diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68901-0.txt | 3595 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68901-0.zip | bin | 75754 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3595 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8ae0da0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68901 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68901) diff --git a/old/68901-0.txt b/old/68901-0.txt deleted file mode 100644 index c657966..0000000 --- a/old/68901-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3595 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Professoreita ja ylioppilaita, by -Rafaël Hertzberg - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Professoreita ja ylioppilaita - Kertomus Turusta 1660 vaiheilta - -Author: Rafaël Hertzberg - -Release Date: September 3, 2022 [eBook #68901] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PROFESSOREITA JA -YLIOPPILAITA *** - - - - - -PROFESSOREITA JA YLIOPPILAITA - -Kertomus Turusta 1660 vaiheilta - - -Kirj. - -RAFAEL HERTZBERG - - -Suomensi - -W. C. - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus’en kustantama, -1888. - - - - -I. - - -Varhain keväällä vuonna 1663 käveli eräänä iltana kolme nuorta -ylioppilasta pitkää Hämeenkatua Turussa. He kulkivat luostariin -päin, siihen kaupungin osaan, joka oli saanut nimensä muinoin siellä -löytyneestä dominikaniluostarista. Tultuansa lähelle kadun loppua -poikkesivat he kapealle syrjäkadulle, joka johti Vartiovuorelle. Tämä -syrjäkatu oli niin likainen, että oli mahdollista kulkea ainoastaan -toista syrjää, pitsin huoneriviä, jossa muutamat laudanpalaset ja -liejuun uponneet tiiliskivet sallivat päästä jokseenkin kuivin jaloin. -Vaikeampi oli nousta liukkaita vuoren kulmia, joiden rotkot vielä -olivat lumella peitetyt. - -Päastyänsä vuorelle seisahtuivat he korkeimmalle kukkulalle rakennetun -Vartiotornin juurelle katselemaan näköalaa. Heidän jalkojensa juurella -levisi Turun kaupunki niinkuin kartalla. Lähinnä, vuoren ja joen -välillä, oli luostari komeine kivirakennuksineen, kauempana oikealla -Brinkala-rakennus, sisältävä raatihuoneen kellotornineen ja päävahdin, -jota sanottiin "kortigaaliksi" (corps de garde). Tämän vieressä ison -torin varrella oli komea hovioikeudenrakennus, ja siitä ulottuivat -Kirkko- ja Hämeenkadut, kaupungin paraat kadut, joiden, samoin kuin -isontorinkin varrella, oli kivirakennuksia tuomiokirkkoa kohden, joka -kohousi kukkulallaan ylpeänä ja mahtavana läheisten rakennusten yli, -ja korkeata kirkkomuuria kohden, josta koulun ja akademian rakennukset -muodostivat osan, kauempana olivat Ryssänmäki ja sen lukuisat -tuulimyllyt ikäänkuin rauhallisina vartioina. Kivikartanoiden ja kirkon -punaiset tiilikatot erosivat silmäänpistävästi laskevan auringon -valossa köyhempien kaupunginosien, niinkuin Ryssänmäen, Mätäjärven -ja Luostarinmäen turvekatoista, joilla sammal ja yökönlehti alkoivat -viheriöidä sulaneen lumen kostuttamina ja kevätauringon lämmittäminä. - -Joen toisella puolen oli "pieni puoti", lähellä korkeaholvista siltaa -kivirakennuksineen ja puukirkkoineen, Pyhän hengen kirkko nimeltään, -ja siitä ulottui Anningaistenkatu pitkän kärmeen muotoisena aina -Anningaisten mäelle saakka, joka oli täynnä mataloita, köyhiä tölliä. -Muutoin näkyi toisella puolen jokea ainoastaan leveitä katuja, ja -näiden takana kohosi pohjoisessa Räntämäen kirkon jyrkkä katto, -koillisessa Nummen kirkko ja lounaisessa Turun linnan mahtavat muurit, -jonne rivi mataloita rakennuksia vaihdellen puu-istutusten kanssa -ulottui. - -Meidän kolme ylioppilasta katseli ääneti kaunista, hymyilevää taulua. -Rauhallinen kaupunki lepäsi auringon laskiessa niin viehättävänä ja -ystävällisenä. Tuomiokirkon korkeasta, kuparikukolla varustetusta -tornista kuului ruumiskellon soitto täyttäen ilman värähtelevällä -äänellään, ja joen jääpeitteellä ajoi joukko talonpoikia hiljaa -kuormineen kaupunkiin. Lumi oli jo paikkapaikoin sulanut kedoilta, ja -ilmassa vallitsi se ihmeellinen keväinen luonne, joka täyttää kaikkien -ja varsinkin nuorison rinnan sanomattomalla viehätyksellä. Yksi -ylioppilaista osoitti kädellään Räntämäen kirkkoa, jonka katto juuri -hohti ruusunpunaisena. - -— Lieneeköhän tosi, kun sanotaan että Turun kaupunki kaikkein ensiksi -oli rakennettu tuonne vanhan piispanistuimen luo, sanoi hän. - -— Ystävämme Daniel ei voi koskaan olla mainitsematta menneitä aikoja, -ei edes kun hän työllä ja vaivalla on kiivennyt vuorelle katsomaan -eikö kevätaurinko ole sulattanut jäätä Airiston seliltä, sanoi toinen -tovereista puoleksi pilkalla ja jatkoi: Mitä huolimme me menneistä -sukupolvista, kun elämä ympärillämme sykkäilee lämpimänä ja rikkaana. -Minä annan suuremman arvon tällaiselle kauniille kevätpäivälle, -iloiselle laululle ja tuopille hyvää mummaa Balikan kellarissa, -kuin kaikille sinun piispavainajillesi ja Turun kaupungin vanhoille -perusmuureille. - -— Jacobus Chronander on runoilia ja puhuu kuin runoilia, sanoi nyt -kolmas. Hän panee arvoa ainoastaan nykyajalle, nimittäin jos se tarjoaa -jotakin iloa ja onnellisuutta. Tahdonpa vielä myöntää senkin, että -hän joskus ajattelee tulevaisuuttaan, mutta sitä tekee hän ainoastaan -silloin, kun hänellä on jotakin hauskaa odotettavana. Mutta hän -tekee sitä kaikissa tapauksissa, ja se nuorukainen, joka ajattelee -tulevaisuuttaan, on viisas ja ymmärtäväinen; ergo (siis) on Jacobus -Chronander viisas ja ymmärtäväinen nuorukainen, vaikka hän on runoilia. - -— Pahaksi onneksi ei dominus rector ole samaa mieltä, nauroi -Chronander, ja lykkäsi ylemmäksi leveälaitaisen hattunsa, josta sininen -silkkinauha liehui, ja pyhki hien runsaan, ruskean tukan varjoamalta -otsaltaan; sainpa hiljattain aika nuhteet, kun pyysin lupaa saada -painattaa näytelmäni, jota näytettiin maisterinvihkiäisissä toissa -keväänä. Olisitte olleet siellä, ystäväni Aschelinus ja sinä, -Juslenius, niin olisitte saaneet kuulla jotakin hauskaa. Herra rehtori -antoi minun tietää, että semmoiset näytelmät houkuttelevat ylioppilaita -heidän opinnoistaan, että ne kustannukset, jotka näihin käytetään, -tekisivät enemmän hyötyä, jos ne käytettäisiin väitöskirjojen, -latinalaisten runojen ja puheiden painattamiseen, sanalla sanoen: että -näytelmien kirjoittaminen ja varsinkin niiden näytteleminen on joutavaa -ajan hukkaa. - -— Dominus doctor Enevaldus Svenoniusta, ankarata jumaluusopin -professoriamme, saat varmaankin kiittää siitä. Hän pitää kaikkia -maallisia näytelmiä moitittavana, pirullisena komeutena, pompa -diaboli, kuten hän sanoo; ja hän se on, joka tätä nykyä johtaa koko -akatemiallisen konsistorion. Sinun näytelmäsi olisi hänen kumminkin -pitänyt hyväksyä. Laiskuuden pahojen seurausten ja ahkeruuden -siunauksen esittäminen sanoilla ja esimerkeillä, ja vieläpä lisäksi -hyvin valitussa ja miellyttävässä runomuodossa, eihän sen olisi pitänyt -olla hänelle vastoinmielistä. Vai mitä arvelet, Daniel? Mutta ethän -sinä edes kuuntele meitä! Mitä seisot taas ja mietiskelet? Panen vetoa, -että olit taaskin muutamia vuosisatoja taaksepäin ajassa. - -Andreas Aschelinus löi häntä olkapäälle. Juslenius kääntyi hymyillen. - -— Oikeassa olet, sanoi hän. Ajattelin juuri lieneeköhän tosi, että -munkit ovat raivanneet käytävän tuomiokirkosta Räntämäelle. Mutta -miten oli näytelmän laita, josta puhuitte? Olin keväällä maisterin -vihkiäisten aikaan Huittisissa isäni luona, joka silloin oli kovasti -sairaana, ja sen tähden en tunne sitä Ollenkaan. - -— Se oli oivallinen, tiedätkös. Tahdotko, niin kerron, mitä se -sisältää? Tahi ehkä teet sen itse, Jacobus, sanoi Andreas Aschelinus -kääntyen Chronander’iin. — He istuutuivat nyt kaikki kuivalle kalliolle -ja Chronander alkoi: - -— Ensiksi esiintyy Ahkeruus, rouva Diligentia, ja julistaa että -ainoastaan häntä palvelemalla on työllä ja vaivalla onnen ja kunnian -saavuttaminen mahdollinen. Sitten tulee Laiskuus, rouva Negligentia. -esiin ja kieltää nuorisoa seuraamasta Ahkeruuden ikävää tietä. Parempi -on, sanoo hän, elää hänen palveluksessaan, pitää hyviä päiviä, tanssia, -käyskennellä joutilaana, syödä ja juoda ylellisesti, kuin vaivata -itseään työllä. Kaksi ylioppilasta, Circejus ja Palladius, seuraavat -heidän neuvojaan. Circejus, joka vanhemmiltaan saapi runsaasti -rahaa, seuraa Laiskuutta ja Palladius Ahkeruutta. Saadakseni enemmän -vaihtelevaisuutta näytelmälleni, olen siinä myös antanut esiintyä -neljä talonpoikaa, joista kaksi tekee kuin Circejus ja toiset kaksi -kuin Palladius. Ahkera ylioppilas, joka ei vanhemmiltaan saa enemmän -rahaa, kuin mitä hän välttämättömästi tarvitsee, ei välitä hienoista -vaatteista ja ylellisestä elämästä, ei käy koskaan ravintoloissa, -vaan ostaa kirjoja ja lukee ahkerasti. Nöyrästi pyytää hän neuvoa -professoreilta, hylkää rouva Negligentia’n viekotukset, saapi apurahan -ja sitten maisteriseppeleen Apollolta itseltään. Lopulta joutuu -hän palkinnoksi naimisiin sievän rouva Filosofian kanssa, jolla on -seitsemän arvollista tytärtä, jalot neidet Metaphysica, Physica, -Mathesis, Ethica, Politica, Logica ja Rhetorica. Toinen ylioppilas, -Circejus, viettää elämänsä ilossa ja touhussa, hävittää omaisuutensa ja -hukkaa nuoruutensa ajan. Hän varottaa sitten nuorisoa laiskuudesta ja -pahoista, jotta lyhyen ilon perästä tuottavat pitkällisen katumuksen. - -— Tuohan oli oivallista. Mutta anna kuulla, miten kävi neljän -talonpoikasi, kehoitti Daniel uteliaana. - -— Kyllä, molemmat laiskat lainasivat rahaa ja tuhlasivat ne viinaan ja -tupakkaan. Sitten ottivat vartiat heidät ja panivat heidät torniin, -jossa saivat haikeasti valittaa, että olivat seuranneet rouva -Negligentia’n neuvoa. Mutta ahkerat nauttivat kaikenlaista onnea ja -menestystä. - -— Plaudite! [taputtakaa käsiänne!] Sehän oli kaunis ja opettavainen -näytelmä. Vähän liian vakava ehkä. Mutta jos tunnen Jacobus -Chronanderin oikein, niin on hän kyllä osannut sovittaa siihen koko -joukon hauskoja ja naurettavia kohtauksia. Muutenhan se ei hänen -luonteistaan olisikaan, sanoi Daniel Juslenius. - -— No se on tietty, sanoi Andreas Aschelinus. Kun Palladius joutuu -naimisiin kauniin, mutta kevytmielisen Virgo'n kanssa ja sitten -aviomiehenä joutuu ahtaalle, niin silloinkos oli katsojilla oikein -hauska. Mutta muutamat professoreista nyrpistivät otsaansa ja -näyttivät vihastuneilta. Toiset katsahtivat salaa naureskellen -kaunopuheliaisuuden professoriin, maisteri Johannes Clai Terserus’een, -tuohon juoppoon, joka istui siinä siveätapaisen vaimonsa, Jaakko -raatarivainajan miehuullisen tyttären kanssa, hänen, joka ei kauan -sitten löi kellarin avaimella kolon miehensä otsaan ja joka toisen -kerran salpasi hänen vieraineen hänen omaan huoneesensa, niin että -professorin täytyi kiivetä ikkunasta, päästäkseen ulos. Luultavasti -onkin tämä syynä, miksi ei korkea-arvoinen rehtori tahdo antaa lupaa -näytelmän painattamiseen. - -Jacobus Chronander nauroi. - -— Eipä juuri ilmankaan, etten aina vähin ajatellut heitä näytelmääni -kirjoittaessa, sanoi hän, vaikka minä en pannut siihen mitään, -joka suorastaan olisi heihin viitannut. Mutta mitä ajattelet sinä -talonpojistani? Eikö niitä esitetty mainion hauskasti? - -— Tosin kyllä, vastasi Andreas Aschelinus. Mutta minä en kumminkaan -pitänyt oikein siitä. Kun näen talonpojan sillä tavoin tehtävän naurun -alaiseksi, tuntuu minusta kuin hänelle tehtäisiin väärin. - -— Talonpojalle, sanot sinä? Mutta enhän ole tehnyt talonpoikiani -muunlaisiksi, kuin mitä ne ovat kaikissa näytelmissä, alkaen Plautosta -ja Terentiosta. Ja etkö ole nähnyt talonpoikia täällä meidän -markkinoilla? Ne nyt vasta ovat oikeita veikkosia, sanoi Chronander -nauraen, varsinkin kun ovat olleet tilaisuudessa pistäytyä krouvissa. - -— Se voi kyllä olla tosi. Mutta minä olen nähnyt meidän suomalaisen -talonpojan hänen kodissaan, ja minä olen oppinut tuntemaan hänen -toisenlaisena. Rehellinen, luotettava, työteliäs ja vaatimaton kuin -harva, ansaitsee hän arvoa ja kunniaa eikä pilkkaa. - -— Talonpojat kuin talonpojat, arveli Chronander. - -— Sinä olet Ruotsista, sinä et tunne Suomen talonpoikaa etkä edes -ymmärrä hänen kieltänsä, sanoi Aschelinus. Mutta minä tunnen hänen. -Minä itse olen syntynyt köyhän talonpojan pirtissä ja olen elänyt hänen -vaivaloista elämätään. Ihmisellinen, jalo sydän sykkii lämpimästi -ja uskollisesti hänen lattean nuttunsa alla. Jumalanpelvossa ja -nöyryydessä kyntää hän laihaa maataan, ja kun halla vie hänen hikensä -ja vaivansa hedelmät, taipuu hän nurisematta herran ruoskan alle. -Mikä kansa ei olisi joutunut epätoivoon niiden monien hävitysten -aikoina, joita Suomi on saanut kärsiä? Mutta kun sota ja rutto on -murhannut hänen poikansa, ja kun nälänhätä on pakoittanut hänen syömään -pettuleipää, on Suomalainen toivolla ja luottamuksella katsonut -eteenpäin, varmana siitä, että Herra kyllä ajallansa auttaa. - -Hän oli joutunut oikein kiihkoon. Hänen muutoin kalpeat poskensa -hehkuivat ja silmät säteilivät; hänen hoikka, vähän koukistunut -vartalonsa ojentui. - -— Minäkin olen samaa mieltä kuin Andreas, sanoi Juslenius. Minäkin -olen elänyt Suomen talonpojan kanssa ja tunnen hänen rehellisyyden, -hänen avuliaan mielenalan ja hänen muut hyvät ominaisuudet. Hänen -luonteessaan on paljon, jota muistuttaa ihanata synnyinmaatanne. -Hän on tyyni ja rauhallinen kuin järvemme kesäiltana honkametsän -kuvastuessa sen syvyyteen; hän on järkähtämätön, kuin vuoremme, -vahva ja sitkeä kuin koskemme, joita ei talven pureva pakkanen -jähmetytä. Ja mitä vielä suuremmasta arvosta: hän pitää arvossa ja -kunniassa semmoisiakin asioita, jotka seisovat jokapäiväisiä tarpeita -korkeammalla. Olen nähnyt isäni seurakunnassa köyhien talonpoikien -sekoittavan puunkuoria leipäänsä säästääkseen akatemialle menevää -viljaa. Toisia voi kyllä löytyä, jotka etupäässä pitävät huolta omasta -maallisesta voitostaan, niinkuin nyt valitetaan monesta akatemian -talonpojasta Hämeessä; mutta olen myös tavannut semmoisia, joista äsken -kerroin, ja ne ovat Suomen kansan oikea sydän ja ydin. - -— Ehkä olette oikeassa, sanoi Chronander. Minä en näytelmässäni missään -tapauksessa ole esittänyt oikeita talonpoikia. Mitä minä niillä -tekisin? Näytelmällä on nyt kerran esikuvansa, joiden tarkoitus on joko -opettaa tahi naurattaa, ja niiden joukossa on myös persona rustica, -talonpoika. Näillä kaikilla ei ole mitään tekemistä tehollisten -ihmisten kanssa. Eihän kirjoittamisella olisikaan mitään arvoa, jos -kirjailia antaisi katsojan nähdä ja kuulla sitä, mitä hänellä on joka -päivä muutoinkin nähtävänä. Voimme siis olla ystäviä kuin ennenkin. -Talonpoikani naurettavine käytöksineen ja viisastelevine puheineen -omat minun omaisuuteni, eli oikeastaan ne kuuluvat näytelmään. Teidän -suomalaisia talonpoikia en minä tunne, tahdon kumminkin mielelläni -uskoa, että ovat semmoisia, kuin olette kertoneet, vaikka minun täytyy -toiselta puolen myöntää, että on ensi kerran, kun kuulen jonkun puhuvan -sillä tavoin talonpojista. - -Sitten palasivat he jälleen kaupunkiin. Tultuansa Vanhalle -Kirkkokadulle kohtasivat he kaksi nuorta tyttöä. Toinen näistä, -mustaverinen ja ruumiikas, oli neitsyt Anna, korkeastioppineen -jumaluusopin professorin Enevald Svenonius’en tytär; toinen taas, -neitsyt Hebla, piispa Terserus'en nuorin tytär hänen ensimmäisestä -naimisestaan, oli kaunis sinisilmäinen ja valkotukkainen tyttö, jota -hänen notkean, mutta samalla uhkean vartalonsa tähden olisi luullut -vanhemmaksi kuin hän todella oli, — hän näet ei vielä ollut täyttänyt -viittätoista vuottansa. Vaikka heidän isänsä eivät juuri eläneet -paraassa sovussa, olivat tytöt hyviä ystäviä, ja aina nähtiin heidät -yhdessä. - -He punehtuivat ylioppilasten heitä kunnioituksella tervehtiessä, -johon he vastasivat vähän kumartaen juuri kun katosivat sen kartanon -sisäänkäytävään, jossa piispa Terserus asui. - -Mutta ylioppilaat kulkivat ohitse, ajoissa kyllin huomatakseen katseen, -jonka tytöt heittivät salaa heihin, ennenkuin menivät sisään. - -— Kuinka kaunis ja herttainen neitsyt Anna Svenonia on! huudahti -Chronander sovittaessaan lakkiansa että se näyttäisi oikein somalta -hänen tuuhealla tukallaan. Hänen vertaistaan ei mahda löytyä missään. - -Daniel Juslenius hymyili ja katsahti Andreas Aschelinus’een. Oli -näetsen tunnettu asia tämän lähimmille ystäville, että Hebla Terseian -ja Andreaan väli oli enemmän kuin ystävällinen. Tämä huomasi Danielin -silmäyksen ja punehtui hivusrajaan saakka. - -Kun olivat kulkeneet vielä jonkun mattaa ja tulleet Balikan kellarin -luo, kuului sieltä laulua ja naurua. - -— Se on Petrus Torpensis, joka laulaa jotakin hauskaa laulua; tunnen -hänen äänensä. Menkäämme sisään, saadaksemme tuopin mummaa, sanoi -Chronander. Juslenius’ella ja Aschelinus’ella ei kumminkaan ollut tähän -halua, vaan menivät he kotiin. He asuivat Ryssänmäellä, jossa olivat -vuokranneet pienen kamarin porvari Davidsson’ilta, jonka vaimo Ingeborg -antoi heille ruokaa ja siivosi heidän huoneensa. - -Chronander meni ravintolaan. Täällä oli jokseenkin suuri huone täynnä -ylioppilaita, jotka istuivat suuren pöydän ympärillä ja joivat -olutta tinatuopeista sekä polttivat tupakkaa pitkillä piipuilla. -Toisella sivuseinällä oli tavattoman suuri uuni, joka jakoi huoneen -kahteen osaan, joista toinen oli vieraita varten ja toisen täyttivät -oluttynnörit, ruokakaappi ja kauppapöytä, jonka takana kapakoitsia -ja hänen palveluspoikansa olivat täydessä toimessa. Seinillä oli -hyllyjä, löytyi tinatuoppia ja haarikoita. Katosta riippui rautainen -kynttiläkruunu, jonka muodosti neljä kierteistä ja lehden muotoisilla -koristeilla monistettua haaraa. Ikkunalla oli kaksi suurta messinkistä -kynttilänjalkaa, joissa oli kaksi paksua savuavaa talikynttilää. Oven -vieressä oli ruskeaksi maalattu kellokaappi, joka oli koristettu -suurilla, punaisilla ja sinisillä ruusuilla sekä omistajan -nimikirjaimilla M.B. (Matti Balikka) ja myöskin siniseksi maalatulla -vuosiluvulla 1650. Mustuneelle kellontaululle oli tekiän huonolla -käsialalla kirjoitettu: "Sic volvitur vetus." [Niin kulkee aika.] Huone -oli rinnankorkuiselta laudoitettu, muuten kalkilla rapatut, mutta -niiden valkoinen väri oli tomusta, tupakan savusta ja talikynttilän -noesta muuttunut tumman harmaaksi. Ilma tässä tupakan savussa ja -oluthöyryillä täytetyssä huoneessa tuntui lämpimältä ja tukehuttavalta -kun Chronander avasi oven. - - Mihi sit praepositum - In taberna mori, - Vinum sit oppositum - Morientis ori. - -[Olkoon minun määräni kapakassa kuolla, ja kuollessani olkoon viina -vuodatettu suuhuni.] - -Kuului parista kymmenestä voimakkaasta kurkusta, ja yhtä monta -tinatuoppia ja haarikkaa löi tahtia vahvaan pöytään, jonka vankat -ristijalat kyllä olivat tarpeen estämään sitä notkistumasta iskujen -alla. Ylioppilaat istuivat hatut ja kaaput yllä, ja ylinnä pöydän -päässä seisoi Petrus Torpensis johtamassa laulua. Hän oli näöltään -pitkä ja leveäharteinen, pyöreä ja lihavakasvoinen, hänen vilkkaat -silmänsä vilkkuivat iloisesti ja leikillisesti, ikäänkuin hakien -alinomaa pilkan ja naurun esinettä. Hänen vasen kätensä lepäsi miekan -kahvalla ja oikealla nosti hän tinatuopin korkealle. - - Ut diceant quum venerint - Angelorum chori: - -[Että enkelien kuori, kun tulee, sanoisi:] - -lauloi hän ja teki muiden nauraessa viittauksen Chronander’iin, -ikäänkuin olisi hän tarkoittanut että sisäänastuva oli enkeli. - - Deus sit propitius - Huic potatori. - -[Olkoon Herra suopea tuolle juomarille.] - -lopetti Chronander laulun samalla tapaa ja sai naurajat puolellensa. - -Chronander ja Petrus Torpensis olivat tovereiltaan hyvin suosittuja. Jo -ennakolta voi hyvin tietää että siinä tulisi hauskaa missä nämä olivat -mukana, niinkuin myös etteivät ne koskaan jättäneet toveriaan pulaan, -olipa se sitte kahakassa kisällien tahi yövartiain kanssa, tahi kun -toverien oli vastattava niinkuin yksi mies teoistaan korkea-arvoiselle -rehtorille ja akatemialliselle konsistorillle. - -— Astu esiin ja istu pöytään, Jacobus ystävämme! sanoi Petrus. Me -juomme päästöolutta tänään. Muutamat beanit (keltanokat) tarjoavat -meille kannun mummaa mieheen. - -Turun akatemiassa, samoin kuin muissakin akatemioissa tähän -aikaan, oli tapana että uudet ylioppilaat olivat aluksi kokonaan -toveruuden ulkopuolella, siksi kun he, jonkin määräajan oltuaan -vanhempien ylioppilasten nöyrimpinä palvelioina, katsottiin tarpeeksi -valmistuneiksi pääsemään akatemiallisiksi yhteiskuntalaisiksi. Tämän -vähemmän hauskan ajan voivat he kumminkin lyhentää kutsumalla vanhemmat -toverinsa "päästöoluelle", jolloin yhdellä kertaa voivat suorittaa -kaikki noviliali (uutis-) asemansa nöyryytysasteet. Tämmöinen tilaisuus -oli nytkin koonnut iloisen ylioppilasjoukon Balitan kellariin. - -Novitiot palvelivat mitä naurettavimmassa puvussa. Heillä oli miekat -taakse sidottuina, hatun lierit sidottuna hatun päälle, halko -kainalossa ja kädessä palava päre. - -— No, Jacobus ystävä, oletko nähnyt Anna Svenonia kaunotarta tänään? -nauroi Petrus Torpensis, kun Chronander oli istuutunut penkille hänen -viereensä ja saanut tuopin vahtoavaa olutta. — Hänen maljansa! - -— Minä en juo hänen maljaansa oluessa. Se voi olla hyvää kyllä -ruukkumakarin Kreetalle, johon Petrus ystävällä on tapana pälyä -kirkossa, kun hän joskus erehdyksestä joutuu sinne, ja jota näin -hänen taputtavan leuan alle eräänä päivänä, kun tyttö tuli -torilta kopallinen kaloja käsivarrella. Poika hoi! Tuo tänne kannu -espanjalaista, ja pois nämä tuopit! - -Chronander tyhjensi tuopin kerrassaan ja heitti sen sitten lattialle. -Muut seurasivat esimerkkiä ja yhtäkkiä olivat kaikki tuopit ja haarikat -kasassa lattialla. Viinuri kiiruhti kokoamaan ne, ja isäntä itse toi -toimekkaasti kuparikannun, joka laitojaan myöten oli viinillä täytetty, -sekä joukon tinapikaria. Täytettyään kaikki pikarit kullankeltaisella -nesteellä asetti hän kannun Chronanderin eteen ja meni kumartaen -pois, puuskaten sivumennen viinuria, joka hänestä ei näyttänyt olevan -tarpeeksi nopea liikunnoissaan. - -— Tältä se on näyttävä! Ja nyt, vivat (eläköön) Anna Svenonia kaunotar! - -He tyhjensivät pikarinsa kerrassaan, ja Chronander antoi kannun kiertää -täyttääkseen ne uudelleen. - -Petrus Torpensis koputteli pöytään sormillaan ja veitikkamainen hymy -leikki hänen huulillaan. Ylioppilaat katsoivat odottaen häneen. He -tiesivät kokemuksesta sen olevan merkin, että jotakin hauskaa oli -tulossa. - -He eivät tarvinneetkaan kauan odottaa. Hän tyhjensi vielä kerran -pikarinsa ja lauloi sitten syvällä bassoäänellään: - - Kyllähän hullusti aattelin silloin - Kun lempeä riemuksi luulla ma voin - Ja leikitsin tyttösen kanssa ma illoin - Ja öill’ oluttynnyrit tyhjäksi join. - - Ma hyppelin, jalkoja ilmahan heitin, - Ma temmelsin, painia löin hikipäin, - Mut kohta ma kasvoni nurkkahan peitin - Kun vaan vilahdukselta Reetaani näin. - - Ja Reetaani hetken jos sain puhutella, - Niin maailman onnellisin olin mies, - Ma yöt utulinnoja voin rakennella - Ja mietteeni — lempo ne tutkia ties! - - Mut yhtenä iltana miehenpä toisen - Näin Reetaani suutelevan simasuin, - Jo hornahan heitin ma henttuni moisen - Ja kannuhun tartuin ja viisastuin. - - Ja nyt ijät’ saan vapauttani laulaa - Niin kauan kuin syömmeni sykkii ja lyö, - En tartu ma enää rakkauden paulaan, - Ei toiste se rintaani kalva ja syö! - -Riemuhuudoilla tervehdittiin tätä laulua. Mutta kun Petrus tahtoi -tyhjentää pikarinsa, ei se ollutkaan täytetty. - -— Sinä konna, kiljasi hän novitiolle, jonka toimena oli häntä -palveleminen, niinkö sinä velvollisuuksiasi täytät? Kannu tänne! - -Novition kiiruhtaessa pitkän pöydän toiseen päähän viinikannua hakemaan -veti Petrus kengän jalastaan ja antoi kaataa viiniä siihen. Sitten -täytyi novition langeta polvilleen, juoda kengästä ja pyytää anteeksi -seuraavalla Petrus'en määräämällä tavalla: - -— Minä Ericus Binningius anon nöyrästi anteeksi pahantekoni ja -lupaan aina edelleen olla suuriarvoisen ja korkeastioppineen Petrus -Torpensis'en nöyrä palvelia. - -— Ja nyt uuniin, komensi Petrus; ja novitio kiipesi kaikkien nauraessa -uuniin ja sieltä savupiippuun, niin että jalat vaan näkyivät. - -—- Tule jälleen alas, käski Petrus; ja mustana kuin nuohaaja ja surkean -näköisenä seisoi Ericus jälleen lattialla tomu- ja nokipilvessä. - -Samassa avattiin ovi ja ylioppilaille vallan tuttu henkilö tuli hiipien -kellarihuoneesen. Hän oli puettu pitkään harmaasen kaappuun, jonka -alta pilkoitti sotamiehen sapeli; kädessä oli hänellä pitkä ja vahva -sauva ja päässä sotilaslakki. Hän oli kaupunginvahdin päällikkö, n.s. -kaupunginvahtimestari Hindrich Staffanson, jota pituutensa vuoksi -tavallisesti sanottiin "pitkäksi Hindrichiksi." Suuren kuparinvärisen -nenänsä ohitse heitti hän nopean silmäyksen ylioppilasten toimiin, ja -häijy hymy levisi hänen kasvoilleen. Sitten meni hän myymäpöydän luo -ja pyysi tuopin olutta. Hän näytti kovasti juopuneelta, ja jalat eivät -tahtoneet oikein kantaa häntä. - -Tuskin oli hän päässyt ovesta sisään, ennenkuin ylioppilasten -herjasanat tuiskusivat häntä kohtaan. Turhaan koetti hän säilyttää -mahtavaa arvollisuuttaan, jota katsoi virkansa vaativan; hänen -juopumuksensa tuli hänen vanhoille vastustajilleen avuksi. Kun hän -lopulta huomasi että hänen arvonsa seisoi yhtä heikoilla jaloilla kuin -hän itse, hoiperteli hän pöydän luo, löi kepin siihen niin että pikarit -hyppivät ja uhkasi mennä rehtoriin laulelemaan, että ylioppilaat -istuivat täällä ja joivat päästöolutta, vaikka se yliopiston säännöissä -oli ankarasti kielletty. Mutta samassa pettivätkin hänen jalkansa ja -hän romahti pöydän alle, voimatta enää nousta sieltä. - -Ylioppilaat tervehtivät hänen lankeemustaan korkeilla riemu® huudoilla. -Silloin kaikui äkkiä Petrus Torpensis’en ääni yli hälinän. - -— Koska hän tahtoo mennä rehtoriin, mutta nähtävästi ei voi sitä tehdä -omin voimin, niin on se meidän kristillinen velvollisuutemme auttaa -häntä. Kantakaamme hänet rehtorin pihaan. - -Ehdotukseen suostuttiin riemulla. Ylioppilaat ja kaupunginvahti -olivat näet alituisessa sotatilassa keskenään, ja tilaisuus kostaa -monesta entisestä tappiosta oli liian houkutteleva, ettei sitä -olisi käytetty hyväksi. Kahdeksan novitiota määrättiin ottamaan mies -olkapäilleen, ja huolimatta hänen rynnistelyistään ja potkuistaan -lähti joukko liikkeelle. Ensimmäisenä kävi Binningius soittaen viulua, -sitten kaksi ylioppilasta kantaen päresoihtuja, ja näiden jälessä -Chronander ja Petrus Torpensis, joka jälkimäinen kädessään huiskutti -kaupungin vahtimestarin sauvaa. Sitten seurasi nuo kahdeksan novitiota -rynnistelevän kuormansa kanssa, joka joka silmänräpäys oli vaarassa -pudota maahan. Muut ylioppilaat, kaksi aina rivissään, lopettivat -juhlasaaton, joka meluten ja hälisten läksi liikkeelle. Viinuri, joka -aukaisi oven ja suuressa messinkikynttilänjalassa olevalla kynttilällä -näytti heille valkeata, nauroi niin, että kyyneleet olivat silmissä, -ja kapakoitsia Matti Balitta seisoi lihavana ja kaljupäisenä keskellä -tyhjää tupakan savulla täytettyä huonetta ja katseli meniöitä leveästi -nauraen, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: sen saatte vielä maksaa. - -Kun saattojoukko oli tullut kadulle, aitoi Petrus Torpensis matalalla -äänellä laulaa hautausvirttä de profundis, ja kaikki muut yhtyivät -siihen yhtä salaperäisesti. Katu oli pimeä ja yö pilvinen. Kaksi -päresoihtua heitti talojen salvatuille akkunan luukuille epäselvän, -häilyvän valon, joka muutti paikkaa heidän kulkiessaan; mutta hitaasti -eteenpäin marssivat ylioppilaat tummissa kaapuissaan ja näyttivät -varjoilta pimeässä. - -Kun ylioppilaat tulivat torille, pysähdytti heidät kaupunginvahti, joka -oli istunut puolinukkuneena sillan luona, keihäät nojattuna sillan -kaiteita vastaan, siksi kun heitä herätti ylioppilasten melu, joka yön -hiljaisuudessa kuului ympäri koko kaupungin. Silloin syntyi meteli, -nyrkin iskuja tuiskusi, ja vihdoin paljastuvat vahtimiehet miekkansa, -samaten kuin ylioppilaatkin. Kumminkin oli se enemmän uhan kuin toden -vuoksi kuin aseet paljastettiin, ja pari Petrus Torpensis’en tekemää -ripeätä miekan kiekausta sai kaupunginvahdin pakenemaan korttigaaliin, -jossa heitä tervehtivät ohimenevät ylioppilaat kivenheitolla suletuille -oville. - -Kun juhlasaatto oli saapunut rehtorin portille, otti yksi -ylioppilaista, joka asui samassa talossa, esiin portinavaimensa ja -avasi portin, jolloin juopunut vahtimestari kannettiin pihalle ja -pantiin rehtorin portaille selvenemään humalastaan. Sitten erosivat -ylioppilaat kulkien joukottain eri haaroille, mutta vielä kauan kuului -laulua ja rähinää, milloin Anninkaisten puolelta, milloin luostarista, -milloin kaukaa Hämeenkadulta. Rauhalliset asujamet katujen varsilla, -joilla ylioppilaat kuleksivat, heräsivät useassa talossa kovista -iskuista portaille ja seinille. Siellä täällä avattiin joku ikkuna -varovasti ja villaiseen patalakkiin puettu pää pilkisti ulos ja -vetäysi jälleen takaisin vihaisesti muristen: ylioppilaat ovat taaskin -raivoissansa. - -— Missä olet niin kauan ollut? kysyi Anna Svenonian äiti, kun Anna -hämärässä tuli kotiin. - -— Olen ollut Hebla Terseran luona, vastasi tämä. - -Ovi isän huoneesen oli auki. Tämä, joka oli istunut erään suuren -nahkakansisen kirjan lukemiseen vaipuneena, katsoi ylös työstään ja -sanoi: - -— Anna, tule tänne! Sinun ei pidä seurustella niin paljon Heblan -kanssa. Se ei ole hyvä. Hänen isänsä, piispa, näyttää suosivan -oppikäsitteitä, jotta arveluttavasti eroavat meidän lutherilaisen -liiton opista. Vaikka kyllä tiedän ettei mitkään harhaopit saastuta -minun tyttöäni, niin voisivat ihmiset kumminkin kentiesi sanoa sitä. -Sinun ahkera seurustelusi Heblan kanssa ja sinun käyntisi piispan -talossa ovat sentähden lakkautettavat. - -— Mutta Hebla on kaikkein rakkain ystäväni, väitti Anna. - -— Sinun tulee rakastaa Jumalata ja meidän Herraa Kristusta enemmän kuin -ihmisiä, sanoi isä ankarasti; sinä et saa mennä Heblan luo etkä kävellä -hänen kanssaan kaduilla, eikä hän myöskään saa tulla tänne. Se on minun -järkähtämätön käskyni. - -Hän nojasi puristetun nyrkkinsä raskaasti avatun kirjan® lehdille ja -loi tyttäreensä terävän silmäyksen, johon vastaus oli ylpeä välähdys -tämän ruskeista silmistä. - -Professorin vaimo, Margaretha Svenonina, katsoi mieheensä suuresti -hämmästyneenä. - -— Epäilläänkö piispaa väärästä opista? kysyi hän. - -— Epäillään kylä ja vieläpä suurista harhauksista. Ja asia on sitä -vaarallisempi, koska hän on kirkon ylipaimen. Jos harhausko voittaa -alaa niissä, jotka ovat asetetut uskonnon vartioiksi, niin on vaara -tarjona että opin puhtaus joutuu hukkaan. - -— Kuka olisi voinut uskoa semmoista hänen korkea-arvoisuudestansa! -huokasi vaimo Margaretha ja pani kädet ristiin. - -Svenonius rypisti otsaansa. - -— Ajat, jossa elämme, ovat todellakin vaarallisia meidän puhtaalle -lutherilaiselle uskollemme, sanoi hän. Mutta tahdon näyttää hänen -korkea-arvoisuudelleen että pyhällä kirkollamme kyllä on valppaita -vartioita. - -— Eiköhän ole varomatonta ruveta riitaan piispan kanssa, mietti vaimo -Margaretha epäileväisesti. Maailman suurilla on aina puollustajia. - -— Piispa on hankkinut itselleen vihollisia korkeiden herrain joukossa, -sanoi Svenonius, pahajuonisesti hymyillen, aina siitä ajasta, jona hän -Tukholman valtiopäivillä niin innokkaasti vaati Aatelin läänitysten -palauttamista kruunulle, Niille, joilla valta on, on kyllä mieluisaa -että piispa tulee kuritetuksi. - -Tässä luulossaan olikin Svenonius aivan oikeassa. Kun kuningatar -Kristina 1650 valtiopäiville, jotka hän oli kutsunut kokoon osaksi -kruunauksensa takia, osaksi pyytääkseen varoja sotajoukon kulettamiseen -Saksanmaalta kotia sekä vieläkin sen suurentamiseen, ynnä myös -palkkasoturien eroittamiseen ja lopulliseen palkan maksoon heille, -esitti pyyntönsä uusien verojen myöntämisestä, niin herätti se yleistä -tyytymättömyyttä aatelittomissa säädyissä. Yleisesti oli toivottu -ja iloittu siitä, että ne monet miljoonat taalarit, jotka Ruotsi -oli saanut Westfalin rauhanteossa sotakulunkia, riittäisivät näihin -tarpeisin, ja kansa, jota pitkällinen sota oli kovasti rasittanut, -siten pääsisi uusien verojen rasituksista, vieläpä osaksi entisistäkin -liian suurista veroista. Kun nyt tämä toivo raukesi ja hallitus tahtoi -jälleen panna uusia veroja köyhtyneen kansan niskoille, herätti -se yleistä nurisemista. Epätoivoon joutuneet aatelittomat säädyt -toivat esiin että syy lakkaamattomaan valtion varain puutteesen -pääasiallisesti oli se, että kruunun tilat ja tilojen verot olivat -aika-ajoin tulleet lahjoitetuiksi, pantatuiksi, myydyiksi tahi -läänitetyiksi korkeammalle aatelille, jonkatähden kansan muu osa, -jonka yksin täytyi maksaa valtion suuret menot, kokonansa köyhtyi. -Aatelittomat säädyt jättivät sentähden kuningattarelle kirjoituksen, -jossa vaativat näiden lahjoitusten ja läänitysten palauttamista -kruunulle. Se oli _reduktioni_, jota nyt ensikerran kangasti uhkaavana, -ja vaikka asia sittemmin raukeni, ei aateli kumminkaan unohtanut -niitä, jotka olivat panneet alkuun ja antaneet painoa tälle heille -vastoinmieliselle liikkeelle. Ja koska Terserus oli ollut tämän -kansan oikean asian innokkaimpia puollustajia, niin oli hän tästä -lähin silmäntikkuna valtion korkeille herroille, niinpä useille -piispoillekin, jotka eivät suinkaan olleet jääneet osattomiksi valtion -maiden jaossa. Tämän asian oli Svenonius, niinkuin kukin kyllä huomaa, -taitavasti ottanut laskuihinsa. - -— Hän onkin kohottanut päänsä niin korkealle, jatkoi Svenonius hetkisen -perästä, sekä hiippakuntansa asioissa että täällä akatemiassa, kuin -ei kukaan ennen häntä, niin että monta kyllä taitaa löytyä, jotka -mielellään näkevät häntä kuritettavan hänen ylpeydestään. - -— Niin, niin, minä olen vaan vaimo; en ymmärrä paljon enkä myöskään -tahdo tuomita semmoisissa asioissa. Mutta minä tiedän, että olet -varovainen, niin ettet hanki mielipahaa itsellesi, sanoi vaimo -huolestuneen näköisenä. - -— Ah, minun ei tarvitse mitään peljätä, vastasi Svenonius hymyillen. - -— Eikö kumminkin olisi parempi että antaisit koko asian rauveta? -Piispa, joka on niin oppinut mies, ymmärtää kyllä puollustaa itseään, -eikä ensinkään voi tietää, miten asia voi kääntyä, pitkitti vaimo -huolellisena. - -— Älä sekaannu asiaan, joka ei koske sinua, sanoi Svenonius jyrkästi. -Mitä tietoihin tulee, niin en niissä ole häntä huonompi, melkeenpä -päinvastoin. Kuka huolii Terserus’esta Ruotsin valtakunnan rajojen -ulkopuolella? Mutta kysy oppineilta Giessen’in, Jena’n ja Wittenberg’in -yliopistoissa, tuntevatko he tohtori Enevaldus Svenoniusta? Ovatko he -koskaan kirjoittaneet Terserus’elle ja pyytäneet hänen mietintöään -ja neuvoaan uskontoamme koskevissa riitaisissa kysymyksissä, -niin kuin ovat kirjoittaneet minulle? Minäkö tunnustaisin hänet -itseäni etevämmäksi? En tosiaan. Ja miten on hän tullut piispaksi? -Hiippakunnanko luottamuksen kautta? Saiko hän yhtään ainoata ääntä -akatemisessa konsistorissa? Ei, meidän ja koko hiippakunnan tahtoa -vastaan nimitti hänet kuningas, jonka suosion hän oli ymmärtänyt -liehakoitsemisellaan saavuttaa, tämän perintöruhtinaana ollessa. -Niin, puhuttiinpa vielä että Terserus perintöruhtinaan tieten oli -osallisena niissä vehkeissä kuningatar Kristinan hallitusta ja henkeä -vastaan, joista Messenius’et menettivät päänsä. Hän on saava kokea -että piispaakin voidaan saada taantumaan. Huomenna olen valmis Maria -Wassenia vainajan ruumissaarnassa antava hänen ja koko seurakunnan -kuulla totuuden varoittavaa ääntä. - -Kun hän oli tämän sanonut, rupesi hän jälleen valmistamaan huomispäivän -ruumissaarnaa, jota varten hän teki otteita avatusta kirjasta. Vaimo -ja tytär vetäysivät pois ja sulkivat ovet työhuoneesen, etteivät -häiritsisi häntä. - -Äiti alkoi kattaa illallispöytää ja sanoi sitä tehdessä: - -— On toinenkin asia, josta kauan jo olen ajatellut puhua kanssasi. - -Anna ei vastannut mitään, vaan viipyi avatun kaapin edessä kauemmin -kuin oli tarpeellista tinalautasien käsille ottamiseen. - -— Olen huomannut että ylioppilas Chronander käyttää tilaisuutta -kohdatakseen sinua, kun tulemme kirkosta, ja kuinka sinä punehdut, kun -hän tervehtii. Mitä se merkitsee? - -Anna kohotti päätään ja tuli kopeasti pöydän luo. - -— Oletko joskus puhunut hänen kanssaan? Kas niin, lapseni, puhu nyt -kaikki minulle. Istu tähän ja ole vilpitön äidillesi. - -Äiti istuutui, mutta Anna jäi seisomaan pöydän ääreen. - -— Äiti kulta, sanoi hän, ei minulla ole mitään kertomista, jota -ette jo tiedä. Juhannus-iltana viime vuonna puhuin ensikerran hänen -kanssaan Kupittaan lähteen luona, kun siellä leikitsimme Juhannnuskokon -ympärillä. Sitten olen kohdannut häntä monta kertaa kadulla, ja hän -tervehtii aina jonkunmoisella julkealla tuttavuudella, johon hänellä -ei ole mitään oikeutta ja jota en voi kärsiä. Ja sitten tanssin minä -hänen kanssaan syksyllä häissä pienellä puolella, siihen aikaan kun -olitte kipeänä ettekä voinut olla mukana, mutta joissa minä olin -serkkuni Marian kanssa, joka silloin asui luonamme. Siellä oli paljon -ylioppilaita, jotka päihtyivät ja rupesivat tappelemaan; ja siellä yhtä -ylioppilasta pistettiin miekalla, että hänen luultiin kuolevan. Mutta -Chronander ei ottanut osaa meteliin eikä ollut juovuksissa niinkuin -muut, vaikka hän oli iloinen ja riemastunut. Ja kun me menimme kotiin, -serkku Maria ja minä, seurasi hän meitä. Oli suvi ja hyvin märkä -kaduilla, portin edustalla seisoi hevonen rekineen ja ajaja oli pihan -sisällä ja katseli muun väen kanssa tanssia. Silloin pyysi Chronander -meidät istumaan rekeen ja ajoi meidät kotiin; luulimme, näette, että -hänellä oli lupa siihen, vaikka sitä ei hänellä ollut. - -— Varmaankin se juuri oli tuon kujeensa tähden kuin hän sitten sai -istua prubbassa [yliopiston vahtihuone], hän kun omin lupinsa oli -ottanut Jakob Wallen hevosen, jotta Wallen itse täytyi häävaatteissaan -jalkaisin kulkea kotiin pitkin vettyneitä katuja. - -— Niin, se oli juuri silloin. Kun hän sitte kerran tuli luokseni -kadulla, sanoin minä hänelle että se oli tyhmästi ja poikamaisesti -tehty ja että se saattoi häpeää sekä hänelle että meille. Mutta hän -vastasi että hän iloisasti kärsisi kuolemankin minun tähteni. - -— Mitä vastasit sinä siihen? - -— En mitään. Olin niin suutuksissani etten osannut sanaakaan sanoa, ja -kun juuri olimme porttimme luona, jätin hänet mitään puhumatta. Sitten -en ole puhunut hänen kanssaan. - -— Rakastatko häntä? - -Anna rypisti ylpeästi hienoja mustia silmäluomiaan. - -— Semmoista voit kysyä, äiti! Häntäkö rakastaisin? En koskaan! - -— Jumalan kiitos! Tiedät että isäsi ei voi kärsiä häntä. Hän -pitää tämän ylioppilaan kelvottomana, kevytmielisenä ja irstaana -tyhjäntoimittajana. - -— En ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan pahaa Chronanderista, -keskeytti Anna innokkaasti. - -— Hän kuuluu alinomaa olevan yhdessä maisteri Petrus Torpensis’en -kanssa, jonka akatemian apulaisena tulisi olla esimerkkinä nuorille, -mutta joka päivät läpi istuu kellarissa ja laulaa irstaisia laulujaan, -joissa hän kuuluu pilkkaavan itse professoreita. Ei kauan sitten -kuuluu hän laulaneen laulun, joka tarkoitti isääsi, ja sentähden sai -hän konsistoriolta varoituksen että lakkaisi laulamasta laulujaan ja -runojaan, joista ei ole kunniaa, ei akatemialle, ei hänelle itselleen -eikä kellenkään. Ja sitä paitsi kosii hän milloin siellä milloin täällä -ja on kevytmielinen veijari. Isäsi luulee Chronanderin ja hänen olevan -luonteeltaan samanlaisia, ne kun ovat paraita ystäviä ja alinomaa -hakevat toistensa seuraa. - -— Älkää sanoko mitään pahaa hänestä, sillä se on väärin. Minä tosin en -voi kärsiä hänen röyhkeätä, uhkamielistä käytöstään, mutta mitään pahaa -en kumminkaan tahdo uskoa hänestä, sanoi Anna innolla ja varmuudella, -joka huonosti sopi yhteen hänen vakuuttamisensa kanssa, ettei hän -voinut kärsiä häntä. - -— Niin, niin, huokasi äiti, nousi sitten ja meni keittiöön valmistamaan -iltaruokaa. - -Mutta Anna seisoi paikallaan haaveksivaisena. Hänen rintansa kohoili -keveästi ja hän kuiskasi hiljaa: - -— Niin, tosin en minä rakasta häntä, mutta — — — en koskaan saa minä -häntä mielestäni. - -Seuraavana päivänä haudattiin hovioikeuden viskaalin Wassenius’en -vaimo tuomiokirkossa. Hautajaiset olivat suuret ja komeat. Kirkko oli -täynnä väkeä, joka oli kokountunut katsomaan juhlallista komeutta. -Mutta keskellä, lähinnä saarnastuolia, kahden puolen suurta käytävää -olivat penkit tyhjät kutsuvieraita varten. Ja kutsutut olivat kaikki -kaupungin merkillisemmät henkilöt, hovioikeuden jäsenet, yliopiston -opettajat ja muutamia kaupungin arvollisimpia porvaria perheineen. -Erään pilarin vieressä oli muutamia lattiakiviä nostettu pois, niin -että synkkä, neliskulmainen kuoppa ammotti lattiassa. Se oli hauta -ja sen vieressä seisoi rautalapio ja kasa hietaa hautaustoimitusta -varten. Käytävällä pääkuorin likellä seisoi musta ruumisalttari -mustine samettitelttoineen, myöskin alttari ja alttaripöytä olivat -verhotut mustalla sametilla ja hovioikeuden jäsenien penkkien -punainen verkaverho oli vaihdettu mustaan. Tämä surupuku teki vanhan -tuomiokirkon näön tavallista synkemmäksi. Pitkät riivit raskaita, -tomuisia, pilareille ripustettuja vaakunakilpiä muistoksi kirkkoon -haudatuista menneistä suvuista, sivukuoreista leviävä, kirkon lattian -alle haudattujen ruumisten löyhkä, sekä kalteri-ovien läpi kuumottavat -hautakammiot uhkeine, valkoisesta marmorista tehtyine ritareineen ja -rouvineen, — kaikki tämä puhui äänettömällä, liikuttavalla kielellään -kuolemasta ja katoavaisuudesta. - -Kellonsoitto alkoi. Sen värähtelevä kaiku tunki hiljaa, mutta selvästi -ja sointuisasti holvien läpi. Nyt tiedettiin että ruumissaatto lähti -liikkeelle. Hetken kuluttua kuului laulua — koulupoikien laulukunnan, -joka kävi ruumisarkun edellä ja nyt ruumissaaton etunenässä astui -kirkkoon. - -Kun arkku oli pantu ruumisalttarille ja saattoväki asettautunut -paikalleen penkkeihin, nousi professori Enevaldus Svenonius -saarnastuoliin. - -"Rakkaat ja valitut Herrassamme Kristuksessa Jesuksessa", alkoi hän -saarnansa. "Me näemme kaikki joka päivä silmäimme edessä, kuinka Jumala -tänä kevään herttaisena aikana on lähettänyt meille ankaran vieraan, -joka on kova ja säälimätön kuolema, mikä terävällä viikatteellaan -niittää niinkuin ruohoa, mitä eteen sattuu, sekä eroituksetta tempaa -milloin nuoria, milloin vanhoja, milloin rikkaita, milloin köyhiä, -joiden elämän juoksun hän katkaisee. Sillä tämä meidän elämämme täällä -maan päällä ei ole muuta kuin _currus mundi_, maailman kärryt, joiden -eteen kaikki ihmiset ovat valjastetut. Yhden valjastaa Jumala auran -eteen, ja otsansa hiessä täytyy tämän viljellä maata. Toisen asettaa ja -valjastaa hän laivan eteen ja tämän täytyy hakea elatuksensa kaupasta -maalla ja merellä. Kolmannen, jonka hän kiinnittää talouden hoitoon, -täytyy synnyttää lapsia ja perheenjäseniä. Neljännen kiinnittää hän -kirkkoon, lauluun, raatihuoneesen j.n.e. ja jokaisen täytyy Herralle -Jumalalle vetää vaununsa. Kun sitten ihminen on vetänyt tämän maailman -currus’ta eli vaunua uupumukseen asti, tulee vihdoin kuolema, riisuu -hänet valjaista, vie hänet maailman majaan ja panee hänet maan tomuun, -pahnoille, sänkyyn tahi vuoteelle odottamaan viimeisen päivän iloisaa -aamua." Sitten selitti hän laveasti ja tarkoin: 1:si, Mitä kuolema -on. 2:si, Mistä hän on tullut. 3:si, Miksi hän on ihmisten päälle -pantu. 4:si, Kuinka hyödyllinen ja terveellinen hän on uskovaisille. -5:si, Kuoleman ajan, paikan ja tavun. 6:si, Kuinka tulee valmistautua -autuaalliseen kuolemaan, ja sitten, kun hetki on tullut, miten on -oikein kuoltava, sekä 7:si Sielun ja ruumiin tilan kuoleman jälkeen. - -Selittäessään kuudetta pykälää varoitti hän seurakuntaa etenkin -«ääristä opettajista, jotka voivat turmella ruumiin ja sielun -kadotuksen alaisiksi. Semmoisia, sanoi hän, ovat kaikki ne, jotka, -niinkuin synkretistit, julistavat että on näytettävä kärsivällisyyttä -papisteille, kalvinisteille, uudelleen kastajille ja raa’oille, -epäjumaloita palveleville venäläisille, jotka monessa suhteessa eroavat -meidän puhtaasta lutherilaisesta opista ja väittävät, niinkuin papistit -ja majoristit, että hyvät työt tuottavat ihmiselle autuuden, tekevät -eron vasta kastetun ja täysikasvuisen ihmisen uskon välillä, jakavat -Jumalan kymmenen käskyä kalvinistisella tavalla, suosivat näitä y.m. -uusia ja vaarallisia oppia. Voimakkaasti ja tulisesti jatkoi hän -samaan tapaan, ja hänen levittämiensä huhujen jälkeen Terserus’en -harhauskoisuudesta oli jokaiselle selvä, että hän tällä tarkoitti -piispaa. - -Nämä kirkon korkeinta virkamiestä ja ylipaimenta vastaan julkisesti -tehdyt syytökset herättivät erinomaisen suurta kummastusta. Toiset -kuiskailivat keskenään, toiset pudistivat tyytymättöminä päitään, -toiset vielä kurkistelivat nähdäkseen, miltä piispa näyttäisi tämän -johdosta. Mutta piispa istui tyynenä ja arvokkaana tuomiokapitulin -penkissä. Vasta kun hautaaminen oli ohitse ja seurakunta urkujen -sävelten humistessa jätti kirkon, sanoi hän vanhalle tuomiorovasti -Allanus’elle, joka koukkuselkäisenä ja pää vavisten kävi hänen -vieressään: - -— Todellakin paljoin ja mielettömästi on Tohtori Enevald tehnyt eikä -niin kuin soveltuu oikealle Jumalan sanan palvelialle. Mutta tämä -saattaa tuottaa hänelle onnettomuutta. - -— Niin, sanoi tuomiorovasti änkyttäen, hän on kiivas ja raju -harrastuksessaan. Jumalan kiitos, ei kukaan voi tehdä minua vanhaa -miestä vastaan semmoisia syytöksiä. - -Svenonius’en hävytön hyökkäys oli Terserus’elle käsittämätön. Tosin -oli Svenonius Tukholmassa käydessään vuotta ennen koettanut saattaa -Terserus’ta hallituksen epäluulon alaiseksi siten, että oli vääristäen -kertonut piispan Turussa pidetyssä pappienkokouksessa lausumia -lauseita. Samalla oli Svenonius kehoittanut hallitusta pitämään -silmällä, ettei luovutettaisi Suomen kirkkoa valtakunnan uskonnosta. - -Terserusta oli tämä häjyys syvästi loukannut, varsinkin kun hän oli -kohdellut Svenoniusta suurella ystävyydellä ja hellyydellä. Kun -näet Terserus Turun akatemian avatessa nimitettiin jumaluusopin -professoriksi Suomen uudessa yliopistossa, oli Enevald Svenonius -yksi niitä monia Ruotsista tulleita nuorukaisia, jotka ylioppilaina -kirjoitettiin uuden akatemian kirjoihin. Terserus huomasi pian että -tämä nuori, mutta varaton ylioppilas oli tavattoman hyväpäinen, ja otti -hänet sentähden erityiseen huostaansa. Hän hankki hänelle apurahan -sekä asunnon ja ylöspidon kotiopettajana Jakob Wolle’n luona, joka oli -kaupungin etevimpiä porvaria. Kun Terserus muutamia vuosia myöhemmin -nimitettiin jumaluusopin professoriksi Upsalaan, sai Svenonius hänen -lapsiensa kotiopettajana seurata mukana. Paitse että Terserus siten -piti huolta runsaslahjaisen nuorukaisen taloudellisista asioista, -johti hän myös tämän opintoja; ja kun Terserus kymmenen vuotta -myöhemmin tuli Turun piispaksi ja akatemian varakansleriksi, hankki -hän Svenonius’elle, joka sillaikaa oli tullut kaunopuheliaisuuden -professoriksi Turun akatemiassa, jumaluusopin professorin viran, joka -oli avoinna, sittenkun 70 vuotias Martin Stodius oli ottanut virkaeron -ja muuttanut palkkapitäjäänsä Naantaliin. - -Niinkuin sanottu oli se kovasti pahoittanut oikein ajattelevaa -Terserusta että Svenonius oli koettanut tehdä hänet hallituksen -epäluulon alaiseksi ja siten palkinnut hänen hyväntahtoisuutensa ja -hyvyytensä pahalla. Terserus oli ensikiivastuksessa aikonut syyttää -häntä herjauksesta, mutta muisto siitä ystävyydestä, joka hänellä -oli ollut Svenoniusta kohtaan aina tämän ylioppilasajoilta saakka, -teki vanhuksen leppyisämmäksi. Joulu oli tulossa, joulupäivänä aikoi -hän mennä Herran ehtoolliselle ja muutama päivä sen jälkeen lähteä -pitkälle ja vaikealle tarkastusmatkalle Pohjanmaan seurakuntiin. -Ollen kohta kuudenkymmenen vanha, ajatteli hän, että hän milloin -tahansa voisi tulla eriämään tästä elämästä. Sitä paitse olihan se -sopimatontakin, arveli hän, että uskonnon kaksi korkeampaa edustajaa, -piispa ja akatemian etevin jumaluusopin professori olivat ilmi riidassa -ja vihassa keskenään. Ja ehkäpä Svenonius oli jostakin erehdyksestä -luullut noudattavansa omantuntonsa vaatimusta, ja kenenkään omaatuntoa -ei saisi pakoittaa. Terserus oli sentähden päivää ennen joulun-aattoa -mennyt Svenonius’en kolme peninkulmaa Turusta olevaan palkkapitäjään -Brunkalaan ja tarjonnut hänelle ystävyyttä ja sovintoa. Silloin olivat -he sopineet. Terserus antoi hänelle painosta vasta ilmestyneen pappien -avunvaraksi ai’otun suuren katkismuksensa ystävällisellä pyynnöllä, -että Svenonius vastedes ystävällisesti ja rehellisesti selittäisi -kaikki parhaan puoleen. Ja siten olivat he sitten eronneet hyvinä -ystävinä. - -Mutta tuskin oli Svenonius joululuvan jälkeen palannut -Brunkalan pappilasta, ennenkuin hän teki tietyksi, että Terserus -katekismuksessaan arveluttavasti poikkesi vahvistetusta kirkonopista -semmoisissa hairauttavissa ja hyvin arveluttavissa lauselmissa kuin -että jokainen on hyvä kristitty, jolla on apostolinen usko, riippumatta -siitä, mihin uskontoon hän kuuluu; että enkelien asunto on luotu -taivas eikä ole löytynyt ijankaikkisuudesta; että Kristuksen astuminen -alas helvettiin on ymmärrettävä vaan vertauksena, sekä että hänellä -yleensä oli ihmisellisempi käsitys kristinopin eri uskonnoista. Nyt -lisäsi hän tällä uudella hyökkäyksellä saarnastuolista runsaasti -kiittämättömyyttään ja petti julkisesti sen veljellisen ystävyyden, -jonka toisilleen olivat luvanneet! - -Jacobus Chronander tapasi Petrus Torpensis’en kirkon portailla. - -— Se oli konnamaista! sanoi Petrus. Kun hän tohtii sanoa semmoista -koko seurakunnan kuullen, mitä ei sitte saada kuulla ensi viikolla, -kun hänen väitöskirjaansa piispan katekismusta vastaan tutkitaan. -Toivoisin, että joku silloin esiintyisi, joka, jos ei muuta, niin -ainakin suututtaisi häntä aika lailla. - -— Sen otan minä tehtäväkseni, sanoi Chronander, samalla kuin hän -nosti lakkinsa ja, vasen käsi miekan kahvalla, teki kunnioittavan -kumarruksen neiti Anna Svenonialle, joka samalla kulki ohitse ja -ylpeällä silmäyksellä vastasi hänen tervehdykseensä. - -— Niin, tee se, sinä kunnon veli, huudahti Petrus, ja tule, niin -menemme Balikan kellariin puhumaan lähemmin asiasta — tahi menkäämme -Mutterin krouviin, siellä saamme oivallista saksalaista olutta. - -— Niin, menkäämme vaan, sitä konnaa tahtoisin ruoskia. - -Anna Svenonia oli juuri ennättänyt kirkon portailta alas, kun hän -portaitten ylipäässä näki Hebla Terseran ja tämän tädin Gudelinan. Hän -jätti paikalla äitinsä ja kiiruhti jälleen ylös portaita Heblan luo, -sekä seurasi sitten häntä. Tämä hänen ja piispan tyttären ystävällinen -väli herätti suurta hämmästystä ihmisissä, mutta hän vastasi kaikkiin -uteliaisiin silmäilyksiin ylpeällä pään nyökähdyksellä, ja kun hänen -isänsä kulki ohitse ja kääntyi sanoakseen hänelle jotakin, loi hän -häneen silmäilyn, joka oli täynnä inhoa ja uhkamielisyyttä, että isä -mitään sanomatta jatkoi kulkuansa. - -Kun Anna sitten tuli kotiin, kutsui isä hänet luokseen. - -— Enkö ole kieltänyt sinua seurustelemasta piispan tyttären kanssa? -sanoi hän kiivaasti. - -— Kyllä, vastasi Anna ja katsoi tyynesti isänsä silmiin. - -— Ja kumminkin tohdit sinä tehdä sen, ja lisäksi vielä tänä päivänä, -vieläpä kirkon portailla. - -— Niin, vastasi hän kuin ennen. - -— Mutta miten tohdit sinä niskoitella tahtoani vastaan? - -— Koska en tiedä, mitä pahaa Hebla on tehnyt, ja koska tunnen, että -minun ystävyyteni juuri tällä hetkellä on hänelle rakkaampi kuin -muulloin. - -— Tyttö! kiljasi isä, jos vielä kerran tohdit tehdä käskyäni vastaan, -niin tahdon opettaa sinulle, mitä se tahtoo sanoa, olla isälleen -tottelematon. - -— Minä en koskaan tule tottelemaan käskyä, joka on loukkaava minulle ja -hänelle, en koskaan! sanoi Anna kiivastuen. - -Isä kalpeni vihasta. Hän kohotti kätensä ja otti kiivaasti askeleen, -mutta omituinen hehku Annan mustissa silmissä hillitsi hänet. - -— Sinä olet itsepintainen mustalaispenikka! sähisi hän ja lasti alas -kätensä. Sinä olet äidin äitisi kaltainen, joka oli mustalaistyttö, ja -jommoinen äitisikin olisi, jos ei hänen mielensä olisi tullut ajoissa -lannistetuksi. Olen kyllä lannistava sinunkin jäykän luontosi, luota -siihen! Mene nyt töihisi ja koeta vaan niskoitella minua vastaan, jos -tohdit, sinä pahankurinen lapsi. - -Kun hän tuli äitinsä luo, istui tämä säikähtyneenä tuolilla ja itki. - -— Löikö isä sinua? kysyi hän. - -— Olisipahan vaan tohtinut, sanoi Anna omituisella hymyllä ja -vapisevilla huulilla. - -— Sinun ei pidä Kristuksen Jesuksen tähden asettumaan isääsi vastaan; -hän on niin ankara ja kova, kun hän suuttuu, huokasi äiti. Et ole -vieläkin nähnyt sitä. - - - - -III. - - -Piispa Terserus istui työhuoneessaan, joka oli kadun puolella hänen -kivikartanossaan Vanhan Kirkkokadun varrella aivan tuomiokirkon -vieressä. Keskellä lattiaa seisoi suuri, viheriällä veralla peitetty -pöytä, täynnä kirjoja, paperia ja kirjoitustarpeita. Piispa istui -ruskealla nahalla päällystetyssä nojatuolissa pöydän yhdessä päässä ja -lausueli erään kiertokirjeen loppua kirjurilleen, ylioppilas Andreas -Aschelinus’elle, joka istui pöydän sivulla: - -"Pohjanmaalla, varsinkin kansakkaissa ja varakkaissa pohjoisemmissa, -sekä ruotsalaisissa että suomalaisissa pitäjissä, niinkuin myös -Ahvenanmaalla ja muutamissa täkäläisen saariston ruotsalaisissa -pitäjissä on nyt Jumalan armosta ja pappien ahkeruuden kautta niin -pitkälle tultu että kaikki, jotka ovat 20 tahi 30 vuotta nuoremmat, -osaavat sujuvasti lukea kirjasta äidinkieltänsä, katekismuksen, -Evankeliat ja virsikirjan. Leksand’issa Taalainmaalla pidettiin -vielä miespolvi sitten suurena ihmeenä, jos joku talonpoikainen -poika tahi tyttö osasi lukea kirjaa. Mutta nyt, neljäkymmentä vuotta -myöhemmin, pidettäisiin ei ainoastaan Leksand’issa vaan kaikissa -Taalainmaakunnissa suurena ihmeenä, jos joku 10 tahi 11 vuotias poika -tahi tyttö ei osaisi selvästi lukea kirjaa. Täällä Suomessa tähän asti -on suomalaisten talonpoikaislasten kirjasta lukemaan oppiminen pidetty -melkein mahdottomana asiana vähemmällä kuin että heidät lähetetään -kouluun. Mutta nyt on kumminkin muutamissa seurakunnissa koetus tehty, -joten voipi toivoa että muutamissa vuosissa suurin osa voipi lukea -kirjaa. Ja että tämä saataisiin hyvään alkuun useammassa paikassa, -kehoitetaan kirkkoherroja pitämään huolta siitä, että he vähitellen -hankkivat lukutaitoisia tyttäriä, jotka kelpaavat muita opettamaan. Ja -kun vaan muutamat oppivat, niin kohta oppivat toiset heiltä, siksi kun -koko seurakunta on lukutaitoinen." - -— On todellakin ilahuttavaa, sanoi piispa, sittenkun Andreas Aschelinus -oli kirjoittanut, mitä piispa oli lausunut, nähdä kansan oppimishalun. -Vielä Ruotsissa ollessani sanottiin suomalaisia taikauskoiseksi, -kaikkia sivistystä vihaavaksi kansaksi. Toiveeni eivät sentähden -olleetkaan suuret, kun tulin tähän hiippakuntaan. Mutta olen huomannut -että kansa on hyvää ja oppivaista. Valitettavasti vaan monet -opettajista eivät ole semmoisia kuin heidän pitäisi olla. Täällä löytyy -monta pappia, joiden tiedot ovat heikot ei ainoastaan katekismuksessa -ja Augsburgisessa tunnustuksessa, vaan myös raamatussakin; olenpa -ollut pappiloissa, joissa ei ole löytynyt edes raamattua. He syyttävät -siitä köyhyyttänsä ja kovia aikoja, mutta tämä valitus on joutava, -kun he nyt täällä Turussa voivat saada hyvin nidotuita raamatutta 20 -kupari-taalerilla. Toisin oli ennen. Isäni, joka oli kirkkoherrana -Leksand’issa, puhui usein siitä, kuinka hän, kun tuli pitäjäänsä, sai -antaa raamatusta yhden paraimpia työhärkiään. - -Andreas Aschelinus antoi kiertokirjeen, jonka hän sillaikaa oli vielä -kerran läpi lukenut, piispalle, joka kirjoitti nimensä sen alle. Kun -tämä oli tehty, sanoi piispa: - -— Se on nyt vaan annettava kirjanpainajalle, niin että sitä ensi -viikolla voidaan lähettää kirkkoherroille. Kirjoittakaa nyt Raision -kirkkoherralle, joka valittaa, että muutamat talonpojat ovat korjanneet -heiniäkin rukouspäivän iltapuolella, huolimatta hänen varoituksistaan, -ettei ole itsessään syntiä tehdä työtä suurina rukouspäivinä -jumalanpalveluksen loputtua; sillä koska nämä rukouspäivät sattuvat -heinän- ja elonkorjuun-aikoina sekä kalan kutu-aikoina, niin ei -suinkaan ole tarkoitus, että kansan tulee viettää koko aika, Jumalan -palveluksen loputtua kirkossa, laiskuudessa, jota tavallisesti seuraa -juopumus ja muu sopimaton elämä, vaan on se parempi, että toimittavat -hyödyllisiä ja tarpeellisia toimiaan, joita ei vahingotta voi jättää -tuonnemmaksi. - -Kun tämä vastaus oli kirjoitettu ja allekirjoitettu, sanoi piispa: -niin, nyt ei ole mitään tehtävää enää tänä päivänä. Mutta miten on nyt -omien töittenne laita, rakas Aschelinus? Oletteko saaneet mitään uusia -suomalaisia runoja valmiiksi? - -Lämmin ruso nousi ylioppilaan kalpeille, älykkäille kasvoille. Hän otti -esille paperilehden, katsoi siihen ujosti ja sanoi nostamatta silmiänsä -paperilta: - -— Minulla on tässä runo kevään tulosta. - -— Näyttäkää minulle, sanoi piispa ja silitti vasemmalla kädellään -pitkää, vaaleanruskeaa, vähän harmaantunutta partaansa, joka oli varma -merkki siitä, että hän oli kaikkein ystävällisimmällä tuulella. - -Ylioppilas nousi ylös, ojensi paperin Terserus’elle ja jäi seisomaan -hänen eteensä. - -Piispa luki runon. - -— Hyvä, sanoi hän, oikein hyvä. Te olette tässä runossa onnistuneet -vallan hyvin välttämään ne vaikeudet, joita viljelemätön kieli -panee runomitalle ja loppusoinnulle, melkeinpä vielä paremmin kuin -kirkkoherra Hemming, autuas Herrassa, joka antoi meille suomalaisen -virsikirjamme. Ja vaikka Horatius’en kaunis laulu, "Diffugere nives. -redeunt jam gramina campis" näkyy antaneen teille ensimmäisen -mielen-vaikutuksen, olette kumminkin ollut itsenäinen laatimuksessanne. -Se, joka varsinkin ilahuttaa minua, on se lämmin jumalanpelko, joka -esiintyy runossa. Niin ovat runot kirjoitettavat — ei ainoastaan pilan -vuoksi ja ajanvietoksi, vaan myös virkistäväksi ja jalostuttavaksi -sielun nautinnoksi. - -Ylioppilas, joka piispan lukiessa runoa, oli tämän kasvoista koettanut -lukea hänen ajatuksiaan, katsoi nyt häneen säteilevin silmin. - -— Niin, korkeasti kunnioitettava herra piispa, juuri sen olen minä -ottanut päämääräkseni. Kun minä kotonani pienten siskojeni kanssa joka -aamu ja ilta yhdyin niihin virsiin, joita vanha harmaapäinen isäni -lauloi virsikirjasta, ja kuulin hänen monta kertaa sanovan, ettei -kellenkään ole annettu parempaa lahjaa kuin sille, joka kykenee pukea -sanoihin ne kalliimmat tunteet, jotka ovat salatut ihmisten sydämmiin, -silloin oli hartain toivoni, että saisin sen ky’yn, ja lupasin -itsekseni, että käyttäisin sitä ainoastaan vakavamielisyydellä ja -Jumalan pelvolla. - -— Aivan oikein, nuori ystäväni. Ja että te sepitätte runonne sillä -kielellä, jota yleinen kansa ymmärtää, siinä teette te todellakin hyvän -työn. Se on oppimattomia kuin meidän tulee opettaa, tietämättömiä kuin -meidän tulee valaista. Mutta ennenkuin menette, tahdon antaa tyttäreni -lukea kauniin runonne. - -Piispa nousi ylös, meni ovelle, jonka hän avasi, ja huusi viereiseen -huoneesen: - -— Hebla! tule tänne! - -Hebla tuli sisään ja tervehti ystävällisesti ylioppilasta. - -— Tässä saat lukea kauniin runon, jonka herra Andreas on kirjoittanut, -sanoi Terserus ja antoi hänelle paperin. - -Hebla otti paperin ja luki. Samassa tuli eräs akatemian kirjuri ja -antoi Terserus’elle pienen kirjasen, joka samana päivänä oli ilmestynyt -painosta. Sen nimi oli "Varoitus luopumisesta uskosta" ja oli Enevaldus -Svenonius’en tekemä. Kaiken sen perästä, mitä ennen oli tapahtunut, -aavisti Terserus että se oli joku uusi salavihainen hyökkäys häntä -vastaan ja alkoi sentähden kohta tutkia pienen kirjasen sisältöä. Pian -oli hän lukenut tarpeeksi, huomatakseen että se todellakin oli mitä -hävyttömin koetus tehdä hänet epäiltäväksi harhaopin levittämisestä ja -samalla toisinto niistä syytöksistä, joita Svenonius saarnassaankin -oli häntä vastaan tehnyt, vaikka häntä ei nytkään nimenomaan mainittu. -Otsa vihasta rypistyneenä luki hän luku luvulta tätä kirjasta, joka oli -täpötäynnä vihaisia hyökkäyksiä ja julkeita väärennyksiä. - -Hebla ja Andreas seisoivat akkunan luona. Nuori tyttö oli lukenut -runon, joka yksinkertaisissa ja kansanlauluntapaisissa värssyissä -huokui keväänluonnetta ja kainoa rakkautta. Hän ymmärsi kyllä, että -runon tarkoitus oli puhua hänelle, ja hänen sydämmensä tykytti kovasti, -kun hän paperi kädessä ystävällisellä silmäilyllä katsahti kauniisen, -kalpeaan ylioppilaasen. He punehtuivat molemmat, mutta ei kumpikaan -voinut sanoa mitään. - -— Saanko pitää runon? sanoi Hebla vihdoin, kun pitkä äänettömyys -saattoi hänet vielä enemmän hämilleen. - -— Niin mielelläni! Pidättekö sitten siitä? kysyi Andreas. - -— Kyllä, oikein paljon, sanoi Hebla niin salaamattomalla ilolla, ettei -suinkaan voinut epäillä ettei hän ajatellut mitä hän sanoi. - -He olivat syksystä alkaen tavanneet toisiaan joka päivä, sittenkun -Andreas oli tullut hänen isänsä kirjuriksi. Toisiinsa mieltymys, joka -jo ennen oli herännyt näissä kahdessa nuoressa, puhdassydämmisessä -ihmisessä, vahvistui vielä enemmän jokapäiväisen yhdessä-olon -kautta. Monta hämärähetkeä oli Andreas istunut ystävällisessä -perheessä, takkavalkean ääressä, joka leimusi salin valkoiseksi -rapatusta uunista, ja silloin yhä enemmän oppinut ihailemaan Heblan -sydämmellistä luonnetta ja sitä hiljaista ystävällisyyttä, jolla -hän toimitti taloudelliset askareensa. Hänen äitinsä oli kuollut -jo seitsemän vuotta sitten, ja suuresta taloudesta sekä monista -pienistä siskoistaan piti Hebla huolta yhdessä äitipuolensa ja tätinsä -Gudelinan kanssa. Köyhälle talonpojan pojalle olivat nämä iltahetket -piispan perheessä juhlahetkiä, joita hän ei olisi tahtonut vaihtaa -mihinkään muuhun maailmassa, jos ei omaan lapsuuden kotiinsa. Mutta -hänen vanhempansa olivat kuolleet, hänen veljensä olivat kaatuneet -sodassa Saksanmaalla ja hänen sisarensa olivat naimisissa. Lapsuuden -kodin köyhyydestä, tunnollisuudesta ja lakkaamattomasta ahkeruudesta -oli hänellä ainoastaan muisto jäljellä, ja kun hän joskus puhui -siitä, istuen piispan perheessä, levisi hänen kasvoilleen huomattava -surumielisyys. Hänen katseensa harhaili haaveksien ympäri hyvin -varustettua huonetta, jossa oli oivallisia uutimien ympäröimiä sänkyjä, -suuria kitattuja tammikaappia, siniharmaalla öljyvärillä maalattuja -vaate-tapettia, punaisilla sametti-tyynyillä varustettuja penkkiä ja -mukavia, nahalla päällystettyjä nojatuolia — mutta hänen ajatuksensa -olivat jälleen nokisessa tuvassa, jossa savu riippui vaalean sinisenä -pilvenä kattopuitten alla, päre paloi pitkine kiekuroine hiilineen -rautapihdissä ja äiti hämmensi suurta puuropataa, piikojen istuessa -surisevien rukkien ääressä, leimuavan takkavalkean valossa, sillaikaa -kun isä istui piippunysä suussa vuolleskellen ja pienet siskot -leikkivät lattialla lastuissa. - -Semmoisina hetkinä oli varsinkin kaksi paria silmiä, jotka lämpimällä -myötätuntoisuudella katsoivat häneen — neiti Heblan ja vanhan -tädin, neiti Gudelinan. Jo ensi silmänräpäyksestä oli Andreas tullut -viimemainitun suureksi suosikiksi, ja Gudelinan osoitti mieltymystään -ei ainoastaan siten, että hän runsaasti täytti ruokavaroilla ne vakat, -jotka hän lähetti häntä varten Davidssonin vaimolle Ryssänmäelle -palkaksi hänen kirjuritoimestaan piispan luona, vaan myös siten, että -hän lahjoitti hänelle pari suurta kaulusta, jotka hän itse oli neulonut -hollantilaisesta palttinasta, hienoimmalla luostarinneuloksella ja jotka -sopivat oivallisesti siihen musta-verkaiseen kokovaatetukseen, jonka -hän oli saanut piispalta joululahjaksi. Usea pari lämpimiä sukkia -mustasta villasta, jotka ystävällisen eukon ahkerat sormet olivat -valmistaneet takkavalkean ääressä, päivän työn ja vaivan loputtua, -olivat myös joutuneet nuoren ylioppilaan arkkuun. - -Hebla ja Andreas seisoivat akkunan luona puhellen matalalla äänellä ja -huomaamatta piispaa, joka kuohuen vihasta luki Svenonius'en kirjasta. -Kun hän oli lopettanut lukemisen, nousi hän ylös, otti keppinsä ja -hattunsa. - -— Minne isä menee? sanoi Hebla, joka nyt vasta huomasi että tämä oli -hyvin kiihottunut. Eikö isä tahdo ottaa kaapua päällensä, näyttää kuin -tulisi sadetta. - -— Menen konsistorioon. Minulla on jotakin sanomista tohtori -Enevaldus’elle, sanoi Terserus murtaen suutaan Heblan auttaessa -silkkivuorista samettikaapua hänen päälleen. - -Andreaskin sanoi jäähyväiset mennäkseen luennoille, Hebla voi akkunasta -nähdä, kuinka hän kirjat kainalossa meni kadun yli ja seuraavassa kadun -kulmassa poikkesi Akatemian kujalle, jonne ylioppilas toisensa perästä -näkyi ohjaavan askeleitaan. - -Kun Terserus astui konsistorion kokous-saliin, olivat professorit -vielä koossa. Oli näet ollut konsistorion istunto aamupäivällä. Kiivas -sanakiista syntyi Terserus’en ja Svenonius’en välillä, s.t.s. kiivas -Terserus’en puolelta, mutta ylen maltillinen ja varova Svenonius’en -puolelta. - -Kun Terserus vihdoin moitti häntä siitä, että hän vallan huonosti -palkitsi sen ystävyyden, jolla Terserus oli kohdellut häntä hänen -lapsuudestaan asti, vastasi Svenonius, että hän ei ollut toiminut -vihamielisyydestä, vaan ainoastaan puollustaakseen puhdasta evankelista -oppia, ja kutsui Terserus’en seuraavana päivänä tapahtuvassa -väitöskirja-tarkastuksessa julkisesti selittämään, sekä jos voisi, -puollustamaan mielipiteitänsä. - -Terserus lupasi tehdä sen ja jätti vihan vimmassa Svenonius’en ja -konsistorion. - - - - -IV. - - -Akatemian suurempi luentosali oli täpötäynnä kuulioita — parisataa -ylioppilasta, hovioikeuden ja tuomiokapitulin jäseniä sekä yliopiston -opettajia. Kaikkien mielet olivat kovasti jännitetyt ei ainoastaan -sentähden että oli kysymyksessä, tulisiko toteen näytetyksi että piispa -oli tehnyt itsensä syypääksi harhaoppiin, vaan myöskin sentähden että -monta huvitti kuulla väittelyä kiivaan ja suorapuheisen Terserus’en -sekä viekkaan ja kylmäkiskoisen Svenonius’en välillä. Itse kysymyskin -oli huomiota herättävä, sillä yleisön käsitys oli, että Terserusta -syytettiin siitä että hän tahtoisi kokonaan kieltää helvetin löytymisen. - -Väitös tapahtui akatemiassa käytetyn tavan mukaan. Nuori ylioppilas -istui respondenttina katederin alaosastossa, ja tämän tuli vastata -kaikkiin vähäpätöisempiin muistutuksiin. Katederin ylemmässä osastossa -istui Svenonius valmiina taisteluun niin pian kuin vaikeampi kiista oli -odotettavissa. - -Kun kello oli neljänneksen yli kahdeksan, avasi Svenonius väitöksen -puheella, jossa hän erittäinkin pani painon sille että oli lujasti -pidettävä kiini kirkon hyväksymästä opista. Vähinkin poikkeus siitä -olisi _semen atheismi_ (jumalattomuuden siemen). Varsinkin vaaralliset -olivat kaikki koetukset vertailuiksi selittää semmoisia opinkappaleita, -jotka ovat käsitettävät sanan yksinkertaisen merkityksen mukaan. -Kohta, joka usein siten oli tulkittu, oli oppi Kristuksen todellisesta -alasastumisesta helvettiin ja piinauspaikkaan, ja hänen siellä voitettu -voitto ja triumfi, jota moni tähän aikaan, sanoi hän, tahtoi pitää -ihmissatuna eli Wittenbergiin jääneenä munkkitaruna. Jokaisen, jolla -on avoin sydän uskonnon korkeille totuuksille, täytyy ymmärtää, -kuinka tärkeä se oli koko oppirakennukselle, jatkoi hän, että tämä -alasastuminen helvettiin ja tämä voitto helvetin porttien yli olivat -tosiasioita eikä käsitettävät vertailuksina Kristuksen piinasta ja -kuolemasta. Että koko Kristuksen Jesuksen persona, Jumala ja ihminen, -hautaamisen jälkeen on astunut alas helvettiin s.s.s. piinauspaikkaan, -että hän itse on voittanut perkeleen ja hävittänyt helvetin voiman, -jommoinen on oppi Sovinnon kaavassa, ja niin on se sananmukaisesti -ymmärrettävä. - -Sittenkun Svenonius laveasti oli selittänyt tämän asian ja tavanmukaiset -molemminpuoliset tervehdyspuheet oli pidetty, aloitti väitöksen -varsinainen vastaväittäjä, nuori ylioppilas jumaluusopillisesta -tiedekunnasta. Kun tämä oli lopettanut, astui Jacobus Chronander -esiin. Vaikka hän kuuluikin lainopilliseen tiedekuntaan, oli hän -kumminkin niinkuin kaikki sen ajan ylioppilaat hyvin harjaantunut -uskonnollisiin väitöksiin, ja sitä paitse olivat nämä väitökset -pääasiallisesti kieliharjoituksia ylioppilaille. Sitä vastoin herätti -hänen pukunsa silmiinpistävä komeus suurta huomiota, joka ei suinkaan -näyttänyt yliopiston professorien, tuomiokapitulin jäsenien ja yleensä -vanhempien miesten mielenmukaiselta. Lyhyenläntä samettinuttu sopi -mukavasti ja somasti, ruskea, pitkä tekotukka oli huolellisesti -silitetty ja kiharoitu, silkkisukat olivat ihkavalkeat, ja polveen asti -ulottuvilla samettihousuilla oli se liiallinen uusimuotinen laajuus, -jota vastaan Svenonius äskettäin oli saarnannut tuomiokirkossa, -jolloin hän ijankaikkisen Jumalan nimessä oli varoittanut tämmöisten -ylenpalttisten housujen käyttämisestä, ettei vapahtajamme Jesus Kristus -niiden tähden lähettäisi hävittävää sotaa maahamme. Svenonius rypisti -otsansa. Arvattavasti huomasi hän, ja ehkäpä ei ilman syyttä, tämän -olevan tahallista uhkamielisyyttä, ja suurimmalla osalla kuulioita oli -sama käsitys, niinkuin voi arvata siitä liikkeestä, joka syntyi kun -Chronander astui esiin. - -Chronander alkoi väitöksensä muutamilla muistutuksilla itse väitteitä -vastaan, jotka muistutukset hän teki semmoisella itsensä alentavan -ylevyyden ja pilkan vivahduksella, joka kohta teki kuulioihin -hyvän vaikutuksen. Tottuneena lainopillisiin viisasteluihin ja -osaten latinan kieltä täydellisesti, pani hän respondentin usean -kerran pyörälle, ja joka kerta kuin tämä änkyttäen koetti selvitä -vastaväittäjän logiikan kaikkien koukkujen avulla hämmennettyjen -johtopäätösten sokkeloista, loisii tyytyväinen hymy oppineitten miesten -huulilla. - -Kun Chronander oli jatkanut lähes tunnin, teki hän kovalla käännöksellä -respondentin viimeisen muistutuksen johdosta kysymyksen praeses’ille, -oliko todellakin pyhässä raamatussa sanottu että Kristus oli astunut -alas helvettiin, jota hän praeses’in suosiollisella luvalla tahtoi -epäillä. - -Praeses vastasi, että tässä ei ollut kysymys siitä, josko raamattu -enemmän tai vähemmän selvillä sanoilla puhui tästä tapauksesta. -Mutta raamatun sanoista Pietarin ensimmäisen epistolan kolmannessa -luvussa: että Kristus "oli lihan kautta tosin kuoletettu, mutta Hengen -kantta eläväksi tehty, jossa hän myös meni pois ja saarnasi hengille -vankeudessa, jotta ei muinoin uskoneet, koska Jumala kerran Noan aikana -odotti"; Paavalin kirjeessä Kolosseille: että Kristus "on ryöstänyt -vallitukset ja väkevyydet"; Hosean 13 luvussa: "minä tahdon heitä -päästää helvetin vallasta ja vapahtaa heitä kuolemasta"; kirjeessä -Ephesiläisille 4 luvussa: "mutta se, kuin hän astui ylös, ei ole mikään -muu kuin että hän ennen tänne astui alas, alimmaisiin maan paikkoihin", -oli kirkko Jumalan antamalla oikeudella muodostanut kysymyksessä olevan -uskonsäännön, joka tuli olemaan tärkeänä kohtana itse opissa. - -— Mutta tämä uskonsääntö, väitti vastaväittäjä, ei ole juuri mikään -todistus kirkon teräväjärkisyydestä, tiedämmehän että Kristus, kun -hän oli ristillä kuollut, otettiin alas ja pantiin hautaan, josta hän -kolmantena päivänä nousi ylös. Se oli siis näinä kolmena päivänä kuin -hän kävi helvetissä; ajatus että hän tarvitsi kolme päivää voittaakseen -perkeleen on alentava hänen jumalalliselle majesteetilleen, eikä -vähemmän alentavaa olisi ajatella, että hän aikaisemmin olisi palannut -ja paneutunut uudestaan hautaan, vaikka hän ei enää ollut kuollut. - -Praeses selitti nyt loistavassa, korkeaoppisessa puheessa mitä -lauseella _descensus Christi ad inferos_ (Kristuksen alasastumisella -manalaan) ymmärrettiin: että Kristuksen henki, ruumiin haudassa -maatessa, astui alas manalaan, s.o. maanalaiseen paikkaan, jossa -autuaitten esi-isien henget oleskelivat, jota paikkaa pyhässä -raamatussa sanotaan Abrahamin helmaksi ja jota Kristus ristin päällä -sanoi paratiisiksi, jossa hän ryövärin kanssa tuli olemaan vielä samana -päivänä. Muutamat raamatun tulkitsiat arvelevat että tämä alasastuminen -maanalaisten luo olisi tapahtunut kahdesti, ensiksi kun Kristus ristin -päällä huusi: "Jumalani Jumalani, miksi minun ylönannoit", ja luulevat -että Kristus silloin ihmisten syntien tähden kärsi kadotettujen tuskaa -helvetissä. Mutta sittenkun hän kuolemansa kautta oli täyttänyt -sovitustyön, astui hän jälleen alas syvyyteen ja voitti helvetin -voiman. Mutta tähän tarvitsi hän jumalallisessa majesteetissään -äärettömän pienen silmänräpäyksen, muun ajan ylösnousemiseensa asti -vietti hän autuaitten henkien luona julistaen heille pelastusta ja -ikuista elämää. Se paikka, jossa pyhät isät oleskelevat ylösnousemisen -päivään asti ja jossa he vuosituhansia ovat odottaneet vapahtajaa -on, niinkuin näkyy raamatun kertomuksessa rikkaasta miehestä ja -Lazarus’esta, aivan lähellä perkeleen ja kadotettujen asuntoja. Mutta -kadotettujen asuinpaikkoina sanoo raamattu olevan jonkun paikan eli -kohdan äärimmäisessä syvyydessä, ja kun evankeliumissa kerrotaan -Kristuksen ylösmenneen taivaasen, niin täytyi hänen, tullaksensa -kadotettujen asunnoille, _astua alas_ helvettiin; tästä näkyy, että -kirkon oppi "_descensus ad inferos_" alasastunut maanalaisten tuo, s.o. -helvettiin, on aivan oikea, vaikkakin pyhä raamattu ei nimenomaan -siitä puhu. Ja jos Kristus ei olisi astunut alas helvettiin, missä -olisi hän sitten saavuttanut voittonsa? Ei suinkaan maan päällä, sillä -maan on Jumala luonut ihmisten asuinpaikaksi ja Jumalan astinlaudaksi; -eikä myöskään taivaassa, sillä taivaassa asuu Herra Jumala ja taivaan -sotajoukot, ja sieltä heitettiin saatana langenneiden enkelien -kanssa ulos; siis täytyi sen tapahtua manalassa, kuoleman, perkeleen -ja kadotettujen sielujen asuinpaikalla ja linnoitetussa linnassa. -Hän voitti helvetin portit, kuuluu raamatussa. Tämä todistaa, että -kadotettujen asunto on kuin linnoitettu leiri eli linna. Mutta kuka -tohtii väittää että tämä suuri leiri, tämä mahdoton linna olisi maan -päällä, valossa, Jumalan ja hänen pyhäin enkeleinsä silmäin edessä? - -Puhe, joka esitettiin oppineen teologin koko innolla ja voimalla -ja oli täynnä viittauksia kirjailioihin, joiden nimiä suurin osa -kuulioista tuskin oli kuullut, teki huomattavan vaikutuksen. Säälivästi -katsottiin nuoreen, komeapukuiseen vastaväittäjään, joka nähtävästi -oli joutuva pulaan tämän syvän, valtavan opin edessä. Professorit -katsoivat hymyillen toisiinsa, ja vanha tuomiorovasti Alanus nyökytti -päätään myöntäväisesti suuren tekotukan alta, johon hänen rypistyneet, -pergamentin näköiset kasvot terävine ja levottomine silmineen melkein -kokonaan katosi, ja Chronanderin ystävät olivat hänen puolestaan -levottomat ja hämillään. - -Mutta nuori lakimies istui suorana ja hymyillen tuolillaan ja katsoi -pelotonna praesestä silmiin, kun tämä lopetettuaan heitti häneen -silmäilyn täynnä ylpeätä ylenkatsetta. Koko lukuisassa kuuliakunnassa -oli yksi ainoa, joka ymmärsi Chronanderin iloisan itseensäluottamuksen. -Se oli Petrus Torpensis, joka ollen akatemian apulainen istui alinna -yliopiston opettajien seassa ja käsivarret ristissä nojautui seinää -vastaan. Hänen pyöreillä, juomingissa vietetyn yön johdosta vielä -punertavilla postillaan oli leveä hymy, ja hänen veitikkamaiset -silmänsä tarkastivat kuuliakuntaa pysähtyäkseen vihdoin voitokkaalla -katseella Svenonius’een katederissa. - -Kun Svenonius oli lopettanut pitkän puheensa, istui Chronander hetken -vaiti. Sitten sanoi hän harvaan ja erityisellä painolla: - -— Praeses on esittänyt koko joukon hupaisia tietoja Kristuksen -luulotellusta helvettiin alasastumisesta, ajasta, tavasta ja paikasta -sekä piinapaikan asemasta ja rakennustavasta. Mutta tässä on praeses, -valitettavasti kyllä, mennyt luvattomiin. Sovinnon kaava kieltää -nimittäin _expressis verbis omnes inutiles et curiosos qvestiones_ -[selvillä sanoilla kaikki joutavat ja viisastelevat kysymykset] -tämän uskonsäännön johdosta, sentähden että useimmat teologit ovat -erimieliset käsityksessään sitä selittäessä, ja sentähden että -ymmärtämättömät papit kaikenlaisilla saduilla semmoisesta luulotellusta -alasastumisesta manalaan ovat pahentaneet Jumalan seurakuntaa ja -matkaan saattaneet häpeätä kristinuskolle. Pyydän sentähden saada -ehdoittaa seuraavan [johtopäätöksen]: Se, joka on valalla vannonut -seuratakseen Sovinnon kaavaa, mutta poikkeaa siitä siten, että hän -yleisessä väitöksessä selittää ja puollustaa joutavia, rikkiviisaita -väitteitä, joista Sovinnon kaava kieltää väittämästä, hän on valapatto; -mutta _reverendus praeses_ [arvoisa esimies] on valalla vannonut -noudattaakseen Sovinnon kaavaa; ergo: reverendus praeses on valapatturi. - -Koko kuuliakunta oli täynnä hämmästystä tämmöisen ei ennen kuullun -rohkeuden johdosta. Svenonius kalpeni ja puri huuliaan. Hän kiehui -silminnähtävästi vihasta, mutta hän hillitsi itsensä täydellisesti ja -vastasi: - -— Minun nuori vastaväittäjäni ei näy voivan huomata eroitusta Sovinnon -kaavan sanojen ja sen oikeauskoisuuden välillä, jonka ne sisältävät. - -— Tähän on vaan muistutettava, puollustihe Chronander, että sillä -oikeauskoisuudella, jota reverendus praeses puollustaa, ei ole -mitään perustusta pyhässä raamatussa, jonka reverendus praeses -itse on myöntänyt; mutta puhdas lutherilainen oppimme perustuu -pyhään raamattuun; ergo on reverendus praeses poikennut puhtaasta -lutherilaisesta opista. - -Sinisenkalpeana kiukusta löi Svenonius nyrkkinsä katederiin. - -— Suus kiini! kiljasi hän. Minä en istu tässä kauemmin suuntelemassa -koiran haukuntaa. Mene kotiin lukemaan läksyjäsi. Semmoinen on enemmän -sopivaa ylioppilaalle. - -Chronander nousi hymyillen ylös, lopetti tavan mukaan väitöksensä -somalla, kerskailevalla kiitospuheella, jossa hän kiitti praesestä -siitä säädyllisyydestä, jolla tämä oli kuunnellut ja vastannut -muistutuksiin, joka kumminkin kaiken sen jälkeen, mitä oli -tapahtunut, tuntui suorastaan pilkalta. Sitten meni hän istumaan -muiden ylioppilaitten joukkoon, joista useimmat, niinkuin myös useat -muutkin kuuliat, ilolla olivat nähneet hänen niin pahasti menettelevän -kärsimättömyytensä ja ylpeytensä tähden sangen vähän rakastetun -teologian professorin kanssa. - -Svenonius katsoi nyt vaativasti Terserus’een, joka istui nojatuolissa -yliopiston rehtorin vieressä. Terserus nousi ja meni vastaväittäjän -paikalle. Hän alkoi pyynnöllä että praeses sallisi hänen keskeyttämättä -selittää oman käsityksensä descensu Christi ad inferos, ei niin -paljon praeses’in tähden, kosk hän kyllä tiesi ettei tämä suinkaan -antaisi oikaista itseään, kuin kuuliakunnan tähden, jotta se tässä -asiassa saisi oikean käsityksen hänen oikeauskoisesta mielestään. -Sitten saisi praeses vastata niin paljon kuin haluaisi. Tähän -antoi praeses myönnytyksensä, ja Terserus luki nyt tähän kuuluvat -kappaleet katekismuksestaan, joissa hän oli esittänyt kirkkoisäin -ja etevimpien lutherilaisten teologien mielipiteitä kysymyksessä -olevasta uskonsäännöstä, jonka muutamat ovat arvelleet merkitsevän -Kristuksen syvintä alennusta ja piinaa, toiset hänen voittoaan ja -triumfiaan synnin, kuoleman ja helvetin porttien yli, joten tämä -uskonsääntö kuuluu Kristuksen ylentämiseen. Hän kertoi Lutheruksen ja -Sovinnon kaavan "terveellisen kehoituksen" että meidän "pitää pysyä -yksinkertaisesti meidän kristillisessä uskossamme", eikä antautua -laveihin, uteliaisin ja joutuviin kysymyksiin, joista "meille ei Jumala -mitään ole ilmaissut." Sitten luki hän vielä kappaleita useampien -oppineiden Wittenbergin teologien kirjoituksista, näyttäen siten toteen -ettei hän vähintäkään ollut poikennut näiden käsityksestä. Selvästi -ja yksinkertaisesti oli hän katekismuksessaan pysynyt kirkon opissa -sekä uskollisena Lutheruksen ja Sovinnon kaavan varoitukselle ollut -ryhtymättä kaikkiin semmoisiin kysymyksiin, jotka lutherilainen kirkko -syystä hylkää paavin uskolaisissa, niinkuin: tapahtuiko alasastuminen -helvettiin ennen tahi jälkeen kuoleman, oliko se vaan henki, hänen -kuolematon personansa, joka astui alas sinne, tahi tapahtuiko -alasastuminen ruumiin ja sielun kanssa yhtaikaa j.n.e. jotka kysymykset -eivät rakenna Jumalan seurakuntaa, vaan ainoastaan matkaansaattavat -riitoja ja meteliä sekä todistavat poikamaista turhamielisyyttä tahtoa -tietää enemmän kuin luvallista ja sopivaa on. - -— Reverendus episcopus, keskeytti Svenonius hänet, sallikoon että... - -— Sallikaa minun puhua loppuun, älkääkä keskeyttäkö! sanoi piispa -kiivaasti. - -— Episcopus on academiae procancellarius, jonka tulee valvoa akatemian -lakien ylläpitämistä, jotka määräävät, että kaikki väitökset ovat -tapahtuvat _placide, sine scommatibus, calumniis, injuriis, rixis, -altercationibus, mutuis odiis ac interpellationibus_ [tyynesti, -pistopuheitta, kujeitta, loukkauksitta, vihoitta, toritta, -keskinäisittä vihoitta ja keskeyttämättä], jatkoi Svenonius. - -— Se ei ole akatemian lakia vastaan, vastasi Terserus yhä enemmän -kiivastuneena, että minä ensin saan puhua, te sitten vastata, ja -siten voi kaikki käydä sine rixis et altercationibus. Jumala ja -esivalta on pannut minut teidän kuin myös akatemiallisten harjoitusten -tarkastajaksi, mutta ei teitä minun. - -— Minut, vastasi Svenonius suututtavalla itsensä hillitseväisyydellä, -on kuninkaallinen majesteetti määrännyt professoriksi tähän -kuninkaalliseen akatemiaan. Sentähden on minun asiani puollustaa uskon -ja opin puhtautta kaikkia väärennyksiä vastaan. Mutta se on opin -väärennös kun ei tahdota ymmärtää Kristuksen alasastumista helvettiin -tositapauksena, vaan koetetaan selittää sitä vertauskuvaksi. Se on -juuri sitä, mitä reverendus episcopus noster tekee, ja minä olen -siitä kovin surullinen mielessäni, sillä hän poikkeaa siinä oikeasta -puhdasuskoisuudesta, poikkeaa Augsburgisesta tunnustuksesta ja suosii -Calvinistejä. - -Nyt ei Terserus voinut enää hillitä itseään. Pauhaavalla äänellä ja -punaisena vihasta huusi hän: - -— Jos joku typeryydessään suosii semmoisia perusteettomia mietteitä -kuin descensus Christi ad inferos, joita hän on muilta kuullut, niin ei -se ole hänen autuudelleen haitaksi. Mutta se, joka tekee sitä, vaikka -häntä varoitetaan ja hänelle selvästi todistetaan asian toisin olevan, -sekä seurakunnan pahennukseksi pysyy hyödyttömissä ja viisastelevissa -kysymyksissään, hän on todellakin lähellä joutua harhaopin teille. -Olisi parempi että pysyisitte Jumalan hengen antamissa uskonkappaleissa -ja jättäisitte kaikki paavilliset kysymykset ja viisastelemiset -sikseen. Nämä rikkiviisaat ongelmat ja väitteet, joiden kautta oikea -oppi Kristuksen alasastumisesta turmellaan, ovat joko Jumalalta tahi -perkeleeltä; mutta ne eivät voi olla Jumalalta, sillä siinä tapauksessa -puhuisi Jumalan sana niistä _expressis verbis_ [selvillä sanoilla], -ja Jumalan sanassa ei löydy mitään todistusta niille; siis ovat -praeses’in ongelmat ja väitteet perkeleeltä. Eikä se olekaan mitään -ihme että niin on, jatkoi piispa, yhä enemmän kiivastuen, sillä -praeses’in koko elämä näyttää, että hänellä on kuollut usko, jonka -hedelminä eivät ole mitkään hyvät työt, maan minä, riita, kiukku, -tora, eripuraisuus, puolueellisuus, joita apostoli Paavali luettelee -Galatilaiskkirjan viidennessä luvussa kuuluviksi lihan töihin — elämä, -jonka täytyisi olla sekä akatemialle että kirkolle korjaamattomaksi -vahingoksi. Ja eikö hän ole ruvennut kaikissa saarnoissaan, -väitöksissään ja luennoissaan, pidoissa ja missä tahansa hän on, -huutamaan synkretistejä [lahkoisyhdistäjiä] vastaan koko kaupungissa? -Vieläpä koko maan on hän täyttänyt huudollaan synkretismistä, niin että -yleisö nyt luulee meidän täällä Turussa eroavan toisistamme uskonnon -suhteen, josta voi seurata eripuraisuutta ja meteliä isänmaassa. Kaiken -tämän tähden en minä voi pitää praeses’tä nuorison opettajana, vaan -nuorison vietteliänä. Se, joka ei seuraa Lutheruksen oppia, ei ole -puhdasuskoinen lutherilainen; mutta praeses ei seuraa Lutherusta, ergo -(siis) ei praeses ole puhdasoppinen lutherilainen. - -Tähän ankaraan hyökkäykseen vastasi Svenonius kylmäkiskoisella -tyyneydellä: - -— Se, joka yhdessä uskonkappaleessa pitää yhtä kalvinistein kanssa, -on kalvinisti; mutta reverendus episcopus noster (kunnioitettava -piispamme) pitää kalvinistein kanssa yhtä, ergo reverendus episcopus -noster on kalvinisti. Augsburgin tunnustus lukee Kristuksen -alasastumisen hänen ylentymiseensä, mutta reverendus episcopus noster -lukee sen hänen alentumiseensa, ja on siten poikennut Augsburgisesta -tunnustuksesta. - -Terserus nousi kiivaasti. - -— Tämä on päinvastoin sitä, mitä minä olen kirjoittanut -katekismuksessani ja mitä tässä olen sanonut. Semmoista sanon minä -operta calumnia'ksi, julkiseksi parjaukseksi, ja siihen en minä vastaa. - -Terserus käänsi hänelle ylenkatseellisesti selkänsä ja sanoi kuulioille: - -— Pitäkäämme kaikki kiinni kirkkomme opin sanoista, niinkuin ne -kuuluvat, uskoen Kristuksen todellakin alasastuneen helvettiin ja -samalla voittaneen perkeleen ja helvetin portit. Mutta millä tavalla -hän saavutti voittonsa ja triumfinsa perkeleen ja kadotettujen henkien -yli, siitä ei ole meillä kenelläkään tietoa, sentähden ettei sitä ole -meille ilmoitettu. - -Kun hän oli tämän sanonut, jätti hän salin, lopettamatta -vastaväitöstään tavallisilla kohteliailla korupuheilla. - -Svenonius, joka ei ensinkään näyttäynyt joutuneensa hämilleen, -katsoi ympärilleen, ikäänkuin kehoittaen vielä muita vastaväittäjiä -esiintymään, mutta rehtori nousi nyt ja ilmoitti, että aika jo oli -kulunut eikä sopinut rikkoa akatemian sääntöjä, jonka tähden väitös -täten oli lopussa. - -Chronander ja Petrus Torpensis tapasivat toisensa portailla. - -— No, sehän meni oivallisesti, sanoi Petrus, lyöden Jacobusta -olkapäälle. Oli oikein hauskaa nähdä, kuinka tuo ylpeä pölkkypää -kiukustui. Mutta Anna kaunottarelle saat kaiketi nyt sanoa jäähyväiset. - -— Sen kyllä arvaan, sanoi Chronander huoaten. - -— No niinpä menkäämme Mutterin luo huuhtomaan pois surun ja -lohduttamaan itseämme sillä, että hän kyllä ottaa toisen. _Varia et -mutabilis est femina_. [Vaihtuvia rakastava ja huikentelevainen on -nainen.] - -Hän tarttui Jacobus’en käsivarteen, ja niin he kulkivat käsikoukussa -koulutorin yli Hämeenkadulle päin, ylioppilaisjoukon seuraamina, jonka -teki mieli hauskassa seurassa tyhjentää tuoppi tahi pari rohkean -vastaväittäjän kanssa. - -Sinä päivänä oli ilo ylimmillään Mutterin kapakassa. Kapakan sali -ja sen viereinen kammari oli täynnä ryypiskeleviä, tupakoitsevia ja -laulavia ylioppilaita, puheita pidettiin Chronanderin kunniaksi, ja -pereat (hävitköön) huutoja kaikui Svenonius’elle. - -Vähää ennen kello kymmentä kuului raskaita askelia pimeällä kadulla. Se -oli kaupunginvahti, joka käveli ympäri ja jonka velvollisuuteen myös -kuului pitää huolta siitä, ettei ylioppilaat saaneet istua kellarissa -ja kapakoissa myöhempään, kuin kello kymmeneen. Vahdin etupäässä kulki -Pitkä Hindrich sauvoineen. Melu Mutterin kapakasta kuului jo kaukaa -hänen korviinsa; hän käski vahdin astua nopeammin, ja hetkisen perästä -seisoivat he sulettujen ikkunaluukkujen takana, joiden raoista Pitkä -Hindrich kilistävien ylioppilaitten joukossa selvästi voi huomata -Jacobus Chronanderin. Mielihalulla katsasti hän rakojen läpi, ja kun -samalla huuto "pereat Svenonius, vivat Chronander" kaikui voimakkaista -kurkuista, veti hän suunsa leveään nauruun. Tämän oli hän ilmoittava -rehtorille, niin saisivat ylioppilaat maksun viimeisestä. - -Pitkä Hindrich kulki vahdin kanssa katua eteenpäin. Silloin kuului -meteliä ja kovia huutoja Mätäjärven puolelta. Vahti juoksi sinne päin, -mutta kohta oli siellä kaikki hiljaa. He seisahtuivat ja kuuntelivat, -vaan ei mitään kuulunut, ja kadulla oli pimeä kuin säkissä. Ainoastaan -heikko valo näkyi vähän kauempaa samalla kadulla. Se oli nurkkalyhty, -joka riippui seipäässään erään kapakan oven edessä. Muutamien -minuuttien perästä istui vahti mukavasti siellä suuren, oluella -tahratun pöydän ääressä mielihyvällä maistellen kapakoitsian olutta. - -Pitkä Hindrich, joka jo aikaisemmin illalla oli ryypiskellyt -melkoisesti, juopui kohta tapansa mukaan. Ryypiskelevät ylioppilaat -olivat hänen mielessään, ja tämä kiihoitti hänen lakkaamatonta -kostonhimoaan. Nythän oli oivallinen tilaisuus saada kiinni kaikki -yhdellä kertaa. Muuta ei ollut tarpeen kuin nähdä, keitä ne olivat, -sillä ikkunasta oli hän voinut nähdä ainoastaan Chronanderin. - -Mutta hänen kehoitukseensa tulla mukaan, vastasivat hänen -seuralaisensa, rauhallisia porvaria, joiden vuoro oli olla yövartioina -kaupungissa: - -— Emme jaksa enää juosta ympäri kaupunkia, tahdomme istua täällä -juomassa; anna sinä ylioppilaiden olla rauhassa. He ovat kyllä siivoja -poikia, kun vaan ei suututa niitä. - -— Niinpä menen yksin, sanoi Pitkä Hindrich; olisipa kumma, jos -pelkäisin muutamia ylioppilaspoikia. - -Tultuansa Mutterin kapakalle, asettausi hän jälleen akkunan luo ja -katsasti kellarisaliin. Silloin sattui hän sauvallaan koskettamaan -ikkunaluukkuun, niin että rämähti. Ylioppilaat juoksivat ikkunan luo, -avasivat luukut nähdäkseen, mitä se oli, ja nyt ei Pitkä Hindrich -voinut hillitä itseään, vaan särki kaksi ruutua sauvansa läimäyksellä. - -Ylioppilaat juoksivat kadulle ja piirittivät vahtimestarin. - -— Tahdotteko tappaa minut! Tahdotteko tappaa minut! huusi tämä ja löi -erästä ylioppilasta päähän. - -Toinen tempasi sauvan häneltä. Silloin heitti vahtimestari kaapun -päältään, veti esiin miekkansa ja löi sillä vastustajaansa selkään, -tekemättä kumminkaan suurempaa vahinkoa, niin että ylioppilaan nuttu -sai ammottavan reijän. Ylioppilaat syöksivät nyt, kuin yksi mies, -Pitkän vahtimestarin kimppuun, ja ennenkuin tämä ennätti kohottaa -miekkaansa uuteen iskuun, olivat he tarttuneet hänen käsivarsiinsa -ja heittäneet hänet pitkälleen kadulle. Eräs ylioppilas löi häntä -sauvalla ranteille, niin että hän päästi miekan, joka kilisten putosi -kadulle, toinen otti sen ylös ja löi sen lappiolla muutamia kertoja -vahtimestaria päähän, niin että otsa-nahka halkesi ja verta alkoi -vuotaa. - -Meteli kuului korttigaaliin asti, josta vahti kohta kiiruhti ulos -keihäine, miekkoine, lyhtyineen, kun ylioppilaat kuulivat tämän tulevan -juosten ja näkivät lyhtyjen liikkuvan valon Hämeenkadun päässä, -lähtivät he pakoon, ja vahti löysi, tultuansa taistelukentälle, -vahtimestarin yksinään makaamassa juovuksissa ja verisenä syvässä kadun -loassa, sauvatta ja miekatta, sekä kaapun heitettynä ojaan, jossa -kevätvesi kohisevana koskena kuletti rikkoja, perkeitä ja muuta likaa, -joka päivän kuluessa pihoilta oli heitetty kaduille lisäämään sen syvää -möhjäkerrosta. Säretystä ikkunasta pisti säikähtynyt kapakoitsia-eukko -päänsä ja kysyi: - -— Oo’ko tappanu’ hän’t? - -— Ei näy olevan vaarallist’; mutt’ vattmästar’ on juovuksiss’ kuin -sika, vastasi yksi vahtimiehistä. - -Mutter sulki jälleen ikkunanluukkunsa. Vahti korjasi lyödyn ja vei -hänet lähinnä asuvan parranajajan luo, jotta haava tulisi tarkastetuksi -ja sidotuksi. - -Seuraavana päivänä ilmoitettiin asia rehtorille. Ketään muuta -ylioppilasta ei vahtimestari voinut ilmiantaa kuin Chronanderia, -ja tätäkään ei hän voinut syyttää muusta kuin siitä, että hän oli -istunut kellarissa kello kymmenen jälkeen ja että hän luultavasti oli -ollut mukana huutamassa "pereat Svenonius" sekä myöskin hyökkäämässä -vahtimestarin kimppuun. Kuinka monta ylioppilasta siellä oli ollut, -ei hän myöskään tiennyt, ainoastaan että "heillä kaikilla oli ollut -lasit ja piiput, ja oli heitä niin paljon, kuin kellarinsaliin mahtui." -Saksalainen parranajaja, joka oli sitonut vahtimestarin haavan, -sanoi että haava vähällä olisi voinut tulla hengenvaaralliseksi. -Haavoitetulla oli neljä reikää päässä, kumminkaan ei pääkallon läpi, -sekä pienempiä mustelmia käsivarsissa ja polvissa. Haavat, lisäsi hän, -voivat kyllä tulla vaarallisiksi, "jos Hindrich ei varoisi itseään ja -terveyttään, vaan yhä joka päivä joisi ja päihdyttäisi itseänsä." - -Chronanderin käskettiin ilmoittamaan, kutka ylioppilaat sinä iltana -olivat olleet Mutterin kapakassa. Hän kieltäysi, vaikka monasti -kehoitettuna, sitä tekemästä, ja tuomittiin sentähden pantavaksi -prubba’an, siksi kun asiasta saataisiin selkoa. Silloin astui Ericus -Binningius esiin ylioppilasjoukosta ja ilmoitti julkisesti olevansa -se, joka oli temmannut sauvan vahtimestarilta ja lyönyt häntä -käsivarrelle, sekä vaati että Chronander vapautettaisiin. Myöskin muut -ylioppilaat, jotka olivat ottaneet osaa tappeluun, vaikkapa vaan olleet -kapakassa, seurasivat esimerkkiä ja ilmoittavat itsensä. Tämän johdosta -päätettiin, että kaikkien niiden ylioppilaitten, jotta olivat osaa -ottaneet tappeluun, piti mennä "prubba’an", kunnes asiaa ehdittäisiin -likemmin tutkia. Niiden joukossa oli Chronander. Hän ei tosin ollut -lyönyt vahtimestaria, mutta sanoi ottaneensa häntä käsivarresta. Hän -tahtoi näet olla osallinen toverien kohtaloon. - -Prubba oli suuruudeltaan keskinkertainen huone kirkkomuurissa; -siinä oli lava makuusiana, penkkejä pitkin seiniä, yksi pöytä ja -muutamia tuolia. Ovi oli harva ja heikko, ikkuna oli reikä, jossa -oli rikkonainen lasi, ja välikattoa ei löytynyt ollenkaan. Seinät, -pöytä, penkit ja ovet olivat täynnä piirrettyjä nimiä, sukkeluuksia, -komparunoja ja irvikuvia, jotka muistuttavat niistä monista, jotka -siellä olivat istuneet toinen toisensa jälkeen. Takkanurkassa oli -hevoisen lannan jälkiä; pedelli, jonka hoidossa prubba oli, oli -näet äskettäin pidetyillä markkinoilla kannusta olutta vuokrannut -satunnaisesti tyhjän huoneen parille talonpojalle hevoistalliksi -— josta omavoittoisesta keksinnöstään hän oli saanut kunnon torat -ylioppilailta, ja tarpeellisen muistutuksen rehtorilta. - -Seuraavana päivänä kutsuttiin ylioppilaat taas konsistorioon. Sekä -akatemian ulkopuolelle että etehiseen oli kokoontunut suuri joukko -ylioppilaita ja porvaria, jotka viimemainitut olivat jättäneet -konsistorioon kirjoituksen, missä valittivat ylioppilasten käytöstä ja -vaativat ankaraa rangaistusta heille, koska muuten ei kukaan porvari -voinut turvallisesti tehdä vahtiansa öillä. - -Rehtori otti kirjoituksen vastaan, ja kun hän oli lukenut sen, sanoi -hän arvollisuudella porvarille, joka oli jättänyt kirjoituksen: - -— Jos joku ylioppilas on harjoittanut jotakin vääryyttä ja jäänyt -rankaisematta, niin astukaa esiin ja todistakaa se. Muutoin tulemme -niin menettelemään, ettei kukaan tule hulluuttansa hyväkseen -nauttimaan; vaan se, joka syntiä tekee, sitä rangaistaan. - -Ylioppilasten voitokkaasti hymyillessä ja heidän ivansa esineenä -vetäysi porvari nöyränä, hattu kädessä, jälleen pois joukon läpi. - -Kohta sen jälkeen syntyi liikuntoa käytävässä. Maaherra, -oikeuspormestari ja kaupungintoimitsia astuivat nyt sisään. He -olivat pyytäneet saada olla läsnä asiaa tutkittaessa, koska se koski -hyökkäystä paljastetuilla aseilla erästä virkatoimissaan olevaa -kaupungin palveliaa vastaan ja siis oli hengen asia, varsinkin jos -vahtimestari, niinkuin luultava oli, kuolisi haavoistaan. Rehtori oli -julistanut, että he tosin, jos tahtoivat esiintyä asianomistajina, -saisivat olla läsnä, mutta että siviili-virkamiehinä heidän ei ollut -sekaantuminen konsistorion toimiin. - -He tulivat nyt ja saivat paikan erään pöydän ääressä konsistorion -kokoushuoneessa. - -Kun tutkinto ja vierasten miesten juurtajaksainen kuulusteleminen oli -päättynyt, jolloin yllämainittu tapaus kaikkine sivuseikkoineen tuli -toteen näytetyksi, nousi maaherra ja vaati, että ne ylioppilaista, -jotka olivat tehneet väkivaltaa kaupungin vahtimestarille, -lähetettäisiin linnan vankilaan. - -Silloin luki rehtori kuningatar Kristiinan yliopistolle antamat -etuoikeudet, joiden mukaan akatemialla oli oma tuomiovaltansa, sekä -vielä akatemian kanslerin, valtionvalvojan Pietari Brahen lausunnon -samanlaisessa, kymmenen vuotta ennen Upsalassa nostetussa kysymyksessä, -vieläpä muistutti Upsalan yliopiston esimerkkiä, jossa samaa -järjestystä aina oli noudatettu. Tämän johdosta julisti rehtori, että -konsistorio pidätti itselleen täyden tuoimio-oikeuden asioissa, jotta -koskivat ylioppilaiden rikoksia, jonka jälkeen maaherra nousi ylös ja -meni pois pormestarin ja kaupungintoimitsian seuraamana. - -Kun nämä olivat menneet, päätti konsistorio, että tappeluun -osaa-ottaneiden ylioppilaiden jälleen piti mennä prubba’an, siksi kuin -vielä muutamia vieraita miehiä oli kuulusteltu. - -Nyt tuli iloinen elämä prubbassa, jommoista sen vanhat seinät -eivät vielä koskaan olleet nähneet. Petrus Torpensis lähetti salaa -ylioppilaille olutta ja espanjan »viiniä sekä soitto-niekkoja rumpuine -torvineen, ja siellä "melskattiin, juotiin ja huudettiin", niin että -koko kirkkokorttelissa tuskin kukaan sai unta silmiinsä sinä yönä. -Varhain seuraavana aamuna meni rehtori, jolle asiasta nyt ilmoitettiin, -sinne tekemään metelistä lopun. Hän tapasi pedellin juopuneena ja -nukkuneena rappujen alimmaisella portaalla, prubban ovi oli nostettu -paikoiltaan ja heitetty eräälle hautakivelle kirkkomaalla; mutta -ylioppilaat istuivat ryypiskellen ja laulellen suuren leimuavan -takkavalkean ääressä soitto-niekkojen, paraan mukaan, rumpujaan ja -torviaan päristäessä. Hälinä ja melu oli niin suuri, että sen olisi -luullut herättävän kuolleetkin, jotka olivat haudatut kirkkoon ja -kirkkotarhaan. - -Kun rehtori, valistunut ja vapaamielinen Andreas Thuronius, joka -oli saavuttanut nuorison kunnioituksen ja rakkauden arvollisen -vastalauseensa kautta hengen rangaistustuomiota vastaan, johon -konsistorio oli langettanut loihtimisesta syytetyn ylioppilaan -Colenius’en, näkyi ovessa, hiljeni meteli, ja ylioppilaat nousivat, -paljastivat päänsä ja asettuivat niiden toverien eteen, jotka -olivat liiaksi ryypiskelleet. Rehtorin kysymykseen, miten he -uskalsivat harjoittaa semmoista, akatemian sääntöjä vastaan sotivaa -»vallattomuutta, vastasi Chronander, että huhtikuun yö oli ollut -kylmä ja prubba niin huonosti varustettu, jotta heidän oli täytynyt -ostaa puita ja muutoinkin tehdä, mitä voivat, pysyäkseen lämpiminä. -Rehtorista oli kaikki tämä, vaikka hänen täytyi virka-arvonsa tähden -pysyä ankaran näköisenä, niin hullunkurista, että hän oli vähällä -purskahtaa nauruun. Hän käski nyt ylioppilaiden jättämään ovettoman -prubban ja jokaisen hiljaa ja ääneti menemään kotiinsa, jota käskyä -ylioppilaat lupasivat noudattaa. - -Kun rehtori ankaralla katseella oli kääntänyt heihin selkänsä ja -poikennut Vanhalle Kirkkokadulle, ei hän voinut olla sydämmellisesti -naurahtamatta. - -— Niin, niin, ne ylioppilaat, sanoi hän, ne ovat aina samanlaisia. -Vähempiä hullutuksia emme mekään tehneet minun ylioppilas-aikanani -Wittenbergissä. Siivoja poikia kaikissa tapauksissa, kun vaan heitä -oikein ymmärtää, lisäsi hän, kun hän seuraavassa kulmassa katseli -taaksensa ja näki kuinka ylioppilaat, totellen hänen käskyään, hiljaa -hajosivat eri haaroille. - -Samana päivänä langetti konsistorio heidän tuomionsa. Se kuului -seuraavasti: - -"Koska syytetyt ylioppilaat ovat nuoria, sekä tähän asti ovat -näyttäneet olevansa hiljaisia, siivoja, sävyisiä ja oppivaisia; koska -he eivät ole tappelua aikoneet, vaan hän, joka tuli haavoitetuksi ja -joka löi heitä ensin sauvalla sekä sitten miekalla; koska häntä vastaan -eivät ole käyttäneet aseita ja miekkoja, vaan paljaita käsiään, mutta -sitte, kun hän hyökkäsi heidän päällensä, ottivat hänen oman aseensa; -koska he pimeän tähden eivät huomanneet, että he löivät häntä liian -kovasti; koska hän ei ollut virkatoimessaan johtamassa kaupunginvahtia, -vaan oli jättänyt tämän kapakkaan, ja koska ylioppilaat ovat -kunniallisten ja ansiollisten miesten lapsia, joiden tulevaisuutta -ei tämän asian tähden voi hyvällä omallatunnolla turmella, niin ei -senatus academiae voi langettaa heitä suurempaan rangaistukseen, kuin -mitä he jo ovat kärsineet prubbassa. Mutta koska ovat meteliä pitäneet -prubbassa, vetäkööt sakkoa kukin kaksi taaleria rahassa." - -Kun tuomio oli julistettu, seisoivat sekä syytetyt että myös lukuisa -joukko heidän toveriaan, jotka olivat olleet sangen levottomia -heiden tähtensä, vielä kadulla ja tervehtivät kolmikertaisella -"vivat"-huudolla rehtoria ja konsistorion jäseniä, kun nämä lähtivät -akatemiasta. - - - - -V. - - -Kesä oli kulunut, syksy tullut, ja ylioppilaat sekä professorit -kokoontuivat jälleen Turkuun työtään aloittamaan. Piispa Terserus -oli Tukholmassa, jonne hän Svenonius’en syytöksen tähden oli kutsuttu -teologisen tutkiakunnan edessä, johon kuului piispoja, tuomiorovastia, -kirkkoherroja ja teologian professoreja, selittämään mielipiteitään -riidanalaisissa kysymyksissä. Kerrottiin että piispa, pää-asiallisesti -pysyen ennen lausumissa mielipiteissään, oli tehnyt muodollisia -myönnytyksiä muissa pykälöissä, mutta että häntä ei oltu voitu saada -muuttamaan mielipiteitään Kristuksen helvettiin alasastumisesta. -Tämän johdosta oli hän kirjoittanut ystävilleen konsistoriossa: -"Tässä asiassa tahdon uskollisesti pysyä, ja omatuntoni on minulle -tahtoa rakkaampi; ja niinkuin tahdon suoda muiden tässä asiassa pitää -mielipiteitään, niin olen myös siinä hyvässä toivossa, että muut -tekevät samoin minulle." - -Sillaikaa oli huhu alkanut levitä, että Terserus tuomittaisiin piispan -viralta pois ja Svenonius tulisi hänen jälkeisekseen. Tämä, että itse -piispa pantaisiin viralta herjauksen tähden, oli jotakin, jota ei -ennen oltu kuultu, ja antoi varsinkin yleisessä kansassa aihetta mitä -kummallisimpiin kertomuksiin, olletikin kun muutamia vuosia aikaisemmin -erästä teologian professoria, iäkästä Martin Stodius’ta, oli -todenteolla syytetty siitä, että hän muka oli tehnyt liiton perkeleen -kanssa ja pitänyt hänen kanssaan salaista kanssakäymistä öisin eräällä -korkealla vuorella Nummen kirkon luona, mikä vuori oli pahassa -maineessa, sentähden että perkeleen sanottiin siellä muinoin pitäneen -kokouksia uskottujensa kanssa. Konsistorio oli tuominnut Stodius’en -viralta pois, ja vaikka akatemian kansleri, kreivi Pietari Brahe oli -hylännyt tämän tuomion, uskoi kansa kumminkin, että jotakin pahusta -todellakin oli ollut syytöksen perusteena. Ympäri koko maan puhuttiin -sen lisäksi, kuinka eräs ylioppilas oli myynyt sielunsa perkeleelle -rahasta, sitten tullut riivatuksi ja nyt nähtiin juoksevan ympäri Turun -kaduilla ihan järjettömänä; että toinen ylioppilas, nimeltä Colenius, -joka oli houkutellut häntä siihen, oli tuomittu kuolemaan, perkeleen -kanssa liittoon käyneenä, ja nyt istui Turun linnan vankitornissa, -siksi kun hän mestattaisiin ja poltettaisiin torilla, joka tapahtuisi -niin pian kuin hänen tuomionsa tulisi vahvistetuksi. - -Oppimaton ja taikauskoinen kansa, joka ei ymmärtänyt uskonnollisia -sanansaivarruksia ja joka sentähden haki jotakin käsitettävää syytä -Terserus’ta vastaan tehtyyn syytökseen, luuli että piispa oli ollut -paholaisen kanssa liitossa ja tahtonut tälle myydä seurakunnan sielut. -Palkkioksi tästä tekisi paholainen muka hänet paaviksi, ja sentähden -tahtoi piispa nyt seurakuntaa kääntymään katoliseen uskoon. Nämä -huhut levenivät ja niitä uskottiin sitä enemmin, kuta enemmin puhe -Terserus’en viralta pois panosta tuli todenmukaiseksi. - -Tersevus’en vaimo oli hänen luonaan Tukholmassa, ja Turkuun jäänyt -perhe oli mitä suuremmassa levottomuudessa. Neiti Heblan posket olivat -surusta ja huolesta käyneet vallan kalpeiksi. Hän askaroitsi ääneti ja -hiljaa, niinkuin ennenkin, mutta hänen ilomielisyytensä ja onnellinen -hymynsä olivat poissa. Täti Gudelina pudisti päätään. Hän arveli, -ettei käynyt laatuun, että lapsi noin kuihtui, ja hän katsoi häneen -niin lämpimästi ja osaa-ottavaisesti. Ystävällisen eukon vanhat silmät -huomasivat kyllä, etteivät Heblan posket kalvenneet yksin surusta isän -tähden. Ei, jotakin muuta oli hänen sydämmensä pohjalla, joka pakoitti -sitä ikävöimään ja suremaan. - -Eräänä päivänä tuli neiti Gudelina kotiin torilta punaisena ja -hengästyneenä. Heittämättä yltään päällysvaatteitaan, meni hän Heblan -luo ja sanoi: - -— Niin paljon ylioppilaita on jo tullut kaupunkiin. Kohtasin juuri -Andreas’en Jakob Wollen kulmassa. - -Punaisena kuin ruusu, nousi Hebla ompelunsa äärestä, otti kiiruusti -hatun ja kaapun päälleen ja sanoi: - -— Minä menen vähän kävelemään. Hyvästi siksi, ratas, kulta tätini. - -Hän oli jo ovella, ja nopealla nyökkäyksellä katosi hän alas portaita -myöten. - -Gudelina katsoi hänen jälkeensä tyytyväisesti hymyillen. - -— Niin, niin, ne lapset! sanoi hän itsekseen. Mutta kylläpä Andreas -onkin oikein harvinainen ja kunnon poika. Aivan oikein; he poikkeavat -Karjakadulle. Hän ymmärsi siis mitä tarkoitin, kun sanoin että Heblan -olisi tehtävä pieni kävely Kupittaan lähteelle, nauttiakseen raitista -ilmaa. He tarvitsevat kyllä saada olla vähän kahden kesken, jotta -saavat puhua häiritsemättä niin pitkän eron jälkeen. - -Kun Hebla ja Andreas olivat kääntyneet kadun kulmassa, jätti Gudelina -tyytyväisellä nyökkäyksellä ikkunan ja meni töihinsä. - -Molemmat nuoret näkivät toisensa ilolla, jota ei kumpikaan huolinut -salata. Heblan hienot posket olivat jälleen saaneet kauniimman -ruusunvärin, silmät säteilivät ja suu hymyili. Andreas, jonka ihon -kesän aurinko ja terveellinen ilma maalla oli ruskeuttanut, ei voinut -luovuttaa onnellisia, ihailevia silmiään hänestä. Ajattelematta muuta -kuin toisiaan, kulkivat he vilkkaasti puhellen eteenpäin. Kulmassa, -jossa Hämeenkatu yhtyi toriin, eli niin sanotussa Kuopassa, seisoi -tavallisuuden mukaan joukko ylioppilaita. He kiiruhtivat näiden ohitse, -eikä Hebla edes huomannut, että muutamat häntä tervehtivät. Antti -Marthens’in kellarissa istuivat Petrus Torpensis ja Jacobus Chronander -avatun ikkunan vieressä, kummallakin tuoppi olutta edessään. He -nyökäyttivät päätään Andreas'elle, mutta tämä ei sinnepäin katsonutkaan. - -Kupittaan eli Pyhän Henrikin lähde oli eräässä lehdossa eli puistossa -itäänpäin kaupungista. Jo pakanuuden aikana oli sitä käytetty -uhripaikaksi; katolisuuden aikana oli se vielä suuremmassa maineessa -pyhyydestään, taru kun kertoi piispa Henrikin antaneen siinä kastaa -ensimmäiset kristinuskoon käännetyt suomalaiset. Lähteen viereen -oli rakennettu rukoushuone, ja itse lähde, joka oli syvällä maan -sisässä, oli varustettu ämpärillä ja vivulla. Täällä oli käynyt -sairaita koko Suomesta uhraamassa rahoja lähteesen, juomassa sen -vettä ja muistoksi parantumisestaan ripustamassa votiivitauluja -rukoushuoneesen. Jäännöksenä pakanuuden ajoilta oli Turun kaupungin -asujamilla tapana kokoontua puistoon Juhannus-yönä uhraamaan lähteesen, -polttamaan juhannuskokkoja sen ympärille ja huvittelemaan tanssilla -ja laululla. Uskonpuhdistuksen jälkeen tiedettiin tämä, mutta vanhaa -tapaa noudatettiin vielä kauan, kunnes kappeli vihdoin revittiin alas -ja maistraatti pani sinne vahdin, joka ajoi taikauskoisen kansan -pois. Vielä uskonpuhdistuksen jälkeen oli lähde kirkon oma, jonka -kustannuksella ylläpidettiin ämpäri, vipu sekä rakennus, sisältävä -tuvan ja kammarin, missä katolisena aikana oli asunut rukoushuoneen -pappi, jonka toimena oli ollut koota lähteesen uhratut rahat. Vaikka -lähde nyt tosin oli kadottanut merkityksensä uhripaikkana, niin -että siellä ainoastaan yksi tahi toinen alhaisemmasta kansasta enää -harjoitti taika-uskoaan, oli puisto kuin minkin kaupungin nuorison -suosittu kokouspaikka, joka edelleenkin juhannus-aattoiltoina tuli -sinne polttamaan kokkoja ja tanssimaan. - -Kun Hebla ja Andreas saapuivat hautausmaalle, joka oli Karjakadun -päässä — karjakaduksi sanottiin tätä katua sentähden, että kaupungin -karjaa tätä myöten ajettiin Kupittaan takana olevalle laitumelle, -jolloin katu oli aivan täynnä eläimiä — poikkesivat he vasemmalle, -Kupittaalle johtavalle tielle, ja hetkisen kuluttua olivat he puistossa. - -Kesäpäivä oli kaunis ja aurinko hellitteli puiston vanhoja -riippakoivuja ja viheriää nurmikkoa. Linnut visersivät puissa, -mehiläiset surisivat kukkivassa apilaassa ja laitumella kuuluivat -lehmien kellot. Muutoin oli kaikki tyyntä ja hiljaista kuin varhaisena -pyhä-aamuna. - -He olivat yksin puistossa, jossa tavallisesti kävi ihmisiä ainoastaan -illoin. Käveltyään hetkisen puitten välissä, istuutuivat he eräälle -penkille lähteen viereen. Niinä kahtena kuukautena, joina eivät olleet -tavanneet toisiaan, näinä pohjolan kesä-kuukausina, jolloin koko -luonto on täynnä riemua ja elämänhalua ja jolloin lintujen suloisa -viserrys, tuomen ja pihlajan tuoksu, koivun viheriät häilyvät lehdet -ja järvien purpuranväriset, äärettömät kuvastimet tuudittavat sydämmen -hiljaisiin, haaveksiviin unelmiin, tänä aikana, jolloin alinomaa olivat -ajatelleet toisiaan, oli heidän ennen tietämätön rakkautensa puhjennut -täyteen kukoistukseen. Ja nyt, kun he yksin istuivat toistensa vieressä -hiljaisessa puistossa ja heidän silmänsä ilmaisi heidän kummankin -yhteisen salaisuutensa, eivät he voineet vastustaa tunteiden kuohua. -Andreas otti Heblan hienon, lämpimän käden käsiensä väliin, Hebla -taas nojasi päänsä hänen olkaansa vastaan; ja tietämättä, mitä hän -teki, suuteli Andreas häntä koko vilpittömän ja hartaan rakkautensa -lämmöllä. He istuivat sitten kauan käsi kädessä puhellen, kuinka olivat -ajatelleet toisiaan ja toivoneet kesän pian loppuvan, jotta saisivat -jälleen yhtyä. Mitään muuta eivät he voineet ajatella; muu maailma -eteni sinertävään kaukaisuuteen, ja koko heidän olemuksensa suli heidän -rakkautensa ensimmäiseen hiljaiseen keväiseen onnellisuuteen. - -Kun Hebla tuli kotiin iloisena ja onnellisena, näki neiti Gudelina, -ettei hän ollut erehtynyt miettiessään syitä rakkaan lapsen kalpeuteen. -Hän ei kumminkaan kysynyt mitään, eikä Heblakaan mitään virkkanut. -Mutta hänen surumielisyytensä oli poissa. Hän otti pienen sisarensa -Annan syliinsä, puheli ja leikitteli hänen kanssaan, niinkuin ennen, ja -Gudelina, joka oli mennyt tarkastamaan piikojen askareita, kuuli heidän -raittiin, hopeanheleän naurunsa keittiöön saakka. - -Pienessä, matalassa huoneessaan porvari Davidsson’in vähäisessä -talossa Ryssänmäellä istuivat päivän työn lopetettua Daniel Juslenius -ja Andreas Aschelinus ja rakensivat tuulentupia siitä kiiltävästä -aineesta, joka nuorisolla on niin runsaasti varastossa: elämän halusta, -hyvästä tahdosta ja hyvistä toiveista. Daniel oli pitkällään yhteisellä -vuoteella, jonka siniraitaiset uutimet olivat heitetyt sivulle -sängynlaitojen yli, ja poltti pitkää piippua; Andreas istui arkkunsa -päällä, nojaten selkänsä seinää vasten. - -Daniel oli päättänyt tulla maisteriksi. Väitöskirjaksi, joka siihen -vaadittiin, aikoi hän kirjoittaa Turun kaupungin historian, joka häntä -oli miellyttänyt aina siitä asti, kun hänen vanha iso-isänsä oli -hänelle kertonut katolisen ajan Turusta, Danielille oli hänen rakas -Turkunsa kuin vanha kirja kuluneine lehtineen, jonka kirjoituksesta -hän tahtoi saada selkoa, ja tästä oli hän uneksinut siitä saakka kun -hän ensi kerran poikana eräänä sateisena syyspäivänä, istuen isänsä -edessä hevosen selässä ja melkein kokonaan kätkettynä hänen kaapuunsa, -ratsasti kaupunkiin Aningaisten tullista, alkaakseen katedraalikoulussa -opintojaan. - -Myöskin Andreas aikoi pyrkiä maisteriksi. Tulevaisuutensa oli hän -ajatellut jossain pappilassa maalla, yksinkertaisen kansan keskuudessa, -sen opettajana, neuvonantajana ja esikuvana. Siellä hän oli toivonut -saavansa elää ja vaikuttaa niin pian kuin mahdollista; siellä oli hän -aikonut sepittää laulujaan isänsä ja äitinsä kielellä, suomenkielellä, -lauluja, jotka käsittelisivät kaikkea sitä ihanaa ja hyvää, jota -elämä tarjoo ihmiselle, kun tällä on puhdas ja nöyrä sydän. Niin oli -hän haaveksinut ja ajatellut aina siihen asti, kun hän tapasi Heblan -aamupäivällä. Nyt tahtoi hänkin tulla maisteriksi ja sitten hakea -apulaisviran akatemiassa, tullakseen aikaa voittani professoriksi. - -Liian rusoittavat tulevaisuuden unelmat olivat kumminkin Andreas’elta -hajoavat jo seuraavan päivän auringon noustessa. Kun hän, näet, varhain -aamulla tahtoi mennä Heblaa tervehtimään, otti hänet vastaan neiti -Gudelina, jonka ystävälliset silmät olivat punaiset itkusta. Andreas -kalpeni ja hänen silmänsä pimenivät. - -— Onko jotakin tapahtunut Heblalle? kysyi hän. - -Mitään sanomatta antoi Gudelina hänelle kirjeen. Se oli piispalta. - -Piispa ilmoitti siinä omaisilleen, että hän vihamiestensä toimesta -oli menettänyt piispanvirkansa. Se oli, kirjoitti hän, korkeiden -herrain kosto siitä, että hän kenestäkään huolimatta oli harrastanut -köyhän kansan ja valtakunnan parasta; että hän olisi harhaoppinen, -siitä eivät he, vaikka olivat kovasti ponnistaneet, olleet voineet -saada häntä vakuutetuksi. Valittamalla tahtoi hän sentähden, nojautuen -hyvään omaantuntoonsa, kaataa sen solvauksen ja häpeän, jonka olivat -koettaneet syöstä hänen päälleen, ja hän kehoitti omaisiansa olemaan -joutumatta epätoivoon. Samalla määräsi hän, että he vielä samana -syksynä tulisivat Tukholmaan. Siellä vietettäisiin sitten joulun aikaan -Heblan kihlajaiset hänen serkkunsa, Svean hovioikeuden asessorin, Olaus -Bjugge’n kanssa. Tämä, joka usein oli oleskellut heidän luonaan Heblan -lapsena ollessa, oli jo siihen aikaan ruvennut rakastamaan häntä, -kirjoitti isä, ja nyt, kun Hebla oli täyttänyt viisitoista vuotia, -oli hän pyytänyt häntä morsiamekseen, johon pyyntöön isä myös Heblan -puolesta oli suostunut. Keväällä tulisivat häät vietettäviksi. Piispa -ilmoitti kirjeessään sydämmellisen ilonsa siitä, että hänellä näinä -vastoinkäymisien päivinä oli edes onni nähdä Heblan tulevaisuuden -turvattuna ja hänen yhdistettynä mieheen, joka kaikissa suhteissa -ansaitsi kunnioittamista ja jota Hebla lapsuudessaan oli ihaillut. -Tyttären kohta tapahtuva naiminen, kirjoitti piispa, muistutti häntä -Heblan Herrassa nukkuneesta äidistä, jonka kaltainen Hebla täysin -oli. Samoin kuin Hebla nyt, oli hänen äitinsäkin ollut aivan nuori, -ei viittätoista ikävuottansa täyttänyt, kun hän meni naimisiin, ja jo -silloin kun tämä vielä oli vilkas leikkisä lapsi, oli hän, piispa, -ruvennut rakastamaan häntä. Viisitoista häiritsemättömän onnen vuotta -oli hän sitten lahjoittanut hänelle, kunnes hän kuoli lapsenvuoteesen, -saatuansa nuorimman poikansa, joka surun lapsi seurasi äitiään hautaan. -Ja nyt, vastoinkäymisten ja murheitten, kärsimyksen ja vainon päivinä -tuli vainaja elävässä esikuvassaan, tyttäressään, ojentamaan hänelle -ilon ja rauhan palmua. - -Tämä oli piispan kirjeen sisältö, joka ilmaisi hänen liiallisesta -kiihoituksesta sangen lannistunutta mielialaansa. - -Andreas istuutui tuolille, salaman iskun saaneena. Hän näki selvään, -että hänen nyt oli sanottava jäähyväiset elämänsä onnelle. Hän -tunsi Heblan liian hyvin, tietääkseen ettei tämä silmänräpäystäkään -epäilisi tehdessään sitä, mitä häneltä hänen velvollisuutensa vaati. -Kasvatettuna ankarassa Jumalan pelvossa ja tottuneena pitämään isänsä -käskyjä Luojan tahtona, olisi Hebla aina nöyryydellä totellut niitä, -vaikkakin hänen sydämmensä olisi surrut — sitä enemmin tekisi hän -sen nyt, kun hänen isänsä oli surusta ja onnettomuudesta murtunut ja -odotti häneltä ainoata ilon vilahdusta, jota elämä nykyjään voi tarjota -hänelle. - -Vanha Gudelina, jolle Hebla oli kertonut kaikki, taputti Andreasta -ystävällisesti olkapäälle ja käänsi pois kasvonsa, salatakseen -kyyneleensä. Mutta Andreas nojasi päänsä hänen käsivarttansa vastaan ja -sanoi itkien: - -— Minä rakastan häntä koko sielustani, tuntuu sentähden niin raskaalta -erota ainaiseksi. - -— Rakas herra Andreas, lohdutti Gudelina, kyynelten virratessa alas -hänen poskiaan. Niin on maailman meno. Mutta Herra johtaa kyllä -kaikki parahimpaan. Harvat ovat ne, joiden kaikki sydämmen toiveet -elämä täyttää. Samaa raskasta kohtaloa, joka nyt kohtaa Heblaa, on -hänen äitinsä tuntenut, vaikkei kukaan muu kuin minä nähnyt hänen -kyyneleitään. Mutta Herra muutti hänen surunsa iloksi, ja hän oli -onnellinen jalon miehen kanssa, kunnes Jumala kutsui hänet pois -paristamme. - -— Saanko tavata Heblaa? kysyi Andreas hetkisen jälkeen melkein -kuulumattomasti. - -— Ette, hän ei tahdo sitä, vastasi täti. Hän on luvattu toiselle -morsiameksi, ja hänen täytyy sentähden koettaa unhottaa. Hän tahtoo -lähteä näkemättä teitä, sillä jos hän tapaisi teidät, tulisi ero vaan -sitä vaikeammaksi ja hänen kohtalonsa kantaminen nöyryydellä yhä -raskaammaksi. Mutta hän lähettää minun kauttani teille sydämmellisimmän -tervehdyksensä Herrassa, ja hän pyysi minun sanomaan, että hän aina on -kätkevä kuvanne sydämmessään rakkaana ja uskollisena ystävänä. - -Hän ojensi hänelle kätensä. Ylioppilas tarttui siihen molemmin käsin. - -— Sanokaa, etten koskaan ole unhottava häntä, nyyhkytti hän, ja -suuteli jäähyvåisiksi kuihtunutta, taloustoimista ja enemmän kuin -kuudenkymmenen vuoden työstä karkeaksi tullutta kättä, jonka kumminkin -vanhan sydämmen runsasmääräinen hyvyys teki pehmeäksi ja lämpimäksi. - -— Jumala olkoon teidän kanssanne, rakas herra Andreas! sanoi eukko -ystävällisesti. Hän vahvistakoon teitä, kunnes tämä koetuksen hetki on -ohitse. - -Sitten saattoi hän hänet ylimmäiselle portaalle ja kiiruhti sen jälkeen -Heblan luo. - -Hän tapasi tämän semmoisena kuin oli hänet jättänyt, kalpeana ja -surumielisenä, mutta tyynenä. Kuolemanväsyneellä, värisevällä hymyllä -kuunteli hän tätinsä kertomusta. Kun Gudelina oli lopettanut, sanoi hän: - -— On kai parasta, että rupeamme valmistaumaan matkalle, niin että -voimme lähteä tulevalla viikolla. - -Gudelina heitti häneen salaisen silmäyksen. - -— Aivan kuin äitinsä, ajatteli hän. Jumala auttakoon, että tämä myös -päättyisi yhtä onnellisesti. - -Myöhemmin päivällä tuli Anna Svenonia tapaamaan Heblaa. Hän oli -isältään saanut kuulla piispan viralta pois-panemisesta ja paikalla -noussut sekä ottanut hattunsa ja kaapunsa. - -— Mihin menet? kysyi isä. - -— Heblan luo, vastasi Anna, huolimatta niistä säikähtyneistä -viittauksista, joita äiti teki hänelle. - -— Jos sinä astut piispan kynnyksen yli, niin on minun kiroukseni -kohtaava sinua, sinä kelvoton lapsi! huusi isä. - -Anna ei vastannut, vaan kiiruhti pois. - -Kun Anna tuli Heblan kammariin, juoksi tämä itkein hänen syliinsä. Anna -koetti lohduttaa häntä, mutta Hebla pudisti vaan päätään. - -— Sinä et tiedä kaikkia, kuiskasi hän, ja kertoi nyt uskolliselle -ystävälleen eilispäivän riemuisan onnen ja aamun synkän epätoivon. - -Anna ei sanonut mitään, mutta sulki hänet kovasti rintaansa vasten. - -— Sinä et tiedä, kuinka katkeraa on rakastaa, valitti Hebla silmät -ummessa. - -Anna huokasi syvästi. - -— Enkö tiedä! sanoi hän. Sinä vieno, hento lapsi, jos se voi lieventää -sinun suruasi, että minäkin kärsin samaa kipua kuin sinä, niin tiedä, -että minä ensimmäisestä silmänräpäyksestä olen rakastanut Jacobus -Chronanderia. - -— Sinä rakastat häntä? kysyi Hebla ja katsoi Annaan kyynelsilmin. - -— Niin, mutta ei ole hän eikä kukaan muu kuin sinä saava tietää sitä. -Kun ensi kerran tapasimme toisemme ja tanssimme juhannuskokolla, -silloin olisin tahtonut sanoa hänelle sen. Hän oli niin kaunis ja -muhkea, mutta samalla niin nöyrä ja täynnä kunnioitusta, ja hän kun -rinkitanssissa suuteli kättäni ja katsoi minuun tummilla silmillään, -meni se kuin tulenliekki sieluuni. Hän huomasi sen kyllä, ja joka -kerta kun sitten tapasimme toisemme, kohteli hän minua kuin tyttöstä, -jonka hän luuli häneen rakastuneeksi. Mutta sitten näyttäysin minä -kylmäkiskoiselta. Sitten esiintyi hän väitöksessä isääni vastaan ja -loukkasi häntä syvästi. Se oli ylpeästi ja rohkeasti tehty. Olisin -tahtonut olla siellä näkemässä ja ihmettelemässä häntä. Mutta voithan -ymmärtää, että tämä hänen käytöksensä isääni kohtaan myös loukkaa minua. - -— Ja jos hän nyt tulisi pyytämään sinun rakkauttasi? - -— Niin karkoittaisin hänet pois, vastasi Anna, ja hänen tummanruskeat -silmänsä säkenöivät. Ja kumminkin, lisäsi hän hiljaan, voisin minä -mennä kuolemaan hänen tähtensä. Tiedätkö, jatkoi hän, minulla on -mustalaisverta suonissani. Sentähden tuntuu niin kummalliselta -sisässäni. Joskus tuntuu kuin tahtoisi rintani pakahtua, ja silloin -itken hallitsematta, nauraakseni kohta sen jälkeen niin raivoisasti, -että oikein pelkään itseäni. Uhoitteleminen on minusta hauskempi kaikkea -muuta. Silloin nautin minä oikein, kun saan niskoitella mielin määrin. -Ei mikään maailmassa voisi semmoisina hetkinä lannistaa minua. - -Ovi aukeni ja kuusivuotias Anna tuli juosten sisään. Hän oli Anna -Svenonian erityinen suosikki ja hyvä ystävä, ja joka kerta kuin Anna -oli Heblan luona, tuli hän istumaan Annan syliin. Sinne kiiruhti hän -nytkin, kiersi käsivartensa hänen kaulansa ympäri ja nojasi päänsä -hänen uhkamielisestä viehätyksestä hehkuvia poskiansa vastaan. Anna -loi vaaleaveriseen lapseen silmäilyn täynnä sydämmellisintä rakkautta, -taivutti päänsä hänen puoleensa, niin että hänen tummat kiharansa -ympäröivä! kultahivuksisen lapsen kasvoja kuin yöllinen pilvi tähteä, -ja suuteli häntä lapsellisen riemuisella ilolla. - -— Sinä pienokainen, sinunkin edestäsi voisin antaa henkeni, sanoi hän -ja painoi pienokaisen hellästi rintaansa vastaan. - - - - -VI. - - -Turun linnanpäällikkö vietti häitään. Ylhäisiä vieraita oli saapunut -läheltä ja kaukaa, aatelin suurilta maatiloilta Turun tienoilta, -Uudeltamaalta ja Hämeestä, Tukholmasta ja Itämeren maakunnista. -Kaupungin väestö oli koko päivän ollut liikkeessä, nähdäkseen -loistavaa hääsaattoa, joka hevoisilla kulki linnasta tuomiokirkkoon -ja sieltä takaisin, sekä muuten iloitakseen juhlallisuuksista ja -siitä ylellisestä loistosta, jolla sekä isäntä että hänen vieraansa -esiintyivät. Sillalle oli linnanpäällikkö ajattanut muutamia tykkiä, -joista iltapäivällä ammuttiin, ja iltahämäränä sytytettiin suuria -raivioita linnan kentälle, jonne palveliat ja alhaisempi kansa -kokoontui suurten tynnyrien ympäri, joista runsaasti tarjottiin olutta -ja viiniä. - -Ylioppilas Ericus Binningius, joka sukuperältään oli ruotsalainen, -vieläpä kotoisin Itägötanmaasta, josta linnanpäällikkökin, oli -sepittänyt runomitalla onnentoivotuksen, painattanut sen ja vienyt -sen linnaan. Palkinnoksi runostaan oli hän saanut puolitoista riksiä -ja iloissaan tästä anteliaisuudesta oli hän kutsunut muutamia toveria -vallihaudan ulkopuolella olevaan linnanpuistoon, jossa löytyi -ravintola, missä kävi paljon ihmisiä, sekä keilarata. - -Oli jo myöhään illalla, sen aikuisen käsityksen mukaan, kello oli -nimittäin kahdeksan, kun Ericus ja hänen toverinsa mitä iloisimpina -kulkivat kotiinpäin. Linnasta olivat vieraat jo alkaneet erota, ja -ylioppilaitten edellä kävi nyt pari semmoista pitkin tyhjää Linnankatua -tahi oikeammin tietä, sillä kadun nimeä se tuskin ansaitsi. Nämä olivat -hovioikeudenviskaali Wassenius ja Jakob Wolle. Molempien edellä kävi -palvelia, lyhty kädessä, ja Wollella oli sitäpaitse palvelia, joka -kävi heidän jälessään. Katujen kurja, syyssateiden tähden melkein -hengenvaarallinen tila sekä pimeys tekivät liikkeen kadulla pimeän -tultua melkein mahdottomaksi ilman soihduitta. Wollen palvelialla oli -sitäpaitse miekat, koska ulkona kaupungissa liikkuminen yön aikana -oli vaarallinen ja päällekarkauksia sekä murhia kyllä usein tapahtui. -Wollella oli kyllin varoja pitääkseen kaksi aseellista palveliaa, -jotka olivat saksalaisia niinkuin hän itsekin alkujaan, sillä hän oli -kaupungin rikkain porvari. Hän omasi useita suuria taloja kaupungin -etevimmässä korttelissa, ja hän vei Hollantiin ja Englantiin suuret -määrät halkoja, tervaa, ohraa ja ruista, jota varten hän yksin -vuotuisesti rahtasi kymmenkunnan laivaa, paitse niitä laivoja, jotka -veivät hänen tavaroitaan Tukholmaan, Kyöpenhaminaan ja Lybekkiin. - -Kun riemastuneet häävieraat tulivat sillalle ja tahtoivat mennä sen -yli, seisoi siellä kaksi miestä tykkien vieressä. - -— Väistykää! huusivat palveliat, jotka kävivät edellä, lyhty kädessä. - -Lyhtyjen valo kohtasi molempia miehiä. He näyttivät myös olevan -linnanpäällikön häävieraita, kaksi nuorta aatelismiestä, joilla -oli sulkatöyhdöt hatuissa, lyhyt, musta samettikaapu, punaiset -samettiset pöhöhousut ja valkoiset silkkiset hosat eli pitkät sukat, -kauluskäsineet sekä miekka vyöllä. He väistyivät, ja Wassenius sekä -Wolle tervehtivät ohimennen kohteliaasti: "hyvää iltaa!" - -Kun viimemainitut olivat kulkeneet ohitse, sattui se palvelia, joka -kävi jälessä, astumaan toisen aatelismiehen jalalle. - -— Teufel! mutisi palvelia, joka oli vähällä kaatua, ja puukkasi miestä, -niin että tämä kellahti sillalle. - -— Kirotut saksalaisroistot! kiljasi aatelismies. - -Silmänräpäyksessä tempasi saksalainen, joka oli tuittupäinen paljosta -oluesta ja viinistä, jota hän oli nauttinut, miekkansa ja hyökkäsi -nuorten miesten kimppuun. Nämä vetivät nopeasti miekkansa, ja -seuraavassa silmänräpäyksessä kajahtelivat sillan ja joen viereen -rakennetut kartanot miekkojen kalskeesta. Wolle kiiruhti toisen -palvelian kanssa apuun ja ryntäsi kangella, jonka hän löysi maasta, -aatelismiehiä vastaan. Palivelia asetti lyhdyn sillalle, hyökkäsi -taistelevien sekaan ja ryntäsi miekkansa toisen aatelismiehen selkään, -samalla kun toinen palvelia haavoitti hänet reiteen, niin että hän -hengettömänä vaipui sillalle. - -Samalla olivat ylioppilaat miekankalskeen, huutojen ja häilyvän -lyhtyvalkean houkuttelemina tulleet paikalle. Kaatuneen miekka vieri -Binningius’en jalkojen eteen, hän otti sen ja töyttäsi sen palvelian -rintaan, juuri kun tämä oli pistämäisillään toista aatelismiestä -vyötäisiin. Palvelian kaatuminen keskeytti taistelun. Vahti tuli -kiireesti ja ympäröi taisteliat. Ericus Binningius vangittiin, verinen -miekka kädessä, tapettu aatelismies ja kovasti haavoitettu palvelia -kannettiin lähimmän parranajajan luo. - -Ericus vietiin rehtorin luo, joka panetti hänen vankeuteen prubbaan. - -Seuraavana aamuna kuoli Wollen palvelia haavoistaan. Papille, joka -oli käynyt häntä ripittämässä, samoin kuin parranajajallekin, oli -hän sanonut että ylioppilas oli pistänyt häntä rintaan, kun hän -tahtoi puollustaa herraansa, ja kun Ericus oli kohdastaan vangittu, -kädessä verinen ase, jonka parranajaja sanoi olevan haavan mukaisen, -niin ei ollut epäilemistäkään siitä, ettei hän ollut surmaaja. Häntä -säilytettiin edelleen prubbassa, ja seuraavana päivänä oli tutkistelmus -alkava. Jakob Wolle tuli maaherran ja pormestarin kanssa akatemian -rehtorin luo, valitti ylioppilasten hurjaa käytöstä ja vaati että -syyllinen ylioppilas säilytettäisiin Turun linnassa, koska hänen -rikoksensa oli aivan selvä. Rehtorina sinä vuonna oli Enevaldus -Svenonius. Tämä kieltäytyi akatemian etuoikeuksien nojalta suostumasta -siihen, ennenkuin konsistoriumi oli langettanut tuomionsa syyllisestä -mutta lupasi juhlallisesti antaa tarkoin vartioida häntä. Sitten pani -hän tanakan miehen vartiaksi prubban molemmille puolin. - -Kaikille oli selvä että Binningius’en asia oli mitä vakavinta laatua. -Chronander, joka aina siitä asti kun Binningius oli niin rohkeasti -esiintynyt konsistorion edessä, oli mitä lämpimimmällä ystävyydellä -häneen sidottu, kokosi pikaan muutamia uskollisia toveria,’ joihin -hän täysin voi luottaa, niiden joukossa Petrus Torpensis’en, Andreas -Aschelinus’en ja Daniel Juslenius’en ja neuvotteli heidän kanssaan -Binningius'en vapauttamisesta sekä tilaisuuden valmistamisesta hänelle -pakenemaan maasta. Aika oli kumminkin täperällä; vielä samana yönä piit -paon tapahtua, jos mieli sen onnistua, sillä hyvin luultava oli, että -hän jo seuraavana päivänä vietäisiin linnaan. - -Ericus oli köyhä poika Ruotsista, joka iloisen mielensä, avonaisen -luonteensa ja uskollisen ystävyytensä tähden oli erittäin lähemmille -seurakumppanilleen rakas. Häntä oli siis kaikin neuvoin autettava, -siitä olivat kaikki yksimieliset. Ensiksikin oli hän vapautettava ja -piiloitettava kaikilta tiedustelemisilta ja sitten autettava Ruotsiin. - -Kohta olivat he sopineet menetystavasta. Kun Chronander muitten kanssa -oli istunut prubbassa tappelustansa kaupungin vahtimestarin kanssa, -oli hän huomannut katon olevan rikki. Laudat olivat näet mädänneet -ja turpeet pudonneet alas, niin että päivä paistoi läpi. Katto oli -kumminkin jokseenkin korkealla, niin että vanki ei avutta ylettynyt -sinne. Siis oli tarpeen kiinnittää vahtien huomio johonkin muuhun, -kiivetä katolle ja antaa vangitulle toverille jotakin, jolla hänet -sitten voi vetää ylös. Hyvä tilaisuus tämän tuuman toimeenpanemiseen -ilmaantui illan kuluessa. Linnanpäällikön ja hänen puolisonsa kunniaksi -aikoivat ylioppilaat akatemiassa toimeenpanna näytelmän, nimeltä -"Naimisesta ja kosimisesta", jonka sepittäjä oli Chronander. Sen -näyttäminen kesti myöhään iltaan, ja ylioppilaat tulivat sen takia -liikkumaan akatemian rakennuksessa ja sen läheistössä. Tämä oli -erittäin onnellinen sattumus, sillä muutoin eivät vartiot olisi voineet -olla aavistamatta, mitä oli tekeillä, kun olisivat nähneet Chronanderin -toverineen kuljeskelevan prubban läheisyydessä. - -Ilta oli pimeä ja tuulinen, prubban luokse asetetut vahtimiehet -kävelivät edes takaisin pysyäksensä lämpiminä. Akatemian akkunoista -loisti valo hiestyneiden ruutujen läpi, joelta kuului kerta toisensa -perästä vilkkaita kätten taputuksia. Talonpojiksi, porvareiksi tahi -ritareiksi, vieläpä naisiksikin puettuja ylioppilaita näkyi aika ajoin -portailla, jossa he puhelivat, polttivat piippujaan tahi hyväilivät -jotakin laulun kappaletta ja sitten katosivat taas. Syystuuli, joka -ulvoi kirkon ympäri, lennätti tuimia lehtiä, jotka kummituksen -näköisinä kiehtoivat hautojen ympäri. - -— Kuules kerttu, sanoi se mahtimiehistä, joka seisoi hautausmaan -puolella prubbaa, onpa tosiaankin kovaa työtä seista täällä tuulessa. -Minulla on nälkä, ja sentähden menen nyt kotia saadakseni lämmintä -ruokaa. Onpa siinä kylliksi, kun sitten seisoo täällä koko yön. - -— Mene sinä vaan, Yrjö, mutta älä viivy liian kauan, niin että minä -sitten vuorostani saan mennä. - -Yrjö meni. Hänen tiensä kulki piispan kartanon sivu, ja hän kiiruhti -kulkuaan joutuakseen pian sen ohitse. Kun piispa oli pantu viralta -pois ja julistus tästä oli kuuluutettu kaikissa maan kirkoissa, -oli huhu hänen liitostaan paholaisen kanssa vielä kasvanut, ja -alhaisemman kansan taikauskoinen pelko oli niin suuri, että moni ei -uskaltanut käydä piispan kartanon ohitse pimeän tultua. Koska piispan -perheestä oli kotona ainoastaan vanha Gudelina ja neiti Hebla sekä -kuusivuotias Anna, ja näidenkin huone oli pihan puolella, niin seisoi -suuri rakennus illoin pimeänä ja kamalana, eikä ainoastakaan ikkunasta -näkynyt valkeaa, sitä vastoin kuin kaikki muut rakennukset kadun -varrella olivat valaistut. Tämä auttoi myöskin kiihoittamaan kansan -mielikuvitusta. Kun Yrjö nyt käveli siitä ohitse pitkin pimeää ja -ahdasta katua, sattui koira ulvomaan pihalla. Tämä surkeasti valittava -ääni tunki läpi luiden ja lihain. Yrjö alkoi juosta päästäkseen niin -pian kuin mahdollista kauaksi kamalasta naapuruudesta eikä pitänyt -itseään oikein turvattuna, ennenkuin istui kotona vaimonsa luona -oluthaarikansa ja puurovatinsa ääressä. Mutta niin peljäästynyt oli -hän vieläkin, ja niin elävästi ymmärsi hän kertoa kauhunsa että lapset -peloissaan hänen kertomuksestaan hiipivät äitinsä suojaan. - -Samaan aikaan kuin Yrjö lähti vahtipaikastaan, tuli jälleen muutamia -ylioppilaita akatemian rappusille, puhuivat ja nauroivat sekä näyttivät -olevan mitä iloisimmalla mielellä. Ne olivat Chronander, Aschelinus ja -Juslenius auttajineen. Tiheä, kylmä rankkasade oli alkanut. - -— Minä näen vaan yhden vahdin, kuiskasi Chronander Aschelinus’elle. - -— Juoskaamme kilpaa, huusi Juslenius korkealla äänellä, ja heti juoksi -pari kolme ylioppilasta pitkin hautausmaata prubban ohitse ja jälleen -takaisin kovasti nauraen ja meluten. - -— Toinen vahti on todellakin poissa, kuiskasi Juslenius Chronanderille. - -— Oivallista! vastasi tämä samalla tapaa. Onni on meille suotuisa. -Toiselle voitte kyllä hankkia tekemistä, siksiaikaa kuin minä kiipeän -katolle ja autan Ericus’en ulos. - -Kun sitten vielä olivat sopineet tehtävästänsä, otti JusIenius yhden -toverin käsivarresta, ja he olivat lähtevinänsä pois hoiperrellen, -niinkuin olisivat olleet juopuneet. Muut jäivät rappusille nauramaan ja -puheskelemaan. - -Kun Juslenius toverineen meni prubban oven ohitse, jonka vieressä -Perttu märkänä ja viluisena seisoi vahtina, sanoi edellinen niinkuin -ohimennen: - -— No, kuinka voit, Perttu? - -— Ah, täällä on kylmä kyllä. Olisi hyvä jos teillä olisi antaa minulle -piipullinen tupakkaa, vastasi Perttu. - -— Ole sinä vaan ilman, sanoi Juslenius ivaten ja tahtoi mennä ohitse. - -Mutta toinen ylioppilas sanoi löpertäen: - -— On kumminkin sääli miestä, jonka täytyy seistä täällä yksinään -sateessa, varsinkin kun hänellä ei ole edes piipullista tupakkaa; -odota, niin annan hänelle omasta tupakastani. - -— Kas niin, tule nyt vaan, kehoitti Juslenius äreästi, seisotaanhan -täällä ihan sateessa. - -— Niin, mutta hänen täytyy saada tupakkaa, kun kerran olen luvannut, -löperteli toinen. Kunhan maan saan käsille tupakkikukkaron ja tulukset. - -— Menkäämme tuonne holvin alle, ehdotteli Perttu, ja niin menivät -he kaikki kolme, ylioppilaat hoiperrellen vielä enemmän kuin ennen, -lähellä olevaan halkoliiteriin. - -Niin pian kuin nämä olivat ehtineet liiterin sisälle, kiiruhti -Chronander ja toiset prubban takapuolelle. Yksi tovereista kyykistyi, -Chronander nousi hänen olkapäilleen ja ylettyi siten katolle, jonne hän -keikahti ripeästi. Varovasti ryömi hän sitten pitkin märkiä, liukkaita -turpeita, joilla katto oli peitetty, aina rikkinäiseen paikkaan saakka, -jossa laudat olivat näkyvissä, vaikka raot olivat tilapäisesti peitetyt -irtonaisilla laudan palaisilla. Hän nosti yhden semmoisen paikaltaan ja -huusi siten syntyneestä aukosta: - -— Ericus! Me tulemme auttamaan sinua täältä ulos. Ole varova ja liiku -hiljaa. - -Ericus ymmärsi kohta asian, ja kun hän oli vastannut että hän oli -valmis, alkoi Chronander varovasti siirtää kattolautoja syrjään, kunnes -sai aukon niin suureksi kuin arveli olevan tarpeellista, jotta vanki -voisi tunkea läpi. Kun tämä oli tehty, asetti Ericus tuolin pöydälle, -kiipesi tuolille ja ylettyi siten käsivarsineen ja päineen aukkoon -Chronanderin sivulla ja ponnistaen kaikki voimansa onnistui hänen -kiivetä katolle. Mutta silloin sattui hän survaamaan tuolia, niin -että se kovasti kalisten kaatui ensin pöydälle ja sitten lattialle. -Nyt ei ollut aikaa viivytellä. Yhdellä harppauksella olivat he -maassa, ja nyt juoksivat he minkä jaksoivat kirkkotarhan läpi ja -ulos kirkon sisäänkäytävän vieressä olevasta koulukartanon portista. -Tässä erosivat he. ’Andreas ja Ericus kiiruhtivat Ryssänmäelle päin; -Andreaksen tuli näet aluksi kätkeä hänet luonansa. Toiset juoksivat -kirkon ympäri ja akatemian kartanoon jälleen. Kaikki tämä oli vaan -kestänyt muutamia minuuttia, sitten oli kirkkotarha jälleen tyhjä, ja -sateen loiske oli ainoa, mitä levottomasti kuunteleva Juslenius kuuli. -He ovat siis pelastuneet, ajatteli hän ja hengitti jälleen huokeammin. - -Hänellä ja hänen toverillaan oli todellakin ollut syytä -toivottomuuteen. Perttu oli näet kuullut kaatuvan tuolin kolinan ja -mennyt katsomaan, mitä vanki toimitti, Prubba tyhjä ja vanki poissa, -oli kaikki, mitä omaksi kauhukseen ja ylioppilaille suureksi iloksi -Pertulla oli kertoa, kun hän suinpäin tuli prubbasta juostakseen täyttä -vauhtia pitkin Kirkkotarhaa, toivossa että mahdollisesti vielä saisi -karkurin kiinni. Mutta vanki oli kun olikin poissa. - -— Niin, niin, Perttu parka, nyt ei teidän ole vallan hyvä astuu dominus -rehtorin eteen, oli se sangen huono lohdutus, jonka Juslenius antoi -hänelle, kun hän hengästyneenä tuli takaisin. On hyvin luultavaa että -itse vuorostanne saatte kämpiä putkaan. Tiedätte kyllä että dominus -rehtori ei ole pilan mies. - -— Jumala armahtakoon, valitti Perttu, ajatellessaan että hänen täytyisi -ruveta vangiksi. Se huone, jota käytettiin akatemian palveliain -vankilaksi oli prubban alla oleva pimeä ja kostea kellari, jonne ei -aurinko eikä kuu paistanut, ja joka sentähden oli vielä kamalampi -että se oli kaivettu itse kirkkomaahan, niin että vangit olivat -seinänaapurina kuolleitten kanssa. Maan päälläkin oli näiden naapuruus -kamala kyllä, varsinkin pimeinä ja myrskyisinä syysöinä, mitä sitten -maan alla! - -— Se on kaikki tyyni Yrjön syy, jatkoi hän valittamistaan. Jos hän ei -olisi mennyt pois, niin ei tämä olisi tapahtunut. - -— Ja jos te ette olisi olleet niin tupakalle kärkäs, niin ei tämä -myöskään olisi tapahtunut. Syyttäkää vaan itseänne, älkääkä muita, te -se olette, joka kumminkin saatte asiasta vastata, sanoi Juslenius ja -meni käsikoukussa toverinsa kanssa tiehensä. - -Ericus ja Andreas juoksivat kirkkokorttelin kapeiden solukoiden läpi, -joutuakseen niin pian kuin mahdollista Andreaksen asuntoon. Lähimmässä -kulmassa töyttäysivät he erästä miestä vastaan. Tämä kohotti lyhtynsä, -jonka oli pitänyt kaapunsa alla, suojatakseen sitä sateelta. Lyhdyn -valo lankesi kohastaan Ericus’en kasvoille, ja tämäkin voi nähdä, kuka -mies oli. Se oli pitkä Hindrich, ylioppilasten leppymätön vihollinen, -joka varsinkin vihasi Binningius'ta viime keväisen tappelun johdosta. -Kohtaus kesti vaan sekunnin; Ericus lähti taas käpälämäkeen, ja Pitkä -Hindrich, lyhty korkealla, liehuvin kaapuin perässä. Näin juoksivat he -Ryssänmäen kaduille saakka. Vahtimestari, joka tapansa mukaan nytkin -oli juovuksissa, kaatui silloin nenälleen erääsen kivettömän kadun -vesilätäkköön, ja Ericus pelastui vielä kerran. - -Ryssänmäen vähäpätöiset talot olivat rakennetut järjestyksettä yhteen -kinkoon kallioiden väliin. Kun pakolaiset kerran olivat päässeet tänne -rakennusten, lauta-aitojen, porttien ja niiden välissä kiertelevien -teiden sokkeloon, olivat he hetkeksi kaikilta takaa-ajajoilta turvassa. -He hiljensivät sentähden kulkuaan. Kun he sitten varovasti olivat -hiipineet porvari Davidsson’in kartanoon, vei Andreas pakolaisen -matalaan halkoliiteriin ja piiloitti hänet sinne muutamain tyhjäin -tynnyrien taakse. Sen jälkeen meni hän hakemaan Davidsson’ia. - -Ennenkuin hän astui sisään, tahtoi hän olla varma siitä ettei ketään -vierasta löytynyt tuvassa. Niinkuin monessa muussakin köyhempien -kaupungin osien kartanoissa, oli Davidsson’inkin talossa vaan muutamia -lasi-ikkunoita; sen sijaan käytettiin halvempaa ainetta, nimittäin -kalvoa ikkunan aukossa. Andreas tiesi että talon pihalle päin olevassa -ikkunakalvossa oli halkeema yhdessä nurkassa, ja tästä tarkasti hän -nyt tupaa. Takassa paloi leimuava valkea, ja pitkän, seinärakoon -pistetyn palavan päreen valossa istui Davidsson voidellen saappaitaan. -Andreas astui nyt sisään ja kysyi suoraan tahtoiko Davidsson sallia -Ericus’en kätkeytyä hänen taloonsa muutamiksi päiviksi, luonnollisesti -kunniallista palkintoa vastaan. - -Davidsson raapi korvallistaan. Andreas oli asunut hänen luonaan monta -vuotta ja aina ollut hiljainen ja siivo. Hän olisi sentähden mielellään -tahtonut myöntää, varsinkin kun hänen oli sääli ylioppilasta, joka -niin viattomasti oli joutunut onnettomuuteen. Samalla palkinto -houkutteli myöskin. Mutta toiselta puolen — murhasta vangitun henkilön -auttamisesta pakenemaan — siitä voisi olla suuri edesvastaus, jos asia -tulisi ilmi. Hän arveli ja arveli, vihdoin otti hän palavan päreen ja -meni pihan yli saunaan neuvottelemaan vaimonsa kanssa. - -Davidsson’in eukko istui löylyssä olilla peitetyllä lauteilla, -punaisena kun keitetty krapu, ja piesten itseään vastalla. - -Kun hän kuuli, että hänen herransa olivat auttaneet vangitun toverin -karkaamaan, tuli hän ilosta oikein liikutetuksi. - -— Enkö ole aina sanonut, sanot hän kiiveten alas lauteilta ja pukien -mitä kiiruummin päällensä, että meidän herrat ovat aimollisimmat -koko Turussa. Minä en tunne sitä ylioppilasta, joka tappoi Wollen -palvelian, mutta minä tiedän että hän ei voi olla syyllinen. Ylpeän -Wollen saksalaiset rengit ovat aina käyneet niin nenä pystyssä, että -minua vaan ihmetyttää ettei kukaan jo ennen ole heitä pistänyt. He -kyllä ovat valmiit hyökkäämään kenen kimppuun tahansa, ja se on kaikki -hyvin ansaittua, mitä he itse saavat. Ja jospa ei niin olisikaan, niin -onpa kumminkin vahinko, jos nuoren miehen koko elämä menisi hukkaan -yhden ainoan ajattelemattoman teon kautta. Josko me kätkisimme hänen? -kysyt sinä. Luonnollisesti teemme sen. Tahdon laittaa hänelle vuoteen -ylisille herrojen Andreas’en ja Daniel’in kamarin päälle. Sieltä ei -kukaan osaa hakea häntä. - -Nyt oli eukko saanut tarpeellisemmat vaatteet päällensä ja kiiruhti -tupaan, kädessään päresoihtu, jonka hän otti mieheltään. Pian oli -Ericus saanut turvallisen asunnon ylisillä, jonne Davidsson’in eukko -kantoi patjan omasta sängystään vuoteeksi, ja Andreas meni takaisin -akatemiaan kertomaan tovereille, että kaikki oli käynyt onnellisesti. - -Akatemian luona tapasi hän kaupungin vahtimestarin, joka lyhty kädessä -hoiperteli pitkin katua. - -— Oletteko nähneet Binningius’ta? kysyi vahtimestari. - -— Kaiketi istuu hän prubbassa, vastasi Andreas kulkien edelleen. - -— Prubbassa, niin! mutisi vahtimestari. Annan hirttää itseni jollei tuo -tiedä, missä hän oleskelee. Mutta siitä otan kyllä selon huomenna. - -Seuraavana aamuna tuli Petrus Torpensis jo aikaisin aamulla Jakob -Wollen luo pyytämään rahaa lainaksi. - -— Ajat ovat huonot ja rahoista on suuri puute, sanoi pöyhkeä porvari. - -— Mutta minun täytyy välttämättömästi saada kaksisataa taaleria vielä -tänään, sanoi Petrus. - -— Se on aivan mahdotonta. Minä olen lainannut niin paljon ulos. Ja -sitten ei saa omiaan takaisin. Täällä löytyy ylioppilaita, jotka ovat -olleet minulle velkaa useampia vuosia. Minkä kiitoksen saan minä siitä? -He tappavat minun palveliani ja auttavat sitten syyllisen pakoon, -paljasta harmia on vaan ylioppilaista, jollei yhdellä niin toisella -tavalla. Täällä Turussa oli paljoa rauhallisempaa, ennenkuin yliopistoa -laitettiin. Sekin yksi kreivin keksinnöitä. Niinkuin ylioppilaat eivät -olisi voineet mennä Ruotsiin ja Saksaan niin- kuin ennenkin! - -— Ette kai tietä, mihin Binningius on joutunut? kysyi Petrus. - -— En vähintäkään. Mutta Pitkä Hindrich oli juuri täällä ja sanoi -että hän eilen oli nähnyt hänen juoksevan Ryssänmäelle päin sekä -lupasi kyllä hakea pakolaisen piilopaikan. Minä lupasin silloin sata -taaleria, jos hän saa hänet kiinni. Minä tahdon että hän kärsii -rangaistuksensa, niin että jokainen saa tietää, mitä se tahtoo sanoa -tulla Jakob Wollen tielle. - -— No, miten käy niiden kahden sadan taalerin, jotka tarvitsen? kysyi -Petrus levottomana. - -— Mahdotonta. - -— Annan pantiksi nämä kultavitjat. - -Petrus otti esille vahvat, kauniisti tehdyt kultavitjat, jotka hän -ojensi Wolle’lle. - -Wolle punnitsi vitjat kädessään. - -— No, kirjoittakaa sitten velkakirja sadalle viidellekymmenelle -taalerille, enempää en minä anna, en äyriäkään, sanoi hän sitten. — -Tässä on kynä ja paperia. - -Kun velkakirja oli kirjoitettu, kysyi Petrus saatuansa rahat: - -— Eikö teillä ole valmiiksi lastattuna laiva, joka lähtee tänään? - -— Minulla on kaksikin. Toinen minun kaljaasistani on vievä piispan -perheen Tukholmaan, ja toinen on tervalastilla menevä Kööpenhaminaan. -Ne odottavat vaan tuulta. - -— Minulla on täällä tunnoton veljenpoika, joka on teini, hänen isänsä -asuu Kööpenhaminassa ja tahtoo saada pojan luokseen. Voisiko hän päästä -teidän laivassa? - -— Kyllä se voi käydä päinsä, arveli Wolle. - -Hinnasta sovittiin, ja Petrus sai kirjeen, jonka veljenpojan piti viedä -laivurille. - -Petrus sanoi sitten jäähyväiset ja meni. Hän oli tyytyväinen, kun oli -onnistunut saamaan ei ainoastaan vähän rahaa Binningius’elle vaan myös -paikan hänelle laivassa, ja Wolle oli tyytyväinen, hän kun oli saanut -hyvän koron ja runsaan maksun kuljetuksesta. - -Päivällis-aikaan kohtasi Chronander professori Simon Kerlerus’en, joka -oli ylioppilaille hyvin mieleinen opettaja. Kerlerus seisahtui ja -kysyi, oliko ’Binningius’en piilopaikka jo löydetty. - -— Ei minun tietääkseni, vastasi Chronander. - -— Hänelle olisi kyllä parasta pian päästä pakoon, jatkoi Kerlerus. -Rehtori Svenonius on aivan vimmastunut ja antaa etsiä häntä joka -paikasta. Mutta semmoiseen matkaan tarvitaan rahaa, ja sitä ei -Binningius’ella ole. Ja vaikka hänellä olisikin vähän, ja vaikkapa -hänen ystävänsä olisivatkin koonneet jonkun määrän, niin se ei -kumminkaan pitkälle riitä. - -Juuri kun hänen piti jatkaa matkaansa, kääntyi hän ja sanoi: - -— Se on tosi, vaimollani oli vähän asiaa teille dominus Jacobus, ja hän -pyysi minun sanomaan sen teille, jos sattuisin teitä näkemään. - -Hän nyökäytti päätänsä omituisella kehoittavalla tavalla, jonka -tarkoitusta Chronander ei ymmärtänyt. Kumminkin meni hän Kerlerus'en -taloon, professorin vaimo seisoi ovella ikäänkuin odottamassa häntä. - -— Kiitos että tulitte, sanoi hän. Minä olen juuri ulosmenossa. Mutta -olkaa hyvä ja astukaa sisään ja ottakaa penkiltä siellä oleva mytty. -Varmaankin se on jonkun teidän toverin, joka voi sitä tarvita. - -Kun hän oli tämän sanonut, nyykähytti hän päätään samalla omituisella -tavalla kuin äsken professorikin, ja sitten vaappui lihava rouva -nopeasti portista ulos. - -Vähän ihmeissään tästä kummallisesta käytöksestä, meni Chronander -sisään. Penkillä löysi hän mytyn, ja kun se oli avonainen ja -päällekirjoituksetta, avasi hän sen tultuansa kadulle. Se sisälsi -rahoja, kaksisataa taaleria. Salaman nopeudella heräsi hänen päässään -ajatus, että rahat olivat aijotut Binningius’en paon helpoittamiseksi, -ja iloisena kiiruhti hän kertomaan toverilleen oivallisen uutisen. - -Pitkä Hindrich kulekseli sillä aikaa koko päivän Ryssänmäellä niin -salaisesti kuin mahdollista. Muuta epäiltävää ei hän kumminkaan -huomannut kuin että sekä Andreas että Daniel alinomaa menivät ja -tulivat. Tyhjyys ja polttava jano kalvoivat hänen sisälmyksiään. -Hänestä tuntui raskaalta pitkän vahtikulun aikana taistella krouvin -houkutuksia vastaan. Mutta voitonhimo ja halu kerrankin saada -perinpohjaisesti kostaa ylioppilaille kaikki tappiot, selkäsaunat ja -häpeän, olivat muita kaikkia tunteita mahtavammat. - -Kello oli jo viisi iltapäivällä, kun Andreas ja Daniel sekä Binningius -hyppäsivät Andreas’en kamarinakkunasta mäelle ja sitten täyttä vauhtia -juoksivat piispanpellolle päin. Heillä ei ollut aikaa katsoa taakseen -ja sentähden eivät he huomanneet erästä pitkää huopahattuun ja -harmaasen kaapuun puettua miestä, joka samassa pisti päänsä esiin erään -rakennuksen nurkan takaa ja nähtyään meidän kolme ylioppilasta alkoi -juosta heidän jälissään. - - - - -VII. - - -Tuntia myöhemmin istuivat Petrus Torpensis, Chronander, Andreas -Aschelinus, Daniel Juslenius ja muutamia muita ylioppilaita linnan -puutarhassa tyhjentämästä lähtömaljan Binningius’en kanssa, jonka -Andreas ja Daniel kiertoteitä olivat tuoneet tänne. Se oli toveruuden, -lämpimien nuoruuden tunteiden ja koetuksen kestäneen innollisen -ystävyyden juhla. Siinä puheltiin yhdessä eletyn ylioppilasajan -vaiheista, muisteltiin monia oman voiton pyytämättömiä uskollisuuden -hetkiä ja solmittiin veljesliitto, joka oli kestävä läpi elämän. Kaikki -olivat vakaisia ja liikutettuja, mutta varsinkin Binningius, joka -nyt temmaistiin pois ystävien joukosta mennäkseen aivan tietämätöntä -tulevaisuutta vastaan. - -Laiva, jolla Binningius’en tuli matkustaa, oli ankkurissa aivan -lähellä joen suussa ja odotti vaan tuulta, lähteäkseen purjehtimaan. -Laivalle meno ennenkuin viime hetkenä oli vaarallista, eikä myöskään -käynyt laatuun olla kaukana, syystä että olisi voinut jäädä laivasta. -Sentähden istuivat he täällä ja toivoivat että juuri tämä heidän suuri -uhkarohkeutensa pelastaisi heidät. - -Täällä laulettiin, juotiin ja pidettiin puheita. Davidsson’in -eukolle omistettiin lämmin ja kaunopuheliaasti esitetty malja, tälle -oivalliselle ja hyväsydämmiselle vaimolle, joka aina oli ollut äidin -kaltainen kaikkia niitä ylioppilaita kohtaan, jotka olivat asuneet -hänen luonaan ja joka nyt niin hyväntahtoisesti oli antanut turvaa -pakenevalle ylioppilaalle, jota hän ei ennen edes ollut nähnyt. Petrus -Torpensis lauloi tilapäisesti laaditun laulun siitä pitkästä nenästä -jonka rector magnificus, dominus doctor Enevaldus Svenonius oli saava, -kuullessaan että vanki oli päässyt pakoon. Mieltymyksen osoitteiden -pauhatessa pyydettiin laulua uuhestaan, mutta sen sijaan sepitti -Petrus uuden Pitkän Hindrich’in onnistumattomasta yöllisestä juoksusta -pakenevan ylioppilaan perässä. - -Juuri kuin ruumiikas, hyvin voinnista, veitikkamaisuudesta ja viinistä -hohtava Petrus penkillä seisoen lauloi viimeistä värssyä, sattui hän -katsahtamaan puutarhan sisäänkäytävään päin. Silloin näki hän neljä -miestä, joiden joukossa, vaikka välimatka oli jokseenkin pitkä, hän -huomasi Pitkän Hindrich’in hiipivän sisään ja kyykistyvän pensaiden -taakse. - -— Pitkä Hindrich on tuolla, Pari miestä juoskoon rantaan Ericus’en -kanssa ja soutakoon hänet pikaan joen yli. Me toiset jäämme tänne, -emmekä ole mistään tietävinämme, sanoi hän kiiruusti ja jatkoi sitten -lauluaan, sillaikaa kuin Ericus, Chronander ja Juslenius juoksivat -rantaan, ottivat ruuhen ja soutivat yli. - -Se oli todellakin Hindrich, joka oli käynyt hakemassa apuväkeä ja -nyt luuli saavansa vangin kynsiinsä. Hän huomasi pakeniat ja juoksi -apumiehineen perässä rannalle, jossa he löysivät venheen ja viipymättä -jatkoivat takaa-ajoaan niin rajusti, että vaahto kohisi venheen kokan -edessä ja hangat ratisivat. Venheiden välimatka väheni nähtävästi. -Mutta ylioppilaat olivat ennällä ja jo likellä toista rantaa. Vielä -muutamia voimakkaita aironvetoja ja he olivat pelastetut. Silloin -katkesi yksi airo ja venhe kääntyi ympäri. Vähintäkään arvelematta -hyppäsi Chronander, joka oli hyvä uimari, veteen ja työnsi venheen -rantaa kohden, jonne töin tuskin ennättivät pelastua, ennenkuin -toinen venhe ropisten törmäsi rantahietikolle. Täällä "Viimeisen -Kopperin"-nimisen merimieskapakan luona, ulkonee vuori jyrkkänä likelle -rantaa jättäen juurelleen linnanselkää vasten ainoastaan kapean -maakaistaleen, jolla punaiseksi maalattu kapakka seisoi. Pitkin tätä -maakaistaletta juoksivat he nyt. Ylioppilaat olivat jo kiertäneet -nurkkauksen ja kiipesivät paraikaa vuorta ylös, kun takaa-ajajat -tulivat maalle ja seurasivat perässä. Myöskin Pitkä Hindrich ja hänen -apumiehensä alkoivat kiivetä vuorta ylös. Mutta täällä pääsivät -ylioppilaat, jotka olivat sukkelammat, jättämään, niin että kun Pitkä -Hindrich sai päänsä jyrkkäyksen laidalle, näki hän ylioppilaiden täyttä -vauhtia juoksevan alamäkeä toisella puolen. - -Daniel Juslenius tiesi luolan eräässä vuoressa Jopoisten tilalla, -josta taru kertoi että sieltä oli muinoin löydetty kirja, jota -ei kukaan voinut lukea. Tänne päätti hän viedä Binningius’en. -Luolan sisäänkäytävää, joka oli kolo vuoressa, peitti muutamat -kallionlohkareet, jonka tähden sitä oli oudon sangen vaikea löytää. -Tätä vuorta kohden juoksivat he nyt, ja sen verran olivat he edellä, -että joutuivat kallionlohkareiden taa, ennenkuin takaa-ajajat olivat -ennättäneet laaksoa ympäröivästä metsiköstä. He kiiruhtivat luolaan ja -saivat vihdoin huoahtaa. Luola oli jokseenkin suuri, holvin kaltainen -onkalo, ja muutamat sen pohjalla olevat irtonaiset kivet sopivat -istuinsijoiksi. - -Tuskin olivat he siellä levänneet muutamia minuuttia, kun kuulivat -someron vuoren rinteellä ratisevan jonkun askeleista. Chronander katsoi -aukosta, jota koivun pensas peitti. - -— He juoksevat rinteen ympäri, sanoi hän hiljaa tovereilleen. Näen -silloin tällöin heidän hattujaan pensaitten välistä. — Nyt huutaa -Pitkä Hindrich jotakin toisille; hän sanoo, että me varmaankin olemme -piiloutuneet tänne pensastoon ja käskee hakemaan tarkoin. — Nyt -juoksevat he kaikki vuorta alas. Onnea matkalle ja kiitos hyvästä -seurasta! — ’Nyt noituvat he — näkyy olleen vasikka, joka oli narrannut -heidät. Hitto vieköön, eivät voi eroittaa liber studissus’ta (vapaata -ylioppilasta) vasikasta. Täytyypä olla Pitkä Hindrich, menetelläkseen -niin tyhmästi. Gaudite, juvenes! (iloitkaa, nuorukaiset!) nyt voimme -vihdoin olla turvallisina. Mitä ei näy, ei kuulu. Danielin taipumus -vanhoihin taruihin ja muinaismuistoihin on tänään ollut meille hyväksi -avuksi. Jollei hän olisi nuuskinut tätä luolaa, olisimme olleet -pahemmassa kuin pulassa. Nyt saapi sitävastoin Pitkä Hindrich ojennella -koipiaan mielin määrin. - -— Miten voin koskaan teitä kyllin kiittää siitä, mitä tähteni olette -tehneet, sanoi Binningius liikutettuna. Itse en voi mitään tehdä -hyväksenne, mutta köyhä äitini on joka päivä siunaava teitä. - -— Saman olet sinä tehnyt minulle, sanoi Chronander ojentaen hänelle -kätensä. Kun minä olin ahdingossa, eikä kukaan voinut tietää, -nukkuiko Pitkä Hindrich jo viimeistä humalataan, silloin astuit sinä -mammanporsas esiin sanoen itseäsi syypääksi, vaikka se olisi voinut -maksaa pääsi, jos tuo veikari olisi kuollut. - -— Mutta hiljaa, tuolla on hän taas. Minusta näyttää tuolla jotakin -liikkuvan. Oikein, se on Hindrich. Tuota kirottua, hän tulee tänne -päin. Nyt seisottuu hän ja viittaa toisille. Hän osoittaa heinikkoa. -Varmaankin on hän nähnyt jälkemme. Nyt alkamat he tulla tännepäin. - -— Meidän täytyy piiloutua. Täällä on kaksi halkeemaa vuoressa; -ryömikäämme jalat edellä toiseen niistä ja koettakaamme vetää kiviä -eteen, kehoitti Juslenius. - -He kiiruhtivat kaikki kolme luolan perälle ja rupesivat ryömimään -halkeamaan. Se oli ahdas ja kapea, mutta notkeita kuin olivat, -luonnistui heidän tunkeutua niin syvälle, että Chronanderin, joka tuli -viimeiseksi, onnistui jotenkuten peittää aukko muutamilla suuremmilla -ja pienemmillä kivillä. Aika olikin jo täperällä, sillä samassa näkivät -he luolan suun pimentyvän ja kohta sen jälkeen näkyi Pitkän Hindrich’in -ilkeä naama varovasti kurkistavan sisään. Mutta kun hänen ruumiinsa -sulki aukon, oli sisässä niin hämärä, ettei hän voinut mitään nähdä. -Naama katosi jälleen. - -Pakolaiset tohtivat tuskin hengittää. Chronander tarttui Binningius’en -käteen ja puristi sitä uskollisesti. Tämä vastasi puristukseen ja -kuiskasi vavisten: - -— Nyt olen hengenvaarassa. Jumala vahvistakoon äiti-parkaani. - -Jälleen kuului ratinaa luolan suulla. Se pimentyi vielä kerran. Sääri -ja kohta toinenkin tunki alas aukosta. Pakolaiset eivät uskaltaneet -hengittää, heidän sydämmensä tykytti kovasti, kallioseinien kostea -kylmyys jähmisti heidän verensä, ja hätähiki tunki heidän otsastaan ja -ohimoistaan. - -Silloin kuului rämisevä metallinääni ilmassa, ensin yhdesti, sitten -taajaan kuin hätähuutoja. Se oli palokello tuomiokirkon tornissa. Mutta -se ei ollut tavallinen läppäys, vaan hätäkello, raju ja valittava, joka -tunki läpi luiden ja lihasten kuin kauhun huuto. - -— Kaupunki palaa! kuului ulkoa. - -Pitkä Hindrich, joka jo jaloillaan oli ulottunut luolan pohjaan, pisti -jälleen ylös päänsä ja huusi: - -— Missä? - -— Tuomiokirkon luona. Kaiketi palaa koko kaupunki taas, sanoi yksi -miehistä. - -— Kunhan vaan ei minun taloni palaisi, huusi Hindrich ja kiipesi -jälleen ylös. - -Päästyään vuorelle, näki hän mustan savun kiehtovan paksuna patsaana -tuomiokirkon lähimmästä läheisyydestä, ja arvelematta alkoi hän -kumppaniensa seuraamana juosta lyhyintä tietä kaupunkia kohden. -Se suuri tulipalo, joka kuusi vuotta ennen oli pannut suuren osan -kaupunkia poroksi, oli vielä tuoreessa kauhistavassa muistissa, ja -palokellon läppääminen sai sentähden jokaisen pelosta pöyristymään. - -Kun kaikki oli hiljaa, eikä enää ollut epäilemistäkään että miehet -todellakin olivat poissa, ryömivät pakolaiset esiin piilopaikastaan, -viileästä, hämärästä luolasta. Mielihyvällä hengittivät he raitista -syysilmaa, ja pelastus uhkaavasta vaarasta täytti heidän sydämmensä -ilolla. - -Kun olivat hetken levänneet katsellen valtavaa näkyä, paksua, -tulensekaista savupilveä, sanoi Chronander: - -— Nyt on aika hakea laivaa. Savu leviää kaupungin yli joelle päin. -Taitaa nousta tuuli. - -He alkoivat käydä takaisin samaa tietä, mitä olivat tulleet. Rannalla -"Viimeisen Kopperin" luona löysivät he venheet. Laivalla vinkui jo -väkihaulia. Ankkuria hinattiin paraikaa, ja raakapuilta irroittivat -merimiehet purjeita. - -He astuivat venheesen, ottivat airon toisesta venheestä ja -soutivat laivalle. Laivurin kysymykseen, mitä he hakivat vastasi -Chronander, että heillä oli matkustaja, jonka piti seurata laivalla. -Binningius antoi Jakob Wollen kirjeen; kaikki oli järjestyksessä ja -sydämmellisesti halattuaan toveriaan ja heidän onnentoivotuksiensa -seuraamana nousi Binningius laivaan. Puolen tunnin kuluttua nostettiin -ankkuri kokonaan, vieno iltatuuli täytti purjeet ja kaljaasi alkoi -hitaasti liikkua pitkin linnanselän tyyntä pintaa. Linnan luona -kiihtyi tuuli, ja pian eivät Chronander ja Juslenius enää voineet -nähdä poismenevää toveria, joka laskevan syys-auringon valossa seisten -peräkannella viittasi heille ehkä ikuiset jäähyväiset. - -Kaljaasin myötätuulessa ohjatessa kulkuansa pitkin Ruissalon -tammipuitten kasvavia rantoja Airiston selille, palasivat Chronander ja -Juslenius kaupunkiin. Kun he soutivat "Viimeisen Kopperin" ohi, näkivät -he venheen tulevan rannasta. Siinä istui Pitkä Hindrich, joka nähtyänsä -jo kaukaa, ettei hänen talonsa ollutkaan vaarassa, miehinensä paikalla -oli palannut takaisin jatkamaan pakolaisten takaa-ajoa ja nyt turhaan -etsittyään palasi kotiinsa. - -Kun Pitkä Hindrich näki ylioppilaiden soutavan ja samalla huomasi että -kaljaasi oli purjehtinut pois käsitti hän kohta mitä oli tapahtunut. -Purren hammasta kiukusta, pudisti hän nyrkkiään ylioppilaille ja huusi: - -— Te olette auttaneet Binningius’en pakoon Wollen laivalla. - -— Jos tiedätte sen, niin hakekaa häntä sieltä, Pitkä Hindrich, vastasi -Chronander ivaten. - - - - -VIII. - - -Tulipalo, joka houkutteli Pitkän Hindrich’in keskeyttämään -takaa-ajoansa, oli alkanut piispan kartanossa. Enin osa tavaroista oli -jo viety kaljaasiin, jonka seuraavana aamuna piti lähteä purjehtimaan. -Piispan perhe aikoi kumminkin olla yötä kotonaan. - -Tuli oli päässyt irti alakerrassa ja täytti heti savullaan käytävät -ja portaat, Kohta leimusivat liekit ikkunoista ja sytyttivät lähellä -olevan puukartanon, josta tuli levisi seuraavaan taloon. - -— Piispan talo palaa! oli huuto, joka kohta kaikui ympäri koko -kaupungin. Väkeä kokoontui, miehet ja vaimot muodostivat jonoja aina -torilla olevalle kaivolle ja jokeen saakka, antaen vesiämpärien kulkea -kädestä käteen. Liekit ratisivat ja sähisivät, kipinöitä ja kekäleitä -lensi ilmassa tuiskuten alas rakennusten katoille, joilla sitä varten -asetetut, vesiämpäreillä varustetut vartiat niitä sammuttivat, tahi -putosivat tuomiokirkon tiilikatolle, jossa ne kytivät ja savusivat. -Sanomaton sekasorto vallitsi ahtailla kaduilla. Ihmiset juoksivat -kuin muurahaispesässä korjaten omaisuuttaan läheisistä taloista -Ryssänmäen kallioille. Yhdellä kohdalla oli katu kumminkin aivan tyhjä. -Se oli piispan kartanon edustalla. Täällä ei kukaan heittänyt vettä -liekkeihin, jotka vapaasti saivat tehdä hävitystyötään. Taika-uskoinen -kansa piti tulipaloa, juuri kun piispan perhe tavaroineen oli -talolta poislähdössä, perkeleen ja pahojen henkien työnä, ja kuin -kummituksia peläten, katseli se ahnaiden liekkien menettelyä. Joka -kerta kun tulipatsas tupruten syöksi ikkunasta, levittäen kipinäsateen -ympärilleen, vetäytyi väki kauemmaksi, kuiskaten että liekeissä ja -savussa oli näkynyt hirmuisia olentoja, jotka jälleen katosivat. - -Neiti Gudelina seisoi kadulla väännellen käsiään, voimatonna -säikähdyksestä ja kauhusta. Silloin tuli Hebla, joka oli ollut -kaupungilla, juosten ja töin tuskin raivaten itselleen tietä -väkijoukon läpi. Kun hän näki tätinsä yksinään, kysyi hän: - -— Missä on Anna? - -— Eikö hän ole sinun kanssasi? vastasi Gudelina kalveten. - -— Ei! - -— Jumala auttakoon, silloin on hän vielä sisässä. - -Gudelina alkoi valittaa kovasti ja pyysi että joku pelastaisi -lapsiraukan. Mutta ei kukaan liikahtanut paikaltaan. - - -— Ei kannata koettua, sanoi vihdoin eräs vanha merimies, hän jää kyllä -sinne, missä hän on; se joka häntä pitää, ei anna häntä niin helposti. - -Ymmärtämättä tämän tarkoitusta, käsitti Hebla vaan vastauksen -sydämmettömyyden. Hän ei enempää arvellut, vaan juoksi palavaan -rakennukseen, jonka ovea tuli ei vielä ollut saavuttanut. - -Kohta sen jälkeen kun hän oli kadonnut rakennuksen sisään, alkoi savua -myös tunkea ovesta — — — - -Kun Pitkän Hindrich’in esiintyminen häiritsi ylioppilasten kemuja -linnan puutarhassa, palasivat nämä kaupunkiin. He olivat ehtineet -sillalle, kun liekit alkoivat näkyä ja kellon ensi läppäykset -kuuluivat. Juosten kiiruhtivat he palopaikalle eri katuja, ja Andreas -ehti ensin perille. - -— Missä on Hebla? kysyi hän tädiltä hengästyneenä. - -Tämä osoitti palavaa kartanoa. - -Enempää vastausta odottamatta hyökkäsi Andreas sisään pelastaakseen -rakastettuaan. Hän löysi hänen portailla kaatuneena ja liiallisen -savun hengittämisestä voimatonna. Hän otti hänen syliinsä; muutamilla -harppauksilla oli hän jälleen raittiissa ilmassa ja kantoi hänet -hautausmaalle. Heblan pää nojasi hänen olkapäätä vastaan, ihanat kasvot -olivat kuoleman kalpeat ja suu kiinni. Kun hän siten kantoi häntä -sylissään liekeistä pelastuneena, heräsi hänessä äkillinen tunne että -Hebla, leväten siinä voimatonna hänen rintaansa vastaan, nyt oli hänen -omansa, ja ettei elämän todellisuus vielä ollut vaatinut hänet häneltä. -Hän taivutti päänsä alas ja painoi pitkän sydämmellisen suudelman -hänen huulilleen. Hebla huokasi syvään, laski kuin unessa kätensä -hänen kaulaansa ja painoi päänsä lähemmäksi häntä. Kohta sen jälkeen -avasi hän silmänsä ja katsoi häneen, mutta sulki ne jälleen heikosti. -Andreas pani hänet varovasti savulta ja kipinöiltä suojeltuun paikkaan, -sillaikaa kun eräs lähellä oleva, joukossa seisova ylioppilas juoksi -vettä hakemaan. - -— Pelastakaa pieni Anna, pelastakaa piispan lapsi! huusi Gudelina, -mutta ei kukaan hänestä välittänyt. Silloin rupesi väki katsomaan -palavan piispan kartanon viimeiseen ikkunaan, jonne tuli ei vielä ollut -ehtinyt. Pienten lasiruutujen takaa näkyi kalpeat peljästyneet lapsen -kasvot. - -— Auttakaa! huusi Gudelina peittäen silmänsä. Hän pyörtyi, polvet -kävivät voimattomiksi ja hän kaatui kadulle. - -— Kuka huutaa apua? kuului raikas ääni joukosta, ja eräs nuori nainen -tuli kiivaasti esiin. - -— Tuolla on lapsi sisällä! vastasi joku. - -— Miksi ei kukaan mene auttamaan? kysyi nuori nainen. - -— Kuka sinne tohtii mennä, tuohon kirottuun kartanoon, kuului vastaus. - -Anna Svenonia, hän se näet oli, katsoi ylenkatseellisesti joukkoon. - -— Ja te saatatte antaa viattoman lapsen kuolla liekkeihin. Hävetkää -toti! - -— Saatattehan neiti itse koettaa! kuului joku raa’asti nauravan. Tuolla -se näkyy taas. Se ei näy voivan palaa. Niin, niin, siellä sisässä ei -ole kaikki niinkuin pitäisi, eikä sinne ole hyvä mennä, sen näimme -äsken. - -Kalpeat, tukkakiharoiden ympäröimä! kasvot näkyivät taas. Tyttö huomasi -Annan ja koetti ojentaa käsiään hänelle. - -Anna loi kauhistuen silmänsä savulla täytettyyn sisäänkäytävään. Hän -juoksi sinne, mutta vetäysi kahden vaiheella takaisin. Sitten kohotti -hän kätensä ja syöksyi rakennuksen sisään. - -Kauhistuksen hiljaisuus vallitsi ulkona kadulla; ainoastaan liekkien -ratina sekaantui kamalaan, valittavaan palokellon läppäämiseen. - -Hetkisen perästä näkyi savulla täytetyssä sisäänkäytävässä nainen -valkoiseen puettu lapsi sylissä. Hän hoiperteli, pääsi kynnykselle ja -kaatui kuormineen. Eräs ylioppilas, joka juuri tunkeutui joukon läpi, -otti ylös pienen tunnottoman tytön, jonka hän juosten vei eräälle -lähellä seisovalle vaimoihmiselle. Sitten palasi hän pelastamaan -urhoollista auttajatarta. Mutta se oli myöhäistä. Poikki palaneet -kattohirret putosivat onnettoman päälle ja hautasivat hänet hehkuunsa. - -Samassa kuului kauhun huuto kansassa: - -— Tuomiokirkko palaa! - - * * * * * - -Tulipalo oli pannut poroksi suuren osan kirkkokorttelia sekä akatemian -ja tuomiokirkon. Luennot lakkautettiin siksi lukukaudeksi, mutta -uusia rakennuksia ruvettiin kohta hommaamaan. Odottamalta virallista -myönnytystä, lainasi konsistoriumi tarpeelliset rahat Jakob Wolle'lta -muutamien professorien takausta vastaan. - -Jacobus Chronander oli saanut kutsumuksen pormestariksi Visby'hyn ja -sai erokirjansa yliopistosta. Häntä siis ei konsistoriumi voinut enää -ottaa tutkittavakseen Binningius’en pakoon auttamisesta. Rehtori, -Enevaldus Svenonius, joka piti Binningius’en pa’on loukkaavana -omalle kunnialleen, semminkin kun kaupungin virastot syyttivät häntä -julkisesti siitä, että pako olisi tapahtunut hänen tieten, piti -Pitkän Hindrich’in kanteen johdosta ankaran tutkimuksen. Asiaan -osallisina epäiltiin Petrus Torpensis’ta, Andreas Aschelinus’ta, -Daniel Juslenius’ta ja muutamia muitakin ylioppilaita, sekä porvari -Davidssonia ja hänen vaimoaan, jotka kaikki sentähden kutsuttiin esille. - -Viimeksimainituita kuulusteltiin ensin. Davidsson sanoi että hän -harvoin oli kotona, ja ettei hän tiennyt, keitä ylioppilaita hänen -talossaan kävi. Nytkin oli hän menossa Rauman syysmarkkinoille, josta -syystä hän pyysi päästä lähtemään. Jos konsistoriumi haluaisi tietoa -jostakin, niin tiesi hänen vaimonsa asiat paremmin kuin hän, sanoi hän. -Hän sai luvan lähteä, ja vaimo Ingeborg Davidsson kutsuttiin sisään. - -Kun häneltä kysyttiin, mitä hän asiassa tiesi, vastasi hän: - -— Minun luonani on aina akatemian perustamisesta saakka enemmän kuin -kaksikymmentä vuotta asunut ylioppilaita. He ovat kaikki olleet kunnon -miehiä, eivätkä ole tehneet kellekään mitään pahaa. En ole myöskään -väijynyt heidän tekemisiään, niinkuin pahantekiöitä väijytään. Olen -pitänyt heitä omina lapsineni, ja älköön kukaan tulko sanomaan mitään -pahaa heistä. - -Sitten kutsuttiin syytetyt ylioppilaat sisään. - -— Onko kukaan näistä ollut Binningius’en pa’ossa avullisena? kysyi -rehtori. - -— Miten voisin minä, ihmisparka, tietää sen? vastasi Ingeborg. - -— Teidän tulee ottaa se valallenne, sanoi rehtori. - -— Minä en tiedä, mitä minun pitäisi vannoa, vastasi eukko. - -— Te väitätte siis, ettette tiedä, että nämä ovat auttaneet -Binningius’en pakoon? jatkoi rehtori ankarasti. - -— Olen jo sanonut kaikki, mitä minulla on sanomista, intti vanha -Ingeborg. - -He saivat kaikki astua ulos ja hetkisen perästä kutsuttiin vaimo -Ingeborg jälleen sisään. Rehtori kehoitti häntä puhumaan totuutta, -uhkasi häntä vankeudella ja vaati häntä vannoinaan, ettei hän tiennyt -pa’osta mitään. Mutta hän kieltäytyi. Kolme kertaa luki rehtori -valan, mutta eukko oli järkähtämätön. Hän ei tietänyt mitään pahaa -ylioppilaista, ja muuta ei hän tietänyt vannoa. Kun ei häneltä mitään -tietoa saatu, täytyi rehtorin vihdoin antaa hänen mennä. - -Ylioppilailtakaan ei saatu mitään tietoa. He olivat olleet linnan -puutarhassa huvia pitämässä, sanoivat he, ja silloin oli heitä -huvittanut ilveillä Pitkän Hindrich’in kanssa, joka tapansa mukaan -oli humalassa ja vihainen, ja jonka todistuksille ei mitään arvoa -voitu antaa. Rehtori vaati että heitä kuulusteltaisiin valalla. Mutta -professori Kerlerus nousi vastustamaan tätä, koska, sanoi hän, ei -kukaan ole ylioppilaita syyttänyt, vaan heidät on ylimalkaan ilmi -antanut mies, jonka juoppous ja viha ylioppilaita kohtaan on yleisesti -tunnettu asia. Professorien enemmistö yhtyi Kerlerus’een, ja kuohuen -vihasta täytyi Svenonius’en, koska ei enempää tietoja saatu, antaa -asian raueta sikseen. - -Se, joka tässä asiassa oli varma vakuutuksessansa, oli Jakob Wolle. -Mutta viisaasti kyllä, oli hän aivan vaiti, sillä hän tiesi, että hän -joutuisi yleisen pilan esineeksi, jos tulisi tiedoksi, että hän itse -oli antanut rahat pa’on toimeenpanemiseen ja oli vielä lisäksi sallinut -pa’on tapahtua hänen, Jakob Wollen, omalla laivalla. Ei kumminkaan -kestänyt kauan, ennenkuin ylioppilaat kaikissa kapakoissa lauloivat -Petrus Torpensis’en sepittämää laulua Jakob Wollen pitkästä nenästä -ja Pitkän Hindrich’in huonosti onnistuneesta juoksusta karanneen -ylioppilaan perässä. Monena yönä kaikui Wollen ikkunan alla tämä laulu, -jota kovat iskut puotikyltille ja suletuille ikkunaluukuille säestivät. - -Svenonius’en sydämessä kävivät näinä huolten aikoina tyttären kamalan -kuoleman suru ja hänen sitä ennen lausumansa kirouksen aikaansaamat -omantunnon vaivat, mitkä isän taikauskoinen mieli ei voinut olla -välittömään yhteyteen asettumatta, kovaa sotaa vainajan aina viimeiseen -saakka ajoitettua uppiniskaisuutta ja uhkaa sekä tästä syntynyttä -loukattua ylpeyttä ja itserakkautta vastaan. Mutta vieläpä odotti häntä -ulkoakin päin kova isku. Piispaksi nimittämistä, jota hän niin varmaan -oli odottanut, ei kuulunut, vaan sen sijaan kutsuttiin sittemmin -niin kuuluisa Gezelius Suomen kirkon ja yliopiston korkeimmaksi -johtajaksi. Voimakkaasti sekä valistuneella ja rakkaudesta rikkaalla -innolla jatkoi tämä hienosti sivistyneen Terserus’en työtä, ja Suomen -kansalle alkoi aika täynnä korkeata siunattua sivistystyötä, jonka -aikakauden kiitollinen isänmaa on kutsunut hänen nimellään. Ankaran -oikeauskoisuuden uhkaava ylivalta sai väistyä tämän sivistyksen ja -tieteiden lämpimän ystävän vaikutuksen edestä, vähitellen poistuakseen -kokonaan, sittenkun seitsemästoista vuosisata oli mennyt hautaansa ja -isonvihan hävittävät myrskyt olivat ohi uuden, siunauksesta rikkaan -ajan valistuneemman elämän ja iankaikkisuuden katsantokannan edeltä. - -Andreas Aschelinus pani lyyrynsä pois ainaiseksi, jätti akatemian ja -tuli opettajaksi Turun katedralikoulussa sekä myöhemmin kappalaiseksi -pieneen maaseurakuntaan, jossa hän eli muistoilleen ja toimi -kunnioitettuna ja rakastettuna vilpittömän ja uskollisen maakansan -seassa, jonka kanssa hän jo harmaantuneena ukkona kärsi isonvihan -kauhut, pakenematta hävittävää vihollista Ruotsiin, niinkuin moni muu -pappi. - -Daniel Juslenius’en täytyi köyhyytensä ja vanhempainsa kuoleman -tähden lopettaa lukemisensa. Hänkin tuli kirkkoherraksi maaseudulla, -nimittäin Mynämäellä. Hänen nuoruutensa lempiunelma, Turun kaupungin ja -samalla maamme vanhimpien vaiheiden historia, ei koskaan valmistunut. -Mutta hän jätti työn perinnöksi pojalleen, sittemmin piispa Daniel -Juslenius’elle, joka lopetti sen ja painosta ulos antoi oppineen -teoksensa: Aboa vetus et nova, joka uhkuu lämpimintä isänmaallista -innostusta ja antoi herätyksen sille tutkimusinnolle, jonka enemmän -tahi vähemmän selviä jälkiä voimme seurata Porthaniin saakka. - -Terserus tuli päivän johtavien mielipiteiden vaihdellessa, Strängnäsen -piispaksi, jossa virassa hän eli kaikkien kunnioittamana ja rakastamana -isänmaansa hyödyksi kuolemaansa saakka, vaikka uskonnollinen -kärsimättömyys vielä kerran, vaikka turhaan, koetti hyökätä pelottoman -piispan horjumatonta uskon oppisääntöjen säädyllisempää käsitystä -vastaan. - -Petrus Torpensis’en toimeentulo huonopalkkaisena apulaisopettajana -filosofiassa oli kehnoa ja huononpuoleista. Mutta hän tyhjensi -tuoppinsa, lauloi hauskoja laulujaan ja hienosteli kauniita porvarien -tyttäriä niinkuin ennenkin, suureksi huoleksi akatemian konsistoriolle, -joka katsoi velvollisuudekseen pitää isällistä huolta kaikista, -jotka kuuluivat akatemiaan. Mutta hänenkin kohtalokseen tuli kerran -todenperään takertua Amor jumalan verkkoihin. Tämä lienee ollut -akatemian isille yhtä odottamatonta, kuin jos maa olisi joutunut -radaltaan, ja päätöksen heidän arveluistaan löydämme seuraavissa -huolellisissa riveissä akatemian päiväkirjoissa: "Konsistorio on saanut -kuulla, että maisteri Petrus Torpensis’ella on täydet aikeet naida Mads -Torskas’in talosta, nimittäin ottaa hänen tyttärensä vaimoksi. Mutta -koska nyt on niin, että hän kosii monella taholla, ei tämä ole hänelle -oikein sopivaa, ja jos hän tätä vaimoksensa pyytää, on epäiltävää, -voiko sen myöntää hänelle." Ja tähän rakkauden pulaan ja arveluihin -jätämme nyt iloisen viisujen laulajan ja akatemialliset isät. - -Binningius’en elämän vaiheista ei tunneta enempää. Kumminkin on, -katsoen hänen hiljaiseen, lämminsydämmiseen luontoonsa, otaksuttavaa, -että hänkin, niinkuin useimmat muut sen ajan ylioppilaat, kääntyi papin -tielle, ja voimme sentähden ajatella hänet jossakin pappilassa maalla -muistelemassa nuoruutensa aikoja ja haluten kuulla jotakin vanhoista -uskollisista ystävistään ylioppilasajoilta Turun akatemiassa. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PROFESSOREITA JA -YLIOPPILAITA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68901-0.zip b/old/68901-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 12724dd..0000000 --- a/old/68901-0.zip +++ /dev/null |