diff options
Diffstat (limited to 'old')
| -rw-r--r-- | old/68702-0.txt | 1814 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68702-0.zip | bin | 30572 -> 0 bytes |
2 files changed, 0 insertions, 1814 deletions
diff --git a/old/68702-0.txt b/old/68702-0.txt deleted file mode 100644 index 773ccc6..0000000 --- a/old/68702-0.txt +++ /dev/null @@ -1,1814 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Veljesten kesken, by Paul Heyse - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Veljesten kesken - Yksinäytöksinen huvinäytelmä - -Author: Paul Heyse - -Release Date: August 6, 2022 [eBook #68702] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VELJESTEN KESKEN *** - - - - - -VELJESTEN KESKEN - -Yksinäytöksinen huvinäytelmä - - -Kirj. - -PAUL HEYSE - - -Suomennos saksalaisesta alkuteoksesta "Unter Brüder" - - - - - -Kuopiossa, -U. W. Telén & C:o, -1897. - - - - -HENKILÖT: - -_Kaarlo_, matematiikan professori. -_Emanuel_, pastori | hänen veljensä. -_Bruno_, tohtori luonnontutkija | -_Klaara_, hänen sisarensa. -_Toini_, heidän serkkunsa. -_Edvard Winzer_, arkkitehti ja valtiorakennusten tarkastaja. - -Paikka: joku suurempi kaupunki. Aika: nykyinen. - - - - -Somasti sisustettu huone. Molemmin puolin ja keskellä ovet, etualalla -vasemmalla (katsojista) ikkuna, sen edessä pieni ompelupöytä, oikealla -etualalla sohva, sen edessä ympyräinen pöytä tuolineen. Keskellä -huonetta, taka-alalla katettu pöytä — viittä henkeä varten — sen -keskellä on kukkavihko vesimaljassa. - - -1:nen kohtaus. - -_Klaara_ (tulee oikealta, hyräellen itsekseen, menee ruokapöydän luo, -tarkastelee sitä hetkisen, sitte peiliovelle, jonka avaa, huutaa). -Toini! — Serkku — nypykkä! - -_Toini_ (ulkoa). Minuako huudat, Klaara? - -_Klaara_. Jos nyt voisit hetkiseksi hellitä talouspuuhistasi. - -_Toini_ (näkyy ovessa, edessä suuri kyökkiliina, puukapusta -kädessä). Etkö voisi kyökissä sanoa sanottavaasi? Minä olen juuri -valmistamassa — — - -_Klaara_. En pienoiseni. Vanha Leena ei saa vielä kuulla salaisuuttani -ja sinun herkullinen omenakakkusi joutuu kyllä aikanaan valmiiksi. Tule -tänne vaan lapsukainen, heitä hetkiseksi kyökkivaltikkasi ja istu tähän -viereeni. (Ottaa häneltä kapustan ja vie hänet sohvalle.) - -_Toini_. Mitä sinulla on mielessä — sinä hymyilet niin kummallisesti. - -_Klaara_ (istuu hänen viereensä). Vastaapas vaan yhteen pieneen -kysymykseen, mutta vastaakin rehellisesti: tekisikö sinun mielesi -naimisiin? - -_Toini_ (tahtoo nousta, Klaara pidättää häntä). No, mutta Klaara, -tuollaisia sinä kyselet juurikuin minulla on kädet täynnä puuhia — -meidän ensimmäiset päivällisemme — tulevathan molemmat veljesi varta -vasten tänne päivälliselle — - -_Klaara_ (lyö häntä keveästi kapustalla). Voi sinua pikku tekopyhä! -Niin — kun sinä puuhaisit Brunon tai Emanuelin takia? Ei, Kaarlo -sattui kerran kehumaan omenaleivostasi — siinä se solmu on — vähät -sinä vierastemme kiitoksista. - -_Toini_ (vähän harmistuneena). No, tuskinpa minä heitä edes tunnenkaan. -Olinhan minä melkein lapsi, kun veljesi kävivät kaikki yhdessä meillä -tätini luona. Kaarlo serkku taas — - -_Klaara_. Niin, hänet sinä tunnet perin pohjin, samoin kaikki hänen -suuret ja pienet mielitekonsa matematiikista herkkuruokiin asti. Ja kun -sinä pidät hänen vikojaankin arvokkaina avuina, on oikeammin -tarpeetonta kysyä: etkö tahtoisi ottaa mieheksesi rakasta serkkuasi, -minun veljeäni? - -_Toini_ (nousee). Ei, nyt minä jo tosiaan suutun sinun sopimattomaan -pilkkaasi. (Aikoo pois.) - -_Klaara_ (nousee tyynenä). Minä en ollenkaan pilkkaa, sillä vaikka sinä -tosin olet puolivuotta minua nuorempi, on sinun naittamisesi tärkein -huolittava. Sillä vielä ennen päivällistä on meidän ratkaistava pari -painavaa asiaa. - -_Toini_ (kiihtyvällä liikutuksella). Mutta sehän on mahdotonta! Sinä -vaan ivaat minua. Nyt olet ilkeä Klaara, oh — sitä en olisi sinusta -luullut! (On itkemäisillään. Kääntyy pois.) - -_Klaara_. Kyynelsilmin? — No, näetkös vaan! Ellen olisi ollut -oikeassa, olisit sinä nauranut koko jutulle, etkä ruvennut noin -juhlalliseksi. Kas noin! Tuossa saat suukkosen, lapsukainen! Sinä -rakastat häntä. Se on oikein, vaikka se minulle, hänen sisarellensa, on -käsittämätöntä — ja mitä häneen tulee: niin olkoon vaan niin kuiva -lukuhevonen kuin onkin, kyllä hän sinuun rakastuu. - -_Toini_ (irroittaa itsensä Klaarasta; vilkkaasti). Hän ei ole mikään -lukuhevonen, ei vähääkään kuiva. Sinulla vaan ei ole taipumusta -matematiikkiin. - -_Klaara_. Olkoon menneeks'! Sinussakin se taipumus heräsi vasta neljä -kuukautta sitte, meille tultuasi. Useinhan se, Herra paratkoon, -tapahtuu, että me tytöt innolla harrastamme jotain tiedettä, -rakastuttuamme tuon tieteen opettajaan. No, sama se, kiitos vaan -suorasta tunnustuksestasi, — nyt tiedän toimia sen mukaan. - -_Toini_. Mutta hyvä, rakas Klaara — minä pyydän ja rukoilen sinua, -ett'et — - -_Klaara_ (menee pöydän luo). Kuule, tässä tarvitaan sijaa kuudelle. - -_Toini_. Kuudelle? Mutta onhan meitä vaan viisi, sinun kolme veljeäsi, -sinä ja minä — - -_Klaara_. Voihan sattua — niin kuule nyt, lapsikulta — (pistää -kätensä hänen kainaloonsa ja kävelee hänen kanssaan edestakaisin) — -nuo kolme veljeäni eivät yhdy tänään täällä vaan syödäkseen ja -juodakseen — heidän pitäisi päättää rakkaan sisarensa elämän — -onnesta. - -_Toini_. Sinun elämäsi — onnestako? - -_Klaara_. Niin, se riippuu, paha kyllä, vielä heistä. Kun äitimme kuoli -— minä olin silloin kymmenen vuotias, ja viimeksi syntyneenä rakasti -hän minua enin — ei hän tahtonut uskoa minua kenenkään muun kuin -kolmen poikansa holhottavaksi. Vanhimman Kaarlon, joka silloin jo oli -dosentti, velvoitti hän pitämään talossa minun vanhan hoitajattareni ja -itse uskollisesti valvomaan minun parastani. Sen Kaarlo on tehnytkin, -niin hyvin kuin on ymmärtänyt. - -_Toini_. Oi, hän on niin hyvä. - -_Klaara_. Toisten veljieni piti ainakin kerran vuodessa tulla tänne -sanomaan hekin sanasen minun kasvatuksestani. Voit arvata millaista -sekasotkua noissa keskusteluissa usein syntyi, ja mikähän kumman kapine -minusta olisi tullutkaan, ellen itse olisi ottanut kasvatusta -huolekseni. Heillä ei tietysti ole aavistustakaan siitä, luulevat vaan, -että kaikki minun avuni ovat heidän puuhiensa hedelmiä. Tänään on taas -vuositilin päivä, siksi loistaa kukkakimppu pöydällä ja siksi meillä on -hanhenpaistia arkipäivänä ja siksi minä kysyn sinulta, tahdotko ruveta -professorin rouvaksi? - -_Toini_ (kääntyy pois punastuen). Mitä yhteyttä niillä sitten on -toistensa kanssa? Ja sen lisäksi ei Kaarlo vielä edes ajattelekaan -minua. - -_Klaara_. Ei vielä, niin, sinä olet oikeassa. Vuosikausia voisi hän -käyttää sinua täällä välttämättömimpänä apunaan, eikä hän sittenkään -katselisi sinua hellemmin kuin logaritmitaulujansa, jotka samoin ovat -hänelle välttämättömät. Mutta siksi Jumala on luonut sisaria, että he -ajattelisivat hajamielisten veljiensä parasta, vaikka ovatkin sisaren -holhojia. - -_Toini_ (syleilee häntä yhtäkkiä kiivaasti). Rakas — paras — armain -Klaarani! Kuinka hyvä sinä olet! - -_Klaara_. Niin, minä olen hyvin hyvä. Minä olen jalomielisyyden -esikuva. Sillä minä uhraan itse itseni sisarellisen rakkauden -alttarille. - -_Toini_ (kummastuen). Kuinka niin? - -_Klaara_ (sivellen hänen hiuksiaan). Luuletko minun jäävän hetkeksikään -veljeni taloon, jahka täällä joku nuori käly vallitsee? - -_Toini_. Etkö jää? Mutta — sittehän se on mahdotonta! Minä en koskaan -suostu karkoittamaan sinua! - -_Klaara_. Rauhoitu sydänkäpyseni! Niin jalo kuin olenkin, olen minä -sentään, niinkuin kaikki muutkin jalot ihmiset, ajatellut pikkuruisen -itseänikin, ja sivumennen pitänyt huolta omasta tulevaisuudestanikin. - -_Toini_. Mutta sanohan sitte — kuka? - -_Klaara_. Voi, serkku kultaseni, onnittele minua vaan hartaasti! Minä -olen niin iloinen, että mieliisti tanssielisin ihan ilman musiikkia. -Sinäkin miellyt häneen, jahka vaan näet hänet, — hän on niin -herttainen, niin kaunis, niin reipas ja suora, ja jos herrat holhojani -eivät ole ihan pyöräpäisiä, kiittävät he riemulla onneansa, saadessaan -heittää edesvastauksen minusta niin lujille hartijoille. - -_Toini_. Enhän minä vieläkään tiedä kuka —? - -_Klaara_. No niin, viime kesänä — muistathan metsästysjuhlassa — - -_Toini_. Sielläkö? — Enhän minä huomannut mitään. - -_Klaara_. Sinä et tietysti tähystellyt muita kuin armasta -Kaarlo-serkkuasi. Mutta näithän sen solakan juhlamarsalkin, joka -lausui runon alussa — - -_Toini_. Sekö? Jonka kanssa tanssit koko illan. Voi Klaara — — -(Tahtoo syleillä häntä.) - -_Klaara_ (estäen, kuuntelee). Hsh! Ei sanaakaan enää! Veljeni tulevat. -Nyt menen pukuani kaunistelemaan. Edvard on taiteilija ja hänellä on -hieno aisti. Siis näkemään saakka — pikku kälyni! Pidä huoli -kuudennesta sijasta pöydässä. (Pian oikealle.) - -_Toini_. Vieläkö tänään —? Ei, olen ihan kuin huumeessa! Klaara salaa -kihloissa — ja minä — kaikki salaisimmat toivotukseni. - - -2:nen kohtaus. - - Toini, Kaarlo ja Emanuel (matkapuvussa). - -_Kaarlo_. Näin olet taas vanhassa pesässäsi, veikkoseni! Näetkös: pöytä -on entisellä paikallaan, samat ovat pöytäkapineetkin kuin rakkaan -äitimme aikoina. Ala vaan kotiutua! — (Auttaa hänen päältään -palttoota.) Tai tahdotko mennä heti huoneesesi? (Huomaa Toinin.) Hyvää -päivää, serkku! Tässä tuon toisen. Bruno serkku saapuu, mutta -idästäpäin tulevalla junalla. Tässä on Toini, Emanuel, meidän pikku -Toinimme! - -_Emanuel_. Tämä suuri neitikö? - -_Kaarlo_. Et olisi varmaan tuntenut häntä? Niin, silloin hän oli pieni, -villi metsävirpi vielä — - -_Emanuel_ (kumartaa juhlallisesti Toinille). Likinäköisyyteni takia, -hyvä neiti, en — - -_Kaarlo_. "Neiti". Toini on sama lapsellinen olento kuin muinoisina -aikoina. Eikö niin serkkuseni, ethän sinä tahdo että sinua kutsutaan -neidiksi? - -_Toini_ (ojentaa avomielisesti kätensä Emanuelille). Tervetuloa, rakas -Emanuel serkku. - -_Emanuel_. Minua ilahuttaa, Toini serkku, tavata sinut täällä. -Kaarlo veljeni teki viisaasti kutsuessaan sinut tänne oivan tätisi -kuoltua — ja minun Eleonooranikin sanoi: Jumala siunatkoon hänen -sisäänkäymisensä! (Pudistaa innokkaasti hänen kättänsä.) - -_Toini_ (irroittaa itsensä vaivalla). Ja nyt, — ellet tahdo mitään -muuta, Kaarlo serkku, — täytyy minun mennä kyökkiin katsomaan — - -_Kaarlo_. Mene vaan pikku Martta! Mutta missä Klaara on? - -_Toini_. Hän muuttaa vähä pukuansa. - -_Kaarlo_. No, älkäämme häntä häiritkö. (Toini menee perältä pois.) - - -3:mas kohtaus. - - Kaarlo. Emanuel. - -_Kaarlo_ (katselee Toinin jälkeen). Herttainen tyttö. Hän on kehittynyt -miellyttäväksi, eikö ole sinustakin? - -_Emanuel_ (panee päältään pitkän saalin ja vetää hansikkaat -käsistänsä). Tyytyväisen, lempeän ja kodikkaan näköinen! Minun -Eleonoorani sanoikin heti: saatpa nähdä, sanoi hän —? - -_Kaarlo_. Etkö tahtoisi lasin viiniä, Emanuel — tai jotakin muuta -virvoketta — sillä välin kun puolinen joutuu — (Katsoo kelloansa.) - -_Emanuel_. Kiitoksia. Olen tottunut nauttimaan ravintoa vaan -ruoka-aikoina. Mutta missä Klaara viipyy? - -_Kaarlo_. Nainen, nainen! Koristelee itseänsä veljiänsäkin -miellyttääkseen. Onneksi on Toini ihan toisenlainen. Ottaessani hänet -meille, ajattelin tehdä hänelle hyvän työn. Nyt huomaan päivä päivältä -selvemmin, että se tapahtui meidän onneksemme. Jos häntä ei olisi, kun -Klaara viime aikoina on ihan — - -_Emanuel_ (istuu sohvalle). Niin, sinä teit jo tänne tullessamme pieniä -viittauksia. - -_Kaarlo_. Jättäkäämme se! Minä kerron kaikki, jahka olemme kolmen -kesken yhdessä. Sielläpä jo kuuluukin — - -_Emanuel_. Joku ajoi hevosella pihaan. - -_Kaarlo_. Maan ympäri purjehtija ryntää portaita ylös. - -_Emanuel_. Aina hän on yhtä huimapäinen. Mahtaako hän koskaan löytää -sitä rauhaa, joka ei ole tästä maailmasta. - - -4:s kohtaus. - - Edelliset. Bruno. - -_Bruno_ (keskeltä, keveässä matkapuvussa, matkalaukku kädessä, viskaa -sen likimmälle tuolille). Tässä nyt olen! Eccomi qua! Terve Kaarlo! -Sinäkin jo täällä, Jumalan mies! (Pudistaa kummankin kättä.) - -_Kaarlo_. Tervetullut Bruno! Hyvä että olet täsmällinen. - -_Bruno_. Täsmällisyys ei ole ainoastaan kuningasten kohteliaisuus, se -on myöskin maan ympäri purjehtijoiden. Minusta sinäkin olet pulska -poika Emanuel. Maailma ja pastorin rouvan keittotaito näyttävät -vaikuttavan sinuun. Mutta sinä Kaarlo — kuuleppas, sinun pitäisi mennä -naimisiin tai lähteä minun kanssani matkoille. Poskillasi on sellainen -koulumiehen väri, joka minua ei miellytä. - -_Kaarlo_. Minä — naimisiin? Mistä minä siihen saisin aikaa? - -_Bruno_. No, ottaisit sen noin lomatyöksesi. — Mutta missä Klaara on? - -_Kaarlo_. Hän vielä koreilee itseänsä meitä varten. Mutta sanoppas nyt, -veli kulta, mistä viimeksi tulet? - -_Bruno_. Suoraan Orkney saarilta, jossa olen kolme viikkoa pyydellyt -erästä erittäin huomattavaa näkinkenkälajia — olen nimittänyt sen -Helix Claraksi. Kaksi viime kulunutta vuotta olen tutkinut vaan -alhaisimpia eläimiä. Hauskalta taas tuntuu, veikkoset, palata ihmisten -pariin. (Kaataa itselleen lasin viiniä.) Sällithän Kaarlo — (Juo.) - -_Kaarlo_. Ehkä tahdot mennä huoneesesi — entisen sinisen kamarinne -olen pitänyt teitä varten. - -_Bruno_. Ei, Kaarlo, minulla ei ole aikaa kotiutua. Heti päivällisen -jälkeen matkaan — Pietarin juna lähtee kello 4. - -_Kaarlo_. Tänäänkö jo lähdet? Ja minä toivoin sinun — - -_Bruno_. Niin, näetkös, vihdoinkin se unelmani maan ympäri -purjehtimiseen toteutuu. Eräs pohatta Hampurista aikoo tehdä tuon -huvimatkan jollain laivallaan ja hän ottaa yhden luonnontutkijan -mukaansa. Tarjokkaita on hänellä jo puoli tusinaa ja ellen minä -kiiruhda sinne persoonallisilla ominaisuuksillani häntä hurmaamaan — - -_Emanuel_. Voitko sitten vuoden kuluttua niinkuin tänään? — - -_Bruno_. Kuka ties en! (Kaataen taas viiniä.) Mutta minä lähetän teille -sähkösanomalla valtakirjan Hongkongista eli Uudesta Seelannista. (Juo.) -Bordeaux'si ei ole parasta lajia, Kaarlo. Minä lähetän Hampurista -muutamia pulloja hienointa Scherryä. Mutta nyt tahtoisin nähdä tuon -alaikäisen lapsemme, hyvin kasvatetun sisar — neitini — (On menossa -Klaaran huoneesen.) - -_Kaarlo_ (estää häntä). Kuule Bruno, paras on, että keskustelemme -ennenkuin Klaara on tavannut teitä. Minulla on jotain ilmoitettavaa -teille — - -_Bruno_. Kuinka? Eikö lapsi ole ollut kiltti? Niin harvinaisen siivo -tyttönen, vuosisatamme viisaampien pedagogien kasvattama. - -_Kaarlo_. Istu tänne lähemmäksi, Bruno. Asia ei ole vielä vaarallinen -— meidän kokemuksellamme ja hänen luottamuksensa meihin voi vielä -ajoissa parantaa. - -_Bruno_. Mitä lempoa — eihän vaan ensimmäinen rakkausjuttu? Sinun -valvontas alla, Kaarlo veli? No, onhan luonnonhistoriassa esimerkkiä — - -_Kaarlo_. Näinä päivinä on häntä kosinut eräs minulle tähän asti ihan -uppi outo mies. Klaara väittää tuntevansa miehen perinpohjin ja -pitävänsä häntä erittäin rakastettavana. Missä he ovat voineet -tutustua, sitä minä en — - -_Bruno_. No, hän ratsastaa joka päivä kahdesti tästä ohitse, -kummallakin kertaa toinen puku päällä, sehän on riittävä todistus hänen -oivallisesta luonnostaan ja harvinaisesta viehätysvoimastaan. - -_Kaarlo_. Ei, hän ei ole upseeri, tavallinen rakennusten tarkastaja, -roteva ja solakka, naiskäsitteiden mukaan kaunis mies. - -_Emanuel_. Että Klaara panee arvoa noin ulkonaisille -ominaisuuksille —! - -_Bruno_. Ei, Emanuel, se on luonnonlaki, jonka Luoja itse on säätänyt. -Minä arvelen monesta syystä, että alhaisemmissakin eläimissä naaras -valitsee puolisonsa ulkonaisten avujen mukaan. - -_Kaarlo_. Ei, vakavasti asiaan: mies on käynyt itse luonani kosimassa -ja minun kysyessäni, voiko hän perustaa oman kodin, vastasi hän, ettei -hänen tulonsa tosin ole suuret, mutta kun Klaaralla kerran on varoja — - -_Emanuel_. Inhoittava rahanhimo siis! Ja sen hän kehtasi sanoa sinulle -vasten silmiä? - -_Bruno_. Parempi vaan, ettei hän salannut sitä, niinkuin tuhannet muut. -Kun meillä ei olisi muuta häntä vastaan. - -_Kaarlo_. Sepä se on. Minä olen tietysti hankkinut hänestä tarkkoja -tietoja. Siten sain kuulla että: tuo herra Edvard Winzer — - -_Emanuel_. Winzer? Niinkö sanoit? Roteva, nuori mies, noin -kolmenkymmenen ikäinen — - -_Kaarlo_. (Nyökäyttää myöntäen päätänsä.) - -_Emanuel_. Siniset silmät — vaalea täysiparta. - -_Kaarlo_. Mistä sinä hänet tunnet? - -_Emanuel_. Jos hän on sama — hän kävi keväällä luonani katsomassa -kirkkoani — tiedättehän että hartain toivoni on saada se korjatuksi — -se sen kyllä ansaitsee, niin komea kirkko kuin on, myöhäisempää -gotilaista rakennustapaa. No niin, me olimme hyvin ystävälliset -hänelle, ja kirkko näytti miellyttävän häntä. Mutta kun minä toisena -aamuna kehoitan häntä tulemaan kanssani kirkkoon saarnan ajaksi, syytti -hän tärkeitä toimiaan ja meni matkaansa aamukellojen soidessa. - -_Kaarlo_. Siitä päättäen hän tosiaan oli sama mies. - -_Emanuel_. Minun Eleonoorani sanoi heti huomanneensa, että tuo Winzer -oli maailman lapsi, ilman vähintäkään synnin tuntoa. - -_Bruno_. Mutta ehkä hänellä oli tärkeitä toimia? Ja ehkä sinä jo kahden -kesken ollessanne saarnasit niin paljon että — - -_Kaarlo_. Leikki pois, Bruno! Asia on vakavaa laatua. Ja minä olen -tullut tiedustelujeni avulla samoihin johtopäätöksiin hänestä kuin -kälymmekin. Virkamatkoillaan kuuluu tuo huikentelevainen mies joka -paikassa käyttäilevän varakkaita, kauniita tyttöjä, herättävän -toiveita, solmivan keveitä liittoja — sanalla sanoen, hänen maineensa -on jotenkin epäiltävä, ja koska sekä omantuntomme että äiti vainajamme -muisto velvoittaa suojelemaan sisartamme kevytmielisen viettelijän -pauloista — - -_Emanuel_. Niin, veljeni, meidän tulee häntä suojella. Me -laiminlöisimme velvollisuutemme, jos nyt olisimme heikot. Ja mitä -sanoisi minun Eleonoorani sellaisesta langosta. - -_Kaarlo_ (Brunolle, joka kädet taskuissa kulkee kiivaasti -edestakaisin). Toivottavasti sinä, Bruno, olet yhtä mieltä meidän -kanssamme. - -_Bruno_. Täydellisesti, vaikka en samoista syistä. Tuo kosija voisi -olla hyvin arvokas mies, käydä kernaasti kirkossa ja jättää jokaisen -soman tyttösen rauhaan, — ei hän sittenkään olisi kylliksi hyvä meidän -Klaarallemme. - -_Emanuel_. No, no, jos hänen luonteensa vaan olisi — — Ei saa vaatia -liikoja! - -_Bruno_. Mitä? Mokoma rakennusten tarkastaja! Joku tyhjätasku, joka -ehkä joskus kiipee mitättömäksi neuvokseksi ja saa jonkun vaivaisen -tähden rintaansa. Ei, veikkoset, paraskaan ei ole kylliksi hyvä meidän -sisarellemme, joka näin veljesten kesken puhuen on oikea helmi. -Matkoillani tarkastelen jokaista rikasta ja ylhäistä miestä — joka ei -ole liian vanha ja tuima nähdäkseni soisinko hänelle Klaaramme. - -_Kaarlo_. Etkö vielä ole tavannut sopivaa? - -_Bruno_. En tähän asti. Mutta antakaa vaan minun hommata. Onhan Klaara -vielä nuori ja voi odottaa ja ehkä minä lopulta keksin jonkun uhka -ylimyksen tai ehkä vielä prinssinkin — saahan se olla vähä -tummaihoinen, tummat ovat usein harvinaisimmat — ja prinssi rakastuu -hänen kuvaansa, jota minä tietysti aina kuljetan mukanani — - -_Emanuel_. Niin, Herran tiet ovat ihmeelliset. Eilen minä luin eräässä -lähetyskertomuksessa — - -_Kaarlo_ (nousee). Siis on asia päätetty. Me sanomme tuolle herra -Winzerille, jonka pitäisi juuri tähän aikaan tulla kuulemaan vastausta, -että pidämme sisaremme liian nuorena naitavaksi. Hyvä Luoja, 18 -vuotinen! Minä olen 32 ja olen vielä naimaton ja naimattomana kait -pysynkin. - -_Bruno_. Tämä ehkä surettaa Klaaraa. Emanuel. Joka rakastaa lastaan, -kurittaa sitä. Ja kun hän on vielä alaikäinen — - -_Kaarlo_. Ja tietää meidän aina tarkoittavan hänen parastansa. - -_Bruno_. Se hänen pitäisi tosiaan tietämän. - -_Kaarlo_. Järkevä tyttö kun on — - -_Bruno_ (vähän pakoitetulla naurulla). Eikä hänen nyt tarvitse peljätä -kyöpeliäkään, koska minä kerran lähden matkoilleni maan ympäri. - -_Kaarlo_. Siis — suostuttu? - -_Emanuel_ (nousee, ojentaa kätensä, samoin Brunokin). Suostuttu. - - -5:s kohtaus. - - Edelliset. Klaara. - -_Klaara_ (hyvin tyynenä). Kolme veljestä käsi kädessä — saa kai -sisarkin sitte olla läsnä. - -_Bruno_ (rientäen iloisesti häneen päin). Klaara — kiltti, pikku -siskoni! (katselee häntä kummastuneena). Tuhat tulimaista, olethan sinä -yhä vielä kasvanut — valmis nuori neiti — (Syleilee häntä. Klaara -sallii sen, mutta ei vastaa hänen hyväilyjään.) - -_Klaara_. Hyvää päivää Bruno. No, eihän se nuori neiti vielä taida olla -ihan valmis. Terve tullut, Emanuel. Kuinka Elenoorasi voi? Mutta te -näytätte juhlalliselta. Häiritsinkö teitä salaliittoa solmitessa? - -_Bruno_ (nauraa hämillään). Salaliittoa — hahahha — niin sinnepäin -tosiaan — tietysti sinun parhaaksesi. — (Hiljaa Kaarlolle.) Sano sinä -se hänelle! Sinä olet vanhin. - -_Kaarlo_ (hiljaa Emanuelille). Sano sinä se hänelle, joka olet -arvokkain — - -_Emanuel_. En minä! Brunosta hän aina on enin pitänyt. - -_Klaara_ (nauraen). Arvoisa holhojaneuvosto näyttää olevan jossain -pulassa. Vaikka minulla, alaikäisenä ollen, on täällä vaan istumaoikeus -ilman äänivaltaa, tahdon sentään auttaa herroja veljiäni ja tunnustaa, -että jo tiedän sen, mitä he eivät uskalla minulle ilmoittaa. - -_Emanuel_. Eivät uskalla? - -_Kaarlo_. Sinä olet kuunnellut? - -_Klaara_. Ainoastaan kuullut, hyvä veli, hiuksiani kammatessani. Te -olette niin lujaäänisesti julistaneet siveellistä kammoanne, että minun -olisi pitänyt pistää pumpulia korviini ollakseni kuulematta — eikä -sitä sentään voi vaatia tytöltä, jonka kohtalo on ratkaistava -viereisessä huoneessa. - -_Bruno_ (yhä hämillään ja teeskennellen iloisuutta.) Sinä pikku -veitikka! No, koska olet kuullut kaikki, tiedät siis että — - -_Klaara_. Niin tiedän, että te tarkoitatte minun parastani — - -_Kaarlo_. Sinä ymmärrät — - -_Klaara_. Järkevä tyttö kun olen — - -_Emanuel_. Ja kun me kaikki sydämmestä rakastamme sinua — - -_Klaara_ — niin täytyy teidän kurittaa minua. — Tietysti. Mutta -koulutytölläkin on oikeus puolustaa itseänsä, ennenkuin siitä -rangaistaan. Eikö niin? - -_Bruno_. Puolustaa? Mutta Klaara kulta, eihän kukaan syytä sinua! Minä -vakuutan — - -_Klaara_. Ellette syytä minua, sytytätte te ainakin minun sulhastani, -enkä minä salli sitäkään. - -_Kaarlo_. Sinun — sulhastasi? - -_Klaara_. Niin, kihlattua sulhastani, tietysti ei kahdeksantoista -vuotiaan, järjettömän tytön kihloihin meno merkitse mitään, eihän -hänellä vielä ole mitään omaa tahtoa. - -_Emanuel_. Minun täytyy tunnustaa — - -_Klaara_. Anna minun nyt ensin tehdä tunnustuksiani, veli Emanuel. Siis -ensiksikin ilmoitan ett'ei sulhaseni "epäiltävä maine" vähääkään -säikytä minua. - -_Kaarlo_. Siinäpä se vika juuri on. Sinun kokemattomuutesi. - -_Klaara_. Oh, minä olen kuullut, mitä hänestä sanotaan, ehkä enemmän -kuin sinä — vieläpä hänen omasta suustaan. Mutta minä tiedän myöskin -että nuoret miehet tavallisesti eivät ole häntä hurskaampia, papit yhtä -vähän kuin professoritkin, — maan ympäri purjehtijoista puhumattakaan. - -_Bruno_. Hahaha! Nyt saamme ripityksemme! - -_Klaara_. Toiseksi hänen jumalattomuutensa. Hän ei tosin jäänyt -kuulemaan sinun saarnaasi. Mutta oletko tiedustellut hänen uskoansa? -Minulle hän ainakin taas sanoi uskovansa suosiolliseen sallimukseen' -siitä asti, kun tuli tuntemaan minun metsästysjuhlassa. - -_Kaarlo_. Vai niin, vai silloin? - -_Emanuel_. Tuollainen huikentelevainen lause todistaa paraiten, kuinka -keveästi hän — - -_Klaara_. Elä sano, keveästi ei se häneltä sujunut, päinvastoin, hän -sopersi sen minulle hyvin arkana. Ja mitä tulee kolmanteen -syytökseenne, että hän kosii minua vaan inhottavasta rahanhimosta — -niitä suloisia sanojahan sinä käytit, Emanuel veljeni? - -_Emanuel_. Niin — noh — hänen sanansa Kaarlolle — - -_Klaara_. Ne olin minä hänelle opettanut. Hän kertoi minulle, että -hänen pitää palkallansa elättää kaksi sisartansakin. Silloin minä -ilmoitin hänelle, että vaikka en ole juuri rikas, riittää äidin -perintöni sentään meille ensi aluksi, niin ettei meidän ole tarvis -ravita itseämme vaan rakkaudella. Niin, nyt olen pykälä pykälältä -kumonnut hirvittävät syytöksenne ja odotan vaan että herrat holhojani -antavat minulle siunauksensa, (Istuu pöydän ääreen, järjestää kukkia, -jotka ovat pöydällä lasissa. Veljet katsovat toisiinsa, nyykäyttävät -olkapäitään, puhuvat hiljaa keskenänsä.) - -_Kaarlo_. Klaara — kulta — - -_Emanuel_. Sinä uskot tietysti asiain olevan niinkuin toivot. Mutta me, -jotka katselemme asiaa puolueettomalta kannalta — - -_Bruno_. No, etkö mitä, Klaaraseni, ole järkevä. Elä nyt heittäy -ensimmäiselle, jonka kanssa olet sattunut tanssimaan pari pyörähdystä. -Tuollaisen rakennustarkastajan — - -_Klaara_ (nousee). Valtiorakennusten ylitarkastaja, jos suvaitset. Voi -Bruno, sinulta olin vähin tällaista odottanut. Nuo molemmat eivät -kykene minua käsittämään. Kaarloa sokaisevat kylmät numerot ja kuviot, -ja Emanuel ei ole tavannut tällaisia kysymyksiä katkismuksessaan, Mutta -sinä Bruno, pikku tyttönä minä jo itkin ja huokailin kanssasi, jakaen -sinun lemmentuskiasi. (Tuskastuen.) Oi, tämä on säälimätöntä. Hirviöitä -te olette, julmuria, ahdasmielisiä ilkiöitä, ja jos äitiparkani olisi -tätä aavistanut — - -_Toini_ (huutaa keskiovesta). Valtiorakennusten ylitarkastaja Winzer -pyytää saada kunnian — - -_Kaarlo_ (tarttuu rivakasti puheesen). Ei, ei! Ei sovi nyt! Minä -ilmoitan hänelle kirjallisesti. - -_Toini_ (katsoo Klaaraan). Hän on jo etuhuoneessa. - -_Klaara_ (juoksee keskiovelle, avaa sen selälleen ja huutaa). Herra -ylitarkastaja on tervetullut! - - -6:s kohtaus. - - Edelliset (paitsi Toini) Edvard. - -_Edvard_ (kumartaa). Arvoisa neiti — hyvät herrat — - -_Klaara_ (iloisesti). Tulet parhaasen aikaan Edvard. Täällä tapaat -holhojani kaikki kolme yhtäaikaa. Tässä on minulla kunnia esittää -sinulle hengellisen veljeni — ja tässä maailmallisen. Matemaatillisen -veljeni sinä jo tunnet. - -_Edvard_. Iloitsen tutustumisesta — - -_Bruno_ (menee Edvardin luo, pudistaen avomielisesti hänen kättään; -toiset pysyvät vieraina). Minua ilahuttaa tosiaan, hyvä herra — -sallikaa minun vielä kerran kysyä nimeänne — sisarkultani näkyy vaan -käyttävän Edvardia. - -_Edvard_. Edvard Winzer, valtiorakennusten ylitarkastaja. - -_Bruno_ (kumartaa). Erittäin hauskaa tutustua kanssanne. Tehkää hyvin -— (Tarjoo tuolia.) - -_Edvard_. Teillä on niin hauska asunto, (istuu) huoneet täynnä vanhoja -tauluja ja muistoja. (Katselee ympärilleen seiniä.) - -_Kaarlo_ (yskii ja puhuttelee sitte hiljaa Emanuelia). - -_Bruno_ (istuu Edvardin luo). Poltatteko tupakkaa? Me olemme -tottunet — - -_Edvard_. Kiitos. Tällä hetkellä en voi — ymmärrättehän sen — - -_Bruno_. Mitä te siellä seisoskelette mykkinä ja kankeana? Minusta -voimme suorittaa asian ihan tyynesti — - -_Edvard_. Hyvät herrat, (nousee) asemamme on vähän kummallinen — -meidän pitäisi pian tulla läheisiksi sukulaisiksi ja olemme tähän asti -olleet ihan uppo oudot toisillemme. Mutta sallikaa minun sanoa, kuinka -hyvältä minusta tuntuu, että niin ystävällisesti otatte minut -veljespiiriinne. - -_Kaarlo_. Suoraan sanoen — jos arvelette — - -_Emanuel_. Ennenkuin olemme ehtineet lausua — - -_Edvard_. No, mitä tässä pitkistä puheista. Tuo hiljainen -myöntymyksenne riittää kyllä. Sisarenne ei ole tosin voinut kertoa -teille, kuinka suuresti häntä rakastan. Hän ei taida itsekään tietää -sitä — minä en juuri ole runsassanainen tunteistani puhuessani. Mutta -veljesten kesken on kädenlyönnillä syvempi merkitys kuin pöyhkeillä -vakuutuksilla. Ja tuo viidelle hengelle katettu pöytä kukkakimppuineen -todistaa minulle, että tekin pidätte juhlallisena tätä päivää, jolloin -koko elämäni onni päätetään. Ja siksi — siksi tahtoisin kaikesta -sydämmestäni kiittää teitä. Rakas — herra Bruno — (Pudistaa Brunon -kättä, Bruno on perin hämillään. Menee sitten Kaarlon luo.) Arvoisa -herra professori — tai enkö saa heti sanoa — rakas lankoni — - -_Kaarlo_ (väistyen). Hyvä herra — niin suuren arvon kuin annankin -tuttavuudellenne täytyy minun sentään — paha kyllä — - -_Edvard_ (ällistyen). Kuinka? - -_Emanuel_. Teidän varmuutenne — hyvä herra — - -_Edvard_ (katsoo vierastuen Klaaraan). Mitä tämä merkitsee, Klaara? - -_Kaarlo_. Niin, hyvä herra, kun noin arvelematta luulette — hm! — -Minun täytyy sanoa teille, että olisitte säästänyt itseltänne ja meiltä -tämän kiusallisen selkkauksen, jos olisitte odottanut kirjallista -vastaustamme arvoisaan pyyntöönne. Tarkasti punnittuamme asiaa, olemme -tulleet siihen päätökseen, että veljelliset velvollisuutemme estävät -meitä antamasta suostumustamme. - -_Emanuel_ (joka katselee moittivasti Edvardia). Erittäin tärkeistä -syistä, hyvä herra, me — - -_Bruno_ (rivakasti). Tietysti me vaan erittäin painavista syistä -kiellämme niin kelpo mieheltä — toivottavasti ette epäile meidän -ystävällistä osanottoamme — - -_Edvard_ (on ensin harmistua, mutta talttuu Klaaran katseesta). Olette -erittäin hyväntahtoinen. Mutta ehkä olette myös niin hyvä, että -selitätte minulle nuo tärkeät ja painavat syynne! - -_Kaarlo_. Tietysti, sehän on velvollisuutemme. (Hiljaa Emanuelille.) -Etkö sinä Emanuel. - -_Emanuel_ (hiljaa). Minusta on Bruno jo niin tutustunut hänen kanssaan. - -_Bruno_ (hiljaa). Ei, se on vanhimman tehtävä. - -_Kaarlo_. No niin, hyvä herra, pääsyy on se, että sisaremme on niin -nuori ja niin kokematon. - -_Emanuel_. Sitä paitsi ne mielipiteet, joita häneen on istutettu, eivät -taida sopia teidän katsantotapaanne. - -_Bruno_. Ette voi ymmärtää minua väärin, jos sanon että meidän täytyy -ottaa huomioon muutamia suhteita — - -_Edvard_. Mutta hyvät herrat —! (Klaara menee hänen luokseen ja laskee -kätensä hänen käsivarrelleen.) Suoraan sanoen tuntuvat nämä teidän -syynne vaan tekosyiltä ja minä pyydän pyytämällä että ilmoitatte -minulle todelliset esteet. Toivoakseni ne eivät ole sitä laatua, että -minulla on syytä loukkaantua. (Yhä kiivaammin.) Muuten — vaikka -rakastankin sisartanne sanomattomasti — ja vaikka tähän asti olen -syystä kunnioittanut tämän sisarenne veljiä, en voisi — - -_Klaara_ (tyynesti mutta vakavasti). Tahdotko tehdä minulle jotain -mieliksi, Edvard? - -_Edvard_ (yhä vielä kiihkeänä). Kaikki mitä vaan kunniani sallii. Mutta -sano itse — - -_Klaara_. Niin — mene sitte heti täältä, sanomatta enää sanaakaan ja -jätä loput minun huolekseni. Jos kunniasi sallii sinun totella -alaikäisen neuvoa, niin siitä on sinulle koituva palkinto. Kello kahden -aikaan me syömme päivällistä. Toini serkku on leiponut oivallisen -omenakaakun. Luultava on, että jos olet kiltti, saat sinäkin siitä -palasen. Ja kuule — (Kuiskuttaa hänelle korvaan.) - -_Kaarlo_. Kuinka tuttavallisesti —! - -_Emanuel_. Jos minun Eleonoorani näkisi tuon —! - -_Bruno_. Tuhat tulimaista, eivät he meistä juuri suurin välitä. - -_Klaara_. Ymmärsitkö? No, mene sitte! - -_Edvard_ (tullut taas iloisen näköiseksi; puoliääneen). Pyytääkö heidän -pitää sinua? No, sen sanon, jos se sinulta onnistuu, olet sinä -sellainen noita että peljätä täytyy. Minä nyt jo olen niin -auttamattomasti verkossani, että — (kumartaa veljille.) Minä poistun -suloisen sisarenne ilmoittamista syistä. Minusta oli sittenkin hupaista -tutustua teidän kanssanne, vaikka te näytte enemmän suosivan minun -kaukaisempaa tuttavuuttani. Näkemään saakka (pois). - - -7:s kohtaus. - - Edelliset (paitsi Edvard). - -_Kaarlo_ (on vaikeasti hillinnyt itseänsä). Ei, tämä on jokseenkin -harvinaista! Tuollainen röyhkeä veijari! Sen sijaan että tiedustelisi -omaltatunnoltansa meidän todellisia syitämme, ottaa hän ensin muka -loukkaantuaksensa siitä, että me emme heitä sisartamme suin päin hänen -kaulaansa ja menee sitte reippaana ja tyytyväisenä tiehensä, iloiten -tutustumisesta! - -_Emanuel_. Minun Eleonoorani oli ihan oikeassa; hän on eksynyt maailman -lapsi ilman vähintäkään synnin tuntoa. - -_Bruno_. Ei, veli kulta, se minua hänessä enin miellytti. Olisiko hänen -pitänyt näyttää siltä kuin olisi tehnyt kuoleman synnin pitäessään -Klaaraamme suloisena? Kun vaan ei olisi muuta esteenä — - -_Kaarlo_. Ja sinä sitte Klaara — se on uskomatonta! Sellaista -välinpitämättömyyttä — sellaista uhkaa sinä näytät meille ihan päin -silmiä — melkein kutsuit hänet tänne päivälliselle. — Jaa, toden -totta, ennenkuin istun sellaisen kutsumattoman vieraan kanssa pöytään, -saat — - -_Emanuel_. Rauhoitu veljeni, rauhoitu! Meidän tulee kohdella -hairahtuneita veljiämme lempeydellä ja anteeksiantavaisuudella. - -_Kaarlo_. Oikeassa olet, minä en tahdo tulistua. Onhan vaara kuitenkin -poistettu. Minä menen huoneeseni ja korjaan yhden korrektuuriarkin. -Tieteellinen työ on paras lääke tuollaisia perheellisiä selkkauksia -vastaan. (Menee katsoen moittivasti Klaaraan.) - -_Emanuel_ (seuraten häntä). Ota minut mukaasi, Kaarlo. Lupasin -Eleonooralleni että heti perille tultuani lähetän hänelle kirjekortin. -Veljellinen ja kristillinen rakkaus kieltää minun kertomasta tuolle -puhtaalle sielulle sinun loukkaavasta hairahduksestasi, sisareni. -(Molemmat oikealle.) - - -8;s kohtaus. - - (Klaara istuu näennäisesti ihan huolettomana työpöydän ääreen - ja alkaa virkata. Bruno kävelee tyytymättömänä edestakaisin, - avaa vihdoin matkalaukkunsa, ottaa sieltä jotain ja tuo sen - Klaaralle.) - -_Bruno_. Minä toin sinulle jotain tuomisiksi, Klaara kultaseni. - -_Klaara_ (katsomatta ylös). Vai niin? - -_Bruno_. Rannerenkaan valkoisista koralleista. Orkney saarilla tekevät -niitä oikein somia — katsoppas vaan! - -_Klaara_ (välinpitämättömästi). Kiitoksia. Se on hyvin soma. - -_Bruno_ (panee rannerenkaan pöydälle). Ethän sinä ole edes katsonut -siihen. Niin innokkaasti työssä! Saako kysyä, mitä nuo hienot sisaren -sormet tuosta ihmekappaleesta valmistavat? - -_Klaara_ (tyynesti tehden työtään). Ei mitään erinomaista, rahakukkaroa -vaan. - -_Bruno_ (vetää tuolin hänen tuolinsa luo ja istuu). Tietysti ei saa -tietää kuka onnellinen tuon saa. - -_Klaara_. Saa kyllä. Edvardille minä sitä aion. Siitä olisi tullut -kylliksi suuri kätkemään tuollaisen "tyhjätaskun" koko omaisuuden. Nyt -saan ruveta säilyttämään sitä vanhojen muistojeni joukossa. - -_Bruno_ (liikkuu levottomana edestakaisin tuolillaan). Kuuleppas -siskoni — hm! — minun täytyy tunnustaa, että koko juttu harmittaa -minua. - -_Klaara_ (tyynesti). Vai niin? - -_Bruno_. Niin, Klaara, harmittaa oikein kovasti. Jos olisin tiennyt -sinun niin vakavasti hurmaantuneen tuohon rakennusten tarkastajaan — - -_Klaara_. Minä pyydän valtiorakennusten ylitarkastajaan. - -_Bruno_. Suoraan sanoen; hän miellytti minuakin. Hän näyttää kelpo -toverilta. - -_Klaara_. Hyvin ystävällisesti ajateltu. - -_Bruno_. Ei, elä näytä nyt noin tylyltä, Klaara käpyseni! Minä niin -iloitsin muistellessani kilttiä, iloista pikku sisartani ja nyt — - -_Klaara_. Nyt olet itse turmellut itseltäsi ilon. Mutta elä siitä -välitä. Kyllä minä itseäni lohdutan. Tiedänhän minä että te tarkoitatte -minun parastani, ja kun te olette niin kokeneita ja viisaita miehiä, ja -minä vaan tyhmä, nuori tyttö, pitää minun olla teille hyvin kiitollinen -siitä, että noin hellästi hoitelette minua alaikäisenä ollessani. - -_Bruno_ (vielä vähän epävarmana). Kas noin, nyt puhut järkevästi. -Annappas kuin suutelen sinua pikku viisaus! (Tahtoo syleillä häntä, -Klaara työntää hänet tyynesti pois.) Ja mitä sinun rakennus — -valtiorakennusten ylitarkastajaasi tulee — usko minua, sinä unhotat -hänet pikemmin kuin hän sinut. - -_Klaara_. Luuletko niin? Sinä näytät olevan erittäin kokenut mies -unhottamisessa. - -_Bruno_ (puoliääneen). No niin, kuka tässä voi väittää pysyneensä ensi -lemmelleen uskollisena? - -_Klaara_. Kun toinen parempi on tarjolla — niin juuri! No toisen sinä -hankit minulle. Niin, sivumennen pyytäisin, ettet valitse liian vanhaa -ja paksua uhkaylimystä minulle, tai jos se sattuu olemaan prinssi, -niin en minä huoli ihan mustasta, korkeintaan hän saa olla -tummanruskea, mutta ei tatuerattu. - -_Bruno_. Ei, leikki sikseen, Klaara, minun vakava luuloni on, että -paikoillaan pysyvä mies tekee vaimonsa onnellisemmaksi kuin alituinen -matkailija. - -_Klaara_. Mutta jos vaimo tahtoisi matkustaa mukana. - -_Bruno_. Matkustaa mukana? Jättäen talot ja tavarat omiin hoitoinsa? - -_Klaara_ (ei ole kuulevinaan häntä). Ainakin tunnen minä erään nuoren -naisen, joka olisi tahtonut vaikka maailman ääriin sellaisenkin -tuulihatun kanssa kuin sinä olet. - -_Bruno_ (nousee hyvin liikutettuna, menee huoneen halki, kysyy toisesta -kulmasta). Sinä tunnet yhden, joka — Hänellä olisi uskallusta, no elä -nyt! Minä — minä tahtoisin tuntea sen naisen. - -_Klaara_ (nauraen). Ehkä sinä jo tunnet hänet. Näytit sinä ainakin pari -vuotta sitten tunteneen oikein hyvin. Mutta sen jälkeen kun sinä olet -alkanut tutkia vaan alhaisempia eläimiä — - -_Bruno_ (kääntyy kiihkeästi). Ei, Klaara, minä en ansaitse pilkkaasi. -Minun oli toden totta tukala erota Ottiliesta. Mutta unhottaa — -unhottaa en ole voinut häntä koskaan! — (Yhä vilkkaammin.) Silloin en -kosinut häntä vaan sen vuoksi, että minulla ei ollut pienintäkään -toivoa, tiesinhän minä, ettei hän jättäisi vanhaa, sairasta isäänsä, -seuratakseen minua avaraan maailmaan. - -_Klaara_. Hänen isänsä kuoli kaksi viikkoa sinun lähdettyäsi. Nyt hän -elää yksin äitinsä ja sisarensa kanssa. - -_Bruno_ (iloisesti). Mitä sanot? Hänen isänsä kuollut? — ja hän siis -vapaa? - -_Klaara_. Niin vapaa, että tuntee olevansa jotenkin hyödytön maailmassa -ja tuumii vakaasti hakea jotain työ-alaa joko opettajattarena tai -seuraneitinä. - -_Bruno_. Ottilieko? Ei koskaan! Hän — seuraneitinä! Hän — tuo -hurmaava tyttö? Ei, jos se on totta, jos hän muistelee vielä minua, -niinkuin minä häntä — - -_Klaara_. Niin, siinäpä se solmu on. Hän ei enää maininnut sinun -nimeäsi. Hän näytti olleen kovasti loukkaantunut sinun sydämmettömästä -leikistäsi, jona hän sitä piti. - -_Bruno_ (liikutettuna). Onko se totta? Sitte minun pitää mennä niin -pian kuin mahdollista — (Astuu ihan Klaaran eteen, tarttuu hänen -molempiin käsiinsä.) Klaara, armas sisko kultani, sinun pitää auttaa -minua. Minä tahdon sovittaa kaikki — minä menen heti hänen luokseen. - -_Klaara_. Tuskin hän ottaa sinua vastaan. - -_Bruno_. Anna sitte joku kirje — joku asia — vaan syyksi — - -_Klaara_ (ottaa kirjoituspaperia pöytälaatikosta), No, koska sinä nyt -olet minun veljeni ja pidät vaan parainta miestä kylliksi hyvänä -minulle — (Kirjoittaa lyijykynällä.) - -_Bruno_ (kävelee edestakaisin). Sinä olet parhain sisar koko maan -piirillä! Ja minä julmuri kielsin sinulta valtion rakennusten -ylitarkastajasi. Mutta odotappas, kiitokseksi ylevämielisyydestäsi — - -_Klaara_. Oh, minä en huoli armolahjoista. Minä odottelen kernaammin -sinun prinssiäsi. Kun rouvinesi matkustelet Etelämeren saarilla, niin -valitkaa sieltä — Ottilie tuntee minun vaatimukseni — (Kirjoittaa.) -"Kohtele häntä niin hyvin kuin hän ansaitsee" — tuo ei ainakaan ole -liiaksi kova lause. - -_Bruno_. Anna olla, kyllä minä itse puhun puolestani. - -_Klaara_ (kirjoittaa osoitteen kirjeesen). Vie hänelle tuo rannerengas. -Minun kalttaiseni pikku tytölle se on liian kaunis; minulle voit -lahjoittaa nuken. Ja tässä on kirje. - -_Bruno_. Klaara! sinä olet parhain, armain, viisain olento koko -itäisellä maanpuoliskolla. Sinua minä kiitän elämäni onnesta ja saatpa -nähdä että — - -_Klaara_. Onnistumisestasi en voi vastata. - -_Bruno_. Asuuko hän vielä entisessä paikassa? (Klaara nyökkää.) No -niin, sitte olen puolen tunnin päästä joko onnettomin tai onnellisin -maan ympäri purjehtija tämän auringon alla. (Pian pois.) - - -9:s kohtaus. - - Klaara (sitten) Toini. - -_Klaara_ (katselee hänen jälkeensä). Mene vaan matkaasi kirjeinesi! -Pieni rangaistus tekee sinulle hyvää. Voi noita ylpeitä, rikkiviisaita, -lyhytnäköisiä luomisen herroja! Mihin me orjiksi joutuneet naisparat -joutuisimme, ellei meillä olisi siksi älyä, että pistämme teille -päitset päähän! (Toinille, joka tulee kiireesti sisälle.) No, -sydänkäpyseni? Miksi näytät noin säikähtyneeltä? Onko taidetuotteesi -turmeltunut? - -_Toini_. Ei, mutta sano nyt Klaara, mitä täällä on tekeillä? Bruno -serkku syöksi ulos ohitseni, pitäen minua vanhana Leenana ja sinun -Edvardisi meni niin pian pois — - -_Klaara_. Että näytti melkein siltä kuin olisi hän saanut rukkaset. No, -kyllä hän pian palaa. Pidä vaan huoli kuudennesta lautasesta. Ehkä -tarvitaan vielä seitsemäskin. - -_Toini_. Mutta sittehän minun kaakkuni on liian pieni. - -_Klaara_ (suutelee häntä). Ole huoletta! Rakastuneilla ei ole -ruokahalua. Mutta nyt kuuluu Emanuel tulevan — minä tahtoisin -puhutella häntä kahden kesken — - -_Toini_. Elä vaan puhu Kaarlo serkulle tuosta asiasta —! Jos vähäkään -minua rakastat! - -_Klaara_. Mitä tulee mieleesi? (Toini pois perältä.) - - -10:s kohtaus. - - Klaara. Emanuel. - -_Emanuel_ (kirje kädessä). Kirjekortin sijaan kirjoitinkin kirjeen, nyt -vien sen heti postilaatikkoon. - -_Klaara_. Kokonaisen kirjeen? Sinä olet hyvän aviomiehen malli. Kolme -tuntia olet ollut erillään hänestä ja nyt jo pitkä epistola. - -_Emanuel_. Kolme sivua vaan. Hän lukee niin mielellään minun -kirjeitäni. Muutenkin hän on — - -_Klaara_. Oikea vaimon esikuva, niin on. Enhän muuten olisi häntä -sinulle valinnutkaan. - -_Emanuel_. Valinnut. - -_Klaara_. Ainakin hyväksyin minä sinun vaalisi ja olin puhemiehenäsi -ja puoltajanasi. Sinä olit niin kaino, puhuttelit häntä vaan -saarnastuolista. Minä taas — vaikka olin silloin kahta vuotta -nuorempi, siis nykyistäkin lapsellisempi — - -_Emanuel_ (hämillään). Minä en ole koskaan unohtava, Klaara, — mitä -sinä silloin teit —, ja siksi olikin tänään niin paha mieleni, kun en -paraimmalla tahdollani voinut — - -_Klaara_. Elkäämme enää puhelko siitä. "Niin hirsipuun kuin vaimon, -onni määrää." - -_Emanuel_. Tai oikeimmin: avioliitot solmitaan taivaassa. Mutta -tämä —? - -_Klaara_. Ah, meidän metsästysjuhlassamme hymyili taivas niin sinisen -kirkkaana. Mutta te kai sen paraiten ymmärrätte. - -_Emanuel_. Minua ilahuttaa että huomaat sen. Muuten on itsensä -kieltämys meidän maallinen kohtalomme. - -_Klaara_. Niin, se on totta, Emanuel! Sinun pitäisi vaan saarnata tuota -itsensäkieltämistä muillekin. - -_Emanuel_. Muillekin? - -_Klaara_. Esimerkiksi Kaarlo veljellemme. Hän ei ajattele -itsensäkieltämistä, vaan tahtoo pitää kaikki mitä hänellä on. - -_Emanuel_. Kaarloko? Mitä hän tahtoo? Onhan hän kieltänyt itseltään -avioliiton onnen. - -_Klaara_. Niin, kun hänen on mukavampi pitää kahta orjaa kuin yhtä. Oh, -tuota sydämmetöntä itsekkäisyyttä! - -_Emanuel_. Mutta minä en käsitä — - -_Klaara_. Etkö käsitä? Eikö ole päivän selvää, miksi hän ei laske minua -miehelään? Jos minä lähden kotoa, ei Toinikaan enää voi jäädä taloon. -Mitä ihmiset siitä sanoisivat. Ja kun hän ei voi tulla hänettä -toimeen — - -_Emanuel_. Puhutko täyttä totta? - -_Klaara_. No, onhan hän opettanut tytölle ikävää matematiikkiansakin, -näyttänyt hänelle kuinka logaritmia etsitään sukkelimmin! Tietäähän -Toini mille paikalle pitää hänen laskea lamppu — kolme tuumaa -kirjoitusneuvoista, ja mihin käsikirjoitukset asetetaan. Ja tyttöriepu -orjailee onnellisena — sillä hän rakastaa tuota hirviötä. - -_Emanuel_. Minä kummastelen. Ja Kaarlo tietää sen? - -_Klaara_. Tietysti! Sen tuollainen mies kyllä tietää ja käyttää sitä -tyytyväisenä hyväkseen. Hän ei ajattele seurauksia, ei niitä toiveita, -joita kylvää kokemattoman sydämmeen, aikomatta koskaan täyttää niitä. -Ja minun pitää jäädä kotiin, tulla vanhaksi piiaksi peitelläkseni ja -suojellakseni mokomaa suhdetta. - -_Emanuel_. Ai, ai! Tuo ei ole Jumalalle otollista, veljeni! Minun on -tosiaan — - -_Klaara_. Herra varjelkoon, Emanuel! Elä puhu hänelle sanaakaan tästä. -Hän luulisi vaan minun ylettäneen sinua kostaakseni hänelle Edvardini -karkoituksen. Niin, onhan Edvardillakin heikkoutensa. Mutta tuollaisiin -tekoihin hän ei kykenisi. - -_Emanuel_. Niin, niin, en minäkään luulisi hänen tekevän Kaarlon -tavalla. - -_Klaara_. Sinä et muuten tunne hänen luonnettansa. Olisit kuullut, -kuinka hän puhui sinun hiljaisesta pappilastasi — - -_Emanuel_. Hänkö? Tuo maailman lapsi — - -_Klaara_. Kuinka hän ylisti sinun Eleonooraasi papin rouvan -ihanteeksi — - -_Emanuel_. Ainakin hän käytti itsensä hyvin kohteliaasti -Eleonooralleni. - -_Klaara_. Ja kuinka hän sanoi sinun muistuttavan Wakefieldin -kappalaisesta — - -_Emanuel_. Minäkin alussa luulin että sopisimme oivallisesti yhteen, -kunnes — - -_Klaara_. Ja sinun kirkkosi sitten! Hän toimittaisi sen niin -mielellään parannettavaksi. Mutta täytyyhän hänen vast'edes karttaa -yhteensattumista teidän kanssanne, kun te kohtelitte häntä niin -loukkaavasti — - -_Emanuel_. Ei, minä luulen tosiaan että me hätäilimme liiaksi. Olisihan -meidän pitänyt tarkemmin punnita asiaa ja tuota nuorukaista. Enköhän -minä — - -_Klaara_ (huokaa). Nyt on jo liian myöhäistä — ja sinä olet oikeassa, -itsensäkieltämys on meidän maallinen kohtalomme. Mutta minun täytyy nyt -mennä Toinin luo. Muuten tuo rakastunut, toivoton tyttöparka suolaa -liiaksi sopan. (Pian perälle.) - - -11:ta kohtaus. - - Emanuel. Kaarlo. - -_Kaarlo_ (hieroo tyytyväisenä käsiään). Sekin työ on tehty. Nyt olen -ansainnut päivälliseni. Mutta missä se Bruno viipyy? - -_Emanuel_ (nyykäyttää olkapäitään, koettaa näyttää ankaralta). Hm! - -_Kaarlo_. Vahinko että te kumpikin olette niin epämatemaatillisia. -Muuten lukisin teille ennen puolista viimeisen väitökseni. Jos minua ei -sen johdosta nimitetä tiedeakatemian jäseneksi — - -_Emanuel_. Voi Kaarlo veljeni, mikä se meitä hyödyttää vaikka kaiken -maailman kunnian voittaisimme, jos kärsimme vahinkoa sielullemme — - -_Kaarlo_ (katsoo häneen kummastuneena). Mitä sinä puhut, veli? - -_Emanuel_. Mene omaantuntoosi, Kaarlo, ja tutki eikö sisällinen ääni -huuda sinulle: minä olen ollut uskotoin palvelija. Leiviskän, joka -minulle uskottiin, olen minä — - -_Kaarlo_. Kuule, Emanuel, sinä alat käydä tukalaksi. Jos mielestäsi -huomaat minussa jotain moitittavaa, niin sano se suoraan. Nuo -raamatulliset pistopuheet — - -_Emanuel_. No niin, suoraan sanoen: minä pidän sitä tapaa, jolla sinä -kohtelet viatonta serkkuamme epäsiveellisenä, epäkristillisenä, -anteeksiantamattomana rikoksena. - -_Kaarlo_. Kohtelen Toinia? - -_Emanuel_. Huomaa heti ensi silmäyksellä, että lapsirukka on kovasti -rakastunut sinuun. Sen sijaan, että ajoissa haihduttaisit tuon tunteen, -elähytät sinä sitä. Sinä kohtelet häntä niin tuttavallisesti, kun mies -voi kohdella ainoastaan elämänsä seurakumppania, niinkuin minä kohtelen -Eleonooraani, joka jakaa kaikki minun ajatukseni samoin kuin Toini -sinun matematiikkisi, joka hakee minulle raamatunlauseita, samoin kuin -Toini sinulle logaritmia — - -_Kaarlo_. Olisiko Klaara — ei, tämä on ihan suunnatonta! - -_Emanuel_. Niin, se on suunnatonta, että sinä viettelet kiusaukseen -puhtaan sielun, josta sinun tulee tehdä tili viimeisellä tuomiolla, sen -sijaan että päästäisit hänet pahasta ja joko naisit hänet tai -lähettäisit hänet luotasi. (Menee Kaarlon luo, sydämellisesti.) Sinä -tiedät veljeni, kuinka hartaasti minä sinua rakastan ja kuinka vaikea -minun on moittia sinua. Mutta omatuntoni, rakas Kaarlo. — Tässä -kirjeessäni kiittelin sinua. Nyt en voi lähettää sitä, kun aina ja joka -paikassa tahdon antaa totuudelle kunnian. Mene omaan tuntoosi — ja -mitä teet, niin tee se pian! (Menee moittivasti katsellen häneen pois.) - - -12:ta kohtaus. - - Kaarlo (sitten) Toini. - -_Kaarlo_ (ihan ällistyneenä). Tässä nyt ollaan! En ole koskaan tahtonut -myöntää, että asiat ovat sillä kannalla. — Rakastunut tällaiseen -yksipuoliseen ihmiseen, joka ikävän tieteensä kanssa aina on pilkan -aiheena — vaikka — (hymyilee itsekseen) ei Toinikaan pidä -matematiikkia ollenkaan ikävänä (haaveksien). Kummallinen tyttö, joka -harrastaa muitakin numeroita kuin kyökkiluettelonsa laskuja — ja hänen -sielunsa rauha olisi siis minun omallatunnollani? Me emme siis enää voi -elää niinkuin tähän asti suloisessa kolmiyhteydessä — rauhallisina -kuin yhtäkulmainen kolmio. — Taivahinen, tuolla hän tulee! (Astuu pari -askelta etualalle, pyyhkii otsaansa..) - -_Toini_ (keskellä, tuoden kaakkua, puhuu kyökkiin). Minä en ymmärrä, -Klaara, miksi minun nyt jo täytyy viedä kaakkuni pöydälle? Sen arvo on -enemmän sisällisissä ominaisuuksissa kuin kauniissa ulkomuodossa. — -Ah! (Huomaa Kaarlon.) - -_Kaarlo_ (itsekseen). Kuinka viehättävä hän on! Minun täytyy tosiaan! -Mitä teet, niin tee pian, sanoi Emanuel. - -_Toini_ (itsekseen). Klaara ilkiö, hänellä oli varmaan jotain -mielessä — - -_Kaarlo_. Mitä kaunista sinä nyt tuot, Toini kulta? - -_Toini_. Omenaleivosta vaan, Kaarlo serkku! - -_Kaarlo_ (itsekseen, liikutettuna). Aivan oikein! Hän tietää minun -pitävän omenaleivoksista ja on siksi — (rykii; ääneen). Näytäppäs -sitä! Oikea taideteos! Ja tuossa — sokerista tehty mittausopillinen -kuvio! - -_Toini_ (punastuen). Anna anteeksi, Kaarlo! Se on vaan lapsellista -leikkiä. Kerran pilkkasit minua, kun en heti voinut ymmärtää -Pythagoraan väittämää. Nyt olen oikein tehnyt parastani ja tiedän kyllä -(lukee pikaisesti) että hypotenuussan neliö on yhtä suuri kuin -kummankin kateetin neliöin summa. - -_Kaarlo_. Tosiaan — ja koko kuvio on niin soma ja täsmällinen — - -_Toini_. Hypotenuussa sattui tulemaan liian paksuksi, mutta -kumpaisenkin kateetin neliö — - -_Kaarlo_ (katselee leivosta innostuneena). Ihmeen soma! Matematiikin -jyrkin vihollinen ihastuisi tuohon — noihin somiin piirteisiin — -(tahtoo tarttua Toinin käteen). Ja kun tuollainen käsi on — - -_Toini_ (vetää nopeasti kätensä pois, panee leivoksen pöydälle ja on -menossa). - -_Kaarlo_. Ei, jää — viivy nyt hetkinen — - -_Toini_. Minun täytyy mennä -. kohta on päivällis-aika — - -_Kaarlo_ (pidättää häntä), Juuri tuo — sinun velvollisuuden tuntosi — -sinun perheelliset avusi — ja sen lisäksi rakkautesi tieteesen — -Toini — sinä olet ainoa nainen, joka koskaan on ymmärtänyt minua. Etkö -nytkin voisi — kun en ehkä puhu oikein selvissä lauseissa — Toini — - -_Toini_. Oi, päästä minut, Kaarlo. Minä — ehkä minä ymmärrän oikein -tarkoituksesi — mutta ei, ei, — ei koskaan. (Tahtoo pois.) - -_Kaarlo_. Ei koskaan? Miks' ei, rakas Toini? Miks' et voisi täällä -kodissani vallita, niinkuin jo aikoja sitten sydämmessäni? - -_Toini_ (vakavasti; irroittaen kätensä). Siksi, että sitte -karkoittaisin täältä sen, joka on ennen minua vallinnut täällä. Klaara -on itse sanonut minulle, että heti jättää tämän talon, jahka täällä -joku toinen tulee emännäksi. Vaikka rakastaisin sinua vielä enemmän -kuin rakastan — ei — en sittenkään koskaan suostuisi — - -_Kaarlo_. Sinä siis rakastat minua, Toini? Sano se vielä kerran, ja -muut esteet me kyllä — - -_Toini_. Niin, niin minä rakastan sinua — ja kuitenkin — ei koskaan! -Se on päätökseni! - -_Kaarlo_. No niin, kuolemattoman Pythagoraan nimessä! (Tahtoo vetää -Toinin syliinsä, Klaara ja Bruno tulevat sisään). - - -13:ta kohtaus. - - Edelliset. Klaara. Bruno (sittemmin) Emanuel. - -_Klaara_. Palasitko sinä niin pian takaisin, Bruno? (Huomaa Kaarlon ja -Toinin; nauraen.) Ahaa, me hallitsemme. - -_Bruno_ (on tullut hajamielisenä Klaaran kanssa). Hyvää päivää serkku, -suo anteeksi että minä äsken — - -_Klaara_. No miksi niin nolona, Bruno? - -_Bruno_. Klaara, sisarkultaseni, — hän on enkeli! hän antoi minulle -anteeksi — lupasi seurata minua vaikka maailman ääriin — mutta — -yhdellä ehdolla — ja se riippuu sinusta — - -_Klaara_ (teeskentelee hämmästystä). Minusta? - -_Bruno_. Minä tulen, näet, Ottilien luota, Kaarlo! Minä tarjosin -hänelle käteni ja sijaa Hampurilaislaivan kajuutissa. Ja ajatteleppas -hän suostuu, mutta hän on tehnyt Klaaran kanssa sen lupauksen, että -joko menevät samana päivänä miehelään tai jäävät kumpikin -naimattomaksi. - -_Klaara_ (itsekseen). Kirje on tehnyt vaikutuksensa. - -_Kaarlo_ (hämillään; katselee yhä Toinia). Kummallista! Oikea tyttöjen -oikku! - -_Bruno_. Lasten hullutuksia. Ja kuitenkin vakuutti hän minulle -sellaisella lujuudella. (Emanuelille, joka tulee vasemmalta). Veli -Emanuel, mitä siihen sanot: minä olen mennyt kihloihin! - -_Emanuel_. Noinko päätä pahkaa? Ai, ai! - -_Bruno_. Ottilien, entisen armaani kanssa — mutta Klaara ja hän ovat -vannoneet viettää häänsä samana päivänä — Voi Klaara kultaseni, jos -minua rakastat — - -_Klaara_. Minä säälin sinua Bruno, mutta tyttöjen valat ovat yhtä -kalliita kuin muutkin, eikö niin, Emanuel? Ja kun minä en saa nauttia -avioliiton onnea, täytyy tyytyä osaani. - -_Kaarlo_ (hämillään). En minä ymmärrä, Klaara, miksi sinä — tosin me -arvelimme että — mutta Toinikin luulee sulhasesi olevan — - -_Emanuel_. (Vilkkaasti; on puhellut kiivaasti Brunon kanssa.) Vala on -aina pyhä. Mutta kun oikein punnitsemme asiaa, luulen minä, että me -hätäilimme lausuessamme mielipiteemme valitustasi. - -_Bruno_ (katkaisee). Oi, hän on mainio mies! Minä tapasin hänet tuolla -kadulla. Hän kuljeksi sikaria poltellen edestakaisin ja tervehti minua -ystävällisesti ja iloisesti, vähääkään juroilematta. Minä rohkenin -kysyä, eikö hän tulisi kanssani sisälle, kutsuihan Klaara hänet -puoliselle kello kaksi. Hän vastasi ystävällisesti, mutta varmasti, -että me veljekset karkoitimme hänet niin loukkaavasti, että hän ei voi -palata meille, ellemme me kolmisin itse käy häntä hakemassa kadulta. - -_Kaarlo_. Mekö? Hakemassa? Kolmisinko? - -_Bruno_. Kummallinen vaatimus! Mutta hän näytti samalla niin hauskalta -ja tyytyväiseltä — ja sen lisäksi — tuleva lankomies — - -_Kaarlo_ (kysyy salaa Toinilta hänen mielipidettään. Toini nyökkää -vilkkaasti). Toinikin arvelee että — - -_Emanuel_. Ja kun meidän pitää antaa lähimmäisellemme seitsemän kertaa -seitsemänkymmentä kertaa päivässä anteeksi. - -_Bruno_. No, tulkaa sitte! Saatte nähdä, hän on harvinainen mies. Minä -en luule, että maata ympäri matkustaessanikaan voisin löytää parempaa! -(Ottaa veljiänsä kainalosta ja menevät yhdessä perältä.) - - -14:ta kohtaus. - - Klaara. Toini. - -_Klaara_. Tuo oli ensimmäinen kunnon sana, jonka tänään lausuit, Bruno -parka! Sen vuoksi on sinulle paljon anteeksiannettava. (Kääntyy -Toiniin.) Entä sinä serkkuseni? Sinä vaikenet. No niin, olethan sinä -vast'ikään puhunut sydämmesi keveäksi. Ymmärsikö se pimitetty syntinen -sinun sokeriväittämääsi? No sitten suutelen sinua "pikku kälyseni". - -_Toini_. Oi Klaara — minä olisin niin onnellinen! Mutta onko se totta, -että sinäkin menet kihloihin? - -_Klaara_. Niin totta kuin kaksi kertaa kaksi on neljä. Kuuleppas! -Sieltä tulee minun onneni portaita ylös. Nyt saavat herrat holhojani -rukoilla ennenkuin suostun ottamaan onnea, jota eivät äsken minulle -sallineet. - - -15:ta kohtaus. - - (Veljekset tulevat kiskoen mukanaan Edvardia, joka on - vastustelevinaan.) - -_Edvard_. Hyvät herrat — teidän äkillinen ystävyytenne — minä en -tosiaan ymmärrä sitä — - -_Bruno_ (ottaa häneltä hatun). Olkaa kuin kotonanne, herra -valtiorakennusten ylitarkastaja! - -_Kaarlo_ (ottaa päällystakin). Meidän täytyy tulla hyviksi ystäviksi. - -_Emanuel_. Mehän olemme jo ennestään tutut. Muistatte kai minun -Eleonoorani? - -_Edvard_ (katselee veitikkamaisesti Klaaraan). Vai niin! Kiitoksia -hyvät herrat! Epäilemättä aiotte te nyt ilmoittaa minulle todelliset -syynne, minkä tähden hylkäsitte minun. - -_Kaarlo_. No, nuo syyt — minä vakuutan — - -_Bruno_. Me pidämme teidän pyyntöänne yhtä arvokkaana kuin -luonnettannekin ja — - -_Emanuel_. Ja kun sisaremme hänen ikäisekseen on hyvin järkevä ja -avioliitot solmitaan taivaassa — - -_Edvard_ (menee iloisesti Klaaran luo). Klaara, armaani — onko tämä -totta? Tämä suosiollinen käänne? Oi sinä, suloinen, peloittava noita! - -_Klaara_ (väistyen). Seis, hyvä herra! Niin pitkällä eivät asiat vielä -ole. Minä olisin hyvin kiittämätön, jos en seuraisi viisasten ja -hellien holhojieni neuvoja. - -_Edvard_ (hämmästyen). Kiittämätönkö? - -_Klaara_. He olivat ihan oikeassa varoittaessaan minua luottamasta -mieheen, joka aina vie sydämmensä matkoilleen, eikä jätä sitä vaimonsa -luo kotiin — - -_Bruno_. Minä sanon sinulle, Klaara — - -_Klaara_. — joka ei käy kirkossa saarnaa kuulemassa, eikä suinkaan -sitte kuuntelisi kotiripityksiäkään tarpeellisella hartaudella — - -_Edvard_. Mutta, rakas Klaara — - -_Klaara_. Senvuoksi kiitän teitä arvoisasta tarjouksestanne ja -surkuttelen, etten voi siihen suostua. Toivottavasti minä hoidan tässä -talossa emännyyttä kuolinhetkeeni asti. (Kumartaa Edvardille, joka -seisoo hetken ällistyneenä.) - -_Kaarlo_ (hyvin hämillään). Kuule, Klaara, minä annan arvon sinun -sisarelliselle uskollisuudellesi, mutta voisihan tulla suhteita, -jotka — - -_Klaara_. Ei, Kaarlo, elä koetakkaan saada minua horjumaan. Minä -tiedän, mitä olen sinulle velkaa ja että vielä kauan tarvitsen sinun -johtoasi ja hoitoasi, — ja kun te itse selitätte minulle niin hyvät -syyt — - -_Kaarlo_. No ne syyt — (Katsoo Toiniin.) Emme me ole mitään itsepäisiä -jöröjä, vaan voimme muuttaa mielipiteitä. — Ja jos me nyt oikein -pyydämme sinua — - -_Emanuel_. Koska sinä olet niin järkevä tyttö, että jumalattomampikin -mies sinun johdollasi parantuisi — - -_Bruno_. Ei, Klaara kulta, elä nyt kiellä. Ellet voi tehdä sitä itsesi -takia, niin tee se meidän mieliksemme. Uhraa itsesi veljiesi hyväksi ja -tee meidät kaikki onnellisiksi! - -_Klaara_ (vallattomalla riemulla astuen alemmaksi). No vihdoinkin! -Tunnustatteko nyt tekopyhät, että omaksi hyväksenne vaaditte minulta -samaa, jonka äsken kielsitte minulta muka minun hyväkseni? No olkoon -menneeksi! — sekä sisarellisesta rakkaudesta — kootakseni tulisia -hiiliä pääni päälle — että rakkaudesta tähän huonomaineiseen -maankiertäjään, mutta pääasiallisesti sen vuoksi, että olen nälissäni -ja tahdon päivällistä, suostun minä täyttämään pyyntönne ja vaihdan -kolme holhojaani yhteen ainoaan. (Ojentaa Edvardille kätensä,) - -_Edvard_. Sinä ilkiö! Juuri kuin minä voisin ottaa askeltakaan -tuntematta kahleitasi! Arvoisat lankoni — - -_Klaara_. Seis! Vielä täytyy minun puhua alaikäisen serkkuni puolesta. -Hän on päättänyt pyhittää koko elämänsä matematiikille ja Kaarlo -serkullensa. - -_Bruno_. Eläköön! Vielä yksi kihlattu pari! Se merkitsee hyvää! Klaara, -toimita seitsemäs lautanen pöydälle! Odottakaa vaan hetkinen, minä tuon -paikalla Ottilieni! (Pian pois.) - -_Emanuel_. Oi, kun nyt tarvittaisi vielä kahdeksas lautanen. Olisi nyt -minun Eleonooranikin täällä! - -Esirippu alas. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VELJESTEN KESKEN *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68702-0.zip b/old/68702-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d03c27c..0000000 --- a/old/68702-0.zip +++ /dev/null |