diff options
Diffstat (limited to 'old/68660-0.txt')
| -rw-r--r-- | old/68660-0.txt | 2153 |
1 files changed, 0 insertions, 2153 deletions
diff --git a/old/68660-0.txt b/old/68660-0.txt deleted file mode 100644 index 3b38347..0000000 --- a/old/68660-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2153 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Metsän satuja ja muita runoja, by -Lauri Pohjanpää - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Metsän satuja ja muita runoja - -Author: Lauri Pohjanpää - -Release Date: July 31, 2022 [eBook #68660] - -Language: Finnish - -Produced by: Tuula Temonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄN SATUJA JA MUITA -RUNOJA *** - - - - - -METSÄN SATUJA JA MUITA RUNOJA - -Kirj. - -Lauri Pohjanpää - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1924. - - - - - - - Vaimolleni - - - - -SISÄLLYS - - -I METSÄN SATUJA - -Muurahaisen neuvo -Peni ja harakat -Kurki ja joutsen -Harakanpesä -Pohjatuuli -Käräjillä -Viisi jyvää -Yksimielisyys on voimaa -Lahorastas ja räkättirastas -Hautajaiset -Kiurun tupa -Peltosirkku -Heinä -Syksy -Marjatan käki -Palokärki - -II PISARAN LAULU - -Sadepilvet riippuvat ylitse maan -Sa sano, haapa, miksi väriset -Ensin kultaa unten, taruin -Veli kuolema -Kun kerran hetkeni mun tullut on -Suvi-yönä -Saladdin -Mont Blanc'illa -Pisaran laulu -Merenkävijä -Heinäkuussa -Rantapetäjä -Ille faciet -Joulukellot - -III JOULUVIRSI - -Neljäs tietäjä -Jouluvirsi -Tähdet -Vanha tapuli -Pyhä Pietari ja soittoniekka -Kultainen lanka - - - - - - -I. METSÄN SATUJA - - - - -MUURAHAISEN NEUVO - - - Oli tullut aurinko, tullut kesä, - piti sirkkojen laittaa pesä. - - Oli maistraatit käyty ja saatu luvat - ja pitkin ja poikin tuvat - - paperill' oli valmiina kattohon hamaan. - Mitäs muuta kuin rakentamaan! - - Isä sirkka sylkäisi kouraan: »Tuosta - läks hirsi jo, — emo, ala juosta!» - - Ja niin sitä vietihin heinänkortta, - oman kartanon ensi ortta. - - Ja niin sitä tehtihin täyttä ja totta, - hiki virtana vuoti jotta! - - »Mut maltas», puuskutti emo, »jos vaikka - talon katsottaisiin jo paikka!» - - — »Se on katsottu», tokaisi isä, »no tiemmä - kiven rakohon tuonne sen viemmä!» - - — »Ehei», sanoi emo, »ei siitä mitään — - näköala se olla pitää!» - - Ja niin oli kaukana perhesopu - ja niin tuli kova suukopu. - - Ja isä veti sinne ja emo veti tänne, - kireällä jok'ainoa jänne. - - Tuli tuoksahti siihen muurahainen. - »No, jopa nyt, katsohan vainen», - - se sanoi, »jo kaikki nyt urheilla alkaa, - kun vallatkin vetää jo malkaa!» - - — »Hm», hymähti isä ja helpotti, »tässä - vähän ollaan pykäämässä.» - - — »Vai sitä se on», virkkoi vieras, »voinen - kai neuvoa, tapa ihan toinen - - on meillä: me vedämme suuntaan samaan - kun käymme rakentamaan. - - Se keino vois kelvata mietittäväksi.» - Päin kekoa viittas ja läksi. - - Ei sirkkojen päätä käynyt kääntää, - eri suuntiin vaan ne vääntää. - - Mut muurahaiskeko se kasvaa, karttuu, - kuin linna ikään varttuu. - - Ne vetävät, veitikat, suuntaan samaan - kun käyvät rakentamaan. - - Mut sirkoilla vieläkään ei ole pesää. - Ja siitä on monta kesää. - - - - -PENI JA HARAKAT - - - Tuli mereltä miehet ja raikuivat torvet - ja vastahan kaikuivat vaarat ja korvet - - syysaamuna raikkaana. Pullolla pussit - ne harteilla heilui ja pusseissa jussit. - - Tuli joukon jatkona valuvin kielin - Peni huohottain, mutta hyvillä mielin. - - Ja mikäs on olla, kun saa mitä halaa: - se kohta jo parhainta paistinpalaa - - pihamaalla — häntä heiluen — haukkaa; - ah, makeat luut ne vaan ruskaa ja paukkaa! - - Mut annas, kun harakan-heittiöt huomaa - Penin syömässä saalista metsän suomaa, - - heti pyrstöjä häilähtää epäluku, - on paikalla pian koko ahmatti-suku. - - Käy aitan katolla meno ja melu, - paha nauru ja juonikas neuvottelu. - - Salatuumin ne luovivat aitan päältä - pihamaalle noin vähän sieltä, täältä, - - kuka solasta tullen ja kujasta kuka, - omin aikoinsa, ihan eri miehinä muka. - - Ne viekkaina kaukaa kiertää ja kaartaa, - Penin ympäri silmukan tiukan saartaa. - - Yks antaa jo merkin ja hännästä noukkaa, - ihan eestä yks ilkimys ilmaan poukkaa. - - Vähemmästäkin toki jo toinen suuttuu, - Penin karvat nousee ja muoto muuttuu. - - Se karkaa kohti ja hammasta näyttää, - mut heti joku veijari hetkeä käyttää - - ja — voi maailman pahuutta! — lentää varas - pois suussa jo paistinpaloista paras. - - Näin käy: Peni vaan kun päätään kääntää, - joku heti lihapalasta viedä vääntää. - - Peni keikkuu ja kieppuu vimmassa vihan, - piha niskavilloja pölisee ihan. - - Peni väsyy viimein ja makuulle heittää, - käpälillään paistinsa tähteet peittää. - - Ja miettii: annanpa olla tuosta! - Toki toista ois sentään metsiä juosta. - - Tämä rikkaan osa, se on nolo ja polo. - Oli parempi köyhänä olo! - - - - -KURKI JA JOUTSEN - - - Kulki kurki arvokkaana suolla, - päällä harmaa, vanha lievetakki, - nukkavieru, vanhanmallinenkin. - Mutta mitäs takista! Se astui - – kurki näätsen – ylen juhlallisna, - kallellansa pää kuin esteetikon, - siristeli väliin silmiänsä - niinkuin taidenäyttelyissä tehdään, - katsoi joskus ylös ympärilleen, - sitten jälleen maahan mietteissänsä; - pää ja kaula keikkui käynnin tahtiin. - Joskus hypähti se poikki mättään - niinkuin vähän varkain arvoltansa, - palas sentään juhlatyyliin kohta - käynnissänsä vakaan verkkaisessa. - Peilautui niinkuin ohimennen - lähteen silmässä ja suoristihe. - - Arvokkaamp' ei ole totisesti - luokan eessä koulutarkastaja. - - Mitäs, kun on luonnon luomat lahjat! - Arvokkuus on kurjen toinen luonto. - - Totta puhuin oli arkitöissään - kurki kesken elämänsä proosaa: - etsimässä suosta sammakoita. - - Annas olla, silloin joutsen siihen - tulla lennähti kuin poutapilvi - olis lehahtanut taivahalta. - - – Päivää, kuomakulta; kaunis ilma! - - Vastaisko tuolle? mietti kurki; - heitti olan takaa ylpeästi: - - – Anna sinä kauniin ilman olla, - mitäs siitä minulle sa haastat! - - Eipäs mennyt joutsen hämillensä. - Laukas vastaan sanan voimallisen, - jotta melkein mykäks meni kurki: - – Terveisiä, veli, taivahasta! - - – Taivahasta... tuota, mitä se on? - kysymys se ihan huomaamatta - varastihe kurjen kielen alta. - - Joutsen, itseksensä silmää iskein, - alkoi mielevästi tarinoida: - – Ettäs kysytkin! Se vast' on jotain! - Se on paikka paljon kaunihimpi - kuin on suo ja maa ja metsä tuossa. - Pilvein päällä, päivän tuolla puolla, - yläpuolla vipajavain tähtein - iki-ihanainen maa on taivaan. - Kaikk' on siellä paljon parempata... - - – Mutta... onkos siellä sammakoita? - tarttui tosi-innostunut kurki. - - – Mitä? Sammakoita? Eihän toki! - - Kurki kaarsi halveksuen kaulaa. - – Sitä minäkin! Ei sammakoita! - Pidä sitten itse taivahasi! - - - - -HARAKANPESÄ - - - Piti harakka puhetta vierailleen: - »Tilapäinen ihan on pesä, - — älä putoa, varis! — tein kiireiseen... - mut annas, kun on kesä, - - niin, vannon, kartano korskehin, - hyvät herrat, tässä löytään, - ei metsässä mointa, sen näättekin! - Hoi muori, pötyä pöytään!» - - Mut ennenkuin harakka huomaskaan, - jo putos syksyn lehti, - ja kesken hurskaita aikeitaan - se itse kuolla ehti. - - Älä hymyile! Tarina totta on! - Pian ohi on päivät kesän. - Moni aikoi ja aikoi kartanon – - sai valmiiks harakanpesän! - - - - -POHJATUULI - - - Mikä liekin lykky lennättäynyt, - mut somasti vaan oli käynyt: - - oli tullut teeri karhun kitaan, - kuin mihin ikään ritaan, - - oli pudonnut puusta pyrisevänä, - ihan ehjän elävänä. - - Oli pulannut karhu vaan muka muussa, - ja niin on teeri suussa! - - Tuli päivänpaistavaks karhun tuuli, - meni messingille huuli. - - »Eri pelit ne on», mietti, »ja miehet sentään, - joille paistit suuhun lentää.» - - Ja siinäkös se ihan pöyhistäytyi. - Tää muille näyttää täytyi. - Ja ei niin murenta syö, ei haukkaa. - Päin naapuria laukkaa. - - Ja eikös tullut vastaan kettu - kuin ikään kuulutettu! - - Mut kas, ei teerestä kettu minään, - ei sitten näkevinään! - - Se ilmoja vaan muka tutkii, vahtaa: - »Mikä tuuli tuulla mahtaa?» - - — »Voi pahus sen konsteja», karhu mietti, - »nyt konstistas tuli pietti.» - - »Hm», pani vaan karhu kuin valtioviisas. - — Ketun tiedonjanoa piisas, - - sitä tuulta se tärkeenä tietää penäs - — ja teertä katsoa tenäs. - - »Hm», karhu vaan teertä ravisteli, - »on tää soma teerenpeli!» - - Taas kettu: »Voi, mistä nyt tuulee, kuoma?» - — »No, _pohjasta_, Jumalan luoma», - - jo ärjäs karhu vallassa vihan, - pääs paisti samassa ihan. - - Läpi oksien se jo mennä läiski, - niin että siivet räiski. - - Ja karhu se nolona suutaan aukoo - ja sadatusta laukoo: - - »Sen vietävä, veit multa varman paistin.» - — »Vai minä, kun tuulta vain haistin», - - se siihen kettu, »on syyttää somaa, - kun on syy ja tyhmyys omaa. - Kuka käskikin veräjäks aukoa suuta, - olis viisas tehnyt muuta: - - olis henkeä vetäin ihan sydämestä - vain virkkanut: _iitäisestä_!» - - - - -KÄRÄJILLÄ - - - Oli kilua, kalua pihamaa - taas käräjäpaikan täynnä, - meni sisälle toiset synkkinä - ja toiset jo oli käynnä. - - Ja toiset portaissa tupakoi - ja vuoroa vaiti vuotti, - ja nurkan takana supattain - joku advokaattiaan juotti. - - Sudet, asianajajat, salkkuineen - eestaas ne tärkeinä kulki, - ja närhi, käräjäpukari, - taas oli juopunut julki. - - Se rentona olla terhenti - koko pihan sankarina, - kun juuri esille huudettiin - se ketun ja karhun kina. - - Ovi aukes: pöllö-laamanni - näkyi tuomaripöydän takaa, - lakikirjat ja kynttilät edessään. - Mies muuten viisas ja vakaa, - - sadesäällä vaan kovin kärttyisä, - kun vaivas se vanha leini. - Oli kriivariks viereen kivunnut - — jopa jotain! — jo varpus-teini - - Ja lautamiehet, varikset, - ne nuokkui penkkejä pitkin, - väsyneinä seistä nuuhotti - jo korpit, viskaalitkin. - - Niin kettu esihin viipotti - ja vilhui lautakuntaan; - tuli tassutti perässä karhu, kuin - heränneenä kesken untaan. - - Rykäs tuomari, korjas pänsneitään, - »no», sanoi, »no kuulla antaa, - mite teille on, vanhat skurkit, taas, - mite kantaja peelle-kantaa?!» - - — »Sitä vaan, hyvä laki ja oikeus, - sitä vaan», sanoi nöyränä kettu, - »täss' anoisin, että kuoma tää - olis sakkoon langetettu. - - Se herjas mua, paki paraastaan - minut rosvoks ja ryöväriks pani, - ketun leikkas kansalaiskunniaa, - niin rehellistä ani.» - - Oven suussa karhu hämillään - käsissänsä lakkia käänsi. - Jo suuttui: »Ja varas sinä oletkin.» - Se lähemmäs astua väänsi. - - »Jo lyö, hyvät miehet auttakaa», - huus kettu ja tieltä väisti — - »Veit muorin kesävoin», nyrkillään - jo karhu sanoja säisti. - - »Suu poikki», kiljaisi tuomari, - »sinull' ollako vierastamiestä?» - Mut karhu vihelsi halveksuin: - »Koko oikeus pitäis piestä.» - - — »Mite sano sinä lurjus, hunsvotti, - ja mite se on kieltä, sinä keyte», - ihan sähisi tuomari, — »fiskaali, - pane kiinni se, kyllä minä näytä.» - - Ne panivat karhun rautoihin - ja kettu sai kannetta ajaa, - ja ketulla oli monta myös - valan päältä todistajaa. - - Ne muistivat kaikki kuin eilisen - saman tapauksen: sanaharkan - ja loukatun kansalaiskunnian, - selon tehden tiukan, tarkan. - - Tuli tuomio: varojen puutteessa - pääs karhu kärsimähän, - ketun kunnia maksoi paljon näät - ja oikeudenkin vähän. - - Ja niin oli vedelle ja leivälle - siks karhu langetettu, - kun karhun muorilta kesävoin - vei petoksella kettu. - - - - -VIISI JYVÄÄ - - - »Niin, tervetultua vierahaks! - Olis meille se suureks kunniaks — - jos muuten tulla passaa.» - - Kana-emo vieraaks joutsenen - pyys nöyrästi, syvään niiaten, - kädet esiliinan alla. - - Oli pidot nähkääs. Mitämaks, - tuli joutsen kanan vierahaks. - - Kanat tervehti hymyin makein — - - ja siinäkös sitten niiattiin - ja kaarreltiin ja kursailtiin, - emot vilkas tyttärihinsä. - - Mut kana se vast' oli olevinaan - — aiai! — ja pöyhkeä vieraastaan - »Sukulainen!» suhkas se muille. - - Ja kukko löi olalle joutsenen: - » Veli, saatpas herkut herkkujen — - tuo meidän muija se osaa!» - - Oli lasten nenät niistetyt. - Kana raapaisi jalkaa: »Pöytään nyt, - hyvät vieraat, joutsen ensin!» - - Mitkä kestit luona purtilon - ja konverseeraus kohta on! - On ruokaakin monta jyvää. - - »Ja olkaa hyvät ja vassakuu!» - kana pyytelee ja punastuu - omanarvon tärkeyttään. - - »Ei kiitos, söin jo kylliksein, - ihan koko jyvästä selvän tein», - kananeidit hienostelee. - - Mut silloin sattuu jotakin. - Kaikk' katsovat vaiti toisihin: - syö joutsen — viisi jyvää. - - Pojat tyrskii ja tyrkkii toisiaan. - Kana-emäntä katsoo kauhuissaan: - kokonaista viisi jyvää! - - Mikä riettaus, puolet ateriaa! - No onkos kuultu mokomaa — - se on häpeäks koko perheen! - - Mikä tahdittomuus! Mikä nolaus! - Mikä hienojen tapojen kolaus! - Tämä ihan vatsahan koskee! - - »Sukulainen!» nauraa naapurit. - »Syö muutamat niinkuin ryövärit», - kana ähkyy... »en tarkoita ketään!» - - Mut joutsen ei ole tietääkseen: - »Miks syö ei toiset? Ma parhaani teen, - tässä juuri aioin alkaa.» - - » Voi taivas!» kana kiljahtaa... - »niin tietysti... alkakaa, alkakaa!» - Kana katsoo tiukasti kukkoon. - - Mut kukko väistää katsehen. - Muut kaikki vaihtavat silmäyksen. - Kana pahoin voi ja poistuu. - - Syö, juo ja lähtee joutsenkin. - Muut katsein viilein ja säälivin - sen vastaa kumarrukseen. - - Mikä kaakatus, mikä kotkotus, - kun vihdoin päättyy surkeus - ja joutsen on varmasti poissa! - - »Tuo ukkokin niitä ystäviään — - Ei sukua ole se ensinkään!» - huus parantunut kana. - - Kaikk' käyvät lähemmä toisiaan - Ei nouse joutsen kunniaan. - Ajatelkaa, viisi jyvää! - - Mikä hyvien tapojen häväistys! - Mikä rakkaan nuorison villitys! - Kokonaista viisi jyvää! - - Koko päivän kanat kaakattaa: - ihan vaarassa on isänmaa, - ajatelkaa — viisi jyvää! - - - - -YKSIMIELISYYS ON VOIMAA - - - Oli susien puoluekokous. - »Pois karhu asemastaan!» - oli tehty jo ponsi ja huudettu - koko harvainvaltaa vastaan. - - Vai karhu se vaan tässä mettä jois - ja karhun vaan olis valta! - Ja sudet sais rehkiä yksinään — - työn orjat, sorron alta! - - Vai karhu se vaan tässä yksin sais - koko talven vetää unta! - On laiskuus kunnallistettava! - Pois, alas koko yhteiskunta! - - Tämä huutoäänin päätettiin. - Soraääntä ei ollut väärää. - Ain' eläköön yksimielisyys! - — »Mutta kuka se sitten määrää?» - - huus joku, »ja kuka saa hunajan?» - huus siihen heti joku toinen. - Puheenjohtaja koputti nuijallaan — - Oli melu ihan hurjanmoinen. - - Ja yhä vaan alkoi sakeammat - sanat sinkoilla ja soida... - Sitä kaikkea oikein hävettää - näin lehtiin referoida. - - Ja siitä on paras ihan vaieta, - mitä tehtiin vielä muuta. - Vaan totuushan ei pala! — paikalle - jäi monta leukaluuta. - - - - -LAHORASTAS JA RÄKÄTTIRASTAS - - - Lahorastas metsässä laulupuullaan - se lauloi Jumalan suomalla suullaan. - - Koko kuulaan keväisen yön ja ehtoon - sen sävelet soi ja satoi lehtoon. - - Mut ottipas parvessa kuulijakuoron - nuor' räkättirastas myös suunvuoron. - - Ja arvostelunsa se juoksutti julki, - näin viisaina, vuolaina sen sanat kulki: - - »No jaa, miksei! Kyllä serkkukin laulaa! - Kukin tietysti laulaa kuinka on kaulaa! - - On heleänlainen jo pianissimo, - mut vahveta paljon saa fortissimo. - - On sijoitus heikko ja tukea puuttuu, - taka-äänet ne vielä kurkkuhun juuttuu. - - Yhä kurkku siis kaipaa koulutusta, - alaleuan käyttökin ohjausta. - - Suru sanoa, lisäks ei persoonallinen - ole oikein laulu, vaan muiden mallinen: - - sehän soi kuin soikin riemua mielen, - haa! — selvästi aihe myös satakielen! - - Pahin viimeiseks, hyvät herrasväet! - Miten sanoisinkaan, mutta minusta, näet, - - kovin pitkään serkku lauleskeli, - ihan liian hyvä oli kielen keli! - - Jos ei niin leikiten laulu soisi, - tosi konstia vasta silloin se oisi!» - - - - -HAUTAJAISET - - - Oli kaste viel' yli kukkien, - kun kuoli päiväperhonen, - joka lensi tuokion vain... Niin niin - Ja se aamulla haudattiin. - - Koko ihanan päivän se elänyt ois... - jo aamulla sen piti pois. - - On murhe saleissa ruohiston. - Surutaloon ystävät tulleet on. - - Ja ne katsovat pientä vainajaa - ja sen siipien kultaa koskettaa - ne hiljaa, hellävaroin, - ja kuiskaa äänin aroin, - päät nyökkyen, silmin kostehin: - »Miten kaunis vieläkin!» - - Surusaatto lähtee verkalleen - läpi heinien metsän matkalleen. - Vaikk' aurinko juuri koittaa, - niin murheinen on taivas, maa, - sinikellot hiljaa humajaa, - surumarssia sirkat soittaa. - - Tien varsilla vaiti on naapurit. - Kaikk' kasteen kirkkaat timantit - kukat koruiksi arkulle antaa. - Sitä muurahaiset kantaa. - Havuneuloin peitetty on tie, - joka vainajain viitaan vie. - - Kas, pappi, suruperhonen, - jo vartoo ja vaihtaa jalkaa, - ja kuoro leppäkerttujen - veräjällä virren alkaa. - Se aamunsuuhun _väräjää_; - - joku saattojoukossa nyyhkyttää. - ja heinät murhein huhuu... - Sh! hiljaa! pappi puhuu — - Kaikk' katsoo ääneti hautahan... - Ja turilaan, haudankaivajan, - — joka karski ja paljon nähnyt on — - käsi pyyhkii selkäpuolla - pois salaa kyynelkarpalon: - »On kovaa niin aamulla kuolla!» - - - - -KIURUN TUPA - - - Suviyö oli valkea, hiljainen. - Jo vaikeni laulut lintujen. - - Sadat aarteet kukkain aarnion - ne kasteen hopeahelmiss' on. - - Vähän häilyy metsä heinien, - joku käy ohi kiurun tupasen. - - Joku kulkee kautta kesäyön. - Ihan säikkyin lyö emo kiurun syön. - - Emo kiuru raotti oveaan: - »Kuka siellä? — meillä jo nukutaan.» - - Kävi polkua neito ja onneaan - hän lauloi yöhön valkeaan. - - Kukat taipui alla askelen - ja laulun onnenkylläisen. - - Sydän pienen kiurun värähtää - sitä kuullen laulun helinää... - - kunis sävelet hiljaa häipyy pois - kuin hopeiset tiu'ut soineet ois. - - »Hän laulaa laulua armaalleen», - hymys kiuru tupaansa pienoiseen. - - Yli sinisen salmen rantahan - joku souti neitoa vastahan. - - Ja yö oli vaiti ja valkea niin. - Taas kiurun tuvassa nukuttiin. - - - - -PELTOSIRKKU - - - – Miks maantien tomussa laulatkaan? - Mikäs kylän arkiseen pauhinaan - sa säveles soida annat? - Miks vaihdoit peltoon harmaaseen - sinimetsät runon-saleineen - ja ihanat ilmain rannat? - - – Tomu maantien, pelto harmahin - runon-sali on mulle armahin, - siks sävelten soida annan! - Liki sen ma majani pienen tein – - ja miss' on majani, ylitsein - nään ihanan ilmain rannan! - - - - -HEINÄ - - - Sua, Tahdon laulain kiittää, - ettäs olemahan loit sa mun. - Vaikka viikate mun kohta niittää, - näinhän sentään, tunsin sentään sun - - aamutuuli, kiuru taivahalla, - suven sade — mikä kohtalo! - Laulan vielä viikattehen alla: - ylistetty olkoon aurinko! - - - - -SYKSY - - - Kaksi vanhaa, vanhaa varista - nuokkuu hiljaa pellon aidalla. - - Ruskea on rinta kaisliston, - taivas harmaa. Sataa. Syksy on. - - »Kurkikin jo lähti», veljelleen - toinen virkkaa niinkuin itsekseen. - - Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin - »niin maar; lähti», sanoo takaisin. - - Sitten vanhukset taas vaikenee. - Järven pintaan sade soittelee. - - Sukii siivenselkää toisen pää. - Toinen joskus silmää siristää. - - Höyhenihin niskat kyyristyy. - Sataa. Hiljaista on. Hämärtyy - - yli pellon mustan kynnöksen. - Tuntuu riihen tuoksu etäinen. - - Kaksi märkää, vanhaa varista - nuokkuu aatoksissaan aidalla. - - »Täytyy tästä...», toinen havahtuu, - lentoon verkkaisesti valmistuu. - - »Käyhän taaskin tarinoimassa. - Oli oikein hauskaa tavata.» - - - - -MARJATAN KÄKI - - - Yli metsän tuoksu-raskahan, - kun yö on tyyni Marjatan, - kun rannat haihtuvat terheneen - ja ruskot teräksen-siniseen, - kun yksinäistä polkuaan - kuu kulkee ylitse aution maan, - niin kukunta kaukaa soi ja soi — - Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä. - - Läpi metsien käy kuin huokaus, - kuin syksyn ensi aavistus. - Kuun sirppi salmet hopeoi. - Käen kukunta salolta soi ja soi, - se soi kuin ainaista kaipuutaan, - mi täyttyä voi ei milloinkaan. - Se soi kuin itkien, uhmaten. - Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä. - - Yön hämyssä nukkuvat kuhilaat. - Pian syksyn keltaa jo hohtaa haat. - Pian saapuu syksyn ja surman kuu, - suvi kuolee pois, suvi lakastuu. - Pian katoo suven unelmat - kuin lehdet puista lankeevat. - Käen kukunta salolta yltyy vain. - Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä - - Käen kukunta yltyy, soi ja soi. - Se kohta enää ei soida voi. - Pian lankee syksyn autio yö, - käen siivet vihaisin iskuin lyö, - pian vastaa se haukkain kirskunaan - ja täyttymätöntä kaipuutaan - sen rinta tuskahan pakahtuu. - Käki muuttuu haukaksi Marjatan yönä. - - - - -PALOKÄRKI - - - Kuka metsissä illoin huutaa? - kenen valitus kaukaa soi? - Se soi kuin naisen itku. - Kuka siellä vaikeroi? - - * * * - - Oli Herra ja Pietari jälleen - maan päällä matkallaan - ja tulivat illansuussa - niin taloon muutamaan. - - Oli kulkeneet jo pitkään - he jaloin väsynehin. - Pyys vettä janohonsa - he sanoin sävyisin. - - Talon emäntä paistaa leipää — - ei tervehdystä suo, - tyly katse silmän mustan - vain sinkoo oven luo. - - »Vai vettä! Ja paistia kenties - kera jouluoluen! - Kun mustalainen saa lihaa, - se tahtoo paistaa sen. - - Pois talosta, kaikenlaiset! - Kas niin, mars tiellepäin!» - — nous leipilapio, — »taikka - vähän vauhtia tästä näin!» - - Viha syttyy silloin Herran, - jolla kaikki valta on. - »Voi sinuas, kurja vaimo, - voi sinuas, onneton!» - - hän sanoo, »koskas meille - tämän teet sa pahantyön - ja koskas tylysti vieraas - ajat janossa selkään yön, - - saat itse janon tuta, - jota et saa sammumaan. - Teen linnuks sun, joka huutaa - iankaiken janoaan!» - - Pyhä Pietari lausui: »Amen.» - Suu parkas emännän, - pois lintuna kohta karkas - savupiipun kautta hän. - - Ja piisin noessa mustaks - tuli lintu kokonaan. - Pahan emännän punainen liina - jäi päähän paistamaan. - - * * * - - Kuka metsissä illoin huutaa? - Kenen valitus kaukaa soi? - Se soi kuin naisen itku. - Kuka siellä vaikeroi? - - Palokärki huutaa ja huutaa - yhä vettä janohon. - Ja tuomiopäivään hamaan - sen huuto kuuluva on. - - - - - - -II PISARAN LAULU - - - - -SADEPILVET RIIPPUVAT YLITSE MAAN... - - - Sadepilvet riippuvat ylitse maan, - mut eivät sada vettä. - Mun on rintani itkua tulvillaan, - mut en saa kyynelettä. - - Oi vuotaos, kaste korkeuden, - ja maan janon-tuskaan lankee! - Oi aukene, kaivo kyynelten, - ja virvoita mieleni ankee! - - - - -SA SANO, HAAPA, MIKSI VÄRISET... - - - Sa sano, haapa, miksi väriset, - miks iät kaiket olet rauhaa vailla? - Miks et sä tyynny muiden puiden lailla, - miks lepoon koskaan hiljene sa et? - - Kun yöhön nukkuu päivän sävelet, - kun suviyön on kirkas rauha mailla, - kuin onnen-hymyisillä, autuailla, - viel' yksin murhettas sa haviset... - - Ei kauneus sulle maan, ei taivahan - tuo lievitystä sielus vaivahan - ja itkuun kaipaukses sanattoman. - - Kaikk' onnenhiljaiseks kun tyvenee, - niin kaipaukses sun vain syvenee. - Ah, tunnen sinuss' sydämeni oman. - - - - -ENSIN KULTAA UNTEN, TARUIN... - - - Ensin kultaa unten, taruin, - sitten korpitaival karuin. - Ensin höyhenkevyt taakka, - sitten raskas kuoloon saakka. - Ensin veren uhma, voima, - sitten rinnan riita, soima. - Ensin riemuss' ystävyksin, - sitten yksin, ypöyksin. - - Ensin loppumatta matkaa - alla päivän kullan jatkaa. - Sitten, ennenkuin sen tiesi, - päässä tien jo matkamiesi. - - - - - VELI KUOLEMA - - - VELI KUOLEMA sanoi: »Olet minun, - sua kuljetan ja vien. - Mistä tulet — olen takana sinun, - mihin menet — olen päässä tien» - - Näin kerran sydämelleni, - veli kuolema, kuiskasit mun. - Yli tuskaini, riemujeni - siit' asti nään varjos sun. - - Veli kuolema, siitä asti - näen elämän kauniimmin. - Näen valot kirkkahasti - ja varjot syvemmin. - - - - -KUN KERRAN HETKENI MUN TULLUT ON... - - - Kun kerran hetkeni mun tullut on - ja äänet maan mun korvissani raukee, - kun tuntemattomahan portit aukee - ja edessäni tie on paluuton, — - - mik' onni silloin syömmessäni lie, - mi kutsuneekin rauha ihanasti, - niin varmaan viipyen ja verkkaisasti - mun tieni täältä viime kerran vie. - - Ja varmaan niinkuin kaukaa hyväillen - mun viime katseheni silloin kohtaa - sen tienoon, joka kirkkautta hohtaa - mun muistoissani unten etäisten, - - ja kohtaa — siunauksin, kiitoksin — - sen talon, joka kukkain lumeen hukkuu, - ja vanhan puiston, joka yössä nukkuu, - miss' itki kerran onni ihanin. - - - - -SUVI-YÖNÄ - - - Jo yli maan ja vetten siinnon päilyy - kuin sinisillat illan terhenen - ja puunto pilvein, kuulto koivujen - kuin unet armaat vetten vyössä väilyy. - - Kuin aroin aavistuksin kaislat häilyy, - kun raukee rantaan viri viimeinen, - viel' yli kaukaisinten salmien - kuin kultavana päivänpurren säilyy. - - Mun on kuin hetkeks vaikeneis ja nukkuis - mun sydämein. Ja on kuin haipuis, hukkuis - se kuultoon, sineen, iäisyytehen... - - kuin kanssa iäisen jo yhtä oisin. - Mun on kuin kaikesta nyt kiittää voisin, - ma mitä sain ja mitä saanut en. - - - - -SALADDIN - - - Lepäs kuolevana teltassaan - jo suuri Saladdin, - joka taiston ja voiton hekkumaan - vei joukot Allahin. - - Joka Egyptin löi ja Syyrian, - oli sodassa voittamaton, - jonka nimen ja sankarikunnian - runo vie tarun loistohon. - - Lepäs kuolevana teltassaan - jo suuri Saladdin - ja taisteli viime taisteluaan - yön katsoin tähtihin. - - Ja kun kalpeni tähdet, tullehen - tuns hetkensä valtias, - luo aseenkantajan murheisen - käsi viittoi kalvakas. - - »Minä lähden; käärinliinani mun», - soi ääni hiljaisin, - »veli, hulmuamaan pane peitsees sun - ja huuda leirihin: - - »Tämän kaikesta loistosta, voitoistaan - ja aarteist' Egyptin, - tämän yksin hautaan kerallaan - vie suuri Saladdin» - - - - -MONT BLANC'ILLA - - - Pään päällä taivas kylmä, iäinen. - Vain huippuja ja vuoren jyrkänteitä, - jääkenttäin kuiluun-syökseviä teitä, - vain kimallusta lumi-aavojen. - - Vuostuhat tääll' on hetken rahtunen. - Ain tuuli samoja soi säveleitä. - Te ootte olleet ammoin ennen meitä, - viel' ootte, vuoret, jälkeen ihmisen. - - Miss' ovat ihmistyöt — ne tänne tuokaa! - Ne hukkuvat, kun vuoret kerran huokaa, - ne särkyvät kuin kupla haurahin. - - Maan riemu, tuska vain on vuorten unta. - Ne katoaa, kun päättyy uneksunta - ja vuorten-päivä paistaa huippuihin. - - - - -PISARAN LAULU - - - Olin hetken. Pois olin tuokiossa — - meren helmaan heityin mitattomaan. - Minä onnellinen! Sain auringossa - ma hetken kuvastaa taivaan ja maan. - - - - -MERENKÄVIJÄ - - - Vaahtojen pärskyvä, valkea vyö - purtesi laitaan rytmiä lyö. - Eespäin! Voita! — tai meri sun surmaa. - Purjeet vapisevat taistelun hurmaa. - Eespäin kuohujen kamppailuun, - ahmaa aalto jo purtes puun - peittäen kuiluun vihrein vuorin! - Terästä on ranteet rattaassa ruorin! - - Veikö sun aalto ja alleen kaas? - Hei, sotaratsuna nousevi taas - purtesi harjalle villin vahdon! - Voima sun rantees teräksisen tahdon - kuohut ja kurimot voittaa voi. - Voittaja, virttäsi raikuin soi - tuulten ja kuohujen kannel raikas. - Eespäin! vuorenvahva on taikas. - - - - -HEINÄKUUSSA - - - Päivä aarteitansa tuhlaa. - Päivät päästään yhtä juhlaa - loistoss' suven auringon. - Päivä siunaa luomistyötä. - Ei oo iltaa eikä yötä, - valon siunaus vain on. - - Heinäkuu on heleimmillään. - Päiväin hurmaa sävelillään - kiurun virsi ylistää. - Kesä antaa armahintaan. - Tuoksuansa suvisintaan - ruis ja heinä hengittää. - - Loistaa lehti maassa, puussa. - Loiskuu laine salmensuussa - välkähtäen hopeiseen. - Taivas lupaa pitkää poutaa. - Ruohon kuumaan rintaan soutaa - rivi sorsapoikueen. - - Suven ihanuutta hohtaa - kaikki, mitä silmä kohtaa: - tuvan pääty punainen - liekehtivä päivän tulta, - pääskyn siipi, rukiin kulta, - siinto vetten, vaarojen. - - Suuri, lämmin sydänsuvi! - Kaikki kukkii, tuleentuvi, - kaikki kypsyy korjuuseen! - Päivä hehkuu, päivä tuhlaa! - Päivät päästään yhtä juhlaa - kirkkaudesta kirkkauteen! - - Pellolla käy vilske vilkkain, - huiske helmusten ja hilkkain — - heinänteon kiire on! - Työn ja laulun riemu kirkkain - kilvalla soi heinäsirkkain - alla suven auringon. - - Keinuu heinää humajavaa - niinkuin merta. Väylää avaa - siihen suihke viikatteen. - Kaatuu heinän aallonharjaa. - Apilasta, mesimarjaa - tuoksuu ilmaan suviseen. - - Haravoita naisten vilkkaa. - Kovasinten kuoro kilkkaa - kilvan päissä sarkojen. - Paistaa ruskeata pintaa. - Vilvoittaapi otsaa, rintaa - lempeänä läntinen. - - Karhokoitten karttuu alaa. - Leikki lentää, päivä palaa — - elää kuink' on ihanaa! - Veri suloisesti soutaa! - Elämä on juhlaa, poutaa! - Ihanaa on ponnistaa! - - Sa, ken annat vaivaa, työtä - hedelmien riemun myötä, - sulle kiitos humajaa, - kiitos kiurun säveleissä, - suven tuoksuissa ja meissä, - sulle, sulle, Äiti Maa! - - - - -RANTAPETÄJÄ - - - Putos koivun lehti keltainen, - käy aavalta syksyn tuuli. - Jo riitteen helinän hiljaisen - sun yöllä korvas kuuli. - - Ikinuoreen oksais vihantaan - niin myrskyn raivo ryntää, - mi järven ärjyhyn valkeaan - ja lakkapäähän kyntää. - - Sinä seisot, petäjä, paikallas, - sinä suoristat vain selkää - kuin lausuen tyynnä: tulkaapas! - Et köyristäy, et pelkää. - - Sinä rannan paatten rakoihin - yhä syvemmälle juurrut, - sinä käydess' syksyn vihurin - vain suoristut, vain suurrut. - - Olet kaunis, petäjä, voimas sun - kun voitonhurmaa maistaa, - kun niinkuin hymyät, jälleen kun - punakylkees päivä paistaa. - - - - -ILLE FACIET - - - Vanha kuningas hän suruisissa - aatoksissa nojas käteen pään, - katsoin kuinka illan auterissa - viime ruskot löivät leikkiään. - Painui päivä vitkaan merehen - niinkuin tulehen ja verehen. - Pilvet ryntäs niinkuin sotaratsaat, - taivahilla niinkuin tulenpatsaat - vainovalkeoitten väräjöi, - niinkuin miekat ilmain alla löi. - - Kuningas hän miellä murtuvalla - oman kohtalonsa tarinan - näki kuvastuvan taivahalla, - onnensa kuin yöhön painuvan: - maan, min päivään tahtoi nostaa hän, - vereen, tuleen näki syöksyvän, - kylvi rauhaa, niitti sotaa, murhaa — - taistelu ja työ ol' ollut turhaa! - Valtakunnan yli liekit lyö! - Pettää päivä, voittaa kaaos, yö! - - Samassapa nuori prinssi juoksi — - lapsi kaunis, kultakutrinen — - silmät säihkyin kuninkahan luoksi - innoissansa iltaan viittoen: - »Isä, katso, onnen kaukomaa - pilviportin alta aukeaa!» - Kirkas kuulto päilyi maassa, veessä. - Vanhus niinkuin heräs, mieli seessä - katsoi lasta, viimein hymyillen: - Ille faciet, hän tekee sen! - - Ille faciet. Hän tehdä voipi - minä mit' en enää voi, en tee. - Mitä sydämein vaan unelmoipi, - kaiken sen hän todeks taistelee. - Ilta mun on hälle aamun maa, - sen hän valtakunnaks valloittaa. - Ilta uupuu, aamu aina jatkaa - yhä eespäin aurinkohon matkaa! - Yö ja kaaos, sentään voita et! - Päivä jatkuu! Ille faciet! - - - - -JOULUKELLOT - - - Joulukellot kumajaa - huurtehisten metsäin taa, - vuoret värjyin kaiun toistaa, - valot kirkon kaukaa loistaa, - sataa lunta lempeää, - kirkkoteillä heläjää - tiu'ut helkkyvänä vyönä - aamun suussa, jouluyönä. - - Sydäntemme määränpää, - luokses matka kiirehtää, - joulukellos tietä johtaa, - valos yöstä vastaan hohtaa, - vaikka matka pitkä on - tähtein joulukirkkohon — - sentään et sä ole unta! - Kellot soivat, sataa lunta. - - - - - - -III JOULUVIRSI - - - - -1. - -NELJÄS TIETÄJÄ - - - Tuli joulun tähtiteltan alla, - outo uusi tähti päällä pään, - Betlehemiin kolme tietäjätä - löytäin lapsen siellä seimessään. - Idän viisaat lahjoinensa lasta - kumarsivat niinkuin kuningasta. - - Neljäs tietäjistä erämaissa - jäi ja eksyi karavaanistaan, - perille niin vihdoin hänkin saapui, - lasta Joulun löytänyt ei vaan. - Poissa oli lapsi, poissa tähti, - viitta, jonka johdolla hän lähti. - - Neljäs tietäjistä tutki, kysyi - turhaan lasta, murhe mielessään, - kuulla sai ja tietää ainoastaan: - hän on siellä missä kärsitään, - missä suru sydämiä sulkee, - siellä lapsi kuninkaana kulkee. - - Neljäs tietäjistä muille maille - lähti kauas lasta etsien, - veljenä hän kanssa kärsivien - kulki teitä kärsimyksien, - hoivas, auttoi, kylvi lohdutusta, - askeleensa tiukkui siunausta. - - Aikain päästä pyhään kaupunkihin - saapui vihdoin vanhuksena hän, - pois hän antanut ol' aartehensa, - jättänyt jo taakseen elämän, - jäänyt oli joulutähden usko - riutuvana niinkuin iltarusko. - - Mikä itku, mikä voihke täytti - kadut, torit pyhän kaupungin? - Tiedä: häntä, joka ihmisistä - oli ihanaisin, ylevin, - murtuvana tuskantaakan alle - vietiin kuolemahan Golgatalle. - - Totisesti hänen kuninkaansa, - myöhästyneen, vanhan tietäjän! - Mitä voi hän, köyhä, enää tehdä - hyväks kuninkaansa kärsivän? - Turha tuoda hälle myrrhaa, kultaa, - jolle kaikki maallinen on multaa! - - Neljäs tietäjistä kuolevana - sanan sai kuin ylimaallisen: - mitä tehnyt olet kärsivälle, - mulle itselleni teit sa sen! - Asuinsijas sun on autuudessa! - kuninkaasi löysit rakkaudessa! - - - - -2. - -JOULUVIRSI - - - Saapui maailmahan uudestansa - Herra monen vuosisadan jälkeen. - Joulu-yönä tähti-kirkkahana - vaelsi hän yksinänsä maata - hiljaisna kuin kerran kauan sitten. - Missä kulki, hiljentyivät rauhaan - Herran ympärillä maa ja metsä, - meren aallon loppumaton kaipuu. - - Onnen häive kulki kaiken yli - niinkuin henkäys käy suviehtoon - yli kumartuvain viljapeltoin. - Missä kulki, kukat kinoksista - nousi hänen jalan-jäljissänsä, - tuulet humahtivat leppeämmin, - kirkkahammin kimalsivat tähdet. - - Saapui asunnoille ihmislasten. - Maassa oli silloin suuri sota. - Tuhansien peninkulmain takaa - ihmiset, jotk' eivät elämässään - olleet koskaan toisiansa nähneet - eikä tienneet toinen toisistansa, - oli — jättäin kodin, vaimot, lapset — - tulleet surmaamahan toisiansa. - Ilmivalkeassa kylät paloi, - kodit, kirkot oli autioina, - hautuumaina sadat viljapellot. - Ilmat täytti tykkein surmavirsi, - itku, voihke, vihan kiroukset. - - Äänetönnä katsoi vihan työtä - Herra, päänsä hiljaa alas painain. - Golgatankin tuskaa katkerampi - suru hänen sydäntänsä raastoi. - Lausui huulin valkein: miksi, miksi? - Niinkuin kaiku huokas metsä: miksi? - - Silloin, katso, tapahtui kuin ihme! - Tykit vaikenivat hiljaisiksi. - Savupilvet väistyi, kirkkahina - katsoi tähdet yli kuolon kenttäin. - Aavistuksen outo rauha kulki - yli eläväin ja kuollehien. - Juoksuhaudoista soi jouluvirsi. - - Juoksuhaudoista soi jouluvirsi, - ensin arkana kuin nuori lintu - ensi kertaa lentoon lähtiessään - kokeileepi siipiensä voimaa, - sitten nousten aina rohkeammin - täyteen lentoon kohti korkeutta. - Juoksuhaudasta niin juoksuhautaan - vyöryi virsi aina voimakkaampi. - Kotvan päästä samaan säveleeseen - viholliset toisin kielin yhtyi. - Hiljaisessa, autiossa yössä - hävityksen keskeltä ja kuolon, - kärsimyksen, tuskan, vihan yli - kohti ikuisien tähtein rauhaa - nousi säveleitten siivin virsi, - niinkuin nousee maasta ihmiskaipuu. - - Poispäin kääntyi silloin Vapahtaja. - Hartiansa niinkuin vavahtivat. - Käsiin kätki kasvot hän ja itki. - - - - -3. - -TÄHDET - - - Tuli Joulun tähti - ja Mars, sodan tähti, - ja kohtasi toisensa matkallaan - sini-ilmojen alla, - kun taivahalla - Pyhä Yö oli syttynyt loistamaan. - - Oli valkea toinen - ja verinen toinen - ja kumpikin kohtalon-tähtiä Maan - Ja vallasta heidän - Maan lapsien, meidän, - ah rinnoissa iäti taistellaan. - - Ja Mars, sodan tähti, - se verinen tähti, - se virkkoi valkeelle veljelleen: - »Sa nähnetkö valot — - kuin uhrien palot - Maan päältä nousevat korkeuteen. - - Ne on uhreja mulle - ja lahjoja mulle! - Ne on loimuja palavain kaupunkein - Olen miekkojen terin - ja kyynelin, verin - Maan vihkinyt iäksi itsellein. - - Miss' on kynttilät Joulun, - hyvä tahto Joulun? - Jo mun on valta ja mun on Maa! - Väkivallan voima - ja riita ja soima - mun voittoain Maassa kuuluttaa!» - - Mut Joulun tähti, - se valkea tähti, - se vastas hiljaa hymyten: - »Valo Joulun palaa, - vaikk' kätkössä, salaa - yhä syvällä povessa ihmisten. - - Sitä vaivansa alla - ja tuskansa alla - yhä etsivät ihmiset itsessään. - Maan kärsiä täytyy, - kun se hämärtäytyy, — - se kirkastuu, missä kärsitään. - - Siell' on kynttilät Joulun, - hyvä tahto Joulun! - Laps itkee kaikilla rinnassaan. - Siks saapuu kerran - Pyhä Joulu Herran - ja miekat auroiks taotaan. - - Vain vaivasta syntyy - ja tuskasta syntyy - uus valo ja elämä maailmaan. - Ah kärsimyksitse - Laps Joulun itse - kävi tietään kerran kunniaan!» - - - - -4. - -VANHA TAPULI - - - Olen muisto aikojen mennehitten - Mun kelloni vaikeni kauan sitten. - - On kirkko kaatunut viereltäin, - ma jälelle yksinäni jäin. - On metsä kasvanut umpehen - jo yli kirkon jälkien; - sen paikan ties vielä entissuku, - sen yli on humissut vuosien luku, - uus polvi ei sijaa löytää voi, - miss' ennen isien virsi soi; - jotk' kerran soitin ma kirkkohon, - miespolvia mullassa maanneet on. - - Vuoskymmenihin ei kutsuneet - ole kirkkoon kelloni säveleet. - Olen mykkä muisto jo entisaikain, - olen ympäröimä jo tarun-taikain, - on ylläni vuotten hopeaa. - - Niin outona mulle vaeltaa - jo uusi polvi mun ohitseni, - olen unhoitettu ma kummulleni — - ah, kellot vaikeni rinnassain! - - On multa murtunut kellonkieli, - on multa murheiseks mennyt mieli — - olen vanha ja hyljätty tapuli vain! - Ei helkähdä ilmahan malmin ääni, - mun pitkään ikävään painuu pääni — - Ah, kellot vaikeni rinnassain! - - Ja kuitenkin! Yhä vieläkin - minä tunnen ja hengitän sävelin —! - Yhä rinnassani soi ja soi, - vaikk' enää en ääntä saada voi! - - Ei! Joskus vielä mun kelloni lyö! - Ne lyö kun on tullut jouluyö. - Kun käy yli maan pyhä aavistus, - mun täyttyy mieleni kaipaus. - Kun hetkeks kahlehet kirpoaa, - mun lauluni silloin sävelet saa. - Kun yhtyvät aika ja ikuisuus, - on kellojen kielissä voima uus. - Kun aukenee portit korkeuteen, - sävel mykkä pakahtuu kiitokseen. - - Ja ma laulan yössä yksinäni - mun kaipaukseni, ikäväni. - Miten riemuiten malmi raikahtaa! - Ja ma tuntea voin ja aavistaa: - ain alta mun raskaimman murheeni paineen - sävel riemukkain lyö lauluni laineen! - - Ja vaikk' olen hyljätty tapuli vain — - sadat, tuhannet yhtyvät laulussain: - - Sukupolvien kaipuu iäinen - soi tähtiin kieliltä kellojen! - - - - - 5. - - PYHÄ PIETARI JA SOITTONIEKKA - - - Löi portille Pyhän Pietarin - joku arkana, käsin vapisevin. - - Avas Pietari portin kultaisen, - valo virtasi yöhön tulvien. - - Ja käsin varjoten silmiään - Pyhä Pietari katsoi pimeään. - - Joku värjötti siellä vilussaan — - joku uupunut kulkija päältä Maan. - - Sillä viulu ol' alla kainalon — - se köyhä soittoniekka on. - - — Oli matka pitkä ja raskas tie, - joku soppi sulla mun levätä lie? - - Pyhä Pietari alta kulmien - yhä katsoi tulijaa tutkien. - - — On selvät ja puhtaat paperis kait? - Mitä teit ja mitä sä aikaan sait? - - — Mitä tein ja mitä mä aikaan sain! - Sitä tiedä en. Näin unta vain. - - — Unet unia on! Työt painavat vaan! - Jo kiertyi avain lukossaan. - - Suli sentään sydän Pietarin. - — Sun vilu on! tulehan kuitenkin, - - ota viittani, veli — tähän istuos - sun kunnes ratkee kohtalos. - - Kävi sisään soittoniekka Maan. - Hän katsoi ympäri kummissaan. - - — Pyhä Pietari, äänsi hän, loppumaton - tää valo niin tuttua jostain on! - - Mut missä sen ihanuuden näin ...? - Nyt muistan: unissain, sydämessäin! - - Ja mikä on laulu, mi helisten soi — - mitä kaukaista mulle se mieleen toi? - - Nyt tiedän: kaunein kaipauksein - sitä helisi omalle sydämellein, - - sitä aavistin, sitä etsin, hain, - oli tuska ja riemu se sielussain — - - sille koskaan säveltä löytänyt en... - Nyt vihdoin, oi vihdoin ma kuulen sen! - - Hymys Pietari hymyin valoisin. - — Ole tervetullut kotihin! - - Jos kuulit laulun korkeuden, - käy sisälle maahan kirkkauden! - - Jos kaipaukses oli loppumaton, - tule, täyttymys sen sun osasi on! - - - - - 6. - - KULTAINEN LANKA - - - Oli maailma ollut. - Ja kansat ja kielet - oli tuomion eessä. - Oli avattu kirjat - ja luettu synnit - kuin merien hiekka. - - Niin lausui Herra: - »Siit' eikö siis mitään, - mikä aluksi oli, - ole aikojen loppuun - ihan tahratta jäänyt - läpi rikosten, syntein?» - - Pääenkeli vastas: - »Luin turhaan. Mut katso, - jo vihdoin ma löysin! - Vuossadasta toiseen - läpi miljoonain polvein - näen kultaisen langan. - - Se alust' on ollut. - Läpi rikosten, rutsain, - verisyntien, murhain - se loppuhun säilyy - ja hehkuu ja loistaa. - Se on äidinrakkaus!» - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK METSÄN SATUJA JA MUITA -RUNOJA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |