtajat, »kshatriat» eli ylimykset,
-jotka luulivat polveutuvansa ensimäisistä johtajista, »vaisiat» eli
-talonpojat ja halveksitut »sudrat», puunhakkaajat ja veden vedättäjät,
-jotka eivät olleet aarialaisia. Vielä näitäkin alemmalla asteella
-olivat useat alkuasukasheimot ja orjat. Myöhemmin kastien luku
-lisääntymistään lisääntyi. Luullaan intialaisten jo seitsemännellä
-vuosisadalla e.Kr. huomanneen monsuunituulien edut ja käyttäneen niitä
-hyväkseen purjehtiakseen laivoillaan aina Babyloniaan saakka kauppaa
-tekemään. Siellä he tutustuivat seemiläiseen kirjaimistoon, toivat
-sen mukanaan ja sovittivat oman kielensä tarpeisiin, jonka jälkeen se
-levisi Intiasta Burmaan, Siamiin ja Ceyloniin.
-
-Vuosisatain kuluessa oli braamanalainen uskonto rappeutunut ja
-menettänyt entisen jaloutensa ja henkevyytensä. Kuudennella
-vuosisadalla e.Kr. nousi uskonpuhdistaja, kuninkaanpoika Gautama
-Himalajan vuorilaaksoista, joka luopui vallasta ja loistosta ja
-pitkällisen miettimisen ja henkisten taisteluitten jälkeen loi
-buddhan uskon. Tämä uskonto oli suuri edistys braamanalaisuudesta.
-Se perustui ihmisrakkauteen ja tämän kautta se mahtavasti kohotti
-itämaalaiseen sortovaltaan piintyneitä oloja, ei ainoastaan Intiassa,
-vaan kaikkiallakin kaukaisessa idässä aina Mongoliaa ja Japania myöten.
-Buddhan uskonnolla on sen vuoksi ollut arvaamattoman suuri vaikutus
-Itämailla, vaikkapa sekin vuorostaan piintyi muodollisuuteen ja
-rappeutui.
-
-Parissa vuosisadassa buddhalaisuus levisi kautta Intian. Sen hartain
-levittäjä oli jalo ihmisystävä Asoka, Magadhan eli Beharin hallitsija.
-Asoka perusti niin paljon luostareita, että hänen valtakuntaansa
-vielä tänä päivänä sanotaan »luostarien maaksi». Samalla hän puhdisti
-uskonnon harhaopeista, joita siihen oli alkanut versota, ja antoi
-patsaihin, luoliin ja kallioihin eri osissa maata kirjottaa uskonnon
-perustotuudet. Kolmekymmentäviisi kirjotusta on säilynyt niistä monista
-kymmenistätuhansista, joita hän eri osiin maata kiveen piirrätti.
-Samalla Asoka piti hyvää huolta alamaistensa aineellisestakin
-toimeentulosta, kaivoja kaivettiin, puita istutettiin teitten viereen
-ja sairashoidosta pidettiin huolta sekä Asokan omassa valtakunnassa
-että vallotetuissakin maissa. Virkamiehiä asetettiin vaalimaan
-perhe-elämän puhtautta ja nuorisolle, jopa naisillekin toimitettiin
-opetusta. Asoka julisti valtion velvollisuudeksi uskonnon levittämisen
-rauhallisilla keinoilla. Hänen kokoomansa teos Buddhan opista on sitten
-kaksituhatta vuotta ollut eteläisten buddhalaisten varsinainen kaanon.
-
-Samaan aikaan kuin buddhalaisuus syntyi toinen samanlainen uskonto,
-jainalaisuus, nykyään parhaiten tunnettu ihmeen taidokkaista vanhoista
-temppeleistään.
-
-Buddhalaisuus ei kuitenkaan voinut kokonaan tunkea tieltään
-vanhempaa braamanalaista uskontoa, vaan rinnan ne elivät enemmän
-kuin vuosituhannen, ja ajanlaskumme ensimäisellä vuosituhannella
-braamanalaisuus alkoi jälleen saavuttaa takaisin menettämäänsä alaa.
-Molemmat uskonnot sulautuivat yhdeksännellä vuosisadalla j.Kr.
-hindulaisuudeksi, joka oli taka-askel kummastakin ja joka Intiassa
-vielä nykyään on vallitsevana; sana merkitsee nimittäin ensi sijassa
-uskontoa, eikä kansallisuutta.
-
-[Buddhalaisuudesta tuli Kiinan vallitseva uskonto ja Kiinalaiset sen
-kautta alkoivat pitää Intiaa «pyhänä maanaan», niinkuin kristityt
-Palestinaa. Kiinasta kävi paljo pyhiinvaeltajia Intian merkkipaikoilla
-viidennellä ja seuraavilla vuosisadoilla j.Kr. Etevät munkit
-kirjottivat retkistään arvokkaita kertomuksia. Kiinan keisari Kaotsung
-kokosi ne suureksi kirjaksi, kirjottaen siihen itse esipuheen, mutta
-vain osia on säilynyt. Kuuluimmat näistä matkustajista olivat Fahier ja
-Hsyantsang, joiden kirjottamat teokset ovat tärkeitä lähteitä Intian
-senaikaisten olojen tuntemiselle. He kulkivat molemmatkin menomatkalla
-Tarimin keitaitten kautta, edellinen palasi meritse, jälkimäinen
-Pamirin kautta, mukanaan suuri kokoelma buddhalaisia pyhiä kirjoja.]
-
-Intian ulkonainen historia alkaa v. 327 e.Kr., Aleksanteri Suuren
-hyökätessä Punjabiin. Kreikkalaisen vallottajan valta ei kuitenkaan
-ollut pitkäikäinen, sillä Intiassa itsessään syntyi siihen aikaan
-mahtava Magadha valtakunta, jota Tsharigdragupta hallitsi. Tämä teki
-Seleukos Nikalorin kanssa ennen mainitun sopimuksen (I, s. 103),
-jonka kautta hän muutamaa sataa sotielefanttia vastaan sai haltuunsa
-koko Punjabin ja Seleukoksen tyttären puolisokseen. Hänen hovissaan
-oleskeli kreikkalainen Megasthenes, jonka kertomuksesta ensimäiset
-varmat länsimaiset tiedot Gangeen laaksosta on saatu. Kreikkalaiset
-saivat samoihin aikoihin melkoisen vaikutuksen Intian tieteeseen
-ja taiteeseen. Braamanat oppivat heiltä tähtitiedettä ja varsinkin
-kuvanveistoon ja rakennusmalliin oli kreikkalaisuuden vaikutus
-suuri. Kreikkalaiset kasvonpiirteet esim. olivat sen jälkeen kauan
-vallitsevina Luoteis-Intian kuvanveistossa.
-
-Tshangdragupta oli suurimpia Intian hallitsijoista. Hänen armeijaansa
-kuului 600,000 miestä, 30,000 hevosmiehiä, 36,000 elefantin ohjaajaa ja
-24,000 hevosvaunun ohjaajaa. Megastheneen kuvauksesta hän on parhaiten
-tunnettu Intian varhaisemmista hallitsijoista. Tshangdraguptan
-pojanpoika oli yllä mainittu Asoka, jonka valtakunta käsitti suurimman
-osan Afghanistania, suuren osan Baludshistania, Sindin, Kashmirin,
-Nepalin, Bengalin ja niemimaan Palar jokeen saakka.
-
-Toisella vuosisadalla e.Kr. Seleukolaiset uudelleen vallottivat osia
-Luoteis-Intiasta, mutta heidän täytyi myöhemmin taas väistyä. Heidän
-jälkeensä saapui vallottajina iraanilaisia paimentolaisheimoja, Sakat,
-joitten ylivalta neljännellä vuosisadalla j.Kr. kukistettiin. Sakkain
-jälkeen tulivat Juetshit, turanilainen, ehkä turkkilainen kansa, jonka
-Hiungnut olivat karkottaneet edeltään Keski-Aasian aroilta. Näitten
-jälkeen hyökkäsivät maahan »Valkoiset Hunnit», joitten valtakunta ei
-kuitenkaan ulottunut pitkälle eikä kauaa kestänytkään. Voimme siis
-sanoa, että vanhan aarialaisen rodun valtiollinen tarmo jo silloin oli
-Intiassa murtunut.
-
-Nämä vieraat vallottajat eivät yleensä päässeet Gangeksen laaksoa
-etelämmäksi. Dekanissa, jossa kotimaiset dravidakansat asuivat
-suljettuna ryhmänä, oli jo varhaisimmilla ajoilla, mistä meillä
-on tietoja, sekä kukoistava viljelys, melkoisia kaupunkeja, että
-omaperäinen kirjotustaitokin. Siellä oli useita suuria valtakuntia,
-kuten Pandjavaltakuilta, Tshola ja Kalinga Koromandel-rannalla.
-Malabar-ranta oli jo v. 1176 e.Kr. joutunut aarialaisten braamanain
-vaikutusvallan alle; siitä vuodesta alkaa mainitun rannikon vanha
-ajanlasku. Koroniandel-rannikollakin braamanalainen uskonto ja
-vaikutusvalta alkoivat myöhemmin vähitellen saada jalansijaa, vaikka
-dravidakansat säilyttivätkin kansallisuutensa. Sikäläiset hallitsijat
-vähitellen omaksuivat braamanalaisia käsityksiä, uskonnon etupäässä, ja
-sanskritti tuli tunnetuksi. Tämän vaikutuksen mukana tuli dravidamaihin
-aarialainen ylimyskuntakin. Etelä-Intian valtakunnat olivat usein
-sodissa Ceylonin kanssa. Mutta Ceylonin vallitsevaksi kansaksi tulivat
-aarialaiset Sinhalesit, jotka sinne toivat braamanalaisen uskon,
-myöhemmin kääntyen buddhalaisuuteen.
-
-Uudet valtiomuodostukset ja melskeet alkoivat Intiassa, kun
-muhamedilaiset alkoivat hyökkäyksensä. He vähitellen saivat melkein
-kaikki niemimaan valtakunnat haltuunsa. Viimeisten kotimaisten
-ruhtinaitten valtakunnat Luoteis-Intiassa olivat vähitellen siihen
-määrään heikontuneet, että ne eivät voineet vastustaa läntisiä
-naapureitaan. Mahmud Ghazni teki Afghanistanista käsin ensinnä
-parikymmentä ryöstöretkeä Luoteis-lntiaan, paljastaen temppelit,
-hävittäen jumalankuvat ja vieden suunnattomat aarteet mukanaan. Sitten
-Luoteis-Intia liitettiin hänen valtakuntaansa. Ghor-suvun aikana
-muhamedilainen valta ulotettiin aina Gangeksen laaksoon ja valtakunnan
-painopiste siirtyi Intiaan; Delhistä tuli tämän valtakunnan pääkaupunki.
-
-Muhamedilaisten hallitsemat Intian maat sitten kokonaan erosivat
-Afghanistanista ja niillä oli aluksi sarja hallitsijoita, joita
-yhteisellä nimellä sanotaan Mamelukeiksi, koska he melkein järjestään
-olivat entisiä orjia, jotka tarmonsa kautta olivat alhaisesta
-asemasta kohonneet vaikutusvaltaisiin virkoihin. Heidän aikansa oli
-varsinaisille intialaisille ainaisen sorron ja levottomuuden aikaa. V.
-1221 Djingis-kaani teki Luoteis-lntiaan ryöstöretken, ja seuraavina
-aikoina Mongolien retket yhä uudistuivat, vaikkeivät he perustaneetkaan
-Intiaan pysyviä valtakuntia.
-
-Mamelukkien jälkeen hallitsivat useat tatarilaissyntyiset
-muhamedilaiset suvut Pohjois-Intiaa. Neljännentoista vuosisadan
-alussa eräs tatarilaissukuinen hallitsija vallotti melkein koko
-Etu-Intian aina Komorinin niemeen saakka ja pakotti Etelä-Intian
-hindulaisruhtinaat rupeamaan vasalleikseen. Tämä vallanalaisuus ei
-kuitenkaan ollut pitkällinen. Vähitellen valtakunta toisensa jälkeen
-uudelleen vapautui. Hindustanin tatarilaisista ruhtinaista oli Muhammet
-II Toghluq kaikkia muita oppineempi ja valistuneempi, mutta samalla
-mielettömin tiranni, mitä on koskaan valtaistuimella istunut. Hän
-menetti suuren armeijan viimeistä miestä myöten sotaretkellä Tibetiin,
-kiskoi suunnattomat verot alamaisiltaan ja toimeen pani heidän kesken
-ihmismetsästyksiä vieraittensa huviksi. Pari kolme kertaa hän käski
-pääkaupunkinsa kaikkia alamaisia muuttamaan pois, vieläpä keskellä
-nälänhätää.
-
-Ei ole ihmettä, että tämä mieletön sorto synnytti epätoivoisen
-kansan kesken ainaisia kapinoita. Hänen seuraajansa sitä vastoin
-oli mitä hyväntahtoisin hallitsija, rakennutti teitä ja suuria
-maankastelulaitoksia ja järjesti hallinnon.
-
-Seuraavan vuosisadan kuluessa muhamedilainen mahti Hindustanissa
-rappeutumistaan rappeutui, sen alueet yhä vähenivät, ja Timur Lenk,
-Samarkandin hallitsija, saattoi vastarintaa tapaamatta ryöstää
-Delhin. Hän ei kuitenkaan ottanut maata pysyväisesti haltuunsa. Mutta
-kuudennentoista vuosisadan alussa, jotenkin samaan aikaan siis, kun
-Portugalilaiset perustivat siirtomaavaltansa Malabar-rannikolle, saapui
-Luoteis-lntiaan Afghanistanista käsin uusi vallottaja, voimallinen
-Baber. Hän vallotti koko Hindustanin ja perusti Pohjois-Intiaan
-valtakunnan, josta tuli Intian loistavin.
-
-Dekanissa oli yllä mainitun vallotuksen jälkeen syntynyt entisten
-hinduvaltakuntien sijalle paljon pieniä itsenäisiä muhamedilaisten
-hallitsemia valtakuntia. Niitten rinnalla säilyi kuitenkin niemimaan
-eteläosassa muutamia hindulaisiakin, joista Vidjayanagar joksikin
-vuosisadaksi kohosi suureen loistoon.
-
-Etu-Intian historiassa on läpikäyvänä piirteenä veltostus, jonka
-alaiseksi kylmemmistä ilmanaloista tulleet vallottajakansat
-vähitellen joutuivat kuumassa ilmanalassa. Aasialaiset vallottajat
-olivat alkuaikoina, Induksen laaksoon tullessaan ja sieltä kovien
-taistelujen kautta levittäessään valtaansa Gangeksen laaksoon, paljon
-voimallisempaa ja ylevämpää kansaa kuin nykyiset Hindut. Sotainen kunto
-oli suuri, yhteiskunnalliset olot olivat terveet ja varsinkin naisen
-asema arvokkaampi, heidän uskonnolliset käsityksensä olivat puhtaammat
-ja henkinen luomiskyky verrattomasti nykyistä suurempi. Mutta
-vähitellen heidän kykynsä veltostuivat, eivätkä he lopulta voineet
-tässä alistamassaan rikkaassa maassa pitää puoliaan uusia voimallisia
-pohjoisia kansoja vastaan, joita Intian ihmemaa kuin maneetti veti
-puoleensa. Vaikk'eivät Keski-Aasiasta tulleet vallottajat myöhemmin
-enää voineetkaan maan kansallisuutta muuttaa, niin muodostivat he
-kuitenkin uudelleen sen valtiollisen elämän ja hallitsivat sitä
-vähälukuisuudestaan huolimatta, kunnes he vuorostaan rappeutuivat
-ja uudet vallottajat kukistivat heidät. Se valtakunta, jonka Baber
-Portugalilaisten saapuessa Intian vesille perusti Hindustaniin,
-kehitti tosin Pohjois-Intian rikkaat maat ennen aavistamattomaan
-voimaan ja rakensi niitten kaupungit satumaisen loistaviksi, mutta
-muutama vuosisata myöhemmin oli sekin niin rappeutunut, että uusien
-vallottajien oli helppo anastaa maa.
-
-Olemme edellisessä seuranneet Intian vaiheitten pääpiirteitä sikäli,
-kun ne maan puolelta joutuivat muutoksien alaisiksi. Meren puolelta
-ei tämä luonnonrikas suuri niemimaa, joka vanhasta ajasta saakka
-oli houkutellut kaikkien kansain kauppiaita, joutunut vallottajien
-hyökkäyksien alaiseksi, mutta se sai mereltä sangen paljon uusia
-kultuurivaikutuksia. Olemme nähneet, kuinka jo Foinikit aikanaan
-kaikesta päättäen purjehtivat Intiaan saakka. Rooman vallan aikana
-olivat Malabarin rannikon kauppakaupungit tunnetut kreikkalaisille
-purjehtijoille. Mutta varsinkin Arabit harjottivat vilkasta
-meriliikettä Intian vesillä ja he saivat siellä olla kilpailulta
-rauhassa niin monta vuosisataa, että jättivät pysyvät jäljet kaikkien
-rantaseutujen oloihin Etu-Intian rannoilta aina etäisimpiin saariin
-saakka. Tämä muhamedilainen vaikutus tapahtui kokonaan erillään yllä
-kerrotuista valtiollisista muutoksista ja sen tuojat olivat eri
-kansaa, vaikkapa uskonto heidät liittikin Pohjois-Intian vallottajiin.
-Etu-Intian suurissa rantakaupungeissa asui paljon arabialaisia,
-ja paljon maanasukkaita oli rauhallisen seurustelun vaikutuksesta
-kääntynyt heidän uskoonsa. Vielä enemmän pääsi muhamedilaisuus
-vahvistumaan Sunda-saarilla. Javassa se tunki tieltään hindulaisuuden,
-joka oli buddhalaisuuden kukistanut, niin että Javan väestö nykyisin
-on melkein kokonaan muhamedin uskoista ja buddhalaisten aikanaan
-rakentamat, satumaisen rikkailla kuvanveistoksilla koristetut temppelit
-ovat saaneet unohtua metsiin. Sumatralla, joka oli paljon vähemmän
-kehittynyt kuin vanhastaan oivallisesti viljelty Jaava, muhamedilaisuus
-niinikään sai jalansijan, ja näiltä saarilta se valtasi Malakan
-niemimaan, jossa sen keskustana oli erinomaisen vilkasta kauppaa
-harjottava Malakka. Tästä oivallisesta keskustasta Arabialaiset
-ulottivat kauppansa aina Kiinaan ja Japaniin saakka.
-
-Portugalilaisten päämäärä oli kauppa, samoin kuin Arabialaistenkin,
-ja sen vuoksi he keskittivät toimintansa samoille rannoille, joilla
-Arabialaiset olivat jalansijan saaneet. Sitä vastoin Intian sisäosat,
-vaikka tosin ylläpitivätkin portugalilaisten kanssa kauppaa,
-jäivät vielä muutamaksi vuosisadaksi europpalaisten vaikutuspiirin
-ulkopuolelle. Tällä rajotuksella oli maantieteelliset syynsä. Kapean
-Malabar-rannikon erottaa korkea vuorijono Dekanin sisäosista, jonka
-vuoksi se oli sisämaata vastaan säilyttänyt itsenäisyytensä, mutta
-meren puolelta oli sitä helpompi hallita. Malakasta ja Malaijien
-saaristosta tämä luonnollisesti vielä suuremmassa määrin piti
-paikkansa, koska ne olivat kokonaan meren ympäröimät.
-
-Intian kultuuri epäilemättä on ikivanha, vaikk'emme enää voikaan luoda
-sen laadusta vanhimmalla ajalla varmaa käsitystä. Tähän hämäryyteen
-on paitsi kirjotettujen muistomerkkien puutetta syynä sekin seikka,
-että kivestä rakentaminen Intiassa verraten myöhään pääsi kehittymään.
-Kaikki vanhimmat rakennukset olivat puusta. Vasta kolmannella
-vuosisadalla e.Kr. ruvettiin käyttämään kiveä rakennusaineena.
-Kiviarkitehtuurin alkeet saatiin Persiasta Aleksanteri Suuren retken
-jälkeen, mutta se joutui Intiassa suuressa määrin outoihin oloihin ja
-kehittyi sen vuoksi itsenäisesti, jatkaen entisen puuarkitehtuurin
-yhdistelmiä ja muotoja.
-
-Intian vanhimmat kivirakennukset ovat hautakummut, »topet», joiden
-tyyli kuvanveistoksista ja koristeista huolimatta vielä on selvää
-puutyyliä. Jotenkin samaan aikaan kuin »topet» eli (Ceylonin)
-»dagobat», arvion mukaan toisella vuosisadalla e.Kr., rakennettiin
-vanhimmat buddhalaiset luolatemppelit. Intian kiviarkitehtuurin
-varsinainen kehitysaika oli neljäs ja viides vuosisata j.Kr.
-Etelä-Intian dravidakansat muodostelivat sitä yhä itsenäisemmin
-laajoissa temppelikartanoissaan, joiden silmäänpistävin omituisuus
-ovat korkeat kerros kerrokselta kapenevat tornit eli »gopurat».
-Dravidalaiset kehittivät varsinkin kalliotemppeleitä, joista Elloran
-ovat kuuluimmat. Nämä temppelit hakattiin yhdestä ainoasta suuresta
-kalliosta erinomaisen runsaasta muotorikkaudestaan huolimatta. Intian
-rakennustaiteen vahvin puoli on suunnattoman rehevä, troopillisen
-uhkuva muotorunsaus, jonka rinnalla ei hienostus, tyylin jalous päässyt
-oikeuksiinsa. Siroimmat puhtaasti intialaiset rakennukset, mitä meidän
-aikoihin on säilynyt, ovat Abu-vuoren jainalaislemppelit, jotka ovat
-niin uhkeasti ja samalla tarkalla huolella koristellut kuin korulippaat.
-
-Muhamedilainen vallotus toi neljännellätoista vuosisadalla Intiaan
-aivan uuden rakennustaiteen, joka ei kuitenkaan levinnyt suurimpia
-kaupunkeja paljoakaan laajemmalle. Muhamettilaisen rakennustaiteen
-loistoaika oli kuitenkin vasta seitsemännellätoista vuosisadalla.
-
-Intian maista ja saarista on epäilemättä Etu-Intia varhaisimmin
-kultuurin kehittänyt. Kaikki viittaa siihen, että sekä Ceylon että
-Taka-Intia ja Malaiji-saaristo ovat sieltä käsin saaneet sivistyksensä.
-
-Ceylonissa perustivat aarialaiset Sinhalesit valtakuntansa kuudennella
-vuosisadalla e.Kr., ja vasta he toivat saareen sivistyksenkin,
-koska varsinaiset alkuasukkaat, Vedahit, vielä tänä päivänä ovat
-luonnontilassa. V. 504 e.Kr. oli Anuradhapura, Ceylonin vanha, aikanaan
-erinomaisen loistava pääkaupunki perustettu ja vanhin seudun kuuluista
-maankastelulaitoksista valmis. Buddhalainen luostarielämä kehittyi
-Ceylonissa rehevämmin kuin missään muualla, mutta saarella olikin
-kaksi pyhää muistoesinettä, joitten maine oli laajalle levinnyt,
-Buddhan jalanjälki Aatamin vuorella ja Buddhan hammas, joka neljännellä
-vuosisadalla j.Kr. tuotiin saarelle, niinkuin muuan säilynyt
-kivikirjotus kertoo. Saaren levottomista vaiheista mainittakoon,
-että v. 1408 kiinalainen armeija vallotti Ceylonin ja vei kuninkaan
-vankeuteen. Kun Lourenço d'Almeida v. 1505 astui Ceylonissa maihin, oli
-saari jakautunut seitsemään pieneen kuningaskuntaan. Portugalilaiset
-myöhemmin yrittivät vallottaa Ceylonin, mutta eivät saaneet jalansijaa
-muuta kuin etelärannalla, jossa he koettivat levittää kristinuskoa.
-
-Taka-Intian maista näyttää Burma olevan se »Chrysae Regio» (kultainen
-valtakunta), jonka Ptolemaios mainitsee. Samaa nimittäin merkitsee
-pääkaupungin ympärystän vanha pali-kielinen nimi Soraparanta.
-Varmaan Burmassa jo silloin oli huomattava kuituun, jonka ainekset
-ilmeisesti ovat tulleet toiselta puolen Bengalista, toiselta puolen
-Ceylonista. Burman loistoaika oli kuitenkin vasta 11—13 vuosisata
-j.Kr., jolloin Pagan oli pääkaupunki. Paganin hävitti Kublai kaani v.
-1284. Burma sai samoin kuin Siamkin kirjakielensä, vanhan pali-kielen
-[pali-kieli, kuollut kieli nykyisin, samoin kuin sanskritti itsekin,
-oli eräs sanskritin murre], Ceylonista, jonne se oli Etu-Intiasta
-tullut. Tällä kielellä, joka oli Etu-Intian vallitsevana kirjakielenä
-7. vuosisadalta e.Kr. 4:nteen vuosisataan j.Kr., oli melkoinen
-buddhalainen kirjallisuus. Etu-Intiassa se syrjäytettiin samaan aikaan
-kun hindulaisuus syrjäytti buddhalaisuuden, mutta Ceylonissa samoin
-kuin Burmassa ja Siamissakin se on pysynyt kirjakielenä, vaikka yhä
-vähenevässä määrässä, tähän päivään saakka.
-
-Siamin vanha loistava pääkaupunki, Ayuthia, perustettiin v. 1350 j.Kr.
-ja oli portugalilaisten siellä ensi kerran käydessä komeimmillaan.
-Kambodjaan saapui braamalaisuus ja sanskritin kieli Etu-Intiasta
-muutama vuosisata e.Kr. Suurenmoinen Angkor palatsineen ja temppelineen
-rakennettiin v:n 900 vaiheilla j.Kr. Seuraavalla vuosisadalla tuli
-Kambodjaan buddhalaisuus, kilpailemaan braamanalaisuuden kanssa.
-
-Portugalilaiset saapuivat siis maailmaan, jolla oli kauas menneisyyteen
-ulottuva sivistys ja historia, laajalle haarautuneet kauppayhteydet,
-kehittynyt teollisuus ja tuotanto. Sitä omituisempaa on, kuinka niin
-pieni maa väkirikkaassa edistyneessä Intiassa saattoi muutamassa
-vuosikymmenessä saada niin vallitsevan aseman.
-
-
-
-
-Cabralin retki.
-
-
-Vasco da Gaman palattua ja kerrottua kokemuksensa käsitettiin
-Portugalissa, että jos aiottiin saada Intiassa jalansijaa ja päästä
-osallisiksi maustekaupasta, niin oli valmistauduttava maurien katkeraan
-kilpailuun ja arvatenkin asevoimankin käyttämiseen. Sinne oli siis
-lähetettävä melkoisia asestettuja laivastoita.
-
-Seuraavan retken johtajaksi ei nimitetty Gamaa, vaan Pedro Alvares
-Cabral, hänen hyvä ystävänsä. Laivain luku oli 13 ja niillä oli
-1200 miestä. Retkelle seurasi erään laivan ohjaajana Bartholomeu
-Diazkin, Hyvän toivon niemen löytäjä. Pappeja ja munkkeja lähti mukaan
-levittämään uskoa, firenzeläisiä ja saksalaisia kauppiaita kauppoja
-tekemään. Maaliskuussa v. 1500 laivasto purjehti Lissabonista.
-
-Cabral ohjasi Guinean rannikolta kauemmaksi länteen, tavatakseen
-parempia tuulia, mutta ajautui niin kauas, että vihdoin joutui aivan
-uudelle vuoriselle rannikolle, — hän tuli tuulien ja merivirtain
-kantavan vaikutuksen kautta Brasilian rannalle, josta espanjalainen
-Pinzon oli vähän ennen löytänyt pohjoisemman kohdan. Cabral purjehti
-useita päiviä tätä metsäistä rantaa pitkin etelään päin, tavaten
-ruskeita maanasukkaita. Sitten purjehdittiin meren poikki takaisin
-Afrikan rantaa kohti. Ankarassa rajuilmassa kaatui Hyvän toivon niemen
-edustalla neljä laivaa ja Bartholomeu Diaz sai laivoineen aalloissa
-hautansa. Ainoastaan kuusi alusta koko melkoisesta laivastosta saapui
-onnellisesti Sofalaan 16 p. heinäkuuta.
-
-
-
-Diogo Diaz löytää Madagaskarin.
-
-
-Eräs laiva, jota Diogo Diaz johti, oli ajautunut Madagaskarin
-rannikolle, seuraillut sitä pohjoiskärkeen saakka ja silloin huomannut
-maan saareksi. Siten tuli Madagaskar portugalilaisille tunnetuksi.
-
-Cabral purjehti Mosambikin kautta Kiloaan, jonka sulttaani vallitsi
-koko rannikkoa. Suotta koetettiin siellä kuitenkin saada aikaan
-kauppayhteyttä. Sheikki ei sanonut tarvitsevansa portugalilaisten
-tavaroita. Elokuun alussa laivasto saapui Melindeen, jossa
-ystävyyssuhteet jälleen uudistettiin. Cabralkin sai luotseja, joitten
-johdolla laivat kuudessatoista päivässä purjehtivat Intian meren poikki.
-
-Vaikka Cabralin laivasto olikin kärsinyt niin suuria vaurioita ja
-menettänyt monta laivaa, niin oli se kuitenkin yhä vieläkin kahta
-vertaa suurempi kuin Vasco da Gaman, ja Kalikutin samudrin otti sen
-ystävällisesti vastaan. Cabral lähetti ensi työkseen maihin neljä
-intialaista kalastajaa, jotka Gama oli vienyt mukanaan Portugaliin.
-Samudrin antoi ylhäisiä intialaisia ylimyksiä panttivangeiksi,
-jonka jälkeen Cabral lähti maihin häntä tapaamaan. Intialaiset
-panttivangit kuitenkin pian huomattiin hankaliksi, koska he uskontonsa
-mukaan eivät voineet syödä vierasten valmistamia ruokia ja aina
-olivat maihin soudettavat ruoka-aikoina. Aljettiin heidän sijastaan
-vaatia panttivangeiksi ylhäisiä maurilaisia kauppiaita. Toisessa
-puhuttelussa samudrinin luona vahvistettiin mausteitten hinta ja kauppa
-saattoi alkaa. Satamaan rakennettiin kauppahuone, johon lähetettiin
-kuudenkymmenen miehen aseellinen vartijasto, ja papit ryhtyivät
-puolestaan käännytystyöhön. Se ei kuitenkaan menestynyt, koska he eivät
-tainneet maan kieltä.
-
-
-
-Melskeitä Kalikutissa.
-
-
-Mutta ei kauppakaan tahtonut sujua, koska maurit sitä ehdoin tahdoin
-viivyttelivät. Kahdessa kuukaudessa ei saatu sen enempää mausteita
-kokoon, kuin mitä tarvittiin kahden laivan kuormaamiseksi. Suuttuneena
-Cabral pidätti erään satamaan tulevan maurilaisen laivan, jossa hän
-luuli olevan mausteita, vaikka siinä olikin vain ruokatavaroita. Tapaus
-herätti kaupungissa suurta suuttumusta ja satamassa väki, maurilaisten
-yllyttämänä, valtasi portugalilaisten kauppahuoneen ja ryösti sen.
-Kaupanhoitaja ja osa hänen miehistään sai tappelussa surmansa. Cabral
-paikalla ryhtyi ankariin kuritustoimiin. Viisitoista satamassa olevaa
-laivaa poltettiin ja kaupunkia pommitettiin.
-
-Sen kautta oli rauhallinen kaupankäynti Kalikutissa käynyt
-mahdottomaksi, ja Cabral laski etelään päin, Kotshinin radshan
-kutsumusta noudattaen, koettaakseen siellä onneaan. Kolmessa viikossa
-kaikki laivat siellä ja vähän etelämmässä Kranangorissa saivat täydet
-maustekuormat. Ja vielä etelämmän Kutominkin ruhtinas tarjoutui myymään
-kohtuuhinnoilla samoja haluttuja tuotteita.
-
-Vihdoin laivat kävivät Kananorissakin, jossa Gaman osaksi oli tullut
-niin ystävällinen vastaanotto. Sieltä saatiin kanelia ja inkevääriä,
-eikä edes voitu kaikkea mukaan ottaa, mitä kaupan oli. Radsha luuli
-portugalilaisilta rahain loppuneen ja kehotti heitä vain ottamaan
-tavarat — saattoivathan he seuraavalla matkalla maksaa. Tammikuussa
-1501 laivasto lähti paluumatkalle, mukanaan Kananorin radshan
-lähettiläät, ja saapui Melindeen, menetettyään kuitenkin myrskyssä
-laivan, josta vain miehistö pelastui.
-
-
-
-Sofala.
-
-
-Eräs laivoista poikkesi paluumatkalla Sofalaan ja toi tiedon sen
-erinomaisesta kultarikkaudesta. Laivan kapteeni muun muassa kertoi
-kuulleensa, että niillä maanasukkailla, jotka kultaa kaivoivat, oli
-neljä silmää, kaksi tavallisella paikalla ja kaksi pään takapuolella,
-ja Portugalissa juttua yleiseen uskottiin. Kap Verden luona tavattiin
-paluumatkalla Diogo Diazin laiva, joka Madagaskarista lähdettyään oli
-Afrikan rannalla väjytyksessä menettänyt kaiken väkensä, seitsemää
-lukuun ottamatta. Mieshukka pakotti laivan kotia pyrkimään. Viheriän
-niemen saarien luona kohdattiin myös kolme laivaa, jotka oli lähetetty
-menomatkalla löydettyä Brasiliaa tutkimaan ja valtaamaan. Niillä
-laivoilla oli Amerigo Vespucci mukana.
-
-Vaikka Cabral oli menettänyt viisi laivaa, niin oli kuitenkin hänen
-kuormainsa, mausteitten, helmien ja jalokivien arvo niin suuri, että
-menetys tuli runsaasti korvatuksi.
-
-
-
-Ioão da Novan retki.
-
-
-Portugalin kuningas oli jo ennen Cabralin paluuta lähettänyt Ioão da
-Novan johdolla matkaan pienen laivaston, joka puoleksi oli kauppiaitten
-varustama. Siihen kuului neljä alusta. Nämä löysivät Atlantin meren
-keskeltä Ascension saaren. Matkalla saatiin erään kirjeen kautta tieto,
-kuinka Cabral oli Intiassa vastaanotettu, ja purjehdittiin sitten
-onnellisesti tavallisia teitä Kalikutia välttäen Kananoriin. Sieltä da
-Nova kuitenkin ohjeittensa mukaan oikopäätä lähti Kotshiniin, jonne
-oli jäänyt portugalilainen kaupanhoitaja. Kalikutin samudrin yritti
-välillä tuhota tämän pienen joukon, mutta se pääsi tunkeutumaan läpi
-vihollisen laivaston, jossa oli enemmän kuin sata alusta; yhdeksän
-pienempää ja viisi suurempaa kalikutilaista laivaa ammuttiin upoksiin.
-Vaikka portugalilaisilla olikin tällä kertaa niukalti rahoja, niin
-saivat he kuitenkin täydet kuormat ja matkalla vielä ryöstivät kaksi
-maurilaista laivaa, joilla oli täydet maustetostit. Kotimatkalla
-löydettiin merestä St. Helenankin saari. Portugalilaiset olivat
-siten saaneet kaksi oivallista tukipistettä Intian matkojaan varten,
-saarilla oli sekä oivallista juomavettä että muitakin tarpeita. St.
-Helena oli luonnollisesti aivan asumaton. Marraskuussa v. 1502 da Nova
-saapui takaisin Lissaboniin, jossa hänen osakseen tuli mitä armollisin
-vastaanotto, sillä hän oli matkan suorittanut menettämättä ainoatakaan
-alusta ja tuonut mukanaan täydet kuormat.
-
-Huolimatta arvokkaista kauppatavaroista ja suuresta kauppavoitosta
-olivat Intian matkat kuitenkin niin vaarallisia, että kuningas kutsui
-neuvostonsa kokoon harkitsemaan, oliko niitä jatkettava. Neuvosto antoi
-epäävän vastauksen. Mutta siitä huolimatta kuningas Manuel kuitenkin
-päätti niitä jatkaa, vieläpä entistä suuremmalla voimalla.
-
-
-
-
-Vasco da Gaman toinen retki.
-
-
-Seuraavan suuren retkikunnan johto uskottiin jälleen Vasco da Gamalle.
-Hän sai kaksikymmentä laivaa ja 800 sotilasta. Kahdessa osastossa
-laivasto lähti matkaan alkupuolella vuotta 1502 ja molemmat osastot
-saapuivat jotenkin samoihin aikoihin perille. Joku laiva tosin matkalla
-menetettiin, mutta menetetyn sijaan rakennettiin Mosambikissa uusi,
-joka jäi sinne portugalilaisen kauppa-aseman suojaksi. Mosambikissa
-Gama solmi ystävyysliiton paikan uuden sheikin kanssa ja sai da Novan
-jättämät tiedot Intian oloista.
-
-
-
-Pero Affonso Sofalassa.
-
-
-Mosambikista lähetettiin Pero Affonso kahden maanasukas-luotsin
-opastamana Sofalaan, solmimaan paikan hallitsijan kanssa ikuiseksi
-ajaksi ystävyysliittoa Portugalin kuninkaan nimiin. Neekeriruhtinas
-ottikin hänet mitä parhaiten vastaan ja vakuutti, että kaikki
-rauhallisilla aikeilla saapuvat kauppiaat olivat tervetulleet. Hän
-vannoi auringon ja taivaan, päänsä ja vatsansa kautta ostavansa
-Portugalilaisten tavaroita. Valansa vahvistukseksi hän otti
-peukalostaan kultasormuksen ja antoi sen portugalilaiselle kapteenille
-ja Portugalin kuningasta varten monta nauhallista pieniä kultahelmiä.
-Uskollisuutensa vahvistukseksi hän tämän jälkeen tarttui läsnäolevien
-käsiin, sillä hänen hovissaan ei osattu kirjottaa. Mutta Pero
-Affonso antoi kirjottaa kaikki muistoon ja kuuden miehen vahvistaa
-asiakirja nimikirjotuksellaan. Kun sitten sopimus sheikille luettiin
-ja tulkittiin, niin hän hämmästyi ja sanoi paperin loitsivan. Kun
-portugalilaiset palasivat laivoihinsa, niin ruhtinas vielä lähetti
-heille paljon ruokatavaroita eväiksi. Affonson palattua Mosambikiin oli
-Vasco da Gama jo purjehtinut sieltä edelleen.
-
-
-
-Kiloa.
-
-
-Amiraali purjehti ensinnä Kiloaan (nykyiseen Kilwaan), johon jo Cabral
-oli poikennut. Tämä kaupunki, jonka muuan persialainen ruhtinas oli
-perustanut v. 975 Rhapta nimisen entisen kreikkalaisen siirtokunnan
-paikalle, oli kohonnut mahtavimmaksi koko tällä rannikolla ja
-hallitsi muun muassa Sansibaria, vanhaa Zenjiä. Kiloa oli saarella,
-lähellä mannerrantaa, ympäröity suurilla muureilla ja torneilla,
-joitten raunioita on säilynyt. (Lähellä on eräällä toisella saarella
-säilynyt vielä vanhemman kaupungin raunioita, joitten alkuperää
-ei vielä tunneta.) Kiloassa oli portugalilaisten saapuessa noin
-12,000 asukasta ja hyvät kivitalot parvekkeineen; talojen yläkerros
-oli kuitenkin puusta. Kaupungin ympärillä oli sitrona-, limoni- ja
-oranssi-istutuksia. Sokeria, viikunoita ja granattiomenoita viljeltiin
-puutarhoissa. Kiloaa hallitsi arabialainen sheikki, jonka valta ei
-kuitenkaan ulottunut kaupungin omaa aluetta etäämmäksi.
-
-Kun tämä sheikki oli kohdellut Cabralia petollisesti, niin purjehti
-Vasco da Gama nyt koko laivastonsa keralla kaupungin eteen,
-säikähytti sitä tyhjillä tykinlaukauksilla, piiritti sen ja pakotti
-sheikin antautumaan ja sitoutumaan maksamaan vuotuisen kultaveron.
-Portugal puolestaan suostui ottamaan hänet suojeluksensa alaiseksi.
-Sheikin palatsin katolle kohotettiin Portugalin lippu ja myöhemmin
-portugalilaiset rakensivat paikalle linnotuksenkin.
-
-Sitten poikettiin Melindeen, jonka ruhtinaalle Gama nyt tahtoi näyttää,
-että hän oli arvokkaampi liittolainen, kuin miltä edellisellä kerralla
-näytti. Sheikki kutsuttiin laivoihin suuriin pitoihin ja ystävyysliitto
-vahvistettiin. Onnellisesti purjehdittiin sitten Intian meren poikki
-Malabar-rannikolle ja käytiin ankkuriin lähelle Goaa. Rantakaupungit
-saivat piankin kokea, ettei Gama ollut tällä kertaa tullut
-ystävällisissä aikeissa, vaan rankaisemaan, kostamaan ensimäisellä
-matkallaan kärsimiään nöyryytyksiä. Ensinnäkin pidettiin vihollisina
-kaikkia laivoja, jotka matkalla tavattiin, ja ne anastettiin, sillä
-Gama oli päättänyt saattaa maustekaupan kokonaan portugalilaisten
-käsiin.
-
-
-
-Gaman julma sodankäynti.
-
-
-Andjediva-saarien kohdalla tavattiin lähellä rantaa kolme »fustia»,
-s.o. intialaista alusta, jotka takaa-ajettaissa pakenivat erääseen
-lahteen. Portugalilaisia ammuttiin heidän niitä seuratessa salatusta
-patterista tykeillä ja nuolilla, ja he puolestaan sytyttivät palamaan
-kaikki intialaiset laivat, mitä käsiinsä saivat. Kananoriin matkaa
-jatkettaissa tavattiin merellä suuri laiva, joka toi kauppatavaroita
-ja Mekasta palaavia pyhiinvaeltajia. Tämä laiva ilman taistelua
-anastettiin, ryöstettiin ja sytytettiin tuleen. Intialaiset liian
-myöhään huomasivat ruveta vastarintaa tekemään; koko joukko armotta
-surmattiin, joitakuita vaimoja ja lapsia lukuun ottamatta. Niitäkin,
-jotka hyppäsivät mereen, ajettiin armotta takaa ja surmattiin.
-Luultavasti laiva oli Egyptin sulttaanin tai hänen alamaistensa oma,
-sillä pian sen jälkeen sulttaani paaville valitti, että portugalilaiset
-harjottivat Intian vesillä merirosvoutta.
-
-Kananorin radshan Vasco da Gama pakotti katkaisemaan kaiken yhteytensä
-Kalikutin kanssa, luvaten säästää ainoastaan niitä laivoja, jotka
-kulkivat portugalilaisille ystävällisiin satamiin. Kauppatavarain hinta
-vahvistettiin.
-
-Kalikutin samudrin pyysi nyt rauhaa. Mutta Gama esitti semmoiset
-vaatimukset, ettei niihin mitenkään voitu suostua; paitsi täydellistä
-hyvitystä ennen tehdystä väkivallasta olisi sämudrinin pitänyt kieltää
-kaikkia Punaisesta merestä tulevia laivoja poikkeamasta Kalikutin
-satamaan. Samudrin vastasi, että Mekasta tulleen laivan ryöstö
-oli riittävä korvaus, ja ettei hän voinut kaupungistaan karkottaa
-neljäätuhatta Kairon ja Mekan arabialaista, varsinkin kun heidän
-kauppansa tuotti hänelle suuria etuja.
-
-Gama ei edes viitsinyt vastata näihin syihin. Samudrin tarjosi
-rahakorvausta portugalilaisen kauppa-aseman ryöstöstä, mutta Gama
-ei siitä huolinut, vaan alkoi sodan. Kaikki Kalikutiin menevät tai
-sieltä tulevat laivat anastettiin ja niiden laivaväki surmattiin,
-vieläpä usein niin julmalla tavalla, että Gama kaikiksi ajoiksi tällä
-raivollaan tahrasi nimensä. Sitä olisi mahdoton käsittääkään, ellemme
-muistaisi, että portugalilaiset pitivät kaikkia muhamedilaisia vanhoina
-verivihollisinaan, maureina, jotka aikanaan olivat niin säälimättä
-sortaneet heidän maataan ja kansaansa, ottamiansa orjia ja sotavankeja
-kiduttaneet. Tämä veriviha se sai heidät Intiankin merellä sokeasti
-vainoamaan kaikkia muhamedilaisia ja varsinkin arabialaisia ja
-tyydyttämään kostonhimoaan mielettömällä julmuudella.
-
-Kalikutia pommitettiin kahteen kertaan ja koko joukko taloja
-tuhottiin. Gama ei nyt enää suostunut minkäänlaiseen rauhaan, vaan
-vaati täydellistä alistumista. Mutta silloin koko Kalikutin valtakunta
-nousi yhteiseen kostosotaan, joka joessa varustettiin suurempia ja
-pienempiä sotalaivoja julman vihollisen tuhoamiseksi. Gama purjehti
-Kotshiniin, jonka ruhtinaan kanssa tehtiin kauppasopimus. Sovittiin
-siitä, että portugalilaiset maksaisivat pippurin, mausteneilikkain ja
-benzoinin hinnan kullalla, muut tuotteet sitä vastoin, kuten kanelin,
-savusteet y.m. europpalaisilla tavaroilla. Samanlainen sopimus tehtiin
-Kulamin kanssa, joka on lähellä Intian eteläkärkeä; sieltä ostettiin
-varsinkin pippuria. Kaikille näille ystävällisille satamille Gama
-antoi vapaakirjeitä, jotka suojelivat niitten laivoja portugalilaisten
-vartijalaivain anastukselta.
-
-Kalikutin samudrin koetti nyt viekkaudella saada vihollisensa
-tuhotuksi. Gaman luo saapui braamana, joka sanoi lähtevänsä hänen
-kerallaan Portugaliin keskustelemaan itse kuninkaan kanssa, koska muka
-samudrin ei luottanut laivastojen johtajiin, joita vaihdeltiin. Mutta
-Gama vastasi, että hänellä oli täydet valtuudet, ja lähti braamanan
-houkutuksesta yksin yhdellä laivalla Kalikutiin keskustelemaan. Hän
-luuli tapaavansa Kalikutin edustalla vartijalaivastonsa, mutta tämä
-olikin kaikenlaisilla huhuilla houkuteltu pohjoiseen, joten Gama oli
-aivan yksin. Suuri intialainen laivasto ympäröi hänet ja alkoi joka
-puolelta hyökkäyksen. Portugalilaisen laivan merikunto kuitenkin
-pelasti Gaman tästä vaarallisesta väijytyksestä. Braamana, joka vielä
-oli laivalla, hirtettiin raakapuuhun. Myöhemmin samudrinin laivasto
-vielä kerran hyökkäsi Gaman koko laivaston kimppuun, mutta hyökkäys
-tykeillä torjuttiin. Täydet kuormat otettuaan Vasco da Gama lähti
-paluumatkalle ja saapui syyskuussa v. 1503 Lissabonin satamaan.
-
-
-
-Affonso d’Albuquerque saapuu Intiaan.
-
-
-Intian vesille hän oli jättänyt Sodren seitsemän tai kahdeksan laivan
-keralla. Samudrin käytti nyt tilaisuutta kostaakseen kapinallisille
-vasalleilleen, vallotti Kotshinin ja karkotti sikäläisen radshan
-pieneen saareen. Sodre ei voinut tätä estää, sillä hän risteili
-paraikaa Arabian etelärannikolla, jossa hän usean laivan keralla sai
-kamalassa myrskyssä hautansa. Haaksirikon välttäneet laivat palasivat
-Intian rannikolle, mutta eivät uskaltaneet ryhtyä sotatoimiin,
-ennenkuin kotimaasta saatiin apua. Kauaakaan ei tarvinnut odottaa,
-sillä pian sen jälkeen saapui Intian vesille uusi laivasto, johon
-kuului kuusi laivaa, Affonso d’Albuquerque johtajana. Sen kautta
-portugalilaisilla jälleen oli Intian vesillä ylivalta ja Kotshinin
-radsha pääsi takaisin kaupunkiinsa. Hän salli portugalilaisten rakentaa
-satamaansa linnan kauppansa suojaksi; se oli ensimäinen linna,
-jonka nämä Intiaan rakensivat nopeaan kehittyvän mahtinsa tueksi.
-Paluumatkalla Albuquerque laski suoraan meren poikki Mosambikiin,
-välttäen siten kiertomatkan Melinden kautta. Mukanaan hänellä oli
-eräs venezialainen, Bonavita d’Alban, joka oli viisikolmatta vuotta
-takaperin Egyptin kautta matkustanut Intiaan ja oleskellut kauan
-Malakassa. Albuquerque sai häneltä paljon tärkeitä tietoja mausteinen
-varsinaisista kotipaikoista ja etenkin Malakasta; nämä tiedot myöhemmin
-olivat hänelle suureksi avuksi, kun Intian maaherruus hänelle
-uskottiin. Affonson serkku Francisco d’Albuquerque, joka oli lähtenyt
-myöhemmin Intiasta, joutui Afrikan itärannalla myrskyyn, joka tuhosi
-hänen kaikki laivansa. Intiaan jäi ainoastaan urhoollinen Duarte
-Pacheco Pereira muutaman laivan keralla. Hänelle oli tosin lähetetty
-apua, mutta avun tuojat osaksi hajaantuivat toisistaan matkalla, osaksi
-rupesivat omin päin harjottamaan merirosvoutta Afrikan itärannalla,
-pidättäen muun muassa Sansibarin sheikiltä kaksikymmentä kauppa-alusta.
-
-Pacheco joutui sillä välin ahtaalle. Kalikutin samudrinin sanottiin
-koonneen 60,000 miestä, joilla hän aikoi lähteä kurittamaan Kotshinia.
-Mutta urhea portugalilainen pidätti häntä muutaman kymmenen miehen
-keralla erään virran ylimenopaikalla, jonka hän oli aidoilla ja
-tykeillä linnottanut. Intialaisten kehittymätöntä sotataitoa osottaa,
-ettei suuri armeija yhä uudistuvista hyökkäyksistä huolimatta voinut
-tätä pientä joukkoa karkottaa varustuksistaan. Intialaiset rakensivat
-puusta korkeita uivia torneja, vallottaakseen niillä Pachecon laivat,
-mutta tämäkin yritys torjuttiin. Samudrinin täytyi tyhjin toimin palata
-takaisin, sillä monsuuni oli kääntymässä ja saatettiin niin ollen taas
-odottaa meren takaa uutta portugalilaista laivastoa.
-
-Se saapuikin kohdakkoin, johtajanaan Soarez, jolla oli kolmetoista
-laivaa, toista tuhatta sotilasta ja paljon tykkejä ja ampumavaroja.
-Syyskuussa v. 1504 hän saapui Kalikutin edustalle ja alkoi pommittaa
-kaupunkia, hävittäen muun muassa osan samudrinin palatsista.
-Kaupungissa kaikki portugalilaiset sotavangit kostoksi surmattiin.
-Seuraavana vuonna Soarez arvokkaat kuormat otettuaan lähti
-kotimatkalle. Intian vesille jäi viisi laivaa rantoja vartioimaan.
-Kalikutin samudrinin voima oli siksi murrettu, että kaikki vasallit
-alkoivat hänestä luopua. Duarte Pacheco palasi kotimaahan, jossa hän
-urheutensa palkaksi nimitettiin Guinean maaherraksi. Myöhemmin hänet
-parjausten vuoksi erotettiin ja vietiin vankina Portugaliin, jossa hän
-köyhänä kuoli. Runoilija Camões »Lusiadas» eepoksessaan, jossa hän
-ylistää Portugalin suuruuden ajan sankareita, ankarin sanoin tuomitsee
-kuninkaan kiittämättömyyden ansiokasta sotilasta kohtaan.
-
-
-
-
-Francisco d’Almeida Intian varakuninkaana.
-
-
-
-Egyptin sulttaani pyytää paavin välitystä.
-
-
-Portugalilaiset olivat toimillaan Intian vesillä kokonaan häirinneet
-kaupan, joka sieltä kulki Ormusin ja Adenin kautta Persian lahdelle ja
-Punaiselle merelle. Tämä kaupanseisaus tuntui nopeaan Egyptissä, jonka
-sulttaani välittömästi hallitsi Punaisen meren tietä ja Persian lahden
-kautta kulkevan kaupan päätesatamia Syyrian rannalla ja kauppavaihdosta
-sai suuria tuloja. Hän koetti ensinnä paaville valittamalla saada
-apua. Paavin muka piti kieltää Portugalia ensinkään purjehtimasta
-Intiaan. Ellei tätä kieltoa toteutettu, niin hän puolestaan aikoi
-ryhtyä omissa maissaan kristittyjä vastaan pakkokeinoihin, tuhota
-Vapahtajan haudan Jerusalemissa ja juurineen hävittää Itämaista pois
-kristinuskon nimenkin. Sitä paitsi hän uhkasi lähettää laivastonsa
-Välimerelle kostamaan kristityille samalla mitalla, jolla he olivat
-muhamedilaisille mitanneet Intian vesillä ja rannoilla. Paavi lähetti
-tämän sanoman Portugalin kuninkaalle, mutta tämä jyrkästi epäsi Egyptin
-vaatimuksen.
-
-Manuel kuningas lausui vastauksessaan: »Kun me päätimme laivoinemme
-raivata tien Intiaan ja tutkia esi-isillemme tuntemattomia maita,
-niin oli aikomuksemme jalkaimme alle musertaa muhamedin usko, joka
-saatanan avulla on tuottanut kristikunnalle niin paljon kärsimyksiä,
-ja hävittää Muhamedin hauta. Valitamme, ettei tätä päämäärää ole vielä
-saavutettu. Sulttaani on varova, ettei hän tuhoa Pyhää hautaa, sillä
-pyhiinvaeltajista hän saa paljon tuloja. Jos hän taas uskaltaa ruveta
-hävittämään Välimeren rantoja, niin on tämä teko yhdistävä häntä
-vastaan kaikki kristityt kansat, jotka nykyisin ovat niin erimieliset.»
-Paras vastaus sulttaanin uhkauksiin oli kuningas Manuelin mielestä
-kehotus kansoille liittyä yhteen uutta ristiretkeä varten.
-
-
-
-Egypti valmistautuu sotaan.
-
-
-Egyptin sulttaani niin ollen ryhtyi sotaa valmistelemaan. Kun ei
-ollut toivoa siitä, että hän Välimerellä saisi suuriakaan aikaan,
-niin hän päätti keskittää kaikki voimansa Intian vesille. Syyriaan
-lähetettiin viisikolmatta laivaa hakemaan laivapuita, jotka sitten
-piti vietämän Suezin kannaksen poikki Punaiselle merelle, jossa
-laivasto rakennettaisiin. Johannitat, jotka yhä pitivät hallussaan
-Rhodos saarta, hävittivät tosin osan sulttaanin laivoista, mutta osa
-sai asiansa ajetuksi ja Punaisen meren rannalla aljettiin varustaa
-suurta egyptiläistä laivastoa. Kuusi suurempaa ja viisi pienempää
-laivaa saattoi sulttaani siten v. 1506 lähettää matkaan Intian vesille.
-Yrityksessä hänellä oli apuna salaisia, europpalaisia liittolaisia,
-joita portugalilaisten toimet niinikään uhkasivat, niinkuin saamme
-myöhemmin nähdä.
-
-Portugalilaiset saivat näistä varustuksista tiedon ja älysivät, että
-heidän nyt tuli ruveta järjestelmällisesti jatkamaan taistelua, jos
-mieli torjua tämä uusi vaara. Intian vesille päätettiin lähettää
-varakuningas, joka saisi oman mielensä mukaan siellä pysyväisesti
-hoitaa sodankäyntiä ja kauppaa, ja samalla päätettiin ponnistaa maan
-kaikki voimat, jotta hänen käytettävänään olisi riittävät sotavoimat.
-
-
-
-Almeida ja hänen retkikuntansa.
-
-
-Francisco d'Almeida, Intian ensimäinen varakuningas, oli vanhaa
-kreivillistä sukua. Hän oli espanjalaisten vallottaessa Granadaa
-vapaaehtoisena taistellut maureja vastaan, osottaen mitä suurinta
-urheutta. Parempaa miestä korkeaan ja. vaikeaan toimeen Manuel kuningas
-tuskin olisi voinut saada. Samalla kun Almeida oli erinomaisen
-urhoollinen ja tarmokas, oli hän myös ritarillinen ja jalo ja saavutti
-kaikkien niiden rakkauden, jotka hänen johdollaan maataan palvelivat.
-Ei ainoakaan tahra himmentänyt hänen nimeään sillä ajalla, minkä
-hän Intiassa toimi, se on aikalaisten yksimielinen tunnustus. Hänen
-nimityksensä jo herätti niin suurta luottamusta, että kaikista osista
-maata saapui tarjokkaita, jotka olivat halukkaita matkaan lähtemään.
-
-Almeidan laivasto oli suurin, mitä Portugal vielä oli Intiaan
-lähettänyt. Laivoja oli vähintäin parikymmentä, ehkä enemmänkin, toiset
-sotalaivoja, toiset kauppalaivoja, ja lisäksi otettiin mukaan valmiiksi
-veistettyä puutavaraa, josta Intiassa piti rakennettaman pienempiä
-aluksia rannikkoa vartioimaan. Laivastossa oli 1500 asemiestä, 200
-tykkimiestä ja 400 liikamerimiestä, joitten piti jäädä Intiaan aukkoja
-täyttämään. Kaikenlaisia käsityöläisiä otettiin mukaan, varsinkin
-puuseppiä, rautaseppiä ja köydenpunojia. Tykkejä ja ampumavaroja
-varustettiin runsaasti — varustustöitä hoitikin Vasco da Gama, joka
-kokemuksesta tiesi, mitä Intiassa parhaiten tarvittiin. Kuningas itse
-kävi joka päivä valvomassa töitten edistymistä. Varakuninkaan lippu
-annettiin Almeidalle juhlallisilla menoilla Lissabonin tuomiokirkossa,
-kuningas seurasi laivaston mukana Tajon suulle, soudattaen itseään
-laivasta laivaan ja rohkaisten ja kehottaen kapteeneja, sanoen kullekin
-jäähyväiset ja toivottaen onnellista matkaa. Moinen retki oli niihin
-aikoihin monta vertaa vaarallisempi kuin nykyisin, sekä laivain
-vähemmyyden ja vaikeamman purjehduksen että tautien vuoksi, joita ei
-vielä ymmärretty välttää, kun niitten luonnetta ei tunnettu, eikä
-parantaa, kun ne olivat päässeet laivoissa raivoamaan. Tämän laivaston
-mukana purjehti Intiaan Magalhães, joka sitten saavutti kuolemattoman
-maineen retkellään maan ympäri. Maalisk. 25 p. 1505 Almeidan retkikunta
-lähti pitkälle ja vaaralliselle matkalleen.
-
-Hyvän toivon niemen edustalla oli jälleen kestettävä kovia myrskyjä,
-ennenkuin sen ohi päästiin. Yksi laiva oli menetetty päiväntasaajan
-seuduilla; toinen sai niemen ohi purjehdittaessa niin pahan vuodon,
-että se täytyi ajaa maalle, mutta suuri osa miehistöstä pelastui
-Mosambikiin.
-
-Uusi varakuningas oli lähtiessään saanut tarkat ohjeet. Ensinnäkin
-hänen piti rakentaa Sofalaan linna ja miehittää se. Sama oli tehtävä
-Kiloassa, jonne lisäksi oli jätettävä muutamia pienempiä aluksia
-valvomaan Afrikan itärannikon laivaliikettä. Tultuaan Intian
-rannalle varakuninkaan tuli rakentaa linna Andjediva-saarille, Goan
-eteläpuolelle, koska tämä saaristo oli huomattu mukavaksi tukipaikaksi
-laivaston rannikkopurjehduksille. Siellä oli myös rakennettava kaksi
-alusta mukana olevista aineista. Sitten oli ruvettava vainoamaan
-Kalikutin kuninkaan laivoja, sillä häntä vastaan oli julistettu
-ainainen sota. Eräisiin toisiin paikkoihin oli rakennettava linnoja,
-kauppalaivat sitten kuormattuina lähetettävä kotimatkalle, jota vastoin
-sotalaivain tuli jäädä Intiaan ja tehdä retki Ormukseen, Persian
-lahden suulle, sekä rakentaa sinne linna estämään sen kautta kulkeva
-arabialainen kauppa, kullan ja silkin tuonti Hindustanista, mausteitten
-Itä-Intian saaristosta. Ainoastaan kuusi vuotta oli kulunut siitä,
-kun Portugalilaiset saapuivat Intiaan. Näin suuriksi olivat heidän
-yrityksensä lyhyessä ajassa paisuneet.
-
-
-
-Almeida Afrikan itärannalla.
-
-
-Kiloan sheikki otti varakuninkaan laivaston huonosti vastaan, josta
-hyvästä tämä muitta mutkitta väkirynnäköllä vallotti hänen kaupunkinsa,
-menettämättä ainoatakaan miestä. Seuraavana päivänä aljettiin rakentaa
-paikalle linnaa, johon jätettiin melkoinen varusväki.
-
-Mombasa, jonka edustalle sitten tultiin, teki sisämaan kanssa suurta
-kauppaa ja oli lujasti linnotettu. Sielläkin oli vastaanotto huono.
-Sheikki antoi ampua Almeidan laivastoa tykeillä, jotka oli pelastettu
-eräästä haaksirikkoutuneesta portugalilaisesta laivasta. Kahden päivän
-kuluttua kaupunki väkirynnäköllä vallotettiin, vaikka sheikillä
-oli kymmenentuhatta miestä. Tappelu oli tuima. Portugalilaisilta
-tosin kaatui vain muutama mies, mutta sitä enemmän haavottui. Tässä
-tappelussa tuli muita kuulummaksi varakuninkaan ainoa poika, Dom
-Lourenço, jota sotamiehet hänen voimiensa ja rohkeutensa vuoksi
-kerrassaan jumaloivat. Vaikka nuoren sankarin loistava rata oli
-niin lyhyt, — se oli parin vuoden kuluttua päättyvä, — niin ennätti
-hän kuitenkin tässä vähässä ajassa saavuttaa maineen, jommoista ei
-kenellekään toisella Intiassa ollut. Mombasan sheikki kaupunkinsa
-vallotuksen jälkeen alistui ja suostui maksamaan vuotuisen veron,
-ja valkoinen vaakunapatsas pystytettiin hänen kaupunkiinsa. Dom
-Lourençolle sheikki, hänen urhoollisuuttaan ihaillen, lahjotti
-arvokkaan miekan ja kallisarvoisen helminauhan. Voittaja ja voitettu
-erosivat toisistaan ystävinä.
-
-Varakuningas aikoi sen jälkeen käydä Magadoxossa ja Melindessä, mutta
-vuodenaika oli siksi pitkälle edistynyt, että luotsit kaikin mokomin
-kehottivat rientämään, ennenkuin suotuisa tuuli menetettäisiin.
-Almeida sen vuoksi käski ohjata suorinta tietä Intiaan, laivasto
-ulkoni väljälle Intian merelle ja saapui rientävän monsuunituulen
-vetämänä syyskuun puolivälissä onnellisesti Andjediva-saarille, jonne
-tieto Itä-Afrikassa saaduista voitoista jo oli ennättänyt. Siellä oli
-vastassa Kananorin radshan kirje, jossa hän ilmotti koonneensa suuret
-määrät mausteita, vaikka paikalla lähetettäviksi, ja samalla ilmotti
-kolmea suurta mekkalaista alusta paraillaan odotettavan Kalikutiin.
-
-
-
-Almeida Malabar-rannikolla.
-
-
-Almeida ryhtyi toimeen viipymättä, niinkuin hänen tapansa oli.
-Heti seuraavana päivänä ruvettiin saarille linnaa rakentamaan.
-Laivoja lähetettiin anastamaan Mekasta odotettavat alukset.
-Pieniä rannikkolaivoja aljettiin koota mukana tuoduista aineista.
-Kahdenkymmenen päivän kuluttua linna oli valmiina. Kaikille
-ystävällisille rannikkoruhtinaille lähetettiin kirjeet ilmotuksella
-varakuninkaan tulosta.
-
-Ensi työksi vallotettiin sitten Onorin kuninkaan kaupunki ja
-hävitettiin hänen laivansa. Ainoastaan yksi mies menetettiin
-hyökkäyksessä. Kuningas täydelleen alistui ja sai anteeksiannon.
-Suurella innostuksella laivasto sitten otettiin vastaan Kananorissa,
-jonka hallitsijan kanssa Portugalilaiset alusta saakka olivat olleet
-ystävällisissä väleissä. Sieltä varakuningas purjehti Kotshiniin.
-Täydessä juhlapuvussa, kunnialaukauksia ampuen laivasto laski
-satamaan, jossa varsinkin vasta rakennetut soudettavat kalerit
-herättivät huomiota, sillä siihen asti ei oltu Intiassa nähty aluksia,
-joita niin täsmällisessä tahdissa soudettiin, kuten eräs aikalainen
-sanoo. Kotshinissa olivat arabialaiset kauppiaat tehneet radshaa
-vastaan vaarallisen salaliiton, ja tämä sen vuoksi mielihyvällä
-salli Portugalilaisten rakentaa satamaansa linnotuksen. Se valmistui
-maanasukkaitten avulla viidessä päivässä ja varustettiin tykeillä.
-Kotshinin hallitsija ja Almeida kohtasivat toisensa suurilla
-juhlamenoilla ja Almeida kruunasi kuninkaan itsenäiseksi hallitsijaksi.
-
-Kotshiniin saapui tieto, että maurit olivat etelämpänä olevassa
-Kulamissa (Kollamissa) vallanneet Portugalilaisten rakentaman linnan
-ja surmanneet sen puolustajat. Dom Lourenço sai toimekseen rankaista
-Kulamia. Parissa kolmessa päivässä hän poltti seitsemänkolmatta
-vihollista laivaa ja syöksi tuhoon paljon väkeä, menettämättä itse
-ainoatakaan miestä. Sitten saivat portugalilaiset kauppalaivat ottaa
-maustekuormansa Kotshinistä ja Kananorista ja lähteä paluumatkalle.
-Palaava laivue joutui tällä matkalla ensi kerran Madagaskarin
-itärannalle. Purjehdittuaan sen reunoja seitsemäntoista päivää se
-tuli jälleen tutuille vesille ja saapui toukokuussa 1506 onnellisesti
-Lissaboniin.
-
-Varakuninkaan sotavoimat olivat nyt, kauppalaivain lähdettyä,
-melkoisesti vähentyneet. Uutta apua ei ollut odotettavissa, ennenkuin
-monsuuni jälleen kääntyi lounaaseen. Tätä tilaisuutta oli Kalikutin
-samudrin päättänyt käyttää, koettaakseen vielä kerran tuhota vihatut
-Portugalilaiset. Hän oli varustanut suuren laivaston ja päätti sillä
-hyökätä Kananoria vastaan kurittaakseen perinpohjin kapinallisen
-vasallinsa. Tuuma ei kuitenkaan pysynyt salassa. Saapui nimittäin
-Dom Lourençon luo Kananoriin eräs mauriksi puettu mies, joka pyysi
-päästä yksityisesti portugalilaisen päällikön puheille. Hän ilmaisi
-olevansa Ludovico Varthema niminen italialainen, laajalti matkustanut
-mies, joka nyt oli paennut Kalikutista ja sieltä toi tiedon uhkaavasta
-vaarasta. Varthema lähetettiin viipymättä Kotshiniin viemään siitä
-varakuninkaalle tietoa. Dom Lourenço sai isältään seuraavat ohjeet:
-»Taistele katolisen uskon ja kunniasi puolesta, käyttäydy kuin
-kristitty ja isäsi poika.»
-
-
-
-Dom Lourençon suuri voitto.
-
-
-Dom Lourenço viipymättä ryhtyi toimiin. Taistelu, joka sitten seurasi,
-on mainehikkaimpia mitä Portugalilaiset Intiassa taistelivat.
-Samudrinin laivastossa oli 209 alusta, 84 suurta laivaa, loput
-pienempiä rannikkoaluksia. »Siinä oli mastoja kuin suuressa metsässä»,
-kertoo Varthema. Portugalilaisilla oli tätä laivastoa vastaan vain
-yksitoista laivaa, mutta niissä oli sitä urheampi ja etevämpi miehistö.
-»Sillä tosiaan», lausuu Varthema, »olen aikoinani ollut monessa
-tappelussa ja nähnyt monta tuimaa ottelua, mutta en ole koskaan nähnyt
-urhoollisempia miehiä kuin nämä Portugalilaiset.» Urheus olikin
-tarpeen, sillä heitä oli ainoastaan 800 taistelijaa monta tuhatta
-vastaan.
-
-Dom Lourenço purjehti vihollista vastaan merelle. Itse hän kulki edellä
-»Rodrigo Rebello» nimisellä suurella laivalla, valiojoukkonsa mukanaan.
-Kääntymättä oikeaan tai vasempaan hän ohjasi suoraan vihollisten
-johtajalaivaa vastaan. Kolme kertaa yritettiin iskeä siihen koukut,
-kolmasti nämä häädettiin pois. Vihdoin kuitenkin temppu onnistui ja
-Portugalilaiset juoksivat iskettyyn laivaan, Dom Lourenço etupäässä,
-tappara aseenaan. Hetken aikaa voitto näytti epävarmalta, sillä
-vastassa oli kuusisataa vihollista, mutta pian oli ratkaisu tapahtunut.
-Dom Lourenço lakosi edellään kaikki ja tuossa tuokiossa oli laivan
-kaikki väki joko surmattu taikka ajettu mereen.
-
-Toiset Portugalilaiset laivat eivät sillä välin olleet joutilaina.
-João Serrão taisteli niin urheasti, ettei mointa oltu ennen nähty.
-Hänen laivansa kimppuun hyökkäsi päälle viisikymmentä »prauta»,
-mutta ne hän karisti itsestään erilleen, vaikka melkein kaikki hänen
-miehensä tappelussa haavottuivat. Simon Martinez, uhkarohkeimpia
-varakuninkaan kapteeneista, oli vielä tukalammassa asemassa. Hänen
-matalan aluksensa ympärille oli kokoontunut neljä paljon suurempaa
-laivaa, joista aljettiin tuhoisa tuli. Lopulta Martinezin joukossa ei
-ollut ainoatakaan miestä, joka ei olisi ollut haavottunut, ja kun he
-olivat ampuneet kaikki ruutinsa, niin ei ollut muuta neuvoa kuin paeta
-kannen alle. Maurit hyökkäsivät laivaan, luullen sen jo voittaneensa,
-mutta silloin kapteeni henkiin jääneitten keralla teki äkkihyökkäyksen,
-kaatoi omalla kädellään seitsemän vihollista ja ajoi miehineen loput
-mereen.
-
-Sillä välin kun nämä molemmat epätoivoiset yhteentörmäykset
-tapahtuivat, oli Dom Lourenço iskenyt kiinni toiseen vastustajaan.
-Se oli suurempi alus kuin ensimäinen. jonka hän oli voittanut,
-miehiä siinä oli tuhannenviisisataa. Mutta kun samalla haavaa toinen
-portugalilainen laiva iski alukseen toiselta puolelta, niin maurit
-joutuivat kahden tulen väliin ja voitettiin nopeaan. Kun vihollisen
-molemmat suurimmat laivat oli anastettu ja useita toisia joko upotettu
-taikka rauskattu, niin loput kääntyi pakoon. Portugalilaisten ilo oli
-ponneton, sillä voitto, joka jonkun ajan oli näyttänyt epätietoiselta,
-oli nyt varma. Ryhdyttiin pakenevia takaa-ajamaan ja syntyi kamala
-verenvuodatus. Armoa ei pyydetty eikä annettu. Meri punertui verestä ja
-seuraavana päivänä rannalle ajautui ruumiita kasoihin kuin meriruokoa
-myrskyn jälkeen. Enemmän kuin 3600 mauria sai tappelussa surmansa.
-Portugalilaisten puolelta kaatui noin kahdeksankymmentä miestä ja
-parisataa haavottui, Magalhães muitten mukana. Haavotetut vietiin
-Kananoriin hoidettaviksi, kuolleet haudattiin mereen, etteivät maurit
-saisi tietoa Portugalilaisten mieshukasta.
-
-
-
-Maustekauppa uusille teille.
-
-
-Tämä voitto oli ratkaiseva ja Portugalilaiset saattoivat toistaiseksi
-olla hyvässä turvassa. Mutta lepoa he eivät saaneet itselleen suoda,
-jos mieli päästä tarkotustensa perille. Arabien kauppa oli tosin saanut
-tuhoisan iskun Malabaar-rannikolla, mutta he näyttivät keksineen
-uusia teitä, koska saattoivat yhä edelleen sitä jatkaa, vaikka pääsy
-Kalikutiin, maustekaupan vanhaan keskustaan, olikin estetty. Samalta
-Varthemalta, joka oli tuonut viestin samudrinin hyökkäyksestä, sai
-Almeida nyt tietoja, joiden kautta hän sai laajemman käsityksen tämän
-kaupan etäisimmistä lähteistä.
-
-Varthema antoi varakuninkaalle tietoja maustimien varsinaisista
-kotiseuduista, joissa hän oli käynyt. Hän oli käynyt sekä Malakassa
-että Molukeilla ja Jaavassa, muhamedilaisuuden turvissa matkustellut
-kaikkialla Sunda-saaristossa. Varakuningas näiden tietojen nojalla
-päätteli, että maurit olivat alkaneet purjehtia Maledivien saarille,
-jotka ovat meressä lounaaseen päin Intian eteläkärjestä, ja siellä
-kuormata aluksiinsa mausteet, joita toiset laivat sinne toivat. Dom
-Lourenço ei kuitenkaan saaristoa löytänyt, vaan jonkun ajan merellä
-harhailtuaan saapui Ceyloniin, jossa Portugalilaiset eivät olleet vielä
-käyneet. Minkäänlaisiin sotatoimiin hän ei Ceylonissa ryhtynyt.
-
-Keväällä v. 1506 lähti Portugalista jälleen viisitoista laivaa Intiaan.
-Kymmenen oli kuormalaivaa, osaksi italialaisten ja saksalaisten
-kauppiaitten varustamia; näitten piti purjehtia suoraan Intiaan. Viisi
-laivaa oli sotalaivaa, ja niillä piti Affonso d’Albuquerquen Arabian
-rannikolla vartioida Punaisen meren ja Persian lahden suuta. Sokotraan
-oli rakennettava linna, sillä maurien oli tapana poiketa siellä vettä
-ottamassa.
-
-
-
-Tristão da Cunha.
-
-
-Kauppalaivastoa johti Tristão da Cunha, joka Brasilian rannalta
-Kapmaahan purjehtiessaan myrskyn kantamana joutui pois oikealta
-väylältä ja löysi Atlantin meren eteläosasta hänen mukaansa
-nimitetyn saaren. Useimmat hänen laivoistaan saapuivat onnellisesti
-yhtymäpaikkaan Mosambikiin; yksi ainoa ajautui Madagaskariin, tuoden
-sieltä tiedon, että muka saarella oli paljon kultaa, pippuria ja
-inkevääriä. Tämä sai Tristão da Cunhankin saarelle poikkeamaan, mutta
-tieto huomattiin väärinkäsitykseksi; ja kun sitä paitsi Madagaskarinkin
-maurit olivat vihamieliset ja mahtavat, niin laivasto jatkoi matkaansa
-Intiaan. Kuitenkin mennessä ankaran taistelun jälkeen vallotettiin
-ja poltettiin Magadoxon eteläpuolella oleva vihamielinen Brava.
-Portugalilaiset anastivat sheikin rahastosta suunnattoman määrän hopeaa.
-
-Tristão da Cunha sitten purjehti Sokotraan, jossa vielä oli jäljellä
-kristittyjä, vaikka saari muutama vuosikymmen aikaisemmin olikin
-joutunut arabialaisen sheikin vallan alle. Sokotran linna oikopäätä
-rynnäköllä vallotettiin, rakennettiin uudestaan entistä lujemmaksi ja
-sai Portugalilaisen varusväen.
-
-Tristão da Cunhan viivytyksien kautta oli kuitenkin Aimeida
-joutunut vaikeaan asemaan. Kananorin ystävällinen ruhtinas kuoli ja
-hänen jälkeläisensä liittyi jälleen Kalikutin samudriniin, koska
-Portugalilaiset olivat pidättäneet ja upottaneet erään hänelle kuuluvan
-laivan, vaikka sillä oli heidän itsensä antama suojeluskirje. Kananorin
-portugalilaista linnaa piiritettiin; sen pieni varusväki kuitenkin
-kesti menestyksellä kaikki hyökkäykset, kunnes Tristão da Cunha
-vihdoin saapui. Linna rakennettiin uudelleen kivestä. Osa Portugalista
-tulleista laivoista lähetettiin paikalla paluumatkalle, koska
-varakuningas oli saanut kootuksi riittävät maustekuormat. Dom Lourenço
-laivasto-osaston kanssa purjehti Bombayn eteläpuolella olevaan Tshaulin
-satamaan, saadakseen sieltä lisää: Tshaulin pikkuruhtinas oli nimittäin
-liittynyt Portugalilaisiin.
-
-
-
-Egyptin laivasto saapuu sotanäyttämölle.
-
-
-Tällä kannalla olivat asiat, kun Egyptin sulttaanin laivasto saapui
-Intiaan. Portugalilaiset olivat siten saaneet uuden ja vaarallisen
-vihollisen, jolla lisäksi oli Intiassa mahtavia liittolaisia. Gujeratin
-shaahi, jonka valtakunta oli Narbadan ja Indus-jokien suistamojen
-välillä, lähetti Egyptiläisten avuksi viisikymmentä intialaista
-alusta. Dom Lourenço oli yhä vielä Tshaulin joessa, kun tämä laivasto
-lähestyi. Hän luuli sitä ensiksi Albuquerquen osastoksi, jota
-odotettiin Ormuksesta, eikä huomannut ajoissa lähteä merelle, jossa
-hän olisi voinut paremmin puoliaan pitää. Taistelu siten syntyi itse
-joessa. Ensimäisenä päivänä ei vielä tapahtunut ratkaisua. Dom Lourenço
-olisi tosin voinut yön aikana paeta merelle, mutta kun isä oli kerran
-ennen varottanut häntä liiallisesta varovaisuudesta, niin hän ei
-tilaisuutta käyttänyt. Seuraavana päivänä taistelua siis jatkettiin.
-Portugalilaisen päällikön laiva sai tykinluodista niin vaikean vuodon,
-että sen vihdoin täytyi koettaa toisen laivan avulla päästä pakoon.
-Siinä yrityksessä se kuitenkin puski joessa kalastajain paaluun eikä
-enää päässyt irtaantumaan. Vetoköysi katkesi ja Dom Lourençon alus
-joutui vihollisen maalitauluksi. Huolimatta epätoivoisesta asemastaan
-sankari kuitenkin viimeiseen saakka piti puoliaan. Hänen urheutensa oli
-toisille loistavana esikuvana. Tykinluoti runteli hänen säärensä, mutta
-saatuaan haavan sidotuksi hän tuolilla istuen johti maston juurelta
-taistelua, kunnes toinen luoti oli surman luoti. Vasta kun melkein
-koko miehistö oli joko kaatunut taikka kyvyttömäksi haavottunut, laiva
-vallotettiin; mutta samalla se upposikin eikä siis jäänyt viholliselle
-voitonmerkiksi. Muut portugalilaiset laivat pääsivät pakenemaan
-Kotshiniin, jossa varakuningas oli. Vakavalla mielellä Aimeida kuuli
-poikansa sankarikuoleman ja mielessään vannoi pyhän valan, ettei
-Intiasta lähtisi, ennenkuin oli sen maureille kostanut. Egyptiläisen
-laivaston kuultiin lähteneen Gujeratiin Diun satamaan talvea viettämään.
-
-
-
-Albuquerque Ormuksessa.
-
-
-Ennenkuin kerromme seuraavista sotatapauksista, on meidän kuitenkin
-luotava silmäys siihen, mitä Affonso d’Albuquerque oli sillä välin
-aikaan saanut. Huomaamme silloin, että Portugalilaiset olivat samaan
-aikaan ryhtyneet uusiin toimiin katkaistakseen kokonaan Egyptin kaupan
-Intiaan.
-
-Albuquerque oli elokuussa v. 1507 lähtenyt Sokotrasta seitsemän laivan
-keralla ryöstämään Arabian rannikon satamia ja koettamaan, saisiko hän
-Ormuksen haltuunsa. Omanin rannikolla, joka korkeitten vuoriensa edessä
-oli hyvässä suojassa sisämaan kuumilta tuulilta ja lentohiekalta,
-oli siihen aikaan monta vaurasta kaupunkia ja hyvää satamaa, joista
-käytiin Intiaan vilkasta kauppaa. Ormuksen salmessa taas, mutta
-Persian puolella, oli rikas Ormus, jo vanhastaan vilkas kauppapaikka.
-Albuquerque alkoi hävittää ja riehua kuin vihollismaassa. Ensinnä sai
-Oman kokea Portugalilaisten vihoja. Kuriat vallotettiin ja poltettiin,
-Maskat vallotettiin. Sohar alistui vastarintaa tekemättä ja pääsi
-verolla. Khorfakkanista, josta vietiin Intiaan varsinkin arabialaisia
-hevosia, olivat asukkaat paenneet; se ryöstettiin. Aikalaiset
-täydelleen hyväksyivät tämän julman ja säälimättömän ryöstösodan,
-vankien kiduttamisen ja silpomisen, sillä käytiinhän sotaa kristikunnan
-verivihollisia vastaan ja vielä siinä maassa, jossa muhamedin usko oli
-syntynyt ja josta se oli vallotuksilleen lähtenyt. Syyskuussa v. 1507
-Albuquerquen laivasto saapui Ormuksen edustalle. Kaupunki oli saaren
-matalalla pohjoisrannalla; eteläpuolella sitä suojeli korkea vuori.
-Sitä puolusti 30,000 miestä, joukossa 4000 persialaista jousimiestä.
-Kuninkaan alaikäisyyden aikana eräs bengalilainen ylimys hoiti
-puoli-itsenäisen Ormuksen hallitusta. Albuquerque tervehti kaupunkia
-tykinlaukauksilla ja laski rohkeasti satamaan. Sitten hän oikopäätä
-vaati kaupunkia antautumaan ja tunnustamaan Portugalin yliherruuden,
-luvaten muutoin sen paikalla tuhota. Kun vaatimukseen tuli epäävä
-vastaus, niin portugalilainen johtaja ampui upoksiin kaikki satamassa
-olevat laivat. Ormuslaiset parilla sadalla veneellä hyökkäsivät
-hänen kimppuunsa, mutta tykit ja portugalilaisten laivain korkeus
-ratkaisivat taistelun näille eduksi. Ormuksella ei ollut muuta neuvoa
-kuin suostua tunnustamaan Portugalin kuninkaan yliherruus ja maksamaan
-hänelle vuosittain melkoinen vero. Albuquerque rupesi saarelle linnaa
-rakentamaan, mutta merirosvouteen mieltyneitten kapteenien mielestä se
-oli niin ikävää työtä, että he alkoivat napista. Ormuslaiset paikalla
-käyttivät hyväkseen eripuraisuutta ja taistelu virisi uudelleen. Kun
-kolme portugalilaista laivaa omin luvin lähti satamasta purjehtiakseen
-Intiaan, niin Albuquerquen, puolet voimistaan menetettyään, täytyi
-heittää vallotus kesken. Hän purjehti Sokotran saarelle talvea
-viettämään.
-
-Seuraavana kesänä Albuquerque, lisäväkeä saatuaan, uudelleen lähti
-Ormuksen edustalle. Mutta tämä oli sillä välin varustettu entistä
-lujemmaksi, Portugalilaisten alkama linna rakennettu valmiiksi ja
-siihen sijotettu tykkejä, joita europpalaiset luopiot olivat valaneet.
-Tällä kertaa Albuquerquen yritys onnistui huonommin kuin ensi kerralla.
-Vihollinen oli entistä paremmin varustettu ja sai sitä paitsi tavallaan
-apua Albuquerquen omalta esimieheltä, Intian varakuninkaalta. Francisco
-d’Almeida ei suosinut tätä väkivaltaista sodankäyntiä, eikä tahtonut
-hajottaa voimiaan, ennenkuin Intian rannikon omistus oli turvattu.
-Vaikka Albuquerque menettelikin Portugalin kuninkaalta saamainsa
-ohjeitten mukaisesti, niin epäsi varakuningas kuitenkin kaikki hänen
-toimensa ja ilmotti Ormuksen hallitsijalle kirjottamassaan ja kuninkaan
-sinetillä leimaamassaan kirjeessä ottavansa hänet suojelukseensa.
-Albuquerque väitti kirjettä väärennetyksi, mutta samalla hän älysi,
-ettei hänen sotatoimillaan olisi menestystä, kun ei näin ollen ollut
-toivoakaan avun saannista Intiasta. Siellä Almeida päin vastoin oli
-armahtanut ne kapteenit, jotka Ormuksen edustalta olivat kesken
-taistelua paenneet. Albuquerquella ei siis ollut muuta neuvoa kuin
-purjehtia laivoineen Intiaan.
-
-Hänen vuoronsa oli nyt tuottaa Francisco d'Almeidalle vielä tuntuvampi
-pettymys. Hänet oli nimitetty Almeidan jälkeläiseksi, varakuninkaan
-määräajan päättyessä. Albuquerque saapui vaatimaan, että Almeida
-hänelle kuningas Manuelin määräyksen mukaan luovuttaisi vallan.
-Mielihaikealla Almeida vastaanotti tiedon, että hänen oli kesken
-heitettävä niin hyvällä menestyksellä aljettu työ ja luovutettava jatko
-juuri sille miehelle, jonka kanssa hän oli Ormuksen vuoksi joutunut
-julkiriitaan.
-
-Almeida ei tietysti muuta voinut kuin alistua ja totella kuninkaan
-käskyä; mutta hän ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan valtaansa,
-ennekuin oli kostanut poikansa kuoleman ja voittanut Egyptiläiset.
-Tekosyyksi hän esitti sen, ettei se laiva, jonka määrä oli hänet pois
-viedä, ollut vielä saapunut — se oli tulomatkalla kärsinyt haaksirikon
-Afrikan rannalla. Albuquerquella ei ollut muuta neuvoa, kuin nurkuen
-tyytyä odottamaan.
-
-
-
-Diun meritappelu.
-
-
-Joulukuun 12 p. 1508 Almeida laivastoineen lähti pohjoista kohti.
-Hänellä oli 23 laivaa ja 1600 miestä. Vielä ennen vuoden loppua
-Dabulin kaupunki vallotettiin ja hävitettiin niin kamalasti, että
-sen tuho kävi Intiassa sananparreksi. Helmikuun 2 p. laivasto saapui
-Diun edustalle. Egyptiläinen laivasto liittolaisineen oli Diun
-satamassa. Se purjehti merelle ja syntyi taistelu, joka kuitenkin jäi
-ratkaisematta. Egyptiläinen ylipäällikkö peräytyi yöksi Diun satamaan,
-mutta Almeida hyökkäsi seuraavana päivänä itse satamaan. Varakuninkaan
-vastassa oli toista sataa laivaa, joilla oli 800 mamelukkia ja
-monta venezialaista ja slaaviakin. Venezia oli nimittäin jo älynnyt
-vahingon, joka sen kauppaa uhkasi, kun Portugalilaiset olivat
-kääntäneet maustekaupan Hyvän toivon niemen ympäri. Vaikk’ei tasavalta
-uskaltanutkaan julkisesti asettua kristikunnan verivihollisten
-puolelle, niin taistelivat sen kansalaiset kuitenkin vapaaehtoisina
-maurien armeijoissa, auttaen heitä varsinkin neuvoillaan. Europpalaiset
-tunnettiin vihollislaivoilla kiiltävästä haarniskapuvustaan ja
-töyhtökypäreistään. Varakuningas olisi mielellään itse hyökännyt
-vihollisten päälaivaa vastaan, jossa Egyptiläisten johtaja Mir Hosein
-oli, mutta kapteeniensa pyynnöstä hän soi tämän kunnian — ja vaaran —
-urhealle Pereiralle, joka »Pyhä henki» nimisellä laivalla ohjasi suoraa
-päätä vihollisen päälaivaa kohti. Pereira raivasi tien edessä olevien
-laivain keskitse ja katkera taistelu seurasi. Egyptiläisten amiraalin
-kimppuun hyökättiin kahdelta taholta, hänen täytyi nopeaan antautua ja
-päälaivan menetys lannisti siihen määrään muiden aluksien rohkeuden,
-että taistelu samalla oli melkeinpä ratkaistu. Gujeratilaisen laivaston
-päälaiva tosin piti sitkeästi puoliaan, mutta ammuttiin upoksiin.
-Seurasi kamala teurastus ja 800 mamelukista ainoastaan 22 jäi eloon.
-Diu vallotettiin, Gujerat pakotettiin rauhaan ja Dom Lourençon laivasta
-otetut portugalilaiset vapautettiin. Egyptiläisten ylijohtaja pelastui
-maalle ja pakeni maitse kiiruumman kautta.
-
-D’Almeida palasi voittonsa jälkeen Kotshiniin ja saatuaan kotimaasta
-uudistetun käskyn hän lokakuussa v. 1509 luovutti varakuninkaan
-vallan Affonso d’Albuquerquelle. Mutta Almeidan ei ollut suotu enää
-nähdä kotimaataan. Etelä-Afrikan rannikolla hän, poiketessaan maihin
-vettä ottamaan, joutui Hottentottien väjytykseen ja menetti yhdessä
-150 urhoollisen sotilaan kanssa henkensä. »Ei koskaan ole Portugalin
-aseille tapahtunut suurempaa onnettomuutta», kirjotti valittaen eräs
-aikalainen.
-
-Almeida oli kunnon soturi, omaa voittoaan pyytämätön, siveellisesti
-puhdas luonne, jonka vuoksi häntä yleiseen rakastettiin ja
-kunnioitettiin. Isällisesti hän piti huolta sotilaistaan, mutta
-toiselta puolen hän heiltä paljon vaatikin. Hän koetti parantaa heidän
-aineellista toimeentuloaan, koska heillä oli huono palkka. Manuel
-kuningas taas, joka oli kitsas, oli siitä hänelle epäsuosiollinen.
-Sitä paitsi oli Almeida moittinut Portugalin hallitusta siitä, että
-se lähetti Intiaan käskyjä, jotka olivat hänen suunnitelmiensa kanssa
-ristiriidassa, ja että se lähetti Intiaan hovimiehiä, jotka vaativat
-siellä paljon korkeampia paikkoja, kuin heidän ansionsa oikeuttivat.
-Kuninkaalle hän ennen kotimatkalle lähtöään kirjotti: »Minä kehotan
-Teitä suomaan lähettämällenne varakuninkaalle enemmän luottamusta, kuin
-on minun osakseni tullut, ja olemaan antamatta minkäänlaisia käskyjä,
-ennenkuin olette kuulleet Intiassa olevain neuvonantajainne mieltä.»
-Almeida tahtoi keskittää Portugalin kaikki voimat Intian rannikolle
-ja siitä syystä hän oli vihamielinen Albuquerquen toimille Arabian
-rannoilla. Ja kun kuningas käski häntä lähettämään laivoja Malakkaan,
-niin hän vastasi, että siihen hänellä ei vielä ollut aikaa, sillä
-Intiassa oli toistaiseksi enemmän kuin riittävästi työtä.
-
-Hänen seuraajansa muutti kokonaan suunnitelmat ja ulotti Portugalin
-toiminnan kautta koko Intian meren.
-
-
-
-Varthema.
-
-
-Se »giauri», s.o. muhamedin uskoon kääntynyt kristitty, jolta Lourenço
-d’Almeida sai tiedon Kalikutin samudrinin hyökkäyksestä, oli siksi
-kuvaava ilmiö Uudenajan varhaisimpien matkustajain joukossa, että hän
-löytöretkien historiassa ansaitsee enemmänkin muistamista, etenkin
-kun hän laajoista matkoistaan kirjotti teoksen, jolla tarkkain
-havainnoittensa ja oikeitten tietojensa vuoksi on pysyvä arvo.
-
-[Varthema kulki jotenkin samoja reittejä kuin venezialainen Nicolo
-Conti, joka 83 vuotta aikaisemmin lähti Itämaille 25 vuotta
-kestäville matkoilleen. Conti kulki Damaskon ja Mesopotamian kautta
-Bagdadiin ja Basraan ja sieltä laivalla Ormukseen ja Intiaan,
-ruveten persialaisten kauppiasten kanssa yhdessä kauppaa tekemään.
-Conti antaa matkakertomuksessaan tarkan kuvauksen Vijayanagarista,
-Dekkanin etevimmän hindulaisvaltion pääkaupungista, joka sitten v.
-1555 hävitettiin. Sitten hän kävi Madrasin rannikolla ja tutustui
-nestoriolaisiin kristittyihin. Sumatrassa hän oleskeli vuoden,
-tutustuen sen ihmissyöjiin asukkaihin ja tuotteihin. Sumatrasta hän
-kulki Tenasserimiin, Malakan niemelle, kävi sitten Burmassa, Bengalissa
-ja Javassa, Kotshin-Kiinassa ja Kulamissa, Etu-Intian eteläosassa.
-Paluumatka kävi Malabaar-rannikon kaupunkien kautta ja meren poikki
-Sokotraan, jonka asukkaat silloin vielä olivat nestoriolaisia
-kristittyjä. Adenin, Dshiddan ja Kairon kautta Conti v. 1444 saapui
-Veneziaan. Matkalla hänen oli täytynyt kääntyä muhamedin uskoon ja
-tämän synnin sovitukseksi paavi Eugenius velvotti hänet kertomaan
-elämänvaiheensa sihteerilleen, Poggio Bracciolinille. Matkakertomus
-sisältää paljon arvokkaita tietoja Intiasta ja on kaiken kaikkiaan
-15:nnen vuosisadan paras teos Etelä-Aasiasta, mitä kukaan europpalainen
-kirjotti. Niccolo Conti oli ainoita länsimaisia kristittyjä, joka
-Keskiajalla kävi Sokotrassa.]
-
-Ludovico di Varthema oli kotoisin Bolognasta. Hän oli ehkä alkuaan
-sotilas, mutta seikkailunhalu ja kunnianhimo saivat hänet maastaan
-lähtemään etäisille matkoille. Hän lähti Europasta vuoden 1502 lopulla,
-kävi ensin Egyptissä ja matkusti sieltä Syriaan. Damaskossa hän
-näyttää kääntyneen muhamedin uskoon ja nimellä Yunas (Jonas) ruvenneen
-sotamieheksi Damaskon mamelukkiväkeen. Damaskosta hän matkusti Mekkaan
-ja Medinaan siinä mamelukkijoukossa, jonka Damaskon hallitsija oli
-antanut pyhiinvaeltajakaravanin suojaksi. Hän tekee kirjassaan tarkkaan
-selkoa Arabian pyhistä paikoista ja niiden hartaudenharjotuksen
-menoista. Djiddasta, Mekan satamasta, hän aikoi purjehtia Intiaan,
-mutta otettiin Adenissa vangiksi. Jemenin sulttaanin puolison avulla
-Varthema kuitenkin pääsi vapaaksi ja matkusti sitten laajalti
-Lounais-Arabiassa, käyden muun muassa maan sisässä Sanassa. Sitten hän
-purjehti laivalla Persian lahdelle ja Intiaan. Matkalla poikettiin
-Somalimaassa, Zailassa ja Berberassa. Alkupuolella vuotta 1504 Varthema
-lienee saapunut Gujeratin Diuhun; hän kävi Gogossa ja matkusti sitten
-Arabian kautta Ormukseen. Ormuksesta hän näyttää matkustaneen Persian
-kautta Heratiin, palaten sieltä Shirasiin, jossa hän rupesi erään
-persialaisen kauppakumppaniksi. Varthema ja tämä persialainen pysyivät
-sitten yhdessä melkein kaikilla niillä matkoilla, joita hän myöhemmin
-teki Etelä-Aasiassa.
-
-Koetettuaan turhaan päästä Samarkandiin Varthema toverinsa keralla
-palasi Shirasiin ja matkusti sieltä Ormukseen, josta purjehdittiin
-Intiaan. Induksen suusta kuljettiin Etu-Intian länsirantaa etelään
-päin, poikettiin Cambaissa ja Tshaulissa, tehtiin Goasta matka maan
-sisään Bijapuriin, palattiin takaisin rannikolle ja jatkettiin matkaa
-Kananoriin. Sieltä käytiin maan sisässä Vijayanagarissa. Kauemman aikaa
-viivyttiin Kalikutissa, jonka asukkaista, tavoista ja elämänlaadusta,
-rannikon luonnosta ja kaupungin kaupasta Varthema antaa sattuvia
-kuvauksia. Hän kertoo myös samudrinin hovista ja hallituksesta, maan
-oikeuslaitoksesta, uskonnosta, laivaliikkestä ja sotalaitoksesta.
-Cochinin, Kulamin ja Kap Komorinin kautta matkustettiin Ceyloniin,
-tutustuttiin tämän saaren oloihin ja purjehdittiin edelleen Pulicatiin,
-joka on Madrasin pohjoispuolella. Täältä purjehdittiin laivalla
-Tenasserimiin, Taka-Intiaan, ja sieltä Banghellaan, jossa seuraan
-liittyi kaksi kristittyä kiinalaista. Poikettiin edelleen monessakin
-satamassa, tehtiin kauppaa Pegun sulttaanin kanssa, purjehdittiin
-Malakkaan, sieltä Sumatran Pediriin ja Pediristä Molukeille, jossa
-Monokh oli itäisin paikka, minne italialainen giauri matkoillaan
-saapui. Molukeilta palattiin jälleen länteen, käytiin Borneossa ja
-vuokrattiin sieltä laiva ja purjehdittiin Javaan, jota kristityt
-kiinalaiset väittivät suurimmaksi kaikista saarista. Varthema mainitsee
-malaijilaisella kapteenilla matkalla Borneosta Javaan olleen sekä
-kartan että kompassin ja sai kuulla omituisia, ehkä tositietoihin
-perustuvia huhuja etäisistä etelän maista. Jaavasta matkue purjehti
-Malakkaan, jossa Varthema ja persialainen erosivat kristityistä
-kiinalaisista. Malakasta molemmat toverukset Koromandel-rannikon kautta
-palasivat Kulamiin ja Kalikutiin.
-
-Varthema karkasi sitten v. 1506 Kalikutista Portugalilaisten luo ja
-kääntyi takaisin kristinuskoon. Hän taisteli Portugalilaisten puolella
-monessa tappelussa ja Francisco d’Almeida löi hänet ritariksi. Oltuaan
-puolentoista vuotta Portugalilaisten palveluksessa kauppa-asiamiehenä
-Varthema Afrikan itärannikon ja Hyvän toivon niemen kautta purjehti
-Portugaliin. Lissabonissa kuningas itse vahvisti hänet ritariksi ja
-pidätti häntä monta päivää hovissa, saadakseen häneltä tietoja Intian
-oloista. Portugalista Varthema palasi Roomaan.
-
-Tämän islamiin kääntyneen italialaisen vaiheet osottavat, kuinka
-laajalti Intian maissa muhamedilaiset kauppiaat ennen Portugalilaisten
-tuloa matkustelivat, kuinka laajalle haarautuneet kauppasuhteet siellä
-olivat, vaikk’ei Europan kristittyjä siellä suvaittu.
-
-
-
-
-Affonso d’Albuquerque.
-
-
-Affonso d’Albuquerque on Portugalin historian suurimpia miehiä, jonka
-vuoksi hän onkin saanut maamiehiltään »Suuren» nimen. Hämmästyttävän
-nopeaan, tarmokkaasti ja valtioviisaasti hän lyhyessä ajassa hankki
-Portugalille Intian maissa ratkaisevan sananvallan ja voitti
-kaikki kilpailijat, jotka yrittivät hänen aikeitaan estää. Affonso
-d’Albuquerque oli syntynyt lähellä Lissabonia v. 1453 ylimyssuvusta,
-joka ei kuitenkaan ollut valtakunnan etevimpiä. Hän oli saanut
-kasvatuksensa hovissa ja ensiksi saavuttanut kuuluisuutta Otranton
-meritappelussa sodassa Turkkilaisia vastaan. Hän oli viidenkymmenen
-vuoden ikäinen lähtiessään ensimäisellc matkalleen Intiaan. Eräs
-aikalainen antoi hänestä seuraavan luonnekuvan: »Affonso d’Albuquerque
-oli keskikokoinen mies, miellyttävä ulkomuodoltaan. Kasvot olivat
-soikeat, ihoväri raikas, nenä kaareva, ja vanhemmalla iällään hänellä
-oli mahtava valkoinen parta, joka ulottui aina vyötäisiin saakka.
-Latinaan hän oli täysin perehtynyt ja oli yhtä varovainen puheissaan
-kuin kirjotuksissaankin. Hän oli rakastettu ja pelätty, mutta hänen
-suosionsa ei ollut puolueellisuutta, eikä hänen moitteensa tylyyttä.
-Hän oli sanansa pitävä mies, valheen vihollinen ja tunnollinen tuomari.
-Sekä maalla että merellä hän sai monta haavaa ja todisti siten
-verellään, ettei hän vaaraa pelännyt. Hän oli tuhlaavan antelias ja
-luovutti aina kapteeneilleen koko voitonsaaliin, koska hänelle maine
-oli suuremman arvoinen kuin rikkaus.»
-
-Albuquerquen valta ei ollut nimellisesti yhtä suuri kuin Almeidan,
-sillä hän ei saanut varakuninkaan arvonimeä, vaan nimitettiin
-»kenraalikapteeniksi». Sotaväen päälliköksi lähetettiin Intiaan sitä
-paitsi marsalkka Coutinho, joka ylhäiseen arvoonsa vedoten toimi omin
-päin. Tämä johdon hajanaisuus vaikutti haitallisesti Albuquerquen
-ensimäisiin yrityksiin.
-
-
-
-Kalikutin tappelu.
-
-
-Manuel kuningas oli käskenyt viipymättä kuristaa Kalikutin samudrinia,
-ja marsalkka Coutinho, joka oli hiljattain saapunut Portugalista, sai
-kenraalikapteenin suostumaan hyökkäykseen, ennenkuin sitä vielä oli
-riittävästi valmistettu.
-
-Tammikuun 2 p. 1510 saapui Kalikutin edustalle portugalilainen
-laivasto, jossa oli 2000 sotilasta. Ensimäinen hyökkäys suunnattiin
-sämudrinin linnaa vastaan, joka oli varustettu. Samudrin itse
-oli poissa sotaretkellä erästä naapuriruhtinasta vastaan. Linnaa
-puolustettiin kuitenkin sitkeästi. Portugalilaiset päättivät jakaa
-väkensä kahtia, toista osastoa johti Coutinho, toista Albuquerque.
-Viimeksi mainittu ennätti ensiksi perille, vallotti katkeran taistelun
-jälkeen vallitukset ja sytytti kuninkaalliset rakennukset palamaan,
-karkottaakseen puolustajat. Coutinho vihastui tästä niin ankarasti,
-että hän syytti Albuquerquea sanansa syömisestä, sillä hänelle,
-Coutinholle, oli sovittu ensimäisen hyökkäyksen kunnia. Mutta
-suuttumus oli ennenaikainen, sillä taisteltavaa oli jäänyt kylliksi.
-Sokeana kiukusta Coutinho hyökkäsi oikopäätä itse kaupungin kimppuun,
-päästäkseen ainakin ensimäiseksi sytyttämään kuninkaan palatsin. Se
-onnistuikin sitkeästä vastarinnasta huolimatta. Albuquerque seurasi
-hitaasti jäljessä, lähetettyään osan miehistään vartioimaan rannassa
-olevia veneitä. Coutinho jo luuli voiton varmaksi ja laski sotamiehensä
-hajalleen ryöstämään sämudrinin palatsia. Sitä olivat intialaiset
-odottaneetkin. He kokoontuivat nopeaan, piirittivät palatsin,
-hyökkäsivät sisään ja kävivät ryöstäväin Portugalilaisten kimppuun.
-Albuquerque sai vaivalla tien raivatuksi palatsiin saakka ja lähetti
-sanan toisensa jälkeen marsalkalle, että hänen tuli peräytyä. Mutta
-Coutinho halveksi vaaraa ja vastasi, että kenraalikapteeni sai huoletta
-mennä matkoihinsa, hän aikoi tulla perässä, kun sotamiehet olivat
-ennättäneet kokoontua.
-
-Joka puolelta itsekin ahdistettuna Albuquerque hitaasti peräytyi.
-Paluumatka kävi solan kautta, jonka molemmilta puolilta intialaiset
-syytivät nuolia, kiviä ja keihäitä Portugalilaisten päälle. Yhteys
-Coutinhon kanssa oli kokonaan katkaistu, eikä sotaväki enää suostunut
-palaamaan takaisin marsalkan joukkoihin yhtyäkseen. Albuquerque
-sekamelskassa sai ensinnä pahan haavan vasempaan käsivarteensa, sitten
-nuolen niskaansa ja vihdoin rintaansa niin suuren kiven, että hän
-tainnoksissa oli kannettava pois. Marsalkka Coutinho kaatui palatsissa
-80 miehen keralla. Siten päättyi, Coutinhon sokean raivorohkeuden
-vuoksi, hyökkäys Kalikutia vastaan täydellisellä tappiolla. Ellei
-Albuquerque olisi lähettänyt väkeä vartioimaan veneitä ja ellei meri
-olisi ollut verraten tyyni, niin olisi tappio kääntynyt niin suureksi,
-että Portugalin koko saavutettu mahti olisi samalla menetetty.
-
-Albuquerque sai nyt Coutinhonkin laivat haltuunsa, palasi Kotshiniin ja
-alkoi paikalla, kun haavat olivat parantuneet, harkita uusia sotaisia
-yrityksiä. Tammikuun lopulla v. 1510 hänellä jälleen oli koossa
-kolmattakymmentä laivaa, joilla hänen luultiin lähtevän Punaiselle
-merelle. Mutta kenraalikapteeni olikin viime hetkeen saakka salannut
-aikomuksensa, voidakseen lyödä sitä musertavamman iskun.
-
-
-
-Goan vallotus.
-
-
-Albuquerque oli päättänyt valloitan Goan Portugalilaisten mahdin
-pääpaikaksi. Goan asema oli nimittäin erittäin sopiva sekä Etu-Intian
-rannikon että sinne tuovien meriteitten hallitsemiseksi. Kaupunki oli
-matalalla, mutta kuivalla saarella, jonka Ghats-vuorilta laskevat
-joet olivat ikäänkuin leikanneet irti mannermaasta. Vanha intialainen
-kaupunki oli saaren eteläpäässä; muhamedilaiset olivat rakentaneet
-itselleen uudemman noin puolen vuosisataa takaperin, paetessaan sinne
-Onorista. Saaren maanpuolella ja kaupungin ympäri kulkevat kanavat
-olivat täynnään krokotilejä, jonka vuoksi niitten poikki oli varovasti
-kuljettava. Portugalilaistenkin rakentama Goa on nykyisin melkein
-autiona: ainoastaan pappeja ja munkkeja siellä enää asuu entisten
-kirkkojen ja luostarien suurenmoisten raunioitten keskellä. Uusimman
-Goan satama on suuressa maineessa ihmeteltävästä luonnonkauneudestaan.
-
-Goa kuului Bijapurin sulttaanin vallan alle, mutta hän piti siinä
-vain vähäistä varusväkeä. Kun Albuquerque oli laivoineen saapunut
-sataman suulle, niin lähetti hän ensin veljenpoikansa Antonio de
-Noronhan veneillä tutkimaan kanavien syvyyttä. Eräässä kanavan
-käänteessä Portugalilaiset äkkiä näkivät edessään Pandjinin linnan,
-joka puolusti kaupunkia meren puolella. Ennenkuin linnan varusväki
-vielä ennätti kokoontua ja ruveta tykeillä ampumaan, tekivät
-Portugalilaiset äkkipäätöksen, kävivät hyökkäykseen ja tunkeutuivat
-muurien yli linnaan, jonka puolustajat pakenivat, johtajansa
-menetettyään. Kenraalikapteeni taistelun melun kuullessaan lähetti
-heti kaiken väkensä tuleen, mutta sen paikalle tullessa olikin linna
-jo Portugalilaisten käsissä. Bijapurin shahin sotaväki peräytyi
-kaupungistakin ja kehotti asukkaita antautumaan vastarintaa tekemättä,
-sillä länsimaalaiset viholliset olivat voittamattomat. Seuraavana
-päivänä saapuikin kaupunkilaisten lähetystö tarjoamaan antautumista
-sillä ehdolla, että asukkaille taattiin hengen ja omaisuuden
-turvallisuus. Siihen suostuttiin ja Albuquerque otti maaherran palatsin
-asunnokseen. Vähällä vaivalla Portugalilaiset näin olivat saaneet
-käsiinsä paikan, josta sitten tuli heidän mahtinsa tuki pitkiksi
-ajoiksi, ja joka vielä tänä päivänä on ainoa tärkeämpi paikka, mitä
-heillä Etu-Intiassa on jäljellä.
-
-Bijapurin shahi kokosi suuren sotajoukon, karkottaakseen anastajat.
-Portugalilaisten täytyi peräytyä laivoihinsa, mutta linnan he pitivät
-hallussaan ja sen suojassa laivastokin jäi satamaan. Bijapurin shahi
-antoi upottaa aluksia kanaviin, niin että ne sulkivat osan väylistä
-ja laski sitten palavia aluksia Portugalilaisten laivastoa vastaan,
-sytyttääkseen sen tuleen. Albuquerque joutui suureen vaaraan ja hänen
-täytyi joksikin aikaa kokonaan peräytyä vallottamastaan kaupungista.
-Peräytyminen oli vaarallista, sillä laivain täytyi yksitellen kulkea
-upotettujen aluksien välitse, kaiken aikaa alttiina tulelle, jota
-vihollinen kahden puolen rakentamistaan varustuksista ylläpiti. Nämä
-varustukset olivat sen vuoksi ensinnä vallotettavat. Mutta vaikka tämä
-onnistuikin, niin esti vielä sataman suulla oleva matala särkkä hyvän
-aikaa merelle pääsemästä. Portugalilaista laivastoa alkoi hätyyttää
-ruokatavarain ja varsinkin veden puute, kun maalta ei saatu mitään.
-Jokainen vesitippa oli verellä maksettava. Lopulta pätivät rotatkin
-ravinnoksi. Antonio de Noronha sai nuolenhaavan ja kuoli siitä. Se oli
-katkera tappio Albuquerquelle, joka piti nuorta sukulaistaan suuressa
-arvossa. Vaikka epätoivo laivastossa yltyi niin suureksi, että monet
-karkasivat vihollisen puolelle, niin ei kenraalikapteeni kuitenkaan
-lannistunut, vaan rohkaisi uupumatta sotaväkeään ja jakoi sen kanssa
-kaikki vaivat ja vaarat. Vasta elokuussa päästiin särkän poikki merelle
-ja Kananorin ystävälliseen satamaan lepäämään. Albuquerque oli näin
-kärsinyt toisen tappionsa, mutta Goan hän siitä huolimatta päätti
-vallottaa.
-
-Kotimaasta saapui kaksi uutta laivuetta ja verestä väkeä. Kun ensinnä
-Kotshinia oli autettu samudrinia vastaan, joka sitä ahdisti, niin
-lähdettiin uudelleen Goaa vastaan. Sitä ennen kuitenkin pidettiin
-sotaneuvottelu, jossa suuri osa kapteeneista, Magalhães muitten mukana,
-vastusti Goan retkeä, koska sen kautta kauppalaivain paluumatka
-myöhästyisi. Mutta kapteeniensa vastarinnasta huolimatta Albuquerque
-päätti sen toteuttaa. Magalhãesille hän tämän vastarinnan vuoksi
-niin suuttui, että antoi hänestä kotimaahan kuninkaalle epäedullisen
-lausunnon, jonka vuoksi tämä purjehtija sitten, kun kaikki tiet
-Portugalin palveluksessa olivat häneltä suljetut, muutti Espanjaan.
-
-Marraskuussa portugalilainen laivasto uudelleen saapui Goan edustalle,
-mukanaan 1600 miestä. Viipymättä Albuquerque kävi hyökkäykseen ja
-muutaman päivän kuluttua linna oli vallotettu; mutta Kalikutin
-tuhoisasta kokemuksesta viisastuneena Albuquerque ei laskenut väkeään
-hajalle kaupunkia ryöstämään, ennenkuin se oli kahdelta puolelta
-hyökäten vallotettu. Suuri osa asukkaista pääsi pakoon, mutta
-kiireessä oli heitä monta tuhatta hukkunut mataliin kanaviin. Kaikki
-muhamedilaiset surmattiin ilman armoa, miehet, vaimot ja lapset. Eräs
-moskea, johon oli paennut paljon ihmisiä, sytytettiin palamaan, niin
-että kaikki siinä olijat saivat surmansa. Albuquerque rakennutti Goaan
-vahvan kivilinnan, joka sai Manuelin nimen. Sen suojassa saattoivat
-Portugalilaiset sitten turvallisesti odottaa Bijapurin shahin uusia
-yrityksiä paikan takaisin vallottamiseksi.
-
-Goan vallotus teki lähiseutujen ruhtinaihin syvän vaikutuksen, jonka
-vuoksi he nyt pyrkivät mahtavan kenraalikapteenin ystävyyteen. Kambayan
-kuningas vapautti ilman ehtoja vankeudesta Albuquerquen toisen
-veljenpojan, Affonso de Noronhan, ja antoi luvan linnan rakentamiseen
-Diuhun. Joka puolelta, kaukaa sisämaastakin, saapui lähetystöjä
-vakuuttamaan rauhallisuuttaan ja sopimaan kauppayhteyksistä. Egyptin
-sulttaanin lähettiläs sai palata Intiasta tyhjin toimin takaisin
-Kairoon, eikä hänen herransakaan yrittänyt sen koommin lähettää
-Intian vesille uutta laivastoa. Goa oli ensimäinen paikka Intiassa,
-jonka Portugalilaiset anastivat omaksi alueekseen. Sen linnan suojiin
-kohosi paljon portugalilaisia hengellisiä ja hallintorakennuksia ja
-siellä muun muassa ruvettiin leimaamaan erikoista rahaa. Albuquerque
-ei kuitenkaan tyytynyt tähän saavutukseen, vaan alkoi viipymättä
-suunnitella uusia yrityksiä.
-
-
-
-Malakan vallotus.
-
-
-Hän kiinnitti nyt huomionsa Malakkaan, Taka-Intian tärkeimpään
-kauppakeskustaan, sillä ilman sen omistamista oli mahdoton vallita
-maustekauppaa, koska maurien laivat olivat alkaneet purjehtia suoraan
-sinne, välttäen kokonaan Etu-Intian satamia.
-
-Syyskuussa v. 1509 lähti Kotshinista matkaan Diogo Lopez de Sequeira
-viidellä laivalla. Mukana olivat Magalhães ja Serrão; jälkimäinen
-myöhemmin purjehti aina Molukeille saakka. Sequeira purjehti Ceylonin
-ja Nikobarien saarien kautta Sumatran pohjoiselle rannikolle,
-sillä Sumatrasta saatiin siihen aikaan enin pippuria. Vihdoin hän
-onnellisesti saapui Malakkaan. Sielläkin maurit koettivat kaikin tavoin
-vahingoittaa Portugalilaisia; mutta Malakan sulttaani oli heitä kohtaan
-toistaiseksi ystävällinen, vaikka olikin tunnettu julmuriksi.
-
-Malakassa oleskeli paljon kiinalaisia. Nämä osottivat Portugalilaisille
-ystävyyttä. Portugalilaiset nyt ensi kerran kohtasivat Keskustan
-valtakunnan alamaisia. Heidän verraten vaalea ihovärinsä, heidän
-luottavuutensa — he soutelivat yhtä pelkäämättä portugalilaisten
-kuin aasialaistenkin aluksien luo — monet heidän tavoistaan ja
-puvutkin Portugalilaisten mielestä muistuttivat enemmän Länsimaita
-kuin kaukaista Itää. Ja ennen kaikkea — Kiinalaiset eivät olleet
-muhamedilaisia. On myös muistettava, etteivät Kiinalaiset siihen
-aikaan vielä käyttäneet palmikkoja. Jotkut portugalilaiset kirjailijat
-vertaavat kiinalaisia flaamilaisiin tai alasaksalaisiin. Heissä
-ei ollut kastihenkeäkään, niinkuin Intian braamanoissa, koska he
-empimättä söivät kristittyjen kanssa samoista astioista. Näiltä uusilta
-ystäviltään Portugalilaiset heti alussa saivat varotuksen, ettei
-heidän pitänyt liiaksi uskoa malaijeihin. Eikä kauaakaan kulunut,
-ennenkuin maurit saivat sulttaanin suostumaan salajuoneen, jonka
-kautta Portugalilaiset olivat yhdellä kerralla äkkiä tuhottavat.
-Ensinnä aiottiin murhata ylipäällikkö itse upseereineen suurissa
-juhlapidoissa, mutta Sequeira epäsi kutsun, syyttäen pahoinvointia.
-Sitten aiottiin houkutella portugalilaisia osastolta eri osiin
-kaupunkia muka ruokavaroja saamaan, ja tuhota osastot erikseen.
-Pienillä aluksilla oli samalla käytävä laivain kimppuun, miehistön
-enimmäksi osaksi ollessa maalla. Onneksi tämä kavala juoni vain osaksi
-onnistui. Laivoista vartijat huomasivat, että maalla oli syntynyt
-kahakka, ja laivaväki saattoi siten ajoissa ryhtyä puolustustoimiin.
-Mutta noin 30 portugalilaista, jotka olivat maalla, joutui joko surman
-omaksi tai vangiksi. Sequeiralla ei ollut likimainkaan riittävästi
-voimia käydäkseen muutamalla laivalla niin suuren kaupungin kimppuun,
-jonka vuoksi hän muutamia vihollisen laivoista upotettuaan palasi
-Malabar-rannikolle. Kun Goan vallotus tuli Malakassa tunnetuksi, niin
-aljettiin vangittuja Portugalilaisia kohdella paremmin, mutta vapaiksi
-he pääsivät vasta kun Albuquerque vallotti Malakan.
-
-Albuquerquen tarkotus oli ensinnä, kotimaastaan saamansa ohjeen mukaan,
-purjehtia melkoisella laivastolla Punaiselle merelle sulkeakseen
-sen kokonaan muhamedilaisilta, mutta kun monsuuni oli vastainen,
-niin hän käänsikin laivastonsa sen mukana itää kohti ja purjehti
-yhdeksällätoista laivalla Malakkaan. Sotaväkeä oli mukana 800
-portugalilaista ja 600 miestä intialaista apuväkeä.
-
-Malakka oli aikaisemmin kuulunut Siamiin. Singapur, jonka maine oli
-vanhempi, oli vähitellen jäänyt takapajulle Malakan rinnalla, kun
-muhamedin usko oli siellä tullut vallitsevaksi ja kauppa maurien kanssa
-kehittynyt. Malakka oli samalla kokonaan irtautunut Siamista. Käyttäen
-taitavasti hyväkseen oivallista kauppa-asemaansa Malakka oli rikastunut
-ja sen sulttaani oli saattanut rakentaa itselleen suuren sotalaivaston.
-Kiinalla, Javalla, Kambaylla ja Bengalilla oli Malakassa omat
-satamamestarinsa, jotka valvoivat kukin maansa kauppaetuja. Malakan
-kauppasuhteet ulottuivat aina Japaniin saakka. Sinne saapui kaikista
-ympärillä olevista maista tavaroita ja kauppiaita, Siamia lukuun
-ottamatta. Siam oli yhä edelleenkin sulttaanin kanssa sotakannalla.
-Malakan sulttaanin valtakunta kuitenkin oli vain pieni. Se käsitti osan
-Malakan niemimaan rantoja, mutta ei ulottunut kauaksikaan maan sisään.
-
-Malakan asema on erittäin edullinen senkin vuoksi, että se on eri
-monsuunialueitten rajalla, sillä Kiinan meressä vallitsevat toiset
-monsuunit kuin Intian meressä, jonka vuoksi sekä Kiinan että Arabian ja
-Intian kauppiailla oli Malakkaan purjehtiessaan sopivat vuodenaikaiset
-tuulet. Kaupungin rintama oli Sumatran ja Malakan niemimaan välisen
-salmen rannalla; sen vesirintama oli enemmän kuin puolen peninkulman
-mittainen. Kaupungin läpi juoksi joki, jonka poikki oli silta.
-
-Albuquerque poikkesi ensinnä Sumatran Pediriin, jossa häneen yhtyi
-kahdeksan Malakasta paennutta Portugalilaista. Heiltä kenraalikapteeni
-sai kuulla, että sulttaani Mahmudilla oli 8000 tykkiä, joilla hän
-saattoi tarmokkaasti puolustaa meririntamaansa, ynnä 30,000 sotamiestä
-ja sotaelefantteja. Albuquerque ei kuitenkaan säikähtänyt, vaan
-käski häntä oikopäätä päästämään vapaiksi loputkin vangituista
-portugalilaisista. Siihen ei sulttaani kuitenkaan suostunut, koska
-sitä olisi pidetty heikkouden merkkinä. Albuquerque sen vuoksi
-sytytti tuleen rannalla olevat talot ja satamassa laivat, jonka
-jälkeen portugalilaiset pääsivät vankeudesta. Malakassa oltiin nyt
-taipuvaisia sovintoon, mutta Portugalilaisten vaatimukset olivat liian
-suuret. Albuquerque nimittäin vaati ensinnäkin vahingonkorvausta
-Sequeiralle tapahtuneesta väkivallasta, ja sitä paitsi suuren summan
-sotakustannuksia ja luvan linnotuksen rakentamiseen.
-
-Vanhan Mahmud sulttaanin neuvosmiehet olivat eri mieltä siitä,
-kuinka oli meneteltävä. Toiset puolustivat rahallisen korvauksen
-maksamista, jottei kauppa kärsisi vaurioita; toiset sitä vastustivat,
-koska pelkäsivät sulttaanin arvon alenevan, ja nämä voittivat.
-Sulttaani uskoi sodan johdon pojalleen. Silta, joka yhdisti molempia
-kaupunginosia, linnotettiin lujasti, mutta juuri sitä vastaan
-Albuquerque suuntasi hyökkäyksensä, koska se, joka siltaa hallitsi,
-samalla hallitsi koko kaupunkia. Tämän hän oli saanut kuulla
-vankeudesta päässeiltä inaamiehiltään. 25 p. heinäk. aamun koittaessa
-Portugalilaiset alkoivat rynnäkön. Albuquerque joukkoineen nousi
-maihin sillan läheisyydessä, João de Lima laski maihin vähän idempänä
-lähellä sulttaanin palatsia. Kummallakin paikalla syntyi kiivas
-tappelu. Malaijit taistelivat urhoollisesti ja ampuivat myrkytettyjä
-nuolia. Albuquerque kuitenkin väkirynnäköllä vallotti sillan, ja
-peitsihyökkäyksellä malaijit karkotettiin kaupunkiin. Toinen osasto
-joutui ahtaammalle; sitä vastaan ajettiin sotaelefantit, jotka
-kuitenkin peitsillä saatiin kääntymään pakoon, niin että ne saattoivat
-epäjärjestykseen vihollisen omat joukot. Vasta sitten toinenkin osasto
-saapui sillalle ja yhtyi sen luona pääjohtajan joukkoon. Lähellä
-olevien talojen katoilta malaijit jatkoivat taistelua, jonka vuoksi
-ne sytytettiin palamaan. Lopulta kuitenkin kävi mahdottomaksi siltaa
-puolustaa, jonka vuoksi Albuquerque joukkoineen peräytyi laivoihinsa.
-
-Mahmud käytti loma-aikaa varustaakseen uusia pattereita ja kaivaakseen
-katujen alle miinoja. 10 p. elok. Albuquerque toisen kerran kävi sillan
-kimppuun ja valtasi sen jälleen tuiman tappelun jälkeen. Lähellä
-erästä kivistä moskeaa syntyi viimeinen ankara ottelu, sulttaanin
-omalla johdolla. Kauppiaitten kaupunginosa asettui jo vallottajien
-suojelukseen, jota vastoin malaijilaisen kaupungin asukkaat pitivät
-sitkeästi puoliaan. Yhdeksän päivää kesti kahakoita kaupungin
-kaduilla. Armoa ei täälläkään annettu, sillä olivathan vastustajat
-muhamedilaisia. Palkaksi kovasta taistelusta Albuquerque soi väkensä
-ryöstää kaupunkia kolme päivää. Kolmetuhatta tykkiä anastettiin.
-Hävitetyn moskean ja kuningashautain aineista ruvettiin sitten
-rakentamaan kivilinnaa, johon rakennettiin viisikerroksinen, lyijyllä
-katettu torni. Linna sai nimekseen Famosa. Kirkkokin rakennettiin ja se
-katettiin kuninkaallisista haudoista otetuilla aineilla.
-
-
-
-Portugalilaiset tutustuvat Taka-Intiaan.
-
-
-Kaupan järjestämiseksi leimattiin kuita- ja hopearahoja, sillä
-edellisten hallitsijain aikana oli ollut vain tinarahoja. Kun samalla
-kaupan suojeluksesta pidettiin muullakin tavalla huolta, niin alkoivat
-muukalaiset laivat pian uudelleen saapua Malakan satamaan. Duarte
-Fernandez, joka oli ollut Malakassa vankina ja oppinut maan kieltä,
-lähetettiin lähettiläänä Siamiin. Hän oli ensimäinen portugalilainen,
-joka saapui tähän mahtavaan Taka-Intian valtakuntaan. Siamin kuningas
-asui silloin Ajuthiassa, joka nykyisin on raunioina, mutta siihen
-aikaan oli Aasian loistavimpia kaupungeita. Fernandez otettiin siellä
-mitä parhaiten vastaan. Hänen kerallaan saapui sitten kenraalikapteenin
-luo siamilainen lähetystö, joka muun muassa toi kuningas Manuelille
-lahjaksi kruunun, kultamiekan ja kalliin rubinisormuksen. Palatessaan
-sai siamilainen lähetystö viedä kuninkaalleen Albuquerquen vastalahjat.
-Myös Pegun hallitsijan luo Albuquerque lähetti lähettilään tekemään
-ystävyyssopimuksen. Melkein kaikki Javan ja Sumatran malaijilaiset
-ruhtinaat riensivät hänelle ystävyyttään vakuuttamaan. Ainoastaan
-Arakan ja Atshin, joka on Sumatran pohjois-osissa, pysyivät
-vihamielisinä. Atshin seuraavina aikoina tuon tuostakin antoi
-karkotetuille maureille apuaan, näitten yrittäessä vallottaa
-takaisin Malakkaa, ja häiritsi merirosvoudella Portugalin kauppaa.
-Kiinankin kanssa koetti Albuquerque päästä ystävällisiin väleihin,
-vaikka lähettilään lähettämisen täytyi jäädä myöhempiin aikoihin.
-Portugalilaiset kauppalaivat kävivät Kiinan satamissa jo v. 1515.
-Tavaransa ne saivat myydä, mutta maihin Portugalilaisia ei laskettu.
-
-Sanoma Ptolemaioksen »Kultaisen Khersonneson» vallottamisesta teki
-Europassa syvän vaikutuksen. Sitä vielä lisäsi komea lähetystö, jonka
-Manuel kuningas v. 1513 lähetti Roomaan Tristão da Cunhan johdolla
-viemään paaville lahjaksi kullalla ja jalokivillä koristettuja
-kirkollisia vaatteita ja raskaita kulta-astioita. Juhlallisena
-kulkueena tämä suuri lähetystö maaliskuussa v. 1514 kulki Roomaan,
-mukanaan muun muassa valtava elefantti, joita Italiassa ei oltu nähty
-vanhan Rooman aikain jälkeen, ja komeasti varustetun persialaisen
-hevosen selässä istuva metsästysjaguari, joka oli Ormuksen kuninkaan
-lahja. Kadut olivat niin täynnä väkeä, että juhlasaatto tuskin pääsi
-kulkemaan. Sant Angelon linnasta ammuttiin tykeillä ja paavi tuli
-ikkunaan katselemaan saaton ohikulkua. Elefantin täytyi kolmasti
-polvistua hänen pyhyytensä edessä, kaikkien katsojien rajattomaksi
-ihmeeksi. Portugalilaiset olivat itsetietoisia menestyksestään
-taistelussa maurien kanssa ja tahtoivat näiden kalliiden ja outojen
-lahjain kautta yhä vakuuttavammin ilmaista niiden suurta merkitystä.
-
-Malakasta Albuquerque lähetti laivoja Molukkien saarille. Tästä
-retkestä kerromme myöhemmin enemmän. Sitä johti Antonio d’Abreu, joka
-Malakan vallotuksessa oli saanut luodin poskeensa, niin että hän
-menetti hampaansa ja osan kielestään, mutta siitä huolimatta, paikalla
-kun sai haavansa sidotuksi, oli valmis lähtemään uudelleen taisteluun.
-Malakkaan jätettiin linnan varusväeksi 300 miestä ja kymmenen laivaa,
-joissa oli sama verta väkeä. Näin oli Malakka riittävästi suojeltu
-kaikkia hyökkäyksiä ja kapinayrityksiä vastaan. Mahmud sulttaani
-oli nimittäin peräytynyt Bintangin saarelle, vanhan Singapurin
-kaakkoispuolelle, ja hänen poikansa Alaeddin oli miehittänyt vastapäätä
-mannermaalla olevan Dshohorin, niin että he täältä vallitsivat tietä
-Maustesaarille ja saattoivat yhtämittaa häiritä Portugalilaisia
-Malakassa.
-
-Tammikuussa 1512 Albuquerque kolmella laivalla lähti paluumatkalle
-Intiaan, mukanaan puolensataa javalaista puuseppää, joitten piti
-olla apuna laivain rakentamisessa. Mutta Sumatran vaarallisella
-rannalla joutui hänen amiraalilaivansa »Flor de Mar» hiekkasärkälle
-ja kärsi haaksirikon. Albuquerque menetti kaiken sotasaaliinsa
-ja voitonmerkkinsä ja javalaiset puusepät käyttivät tilaisuutta
-vallatakseen sen laivan, jossa heitä kuljetettiin, ja paetakseen
-Sumatran rannikolle. Helmikuun alussa Albuquerque itse saapui
-Kotshiniin.
-
-
-
-Goan vaurastuminen.
-
-
-Goassa oli Portugalilaisia sillä välin piiritetty ja ahtaalla he
-olivat olleetkin. Pienillä kahakoilla vihollinen kaiken aikaa uuvutti
-vähäistä portugalilaista joukkoa ja sen intialaista apuväkeä.
-Mutta pian saapui kuitenkin niin runsaasti lisävoimia, että kaikki
-hyökkäykset voitiin torjua ja lisäksi vallottaa linna, jonka Bijapurin
-shahi oli rakennuttanut mannerrannalle. Siinä saatiin vangiksi useita
-portugalilaisia karkureita; he saivat pitää henkensä, mutta kaikki
-silvottiin, mikä milläkin tavalla, ja lähetettiin sitten takaisin
-Portugaliin. Eräs näistä, Lopez nimeltään, pyysi päästä Helenan
-saarelle asumaan, jottei hänen tarvinnut palata takaisin isänmaahansa
-niin surkean häpeän alaisena. Pyyntöön suostuttiin, hänelle annettiin
-pari kolme neekeriorjaa seuraksi, ja niin sai Helenan saari ensimäiset
-asukkaansa.
-
-Bijapurin hallitsijan täytyi tehdä rauha ja sopimuksen kautta
-luovuttaa Goa lähialueineen Portugalille. Kaupunki alkoi sitten
-kasvaa ja kukoistaa, niin että siitä tuli Malabar-rannikon tärkein
-kauppapaikka. Goaan muun muassa keskitettiin persialaisten hevosten
-tuonti ja siinäkin suhteessa Intian ruhtinaat tulivat uudesta satamasta
-riippuvaisiksi. Hevosväellä oli Intian sodissa ratkaiseva merkitys,
-mutta kun ei hevoshoito Intiassa tahtonut menestyä, niin olivat hevoset
-ostettavat ulkomaalta.
-
-Vaikka Albuquerquen vihamiehet Portugalissa saivatkin kuningas Manuelin
-epäilemään Goan merkitystä, niin osottivat kuitenkin seuraavat
-tapaukset Albuquerquen vaalin olleen oikean. Huolimatta siitä,
-saapuivatko kotimaasta laivastot säännöllisesti, voitiin sieltä aina
-tarpeen tullen lähettää riittäviä sotavoimia ja rakentaa laivojakin
-puolustamaan uhattuja paikkoja. Goasta käsin estettiin muun muassa
-Egyptin sulttaanin Solimanin yritys saada käsiinsä Diu, ja taas Kambayn
-hallitsija Turkkilaisten avulla karkottamasta Portugalilaisia Diusta,
-kun he olivat sen kaupungin anastaneet. Portugalilaiset sotamiehet
-solmivat Goassa avioliittoja hindulaisten naisten kanssa, ja näistä
-avioliitoista syntyi sekarotu, jolla vielä tänä päivänä on suuri
-merkitys Intian hallinnossa. Goan maine levisi niin laajalle, että
-paitsi intialaisia ruhtinaita Abessinian neguskin, kauan etsitty
-»Pappi-Juhana», sinne lähetti lähetystöjä.
-
-Goasta tuli sitten kaikkien portugalilaisten alusmaitten keskusta
-Intiassa. Se sai samat oikeudet kuin Lissabon. Sen senaatti esitti
-asiansa suoraan kuninkaalle ja hovissa sillä oli erityinen palkattu
-edustaja. V. 1563 Goan maaherra ehdotti, että kaupunki saisi
-oman parlamentinkin, mutta tämän ehdotuksen kuningas epäsi. Goan
-rakennustaiteellinen loistoaika oli kuudennentoista vuosisadan loppu
-ja seuraavan alkupuoli. »Goa Dourada» s.o. »kultainen Goa» oli silloin
-kaikkien matkustajain ihme ja portugalilainen sananparsi sanoi,
-että »sen, joka on Goan nähnyt, ei tarvitse nähdä Lissabonia». Goan
-basareissa oli kauppatavaroita kaikista Idän maista ja eri kaduilla
-myytiin eri tavaroita, Bahreinin helmiä ja koralleja, Kiinan posliinia
-ja silkkiä, Portugalin samettia ja kappaletavaraa, Malaijisaariston
-mausteita ja rohdoksia. Valtakadulla myytiin orjia huutokaupalla.
-Rikkaitten talot olivat puistojen ja palmulehtojen keskellä. Ne olivat
-kivestä rakennetut ja punaisiksi tai valkoisiksi maalatut. Parvekkeissa
-oli taiteelliset seulaisakkunat, joitten aukoissa oli lasin sijasta
-ohutta simpukanhelmiäistä. Goan seuraelämä muodostui sangen
-loistavaksi, niinkuin olikin luonnollista, koska se oli korkeimman
-hallinnon, kirkon ynnä armeijan ja laivaston keskusta. Ennen vuosisadan
-loppua oli seurapiirien ylellisyys ja loisteliaisuus käynyt kerrassaan
-sananparreksi. Orjat tekivät melkein kaiken työn. Tavalliset sotamiehet
-ottivat itselleen komeita arvonimiä. Köyhäin, samassa majatalossa
-asuvien aatelismiesten tapana oli ostaa yksi yhteinen silkkinen
-juhlapuku ja auringonvalo ja palkata itselleen yhteinen palvelija,
-niin että jokainen vuoron mukaan saattoi käydä pääkadulla kävelemässä
-ylimyspuvussa ja oman palvelijan saattamana. Kaupungissa oli
-suurenmoisia pelisaleja, joilla oli virallinen lupa ja joissa kiihkeät
-pelurit asuivatkin viikkokausia. Kumpikin sukupuoli harjotti kaikkia
-mahdollisia paheita — juoppoutta lukuunottamatta, joka luultavasti
-varhain huomattiin vaaralliseksi kuumassa ilmanalassa. Europpalaisten
-naisten oli pakko aina kannattaa itsensä kantotuolilla kirkkoihin,
-ettei heitä huomattu, ja käydä kaduilla hunnulla verhottuina kuten
-itämaalaiset naiset.
-
-Mutta Goan loistoaika oli lyhyt. Jo seitsemännentoista vuosisadan
-keskivaiheilla se köyhtymistään köyhtyi, rappeutumistaan rappeutui,
-Hollantilaisten ja Englantilaisten saavuttua Intiaan, eikä se sen
-koommin enää kohonnut.
-
-
-
-Sotatoimet Punaisella merellä.
-
-
-Egyptin kauppa oli näiden tapauksien kautta kärsinyt korvaamattoman
-vahingon, ja Egyptin sulttaani sen vuoksi koetti lakkaamattomilla
-juonilla yllyttää Intian niemimaan hallitsijoita sotiin Portugalilaisia
-vastaan. Manuel kuningas sen vuoksi vaati kenraalikapteeniaan
-vihdoinkin lähtemään Punaiselle merelle sotaretkelle. Helmikuussa
-1513 Albuquerque siis 20 laivalla lähti liikkeelle, mukanaan 1700
-portugalilaista sotijaa ja 800 miestä intialaista apuväkeä. Sokotraan,
-jonka linna edellisenä vuonna oli hylätty, poikettiin vettä ottamaan.
-Sieltä oli matkaa jatkettava suurimmalla varovaisuudella, sillä
-vuosituhanteen ei ainoakaan europpalainen alus ollut liikkunut näillä
-vaarallisilla vesillä, jonka vuoksi ne olivat tuiki tuntemattomat. Eräs
-arabialainen laiva sattui tielle; se anastettiin ja luotsi pakotettiin
-tietä näyttämään.
-
-Arabialaisten maustekauppa oli viime tapauksien kautta keskittynyt
-Adeniin, ja tämä satama sen vuoksi oli alkanut nopeaan kukoistaa.
-Kun arabialaiset kauppiaat eivät enää uskaltaneet lähteä Intian
-merelle, niin toivat malabarilaiset laivat kuormat Adeniin, jossa
-ne sitten siirrettiin arabialaisiin aluksiin, taikka lähetettiin
-edelleen karavanitietä. Aden sijaitsi entisellä saarella, joka oli
-muuttunut niemeksi, kun maan puolelta salmi oli maatunut. Se on
-tulivuoren vanha kraateri. Vettä ei paikalla ollut ensinkään, vaan
-sitä oli etäältä johdettava. Vielä tänä päivänä Adenissa käytetään
-tuhatvuotisia säiliöitä. Kun Aden ei suostunut antautumaan, niin ryhtyi
-portugalilainen sotavoima hyökkäykseen. Tikapuut nostettiin muureja
-vastaan, mutta ne olivat liian leveät, niille mahtui liian paljon
-väkeä, jonka vuoksi ne murtuivat hyökkääjäin painon alla. Neljäkymmentä
-portugalilaista oli silloin jo muurilla, ja Garcia de Sousa oli saanut
-erään portinkin valtaansa. Hän ei, tikapuitten katkettua, suostunut
-köyttä pitkin laskeutumaan alas muurilta, vaan syöksyi mieluummin
-toiselle puolelle vihollisten keskelle ja uhrasi itsensä urheasti
-taistellen, antaakseen tovereilleen tilaisuutta pelastaa itsensä.
-
-Albuquerque huomasi, että hänen mahtinsa oli liian pieni, ja keskeytti
-neljän tunnin kuluttua taistelun. Varovaisesti purjehdittiin sitten
-Punaiseen mereen koralliriuttain ja särkkien välitse, luodilla väylää
-etsien, ja saavuttiin Kamaran nimiselle kalliosaarelle, jossa oli
-runsaasti vettä ja hyvä satama. Saari on lähellä Arabian rantaa.
-Purjehtijoille se oli vanhastaan hyvin tunnettu; ne poikkesivat siihen
-säännöllisesti ottamaan vettä ja ostamaan taateleita ja muita hedelmiä
-matkaeväiksi; nykyisin saari on Englantilaisten hallussa. Mutta
-rajuilmat estivät laivastoa pääsemästä kauemmaksi pohjoista kohti. Kun
-toiselta puolen suotuisa monsuunituulikaan ei ollut vielä alkanut,
-niin täytyi Albuquerquen viipyä tässä kuumassa seudussa kauan aikaa ja
-menettää tauteihin paljon väkeä.
-
-Päästessään vihdoinkin lähtemään paluumatkalle hän kulki Adenin sivu
-ja purjehti suorinta tietä Diuhun. Pian sen jälkeen suostui Gudjeratin
-hallitsija siihen, että Portugalilaiset rakensivat kauppa-aseman
-Diuhun, ja Kalikutin samudrin antoi samanlaisen luvan omassa
-kaupungissaan. Portugalilaiset puolestaan tämän jälkeen lakkasivat
-anastamasta Intian rannoilla vieraita kauppalaivoja.
-
-
-
-Ormus vallataan.
-
-
-Albuquerque varusti paraillaan uutta retkeä Adenia vastaan, kun hän
-kotimaasta saikin käskyn sen sijaan purjehtia Ormukseen. Hänellä
-oli 27 laivaa ja melkoinen sotajoukko. Ormuksessa oli silloin
-hallituksenhoitajana eräs persialainen, joka aikoi saattaa kaupungin
-Persian suojeluksen alaiseksi päästäkseen maksamasta Portugalille
-veroa. Nämä aikomukset päätti Albuquerque nyt tehdä tyhjiksi. Ilman
-verenvuodatusta Ormuksen linna antautui. Mutta kun Portugalilaisten
-ylipäällikkö saapui sovittuun paikkaan hallitsijaa tapaamaan,
-niin käyttivät hänen persialaiset neuvonantajansa ja sukulaisensa
-tilaisuutta koettaakseen salaväjytyksen kautta surmata Albuquerquen.
-Yritys meni kuitenkin myttyyn ja Albuquerque karkotti kaupungista
-kaikki ne ylhäiset persialaiset, jotka olivat häntä vastaan juonineet.
-
-
-
-Albuquerquen ero ja kuolema.
-
-
-Kun Albuquerque marraskuun alussa palasi takaisin Intiaan, niin
-saavutti hänet merellä tieto, että hänen pahin vihamiehensä, Lopo
-Soarez, oli nimitetty hänen seuraajakseen. Manuel kuningas oli
-vihdoinkin kallistanut korvansa hänen vihamiestensä panetteluille. He
-uskottelivat Albuquerquen tavottelevan Intiassa jonkinlaista itsenäistä
-mahtiasemaa ja suosivan omaisiaan — tosiaan hän oli nimittänyt sekä
-Ormuksen että Malakan komentajiksi läheisiä sukulaisiaan. Jopa sitä,
-että hän oli tehnyt sopimuksia Intian ruhtinasten kanssa, pidettiin
-petoksen merkkinä.
-
-Albuquerque ei luullut, että nämä mielettömät parjaukset vaikuttaisivat
-kuninkaaseen. Mutta hänellä ei enää ollut kotimaassa ystäviä.
-Ylimykset, jotka hän joko rikoksien taikka tottelemattomuuden vuoksi
-oli lähettänyt Intiasta pois, olivat kotimaassa lisänneet hänen
-vihamiestensä joukkoa; ja vihdoin Manuel kuningas päätti kutsua
-hänet pois, panematta edes tutkimusta toimeen. Tämä lonkkasi syvästi
-Albuquerquea. Saadessaan kuulla, että Soarez oli nimitetty hänen
-seuraajakseen ja että tärkeimpiin toimiin oli määrätty uusia miehiä,
-hän surumielisenä huudahti: »Lopo Soarezistako kenraalikapteeni! Eikö
-se voinut toisin käydä! Ja semmoisia miehiä, joita olen rikoksien
-vuoksi lähettänyt vankeina Portugaliin, lähettää nyt kuningas
-kapteeneiksi ja sihteereiksi! Kuninkaan vuoksi olen näitten miesten
-kanssa riitaantunut ja heidän tähtensä olen nyt menettänyt kuninkaan
-suosion.»
-
-Albuquerquen elämänhalu ja voima olivat murtuneet. Hän vain tahtoi
-päästä Goaan, toivoen siellä saavansa kirjeen, joka selittäisi tämän
-äkillisen käänteen taikka tuottaisi hänelle lohdutusta onnettomuuteen.
-Ystäviensä kehotuksesta hän kirjotti kuninkaalle viimeisen
-kirjeen: »Sire, nämä ovat viimeiset sanat, jotka kirjotan Teidän
-Majestetillenne, teen sen nyt surun murtamana, ennen kiirjotettuani
-rattoisalla mielellä niin monta selontekoa toimistani. Minulta
-jää poika, Bras Albuquerque (aviottomasta liitosta), pyydän Teitä
-muistamaan häntä isän ansioita muistaessanne. Intian asiat puhuvat
-puolestaan ja minun puolestani.» Albuquerque kuoli laivallaan Goan
-sataman edustalla, ennenkuin oli ennättänyt kotimatkalle lähteä, 16
-p. jouluk. 1515, 63 vuoden vanhana. Puettuna St Jagon ritarikunnan
-valkoiseen viittaan, rinta täynnään ritarimerkkejä, harteilla
-samettiviitta ja kultasilmuisen hiuspussin päällä samettilakki, vainaja
-kultakirja-kankaalla verhotussa tuolissa kannettiin maalle. Silmät
-olivat puoleksi avoinna, mutta niissä ei näkynyt kuoleman raukeutta.
-Pitkä valkoinen parta valui rinnalle, niin että vainaja kuolleena oli
-yhtä kunnianarvoisen näköinen kuin eläessäänkin. Rannalla olivat kaikki
-korkeimmat sotilaat vainajaa vastaanottamassa, jonka jälkeen ruumis
-juhlamenoin haudattiin kaupungin edustalle rakennettuun kappeliin.
-
-
-
-Luonnekuva.
-
-
-Affonso d’Albuquerque oli hallitsijaksi luotu. Hän harjotti ankaraa
-oikeutta ja rankaisi kovasti petosta. Taisteluissa hän ei kulkenut
-muitten edellä sanoin, vaan teoin. Imartelijat hän karkotti luotaan
-kauas. Kun hän oli suunnitelman ajatellut, niin hän myös sen nopeaan
-toteutti. Persoonallisia loukkauksia hän jalomielisesti unhotti,
-mutta sitä hän ei sallinut, että hänen käskyjään rikottiin, taikka
-jätettiin täyttämättä. Jos niin tapahtui, niin hän oli väkivaltainen.
-Usein hän vihapäissään langetti kuolemantuomioita, sillä hän oli
-vähästä kiihottuva luonne; mutta pikastunutta tekoa hän nopeaan katui.
-Hän oli sekä sodan että rauhan aikana uupumaton työmies. Aamulla
-aikaisin hän ensinnä meni messuun ja kulki sitten ratsunsa selässä
-tarkastamassa henkivartiostonsa, rakennukset, laivatelakat, varastot.
-Valtion varojen tuhlausta hän kaikin tavoin koki estää ja rankaista.
-Hän oli miellyttävä seuramies ja osasi oikealla tavalla kohdella sekä
-hinduja että muhamedilaisia. Hänen päähuolensa oli rauhallinen kehitys
-ja varallisuuden lisääminen. Jokainen pääsi hänen puheilleen. Hänen
-ovensa ei koskaan ollut suljettu, ainoastaan päivällisen jälkeen hän
-soi itselleen lyhyen levon. Päivällä hän oleskeli ulkona toimissa, yöt
-sihteereineen kirjotti, antaakseen kuninkaalle vähimmistäkin seikoista
-tarkat tiedot. Itse hän ei koonnut itselleen mitään omaisuutta.
-Lahjat, joita hän sai intialaisilta hallitsijoilta, hän kaikki lähetti
-kuninkaalle ja kuningattarelle, taikka jakeli ne kapteeneilleen ja
-ritareilleen. Köyhillekin hän oli sangen avulias. Sodassa ja tappelussa
-hän oli sotamiestensä veroinen, eikä säästänyt omaa henkeään enemmän
-kuin toistonkaan, milloin oli suuri päämäärä saavutettava. Malakan
-vallotuksessa hän esimerkiksi joutui kokonaan vihollisten keskelle,
-niin että erään kapteenin täytyi raivata tie vihollisjoukon läpi
-voidakseen hänet pelastaa. Albuquerque oli varovainen sotapäällikkö,
-eikä koskaan raivorohkea. Mutta kun hän oli ryhtynyt suurta
-suunnitelmaa toteuttamaan, niin hän käytti sitä varten kaikki keinot.
-Eikä hän vaarankaan aikana unohtanut, mitä arvo ja kunnia vaati. Kun
-Goan ensimäisen vaikean piirityksen aikana portugalilaiset karkurit
-olivat kertoneet vihollisten päällikölle, kuinka ankara puute
-Portugalilaisten kesken vallitsi, niin Adil shahin sotapäällikkö
-lähetti Albuquerquelle veneillä virvotuksia ja vereksiä ruokatavaroita.
-Albuquerque silloin antoi kantaa laivan kannelle useita viinitynnöreitä
-ja laivakorppuja — viimeiset ruokavaransa, — näytti näitä lähettiläille
-ja sanoi: »Muita herkkuja kuin nämä Portugalilaiset eivät tunne, muita
-he eivät tarvitsekaan. Jos ne loppuvat, niin minun sotamieheni kyllä
-kutsumattakin tulevat Adil shahin pöytään. Toistaiseksi meillä ei ole
-puutetta.» Huolimatta suurista voitoistaan ei Albuquerque koskaan
-käynyt ylimieliseksi, vaan varotti siitä kapteeneitaankin. Kun muutamat
-hänen päälliköistään arvelivat, etteivät Ormuksen uuden linnan muurit
-olleet riittävän vahvat, niin hän vastasi: »Elleivät ne, joille linna
-uskotaan, rupea tiranneiksi, niin linna on riittävän vahva. Mutta jos
-he hairahtuvat ylimielisyyteen, niin on lujinkin muuri liian heikko.»
-
-Albuquerque tosin täysin määrin käytti hyväkseen voittojaan, mutta
-siitä huolimatta hän halusi, että Portugalilaiset lähentelisivät
-maanasukkaita. Siitä syystä hän suosi avioliittoja portugalilaisten
-sotilaitten ja hindunaisten kesken. Jokainen parikunta sai lahjan
-kuninkaan rahastosta ja heille annettiin karkotettujen muhamedilaisten
-vainiot ja talot. Mutta Egyptin sulttaania hän piti vihollisena,
-jonka kanssa ei rauha ollut mahdollinen. Hän mietti keinoja, miten
-voisi häntä pysyvästi vahingoittaa, suunnittelipa niinkin mahdotonta
-yritystä, kuin Niilin johtamista pois uomastaan Abessiniassa — tiedot
-Niilin yläjuoksusta olivat silloin kovin vaillinaiset — jotta Egypti
-sen veden ja tulvat menetettyään muuttuisi kuivaksi erämaaksi. Myös
-mietti hän suurta sotaretkeä Punaiselle merelle, jotta Mekasta
-ryöstettäisiin Muhamedin luut ja niillä sitten vaihdettaisiin
-muhamedilaisilta Jerusalem ja Pyhä hauta.
-
-Epäilemättä Albuquerque oli etevin kaikista niistä miehistä, joita
-Portugal lähetti Intiaan rakentamaan siirtomaa-valtakuntaansa.
-Kuningas Manuel saikin pian huomata, kuinka pahasti hän oli erehtynyt
-erottaessaan tämän ansiokkaan palvelijan ja luovuttaessaan vallan hänen
-vihamiehilleen. Albuquerquen jälkeen eivät Portugalilaiset enää saaneet
-Intiassa suuria aikaan.
-
-
-
-
-Albuquerquen seuraajat.
-
-
-Albuquerquen seuraaja Soarez purjehti suurella laivastolla Punaiselle
-merelle ja pääsi aina Dshiddaan saakka, johon Egyptin sulttaanin
-laivasto oli peräytynyt; mutta ahtaitten väyläin ja koralliriuttain
-vuoksi hän ei voinut satamaan tunkeutua, vaan sai tyhjin toimin
-palata takaisin. Parempi menestys hänellä oli Ceylonissa, jonka
-ruhtinas suostui maksamaan Portugalille veroa ja rakentamaan linnan
-Colombon satamaan, johon maurilaiset alukset olivat alkaneet purjehtia
-maustekauppoja tekemään. Soarezin jälkeen oli Sequeira, sama mies,
-joka oli Malakan vallotuksessa taistellut niin urheasti, muutaman
-vuoden Intian maaherrana. Hänkin teki retken Punaiselle merelle,
-poiketen Massovan satamaan, jonne vietiin palaava abessinialainen
-lähetystö. Abessinia oli monta kertaa pyytänyt Portugalin apua
-muhamedilaisia vastaan, jotka uhkasivat kokonaan vallottaa maan ja
-tuhota sen vanhan kristillisen kirkon, mutta vasta v. 1542 Christopher
-da Gama, amiraali da Gaman nuorempi veli, saapui sinne, mukanaan 450
-portugalilaista sotamiestä. Näitten avulla muhamedilaisten hyökkäys
-saatiin pysäytetyksi, mutta Gama itse joutui vangiksi ja menetti
-henkensä. Samaan aikaan Abessinia sai ensimäiset jesuittalaiset
-lähetyssaarnaajansa, jotka koettivat taivuttaa sen vanhaa kirkkoa
-yhtymään Rooman kirkkoon. Sequeira teki sotaretken Diutakin vastaan
-suurella laivastolla, mutta yritys meni myttyyn.
-
-V. 1521, Manuelin seuraajan, kuningas Juhana III:nen hallituksen ensi
-vuotena, tapahtui Ormuksessa kapina, jossa toista sataa portugalilaista
-sai surmansa. Linna kuitenkin piti puoliaan. Ormuksen kuningas aikoi
-koko väkensä kanssa muuttaa pois kaupungistaan, mutta vihdoin saatiin
-aikaan sopimus ja kaikki jäi ennalleen.
-
-
-
-Vasco da Gama varakuninkaana.
-
-
-V. 1524 lähetettiin iäkäs Vasco da Gama vielä kerran Intiaan
-järjestämään sen rappiolle joutuneita oloja. Gama tuli varakuninkaan
-arvoisena ja alkoi ankarasti puhdistaa portugalilaisten siirtokuntain
-hallintoa, vaatien takaisin kaikki rahat ja tavarat, mitä oli eri
-verukkeilla anastettu kruunulta. Korkeitten virkamiesten täytyi maksaa
-takaisin suuria rahasummia ja kauppalaivain luopua tykeistään, joita
-ne olivat hankkineet kruunun varastoista suojakseen. Tämä toimenpide
-kuitenkin vaikutti, etteivät laivat enää uskaltaneet yhtä usein Intiaan
-purjehtia ja kauppa siitä kärsi. Vasco da Gama olisi epäilemättä paljon
-kohottanut Portugalilaisten rappeutuvaa mahtia, jos hän olisi saanut
-kauemmin vaikuttaa. Mutta hän kuoli jo samana vuonna ja haudattiin
-Kotshiniin, josta ruumis kuitenkin myöhemmin siirrettiin Portugaliin.
-
-Eräs aikalainen kuvaa Vasco da Gamaa keskikokoiseksi mieheksi,
-rohkeaksi ja urheaksi yrityksissään, ankaraksi käskyissään, kamalaksi
-vihassaan, sitkeäksi vaaroissakin ja ankaran oikeamieliseksi
-tuomariksi. Uskonnollisesta innosta ja Portugalin kunnian vuoksi hän
-oli alati valmis vaaroihin antautumaan. Ritarillinen asekunnia ja
-kristinuskon levittäminen olivat hänen elämänsä päämäärät, niinkuin
-niin monen muunkin portugalilaisen ylimyksen. Monelle heistä, varsinkin
-jaloimmille, Intian sota oli pyhää sotaa, ristiretkeä kristikunnan
-perivihollista vastaan. On omituista, että samaan aikaan, kun
-Keski-Europpa oli uskonpuhdistukselle kypsynyt, Iberian niemimaan
-molemmat maat yhä hehkuivat samanlaista sammumatonta ritariaikaista
-uskonintoa ja taistelukiihkoa vääräuskoisia vastaan kuin ristiretkien
-parhaimpina aikoina. Tämä tuntuu pohjoismaalaisten mielestä
-käsittämättömältä, mutta on muistettava, että Espanja ja Portugal
-olivat saaneet katkerammin ja kauemmin kuin muu Europpa, Balkanin
-niemimaata lukuun ottamatta, kokea maurien sortoa omassa maassaan ja
-heidän rosvoretkiä rannoilleen. Ne olivat saaneet viimeiseen saakka
-kärsiä sitä, että tuhansia kansalaisia kitui Afrikan puolella maurien
-vankiloissa, taikka heidän orjinaan. Espanjasta viimeiset maurit
-karkotettiin vasta samana vuonna, jona Columbus lähti retkelleen. Ja
-yhä vielä täytyi Iberian niemimaan kansain olla ainiaan varuillaan,
-etteivät uskon viholliset meren takaa päässeet rantoja ryöstämään.
-Kirkolta ja vapaaehtoisilta ristisotureilta ne olivat saaneet pysyvää
-ja tehokasta apua kansallisessa vapaustaistelussaan sekä niiden avulla
-lopulta voittaneet. Kiitollisuus kirkkoa kohtaan oli siitä vilpitön ja
-pysyvä.
-
-
-
-Nuno da Cunha.
-
-
-Seuraavista kenraalikapteeneista oli Nuno da Cunha etevin. Hän saapui
-Intiaan v. 1529 ja hoiti laajan siirtomaavaltakunnan asioita lähes
-kymmenen vuotta hyvällä menestyksellä, vaikka hänkin sai ansioittensa
-palkaksi kuninkaansa kiittämättömyyden.
-
-Nuno da Cunhan aikana vallotettiin vaihtelevien taisteluitten jälkeen
-Diu, jota sitten suuri turkkilainen laivasto koetti takaisin anastaa,
-vaikka turhaan. Bombay, Salsette saari ja Bassein liitettiin Portugalin
-alusmaihin. Mutta Cunhan seuraajaksi tuli Intiaan eräs Albuquerquen
-sisarenpojista, joka jo oli heikko vanhus eikä voinut mitään aikaan
-saada. Intia oli jo siihen määrään kuluttanut Portugalin voimia,
-ettei kotimaasta enää liiennyt riittävästi nuorta väkeä puolustamaan
-saavutettuja alueita ja pitämään maureja poissa Intian markkinoilta:
-sen vuoksi ruvettiin sinne nyt lähettämään rikoksentekijöitä. Siitä
-syystä taas monet portugalilaiset kapteenit erosivat ja palasivat Nuno
-da Cunhan keralla kotimaahan. Nuno da Cunhalle ei edes liiennyt valtion
-laivaa, jolla hän olisi päässyt palaamaan, vaan hänen täytyi vuokrata
-laiva. Matkalla hän sairastui, samoin kuin niin moni ennen häntä, joka
-oli Intian vaarallisessa ilmanalassa toiminut. Tuntiessaan kuoleman
-lähestyvän hän valalla todisti, ettei ollut koskaan anastanut kuninkaan
-omaisuutta muuta kuin sulttaani Bahadurin aarteesta viisi kultarahaa,
-joita hän oli aikonut kuninkaalle näyttää. Kun häneltä kysyttiin,
-halusiko hän tulla Portugaliin haudatuksi, niin hän vastasi: »Jos minä
-Jumalan tahdosta merellä kuolen, niin olkoon meri hautanikin. Isänmaa,
-joka kiittämättömänä on minut luotaan hylännyt, älköön luitanikaan
-kätkekö.» Matkalla Nuno da Cunha kuoli, verhottiin Kristuksen
-ritarikunnan viittaan ja upotettiin mereen. Se olikin hänelle onneksi,
-että hän merellä kuoli, sillä Portugalin hallitus oli jo lähettänyt
-häntä vastaan laivan nimenomaisella käskyllä, että hänet oli vangittava
-ja pantava kahleisiin. Mutta tämän miehen kanssa, joka samoin kuin
-kaikki parhaat edeltäjänsä, Vasco da Gamaa lukuun ottamatta, sai
-kuninkaan kiittämättömyyden palkakseen, vaipui Portugalilaisten
-maineaikakin hautaan.
-
-Portugal oli näin hankkinut Intian rannikolla joukon kivilinnoja, mutta
-maata hallitsivat edelleenkin kotimaiset ruhtinaat. Portugal toisin
-sanoen tahtoi vallita meren ja kaupan, mutta ei sekaantua maitten
-sisäiseen hallintoon. Ainoastaan kolmella kohdalla oli anastettu
-maa-alueitakin pysyväksi omaisuudeksi, Diu, Goa ympäristöineen, ynnä
-Bassein ja Salsette-saari, jolla nykyinen Bombay on. Nämä paikat olivat
-kaikki pienillä saarilla rannikon edustalla, jotta niitä oli helpompi
-puolustaa. Taka-Intiassa Portugal omisti Malakan, mutta Malakka jo
-seuraavalla vuosisadalla menetettiin.
-
-
-
-
-Portugalilaiset Molukeilla ja Kaukaisen Idän vesillä.
-
-
-Palaamme nyt muutamia vuosikymmeniä taaksepäin ajassa. Malakkaan
-saavuttuaan Portugalilaiset piankin huomasivat todeksi, etteivät
-vielä nekään seudut olleet arvokkaimpien mausteitten, neilikan
-ja muskatin varsinaiset kasvupaikat. Niitä ei kasvanut suurilla
-Sunda-saarillakaan, joitten uhkuvaan troopilliseen maailmaan nyt
-tutustuttiin. Vasta tämän laajan saarimaailman ulkoreunoilla, vielä
-Borneon ja Celebesinkin takana, olivat Molukit, joista arvokkaimmat
-ryydit saatiin. Ja Molukeistakin olivat varsinaisen mausteneilikan
-saantipaikkoja ainoastaan pienet Ternate ja Tidor ja myöhemmin niitten
-eteläpuolella Amboina ja Banda-saaret. Tidor ei ole kuin vähän päälle
-100 neliökilometriä laaja, muut maustesaaret sitäkin pienemmät,
-lukuunottamatta Amboinaa, joka on koko joukon laajempi.
-
-Nämä pienet saaret kuuluvat siihen suureen vulkaniseen kehään, joka
-Filippineiltä alkaen Molukkien kautta kiertää Pienille ja Isoille
-Sunda-saarille. Kaikki tämän kehän saaret ovat tuliperäisiä. Tidor ja
-Ternate, samoin kuin Banda-saaretkin, oikeastaan ovat vain 1500—2000
-metriä korkeita tulivuorikeiloja. Vulkaniset tuhkat ja rapautuneet
-laavat ovat muodostaneet erinomaisen hedelmällisen maakamaran, jossa
-kuuma ilmanala ja kosteus ovat aikaan saaneet ihmeitä. Varsinaisista
-maustesaarista on Tidorilla suurin, täydelleen kehämäinen tulivuorensa;
-Ternaten vuori on melkein yhtä korkea, mutta sen keila on tylpempi ja
-epäsäännöllisempi. Heti Ternaten kaupungin takana alkaa kohota valtava
-vuorenkukkula, ensinnä loivemmin, rinteet lehtojen ja hedelmäpuutarhain
-peitossa, sitten yhä jyrkemmin ja syvien rotkojen vakoilemana. Vuoren
-huipusta kohoo melkein ainainen savu, ja melkein laelle saakka ovat
-rinteet mitä upeimman kasvullisuuden peitossa; maisema näyttää
-kaikessa suurenmoisuudessaan niin levolliselta ja kauniilta, ettei
-luulisi sen sisässään kätkevän ainaista uhkaa. Milloin tahansa voi
-kuitenkin maanalaisen jännityksen kohotessa vuori puhjeta tuhoisaan
-purkaukseen; maanjäristyksillä se tuon tuostakin muistuttaa saarelaisia
-vaanivista hävitysvoimistaan. Hedelmäpuu-vyöhykkeen yläpuolella
-kiertää näitä tulivuoria avonaisempi vyöhyke, jossa on viljelyksiä, ja
-tämän yläpuolella alkaa aarniometsä, joka kohoo melkein kukkuloille
-saakka. Saarien rannat ovat jyrkät ja mustat, missä vulkanista
-hiekkaa, missä täynnään rosoisia basaltti- ja laavalohkareita.
-Ainoastaan Tidorissa ja Ternatessa ja etelämpänä samoin muodostuneissa
-Motirissa ja Makkianissa, sekä Batjanissa, joka on tämän ryhmän
-saarista eteläisin ja suurin, menestyi tuo muinen kallisarvoinen
-mausteneilikka. [Myöhemmin neilikka joutui omituisen sekä vainon että
-suosion alaiseksi. Hollantilaiset istuttivat sitä Amboinaan, mutta
-hävittivät sen kokonaan alkuperäisiltä kasvupaikoiltaan, saadakseen
-siten tuotannon ja kaupan kokonaan käsiinsä. He eivät kuitenkaan
-voineet estää muita kansoja suosimasta neilikkaa. Ranskalaiset veivät
-sen Martiniqueen Länsi-Intiaan. Nykyisin saadaan neilikkaa etupäässä
-Sansibarista, jonne se niinikään on istutuksen kautta levinnyt.] Eräs
-espanjalainen purjehtija, joka oleskeli näillä saarilla vv. 1526—1535,
-arvosteli vuosisadon hyvinä vuosina 11,600 kvintalisentneriksi,
-huonoina vuosina noin puoleksi tästä määrästä. Hänen tullessaan
-saarille maksoi yksi »bahari», joka oli päälle 4 sentneriä, kaksi
-dukattia, mutta siihen aikaan kun hän saarilta lähti, maksettiin
-Intiassa samasta mitasta jo 10—14 dukattia. Tidor ja Ternate ovat
-Molukkien pääsaaren, suuren Halmaheran länsirannalla.
-
-Kolme pientä Banda-saarta, jotka ovat suuren Ceramin eteläpuolella
-keskellä syvää Banda-merta, olivat sen ajan kirjailijain kertomuksen
-mukaan yhtenä muskattipuutarhana, josta ilmaan levisi sanomattoman
-ihana sulotuoksu. Banda-saaristo on mitä viehättävin maanpaikka.
-Kolmen pienen saaren keskellä on erinomaisen turvallinen satama, kuin
-järvi, josta ei näytä olevan mitään väylää ja jossa on niin kirkasta
-vettä, että kaikki esineet selvään näkyvät kahdeksan sylen syvyydestä.
-Pienimmällä saarella kohoo ainiaan savuavan tulivuoren alaston keila,
-jota vastoin molemmat suuremmat saaret vuorten huipulle saakka
-ovat rehevän kasvullisuuden peitossa. Huolimatta maanjäristyksien
-tuottamista vahingoista ja huolimatta pienuudestaan nämä saaret yhä
-vielä ovat maailman tärkeimmät muskattipuistot. Melkein kaikkialla
-kasvaa niillä muskattipähkinää, joka viihtyy korkeitten kanariapuitten
-varjossa. Vulkaninen maaperä, varjo ja runsas kosteus — joka kuukausi
-saadaan sadetta — ovat muskattipuulle erinomaisen edulliset, niin että
-se viihtyy melkeinpä ilman minkäänlaista hoitoa. Kaiken vuotta on puu
-missä kukassa, missä täynnään kypsiä hedelmiä, ja harva viljelyskasvi
-on kauniimpi. Muskattipuu on soma muodoltaan, sileälehtinen, noin
-6—10 metriä korkea ja tekee keltaisia kukkia. Pähkinä on kypsänä
-tummanruskea, mutta sitä ympäröi tulipunainen siemenverho, macis, joka
-on erinomaisen viehättävä ja vilkastuttaa muskattimetsää kirkkaalla
-värillään. Sekä itse pähkinä että macis olivat haluttua kauppatavaraa.
-Edellistä korjattiin niihin aikoihin Urdanetan tietojen mukaan
-vuosittain 7000 sentneriä, macista vain 1000 sentneriä, ja Portugaliin
-tuotiin vain 500 sentneriä neilikkaa, 100 sentneriä macista ja 200
-sentneriä muskattipähkinöitä.
-
-Ceramin länsipään kainalossa on kolmas ryhmä varsinaisia maustesaaria.
-Tässä ryhmässä on Amboina tärkein. Se on muodostunut kahdesta
-puolikkaasta, jotka syvät lahdet erottavat melkein aivan erilleen
-toisistaan. Toimivia tulivuoria ei Amboina-ryhmässä enää ole, mutta
-maanjäristyksiä tapahtui ennen tiheään. Merivesi on harvinaisen
-kirkasta, väriuhkuva korallimaailma satumaisen ihana, pinnalla
-uiskentelee paljon heleänkirjavia kaloja ja medusoja. Uhkuva metsä
-köynnöskasvineen peittää kaikkia saaria, missä viljelykset eivät ole
-niihin aukkoja avanneet. Jo kuudennellatoista vuosisadalla kasvatettiin
-Amboinan saarilla mausteneilikkaa, vaikkei niin runsaasti kuin
-pohjoisimmassa ryhmässä.
-
-Molukkien asukkaat olivat rohkeata purjehtijakansaa, samoin kuin
-yleensäkin koko tämän saarimaailman malaijilaiset asukkaat. Mutta
-varsinaista kauppaa välittivät jo hyvin aikaisin ulkomaalaiset.
-Kaikilta ilman ääriltä, Arabiasta, Intiasta ja Kiinasta saapui sinne
-laivoja hakemaan saariston arvokkaita tuotteita. Ulkolaiset laivat
-tarvitsivat näillä monimutkaisilla vesillä tottuneita luotseja ja
-niitä sen vuoksi olikin kaikissa satamissa, joista mausteita otettiin.
-Mutta laivaliike ei pyrkinyt varsinaisia maustesaaria edemmäksi itään
-eikä etelään, ja sen vuoksi lienee Australia ollut malaijilaisille
-luotseille tuntematon. Portugalilaisetkaan eivät ulottaneet retkiään
-kauemmaksi mainituille suunnille, koska ei Molukkien ulkopuolelta
-tullut minkäänlaisia tuotteita.
-
-
-
-Serrão Molukeilla.
-
-
-Malakan vallotettuaan Affonso d'Albuquerque lähetti kolme laivaa
-Antonio d'Abreun johdolla Molukkeja etsimään; nämä saaret olivat
-Portugalilaisten pyyteitten äärimäinen ja viimeinen päämäärä.
-Abreun mukana seurasi kapteenina Francisco Serrão. Joulukuussa 1511
-nämä laivat lähtivät Malakasta matkaan, purjehtien ensin Javan
-pohjoisrannikolle ja sieltä Amboinaan. Serrãon laiva kärsi myrskyssä
-haaksirikon, mutta miehistö pelastui molempiin toisiin laivoihin.
-Bandassa hankittiin saaristolaisalus menetetyn korvaukseksi. Sieltä
-jo voitiin ottaa ensimäinen maustelasti. Ternateen ja Tidoriin Abreu
-ei sitä vastoin päässyt. Kun laivat olivat huonossa kunnossa, niin
-hän tyytyi näihin löytöihin ja palasi Malakkaan. Matkalla kuitenkin
-äsken ostettu dshunkki menetettiin ja Serrão kärsi toisen kerran
-haaksirikon koralliriutoilla Amboinan eteläpuolella. Mutta hänen
-onnistui anastaa eräs malaijilainen rosvolaiva, jonka huomasi maihin
-laskevan, arvatenkin saaliin toivossa. Kun rosvolaivan miehistö oli
-tullut maalle, niin Serrão väkineen hyökkäsi esiin lymypaikastaan
-ja valtasi melkein väestä tyhjän aluksen. Merirosvot olisivat itse
-jääneet koralliriutoille haaksirikkoisiksi, elleivät olisi suostuneet
-viemään Serrãota väkineen Amboinaan. Amboinaan saapui pyyntö Ternaten
-radshalta, joka oli kuullut Abreun retkestä, että Serrão tulisi
-hänen palvelukseensa. Kun tämä oli varmin keino päästä varsinaisille
-neilikkasaarille, niin Serrão suostui kutsumukseen ja saapui siten
-Ternateen, jossa hänestä tuli radshan ylimäinen ystävä. Malaijilaisen
-maustelaivan kanssa kulki tieto hänen kohtalostaan Malakkaan, josta
-paikalla lähetettiin laivoja haaksirikkoisia noutamaan.
-
-Trnmaten ja Tidorin radshat, jotka elivät keskenään vihoissa ja
-kumpikin toivoivat saavansa mahtavista Portugalilaisista liittolaisia
-kilpailijaansa vastaan, tarjosivat kumpikin linnan paikkaa saarellaan.
-Miranda, pienen portugalilaisen laivueen johtaja, ei kuitenkaan antanut
-mitään varmaa vastausta, otti vain Serrãon miehet mukaansa, jota
-vastoin Serrão itse jäi Ternateen. Serrão kirjotti sieltä Intiassa
-oleville ystävilleen, muun muassa Magalhãesille, kirjeitä ja kerskasi
-tehneensä matkan, joka veti vaikka Gaman matkalle vertoja, liiotellen
-suuressa määrin saariensa etäisyyttä Malakasta. Tästä kirjeestä
-Magalhães tuli siihen käsitykseen, etteivät Molukit enää olleetkaan
-itäisellä pallonpuoliskolla, jonka paavi oli Portugalille antanut,
-vaan läntisellä puolella maanpalloa, jonka puoliskon Espanja oli
-saanut Pyhältä istuimelta. Tälle käsitykselle sitten Magalhães perusti
-tuumansa lähteä maan ympäri purjehtimaan.
-
-
-
-Portugal ja Espanja törmäävät yhteen Molukeilla.
-
-
-V. 1518 kävi Molukeilla toinen pieni portugalilainen laivasto, mutta
-joutui siellä asukkaitten kanssa rettelöihin, joissa yhden laivan
-miehistö kokonaan tuhottiin. Tämän tapauksen johdosta lähetettiin sinne
-kolmen vuoden kuluttua Antonio de Brito, melkoinen laivasto johdossaan.
-Kun tämä retkikunta oli purjehtinut Malakasta edelleen, niin se kohtasi
-merellä javalaisen laivan, joka palasi Molukeilta, purjehtien sieltä
-saamallaan espanjalaisella passilla. Kun Espanjalaiset eivät olisi
-missään tapauksessa siihen määrään rikkoneet Portugalin oikeuksia,
-että olisivat Hyvän toivon niemen tietä purjehtineet, niin oli
-siis Espanjalaisten, jotka olivat passin antaneet, täytynyt saapua
-Molukeille idästä, maapallon ympäri! Brito tiesi, että Magalhães oli
-mennyt Espanjan palvelukseen semmoinen retki mielessään; nyt hän tiesi,
-että tuo rohkea matka maan ympäri myös oli onnistunut.
-
-
-
-Uusia löytöjä.
-
-
-Brito teki ensiksi Bandan sulttaanin kanssa kauppasopimuksen ja
-purjehti tämän jälkeen Batjaniin, jonka asukkaita hän kuritti
-portugalilaisten murhasta, sekä vangitsi Tidorissa espanjalaisen
-kauppa-asiamiehen, jonka Magalhãesin laivat olivat sinne jättäneet.
-Serrão ei silloin enää ollut elossa. Brito rakensi Ternateen radshan
-luvalla linnan, mutta Tidor oli liittynyt Espanjalaisiin. Eräs laiva,
-joka palasi Malakkaan, purjehti ensi kerran Borneon pohjoispuolitse.
-Toinen laiva, joka purjehti Malakasta Molukeille, joutui myrskyn
-ajamana kauemmaksi itään kuin kukaan ennen sitä ja tuli Uuden Guinean
-rannikolle. Siellä tutustuttiin aivan uuteen rotuun, jota malaijit,
-villaista tukkaa ilkkuen, sanoivat »kähäräpäiksi», »papuoiksi». Näihin
-aikoihin (v. 1524) tehtiin ensimäiset tutkimusretket Celebesiinkin,
-jota luultiin saaristoksi, kun ei voitu purjehtia sen monien lahtien
-perukoihin saakka. Celebesissä olivat asukkaat niin vihamielisiä,
-etteivät Portugalilaiset saaneet jalansijaa.
-
-Molukkien myöhemmistä vaiheista kerromme, tehtyämme ensinnä selkoa
-Magalhãesin matkasta, jonka kautta niitten omistus joutui riidan
-alaiseksi Espanjan ja Portugalin kesken.
-
-
-
-Kulta- ja Hopeasaaret.
-
-
-Jo vanhalla ajalla, Aleksanteri Suuren vallotusretken jälkeen, levisi
-Länsimaille huhu, että muka kaukana idässä oli kaksi saarta, joissa oli
-tavattoman paljon kultaa ja hopeaa, jotka ehkä kokonaan olivat näitä
-jaloja metalleja. Keskiajalla tarusaarien maine yhä lisääntyi ja sai
-uusia piirteitä, louhikäärmeitä, jotka saaria vartioivat, ynnä muita
-hirmuja. Juuri samojen kultasaarien maine se kiihotti Columbustakin
-matkalleen lähtemään ja Länsi-Intiaan päästyään etsimään kaikki
-kolkat nuo rikkaat rannat löytääkseen. Portugalilaiset Intian vesille
-päästyään ja suurimmista kiireistään selvittyään lähtivät niinikään
-niitä hakemaan.
-
-Diogo Pacheco oli ensimäinen, joka varta vasten lähti »Kulta- ja
-Hopeasaaria» löytämään. Hän kuuli Malakassa, että niitten piti olla
-Sumatran eteläpuolella. Purjehdittuaan saaren länsipäähän hän siellä
-kuuli, että saaret olivatkin ainakin sadan penikulman päässä meren
-keskellä ja että ne olivat matalia koralliriuttoja, joissa oli musta
-väestö ja palmulehtoja. Pacheco, joka oli toisen laivansa menettänyt
-Sumatran rannikolla, palasi takaisin, mutta lähti seuraavana vuonna
-uudelleen yrittämään. Eräässä myrskyssä hän kuitenkin laivoineen
-tuhoutui.
-
-Kuningas Manuel, tästä yrityksestä tiedon saatuaan, lähetti
-löytöretkelle erityisen laivaston, mutta Malakkaan saavuttuaan
-laivain täytyikin jäädä sinne avuksi naapurivaltakuntia vastaan,
-jotka ylläpitivät portugalilaista siirtokuntaa vastaan ainaista
-pikkusotaa. V. 1527 lähti Kulta- ja Hopeasaaria etsimään ranskalainen
-merirosvolaivasto, joka oli lähtenyt matkaan Diepestä, portugalilainen
-luotsi oppaanaan. Kaksi näistä laivoista joutui Diuhun, kolmas oli
-joukosta eronnut Hyvän toivon niemen edustalla ja umpimähkään meren
-poikki purjehtien tullut Sumatran rannoille. Sieltä se oli alkanut
-hakea Kultasaarta, jossa rantakivienkin piti olla kultanokareita,
-luonto uhkuvan kaunista, asukkaat hyväntahtoisia, vaikka alastomia,
-joet ja lähteet kirkkaita, puut hyvien hedelmien painosta nuokkuvia.
-Sumatralaiset kauppiaat myöhemmin kertoivat, että tämä laiva tosiaan
-oli käynyt Kultasaarella ja palannut sieltä täynnään kultaa, mutta
-ajeltuaan kauan merellä se oli lopulta kärsinyt Sumatran rannikolla
-haaksirikon ja kaikki väki oli saanut surmansa. Sumatran kalastajat
-olivat anastaneet kullan. Tämän jutun jälkeen ei enää epäiltykään,
-etteivätkö saaret todella olleet olemassa. V. 1543 portugalilainen
-maaherra lähetti kolme alusta niitä hakemaan Sumatran länsipuolisesta
-merestä. Tämä yritys kuitenkin heti alussa meni myttyyn.
-
-Kaikille tämän ajan kartoille, ja vielä paljon myöhemmillekin »Kulta-
-ja Hopeasaaret» piirrettiin. Vielä kahdeksannentoista vuosisadan
-keskivaiheilla uskottiin niitä todellisiksi ja niitten maine oli
-levinnyt kautta Europan. Sitä myöten kuin Intian meri tuli yhä
-tarkemmin tunnetuksi, muuttelivat saaret paikkaa yhä syrjemmäksi
-semmoisiin osiin, joissa ei vielä kukaan ollut käynyt. Kuudennentoista
-vuosisadan lopulla Malakassa vielä suunniteltiin laivaretkiä saarien
-etsimiseksi, mutta sota Hollantilaisia vastaan keskeytti nämä aikeet.
-Hollantilaiset puolestaan, jotka olivat Intian meren jotenkin tarkkaan
-tutkineet, luulivat Kulta- ja Hopeasaarien olevan Japanin itäpuolella
-Tyynessä meressä, jossa muka Espanjalaiset ja Portugalilaiset olivat
-löytäneet useita kullasta ja hopeasta rikkaita saaria, ja sinne
-lähetettiin siis seitsemännentoista vuosisadan keskivaiheilla Tasmanin
-ja Quastin johdolla retkikunta etsimään. Mutta Hollantilaiset eivät
-löytäneet muuta kuin Japanin eteläpuolella olevat Donin saaret,
-joista varmaankaan ei ollut kultaa saatavana, korallia sitä enemmän.
-Vielä myöhemmin lähetettiin kaksi laivaa tarusaaria etsimään samoilta
-seuduilta; espanjalaisten tietojen mukaan niillä piti olla korkeita
-vuoria ja vaalea väestö. Mutta vaikka nämä laivat purjehtivat Japanista
-kauas keskelle Tyyntä merta, niin eivät ne mitään löytäneet, eivät
-edes Sandwichin saaria, jotka jäivät niitten reittejä etelämmäksi. Sen
-jälkeen saivat vihdoinkin molemmat tarusaaret levätä. Mutta niittenkin
-kohtalo osottaa, kuinka kauan joskus vanhat jutut voivat kautta
-aikain hallita ihmisten mielikuvitusta ja kiihottaa heitä yhä uusiin
-ponnistuksiin.
-
-
-
-Portugalilaiset Kiinassa ja Japanissa.
-
-
-Portugalilaiset kohtasivat Malakassa ensi kerran Kiinasta käsin tulevan
-kauppaliikkeen. Olemme maininneet, kuinka näitten uusien tuttavuuksien
-kesken syntyi luottamussuhde, niin että Kiinalaiset ilmaisivat
-Portugalilaisille Malakan sulttaanin kavalat aikeet. Ei siis ihmettä,
-että Portugalilaiset, niin pian kuin aika ja tilaisuus sallivat,
-lähtivät Malakasta yhä edemmä, päästäkseen aina Keskustan valtakuntaan
-saakka.
-
-V. 1515 lähti Perestrello niminen portugalilainen itä-intialaisella
-aluksella Kiinaan ja palasi sieltä onnellisesti takaisin, tuoden
-mukanaan runsaan kuorman Kiinan tuotteita. Andrade taas otti Sumatrasta
-pippurikuorman viedäkseen sen Kiinaan ja vaihtaakseen sen siellä
-Kiinan tuotteisiin. Hän ei kuitenkaan päässyt Kotshin-Kiinan rannikkoa
-etemmäksi, vaan palasi sieltä takaisin Malakkaan. Myöhemmin hän
-uudisti yrityksen ja pääsi Kiinaan saakka, jonne sitä ennen hänen
-maanmiehensä Coelho oli tullut. Hän kävi ankkuriin erään saaren
-luona lähellä Kantonia. Saatuaan kiinalaisilta viranomaisilta luvan
-Andrade aluksineen laski Kantonin satamaan. Hänen aikomuksensa oli
-lähettää sieltä lähetystö Pekingiin, mutta kiinalaiset viranomaiset
-viivyttelivät matkalupaa. Kun laivaväki alkoi kuolla Kantonin
-epäterveellisessä ilmassa, niin Andrade purjehti vähän ulomma merelle
-Tamaon saareen. Sieltä eräs laiva lähetettiin pohjoista kohti tutkimaan
-rantavesiä ja se saapui Formosan ja mannermaan väliseen salmeen,
-tehden kauppaa kiinalaisissa satamissa. Kauempana pohjoisessa saatiin
-ostaa Kiinan tavaroita paljon halvemmalla kuin Kantonissa, ja omista
-tavaroista saatiin paljon parempi hinta. Mascarenhas, joka oli tämän
-retken johtaja, sai siellä kuulla, että Japani eli Zipangu, josta Marco
-Polo oli ensimäisen tiedon tuonut, oli vielä paljon kauempana meressä
-koillista kohti. Oleskeltuaan Kiinassa neljätoista kuukautta Andrade
-päätti lähteä paluumatkalle, etenkin kun sota naapuriruhtinaita vastaan
-oli Malakassa yhä kiihtymässä. Ennen lähtöään hän kuulutti Kantonin
-ja Tamaon satamissa, että jos Portugalilaiset olivat kenellekään
-vääryyttä tehneet, niin olivat he valmiit erehdyksen korjaamaan, jos
-asianomainen tuli ilmottamaan itsensä. Tämä julistus teki Kiinalaisiin
-mitä parhaan vaikutuksen, ja Portugalilaiset luultavasti olisivat
-saaneet aikaan hyvät kauppa- ja ystävyyssuhteet, jos olisivat samalla
-tavalla jatkaneet. Portugalilainen lähettiläs Perez jäi Tamaoon, josta
-hän vihdoin, luvan saatuaan, jatkoi matkaansa Kiinan keisarin hoviin
-Pekingiin.
-
-Mutta Andraden veli, joka sitten saapui Tamaoon, pilasi hyvän alun.
-Ilman kiinalaisten viranomaisten lupaa hän oli ruvennut linnottamaan
-Tamaon saarta, voidakseen muka paremmin suojella itseään merirosvoja
-vastaan. Lisäksi oli hän ostanut ylhäisten kiinalaisten lapsia,
-viedäkseen ne mukanaan Intiaan; lapset oli varastettu vanhemmiltaan,
-eikä Andrade sitä tiennyt, mutta niinkin asia herätti Kiinalaisten
-kesken suurta suuttumusta. Ja vielä saapui Bintangista Malakan entisen
-sulttaanin lähettiläitä, jotka pyysivät Kiinan apua Portugalia vastaan
-ja varottivat rupeamasta näitten kanssa asioihin, koska he muka vain
-olivat vakoojia, jotka valmistelivat maan vallottamista. Nämä seikat
-tulivat Kiinassa tunnetuiksi samaan aikaan, kun Perez oli paluumatkalla
-Pekingistä, ja seuraus siitä oli, että lähettiläs vangittiin
-Kantonissa ja pidätettiin siellä hallituksen määräyksestä siksi,
-kunnes Portugalilaiset olivat antaneet hyvitystä. Portugalilaisten
-laivat otettiin takavarikkoon ja kiellettiin heitä koskaan enää
-Kiinan satamiin tulemasta, sillä keisari ei aikonut maassaan sallia
-niin riitaisia, omavaltaisia ja ahneita ihmisiä. Perez jäi kun
-jäikin Kantoniin vankeuteen ja vankeudessa kuoli, kun Portugal ei
-suostunut maksamaan anottua korvausta. V. 1522 saapui tosin uudelleen
-portugalilainen laivasto rakentamaan Kiinalaisten kanssa suhteita,
-mutta Kiinalaiset valtasivat yhden laivan, räjähyttivät toisen ilmaan
-ja olisivat kolme jäljellä olevaakin tuhonneet, elleivät ne olisi
-kiiruimman kautta lähteneet pakoon.
-
-Vuosisadan keskivaiheilla lienevät ensimäiset portugalilaiset laivat
-käyneet Japanissa saakka, mutta tiedot niitten matkasta ovat niin
-täynnään tarua ja liiottelua, että on mahdoton erottaa totta valeesta.
-Selvempiä tietoja toi nousevan auringon maasta Frans Xaver, joka
-v. 1549 saapui sinne ensimäisenä lähetyssaarnaajana ja pari vuotta
-vaikutti mitä parhaalla menestyksellä. Mutta Nipponia kauemmaksi ei
-ainoakaan portugalilainen vielä päässyt, ja sitä edemmäksi jäi sekä maa
-että meri edelleenkin tuntemattomaksi.
-
-
-
-Portugalin Intian kauppa.
-
-
-Opittuaan paremmin tuntemaan Intian väylät Portugalilaiset alkoivat
-purjehtia sinne entistä turvallisemmin. Välttääkseen vastatuulia
-Afrikan länsirannikolla kauppalaivat Intiaan mennessään eivät enää
-poikenneet Afrikan länsirannan satamiin ensinkään, vaan purjehtivat
-väljempiä väyliä yhtämittaa Hyvän toivon niemen ympäri ja vasta
-Afrikan itärannikolla rupesivat satamiin poikkeamaan. Paluumatka
-tapahtui samalla tavalla ja paluumatkalla tavallisesti purjehdittiin
-aavan meren halki Kapmaasta lähtien, poiketen St Helenan saarelle.
-Meno- ja paluumatkaan tarvittiin yhteensä kahdeksantoista kuukautta,
-mukaan lukien sekin aika, joka Goassa kului laivain purkamiseen ja
-kuormaamiseen; mutta usein kesti matka kaksi vuotta. Koska täytyi
-pelätä merirosvoja, niin purjehdittiin tavallisesti laivastoittain,
-sotalaivoja suojana.
-
-[Bartholomeu Diazin (I, s. 425) ja Vasco da Gaman retkistä (II,
-s. 89) kerrottaissa sanottiin lounaispasaadin ehkäisseen näiden
-purjehtijain matkaa Afrikan länsirannikolla; käytetty sana oli väärä,
-sillä lounaispasaadia ei ole olemassakaan. Guinean lahdessa laivoilla
-matkalla etelää kohti ensinnä oli lounaistuuli Kongon suistamon
-vaiheille, sitten Afrikan poikki puhaltava kaakkoispasaadi, joka
-rannikolla enimmäkseen lienee melkein etelätuuli, sitten Ovambomaan
-kohdalla jälleen lounaistuuli. Asiaa tämä ei suuresti muuta, sillä koko
-matkalla Guinean poukamasta aina Hyvän toivon niemeen saakka tuulet
-ovat vastaiset.]
-
-Kuta enemmän kauppaa tehtiin, sitä paremmin päästiin selville eri
-kauppapaikkain tuotteista ja tarpeista. Mosambik, jolla oli hyvä
-satama ja Afrikan rantapaikkain ja Madagaskarin kanssa laajat suhteet,
-möi neekereitä, norsunluuta, kultaa ja ebenpuuta, saaden sijaan
-viiniä, öljyä, silkkiä, palttinaa, puuvillakankaita ja lasitavaroita.
-Sokotrasta saatiin aloeta, taateleita, korukutomuksia ja Arabian
-hajusteita. Ormus vei ulos rohtoja, mausteita, ynnä hevosia,
-joita sinne saapui Syyriasta ja Kaksoisvirtain maasta, Persiasta
-tuotuja korukutomuksia, raakaa silkkiä ja silkkikankaita, hevosia
-ja hopeata, omalta kuivalta ja kuumalta rannikoltaan saatua suolaa
-ynnä Bahrein-saarien helmiä. Portugalilaiset ostivat näitä tavaroita
-Intian tuotteilla ja jalokivillä. Diusta kävi melkoinen kauppaliike
-Luoteis-lntiaan. Diusta saatiin useita arvokkaita luonnontuotteita,
-kuten indigoa, kallista sinistä väriainetta, rautaa, kuparia, oopiumia,
-viljaa ja vahaa, ynnä arvokkaita kankaitakin. Diun läheinen Tamao
-oli riissikaupan keskusta. Cochinin tärkein tuote oli pippuri, sitä
-vietiin vuosittain Goaan sataviisikymmentä laivalastia. Ceylon möi
-kanelia, norsunluuta, helmiä, puuvillaa, silkkiä ja kalliita kiviä.
-Koromandel-rannikolta, Negapatamista, saatiin varsinkin oopiumia ja
-painettuja kalikokankaita, joita vietiin Peguun ja Siamiin. Malakka
-oli tärkeä kauppakeskusta, sillä sinne tuotiin suuret määrät tuotteita
-Siamista, Burmasta, Kotshin-Kiinasta, Kiinasta ja Jaapanista ynnä
-Itä-Intian saarilta: aloe-puuta, sandelipuuta, väripuita, kamferia,
-kultaa, tinaa, lyijyä, kuparia ja jalokiviä. Ternatesta tuotiin
-neilikoita, muskattia ja muita mausteita. Länsi-Afrikan satamista,
-joilla oli oma laivaliikkeensä, saatiin norsunluuta, kultaa, kummia,
-pumpulia ja varsinkin orjia, Canarian saarilta sokeria ja Madeirasta
-viiniä. Toisien maiden alamaiset saivat ainoastaan tarkoin määrätyillä
-rajotuksilla käydä kauppaa niillä vesillä, joita Portugalilaiset
-hallitsivat, ja ankaran valvonnan kautta pidettiin huolta siitä,
-että näitä rajotuksia noudatettiin. Ainoastaan Intian sisämaankauppa
-tavallisesti jäi maurien ja hindujen käsiin; Portugalin voimat eivät
-riittäneet sen anastamiseksi.
-
-Lissabonista tuli Itä-Intian kaupan keskusta Europassa. Mutta Intian
-kaupan jatkumisen Lissabonista edelleen niihin maihin, joissa tavarat
-kulutettiin, Portugalilaiset jättivät Europan muitten kansain,
-varsinkin Hollantilaisten asiaksi. Sen kautta paisuivat Antwerpen
-ja Amsterdam niin mahtaviksi, että ne lopulta kykenivät muuttamaan
-Portugalilaisten yksinvallan Intian vesillä.
-
-Paljon olivat Portugalilaiset toteuttaneet siitä suurenmoisesta
-ohjelmasta, jonka he olivat laatineet Intiaan lähtiessään. Gama,
-Almeida ja varsinkin Albuquerque olivat karkottaneet Arabialaiset
-Intian satamista, saaneet sekä mannermaalla että Malaijisaaristossa
-monen ruhtinaan tunnustamaan Portugalin ylivallan ja mausteitten
-pääpaikat valtaansa. Intian merellä he hallitsivat ja vallitsivat
-yksin, muita kilpailijoita suvaitsematta. Mutta tämä voiman ponnistus
-oli liian suuri, kansan voimat liian pienet. Portugalin mahti päättyi
-melkein yhtä nopeaan kuin se oli alkanutkin. Pyhä sota muuttui
-rosvosodaksi, kauppa lyhytnäköiseksi kiskomiseksi. Sekä Kiinasta
-että Japanista, joiden kanssa näytti kehittyvän mitä tuottavin
-kauppa, Portugalilaiset karkotettiin, koska eivät voineet pidättäytyä
-väkivallasta ja rosvoilusta ja koska he olivat liian kärkkäitä niiden
-uskoa muuttamaan. Portugalin kuninkaan virkamiehet nopeaan turmeltuivat
-ja alkoivat ottaa lahjoja, hallintoa hoidettiin niin kunnottomasti,
-että v. 1552 Goan kaupunginhallitus lähetti kuninkaalle pyynnön, jossa
-se sanoi: »Koko Intiassa ei ole oikeutta, ei Teidän varakuninkaassanne
-enempää kuin niissäkään, joiden asia on oikeutta jakaa. Heidän ainoa
-päämääränsä on kaikin keinoin koota rahaa. Ei ole sitä mauria, joka
-portugalilaiseen luottaisi. Senhor, me kerjäämme armoa, armoa, armoa.
-Auttakaa meitä Senhor, sillä me hukumme».
-
-Mutta apua ei tullut, Portugalin voimat olivat loppuneet. Muut
-kansat alkoivat kaihota Intian ja Kaukaisen Idän maihin. Ne eivät
-mitään välittäneet katolilaisuuden sodasta uskottomia vastaan;
-protestanttisina luopioina Hollantilaiset ja Englantilaiset
-nauroivat paavin maanjakobullalle, jota vuosisata aikaisemmin oli
-kunnioitettu jokaisessa Europan maassa. Kun Portugal v. 1580 Philip
-II:sen avioliiton kautta yhdistettiin Espanjaan, niin sai se samalla
-niskoilleen kaikki Espanjan viholliset ja siirtomaa toisensa jälkeen
-menetettiin. Kaukonäköisellä silmällä Camões, joka oli suuressa
-eepoksessaan laulanut kansansa urotöistä, jo näki sen häviönkin.
-Kuollessaan v. 1577 Lissabonissa unhotettuna ja murtuneena hän
-huudahti: »Maailma on näkevä, kuinka hartaasti olen maatani rakastanut,
-en ole palannut vain sen helmassa kuolemaan, vaan sen kanssa kuolemaan».
-
-
-
-Fernão Mendes Pinton ihmeelliset seikkailut.
-
-
-Kaukaisen Idän äsken avattu maailma tarjosi tietysti oivan tilaisuuden
-kaikenlaisille seikkailijoille, varsinkin merirosvouteen. Portugalin
-hallitus harjotti itsekin alussa merirosvoutta, kunnes maurien kauppa
-oli saatu kukistetuksi, ihmekö siis, että yksityiset jatkoivat samaa
-tuottavaa ammattia. Kuuluin niistä seikkailijoista, jotka näin omin
-päin Intian ja Kiinan vesillä taistelivat ja tavaraa kokosivat,
-oli Fernão Mendes Pinto. Hän ei ansaitsisi paikkaa varsinaisena
-löytöretkeilijänä, mutta hänen seikkailunsa ovat kuitenkin omiaan
-luomaan paljon valoa Intian ja Kaukaisen Idän oloihin ja lisäksi hänen
-matkakertomuksellaan on suuri kirjallinen arvo.
-
-Pinto, joka oli syntynyt v. 1509, lähti jo nuorena Itä-Intiaan, mutta
-joutui sekä ensimäisellä että myöhemmillä matkoillaan merirosvojen
-vangiksi; lopulta hän itsekin rupesi merirosvoksi ja yhdessä Don
-Antonio de Farian kanssa alkoi vaiherikkaan ratansa. Ammatti menestyi
-hyvin, anastettiin sekä merellä että maalla paljon saalista. Faria
-ajoi takaa Coja Azem nimistä muhamedilaista merirosvoa, tämä kun oli
-anastanut erään Farian laivoista, jossa oli arvokas lasti. Mutta
-ennenkuin Portugalilaiset kohtasivat tämän rosvon, yllätti myrsky
-heidän neljä laivaansa Ladroni-saarilla, jossa ne olivat talvilepoa
-pitämässä, ja laivat kärsivät rannalla haaksirikon. Lähes kuusisataa
-merirosvoa sai surmansa, ainoastaan 53 jäi eloon. Mutta näille tuli
-pian, kuten Pinto sanoo, »ihmeellinen pelastus». Samalle rannikolle
-sattui tulemaan kiinalainen dshunkki, ja kiinalaisten ollessa maalla
-rosvot äkkiä hyökkäsivät esiin piilopaikastaan, anastivat aluksen
-ja purjehtivat pois kiittäen Kaitselmusta armollisesta avusta.
-Merellä tavattiin toinenkin kiinalainen alus, mutta siinä olikin
-portugalilaisia merirosvoja, jotka mielihyvällä liittyivät de Fariaan.
-Yhdessä lähdettiin sitten etsimään Coja Azemia, jonka julmuuksista
-saatiin pöyristyttäviä tietoja kahdeksalta hänen kynsistään karanneelta
-portugalilaiselta; mainitut pakolaiset tavattiin merellä pienessä
-veneessä, melkein puolikuolleina nälästä. Ja lopulta molemmat
-dshunkit kohtasivatkin vihollisensa. Coja Azem ryhtyi taisteluun
-ja voitettiin täydelleen. Voittajat purjehtivat Ningpohon, suureen
-kiinalaiseen satamaan, joka on Shanghain eteläpuolella, Hangtshoun
-lahden etelärannalla. Siellä heidät otettiin vastaan suurella riemulla.
-Ningposta he lähtivät ryöstämään Kallamplayn saaren ruhtinashautoja,
-mutta eivät sieltä saaneetkaan saalista, niinkuin olivat toivoneet; sen
-sijaan heidät paluumatkalla yllätti hirveä myrsky, jossa Don Antonio
-de Faria kaikkine laivoineen joutui meren saaliiksi. Ainoastaan 14
-portugalilaista pelastui, näiden joukossa Pinto.
-
-Kiinalaiset bontsit (papit) ottivat ensinnä vierasvaraisesti vastaan
-haaksirikkoiset, mutta kun heidän valheensa laatu älyttiin ja
-huomattiin miesten olevankin merirosvoja, niin heidät vangittiin,
-piestiin ja vietiin sitten monella tavalla pahoin pidellen ja
-solvaisten Pekingiin; Pekingissä heidät tuomittiin vuodeksi korjaamaan
-Kuangsin linnotuksia. »Paikalla kun olimme sinne tulleet», kertoo
-Pinto, »kutsui kaani meidät eteensä ja muutaman kysymyksen kysyttyään
-kehotti meitä rupeamaan hänen henkivartijastoonsa, johon kuului 80
-miestä. 'Tätä pidimme erinomaisena Jumalan armona, koska palvelus oli
-helppoa, ravinto hyvä ja palkka sitäkin parempi, ja koska me sitä
-paitsi toivoimme, että määräajan kuluttua pääsisimme vapauteen.»
-Mutta pahaksi onneksi syttyi merirosvojen kesken riita kahden
-portugalilaisen perheen etevämmyydestä ja tappelussa 8 Portugalilaista
-sai vaarallisia haavoja. Siitä seurasi kovia vankeusrangaistuksia ja
-bambukepitystä, ja loppu olisi ehkä voinut olla huonokin, elleivät
-Mongolit vankeusajan yhdeksännellä kuukaudella olisi vallottaneet
-Kuangsia. Mongolit kohtelivat heitä hyvin, varsinkin sen jälkeen kun
-yksi heistä oli kunnostanut itseään erään linnan vallotuksessa. Tämä
-mies, Mendes nimeltään, jäi edelleenkin Mongolien palvelukseen, kun
-muut Portugalilaiset saivat luvan palata kotia.
-
-Riitain vuoksi paluumatka kuitenkin tälläkin kerralla keskeytyi» ja
-Portugalilaisten täytyi ruveta Sainipocheca nimisen malaijilaisen
-merirosvon palvelukseen; hänen kerallaan kolme heistä joutui
-Tanixumaahan, japanilaiseen saareen. Siellä Diogo Zeimoto
-hakapyssyineen herätti ampumataitonsa kautta niin suurta huomiota, että
-läheisen Bungo-valtakunnan hallitsija halusi saada nähdä heidät. Heitä
-katseltiin ihmetyksellä ja pelolla, kun luultiin heidän hallitsevan
-sekä salamaa että ukkosta. Pinton eräänä päivänä nukkuessa kuninkaan
-nuori poika otti hänen hakapyssynsä, panosti sen aivan suuta myöden ja
-laukaisi. Pyssy potkaisi niin kovasti että nuorukainen oli menettää
-peukalonsa, ja ellei Pinto olisi saanut sitä parannetuksi, niin hänen
-olisi voinut käydä huonosti.
-
-Kun malaijilainen merirosvo oli saaliinsa myynyt, niin hän Pinton ja
-muun seuransa keralla purjehti Kiinan Ningpohon, jossa he varustivat
-yhdeksän laivaa ruvetakseen tekemään kauppaa Japanissa, joka siihen
-aikaan vielä oli muukalaisille suljettu. Seitsemän laivaa kuitenkin
-kärsi surkean haaksirikon ja se laiva, jolla Pinto oli, ajautui
-Liukiu-saaristossa rannalle. Asukkaat kohtelivat haaksirikkoisia ylen
-ankarasti, tuomiten heidät lopuksi kuolemaan. Mutta saaren naisten
-pyynnöstä Portugalilaisia armahdettiin, vieläpä he saivat runsaat
-lahjatkin ja lähetettiin kiinalaisella laivalla Ningpohon, josta Pinto
-palasi Malakkaan. Siellä vielä eli hänen vanha suosijansa, joka v. 1545
-lähetti hänet Martabaniin lähettilääksi.
-
-Pinto viipyi kuitenkin menomatkalla kokonaista kaksi vuotta, sillä hän
-kohtasi matkalla merirosvojoukon ja liittyi laivoineen heihin. Kun hän
-vihdoinkin, jotenkin huonon saaliin saatuaan, tuli Martabaniin, niin
-Burman kuningas paraillaan piirittikin tätä kaupunkia. Pinto huomasi
-ruhtinaan, jonka luo hän oli edustajaksi lähetetty, jo olevankin
-mennyttä miestä ja liittyi voittajiin. Hän oli jonkun aikaa Burman
-hallitsijan palveluksessa ja kävi hänen lähettiläänään Siamissa,
-Laoksessa ja Etelä-Kiinassa. Tällä matkalla hän näki valkoiset
-elefantit, jotka hän on ensimäisenä kuvannut. Monta seikkailua ja
-vaaraa koettuaan Pinto vihdoin palasi Goaan.
-
-Pian hän kuitenkin liittyi uuteen merirosvojoukkoon ja purjehti
-Liukiu-saarille ja Kiinaan. Mutta jälleen hän kärsi haaksirikon ja
-joutui orjuuteen; hän pääsi kuitenkin vapaaksi ja rupesi Siamin
-kuninkaan palvelukseen. Siamin kuninkaan kuoltua hän rupesi Burman
-kuninkaan sotaväkeen. Monessa vaarassa ja seikkailussa oltuaan hän taas
-saapui Malakkaan ja sieltä Goaan, antautuakseen tällä kertaa aivan
-uudelle uralle.
-
-Pinto oli siis tammikuussa 1554 Goassa, odottaen laivaa, joka veisi
-hänet Portugaliin. Mutta äkkiä hän päättikin ruveta jesuiittain
-munkkikunnan jäseneksi ja käyttää suurimman osan kokoomistaan varoista
-Japanin kääntämiseksi kristinuskoon. Portugalilainen varakuningas
-lähetti hänet Bungon kuninkaan luo lähettilääksi, jotta hän sitä
-paremmin menestyisi käännytystoimessaan, ja huhtikuun 18 p. Pinto
-yhdessä Belchior Nunes nimisen jesuiitan kanssa lähti matkaan. Pahain
-säitten ja vastatuulten vuoksi saavuttiin Japaniin vasta heinäkuussa
-1556, mutta lähetystöinä menestyi erittäin hyvin. Lopulla vuotta 1556
-isä Belchior ja Mendes Pinto lähtivät paluumatkalle ja saapuivat
-helmikuussa 1557 Goaan. Pinto oleskeli Goassa kaksitoista kuukautta
-ja erotettiin tällä ajalla veljeskunnasta omasta pyynnöstään, koska
-häneltä puuttui kutsumusta toimeensa; toisen tiedon mukaan hänet
-pakosta erotettiin, koska hänessä oli juutalaista verta. Portugalissa
-hän meni naimisiin ja kirjotti »Peregrinacion» nimisen kirjan
-omituisista vaiheistaan.
-
-Tämä kirja, jonka hän oikeastaan kirjotti lapsiaan varten, julkaistiin
-hänen kuolemansa jälkeen ja saavutti erinomaisen suurta suosiota.
-Vaikka Pinto ei ollutkaan saanut kouluoppia, niin on teos kuitenkin
-niin loistavasti kirjotettu, että sitä pidetään klassillisena ja yhtenä
-Portugalin proosatyylin kulmakivistä.
-
-
-
-
-Fernão de Magalhães ja ensimäinen matka maan ympäri.
-
-
-Columbus oli lähtenyt ensimäiselle matkalleen Atlantin meren
-poikki siinä vakaassa aikomuksessa, että hän sitä tietä purjehtisi
-Itä-Aasiaan. Hän siis on tunnustettava ensimäiseksi, joka yritti
-purjehtia maan ympäri, vaikkapa ajatus olikin muilta saatu, niinkuin
-Toscanellin kirjeestä huomasimme. Columbus kaikilla seuraavilla
-matkoillaan etsi salmea, joka vastaan sattuneitten maitten lomitse
-veisi hänet Intian merelle. Hänen jälkeensä etsivät samaa salmea
-muut purjehtijat, vaikka yhtä turhaan, ja näitten matkain kautta
-Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan yhtenäinen itärannikko vähitellen tuli
-tunnetuksi. Kuta pitemmältä rantaa sai tutkituksi, sitä kauemmaksi
-pohjoiseen ja etelään siirtyivät ne seudut, joissa toivottu salmi
-olisi voinut olla. Amerigo Vespucci sitä etsi Etelä-Brasiliasta ja
-aikoi lähteä varta vasten uudelle matkalle, purjehtiakseen länsitietä
-Molukeille, mutta aije jäi toteuttamatta.
-
-
-
-Juan Diaz de Solis.
-
-
-Juan Diaz de Solis teki vähän myöhemmin, v. 1514, Espanjan kruunun
-kanssa sopimuksen, jossa hän puolestaan sitoutui salmen löytämään
-ja purjehtimaan sen kautta Etelä-Amerikan taitse Keski-Amerikkaan.
-Soliksen matka johtui siitä, että Vasco Nuñes Balboa oli löytänyt
-Etelämeren (Tyynen meren), joten ei siis itse meren olemassa olosta
-enää ollut epäilystä, ja sitä paitsi kuullut huhuja sen rannalla
-olevista suurista kultamaista. Solis aikoi etelämpää kuin kukaan ennen
-häntä etsiä tietä tälle merelle. Panaman kannakselta hän sitten aikoi
-purjehtia sen poikki Itä-Aasiaan.
-
-Juan Diaz de Solis oli taitava merenkulkija, Amerigo Vespuccin jälkeen
-Espanjan valtakunnanluotsi. Hän purjehti siis v. 1515 kolmella laivalla
-Etelä-Amerikan itärannalle, löysi La Plata joen suistamon ja luuli sitä
-alussa kauan etsityksi salmeksi. Mutta hänen retkensä päättyi lyhyeen.
-Soudettuaan laivastaan maihin riittämättömän saattojoukon keralla
-hän joutui väjytykseen, ja intianit nuoleillaan tappoivat ja söivät
-sekä hänet että hänen seuralaisensa. Tämä surullinen tapaus masensi
-siihen määrään retkikunnan mieliä, että henkiin jääneet sen edemmäksi
-yrittämättä palasivat takaisin Espanjaan.
-
-Portugalilaisen Fernão de Magalhãesin oli vihdoin suotu toteuttaa
-tämä suuri ajatus. Se oli toden teolla vielä paljon suurempi yritys,
-kuin kukaan hänen matkaan lähtiessään osasi aavistaakaan. Siitä
-syntyi meriretki, joka ehkä on mainehikkain, mitä on milloinkaan
-tehty, samalla kun se aikaan ja apuneuvoihin nähden epäilemättä oli
-vaikeimpiakin. Retken käytännölliset tulokset eivät tosin olleet
-suuret, mutta löytöretkenä se oli uraa aukaiseva tapaus, jolla oli
-koko aikakauden ajatukseen mitä syvin vaikutus. Magalhães vihdoinkin
-epäämättömällä tosiasialla todisti sen, mitä siihen saakka oli voitu
-vain otaksua: maan pallonmuodon.
-
-
-
-Fernão de Magalhães.
-
-
-Fernão de Magalhães oli ylhäistä portugalilaista sukua, syntynyt
-vuoden 1480 vaiheilla. Hän alkoi uransa Intiassa, niinkuin olemme
-kertoneet, ottaen urhokkaasti osaa sikäläisiin taisteluihin Almeidan
-ja Albuquerquen aikoina, saaden monessa tilaisuudessa haavoja, mutta
-myös kehittyen erinomaisen taitavaksi purjehtijaksi. Purjehtimisesta
-hän jo aikaisin oli aikalaistensa kesken maineessa. Riita Albuquerquen
-kanssa pakotti Magalhãesin lähtemään Intiasta ja huono arvolause, jonka
-hän toi sieltä kotia, esti häntä sitten enää saamasta Portugalissa
-kykynsä ja tarmonsa mukaista tointa. Hän palveli jonkun aikaa Marokossa
-ja sai siellä haavan, jonka vuoksi hän loppuikänsä ontui; mutta siitä
-huolimatta hänet pantiin syytteeseen ruokatavarain salamyynnistä
-vihollisille. Tosin kävi tutkimuksessa ilmi, että syytös oli perätön,
-mutta niinkin se vielä entistä enemmän vähensi Magalhãesin toiveita
-päästä kotimaan palveluksessa vaikutusvaltaisempaan asemaan. Tämä
-näytti saavan vahvistusta seuraavan tapauksen kautta. Samoin kuin
-kaikilla, jotka olivat kuningasta palvelleet, oli Magalhãesillakin
-pieni eläke. Kun hän pyysi sitä ansioittensa palkaksi vähän
-korotettavaksi, niin pyyntöön tuli epäävä vastaus. Epuu katkeroitti
-Magalhãesia siihen määrään, että hän päätti maansa jättää ja ruveta
-Espanjan palvelukseen.
-
-Magalhãesin mieli paloi Molokeille, jonne hänen hyvä ystävänsä Serrão
-oli jäänyt, kuvaillen kirjeissään sekä matkain pituutta että seutujen
-rikkautta. Magalhãesissa virisi ajatus, että matka Maustesaarille
-varmaan olikin lännen kautta lyhempi, ja yhdessä ystävänsä Ruy Faleiron
-kanssa, joka oli tähtientutkija ja kosmografi, hän suunnitteli
-semmoisen retken. Mutta kun länsitie Atlantin meren poikki kuului
-Espanjalle, niin näytti hyvin epäiltävältä, tokko yritystä voitaisiin
-ensinkään toteuttaa Portugalista käsin. Tämä kehotti ystävyksiä
-tarjoamaan palvelustaan Espanjalle, ja asiaa tarkemmin miettiessään
-Magalhães luuli keksineensä tosiasian, joka täydelleen vahvisti häntä
-tässä päätöksessä.
-
-Magalhães oli nimittäin tullut Serrãon kirjeistä siihen vakaumukseen,
-että Molukit todella olivatkin Portugalin vaikutusalueen ulkopuolella,
-läntisellä pallonpuoliskolla siis, jonka paavi oli Espanjalle
-määrännyt; jos niin oli, niin ei siis ainoastaan länsitie kuulunut
-Espanjalle, vaan itse matkanmääräkin. Sitä enemmän oli tuuman
-toteuttaminen mahdollista ainoastaan Espanjan luvalla ja avulla, ja
-päästyään tästä selville urhea purjehtija tavanmukaisella tarmollaan
-ryhtyi ystävänsä keralla suurta asiaansa ajamaan. Sevillassa hän sai
-innokkaan kannattajan maanmiehestään Barbosasta, jolla oli siellä
-korkea espanjalainen virka ja jonka tyttären kanssa hän meni naimisiin.
-Hän esitti aikeensa Espanjan viranomaisille, joille se oli mieluinen
-varsinkin sen jälkeen, kun hän oli ilmottanut Maustesaarien vastoin
-yleistä käsitystä olevankin Espanjan pallonpuoliskolla. Valladolidissa,
-jossa hovi oli, tosin vielä lausuttiin julki epäilyksiä, tokko
-olisi ensinkään mahdollista purjehtia lännen kautta itään; varmaan
-muka luonto oli välille varustanut niin suuria vaikeuksia, että
-moinen luonnonvastainen matka oli mahdoton. Mutta kun se kuitenkin
-oli tuuma, jota Espanjassa jo oli kauan mietitty ja useat kerrat
-yritettykin, niin Magalhães lopulta sai anomansa kannatuksen ja hänen
-ja Espanjan hallituksen välinen sopimus allekirjotettiin Valladolidissa
-maaliskuussa v. 1518. Magalhães sitoutui pysymään yksinomaan Espanjan
-pallonpuoliskolla, mutta hänelle suotiin yksinoikeus purjehtia
-löydettävää tietä kymmenen vuotta, paitsi milloin kuningas itse varusti
-retkikuntia. Magalhãesin piti saada löydettävien uusien saarien
-tuloista kahdeskymmenes osa. Hän sai itseään ja jälkeläisiään varten
-maaherran arvonimen ja lisäksi hänelle vakuutettiin useita muitakin
-aineellisia etuja sen mukaan, paljonko uusia saaria hän löytäisi.
-Hallitus lupasi antaa retkelle viisi laivaa, kahden vuoden eväät ja
-234 miestä. Magalhães sai oikeuden komentaa laivastoaan rajattomalla
-vallalla ja tuomita elämästä ja kuolemasta. Matkan määränä olivat
-Molukit. Magalhães rupesi samalla Espanjan alamaiseksi ja kirjotti sen
-jälkeen nimensä espanjalaiseen muotoon: Magellanes.
-
-
-
-Retkikunnan varustaminen.
-
-
-Kun tämän sopimuksen sisällys tuli tunnetuksi, niin huomasi Portugal
-äkkiä erehtyneensä, kun se oli ansiokkaan purjehtijan ja soturin
-arvottoman kohtelun kautta maasta häätänyt. Portugalin lähettiläs
-tahtoi parantaa erehdystä siten, että hän koetti saada Kaarlo V:ttä
-purkamaan sopimuksen, koska retken onnistumisesta muka oli oleva
-seurauksena, että molempien naapurivaltakuntien välillä syntyisi riita
-Maustesaarien omistuksesta. Mutta kun keisari pysyi päätöksessään, niin
-koettivat Portugalin asiamiehet vaikuttaa Magalhãesiin ja saada hänet
-luopumaan yrityksestä, luvaten hänelle loistavan korvauksen, jos hän
-palaisi isänmaansa palvelukseen. Kun Magalhães vastasi, että yritys nyt
-oli hänelle kunnia-asia, niin turvauduttiin panetteluihin. Miehistöä
-peloteltiin sillä, että varustettavat laivat muka olivat vanhat ja
-lahonneet ja että Magalhães aikoi merelle tultuaan kavaltaa koko
-laivaston Portugalille. Mutta kaikkia näitä keinoja käytettiin turhaan.
-Tosin ne espanjalaiset viranomaiset, joitten huolena retkikunnan
-varustaminen oli, kadehtivat sitä, että muukalainen oli johtajaksi
-määrätty, ja viivyttelivät monella tavalla valmistuksia. Mutta kun
-Magalhãesilla oli hallituksen varma kannatus, niin eivät virkamiesten
-estelyt ajan pitkään tehonneet. Lopulta Portugalin salaiset asiamiehet
-koettivat saada yrityksen kansankapinankin kautta tuhotuksi ja
-Magalhãesin murhatuksi. Siitäkin vaarasta hän pelastui. Mutta Ruy
-Faleiron Magalhães itsekkäästi pakotti luopumaan yrityksestä. Siitä
-tämä epäkäytännöllinen, haaveileva tähtitieteilijä niin loukkautui,
-että palasi kotimaahan. Portugalissa hänet vangittiin, ja vasta Kaarlo
-V:nnen välityksellä hän pääsi vapaaksi.
-
-Magalhãesin laivastoon kuuluivat laivat »Trinidad», jota hän itse
-johti, »San Antonio», jossa päällikkönä oli Juan de Cartagena,
-»Concepcion», päällikkönä Gaspar de Quesada, »Victoria», päällikkönä
-Luis de Mendoza, ja »Santiago», päällikkönä Juan Serrão. Laivaväkeä
-oli kaikkiaan, upseeritkin mukaan luettuina. 270—280 miestä Näistä oli
-portugalilaisia 37, italialaisia 30, ranskalaisia 19, englantilaisia
-ja saksalaisia yksi kumpaakin kansallisuutta. Laivastossa oli siis
-verraten paljon ulkomaalaisia, ehkä joku enemmänkin, kuin on lueteltu.
-Varustukset olivat kaikkiaan tulleet maksamaan noin 1,250,000 markkaa
-nykyisen raha-arvon mukaan. Neljännesosan tästä summasta suoritti Haro
-niminen kauppias, suuren antverpeniläisen kauppahuoneen osakas, joka
-oli joutunut Portugalin kuninkaan vihoihin. Muutoinkin Magalhães oli
-Harolta saanut mitä parasta apua.
-
-Magalhães ennen lähtöään teki testamenttinsa ja kirjotti Kaarlo
-V:ttä varten muistineen, jossa hän vielä täsmälleen esitti
-ratkaistavat maantieteelliset kysymykset: mistä Espanjan ja Portugalin
-vaikutusalueiden raja oli vedettävä ja kumman valtakunnan puolelle
-Molukit kuuluivat.
-
-
-
-Matka Atlantin meren poikki.
-
-
-20 p. syyskuuta 1519 laivasto nosti ankkurinsa San Lucarin satamassa,
-Guadalqvivirin suussa.
-
-Magalhães antoi ennen lähtöä tarkan käskyn, että laivain piti purjehtia
-yhdessä, päällikön laiva etupäässä. Sitä varten poltettiin yöllä tulta
-johtajalaivan perässä, jotta toiset näkivät sen mukaan ohjata. Kun
-oli tuulen tai muun syyn vuoksi muutettava suuntaa, taikka vauhtia
-hiljennettävä, niin annettiin merkki kahdella tulella. Kolmella
-tai neljällä tulella ilmotettiin, kuinka paljon purjeita laivain
-tuli pitää. Erilaisilla tulilla tai tykinlaukauksella varotettiin
-matalikoista.
-
-Magalhães ohjasi ensinnä Teneriffan kautta Viheriäniemen saarille,
-laskeakseen sieltä meren poikki Amerikan puolelle. Kapteenit olivat
-tästä eri mieltä ja varsinkin Cartagena, Magalhãesin jälkeen korkein
-päälliköistä, vaati suuntaa määrättäissä sananvuoroa. Magalhães
-jyrkästi epäsi tämän vaatimuksen, viitaten kuninkaan selviin
-määräyksiin.
-
-Viheriäniemen ja sen saarien välitse edelleen kulkien tultiin
-päiväntasaajan seudun tyventöihin ja vaihteleviin tuuliin, eikä
-parissakymmenessä päivässä kuljettu kuin monias penikulma eteenpäin.
-Magalhães oli valinnut epäedullisen kohdan Atlantin meren poikki
-purjehtiakseen; sitä ei ole ihmettelemistä, suuret tukijärjestelmät
-olivat silloin vielä melkein tuntemattomat. Näiden tyvenien jälkeen oli
-sitten kokonainen kuukausi vastatuulia ja ankaria myrskyjä. Toisinaan
-vihurit olivat niin rajut, että raakapuiden päät koskivat aaltoihin ja
-kapteenit useamman kuin yhden kerran jo aikoivat hakata poikki mastot.
-Kaikki purjeet oli kääritty ja laskettiin paljain raakapuin tuulen
-mukana. Myrskyssä nähtiin usein Elmon tulia ja eräänä sangen pimeänä
-yönä näkyi »Trinidadin» päämastossa päälle kaksi tuntia liekki, joka
-paloi kirkkaasti kuin soihtu. Tämä sähköilmiö, jota merimiehet pitivät
-hyvänä enteenä, lohdutti heitä nyt niin suuresti, että he itkivät
-ilosta. »Ja kun se hylkäsi meidät», kertoo Pigafetta päiväkirjassaan,
-»niin se loi meidän silmiimme niin kirkkaan valon, että olimme
-neljännestuntia kuin sokeat, armoa huutaen ja luullen tuhomme tulevan».
-
-Päiväntasaajan seuduilla vallitsivat ainaiset sateet Portugalilaisten
-suureksi ihmeeksi; nykyisin tiedämme, että sateet ja vaihtelevat
-äkkituulet kuuluvat siellä luonnonsääntöön, jonka vuoksi purjelaivat
-mikäli mahdollista päiväntasaajaa karttavat. Paljon haikaloja nähtiin,
-»suuria kaloja, joilla oli kamalat hampaat», ja niitä koukuilla
-pyydettiin. Mutta haikalat eivät merimiesten mielestä olleet hyviä
-syödä, — nykyään merimies ei millään hinnalla maistaisi haikalan lihaa,
-— pienemmät kuitenkin maistuivat paremmilta.
-
-Kun matka Atlantin meren poikki edistyi näin hitaasti, niin
-vähennettiin jo miesten annoksia, kun pelättiin ruokavarain loppuvan.
-Vastoinkäymiset olivat omiaan kiihottamaan päällystön kesken
-vallitsevaa tyytymättömyyttä. Ennenkun oli kuljettu päiväntasaajan
-poikki Cartagenan laiva eräänä päivänä uhmaten tervehti johtajaa
-arvonimellä »kapteeni». Magalhães paikalla vaati, että häntä oli
-tervehdittävä »kenraalikapteenina». Cartagena antoi tähän vaatimukseen
-loukkaavan vastauksen, eikä seuraavana iltana tervehtinyt ensinkään.
-Magalhães ei sietänyt moista juonimista johtajavaltaansa vastaan, vaan
-kutsui kapteenit kokoon, antoi vangita Cartagenan ja erotti hänet
-virasta; Antonio de Coca nimitettiin Cartagenan laivan päälliköksi.
-
-
-
-Brasiliassa.
-
-
-Marraskuun 29 p. nähtiin vihdoin Brasilian ranta lähellä nykyistä
-Pernambucoa ja suunta käännettiin rannikkoa seuraillen etelää
-kohti. Rio Janeiron lahdessa viivyttiin pari viikkoa, vaikka se
-oli Portugalin aluetta, otettiin vettä ja ostettiin alkuasukkailta
-kaikenlaisia ruokatavaroita ja korjailtiin laivain kärsimiä vaurioita.
-Kaikenlaisella rihkamalla saaliin yllin kyllin ananashedelmiä, tapireja
-ja lintuja, sillä ruokatavarat olivat halvassa hinnassa. Pigafetta
-kertoo korttikuninkaalla ostaneensa kuusi kanaa. Kun Magalhãesin
-tullessa satoi ensi kerran pariin kuukauteen, niin alkuasukkaat siitä
-niin ihastuivat, että joukottain antoivat kastaa itsensä kristinuskoon.
-Rannalla pidettiin messu ja alkuasukkaat kokoontuivat sitä kuulemaan,
-»ja he olivat koko ajan polvillaan kädet ristissä niin hartaina, että
-sitä oli ilo ja samalla säälikin katsella.»
-
-Vereksillä eväillä hyvin varustettuna laivasto 26 p. jouluk. lähti
-uudelleen matkaa jatkamaan. Sitä ennen koetettiin kuitenkin kuun ja
-Jupiterin asennoista Regiomontanuksen tähtitaulujen avulla määrätä
-Rio de Janeiron maantieteellinen pituusaste, mutta yritys ei näy
-onnistuneen.
-
-
-
-La Platan suistamo.
-
-
-Tammikuun 10 päivänä saavuttiin La Plata joen suistamolahteen, jonka
-rannalla eräs hatun näköinen kukkula sai nimeksi Monte Vidi; tästä on
-perinyt nimensä Uruguayn pääkaupunki Montevideo. Tosin tiedettiin, että
-jo Solis oli tästä lahdesta turhaan etsinyt salmea, mutta kun lahti
-on laaja, niin Magalhães päätti etsiä sen vielä tarkemmin. Laivasto
-kävi ankkuriin ja pieni »Santiago» lähetettiin tutkimusretkelle. Parin
-viikon kuluttua se palasi takaisin sillä tiedolla, että lahden pohjaan
-tosin purkautui suuria jokia, mutta ettei siellä mitään salmea ollut.
-Laivasto siis kohotti ankkurinsa helmikuun ensi päivinä ja lähti
-jatkamaan matkaa etelää kohti aivan tuntemattomille vesille.
-
-
-
-Patagonian rannikolla.
-
-
-Patagonian rannikolla on useita melkoisia poukamia, ja ne oli kaikki
-rantoja seuraillen etsittävä, sillä kun ei manteren leveyttä tiedetty,
-niin saattoi etsitty salmi olla niin kapea, ettei sitä etäämpää
-mereltä olisi huomannut. Semmoinen tarkka etsiminen, pitkin rantoja
-purjehtiminen, luonnollisesti vei paljon aikaa. Kesken hakua päättyi
-eteläisen pallonpuoliskon kesä ja Magalhãesin täytyi jäädä Patagonian
-kolkolle vilulle rannalle talvea viettämään.
-
-Se rannikko, jolle retkikunta oli joutunut, on varmojakin karttoja
-seuraaville purjehtijoille vaarallinen. Sen vaarat ovat rantameren
-mataluus, kovat ja oikulliset merivirrat ynnä äkkituulet, »pamperot»,
-jotka odottamatta ja hirmumyrskyn voimalla hyökkäävät laivain kimppuun
-sisämaan lakeuksilta. Purjehdusvaikeuksia vielä lisää satamain puute,
-sillä vaikka onkin avoimia laajoja poukamia, niin ei kuitenkaan ole
-ainoatakaan satamaa. Laivain täytyy hädän tullen kestää aavalla
-merellä, taikka koettaa pysyä ankkurien turvissa lakean puuttoman
-rannan edustalla. Monta kertaa oli Magalhãesin laivasto vähällä kärsiä
-haaksirikon, ennenkuin se Patagonian rannoista selvisi.
-
-Helmikuun 12 p. oltiin tavattoman vaikeassa myrskyssä, ukkonen pauhasi
-ja salamat leiskuivat, mutta vaaran ollessa suurimmillaan ilmestyivät
-jälleen mastoihin Pyhän Elmon tulet, ja nämä lohduttivat miehistöä,
-ja moni, joka oli niitä pitänyt naurun arvoisina, uskoi nyt niihin.
-Seuraavana päivänä oltiin niin matalassa vedessä, että »Victoria»
-monta kertaa koski pohjaan. Laskettiin kauemmaksi merelle, eikä
-sitten moneen päivään nähty rantaa. 24 p. helmik. oltiin Mathias
-poukaman suulla ja laskettiin siihen salmen toivossa. Mutta salmea
-ei löytynyt, vaan oli palattava merelle. Ilma kävi lähestyvän talven
-vuoksi yhä kylmemmäksi ja myrskyt ajoivat laivat hajalleen, niin
-etteivät ne päiväkausiin nähneet toisiaan. Mutta kuta kauemmaksi
-etelään kuljettiin, sitä runsaammin alkoi rannikolla olla pingvinejä
-ja hylkeitä. Eräs venekunta, joka oli lähtenyt maihin vettä ottamaan
-ja hylkeitä tappamaan, ei päässytkään yöksi palaamaan, ja se olisi
-kuollut viluun, elleivät miehet olisi keksineet sitä keinoa, että
-ryömivät tappamainsa hylkeitten alle makaamaan, kunnes sää asettui,
-niin että voitiin palata laivoihin. »Trinidad» menetti myrskyssä kaikki
-ankkurinsa yhtä lukuun ottamatta ja oli vähällä ajautua kallioihin.
-Tuskin oli siitä myrskystä päästy, niin alkoi toinen, jota kesti
-kolme päivää. Se repäsi »Trinidadista» sekä keula- että peräkannen
-huoneet, mutta vaaran ollessa suurimmillaan ilmestyivät pyhät tulet
-mastoihin, taas luotettiin pelastukseen — ja pelastuttiin. Mutta vaikka
-vastukset olivat näin suuret, niin näyttivät ne kuitenkin vain yhä
-yltyvän, kuta kauemmaksi matkaa jatkettiin. Eräässä ahtaassa lahdessa,
-jonka arveltiin ehkä sopivan talvisatamaksi, yllätti kuusi päivää
-kestävä myrsky, kaikkia edellisiä kamalampi. Vene, joka oli lähetetty
-maihin vettä ottamaan, ei päässytkään palaamaan, ja miesten täytyi
-elää se aika simpukoilla, kunnes pelastus vihdoin saapui. Lahti sai
-nimekseen »Vaivain lahti». Vasta 31 p. maalisk. löydettiin satama,
-johon voitiin jäädä talveksi. Se oli Pyhän Julianon lahti Patagonian
-rannikon eteläosissa, noin 350 kilometrin päässä siitä niemestä, josta
-Magalhãesin salmi alkaa. Satama oli turvallinen ja kaloja runsaasti,
-mutta sitä synkemmäksi kävi talvi rettelöiden vuoksi.
-
-
-
-Kapina talvisatamassa.
-
-
-Magalhãesin ensimäinen toimi oli annosten vähentäminen, koska matkan
-nyt täytyi kestää paljon kauemmin, kun oli oltava talvi jouten. Mutta
-annosten vähentämisestä merimiehet suuttuivat. Kapteenit saivat
-heistä kannatusta kapinallisille aikeilleen. He vaativat, että joko
-oli annettava täydet annokset, taikka oli lähdettävä kotimatkalle,
-etsittyä salmea ei muka ollut olemassakaan. Olihan jo siinä kyllin,
-että oli päästy kauemmaksi kuin kukaan ennen heitä. Mutta vaikka näillä
-ajatuksilla olikin laivastossa yleistä kannatusta, niin ei Magalhães
-siltä taipunut. Hän sanoi ihmettelevänsä, kuinka Castilian miehet
-saattoivat olla niin leväperäisiä; matka tehtiin kuninkaan käskystä,
-ja mannermaan eteläkärkeen ja salmeen hän lupasi purjehtia, tuli mikä
-hyvänsä. Lopuksi hän kuvaili sitä ihanaa maata, joka heitä odotti ja
-joka oli runsaasti palkitseva kaikki vaivat.
-
-Merimiesten kesken aljettiin nyt puhua, ettei ylipäällikköön ollut
-luottamista, koska hän oli portugalilainen. Hän ei muka voinut
-tehdä maalleen suurempaa palvelusta kuin hukuttaa koko laivaston
-miehineen päivineen. Nämä puheet tulivat Magalhãesin tiedoksi. Tällä
-kertaa hän ei tyytynyt vain nuhteluihin ja lupauksiin, vaan rankaisi
-äänekkäimpiä napisijoita. Pääsiäispäivänä oli lähdettävä miehissä
-rannalle viettämään juhlallista jumalanpalvelusta, jonka jälkeen
-kaikki kapteenit oli kutsuttu ylipäällikön laivaan päivälliselle.
-Mutta Quesada ja Mendoza eivät tulleetkaan messuun ja Mesquita, jonka
-Magalhães oli Cocan jälkeen nimittänyt »S. Antonion» päälliköksi, oli
-ylipäällikön ainoa pöytävieras. Magalhães aavisti pahaa, ja seuraavana
-yönä isku tulikin.
-
-Keskiyön aikana Quesada, »Concepcionin» kapteeni, vapautetun
-Cartagenan, del Canon ja kolmenkymmenen aseellisen miehen keralla
-soudatti itsensä »S. Antonioon», jossa paljastetut miekat kädessä
-mentiin kapteenin, Magalhãesin ystävän ja sukulaisen Mesquitan
-hyttiin. Vastusteleminen olisi ollut turhaa, Mesquita vangittiin ja
-pantiin rautoihin. Mutta eräs laivan upseereista, baski Lorriaga, sai
-hätyytetyksi miehet ja aikoi häätää kapinalliset laivasta. Vastaukseksi
-hän sai Quesadalta useita tikarinpistoja ja kaatui, siltä näytti,
-kuolleena maahan. »S. Antonio» oli tuota pikaa anastettu; miehistö
-ei tehnyt vastarintaa, kun upseerit oli vangittu. Tykit selvitettiin
-taistelua varten, kansi puhdistettiin ja vangittu miehistö aseettomana
-teljettiin erääseen hyttiin. »Victoria», jonka kapteeni, Mendoza, oli
-Magalhãesin katkera vihamies, oli alun pitäen kapinallisten puolella,
-vaikka laivassa olikin koko joukko ylipäällikölle uskollista väkeä.
-Kolme laivaa oli kapinallisilla näin hallussaan.
-
-Sillä kannalla olivat asiat, kun Magalhães aamulla heräsi. Hän ei
-kuitenkaan aavistanut mitään, ennenkuin lähetettiin vene ottamaan
-»S. Antoniosta» miehiä veden noudantaan. »Trinidadin» venettä ei
-laskettu laivaan, vaan sanottiin »S. Antonion» nyt olevan Quesadan
-eikä Magalhãesin komennettavana. Kuultuaan tämän vastauksen Magalhães
-arvasi, mitä oli tapahtunut; varmuutta saadakseen hän lähetti veneen
-toisiin laivoihin kysymään, kenen puolella ne olivat. Quesada vastasi:
-»Kuninkaan ja itseni puolella», ja samanlainen vastaus saatiin
-»Victoriastakin». Ainoastaan pieni »Santiago» oli ehdottomasti
-uskollinen Magalhãesille, kapteeni kun oli hänen paras ystävänsä ja
-puolet miehistä portugalilaisia. Pian sen jälkeen tuli Quesadalta
-kirje, jossa hän ilmotti anastaneensa laivat, jott'eivät upseerit ja
-miehistö enää voisi joutua yhtä huonon kohtelun alaisiksi kuin siihen
-saakka, mutta lupasi jälleen tunnustaa Magalhãesin ylipäälliköksi, jos
-hän suostui heidän vaatimuksiinsa. Magalhães kehotti heitä tulemaan
-»Trinidadiin» ilmottamaan ehtonsa. Siihen kapinalliset tietysti
-eivät suostuneet, hyvin arvaten, mikä siitä olisi seurauksena, vaan
-vastasivat odottavansa häntä »S. Antoniolla».
-
-Magalhãesin asema näytti toivottomalta; mutta ellei hän siitä
-suoriutunut voitokkaasti, niin oli koko yritys menetetty. »Trinidadin»
-ja »Santiagon» oli mahdoton kahden matkaa jatkaa; Sevillaan taas oli
-liian häpeällistä palata niin uhkean lähdön jälkeen; kapina oli sen
-vuoksi saatava kukistetuksi vaikka millä keinolla. Kuitenkin olisi
-julkinen taistelu ollut mielettömyyttä. Ainoa voiton mahdollisuus
-oli samanlainen salajuoni, jota kapinalliset itse olivat käyttäneet.
-Ensi työkseen Magalhães anasti »S. Antonion» veneen, joka oli tuonut
-Quesadan kirjeen. Sitten hän päätti saada haltuunsa »Victorian»,
-jossa oli verraten paljon hänelle uskollista väkeä. Hän lähetti sen
-luoksi veneen, jota johti hänen luottamusmiehensä Espinosa, veneessä
-viisi miestä, kullakin viitan alla aseet. Espinosa vei »Victoriaan»
-Magalhãesin kirjeen, jossa Mendozaa kehotettiin tulemaan päällikön
-puheille. Mendoza hymyili sen luettuaan, mutta samalla kun hän
-päänpudistuksella ilmotti kieltävän vastauksen, Espinosa iski tikarinsa
-hänen kurkkuunsa ja eräs toinen antoi hänelle surmahaavan. Samalla
-kun Mendoza kaatui, hyökkäsi »Trinidadista» toinenkin vene, jossa
-oli viisitoista valiomiestä, ja »Victoria» vallattiin melkein ilman
-vastarintaa. Duarte Barbosa, Magalhãesin lanko, nosti ankkurin ja vei
-vallatun laivan »Trinidadin» viereen. Sinne tuotiin »Santiagokin»,
-joten Magalhãesilla nyt oli kolme laivaa kahta vastaan ja lisäksi
-sataman suupuolessa, niin että hän saatto estä molempia kapinalaivoja
-pääsemästä pois. Mutta kun oli pelättävä, että ne yöllä kuitenkin
-yrittäisivät karata, niin käski ylipäällikkö selvittää »Trinidadin»
-taistelua varten. Vähän jälkeen puolenyön esiintyi pimeästä »S.
-Antonio», joka hitaasti liukui ulospäin, ankkureitaan laahaten. Kun
-se oli tullut lähemmäksi, välähtivät tulet »Trinidadin» suurimmista
-tykeistä ja »S. Antonioon» samalla iskettiin koukut; toiselta puolen
-siihen hyökkäsivät »Victorian» miehet. Nopeasti laiva vallattiin,
-Quesada tovereineen vangittiin ja kapteeni Mesquita, luotsi Mafra
-ja muut uskollisina pysyneet vapautettiin. Ei ainoatakaan henkeä
-menetetty, ainoastaan Mafra oli ollut vähällä saada kannen alla
-surmansa; »Trinidadista» ammuttu tykinluoti oli lentänyt hänen
-sääriensä välitse. »Concepcion» ilman taistelua antautui.
-
-Kapina oli nyt kukistettu. Mendozan ruumis vietiin seuraavana päivänä
-maihin ja hakattiin neljään osaan, niinkuin pettureille oli tapana
-tehdä. Quesada mestattiin ja monen kuukauden kuluttua, vähän ennen
-lähtöä, Cartagena yhdessä papin kanssa, joka oli salaliittoa avustanut,
-vietiin maihin ja jätettiin sinne oman onnensa nojaan. Sen koommin
-ei heistä koskaan mitään kuultu. Heidän kohtaloaan ei ainakaan ollut
-omiaan helpottamaan se seikka, että Magalhães ennen lähtöään suututti
-seudun alkuasukkaat ryöstämällä heistä muutamia mukaansa.
-
-Talvi alkoi nyt täydellä todella ja oli sangen kylmä ja myrskyinen.
-Rannikolle ei sen koommin lähetetty uutta retkikuntaa, mutta sisämaasta
-Magalhães halusi saada jotakin tietoa. Neljä miestä lähetettiin
-retkelle, mutta ne eivät päässeet kuin vähän matkan päähän, sillä
-sisämaassa ei ollut minkäänlaisia ravintoaineita. Alkuasukkaita ei
-tavattu, jonka vuoksi Magalhães luuli maata aivan asumattomaksi.
-
-
-
-Patagonit.
-
-
-Eräänä aamuna merimiehet kuitenkin kummakseen huomasivat rannalla
-jättiläiskokoisen miehen; hän tanssi ja lauloi ja ripotti päänsä päälle
-hiekkaa ystävyyden merkiksi. Magalhães lähetti maalle merimiehen
-matkimaan samoja temppuja ja pyrkimään jättiläisen ystäväksi. Se
-onnistuikin ja outo vieras tuotiin kenraalikapteenin luo. On vaikea
-sanoa, kummalla puolella hämmästys oli suurempi. Jättiläinen osotti
-ihmettelevänsä, että niin suurissa laivoissa saattoi olla niin
-pieniä miehiä, ja näytti luulevan, että he olivat taivaasta siihen
-ilmestyneet. Espanjalaisten mielestä taas mies oli niin kookas, että
-hän varmaan oli jättiläisten rotua. Pigafetta vakuuttaa hänen olleen
-niin suuren, etteivät he ulottuneet muuta kuin hänen vyötäihinsä.
-Ruumiinrakennus oli kaunis, kasvot leveät, punaisiksi maalatut,
-keltainen rengas silmien ympärillä ja poskilla kaksi sydämen muotoista
-täplää. Hiukset olivat lyhyet ja valkoisiksi värjätyt. Vaatteet
-olivat eläinten, epäilemättä guanacon, nahkoista taidokkaasti
-neulotut. Guanacon nahkoista olivat niinikään lötöt, jotka olivat niin
-kömpelöt ja suuret, että Magalhães niistä rupesi sanomaan tätä kansaa
-»Patagoneiksi», s.o. isojalkaisiksi.
-
-Mies näytti hyvin ystävälliseltä, vaikk’ei luopunutkaan aseistaan,
-lyhyestä jäykästä jousesta ja ruokonuolista, joiden kärkinä oli mustat
-ja valkoiset kivet. Hänelle näytettiin kaikenlaisia esineitä, muun
-muassa peiliä, mutta nähdessään peilissä kuvansa hän hätkähti ja
-hypähti taapäin niin rajusti, että kaatoi neljä lähinnä olevaa miestä.
-Siitä huolimatta hän kuitenkin suostui ottamaan lahjaksi pienen peilin,
-ynnä moniaita helmiä ja tiukuja. jonka jälkeen neljä aseellista miestä
-souti hänet rantaan.
-
-Maalla oli toveri vastassa, ja kun asia näin oli hyvässä alussa, niin
-saapui pian alkuasukkaita enemmänkin, vaimot mukanaan. Naiset kantoivat
-kaikki tavarat niinkuin kuormajuhdat, ja Portugalilaiset ihmettelivät
-heidän taakkainsa suuruutta. He eivät olleet yhtä kookkaita kuin
-miehet, mutta paljon lihavampia, ja rintain pituus oli puolet miehen
-käsivartta. Mukana oli pieniä eläimiä, varmaan kesyjä guanacoja, joita
-talutettiin nuorasta. Näillä eläimillä houkuteltiin ampumamatkan päähän
-toisia samanlaisia, se käsitettiin heidän elkeistään. Espanjalaiset
-panivatkin sataman luona toimeen guanacometsästyksen, saadakseen
-muutaman näitä outoja kauriin tapaisia eläimiä.
-
-Koottiin Patagonien sanoja ja puheenparsia; yksi heistä varsinkin kävi
-niin tuttavalliseksi, että hän jäi moneksi päiväksi laivoihin. Hänelle
-opetettiin Pater noster ja Ave Maria, ja hän lausui sanat sangen
-hyvin, vaikka tavattoman voimallisella äänellä. Pappi kastoi hänet ja
-antoi nimeksi Juan Gigante. Juan toi laivoihin guanacon ja sai paljon
-lahjoja, mutta kun hän sitten kokonaan katosi, niin pääteltiin, että
-hänet oli murhattu.
-
-Patagonien tavoista koottiin koko joukko tietoja. Merimiehet
-ihmettelivät kovasti, kuinka he söivät laivarottia suurella
-mielihalulla, söivät nahkoineen päivineen. Vielä enemmän ihmeteltiin
-sitä, että he pistivät nuolia syvälle kurkkuunsa, kärsimättä siitä
-minkäänlaista haittaa. Magalhães päätti ottaa mukaansa muutamia näistä
-jättiläisistä, viedäkseen heidät Kaarlo V:lle lahjaksi. Tappelun
-välttämiseksi vangittiin pari miestä viekkaudella. Heille lahjotettiin
-kummallekin kahleet, mutta kun miehet eivät ymmärtäneet, miten lahjaa
-oli käytettävä, niin ne pantiin jalkaan ja lukot lyötiin vasaralla
-kiinni. Huomatessaan petoksen molemmat villit raivostuivat ja kutsuivat
-»suurta henkeään», Setebosta [tästä Shakespeare sai nimen »Myrskyn»
-Calibanin jumalalle] avukseen. Seuraavana päivänä toinen vangeista
-niin hartaasti pyysi saada tavata vaimoansa, että hänet aseellisen
-joukon saattamana vietiin kylään, ehkä siinä toivossa, että vaimokin
-nyt tulisi mukaan; mutta tuskin oli lähelle päästy ja vangittu saanut
-muutaman sanan sanotuksi, kun kaikki lähtivät pakoon. Vangin sanat siis
-sisälsivätkin varotuksen. Syntyi kahakka, jossa muuan portugalilainen
-sai nuolesta kuolettavan haavan.
-
-Europassa tämän jälkeen kauan luultiin, että Patagonialaiset todella
-ovat jättiläisiä. Vasta kahdeksannellatoista vuosisadalla tämä
-harhaluulo tarkkain mittausten kautta osotettiin vääräksi.
-
-Magalhãesin johtajavaltaa vastaan ei kapinan jälkeen kukaan ainakaan
-julkisesti esiintynyt. Miehistöä pidettiin kapinan jälkeen uutterassa
-työssä, niin kauan kun talvisatamassa viivyttiin, laivat korjattiin,
-pohjat puhdistettiin. Kapinaan osaa ottaneet, joita toistaiseksi
-pidettiin kahleissa, saivat hoitaa pumppuja, kunnes vuodot oli
-tiivistetty. Myöhemmin he pääsivät vapaiksi, sillä ei ollut varaa pitää
-kahleissa miehiä.
-
-
-
-»Santiagon» haaksirikko.
-
-
-Huhtikuun lopulla lähetettiin pieni »Santiago» pitkin rannikkoa
-partioretkelle. Kapteeni Serrão, sen Serrãon veli, joka oleskeli
-Molukeilla, oli taitava purjehtija. Hän eteni verkalleen ja tarkkaan
-etsien pitkin rannikkoa etelään päin ja saapui joelle, joka sai
-nimeksi Rio de Santa Cruz. Siellä nähtiin suunnattomasti hylkeitä ja
-lintuja, ja kaloja oli niin paljon kuin pyytää viitsittiin. Mutta
-kun matkaa sieltä jatkettiin, niin jouduttiin äkkimyrskyyn, peräsin
-murtui ja »Santiago» ajautui rantaan. Miehistö tosin pelastui,
-mutta ei voinut ottaa laivasta mitään mukaansa, ennenkuin aallokko
-oli sen murtanut pirstoiksi. Siten oli 37 miestä joutunut autiolle
-rannalle ankaraan talvi-ilmaan, ilman minkäänlaisia eväitä ja tarpeita
-noin 100 kilometrin päähän muista laivoista. Kahdeksan päivää he
-oleskelivat rauskan läheisyydessä, toivoen voivansa pelastaa edes
-vähän ruokatavaroita, mutta odotus oli turha. Koottiin silloin maihin
-ajelehtineita lautoja, kannettiin ne joelle ja rakennettiin lautta,
-jolla päästiin sen poikki toiselle rannalle. Vaikka matka joelle olikin
-pieni, niin kului kuitenkin neljä päivää, ennenkuin siellä oltiin,
-niin uupuneita olivat miehet. Joella kuitenkin oltiin edes nälältä
-turvassa, sillä kaloja siinä oli ylenpalttisesti. Suurin osa joukosta
-jäi sinne ja vain kaksi voimakkainta miestä lähti jalan talvisatamaan
-apua hakemaan. Yksitoista päivää nämä viipyivät taipaleella, eläen
-juurista, lehdistä ja simpukoista, mitä meren rannalta löysivät. Usein
-täytyi rannikoilla olevia soita kiertää kaukaa sisämaan kautta. Vihdoin
-he uupumuksesta nääntymäisillään saapuivat talvisatamaan, jossa toverit
-heitä tuskin tunsivat, siihen määrään he olivat matkalla ränstyneet.
-Magalhães lähetti neljäkolmatta miestä maihin viemään haaksirikkoisille
-apua, viiniä ja leipää. Mutta vaikea oli näittenkin matka, muun
-muassa vedenpuutteen vuoksi. Heidän täytyi sulatella lunta janonsa
-sammuttamiseksi. Onnellisesti he kuitenkin saapuivat perille ja heidän
-kanssaan palasi koko haaksirikkoisten joukko talvisatamaan. Myöhemmin
-voitiin vielä pelastaa suurin osa tuhoutuneen aluksen varastoistakin
-ynnä tykit. Serrão sai »Concepcion» laivan johdon.
-
-Jo ennen talven päättymistä, elokuussa, Magalhães nosti ankkurit
-lähteäkseen satamasta, johon liittyi niin synkkiä muistoja ja jossa
-lisäksi oli jouduttu maanasukkaitten kanssa huonoihin väleihin.
-Laivaston aikomus oli lähteä Serrãon löytämään eteläisempään satamaan,
-mutta se oli äkkimyrskyn yllättämänä vähällä kärsiä haaksirikon,
-ennenkuin sinne ennätti. Santa Cruz joen suulla sitten vietettiin pari
-kuukautta; aika käytettiin kalastamiseen ja laivain ruokavarastoitten
-lisäämiseen.
-
-
-
-Matkaa jatketaan.
-
-
-Lokakuussa Magalhães päätti kevään edistyneen siksi pitkälle, että
-hän saattoi lähteä matkaa jatkamaan. Kun otaksuttiin salmen olevan
-lähellä, niin seurattiin rannikkoa niin läheltä kuin mahdollista.
-Lokakuun 21 p. nähtiin rannassa aukko, joka näytti johtavan lahteen.
-Niemi sai nimekseen Cabo de las Virgenes ja lahti oli kauan etsitty
-salmi! Sen olemassa oloa oli kauan aavistettu, niin että se kumma
-kyllä on piirretty muutamiin tätä retkeä aikaisempiin karttoihinkin.
-Mutta tuskin oli siltä kukaan ennen Magalhãesia niin pitkällä käynyt.
-Luultavasti olivat kartanpiirtäjät otaksuneet Amerikan ulottuvan
-etelään päin jotenkin yhtä pitkälle kuin Afrikakin ja niille vaiheille
-salmen piirtäneet sen ja tuntemattoman Etelämaan välille, jonka
-olemassa olosta, Ptolemaioksen maantieteeseen luottaen, oltiin aivan
-vakuutettuja.
-
-Magalhães lienee ollut itse ensimäinen, joka huomasi hänen mukaansa
-nimitetyn salmen, taikka ainakin arvasi sen oikean luonteen. Hän
-lähetti »Concepcionin» ja »S. Antonion» sitä edeltäkäsin tutkimaan
-ja kävi itse »Victorian» keralla ankkuriin, odottaakseen niitten
-palaamista. Pian nousi taas moinen kamala äkkimyrsky, jotka niissä
-seuduin ovat niin tavallisia, ja molemmat tiedustelulle lähteneet
-laivat olivat vähällä kärsiä haaksirikon. Myrskyn asetuttua ne
-tulivat salmen ensimäiseen kaventoon, purjehtivat sen kautta, tulivat
-väljemmälle vedelle, löytäen sen takaa toisen ahtaamman kohdan, josta
-miehistöt näkivät eteenpäin salmea niin kauas kuin katse kantoi
-etelää kohti. Siitä he palasivat takaisin kertomaan tiedustelunsa
-tuloksista. Magalhães oli jo pelännyt heidän kärsineen haaksirikon.
-Sitä suurempi oli ilo, kun he viisi päivää poissa oltuaan äkkiä
-ilmestyivät salmeen, täysin purjein tullen ja kaikki liput liehumassa,
-tykeillä ampuen ja huutaen. Odottavat miehistöt arvasivat sanoman,
-yhtyivät riemunosotuksiin ja kiittivät Jumalaa ja Pyhää Neitsyttä.
-Ripeästi kohosivat ankkurit ja kaikki laivat saattoivat vihdoin kääntää
-keulan länttä kohti, ohjata väylään, jota niin hartaasti oli etsitty,
-joka niin suurien vaivain jälkeen oli löydetty, — joka piankin oli
-juonillaan melkoisessa määrin laimentava löytäjäin iloa, sillä tämä
-salmiväylä on vielä tänä päivänä purjehtijoille maailman vaikeimpia.
-Tiedustelijat olivat päättäneet salmen johtavan toiseen mereen,
-koska se oli kauttaaltaan niin syvää, ettei pohjaa toisin paikoin
-ensinkään tavattu, kosk’eivät vuorovedet olleet semmoisia, kuin ne
-olisivat lahdessa olleet, ja koska lisäksi vesi oli kovin suolaista.
-Magalhães kysyi päälliköittänsä mielipidettä matkan jatkamisesta.
-Kaikki, »S. Antonion» luotsia Gomesia lukuun ottamatta, tahtoivat nyt
-purjehtia eteenpäin. Gomes, vaikka oli johtajan maanmies, oli hänen
-kanssaan vihoissa; mutta kieltämättä hän myös esitti pätevät syyt
-mielipiteelleen. Hän arveli, että kun salmi nyt oli löydetty, niin
-oli viisaampaa palata Espanjaan ja tulla vereksin voimin, suuremmalla
-laivastolla, löydettyä tietä edelleen purjehtimaan, sillä eihän tietty,
-kuinka pitkä matka salmesta vielä oli Molukeille. Magalhães sitä
-vastoin, joka ehkä arveli palaamalla menettävänsä retkensä hedelmät —
-tavallistahan oli uskoa uuden retkikunnan johto jollekulle toiselle
-— vaati matkaa jatkamaan ja jatkamaan, »vaikkapa täytyisi syödä
-nahka purjepuista». Innostus laivastossa oli nyt niin yleinen, että
-kaikki olivat hänen puolellaan. Molukkien luultiin jo olevan hyvinkin
-lähellä, jonkun lyhyen viikon purjehdusmatkan päässä vain. Jos olisi
-voitu arvata, mikä todella edessäpäin odotti, ja kuinka sana sanalta
-Magalhãesin uhittelu nahkan syömisestä toteutuisi, niin tuskinpa olisi
-matkan jatkamisesta tullut mitään.
-
-
-
-Magalhãesin salmi.
-
-
-Salmi, johon laivat nyt tunkeutuivat, on noin 600 kilometriä pitkä,
-täynnään vuonomaisia haaroja ja umpikujia, mutkainen, äkkituulinen,
-myrskyinen, vaikka yleiseen puhdasväyläinen. Kahden puolen
-kohoavat korkeat synkät vuoristot, toiset kukkulat parikin tuhatta
-metriä korkealle. Kun lumiraja täällä Etelä-Jäämertä läheisessä
-meri-ilmastossa on hyvin matalalla, niin on kahden puolen melkein
-yhtämittaiset jonot lumituntureita syvine pääsemättömine rotkoineen
-ja glasiereineen, joista toiset ovat kuin jäätyneitä Niagaroita,
-toiset, rinteillä päättyvät, kuin valtavia lasiseiniä rosoisien
-mustien kalliojyrkänteiden tai synkkien elottomien laaksojen päällä.
-Maisemat ovat samalla yksitoikkoiset ja jylhän mahtavat. Ilman tietoa
-siitä, mitä edessä oli, mikä sola monesta lännen merelle johti, oli
-ensimäisten purjehtijain tehtävä niin vaikea, että sen suorittaminen
-on omiaan vielä tänä päivänä ihmetyttämään. Usein heidän täytyi
-päiväkausia luovittuaan ja taisteltuaan palata samaa tietä takaisin,
-kun sola lopulta päättyikin joko äkkijyrkkään kalliomuuriin tai
-kääntyi aivan toivottomalle suunnalle. Magalhãesin salmen länsiosissa,
-jossa vesi syvyytensä ja vuorien synkkien varjojen vuoksi on melkein
-pikimustaa, raivoaa melkein yhtämittainen myrsky, taivas on ainiaan
-synkässä pilvessä, ilma sameata ja huuruista. Tavallisesti tuuli
-puhaltaa lännestä ja salmessa käy silloin voimakas virta samaan
-suuntaan, mutta väylät ovat niin ahtaat, että luovimiseen tuskin on
-joka paikassa tilaa. Paljailta vuorilta syöksyvät myrskyvihurit rajulla
-voimalla vuonoihin ja kohottavat veden lyhyiksi jyrkiksi aalloiksi,
-joita merimiehet ovat ruvenneet sanomaan »pirunaalloiksi», ne kun ovat
-varsinkin purjelaivalle vaaralliset.
-
-Salmen etelärannoilta näkyi usein yöllä valkeita, ja sen vuoksi sen
-puoleinen maa sai Tulimaan nimen, joka sillä yhä vielä on. Kun oli
-purjehdittu 50 penikulmaa, niin tultiin paikkaan, jossa haarautui
-väyliä monelle suunnalle; oli lähetettävä laivoja kutakin tutkimaan.
-Magalhãesin oma laiva sillä välin kalasti ruokavarain apua, sillä
-ruokavaroja ei ollut enää kuin kolmeksi kuukaudeksi. »S. Antonio»
-laski täysin purjein kaakkoa kohti kulkevaan vuonoon, odottamatta
-»Concepcionia», jonka piti alkumatka kulkea sen kanssa yhdessä. »S.
-Antoniolla» oli petos mielessään — se palasikin takaisin Espanjaan.
-»Trinidadin» suuri vene, joka oli lähetetty tutkimaan luoteeseen
-päin kulkevaa vesisolaa, palasi jo kolmantena päivänä takaisin sillä
-tiedolla, että se oli löytänyt paikan, josta salmi kääntyi mereen.
-Tämän ilosanoman saatuaan Magalhães lähetti »Victorian» etsimään »S.
-Antoniota» ja jättämään ennen sovittuun yhtymäpaikkaan kirjeen, jossa
-ilmotettiin laivaston matkan jatkosta. Mutta »S. Antonio» ei enää
-palannut. Laivaväki oli luotsi Gomesin kannatuksella tehnyt kapinan
-kapteeniansa, portugalilaista Mesquitaa vastaan, jota syytettiin
-siitä, että hän Juliano lahdessa oli neuvonut Magalhãesia julmuuteen
-kapinoitsijoita vastaan. »S. Antonio» aikoi paluumatkalla poiketa
-Juliano-lahteen pelastamaan Juan de Cartagenan ja papin, joka oli hänen
-kerallaan maihin viety; mutta joko poikkeusta ei tapahtunut taikka
-ei maalle jätettyjä enää löydetty. Joku sen ajan kirjailija tosin
-väittää, että molemmatkin olisivat tällä tavalla palanneet takaisin,
-mutta tieto tuskin on luotettava. Kotimaassa »S. Antonion» miehet
-levittelivät Magalhãesista kaikenlaisia parjauksia, ja Mesquita sai
-uskollisuutensa palkaksi olla vankeudessa aina siihen saakka, kunnes
-maapallon toiselta puolelta saapui tietoja tositapauksista. Silloin
-hän pääsi vankeudesta ja sai palkinnoista osansa. Magalhães oli siten
-menettänyt toisenkin laivan. Eikä hänellä paitsi lankoaan Duarte
-Barbosaa, enää ollut montakaan miestä, joihin saattoi ehdottomasti
-luottaa. Jos hän nyt olisi kutsunut upseerinsa neuvotteluun, niin hänet
-ehkä olisi kumoon äänestetty. Siitä syystä hän pyysi heidän kirjallista
-mielipidettään, oliko viisaampaa jatkaa matkaa, vaiko palata takaisin.
-Päätöksen hän kuitenkin lupasi itse tehdä, silmällä pitäen, mitä
-laivain turvallisuus ja kuninkaan etu vaativat. Vastauksissa, ainakin
-toisissa, huomautettiin ruokavarain vähyyttä ja muitten varustusten
-puutetta mutta ei kuitenkaan suoraan vastustettukaan matkan jatkamista.
-Magalhães antoi seuraavana päivänä käskyn nostaa ankkurit. Oikealla'
-puolella oleva maa selväänkin oli mannermaata, vasemmalla puolella
-olevaa luultiin saareksi, koska sen poikki kuului kuin avoimen meren
-rantapauhua. Varovaisesti purjehdittiin ahtaita vuonoja eteenpäin,
-edellä veneet, jotka mittailivat väyläin syvyyttä, yöksi ankkuroiden.
-Viidentenä päivänä vihdoin saavuttiin salmen suulle. Tykeillä ammuttiin
-ilolaukauksia, kun Cabo Deseadon kohdalla lännessä avautui aava Tyyni
-meri. Salmen purjehtimiseen oli kulunut kolme viikkoa, mutta jos tästä
-ajasta vähennetään ne päivät, jotka oli odotettu, niin oli varsinainen
-purjehdusaika 12 päivää.
-
-
-
-Matka Tyynen meren poikki.
-
-
-Tyynelle merelle tultua kuoli toinen anastetuista patagonialaisista.
-Hän oli vähitellen alistunut kohtaloonsa ja ollut hyvin avulias
-opettamaan kieltään espanjalaisille. Kun hän tunsi pahoin
-sairastuneensa, syleili ja suuteli hän ristiä ja halusi tulla
-kristityksi. Hänet kastettiin ja nimeksi annettiin Paavali.
-
-Kuta pohjoisemmaksi tultiin, sitä leudommaksi muuttui ilma, tuuli
-suotuisammaksi, niin että kestetyt vaivat melkeinpä unohdettiin.
-Äkkinäisten rajujen myrskyjen sijasta kuljettivat tasaiset
-tuulet laivastoa yli rauhaisan merenpinnan, ja kiitokseksi tästä
-ystävällisestä vastaanotosta meri sai Tyynen meren nimen. Kolmeen
-kuukauteen kahteenkymmeneen päivään ei kohdattu ainoatakaan myrskyä.
-
-Aluksi purjehdittiin Patagonian jylhää länsirannikkoa seuraillen,
-kuitenkin kaukana siitä ulapalla. Kalain paljous hämmästytti
-merimiehiä. Italialainen aatelismies Pigafetta, joka oli retkellä
-mukana ja säännöllisesti pitämänsä päiväkirjan mukaan siitä kirjotti
-täydellisimmän kertomuksen, kuvaa »albacores» ja »bonitos» kaloja,
-jotka ajoivat takaa »colondrineja» (pääskyjä s.o. lentokaloja). »Takaa
-ajettuina nämä hyppäävät vedestä ja lentävät nuolen kantaman — niin
-kauan kun siivet ovat tuoreet — ja sukeltavat sitten taas mereen. Mutta
-takaa-ajajat seuraavat niiden varjoa ja tultuaan sille paikalle, jossa
-ne putosivat, hyökkäävät niiden kimppuun ja syövät suuhunsa — se oli
-aivan ihmeellistä ja hupaisaa katsella.»
-
-Joulukuun 16 p. muutettiin suuntaa. Magalhães arveli purjehtineensa
-kyllin kauas pohjoiseen, voidakseen kääntyä suoraan Molukkeja kohti.
-Suunta sen vuoksi käännettiin 37:nnen eteläisen leveysasteen vaiheilta
-luoteiseksi. Mutta vanhat auktorit tuottivat Magalhãesillekin pahoja
-pettymyksiä, samoin kuin häntä ennen Columbukselle ja vielä monelle
-hänen jälkeensäkin. Hän oli pahoin erehtynyt Tyynen meren laajuudesta.
-Kului päivä päivän jälkeen, mutta maata ei vain näkynyt, ei muuta kuin
-meren ääretön laaja pinta. 24 p. tammik. 1521, lähes kahden kuukauden
-purjehtimisen jälkeen, vihdoin nähtiin pieni puita kasvava saari, mutta
-se oli asumaton. Kun meri oli niin syvä, ettei luoti pohjannut, niin
-jatkettiin vain matkaa. Yhdentoista päivän kuluttua nähtiin jälleen
-maata, mutta sekin oli yhtä pieni ja asumaton saari kuin edellinen. Se
-sai »Haikalasaaren» nimen.
-
-Matkan suunta oli yhä luodetta kohti. Pettymys oli suuri, kun ei
-löydetty semmoista maata, josta olisi saatu ruokavaroja, sillä
-laivoilla vallitsivat nyt mitä surkuteltavimmat olot. Annokset oli
-vähennetty pienimpään mahdolliseen määrään. »Veden ja leivän puute oli
-niin suuri», kirjottaa Gomara, »että oli syötävä unssittain, ja kun
-vettä juotiin, niin täytyi nipistää sormilla nenäänsä, niin se haisi.»
-Pigafetta antaa vielä värikkäämmän kuvauksen:
-
-»Purjehdimme kolme kuukautta ja 20 päivää tapaamatta maata, josta
-olisimme voineet saada ruokavaroja. Leipä oli hajonnut pölyksi, se
-oli täynnään matoja ja rottien saastuttamaa, juomavesi oli samentunut
-ja ruvennut haisemaan. Söimme nahkan, jolla suuri märssyraaka oli
-vyötetty, jottei se köysiä hankaisi. Tämä nahka oli sangen sitkeätä,
-sillä se oli ollut alati auringonpaisteessa, tuulessa ja sateessa,
-sitä oli päiväkaudet liuotettava merivedessä, ennenkuin se hehkuvassa
-tuhkassa paistettuna oli kelvollista syötäväksi. Rotat olivat
-herkkupaloja ja niistä maksettiin puolen dukattia kappaleesta. Kaiken
-pahan lisäksi alkoi keripukki raivota ja siihen kuoli 19 miestä. Ellei
-Jumala ja Pyhä Äiti olisi meille matkalla antanut hyvää säätä, niin
-olisimme tällä laajalla aavalla merellä kuolleet nälkään, enkä luule,
-että kukaan ihminen toiste tekee semmoista matkaa.»
-
-Päivän toisensa jälkeen laivat tasaisen tuulen vetäminä kyntivät
-suunnattoman laajaa merta. Kun oli saavuttu päiväntasaajalle,
-niin Magalhães suuntasi jonkun verran pohjoisemmaksi, tullakseen
-ensinnä Kiinaan, jonka satamissa hän toivoi saavansa runsaammin
-semmoisia tarpeita, kuin ränstyneiden laivain korjaukseen tarvittiin.
-Leveysasteet määrättiin pitkin matkaa jotenkin tarkkaan, mutta
-maantieteellistä pituutta oli sen ajan apuneuvoilla vaikeampi selville
-saada. Ainoastaan purjehditun matkan pituudesta voitiin arvata, millä
-paikalla maapalloa oltiin. Magalhães näyttää opettaneen perämiehiään
-vaarinottamaan kompassin poikkeukset, samoin kuin Columbuskin ensi
-matkallaan.
-
-
-
-Ladronit.
-
-
-Täynnään kurjuutta ja kärsimystä laivasto purjehti ja purjehti, ainiaan
-suotuisalla tuulella, aamusta iltaan ja illasta aamuun tähystellen
-etäiseltä taivaanrannalta maata. Vihdoin se kohosi merestä. Maaliskuun
-6 p. näkyi maata ja heti nähtiin, että se oli asuttu. Laivoja vastaan
-saapui koko joukko veneitä. Mutta ensimäinen tuttavuus ei ollut
-rohkaiseva. Tuskin olivat laivat käyneet ankkuriin, ennenkuin asukkaat
-varastivat päällikön laivan perästä veneen, leikaten poikki köyden,
-jolla se oli kiinnitetty, ja veivät sen ihmeteltävän nopeaan mukanaan.
-Toiset käden käänteessä kiipesivät laivoihin ja varastivat kaikki, mitä
-suinkin irti saivat. Lopulta heidät täytyi ajaa pois väkivallalla ja
-siitä syntyi kahakka, joka oli siksi tuima, että Espanjalaisten täytyi
-käyttää ampuma-aseitakin. Magalhães, joka oli kovin pahoillaan veneensä
-menetyksestä, laski vähän väljemmälle ja purjehti siellä yön, ollakseen
-turvassa salahyökkäystä vastaan. Mutta aamulla hän palasi takaisin ja
-meni itse maihin, mukanaan puolisataa aseellista miestä, poltti kylän,
-anasti takaisin veneensä ja koko joukon ruokavaroja. Asukkaat pakenivat
-paikalla, kun ensimäiset arkipuusit oli laukaistu. Heillä ei ollutkaan
-muita aseita kuin kalanluisia keihäitä, ei edes jousia ja nuolia. Kun
-heihin sattui jousipyssyn nuoli, niin he vetivät sen ulos ruumiistaan
-ja katselivat sitä niin suurella hämmästyksellä, että sitä oli sääli
-nähdä, kuten Pigafetta vakuuttaa. Mutta merellä he aluksillaan, jotka
-olivat samanlaiset kummastakin päästä ja varustetut rinnakkaisvenholla
-tasapainon ylläpitämiseksi, liikkuivat hämmästyttävän nopeaan, voittaen
-laivatkin, vaikka nämä kulkivat täysin purjein. Omituista oli sekin,
-että vaikka ensimäinen yhtymys päättyi niin huonosti, niin olivat he
-kuitenkin tuota pikaa valmiita ryhtymään vaihtokauppaan muukalaisten
-kanssa, tuoden kaupaksi paljon kaikenlaisia ruokatavaroita ja hedelmiä.
-He olivat köyhiä, mutta älykkäitä ja erinomaisen ovelia varkaita, jonka
-vuoksi nämä saaret saivat »Ladronien», s.o. »rosvojen saarien» nimen.
-Ne saaret, jotka Magalhães näin löysi, olivat luultavasti Guam ja S.
-Rosa.
-
-
-
-Filippinien löytö.
-
-
-Kolmen päivän jälkeen, miehistön melkoisesti virkistyttyä, lähdettiin
-matkaa jatkamaan. Kun oli viikkokausi purjehdittu, niin nousi merestä
-uusia maita, ensimäiseksi Filippinien Samarin saaren eteläkärki.
-Eräälle saarelle, joka näytti asumattomalta, pystytettiin teltat
-ja sairaat vietiin maihin. Sattumalta kulki siitä sivu suurehko
-saaristolaisalus, joka oli kotoisin läheisestä Suluanin saaresta. Siinä
-oli mukana muutamia ylimyksiä, jotka pelvotta lähestyivät muukalaisia.
-Magalhãesin käskystä heille annettiin kaikenlaista rihkamaa, ja
-malaijit puolestaan antoivat vastalahjaksi kalaa, palmuviiniä,
-bananeja ja kookospähkinöitä. Samalla nähtiin ensimäiset mausteet,
-joista Espanjalaiset saattoivat arvata todella olevansa Molukkien
-läheisyydessä.
-
-Magalhães nimitti tämän saariston S. Lazaruksen saaristoksi, koska hän
-sen löysi mainitun pyhimyksen päivänä. Vasta muutamaa vuosikymmentä
-myöhemmin se Espanjan silloisen kuninkaan mukaan sai Filippinien nimen.
-Kuvaavaa saariston löytöhistorialle on, että Portugalilaiset sanoivat
-Filippinejä »idän saariksi», Espanjalaiset sitä vastoin »auringon
-laskun saariksi».
-
-Maaliskuun 22 p. maanasukasten alus palasi takaisin lupauksensa mukaan,
-tuoden Magalhãesin laivoihin runsaasti hedelmiä, kookospähkinöitä,
-oransseja, bananeja ja kukon merkiksi siitä, että heidän maassaan oli
-siipikarjaakin. Mukana oli tällä kertaa Suluanin päällikkö, jolla
-oli korvissa kultarenkaat, rannerenkaat samasta metallista, samoin
-kuin useimmilla muillakin saarelaisilla. Nämä kultakoristeet tietysti
-herättivät Espanjalaisten saaliinhimoa. Vereksiä vihanneksia saatuaan
-sairaat nopeaan paranivat. Magalhães kävi joka päivä maissa heitä
-katsomassa ja juotti heille itse kookosmaitoa. Yhdeksän päivän kuluttua
-sairaat olivat siksi parantuneet, että voitiin matkaa jatkaa.
-
-Tämän jälkeen tultiin saarille, joilla Magalhãesin malaijilaisen orjan
-puhumaa kieltä ymmärrettiin. Vasta siellä voitiin saada vähän käsitystä
-siitä, missä oltiin. Espanjalaisten laivat, omituiset esineet ja tykit,
-joita aina sopivissa tilaisuuksissa paukuteltiin, herättivät asukkaiden
-kesken mitä suurinta ihmettelyä. Vielä enemmän he ihmettelivät
-Magalhãesilta kuullessaan, kuinka äärettömän laaja se meri oli, joka
-heidän saariltaan alkoi auringonnousua kohti. Merkilliset olivat heidän
-mielestään niinikään vieraitten rautapuvut, joihin eivät mitkään aseet
-pystyneet. Saaren nimi oli Mazaga, nykyinen Limassaua. Magalhães
-lähetti erään kapteeneistaan italialaisen Pigafetan keralla kuninkaan
-vieraaksi. Pigafetta kuvaa vastaanottoa seuraavasti:
-
-
-
-Mazagan kuninkaan vieraana.
-
-
-»Kun tulimme maihin, niin kuningas ojensi kätensä taivasta kohti ja
-kääntyi sitten meidän puoleemme. Me teimme samoin, ja niin tekivät
-tosiaan kaikki muutkin. Kuningas sitten tarttui minua käteen ja yksi
-hänen päälliköistään tarttui toveriani käteen, jonka jälkeen meidät
-saatettiin jonkinlaisen ruohoista rakennetun teltan alle. Katoksessa
-oli balangai eli suuri kanootti, jonka perään istuimme; keskustelimme
-sitten merkkien kautta, koska tulkkia ei ollut. Kuninkaan seuralaiset,
-joilla oli täydet aseet, miekat, keihäät, tikarit ja kilvet, jäivät
-seisomaan. Sitten kannettiin porsaskeittoa ja suuri vadillinen
-viiniä, ja joka kerran kun haukkasimme keittoa, joimme päälle viiniä.
-Jos maljoihimme kulauksen jälkeen jotain jäi, — joka tosin harvoin
-tapahtui, — niin se paikalla kaadettiin pois toiseen astiaan. Kuninkaan
-malja oli kaiken aikaa peitettynä, siitä ei juonut kukaan muu kuin
-hän ja minä. Ennen juomistaan hän kohotti kätensä taivasta kohti,
-kääntyi sitten meidän puoleemme, ja samalla kun hän oikealla kädellään
-tarttui maljaan, hän minua kohti työnsi vasemman kätensä nyrkin, niin
-että minä ensin luulin hänen aikovan minua lyödä. Siten hän joi, ja
-minä juodessani toistin häntä kohtaan saman tempun, sillä niin näin
-juodessaan jokaisen tekevän toverilleen. Näillä menoilla ja ystävyyden
-osotuksilla söimme päivällisemme, enkä minä voinut välttää lihan
-syömistä, vaikka oli pitkäperjantai.
-
-»Ennenkuin tuli illallisen aika, annoin kuninkaalle lahjat, jotka olin
-mukanani tuonut, kyselin kaikenlaisten esineitten nimiä ja kirjotin
-ne muistoon, He ihmettelivät kovasti nähdessään minun kirjottavan
-ja vielä enemmän, kun kirjotuksestani luin samat sanat. Sitten tuli
-illallisen aika. Kannettiin sisään kaksi suurta posliinimaljaa,
-toisessa riissikeitosta, toisessa porsaan lihaa. Söimme illallisemme
-samoilla menoilla kuin päivällisenkin. Sitten lähdimme kuninkaan
-palatsiin, joka oli melkein heinäsuovan näköinen, banaanin lehdillä
-peitetty ja neljän paalun varassa, niin että siihen täytyi nousta
-portaita. Majassa kuningas käski meidät istumaan ruokomatolle, ja sillä
-sitten istuimmekin jalat ristissä allamme kuin räätälin; puolen tunnin
-kuluttua kannettiin sisään paistettua ja paloteltua kalaa, verestä
-inkevääriä ja viiniä. Kuninkaan vanhin poika tuli istumaan minun
-viereeni, jonka jälkeen kannettiin enemmän ruokia, kalaa liemineen ja
-riissiä, jotka olivat prinssin kanssa syötävät. Toverini oli syönyt ja
-juonut niin paljon, että humaltui.
-
-»Kynttilöinä käytettiin 'anime' nimisen puun pihkaa, joka käärittiin
-palmu- tai bananilehtiin. Kuningas nyt merkeillä ilmotti haluavansa
-lähteä levolle, mutta jätti prinssin meidän seuraksemme. Hänen
-kerallaan nukuimme ruokomatoilla, päänalaisena lehvillä täytetyt
-pielukset.»
-
-Seuraavana päivänä molemmat europpalaiset palasivat laivaan, kuningas
-jäähyväisiksi suuteli heidän käsiään ja he suutelivat hänen käsiään.
-Kuninkaan veli, joka hallitsi toista maata, lähti sitten laivoihin
-muutaman miehen keralla, ja Magalhães pani heidän kunniakseen toimeen
-pidot sekä lahjotti heille kaikenlaisia esineitä. tämä ruhtinas
-hallitsi erästä Mindanaon piiriä ja mainittua Suluanin saarta.
-
-Pääsiäinen vietettiin mitä juhlallisimmin. Molemmat kuninkaat olivat
-saapuvilla jumalanpalveluksessa, suutelivat ristiä ja polvistuivat
-kädet ristissä, niinkuin näkivät europpalaisten tekevän. Heille
-lahjotettiin risti ja orjantappurakruunu pyynnöllä, että ne
-pystytettäisiin korkeimmalle vuorelle ja että niitä kumartaisivat
-kaikki. Sitten Magalhães kysyi uusilta ystäviltään, oliko heillä
-paraillaan sotaa kenenkään kanssa, ja lupasi lähteä paikalla
-kurittamaan heidän vihollisiaan. Kuninkaat vastasivat, että he tosin
-olivat kahden saaren kanssa sodassa, mutta ettei vuodenaika ollut
-sovelias sotatoimiin. He kiittivät kuitenkin tarjotusta avusta. Risti
-sitten juhlasaatossa kannettiin vuoren kukkulalle ja europpalaiset
-kunnioittivat sitä, lukien jokainen »Pater nosterin» ja »Aven», jonka
-jälkeen nautittiin kuninkaan tarjoamia virvokkeita. Kuningas sitten
-pyysi Magalhãesilta apua laihonsa korjaamiseen ja tämän tapahduttua
-tuli itse heitä opastamaan suurempaan kauppapaikkaan, jossa he
-saattoivat ruveta vaihtamaan tavaroitaan.
-
-
-
-Sebu.
-
-
-Matkalla nähtiin eräällä saarella suuria lepakoita, »lentäviä kettuja»,
-joitten liha Pigafetan mielestä maistui linnun lihalta. Eräällä
-toisella saarella nähtiin lintuja, jotka peittivät munansa kekoihin,
-jättäen ne sinne hautumaan. Samat linnut ovat yhä vielä näiden
-saaristojen omituisimpia eläinilmiöitä. Huhtikuun 7 p. espanjalainen
-laivasto kävi ankkuriin Sebun satamassa. Laivat liputettiin ja tykeillä
-ammuttiin; asukkaat suuresti pelästyivät. Kun heille oli ilmotettu
-vieraitten rauhallinen tarkotus, niin saaren kuningas lähetti sanomaan,
-ettei hänen satamaansa saanut kenkään tulla veroa maksamatta. Mutta
-Magalhães vastasi, ettei maailman mahtavin kuningas kenellekään
-veroa maksa ja että hän tarjosi sotaa taikka rauhaa, sen mukaan kuin
-kukin halusi. Satamassa sattui olemaan eräs siamilainen kauppias,
-joka oli kuullut Portugalilaisten urotöistä Intiassa, ja hän kehotti
-kuningasta valitsemaan rauhan. Siitä saatiinkin aikaan mitä paras
-ystävyys kuninkaan ja Espanjalaisten välillä. Solmittiin rauhanliitto
-ja veriveljeys, jonka kautta Espanjalaiset saivat yksinomaan oikeuden
-kaupantekoon Sebun kuninkaan maissa. Sebun asukkaat ilmottivat
-mielihyvällä rupeavansa kristityiksi, kun opin peruspiirteet oli heille
-selitetty.
-
-Sitten alkoi kaupanteko. Espanjalaiset rakensivat maalle kauppavajat
-ja asettivat niihin tavaroitaan, jotka herättivät mitä suurinta
-ihmettelyä. Pronssi- ja rauta-esineillä saatiin runsaasti kultaa,
-muilla esineillä ruokatavaroita. Magalhãesin täytyi kieltää miehiään
-menettämästä kaikkia tarve-esineitään kultaa niillä vaihtaakseen.
-Sebun asukkailla oli mitat ja painot ja muutoinkin he olivat koko
-joukon sivistyneempiä kuin ne ihmiset, joitten kanssa siihen saakka oli
-jouduttu tekemisiin. Huhtikuun 14 p. kuningas juhIallisesti kastettiin
-kristinuskoon. Samalla kertaa kastettiin Limassauankin kuningas ja
-paljon Sebun ylimyksiä. Sebun kuningas sai nimekseen Carlos Espanjan
-kuninkaan mukaan. Kuningatar kastettiin Johannaksi, Limassauan
-kuningatar Isabellaksi. Alempi kansa riensi sitten kilvan kastattamaan
-itseään, niin että laivain papilla oli täysi työ. Yhtenä päivänä
-kastettiin 800 henkeä.
-
-Tämän jälkeen Magalhães kutsui kokoon kuninkaan veljet ja vasallit,
-joitten hän oli kuullut niskottelevan kuningasta vastaan, ja uhkasi
-tuomita heidät kaikki kuolemaan, elleivät he siitä pitäen osottaneet
-täydellistä kuuliaisuutta hänen, Magalhãesin, liittolaista ja
-veriveljeä kohtaan. Vasallit lupasivat, mutta eräs heistä sitten
-katui lupaustaan ja kapinoi, jonka vuoksi Espanjalaiset polttivat ja
-hävittivät hänen kylänsä, pystyttäen ristin savuaville raunioille.
-Sebun kuningas tämän johdosta lahjoitti Magalhãesille kalliita
-kultakoristeita ja jalokiviä.
-
-Mutta Magalhães oli huomannut, etteivät he olleetkaan lupauksensa
-mukaan polttaneet epäjumaliaan, vaan edelleenkin niitä palvelivat. Hän
-moitti heitä siitä ankarasti. Hänelle vastattiin, että kuninkaan veli
-oli sairaana, jonka vuoksi uhreja täytyi jatkaa. Magalhães silloin
-sanoi, että hänen uskonsa tiesi sitä vastaan paremman keinon, pani
-toimeen kirkollisen juhlakulun ja saapui sen keralla sairaan ruhtinaan
-majalle. Tämä ei voinut puhua, ei liikkua, kastettiin ja parani
-viidessä päivässä. »Tämä suuri ihme tapahtui silmäimme edessä», sanoo
-hurskas kirjottaja, joka tapauksen kertoo. Parannuttuaan mies poltti
-majassaan olevan epäjumalankuvan, kävi meren rantaan, jossa oli useita
-uhritemppeleitä, ja antoi hävittää ne. Maan asukkaat repivät ne huutaen
-»Castille, Castille», ja sanoivat, että jos Jumala heille soi elämän,
-niin he polttaisivat vaikka kuinka paljon epäjumalankuvia, vaikkapa ne
-olisivat itse kuninkaan palatsissa. Mutta Espanjalaisten saavuttama
-suuri mahti oli lyhytaikainen. Sitä ei kestänyt kuin muutaman päivän,
-ja vielä nopeampi oli sen kukistus kuin synty.
-
-
-
-Magalhãesin kuolema.
-
-
-Ne rettelöt, jotka sitten johtivat sotaan ja Magalhãesin kuolemaan,
-alkoivat ennen mainitun kylän polttamisesta. Maktanin kapinallisen
-ruhtinaan alapäällikkö pyysi Magalhãesin apua hallitsijaansa vastaan,
-ja Magalhães paikalla suostui tuumaan, saaden Sebun hallitsijankin
-lähtemään sotaretkelle, vaikka hän alussa esteli.
-
-Magalhães itse lähti retkelle, kuusikymmentä miestä mukanaan. Sebun
-sulttaanilla oli tuhat miestä ja monta sotakanoottia; Espanjalaiset
-lähtivät kolmella veneellä. Maktanin pieni saari on aivan Sebun
-vieressä, muodostaen sen sataman. Yöllä lähdettiin matkaan ja aamun
-valjetessa saavuttiin perille. Magalhães ensin lähetti vastustajalleen
-kehotuksen, että hän suostuisi veroa maksamaan, jossa tapauksessa
-hänelle ei mitään pahaa tapahtuisi. Mutta viholliselta saatiin jyrkkä
-epuu vastaukseksi. Maktanin asukkaat olivat linnottaneet kaupunkinsa
-aidoilla, salaojilla ja kuopilla. Sebun kuningas tarjoutui itse
-hyökkäämään ja ratkaisemaan taistelun, mutta siitä Magalhães ei
-tahtonut mitään tietää, vaan taisteluinnosta palaen sanoi päin vastoin
-Espanjalaisten aikovan yksin näyttää uudelle liittolaiselleen, miten
-he osasivat taistella. Veneet eivät kuitenkaan koralliriuttain vuoksi
-päässeet rantaan, vaan Espanjalaisten täytyi kaalata jonkun matkan ja
-jättää ne ulommaksi. Mutta tuskin oli Magalhães, 48 miestä kerallaan,
-maihin päässyt, ennenkuin hänet piiritti vihollinen joukko, jossa
-oli tuhansia taistelijoita. Keihäitä, nuolia ja kiviä sateli joka
-puolelta, mutta niin lähelle vihollinen ei laskenut, että hyökkääjät
-olisivat voineet teräaseitaan käyttää. Espanjalaiset suotta kuluttivat
-ampumavarojaan. Vaikka haarniskat olivat hyvänä suojana, niin alkoivat
-he kuitenkin toinen toisensa jälkeen saada raajoihinsa haavoja.
-Magalhães sytytti kylän palamaan, mutta siitä viholliset vain kävivät
-entistä hurjemmiksi. Pari espanjalaista sai kylää sytyttäessään
-surmansa. Magalhães huomasi, ettei hän saisi mitään aikaan, ja käski
-peräytyä. Hän olisi suonut peräytymisen tapahtuvan vähitellen ja
-hyvässä järjestyksessä, mutta Espanjalaiset, kauhistuen tappion
-uhkaa ja vankeuden kamaluutta, syöksyivät suin päin pakoon, jättäen
-päällikkönsä, joka oli saanut jalkaansa haavan, hitaasti peräytyen
-rantaa kohti kymmenkunnan miehen kanssa pitämään puoliaan. Magalhães
-pääsikin rantaan, mutta veneet olivat niin kaukana, ettei niistä ollut
-mitään apua.
-
-Kun oli peräydytty meressä siksi, että vesi ulottui polviin saakka,
-niin alkuasukkaat, joita kihisi joka puolella, tekivät hurjan
-hyökkäyksen. Pigafetta kertoo tapauksen viimeisen vaiheen seuraavasti:
-
-»Siten taistelimme tunnin, taikka enemmänkin, kunnes vihdoin eräs
-intialainen bambukeihäällä haavotti kapteenia (Magalhãesia) kasvoihin.
-Magalhães raivoissaan upotti keihäänsä intialaisen rintaan ja jätti
-sen siihen. Mutta kun hän sitten aikoi paljastaa miekkansa, niin hän
-ei voinutkaan vetää sitä tupesta kuin puoleksi, koska oli saanut
-käsivarteensa keihään haavan. Tämän huomatessaan kaikki viholliset
-hyökkäsivät Magalhãesin kimppuun ja eräs heistä suurella miekalla iski
-hänen vasempaan sääreensä niin kovaa, että hän kaatui kasvoilleen.
-Sitten intialaiset hyökkäsivät hänen kimppuunsa rautakärkisillä
-bambukeihäillä ja miekoilla ja kaikilla aseilla, mitä heillä oli, ja
-lävistivät hänen ruumiinsa - meidän peilimme, meidän valomme, meidän
-lohduttajamme, meidän uskollisen oppaamme — kunnes he tappoivat hänet.
-Intialaisten häntä läheltä ahdistaessa hän monta kertaa kääntyi ympäri
-meitä kohti nähdäkseen, olimmeko kaikki turvassa, ikäänkuin ei hänen
-itsepintaisella vastarinnallaan olisi ollut muuta tarkotusta kuin
-viivyttää vihollista, jotta hänen miehensä joutuivat pakenemaan. Me
-jotka taistelimme hänen kerallaan viimeiseen saakka ja olimme haavoja
-täynnä, nähdessämme hänen kaatuvan hyökkäsimme veneillemme, jotka
-paraikaa tekivät lähtöä... Hänen kerallaan kaatui kahdeksan meikäläistä
-ja neljä kastettua intialaista. Sitä paitsi meistä suuri osa oli
-haavottunut, minä itse muiden mukana. Vihollinen menetti ainoastaan
-viisitoista miestä.»
-
-Magalhães sai näin varomattomuutensa kautta surkean lopun, juuri
-kun hänen suuri yrityksensä oli onnistunut. Koko sotaretki Maktania
-vastaan oli turhaa toimikiihkoa liian pienillä voimilla. Mutta ei hän
-espanjalaisilta sotureiltaan saanut sitä kannatusta, johon oli tottunut
-maanmiestensä keralla Intiassa taistellessaan. Suru ylipäällikön
-kaatumisesta oli suuri ja Sebun kuninkaan kerrotaan itkeneen sanoman
-kuullessaan. Veneet palasivat laivoihin ja vielä samana iltana
-lähetettiin Maktanin kuninkaan luo lähettiläitä pyytämään pois
-Magalhãesin ruumista. Mutta vaikka siitä luvattiin suuret lunnaat, niin
-ei vihollinen sitä luovuttanut. Varmaan ei tiedetä paikkaa, jossa hän
-kaatui, mutta lähiseuduille Espanjalaiset myöhemmin ovat rakentaneet
-muistopatsaan.
-
-Magalhães oli lähes 41 vuoden ikäinen kuollessaan. Vaikk’ei hän
-vielä ollutkaan saapunut Maustesaarille, matkansa päämäärään, oli
-hän kuitenkin suurimmat vaikeudet voittanut. Hän oli löytänyt salmen
-Etelä-Amerikan poikki ja purjehtinut maapallon suurimman, siihen
-saakka aivan tuntemattoman meren laidasta laitaan. Hän oli suorittanut
-purjehdusretken, joka on kaikkien aikain mainehikkain. Magalhãesin
-paras avu oli kestävyys suurimmissakin vaaroissa, vaikeimmissakin
-oloissa. Matkalla Tyynen meren poikki hän kesti nälkää ja puutetta
-kilvan miehiensä kanssa. Hänen luonnettaan on eri tavoin arvosteltu.
-Toiset ovat moittineet häntä julmaksi ja keinojaan katsomattomaksi,
-viitaten siihen tapaan, jolla hän kukisti laivastonsa kapinan
-Patagonian rannikolla. Hän oli siinä suhteessa aikansa ja etelämaan
-lapsi ja vaikean asemansa vuoksi pakotettu epätoivon tekoihin. Hän
-oli ennen kaikkea soturi ja merimies, toimen ja käytännön mies, ja
-vaikka emme voikaan asettaa hänen luonnettaan, sen enempää kuin hänen
-matkansa maailmanhistoriallista merkitystäkään, Columbuksen luonteen ja
-retken rinnalle, niin on hän kieltämättä mainittava suuren genovalaisen
-jälkeen löytöretkien historian toisena miehenä.
-
-
-
-Retkikunta Molukeilla.
-
-
-Magalhãesin kuoleman kautta muuttui alkuasukkaitten mieliala
-kokonaan. Usko muukalaisten voittamattomuutcen hävisi samalla, ja
-viipymättä kudottiin kavala juoni heidän tuhoamisekseen. Mikä sai
-Sebun kuninkaan niin äkkiä pettämään uudet ystävänsä, siitä ovat
-tiedot ristiriitaiset. Yhden kertomuksen mukaan retkikunnan petti
-Magalhãesin orja, Malakasta kotoisin oleva Enrique, joka Maktanin
-tappelussa oli saanut vähäpätöisen haavan. Herransa kuoltua hän
-aikoi ruveta kokonaan toimettomaksi, mutta koska häntä tarvittiin
-tulkkina, niin Duarte Barbosa mitä ankarimmin häntä nuhteli, uhaten
-samalla rankaista, ellei hän paikalla lähtenyt liikkeelle. Kostoksi
-Enrique päätti pettää retkikunnan ja meni muutaman päivän kuluttua
-Sebun kuninkaan luo, viekotellen hänet vähällä vaivalla salajuoneen
-Espanjalaisten tuhoamiseksi. Kuningas kutsui laivaston etevimmät miehet
-pitoihin, antaakseen muka heille kalliin lahjan, joka oli vietävä
-Espanjan kuninkaalle. Neljäkolmatta espanjalaista, joukossa vasta
-valitut kapteenit Duarte Barbosa ja Juan Serrão, ynnä tähtitieteilijä
-San Martin, noudatti kutsua. Pigafetta jäi laivoihin, koska hän ei
-ollut haavoistaan parantunut, Carvalho, koska hän pelkäsi petosta.
-Pidoissa kaikki surmattiin, ainoastaan Serrão jäi henkiin. Carvalho
-hyökkäyksestä kuultuaan antoi paikalla nostaa ankkurit, eikä uskaltanut
-enää sen vertaa lähestyä, että olisi ostanut vapaaksi haavotetun
-Serrãon, joka oli tuotu meren rannalle sitä pyytämään; Serrãon loppu on
-tietämätön. Kun miehistöä ei enää riittänyt kaikkiin laivoihin, niin
-»Concepcion» huonoimpana sytytettiin palamaan.
-
-»Trinidad» ja »Victoria» lähtivät sitten Maustesaaria hakemaan,
-harhaillen kauan tässä laajassa saaristossa, ennenkuin perille
-löysivät. Carvalhon ja Espinosan johdolla purjehdittiin ensinnä etelään
-Mindanaoon ja sieltä Cagayaniin lähelle Borneota, jossa tavattiin
-Borneosta karkotettuja maureja. Sitten kuljettiin koillista kohti
-Palavaniin, yhä Maustesaarien haussa, ja saatiin sieltä ruokavaroja.
-Tämän jälkeen palattiin taas Borneoon, Bruneihin, joka oli mereen
-paaluille rakennettu ja melkoinen kaupunki. Espanjalaiset tekivät
-siellä kauppaa, kävivät kuninkaan palatsissakin, elefanteilla
-ratsastaen, mutta sitten syntyi selittämättömän väärinkäsityksen kautta
-kahakka ja vahingosta viisastuneina he näkivät viisaimmaksi lähteä
-pois. Pari merimiestä jäi Bruneihin — he ehkä olivatkin karkureita,
-— mutta Espanjalaisetkin puolestaan saivat käsiinsä useita ylhäisiä
-bruneilaisia, joista Carvalho salaa korkeita lunnaita vastaan päästi
-pois etevimmän, pitäen itse rahat.
-
-Borneosta purjehdittiin jälleen itää kohti ja tultiin Mindanaon
-eteläpäähän, ja vasta sieltä ohjattiin etelää kohti Molukeille, jonne
-vihdoin saavuttiin 8 p. marrask. 1521. Matkalla oli oltu kaikkiaan
-kaksi ja neljännes vuotta, ennenkuin vihdoinkin voitiin käydä ankkuriin
-Tidorin satamassa tykkien paukkuessa, lippujen liehuessa ja juhlallisen
-hymnin kohotessa ilmaan. Portugalilaiset olivat levitelleet semmoista
-huhua, että muka Molukit olivat matalassa meressä, että sumut ja kaiut
-haittasivat purjehdusta, mutta Espanjalaiset nyt huomasivat nämä puheet
-vääriksi, sillä väylät päin vastoin olivat puhtaat ja syvät.
-
-Tidorin radsha otti Espanjalaiset suurella riemulla vastaan ja teki
-heidän kanssaan mielihyvällä mitä edullisimman kauppasopimuksen, sillä
-Espanjalaiset maksoivat mausteista paljon korkeammat hinnat kuin
-Portugalilaiset, jotka olivat asettuneet Ternateen, Tidorin kilpailijan
-luo. Espanjalaiset sen kuultuaan lähettivät Portugalilaisten luo
-airueen, kehottaen heitä saapumaan rauhalliseen neuvotteluun; mutta
-sen Portugalilaiset kielsivät, koska se muka olisi loukannut Ternaten
-hallitsijaa. Tämä kuitenkin sittemmin antoi luvan, ja Portugalin
-kauppa-asiamies Lorosa, joka oli oleskellut Intiassa kymmenen vuotta,
-tuli Espanjalaisten vieraaksi, ihmetellen kovasti, että he olivat
-maksaneet niin korkeita hintoja. Samalla hän kertoi, että Manuel
-kuningas oli lähettänyt laivoja sekä La Plata joelle että Hyvän toivon
-niemen edustalle Magalhãesin laivastoa pidättämään, jota paitsi
-Intiasta käsin piti lähetettämän Molukeille kuusi sotalaivaa, estämään
-Magalhäesia sinne pääsemästä; mutta sota Turkkilaisia vastaan oli
-vaikuttanut, että nämä laivat tarvittiinkin Punaisella merellä.
-
-
-
-»Victoria» purjehtii maan piirin umpeen.
-
-
-Joulukuun puolivälissä »Trinidad» ja »Victoria» olivat ottaneet
-täydet maustelastit ja lähteneet rannasta uusin purjein, joissa oli
-Galician Pyhän Jaakopin risti ja kirjotus: »Tämä on meidän onnemme
-kuva.» Mutta silloin »Trinidad» odottamatta sai vuodon, jota eivät
-radshan sukeltajat voineet tukkia. »Victorian» oli lähdettävä yksin
-matkaan ja »Trinidad» oli purettava korjausta varten. 21 p. joulukuuta
-»Victoria» lähti merelle, kevennettyään kuormaansa jonkun verran, koska
-laiva oli ottanut liian paljon mausteneilikoita. Päällikkönä oli nyt
-Sebastian del Cano, laivaväkeä oli 47 europpalaista ja 13 intialaista.
-Ensin poikettiin Burussa, sitten Ombaissa ja Timorin pohjoisrannalla
-ottamassa ruokavaroja ja vettä. Jaavan eteläpuolitse purjehdittiin
-edelleen niin kauas etelään, että nähtiin Amsterdam-saari, joka on
-Intian meren eteläosassa, Afrikan ja Australian keskivälillä. Ehkä
-kuljettiin hyvinkin läheltä Australian ohi. Tämä poikkeus tavallisesta
-väylästä aivan tuntemattomille vesille tapahtui tietysti väjyvien
-Portugalilaisten välttämiseksi; ehkä del Cano lisäksi toivoi tällä
-matkalla löytävänsä »Kulta- ja Hopeasaaret», joilla saataisiin
-heittää kallis maustelasti mereen ja poimia laiva täyteen puhtaita
-kultanokareita.
-
-Pitkä matka alkoi vihdoin uuvuttaa sekä laivaa että miehistöä.⁻
-Huhtikuun 3 p. täytyi jälleen, samoin kuin usein ennenkin, kääriä
-kaikki purjeet ja ruveta alusta korjaamaan. Se vuoti melkoisesti.
-Miehistö, niin kauan kuumassa ilmanalassa oltuaan, alkoi kärsiä
-vilusta. Liha oli pahentunut, niin ettei sitä enää voinut syödä; suolan
-puute oli estänyt sitä kunnolla säilyttämästä. Ei ollut muuta syötävää
-kuin riissiä. Taudit alkoivat tehdä tuhojaan ja lopulta oli yleinen
-heikkous siihen määrään vallalla, että paljon ajateltiin, eikö pitänyt
-purjehtia portugalilaiseen Mosambikiin apua saamaan. »Mutta suurempi
-osa meistä piti kunniaa vielä henkeäkin kalliimpana», lausuu Pigafetta,
-»ja sen vuoksi päätimme pyrkiä suoraan Espanjaan, tuli mikä tuli.»
-
-Neljättäkymmenettä ja neljättäkymmenettäensimäistä leveyspiiriä
-seuraillen purjehdittiin edelleen länttä kohti, purjehdittiin
-kokonainen kuukausi, sillä oltiin länsituulien vyöhykkeessä ja siis
-vastatuulissa. Toukokuun 8 p. vihdoin tavattiin Etelä-Afrikan korkea
-ranta ja käytiin seuraavana päivänä ankkuriin. »Victoriassa» oli
-luultu, että jo aikoja sitten oltaisiin Hyvän toivon niemen ohi.
-Toukokuun 16 p. menetettiin Agulhas-niemen edustalla kovassa myrskyssä
-etumaston latva ja raakapuu. Kun oli niemen ohi päästy, poikettiin
-maihin korjaamaan. Sitten lähdettiin jälleen vaivalla eteenpäin
-taistelemaan, vaikka keripukki ja nälkä olivat vieneet melkein kaikki
-voimat. Lähes kolmasosa europpalaisista oli kuollut sen jälkeen kun
-Molukeilta lähdettiin, kolmestatoista intialaisesta yhdeksän. Pigafetta
-oli melkein ainoa, joka oli yhä vieläkin terve. »Me huomasimme
-ihmeellisen asian», hän sanoo, »ruumiita mereen heittäessämme.
-Kristityt jäivät veteen kasvot taivasta kohti — mutta intialaiset
-kääntyivät kasvot alaspäin.»
-
-Afrikan länsirannalla luoviminen päättyi, ja saatiin taas purjehtia
-myötämukaisilla tuulilla. Kesäk. 8. p. kuljettiin päiväntasaajan
-poikki, mutta laiva oli niin kaikin puolin rappeutunut, että arveltiin
-aivan mahdottomaksi purjehtia Viheriän niemen saaria kauemmaksi. Vaikka
-ne olivatkin Portugalilaisten hallussa, päätettiin sen vuoksi poiketa
-maihin korjaamaan ja varsinkin ruokavaroja saamaan. Laskettiin siis
-S. Jagon satamaan ja sanottiin oltavan paluumatkalla Amerikasta. Muun
-muassa tiedusteltiin viikon päivää, sillä tahdottiin verrata, oliko
-laivalla päivät oikein merkitty. »Se meitä kovin kummastutti», kertoi
-Pigafetta, »että heillä oli torstai, vaikka meillä laivalla vasta
-oli keskiviikko. Ja kuitenkin olin joka päivä merkinnyt tapaukset
-päiväkirjaani, koska alati olin terve. Vasta myöhemmin saimme tietää,
-ettemme olleetkaan erehtyneet, emmekä jättäneet yhtä päivää lukuun
-ottamatta, vaan että semmoinen ero syntyy, kun purjehditaan maan ympäri
-lännen kautta itään. Silloin aika lyhenee yhden päivän niihin verraten,
-jotka ovat samalla paikalla.»
-
-Kun »Victorian» vene souti maihin kolmannen kerran, pidätettiin
-se, koska maissa sillä välin oli saatu selville, että laiva olikin
-Magalhãesin laivoja. Sebastian del Canoa vaadittiin antautumaan.
-Viipymättä hän kuitenkin nosti ankkurin, jättäen miehet maihin, ja
-saapui onnellisesti Guadalquivirin suuhun, S. Lucarin satamaan.
-Ainoastaan kahdeksantoista miestä oli jäljellä koko retkikunnasta,
-nekin suureksi osaksi sairaina. 8 p. syyskuuta saavuttiin Sevillaan.
-Seuraavana päivänä »Victorian» miehet, s.o. ne jotka kävelemään
-pääsivät, kulkivat juhlallisessa saatossa Santa Maria del Antiguan
-kirkkoon kiittämään onnellisesta palaamisesta. Sitten lähti koko
-palannut joukko kuninkaan luo Valladolidiin. Del Cano miehineen
-otettiin armollisesti vastaan ja sai vaakunakilven, jossa sulkatöyhdön
-päällä oli maapallon kuva ja kirjotus Primus circumdedisti me
-(ensimäiseksi kuljit minun ympärini). Pigafetta tässä tilaisuudessa
-antoi kuninkaalle omakätisen päiväkirjansa. Mainitsemista ansaitsee,
-että vaikka niin monta laivaa oli menetetty, niin oli kuitenkin
-»Victorian» tuoma kuorma niin arvokas, että se korvasi koko retkikunnan
-kustannukset.
-
-Transsylvanus lausuu julki ne ihailun ja ylpeyden tunteet, joita tämä
-matka herätti, seuraavin sanoin: »Miehemme totisesti ansaitsevat
-ikuisen kunnian suuremmalla syyllä kuin Argonautit, jotka Jasonin
-kanssa purjehtivat Kolkhiiseen, ja paremmin heidän laivansa (Victoria)
-ansaitsisi paikan tähtitarhoissa kuin Argo.»
-
-Vielä ennenkuin Sebastian del Cano ennätti Valladolidiin, saapuivat
-kotimaahan Viheriäniemen saarilta nekin miehet, jotka oli sinne
-jätetty; he tulivat Intiasta palaavalla portugalilaisella laivalla ja
-ennättivät Valladolidiin yhteiseen vastaanottoon.
-
-
-
-»Trinidadin» loppu.
-
-
-Huonommin kävi niitten, jotka olivat »Trinidadin» kera jääneet
-Molukeille. Kun laiva oli korjattu, lähti se huhtikuun alussa v. 1522
-merelle, mukanaan arvokas kuorma ja 50 europpalaista, sekä kaksi
-saarelaista luotseina. Espinosa, joka oli laivan päällikkönä, päätti
-palata takaisin Tyynen meren poikki, mutta vastaiset tuulet ajoivat
-hänen laivansa kauas pohjoiseen. Kuukausia harhaillen ja kärsien paljon
-vilua ja ruokatavarain puutetta laiva menetti suuren osan väestään ja
-sitten viisi päivää kestäneessä myrskyssä pahasti vikautui ja menetti
-ison mastonsa. »Trinidadin» täytyi palata takaisin Molukeille, jonne
-sillä välin oli saapunut melkoinen portugalilainen laivasto Briton
-johdolla, sekä lopuksi antautua Portugalilaisten armoille. Kuvaavaa
-Portugalilaisten kateellisuudelle on se julma kohtelu, jonka alaisiksi
-nämä haaksirikkoiset sitten joutuivat. »Trinidad» purettiin, mutta
-ajautui kesken purkausta äkkimyrskyssä rantaan ja ruhjoutui. Sen
-miehistöä kaikin tavoin nöyryytettiin saarelaisten nähden, jotta
-näiden luottamus Espanjaan raukeisi. Sitten heidät vietiin Ternateen,
-jossa heitä pidettiin neljä kuukautta siinä toivossa, kuten Brito
-julkisesti tunnusti kuningas Manuelille kirjottamassaan kirjeessä,
-että he siellä epäterveellisessä ilmanalassa kuolisivat — hirttää
-hän ei heitä sentään tahtonut ilman kuninkaan lupaa. Ternatesta
-»Trinidadin» onneton miehistö vietiin Bandaan, sitten Malakkaan ja
-edelleen Kotshiniin, jossa saivat viettää kokonaisen vuoden, ennenkuin
-vihdoin pääsivät palaamaan Espanjaan. Pitämällä näitä raukkoja
-tahallaan epäterveellisissä seuduissa Portugalilaiset saivat heidän
-lukunsa siihen määrään vähenemään, että lopulta ainoastaan neljä saapui
-Lissaboniin, ja sielläkin heitä vielä pidettiin seitsemän kuukautta
-vankina, ennenkuin he vihdoin pääsivät vapaiksi.
-
-Kaikkiaan palasi Espanjaan 35 miestä niistä 280:slä, jotka Magalhãesin
-keralla olivat lähteneet.
-
-
-
-
-Riita Molukeista.
-
-
-Vaikka Portugalilaiset aluksi saivatkin Molukit haltuunsa ja
-karkottivat Magalhãesin laivastolla tulleet Espanjalaiset, ei Espanja
-kuitenkaan luopunut saamastaan jalansijasta. Molukkien kauppa oli
-siksi tuottavaa, että Magalhãesin avaamaa tietä päätettiin kulkea
-edelleenkin, vaikka olikin nähty sen suunnaton pituus ja purjehduksen
-vaikeudet. Erotus sen ja itätien välillä ei ollut niin mahdoton, ettei
-olisi kannattanut yrittää. Länsitie oli sen verran pitempi kuin matka
-Brasilian rannikolta Sevillaan, ja Panaman kannaksen poikki se oli,
-niinkuin nykyisin voimme oikeilta pallokartoiltamme mitata, melkein
-tarkalleen yhtä pitkä.
-
-Tuskin oli vuosi kulunut Sebastian del Canon paluusta, niin sai
-Ferdinand Cortes Kaarlo V:nneltä toimeksi tutkia, eikö Mexicon
-pohjoispuolelta löytyisi suorempaa väylää Tyynelle merelle. Samalla
-koetettiin saada Portugalin kanssa toimeen sopimus Molukkien
-omistuksesta.
-
-
-
-Badajozin juntta.
-
-
-Huhtikuussa 1524 kokoontui kummankin maan puolesta kolme lakimiestä,
-kolme tähtitieteilijää ja kolme luotsia sillalle, joka oli Badajozin
-ja Elvan kaupungin välillä pienen rajajoen Cayan poikki. Nämä henkilöt
-muodostivat kuulun »Badajozin juntan», josta aikanaan paljon ivaa
-laskettiin. Aina toukokuun lopulle saakka juntta piti kokouksiaan
-vuoron kummassakin kaupungissa ja koetti päästä selvyyteen siitä,
-kenelle Molukit Tordesillaan määritelmän mukaan kuuluivat. Mutta
-päätöstä oli kun olikin mahdoton aikaan saada. Tordesillaan sopimuksen
-mukaan pallonpuoliskoitten rajaviivan, kuulun »demarkatsioviivan», piti
-kulkea navasta napaan 370 leguaa Viheriäniemen saarien länsipuolella;
-mutta heti määritelmän lähtökohtakin oli häälyvä, koska Espanjalaiset
-alkoivat läntisimmästä, Portugalilaiset sitä vastoin itäisimmästä
-saaresta. Vielä riidanalaisempaa tietysti oli, mitä maita se leikkaisi,
-kun maapallon koosta ja päiväntasaaja-asteen pituudesta ei oltu,
-Magalhãesin matkasta huolimattakaan, likimainkaan yksimielisiä.
-Espanjalaiset olivat laskeneet Molukkien olevan Viheriäniemen saarista
-183 asteen, Portugalilaiset sitä vastoin vain 137 asteen päässä.
-Espanjalaisten laskun mukaan Molukkien olisi pitänyt olla Salomonin
-saarien, Portugalilaisten laskun mukaan taas Borneon vaiheilla.
-Arvioero oli 46 astetta, yhtä paljon kuin koko Atlantinmeren leveys
-Viheriästä niemestä Vähiin Antilleihin. Juntta erosi sovinnon
-syntymättä, ja kun Molukkien omistusoikeudesta myöhemmin sovittiin,
-niin täytyi luopua tähtitieteellisestä paikanmääräyksestä; se ei
-vielä ollut saavuttanut riittävää tarkkuutta. Kumpikin maa päätti
-toistaiseksi jatkaa retkiään.
-
-
-
-De Loaysan retki.
-
-
-Espanja lähetti v. 1525 seitsemän laivaa de Loaysan johdolla
-purjehtimaan Magalhãesin löytämää tietä; Sebastian del Cano seurasi
-mukana yliluotsina. Laivasto lähti matkaan heinäkuun lopulla Coruñan
-satamasta, jonne suuri osa Länsi-Intian liikkeestä oli siirretty,
-koska Sevillan sataman mataluus alkoi käydä yhä haitallisemmaksi
-laivain koon suurentuessa. Mutta kova kohtalo seurasi Loaysan suurta
-yritystä. Seuraavan vuoden tammikuussa oltiin Patagonian rannikolla,
-jossa yksi laiva myrskyssä menetettiin; miehistö, Sebastian del Cano
-muitten mukana, pelastui. Vasta kuukauden kuluttua löydettiin salmi.
-Sitten ankarat myrskyt hajottivat koko laivaston. Kaksi laivaa tapasi
-toisensa kaukana pohjoisessa, ennenkuin olivat salmeen purjehtineet.
-Toinen niistä lähti omin lupinsa Molukeille Hyvän toivon niemen ympäri,
-mutta katosi sille tielle. Toinen otti Brasiliasta kuorman väripuuta ja
-palasi takaisin kotimaahan.
-
-Yksi laiva myrskyssä hajaantuneista ajautui sitä vastoin niin
-kauas etelään, että se löysi Tulimaan eteläpään. Tälle löydölle ei
-kuitenkaan osattu antaa oikeata arvoa, vaan laiva, jonka kapteeni oli
-Hoces, palasi päälaivaston luo ja purjehti sen keralla Magalhãesin
-salmen kautta Tyynelle merelle. Siellä myrsky jälleen erotti Hocesin
-muusta laivastosta; hän yritti yksinään kulkea valtameren poikki,
-mutta kärsi luultavasti Paumotu saarilla haaksirikon. Pienin Loaysan
-laivoista ei, muista myrskyssä eksyttyään, uskaltanut lähteä yksin
-suurelle valtamerelle, vaan yritti pohjoiseen, Mexicon rannalle, joka
-Corteksen vallotuksen kautta oli joutunut Espanjalle. Etelä-Amerikan
-länsirannikko oli silloin vielä aivan tuntematon, vaikkei Magalhães
-olikin sen etäältä nähnyt. Guevara, joka johti mainittua pientä laivaa,
-purjehti näin sekä Chilen että Perun rannat, ennenkuin Pizarro ja
-Almagro sinne ennättivät, ja saapui onnellisesti Mexicon Tehuantepeciin.
-
-Ainoastaan kaksi Loaysan laivoista pääsi todella Tyynen meren poikki.
-Aavalla valtamerellä kärsittiin, samoin kuin Magalhãesinkin retkellä,
-mitä suurinta kurjuutta. Loaysa kuoli surusta, kun oli menettänyt
-suurimman osan laivastostaan. Hänen jälkeensä sai Sebastian del Cano
-lippulaivan johtoonsa, mutta hänkin pian kuoli. Miehistö oli uupunut
-puutteesta ja rasituksesta ja kuolema kävi taajaan vieraissa. Salazar,
-joka del Canon jälkeen oli ylipäällikkönä, ennätti Ladroneille
-saakka, jossa hän soi miehilleen kymmenkunnan päivää lepoa; mutta kun
-Ladroneilta jatkettiin matkaa, niin hänkin heitti henkensä.
-
-Tammikuun 1 p. 1527 lippulaiva saapui Tidoriin, jonka sulttaani
-riemulla otti sen vastaan, koska se pelasti hänet Portugalilaisten
-ylivallasta. Portugalilaiset tosin tekivät hyökkäyksen Espanjalaisten
-rakentamaa varustusta vastaan, mutta hyökkäys torjuttiin. Laiva oli
-kuitenkin kärsinyt niin suuria vaurioita, että se oli hylättävä,
-ja miehistö, se mikä sitä enää oli elossa, muutti maalle asumaan.
-Tidorissa nämä tähteet sitten pitivät puoliaan, kunnes Saavedra saapui
-sinne. Se toinen laiva, joka oli lippulaivan keralla kulkenut Tyynen
-meren poikki, kärsi Filippineillä haaksirikon ja ainoastaan muutama
-mies pelastui Tidoriin tästä tapaturmasta kertomaan.
-
-
-
-Saavedran matka.
-
-
-Lopulla vuotta 1527 lähetti Fernando Cortes Mexicosta kolme laivaa ja
-110 miestä Tyynen meren poikki Molukeille. Saavedra, joka laivastoa
-johti, menetti matkalla kaksi laivaa, mutta saattoi kuitenkin pelastaa
-Filippineiltä vankeudesta useita Magalhãesin ja Loaysan retkikuntain
-jäsenistä. Kun hänen väkensä oli matkalla huvennut kovin vähäksi —
-30 mieheksi — ei hän voinut sanottavasti auttaa Tidorissa olevia
-maanmiehiään. Hän päätti sen vuoksi palata meren poikki Mexicoon,
-kävi matkallaan useilla papuain asumilla saarilla, ehkä Uuden
-Guinean pohjoisrannikolla, mutta ei vastatuulien vuoksi päässyt
-Ladroneja etemmäksi, vaan palasi sieltä takaisin Tidoriin. Seuraavana
-vuonna Saavedra toukokuussa yritti uuden kerran ja pääsi aina
-Marshall-saarille saakka, mutta kuoli sieltä eteenpäin purjehtiessaan.
-Hänen laivansa koetti vielä jonkun aikaa jatkaa matkaa, mutta lopulta
-sen täytyi palata Tidoriin ainaisen vastatuulen vuoksi. Se saapui
-joulukuussa 1529 Molukeille Halmaheraan, jossa Portugalilaiset
-saivat sen käsiinsä; miehistö vietiin Malakkaan. Tidoriin jääneet
-Espanjalaiset karkotettiin.
-
-Vihdoin Kaarlo V v. 1529 luovutti Molukit Portugalille 350,000
-dukatin korvausta vastaan. Espanjan hyväksi sovittiin, että jos
-espanjalaiset laivat Tyynellä merellä purjehtiessaan — tämä meri
-ehdottomasti tunnustettiin Espanjan vaikutuspiiriin kuuluvaksi —
-joutuivat Molukeille huonon onnen kautta, niin niitä ei saanut
-kohdella vihollisina. Näin jäi Molukkien maustekauppa Portugalilaisten
-yksinoikeudeksi, kunnes Hollantilaiset seuraavalla vuosisadalla sen
-heiltä riistivät.
-
-Silmäys tuulikarttaan osottaa, mikä oli syynä Espanjalaisten turhiin
-yrityksiin purjehtia Tyynen meren poikki takaisin, vaikka menomatka
-oli niin suotuisa ja nopea. Kahden puolen päiväntasaajaa puhaltavat
-koko meren poikki pasaadituulet idästä länteen käsin, ja laivain olisi
-täytynyt luovia niitä vastaan palatessaan. Sen ajan laivoille kävi
-tämä liian hitaaksi. Päästäkseen myötäisillä tuulilla palaamaan olisi
-purjehtijain pitänyt laskea kauas joko pohjoiseen tai etelään, jossa
-palaavat länsituulet ovat, samoin kuin Atlantinkin meren pohjois-
-ja eteläosissa, mutta näistä tuulioloista ei silloin vielä ollut
-tietoa. Espanjalaiset kuitenkin Mexicosta käsin jatkoivat retkiään
-Filippineille, ja lopulta he oppivat takaisinkin purjehtimaan.
-
-
-
-
-Espanjalaiset Tyynellä merellä.
-
-
-Espanjalaiset jatkoivat Molukit menetettyäänkin matkojaan Tyynellä
-merellä, sillä he toivoivat sen äärettömän laajain ulappain helmasta
-vielä löytävänsä uusia maita ja ennen tuntemattomia rikkauksia.
-
-Lähettäessään v. 1536 Pizarrolle kahdella laivalla apuväkeä Cortes
-käski Grijalvaa, jonka johdossa laivat olivat, paluumatkalla Perusta
-tekemään retken Tyynen meren poikki Aasiaan. Kun matkalla ei maita
-löydetty, niin Grijalva yritti palata takaisin Mexicoon, mutta siitä
-häntä esti ainainen vastatuuli. Hän joutui vihdoin Uuden Guinean
-rannikolle ja kärsi siellä haaksirikon; muutamat haaksirikkoisista
-lopulta pelastuivat Molukeille.
-
-
-
-Villalobos.
-
-
-Muutamia vuosia myöhemmin Mexicon varakuningas Mendoza lähetti Tyynelle
-merelle retkikunnan Villalobosin johdolla. Laivasto, jossa oli kuusi
-alusta, löysi ensinnä lähellä Amerikkaa Revilla Gigedo saariston ja
-purjehti sitten Marshall-saarien sivu Karolineille. 23. p. tammik. 1543
-Villalobos saapui saarille, joitten asukkaat tervehtivät tulokkaita
-espanjaksi: »Buenos dias, matalotes!» (»hyvää päivää, merimiehet!»)
-ja tekivät ristinmerkin. Saaret, jotka kuuluivat Karolineihin, saivat
-siitä »Merimiessaarien» nimen. Villalobos sitten saapui Mindanaoon,
-aikoen perustaa sinne siirtokunnan. Mutta asukkaat olivat kaikkialla
-niin vihamielisiä, ettei saatu edes ruokatavaroita. Saaristolle,
-jonka Magalhães oli nimittänyt S. Lazaron saaristoksi, annettiin nyt
-Filippinien nimi. Villalobos koetti lähettää laivan Mexicoon apua
-noutamaan, mutta sen täytyi palata väliltä takaisin vastatuulien
-vuoksi. Lopulta Villabosin täytyi lähteä Molukeille ja siellä antautua
-Portugalilaisten armoille, kun vielä toinenkin yritys saada Mexicosta
-apua oli tyhjään rauennut. Tällä toisella kerralla etsittiin suotuisaa
-tuulta etelämpää. Ortiz de Retes luovi kauan Uuden Guinean rannikolla,
-joka nyt sai nimensä, ja sai kestää monet kovat kahakat alkuasukkaitten
-kanssa, jotka korkeilla tornimaisilla laitoksilla koettivat vallottaa
-Espanjalaisten alukset. Mutta tyhjin toimin täytyi hänenkin palata
-takaisin. Villalobosilla ei ollut muuta neuvoa kuin luovuttaa laivansa
-Portugalilaisille, jotka pienissä erin kuljettivat niitten miehistön
-takaisin Espanjaan. Villalobos itse kuoli Amboinassa.
-
-
-
-Filippinien anastus.
-
-
-Kaarlo V:nnen kuoltua päätti kuningas Filip II Portugalilaisten
-vastaväitteistä huolimatta vallata Filippinit; hän ei luullut
-Portugalilaisten voivan sitä estää, koska heidän voimansa alkoivat
-uupua. Mexicon varakuningas Luis de Velasco varusti sitä varten neljä
-laivaa, jotka marraskuussa v. 1564 olivat valmiina matkaan lähtemään.
-Päällikkönä oli Lopez de Legaspi, tyyni, älykäs ja toimelias mies;
-luotsina oli jo Loaysan retkellä mukana ollut etevä purjehtija
-Urdaneta, joka tosin oli ennättänyt mennä luostariin, mutta kuninkaan
-käskyn saatuaan oli paikalla valmis matkalle lähtemään. Laivasto
-ohjeittensa mukaan purjehti tarkalleen samaa tietä kuin Villaloboskin,
-sillä tarkotuksena oli siirtokunnan perustaminen, eikä uusien maitten
-löytäminen. Yksi pienemmistä laivoista, ollen huonompi purjehtija,
-eksyi kuitenkin myrskyssä päälaivastosta, kulki yksin valtameren
-poikki, saapui Filippineille, mutta ajautui sieltä myrskyissä kauas
-pohjoiseen, aina 40:lle leveyspiirille saakka, jossa tuuli olikin
-suotuisempi Mexicoon paluuta varten. Tämä pieni laiva siten vahingossa
-löysi paluureitin, jota Loaysa, de la Torre ja Retes olivat aikaisemmin
-turhaan hakeneet.
-
-Legaspi saapui onnellisesti Filippineille, mutta hänkin kohtasi
-kaikkialla vihamielistä väestöä. Vasta Boholista hän sai riittävästi
-ruokavaroja. Älykkäitten sovittelujen kautta sai Legaspi kuitenkin
-Sebun asukkaat, samat joitten kanssa Magalhães oli ollut tekemisissä
-ja joitten kautta hän oli surmansa saanut, uudelleen tunnustamaan
-Espanjan ylivallan, kun lupasi suojella heitä vihollisia vastaan. Kun
-siirtokunta näin oli alkuun saatu, niin Urdaneta lähetettiin Mexicoon
-apua hakemaan.
-
-Tämä taitava purjehtija päätteli, että Tyynessä meressä, samoin kuin
-Atlantinkin meressä, mahtoi kauempana pohjoisessa, kuuman vyöhykkeen
-ulkopuolella, puhaltaa länsituulet, joiden avulla matka valtameren
-poikki olisi mahdollinen. Hän sen vuoksi ohjasi Filippineiltä kauas
-koillista kohti, kunnes oli Japaniakin pohjoisempana, ja saapui sitä
-tietä neljä kuukautta kestäneen matkan jälkeen onnellisesti Mexicon
-Acapulcoon. Tämän aivan oikeaan tieteelliseen otaksumaan perustuvan
-matkan kautta oli vihdoinkin löydetty väylä, jota oli mahdollinen
-palata takaisin Itä-Aasiasta. Yhteys Mexicon ynnä Perun ja Filippinien
-välillä oli tämän kautta turvattu ja liike muodostuikin sitten täysin
-säännölliseksi. Urdaneta lähti Mexicosta takaisin Espanjaan ja palasi
-luostariin, jossa hän v. 1568 kuoli.
-
-Jo v. 1567 Legaspi sai apua kahdella laivalla ja saattoi nyt
-hyvin pitää puoliaan Portugalilaisia vastaan, jotka yrittivät
-väkivoimalla karkottaa hänet Filippineiltä. Kuitenkin hän päätti
-muuttaa siirtokuntansa vähän kauemmaksi Molukeista ja teki v. 1570
-sotaretken Luzoniin, jossa hän anasti Manilan kylän. Seuraavana vuonna,
-saatuaan uutta apua Mexicosta ja kuninkaalta maaherran arvon ja
-vapaan toimivallan, hän palasi Manilan lahteen suuremmalla voimalla,
-voitti vihamielisen muhamedilaisen puolueen ja sai seudun päälliköt
-tunnustamaan Espanjan yliherruuden. Pasig joen suuhun, nykyisen Manilan
-paikalle, rakennettiin linna ja laskettiin Filippinien suurimman
-kaupungin perustukset. Legaspi kuoli v. 1572, mutta hänen seuraajansa
-pitivät uusissa asemissa puoliaan, ja kautta vuosisatain tämä
-siirtokunta sitten pysyi Espanjalaisten hallussa.
-
-
-
-Etelämaan etsintä.
-
-
-Uuden Guinean löydön kautta oli saanut uutta virikettä Ptolemaiokselta
-peritty vanha luulo, että muka Intian meren eteläosassa oli suuri
-mannermaa, »Terra Australis»; löydettyä suurta saarta pidettiin sen
-pohjoisimpana rannikkona. Luultiin tämän maan sitten jatkuvan Tyynen
-meren eteläpuolitse aina Tulimaahan saakka ja toivottiin sieltä
-löytyvän suuria rikkauksia ja oivallisia maita asuttaviksi. Mexicon
-varakuninkaan pitäessä huolta Filippineistä sai Perun varakuningas
-toimekseen etsiä ja asuttaa suuren Etelämaan. Juan Fernandez, joka
-Chilen edustalta löysi yksinäiset, hänen nimensä perineet kalliosaaret,
-lienee eräällä matkallaan käynyt niin kaukana, että hän näki Uuden
-Seelannin rannan; hän luuli saarta osaksi suuresta etelämaasta.
-
-V. 1567 Perun varakuningas lähetti Alvaro Mendaña nimisen sotilaan
-etevien purjehtijain keralla löytöretkelle. Kun oli purjehdittu
-Callaosta melkoisen kauas etelään, eikä maata löytynyt, käännettiin
-suunta päiväntasaajaa kohti ja vasta lännempänä uudelleen etelään.
-Helmikuussa v. 1568 tultiin ihanaan saaristoon, jossa näytti olevan
-kultaakin; Espanjalaiset ihastuksissaan luulivat tulleensa Salomonin
-Ofiriin ja antoivat saarille Salomonin saarien nimen. Asukkaat
-tuntuivat olevan verraten ystävällistä kansaa, ruokatavaroita,
-varsinkin sikoja ja kanoja, oli runsaasti, laivanrakennukseen
-kelvollista puuta niinikään. Arvokkaita mausteitakin Espanjalaiset
-luulivat olevan. Kun oli saaristoa jonkun aikaa tutkittu, lähdettiin
-paluumatkalle; vaikean ja vaarallisen purjehduksen jälkeen saavuttiin
-Mexicoon ja sieltä vihdoin takaisin Callaoon.
-
-
-
-Mendañan siirtomaayritys.
-
-
-Seitsemänkolmatta vuotta kului, ennenkuin löytöjä sitten jatkettiin.
-Vasta v. 1595 sai Mendaña Perusta laivoja lähteäkseen asuttamaan
-Salomonin saaria. Hänellä oli neljä laivaa ja neljäsataa henkeä
-mukanaan, suurin osa nainutta väkeä. Kuukauden purjehduksen
-jälkeen tultiin heinäkuun puolivälissä saaristoon, jossa oli hyvin
-vaaleaihoista ja sangen kaunista kansaa. Asukkaat toivat laivoihin
-kookospähkinöitä ja muita hedelmiä, mutta varastivat samalla niin
-rohkeasti, että heidät täytyi ajaa pois. Siitä syntyi melske, jossa
-muuan saarelaisista haavottui, ja heti oli sota valmis. Nuolia ja kiviä
-sateli laivoihin ja laivoista ammuttiin pyssyillä. Saaristo sai Perun
-varakuninkaan kunniaksi Marquesas-saarien nimen. Alussa olivat suhteet
-olleet niin ystävällisiä, että eräs nainen nähdessään Mendañan puolison
-doña Isabellan vaaleat hiukset, oli pyytänyt niistä suortuvan lahjaksi.
-Kun oli jonkun aikaa taisteltu, tehtiin kuitenkin uudelleen rauha.
-
-Elokuun alussa jatkettiin matkaa, löydettiin useita pienempiä saaria
-ja saavuttiin lopulta Santa Cruz saarille, jotka ovat Salomonin
-saarien kaakkoinen jatko. Siellä amiraalilaiva myrskyssä erosi muista
-laivoista, eikä sen koommin niitä nähnyt. Sen ympärille souti sen
-sijaan puolisataa venettä, joissa oli tummanruskeita ihmisiä. »Niillä
-oli kaikilla kähärä tukka, kenellä valkoiseksi, kenellä punaiseksi tai
-muun väriseksi värjätty, päälaki puoleksi ajeltu, hampaat punatut. He
-olivat aivan alastomia, ainoastaan lanteilla oli kapea vyöte ohutta
-kangasta. Kasvot ja käsivarret olivat mustiksi maalatut ja kiiltävät,
-kirjavilla juovilla koristellut. Kaulassa ja käsivarsissa oli nauhoja,
-joihin oli pujotettu kultanokareita, mustaa puuta, kalanhampaita,
-helmiäissirpaleita ja helmiä. Aseina oli jouset ja myrkkynuolet, joiden
-kärki oli tulessa karkaistu, suuret kivet, raskaat miekat, jotka oli
-valmistettu hyvin kovasta puusta, ynnä keihäät, joiden kärki oli
-puusta, kolmijakoinen ja harppunan kaltainen. Palmunlehtisessä pussissa
-oli juurileipää, joka oli heidän tärkein ravintoaineensa.»
-
-Mendaña luuli heitä ensinnä Salomonin saarien kansaksi, mutta kun
-laivaa tervehdittiin nuolisateella, niin hän pian huomasi erehdyksensä.
-Pettymys oli sitä ikävämpi, kun hän, etsimiseen väsyneenä, oli
-päättänyt joka tapauksessa perustaa siirtokuntansa tähän saaristoon.
-Laivalla syntyi silloin kapina; se tosin saatiin kukistetuksi, mutta
-huolet ja rasitukset murtivat Mendañan voimat, niin että hän 17 p.
-lokakuuta heitti henkensä, uskottuaan retkikunnan johdon vaimolleen
-doña Isabellalle.
-
-Mendañan kuoltua alkoi sota alkuasukkaita vastaan kahta kiivaammin,
-mutta lopulta Espanjalaiset olivat niin uupuneet ja taudeista
-riutuneet, että kaksikymmentä voimallista miestä olisi kyennyt heidät
-tuhoamaan. Doña Isabella silloin kutsui upseerinsa neuvotteluun ja
-sai heidät suostumaan tuumaansa, että purjehdittaisiin Manilaan
-ja perustettaisiin sinne siirtokunta. Retkikunnan luotsi, Pedro
-Fernandez de Quiros, sai johdon käsiinsä. Hän oli älykäs ja taitava
-mies, ja molempiakin ominaisuuksia tarvittiin täysin määrin. Välillä
-poikettiin Ladroneilla ruokatavaroita ottamassa. Retken vaiheista
-julkaistussa kertomuksessa on seuraava kuvaus asukkaitten vainajain
-palveluksesta: »He ottavat luut vanhempainsa ruumiista, polttavat
-lihan ja panevat tuhkan kookosviinaan eli tubaan, joka sitten juodaan.
-Joka vuosi itketään vainajaa kokonainen viikko, ja sen vuoksi onkin
-ammatti-itkijättäriä paljon ja ne ovat suuressa arvossa. Sitä paitsi
-kaikki naapurit kokoontuvat vainajan taloon häntä itkemään, ja sama
-palvelus osotetaan heille vuorostaan, kun he kuolevat. Yöllä itketään
-ja päivällä juodaan, ja näissä pidoissa käydään ahkeraan, sillä
-kestitys on runsas. Itkuvirressä kerrotaan vainajan urotöistä ja
-elämänvaiheista aina syntymisestä alkaen, kiitetään hänen voimaansa ja
-kauneuttaan, sanalla sanoen kaikkea, mikä suinkin on hänelle kunniaksi.
-Jos elämäntarinassa on lystillisiä kohtia, niin koko seura purskahtaa
-nauruun, ottaa ryypyt ja alkaa sitten uudelleen kyyneliä vuodattaa.
-Toisinaan on näissä vuotuisissa vainajanjuhlissa koolla parikinsataa
-henkeä.»
-
-Filippineille saapuessaan retkikunnan jäsenet olivat niin uupuneet
-ja nälän näännyttämät, että he näyttivät enemmän luurangoilta kuin
-ihmisiltä. Helmikuussa 1596 doña Isabella meni Manilassa maihin
-tykkien paukkuessa ja otettiin erinomaisen juhlallisesti vastaan.
-Retkeläisille, joista oli kuollut viisikymmentä sen jälkeen kun
-lähdettiin Santa Cruz saarilta, hankittiin hallituksen kustannuksella
-asunto ja ravinto. Kaikki naiset, neljää tai viittä nunnaksi ruvennutta
-lukuun ottamatta, naitettiin. Muutaman vuoden kuluttua Quiros saattoi
-doña Isabellan takaisin kotimaahansa.
-
-
-
-Quiroksen matka.
-
-
-Pedro Fernandez de Quiros sai myöhemmin laivoja matkaa varten, jolla
-paitsi uusien maitten löytämistä ja kristinuskon levittämistä oli
-tieteellinenkin tarkotus. Hän aikoi nimittäin purjehtia maan ympäri
-ja keksimänsä tarkemman menetelmän mukaan määrätä paikkain asemat ja
-samalla kompassin poikkeuman eri seuduilla.
-
-Matkaan lähdettiin Callaosta joulukuussa v. 1605. Ensimäinen maa,
-joka nähtiin, kuului Paumotu saaristoon. Vaikka se oli kallioiden ja
-riuttain piirittämä, päästiin kuitenkin yhteyteen asukkaitten kanssa,
-jotka asuivat rannalla palmulehväisissä majoissa. Päällikön hiukset
-tällä kertaa etenkin herättivät Espanjalaisten huomiota, ne kun
-ulottuivat aina vyötäisille saakka ja olivat vaaleat, niin »että he
-luulivat hänen ehkä olevan naimisissa ja käyttävänkin vaimonsa tukkaa.»
-Vaalea väri johtui siitä, että näiden alkuasukkaiden oli tapana
-ripottaa tukkaansa kalkkia. Saari sai Sagittarian nimen. Tämän jälkeen
-tultiin toiselle saarelle, joka sai nimekseen »Gente Hermosa», s.o.
-»kaunis kansa», asukkaiden kauneuden vuoksi. Se luultavasti oli kuulu
-Tahiti. [Kun nimet ovat toiset, eikä paikkain maantieteellisen aseman
-määräyksiin ole luottamista, on vaikea tarkkaan määrätä, mikä Quiroksen
-purjehtima reitti oli. Toiset eivät luule hänen käyneen Tahitilla.]
-Naiset olivat vaaleaihoisia ja melkein yhtä viehättäviä ja ihania kuin
-heidän omat naisensa Limassa, joiden kauneus oli käynyt sananparreksi.
-Taumako nimisellä saarella Qiuros kuuli eräältä päälliköltä, että jos
-hän purjehti kauemmaksi etelää kohti, niin hän tulisi suureen maahan,
-jonka asukkaat olisivat kaikkia siihen saakka nähtyjä vaaleammat;
-samalla hän luetteli 70 saarta. Quiros luopui nyt aikomuksestaan jatkaa
-matkaa Santa Cruz saaristoon ja kääntyi sen sijaan etelää kohti. Näin
-löydettiin Uusien Hebridien pääsaari. Luullen sitä suuren etelämaan
-osaksi Quiros aikoi perustaa sinne siirtokunnan, »Uuden Jerusalemin»,
-mutta saaren asukkaat olivat niin vihamielisiä, että tuumasta täytyi
-luopua. Toisten tietojen mukaan lippulaivan miehistö teki kapinan, otti
-Quiroksen vangiksi ja palasi Amerikkaan, jonne saavuttiin yhdeksän
-kuukautta kestäneen purjehduksen jälkeen. Quiros oli portugalilainen,
-jonka vuoksi espanjalainen meriväki häntä vihasi.
-
-
-
-Torres-salmi.
-
-
-Luiz Vaez de Torres, retkikunnan toinen mies, joka päälaivasta
-eksyttyään turhaan odotti sitä yhtymäpaikalla, lähti pienellä
-laivallaan pyrkimään Filippineille, koska miehistö ei suostunut
-purjehtimaan kauemmaksi etelää kohti. Erehtyen Uuden Guinean asemasta
-hän tuli kulkeneeksi sen eteläpuolitse ja siten löytäneeksi salmen,
-joka on hänen nimensä perinyt. »Koko tämä maa kuuluu Uuteen Guineaan»,
-hän sanoo. »Siinä asuu intialaisia, joitten ihoväri ei ole kovin
-vaalea. Heillä ei ole muuta pukua kuin kankaankaistale vyötäisillään.
-Aseina ovat keihäät, kilvet ja jonkinlaiset kivinuijat. Pitkin tämän
-maan rantaa on asuttuja saaria. Rannikolla on koko joukko tilavia
-satamia, suuria jokia ja monta tasankoa. Otimme nämä satamat Espanjan
-omiksi. Purjehdimme tätä rannikkoa 300 penikulmaa ja leveysaste tällä
-matkalla väheni 11 1/2:sta 9:ään. Sitten alkoi särkkä, jolla ei ollut
-vettä kuin kolmesta yhdeksään syleen, ja sitä ulottui pitkin rannikkoa
-leveyspiirille 7 1/2, mutta kauemmaksi emme päässeet karien ja kovien
-virtauksien vuoksi. Päätimme sen vuoksi ohjata syvempää uraa pitkin
-lounaaseen. Näimme pitkin matkaa lukemattomia saaria. Etelään 11
-leveyspiiristä alkoi vesi madaltua, siellä oli useita suuria saaria ja
-vielä toisia näkyi etelässä. Niillä asui mustia, sangen voimallisia
-ihmisiä, jotka kävivät alasti ja aseinaan käyttivät pitkiä jykeviä
-keihäitä, nuolia ja huonosti tehtyjä kivinuijia.»
-
-Torreksen kuvaus hyvin sopii Australian ja Uuden Guinean välisen salmen
-luontoon; ranta, jota hän seurasi, oli Uuden Guinean eteläranta.
-Onnellisesti Torres sitten jatkoi matkaa Molukeille ja edelleen
-Manilaan ja kirjotti löydöistään kuninkaalle kertomuksen.
-
-Espanjalaiset kuitenkin pitivät tämän, samoin kuin useimmat muutkin
-Tyynen meren löytönsä salaisuutenaan, niin että James Cook v. 1770
-luuli olevansa ensimäinen, joka purjehti salmen kautta. Torres näki
-Australian pohjoisimman niemenkin, mutta vasta Hollantilaiset ja
-Englantilaiset tutkivat uuden mannermaan rannat.
-
-
-
-
-
-ESPANJALAISET VALLOTTAJAT KESKI- JA ETELÄAMERIKASSA.
-
-
-Palaamme nyt Espanjalaisten jatkuviin retkiin ja vallotustoimiin
-vasta löydetyssä Amerikassa. Espanjalaiset eivät tosin voineet toivoa
-niin suurta välitöntä hyötyä siirtomaistaan kuin Portugalilaiset
-Intian kaupasta, sillä heidän löytämänsä maat olivat uusia, niitten
-kauppa kehittymätön. Mutta toiselta puolen toivottiin yhä vielä, että
-löydettäisiin salmi Intian merelle, toiselta puolen, että tavattaisiin
-joku rikas kultamaa, joka ilman kaupankaan vaivaa antaisi rikkauksia.
-Kullan tarve oli siihen aikaan Europassa erinomaisen suuri, kun melkein
-kaikki jalo metalli oli aikain kuluessa virrannut Itämaille.
-
-
-
-Alonso Ojeda Uudessa Andalusiassa.
-
-
-Alonso Ojeda, urhea seikkailijaritari, johon jo Columbuksen
-elämäkerrassa tutustuimme, oli saanut nykyisen Columbian rannikolta
-maakappaleen läänitykseksi, mutta ensimäinen yritys perustaa sinne
-siirtokuntaa oli mennyt myttyyn. Urhea ritari ei kuitenkaan heittänyt
-onneaan sikseen, vaan yritti toisen kerran. Hän lähti syksyllä v. 1509
-matkaan neljällä laivalla, joissa oli 300 miestä. Retkelle seurasivat
-muiden mukana luotsi Juan de la Cosa, joka oli ollut Columbuksen
-ensimäisellä ja jollakulla seuraavallakin matkalla, ynnä Perun tuleva
-vallottaja Francisco Pizarro. Samaan aikaan lähti Diego de Nicuesa
-vielä suuremmalla joukolla valtaamaan Columbuksen löytämää Veraguaa,
-joka oli hänelle lääniksi annettu.
-
-Ojeda laski maihin nykyisen Cartagenan luona ja aikoi ensi työkseen
-saada karibeista orjia, retken varustuskustannusten suorittamiseksi.
-Suotta Juan de la Cosa varotti häntä asukkaitten myrkytetyistä
-nuolista, joihin hän oli jo ennen tutustunut. Ojeda vallotti
-seitsemänkymmenen miehen kera ensimäisen kylän, surmasi osan
-asukkaista, loput otti vangiksi. Mutta kun Espanjalaiset kahakan
-jälkeen lepäsivät päiväsydämen helteen, niin intianit hyökkäsivät
-heidän kimppuunsa ja surmasivat myrkkynuolillaan joka miehen, Juan de
-la Cosankin. Ojeda yksin pelastui suuren kilpensä suojassa, raivasi
-itselleen tien meren rantaan, mutta ei sieltä voinut päästä takaisin
-laivoihinsa. Onneksi saapui samaan aikaan Nicuesa; hän lähti Ojedan
-laivain keralla etsimään tietoa maihin menneen retkikunnan kohtalosta.
-Rannalta tavattiin Ojeda vedessä kasvavasta mangrovemetsästä, jossa hän
-oli lymynnyt, puolikuolleena nälästä ja uupumuksesta, toisessa kädessä
-paljastettu miekka, toisessa kilpi, johon oli sattunut kolmisensataa
-nuolta; hän ei voinut enää puhuakaan. Hyökkäyspaikalta löydettiin
-Juan de la Cosa puuhun sidottuna ja lukemattomien myrkkynuolien
-lävistämänä. Hänen myrkyn turmelema ruumiinsa oli niin kamala katsella,
-ettei yksikään espanjalainen uskaltanut jäädä yöksi sille paikalle.
-Kaikki palasivat laivoihin. Ojeda perusti siirtokunnan lännemmäksi
-Uraban lahteen, varustaen sen linnotuksella. Nicuesa purjehti edelleen
-Veraguaan. Mutta Urabankin asukkaat olivat yhtä sotaisia; Espanjalaiset
-tuskin uskalsivat vähääkään poistua linnastaan, karibeja kun väjyi joka
-puolella. Lopulta nälänhätä pakotti Ojedan lähettämään laivan Haitiin,
-mukana kultaa ja orjia, houkuttelemaan siirtolaisia kaikenlaisilla
-väärillä kehumisilla. Talavera niminen ritari nämä sanomat kuultuaan
-yhdessä muitten seikkailijain kanssa anasti väkivallalla erään
-ankkuriin käyneen kuormalaivan ja purjehti sillä Ojedan kultamaahan.
-Uusilla voimilla ryhdyttiin nyt taisteluun karibeja vastaan, mutta heti
-ensi hyökkäyksessä Ojeda sai reiteensä myrkkynuolen, joka ehdottomasti
-olisi tuottanut kuoleman, ellei hän hehkuvalla raudalla olisi sitä
-paikalla polttanut; tämän voimakeinon kautta hänen lumottu henkensä
-jälleen pelastui.
-
-Parannuttuaan Ojeda lähti Talaveran ja muitten viimeksi tulleitten
-keralla Haitiin, hankkiakseen enemmän väkeä ja ruokavaroja. Pizarro
-jätettiin hallitsemaan siirtokuntaa ja sai semmoisen määräyksen, että
-jollei Ojeda viidenkymmenen päivän kuluttua palannut, niin jäljelle
-jääneet saivat purjehtia Veraguaan ja jättää siirtokunnan autioksi.
-Cuban etelärannalla noustiin maihin ja vaellettiin suurella vaivalla
-rannikkoa pitkin intianikylään, jossa vieraat otettiin ystävällisesti
-vastaan ja heille vielä annettiin venekin, millä jatkaa matkaa Haitiin.
-Mutta Haitissa vangittiinkin Talavera miehineen ja hirtettiin.
-Ojeda tosin pääsi vapaaksi, multa ei sitten enää voinut saada
-mitään aikaan, vaan kuoli mitä suurimmassa köyhyydessä, varottavana
-esimerkkinä kaikille seikkailijoille. Kuollessaan hän tunsi kalvavia
-omantunnontuskia ja määräsi, että hänen ruumiinsa oli haudattava San
-Domingoon pyhän Franciscuksen luostarikirkon kynnyksen eteen, jotta
-jokainen kirkkoon mennessään hautaa tallaisi.
-
-
-
-Veraguan siirtokunnat.
-
-
-Kun Pizarro määrätyt viisikymmentä päivää odotettuaan ei saanut mitään
-tietoa Ojedasta, niin hän päätti hylätä kovaonnisen siirtokunnan ja
-pyrkiä Haitiin 60 miehen keralla, jotka vielä olivat elossa. Mutta
-toinen laiva kärsi myrskyssä haaksirikon, toinen taas tapasi oppineen
-lakimiehen Martinez Fernandez Encison laivan, joka oli matkalla
-mannerrannalle siirtokuntaa perustamaan, ja liittyi siihen. Mutta
-Enciso menettikin laivansa Darien-lahden itäreunalla ja miehistön
-täytyi pyrkiä takaisin Ojedan hyljättyyn siirtokuntaan. Karibit
-olivat kuitenkin sillä välin hävittäneet sen niin perin pohjin, ettei
-siitä ollut mitään apua. Retkikunnan täytyi lähteä rantoja kiertäen
-Darien-lahden länsipuolelle, koettaakseen onneaan Panaman kannaksella,
-vaikka tämä olikin Nicuesalle myönnettyä lääniä. Sen ehdotti eräs
-köyhä, vaikka jalosukuinen seikkailija, Vasco Nuñez Balboa, josta
-sitten myöhemmin paljon puhuttiin. Hän oli kotoisin Estremadurasta,
-38 vuoden ikäinen, oli jo kymmenen vuotta takaperin käynyt samoilla
-seuduilla ja sitten vuosikausia koettanut onneaan maanviljelijänä
-San Domingossa. Siellä hän oli velkaantunut, niin ettei ollut muuta
-neuvoa, kuin koettaa päästä velkojia pakoon. Encison varustaessa
-laivaansa San Domingon satamassa Balboa oli kannattanut itsensä siihen
-ruokatavara-arkussa vähän ennen lähtöä, paetakseen näin velkojiaan.
-Merellä Enciso, niin suurta lain rikkomusta peljästyen, mieluummin
-olisi pannut hänet maihin jollekin asumattomalle saarelle, mutta
-rukoukset ja hyvien kalpojen tarve pelastivat Balboan.
-
-Encisonkaan siirtokunta ei kumminkaan ottanut menestyäkseen. Hän
-aikoi sitä hallita lainopillisten periaatteitten mukaan, mutta se
-herätti seikkailijaritareissa niin suurta tyytymättömyyttä, että
-Enciso tuota pikaa pantiin viralta ja vangittiin, vaikka sitten
-päästettiin Espanjaan palaamaan. Tyytymättömiä johti juuri Balboa.
-Tämä oli oppineelle bakkalaureukselle nyt niin vihoissaan, että hän
-vielä monta vuotta myöhemmin Espanjan kuninkaalle kirjottamassaan
-kirjeessä pyysi kieltämään kaikkia lakimiehiä ja oppineita, lääkäreitä
-lukuun ottamatta, tulemasta Amerikan mantereelle. Heillä muka oli
-kaikilla piru mielessään ja ainaisilla koukuillaan he vain saivat
-aikaan loppumattomia riitajuttuja. Balboa valittiin sitten Encison
-siirtokunnan johtajaksi.
-
-Nicuesa oli Ojedasta erottuaan purjehtinut Veraguaa kohti, mutta
-myrskyissä menettänyt useimmat laivoistaan. Viimeksi menetetty oli
-erään virran suistamossa ajanut karille ja aallokossa murtunut.
-Miehistö kuitenkin pelastui maihin ja perusti Columbuksen jo
-ennen käymään lahteen siirtokunnan. Mutta siirtolaiset tällä
-epäterveellisellä rannikolla suurimmaksi osaksi kuolivat kuumeihin
-taikka nääntyivät nälkään. Kun vihdoin eräs apuretkikunta saapui
-kahdella laivalla, oli siirtokunnasta vain vähän tähteitä jäljellä.
-Kun Nicuesa sai apuretkikunnaltaan kuulla — se oli matkalla poikennut
-Balboan siirtokuntaan ja Balboan houkutuksesta antanut sinne osan
-varustuksistaan, — että siellä oli parempi paikka, niin hän luopui
-yrityksestään ja päätti elossa olevien keralla lähteä Balboan luo.
-Mutta siellä ei häntä tahdottu edes maihin laskea, koska pelättiin
-hänen vaativan päällikkyyttä itselleen, siirtokunta kun oli hänen
-läänialueellaan. Lopulta Nicuesa kuitenkin pääsi maihin vannottuaan,
-ettei poikkeisi mihinkään Länsi-Intiassa, vaan suorinta tietä
-purjehtisi Espanjaan. Parhaat hänen miehistään otti Balboa omaan
-joukkoonsa ja onneton Nicuesa lähetettiin pienimmällä ja huonoimmalla
-aluksella kotomatkalle. Sille tielle hän katosi. Mutta Balboan
-siirtokunnassa oli nyt 300 miestä ja tarmokkaasti ja taitavasti hän
-sitä hallitsi.
-
-
-
-Balboa näkee Tyynen meren.
-
-
-Balboa retkeili siirtokunnastaan kauas sisämaahan ja tuli näillä
-retkillään muun muassa joelle, joka ei juossutkaan Atlantin mereen,
-vaan siitä poispäin. Eräs maan ruhtinaista sanoi sillä suunnalla,
-etelässä, olevan toisen meren, jonka rannalla oli suuri maa, maassa
-paljon kultaa. Tuolle eteläiselle merelle oli kuuden päivän matka,
-mutta se näkyi vuorille jo paljon ennenkin. Jo Columbus oli kuullut
-hämärää huhua kannaksen takaisesta merestä, nyt ne kerrottiin
-varmemmassa muodossa. Balboalla oli kuitenkin sillä kertaa liian vähän
-miehiä, jotta hän olisi voinut sen tien lähteä tuota tuntematonta merta
-etsimään. Hän lähetti tiedoistaan viestin amiraali Diego Colonille,
-suuren löytäjän pojalle, joka hallitsi Haitia, mutta laiva kärsi
-myrskyssä haaksirikon Yucatanin rannikolla. Miehistö pelastui maihin,
-mutta joutui Mayain käsiin ja osaksi uhrattiin heidän temppeleissään,
-osaksi tehtiin orjiksi. Erään viimeisistä eloon jääneistä, munkin
-arvoltaan, Cortes vapautti v. 1519.
-
-Kun apua ei kuulunut, niin Balboa lähetti viimeisen laivansa suoraan
-Espanjaan. Onneksi saapui kuitenkin samaan aikaan Haitista kaksi
-laivaa, jotka Diego Colon omasta alotteestaan oli lähettänyt apua
-tuomaan; siirtokunta pelastui nälänhädästä, Balboa nimitettiin seudun
-maaherraksi ja sai 150 miestä verestä väkeä. Tämän kautta hänen
-asemansa melkoisesti vahvistui, mutta toiselta puolen hän pelkäsi, että
-hänet Espanjassa saatettaisiin syytteeseen Encisoa ja Nicuesaa vastaan
-tekemistään petoksista — edellinen tosiaan jo olikin tehnyt kanteen.
-Asiaansa parantaakseen Balboa päätti rohkean löytöretken kautta hankkia
-mainetta ja ansioita, jotta kruunu sitten lievemmin arvostelisi hänen
-hairahduksiaan.
-
-Hän lähti siirtokunnasta 1 p. syysk. 1513, mukanaan 190 espanjalaista,
-600 maanasukasta kantajia ja verikoiria, joita oli aljettu käyttää
-taistelussa maanasukkaita vastaan. Balboalla itsellään oli ajokoira,
-jota julmuutensa vuoksi pelättiin enemmän kuin kahtakymmentä miestä.
-Ensin soudettiin rantaa pitkin luodetta kohti sille kohdalle, jolta
-kannaksen kuultiin olevan kapeimman — ei kuitenkaan Coloniin saakka
-— ja saatiin eräältä päälliköltä, Caretalta, oppaita aarniometsään.
-Aarniometsä on kannaksella niin tiheä, että jalkamatka sen poikki
-vielä nykyäänkin on erinomaisen vaikea. Lehväkatto on niin vahva,
-ettei ainoakaan auringonsäde pääse maahan saakka tunkeutumaan, ja
-ainainen hikilöyly ja tihku vallitsee sen alla. Köynnöskasvit ja
-sananjalat kietovat aarniometsän jättiläisten välit läpipääsemättömäksi
-tiheiköksi. Siellä täällä oli räme lukemattomine lintuineen,
-hyönteisineen, nelijalkaisine eläimineen ja matelijoineen, joiden
-luonnonvapautta ei vielä koskaan ihminen ollut häirinnyt. Salaisia
-metsäpolkuja, joita intianien oli tapana kulkea ryöstöretkillään,
-Balboa joukkoineen tunkeutui eteenpäin. Vuorijono, jonka poikki tie
-kulki, oli vihamielisen päällikön aluetta, ja tämä koetti, vaikka
-turhaan, estää Espanjalaisten matkan. Vasta syysk. 25 p. tultiin sille
-paikalle, johon oppaitten tiedon mukaan meren piti näkyä. Balboa
-nousi vuorelle muitten edellä, sillä hän tahtoi olla ensimäinen
-europpalainen, joka näkisi tuntemattoman meren. Kukkulalla hän
-lankesi polvilleen, kohotti kätensä taivasta kohti, tervehti etelää
-ja kiitti Jumalaa ja kaikkea taivaallista hartaalla mielellä, että
-hänen kaltaiselleen halvalle miehelle oli niin suuri kunnia suotu.
-Sitten hän kädellään viitaten kutsui luokseen seuralaisensa ja
-näytti heille toivotun meren. Kaikki lankesivat polvilleen ja Balboa
-rukoili taivasta, varsinkin Neitsyt Maariaa, että yritys onnellisesti
-päättyisi. Sotamiehilleen hän lupasi pohjattomia rikkauksia, kun uusi
-meri olisi saavutettu. Vuorelle rakennettiin alttari maananastuksen
-merkiksi ja puihin leikattiin Tyynen meren puolelle laskeuduttaissa
-Espanjan kuninkaan nimi, ettei jälkimaailma väittäisi rohkean
-retkikunnan valheita kertoneen. Monta taistelua oli matkalla täytynyt
-taistella, mutta viimeisen onnellisesti kestettyään Balboa 29 p. syysk.
-1513 saapui Tyynen meren rannalle, kaalasi miekka ja lippu kädessään
-polviaan myöten mereen ja juhlallisesti julisti sen kaikki maat,
-rannat ja saaret Pohjoisnavasta Etelänapaan saakka Espanjan kuninkaan
-omaisuudeksi. Hän viipyi useita viikkoja löytämänsä meren rannoilla,
-ennenkuin lähti paluumatkalle, teki maanasukkaitten veneissä pieniä
-retkiä, näki helmiä pyydettävän ja kuuli etäämpänä meressä olevan
-erinomaisen satoisan helmisaaren. Vielä hänelle kerrottiin etelässä
-olevasta mahtavasta valtakunnasta, jolla oli suunnattomat rikkaudet,
-laivoja ja kuormajuhtia; kuormajuhdat näytetystä savikuvasta päättäen
-olivat kamelin näköisiä. Espanjalaiset siten saivat ensimäisen tiedon
-Perun kultamaasta ja laamasta, jota siellä pidetään vuoriteillä
-juhtana. Kaikkein syvimmän vaikutuksen nämä viestit tekivät Pizarroon,
-joka Balboaa palvellen oli vähitellen alhaisesta sotamiehestä kohonnut
-yhä huomattavampaan asemaan.
-
-Vasta 3 p. marraskuuta Balboa lähti paluumatkalle. Hän kulki nyt
-kiertoteitä voidakseen kiristää kannaksen asukkailta kultaa. Paljon
-julmuutta harjotettiin. Eräs kasikki yhdessä kolmen muun päällikön
-kanssa annettiin verikoirain revittäväksi, kun häneltä ensinnä oli
-kaikki kulta kiristetty. Kultaa keräytyikin niin paljon, etteivät
-kantajat lopulta jaksaneet enempää kantaa. Ja kun Espanjalaisiltakin
-voimat alkoivat uupua, niin Balboa suorinta tietä palasi Caretan kylään
-ja saapui 19 p. tammikuuta 1514 takaisin siirtokuntaansa, Santa Maria
-del Antiguaan. Retkellä ei menetetty ainoatakaan espanjalaista.
-
-Seuraavassa maaliskuussa Balboa lähetti suuresta löydöstään Espanjaan
-selostuksen ja selostuksensa vahvistukseksi suuren määrän kultaa ja
-200 parasta helmeä. Tieto uuden valtameren löytämisestä herätti mitä
-suurinta huomiota. Vasta nyt voitiin täydellä todella ruveta pohtimaan,
-kuuluiko Uusi maailma todella Aasiaan, vai eikö se ollutkin aivan uusi
-maanosa. Seuraukset löydöstä olivat erinomaisen suuret; sen kautta
-saattoi Magalhães lähteä retkelleen ja Pizarro vallottamaan Perua.
-
-
-
-Pedrarias Davila.
-
-
-Balboan kertomus kuitenkin saapui liian myöhään. Espanjassa oli jo
-Encison syytteen ja Nicuesan katoamisen johdosta ryhdytty toisiin
-toimiin, varustettu suuri laivasto — 20 laivaa — ja 1500 miestä
-lähtemään kannakselle, jolle oli annettu »Kultaisen Castilian» nimi.
-Laivastoa johti Balboan seuraajaksi määrätty Pedrarias Davila; se
-lähti matkaan kesäkuun lopulla v. 1514. Niin loistavaa ritarijoukkoa
-ei Espanja ollut vielä lähettänyt merentakaisiin siirtomaihinsa, eikä
-samalla haavaa niin monta kykyä. Useat niistä miehistä, jotka nyt
-lähtivät seikkailijoina onneaan etsimään, saavuttivat sitten paremman
-ja pysyvämmän maineen Länsi-Intian vallotuksen historiankirjottajina,
-del Castillo, joka kertoi Mexicon vallotuksen, Oviedo, Länsi-Intian
-saariston historioitsija, lakimies Enciso, — sama jonka Balboa oli niin
-pahasti pettänyt, — joka kirjotti maantietoteoksen, ja Andagoya, joka
-kyhäsi esityksen Davilan hallintoajasta. Sitä paitsi olivat mukana
-Almagro, Chilen vallottaja, Benalcazer, Quiton vallottaja, Soto,
-Mississippi-laakson tutkija ja Serrão, joka sitten Magalhãesin mukana
-purjehti Tyynen meren poikki ja Filippineillä sai onnettoman lopun.
-
-Balboan siirtokunta ei vielä voinut tarjota tälle loistavalle
-joukolle kunnollista vastaanottoa. Maanraivaus oli vasta alulla, suot
-kuivattamatta, asunnot huonot, ja kun Panaman kannaksen ilmanala
-muutoinkin on mitä epäterveellisintä, niin tuhosivat taudit lyhyessä
-ajassa äskentulleista 500 miestä. Davila, joka jo oli vanha mies,
-ei kyennyt oloja paljoakaan parantamaan. Balboan toimia hän katseli
-epäluulolla, intianeja kohteli julmemmin kuin kukaan ennen häntä. Hän
-ryhtyi suurisuuntaisiin puuhiin koko kannaksen vallottamiseksi, koska
-mukana tulleet ritarit halusivat taistella ja käskeä, eivätkä suinkaan
-maata raataa.
-
-Ensinnä lähetettiin Ayora 400 miehen keralla perustamaan asemia
-pitkin rannikkoa. Retki oli oikea hävitysretki. Intianien päälliköt,
-keitä kiinni saatiin, poltettiin, hirtettiin taikka annettiin koirien
-revittäviksi. Intianit puolestaan hävittivät perustetut asemat,
-paikalla kun sotajoukko oli niistä poistunut. Samalla tavalla
-raivosivat muut joukot, joita lähetettiin toisille suunnille. Balboa
-yhdessä Davilan luottamusmiehen kanssa samosi metsien kautta etelää
-kohti, löytääkseen kullalla koristetut temppelit, joista oli huhuja
-kuultu; mutta intianit tekivät niin kiukkuista vastarintaa — kaatoivat
-muun muassa eräällä joella veneet, — että retkikunnan täytyi toisen
-päällikkönsä menetettyään palata takaisin tyhjin toimin. Yhtä huonosti
-päättyivät muutamat myöhemmätkin yritykset. Kultatemppelit olivatkin
-kaukana, aina Bogotan ja Quiton ylängöillä saakka, josta niiden maine
-oli levinnyt.
-
-
-
-Balboa Etelämeren maaherrana.
-
-
-Balboa oli nimittänyt näkemänsä meren Etelämereksi, sillä hän näki
-sen etelän ilmalla, koska Panaman kannas niillä seuduin kulkee
-itä-länsisuunnassa laajassa kaaressa. Etelämeren nimi on yhä vieläkin
-merenkulkijain kesken käytännössä.
-
-Ehkä Davilan huonon hallinnon johdosta Espanjan hallitus sitten päätti
-antaa Balboalle hänen ansioittensa mukaisen tunnustuksen. Hänet
-nimitettiin »Etelämeren maaherraksi», vaikka hän tosin oli velvollinen
-tunnustamaan Davilan päämiehekseen. Balboa sai kannaksen Tyynen meren
-rinteen, sen paremman ja rikkaamman puolen. Mutta Davila, jolla oli
-suuremmat varat, ei paljoa välittänyt hänen läänioikeuksistaan, vaan
-lähetti veljenpoikansa Moraleksen Pizarron kanssa vallottamaan Panaman
-lahdessa olevia Helmisaaria, jotka olivat Balboan alueen paras osa.
-Muutama kymmenkunta miestä mukanaan retkikunta soudatti itsensä
-suurimmalle saarelle, joka kiivaan taistelun jälkeen vallotettiin.
-Voitettu päällikkö vei Espanjalaiset majansa päällä olevaan torniin ja
-näytti sieltä kaikki saaret, jotka olivat hänen vallassaan ja kaikki
-oivallisia helmirantoja. Samalla hän kertoi etelässä olevasta rikkaasta
-maasta, jonka laivoja hän oli joskus nähnyt. Hän pelasti henkensä,
-kun suostui maksamaan vuodessa 100 naulaa helmiä veroksi. Sitten
-Espanjalaiset palasivat takaisin mannermaalle ja kulkivat uudelleen
-kannaksen poikki, rääkäten kauhistuttavalla tavalla maanasukkaita.
-Eräässäkin kohtauksessa, joka muka oli ystävällinen keskustelu,
-usutettiin äkkiä verikoirat kasikkien päälle, joita ne repivät
-kahdeksantoista. Sadoittain maanasukkaita murhattiin, ja kun intianit
-siitä katkeroituneina alkoivat ahdistaa Espanjalaisia, niin surmattiin
-sadoittain vaimoja ja lapsia, jotka oli orjiksi otettu, ja uhrien
-ruumiit silvottiin, jotta takaa-ajavat pelästyisivät eivätkä uskaltaisi
-seurata. Balboakin kertoo kammolla näistä julmuuksista, mutta maaherran
-veljenpoika sai raivota rankaisematta.
-
-Saadakseen Balboan ja Davilan sovitetuiksi kirkonmiehet saivat
-jälkimäisen antamaan Balboalle tyttärensä puolisoksi. Mutta siitä
-huolimatta katala Davila vain odotti sopivaa tilaisuutta, saattaakseen
-kilpailijansa turmioon. Balboan piti, kuninkaan määräyksen mukaan,
-rakentaa kannaksen poikki tie ja viedä laivapuita Tyynen meren
-rannalle. Tämä vaikea työ vei enemmän aikaa kuin oli laskettu,
-vaikka maanasukkaita sadoittain nääntyi raskaita laivaksia kannaksen
-poikki raahatessaan. Espanjasta odotettiin uutta ylimaaherraa
-Davilan sijaan, — se oli ennenaikainen huhu, — ja päästäkseen näiden
-kohtausta pakoon omaan lääniinsä Balboa piti kannaksella niin suurta
-kiirettä, että se herätti hänen appensa epäluuloa. Davila antoi
-Pizarron ottaa hänet vangiksi ja neljän uskotun miehensä keralla
-Balboa v. 1517 tuomittiin kuolemaan ja mestattiin. Hänen kuolemansa
-oli onnettomuus Espanjalaisten yrityksille, sillä vaikka hänkin oli
-väkivaltainen ja oli petoksella kohdellut maanmiehiään, ennenkuin pääsi
-vaikutusvaltaiseen asemaan, niin oli hän kuitenkin paljon kyvykkäämpi
-ja jaloluontoisempikin kuin useimmat muut seikkailijat, jotka etsivät
-onneaan näissä uusissa maissa.
-
-Balboan kuoleman jälkeen raa'at alapäälliköt lyhyessä ajassa
-hävittivät kannaksen siihen määrään, että se oli melkein ihmisistä
-tyhjä. Afrikasta tuotiin orjia sijaan. Jo 17:nnen vuosisadan
-alussa oli Panamassa enemmän neekereitä kuin intianeja. Balboan
-seuraaja, Espinosa, perusti v. 1519 Panaman kaupungin, mutta
-niin epäterveelliselle paikalle, että siinä kolmena ensimäisenä
-vuosikymmenenä kuoli 40,000 ihmistä kuumeihin. Siirtokunta sen vuoksi
-muutettiin terveellisempään paikkaan. Siihen päättyi Puerto Bellosta
-Atlantin meren rannalta alkava tie, joka Perun vallotuksen jälkeen kävi
-ylen tärkeäksi. Panamassa rakennetuilla laivoilla aljettiin sitten
-tutkia Tyynen meren rantoja sekä pohjoiseen että etelään päin.
-
-
-
-Nicaraguan vallotus.
-
-
-Gonzales Davila purjehti v. 1521 pienillä aluksilla pitkin rannikkoa
-pohjoiseen päin ja saapui Nicoyan kylään, nykyiseen Costa Ricaan, jossa
-päällikkö koko kansansa keralla suostui kasteeseen. Vielä pohjoisempaa
-löydettiin hedelmällinen ja väkirikas maa, joka ruhtinaansa mukaan
-nimitettiin Nicaraguaksi. Viljelys parani sitä myöten kuta kauemmaksi
-pohjoista kohti tultiin, sillä Mexicon vaikutus alkoi olla yhä
-tuntuvampi. Gonzales jätti laivansa ja kulki joukkoineen Nicaraguan
-hallitsijan luo, joka asui saman nimisen järven rannalla. Tämäkin antoi
-kastaa itsensä ja 9000 maanasukasta hänen mukanaan ja salli mielellään,
-että espanjalainen vieras ratsasti hänen järveensä ja antoi hevosensa
-juoda sen vettä. Mutta sen menon kautta Gonzales olikin ottanut hänen
-maansa haltuunsa. Täältäkin saatiin saaliiksi paljon kultaa. Tosin
-maanasukkaat paluumatkalla hyökkäsivät Espanjalaisten kimppuun,
-mutta Gonzaleksen pieni joukko piti urhoollisesti puoliaan ja saapui
-onnellisesti takaisin meren rannalle.
-
-Myöhemmin Gonzales, Haitista lisäväkeä haettuaan, koetti itäpuolelta
-tunkeutua Nicaraguaan ja vallottaa maan pysyväisesti. Mutta
-Nicaraguassa olivatkin olot sillä välin melkoisesti muuttuneet. Ensin
-hän tapasi osaston seikkailijoita, jotka olivat tulleet etelästä
-päin samoilla asioilla, hyökkäsi heidän kimppuunsa ja ryösti armotta
-aseet ja kullan, mitä he olivat kokoon haalineet. Mutta rannikolle
-palatessaan Gonzales puolestaan törmäsi yhteen sotajoukon kanssa,
-joka tahtoi häneltä ryöstää sekä aarteet että maan; se oli Corteksen
-Mexicosta lähettämä.
-
-Gonzaleksen voittama osasto taas kuului joukkoon, jonka Pedrarias
-Davila oli lähettänyt Nicaraguaan Francisco de Cordovan johdolla.
-Cordovan yritys mainitusta pienestä osatappiosta huolimatta menestyi.
-Hän perusti maahan monta kaupunkia, jotka ovat nykyisiin saakka
-säilyneet, rakennutti Nicaragua-järvelle laivan ja aikoi valtansa
-vahvistettuaan kokonaan vapautua Pedrariaksen käskyläisyydestä. Tämä
-silloin lähti itse sotaväkensä keralla Nicaraguaan, otti vangiksi
-kapinoivan alapäällikkönsä ja mestautti hänet v. 1526.
-
-Mutta kun Pedrarias Davila v. 1527 palasi takaisin Panamaan, oli
-sinne vihdoinkin saapunut hänelle seuraaja. Kolmetoista vuotta oli
-hän siirtokuntaa sortanut ja kavaluutensa, mielivaltansa, julmuutensa
-ja samalla heikkoutensa kautta joutunut yleisen vihan alaiseksi.
-Hallitsemansa maakunnan hän oli lopen hävittänyt ja huolimatta
-suunnattomista miesten ja tavarain uhreista saanut vähän aikaan.
-
-
-
-Ponce de Leon etsii nuoruuden lähdettä.
-
-
-Aina Columbuksesta alkaen olivat espanjalaiset purjehtijat etupäässä
-retkeilleet lounasta kohti, koska sillä puolella huhun mukaan olivat
-suuret kultamaat. Karaibimeren rannat Yucatanista etelään päin olivat
-sen kautta tulleet tarkkaan tunnetuiksi, ennenkuin vielä kukaan oli
-lähtenyt Mexicon lahteen löytöretkille. Portoricon maaherra Ponce
-de Leon oli ensimäinen, joka sille puolelle retkeili. Juan Ponce
-de Leon, jonka suku oli Espanjan vanhimpia, oli tullut Espanjolaan
-Ovandon keralla v. 1502, urhoollisesti taistellen ollut osallisena
-saaren vallotuksessa ja vihdoin v. 1508 anastanut Portoricon omaksi
-läänikseen. Mutta kun Diego Colon saapui Länsi-Intiaan maaherraksi,
-niin de Leonin asema Portoricossa kävi vaikeaksi; Diego Colon vaati
-häntä isänsä vihamiehenä eroamaan. Ponce de Leon sen vuoksi päätti
-hankkia uuden maaherrakunnan. Kuultuaan muutamilta intianeilta, että
-muka Bimini-saarella oli ihmeellinen lähde, jonka vesi antoi nuoruuden
-jokaiselle, joka siitä joi, hän päätti lähteä sitä etsimään. Ritari ei
-tosin vielä ollut viidenkäänkymmenen vuotias, mutta siitä huolimatta
-hänet valtasi kaiho löytää tämä ihmelähde ja anastaa se maineen.
-
-Ponce de Leon varusti omalla kustannuksellaan kolme laivaa ja lähti
-matkaan maaliskuussa 1513. Bahama-saaristo tutkittiin tarkkaan ja
-etsimistä ulotettiin sen ulkopuolellekin, kunnes löydettiin aivan
-tuntematon maa, joka näytti erinomaisen ihanalta. Se sai Floridan
-nimen, koska se ensiksi nähtiin palmusunnuntaina. Leon purjehti tämän
-maan itärantaa melkoisen matkaa pohjoiseen, palasi takaisin ja purjehti
-kappaleen länsirantaakin, pääsemättä kuitenkaan selville siitä, oliko
-se saari vaiko mannermaata. Lopulta hän jätti tutkimuksen jatkamisen
-alapäällikkönsä toimeksi ja palasi itse Portoricoon. Uuden maan hän
-oli löytänyt, mutta nuoruuden lähdettä, joka luultavasti olisi ollut
-hänelle vielä arvokkaampi, sitä hän ei löytänyt, vaikka oli purjehtinut
-saaresta saareen ja juonut kaikista lähteistä. Portoricossa ritari
-sitten sai kärsiä paljon pilkkaa, mainitsee isä Charlevoix, »sillä hän
-palasi sairaampana kuin oli lähtiessään ollutkaan.»
-
-Ponce de Leon ei kuitenkaan heittänyt löytöään sikseen, vaan lähti
-v. 1514 Espanjaan ja sai kuninkaalta luvan vallata sekä Biminin että
-Floridan, jonka maaherraksi hänet nimitettiin. Hän lähti siis v. 1521
-uudelle retkelle siirtokuntia perustamaan ja löytöjä jatkamaan ja
-näyttää nyt käyneen Tortugas saarella, joka kilpikonnista sai nimensä,
-ja poikenneen maihin monessa paikassa. Mutta kun miehistöstä suuri osa
-oli sortunut tauteihin ja hän itse taistelussa intianien kanssa pahoin
-haavottunut, täytyi hänen poiketa Cubaan, ja siellä Ponce de Leon kuoli.
-
-Kaikki yritykset perustaa Floridaan siirtokuntia raukesivat tyhjiin
-asukkaitten kiivaan vastarinnan vuoksi. Floridan intianit olivat
-sotaista kansaa, joka mieluummin antoi itsensä sukupuuttoon hävittää
-kuin tyytyi muukalaisten vallanalaisuuteen.
-
-
-
-Cuban vallotus.
-
-
-Diego Velasquez oli Haitista käsin vallottanut Cuban, kohtaamatta
-saaren hyväntahtoisen rauhallisen väestön puolelta sanottavaa
-vastarintaa; hänet määrättiin v. 1511 saaren maaherraksi. Kun saari
-oli niin laaja ja sen hedelmällisyys niin verraton, kokoontui sinne
-paljon espanjalaisia seikkailijoita. Näitä ei kuitenkaan ajan
-pitkään miellyttänyt hidas maanviljelys, vaan jonkun vuoden kuluttua
-varustettiin retkikunta, jonka tarkotus oli löytää uusia maita. Kulta
-oli ajan tunnussana, ja niin kauan kuin oli toivomisen sijaa, että
-löydettäisiin uusia kultamaita, saivat kaikki retkiyritykset runsaasti
-kannatusta.
-
-
-
-Yucatan ja Mayat.
-
-
-Velasquezin avulla varustettiin v. 1517 kolme laivaa, jotka Cubasta
-länteen päin purjehtien saapuivat Yucatanin rannalle. Tämä retki oli
-tärkeä sen vuoksi, että Espanjalaiset sillä ensi kerran tapasivat
-alkuasukkaita, jotka olivat huomattavan edistyneitä. Heillä oli komeita
-veistokuvilla koristettuja temppeleitä, jotka oli hakatusta kivestä
-rakennettu korkeille tylpille maapyramideille. Ihmeekseen retkeilijät
-siellä näkivät ristinmerkinkin, mutta epäjumalien joukossa — se oli
-sateen jumalan tunnusmerkki. Kansa, joka nimitti itseään Mayaksi,
-oli keksinyt oman kuvakirjotuksenkin, josta on näytteitä säilynyt,
-mutta jota ei osata lukea. Kirjotuksia oli sekä hakattu rakennuksien
-seiniin ja kiviin että piirretty agave-kasvin lehdille, jotka ensin oli
-päällystetty hienolla kipsikerroksella. Maya-kansa ei kulkenut alasti,
-niinkuin ne alkuasukkaat, joita Espanjalaiset olivat siihen saakka
-tavanneet, vaan upeissa pumpulivaatteissa. Heidän sivistyksensä oli
-kuitenkin jo entisestään rappeutumassa. Monet temppelit ja palatsit
-olivat jääneet autioiksi, metsän ja köynnöskasvien peittoon. Paitsi
-kuvilla koristettuja temppeleitä heillä oli suuria kivisiä jumalankuvia.
-
-Espanjalaiset koettivat saada tällä rannikolla monessakin kohden
-jalansijaa, mutta asukkaat verisissä taisteluissa pakottivat heidät
-kaikkialla peräytymään laivoihinsa. Retkikunta purjehti Yucatanin
-ympäri sen länsirannalle, mutta vihdoin sen, kun oli päällikkönsä
-menettänyt tappelussa, täytyi kääntyä takaisin.
-
-Tämä matka herätti suurta huomiota ja Velasquez päätti viipymättä
-varustaa uuden retkikunnan vallottamaan vasta löydetyn maan. V. 1518
-lähti neljä laivaa hänen veljenpoikansa Grijalvan johdolla Yucataniin.
-Muiden muassa oli osanottajana urhea Alvarado, joka sitten oli
-Corteksen parhaita miehiä Mexicon vallottamisessa. Yucatanin hyvin
-rakennetut valkoiset talot muistuttivat Espanjalaisten mielestä heidän
-kotimaatansa, jonka vuoksi maa nimitettiin »Uudeksi Castiliaksi». Mutta
-asukkaat olivat tälläkin kertaa vihamieliset. Vasta Tabasco-joella,
-joka retkikunnan johtajasta sai Grijalvan nimen, tavattiin
-rauhallisempaa väestöä. Seurattiin sitten Mexicon vaarallista,
-koralliriuttaista rantaa aina lähelle nykyistä Vera Cruzia. Eräällä
-saarella tavattiin temppeli, jossa juuri oli uhrattu viisi intiania.
-Lähempänä Vera Cruzia olivat mustapukuiset uhripapit eräässä
-temppelissä juuri veitsillään iskeneet pari poikaa. Kuta korkeampaa
-sivistystä tavattiin, sitä yleisemmiksi kävivät ihmisuhritkin. Siitä
-huolimatta Grijalva meni maihin ja vaihtoi itselleen kaikenlaisella
-rihkamalla kosolta kultaa, jalokiviä ja ihmeellisen muotoisia astioita.
-Oli siis saavuttu todelliseen kultamaahan, joka lupasi suunnattoman
-saaliin. Alvarado lähetettiin takaisin Cubaan sanomaa viemään, Grijalva
-purjehti vielä kappaleen matkaa kauemmaksi pohjoiseen päin, palaten
-sitten hänkin meren poikki Cubaan. Siellä sanoma uudesta kultamaasta
-oli synnyttänyt tavattoman kiihkon. Velasquez lähetti Espanjan
-kruunulle rikkaita lahjoja, saadakseen uudet maat oman maaherruutensa
-alaisiksi, ja varusti samalla suurempaa laivastoa, ryhtyäkseen näitä
-maita vallottamaan. Tämän laivaston johtajaksi hän määräsi Fernando
-Corteksen.
-
-
-
-
-Mexicon vallotus.
-
-
-
-Fernando Cortes.
-
-
-Soveliaampaa miestä kuin Fernando Cortes Velasquez tuskin olisi voinut
-saada yrityksensä johtajaksi, vaikkapa hän itse tulikin sen kautta
-kokonaan syrjäytetyksi ja menetti toivomansa mahdin ja saaliin. Cortes
-on ainoita todellisia sankareita niitten seikkailijain joukossa, joita
-Espanjasta lähti Uutta maailmaa vallottamaan ja jotka historiassa
-tunnetaan »conquistadorien». s.o. vallottajien, yhteisnimellä.
-Hänen jalo suuri luonteensa ja rohkeat urotyönsä täyttävät meidät
-ihmettelyllä. Cortes oli syntynyt v. 1485 Estremadurassa, oli kaksi
-vuotta opiskellut Salamancan yliopistossa ja saanut sivistyksen, joka
-sen ajan seikkailijaritarien kesken oli harvinainen. Ihmejutut, joita
-kerrottiin valtameren takaa, ja romantisten seikkailujen viehätys
-olivat tenhonneet hänet samoin kuin Espanjan kaiken nuorison. Jo v.
-1504 hän oli Ovandon keralla saapunut San Domingoon. Kirjallisen
-sivistyksensä kautta hän pääsi Velasquezin sihteeriksi ja Cubaan
-muutettuaan ja hankittuaan siellä maatiluksia määrättiin Santiagon,
-Velasquezin pääkaupungin alkaldiksi.
-
-Aikalaiset kuvaavat Cortesta hartevaksi, kookkaaksi, kauniiksi
-mieheksi, kalpeissa kasvoissaan suuret tummat silmät. Hän oli rohkea
-ja luja päättämään, älykäs ja terävä suunnittelemaan, harjaantunut
-kaikkiin ritarillisiin urheiluihin ja aseenkäyttöön. Hän käsitti aina
-nopeaan aseman, oli hyvä puhuja, osasi innostaa joukkonsa, sanalla
-sanoen, hän oli kaikin puolin kuin luotu johtajaksi Uuden Maailman
-omituisissa oloissa. Cortes oli tuskin 33 vuoden ikäinen, kun Velasquez
-hänelle uskoi yrityksensä johdon. Maaherra suosi häntä varsinkin siitä
-syystä, että hän saattoi omista varoistaan suorittaa osan retkikunnan
-kustannuksista. Cortes taas käytti suuren osan omaisuuttaan tähän
-tarkotukseen siinä mielessä, että hän osallisuutensa kautta olisi
-itsenäisempi.
-
-
-
-Retkikunnan lähtö.
-
-
-Retkikuntaan kuului 11 laivaa, se oli siis melkoinen. Mutta ennenkuin
-vielä ennätettiin matkaan lähteä, alkoi Velasquez, uskottujensa
-varottamana, epäillä, että Cortes ehkä oli saanut liian suuren
-sotavoiman johtoonsa ja että se ehkä rohkaisisi häntä aivan
-itsenäisesti toimimaan. Hän näyttää päättäneen peruuttaa Corteksen
-nimityksen; mutta tämä, pahaa aavistaen, lähtikin kiiruimman kautta
-Santiagosta, vaikka varustukset vielä olivat keskeneräiset. Hän
-purjehti ensinnä Trinidadin kaupunkiin, joka on etelärannalla, samoin
-kuin Santiagokin, pestasi sieltä vielä 100 Grijalvan mukana ollutta
-miestä ja kiersi sitten pohjoisrannalle Havanaan. Velasquez lähetti
-sikäläisille viranomaisille käskyn vangita Corteksen ja kielsi tätä
-purjehtimasta, ennenkuin hän oli itse ennättänyt Havanaan. Mutta
-Cortes semmoisia viestejä saatuaan vain kiirehti sitä enemmän, eivätkä
-Havanan viranomaiset uskaltaneet tehdä väkivaltaa miehelle, jolla oli
-niin melkoiset voimat käytettävänään. 18 p. helmikuuta 1519 Cortes
-laivoineen ulkoni merelle Cuban länsipäästä. Retkikuntaan kuului 400
-asemiestä, niitten joukossa 13 pyssymiestä ja 32 jousimiestä, 16
-ratsumiestä, 10 suurta pronssitykkiä ja 4 pientä kenttätykkiä, ynnä 200
-intianisoturia. Kaksi pappia oli mukana; heidän määränsä oli kastaa
-intianit ja tehdä loppu epäjumalanpalveluksesta ja ihmisuhreista.
-Luotsi, joka oli ollut mukana kaikilla edellisilläkin matkoilla,
-opasti laivaston Yucatanin rannalle, Cozumelin saaren luo. Saaren
-asukkaat ensinnä pakenivat, mutta palasivat sitten takaisin ja sallivat
-Espanjalaisten hävittää heidän veriset alttarinsa ja pyhittää heidän
-temppelinsä kristitylle jumalanpalvelukselle.
-
-Jo edellisellä matkalla oli tällä rannalla kuultu asukkaitten matkivan
-»castilla» sanaa, jonka tarkotusta ei kuitenkaan käsitetty. Cortes
-paikalla aavisti, että rannalla oli jo ennen käynyt espanjalaisia,
-ja eräältä päälliköltä kuultiinkin, että maalla vielä oli kaksi
-espanjalaista vankina. He olivat viimeiset henkiin jääneet Balboan
-v. 1512 lähettämän laivan miehistä; muut olivat Mayat jumalilleen
-uhranneet. Toinen oli munkki, Aguilar nimeltään; hän oli vankeudessa
-oppinut maan kieltä, ja Cortes sai hänestä nyt hyvän tulkin.
-
-
-
-Tabascossa.
-
-
-Pitkin Yucatanin rantaa purjehdittiin sitten Grijalva-joen suuhun,
-jossa asukkaat ottivat Espanjalaiset vihamielisesti vastaan. Syntyi
-kahakka, joka alkoi jo vedessä, mutta Espanjalaiset kaalasivat maalle,
-ratsuväki ja tykistö puuttuivat tappeluun ja Tabascolaiset, joita
-lienee ollut noin 40,000 miestä, hävisivät, hävisivät varsinkin
-peljästyksestä, sillä he luulivat ratsumiehiä hirviöiksi, joita oli
-mahdoton vastustaa. Seuraavana päivänä kasikit tarjosivat rauhaa,
-tuoden muitten lahjain mukana 20 orjatarta. Näistä yksi, Mexicosta
-orjaksi tuotu ylhäinen nainen, miellytti Cortesia niin suuresti, että
-hän piti hänet omanaan ja eli hänen kerallaan kuin vaimon kanssa,
-vaikkei liittoa vihkimys laillistuttanut. Tämä nainen, joka sitten
-tulkkina ja maan tuntijana oli retkikunnalle arvaamattomaksi avuksi,
-sai Espanjalaisilta Doña Marinan nimen.
-
-Cortes sai Tabascossa ensimäiset tiedot sisämaassa olevasta suuresta
-valtakunnasta, Mexicosta, ja kuultuaan sen komeudesta ja rikkaudesta
-päätti oikopäätä lähteä sitä vallottamaan. Kun Tabascon päälliköt oli
-kastettu kristinuskoon, purjehdittiin huhtikuussa 1519 edelleen Mexicon
-rannikolle.
-
-
-
-Mexicon rannalla.
-
-
-Muutaman päivän kuluttua noustiin maihin nykyisen Vera Cruzin
-paikoille, kuivalle aukealle hiekkarannalle. Maanasukkaita alkoi
-keräytyä joka puolelta. He auttoivat Espanjalaisia rakentamaan
-itselleen majoja suojaksi polttavaa auringonpaistetta vastaan ja
-toivat runsaasti kaikenlaisia maan tuotteita kaupan. Tämä ranta kuului
-Tabascossa mainitulle sisämaan valtakunnalle, ja pian saapuikin
-aztekilainen maaherra tiedustelemaan vierailun tarkotusta. Cortes
-ilmotti, että hänet oli lähettänyt mahtava ruhtinas meren takaa ja
-että hänellä oli sanoma vietävä Mexicon hallitsijalle, Montezumalle.
-Maaherra ylpeästi vastasi ihmettelevänsä, että Cortes luuli pääsevänsä
-hallitsijan puheille, vaikka oli vasta pari päivää maassa ollut, mutta
-lupasi kuitenkin lähettää pikasanoman vieraitten tulosta ja aikeista.
-Rannikolta oli nimittäin pääkaupunkiin erinomaisesti järjestetty
-postiyhteys. Aina puolentoista penikulman päässä oli asema, josta
-airut paikalla lähetettiin sanoman keralla edelleen juoksemaan. Tämä
-yhteys oli niin nopea, että Montezuma vuorokaudessa saattoi saada
-tuoretta kalaa Mexicon lahdesta, vaikka väliä on yli 400 kilometriä.
-Maaherra antoi Cortekselle lahjaksi hienoja pumpulikudoksia, kalliita
-sulkaviittoja, kultakoristeita, ja sai tältä vastalahjaksi hallitsijaa
-varten leikkauksilla kirjaillun tuolin ja koko joukon lasiesineitä;
-näillä oli jalokiven arvo maassa, jossa ei tekolasia vielä tunnettu.
-Eräällä Corteksen miehistä oli päässään teräskypäri, joka maaherran
-mielestä oli hyvin samanlainen kuin aztekilaisen sodanjumalan päähine.
-Hän sen vuoksi pyysi saada senkin muitten lahjain joukkoon, johon
-Cortes puolestaan mielellään suostui, pyytäen korvaukseksi vain —
-kypärin täyden kultahiekkaa. Sillä ajalla kun tätä keskustelua kesti,
-oli eräs maaherran palvelija ahkerasti piirustanut värillisiä kuvia
-kaikista esineistä, mitä hän näki muukalaisten leirissä. Kuvatkin
-oli lähetettävä Montezumalle, jotta hän saisi oikean käsityksen
-näistä merkillisistä vieraista. Cortes oli tästä ylen mielissään, ja
-antaakseen hallitsijalle vielä täydellisemmän käsityksen itsestään,
-hän pani toimeen suuren aseleikin. Ratsumiesten nopeat liikkeet,
-aseitten välke auringonpaisteessa, torvien toitotus ja »vesihuoneitten»
-hiljainen kelluminen aalloilla, kaikki nämä seikat herättivät
-kokoontuneessa kansassa suunnatonta ihmettelyä. Mutta tykkien
-paukkuessa ja tulen ja savun tuiskiessa niitten kidoista ihmettely
-muuttui peloksi ja kammoksi. Maaherra nyt käsitti, että niin mahtavia
-vieraita oli kohdeltava hyvästi, jonka vuoksi hän käskikin alamaisiaan
-tuomaan muukalaisille ruokatavaroita ja kaikkea, mitä he tarvitsivat.
-
-
-
-Montezuman lähettiläät.
-
-
-Kauaa ei tarvinnut odottaa, ennenkuin pikalähetit olivat taivaltaneet
-pääkaupunkiin ja sieltä oli saapunut Montezuman, Aztekkien hallitsijan
-lähetystö, tuoden muukalaisille kalliita lahjoja. Lähettiläät vietiin
-Corteksen telttaan. He antoivat levittää maahan hienoja kankaita,
-ja orjat asettivat niille hallitsijan lähettämät lahjat, kilpiä,
-kypäriä ja haarniskoita puhtaasta kullasta, kaula- ja rannerenkaita
-samasta metallista, sandaleja, viuhkoja, höyhentöyhtöjä, taidokkaasti
-valmistettuja kultalintuja, esirippuja ja puuvillakankaita, jotka
-olivat pehmeitä ja hohtavia kuin silkki, ja kaksi suurta kullasta ja
-hopeasta valmistettua kilpeä, jotka kuvasivat aurinkoa ja kuuta. Ne
-olivat vaununpyörän kokoiset ja ainakin 20,000 kultapeson arvoiset.
-Mutta samalla Montezuma kehotti muukalaisia kiiruimman kautta lähtemään
-maasta pois.
-
-
-
-Quetzalcoatl.
-
-
-Aztekien hallitsija oli Espanjalaisten tulon kautta joutunut vaikeaan
-asemaan, kuten Cortes sai vähän myöhemmin tietää. Mexicolaiset
-nimittäin vanhastaan palvelivat julmien, veriuhreja vaativien
-jumaliensa ohella myös lempeätä kansanjumalaa, Quetzalcoatlia.
-Tämä jumala oli tarun mukaan ennen asunut heidän keskellään, mutta
-aikansa kansan parhaaksi vaikutettuaan lähtenyt maasta pois ja
-luvannut palata vasta joskus tulevaisuudessa. Montezuman laajassa
-valtakunnassa, jossa oli väsytty sotaisen vallottajakansan sortoon,
-vallitsi kuitenkin Corteksen tulon aikaan yleiseen se luulo, että
-odotettu hyvä jumala piakkoin palaisi ja pelastaisi kansan Aztekien
-hirmuvallasta. Luonnollista näin ollen oli, että nämä valkoiset
-miehet, jotka hallitsivat ukkosta ja salamaa, helposti antoivat
-aihetta siihen luuloon, että he olivatkin Quetzalcoatlin lähettämät.
-Siitä syystä varsinkin Montezuma säikähti uusia tulokkaita, vaikka
-papisto, jolla oli valtakunnassa paljon mahtia, koetti häntä rauhottaa.
-Kuinka saattoivat muka tulokkaat olla odotetun jumalan miehiä, hehän
-taistelivat maan uskontoa vastaan, eivätkä sen puolesta! Montezuma
-ei kuitenkaan uskaltanut ryhtyä väkivaltaan heitä karkottaakseen,
-vaan koetti saada heidät lahjoilla poistumaan. Mutta juuri se seikka
-sai Corteksen aavistamaan hänen asemansa heikkouden, samalla kun
-lahjain rikkaus hänessä ja hänen joukossaan herätti hillitsemätöntä
-saaliinhimoa. Cortes siis vastasi lähettiläille, että hänen täytyi
-lähteä pääkaupunkiin, sillä mahtavalta kuninkaalta hän oli saanut
-nimenomaisen käskyn. Jonkun ajan kuluttua lähettiläät palasivat
-takaisin, tuoden vielä runsaammat lahjat, kaikkiaan noin 3,000 unssia
-kultaa, ja lahjain keralla uuden kiellon.
-
-Espanjalaisten asema kävi kuitenkin vähitellen sangen vaikeaksi, sillä
-kuumeet olivat alkaneet tehdä tuhojaan ja maanasukkaat olivat lakanneet
-ruokatavaroita tuomasta. Silloin he odottamatta saivat liittolaisia.
-Eräänä päivänä saapui leiriin maanasukkaita, jotka erosivat kaikista,
-mitä he olivat siihen saakka nähneet, sekä pukunsa että kielensä
-puolesta. Pukuna heillä oli korukirjaiset viitat ja vyöt, hiukset
-oli sidottu solmuun ja tuoksuvilla kukilla koristettu, korvista ja
-nenästä riippui kultakoristeita ja jalokiviä ja alahuulessa oli
-kultalehti. He olivat jonkun verran pohjoisempaa, Cempoalla nimisestä
-kaupungista ja kansallisuudeltaan Totonakkeja, mahtavaa kansaa, joka
-kuitenkin oli viime aikoina joutunut Aztekien ikeen alle ja hartaasti
-halusi päästä heidän sorrostaan vapaaksi. Totonakit pitivät nyt näitä
-outoja muukalaisia vapauttajinaan ja kutsuivat Cortesta käymään
-pääkaupungissaan. Hän otti heidän lahjansa vastaan, antoi vastalahjoja
-ja lupasi tulla.
-
-
-
-Vera Cruz.
-
-
-Ennen lähtöä hän kuitenkin päätti varustaa rannikolle asemapaikan ja
-suunnitteli kaupungin, joka sai nimeksi »Villa Rica de Vera Cruz», s.o.
-»todellisen ristin rikas kaupunki». Uusi kaupunki julistettiin Espanjan
-kruunun välittömän vallan alaiseksi. Kun oli asetettu virkamiehet
-kuninkaan nimessä, niin Cortes muodon vuoksi erosi ylipäällikkyydestä,
-saadakseen sen asettamiltaan virkamiehiltä takaisin kuninkaan nimessä.
-Velasquezin nimellinenkin ylivalta siten kumottiin. Cortes oli tämän
-tempun kautta päässyt itsenäiseksi, kunnes ehkä kotimaasta suoraan
-tulisi uusia määräyksiä. Lähetettyään laivastonsa turvallisempaan
-paikkaan hän sitten lähti joukkonsa keralla Cempoallaan.
-
-
-
-Cempoalla.
-
-
-Suurenmoinen luonto, jonka kautta tie kulki, herätti Espanjalaisten
-ihmettelyä. Vasemmalla puolella kohosivat etäisyydessä korkeat
-lumipeittoiset vuoret, uljas Orizaba muita ylemmäksi. Maa kävi sitä
-rikkaammaksi, kasvullisuus uhkuvammaksi, kuta enemmän poistuttiin
-hiekkaiselta rannikolta. Vehmaat lakeudet ja rehevät metsät
-vaihtelivat. Köynnöskasveja kierteli mahtavien puitten välissä,
-peittäen niitten runkoja, riippuen niitten oksista, tuoksuvien kukkien
-ja ruohojen keskellä leijaili perhosia pilvinä, lenteli kirjavia
-papukaijoja, ja ilmassa lauloivat kilvan värikkäät laululinnut.
-Espanjalaiset sotilaat olivat mielestään tulleet maalliseen
-paratiisiin. Kuta lähemmä Cempoallaa tultiin, sitä ihanammat olivat
-tien kahden puolen puutarhat ja hedelmäpuistot. Kun oltiin melkein
-perillä, tuli vastaan hienoihin vaatteihin puettuja miehiä ja naisia,
-jotka kantoivat kukkavihkoja, kultakoristeita ja jalokiviä. Cempoallan
-valkoiset temppelit alkoivat näkyä ja Espanjalaiset marssivat ahtaita
-katuja kaupunkiin, jossa lienee ollut noin 30,000 asukasta.
-
-Kuta kauemmaksi Espanjalaiset kulkivat, sitä suurempi oli heidän
-ihmetyksensä. He tapasivat täällä sivistyksen, joka voitti kaikki,
-mitä he olivat siihen saakka nähneet Uudessa maailmassa. Kasikki tuli
-linnansa edustalle vieraita vastaan ottamaan. Hän oli niin lihava,
-ettei voinut kävellä muuta kuin kahden miehen nojalla. Espanjalaiset
-saivat lahjoja ja mitä parhaat leiripaikat, mutta Cortes kielsi
-kuolemanrangaistuksen uhalla ketään poistumasta leiristä, sillä oli
-oltava varuilla yllätyksiä vastaan. Mutta Cempoallalla ei ollut petosta
-mielessä. Kasikki teki liiton ja lupasi Cortekselle 50,000 miestä
-Mexicoa vastaan. Pian saattoikin Cortes osottaa liittonsa tehoa. Saapui
-nimittäin muutaman päivän kuluttua Mexicosta lähettiläitä vaatimaan
-Cempoallasta kahtakymmentä nuorukaista ja yhtä monta impeä jumalille
-uhrattaviksi. Cortes, joka oli lähettiläiden saapuessa rannikolla
-etsimässä uutta turvallisempaa satamapaikkaa, sai heti sanoman tästä
-vaatimuksesta. Suuttumuksella ja inholla hän käski jyrkästi evätä
-moisen veron ja lisäksi vangita Montezuman veronkantajat. Semmoinen
-väkivallantyö tietysti ennusti sotaa. Ollakseen valmiina Cortes kaikin
-voimin jatkoi perustamansa kaupungin ja linnan rakentamista; niiden
-piti olla turvapaikka tappioitten varalle ja avunlähetyksiä varten
-vastaanottopaikka. Maanasukkaat ilomielin auttoivat tässä työssä. He
-eivät silloin osanneet aavistaa, mikä sortaja siitä tulisi; he päin
-vastoin luulivat hyvän Quetzalcoatlin lähettäneen miehensä heitä
-sorrosta vapauttamaan.
-
-Mutta sotaa ei kuulunutkaan. Saapui päin vastoin uusia lähettiläitä,
-Montezuman omia sukulaisia joukossa, jotka toivat uusia ruhtinaallisia
-lahjoja. Mutta Cortes kaikista pyynnöistä huolimatta sanoi pysyvänsä
-lujana aikomuksessaan ja tulevansa Montezumaa tervehtimään. Totonakit
-olivat ihmeissään huomatessaan, kuinka heidän peljätty sortajansa
-pelkäsi valkoisia. Cortes saavutti vielä suuremmassa määrässä heidän
-luottamuksensa auttamalla heitä sodassa vihamielisiä naapureita vastaan
-ja ylläpitämällä ankaraa mieskuria. Erään sotamiehistään, joka oli
-varastanut, hän muitta mutkitta tuomitsi hirtettäväksi, mutta Alvarado
-omalla vastuullaan leikkasi köyden poikki, sillä hänen mielestään ei
-ollut varaa menettää ainoatakaan miestä. Kasikki kiitollisuutensa
-merkiksi lähetti lahjaksi kahdeksan kaunista impeä, mutta Cortes
-sanoi, että ne oli ensin kastettava kristinuskoon, ennenkuin hänen
-sotilaansa saattoivat mennä niitten kanssa naimisiin. Samalla Cortes
-vaati, että Totonakkien piti hävittää epäjumalankuvansa. Mutta siihen
-kasikki ei kuitenkaan suostunut. Espanjalaiset silloin väkisin
-tunkeutuivat temppeleihin ja alkoivat hävitystyön. Temppeleissä
-paraillaan toimitettiin kamalia ihmisuhreja, Totonakit tekivät
-vastarintaa ja tuossa tuokiossa olivat uudet liittolaiset keskenään
-kahakassa. Cortes äkkipikaa vangitutti kasikin ja muutamia pappeja ja
-tarjosi sitten rauhaa; kasikki suostui ja arveli, että jumalat itse
-kostakoot puolestaan. Viisikymmentä espanjalaista samalla hyökkäsi
-temppeliin, he kaatoivat suuret puiset jumalankuvat jalustoiltaan ja
-syöksivät ne alas temppelin korkeilta portailta. Rumat puujumalat
-asukkaitten valittaessa poltettiin. Temppeli puhdistetun verestä
-ja siihen rakennettiin alttari, jolle pystytettiin korkea kukilla
-seppelöity risti. Juhlasaatto, johon Totonakkien papitkin ottivat
-osaa, nyt valkoisiin vaatteisiin puettuina, kiinnitti ristiin Neitsyt
-Maarian kuvan. Totonakit suostuivat kristinuskoon nähdessään,
-etteivät heidän jumalansa voineetkaan puoliaan pitää. Cortes sen
-jälkeen palasi miehineen Vera Cruziin, jonne oli saapunut laiva,
-tuoden muutaman kymmenen miestä apuväkeä ja tiedon, että Velasquez
-oli saanut Espanjasta luvan perustaa löydettyyn maahan siirtokunnan.
-Tämä seikka huolestutti Cortesta. Hän päätti voittaa Espanjan
-hallituksen puolelleen esittämällä omat ansionsa, kertomalla, mitä
-hän jo oli aikaan saanut, ja liittämällä kertomukseen suuren lahjan,
-jota kaikki sotamiehetkin osaltaan kartuttivat. Samalla hän tukahutti
-kapinayrityksen, jota Velasquezin ystävät valmistelivat hänen omassa
-joukossaan; kaksi syyllistä sai hengellään maksaa kavaluutensa.
-Tehdäkseen kaikki kapinayritykset tulevaisuudessa toivottomiksi Cortes
-sitten antoi ajaa maalle kaikki laivansa ja hävittää ne, korjattuaan
-ensinnä pois, mitä käyttää voitiin. Sen kautta miehet lakkasivat
-haaveksimasta pakoa ja sotajoukkoa samalla voitiin melko lailla
-vahvistaa, yhdistämällä siihen merimiehetkin, jotka halusta lähtivät
-mukaan sotaretkelle maineen ja kullan toivossa. Tämän jälkeen ei ollut
-muuta neuvoa kuin voittaa tai kuolla.
-
-
-
-Matka ylämaahan.
-
-
-Jätettyään Villa Rica de Vera Cruziin sataviisikymmentä miestä Cortes
-sitten lähti retkelleen Montezuman pääkaupunkia ja valtakuntaa
-vallottamaan. Hänen sotajoukossaan oli 300 espanjalaista, 1,300
-totonakkisotilasta, 1,000 kantajaa, 15 ratsumiestä ja 7 tykkiä. Cortes
-sai kuitenkin viime hetkessä melkoisen vahvistuksen; hän sai nimittäin
-puolelleen taivutetuksi neljä laivaa, jotka Jamaican espanjalainen
-maaherra oli lähettänyt löytöretkelle ja maananastukselle ja
-nimenomaan estämään Corteksen yritystä, koska ranta muka kuului hänen
-vaikutusalueeseensa.
-
-Matka ylämaahan kulki alussa alavan hedelmällisen rantamaan kautta,
-jota kuumuudestaan sanotaan »tierra calienteksi», s.o. kuumaksi maaksi.
-Sitten alkoi maa vähitellen kohota Anahuakin ylänköä kohti. Toisen
-päivän illalla saavuttiin viehättävään Xalapa nimiseen paikkaan,
-josta oli mitä komein näköala. Espanjalaiset näkivät edessään korkean
-vuoriston, oikealla puolella Sierra Madren tummine havumetsineen,
-etelässä sille verrattomana vastakohtana mahtavan Orizaban, takanapäin,
-jo syvällä allaan, uhkean »tierra calienten» niittyineen, jokineen
-ja kukkaisine metsineen, siellä täällä somia intianikyliä ja etäällä
-taivaanrannalla valtameren valoisan pinnan.
-
-Neljäntenä päivänä saavuttiin Naulinco nimiseen vuoristokaupunkiin,
-jossa asui Totonakkien ystäviä ja jossa Espanjalaiset sen vuoksi
-otettiin hyvin vastaan. Mutta kuta korkeammalle noustiin, sitä
-kylmemmäksi ja koleammaksi kävi ilmasto. Tultiin ensin lauhkeaan
-»tierra templadaan» ja sitten kylmään »tierra friaan.» Espanjalaiset
-paremminkin kestivät ilmaston muutoksen, mutta kuumaan rannikkoilmaan
-tottuneita intianeja alkoi kuolla viluun. Tie kulki taivasta
-tavottelevien, tulta suitsuavien kukkulain välitse, laava- ja
-tuhkakenttien poikki, toisin paikoin taas kuilujen partaita,
-joitten pohjalla, tuhatkunta metriä retkikunnan jalkain alla,
-kasvullisuus oli troopillisen uhkeata. Kolmen päivän kuluttua, kun
-oli korkeimman solan poikki kuljettu, tultiin jälleen lauhkeampaan
-»tierra templadaan», seutuun, jossa ilmanala oli melkein samanlaista
-kuin Etelä-Europassa. Oli saavuttu noin 2,300 metriä korkealle
-ylänkömaalle. Seutu oli huolellisesti viljeltyä, mutta tuotteet
-olivat osaksi uusia. Espanjalaisia ihmetyttivät varsinkin kaktukset,
-joita intianit olivat istuttaneet peltojensa ympärille aidoiksi, ynnä
-agave-istutukset. Kuuman ilmanalan kasvit olivat toinen toisensa
-jälkeen kadonneet ja ainoastaan maissi hohti vielä kultaisena ylämaan
-pengermillä. Odottamatta saavuttiin kaupunkiin, joka oli Cempoallaakin
-komeampi. Rakennukset olivat kivestä, kalkilla muuratut, tilavat ja
-korkeat. Kolmetoista »teokallia», s.o. temppelipyramidia, kohosi
-muita rakennuksia korkeammalle ja esikaupungissa oli huone, jossa
-säilytettiin sataatuhatta ihmiskalloa muistoina jumalien saamista
-uhreista. Espanjalaisia kammotti, mutta myöhää oli enää pelästyä
-semmoisiakaan hirmuja. Kaupungin päällikkö ensinnä otti muukalaiset
-huonosti vastaan, mutta kuullessaan, kuinka suuria lahjoja he olivat
-Montezumalta saaneet, hän muutti mieltään ja vieraat saivat leipää,
-jota he nyt varsinkin tarvitsivat.
-
-
-
-Taistelut Tlaxcalassa.
-
-
-Tie kävi sen jälkeen Tlaxcalan pienen tasavallan kautta ja Cortes
-lähetti neljä Cempoallan miestä edeltä lupaa pyytämään, että saisi
-kulkea tasavallan alueen poikki. Armeija seurasi hitaasti perässä ja
-kohtasi vuoristossa ensinnäkin monta kilometriä pitkän, vankan ja
-kolmea metriä korkean kivimuurin, jonka tasavallan asukkaat olivat
-rakentaneet suojakseen vihollisia vastaan. Odottamatta vastausta Cortes
-kulki muurin poikki ja lähestyi tasavallan pääkaupunkia.
-
-Tlaxcalalaiset olivat Mexicon eli Anahuakin ylängön omituisimpia
-kansoja. He kuuluivat samaan rotuun kuin Aztekitkin ja olivat saapuneet
-maahansa kolme tai neljä vuosisataa takaperin. Urhoollisesti he olivat
-pitäneet puoliaan Montezumaa vastaan ja säilyttäneet itsenäisyytensä.
-Urheutta pidettiin heidän maassaan suurimpana ihmisavuna ja samoin
-kuin Roomassa, samoin pienessä Tlaxcalassakin sotaretkeltä palaava
-voittaja kulki riemusaatossa kautta kaupungin, sotasaalis kaiken
-kansan nähtävänä. Sankarin urotöitä ylistettiin lauluin ja hänen
-kuvansa asetettiin temppeliin. Monet Tlaxcalan tavat muistuttivat
-Espanjalaisille heidän omia ritaritapojaan. Valiosoturiksi eli
-ritariksi pääsevä valvoi ja paastosi kahdeksan päivää, ennenkuin
-hänet juhlallisesti hyväksyttiin ja kaikenlaisilla menoilla otettiin
-valiomiesten joukkoon. Maa oli hedelmällisyytensä vuoksi saanut
-Tlaxcalan, »leipämaan» nimen. Maanviljelyksen liikatuotteet myytiin ja
-hinnalla ostettiin kaikenlaisia ylellisyystavaroita, joita oma maa ei
-tuottanut. Jumalat olivat samat kuin Aztekkienkin, ja Tlaxcalassakin
-heidän alttarinsa olivat ihmisverellä tahratut. Tlaxcalan asukkaat
-vihasivat Aztekkeja varsinkin siitä syystä, että nämä olivat
-katkaisseet heiltä pääsyn merenkin puolelle, vallottamalla maan aina
-meren rantaan saakka. Tlaxcalan oli täytynyt elää puoli vuosisataa
-ilman pumpulia, suolaa ja kaakaota.
-
-Tlaxcalalaiset olisivat luultavasti mielellään suostuneet rupeamaan
-Corteksen liittolaisiksi, koska hän kulki heidän pahinta vihollistaan
-vastaan; mutta kuullessaan, kuinka Cempoallassa jumalankuvat oli
-kaadettu ja temppelit kirkoiksi muutettu, he päättivätkin ruveta
-vastarintaan. Eräässä ahtaassa laaksossa, jossa Espanjalaiset eivät
-voineet käyttää tykkejään, sen enempää kuin hevosväkeäkään, heidän
-kimppuunsa äkkiä hyökkäsi 30,000 Tlaxcalalaista; rumpuja paukuttaen
-ja pillejä puhaltaen nämä joka puolelta kävivät kimppuun. Eivät edes
-ratsumiehiä nämä viholliset pelänneet, vaan saatuaan erään heistä
-vangiksi paikalla hakkasivat hevosen kappaleiksi ja lähettivät palaset
-voitonmerkkinä Tlaxcalaan.
-
-Cortes oli äkkiä joutunut joukkoineen epätoivoiseen asemaan. Mutta hän
-raivasi kuitenkin vihollisten sankkain rivien kautta tien aukeampaan
-seutuun ja siellä hän pian pääsi voitolle. Tykistö alkoi tulensa ja sen
-luodit ja pamaukset herättivät Tlaxcalalaisissakin kauhua. Menetettyään
-kahdeksan päällikköä he päättivät peräytyä. Cempoallan miehet olivat
-taistelussa urheasti otelleet Espanjalaisten puolella. Cortes huomasi,
-että hän saattoi heihin luottaa. Päivä päättyi riemujuhlalla. Mutta
-Cortes huomasi, että hänen piti joka tavalla koettaa saada niin urhea
-vastustaja liittolaisekseen.
-
-Tlaxcala ei kuitenkaan ollut vielä rauhaan taipuvainen. Tasavalta
-kokosi vielä suuremman armeijan muukalaisia vastaan, ja vanha, lähes
-satavuotias Xicotencatl johti sitä taisteluun. Täydessä sotamaalissa,
-jalokivillä ja kullalla koristetut kypärit päässä, aseina sahamaiset
-miekat, jouset ja nuolet, heittokeihäät ja heittovasamat intianiarmeija
-odotti hyökkäystä. Jokaisella heimolla oli oma kenttäviirinsä
-vaakunoineen. Tlaxcalalaiset olivat verrattomia linkoomaan ja
-heittämään, he osasivat ampua yht’aikaa kaksi ja kolmekin nuolta.
-Hyökkäyksessä olivat varsinkin heidän viittä kuutta metriä pitkät,
-terävillä kivillä kärjetyt peitsensä pelättävät. Tlaxcalalaiset
-syytivät pientä espanjalaista joukkoa vastaan niin kosolta kiviä ja
-nuolia, että ne pimittivät päivän. Kun Espanjalaiset olivat alkaneet
-tykkitulensa, niin Tlaxcalalaiset, epätoivoissaan luotien hävityksistä,
-hyökkäsivät musertavalla voimalla heidän päälleen, välittämättä
-mistään. Castilialaisten rivit notkuivat, hetken näytti jo siltä,
-kuin olisi kaikki menetettyä. Mutta epätoivo ja tieto temppeleissä
-odottavasta hirmukuolemasta yllytti Espanjalaisia ponnistamaan
-viimeisetkin voimansa. Hyökkääjien täytyi lopulta seisahtua ja
-tykkituli pakotti sitten vihollisen peräytymään. Samanlaisia
-hyökkäyksiä uudistui monta kertaa, mutta yhä vähemmällä voimalla.
-Lopulta Tlaxcalalaisten kesken syntyi eripuraisuutta ja suuri osa
-heistä lähti pois taistelusta. Vanha Xicotencatl päätti silloin
-peräytyä, taistelun kestettyä neljä tuntia. Espanjalaiset olivat liian
-uupuneita heitä takaa ajaakseen, etenkin kun melkein kaikki hevosetkin
-olivat haavotetut. Kuolleensa he hautasivat salassa, jotta intianit
-jäisivät siihen luuloon, että Espanjalaiset olivatkin kuolemattomia.
-
-Mutta Tlaxcalalaiset eivät vieläkään taipuneet, vaikka toiset olivatkin
-sitä mieltä, että tarjottuun liittoon oli suostuttava. Kysyttiin
-papeilta neuvoa ja nämä sanoivat, että muukalaiset olivat auringon
-lapsia ja saivat auringonsäteistä voimansa, jonka vuoksi heidän
-kimppuunsa oli käytävä yöllä. Kymmenentuhatta Tlaxcalalaista lähti
-retkelle; Espanjalaiset eivät saaneet vähääkään vihiä uhkaavasta
-vaarasta. Onneksi oli kuitenkin yöllä kirkas kuutamo, joten etuvartijat
-hyvissä ajoin huomasivat vihollisjoukon lähestyvän. Cortes ei odottanut
-hyökkääjiä, vaan hyökkäsi itse, ennenkuin vihollinen vielä oli edes
-tullut sen kukkulan juurelle, jolla hänen leirinsä oli. Tlaxcalalaiset
-säikähtivät, sekaantuivat ja kääntyivät pakoon; espanjalainen ratsuväki
-surmasi heitä suuret joukot, kunnes Cortes antoi käskyn luopua
-takaa-ajosta.
-
-Seuraavana päivänä Cortes uudelleen esitti ehtonsa ja lähetti Doña
-Marinan Tlaxcalaan keskustelemaan. Kaupungissa vallitsi suuri
-alakuloisuus; yöllisen hyökkäyksen epäonnistumisen kautta oli mennyt
-viimeinenkin toivo. Siellä taivuttiin rauhaan ja liittoon; Cortes
-sai luvan tulla tasavallan pääkaupunkiin ja kulkea sen alueen kautta
-edelleen. Mutta samalla suunniteltiin vielä viimeistä keinoa, petosta,
-ja lähetettiin Espanjalaisten leiriin rauhan lähettiläitä, jotka
-todella olivatkin vakoojia. Marinan tarkkuuden kautta tämä sala-aije
-kuitenkin tuli ilmi ja Cortes lähetti vakoojat takaisin silvottuina
-— hän hakkautti heiltä kädet poikki — sanoen Espanjalaisten olevan
-valppaina, tulivatpa Tlaxcalalaiset yöllä tai päivällä. Vihdoin
-Xicotencatlkin taipui rauhaan ja tuli itse suuren seurueen kera
-sitä tarjoamaan. Hän tarjosi Tlaxcalalaisten liittoa ja vakuutti,
-että he olisivat yhtä uskollisia liitossa kuin sodassa urhoollisia.
-Cortes suostui ottamaan heidät Castilian kuninkaan vasalleiksi ja
-liittolaisiksi. Lahjat, joita Tlaxcalalaiset toivat, eivät tosin
-olleet suuria, sillä maa oli köyhä, kuten päällikkö sanoi, mutta
-Cortes sanoi pitävänsä Tlaxcalalaisten pieniä lahjoja suuremmassa
-arvossa kuin huoneen täyttä kultaa. Hänelle oli selvinnyt, että
-Mexicon vallottaminen ainoastaan tämän pienen vuorikansan avulla oli
-mahdollista.
-
-Espanjalaisia odotti Tlaxcalan pääkaupungissa juhlallinen vastaanotto.
-Papit tulivat heitä vastaan valkeissa vaatteissa, miehet ja vaimot
-juhlapuvuissa, kukin koristettuina; nuoret tytöt seppelöivät kukilla
-espanjalaiset sotilaat ja heidän ratsunsa. Kaupungin kaduilla tungos
-oli suunnaton, kaikki huoneet oli kukkasilla koristettu ja vastaanotto
-oli kaikin puolin mitä paras. Espanjalaisille tarjottiin maan tyttäriä
-vaimoiksi, mutta siihen Cortes ei sanonut suostuvansa, koska he
-olivat pakanoita; hän kehotti Tlaxcalaa kääntymään kristinuskoon.
-Tasavaltalaiset sanoivat kyllä suostuvansa ottamaan kristittyjen
-Jumalan omain jumaliensa joukkoon, mutta eivät kuitenkaan voineet siltä
-omiaan hylätä, ja Espanjalaiset näkivät viisaimmaksi antaa asian jäädä
-silleen. Risti vain pystytettiin merkiksi siitä, että kristittyjen
-Jumala oli tullut Tlaxcalaan. Viisi kauneinta Tlaxcalan neitoa kääntyi
-kristinuskoon ja vihittiin espanjalaisille upseereille. Alvarado
-sai vaimoksi Xicotencatlin tyttären, joka kasteessa sai nimekseen
-Doña Luisa. Alvarado oli avomielisen ja ystävällisen käytöksensä
-kautta suuresti miellyttänyt Tlaxcalalaisia, jotka antoivat hänelle
-liikanimeksi »Tonatiuh» s.o. »aurinko». Cortes oli nimeksi saanut
-Malintzin heti Tlaxcalan vieressä kohoavasta valtavasta vuoresta,
-vaikka Aztekit näyttivät ivalla käsittäneen nimen väännökseksi kauniin
-Doña Marinan nimestä.
-
-
-
-Cholulan verilöyly.
-
-
-Saatuaan kuulla, että Espanjalaiset olivat voittaneet Tlaxcalan
-ja tehneet tasavallan kanssa liiton, Montezuma lähetti 200 orjaa
-lahjoja tuomaan; lahjain joukossa oli 300 unssia kultaa, sekä paljon
-upeita kankaita ja viittoja. Kaupunkiinsa hän nytkin kielsi Cortesta
-tulemasta, mutta suostui sen sijaan maksamaan suuren vuotuisen veron.
-Cortes kiitti, mutta vastasi, että hänen täytyi toteuttaa käsky, jonka
-oli hallitsijaltaan saanut, ja tulla Mexicoon. Sen jälkeen saapui
-vielä yksi lähetystö, yhä lahjoja tuoden, mutta tällä kertaa lausuen
-samalla Espanjalaiset tervetulleiksi. Montezuma kehotti heitä ensinnä
-poikkeamaan suureen Cholulan kaupunkiin, jossa muka oli ryhdytty
-valmistuksiin heidän vastaanottoaan varten. Tlaxcalalaiset tosin
-varottivat Cortesta lähtemästä ensinkään, koska muka Montezumalla
-oli petos mielessään, mutta Cortes antoi käskyn jatkaa matkaa.
-Sitten Tlaxcalalaiset varottivat häntä varsinkin Cholulan kaupunkiin
-menemästä, koska se oli kavaluudestaan tunnettu, jota paitsi he olivat
-kuulleet, että lähellä sitä väjyi suuri aztekkilainen sotajoukko.
-
-Varotuksista huolimalta Cortes kuitenkin marssi Cholulaan, joka
-oli lounaaseen Tlaxcalasta ja Mexicon suurimpia kaupunkeja.
-Siinä oli 20,000 taloa ja mahtava temppeli, 177 jalkaa korkealle
-porraspyramidille rakennettu. Temppelissä oli Quetzalcoatl jumalan
-suuri kuvapatsas, sillä matkallaan meren rannalle oli jumala
-viipynyt tässä kaupungissa 20 vuotta. Sitä paitsi oli Cholulassa
-vielä 400 muuta uhritornia. Ihmisuhrit kävivät yhä kamalammiksi ja
-yleisemmiksi, kuta enemmän pääkaupunkia lähestyttiin. Miehiä ja poikia
-lihotettiin uhrattaviksi vahvoista hirsistä rakennetuissa häkeissä.
-Espanjalaiset kaikkialla hävittivät nämä ihmishäkit ja päästivät
-vangit palaamaan kunkin kotiseuduilleen. Corteksen mukana oli 6,000
-Tlaxcalan sotilasta, jotka olivat liittolaisina lähteneet Montezumaa
-vastaan, ja näiltä Cortes sai tietää, että Cholulassa oli suunniteltu
-petos hänen tuhoamisekseen. Kaupungin kadut oli suljettu ja asukkaita
-oli jo lähtenyt pois, odotettavaa verilöylyä pakoon. Doña Marina
-urkki tietoonsa, että oli aikomus hyökätä Espanjalaisten kimppuun,
-juuri kun nämä tekivät lähtöä. Cortes päätti olla nopeampi. Hän teki
-hyökkäyksen ja hakkasi maahan osan koolla olevista kasikeista ja heidän
-miehistään. Tämän jälkeen Tlaxcalalaiset, joiden leiri oli kaupungin
-ulkopuolella, saivat käskyn lähteä liikkeelle ja he panivat Cholulan
-kaduilla toimeen kamalan verilöylyn, murhaten ja ryöstäen, kunnes
-Cortes sen kielsi. Tlaxcalalaiset olivat Cholulalaisten verivihollisia
-ja kostivat mielihyvällä. 3,000 Cholulalaista sai katutaisteluissa
-surmansa. Suuri temppeli vallotettiin väkirynnäköllä ja poltettiin.
-Petos oli suunniteltu Montezuman käskystä ja sitä syvemmän vaikutuksen
-nämä nopeat toimet tekivät, niin että naapurikaupungitkin riensivät
-antautumaan.
-
-
-
-Tenochtitlan.
-
-
-Cholulasta jatkettiin retkeä Mexicoa kohti. Välillä oli kuljettava
-lyhyen vuorijonon poikki, jolla ovat Anahuakin komeimmat tulivuoret.
-Solan kahden puolen olivat toisella puolella Popocatepetl (»savuava
-vuori»), toisella Iztaccihuatl (»valkoinen vaimo»). Cortes lähetti
-solan korkeimmalta kohdalta erään upseereistaan yrittämään, olisiko
-mahdollista nousta Popocatepetlille. Intianit pitivät näitä vuoria
-jumalina, eivätkä sen vuoksi olleet koskaan yrittäneetkään.
-Espanjalaiset kiipesivät melkein kraaterille saakka, korkealle
-lumirajan yläpuolelle, ja toivat sieltä voitonmerkkinä suuria
-rikkipuikkoja, jotka herättivät intianien kesken yhä suurempaa
-ihmetystä; he olivat nyt vakuutettuja siitä, etteivät Espanjalaiset
-pelänneet mitään. Vuorensolasta avautui ihana näköala Mexicon
-lakeudelle, jossa pääkaupunki Tenochtitlan loisti järven keskellä kuin
-Venezia. Tescoco-järvi oli silloin nykyistään suurempi, sen jatkona oli
-kaakossa pienempi Xochimilco ja kauempana idässä Chalco. Pääkaupunkiin
-johti monelta puolelta järven poikki rakennetut leveät patotiet. Kukin
-patotie oli monesta kohdasta poikki, niin että yhteys mannermaan kanssa
-voitiin helposti katkaista, nostamalla pois aukkojen poikki rakennetut
-sillat. Siltain alatse mahtuivat veneet kulkemaan järvestä toiseen.
-Kaupungin läpi kulki useita kanavia, joitten poikki oli nostosillat.
-
-Paitsi pääkaupunkia oli rannoilla monta muutakin kaupunkia ja kylää
-ja järvillä oli uivia puutarhoja, jotka suuressa määrin lisäsivät
-maiseman suloa. Vielä nykypäivänä Mexicon järvessä näkee samanlaisia
-puutarhoja. Pääkaupungissa oli noin 60,000 taloa ja arvion mukaan
-300,000 asukasta. Siinä oli monta suurta toria, yksi Espanjalaisten
-mielestä yhtä suuri kuin koko Salamancan kaupunki. Suuri uhritemppeli,
-jonka ylimmälle pengermälle noustiin 114 porrasta, kohosi korkealle yli
-muun kaupungin, jonka vuoksi sieltä oli laaja näköala yli ympäristöjen.
-Päätemppelissä oli 40 tornia, kaikki hakatusta kivestä vankasti
-rakennetut, kannattimet ja ovet jykeistä maalatuista pelkoista.
-Kaupungin etevimmillä suvuilla oli näissä torneissa epäjumalansa ja
-perhehautansa. Ylimmällä temppelipengermällä oli kaksi epäjumalankuvaa,
-jotka olivat täynnään kultaa ja jalokiviä. Siellä oli pääuhripaikka,
-jossa vangit teurastettiin jaspiskivisellä alttarilla. Permanto ja
-seinät olivat ihmisen verestä mustinaan. Uhrattujen päät säilytettiin
-erikoisella telineellä, jolla eräs espanjalainen väitti lukeneensa
-136,000 ihmisenpäätä.
-
-Vaikka Montezuma oli lähettänyt yhä uusia lähettiläitä kieltämään
-Cortesta tulemasta pääkaupunkiinsa, niin jatkoi tämä kuitenkin
-rohkeasti matkaansa. »Me saavuimme», kirjottaa eräs mukana olleista,
-»Iztallapanin leveälle sotilastielle, jolta katseemme ensi kerran
-käsitti järven keskelle rakennetut kaupungit ja kylät, ja vielä
-enemmän melkoisia kyliä rannoilla ja kauniin, aivan suoran tien, joka
-johti pääkaupunkiin. Ihmettelymme kohosi korkeimmilleen ja sanoimme
-toisillemme, että nämä olivat kuin Amadin ritarikirjan lumotut linnat,
-niin korkeina ja ylpeinä kohosivat tornit, temppelit ja talot veden
-keskellä. Jopa monet miehistämme väittivät, ettei tämä kaikki, mitä
-he näkivät, voinut olla muuta kuin pelkkää unennäköä. Iztallapanissa
-kohosivat käsityksemme tämän maan mahdista ja rikkaudesta yhä
-suuremmiksi. Saimme asua oikeissa palatseissa, jotka olivat laajat
-alaltaan, suurien pihain ympäröimät, rakennetut kauniisti tahoilluista
-kivistä, seeteripuusta ja muista hyvänhajuisista puulajeista. Kaikki
-huoneet olivat tapeteilla ja pumpulikankailla sisältä verhotut.
-Seuraavana päivänä saavuimme pääkaupunkiin. Patotie oli kahdeksan
-askelta leveä, mutta kun kaupungista oli lähtenyt suunnattoman paljon
-väkeä meitä näkemään, niin oli tungos sillä tavattoman suuri. Kaikki
-tornit ja uhritemppelit olivat mustanaan ihmisiä, järvellä kihisi
-kaikkialla aluksia, täynnään uteliaita, jotka olivat tulleet meitä
-näkemään. Ei se ihme ollutkaan, kun täällä ei oltu vielä milloinkaan
-nähty meidän kaltaisia ihmisiä eikä hevosia. Monen sillan poikki meidän
-piti kulkea, mutta vihdoin oli Mexicon suuri kaupunki koko komeudessaan
-edessämme. Ja meitä, jotka kuljimme tämän lukemattoman ihmisjoukon
-keskitse, ei ollut kuin pieni joukko, 450 miestä, ja päämme oli vielä
-aivan täynnään niitä varotuksia, joita meille olivat Tlaxcalan ja
-muitten kaupunkien asukkaat antaneet, ja varokeinoja, joihin meitä oli
-kehotettu ryhtymään, että olisimme Mexicolaisia vastaan turvassa. Kun
-asemamme otetaan huomioon, niin voidaan syyllä kysyä, tokko milloinkaan
-on ollut miehiä, jotka ovat niin uhkarohkeaan yritykseen ryhtyneet.»
-
-
-
-Cortes Mexicossa.
-
-
-Se oli marraskuun 8 p. 1519, jona Ferdinand Cortes pienen joukkonsa
-kanssa marssi Mexicoon. Hallitsija tuli kaupungin pääkadulla
-häntä vastaan, mukanaan seurue, jossa oli 200 henkeä. Hallitsijaa
-kantoivat paljasjalkaiset ylimykset kullalla kirjaillussa
-kantotuolissa. Kantotuolin päällä oli jonkinlainen telttakatto,
-koristettu viheriäisillä sulilla, kullalla, hopealla ja jalokivillä.
-Espanjalaisten lähestyessä Montezuma astui alas istuimeltaan ja
-kulki maahan levitettyjä peittoja pitkin vieraita vastaan. Hän oli
-puettuna omituisen värikkääseen rikkaaseen pukuun, päässä viheriäinen
-höyhentöyhtö — viheriäinen oli hallitsijan väri — jaloissa jalokivillä
-koristellut puolikengät, joissa oli kullasta pohjat. Kun hän kulki
-kansan keskellä, ei kukaan uskaltanut kohottaa katsettaan häneen,
-vaan kaikki katsoivat nöyrästi maahan. Cortes laskeutui, Montezuman
-nähdessään, alas ratsunsa selästä, kävi aztekkilaista hallitsijaa
-vastaan ja ripusti hänen kaulaansa välkkyvästä kristallilasista
-tehdyn kaulakoristeen, tahtoipa häntä syleilläkin, mutta sen estivät
-molemmat vieressä seisovat vasalliruhtinaat, se kun olisi loukannut
-hallitsijapyhyyttä, vieläpä koko kansan nähden. Annettuaan Cortekselle
-rikkaan lahjan palasi Montezuma saattonsa keralla palatsiinsa.
-Espanjalaiset marssivat kaupunkiin torvien soidessa ja lippujen
-liehuessa, 6,000 tlaxcalalaista seurassaan. Keskellä kaupunkia oli
-laajan torin ääressä sotajumalan korkea temppeli ja Montezuman isän
-rakentama laaja palatsi. Tämän palatsin sai Cortes joukkoineen
-asuttavakseen. Parhaissa huoneissa olivat seinät verhotut kankailla
-ja lattiat matoilla. Palatsi oli samalla linnakin, sillä sen ympäri
-kulki vahva muuri, jossa oli monta tornia. Cortes asetti joka paikkaan
-vartijoita ja tykkinsä pääporttia vastapäätä. Illalla Montezuma saapui
-vieraittansa luo ja kertoi silloin Cortekselle tarun Quetzalcoatl
-jumalasta sekä lausui lopuksi: Kaikesta siitä, mitä hän tähän saakka
-oli saanut Espanjalaisilta kuulla heidän maastaan ja kuninkaastaan, oli
-hän tullut siihen varmaan vakaumukseen, että heidän kuninkaansa olikin
-Mexicon oikea herra. Määrätköön Cortes sen vuoksi tahtonsa mukaan
-hänestä ja hänen maastaan.
-
-Seuraavana päivänä Cortes lähti vastavierailulle, seurassaan neljä
-etevintä päällikköään. Kuninkaan palatsissa oli monta pihaa, eräässä
-niistä suihkukaivo. Koko laaja palatsi oli rakennettu hakatusta
-kivestä. Huoneitten seinät olivat peitetyt marmorilla, jaspiksella ja
-porfyrillä ja pinnat olivat niin sileät, että niissä näki peilikuvansa;
-taikka olivat ne verhotut arvokkailla kankailla ja sulkaryijyillä,
-joihin oli sommiteltu lintujen ja kukkien kuvia. Keskustelun aikana
-Cortes tulkin kautta ilmotti Montezumalle saaneensa toimeksi
-kääntää hänet kristinuskoon ja alkoi sitten selittää kristinuskon
-perustotuuksia. Mutta Montezuma ei halunnut keskustella uskonnoista.
-Sen sijaan hän sanoi mielellään rupeavansa maksamaan veroa Espanjan
-kuninkaalle ja tunnustavansa itsensä hänen vasallikseen. Bernal Diaz,
-joka oli Corteksen seurueessa ja tilaisuudessa läsnä, kuvaa seuraavalla
-tavalla hallitsijaa.
-
-»Suuri Montezuma saattoi tähän aikaan olla noin neljänkymmenen
-ikäinen. Hän oli kookas, solakka kasvultaan, jäsenet laihanlaiset,
-mutta ruumiinsuhteet muutoin mitä parhaat. Ihonväri ei ollut kovinkaan
-ruskea. Hiuksia hänellä oli runsaasti vain korvillaan, jotka olivat
-kokonaan kiehkurain peitossa. Hänellä oli heikonlainen, mutta hyvän
-näköinen musta parta. Kasvot olivat soikeat ja rattoisat ja hänen
-kauneista silmistään kuvastui hänen puhuessaan asian mukaan milloin
-rakkaus, milloin vakavuus.»
-
-Hallitsijan suostumuksella Espanjalaiset sisustivat asumassaan
-palatsissa erään huoneista kirkoksi. Tässä työssä he sattuivat
-löytämään Montezuman yksityisaarteen, jättäen sen kuitenkin
-toistaiseksi koskematta. Heidän asemansa keskellä viholliskaupunkia
-oli kuitenkin niin vaarallinen, että lopulta oli mietittävä epätoivon
-keinoa pelastukseksi. Cortes päätti ottaa hallitsijan vangiksi.
-Verukkeen hän sai siitä, että eräs Montezuman alainen kasikki oli
-rannikolla hyökännyt Vera Cruzin kimppuun, jossa oli vain 150
-puolustajaa. Hyökkäys oli tosin torjuttu, mutta useita espanjalaisia
-oli kaatunut ja urhea johtaja saanut kuolettavan haavan, Cortes tästä
-tapauksesta tiedon saatuaan lähti luotettavimpain miestensä keralla
-Montezuman luo, väittäen tätä petoksen salaiseksi toimeen panijaksi
-ja vaatien häneltä kasikin rankaisemista. Siihen hallitsija vaivatta
-suostui ja antoi paikalla kutsua syyllisen pääkaupunkiinsa vastaamaan.
-Mutta Cortes ei siihen tyytynyt, vaan vaati, että hallitsijan tuli
-muuttaa Espanjalaisten asumaan palatsiin, kunnes asia oli ratkaistu.
-Montezuma tarjosi poikansa ja tyttärensä pantiksi, mutta ne eivät
-Cortekselle riittäneet. Kun tästä jo oli puolen tuntia väitelty, niin
-espanjalaisilta upseereilta loppui kärsivällisyys ja de Leon huudahti:
-»Mitä pitkistä puheista! Joko hän lähtee kerallamme vapaaehtoisesti,
-taikka pistämme hänet paikalla kuoliaaksi. Sillä pääasia on nyt
-oman henkemme pelastaminen; ellei se näin tapahdu, niin olemme
-auttamattomasti hukassa.»
-
-Tämä uhkaus vaikutti. Montezuma taipui ja ilmotti kokoontuneelle väelle
-menevänsä vapaaehtoisesti muukalaisten luo asumaan. Häntä kohdeltiin
-kunnioituksella, niinkuin ainakin suuren valtakunnan hallitsijaa,
-ja annettiin hänen pitää hovinsakin kaikkine menoineen. Hän päästi
-alamaisiaan puheilleen niinkuin tavallisesti ja oli kansansa kanssa
-lakkaamatta yhteydessä.
-
-Kun aztekilainen maaherra poikansa ja 15 päällikkönsä keralla oli tuotu
-pääkaupunkiin, tunnustivat he kaikki Cortekselle toimineensa Montezuman
-käskystä, mutta poltettiin siitä huolimatta palatsin edustalla suurella
-torilla. Telotuksen ajaksi Cortes antoi kahlehtia hallitsijan petoksen
-alkuunpanijana. Telotuksen jälkeen kahleet jälleen riisuttiin ja
-Montezumalle annettiin lupa lähteä takaisin omaan palatsiinsa. Mutta
-siihen hänellä ei enää ollut uskallusta, vaan hän jäi mieluummin
-Espanjalaisten suojelukseen. Hänen veljenpoikansa Cacama, joka hallitsi
-Tezcocossa, kokosi silloin suuren sotajoukon, tehdäkseen hallitsijan
-väkivaltaisesta kohtelusta lopun. Mutta kun ylimykset eivät suostuneet
-toimimaan ilman Montezuman lupaa, niin Cortes sai tästäkin aikomuksesta
-tiedon; hän antoi Montezuman palveluksessa olevain tezcocolaisten
-ylimysten vangita Cacaman ja Montezuma erotti hänet virasta. Montezuma
-sitten julkisessa kokouksessa vannoi vasallivalan Espanjan kuninkaalle
-viitaten siihen, että Quetzalcoatlin ennustus nyt oli mennyt toteen.
-Hän sanoi lopuksi päälliköilleen: »Kuulkaa siis nyt suurta Kaarle
-kuningasta kuin luonnollista yliherraanne ja kuulkaa sotaherraa, joka
-häntä täällä edustaa. Maksakaa hänelle maksut, joita olette minulle
-maksaneet ja palvelkaa häntä, niinkuin olette minua palvelleet.»
-Kyyneleet tulivat Montezuman silmiin hänen puhuessaan ja raskain
-huokauksin hän tyytyi kohtaloonsa. Cortes antoi kirjottaa tapauksesta
-pöytäkirjan, jonka sitten hän ja Montezuma allekirjottivat.
-
-Cortes oli siis näköjään laillisella tavalla saanut koko suuren
-aztekkilaisvaltakunnan hallituksen käsiinsä. Espanjalaiset virkamiehet
-kulkivat Montezuman virkamiesten keralla laajalti kautta maan
-kokoamassa veroja Espanjan kuninkaan nimessä. He kiertelivät monen
-kymmenen kilometrin päässä pääkaupungista ja palasivat takaisin täysin
-kulta- ja hopeataakoin. Montezuma antoi yksityisaarteestaan lisää.
-»Nämä kalleudet ovat», kirjotti Cortes, »metalliarvoaankin lukuun
-ottamatta uutuutensa ja omituisten muotojensa vuoksi korvaamattomat.
-Ei ainoallakaan ruhtinaalla koko maailmassa voi olla semmoisia. Kaikki
-mitä Montezuma näki maan päällä, taikka mitä hänelle tuotiin meren
-syvyyksistä, kuvattiin hänen käskystään mitä täydellisimmin kultaan,
-hopeaan, jalokiviin taikka kirjaviin sulkakutomuksiin. Hän on myös
-minun piirroksieni mukaan antanut valmistaa europpalaismallisia
-ristejä, mitaleja, koruesineitä ja kaulakäätyjä. Sitä paitsi on
-Montezuma minulle lahjottanut suuret määrät sekä väriinsä että
-tekotapaansa nähden mitä ihanimpia puuvillakankaita, seinäverhoja
-kirkkoihin ja asuinhuoneisiin, pumpulista ja kaniinin villoista tehtyjä
-peittoja, ynnä kaksitoista oivallisesti koristettua ja maalattua
-puhallustorvea.»
-
-Saadakseen paremman käsityksen maan suuruudesta, sen rannoista
-ja varsinkin ankkuripaikoista Cortes sai Montezuman laitattamaan
-nequen-kankaalle maalatun kartan. Siitä saadun tiedon perustuksella
-Espanjalaisten vaikutusvalta maassa kasvamistaan kasvoi ja näytti
-siltä, kuin tapahtuisi vallan siirtyminen vähitellen rauhallisella
-tavalla. Mutta silloin sattui tapaus, joka pakotti Corteksen suin
-päin lähtemään pääkaupungista, puolustamaan saavutettuja etuja omia
-maanmiehiään vastaan.
-
-
-
-Cortes voittaa Narvaezin.
-
-
-Velasquez, Corteksen menestyksistä tiedon saatuaan, päätti perältäkin
-korjata hedelmät itselleen. Hän varusti Cubassa retkikunnan, johon
-kuului ainakin 800 miestä, niitten joukossa 80 muskettiampujaa, 120
-jousimiestä, 80 ratsumiestä ja 18 tykkiä, määräsi Narvaezin tämän
-joukon päälliköksi ja käski häntä erottamaan Corteksen ja tuomaan hänet
-vangittuna Cubaan. Kun Diego Colon, Haitin varakuningas, kuuli näistä
-varustuksista, niin hän lähetti Ayallonin Cubaan kieltämään Velasquezia
-missään tapauksessa ryhtymästä sotatoimiin Cortesta vastaan, koska
-loistavasti alotettu yritys sen kautta saattoi kokonaan turmeltua.
-Velasquez ei ottanut näitä kehotuksia kuuleviin korviin, mutta Ayallon
-seurasi laivaston mukana Mexicoon. Narvaez saapui Vera Cruziin
-huhtikuussa 1520. Kun Ayallon sielläkin esitti vastalauseensa, niin
-Narvaez väkipakolla lähetti hänet pois Haitiin, jossa hän kertoi Diego
-Colonille asiain tilasta. Varakuningas, jonka lähettilästä ja arvoa
-oli niin julkisesti loukattu, lähetti Espanjaan kuninkaan oikeudelle
-valituksen sekä Velasquezia että Narvaezia vastaan. Samalla hän
-asettui Corteksen puolelle, ja epäilemättä tämän oli suuressa määrin
-kiittäminen Columbuksen pojan puoltosanaa siitä, että asia Espanjassa
-lopulta kääntyi hänen edukseen.
-
-Vietyään maihin joukkonsa Narvaez vaati Villa Rican päällikköä
-Sandovalia luovuttamaan hänelle Corteksen rakentaman linnan. Mutta
-Sandoval sen sijaan vangitsikin Narvaezin sanantuojat ja lähetti
-heidät, kuusi miestä, sidottuina Corteksen luo Mexicoon, jonne he
-saapuivat neljän päivän kuluttua. Cortes antoi kaupungin ulkopuolella
-vapauttaa heidät siteistä, niin että he saattoivat hevosilla ratsastaen
-saapua pääkaupunkiin. Hän otti heidät siellä mitä kohteliaimmin
-vastaan, teki heille selkoa asemasta ja sai heidät kokonaan puolelleen
-taivutetuiksi. Vieläpä Cortes tuli heidän antamistaan tiedoista
-siihen käsitykseen, että hänen oli helppo saada koko lähestyvä
-armeija puolelleen, sillä Narvaez oli kopeutensa ja karuutensa kautta
-herättänyt vihoja omain miestensä kesken.
-
-Cortes lähetti Narvaezille sovinnollisen kirjeen, tarjoten vallan
-jakoa ja liittäen mukaan paljon kultaa lahjoiksi hänen upseereilleen.
-Palaavien lähettiläitten kuvaukset kuultuaan uusi sotajoukko olisikin
-ilomielin yhtynyt Cortekseen, mutta Narvaez ei tahtonut mitään tietää
-sovinnosta. Vastausta odottamatta Cortes lähti joukkoineen häntä
-vastaan. Montezuman vartioimisen sai toimekseen urhea Alvarado, jolle
-pääkaupunkiin jäi 140 miestä ja kaikki tykit. Cortes itse lähti 70
-urhoollisimman miehensä ja 2,000 tlaxcalaiaisen keralla matkalle
-Cempoallaan, jossa Narvaezin leirin kuultiin olevan. Chohdassa yhtyi
-häneen 120 miestä, jotka olivat olleet veroretkellä, mutta Narvaezin
-tulosta tiedon saatuaan kiiruumman kautta kääntyneet paluumatkalle.
-Kun vielä Sandoval oli tuonut Villa Ricasta 60 miestä, niin oli
-Corteksella kaikkiaan 266 espanjalaista. Lähetettiin vielä muutamia
-sovinnonehdotuksia puoleen ja toiseen, mutta kun Narvaez yhä vaati
-alistumista, niin ei näistä ollut mitään apua. Cortes sai salaa
-hankituksi tarkat tiedot Narvaezin leiristä; eräänä synkkänä yönä,
-helluntai-aattona, hän sitten kävi ylivoimaisen vastustajansa kimppuun.
-Hyökkäys tapahtui yöllä sen vuoksi, ettei joukon pienuus kiihottaisi
-Narvaezin väkeä kovempaan vastarintaan. »Kun tunkeuduimme leiriin»,
-kertoo Bernal Diaz, »niin oli pilkkosen pimeä ja satoi rankasti, ja
-vasta myöhemmin nousi kuu. Mutta pimeästä meille oli paljon hyötyä,
-sillä synkkänä yösydännä lenteli paljon kiiltohyönteisiä! Narvaezin
-miehet luulivat niitä meidän luntuiksemme, joilla me muka sytytimme
-muskettejamme. He sen vuoksi luulivat Corteksella olevan paljon
-pyssymiehiä.» Cortes, tarkalleen tuntien leirin, pääsi huomaamatta aina
-Narvaezin kortteritalon pihaan saakka; vasta siellä tapahtui hälyytys.
-Sandoval tunkeutui tornikamariin, jossa Narvaez asui. Syntyi kahakka,
-Narvaez taistelussa menetettyään toisen silmänsä otettiin vangiksi.
-Heti sen jälkeen hänen joukkonsakin antautui. Vain kaksi espanjalaista
-kaatui melskeessä. Narvaezin sotamiehet vannoivat uskollisuuden
-Cortekselle, Narvaez itse lähetettiin uskollisimpien puolustajiensa
-keralla Villa Ricaan. »Voin Teille vakuuttaa», sanoi Cortes hänestä
-erotessaan, »että tämä voitto on pienimpiä asetöitä, mitä olemme
-Uudessa Espanjassa tehneet.» Mutta ylen tärkeät olivat siitä huolimatta
-sen seuraukset, sillä ilman tätä voittoa ei Mexicon vallotus olisi
-ollut mahdollinen. Tlaxcalalaiset liittolaiset saapuivat paikalle vasta
-seuraavana päivänä; Cortes ei ollut tahtonut käyttää heitä maanmiehiään
-vastaan, jott'eivät he sitten voisi ylpeillä siitä, että olivat saaneet
-valkoisista voiton.
-
-
-
-Taistelut Mexicossa.
-
-
-Heti tämän jälkeen tuli Cortekselle tulinen kiire palata Mexicoon.
-Pääkaupungissa oli vietetty suurta uhrijuhlaa ja Alvarado oli saanut
-kuulla, että mexicolaiset aikoivat käyttää tilaisuutta vapauttaakseen
-Montezuman. Hän päätti olla heitä sukkelampi ja pani kokoontuneen
-yleisön kesken toimeen verilöylyn, tukahuttaakseen pelotuksella
-kapinahankkeet. Paljon mexicolaisia ylimyksiäkin sai surmansa tässä
-teurastuksessa. Mutta vaikutus oli aivan päinvastainen kuin Alvarado
-oli otaksunut. Pääkaupungissa syttyi kauan kytenyt yleinen kapina ja
-Alvarado joutui linnotetussa palatsissa niin ahtaalle, että hänen
-täytyi pyytää Cortesta kiiruumman kautta tulemaan apuun. Jättäen
-haavotetut ja sairaat Cempoallaan Cortes lähtikin heti matkaan,
-mukanaan nyt 1300 miehen armeija. Mutta vaikka hänen voimansa olivatkin
-näin kasvaneet, niin kuta lähemmäksi pääkaupunkia hän saapui, sitä
-vihamielisempiä olivat maanasukkaat. Tenochtitlanin kadut olivat
-aivan autioina, ei ainoatakaan tervetulijaishuutoa kuulunut, synkkä
-äänettömyys uhkasi myrskyä. Alvaradolle tuli apu aivan viime hetkessä;
-hän oli joukkoineen niin uuvuksissaan, että tuskin olisi voinut
-hyökkäystä kestää.
-
-Saavuttuaan pääkaupunkiin Cortes viipymättä vaati tiliä siitä, kuinka
-Espanjalaisten ja Mexicolaisten sopu oli rikkoutunut. Kertomukset
-olivat ristiriitaiset, mutta siinä näyttivät kaikki pitävän yhtä, että
-Alvaradon pikaisuus oli ollut onnettomuuden syy. Aztekkien kesken
-oli nimittäin tapana aina toukokuussa viettää verisen sodanjumalan,
-Huitzilopochtlin kunniaksi suuri juhla, johon saapui mitä Mexicossa
-oli etevintä ja ylhäisintä. Juhla vietettiin suuren teokallin pihassa,
-aivan lähellä Espanjalaisten asunnoita. Kasikit pyysivät Alvaradolta
-lupaa ja Montezuman läsnäoloa. Juhlaa Alvarado ei kieltänyt,
-kunhan ei aseita otettu mukaan eikä veriuhreja toimitettu, mutta
-Montezumaa hän ei sanonut millään ehdolla voivansa mukaan laskea.
-Noin kuusisataa etevintä aztekkia tuli määräpäivänä koolle; he olivat
-pukeutuneet komeimpiin juhlavaatteihinsa, kulta- ja jalokivikoruihin.
-Alvarado miehineen oli tullut menoa katsomaan, ja Espanjalaiset
-olivat aseissa joka mies. Kun maanasukkaat olivat alkaneet hurjat
-tanssinsa ja laulunsa, niin hän äkkiä miehineen hyökkäsi aseettomain
-juhlijain kimppuun; he surmasivat armotta jokaisen, niin ettei
-ainoakaan petetyistä päässyt pakoon. Surmatuilta ryöstettiin
-koristeet. Mexicolaisen ylimystön paras polvi sinä päivänä tuhottiin.
-Pääkaupungissa tuskin oli ainoatakaan perhettä, johon ei tapaus olisi
-surua tuonut. Alvarado puolusti itseään sillä, että Tlaxcalalaiset
-olivat saaneet tiedon suuresta salaliitosta, jonka muka Aztekkien
-ylimystö oli tehnyt. Estääkseen kapinan hän vain oli noudattanut sitä
-esimerkkiä, jonka Cortes oli Cholulassa antanut.
-
-Mutta seuraus tästä tapauksesta oli, että Mexicolaisista yhdellä
-iskulla katosi kaikki kunnioitus Espanjalaisia kohtaan, jota taru
-muka palaavasta jumalasta oli heissä herättänyt. Sammumaton viha
-syttyi sen sijaan. Kostonhimo tukahutti kaikki muut ajatukset. Ellei
-Montezuma olisi ollut Espanjalaisten hallussa, niin olisi varmaan
-Alvaradon asemat jo ennen Corteksen tuloa rynnäköllä vallotettu. Mutta
-Mexicolaiset eivät vielä hyökänneet, vaan olivat päättäneet näännyttää
-piiritetyt nälkään. Näillä oli vedestäkin puute, mutta onneksi oli
-hädän ollessa suurimmillaan palatsin pihasta löydetty erinomainen lähde.
-
-Cortes, joka ennen lähtöään Montezuman kautta hallitsi maata, oli nyt
-hänen pääkaupungissaan piiritettynä, mitä vaarallisimmassa asemassa,
-vaikka olikin saanut joukkonsa niin monenkertaisesti vahvistetuksi ja
-verekset sotatarpeet. Saaressa, keskellä vihamielistä kaupunkia, hänen
-oli mahdoton saada ruokavaroja, elleivät maanasukkaat niitä ehdollaan
-tuoneet. Hän oli lähettänyt sanansaattajan Vera Cruziin, mutta tämä
-oli tuskin päässyt lähtemään, ennenkuin palasi takaisin verissään
-ja puolikuolleena peljästyksestä. Koko kaupunki oli aseissa, se oli
-hänen sanomansa, ja Montezuman veli oli kapinan johtajana. Patoteitten
-sillat oli revitty ja pian oli hyökkäys alkava. Ei tarvinnutkaan
-kauaa odottaa, ennenkuin alkoi kuulua kiljunaa ja meteliä, niinkuin
-hirmumyrskyn lähestyessä. Yhä enemmän läheni raivo ja mustanaan vyöryi
-linnotettua palatsia vastaan sotaväkeä ja kansaa. Joka katolla oli
-taistelijoita, jotka uhmaten heristelivät aseitaan. Niinkuin ukonpilvi
-lähestyi turma. Espanjalaiset asuivat liittolaistensa Tlaxcalalaisten
-keralla verraten ahtaalla alalla, jonka vuoksi oltiinkin paikalla
-valmiina. Mexicolaiset hyökkäsivät epäjärjestyksessä, ilman johtoa,
-vaikka jokainen parhaissa sotatamineissaan. Palatsin edustalle tultuaan
-hyökkääjät päästivät suuren sotahuudon ja samalla alkoi sataa nuolia,
-kiviä ja keihäitä. Espanjalaiset puolestaan käyttivät nyt säälimättä
-kaikkia tuliaseitaan ja niitten luodit, joiden teho oli pääkaupungissa
-tuntematon, repivät kammottavia vakoja ihmistulvaan. Mexicolaiset
-pysähtyivät hetkeksi kauhun valtaamina, mutta sitten he kaatuneitten
-ruumiitten yli hyökkäsivät uudelleen eteenpäin. Katoilta syydettiin
-Espanjalaisten ja Tlaxcalalaisten päälle kiviä, väkirynnäköillä
-koetettiin nousta muureille. Palavia nuolia ammuttiin palatsiin
-tulipalon sytyttämiseksi. Muureille ei kukaan hengissä päässyt, mutta
-tulipalon hyökkääjät saivat syttymään niihin puuvajoihin, joita oli
-Tlaxcalalaisia varten rakennettu palatsin alueelle. Ei ollut vettä
-palon sammuttamiseksi, mullalla sitä ei saatu tukahutetuksi, jonka
-vuoksi revittiin auki kappale muuria, jotta tuli häätyi toiselle
-taholle. Siten syntyneeseen aukkoon sijotettiin tykkejä. Kaiken päivää
-kesti taistelua, mutta yöksi se taukosi, sillä Aztekkien ei ollut tapa
-taistella yöllä. Espanjalaisille ei yö kuitenkaan tuottanut suurtakaan
-huojennusta, sillä heillä oli täysi työ varustuksiensa korjaamisessa.
-Aamulla hyökkäys alkoi uudelleen ja vielä suuremmalla voimalla.
-Hyökkääjät olivat paremmin järjestetyt. Mexicon sotalippu liehui
-korkealla heidän keskellään, ja sen läheisyydessä oli hyökkäyksen
-johtajakin, Montezuman veli Cuitlahua. Joka taholla papit kiihottivat
-kansaa kostamaan solvaistujen jumalien puolesta.
-
-Cortes päätti tällä kertaa ennättää ennen heitä ja tehdä rohkean
-vastahyökkäyksen. Palatsin portit avattiin ja äkkiä hän ratsumiehineen,
-perässään joukko jalkaväkeä ja tuhatkunta Tlaxcalalaista, ryntäsi
-Mexicolaisten keskelle, nämä hämmästyivät ja tuota pikaa olivat
-kaikki kääntyneet pakoon. Mutta pian pakenevat taas pysähtyivät
-ja varustautuivat vallin taakse, suunnaten sieltä nuolituiskun
-Espanjalaisia vastaan. Mutta suurempaa hallaa tuotti näille ja
-varsinkin Tlaxcalalaisille kivisade kattojen päältä. Cortes koetti
-sytyttää lähimmät talot tuleen ja saikin suurella vaivalla muutamia
-satoja taloja poltetuksi. Toinen päivä päättyi siten Espanjalaisille
-jotenkin edullisesti, mutta peräti uuvuksissa he olivat illan tullen ja
-kyllästyneet verenvuodatukseen. Yöllä ei tosin taisteltu, mutta yöllä
-eivät antaneet unta vihollisten huudot: »Jumalat ovat teidät käsiimme
-antaneet. Uhrikivi on valmis, veitset terotettu. Palatsissa petoeläimet
-— Montezumalla oli suuri eläinkokoelma — häkeissään kiljuvat saalistaan
-ja lihotuskopit odottavat Tlaxcalan laihoja petollisia poikia, jotka
-juhlaa varten lihotetaan.»
-
-
-
-Montezuman kuolema.
-
-
-Cortes oli saanut käteensä haavan, joka paljon haittasi hänen
-taistelukuntoaan. Mutta vielä enemmän häntä huolestutti epätoivoinen
-asema. Lopulta hän päätti koettaa, auttaisiko se, että Montezuma
-puhuisi kansalle. Vaikea oli saada kukistettua hallitsijaa suostumaan
-vielä tähän viimeiseen nöyryytykseen. Mutta kun hänelle luvattiin,
-että Espanjalaiset lähtisivät kaupungista, jos hän saisi maanmiehensä
-hillityksi, niin hän vihdoin suostui. Hän pukeutui valkoiseen ja
-siniseen viittaansa, korkeaan kypäriinsä, kulta- ja jalokivikoruihinsa,
-sanalla sanoen täyteen ruhtinaalliseen juhlapukuunsa. Esiintyen
-näin kaikin valtamerkein, joita Mexicon kansa oli tottunut niin
-empimättä kunnioittamaan ja pelkäämään, Montezuma nousi palatsinsa
-laajalle katolle. Hyökkääjäin laumat hänet nähdessään vaikenivat kuin
-lumouksesta ja syntyi kuolon hiljaisuus. Rivittäin heittäysivät ihmiset
-suulleen hallitsijan nähdessään, toiset polvistuivat. Montezumaa tämä
-kunnioitus näytti rohkaisevan. Lempeällä, mutta varmalla äänellä hän
-sanoi: »Miksi näen kansani aseissa isäini palatsia vastaan? Pidättekö
-hallitsijaanne vankina ja tahdotteko hänet vapauttaa? Se olisi hyvä
-ja kiitettävä asia, ellette olisi väärässä. En ole vanki, vaan
-valkoihoiset miehet ovat ystäviäni. Vapaasta tahdostani olen heidän
-keskuudessaan, voin heidät jättää, milloin haluan. Oletteko tulleet
-karkottamaan vieraitamme kaupungista? Se on tarpeetonta, sillä he
-lähtevät vapaasti paikalla, kun tie on auki. Palatkaa siis kotianne,
-heittäkää aseenne, ryhtykää uudelleen askareihinne, osottakaa minulle
-kuuliaisuutenne. Valkoiset miehet palaavat takaisin maahansa ja
-Tenochtitlanissa on kaikki jälleen oleva ennallaan.»
-
-Mutta se että Montezuma yhä vielä sanoi olevansa valkoisten ystävä,
-oli hänen oma tuomionsa. Samalla tuoksahti häntä vastaan nuolia ja
-kiviä. Nuolien haavottamana, kiveniskuista pyörtyneenä hallitsija
-vaipui maahan, ennenkuin espanjalaiset sotamiehet ennättivät häntä
-kilvillään peittää. Kun Mexicolaiset näkivät hänen kaatuvan, niin
-valtasi heidät äkillinen katumus. Parkuva hätähuuto kohosi kansasta ja
-kaikki pakenivat kuin raivot mikä millekin suunnalle. Mutta Montezuma,
-horrostilastaan toinnuttuaan, käsitti nyt selvään asemansa, repi
-haavoiltaan siteet ja kuoli muutaman päivän kuluttua.
-
-Lähellä Espanjalaisten asunnoita, vain muutaman sadan askeleen päässä,
-oli Mexicolaisten sodanjumalan temppeli korkealla pengermällään.
-Sinne oli asettunut 5—600 etevintä aztekkisoturia, jotka korkeasta
-vallitsevasta turvapaikastaan saattoivat syytää nuolia ja kiviä
-jokaisen päälle, joka Corteksen leirissä yritti vähääkään poistua
-varustuksien suojista. Kun Espanjalaisten oli mahdoton sinne ampuakaan,
-niin Cortes päätti vaikka millä hinnalla saada haltuunsa tämän
-temppelin. Ensinnä hän lähetti Escobarin sadan miehen keralla teokallia
-vallottamaan, mutta kolmesta rynnäköstä huolimatta se ei onnistunut.
-Cortes päätti silloin itse yrittää, ottaen mukaansa 300 miestä ja
-jonkun tuhannen Tlaxcalalaista. Portti vallotettiin ja noustiin
-portaita ylimmälle pengermälle, jolla syntyi katkera ottelu. Alla koko
-kaupunki katseli tätä kamppailua. Pengermän reunat olivat kaiteettomat
-ja monta kertaa suistui siltä varmaan kuolemaan taistelevia. Kerran oli
-sama kohtalo tulla Corteksen itsensäkin osaksi. Kaksi aztekkilaista
-hyökkäsi häneen käsiksi ja yritti laahata hänet kuilun partaalle, sinne
-syöstäkseen. Mutta vaikkei Cortes voinutkaan käyttää toista kättään,
-niin oli hän kuitenkin siksi voimakas, että ravisti itsestään irti
-molemmat hyökkääjät ja suisti heidät pengermän partaalta syvyyteen.
-Kolme tuntia kesti taistelua, ennenkuin Aztekit vihdoin voitettiin;
-mutta Espanjalaisetkin olivat, haavotettuja lukuun ottamatta,
-menettäneet 45 parasta miestään. Taistelun päätyttyä he hyökkäsivät
-kappeliin, johon oli Neitsyt Maarian kuva asetettu rauhan aikana, mutta
-sekä kuva että risti oli viety pois. Pyhätössä oli vain sodanjumalan
-kamalan ruma kuva ja hänen edessään alttarilla höyryäviä sydämiä —
-ehkäpä Espanjalaisten omien maanmiesten. Hurjalla voitonhuudolla
-kristityt kävivät epäjumalaan käsiksi, repivät sen irti paikaltaan,
-kantoivat pengermän reunalle ja syöksivät sen alas kauhistuneitten
-Aztekkien keskelle. Tämän jälkeen temppeli hirmuineen sytytettiin
-palamaan ja sen loimuava tuli ilmaisi kauas etäisiin vuoristoihin
-saakka, että Aztekkien sortomahdin aika oli päättymässä, pakanuus
-sammumassa ja uusi usko saamassa Anahuakin ylängöllä jalansijaa.
-Vaikka sekin esiintyi sortavana ja säälimätönnä, niin oli se kuitenkin
-korkeampi sivistysmuoto.
-
-Tämän urotyön jälkeen Cortes joukkoineen palasi leiriinsä vastarintaa
-kohtaamatta. Espanjalaiset saivat jonkun aikaa levätä. Mutta liian
-aikainen oli heidän toivonsa, että Mexicolaisten vastarinta nyt olisi
-murrettu. Päin vastoin, vasta nyt Aztekkien katkeruus kohosikin
-korkeimmilleen. Cortes seuraavana päivänä kehotti piirittäjiä
-lakkaamaan taistelusta ja suostumaan rauhaan, uhaten muutoin hävittää
-koko kaupungin savuavaksi rauniokasaksi. Mutta yhtä uhmaava oli
-Aztekkien vastaus. He eivät luvanneet heretä taistelemasta, ennenkuin
-jokainen espanjalainen oli tapettu ja jumalille uhrattu; ellei muu
-auttaisi, niin auttaisi nälkä.
-
-Cortes silloin käsitti, että hänen oli enää mahdoton saada takaisin
-menetettyä valta-asemaa Mexicoa perin pohjin kukistamatta. Mutta sitä
-varten hänen oli päästävä pois kaupungista, sillä ilman ruokavaroja
-ja liikkumisen mahdollisuutta siellä oli mahdoton pitää puoliaan.
-Hänen täytyi vaikka millä hinnalla päästä mannermaalle, jossa hän
-saattoi vapaasti liikkua ja laajemmilla sotikedoilla saada enemmän etua
-aseittensa etevämmyydestä.
-
-
-
-»Murheen yö».
-
-
-Lähdön piti tapahtua yöllä, koska oli huomattu, etteivät Aztekit
-mielellään taistelleet yöllä. Paitsi tykkejä ja ampumatarpeita
-olivat kerätty kultakin ja muut aarteet mukaan otettavat. Cortes
-uskoi kruunun viidenneksen hallituksen virkamiesten huostaan ja
-kehotti sotamiehiä lopusta ottamaan niin paljon kuin kukin mielestään
-jaksoi kantaa. Mutta siitä huolimatta täytyi koko joukko jättääkin.
-Etujoukkoa johti Sandoval, mukanaan 200 miestä jalkaväkeä; jälkijoukon,
-johon sijotettiin urhoollisimmat miehet, saivat Alvarado ja de Leon
-komennettavakseen; itse Cortes johti keskustaa, jossa kulkivat
-kuormasto, aarteet, Montezuman poika ja tyttäret ynnä joukko ylhäisiä
-mexicolaisia panttivankeja. Tlaxcalalaiset olivat jakautuneet jotenkin
-tasan pitkin jonoa.
-
-Cortes oli rakennuttanut irtaimen sillan, jolla piti kuljettaman padon
-kolmen aukon poikki; silta oli aina vietävä seuraavalle aukolle,
-kun oli yhden poikki päästy. Kun messu oli luettu, niin lähdettiin
-puolenyön aikaan liikkeelle. Taivas oli pilvessä ja vihmasadetta
-tihkui, kaduilla oli hiljaa kuin haudassa. Häiritsemättä Espanjalaiset
-pääsivät patosillalle saakka ja toivoivat jo olevansa turvissa, mutta
-siellä mexicolaiset vartiomiehet huomasivat paon ja hälyyttivät
-maanmiehensä. Viipymättä hälyytettiin koko kaupunki ja papit alkoivat
-korkeasta teokallista paukuttaa sotarumpua. Ensimäisen patoaukon
-poikki päästiin kuitenkin onnellisesti, vaikka Aztekit jo ahdistivat
-jälkijoukkoa, ja vaikka kahden puolen kihisi veneitä, joista ammuttiin
-nuolia ja lingottiin kiviä; mutta toisen aukon poikki mentäessä syntyi
-sekasorto. Kaksi hevosta luiskahti sateen kastamilta laudoilta ja
-suistui miehineen päivineen järveen ja samalla silta itsekin kääntyi
-nurin. Syntyi sanomaton sekasorto, kun perässä tulevat siitä huolimatta
-yhä tunkivat eteenpäin. Etumaiset rivit suistuivat veteen, jossa alkoi
-vimmattu taistelu, toiset putosivat ja jäivät patoaukkoon, johon heidän
-päälleen nopeaan kasautui perässätulijoita, kunnes aukko oli tien
-tasalle täyttynyt. Kaikki järjestys samalla hajosi, jokainen ajatteli
-vain oman henkensä pelastamista. Corteksen 1,300 miehestä pääsi vain
-440 hengissä mannerrannalle ja niistäkin useimmat haavotettuina. Yli
-860 miestä oli saanut surmansa taikka joutunut Aztekkien vangiksi
-jumalille uhrattavaksi. Sitä paitsi menetettiin kaikki aarteet,
-kaikki tykit, ampumatarpeet, kaikki pyssyt ja 46 hevosta, niin että
-ratsuväkeä enää oli vain 23 miestä. Tämä surkea pakomatka tuli sitten
-»murheen yön» nimellä (la noche triste) kautta maailman kuuluksi.
-Popotlassa näytetään vielä tänä päivänä seeteripuuta, jonka alla Cortes
-sotajoukkonsa tähteitten keralla yön jälkeen lepäsi. Hänen parhaat
-upseerinsa, Alvarado, Sandoval, Avila ja Ordaz, olivat kuitenkin
-pelastuneet. Cortes itse väitti, ettei hän menettänyt muuta kuin 150
-Espanjalaista ja 2,000 Tlaxcalalaista.
-
-
-
-Otumban tappelu.
-
-
-Tenochtitlanin asukkaat eivät seuraavana päivänä ahdistaneet pakenevia,
-arvatenkin he ensinnä juhlivat ja uhrasivat jumalille. Corteksen joukko
-saattoi niin ollen levätä ja jatkaa matkaansa rauhassa, päämääränään
-Tlaxcala. Mutta kolmantena päivänä vihollinen heidät yllätti, yllätti
-uupuneen, melkein aseettoman ja nälkää näkevän joukon ja ahdisti
-sitten jälkijoukkoa herkeämättä. Onni Espanjalaisille oli, että
-Tlaxcalalaiset nyt vastoinkäymisen tultua osottivat liittolaisilleen
-vielä entistä suurempaa alttiutta. Peräytyminen tapahtui monien
-kiertoretkien ja viivytyksien vuoksi niin hitaasti, että vasta viikon
-kuluttua oltiin solassa, jonka kautta tie kulki Tlaxcalaan. Siinä oli
-läheisyydessä Teotihuacan niminen kaupunki, jonka suunnaton teokalli
-eli jumalpyramidi oli Mexicon suurin ja vanhin. Tämä kaupunki oli
-Mexicon pyhä kaupunki. Suurin pyramideista oli 60 metriä korkea
-ja sangen laaja. Nykyisin on tämä suunnaton mullasta luotu kumpu
-kasvullisuuden peitossa, niin että se näyttää enemmän luonnon kuin
-ihmisen työltä; mutta siihen aikaan sen laella oli temppeli, jossa oli
-Tonatiuh jumalan itään katsova kuvapatsas. Suuren aurinkopyramidin
-ympärillä oli useita pieniä, jotka oli tähdille pyhitetty. Lakeutta
-sanottiin »kuolon tieksi» arvatenkin siitä syystä, että pyramidit
-samalla olivat maan etevimpien hautakumpuja. Kun Corteksen joukko oli
-saapunut vuorijonolle, jonka toisella puolella oli Otumban lakeus,
-niin hänelle tuotiin tieto, että suuri mexicolainen armeija oli
-kokoontunut lakeudelle matkan varrelle, katkaistakseen paluumatkan.
-Kun oli päästy solan korkeimpaan kohtaan, niin nähtiinkin edessäpäin
-suunnaton sotajoukko, jonka Montezuman jälkeläinen oli koonnut
-maaseuduilta, varsinkin Tezcocosta. vangitakseen Corteksen koko
-armeijan. Espanjalaiset pelästyivät ja Cortes itsekin luuli viimeisen
-hetkensä tulleen. Ainoa pelastus oli jälleen — rohkea hyökkäys.
-Sotamiehiä käskettiin tavottelemaan varsinkin vihollisen johtajia,
-jotta sen kautta saataisiin aikaan hämmennystä. Syntyi tappelu, jonka
-vertaista ei vielä tälläkään merkillisellä sotaretkellä oltu taisteltu.
-Espanjalaiset hyökkäsivät epätoivon urheudella ja Tlaxcalalaiset olivat
-näin kotimaansa läheisyydessä kahta vimmatummat kuin ennen. Mutta
-vaikka taisteltiin tuntikausia hyvällä menestyksellä, niin näytti
-vihollisen ylivoima kuitenkin niin suunnattomalta, että oli mahdotonta
-tietä raivata ja että perikato siis oli varma. Tällä epätoivon hetkellä
-Cortes huomasi keskellä erästä joukkoa päällikön, joka sotamerkeistään
-päättäen oli koko vihollisarmeijan ylipäällikkö. Hänellä oli
-harteillaan loistava sulkavaippa ja komea sulkatöyhtö päässä. Tuskin
-oli Cortes hänet keksinyt, niin hän Alvaradon, Sandovalin, Olidin ja
-Avilan seurassa hyökkäsi suoraan häntä kohti, ratsastaen, hakaten
-maahan kaikki, niin että intianien taajoihin laumoihin aukesi kuin
-vako hyökkäyksen edessä. Cortes saavutti ylipäällikön ja lävisti hänet
-peitsellään. Eräs nuori ritari, Juan de Salamanca, tempasi kaatuneen
-kädestä ylimmän sotilasarvon merkin, omituisen lyhyen kultasauvan,
-jonka päässä oli verkko, ja ojensi sen sille miehelle, joka tapauksen
-kertojan, Gomaran, sanoja käyttääksemme, »oli tässä tappelussa yksin
-käsivartensa kautta pelastanut koko sotajoukkonsa turmiosta». Se
-oli hetken työ, mutta se ratkaisi koko tappelun. Kulovalkean tavoin
-levisi sanoma ylipäällikön kaatumisesta intianien kesken, synnyttäen
-kaikkialla peljästystä. Koko suunnaton armeija kääntyi pakoon ja
-syntyi sanomaton sekamelska, joka yhä lisäsi pakokauhua; Espanjalaiset
-unohtivat väsymyksensä, nälkänsä ja janonsa ja kostivat nyt täydellä
-mitalla, mitä he olivat »murheen yönä» menettäneet ja kärsineet.
-Kun intianit olivat sotaan lähtiessään pukeutuneet komeimpiin
-koristeihinsa, niin voitiin tappotanterelta jossain määrin korvata
-sekin, mitä oli kultaa ja muita aarteita paossa menetetty. Tappelun
-jälkeen toimitettiin juhlallinen kiitosmessu ja lähdettiin sitten
-entistä rohkeammalla mielellä Tlaxcalaa kohti kulkemaan.
-
-
-
-Tlaxcalassa.
-
-
-Seikkailuitta päästiinkin sitten tunnetulle kiviselle rajamuurille ja
-tasavalta osotti onnettomuudessa olevansa uskollinen liittolainen.
-Mitä paras vastaanotto tuli väsyneen armeijan osaksi, haavotettuja
-ja sairaita autettiin tiellä, kaupungista tulivat asukkaat riemuiten
-heitä vastaan. Epäilemättä oli viimeinen loistava tappelu paljon
-vahvistanut urhoollisten tasavaltalaisten ystävyyden tunteita, sillä
-se oli osottanut, että Espanjalaiset todella olivat sankareita, joita
-oli kunnia ystävikseen sanoa. Espanjalaiset puolestaan jakoivat
-Tlaxcalalaisten kanssa veljellisesti sotasaaliin, ja tasavallan iäkäs
-päämies ihastui ikihyväksi, kun Cortes hänelle lahjotti Aztekkien
-korkeimman sotamerkin, merkin, joka niin usein oli uhannut pienen
-tasavallan itsenäisyyttä.
-
-Kun Corteksen joukko oli riittävästi levännyt, niin palasi entinen
-taisteluintokin. Tlaxcalalaisten avulla voitettiin ja vallotettiin
-kaikki maa Popocatepetlin ja Citlaltepetlin välillä. Verekset joukot,
-joita Velasquez oli lähettänyt Cubasta muka Narvaezille, rupesivat
-järjestään Corteksen palvelukseen. Tepeacan kaupungista Cortes 20 p.
-lokak. 1520 kirjotti kuulun kirjeensä Espanjan kuninkaalle ja päätti
-kertomuksen töistään seuraavin sanoin: »Kaiken sen yhdennäköisyyden
-vuoksi, joka on tämän maan ja Espanjan välillä, sen hedelmällisyyteen,
-suuruuteen, ilmanalaan ja muihin seikkoihin nähden, olen arvellut
-soveliaaksi nimittää sen »Valtameren Uudeksi Espanjaksi» ja pyydän
-Teid. Maj. vahvistamaan tämän nimen.» Vasta tästä kirjeestä Espanjassa
-hämmästyksellä saatiin tietää, että Cortes paraillaan vallotti
-kruunulle mahtavaa sivistynyttä valtakuntaa, jossa oli runsaasti
-mitä arvokkaimpia tuotteita, ja kautta Espanjan levisi sanoma sen
-rikkaudesta ja komeista kaupungeista.
-
-Cortes oli varmasti päättänyt vallottaa takaisin, mitä oli menettänyt,
-ja hän oli saanut joukkonsakin suostumaan sotaretkeä jatkamaan,
-vaikka väsymys ja mielenmasennus alussa houkuttelivatkin useimpia
-palaamaan kotia. Mutta voidakseen vallita Mexicoa huomasi hän nyt
-välttämättömäksi ensinnä vallita järveä, jonka saarelle pääkaupunki
-oli rakennettu. Vera Cruzista tuotiin köydet ja rautaosat aluksia
-varten, joitten puuosat veistettiin Tlaxcalassa. Joulukuun puolivälissä
-Cortes jälleen lähti liikkeelle, mukanaan 550 jalkamiestä, 40
-ratsumiestä ja 8 tai 9 tykkiä. Mutta lisäksi hänellä oli noin 100,000
-miestä intianilaisia liittolaisia, jotka toivoivat saavansa takaisin
-itsenäisyytensä, kun Aztekkien valta oli hävitetty. Tämän armeijan
-keralla Cortes marssi Tezcocoon saman järven itärannalle, jonka
-länsipuolessa Tenochtitlan oli saaressaan.
-
-
-
-Guatemotzin.
-
-
-Mexicossa oli Montezuman veli ja seuraaja kuollut ja hänen jälkeensä
-25-vuotias Guatemotzin, molempien veljenpoika, valittu hallitsijaksi.
-Tämä oli joka puolelta varustanut kaupunkia Espanjalaisten hyökkäystä
-vastaan.
-
-Saatuaan valtaansa Tezcocon Cortes syvennytti siitä järveen vievän
-kaivannon uittaakseen sitä pitkin järveen 13 uutta alustaan. Kaivannon
-valmistumista odotellessaan hän teki useita partioretkiä pitkin järven
-rantoja oppiakseen tuntemaan pääkaupungin yhteydet maaseudun kanssa,
-ja vallotti samalla muutkin sillä puolella olevat kaupungit. Saatuaan
-Haitista vielä 200 jalkamiestä ja 70—80 hevosmiestä hän vallotti
-Xochimilcon, joka oli osaksi järveen rakennettu ja nimensä saanut
-puutarhoistaan. Siellä Cortes kerran taistelun tuoksinassa oli vähällä
-joutua vangiksi, mutta uskollinen palvelija ja tlaxcalalainen sotilas
-pelastivat hänet vihollisen käsistä. Guatemotzin oli lähettänyt 2,000
-venettä ja 12,000 sotilasta kaupunkia auttamaan.
-
-Velasquezin puoluekunta, jota armeijassa oli koko monta, teki näihin
-aikoihin salaliiton murhatakseen Cortekscn ja hänen uskollisimmat
-upseerinsa ja sen jälkeen palatakseen kotimaahan; mutta Cortes sai
-ajoissa tiedon aikeesta, mestautti juonen päämiehet ja repi sitten
-rikki salaliittolaisluettelon. Siitä pitäen hän kuitenkin piti
-uskollisimmista miehistään koottua henkivartijajoukkoa.
-
-
-
-Tenochtitlanin vallotus.
-
-
-Parin kuukauden kuluttua oli kaivanto saatu valmiiksi — työssä oli
-2,000 mexicolaista — ja uudet alukset uivat sitä pitkin järveen. Nyt
-voitiin menestyksellä ruveta taistelemaan Aztekkien veneitä vastaan,
-jotka siihen saakka olivat estäneet kaikki yritykset tunkeutua
-patoteitä pääkaupunkiin. Kuhunkin alukseen sijotettiin yksi tykki
-ja viisikolmatta miestä. Sotajoukko, joka jälleen oli kasvanut 800
-mieheksi, jaettiin sitten kolmeen osastoon, joita Alvarado, Sandoval
-ja Olid johtivat. Aztekit koettivat ensinnä järvellä onneaan, mutta
-Corteksen laivasto sai heistä loistavan voiton. Aztekkiläisten veneiden
-lähestyessä sattui viriämään suotuisa tuuli ja Espanjalaisten alukset
-laskivat vihollista vastaan täysin purjein. Lukemattomia veneitä
-purjehdittiin kumoon ja niitten sotijat saivat järvessä surmansa. Pari
-penikulmaa jatkettiin purjehdusta ja saatiin loistavampi voitto, kuin
-kukaan oli uskaltanut toivoakaan. Sitten katkaistiin Tenochtitlanin
-juomavesijohdot ja eteläinen patotie vallattiin. Kun myöhemmin voitiin
-vallata pohjoiset ja läntisetkin patotiet, niin oli koko kaupunki
-piiritettynä. Patoaukot luotiin ankarain otteluitten jälkeen tukkoon.
-Siitä huolimatta Aztekit kuitenkin taistelivat uupumatta. Maalla ja
-vesillä, kaikkialla kaikui heidän hurja sotahuutonsa, ikäänkuin olisi
-maailmanloppu ollut tulossa. Vihdoin Espanjalaisille onnistui tunkeutua
-aina kaupunkiin saakka. Kaduille rakennetut sulut ammuttiin tykeillä
-hajalle ja voittajat pääsivät etenemään aina suureen teokalliin
-saakka, johon oli pystytetty uusi jumalankuva. Se hävitettiin. Mutta
-ei vieläkään ollut mahdollista saada kaupungissa pysyvää jalansijaa,
-vaikka Cortes saikin uusia liittolaisia, varsinkin Tezcocon ruhtinaan,
-jolla oli 50,000 sotilasta, ja toiset kaupungit seurasivat esimerkkiä.
-Joka päivä uudistettiin hyökkäykset Tenochtitlania vastaan ja
-yksityisiä rakennuksia revittiin taikka poltettiin, mutta ylpeän
-pääkaupungin asukkaat eivät vielä sittenkään suostuneet rauhaan. Osa
-kaupungista oli jo hävitetty, luonnonesteet ja rakennetut varustukset
-vallattu. Kun eivät Aztekit sittenkään pyytäneet rauhaa, niin
-Cortes päätti tehdä viimeisen epätoivoisen yrityksen. Taisteluiden
-kestettyä jo kolme viikkoa tehtiin etelän ja lännen puolelta suuri
-yleishyökkäys. Mutta eräs espanjalaisista päälliköistä, Aiderete, oli
-liian hätäisesti tunkeutunut kaupunkiin aina suurelle torille saakka,
-joutumatta kiireessään kunnolla täyttämään patoaukkoa; Aztekit tunkivat
-joukon takaisin ja ahdistivat sen patotieltä järveen. Cortes yritti
-pienen osaston kanssa päästä apuun, mutta sai temmellyksessä haavan
-sääreensä ja kompastui. Monta mexicolaista jo kävi häneen käsiksi ja
-he olisivat ehdottomasti saaneet hänet vangiksi, elleivät eräät nuoret
-espanjalaiset olisi itseään uhraten häntä pelastaneet. Siitä huolimatta
-Cortes ei tahtonut peräytyä ja lopulta hänen omien upseeriensa täytyi
-kantaa hänet pois taistelusta. Tappelussa kaatui 40 espanjalaista
-ja, mikä pahempi, 62 joutui useitten intiani-liitlolaisten keralla
-Mexicolaisten vangiksi. Illalla kuultiin kaupungista suuren rummun
-paukkuvan jumalten kummulta ja pitkä jono mexicolaisia sotureita
-nousi portaita teokalliin. Kun matka ei ollut pitkä ja temppeli oli
-paljon korkeammalla muuta kaupunkia, niin Espanjalaiset sanomattomaksi
-kauhukseen saivat nähdä, kuinka Mexicolaiset sulilla koristivat
-uhriensa päät ja pakottivat heidät tanssimaan jumaliensa edessä,
-kuinka heidät sitten venytettiin uhrikivelle, rinta piikivi-veitsellä
-viillettiin auki ja sykkivä sydän reväistiin paikaltaan ja annettiin
-jumalille. Ei ole ihmettelemistä, että Espanjalaisissa tämän kamalan
-näytelmän jälkeen syttyi sammumaton viha, joka sitten kaupungin
-vallotuksessa puhkesi kamalaan kostoon.
-
-Kahdeksan päivää kestäneen levon jälkeen päätettiin ruveta uuteen
-yritykseen ja repiä koko kaupunki talo talolta, sillä jokaista
-taloa puolustajat käyttivät linnanaan. Joka päivä uudistui tappelu,
-Guatemotzininkin palatsi paloi, nälänhätä kasvoi, asukkaat söivät
-juuria, ruohoa ja puutakin, mutta antautumista ei ajatellut kukaan.
-Aztekit aikoivat hautaantua pääkaupunkinsa raunioitten alle, samalla
-kun heidän mahtava valtakuntanakin sortui.
-
-Piiritystä kesti kaikkiaan 75 päivää. Se päättyi vasta sitten, kun
-Guatemotzin, koettaessaan veneellä paeta kaupungista, 13 p. elok. 1521
-joutui Espanjalaisten vangiksi. Vangitun kuninkaan pyynnöstä salli
-Cortes maaseutusotilaitten poistua kaupungista. Kolme päivää ja kolme
-yötä kulki padoilla sitten miestä ja naista yhtämittaisena jonona;
-niin uupuneita olivat kaikki, että tuskin jaksoivat laahata itseään
-mannerrannalle. Tenochtitlan oli kukistettu. Se oli kamalassa tilassa.
-Kaikki talot siinä kaupunginosassa, jota Guatemotzin oli viimeksi
-puolustanut, olivat kuolleita täynnä. Ne jotka vielä olivat hengissä,
-olivat niin uuvuksissaan, että tuskin saattoivat jäsentä liikuttaa.
-Mexicolaisten mieshukka arvioitiin noin 120,000—240,000 hengeksi.
-
-
-
-Uusi Mexico.
-
-
-Tenochtitlanin kukistuttua antautuivat nopeaan kaikki
-naapurivaltakunnat. Melkoinen määrä kultaa saatiin. Komeat koristellut
-kultakilvet lähetettiin yhteisellä suostumuksella Espanjan kuninkaalle.
-Sitten Cortes ryhtyi kaupunkia uudelleen rakentamaan. Paljon kanavia
-luotiin umpeen, kadut suunniteltiin leveämmiksi, sodanjumalan temppelin
-paikalle rakennettiin pyhän Franciscukscn kirkko ja kaupungin
-puolustusta varten luja linna. Sekä Antilleilta että Espanjasta tuli
-siirtolaisia, niin että Mexicossa jo muutaman vuoden kuluttua asui
-2,000 espanjalaista perhettä. V. 1524 oli kaupungin väkiluku jo
-kasvanut noin 30,000 hengeksi. Entisen sivistyskannan ja sen mukana
-asukkaiden ammattitaidon häviäminen tosin oli valitettava asia,
-varsinkin tieteelle, mutta siitä huolimatta oli Mexicon vallotus, joka
-lopetti kamalat ihmisuhrit, kieltämättä sekä maalle että kultuurille
-voitto. Espanjan alle jouduttuaan kansa nopeaan rappeutui. Maat
-jaettiin vallottajien kesken ja asukkaat joutuivat maaorjuuteen.
-Ainoastaan Tlaxcala säilyi tältä kohtalolta. Samoin kuin pieni
-tasavalta oli myötä- ja vastoinkäymisessä osottanut uskollisuuttaan,
-samoin Espanjalaiset sitä kohtaan täyttivät aseveljeyden ja kunnian
-vaatimukset. Tlaxcala sai pitää itsenäisyytensä, tunnustaen kuitenkin
-Espanjan kuninkaan yliherrakseen, ja kautta vuosisatain ovat tämän
-pienen valtion kookkaat urheat asukkaat säilyttäneet kielensä ja paljon
-vanhoja tapojaankin nykyaikoihin saakka. Nykyisessä Mexicossa, joka on
-liittovaltakunta, Tlaxcala on oma valtionsa.
-
-Lujitettuaan valtansa Cortes vähitellen vallotti maata yhä laajemmalta,
-varsinkin etelään ja länteen päin, kunnes hänen miehensä saapuivat
-Tyynen meren rannalle saakka. Ruhtinaat enimmäkseen hyvällä
-alistuivat; toiset tekivät vastarintaakin, mutta voitettiin. Muun
-muassa vallotettiin Oaxacan rikas maakunta, joka on Tyynen meren
-puoleisella rinteellä Vera Cruzista suoraan etelään; suurimman osan
-tästä maakunnasta Espanjan kuningas myöhemmin antoi Cortekselle
-yksityisomaisuudeksi.
-
-
-
-Espanjan kruunu ottaa Mexicon omakseen.
-
-
-Espanjan hallitus ei vielä ollut hyväksynyt Corteksen toimia, hänen
-vallotuksiltaan puuttui kuninkaan vahvistus. Corteksen asema oli
-sen vuoksi yhä vielä horjuva. Piispa Fonseca, joka yksinvaltiaasti
-ja enimmäkseen huonosti oli johtanut Länsi-Intian asioita, olisi
-yhä vielä suonut, että Cortesta olisi kohdeltu kapinallisena. Hän
-allekirjotti v. 1521 vangitsemiskäskyn, mutta Cortes pelastui
-tältä häpeältä sen kautta, etteivät hänen asettamansa viranomaiset
-päästäneet käskykirjettä Vera Cruzia edemmäksi. V. 1522, Kaarlo V:nnen
-saavuttua Espanjaan, Corteksen asia annettiin erikoisen valiokunnan
-ratkaistavaksi. Tämä päätti asian rohkealle vallottajalle eduksi ja
-Cortes nimitettiin lokakuussa v. 1522 Uuden Espanjan maaherraksi.
-
-Vasta nyt Cortes saattoi ruveta täydellä todella järjestämään Mexicon
-oloja ja laajentamaan sen aluetta joka suunnalle. Hän lähetti laivoja
-kummallekin merelle sekä pohjoista että etelää kohti etsimään salmea,
-joka veisi merestä mereen, mutta nämä etsimiset luonnollisesti jäivät
-turhiksi, koska salmea ei ole olemassa. Jos salmi olisi löydetty, niin
-olisi Mexico Espanjan ja Itä-Intian välisen kauppatien varressa ollen
-käynyt vielä entistä tärkeämmäksi. Cortes jatkoi vielä myöhemminkin
-samoja tutkimuksia, edistäen siten tehokkaasti Uuden maailman
-maantieteellisten olojen tuntemista. Näitten laajennuspuuhien ohella
-hän kuitenkin tarmokkaasti hoiti maansa sisällistäkin vaurastumista.
-Uusia viljelyskasveja tuotiin Europasta, kuten viini, olivi, oranssi,
-mantelipuu, kirsikkapuu ja sokeriruoko. Samalla ruvettiin uutterasti
-metalleja etsimään ja maailman rikkaimpana hopeamaana Mexico myöhemmin
-olikin monta vuosisataa Espanjan paras tulolähde. Kultamaana sen pian
-Peru kokonaan voitti.
-
-
-
-Alvaradon retki Guatemalaan.
-
-
-Sanoma, että Tabascon eteläpuolella asui melkoinen sivistyskansa,
-sai Corteksen lähettämään Alvaradon sille puolelle vallotusretkelle.
-Tehuantepekin ruhtinas oli jo ennen tunnustanut Espanjan ylivallan;
-hänen maansa kautta Alvarado sen vuoksi v. 1524 helposti pääsi
-Guatemalaan, jossa asui samoja Maya-sukuisia kansoja kuin Yucatanin
-niemimaallakin. Guatemala oli kuulunut Aztekkien valtakuntaan, mutta
-oli Mexicon kukistuttua eronnut itsenäiseksi. Sielläkin oli komeita
-kivirakennuksia, pyramiditemppeleitä ja upeita kirjavilla maalauksilla
-koristettuja palatseja, joitten raunioita on köynnöskasvien peitossa,
-tiheiköiden keskellä säilynyt paljon enemmänkin, kuin on näihin
-saakka tiedetty. Guatemalan asukkailla oli samanlaiset aseet kuin
-Aztekeillakin, mutta sitä paitsi heillä oli ruumiin suojana vahvat
-puuvillapanssarit, jotka kankeutensa kautta suuressa määrin ehkäisivät
-taistelijain liikkeitä.
-
-Alvaradolla oli 120 ratsumiestä, 300 miestä jalkaväkeä ja 20,000
-miestä apujoukkoja, kun hän merenrannikkoa kulkien lähti Guatemalaa
-vallottamaan. Vaikeitten vuorisolain kautta noustiin ylänkömaalle,
-jossa 60,000 miehen armeija koetti estää vallottajan tien. Tämä
-armeija voitettiin monessa tappelussa. Espanjalainen ratsuväki
-tavallisesti rajun hyökkäyksen kautta ratsasti kumoon suuria laumoja,
-intianisotilaat kun eivät kömpelöissä puuvillapanssareissaan päässeet
-kyllin sukkelaan väistämään. Guatemalan ruhtinas koetti sitten
-petoksen kautta saada Espanjalaiset satimeen. Hän houkutteli heidät
-pääkaupunkiinsa Utatlaniin ja valmisti suuret pidot palatsissaan, joka
-oli maan komein rakennus; mutta samalla hän oli salassa tyhjentänyt
-ja varustanut pääkaupunkinsa sillä tavalla, että se vieraitten tultua
-voitiin sytyttää palamaan ja kaikki liekkeihin tuhota. Alvarado
-kuitenkin sai tuumasta vihiä ja juoni päättyi siten, että päin vastoin
-ruhtinas kaikkine ylimyksineen mikä hirtettiin, mikä poltettiin.
-Tästä viisastuneena seuraava ruhtinas antautui hyvällä ja tuli
-juhlapukuisen seurueen keralla Alvaradoa vastaanottamaan, pelastaen
-siten maansa hävitykseltä. Aina nykyiseen San Salvadoriin saakka
-Alvarado voitokkaasti tunkeutui. Acayutla nimisen rannikkokaupungin
-luona hän taas kohtasi hyvin lukuisan vihollisjoukon, joka odotti
-hyökkäystä vahvassa asemassa. Alvarado voitti tällä kertaa sotajuonen
-kautta. Hän oli peräytyvinään ja sai sen kautta houkutelluksi intianit
-hyvistä asemistaan. Sitten hän äkkiä teki koko käänteen ja ratsuväki
-lakosi kosolta intianeja, jotka eivät kankeissa puuvillavarustuksissaan
-päässeet kyllin nopeaan pakoon. Vihastuneena saamastaan haavasta
-Alvarado antoi surmata melkein kaikki, mitä vain kiinni saatiin.
-
-Koko maa aina San Salvadoria myöten tämän sotaretken kautta vallattiin
-ja jaettiin espanjalaisille sotilaille lääneiksi. Vaikka munkkikunnat
-koettivatkin kansaa puolustaa, niin hävitettiin kuitenkin perin pohjin
-sen vanha kultuuri, kansa orjuutettiin ja ihana maa vajosi syvään
-rappiotilaan, josta se ei ole voinut vielä tänä päivänäkään kohota.
-
-
-
-Olid Hondurasissa.
-
-
-Pian sen jälkeen kun Alvarado oli retkelleen lähtenyt, lähetti Cortes
-erään toisen upseereistaan, Olidin, vallottamaan Hondurasta ja
-perustamaan sinne siirtokuntaa. Tämä yritys oli kuitenkin kauttaaltaan
-onneton.
-
-Olid purjehti Vera Cruzista tammikuussa 1524 ja laski Yucatanin sivu
-Honduras-lahteen, joka on Yucatanin ja Honduraan välillä, sillä
-Cortes tahtoi ulottaa Uuden Espanjan rajoja sille suunnalle niin
-kauas kuin mahdollista. Laivasto kuitenkin ensiksi poikkesi Cubaan
-ottamaan kaikenlaisia tarpeita, ja siellä lienee Velasquez, Corteksen
-vanha vihamies, saanut Olidin pään käännetyksi, niin että hän luopui
-Corteksesta. Aluksi hän kuitenkin valtasi siirtokuntapaikan Corteksen
-nimessä. Maa oli rauhallista, eivätkä intiaanit mitenkään vastustaneet,
-vaan antoivat muukalaisten häiritsemättä samoilla ristiin rastiin
-pienissä joukoissa. Pian Olid sitten ilmaisi sala-aikeensa ja sai
-väkensä puolelleen. Cortes luopumisesta kuultuaan lähetti lankonsa De
-las Casaan häntä kurittamaan. De las Casaan laivat kuitenkin ajautuivat
-myrskyssä maihin aivan Olidin siirtokunnan edustalla ja lääniherran
-lanko joutui kapinoivan vasallin vangiksi. Erään toisenkin Corteksen
-lähettämän, jonka piti hakea merensalmea Tyveneen mereen, Olid sai
-käsiinsä; hän kohteli heitä molempia lempeästi, antaen heidän syödä
-omassa pöydässään. Mutta nämä siitä huolimatta pitivät häntä petturina
-ja päättivät oman käden oikeutta käyttäen kostaa lääniherransa
-puolesta. He hyökkäsivät äkkiarvaamatta kahden Olidin kimppuun; Olid
-tosin pääsi pakenemaan metsään, mutta saatiin pian kiinni, kun hänen
-oma väkensä hänet hylkäsi, ja sai sitten hengellään maksaa petoksensa.
-
-Ennenkuin Cortes oli saanut kuulla asian näin päättyneen, hän päätti
-itse toisen sotajoukon keralla samota maisin Olidia kurittamaan ja
-samalla valtakuntaansa laajentamaan.
-
-
-
-Corteksen sotaretki Honduraaseen.
-
-
-Tämä retki oli tärkeä löytöjensä vuoksi, vaikk'ei siitä ollutkaan
-käytännöllisiä tuloksia. Corteksen aikomus oli kulkea aztekkilaisen
-kartan mukaan Yucatanin tyven poikki; jos hän olisi tuntenut maisemain
-luonnon, niin hän luultavasti olisi luopunut yrityksestä. Mukanaan
-kolmattasataa espanjalaista ja 3,000 miestä intianeja hän lähti
-retkelle.
-
-Matka kävi ensinnä Grijalva ja Usumacinta jokien suistamoitten kautta,
-ja huolimatta melkein voittamattomista luonnonesteistä tarmokas
-vallottaja tunkeutui tämän vaikean maan läpi. Se oli enimmäkseen suota
-ja rämettä, täynnään jokia, joitten poikki oli siltoja rakennettava,
-kyliä harvassa kuin keitaita aarniometsien keskellä. Ruokatavarain
-saanti kävi ylen vaikeaksi ja monesti oli retkikunta nälkään nääntyä.
-Eräänkin kerran olivat miehet jo niin nälissään, että kun he vihdoin
-näkivät edessään kylän, niin ei maltettu suota kiertää, vaan
-ratsastettiin suoraan sen poikki ja hevosten suohon vaipuessa jätettiin
-ne siihen seuraavaksi päivää ja rämmittiin tyhjinä miehinä kylään,
-johon päästiinkin. Tällä retkellä mestattiin Guatemotzin, Mexicon
-viralta pantu hallitsija, jonka Cortes oli ottanut mukaan estääkseen
-kapinajuonia poissa olonsa aikana. Pelko ei ollutkaan suotta.
-
-Cortes sai retkellä vihiä siitä, että Guatemotzin koetti houkutella
-puolelleen intianilaiset apujoukot, niiden ja maanasukkaitten avulla
-tuhotakseen Corteksen kaikkine väkinensä. Tämä salajuoni oli sitä
-vaarallisempi, kun retkikunnan asema muutoinkin oli niin arveluttava.
-Guatemotzin sen vuoksi tuomittiin kuolemaan, vaikk'ei varsinaisia
-todistuksia ollutkaan, ja tuomio pantiin täytäntöön niin hätäisesti,
-että Corteksen omat upseeritkin sitä paheksuivat. Guatemotzin itse
-vakuutti viimeiseen saakka syyttömyyttään ja sanoi mestauspaikalle
-tuotuna: »Minä tiesin, Malintzin, mitä luottamista sinun valheellisiin
-vakuutuksiisi oli. Minä tiesin, että olit tämän kohtalon minulle
-säästänyt, kun en teidän Tenochtitlaniin marssiessanne itse itseäni
-surmannut. Miksi murhaat minut niin syyttömästi! Jumala kerran vaatii
-sinut tilille!» Tacuban kasikki, joka oli rikostoverina kuolemaan
-tuomittu, ei sanonut parempaa kohtaloa pyytävänsä, kuin saada kuolla
-hallitsijansa rinnalla. Guatemotzin ja kasikki yhdessä muutamien
-ylimyksien keralla sitten hirtettiin valtavaan ceiba-puuhun, joka
-kasvoi tien vieressä, levittäen sen yli oksiaan. Se oli Aztekkien
-viimeisen urhokkaan hallitsijan loppu.
-
-Retkikunta sitten rämeitä kiertäen polvesi sisemmä Yucataniin; siellä
-taas olivat haittana kalkkiperäisen maan kuivuus, rotkot ja omituiset
-vuorimuodostukset. Cortes sai nyt paremman käsityksen Maya-kansan
-omituisista rakennuksista ja viljelyksestä ja antoi sitten Mexicoon
-palattuaan Montejon toimeksi vallottaa koko Yucatan. Mayat tekivät
-kuitenkin niin sitkeästi vastarintaa, että kului parikymmentä vuotta,
-ennenkuin niemimaan pääosa tunnusti Espanjan yliherruuden.
-
-Sanomattomien vastuksien jälkeen saavuttiin Honduras-lahden rannalle
-ja löydettiin yksi sinne perustetuista siirtokunnista; mutta se oli
-puutteen ja tautien vuoksi niin huonossa kunnossa, että retkikunnan
-täytyi ryhtyä aputoimiin, sen sijaan että olisi itse apua saanut.
-Ruokavaroja täytyi hankkia keinoilla millä hyvänsä, sillä nälkäkuolema
-uhkasi; Cortes itse johti ruuastusretkikuntaa maan sisäosiin.
-Honduras-lahden pohjukasta pistää sisämaahan laakso, jonka pohjalla
-on melkoinen järvi, Golfo Dulce; järveen laskee ylämaasta jokia.
-Tätä vesistöä Cortes, aluksia hankittuaan, päätti lähteä ylämaahan
-ruokavaroja etsimään. Noustiin veneillä Golfo Dulceen saakka, joka on
-kaunis noin 50 kilometrin mittainen järvi, ja astuttiin maalle sen
-etelärannalle. Ensimäinen kylä oli autiona, asukkaat lienevät paenneet
-nähdessään aluksien saapuvan. Saatiin kuitenkin kiinni eräitä intianeja
-ja lähdettiin, nämä oppaina, nousemaan vuorimaahan jyrkkiä, kapeita ja
-toisin paikoin vaarallisiakin polkuja. Kun oli kaalattu useitten jokien
-poikki, nähty tuhannet, tuskat sääskien vuoksi, saatu viettää öitä
-taivasalla myrskyssä ja sateessa, niin saavuttiin eräänä aamuna varhain
-kylään, joka rynnäköllä vallotettiin. Kun ei siinä ollut riittävästi
-ruokavaroja, niin kuljettiin eteenpäin ja tultiin kaupungin luo, jossa
-näkyi olevan suuria kivipalatseja, temppeleitä ja toreja. Toiset
-retkeläisistä epäilivät, tokko niin vähin voimin voitaisiin käydä niin
-suuren paikan kimppuun, mutta Cortes tavallisella ripeydellään teki
-yöllä hyökkäyksen. Kaupunki vallotettiin, asukkaat pakenivat ja siitä
-saatiin runsaat varastot maissia, kaakaota, papuja, pippuria, suolaa,
-kanoja ja eräänlaisia fasaneja, joita pidettiin häkeissä. Cortes
-viipyi kaupungissa 18 päivää ja antoi sitten nostaa jokea pitkin pari
-venettä leiripaikkansa luo, kuljettaakseen anastetut ruokatavarat
-meren rannalle. Se mikä ei veneisiin mahtunut, kasattiin lautoille,
-joita kyhättiin hätäpikaa useita. Kun oli pelättävä, että maanasukkaat
-kävisivät joella retkikunnan kimppuun, niin Cortes jakoi joukkonsa
-kahtia, toinen osasto laski aluksilla jokea, toinen kulki maisin rantaa
-pitkin. Cortes itse valvoi kuormalauttain kuljetusta. Jokimatka oli
-sangen vaarallinen, sekä vuolaan virtauksen että intianien väjytyksien
-vuoksi. Yksi lautoista menettikin puolet kuormastaan. Eräässä virran
-mutkassa, jossa pyörre kuljetti alukset aivan rannan vieritse, intianit
-olivat väjyksissä ja syytivät äkkiä niiden päälle niin suunnattomat
-määrät kiviä ja nuolia, että melkein kaikki retkeläiset haavottuivat.
-Cortes itse, joka oli ottanut kypärin päästään, sai kiven päähänsä.
-Onneksi oli kuitenkin vesi sillä kohdalla syvää, niin että alukset
-nopeaan pääsivät väjytyksen ohi. Yö lisäksi oli niin pimeä, etteivät
-väjyvät nähneet kyllin tarkkaan ampua. Seuraavana päivänä päästiin
-Golfo Dulceen, jossa mereltä tuotu suurempi alus oli, ruokatavarat
-kuormattiin siihen ja viisikolmatta päivää poissa oltuaan retkikunta
-palasi siirtokuntaan, joka muutettiin terveellisemmälle paikalle ja
-rakennettiin uudestaan. Vasta sitten Cortes jatkoi matkaa Olidin
-siirtokuntaan. Siellä hän kuuli Olidin jo saaneen surmansa ja retken
-siis olleen suotta. Cortes kuitenkin osasi taitavan esiintymisensä
-kautta rauhottaa lähiseutujen intianit, niin että he lupasivat vastedes
-tuoda siirtokuntaan säännöllisesti ruokavaroja. Mutta sitten saapui
-viesti, että Mexicossa oli syntynyt häiriöitä, koska luultiin Corteksen
-joutuneen perikatoon miehineen kaikkineen vaikealla retkellään, ja nämä
-tiedot saivat hänet kiiruumman kautta meritse palaamaan Vera Cruziin ja
-sieltä pääkaupunkiinsa.
-
-
-
-Cortes käy Espanjassa.
-
-
-Mexicoon oli sillä välin saapunut Espanjan hallituksen asiamies
-tutkimaan Cortesta vastaan tehtyjä syytöksiä ja ottamaan käsiinsä
-maan sivilihallinnon. Corteksen vihamiehet olivat nimittäin olleet
-väsymättä puuhassa, väittäen hänen kuluttavan valtion varoja
-joutaviin yrityksiin, vieläpä pyrkivän Espanjasta aivan erilleenkin,
-oman itsenäisen valtakunnan hallitsijaksi. Corteksen ei tarvinnut
-kauaa odottaa, ennenkuin hän sai uuden käskynhaltijan puolelta
-kokea kaikenlaisia nöyryytyksiä. Hän päätti lähteä Espanjaan
-puhdistamaan itseään, otti mukaansa uskollisimmat asetoverinsa,
-varsinkin Sandovalin, Tlaxcalan ruhtinaitten poikia, intianilaisia
-ilveilijöitä, tanssijoita ja kääpiöitä, joista myöhemmin muutamia
-lahjotettiin paaville, näytteitä maan ihmeellisistä tuotteista,
-erinomaisen kallisarvoisen jalokivikokoelman, ynnä paljon kultaa ja
-hopeata. Valtameren poikki purjehdittiin onnellisesti 41:ssä päivässä
-ja noustiin joulukuussa v. 1527 maihin Palos satamassa La Rabidan
-luostarin luona. Siellä kuoli Sandoval, Corteksen uskollisin ja uljain
-asetoveri, vasta 31 vuoden ikäisenä. Suoran avomielisen käytöksensä,
-ritarillisen antelijaisuutensa kautta saaliin jaossa, maltillisuutensa
-kautta vaarassa hän oli voittanut sotilaitten rajattoman luottamuksen.
-Tosin he joskus häntä matkivat, sillä hän sammalsi puhuessaan, mutta
-ei kenenkään käskyjä toteltu täsmällisemmin. Cortes suri vilpittömästi
-ystäväänsä, joka oli hänen kanssaan kokenut niin ihmeellisiä
-seikkailuita ja ollut hänen apunaan niin loistavassa suurtyössä.
-
-Corteksen tulo katkaisi kärjen kaikilta huhuilta, että hänellä muka
-oli kapinallisia aikeita. Koko Espanja riensi näkemään sankaria,
-jonka maine oli levinnyt maan etäisimpiinkin osiin, ja pitkin matkaa
-häntä otettiin vastaan innostuksella, joka muistutti Columbuksen
-paluuta ensimäiseltä matkaltaan. Vanhain sukujen edustajat tulivat
-juhlasaatossa häntä tervehtimään. Kaarlo V otti hänet vastaan Toledossa
-loistavin kunnianosotuksin, korotti hänet markisiksi ja antoi hänelle
-laajoja tiluksia Oaxacan laaksossa Mexicossa; siitä Corteksen uusi
-nimi: markisi Del Valle. Mutta Mexicon sivilihallintoa hän ei enää
-saanut takaisin, vaikka nimitettiinkin sikäläisten sotajoukkojen
-ylikomentajaksi. Cortes meni Espanjassa ollessaan avioliittoon naisen
-kanssa, joka kuului maan vanhimpiin sukuihin, ja palasi v. 1530
-takaisin Mexicoon.
-
-
-
-Corteksen meriretket.
-
-
-Vaikka Cortes olikin syrjäytetty Mexicon hallituksesta, niin ei
-hän siltä ruvennut jouten olemaan. Samalla kun hän hoiti laajoja
-tiluksiaan, lähetti hän omalla kustannuksellaan laivoja Tyynelle
-merelle löytöretkille. Hänen sisarenpoikansa Mendoza purjehti v.
-1532 Californian niemelle saakka, jossa miehistö teki kapinan;
-Mendoza sai surmansa, toinen laiva katosi merelle, toinen vain palasi
-takaisin. Seuraavana vuonna lähti toinen retkikunta samoille seuduin.
-Laivoja oli kaksi, mutta ne heti alussa myrskyssä erosivat. Toisen
-laivan kapteeni sai luotsin käden kautta surmansa; luotsi vuorostaan
-muutaman kymmenen miehen keralla sortui Californian niemellä intianien
-väjytykseen. Laiva kuitenkin pääsi palaamaan Mexicoon. Toinen laiva
-löysi merestä Revilla Gigedo saaret. V. 1535 Cortes itse lähti merelle
-kolmella laivalla, purjehtien niillä Californian niemelle, johon
-kuitenkin oli maan karuuden ja asukkaitten köyhyyden vuoksi mahdoton
-perustaa siirtokuntaa. Pari vuotta poissa oltuaan hän palasi takaisin
-jotenkin tyhjin toimin. Siitä huolimatta hän seuraavana vuonna lähetti
-matkaan Ulloan, joka saapui Californian niemen länsirannalle, yhden
-laivan heti alussa menetettyään. Californiasta toinen laiva palasi
-takaisin ja Ulloa yksin jatkoi kolmannella matkaa, mutta hävisi sitten
-tietymättömiin.
-
-
-
-Corteksen kuolema.
-
-
-Cortes oli näihin yrityksiin kuluttanut suuren osan omaisuudestaan ja
-lisäksi riitaantunut Mexicon varakuninkaan kanssa, jonka vuoksi hän v.
-1540 lähti uudelleen Espanjaan hallitsijalta oikeutta ja puolustusta
-saamaan. Mutta Kaarlo V otti hänet tällä kertaa kylmästi vastaan,
-lopulta hän tuskin enää pääsi hallitsijan puheillekaan. Oltuaan mukana
-Kaarlo V:nen onnettomalla sotaretkellä Algieriin v. 1541, joka olisi
-toisin päättynyt, jos olisi hänen neuvoaan noudatettu, Cortes vielä
-viipyi Espanjassa vuoden toisensa jälkeen edullisempaa käännettä
-odottaen, kunnes hän 2 p. jouluk. v. 1547 kuoli eräässä kylässä lähellä
-Sevillaa 63 vuoden ikäisenä. Hänen kohtalonsa muistutti Columbuksen
-kohtaloa. Corteskin joutui elämänsä lopulla unohduksiin, hänkin
-kuoli, samoin kuin Columbus, hyvitystä odottaen. Suuri vallottaja
-haudattiin Sevillaan, mutta sieltä hänen luunsa myöhemmin siirrettiin
-Mexicoon. V:n 1823 kapinan aikana, kapinallisten aikoessa tunkeutua
-tuomiokirkkoon vallottajan hautaa avaamaan, muutamat rohkeat miehet
-ennättivät ennen paikalle ja veivät arkun salaa Italiaan. Siellä suvun
-viimeinen jälkeläinen, italialainen ylimys, soi Fernando Corteksen
-luille sukuhaudassaan kunniasijan.
-
-Corteksen nimen ja omaisuuden perivät hänen lapsensa. Mexicolaisen Doña
-Marinan kanssa hänellä oli avioton poika, joka sai hyvän kasvatuksen
-ja kohosi korkeaan asemaan. Marina vietti loppuikänsä tiluksilla,
-jotka hän oli herransa ja rakastajansa toimesta saanut. Montezuman
-tyttäret, jotka Cortes »murheen yönä» vei mukanaan pääkaupungista,
-lienevät joutuneet naimisiin espanjalaisten ylimysten kanssa ja onpa
-vanha sukumuisto tietävinään, että kreivitär Montijo Napoleon III:nen
-puoliso, polveutui Aztekkien onnettoman hallitsijan tyttärestä.
-
-
-
-
-Mexicon ja Keski-Amerikan intianikultuuri.
-
-
-Mexicon ylänkö oli ilmastonsa puolesta erikoisen soveliasta sivistyksen
-kehittymiselle, sillä vaikka se kuuluikin suurimmaksi osaksi
-kuumaan vyöhykkeeseen, niin on ilmanala kuitenkin maan korkeuden
-vuoksi erinomaisen leutoa. Pääkaupungin seuduilla (2265 metriä yli
-merenpinnan) ei kesä ole kuumempi kuin Keski-Europassa, talvi ei
-kylmempi kuin Algierissa. Voimme sen vuoksi otaksua, että tuo vanha
-intianisivistys, johon edellä olemme tutustuneet, kehittyi juuri
-Anahuakin ylänkölaaksossa, joka käsitti pääkaupungin seudut järvineen
-ja viljavine kenttineen, vaikka sen vanhemmat muodot Espanjalaisten
-maahan saapuessa tavattiinkin kuumassa Yucatanissa ja Mexicon muissa
-reunamaissa. Ei missään muualla luonto tarjonnut ihmisen kehitykselle
-niin hyviä ehtoja kuin tuolla ylängöllä, jossa kuumuus ei ollut liian
-rasittava, jossa ei ollut pakkasestakaan tietoa, jossa viihtyivät mitä
-parhaiten lauhkean ilmanalan ravintokasvit, mutta joka samalla oli
-niin lähellä kuuman ilmanalan rehevyyttä. Tietomme Anahuakin kultuurin
-alkuvaiheista ja juurista ovat kuitenkin hyvin puutteelliset, vaikka
-onkin toiveita siitä, että ne muinaistutkimuksen edistyessä vielä
-saavat lisävalaistusta.
-
-Aztekit eli Mexicot olivat Espanjalaisten maahan tullessa Mexicon
-ylängön pääkansa. He näyttävät perustaneen Tenochtitlanin
-neljännentoista vuosisadan alussa. Olemme nähneet, kuinka korkeaan
-kukoistukseen tämä kaupunki oli muutaman vuosisadan kuluessa kohonnut.
-Se täytti ensimäiset espanjalaiset ihmetyksellä ja uteliaisuudella
-ja paljon teoksia kirjotettiin siitä. Toiset sen ajan kirjottajista
-luulivat, että Mexicosta löydetyt suuret luukivettymät olivat ennen
-vedenpaisumusta eläneiden jättiläisien jäännöksiä, ja että koska
-maan päällä ennen vedenpaisumusta asui jättiläisiä, niin oli Mexico
-jo silloin saanut Vanhasta maailmasta asukkaansa. Toiselta puolen
-päätettiin Amerikan kielien suuresta luvusta, että tämä siirtyminen
-oli tapahtunut Babelin kieltensekotuksen jälkeen. Siguenza tuli siihen
-varmaan johtopäätökseen, että Mexicolaiset polveutuivat Naphtuhimista,
-Mizraimin pojasta ja Noan pojanpojasta, joka oli lähtenyt Egyptistä
-vähän sen jälkeen kun kieltensekotus tapahtui. Näistä harrastuksista
-oli edes se hyöty, että niiden kautta paljon Aztekkien taruista,
-perimätiedoista ja tavoista tuli kerätyksi heti vallotuksen jälkeen
-ja heidän kielensä tutkituksi. Meidän aikamme ei tosin enää luule
-Mexicolaisia Israelin kadonneiksi heimoiksi, mutta kuta enemmän heidän
-entisyyteensä syvennytään, sitä yleisemmin voittaa alaa se mielipide,
-että Mexicon ja Keski-Amerikan vanhan sivistyksen juuret ovat Vanhasta
-maailmasta tulleet.
-
-Useimmat tutkijat luulevat molempain Amerikkain saaneen
-alkuväestönsäkin Vanhasta maailmasta Alaskan kautta ja intianien
-olevan samaa mongoloidia sukujuurta kuin suur’kaanin alamaiset.
-Jos niin on, niin on muutto kuitenkin tapahtunut kovin varhain,
-sillä ei minkäänlaista kielten sukulaisuutta ole voitu osottaa. Ja
-rotuominaisuudetkin ovat Uudessa maailmassa asuinpaikkain mukaan
-suuresti muuttuneet. Ei edes amerikkalaisten kielien välillä ole enää
-sukulaisuutta, joka osottaisi niiden samasta alkukielestä haarautuneen.
-Amerikka sen mukaan olisi saanut väestönsä Vanhasta maailmasta jo
-niinä varhaisina aikoina, jolloin Aasian ja Amerikan välillä vielä oli
-maayhteys.
-
-Jos Amerikan kultuurissa todella on aasialaisia aineksia, niin on
-niiden tuonnin täytynyt tapahtua toisella tavalla. Amerikka on
-myöhemmin saanut valtameren takaa uusia väestölisiä, jotka eivät tosin
-ole voineet rotua muuttaa, mutta sitä enemmän ovat vaikuttaneet sen
-oloihin kultuurin tuojina. Tämä ei ole niin mahdotonta, kuin miltä
-se näyttää. Vielä viime vuosisadalla toivat Tyynen meren virtaukset
-Californiaan joka vuosi tuuliajolle joutuneita japanilaisia aluksia, ja
-usein haaksirikkoiset vielä elivät. Näin ovat voineet Aasiasta tulla
-ne verraten myöhäiset kultuurivaikutukset, joita on luultu olevan
-Mexicon intianisivistyksessä. Samoin kuin Mongolien ja Kiinalaisten,
-samoin Mexicolaistenkin vanha ajanlasku perustuu jonkinlaiselle
-eläinrata-järjestelmälle. Mexicolaisten oppi maailman neljästä ajasta,
-veden, maan, ilman ja tulen aikakaudesta on samanlainen kuin Hindujen.
-Mexicolaiset luulivat taivaassa ja manalassa olevan yhdeksän kerrosta
-samoin kuin braamanatkin. Mexicossa vihdoin pelattiin siihen aikaan,
-kun Cortes maan vallotti, värillisillä kivillä erästä noppapeliä,
-joka oli jotenkin monimutkaista, mutta siitä huolimatta tarkalleen
-samanlaista kuin eräs hindulainen noppapeli.
-
-Mexicon kuvakirjotus oli kehittynyt siksi pitkälle, että sen avulla
-voitiin kirjottaa muistoon henkilöiden ja paikkain nimet ja tapausten
-päivämäärät, ja näiden muistiinpanojen avulla saattoivat Aztekkien
-ammattihistorioitsijat polvesta polveen säilyttää muistossaan menneiden
-aikain vaiheet. Vallotuksen jälkeen espanjalaisen kasvatuksen saaneet
-alkuasukkaat tulkitsivat nämä kirjotukset ja kirjottivat niiden
-sisällyksen muistoon. Luultavasti Keski-Amerikan raunioissa säilyneillä
-veistos-hieroglyfeillä oli samanlainen merkitys. Näin syntyneillä
-asiakirjoilla on siis historian arvo, vaikka niissä onkin paljon tarua,
-jota on vaikea erottaa todellisista tapauksista.
-
-
-
-Popol-Vuh.
-
-
-Omituisimpia tällä tavalla syntyneitä kirjateoksia on guatemalalainen
-»Popol-Vuh», eli »kansan kirja», johon kirjotustaitoa oppineet ja
-kristinuskoon kääntyneet, Maya-kansoihin kuuluvat Quiché-intianit
-kokosivat kansansa tarut ja muistotiedot, höystämällä niitä
-raamatullisillakin aiheilla. Kirja alkaa siitä ajasta, kun ei vielä
-ollut muuta kuin taivas ja sen rajat neljässä tuulessa, mutta ei
-vielä mitään kappaletta, ei mitään, joka olisi toiseen tarttunut, ei
-mitään joka olisi häälynyt laikka toista vastaan hangannut tai ääntä
-synnyttänyt. Alla ei ollut mitään muuta kuin pimeydessä tyyni meri.
-Yksin olivat Luoja, Muotoilija, Hallitsija ja Höyhenellinen käärme,
-ne siis, jotka antavat olemisen ja joiden nimi on Gucumatz. Luominen
-tapahtui, kun luojat sanoivat »maa»; maa muodostui kuin pilvi tai
-sumu ja vuoret nousivat vedestä kuin äyriäiset, kypressit ja männyt
-peittivät vuoret ja laaksot, ja metsiin tuli eläimiä ja lintuja. Mutta
-nämä eivät voineet lausua luojansa nimeä, eivät muuta kuin liverrellä
-ja raksuttaa. Luotiin sen vuoksi savesta ensimäinen ihminen, mutta
-hän oli voimaton ja tunnoton ja liukeni vedessä. Sen jälkeen tehtiin
-ihmisen näköisiä puusta, mutta nämä olivat aivan kunnottomia, sillä
-niillä ei ollut sydäntä eikä mieltä, vaan ne joutuivat perikatoon
-suuressa vedenpaisumuksessa ja taivaan pihkasateessa, ja ne, jotka
-eloon jäivät, muutettiin apinoiksi, joita vieläkin näkyy metsissä.
-Näiden jälkeen sitten luotiin neljä miestä vaimoineen, ja niistä
-Quiché-kansa polveutuu. Tämä kansa muutti Tulaniin, jota myös sanotaan
-»seitsemäksi luolaksi», ja sieltä meren poikki, jonka vesi jakautui
-heidän kulkiessaan.
-
-»Popol-Vuh», tämä keski-amerikkalainen teos, jonka isä Ximenes v:n 1700
-vaiheilla löysi ja käänsi espanjan kielelle, on taruperäisyydestään
-huolimatta tärkeä sen vuoksi, että siinä mainitaan semmoisia nimiä,
-jotka myös tavataan Mexicon vanhoissa muistotiedoissa. Gucumatz eli
-»Höyhenellinen käärme» vastaa mexicolaista Quetzalcoatl jumalaa; Tulan
-ja »seitsemän luolaa» ovat yleisiä sanoja Aztekkien vaellustaruissa
-ja mainitaanpa Toltecat niminen päällikkökin, joka nimi selvään on
-sama kuin vanha kuulu Toltekkien kansa. »Popol-Vuh» siis vahvistaa
-myöhempien tutkimuksien johtopäätökset, että Mexicon ja Keski-Amerikan
-välillä oli olemassa kultuuriyhteys, vaikka kielet olivatkin toisilleen
-vieraat. »Popo-lVuh» luettelee pitkän sarjan päälliköitä aina siihen
-saakka, kun näillä alkoi olla espanjalaiset nimet ja suuri Quiché
-kaupunki raukesi raunioiksi.
-
-Yucatanin Mayoiltakin on talteen saatu samanlaisia muistotietoja,
-joissa niinikään kerrotaan Mexicon Tulasta tapahtuneesta
-esihistoriallisesta kansanmuutosta. Tämän vaelluksen neljän johtajan
-nimi oli Tutul-xui, s.o. »lintupuu», joka on aztekien kieltä. Sekin
-viittaa jotenkin vanhoihin yhteyksiin.
-
-
-
-Toltekit.
-
-
-Mexicon kansalliset kronikat ulottuvat taaksepäin 12:nteen ja
-13:nteen vuosisataan, mutta sisältävät sitä paitsi tosin hämäriä,
-mutta kuitenkin todenperäisiä tapahtumia vielä vanhemmiltakin
-ajoilta, viitaten suuren yhteistä kieltä puhuneen kansanryhmän
-Mexicoon muuttamiseen. Kieli oli nimeltään nahuall ja samaa, jota
-Aztekit puhuivat. Vanhimmat Nahua-kansoista olivat Toltekit, jotka
-näyttävät kuudennella vuosisadalla j.Kr. pohjoisessa olevasta
-kotimaastaan muuttaneen Anahuak laaksoon. Kansan nimi, Toltecatl,
-merkitsee- Tollanin (kaislamaan) asukkaita; Tollan taas oli sama sana
-kuin nykyinen Tulan eli Tula, joka on paikkakunta Tezcoco-järvestä
-pohjoiseen. Siellä siis näyttää olleen Toltekkien valtakunnan keskusta.
-Toltekit toivat Mexicoon maissin ja pumpulin, takoivat kultaa ja
-hopeaa, rakensivat suuria rakennuksia, laskivat sanalla sanoen Mexicon
-sivistyksen perustukset. Cholulan vanha suuri teokalli oli muistotiedon
-mukaan heidän rakentamansa. Heidän henkistä omaisuuttaan oli myös
-mexicolainen kuvakirjotus ja ajantieto. Toltekkien nimeen liittyi taru
-Quetzalcoatl-jumalasta, joka oli maan sivistyksen luoja. Mutta taru
-kuvasi häntä aivan toiseen rotuun kuuluvaksi, valkoiseksi mieheksi,
-jolla oli jalot piirteet, pitkä musta tukka, täysi parta ja liehuvat
-viitat; Toltekit itse olivat ruskeaihoisia ja partaa heillä tuskin
-oli ensinkään. Quetzalcoatl oli tullut heidän luokseen Tulanista,
-toisten tietojen mukaan Yucatanista ja asunut heidän keskuudessaan
-kaksikymmentä vuotta, opettaen ihmisiä elämään ankaraa ja siveätä
-elämää, vihaamaan väkivaltaa ja sotaa, hylkäämään ihmisten ja eläinten
-uhrit, ja sen sijaan antamaan jumalille leipää, hyviä hajusteita ja
-kukkia ja kurittamaan ruumistaan okasilla, niin että veri vuoti. Hän
-se oli opettanut kuvakirjotuksen ja ajanlaskun ja hopeasepän taidon,
-josta Cholula oli kauan maineessa. Mutta viimein hän oli lähtenyt,
-toisten tiedon mukaan Tlapallanin tuntemattomaan maahan, toisten
-mukaan Atlantin meren rannalle Keski-Amerikan rajoille, jossa Mayat ja
-Quichét häntä palvelivat toisilla nimillä (mayalainen nimi Cukulcan
-merkitsi myös »höyhenellistä käärmettä»). Tarun mukaan oli Quetzalcoall
-Atlantinmeren rannalle päästyään palauttanut seuralaisensa kertomaan
-Cholulan asukkaille, että tulevina aikoina hänen veljensä, jotka olivat
-valkoisia ja parrallisia niinkuin hänkin, saapuisivat samalle rannalle
-auringonnousun meren takaa ja tulisivat maata hallitsemaan. Toltekkien
-vanhaa kultuuria todistaa muun muassa se seikka, että sana »toltecatl»
-sitten aztekin kielessä merkitsi yleensä taitavaa ammattimiestä.
-Mexicolaiset aikatiedot vielä kertovat, että melkein koko Toltekkien
-kansa 11. vuosisadalla joutui perikatoon kuivuuden, nälänhädän ja ruton
-kautta. Eloon jääneistä suurin osa muutti Yucataniin ja Guatemalaan,
-ainoastaan vähäinen osa jäi Mexicoon.
-
-
-
-Aztekkien historia.
-
-
-Toltekkien jälkeen muuttivat maahan raa’at Chichimekit, jotka myös
-nimistä päättäen olivat Nahua-kansoja. Näiden jälkeen tulivat,
-niinikään pohjoisesta tullen, ne seitsemän Nahua-kansaa, joihin sekä
-Tlaxcalalaiset että Aztekit kuuluivat. Pitkin matkaa uudet vallottajat
-jättivät nimiään, jotka osaksi vieläkin ovat säilyneet ja todistavat
-tämän kansanvaelluksen todenperäisyyttä.
-
-Aztekit, vaikka olivatkin sotaista kansaa, saivat kuitenkin alussa
-tyytyä mahtavampien heimolaiskansain vallanalaisuuteen. Käyden näiden
-puolesta sotia he osottivat niin kamalaa julmuutta ja verenhimoa,
-että muut lopulta heihin suuttuivat ja liiton tehden ahdistivat
-heidät Tezcoco-järvien kaislarämeihin. Sinne he perustivat saarelle
-kaupungin, joka Tenoch nimisestä päälliköstä sai Tenochtitlanin
-eli »kivikaktuksien paikan» nimen. Kaupunki lienee perustettu v:n
-1325 vaiheilla j.Kr., mutta se pysyi monta vuosikymmentä kehnona
-savimaja-ryteikkönä ja sivistyksen keskustat olivat muualla ylängöllä.
-Aztekit jatkoivat edelleen sotiaan ja ryöstöretkiään, kokosivat tavaraa
-ja taitavia ammattimiehiä uuteen kaupunkiinsa, alkoivat »sivistyä»,
-rakentaa parempia taloja, käydä paremmissa vaatteissa ja lopulta
-sotatoimen ohella harjottaa kaupankäyntiäkin. 14:llä vuosisadalla
-tapahtui viimeinen suuri kansallinen taistelu. Acolhuat, jotka siihen
-aikaan olivat Aztekkien vaarallisimmat viholliset, olivat alussa
-voitolla, mutta eivät silloin ymmärtäneet lopen musertaa Aztekkeja
-ja hävittää heidän saarikaupunkiaan. Aztekit, vähän toinnuttuaan,
-vallottivat Acolhuain pääkaupungin Tezcocon; mutta sitten molemmat
-kansat tekivät liiton ja valtasivat Tepanekkien kaupungin Tlacopanin,
-jonka asukkaat myytiin orjiksi. V. 1430 Tepanekitkin otettiin samaan
-liittoon ja yksin neuvoin ruvettiin sitten vallottamaan Mexicon ylänköä
-ja sen reunamaita aina mereen saakka. Kun ensimäinen Moteuczoma
-(espanjalainen muoto Montezuma) nousi Aztekkien valtaistuimelle, niin
-oli jo kaikilla Tyynen meren ja Atlantin meren välisillä kansoilla
-Tenochtitlanin temppelikartanossa pyhättönsä merkiksi siitä, että
-ne tunnustivat jumalansa Aztekkien sodanjumalan Huitzilopochtlin
-alamaisiksi. Muun veron ohella voitettujen kansojen täytyi lähettää
-Aztekkien jumalalle uhriksi nuorukaisia ja impiä, joiden sydämet
-sodanjumala sai. Vielä monin verroin lukuisampia olivat ne hekatombit,
-joita onnellisen sotaretken jälkeen uhrattiin. Aztekit hallitsivat
-alistamiaan kansoja hirmuhallitsijoina, mutta omistivat kuitenkin
-samalla niiden kehityksen, niin että Tenochtitlan Corteksen maahan
-tullessa oli Mexicon sivistyksen pääpaikkoja. Muodollisesti oli
-Montezuman valtakunta kuitenkin vielä liittovaltakunta: Tezcocon ja
-Tlacopanin hallitsijat olivat itsenäiset omissa maissaan. Sodassa
-toimittiin yhteisesti ja saalis jaettiin siten, että Tezcoco ja Mexico
-saivat kumpikin kaksi viidennestä, Tlacopan yhden.
-
-Mexicon alkuasukkaat pitivät paljon paremmin puoliaan kuin Länsi-Intian
-saaristolaiset Espanjan vallan alle jouduttuaan. Sekä Aztekit että
-Tlaxcalalaiset että monet ylänkömaan muistakin vanhoista heimoista ovat
-meidän päiviimme saakka kansallisuutensa säilyttäneet.
-
-Luokaamme tämän jälkeen silmäys Anahuakin ylängön vanhaan sivistykseen.
-
-
-
-Rakennukset.
-
-
-Espanjalaiset ehkä katselivat Tenochlitlanin komeita palatseja jonkun
-verran suurentavin silmin; he olivat siksi ihmeissään, tavatessaan
-Vanhan maailman vaikutuspiirin ulkopuolella niin suurenmoisia
-rakennuksia. Mexicon palatsit olivat vain yhdenkertaisia, mutta sen
-sijaan ne olivat suunnattoman laajoja. Niistä ei tosin ole mitään
-jäljellä, sen enempää kuin Tezcoconkaan, mutta muualla on säilynyt
-siksi suurenmoisia raunioita, että voimme päättää ensimäisten
-espanjalaisten kertomuksien perustuvan tosioloihin, vaikkapa ne
-olivatkin hehkuvissa mielialoissa kirjotetut. Montezuman puutarhoihin
-koottiin kuuman rannikkovyöhykkeen kukkia, niissä oli suolaisia
-ja suolattomia allikoita vesilintuja varten, hyvin hoidetuissa
-eläintarhoissa taas pidettiin kaikenlaisia lintuja ja eläimiä.
-Tämä kaikki osottaa luonnontieteellistä harrastusta, joka oli sen
-ajan europpalaisia harrastuksia etevämpi. Palatsien laajuudesta ja
-hoviväen suuresta luvusta saattaa arvata, että verotus Mexicossa oli
-sangen raskas. Muutamat tärkeimmistä säilyneistä kuvakirjotuksista
-ovatkin veroluetteloita, joissa luetellaan satojatuhansia viittoja,
-ocelot-jaguarin nahkoja, kultahiekka-pusseja, pronssikirveitä,
-suklaataakkoja y.m., joita kaupungit määräajoin maksoivat. Ylimystö
-oli lukuisa ja mahtava, sen asema suuressa määrin muistutti Keskiajan
-läänitysoloja. Jotenkin sama oli rikkaan ja mahtavan kauppiassäädynkin
-asema kuin Europassa samaan aikaan, ja yhtä sorrettu kuin Atlantin
-meren tällä puolella oli siellä varsinainen maanviljelysväestö.
-Suurimmat maatilukset kuuluivat hallitsijalle, joka niitä luovutti
-etevimmille sotapäälliköilleen, taikka oli ne lahjotettu temppeleille;
-osa maasta oli kylien yhteisomaisuutta, josta jokaisella vapaalla
-miehellä oli oikeus saada osansa. Vapaiden miesten alapuolella olivat
-orjat, mitkä sotavankeja, mitkä rikoksen vuoksi orjuuteen tuomittuja,
-mitkä vanhempiensa orjiksi myymiä. Sotavangit enimmäkseen uhrattiin,
-mutta muita orjia kohdeltiin hyvin; he nauttivat lain suojelusta ja
-heidän lapsensa syntyivät vapaina.
-
-
-
-Oikeuslaitos.
-
-
-Korkein tuomiovalta kuului palatsille, mutta sitä paitsi oli
-suurimmissa kaupungeissa tuomioistuimet, joiden ylituomaria ei voinut
-virasta erottaa, joiden tuomioita ei edes kuningas voinut muuttaa.
-Lisäksi oli alioikeuksia ja näiden alainen vanginvartija-virkamiehistö.
-Tuomarien palkkaamiseksi oli määrätty erikoiset tilukset. Mexicon
-oikeuslaitos ylioikeuksineen ja valtioneuvostoineen, jonka esimies
-hallitsija oli, oli siis hyvin monipuolisesti kehittynyt. Lait ja
-oikeusjutut kirjotettiin kuvakirjotuksella muistoon. Kuolemantuomion
-merkkinä oli viiva ja nuoli, joka vedettiin tuomitun kuvan poikki.
-Kronikoissa kuvataan moinen juhlallinen tapaus; kuningas istuen
-jumalallisessa oikeudessa kultaisella, jalokivillä koristetulla
-valtaistuimella lausuu tuomion, toisessa kädessä koristettu pääkallo,
-toisessa kultainen nuoli. Samoin kuin Vanhassa maailmassa tekivät
-Mexicossakin todistajat valan, koskettaen ensin sormellaan maata
-ja sitten huuliaan, vannoen siis maaemon kautta. Lait olivat
-tavattoman ankarat, pienestäkin varkaudesta syyllinen tuomittiin
-sen henkilön orjaksi, jolta hän oli varastanut. Tupakkakukkaron
-tai parinkymmenen tähkän varkaudesta oli kuolemanrangaistus. Se
-joka petti markkinapaikalla piestiin paikalla kuoliaaksi, se taas
-joka häväisi kulta- ja hopeaseppien jumalaa varastamalla kallista
-metallia, nyljettiin elävältä ja uhrattiin loukatulle jumalalle.
-Joka joi aloeolutta, pulquea, kunnes juopui, nuijittiin kuoliaaksi,
-jos hän oli mies, tai kivitettiin, jos hän oli nainen; vasta 70:llä
-ikävuodellaan sai mexicolainen rankaisematta juopua. Noituudesta,
-väärennyksestä, rajapyykin siirtämisestä ja aviorikoksesta rangaistiin
-siten, että syyllisen sydän alttarilla leikattiin pois, taikka hänen
-päänsä muserrettiin kahden kiven välissä. Ankaria olivat rangaistukset
-pienemmistäkin rikoksista; parjaajan hiukset pihkaisella soihdulla
-kärvennettiin päänahkaan kiinni.
-
-
-
-Sotalaitos.
-
-
-Aztekit tietysti olivat sotaista kansaa; hallitsija ei voinut nousta
-valtaistuimelle, ennenkuin oli itse sodassa ottanut kiinni sotavankeja
-sodanjumalan alttarilla uhrattaviksi. Ylimysten pojat lähtivät jo
-nuorina sotaan kokeneempien johdolla, ottaen heidän avullaan ensimäiset
-sotavangit, mutta nuorukaisen yleneminen sotaväessä riippui siitä,
-kuinka monta vankia hän auttamatta otti taisteltaissa voimallista
-vihollista vastaan. Semmoisten urotöitten kautta hän sai ruveta
-käyttämään kirjavaa viittaa, tupsuja ja huulessa jalokiviä ja sai
-komealle kalskahtavan mainenimen. Korkeimmat sotilasluokat olivat
-prinssit, kotkat ja pantterit; kuvissa on prinsseillä letitetyt
-hiukset, kotkilla kotkannokat ja panttereilla täplikkäät panssarit.
-Tavalliset sotamiehet sotaan mennessään maalasivat kirjavaksi
-ruumiinsa, mutta päälliköillä oli lintujen tai petoeläimien näköiset
-kypärit, kulta- ja hopeahaarniskat, puiset säärisuojat ja »ichcapilli»,
-kahden sormen vahvuinen täytetty pumpuliviitta, joka suojeli niin hyvin
-nuolia vastaan, että Espanjalaisetkin sitä mielihyvällä käyttivät.
-Jousimiehet ampuivat hyvin jämeillä jousillaan, vaikkapa nuolenkärkenä
-tavallisesti olikin vain luu tai kivensirpale. Keihäät oli terätty
-vulkanilasilla (obsidianilla); paitsi kädellä niitä heitettiin
-keihäslingollakin. Omituisin ase oli kuitenkin puunuija, jonka syrjissä
-oli terävät obsidianiliuskat kahden puolen; tämä ase oli niin tehokas,
-että sillä yhdellä voimakkaalla iskulla saattoi kaataa sekä miehen
-että hevosen. Sotaväki oli jaettu komppanioihin, joita kapteenit
-johtivat. Armeijat olivat sangen suuret, niissä oli monta 8,000-miehen
-osastoa, mutta sotataito oli sangen alkeellista. Hyökkäys alkoi nuolien
-ampumisella ja keihäänheitolla, jonka jälkeen käytiin käsikähmään,
-taistellen nuijilla ja keihäillä. Tavallisin sotajuoni oli teeskennelty
-peräytyminen, jonka tarkotus oli houkutella vihollinen väjytykseen.
-Kukkuloille ja rotkojen partaille rakennettiin linnotuksia.
-Pääkaupungin suojana oli järvillä sotaveneitä ja patoteillä torneja
-ja kaivanneita. Kaupungissa taas olivat varsinkin monenkertaiset
-porraspyramidit helpot puolustaa. Ei pidetty oikeana alkaa sotaa
-toista kansaa vastaan lähettämättä ensin juhlallista lähetystöä
-varottamaan, mitä kurjuutta tuo toinen kansa itselleen tuotti, jos se
-kieltäytyi vaatimusta noudattamasta ja alistumasta, ja vasta sitten oli
-luvallista alkaa sota. Mutta Aztekit enimmäkseen antoivat lähetystön
-lähettämiselle vain joutavan tempun merkityksen ja olivat aina valmiit
-hyökkäämään, kun vain arvelivat saalista olevan toivossa tai kun papit
-tarvitsivat sodanjumalalle uhreja.
-
-
-
-Uskonto.
-
-
-Valistuneimmat Mexicon asukkaat uskoivat yhteen ylijumalaan, mutta
-monen jumalan palveleminen oli yleinen uskonto. Nahua-kansain vanha
-jumala näyttää olleen Tezcatlipoca; hänen jalan jälkiensä luultiin
-näkyvän jauhossa, jota kaikkien jumalien juhlassa maahan ripotettiin.
-Tezcatlipocan ja Cholulan vanhan jumalan Quetzalcoatlin välillä oli
-vanhastaan vallinnut kateus ja kilpailu. Kerran olivat molemmat
-jumalat kisanneet keskenään tunnettua pallopeliä ja Tezcatlipoca oli
-silloin houkutellut väsyneen Quetzalcoatlin juomaan taika-pulquea ja
-sen vaikutuksesta tämä oli lähtenyt etäistä merta kohti harhailemaan
-ja sitten veneessään poistunut ja ihmisten ilmoilta kadonnut. Näiden
-molempien jumalien synnystä ei ole helppo selvää saada. Tonatiuh
-ja Metztli sitä vastoin, auringon ja kuun jumalat, olivat selviä
-luonnonjumalia. Niiden palveluksen suurta merkitystä todistaa vielä
-tänä päivänä Teotihuacanin valtava porraspyramidi, jonka sivut ovat
-neljässä pääilmansuunnassa. Mutta tärkein Aztekkien jumalista oli
-kuitenkin sodan jumala Huitzilopochtli, jonka symboli vieläkin on
-Mexicossa tallella. Se on valtava musta basalttimöhkäle, jonka kylkeen
-on veistetty sodanjumalan ruma kuva, toisella sivullaan linnunsulat,
-jotka olivat hänen tunnusmerkkinsä, toisella taas yhtä kamala
-sodan jumalatar, jonka nimi merkitsi »jumalallista sotakuolemaa».
-Centcotl, maissin jumalatar, oli maan suojelushenki ja jumalten
-äiti. Mictlanteuctli taas hallitsi Manalassa vainajia. Sitä paitsi
-oli koko joukko vähempiä jumalia, kuten nautinnon jumalatar, jota
-ilotytöt palvelivat, väkevän juoman jumala ja kultaseppien suojelija
-Xipe. Joka mäellä ja lehdolla oli haltijansa, joiden pyhätöt olivat
-teiden vieressä. Temppeleitä sanottiin »teokalleiksi»; ne olivat
-yhtä mahtavat kooltaan kuin vanhan Babylonin ja muotonsakin puolesta
-niitä muistuttivat. Sodanjumalan valtava teokalli Mexicossa oli
-suunnattoman laajalla torilla, josta kaupungin tärkeimmät kadut
-säteilivät eri tahoille. Temppelikartano oli muurilla ympäröity, kukin
-muurin sivu 400 metriä pitkä; tätä muuria sanottiin käärmeenkuviensa
-vuoksi »coatepantliksi» eli käärmemuuriksi. Kartanon keskellä oli
-kivilohkareista rakennettu, tahkotuilla hakatuilla kivillä päällystetty
-monikertainen pyramidi, joka jyrkästi nousi alustastaan ja oli noin
-viittäkolmatta metriä korkea. Se näkyi, kuten jo mainitsimme, yli
-koko kaupungin, niin että pitkät uskonnolliset saatot pappeineen
-ja sotavankeineen hyvin näkyivät, kun ne kulkivat kerrospengermien
-ympäri tai portaita nousivat ylemmille pengermille. Ylimmällä
-pengermällä, joka oli kivetty, oli kolmenkertaiset tornitemppelit,
-joiden pohjakerroksessa olivat kivikuvat ja alttarit, sodanjumalan
-kuvan edessä viheriäinen uhrikivi. Tämä oli sen muotoinen, että se
-itsestään taivutti uhrin ruumiin ylöspäin, jotta papin oli helpompi
-obsidianiveitsellään viiltää auki rinta, reväistä sydän pois ja
-kohottaa se jumalan nähdä; uhrin omistaja ystävineen alhaalla odotti,
-kunnes tämä oli tapahtunut ja uhri portaita pitkin heille syydetty; he
-ottivat sen nyt mukanaan kotiin ja keittivät siitä voittonsa muistoksi
-uhriaterian. Pyhättöjen edessä, joista huokui ainainen teurastuksen
-löyhkä, paloi alati tuli, ja pengermällä oli valtava käärmeennahkalla
-peitetty rumpu, jonka kamala ääni kuului monien virstain päähän.
-Pengermälle näkyivät kuvineen ja loimuavine tulineen temppelikartanon
-kaikki muut pyhätöt, joita oli seitsemänkymmentä tai ehkä enemmänkin,
-ja »tzompantli» eli pääkallopaikka, johon uhrien keppeihin pujotellut
-pääkallot asetettiin taikka torneiksi pinottiin kymmentuhansittain.
-Sieltä näkyi myös latuska pyöreä »temalacatl» eli »rukkikivi», jolla
-sotavankien täytyi puisilla miekoilla taistella hyvin asestettuja
-gladiatoreja vastaan katsojien iloksi. Cholulan suuri pyramidi, jonka
-laella oli Quetzalcoatlin puolipyöreä temppeli, oli kolmea kertaa
-pitempi ja kahta kertaa korkeampi kuin Mexicon teokalli — nyt se on
-melkein muodoton keko vain, laellaan kirkko.
-
-Papit ja temppelipalvelijat muodostivat erikoisen säädyn Mexicon
-kansassa. Jumalanpalveluksen menot olivat samanlaisia kuin
-muuallakin maailmassa, rukouksia, uhreja, juhlakulkueita, tansseja,
-lauluja, paastoja ja muita itsensäkidutuksia, mutta kuitenkin oli
-yksityisseikoissa paljon omituistakin. Rukouksia ja muita lukuja on
-kirjotettu muistoon hyvin paljon; ne ovat tavattoman monisanaisia,
-mutta joukossa on sangen kauniitakin. Nämä rukoukset ovat kokonaan
-alkuperäisiä; ei ole mitään europpalaista esikuvaa, joka olisi voinut
-olla niiden mallina. Mutta jonkun verran on espanjalaisuus niihin
-vaikuttanut, koska ne kirjotettiin muistoon espanjan kielellä. Uhriksi
-tarjottiin maissia ja muita kasviaineita, joskus kanineja ja muita
-pieniä eläimiä, mutta varsinkin ihmisiä, ja ihmislihan syönti oli
-uhrijuhlissa yleistä. Hyvänhajuisia savusteaineita käytettiin yleiseen,
-varsinkin »copallia», samaa ainetta kuin nykyaikoina paljon käytetty
-kopalilakka; pienet savesta tehdyt savusteastiat ovat Mexicon kaikkein
-yleisimpiä muinaisesineitä. Pitkälliset ja ankarat paastot olivat
-yleisiä eri vuodenaikoina ja samalla itsekidutukset, kuten veren
-laskeminen käsivarsista, sääristä ja ruumiista terävillä aloeokasilla
-ja terävien puikkojen kieleen pistäminen; nämä muistuttavat vastaavia
-intialaisia tapoja. Mexicon vanha juhlavuosi oli jaettu 20 päivän
-ajanjaksoihin, ja kullakin ajanjaksolla oli yksi tai useampikin
-uskonnollinen juhla. »Vesien vähenemisen kuukautena» hyviteltiin sateen
-jumalia eli Tlaloceja siten, että papit pillien ja torvien soidessa
-kantoivat kirjaviin vaatteihin puettuja, paperisiivillä koristettuja
-lapsia höyhenillä koristelluissa vuoteissa, uhratakseen ne vuorella
-taikka järven pyörteessä. Sanotaan ihmisten itkeneen ohi kulkiessaan,
-mutta jos niin tapahtui, niin se varmaan oli vain tavan eikä tunteen
-vuoksi, sillä näitten kansain uskonto, verisin mitä tunnetaan, oli
-varmaan jo tukahuttanut kaikki inhimilliset säälin tunteet. Seuraavassa
-kuussa oli Xipe-totek jumalan juhla, jota sanottiin »ihmisten
-nylkemiseksi», sillä kun uhrien rinta oli avattu ja sydän pois otettu,
-niin ruumiit nyljettiin ja nuorukaiset pukivat nahkat ylleen, niissä
-tanssiakseen ja leikkitaisteluita otellakseen. Seuraava juhla oli
-Camaxtlin juhla; siinä pappien ensinnä täytyi ankarasti paastota,
-jonka jälkeen hiottiin kivipuukot, joilla kielet lävistettiin; läpiin
-pistettiin teikkejä. Tezcatlipocan suurta juhlaa varten valittiin sen
-vuoden sotavangeista kaunein ja jaloin jumalan lihaksi muuttuneeksi
-edustajaksi. Valittua uhria kuljetettiin pitkin katuja ihmisten
-nähden; hänellä oli yllään koruompeluviitta, päässä höyhenkruunu
-ja seppele, mukanaan seurue kuin kuninkaalla. Viimeisen kuukauden
-ajaksi uhri naitettiin ja sai neljä impeä, jotka edustivat neljää
-jumalatarta. Viimeisenä päivänä nämä vaimot ynnä seurueeseen kuuluvat
-pääsit saattoivat häntä Tlacochcalcon pieneen temppeliin, jonka
-portaita noustessaan hän mursi savihuilun kutakin porrasta vastaan.
-Tämä oli vertauskuvallinen jäähyväinen kaikelle maalliselle ilolle,
-sillä kun uhri oli noussut ylimmälle pengermälle, niin papit kävivät
-häneen käsiksi, hänen sydämensä reväistiin rinnasta ja kohotettiin
-aurinkoa kohti, pää pistettiin tzompantlille teikkiin ja ruumis pyhänä
-uhriateriana syötiin. Ihmiset siis hänen kohtalostaan oppivat, että
-rikkaus ja nautinnot voivat äkkiä muuttua köyhyydeksi ja murheeksi.
-Uhrien surmaamisessa muutoin käytettiin monta eri tapaa vaihtelun
-vuoksi. Toisinaan heidät puettiin naamiaispukuihin ja pakotettiin
-tanssimaan, tulen jumalan uhrit heitettiin tuleen, leikkuujuhlassa
-uhrit muserrettiin syrjälleen asetetun ja toisen, makaavan kiven
-välissä — se luultavasti oli vertauksellinen esitys jauhamisesta.
-Kaikissa näissä juhlissa huviteltiin, tanssittiin pedoiksi
-naamioituina; pantiin toimeen leikkikahakoita ja lasten kisoja; mutta
-niiden uskonnollinen osa oli aina kamala ihmisteurastus ja ihmislihan
-syönti.
-
-
-
-Kuvakirjotus.
-
-
-Mexicon papit olivat hyvin perehtyneet kuvakirjotukseen, sillä heidän
-tuli kirjottaa muistoon uskonnolliset juhlat ja jumaltarut, toimittaa
-joka vuosi ajantieto ja merkitä muistoon historialliset tapaukset.
-Näitä vanhoja kuvakirjotuksia on säilynyt koko joukko. Jumalat on
-kuvattu tunnusesineineen, esim. tulen jumala keihästä heittäen,
-kuun jumalatar simpukankuoria kädessään. Ihmiselämän kuvauksissa
-näemme sotilaita, jotka taistelevat keihäällä ja nuijalla, miehiä
-kanottia melomassa, naisia kehräämässä ja kutomassa. Kirjotus
-oli jo astunut ensi askeleet sen kehityksen tiellä, joka olisi
-johtanut äännekirjotukseen, jos sitä olisi saanut jatkua. Mexicon
-kuvakirjotuksen kehitys oli huomattavasti samanlainen kuin Egyptinkin.
-Lukujärjestelmän perustuksena oli 20. 19 ensimäistä numeroa merkittiin
-pyörylöillä tai pisteillä, luku 20 lipulla, 400 (20 x 20) sulalla ja
-8,000 (20 x 20 x 20) kukkarolla. Mutta näistä merkeistä voitiin tarpeen
-mukaan käyttää vain puolet tai neljäsosa, esim. luku 534 kirjottaa
-näin: sulka, neljäsosasulkaa, lippu, puolenlippua ja neljä pistettä
-(400+100+20+10+4).
-
-Mexicon vuosilasku perustui lukujen ja kuvamerkkien yhdistelylle;
-tärkeimmät kuvamerkit olivat kaniini, ruoko, piikivi, huone. Pyhä 52
-vuoden jakso laskettiin näitä merkkejä ja 13 ensi numeroa yhdistämällä,
-melkein kuin jos lasku olisi toimitettu korteilla tähän tapaan:
-herttaässä, patakakkonen, ruutukolmonen, ristinelonen, herttaviitonen,
-patakuutonen j.n.e. hertta merkiten kaniinia, pata ruokoa, ruutu
-piikiveä, risti huonetta. Kirkkovuoden päiväin lasku tapahtui samaan
-tapaan, 13:lla 20 päivän ajanjaksolla oli kullakin oma merkkinsä, joita
-yhdistettiin numerojen kanssa. Mutta kun siten saatiin vain 260 päivää,
-niin keksittiin vielä yhdeksän muuta merkkiä, jotta päiväin luku
-saatiin 365:ksi. Selvää on, ettei moisesta merkkien kierrosta ollut
-mitään hyötyä, paljon käytännöllisempää olisi tietysti ollut tavallinen
-laskeminen, samanlainen jota mexicolaiset käyttivät maallikkovuoden
-päivänlaskussa, jossa kullakin 20 päivän ajanjaksolla oli oma nimensä,
-kuten meidän kuukausillamme. Merkkien kierron historiallinen merkitys
-on siinä, että se on jotenkin samanlainen kuin Keski- ja Itä-Aasian
-almanakkajärjestelmä, sillä Mongolien, Kiinalaisten ja Tibetiläistenkin
-kesken on samalla tavalla yhdistetty merkkejä vuosien, kuukausien
-ja päivien laskemiseksi. Samalla tavalla kuin Vanhassa maailmassa
-Mexiconkin almanakkaa käytettiin ennustamiseen, sen mukaan minkä
-merkkien vallitessa kukin syntyi, ja erikoisten pappien toimena oli sen
-mukaan ennustaa kohtaloita kaikissa elämänvaiheissa.
-
-Juhlallisin Mexicon kaikista juhlista oli »xiuhmolpilli» eli
-»vuodensitominen», jolloin 52 vuoden vuosijakso eli kimppu päättyi.
-Luultiin maailman hävityksen, jonka Mexicolaiset samoin kuin Hindutkin
-uskoivat jo kolme tai neljä kertaa tapahtuneen, uudelleen tapahtuvan
-ajanjakson lopussa. Hetken lähestyessä ihmiset peloissaan siivosivat
-huoneensa ja sammuttivat kaikki tulet, ja viimeisenä päivänä papit
-jumalten vaatteihin puettuina auringon laskettua lähtivät juhlasaatossa
-kulkemaan Huixachtlan mäelle, katselemaan sieltä Seulastähtien
-kohoamista keskitaivaalle, joka oli hetki uuden tulen sytyttämiselle.
-Paras sotavangeista paiskattiin selälleen ja papit puutuluksillaan
-tekivät hänen rintansa päällä tulen; uhrin sydän tämän jälkeen
-reväistiin rinnasta ja ruumis heitettiin uudella tulella sytytetylle
-roviolle. Kaikkialla maassa ihmiset talojensa laajoilla katoilla
-seisten ilolla näkivät liekin syttyvän pyhällä mäellä ja sen kunniaksi
-viilsivät terävällä kivellä korvansa, niin että niistä tippui verta
-uhriksi. Nopeat juoksijat kiidättivät palavia kekäleitä kautta maan,
-niin että tulet voitiin niillä uudelleen sytyttää, sodanjumalan
-teokallissa pyhä tuli leimahti uudelleen ja kansa alkoi iloiten ja
-juhlien uuden ajanjakson.
-
-
-
-Kasvatus.
-
-
-Suotuisammassa valossa näemme uskonnon Mexicolaisten kasvatuksessa.
-Kun lapsi oli syntynyt, niin »auringonkatsoja» tarkasti merkit, joiden
-vallitessa se oli tapahtunut, ennusti lapsen tulevaisuuden ja määräsi
-päivän, jona sille oli annettava pieni leikkikilpi ja -jousi, jos se
-oli poika, leikkivärttinä taas, jos se oli tyttö; lapsi samalla sai
-nimen. Kuvakirjotuksien johdolla saamme käsityksen kasvatuksesta siitä
-pitäen, kun lapsi oli kolmen vuoden ikäinen — ikää osottaa kolme pientä
-pyörylää sen päällä. Leivänpuolikkaan kuva osottaa, että se alussa oli
-lapsen ruoka-annos. Kun pojat kasvoivat vanhemmiksi, niin näemme heidän
-rupeavan taakkoja kantamaan, kanottia melomaan ja kalastamaan, tyttöjen
-oppivan kehräämään ja kutomaan, maissia jauhamaan ja keittämään.
-Näemme tottelemattomuutta ja huonoa käytöstä seuranneen rangaistuksia,
-jotka ikää myöten yhä kovenivat, kunnes syyllisen ruumista
-tuikittiin aloeokasvilla, taikka hänen kasvojensa alla poltettiin
-espanjanpippuria. Koulut olivat temppelien yhteydessä, laajoja
-rakennuksia. Pojat ja tytöt jo pienestä pitäen saivat niissä oppia
-lakaisemaan pyhätöt ja hoitamaan pyhää tulta, paastoamaan määräaikoina,
-juoksuttamaan itsestään verta, kun oli itseänsä kiusattava. Heidän
-tuli oppia ulkoa pitkiä monisanaisia lauselmia, jotka sisälsivät
-mexicolaisen siveysopin ja elämänviisauden. Semmoisia poikia, jotka
-olivat sotilaiksi soveliaita, opetettiin aseita käyttämään ja heidän
-täytyi jo aikaisin lähteä aikuisten mukana sotaan. Ammattilaisten
-lapset tavallisesti saivat oppia isänsä ammatin. Ylimysten lapsille
-opetettiin historiaa, kuvakirjotusta, tähdistä ennustamista, uskontoa
-ja lakeja.
-
-
-
-Avioliitto.
-
-
-Avioliiton solmiminen suuressa määrin riippui, samoin kuin yhä
-vieläkin Itämailla, parikunnaksi aikovien horoskoppien vertaamisesta,
-jotta saatiin nähdä, tokko syntymämerkit sopivat yhteen. Vanhat
-eukot toimittivat puhemiehen tehtäviä ja vihkimyksen toimitti pappi.
-Puhuttuaan heille siveyttä hän solmi parikunnan vaatteet solmuun, jonka
-jälkeen vihityt kävelivät seitsemään kertaan tulen ympäri, heittäen
-siihen suitsutusta. Vihkimyksen jälkeen parikunta neljä päivää juhli ja
-paastosi, ja vasta tämän jälkeen avioliitto oli valmis.
-
-
-
-Hautaus.
-
-
-Mexicolaisten hautaustavat parhaiten näkyivät kuningasta haudattaissa.
-Kun ruumis oli puettu, niin pappi antoi vesiastian vainajan käteen
-mukaan viimeiselle matkalle. Hänelle annettiin myös kimput leikattua
-paperia, jotka auttoivat hänet matkalla kohtaavista vaaroista, siitä
-paikasta, jossa molemmat vuoret yhteen lyövät, suuren käärmeen ja
-suuren alligatorin vartioimasta tiestä, kahdeksasta erämaasta ja
-kahdeksasta vuoresta. He antoivat hänelle vaatteita suojaksi jäätävää
-viimaa vastaan ja pienen koiran viemään yhdeksän veden poikki.
-Kuninkaallinen ruumis sitten käärittiin suojelusjumalainsa, varsinkin
-sodanjumalan viittaan, sillä Mexicon kuninkaat olivat sotilaita.
-Hänen kasvoilleen pantiin jalokivi-mosaikkinaamari ja huulien väliin
-sydämen kuva viheriästä kivestä. Ennen aikaan oli tapana haudata
-kuningasvainaja valtaistuimellaan istuen, joukko kuolleita palvelijoita
-ympärillään. Mutta ruumiinpolton käytyä tavaksi palvelijat ja päälliköt
-kantoivat ruumiin polttopaikalle, jossa pahaksi hengeksi puettu
-pappi sytytti rovion. Vainajan vaimoja ja orjia sitten kehotettiin
-palvelemaan häntä uskollisesti tulevassa maailmassa, jonka jälkeen
-heidät uhrattiin ja ruumiit poltettiin. Tavalliset vainajat eivät
-saaneet mukaansa tämmöistä henkiseuruetta, mutta muutoin heidän
-hautajaisensa olivat jotenkin samanlaiset.
-
-
-
-Maanviljelys ja ravinto.
-
-
-Mexicon intianiväestön pääravinto on vielä tänä päivänä pääasiallisesti
-sama kuin se oli ennen vallotusta: maissi. Maissia viljeltiin
-kaskeamalla. Maanviljelijällä ei ollut muita työkaluja kuin terävä
-istutusteikki, puinen lapio ja kuokka, jossa oli pronssiterä.
-Mexicolaiset kaivoivat suuria ojia maankastelua varten, varsinkin
-»cacahuatl»- (kaakao-) istutuksille. He opettivat europpalaisetkin
-valmistamaan kaakaopuun hedelmistä juomaa, jonka nimi oli »chocollatl»
-(suklaa). Muita Mexicosta saatuja viljelyskasveja ovat tomaatti ja
-tshilli niminen mauste. Maissi jauhettiin siten, että aluskivellä
-vieritettiin raskasta pallonmuotoista kiveä. Jauhoista leivottiin
-soikeita leipiä. Mexicolaiset olivat taitavia valmistamaan
-saviastioita, joilla pavut ja monet muut maassa yhä vielä yleiset
-ruokalajit keitettiin. Suuresta aloesta laskettiin ennen kukkimista
-mahlajaa ja siitä käyttämällä valmistettiin oluen kaltaista
-juovutusjuomaa, jota Mexicolaiset sanoivat »octliksi», espanjalaiset
-»pulqueksi». Tupakka oli yleiseen käytännössä, varsinkin juhlissa; sitä
-joko lehdissä tai ruokopiipuissa poltettiin tai nuuskattiin.
-
-
-
-Vaatteet ja koristeet.
-
-
-Ennen vanhaan Mexicolaiset kutoivat vaatekankaansa aloen ja palmun
-kuiduista, mutta Espanjalaisten maahan tullessa viljeltiin rannikolla
-»tierra calientessa» yleiseen pumpulia. Pumpuli värttinällä kehrättiin
-ja langoista kudottiin ilman syöstävää mitä yksinkertaisimmissa
-kangaspuissa miehille viitta- ja housukankaat, naisille hame- ja
-paitakankaat. Kankaat olivat osasta sangen hienoja ja värikkäin
-koruompeluksin koristettuja. Kullasta ja hopeasta valmistettiin
-koristeita, vuorikristallista ja harvinaisista kivistä hiottiin
-jalokivikoristeita. Näitä koruja ei kiinnitetty vain korviin ja nenään,
-vaan huuliinkin tehtiin reiät, joihin niitä ripustettiin.
-
-
-
-Metallien käyttö.
-
-
-Metallien käyttö ei ollut Mexicolaisille tuntematonta, vaikka he eivät
-osanneetkaan rautaa valmistaa. Kulta- ja hopeasepät sulattivat nämä
-metallit ruohosta valmistetulla puhalluspillillä, valoivat niistä
-sekä täysiä että onttoja esineitä, takoivat ja pakottivat niitä
-taitavasti. He valmistivat kullasta ja hopeasta oivia eläimenkuvia,
-joissa näkyivät sekä karvat, höyhenet että suomut, vaikkei näitä kuvia
-ole meidän aikoihimme säilynyt. Rautaa ei tunnettu, mutta kupari- ja
-tinamalmeja louhittiin ja niitä sulattaen sekotettiin pronssiksi, joka
-oli jotenkin samanlaista kuin Vanhankin maailman pronssi. Pronssista
-valmistettiin kirveenteriä ja muita aseita, vaikka näiden ohella ja
-paljon runsaamminkin yhä edelleen käytettiin tulivuorenlasista eli
-obsidianista ja kovasta kivestä valmistettuja teriä puun vuolemiseksi,
-parran ajamiseksi ynnä muihin tarkotuksiin. Metalleja oli myös
-ruvettu käyttämään rahana kaupanteossa, varsinkin kultahiekalla
-täytettyjä sulkia ja kuparipuikkoja, mutta pienenä vaihtorahana
-käytettiin kaakaopapuja. Avarat torit ja niiden ympärille rakennetut
-pylväskäytävät ja kauppiaitten suuri luku osottivat, että kauppa oli
-kehittynyt hyvin tärkeäksi elinkeinoksi.
-
-
-
-Taide.
-
-
-Ei ole ihmettelemistä, että niin rikkaassa ja edistyneessä maassa
-taidekin oli alkanut kukoistaa. Mexicon vanhat kiviveistokset,
-puuveistokset, sulkamatot ja saviastiat eivät ole vailla taiteellisia
-ansioita. Runous oli kohonnut raakalaiskantaa korkeammaksi, ja torvien,
-rumpujen ja huilujen ohella oli varmaan laulukin kehittynyt, koska
-temppeleissä laulettiin ylistyslauluja jumalain kunniaksi. Suuressa
-suosiossa olivat juhlalliset ja iloiset tanssit ja kisat, muun
-muassa »lintukisa», joka herätti muukalaistenkin ihmetystä. Maahan
-pystytettiin korkea masto ja tämän yläpään ympäri kierrettiin köysiä,
-köysien päähän kiinnittivät itsensä linnuksi puetut urheilijat. Kun
-he sitten heittäytyivät köyden varaan, niin köysi alkoi kehiytyä auki
-maston ympäriltä ja »lintu» samalla liiteli korkealla maasta laajoja
-kaaria. Mexicolaisten pallokisa, »tlachtli», oli ruhtinasten ja
-ylimysten ajanviettoja. Sitä varten oli rakennettu erikoisia suuria
-kisakartanoita. Pallo oli kummia — se luultavasti oli ensimäinen esine,
-johon europpalaiset näkivät kummia käytettävän. Palloa ei saanut käsin
-koskea, vaan se oli seinään ajettava iskemällä sitä polvella tai
-kyynärpäällä, olkapäällä tai takapuolella.
-
-Tämä lyhyt esitys Mexicolaisten vanhasta kultuurista osottaa
-heidän monella alalla joutuneen sangen kauas kehityksen tiellä
-ja saavuttaneen tuloksia, jotka olisivat myötätuntomme arvoisia,
-elleivät niitä rumentaisi niin hirmuiset uskonnolliset käsitykset.
-Tosin moni Vanhankin maailman kuulu varhainen sivistyskansa ihmisiä
-uhrasi, varsinkin Foinikit, mutta tuskin missään tämä tapa oli niin
-kammottavaksi kehittynyt kuin vanhassa Mexicossa. Se masentaa meissä
-säälin, jota muutoin tuntisimme tämän vanhan alkuperäisen sivistyksen
-hävittämisestä. Se saa meidät ymmärtämään raivon, joka niin monesti
-valtasi Espanjalaiset heidän taistellessaan tätä kansaa vastaan.
-
-
-
-Maya-kultuuri.
-
-
-Niinkuin olemme edellä nähneet, oli Keski-Amerikallakin vanha sivistys,
-samoista juurista alkanut kuin Mexicon. Paljon muistomerkkejä on
-säilynyt, rakennuksia, kuvanveistoksia ja kivikirjotuksia, mutta
-tietomme niistä ovat paljon vaillinaisemmat kuin Mexicon vanhasta
-kultuurista, koska ne eivät samassa määrin herättäneet espanjalaisten
-vallottajain huomiota. Jäihän Yucatan, Maya-sivistyksen päämaa,
-suurimmaksi osaksi aivan vallottamatta.
-
-Mayain sivistys, joka ehkä perustui jollekin vielä vanhemmalle, ei
-korkeasta kehityksestään huolimatta liene ollut muuta kuin 500 vuotta
-vanha. Sen rappeutuminen näyttää tapahtuneen samaan aikaan, kun
-Nahua-kansat Anahuakin ylänkölaaksosta alkoivat valtaansa levittää.
-Mutta samalla se myös näyttää saaneen Mexicosta käsin uusia aineksia.
-Keski-Amerikan ja Yucatanin rakennukset vievät Anahuakin vanhoista
-rakennuksista voiton. Ne ovat syrjäisen asemansa vuoksi paljon paremmin
-säilyneetkin. Toisin paikoin on kokonaisia autioita muinaiskaupunkeja.
-Yleisimmät rakennukset ovat pyramidit ja pylväskäytävät. Jotkut
-pyramideista olivat tiilistä rakennetut, mutta suurin osa oli
-hakatuista ja tarkkaan yhteen liitetyistä paasista, ja rakennuksen
-pinta oli peitetty oivallisilla veistokuvilla. Pyramidin päälle kulki
-yhdeltä tai useammalta puolelta portaat. Tavallisesti on pyramidin
-laella pyhättö. Pyramidien seurassa on koko joukko muita rakennuksia,
-alttareita, patsaita, uhrikiviä uskonnon tarpeiksi ynnä viranomaisten
-asunnoita ja kartanoita samanlaista pallokisaa varten, jota
-Mexicossakin kisattiin. Pallokartanot ovat aina pohjois-eteläsuunnassa;
-samoin on melkein kaikilla muillakin rakennuksilla varma ilmansuunta.
-Holvikaarta ei tunnettu, vaan holvi rakennettiin siten, että
-päällekkäin ladottiin kiviä, ylemmän syrjä alempaansa aina vähän
-ulommaksi, kunnes lopulta yksi kivi riitti aukon peittämään.
-Koristeaiheet ovat mittausopillisia, käärmeenpäitä ja ihmisnaamoja.
-
-Keski-Amerikan vanhain rauniopaikkain luku on sangen suuri, ja
-mahdollista on, ettei kaikkia ole edes vielä löydetty, mitä sitten
-tutkittu. Monelle matkustajalle on äkkiä tiheimmässä aarniometsässä
-ilmestynyt kaunis puoleksi sortunut pyramidi temppeleineen, josta ei
-sitä ennen kukaan ole tiennyt kertoa.
-
-Yucatanin rauniokaupungeista on kuuluin Uxmal; se on samoin kuin
-Mayapan ja Chitchenitzakin, niemimaan pohjoisosissa sisämaassa.
-Uxmalissa on säilynyt viisi suurta rakennusryhmää, Chitchenitzassa,
-joka on kauempana idässä, kokonaista kahdeksan. Mutta monta muutakin
-vanhaa kaupunkia sieltä tunnetaan, kuten Chacmaltun loistavine
-seinämaalauksineen, Tantah kauniine pylväsfasadeineen ja Xlabpak de
-Santa Rosa, jossa oli kolmenkertainen temppelipalatsi.
-
-Guatemalan rauniot ovat laajalla alalla; niistä kuvastuu, samoin kuin
-Keski-Amerikan muistakin vanhoista rauniopaikoista, sekä mayalainen
-että mexicolainen vaikutus. Suurimmat rauniopaikat ovat Usumacinta joen
-laaksossa; sielläkin on temppeleitä, kuvanveistoksia, kuvakirjotuksia
-ja pienempiä muinaisesineitä. Tical on kuulu erinomaisista Kukulkania
-ja muita jumalia esittävistä kuvanveistoksistaan. Cozumalhuapassa.
-Cordillerien Tyynen meren puoleisella rinteellä, on valtavista paasista
-veistettyjä jumalankuvia. Lähellä Honduraksen rajaa on Quirigua, jonka
-temppeliraunioista on löydetty taiteellisia mahtavia kivisteelejä.
-
-Honduraassa on, lähellä Guatemalan rajaa, Copan, joka oli
-Mayasivistyksen tärkeimpiä keskustoita. Sieltä muun muassa on löydetty
-omituisia kilpikonnan muotoisia alttareita ja steelejä, jotka ovat
-kuvakirjotusta täynnään. Copanin kuvakirjotuksista on saatu sen verran
-selville, että on voitu määrätä Mayain vanhimpain ja nuorimpain
-rakennusten väliaikaa olleen noin 500 vuotta. Maya-sivistys ei siis
-voinut alkaa paljoakaan ennen vuotta 1,000 j.Kr. Honduraassa on, paitsi
-lueteltuja, kymmeniä muita rauniopaikkoja.
-
-Samaan keski-amerikkaläiseen ryhmään luetaan myös nykyisen Mexicon
-Chiapas ja Oaxaca maakuntain rauniopaikat. Chiapaksen pääpaikka on
-Palenque, joka ei ole kaukana Usumacintan suistamosta. Palenquen
-mahtavat holvit ja omituiset päädyt ovat kuitenkin toisen malliset
-kuin Copanin ja Quiriguan; sikäläiset kuvanveistokset ovat verrattoman
-loistavat. Monta muuta muinaispaikkaa on Chiapaksessa, eikä ole varmaa,
-että vielä kaikkia tunnetaankaan. Oaxacan maakunnassa on vanhastaan
-asunut toisen rotuista kansaa, joka on ollut Mexicolaisten ja Mayain
-välittäjänä; tunnetuimmat Oaxacan kansoista ovat Zapotekit. Zapotekkien
-vanhassa almanakassakin molemmat vaikutukset yhtyivät. Oaxacan tärkein
-rauniokaupunki on Mitla, josta on löydetty varsinkin oivallisia
-seinämaalauksia. San Salvadorissa, joka oli vallotuksen aikana kuulu
-jalokivistään, aarteistaan ja varallisuudestaan, ei sitä vastoin ole
-säilynyt yhtä paljon muinaisrakennuksia.
-
-Keski-Amerikassa on siis muinaistutkimukselle suuri työala, ja koska
-se viime aikoina on yhä enemmän kiinnittänyt amerikkalaisten tutkijain
-huomiota, niin saatanee vielä paljonkin valaistusta näiden maiden
-omituiseen vanhaan sivistykseen. Tämä sivistys on mieltäkiinnittävä
-sen vuoksi, että vaikka se onkin kehittynyt niin erillään, niin se
-kuitenkin osottaa Vanhaan maailmaan verraten huomattavan paljon
-vertauskohtia. Se osottaa, että ihmiskehitys eri keskustoissa synnyttää
-samanlaisia ilmiöitä, vaikk’ei vuorovaikutusta niiden välillä olisikaan.
-
-
-
-
-
-LÖYTÖRETKIÄ PÖHJOIS-AMERIKAN ETELÄOSIIN.
-
-
-Aikana, jolloin maailma aukeni kuin kauan suljettu kirja, jolloin äkkiä
-esiintyi ratkaistavaksi niin tavaton runsaus suuria maantieteellisiä
-kysymyksiä, olisi luullut pelkän tutkijainnon joksikin ajaksi voittavan
-muut vaikuttimet; mutta harvinaisia ovat suurien löytöretkien
-historiassa semmoiset yritykset. Kullan ja vallan kiihko ne ensi
-sijassa kannustivat niitä miehiä, joita ehtymättä virtasi Espanjasta
-Uuteen maailmaan, ja maantieteellisiä löytöjä harrastettiin vain
-sikäli, kuin näytti olevan saaliin toiveita. Verraten hitaasti edistyi
-sen vuoksi Länsi-lntian maantieteellisten olojen selvittely. Antillien
-ja Keski-Amerikan asutus ja Mexicon vallotus kysyivät paljon voimia.
-Mutta kun Aztekkien rikas maa oli saatu vallatuksi ja siten tutustuttu
-aivan uusiin mahdollisuuksiin, niin kannusti se toimihaluisia miehiä
-laajemmalta etsimään, eikö löytyisi toisia seutuja, joista rohkea voisi
-toivoa yhtä runsasta vaivanpalkkaa. Eivät pelottaneet haaksirikot,
-eivät sotaiset maanasukkaat, taudit, eivät surmat muunkaanlaiset.
-Tämmöisien retkien kautta tuli Pohjois-Amerikan eteläosa jotenkin kauas
-sisämaahan tunnetuksi.
-
-Juan Ponce dc Leonin yrityksen jälkeen v. 1513 jäi Florida joksikin
-aikaa unohduksiin, yleinen huomio kun kääntyi etupäässä länttä ja
-etelää kohti. Tosin hän v. 1520 uudelleen kävi samoilla rannoilla,
-niinkuin kerroimme, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Melkein samaan
-aikaan lähetti Ayllon Haitista retkikunnan orjanajoon. Hänen laivansa
-purjehtivat Pohjois-Amerikan itärantaa aina Charlestonin seuduille
-saakka. Toisella retkellä, joka tapahtui v. 1526, Ayllon melkoisella
-joukolla koetti perustaa Charlestonin seuduille siirtokunnan, mutta
-kaikenlaisten vastoinkäymisten, varsinkin rannikon epäterveellisyyden
-vuoksi, yrityksestä oli luovuttava.
-
-
-
-Alvares de Pineda löytää Mississipin.
-
-
-Luotsi Alvares de Pineda Jamaikan maaherran Francisco de Garayn
-toimesta v. 1519 tutki Floridasta länteen päin jatkuvaa rannikkoa,
-mitaten ja kartottaen tarkkaan joka mutkan. Maa huomattiin kauniiksi,
-jo'issa luultiin olevan kultaa ja asukkaitten kanssa päästiin monessa
-kohden yhteyteen. Löydettiin sitten valtavan suuri joki, jota noustiin
-vähään matkaan. Se joki oli Mississippi; Pineda nimitti sen »Pyhän
-hengen joeksi». Mississipin suistamosta tutkittiin rantaa eteenpäin
-aina Mexicoon saakka, jossa Garayn miehet paremman palkan toivossa
-yhtyivät Cortekseen. Garay koetti v. 1523 melkoisilla voimilla perustaa
-siirtokunnan näin löydetylle Texasrannikolle, mutta jälleen hänen
-miehensä liittyivät Cortekseen, jonka lippujen alla saaliin toivo oli
-parempi. Garay itsekin joutui lopulta Mexicoon, jossa hän kuoli. Hänen
-jälkeensä sai Narvaez, sama mies, joka oli yrittänyt vangita Corteksen,
-Espanjan hallitukselta luvan vallata Mexicon lahden pohjoispuolella
-olevat maat.
-
-
-
-Pamfilo de Narvaezin retki.
-
-
-Neljällä laivalla, melkoinen joukko kerallaan Narvaez v. 1528
-saapui Floridaan ja samosi sisämaan kautta pohjoista kohti, laivain
-purjehtiessa rantavesiä. Kun kultaa ei kuitenkaan löytynyt, vaikka
-oli kuljettu laajalti joka suuntaan, niin Narvaez joukkoineen
-palasi meren rannalle. Mutta hän ei löytänytkään enää laivojaan;
-nämä kauan turhaan odotettuaan olivat palanneet Cubaan, joku laiva
-oli kärsinyt haaksirikonkin. Kun laivoja ei kuulunut, vaikka kauan
-odotettiin, kun taudit ja puute tekivät tuhojaan, niin ei ollut muuta
-neuvoa kuin ruveta rakentamaan veneitä ja yrittää päästä rantoja
-seuraillen Mexicoon. Ravinnoksi pätivät loput hevosista ja maissi,
-jota oli ryöstetty suuret määrät intianien vilja-aitoista; tällä
-eläen ruvettiin suurella kiireellä rakentamaan veneitä. Kannukset,
-satulanjalustimet, jousipyssyjen rautaosat, kaikki taottiin lärveiksi,
-sahoiksi ja nauloiksi, palmunlehdistä saatiin tukkeita, petäjistä
-pikeä, ja työ edistyi nopeaan. Kuudessatoista päivässä oli saatu
-valmiiksi viisi isoa venettä, lähes kymmentä metriä pitkiä kukin.
-Hevosenjouhista punottiin laivaköysiä, paidat neulottiin purjeiksi,
-airoja veistettiin, hevosten tuppeen nyljetyistä koipinahoista tehtiin
-vesipulloja. Syyskuun 22 p. ne, mitä retkikunnasta oli eloon jäänyt,
-kaikkiaan kaksisataaviisikymmentä miestä, menivät veneihin ja lähtivät
-purjehtimaan rantaa pitkin länteen päin.
-
-Vaikka he olisivat olleet taitavia purjehtijoita, niin olisi
-tämä matka sittenkin ollut ylen vaikea, sillä veneet olivat niin
-täynnään ja vaipuivat niin syvälle veteen, ettei ollut aallon varaa
-ensinkään. Mutta kun joukossa tuskin oli ainoatakaan merimiestä, niin
-yritys näytti melkein toivottomalta. Viikon tai enemmänkin veneet
-hiipivät pitkin matalaa rantaa; mutta sitten löydettiin muutamia
-intianikanootteja, ryöstettiin ne ja voitiin jonkun verran keventää
-veneitä. Kuljettiin vielä kuukausi rantaa pitkin eteenpäin, kärsien
-nälkää ja janoa, ainaisessa hengenvaarassa. Harvoin uskallettiin
-sotaisten intianien vuoksi maihin poiketa, mutta ei ollut hyvä rannan
-näkyvistäkään poistua. 30 p. lokak. se vene, jota Cabeza de Vaca
-johti, huomasi tulleensa leveään suolattomaan virtaukseen, joka kävi
-maalta voimallisesti merelle päin; se osotti retkikunnan tulleen
-mahtavan kymen suistamoon. Se oli Mississippi, jonka Alvarez de
-Pineda oli nähnyt yhdeksän vuotta aikaisemmin. Seikkailijat koettivat
-nousta jokeen etsiäkseen polttopuita viljansa paahtamiseksi; mutta
-kun tuuli puhalsi pohjoisesta ja virtaus oli voimallinen, niin se
-oli hukkayritys, vieläpä veneet erosivat toisistaan ja hajautuivat
-pitkin rannikkoa. Narvaez pysytteli lähellä maata, mutta Cabeza
-laski rohkeasti merelle, jättäen hänet jälkeensä ja seuraten toista
-venettä, jota johti Alonso de Castillo. Tuuli oli nyt suotuisa ja
-neljä päivää jatkettiin purjein, airoin, nopeaan matkaa länttä kohti.
-Sitten itämyrsky sai hataran veneen valtoihinsa ja ajoi sitä päivän ja
-yön onnen kaupalla mukanaan ja varhain seuraavana aamuna raastoi sen
-rantahyökyihin ja heitti miehineen päivineen kumottuna hiekkasaarelle,
-luultavasti nykyisen Galvestonin seuduille. Rannalla ulvoivat intianit
-haaksirikon nähdessään, mutta onneksi nämä olivatkin ystäviä, heidän
-ulvonansa oli myötätunnon eikä vihamielisyyden osotus. He rakensivat
-tulia lämmittääkseen vilusta väriseviä haaksirikkoisia, antoivat
-heille ruokaa ja suojaa ja tekivät minkä voivat heidän kurjuuttaan
-lieventääkseen. Castillon vene kärsi haaksirikon vähän kauempana
-rannikolla ja hänkin miehineen pelastui. Muitten veneitten kohtalosta
-ei ole säilynyt mitään tietoa. Cabeza myöhemmin kuuli huhuja, että
-kaksi oli rannikolle särkynyt ja miehet nälkään kuolleet ja Narvaezin
-vene taas oli ajautunut merelle ja sinne hukkunut.
-
-Vilun, puutteen ja muitten kärsimysten vuoksi Cabezan ja Castillon
-miehet toinen toisensa jälkeen kuolivat, niin että lopulta vain
-neljä oli elossa, yksi näistä Cabeza, toinen Estebanico niminen
-neekeri, jonka myöhemmin tapaamme toisilla asioilla. Cabeza de Vaca
-oli rohkea ja neuvokas mies. Hän oppi intianien kielen ja perehtyi
-heidän tapoihinsa ja sitten saavutti vaikutusvaltaakin, koska hän muka
-taisi parantaa tauteja. Mutta aluksi oli seikkailijain kohtalo hyvin
-surkea. Intianit pitivät heitä orjinaan vuosikausia ja nöyryyttivät
-ja kiduttivat heitä monella tavalla. Monena iltana heidän rinnalleen
-laskettiin nuoleja sen merkiksi, että heidät aamulla tapettaisiin.
-Mutta he pääsivät vihdoin pakoon ja tapasivat toisia heimoja, jotka
-luulivat heidän taivaasta tulleen. Toiset toivat ruokansa heidän
-siunattavakseen, toiset kantoivat heidän eteensä parhaat tavaransa
-ja pyysivät heitä valitsemaan, mitä tahtoivat, ja toisinaan tuhannet
-saattelivat heitä matkalle. Cabeza tovereineen paranteli sairaita
-»Pater nosteria» lukien ja ristinmerkkiä tehden. He vaelsivat heimosta
-heimoon ja ansaitsivat elantonsa kaupittelemalla kaikenlaisia pieniä
-esineitä. Sitten he taas olivat jonkun aikaa eri heimoissa vankina,
-toisistaan erotettuina, mutta pääsivät uudelleen yhtymään Sabine-joen
-länsipuolella ja alkoivat vähitellen vaeltaa Tyyntä merta kohti
-sikäläisiin espanjalaisiin siirtokuntiin.
-
-Cabezan kertomuksesta voimme jotenkin tarkkaan seurata hänen matkansa
-kulkua. He pyrkivät rannikolta sisämaahan, kuultuaan, että siellä asui
-taajemmassa ihmisiä ja lempeämpiä. Samalla he halusivat nähdä maata
-laajemmalta, voidakseen joskus laatia siitä kuvauksen. Halki nykyisen
-Texasin he kulkivat pohjoiseen aina Canadian-riverille, Arkansaan
-latvaosille saakka. Intianien polkuja seuraten he menivät vedenjakajan
-poikki ja tulivat Mexicon nykyisen rajajoen Rio Granden laaksoon.
-Samoin kuin intianeilla heilläkin oli sarvaannahkasta vaatteet,
-talvella puhvelinnahkasta. Rio Grandelta he hitaasti vaelsivat edelleen
-länttä kohti, poiketen intianikyliin, paljon vaaroja, puutetta ja
-vaivoja kärsien. Vihdoin he pääsivät Californian lahden rannalle
-nykyiseen Sonoraan, jossa silloin jo oli espanjalaisia siirtokuntia.
-Toukokuussa 1536 he näkivät Tyynen meren pinnan ja olivat kolmetuhatta
-kilometriä kuljettuaan vihdoinkin päässeet vaivainsa päähän. Yhdeksän
-vuotta oli kulunut siitä, kun he lähtivät Narvaezin kanssa Espanjasta.
-ja melkein kahdeksan vuotta siitä, kun he olivat Floridan rannoilta
-hatarilla veneillä retkensä jälkiosan alkaneet. Kuusi vuotta
-tästä ajasta olivat Texasin intianit heitä pitäneet vankeudessa.
-Kaksikymmentä kuukautta kului matkaan maan poikki Californian lahdelle.
-Cabeza de Vaca tovereineen oli ensimäinen. joka Mexicoa pohjoisempana
-kulki Pohjois-Amerikan poikki. Heitä oli jo aikoja sitten luultu
-kuolleiksi; sitä suurempi oli nyt riemu. Kunniavartiosto saattoi
-heitä Compostellaan ja pitkin matkaa heitä Mexicossa joka kaupungissa
-kestittiin yhteisinä vieraina.
-
-Seuraavana vuonna Cabeza de Vaca palasi Espanjaan ja nimitettiin
-muutaman vuoden kuluttua Rio de la Plata maakunnan »adelantadoksi».
-Hän menomatkalla nousi maalle Brasilian rannalla Santa Catharine
-nimisen saaren luona ja kulki sieltä maan poikki Asuncioniin, Paranan
-ja Paraguayn yhtymäpaikalle, joka silloin vielä oli siirtokunnan
-pääkaupunki. Myöhemmin hän, välillä jo vuoden maanpaossakin
-vietettyään, nimitettiin Sevillaan tuomariksi ja kuoli v. 1564
-vaiheilla. Molemmista suurista matkoistaan ja ihmeteltävistä
-seikkailuistaan Cabeza de Vaca kirjotti matkakertomukset.
-
-
-
-Hernando de Soton retki Mississipin laaksoon.
-
-
-Vaikka Narvaezin retki päättyikin näin onnettomasti, niin tehtiin
-vielä uusia yrityksiä samoihin maihin. V. 1538 Hernando de Soto,
-Pizarron etevimpiä upseereja Perun vallotuksessa, siellä melkoisen
-omaisuuden koottuaan sai Espanjan hallitukselta Cuban maaherruuden ja
-luvan lähteä Floridaa anastamaan. Soton suuri maine vaikutti, että
-hänen yritykseensä liittyi mitä loistavin joukko ritareita. Kymmenellä
-laivalla, mukanaan 900 miestä ja 350 hevosta, tykkejä, pyssyjä,
-verikoiria ja kahleita, hän v. 1538 purjehti Sevillan satamasta Cubaan
-ja sieltä iloisten juhlain jälkeen meren poikki Floridaan. Laivat
-lähetettiin takaisin Cubaan. jonka hallinnon Soto oli poissa olonsa
-ajaksi uskonut vaimolleen, Pedrarias Davilan tyttärelle. Soto vei
-väkensä maihin kesäkuussa 1539 ja lähti sitten tunkeutumaan sisämaahan.
-Siellä täällä oli melkoisia intianikyliä, mutta asukkaat olivat
-kauttaaltaan vihamielisiä. Lukuisat rämeet ehkäisivät niin suuren
-joukon kulkua. Eräänä päivänä Soton väki suuresti hämmästyen näki
-intianijoukon keskellä hevosella ratsastavan valkoisen miehen, joka
-hurjin ilonelkein lähestyi heitä ja tervehti heitä espanjan kielellä.
-Hän olikin espanjalainen, Juan Ortiz nimeltään, muuan Narvaezin
-miehistä, jonka intianit olivat vangiksi saaneet ja päällikön tytär
-kahdesti kuolemasta pelastanut. Ortiz oli vankeutensa ajalla oppinut
-intianien kieltä ja tutustunut heidän tapoihinsa; hänestä sai Soto
-hyvän tulkin. Mutta Ortiz ei tiennyt mitään niistä rikkauksista,
-joita siellä muka piti olla, sen mukaan kuin intianit olivat Sotolle
-uskotelleet; hänen kertomuksensa tosioloista masensi suuresti
-retkeläisiä, joiden kesken mieliala alkoi muutoinkin olla painuksissa.
-Sotoa vaadittiin palaamaan, mutta hän jäykästi ilmotti jatkavansa
-matkaa, kunnes oli omin silmin nähnyt maan köyhyyden.
-
-Talvea vietettiin siinä lahdessa, joka on Floridan ja Alabaman
-välissä, Apalachee nimisessä maakunnassa. Ruokavaroja oli siellä
-kyllin, mutta turhaan etsittiin muita rikkauksia. Keväällä v. 1540
-Soto samosi pohjoista kohti, lähettäen aina edellään tottuneita
-vakoojia maanasukkailta pyytämään vapaata kulkua. Muuan Intiani lupasi
-opastaa Soton «etäiseen, kuningattaren hallitsemaan maahan, jossa
-oli paljon keltaista metallia. Espanjalaiset lähtivät uusin toivein
-häntä seuraamaan, aavistamatta sitä, että metalli olikin vain halpaa
-vaskea. Kuningatar, joka oli erään heimon päällikkö, tuli kantotuolissa
-kaikkiin koruihinsa puettuna Sotoa vastaan. Nousten alas kantotuolista
-hän lähestyi ritaria, toivottaen hänet tervetulleeksi, ja heitti hänen
-kaulaansa kahdenkertaisen helminauhan. Soto kumarsi kohteliaasti,
-niinkuin hovimiehen sopi, ja tekeytyi ystäväksi. Mutta saatuaan
-selville, ettei siellä ollutkaan kultaa, hän päätti edes helmet
-ryöstää; hän otti kuningattaren vangiksi, antoi kaivaa päälliköitten
-haudoista kaikki vainajien mukaan pannut helmet, anastipa kuningattaren
-omankin kalliin helmilippaan, joka oli koko heimon aarre. Kuningatar
-kuitenkin pääsi karkaamaan ja sai vielä helmilippaansakin mukanaan
-viedyksi.
-
-Kun oli tultu jo'ille, jotka virtasivat Atlantin merta kohti, niin
-käännyttiin länttä kohti, alituiseen taistellen intianeja vastaan.
-Mitä intianeja vangiksi saatiin, ne osaksi surmattiin, osaksi otettiin
-orjiksi; orjiksi otettujen täytyi seurata mukana, kahleet kaulassa,
-retkikunnan tavaroita kantaen ja leiripaikoilla viljaa jauhaen.
-
-Osasta tavattiin hyvinkin viljeltyjä seutuja, vaikkei missään semmoisia
-rikkaita sivistysmaita, kuin Corteksen ja Pizarron vallottamat. Eräs
-päällikkö, Tascaluco nimeltään, rupesi retkikunnan oppaaksi, kun sai
-Sotolta hevosen; hän oli kooltaan semmoinen jättiläinen, että kun hän
-istui hevosensa selässä, niin jalat laahasivat maata. Mutta Tascaluco
-opastikin vieraansa vahvan intianilinnan luo, sillä hän aikoi heidät
-tuhota. Linnassa oli 80 suurta rakennusta, joissa kussakin sanottiin
-olevan 1000 miestä. Espanjalaiset kuitenkin viime hetkessä huomasivat
-vaaran, kävivät linnan kimppuun, hakkasivat kirveillä rikki puuportit
-ja sytyttivät majat tuleen. Soto itse haavottui taistelussa, mutta
-johti sitä kuitenkin loppuun saakka. Intianien naisetkin ottivat osaa
-tappeluun. Mutta kun tuli leviämistään levisi, niin täytyi intianien
-pyrkiä pakoon, varustuksiensa yli hypäten. Taistelua kesti yhdeksän
-tuntia. Espanjalaiset menettivät 83 miestä, mutta intianien mieshukan
-he arvostelivat 11,000 mieheksi. Kaduilla laskettiin päälle 3000
-ruumista ja 4000 sai arvion mukaan tulipalossa surmansa, petollinen
-päällikkö ehkä näiden mukana.
-
-Espanjalaiset masentuivat tästä vihamielisyydestä, jota vastaan oli
-sitä toivottomampi taistella, kun ei kultaa ollut missään. Suurin osa
-olisi mieluummin palannut kotia, mutta Soto päätti jatkaa retkeä,
-vaikka täytyikin ainiaan tapella ja varoa väjytyksiä. Eräässä
-suuremmassa keskustassa päätettiin taas viettää talvea. Syksyllä
-myöhään intianit eräänä yönä yllättivät retkikunnan ja sytyttivät majat
-ruokokattoineen palamaan. Tappelussa kaatui jälleen 40 espanjalaista
-ja sitä paitsi menetettiin puolensataa hevosta. Keväämmällä jatkettiin
-retkeä, milloin lounaita, milloin länttä kohti. Luultavasti oli
-Soto silloin Tennessee joen rannoilla ja saapui sitä pitkin
-Mississipille. Kun nimet ovat toiset kuin nykyiset, niin on vaikea
-saada matkasuunnista tarkkaa selkoa. Retkikunta oli jo menettänyt
-puolet miesluvustaan. Liitossa erään intianipäällikön kanssa Soto
-sitten teki sotaretken Mississippi joelle toista päällikköä vastaan,
-jonka pääkaupunki vallotettiin ja hävitettiin. Näissä tappeluissa
-ensi kerran nähtiin intianien riistävän kaatuneilta vihollisiltaan
-päänahkan. Soto meni Mississipin poikki ja löysi sen toisellakin
-puolelta hedelmällisiä viljeltyjä maita. Mutta siellä hän sairastui
-kuumeeseen ja kuoli keväällä 1541, 42:n vuoden ikäisenä, suureksi
-suruksi väelleen, joka oli häneen kovin kiintynyt. Ritari upotettiin
-yöllä erääseen Mississipin putaaseen, jotteivät intianit saaneet tietoa
-hänen kuolemastaan. Soton viimeisen toivomuksen mukaan sai Luis de
-Alvarado johdon.
-
-Heinäkuun alussa retkikunta lähti Mississipiltä samoamaan länttä kohti,
-joutuen siten laajalle arolle ja sitten tuiki autioon erämaahan, jossa
-intianioppaatkin eksyivät. Kun ruokavarat loppuivat ja miehet alkoivat
-uupua, niin täytyi kääntyä takaisin Mississipille, vaikka edessäpäin
-oli näkynyt suuria vuoria, joissa ehkä olisi vihdoinkin ollut etsittyjä
-aarteita. Arvatenkin oli retkikunta siis kulkenut Kalliovuoriston
-itäiselle eteismaalle saakka. Paluumatkalla nääntyi paljon sotamiehiä
-puutteeseen, talvi tuli, ruoka oli hankittava ainaisilla taisteluilla.
-Mississipin rantarämeillä täytyi retkeläisten usein viettää yönsä
-ratsumiehet satulassa, jalkamiehet polviaan myöten suossa, sillä
-ei aina tavattu edes kuivaa maata leirin paikaksi. Paljain jaloin,
-eläinten vuotia vaatteinaan — oikeat vaatteet olivat jo aikoja sitten
-repaleina — saapuivat suuren retkikunnan tähteet marraskuun lopulla
-takaisin Mississipille lähelle sitä paikkaa, jossa kesällä oli sen
-poikki kuljettu. Siellä vallotettiin vesikaivannoilla suojeltu kylä
-ja asetuttiin siihen talvea viettämään. Retkikunnasta oli vielä
-jäljellä 320 miestä ja 70 hevosta. Mutta rasituksien jälkiseurauksista
-kuoli vielä talvenkin kuluessa monta miestä. Eräältä läheiseltä
-ystävälliseltä intianipäälliköltä saatiin ruokavaroja ja tultiin
-siten toimeen kevääseen saakka, jolloin päätettiin kulkea pitkin
-jokea merelle ja sitten pyrkiä takaisin espanjalaisiin siirtokuntiin.
-Maaliskuun ja huhtikuun kuluessa rakennettiin vankkoja, keulasta ja
-perästä kannellisia veneitä. Mutta Mississipin valtava kevättulva
-viivytti vielä monta viikkoa lähtöä. Joki alkoi nousta maaliskuun
-10 p. ja täytti huhtikuun puolivälissä koko laajan laaksonsa, niin
-että vielä toukokuun puolivälissä Espanjalaisten asuman kylän kujat
-olivat tulvaveden vallassa ja vasta juhannuksen aikana oli saatu
-kokoon sen verran ruokatavaroita, että voitiin joelle lähteä. Tämä
-tapahtui kesäkuun viimeisinä päivinä. Kussakin veneessä oli noin
-viisikymmentä Espanjalaista ja neljä intiania, jotka lähtivät oppaiksi.
-Mutta joen suupuolen heimot olivat saaneet tiedon muukalaisten
-lähtöpuuhista. He sulkivat tien tuhannella sotikanootilla, joista
-toisissa oli viisikinkolmatta melojaa kummallakin puolella. Sotilaat
-olivat täydessä sotamaalissa, enimmäkseen mustan ja sinisen kirjavat,
-ja kanootit oli maalattu samoilla väreillä. Espanjalaisten täytyi
-veneineen raivata tiensä tämän suunnattoman veneliudan keskitse,
-takaa-ajoa ja taistelua kesti kymmenen päivää, ja moni heitti jälleen
-henkensä. Vasta sitten voitiin rauhassa matkata edelleen. Joki levisi
-niin leveäksi, että keskeltä tuskin näkyi alavia rantoja. Jokimatkan
-yhdeksäntenätoista päivänä saavuttiin merelle ja jatkettiin matkaa
-länteen päin rantoja pitkin. Kokonaisen päivän oli merivesi suistamon
-ulkopuolella Mississipin suolatonta vettä. Lähes kaksi kuukautta
-purjehdittiin sitten rantaa pitkin Mexicoa kohti, saatiin ruokavarain
-apua kalastuksella, joka oli hyvinkin satoisaa, ja poikettiin
-silloin tällöin maihin vettä ottamaan. Meriretki rantaa pitkin sujui
-odottamattoman hyvin, mutta lopulta yllättivät myrskyt ja rankkasateet,
-jotka monta kertaa uhkasivat täyttää ja upottaa veneet. Nukkumatta,
-syömättä seikkailijain täytyi ponnistella yhtä mittaa toista
-vuorokautta, ennenkuin pääsivät semmoiseen paikkaan, jossa saattoivat
-taas laskea maihin. Siinä toivossa, ettei Uuden Espanjan alue enää
-voinut olla kaukana, lähdettiin sitten maisin etelää kohti samoamaan.
-Mutta 70—80 kilometriä astuttuaan joukko oli niin uuvuksissaan, ettei
-se jaksanut kauemmaksi kulkea. Kaksi reippainta vain lähti edelleen
-tiedustelulle, kulkien yöllä, paljain jaloin, vain miekka ja kilpi
-aseinaan. Onneksi he piankin tapasivat intianin, jolta kuulivat Panuco
-nimisen siirtokunnan, joka oli määrätty Uuden Espanjan pohjoisrajaksi,
-jo olevan lähellä. Panucon espanjalainen maaherra otti ystävällisesti
-vastaan puolialastomat, eläinten vuotiin puetut maanmiehensä, jotka
-olivat enemmän villien kuin sivistyneitten ihmisten näköisiä, ja
-lähetti heidän tulostaan tiedon Mexicon varakuninkaalle Mendozalle.
-Tämä paikalla toimitti heille kaikenlaisia tarpeita, vaatteita, rohtoja
-ja ruokatavaroita.
-
-Osa pelastuneista palasi Espanjaan, ainaiseksi parantuneena
-kultakuumeestaan, toiset jäivät Mexicoon, toiset lähtivät Peruhun ja
-jotkut rupesivat munkiksi. Siten hajosivat viimeiset tähteet siitä
-suuresta hyvin varustetusta retkikunnasta, jonka Hernando de Soto oli
-vienyt Mississipin laaksoa tutkimaan. Retken onneton loppu saattoi koko
-seudun niin huonoon maineeseen, etteivät Espanjalaiset sen koommin
-yrittäneet sille puolelle toimiaan ulottaa.
-
-
-
-Coronadon retki Cibolaan ja Quiviraan.
-
-
-Jo v. 1530 olivat Mexicon hallituksen jäsenet saaneet kuulla, että
-muka kaukana pohjoisessa oli maa, jossa oli seitsemän kaupunkia, kukin
-Mexicon kokoinen ja niin rikas, että oli kokonaisia katuja paljaita
-jalokivipuoteja. Sinne oli mentävä erämaan kautta, joka oli 40
-päivämatkaa pitkä. Tämä tarumaa kiihotti mahtimiehiä moneen yritykseen,
-varsinkin sitten kun espanjalaisen alueen rajapaalut Mexicon
-länsirannalla oli viety aina Culiacaniin saakka, joka on vastapäätä
-California niemen kärkeä, nykyisessä Sinaloa valtiossa. Halu tunkeutua
-noihin satumaisen rikkaisiin seutuihin sai yhä uutta virikettä, kun
-Cabeza de Vaca tovereineen vakuutti siellä muka olevan kuusi- ja
-seitsenkertaisiakin taloja, joitten ovenkamanatkin oli jalokivillä
-koristettu. Varakuningas Mendoza antoi Culiacanin komentajalle
-Francisco Vasquez de Coronadolle toimeksi näitten seutujen tutkimisen
-ja valtaamisen.
-
-Coronado lähetti ensinnä tiedustelulle Marcos de Niza nimisen papin,
-erään munkin ja sen Estebamco nimisen neekerin, joka oli ollut de
-Vacan kanssa. Munkki sairastui heti alussa, mutta intianeja oppainaan
-pappi ja neekeri jatkoivat malkaa. Kuta kauemmaksi pohjoista kohti
-kuljettiin, sitä varmemmiksi kävivät tiedot Cibolan huhutuista
-kaupungeista. Estebanico lähti edeltä vakoilemaan, mutta sai sillä
-tiellä surmansa. Suurilla lahjoilla sai pappi de Niza intiani-oppaansa
-saattamaan itseään vielä niin kauas, että hän etäältä näki matkan
-määrän. Hän todella näki tasangolla pyöreän kunnaan juurella kaupungin,
-joka pitkän erämaamatkan jälkeen hänestä näytti suuremmalta ja
-kauniimmalta kuin itse Mexico. Mielellään hän olisi siinä käynyt,
-mutta hän pelkäsi, että tieto löydöstä joutuisi kokonaan hukkaan,
-jos hän siellä saisi surmansa. Rakennettuaan kiviraunion mäelle,
-jolla seisoi, sille ristin pystytettyään ja maan vallattuaan Espanjan
-kuninkaan nimiin hän lähti paluumatkalle ja pääsikin onnellisesti
-takaisin Mexicoon kertomaan sen varakuninkaalle näkemistään. Eräs
-toinen partioretkikunta, joka myöhemmin lähetettiin matkaan, vahvisti
-sekin todeksi tiedon seitsemästä kaupungista, vaikkei se päässytkään
-likimainkaan perille saakka. Ei siis ihmettä, että Mexicon varakuningas
-päätti huhuissa olevan perää. Hän varusti melkoisen retkikunnan
-Coronadon johdolla vallottamaan tuota tuntematonta aarremaata, joka oli
-kuin Intian timanttilaaksot vanhain itämaisten satujen kuvauksissa.
-
-Coronado lähti retkelle keväällä 1540, kulkien ensinnä Culiacaniin,
-Tyynen meren puolelle, ja sieltä edelleen pitkin meren rannikkoa
-luodetta kohti. Kaksi laivaa seurasi rantoja purjehtien mukana.
-Californian lahden perukan lähestyessä muutettiin suunta aivan
-pohjoiseksi ja saavuttiin autioitten seutujen kautta nykyiselle Gila
-joelle, jonka poikki kuljettiin lautoilla. Sitten matka kävi koillista
-kohti Colorado ylängön eteläreunoja seuraillen, mäntyjä kasvavain
-ylämaitten. poikki itää kohti ja jälleen pohjoista kohti rotkoisen maan
-kautta, kunnes löytyi Cibola. Koko matka oli täytynyt kulkea jalan,
-koska maan autiuden vuoksi täytyi kuljettaa kanssa paljon ruokavaroja
-ja ratsut siis tarvittiin kuormajuhdiksi.
-
-Mutta Cibola tuotti seikkailijoille valtavan pettymyksen. Läheltä
-nähden oli, niin päätettiin, moni Mexicon maalaistalokin komeampi kuin
-tämä erämaan kylä pahanen, joka oli kivestä ja savesta rakennettu
-korkealle kalliolle ja johon mahtui korkeintaan 200 sotamiestä. Vähällä
-vaivalla kylä vallotettiin ja asukkaat karkotettiin. Maa oli kolkko,
-karu, asukkaat köyhiä, vaikkeivät taitoa vailla, koska he kutoivat
-puuvillakankaita. Aarteista ei ollut merkkiäkään, ja samanlaisia
-pieniä kyliä olivat huhutut muut kuusi kaupunkia. Cibola luultavasti
-oli nykyinen Zuni, idästä Coloradoon laskevan Pienen Coloradon
-latvoilla. Seutu on nykyisin Yhdysvaltain aluetta, Arizonan ja Uuden
-Mexicon rajoilla. Kaupunki, joka vielä on olemassa, on porrasmaisesti
-rakennettu, Pueblo-intianien tavalliseen tapaan. Lähiseudussa on
-tavattu raunioita noista toisistakin kuudesta kaupungista.
-
-Coronado oli vielä meren rannalla ollessaan lähettänyt pienen osaston
-Diazin johdolla viemään Californian lahden perukkaan sanomaa Alarconin
-johtamalle laivasto-osastolle. Diaz kulki Californian lahden pohjaan
-saakka, tapaamatta laivoja. Noustuaan vielä jonkun matkaa Colorado
-joen rantaa hän löysi suuren puun juurelta kirjeen, jonka Alarcon oli
-sinne jättänyt tiedolla, että hän oli palannut takaisin, kun Coronadoa
-ei kuulunut. Hän oli noussut veneillä jokea niin pitkältä, kuin sitä
-kulkemaan pääsi, ja turhaan maajoukosta tietoa odotettuaan päättänyt
-palata takaisin. Diaz menetti tällä paikalla tapaturman kautta
-henkensä, hänen pieni joukkonsa kulki takaisin Mexicoon samaa tietä
-kuin oli tullutkin.
-
-Cibolassa oli Coronado kuullut, että pohjoisessa oli suuri joki,
-ja lähettänyt partiojoukon sitä tutkimaan; joukkoa johti Cardenas.
-Tämä kulki aution Colorado ylängön poikki ja saapui suunnattoman
-rotkon partaalle — hän oli löytänyt maailmankuulun Colorado kanjonin.
-Espanjalaiset hämmästyksellä katselivat tätä äärettömän mahtavaa
-leikkausta tasaisen ylänkömaan poikki, sen äkkijyrkkiä seinämiä,
-sivurotkoja, syvyydestä kohoavia pääsemättömiä kallionkeiloja, ja
-olisivat halusta hakeneet vettä rotkon pohjalla kuohuvasta joesta,
-mutta se ei ollut miltään kohdalta mahdollista; rotkon seinämät
-ovatkin enimmäkseen pääsemättömän jyrkät ja toisin paikoin lähes paria
-kilometriä korkeat. Kolme päivää partiojoukko harhaili pitkin rotkon
-reunoja etsien paikkaa, mistä päästäisiin alas joelle, mutta turhaan.
-Jotkut uskalikot yrittivät kiivetä alas jyrkkiä vuorenseinämiä, mutta
-heidän oli kesken luovuttava yrityksestä. He kertoivat, että monet
-kalliot, jotka ylhäältä katsoen eivät näyttäneet miestä korkeammilta,
-alhaalta nähden olivatkin sen korkuisia kuin Sevillan tuomiokirkon
-torni. Cardenas palasi tämän voittamattoman luonnonesteen luota
-takaisin Cibolaan. Hän olikin sattunut tulemaan Coloradon suuren
-kanjonin mahtavimmalle osalle.
-
-Eräs toinen, Alvaradon johtama retkikunta kulki Cibolasta itää kohti.
-Se tapasi useita intianikyliä, erään sangen omituisen, joka oli
-rakennettu rotkoiselle hiekkamäelle. Pohjoispuolelle oli tuuli koonnut
-niin korkean hiekkanietoksen, että sen selkää melkein saattoi nousta
-kylään saakka, mutta nietoksen harjalta oli kuitenkin vielä kiivettävä
-joku matka kalliota. Kalliolla polku kulki syvässä rotkossa ja oli niin
-kapea ja jyrkkä, että Espanjalaisten täytyi nelinkontin ryömiä, vaikka
-rotkossa olikin siellä täällä puisia portaita. Kaikki joet virtasivat
-näiltä seuduilta vielä Tyveneen mereen eli Etelämereen, mutta vähän
-etäämpää huomattiin veden kallistuvan Atlantin meren eli Pohjoismeren
-puoleen.
-
-Retkikunta meni sitten Mexicon lahteen laskevan Rio Grande del
-Norten latvahaarain poikki, koska intianit olivat kertoneet siellä
-olevan paljon kultaa ja hopeaa ja suuria kaupunkeja. Siellä muka
-eräs päällikkö nukkui päivällisunensa suuren puun alla, joka oli
-ripustettu täyteen kultatiukuja; tiu'ut suloisella soitollaan
-herättivät hänet, kun hän oli kylliksi nukkunut. Tätä päällikköä
-lähdettiin nyt etsimään. Mutta kun Alvarado joukkoineen tuli siihen
-paikkaan, jossa tiukupäällikkö hallitsi, niin ei siellä ollutkaan
-kultaa vähääkään ja tarun kertoja leimattiin julkeaksi valehtelijaksi.
-Päällikkö kuitenkin vangittiin ja vietiin Coronadon leiriin, jossa
-häntä pidettiin kuusi kuukautta; mutta kultaa eivät Espanjalaiset
-sittenkään saaneet, vaan päin vastoin kaikki intianit nousivat
-heitä vastaan sotaan. Näin vietettiin talvi ylämaassa ja lähdettiin
-huhtikuussa 1541 jatkamaan matkaa Quivira nimiseen maahan, jonka
-rikkauksista oli kuultu samanlaisia ihmeitä. Oppaana oli sama intiani,
-joka oli tiukupäälliköstäkin valehdellut; hän oli henkensä pelastanut
-valehtelemalla aarremaan olevan vieläkin kauempana.
-
-Matka piti Pecos ja Canadian jokien latvain poikki, ja yhdeksän
-päivämatkan päässä jälkimäisestä saavuttiin rannattomille aroille,
-joilla eli paljon maakuopissa eläviä preriakoiria. Oli tultu puhvelien
-maahan, josta Espanjalaiset jo olivat kuulleet ihmeitä. He näkivät nyt
-ensi kerran tämän kumman eläimen, näkivät sitä suunnattomia karjoja.
-Eräänä päivänä säikytettiin pakoon niin suuri lauma, että syvä rotko
-täyttyi lauman alkupäästä ja loppupää saattoi lihasiltaa kulkea rotkon
-poikki. Tavattiin maanasukkaitakin, metsästäjä-intianeja, mutta nämä
-eivät mitään tienneet jalometalleista, keltaisesta ja valkoisesta,
-joita heidän maassaan muka piti olla niin kosolta. Opas sen vuoksi
-sidottiin ja hänet uhattiin hirttää, jos hänen juttunsa huomattaisiin
-perättömiksi. Coronado palautti takaisin muun joukkonsa ja lähti vain
-kolmenkymmenen hevosmiehen ja kuuden jalkamiehen keralla kultamaata
-etsimään. Ravinnosta ei ollut puutetta, puhvelilaumoista saatiin lihaa
-niin paljon kuin suinkin kukin halusi, kuusi viikkoa jatkettiin matkaa
-ja saavuttiin vihdoin siihen maahan, jota opas sanoi Quiviraksi. Se oli
-noin 40:llä leveyspiirillä, suuren joen pohjoispuolella, joka lienee
-ollut nykyinen Arkansas. Maassa, nykyisessä Kansaksessa, oli paljon
-jokia ja puroja, maaperä oli voimallista mustaa multaa, jossa kasvoi
-samanlaisia luumuja kuin Espanjassakin, pähkinöitä, viinirypäleitä
-ja oivallisia silkkiäispensaita ja marjoja. Se oli mainio maa
-maanviljelijälle, mutta autio erämaa kullan etsijöille. Asukkailla
-ei ollut mitään muuta metallia kuin kuparia. He olivat raakalaisia,
-asuivat olki- ja puhvelivuotamajoissa, kävivät puhvelinnahkavaatteissa,
-eivätkä tunteneet muuta viljaa kuin maissin. Coronado pettyneenä ja
-vihastuneena hirtätti oppaan ja pystytti sitten Arkansaan rannalle
-ristin, johon kirjotettiin matkasta lyhyt tieto. Aivan samaan aikaan,
-kesällä v. 1541, nousi Hernando de Soton retkikunta melkein yhtä kauas
-pohjoiseen, vaikka koko joukon idempänä.
-
-Tosin olisi opas houkutellut lähtemään vielä etäisempään maahan,
-jonka nimi muka oli Harahey, mutta Coronado oli jo mielestään nähnyt
-kylläksi, etenkin kun syksykin läheni. Paluumatka tapahtui vähän toisia
-teitä, etelämmätse, ja siten tultiin vielä autiompiin seutuihin, muun
-muassa suola-aroille, joilla soissa oli paksu kuori puhdasta suolaa.
-Erämaaluontoisen Llano Estacadon poikki tultiin Pecos-joelle ja Rio
-Grandelle ja kuljettiin tämän rantaa suureen kanjoniin saakka, jossa
-joki näytti katoavan maan sisään. Coronado vietti näillä seuduin
-talvea, aikoen lähteä keväällä uudelle retkelle Quiviraan, mutta
-turnauksessa erään toverinsa kanssa hän suistui satulasta ja loukkasi
-itsensä niin pahasti, ettei siitä tullut mitään. Huhtikuussa 1542
-hän sen vuoksi Cibolan kautta palasi Culiacaniin ja Mexicoon, muhkea
-retkikunta vähäksi käyneenä ja ränstyneenä. Varakuningas otti hänet
-hyvin epäsuosiollisesti vastaan, koska hän palasi tyhjin käsin.
-Coronadon erinomaista kuntoa, tarmoa ja merkillisiä löytöjä ei pidetty
-suuren arvoisina, vaan hän menetti senkin maaherrakunnan, joka hänellä
-ennen retkeä oli ollut.
-
-Huolimatta siitä, että näiden retkien kautta oli saatu ensimäinen
-yleiskäsitys Pohjois-Amerikan koko eteläosasta, huolimatta siitä, että
-Tyynen meren poikki oli jo monta kertaa purjehdittu, oli ihmisten
-kuitenkin vaikea päästä siitä käsityksestä, etteikö Pohjois-Amerikka
-ollut Aasian osa. Niinpä luuli kapteeni Castaheda, että Quiviran
-intianit varmaan olivat tulleet Suur-Intiasta, koska heidän tapansa
-ja elämänlaatunsa muka olivat kokonaan erilaiset kuin Uuden maailman
-muitten alkuasukkaitten. Ja hän arveli, että siinä maassa, josta he
-olivat tulleet, sittenkin täytyi olla suuria rikkauksia; sen maan
-täytyi olla osa Itä-Intian äärimäisestä alueesta ja myös siitä laajasta
-välimaasta, joka ulottui Kiinasta melkein Norjaan saakka. Näitten
-käsitysten mukaan olisi Pohjois-Amerikan länsiranta ollut maayhteydessä
-Aasian kanssa ja itäranta kulkenut Floridasta Grönlannin kautta lähelle
-Norjaa. Ei ainoastaan oppimattomien sotureitten kesken lausuttu
-semmoisia mielipiteitä, vaan karttoihinkin ne pääsivät.
-
-Yhtä sitkeästi luotettiin toiselta puolen siihen, että Pohjois-Amerikan
-pohjoispuolella oli samanlainen salmi merestä mereen kuin Magalhãesin
-salmi ja sille annettiin nimikin, »Anianin salmi». Vielä v. 1602
-Espanjasta lähetettiin laivoja sitä etsimään ja valtaamaan, ennenkuin
-ennättäisivät Englantilaiset ja Ranskalaiset.
-
-
-
-
-
-Perun vallotus.
-
-
-Kuljettuaan Panaman kannaksen poikki ja ensimäisenä nähtyään Etelämeren
-Balboa alkoi löytämältään rannalta etsiä kultaa ja helmiä, ja tällöin
-eräs seudun kasikeista halveksien läimäytti hänen kultavaakaansa, niin
-että kallis hiekka lensi permannolle, ja huudahti: »Jos tuo on se, jota
-te niin kiihkeästi etsitte, jonka vuoksi olette etäisestä kotimaastanne
-lähteneet ja henkenne uskaltaneet, niin voin minä teille ilmottaa
-maan, jossa syödään ja juodaan kultaisista astioista, jossa kulta on
-yhtä halpaa kuin teillä rauta.» Hän tarkotti inkkain maata. Balboa sai
-käsiinsä tuossa maassa valmistetun kamelin näköisen savikuvankin, joka
-esitti laamaa (vert. II, s. 225). Telottajan miekka esti häntä itseään
-lähtemästä satumaata etsimään, mutta telottaja kuuli samat sanat,
-ja hän se löysi maan ja anasti sen aarteet. Tämä mies oli Francisco
-Pizarro. johon jo olemme edellisessä tutustuneet.
-
-Perun nimi tuli ensi kerran tunnetuksi retken kautta, jonka Andogoya
-teki Etelämeren rantaa seuraillen etelää kohti. Hän tuli erääseen
-pieneen Biru nimiseen maakuntaan, joka oli hänen saavuttamansa etäisin
-kohta, ei varsin kaukana Panaman kannaksesta. Siitä ruvettiin rannikkoa
-sanomaan Biruksi, ja sitä myöten kuin sitä etelää kohti tutkittiin,
-sitä myöten venyi nimikin, kunnes se lopulta tuli käsittämään inkkain
-suuren valtakunnan.
-
-Birun asukkaat olivat sotaisia, mutta pieni espanjalainen retkikunta
-tunkeutui kuitenkin kappaleen matkaa maan sisään ja kuuli siellä, että
-etsitty kultamaa oli kauempana etelässä.
-
-
-
-Francisco Pizarro ja Diego de Almagro.
-
-
-Francisco Pizarro oli syntynyt v. 1471 Truxillossa Estremadurassa ja
-oli eversti Gonzalo Pizarron, Italian ja Navarran sodissa mainetta
-saavuttaneen sotilaan avioton poika. Hänen äitinsä oli alhaista sukua.
-Francisco ei oppinut kirjottamaan eikä lukemaan ja poikana hänen
-täytyi hankkia elatuksensa sikopaimenena. Mutta kun sitten kaikki,
-ken kynsille kykeni, lähtivät Uuteen maailmaan onneaan etsimään,
-niin Francisco Pizarrokin karkasi, saapui Sevillaan ja lähti sieltä
-muitten onnenetsijäin kanssa meren taa. Muuta hänen nuoruudestaan
-ei tiedetä. V. 1510 hän oli Hispaniolassa, oli monessa yrityksessä
-osallisena ja saavutti terävän älynsä ja urhoollisuutensa kautta
-esimiestensä luottamuksen. Hän oli Ojedan mukana Venezuelassa ja
-joutui sitten Panaman kannakselle, jossa hän palveli sekä Balboaa,
-että Pedrarias Davilaa ja johti Helmisaaria vallottamaan lähetettyä
-retkikuntaa. Andogoya uskoi, itse rammaksi jouduttuaan, yrityksensä
-jatkamisen Pizarron käsiin, ja siitä pitäen tämä ponnisti kaikki
-voimansa ja keinonsa huhutun kultamaan löytääkseen ja vallottaakseen.
-Pizarolla ei ollut varoja, mutta hän sai de Luque nimisen Panaman papin
-taipumaan tuumiinsa ja varoja antamaan, ja kolmanneksi mieheksi yhtyi
-liittoon Diego de Almagro, seikkailija, jonka aikaisemmista vaiheista
-ja sukujuuresta vähän tiedetään. Hän oli löytölapsi ja oli mieheksi
-vartuttuaan muiden mukana lähtenyt Uuteen maailmaan onneaan etsimään.
-Almagro oli toisen luontoinen mies kuin Pizarro, urhea hänkin, mutta
-lisäksi suora, juonien ja salakeinojen vihaaja, vaikka kiivastuneena
-usein raju ja väkivaltainen. Almagroa kiitettiin niin hyväksi
-kävelijäksikin, että hän taajassa aarniometsässä saavutti nopeimmankin
-intianin, vaikkapa tämä olisi ollut paljon edellä.
-
-Pizarro varusti kolme pienenlaista alusta ja Almagro pestasi 112
-miestä; Luque jäi Panamaan virkaansa hoitamaan ja toimittamaan
-retkikunnalle apua, mitä se milloinkin tarvitsi.
-
-
-
-Birun rannikolla.
-
-
-Pizarro lähti Panamasta 14 p. marrask. 1524, Almagron piti seurata
-perässä vähän myöhemmin. Retkikunta saapui kahdella laivallaan Birun
-rannalle, kärsittyään kuitenkin koko joukon vaurioita myrskyissä, sillä
-se oli. ilmastoa tuntematta, lähtenyt matkalle sadeaikana. Rannikko
-oli rämettä ja kasvoi taajaa metsää, niin kauas kuin silmä kantoi.
-Espanjalaiset koettivat kirves kädessä raivata tien aarniometsän
-kautta, jossa tihkui ainainen sade, jossa paitsi lukemattomia
-hyönteisiä ja matelijoita tuskin oli mitään elämää. Toisinaan oli
-kuljettava kivisiäkin maita, joilla jalkineet hajosivat ja jalat
-haavottuivat veriselle. Sotamiehet raskaissa panssareissaan ja
-vahvoissa varuspaidoissaan kärsivät kuumuudesta, niin että heikommat
-vaipuivat nääntyneinä taipaleelle ja heitä oli kannettava. Turhaan
-koetettiin päästä tämän aarniometsän kautta asuttuihin seutuihin; oli
-palattava takaisin laivoihin ja purjehdittava kauemmaksi etelään.
-Purjehdittiin ensinnä vähän matkaa rantaa seuraillen, sitten ulottiin
-vähän kauemmaksi merelle, mutta raivot myrskyt ukonilmoineen ja
-rankkoine sateineen pitelivät laivoja niin pahasti, että pelättiin
-niiden hajoavan. Alkoi olla puute vedestä ja muusta. Palattiin sen
-vuoksi takaisin rannikolle, mutta samoja rämeitä ja tiheikköjä
-kohdattiin jälleen, ravintoa ei ollut muuta kuin marjoja, asumuksia
-ei missään, kultatemppeleistä puhumattakaan. Sotamiehet alkoivat
-väkisin vaatia, että oli palattava Panamaan, mutta Pizarro sai heidät
-jäämään kauniilla lupauksillaan, kun lähetti yhden laivoista Panamaan
-ruokavaroja hakemaan. Jäljelle jääneet sen palaamista odottaessaan
-kärsivät kamalaa puutetta. He söivät maahan varisseita puolimätiä
-marjoja, joiden joukossa oli myrkyllisiäkin, simpukoita merenrannalta,
-palmujen karvaita nuppuja ja pahanmakuisia ruohoja. Myrkkymarjoja
-syöneitten ruumis pöhöttyi pahasti, toisia kuoli nälkään. Pizarro,
-joka tiesi yrityksensä menestyksen kokonaan riippuvan sotamiestensä
-uskollisuudesta, jakoi heidän kanssaan kaiken puutteen ja lievensi
-heidän kärsimyksiään, mikäli se oli mahdollista. Viikko toisensa
-jälkeen kului, eikä vain kuulunut palaavaksi Panamaan lähetettyä
-laivaa. Lopulta rohkeimpainkin mieli lannistui, kaksikymmentä miestä
-oli jo kuollut ja toiset olivat nääntymäisillään, mutta silloin
-löydettiin vihdoin metsästä pieni kylä, pelotettiin asukkaat pakoon
-ja anastettiin maissi ja kaakao, mitä siitä löydettiin. Kun asukkaat
-lopulta uskalsivat tulla takaisin, niin Pizarro heiltä sai kuulla
-vahvistusta huhuille, että etelässä oli rikas maa. Kahdentoista
-päivämatkan päässä muka asui vuorien takana mahtava hallitsija, jonka
-kimppuun oli juuri siihen aikaan käynyt toinen vielä mahtavampi.
-Vihdoin palasi, 47 päivän kuluttua, Panamaan lähetetty laiva; se oli
-matkalla saanut kokea yhtä suurta puutetta ja vaaroja, mutta oli
-hyvin asiansa toimittanut, ja voimakas ravinto pian sai eloon jääneet
-toipumaan. Mutta satamalle annettiin nimeksi Puerta de la Hambre —
-nälkäsatama.
-
-Mielellään Pizarro nyt olisi purjehtinut avointa merta, mutta mistä
-tietää, mihin matka suunnata? Vaikka ranta olikin niin asumaton ja
-vaikeakulkuinen, niin oli se edes varma tiensuunta, ja retkikunta siis
-sitä noudatellen purjehti yhä kauemmaksi etelää kohti, nousi niemissä
-maihin ja askel askeleelta etsi tietä luvattuun kultamaahan, josta ei
-muuta tietty, kuin että sen piti olla jossain etelän puolessa. Eräästä
-intianikylästä, jonka asukkaat ajettiin pakoon, saatiin kömpelötekoisia
-kultakoristeita, ja ne kiihottivat taas mieliä; myös tavattiin
-paistumassa ihmislihaa, ja tämä vähän laimensi innostusta. Rannikko
-siitä eteenkinpäin kasvoi mereen ulottuvia mangroverämeitä, joiden
-vedenalaiset juuret vaikeuttivat maihin nousua. Mutta polunpäistä
-päättäen maa oli asuttua. Noustiin eräässä paikassa maihin ja tavattiin
-lyhyen marssin jälkeen eräältä kukkulalta paaluaidoilla hyvin suojeltu
-kaupunki. Asukkaat Espanjalaisten lähestyessä pakenivat, ja kaupungista
-saatiin runsas saalis ruokavaroja ja kultaa. Kun laiva oli pahasti
-vahingoittunut, niin Pizarro päätti lähettää sen Panamaan korjattavaksi
-ja itse jäädä tähän kaupunkiin, koska sitä oli helppo puolustaa. Hän
-lähetti kuitenkin alapäällikkönsä Montenegron ensin seutua tutkimaan
-ja mikäli mahdollista pääsemään maanasukkaitten kanssa puheisiin.
-Mutta se olikin sotainen heimo. Kaupunki oli hyljätty vain vaimojen ja
-lasten pelastamiseksi, heimon sotilaat olivat kaiken aikaa pitäneet
-Espanjalaisia silmällä ja huomattuaan heidän jakaneen sotavoimansa
-hyökkäsivät Montenegron kimppuun, kun hän oli kukkulain välisiin soliin
-tunkeutunut. Pelästyen alastomia, kirjavin värein maalattuja villejä,
-joita joka taholta tulvi heidän kimppuunsa, Espanjalaiset hetkeksi
-joutuivat epäjärjestykseen, kolme heistä kaatui ja moniaita haavottui.
-Mutta pian he taas kokoontuivat, ampuivat vihollista jousipyssyillään
-ja kävivät sitten rohkeasti miekka kädessä vastahyökkäykseen ja
-karkottivat intianit. Villit peräytyivät ja kääntyivät Pizarron
-kimppuun, jonka he paremman maantuntemuksensa kautta saavuttivatkin
-ennen kuin Montenegro, joka myös kääntyi paluumatkalle. Intianit
-hyökkäsivät äkkiä esiin metsästä ja syytivät Espanjalaisten
-päälle rankasti nuolia ja keihäitä, joista jotkut tunkeutuivat
-haarniskansaumoihin tai lävistivät paksut pumpulipanssarit, joita
-Espanjalaiset olivat ruvenneet intianien malliin käyttämään. Pian
-huomattiin, että Pizarro oli valkoisten päällikkö, ja hänen kimppuunsa
-nyt etupäässä käytiin. Hän sai tuota pikaa seitsemän haavaa, mutta
-puolusti itseään miekalla ja kilvellä urheasti, kunnes äkkiä kaatui.
-Hurjin sotahuudoin muutamat intianit hyökkäsivät hänelle surmaniskua
-antamaan, mutta Pizarro oli taas äkkiä pystyssä, hakkasi voimallisella
-kädellä maahan kaksi etumaista ja karkotti väkensä keralla muutkin
-takaisin. Samalla saapui Montenegrokin apuun ja Espanjalaiset olivat
-pelastetut. Kun haavotettuja oli paljon ja niiden hoito välttämättä
-kaipasi turvallista olopaikkaa, kun Pizarro lisäksi huomasi olevansa
-liian heikko taistelua jatkamaan, niin hän palasi Panamaan virkistymään
-ja enemmän voimia saamaan.
-
-Almagro oli sillä välin jo lähtenyt pienellä laivalla matkaan. Hän
-etsi toveriaan sovitulta rannalta tapaamatta häntä missään, ja tuli
-senkin paikan läheisyyteen, missä yllä mainittu kahakka oli tapahtunut.
-Almagronkin kimppuun intianit hyökkäsivät: hän sai haavan päähänsä ja
-menetti toisen silmänsä, mutta voitti ja jatkoi haavasta huolimatta
-retkeään etelää kohti, kunnes alkoi tavata yhä enemmän kultaa ja
-merkkejä suuren rikkaan valtakunnan läheisyydestä. Juan joen suulta,
-4° pohj. leveyttä, hän palasi takaisin, kun Pizarroa ei näkynyt,
-ei kuulunut, ja kun hänellä itsellään oli liian vähän väkeä matkaa
-yksin jatkaakseen. Panamassa Almagro tapasi Pizarron, ja kun he
-molemmat vertasivat huomioitaan, niin eivät ne suinkaan kehottaneet
-yrityksestä luopumaan, vaan päin vastoin kaikin tavoin jatkamaan,
-sillä melkoinen määrä kultaa oli jo saatu. Triumviraatti Pizarro,
-Almagro ja Luque laati hankittujen tietojen perustuksella tarkasti
-määritellyn sopimuksen Perun kultamaan vallottamisesta. Luque hankki
-jälleen rahat — 20,000 kultapesoa, ja hänen piti siitä hyvästä saada
-kolmasosa vallotetusta maasta ja anastetusta kullasta. Almagron ja
-Pizarron puolesta, jotka eivät edes osanneet nimeään kirjottaa, kaksi
-Panaman siirtolaista ja eräs notari vahvistivat sopimuksen. Sitten
-se valalla ja Herran ehtoollisella juhlallisesti vannotettiin. Luque
-sai maaherran, Pedrarias Davilan, antamaan yritykselle edelleenkin
-kannatustaan; tämä oli jo aikonut kokonaan kieltää sen jatkamisen, se
-kun vain kulutti voimia, jotka hän mielestään paremmin tarvitsi omiin
-puuhiinsa. Hankittiin nyt suuremmat ja vankemmin rakennetut laivat,
-runsaat eväät ja muut tarpeet, paremmat aseet ja muutamia hevosia.
-Varustuksia paljon hidastutti se seikka, että Davila samaan aikaan
-puuhasi retkeä Nicaraguaan erään sikäläisen niskottelevan virkamiehen
-kurittamiseksi. Lopulta saatiin kokoon 160 miestä, mukaan luettuina
-nekin 50, jotka olivat elossa edelliseltä retkeltä. Luotsiksi saatiin
-Bartolomeo Ruiz, kokenut ja ammattiinsa perehtynyt mies, joka tunsi
-Etelämeren tavat paremmin kuin kenkään muu.
-
-
-
-Pizarron ja Almagron toinen retki.
-
-
-Retkikunta purjehti nyt oikopäätä San Juan joelle, Almagron
-saavuttamaan eteläisimpään kohtaan, ja kun vuodenaika oli suotuisampi,
-niin purjehdus menestyi ilman tapaturmaa. Joen suulla oleva kylä
-rynnäköllä vallotettiin ja siitä saatiin koko joukko kultakoristeita.
-Pizarro ja Almagro päättivät, että näin vähällä vaivalla saatu runsas
-saalis varmaan houkuttelisi uusia seikkailijoita, ja Almagro sen vuoksi
-palasi Panamaan sitä näyttelemään. Pizarron piti pääjoukon kanssa jäädä
-San Juanin rannalle odottamaan, sillä inttäneiltä oli kuultu, että
-kauempana maan sisässä oli suuri avoin seutu. Ruiz lähetettiin rantaa
-eteläänpäin tutkimaan. Seuraamme ensinnä hänen vaiheitaan.
-
-Ruiz purjehti rantaa seuraillen aina Gallo saarelle saakka 2:lle
-asteelle pohjoista leveyttä ja kävi sen luo ankkuriin. Sinne saakka oli
-jo levinnyt huhu valkoisien ilmestymisestä ja asukkaat olivat täysissä
-sotatamineissa taisteluun ryhtyäkseen. Ruiz ei kuitenkaan antautunut
-taisteluun, vaan purjehti eteenpäin. Viljelys näytti eteläänpäin yhä
-paranevan ja rannoilla nähtiin paljon väkeä, joka ihmetteli outoa
-kulkijaa, monessakin paikassa luullen sitä taivaan lähettämöksi.
-Edelleen purjehtiessaan Ruiz sitten näki keulan edessä merellä
-purjealuksen, joka häntä suuresti ihmetytti, hän kun varmaan tiesi,
-ettei se voinut olla kukaan europpalainen, eikä ollut siihen saakka
-nähnyt maanasukkaitten purjeita käyttävän. Kun tultiin lähemmäksi, niin
-alus huomattiin suureksi lautaksi, »balsaksi», joka oli rakennettu
-lujasti yhteen sidotuista hyvin kevyistä puunrungoista, ruokokatolla
-katettu. Keskellä alusta oli kaksi mastoa, jotka kannattivat suurta
-nelikulmaista pumpulipurjetta. Tuulen kantamisen vastustamiseksi
-aluksessa oli irtain lautaköli. Vielä nykyäänkin käytetään samalla
-rannikolla ja sen joilla samanlaista alkuperäistä alusta. Ruiz laski
-sen viereen ja huomasi siinä olevan intianeja, miehiä ja naisia, jotka
-kuljettivat kulta- ja hopeaesineitä rantapaikkoihin kaupan. Mutta vielä
-enemmän hän ihmetteli heidän villakankaasta tehtyjä vaatteitaan, jotka
-olivat sangen hienosti kudotut, lintujen ja kukkien kuvin ommellut ja
-loistavan väriset. Aluksessa oli vaakakin, jolla punnittiin kultaa ja
-hopeaa. Intianeista kaksi oli kotoisin Tumbezista, rantakaupungista,
-joka oli vielä kauempana etelässä, ja he hänelle merkeillä osottivat,
-että siellä oli suuria laumoja niitä eläimiä, joista villa saatiin,
-ja että heidän hallitsijansa palatsissa oli kultaa ja hopeaa yhtä
-paljon kuin muualla puuta. Ruiz otti laivaansa molemmat Tumbezin
-miehet ja muutamia muitakin intianeja viedäkseen ne Pizarron luo
-tietojansa kertomaan ja samalla castilian kieltä oppimaan, niin että
-saatiin tulkkeja. Balsan hän sitten laski rauhassa menemään. Hän
-seurasi rannikkoa Punto de Pasadoon saakka, joka oli puolen astetta
-päiväntasaajan eteläpuolella, ja kääntyi siitä takaisin Pizarrolle
-uutisiaan kertomaan — ja pelastamaan hänet mitä vaarallisimmasta
-pulasta.
-
-Pizarro oli joukkonsa keralla marssinut sisämaahan, etsiäkseen avointa
-seutua, josta hän oli huhua kuullut. Mutta metsä vain sakeni ja
-synkkeni, kuta kauemmaksi hän kulki, ja puut kohosivat niin korkeiksi,
-etteivät he tässäkään maassa olleet niiden vertoja nähneet. Samalla
-maa kävi yhä mäkisemmäksi, kuta enemmän he lähestyivät Andien mahtavia
-vuorijonoja, joitten lumipeitteiset kukkulat loistivat korkealla
-taivaalla lähempien vuorien takana. Espanjalaiset näkivät näillä
-metsäisillä mäkimailla mitä monipuolisimman ja osasta aivan oudon
-eläinkunnan, apinoita, valtavan boa-käärmeen, suunnattomat määrät
-papukaijoja ja joissa krokotiileja, jotka nyppäsivät sivumennen
-joukosta monta miestä. Toisia sai surmansa vaanivien intianien
-myrkkynuoleista. Pizarro menetti eräänkin kerran samalla haavaa
-neljätoista miestä, joiden kanootti jokimatkalla tarttui matalikolle.
-Muiden vaivain lisäksi alkoi pian nälänhätäkin ahdistaa, ja ravinnon
-avuksi täytyi etsiä metsäperunoita ja jalostamattoman kaakaopuun
-hedelmiä. Mutta vielä sietämättömämpi kuin metsä oli rannikko, sillä
-siellä kiehui sääskiä niin suunnattomasti, että miesten täytyi
-kaivautua kasvoja myöden hiekkaan. Suurin osa retkeläisistä halusi
-kiihkeästi päästä pois, mutta Pizarro ja hänen uskollisimpansa pysyivät
-jäykkinä.
-
-Tällä kannalla olivat asiat, kun Ruiz palasi, ja pian saapui Almagrokin
-Panamasta, tuoden ruokavaroja ja uusia sotilaita. Almagron matka oli
-menestynyt hyvin. Kun hän tuli Panamaan, niin oli Davilan tilalla uusi
-maaherra, joka oli heidän yritykselleen kaikin puolin suosiollinen.
-Pizarron väki reipastui ja sai uutta rohkeutta, ja kaikki tahtoivat
-nyt jatkaa matkaa etelään. Mutta suotuisa vuodenaika olikin jo
-menetetty, tuulet olivat koko ajan vastaiset ja lisäksi myrskyiset, ja
-merivirtakin tuli vastaan. Ukonilmat olivat hirmuiset, aallot kamalat,
-mutta lopulta päästiin Gallo saareen, jossa Ruiz jo oli käynyt. Siellä
-viivyttiin pari viikkoa, korjattiin laivat ja virkistyttiin merimatkan
-rasituksista. Sitten purjehdittiin eteenpäin. Kaikki myönsivät, että
-maa ja viljelys yhä paranivat etelää kohti, yksin metsätkin muuttuivat,
-yksitoikkoiset mangroverämeet jäivät jäljelle ja niiden sijasta
-rannalla nähtiin ebenpuuta, mahonkipuuta ja muita mitä arvokkaimpia
-kovia puita. Sandelipuu ja monet tuntemattomat hyvänhajuiset puut
-levittivät kaikkialla sulotuoksujaan, ja metsiköiden välillä oli
-suuret alat viljelysmaata, kukkuloilla maissia ja perunoita kasvaen,
-alemmilla paikoilla kukkivia kaakaopensaita. Takamezin kohdalla nähtiin
-melkoinen kaupunki, jossa oli kadut. Sekä miehillä että naisilla oli
-paljon kulta- ja jalokivikoristeita, toisilla korvissa, toisilla
-nenästä killumassa, kaulassa ja käsivarsissa. Maa oli jo Quitoa, jonka
-Perun inkat pari miespolvea aikaisemmin olivat vallottaneet. Se oli
-jo näillä seuduin hyvin rikasta kullasta, jota huuhdottiin joista.
-Ja täällä oli ihana Smaragdijoki, nimensä saanut rannallaan olevista
-smaragdikaivoksista, joista inkoille etsittiin tätä kallista jalokiveä.
-
-Espanjalaiset olivat varmat siitä, että he nyt olivat tulleet kauan
-etsittyyn kultamaahan; mutta sen asukkaat näyttelivät sotaisia elkeitä
-ja kaikesta päättäen aikoivat itse pitää aarteensa. Rannalle kokoontui
-valtava joukko, jossa oli kymmenisentuhatta sotilasta, ja se näytti
-vain odottavan tilaisuutta alkaakseen tappelun. Pizarro oli mennyt
-maihin, melkoinen osasto mukanaan, aikoen saada aikaan ystävälliset
-välit intianien kanssa. Mutta siitä syntyikin kahakka ja Espanjalaisten
-olisi käynyt huonosti, intianien ylivoima kun oli niin suunnaton,
-ellei muuan hullunkurinen tapaus, sotaretken historiankirjottajien
-kertomuksen mukaan, olisi heitä pelastanut. Eräs ritareista vahingossa
-putosi hevosen selästä, ja intianit, jotka olivat luulleet hevosta ja
-miestä yhdeksi olennoksi, hämmästyivät tämän olennon kahtiajaosta niin
-suunnattomasti, että he suin päin pakenivat ja Pizarro joukkoineen
-pääsi veneihin palaamaan.
-
-
-
-Pizarro Gallon saarilla.
-
-
-Pizarro ja Almagro älysivät, etteivät heidän ja Gorgonan voimansa
-riittäneet niin ylivoimaista vihollista kukistamaan, ja neuvottelussa,
-johon upseerit oli kutsuttu, toiset vaativat palaamaan Panamaan.
-Mutta Almagro jyrkästi vastusti yrityksen kesken heittämistä, kehotti
-Pizarroa jäämään joukon keralla odottamaan, kunnes hän oli käynyt
-Panamassa lisäväkeä hankkimassa. Mutta nyt Pizarrokin näytti saaneen
-tarpeensa, hän ei suinkaan halunnut ainaiseksi jäädä tähän villiin
-maahan rämeitten ja metsäin keskelle, sillä välin kun Almagro kulutti
-aikansa hauskasti matkoilla. Oli syntyä tappelu, mutta luotsi Ruiz ja
-varainhoitaja Ribeira saivat aseveljet sovitetuiksi. Almagron tuumaan
-suostuttiin, mutta kun seudun väestö oli niin sotaista, niin Pizarro
-purjehti Gallo saarelle odottamaan. Siihen eivät kuitenkaan sotamiehet
-aikoneet suostua, sillä saari oli melkein autio, vaan kirjottivat
-Panamaan kirjeitä apua pyytääkseen. Almagro tosin anasti kirjeet, mutta
-tyytymättömille onnistui kuitenkin lähettää tavarain seassa maaherralle
-kyhäys, jossa he kuvailivat saareen jätettyjen surkeata tilaa ja
-pyysivät apua. Maaherra näistä tiedoista suuttuneena viipymättä
-lähetti kaksi laivaa vaatimaan, että Pizarro palaisi, koska hänen
-yrityksensä oli toivoton ja suotta maksoi ihmishenkiä. Mutta samalla
-laivalla Almagro sai toimitetuksi rohkaisevan kirjeen, jossa hän vaati
-Pizarroa kestämään, kunnes apua tulisi. Ja vaikka saarella olikin
-saatu nälkää nähdä, niin Pizarro päätti kehotusta noudattaa. Ennenkuin
-hänen joukkonsa laivaan pääsi, hän piirsi miekallaan idästä länteen
-kulkevan viivan ja huudahti miehilleen: »Täällä, eteläpuolella, on
-Peru aarteineen, tuolla toisella puolella Panama ja köyhyys. Valitkaa.
-Minä lähden etelään!» Sitten hän kulki viivan poikki. Häntä seurasi
-luotsi Ruiz ja lisäksi vain 12 miestä. Heidän nimensä tuli kuuluksi,
-sillä heidän rohkeutensa ratkaisi Pizarron ja Perun kohtalon. Töin
-tuskin saatiin laivoista ensi hätään ruokavaroja, mutta Ruiz lähti
-Panamaan kiiruhtamaan apua. Pizarro pienen joukkonsa keralla peräytyi
-kymmenkunnan penikulmaa pohjoisemmaksi asumattomaan Gorgona saareen,
-joka oli suurempi ja jossa oli runsaammin ravintoa sekä vedessä
-että maalla. Saarella oli metsää ja metsässä fasaneja ja jäniksiä,
-joista saatiin ruuan apua. Vettäkin oli riittävästi, rankkoja sateita
-vastaan rakennettiin suojaksi majoja. Mutta myrkyllisistä hyönteisistä
-oli sielläkin paljon vastusta. Pizarro koetti kaikin keinoin pitää
-vireillä miestensä mielialaa. Joka aamu pidettiin julkinen rukous ja
-illalla laulettiin hymni Neitsyen kunniaksi. Pizarro yleensäkin koetti
-antaa yritykselle uskonnollisen leiman, saadakseen karkean joukkonsa
-luottamaan taivaan suojelukseen.
-
-Kuukausimääriä he tältä saarelta tähyilivät meren ulappaa, josta
-avun piti tulla. Mutta kauan he turhaan tähyilivät, ikäväkseen asti
-he saivat odottaa. Panaman maaherra oli kovin suutuksissaan Pizarron
-niskottelusta. Lopulta hän kuitenkin taipui antamaan laivan, mutta
-sillä nimenomaisella ehdolla, ettei siihen otettaisi enempää väkeä
-kuin oli purjehdusta varten tarpeen, ja että Pizarro itse saapuisi
-kuuden kuukauden kuluttua kertomaan yrityksestään. Almagro ja Luque
-luvan saatuaan kiiruumman kautta varustivat laivan, ottivat mukaan
-aseita ja ampumavaroja ja lähtivät. Seitsemän kuukautta oli Pizarro
-tovereineen saanut odottaa. Vaikka hänen mielipahansa olikin suuri,
-kun ei saanut apuväkeä, niin käytti hän kuitenkin ilolla tilaisuutta
-jatkaakseen maan tutkimista. Kiiruumman kautta lähdettiin »helvetistä»,
-jonka nimen saari ahkerista hartaudenharjotuksista huolimatta oli
-saanut, ja luotsi Ruiz, joka laivaa johti, suuntasi intianien osotusten
-mukaan Tumbezia kohti. Tuuli ja merivirtaus tosin olivat melkein
-alati vastaiset, mutta säät olivat muutoin suotuisat. Kun oli Pasadon
-nokan ohi purjehdittu, niin alkoivat tuntemattomat vedet, joilla ei
-edes Ruiz ollut käynyt. Rannikko kävi matalammaksi ja sillä alkoi
-olla hiekkalakeita. Toiset seudut taas olivat erinomaisen viljavat ja
-ihanat ja asukkaitten valkoisia taloja loisti taajassa rannikolla. Kun
-oli oltu parikymmentä päivää matkalla, niin laskettiin Guayaquilin
-ihanaan lahteen. Rannikolla oli taajassa kyliä ja kaupunkeja, vaikka
-hedelmällinen kaistale olikin kapea, sillä Andien jonot kulkevat
-läheltä lahdenperukan ohi. Ihastuneina maan kauneudesta ja hyvästä
-viljelyksestä Espanjalaiset kävivät Tumbezin lahden suulle Santa Claran
-saaren suojaan ankkuriin. Saari oli asumaton, mutta läheisen Puna
-saaren asukkaitten tapana oli tulla sinne uhraamaan.
-
-
-
-Tumbez.
-
-
-Seuraavana päivänä he laskivat lahden poikki Tumbeziin, joka kivi-
-ja savitaloineen oli hyvin kastellun vihannan niityn keskellä. Pian
-saapui laivan luo Tumbezin »balsoja», jotka olivat täynnään Punaan
-sotaretkelle lähteviä sotilaita. Päälliköitä kehoteltiin tulemaan
-laivaan, ja ihmetellen he katselivat kaikkea, kummastellen varsinkin
-sitä, kun laivalla tapasivat maanmiehiään. Nämä kertoivat vaiheensa ja
-kuvasivat Espanjalaisia ihmeolennoiksi, puolijumaliksi (huiracalchas),
-jotka eivät olleet tulleet millään pahoilla aikeilla, vaan ainoastaan
-tutustuakseen maahan ja sen asukkaihin. Tumbezin asukkaat olivat
-kokoontuneet rannalle ja ihmettelivät lahdelle ankkuriin käynyttä uivaa
-linnaa. He jännitetyllä mielellä kuulivat maanmiestensä kertomuksia
-ja alueen päällikkö eli kuraka paikalla päätti valkoisten olevan
-korkeampia olennolta, joita oli palveltava. Laivan luo saapui useita
-balsoja, joilla Pizarron pyynnön mukaan tuotiin bananeja, pisangeja,
-jukkaa, maissia, imeliä perunoita, ananasta, kaakaopapuja ja Tumbezin
-laakson muita tuotteita. Tuotiin myös metsänriistaa ja kaloja,
-ynnä muutamia eläviä laamoja, joita Pizarro nyt näki ensi kerran.
-Laivaan saapui sitten eräs inkkalainen ylimys, joka oli Tumbezissa
-sattumalta ja joka Espanjalaisilta sai korvissaan käyttämiensä
-valtavain helyjen vuoksi nimeksi »Orejon.» Pizarro kohteli häntä
-suurella huomaavaisuudella, näytti hänelle laivansa kaikki paikat ja
-ilmotti peittelemättä tulleensa maata anastamaan hallitsijalleen,
-koska se oikeudella kuului hänelle, ja samalla myös oikeata uskontoa
-levittämään, koska täällä palveltiin pahaa henkeä. Intianiylimys
-kuunteli tarkkaavaisesti, mutta ei vastannut mitään; hänen näytti
-olevan hyvin vaikeata käsittää, että maan päällä olisi suurempaa
-hallitsijaa kuin inkka, auringon poika. Ylimys söi laivalla päivällistä
-ja kiitteli ruokia ja varsinkin viiniä, joka hänestä oli paljon
-parempaa kuin kotoiset käyneet juomat. Lahjoista, joita Pizarro hänelle
-antoi, hänen mielestään teräspiilu oli arvokkain, rauta kun oli yhtä
-tuntematonta Perussa kuin Mexicossakin.
-
-Pizarro seuraavana päivänä lähetti maihin Alonso de Molinan ja
-Panamasta otetun neekerin lahjottamaan kurakalle sian ja kukon
-kanoineen: molemmat olivat Uudessa maailmassa tuntemattomia eläimiä.
-Molina illalla palatessaan tiesi kertoa kummia siitä mitä oli nähnyt.
-Hänen ympärilleen oli heti kokoontunut paljon väkeä, joka ei voinut
-kylläkseen ihmetellä hänen ihoväriään ja pitkää partaansa. Naiset
-varsinkin olivat olleet uteliaita ja Molina puolestaan oli haltioissaan
-heidän suloudestaan ja miellyttävästä käytöksestään. He pyysivät
-häntä jäämään heidän luokseen ja lupasivat antaa hänelle kauniin
-vaimon. Mutta yhtä suuresti he ihmettelivät hänen seuralaisensa
-mustaa, ihoväriä, eivätkä tahtoneet ottaa uskoakseen, että se oli
-luonnollista, vaan koettivat hieroa sitä pois käsillään. Kun neekeri
-nauroi, niin että valkoiset hampaat loistivat, niin hekin nauroivat
-mahdottomasti. Paljon ihmeteltiin eläimiäkin, ja kun kukko hiekasi,
-niin he löivät kätensä yhteen ja kysyivät, mitä se sanoi. Kuraka
-otti Molinan vastaan upeassa kodissaan, jossa oli vartijat ovella ja
-astiat kullasta ja hopeasta. Sitten hänelle näytettiin kaupunkia ja
-varsinkin temppeliä, jonka kullan ja hopean paljoutta Molina kehui
-niin ylenpalttisin sanoin, ettei Pizarro ottanut sitä uskoakseen,
-vaan seuraavana päivänä lupasi lähettää viisaamman ja luotettavamman
-tiedustelijan. Hän lähettikin huomeneksella maihin Pedro de Candian,
-joka oli puettuna täysiin haarniskoihin, miekka kupeella, hakapyssy
-olalla. Häntä intianit vielä enemmän ihmettelivät, aurinko kun kimalsi
-hänen kiiltävästä teräspuvustaan. Candiaa pyydettiin, että hän antaisi
-hakapyssynsä puhua heille, siitä kun oli niin kummia kerrottu.
-Ritari asetti maaliksi laudan ja tähtäsi tarkkaan; pamaus, savu ja
-luodin sattuminen lautaan säikäyttivät kovasti läsnäolevia, toiset
-lankesivat maahan ja peittivät käsillä silmänsä, toiset lähestyivät
-pelästyneinä ritaria, mutta rauhottuivat pian hänen hymyilevän muotonsa
-nähdessään. Candiaa kohdeltiin yhtä vieraanvaraisesti kuin Molinaakin,
-ja yhtä ihastunut oli hänen kertomuksensa kaupungista, jonka suojana
-oli kolmenkertaiset muurit. Temppelin hän oli huomannut kerrassaan
-katetuksi kulta- ja hopealevyillä. Sen vieressä oli luostari, jossa
-säilytettiin inkalle määrättyjä morsiamia, ja nämä olivat olleet
-kovin uteliaita häntä näkemään. Luostarin puutarha oli ollut täynnään
-kullasta ja hopeasta tehtyjä hedelmänkuvia, joita hän oli nähnyt
-käsityöläisten paraillaan värkkäävän. Tumbez oli inkan mielikaupunkeja:
-se oli aivan Perun rajalla, lähellä vallotetun Quiton aluetta. Inkat
-olivat rakentaneet sen komeat julkiset rakennukset. Monet vesijohdot
-toivat siihen runsaasti vettä, meri ja vainiot antoivat kaikenlaisia
-elintarpeita. Perun vallotuksen jälkeen ei kulunut montakaan
-vuosikymmentä, ennenkuin kaikki oli raunioina.
-
-Espanjalaiset tulivat kerrassaan ilohumalaan nämä uutiset kuullessaan.
-Pizarro kiitti Kaitselmusta, joka vihdoinkin oli johtanut hänet
-hänen toiveittensa perille; mutta samalla hän oli kovin katkeralla
-mielellä, kun oli joukkonsa menettänyt. Lausuttuaan Tumbezin asukkaille
-jäähyväiset ja luvattuaan pian palata hän läksi purjehtimaan vielä
-kauemmaksi etelää kohti. Sillä puolella asukkaat jo olivat saaneet
-tiedon näistä oudoista vieraista ja tulivat balsoineen heitä
-tervehtimään, hedelmiä, kaloja ja vihanneksia tuoden. Ranta poikkesi
-itäänpäin, myrsky pakotti Ruizin vähän ulommatse laskemaan, mutta
-vaikka ranta katosi, niin olivat kuitenkin Andien jonot kaiken aikaa
-näkyvissä. Huomattavimpiin niemiin vain poikettiin, ja kaikkialla
-asukkaat ottivat yhtä vieraanvaraisesti vastaan. He tulivat ulos,
-balsat täynnään ruokatavaroita, katselemaan »auringon lapsia», joiden
-iho oli niin kaunis, puvut kiiltävät, joilla kädessään oli ukkosen
-vasamat. Sitä paitsi oli kaikkialle levinnyt tieto siitä, kuinka
-ystävällisesti ja hyväntahtoisesti he olivat käyttäytyneet. Pizarro
-oli vielä liian heikko, hän ei vielä näyttänyt oikeata luontoaan.
-Kaikkialla hän kuuli kerrottavan inkasta ja tämän rikkauksista ja
-mahdista. Ja omin silmin he näkivät, että näissä tiedoissa mahtoi olla
-perää; he näkivät inkkain kuuluja valtateitäkin. Kun oli tultu 9:nnelle
-leveyspiirille Santan kauniiseen satamaan, jonka ympärillä oli laajalti
-kuivia hietikoita, niin Pizarro vihdoin kääntyi paluumatkalle, poiketen
-samoihin satamiin, joissa hän oli menomatkalla käynyt. Hän oli luvannut
-palatessaan käydä katsomassa erästä ylhäistä intianilaista naista,
-ja tuskin oli käyty kylän edustalle ankkuriin, kun tuo nainen suuren
-seurueen keralla saapui laivaan. Pizarro otti hänet vastaan suurella
-kunnioituksella ja lahjotti hänelle kaikenlaisia leluja. Pizarro
-seuraavana päivänä lähti vastavierailulle, ja kylästä lähetettiin
-laivaan panttivankeja siksi aikaa, jonka hän maissa viipyi, vaikka hän
-kysyttäessä oli nimenomaan sanonut, että se oli tarpeetonta. Maalla
-oli vastaanottoa varten rakennettu rehevistä lehvistä lehtimajoja,
-joihin oli kiedottu tuoksuvia kukkia ja yrttejä. Pitopöydässä oli
-ylenpalttisesti kaikenlaisia ruokia, mitä Perussa osattiin valmistaa,
-ynnä mitä herkullisimpia hedelmiä, joiden nimet ja ominaisuudet olivat
-Espanjalaisille tuntemattomat. Kun ateria oli syöty, niin nuoret
-miehet ja tytöt huvittivat vieraita soitolla ja karkeloilla.. Pizarro
-lopuksi selitti matkansa tarkotuksen ja antoi emännälleen Castilian
-lipun, pyytäen häntä pystyttämään sen alamaisuuden meikiksi. Intianit
-tekivät sen suurimmalla mielihyvällä, alati nauraen, ja Pizarro oli
-sangen tyytyväinen näihin ilmeisiin alamaisuuden tunteihin ja palasi
-juhlasta hyvällä mielellä takaisin laivaan. Tumbezissakin poikettiin
-paluumatkalla, ja pari hänen miehistään pyysi saada jäädä sinne
-asumaan; toinen heistä oli Alonso de Molina. Pizarro mielellään suostui
-pyyntöön, koska he siten perehtyivät kansaan ja maahan ja saattoivat
-olla tulevaisuudessa hyvänä apuna. Heidän sijaansa hän otti laivaan
-pari perulaista castilian kieltä oppimaan.
-
-
-
-Pizarron sopimus Espanjan kruunun kanssa.
-
-
-Kahdeksantoista kuukautta kestäneen matkan jälkeen laiva palasi
-Panamaan, jossa sen tulo herätti suurta huomiota, vaikkeivät
-retkeläisten kauniisiin juttuihin kaikki uskoneetkaan. Maaherra
-Pedro de los Rios varsinkin oli epäuskoinen, ja hän kieltäytyi
-millään tavalla enää edistämästä triumviraatin aikeita. Luque silloin
-ehdotti, että käännyttäisiin suoraan kruunun puoleen, ja se ehdotus
-oli pelastus. Ystävysten luotto oli vähentynyt niin vähäksi, ettei
-tahdottu saada Pizarrolle kokoon riittävästi matkarahoja, jotta hän
-saattoi hovissa esiintyä. Mukanaan kartta, jonka Ruiz oli piirtänyt
-uudesta maasta, hän lähti Panamasta keväällä 1528, mutta vangittiin
-heti Sevillassa Encison toimesta, jonka retkellä hän oli ollut mukana
-ja jolla oli häneltä saatavaa. Hallitus oli kuitenkin jo saanut
-tiedon matkan tarkotuksesta ja käski laskea hänet vapaaksi. Hetki
-oli hänen tuumalleen otollinen, sillä Kaarle V oli vastikään Pavian
-tappelussa voittanut ja vanginnut Ranskan kuninkaan ja oli siten
-päässyt pahimmasta ulkonaisesta vihollisestaan. Lisäksi oli Corteksen
-urotöitten kautta yleinen huomio entistä enemmän kiintynyt näihin
-merentakaisiin yrityksiin ja niistä toivottiin entistä parempaa
-saalista. Pizarro tapasi Kaarle V:n Toledossa. näytti tuomansa
-kultakorut, Perun muita tuotteita ja pari laamaa, jotka outoutensa
-kautta herättivät suurta huomiota. Kaarle V:ttä viehätti suuresti
-Pizarron kertomus seikkailuistaan ja siitä maasta, jonka hän oli
-löytänyt ja nyt lupasi vallottaa. Hän tuli liikutetuksi kyyneliin
-saakka Pizarron kuvatessa omia ja toveriensa kärsimyksiä autiolla
-saarella. Maan kultarikkaus herätti hänen erikoista huomiotaan, ja
-parhain suosituksin hän antoi Pizarron esityksen Intian neuvoston
-käsiteltäväksi. Päätös tuli kaikin puolin suosiollinen. Francisco
-Pizarro nimitettiin Perun maaherraksi, Almagro Tumbezin komentajaksi
-ja Luque Tumbezin piispaksi. Ruiz taas Etelämeren yliluotsiksi. Heidän
-piti kunkin saada Perun tuloista runsaat vuosipalkat. Ne kaksitoista
-uskollista miestä, jotka olivat jääneet Pizarron keralla Gorgona
-saareen, korotettiin kaikki hidalgoiksi, s.o. aatelisiksi. Pizarro
-sai vaakunakilven. Yritystä edistääkseen hallitus paitsi virallista
-suojelustaan antoi ampumavaroja ja tykkejä, muut varustukset olivat
-Pizarron ja hänen toveriensa hankittavat.. Pizarro samalla kokonaan
-vapautettiin Panaman maaherran käskynvallasta. Hän sai siten vihdoinkin
-vapaat kädet.
-
-Mutta samalla välikirja velvotti Pizarroa hankkimaan yritykseen
-vähintäin 250 miestä, joista vain 100 saatiin ottaa siirtomaista. Ja
-tätä ehtoa hänen oli vaikea täyttää, vaikka sai apua Cortekseltakin,
-joka siihen aikaan oli Espanjassa. Peläten yrityksen tämän vuoksi
-haaksirikkoon joutuvan hän lähti matkaan salaa San Lucarin satamasta,
-Guadalquivirin suusta, tammikuussa 1530, vaikka vajanaisin voimin.
-Vähän myöhemmin lähtivät hänen veljensä Hernando, Juan, Gonzalo ja
-Martinez de Alcantara, ja kaikki yhtyivät Gomeran luona Canarian
-saaristossa. Yhdessä purjehdittiin sitten meren poikki Panamaan.
-Almagro ja Luque olivat kovin tyytymättömiä uuteen välikirjaan, heidän
-asemansa kun oli siinä määrätty kokonaan toisarvoiseksi. Pizarro
-syytti Espanjan hallitusta, mutta ei voinut saada yhtiömiehiään
-vakuutetuiksi omain aikeittensa rehellisyydestä. Almagro tosin pysyi
-yrityksessä osallisena, mutta luottamus oli hävinnyt, sijaan oli
-astunut vihamielisyys, joka tuon tuostakin puhkesi ilmi, ja tämä riita
-se monen vaiheen jälkeen vihdoin tuotti kummallekin conquistadorille
-niin surkean kuoleman.
-
-
-
-Kolmas retki.
-
-
-Panamasta lähdettiin tammikuussa 1531 kolmella laivalla, joissa oli 180
-miestä ja 37 hevosta.
-
-Vastaiset tuulet hidastuttivat matkaa. Nykyisen Equadorin
-pohjoisrajalla mentiin maihin ja vallotettiin eräs kaupunki, josta
-saatiin paljon kultaa, hopeaa ja smaragdeja. Viidennes saaliista
-määrättiin kruunun osaksi, loput jaettiin retkeläisten kesken
-kunkin arvon mukaan. Panamaankin Pizarro lähetti melkoisen summan,
-houkutellakseen enemmän väkeä. Sieltä tuli muutama kymmenkunta miestä,
-mutta enemmän tarvittiin. Pizarro lähti Guayaquilin lahdessa olevaan
-Punan saareen odottamaan lisää väkeä. Punan asukkaitten kanssa elettiin
-ensinnä hyvässä sovussa, kunnes vastapäätä mannerrannalla olevan
-Tumbezin asukkaat, jotka elivät Punalaisten kanssa riidassa, saivat
-Pizarron uskotelluksi, että nämä aikoivat hyökätä hänen kimppuunsa ja
-tuhota kaikki Espanjalaiset. Samoin kuin Cortes Cholulassa Pizarrokin
-päätti ennättää ennen. Punan päälliköt vangittiin ja mestattiin.
-Väestö siitä raivostuneena teki suuren hyökkäyksen, mutta voitettiin.
-Pian tämän jälkeen saapui 100 miestä lisäväkeä, jotka oli pestannut
-etevä ritari Hernando de Soto, ihastuneena Panamaan lähetetyistä
-smaragdeista. Vahvistunein voimin Pizarro lähti Tumbeziin. Tämä
-kaupunki olisi nyt luultavasti ryöstetty, sillä seikkailijain
-kullannälkä kiihtyi yhä enemmän, kuta enemmän aika kului, mutta se
-oli sillä välin aarteensa menettänyt, kurakan selityksen mukaan Punan
-raakalaisheimojen hyökkäyksen kautta. Tähän ei kuitenkaan ollut
-ehdottomasti luottamista, sillä Tumbezilaiset näyttivät lähteneen
-Espanjalaisia pakoon ja kuultuaan heidän ryöväyksistään pohjoisempana
-ehkä olivat vieneet aarteensa kätköön. Osa palasi takaisin Pizarron
-rauhottavien vakuutuksien jälkeen. Heiltä kysyttiin, mikä oli tullut
-Alonso de Molinan ja toisen heidän luokseen jääneen ritarin kohtaloksi,
-mutta vastaukset olivat vältteleviä. Toiset sanoivat heidän kuolleen
-tarttuvaan tautiin, toiset saaneen surmansa, kun olivat ahdistaneet
-intianien naisia. Sen parempaa tietoa ei heidän kohtalostaan
-milloinkaan saatu.
-
-
-
-San Miguel.
-
-
-Vaikka muutamia espanjalaisia murhattiin Tumbeziin maihin noustaessa,
-niin ei Pizarro kuitenkaan kostanut, koska hän älysi lempeyden
-välttämättömäksi, niin kauan kuin hänen voimansa olivat niin vähäiset.
-Hän ylläpiti sen vuoksi toistaiseksi ankaraa mieskuria. Peläten enemmän
-odotuksen vain lisäävän joukkonsa tyytymättömyyttä hän lähti kulkemaan
-maisin etelää kohti. Matkalla hän kaikkialla valtasi maan Espanjan
-kruunun nimeen. Väestö, joka ei tuota muodollisuutta käsittänyt,
-salli sen tapahtua. Tangararan laaksoon, nykyisen Perun pohjoisosaan,
-perustettiin San Miguel siirtokunta, tukikohdaksi vastaisille toimille.
-Siirtokunta vähän myöhemmin muutettiin terveellisempään paikkaan Piuran
-laaksoon, joka oli parisataa kilometriä Tumbezista eteläänpäin. Uuteen
-kaupunkiin rakennettiin kivestä taloja, yleisiä rakennuksia ja muurit
-ja asetettiin virkamiehet ikäänkuin espanjalaiseen kaupunkiin ainakin.
-Kaupungin espanjalaisille jaettiin ympäristöstä maita ja maaorjia
-tavallisen repartimiento-järjestelmän mukaan; mutta aluksi kohdeltiin
-väestöä paljon paremmin kuin olisi Panaman verikoiralta odottanut.
-Pizarro oli viisas, vaikka sydämetön.
-
-Pizarro sai tällä retkellä yhä paremman käsityksen sekä maasta
-itsestään että sen valtiollisista oloista, ja saattoi sen mukaan
-toimensa suunnitella. Hän kuuli Atahualpan ja Huascarin välisen
-riidan ja saattoi käyttää sitä hyväkseen. Huayna-Capak nimisen
-vallottaja-inkan molempain poikain, Atahualpan ja Huascarin välillä
-oli syntynyt verinen veljessota. Alussa he tosin olivat sovussa
-hallinneet kumpikin valtakuntaansa, edellinen Quitossa, jälkimäinen
-Cuzcossa, mutta sopu rikkui, kun kunnianhimoinen ja sotainen Atahualpa
-oli anastanut Guayaquilin lahden rannalla olevan Tumibamban. Monessa
-tappelussa voitettuaan veljensä Atahualpa lopulta sai hänet lähellä
-Cuzcoa vangiksi. Huascarin perhe oli Atahualpan toimesta melkein
-sukupuuttoon hävitetty. Tämä kaikki oli tapahtunut vähää ennen Pizarron
-tuloa; Atahualpa oleskeli nyt paraillaan sotajoukkonsa keralla
-Cajamarcassa, kymmenkunnan päivämatkan päässä San Miguelista. Pizarro
-olisi mielellään odottanut Panamasta apua, mutta pelkäsi viivytyksen
-kautta miestensä mielialan masentuvan. Saatuaan San Miguelin asiat
-järjestykseen hän jätti sinne jonkun verran puolustusväkeä ja
-varustautui lähtemään pääjoukon keralla vuoristoon inkkaa tapaamaan.
-Ennen lähtöään hän sulatti siihen saakka anastetun kullan ja hopean
-harkoiksi, erotti kruunun viidenneksen ja lähetti loput Panamaan
-velkojen maksuksi ja uusien tarpeitten ostamiseksi. 21 p. syyskuuta
-1532 hän lähti San Miguelista retkelleen, mukanaan 110 jalkamiestä,
-67 ratsumiestä ja muutamia harvoja pyssymiehiä. Tulkkina oli kaksi
-tumbezilaista, jotka olivat hyvin edistyneet espanjan kielen taidossa.
-
-
-
-Inkat ja heidän maansa.
-
-
-Luomme seuraavassa silmäyksen siihen suureen ja edistyneeseen
-valtakuntaan, jonka espanjalaiset seikkailijat näin olivat saavuttaneet
-ja jonka he sitten vähäisillä voimilla vallottivat ja alistivat.
-
-Inkkain vanha valtakunta ulottui laajimmillaan ollessaan pitkin Audein
-vuorimaita ja Tyynen meren rantoja nykyisestä Columbiasta Chileen
-saakka. Tämä laaja alue on luontonsa puolesta maapallon omituisimipia.
-Vaikka se onkin melkein kokonaan kuumassa vyöhykkeessä, niin käsittää
-se kuitenkin tavallaan kaikki ilmastot, ilmastovyöhykkeet vain eivät
-ole pohjois-etelä-suunnassa, vaan niitten lauhtuminen kuumasta kylmään
-tapahtuu alaalta ylöspäin. Toiset maakunnat ovat erinomaisen kosteita
-ja hedelmällisiä, täynnään laajoja aarniometsiä, joihin raivaus
-ei ole vieläkään voinut tunkeutua. Nämä ovat Andien itäpuolella,
-merenrannikko enimmäkseen on kuivaa, erämaanluontoista ja viljelykselle
-vastahakoista ilman keinotekoista kastelua. Kuta korkeammalle noustaan,
-sitä enemmän ilmanala viilenee, vaikkapa aurinko vuoden umpeensa
-kaartuukin melkein suoraan keskitaivaan poikki. Tuhannen, parin metrin
-korkeudessa on maita niin viehättävän leutoja ja suotuisia, että tuskin
-missään tapaa kautta vuoden tasaisempaa ja mieluisempaa ilmanalaa.
-Mutta kun noustaan siitä, niin tullaan laajoille ylänkömaille, jotka
-ovat niin korkealla, että niiden ilmanalaa täytyy sanoa viileäksi,
-vaikka ne ovat päiväntasaajan alla. Puurajan yläpuolella ovat vihdoin
-paramo-maisemat. joissa ei koskaan ole niin lämmintä kuin esim.
-Suomessa kesällä, eikä taas koskaan niin pakkastakaan kuin meillä
-talvella; kesälämmön karkottaa korkeus, talvipakkasen auringon korkea
-asema taivaalla. Siellä vallitsee, ottaaksemme vertauksen oman maamme
-ilmanalasta, ainainen kevätkesä raesateineen, lumiräntineen, mutta
-myös päiväpaisteineen ja suline maineen. Vuoden umpeensa pysyy sää ja
-lämpö melkein samanlaisena. Metsät eivät menesty enää; paramoilla on
-oma omituinen kasvullisuutensa, jonka lajit ovat kaikissa matkustajissa
-herättäneet ihmettelyä haaveellisten muotojensa kautta. Andien
-reunaselänteitten väliset ylätasangot, punot, jotka ovat leveimmät
-Etelä-Perussa ja Boliviassa, ovat kaikki joko viileän lauhkeita taikka
-aivan paramo-luontoisia maita.
-
-Samoin kuin Mexicossa vallitsi siis Perussakin päiväntasaajan
-alaisuudesta huolimatta laajoilla aloilla semmoinen ilmaston
-lauhkeus, jossa korkeammat sivistykset paraiten menestyvät. Korkealla
-vuoriylängöillä olikin Perulaisten vanha kansallinen pääkaupunki Cuzco,
-s.o. »maan keskusta», ylängöllä suuri Titicaca järvi, itärannallaan
-korkeat alppimaisemat, itsekin 3854 metriä merta korkeammalla. Mutta
-kun sieltä mennään vuoriston poikki itää kohti, niin tullaan alaviin
-tiheisiin aarniometsiin, joihin tuskin vieläkään ihminen on voinut
-tunkeutua.
-
-Näiden ylänköjen intianisivistyksen perustajat näyttävät tulleen
-merenrannikolta, mutta vasta ylämaassa kehittyneen. He puhuivat,
-historian valon heihin sattuessa, kahta sukulaista kieltä, aymaraa
-ja quechuaa (ketshuaa). Aymarain kantamaa oli Titicaca järven
-seuduilla, heidän kansallinen pyhättönsäkin järven saaressa. Titicacan
-läheisyydessä ovat maan vanhimpien rakennuksien rauniot.
-
-Espanjalaisten maahan tullessa oli Aymarain täytynyt alistua sotaisten
-quechuain alle, joitten vallan keskusta Cuzco oli. Quechuat, joitten
-hallitsijoita nimitettiin inkoiksi, lienevät perustaneet valtakuntansa
-vuoden 1000 vaiheilla j.Kr.
-
-Inkkain vanhempi historia on tarujen verhossa. Varmempia tietoja
-on vasta niiltä ajoilta, jotka kuluivat lähinnä espanjalaisen
-vallotuksen edellä. Huayna-Capak niminen suuri vallottaja hallitsi
-maata vv. 1475—1525 ja hänen aikanaan valtakunta levisi varsinkin
-pohjoista kohti. Mutta juuri siltä puolelta, jossa valtakunta vielä
-oli löyhin, alkoivat Espanjalaiset hyökkäyksensä. Perussa sen vuoksi
-kävi samalla tavalla kuin Mexicossakin: vallottajat saivat alun
-pitäen kannatusta niiltä alistetuilta kansoilta, jotka olivat inkkain
-ikeeseen tyytymättömiä. Pizarron yritystä lisäksi suosi Huayna-Capakin
-molempain poikain Huascarin ja Atahualpan riitaantuminen, josta edellä
-kerrottiin. Atahualpa oli vallotetun Quiton ruhtinattaren poika ja
-arvossa alempi Huascaria, joka oli puhdasta inkka-sukua. Hän oli siitä
-huolimatta saanut kootuksi melkoisen puoluekunnan ja oli voitokkaasti
-taistellut veljeään vastaan. Espanjalaisten saapuessa riita oli
-juuri ratkaistu. Atahualpa, joka oli paluumatkalla sotaretkeltään,
-oli Huascarin vangiksi saatuaan päässyt koko inkka-valtakunnan
-hallitsijaksi.
-
-Inkat olivat kansan käsityksen mukaan auringon poikia ja jumalallista
-sukua, jonka vuoksi heidän tuli saada jumalallista kunnioitustakin.
-Heillä oli kaikkialla maassa linnoja ja palatseja, varsinkin molemmissa
-pääkaupungeissa. Cuzcon palatsi oli 350 askelta pitkä, kokonaan katettu
-kultalaatoilla, runsaasti koristeltu ja suurien puutarhain keskellä.
-Inkat pukeutuivat komeihin, värikkäihin pukuihin, jotka oli kudottu
-hienoimmasta villasta ja runsaasti koristettu kullalla ja jalokivillä.
-Arvon merkkinä oli punainen päähine ja sulkatöyhtö. Uskonto kohdistui
-etupäässä auringon palvelukseen. Maassa oli paljon auringolle
-pyhitettyjä temppeleitä, joissa oli kultaisia epäjumalankuvia.
-Palveltiin myös tähtiä ja luonnon-ilmiöitä, kuten vuoria, kallioita,
-lähteitä ja jokia. Inkkain luultiin pääsevän kuolemansa jälkeen
-jumalten joukkoon. Inkan jälkeen olivat papit suurimmassa arvossa
-ja ylimäinen pappi oli kuninkaallisen suvun jäsen. Pappien elämä
-oli tarkoilla säädöksillä määrätty, heidän täytyi usein paastota
-ja kurittaa ruumistaan. Auringon immet, jotka olivat luostareissa
-ankarasti erotettuina maailmasta, hoitivat pyhää tulta niinkuin Vestan
-neitoset Roomassa. Uhrit eivät olleet niin verisiä kuin Mexicossa,
-mutta Perussakin kuitenkin tapahtui, että joskus uhrattiin poikia;
-näiden rinta samoin kuin Mexicossa viillettiin auki kiviveitsellä ja
-sydän reväistiin jumalille.
-
-Ylimystöön kuuluivat etupäässä kuninkaallisen suvun jäsenet ja
-heidän heimolaisensa, joita oli paljon kautta maan; tällä ylimystön
-ylimystöllä oli oma pukunsa, jota muut eivät saaneet käyttää, paljon
-etuoikeuksia, kuten yksinoikeus kaikkiin korkeimpiin virkoihin, ynnä
-kaikenlaisia muita etuja. Alempaan ylimystöön kuuluivat voitettujen
-kansojen ruhtinaat ja heidän sukukuntansa.
-
-Yhteiskunnalliset olot olivat omituinen yhdistelmä yksinvaltiutta ja
-sosialistista ihannevaltiota. Ammatti kulki perheissä perintönä isältä
-pojalle. Elämänlaatu ja vaatteus olivat laeilla tarkkaan säädetyt.
-Ei kukaan voinut rikastua, mutta ei kukaan lopen köyhtyäkään. Kansan
-täytyi viljellä kaikki maa, sekä kuninkaan maa, temppelimaa että
-valtionmaa. Valtionmaa jaettiin joka vuosi uudelleen perheitten
-ja kuntien suuruuden mukaan ja tuloista sai jokainen perhe, mitä
-se elääkseen tarvitsi. Perulaiset olivat Aztekkeja edullisemmassa
-asemassa sen puolesta, että heillä oli arvokas kotieläin, laama,
-mutta laamakarjat olivat kaikki hallitsijan omaisuutta. Viljasadosta
-sai jokainen perhe osansa, niin paljon kuin arvioitiin vaatteitten
-valmistamiseen kuluvan. Samoin oli kaikki kulta ja hopea julistettu
-valtion omaisuudeksi ja niitä käytettiin melkein yksinomaan temppelien
-ja palatsien koristamiseen. Paitsi villasta kudottiin kankaita myös
-puuvillasta ja muista kasviksista. Miehet käyttivät lyhyttä takkia,
-jonka väri joka maakunnassa oli laissa määrätty, naisten pukuna oli
-pitkä mekko, pääside ja lötöt.
-
-Maanviljelys oli etevä. Maa lannotettiin linnun lannalla eli guanolla,
-mäkien rinteille vainiot rakennettiin penkereihin ja niille johdettiin
-vettä kastelua varten. Viljelyskasveja olivat quinoahirssi, maissi,
-peruna, bananit ja agave. Hermojen kiihottamiseksi pureskeltiin
-koka-pensaan lehtiä; tupakka, jota nuuskattiin, vaan ei poltettu, oli
-arvossa rohtona. Pumpulia viljeltiin varsinkin niissä lämpöisissä
-syvissä laaksoissa, jotka siellä täällä vakoilevat viileitä ylänköjä.
-
-Kaikenlainen ammattiteollisuus oli melko hyvin edistynyt. Rautaa ei
-tunnettu, mutta muista metalleista, kuten pronssista ja kuparista,
-valmistettiin taidokkaita aseita ja esineitä. Kullasta muotoiltiin
-kuvapatsaita, jopa ihmisen kokoisia, kiillotetusta metallista
-valmistettiin peilejä ja polttolinssejäkin. Kankaitten kuosit olivat
-aistikkaat ja värisovittelu sulava. Jonkinmoinen gobelinienkin
-valmistus oli Perussa tunnettu.
-
-Rakennukset olivat erilaisia sen mukaan, mikä seudun ilmanala oli.
-Sateettomassa rantavyöhykkeessä talot olivat ilmakuivista tiilistä
-ja katto laaka. Vuoristossa taas olivat seinät kivestä, katto
-ruohoista. Rakennukset olivat yleensä vain yhdenkertaisia; taajain
-maanjäristyksien vuoksi olisivat monenkertaiset rakennukset olleet
-vaaralliset. Akkunoita ei ollut ensinkään, valoa ei tullut muualta kuin
-ovesta. Suurempien kylien ja kaupunkien ympärillä oli muurit, joitten
-portit yöksi suljettiin. Sacsahuamanin suuri linna oli ympäröity
-kolmella vankalla kivimuurilla. Suuret yleiset rakennukset ja palatsit
-olivat vakavaa, yksitoikkoista mallia, pylväitä ei käytetty, veistoksia
-oli runsaasti, vaikka ne olivatkin karkeita ja jäykkiä. Mutta kivien
-tahoilussa ja yhteen liittämisessä Perulaiset olivat verrattomia
-mestareita.
-
-Vielä huomattavampia kuin rakennukset olivat ne suurenmoiset vesijohdot
-ja tiet, joita kulki kautta maan, tiet yhtyen pääkaupunkiin. Se tie,
-joka kulki Cuzcosta Quitoon ja Pastoon, oli 135 penikulmaa pitkä
-ja 15-25 jalkaa leveä, hakatuista laakista rakettu, kahden puolen
-puistokujat. Rotkoja oli täytetty, kallioita murrettu pois ja toisin
-paikoin rakennettu pitkiä portaita. Teillä kun ei käytetty vaunuja,
-vaan kuormat vietiin laamain selässä, niin eivät portaat liikettä
-haitanneet; espanjalaisten hevosten kuitenkin oli sangen vaikea
-niihin tottua. Vuoripurojen ja rotkojen poikki oli sillat, missä
-kivistä, missä puusta, missä köysien kannattamat. Matkat oli usein
-penikulmapatsailla merkitty. Määrättyjen välien päässä oli majatalot
-inkkoja ja heidän seurueitaan varten. Nämä tiet saivat Hernando
-Pizarron, vallottajan veljen, ihastuksissaan huudahtamaan, ettei koko
-kristikunnassa ollut yhtä oivallisia; se ehkä siihen aikaan pitikin
-paikkansa. Alexander v. Humboldt niistä lausuu: »Jäännökset, mitä olen
-nähnyt Roomalaisten teistä Espanjassa, Italiassa ja Etelä-Ranskassa,
-eivät voittaneet vanhain Perulaisten teitä, vaikka viimeksi mainitut
-mittauksieni mukaan olivat lähes 4000 metrin korkeudessa.» Samoin kuin
-Mexicossa kantoivat Perussakin nopeat pika-airuet näillä teillä inkkain
-viestejä, niin että hallitsija sai mitä pikimmin tiedon kaikesta. mitä
-hänen valtakunnassaan tapahtui.
-
-Kirjotustaitoa tällä kansalla ei ollut, siinä suhteessa se oli jäljellä
-Mexicon ja Keski-Amerikan kansoista. Mutta sillä oli eräs omituinen
-merkitsemistapa, joka rajotetussa määrässä toimitti kirjotuksen
-tehtävää. Perulaiset sitoivat solmuja, kun tahtoivat merkitä jonkun
-asian muistoon, taikka lähettää käskyn tai tiedon. Otettiin kimppu
-villaisia erivärisiä rihmoja ja näitä solmittiin yhteen, niin
-että solmuilla ja niitten keskinäisillä yhteyksillä ja suhteilla
-oli määrätty merkityksensä. Rihmojen pituudella ja vahvuudella,
-solmiamistavalla, väreillä ja väriyhtymillä niinikään oli kullakin eri
-merkityksensä. Valkoinen esim. merkitsi rauhaa taikka hopeata, punainen
-sotaa taikka sotilaita, keltainen kultaa, viheriäinen maissia. Joskus
-saattoi moinen solmukimppu painaa puolen sentneriä ja sisältää paljon
-asioita.
-
-Sotalaitos oli yhtä tarkkaan järjestetty kuin yhteiskunnallinenkin
-elämä. Aseina käytettiin vaskinuijia ja pronssitapparoita. nuolet
-ja keihäät olivat kuparilla terästetyt. Linkoojat olivat erityinen
-aselaji. Ruumiin suojana käytettiin puuvillapanssareita ja puuvillalla
-täytettyjä puukypärejä, joita ylimykset koristivat jaloilla metalleilla
-ja jalokivillä. Torvilla toitotettiin. rummuilla päristettiin.
-Retkellä ollessaan sotajoukot asuivat puuvillakankaasta tehdyissä
-teltoissa. Etujoukossa taistelivat linkoojat, keskellä nuijamiehet ja
-tapparamiehet. Suurissa sodissa kuului sotajoukkoon parikinsataatuhatta
-miestä.
-
-Perinpohjaisemmin kuin missään muualla Espanjalaiset Perussa hävittivät
-maan vanhan kultuurin. Sen vuoksi siitä on jäänyt kovin vähän jäljelle,
-tuskin muuta kuin mitä haudoissa on säilynyt. Mutta haudoistakin on
-kaikki arvokkaimmat esineet viety, sillä ahnaat vallottajat etsivät
-nekin, lisätäkseen saalista, jota varten he olivat tulleet. Cuzcon
-temppeleissä istuivat inkkain muumiot kultaisilla tuoleilla, kulta ja
-koristeet ryöstettiin, ja ylimysten kiviset haudatkin murrettiin auki
-arvoesineiden haussa.
-
-Siellä täällä on kuitenkin säilynyt laajoja hautausmaita, ja näitä
-on nykyaikoina tieteen hyväksi tutkittu. Laajin, mitä tunnetaan, on
-Anconin kalmakenttä lähellä Limaa, autiolla merenrannikolla. Tapana
-oli haudata vainajan keralla kaikenlaisia esineitä, joita hän oli
-eläessään käyttänyt, aseita, koristeita, kirjailtuja saviastioita,
-kutomavälineitä ja kankaita ja lapsenlelujakin. Kalmistoista tutkitaan
-nykyisin parhaalla menestyksellä vanhan inkka-kansan kultuuria ja
-elämänkäsitystä. Kuta enemmän niihin tutustutaan, sitä enemmän on syytä
-valittaa, että tämä niin kauniiseen alkuun päässyt sivistys tuhoutui.
-
-
-
-Pizarron retki Cajamarcaan.
-
-
-San Miguelista lähdettyään Pizarro joukkoineen aluksi kulki tasaista
-maata, jonka poikki Andeilta laskevat joet virtasivat mereen. Tavattiin
-valtavia metsiä, tavattiin karuja jyrkkiä harjanteita, jotka näyttivät
-Andien uloimmilta sivuhaaroilta, ja siellä täällä erinomaisen
-herttaisia jokilaaksoja. Vaikkapa maan yleinen luonne olikin kuivaa,
-niin olivat kuitenkin jokilaaksot hyvin viljellyt. [Jotenkin San
-Miguelin kaupungin kohdalle saakka virtaa Etelä-Amerikan länsirannikkoa
-seuraten etelästä tuleva kylmä merivirtaus, jolla on mitä suurin
-vaikutus sekä Chilen että Perun ilmastoon. Se jäähdyttää alavien
-rantaseutujenkin ilmaston paljon viileämmäksi kuin muualla tropikissa
-(Limassa on lämpöisimmän kuukauden keskilämpö vain 23° C), mutta
-samalla kuivemmaksikin.] Asukkaat olivat kanavilla ja ojilla johtaneet
-jokiveden tekomailleen, niin että ne rehottivat kuin puutarha. Ilma oli
-täynnään sulotuoksuja ja joka puolella näkyi keltaisia viljavainioita,
-vihantia niittyjä ja hedelmäpuistoja outoine, ei Europassa nähtyine
-hedelmineen. Väestö kaikkialla otti heidät vastaan luottavalla
-vieraanvaraisuudella. Useimmissa kylissä ja jokaisessa kaupungissa
-oli linna taikka majatalo, jossa inkka matkoillaan majaili, ja niihin
-Espanjalaiset nyt säännöllisesti poikkesivat.
-
-Kun oli kuljettu niin kauas, ettei Pizarron mielestä Atahualpan
-leiriin enää pitänyt olla kovin pitkä matka, niin hän lähetti Soton
-tiedusteluretkelle. Viikon poissa viivyttyään Soto palasi ja hänen
-mukanaan oli seurueineen Atahualpan lähettiläs, joka toi inkalta
-tervehdyksen ja lahjoja. Lahjat olivat kaksi linnan muotoista
-kiviruukkua, muutamia oivia kullalla ja hopealla kirjailtuja
-villakankaita ja kuivattua, omituisella tavalla maustettua hanhenlihaa,
-jota Perun ylimykset pölyksi jauhettuna käyttivät hajuaineena.
-Atahualpa oli arvatenkin jo aikoja sitten saanut tiedon vieraittensa
-tulosta: nyt hän kutsui heitä käymään luonansa vuoristossa. Pizarro
-antoi palaavan lähettilään mukaan vastalahjaksi punaisen verkalakin,
-muutamia halpoja kiiltäviä lasihelyjä ja muuta rihkamaa, jota hän
-oli sitä varten Castiliasta mukaan ottanut. Hän pyysi lähettilästä
-sanomaan inkalle, että valkoiset miehet olivat mahtavan, kaukana meren
-takana asuvan ruhtinaan lähettämät, että he olivat kuulleet paljon
-Atahualpan voitoista ja nyt olivat tulleet hänelle tarjoamaan apuaan
-hänen vihollisiaan vastaan, ja että he viipymättä aikoivat lähteä hänen
-luokseen.
-
-Pizarro lähtikin suorinta tietä Cajamarcaan, lähetettyään sitä
-ennen San Migueliin tiedon aikeistaan ynnä inkan lahjat, jotka
-sitten työtaitonsa kautta herättivät Castiliassa suurta huomiota.
-Villakankaita koruompeluksineen pidettiin silkin veroisina. Ne olivat
-erinomaisen hienoa vikunjan villaa, joka silloin vielä oli Europassa
-tuntematonta.
-
-Matka kävi vielä jonkun aikaa etelää kohti, ennenkuin noustiin
-vuoristoon. Pizarro sai kuulla asukkailta, että Atahualpalla oli
-ainakin 50,000 miestä koolla; hänen leirissään olivat enimmäkseen
-rannikonkin soturit. Pizarro sai erään intianin lähtemään Atahualpan
-luo sanaa viemään, vaikka semmoinen toimi oli useimpien mielestä
-tuntunut liian vaaralliselta. Lähettilään piti muun muassa inkalle
-vakuuttaa, että Espanjalaiset olivat hyvin kohdelleet hänen
-alamaisiaan, kaikkialla missä olivat liikkuneet. Sitä paitsi hänen
-piti vakoilla, oliko inkalla vihamielisiä aikeita heitä vastaan. Tämän
-jälkeen matkaa jatkettiin ja saavuttiin kolmen päivän kuluttua Andien
-juurelle. Olisi voitu seurata Cuzcoon vievää valtatietä, joka oli niin
-leveä, että sillä olisi voinut ajaa rinnan kaksilla vaunuilla, mutta
-Pizarro ei pitänyt sitä viisaana, koska Atahualpa olisi voinut selittää
-sen peloksi; hän päätti kulkea Andien poikki suoraan Cajamarcaan.
-
-Hän jakoi joukkonsa kahteen osastoon, johti itse edellä kulkevaa ja
-käski veljeänsä Hernandoa toisen osaston keralla odottamaan, kunnes
-saisi sanan. Tie kierteli valtavien vuorien rinteitä ja oli toisin
-paikoin niin jyrkkä, että hevoset olivat talutettavat suitsista;
-toisin paikoin se oli niin kapeata, ettei ollut varaa astua yhtäkään
-askelta syrjään, ja kaarteli satoja metrejä syvien kuilujen partaita.
-Pienelläkin joukolla olisi tätä tietä ollut helppo puolustaa, jos
-Atahualpa olisi aikonut estää Pizarroa pääsemästä vuoriston poikki.
-Mutta sotaväkeä ei näkynyt missään ja pahimmille paikoille rakennetut
-linnotuksetkin olivat autioina; Francisco Pizarro sen todettuaan
-käski veljeänsä kiiruumman kautta perässä tulemaan. Ilmat muuttuivat
-korkeammalla vuoristossa hyvin kylmiksi ja rannikon lämmöstä tullen
-sekä ihmiset että eläimet kärsivät vilusta kahta enemmän. Solista
-saavuttiin vihdoin karulle korkealle ylängölle, ja siellä Pizarro
-päätti odottaa jälkijoukkoaan. Tehtiin tulet, teltat pystytettiin ja
-asetuttiin joksikin aikaa lepäämään.
-
-Täällä kohtasi retkikunnan uusi Atahualpan lähettiläs, joka toi
-lahjaksi kymmenen laamaa ja tiedusteli, milloin Espanjalaiset
-saapuisivat Cajamarcaan, jotta inkka voisi ryhtyä tarpeellisiin
-valmistuksiin. Inkka muka oli pienen joukon keralla lähellä Cajamarcaa
-huvilassa, jonka luona oli kuumia lähteitä ja jossa inkkain oli
-vanhastaan tapana käydä kylpemässä. Jälkijoukkoaan odottamatta Pizarro
-lähti jälleen liikkeelle. Kun oli päästy sille kohdalle, josta tie
-alkoi laskea Cajamarcaan, niin tuli jälleen Atahualpan lähettiläs, joka
-toi samanlaisen lahjan. Se oli sama ylimys, joka oli ensimäisenä käynyt
-Espanjalaisten luona; hänellä oli nyt kerallaan vielä loistavampi
-seurue ja hän joi »tshitshaa», käynyttä maissijuomaa, kultapikareista,
-joita palvelijat kantoivat ja espanjalaiset katselivat kiiluvin
-silmin. Häntä kohdeltiin suurella kunnioituksella, mutta samalla
-palasi inkan luota se intiani, jonka Pizarro oli lähettilääkseen
-lähettänyt, ja suuttui kovasti näistä kunnianosotuksista, koska häntä
-oli inkan hovissa kohdeltu niin huonosti, ettei edes puheille laskettu.
-Vähältä oli ollut, ettei hän seuralaisineen henkeään menettänyt;
-sopimatonta oli siis kohdella kunnianosotuksilla tätä koiraa.
-Molempien lähettilästen tiedot olivat ristiriitaiset; Atahualpan
-lähettiläs vakuutti inkan ystävällisyyttä ja sanoi hänellä olevan
-vain vähän sotaväkeä luonaan, Pizarron oma lähettiläs sitä vastoin
-väitti Atahualpalla olevan vihamielisiä aikeita, paljon sotaväkeä ja
-linnotetun leirin.
-
-Pizarro tosin epäili inkan vakuutuksia, mutta oli kuitenkin
-uskovinaan hänen lähettilästään ja lupasi kiiruumman kautta saapua
-hänen luokseen. Alas laskeutuminen vuoristosta Cajamarcan laaksoon
-oli melkein yhtä vaikeata kuin nousu, mutta seitsemäntenä päivänä
-siitä, kun oli vuoristoon lähdetty, laakso tuli näkyviin. Se oli
-heidän edessään kaikkine viljelyksineen kuin kirjava matto, mitä
-vaikuttavimpana vastakohtana Andien jylhille vuorenseinämille. Väestö
-oli vielä sivistyneempää kuin rannikolla, sen vaatteet ja huoneustot
-olivat puhtaat, viljelys mitä huolellisinta. Cajamarcan pieni
-kaupunki loisti aivan heidän allaan, inkan käskystä asukkaittensa
-autioksi hylkäämänä, että Espanjalaiset saisivat siinä mielensä
-mukaiset asunnot. Etäämpää näkyi laaksosta Pultamarcan rikkilähteistä
-höyrypilviä ja siellä oli inkan kylpylaitos. Mutta ikävämpi yllätys
-oli toinen valkoinen pilvi, joka näkyi laakson rinteellä — Atahualpan
-armeijan leiri lukemattomine telttoineen, joita oli monta virstaa
-laajalla alalla kuin lumihiutaleita. »Me kaikki hämmästyimme», kertoo
-muuan vallottajista, »nähdessämme intianit niin ylpeän ryhdikkäinä!
-Intiassa emme koskaan nähneet niin paljon hyvin laitettuja telttoja.
-Näkö synnytti jonkinlaista säikähdystä, jopa pelkoa urheimmissakin
-miehissä. Mutta oli liian myöhää palata takaisin, taikka edes osottaa
-vähintä heikkouttakaan, koska meidän joukkoomme kuuluvat intianit
-silloin olisivat olleet ensimäiset meitä vastaan nousemaan. Kun
-siis olimme levollisesti asemaa tarkastaneet, niin valmistauduimme
-marssimaan Cajamarcaan niin rohkeina ja ryhdikkäinä kuin suinkin.»
-Pizarro jakoi joukkonsa kolmeen osastoon ja marssi rinnettä täydessä
-taistelujärjestyksessä pientä intianilaista kaupunkia kohti. Se oli
-täydelleen- autiona.
-
-Vaikka oli jo iltapäivä ja satoi rakeita, — Cajamarcan laakso on
-2860 metriä yli meren. — niin päätti Pizarro kuitenkin jo samana
-päivänä lähettää inkalle airuen, Hernando de Soton, viidentoista
-ratsumiehen kanssa. Soton lähdettyä hän lähetti vielä veljensä
-Hernandon kahdenkymmenen ratsumiehen keralla siltä varalta, että ehkä
-yritettäisiin väkivaltaa. Kaupungista kulki niityn poikki kova valtatie
-inkan leiriin. Täyttä laukkaa ratsastivat molemmat osastot perulaista
-leiriä kohti, joka oli loivaan viettävällä rinteellä. Sotilaat olivat
-pistäneet keihäänsä telttainsa edustalle pystyyn ja katselivat
-sanattomalla ihmetyksellä valkoisia ratsumiehiä, jotka kalskavin
-asein ja raikuvin torvin kiitivät leiriä kohti kuin tuulen siivillä.
-Leirin edustalla oli leveä matala joki, jonka poikki oli puusilta;
-Espanjalaiset, peläten sillan heikkoutta, kaalasivat joen poikki,
-sillan vartijaväen koettamatta sitä estää. Inkan huvilan tapainen
-asumus oli avoimen pihan keskellä, jonka ympäri kulki pylväskäytävä ja
-takana oli puisto. Muurit olivat verhotut loistavalla monivärisellä
-rapauksella ja huvilan edustalla oli suuri kiviallas, johon vesijohdot
-toivat kuumaa ja kylmää vettä. Inkan seurueeseen kuului suuri joukko
-ylimyksiä, komeihin vaatteihin puettuja, ynnä hovin naisia. Atahualpan
-puku oli yksinkertaisempi kuin muitten, mutta hänet oli helppo tuntea
-punaisesta »borlasta», eräänlaisesta ripsuvyöstä, joka oli kiedottu
-pään ympäri, niin että ripsut riippuivat silmäkulmille; se oli inkkain
-hallitsijamerkki.
-
-Espanjalaiset katselivat tarkkaavasti ruhtinasta, jonka julmuudesta ja
-kavaluudesta he olivat paljon kuulleet; hän istui matalalla tuolilla,
-kasvot jäykkinä ja ilmeettöminä, niin että niistä oli mahdoton tehdä
-mitään johtopäätöstä. Hernando Pizarro ja Soto ratsastivat kolmen
-miehen keralla hitaasti inkan eteen, ja Pizarro kunnioittavasti
-kumartaen, vaikka hevosen selässä pysyen, sanoi tulleensa veljensä
-puolesta ilmottamaan tämän saapumisesta Cajamarcaan. Hän kertoi
-Espanjalaisten olevan mahtavan merentakaisen kuninkaan alamaisia,
-jotka Atahualpan suurista voitoista kuultuaan olivat tulleet hänelle
-palvelustaan tarjoamaan ja opettamaan hänelle oikeata uskoa; samalla
-hän kehotti Atahualpaa tulemaan Cajamarcaan veljensä luo vierailulle.
-Inkka ei vastannut sanaakaan tähän puheeseen, jonka hänelle
-intianitulkki käänsi. Hän istui hiljaa, kasvot maahan luotuina: eräs
-hänen seurueeseensa kuuluvista ylimyksistä vain sanoi: »Se on hyvä.»
-Mutta Hernando Pizarro pyysi inkkaa itseään ilmottamaan, mitä hän
-oli päättänyt. Atahualpa silloin, hieman hymyillen, virkki: »Sanokaa
-päälliköllenne, että pidän paastoa, joka huomenna päättyy. Tulen
-silloin hänen luokseen yhden päällikön keralla. Minun tulooni saakka
-hän asukoon torin varrella olevissa julkisissa rakennuksissa, mutta
-ei toisissa, ennenkuin olen antanut käskyn, mitä on tehtävä.» Sotolla
-oli paras hevonen ja hän ehkä oli paras ratsastajakin. Huomatessaan
-Atahualpan tarkkaan katselevan korskuvaa ratsua hän karahutti täyteen
-laukkaan ja ratsasti pihamaalla kehiä ja käännöksiä, näytellen
-kaikkia parhaita temppujaan, pysäyttäen sitten ratsun inkan eteen
-niin äkkiä, että se melkein nousi kahdelle jalalle ja vähän vaahtoa
-lensi Atahualpan vaatteille. Inkka kuitenkin pysyi jäykkänä kuin kivi.
-Mutta muutamat hänen sotilaistaan olivat kauhistuen tieltä väistyneet
-Soton heidän ohi ratsastaessa: nämä heikkoutensa vuoksi Atahualpan
-käskystä samana iltana telotettiin. Espanjalaisille sitten tarjottiin
-virvotuksia, mutta he eivät huolineet, koska eivät tahtoneet hevosen
-selästä alas laskea. Tshitshaolutta he kuitenkin maistoivat; sitä
-tarjosivat tummaihoiset kaunottaret suurista kultaisista maljoista.
-Palatessaan Cajamarcaan molemmat Hernandot miehineen olivat jotenkin
-noloja ajatellessaan inkan hovin loistavuutta ja hänen sotajoukkonsa
-suuruutta ja heidän oman joukkonsa vähäpätöisyyttä. Sama masentunut
-mieliala valtasi kaikkikin espanjalaiset, varsinkin kun pimeän tultua
-Perulaisten leirissä näkyi tulia niin taajassa kuin tähtiä taivaalla.
-Francisco Pizarro koetti rohkaista joukkoaan, minkä taisi. Mutta kun ei
-hänkään nähnyt muuta keinoa, niin hän päätti käyttää kavaluutta, matkia
-taas sitä, mitä Cortes teki Mexicossa. Hän ehdotti upseereilleen, että
-inkka otettaisiin vangiksi, se muka oli ainoa pelastuksen keino. Pakoon
-ei ollut yrittämistäkään, eikä myöskään mahdollista voittaa avoimessa
-tappelussa. Upseerit myönsivät tämän oikeaksi ja tuuma päätettiin
-panna toimeen seuraavana päivänä. Cajamarcan linnan katolle asetettiin
-vahtimiehiä pitämään silmällä vihollisen liikkeitä, jonka jälkeen
-kaikki lähtivät levolle.
-
-
-
-Atahualpan vangitseminen.
-
-
-Seuraavana päivänä, 16 p. marraskuuta 1532, Pizarro kokosi joukkonsa
-ja teki valmistuksensa. Toria kolmella taholla suojeli matalat
-rakennukset, joista oli sille leveät portit. Näihin rakennuksiin hän
-sijotti ratsuväkensä jaettuna kahteen osastoon, joista toista johti
-Hernando Pizarro, toista Soto. Jalkaväki sijotettiin eri rakennukseen,
-ja itselleen Francisco Pizarro valitsi kaksikymmentä parasta miestä.
-Linnaan lähetettiin Pedro de Candia muutaman miehen ja parin tykin,
-»kenttäkäärmeen», keralla. Kaikkia käskettiin pysymään paikoillaan,
-kunnes inkka saapuisi, ja vasta merkin saatuaan hyökkäämään. Aseet
-tarkastettiin ja hevosten rintaan ripustettiin kelloja, jotta niiden
-moikaminen sitä enemmän säikyttäisi intianeja. Sotamiehille annettiin
-runsaasti virvotuksia, että he sitä paremmin tappelisivat. Kun tämä oli
-tapahtunut, niin pappi luki juhlallisen messun ja kaikki innostuksella
-yhtyivät laulamaan »Exurge Dominea» (»nouse, Herra, ja tuomitse oma
-asiasi»). Joukkoa olisi luullut kuolemaan käyviksi marttyyreiksi, eikä
-suinkaan seikkailijoiksi, jotka aikoivat tehdä konnantyön, historian
-kirjavilla lehdillä vertojaan etsivän.
-
-Puolenpäivän aikaan ilmottivat vartiomiehet, että inkka oli tulossa.
-Saattokulku oli pitkä ja komea. Edellä kulki suuri liuta palvelijoita
-tietä puhdistaen. Inkka istui kantotuolissa, jota ylimykset kantoivat
-olallaan. Suurin osa hänen sotaväestään oli niitylle sijotettu ja
-sitä oli niin laajalti kuin silmä kantoi. Tuhatkunnan askeleen
-päässä kaupungista Atahualpa pysähtyi ja Pizarro ihmeekseen näki,
-että ruvettiin 'telttoja pystyttämään; pian tulikin lähettiläs, joka
-ilmotti inkan päättäneen jäädä siihen yöksi ja tulla kaupunkiin
-vasta seuraavana päivänä. Pizarro pelkäsi, että liian pitkä odotus
-masentaisi hänen joukkonsa mieliä. hän sen vuoksi pyysi Atahualpaa
-pysymään sanassaan j a saapumaan vielä samana päivänä, hänellä kun
-oli kaikki varustettuna vastaanottoa varten, illallinen valmistettu.
-Atahualpa tämän kuultuaan muutti taas mielensä, lähti liikkeelle,
-ilmotti ottavansa vain vähäisen osan sotaväestään mukanaan ja tulevansa
-kaupunkiin aseitta, yötä siellä ollakseen.
-
-Vähää ennen auringonlaskua kuninkaallinen kulkue marssi kaupunkiin.
-Edellä kulki muutamia satoja palvelijoita tietä siistien ja laulaen
-voitonlauluja, jotka espanjalaisten mielestä olivat kuin »helvetin
-virsiä». Sitten seurasi muita osastoja, eriarvoisia miehiä kussakin,
-erilaisiin pukuihin puettuja. Toisilla oli loistavat puna- ja
-valkoruudulliset vaatteet, toiset olivat puettuina aivan valkoisiin,
-ja heillä oli hopeasta tai vaskesta nuijat. Henkivartijastolla ja
-inkan lähimmillä palvelijoilla oli runsaasti kirjaillut taivaansiniset
-vaatteet. Atahualpa istui kultaisella valtaistuimella, kantotuoli
-oli kulta- ja hopealevyillä ja kirjavilla linnunsulilla koristettu.
-Inkka itse oli nyt upeammin puettu kuin edellisenä iltana. Hänellä
-oli suurista smaragdeista tehdyt kaulakäädyt. Lyhyt tukka oli helyin
-koristettu, otsalla hänellä oli borla, jalkain alla suuri kultalaatta.
-Kun etujoukko oli torille tullut, niin se aukaisi rivinsä, niin että
-inkka pääsi seurueineen esiin tulemaan. Kun neljä- tai viisituhatta
-hänen miestään oli torille kokoontunut, niin Atahualpa pysähtyi ja
-kysyi ympärillä olevilta etsivin katsein: »Missä ovat vieraat?» sillä
-Espanjalaisia ei näkynyt missään.
-
-Valverde niminen dominikanimunkki, — josta sitten tehtiin Cuzcon
-piispa, — astui nyt esiin, kädessään risti ja raamattu, ja piti
-hallitsijalle pitkän puheen kristinuskon perustotuuksista, luomisesta
-ja syntiinlankeemuksesta alkaen aina Kristuksen piinakuolemaan ja
-jumalallisen edustusvallan siirtymiseen Pyhän Pietarin istuimelle.
-Paavi oli muka jakanut kaikki maat kristittyjen ruhtinasten kesken ja
-Kaarle kuninkaalle oli annettu Uusi maailma, jotta hän kääntäisi kaikki
-kansat kristinuskoon ja kastaisi ne. Munkki pyysi inkkaa luopumaan
-väärästä uskostaan, kääntymään kristinuskoon, ainoaan autuaaksi
-tekevään, ja tunnustamaan Kaarle kuninkaan herrakseen.
-
-Tämä omituinen puhe tulkittiin inkalle, mikäli intianitulkit sitä
-itsekään ymmärsivät — kolminaisuusopin tulkki esim. selitti, että
-»kristityt uskovat kolmeen jumalaan ja yhteen jumalaan, ja se tekee
-neljä» ja ainakin sen inkka selvään käsitti, että häntä kehotettiin
-luopumaan valtaistuimestaan. Säkenöivin silmin ja otsa rypyssä hän
-vastasi: »Minä en tahdo maksaa kenellekään veroa! Minä olen suurempi
-kuin kukaan hallitsija maan päällä. Teidän kuninkaanne ehkä on suuri
-ruhtinas, minä en sitä epäile, nähdessäni hänen lähettäneen alamaisiaan
-näin kauas meren taa, ja minä tahdon pitää häntä veljenäni. Mutta
-paavi varmaan on mieletön, kun lahjottelee pois maita, jotka eivät
-ole hänen. Uskoani minä en tahdo muuttaa. Teidänhän Jumalanne samat
-ihmiset tappoivat, jotka hän itse loi. Mutta minun jumalani vielä
-elää taivaassa», hän sanoi, laskevaa aurinkoa näyttäen, »ja katselee
-lapsiaan». Sitten hän kysyi munkilta, millä oikeudella tämä tuli
-hänelle semmoisia puhumaan. Munkki sanoi, että kaikki seisoi Jumalan
-pyhässä sanassa ja ojensi hänelle raamatun. Inkka selaili sitä ja sanoi
-sitten halveksivasti: »Se ei sano mitään» ja heitti sen vihastuneena
-maahan. Samalla hän huudahti: »Sanokaa seuralaisillenne, että heidän
-täytyy tehdä minulle tiliä siitä, kun tällä tavalla menettelevät minun
-maassani. Minä en lähde täältä, ennenkuin olette antaneet minulle
-täydellisen hyvityksen kaikesta tekemästänne vääryydestä.»
-
-Vihastuneena raamatun häväisemisestä munkki nopeaan kohotti sen maasta,
-juoksi Pizarrolle kertomaan, mitä oli tapahtunut, ja huusi: »Ettekö
-näe, että sillä välin kun me tämän ylpeän koiran kanssa täällä puhumme
-äänemme käheäksi, niityt täyttyvät intianeista? Käykää paikalla
-kimppuun! Minä annan teille synninpäästön.» Pizarro huomasi hetken
-tulleeksi. Hän antoi valkoisella liinalla sovitun merkin. Torvet
-soivat, tykit paukahtivat ja »Santo Jago!» (Espanjalaisten sotahuuto)
-kajahti joka puolelta ja porteista hyökkäsi jalkamiehiä ja ratsumiehiä
-pelästyneitten Perulaisten keskelle. Tykkien ja pyssyjen paukkeesta
-pelästyneinä, rikille haisevan savun sokaisemina intianit kauhistuivat,
-niin etteivät yrittäneetkään vastarintaa tehdä. Ratsumiehet karauttivat
-joukon läpi ristiin rastiin, surmaten ja tallaten. Intianit joutuivat
-semmoiseen hätään, että väkirynnäköllä painoivat kumoon torin ympärillä
-olevan savimuurin ja sataa jalkaa leveästä aukosta suin päin syöksyivät
-pakoon. Ainoastaan inkan uskollisimmat miehet tekivät vastarintaa.
-Kun heillä ei ollut aseita, niin he koettivat repiä ratsumiehet
-hevosen selästä, taikka tarjosivat oman rintansa miekan iskulle, häntä
-suojellakseen. He takertuivat kiinni hevosten jalkoihin, estääkseen
-niitä liikkumasta. Muutamat ratsumiehet päättivät silloin päättää
-tappelun surmaamalla Atahualpan, mutta Francisco Pizarro sen kielsi
-jyrisevällä äänellä ja ojensi käsivartensa häntä suojellakseen; hän
-sai käteensä haavan, ja se olikin ainoa haava, mitä Espanjalaiset
-tässä kahakassa saivat. Atahualpan tuolin kantajista oli jo suurin osa
-kaatunut, lopulta tuolikin kaatui nurin ja Atahualpa olisi pudonnut
-maahan kovalla täräyksellä, elleivät Pizarro ja muutamat muut ritarit
-olisi ennättäneet häntä syliinsä ottamaan. Muuan sotamies repäsi borlan
-inkan päästä, jonka jälkeen hänet vietiin läheiseen rakennukseen
-vankina. Kaikki vastarinta sen jälkeen päättyi, sanoma levisi nopeaan
-inkan sotaväenkin kesken, joka lähti kiiruumman kautta pakoon,
-Espanjalaisten hyökätessä ulos kaupungista takaa-ajoa jatkamaan. Vaikka
-meteliä kesti vain puolen tuntia, niin oli 5000 perulaista saanut
-surmansa. Mutta Pizarro tarjosi inkalle lupauksensa mukaan illallisen
-viereisen torin vielä ollessa täynnään kaatuneitten ruumiita, ja istui
-pöydässä Atahualpan vieressä. »Semmoista on sotaonni», sanoi Atahualpa,
-joka ei vielä tilaansa täysin käsittänyt. Pizarro kohteli häntä
-huomaavaisuudella ja kehotti, ettei hän vastoinkäymisestään masentuisi,
-hänelle oli vain käynyt samalla lailla kuin kaikille ruhtinaille,
-jotka olivat valkoisia miehiä vastustaneet. He olivat tulleet hänen
-maahansa kristinuskoa levittämään, mikä kumma se oli, että he olivat
-voittaneet, kun Jumala oli heitä kilvellään suojellut. Taivas oli
-tahtonut nöyryyttää Atahualpan ylpeyttä, koska hän oli pyhää sanaa
-häväissyt. Mutta rohkaiskoon inkka mielensä ja luottakoon häneen, sillä
-Espanjalaiset olivat jaloa kansaa ja taistelivat vain niitä vastaan,
-jotka asettuivat vastarintaan, ja olivat armollisia kaikkia semmoisia
-kohtaan, jotka alistuivat.
-
-Inkka oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen. Hän oli sopusuhtainen
-ruumiinrakennukseltaan ja voimakkaampi kuin yleensä hänen maanmiehensä.
-Pää oli suuri, kasvot olisivat olleet kauniit ilman silmäin verisyyttä
-ja villiä katsetta. Hän käyttäytyi juhlallisesti, puhui harkiten ja oli
-alamaisiaan kohtaan vakava hamaan ankaruuteen, vaikka hän espanjalaisia
-kohtaan olikin tuttavallinen ja joskus laski leikkiäkin.
-
-Pizarro illalla kokosi joukkonsa ja piti sille pienen puheen. Otettuaan
-selkoa siitä, ettei ainoakaan hänen väestään ollut haavottunut, hän
-piti sitä taivaan ihmeenä ja kehotti heitä rukoilemaan Kaitselmukselle
-kiitosrukouksen niin suuresta armosta. Seuraavana päivänä kaupunki
-perkattiin, ja kun huomattiin, ettei inkan sotajoukko ryhtynyt
-minkäänlaisiin sotatoimiin, niin lähetettiin ottamaan kylpyläpalatsista
-kaikki, mitä siellä oli kultaa, hopeaa ja jalokiviä ja muita arvokkaita
-tavaroita, ja samalla tuotiin Cajamarcaan inkan koko hovikunta.
-Kylpylaitoksen läheisyydessä paimennettiin inkan suunnattomia
-laamalaumoja; niistä osa päästettiin vuoristoon, osan Espanjalaiset
-käyttivät tarpeikseen, hävittäen seuraavien vuosien kuluessa
-tämän hyödyllisen kotieläimen melkein sukupuuttoon. Cajamarcasta
-löydettiin erinomaisen runsaat varastot mitä arvokkaimpia pumpuli- ja
-villakankaita. Kun jokainen sotamies oli ottanut niin paljon kuin häntä
-halutti, niin ei vähennystä paljon huomannutkaan.
-
-
-
-Perun aarteet.
-
-
-Tämän rohkean yllätyksen kautta oli samalla inkkain valtakunta
-melkein miekan iskutta vallotettu. Suuri sotajoukko hajosi kaikille
-ilmansuunnille yrittämättäkään taistella, koko maa oli samalla
-Espanjalaisille alamainen, kun hallitsija oli heidän käsissään. Inkka
-pian älysikin, ettei hän voinut voimakeinoilla mitään aikaan saada. Hän
-päätti sen vuoksi käyttää sitä keinoa, jonka on kaikkialla maailmassa
-ja kaikkina aikoina huomattu auttavan, kun ei voima auta: lahjomista.
-Perulaiset olivat jo huomanneet Espanjalaisten tavattoman kullanhimon.
-Atahualpa sen vuoksi lupasi täyttää huoneen, jossa hän asui vankina.
-kullalla ja erään toisen huoneen kahdesti hopealla niin korkealle kuin
-miehen käsi ulottui, jos hän pääsisi vapaaksi ja saisi valtakuntansa
-takaisin. Pizarro mielihyvällä suostui tähän ehdotukseen, sillä hän
-arvasi hallitsijan myötävaikutuksella kaikkein tarkimmin saavansa
-haltuunsa maan kulta-aarteet, ja inkka lähetti sanomat kulkemaan
-valtakuntansa kaikille kulmille.
-
-Ilokseen Espanjalaiset näkivät, kuinka Cajamarcaan alkoi joka taholta
-virrata kultaa ja hopeata. Pizarro oli alussa luullut, että lupaus
-olisi aivan mahdoton täyttää, mutta vähitellen alkoivat mielet
-muuttua; aljettiin aavistaa, että suunnaton, ennen kuulumaton aarre
-oli joutuva vallottajien saaliiksi ilman vaivaa ja vaaraa. Samalla
-Pizarro kuitenkin hankki muitakin tietoja maasta ja kansasta ja sen
-valtiollisista oloista. Hän oli kuullut, että Huascar vielä eli
-vankeudessa, ja päätti käyttää tätä seikkaa aikeittensa hyväksi.
-Huascar oli luvannut maksaa kahta vertaa suuremmat kultalunnaat kuin
-Atahualpa, jos hän saisi takasin valtakuntansa. Atahualpa sai siitä
-tiedon ja lähetti salaisen käskyn, että Huascar oli surmattava. Kultaa
-tulvi edelleen joka suunnalta, Cuzcon ja muitten suurien kaupunkien
-aurinkotemppelit riistettiin tyhjiksi. Huone oli 22 jalkaa pitkä, 17
-jalkaa leveä ja Pizarro oli vetänyt viivan 9 jalkaa korkealle. Kaksi
-kuukautta oli inkka pyytänyt aikaa lupauksensa täyttämiseksi. Häntä
-vartioitiin tarkkaan, mutta kahleissa hän ei ollut; hän sai pitää koko
-hovinsa ja vapaasti ylläpitää yhteyttä alamaistensa kanssa.
-
-
-
-Hernando Pizarron retki.
-
-
-Perun kansa käsitti hallitsijansa vaarallisen aseman ja osotti häntä
-kohtaan ihmeteltävää uskollisuutta. Ei mitään tehty, joka olisi voinut
-hänet vaaraan saattaa. Espanjalaiset saivat häiritsemättä kulkea kautta
-maan. Atahualpa kehottamalla kehotti Pizarroa lähettämään maamiehiään
-kullantuontia kiirehtimään, sillä hän sanoi pelkäävänsä pappien
-kaivavan maahan temppelien aarteet, ellei niitä nopeaan pois otettu.
-Tätä neuvoa ei annettu kuuroille korville. Pizarro lähetti veljensä
-Hernandon kahdenkymmenen ratsumiehen ja pienen jalkamiesosaston keralla
-meren rannikolle Pachacamakin kaupunkiin, jossa oli suuri, maailman
-luojalle pyhitetty temppeli, kautta maan pyhyydestään kuulu ja lahjain
-kautta rikastunut. Matka oli ylen vaivaloinen, mutta onneksi voitiin
-osaksi käyttää Cuzcon suurta valtatietä. Toisin paikoin se kuitenkin
-oli niin jyrkkä, että oli täytynyt hakata portaat. Jokien poikki oli
-puisia, toisin paikoin kivisiäkin siltoja, mutta rotkojen poikki oli
-täytynyt rakentaa riippuvia pajuköysisiltoja, joita Espanjalaiset nyt
-näkivät ensi kerran. Heitä kammotti lähteä niille raskaine ratsuineen;
-mutta kun oli mahdoton muulla keinolla ylitse päästä, niin täytyi
-yrittää, ja myöhemmin samat sillat kestivät suurempiakin kuormia.
-Silloilla oli erikoiset vartijansa, jotka hallituksen nimessä kantoivat
-veroa jokaiselta, joka niitä käytti. Espanjalaiset hämmästyksellä
-näkivät, kuinka suuria laamalaumoja Perulaisilla oli, ja täällä he
-ensi kerran huomasivat, että niitä hoidettiin yhtä suurella huolella,
-että niiden vaellukset oli yhtä tarkkaan järjestetty kuin heidän oman
-maansa valtavien merinolammas-laumain. Ylänkömaalla oli taajassa
-kyliä ja kaupunkeja, joista toiset olivat melkoisia. Kaikkialla oli
-maa mitä huolellisimmin viljeltyä, ja kun vuodenaikain välillä ei
-ollut suurta eroa, niin näki siellä samalla haavaa maissilaihoja mitä
-vaihtelevimmilla kehitysasteilla. Mutta syvemmissä rotkolaaksoissa
-oli rehevä trooppinen kasvullisuus, jonka kirjava väriloisto ilahutti
-silmää ja hyvät hajut huumasivat aistimia. Vuoriston rinteitä
-laskeuduttaessa tultiin lauhkean vyöhykkeen kasvikunnasta kaikkien
-väliasteitten kautta trooppiseen. Joko inkan käskystä tai pelosta
-asukkaat kohtelivat espanjalaisia rosvoja mitä vieraanvaraisimmin.
-Kaupungeissa heille hankittiin asumukset ja pitkin matkaa ravintoa ja
-muita virvotuksia hyvin varustetuista aitoista. Monesta kaupungista
-asukkaat tulivat vastaan laulaen ja tanssien, ja kun he matkaa
-jatkoivat, niin heille hankittiin voimalliset kuormankantajat.
-
-Hernando Pizarro monta viikkoa matkalla oltuaan vihdoin saapui
-Pachacamakiin, joka oli suuri kaupunki. Temppelikartano monine
-kivirakennuksineen ympäröi kekomaista vuorta ja oli enemmän linnotuksen
-kuin jumalanhuoneen näköinen. Mutta vaikka seinät olivat kivestä,
-niin oli katto vain oljista. Papit eivät mielineet laskea Pizarroa
-temppeliin, mutta hän murtautui sisään väkisin ja nousi joukkonsa
-keralla vuorenkukkulalle, jossa jumalankuva oli pienessä pyhätössä.
-Hän avasi väkisin pyhätön, mutta siellä ei ollut paljoa aarteita, ei
-muuta kuin veriuhrien rietasta löyhkää. Samaan aikaan sattui ankara
-maanjärähdys, joka säikäytti asukkaita, niin että he pakenivat, ja
-Hernando sai mielin määrin perkata heidän pyhättöjään. Espanjalaiset
-raastoivat mäelle puisen epäjumalankuvan, jonka ennustuksia Perulaiset
-olivat tottuneet kuulemaan niinkuin Kreikkalaiset Delfoin oraakelia,
-perkkasivat huoneen ja muurasivat epäjumalan paikalle kivestä suuren
-ristin. Kun intianit näkivät, että heidän jumalansa salli kaiken tämän
-tapahtua, niin he tulivat ja palvelivat Espanjalaisia taikauskoisella
-pelolla. Hernando Pizarro kehotti heitä luopumaan epäjumalien
-palveluksesta ja rupesi sitten kultaa etsimään. Harmikseen hän
-kuitenkin huomasi tulleensa liian myöhään, papit olivat jo ennättäneet
-viedä piiloon suurimman osan. Myöhemmin näitä maahan kaivetuita
-aarteita löydettiin koko joukko. Mutta paljon oli vielä jäänytkin, eikä
-retkikunta siis tyhjänä palannut.
-
-Eräs toinen saavutus oli kuitenkin vielä tärkeämpi. Hernando Pizarro
-sai kuulla, että Xauxan kaupungissa vuoristossa oleskeli Atahualpan
-kokenein sotapäällikkö suuren armeijan keralla. Kun tämä kenraali ei
-totellut hänen käskyään eikä tullut hänen luokseen, niin Hernando
-Pizarro päätti mennä ja vangita hänet armeijansa keskellä. Tämä
-uhkarohkea tuuma osottaa. mihin määrään Espanjalaisten itseluottamus
-oli kasvanut. Matka vuoristoon oli erinomaisen vaikea. Hevosilta
-kuluivat kengät, ja kun niiden kaviot alkoivat mennä pilalle eikä
-rautaa ollut, niin täytyi takoa hopeasta kengät; intianilaiset sepät
-suorittivat tämän työn niin hyvin, että matkalla sitten myöhemminkin
-taottiin hevosille hopeakenkiä. Chalkutchimalla oli 35000 miestä
-koolla. Hän suostui kuitenkin lopulta tulemaan Pizarron puheille, ja
-kun ei tiennyt, miten hän parhaiten voisi nykyoloissa hallitsijaansa
-palvella, niin hän suostui tulemaan Cajamarcaan inkkaa tapaamaan.
-Siten Espanjalaiset pääsivät vaarallisimmasta vihollisestaan, sillä
-Chalkutchimalla oli kokenutta vanhaa sotaväkeä, jota vastoin inkan
-joukot olivat olleet sodan karkaisemattomia nuoria miehiä.
-
-Inkan suojeluskirjeet mukanaan kaksi muuta espanjalaista matkusti
-kautta maan Cuzcoon saakka. Takaisin palatessaan he tiesivät kertoa
-ihmeitä sekä matkastaan että siitä, mitä olivat perillä nähneet.
-Vastaanotto oli kaikkialla ollut mitä paras. Asukkaat olivat kaiken
-matkaa kantaneet heitä kantotuolilla olkapäillään. Ja kun tie
-oli perille saakka ollut suurta inkkatietä, jonka varrella aina
-määrävälimatkain päässä oli kantajia, niin oli tuo enemmän kuin
-tuhannen kilometrin matka tapahtunut aivan vaivatta ja mitä suurimmalla
-mukavuudella. Oli kuljettu monen suuren kaupungin kautta, ja kaikkialla
-olivat asukkaat palvelleet heitä korkeampina olennoina. Cuzcossa heidät
-oli juhlin vastaanotettu, heille oli annettu mitä upeimmat asumukset
-ja väestö oli auliisti täyttänyt heidän kaikki käskynsä. Vaikka he
-olivat oleskelleet kaupungissa viikon, niin eivät he vielä ennättäneet
-kaikkea nähdä. Cuzcon suuri auringontemppeli oli nelikulmainen
-rakennus, joka sivu 350 askelta pitkä; se oli kultalevyillä katettu.
-Espanjalaiset ottivat siitä, vaikka Cuzcolaiset vastahakoisesti
-suostuivat temppelinsä ryöstöön, mukaansa seitsemänsataa kultalevyä ja
-paljon kultaisia ja hopeisia astioita: mutta inkkain haudat Atahualpan
-pyynnöstä jätettiin koskematta. Molemmat lähettiläät kokosivat vielä
-matkallakin saalista, kaikki inkan lunastamiseksi vankeudesta. Kun he
-vihdoin saapuivat Cajamarcaan, niin oli heillä mukanaan 200 kantamusta
-kultaa, 25 kantamusta hopeaa ja 60 kantamusta vähemmän arvoista kultaa.
-Mutta vielä ei huone ohut likimainkaan täyttynyt viivaan saakka.
-
-
-
-Saaliinjako.
-
-
-Lopulla vuotta 1532 Almagro saapui Perun rannalle, 150 miestä mukanaan.
-Hän sai San Miguelissa tietoja Pizarron yrityksestä, eikä ollut
-korviaan uskoa. Helmikuun puolivälissä v. 1533 hän saapui Cajamarcaan,
-jossa Pizarro miehineen otti toverit vastaan suurimmalla ilolla, sillä
-avun tarve oli vielä kipeämpi kuin saaliin jakajain pelko.
-
-Pizarron väki alkoi nyt vaatia inkan lunnaitten jakoa, vaikk’ei
-huonemitta vielä ollutkaan täysi. Pizarro, peläten asemansa huononevan,
-jos hän viivytteli, suostui. Mutta ennen jakoa olivat kulta- ja
-hopeaesineet sulatettavat harkoiksi, jotta jako tuli tasainen. Esineitä
-oli nimittäin jos jonkinlaisia, maljoja, vesikannuja, lautasia,
-kaikenkokoisia vaaseja, temppelien ja kuninkaallisten palatsien
-koristeita ja astioita, julkisten rakennusten koristamiseen käytettyjä
-levyjä, kasvien ja eläinten kuvia, taidokkain kaikista maissi, jonka
-kultaiset tähkät kohosivat hopealehtien keskeltä. Paljon ihailtiin
-niinikään suihkukaivoa, josta kohosi kultasäde, jonka allikossa
-kultaiset eläimet ja linnut kisailivat. Työn kauneus herätti kaikkien
-ihastusta. Joukosta valittiin 100,000 dukatin arvosta kaikkein
-kauneimpia esineitä ja Hernando Pizarro lähetettiin niitä Espanjaan
-viemään keisari Kaarle V:lle lahjaksi. Loput annettiin intianilaisille
-kultasepille sulatettavaksi. Vaikka nämä yöt päivät työtä tehden
-hävittivät taiteensa parhaita tuotteita, niin kului kuitenkin kuukausi
-ennenkuin kaikki oli harkkoina. Koko saalis sitten kuninkaallisen
-virkamiehen valvoessa tarkkaan punnittiin. Kultaa oli 1,326,539
-kultapesoa, joka nykyisen raha-arvon mukaan vastaisi 85 miljoonaa
-markkaa. Hopean paino oli 51,610 naulaa. Kun kruunun viidennes oli
-erotettu ja Almagro miehineen, jonkun aikaa tasajakoa vaadittuaan,
-tyytyi vähäpätöiseen osuuteen, niin loput jaettiin Pizarron väen kesken
-juhlallisin menoin. Sotaväki kutsuttiin kokoon torille ja Pizarro,
-erään aikalaisen sanoja käyttääksemme, »Jumalaa pelkääväisenä rukoili
-taivaan apua, jotta tämä työ tulisi tunnollisesti ja oikeudenmukaisesti
-suoritetuksi.» Pizarron osuus oli 57.222 kultapesoa ja 2350 naulaa
-hopeata. Sitä paitsi hän sai inkkain ison kultatuolin, jonka arvo
-oli 25.000 kultapesoa. Muutamat alapäälliköt saivat melkoisia summia
-ja kuudestakymmenestä hevosmiehestä melkein jokainen 8880 kultapesoa
-ja 362 naulaa hopeaa, jalkamiehet puolet siitä. Luque oli Panamassa
-kuollut sitä ennen, eikä hänen osaansa erotettu, vaikka hän olikin
-oikeutensa toiselle siirtänyt. Ei milloinkaan ennen ollut niin suurta
-saalista yhdellä kerralla jaettu.
-
-
-
-Atahualpan kuolema.
-
-
-Atahualpan lunnaat tunnustettiin maksetuiksi. Hän vaati siis
-vapauttaan, mutta Pizarro ei antanut suoraa vastausta. Inkkaa
-syytettiin salaisista juonista ja kapinanyllytyksistä ja varsinkin
-Almagro miehineen, joka toivoi nopeata aseman selvitystä päästäkseen
-maata ryöstämään, vaati inkan kuolemaa. Syytöksiä oli kaksitoista,
-tärkeimmät niistä seuraavat: Atahualpa oli anastanut kruunun ja
-murhauttanut veljensä Huascarin: hän oli hävittänyt maan tuloja, sen
-jälkeen kun Espanjalaiset olivat sen vallottaneet, ja tuhlannut niitä
-sukulaisilleen ja suosikeilleen: hän oli syypää epäjumalanpalvelukseen
-ja aviorikokseen, koska hän julkisesti piti monta vaimoa: ja viho
-viimein häntä syytettiin kapinanyllytyksestä Espanjalaisia vastaan.
-Syytökset siis enimmäkseen olivat yhtä mielettömiä kuin halpamaisiakin.
-Turhaan Soto ja kaksitoista muuta espanjalaista vastustivat tätä
-oikeusrikosta, viitaten siihen, että ainoastaan Espanjan kuningas
-saattoi tuomita inkan, etenkin kun kaikki huhut kapinasta oli
-huomattu aiheettomiksi. Pizarro ja Almagro saivat Atahualpan
-tuomituksi kuolemaan. 29 p. elokuuta 1533 onneton, inkka kahlehdittuna
-vietiin Cajamarcan torille poltettavaksi valtaistuimen ryöstäjänä,
-veljenmurhaajana ja jumalanpilkkaajana. Munkki Valverde, joka oli
-hänelle kristinuskoa opettanut, kulki lohdutellen hänen rinnallaan
-ja koetti vielä viime hetkessä saada hänet uskostaan luopumaan.
-Kun Atahualpa jo oli paaluun sidottu ja ryhdyttiin sytyttämään
-rovionsytykkeitä, niin Valverde kohotti ristin ja pyysi häntä antamaan
-kastaa itsensä: palkaksi tuskallinen roviokuolema muutettaisiin
-kuristukseksi. Onneton inkka kysyi, oliko se totta, ja kun Pizarro
-vastasi myöntäen, niin hän päätti luopua uskostaan ja antoi kastaa
-itsensä. Menon toimitti Valverde ja nimeksi pantiin Juan de Atahualpa,
-koska kaste tapahtui Johannes Kastajan päivänä. Atahualpa sitten pyysi,
-että hänen ruumiinsa vietäisiin Quitoon. hänen syntymäkaupunkiinsa,
-haudattavaksi hänen äidinpuoleisten esi-isäinsä luo. Pizarron puoleen
-kääntyen hän sitten pyysi tätä säälimään nuoria lapsiaan ja ottamaan
-ne suojelukseensa. Sitten hän jälleen voittihe jäykäksi ja meni
-tyynesti kuolemaan, ympärillä olevain espanjalaisten lukiessa »Credoja»
-hänen sielunsa autuudeksi. Niin kuoli Huayna Capakin viimeinen poika
-rikoksentekijän kuoleman.
-
-Seuraavana aamuna ruumis suurella juhlallisuudella siunattiin kirkossa,
-joksi eräs rakennus jo heti alussa oli muutettu. Pizarro etevimpien
-upseeriensa keralla oli saapuvilla surupukuun puettuna ja kaikki
-kuuntelivat hartaina messua. Kesken juhlaa hyökkäsivät vainajan
-vaimot valittaen kirkkoon ja vaativat, että heidät maan tavan mukaan
-oli inkan haudalla surmattava. Espanjalaiset raastoivat heidät pois
-väkisin, mutta huoneissaan sitten moniaat toden teolla tappoivat
-itsensä, päästäkseen hallitsijan keralla auringon loistaviin majoihin.
-Huolimatta pyynnöistään Atahualpa haudattiin kirkon viereen, mutta
-myöhemmin ruumis salaa vietiin Quitoon.
-
-Pari päivää näiden murhatapausten jälkeen palasi Hernando de Soto
-tiedusteluretkeltä. Hän oli ollut omin silmin näkemässä, oliko
-todella perää kapinahuhuissa, joiden nojalla Atahualpan kuolemaa
-oli vaadittu. Ei vähintäkään merkkiä hän ollut huomannut. Suuri oli
-hänen suuttumuksensa, kun hän sai kuulla, mitä oli tapahtunut. Hän
-meni heti Pizarron luo ja tapasi hänet, kuten eräs aikalainen kertoo,
-»suuri huopahattu silmiin saakka painettuna, kuten surevain oli
-tapana», sekä puvullaan että koko käytöksellään surua teeskennellen.
-Pizarro myönsi toimineensa liian hätäisesti, mutta sanoi Riquelmen ja
-Valverden ja muiden pettäneen hänet. Tämän syytöksen saivat rahavartija
-ja dominikani kuulla ja nämä puolestaan pesivät kätensä ja sanoivat
-Francisco Pizarrolle vasten kasvoja, että hän oli kaikkeen syypää.
-Siitä syntyi kiivas väittely ja läsnäolevat kuulivat kummankin puolen
-syyttävän toistaan valheesta.
-
-Atahualpan kuoleman jälkeen maassa syntyi täydellinen anarkia. Intianit
-esivallan menetettyään alkoivat harjottaa kaikenlaista väkivaltaa.
-Kyliä poltettiin, temppeleitä ja palatseja ryöstettiin, aarteita
-kätkettiin maahan, luoliin ja metsiin. Etäisemmät maakunnat pyrkivät
-kokonaan eroamaan inkkain valtakunnasta.
-
-
-
-Marssi Cuzcoon.
-
-
-Tuskin oli Atahualpa mestattu, niin Pizarro huomasi, että hän kuitenkin
-tarvitsi inkan, jos mieli maata hallita ilman taistelua, jota
-Espanjalaiset kuitenkin kaikitenkin olisivat mieluimmin välttäneet.
-Hän nimitti inkaksi Atahualpan veljen Toparcan. Pizarro itse kietoi
-nuoren inkan otsalle borlan ja intianiylimykset vannoivat hänelle
-uskollisuutta. Syyskuun alussa Pizarro sitten lähti Cajamarcasta
-Cuzcoon, mukanaan 500 sotilasta, näistä kolmasosa ratsuväkeä. Iloisella
-mielellä kaikki lähtivät matkaan, sillä Cuzcosta, josta oli niin
-ylisteleviä juttuja kuultu, toivottiin suurta saalista. Nuori inkka ja
-vanha päällikkö Chalcutchima seurasivat mukana.
-
-Inkkatie kulki toisin paikoin vaikeitten vuorimaitten kautta ja niissä
-oli ratsuväki pahassa pulassa, hevoset kun eivät tahtoneet oppia
-kiviportaita kapuamaan. Jokien poikki rakennetut riippuvat pajusillat
-ratsuväen painon alla turmeltuivat, jonka vuoksi täytyi useinkin uittaa
-hevoset jokien poikki. Kun tultiin Xauxan laaksoon, niin nähtiin suuri
-perulainen armeija, joka oli majautunut joen taa ja nähtävästi aikoi
-estää Espanjalaisia edemmäksi kulkemasta. Silta oli hävitetty, mutta
-kun joki oli matala, vaikka leveä, niin ratsuväki suoraa päätä kaalasi
-sen poikki hyökkäykseen. Intianit sen nähdessään kääntyivät pakoon ja
-ratsuväki surmasi pakenevia joukottain.
-
-Xauxassa, joka oli melkoinen kaupunki. Pizarro viipyi useita päiviä ja
-lähetti Soton 60:n ratsumiehen keralla tiedusteluretkelle. Soto näki
-joka puolella merkkejä vihollisen hävityksestä, sillat oli revitty,
-tielle asetettu raskaita kiviä ja puita. Eräässä solassa syntyi
-kiivas tappelu ja Soto menetti kolme ratsumiestä. Kun tämä mieshukka
-oli ensimäisiä, mitä Espanjalaiset kärsivät, niin se heihin koski
-hyvin kipeään. Kuljettuaan Apurimak-joen poikki Soto sai kuulla, että
-Sierra Vilcacongan vaarallisissa solissa oli melkoisia vihollisparvia
-väjymässä. Kapealla solatiellä hänen kimppuunsa hyökkäsikin niin suuri
-ylivoima, että pieni ratsumiesjoukko joutui epäjärjestykseen, hevoset
-pillastuivat ja tuho olisi tullut, ellei Soto olisi saanut joukkoaan
-palautetuksi solasta tasangolle, joka oli vähän matkan päässä. Siellä
-tapeltiin pimeään saakka. Soton asema näytti toivottomalta, sillä
-hän oli jo menettänyt monta miestä ja vihollinen oli ylivoimainen.
-Onneksi oli kuitenkin Pizarro, pahaa peläten lähettänyt» Almagron muun
-ratsuväen kanssa perässä tulemaan: Almagro saapui Sierra Vilcacongan
-juurelle samana yönä. Sieltä kuultuaan taistelun räiskettä hän pimeästä
-huolimatta riensi eteenpäin. Kun yö oli pilkkopimeä, eikä nähty, missä
-oli vihollinen, missä ystävät, niin Almagro toitotutti torvillaan
-raikuvat soitelmat ja Soton uupuneet sotilaat heräsivät ihanimpiin
-säveliin, mitä olivat koskaan kuulleet. He paikalla vastasivat
-torvillaan ja näin ystävykset pimeästä huolimatta löysivät toisensa.
-Aamulla intianit avuntulon huomatessaan peräytyivät ja jättivät solat
-auki.
-
-Ennenkuin Pizarro ennätti perässä tulla, kuoli nuori Toparca inkka
-Xauxassa, Pizarron syytöksen mukaan Chalcutchiman myrkyttämänä.
-Pizarro sitten pääjoukon kanssa kulki Xaquixaguaman laaksoon, josta
-ei ollut kuin muutama penikulma Cuzcoon. Tässä ihanassa laaksossa oli
-paljon perulaisten ylimysten huviloita. Pizarro viipyi siellä muutamia
-päiviä inkan taloissa, joissa oli runsaat varastot, ja antoi tuomita
-Chalcutchiman, jota myös epäiltiin kapinan yllytyksestä, elävänä
-poltettavaksi. Valittamatta iäkäs päällikkö nousi roviolle, suotta
-munkki Valverde hänelle tarjosi samanlaista rangaistuksen huojennusta
-kuin Atahualpalle, vanhus pysyi lujana kuolemaan saakka. Hänen omat
-palvelijansa olivat kantaneet kokoon rovion, joka hänet tuhosi.
-Ennenkuin vielä ennätettiin liikkeelle lähteä, saapui Xaquixaguamaan
-Huascar vainajan veli prinssi Manco vaatimaan itselleen valtaistuinta
-ja muukalaisten suojelusta pyytämään. Pizarro otti hänet vastaan
-avosylin ja vakuutti hänelle tulleensakin maahan nimenomaan Huascarin
-oikeuksia puolustamaan. Mutta Mancon tulosta huolimatta oli solissa
-vielä taisteltava, ennenkuin Cuzcon aukealle päästiin. Oli jo niin
-myöhä ilta, että Pizarro päätti vasta seuraavana aamuna marssia inkkain
-vanhaan pääkaupunkiin. Leiriä vartioitiin yöllä tarkkaan ja sotamiehet
-nukkuivat aseissaan.
-
-
-
-Cuzco.
-
-
-Kolmessa osastossa Espanjalaiset aikaisin seuraavana aamuna. 15 p.
-marraskuuta 1533, marssivat Cuzcoon. Etukaupunkeihin oli kokoontunut
-suunnattomat laumat kaupunkilaisia ja maalaisia ja ihmetellen
-katseltiin muukalaisia, jotka niin lyhyessä ajassa olivat mullistaneet
-kaikki asiat. Cuzcossa lienee siihen aikaan ollut 200.000 asukasta:
-kun rakennukset olivat yhdenkertaiset, niin oli se siis hyvin laaja
-alaltaan. Pizarro joukkoineen kulki pääkatua suurelle torille, jonka
-ympärillä oli jykeviä matalia kivirakennuksia, muutamat niistä, inkkain
-palatseja. Ei ollut puutetta hyvistä asunnoista; siitä huolimatta
-sotaväki ensi viikot asui torilla teltoissa, ollakseen vaikka millä
-hetkellä valmiina kapinaa kukistamaan. Mutta väestöllä ei näytä olleen
-vähääkään aikomusta kapinoida, se vain soitti ja tanssi myöhään yöhön,
-niin etteivät Espanjalaiset tahtoneet unta saada. Järjestys oli
-mallikelpoinen. Cuzcolaiset näyttivät yleensä sangen varakkailta, mutta
-sielläpä asuikin maan ylimystö ja taitavimmat ammattilaiset. Kaduilla
-vallitsi vilkas elämä ja pukujen värikäs kirjavuus antoi niille paljon
-rattoa. Ne olivat säännölliset, leikaten toisiaan suorin kulmin, mutta
-kapeat. Päätorilta lähti neljä valtakatua, joiden päistä alkoi neljä
-valtatietä. Tori itse ja useat kadutkin olivat huolella kivetyt.
-Kaupungin kautta juoksi kirkas joki, jonka rannat olivat penikulmia
-pitkältä kivellä lasketut kuin kanavanpartaat. Joen poikki oli paljon
-siltoja. Komein rakennus oli suuri auringontemppeli. Korkealla
-kallionkeilalla oli Sacsahuamanin linna, joka oli rakennettu niin
-tiiviisti toisiinsa liitetyistä kivistä, ettei saumoja näkynyt.
-
-Pizarron ja Almagron väki anasti palatsit ja temppelit, mutta
-yksityisten talot ainakin aluksi rauhotettiin. Mitä suinkin löydettiin
-kultaa ja hopeata asuinrakennuksista, pyhätöistä, haudoista, kätköistä,
-kaikki ryöstettiin, ryöstettiin sekä Cuzcon että kaikkien muitten
-retkillä tavattujen kaupunkien aarteet, saalis koottiin yhteen
-paikkaan, sulatettiin ja jaettiin. Erään perulaisen ylimyksen luota
-oli saatu kymmenen 20 jalkaa pitkää, jalkaa leveää ja paria kolmea
-tuumaa vahvaa hopeaharkkoa. Muutamasta luolasta Cuzcon läheisyydestä
-tavattiin kymmenen tai kaksitoista kultaista ja hopeaista naisen
-kuvapatsasta, jotka olivat luonnollista kokoa. Inkkain aarreaitoista
-saatiin kultaisia jalkineita ja kultahelmistä tehtyjä pukuja.
-Keräytyi toinen mokoma jaettavaa kuin Cajamarcassa, ja tuota pikaa
-oli jokainen pohatta. Kaikenlaisten europpalaisten tavaroitten hinta
-kohosi suunnattomasti, hyvä hevonen maksoi 2500 pesoa, miekka 40—50,
-pullo viiniä 50, j.n.e. Samalla valtasi Pizarron ja Almagron armeijan
-hurja uhkapeliraivo, tuo Espanjalaisten kansallispahe. Kuta enemmän
-pelipöydissä hävittiin, sitä kiihkeämmin etsittiin uutta kultaa ja
-hopeaa, eikä kauaa kulunut, ennenkuin rauhallisia kansalaisia aljettiin
-venyttää kidutuspenkille. jos epäiltiin heidän tietävän salaisia
-aarteita, eikä niitä muutoin ilmi antavan.
-
-Kun saalis oli jaettu, niin Pizarro kohotti Huayna Capakin pojan
-Mancon inkaksi. Väestö oli vaalista erinomaisen hyvillään ja ylimystö
-riensi esiintuomaan alamaisuutensa osotukset uudelle inkalle. Mutta
-hän nousi nyt julkisesti valtaistuimelle Espanjan kruunun vasallina.
-Valtaistuimelle nousemista vietettiin suurin juhlin, yhtä loistavasti
-kuin ennenkin, paitsi että kulta- ja hopea-astiat ja koruesineet.
-nyt puuttuivat ja inkkamuumiotkin. jotka juhla-ateriassa istuivat
-pitopöydässä, olivat parhaat koristeensa menettäneet. Cuzco sai
-kaupunkihallituksen espanjalaiseen malliin. Paljon espanjalaisia
-asettui sinne pysyvästi ja useimmille riitti joku palatsi tai muu
-julkinen rakennus asunnoksi, laajoja tiluksia tulolähteiksi. Vanhat
-palatsit ja temppelit myöhemmin hävitettiin ja niiden pohjille
-rakennettiin kirkkoja ja luostareita. Auringon impien temppelin
-paikalla on nykyisin luostari.
-
-Seuraavat tapaukset osottavat. kuinka vaikea Espanjan hallituksen vielä
-oli matkain pituuden vuoksi johtaa siirtomaidensa asioita, ja kuinka
-omavaltaisesti niissä toimittiin. Vaikka Pizarro ja Almagro toimivat
-Espanjan hallituksen nimissä, niin saivat he kuitenkin hallituksen
-omista käskynhaltijoista kilpailijan, jota vastaan täytyi lähteä
-ase kädessä. Huhut Perun satumaisista aarteista houkuttelivat liian
-voimallisesti saaliinjaolle.
-
-
-
-Alvaradon sotaretki.
-
-
-Pizarron oleskellessa Cuzcossa oli Corteksen toveri ja urhea
-alapäällikkö Pedro de Alvarado, joka siihen aikaan oli Guatemalan
-maaherrana, päättänyt lähteä Quitoa vallottamaan, se kun muka ei
-kuulunut Peruhun eikä siis Pizarron vaikutuspiiriin. Hän pidätti
-Molukeille lähtevän laivaston ja purjehti sillä Quiton rannikolle.
-
-Alvarado astui maihin Caraccaan lahdessa, Quiton länsipuolella,
-mukanaan 500 miestä, joista puolet ratsumiehiä ja kaikki hyvin
-asestettuja, ja kulki sieltä Andien lumisien solien poikki Quiton
-ylängölle. Vuoristossa oppaat hänet jättivät ja hän eksyi Andien
-soliin ja laaksosokkeloihin. Siitä huolimatta noustiin omin päin
-yhä korkeammalle, vaikka Guatemalan kuumista seuduista tuleva väki
-kärsi kamalasti vilusta. Jäljet, jotka retkikunta jätti lumisiin
-soliin, puhuivat selvää kieltä; niille jäi vaateryysyjä, murtuneita
-haarniskoita, kultakoristeita ja muita matkalla rosvottuja
-arvoesineitä, ruumiita tai puolikuolleita, joiden täytyi jäädä
-erämaahan kuolemaan, kun eivät voineet mukana kulkea. Mukana oli
-paljon intianeja sekä kantajia että sotureita, ja niitä varsinkin
-paleltui kuoliaaksi. Mutta ne hevoset, jotka tielle sortuivat, paikalla
-syötiin. Alvarado kehotti jokaista jo anastetusta, yhteen kasaan
-kootusta kullasta ottamaan, minkä kukin jaksoi mukanaan kuljettaa
-ja jättämään vain kruunun viidenneksen koskematta, mutta sotamiehet
-vastasivat: Ruoka on nyt kultaakin kalliimpaa. Kurjuutta vielä lisäsi
-se seikka, että ilma oli monta päivää sakeana paksua tuhkausvaa, joka
-vaivasi silmiä ja vaikeutti hengitystä. Tämän luonnonilmiön aiheutti
-Quiton kaakkoispuolella olevan Cotopaxin, Andien kaikkein ankarimman
-tulivuoren purkaus; syytä tietämättä Alvaradon sotajoukko kovasti
-pelästyi tätä savua. Lopulta päästiin solista Riobamban ylängölle.
-Satakunta espanjalaista ja vähintäin parituhatta miestä intianilaista
-apuväkeä sai solissa surmansa. Riobamban ylängöllä odotti uusi
-pettymys. Siellä nähtiin hevosenjälkiä ja tiedettiin niistä varmaan,
-että Espanjalaiset jo olivat etelästä käsin ennättäneet ennen.
-Sebastian Benalcazar, eräs Pizarron alapäälliköistä, oli 140 miehen
-keralla omin päin lähtenyt San Miguelista Quiton aarteita ryöstämään ja
-ennättänyt perille ennen Alvaradoa.
-
-Kun Alvaradon retki tuli Cuzcossa tiedoksi, niin riensi sieltä
-Almagro pikamarssein häntä takaisin karkottamaan, yhtyen sitä varten
-Benalcazarin kanssa. Riobamban luona olisi syntynyt tappelu, mutta
-Alvarado piti viisaampana 100,000 peson hinnasta luovuttaa Almagrolle
-sekä joukkonsa että koko varustuksensa ja palata itse takaisin omaan
-maakuntaansa. Tämän hän saattoi tehdä sitä suuremmalla syyllä, kun ei
-Benalcazarkaan saanut Quitosta mitään; joko siellä ei ollut aarteita,
-taikka oli ne niin hyvin kätketty, etteivät Espanjalaiset niitä koskaan
-löytäneet. Kauppa oli siis molemmille edullinen, varsinkin Almagrolle,
-joka sen kautta sai erittäin tervetulleen lisäyksen sotavoimiinsa.
-Alvaradon miehet mielellään siirtyivät Perun vallottajien palvelukseen,
-sillä heillä oli uudessa kultamaassa paljon parempi rikastumisen toivo
-kuin Keski-Amerikassa, joka tosin oli luonnontuotteitten puolesta
-Perua rikkaampi, mutta kullan puolesta ei siihen verrattavakaan. Vasta
-myöhemmin Mexico hopeakaivantojensa kautta metallimaanakin voitti
-Perun. Alvarado palasi merelle etelän kautta ja kohtasi Pizarron
-Pachacamakissa, jossa vietettiin iloisia pitoja.
-
-
-
-Lima.
-
-
-Tammikuussa v. 1535 Pizarro perusti Perulle uuden pääkaupungin meren
-rannalle Rimac joen suuhun. Se sai Epifania päivän kunniaksi nimeksi
-»Ciudad de los Reyes» (kuningasten kaupunki), mutta miespolven kuluessa
-tämä nimi joutui unhotukseen ja kaupunkia kutsuttiin Limaksi, joka
-oli Rimakista väännös. Sille laadittiin säännöllinen asemakaava ja
-tarmokkaasti Pizarro ryhtyi sitä rakentamaan, pakottaen seudun intianit
-työtä tekemään.
-
-Samoihin aikoihin palasi Espanjasta Hernando Pizarro, tärkeitä uutisia
-tuoden. Hän oli saapunut Sevillaan tammikuussa 1534, mukanaan useita
-Perusta palaavia seikkailijoita, jotka pitivät viisaampana ajoissa
-lähteä saaliineen kotimaahan. Sevillan tullihuoneeseen keräytyi
-kosolta kulta- ja hopeaharkkoja, sillä Hernandolla oli mukanaan
-kruununkin viidennes, ynnä kultaisia eläinten ja kukkien kuvia ja muita
-kultaesineitä ja astioita, korukutomuksia, joita yleisö kilvan riensi
-ihmettelemään. Hernando Pizarro valitsi mukaansa upeimmat ja lähti
-Calatayudiin Aragoniaan Kaarle V:ttä tapaamaan. Vastaanotto oli mitä
-armollisin. Pizarro kertoi juurta jaksain Perun tapaukset ja Atahualpan
-vangiksi oton — inkan telotuksesta hän ei mitään tiennyt, koska hän oli
-lähtenyt ennen sitä. Hän kiitti maan hyvää ilmanalaa ja viljavuutta,
-teollisuutta ja metallirikkautta. Kulta ja hopea olivat keisarille
-erinomaisen tervetulleet, sillä hän oli paraillaan sotiensa vuoksi
-melkein rahatta. Kaikki, mitä Francisco Pizarrolle oli ennen luvattu,
-vahvistettiin täydelleen. Mutta Almagronkin ansioita nyt muistettiin,
-sillä Almagro oli varovaisuuden vuoksi lähettänyt mukaan oman
-luottamusmiehen. koska Hernando Pizarro oli hänen pahin vihollisensa.
-Almagrolle myönnettiin Perun eteläpuolella oleva maa lääniksi ja
-määrättiin raja, joka olisi ollut pätevä, jos olisi ollut luotettavat
-kartat, mutta niiden puuttuessa tuotti tuhon sekä Pizarrolle että
-Almagrolle. Hernando nimitettiin Santiagon, Espanjan korkeimman
-ritarikunnan jäseneksi.
-
-Hernando Pizarron tulo herätti koko maassa niin valtavaa huomiota,
-ettei Amerikan löydön jälkeen oltu sen vertoja nähty. Espanjassa oli
-jo totuttu siihen, että Uusi maailma tuotti enimmäkseen pettymyksiä.
-Ei edes Mexicon kuulu vallotuskaan antanut niin suuria rikkauksia,
-kuin oli toivottu. Peru yksin oli täyttänyt toiveet, rohkeimmatkin.
-Ei ollut Hernando Pizarron vaikea saada kokoon väkeä eikä varustaa
-laivastoa, joka oli suurin ja komein, mitä Ovandon lähdön jälkeen oli
-Länsi-Intiaan purjehtinut. Osalle lähtevistä Peru ehkä antoi, mitä
-siltä oli toivottu: mutta suurin osa sielläkin surkeasti pettyi, ja
-hyvin moni löysi hautansa jo Panaman kannaksen tautipesissä, toivotun
-Doradon kynnyksellä. Mutta väkeä ei Pizarrolta tämän jälkeen puuttunut,
-vaikku toiselta puolen, nyt vasta hän alkoikin sitä täydellä todella
-tarvita.
-
-Almagro oli Cuzcossa, kun kotimaasta saapuivat nämä sanomat. Syttyi
-paikalla kiivas riita hänen ja Pizarron välillä, mutta se saatiin
-sovitetuksi, ja Almagro päätti viipymättä lähteä retkelle uutta
-maaherrakuntaansa valtaamaan.
-
-
-
-Almagron retki Chileen.
-
-
-Almagron sotaretki Chileen oli vaikeimpia, mitä on milloinkaan
-tapahtunut lumisissa tiettömissä vuoristoerämaissa. Kaksi intianilaista
-ylimystä, inkan veli ja ylimäinen pappi, lähetettiin edeltäpäin
-valmistamaan väestöä ja kertomaan sille retken tarkotuksesta. Ne maat,
-jotka aiottiin vallottaa, kuuluivat nimittäin nimellisesti inkkain
-valtakuntaan. Heinäkuussa 1535 Almagro lähti Cuzcosta, samosi Titicaca
-järven länsirantaa Collao nimisen maakunnan kautta Potosin ylängölle ja
-sieltä parin kuukauden levon jälkeen edelleen etelää kohti. Matkalla
-perulainen ylimäinen pappi pääsi pakenemaan ja palasi takaisin
-Titicacan rannoille.
-
-Almagro oli siten saapunut inkkain valtakunnan rajoille. Siitä alkoi
-maita, joissa asui itsenäisiä vuoristokansoja; niiden kautta oli
-väkisin tunkeuduttava, jos mieli päästä Chilen aarteihin käsiksi.
-Jujuin poikki retkikunta taistellen eteni Chicoana nimiseen maakuntaan,
-nykyiseen Luoteis-Argentinaan. Pitkin matkaa tekivät asukkaat
-vastarintaa. Maa oli osaksi hävitetty, niin että ruokavarain saanti
-hedelmällisemmissä laaksoissakin oli vaikeata. Mutta vaikeimmat esteet
-retkikunta kohtasi kulkiessaan Andien pääharjanteitten poikki Chileen.
-Tullessaan ulos eräästä vuoristorotkosta Almagro odottamatta näki
-edessään pitkän lumenpeittämän vuorijonon, joka ulottui pohjoiseen
-ja etelään niin kauas kuin silmä kantoi. Kun ei ollut mahdollista
-sitä kiertää, niin oli yritettävä ylitse, vaikka vuorijonon leveys
-olikin tuntematon. Vähillä ruokavaroilla, raahaten mukanaan
-sotatarpeitaan ja näiden lisäksi tarpeita siltojen rakentamiseksi
-jokien poikki retkikunta tunkeutui vuoristoon. Almagro itse kulki
-edellä parinkymmenen ratsumiehen keralla tutkiakseen teitä ja solia
-ja etsiäkseen, mistä saisi joukolleen syömisen apua. Seitsemän päivää
-kuljettiin suolaerämaita ja noustiin sitte lumisiin vuorisoliin,
-joissa lumesta heijastuva valo sokaisi silmät. Myrskyt ja pakkaset
-lisäsivät matkan muuta tukaluutta. Kolmantena päivänä sen jälkeen,
-kun vuoristomatkan vaikein osa oli alkanut, avautui länttä kohti
-Copiapon laakso, jossa Almagro pienen etujoukkonsa keralla saattoi
-levähtää ja koota ruokavaroja perässä tulevalle pääjoukolle. Andit oli
-voitettu ja tie piti lauhkeampiin alamaihin. Mutta ilman etujoukon
-tuomaa apua pääjoukko olisi tuhoutunut vuoristossa. Intianit. jotka
-kantoivat kuormastoa, kärsivät vielä enemmän kuin espanjalaiset. Toiset
-vaipuivat uupuneina maahan, siihen kuollakseen, sillä pakkanen oli
-heistä niin kova, että tuskin saattoi hengittää. Sanotaan, että 10,000
-intiania sai Andien vuorisolissa surmansa. Kun ei ollut minkäänlaista
-kasvullisuutta, niin ei saatettu tultakaan tehdä, raivoisia tuulia
-vastaan ei ollut suojaa, ravintoa vain hengen pitimeksi, ja voimat
-uupumistaan uupuivat. Nälänhätä kävi lopulta niin suureksi, että eloon
-jääneet intianit söivät nälkään ja viluun kuolleitten toveriensa
-ruumiita, ja espanjalaiset mielihyvällä jakoivat keskenään sortune!tten
-hevosten lihan, jota he eivät muutoin olisi millään hinnalla syöneet.
-150 espanjalaista ja 30 hevosta sai vuoristossa surmansa. Vasta
-Copiapon laaksossa sotajoukko sai levätä ja toipua vammoistaan. Eräs
-apujoukko, joka myöhemmin saapui samaa tietä, menetti vielä enemmän
-väkeä. Moni mies hautautui ratsuineen lumen alle.
-
-Vuoriston yli päästyään Almagro samosi pitkin nykyisen Chilen rannikkoa
-etelään päin. Coquimbossa hän odottamatta tapasi espanjalaisen, joka
-oli lähtenyt Perusta jotakin rangaistusta pakoon ja vaeltanut sinne
-saakka omin päin, maanasukkaitten puolelta väkivaltaa kokematta.
-Almagro lähetti partiojoukkoja vielä kauemmaksi etelään päin, mutta
-retken tulos alkoi jo olla selvänä. Aarteita ei löytynyt mistään,
-taisteluita vain sitä enemmän, sillä urhoolliset Araukanit kiistivät
-tuimasti, ennenkuin laskivat muukalaisia maansa kautta kulkemaan.
-Kovin pettyneenä Almagro vihdoin lähti paluumatkalle. Välttääkseen
-vuoriston vaaroineen hän nyt kulki merenrannikkoa. Laajassa autiossa
-Atacama suolaerämaassa retkikunta tosin kärsi paljon kuumuudesta ja
-veden puutteesta, mutta kuitenkin se, pienempiin osastoihin jakautuen,
-pääsi sen poikki ainoatakaan miestä menettämättä. Vasta Arequipan
-kohdalta noustiin jälleen vuoristoon ja saavuttiin keväällä 1537
-takaisin Cuzcoon. Löytöretkenä tämä yritys oli huomattavimpia, vaikka
-se osanottajilleen tuottikin paljaita kärsimyksiä ja pettymyksiä.
-
-
-
-Taistelut Perussa.
-
-
-Perussa olivat sillä välin olot suuresti muuttuneet. Kansallinen
-puolue oli Manco inkan johdolla vihdoinkin noussut kapinaan. Manco
-oli päässyt pakenemaan Cuzcosta ja palannut sitä piirittämään suuren
-sotajoukon keralla. Cuzcon olkikattoiset talot ammuttiin palavilla
-nuolilla tuleen, puolet kaupungista tuhoutui, linnankin Manco sai
-valtoihinsa. Juan Pizarro tosin vallotti siitä osan takaisin, mutta
-sai hyökkäyksessä surmahaavan. Hänen kuoltuaan Espanjalaiset saivat
-linnan kokonaan käsiinsä, mutta se ei paljoa auttanut, heidän täytyi
-kestää monen kuukauden piiritys. Intianit olivat anastaneet vuorisolat.
-Limasta oli mahdoton tuoda apuväkeä. Mutta viljankorjuun aikana suuri
-osa perulaista sotajoukkoa hajaantui, ja silloin piiritetyt pääsivät
-vähän helpommalle. Pizarron veljet, jotka Cuzcoa puolustivat, koettivat
-rohkean yllätyksen kautta saada käsiinsä Manco inkan, mutta yritys ei
-onnistunut. Kun Almagro palasi Cuzcon ylängölle, niin ei hänen ensi
-tehtävänsä suinkaan ollut auttaa maanmiehiään: vastoinkäymisistään
-katkeroituneena hän päinvastoin käytti tilaisuutta anastaakseen
-mahtiaseman. Vanha riita Pizarron ja vielä enemmän Pizarron veljien
-kanssa puhkesi ilmisodaksi. Moneen kertaan vannotut pyhät valat eivät
-paljoa merkinneet Perun vallottajille. Espanjan hallituksen määräyksen
-mukaan Almagron piti saada kaikki maat, jotka olivat määrättyä matkaa
-(1650 kilometriä) etelämpänä päiväntasaajan pohjoispuolella olevaa
-Santiago jokea. Almagro väitti, että Cuzco. joka oli niin kaukana
-etelässä, kuuluikin hänen alueihinsa. Kun luotettavia tähtitieteellisiä
-paikanmääräyksiä ei ollut, niin saattoi Almagro hyvällä syyllä
-esittää tämän vaatimuksen, vaikka nykyään tiedämme, että Cuzco
-epäilemättä oli Pizarron puolella rajaviivaa. Almagro koetti päästä
-Pizarroja piirittävän inkankin kanssa yhteyteen, mutta inkka ei hänen
-ystävyydestään huolinut, vaan hyökkäsi hänenkin päälleen. Almagro, joka
-oli urhoollinen ja taitava sotilas, torjui hyökkäyksen ja kulki sitten
-Cuzcoa vastaan. Kun eivät Pizarron veljet suostuneet luovuttamaan
-kaupunkia, niin hän vallotti sen väkirynnäköllä ja otti Gonzalon ja
-Hernandon vangiksi.
-
-Nyt ilmestyi sotanäyttämölle uusi, vaikka entisestään tunnettu voima.
-Francisco Pizarro oli kutsunut Alvaradon Guatemalasta avukseen.
-Alvarado saapui 500 miehen keralla anastamaan Cuzcoa takaisin
-Almagrolta, mutta joutui taistelussa tappiolle. Almagro piti kun
-pitikin Cuzcon, karkotti vielä inkankin joukkoineen vuoristoon ja
-puhdisti maan kapinallisista. Sitten hän marssi meren rannalle
-hankkiakseen maakunnalleen uuden sataman, josta voisi päästä
-suoranaiseen yhteyteen emämaan kanssa. Hernando Pizarron hän vei
-mukanaan panttivankina, mutta Gonzalo oli päässyt karkaamaan Limaan.
-
-Francisco Pizarro, joka tahtoi ensinnäkin vapauttaa veljensä Almagron
-käsistä, rupesi nyt sangen sovinnolliseksi. Hän saapui Almagroa
-tapaamaan erääseen paikkaan Liman eteläpuolelle ja tunnusti Cuzcon
-toistaiseksi hänen omaisuudekseen; Almagro puolestaan vapautti
-Hernando Pizarron. Riidan lopullinen ratkaiseminen jätettiin Espanjan
-hallituksen asiaksi.
-
-
-
-Almagron ja Francisco Pizarron loppu.
-
-
-Mutta tuskin oli Hernando päässyt vapaaksi niin Francisco Pizarro
-julisti sopimuksen mitättömäksi ja ryhtyi paikalla taisteluun.
-Almagro peräytyi Cuzcoon ja Hernando Pizarro seurasi häntä melkoisen
-sotajoukon keralla. Huhtikuussa 1538 syntyi lähellä Cuzcoa tappelu.
-Kummallakin oli 700—800 miestä, taistelu oli sitkeä ja sitä kesti
-kaiken päivää. Almagro oli sairaana, mutta johti kuitenkin joukkoaan
-läheltä. Hän joutui häviölle ja vangiksi. Tappelussa tosin kaatui vain
-joku kymmenkunta miestä, mutta pakoretkellä Almagron joukko menetti
-150 miestä. Hernando Pizarro ei kohdellut Almagroa yhtä hyvin kuin
-tämä häntä; vanki vietiin Cuzcoon ja häntä vastaan aljettiin heti
-oikeudenkäynti. Tuomio oli kuolemantuomio ja Hernando Pizarron käskystä
-70-vuotias Almagro vankilassa kuristettiin.
-
-Almagro oli avomielinen, raaka luonne, joka ei koskaan pitänyt
-salakavalia juonia eikä kostotuumia. Mutta kunnianhimoinen hän oli.
-Urheutensa ja anteliaisuutensa vuoksi hän oli sotamiestensä kesken niin
-suosittu, että harva toinen päällikkö. Korkeasta iästään huolimatta hän
-elämänsä loppuun saakka säilytti tarmonsa ja reippaan toimikykynsä.
-
-Almagron kuoltua hänen poikansa vaati itselleen isänsä maakuntia, mutta
-Pizarrot eivät tahtoneet siitä mitään tietää. Hernando Pizarro lähti
-Espanjaan oman puolueensa asiaa ajamaan. Mutta Espanjan hallitus, joka
-ei hyväksynyt Almagron mestausta, otti hänet vangiksi ja vankeudessa
-hän sitten sai viettää parikymmentä vuotta. Hallitus lähetti Vaca de
-Castro nimisen lakimiehen Peruhun oloja järjestämään. Ennenkuin tämä
-vielä oli ennättänyt Limaan, levisi tieto Francisco Pizarron murhasta.
-Almagron puoluelaiset, joita vainajan poika johti, olivat kesäkuussa
-1541 Limassa tunkeutuneet Pizarron palatsiin, ottaakseen hänet
-vangiksi. Pizarro puolusti itseään tuimasti, kunnes sai surmahaavan.
-Hänen seurassaan kaatui hänen velipuolensa Martinez de Alcantara.
-Francisco Pizarro oli kuollessaan 63 vuoden ikäinen.
-
-Semmoisen lopun sai Perun julma vallottaja. Hänen nimensä on kautta
-aikain säilynyt tämän kullanhimoisen, kavalan ja julman aikakauden
-pelottavimpana. Itse alhaisesta asemasta kohonneena hän tosin osasi
-kohdella hyvin sotamiehiään, mutta samalla kaikki tunsivat hänen
-petollisuutensa. Intianeja tuskin kukaan on kohdellut julmemmin.
-Pizarro ei ollut ritarillinen, sivistynyt eikä valtioviisas niin
-kuin Cortes, mutta hänen kykynsä ja lannistumaton tarmonsa olivat
-kieltämättömät. Espanjan hallitus antoi hänelle suuremman arvon kuin
-Cortekselle. sillä Pizarro lähetti monta vertaa enemmän kultaa.
-
-Vaca de Castroa vastaan, joka nyt otti vallotetun maan hallituksen
-käsiinsä, nousi kapinaan Almagron poika, mutta joutui v. 1542
-tappelussa häviölle ja mestattiin. Almagron puolue silloin tunnusti
-laillisen maaherran ylivallan ja luopui enemmästä vastustelemisesta.
-
-
-
-Gonzalo Pizarro.
-
-
-Mutta vielä piti Perun pohjoisosissa puoliaan Pizarron viimeinen veli,
-Gonzalo, joka v. 1540 oli nimitetty Quiton maaherraksi. Vahvistettuaan
-siellä valtaansa ja maan kauttaaltaan tutkittuaan, hän lähti etsimään
-kultamaata, jonka intianit kertoivat olevan Andien takana aarniometsien
-keskellä. Gonzalo kulki päiväntasaajan kohdalla Andien poikki ja
-tunkeutui sitten Rio Napon vartta Amazonijoelle päin, kunnes hän
-tiettömissä aarniometsissä ruokavarain loputtua joutui mitä kamalimpaan
-puutteeseen ja hädin tuskin pääsi retkikuntansa tähteitten keralla
-palaamaan Quitoon. Tuonnempana kerromme enemmän tästä merkillisestä
-retkestä.
-
-Quitossa Gonzalo Pizarro sai kuulla veljensä Franciscon murhan ja
-tarjosi kuninkaalliselle maaherralle apuaan Almagron poikaa vastaan,
-kuultuaan tämän kapinan. Sen hän teki vihasta, mutta hänen avustaan
-ei huolittu, sillä Vaca de Castro toivoi sovinnon helpommin syntyvän
-Almagrolaisten keralla, kun hän hylkäsi Pizarron puoluekunnan avun.
-Gonzalo tästä syvästi loukkaantuneena alkoi valmistella kapinaa. Siihen
-hän sai piankin tilaisuuden, kun Espanjan hallitus v. 1542 julisti
-Perussa voimaan uudet lait, jotka melkoisesti rajottivat vallottajain
-oikeutta käyttää intianeja pakkotyöhön ja peruutti heille annetut
-suuret tilukset kruunun omaisuudeksi omistajan kuoltua. Nämä lait
-herättivät »conquistadorien» kesken niin suurta tyytymättömyyttä, että
-Gonzalo Pizarro sai heidät yhtymään suureen kapinaan. Varakuningas
-voitettiin, sai taistelussa surmansa, ja viimeinen Pizarron veljeksistä
-oli lyhyen ajan Perun itsenäinen hallitsija. Mutta espanjalainen
-aines ei vielä ollut maassa likimainkaan niin voimallinen, että se
-olisi tullut toimeen ilman emämaan apua. Vaikka Pedro de Gasca,
-jonka Espanjan hallitus lähetti Peruhun käskynhaltijakseen, olikin
-pappi ja saapui Panamaan melkein tyhjin käsin, niin sai hän siellä
-kuitenkin kuninkaan edustajana haltuunsa Gonzalo Pizarron laivaston
-ja sotaväen, jotka oli lähetetty hänen matkaansa estämään. Lupaamalla
-anteeksiannon Pedro de Gasca sai suurimman osan Perun espanjalaisista
-luopumaan Gonzalosta. Kun ratkaisevan taistelun v. 1548 piti alkaa
-Cuzcon läheisyydessä, niin Gonzalo Pizarron koko sotajoukko meni
-kuninkaallisten puolelle ja hän joutui vangiksi. Etevimpien ystäviensä
-keralla hän sai päällään sovittaa kapinoimisensa.
-
-Kapina tosin myöhemmin alkoi uudelleen, kun Espanjan hallitus ei
-suostunut peruuttamaan intianien hyväksi säätämiään lakeja, mutta
-tukahutettiin, ja Perun kolmas varakuningas, Don Andres Hurtado de
-Mendoza, Caneten markisi, joka hallitsi siirtomaata kuusi vuotta
-vuodesta 1555 alkaen, järjesti maan olot rautaisella kädellä. Kaikki
-edellisten kapinain johtajat lähetettiin Espanjaan, piirikuntien
-päälliköitä käskettiin mestauttamaan jokainen rauhanhäiritsijä. Kaikki
-joutilaat toimitettiin etäisille retkille. Manco inkan pojalle ja
-jälkeläiselle Sayri Tupakille annettiin eläke. Inttäneille hankittiin
-hyviä pappeja, kouluja ja kaupungeita perustettiin kaikkiin maakuntiin.
-Mutta hallituksen huolenpito ei kuitenkaan voinut riittävästi huojentaa
-asukkaitten veristä sortoa, jonka vuoksi he usein kapinoivat. Viimeinen
-intianikapiua tapahtui v. 1783, mutta sekin verisesti kukistettiin.
-
-
-
-Chilen vallotus.
-
-
-Almagro oli tavannut Chilessä vähän kultaa ja paljon sotaisampaa
-kansaa kuin Perussa. Pohjoisosissa väestö tosin oli sivistyneempää
-ja samalla taipuvampaakin, mutta kuta kauemmaksi etelää kohti
-kuljettiin, sitä villimmäksi ja sotaisemmaksi se muuttui. Syynä tähän
-erotukseen epäilemättä oli se, että Perun inkat viidennellätoista
-vuosisadalla olivat vallottaneet Chilen pohjoisosan. Vaikkei heidän
-valtansa ollutkaan siellä suuri, niin muutti kuitenkin kehittyneemmän
-sivistyksen kosketus melkoisesti oloja. Mutta Rapel joen eteläpuolelle
-ei inkkain mahti ulottunut, ja siellä intianit olivat säilyttäneet
-entisen sotaisuutensa. Vaikka he olivatkin tietämättömiä ja raakoja,
-niin olivat he kuitenkin kehittäneet järjestelmän yhteistä sodankäyntiä
-varten. Kullakin kunnalla oli oma »ulmeninsa», s.o. päällikkönsä,
-sodassa heimoilla oli yhteinen valittu johtaja. Araukanit olivat
-Etelä-Chilen mahtavin heimo ja heidän nimellään mainittiin sitten
-kaikkia Bio-bio joen eteläpuolella asuvia kansoja.
-
-Tuskin oli Almagro mestattu, niin kiiruhti Pizarro ottamaan haltuunsa
-maan, jonka kruunu oli Almagrolle antanut. Pedro de Valdivia lähti
-1540 Pizarron toimesta vallottamaan Chileä ja peruslamaan sinne
-siirtokuntia. Alonso de Camargo samaan aikaan kartotti rannikon.
-Valdivia perusti v. 1541 Santiagon, Chilen nykyisen pääkaupungin, ja
-puolenkymmentä muutakin kaupunkia, voidakseen niiden avulla pitää maata
-kurissa. Mutta intianit taistelivat epätoivon urheudella. V. 1553
-kaikki heimot tekivät yhteisen kapinan, jossa Valdivia sai surmansa
-ja useimmat hänen siirtokunnistaan tuhottiin. Tämä oli alkuna lähes
-vuosisadan kestävälle yhtämittaiselle sodalle. Vereen kastetut nuolet
-— se oli Araukanien sotakapula — kulkivat taas kautta maan, ja joka
-taholta kokoontui sotilaita vastustamaan vallottajia. Araukanit, vaikka
-olivatkin kaikkea sivistystä vailla, olivat kuitenkin sodankäynnissä
-paljon älykkäämpiä kuin Perulaiset. Huomatessaan, että heidän vanhoista
-heitto- ja ampuma-aseistaan oli vähän apua uutta vihollista vastaan, he
-sangen nopeaan muuttivat koko sodankäyntinsä. He hylkäsivät kokonaan
-jousen, joka oli pyssyä niin paljon huonompi, ja käyttivät etupäässä
-keihästä, miekkaa ja muita aseita, jotka käsikähmässä tehosivat. He
-lähestyivät nopeaan Espanjalaisten rintamaa, jott'ei näillä ollut aikaa
-panostaa pyssyjään, kun olivat ne kerran laukaisseet. Säikähtämättä
-he kestivät ensimäisen yhteislaukauksen, vaikkapa se aina kaatoikin
-suuren joukon, ja hyökkäsivät sitten kilvan käsikähmään. Alkuasukkaiden
-löyhän heimojärjestyksen vuoksi oli mahdoton saada heistä musertavaa
-voittoa, ja vuorinen, tiheämetsäinen maa erinomaisesti suosi väjytyksiä
-ja ylläköltä. Kenraali kenraalin, armeija armeijan jälkeen lähetettiin
-Chileen. Retki toisensa jälkeen tehtiin intianeja vastaan, heidän
-maansa hävitettiin, sotaa käytiin säälimättömän julmasti, mutta
-kaikki oli suotta. Siirtokuntia ja linnoja uhkasi ainiaan hyökkäys,
-niitä vallotettiin ja vallotettiin takaisin. Jos yksi intianiarmeija
-hävitettiin, niin oli pian toinen valmiina sen paikalle astumaan;
-jos yksi »toqui» (ylipäällikkö) kaatui, niin valittiin paikalla
-toinen. Tappion kärsittyään intianit pakenivat metsiinsä, soihinsa ja
-vuoriinsa, kokosivat uudelleen voimansa ja ajoivat takaa peräytyviä
-Espanjalaisia. Vasta v. 1640 tehtiin rauha, jossa kaikki Bio-bio
-joen eteläpuolella oleva maa tunnustettiin Araukanien omaksi ja
-itsenäiseksi. Tätä urhoollista kansaa on vielä jäljellä muutamia
-kymmeniätuhansia; vaikka sen luku vähenemistään vähenikin, niin piti
-se kuitenkin loppuun saakka puoliaan ja siirtyi vapaana kansana Chilen
-tasavaltaan.
-
-Nämä ainaiset sodat ja samalla kovan työn pakko, Chilessä kun ei ollut
-jaloja metalleja, karkaisivat epäilemättä Chileläiset Etelä-Amerikan
-muita latinalaisia kansoja kestävämmiksi; mutta köyhänä tämä siirtomaa
-edelleenkin pysyi aina siihen saakka, kunnes se itse otti käteensä
-kohtalonsa ohjat.
-
-
-
-
-Dorado-retket.
-
-
-Aina siitä päivästä, jona Columbus astui Guanahanin rannalle, olivat
-Uuteen maailmaan saapuneet muukalaiset kysyneet sen asukkailta kultaa.
-Nämä neuvoivat parhaan taitonsa mukaan ja paljon heidän neuvojensa
-mukaan jaloa metallia löydettiin; mutta kuta enemmän sitä saatiin, sitä
-kiihkeämmäksi kävi sen himo. Eivät sitä voineet tyydyttää Mexicon,
-eivät Perunkaan suunnattomat aarteet. Ei mitään uhrauksia, ei mitään
-vaivoja säästetty, niin kauan kuin löydetyissä maanosissa vielä oli
-seutuja, jotka olivat kullanetsijäin käymättä. Vielä paljon enemmän
-tehtiin turhia matkoja kuin onnistuneita. Usein intianit tahallaan
-houkuttelivat ahnaat vallottajat harhaan, se kun oli ainoa keino heistä
-päästä; ja ehkä vielä useammin intianien tietoja väärin ymmärrettiin,
-taikka pidettiin totena heidän vanhoja tarujaan. Luultavasti suurin osa
-siitä, mitä alkuasukkaat kullasta tiesivät, oli puoleksi tarumaista
-huhua.
-
-Vähitellen, ei varmaan tiedetä mistä alusta, pääsi Espanjalaisten
-kesken valtaan semmoinen käsitys, että Etelä-Amerikan sisäosissa
-oli suunnattoman rikas kultapaikka, El Dorado, ja niin kauan sitä
-etsittiin, kunnes melkein koko suunnaton maanosa aarniometsineen
-saatiin ristiin rastiin samoilluksi. Erään käsityksen mukaan se oli
-Manoa niminen kaupunki, joka muka oli täynnään kultaa ja jalokiviä,
-toisen mukaan kokonainen maa, joka oli niistä niin rikas, että se
-Perunkin rinnalla ansaitsi Doradon nimen.
-
-Dorado-tarun alkuperäisenä juurena lienevät kuitenkin olleet
-juhlat, joita pienessä Chibcha-valtakunnassa oli tapana viettää
-hallitsijavaalin yhteydessä. Espanjalaiset merenrannikolla kuulivat
-maanasukkailta, että tuo ruhtinas vaalinsa jälkeen ylt'yleensä
-kultahiekalla peitettiin ja sitten ui Guatavita järvessä. Tiedetään
-nykyisin, että huhulla oli tosipohja. Uuden hallitsijan valtaan
-astumista vietettiin monenlaisilla menoilla, paastolla ja uhreilla.
-Viimeinen menoista oli seuraava: Kaikki kansa kokoontui Guatavita
-järven rannalle. Papit juhlasaatossa saattelivat nuorta hallitsijaa
-järven rannalle, jossa häntä odotti lautta täynnään kalliita
-uhrilahjoja, kultaa ja smaragdeja. Neljä etevintä neuvonantajaa
-nousi lautalle, mutta hallitsijan papit ensiksi savusteita polttaen
-riisuivat järven rannalla alasti, silasivat savella ja sitten kiireestä
-kantapäähän kultahiekalla peittivät. Säteilevän auringon näköisenä,
-jonka sukua hänen luultiin olevan, Dorado nyt nousi lautalle, joka
-kulki keskelle järveä. Siellä hallitsija heitti järvessä asuville
-jumalille kaikki lautalla olevat kallisarvoiset uhrilahjat. Sitten hän
-palasi rantaan, ja maalla juhlat alkoivat uudelleen, kestäen monta
-päivää.
-
-Mielikuvitus ja kullanhimo loivat sitten tästä omituisesta alusta
-suuren kultamaan sitä helpommin, kun Chibchat tosiaan olivat hyviä
-kultaseppiä. Kuta enemmän taru suureni, sitä epämääräisemmäksi muuttui
-seutu. Mies se, joka ennättää ensiksi noille aarteille, arveltiin, ja
-maanosan joka kulmalta sitä kilvan yritettiin. Seuraavassa kerrotaan
-tärkeimmät näistä retkistä, yhdistettyinä Dorado-retkien yhteisen
-otsikon alle.
-
-Varhaisimpia Dorado-retkiä oli se, jonka Diego de Ordas teki
-Venezuelaan ja Guayanaan. Hänen alapäällikkönsä Martinez väitti, että
-»El Dorado» itse oli v. 1531 pelastanut hänet haaksirikosta ja vienyt
-pääkaupunkiinsa Omoaan. Martinezin seikkailuista emme kuitenkaan muuta
-tiedä, ehkäpä juuri sen vuoksi, että hän löysi mitä haki. Useat muut
-retkikunnat eivät tarumaata löytäneet, mutta tiesivät kertoa sitä
-enemmän koruttomasta todellisuudesta.
-
-
-
-Saksalaiset Venezuelassa.
-
-
-Saksalaiset eivät, Hansan laajoista pohjoismaisista meriyhteyksistä
-huolimatta, olleet tottuneet valtamerellä purjehtimaan; mutta uusien
-maitien ja Intian houkutus oli nyt liian suuri, ettei olisi yritetty
-mukaan. Vaikutusvaltaiset saksalaiset saivat helposti kauppaoikeuksia
-Espanjan alusmaissa, kun Espanjan kuningas samalla oli Saksan keisari.
-Augsburgin Welserit, aikansa kaikkein rikkaimpia kauppiassukuja, saivat
-Kaarle V:nneltä oikeuden siirtokunnan perustamiseen Etelä-Amerikan
-pohjoisrannikolle ja melkoisin voimin ruvettiin tätä yritystä
-toteuttamaan. Doradon maine se lienee Welsereitäkin houkutellut.
-Welserien tuli varustaa neljä laivaa ja 300 miestä, ynnä 50 vuorimiestä
-ja vallata nykyisen Venezuelan ja Guayanan rannikko ynnä takamaat.
-Rahoja ei puuttunut. Welserit olivat suuri maailmanhuone, jolla
-oli haaraosastoita sen ajan suurimmissa kauppakaupungeissa, myös
-Sevillassa ja Lissabonissa. Heillä oli mahtiasema maustekaupassa.
-Portugalilaiset laivat toivat heille maustekuormia Lissaboniin, josta
-he omilla laivoillaan lähettivät ne edelleen. Welserien omatkin laivat
-purjehtivat Itä-Intiaan saakka. Nyt tämä huone itse ryhtyi suureen
-siirtomaapuuhaan.
-
-Melkoisia voimia lähetettiin Venezuelaa asuttamaan ja vallottamaan,
-mutta pian viehättyivät saksalaiset johtajat samaan kullanajoon, joka
-oli Espanjalaistenkin toimien ylimpänä määrääjänä. Muutaman sadan
-miehen kera ja vähemminkin joukoin samottiin kautta maan ristiin
-rastiin. Sisämaa enimmäkseen oli verraten hyvin asuttua ja alkuasukkaat
-jotenkin edistyneitä. Samoin kuin Mexicossa herättivät Venezuelassakin
-hevoset yleistä pelkoa ja suuret joukot pakenivat niiden edessä. Näillä
-retkillä saatiin kokoon jotenkin paljon kultaa, mutta ei kuitenkaan
-niin paljoa, että sitä olisi kannattanut mainita Perun saaliin
-rinnalla; päin vastoin kulutettiin Welserien varat saamatta aikaan
-juuri mitään. Lopulta syntyi saksalaisten ja espanjalaisten välillä
-ainaisia rettelöitä, ja v. 1555 siirtokunta otettiin Welsereiltä pois.
-
-Welserien asiamiesten retkistä mainittakoon seuraavat: Nicolaus
-Federmann, säälimätön julmuri, moneen kertaan kautta Venezuelan
-samoiltuaan, tapasi v. 1539 Bogotan ylängöllä Benalcazarin, joka oli
-saapunut sinne Quitosta vuoriston poikki, ynnä Gonzalo de Quesadan,
-joka oli noussut sinne Magdalena jokea pitkin. Federmann oli lähtenyt
-matkaan Corosta, johon oli perustettu Welserien siirtokunta. Ennen
-häntä oli Ambrosius d' Alfinger, vielä väkivaltaisempi mies, tehnyt
-kullanetsintämatkan Sierra Nevada de Santa Martan vuoristoon ja Meridan
-cordillereihin sekä toisella retkellä tunkeutunut aina Magdalenan
-laaksoon saakka. 1536—37 samoilivat Yrjö Hohemuth ja Filip v. Hutten
-Orinocon syrjäjokien Araucan ja Melan poikki aina Amazonijoen
-pohjoisille syrjäjoille saakka, turhaan etsien Doradoa. Suunnattomia
-vaivoja kestettyään he lopulta palasivat takaisin Coroon. Huonommin
-kävi v. Huttenille ja eräälle nuorelle Welserille seuraavalla retkellä,
-jolla päästiin samoille seuduille, Uaupes ja Japura jokien välimaille;
-paluumatkalla molemmat saksalaiset erään apujoukon espanjalaisen
-johtajan mielivallan kautta telotettiin. Tämä tapahtui v. 1546, ja
-siihen päättyivät Welserien yritykset.
-
-
-
-Colombia.
-
-
-Pysyväisempiä hedelmiä kuin siinä maassa, joka vastaa nykyistä
-Venezuelaa, kantoi kullanetsintä Magdalena joen vesistöalueella,
-nykyisessä Colombiassa.
-
-Gonzalo de Quesada vuosina 1536—1537 nousi Magdalena jokea sisämaahan
-ja saapui Bogotan ylängölle, tavaten siellä kaksi kilpailijaa,
-kuten yllä kerroimme. Ei kukaan näistä kolmesta saanut maata, jonka
-nimeksi tuli Uusi Granada, mutta Espanjan hallitus sen kyllä otti
-omakseen. Sinne perustettiin siirtokuntia, jotka menestyivät hyvin.
-Bogotasta tuli suuri kaupunki, joka oli kauan maineessa kirjallisesta
-sivistyksestäänkin.
-
-Uusi Granada oli Etelä-Amerikan ihanimpia maita. Tuskin missään
-muualla ovat niin lähekkäin uhkuvimmat laaksot solakoine palmuineen
-ja aarniometsineen ja viileät terveelliset ylämaat. Siellä, melkein
-päiväntasaajan alla, on ylängöitä, joilla kesä on viileämpi kuin
-Suomessa, ja suuri määrä välivyöhykkeitä, jotka soveltuvat kaikkien
-mahdollisten viljelyskasvien kasvattamiseen. Pääkaupunki Bogota on
-ihanalla viljavalla ylängöllä 2200 metriä merenpintaa korkeammalla,
-jossa vuoden umpeensa vallitsen sama keskilämpö, noin 13—14° C, ja
-lämpömittari varjossa tuskin koskaan nousee päälle 20° C ja harvoin
-laskeutuu alemmaksi kuin 4-8° C.
-
-Nämä luonnonseikat vaikuttivat, että Espanjalaiset suuresti mieltyivät
-tähän maahan; ne olivat myös vaikuttaneet, että sillä, samoin kuin
-Mexicolla ja Perulla, oli melkoinen sivistys valkoisten saapuessa.
-Bogotan ylängöllä asuivat Muiskat, Tunjan ylängöllä Chibchat. Heillä
-oli maanviljelystä ja kaupunkeja, ja sivistyksensä he luulivat
-saaneensa samanlaisen jumalallisen vaikutuksen kautta kuin Mexicon
-Aztekit ja Perun inkat. Muiskat ja Chibchat ovat sitten sulaneet yhteen
-Espanjalaisten kanssa, mutta joku etäisempi heimo on säilynytkin. Santa
-Martan vuoristossa asuivat Taironat, jotka rakensivat erinomaisia
-teitä ja valmistivat taidokkaita kultakoristeita. Mutta rannikko ja
-Magdalenan laakso on kuuma ja epäterveellinen, ja siitä syystä eivät
-ottaneet menestyäkseen sinne perustetut siirtokunnat.
-
-
-
-Gonzalo Pizarron retki.
-
-
-Gonzalo Pizarro nimitettiin Benalcazarin jälkeen Quiton maaherraksi.
-Tuskin hän oli lääniinsä päässyt, ennenkuin alkoi varustaa suurta
-retkeä Doradoon. Rikkaan saaliin toivo houkutteli seikkailijoita,
-tuota pikaa oli Gonzalolla koossa 150 ratsumiestä ja 200 jalkamiestä,
-ynnä 4000 intiania matkatavaroita kantamaan. Varustukset olivat
-mitä parhaimmat. Eväiksi otettiin suunnaton lauma sikoja, joita
-ajettiin jälkijoukon perässä. Matka alkoi vuoden 1540 alkupuolella.
-Alkutaipaleella vaikeudet olivat verraten pienet, kun vielä oltiin
-inkkain maassa. Mutta kun ylätasangoilta noustiin itäisen cordillerin
-soliin, niin muuttui sekä maisemain että kansan luonne ja alkoivat
-tämän kuulun retken suunnattomat vaikeudet. Intianeista useat
-kuolivat viluun. Retkikunnan vielä ollessa vuoristossa tapahtui
-kamala maanjäristys; maa eräässä paikassa halkesi, halkeamasta
-nousi rikkihöyryjä, kylä, jossa oli satoja taloja, oli kuiluun
-syöksynyt. Mutta vielä suurempi oli ilmanalan muutos, kun retkikunta
-cordillereilta laskeutui itäisen rinnemaan suunnattomiin aarniometsiin.
-Pakkasen jälkeen seurasi tukahuttava kuumuus ja vuoriston
-rotkolaaksoista hyökkäsi yöt ja päivät ukonilmoja ja rankkasateita
-heidän niskaansa. Satoi herkeämättä seitsemättä viikkoa; läpimärkinä
-ja uupuneina retkeläiset tuskin pääsivät paikastaankaan epätasaisella
-vettyneellä maalla.
-
-Muutaman kuukauden rasittavan matkan jälkeen, rämmittyään soiden,
-kaalattuaan jokien poikki he vihdoin saapuivat »kanelimaahan», jossa
-kasvoi suuria metsiä eräänlaista kanelia; mutta niin valtavan tiettömän
-vuoristomuurin takana tämä mauste oli arvoton. Vihdoin tavattiin
-kuljeskelevia metsäläisheimoja ja niiltä kuultiin, että muka kymmenen
-päivämatkan päässä oli hedelmällinen maa, jossa oli viljalti kultaa
-ja taaja asutus. Gonzalo Pizarro tosin jo oli kulkenut niin kauas
-kuin hän arveli voivansa vaaratta edetä, mutta tämä tieto houkutteli
-häntä vielä pidemmälle. Metsät harvenivat ja tultiin seutuihin, joissa
-aukeat savannit ja metsät vaihtelivat. Espanjalaisia ihmetytti puitten
-suunnaton vahvuus; toisien ympärystää piti olla 16 miestä sepäämässä.
-Puiden varret olivat köynnösten kietomat, köynnöksiä kulki puusta
-puuhun, riippui maahan korkeudesta, muodostaen sekavia tiheikköjä,
-jotka olivat ihanat nähdä, mutta joiden läpi oli suunnattoman vaikea
-tunkeutua. Tie oli kirveellä puhkaistava, Espanjalaisten puolimädät
-vaatteet repeilivät ja jäivät oksiin, niin että koko uljas joukko
-lopulta kulki ryysyissä. Ruokavarat olivat pahentuneet ja melkein
-loppuneet, sikalaumat joko syödyt, vuoristossa tuhoutuneet tai metsiin
-hajaantuneet. Matkaan lähtiessään heillä oli lähes tuhannen koiraa,
-niistä suuri osa onnettomien alkuasukkaiden takaa-ajoon käytettyjä
-verikoiria; näitä nyt teurastettiin ja syötiin, vaikka niissäkään
-tuskin oli muuta kuin nahka ja luut. Kun koirat oli syöty, niin ei
-ollut muuta ravintoa kuin ruohoja ja juuria, mitä metsästä löydettiin.
-
-Tultiin vihdoin joelle, joka Amerikassa ei tosin ollut likimainkaan
-suurimpia, mutta kuitenkin europpalaisten käsityksen mukaan melkoinen
-kymi. Tämä joki oli Napo, Amazonijoen ylimpiä syrjäjokia. Juokseva vesi
-ilahutti heidän silmiänsä, sillä he toivoivat matkain nyt paranevan.
-Mutta rannoilla olivat tiheiköt niin taajat, että vain suurimmalla
-vaivalla päästiin eteenpäin. Erääseen kohtaan kuului edestäpäin kuin
-maanalaista jyrinää; kotvasen kuluttua, virtauksen yhä rajummaksi
-kiihdyttyä, he tulivat valtavalle könkäälle, jossa vesi putosi 360
-metriä syvään kuiluun, pusertaen siitä ilmavirran, joka kohotti
-mukanaan korkean sumupatsaan. Mutta se olikin milt'ei kaikki, mitä
-tässä kammottavassa erämaassa oli elämää, valtavaa jättiläiskäärmettä
-ja joen rannalla itseään paistattelevaa iljettävää kaimaania lukuun
-ottamatta. Könkään alapuolella joki eräässä kohden oli niin kapea, että
-retkikunta saattoi kyhätä hataran sillan mennäkseen toiselle rannalle
-katsomaan, olisiko siellä parempi. Sillalta muuan ratsumies hevosineen
-päivineen suistui kuohuihin, muut pääsivät onnellisesti yli. Mutta
-hyvin vähän he rannan vaihdosta hyötyivät. Ranta oli silläkin puolella
-yhtä tiheikköä; joitakuita kuljeskelevia intianijoukkoja tavattiin,
-mutta ne olivat kaikki vihamielisiä raakalaisia, joiden kanssa täytyi
-taistella. Niiltä saatiin kuitenkin kuulla, että muutaman päivämatkan
-päässä alamaassa oli hedelmällinen seutu, ja retkikunta jatkoi
-matkaansa uusin toivein, uuden kerran pettyäkseen.
-
-Gonzalo vihdoin päätti rakentaa aluksen, kuljettaakseen sillä
-heikompia ja kuormastoa. Puusta ei ollut puutetta, nauloja taottiin
-hevosenkengistä, saumat tukittiin vaateryysyillä ja kummilla, jota
-valui puista. Työ oli ylen vaikeata, mutta parin kuukauden kuluttua oli
-kuitenkin saatu valmiiksi kömpelö alus, joka oli siksi tilava, että
-toinen puoli espanjalaisista siihen sopi. Johtajaksi lähti alukseen
-Francisco de Orellana, ritari, jonka rohkeuteen ja uskollisuuteen
-Gonzalo Pizarro luuli voivansa täydelleen luottaa. Matkaa sitten
-jatkettiin edelleen, siten että maajoukko ja alus koettivat pysyä
-rinnan. Monta viikkoa kuljettiin tällä tavalla, mutta Napo joen kamala
-erämaa ei vain ottanut loppuakseen. Jokainen suupala oli syöty,
-viimeinenkin hevonen teurastettu, satuloita ja hihnoja syötiin muun
-ravinnon puutteessa. Syötiin sammakoita, käärmeitä, mitä vain saatiin.
-Saatiin nyt kuulla, että Napo alempana laski suurempaan itää kohti
-virtaavaan jokeen, ja kun paikalle ei pitänyt olla muuta kuin moniaan
-päivän matka, niin Gonzalo Pizarro päätti lähettää Orellanan aluksella
-edeltä ruokavaroja hankkimaan. Hänen piti sitten palata takaisin
-vastavirtaa ja tuoda niitä maajoukollekin, joka jäi odottamaan.
-Orellana sai mukaansa 50 miestä ja lähti matkaan.
-
-Kului päiviä, kului viikkoja, Orellanaa ei kuulunut. Lähetettiin
-partiojoukkoja tiedustelulle, mutta nämä palasivat takaisin tyhjin
-toimin. Gonzalo silloin päätti lähteä vielä niin kauas, kunnes
-tultaisiin molempien jokien yhtymäkohtaan. Pari kuukautta kesti
-kulkea, voimat olivat lopussa; suuri osa ei ensinkään päässyt
-perille, vaan jäi matkalle kuolemaan. Vihdoin saavuttiin Maranjonin
-rannalle, mutta Orellanaa vain ei näkynyt, ei kuulunut. Maa oli vähän
-asutumpaa, mutta asukkaat vielä vihamielisempiä. Luultiin Orellanan
-tovereineen joutuneen tuhon omaksi, mutta sattumalta tavattiin
-rantatiheiköstä puolialaston espanjalainen, joka tunnettiin Sanchez
-de Vargaaksi, jalosukuiseksi ritariksi, joka retkikunnan kesken oli
-suuressa arvossa. Häneltä kuultiin, että Orellana vajaassa kolmessa
-päivässä oli kulkenut sen taipaleen, jolla he olivat kaksi kuukautta
-viipyneet. Ruokatavaroita hän ei löytänyt, vastavirtaa oli mahdoton
-palata aluksella, rantoja näytti liian kamalalta yrittää, hän sen
-vuoksi ehdotti tovereilleen, ettei palattaisikaan, vaan laskettaisiin
-jokea mereen; ehkä matkalla perältäkin löydettäisiin Dorado. Toverit
-mielihyvällä suostuivat ehdotukseen. Vargas yksinään vastusti tätä
-kunniatonta ehdotusta, ja Orellana hänelle kosti siten, että ajoi hänet
-tälle autiolle rannalle kuolemaan.
-
-Gonzalo Pizarrolla ja hänen retkikunnallaan ei tämän murhesanoman
-jälkeen ollut muuta neuvoa kuin lähteä paluumatkalle. Gonzalo oli oiva
-johtaja, ja kuta huonommaksi tila kävi, sitä jäntevämmäksi kävi hänen
-tarmonsa. Hän kiitti miehiensä osottamaa kestävyyttä ja kehotti heitä
-edelleenkin olemaan Castilian maineen arvoisia. Ellei kulta, niin
-ainakin kunnia heitä odottaisi, jos he vielä kulkisivat saman matkan
-takaisin. Mutta varmaan löydettäisiin sitä paitsi asutumpia seutuja,
-sillä hän aikoi johtaa heitä takaisin toista tietä. Masentuneet mielet
-saivat uutta rohkeutta. Gonzaloon luotettiin, hänestä pidettiin, sillä
-empimättä hän oli matkalla jakanut sotilaittensa osan, tyytynyt samaan
-huonoon ravintoon, pitänyt huolta sairaista, rohkaissut masentuneita,
-ollut heille ei vain johtaja, vaan myös kunnon toveri.
-
-Paluumatkalla kuljettiin vähän pohjoisempaa reittiä, mutta ruokaa ei
-ollut senkään varrella, vaikka kulkuesteitä olikin vähän vähemmän.
-Kuta suuremmaksi kävi kurjuus, sitä vaikeampi oli heikompien mukana
-kulkea, eikä lopulta ollut muuta neuvoa kuin jättää heidät metsään
-kuolemaan tai petojen saaliiksi. Vuosi oli oltu menomatkalla, toista
-vuotta kesti paluumatka. Kesäkuussa 1542 uupunut joukko vihdoin
-saapui takaisin Quiton ylängölle ilman hevosia, murtunein, ruostunein
-asein, metsäneläinten nahkoja suojanaan vaatteiden asemasta, hiukset
-hartioille valuen, kasvot mustiksi palaneina, muu ruumis nälän
-riuduttamana, arpia täynnään. Hitaasti ja hoiperrellen tämä joukko
-pyrki kaupunkia kohti, jossa sitä vihdoinkin odotti lepo. Enemmän
-kuin puolet 4000 intianista oli matkalla sortunut, espanjalaisista
-palasi vain 80, lukuunottamatta niitä 50, jotka olivat Orellanan
-keralla Amazonijokea laskeneet. Heti pääkaupunkiinsa tultuaan Gonzalo
-Pizarro joukkonsa keralla kulki kirkkoon kiittämään Kaikkivaltiasta
-pelastuksesta.
-
-Näin päättyi retki Amazonijoelle, jonka vertaista Amerikan
-löytöhistoria tuskin toista tuntee.
-
-
-
-Orellanan laivamatka Amazonijoella.
-
-
-Kun Orellana saapui Maranjonille, niin hämmästyi hän sen valtavaa
-suuruutta. Hän vertasi sitä mereen. Ensi aluksi korjailtiin alusta,
-ennenkun lähdettiin matkaa jatkamaan. Rannalta tavattiin intianikylä,
-josta saatiin jonkun verran ruokavaroja, kilpikonnia, kanoja ja
-kaloja. Asukkaat olivat sillä paikalla ystävällisiä, mutta sääsket
-tuottivat paljon kiusaa. Alempana sitä vastoin tavattiin vihamielisiä
-heimoja, jotka kanoteillaan hyökkäsivät Espanjalaisten kimppuun.
-Ruokatavarat oli hankittava tappelulla. Asema ei ollut helppo, sillä
-ainaisessa kosteudessa oli ruuti kastunut ja jousien kaaret olivat
-löyhtyneet. Orellana sen vuoksi laski keskijokea, jossa häntä vähemmän
-hätyytettiin, vaikka rantoja olikin vaikeampi tarkata. Saavuttiin
-sitten erään joen suulle, jonka vesi oli mustaa kuin piki. Tämä joki,
-joka nimitettiin Rio Negroksi. on Amazonijoen suurin pohjoispuolinen
-syrjäjoki, joka Casiquiaren kautta on yhteydessä Orinocon kanssa.
-Siitä eteenpäin alkoi rannoilla olla yhä laajemmassa ja yhä suurempia
-asutuksia; eräskin kylä oli penikulman mittainen pitkin rantoja.
-Kylistä saatiin sekä maissia että kanoja. 24 p. helmikuuta 1541
-saavuttiin kylään, jossa asui vain semmoisia naisia, jotka eivät
-pitäneet minkäänlaista seurustelua miesten kanssa. Espanjalaisten
-mielestä tämän naisyhteiskunnan jäsenet olivat vaaleampia kuin seudun
-muut asukkaat ja rotevampiakin. He hyökkäsivät Orellanan joukon
-kimppuun jousella ja nuolilla, mutta menettivät seitsemän tai kahdeksan
-taistelijaa. Tämän naiskansan vuoksi joki sitten sai Amazonijoen nimen.
-Koko juttua tosin epäiltiin heti Orellanan palattua, mutta viime
-aikoina on Guayanasta tavattu samanlaisia yhteiskuntia, ja ne tukevat
-Orellanan kertomusta: ranskalainen matkustaja Crevaux löysi v. 1878
-Guayanan ylämaasta kylän, jossa asui paljaita miehistään eronneita
-naisia. Lähempänä merenrantaa tultiin Karibian asuinmaille. Tämä
-inhottava rotu söi kaatuneitten ruumiit, mutta oli taitavaa aseita
-käyttämään ja niitä valmistamaankin. Vaikka taistella täytyi tiheään,
-niin menetti Orellana vain kolme miestä vihollisen aseitten kautta,
-tauteihin sitä vastoin kuoli kahdeksan.
-
-Ennenkuin saavuttiin merelle, tehtiin alukseen kansi ja perulaisista
-vaipoista neulottiin purjeet. 26 p. elokuuta laskettiin rohkeasti
-merelle ilman luotseja, ilman tietoa edes siitä, missä oltiin. Kaikki
-pitivät erikoisena taivaan armona, ettei koko sillä ajalla, minkä he
-purjehtivat maan rantaa pohjoista kohti, ensinkään myrskynnyt, vaan
-ilma kaiken aikaa pysyi mitä ihanimpana. Muutoin niin hatara alus
-tuskin olisi voinut merimatkaa suorittaa. Se kulki sekä Parian lahden
-että Louhikäärmeen kidan kautta ja saapui Cubaguaan, Margarita nimisen
-helmisaaren luo, jossa tavattiin maanmiehiä ja saatiin ystävällinen
-vastaanotto.
-
-Etelä-Amerikan suurin joki oli tämän matkan kautta pääpiirtein
-selvitetty lähes latvoilta mereen saakka. Orellanan merkillinen retki
-muistuttaa paljon sitä, jonka Stanley neljättäsataa vuotta myöhemmin
-teki, laskiessaan tuntematonta Kongo-jokea Afrikan sydänseutujen kautta
-Atlantin merelle.
-
-
-
-Orellanan siirtomaayritys.
-
-
-Cubaguasta Orellana lähetti Espanjan kuninkaalle kertomuksen
-matkastaan; itse hän seuralaisineen lähti Haitiin, saapuen sinne
-joulukuussa.
-
-Samoin kuin kaikki muutkin löytäjät olivat tehneet, Orellanakin
-viipymättä ryhtyi toimiin siirto- ja maaherrakunnan perustamiseksi
-Amazonijoen laaksoon. Hän matkusti seuraavana vuonna Espanjaan ja
-teki hallituksen kanssa sopimuksen löytämänsä maan vallottamisesta.
-Siirtokunta sai nimekseen Uusi Andalusia, sillä samoin kuin Andalusian
-tasangon kautta virtasi »verraton Guadalquivir», samoin Uuden
-Andalusian kautta virtasi koko maailman suurin joki.
-
-Orellana, joka näyttää kertoneen merimiesjuttuja jotenkin runsaasti,
-sai yritykselleen kannatusta. 11 p. toukokuuta 1544 hän purjehti
-Sevillan satamasta neljällä laivalla, mukanaan 400 miestä. Mutta tämä
-retki päättyi surkeasti. Valtamerellä jo sattui kuukautisia viivytyksiä
-ja menetettiin toista sataa miestä. Tosin saapuivat sitten kaikki
-laivat Amazonijoen suistamoon ja siirtokunta perustettiin; mutta
-ilmanala oli niin epäterveellistä, että suurin osa siirtolaisista
-sortui kuumeisiin. Kun vihdoin Orellana itsekin kuoli, niin luovuttiin
-koko yrityksestä ja eloon jääneet palasivat Santo Domingoon.
-Amazonijoen rannat ovat vielä tänä päivänäkin jotenkin harvaan
-asutut, vaikkapa nykyisin onkin paljon suuremmat mahdollisuudet, kun
-alukset konevoimalla voivat nousta kauas joen latvaosille saakka.
-Niin kauan kuin laivoilla ei ollut muuta voimaa kuin purje, oli
-tietysti laivaliike suurella virralla hankalaa, vaikkapa Amazonijoki
-loppujuoksullaan virtaakin hyvin hitaasti.
-
-
-
-Pedro de Ursua.
-
-
-Orellanan retken täydensi Pedro de Ursuan retki. Tämä ritari lähti
-v. 1560 Perun varakuninkaan käskystä tunkeutumaan Andien poikki
-Huallaga-joelle, mukanaan joukkokunta, johon oli koottu Perun kaikkein
-huonoimmat espanjalaiset seikkailijat; retken tarkotus oikeastaan
-olikin vain toimittaa pois nämä levottomat ainekset, jotka olivat
-ainaisena vaarana maan sisälliselle rauhalle. Matkalla seikkailijat
-surmasivat Ursuan ja valitsivat päällikökseen Lope de Aguirren.
-Päästyään Amazonijoelle he eivät laskeneet sitä pitkin mereen, vaan
-kulkivat aivan uusia teitä. Päämääränään Doradon löytäminen he
-poikkesivat Rio Negroon ja kulkivat arvatenkin Casiquiarea pitkin
-Orinocoon, saapuen vihdoin Venezuelan rannikolle, jota nyljettiin ja
-ryöstettiin kuukausimääriä, kunnes hallituksen sotaväki Barquisimeton
-luona voitti seikkailijajoukon, surmaten siitä suuren osan. — Vasta
-ranskalainen oppinut de la Condamine v. 1744 tämän jälkeen kulki
-Amazonijoen Andien vuorilaaksoista mereen saakka, niinkuin Orellana, ja
-vasta hän luotettavasti määräsi jättiläisjoen pääkohtain aseman.
-
-Espanjalaisten Dorado-matkoja kesti vielä seuraavallakin vuosisadalla,
-mutta maantiede ei niistä sen koommin hyötynyt. Saman kultamaan
-etsiminen sai sitten Walter Raleighinkin lähtemään Orinoco joelle
-onneaan koettamaan.
-
-
-
-La Plata-maat.
-
-
-Juan Diaz de Solis oli ensimäinen purjehtija, joka saapui La Plata
-joen suistamoon, niinkuin olemme ennen kertoneet; Charrua intianit
-surmasivat hänet venekuntansa keralla Magalhães poikkesi samaan
-suistamoon v. 1520 salmea etsiessään. Ensimäinen, joka yritti tunkeutua
-suurta jokea maan sisäosiin, oli Pohjois-Amerikan löytäjän John Cabotin
-poika Sebastian.
-
-Sebastian Cabot. jolla oli melkoinen purjehtijamaine, oli v.
-1519 eronnut Englannin palveluksesta ja nimitetty Espanjan
-valtakunnanluotsiksi Juan de Soliin jälkeen. V. 1526 hänet lähetettiin
-tähtitieteellisten mittausten kautta tarkalleen määräämään Tordesillaan
-sopimuksen rajaviivaa, ynnä viemään Molukeille siirtolaisia.
-Saavuttuaan La Platan suistamoon hän sai siellä kuulla huhuja suuresta
-sivistyneestä valtakunnasta, joka muka oli kauempana maan sisässä,
-ja päätti jättää sikseen mittaukset ja lähteä sitä etsimään. Hän
-rakennutti ensinnä Uruguayn rannalle vähän matkaa suistamosta pienen
-linnan ja lähetti erään luutnanteistaan pienen retkikunnan keralla
-sisämaahan. Asukkaitten vihamielisyyden vuoksi retkikunnan kuitenkin
-täytyi palata takaisin, johtajansa menetettyään.
-
-Cabot itse nousi Paraná jokeen ja solmittuaan Timbu-intianien kanssa
-ystävyysliiton perusti nykyisen Rosarion seuduille siirtokunnan. Hän
-nousi Paranáta Apipén koskille ja poikkesi sitten Paraguay jokeen,
-jota voitiin nousta vielä pitemmälle, aina nykyisen Bermejon suulle.
-Mutta intianit tekivät kiivaita hyökkäyksiä — Chacon intianit ovat
-vielä tänä päivänä sotaisuutensa vuoksi itsenäiset; koko joukon väkeä
-menetettyään Cabotin täytyi palata takaisin. Retkellä oli intianeilta
-vaihdettu hopeahelyjä ja siitä sai joki La Plata (hopea-) joen
-nimen. Kolme vuotta poissa oltuaan Cabot palasi Espanjaan ja pyysi
-Kaarle V:ltä varoja uuden retkikunnan varustamiseksi, jonka piti
-Bermejo jokea nousten löytää uusi tie Peruhun; mutta hallitsijalta ei
-silloin riittänyt väkeä eikä rahoja, koska hän paraillaan kävi sotaa
-Ranskaa vastaan. Cabotin perustaman siirtokunnan intianit hävittivät,
-surmattuaan joka miehen.
-
-Kun sanoma Perun valituksesta ja sen määrättömistä rikkauksista saapui
-Espanjaan, niin saivat uudet siirtomaayritykset jälleen erinomaisen
-voimakkaan yllykkeen. V. 1535 perustettiin Buenos Ayres Mendoza nimisen
-baskilaisen aatelismiehen toimesta, joka oli saanut hallittavakseen
-paljon maata; mutta tämäkin siirtokunta-yritys meni surkeasti myttyyn.
-Vuoden kuluessa retkikunta, johon alkuaan kuului 2500 miestä, menetti
-intianisodassa, puutteen ja tautien kautta parituhatta miestä ja eloon
-jääneitten täytyi turvautua laivoihin ja paeta pois. Muuan Mendozan
-lähettämä retkikunta nousi Paraguayta aina Kaakkois-Peruhun saakka,
-mutta palatessaan sieltä takaisin suuren saaliin keralla toinen puoli
-retkikunnasta viimeiseen mieheen surmattiin. Toisella puolella oli
-parempi onni. Kun ei edellä lähteneistä mitään kuulunut, niin sen
-johtaja, Domingo Iralá, joukkoineen päätti laskea virtaa pitkin ja
-saapuikin näin ilman tapaturmaa siihen paikkaan, jossa Pilcomayo
-laskee Paraguayhin. Paikka miellytti Iraláta, niin että hän päätti
-rakentaa siihen siirtokunnan. Tämä siirtokunta menestyi, vaikka olikin
-niin kaukana sisämaassa, ja siitä kasvoi Asuncion, nykyisen Paraguayn
-pääkaupunki. Sinne muuttivat Buenos Ayresinkin siirtolaiset, joiden
-kävi ylen vaikeaksi pitää puoliaan sotaisia Charrua-intianeja vastaan.
-Iralá saavutti siihen määrään maanmiestensä luottamuksen, että hänet
-yksimielisesti valittiin kenraalikapteeniksi.
-
-Kului sitten neljäkymmentä vuotta, ennenkuin La Plata maissa
-jatkettiin siirtokuntien perustamista. 1573 perustettiin Asuncionista
-Santa Fé ja 1580 kolmannen kerran Buenos Ayres. Vaikka tulevan
-pääkaupungin toimeentulo tälläkin kerralla oli sangen vaikea, niin
-pysyi se kuitenkin sitten yhtä mittaa hengissä ja ympäristön sotaiset
-intianiheimot lopulta kukistettiin. Buenos Ayresiin tuotiin Europasta
-karjaa ja hevosia, ja molemmat menestyivät pampoilla mitä parhaiten.
-
-Perusta käsin taas perustettiin Länsi-Argentinan kaupungit, Santiago
-del Estero, Tucumän ja vihdoin Cordobakin v. 1573. Chilestä käsin
-perustettiin Mendoza.
-
-Huolimatta suurista luonnonrikkauksistaan La Plata-maiden täytyi kauan
-jäädä takapajulle Etelä-Amerikan muihin espanjalaisiin siirtokuntiin
-verraten, siellä kun ei ollut jaloja metalleja. Kultaa ja hopeaa
-Espanjalaiset ensi sijassa hakivat, ja sen vuoksi tuli Mexicosta ja
-Perusta heidän kantamaansa Uudessa maailmassa. Niiden hyväksi saivat
-muut siirtokunnat kärsiä kaikenlaisia rajotuksia. La Plata-maita esim.
-kiellettiin tekemästä kauppaa suoraan kotimaan kanssa, niiden kaupan
-täytyi kulkea maan poikki Peruhun ja vasta sieltä Espanjaan. Tämä
-luonnoton säädös esti niitä kehittymästä, ja karja ja hevoset saivat
-vapaasti samoilla rannattomilla pampoilla, villiytyä ja lisääntyä
-suunnattomiksi laumoiksi. Vasta kahdeksannentoista vuosisadan lopulla,
-salakuljetuksen lisäännyttyä ylivoimaiseksi, tämä kaupparajotus
-poistettiin.
-
-
-
-Brasilian valtaus.
-
-
-Vaikka Portugalilaisilla oli niin ylenmäärin työtä Intiassa, niin eivät
-he siltä suinkaan jättäneet valtaamatta Brasiliaa, jonka rannikolle
-Cabral matkalla Intiaan oli joutunut ja jonka otaksuttiin kuuluvan
-Portugalin pallonpuoliskolle. Se ei tosin ollut kultuurimaa, joka olisi
-oikopäätä luvannut suuria voittoja, mutta sen luonto oli niin uhkuvan
-kaunista, ettei mikään toinen maa matkalla Intiaan voinut sen kanssa
-kilpailla. Ja sitä paitsi kuului Portugalin ja Espanjan politikaan,
-että ne yleensä anastivat kaikki maat, joihin vain tulivat ja joihin
-niillä mainitun suurjaon kautta muka oli oikeus.
-
-Kolmeenkymmeneen vuoteen ei Portugal kuitenkaan tehnyt muuta
-Brasiliassa kuin hääti sieltä espanjalaisia ja ranskalaisia
-seikkailijoita, jotka tulivat sinne kauppaa tekemään. Portugalilaisia
-siirtolaisia saapui alussa hyvin hitaasti; he tulivat etupäässä
-brasil-puuta ottamaan. Hallitus sitten alkoi lähettää maahan
-rikoksentekijöitä.
-
-Kuningas Juhana III päätti maan asuttamiseksi käyttää samaa keinoa
-kuin oli aikaisemmin käytetty sekä Madeirassa että Azoreilla. Hän
-jakoi rannan perinnöllisiin kapteenikuntiin, antaen näitä alueita
-semmoisille henkilöille, jotka sitoutuivat maan asuttamaan. Sisämaahan
-kapteenikuntien aluetta ulottui vaikka kuinka pitkältä. Kapteeni
-alueellaan tuomitsi ja hallitsi rajattomalla vallalla.
-
-
-Ensimäisen kapteenikunnan, joka käsitti 50 leguaa Sao Paolon rannikkoa,
-sai Affonso de Sousa. Melkoiset varustukset hankittuaan hän tutki
-rannikon La Plata jokeen saakka ja lopulta, v. 1531. asettui eräälle
-saarelle vähän etelämmäksi nykyistä Santosta ja sinne perusti
-siirtokunnan. Huomatessaan nämä aikeet rannikon intianiheimot ryhtyivät
-karkottamaan tulokkaita; mutta muuan haaksirikkoinen portugalilainen,
-joka oli vuosikausia elänyt mahtavimman päällikön suojeluksen alaisena,
-sai rauhan solmituksi ja siirtolaiset saattoivat ryhtyä työhön.
-Madeirasta tuotiin sokeriruoko ja karjaa, ja molempia saatiin sitten
-tästä kapteenikunnasta koko Brasilian rannikolle, sitä myöten kuin
-siirtokuntia perustettiin.
-
-Pero Lopes de Sousa, edellisen veli, perusti siirtokunnan samalle
-rannikolle vähän etelämmäksi. Espirito Santon rannan valtasi Vasco
-Fernandes Coutinho, joka Itä-Intiassa oli koonnut suuren omaisuuden.
-Francisco Pereira Coutinho taas sai läänikseen S. Francisco joen
-ja Bahian välisen seudun. Hän tapasi siellä maanasukkaitten kesken
-elämässä erään jalosukuisen haaksirikkoisen portugalilaisen;
-ampuma-aseensa ansiosta hän oli kohonnut päällikön arvoon, ottanut
-monta vaimoa ja saanut paljon lapsia, joista Bahian etevimmät perheet
-vielä tänä päivänä polveutuvat. Intianit kunnioittivat tätä miestä,
-Karamurua (tulen syöjää), niin suuresti, että he hänen kehotuksestaan
-ottivat portugalilaisen siirtokunnan suosiollisesti vastaan. Rauhaa
-ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Coutinho oli Intiassa oppinut
-sortamaan ja Tupinambat taas olivat kaikista alkuasukkaista ylpeimmät
-ja voimakkaimmat. Portugalilaisten täytyi hylätä siirtokuntansa, mutta
-osa myöhemmin palasi Karamurun keralla takaisin ja rakensi kylänsä
-uudelleen.
-
-Samalla tavalla jaettiin muukin rannikko ja kapteenikuntia asutettiin
-missä suuremmalla, missä vähemmällä menestyksellä. Historioitsija João
-de Barros sai Maranhãon kapteenikunnan yhdessä kahden muun ylimyksen
-kanssa. He varustivat kolmen miehen suuren retkikunnan, kymmenen laivaa
-ja yhdeksänsataa miestä, joista 113 oli ratsumiehiä; mutta laivat
-kärsivät haaksirikon Amazonijoen suistainon eteläpuolella ja melkein
-kaikki mukana olleet hukkuivat. Suunnattomien kärsimysten ja rasitusten
-jälkeen eloon jääneet pelastuivat siirtokuntiin ja Amazonijoen rantain
-asutus jäi taas sikseen.
-
-Brasilian koko rannikko Amazonijoen suusta aina La Plataan saakka sai
-täten portugalilaiset siirtokuntansa ja vuosisadan keskivaiheilla
-Brasiliasta oli tullut melkoisen tärkeä siirtomaa. Mutta sisämaahan
-päin ei rannikolta tunkeuduttu kauaksikaan, sillä sen kivennäis-
-ja metalliaarteet olivat vielä aivan tuntemattomat. Saadakseen
-siirtomaahan yhtenäisemmän hallinnon ja oikeudenhoidon kotimaan
-hallitus lähetti Brasiliaan kenraalikuvernöörin, ja jesuiitat
-saapuivat pitämään huolta maan hengellisten asiain hoidosta. Vanha
-Karamuru oli vielä oivana apuna alkuasukkaitten suostuttamisessa
-uuteen keskushallitukseen. V. 1552 Brasilia sai ensimäisen piispansa.
-Jesuiitat tekivät siellä, samoin kuin koko Etelä-Amerikassakin,
-erinomaista valistustyötä. He perustivat São Pauloon lähetyslaitoksen,
-joka kauan oli tiedon ja valistuksen pääpaikka Brasiliassa, josta
-siirtokunta sitten sai parhaat ja uskaliaimmat miehensä, sisämaa
-ensimäiset rohkeat uudisasukkaansa. Rio de Janeiron lahteen perustivat
-ranskalaiset hugenotit v. 1558 siirtokunnan, mutta yritys, jolla oli
-Colignyn kannatus, raukesi johtajansa kehnouden vuoksi. Useimmat
-siirtolaiset palasivat takaisin Ranskaan, ja sitten Portugalilaiset
-anastivat seudun. V. 1567 perustettiin Rio de Janeiron lahteen
-ensimäinen portugalilainen siirtokunta.
-
-Kun Portugal vuosisadan lopulla joutui Espanjan vallan alle,
-niin sai Brasilia entistä vähemmän kannatusta kotimaasta ja sen
-siirtokunnat saivat parhaan kykynsä mukaan pitää puoliaan ranskalaisia,
-englantilaisia ja hollantilaisia merirosvoja vastaan, joita alati väjyi
-rannikolla.
-
-
-
-Espanjan suhde siirtomaihin.
-
-
-Espanja oli Amerikan löytöön saakka elänyt kokonaan kotoista elämää.
-Taistelu maureja vastaan oli kiinnittänyt sen samoin kuin Portugalinkin
-voimat ja huomion. Kun nyt maailma yht'äkkiä sille aukeni ihmeellisenä,
-uutena ja rikkaana kuin itämainen satu, niin valtasi koko kansan
-eksotinen hurmaus. Sanomattomalla voimalla viehätti tätä niin kauan
-kotonaan ollutta kansaa troopillisen maailman rehevyys ja loisto ja
-satumaisten aarteitten toivo. Satoja ja tuhansia purjehti Uuteen
-maailmaan onneaan etsimään, eikä pelottanut se kammottava mieshukka,
-jonka tämä hurmaava, mutta upean kuorensa alla kavala luonto vaati.
-Vähäpätöinen on se mieshukka, minkä Espanjalaiset Uudessa maailmassa
-kärsivät taisteluiden kautta, mutta tautien ja haaksirikkojen
-hekatombit olivat suunnattomat. Siirtolaisuus oli niin suuri, että
-Venezian lähettiläs kuudennentoista vuosisadan keskivaiheilla kirjotti
-kotikaupunkiinsa Sevillassa ei enää olevan paljon muuta kuin naisia —
-kaikki, jotka kynsille kykenivät, olivat Mexicon ja Perun vallotuksen
-jälkeen lähteneet meren taa, suurin osa sinne jäädäkseen. Kokonainen
-valtava maanosa oli saanut uuden valkoisen väestökantansa, mutta nuori
-emämaa oli ennen miehuudenaikaansa menettänyt parhaat voimansa. Näitä
-vaaroja ei Iberian niemimaan molemmissa maissa kuitenkaan alussa osattu
-aavistaakaan, vaan riemastuksen huumaus valtasi kaikki. Niin suuret
-rikkaudet houkuttelivat, niin suuria omaisuuksia todella hankittiinkin
-usein yhden ainoan retken kautta, että kultainen kangastus kaikkien
-mielestä oli muuttunut kultaiseksi todellisuudeksi.
-
-Uuteen maailmaan muuttaneet espanjalaiset, ne joita ei tarvittu
-virkoja hoitamaan, omistivatkin kaikki voimansa vuoriteollisuudelle.
-Siihen perustuivat siirtomaiden ja emämaan väliset taloudelliset
-suhteet. Kaikki teollisuustuotteet oli tuotava Espanjasta, vieläpä
-toisin paikoin viljakin ja muut ruokatavarat. Sekä öljypuu että
-viiniköynnös tosin istutettiin Etelä-Amerikkaan ja Länsi-Intiaan jo
-ensi aikoina, mutta sitten niiden viljelemistä aljettiin ehkäistä,
-jotta siirtolaisten täytyi ostaa nämäkin tuotteet Espanjasta.
-Siirtomaissa kokonaan kiellettiin eräiden tuotteiden valmistus, jotta
-Espanjan kauppiaat saivat niiden hankinnan yksinoikeudekseen ja että
-vuorikaivoksiin riitti sitä enemmän työvoimia.
-
-Näiden rajotusten noudattamista ja kaupan turvallisuutta varten kauppa
-siirtomaihin kokonaan asetettiin hallituksen holhouksen alaiseksi. Jo
-v. 1503 perustettiin Sevillaan sitä varten erikoinen virasto ja sen
-välityksellä tuli koko siirtomaakaupan tapahtua. Kutakin tavaralajia
-varten oli satamakaupungeissa erikoinen tavarasuoja, jossa hallituksen
-kauppa-asiamies, rahastonhoitaja ja sihteeri tarkalleen kirjottivat
-muistoon tavarat, sekä valvoivat laivain purkamista ja kuormaamista.
-Paremmaksi turvaksi merirosvoja vastaan täytyi laivain purjehtia
-määrä-aikoina ja suurella joukolla. Sevillasta lähti Vera Cruziin kaksi
-laivastoa vuodessa, kummassakin viisitoista laivaa, sekä niinikään
-kahdesti vuodessa yksi kahdentoista aluksen laivasto Porto Belloon.
-Filip II:n aikana laivain lukumäärää lisättiin, niin että Vera
-Cruzin laivastossa oli kuusikymmentä, Porto Bellon laivastossa taas
-neljäkymmentä laivaa. Molemmissa näissä satamissa oli viranomaiset,
-joiden velvollisuus oli jakaa tavarat kuluttajille kunkin paikan
-tärkeyden mukaan ja koota kotimaahan lähetettävä metallikuorma. Mexicon
-markkinoita ei pidetty Vera Cruzissa, koska tämä satamakaupunki
-oli kovin kuuma ja epäterveellinen, vaan Jalapassa. Mutta Perun
-ja Chilen markkinat pidettiin Porto Bellossa Panaman kannaksella
-epäterveellisestä ympäristöstä huolimatta. Kummassakin paikassa kesti
-markkinoita neljäkymmentä päivää. Laivain kapteenit möivät kuormansa
-paikkakuntain maaherroille taikka heidän alaisilleen virkamiehille.
-Hinnat tavallisesti oli siten määrätty, että kapteenit voittivat
-sadasta kolmeensataan prosenttiin. Paikalliset maaherrat virkamiehineen
-saattoivat sitten kiskoa kuluttajilta mitä ikinä tahtoivat.
-
-Kaiken tarmonsa vuoriteollisuudelle omistamalla Espanjalaiset saivat
-kaivoksista erinomaisen runsaan saaliin, varsinkin hopeaa. Vuodesta
-1492 vuoteen 1500 tuotiin Espanjaan vuosittain keskimäärin 1 3/4
-miljonan markan arvosta jaloja metalleja, mutta vuodesta 1500 vuoteen
-1545 tuonti oli 15 miljonaa vuodessa. Kun Potosin kaivokset v. 1545
-löydettiin ja Mexicon kaivoksissa ruvettiin käyttämään parempia
-menetelmiä, niin kohosi vuotuinen tuotanto 55 miljonaksi markaksi.
-On laskettu, että Europpaan Amerikan löydöstä kuudennentoista
-vuosisadan loppuun tuotiin kaikkiaan 3715 miljonan markan arvosta
-jaloja metalleja, pääasiallisesti Espanjan kautta, ja maanosamme
-metallivarasto sen kautta yhdessä vuosisadassa kasvoi entistään viittä
-kertaa suuremmaksi.
-
-Suunnaton pääoman lisäys niin lyhyellä ajalla ei voinut olla
-vaikuttamatta mullistavasti taloudellisiin oloihin.
-
-Aluksi rahan lisääntyminen tietysti vaikutti sen, että Espanjaan
-alkoi eri puolilta virrata kalliita tuotteita, koska Espanjalla oli
-runsaasti rahoja maksaa. Aljettiin tuoda entistä enemmän villakankaita,
-palttinoita, sametteja, metalliteoksia, taideteoksia y.m. Itämailta,
-Italiasta. Alankomaista, Englannista ja Ranskasta. Toiselta puolen
-Espanjan teollisuus ja maanviljelys saivat suuren virikkeen sen
-kautta, että menekki siirtomaiden kautta oli tullut entistään
-paljon suuremmaksi. Espanjan villateollisuus, silkki-, metalli- ja
-nahkateollisuus pääsivät erinomaiseen vauhtiin ja ulkomaalaisiakin,
-sekä saksalaisia että italialaisia, saapui Espanjaan teollisuutta
-elvyttämään. Tämä elpyminen ei kuitenkaan ollut pysyväinen. Jaloja
-metalleja saapui maahan niin runsaasti, että hinnat vähitellen
-kohosivat entistään paljon korkeammiksi, alkoi toisin sanoen
-kallis aika. Kun Espanjan hallitus ei silloin vielä käsittänyt
-hintain kohoamisen syitä, niin se kuluttajien etua valvoakseen
-vahvisti lukuisille tuotteille ylimmät hinnat, toisia kielsi maasta
-viemästä ja muutoinkin rajotti kotimaan teollisuutta, joka näistä
-rajotuksista kärsi. Ulkomaiset sodatkin vahingoittivat maanviljelystä,
-teollisuutta ja kauppaa. Kultakuumeen jälkeen »hopeakuume» levisi
-kaikkiin kansankerroksiin, laimentaen yhä enemmän kotoisten ammattien
-harrastusta, vaikka ne juuri etupäässä olivat maan pysyvän menestyksen
-perustus. Taloudellista rappeutumista edisti maurienkin vaino, sillä
-maurit olivat Espanjan parhaat käsityöläiset ja maanviljelijät.
-Maanviljelys, kotimainen vuoriteollisuus ja muut teollisuudenhaarat
-rappeutuivat siihen määrään, että Espanjan täytyi lopulta ostaa
-ulkomaalta melkein kaikki tarpeensa, jopa osan ruokatavaroistaankin.
-Ne suunnattomat metallivarat, jotka saatiin siirtomaista, eivät siis
-pysyneet Espanjassa, vaan virtasivat pian pois muihin toimeliaampiin
-maihin, niiden kansallisrikkautta lisäämään.
-
-Teollisuustavarain kalleus siirtomaissa houkutteli niihin
-englantilaisia ja hollantilaisia salakuljettajia ja jalojen metallien
-rikkaus tuhansittain merirosvoja. Englannin. Hollannin ja Ranskan näin
-alkama kilpailu johti sitten ilmisotiin, joiden kautta sekä Espanjan
-että Portugalin merimahti murrettiin.
-
-Vanha ja Uusi maailma luonnollisesti vaikuttivat toisiinsa monella
-tavalla. Portugal toimi maissa, joissa jo vanhustaan oli varmoihin
-muotoihin kehittynyt erinomaisen tuoterikas kauppa, Espanja sitä
-vastoin uusissa maissa, joiden luonnonrikkaus ja kauppa olivat vasta
-kehitettävät, joista aluksi ei voitu, paitsi jaloja metalleja, juuri
-paljoa muuta saada kuin arvokkaita puulajeja ja moniaita muita
-kasvikunnan tuotteita. Itä-Intian ja Länsi-Intian välillä syntyi
-omituinen vuorovaikutus: Itä-Intia. joka jo Rooman ajoista saakka
-oli vetänyt Europasta metalleja (Maant. ja löytör. I, s. 127), ei
-nytkään antanut niitä, vaan arvokkaita luonnon- ja teollisuuden
-tuotteita. Länsi-Intia antoi metallit, joilla näitä tuotteita
-voitiin ostaa entistä suuremmat määrät. Itä-Intia sai tavaroistaan
-hinnan, Länsi-Intian täytyi vain luovuttaa varallisuuttaan saamatta
-paljoa mitään korvaukseksi. Pysyväistä hyötyä tuotti sekä Uudelle
-että Vanhalle maailmalle hyödyllisten eläimien ja viljelyskasvien
-vaihto. Tässä suhteessa Uusi maailma hyötyi enemmän kuin Vanha.
-Mutta monta erinomaisen tärkeätä hyötykasvia sai Europpakin meren
-takaa, mainitaksemme vain perunan, maissin, mandiokan, bataatin,
-espanjanpippurin, tupakan, kaakaon, kokan ja paraguayteen. Molemmat
-Amerikat taas saivat useimmat viljat. sokeriruo’on ja kahvin ynnä
-tärkeimmät kotieläimet, muita mainitsematta. Lajien vaihtamista jatkuu
-vielä tänä päivänä, sillä Europpa on alkanut maaperäänsä koteuduttaa
-Amerikan arvokkaita puulajeja, mikäli ne ilmanalassamme viihtyvät.
-
-
-
-
-
-POHJOISIA VÄYLIÄ. POHJOISEMPIA PURJEHTIJOITA.
-
-
-
-
-John Cabotin matka Pohjois-Amerikkaan.
-
-
-Englannin kuningas Henrik VII oli pitänyt matkaa Intiaan lännen kautta
-niin naurettavana päähänpistona, että Bartolomeo Colombo kuninkaan
-pilkkapuheista masentuneena jätti Englannin ja lähti Ranskaan
-veljensä aikomusta esittämään. Mutta kun sitten sanoma Columbuksen
-onnellisesta paluusta ja Intiaksi luultujen maiden löytämisestä kulki
-kautta maailman, niin se teki Englannissakin syvän vaikutuksen ja
-kuningas päätti olla viisaampi seuraavalla kerralla, kun joku tulisi
-hänelle tarjoamaan samanlaista tilaisuutta hänen valtansa ja kauppansa
-laajentamiseen. Sitä ei tarvinnutkaan kauaa odottaa. Jo muutaman vuoden
-kuluttua lähti John Cabot Englannin hallituksen myötävaikutuksella
-Atlantin meren poikki etsimään Intiaan pohjoisempaa väylää kuin
-Columbuksen muka löytämä. Cabot näyttää itsenäisesti suunnitelleen
-matkansa.
-
-John Cabot (Giovanni Caboto) oli synnyltään genovalainen, samoin
-kuin Columbuskin, mutta oli muuttanut asumaan Veneziaan ja sieltä
-tehnyt laajoja kauppamatkoja. Hän kävi eräällä matkalla Mekassa, joka
-siihen aikaan oli Idän kaupan pääpaikkoja, ja sai siellä kuulla, että
-Itämaiden kalliit tavarat, silkit, jalokivet ja kulta, saapuivat sinne
-maan poikki Koillis-Aasiasta. Cabot tiesi, että maa luultavasti oli
-pallonmuotoinen, ja tästä hän kertoi mieleensä juolahtaneen, että
-Itä-Aasiaan ehkä voitaisiin purjehtia lännen kautta Atlantin valtameren
-poikki. Nämä mietteet mielessään hän v. 1484 muutti perheensä keralla
-Englantiin, valiten ehkä Englannin siitä syystä, että se hänen
-laskujensa mukaan oli Koillis-Aasian kohdalla. Hän asettui Bristolin
-kaupunkiin, joka siihen aikaan oli Lontoon jälkeen Englannin tärkein
-kauppakaupunki. Bristolista oli jo ennen hänen tuloaan tehty retkiä
-Atlantinmeren tuntemattomiin osiin ja etsitty St. Brandania ja muita
-saaria, jotka kartoilla kummittelivat. John Cabot kaikin puolin
-kannatti näitä retkiä, lisäten vielä Antillan, Brasilian ja »Seitsemän
-kaupungin saaren» etsittävien joukkoon. Jälkeen vuoden 1491 lähettivät
-Bristolin kauppiaat joka vuosi laivoja näille löytöretkille. kuten
-näkyy sen ajan diplomatisista asiakirjoista. Espanjan lähettiläs
-kirjotti v. 1498 kuninkaalleen: »Bristolilaiset ovat seitsemänä vuotena
-joka vuosi lähettäneet kaksi, kolme tai neljä karavelia etsimään
-Brasiliaa ja 'Seitsemää kaupunkia' tämän genovalaisen (Cabotin)
-ohjeiden mukaan». Kun Columbuksen löytö kesällä 1493 tuli tunnetuksi,
-niin pyysi Cabot kuninkaalta kannatusta »Suurkaanin maahan» tehtävää
-retkeä varten, ja tällä kerralla Henrik VII kallistikin pyynnölle
-korvansa. Cabot sai kolmen poikansa keralla luvan lähteä Englannin
-suojeluksen alaisena etsimään lännen merestä uusia maita, mutta
-retkikunta oli hänen itsensä varustettava.
-
-John Cabot oli varaton eikä tälle ensi matkalleen voinut ottaa muuta
-kuin yhden aivan vähäisen laivan ja kahdeksantoista miestä. 2 p.
-toukok. 1497 lähti »Mathiew» matkaan, purjehtien ensinnä pohjoista ja
-sitten länttä kohti. Tuulet olivat kuitenkin enimmäkseen vastaiset,
-sillä Cabot oli Atlantinmeren länsituulien vyöhykkeessä ja hän sai
-luovia kauan, ennenkuin pääsi meren poikki. Kun oli oltu matkalla
-52 päivää, niin saavuttiin vihdoin 24 p. kesäk. luultavasti Breton
-saareen, Uuden Skotlannin pohjoisosaan, samoille seuduin siis,
-joille islantilaiset viikingit jo puolentuhatta vuotta aikaisemmin.
-Juhlallisesti Cabot otti tämän maan kuningas Henrik VII:n haltuun.
-Kun se oli hedelmällistä ja ilmanala leutoa, niin hän oli vakuutettu
-saapumisestaan Koillis-Aasiaan. sinne josta olivat tulleet Mekassa
-nähdyt jalokivet ja silkkikankaat. Otettuaan puutavaraa ja vettä Cabot
-kiiruimman kautta lähti paluumatkalle ja näki ohi purjehtiessaan
-Newfoundlandin. Paluumatka sujui nopeammin, kun tuulet olivat myötäiset
-ja vinhat, ja elokuun 6 p. Cabot jälleen kävi Bristolin satamaan
-ankkuriin. Hän riensi oikopäätä hoviin ja sai sangen suosiollisen
-vastaanoton. 10 punnan rahalahjan ja 20 punnan eläkkeen siitä, että hän
-oli »löytänyt uuden saaren». Cabot väitti, että hän oli 700 leagueta
-[_League_, ranskalainen _liene_, espanjalainen _legua_ vaihteli
-paljon eri maissa ja eri aikoina, 3,9:stä 7,4:jään kilometriin. Vanha
-espanjalainen legua oli 4,23 kilom., nykyinen engl. maaleague 4,83,
-merileague 5,56 kilometriä. Jos viimeksi mainitun arvon sijotamme
-Cabotin matkailmotukseen, niin saamme 700 x 5,56 = 3,892 kilometriä,
-joka likimain vastaa etäisyyttä Bristolista Uuden Skottlannin
-rannalle.] Irlannista länteen päin löytänyt suurkaanin maan. Vaikka
-sieltä oli saatavana sekä brasilipuuta että silkkiä, niin aikoi hän
-kuitenkin seuraavalla matkalla kulkea rannikkoa pitkin eteläänpäin
-Cipanguun (Japaniin) saakka, jonka hän luuli olevan päiväntasaajan
-seuduilla, sillä siellä oli kultaa.
-
-Jälkimaailmalle Cabotin matkoista säilyneet tiedot ovat sangen
-niukat, mutta ei rohkea purjehtija näytä sanojaan säästäneen. Hän oli
-palattuaan Englannissa päivän sankari, kuten näkyy erään venezialaisen
-Lontoosta kirjottamasta kirjeestä: »Hänen nimensä on Zuan Cabot, ja
-'suureksi amiraaliksi' häntä täällä sanotaan. Hänelle osotetaan suurta
-kunniaa, hän käy silkkiin puettuna ja nämä Englantilaiset juoksevat
-kuin hullut hänen perässään.» Kuninkaan rahapalkinto tosin tuntuu
-sangen niukalta, mutta Henrik VII oli saita, ja lisäksi mainitut 10
-puntaa annettiin vain sitä varten, että Cabot saisi huvitella matkan
-vaivojen jälkeen. Cabot pitikin hauskaa ja lupaili tuttavilleen
-suurkaanin maita, joiden rikkaus Marco Polon kertomuksista yhä vielä
-väikkyi kaikkien mielessä. Erään burgundilaisen, jonka kanssa hän
-seurusteli, piti saada saari, muutaman genovalaisen ystävän toinen.
-Kahdelle köyhälle munkille, joiden määrä oli tulla mukaan seuraavalle
-retkelle, luvattiin hiippakunta kummallekin. Bristolin kauppiaat olivat
-innoissaan, kaikki tahtoivat päästä kauppaa tekemään Kambalukiin
-(Pekingiin), jonne Marco Polon kertomuksen mukaan joka päivä tuotiin
-lähes tuhannen kuormaa silkkikangasta. Kuningas lupasi seuraavalle
-retkelle laivoja, joilla piti purjehdittaman kultamaahan Cipanguun.
-Espanja tosin lähettiläänsä kautta vastusti tämmöisiä retkiä sen
-pallonpuoliskolle muka, mutta Englanti ei vastalauseista välittänyt,
-vaikka silloin vielä olikin paavinistuimelle uskollinen.
-
-Cabot alkoi siis varustella toista retkeään paljon perusteellisemmin
-kuin ensimäistä. Saatuaan helmikuussa v. 1498 kuninkaalta kaikki
-valtuudet hän matkusti Lissaboniin ja Sevillaan palkkaamaan mukaansa
-miehiä, jotka olivat Cãon ja Diazin keralla purjehtineet Afrikan
-länsirannalla ja Columbuksen mukana käyneet Intiassa. Lissabonissa
-hän tapasi João Fernandes nimisen miehen, jolla oli lisänimenä
-Lavrador; tämä näyttää vuoden 1492 vaiheilla Islannista käsin käyneen
-Grönlannissa. Kuultuaan häneltä, että Grönlanti, jonka luultiin olevan
-Aasiaa, olikin niin lähellä Islantia, Cabot päätti purjehtia Grönlannin
-kautta. Retkikunta, johon kuului kaksi laivaa ja 300 miestä, lähti
-matkaan Bristolista toukokuun alkupäivinä v. 1498. Samaan joukkoon
-lähti useita laivoja, joiden tapana oli tehdä kauppaa Islannissa.
-Kesäkuun alussa saavuttiin Grönlannin rannalle, ja koska Fernandes
-oli Cabotille kertonut tästä maasta, niin Cabot antoi sille nimeksi
-»Labradorin maa». Tiedot retkestä ovat kuitenkin niin vaillinaiset,
-ettei varmaan tiedetä muuta, kuin että John Cabot tosiaan mainittuna
-vuonna lähti toiselle retkelleen. On vaikea selittää, miksei John
-Cabotista sen koommin mitään mainita. Mutta tietysti hän ei löytänyt
-suurkaanin maata, sen enempää kuin Cipanguakaan, ei kultaa, ei
-mausteita eikä jalokiviä. Vanhemman Cabotin poika Sebastian oli,
-niin luulevat jotkut, mukana retkellä, ja siitä mitä hän mainitsi
-aikalaisilleen tutkijoille ja kirjailijoille, ovat toiset luoneet siitä
-kokonaiskuvan. John Cabotin toinen matka olisi tämän mukaan tapahtunut
-seuraavasti: Hän seurasi Grönlannin rantaa pohjoista kohti, mutta kun
-pakkanen yltyi, jäävuoria alkoi olla kosolta ja vielä rantakin kääntyi
-itään- päin, niin hän, saavutettuaan 67° 30’ pohjoista leveyttä,
-kääntyi takaisin; se oli suoranainen pakkokin, sillä laivaväki ei
-suostunut purjehtimaan kauemmaksi siihen suuntaan. Cabot palasi samaa
-reittiä, purjehti Grönlannin eteläpäitse Davisin salmeen ja sen
-poikki luultavasti Baffinin maahan. Luullen sitä Aasian mantereksi
-hän ehkä suuntasi eteläänpäin Cipangua etsimään, tehden Labradorin
-rannikolla kauppaa intianien kanssa, joilla ei kuitenkaan ollut muuta
-rikkautta kuin nahkoja. Newfoundlandin rantaa seuraillen hän saapui
-Breton niemelle, jossa oli käynyt edellisellä matkallaan, ja purjehti
-sieltä edelleen etelää kohti aina 38 leveysasteelle saakka, lähelle
-nykyistä Kap Hatterasta, mutta kun ei tavattu minkäänlaisia merkkejä
-Itä-Aasian rikkauksista ja hienoista teollisuustuotteista, niin täytyi
-palata takaisin tyhjin toimin. Kun oli Bristoliin palattu, niin saivat
-ne henkilöt, joille kuningas oli matkaa varten rahoja lainannut,
-maksaa velkansa takaisin. John Cabot pian sen jälkeen kuoli. Cabotin
-löytöihin Englanti sitten perusti omistusoikeutensa Pohjois-Amerikan
-länsirannikkoon.
-
-Nansen, joka viimeksi on tutkinut näitä sekavia tietoja, päättelee
-John Cabotin ei palanneen toiselta retkeltään, eikä hänen poikansa
-Sebastianin olleen mukana kummallakaan. Mutta heti jälkivuosina lähti
-Englannista useita muita retkikuntia samoille seuduin. ja nämä kävivät
-Grönlannissa, Newfoundlandissa ja Labradorissa. Oppaina oli mukana
-Azorien saarilta tulleita portugalilaisia. Mitä Sebastian Cabotin
-retkiin tulee, niin pitää Nansen häntä valehtelijana, joka kertoi
-Petrus Martyrille ja muille aikalaisille ominaan toisten matkoja.
-Itse hänen ei tiedetä tehneen pohjoisille vesille ainoatakaan.
-Englantilaiset tutkijat eivät arvostele häntä yhtä ankarasti, ja mitkä
-hänen todelliset ansionsa lienevätkään olleet, epäilemättä hänestä tuli
-paljon kuulumpi mies kuin hänen isänsä oli. Mainitsemme sen vuoksi
-tässä yhteydessä hänen myöhemmät vaiheensa.
-
-
-
-Sebastian Cabot.
-
-
-V. 1512 Sebastian Cabot kuningas Henrik VII:nnen käskystä laati
-Guiennen ja Gascognen kartan Englannin armeijan käytettäväksi. Samana
-vuonna Espanjan kuningas Ferdinand kutsui hänet luokseen, kysyäkseen
-häneltä neuvoa Newfoundlandin anastamisesta. Sebastian Cabot otettiin
-Espanjan vakinaiseen palvelukseen ja hän valmisteli viipymättä
-retkikuntaa Newfoundlandiin. Ferdinandin kuoleman vuoksi ei retkestä
-tullut mitään. Kaarle V piti Sebastian Cabotin palveluksessaan ja v.
-1518 hänet nimitettiin Espanjan yliluotsiksi.
-
-Talvella 1520—1521 Sebastian Cabot taas kävi Englannissa, jossa
-kardinali Wolsey pyysi häntä johtamaan Henrik VIII:n Newfoundlandiin
-valmistelemaa retkikuntaa. Mutta erään venezialaisen moitittua häntä,
-ettei hän ollut tehnyt mitään oman maansa hyväksi, Cabot kieltäytyi ja
-Espanjaan tultuaan ryhtyi salaisiin neuvotteluihin Venezian kymmenen
-neuvoston kanssa. Neuvotteluista ei kuitenkaan tullut sen enempää.
-V. 1524 Sebastianin aika kului Badajozin juntan neuvotteluissa.
-Seuraavana vuonna hänet vihdoin lähetettiin johtamaan espanjalaista
-retkikuntaa, jonka piti purjehtia Molukeille, Tarsiihin, Ofiriin,
-Cipanguun ja Kataihin Magalhãesin löytämää tietä. Mutta Sebastian
-Cabot jäikin La Plata joelle huhuttua kultamaata etsimään, niinkuin
-olemme ennen kertoneet, ja palasi tyhjin toimin takaisin Espanjaan.
-Ohjeittensa rikkomisesta hänet lähetettiin neljäksi vuodeksi maanpakoon
-Oraniin, Airikaan, mutta hän pääsi jo v. 1533 sieltä pois ja sai
-takaisin yliluotsivirkansa. Seuraavalla vuosikymmenellä tapaamme
-hänet jälleen Englannin palveluksessa; hän sai v. 1549 Englannin
-hallitukselta melkoisen eläkkeen, vaikka Kaarle V koettikin pakottaa
-sitä luovuttamaan Cabot takaisin.
-
-Sebastian Cabot nimitettiin Englannissa laivaston tarkastajaksi ja
-sai toimekseen lakkauttaa saksalaisten hansakauppiaitten etuoikeudet
-Lontoossa. Hän oli mukana perustamassa »Kauppiasseikkailijain»
-(Merchant Adventurers) suurta seuraa ja nimitettiin elinajakseen
-sen johtajaksi. Kolme laivaa lähetettiin toukokuussa 1553 etsimään
-koillisväylää kaukaiseen itään, mutta kaksi laivaa kärsi haaksirikon
-ja ainoastaan Chancellor pääsi Vienaan saakka, jossa hän solmi
-kauppasuhteet Venäjän kanssa. Chancellorin löytämää tietä ruvettiin
-sitten purjehtimaan Vienaan uutterasti. Kun v. 1556 lähetettiin
-laivoja matkaan, niin erään aikalaisen kertomuksen mukaan »hyvä vanha
-herra Cabot antoi köyhille mitä auliimpia almuja, pyytäen heitä
-rukoilemaan laivain hyväksi onneksi ja matkan menestykseksi. Ja sitten
-hän ystäviensä keralla hankki pidot ja he kestitsivät mitä parhaiten
-kaikkia, jotka olivat heidän seurassaan. Ja paljaasta ilosta, että hän
-näki löytöretkestämme totta tulevan, hänkin lähti tanssiin nuorten
-iloiseen seuraan.» Jo seuraavana vuonna Sebastian Cabot lienee kuollut.
-
-
-
-
-Muita retkiä Pohjois-Amerikkaan.
-
-
-Veljekset Cortereal.
-
-
-Vaikka Portugalilaiset olivat saaneet Intiassa niin suuren toimialan,
-niin pitivät he kuitenkin kateellisesti kiinni kaikista eduista, mitä
-paavin aulis maanjako suinkin saattoi tarjota. Portugalissa luultiin,
-että Atlantin meren takana ehkä oli luoteessa semmoisia maita, jotka
-olivat demarkatsioviivan itäpuolella ja siis kuuluivat Portugalin
-perintöosaan, ja lähetettiin laivoja sillekin suunnalle. Cabotin matka
-pikemmin kiihotti kuin pelotti, sillä Portugalin hallituksen käsityksen
-mukaan Englannilla ei ollut mitään oikeutta anastaa siellä maata.
-
-Gaspar Cortereal, Manuel kuninkaan hyvä ystävä, Azoreilla kasvanut,
-lapsuudestaan saakka mereen ja laivoihin tottunut, sai ensimäisen
-retkikunnan johdon. Hän purjehti v. 1500 pohjoista ja luodetta kohti
-ja tuli Newfoundlandin rannikolle, luuli sitä suurkaanin maaksi ja
-tutki sen ynnä Labradorin rannan pohjoista kohti ehkä aina Hudsonin
-ja Davisin salmea myöten, laatien varsinkin Newfoundlandin rannikosta
-tarkan kartan. Seuraavana vuonna hän palasi löytöjään jatkamaan ja
-tutki nyt sekä Mainen ja Uuden Skotlannin että Laurentin lahden rannat.
-Alkuasukkailta saatiin katkennut italialainen miekka ynnä Veneziassa
-luulon mukaan valmistettuja korvahelyjä; näiden luultiin kulkeneen
-sinne maan poikki ja sen vuoksi todistavan rannan tosiaan kuuluvan
-suurkaanille. Se ei kuitenkaan estänyt Gaspar Corterealia orjaksi
-ryöstämästä puoltasataa muka suurkaanin alamaista ja lähettämästä
-niitä kahdella laivalla Portugaliin matkavarustuksien maksamiseksi.
-Portugalilaiset eivät luulleet kenenkään purjehtijan ennen käyneen
-heidän löytämällään rannalla ja Cabotin matka lienee siis ollut heille
-tuntematon. Kotia lähetetyt orjat olivat rotevaa kansaa, ja erään
-selityksen mukaan sai Labrador tästä nimensä, koska he muka olivat niin
-soveliaita työntekijöiksi. Gasparista itsestään ei kuulunut sen koommin
-mitään; hän kolmannen laivan keralla katosi teille tietämättömille.
-V. 1502 lähti Miquel Cortereal etsimään kadonnutta veljeään. Mutta
-hänkin hävisi sille tielle, vaikka kaksi seurana ollutta laivaa pääsi
-onnellisesti palaamaan. Manuel kuningas lähetti v. 1503 retkikunnan
-molempia kadonneita etsimään, mutta se sai tyhjin toimin palata
-takaisin. Vanhin Cortereal veljeksistä, Vasqueuas, pyysi sitten laivoja
-etsimistä jatkaakseen, mutta kuningas ei enää laskenut häntä matkaan,
-peläten menettävänsä viimeisenkin veljeksistä.
-
-Portugalilaiset nimittelivät koko tämän rannikon Fundy-lahdesta aina
-Hudsonin salmeen saakka, mutta bretagnelaiset kalastajat sittemmin
-muuttivat useimmat nimet. John Cabotin antamista ei ainoakaan ole
-karttaan säilynyt.
-
-
-
-Newfoundlandin kalastukset.
-
-S Heti ensimäiset purjehtijat huomasivat Newfoundlandin vesien,
-varsinkin laajojen matalikkojen suunnattoman kalaisuuden. Kylmä
-napavirta kulkee nimittäin Amerikan itärantaa etelään päin, ja tämän
-kylmän veden mukana uivat Jäämeren äärettömät kalakarjat Newfoundlandin
-matalikoille, jotka pistävät kauas mereen, pysäytellen jäävuoria,
-jotka niille karille ajavat, ainaisien sankkojen sumujen vallassa,
-purjehtijain kammo, mutta kalastajain paratiisi. Ei monta vuotta
-kulunut Cabotin ja Corterealien matkain jälkeen, ennenkuin rohkeat
-kalastajat vähäisillä, mutta merikuntoisilla aluksillaan löysivät
-näille särkille ja sadottain alkoivat niillä käydä varsinkin turskan
-pyynnissä.
-
-Ensimäiset pyytäjät olivat portugalilaisia ja sen vuoksi Newfoundlandin
-ensimäiset nimet. »Terra Corterealis» ja »Bacallaos» (turskamaa)
-ovatkin portugalilaiset. Mutta monta vuotta he eivät saaneet siellä
-yksin kalastaa, sinne löysivät myös Espanjan Baskit, jotka vanhastaan
-olivat olleet valaanpyytäjinä etevät, ynnä Bretonit, Bretagnen
-niemimaan karkaistut merenkulkijat. Ja sangen varhain näyttävät
-Englantilaisetkin joukkoon tulleen, hyljäten Islannin kalakaupan, joka
-siihen saakka oli heidän kapakalatarpeensa tyydyttänyt. Portugalilaiset
-kalastivat etupäässä varsinaisilla matalikoilla, Bretonien pääpaikka
-oli Uusi Skotlanti ja Laurentin lahti. Bretagnen laivoja oli näillä
-vesillä jo v. 1525 noin 70—80, portugalilaisia satoja. Portugalilaiset
-yrittivät perustaa siirtokuntiakin Newfoundlandin rannikolle,
-mutta ilmanala oli heille liian kylmää; siirtokunnat eivät voineet
-kehittyä kalastusasemia suuremmiksi. Englantilainen Hakluyt, tunnettu
-matkakertomuksien kokooja, sanoo Newfoundlandin vesillä v. 1578 käyneen
-400 kalastajalaivaa, joista silloin neljäsosa oli englantilaisia. Mutta
-olot olivat muutoin puolen vuosisadan kuluessa sikäli muuttuneet, että
-satamat enimmäkseen olivat Englantilaisten hallussa.
-
-Kalastajalaivain havainnot eivät tulleet kirjallisten piirien tietoon,
-mutta tehtiin kuitenkin näihin aikoihin muutamia tutkimusretkiäkin.
-Seuraavassa kerromme tarkemmin Ranskalaisten retkistä, mutta sitä ennen
-mainitsemme lyhyesti pari englantilaista yritystä. Kuningas Henrik
-VIII lähetti v. 1527 John Rut nimisen meriupseerin kahdella laivalla
-tutkimaan »Suurkaanin maita» ja tunkeutumaan kauemmaksi länteen
-kuin edelliset purjehtijat. Menetettyään toisen laivansa Labradorin
-rannikolla Rut toisella purjehti rannikkoa etelään päin New Yorkin
-seuduille saakka ja palasi sitten kotimaahan. Toisen retkikunnan
-varusti Hore niminen innokas maantieteilijä, joka houkutteli
-kolmisenkymmentä lontoolaista, enimmäkseen lakimiestä, ottamaan retkeen
-osaa. He lähtivät matkaan v. 1536 ja tekivät monta mieltäkiinnittävää
-havaintoa, kunnes Newfoundlandin rannikolla ruokavarat loppuivat.
-Nälänhätä sai semmoisen vallan, että muuan merimies tappoi toverinsa,
-kun he olivat yhdessä juuria kaivamassa. Kun tapaus tuli tunnetuksi,
-niin kapteeni kokosi miehensä ja piti heille puheen, jossa hän
-liikuttavin sanoin kehotti välttämään sitä kataluutta, että ruvettiin
-toinen toisiaan syömään, ja käski kaikkia katumaan ja rukoilemaan apua.
-Siitä huolimatta nälänhätä lisääntyi niin, että lopulta päätettiin
-arpoa, kuka tapettaisiin. »Mutta Jumala armossaan lähetti satamaan
-samana yönä ranskalaisen laivan, jolla oli runsaasti ruokavaroja.»
-Nälkiintyneet englantilaiset saivat petoksen kautta laivan haltuunsa,
-vaihtoivat laivaa ja jättivät oman tyhjän aluksensa ranskalaisille.
-Ranskalaisten päähänkään ei pälkähtänyt ruveta toisiaan syömään;
-he olivat päinvastoin pyydysretkellä ja riistaa oli sekä metsissä
-että meressä runsaasti. Muutaman kuukauden kuluttua hekin hyvissä
-lihoissa palasivat kotimaahan ja vaativat paikalla Henrik VIII:lta
-vahingonkorvausta, joka heille auliisti maksettiin. Niin päättyi
-lakimiesten retki, ainoa laatuaan tällä rannikolla.
-
-
-
-Giovanni di Verrazzano.
-
-
-Vaikka Bretagnesta jo kuudennentoista vuosisadan alussa joka vuosi
-purjehti kymmenittäin laivoja »Bacallaoksen» kalarikkaudesta osansa
-ottamaan, niin eli Ranskan hallitus kuitenkin hidas virallisesti
-esiintymään vesillä, joita sen eteläiset naapurit väittivät
-omaisuudekseen. Mutta lopulta kuningas Frans I arveli, että hänellä
-oli yhtä hyvä oikeus Aatamin perintöön kuin Espanjan ja Portugalinkin
-kuninkailla ja varusti retkikunnan. Kuvaavaa italialaisten suurelle
-purjehtija-arvolle ja maailmantuntemukselle on, että ensimäistä
-ranskalaistakin retkikuntaa johti italialainen.
-
-Giovanni di verrazzano, joka oli Firenzestä kotoisin, tarjoutui
-näyttämään Ranskalaisille tietä Kiinaan. Frans I varusti retkeä varten
-neljä laivaa ja Verrazzano lähti Diepestä matkaan lopulla vuotta
-1523. Aika oli huonosti valittu; kaksi laivaa kärsi haaksirikon jo
-Bretagnen rannikolla, kolmannen Espanjalaiset, joiden kanssa Ranska
-kävi sotaa, anastivat Madeiran luona, ja Verrazzanon täytyi yhdellä
-ainoalla laivalla lähteä Madeirasta viillettämään valtameren poikki.
-Hän tapasi Pohjois-Amerikan rannikon 34 leveyspiirin vaiheilla,
-Kap Hatteraan eteläpuolella. Purjehdittuaan jonkun matkaa vielä
-kauemmaksi etelään hän palasi takaisin ja etsiskeli koko rannikon
-aina Newfoundlandin pohjoisosiin saakka. Palmuvyöhykkeestä, johon
-rannikon eteläosa vielä kuuluu, hän asukkaitten kanssa hyvässä sovussa
-kauppaa tehden tuli lauhkeiden lehtimetsäin rannikolle ja vihdoin
-havupuurannikolle, joka oli sen pohjoispuolella. Voidakseen tarkkaan
-piirtää rannan hän purjehti päivät ja oli yöt ankkurissa. Verrazzano
-löysi Hudson joen suistamon ja nousi veneellä kappaleen matkaa tätä
-ihanaa, alkuosalta vuonomaista jokea, jossa oli riittävästi vettä ja
-suojaa suurimmillekin laivoille. Koillista kohti edelleen laskiessaan
-hän löysi Rhode-Islandin ja kohtasi metsästysintianeja, kookasta ja
-verraten vaaleaihoista kansaa, jolla oli vaskiset koristeet, mutta
-kultaa ei ensinkään. Narraganset-lahdessa, jonka Verrazzano selittää,
-niin että sen kuvauksesta hyvin tuntee, hän viipyi kauemman aikaa
-kauppaa tehden. Hän aivan oikein arveli tämän oivan sataman olevan
-Rooman tasalla, mutta ilmanalan paljon kylmemmän. Verrazzano varmaan
-oli ensimäinen, joka huomasi Pohjois-Amerikan ilmanalan kylmyyden
-Europan vastaaviin leveyksiin verraten. Kauempana pohjoisessa, jossa
-maa muuttui kolkommaksi ja asukkaat vihamielisemmiksi, hän tunkeutui
-jonkun matkaa maan sisään aseellisen joukon keralla. Vuoriset rannat
-vuonoineen hänen mielestään muistuttivat Dalmatian rantoja. Vasta
-Newfoundlandin rannikolla hän keskeytti retkensä, koska ruokavarat
-alkoivat loppua, ja palasi Dieppeen, josta hän lähetti kuninkaalle
-laajan selonteon matkastaan. Tämä on vanhin kertomus Pohjois-Amerikan
-itärannasta, mitä on olemassa. Verrazzano oli sivistynyt mies, tunsi
-klassikot, teki sattuvia huomioita ja kirjotti havaintonsa viehättävään
-muotoon.
-
-Ranskalla oli kuitenkin siihen aikaan niin paljon sotimista, ettei
-kuningas Frans I ennättänyt hyväkseen käyttää matkan tuloksia.
-
-
-
-Esteban Gomez.
-
-
-Espanjakin vuorostaan ennen pitkää kävi levottomaksi, että
-Koillis-Amerikassa ehkä kalastettiinkin ja anastettiin maita,
-siirtokuntia perustettiin alueilla, jotka paavi oli sille antanut.
-Ferdinand ja hänen seuraajansa aikoivat monta kertaa lähettää
-retkikunnan asiata tutkimaan, mutta Länsi-Intian puuhain vuoksi aikeen
-toteuttaminen siirtyi vuodesta vuoteen. Mutta kun Ranskakin alkoi
-levitellä sinne yritteliäisyyttään, niin ei Espanjassa maltettu pysyä
-kauempaa toimettomina.
-
-Vuotta myöhemmin kuin Verrazzano purjehti Pohjois-Amerikan itärannikon
-portugalilainen Esteban Gomez, sama Espanjan palvelukseen mennyt
-luotsi, joka hylkäsi Magalhãesin ja »S. Antoniolla» palasi salmesta
-takaisin Espanjaan. Hän piirsi mainitun rannikon kartan, jonka sitten
-Diego Ribeiro ja muut yleisten karttain laatijat jäljensivät. Gomez
-haki, samoin kuin kaikki muutkin, salmea Tyveneen mereen. Hän palasi
-Espanjaan marraskuussa 1525, mukanaan joukko vangiksi otettuja
-intianeja, joilla matkan kustannukset suoritettiin.
-
-
-
-
-Jacques Cartierin retket Canadaan.
-
-
-Pohjois-Amerikan koko länsiranta oli saatu tutkituksi ja osapuilleen
-kartutetuksi, kun Jacques Cartier v. 1534 teki Laurentin lahteen
-ja jokeen ensi matkansa. Tämä urhea bretagnelainen purjehtija oli
-ensimäinen, joka näillä kulmilla tunkeutui suuren manteren sisäosiin.
-Hänen matkainsa merkitys oli tavallista suurempi, sillä niiden kautta
-Canada moniksi ajoiksi tuli Ranskaan liitetyksi ja sai pysyvän
-ranskalaisen asutuksen.
-
-Cartier syntyi St. Malossa Bretagnessa v. 1491 ja oli siis ensi
-matkalleen lähtiessään 43 vuoden ikäinen. Hän näyttää nuorempana
-käyneen Brasiliassa, jonka rantoja Ranskalaiset himoitsivat ja
-yrittivät anastaakin. Ranskalaiset ja varsinkin bretonilaiset alukset
-olivat jo tottuneet vuosittain purjehtimaan Newfoundlandin ja Uuden
-Skotlannin vesille, niin että reitti ja sen purjehduksen tavat olivat
-hyvin tunnetut; Laurentin lahti oli kuitenkin vielä ainakin osaksi
-tuntematon. Cartier sai Ranskan hallitukselta kaksi laivaa, joilla
-hänen piti tutkia, eikö niiltä seuduin olisi salmea Tyveneen mereen;
-laivat olivat vain kuudenkymmenen tonnin vetoisia, miesluku 61.
-
-
-
-Funk-saari.
-
-
-Matka Atlantin meren poikki oli sangen nopea; kahdenkymmenen päivän
-kuluttua saavuttiin Newfoundlandin itärannalle, jota seuraillen
-purjehdittiin pohjoista kohti Belle Isle salmeen, Newfoundlandin ja
-Labradorin väliin. Paljon jäitä tavattiin, sillä kesä tuskin oli
-vielä alkanut. Cartier poikkesi särkillä olevalle Funk-saarelle,
-joka ei ollut kuin yhden lieuen (4 kilometr.) ympärimitaten, mutta
-niin suunnattoman täynnä merilintuja, »ettei sitä olisi pitänyt
-mahdollisena, ellei olisi omin silmin nähnyt.» Cartier ihmetteli
-kovasti tätä lintusaarta ja kirjotti siitä pitkän selonteon. Väkensä
-hän antoi koota siipikarjaa tynnörikaupalla eväitten lisäksi. Vaikka
-saari oli 14 lieuen päässä maasta, niin uivat jääkarhut kuitenkin
-sinne ahmimaan: Ranskalaiset näkivät erään hyppäävän veteen heidän
-saapuessaan. »Se oli sen kokoinen kuin lehmä ja valkoinen kuin
-joutsen.» He eivät saaneet sitä tapetuksi, mutta tapasivat sen
-seuraavana päivänä puolivälissä matkalla Newfoundlandiin, ja se ui
-melkein yhtä nopeaan kuin he purjehtivat. Veneillä takaa ajaen karhu
-saatiin kiinni ja tapettiin. Liha oli heidän mielestään yhtä maukasta
-kuin kaksivuotiaan mullikan.
-
-
-
-Labradorin rannikko.
-
-
-Toukokuun 27 p. Cartier saapui Belle-Isle salmeen, joka ehkä on sama
-kuin Thorfinn Karlsefnin »Straumfjord». Purjehdittiin salmeen ja
-seurattiin Labradorin etelärannikkoa. Mutta se oli niin karua, että
-Cartier jonkun matkaa länttä kohden sitä seurattuaan jätti sen. »Jos
-maanlaatu olisi yhtä hyvä kuin satamat, niin se olisi mainio tilaisuus.
-Mutta sitä ei edes voi uudeksi maaksi sanoa, vaan kivikoksi. rumaksi
-kalliokoksi, paikaksi, joka on omiaan metsänpedoille, sillä koko tässä
-pohjoisessa maassa en nähnyt käsikärryllistäkään hyvää multaa, vaikka
-poikkesin maalle monessa kohden. Eikä »Valkoisen hiekan saaressa»
-ole mitään muuta kuin sammalta ja siellä täällä hajallaan matalia
-orjantappurapensaita, nekin kuihtuneita ja kuivia. Totisesti minä
-luulen tämän olevan sen maan, jonka Jumala antoi Kainin perintöosaksi.»
-
-
-
-Laurentin lahti.
-
-
-Cartier sen vuoksi purjehti salmen poikki ja alkoi seurata
-Newfoundlandin länsirantaa etelää kohti. Myrsky ajoi hänet sitten
-keskelle lahtea, josta hän löysi useita suurempia ja pienempiä saaria.
-Niistä varsinkin pieni Brion saari häntä miellytti. Sitä kiersi
-hiekkaranta ja saari oli täynnään kauniita puita, niittyjä ja kenttiä,
-joilla kasvoi luonnonvaraista viljaa ja niin kauniita ja vahvoja
-kukkivia herneitä kuin suinkin missään Bretagnessa; ja ne näyttivät
-kuin kylvetyiltä. Kuvaus muistuttaa islantilaisen saagan Viinimaata,
-vaikkei Cartier varmaankaan ollut kuullut Pohjanmiesten retkistä.
-Siellä oli runsaasti karviaismarjoja, mansikoita ja Provencen ruusuja,
-persiljaa ja muita hyvänhajuisia kasveja. Brion saari ei nykyisin
-näytä semmoiselta paratiisilta, mutta Cartieria, joka tuli kolkosta
-Labradorista, vastakohta viehätti. Saaren ympärillä »oli villieläimiä,
-jotka olivat suuren härän kokoisia, ja niillä oli suussaan kaksi
-torahammasta niinkuin elefanteilla.» Laurentin lahdessa vilisi siihen
-aikaan vielä mursuja ja Cartier näyttää nyt nähneen niitä ensi kerran.
-Ne seuraavina aikoina hävitettiin lahdesta sukupuuttoon, mutta vielä
-v. 1775 nähtiin Magdalena ja Anticosti saarilla moniaita. Cartierin
-miehet löysivät erään rannalta makaamasta,- mutta se pääsi karkaamaan,
-ennenkuin he saivat sen kiinni.
-
-Etelää kohti purjehtien saavuttiin sitten Prinssi Edwardin saaren
-pohjoiselle rannalle, jonka hedelmällinen ihana luonto viehätti
-Cartieria, vaikk’ei hän satamain puutteessa voinutkaan käydä sinne
-ankkuriin. Puut olivat ihmeteltävän kauniit ja hyvänhajuiset, seeterit,
-männyt, marjakuuset, jalavat, saarnet, pajut ja muut, tuntemattomat.
-Missä metsää ei ollut, siellä maanlaatu oli hyvä ja se kasvoi runsaasti
-punaisia ja valkoisia karviaismarjoja, herneitä, mansikoita, vadelmia
-ja luonnonvaraista viljaa, joka oli rukiin näköistä ja ikäänkuin
-kylvettyä. Ilmanala oli miellyttävää ja lämmintä. Siellä oli kyyhkysiä
-ja kanalintuja ja monenlaisia muita lintuja. Uuden Brunswickin rantaa
-seurattiin pohjoista kohti ja etsittiin syvälle maahan ulottuvasta
-Chaleur lahdesta salmea, mutta lahti päättyi ja pettymys oli suuri.
-Siellä tavattiin maanasukkaitakin. Gaspé niemellä, joka on Laurentin
-joen suistamolahden eteläpuolella, tavattiin enemmän intianeja, jotka
-olivat saapuneet sinne Quebekin seuduilta makrillin pyyntiin. Ne olivat
-huronilais-irokesilaista rotua ja sekä kieleltään että muodoltaan
-toisenlaisia kuin heidän ennen näkemänsä. He tulivat avomielisesti ja
-vapaasti laivoille, miehet, naiset, lapset, ja lauloivat ja tanssivat,
-osottaakseen iloaan Ranskalaisten tulon johdosta. Mutta he vaativat
-Cartieria poistamaan Gaspé lahteen pystyttämänsä ristin, sillä maa
-oli heidän. Cartier anasti erään päällikön kaksi poikaa viedäkseen
-heidät Ranskaan kieltä oppimaan; siitä oli aluksi syttyä sota, mutta
-lopulta Taignoagny ja Domagaya mielisuosiolla lähtivät mukaan, antoivat
-tovereilleen vanhat vaatteensa ja pukeutuivat ranskalaiseen pukuun.
-
-Cartier ei eteenpäin purjehtiessaan huomannut poiketa Laurentin jokeen,
-koska hän, ehkä kangastuksen vuoksi, luuli siinä olevan lähellä
-lahdenpohjan, vaan hän laski Anticosti saarelle ja melkein purjehti
-sen ympäri, nähden saaren pohjoispäästä länttä kohti leveää salmivettä
-niin pitkältä kuin silmä kantoi. Hän päätti, että se vihdoinkin oli
-etsitty salmi, mutta ei purjehtinut sen kauemmaksi, vaan palasi Belle
-Isle salmen kautta valtamerelle, koska retkikunta ei ollut varustettu
-talvea viettämään. Cabotin salmi, joka on Newfoundlandin eteläpuolella
-ja pohjoista salmea monta vertaa leveämpi, oli Cartierille tuntematon,
-vaikka monet muut purjehtijat epäilemättä olivat sen nähneet.
-Tutkittuaan näin Laurentin lahden kaikki rannat Cartier myrskyisen
-matkan jälkeen pienillä laivoillaan palasi takaisin, saapuen St.
-Malohon 5 p. syyskuuta.
-
-
-
-Toinen retki.
-
-
-Kiiruimman kautta hän alkoi varustaa uutta retkeä; jo lokak. 30 p.
-hänellä oli sitä varten Ranskan amiraalin valtuudet. Cartierin piti
-varustaa kolme laivaa viideksitoista kuukaudeksi ja seuraavana kevännä
-lähteä matkaan. Kertomus tästä matkasta painettiin v. 1545; se on
-maailman harvinaisimpia kirjoja, sillä yksi ainoa kappale on British
-Museumissa tallella. Toukokuun 16 p. 1535 Cartier kaiken väkensä
-keralla vastaanotti sakramentin St. Malon tuomiokirkossa, jonka jälkeen
-piispa siunasi heidät matkalle. Cartierin laivoista suurin oli 120
-tonnin, pienin vain 40 tonnin vetoinen, mutta yhtä pienillä aluksilla
-kuljetaan vielä tänä päivänäkin Atlantinmeren poikki, Amundsenin
-»Gjöan» vain mainitaksemme.
-
-Toukok. 19 p. retkikunta lähti matkaan, mutta Cartierilla ei nyt
-ollut Atlantin merellä yhtä hyvä onni kuin ensimäisellä matkalla;
-hän sai kokea viisi viikkoa mitä pahimpia säitä, vastatuulia, sumua
-ja kovia myrskyjä, niin että laivat ajautuivat erilleen, eivätkä
-toisiaan nähneet, ennenkuin oli tultu sovittuun yhtymäpaikkaan, Blanc
-Sablon lahteen, joka on Belle Isle salmessa Labradorin rannalla.
-Pitkin Labradorin etelärantaa purjehdittiin länttä kohti, pitäen
-kaiken aikaa tarkkaan silmällä, avautuisiko mistään kohdasta salmea.
-Kun oli tultu Anticostiin, niin molemmat intianit, jotka palasivat
-retkikunnan keralla Ranskasta, alkoivat tuntea rannan. Cartier
-purjehti Laurentin joen suistamolahden poikki Gaspé rannikolle. Tällä
-välillä nähtiin valaita niin suunnattomat määrät, että se Cartierin
-mielestä oli käsittämätöntä; valaatkin ovat, samoin kuin mursut, sen
-jälkeen hävinneet. Molemmat intianit kertoivat suuresta Hochelaga
-joesta, joka lahteen laski, ja sanoivat sen kapenevan koko matkan
-aina Canadaan saakka; Canadalla, joka nimi nyt ensi kerran kuultiin,
-he tarkottivat Quebekin seutuja. Nämä tiedot olivat Cartierille suuri
-pettymys, sillä hän etsi salmea. Hän kuitenkin vielä mitä tarkimmin
-tutki pohjoisrantaa, toivoen salmen siltä puolelta vihdoinkin löytyvän,
-mutta kaikki etsiskelyt olivat turhat. Moisie joen suulla hän näki
-ihmeellisiä kaloja, joilla oli hevosen muoto, ja molemmat intianit
-kertoivat niiden yöksi menevän maalle, mutta päivät meressä elävän,
-mitä eläimiä nämä kummat otukset olivat, siitä ei ole koskaan selvyyttä
-saatu.
-
-
-
-Laurentin joessa.
-
-
-Koko kesä kului näissä etsiskelyissä; syyskuun ensimäisenä päivänä
-Cartier päätti laivoineen laskea joen suistamoon ja nousta Canadaan,
-molempien intianiensa kotipaikoille. Hän tuli Saguenay joelle,
-jonka alaosa pitkät matkat on jylhää vuonoa, ja tapasi sen suulla
-kalastavia intianeja. He olivat tulleet Saguenay maasta, jonka molemmat
-tulkit sanoivat olevan sillä puolella, Laurentin eli Hochelaga joen
-pohjoispuolella. Tämä nimitys kuitenkin näyttää olleen häälyvä, sillä
-ylempänä sillä nähtävästi tarkotettiin suurien järvien seutuja.
-Saguenayn suulla nähtiin suunnattomat parvet aivan outoja eläimiä,
-valkoisia valaita, jotka viihtyivät vain suolaisen ja suolattoman veden
-sekaantumisrajoilla. Tämä valas oli beluga (_Delphinapterus leucas_),
-jonka suosituimpia tyyssijoja Laurentin joen suistamo yhä vieläkin on.
-
-Quebekin seutu oli Taignoagnyn ja Domagayan varsinainen koti, siellä
-olivat heidän ystävänsä ja sukulaisensa. Saarella, jonka luo laivat
-menivät ankkuriin, oli intianeja kalassa; he lähtivät pakoon, mutta
-kun molemmat Ranskassa käyneet intianit heitä kutsuivat takaisin ja
-ilmottivat nimensä, niin keräytyi paikalle paljon väkeä, miehiä,
-vaimoja ja lapsia, ja he tanssivat ja pitivät iloa. Ravintoaineita
-tuotiin ja lahjoja annettiin. Seuraavana päivänä tuli Donnaconna,
-»Canadan herra», jokea laskien kahdellatoista kanootilla, paljon
-väkeä mukanaan. Hän tuli kapteenin laivaan ja Taignoagny ja Domagaya
-kertoivat hänelle Ranskassa näkemistään ihmeistä ja ystävällisestä
-kohtelusta, joka oli tullut heidän osakseen. Kertomus teki päällikköön
-mitä parhaimman vaikutuksen.
-
-Cartier oli erinomaisen ihastunut maahan; Quebekin maisemat
-ovatkin verrattomat varsinkin syysaikaan. Ranskalaiset retkeilivät
-lähiseutuihin ja Donnaconna itse näytteli heille maataan. Cartieria
-väsytti hänen suunnaton puheliaisuutensa, mutta kaikkien, jotka
-seuraavinakin aikoina tulivat Huronien kanssa tekemisiin, täytyi
-oppia kärsivällisesti heitä kuulemaan. Valittiin talviaseman paikka
-ja ryhdyttiin viipymättä varustuksiin. Pienimmällä laivallaan Cartier
-päätti vielä syksyllä käydä Hochelagassa, joka oli nykyisen Montrealin
-seuduilla, mutta Domagaya ja Taignoagny eivät suostuneetkaan lähtemään
-oppaiksi, vaan koettivat estää Cartieriakin lähtemästä ja samalla
-salassa yllyttivät maanmiehiään Ranskalaisia vastaan. Donnaconna kielsi
-ketään väestään lähtemästä Ranskalaisten keralla. Viimeinen keino, jota
-käytettiin Cartierin pelottamiseksi Hochelagaan lähtemästä, oli muuan
-omituinen näytelmä. Intianeja kokoontui metsiin laivain läheisyyteen
-suuret joukot, ja auringonlaskun aikaan tuli äkkiä jokea laskien
-kanootti, jossa oli kolme henkeä; nämä olivat koirannahkoihin puetut,
-naamat mustatut, päässä pitkät sarvet. Nopeaan meloen myötävirtaan,
-Ranskalaisiin katsomattakaan, he kulkivat heidän ohitseen ja kääntyivät
-sitten rantaan. Keskimäinen piruista piti puheen, ja paikalla, kun
-kanootti rantaan koski, kaikki kolme kaatuivat pitkäkseen ikäänkuin
-kuolleet. Intianit kantoivat heidät kaikki metsään ja pian koko seutu
-kaikui heidän valituksistaan. Hyväksi lopuksi Taignoagny ja Domagaya
-tulivat heille monilla eleillä ja huudoilla ilmottamaan, että heidän
-jumalansa Cudragny oli lähettänyt Hochelagasta sanan siellä olevan niin
-paljon jäätä ja lunta, että jokainen, joka sinne lähtisi, saisi surmansa
-Cartier antoi tähän ilveilyyn halveksivan vastauksen, intianit huutaen ja
-hyppien juoksivat ulos metsästä ja molemmat tulkit sitten ilmottivat,
-ettei Donnaconna päästäisi Cartieria lähtemään, ellei hän jättäisi
-Stadaconaan eli Canadaan panttivankeja, kunnes palaisi. Mutta kaikista
-näistä juonista huolimatta Cartier lähti, otti mukaansa pienimmän
-laivan, kaksi venettä ja viisikymmentä merimiestä ynnä retkelle
-lähteneet vapaaehtoiset herrasmiehet. Saman verran väkeä jäi molempia
-suurempia laivoja vartioimaan.
-
-Maa miellytti Cartieria erinomaisesti, viljavat lakeudet. upeat
-metsät tammineen, jalavineen. saarnineen. kastanjoineem, setrineen ja
-orapihlajineen. Cartierin mielestä ei missään ollut parempaa. Varsinkin
-häntä ihmetytti viiniköynnösten rehevyys. Ne hänen mielestään melkein
-näyttivät istutetuilta. Rypäleet eivät tosin olleet niin suuria ja
-makeita kuin Ranskassa, mutta siihen tietysti oli syynä hoidon puute.
-Joen rannoilla oli majoja ja niissä kalastajia, ja intianit tulivat
-pelvotta tervehtimään muukalaisia ja tuomaan heille kaloja. Pietarin
-järveen, joka on joessa leveämpi kohta, jätetttiin laiva ja jatkettiin
-veneillä matkaa.
-
-
-
-Hochelaga.
-
-
-Oli lokakuun 2 päivä. kun Cartier veneineen saapui Hochelagaau. Enemmän
-kuin tuhannen henkeä tuli alas rautaan, karkeloiden lausumaan vieraat
-tervetulleiksi, miehet, naiset ja lapset eri joukoissa. Ranskalaisten
-veneet kannettiin täyteen kalaa ja maissijauhoista leivottuja leipiä.
-Cartier antoi heille pieniä lahjoja. Kun Ranskalaiset hämärtäessä
-lähtivät veneihinsä illalliselle ja nukkumaan, niin intianit tekivät
-tulia ja karkeloivat kaiken yön rannalla. Aikaisin seuraavana
-aamuna Cartier väkensä keralla pukeutui parhaisiin vaatteihinsa
-ja valmistautui käymään kaupungissa. Joukossa olivat herrasmiehet
-ja kahdeksankolmatta merimiestä. Kolme intiania oppaina, hyvin
-asestettuina ja hyvässä järjestyksessä marssien joukko astui rannasta
-paljon kuljettua tietä kaupunkiin. Viisi kuusi kilometriä astuttuaan
-he tulivat suurelle tulelle, jonka luona eräs päällikkö monen miehen
-keralla kehotti heitä lepäämään; Ontarion Irokesien kesken on yhä
-vielä vallalla samanlainen tapa lausua vieraat tervetulleiksi. Sitten
-seurasivat tavanmukaiset pitkät puheet ja lahjain anto. Kun oli
-kuljettu vielä pari kilometriä, niin alkoivat intianien viljavainiot
-ja niiden keskellä, vuoren juurella, oli Hochelaga. Se oli pyöreä,
-kolmenkertainen hirsivarustus ympärillään. Keskimäisen hirsiaidan
-hirret seisoivat pystyssä, sisemmän ja ulomman aidan hirret sitä
-vastaan nojaten. Tämä varustus oli noin kahta keihäänmittaa korkea,
-hirret lujasti toisiinsa sidotut. Sisäpuolella kulki jotenkin korkealla
-maasta koko varustuksen ympäri silta, jolla oli varalla kiviä, millä
-työntää takaisin hyökkääjät. Varustuksessa oli vain yksi portti: sen
-sisäpuolella oli noin viisikymmentä taloa aukean torin ympärillä,
-jolla pidettiin tulia. Majat olivat viittäkymmentä askelta pitkät,
-kahtatoista leveät tai leveämmätkin. Ne oli kaarnalla peitetty, ja
-ullakossa oli varastoaitta. Samassa talossa asui monta perhettä; ne
-keittivät ruokansa samassa liedessä, joka oli majan keskellä, mutta
-joka perheellä oli oma makuuhuoneensa. Cartier näki maissia ensi
-kerran. Täällä hän niinikään tutustui intianien rahaan, »wampumiin»
-[wampumit olivat simpukankuorista koottuja vöitä], ja hankki tietoja
-sen saannista.
-
-Kaupungissa Ranskalaisten osaksi tuli mitä lämpimin vastaanotto.
-Miehiä, naisia ja lapsia tunkeili heidän ympärilleen, jokainen
-tahtoi saada heitä käsin koskea, ja vieraitten, joita pidettiin
-yliluonnollisina olennoina, piti koskettaa lapsia, joita heidän
-luokseen kannettiin. Sitten levitettiin mattoja maahan, ja kun Cartier
-miehineen oli istuutunut, niin tuotiin sairaita, rampoja ja sokeita
-heidän parannettavikseen. Joukossa oli ylipäällikkökin eli aguhanna,
-joka merkein pyysi Cartieria sivelemään kuihtuneita jäseniään. Cartier,
-liikutettuna tästä luottamuksesta, luki ääneensä »In principio»
-(Alussa oli sana, ja se sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se
-sana), Johanneksen evankeliumin ensimäisen luvun, teki jokaisen yli
-ristinmerkin ja rukoili Jumalaa antamaan heille uskosta ja armosta
-tiedon, antamaan heille kristinuskon ja kasteen. Sitten hän otti
-rukouskirjansa ja luki verkalleen Vapahtajan piinahistorian, sanasta
-sanaan, viittaillen taivasta kohti ja tehden muita hartausliikkeitä, ja
-intianit kaiken aikaa kuuntelivat ja katselivat syvimmällä hartaudella.
-Tämä elävästi muistuttaa sitä vastaanottoa, joka tuli Columbuksen ja
-hänen miestensä osaksi Haitissa ja Cubassa. mutta ainoastaan alku
-oli samanlainen. Espanjalaiset tuota pikaa alkoivat kohdella uusia
-tuttaviaan petomaisella julmuudella. Ranskalaiset sitä vastoin loppuun
-saakka kohtelivat Canadan intianeja kiitosta ansaitsevalla tavalla,
-paljon paremmin kuin Hollantilaiset ja Englantilaisetkaan. jotka
-valtasivat saman rannikon etevämmät maat.
-
-Cartier sitten nousi Hochelagan läheisyydessä olevalle vuorelle
-ja ihastui näköalaan, joka siltä oli joka taholle: Lännessä näkyi
-Ottawa joki järvineen, lounaassa Laurentin joki itse leveänä ja
-mahtavana; lähempänä oli koski, jonka kohina hiljaisena kesäiltana
-kuului vuorelle. Pohjoisesta siinti Laurentin maanselkä hedelmällisen
-laakson rajana, etelästä näkyivät New Yorkin valtiosta Adirondacks
-vuoristo ja Vermontista Green Mountains, näyttäen olevan todellista
-paljon lähempänä. Allaan hän näki intianikaupungin ja kauempana joessa
-veneensä. Ihastuneena näköalaan hän nimitti vuoren Mont Royaliksi.
-Sama nimi sillä on vielä tänä päivänä ja intianikylän paikalla on
-nykyisin komea suurkaupunki Montreal, joka nopeaan kasvaa umpeen
-vuoren ympärille. Sen joen, joka tuli lännestä, Hochelagalaiset
-sanoivat tulevan Saguenay maasta, jolla he luultavasti tarkottivat
-suurien järvien seutua. He näyttivät sieltä saamaansa vaskea, josta
-valmistettiin aseita ja muita esineitä; rautaa ei missään Amerikassa
-tunnettu ennen europpalaisten tuloa. Illan tullen Ranskalaiset
-palasivat veneilleen: intianit kantoivat •selässään niitä, jotka
-näyttivät väsyneiltä. He kaipauksella erosivat uusista ystävistään ja
-seurasivat pitkin rantaa veneitä aina pimeään saakka.
-
-
-
-Talvi Quebekissä.
-
-
-Palattuaan laivainsa luo Cartier huomasi, että niihin jäänyt väki sillä
-välin oli työskennellyt uutteraan ja rakentanut laivain läheisyyteen
-linnan vankoista hirsistä, vienyt linnaan tykkejä ja varustanut sen
-niin lujaksi, että intianien olisi ollut mahdoton vallottaa sitä
-rynnäköllä. Cartier kävi Donnaconnan luona ja huomasi kylässä olevan
-talveksi runsaasti ruokatavaroita. Päällikkö hänelle näytti viittä
-puulle pingotettua päänahkaa; ne oli otettu etelän puolessa asuvalta
-heimolta, jonka kanssa Stadaconan väki kävi sotaa. Cartier näki ensi
-kerran tupakkaa poltettavan; hän kertoo intianien täyttäneen itsensä
-savulla, kunnes sitä tuprusi ulos heidän suustaan ja sieraimistaan kuin
-huoneen savupiipusta. Taignoagny ja Domagaya koettivat jälleen yllyttää
-maanmiehiään Ranskalaisia vastaan, mutta eräät naapuripäälliköt heitä
-varottivat. Cartier kuuli huhuna kerrottavan, että kaukana lännessä
-oli suolaton järvi, jonka päätä ei kukaan ollut milloinkaan nähnyt. Ja
-lounatta kohti juoksi joki, jota myöten kuukaudessa tultiin semmoiseen
-maahan, jossa ei ollut jäätä eikä lunta, vaan runsaasti oransseja,
-omenia, pähkinöitä, manteleita ja muita hedelmiä vaikka kuinka paljon.
-Mutta kansa, joka siellä asui, kävi ainaista sotaa. Cartier päätti
-heidän tiedoistaan ja merkeistään, että se maa mahtoi olla lähellä
-Floridaa.
-
-Cartier vahvisti linnaansa, koska intianien epäluotettavuus näytti
-lisääntyvän, ja varustautui sitten talvea viettämään. Vaikka Canadan
-talvi on niin ankara, niin eivät Ranskalaiset kuitenkaan näy pahoin
-vilua kärsineen. Pahempi oli tautien laita. Joulukuussa intianit
-alkoivat sairastaa jotain tautia, jonka vuoksi Cartier erotti väkensä
-kaikesta yhteydestä heidän kanssaan. Mutta tauti, joka oli keripukkia,
-ravinnon aiheuttama siis, levisi laivoihinkin ja teki kamalaa tuhoa.
-Se kaatoi sairasvuoteelle miehen toisensa jälkeen, niin että lopulta
-vain kymmenen kaikesta laivaväestä oli terveenä. Kuolleet haudattiin
-lumeen, kun ei voitu kaivaa hautoja jäätyneeseen maahan. Tauti valtasi
-alaa, kunnes vain kolme miestä kaikesta laivaväestä oli terveenä.
-Cartier itse pysyi terveenä ja koetti joka tavalla salata intianeilta
-väkensä huonon tilan. Heille uskoteltiin, että laivoissa ja linnassa
-toimitettiin kiireitä töitä. Intianit olisivat nyt voineet helposti
-tuhota koko retkikunnan, mutta Cartier onneksi sai heiltä salatuksi
-joukkonsa huonon kunnon.
-
-Donnaconna oli miehineen lähtenyt talvimetsästykselle, mutta Domagaya
-oli jäänyt; Cartier tapasi hänet eräänä päivänä täysin terveenä, vaikka
-hän kymmenkunta päivää aikaisemmin oli ollut sairaana mitä huonoimmassa
-kunnossa. Domagaya kertoi ameda-puusta saaneensa parannuksen. Cartier
-sanoi palvelijansa sairastuneen, ja Domagaya antoi silloin kahden
-naisen tuoda sen puun havuja ja näyttää, kuinka niistä ja kuoresta
-tehtiin mehua, jota juotiin ja jolla haudottiin sairaita ruumiinosia.
-Pari ranskalaista maisteli ensiksi epäluulolla tätä outoa rohtoa, mutta
-sen vaikutukset tuntuivatkin melkein paikalla hyviltä, ja toisille
-tuli sitten semmoinen kiire saada samaa mehua, että tuota pikaa oli
-käytetty ison tammen kokoinen puu sen valmistukseen. Vaikutus oli
-ihmeteltävä; kuuden päivän kuluttua oli joka mies jälleen terve. He
-eivät olisi milloinkaan enää Ranskaa nähneet, kirjottaa Cartier, »ellei
-Jumala loppumattomassa hyvyydessään ja armossaan olisi heitä säälinyt
-ja antanut heille tietoa parannusaineesta kaikkia tauteja vastaan,
-parhaasta, mitä oli milloinkaan maan päällä nähty tai tietty.» Mutta
-viisikolmatta miestä oli jo ennättänyt tautiin kuolla. Ihmepuu, joka
-muut pelasti, oli Canadan balsamikuusi (_Abies balsamea_).
-
-Kevät tuli vihdoin ja Donnaconna palasi miehineen metsältä, paljon
-muita intianeja mukanaan. Vanhat epäluulot virisivät. Donnaconna, joka
-jo oli vanhanpuoleinen mies, oli kertonut Cartierille paljon juttuja
-ihmeellisestä Saguenay maasta, joka oli kaukana lännessä. Siellä muka
-oli äärettömät määrät kultaa, hopeaa, rubineja ja muita rikkauksia.
-Hän oli myös omien puheittensa mukaan käynyt maassa, jossa ihmiset
-eivät syöneet ensinkään, ja semmoisessakin maassa, jossa ihmisillä
-oli vain yksi jalka. Cartier päätteli mielessään, että varmaan
-Ranskan kuningas ihastuisi, jos hän saisi »Canadan herralta» kuulla
-tämmöisistä ihmemaista, ja antaisi hänen lähteä uudelle matkalle.
-Pienimmän laivoistaan lahjotettuaan erääseen lähikylään, koska väkeä
-ei enää riittänyt kaikkiin, Cartier varustautui kotimatkalle. Sitten
-hän, juuri kun piti matkaan lähdettämän, antoi piirittää Donnaconnan
-ja joukon muita intianeja ja viedä heidät laivoihin. Kylässä syntyi
-suuri suru ja kaiken yötä intianit valittivat rannalla. Seuraavana
-päivänä sallittiin Donnaconnan pitää puhe maanmiehilleen ja ilmottaa
-Ranskalaisten luvanneen kohdella häntä hyvin ja tuoda hänet seuraavalla
-matkalla takaisin kansansa luo. Tämä jonkun verran rauhotti intianeja,
-ja Cartier antoi etevimpien miesten käydä laivoilla päällikköä
-tervehtimässä, kunnes ankkurit nostettiin ja lähdettiin matkaan.
-Ranskalaiset, jotka kaiken aikaa olivat petosta pelänneet, olivatkin
-siis itse ainoat, jotka todenteolla pettivät. Cartierin puolustukseksi
-sanottakoon, että hänen aikomuksensa oli tuoda ryöstetyt takaisin, kun
-he olivat Ranskassa vastavierailulla käyneet, maan nähneet ja oppineet
-ranskan kieltä ja kristinuskon alkeet. Cartier ei ryöstänyt orjia.
-Lähtö tapahtui toukok. 6 p., mutta vähän matkaa kuljettuaan Cartierin
-täytyi odottaa kymmenen päivää suotuisaa tuulta. Viime hetkeen saakka
-Donnaconnan väki kävi laivoilla päällikköään tervehtimässä ja lahjoja
-tuomassa. Lahjain joukossa oli suuri vaskipuukko, joka oli Saguenay
-maasta; se epäilemättä oli tullut Yläjärveltä saakka, joka oli
-intianien kupariteollisuuden pääpaikka.
-
-Kotomatkalla purjehdittiin Cabotin salmen kautta, Bretonniemen ja
-Newfoundlandin välitse. Newfoundlandin etelärannalla tavattiin
-ranskalaisia kalastajalaivoja. St. Malohon Ranskaan saavuttiin 6 p.
-heinäkuuta.
-
-
-
-Cartierin kolmas retki.
-
-
-Ranskassa olivat asiat jälleen huonolla kannalla, kun Cartier kesällä
-1536 palasi toiselta retkellään. Kaarle V valmisti hyökkäystä
-Etelä-Ranskaan, eikä Frans I:llä ollut aikaa kallistaa korvaansa
-Donnaconnan jutuille yksijalkaisista ja Saguenayn muista ihmeistä.
-Uutta retkikuntaa ei lähetetty, eikä Jacques Cartier voinut pitää
-sanaansa, että rosvotut intianit jo seuraavana vuonna tuotaisiin
-takaisin. He kaikin kuolivat, käännyttyään sitä ennen kristinuskoon.
-Ennen kuolemaansa Donnaconna kuitenkin ennätti tulla esitellyksi
-kuninkaalle maanmiestensä keralla. Vasta v. 1540 Frans kuningas taas
-joutui Canadaa ajattelemaan ja Cartier sai valtakirjat uutta retkeä
-varten. Hänen tuli tunkeutua aina Saguenay maahan saakka, sillä
-kuninkaan asettama komissioni oli vakuutettu siitä, että tuo maa jo oli
-Aasiaa; lisäksi hänen tuli perustaa siirtokunta. Mutta samana talvena
-Cartierin suosija, amiraali Chabot, kuoli, ja urhea merimies samalla
-menetti suojeluksensa. Kuningas nimitti retkikunnan ylijohtajaksi
-Jean François de La Roquen, Robervalin herran, ja Cartier sai seurata
-mukana vain luotsina. Roberval sai rajattoman vallan. Kun ei ollut
-muita halukkaita lähtijöitä, niin hänelle annettiin vankiloista
-väkeä aukkojen täyttämiseksi. Kun Robervalin valmistukset edistyivät
-hitaasti, niin sai Cartier käskyn lähteä matkaan edeltäpäin.
-
-Cartierinkin matka oli kuitenkin myöhästynyt lähes kuukauden,
-otolliset itätuulet olivat lakanneet ja hänen täytyi luovia hitaasti
-meren poikki. Kun Robervalia ei kuulunut Newfoundlandiin sovitulle
-yhtymäpaikalle, niin Cartier purjehti yksin edelleen ja saapui elokuun
-lopulla Canadaan. Stadaconassa intianit kilvan riensivät maanmiehiään
-tapaamaan; heille ilmotettiin, että Donnaconna oli kuollut ja muut
-päässeet Ranskassa suuriksi herroiksi ja menneet siellä naimisiin,
-jonka vuoksi he eivät halunneetkaan palata takaisin. Intianit eivät
-ilmaisseet todellisia ajatuksiaan näiden uutisten johdosta, vaan
-olivat iloitsevinaan Ranskalaisten paluun johdosta, mutta siitä pitäen
-oli entinen luottamus hävinnyt. Cartier nousi sitten Laurentin jokea
-ylöspäin, kunnes kohtasi koskia ja tuli vakuutetuksi siitä, ettei
-vesitietä ollut mahdollinen nousta Saguenayhin. Talvi oltiin samassa
-paikassa kuin edelliselläkin kertaa; se näyttää kuluneen ilman ilmi
-taistelua intianien kanssa, mutta tiedot retken loppuvaiheista ovat
-hyvin niukat. Kun Robervalia ei seuraavanakaan kevännä kuulunut, niin
-Cartier lähti pois. Newfoundlandissa hän vihdoin tapasi esimiehensä,
-joka vaati häntä palaamaan takaisin, mutta Cartier oli menettänyt
-halunsa ja toiveensa, purjehti salaa yöllä pois ja palasi St. Malohon.
-
-Roberval oli viivytellyt ja viivytellyt ja talven kuluessa harjottanut
-merirosvouttakin; vasta huhtikuussa 1542 hän lähti La Rochellesta
-matkaan, kolme laivaa ja täydet siirtokuntavarustukset mukanaan.
-Vielä Newfoundlandissakin aikailtuaan, ratkaisten ranskalaisten
-ja portugalilaisten kalastajain riitoja, hän heinäkuussa saapui
-Stadaconaan ja valtasi Cartierin rakentaman linnan. Talvi vietettiin
-suuressa kurjuudessa, sillä Robervalin väki oli kehnoa joukkoa.
-Roberval jonkun hirtätti, toisia vangitutti, toisia ruoskitutti, sekä
-miehiä että naisia, ja sai siten kurin ylläpidetyksi. Intianejakin
-säälitti hänen väkensä kurjuus, niin että he itkivät. Kaiken
-surkeuden lisäksi rupesi keripukki tekemään tuhojaan ja siihen kuoli
-viisikymmentä. Kesällä 1543 Roberval kahdeksalla veneellä teki retken
-Saguenayta kohti, mutta ei näy kanaksikaan päässeen. Loppukesällä hän
-kaiken väkensä kanssa meni jälleen laivoihinsa ja palasi Ranskaan.
-
-Jacques Cartier eli loppuikänsä kotikaupungissaan St. Malossa, jonka
-vanhoissa asiakirjoissa hänet usein mainitaan kasteentodistajana,
-eräässäkin sanoilla »kapteeni Jacques Cartier ja muita hyviä
-juomaveikkoja», kaikessa vakavuudessa. Hän kuoli v. 1557
-kuudenkymmenenkuuden vuoden iässä. Columbukseen verraten Jacques
-Cartier oli sekä kasvatuksensa ja oppinsa että älynsä puolesta
-heikompi: mutta hän oli rohkea, erinomainen johtaja ja taitava
-purjehtija. Vaikk’ei hänen retkiensä merkitys ollutkaan yhtä suuri kuin
-Columbuksen, niin määräsivät ne kuitenkin Canadan ja sen takamaiden
-kohtalon moneksi vuosisadaksi.
-
-Cartierin jälkeen kului monta vuosikymmentä, ennenkuin seuraava
-suuri retkikunta saapui Canadaan eli »Uuteen Ranskaan», joksi maata
-oli ruvettu sanomaan; mutta pyyntimiesten ja turkisten kauppiaitten
-kesken se alkoi tulla yhä paremmin tunnetuksi. Vähitellen vakautui
-joelle Laurentin joen ja merenlahdelle Laurentin lahden nimi (Sinus
-St. Laurentii Whytflietin kartassa v:lta 1597), vaikka nämä nimet
-eivät näykään olevan Ranskalaisten antamat. 1588 eräs Cartierin
-perillinen sai kauppayksinoikeuden Uudessa Ranskassa, mutta St.
-Malon kansalaisten vastarinnan vuoksi tämä yksinoikeus peruutettiin.
-Ranskalaisten kanssa kilpailivat turkisten ostajina Ranskan ja Espanjan
-Baskit, jotka saavuttivat intianien kesken niin paljon suosiota,
-että sanottiin näiden ei tahtoneen muille myydäkään. Baskit lisäksi
-harjottivat Laurentin lahdessa tuottavaa valaanpyyntiä. Ranskalaisilla
-oli seuraavan vuosisadan alussa täysi työ karkottaessaan heidät näiltä
-rannoilta ja vesiltä.
-
-V. 1578 Ranskan kuningas Henrik III uudisti Robervalin
-varakuningas-oikeudet, antaen ne eräälle hänen jälkeläiselleen. Tämä
-varusti retkikunnan, jonka jäsenet suureksi osaksi olivat vankeja, ja
-purjehti Atlantin poikki. Epätietoisena siitä, mihin siirtokuntansa
-perustaisi, hän vei varastonsa ja viisikymmentä vankia Sable saareen,
-joka on Uuden Skotlannin edustalla valtameressä, ja lähti itse
-siirtokunnan paikkaa hakemaan. Mutta ankara myrsky ajoi hänen laivansa
-takaisin Ranskaan ja vangit jäivät saareen. Ruokaa heiltä ei puuttunut;
-heillä oli varastot, Portugalilaisten saarelle tuomaa karjaa ja meren
-loppumaton riistarunsaus. Mutta pian rikkoutui sopu ja saarella
-alkoi kamala viha, vaino ja murhaaminen, jota kesti viisi vuotta,
-kunnes asia tuli Ranskan kuninkaan tiedoksi; hän lähetti viipymättä
-laivan pelastamaan onnettomia. Kuninkaan eteen tuotiin yksitoista
-hylkeennahkoihin puettua, pitkätukkaista, pitkäpartaista miestä,
-ainoat, mitä oli viidestäkymmenestä henkiin jäänyt. He olivat koonneet
-jonkun verran nahkoja, mutta tämän omaisuuden oli kapteeni heiltä
-ryöstänyt; hänet täytyi oikeudenkäynnin kautta pakottaa antamaan nahkat
-kurjille takaisin.
-
-Tähän kammon saareen liittyi sitten muuan legenda, joka vielä tänä
-päivänä viihdyttää sen merenkeskellistä yksinäisyyttä. Kalastajat
-kertovat, että saarella oli vankien kanssa ollut munkki, joka
-uupumatta, vaikka turhaan, koetti taivuttaa heitä parempaan elämään.
-Kun laiva saapui pelastamaan eloon jääneitä, niin hän ei suostunutkaan
-lähtemään. Hän oli kuolemansairaana, muutaman tunnin kuluttua hänen
-taistelunsa päättyisi ja tuuli saisi haudata hänet alati lentävään
-hiekkaan. He siis jättivät hänet. Mutta taru kertoo hänen sitten
-parantuneenkin ja eläneen monta vuotta, hoitaen pientä puutarhaansa,
-rukoillen ja mietiskellen ja kooten merestä simpukoita ravinnokseen.
-Kun valtameri ajoi rannalle haaksirikkoisia merimiehiä, niin ne häneltä
-saivat apua ja lohdutusta, ja usein kävi mannerrannalta kalastajia
-hänen luonaan. Nämä toivat hänelle messun pitämiseksi tarvittavat
-esineet, ja hän antoi heille neuvoa ja lohdutusta. Pyhän munkin
-henki vielä tänä päivänä liikkuu hänen koettelemuksensa ja voittonsa
-paikoilla. Kalastajat joskus luulevat näkevänsä hänet kauniilla säällä
-rannalla kävelemässä taikka saaren korkeimmalla kohdalla, ulkopiirteet
-sinitaivasta vastaan kuvautuen. Toisin ajoin he taas luulevat näkevänsä
-hänen haahmonsa kirkkaana mustaa myrskypilveä vastaan, kohottaen
-käsiään kuin alttarin juurella, rukoillen vaarassa olevien merimiesten
-pelastukseksi, taikka antaen synninpäästön ja siunauksen, milloin
-hyökyaalto kohottaa aluksen harjalleen musertaakseen sen rantaa vastaan
-kappaleiksi.
-
-
-
-
-Taistelu merien vapaudesta.
-
-
-Kuningatar Elisabethin noustessa valtaistuimelle ei vielä mikään
-viitannut siihen, että Englannista tulisi suurvalta, kaikkein vähimmän
-siirtomaavalta. Espanja ja Portugal pitivät sekä Uutta maailmaa että
-Intiaa hallussaan, niiden omistusoikeuden oli vahvistanut paavi
-bullillaan, joita kunnioittivat useimmat Europan maat, vieläpä
-suuri osa kuningattaren omista alamaisistakin. Espanjalaiset ja
-Portugalilaiset olivat osottautuneet voittamattomiksi sekä maalla
-että merellä. Vasco da Gaman, Albuquerquen, Columbuksen, Corteksen
-ja Pizarron nimet olivat syystä kuulut kautta Europan. Kaikki idän
-ja lännen aarteet tulvivat Lissaboniin ja Sevillaan. Molempien
-latinalaisten kansojen urhoollisuus, uhrautuvaisuus, harras
-katolilaisuus ja lojalisuus kuningastaan kohtaan vakuuttivat niille
-vaikutusvallan, jota näytti olevan mahdoton murtaa.
-
-Englannin asema oli toinen. Sillä ei kuningatar Marian kuollessa
-ollut armeijaa sen enempää kuin laivastoakaan. Rahasto oli tyhjä,
-ulkomaisia vihollisia joka puolella. Skotlanti oli vielä itsenäinen
-ja uhkasi Englannin rauhaa. Irlanti oli tosin kukistettu, mutta
-tyytymätön, Ranska vaarallinen vihollinen. Englannissa itsessäänkin
-vallitsi uskonriitain vuoksi katkera hajaannus, tyytymättömyys saattoi
-millä hetkellä hyvänsä puhjeta ilmiliekkeihin, jos joku ankarampi
-vastoinkäyminen kohtasi.
-
-
-
-Merirosvouden kultainen aika.
-
-
-Espanjalla ei sen vuoksi näyttänyt olevan suurta syytä pelätä
-Englannin, ja vielä vähemmän Hollannin kilpailua. Mutta näiden
-molempien maitten rannoilla oli kasvanut urhea ja karkaistu
-merimiesväestö, joka ei aikonut jäädä osattomaksi vasta löydetyistä
-merentakaisista rikkauksista, vaikkapa täytyisi taistella, ja vaikka ne
-olisi kuinka monella paavin bullalla suojeltu. He eivät edes kysyneet
-oman maan hallitukselta lupaa, kun rikkauksia houkutteli vierailla
-rannoilla, ja kaikkein vähimmän he pelkäsivät taistelua. Ne »meren
-koirat», joita näihin aikoihin alkoi vesille ilmestyä Devonin. Dorsetin
-ja Seelannin rannoilta, rakastivat myrskyisiä vapaita vesiä ja niiden
-myrskyistä vapaata elämää, vaikka he purjehtivatkin sillä tiedolla,
-että heidät otettaisiin vangiksi ja hirtettäisiin tai ammuttaisiin
-upoksiin, jos espanjalainen tai portugalilainen sattuisi vastaan
-tulemaan kyllin suurin voimin. Mutta enimmäkseen nämä vapaapurjehtijat
-olivat hyvin varustetut ja kärkkäämmät itse hyökkäämään kuin toisien
-hyökkäystä odottamaan.
-
-Jo v. 1499 Ojeda tapasi Etelä-Amerikan pohjoisrannalla Englantilaisia.
-Ranskalaiset taas alkoivat heti 16:nnen vuosisadan alussa purjehtia
-Brasiliaan, pitäen sitä kuin omanaan kaikista Portugalilaisten
-vastaväitteistä huolimatta. Jälkeen vuoden 1527 kävi Espanjan
-Amerikassa omistamilla rannoilla tuon tuostakin ulkomaalaisia,
-jotka esiintyivät merirosvoina, kun rauhallinen kaupanteko
-oli heiltä kielletty. Afrikassa kilpailtiin Portugalilaisten
-kanssa, Itä-Intiassakin alkoi liikkua muukalaisia purjehtijoita.
-Nämä hyökkäykset kävivät yhä yleisemmiksi varsinkin kuningatar
-Elisabethin noustua Englannin valtaistuimelle, sillä päin vastoin
-kuin harraskatolinen kuningatar Maria, joka oli Filip II:n kanssa
-naimisissa, uusi kuningatar oli protestantti, jonka vuoksi
-uskonnollinen ristiriita Espanjan kanssa kävi yhä jyrkemmäksi.
-Englannin kansan kautta kävi niihin aikoihin suuri isänmaallinen ja
-kansallinen herätys, joka tempasi nuoren kuningattaren mukaansa. Koko
-kansa hengitti uutta elämää. Elisabeth ei olisi voinut mennä Filipin
-kanssa naimisiin, vaikka olisi tahtonutkin, eikä hän olisi voinut
-pidättää »meren koiriaan» Espanjan mereltä (the Spanish Main, joksi
-Karibimerta ruvettiin merimiesten kesken sanomaan, vaikka nimitys
-alkuaan tarkotti tuon meren rantoja). Nämä ottivat kantaakseen
-kaiken vastuunalaisuuden, samoin kuin vaaratkin, ja vaikka olikin
-pelättävä maanrauhan rikkoutuminen, niin oli Espanjan ja Portugalin
-rikkauslähteitten herättämä kateus kuitenkin niin suuri, että sekä
-Englanti että Hollanti mielellään sallivat alamaistensa alkaman
-sissisodan saaliin jakamiseksi. »Meren koirat» ryöstivät laivoja ja
-kaupungeita, vaikka muka oli rauhan aika, ja täyttivät kuningattaren
-arkut espanjalaisella kullalla. Ammatti oli houkutteleva. vaikka
-merirosvoja armotta odotti hirsipuu, jos heidät kiinni saatiin, ja
-niin tuottavakin, että vapaapurjehtijat pian kulkivat laivastoittain.
-He kehittivät suuressa määrin maansa purjehduskykyä, sillä ilman heitä
-valtameret olisivat kauan pysyneet Portugalilaisten ja Espanjalaisten
-»kiellettynä tienä». »Meren koirat» ja »merikuninkaat» ne siis laskivat
-sekä Hollannin että Englannin merimahdin perustukset.
-
-Ranskalaiset, vaikka olivatkin vanhastaan Englantilaisten vihollisia,
-olivat heidän kanssaan yksimielisiä hyökkäyksissä Iberian niemimaan
-molempien valtakuntien siirtomaita vastaan.
-
-Niitä oli paljon, jotka tässä rosvosodassa saivat mainetta ja
-joita kotimaassa pidettiin kansallissankareina, vaikka he paitsi
-merirosvoutta harjottivat muitakin ammatteja, joita meidän aikamme
-pitää ehkä vielä häpeällisempinä. Englantilaiset alkoivat välittää
-orjakauppaa Länsi-Intiaan, ja aikansa kuuluin orjakauppias oli
-merisankari John Hawkins.
-
-
-
-John Hawkins.
-
-
-John Hawkins, joka oli varakasta devonshirelaista purjehtijasukua,
-lähti Guinean rannikolle ja alkoi siellä anastaa portugalilaisia
-orjalaivoja, joista ryöstämänsä neekerit hän salaa vei Länsi-Intian
-espanjalaisiin siirtomaihin. Kuningatar Elisabeth tosin tuomitsi
-orjakaupan inhottavaksi teoksi, joka tuottaa taivaan koston
-harjottajalleen, mutta siitä huolimatta hän löi Hawkinsin ritariksi
-ja antoi hänelle kruunun laivan, kun Espanjalaiset häneltä pari
-laivaa veivät. Orjakauppa kannatti niin hyvin, että Hawkinsilla
-lopulta oli kokonainen laivasto,jonka lippulaivan nimi oli »Jesus»:
-kun ei voida otaksua, että hän jumalattomuudesta olisi laivansa niin
-nimittänyt, niin ei sitä voi pitää muuna kuin todistuksena siitä,
-kuinka häpeällisimpiäkin ja julmimpia tekoja niihin aikoihin uskonnon
-varjolla kaunisteltiin. Elisabethin jälkeläinen. James I, antoi
-kuninkaalliset lupakirjat Guinean orjakauppaa harjottaville laivureille
-ja hänen seuraajansa rupesivat itse osamiehiksi. Kahdeksannellatoista
-vuosisadalla Englantilaiset olivat maailman suurimmat orjakauppiaat,
-mutta heidän kunniakseen sanottakoon, että he tuon häpeällisen ammatin
-sitten poistivatkin.
-
-John Hawkins oli urhoollinen soturi, taisteli monet kovat taistelut
-ja otti vara-amiraalina osaa »voittamattoman armadan» hävittämiseen.
-Loppu-ikänsä hän oli Englannin laivaston tärkein virkamies.
-
-
-
-Francis Drake.
-
-
-Kuuluin tämän ajan brittiläisistä merisankareista oli Francis
-Drake, joka samalla kunnosti itseään löytöretkeilijänäkin. Hänkin
-oli devonshirelainen ja sai serkkunsa John Hawkinsin toimesta hyvän
-kasvatuksen. Merimies-uransa hän alkoi Hawkinsin orjalaivoilla ja oli
-kahdenkolmattavuotiaana kapteeni. Hänen seuraava uransa oli merirosvon,
-mutta elämänsä hän päätti maansa pelastajana.
-
-V. 1570 Drake sai kuningattarelta nimenomaisen kaapparioikeuden ja
-lähti viipymättä Espanjan merelle onneaan koettamaan. Kolmella pienellä
-laivalla hän vallotti ja ryösti Panaman kannaksella Nombre de Dios
-nimisen kaupungin, tunkeutui sitten miehineen kannaksen poikki ja
-puun latvasta ensi kerran nähdessään Tyynen meren lupasi, että vielä
-hän »englantilaisella laivalla purjehtii sillä merellä». Apua hän
-tällä ryöstöretkellään sai karanneilta espanjalaisilta orjilta, jotka
-kävivät isäntiään vastaan sissisotaa. Runsas saalis mukanaan Drake
-palasi laivoihinsa ja saapui elokuussa 1573 Plymouthiin. Rahoillaan
-hän varusti kolme fregattia ja taisteli vapaaehtoisena Irlannissa.
-Saatuaan sitten kuningattarelta valtion avustusta hän varustautui
-retkelle, joka oli hänen kuuluin. Hän päätti viidellä laivalla
-purjehtia Magalhãesin salmen kautta, jossa ei vielä koskaan ollut
-käynyt englantilaista laivaa, päästäkseen kultamaan Perun vesille.
-Laivat olivat pienet, eikä niissä ollut yhteensä muuta kuin 166 miestä.
-15 p. marrask. 1577 Drake lähti merelle niin salaa kuin suinkin, ettei
-tieto matkasta leviäisi. Pian oltiin aavalla merellä, »ei muuta nähdä
-kuin meri allamme ja päällämme ilma, kun silmämme katselivat Jumalan
-ihmeteltäviä teoksia, joita hän on luonut lukemattomia sekä pieniä että
-isoja eläimiä». Jatkaen matkaa hyvällä onnella, »ikäänkuin olisimme
-olleet huvipuistossa, me huhtik. 5 p. tapasimme Brasilian rannan». La
-Plata joen suistamossa kaksi laivaa hylättiin — pienimmät olivat vain
-viidentoista tonnin purjeveneitä. Julianon satamassa — samassa jossa
-Magalhãesia vastaan kapinoitiin — tuomittiin ja mestattiin kapteeni
-Doughty, joka oli yllyttänyt kapinaan Drakea vastaan. 21 p. elokuuta
-Drake laski Magalhãesin salmeen ja kulki sen läpi kuudessatoista
-päivässä, mutta sitten ankara myrsky ajoi hänen laivansa merelle,
-pyöräyttäen niitä jo Kap Hoorninkin näkyvissä, jonka Drake siis löysi,
-vaikkei näykään sen luonnetta täysin käsittäneen. Kapteeni Wynter
-eksyi johtajastaan ja palasi kahden laivan kera kotiin Englantiin,
-kun ei tavannut häntä yhtymäpaikalla. Francis Drake oli siis yksin
-»Kultaisella hirveilään», mutta hän oli myös toiveittensa perillä,
-Etelä-Amerikan kultarannalla, eikä hän aikonut sieltä tyhjin toimin
-lähteä. Hän purjehti edelleen ja saapui Chilen rannalle. Intianeilta,
-jotka elivät Espanjalaisten kanssa sodassa, hän sai kuulla Valparaison
-satamassa olevan suuren laivan aarteita täynnään. Eräs intiani tuli
-itse opastamaan, ja tuota pikaa »Kultainen hirvi» purjehti satamaan
-herättämättä Espanjalaisten epäluuloja, koska se oli ensimäinen
-ulkomaalainen laiva, mitä vielä oli Chilen vesillä liikkunut. Drake sai
-laskea aivan espanjalaisen laivan viereen ja englantilainen asestettu
-joukko — Drakella oli nyt kaiken kaikkiaan vain 60 miestä — anasti
-laivan, ennenkun sen väki ennätti hämmästyksestään toipua. Laivassa
-oli paljon kultaa ja muita arvokkaita tavaroita, kuten Chilen viiniä
-kaksituhatta astiaa. Aseellinen joukko lähetettiin maihin ryöstämään
-kaupungista enemmän kultaa, ja entistä rikkaampana Drake tämän helpon
-voiton jälkeen lähti matkaansa jatkamaan. Coquimbossa oli kuultu Draken
-tulosta ja siellä oli vastassa niin melkoinen joukko, että hänen
-täytyi lähteä tiehensä tyhjin toimin. Aricassa hän ryösti kolme pientä
-laivaa ja löysi eräästä 57 hopeaharkkoa. Mutta Perun pääkaupungin
-Liman satamassa hänen oli käydä huonosti. Sinne oli saapunut
-Valparaisosta sanoma, että rannikolla oli vaarallinen vihollinen, ja
-maaherra oli paikalla koonnut satoja miehiä ja lähti kahdella laivalla
-anastamaan »Kultaista hirveä», joka oli sataman edustalla tyvennössä.
-Espanjalaisilla oli maatuulta purjeissaan ja he lähestyivät nopeaan,
-mutta onneksi Drakekin sai viime hetkessä samasta maatuulesta osansa
-ja pääsi pakenemaan, vaikka jo oli ollut luodin kantomatkan päässä.
-Espanjalaiset eivät voineet kauaksikaan takaa ajaa, he kun eivät
-lähtökiireessään muistaneet ottaa eväitä. Tämän vastoinkäymisen
-runsaasti korvasi »Caga Fuego» niminen kaljuuna, joka oli viemässä
-Paracaan kallista kuormaa. Sitä takaa ajaessaan Drake matkalla anasti
-toisen laivan, josta saatiin 80 naulaa kultaa. Quiton rannalla, Kap S.
-Franciscon edustalla, saatiin »Caga Fuego» kiinni ja ryöstettiin.
-
-DrakeHa oli nyt niin arvokas saalis, että oli aika ruveta kotimatkaa
-ajattelemaan. Mutta mitä tietä oli paras purjehtia? Magalhãesin
-salmen kautta olisi ollut lyhyin, mutta hän pelkäsi, että siellä
-ehkä oli espanjalaisia laivoja väjymässä. Hän sen vuoksi laski
-pohjoista kohti ja päätti etsiä Tyynen meren puolelta väylää Atlantin
-mereen, jota Frobisher paraillaan etsi vastakkaiselta puolelta.
-Hän purjehti siis rantaa seuraillen pohjoista kohti, poiketen yhä
-maissa saalistaan lisäämässä, kun kuljettiin jonkun kaupungin
-ohi. Pohjois-Amerikan rannalta hän sitten poikkesi ulomma merelle
-voidakseen vapaammin purjehtia. Drake luuli Amerikan länsirannan
-kulkevan suoraan pohjoiseen, mutta muutaman viikon luodetta kohti
-purjehdittuaan hän ihmeekseen näki, että ranta olikin seurannut mukana.
-Hän oli tullut Californian rannalle, jonka kuitenkin Espanjalaiset
-olivat jo ennen häntä löytäneet. Siellä hän poikkesi satamaan,
-arvatenkin »Kultaiseen porttiin», jonka laidassa San Franciscon
-kaupunki nykyään on, korjaamaan laivansa vaurioita. Seutu oli silloin
-vielä autiota erämaata, lukuun ottamatta luonnonkannalla olevia
-intiani heimoja, joitten kanssa Drake sai aikaan mitä parhaat suhteet.
-Kun Englantilaiset laivansa korjattuaan taas lähtivät matkoihinsa,
-niin intianit itkivät, huokailivat ja hykersivät käsiään, ikäänkuin
-olisivat parhaat omaisensa menettäneet. He rakensivat rannalle suuria
-jäähyväistulia ja Englantilaiset heiluttivat hattujaan.
-
-Tämä tapahtui heinäkuun 23 p. 1579. Drake purjehti yhä pohjoista kohti
-ja oli nyt tullut aivan tuntemattomiin vesiin. Rantaa seurattiin aina
-48:lle leveysasteelle saakka, nykyisten Yhdysvaltain pohjoisrajalle, —
-toiset eivät kuitenkaan luule Draken kulkeneen Kap Blancoa edemmä, —
-mutta kun salmea ei vain löytynyt ja ilmat alkoivat käydä kolkommiksi,
-niin täytyi Draken taas muuttaa matkasuunnitelmaansa. Olisi ollut
-liian uskallettua jatkaa matkaa kauemmaksi pohjoista kohti onnen
-kaupalla, liian vaarallista myös palata takaisin Espanjan merien
-kautta, hän sen vuoksi päätti purjehtia »Victorian» reittiä maan
-ympäri. Drakekaan ei siis voinut kumota tarua Anianin salmesta, johon
-uskottiin niin vahvasti, että se karttoihinkin merkittiin. Vuosisadan
-lopulla Espanjalaiset näyttivät tehneen muutamia yrityksiä löytääkseen
-tämän salmen ja saadakseen haltuunsa sen länsipään, ennenkun toiset
-ennättivät sitä idästä tullen löytää, mutta he eivät liene kovin kauas
-purjehtineet. Kreikkalainen Apostolos Valerianos. jonka espanjalainen
-nimi oli Juan de Fuca, väitti purjehtineensa Anianin salmeen
-länsipäästä kaksikymmentä päivämatkaa, mutta se tietysti oli petos,
-vaikkapa olikin omiaan lisäämään uskoa salmen olemassaoloon. Tämän
-petoksen muistoa on Vancouver saaren eteläpuolella olevan salmen nimi.
-
-Drake nousi maihin, ennenkuin kääntyi pois Amerikan rannalta, otti
-löytämänsä maan kuningatar Elisabethin omaksi ja antoi sille Uuden
-Albionin nimen. 29 p. syyskuuta hän sitten levitti purjeensa ja
-laski rohkeasti Tyynelle merelle, Aasian ranta ja Molukit matkan
-määränä. Matka sujui onnellisesti, tuulet olivat myötäiset, myrskyjä
-vähän. Espanjalaiset olivat jo monilla matkoillaan osottaneet,
-että Tyynen meren poikki oli kyllä helppo purjehtia länttä kohti
-pasaadeilla, vaikka sitä vaikeampi vastakkaiseen suuntaan, ellei
-purjehtija tuntenut korkeampien leveyksien palaavia länsituulia. —
-Marraskuun 4 p. Drake saapui Ternateen, jonka hallitsija, toivoen
-uudesta kilpailijasta uusia etuja, otti hänet mitä parhaiten vastaan.
-Neilikoita kuormattuaan ja muutaman viikon levättyään englantilainen
-seikkailija lähti jouluk. 10 p. matkaa jatkamaan. Celebeen rannalla
-oli vihdoin tuho tulla, »Kultainen hirvi» kun ajoi särkälle.
-Onneksi pohja piti, laiva ei saanut vuotoa; mutta kahdeksan tykkiä
-ja kolme tonnia neilikoita oli mereen heitettävä, ennenkuin laiva
-keventyi ja lähti särkältä. Kuormansa Drake täydensi Baratanissa,
-jonka luonnonrikkaus herätti hänen ihastustaan, ja poikkesi sitten
-Jaavaan. Mutta pian hän sai kuulla, että lähellä oli suuri laivasto,
-ja peläten kiinni joutuvansa hän kiiruimman kautta lähti matkaan,
-purjehtien Jaavan ja Balin välitse ja Jaavan eteläpuolitse, koska
-Portugalilaiset välttivät sen puolen vesiä niiden vaarallisten
-virtausten vuoksi. Hän pääsi kuitenkin lähtemään Intian merelle vasta
-maaliskuun lopulla, eikä päässyt Hyvän toivon niemelle ennenkuin
-kesäkuun 15 p. »Kultaisessa hirvessä» oli silloin 50 miestä ja kolme
-tynnöriä vettä. Heinäkuun 12 p. kuljettiin päiväntasaajan poikki, 16
-p. poikettiin Guinean rannalla vettä ottamassa. Syysk. 11 p. Drake
-kävi Terceirassa Azorien saarilla, vaikka tuskin sielläkään kutsuttuna
-vieraana, ja 26 p. syyskuuta 1580 »Kultainen hirvi» laski Plymouthin
-satamaan. Siten oli loppuun suoritettu toinen matka maan ympäri ja
-ensimäinen englantilaisen tekemä. Siihen oli kulunut kaksi vuotta
-ja kymmenen kuukautta, mutta Drakella oli, niinkuin olemme nähneet,
-matkallaan paljon muitakin toimia. Hän toi mukanaan puolentoista
-miljoonan punnan (37 1/2 miljoonan markan) edestä saalista. Matka
-herätti Englannissa mitä suurinta innostusta, enemmän kuin saaliin
-suuruuden purjehtijain urheuden vuoksi. Kuningatarta aluksi epäilytti,
-tokko hänen sopi osottaa suosiotaan miehelle, joka kieltämättä oli
-harjottanut tavallista merirosvoutta. Mutta kun Espanjan kuningas
-sitten vaati Drakea itselleen rangaistavaksi, niin Elisabeth teki
-päätöksensä, matkusti Draken laivaan vieraaksi, löi hänet ritariksi,
-lupasi vastata hänen kaikista teoistaan ja antoi kiinnittää kruunuunsa
-Draken anastamat jalokivet. »Kultaisen hirven» hän käski säilyttää
-kansallismuistona.
-
-
-
-Cavendish ja kolmas matka maan ympäri.
-
-
-Draken yritys oli liian hyvin onnistunut, voidakseen olla kehottamatta
-jatkamaan. Thomas Cavendish, hurjapää, joka oli tuhlauksen kautta
-koko omaisuutensa menettänyt, lähti heinäkuussa 1586 Plymouthista
-kolmella pienellä laivalla, joissa oli 123 miestä, Draken matkaa
-tarkalleen matkimaan. Ryöstettyään Sierra Leonen portugalilaisen
-kaupungin — Portugal oli v. 1580 Espanjaan yhdistetty ja Englanti
-oli jälkeen v:n 1585 julkisodassa Espanjan kanssa — hän purjehti
-Atlantinmeren poikki Brasilian rannalle ja saapui marraskuun lopulla
-Port Desireen, Patagonian rannalle, Rio Deseadon suulle. Siellä
-nähtiin suunnattomat määrät hylkeitä, jotka olivat niin voimakkaita,
-että neljän miehen oli vaikea saada niitä hengiltä; siellä oli paljon
-kaloja, ja lintuja, jotka eivät osanneet lentää, niillä kun ei ollut
-siipiä. Nähtiin myös patagonialaisia, joilla oli 18 tuumaa pitkät
-jalat, ja kahakoitiin niiden kanssa. Magalhãesin salmen kapeimmalla
-kohdalla tavattiin tähteitä espanjalaisesta siirtokunnasta, jonka
-kapteeni Sarmiento oli kolme vuotta aikaisemmin perustanut sulkemaan
-tien salmen kautta. Hän oli rakennuttanut neljä linnaa ja useita
-kirkkoja, mutta maanasukkaitten hyökkäysten ja nälänhädän kautta oli
-siirtokunta sortunut kammottavan nopeaan, toiset olivat lähteneet
-maisin Chileen pyrkimään, mutta matkalla menehtyneet, ja vain
-parikymmentä henkeä oli jäänyt eloon. Cavendish nämä surulliset
-tapaukset kuultuaan nimitti paikan Port Famineksi, joka nimi sillä
-on yhä vieläkin. Monet myrskyt kestettyään Cavendish saapui Chilen
-rannalle ja sitten alkoi rosvoaminen ja taistelu. Hän hyökkäsi kaikkien
-pienempien espanjalaisien satamien kimppuun, ryösti ja poltti ja anasti
-yhdeksäntoista arvokkaampaa laivaa, varsinkin Espanjan hallituksen
-suuren aarrelaivan, josta saatiin erinomaisen runsas saalis. Sitten hän
-purjehti Tyynen meren poikki samaa reittiä kuin Magalhães, poiketen
-Ladroneilla, Filippineillä, Molukeilla ja Javassa. Syyskuussa 1588
-hän laski ainoalla perille päässeellä laivallaan Plymouthin satamaan,
-kuljettuaan maan ympäri kahdessa vuodessa viidessäkymmenessä päivässä.
-Sanotaan hänen merimiehillään olleen silkkivaatteet, purjeitten olleen
-damastikangasta ja mastonhuippujen kultakankaalla käärityt. V. 1591
-hän kuitenkin oli uudelleen rahapulassa ja aikoi tehdä saman matkan
-uudelleen, mutta tämä yritys menestyi aivan kehnosti, Cavendishin
-täytyi palata takaisin jo Magalhãesin salmesta. Kotomatkalla hän kuoli
-ja valtamereen haudattiin. Tällä retkellä oli John Davis mukana.
-
-
-
-Voittamaton Armada.
-
-
-Sissisota valtamerillä oli vain se viimeinen pisara, joka sai maljan
-ylitse vuotamaan. Filip II tahtoi saada Englannin Habsburgin suvun
-valtakuntaan liitetyksi ja Rooman kirkon yhteyteen palautetuksi; kun
-se ei avioliiton kautta ollut mahdollista, niin hän päätti asevoimalla
-vallottaa Englannin. Thamesin rannoille alkoi saapua viestejä
-valtavasta laivastosta, jota hän rakennutti kaikissa satamissaan ja
-varsinkin Lissabonissa, sillä Portugalin pääkaupunki oli siihen aikaan
-niemimaan paras laivanrakennuspaikka, koska sinne Tajoa pitkin uittaen
-saatiin ylämaasta oivallisia tarvepuita. Francis Drake tosin v. 1587
-kolmellakymmenellä laivalla rohkeasti purjehti Cadizin satamaan ja
-hävitti siellä 10,000 tonnia espanjalaisia laivoja, mutta vaikka
-hän näin olikin omain sanainsa mukaan »kärventänyt Filip kuninkaan
-parran», niin ei hyökkäystä siltä voitu estää, ainoastaan jonkun verran
-viivyttää. Kuningas Filip sai armadansa valmiiksi ja lähetti sen v.
-1588 matkalle Englannin rantoja kohti. Kuningatar Elisabeth sai häneltä
-seuraavan latinalaisen runon, joka supistetussa muodossa sisälsi
-Espanjan vaatimukset:
-
-    »Te veto ne pergas bello defendere Belgas;
-    Quae Dracus eripuit nunc restituantur oportet;
-    Quas pater evertit jubeo te condere cellas:
-    Religio Papae fac restituatur ad unguem.»
-
-Englantia siis kiellettiin auttamasta Belgejä, joiden kanssa Filip
-kävi sotaa, sen piti antaa pois, mitä Drake oli ryöstänyt ja vihdoin
-palauttaa paavin valta ja katolinusko ennalleen. Kuningatar Elisabeth,
-josta Ranskan kuningas Henrik III ei suotta sanonut, että hän oli »la
-plus fine femme du monde» (maailman terävin nainen), vastasi tämän
-ihmeellisen uhkavaatimuksen kuultuaan »ex tempore»: »Ad Graecas, bone
-rex, fiant mandata kalendas.» (Vaatimuksesi, hyvä kuningas, jääkööt
-»kreikkalaiseen kalenteriin» s.o. määräämättömään aikaan.) Yliamiraali
-lordi Howard of Effingham oli jo varustautunut vastaanottamaan
-vihollista: hänen lähimmät miehensä olivat vara-amiraalit Hawkins,
-Drake ja Frobisher. Siitä oli tuleva yhteentörmäys, joka ei ainoastaan
-ratkaissut Englannin kohtaloa, vaan myös merien hallitsemisen.
-
-Laivat olivat melkoisesti kehittyneet sen jälkeen, kun ensimäiset
-suuret löytöretket tapahtuivat. Niiden koko oli kasvamistaan kaivanut,
-purjehduskyky parantunut ja varsinkin asestus kehittynyt. Hyvin monta
-eri laivamallia oli käytännössä, joukossa vielä Välimeren kauppavaltain
-soudettavia kalereitakin, vaikkeivät ne ulkomeren suurilla aalloilla
-tahtoneet menestyä. Filip II:n armadassa sanotaan olleen 132 laivaa,
-joiden kantavuus oli yhteensä 59,000 tonnia. Suurin laiva oli 1300
-tonnin vetoinen, mutta kolmisenkymmentä oli 100 tonnia pienempää.
-Kolmannes tai ehkä puolet oli kuormalaivoja. Armadassa oli 21,600
-miestä sotaväkeä ja yli 8,000 merimiestä. Englannilla ei tätä vastaan
-ollut kuin 37 varsinaista sotalaivaa, mutta kauppalaivoja oli kerätty
-paljon suurempi luku, niin että englantilaisella ylipäälliköllä kaiken
-kaikkiaan oli 197 alusta, suurin osa kuitenkin hyvin pieniä. Englannin
-laivastossa oli 16,000 tai 17,000 miestä, suurin osa merimiehiä.
-Espanjalaisilla oli enemmän tykkejä, mutta heidän ampumataitonsa oli
-huonompi.
-
-Kuningas Filip II:n yritystä vainosi alun pitäen huono onni. Pienemmät
-alukset eivät ensinkään päässeet Kanaaliin saakka. Jo Kanaalin
-suulla olivat Englantilaiset vastassa. He eivät antautuneet läheltä
-taistelemaan, vaan tekivät muuta vahinkoa minkä saattoivat, sillä
-vaikka heidän laivansa olivat pienemmät, niin olivat ne sen sijaan
-liikkuvammat. Suuret espanjalaiset sotalaivat olivat kömpelöitä,
-etenkin kun niissä oli liian vähän merimiehiä.
-
-Herttua Medina Sidonia, joka armadaa johti, laski ensiksi Calaisin
-satamaan, päästäkseen yhteyteen Parman herttuan kanssa, joka johti
-Filipin sotavoimia Belgiassa. Englantilaiset tekivät 28 p. heinäk.
-yöllä polttolaivahyökkäyksen Calaisin satamaan. Armadassa syntyi
-suuri hämminki, toiset pakenivat merelle joutamatta edes ankkuriaan
-nostaa, toiset kuitenkin lähtivät paremmassa järjestyksessä. Calaisin
-ulkopuolella odotti Englannin laivasto, ja syntyi tuima tappelu.
-Englantilaiset eivät tosin voineet anastaa espanjalaisia laivoja, mutta
-he hävittivät useita ja heidän purjehduskykynsä ja ampumatarkkuutensa
-oli niin paljon etevämpi, että Medina Sidonia oli voimaton. Hänen
-suuret laivansa olivat niin avuttomia, että ainoastaan tuulen
-kääntyminen pelasti ne ajautumasta Flanderin rannikolle. Espanjalainen
-ylipäällikkö ei älynnyt muuta keinoa kuin palata Espanjaan, mutta
-hän ei edes enää uskaltanut yrittää Kanaalin kautta, vaan purjehti
-Skotlannin ja Irlannin ympäri. Englannin laivasto ajoi takaa pakenevaa
-armadaa aina Forth vuonon edustalle saakka. Medina Sidonia jatkoi
-matkaa pohjoista kohti, kunnes hänen luotsinsa sanoivat, että oli
-aika kääntyä. Siihen saakka Espanjalaiset olivat menettäneet verraten
-vähän laivoja ja väkeä. Jos säät olisivat olleet tavalliset, niin
-armada luultavasti olisi päässyt palaamaan verraten pienin tappioin.
-Mutta kesä 1588 oli kuulumattoman myrskyinen. Vaurioita kärsineet
-heikontuneet espanjalaiset laivat eivät kyenneet taistelemaan
-Atlantilta tulevia myrskyjä vastaan. Ainakin yhdeksäntoista kärsi
-haaksirikon Skotlannin ja Irlannin rannoilla; Irlantiin pelastuneet
-haaksirikkoiset armotta surmattiin. Monta laivaa katosi merellä
-tietymättömiin. Ainakin puolet, ehkä enemmänkin voittamattoman armadan
-laivoista tuhoutui, ja ne, jotka pelastuivat, olivat menettäneet
-keripukin ja nälän kautta suuren osan väestään.
-
-Tällä tapauksella oli valtavan suuri merkitys. Paitsi vaikutuksiaan
-Europan politikaan se yhdellä iskulla hävitti Espanjan ja Portugalin
-suprematian merellä. Se katkaisi kaikki siteet, jotka olivat estäneet
-pohjoisia merivaltoja lähettämästä laivastoitaan molempiin Intioihin ja
-maailman kaikille merille. Iberian niemimaan molemmat vallat olisivat
-edelleenkin tahtoneet tämän estää, mutta ne eivät voineet. Filipin
-mahtavan armadan tuhosta alkoi Englannin ja Hollannin ja vähemmässä
-määrässä Ranskankin mahti merellä.
-
-Seuraavana vuonna armadan perikadon jälkeen Drake jo piiritti Coruñaa
-ja pakotti Espanjan maassa espanjalaisen armeijan peräytymään. Tosin
-hänen yleisen kansankapinan vuoksi täytyi jälleen peräytyä, mutta niin
-suuri oli hänen herättämänsä pelko, että Espanjan suojeluspyhimyksen
-Pyhän Jagon ruumis Santiagon katedralista siirreltiin joksikin aikaa
-pois turvallisempaan paikkaan. Kaikilla merillä anastettiin laivoja
-ja aarteita. Kun Filip II uhkasi lähettää uuden armadan, niin Cadiz
-ryöstettiin, sen satamassa olevat laivat hävitettiin, sotatavarat
-poltettiin. V. 1595 tehtiin retki Länsi-Intiaan; Drake ja Hawkins tosin
-saivat surmansa, mutta olivat sitä ennen ennättänet tehdä suunnatonta
-vahinkoa Espanjan alusmaille.
-
-Pohjois-Amerikassa oli tie siirtokuntien perustamiseen selvä, Afrikassa
-länsivaltain kauppa kasvamistaan kasvoi ja Ttä-Intian reitti oli vapaa.
-Meren koirat ja merikuninkaat olivat tehneet tehtävänsä. Espanjalaiset
-olivat heitä halveksineet alussa, sitten oppineet pelkäämään ja
-vihaamaan ja lopulta kunnioittamaankin, kuten Richard Grenvilleä,
-joka sai surmansa Azorien edustalla tuimassa meritappelussa. Hän on
-ehkä tämän purjehtija- ja sankaripolven kuvaavimpia edustajia. Eräs
-englantilainen laivasto väijyi kesällä 1591 Azorien luona Espanjan
-aarrelaivastoa, jonka piti palata Länsi-Inliasta. Mutta samaan
-aikaan, kun aarrelaivasto saapui, tulikin Azoreille kotimaasta
-suuri espanjalainen sotalaivaosasto, joka oli niin ylivoimainen,
-ettei englantilainen amiraali, jonka väki oli sairaana ja laivat
-ränstyneet pitkästä merellä olosta, uskaltanut ryhtyä taisteluun.
-Sir Richard Grenville, jolla oli Draken entinen laiva »Revenge»,
-kuitenkin jyrkästi kieltäytyi kääntymästä pois vihollisesta, vaan
-sanoi mieluummin kuolevansa kuin häpäisevänsä itsensä, maansa ja
-kuningattaren laivan; hän lupasi kulkea vihollisen laivaston keskitse,
-seurasivatpa toiset taikka ei. Taistelu alkoi kello kolmen aikaan
-iltapäivällä, ja »se raivosi julmasti kaiken iltaa», sanoo siitä
-Raleigh kertomuksessaan. Espanjalaiset koettivat kerran toisensa
-jälkeen saada haltuunsa Grenvillen laivan, mutta joka kerta heidät
-lyötiin takaisin, milloin laivoihinsa, milloin mereen. Kaiken yötä
-kesti taistelua, ja »kun päivä kasvoi, niin miehemme vähenivät».
-»Revenge» oli epätoivoisessa tilassa. »Kaikki ruuti viimeiseen
-tynnöriin oli kulutettu, kaikki aseet katkottu, neljäkymmentä
-parasta miestä kaatunut ja eloon jääneistä suurin osa haavottunut,
-mastot kaikki mereen murrettu ja köysiköt, purjeet repaleina.» Mutta
-Grenville oli vielä pystyssä. Vaikka päähän haavotettuna hän kieltäytyi
-antautumasta, käski kirvesmiestä puhkaisemaan ja upottamaan laivan,
-sillä he »uskoivat itsensä Jumalalle, eikä kenenkään muun armoille;
-mutta koska he olivat taistelleet niinkuin urhoollisten ja jäykkäin
-miesten tulee, niin ei heidän nyt pitänyt vähentää kansansa kunniaa
-pitentämällä omaa elämäänsä muutaman tunnin, ehkä muutaman päivän».
-Miehet kuitenkin olivat toista mieltä, koska Espanjalaiset tarjosivat
-hyviä ehtoja. Grenvilleä ei enää toteltu, hänet vietiin espanjalaiseen
-amiraalilaivaan, jossa häntä kohdeltiin suurella kunnioituksella. Mutta
-kolmantena päivänä hän kuoli ja hänen viimeiset sanansa olivat: Tässä
-minä kuolen, Richard Grenville, iloisella ja rauhallisella mielellä,
-koska minä olen elämäni päättänyt niinkuin kunnon sotilaan tulee,
-joka on taistellut maansa, kuningattarensa, uskontonsa ja kunniansa
-puolesta; josta minun sieluni riemuisimmin eroaa pois tästä ruumiista
-ja on aina jättävä jälkeensä urhoollisen ja oikean sotilaan ijäti
-pysyvän maineen, sotilaan, joka on täyttänyt velvollisuutensa niinkuin
-tulee.»
-
-Semmoinen henki asui »merikuninkaissa», mutta se oli samalla se henki,
-joka Elisabethin aikana asui koko Englannin kansassa, joka sytyttävänä
-ja selvänä puhuu sen etevimpäin runoilijainkin teoksista. Shakespearen
-»Henrik V» oli Elisabethin aikakauden hengenlapsi.
-
-
-
-
-Varhaisemmat siirtokuntayritykset Pohjois-Amerikassa.
-
-
-Espanjalaiset olisivat nopeaan anastaneet Pohjois-Amerikankin
-rannat, jos sieltä olisi tavattu hitunenkaan kultaa tai hopeaa.
-Mutta vain kuparia sieltä löydettiin. Mitä syytä heillä oli perustaa
-maanviljelys-siirtokuntia, niin kauan kun oli kulta- ja hopeamaita
-vielä anastamatta? Heidän yritteliäisyytensä kääntyi siis etelää
-kohti. Jalojen metallien luultu puute ensi sijassa vaikutti, ettei
-Pohjois-Amerikasta tullut romanilainen maa.
-
-Toisilla tarkotuksilla saapuivat Pohjois-Amerikan ensimäiset
-uutisasukkaat. He pakenivat uskonvainoja, jotka siihen aikaan riehuivat
-Europassa. Ranskan hugenotit olivat alkaneet joukottain muuttaa
-protestantisiin naapurimaihin, kun kruunu oli heidät julistanut
-henkipatoiksi ja paavin käskystä päättänyt sukupuuttoon hävittää.
-Amiraali Coligny. joka käsitti maan siten menettävän parhaat voimansa,
-päätti perustaa Uuteen maailmaan ranskalaisia siirtokuntia, jottei
-hugenottien vapaudenhalu maata vahingoittaisi, vaan päin vastoin
-edistäisi sen laajentumista ja vahvistumista. Portugalilta lupaa
-kysymättä Coligny v. 1555 valtasi Rio de Janeiron ihanan lahden,
-jossa ei silloin vielä ollut portugalilaista asutusta, ja hugenotit
-perustivat sinne siirtokunnan, joka ehkä olisi kautta aikain pysynyt
-ranskalaisena, elleivät jatkuvat uskonvainot olisi siltä riistäneet
-kotimaan apua.
-
-
-
-Floridan hugenotti-siirtokunta.
-
-
-Toinen yritys tapahtui Floridassa, joka siihen aikaan ulottui nykyistä
-paljon kauemmaksi pohjoiseen. Edista joki, jonka suuhun siirtokunta
-ensiksi perustettiin, on nykyisessä Etelä-Carolinassa, lähellä
-Charlestonia. Sinne saapui v. 1562 Jean Ribaut, urhea dieppeläinen
-purjehtija, ja oikopäätä ruvettiin raivaamaan peltoja ja rakentamaan
-huoneita. Paikan luonnonihanuus täytti ihastuksella kaikki. Parin
-vuoden kuluttua siirtokunta kuitenkin muutettiin vähän etelämmäksi Port
-Royal salmeen, jossa oli oivallinen satama. Sen suojaksi rakennettiin
-linna, joka Ranskan kuninkaasta sai niineksi »Arx Carolina», Kaarlen
-linna. Tämäkin hyvin suunniteltu yritys kuitenkin kärsi surkean
-haaksirikon Ranskassa raivoavien uskonsotien ja Espanjalaisten kateuden
-vuoksi. Siirtolaisten omassa keskuudessakin syntyi kapinoita, ja kun
-ystävällisiä alkuasukkaita oli ruvettu kovin huonosti kohtelemaan, niin
-saatiin niistä vihamiehiä. Seurasi nälänhätä ja kaikenlainen kurjuus.
-Siirtokuntaa jo uhkasi täydellinen perikato, kun englantilainen
-orjakauppias John Hawkins sen pelasti poiketessaan laivoineen satamaan.
-Vihdoin toi Jean Ribaut kotimaasta apua, ja onni alkoi jälleen hymyillä.
-
-Mutta juuri samaan aikaan ilmestyi paikalle Pedro Menendez melkoisen
-espanjalaisen sotavoiman kanssa. Hän ilmotti saaneensa Espanjan
-kuninkaalta toimeksi surmata jokaisen hugenotin, ja sen hän tekikin.
-Carolinan linnan puolustajat vangittiin ja heidät telotettiin, »ei
-ranskalaisina, vaan lutherilaisina», kuten Menendezin sanat kuuluivat.
-Jean Ribautin laivasto kärsi rannikolla myrskyssä haaksirikon, mutta
-Ribaut parinsadan miehen keralla pelastui. Nälänhädän pakottamana
-tämä joukko antautui Menendezille, joka lupasi säästää hengen ja
-kohdella heitä hyvin; mutta saatuaan kaikki sidotuksi hän antoikin
-teurastaa koko joukon viimeiseen mieheen, »ei ranskalaisina, vaan
-lutherilaisina». Menendez perusti sitten seutuun S. Augustine nimisen
-siirtokunnan ja rakensi useita linnoja. 1567 hän palasi Espanjaan
-siirtokunnan asioissa.
-
-Uutinen Carolinan linnan hävityksestä ja Ribautin ja hänen
-aluksensa kamalasta teurastuksesta otettiin Ranskan hovissa vastaan
-kylmäkiskoisesti, olivathan uhrit hugenotteja; mutta Ribautin ystävä
-Dominique de Gourges, niin katolilainen kuin olikin, päätti kostaa.
-Hän hankki laivat ja parisataa aseellista miestä ja mitään virkkamatta
-matkan määrästä purjehti Atlantin poikki. Vasta kun oltiin Floridan
-rannalla hän ilmotti miehilleen retkensä tarkotuksen. Saturiba nimisen
-intianipäällikön avulla hän keväällä 1568 anasti San Mateon linnan
-ja hirtti sen puolustajat samalle paikalle, jossa Carolinan linnan
-puolustajat oli teurastettu. Hirsipuihin hän kiinnitti laudan ja
-kirjotti siihen: »Minä en näin tee espanjalaisille, vaan pettureille,
-rosvoille ja murhamiehille.» Liian heikkona käydäkseen Augustinen
-kimppuun Gourges sitten palasi Ranskaan. Floridan espanjalaiset
-siirtokunnat pysyivät hengissä, vaikka saivatkin aikain kuluessa kovia
-kokea. V. 1586 Francis Drake melkein kokonaan hävitti S. Augustinen, ja
-monta kertaa se myöhemminkin sai olla sodan jaloissa.
-
-Englannissa ei uskonnollinen suvaitsemattomuus vielä pakottanut
-kansalaisia isänmaastaan muuttamaan, vaikka Pohjois-Amerikka myöhemmin
-juuri samasta syystä sai parhaat englantilaiset siirtolaisensa.
-Englannissa kyti John Cabotin tuuma pohjoisemman purjehdusväylän
-löytämisestä Kiinaan, ja tätä tarkottaville yrityksille Englannin
-hallitus aluksi antoi virallisen kannatuksensa. Kaupasta suurkaanin
-valtakunnan ja Cipangun kanssa odotettiin paljon enemmän hyötyä kuin
-tuntemattomien erämaiden asuttamisesta. Omituisten sattumain kautta
-kuitenkin seuraava yritys löytää luoteisväylä sai aivan toisen luonteen.
-
-
-
-Martin Frobisher.
-
-
-Martin Frobisher oli nuoresta pitäen purjehtinut merillä ja tullut
-siihen päätökseen, että »Luoteisväylän löytäminen oli ainoa, mitä
-maailmassa enää oli tekemättä». Hän tahtoi pelastaa tämän kunnian
-itselleen ja sai pitkien ponnistuksien jälkeen hankituksi kaksi pientä
-alusta, joiden kantavuus oli viisikolmatta tonnia, sekä kolmanneksi
-vain kymmenen tonnin vetoisen purjeveneen. Niillä hän kesäkuussa 1576
-lähti napameren reunoilta etsimään meritietä Kiinaan ja Intiaan. Hän
-ei luullut aivan umpimähkään purjehtivansa, hän luuli hyvänkin aarteen
-omistavansa, sillä hänellä oli niistä seuduista kartta, venezialaisten
-Zeno veljesten matkain mukaan laadittu. Nykyisin tiedetään, että
-Zenojen matkakertomus on alusta loppuun väärennys ja heidän karttansa
-etupäässä laadittu Olaus Magnuksen Pohjoismaiden kartan mukaan, mutta
-Frobisher luotti tähän oppaaseensa, jossa Pohjois-Amerikan seuduille
-vain oli merkitty muutamia suuria saaria.
-
-Pienin aluksista myrskyssä upposi menomatkalla, toinen suuremmista
-aaltojen korkeutta peläten kääntyi omin luvin takaisin, yhdellä
-Frobisher jatkoi matkaansa. Mutta hän pääsi »Gabrielillaan» Labradorin
-rannalle ja tapasi siellä ihmisiä, »jotka olivat tataarien näköisiä,
-heillä kun oli pitkät mustat hiukset, leveät kasvot ja litteä nenä,
-iho keltaisen ruskea ja hylkeennahka-vaatteet; ja samanlaisia olivat
-naiset, mutta heillä oli poskissa ja silmien ympärillä sinisiä juovia.»
-
-Rohkeasti Frobisher sitten purjehti pienellä aluksellaan pohjoista
-kohti, kunnes jäät estivät kulkemasta kauemmaksi siihen suuntaan. Hän
-löysi maan, nykyisen Baffinmaan, ja lahden, nykyisen Frobisherlahden,
-ja tätä lahtea hän luuli etsityksi salmeksi, kun ei voinut sen päähän
-purjehtia. Kun laivan vähästä väestä viisi miestä katosi, ehkä
-eskimoitten surmaamina, niin täytyi lähteä paluumatkalle. Frobisher
-ryösti mukaansa muutamia eskimolta näytteeksi ihmislaadusta ja otti
-rannalta mukaan kiviä maan anastuksen merkiksi. Nämä kivet, jotka
-olivat tavallista kummempia, saivat suuria aikaan.
-
-Lontoossa levisi Frobisherin palattua äkkiä huhu, että hänen tuomansa
-kivennäinen oli kultamalmia. Tietymätöntä on, kuinka huhu oikein
-syntyi, oliko Frobisher itse sen liikkeelle laskenut: sitä joka
-tapauksessa heti uskottiin. Englannissa synty: samanlainen kultakuume
-kuin Amerikan löydön jälkeen Espanjassa. Frobisher ei ainakaan
-koettanut kumota näitä toiveita, vaan päinvastoin vakuutti nähneensä
-siellä paljon hämähäkkejäkin, jotka monen mielestä ovat sen merkkejä,
-että lähellä on suuria kultavarastoja. Joku hänen miehistään tosin
-lausui, että kivet kyllä saattoivat olla kullan näköisiä, »mutta
-näyttöähän hiekkakin kirkkaassa vedessä samalta — eikä kuitenkaan
-kaikki ole kultaa joka kiiltää»; mutta siihen viisauteen ei nyt kukaan
-kiinnittänyt huomiota.
-
-Hovi ja Lontoon kauppamaailma ryhtyivät kilvan varustuksiin;
-Frobishorilla oli tuota pikaa koossa kokonainen laivasto. Merimiehiä
-ja seikkailijoita pyrki mukaan paljon enemmän kuin voitiin ottaa.
-Perustettiin suuri »Kathayn komppania» ja Frobisher nimitettiin
-kaikkien löytämiensä maiden ja vesien yliamiraaliksi. Toukokuun
-lopulla 1577 hän lähti matkaan ja saapui heinäkuun puolivälissä
-Frobisherlahteen. Hän ei nytkään ennättänyt purjehtia sen päähän
-saakka, vaan jäi siihen luuloon, että se oli salmi; häntä oli käsketty
-tällä matkalla etupäässä laivaamaan luultua kultamalmia. Joka mies,
-joka kynnelle kykeni, sitä kantoi, ja elokuun lopulla lähdettiin täysin
-kuormin paluumatkalle. Kuukauden kuluttua oltiin kotona ja kuningatar
-Elisabeth, joka oli yritykseen antanut sekä valtion laivan että
-melkoisen rahamäärän, otti Frobisherin vastaan mitä suosiollisimmin
-ja kiitti häntä. Kuningatar antoi löydetylle maalle nimeksi »Meta
-incognita» (tuntematon matkan määrä), joka sillä yhä vielä on kartoilla.
-
-200 tonnia kalliota ei ollut kädenkäänteessä murrettu ja tutkittu. Ei
-sen vuoksi jouduttu odottamaan, paljonko kultaa kivi sisälsi; toiset
-saattoivat löytää »tuntemattoman matkanmäärän», Englantilaisten tuli
-ennättää se pysyvästi anastamaan. Kotia tuodun kivennäisen valtava
-määrä näyttää kaikkien mielestä olleen paras tae siitä, että malmi
-todella oli kultamalmia. Ryhdyttiin kiiruimman kautta varustamaan uutta
-retkikuntaa, joka oli kaikkia edellisiä suurempi.
-
-Toukokuun lopulla 1578 Frobisher lähti Thamesin suistamosta uudelle
-retkelle viidellätoista laivalla. Hänen piti nyt perustaa »Meta
-incognitaan» siirtokunta. Kuningatar Frobisherin jäähyväisaudiensilla
-käydessä heitti kalliit kultavitjat hänen kaulaansa. Grönlannin
-etelärannalla Frobisher poikkesi maihin, mutta ei sitten päässytkään
-lahteensa, vaan ajautui »aivan väärään» lahteen, Hudsonin salmeen,
-josta oli palattava takaisin. Yritettiin perustaa siirtokunta Meta
-incognitaan, mutta siitä ei tullut mitään, joukko oli liian levotonta
-väkeä ja maa liian kolkko. Mutta luuloteltua kultamalmia otettiin
-jälleen niin suuret määrät, »että sen olisi pitänyt riittää maailman
-kaikille kullanahnehtijoille». Ja lokakuussa palasivat kaikki takaisin
-Englantiin, yhtä haaksirikkoutunutta laivaa lukuun ottamatta.
-
-Ei kukaan sen ajan kirjailija mainitse, miten sitten kävi kultamalmin.
-Asiakirjat siitä kokonaan vaikenevat. Epäilemättä juttu soveliain
-keinoin tukahdutettiin, sillä se kävi Englannin kansan kunnialle.
-Mutta sen koommin ei enää lähetetty Meta incognitaan laivoja ja
-Frobisherin napamerimatkat jäivät siihen. Kunnon merimiestä ei siltä
-hylätty, vaikka hän olikin erehtynyt, sillä maa tarvitsi poikiaan. Hän
-palveli sitä sekä taistelussa Filip II:sen »voittamatonta armadaa»
-vastaan, että monessa muussakin yrityksessä ja sai kuolettavan haavan
-meritappelussa Ranskan rannikolla.
-
-
-
-Humphrey Gilbert.
-
-
-Samaan aikaan kun Frobisher etsi kultaa ja uusia väyliä hyisestä
-pohjolasta, Humphrey Gilbert, urhea soturi, ryhtyi suureen puuhaan
-Newfoundlandin asuttamiseksi, vallitakseen sen ulkopuoliset erinomaiset
-kalastukset. Hän sai v. 1578 Englannin kuningattarelta laajat oikeudet
-ja ryhtyi tarmolla puuhaan, mutta ensimäinen yritys, joka tapahtui v.
-1579, päättyi niin huonosti, että laivat palasivat kotia, ennenkuin
-olivat perillekään päässeet. Yksi laiva matkalla menetettiin. Vasta
-v. 1583 Gilbert oli valmis uudelleen yrittämään, mukana oli m.m.
-Paramenius niminen unkarilainen oppinut. Mutta kahta huonompi onni oli
-toisella retkellä. Tuskin oli Englannin ranta kadonnut näkyvistä, niin
-suurin laiva palasi takaisin, sillä kun muka oli huomattu tarttuvaa
-tautia. Gilbert siitä huolimatta jatkoi matkaa Newfoundlandiin,
-purjehti 31 p. elokuuta St. Johnsin satamaan ja ilmotti kalastajille
-tulleensa ottamaan maan Englannin kuningattaren omaisuudeksi. Hän
-kutsui ulkomaalaistenkin laivain väkeä, espanjalaisten, ranskalaisten
-ja portugalilaisten, menossa läsnä olemaan, kohotti Englannin lipun ja
-pystytti rannalle puupatsaan, johon kiinnitettiin Englannin vaakuna.
-Maananastusta ei miltään puolelta vastustettu.
-
-Kun tämä oli tapahtunut, niin olisi pitänyt ruveta rakentamaan.
-mutta kullan etsiminen viehätti uutisasukkaita enemmän. Retkikunnan
-kivennäistuntija vakuutti, että vuoret olivat täynnään hopeamalmia.
-Häntä käskettiin pitämään salassa tietonsa ja otaksuttua malmia vietiin
-laivoihin kenenkään näkemättä, etteivät kalastajat saisi asiasta vihiä.
-Siirtokunnan rakentaminen ei ottanut ensinkään menestyäkseen, sillä
-Gilbertin miehistö oli tottunut elämään paljon mukavammin espanjalaisia
-kaljunia ryöstämällä. Kaikki kävi nurinkurisesti, järjestystä oli
-kovin vaikea ylläpitää. Yksi laivoista täytyi kelvottomana hylätä ja
-muilla kolmella Gilbert sitten päätti lähteä mannermaata tutkimaan.
-Mainen rannalla suurin laiva huolimattomuuden kautta meni karille
-ja upposi miehineen päivineen. Siinä sai surmansa satakunta henkeä,
-muitten mukana Parmenius ja kivennäistuntija kaikkine malminäytteineen.
-Näytteet eivät varmaankaan olleet minkään arvoisia, koska hopeata ei
-ole sen koommin Newfoundlandista löydetty.
-
-Humphrey Gilbertin täytyi lähteä kotia. Hän oli itse kaiken aikaa
-purjehtinut pienellä, vain kymmenen tonnin »Oravalla, koska sillä oli
-niin mukava lähestyä rantoja. Ja sillä hän lähti Atlantinkin poikki,
-vaikka kaikki pyysivät häntä menemään suurempaan »Hirveen», joka ei
-sekään ollut kuin puolensadan tonnin alus. Suuret myrskyt ahdistivat
-molempia aluksia Azorien seuduilla. Ennen viimeistä yötään Gilbert
-illalla istui purtensa peräpuolella, kirja kädessä, ja »Hirven» tultua
-äänenkannon päähän rohkaisevasti huusi: »Me olemme merellä yhtä lähellä
-taivasta kuin maallakin.» »Hirvestä» pitkin yötä pidettiin silmällä
-aallokossa kamppailevan »Oravan» tulia, mutta puolenyön aikaan ne
-äkkiä katosivat, eikä alusta eikä sen purjehtijoita sen koommin nähty
-elävien joukossa. »Hirvi» selviytyi myrskystä ja toi Englantiin tiedon
-Gilbertin surullisesta lopusta.
-
-Tämä oli Englantilaisten ensimäinen varsinainen yritys perustaa
-siirtokuntaa Pohjois-Amerikan rannoille.
-
-
-
-Walter Raleigh.
-
-
-Perusteellisemmat olivat ne asutusyritykset, jotka teki Gilbertin
-velipuoli Walter Raleigh, kuningatar Elisabethin kuulu suosikki.
-Raleigh alkoi uransa vapaaehtoisena taistelijana Ranskan hugenottien
-riveissä, purjehti sitten Gilbertin kanssa merirosvousretkillä.
-taisteli Irlannissa ja lähti vihdoin hoviin onneaan etsimään. Hänestä
-tulikin kuningatar Elisabethin suosikki, ja vaikutusvaltaansa hän
-käytti suuria tuloja hankkiakseen. Hän sai eräitä erittäin tuottavia
-kauppamonopoleja, ja niistä kertyvät varat hän käytti suurenmoisiin
-siirtomaanyrityksiin.
-
-Walter Raleigh sai v. 1584 kuningattarelta melkein rajattomat oikeudet
-siirtokunnan perustamiseen minne tahtoi. Hän ei lähtenyt hyiseen
-pohjolaan, jossa Frobisher ja Gilbert olivat yrittäneet, vaan valitsi
-Pohjois-Amerikan viljavan itärannikon leudoimmat seudut. Kun Raleigh
-yritykseen ryhtyi, niin oli helppo saada osanottajia. Ensin hän
-lähetti kaksi laivaa tiedustelulle kokeneiden kapteenien johdolla.
-Lähestyessään Carolinan rannikkoa nämä arvasivat maan ei olevan
-kaukana, sillä merellä oli ilma niin täynnään sulotuoksuja, »ikäänkuin
-olisi oltu keskellä jotain puistoa, jossa oli runsaasti kaikenlaisia
-hyvänhajuisia kukkasia». He menivät maihin niille saarille, jotka
-Pohjois-Carolinan rannikolla kapeana riuttana erottavat ulkomerestä
-laajat rantasulkiot. He ihailivat puitten pituutta, viiniköynnösten
-rehevyyttä, lintujen moninaisuutta ja outoja pelottomia eläimiä. Yhtä
-leppoisaa kuin oli luonto, yhtä ystävällistä näytti olevan punainen
-kansa. He löysivät aukon ja purjehtivat saaririutan sisäpuolelle
-Roanoke saarelle, jossa intianipäällikkö otti heidät niin herttaisesti
-vastaan, että he mielestään olivat tulleet kulta-aikaa elävien ihmisten
-pariin. Molemmat kapteenit palasivat sitten Englantiin ja antoivat
-niin ylistelevän kuvauksen näkemänsä maan kauneudesta, että kuningatar
-ihastuneena nimitti sen »Virginiaksi», muistoksi omasta neitseellisestä
-kuninkuudestaan. Raleigh aateloitiin siitä, että hän oli niin
-onnistuneen retken alotteen ottanut.
-
-V. 1585 lähetettiin matkaan toinen retkikunta, johon kuului seitsemän
-laivaa ja 180 siirtolaista. Raleigh itse jäi kotimaahan; hän uskoi
-johdon ystävälleen Richard Grenvillelle —- merisankarille, jonka
-kuoleman edellä kerroimme, — ja Ralph Lane, etevä soturi, lähti
-mukaan perustettavan siirtokunnan maaherraksi. Laivat saapuivat 26
-p. kesäkuuta Pamplico salmeen ja sen pohjoispäässä olevaan Roanoke
-saareen, josta Grenville ja Lane tekivät pitkin rannikkoa kahdeksan
-päivää kestävän tiedusteluretken. Kaikkialla maanasukkaat olivat
-vieraanvaraisia. Mutta eräässä kylässä retkeläisiltä varastettiin
-hopeamalja, ja kun sitä ei heti saatu takaisin, niin tuittupäinen
-Grenville antoi polttaa kylän ja hävittää laihot. Semmoinen teko oli
-huono enne nuorelle siirtokunnalle. Grenville itse lähti tämän tehtyään
-pois. Maata hän kotia tullessaan jälleen kiitti, että se oli »parasta
-maaperää, mitä on taivaan alla, miellyttävintä seutua maan päällä.
-Ilmasto on niin terveellistä, ettei meillä ole ollut ainoatakaan
-sairasta, sen jälkeen kun maahan tulimme. Jos vain Virginiassa olisi
-hevosia ja karjaa, ja jos siellä asuisi Englantilaisia, niin ei koko
-kristikunnassa olisi siihen verrattavaa valtakuntaa.» Mariot, joka
-kirjotti kertomuksen retkikunnan vaiheista, tutki tarkemmin maata, sen
-tuotteita, kansaa ja ihaili maissisatojen runsautta. Perunat hänen
-mielestään olivat erinomaisen terveellistä ravintoa, tupakkaa hän piti
-rohtona ja oppi polttamaan maanasukkaitten tavalla. Hänen teoksessaan
-on laajoja kuvauksia kansasta, sen puvusta, elämänlaadusta ja tavoista,
-heidän julmuudestaan sodassa ja viekkaudestaan rauhan aikana, heidän
-hallintojärjestelmästään ja uskonnollisista käsitteistään.
-
-Mutta maanasukkaat eivät suinkaan olleet hyvillään, kun laivat lähtivät
-ja niin monta jäi. Grenvillen häijy teko oli herättänyt epäluottamusta
-ja pelkoa, valkoisten ampuma-aseet heitä pelottivat ja he varsin
-hyvin käsittivät, että englantilaisia tulisi enemmänkin, ja että
-heiltä lopulta otettaisiin koti ja kontu. Seudun intianit sen vuoksi
-rupesivat joka tavalla tekemään uudisasukkaille kiusaa. Kun huomattiin
-valkoisten kaikkialla ahnaasti etsivän kultaa, niin muuan intiani,
-oikea mestarivalehtelija, koetti houkutella heidät hyvin kauaksi
-tätä keltaista metallia etsimään. Hän sanoi Roanoke joen alkavan
-kaukaa maan sisästä suuresta kalliosta ja tämän kallion takana olevan
-mahtavan meren, joka oli niin lähellä joen lähdettä, että suolavettä
-suurilla tuulilla lensi kallion yli ja sekaantui lähteen suolattomaan
-veteen. Siellä asui kansa, jolla oli paljon kultaa ja joka osasi sitä
-mainiosti takoa, ja siellä oli niin paljon helmiä, että kaupunkien
-rannat niistä kimaltelivat. Mahdollista on, ettei intiani tahallaan
-valehdellut, vaan että se oli intianien kesken yleinen taru, ehkä
-Mexicon ja Yucatanin olojen hämärää kaikua. Lane uskoi näitä juttuja
-ja nousi veneillä Roanoken nopeata virtausta, kunnes kaikki eväät
-loppuivat, niin että täytyi tappaa koiratkin. Hän palasi siksi pian
-takaisin, etteivät intianit ennättäneet käydä siirtokunnan kimppuun.
-Intianit sitten aikoivat jättää peltonsa kylvämättä, näännyttääkseen
-siirtokunnan nälkään: mutta tuuma oli sikseen jätettävä, sillä se
-olisi tuonut nälänhädän heille itselleenkin. Lane epäili heidän
-naapuriensa kanssa kutovan juonia, joiden tarkotus oli valkoisten
-hävittäminen, ja päätti varovaisuuden vuoksi ennättää ennen. Hän
-pyysi päästä Vinginan, heidän etevimmän päällikkönsä puheille. Tämä
-suostui ja Lane saapui aseellisen joukon keralla hänen matalaan
-majaansa. Ilman vähintäkään vihamielisyyden merkkiä Lane miehineen
-hyökkäsi Vinginan ja hänen etevimpäin sotilaittensa kimppuun, surmaten
-kaikki. Tämä katala teurastus tapahtui kesäk. 1 p. 1586. Se ei ollut
-omiaan parantamaan Lanen ja hänen siirtokuntansa turvallisuutta, ja
-uudisasukkaiden mieli alkoi yhä enemmän lannistua, varsinkin kun
-Englannista ei tullut hartaasti toivottua apua. Mutta muutamana
-päivänä oli koko meri valkoisenaan purjeita. Francis Drake, joka oli
-ollut kolmellakolmatta laivalla Länsi-Intiassa kaappaamassa, päätti
-kotomatkalla poiketa katsomaan ystävänsä Raleighin siirtokuntaa. Hän
-antoi siirtokunnalle laivan ja muutamia veneitä; mutta kun myrsky ne
-rikkoi ja siirtokunnassa mielet olivat kovin masennuksissa, niin Drake
-lopulta otti koko joukon laivoihinsa ja vei sen kotimaahan.
-
-Tuskin he olivat lähteneet, kun saapui laiva, joka toi yllin kyllin
-niitä tarpeita, joita heiltä puuttui: mutta kun siirtokunta oli
-autiona, niin laiva palasi kotia. Kaksi viikkoa myöhemmin Grenville
-saapui kolmella laivalla, jotka toivat runsaasti ruokavaroja. Suotta
-hän etsi siirtolaisia; purettuaan Roanoke saarelle tavaransa hän jätti
-niiden vartijoiksi viisitoista miestä, kunnes uudet siirtolaiset
-saapuisivat. ja lähti sitten pois. Raleigh ei vastoinkäymisistä
-lannistunut; tähän saakka hän oli lähettänyt vain miehiä
-siirtolaisiksi, nyt hän päätti lähettää kokonaisia perheitä, joiden
-piti perustaa Virginiaan Raleigh niminen kaupunki. John Whiten hän
-nimitti sen kuvernöriksi, laati siirtokunnalle asetukset ja varusti
-uuden laivaston viemään siirtolaisia ja tarpeita.
-
-Tämä retkikunta saapui Roanoke saarelle huhtikuussa 1587; linna oli
-raunioina eikä siihen jätetyistä 15 miehestä ollut muuta jäljellä
-kuin luut. Se oli ilmeisestikin kostotyö, uudelle siirtokunnalle
-huono enne. Siirtolaiset kuitenkin menivät maihin ja perustivat
-Raleighin kaupungin. Mutta sitä vainosi alun pitäen huono onni. Yksi
-intianiheimo oli katkerasti vihamielinen. Muuan englantilainen joukko
-yöllä intianileirin yllättäessään luuli sen kuuluvan tähän heimoon
-ja teki äkkihyökkäyksen, mutta surmasikin intianeja, jotka kuuluivat
-ystävälliseen heimoon. White palasi kotimaahan viimeisellä laivalla
-uusia varastolta hakemaan; ennen hänen lähtöään syntyi tytär hänen
-tyttärelleen Elanor Darelle, joka oli erään siirtolaisen kanssa
-naimisissa. Tämä oli ensimäinen Yhdysvalloissa syntynyt englantilainen
-lapsi; tyttö sai nimekseen Virginia Dare. Siirtokuntaan jäi 89 miestä
-ja 17 vaimoa, mutta ei ainoatakaan näistä sen koommin nähty. Kuvernööri
-Whiten saapuessa Englantiin siellä kuumekiihkolla valmistettiin
-sotaa ja valtio tarvitsi kaikki sekä miehet että laivat torjumaan
-»voittamatonta armadaa». Raleigh tosin sai hankituksi kaksi laivaa,
-jotka hän lähetti siirtokunnalle apua viemään, mutta apuretkikunnan
-johtaja ei purjehtinutkaan oikopäätä Amerikkaan, vaan lähti merelle
-kaappaamaan. Ranskalainen sotalaiva sai hänet kiinni, kapteeni
-ruoskittiin ja laivat ryöstettiin tyhjiksi, jonka jälkeen hän Raleighin
-mielipahaksi palasi Englantiin ja siirtokunta jäi oman onnensa nojaan.
-Raleigh oli jo kuluttanut yritykseen 40.000 puntaa; hänen varansa
-alkoivat loppua ja vasta kaksi vuotta lähtönsä jälkeen kuvernöri White
-saattoi palata siirtokuntaan tyttärensä ja tyttärentyttärensä luo. Kun
-hän vihdoin saapui saarelle, niin kaupungin alku oli raunioina, eikä
-asukkaita näkynyt, ei kuulunut. Ei tavattu merkkiäkään ainoastakaan
-miehestä. naisesta eikä lapsesta. Ei ollut minkäänlaista tietoa,
-olivatko he elossa, vai kuolleet. Erääseen puuhun vain oli leikattu
-sana »Croatan». Tämä oli muuan läheinen saari, jonka väestö oli ollut
-Englantilaisille ystävällistä; olivatko siirtolaiset sinne menneet?
-Siitä ei olisi ollut vaikea saada tietoa, mutta kuvernöri White
-menetteli katalasti. Syyttäen myrskyisen vuodenajan läheisyyttä hän
-petti siirtokunnan, tyttärensä ja pienen tyttärentyttärensä ja palasi
-Englantiin. Ei ainoatakaan heistä sen koommin nähty. Viisi kertaa
-Raleigh lähetti laivoja heitä etsimään, mutta he olivat kadonneet,
-ikäänkuin olisi maa niellyt. Monenlaisia arveluita lausuttiin kadonneen
-siirtokunnan kohtalosta; toiset luulivat intianien murhanneen heidät,
-toiset, että he olivat itse olojen pakosta muuttuneet intianeiksi.
-Kauan jälkeenpäin niillä seuduin oli intianeja, joilla oli siniset
-silmät, vaalea iho ja tukka, ja nämä ehkä olivat heidän jälkeläisiään.
-Tuossa heimossa, joka asui Robson kreivikunnassa vähän kauempana maan
-sisässä, tavattiin englantilaisia niiniäkin ja koko heimon nimi oli
-»Croatan».
-
-Siten päättyi Walter Raleighin siirtokuntapuuha. Se ei kuitenkaan ollut
-turha, se avasi Englantilaisten silmät, se oli erinomaisen tärkeä alote
-ja sai myöhemmin täysin määrin tunnustusta.
-
-Raleigh joutui sitten kuningattaren epäsuosioon ja eli hyvin
-vaihtelevia kohtaloita. Rahapulaansa korjatakseen hän päätti v. 1595
-lähteä löytöretkelle Etelä-Amerikkaan. Anastetuista espanjalaisista
-laivoista oli löydetty kirjeitä, joissa kerrottiin ennen
-mainitsemamme jutut El Doradosta, ja nämä kirjeet antoivat siipiä
-Raleighin mielikuvitukselle. Hän varusti viisi laivaa ja purjehti
-Guayanan rannikolle. Orinocon suulle päästyään hän nousi jokea
-viisisataa kilometriä, löytämättä muuta kuin asumattomia savanneja,
-mutta menettämättä siltä uskoaan. Kotiin tultuaan hän kirjotti
-matkakertomuksen, joka on Elisabethin aikuisista kaikkein vilkkain
-ja parhaiten kirjotettu, vaikka täynnään valeita. Siinä kerrotaan
-tosiasioina kaikki Dcrado-tarut. Raleigh väitti löytäneensä »laajan,
-rikkaan ja ihanan valtakunnan, jossa on suuri kultainen kaupunki
-Manoa, Espanjalaisten El Doradoksi nimittämä. Siinä maassa on monta
-vertaa enemmän kultaa kuin Intian ja Perun parhaissa osissa. Siinä
-on enemmän suuria kaupungeita kuin Perussa parhaimman kukoistuksen
-aikana. Se on ihanin maa, mitä silmäni ovat milloinkaan nähneet.» Hän
-sanoi ottaneensa sen kuningattaren ja Englannin kansan omaisuudeksi
-ja useimpien sikäläisten kuninkaitten jo ruvenneen kuningattaren
-vasalleiksi.
-
-Raleighin juttua uskottiin. Hän lähetti v. 1596 kapteeni Laurens
-Keymisin uudelle retkelle samoihin seutuihin, ja vaikkei tämäkään
-löytänyt kultaa, niin oli hän kuitenkin nähnyt jos kuinka paljon
-mitä parhaita maita, jotka vain odottivat viljelijäänsä. Seuraavalla
-vuosikymmenellä Englannista muiden alotteesta tehtiin montakin retkeä,
-vaikka ne kaikki päättyivät huonosti. Ja lopun lopuksi Raleigh
-vielä lähti sinne itsekin. Kun nimittäin kuningatar Elisabeth kuoli
-ja Maria Stuartin poika James I nousi Englannin valtaistuimelle,
-niin Raleighia syytettiin salajuonista ja hänet ilman riittäviä
-syitä tuomittiin kuolemaan. vaikkei tuomiota pantu täytäntöön. Hän
-istui vankina Towerissa v:sta 1603 v:teen 1616, kuluttaen aikaansa
-alkemistisilla kokeilla ja kirjallisilla töillä. Lopulta hän pääsi
-vapaaksi, kun lupasi etsiä kuninkaalle Guayanasta rikkaan kultamaan
-Espanjan maanoikeuksia loukkaamatta. Espanjan lähettiläs varotti
-kuningasta ja väitti tätä mahdottomaksi, mutta James, joka oli rahan
-tarpeessa, vastasi siihen, että jos Raleigh teki rosvotöitä, niin
-pantaisiin valmis tuomio täytäntöön, hänet mestattaisiin palatessaan.
-Raleigh antoi lupauksia, jotka hän varmastikin tiesi mahdottomiksi, ja
-lähti matkaan maaliskuussa 1617. Mutta tämä yritys oli kaikkia muita
-onnettomampi. Retkikunta saapui viimeisenä päivänä Orinocon suulle,
-Raleighin sairastuttua kuumeeseen ja jäätyä Trinidadiin. Viisi pientä
-alusta lähti Orinocoa nousemaan luotettavan Keymisin johdolla. Tämä
-tapasi sisämaassa espanjalaisen siirtokunnan ja syntyi tappelu, jossa
-kaatui useita espanjalaisia ja Walter Raleighin poika. Monta päivää
-taisteltuaan ja kultakaivoksia etsittyään Keymis palasi Raleighin luo
-surusanomineen ja isäntänsä moitteista loukkaantuneena surmasi itsensä.
-Kaikenlaisten rettelöiden, epäröimisien ja kapinoimisien jälkeen
-retkikunta vihdoin palasi takaisin ja Raleigh Espanjan lähettilään
-vaatimuksesta vietiin Toweriin mestattavaksi. Niin kirjavan elämän,
-niin monen onnen ja vielä useamman pettymyksen jälkeen hän mestauksen
-edellisenä päivänä kirveen terää tunnustellessaan sanoi: »Tämä ei herätä
-minussa pelkoa. Se on pystyvä lääke, joka parantaa minut kaikista
-taudeistani.» Guayanaan ei sen koommin Englannista lähdetty ja
-viimeinen kultainen Dorado-unnelma oli saanut surullisen loppunsa.
-
-
-
-
-Koillisväylä.
-
-
-On ihmeteltävää, kuinka kauas äärimäiseen pohjolaankin merenkulkijat
-ulottivat retkiään jo ensimäisen vuosisadan kuluessa sen jälkeen,
-kun Amerikka oli löydetty ja Intiaan meritie. Heitä ei tosin sinne
-houkutellut tutkijainto eikä pyydystoimikaan, kuten aikoinaan
-pohjanmiehiä, vaan halu löytää kaukaiseen itään lyhempi väylä
-kuin Afrikan ja Amerikan eteläpuolitse kulkevat, jotka lisäksi
-olivat sodan uhalla suljetut muilta kansoilta kuin Espanjalaisilta
-ja Portugalilaisilta. Selvää onkin, että jos Amerikan ja Aasian
-pohjoispuolitse olisi ollut suorat purjehdittavat väylät, niin
-Englannilla, Ranskalla ja Hollannilla olisi ollut mukavampi päästä
-Kiinaan kuin Portugalilla ja Espanjalla. Niin kauan kuin molempien
-mainittujen maanosien pohjoisia rajoja ei tunnettu, oli täysi
-syy toivoa, että halutut väylät löydettäisiin. Ja vaikka sitten
-selvisikin, että luoteisväylä ja koillisväylä, jos niitä oli,
-kulkivat hyvin pohjoisten vesien kautta, niin ei asia sittenkään
-näyttänyt toivottomalta, kun ei ollut minkäänlaista käsitystä
-napameren luonnonoloista. Tätä tietämättömyyttä kuvaa se seikka,
-että Hudsonin mielestä piti olla mahdollista purjehtia navan poikki
-Tyveneen mereen. Kovan taistelun Englannin ja Hollannin merenkulkijat
-taistelivat, ennenkuin Jäämeren luonnonoloista oltiin pääpiirtein
-selvillä ja oli osotettu, ettei Amerikan ja Aasian pohjoispuolitse
-kulkevilla vesiteillä voinut olla mitään käytännöllistä merkitystä
-maailmankaupalle.
-
-
-
-Pohjanmiesten Jäämeren-tuntemus.
-
-
-Ottar sanoi kuningas Alfredille, että hänen maassaan. Norjassa,
-oli paras valaansaanti, eläimet 48 kyynärää pitkiä ja pisimmät
-viittäkymmentä kyynärää; siitä voimme päättää, että Norjalaiset ja
-ehkä Lappalaisetkin jo 9:llä vuosisadalla ja arvatenkin jo paljon
-sitä ennenkin pyytivät suuria valaita, jota vastoin semmoinen pyynti
-Englannissa näyttää olleen tuntematon. Pohjanmiehet toivat sen
-sinne mukanaan. 11:llä vuosisadalla elänyt espanjalais-arabialainen
-kirjailija Omar al-Udhri kertoo Irlannin pohjanmiehistä: »He ajavat
-nuoria valaita, ja nämä ovat sangen suuria kaloja... Ajomiehet
-kokoontuvat laivoihin, heillä on iso rautakoukku (s.o. harppuna), jolla
-on terävät hampaat, ja koukkuun on kiinnitetty suuri luja rengas ja
-renkaaseen vahva köysi. Kun he saavat kiinni valaan poikasen, niin he
-paukuttavat käsiään ja pitävät suurta melua. Käsien paukutus huvittaa
-poikasta ja se tulee laivojen luo siitä iloitakseen. Sitten lähestyy
-yksi merimiehistä sitä ja kynsii kovasti sen otsaa, joka poikaselle
-on hyvin mieluista. Sitten hän asettaa koukun keskelle sen päätä,
-tarttuu suureen rautavasaraan ja iskee sillä kolme kertaa koukkua
-voimainsa takaa. Ensimäistä iskua poikanen ei huomaa, mutta toisella ja
-kolmannella iskulla se joutuu suureen kiihkoon ja joskus se pyrstöllään
-satuttaa jotakuta laivaa ja lyö sen kappaleiksi, ja se pysyy niin kauan
-kiivaassa liikkeessä, kunnes uupumus sen valtaa. Sitten laivaväki
-yhteisin voimin vetää sen rantaan. Joskus emo huomaa poikasen hädän ja
-seuraa sitä. Silloin heillä on varalla suuri määrä jauhettua löökkiä,
-jonka he sekottavat veteen. Kun se tuntee löökin hajun, niin tämä sen
-mielestä on inhottava, se kääntyy ympäri ja pakenee. Nyt leikataan
-poikasen liha kappaleiksi ja säilytetään. Ja sen liha on valkoista kuin
-lumi ja sen nahka mustaa kuin kirjotusmuste.»
-
-Tämä kuvaus kaikessa naivisuudessaan osottaa. että pohjanmiehet
-Irlannissa valtakuntia perustaessaan jo olivat kehittäneet
-valaanpyynnin harppunoilla niin merkitseväksi ammatiksi, että se
-oli tunnettu sekä lähellä että kauempanakin. Sitä paitsi he varmaan
-pyytivät valaita toisillakin, alkuperäisemmillä ja siis vanhemmillakin
-tavoilla, ampuivat niihin jousipyssyillä suuria myrkkynuolia,
-jotta valaan voimat heikontuivat, jonka jälkeen se vasta iskettiin
-harppomalla ja keihäällä; tai ahdistettiin valas matalalle, johon se
-jäi pohjaan kiinni ja voitiin helposti tappaa.
-
-Pohjanmiehet tekivät valaita, mursuja ja hylkeitä pyytääkseen laajoja
-matkoja Norjan ja Islannin pohjoispuolella olevalle merelle. He
-tutustuivat näin jo satoja vuosia ennen kuin muut Europan kansat
-Atlantin meren pohjoispuolella oleviin napamaihin, mutta kirjallisuus
-oli silloin vielä niin vähän kehittynyt ja Skandinavian ja Islannin
-väestön asema Europan kansaperheessä niin omituinen, että heidän
-merkilliset löytönsä joutuivat unhotukseen, paitsi mitä niistä vanhat
-saagat ovat säilyttäneet.
-
-Lännessä he tunsivat Grönlannin ja sen takana meren aina Baffinin
-lahteen ja maahan saakka (vert. Maant. ja löytör. I, s. 234).
-Pyyntiretkillään he tutustuivat Atlantinmeren koko pohjoiseen perukkaan
-aina Jäämeren yhtenäisempiin jääkenttiin saakka. He nimittivät tätä
-perukkaa »Hafsbotniksi» ja »Trollabotniksi» ja löysivät sieltä v.
-1194 maan, joka sai nimekseen »Svalbardhi», s.o. »viileä ranta». Tämä
-maa, jonka asemasta on säilynyt purjehdusosotuksia, lienee ollut
-Huippuvuorien saaristo. Itää kohti tiedämme heidän varmaan käyneen
-Valkoisessa meressä Vienajoen suussa, mutta luultavaa on, että heidän
-matkansa ulottuivat kauemmaksikin. Arvatenkin he tunsivat Novaja
-Semljankin, vaikkei siitä ole suoranaisia todistuksia. Liike Norjasta
-Bjarmien maahan oli epäilemättä todellisuudessa paljon vilkkaampi kuin
-saagoista näkyy, sillä saagat mainitsevat vain päälliköiden suurempia
-viikinkiretkiä, eivät sitä vastoin kauppa- eivätkä pyyntiretkiä.
-On luultavaa, että Vienan meren ranta-asukkaat. Karjalaiset ja
-Bjarmit, jos nämä olivat eri kansaa [Keskiajan Norjalaiset erottivat
-toisistaan Karjalaiset ja kaksi Bjarmi-kansaa], oppivat pohjanmiehiltä
-suurempien merialuksien rakentamisen, jonka jälkeen he alkoivat itse
-tehdä pyyntiretkiä ja opettaa Venäläisetkin purjehtimaan, kun nämä
-ilmestyivät Vienan meren rannoille. Näin Karjalaiset tutustuivat siihen
-»mereen hyyäntehen», jonka rantaa vastaan Sammon murut Kalevalan mukaan
-ajautuivat, jonka pohjalla Sampo Vienan Karjalassa kerrotun tarun
-mukaan jauhaa suolaa, jonka Sampo saman rahvaan luulon mukaan on niin
-»pohataksi» tehnyt, täyttänyt suolalla ja monenlaisella riistalla.
-Tieto tämän meren oloista kuvastuu epäilemättä Kalevalan runoista,
-olipa tuo tieto sitten yhtä vanha kuin runosto tai myöhemmin tullut
-lisäpiirre.
-
-Erään venäläisen tiedon mukaan 16:lta vuosisadalta harjottivat
-Petshoran alueen Jugrit ja Karjalaiset Jäämeren rannoilla hylkeiden ja
-valaskalain pyyntiä, valmistaen nahkoista köysiä, laukkuja ja muita
-esineitä, joilla jo vanhastaan oli etelämmässä vakaantunut menekki.
-He pyytivät mursujakin ja möivät hampaat Venäläisille, jotka osan
-pitivät itse, osan lähettivät Tatariaan ja Turkkiin. Arabialaisissa
-lähteissä kerrotaan, että arabialaiset kauppiaat puolestaan toivat
-Venäjälle terässäiliä. joita myytiin Jäämeren rannan asukkaille ja
-joita nämä arvatenkin käyttivät pyyntiaseina (Maant. ja löytör. I, s.
-274). Karjalaiset oppivat pyynnin Norjalaisilta; tätä todistaa sekin,
-että mursun suomalainen nimi on lainattu norjankielen rosmar-sanasta
-(Fr. Nansenin tutkimuksien mukaan). Mutta kuta enemmän Karjalaisten
-ja myöhemmin Venäläistenkin pyyntimiesten luku lisääntyi, sitä
-enemmän täytyi Norjalaisten heidän tieltä peräytyä. Englantilaisten
-ja Hollantilaisten ryhtyessä kuudennellatoista vuosisadalla Jäämeren
-pyyntiä harjottamaan olivat Norjalaiset, epäedullisten valtiollisien
-olojen masentamina, kokonaan menettäneet itäiset vedet, joilla
-sitä vastoin venäläisiä ja tämän nimityksen sulkeissa arvatenkin
-karjalaisiakin pyytäjiä tavattiin runsaasti.
-
-Mikä vahinko, että näiden syrjäisien vesien varhaisimmat vaiheet ovat
-jääneet sanattoman unhotuksen saaliiksi! Kuinka paljon valaistusta
-sieltä voisikaan saada Pohjolan vanha historia, josta vain sadut ja
-runoelmat ovat säilyttäneet muutamia sankaripiirteitä! Säälittävää on
-ajatella, kuinka Norjalaisten uljas purjehtijakansa ulkomaisen vallan
-alaisena vähitellen menetti entisen toimitarmonsa merellä, jolla se
-ennen oli ollut yksinvaltias, sääli Karjalan kansaa, joka ei voinut
-kansallisuuttaan säilyttäen kasvaa pohjanmiesten perilliseksi.
-
-Jäämeren luonto oli siis jo ammoin tunnettu Pohjoismaissa ja sen
-pyynneistä ja rikkauksista levinnyt tieto etelämmäksikin; mutta
-Pohjoismaissa tieto osaksi unohtui, eikä etelämmässä vielä moniin
-aikoihin oltu valmiina Jäämeren pyyntiä itsenäisesti harjottamaan. Kun
-siis Englannista ja Hollannista käsin ruvettiin etsimään tietä Kiinaan
-ja Intiaan, niin oli näissä maissa hyvin vaillinaiset käsitykset siitä,
-mitä luonnonesteitä oli pohjan perillä voitettavana. Mutta muutamassa
-vuosikymmenessä hankittiin nyt Jäämerestä ja napamaista paljon laajempi
-ja perusteellisempi selvitys kuin pohjanmiehillä oli pyyntimatkainsa
-parhaallakaan ajalla ollut.
-
-Jo v. 1484 oli Portugalin kuningas Juhana lähettänyt laivoja etsimään
-Europan pohjoispuolitse tietä Kiinaan ja Intiaan, ja hänen laivansa
-ehkä pääsivät Novaja Semljahan saakka (Maant. ja löytör. 1. 427). Mutta
-kun samaan aikaan väylä Afrikan ympäri löydettiin, niin ei Portugalista
-sen koommin yritetty etsiä koillista tietä. Seuraavan yrityksen tekivät
-Englantilaiset.
-
-Lontoossa muodostettiin v. 1549, etupäässä Sebastian Cabotin toimesta,
-yhdistys »Englantilaisille tuntemattomien maitten, seutujen ja saarien
-etsimiseksi». Yhdistystä aljettiin sanoa »Kauppiasseikkailijain
-komppaniaksi» (Merchant Adventurers) ja myöhemmin »Moskovan
-komppaniaksi». V. 1553 lähetettiin kolme laivaa Hugh Willoughbyn
-johdolla purjehtimaan koillisen kautta Kiinaan. Richard Chancellor oli
-mukana yliluotsina. Retkikunta sai kuningas Edvard VI:lta kirjeitä
-niitten maitten hallitsijoille, joihin matkalla poikettaisiin.
-
-
-
-Hugh Willoughby ja Richard Chancellor.
-
-
-Tämä retkikunta, jonka lähtöön liittyi suuria toiveita, purjehti
-Thamesin suistamosta 10 p. toukok. 1553. mutta sen kohtalo muodostui
-sangen surulliseksi. Laivat kohtasivat Norjan rannalla myrskyisiä säitä
-ja kaksi niistä, kauan sinne tänne ajeltuaan, näyttää lopulta joutuneen
-Novaja Semljan rannalle. Sieltä ne purjehtivat Kuolan niemelle Varzina
-joen suuhun, joka on Murmanin rannalla, ja jäivät siihen talveksi.
-Mutta kummankin laivan koko väki kuoli talven kuluessa nälkään ja
-viluun, kuten näkyi Willoughbyn myöhemmin löydetystä päiväkirjasta.
-Tämäkin osottaa, kuinka vaillinaisia sen ajan retkikuntien varustukset
-olivat nykyaikoihin verraten.
-
-Kolmas, Chancellorin johtama laiva, oli näistä molemmista eronnut ja
-laskenut Valkoiseen mereen Vienajoen suuhun. Chancellor oli ensimäinen
-länsimainen purjehtija, joka pohjanmiesten jälkeen teki tämän matkan,
-mikäli on tietoja säilynyt. Hän matkusti Vienasta maisin Moskovaan,
-jossa tsaari Iivana Vasiljevitsh otti hänet mitä parhaiten vastaan,
-koska hän näytti avaavan uuden kauppatien muuhun Europpaan. Venäjän
-kauppa oli siihen saakka kulkenut etupäässä Puolan kautta, koska
-Venäjällä ei ollut omaa satamaa muuta kuin Valkoisen meren rannoilla,
-eikä sinne siihen saakka ollut vielä kukaan löytänyt. Chancellor möi
-tavaransa mitä edullisimmin ja osti sijaan turkiksia, hylkeenrasvaa,
-kuparia ja muita maan tuotteita, jonka jälkeen hän palasi Englantiin.
-Lontoossa Chancellorin onnistuneet kaupat herättivät suuria toiveita
-ja seuraavana vuonna hänet lähetettiin uudelleen matkaan ja mukaan
-kaksi kauppa-asiamiestä, jotka tekivät Venäjän kanssa edullisen
-kauppasopimuksen. Palatessaan Chancellorilla oli mukanaan Iivana
-tsaarin lähettiläs, mutta paluumatka oli sangen onneton. Chancellorin
-neljästä laivasta yksi kärsi haaksirikon Norjan rannikolla, toinen
-Trondhjemista ulos purjehtiessaan, ja »Bonaventura», jolla Chancellor
-itse lähettilään keralla oli, tuhoutui Skotlannin itärannalla.
-Chancellor hukkui, mutta lähettiläs pelastui. Se oli Moskovan
-komppanian alku. Englannista kehittyi sitten Vienan suuhun sangen
-vilkas ja tuottava kauppaliike, joka menetti merkityksensä vasta sen
-jälkeen, kun Venäjä oli Ruotsilta anastanut Itämeren rantamaakunnat.
-
-V. 1556 Kauppias-seikkailijat lähettivät Stephen Burroughin jatkamaan
-koillisväylän tutkimista. Burrough saapui Vaigatshin saarelle ja
-purjehti sen ja Novaja Semljan [Vienan Karjalaiset sanovat Novaja
-Semljata »Uudeksi maaksi». Se on monellekin heistä tuttu hylkeen-
-ja mursunpyyntiretkiltä.] väliseen salmeen, jota vielä toisinaan
-sanotaankin Burroughin salmeksi. Mutta Kaara-mereen hän ei päässyt
-tunkeutumaan, hänen täytyi palata Kolmogroon Vienan suuhun ja olla
-siellä talvea.
-
-Vienan kaupan oiva kehitys vaikutti, että koillisväylän tutkiminen
-nyt sai jonkun aikaa levätä. Venäjälle saapui englantilaisia
-kauppa-asiamiehiä, jotka talven kuluessa ostivat valmiiksi tavarat,
-niin että laivat heti Vienaan tullessaan saivat täydet kuormat. Vasta
-v. 1580 Kauppias-seikkailijat jälleen lähettivät kaksi pientä laivaa,
-toisen 40, toisen 20 tonnin vetoisen, Kiinaa etsimään. Kapteenit
-Arthur Pet ja Charles Jackman eivät säikähtäneet tehtävän suuruutta ja
-keinojen vähyyttä, he yrittivät monta kertaa tunkeutua Kaara-mereen,
-mutta turhaan, jäät sulkivat tien. Suurempi aluksista pääsi
-onnellisesti kotimaahan, mutta pienempi Norjassa talvea vietettyään
-katosi Islannin matkalla.
-
-
-
-Hollantilaisten retket.
-
-
-Englannista ei tämän jälkeen tehty moneen aikaan yritystä, mutta sitä
-uutterammin alkoivat vuorostaan Hollantilaiset etsiä koillisväylää.
-Hollantilaisten ensimäinen matka maanosamme pohjoisosiin tapahtui
-v. 1565 ja silloin perustettiin Kuolaan kauppa-asema. Oliver Brunei
-matkusti sieltä Vienaan ja sai Englantilaisten vastarinnasta huolimatta
-Venäjällä hyviä kauppaystäviä. Mutta hänkään ei päässyt Kaara-mereen
-tunkeutumaan, vaan menetti Petshoran suulla sekä laivansa että
-tavaransa. Hollannissa koillisväylä siitä huolimatta alkoi herättää yhä
-suurempaa huomiota, ja varsinkin Enkhuysenin kaupungissa ryhdyttiin
-innolla sitä etsimään. V. 1594 varustettiin kaksi laivaa, joita
-johtivat Cornelis Nain ja Brant Tetgales, ja Amsterdamissa varustettiin
-kolmas, jota johti Willem Barents, etevä purjehtija ja oppineempikin
-kuin sen ajan kapteenit yleensä. Neljänneksi joukkoon liittyi pieni
-terschellingiläinen kalastajavene. Kesäkuun lopulla 1594 kaikki
-nämä alukset saapuivat Kildiniin (Kilttusuoloon) Kuolan rannalle,
-sovittuun yhtymäpaikkaan, mutta siellä tiet erkanivat; Enkhuysenin
-laivat suuntasivat Vaigatshin pohjoisrannalle, Barents taas purjehti
-aivan uusia teitä. Hän koetti päästä Kaara-mereen Novaja Semljan
-pohjoispuolitse, mutta kohtasi kovin paljon jäitä, eikä hän urhean
-pitkällisen taistelun jälkeen päässyt saaren pohjoispäätä kauemmaksi.
-Barents laski siis eteläänpäin ja tapasi Vaigatshin lounaispuolella
-muut kapteenit, jotka niinikään olivat kääntyneet takaisin. He olivat
-pujottautuneet Jugor salmen kautta, joka on Vaigatshin ja mannermaan
-välillä, ja päässeet hyvään matkaan Kaara-mereen, mutta lopulta heidän
-kuitenkin täytyi kääntyä takaisin. He väittivät käyneensä aina Obin
-suistamon edustalla saakka, mutta se tuskin oli mahdollista. Lähdettiin
-kaikin kotomatkalle ja saavuttiin syyskuun lopulla Hollantiin.
-
-Tetgalesin laivalla oli ollut mukana Jan van Linschoten, Intian kaupan
-paras silloinen tuntija, ja tämä antoi yrityksestä semmoisen lausunnon,
-että muka koillisväylän toiveet olivat osottautuneet hyviksi. Kauppiaat
-sen vuoksi varustivat seuraavaksi vuodeksi koko joukon suuremman
-yrityksen. Seitsemän laivaa lähti liikkeelle, Nain, Tetgales ja Barents
-mukana, ensiksi mainittu yhteisenä ylijohtajana. Pienimmän laivoista
-piti palata takaisin Kap Tabinin luota, kun laivasto oli onnellisesti
-päässyt sen ohi. Tätä nientä, joka oli Kaara-meren itäpuolella ja joka
-siis vastasi nykyistä Jalmalniemimaata. luultiin matkan vaikeimmaksi
-kohdaksi. Kun olisi sen ohi päästy, niin olisi loppumatka Kiinaan
-sitten lyhyt ja helppo. Silmäys karttaan osottaa, kuinka peräti väärä
-otaksuma tämä oli.
-
-Laivasto lähti matkaan heinäkuussa 1595. Vähän enemmän kuin parin
-viikon kuluttua oltiin Jugor salmessa, mutta se oli täynnään
-suunnattomia jääröykkiöitä. Tutkittiin salmen oloja sekä maalta
-että veneillä, mutta huomattiin aivan mahdottomaksi tunkeutua sen
-kautta Kaara-mereen, ja lopulta koko laivasto päätti viisaimmaksi
-palata takaisin. Siten päättyi tämä suuri yritys, josta oli niin
-paljon toivottu. Kaara-meri epäilemättä on suurin vaikeus, mitä on
-koillisväylällä voitettavana, sillä kylmä napavirta ahtaa sen niin
-täyteen jäitä, että se harvoin on kesälläkään sulana, ellei edullinen
-tuuli jääkenttiä hajoita. Aasian pohjoisrannikolla siitä eteenpäin on
-loppukesällä laivalla kuljettava rantasula. jonka Siperian suurien
-jokien lämmin vesi sulattaa. Mutta tuo ranta on niin suunnattoman
-pitkä, ettei koillisväylää ole »Vegan» jälkeen kukaan purjehtinut.
-Kaikki nämä seikat tulivat kuitenkin vasta A.E. Nordenskiöldin kuulun
-matkan kautta tunnetuiksi.
-
-Huolimatta tämän matkan huonosta onnistumisesta päättivät Amsterdamin
-kauppiaat hartaista kehotuksista seuraavana kesänä tehdä vielä uuden
-yrityksen. Barents oli yhä vakuutettu siitä, että parhaat menestyksen
-mahdollisuudet olisi Novaja Semljan pohjoispuolitse. Toukokuussa 1596
-lähti Amsterdamista kaksi laivaa, Barents mukana luotsina. Tästä
-matkasta, joka on napatutkimuksen kuuluimpia, kerromme seuraavassa
-tarkemmin.
-
-
-
-Huippuvuoret löydetään.
-
-
-Barents oli edellisillä matkoilla osottanut enemmän rohkeutta ja
-tarmokkaampaa jäykkyyttä koillisväylän etsimisessä kuin kukaan muu;
-helppo oli siis arvata, ettei hän tällä kertaa, kun Enkhuysenin
-varovaisemmat purjehtijat eivät olleet matkassa, vähällä luopuisi
-taistelusta.
-
-Barents suuntasi nyt lännempää reittiä ja löysi 11 p. kesäk.
-Karhusaaren, joka on Huippuvuorien ja Ruijan puolivälissä. Saarella
-koottiin linnunmunia ja tapettiin suurella vaivalla jääkarhu, josta se
-sai nimensä. Kesäk. 19 p. nähtiin suuri maa. joka terävistä vuoristaan
-sai Huippuvuorien nimen. Molemmat laivat tutkivat pitkän kaistaleen sen
-länsirannikkoa, kunnes jäät pakottivat palaamaan Karhusaareen. Siellä
-Jan Rijpin laiva erosi ja lähti Huippuvuoria tutkimaan. Hemskerken
-laiva taas, jolla Barents oli, lähti itään. Heinäk. 11 p. nähtiin
-Kaninin niemi, viisi päivää myöhemmin Novaja Semljan länsirannikko,
-mutta sen edustalla oli niin paljon jäitä, että kului lähes kuukausi,
-ennenkuin oli saavutettu saaren pohjoiskärki. Tällä kertaa päästiin
-sen sivu ja lähdettiin purjehtimaan itärantaa pitkin eteläänpäin.
-Nykyisin tiedämme, että itäranta on länsirantaa paljon kylmempi,
-sillä sitä myöten kulkee kylmä napavirta, länsirantaa taas lauhduttaa
-vielä Golfvirran henkäys. Ei siis ole kumma, että Barentsin pian
-täytyi etsiä sataman suojaa ajojäitä vastaan; ja nämä sitten kokonaan
-sulkivat sataman, niin ettei laiva voinut liikahtaa paikaltaankaan.
-Tämä tapahtui 26 p. elokuuta. »30 p. elokuuta alkoi jää kovan lumipyryn
-aikana ahtautua laivan ympärille», kirjottaa alaperämies Gerrit de
-Veer, joka julkaisi kertomuksen tästä matkasta, »ja jää kohotti laivaa,
-niin että sen kaikki saumat rytisivät. Näytti siltä, kuin se musertuisi
-tuhansiksi kappaleiksi, ja tämä oli niin hirveätä nähdä, että hiukset
-nousivat pystyyn. Sitten laiva vielä kerran joutui samanlaiseen
-vaaraan, jäätä tunkeutui sen alle, nostaen sen ylös kuin konevoimalla.»
-Liitokset rytisivät niin pahasti, että päätettiin viisaimmaksi viedä
-maalle ruokatavarat, purjeita, ruutia, luoteja, pyssyjä ja muita
-aseita, sekä rakentaa teltta tai maja suojaksi lunta ja karhuja
-vastaan. Parin päivän kuluttua löydettiin ei aivan kaukaa joki, jossa
-oli suolatonta vettä, meren rannalta ajopuita ja peuran jälkiä. 11 p.
-syyskuuta lahti oli niin täynnään suuria jäälauttoja, jotka pusertuivat
-yhä vahvemmiksi röykkiöiksi, että Hollantilaiset ymmärsivät ei sen
-koommin pois pääsevänsä. He päättivät suojaksi pakkasta ja petoeläimiä
-vastaan rakentaa niin suuren huoneen, että kaikki mahtuisivat siihen
-asumaan, sekä sitten hylätä laivan, jonka tila kävi päivä päivältä
-epävarmemmaksi. niin ettei siinä enää ollut hauska asua. Onneksi oli
-rannalla niin runsaasti ajopuita, että niitä riitti sekä huoneen
-rakentamiseksi että vielä polttopuiksikin. Ne olivat merivirtain
-tuomia. Siperian jokien kevättulvalla mereen purkamia puita, joita on
-melkein kaikilla Jäämeren rannoilla.
-
-
-
-Ensimäinen talvi napamaissa.
-
-
-Se oli ensi kerta, kun europpalainen retkikunta vietti talvea
-napamaissa, keskellä Jäämerta, ellemme lukuun ota pohjanmiehiä,
-joiden ehkä täytyi useinkin jäädä pyyntimailleen talveksi. Näillä
-seitsemällätoista hollantilaisella ei sen vuoksi ollut käsitystä
-eikä kokemusta siitä, mitä talvenvietto napamaissa merkitsi; mutta
-ihmeteltävän kärsivällisesti he kestivät kohtalonsa, eikä pitkän talven
-kuluessa tapahtunut ainoatakaan kapinayritystä.
-
-Jääkarhuja alkoi olla hyvin runsaasti, ja tuon tuostakin ne tulivat
-vieraisiin. Moni sai hengellään maksaa uteliaisuutensa, meriväki otti
-nahkat, mutta ei lihasta huolinut, koska se muka oli epäterveellistä.
-He söivät mieluummin suolattua lihaa, mutta siitä olikin seurauksena,
-että keripukki pian alkoi tehdä tuhojaan. Syyskuun 24 p. ruvettiin
-huonetta rakentamaan. Se tehtiin kaikella huolella ja päällystettiin
-laudoilla, jota varten laivan keula- ja peräkajuutat revittiin.
-Lokak. 2 p kurkihirsi pantiin. Eräänä päivänä kova luodetuuli puhalsi
-meren jäättömäksi, niin pitkältä kuin silmä kantoi, mutta lahdesta
-jäät eivät lähteneet, vaan kohottivat laivaa vielä muutaman jalan
-entistä korkeammalle, niin että hollantilaisten mielestä lahti
-mahtoi olla jäässä pohjiaan myöten, vaikka siinä oli vettä kolme ja
-puoli syltä. Lokak. 12 p. talo oli siksi valmistunut, että siinä
-voitiin yötä viettää, ja 21 p. vietiin suurin osa ruokatavaroista,
-talouskaluista ja muista tarpeista maihin, sillä aurinko alkoi olla
-niin matalalla, että napayö piakkoin alkaisi. Katolle rakennettiin
-savupiippu, majaan ripustettiin hollantilainen kello, seinille
-rakennettiin makuu!averit ja tynnöristä tehtiin kylpyamme, sillä
-lääkäri oli käskenyt kylpeä uutteraan, se kun muka oli paras keino
-miehistön terveyden säilyttämiseksi. Talven aikana satoi suunnattoman
-vahvalta lunta, maja aivan hautautui sen sisään, niin että täytyi
-ulos inentäissä kaivaa lumeen pitkä käytävä; mutta huone sen kautta
-kävi paljon lämpöisemmäksi. Öisin majan asukkaat kuulivat. kuinka
-ensiksi karhut ja sitten ketut koettivat kiskoa katosta lautoja irti,
-huoneeseen päästäkseen. Majan asukkaat sen vuoksi alkoivat kiivetä
-savupiippuun, josta he kuin vahtimajasta saattoivat ampua ja karkottaa
-pedot. He rakensivat myös satimia ja saivat niillä koko joukon
-naaleja (napakettuja), joiden kallisarvoinen nahka oli mitä parhain
-suoja pakkasta vastaan, liha hyvä ruuan apu. Hollantilaiset pysyivät
-kaiken aikaa reippaalla mielellä ja napayön synkeyttä koetettiin
-kaikenlaisella ratolla vähentää. Mutta toisinaan kävi pakkanen
-majassakin hyvin tuntuvaksi, kun tuuli tunki savun sisään, niin ettei
-voitu valkeaa pitää, ja silloin muodostui seinille tuumaa vahva jää.
-Joka toinen päivä saivat miehet puolen mittaa sherryviiniä mieheen,
-mutta se oli aina sulatettava, ennenkuin sitä saattoi juoda.
-
-»Joulukuun 7 p. nousi ankara koillismyrsky ja pakkanen kävi
-sietämättömäksi. Emme tienneet, miten suojella itseämme sitä
-vastaan, ja meidän tästä keskustellessamme muuan ehdotti, että tässä
-hädässä tehtäisiin tuli kivihiilistä, joita olimme tuoneet laivasta
-maalle. Iltapuoleen siis teimme suuren hiilitulen, joka lämmittikin
-tavattomasti, mutta me emme ajatelleet seurauksia, sillä kun lämpö
-tuntui erinomaisesti jokaista virkistävän, niin tahdoimme käyttää sen
-niin tarkoin kuin mahdollista ja tukimme kaikki reiät, savupiipunkin,
-jonka jälkeen asetuimme kukin vuoteeseemme ja lämpöisestä hyvillä
-mielin juttelimme keskenämme. Mutta jonkun ajan kuluttua alkoi toinen
-toisensa jälkeen tuntea huimausta. Huomasimme sen ensimäiseksi eräässä
-toverissamme, joka oli sairaana ja sen vuoksi helpommin hädänkin tunsi.
-Me toiset hätäännyimme nyt pahasti, miehet hyökkäsivät savutorvea
-aukaisemaan, muuan aukaisi oven, mutta vaipui paikalla tunnottomana
-lumelle. Riensin ulos ja löysin hänet pyörtyneenä. Juoksin takaisin
-huoneeseen hakemaan etikkaa, jolla hieroin hänen kasvojaan, kunnes hän
-jälleen tointui. Kun olimme kaikki jälleen toipuneet, niin kapteeni
-antoi jokaiselle vähän viiniä vahvistukseksi.»
-
-»Joulukuun 11 p. oli selkeä sää, mutta niin kova pakkanen, että se,
-joka ei ole sitä tuntenut, tuskin minua uskoisi. Jalkineemmekin
-jalassamme jäätyivät, niin että ne olivat kovat kuin sarvi ja
-sisäpuoleltakin jään peitossa, ja niitä oli mahdoton käyttää.
-Vaatteemme olivat huurteesta ja jäästä aivan valkoiset. Joulukuun
-25 p., joulupäivänä siis, raivosi myrsky samoin kuin edellisinäkin
-päivinä. Ketut kerrassaan piirittivät majamme, ja muuan merimiehistä
-sanoi sitä huonoksi enteeksi. Kun häneltä syytä kysyttiin, niin hän
-vastasi: 'Siitä syystä, kun ne eivät ole padassamme taikka vartaassa,
-joka olisi hyvä enne'.»
-
-Vuosi 1596 oli ollut tavattoman kylmä, eikä vuosi 1597 paremmin
-alkanut. Lumimyrskyt ja kovat pakkaset pakottivat hollantilaisia
-huoneessaan pysymään. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä viettämästä
-»Kolmen kuninkaan juhlaa». »Pyysimme tämän johdosta kapteenilta»,
-kertoo Gerrit de Veer. »että kaikessa surkeudessamme saisimme vähän
-huvitella, ja siihen tarvitsimme vähän viiniä. Meillä oli kaksi naulaa
-nisujauhoja. ja siitä leivoimme leipäsiä öljyn keralla. Sitä paitsi
-sai jokainen meistä hienon biskitin. jonka kastoimme viiniin ja sitten
-söimme, ja nyt meistä tuntui aivan siitä, kuin olisimme olleet kotona
-sukulaisten ja tuttavien keskellä. Me huvittelimme kelpo lailla ja
-vahvistuimme ja reipastuimme siitä. Arvalla sitä paitsi valitsimme
-kuninkaan, ja ylitykkimestaristamme tuli Novaja Semljan herra, maan,
-joka on kahden meren välillä ja runsaasti kahtasataa penikulmaa pitkä.»
-
-Tammikuun 21:n päivän jälkeen ketut alkoivat kadota ja karhuja taas
-olla entistä enemmän. Päivät kävivät nyt yhä pitemmiksi ja merimiehet
-saattoivat ruveta vähän ulkona liikkumaan. 24 p. kuoli toinen merimies
-— ensimäinen oli kuollut heti syksyllä — pitemmän aikaa sairastettuaan
-ja hänet haudattiin lumeen. 28 p. oli sangen kaunis sää ja kaikki
-menivät ulos raitista ilmaa hengittämään, juoksemaan ja lumipallosille,
-jonka kautta kangistuneet jäsenet hiukan pehmenivät: kaikki nimittäin
-olivat kovin ränstyneet ja keripukista niin voimattomia, että majaan
-puita kannettaessakin täytyi monta kertaa levähtää. Maaliskuun alussa
-meri monta päivää kestäneen myrskyn ja lumituiskun jälkeen oli melkein
-vapaana jäistä, mutta kun pakkanen ja myrsky edelleenkin pitivät
-puoliaan ja laivakin sitä paitsi oli yhä kiinni jäissä, niin ei ollut
-lähtöä ajattelemistakaan. Mutta tarkastettaessa huomattiin laivan
-muutoin olevan jotenkin hyvässä kunnossa.
-
-Toukokuun alussa merimiehet alkoivat olla levottomia ja kysyivät
-Barentsilta, eikö hän piakkoin aikonut ruveta kotimatkaa
-ajattelemaan. Tämä vastasi, että vasta kuukauden lopulla voitiin
-ryhtyä valmistuksiin; ellei laivaa silloin saatu irti lähtemään,
-niin täytyi lähteä isolla veneellä ja luupilla. Ja toukok. 20 p.
-näitä ruvettiinkin lähtökuntoon varustamaan. Kun luuppi oli korjattu,
-purjeet kuntoon laitettu, niin molemmat veneet työnnettiin vesille
-ja niihin vietiin ruokatavarat ja muut tarpeet. Barents kirjotti
-matkan tarkotuksesta ja vaiheista kertomuksen, jonka hän ripusti
-majan savupiippuun kiväärinkoteloon suljettuna. 13 p. kesäk. 1597
-lähdettiin molemmilla veneillä kotomatkalle. Meri oli sula ja tuuli
-hyvä. Itärantaa kuljettiin ensiksi Novaja Semljan pohjoispäähän Oranjan
-saarille ja sieltä jatkettiin matkaa etelään päin pitkin saaren
-länsirantaa, taistellen kaiken aikaa vaaroja ja vaikeuksia vastaan.
-»20 p. kesäk. Claas Andriez oli hyvin heikkona ja näimme selvään,
-ettei hän enää kauaa kestäisi. Ison veneen johtaja tuli sen vuoksi
-luuppiimme ja sanoi, että Claas Andriez oli sangen huonona, johon
-Barents vastasi: 'Minusta tuntuu, kuin ei minullakaan enää olisi monia
-aikoja elettävää!' Me emme tienneetkään, että Barents oli niin sairas,
-sillä meidän istuessa ja keskustellessa keskenämme hän tarkasti pientä
-karttaa, jonka minä olin retkestämme tehnyt. Vihdoin hän laski kartan
-kädestään ja sanoi: 'Gerard, anna minulle vähän juotavaa'. Juotuaan hän
-kävi niin heikoksi, että silmät kääntyivät nurin, ja hän kuoli niin
-äkkiä, ettemme edes ennättäneet kutsua kapteenia, joka oli toisessa
-veneessä. Willem Barentsin kuolema suretti meitä syvästi, sillä hän
-oli johtajamme ja ainoa luotsimme, johon olimme kaiken luottamuksemme
-asettaneet; mutta me emme voineet estää Jumalan tahtoa, ja tämä
-ajatus meitä jonkun verran rauhotti.» Siten kuoli mies, jonka nimi
-on Hollannin purjehtijain joukossa kunniakkaimpia, joka enemmän kuin
-kukaan ennen häntä oli Pohjois-Jäämeren salaisuuksia paljastanut.
-
-Jatkaessaan matkaa etelää kohti pitkin Novaja Semljan länsirantaa
-hollantilaisten tuon tuostakin täytyi vetää veneensä jääkenttäin
-poikki, jotka tosin usein aukenivat heidän edessään, mutta usein
-sulkeutuivatkin ja ainiaan uhkasivat musertaa veneet. He kärsivät
-nälkää ja janoa, mutta saapuivat lopulta Kap Nassauhin. joka on
-pohjoissaaren länsirannalla. Kun he erään kerran taas kiskoivat
-venettään jääkentän poikki, niin jää murtui, osa ruokavaroista
-menetettiin ja miehet olivat vähällä hukkua. Kaikenlaisien vastuksien
-keskellä oli kuitenkin toisinaan hyväkin onni. Ristisaarelta löydettiin
-seitsemänkymmentä sorsan munaa, »mutta ei tietty, miten ne saataisiin
-mukana kulkemaan. Lopulta muuan heistä riisui housunsa, sitoi lahkeet
-kiinni ja latoi munat niihin, jonka jälkeen kaksi miestä kantoi
-housuja seipäässä ja kolmas kantoi pyssyä olallaan. Siten he palasivat
-oltuaan poissa kaksitoista tuntia, niin että veneissä jo luulimme
-jonkun onnettomuuden tapahtuneen. Munat olivat sangen tervetulleita ja
-maistuivat mainioilta.» Heinäkuun 11 p:stä oli meressä vähemmän jäitä.
-28 p. kohdattiin Pyhän Laurentin lahdessa lähellä saaren eteläpäätä
-venäläisiä, joihin oli jo Vaigatshissa edellisenä vuonna tutustuttu,
-ja näiltä saatiin koko joukko ruuan apua. Eräästä paikasta he rannalta
-löysivät kuirimoa eli keripukkiruohoa (_Cochlearia officinalis_),
-jonka lehdet ja siemenet ovat erinomainen lääke keripukkia vastaan.
-He söivät sitä, minkä löysivät, ja melkein paikalla tunsivat yrtin
-parantavan vaikutuksen. Ruokavarat kuitenkin alkoivat olla melkein
-lopussa: jäljellä oli vain hyvin vähän leipää eikä lihaa juuri
-ensinkään. Matkaa lyhentääkseen he sen vuoksi päättivät laskea ulos
-merelle, toivoen tapaavansa Venäjän rannalla kalastaja-aluksia, joilta
-saataisiin apua. Tämä toivo ei pettänytkään. Sankassa sumussa veneet
-sitten erosivat, eivätkä toisiaan tavanneet, ennenkuin Kilttusuolossa,
-Kuolan vuonon suulla. Kuolassa sattui parallaan olemaan laivoineen
-Jan Rijp, josta oli edellisenä vuotena erottu Karhusaaressa, ja
-pelastus oli nyt varma. Rijp hämmästyi, kuullessaan heidän suunnattoman
-pitkän ja vaarallisen venematkansa; he olivat kulkeneet noin 2,200
-kilometriä seitsemässäkymmenessäkolmessa päivässä. Saatuaan muutaman
-päivän levätä ja tervettä ravintoa palaavat merimiehet olivat aivan
-ennallaan. 17 p. syyskuuta Rijp lähti Kuolasta ja 1 p. marrask.
-päästiin onnellisesti Amsterdamiin. »Meillä oli yllämme», sanoo Gerrit
-de Veer, »samat vaatteet kuin Novaja Semijassakin ja päässä valkoinen
-ketunnahkalakki. Tässä puvussa astuimme siihen taloon, jossa Pieter
-Hasselaer asui, Amsterdamin neuvoston jäsen ja meidän ja Jen Rijpin
-laivan päävarustaja. Hän hämmästyi tavattomasti meidät nähdessään,
-sillä meitä oli jo kauan pidetty kuolleina.» Haaksirikkoisten kertomus
-seikkailuistaan herätti kaikkialla mitä suurinta huomiota. De Veer
-julkaisi seuraavana vuonna matkakertomuksensa.
-
-Kapteeni Heemskerke teki myöhemmin monta matkaa Itä-Intiaan ja sai
-surmansa samalla kuin voitonkin taistellessaan Gibraltarin luona
-Espanjalaisia vastaan melkoisen hollantilaisen laivaston johtajana.
-
-Vasta v. 1871, lähes kolmesataa vuotta myöhemmin, kävi jälleen
-purjehtijoita sillä paikalla, jossa Barents seuralaisineen oli
-talvea viettänyt; kävijä oli norjalainen kapteeni Carlsen, hänkin
-tunnettu monista Jäämeri-matkoistaan. Hollantilaisten huone oli
-napamaan bakterittomassa ilmassa säilynyt niin hyvin, että se näytti
-vasta rakennetulta. Kaikki oli samassa kunnossa kuin heidän
-lähtiessäänkin, ja ainoastaan karhut, ketut ja muut napamaan eläimet
-olivat käyneet paikalla utelemassa. Majan ulkopuolella oli suuret
-kasat hylkeen, mursun ja karhunluita. Huoneessa itsessään oli kaikki
-siinä järjestyksessä kuin hollantilaisten lähtiessäkin ja kaikin
-puolin de Veerin kuvien kanssa yhtäpitävää. Vuodelaverit olivat
-seinustalla paikallaan, kello seinässä, pyssyt ja pertuskat niinikään.
-Carlsen toi mukanaan kaksi kuparikattilaa, maljoja, pyssynpiippuja,
-talttoja ja viiloja, parin saappaita, kahdeksantoista laukauspanosta,
-huilun, lukon, tinaisia kynttiläjalkoja, kuparipainokuvien tähteitä
-ja kolme hollanninkielistä kirjaa, joista eräs oli viimeinen painos
-Mendozan »Kiinan historiaa», Barents kun juuri oli matkalla Kiinaan.
-Yksi kirjoista oli purjehdustaidon käsikirja. Nämä esineet joutuivat
-oston kautta takaisin Hollantiin, jossa ne nyt ovat Haagin merimuseon
-kalleimpia muistoja. V. 1875 löydettiin osa Barentsin päiväkirjastakin.
-
-Kun Barentsinkaan arvoinen etevä purjehtija ei päässyt Novaja Semljaa
-kauemmaksi, niin Hollantilaiset päättivät koillisväylän etsimisen
-toivottomaksi, eivätkä seuraavina aikoina jatkaneet yrityksiä.
-Seuraavan retken teki englantilainen Henry Hudson.
-
-
-
-Henry Hudson.
-
-
-Henry Hudsonin aikaisemmista vaiheista ei ole mitään tietoa, mutta
-varmaan hän oli laajalti purjehtinut, sillä häntä pidettiin yhtenä
-Englannin taitavammista purjehtijoista. Hän lähti toukokuussa 1607
-ensimäiselle matkalleen Englannin Kauppias-seikkailijain toimesta ja
-aikoi purjehtia suoraan navan poikki Kiinaan; häntä ehkä johti Davisin
-harhaluulo, että muka navalla oli sula meri.
-
-Pienellä laivallaan, jossa oli vain 12 miestä, Hudson purjehti
-Grönlannin itärannalle ja seurasi sitä pohjoiseen päin. Pohjoisempana
-ilmanala hänen mielestään todella lauhtui. Mutta äkillinen sään muutos
-ja kylmät pohjoistuulet piankin osottivat semmoisen harhaluulon
-perättömyyden. Yhä kauempana pohjoisessa oli sekä Grönlannin rannikolla
-että ulkona meressäkin niin paljon ajojäitä, että Hudsonin täytyi
-poiketa yhä enemmän itää kohti, kunnes hän tuli Huippuvuorille,
-jotka silloin jo olivat tunnetut. Hudson tunkeutui Huippuvuorien
-pohjoisrannoille saakka, mutta siellä tuli vastaan niin paljon jäitä,
-että oli mahdoton jatkaa retkeä. Löydettyään saaren, joka luultavasti
-oli nykyinen Jan Mayen, hän palasi Englantiin. Tämän matkan kautta oli
-selvään osotettu, että Jäämeren poikki oli turha etsiä tietä Kiinaan
-ja Intiaan. Matka ei kuitenkaan ollut turha, sillä Hudson toi kotia
-tiedon Grönlannin ja Huippuvuorien välisen meren erinomaisesta valas-
-ja mursurikkaudesta, ja paljon valastusretkiä tehtiin myöhemmin niille
-kulmille.
-
-Mutta englantilainen Moskovan komppania ei vielä luopunut etsimisestä.
-Seuraavana vuonna Hudson lähetettiin uudelleen matkaan; hänen piti
-nyt yrittää koillisväylän kautta. Hän purjehti Huippuvuorien ja
-Novaja Semljan väliseen Barentsin mereen, mutta siinäkin jäät estivät
-kauemmaksi pohjoiseen pääsemästä. Seurailtuaan jonkun aikaa Novaja
-Semljan rantoja Kaara-mereen päästäkseen hän palasi takaisin Englantiin.
-
-Hudson halusi lähteä vielä kerran yrittämään, mutta englantilainen
-komppania oli menettänyt halun kuluttaa varojaan näihin turhiin
-yrityksiin. Hudson sen vuoksi siirtyi Hollannin Itä-Intian komppanian
-palvelukseen. Huhtikuun alussa 1609 hän purjehti Vaigatshin ja Novaja
-Semljan väliseen salmeen, mutta vuodenaika oli liian aikainen, jäät
-sulkivat tien. Kun sitä paitsi hollantilainen laivaväki nurkui, niin
-Hudsonin täytyi muuttaa suunnitelmansa ja lähteä luoteisväylää etsimään.
-
-
-
-Huippuvuorien tutkiminen.
-
-
-Hudsonin kertomus Huippuvuorien meren riistarikkaudesta houkutteli
-sinne piankin pyyntimiehiä monesta maasta. Ennen muita ennättivät sinne
-Englantilaiset, vaikka heidän aluksi täytyikin pestata Biscayan baskeja
-opettamaan valaanpyyntiä, joka vanhastaan oli Baskien erikoisala.
-Moskovan komppania vuodesta 1610 eteenpäin lähetti sinne joka vuosi
-laivoja. Näiden retkien kautta Huippuvuoret vähitellen tulivat yhä
-paremmin tunnetuiksi. Pian tulivat Hollantilaisetkin sinne. V. 1613
-Englannista lähetettiin Huippuvuorien merelle kuusi laivaa, yliluotsina
-Baffin, joka kirjotti retkestä kertomuksen. Seuraavana vuonna
-lähetettiin vielä suurempi laivasto, Baffin jälleen yliluotsina. Robert
-Fotherby yhdessä Baffinin kanssa teki monta yritystä pohjoisrannan
-tutkimiseksi, ja osaksi veneellä, osaksi maisin he lopulta saapuivat
-siihen salmeen, joka erottaa Koillismaan Länsi-Huippuvuorista. He
-antoivat salmelle, samoin kuin muillekin paikoille nimet, mutta nämä
-ovat sekaantuneet myöhemmin annettuihin ja Huippuvuorien koko nimistö
-on sen kautta joutunut auttamattomasti hämmennykseen. Hollantilaisia
-oli niinikään saapunut melkoinen laivasto, ja he vaativat nyt
-tasaväkisinä pyyntioikeutta, jonka Englantilaiset olivat edellisenä
-vuotena kieltäneet.
-
-Hollantilaiset alkoivat tämän jälkeen yhä suuremmissa joukoissa
-purjehtia Huippuvuorien vesille, niin että pyynti lopulta joutui
-melkein kokonaan heidän käsiinsä. Heidän pääasemansa oli Smeerenberg
-Amsterdamsaarella, Länsi-Huippuvuorien luoteiskulmassa. Englantilaiset
-aluksi keskittivät pyyntinsä Huippuvuorien idänpuoleisiin vesiin.
-He näyttävät siltä puolelta nähneen Koillismaankin, joka kuitenkin
-sai toisen nimen. Hinlopen salmi, joka erottaa Koillismaan
-Länsi-Huippuvuorista. varmaan löydettiin jo jotenkin varhain; nimi on
-hollantilainen. 1630—31 muuan englantilainen retkikunta, jonka mukana
-oli Edvard Pelham, vietti Huippuvuorilla talvea olojen pakosta: 1633—34
-eräs hollantilainen retkikunta siellä talvehti tahallaan.
-
-
-
-
-Luoteisväylä.
-
-
-
-John Davis.
-
-
-Vaikka Meta incognita-retket olivatkin päättyneet niin suureen
-pettymykseen, niin ei kauaa kulunut, ennenkuin löytöhimo uudelleen
-houkutteli samoille vesille. Uudet miehet lähtivät etsimään
-luoteisväylää, joka Frobisherin oli täytynyt kultakuumeen vuoksi
-sikseen heittää. V. 1585 John Davis, urhea merimies, suoriutui retkelle
-Englannin hallituksen ja varakkaitten kauppiaitten toimesta.
-
-Davis tunkeutui kauemmaksi pohjoiseen kuin kukaan ennen häntä.
-Purjehdittuaan Grönlannin eteläniemen ohi hän maan länsirantaa
-seuraillen nousi pohjoista kohti. Rannalla hän mielestään tapasi
-monta vihantaa ja miellyttävää saarta ja jäättömän meren. Kääntyen
-sitten luodetta kohti Kiinaan päästäkseen hän 66:lla leveyspiirillä
-tapasi uuden rannan ja rannassa leveän aukon, joka sai nimeksi
-Cumberlandin salmi; sekin oli »Meta incognitan». s.o. Baffinin maan
-lahti, Frobisher-lahden pohjoinen rinnakkaislahti. Kun vuodenaika
-alkoi käydä myöhäiseksi ja jäätä muodostua, niin hän, vähään matkaan
-aukkoon purjehdittuaan, kääntyi takaisin ja palasi Englantiin. Mutta
-seuraavana ja sitäkin seuraavana vuotena hän oli uudelleen kauppiaitten
-varustamana samoilla vesillä. V. 1587 hän vähäpätöisellä, vain
-parinkymmenen tonnin aluksella purjehti yhä kauemmaksi pohjoista kohti
-siihen leveään merensalmeen, jota nykyään sanotaan Davisin salmeksi,
-ja saavutti Baffinin lahdessa 73:nnen asteen pohjoista leveyttä.
-Eskimot tulivat merelle nahkakanoteissaan ja osottivat merkeillä,
-että kauempana pohjoisessa oli leveä meri. Davis ei nähnyt jäitä ja
-toivoi tien olevan vapaan. Mutta hän ei saanut enää kauaakaan jatkaa
-matkaansa, ennenkuin kova pohjoismyrsky ajoi jäitä viljalti vastaan
-ja pakotti pienoisen aluksen kääntymään takaisin. Davis, joka oli
-muutamia miehiäkin menettänyt, masentuneena palasi kotimaahan, eikä
-sen koommin uudistanut yrityksiään. Mutta hän oli varma siitä, että
-Luoteisväylä löytyisi sieltä, mistä hän oli sitä etsinyt, ja nimitti
-etäisimmän saavuttamansa niemen »Jumalan armon niemeksi». Hänen
-mielestään oli meri ollut melkein vapaa jäästä ja ilma jotenkin leuto,
-ja siitä hän alkoi luulla, että pohjoisnavan ilmanala mahtoikin olla
-mitä ihaninta, ja pohjoisnavan asukkaat kaikkia muita kansoja jalommat,
-koska he olivat ainaisessa valossa, eivätkä hämärineen ja täysikuineen
-milloinkaan pimeyttä nähneet. Davis ei napaseutuja tuntenut muuta kuin
-kesäin kokemukselta; jos hän olisi siellä talvea viettänyt, niin olisi
-hän varmaan mielensä muuttanut. Mutta Davisin mielipide piti sitten
-kumman kauan puoliaan. Vielä viime vuosisadalla haaveiltiin sitä, että
-navan seuduilla oli sula meri ja ehkä jäätön asuttava maa, syy vain
-luultiin toiseksi. Oli opittu tuntemaan maan litistyminen ja luultiin
-maan sisällisen lämmön enemmän vaikuttavan napaseuduilla, koska
-maanpinta siellä oli lähempänä maapallon keskipistettä.
-
-Luoteisväylää turhaan etsittyään Davis päätti purjehtia Itä-Intiaan
-Hyvän toivon niemen ympäri, Portugalilaisista huolimatta. V. 1590. pari
-vuotta siis »voittamattoman armadan» hävityksen jälkeen. Englannin
-yhä käydessä sotaa sekä Espanjaa että Portugalia vastaan, hän lähti
-tälle retkelle, mutta valpas vihollinen katkaisi hänen tiensä Marokon
-rannalla ja pakotti hänet kovan tappelun jälkeen palaamaan. Davis
-liittyi silloin Cavendishiin, kuuluun kaappariin, joka nautti Englannin
-hallituksen kannatusta, ja löysi v. 1592 Etelä-Amerikan eteläpään
-länsipuolelta Falklandin saaret. Hän sai surmansa v. 1605 Malakan
-rannoilla taistelussa japanilaisia merirosvoja vastaan.
-
-Kului parikymmentä vuotta, ennenkuin luoteisväylää tutkimista
-jatkettiin. Vaikka Henry Hudsonin ja William Baffinin retket
-tapahtuivatkin vasta seuraavalla vuosisadalla, niin kerromme ne samassa
-yhteydessä, sillä niiden jälkeen jäi Pohjois-Amerikan pohjoisrantain
-tutkiminen moneksi ajaksi.
-
-
-
-Hudson etsii luoteisväylää.
-
-
-Hudson kääntyi Hollannin Itä-Intian komppanian puolesta v. 1609
-etsiessään koillisväylää Kiinaan, Vaigatshin saarelta takaisin, kuten
-edellä kerroimme, koska hollantilainen laivaväki oli vastahakoista
-kauemmaksi purjehtimaan. Hän päätti, ennenkuin tyhjin toimin Hollantiin
-palasi, koettaa onneaan luoteisväylällä, sillä hän oli saanut kuulla
-Virginian etevimmältä uudisasukkaalta, kapteeni Smithiltä, että muka
-Amerikan manner oli 40:nnen leveysasteen vaiheilta hyvin kapea, ja että
-siltä tasalta ehkä löytyisi salmi merestä mereen.
-
-Hudson tuiki rannikon Uudesta Skotlannista eteläänpäin, poikkesi sekä
-Chesapeake lahteen, jossa silloin jo oli englantilainen siirtokunta,
-että Delaware lahteen, jonka hän anasti Hollannin omaksi, ja tuli
-sitten nykyisen New Yorkin seuduille ja Hudson joen suuhun, jossa
-jo Verrazzano ja varmaan moni muukin purjehtija oli käynyt. Hudson
-joen alaosa on Albanyyn saakka oikeastaan mereen vajonnut laakso,
-jonka joki on uurtanut maan ollessa nykyistä paljon korkeammalla.
-Jokea on sen vuoksi vaikea aluksi huomata joeksi, ja Hudson hyvällä
-syyllä toivoi, että siitä lähtisi kauan etsitty salmi. Hän nousi
-sitä Albanyn seuduille saakka, kunnes ei enää voinut olla epäilystä
-siitä, että toivo nytkin petti. Matkalla tavattiin paljon intianeja,
-joiden kanssa milloin tehtiin kauppaa, milloin kahakoitiin. Hudson
-otti maan Hollannin omaisuudeksi, eikä kauaa kulunut, ennenkuin
-Manhattan saarella, nykyisen suurkaupungin tilalla, oli hollantilainen
-kauppa-asema. Hudson sitten aikoi palata Hollantiin, mutta poikkesi
-matkalla erääseen englantilaiseen satamaan, josta häntä ei laskettukaan
-matkaa jatkamaan, koska häntä tarvittiin oman maansa palvelukseen.
-Eikä kauaa kulunutkaan, ennenkuin hänelle varustettiin englantilainen
-retkikunta, joka lähetettiin luoteisväylää etsimään, tällä kertaa
-kuitenkin pohjoisempaa, niiltä seuduin, joissa Frobisherin ja Davisin
-etsiskelyt olivat kesken jääneet. Hudson sai yhden laivan, »Discovery»
-nimeltään, ja lähti 17 p. huhtik. 1610 viimeiselle retkelleen. Hän
-kulki Islannin ohi ja näki Heklan purkauksen, purjehti Grönlannin
-päitse ja laski juhannuksen aikaan Hudson salmeen. Jäiden keskitse,
-nähden maata milloin toiselta, milloin toiselta puolelta, hän pyrki
-eteenpäin, nimitellen saaria, niemiä, lahtia. Vihdoin avautui Hudson
-lahti, ja purjehtija, luullen vihdoinkin tulleensa kauan etsittyyn
-Etelämereen, nimitti sen >>Jumalan suuren armon lahdeksi». Lahden
-taikka sisämeren itärantaa seuraillen »Discovery» kulki etelää kohti,
-kunnes Jamesin lahdessa tuli eteen umpimutka. Hudson purjehti lahdessa
-edestakaisin etsien salmea länttä kohti, mutta ei sitä löytänyt, ja 10
-p. marrask. hänen laivansa jäätyi kiinni ja retkikunnan täytyi ilman
-riittäviä valmistuksia jäädä tähän ylen kolkkoon ja autioon seutuun
-talvea viettämään. Ruokavarat loppuivat, ainoastaan vähän kalaa ja
-lintuja voitiin saada paikkakunnalta, ja vihdoin laivalla syttyi
-kapina. Kun jäät lähtivät ja laiva saattoi lähteä kotomatkalle, niin
-kapinoitsijat pakottivat Hudsonin yhdessä muutamien hänelle uskollisina
-pysyneiden keralla menemään veneeseen, joka jätettiin oman onnensa
-nojaan. Kapinalliset sitten purjehtivat laivalla kotiin. Kotomatkalla
-pari heistä menetti henkensä taistelussa eskimolta vastaan, joilta
-arvatenkin koetettiin ryöstää ruokavaroja; yksi kuoli nälkään ja
-jäännös saapui syyskuussa Englantiin, jossa vankeus sitä odotti.
-Hudsonista ja hänen tovereistaan ei koskaan saatu mitään tietoja, mutta
-taruissa hänen maineensa eli kauan Uuden Hollannin siirtokunnissa.
-Hän oli aikansa etevimpiä purjehtijoita ja edisti suuresti Pohjoisen
-Jäämeren ja sen rajaseutujen tuntemista.
-
-Hudson lahden löytö herätti uusia toiveita. V. 1612 purjehti Thomas
-Button sinne samalla laivalla kuin Hudson ja tutki lahden rannat aina
-Nelson joelle saakka. Nelsonin suulla hän vietti talvensa kurjuutta
-kokien. Etsitty väylä pakeni jälleen tietymättömiin, vaikka toiveet jo
-olivat olleet niin hyvät.
-
-
-
-William Baffin.
-
-
-William Baffin oli jo tehnyt monta Jäämeren matkaa, kun hän v. 1614
-kapteeni Bylotin luotsina lähti Hudsonin työtä jatkamaan. Huolimatta
-jääesteistä purjehdittiin Hudson salmi ja tutkittiin varsinkin
-sen luoteispuoleisia rantoja, sekä tehtiin kaiken aikaa tarkkoja
-vuorovesihavaintoja, koska vuorovesistä olisi pitänyt saada varmoja
-viittauksia edessä olevasta merestä, jos salmea oli olemassa. Baffin
-laati tarkan kartan rannikosta ja määräsi paikat tähtitieteellisten
-havainnoitten kautta. Pituusasteen määräämiseen hän käytti kuun
-etäisyyttä. Tutkimuksiensa lopputulokseksi hän lausui, että jos Hudson
-salmesta jatkui väylä länttä kohti, niin ei se voinut olla muuta kuin
-kapea salmi; pääväylän täytyi lähteä Davis-salmesta.
-
-Bylot ja Baffin lähetettiin siis v. 1616 uudelleen löytöretkelle
-»Discoverylla», joka jo oli tehnyt niin monta matkaa samoille vesille.
-Tällä kertaa tutkittiin koko Baffin lahti aina Smith salmeen saakka,
-jonka kautta se on yhteydessä napameren kanssa. Bylot ja Baffin
-kulkivat enemmän kuin 5° Davisin pohjoisinta kohtaa pohjoisemmaksi.
-Aluksi oli jäistä jotenkin paljon haittaa, mutta kesäkuun lopulla
-ne nopeaan hajosivat ja matka sujui niin suotuisasti, että molemmat
-purjehtijat luulivat yrityksensä onnistuvan. Mutta lopulta maat
-kahden puolen lähestyivät toisiaan, niin että näytti olevan edessä
-umpimutka, ja »Discoveryn» täytyi lahden länsirantoja seuraillen lähteä
-paluumatkalle. Baffin kulki sekä Jones salmen että Lancaster salmen
-suitse, mutta ne luultavasti olivat niin täynnä jäitä, ettei niihin
-voitu laskea. Eivätkä ne missään tapauksessa tarjonneet niin tilavaa
-väylää, kuin näissä jäisissä merissä olisi ollut tarpeen, jotta sitä
-olisi voitu kaupan tienä käyttää. Baffin oli sen vuoksi mielestään
-ratkaissut luoteisväylä-kysymyksen ja osottanut, ettei Atlantinmerestä
-ollut Tyyneen mereen semmoista väylää, joka olisi kauppatieksi pätenyt.
-Hän ei kehottanut etsiskelyä jatkamaan. Lopun ikäänsä hän palveli
-brittiläistä Itä-Intian komppaniaa ja sai surmansa hyökkäyksessä
-Ormuzin kimppuun v. 1622.
-
-
-
-Jens Munk.
-
-
-Tehtiin kuitenkin vielä myöhemminkin yrityksiä purjehtia Hudson lahden
-tietä Tyynelle merelle, ennenkuin etsimisestä luovuttiin. V. 1619
-lähti sinne tanskalainen retkikunta, jota johti Jens Munk, Tanskan
-laivaston etevimpiä kapteeneja. Hän oli Novaja Semljan vesillä jo
-perehtynyt Jäämeren purjehdukseen. Tanskalainen Itä-Intian komppania
-oli muodostettu v. 1616 ja tämä oli herättänyt kuningaskunnassa halua
-merentakaisiin yrityksiin. Buttonin retkikunnan vuorovesihavainnot
-olivat viitanneet siihen, että nykyisen Churchill-joen seuduilla ehkä
-oli etsitty salmi; niille seuduin siis aiottiin lähteä etsimistä
-jatkamaan. Munk ensi työkseen tutki Ungava-lahden, joka on Labradorin
-pohjoisrannalla, ja purjehti sitten lähelle Churchill-joen suuta,
-jääden sinne talveksi. Mutta retkikunnan kohtalo kävi kovin surkeaksi.
-Keripukki teki niin kammottavia tuhoja, ettei lopulta ollut elossa
-muuta kuin Munk itse ja kaksi muuta miestä. Hädin tuskin he pienemmällä
-laivallaan pääsivät Tanskaan palaamaan. Retken maantieteelliset
-tulokset olivat vähäiset.
-
-
-
-Luke Foxe ja Thomas James.
-
-
-Enemmän saivat aikaan Luke Foxe ja Thomas Thomas James. James, jotka
-v. 1631 tutkivat Hudson lahden koko lounaisrannan ja osottivat, että
-lahti oli kauttaaltaan maan sulkema. Kumpikin johti omaa pientä
-retkikuntaansa ja vaikka molemmat purjehtivat jotenkin saman reitin,
-niin eivät he toisiaan tavanneet, ennenkuin olivat työnsä melkein
-loppuun suorittaneet. Foxe sitten tutki lahden luoteispuolella olevan
-Foxen kanavan eteenpäin siitä, mistä Bylot ja Baffin olivat takaisin
-kääntyneet, James taas vietti talvea Hudson lahden eteläosassa siinä
-lahdessa, joka on hänestä nimensä saanut, kärsien paljon kurjuutta.
-V. 1632 hänkin etsi salmea lahden pohjoisosasta, saamatta kuitenkaan
-suuria aikaan. Kumpikin julkaisi matkakertomuksen ja Foxe etevän
-kartan, jossa Hudson lahti, Baffin Jahti ja välivedet ovat, huomattavan
-tarkasti piirretyt.
-
-
-
-
-
-JÄLKIKATSAUS SUURIEN LÖYTÖRETKIEN SAAVUTUKSIIN.
-
-
-Amerikan löydön jälkeinen vuosisata avasi maailmaa laajemmalta kuin
-ennen monta vuosituhatta. Keskiaika oli verraten vähän voinut ulottaa
-maantuntemusta Vanhan ajan näköpiiriä ulommaksi, toisilla kulmilla se
-oli taantunutkin, länsimaiden kannalta katsoen. Keski-Aasian arot ja
-Kiina olivat tulleet näköpiiriin. Afrikan länsiranta tutkittu, mutta
-sen sijaan olivat muhamedilaisuuden voiton kautta Etu-Aasia ja Intian
-meren maat tulleet melkein kokonaan erotetuiksi länsimaiden yhteydestä.
-
-Joka puolelta tuo ahdas tuntemattomuuden muuri nyt revittiin, ja
-kaksi kansaa, jotka siihen saakka olivat olleet Europan kansaperheen
-piintyneimmät koturit, lyhyessä ajassa purjehti kaikki meret, tutki
-kaikki rannat, niin että maan ja veden suhteet maapallollamme
-edellä käsitellyn aikakauden lopulla olivat pääpiirtein tunnetut ja
-Europpa oli saanut yleiskäsityksen maapallomme edellytyksistä ja
-mahdollisuuksista.
-
-Rohkein ja uraa aukaisevin näistä löytöretkistä oli Columbuksen
-matka tuntemattoman länsimeren poikki. Hän luuli tulleensa Intiaan,
-ja hakiessaan suurkaanin maita, Cipangua, Kultaista Khersonnesoa ja
-tietä Gangeen suistamoon. hän löysi tärkeimmät Länsi-Intian saarista,
-Etelä-Amerikan koillisrannan ja Keski-Amerikan itärannan; mutta
-hartaasti etsimäänsä salmea hän ei löytänyt, vaikka olikin vakuutettu
-sen olemassa olosta ja kuoli siinä lujassa uskossa, että hän oli tullut
-Intiaan.
-
-Siinä vakaumuksessa, että löydetyt uudet maat todella olivat Aasian
-itärannalla ja lähellä sen rikkauksia. Espanjan hallitus riensi
-perustamaan niihin siirtokuntia, saadakseen toimilleen varmat
-perusasemat. Ei puuttunut meren taa lähtijöitä, vaikka merentakaiset
-maat tuottivatkin pettymyksiä ja tropiikin petollinen luonto sorti
-lukemattomia varhaiseen hautaan. Haitista tuli aluksi Espanjalaisten
-päämaa, mutta pian vei Cuba siltä voiton. Ja Länsi-Intian kaikkikin
-saaret jäivät varjoon, kun mannermaan kehittyneemmät, metalleista
-rikkaammat ja valkoisten asuttaviksi paljon sopivammat maat löydettiin
-ja vallotettiin.
-
-Uudella mannermaalla yritettiin ensiksi perustaa siirtokuntia
-Venezuelan rannikolle, jossa varsinkin Ojeda hukkaan kulutti varoja
-ja ihmisiä, sitten paremmalla menestyksellä Panaman kannakselle,
-vaikka ihmishukka siellä oli suunnaton. Balboa kulki kannaksen poikki
-ja löysi Tyynen meren, ja tämä antoi sekä kannaksen asutukselle
-että uusille löytöretkille erinomaisen virikkeen. Pedrarias Davilan
-aikana vallattiin Keski-Amerikkaa aina Nicaraguaan saakka, mutta
-sitä edemmä ei sille puolelle päästy. Toiset olivat ennättäneet
-vastakkaiselta puolelta anastaa Nicaraguan pohjoispuolella olevat
-maat. Fernando Cortes, löytöretkien aikakauden loistavimpia
-sankareita, oli verrattoman rohkean ja älykkäästi johdetun sotaretken
-kautta vallottanut Aztekkien suuren valtakunnan ja tehnyt heidän
-pääkaupungistaan Mexicosta Uuden Espanjan pääkaupungin. Anahuakin
-ylängön terveellisessä ilmastossa espanjalaiset siirtolaiset
-menestyivät hyvin ja espanjalainen aines nopeaan vahvistui Mexicossa.
-Corteksen toimesta vallotettiin sieltä käsin Guatemala ja itse hän
-teki Yucatanin tyven poikki rohkean retken Honduraaseen. Cortes edisti
-Mexicon rantain tutkimista pohjoiseen päin ja hänen seuraajainsa aikana
-vakoiltiin sisämaakin aina Coloradon suureen kanjoniin ja Arkansaaseen
-saakka. Espanjalaiset Coronadon retkellä ensi kerran tutustuivat
-prerioihin ja niiden suunnattomiin puhvelilaumoihin. Toiselta puolen,
-Floridasta käsin, jonka Ponce de Leon löysi, tutkittiin Mexicon lahden
-rannat, löydettiin Mississipin suu, ja Hernando de Soto teki Floridasta
-suuren retken sisämaahan, kulkien Mississipin poikki Arkansaan
-seuduilla, ja hänen kuoltuaan retkikunnan tähteet vielä samosivat
-länttä kohti Kalliovuorille saakka ja sieltä palattuaan laskivat
-Mississipin Mexicon lahteen.
-
-Francisco Pizarro ja Diego Almagro purjehtivat Panamasta etelää
-kohti ja löysivät ja vallottivat Perun kultamaan, josta ylänköjen
-terveellisen ilmanalan ja metallirikkauden vuoksi tuli Espanjalaisten
-päämaa Uudessa maailmassa. Perun suunnattomat aarteet antoivat
-tavattoman voimakkaan vauhdin Etelä-Amerikan sisäosien tutkimiselle,
-siellä kun luultiin vielä rikkaamman maan odottavan sitä, joka ensiksi
-perille ennättäisi. Almagro teki retken Chileen. Benalcazar vallotti
-Quiton ja maan siellä Bogotan ylängölle saakka. Gonzalo Pizarro
-tunkeutui Quitosta Andien poikki Amazonjoelle, jonka Orellana sitten
-aluksella laski mereen saakka. Welserien asiamiehet Venezuelassa
-samoilivat sen maan ristiin rastiin ja Gasparo de Quesada nousi
-Magdalena jokea Bogootán ylängölle. La Plata joki tuli ensiksi
-tunnetuksi de Soliin matkan kautta, ja kun Peru oli vallotettu, niin
-retkeiltiin La Plata joelta maan poikki kultamaahan Andien ylängöille,
-joten nykyinen Argentinakin tuli pääpiirtein tunnetuksi. Brasilian
-rannikon löysi Vicente Pinzon, mutta Cabral matkalla Itä-Intiaan otti
-sen Portugalin omaksi. Brasiliasta ei kuitenkaan aluksi tultu tuntemaan
-paljoa muuta kuin rannat, Amazonijokea lukuun ottamatta, mutta koko
-pitkä rannikko vähitellen asutettiin. Guayanan olivat Espanjalaiset
-jo osasta asuttaneet ja arvatenkin ristiin rastiin kulkeneet, kun
-englantilainen Walter Raleigh saapui sinne Doradoa etsimään. Kun
-Patagonian rannikko Magalhãesin salmeen saakka ja samoin Chilen
-rannikko salmesta pohjoiseen päin tuli 16:nnen vuosisadan kuluessa
-tunnetuksi, niin oli koko tämä valtava maanosa verraten lyhyessä ajassa
-pääpiirtein tutkittu.
-
-Siitä, mihin Espanjalaiset jättivät Pohjois-Amerikan rannikon
-tutkimisen, sitä jatkoivat useat muut kansallisuudet. John Cabot
-Englannista käsin löysi Newfoundlandin ja Uuden Skotlannin rannikon
-ja luuli hänkin Kiinaan tulleensa. Miten hänen toisen retkensä
-kävi, siitä ei ole säilynyt mitään varmaa tietoa. Portugalilaiset
-Cortereal veljekset toivat tiedon Newfoundlandin matalikkojen
-erinomaisesta kalaisuudesta; ensinnä Portugalilaiset ja vähän
-myöhemmin Länsi-Europan kaikki kansat alkoivat joka vuosi tehdä
-sinne kalastusretkiä. Nämä matalikot ovat sitten aikain kuluessa
-antaneet pyydystäjille paljon enemmän varallisuutta kuin Mexicon ja
-Perun parhaatkaan vuorikaivokset.- Gomes ja Verrazzano ensimäiseksi
-purjehtivat nykyisten Yhdysvaltain itärannikon, edellinen Espanjan,
-jälkimäinen Ranskan palveluksessa. Ranskalainen Jacques Cartier tutki
-Laurentin lahden rannat ja ensimäiseksi nousi Laurentin jokeen. Kaikki
-nämä purjehtijat etsivät väylää Tyynelle merelle, mutta turhaan.
-Englantilaisista purjehtijoista, joilla oli sama päämäärä, tutki Hudson
-Hollannin palveluksessa joen, joka hänestä nimen sai, ja kotimaansa
-Englannin palveluksessa Hudsonin salmen ja lahden, jonka perukassa
-hän. luullessaan jo tehtävän suorittaneensa. sai surkean lopun.
-Ennen häntä oli Frobisher löytänyt Meta incognitan (Baffinin maan).
-Hudsonin jälkeen Davis, Baffin ja useat muut purjehtijat tutkivat
-Pohjois-Amerikan luoteiskulman niin tarkkaan, että 17:nnen vuosisadan
-alulla jo voitiin melkoisella varmuudella päättää kauppatieksi
-kelvollista luoteisväylää ei olevan olemassa. Pohjois-Amerikan sisäosat
-pysyivät tällä aikakaudella vielä salattuina, eteläisimpiä osia lukuun
-ottamatta. Länsirannikkoa Espanjalaiset ja Francis Drake seurasivat
-pohjoista kohti aina nykyisen British Columbian rajoille saakka.
-
-Portugalilaiset olivat Keskiajan lopulla prinssi Henrik Purjehtijan
-alotteesta tutkineet Afrikan koko länsirannikon, ja kun Diaz oli
-löytänyt Hyvän toivon niemen, niin oli meritie Intiaan samalla
-avoinna. Mutta vasta Columbuksen matkan jälkeen he lähtivät tätä tietä
-käyttämään. Vasco da Gama purjehti Malabaar-rannikolle ja laski uljaan
-retkensä kautta perustukset Portugalin mahdille Intiassa. Matkalla
-hän poikkesi Afrikan itärannikon satamiin, joissa hän tapasi sangen
-voimallisen arabialaisen kauppamahdin. Hänen seuraajansa pakottivat
-sataman toisensa jälkeen tunnustamaan Portugalin ylivallan. Afrikan
-koko itärannikko joutui siten Portugalin vaikutusvallan alaiseksi,
-mutta sisämaahan he eivät yrittäneet tunkeutua kauaksi muuta kuin
-Sotalasta käsin, jonka kohdalla sieltä saapui merenrannalle kultaa, ja
-vanhan Puntin rannikolta. Marokosta aina Punaisen meren suulle saakka
-Portugalilaiset vallitsivat mustain maanosan rantoja. He löysivät
-vihdoin Abessinian vuorimaasta kauan etsimänsä pappikuninkaankin ja
-saattoivat hänen apunaan vaihtaa miekaniskuja vihattujen maurien kanssa.
-
-Almeidan ja Albuquerquen toimien kaulia Portugalilaiset saivat
-hegemonian koko Intian merellä, jonka kaikki rannat ja useimmat saaret.
-Madagaskarista alkaen, tulivat samalla tunnetuiksi ja osapuilleen
-kartotetuiksi. He tunkeutuivat Etu-Intiasta Malaiji-saaristoon.
-vallottaen Malakan toimiensa keskustaksi. Näin tuli etäisempikin
-Intia maineen, valtavine saarineen hyvin tunnetuksi europpalaisille,
-ja vihdoin kauan etsityt Molukitkin, kalliitten mausteitten
-pääpaikat; mutta sitä kauemmaksi itää kohti Portugalilaiset eivät
-toimintaansa ulottaneet. Kiinan rannikon he tosin purjehtivat ja
-kävivät Japanissakin, mutta huomasivat itsensä varsin pian aivan
-liian heikoiksi yrittääkseen näitä kehittyneitä, väkirikkaita maita
-asevoimalla lannistaa. Heidän täytyi päin vastoin tyytyä siihen, että
-kaupankäyntikin heiltä kiellettiin Kiinan satamissa, kun he olivat
-siellä koettaneet esiintyä tavanmukaisella ylimielisyydellään. Ja
-Cipangun asukkaat visusti pitivät kultalevynsä, joista Marco Polo
-oli huhuja tuonut. Etu-Intiassa Portugalilaisten maantuntemus ja
-valta rajottuivat rannikkoon. Laivatykkien kantomatkaa kauemmaksi he
-eivät voineet lähteä, meren ja kaupan vallitseminen täydelleen riitti
-heidän tarkotuksiinsa, Kuitenkin oli Intian ikivanhoista ajoista kuulu
-aarremaailma nyt tullut hyvin tutuksi lännen kansoille.
-
-Espanjalaiset, vähitellen päästyään selville siitä, etteivät heidän
-löytämänsä rannat olleetkaan Intiaa, vaan välillä oleva tuntematon
-maanosa, jatkoivat läntisen meritien etsimistä Itä-Intiaan. Soliin
-huonosti päättyneen yrityksen jälkeen Magalhães sai Espanjan
-hallitukselta laivoja Molukeille purjehtiakseen, ja hän löysi vihdoin
-salmen, joka on hänestä nimensä saanut, ja purjehti Tyynelle merelle.
-Hän luuli salmesta lähtiessään jo olevansa lähelläkin Itä-Aasian
-rikkaita rantoja, mutta se vesi, jolle hänen laivastonsa siitä ulkoni,
-olikin äärettömän laaja tuntematon valtameri. Magalhães purjehti
-sen poikki, näkemättä kuitenkaan juuri mitään sen saarimaailmasta,
-ennenkuin oli lähellä Filippinejä. Ainoastaan yksi Magalhãesin
-laivoista, johtajan itsensä kaaduttua tappelussa, suoritti matkan maan
-ympäri. »Victorian» voitokas retki on maantieteen suurin merkkitapaus.
-Espanja sai tämän matkan kautta jalansijaa Itä-Aasiassa ja sinne alkoi
-Keski-Amerikasta säännöllinen laivaliike, kun monen turhan yrityksen
-jälkeen oli opittu Tyynen meren poikki takaisin purjehtimaan, käyttäen
-sen pohjoisosissa puhaltavia länsituulia. Näillä retkillä löydettiin
-Tyynen meren saaristoista toinen toisensa jälkeen, vaikkeivät
-Espanjalaiset antaneetkaan kaikista löydöistään tietoa aikalaisille.
-Silloisten paikanmääräysten puutteellisuuden vuoksi on mahdoton enää
-tarkalleen määrätä, mitkä heidän löytämänsä saaristot olivat, ja
-Tyynellä merellä jäi sen vuoksi paljon työtä seuraavalle aikakaudelle.
-Espanjalaiset purjehtijat hakivat siitä suurta Etelämaata, mutta kuta
-enemmän he etsivät, sitä kauemmaksi se väistyi. Ainoastaan Torres
-lienee nähnyt, Uuden Guinean eteläpuolitse purjehtiessaan, Australian
-manteren pohjoisimman nokan.
-
-Englantilaiset ja Hollantilaiset etsivät Itä-Aasiaan pohjoisen kautta
-purjehdusväylää, kun eteläiset väylät olivat heiltä suljetut. Tosin
-rohkeat kaapparit, kuten Drake ja Cavendish, jotka suorittivat toisen
-ja kolmannen matkan maan ympäri, kielloista huolimatta kulkivat
-Espanjan ja Portugalin itselleen omistamia meriä ja toivat niiltä
-rikkaat ryöstösaaliit, mutta kaupalta ne olivat kun olivatkin suljetut.
-Amerikan pohjoispuolitse kulkevaan luoteisväylään tehtiin Englannista
-monta hukkaretkeä, kuten jo mainitsimme; koillisväylää tutkivat
-ensin Englantilaiset ja heitä vielä uutterammin Hollantilaiset.
-Mutta Novaja Semljan takana oleva Kaara-meri oli voittamaton este.
-Urhoollisimmin taisteli tällä väylällä Willem Barents, joka miehineen
-vietti ensimäisen talven napamaissa ja paluumatkalla kuoli Novaja
-Semljan rannalla. Huippuvuoret löydettiin, niiden vesien riistarikkaus
-keksittiin, ja napamaiden luonnosta saatiin ensimäiset luotettavat
-käsitykset. Englantilaiset ensimäisillä retkillään joutuivat Vienan
-merelle ja Viena joen suuhun ja löysivät sieltä. Itä-Aasiaa paljon
-lähempää, odottamattoman hyötyisät kauppa-alat.
-
-Suurien löytöretkien aikakausi oli purjehtijain sankariaika.
-Huolimatta siitä, että laivat vielä olivat vähäisiä ja niiden
-varustukset ja purjehduskunto nykyaikoihin verraten vaatimattomat,
-vallotettiin parissa miesiässä kaikki meret, melkein kaikki
-rannat saatiin tutkituiksi. Edellisinä aikoina löytöretket olivat
-tapahtuneet etupäässä maisin. Tällä aikakaudella ei sisämaiden
-tuntemus sanottavasti edistynyt muuta kuin molemmissa Amerikoissa,
-eikä niissäkään kartotus. vaikka retkiä tehtiinkin ristiin rastiin.
-Mutta rannat kartotettiin sangen tarkkaan, sillä kartta oli huomattu
-purjehtijalle välttämättömäksi apuneuvoksi.
-
-Intian meritien ja Uuden maailman löytäminen vaikuttivat niin syvälti
-ja ratkaisevasti maailmanhistoriaan, että niistä täydellä syyllä
-lasketaan Uuden ajan alku. Vasta niiden kautta Europan historia
-muuttui maailmanhistoriaksi. Omista ahtaista puitteistaan maanosamme
-edut ja harrastukset äkkiä laajenivat käsittämään koko maan piirin,
-ja ajan mukana näiden laajentuneiden suhteiden merkitys yhä kasvoi,
-ne ratkaisivat Europassa itsessäänkin sotia ja rauhoja. Muihin
-maanosiin, Aasiaan, Afrikkaan ja molempiin Amerikoihin, jotka siihen
-saakka olivat eläneet omaa elämäänsä Europan historian ulkopuolella,
-suuret löytöretket vaikuttivat vielä perinpohjaisempia muutoksia.
-Ne ovat joutuneet Europan etevämpien rotujen ja etevämmän kultuurin
-vallanalaisuuteen siihen määrään, että enimmäkseen ovat menettäneet
-itsenäisen elämänsä. Kokonaisia sivistyksiä on sortunut, kokonaisia
-rotuja tuhoutunut tai vaipunut alemmanarvoisen rodun tilaan.
-Löytöretket olivat luonnonhistorian kannalta nähden yksi niitä
-geologisia mullistuksia, joiden kautta vanhempia rotuja väistyy ja
-katoo uusien etevämpien edestä. Tätä kehitystä on siitä pitäen jatkunut
-meidän aikoihin saakka. Yhdessä maanosassa on rodunmuutos jo kokonaan
-tapahtunut, parissa muussa se on pitkälle ennättänyt; ainoastaan
-Aasiassa, jonka rikkain puoli on kääntynyt Europasta poispäin,
-alkuperäiset rodut ovat pitäneet puoliaan, jopa siihen määrään, että
-Europassa on pelätty sieltä päin tuhoisaa vasta-aaltoa.
-
-Intian meritien löytäminen vaikutti heti alussa mullistuksen
-maailmankauppaan. Kolme suurta ikivanhaa karavanitietä menetti entisen
-merkityksensä: arotie Itä-Turkestanin ja Lop Norin syvänteen kautta
-Kiinaan, jonka tulot epäilemättä olivat suurena syynä arokansain
-vanhaan rikkauteen ja mahtiin; tie Mustan meren etelärannalta Tabriin
-kautta Ormukseen ja edelleen meritse Intiaan, sama tie siis, jota
-Polot matkustivat; erämaantie Arabian länsirannikkoa Adeniin ja sieltä
-edelleen laivoilla Intiaan. Ensimäinen reitti oli Kiinan kaupan
-valtasuoni, molemmat jälkimäiset olivat jo Vanhasta ajasta alkaen
-välittäneet Intian tuotteitten saapumista Europpaan. Kaupan siirtyminen
-merelle tietysti riisti suuren tulolähteen niiltä mailta, joiden kautta
-nämä tiet kulkivat, ja samalla vähensi niiden merkitystä. Intian kaupan
-menettäminen vähensi Etu-Aasian ja Egyptin muhamedilaisten valtakuntien
-tuloja, mutta se vahingoitti myös mitä tuntuvimmin Italian kaupunkien
-kukoistavaa ja vilkasta kauppaa, näille kun jäivät vain läheisen
-Idän maat. Kun Italian kaupunkien, varsinkin Venezian ja Genovan
-kauppahegemonia kukistui, niin menettivät Etelä-Saksan kaupungit
-kaupanvälitysasemansa, köyhtyivät ja rappeutuivat. Europan meripuolelle
-sitä vastoin alkoi uusi toimeliaisuuden ja vaurastuksen aika. Ensinnä
-hyötyivät Portugal ja Espanja, sitten Alankomaat, Englanti ja Ranska.
-Välimeri oli menettänyt ikivanhan merkityksensä ja maailmankauppa
-vallannut kaikki meret. Välimeren maat olivat lakanneet olemasta
-länsimaisen kultuurin keskusahjo ja edistyksen painopiste siirtyi
-Europan valtameri-rintamalle.
-
-Suurien löytöretkien sekä mullistava että perustuksia laskeva merkitys
-kävi hyvinkin nopeaan ilmeiseksi, mutta ne eivät ainoastaan nopeaan
-saaneet aikaan suuria muutoksia, niiden vaikutus oli myös mitä laajin,
-kautta vuosisatain ulottuva kehitys. Mutta niillä molemmilla mailla,
-jotka saivat korjata ensimäiset rikkaat hedelmät, oli ajan pitkään
-kaikkein vähimmän syytä iloita maailman avaamisesta. Ei mikään kansa
-ollut ennen niitä lyhyessä ajassa saanut niin suurta varallisuuden
-lisäystä kuin nyt Espanja ja Portugal, mutta siitä huolimatta ei
-seitsemännellätoista vuosisadalla koko Europassa ollut niin ränstynyttä
-ja köyhtynyttä maata kuin Iberian niemimaan molemmat naapurukset.
-Itä-Intian hallitseminen, Länsi-Intian ja Etelä-Amerikan anastus
-ja asutus olivat siihen määrään vieneet kummastakin maasta voimia,
-etteivät ne ole voineet sen koommin toipua iskusta. Portugalissa
-turmeltui koko rotu, Espanja heikontui kuin nuori ruumis, joka
-liiallisesta verenvuodosta kesken kehitystään kuihtuu.
-
-
-
-
-MAANTIEDE SUURIEN LÖYTÖRETKIEN AIKAKAUDELLA.
-
-
-
-Kosmografia.
-
-
-Kaikki ne suuret tapaukset, jotka viidennentoista ja kuudennentoista
-vuosisadan vaihteessa asettivat maailman sekä aatteellisen elämän
-että käytännöllisen toiminnan uudelle pohjalle, tosin olivat mikä
-missäkin määrin toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa vaikuttivat,
-mutta samalla ne kuitenkin kukin erikseen olivat seuraus ajan
-yleisestä elämänkulusta. Amerikan löytö ja maan ympäri purjehtiminen
-asettivat uudelle pohjalle opin maapallon muodosta, mutta toiselta
-puolen maailmanrakennusoppi oli itsenäisesti tullut tuloksiin,
-jotka täydelleen kumosivat Ptolemaioksen maailmanjärjestyksen ja
-avasivat tutkimukselle uusia uria. Tähtitiedekin oli ajan yleisen
-valistusharrastuksen mukana kulkenut suurin askelin eteenpäin, ja
-vihdoin Nicolaus Copernicus kuudennentoista vuosisadan alussa laski
-perustuksen nykyiselle maailmanrakennus-järjestelmälle opettamalla,
-että aurinko oli kiertolaisjärjestelmämme keskusta ja että planetit
-kuineen kiersivät ratoja sen ympäri. Tosin tätä oppia ei yleiseen
-hyväksytty alussa, mutta totuuden sana oli kuitenkin sanottu ja se
-vähitellen kulki voittoon. Tyko Brahe, aikansa etevin havainnontekijä,
-ei voinut Copernicuksen oppia hyväksyä, koska se hänen mielestään
-olisi pakottanut otaksumaan kiintotähtien etäisyyden niin suunnattoman
-suureksi (niiden asennoissa kun olisi pitänyt huomata mitattavia
-muutoksia, jos maa liikkuisi niin laajoja kehiä avaruudessa, kuin
-Copcrnicus oli olettanut). Mutta juuri Tyko Brahen havainnoiden
-nojalla Kepler seuraavan vuosisadan alussa (v. 1609) saattoi osottaa,
-että Copernicus oli oikeassa, ja vielä suuressa määrin kehittää hänen
-oppiaan. Copernicus päätti planeettien liikkuvan ympyräratoja auringon
-ympäri, mutta Kepler saattoi Tyko Brahen havaintoaineiston avulla
-todistaa, etteivät radat olleet ympyröitä, vaan ellipsejä, joiden
-toisessa polttopisteessä aurinko on, sekä johtaa aurinkokuntamme
-yleiset liikuntalait.
-
-
-
-Efemeridit.
-
-
-Tällä tähtitieteen valtavalla edistyksellä oli erinomaisen suuri
-vaikutus maantieteeseen, sillä vasta sen kautta kävi tarkka
-tähtitieteellinen paikanmääräys mahdolliseksi. Sitä varten oli tosin
-jo kauan laskettu tauluja, n.s. »efemeridejä», mutta luonnollista on,
-ettei laskujen kautta ollut mahdollista edeltäkäsin tarkoin määrätä
-taivaankappaleitten asennoita määrähetkinä, ellei niiden liikkeistä
-oltu selvillä. Regiomontanus, kuulu nürnbergiläinen tähtitieteilijä,
-laati moisia tauluja, joita muun muassa Columbus käytti; mutta ne eivät
-vielä kelvanneet tarkkoihin paikanrnääräyksiin. Copernicuksen ja Tyko
-Brahen työn kautta tähtitieteelliset ajanmääräykset paljon terottuivat,
-mutta vasta kun Kepler oli osottanut planettien radat ellipseiksi,
-voitiin ennakolta laskea, mikä oli oleva taivaankappalten asema
-määräaikoina ja laatia luotettavat »efemeridit».
-
-
-
-Latitudin ja longitudin määrääminen.
-
-
-Välimerellä ja Europan rannoilla saatettiin purjehtia vanhain
-kompassikarttain johdolla, mutta kun oli kuljettava suurien
-valtamerien poikki, oltava viikkoja ja kuukausia maata näkemättä,
-tuulien kannettavina ja merivirtain ajettavina, niin eivät kompassi
-ja logi enää riittäneet. Tähtitieteellinen paikanmääräys kävi
-purjehtijoille välttämättömäksi, ja suuria ponnistuksia tehtiin sen
-parantamiseksi. Edistys oli verkallinen, ja monta vuosisataa tehtiin
-keksinnöltä ja parannuksia, ennenkuin sen tarkkuus oli tyydyttävä.
-Englannissa vielä 18:lla ja 19:llä vuosisadalla yllytettiin
-keksijöitä suurilla palkinnoilla. Astrolabia (vert. I, s. 298) ja sen
-neljäsosaa (kvadranttia) paransi varsinkin Tyko Brahe, suurentaen
-sen kokoa, niin että hän saattoi mitata hyvinkin pieniä kulmia.
-Hän laati taulun valontaittumisen aiheuttamain mittauserehdysten
-korjaamiseksi, vaikka taulu vielä olikin puutteellinen, koska hän
-ei otaksunut 45° korkeammalta tulevain säteitten taittuvan. Tyko
-Brahe saattoi näillä koneillaan tehdä mittauksia, joiden tarkkuus
-oli yhden asteminuutin vaiheilla (1 asteminuutti päiväntasaajaa 1860
-metriä). Jos merellä olisi voitu yhtä tarkkaan mitata, niin olisi
-maantieteellisen leveyden määrääminen ollut sangen tyydyttävä, mutta
-se ei tietysti ollut mahdollista. Purjehtijoilla tosin oli mukanaan
-mahtavan suuria kvadrantteja, mutta ne olivat keikkuvassa laivassa
-liian epäkäytännöllisiä ja epäluotettavia, ja yleiseen sen vuoksi
-käytettiin ristisauvaa (I, s. 299), vaikka sen ilmotukset olivatkin
-hyvin epätarkat. Vaikka kiikari näihin aikoihin keksittiin, niin
-kului vielä aikoja, ennenkun sitä ruvettiin kulmamittauskoneihin
-sovittamaan ja kätevä, tarkka sekstantti kävi mahdolliseksi. Aina
-kahdeksannentoista vuosisadan keskivaiheille saakka oli ristisauva
-merellä yksinomaan käytännössä napakorkeuden määräämiseen. Mutta kun
-ristisauvaa parannettiin siten, että sen päähän kiinnitettiin peili
-ja auringon korkeus määrättiin heiastuksen kautta, niin kävi se
-melkoista tarkemmaksi entistään ja latitudin määräykset sitä myöten
-luotettavammiksi. Espanjalaiset purjehtijat laivalla napakorkeutta
-mitatessaan erehtyivät kuudennentoista vuosisadan alkupuoliskolla vielä
-pari kolme astetta, mutta brittiläiset purjehtijat vuosisadan lopulla
-harvoin enää erehtyivät astettakaan. Willem Barentsin erehdykset
-eivät juuri olleet 15—20 minuuttia suuremmat, Hudsonin 7—8 minuuttia.
-Baffinin 2—3 minuuttia.
-
-Paljon vaikeampi kuin napakorkeuden oli maantieteellisen pituuden,
-longitudin määrääminen. Tosin aljettiin logia yleiseen käyttää 16:lla
-vuosisadalla, mutta merivirtauksien vuoksi sen ilmotukset pitkillä
-matkoilla olivat hyvin epätarkat. Badajozin juntta, jonka v. 1524
-piti tarkkaan määrätä paavin jakoviivan asema, oli siihen kykenemätön
-kaikkien käytettävinä olevien menetelmien epätarkkuuden vuoksi (vert.
-Il, s. 211). Mutta tässäkin vuosisadan kuluessa paljon edistyttiin.
-Davis vielä erehtyi Englannin ja Grönlannin itä-länsi-etäisyyden
-määrästä 10°. mutta jo Baffin kykeni ilmaisemaan longitudin siksi
-tarkkaan, ettei erehdystä ollut kuin 1 tai 2°.
-
-[Kreikkalaiset maantieteilijät alkoivat nimittää itä-länsi-etäisyyttä
-»pituudeksi» ja pohjois-etelä-etäisyyttä »leveydeksi» siitä syystä,
-että he, maan pallonmuodon älyttyään, alussa luulivat vain napapiirin
-ja käännepiirin välistä vyöhykettä asuttavaksi ja »ekumenia» siis
-pitemmäksi itä-länsi-suuntaan kuin pohjois-etelä-suuntaan. Homerisen
-maailmankatsannon mukaan maailmansaari oli litteä ja ympyrän muotoinen,
-maantieteen peruslajain käsitysten mukaan suorakaide tai pallotrapetsi.
-Se osa maanpintaa, joka Vanhalla ajalla tunnettiin, todenteolla oli
-paljon pitempi lännestä itään kuin pohjoisesta etelään.]
-
-Kahden paikan maantieteellisen pituuden erotus on sama kuin niiden
-puolipäiväpiirien aikaerotus, yksi tunti vastaten 15 kaariminuuttia
-(24 tuntia = 360°). Jos siis purjehtijalla on kello, joka käy
-luotettavasti, niin ei hänen matkalla tarvitse muuta kuin verrata
-tähtien kohoamista puolipäiväpiiriin ja kellonsa aikaosotusta
-tietääkseen, kuinka monta astetta hän on itään tai Jänteen päin siitä
-paikasta, jonka aikaa kello osottaa. Tämä älyttiin jo Vanhalla ajalla,
-mutta kun silloin ei ollut mukana kuljetettavia ajanmittaajia, niin
-Hipparkhos ehdotti (I, siv. 115). että aikaerotukset ja siis myös
-longitudierotukset määrättäisiin taivaalla näkyvien pimennyksien
-mukaan, jotka näkyvät samalla hetkellä kaikkialla, minne ne yleensä
-näkyvät. Suurien löytöretkien ajalla oli kello jo keksitty, mutta
-kuljetettavat kellot eivät vielä olleet likimainkaan niin luotettavia,
-että ne olisivat tähän tarkotukseen kelvanneet. Vielä 1650:n vaiheilla
-parhaat kellot erehtyivät vuorokaudessa 4 minuuttia. Gemma Frisius
-1530 ehdotti, että maantieteellinen pituus määrättäisiin kellon
-mukaan, mutta ehdotus oli vielä vuosisatoja mahdoton käytännössä
-toteuttaa. Paikallinen aika määrättiin aurinkokellolla ja yöllä tähtien
-korkeudesta. Laivoissa oli Keskiajalle saakka tiimalasi ajan mittarina;
-taskukello oli, mikäli tiedetään, ensi kerran käytännössä Barentsin
-matkalla v. 1596.
-
-Kepler koetti, Vanhalla ajalla tehdyn ehdotuksen toteuttaen, määrätä
-kahden paikan pituuseron auringonpimennyksestä, mutta kuun varjon
-hitaan liikunnon vuoksi maanpinnalla tulos oli hyvin epätarkka;
-laskut sitä paitsi olivat niin monimutkaiset, etteivät tavalliset
-maantieteilijät ensinkään kyenneet tätä keinoa käyttämään. Mukavampi
-oli kuun pimennyksen käyttäminen, koska se näkyy kaikille katsojille
-maanpinnalla samalla haavaa. Mutta kun maan varjon edellä ja jäljessä
-kuun pinnalla kulkee ilmakehän vaikuttama puolivarjo, »penumbra»,
-niin on hyvin vaikea tarkkaan havaita pimennyksen alkamista ja
-päättymistä, ja tämäkin ajanmääräys oli sen vuoksi hyvin horjuva. Kuun
-pimennykset kullenkin olivat aina 17:nnen vuosisadan jälkipuoliskolle
-saakka paras keino itä-länsi-etäisyyksien selville saamiseksi. Eivät
-olleet tähtitieteilijäin taulutkaan tarkkoja, sillä niinkauan kun
-taivaankappalten todellisia liikunnoita ei tarkalleen tunnettu, olivat
-kaikki ennakkolaskelmat niitten asemista epätarkat. Cohumbuksella
-oli. kuten edellä mainittiin, kuulun saksalaisen tähtitieteilijän
-Regiomontanuksen »efemeriditaulut» (II. s. 70) ja Amerigo Vespucci
-käytti samoja. Columbus. koettaessaan niiden avulla kuunpimennyksistä
-määrätä kahden länsi-intialaisen paikan longitudin, toisella
-kerralla erehtyi yli 20°. toisella lähes 40°. Kuinka olisikaan
-voinut merenkulkijalta vaatia tarkkuutta, kun Regiomontanuksen omat
-oppilaatkin pituusmääräyksissään erehtyivät viisin kuusin astein,
-vieläpä Europan suurkaupungeissa, missä heillä oli kaikki ajan parhaat
-apuneuvot käytettävinään, etenkin tarkemmat paikalliset aikamääräykset.
-
-Espanjasta lähetettiin Mexicoon eteviä tähtitieteilijöitä saamaan vv.
-1577 ja 1578 tapahtuvista kuunpimennyksistä tarkempia paikanmääräyksiä,
-ja ne onnistuivatkin siksi hyvin, ettei Mexicon ja Espanjan Toledon
-väliseen longitudierotukseen enää jäänyt kuin 5° erehdys. Tämä suurempi
-tarkkuus oli seurauksena siitä yleisestä tähtitieteen elpymisestä.
-jonka Tyko Brahen perustavat työt saivat aikaan. V:sta 1560 ei
-Saksassa. Hollannissa, Englannissa, Italiassa eikä vähän myöhemmin
-Ranskassakaan jätetty ainoatakaan kuunpimennystä käyttämättä eri
-paikkain ajanerotuksen ilmi saamiseksi. Tulokset olivat kuitenkin
-niin epätarkat, ettei niillä ollut lyhemmillä matkoilla mitään
-merkitystä. Vasta Kepler saattoi vanhempiin havainnoihin tehdä kaikki
-ne korjaukset, jotka olivat tarpeen edes johonkin määrään tyydyttävien
-tuloksien saamiseksi.
-
-Aljettiin myös jo 16:lla vuosisadalla käyttää kuun kulkua
-huomattavampien kiintotähtien poikki, mutta tämä menetelmä vaati vielä
-paljon seikkaperäisempiä tähtitauluja ja kehittyi täydellisemmäksi
-vasta seuraavalla vuosisadalla. Itse Tyko Brahenkin tauluissa oli niin
-suuria virheitä, että ne saattoivat aiheuttaa monen asteen erehdyksiä.
-Sitä paitsi tuotti erehdyksiä kuun läheisyys, joka vaikuttaa, etteivät
-kiintotähdet eri paikoilta katsoen katoa sen taa aivan samalla
-haavaa; sen kautta syntyvää virhettä ei voitu korjata, niinkauan
-kun ei kuun etäisyydestä ollut tietoa. Amerigo Vespucci koetti v.
-1499 määrätä Venezuelan rannikolla erään paikan pituusasteen kuun
-lähietäisyydestä Regiomontanuksen taulujen avulla, mutta kun hän ei
-ottanut huomioon asemapaikkansa ja Ulmin pitkän välimatkan vaikuttamaa
-näkökulma- (parallaksi-) erotusta, niin tuli määräykseen 16:n asteen
-virhe. Magalhãesin retkellä koetti Andres de San Martin, retkikunnan
-tähtitieteilijä, määrätä Rio de Janeiro lahden aseman Jupiterin ja
-kuun konjunktiosta, mutta konjunktsio tapahtui niin paljon ennen hänen
-taulujensa aikaa, että hän sai aikaeroksi 17 tuntia 15 minuuttia
-ja siitä paikalla käsitti, että taulut olivat kelvottomat (tämän
-määräyksen mukaan Rio de Janeiro olisi ollut Bengalin lahdessa). Vasta
-kahdeksannentoista vuosisadan keskivaiheilla oli keksitty siksi tarkka
-kulmamittauskone, kuun etäisyys määrätty ja luotettavat kuutaulut
-laskettu, että tätä keinoa käyttäen voitiin saada tarkkoja tuloksia.
-Paremmin menestyi määräys kuun kulkemisesta puolipäiväpiirin ohi, jota
-varten laadittiin tauluja. Baffin oli ensimäinen purjehtija, joka
-käytti tätä keinoa jonkinlaisella menestyksellä, vaikka nämäkin taulut
-vielä olivat puutteelliset.
-
-
-
-Maailmankartan laajeneminen.
-
-
-Kartan huomasimme Keskiajan lopulla kehittyneen kahteen suuntaan.
-Oppineet maantieteilijät saivat käsiinsä vanhain kreikkalaisten kartat
-ja alkoivat Ptolemaioksen johdolla piirtää uusia maailmankarttoja,
-jotka eivät olleet suuresti muuta kuin jäljennöksiä; purjehtijat sitä
-vastoin alkoivat laatia rannikkokarttoja omien havaintojensa nojalla
-käytännöllisen merenkulun tarpeiksi. Ptolemaioksen kartta perustui
-tähtitieteelliseen paikanmääräykseen, joka teoretisesti olisikin
-ollut oikeampi, jos havaintokeinot olisivat olleet riittävän tarkat;
-purjehtijat sitä vastoin perustivat merikorttinsa kompassin osotuksiin
-(I, s. 400), ja siten keräsivät sangen arvokkaan aineiston, josta
-koottiin maantieteen silloiseen kantaan nähden erinomainen karttakuva
-Välimeren maista ja vähemmässä määrin muustakin Europasta.
-
-Se valtava maantuntemuksen laajennus, joka tapahtui suurten
-löytöretkien aikakaudella, oli kokonaan purjehtijain ansio ja
-heidän keksimäänsä menetelmää käyttäen tapahtui löytöjen kartotus.
-Sekä portugalilaiset että espanjalaiset merenkulkijat kokosivat
-tarkkoja purjehdusosotuksia ja laativat karttoja retkistään, ja näitä
-purjehduskarttoja yhdistämällä saatiin ensimäiset karttakuvat Uuden
-maailman ja Etelä-Aasian ja Afrikan rannoista. Oppineet julkaistessaan
-yhä uusia ja uusia painoksia Ptolemaioksen maantiedeteoksesta alkoivat
-vähitellen ottaa huomioon näitä käytännön miesten havaintoja ja
-täydentää sitä. Tämä olikin suoranainen pakko. kun klassillisissa
-auktoreissa ei ollut minkäänlaisia tietoja niin lukuisista ja suurista
-uusista maista ja meristä. Kuudennentoista vuosisadan jälkipuoliskolla
-oppineet vihdoin kokonaan vapautuivat vanhoista kaavoista ja
-kartotustiede edistyi jättiläisaskelin Mercatorin ynnä muiden eteväin
-tutkijain toimesta. Mutta sitkeästi vanhat käsitykset pitivät puoliaan
-ja kappale kappaleelta olivat piintyneet maantieteelliset ennakkoluulot
-revittävät. Joku niistä pysyi voimassa vielä seuraaviinkin
-vuosisatoihin, kuten esim. usko suuren etelämanteren olemassa oloon.
-Sitä ei ole ihmettelemistä. Kuudennentoista vuosisadan tiedoilla ei
-vielä voitu kyllin tarkkaan arvostella niiden perusteiden hataruutta,
-jotka saivat Ptolemaioksen piirtämään manteren Intian meren
-eteläpuolelle, ja hyvin älyten sen verrattoman suuren merkityksen,
-joka vanhalla oppimestarilla oli ollut, myöhemmätkin ajat olivat
-vastahakoisia ilman varmoja syitä hylkäämään häneltä perittyjä
-käsityksiä.
-
-Amerikkain ja Länsi-Intian vanhimman kartan piirsi Juan de la Cosa.
-jonka olemme jo usein maininneet. Hän oli kansallisuudeltaan baski
-ja omisti »Santa Marian», jolla Columbus itse purjehti ensimäisellä
-retkellään. Juan de la Cosa oli itse mukana kartottajana sekä sillä
-että toisella ja kolmannella retkellä. V. 1499 hän purjehti Ojedan
-keralla Venezuelan rannikolle, seuraavana vuonna Bastidaan keralla
-samoille seuduin, ja v. 1510 hän Ojedan keralla uudelleen lähdettyään
-sai siellä surmansa (vert. II, s. 221). Hän oli siis oman havaintonsa
-kautta hankkinut Länsi-Intiasta paremmat tiedot kuin kukaan ennen
-häntä. Niiden täydennykseksi hän käytti muidenkin purjehtijain
-laatimia rantakarttoja. Tärkein näistä oli John Cabotin kartta, jonka
-hän lienee saanut Lontoosta Espanjan lähettilään kautta; Juan de la
-Cosalla oli epäilemättä tieto Cabotin löydöistä, koska hän karttaansa
-kirjotti niiniäkin, jotka Cabot nähtävästi oli antanut. Juan de la
-Cosa yhdistämällä kaikki saamansa tiedot sai kartan, joka ulottui
-Brasilian länsikulmasta aina Newfoundlandiin saakka pohjoisessa. Se
-on lehmänvuodalle piirretty, paria metriä pitkä ja toista leveä,
-se löydettiin viime vuosisadan alkupuoliskolla Parisissa ja sitä
-säilytetään nykyään Madridissa. Kartan reunaan on kuvattu Columbus
-kantaen Jeesus lasia veden poikki merkiksi siitä, että hän oli vienyt
-kristinuskon valtameren poikki. Lipuilla on merkitty maan valtaukset.
-Kartan sekä yleisissä piirteissä että yksityiskohdissa tietysti on
-paljon erehdyksiä ja puutteita, mutta siitä on sanottava, ettei se
-yleensä pyri muuta ilmaisemaan, kuin mistä oli retkien kautta saatu
-tosioloihin perustuvia tietoja. Se on käytännön miehen, eikä teoretikon
-tekemä. Suurimmista erehdyksistä mainittakoon, että Pohjois-Amerikan
-ranta osaksi kulkee suoraan lännestä itään; tämä luultavasti johtui
-siitä, ettei kompassin poikkeumaa oikeasta pohjoissuunnasta otettu
-huomioon. Tämän kartan avulla on voitu määrätä, mikä Bahamasaarista on
-Guanahani. johon Columbus ensiksi saapui.
-
-Paria vuotta myöhempi Juan de la Cosan karttaa on se kartta, joka
-Cantinon toimesta piirrettiin Lissabonissa Ferraran herttuaa varten.
-Siinä ovat jo portugalilaisten Cortereal veljestenkin löydöt mukana
-ja Brasilian rannikkoa on Pinzonien löytämästä kohdasta jatkettu
-eteläänpäin ja maalle annettu Cabralin mukaan »Papukaijanaan» nimi.
-Cantino-kartassa ovat myös Portugalilaisten löydöt Intian vesillä ja
-paavin maan jakoviiva, kuten Juan de la Cosankin kartalla. Useita
-Italiassa piirrettyjä Uuden maailman karttoja on säilynyt, jota ei ole
-ihmetteleminen, kun muistamme, että karttain laatiminen vanhastaan oli
-Italiassa niin paljon etevämmällä kannalla kuin missään muualla; mutta
-Italialaisilla ei tietysti ollut käytettävänään ensi käden lähteitä.
-Nuño Garcia de Toreno piirsi 21 Magalhãesin matkaa esittävää karttaa.
-Ei kauaa kulunut, ennenkuin löytökartat sijotettiin paikoilleen
-maailmankarttoihin. Tähän on liitetty jäljennös maailmankartasta,
-jonka espanjalainen kosmograafi Diego Ribero laati. Sekin eroaa ajan
-oppineiden maantieteilijäin kartoista edukseen tosioloihin perustuvan
-asiallisuutensa ja mielivaltaisuuden välttämisen kautta. Ribero ei
-koeta arveluiden mukaan piirtää semmoisia seutuja, joista ei ole
-purjehtijain laatimia erikoiskarttoja, vaan jättää ne tyhjiksi.
-Ainoastaan sisämaat, joista ei voinut olla purjehtijain havaintoja
-piirrettiin edelleenkin entiseen kaavamaiseen tapaan ja täytettiin
-maan yleistä luontoa ja asutusta merkitsevillä kuvilla. Mutta kuta
-asiallisempi, sitä selvemmin Riberon kartta ilmaisee, mitä erehdyksiä
-puutteellinen paikanmääräys aiheutti. Brasilian itäisin nokka on vain
-kolme astetta länteen päin Viheriäniemen saariston läntisimmästä
-saaresta, vaikka longitudiero todellisuudessa on 10 astetta. Florida
-on viisi astetta liian kaukana idässä. Mutta kaikkein kauimmaksi
-itään ovat siirtyneet Pohjois-Amerikan koilliskulmat; Labrador ja
-Newfoundland ovat Riberon ja melkein kaikissa vanhemmissa kartoissa
-paljon liian lähellä Europpaa, Riberon kartassa kokonaista 14 astetta.
-Seuraus siitä oli, että Pohjois-Amerikan länsiranta sai aivan väärän
-suunnan. Varmaan olisi tämä virhe voitu suureksi osaksi välttää,
-elleivät Pohjois-Amerikan rannat olisi niin eri ajoin eri retkien
-kautta tulleet tunnetuiksi. Mahdollista on. että Newfoundlandin
-venyttäminen itää kohti tapahtui siinä tarkotuksessa, että se varmemmin
-olisi maanjako viivan itäpuolella, eikä siis kuuluisi Espanjan
-pallonpuoliskolle.
-
-Kuudennellatoista vuosisadalla alkoi maakarttain alalla kehitys. joka
-vastaa purjehduskarttain kehitystä. Ruvettiin piirtämään tiekarttoja.
-»itinerarioita», ja seutukarttoja pienemmistä ja laajemmista alueista.
-Samoin kuin purjehduskartoista koottiin suurempia karttoja, kunnes
-saatiin koko Europan ja sitten maapallonkin ulkopiirteet osapuilleen
-oikein kuvatuiksi, samoin näitä seutu- ja maankarttoja voitiin käyttää
-tosioloihin perustuvana pohjana yleiskartoille, ja mielivaltainen
-haaveilu väistyi yhä syrjemmäksi. Tosin monet maankartoistakin
-olivat hyvin hataralla pohjalla, mutta parhaat niistä perustuivat
-kompassilla ja ketjulla tehtyihin mittauksiin ja olivat huomattavan
-tarkat. Asteverkkoa niihin ei piirretty, mutta toisissa oli mittakaava
-etäisyyksien mittaamiseksi. Ei ollut asteverkkoa varten vielä riittäviä
-tähtitieteellisiä paikanmääräyksiä.
-
-Espanjalaisten ja Portugalilaisten suuret löydöt virittivät erinomaisen
-virkeätä maantieteellistä harrastusta kaikissa sen ajan sivistysmaissa,
-ja maakartta kehittyi varsinkin niissä maissa, jotka eivät voineet
-tyydyttää herännyttä tieteellistä toimihaluaan laajoilla meriretkillä.
-Samoin kuin maantiede, samoin maakarttakin kehittyi etenkin Saksassa,
-jonka rikkaissa, laajaa kauppaa käyvissä kaupungeissa oli sitä varten
-mitä parhaat edellytykset. Nürnbergistä oli kotoisin Martin Behaim,
-joka kosmografisten tietojensa vuoksi sai itse Portugalissakin
-tunnustusta ja piirsi ensimäisen koko maailmaa esittävän maapallon,
-mitä on meidän aikoihimme säilynyt.
-
-Jo 15:llä vuosisadalla piirsi kardinali Nikolaus Cusalainen (1401—1464)
-ensimäisen Saksan kartan, jota sitten kauan jäljennettiin. Toiset,
-kuten Waldseemüller (Hylacomylus). joka Amerikan nimitti, piirsivät
-itinerariokarttoja. Sveitsistä piirsivät karttoja Konrad Turst (k.
-1497) ja Agidius Tschudi (1538), Baierista Aventinus (1523) ja Filipp
-Apian (1550—1560), jonka kartta on näistä maankartoista paras. On myös
-säilynyt karttoja Württembergistä, Brandenburgin maista ja Saksin
-vaaliruhtinaskunnasta kartta, jota tiedetään viranomaisten suurella
-huolella salanneen, ettei se joutuisi ulkomaalaisten käsiin, hyvin siis
-käsittäen kartan merkityksen sodassa. Halberstadtin hiippakunnasta
-Torquatus teki niin tarkan kartan ja kertomuksen, että siitä on voitu
-määrätä myöhemmät maanpinnanmuutokset. On säilynyt 16:lla vuosisadalla
-tehty Nürnbergin ja sen maalaisalueitten kartta. Kaupunkikartat
-kuitenkin olivat enemmän perspektivisiä kuvia kuin asemakaavoja,
-ja niiden merkitys on enemmän taiteellinen ja historiallinen kuin
-maantieteellinen.
-
-Itävallasta ja Unkarista Wolfgang Lazius piirsi kartan (1545—63).
-Italiasta piirsivät entistä tarkempia maakarttoja Gasteldi ja Ruscclli,
-jotka toimittivat uuden Ptolemaios-painoksen. Vesistöt ja vuoristot
-olivat Italialaisten maakartoissa hyvinkin tarkkaan kuvatut. Pienempien
-alueiden kartoista mainittakoon, että Leonardo da Vinci laati Cesare
-Borgian palveluksessa ollessaan tarkat kartat Umbriasta, Toscanasta
-ja Maremmasta, Toscanan ja Latiumin rantasoista. Kartanpiirustuksen
-pääpaikat Italiassa olivat Venezia ja Rooma, joissa oli sitä varten
-erikoiset painot. Ranskan kartan julkaisi v. 1560 Jolivet, Englannin
-Lhwyd (1569) ja Saxton (1575). Iberian niemimaan kartottivat Pedro de
-Medina ja Alvaro (1560).
-
-Vuosisadan keskivaiheilla saatiin Venäjästäkin kartta, joka hävitti
-monta ikivanhaa harhaluuloa. Sen laati krainilainen aatelismies
-Sigmund v. Herberstein, joka oleskeli Moskovassa Itävallan
-lähettiläänä. Tässä kartassa ei enää näy Baltilaisen maanselän suuntaan
-piirrettyjä Riphaelaisia Amoria, mutta siinä näkyy Ural, joka kulkee
-pohjois-eteläsuunnassa. Jäämereen laskevien jokien joukossa näkyvät Ob
-ja sen syrjäjoki Irtish. Kartta ja siihen liittyvä kertomus painettiin
-Wienissä v. 1549.
-
-Pohjoismaat pysyivät syrjäisen asemansa vuoksi kauan lapsipuolen
-asemassa Europan kartoilla. Keskiajan parhaissa portolanoissa
-päämaat kuitenkin jo erotettiin, eikä Skandinaviaa enää piirretty
-saariryhmäksi, kuten Ptolemaioksen kartassa. Vescontekartassa
-(v:lta 1320) Skandinavia on ei aivan laaja niemimaa, joka kapealla
-kannaksella on yhteydessä mannermaan kanssa. Toisilla, varsinkin n.s.
-catalanisella kartalla, se on kömpelö niemimaan tapainen kasvannainen,
-jonka eteläinen rannikko on täynnään lahtia ja niemiä. V. 1427
-tanskalainen Claudius Clavus Niger l. Swartho piirsi, luultavasti
-erästä Ptolemaios-laitosta varten, kartan, jossa Skandinavian maitten
-asemat olivat entistä oikeammin osotetut. Vaikka tämä kartta oli niin
-paljon aikaisempi Amerikan löytöä, niin näemme siinä jo Grönlanninkin
-kuvattuna ja nimitettynä, joka todistaa kartan piirtäjän pohjoismaisia
-lisätietoja. Grönlannin yhdistää maa Jäämerta kiertäen Skandinavian
-pohjoispuolitse Koillis-Europpaan. Tässä »hafsbotnissa» (II, s. 441)
-on Islanti Grönlannin ja Norjan välissä. Itämeren pohjoisosat ovat
-aivan jäsenettömät, nimi »Finlandi» kirjotettu heti »Stokholmin»
-viereen. Swarthon kartassa Skandinavian niemimaan pituussuunta vielä
-on itä-läntinen. Enemmän kuin vuosisata piirrettiin Skandinavia täten
-karttoihin, ja Suomi enimmäkseen loisti poissa-olollaan, kuten esim.
-siinä Ptolemaios-painoksessa, joka julkaistiin Strassburgissa v.
-1513. Swarthon karttaa noudattaen sekin kuvaa Grönlannin soikeaksi
-niemeksi, joka Islannin taitse yhtyy Europpaan. Kun Swartho ei tiennyt
-Grönlannista mitään nimiä, niin hän kirjotti sen rannoille nimiksi
-erään runon sanat.
-
-Melkoisen askeleen vei Pohjoismaiden kartotusta eteenpäin bayerilainen
-Jakob Ziegler, syntynyt Landshutissa v. 1480. Ziegler julkaisi
-Skandinaviasta »Schondia» nimisen teoksen, liittäen siihen kartan,
-joka erosi kaikista edellisistä. Ziegler ei tosin ollut itse käynyt
-Ruotsissa eikä Norjassa, Suomesta puhumattakaan, mutta hän tapasi
-Roomassa useita skandinaveja, joiden suullisia tietoja hän käytti;
-kaksi näistä oli norjalaista piispaa, kolmas Johannes Magnus,
-Skandinavian historian tutkija, sen ensimäisen maantieteilijän veli.
-Johannes Magnus oli silloin jo alkanut kirjottaa historiateostaan,
-johon hän liitti maantieteellisen kuvauksen, ja hän antoi sen
-Zieglerin luettavaksi. Ziegler ilmottaa monen sadan skandinavisen
-paikan maantieteellisen pituuden ja leveyden, mutta nämä ilmotukset
-tietenkin olivat vain ylimalkaisia otaksumia, eivätkä voineet perustua
-todellisiin havainnoitiin. Hänen kartassaan Skandinavia ensi kerran
-kuvattiin pitkäveteiseksi, pohjois-eteläsuunnassa olevaksi niemimaaksi.
-Pohjanlahti, jonka nimenä kartassa on »Sinus finnonicus», on aivan
-oikein kuvattu pohjoista kohti pistäväksi Itämeren lahdeksi, mutta
-Suomen lahti sen kanssa melkein rinnan kulkevaksi, niin että Suomi on
-kapea terävä niemeke näiden molempien lahtien välillä. Skandinavian
-pohjoisosassa on Lappi, joka leveän maakannaksen kautta yhtyy
-Grönlantiin.
-
-Pian tämän jälkeen saatiin vihdoin kartta, joka ensi kerran antoi
-Pohjolan maista oikeamman kuvan, ja laaja teos niiden luonnosta ja
-asukkaista. Kartan laati ja teoksen kirjotti Olaus Magnus. Seuraavan
-vuosisadan keskivaiheille saakka oli hänen karttansa paras, mitä oli
-Pohjoismaista olemassa. Kartta valmistui v. 1539, hänen teoksensa
-»Historia de gentibus septentrionalibus» (kertomus Pohjolan kansoista)
-painettiin vasta v. 1567 Baselissa. Sekä kartassa että kirjassa on
-Suomikin tullut huomioon otetuksi. Olaus Magnuksen teosten tärkeyteen
-nähden kerromme niistä myöhemmin laajemmin.
-
-
-
-Ptolemaios-painokset.
-
-
-Ptolemaioksen maantiedeteos karttoineen tuli Länsimaiden oppineille
-ensiksi tutuksi Arabien kautta. Arabit ehkä antoivat sille Strabonin
-teoksen rinnalla etusijan siitä syystä, että se oli sekä myöhempi
-että perustui runsaampaan matematiseen aineistoon, vaikka Strabonin
-teos epäilemättä on puhtaan maantieteen kannalta paljon etevämpi.
-Ptolemaioksen auktoritettia oli myös omiaan tukemaan se seikka, että
-hän oli aikansa etevin tähtitieteilijä ja silläkin alalla saattoi antaa
-Keskiajan orastavalle tieteelle parhaan opastuksen. Länsimaihin sitten
-saatiin Ptolemaioksen maantiedeteos alkukielisenäkin, se käännettiin
-latinaksi ja levisi käsinkirjotettuna, kunnes kirjapainotaito
-keksittiin ja voitiin ruveta sitä tällä uudella monistustavalla
-levittämään. Ei ole varmaa, onko käsikirjotuksessa säilynyt ainoatakaan
-alkuperäistä karttaa; luultavaa on. että kartta piirrettiin uudelleen
-niiden tarkkain paikanmääräysten mukaan, joita Ptolemaioksen teos
-sisältää.
-
-Ptolemaioksen maantiedeteos pysyi sitten 16:nnen vuosisadan
-loppupuolelle saakka maantieteen opinnoiden tärkeimpänä välineenä
-Europassa ja siitä otettiin kymmeniä painoksia. Nämä painokset ovat
-maantieteen historiassa tärkeät sen vuoksi, että niissä otettiin
-huomioon tieteen kehitys ja uusien maitten löydöt, sekä tekstissä että
-siihen liittyvässä karttakirjassa. Ne siten vähitellen loittonivat yhä
-enemmän Ptolemaioksen alkuperäisestä teoksesta, jonka tekstiä ne eivät
-muutoin ensi alussakaan uskollisesti noudattaneet.
-
-Ensimäinen latinalainen Ptolemaios-painos julkaistiin v. 1462
-Bolognassa Jacobus Angeluksen toimesta. V. 1475 painettiin teos
-Vicenzassa, v. 1478 Roomassa. Ensimäisen kreikkalaisen painoksen
-julkaisi Erasmus Baselissa v. 1533. Siinä latinalaisessa painoksessa,
-jonka Nicolaus Germanus julkaisi Ulmissa v. 1482, oli ensimäinen
-tieteellisesti tarkka asteverkko. Waldseemüllerin (Hylacomyluksen)
-v. 1507 julkaisemassa painoksessa olivat ensi kerran Atlantin meren
-takaiset löydöt huomioon otettuina. Seuraavana vuonna Johannes
-Ruysch julkaisi saman laitoksen, lisäten siihen Pohjolaa kuvaavan
-karttalehden. V. 1511 julkaistiin Roomassa painos, jonka toimitti
-Sylvanus. Painoksessa, jonka Juhana Schott v. 1513 julkaisi
-Strassburgissa, oli Hylacomyluksen toimittamaan lisätty 20 uutta
-lehteä. V. 1511 painettiin Veneziassa etevä Ptolemaios-laitos, jossa
-oli Pohjois-Amerikka mukaan otettuna. Mainittakoon vielä seuraavat
-Ptolemaios-painokset: Pirckheymerin Strassburgissa v. 1525: Servet'n
-Lyonissa v. 1535; Münsterin Baselissa v. 1540. Nämä varhaisemmat
-painokset olivat suurta fooliokokoa; ensimäisen duodesi-painoksen
-julkaisi Siebenburgissä Honter vuosina 1530 ja 1540; kätevän kokonsa
-vuoksi se tuli hyvin suosituksi. Kaikkia näitä varhaisempia painoksia
-haittasivat monet tekstivirheet, joita jokainen uusi jäljentäjä oli
-edellisen käsikirjotukseen lisännyt; ensimäinen kriitillinen painos
-saatiin vasta viime vuosisadalla.
-
-
-
-Asteverkko.
-
-
-Samalla kun kreikkalaiset oppineet olivat tulleet siitä vakuutetuiksi,
-että maa oli pallon muotoinen, selvisi heille myös, ettei sitä voinut
-tarkoin kuvata tasapinnalle. Mutta mittausopillisia perusteita
-noudattamalla voitiin kuitenkin virheitä suuresti vähentää, niin että
-kartta tasapinnallakin tyydytti tärkeimpiä vaatimuksia. Keksittiin
-asteverkko. Yksinkertaisin oli n.s. latuskakartta, jossa pituus- ja
-leveysasteet suorin kulmin ja yhtä pitkin välimatkoin leikkaavat
-toisiaan; mutta se ei tietysti anna minkäänlaista käsitystä siitä, että
-meridianit napoihin yhtyvät, ja lisäksi se väärin esittää pinta-alat.
-Marinos Tyyrolaista pidetään latuskakartan keksijänä. Kehittyneempää
-ajatusta edustavat Ptolemaioksen keksimät keilaprojektsiot,
-joissa ajateltiin maan navan päällä olevan keilan, joka ulottui
-alaspäin niin pitkälle kuin kuvattava aluekin, ja asteverkko siihen
-piirrettiin siten, että pohjoisnapana oli keilan kärki, leveyspiirit
-kulkivat keilan ympäri ja puolipäiväpiirit kärjestä säteillen niitä
-leikkasivat. Kun tämä keila sitten ajateltiin auki leikatuksi jotain
-puolipäiväpiiriä pitkin ja levitetyksi, niin saatiin mittausopillisesti
-tarkoin määritelty asteverkko, johon kartta voitiin piirtää.
-
-Kuudennellatoista vuosisadalla ruvettiin tätäkin kartan puolta
-kehittämään ja keksittiin projektsioita, jotka yhä vielä ovat
-alallaan vallitsevia. Toscanellikartta oli toisten luulon mukaan
-semmoinen kuin tämän teoksen sivulle 10 piirretty haahmottelu osottaa,
-toisten arvelun mukaan se oli latuskakartta. Ptolemaios-painoksissa
-käytettiin mestarin omia suunnittelemia projektsioja. Mutta samalla
-suunniteltiin uusiakin. Juhana Stöffler ja hänen mukaansa Juhana
-Werner laativat stereografisen asteverkon. Pietari Apian piirsi koko
-maapallon yhdelle lehdelle ja keksi sitä varten projektsion. Samaa
-tarkotusta varten Werner ystävänsä prof. Stabin osotusten mukaan keksi
-sydämenmuotoisen, kordeiformisen projektsion, joka oli ensimäinen
-laajuusoikea asteverkko, s.o. karttaruutujen keskinäisten laajuuksien
-suhteet olivat siinä samat kuin pallokartalla. Tätä projektsiota
-aikanaan paljon käytettiin. Mutta tärkeimmän työn tällä alalla suoritti
-Gerhard Mercator. Hän paransi latuskakarttaa siten, että vähitellen
-molempia napoja kohti lisäsi parallelipiirien keskinäistä väliä
-vakinaisen ohjeen mukaan. Mercatorin projektsiolla on se ominaisuus,
-että maiden muodot muutoin pysyvät oikeina, paitsi että mittakaava
-tasaisesti suurenee napoja kohti ja pohjoiset maat sen kautta ovat
-suhdattoman suuret päiväntasaajan seutuihin verraten. Latuskakartassa
-ei ero ole yhtä tuntuva, mutta se taas painaa kaikki maat ikäänkuin
-lyttyyn, koska maiden itä-länsi-mittakaava suurenemistaan suurenee
-napoja kohti, mutta pohjois-etelämittakaava sitä vastoin pysyy samana.
-Mercatorin keksimällä projektsiolla on vielä muuan erinomaisen tärkeä
-ominaisuus. Jos siihen piirretään viiva, joka samalla kulmalla leikkaa
-kaikkia puolipäiväpiirejä, niin tämä viiva (n.s. loksodromi) on suora.
-Toisin sanoen, purjehtija saattoi linjaalilJa vetää karttaan viivan
-lähtökohdastaan siihen kohtaan, johon hän tahtoi saapua, mitata viivan
-kulmaan meridianin kanssa ja purjehtia sen mukaan. Hän samalla tiesi,
-mitkä paikat olisivat hänen reittinsä varrella. Kului kuitenkin
-vuosisata, ennenkuin purjehtijat tämän kartan edut käsittivät. Mercator
-lisäksi paransi keilaprojektsiota. Ranskalainen Postell keksi v. 1581
-merikartan, jossa napa on kartan keskusta, meridianit siitä haarautuvat
-kuin pyörän puolat, parallelit ovat navan ympärille piirrettyjä kehiä.
-Tätä asteverkkoa yhä vielä käytetään napaseutujen kuvaamiseksi kartalle.
-
-Siten olivat tärkeimmät projektsiot keksityt ja niitä käytettiin sen
-mukaan kuin kartalle kuvattavan alueen asema maapallolla ja sen laajuus
-kulloinkin vaati.
-
-
-
-Gerhard Mercator ja Abraham Ortelius.
-
-
-Nämä olivat ne kaksi miestä, joiden kautta kartotus enimmän edistyi
-kuudennellatoista vuosisadalla ja täydelleen vapautui klassillisista
-esikuvista. Heidän elämäkertansa päävaiheet ovat omiaan osottamaan,
-kuinka tärkeäksi tieteen alaksi karttain piirtäminen jo oli käynyt, ja
-kuinka mahtimiehet olivat valmiit hieman tinkimään uskonnollisistakin
-ennakkoluuloistaan, kun tarvitsivat Mercatorin kaltaisen miehen apua.
-
-Mercator (1512—1594), jonka varsinainen nimi oli Kremer, oli
-kotoisin Flanderista, flaamilaista sukua. Löwenin yliopistossa hän
-tutustui Apianin oppilaaseen Gemma Frisiukseen, joka Kaarle V:nnen
-kehotuksesta oli sinne asettunut. Frisius lienee saanut Mercatorin
-innostumaan kartotukseen ja maantieteeseen. Jo v. 1534 hän perusti
-Löweniin maantieteellisen laitoksensa ja julkaisi muutaman vuoden
-kuluttua ensimäisen karttansa, joka esitti Pyhää maata. 1537—1540 hän
-kartotti Flanderin. Keisari Kaarle V:nnen käskystä hän sitten laati
-tähtitieteelliset havaintoneuvot keisarin sotaretkillä käytettäviksi.
-Hän julkaisi samoihin aikoihin ensimäisen maailmankarttansakin, jossa
-Ptolemaioksen vaikutus vielä on vallitseva, ja laati 1541 kuulun
-pallokarttansa ja kymmentä vuotta myöhemmin taivaanpallokarttansa.
-
-Mercator oli aikaisin kallistunut protestanttisuuteen, jonka vuoksi
-hänen v. 1533 täytyi joksikin aikaa lähteä Antwerpeniin pakoon.
-V. 1544 hänet kuitenkin vangittiin ja pantiin harhauskoisuudesta
-syytteeseen yhdessä neljänkymmenenkahden muun henkilön kanssa, joista
-kaksi poltettiin, yksi mestattiin ja kaksi elävältä haudattiin.
-Mercator vältti rangaistuksen, mutta tapaus teki häneen niin syvän
-vaikutuksen, että hän muutti maasta pois ja sai Jûlich-Cleve-Bergin
-herttuan toimesta opettajan paikan Duisburgin yliopistossa. Tosin
-yliopiston perustaminen viipyi niin kauan, ettei Mercator eläissään
-päässyt opettajatointaan alkamaan, mutta hän sai kuitenkin herttualta
-vakinaisen viran ja jäi Saksaan, jossa suuri osa hänen sukuaan jo
-ennestään asui. Keisarin kutsusta hän myöhemmin kävi Brysselissä
-ja antoi Kaarle V:lle n.s. kosmoksen, s.o. pallokartan, joka oli
-taivaanpallokartan sisässä, ynnä siihen kuuluvat selitykset ja sai
-siitä hovineuvoksen arvonimen.
-
-V. 1554 Mercator julkaisi suuren kuusilehtisen Europan karttansa, jossa
-hän jo alkoi vapautua Ptolemaioksesta ja korjasi Välimeren pituuden,
-jonka liiottelu oli Ptolemaioksen kartan suurimpia virheitä. Välimeren
-pituus on siinä 62°: ensimäisessä pallokartassaan Mercator vähensi
-sen 58°:ksi ja Europan kartassaan 53°:ksi; siihen jäi vielä sittenkin
-liikaa toistakymmentä astetta, sillä Välimeren todellinen pituus on
-vain 41 1/2°. Vaikka Kepler likimain oikein määräsi Konstantinopolin
-pituusasteen, niin kului kuitenkin vuosisata, ennenkuin Välimerta sen
-jälkeen lyhennettiin. V. 1568 Mercator julkaisi merikarttansa, jonka
-merkityksestä jo ylempänä puhuimme. Elämänsä lopulla hän alkoi koota
-kaikki tietonsa maapallon eri maiden topografiasta karttakirjaan, josta
-hän ensi kerran käytti »atlas» sanaa. Itse hän ei kuitenkaan saanut
-nähdä sen valmistumista; hänen poikansa Rumold päätti työn ja julkaisi
-»atlaksen» v. 1595.
-
-Abraham Ortelius oli syntynyt Antwerpenissä v. 1527 ja kuoli samassa
-kaupungissa v. 1598; hän oli saksalainen syntyperältään, hänen
-vanhempansa kun olivat Augsburgista muuttaneet. Ortelius matkusteli
-laajalti kaikissa Länsi-Europan maissa kauppa-asioilla, vaikka
-hän samalla oli ammatiltaan kartanpiirtäjä ja sillä arvonimellä
-kuului erääseen Antwerpenin kiltaan. V. 1560 hän, Mercatorin
-kanssa Lothringissa matkustaessaan, tämän vaikutuksesta innostui
-maantieteeseen ja alkoi ystävänsä kehotuksesta valmistaa suurta
-karttaansa, jonka kautta hän sitten tuli kuuluksi. Orteliuksen kartasto
-ilmestyi painosta v. 1570 nimellä »Theatrum Orbis Terrarum»; se oli
-ensimäinen uudenaikainen kartasto ja sisälsi 53 karttaa. Suurin osa
-näistä kartoista oli lainattuja — Ortelius itse mainitsee 87 auktoria,—
-ja paljon erehdyksiä on tullut mukaan, suuria alueita väärin piirretty,
-mutta kaiken kaikkiaan tämä kartta oli erinomainen aikaansa nähden, ja
-se saavutti niin suuren suosion, että siitä ennen Orteliuksen kuolemaa
-julkaistiin viisikolmatta painosta, ja vielä pari vuosikymmentä hänen
-kuolemansa jälkeenkin julkaistiin uusia painoksia. V. 1573 Ortelius
-julkaisi 17 lisäkarttaa. V. 1575 Espanjan kuningas Filip II otti hänet
-maantieteilijäkseen, kun hänen oikeaoppisuutensa oli vakuutettu — häntä
-oli v. 1535 epäilty protestanttisuudesta. Elämänsä jälkipuoliskolla
-hän tutki Vanhan ajan maantietoa ja julkaisi siitä teoksia, jotka
-perustivat tämän tieteenhaaran. Ortelius oli kuollessaan niin kuulu
-mies, että koko Antwerpen häntä suri.
-
-Ortelius oli enemmän kokooja ja valikoija, Mercator taas luova
-nero ja kriitikko. Mutta Mercatorinkaan kritiikki ei ulottunut
-hyvin tunnettuja alueita kauemmaksi, niiden ulkopuolella hän antoi
-mielikuvituksensa vapaasti lentää. Napaseutujen täytteeksi hän käytti
-vanhoja maantieteellisiä taruja, Afrikan sisäosat täytti Ptolemaioksen
-nimillä, Aasian tuntemattomiin osiin sekotti tämän oppimestarin nimiä
-ja niitä kuvia, joita Fra Mauro oli Marco Polon matkakertomuksen
-mukaan piirtänyt. Mutta Europasta hänen karttansa olivat parhaat, mitä
-lähes 17:nnen vuosisadan loppuun laadittiin. Tosin ei Europankaan
-piirustus vielä ole niin siro kuin nykyisillä kartoillamme, mutta
-tarkkaan katsomatta ja vertaamatta on vaikea huomata Länsi-, Keski- ja
-Etelä-Europan maissa virheitä, siksi varmat ovat jo piirteet.
-
-
-
-Pallokartta.
-
-
-Pallokarttoja tosin tehtiin jo Vanhalla ajalla, mutta ne eivät vielä
-olleet juuri muuta kuin suurenmoinen aate, joka odotti toteuttajaansa.
-Arabit rakensivat taivaanpalloja ja Leonin kuningas Alfonso X,
-tähtitieteilijä, liitti semmoisen tähtitiedeteokseensa. Toscanellin
-kirjeestä hänen Portugalissa olevalle tuttavalleen näkyy, että
-pallokarttoja tehtiin Italiassa. Mutta vanhin meidän aikoihin säilynyt
-pallokartta on se, jonka Martti Behaim rakensi Nürnbergin kaupungin
-tilauksesta. Magalhãesilla, Del Canolla ja Verrazzanolla näyttää olleen
-pallokartat. Vanhimpia säilyneitä on n.s. Lennox-gloobi, joka lienee
-16:nnen vuosisadan ensi vuosikymmeniltä; siinä on Amerikka nimitetty
-nimellä »Novus Mundus». Kuuluisa on myös »Nancy-gloobi» vuodelta 1530,
-joka on hopeata ja osaksi kullattu; siinä on Pohjois-Amerikan nimenä
-»Asia Orientalis» ja Mexicon lahti on »Mare Chatayum».
-
-Juhana Schöner, joka oli opettajana Nürnbergin v. 1526 perustetussa
-Melanchton-kimnaasissa, rakensi monta pallokarttaa, jotka koottiin
-painetuista meridianikaistaleista; ensimäisen puulta painetuista
-kaistaleista kootun gloobin rakensi Waldseemüller. Leonardo da
-Vincikin rakensi gloobin. Albrecht Dürer antoi ensimäiset ohjeet,
-miten gloobi-kaistaleet oli piirrettävä. Tietysti ei tällä tavalla
-koottu pallokartta voinut olla tarkka, koska meridianien välikaistaleet
-painettiin tasapinnalle, mutta havaintovälikappaleena pallokartta oli
-sangen suosittu.
-
-Maailmankartan uudet ainekset olivat siis enimmäkseen Espanjalaisten
-ja Portugalilaisten käsissä. Heidän piirtämiään merikarttoja täytyi
-saksalaisten ja muitten maitten oppineitten jäljentää. Mutta aikana,
-jona vielä niin vähän julkaistiin painotuotteita, näitä aineksia
-varmaan oli vaikea hankkia, etenkin kun sekä Espanjan että Portugalin
-hallitukset pitivät salassa suuren osan kerätyistä tiedoista.
-Se varmaan lienee pääsyy, miksi paljon myöhemmin kuin parhaat
-espanjalaiset ja portugalilaiset kartat oli laadittu, ilmestyi niin
-paljon huonompia karttoja, jotka ovat suuria taka-askelia siitä, mitä
-jo oli saavutettu. Toinen syy oli kuitenkin se, etteivät saksalaiset
-maantieteilijät sinään tyytyneet lisätietoihin, mitä löytöretkien
-kautta oli niin runsaasti saatu, vaan koettivat niitä muokkailla sillä
-tavalla, että ne sopivat yhteen vanhain auktorien kanssa. Se ei ollut
-mahdollista ilman hyvin suurta mielivaltaisuutta ja mielikuvitusta,
-ja siten syntyivät kuudennellatoista vuosisadalla nuo monet kummat
-karttaepäsikiöt. jotka nykyään näyttävät niin käsittämättömiltä, kun
-näemme aikaisemmin julkaistun niin paljon parempia.
-
-Alussa kuitenkin tiedemiehet olivat ennakkoluulottomammat kuin
-käytännön miehet. Columbus piti sitkeästi kiinni siitä, että hänen
-löytämänsä maat kuuluivat Itä-Aasiaan, eikä tosiaan hänen aikanaan
-mitään varmaa todistusta saatukaan siitä, että tämä oli suuri erehdys.
-Mutta kosmograafit olivat toista mieltä; he siitä, mitä olivat kuulleet
-uusien maitten luonnosta, varsinkin Amerigo Vespuccin kuvauksista,
-päättivät Etelä-Amerikan olevan eri maanosan. Luovuttiin sen vuoksi
-keskiaikaisesta opista, että maa muka oli kolmia jaettu (terra
-tripartita), ja Pietari Apianus, Juhana Schöner ja Sebastian Münster
-julistivat, että maa oli neljään osaan jaettu (terra quadripartila).
-Sen mukaan piirrettiin kartat ja gloobit, kuten Ruyschin vuodelta 1507,
-ja monta muuta. Pohjois-Amerikka kuvattiin saaristoksi, vaikka jo Juan
-de la Cosa oli piirtänyt sille yhtenäisen rannan, ja sen pohjoisin
-osa usein Itä-Aasiaan kuuluvaksi. Mutta jo kuudennentoista vuosisadan
-kolmannella vuosikymmenellä tapahtui tieteellisessä maailmassa
-omituinen käsitysten muutos, huolimatta siitä, että Magalhães oli
-retkensä kautta osottanut, kuinka suunnattoman laajan meren poikki oli
-purjehdittava, ennenkuin tultiin Etelä-Amerikan rannoilta Itä-Aasiaan
-Franciscus Monachus v. 1526 piirsi Amerikan ja Aasian yhteen kuuluviksi
-ja rannan kulkevaksi Mexicosta suoraan länttä kohti Kiinaan. Ja kumma
-kyllä, kertomus Magalhãesin matkasta sai Schönerinkin muuttamaan
-mieltään.
-
-Eräässä maantieteellisessä teoksessa vuodelta 1533 hän lausuu, että
-Atlantin meren takaa löydettyä uusi maa oli Aasian maanosa itse.
-Hänkin luuli rannan kulkevan Mexicosta suoraan Kiinaan. Amerikan
-nimeä hän ei sen vuoksi mainitse, ja siten hän piirsi maailman v.
-1534 julkaisemaansa gloobiin. Sama käsitys vallitsee Nancy-gloobissa,
-Orontius Finaeuksen gloobissa ja monessa muussa aina vuosisadan lopulle
-saakka.
-
-Rinnan tämän käsityksen kanssa piti kuitenkin edelleenkin puoliaan
-se, että Uusi maailma oli itsenäinen maanosa. Piirrettiin salmi
-Pohjois-Amerikan ja Aasian välille, joka salmi muutteli muotoaan
-ja asemaansa sen mukaan, kuin sitä etsittäissä täytyi siirtää yhä
-kauemmaksi ne seudut, joista se saattoi alkaa. Aluksi se piirrettiin
-Atlantin merestä alkavaksi verraten eteläisiltä leveysasteilta ja
-kulkevaksi suoraan länttä kohti Tyveneen mereen; Aasia piirrettiin
-ulottumaan sen pohjoispuolitse aina Grönlantiin saakka, kuten
-tähän kuvatussa Nürnbergissä valmistetussa pallokartassa. Salmi
-nimitettiin Anianin salmeksi; luultavasti tämä nimi kulki sinne jonkun
-väärinkäsityksen kautta Marco Polon Taka-Intian nimistöstä. Myöhemmin
-salmi muutti suuntansa pohjois-eteläiseksi, aivan kuin Behringin salmi,
-joka siten tuli kartoille oikealle paikalleen satakunta vuotta ennen,
-kuin oli mitään todellista tietoa sen olemassa olosta. Anianin salmi
-veti mukanaan Taka-Intiasta muitakin Marco Polon luettelemia nimiä;
-Colemanista saatiin nimeksi Toloman sille Pohjois-Amerikan osalle,
-joka vastasi nykyisiä Alaskaa. Paitsi Anianin salmea siellä myös oli
-Anianin maa ja lahti. Luultavasti näiden nimien siirtyminen Amerikkaan
-oli niiden karttain ansio, jotka olivat piirtäneet rannan kulkemaan
-Mexicosta Itä-Aasiaan yhtämittaisena maana. Kun sitten molemmat
-maanosat salmella erotettiin, niin täytyi kaikkien aasialaisten maan-
-ja paikannimien peräytyä takaperin, mutta muutamia, joiden aasialaisuus
-ei ollut niin taattu, jäi salmen itäpuolelle Amerikan osaksi, josta ne
-kuitenkin löytöjen jatkuessa kaikki katosivat.
-
-Afrikan rantain kartotus selveni varhain, kuten Diego Riberon
-piirtämästä kartasta näkyy. Hitaammin edistyi Aasian etelä- ja itäosain
-kuvaaminen. Portugalilaisten suuressa merikartassa vuosilta 1501-1504
-eivät ne vielä ole paljoakaan kehittyneet. paitsi että yhteys Afrikan
-kanssa Etelämaan kautta on katkaistu - tämä korjaus oikeastaan tehtiin
-jo Keskiajan karttoihin. — mutta uutteran työn kautta Portugalilaiset
-seuraavien vuosikymmenien kuluessa siihen määrään selvittivät tämän
-laajan monipoimuisen mannerreunan ja suunnattoman laajan saariston,
-että ne Orteliuksea v. 1570 julkaisemassa kartassa »Asiae nova
-deskriptio» ovat liki main oikein piirretyt. Suurimmat virheet ovat
-jääneet äärimäiseen itään ja kaakkoiskulmaan, jossa vain osa Uuden
-Guinean rannikkoa tunnettiin.
-
-
-
-Maantiedeteokset.
-
-
-Rinnan kartan kanssa kehittyi maapallon sanallinenkin kuvaus.
-Ptolemaios-painoksia täydennettiin ja laajennettiin, mutta lopulta tämä
-teos joka puolelle paisui siihen määrään, ettei vanha kunnioitettu
-kehys enää kelvannut, vaan täytyi kirjottaa aivan itsenäisiä
-maantiedeteoksia.
-
-Kuuluin näistä on Sebastian Münsterin laatima, joka kauan piti
-puoliaan. Sebastian Münster (1489-1552) oli opiskellut Heidelbergissä
-ja Tübingenissä, ruvennut fransiskanisen munkkikunnan jäseneksi, mutta
-siitä luopunut ja kääntynyt luterinuskoon. Hän oli oppinut teologi
-ja itämaisten kielten tutkija, julkaisten muun muassa ensimäisen
-hepreankielisen raamatun, mitä Saksassa painettiin, kielioppeja ja
-sanakirjoja; mutta pysyvimmän maineen hän saavutti maantieteilijänä.
-Hänen »Cosmographiansa» oli suuren työn tulos, 120 apulaista oli sitä
-laatimassa. Ensimäinen painos julkaistiin v. 1544, mutta arvokkain on
-vuoden 1550 painos muotokuviensa, kaupunki- ja pukukuviensa vuoksi.
-Münsterin esikuvana oli Ptolemaios eikä Strabon, ja sen vuoksi hänen
-maantiedeteoksensa enimmäkseen on kuivakiskoista luettelemista ja
-ilmotuksia maitten ja paikkain tuotteista; luonnonkuvauksia siinä on
-hyvin vähän. Maantieteen ja historian välillä ei ollut riittävän selvää
-rajaviivaa, kerrotaan otteita kunkin maan historiasta ja luetellaan
-hallitsijoita, tehdään selkoa muinaismuistoista ja kaikenlaisista
-nähtävyyksistä samaan tapaan kuin nykyaikaisessa matkakäsikirjassa.
-Toiselta puolen oli kuitenkin Münster ensimäinen, joka kertoi Alppien
-jäävirroista. Hänen teoksensa saksalaista laitosta julkaistiin 25
-painosta; paitsi saksalaista oli latinalainenkin laitos, ja se
-käännettiin monelle muullekin kielelle.
-
-Värikkäämpi oli se kosmografia, jonka ranskalainen André Thevet
-julkaisi v. 1575, hän kun oli matkustanut sekä Afrikassa että
-Länsi-Intiassa ja noussut Pyreneitten vuoriston kukkuloille, niin
-että hän saattoi kuvata maailmaa oman näkemänsä mukaan, eikä niinkuin
-oppineet, »jotka eivät ole muuta nähneet kuin oman kamarinnurkkansa
-hämähäkinverkot.» Muita arvokkaamman maantietoteoksen olisi varmaan,
-etevä portugalilainen historiankirjottaja João de Barros kirjottanut,
-jos hän olisi voinut aikomuksensa toteuttaa; mutta vain muutamista
-Afrikan seuduista hän ennätti julkaista kertomukset, kuten Saharasta ja
-Senegambiasta. Espanjalaisetkin siirtomaahistorian kirjottajat antoivat
-teoksissaan laajoja kuvauksia uusista merentakaisista maista, kuten
-jesuiitta Josef Acosta. joka kuvasi Perua, ja Oviedo, jonka Intiain
-historiassa on melkein yhtä paljon maantiedettä kuin historiaa; mutta
-ei kukaan heistä, Encisoa lukuun ottamatta, jonka »Suma de geographia»
-julkaistiin Sevillassa v. 1519, kirjottanut täydellistä maantiedeteosta.
-
-
-
-Matkakertomukset.
-
-
-Paitsi kosmografioja julkaistiin paljon esityksiä yksityisistä maista
-ja erinäisistä tieteenhaaroista, etenkin matematisesta maantieteestä.
-
-Tieteiden kanta ei vielä ollut semmoinen, että olisi kyetty
-tieteellisesti käsittelemään niitä erinomaisen runsaita aineskokoelmia,
-joita kuudennellatoista vuosisadalla saapui kaikista maailman
-ääristä. Tyydyttiin etupäässä kertomaan ja kuvaamaan. Kiitettävällä
-uutteruudella kirjotettiin ja julkaistiin kertomuksia matkoista;
-niitä kirjottivat, paitsi varsinaisia löytöretkeilijöitä,
-valtiomiehet, ritarit, kauppiaat, seikkailijat ja hengelliseen
-säätyyn kuuluvat miehet, varsinkin lähetyssaarnaajat. Ensin niitä
-kirjottivat espanjalaiset ja portugalilaiset, sitten englantilaiset,
-hollantilaiset, italialaiset ja saksalaiset. Ne kuvasivat nähtyjen
-maitten luontoa, mutta vielä enemmän kansaa ja asutusta, kooten siten
-aineiston, joka on meidän aikamme tutkimukselle mitä arvokkain. Ne
-kertomukset, joita esim. Mexicon ja Perun vallotuksista kirjotettiin,
-ovat niin täydelliset, että Prescott saattoi melkein yksinomaan
-niiden mukaan laatia klassilliset historiateoksensa näistä molemmista
-merkkitapauksista. Vaikka Antillien asukkaat jo 16:nnen vuosisadan
-keskivaiheilla olivat kuolleet sukupuuttoon, niin on kuitenkin säilynyt
-siksi runsaasti tietoja, että voimme luoda jommoisenkin kuvan heidän
-yhteiskuntalaitoksistaan. Niinpä muuan niistä hengellisistä miehistä,
-jotka lähetettiin Antillien alkuasukkaita kristinuskoon kääntämään,
-julkaisi saarelaisten uskonnollisista käsityksistä selonteon, joka
-Columbuksen elämäkerrassa julkaistiin.
-
-Moni arvokas matkakertomus on valitettavasti hukkaan joutunut, ja vielä
-useampi olisi menetetty, elleivät kuuluimmat olisi joutuneet niihin
-suuriin matkakertomuskokoelmiin, joita vuosisadan kuluessa julkaistiin
-eri maissa. Kuuluimmat näistä kokoelmista ovat Ramusion (alkuvuosi
-1550), Hakluytin (alkuvuosi 1569) ja ennen mainitsemamme De Bryn, jota
-aljettiin julkaista v. 1590.
-
-Gian Battista Ramusio (1485—1557) kuului venezialaiseen ylimyssukuun
-ja matkusti syntymäkaupunkinsa palveluksessa laajalti Europassa. Hän
-oli oppinut mies ja oli jo pojasta pitäen innostunut löytöretkiin ja
-maantieteeseen. Kotonaan Veneziassa hän erään yksimielisen ystävänsä
-avulla avasi maantieteellisen koulun. Jo v. 1523 hän alkoi kerätä
-aineksia suurta teostaan varten, ylläpitäen sitä varten erinomaisen
-laajaa kirjeenvaihtoa sekä tunnettujen että tuntemattomien aikalaisten
-kanssa. Kaksi osaa painettiin Ramusion eläissä (vv. 1550 ja 1556),
-kolmas valmistui vasta hänen kuoltuaan, v. 1559. Neljäs osa jäi
-kokonaan suorittamatta. Vaivojaan säästämättä Ramusio kokosi aineksia
-sekä Espanjasta että Portugalista ja käänsi vieraskieliset kertomukset
-italiankielelle. Hänen kokoelmaansa on muun muassa kiittäminen siitä,
-että kertomus Barbosan retkistä ja Pigafetan kertomus Magalhãesin
-matkasta ovat jälkimaailmalle säilyneet. Hänen Marco Polo-laitoksensa
-on erinomaisen arvokas niiden lisätietojen ja selitysten kautta, joita
-se sisältää. Siinä muun muassa on julkaistuna viehättävä kuvaus Polojen
-paluusta Veneziaan pitkältä retkeltään, sen mukaan kuin tapausta
-Ramusion eläissä vielä muistettiin lagunikaupungissa.
-
-Ramusion kokoelmasta, jonka nimi oli »Navigationi e Viaggi»
-(purjehduksia ja matkoja), ilmestyi monta painosta ja uusiin
-painoksiin aina tehtiin lisäyksiä, niin että 17:nnen vuosisadan alussa
-julkaistuihin jo on otettu Hollantilaisten Jäämeri-matkojakin.
-
-Richard Hakluyt (1553—1616) oli englantilainen. Opiskeltuaan
-maantiedettä hän piti tästä aineesta luentoja Oxfordin yliopistossa,
-kunnes otti vastaan papin toimen Englannin lähetystössä Parisissa,
-oleskellen siellä puolen vuosikymmentä. Hän oli Englannissa
-»tutustunut etevimpiin merikapteeneihin, suurimpiin kauppiaihin ja
-kansansa parhaisiin merimiehiin». Parisissa hän kokosi lisää aineksia
-Pohjois-Amerikan maitten luonnon tunnetuksi tekemiseksi ja suureen
-teokseensa painettaviksi. Hankkimiensa tietojen nojalla hän Sir
-Walter Raleighin pyynnöstä kirjotti esityksen lännessä tapahtuneista
-löydöistä, kehottaakseen Englantilaisia anastamaan ja asuttamaan
-Pohjois-Amerikan viljavat rannat.
-
-Palattuaan Ranskasta Hakluyt v. 1589 julkaisi suuren
-matkakertomuskokoelmansa täydellisen painoksen kolmena niteenä; jo
-aikaisemmin hän oli toimittanut painoon lyhemmän kokoelman. Tämä
-julkaisu on verrattoman tärkeä aineskokoelma maantieteellisten
-löytöjen ja siirtomaa-asutuksen historian tuntemiselle. Se hankki
-julkaisijalleen pysyvän maineen, eikä syyttä hänen muistokseen
-itseään nimittänyt suuri englantilainen Hakluyt-seura, jonka
-erikoisen harrastuksen alaisena löytöretkien historia on. Monella
-muullakin tavalla Hakluyt edisti maantieteellisiä harrastuksia ja
-maantieteellistä kirjallisuutta, ja Hakluytia Englannin kansan ehkä
-on kiittäminen enemmän kuin ketään toista kuningatar Elisabethin
-aikalaista siitä, että se sai Pohjois-Amerikan rannalla pysyvän
-jalansijan.
-
-De Bryn matkakertomusteos, josta olemme ennen maininneet (II. s.
-21), oli arvokas varsinkin runsaan kuvituksensa vuoksi. Nämä kuvat
-ovat luotettavia, mikäli ne koskevat pukuja, aseita, työkaluja
-ja ihmisasunnoitakin, mutta mahdotonta tietysti oli, että niissä
-valtamerentakaisten kansain kasvonpiirteet ja ruumiinrakenne olisivat
-tulleet kuvatuiksi nykyajan vaatimuksia vastaavalla tarkkuudella.
-Useita muita matkakertomuskokoelmia julkaistiin, mutta niiden
-historiallinen arvo ei ole yhtä suuri kuin edellä mainittujen, vaikka
-toisia ehkä luettiin enemmänkin. Moiset kokoelmat osottavat, kuinka
-vilkas maantieteellinen harrastus oli Europan maissa herännyt, kuinka
-laaja lukijakunta yleistajuisella maantieteellisellä kirjallisuudella
-oli.
-
-Lähetyssaarnaajain kertomukset ja kartat kuuluvat seuraavan vuosisadan
-maantieteellisiin saavutuksiin.
-
-
-
-Fyysillinen maantiede.
-
-
-Luonnontieteet eivät olleet paljoakaan edistyneet siitä kannasta,
-jolle Aristoteles ja muut kreikkalaiset oppineet olivat ne jättäneet,
-kuinka olisi siis suurien löytöretkien aikakausi voinut uudenaikaisessa
-merkityksessä käsitellä sitä ainesten runsautta, joka eri tahoilta
-tulvi oppineitten työkammioihin? Luonnollista oli, että maantiede,
-samoin kuin muutkin havaintotieteet, tyytyi aluksi ilmiöitä kuvaamaan
-ja ryhmittelemään, ennenkuin se alkoi niitten syitten perille tunkeutua
-ja luoda tiedettä.
-
-Maanpinnan korkeusseikkoihin ei kiinnitetty suurta huomiota,
-koska ei ymmärretty niiden merkitystä. Tosin Mercatorin Europan
-kartassa tärkeimmät vuorijonot ovat paikoillaan, mutta maanosamme
-ulkopuolella tuskin on suurimmistakaan vuoristoista merkkiäkään
-kartoilla. Kirjallisuudesta ei kuitenkaan kokonaan puuttunut tietoja,
-joita karttain piirtäjät olisivat voineet ohjeenaan käyttää;
-Acosta esim. v. 1590 julkaisemassaan teoksessa jakaa Perun kolmia:
-sateettomaan rannikkovyöhykkeeseen, ylätasankoihin ja cordillerien
-taajametsäisiin itäisiin rinteihin: Mexicoa hän kuvaa ylätasangoksi,
-jonka vuoristoreunat ovat kohonneet pystyyn Mexicon lahden puolelle.
-Vuoristojen korkeudesta jäivät voimaan Vanhan ajan suhdattomat
-käsitykset, kun ei vielä ollut keinoja, joilla olisi voitu se mitata.
-Sebastian Münster luuli olevan pariakinkymmentä kilometriä korkeita
-vuoria; sitä ei ole ihmettelemistä, kun toistasataa vuotta myöhemmin
-jesuiitta Riccioli, jonka oppia vielä 18:nnen vuosisadan alussa
-ylistettiin, luuli Mont Cenis’iä neljä kertaa korkeammaksi Mont Blancia
-ja Kaukasossa olevan 60 kilometriä korkeita kukkuloita. Jonkun aikaa
-luultiin, että Uralissa oli maapallon korkein kukkula, ja myöhemmin,
-kun oli saatu kuulla Novaja Semljan kukkulain olevan vielä korkeampia,
-luultiin korkeimman kukkulan olevan siellä. Jesuiitta Acosta aivan
-oikein vakuutti, että Andien kukkulain rinnalla Pyreneitten ja Alppien
-korkeimmatkin huiput ovat kuin huoneet tornien rinnalla.
-
-Vielä vähemmän on ihmeteltävä sitä, ettei maankuoren rakenne
-herättänyt ajan oppineitten huomiota. Oli kuitenkin eräs merkillinen
-poikkeus. Leonardo da Vinci, löytöretkien aikakauden suurin nero,
-etevä luonnontutkijana ja insinöörinä samoin kuin taiteilijanakin,
-oli kanavatöitä johtaessaan eri osissa Italiaa tullut merkillisiin
-johtopäätöksiin. Hän löysi korkeilta vuorilta maan sisästä merikasvien
-ja simpukkain kivettymiä ja päätteli siitä, että ne vuoret olivat
-aikanaan olleet merenpohjana. Merenpohja, joka alkuaan oli ollut
-tasainen, oli kohonnut, joet olivat sen uurtaneet vakoihin, levittäneet
-vaot laaksoiksi ja juoksevan veden vaikutuksen kautta oli siten ylänkö
-jakautunut vuorenkukkuloiksi. Niitä hioutuneita pyöreitä paasia
-ja kiviä, joita on Alppien rinnepengermillä, hän luuli entisten
-tulvapurojen hierelemiksi; niin kauas hänen neronsa ei voinut kantaa,
-että hän olisi keksinyt jääkauden vaikutukset Alpeilla. Hän tutki
-jokien suistamoita ja osotti, kuinka niissä hieno liete peittää
-sisäänsä rantakasveja ja eläinten jäännöksiä, jotka lietteen sisässä
-joko kivettyvät taikka jättävät siihen painalmuksensa, kuinka lietettä
-karttuu kerros kerroksen päälle, niinkuin sitten näkyy vuorien
-rinteistä, kun joet ovat niihin laaksoja uurtaneet. Leonardo da Vinci
-(1452—1519) oli varmaan ainoa, joka tämmöisiä mielipiteitä lausui:
-vasta kaksisataa vuotta myöhemmin nämä totuudet selvisivät Stenon ja
-Leibnitzin kaltaisille miehille.
-
-Tulivuoret herättivät monen tutkijan tiedonhalua. Molukkien maaherra
-Antão Galvão nousi Ternaten tulivuorelle, Mexicossa eräs Corteksen
-seuralaisista etsi rikkikivennäisiä Popocatepetlin kraterista ja muuan
-munkki antoi v. 1538 laskea itsensä kettingeillä Nicaraguan Massayan
-»helvettiin», aivan laavakidan reunalle saakka; hän nimittäin luuli
-tulivuoren kidassa kiehuvia sulia aineita jaloiksi metalleiksi. Jo
-aikaisemmin oli historioitsija Oviedo käynyt »helvetin» partaalla;
-hän julkaisi sitten tulivuoresta kuvauksen. Acosta ensimäiseksi teki
-erotuksen toimivien ja sammuneiden tulivuorien välillä; sammuneet
-olivat hänen johtopäätöksensä mukaan ruvenneet lepotilaan sen vuoksi,
-että ne olivat itsensä tyhjiksi purkaneet. Sebastian Münster tutki
-niitä muutoksia, joiden alainen Etnan keila oli ollut sen jälkeen, kun
-Strabon näki tämän tulivuoren. Münsterin luulon mukaan maan sisusta
-oli tulikuuma, täynnään sulia aineita, jotka vielä siellä täällä
-tunkeutuivat kuoren puhki maanpinnalle, tulivuoria muodostaen.
-
-Perussa Espanjalaiset saivat runsaasti tilaisuuksia tutustua
-maanjäristyksiin ja niiden laajuuteen. Maanjäristyksien yleisyyden
-Perun ja Chilen rannikolla luultiin johtuvan siitä, että merivettä
-pääsi rakoja ja luolia pitkin tunkeutumaan maan sisustaan ja
-muodostamaan siellä kaasuja, jotka väkivoimalla pyrkivät ulos.
-
-Columbus ensimäisellä matkallaan Atlantin meren poikki huomasi sekä
-kompassin poikkeaman, että poikkeaman erilaisuuden eri paikoissa:
-toiset kuitenkin luulevat, että poikkeama jo aikaisemmin tunnettiin.
-Purjehtijat kauan otaksuivat poikkeaman johtuvan siitä, että
-kompassit olivat virheellisesti rakennetut, sillä heidän mielestään
-oli luonnonvastaista otaksua, ettei kompassi näyttäisi suoraan
-pohjoiseen. Kun sitten poikkeama oli epäämättömällä tavalla todistettu
-ja oli osotettu sen voivan olla joko itäisen tai läntisen, niin
-koetettiin selittää, että poikkeus pohjois-eteläsuunnasta ainakin
-muuttuu hyvin säännöllisesti, niin että sen suuruus on helppo
-yksinkertaisen laskelman kautta määrätä, kun tunnetaan laivan asema.
-Mutta ei kauaa kulunut, ennenkuin tämäkin huomattiin erehdykseksi.
-Purjehtijat pääsivät selville siitä, että, samallakin meridianilla
-poikkeama saattoi muuttua sekä läntisestä suoraan pohjoiseksi että
-vielä itäiseksikin, ja että viivat, joita piirrettiin yhtä suurten
-poikkeumain kautta, kulkivat hyvinkin epäsäännöllisesti, eivätkä
-suinkaan meridianien suuntaan. Kuudennentoista vuosisadan lopulla
-maantieteilijät koettivat piirtää magneettisia poikkeumaviivoja
-esittäviä karttoja, jotka nykyisin olisivat hyvin arvokkaita poikkeaman
-vaihtelujen määräämiseksi, jos karttain laatijoilla olisi ollut tietoa
-siitä, minä vuosina heidän käyttämänsä havainnot oli tehty.
-
-V. 1576 eräs englantilainen mekanikko, Robert Norman keksi
-magneettineulan kallistumisen, »inklinatsion», s.o. että vapaana
-riippuva magneetti kääntyy pää melkein pystyyn alaspäin. Tämän
-kallistuman suuruus mitattiin eri paikoissa maan pinnalla. Henry Hudson
-oli ensimäinen purjehtija, jolla oli semmoinen magneetti mukanaan
-laivalla. Huomattiin kallistuman vähentyvän navalta päiväntasaajaa
-kohti, ja William Gilbert lausui v. 1593 Lontoossa julki sen ajatuksen,
-että koko maa on magneetti, jonka magneettisten voimain suuntaan
-magneettineula asettuu.
-
-Magalhãesin matka kokonaan mullisti mielipiteet maan ja meren
-keskinäisestä laajuussuhteesta maanpinnalla. Kreikkalaiset oppineet
-olivat tosin arvostelleet vettä olevan maahan verraten monta vertaa
-enemmän, vaikkei se näykään Ptolemaioksen kartasta, hän kun ei
-koettanut kuvata maapallon takapuolta. Mutta osaksi raamatun sanoista,
-osaksi muista syistä Keskiajan oppineet ja Columbus niitten mukaan (II,
-s. 8) päättivät maata olevan paljon enemmän kuin vettä. Tämä käsitys
-piti sitkeästi puoliaan vielä sittenkin, kun kaikki suuret valtameret
-jo olivat tulleet ainakin osaksi tunnetuiksi, ja vielä Mercator arveli,
-että varmaan vesi ja manner maapallon pinnalla pitivät toisiaan
-tasapainossa. Tämä tasapaino saatiin aikaan otaksumalla etelänavan
-ympärillä olevan valtavan manteren, joka kulloinkin piirrettiin
-ulottuvaksi jotenkin niin kauas pohjoista kohti, kuin kullakin kulmalla
-oli etäimmäksi etelää kohti purjehdittu.
-
-Meren syvyyksiä mitattiin kaikilla rantavesillä ja syvyydet merkittiin
-karttoihin. Samalla tutkittiin pohjan väri ja luonne, jotta purjehtijat
-luotauspainolla näytteitä ottaen saattoivat pohjan laadusta päättää,
-olivatko joutuneet liian lähelle maata. Suuria syvyyksiä mittaamasta
-esti vielä koneiden puutteellisuus. Kaikki purjehtijat kokosivat
-tarkkoja tietoja satama-ajoista, jotka huolellisesti koottiin
-purjehdusoppaihin; satama-ajan määrääjä on korkean veden aika, joka
-suuresti vaihtelee samankin maan rannoilla sen mukaan, mikä paikan
-asema etenevään vuoksiaaltoon on ja miltä puolelta aalto tulee.
-Vuorovesien vaihtelut kuun ja auringon asemien mukaan tunnettiin. Kun
-kuu ja aurinko sattuvat taivaalle samalle puolelle taikka maan kahden
-puolen vastakkain, siis uudenkuun ja täysikuun aikoina, on tulvavuoksi,
-puolenkuun aikana taas, jolloin kuun ja auringon maan kanssa muodostama
-kulma on 90°, ovat vajaat vuokset, koska molempien taivaankappaleiden
-vuoksiaaltoa kohottavat tehot silloin hävittävät toisiaan. Mutta vasta
-Kepler uskalsi opettaa, että kuun vetovoima (vis tractoria) synnyttää
-päiväntasaajan seuduilla meren paisunnan, joka vierii molempia napoja
-kohti, niin että maapallon kaikki meret tulevat vuoksiaallosta
-osallisiksi.
-
-Samoin kuin vuorovesiä tutkittiin merivirtojakin kaikissa niissä
-merissä, joita kuljettiin. Guinea-virtaukseen olivat Portugalilaiset
-jo edellisellä vuosisadalla tutustuneet, Mosambik-virtauksen Vasco da
-Gama keksi ensi retkellään ja nimitti Kap Corrienteen siitä »virtain
-nokaksi». Floridan salmessa tutustui Antonio de Alaminos v. 1513
-Golf-virtaan, ja vuosisadan alkupuoliskolla opittiin jo tuntemaan
-»atlanttinenkin virtaus», joka kuljettaa edelleen Golf-virran vesiä
-Atlantinmeren pohjoisosiin. Se kylmä virtaus, joka etelästä tullen
-kulkee pohjoista kohti Etelä-Amerikan länsirannikkoa seuraillen,
-mainitaan jo kuudennentoista vuosisadan purjehdusoppaissa. Ei puuttunut
-yrityksiä merivirtausten syittenkään selittämiseksi. Leonardo da
-Vinci arveli veden virtaavan päiväntasaajan seuduilta pohjoista kohti
-sen johdosta, että se päiväntasaajan seuduilla lämpiää enemmän ja
-siitä laajenee, jonka vuoksi sen pinta kohoaisi, elleivät virtaukset
-kuljettaisi liikaa vettä napoja kohti. Tämä tietysti oli oikea
-päätelmä, mutta todellisuudessa syyt ovat toiset; jos Leonardo da
-Vinci olisi nähnyt edessään tuulikartan, niin olisi hän siitä paikalla
-huomannut, että merivirtauksien suunnat ovat melkein samat kuin
-maapallon suurien tuulijärjestelmien, ja arvatenkin myös älynnyt, että
-tuulet ovat merivirtauksien todelliset liikevoimat.
-
-Eri maitten lämpö-olojen mittaamiseksi ei vielä ollut lämpömittareita
-- ensimäisen lämpömittarin rakensi Galileo v. 1612, mutta kuitenkin
-huomattiin jo monta perustavaa seikkaa eri seutujen lämpöolojen
-alalta, kuten esim. että Pohjois-Amerikan itärannikko Europan
-vastaavien leveyksien lämpötiloihin verraten on koko joukon kylmempi.
-Historiankirjottaja Barros päätteli Etelä-Amerikan eteläosien
-viileyden johtuvan siitä, että etelänavan puolessa oli avoin jäämeri.
-jonka kylmiä viimoja kohtaan Patagonian rannikko oli aivan suojaton.
-Yhä selvemmin lausuttiin julki, että ilma jäähtymistään jäähtyy,
-kun noustaan tasangoilta vuorille, ja Pietari Martyr, Columbuksen
-aikalainen, päätteli lumirajan olevan päiväntasaajan seuduilla
-korkeammalla kuin Espanjassa ja niiden vuorien, jotka tropiikissa
-olivat ijäisen lumen peittämät, siis olevan tavattoman korkeita.
-
-Maapallon suurista tuulijärjestelmistä tunnettiin ainoastaan Intian
-meren monsuunit jo Vanhalla ajalla. Portugalilaiset tutkiessaan
-Afrikan luoteisrannikkoa tutustuivat ensinnä koillispasaadiin,
-sitten päiväntasaajan tyventöihin ja päiväntasaajan eteläpuolella
-kaakkoispasaadiin, vaikkeivät he tällä reitillä vielä voineetkaan
-muodostaa oikeata käsitystä pasaadien laajuudesta. Paremman
-käsityksen koillispasaadista sai Columbus ensimäisellä matkallaan.
-Espanjalaiset nimittivät näitä tuulia »kriiseiksi»; Hollantilaisilta
-ne saivat pasaadien nimen. Jotenkin samaan aikaan huomattiin,
-että Atlantinmeressä molempien pasaadien napapuolilla vallitsivat
-länsituulet, ja jo varhaisimmat Länsi-Intian purjehtijat käyttivät
-näitä hyväkseen saadakseen myötäisen tuulen takaisin Europan
-rannoille. Tyynellä merellä tehtiin, kuten olemme ennen nähneet,
-monta hukkayritystä päästä Filippineiltä takaisin Mexicoon,
-ennenkuin Urdaneta lähti etsimään Tyynen meren pohjoisosista
-samanlaista länsituuli-järjestelmää, kuin tiedettiin Atlantinmerellä
-vallitsevan, ja sen kautta todella löysi ainoan reitin, jota sen ajan
-huonot luovijat saattoivat purjehtia meren poikki lännestä itään.
-Portugalilaiset tutustuivat Itä-Intiassa perinpohjin monsuuneihin,
-joiden suunnat vaihtelevat paljon sen mukaan, millä puolella ne ovat
-Aasian suurta mannerta. Maa- ja merituuli, joka monella rannikolla
-vaihtelee yön ja päivän mukaan, oli myös tuttu ilmiö ja sen syykin
-tunnettiin.
-
-Mutta syitä maapallon vakinaisiin tuuli-järjestelmiin ei vielä
-käsitetty. Toiset luulivat pasaadien johtuvan siitä, että taivaankansi,
-»firmamentti», kiertäessään maapallon ympäri veti ilmaa mukanaan.
-Vasta Varennius seitsemännentoista vuosisadan keskivaiheilla selvitti
-pasaadituulien todelliset syyt.
-
-Uuteen maailmaan ja Intiaan pysyväisesti asetuttuaan europpalaisct
-tutustuivat kuiviin ja kosteihin vuodenaikoihin, jotka Intiassa
-riippuivat vuodenaikaisten tuulien suunnisti. Iroopillisessa Amerikassa
-taas enimmäkseen näyttivät olevan yhteydessä auringon korkeuden kanssa.
-Perun rannikon sateettomuus herätti heti ensimäisten espanjalaisten
-huomiota, mutta tämän ilmiön selitys oli vielä liian vaikea sen ajan
-luonnontieteelle. Columbus mainitsee taajan metsänkasvun edistävän
-sademäärää; Portugalilaiset olivat Azoreilta, Canarian saarilta ja
-Madeirasta hävittäneet metsät ja sademääränkin väheneminen oli ollut
-siitä seurauksena. Sademääriä ei kuitenkaan vielä mitattu, tyydyttiin
-vain ylimalkaisiin havainneihin.
-
-Kardinaali Bembo teki Etnalle noustessaan havaintoja kasvikunnan
-korkeusvyöhykkeistä, kuinka ylintä lumilakkia alempana oli puuton
-ketovyöhyke, sen alapuolella vyöhyke havupuita ja vielä alempana
-kehä pyökki- ja tammimetsiä. Jesuiitta Acosta erotti Mexicossa eri
-korkeuksien kasvullisuusvyöhykkeet, kuuman rantavyöhykkeen (tierra
-caliente), lauhkeat ylätasangot (tierra templada eli tierra de mediana
-altura) ynnä kylmän vuoristovyöhykkeen, jonka aroilla vain karjanhoito
-oli mahdollista. Mutta muutoin olivat sekä eläinkuntaa että kasvikuntaa
-koskevat yleisemmät havainnot vielä harvinaisia, vaikka tutustuttiinkin
-hyvin suureen lajirunsauteen.
-
-Ihmiskunnan jakaminen rotuihin oli tälle aikakaudelle vielä vieras,
-mutta espanjalaiset ja hollantilaiset purjehtijat kuitenkin
-kuvasivat esim. Tyynen meren saarien asukkaat siksi tarkkaan, että
-heidän kuvauksistaan selvään kyllä huomaa, milloin he puhuvat
-polynesialaisista, milloin papualaisista. Kun Uudessa maailmassa
-eskimoitten asumassa perimmäisessä pohjolassakin tavattiin tummaihoisia
-ja mustatukkaisia ihmisiä, niin huomattiin paikkansa pitämättömäksi
-Vanhan ajan ja Keskiajan vakuutus, että muka ihmisten iho pohjoista
-kohti vaalenemistaan vaaleni. Kun ihmiskuntaa ei vielä oltu rotuihin
-jaettu, niin oli vaikea saada selville kansanryhmäin heimolaissuhteita.
-Vasta 17:nnen vuosisadan alkupuolella jaettiin Europan kansat
-germaneihin, romaneihin ja slaaveihin. Matkustajat yleensä kiinnittivät
-huomionsa etupäässä vieraiden kansojen maanviljelykseen, teollisuuteen,
-taiteisiin. perheoloihin, valtiomuotoon, tapoihin, lakeihin ja
-uskontoon. Mutta esim. asutuksen taajuudesta ei hankittu minkäänlaisia
-arvioita. Vasta seuraavalla vuosisadalla tapahtui tässäkin muutos.
-
-
-
-
-OLAUS MAGNUS.
-
-
-Olaus Magnuksen kartasta ja maantiedeteoksesta hänen aikalaisensa
-saivat ensimäisen seikkaperäisen ja enimmäkseen entistä oikeamman
-käsityksen Pohjolan maista ja kansoista; jälkimaailmalle ne ovat
-arvokkaat lähdeteoksina, jotka monesta erehdyksestä ja harhaluulosta
-huolimatta luovat paljon valoa niin kauan vaillinaisesti tunnettujen,
-vaikka historiassa kylläkin tehokkaasti esiintyneitten Pohjoismaitten
-oloihin Uuden ajan alulla.
-
-
-
-Olaus Magnuksen elämänvaiheet.
-
-
-Olaus Magnus Gothus — lisäys Gothus oli hä nen itsensä antama ja
-vakinaisesti käyttämä — oli syntynyt Linköpingissä v. 1490 ja oli kaksi
-vuotta nuorempi kuin veljensä, Upsalan arkkipiispa Johannes Magnus. He
-olivat murrosajan lapsia ja sen kovien kohtaloiden alaisia; kiintymys
-katolinuskoon, jossa he olivat kasvaneet, pakotti heidät viettämään
-loppuikänsä kaukana vieraalla maalla ja siellä maanpaossa valmistamaan
-teokset, joilla he saavuttivat kunniasijan isänmaansa tieteen
-historiassa.
-
-Olaus kävi Vesteråsin tuomiokirkkokoulua, lähti sitten Saksaan ja
-oleskeli sikäläisissä yliopistoissa 1510—1517 opinnoitaan jatkamassa;
-ulkomailta palattuaan hän oli Upsalassa ja Linköpingissä kanonikkona.
-V. 1518 paavin lähettiläs Arcimboldus lähetti hänet Skandinavian
-pohjoisosiin ehkä rahoja paaville keräämään ja aneita myymään, sekä,
-hänen oman ilmotuksensa mukaan, taistelemaan luterilaista harhaoppia
-vastaan, jota niemimaan pohjoisosissa jo oli viljalta. Matka kävi
-paljon tärkeämmäksi varsinaista tarkotustaan sen kautta, että
-tämä reaktsionarinen hengen mies sillä tutustui Ruotsin ja Norjan
-syrjäisempiin osiin, jopa kävi suomalaisenkin asutuksen alalla ja
-siten sai palavan harrastuksen ja paljon näköaloja ja tietoja suuren
-teoksensa kirjottamiseen. Hän ei tyytynyt synneistä päästämään ja uutta
-uskoa vastaan saarnaamaan, vaan kaikkialla kokosi maantieteellisiä ja
-kansatieteellisiä aineksia teoksiaan varten, keskiaikaiseen henkeen
-kirjottaen muistoon kaikki kummitusjututkin, mitä hänelle kerrottiin:
-tämä viimeksi mainittu epätieteellinen harrastus tosin oli omiaan
-vähentämään hänen teoksensa tieteellisyyttä, mutta jälkimaailmalla ei
-ole syytä häntä siitä moittia.
-
-Pohjois-Ruotsissa ei ollut teitä, ratsain täytyi sen vuoksi matkaa
-tehdä, tavaroita joko hevosenselässä kuljettaen tai reellä vedättäen,
-mutta monta taivalta voitiin veneelläkin kulkea. Olaus kertoo
-laskeneensa jokia haapioilla (haapar), jotka olivat pitkiä, ilman
-nauloja koottuja ja hyvin kevyitä aluksia. Hän lausuu muun muassa
-eräästä jokimatkastaan: — — »Ja siihen määrään hataralle puutekeleelle
-minun täytyi yleisiä asioita ajaessani luottaa henkeni ja menestykseni;
-ja sitä kamalampi oli matka, kuta enemmän rannoilla näkyi merkkejä
-siitä, että veden voima oli jo tuottanut monelle ihmiselle surman.»
-
-Olaus kävi sitten tunturien poikki Norjassa. Hän kuvaa vilkkaasti
-matkaa vuoristossa. Norjassa, jossa hän oleskeli vuosina 1518—1519,
-hän teki merimatkan ja näki koottavan ambraa. Norjan rannikon
-asukkailta hän sanoi kuulleensa paljon juttuja merikäärmeistä
-ja muista kummista; sitä paitsi hän hankki tietoja rannikon
-talvikalastuksesta, valaanpyynnistä, traanin ja suolan valmistuksesta
-y.m. Palattuaan Ruotsiin hän jatkoi matkaansa pohjoista kohti ja saapui
-1519 juhannuksen aikaan Tornioon, jossa hän näki lohenpyynnin ja
-paikkakunnan suuren kauppaliikkeen. Hän kertoo sinne tulleen Venäjän
-rajan takaa kauppiaita, jotka taipalien poikki kantoivat veneensä
-olallaan. Lappalaisia ja suomalaisiakin hän siellä näki. Torniosta,
-jonka latitudin hän ilmottaa 82°:ksi, hän vielä kulki arvionsa mukaan
-neljä asteväliä pohjoisemmaksi ja kävi siten ehkä Pellossa saakka,
-jota tarkottanee hänen kartassaan nimitetty »Pele.» Matka luultavasti
-tapahtui mennen tullen veneellä pitkin Tornion jokea. Syksyllä 1519
-Olaus palasi Upsalaan pitkältä matkaltaan. Hän itse väitti sillä
-kulkeneensa 4860 italialaista penikulmaa (lähes 9000) kilometriä, mutta
-tämä tietysti oli suunnatonta liiottelua.
-
-Ruotsissa olivat levottomat ajat. 1520 Olaus näki Tukholman verilöylyn.
-Kustaa Vaasan noustua valtaistuimelle nimitettiin verilöylyssä surmansa
-saaneiden sijaan uusia piispoja — Johannes Magnus muun muassa Upsalan
-arkkipiispaksi — ja Olaus lähetettiin v. 1524 Roomaan hankkimaan paavin
-vahvistusta näille nimityksille. Hän ei sen koommin Ruotsiin palannut.
-
-Hän matkusteli seuraavina vuosina laajalti Europan maissa, ja nämä
-matkat laajensivat suuresti hänen maantieteellistä näkökantaansa ja
-tietojaan. Kuningas Kustaa Vaasa antoi hänelle useita valtiollisia
-toimia, joista tärkein oli kauppaliitosta keskusteleminen Hollannin
-kanssa. Sitten hän kävi Puolassa neuvottelemassa avioliitosta Kustaa
-kuninkaan ja Puolan kuninkaan Sigismund I:sen tyttären välillä:
-tällä matkalla hän (v. 1528) muun muassa kävi Bochnian ja Vieliczan
-suolakaivoksissa. Mutta kun samoihin aikoihin Ruotsissa tapahtui
-uskonpuhdistus ja v. 1530 Olauksen koko omaisuus otettiin takavarikkoon
-ja häneltä riistettiin Ruotsissa kaikki kirkolliset toimet, niin
-menetti hän yhdellä iskulla sekä maansa että toimeentulonsa. Olausta
-samoin kuin hänen veljeänsä Johannestakin syytettiin yllytyksestä
-katolinuskon palauttamiseksi Ruotsiin, eikä hänen ollut hyvä sen
-koommin palata kotimaahansa.
-
-Veljekset oleskelivat tämän jälkeen enimmäkseen Saksassa ja Italiassa.
-V. 1537 he matkustivat Italiaan kirkolliskokoukseen, josta ei
-kuitenkaan tullut silloin mitään. Seuraavana vuonna he oleskelivat
-Veneziassa sikäläisen patriarkan vieraina. Tämä vierailu kaupungissa,
-jossa karttain tekeminen ja maantieteelliset harrastukset vanhastaan
-olivat niin korkealla kannalla, oli erinomaisen tärkeä Olauksen
-kirjallisille yrityksille. Hän valmisti siellä suuren merikarttansa,
-Carta Marinan, joka patriarkan kustantamana ilmestyi painosta
-v. 1539. Johannes Magnus kirjotti Veneziassa valmiiksi molemmat
-historiateoksensa, jotka kuitenkin vasta hänen kuolemansa jälkeen
-julkaistiin painosta.
-
-Veneziasta veljekset Magnus v. 1541 matkustivat Roomaan; Johannes oli
-niin sairaana, että hän vain vaikeasti kykeni matkan tekemään. Jo v.
-1544 hän Roomassa kuoli ja Olaus nimitettiin veljensä jälkeen Upsalan
-arkkipiispaksi, sillä paavi nimitti Ruotsiin, samoin kuin muihinkin
-epäuskolle menetettyihin maihin, edelleenkin piispoja, vaikka nämä
-nimitykset olivatkin vain kirkollisia arvonimiä ilman vastaavaa tuloa
-ja vaikutusalaa. V. 1545 Olaus oli Tridentin kirkolliskokouksessa,
-jossa hän muun muassa tapasi Hojan kreivin Juhanan, vanhan tuttavansa.
-Loppuikänsä hän asui Roomassa kirjallisissa toimissa, kirjottaen siellä
-elämäkertansa. Hän julkaisi veljensä molemmat historiateokset ja v.
-1554 oman kuulun teoksensa Historia de gentibus septentrionalibus
-(Kertomus Pohjolan kansoista). Olaus Magnus kuoli Roomassa v. 1557.
-
-
-
-Carta marina.
-
-
-Olaus Magnuksen suuri Pohjoismaiden kartta, joka julkaistiin Veneziassa
-v. 1539, oli enemmän kuin kolmesataa vuotta kateissa, mutta löydettiin
-1880-luvulla Münchenin kaupunginkirjastosta. Se on 170 sentim.
-pitkä ja 125 sentim. leveä ja puulta painettu. Painatuksen kustansi
-Venezian patriarkka ja tuli se Olauksen tiedon mukaan maksamaan
-440 dukaattia, jota ei ole ihmetteleminen, kun kartta on piirretty
-täyteen taiteellisia kuvia. Olaus sanoi kartan laatineensa siinä
-tarkotuksessa, että nähtäisiin, kuinka suuri osa kristitystä maailmasta
-on eronnut katolisesta kirkosta; mutta samalla hänellä kuitenkin
-oli tieteellinenkin päämäärä, hän tahtoi parantaa Ptolemaioksen
-kosmografiaa sikäli, että sen kuva Pohjolan maista paremmin vastaisi
-todellisuutta.
-
-Kun muistamme, kuinka väärät ja vaillinaiset Olauksen edeltäjäin
-karttakuvat olivat, niin täytyy meidän myöntää, että hän todella
-piti, mitä lupasi; hänen karttansa on valtava edistysaskel edellisiin
-verraten.
-
-Sen heikoin puoli on matematinen perustus, asteverkko. Olaus
-Magnuksella oli vaillinaisemmat käsitykset Skandinavian maitten
-maantieteellisestä asemasta ja ulottuvaisuudesta kuin hänen lähimmällä
-edeltäjällään, Zieglerillä. Olauksen kartalla ei ole kuin yksi
-ainoa oikea latitudimääräys: Elben suistamo. Ziegler laski päivien
-pituudesta, että Ruijan rannikko oli 70:n ja 71:sen leveysasteen
-vaiheilla ja osasi siinä oikeaan; mutta Olaus Magnus vakuuttaa, että
-kesäpäivän pituus Ruijassa on kuusi kuukautta ja sen mukaan määrää
-Skandinavian pohjoisrannan latitudiksi 90°, s.o. hän luuli Nordkapin
-jotakuinkin olevan pohjoisnavan vaiheilla, jonka erehdyksen tosin
-jo olivat tehneet monet aikaisemmatkin kartanlaatijat. Tästä voi
-arvata, että kartan muutkin leveysmääritelmät ovat kauttaaltaan
-väärät, ja siitä ehkä johtui, että Olaus Magnus luuli Torniossa
-käydessään kulkeneensa niin suunnattomia matkoja. Kalmarin latitudi
-hänen kartallaan on 58° 30'. Upsalan 64° 30’. Viipurin 76°. Asteverkko
-on suorakulmainen. Mutta vaikka kartassa onkin asteverkko, niin ei
-kartta kuitenkaan perustu tähtitieteelliselle paikanmääräykselle, vaan
-samoin kuin portolanot kompassin suunnanosotuksille. Tästä johtuvat
-muutamat kartan huomattavimmista erehdyksistä. Sitä laadittaessa ei
-otettu huomioon kompassin poikkeumaa, vaan se on kauttaaltaan piirretty
-sillä edellytyksellä, että kompassi näyttää suoraan pohjoiseen, ja
-seuraus siitä oli, että maiden ja merien piirteet kartassa vääntyivät
-muodottomiksi. Suuressa osassa Europpaa vallitsi siihen aikaan
-itäpoikkeuma, Ruotsin itärannikolla se lienee ollut noin 10°—15°,
-v. 1600 vain 5°. Keski-Suomessa kompassineula nykyisin näyttää noin
-3° länsipoikkeumaa, Ruotsin länsirannikolla noin 8° länsipoikkeumaa
-(maamme itäosissa poikkeuma nykyisinkin on itäinen). Jos poikkeuma
-on samoin suhtein muuttunut meidän maassamme kuin Ruotsissa, niin
-oli Helsingin seutujen itäpoikkeuma 16:nnen vuosisadan alkupuolella
-20°—25°. Kun kartta laadittiin moisten kompassiosotusten mukaan
-poikkeumaa huomioon ottamatta, niin muuttuivat tietysti rantain suunnat
-toisiksi, kuin ne todellisuudessa ovat. Siitä saa selityksensä, miksi
-Skandinavian niemimaan pituussuunta Olaus Magnuksen kartassa on melkein
-pohjois-eteläinen ja miksi Suomen lahti siinä pistää niin jyrkkään
-koillista kohti.
-
-»Carta marinan» tärkeimpiä lähteitä ovat olleet 1400- ja 1500-luvulla
-laaditut purjehdusohjeet; tästä saanee selityksensä sekä se, että
-kompassin poikkeuma on niin suuresti karttaan vaikuttanut, että
-myöskin rantain tarkka piirros. On säilynyt esim. Suomen lahdesta
-vanha merikortti, joka merkillisellä tavalla käy yhteen Olaus
-Magnuksen kartan kanssa. Kun nämä purjehdusoppaat eivät ulottuneet
-merenrantoja kauemmaksi, niin täytyi Olaus Magnuksen suusanallisten
-tietojen ja kulkupuheiden mukaan piirtää sisämaanseudut. Luonnollisesti
-olivat semmoiset tiedot sangen häälyvät, sen vuoksi ovat varsinkin
-syrjäiset seudut, kuten Lappi, Suomen niemi ja Vienan Karjala
-jotenkin umpimähkään kuvatut. Skandinavian maiden esityksessä hänellä
-oli paljon apua omista matkahavainnoistaan. Muita lähteitä hänellä
-oli Saxo Grammaticuksen tanskalainen kronikka, josta lienevät m.m.
-»hiihtolappalaisia» eli »skridfinnejä» ynnä Bjarmeja koskevat
-tiedot. Claudius Clavuksen kartta ehkä oli Olaukselle tunnettu,
-mutta paljon enemmän apua hän sai Ziegleriltä. sekä tämän kartasta
-että kirjottamasta teoksesta — kiertoteitä siis veljensä tietoja.
-Kaikkien näitten ainesten lisäksi hän oli kerännyt kaikenlaisia
-legendoja ja taruperäisiä tietoja sekä kulkupuheista että vanhemmasta
-kirjallisuudesta; meille jo tuttu Brandanus-legendakin on tullut
-muistetuksi. Kaikki tämmöinen aineisto on kuvilla esitetty;
-mutta pääosa kartan kuvista koskee kuitenkin vakavampia aineita,
-luonnontuotteita, elinkeinoja, kauppasuhteita ja valtiollisia oloja.
-Kuvat olivat omiaan mitä suurimmassa määrin selventämään maailman
-käsityksiä niistä syrjäisistä, vähän tunnetuista maista, joita Olaus
-Magnuksen suuri kartta koski. Alinna kartan vasemmassa kulmassa on
-latinalainen selitys, joka lyhyesti kertoo kartan sisällyksestä
-kirjainosotusten mukaan, joiden vastakirjaimet ovat kartassa itsessään.
-Selityksessä muun muassa kerrotaan poron käytännöllisyydestä, Lapin
-ja Ruijan hiihdosta ja metsästyksestä, susien ja hirvien taisteluista
-Ruotsin ja Norjan rajalla, majavan elintavoista, Suomen oloista,
-Moskovalaisten kaupasta, veneenrakennuksesta ja urkkimisesta, ynnä
-muusta.
-
-
-
-Historia de gentibus septentrionalibus.
-
-
-Olaus Magnus omisti suuren maantiedeteoksensa »Kertomuksen Pohjolan
-kansoista», Kölnin arkkipiispalle Adolf af Schauenhergille, jonka
-hän oli tavannut Tridentin kirkolliskokouksessa ja joka silloin oli
-paljon kysellyt Pohjolan maista ja kansoista, joista ulkomailla niin
-vähän tiedettiin. Siitä päivästä, sanoo Olaus Magnus, hän päätti
-koettaa kirjaan koota kaikki, mitä kardinaali halusi tietää, ja
-omistaa hänelle tämän teoksen. Mutta luultavasti ansion antaminen
-kardinaalille teoksen synnystä oli vain kohteliaisuudenosotus.
-sillä teoksen esipuheessa tekijä sanoo, että hän monta vuotta oli
-sitä valmistellut, ja eräässä aikaisemmassa teoksessa hän ilmottaa
-jo v. 1539 ruvenneensa »Historiaansa» kirjottamaan. Enimmäkseen se
-perustuu kirjallisiin auktoreihin, joihin hän järkähtämättä uskoo;
-ainoastaan paikallisten asiain esityksessä hän on luottanut semmoisten
-henkilöiden tietoihin, jotka ne paremmin tuntevat. Auktoreista, joita
-Olaus luettelee, mainittakoon Procopius, Jordanes. Paulus Diaconus,
-Saxo Grammaticus, Franciscus Irenicus, Albert Krantzius ja Johannes
-Magnus. »Älköön lukija pahastuko», hän sanoo, »että tähän kirjaan
-on otettu paljon muiden lausunnolta, sillä minun mielestäni on
-turvallisempaa esittää vanhain jo ammoin hyväksyttyjä mielipiteitä,
-kuin pintapuolisesti ja ilman tukea lausua oma mielipiteensä luonnon
-vaikeasti ratkaistavista salaisuuksista.» Vaikka hänen voimansa ovatkin
-vähäiset, niin luulee hän kumminkin kuvaustaan kylmästä ja etäisestä
-Pohjolasta hyväksi ja ansiokkaaksi. Pohjolan historiasta hän kehottaa
-hankkimaan tietoja veljensä historiateoksesta: hänen itsensä tarkotus
-on ollut seikkaperäisemmin kuvata Pohjolan maita ja kansoja, joiden
-ulkopiirteitä esitti hänen v. 1539 julkaisemansa kartta. Teos on jaettu
-22 kirjaan ja 778 lukuun. Kirjoista on etenkin toinen maantieteelle
-omistettu, mutta ensimäisessä, kolmannessa ja neljännessäkin
-on runsaasti maantieteellisiä tietoja, samoin kuin viidessä
-viimeisessäkin, jotka käsittelevät Pohjolan eläinkuntaa. Kolmannessa
-ja neljännessä kirjassa on mieliäkiinnitläviä kansatieteellisiä
-kuvauksia, esim. Lappalaisista. Kuudennesta kuudenteentoista kirjaan
-teos etupäässä kuvaa Ruotsin kansaa ja sen sivistyksellisiä oloja.
-Koko viides kirja, joka käsittelee jättiläisiä ja amatsoneja, ja
-suuri osa kuudennestatoista, ovat maantieteellis-kansatieteelliseltä
-kannalta jotenkin arvottomia. Melkein joka luku alkaa koristetulla
-alkukirjaimella ja 465 lukua on puupiirroskuvin koristettu. Olaus
-Magnus sanoo itse pitäneensä kuvitusta hyvin tärkeänä, ja monella
-kuvalla onkin suuri sekä kansatieteellinen että kultuurihistoriallinen
-merkitys. Kuvat ovat suureksi osaksi samat kuin »Carta marinassa»;
-toisia on kuitenkin jonkun verran muutettu. Kuka nämä kuvat on alkuaan
-piirtänyt, siitä ei ole mitään tietoa; mahdollista on, että piirtäjä
-oli Olaus Magnus itse, sillä Skandinavian pohjoisosiakin esittävät
-kuvat osottavat melkoista olojen tuntemista, jota varmaankaan ei olisi
-ollut italialaisella puupiirtäjällä ilman kunnollisia alkukuvia.
-
-»Historia de gentibus septentrionalibus» ei ole yhtenäiseen muotoon
-valettu kokonaisuus, vaan aine näyttää kasvaneen kirjottajalle
-ylivoimaiseksi, niin että suuri osa hänen muistiinpanoistaan joutui
-teokseen semmoisinaan, ilman keskenäistä yhteyttä.
-
-Olaus Magnus käytti lähteinään klassillisia ja keskiaikaisia
-auktoreita, ja mitäpä muuta hänellä olisi ollutkaan omien havaintojensa
-ja tietojensa lisäksi. Tuulien luonteen ja syyt hän käsitti
-Aristoteleen mukaan, matematisen maantieteen oppimestarina hänellä
-oli Ptolemaios. Kreikkalaisista ja roomalaisista maantieteilijöistä
-hän käytti hyväkseen varsinkin Strabonia, Caesaria, Melaa, Tacitusta,
-Senecaa, Pliniusta ja Solmusta: Keskiajan varhaisimmalta ajalta Paulus
-Orosiusta ja Isidorus Hispalensista, ynnä Procopiusta, Jordanesta
-ja Paulus Diaconusta. Langobardilaiselta historiankirjottajalta hän
-muun muassa sai legendan »seitsemästä unikeosta», ja sijotti nämä
-auktorinsa mukaan »Scritofinien» maan läheisyyteen. Adam Bremeniläistä
-Olaus Magnus ei tunne, mutta sitä enemmän hän on saanut tietoja
-Saxo Grammaticukselta, varsinkin Pohjolan vanhoista sankareista
-ja jättiläisistä. Skolastikoista ovat etenkin Albertus Magnus ja
-Beauvaisin Vicentius olleet Olauksen tiedonantajia, renessanssiajan
-tieteilijöistä muiden mukana Pietari Martyr ja italialainen Paulus
-Jovius, joka julkaisi jotenkin seikkaperäisen Venäjän maantieteen
-tietojen mukaan, joita hän Roomassa sai venäläisiltä diplomateilta.
-Puolalainen historioitsija Mechovius oli toinen Itä-Europan asioista
-tietoja antava auktori; nämä molemmatkin auktorit jo tiesivät, ettei
-Rhiphaelaisia vuoria ollut olemassakaan. Saksalaisista uudemmista
-auktoreista Olaus Magnus käytti varsinkin Franciscus Irenicusta, Jaakko
-Ziegleriä ja Albert Krantziusta. Ensiksi mainittu oli julkaissut
-Saksanmaasta suuren kokoomateoksen, joka ei kuitenkaan sisällä
-Pohjolasta paljoakaan asioita. Ziegleriltä Olaus sitä vastoin on saanut
-paljon apua; muun muassa ovat häneltä lainatut kuvaukset Lappalaisista.
-Krantzius taas oli erästä teostaan varten käyttänyt paljon Bremenin
-Adamin teosta, lähdettä mainitsematta, ja siitä Olaus kiertoteitä sai
-Adaminkin tietoja, vaikka tämän kirjailijan omat teokset näyttävät
-olleen hänelle tuntemattomat.
-
-Olaus Magnuksen »Historiasta» julkaistiin useita painoksia, sekä
-täydellisiä että lyhennettyjä, ja se käännettiin monelle kielelle,
-kuten ranskaksi, italiaksi, hollanniksi, saksaksi ja englanniksi. Näin
-laajasta levenemisestä voi arvata, että sitä paljon luettiin ja että se
-siis aikanaan mitä tehokkaimmin levitti tietoja Skandinavian maista,
-joihin maailman katse valtiollisista syistä alkoi yhä enemmän kiintyä.
-
-Käymme seuraavassa tarkastelemaan hänen karttansa ja maantiedeteoksensa
-sisällystä, etupäässä niiden tietoja Suomesta. Olaus ei tuntenut
-maatamme oman näkemänsä mukaan, Tornion laaksoa lukuunottamatta, vaan
-hänen täytyi kokonaan turvautua auktoreihin ja kuulopuheisiin. Ei siis
-ole ihmettelemistä, että esitys on virheitä täynnään ja vaillinainen,
-mutta semmoisenakin se oli edistys ja omiaan kiinnittämään maahamme
-huomiota.
-
-
-
-Ruijan meri.
-
-
-Olaus Magnuksen kartassa v:lta 1539 on Skandinavian pohjoispuolella
-avoin meri. Tässä suhteessa hän ei siis noudattanut niitä aikalaisiaan,
-jotka piirsivät Grönlannin yhteen Ruijan kanssa. On mahdollista,
-että Olaus Magnus itse omilla retkillään sai tiedon tästä avoimesta
-merestä; mutta lisäksi Paulus Jovius vakuutti teoksessaan, että
-sekä Skandinavian että Venäjän pohjoispuolella oli avoin meri, jota
-saattoi purjehtia vaikka Kiinaan saakka. Valkoisen meren, jonka yhteys
-Jäämeren kanssa oli hyvin tunnettu esim. Saxo Grammaticukselle, Olaus
-sitä vastoin piirsi järveksi (_Lacus albus_). »Dumbshaf», jolla
-nimellä varhaisemmin tarkotettiin Atlantinmeren pohjoisinta perukkaa,
-pohjanmiesten »Trollabotnia», on Olauksen kartalla niinikään muuttunut
-järveksi, joka on salmen kautta yhteydessä Jäämeren, hänen »Skyytian
-merensä» kanssa; luultavasti Olaus Dumbshavillaan» tarkotti Varangin
-vuonoa, jonka paikalle hän nimen kirjotti — ellei se ollut huhutieto
-Inarin järvestä. Skandinavian pohjois- ja länsipuolella olevan meren
-hän piirtää täyteen suunnattomia valaita ja muita merihirviöitä, eikä
-Jasconius kalakaan (I, s. 203) puutu joukosta. Olaus Magnus luulee
-valaiden runsauden johtuvan meren suunnattomasta syvyydestä; niitä oli
-niin paljon ja niin suuria, että laivaliike niiden vuoksi oli vaikeata
-ja vaaranalaista. Islannin ulkopuolella näkyy meressä tanskalainen
-laiva, jonka valas vääntää nurin. Islannin eteläpuolelle taas on
-piirretty lybekkiläinen laiva, jonka väki koettaa pelottaa valaat
-torventoitotuksella ja heittämällä mereen tyhjiä tynnöreitä. Valaita
-hän tuntee monenlaisia: »Balaena», suurin kaikista, on 100—300 jalkaa
-pitkä; sitä ahdistaa pienempi »Orca», joka repii rasvaa sen kyljistä.
-Eräälle mahdottoman suurelle valaalle hän piirsi hevosen pään ja
-sanoi sen olevan samaa lajia, jonka Nearkhos torvien toitotuksella ja
-melulla pelotti Intian meressä (I, s. 102). Sitä paitsi hän mainitsee
-miekkakalan, sarvivalaan, sahakalan, delfiinit ja »suuren merisian».
-Muuan hänen kuvaamansa merihirviö ehkä tarkotti polyyppiä; v. 1520 oli
-Trondhjemin arkkipiispa lähettänyt paaville semmoisen merihirviön pään.
-Norjan länsirannalla nähdään kartassa suuri merikäärme ja Helgolannin
-länsipuolelle on semmoinen piirretty parallaan laivaa nielevänä.
-Lukuisista laivankuvista päättäen Olaus Magnus hyvin tiesi, että
-myrskyisellä, meren karjasta rikkaalla Pohjoismerellä harjotettiin
-vilkasta laivaliikettä, vaikka sitä pidettiinkin purjehtijoille
-vaarallisena.
-
-
-
-Grönlanti.
-
-
-»Carta marinan» yläsyrjään Olaus Magnus on piirtänyt kappaleen
-Grönlantia, jota hän sanoo »Gruntlandiaksi». Hänen tietonsa
-Grönlannista perustuvat sekä pohjanmiesten vanhempiin, että
-kuudennellatoista vuosisadalla hankittuihin uudempiin tietoihin.
-Olaus Magnus kuvaa Grönlannin vaarallisia rantoja, sen asukkaita ja
-merivirtaa, joka sen itärantaa seuraillen kulkee Jäämerestä etelää
-kohti, mukanaan ajopuita, laivanhylkyjä ja kuolleita ihmisiä. Mutta
-maajäätiköstä hän ei näytä kuulleen, vaan luuli Grönlannin sisäosissa
-olevan suuria metsiä. Eskimoista hän tekee jotenkin tarkkaan
-selkoa, nimittäen heitä muutamien varhaisempien kirjailijain mukaan
-»pygmeiksi». Luultavasti ovat nämä eskimokuvaukset kuudennentoista
-vuosisadan purjehtijain havaintojen mukaan. Hän sanoo Gruntlandian
-asukkaitten rakentaneen majansa valaanluista, jotka huolellisesti
-peitettiin sammalilla ja kanervalla; semmoisen rakennusmallin raunioita
-onkin löydetty itä-Grönlannin pohjoisosista. Mutta jonkun verran hän
-tunsi Grönlannin vanhempaa historiaakin, ja tämä tieto epäilemättä oli
-pohjoismaisista lähteistä.
-
-
-
-Islanti.
-
-
-Islanti tuli jo varhain tunnetuksi kirjallisuudessa, sekä Saxo
-Grammaticuksen että muitten kautta. Kirjotettiin sen tulivuorista,
-joiden kidassa luultiin kiirastulen olevan, kuumista lähteistä,
-jöökeleistä, ilmastollisista oloista ja väestön elämänlaadusta. Olaus
-Magnuksella ei ole tähän paljoa lisättävää, hän kertoo saaresta, mitä
-on kirjallisuudesta poiminut, mutta nimen puolesta hän on toista
-mieltä kuin hänen useimmat auktorinsa. Hän ei pidä Islantia Thuulena,
-vaan sanoo Thuulen olevan pienen saaren Orkney-saarien ja Fär-saarien
-välillä. Fär-saarista hän näyttää hankkineen enimmät tietonsa jostain
-purjehdusoppaasta.
-
-
-
-Skandinavia.
-
-
-Skandinavia Olaus Magnuksen kartalla ulottuu pohjoista kohti aina
-navan seuduille, mutta vaikka sen pituus onkin näin liioteltu, niin on
-hänellä kuitenkin sen pinta-alasta oikeampi käsitys. Hän lausuu, että
-Pohjoismaat, joilla hän karkottanee Ruotsia, Norjaa ja Suomea, ovat
-alaltaan laajemmat kuin Italia, Espanja ja Gallia yhteensä. Jonkun
-verran vertaus ontuu, mutta ei kovin paljoa. Norjan rannikon pohjoisosa
-on kuvattu jotenkin ehjäksi, lahtia ja vuonoja puuttuvaksi, mutta
-sillä kohdalla, jossa se mutkaa lounatta kohti, se on saanut »Carta
-marinassa» toisen luonteen; vuonot ja lahdet vuorottelevat saariryhmäin
-kanssa varsinkin Lofotin seuduilla; etelämmässä ranta jälleen muuttuu
-ehjemmäksi. Trondhjemin vuono on kuvattu järveksi, josta joki johtaa
-mereen, vaikka se Zieglerin kartassa oli likimain oikein esitetty.
-Norjassa oleskellessaan Olaus Magnus näyttää saaneen tietoja
-lintuvuorista ja lausuu historiateoksessaan niitä olevan aina navan
-seuduille saakka ja suurien lintulaumain kokoontuvan niille pesimään
-ja munimaan. Lofotin saariston vaaralliset merivirtaukset olivat jo
-vanhastaan kuulut; Olaus Magnus lainasi niiden kuvauksen Ziegleriltä.
-
-Hän kertoo Norjan länsipuolella olevan meren suunnattomasta syvyydestä;
-tämä tietysti olikin herättänyt kaikkien niiden merenkulkijain
-huomiota, jotka olivat purjehtineet vain Itämeren ja Pohjanmeren
-matalia ulapoita. Kartalle on kuvattu mies luotaamassa, ja selityksessä
-ilmotetaan, että monessa muussakin paikassa on tavattu niin
-suunnattomia syvyyksiä, ettei luotilangalla tapaa pohjaa. Pohjanmerta
-hän nimittää »Lännen mereksi» tai »Germanian mereksi»; edellinen
-nimitys on ranta-asukkaiden, jälkimäinen Roomalaisilta peritty.
-Skagerrack ja Kattegat ovat Olaus Magnuksen kartassa sangen sattuvasti
-kuvatut, paljon oikeammin kuin Zieglerissä.
-
-Itämerestä Olaus Magnuksella oman kokemuksensa nojalla oli varsin
-hyvät tiedot. Bremenin Adam oli sille antanut nimeksi »Mare Balticum.»
-[Nimi «Baltinen meri» ehkä johtuu latinalaisesta sanasta balteus, vyö
-(Belt) ja lienee alkuaan tarkottanut niitä monia salmia, »Beltejä»,
-jotka Pohjanmerestä johtavat Itämereen.] Samaa nimeä käytti sitten
-Saxo Grammaticuskin. ja Skagerrack ja Kattegatkin luettiin Baltiseen
-mereen kuuluviksi. Claudius Clavus käytti nimeä vain Kattegatista ja
-Itämeren kaakkoisosasta. ja hänen mukaansa nimen sijottivat monet
-myöhemmätkin kartat, kuten Ptolemaios-painokset 16:nnen vuosisadan
-alkupuolella; muu osa Itämerta Ruotsin ja Saksan välillä oli »Sabulosus
-pontus», »Sarmaticum mare» eli »Germanicum mare». Nimitys »Baltinen
-meri» kulki sitten kauemmaksi länttä kohti, kunnes se lopulta käsitti
-koko Itämeren. Olaus Magnus ei kartassaan käytä Itämerelle yhteisnimeä,
-mutta historiateoksessaan hän »Baltisella merellä» näyttää tarkottavan
-Itämerta kokonaisuudessaan, taikka ainakin sen pääosaa. Skagerrack
-on hänen kartallaan »Mare Cimbricum» ja meri Etelä-Ruotsin ja Saksan
-välillä »Mare Germanicum». Itämeren eteläosan nimenä kartassa on
-»Germaninen meri» eli »Sarmatian meri». Ptolemaios-painoksissa
-tarkotettiin »Germanisella merellä» sekä Pohjanmerta että Itämerta,
-koska ne ovat Saksanmaan pohjoispuolella, ja Englantilaiset ovat
-tämän nimen säilyttäneet Pohjanmerelle tähän päivään saakka. Itämeren
-ruotsalainen nimi (ja siitä käännetty suomalainen) on epäilemättä
-ikivanhaa skandinavista juurta, vaikk’ei se vielä Olaus Magnuksenkaan
-teoksessa päässyt oikeuksiinsa, koska hänelle auktorit tämmöisessä
-asiassa olivat suuremman arvoiset kuin kotimaan kansanomainen käytäntö.
-
-Ruotsin etelärannikossa ei »Carta marinassa» näy Blekingen eikä
-Skånen välistä poukamaa, mutta jotenkin oikealla kohdalla rannikko
-polveaa pohjoista kohti. Ölanti on piirretty paikalleen lähelle
-Ruotsin rantaa, Gotlanti kauemmaksi mereen. Rantameren Olaus Magnus
-nimittää »Gootilaiseksi mereksi» ja »Ruotsin mereksi», edellisellä
-tarkottaen sen eteläosaa, jälkimäisellä nimityksellä pohjoisosaa aina
-Merenkurkkuun saakka, josta alkaa nimitys »Mare Bothnicum» (Botninen
-meri s.o. Pohjan lahti). Zieglerin kartalla Pohjanlahden nimenä oli
-»Sinus Finnonicus (sive) Sueticus». Kirjallisuuden merinimitykset
-olivat siis Olaus Magnuksen aikana vielä aivan häälyväiset.
-Pohjanlahden hän omain havaintojensa mukaan parhaiten tunsi ja
-saattoikin sen vuoksi melkoisesti parantaa Zieglerin karttakuvaa, joka
-oli siihen saakka paras.
-
-Köölin nimitys sille vuorijonolle, joka on Skandinavian niemimaan
-selkäranka, on ikivanha, mutta vanhemmassa karttakirjallisuudessa
-tämä nimitys oli tuntematon, eikä Olaus Magnuksen karttakaan ole
-poikkeus; vuorijono itse kyllä piirrettiin paikoilleen. Mutta
-nimitys »Dovrefjell» Norjan mahtavimmalle osalle tätä selkärankaa
-pääsi jo aikaisin kirjallisuuteen; se sai alkunsa Dofrar nimisestä
-Gudbrandinlaakson kylästä, jonka kohdalla tie kulki vuoriston poikki.
-Nimitys tavataan jo viidennentoista vuosisadan alkupuolella (1427)
-painetuissa kartoissa. Olaus Magnuksen samoin kuin Zieglerinkin
-kartassa kulkee koko Skandinavian niemimaan halki pohjoisesta etelään
-vuorijono, ja koko tälle vuorijonolle hän antoi Dovrefjeldin nimen
-(Alpes Doffrini). Hän jakoi vuorijonon viiteen kappaleeseen, joita
-solat erottavat toisistaan. Ensimäinen kappale ulottuu Luulajan
-järveen, joka on keskellä »Lapin vuoria» (Montes Lapponiae). Sieltä
-kulki solan kautta Norjaan sekä lappalaisia poroineen (jotka kuvassa
-vetävät pyörällisiä vankkureita), että kainulaisia myymään tavaroitaan.
-Norjan puolella näkyy pirkkalaistenkin telttoja. Kolmas kappale
-päättyy Skarsa ja Sula tuntureihin, joiden poikki Olaus Magnus kulki
-Norjaan; hän sanoo näitä tuntureita niin korkeiksi, että tuskin koko
-Europassa on niiden vertoja. Olaus Magnus kertoo, että tunturien poikki
-kulkevalla tiellä oli vuorenseinämään jo ammoin louhittuja teitä
-pahimmilla paikoilla ja Norjan puolella riippuvia puusiltoja, jotka
-usein luonnonvoimien vaikutuksesta murtuivat, niin että matkustajani
-täytyi odottaa, kunnes asukkaat olivat ne korjanneet. Mutta matka
-vuoriston poikki oli sangen vaarallinen. Skarsa tunturi lienee
-tarkottanut Åreskutaa, Sula tunturi Syltopparna nimistä tunturiryhmää.
-
-Olaus Magnus oli lähempänä keskiaikaista ihmeuskoa kuin
-renessanssiajan suosimaa luonnontotuus-pyrintöä. Hän mielellään
-näki yksinkertaisissakin luonnonilmiöissä jotain käsittämätöntä,
-jokapäiväisyydestä poikkeavaa, ja siitä lienee johtunut, että vesistöt
-hänen kartallaan ovat niin mielivaltaisesti esitetyt. Hän antaa jokien
-jakautua moniin päähaaroihin, sekaantua toisiinsa, monen joen lähteä
-samasta järvestä eri suunnille, niin että on hyvin vaikea päättää, mitä
-jokea kukin hänen kartallaan tarkottaa. Tornion joki alkaa Suomesta
-Maanselältä pienestä järvestä ja purkaa kahta suuhaaraa vetensä Pohjan
-lahteen; näiden haarain välisellä »torni-saarella» (_turrita insula_)
-oli Tornion kaupunki. Torniojoen länsipuolella on kahteen haaraan
-jakautuva joki, Chalis-joki, joka tarkottaa Kainuunjokea, vaikka
-haarautuminen onkin mielivaltainen. Siitä lounaaseen on valtava järvi,
-jonka Olaus Magnus nimittää »Luulajan järveksi». Hän oli luultavasti
-matkallaan saanut kuulla ensin Hornafva-Uddajaur-Storafva nimisestä
-järviryhmästä ja sitten pohjoisempana Suuresta Luulajan selästä, luuli
-niiden olevan samaa järveä ja piirsi sen mukaan noin 550 kilometriä
-pitkän, 220 leveän järven tunturiseutuihin. Tästä suuresta järvestä
-hän piirsi lähtemään viisi laskujokea, joista Luulajan joki, Piitimen
-joki ja Skellefte joki ovat tunnettavat. Luulajan järven eteläpuolella
-on Uumajan järvi, melkoinen sekin, ja siitä hän on piirtänyt lähtemään
-kaksi jokea, Uumajan joen ja Angermanjoen, jotka muka ovat haaralla
-yhteydessä keskenään. Näistä esimerkeistä näkyy, kuinka häälyvää Olaus
-Magnuksen maantuntemus vielä oli Ruotsinkin syrjäisemmistä osista.
-
-Keski-Ruotsin suuret järvet tulivat jo varhain karttoihin kuvatuiksi.
-Dulcertin portolanossa vuodelta 1339 Venern on »lacus Scarcae (Skaran
-järvi) ja Vettern »fluvius Vettur». Mälari on »lacus Stocol» (Tukholman
-järvi). Ziegler nimittelee järvet jo niiden nykyisillä nimillä. Olaus
-Magnuksen tiedot luonnollisestikin ovat koko joukon runsaammat. Hän
-piirsi Venernin jotenkin yhtä laajaksi, kuin se todella onkin, ja 24
-suurta jokea siihen laskevaksi Norjan vuorilta; tämä luku on oikea,
-mutta vain Klarälfven. jota Olaus ei nimitä, on suuri. Venernistä hän
-ei piirrä kuin yhden laskuväylän, jonka nimi on »Trolhetta», hän sanoo
-sen pauhaavan niin kovasti, että ääni kuuluu 37 kilometrin päähän. Sen,
-että Venernillä oli vain yksi laskuväylä, Olaus Magnus sanoi johtuvan
-siitä, että sen ympärillä oli niin korkeita vuoria, joista hän ihaillen
-mainitsee Kindakullen (Kinnekullen). Vetterninkin pituus ja leveys ovat
-kartalla jotakuinkin oikeat. Hän sanoi jäiden lähtiessä järven pohjasta
-kuuluvan pauhaavaa jymyä ja jään samalla halkeilevan ja murtuvan.
-Näissä havainnoissa on jotain perää, Vettern tosiaan on äkkimyrskyjen,
-sumujen ja sähköilmiöiden järvi. Samoin kuin Ziegler Olaus Magnus antaa
-Vetterninkin purkaa vetensä Itämereen Motalan virran kautta. Jelmeristä
-(Hjalmarista) hän piirsi kaksi laskuväylää Itämereen, vaikka tämän
-järven vesi juoksee Mälariin. Mälarilla, kumma kyllä, hän luuli olevan
-kolme laskureittiä, vaikka se oli niin lähellä, yksi Mörkölahteen
-Söderteljen ohi, yksi Tukholman ohi ja yksi sen pohjoispuolitse.
-Smålannin ylätasangonkin Olaus Magnus ottaa huomioon, mutta se osa
-Kööliä, joka Ruotsin ja Norjan rajalta poikkeaa Norjaan ja kulkee sen
-eteläkärkeen saakka, oli hänelle tuntematon.
-
-
-
-Ilmasto.
-
-
-Pohjoismaiden ilmanalasta puhuessaan Olaus Magnus ensinnäkin kuvaa
-kesäyön valoisuutta eri osissa maata, luullen »Biarmiassa», joka hänen
-käsityksensä mukaan oli Skandinavian pohjoisosa, olevan puolen vuotta
-päivää ja toinen puolen vuotta yötä, joten vuosi siellä oli yksi
-kokonainen vuorokausi, mutta yökin muka sangen valoisa, koska aurinko
-ei laskenut kuin 23° taivaanrannan alle; tämän teoretisen päätelmän
-napavuorokaudesta Olaus Magnus lainasi Sacroboscolta. Keskiajan
-oppineet luulivat ilman pohjoisnavalla tiivistyvän sankaksi sumuksi,
-koska muka auringon viistot säteet eivät jaksa hälventää vedestä
-kohoovia höyryjä. Olaus Magnus mainitsee tämän käsityksen, mutta myös
-Pliniuksen ja Solinuksen vanhemman, jonka mukaan navoilla piti vallita
-yhtämittaisen auringonpaisteen vuoksi sietämättömän kuumuuden. Hänen
-mielestään molemmat ovat väärät, todellisuus näiden vastakkaisten
-käsitysten välissä; ainakin Finmarkissa oli ilma aina kylmää ja
-kirkasta.
-
-Pohjoismaiden pakkaset ovat, sanoo Olaus Magnus, erinomaisen ankarat,
-Pohjoismaat ovat kaikkia muita maita kylmemmät. Syynä tähän hänen
-mielestään on auringon ratakaaren lyhyys ja sen säteiden viistous
-talvella, toiseksi se seikka, että Pohjoismaat ovat Otavain, kaikkein
-kylmimpäin tähtitarhain alla, ja kolmanneksi se seikka, että ne ovat
-meren rannalla, joka synnyttää kamalaa kylmyyttä, kun auringonsäteet
-eivät kykene siihen tunkeutumaan. Olaus Magnus, joka lainasi
-tämän käsityksen Albertus Magnukselta, ei voinut aavistaa, että
-Atlantin meri päin vastoin lauhduttaa vuoden keskilämpöä, vaikka se
-kesälämpöön vaikuttaakin viilentävästä. Hän sanoo Pohjolan pakkasten
-toisinaan olevan niin kovia, että susilta silmät paleltuivat, vaarnat
-irtaantuivat seinistä ja ovista ja savi- ja lasiastiat halkeilivat.
-Hän mainitsee Krantziuksen mukaan muutamia hyvin kovia talvia. 1323
-oli kuljettu jäätä Lübeckistä Tanskaan ja Preussiin, 1399 Lübeckistä
-Stralsundiin ja sieltä Tanskaan, 1423 Danzigista Lübeckiin hevosella
-ja Mecklenburgista Tanskaan; ankarina talvina oli muka tapana rakentaa
-jäälle majataloja, joita hän onkin piirtänyt karttaansa useita. »Carta
-marinassa» on koko Suomenlahti jäässä, Merenkurkku niinikään ja sen
-poikki ajetaan poroilla Ruotsiin.
-
-Olaus Magnus ei voinut hyväksyä sitä uudempien kirjailijain oppia,
-että tuulet ovat ilmakehän liikunnoita, vaan kannatti edelleenkin
-Aristoteleen käsitystä, että ne syntyvät höyrymäisen, maasta kohoavan
-haihdunnan kautta. Hän määrittelee päätuulien luonteen, etelätuulen
-lämpimäksi ja kosteaksi, pohjatuulen kylmäksi ja kuivaksi, itätuulet
-lauhkeiksi, länsituulet kovin vaihteleviksi sekä lämmön että
-kosteuden puolesta. Gootilaisessa eli Ruotsin meressä joka vuosi
-puhalsi ankaria luode- ja lounaistuulia, jotka saivat aikaan paljon
-haaksirikkoja, muuttelivat rantoja ja repivät katotkin asunnoista,
-saattaen ihmiset suureen vaaraan. Vielä kovempia olivat lounaistuulet
-Skandinavian niemimaan länsirannikolla; niiden kovuuden vuoksi ei
-Norjan länsirannikolla menestynyt metsä eikä vilja, joten siellä täytyi
-keittää ruoka kalanluilla.
-
-Sateentulosta puhuessaan Olaus Magnus sanoi lunta satavan niin
-runsaasti, ettei aina ollut mahdollista edes ystävää tuntea. joka
-tuli kadulla vastaan. Lumi lamasi metsissä puita, niin että usein
-tiet menivät tukkoon. Ukonilmoja oli varsinkin etelän puolessa, koska
-viljavista seuduista kohosi taajoja höyryjä. Kun höyry tulee kosteana
-kylmempiin seutuihin, niin sen eri osat tiivistyvät, synnyttäen sadetta
-ja rakeita (myös lunta ja sumua). Kun lämpö joutuu puristukseen ja
-pilven seinämät jäätymisen vuoksi eivät pääse laajenemaan, niin pilvet
-väkivaltaisesti murtuvat ja syntyy se jyräys, jota sanotaan ukkoseksi.
-Tarkempaa selontekoa sademäärän suuruudesta eri osissa maata ja sen
-jakautumisesta eri vuodenajoille on tietysti turha odottaa sen ajan
-ilmatieteilijältä; ainoastaan Finmarkista hän sanoo, että sade siellä
-on kesällä sangen harvinainen.
-
-
-
-Kasvisto.
-
-
-Skandinavian kasvullisuudesta Olaus Magnus kertoo niukasti. Hän
-mainitsee kuitenkin tärkeimmät puut ja niiden käytännön. Koivua kasvoi
-aina Skyytian meren rannoilla saakka, vaikka se siellä oli myrskyjen
-rajuuden vuoksi vaivaiskasvuinen. Tammen kasvurajan hän ilmottaa
-Ruotsissa jotenkin oikein, mutta ei tiedä sen Norjassa polveavan aina
-Trondhjemin vuonoon saakka. Mutta pyökin kasvurajasta hänen tietonsa
-oli väärä, sillä se ei menesty yhtä pohjoisessa kuin tammi. Hän
-mainitsee myös tavallisimmat hedelmäpuut ja viljalajit.
-
-
-
-Eläimistö.
-
-
-Enemmän huomiota hän omisti eläinkunnalle, kuvaten sitä kuudessa
-kirjassa. Hänen mielestään Pohjolan eläimistö oli sangen runsas ja
-vaihtelevainen. Pohjolan luonne-eläimenä hän ensinnäkin mainitsee
-hirven: sitä samoili erämaissa suuret laumat aina Västerbotteniin
-saakka, jossa »Carta marina» kuvaa tappelun hirvien ja susien välillä
-Uumajan järven jäällä. Hirveä ajettiin suurilla koirilla, taikka
-tapettiin sitä jonkinlaisilla ansakeihäillä tai ansanuolilla, jommoisen
-pyydyksen hän on historiaansa kuvannut. Hän luettelee useita muitakin
-hirvisuvun lajeja ja peuran. Petoeläimistä hän ensimäiseksi mainitsee
-karhun ja sen pyynnin. Susia hän sanoo olleen niin paljon, että
-talvella kokonaiset karjat hyökkäävät matkustajain kimppuun ja näiden
-täytyy puolustaa itseään nuolilla ja »bombardoilla». Susien vuoksi ei
-kukaan uskaltanut lähteä aseettomana kirkkoon. Susia pyydystettiin
-kuopilla tai nuolilla ammuttiin, taikka sidottiin haaskoihin
-viikatteita, joihin sudet teilasivat itsensä. Dovren alpeissa muka
-oli valkoisia susia, joita kierteli tuntureilla ja laaksoissa suuret
-laumat; nämä valkoiset sudet luultavasti tarkottivat napakettua eli
-naalia (_Canis lagopus_). Ilveksiä ei ollut yhtä runsaasti kuin susia.
-Kuvauksen ahmasta Olaus Magnus lainasi eräältä kirjailijalta, joka
-oli saman eläimen kuvannut Litvassa ja Moscoviassa. Tämän jälkeen
-luetellaan pienemmät peto-, riista- ja turkiseläimet. Kettuja muka oli
-mustia, valkoisia, punaisia, kirjavia ja sinisiä. Pohjoisissa vesissä
-oli hyvin viljalta majavia. Yhtä seikkaperäisesti luetellaan linnut,
-sekä maa- että vesilinnut, ja hyönteisistä sääski, jota Pohjolassa oli
-suunnattomat paljoudet; ne olivat Olaus Magnusta itseäänkin matkoilla
-suuresti kiusanneet. Syyksi hyönteisten suunnattomaan lukuun Lapissa
-luultiin sitä, ettei siellä ollut yökköjä, eikä muita hyönteisiä
-hävittäviä siipieläimiä.
-
-Hevosista puhuessaan Olaus Magnus sanoo, että Länsi-Göötanmaan hevosta
-käytettiin sotihevoseksi, eikä sitä saanut maasta viedä. Norjan hevonen
-oli keskiläntä, mutta erinomaisen vahva ja kestävä tuntureilla ja
-vaikeilla teillä; ja Suomenkin hevonen oli hyvänlaatuinen. Suomen
-sarvikarjakin milt'ei veti Ruotsin parhaalle vertoja. Pohjoisissa
-osissa enimmäkseen oli nutipäätä nautakarjaa. Gotlannissa oli parhaat
-lampaat. Yhtä yleinen kuin lammas oli vuohi, jota Pohjoismaissa oli
-hyvien vuorilaitumien vuoksi enemmän kuin missään muualla. Lappalaisten
-kotieläin oli poro, jolla Olaus Magnus luuli olevan kolme sarvea.
-
-
-
-Kansa.
-
-
-Olaus Magnuksen esitykseen Tanskasta ja Norjasta emme puutu,
-koska se veisi liian etäälle, vaikkapa hänen antamansa tiedot
-sisältävätkin paljon mieltäkiinnittävää. Ruotsalaisena Olaus Magnus
-joka tilaisuudessa antaa Tanskan kansasta hyvin huonon arvolauseen.
-Pohjoisen Norjan asukkaitten elinkeinoista hänen teoksessaan on
-hyvin arvokkaita tietoja. Hän kertoo heidän turskanpyynnistään sekä
-rannikolla että kaukana merellä Islannin ja Norjan keskivälillä. Kun
-myrskyt tulevat, niin he eivät löytäisi takaisin, ellei onneksi olisi
-kompasseja; tämä purjehtijan arvokas apuneuvo oli siis jo silloin
-yleiseen käytännössä Norjan rannikolla rahvaan kesken. Kapakalan
-valmistus kuvataan. Sillinkalastus ei tällä rannikolla silloin ollut
-yhtä tärkeä kuin nykyisin; silliä saatiin siihen aikaan ja kautta koko
-Keskiajan parhaasta päästä Itämerestä, Skånen rannoilta. Valaanpyynnin
-Olaus Magnus tarkkaan kuvaa, mursun ja sen pyynnin niinikään.
-Suolankeitto oli Norjan länsirannalla niin yleistä, että suolaa myytiin
-ulkomaillekin.
-
-Arvokkain osa Olaus Magnuksen maantiedeteoksesta tietysti on kertomus
-Ruotsista, sillä Ruotsin maantieteeseen hän luonnollisesti voi antaa
-enimmän alkuperäisiä uusia tietoja, joita ei aikaisemmissa auktoreissa
-ole. Hänen karttansa ja kirjansa sisältää paljon asutuskeskuksien nimiä
-ja niiden selityksiä. Sangen laajalti hän niinikään kuvaa Ruotsin
-kansaa, sen elinkeinoja ja kansatieteellisiä oloja, maanviljelystä,
-työneuvoja, viljan jauhamista, leipomista, oluen ja maltaitten
-valmistusta, hevoshoitoa ja karjanhoitoa, mehiläishoitoa, metsästystä,
-kalastusta, varsinkin lohen, hylkeenpyyntiä, vuoriteollisuutta,
-sepänammattia, puuseppäteollisuutta, varsinkin veneitten ja
-laivain rakentamista ja kauppaa, suuria kotimaisia markkinoita
-ja kauppatavaroita, joita markkinoilla myytiin. Olaus Magnus
-tekee selkoa niistä eri mallisista rakennuksista, joita Ruotsissa
-käytettiin, muun muassa saunasta, joka siihen aikaan oli Ruotsissa
-niin yleinen, ettei missään maailmassa hänen sanainsa mukaan, ei edes
-Italiassa, kylvötty niin taajaan kuin Pohjolassa. Nämä saunat olivat
-tavallisia vihtasaunoja, kuten näkyy tekstiin liitetystä kuvasta.
-Valaistuksena käytettiin koko Pohjolassa pärettä, jota askareilla
-oltaissa pidettiin suussa tai lakissa. Talousastiat olivat vaskea tai
-malmia, saviastioita ei paljoa käytetty, koska ne helposti pakkasella
-murtuivat. Lasi oli pöytäastiana harvinaista, koska sattui vahingoita,
-kun pidoissa heittivät juoma-astioita toistensa päälle. Käytettiin sen
-vuoksi kuusituoppeja, joita yksissä juomingeissa saatettiin rikkoa
-pariinkymmeneen. Puvuista, sekä silloin muodissa olevista, että
-vanhemmista, Olaus tekee selkoa, niinikään aseista, joita käyttämään
-Pohjolan kansat olivat sangen harjaantuneet, ynnä sotatavoista. Hän
-myös kertoo häätavoista, nuorisonkasvatuksesta, kotiaskareista,
-riimukivistä, taikaluuloista ja erinomaisesta vieraanvaraisuudesta.
-
-
-
-Skrikfinnit ja Lappalaiset.
-
-
-Olaus Magnus merkitsi karttaansa »Scricfinniaksi» alueen, joka
-oli Yli-Tornion pohjoispuolella ja lännessä rajottui Finmarkiin,
-idässä Biarmiaan, jolla hän nähtävästi tarkotti Kuolan niemimaan
-eteläosaa. Sen eteläpuolella oli hänen käsityksensä mukaan Lappi,
-s.o. nykyinen Ruotsin Lappi. Vanhat auktorit arvatenkin tarkottivat
-Skritofinneillä yleensä Lappalaisia. Tämä Olaus Magnuksen kahtia jako
-lienee johtunut siitä, että hän tunsi Pohjois-Ruotsin tunturiseudut
-vain Lapin nimellä kotimaan puheenparresta ja niille seuduille siis
-antoi tämän nimen, Skrikfinnien nimen taas tahtoi säilyttää, koska se
-oli kaikissa vanhoissa auktoreissa, vaikka yleisessä kielenkäytössä
-tuntematon. Heidän maakseen hän merkitsi kaiken sen erämaan, joka
-oli muiden varmemmin nimitettyjen välillä. Hänen kartallaan ulottuu
-Scricfinnia ja sen kanssa Ruotsi aina Murmanin rannikolle saakka,
-joka lienee pitänyt yhtä siihen aikaan yleisen käsityksen kanssa.
-Kuvauksensa Scricfinneistä Olaus Magnus lainasi Saxo Grammaticukselta,
-niinkuin nimimuunnoskin osottaa, sillä Saxo nimitti Skritofinneja s.o.
-hiihtofinnejä Skrikofinneiksi, koska islannin kielellä, jonka kautta
-Saxo sai heistä tietonsa, hiihtämisen sana oli »skrika».
-
-Olaus Magnus Saxon sanoilla kuvaa, kuinka nämä Skrikfinmt sälöjä
-jalkoihinsa kiinnittäen nousivat korkeimmillekin tuntureille, kuinka
-he olivat suuria noitia, taitavia jousella ampumaan ja metsästämään ja
-taistelemaan. »Carta marinaan» on piirretty Finmarkinja Skrikfinnian
-rajalle, kuinka Tengillus, Skrikfinnien kuningas, hiihtävää ja poroilla
-ratsastavaa sotajoukkoa johtaen taistelee Argrimusta, Helsinkiläisten
-kuningasta vastaan, jonka joukot pakenevat itää kohti. Tämän tarumaisen
-tapauksen Olaus Magnus niinikään sai Saxo Grammaticukselta, jonka
-käyttämät nimitykset kuitenkin ovat hieman toiset. Olaus Magnus kuvaa
-Skrikfinnien hiihtämistä sen mukaan, miten hän oli nähnyt tai kuullut
-Lappalaisten hiihtävän. Epäilemättä hän siis kuitenkin tiesi, että
-Skrikfinnit ja Lappalaiset olivat samaa kansaa.
-
-Olaus Magnuksen tiedot Lappalaisista viittaavat siihen, etteivät
-Lappalaiset kuudennentoista vuosisadan alkupuolella asuneet Ruotsissa
-yhtä etelässä kuin nykyisin. Hän kertoo Lappalaisten elintavoista
-Zieglerin mukaan, joka teokseensa »Schondia» oli saanut heistä tarkkoja
-tietoja Johannes Magnukselta ja eräältä toisella ruotsalaiselta.
-Näitä tietoja hän täydensi omilla havainnoillaan. Pirkkalaiset (sana
-johtuu juuresta birk, joka merkitsi kauppaa), jotka olivat saaneet
-Ruotsin kruunulta Lappalaisten verotuksen ja kaupan yksinoikeudekseen,
-asustavat Olaus Magnuksen esityksessä kaukana Luulajan Lapissa,
-jota vastoin heitä ei Suomessa ole missään. Mutta Norjan puolella
-Ofoten-vuonon seuduilla näkyy heidän telttojaan, jotka Olaus Magnus
-on piirtänyt toisen muotoisiksi kuin Lappalaisten kodat. Hän sanoo
-heidän pitäneen poroja samoin kuin Lappalaisetkin, joiden päälliköitä
-he olivat ja jotka maksoivat heille veroa, kalliita turkiksia ja
-kalaa. Mutta eivät ainoastaan Pirkkalaiset Ruotsin kuninkaan nimessä
-verottaneet Lappalaisia, näiden täytyi myös maksaa veroa Norjan
-kuninkaalle ja Moskovalaisten ruhtinaalle. Olaus Magnus ei ja'a
-Lappalaisia kalastaja-, metsä- ja tunturilappalaisiin, mutta hän
-näyttää kuitenkin tienneen, että Lappalaisten kesken oli vallalla
-vastaavat elämänlaadut. Hän kiittää heitä hyvin rauhallisiksi, ellei
-heille tehty ankaraa vääryyttä. Poronhoidosta kertoessaan Olaus Magnus
-on tietävinään, että poroja valjastettiin kärryjenkin eteen, ja että
-niillä ratsastettiin. Kumpikin käsitys oli väärä; edellinen lienee
-johtunut siitä, että lappalainen ahkion nimi »kerres» muistutti ruotsin
-sanaa »kärra». Pulkan kuvaus on sattuva. Lappalaisten aseet olivat
-keihäs ynnä varreton jousi ja nuolet. Naisetkin oppivat taitaviksi
-ampumaan ja he kulkivat mukana pyyntiretkillä, koska riistaa muka
-oli niin runsaasti, ettei miehiä ollut tarpeeksi. Ampumataidon
-kehittämiseksi Lappalaisten nuoriso pani toimeen kilpailuja. Kun
-turkiksia ja muita kauppatavaroita vietiin poroilla Norjaan, niin
-poronkuljettajia sanottiin »kveeneiksi»: tämä nimitys luultavasti
-tarkotti Pirkkalaisia, jotka lienevät siihen toimeen palkanneet
-kainulaisia, s.o. suomalaisia. Ziegler kertoi Lappalaisten käyvän
-kauppaa siten, että he veivät tavaransa määräpaikkaan ja siihen
-jättivät ja sitten sopivassa tilassa kävivät hinnan noutamassa, jonka
-ostaja aivan mielivaltaisesti määräsi: Olaus Magnus kertoo tämän kaupan
-samoilla sanoilla, mutta sijottaa sen kuvaesityksenä »Valkoisen järven»
-rannoille.
-
-Kerrottuaan Lappalaisten puvusta, asunnoista ja naimatavoista Olaus
-Magnus tekee selkoa heidän epäjumalanpalveluksestaan. He palvelivat
-sekä aurinkoa että kuuta; auringon kunniaksi uhrattiin metsäneläinten
-ja merenrannikolla valaitten luita, ei kuitenkaan kesällä, koska se
-olisi auringon valoa ja lämpöä häväissyt, vaan vasta talven tullen ja
-päivän lyhetessä. Palveltiin myös seipään päähän kohotettua punaista
-kangasta, jossa luultiin olevan taikavoimaa, koska punainen oli veren
-väri. Vielä Lappalaiset palvelivat kaikkea, minkä aamulla kodastaan
-ulos lähtiessään ensiksi sattuivat näkemään. He olivat taitavia noitia,
-samoin kuin Suomalaisetkin, loitsivat puhaltamaan minkä tuulen vain
-tahtoivat, myrskynkin, sekä saattoivat keskustella etäällä olevien
-ihmisten kanssa. »Jos joku tahtoi tietää poissa olevan kohtalon,
-niin hän kääntyi joko suomalaisen tai lappalaisen puoleen ja antoi
-hänelle lahjan. Lappalainen sitten lähti yhden seuralaisensa ja
-vaimonsa keralla yksinäiseen huoneeseen, laski siellä vaskisammakon
-tai käärmeen alasimelle ja iski sitä niin ja niin monta kertaa,
-luki loitsuja ja lankesi sitten loveen ja makasi pian kuin kuollut.
-Kaiken aikaa molemmat toiset pitivät häntä tarkkaan silmällä. Jälleen
-toinnuttuaan hän kertoi poissa olevasta ja näytti sormusta, puukkoa
-tai muuta esinettä, jonka oli häneltä saanut.» Jo Snorre Sturlassonin
-»kuninkaankirjassa »puhutaan Lappalaisten haahmonmuuttamiskyvystä.
-Olaus Magnus kertoo, että he tekivät lyijystä sormen mittaisia
-taikanuolia ja ampuivat niitä vaikka kuinka pitkän matkan päähän sitä
-henkilöä vastaan, jolle tahtoivat kostaa. Ne sattuivat käteen tai
-sääreen, ja se johon semmoinen oli sattunut, kuoli ennen kolmen päivän
-kuluttua. Lappalaisilla on viime aikoihin saakka ollut tämmöinen taika
-käytännössä. Zieglerin mukaan Olaus Magnus kertoo Lappalaisten tuulen
-loitsimisesta, vaikka hän erehdyksestä omistaa taidon Suomalaisille.
-He sitoivat hihnaan kolme solmua. Kun he yhden päästivät, niin nousi
-kohtalainen tuuli, kun he toisen päästivät, niin tuuli kiihtyi kovaksi,
-mutta kun he päästivät kolmannen, niin se yltyi myrskyksi.
-
-
-
-Suomi ja Suomalaiset.
-
-
-Poronhoitonsa ja kaikista muista Europan kansoista poikkeavan
-elämänlaatunsa kautta Lappalaiset olivat herättäneet tutkijain huomiota
-ja tulleet mainituiksi melkeinpä heti kun Skandinavian maista aljettiin
-kirjottaa (I, s. 207.) Paljon myöhemmin tämä kunnia tuli Suomen ja sen
-asukkaitten osaksi. Ei edes varmaa nimeä tälle maalle tietty, vaikka
-kristinusko oli täällä voimaan astunut ja olot järjestyneet. Ziegler
-»Schondia» teoksessaan (1532) kirjotti maastamme jotenkin paljon
-tietojen mukaan, joita hän oli saanut Johannes Magnukselta. Mutta
-vasta Olaus Magnus teoksessaan julkaisi maastamme kertomuksen, jonka
-kautta sen luonto ja asukkaat pääpiirtein tulivat tunnetuiksi kautta
-sivistyneen maailman.
-
-Zieglerin esimerkkiä noudattaen hänkin piirsi Suomenlahden suunnan
-koilliseksi ja pituuden todellista paljon suuremmaksi; suunnan väärin
-piirtämiseen lienee ollut syynä kompassin itäpoikkeuma, niinkuin jo
-olemme edellä maininneet. Luonnollista on, että monet paikat sen kautta
-ovat joutuneet aivan väärille leveyspiireille, kuten esim. Viipuri.
-Zieglerin kartassa oli Pohjanlahdella nimenä »Sinus Finnonicus»;
-Olaus Magnus siirti tämän nimen niemimaamme eteläiselle rajamerelle,
-joka on saanut pitää sen tähän päivään saakka. »Carta marinassa» on
-Suomen ja Venäjän raja merkitty kahdenkertaisella puurivillä ja rajan
-länsipuolella näkyvät pitäjät Ecclesia Nova (Uusikirkko), Kinaveb
-(Kivennapa), Iasche (Jääski), Egrepe (Äyräpää) ja Savolax (Mikkelin
-seutu).
-
-Raja kulkee Nevasta melkein suoraan pohjoisia kohti »Valkoisen järven»
-kaakkoiskulmaan, joka järvi sitten on rajana Suomen ja Biarmian
-välillä. Lacus albuksen luoteispäästä raja kulkee suoraan pohjoista
-kohti aina Jäämereen saakka. »Valkoisella järvellä» Olaus Magnus
-varmastikin tarkottaa Kannanlahtea, jossa hän sanoo sekä Suomalaisten,
-Lappalaisten että Ruotsalaisten käyneen pyyntiretkillä, koska sekä
-kalastus että metsästys siellä olivat erinomaisen tuottavat; mutta
-enimmän siellä kävivät Moskovalaiset, jotka metsästivät ja kalastivat
-joka sopen ja samalla olivat mitä viekkaimpia kauppiaita. »Carta
-marinassa» näkyy, kuinka nämä »moskovalaiset», jotka oikeastaan
-lienevät olleet rajan takaisia karjalaisia, vetävät Valkoisesta merestä
-veneen jokia ja järviä myöden vedenjakajalle ja sitten sen poikki
-taivaltaen lähtevät vastakkaisen puolen jokia ja järviä laskemaan alas
-Pohjanlahteen. Olaus Magnuksen käsityksen mukaan Ruotsin raja siis
-ulottui Kannanlahteen saakka; tämä käsitys lienee johtunut juuri siitä,
-että sinne tehtiin Suomen puolelta pyyntiretkiä.
-
-Valkoisesta järvestä Olaus Magnus piirtää pitkän metsäisen harjanteen
-kulkemaan etelää ja lounatta kohti ja harjanteen nimi on hänen
-kartallaan »Landsrygia», s.o. Maanselkä. Valkoisesta järvestä alkaen se
-kulkee Karlabihin (Kokkolaan) ja vastaa, alkuosa nykyistä Maanselkää,
-jatko Kainuunselkää. Tämä ja muut samanlaiset maanselänteet osottavat,
-että Olaus Magnuksella oli oikea käsitys Sisä-Suomen vedenjakajien
-todellisesta luonteesta, vaikkei hän voinutkaan niiden paikkoja
-tarkkaan määrätä, kun vesistöt olivat niin vähän tunnetut. Hän sijottaa
-pitäjät Sala (Salo), Ula (Oulu), Ighia (li) ja Chim (Kemi) selänteen
-pohjoispuolelle ja sanoo tätä osaa Itä-Lapiksi (_Lappia orientalis_),
-eikä siis lue sitä Itä-Pohjanmaahan; tämä alkaa vasta maanselän
-eteläpuolella hänen kartallaan. Olaus Magnus ilmottaa Pohjanlahden,
-Suomenlahden ja Valkoisen järven välisen alueen olevan 300 saks.
-penikulmaa pitkän (2220 kilom.) ja 60 saks. penikulmaa (444 kilom.)
-leveän; pituus siis on monin kerroin liioteltu, leveys laskettu koko
-joukon liian pieneksi. Nämä »Historian» luvut eivät kuitenkaan vastaa
-kartan mittoja; kartalla on pituus vain 2/3 edellä mainitusta määrästä,
-leveys 3/2, joten kartta, vaikka onkin vanhempi, enemmän lähentelee
-todellisia suhteita.
-
-Ei ole ihmettelemisiä, että Olaus Magnuksen käsitykset Suomen
-vesistöistä ovat niin puutteelliset; niitä ei vielä tuntenut kukaan,
-kun erämaatkin olivat suureksi osaksi asumatta, ja vielä vähemmän
-niistä oli kukaan yrittänyt laatia karttaa tai kertomusta. Hänen täytyi
-siis kokonaan tyytyä niihin suupuhe-tietoihin, joita hän saattoi koota
-Ruotsissa ollessaan ja sitten vieraalla maalla. Hänen karttakokeensa
-kuitenkin semmoisenaankin osottaa hyvää tahtoa ja se todella saakin
-esiin eräitä pääpiirteitä, esim. vedenjakajain luonteen, Sisä-Suomen
-järviylänköluonteen ja jokien säteilyn kaikkiin reunameriin tältä
-järviylängöltä. Kokonaisien vesistöjen asemasta hän piirtää vain
-muutamia suuria järviä. Maanselältä virtaa Pohjanlahteen kolme jokea,
-joiden suunta ja luonne kuitenkin on niin ylimalkainen, ettei niitä
-voi todellisiin jokiin verrata; suurin tietysti olisi Kemijoki, mutta
-samanniminen asutuskeskusta ei ole sen suussa oikealla paikallaan,
-molemmat toiset Simojoki ja Iijoki, jonka suussa on »Ighia» niminen
-pitäjä. Se joki, jonka laskupaikkaan »Ula» on piirretty, on verraten
-vähäinen, eikä sen latvoilla ole merkkiäkään suuresta järvestä.
-Mahdollista on, että Oulujärvi on langennut Siikajoen osalle. Maanselän
-itäpuolella olevia suuria vesistöjä edustaa vain kolmikulmainen aava
-selkä, josta ei ole vedenjuoksua millekään suunnalle, vaikka Olaus
-Magnus muutoin piirtää laskuväyliä liiaksikin. Huomioon ottaen, että
-tämä järvi, jonka rannalle on piirretty venettään taipaleen poikki
-kuljettava retkikunta, on laskuväylätön, näyttää siltä, kuin monet
-Olaus Magnuksen jokihaarautumat tarkottaisivatkin jokimatkareittejä,
-joilla joko ei tarvinnut taivaltaa, koska vesitie oli yhtämittainen,
-tai joilla taivallettiin vain tavarat, mutta veneet jätettiin
-joenlatvoille. »Carta marinalla» esim. Porvoon joki lähtee suoraan
-Vesijärvestä; näin selitettynä olisi käsitettävä, että koko Päijänteen
-puoli kulki Porvoon jokea myöten Porvooseen, mutta ettei veneitä
-taivallettu, vaan pidettiin Porvoon joella toisia, Vesijärvellä toisia
-veneitä.
-
-Eteläpuolella taivallusjärveä kulkee jälleen idästä länteen
-vedenjakaja, joka näyttää vastaavan Suomenselkää. Sen eteläpuolella
-on kaksi järveä, joista on vedenkulku ainoastaan Pohjanlahteen,
-ja yksi, »Lacus niger», s.o. Mustajärvi, josta vesi laskee vain
-Suomenlahteen, ynnä neljä, joista on vesireitit sekä Pohjanlahteen
-että Suomenlahteen. Mutta Lacus nigeristä, joka näyttää vastaavan
-koko Saimaan vesistöä, on vesireitti Valkoiseen järveen, iso joki,
-jolla on kaksi haaraa kuin Vienan Karjalan Kemijoella. Mustanjärven
-rannalla on linna »Nova arx» eli Olofsburg (Olavinlinna). Mutta Saimaan
-veden Olaus Magnus näyttää luulleen laskevan Suomenlahteen lähellä
-Viipurin kaupunkia, eikä Laatokkaan, josta hänellä ei näytä olleen
-minkäänlaista käsitystä. Jotenkin oikealla paikallaan laskee Suomen
-lahteen Kymijoki, jonka suupuolessa on yhtä monta jokea, kuin Kymellä
-suuhaarojakin; väärinkäsityksen kautta Olaus Magnus on merkinnyt
-kolme Kymijoen suuhaaraa eri joiksi. Kaksi lähtee järvestä, jonka
-nimi kartalla on Holela lacus, vaikka selkä tarkottaakin Päijännettä.
-Päijänne on kartalla jaettu kahdeksi järveksi, joiden välillä on leveä
-maakannas, eikä mitään vesiyhteyttä; eteläinen järvi, jonka rannalle
-Hollolan kirkko on merkitty, on nimeltään »Lacus Piente» (Päijänne,
-Zieglerin teoksessa Peyenthe). Tästä viimeksi mainitusta järvestä
-on monta vesireittiä sekä Pohjanlahteen että Suomenlahteen. Holelan
-järveen on kuvattu kaksi isoa vesilintua ja näiden alle kirjotettu »Sur
-pesi»; jotkut ovat arvelleet näiden sanain tarkottavan »suurta vettä»,
-mutta todenmukaisempaa on, että ne ovat »suuria pesiä», vaikk'ei
-olekaan helppo arvata, minkä välikäsien kautta Olaus Magnus on saanut
-nämä suomalaiset sanat kuvaamiensa pesivien lintujen alle. Kartalla
-on kuitenkin useita muitakin samalla tavalla käytettyjä suomalaisia
-sanoja, kuten »Palio Kylä», jotka on kirjotettu Kyröjoen varteen
-nimiksi, vaikka tiedon antaja nähtävästi vain on tarkottanut niitä
-monia huoneenkuvia. joita jokivarteen on piirretty. Näyttää siltä,
-kuin olisi ruotsalaisella kartanlaatijalla ollut suomalainen neuvoja,
-ja että he hyvin epätyydyttävästi ymmärsivät toistensa puhetta, joten
-kartan laatija on kirjottanut suomalaisen tietomiehensä yleisiä
-huomautuksia nimiksi. Samanlainen huomautus ovat vielä sanat »piet
-mado» käärmeenkuvien alla maan sisäosissa; nekin on nimiksi kirjotettu,
-sillä jos kartan piirtäjä olisi huomautuksen ymmärtänyt, niin hän
-arvatenkin olisi kääntänyt sen latinaksi. Taikka ehkä on karttaluonnos
-lähetetty Suomeen täydennettäväksi, ja siihen kirjotetut huomautukset
-osaksi jääneet ymmärtämättä.
-
-Suomen eläinkuntaa kiitetään »Historiassa» hyvin rikkaaksi; Maanselällä
-varsinkin oli runsaasti kaikkia niitä eläimiä, joista saatiin
-arvokkaimmat turkikset, näätää, oravaa, kärppää ja soobelia, joita
-uutterasti pyydettiin. Maanselällä ja Valkoisessa meressä muutoin
-oli hyvin paljon lintuja, joiden Olaus Magnus luuli tulleen sinne
-Skyytian läheisistä järvistä ja erämaista pesimään, syksyllä taas pois
-lähteäkseen. Saukko oli muka sangen yleinen Suomessa ja Pohjanlahden
-rantaseuduissa. Suomen itäosissa, Hämeessä ja Karjalassa, oli hyvin
-runsaasti majavia, jonka omituisen pesänrakennuksen Olaus Magnus kuvaa;
-hän kertoo, että kun suomalaiset kylvivät peltonsa, niin silloin
-varsinkaan ei saanut häiritä majavia eikä niiden asunnoita.
-
-Olaus Magnuksen tieto Suomen paikoista oli sangen vaillinainen,
-niinkuin arvata saattaa, kun hänen oli koko karttakuvansa alusta
-luotava. Suomen maakuntain ja asuntakeskustain paikat toisiinsa
-verraten ovat usein aivan väärin ilmotetut, niin että on mahdoton
-arvata, mitä hänen mainitsemansa nimet tarkottavat. Zieglerin kartasta
-hänellä ei näytä Suomen topografiaan olleen paljoakaan apua, ja
-vaikkapa hän olisikin siitä lainannut, niin olisi hän oikeastaan vain
-lainannut niitä tietoja, joita Ziegler oli Johannes Magnukselta ja
-arvatenkin häneltä itseltäänkin saanut.
-
-Finlandia eli Finingia, jonka Olaus Magnus sanoo ennen olleen
-kuningaskunnan, on hänen käsityksensä mukaan sama kuin Pliniuksen
-»Eningia». Hän sanoo sen pohjoisessa alkavan Itä-Pohjanmaalla, jonka
-eteläpuolella on »Satacundia», Satakunnan itäpuolella »Tavastia».
-Suomen lounaisessa kulmassa on Varsinais-Suomi, jonka Olaus Magnus
-1400:luvun alussa tapahtuneen kihlakuntajaon mukaan jakaa kahteen
-osaan, Norfinniaan ja Sudfinniaan. Suurimman osan Suomen lahden rantaa
-käsittää »Nilandia» (Uusimaa), josta Olaus sanoo erästä osaa »Nilandia
-austraiikseksi», vaikkei se hänen kartallaan suinkaan ole maakunnan
-eteläisin osa. Koko muu osa Suomea on »Careliaa».
-
-Varsinaisista paikannimistä emme lähde selkoa tekemään; lukija saa
-niistä riittävän käsityksen tähän liitetystä kartasta. Useat nimistä
-tuntuvat niin löyhiltä, että tuskin mikään tutkimuskaan voi niiden
-alkuperää valaista; tämmöisiä nimiä ovat esim. »Vista», »Pottra»,
-»Trofel» ja »Lergas» kaukana Keski-Suomessa. Toiset supisuomalaiset
-ovat kumman oikein kirjotetut, kuten »Hollola», toiset taas niin
-väännetyt, että niitä tuskin tuntee, mainitaksemme vain Kuusiston,
-piispain vanhan linnan, jonka nimi kartalla on Cusm [ehkä lyhennysmuoto
-pro Kuusmaa], vaikka olisi luullut kirkonmiehen ainakin sen nimen
-osaavan oikein kirjottaa.
-
-Olaus Magnus piti Suomea väkirikkaana maana, varsinkin eräitä seutuja
-Pohjanlahden rannalla, joihin hän on karttaansa kirjottanut »hic maxima
-multitudo gentium», taikka »palio kylä», näiden sanain merkitystä
-tietämättä. Suomalaisia kuvataan hyväntahtoiseksi ja vaatimattomaksi,
-vaikka jonkun verran hitaaksi kansaksi: mutta kun he kerran vihastuvat,
-hän sanoo, niin korvaa hitauden heidän kostonsa voima. Tavat olivat
-lauhtuneet maan käännyttyä kristinuskoon; kirkkoa ja pappeja kohtaan
-osotettiin suurta kunnioitusta. Suomalaiset tavallisesti asuivat
-kylissä ja elivät maanviljelyksestä, kalastuksesta, metsänhakkuusta ja
-metsästyksestä. Suomen kaikki joet ja vesistöt olivat hyvin kalaiset ja
-kalaa vietiin ulkomaillekin, varsinkin Saksaan. Valkoisessa järvessä
-uutteraan kalastettiin; kesällä sinne kokoontui venäläisiä, lappalaisia
-ja suomalaisia pyytäjiä, enimmän kaikista suomalaisia, ja saaliit
-olivat erinomaiset. Siellä siihen aikaan saattoi nähdä kaikkien näiden
-kansain pukuja ja veneitä. Laivoja ja veneitä Suomalaiset olivat sangen
-taitavia rakentamaan, varsinkin Hämäläiset ja ne jotka asuivat heidän
-länsipuolellaan. Samoin he yleensä olivat mestarillisia puuseppiä
-ja käsityöläisiä, sekä muka taitavia valmistamaan sotakoneita ja
-bombardoja. He olivat vahvoja juomareita ja panivat hyvää olutta.
-Sodassa he suojelivat itseään jonkinlaisella panssarilla, joka oli
-tehty kalkissa pehmitetystä hylkeennahkasta, taikka hirvennahkasta.
-jonka karvapuoli oli ulospäin käännetty. Talvella näiden panssarien
-päälle valettiin vettä, niin että niiden päälle jäätyi kova jääkuori.
-Käytettiin myös hirven, peuran ja härän koipinahkoista valmistettuja
-kypäreitä, jotka oli taiten koottu, niin että ne olivat kuin suurilla
-kalansuomuilla päällystetyt. Toisilla oli päähineitä, jotka oli koottu
-eräitten lintujen höyhenistä ja rautalangoilla huolellisesti neulotut.
-Taikka pingotettiin puulle parkittuja kuivattuja nahkoja, jotka
-oli kalkissa keitetty. ja nahkat siten painettiin pään mukaisiksi.
-Kypärit sisäpuolelta vuorattiin hienolla tuohella ja ne siveltiin
-kalanliimalla, että ne paremmin kestivät kosteutta.
-
-Suomalaisia oli kielletty, kertoo Olaus Magnus, käyttämästä kotonaan
-aseita, kuten keihäitä, nuolia ja muita heittoaseita, miekkoja
-ja pitkiä puukkoja. Mutta semmoisia aseita he saivat pitää, mitä
-tarvitsivat töihinsä, kuten kirvestä, jota he käyttivät erinomaisen
-taitavasti rakennuksia salvaessaan. Rajantakaisien rosvoretkiä
-torjuessaan Suomalaiset aina ensi aluksi puolustivat itseään
-heittokeihäillä, jotka olivat päiväpaisteessa kuivatusta kuusesta,
-terävillä puukärjillä varustetut. Toisilla oli verkkoja, joita he
-nakkasivat vihollisien päähän, vetäen sitten kumoon sekä hevoset
-että ratsastajat. Käsikähmässä suomalaiset käyttivät aseinaan
-kiviä, joita he vyössään kantoivat, taikka sitoivat he neljän käden
-pituisella nuoralla nyrkin kokoisia kiviä kepin päähän ja heittivät
-näitä ratsumiesten päähän taikka hevosten jalkoihin. Hyväksi avuksi
-olivat myös heidän vihaiset koiransa, joita Moskovalaisten hevoset
-kovin pelkäsivät; ne pakenivat koiria aivan samalla tavalla kuin
-Persialaisten hevoset kameleja. Koirat oli opetettu pelottamaan ja
-ahdistamaan vihollisten hevosia; ne haukkuivat ja purivat niitä
-kuonoon, jotta hevoset nousivat kahdelle jalalle ja pudottivat
-ratsumiehet, jotka sitten tapettiin.
-
-Olaus Magnus kertoo erikoisella mielenkiinnolla siitä kaupasta,
-jota käytiin rajan takaa Suomeen vesistöjä pitkin. »Moskovalaiset»
-kantoivat taikka vetivät veneensä järvien välisien kannaksien ja
-vedenjakajain poikki, ja tällä tavalla Suomen maanselän poikki
-kuljettuaan tunkeutuivat aina Tornioon saakka, jossa Olaus Magnus itse
-kesällä 1519 oli nähnyt heitä veneineen. Vienan Karjalaiset vielä
-tänä päivänä kulkevat samoja vesireittejä, varsinkin jauhojen haussa
-Suomen puolelta. Usein nämä »Moskovalaiset» tekivät maassa ilkitöitä
-ja vakoilivat. Toisinaan he pysähtyivät tielle, mikä minnekin, muka
-veneitään korjatakseen, vaikka todenteolla vakoilivatkin Ruotsin
-valtakunnan maita. Vaikka Ruotsin maaherrat olivat varuillaan, niin
-uudistuivat alinomaa rajakahakat rosvouksineen ja ilkitöineen.
-Kun rajantakaiset — Olaus käyttää sanaa Moskovalaiset — tahtoivat
-hyökätä Suomen Karjalaisten kimppuun, niin he muodostivat oikeita
-rosvojoukkoja, joilla oli keskenään määrätyt sopimukset ja
-määräykset. He rakensivat aluksi erämaissa pitkiä keveitä veneitä
-tasaisista ohuista kuusilaudoista sillä tavalla, että toiset
-tekivät istumapaikkoja 20—25 miehelle, toiset keittivät maakuopissa
-kuusenpihkasta pikeä tai tervaa, osa valmisti ja varusti kaaria,
-jänteitä ja nuolia, osa nuolenkärkiä karkaisi. Kun alukset olivat
-valmiit, niin niitä työnnettiin vesille kokonainen laivasto, ja sitten
-hävitettiin taloja ja linnoja sekä Valkoisen järven (_Lacus albuksen_),
-että Suomen lahden ja Liivinmeren luona, vieläpä hyökättiin ankkurissa
-olevien kuormalaivainkin kimppuun ja ryöstettiin ne ja miehistöt mereen
-syöstiin. Tapahtui niinkin, että Moskovalaiset hyökkäsivät suurempien
-laivain kimppuun, kun nämä olivat tyventöön joutuneet. Mutta heti
-kun he eivät enää luulleet olevansa kostolta turvassa, he ottivat
-veneensä olalleen ja kantoivat ne metsään kätköön, käyttääkseen niitä
-uudelleen soveliaassa ensi tilassa. Metsissä he sitten elivät jonkun
-aikaa hyvässä turvassa saaliistaan. Mutta kun heidän ilkityönsä kävivät
-liian sietämättömiksi, niin heitä kohtasi ryöstettyjen asukkaitten
-kosto. Metsästäjät uutterasti etsivät heidän lymypaikkojaan ja ne
-ilmi saatuaan veivät Suomalaisille tiedon: nämä suurella joukolla
-lähtivät heitä hävittämään. Kamalaa julmuutta silloin harjotettiin,
-sillä rosvot, ilkityönsä muistaen, taistelivat henkensä edestä. Lopulta
-kuitenkin heidän voimansa murrettiin, he pakenivat vuorenrotkoihin ja
-maaluoliin, taikka piiloutuivat puitten latvoihin. Ne, jotka kiinni
-saatiin, armotta poltettiin veneineen ja varustuksineen; rotkot ja
-luolat tukittiin isoilla kivillä ja paaluilla, niin että ne, jotka
-niihin pakenivat, nälkään kuolivat. Eivät nekään, jotka olivat puihin
-piiloutuneet, päässeet pakoon. Koirat haukkuen ilmaisivat heidän
-olinpaikkansa, jonka, jälkeen heitä nuolilla ammuttiin, niin että he
-putosivat maahan ja tapettiin. Hyvät ajokoirat olivatkin paras keino
-näiden metsärosvojen kiinni saamiseksi.
-
-
-
-Itäiset maat.
-
-
-»Biarmian», s.o. Bjarmien maan Olaus Magnus sijotti äärimäiseksi
-Skyytian meren laitaan, Kuolan pohjoiselle rannalle siis. Hän
-erotti kuitenkin kaksi Biarmiaa, Saxo Grammaticuksen mukaan. Saxo
-Grammaticuksen kuvaukset molemmista Biarmioista eivät ensinkään
-käy yhteen Vienan seutujen kanssa, sillä Saxon kuvauksen mukaan ne
-molemmatkin olivat vuorisia maita. Toiset sen vuoksi päättelevät hänen
-tällä nimityksellä tarkottaneen Kuolan niemimaan molempia rantoja,
-ja siihen viittaa Olaus Magnuksen kartta. Hän on kuvannut Biarmian
-rikkaaksi kaloista, linnuista ja arvokkaista turkiseläimistä.
-
-Venäjästä Olaus Magnuksen karttaan on kuvattu ainoastaan vähäinen osa,
-se nimittäin, joka on lähinnä Suomen lahden itä- ja eteläpuolella.
-Hänen tietonsa Karjalan kannaksen itäpuolella olevista seuduista ovat
-odottamattoman vaillinaiset; Laatokka, jonka tuntee Käkisalmesta, on
-pienimpiä hänen kartalleen piirretyistä järvistä. Vasta Herberstein
-Venäjän karttaansa kuvasi Laatokan isommaksi. Neva juoksee Laatokasta
-Suomen lahteen ja Nevaan laskee eteläpuolelta suurehko joki, joka
-tarkottanee Velhojokea. koska Novgorod on sen rannalla. Erillään
-Velhojoesta on Irmen (Ilmen) järvi, ja siihen laskee Peipsen järvestä
-Narev, jonka rannalle Narvan kaupunki on sijotettu. Peipsen on
-piirretty Venernin kokoiseksi. Baltinen maanselänne, joka oli Itämeren
-maakuntain rajana Venäjää vastaan, on karttaan merkitty pitkäksi
-metsäiseksi selänteeksi. Itämeren länsi- ja eteläpuolellakin olevat
-maat Olaus Magnus kuvasi, joten hänen karttansa paitsi varsinaisia
-Pohjoismaita itsiään. myös esittää niiden suhteet naapurimaihin, aina
-Englantia ja Skotlantia myöten. Saksan pohjoisrannan hän tunsi hyvin
-sekä oman näkemänsä mukaan että verraten runsaasta maantieteellisestä
-kirjallisuudesta, joten se on hänen karttaansa oikeammin kuvattu; mutta
-näistä seuduista hän ei enää voinut rikastuttaa aikansa tietopiiriä,
-niinkuin esittämällä kauan laiminlyötyjä Pohjoismaita.
-
-Samaan aikaan kun Olaus Magnus julkaisi teoksensa, alkoivat
-Englantilaiset retkensä Vienan merelle ja edelleen aina Novaja
-Semljahan saakka, ja heidän ynnä heidän jälkiään kulkevain
-Hollantilaisten kautta näiden seutujen maantieteelliset olot
-vihdoinkin tulivat selvitetyiksi. Mutta vaikka näiden matkain kautta
-karttunut tieto vaikuttikin, että Europan pohjoisrantain karttakuva
-tuli oikaistuksi ja vakaantui, niin pysyivät Olaus Magnuksen
-kartta ja maantiedeteos kuitenkin koko kuudennentoista ja alun
-seitsemättäkintoista vuosisataa tärkeimpinä lähteinä Pohjoismaiden
-tuntemiselle. Sebastian Münster ammensi niistä »Cosmographiaansa»
-kirjottaessaan ja monet muut hänen jälkeensä. Orteliuksen suuressa
-karttakirjassa Pohjola on enimmäkseen kuvattu Olaus Magnuksen
-mukaan, vaikka hän lisäksi käytti hyväkseen Englantilaisten ja
-Hollantilaistenkin löytöjä. Gerhard Mercatorinkin kartassa on
-Pohjoismaita koskeva osa etupäässä Olaus Magnuksen mukaan laadittu;
-muutamissa kohdin Mercator ei ole voinut erottaa uudempia tietoja
-oikaisuiksi, vaan on Englantilaisten löytämän Valkoisen meren ohella
-piirtänyt karttaan Olaus Magnuksen Lacus Albuksenkin. Vasta Andreas
-Buraeuksen (1571—1646) uraa aukaisevien töitten kautta Skandinavian ja
-Suomen kartta perin pohjin uudistui ja sai varman tähtitieteellisen ja
-maanmittauksellisen pohjan ja samalla Olaus Magnuksen teokset jäivät
-vain historiallisiksi muistomerkeiksi.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAANTIEDE JA LÖYTÖRETKET
-II ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/69230-0.zip b/old/69230-0.zip
deleted file mode 100644
index 4273928..0000000
--- a/old/69230-0.zip
+++ /dev/null