diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68244-0.txt | 3828 | ||||
| -rw-r--r-- | old/68244-0.zip | bin | 59413 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3828 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c1b5909 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #68244 (https://www.gutenberg.org/ebooks/68244) diff --git a/old/68244-0.txt b/old/68244-0.txt deleted file mode 100644 index 3bb7954..0000000 --- a/old/68244-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3828 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Laakerinlehtiä ja lipstikkuja, by -Jaakko O. Ikola - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Laakerinlehtiä ja lipstikkuja - Eteläpohjalaisia murrejuttuja - -Author: Jaakko O. Ikola - -Release Date: June 5, 2022 [eBook #68244] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAAKERINLEHTIÄ JA -LIPSTIKKUJA *** - - - - - -LAAKERINLEHTIÄ JA LIPSTIKKAA - -Eteläpohjalaisia murrejuttuja - - -Kirj. - -VAASAN JAAKKOO [Jaakko O. Ikola] - - - - - -Jyväskylässä, -K J. Gummerus Osakeyhtiö, -1923. - - - -SISÄLLYSLUETTELO. - -Papinkisälli. -Hampurin pörssi. -Puupäri kuuli ääniä ylhäältä. -Laitalan Jussi. -Ilmapuntari. -Ku Isoo-Matti poksas. -Jaakoon puuronkeitto. -Suutari varaasti paakarin akan. -Housut putos tornihi. -Kissi piru. -Köpi Pöntikkää soorrethan. -Kans kansanerustaja. -Jupen joulu. -Savolaane ja pohjalaane. -Lahoonloukon moottori. -Pataljoona lähti. -Hra Tuntematoon. -Valtiopaatti v. 1920. -Kauppaneuvos osti ilveksennahaan. -Kansakoulun jatkoluakat. -Taavetin pottu. -Myi miähensä. -Huu puri. -Karjanäyttelyssä (runo). - - - - -PAPINKISÄLLI. - - -Oottako kuullu minkälaane tulemus täs hiljan tuli yhyrelle nuarelle -papinkisällille? - -S’oli hiljan lukunsa päättäny ja saanu kisällin paikan yhren suuren -rintapitäjän pappilas, johna se viätti hiljaasta ja miätiskeleväästä -elämää pappilan vinttikamaris, niinku asiahan kuuluuki. Ensimmääsiä -papillisia tehtäviä opetteli suarittamhan ja kovasti löi noukan -punaaseksi ku papin vanhin tytär itte aina tuli käskemhän syämhän ja -pakkas jäämhän istuskelemhan ja juttelemhan »herra apulaasen» kans, -niinku se sanoo. - -Ei tiänny poikaparka, mitä olis tualle veikiälle ja punaposkiselle -papin tyttärelle sanonu, ku se katteli silmästä silmhän ja pruukas -kysyä jotta: - -— Kuinka te täälä voitta, eikö teirän tuu ikävä yksinännä täälä istua -kököttää ku vanha homehtunu äijä? - -Koitti poika-parka sanua jotta: - -— Tuata, tuata, onhan mulla täälä kirjat, tämä kirjojen kirjaki ja -sitte mä ajattelen — - -— Tänä iltana on nuarisoseuralla ilooset tanssit, ettäkö lähre sinne? — -kysyy se papin flikka. - -— Kuinka, minäkö tanssihin? — Mutta, hyvä neiti, sehän on kauhiaa — — — - -— Kyllähän se kauhiaa on, mutta jee ku s’oon lystiä! — Minä pruukaan -aina karaata illalla ku pappa kontti sänkyhy. Tänäkin iltana lähren. -Tulkaa joukkohon! — — — - -Sen nuaren papinkisällin meni lämpööset väristykset kruppia pitkin, -silmis tuikahti ja se huakaasi jotta: - -— Voi ku sais! — — — - -— Miksei saa! — huurahti flikka, jok’oli aika hulivili ja villi, -nii papinflikka ku oliki. — Nakakkaa nurkkahan kirjat ja ne syvät -funteeraamiset, jost’ei tuu hullua viisahemmaksi ja lähtekää mun kans -tanssihi! - -Ja samas se flikka jo rupes menemhän yksistänsä falssia laattialla, -lauloo, pyärii ja keikisteli, n’otta sitä nuarta papinkisälliä aiva -huikaasi ja pyärrytti. - -Se näki ku Heroores Saloomen eresnänsä ja käsitti, jotta nyt hän on -joutunu viättelyksehe ja koetukselle. - -Se tappeli urhoollisesti vastahan n’otta suuret hikihelmet poskipäitä -juaksi. — Ja se flikka riivattu liiteli ja liahuu, ku suloone harhakuva -sen silmis. - -Yiimmee poika-parka rupes luulemhan näkevänsä näkyjä ja joutuu suuren -tuskan valtahan. Mutta se päätti taistella urhoollisesti viättelystä -vastahan ja karkoottaa tuan harhanäyn silmistänsä. - -Esti se sanoo vakavalla ja juhlallisella äänellä sille haamulle jotta: - -— Poistu! Apii male spiritus, pthy phto! - -Ja sitte aukaasi silmänsä ja kattoo, mutta siinä se haamu vai leijaali -huanehes. - -Silloo se nuari papinkisälli päätti jotta: - -— Täs ei sanat auta. Täytyy käyrä käsin kiinni! - -Ja niin se nousi vanhalta nahkasoffalta, sylki käsihinsä ja faarttas -haamun kimppuhu. - -Kuuluu vai yks kiljahrus jotta: - -— Voih! - -Ja sillä nuarella papinkisällillä oli sylis ilmi elävä flikka, joka löi -käret kaulan ympäri ja puristi n’otta poikapark’ oli tukehtua. - -Ja kyllä se poika peljästyy ja säikähti ja huurahti jotta: - -— Tekö se olittaki, ja mä ku luulin näkyjä ja haamuja näkeväni! - -Ja flikka ku nauroo ja kattoo sitä nuarta papinkisälliä silmihi ja -poikaa viämistä nii jotta se jo tuumas jotta: - -— Otanko totisesti ja pussata truiskahutan — - -Nii samas knoputettihin ovehe ja pruustinna aukaasi oven ja sanoo jotta: - -— Mitääh? — — — Kuulkaa hra pastori, kansliaha tuli yks nuaripari, -jonka pitääs vihkiä. - -Se nuari herra pastori aiva haukkoo ilmaa ja se flikka juaksi kakluunin -taa piiloho. - -Ja nii oli se nuari pastori sekaasinsa, jotta siitä paikasta lähti vähä -joutua vihkimhän sitä nuartaparia kansliaha. - -Pöyrältä hairas kirjan kourahansa ja nii oli pökkööksis, jotta ku -liperin sitoo kaulahansa, nii ei muistanukkaa kääntää klipua ethenpäin, -ku se jäi niskaha. - -Ja kanslias seisoo nuaripari yhtä sekaasina päästä ku herra pastoriki, -sillä nyt oli se juhlallinen hetki tuleva, ku heistä, kahresta -ihmisestä piti leivottaman samaa paria piaksut, jokka yhres kulkoo -myätä- ja vastamaat. - -Oli siinä viälä sulhaasella toristajakki följys, jotta kaikki menöö -laillisesti. - -Ja nii oli se papinkisälli siitä omasta asiastansa päästä pyärällä, -jottei hoksannu käskiä kontillensakkaa, ku seisahalta vaa rupes -vetelemhän. - -Nimekki meni nii väärin jotta kysyy toristajalta jotta: - -— Tahrokkos ottaa tämän Anna Kaisa Juhantyttären aviovaimokses? - -Eikä kuullukkaa, vaikka sulhaane koitti hynkiä vastahan, jotta: - -— Ei ku mä, herra pastoori, mä sen tahtoosin — — — - -Mutta se päästä pyärtyny papinkisälli ei kuullukkaa. - -Se jatkoo vai jotta: - -— Ja nyt mä kysyn sulta Anna Kaisa, jotta tahrokko ottaa tämän — — — - -— Joo herra pastori, kyllä mä — — —- sopotti flikka, jok’ei liioon -kuullu eikä nähny mitää, ku s’oli niin juhlallista. - -— No s’oon sitte valmis! — sanoo pappi. — Kaks markkaa s’oon taksa. - -— Tuata tuata — rupes sulhaane paneskelhon. — Se taisi ny mennä vähä -mistihi, herra pastori. — Kattokaas, s’oon mä ku meinasin tämän Anna -Kaisan ottaa, mutta se taisi ny mennä tällä Matille täs, joka tuli -niinku toristajaksi. - -— Tekkös sitte olittaki sulhaane? — hämmästyy se papinkisälli. - -— Minähän se oon niinku sulhaane täs ja tämä Matti on niinku -toristajaksi tullu — — — - -— Voi herranjee sentähre — rupes morsiaan voivoottelemhan. — Mattiko -mun ny viää jä ku me jo tämän — — — - -— Tämähän on kamala erehrys — voihkii se nuari pastorikin. - -— No tuata, jos se ny jo niin umpisolmuhu meni, nii kyllä tuata -mäkin voin vaikk’ ottaa tuan Anna Kaisan — rupes se toristaja-Matti -seliittämähän. - -— Ei, ei missään nimessä! — sanoo pappi. — Orottakaa ny vähä, mä -katton, mitä kirkkolaki sanoo tällääsestä asiasta. - -Ja pappiparka rupes sylkemhän sormenpäähän ja plaaraamhan kirjoja, luki -ja tuteeras hyvän aikaa, mutta ei löynny kansistakaa sellaasta pykälää, -jok’olis sanonu, mitä siin’olis tehtävä. - -— Mutta jos lukis koko litanian väärinpäin, nii eikö se solmu sillä -aukees? — ehrootti sulhanen. — Jos sen ny tämän Anna Kaisan uurestansa -vihkis muhun, nii siiloonhan siitä tulis kahren miähen akka. - -— Ei. Ei se passaa. Mutta mä tiärän paremman konstin — sanoo se -papinkisälli. Kun mä kysyn uurestansa varmemmaksi vakuureksi tältä -Matilta, jotta, jos se tahtoo ottaa tämän Anna Kaisan, nii sen pitää -sanua jotta: - -— Ei! - -Ja sitte ku mä kysyn Anna Kaisalta, nii se kans sanoo, jotta ei. - -Ja sitte mä kysyn viälä jotta: - -— Onko se ny vissi? — Nii sanokaa te jotta: - -— Joo-oh! - -— Ja sitte vihiitähän oikian sulhaasen kans. - -Ja nii tehtihin ja kovasti hyvää ja lujaa tuliki. - - - - -HAMPURIN PÖRSSIS. - - -Oottako kuullu jotta m’oon ollu Turuus niis suamalaasen yliopiston -avajaasjuhlis ja voiin kovasti hyvin? - -Mä kestaalin mones paikas ja hyvin tulin toimhen, mutta Hampurin -Pörssis mun piti vähä rähistä. Ajatelkaa ny, jotta Turku on melkeen -aiva suamalaane kaupunki, mutta siälä Hampurin Pörssis ei vaa saa -suameksi syärä. - -Ja kaikki suamalaasekki siälä Turuus puhuuvat heti ruattia, ku ne -tuloovat Hampurin Pörssihi, kun s’oon niin fiini paikka. - -Ja mä kun en osaa ruattia välistä olleskaa! - -Arvakkaas kuinka siinä käythin kun mä tulin sinne ja meinasin syärä -suameksi? - -Siinä tuli mulle ja sille passariflikallen sellaane »fenskaamine», -jotta muiren herraan jäi suu auki ja kaffeli pysthyn. - -Ja kyllä n’olis mun nakannehet pihalle, jos olsivat tohtinhet, vaikk’en -sanonu niille pahaa sanaakaa. - -Mä tulin ruakasalihi, täjäsin tämän saran kilon omaasuuteni lavittallen -ja soitin mahtavasti kellolla piikaa niinku muukki herrat. - -Heti siihe lentiki sellaane piperööne jotta silmiä huikaasi. - -— Vaskare foo loota vara? — se sanoo ja huiskutti häntäänsä. - -— Häh?! — karjaasin mä. — Sanoks’sä mua heti lootaksi senkin -pynttyhäntä? En mä ny mikää lootikko silt’ oo, vaikk’ onki isoollaane -vatta — — — - -Se rupes huitoomhan käsillä ja pärpötti jotaki jotta: - -— Voi voi ja intti förstoo taala finska! Hilta, Hilta kom hiit, häär -fintuppi sitta — — — - -Ja nii se meni kättä heittään ja klenkutellen kun oli tullukki. - -Kun mä sitte kattoon ympärilleni, niin koko sali istuu suu auki, -lihanpalat kaffelin noukas ja vahtas mua ku tulisilla kekälehillä. - -Silloo mun ei auttanu muu ku tolkata sen ruattin, jonka mä aina tairan. -Mä sanoon jotta: - -— Inte so faali, pistelkää liivihinnä vaa — - -Ja aivan ne frääsäs. - -Ykski äijä siinä mun viäresnäm sanoo jotta: - -— Dumbum! - -Ja mä tokaasin vastaha heti jotta: - -— Pum pum! - -Sitte siihe tuliki jo köökin pualelta toine flikka, ja se puhuu aiva -purkista suamia. Kysyy jotta: - -— Mitäs sais herralle olla? - -— Syärä mä meinaasin täällä — — — - -— Jahah, täs olis — sanoo se flikka ja pisti mun etheni yhren -paperinpalan. - -— Mikäs se täm’ on? — kysyn mä. - -— Ruakalista. Sopii siitä kattella, mitä haluaa. - -No m’otin sen paperin kätheni ja rupesin kattelemhan, mitä siin’on. Ja -vaikka mull’on koko lailla hyvät silmät ja latinalaasestaki präntistä -saan selvän, niin siitä min’en ymmärtäny muuta ku limunaatit ja -paperossit. - -— Mitäs kiältä se täm’ oikee on? — kysyyn mä siltä flikalta. - -— Tuos on ruotsia ja tuos on ranskaa — viisas se flikka. - -— No, mihnäs täs on suamia, jotta mäki ymmärtääsin? - -— Jaa — — — suamia ei siin’oo ollenkaa — sanoo se flikka. - -— Hoo-oh, soo-oh, vai ei ollenkaa! — No kuinkas mä ny sitte tiärän, -mitä räättiä mä tilaan, kun ei tästä saa selvää? — Mitäs sorttia se -tuas on? - -Se flikka rupes kattomhan sitä kans ja tavas ja tankkas ja lopuuksi -sanoo jotta: - -— Kuulkaa herra, emmä taira liijoon ruattia lukia — — — - -Silloon mun nousi jo karvat pystyhy. Mä nousin ittekki seisomhan ja -kysyyn kovalla äänellä niiltä muilta herroolta jotta: - -— Onko täälä ketää, joka voii seliittää mullen, mitä sinsalloja täs -ruattalaases plakaatis oikeen on? - -Mutta kukaa ei puhunu mitää. - -— No onkos täälä sitte ketää sellaasta herraa, joka honaa, mitä täs -franskan kiälell’ on kirjootettuna? - -Ei ollu ketää sellaastakaa. - -— No mitä tuhannen juuttahia sitä sitte tällääsiä plakaattia -kirjootethan, jost’ei saa mitää selvää? — karjuun mä ja fläiskäsin sen -paperin siihen pöyräilen jotta sualakupit poukkooli. - -— Mitäs täs ny tehrähän? — kysyyn lopuksi siltä köökkipiialta. - -— En mä vaa tierä — huokaasi se. - -Silloon mä sanoon jotta: - -— Oli ny mit’oli. Mä otan tuasta franskalaasesta kirjootuksesta tuan -kaikiista tyyrihimmän räätin — — — tuan tuas, Piff a la pöff sankt Töff -— Tua se tänne, nii kattothan, mitä se on, jos sitä ilikees syärä. - -Piika otti paperin, pani sormen sen räätin päälle jottei vaan sekaannu -ja lähti menemhän köökkihi. - -Mä sain orottaa kauan aikaa ennenku tuathin. - -Mutta kyllä siinä sitte oliki tavaraa! Ku oikee sellaasella lihatiinun -kannella tuatihin kaikenkokoosia kippoja ja kappoja, pläkkitoosia, -fatia ja talterikkiä ja kolmet veittet ja kaffelit ja kolme eri suurta -lusikkaaki. Kaikki ne tällättihin siihen mun eteheni jotta koko pöyt’ -oli niin täynnä jottei kyynäspäät pöyrälle mahtunhet. - -Mä kattelin hyvän aikaa, jotta mistä päästä mä oikee alkaasin. Ja kyllä -siin’oli monellaasta ruakaa. Yhreski talterikis oli ku jauhovelliä ja -vehriäästä silppua, kaikellaasia heraheiniä siihen oli pilputtu. Ja -yhres kupis oli niin piäniä punaasia naurihia jotta oikee mua nauratti, -jotta mistä tuallaasia ipanoot’ oli löyrettyki. - -Yhres klasises sokurikoolis oli selvää kananruokaa, piäniä perunan, -rööperon ja muuretterin paloja ja kamalaa heraa kaarettu päälle. Ja -makkaranpaloja oli seittämää eri sorttia. - -Niistä mä alootinkin. - -Mä nypiin vähä joka sorttia. Otin sitte yhren purkin kätheni ja -kattoon, mitä siin’on. - -Ja oikee kulkaa mun nousi hiukset pystyhy, ku siinä purkis oli -kärmehenpaloja! - -Tuas kahren tuuman pituusiksi palooksi oli leikooltu kärmes! - -Mua rupes äykyttämhän n’otta aivan meinas tulla pöyrälle takaasi koko -franskalaane räätti, ku samas tuloo piika ja tuaa pöythän hopiaasella -prikalla suuria simpukankuaria ja limaskaasia näkinkenkiä. - -Mä huurin jotta: - -— Viäkää, viäkää takaasi tunkiolle tuallaaset nilviääset! En sunkaa må -ny kaikellaasia limaskoota rupia niälemhän! — Ja tämä kärmes ja kaikki -nämä pois! — — — - -— Mikä kärmes? — siunas se piika. - -— Nua kärmehen palat tuas! - -— Sehän on ankerias! — - -— Mikä ankerjas. Kärmes s’oon! — — — - -— Ei se oo kärmes, kala se on, vaikka se on kärmhen näkööne! — höpötti -se piika. - -— Viä, viä hyvä ihmine pois ja joutua kaikki tyynni — — — - -Mä nakkasin rahat pöyrälle, hairasin hattuni ja törmäsin pihalle. - -En saattanu syärä enää koko päivänä yhtää mitää ja samana iltana mä -reissasin pois koko Turuusta. - -Oikee mua viäläki yäkyttää ja mahas kaiveloo jotta, jos mä siltäkin -satuun vahingos jonkin kärmhen palan nialaasemhan. - - - - -PUUPÄRI KUULI ÄÄNIÄ YLHÄÄLTÄ. - - -Oottako kuullu sitä juttua ku Puupäri kuuli ääniä ylhäältä? - -Siit’on jo pitkä aika sitte, ku se tapahtuu ja Puupäriki on jo kuallu, -nii jotta taitaa mun passata kertua sen, kuinka se oikee oli ja kuinka -Puupäristä tuli raitis miäs ja jätti vähä äkkiää ryyppöön pois. - -Se Puupäri kattokaas oli koloporttööri ja pakkas vähä liiaksi -ryyppäämhän sekaha. Mutta hyvä s’oli saarnaamhan, sen sanoo kaikki, -jokka sit’on kuullu. - -S’oli reisuusti pitämäs sananseliitystä Peräkyläs yhres taloos, johna -emänt’oli tullu uskovaaseksi. Seurat kesti kovin myöhääsehe, nii jotta -emäntä tälläs Puupärille vähä haukkaamista ovikamarin pöyrälle ku akat -veisas. Isäntäki tuli siihe juttelemhan ja kysyy sitte jotta: - -— Olis mulla tuata tarjota ruakaryyppyki? — - -— Eipä tua pahaa tekisi — oli Puupäri tuumannu, jota heti rupes kovasti -hiukaasemhan. - -Isäntä aukaasi piirongin klaffin ja otti halstoopin potun ja -jaloottoman ryyppyklasin, kun siit’oli menny jalka poikki. Kaatoo esti -ittellensä, ryyppäs ja antoo sitte sen pikarin Puupärille käthen. -Nuristi tarkasti partahia myäri, jotta klasi oli aiva kukkurallansa -eikä Puupärin käsi yhtää vavahtanu eikä se nokkuakaa maaha -fläsähyttäny. Tarkasti kaati poskehensa joka nokan. - -— Viäläkö? — kysyy isäntä. - -— Jos tuata kaataasit ny viälä tuaho krööpööksehe asti — sanoo Puupäri -ja viisas kruusoosta klasin lairas. - -Isäntä kaatoo. - -Ja sinne jäivät Puupäri ja isäntä ovikamarihi kallistelhon ja kaathon -kumpiki krööpööksehensä. - -Ku Puupäriä ei ruvennu kuulumhan takaasi tuphan, niin lähtivät akakki -kotiansa. - -Siin’oli naapuritaloos junkkari poika, jok’oli vähä koulujaki käyny, -muttei siit’ollu mitää tullu muuta ku aikamoone koiranleuka ja -kurin-tekiä. Ja monta jutkua se kylälääsille oliki tehny. - -Kuinkhan se sama junkkari ny saiki haravihinsa, jotta Puupäri oli -ruvennu krannin isännän kans ryyppäämhän ovikamaris, ja sill’ oli heti -koirankurit miäles. Ja misthän rumaane keksiikää heti sellaasen klenkun -ku se sitte teki sille Puupärille! - -Se meni ja haki kaks muuta kylän poikaa, ja lähti niiren kans sille -mettätiälle, jota se tiäsi Puupärin tulovan kotia ku kerkiää. Se -seliitti sitte niille toisille vesseliille, kuinka sitä peljätethän, ku -se tuloo. Sitte ne kattelivat kolme korkiaa ja tihijää kuusta justhin -tiän viärestä hyvän pyssyhollin pääs toisistansa ja kiipesivät niihi. - -Tuas pualenyän aikhan oli Puupäri jo nii pehmooses lais, jotta isäntä -sanoo jotta: - -— Taitaa olla, Puupäri, paras jotta sä lähret ny, ennenku aiva -klinkkuhu lyää — — — - -Ei se meinannu viäläkää lähtiä, ku pottu ei ollu aiva tyhjä, mutta ku -isäntä antoo sille koko potun plakkarihi, niin sitte lähti. - -Puupäri tuli hissuksensa tiätä pitkin, aina välihi huilas ja otti -ryypyn. Pakkas siinä päätä firrata ja sääret lyärä länkkiä, mutta meni -se, vaikka pimiä oliki. - -Viimmee se tuli sen ensimmääsen kuusen kohralle, johna se ensimmääne -poik’oli. Ja justhin ku s’oli sivuu pääsny, nii se poika siältä puusta -huuti kauhian kimiällä äänellä jotta: - -— Puupäri. - -Ja Puupäri säikähti, kääntyy ympäri ja kysyyki jotta: - -— Mitäh? Kuka mua huuti? - -Mutta mitää ei kuulunu. Ei kravahrusta. - -Puupäri seisoo, katteli ja kuunteli ja sen tuli oikee kamala olla, ku -pimiä oli eikä mitää kuulunu eikä näkyny. - -Puupäri lähti hiljoollensa ethenpäi ja rupes hyräälemhän yhtä virttä. - -Kun se tuli sitte hetken päästä sen toisen kuusen tyä, johna se töine -poik’oli, niin yhtäkkiää kuuluu ylhäältä karhia huuto jotta: - -— Puupäri! - -Puupäri säikähti n’otta aiva se vapaji ja leuvat löi loukkua. - -— Kuka jutinan tähre mua huutaa? — änkytti Puupäri ja katteli -ympärillensä. - -Mutta mitää ei kuulunu. Mettä vai kamalasti voihkii. Ja pimiä oli. - -Puupäri rupes nii pelkäämhän jotta lähti pyhkääsöhön. Ja meni jotta -lakkiki putos eikä tohtinu sitäkää ylhä ottaa. - -Ja ku s’oli justhin parhaas fauhris, nii se tuli sen kolmannen puun -kohrallen. - -Ja siältä karjaasi itte se pääjunkkari oikee kirkommaan äänellä jotta: - -— Puupäri! - -Silloo löi Puupärin sääret klinkkuhu. Se putos kontillensa tiälle ja -huuti jotta: - -— Puhu palvelijasi kuuloo! - -Ja se junkkari siältä puusta huuti jotta: - -— Voi sinuas Puupäri parka kuin synnin tiällä vaellat ja viinalla ittes -virvoitat. - -— Mitä pitää minun tekemän? — huuti Puupäri kauhuusnansa. - -— Heitä pois se luotas, joka sinua pahentaa — kuuluu ylhäältä vihaane -ääni. - -Puupäri hairas heti potun plakkarista ja pani tiälle. - -— Lähre nu kotias, äläkä silleen viinaa jua! — komenti ääni ylhäältä. - -Ja Puupäri totteli ja lähti vähä lipoosta kotiansa. - -Mutta ne poikajunkkarit tulivat alha puista ia korjasivat Puupärin -potun tiältä. Ja eikhän ne eres sitä ryypännehekki. - -Mutta Puupäristä tuli raitis miäs. Ja sehän oli hyvä se. - - - - -LAITALAN-JUSSI VETI VELLIÄ VAI. - - -Oottako kuullu jotta Laitalan Jussi-isännälle tuli pikkuune mistaaki -siälä maakuntapäivällisis? - -S’oli se Jussi-isäntä joutunu herraan pöytähän istumhan aiva vahingos. -Kun siinä oli kaks pöytää tällättynä, ja Jussill’on, niinkus tiärättä, -pualenmanttaalin taloo ja kantakirjaoris, niin se tykkäs jotta: - -— Totta kai mun passaa istua tuaho, johka nua muukki vähä paremmat, -vaikk’ei mull’ookkaa kaleeria kaulas. - -Kyllä Jussi sen äkkäs, jotta herroja siihe pöytähä vai tukkii ja jotta -toiset saman pitäjän miähet istuuvat siihe toisehe pöytähä, mutta se -tykkäs vai jotta: - -— Soronnoo! — Saapahan sitte sanua, jott’on reisuusti ollu herraan kans -samalla ruuhella. - -Vaikka tunnustaa täytyy ja niin se Jussi-isäntä ittekki jutteli jotta: - -— Hengen siinä pakkas ottohon kiinni, ku viärehe tuli itte patruuna! — -Se seisahti siihe mun viäreheni, kääntyyli ja katteli ympärillensä ja -viimmee kysyy jotta: - -— Jahas, siihenkös se Laitalan isäntä ittellensä paikan valitti? - -— No tähä mä itteni mojasin — tuumas Jussi, jonka pakkas lyämhän vähä -holtittomaksi. - -Se patruuna seisoo ja huinaali siinä kauan aikaa. - -Viimmee otti talterikilta paperilapun ja kattoo sitä. - -— Jassoo! — sanoo. — Täss näyttää olevan mun paikkani. - -— No istua vai siihe, kyllä tähä mahtuu — kehootti Jussi-isäntä. - -Ne katteli ne toisekki herrat siinä kovasti ympärillensä ja olivat -sekaasen näköösiä. - -— Taitaavat vähä ouroostella mua — tuumas Jussi-isäntä itteksensä. — -Mutta istun mä kun oon alkanukki — — — - -Hetken päästä otti patruuna talterikilta, jok’oli Jussin eres, -paperilapun ja kysyy jotta: - -— Mikäs lappu se täm’ onkaan tuas teirän talterikilla? - -— Mikhän on! En tiärä, paiskata menemhän vaa — — — sanoo Jussi-isäntä. - -— Täs on jotaki kirjootettu — sihtaali patruuna. - -— En tiärä, ei mult’ ainakaa oo mitää pois — tuumas siihe Jussi. - -Patruuna kattoo pitkää Jussin mukhan, mutta kruttas sitte sen lapun ja -paiskas menhön. Naurahti ja sanoo vai jotta: - -— Ei oo multakaa pois — - -Hetken päästä tuli sitte itte se ylihallituksen tirehtööri, kätteli -kovasti patruunaa ja patruunan oli noukka aivan punaasna. Se hoki jotta: - -— Tuata, tuata, herra tirehtööri, teirän paikkanna, hra tirehtööri on -tuata — — — - -— Ei mitää, ei mitää, kyllä minä — sanoo tirehtööri. - -— Saisinko minä esittää — sanoo sitten patruuna. — Täm’on Laitalan -taloon isäntä, Juha Laitala — - -— Joo! — sanoo Jussi-isäntä ja kovasti puristi tirehtöörin kättä, -vaikka tunnustaa pitää, jotta Jussi olis jo ennen ollu vaikka kuakulla -ku näis herraan kestiis. - -— Tuata, olkaa hyvä, herra tirehtööri, istukaa tähän mun paikalleni — -sanoo patruuna. — Minä käsken tuara yhren talterikin ja lavittan lisää. -— Muakkaas Laitalan Jussi-isäntä vähä sinneppäi jotta tirehtööri mahtuu -— — — - -— Hojaa, kyllä tähä mahtuu, vaikka pakkaaki olhon vähä ahrasta — sanoo -Jussi-isäntä ja rupes lykkäämhän lavittaansa sivulleppäi. - -— Ei toki, ei millää ehrolla — sanoo se tirehtööri, jok’oli kovasti -rontti ja isoomahaane miäs. — Ei millää ehrolla! Isännän pitää istua -mun ja patruunan välis. - -Samas tuathin lavitta ja niin ne tälläs jotta Jussi-isännän piti istua -niiren välis. - -Oikee pääherraan keskellä! - -Se oli jo niin kamala paikka, jotta aiva Jussi-isännän kuivas suuta. -Mutta mihkäs siitä lähti? - -Mutta n’oli mukavia miähiä molemmat, se tirehtööri ja patruuna. -Juttelivat kaikellaasta ja kyselivät Jussin asumisia, eikä syämisestä -tahtonu tulla mitään. Istuttihin vain ja katteltihin. - -Viimmee kaatoo patruuna juamaklasihinsa karafiinista, jok’oli tällätty -oikee talterikin päälle seisomhan, ja ryyppäs. - -— Jaha! — sanoo Jussi-isäntä. — Joko aljethän? Jos mäki sitte vähä -maistaasin — — — - -Ja kaatoo kans tasapään pualillensa. Pyhkääsi sitte partakarvojansa ja -ähkääsi etukäthen niinku ennen vanhaan pruukattihin, ja holppas hyvän -suullisen. - -Nialaasi sen ja jäi suu auki ihmehtelemhän. Sanoo sitte silmät -pyäriääsnä jotta: - -— Vettä!!!? — Vettäkö täm’ oliki? - -— No mitäs sitte? — nauroo patruuna. - -— Ja mä ku luulin, jotta s’oli viinaa! — haikaasi Jussi-isäntä. - -Herrat nauroo, jotta maha nytkyy ja hokivat jotta: - -— Vai viinaa! — - -— No aivan mä luulin jotta ruakaryypyt — — — haikaasi Jussi-isäntä. - -Samas tuli kans piika kantaan kauhian suurta prikkaa, jota se tukkii -tirehtöörin ja Jussin välhin. Piika kovasti niiaali ja pukkaali ja hoki -jotta: - -— Olkaa niin hyvä ja ottakaa! - -Siin’oli yhres faris valmhiksi kuarituuta pärinöötä, toises -peijakkahammoosia lihankimpalehia, yhres kupis niinku velliä, toises -kupis vissihi jotaki marjasotkua ja yhres karotis sellaasta syrppyä, -jotta Jussin piti kysyä jotta: - -— Mitä tua tuas kupis on, kun en m’oo nähänykkää? — - -— Se on sallattia — sanoo se piika. - -— Hoo-oh — sanoo Jussi. — Taitaa olla samaa syrppyä, jota meirän äitee -sanoo sinsallaksi, vaikka se pruukaa panna paljo eneet rööpetoja -joukkoho — — — mä tiärä, se pakkaa lyämhän mun vattani rikki, jott’en -taira ottaakkaa — - -Patruuna kattoo silmät pyäriääsnä Jussi-isännän mukhan ja haukkoo ilmaa. - -Mutta viimmee Jussi-isäntä tuumas jotta: - -— Jos mä ottaasin tuan vellikupin! - -Ja otti kans. - -Tälläs ethensä pöyrälle ja rupes veteleinhän. - -Tirehtööri otti pärinöötä ja lihanpaloja talterikillensa ja paasas vähä -joka kupista sekaasinsa joukhon. - -Piika seisoo suu auki ja kattoo Jussi-isännän päälle. - -Tirehtööri orotti ja orotti jotta s’olis saanu vähä soosiaki siitä -Jussi-isännän kupista. Viimmee patruuna kysyy jotta: - -— Eikö Jussi-isäntä ota perunoota ja lihaa kans? - -Mutta Jussi-isäntä tuumas, jotta: - -— Mä vetelen tätä velliä vain! - - - - -ILMAPUNTARI. - - -Oottako kuullu jotta nyt on kommunistien äänenkannattaja »Nälkätorvi» -menettäny viimmeesenkin uskollisen lukijansa täälä Yaasas? - -Ei niit’oo paljo ollukkaa ja nyt on se kaikista uskollisinkin, se -Syrjämäen Fiijaki, joka myy torilla nisuleipää ja pannukakun paloja, -suuttunu nii Nälkätorvehensa jotta: - -— En ikänä enää ota käteheni tuata lehtiä, ku peljättää ja narraa -ihmiset, jotta vatta kipiänä on saanu olla monta päivää, eik’oo tohtinu -yätänsä nukkua. Ja teki mullekki sellaasen vahingon, jotten tohtinu -tiistaina enkä viälä eileenkään lähtiä kropsuuneni torille! - -— Kyllä s’oon oikeen kamalaa ku sellaasia pannahan lehtehen — siunaali -mulle eileen aamulla se sama Syrjämäen Fiija Pitkälläkarulla, justhin -siinä entisen Syreenin hotällin kohralla, kun m’olin tyähön menos ja se -meni lykääten kropsukelkkaa torille. - -— No mitä kauheeta siinä Fiijan lehres ny sitte o oikee ollu? — kysyyn -mä. - -— No voi jutinan tähre, ekkö sä sitte tiärä koko asiasta mitää! — -haikaasi Fiija ja löi reithensä jotta Korpelan äijäkin, joka siin’on -Kalijärven kivijalkaa syvööttäny, oli flätkäästä porakampraattiansa -sormille. - -— Vai et s’oo kuullukkaa! Sä joka kaikki kuulet ja niitä juttujas -kriivaroottet! — Hoo-oh — sanoo Fiija — ja peitteli kropsukoppaansa -paremmin jotta: - -— Kun nua pankakukki pian jähtyy tuas ennenku torille kerkiää. — Nii, -ku siinä Nälkätorves oli maanantaki iltana, ku mä kotia tulin, sellaane -kirjootus, johna sanottihin jotta: Mitä tulossa?! ja jotta mitä -merkittöö, kun meirän ilmapuntari — — — se lehren puntari tiä tysti — — -— ei mull’oo ittellä sellaasta puntaria, jolla ilmaa punnithan, mull’on -vain tavallinen vanhaa laija kripapuntari — niin jotta, mitä merkittöö, -kun meirän ilmapuntari on tänä päivänä klo 12 laskenu 716? Ja jotta se -tiätää oikee kauhiaa hirmumyrskyä! Ja siin’oli oikee präntättynä, jotta -»jos ilmapuntari yleensä mistään tiätää» — — — Niin siinä seisoo oikee -selevästi! - -— Ja mä säikährin niin jotta oikee kylymän ringin löi krupin ympäri -ja aivan mä vapajin. Kärekki pani nuan nuan — näytti Fiija. — Mä -peljästyyn niin kauhiasti, jotta heti sammutin hellan pesäs valkian -ja löin pellit kiinni. Kun luulin jotta siinä paikas ny mojahuttaa -sellaasen mällin, jott’on maa ja taivas sekaasinsa. Oikee henkiä -salpas, enkä tohtinu paljo paikalta huiskahtaa, ku pelkäsin, jotta -paiskaa pian hellannurkkahan munkin vanhan akan. — Sitte tuli vintiltä -se Nuurkoolin vanha muari, joka plaa mun tyänä käyrä joka ilta kaffia -vaanaamas ja ku mä luin sille Torvesta sen jotta »_Mitä tulos_», niin -itku muminalta pillahti. — Mailmanloppu siitä tuloo, sitähän m’oon aina -sanonu. Mutta tulkohon vaan! — huakaasi mumma ja lähti hoittollona -kompuroomaha vintille. — Kyllä s’oli niin kauhiaa, jotta veisamaha se -pani munki. Ja samoon kuuluu mummaki vintillä tekövän — jutteli Fiija -ja lykkii kropsukelkkaansa erestakaasi, jottei ne pannukakut jähtyysi. - -— Jaa-ah, kyllä oli kamala mennä sänkyhy syrän kurkus ja orottaa vain, -koska rupiaa präiskymhän ja paukkunahan ja se Nuurkoolin mummaki tuloo -pää kolmantena jalkana katon läpi alha komuuri ja piirongin loorat -peräs — — — - -— Ja niin oli, jotten m’ollu silmiäni uskua, ku mä tiistaiaamuna -viälä elävänä huamaattin — ihasteli Fiija. — Mä raootin vähä köökin -karteekia ja luurasin pihalle, jotta onkhan muu mailma pysyny ehjänä. -Ja kaikki oli ku ennenkin: Nuurkoolin liiterin ovi seljällänsä, niinku -se pruukaa ollakki ja mun kropsukelkkani ovipiäles pystys! — Mä menin -pihalle oikee omin silmin kattomhan, jotta onkhan tämä ny oikee, jottei -mitää oo tapahtunukkaa? — Huhtamäkiskä siinä justhin viärä fläsyytti -laskisankua uloos, eikä ollut tiätääksensä koko vaarasta — paasas -Fiija. — Ettäkö t’oo peljänny sitä hirmumyrskyä, jok’oli eileeses -lehres, kysyyn mä. — Mitä myrskyä? — imehteli Huhtamäkiskä. — Ku -ilmapuntari on laskenu 716!!! - -— Hah, hah haa! — nauroo Huhtamäkiskä, jotta vatta nytkyy, kun s’oon -lihava ihmine. — Nälkätotven ilmapuntari ei oo ikänä tiänny mistää! -Sitä viisaria kuulemma kääntelöövät juksupoijakki kuinka päi rookaa. -Maanantaina oli jokin junkkari tukkinu tulitikun niiren ilmapuntarin -fiäterin välihi, jotta s’oli aiva prillees. Ja toimittajakki olivat -peljästynhet ja lähtenet jo pualelta päivää myrskyä pakhon — selitti -Huhtamäkiskä, joka kaiken maailman asiat tiätää ja lukoo muitakin -lehtiä. - -— No siinä ny näjittä! — sanoon mä Fiijalle. — Tilakkaa viäläki se -Nälkätorvi ja uskokaa sen ilmapuntarihi, niin teill’on mailmanloppu -joka toinen päivä eres. Pitääs jo Fiijankin äkätä, jotta sen sakin -ilmapuntari klopsuu kuinka rookaa. - -— Kyllä m’oon vähä ittekki sitä nuan ittekseni huinaallu — tuumas -Fiija. — Ei, mutta kyllä mun ny pitää jo lähtiä, aiva nämä pankakut -jähtyy. — — — - -Sanoo ja lähti, ja huamisin tilas oikian sanomalehren. - - - - -KUN ISOO-MATTI POKSAS. - - -Oottako kuullu kuinka suamalaane poksaa ku se siksi tuloo? - -Nythän s’oon se enklantilaasten poksaaminenki tullu täällä Suames -alkuhun, jotta passaa kertua kuinka yks suamalaane poksas pari -kymmenkunta vuatta sitte yhren enklantilaasen kans Finntownin kaupungis -Junaitisteetis. - -Mun syslunkini on ollu Amerikas ja se sitä kertooki. Itte oli nähny -koko tappelun. - -Siäl’oli ollu yks suuri suamalaanen miähenroikales, Isoo-Matti, Jurvan -Närvijoelta kotoosi, yli kolme kyynärää pitkä, suuri ja leviä ku -riihirati. Aika möhry miäheksi. Ei osannu enkelskaa yhtää sanaa, mutta -väkevä oli ku karhu, ja kova tyämiäs. Kuinkahan olikin tyätä saanu, -mutta yhrellä toiskiälisen farmilla s’oli tyäs pari mailia kaupungista. - -Siälä se punnasti maatöis, väänti kiviä, kaivoo ojaa ja söi ku salvia -hevoone. Kovasti oli laatumiäs ja isäntä tykkäs kovaa. Ei se ikänä -rähissy palkoosta, otti sen mitä annettihin ja söi mitä pöytähän -tuatihin. - -Kerraastikki ku siälä pihamaata tasootettihin monen miähen voimalla, -oli siinä jumalattoman suuri mulukkerokivi, jota isäntä kahren miähen -kans yritti kuapasta kangertaa. Aina ku n’oli sen saara ja saara ylhä, -niin taas putos takaasi. - -Isäntä jo hyppii tasapökkää, kraapii hiuksiansa vaikkei niitä monta -karvaa ollukkaa ja hoki sanomapitsiä jotta sätii. Silloo tuli se -Isoo-Matti siihe ja sanoo jotta: - -— Antakaas mä yritän. — - -Nytkähytti housujansa, sylki kourihinsa ja hairas koko sylellä kiinni. -Paikat vain nataji, sääret tutaji ja pää täräji, mutta nousi. Nousi ku -nousiki! - -Ja kantoo ainaki kymmenen syltä. Airan taa kantoo ja pyhiiskeli -käsiänsä. - -Kovasti ne toiskiäliset honajivat ja imehtelivät »Finnin» voimaa. -Kaffille viäthin kesken kaikkia ja emäntäki taputteli hartijoohi. - -No sitte tuli jonkin viikon päästä Finntownihin sellaane reissaavane -nyrkkitappelija, oikee samppiooni, joka lupas 100 taalaa miähelle, joka -pystyy sitä vasthan seisomhan 10 minuuttia. - -Se ilmootti siitä sanomalehres ja suurilla plakaatilla ympäri kaupunkia. - -Yks oli jo koittanu onniansa, mutta s’oli lyäny leuvat sisälle ja -silmän poskelle heti. — Eikä kukaa tohtinu enää yrittääkkää. - -Mutta silloo se farmari muisti sen isoon suamalaasen, joka sill’oli -töis ja se ku rupes seliittämhän sille käsin ja jaloon jotta se menis -koittamhan. - -Ei siitä tahtonu tulla tolkkua millää. Farmari käärii pairanhiat ylhä, -hyppii ku kaneli sen ympärillä, ja näytteli nyrkkiänsä. - -Isoo-Matti seisoo silmät pyäriääsnä ja imehteli jotta, onko se isäntä -tullu hulluksi vai mikä sen on, kun se nuan konstaaloo. Vai meinaako se -ajaa mun pois. - -Mutta ku aikansa olivat tolkannehet ja isäntä näyttäny saran taalan -rahaa ja pistäny sen Matin plakkarihin ja viisannu, jotta se saa sen, -jos se lähtöö sen kans kärryyllä kaupunkihin ja sitte tappeloo. - -No siin’ ei auttanu sen Isoon-Matin muu ku lähtiä pualiväkisin isännän -kans kaupunkihin. - -Tulivat sinne näyttelypaikalle ja siäl’oli lauroosta tehty korkia lava -ja sen ympärillä nuarat, ja kauhian paljo ihmisiä. Ja lavalla keikkuu -ja pullisteli rintoja puolialastoon miäs, viisooli ja huuteli jotakin. -Oli ku kukkoo ylypiä. - -Aiva kenas se kulukiki. - -Isäntä traksii Isoja-Mattia käsipualesta ihmisten läpitte ja oikee -peräpualesta punnas lavalle. - -Matti oli ku hullu myllys, katteli ympärillensä jotta: - -— Mitä piruja ne oikee meinaa? - -No siinä tuli kova kohina ihmisjoukos. Farmari viisas Matille sormella -sitä tappelijaa ja osootteli, jotta sitä ny passaa antaa ympäri korvia -tullen mennen. Otti kellon plakkarista ja näytti, jotta 10 minuuttia -vain tapella. Ja sitte näytti 100 taalan rahaa ja nyäkytti päätänsä, -jotta sen saat. - -Viimmee Isoo-Matti käsitti. Se aukaasi suuren suunsa jotta: - -— Jassoo, jotta tuan kans tapella? - -— Jees jees! — huutivat ihmiset. - -— Oikeenko lyärä surkuamata? — imehteli Matti. — Onko poliisia paikalla? - -— Nou polis — huutivat enklantilaaset ja nauroovat mahaansa pirellen. - -Samas soitettihin piänellä kululla ja kaikki muut hyppäsivät lavalta -pois, n’ottei jääny ku se samppiooni ja Matti, joll’oli vanhat -piaksusaapasrajat jaloos ja lakkireuhka pääs. - -Samppiooni rupes hyppiä paukottelemhan ja pyärimähän ku kissi -kuuman puuron ympärillä. Matti seisoo paikallansa ja meinas ensin -niistää nenänsä, muttei se keriinny viälä eres pyhkimhän sormiansa -saapasvarthenkaan, ku sai niin jumalattoman mällin leuvan ala jotta -lenti ympärinsä ku kapu ja putos lavalta maaha. - -Mutta ilmas lentääs se jo manas jotta. — Katto tuata perhanaa, tanan -tana — — — - -Ja kyllä s’oli ku kärppä heti pystys ja tormootti takaasi lavalle ku -jalopeura. - -Hairas paljahin käsin sitä samppioonia päästä kiinni ja ruataasi -lavahan ku säkin. Ja voi armas jee, ku se sen pläsitti. Löi niin -maantulen peijakkahasti jotta s’ei keriinny huutaakkaa. Aina ku aukaasi -suunsa, niin taas fläiskähti jotta tukus oli. - -Sinne juaksi apuuhi palkintotuamaria ja ihmisiä, mutta Isoo-Matti oli -niin sinnis, jotta hairas samppinjoonin ylhä ku kananraaron, sukii sitä -ympärinsä tolppihin, fläiskii laattiahan ja löi tuamariakin ympäri -korvia sen säärillä. - -Kun viimmeen päästi irti, nii aivan liakona makas samppijooni lavalla. - -Ja Matti jahkuu ja puuskutti jotta. — Ku peijakas löi — — — Onko se -mitää leikkiä se, ku melekeen leuvat sijooltansa fläiskäs. - -Siinä tuli kamala rähäkkä. Ihmiset huuti ja ulvoo. Herrat lavalla -olivat toistensa knapiista kiinni ja suurinta melua piti se Matin -isäntä. Vooron perästä käyy se taputtamas Mattiansa ja taas juaksi -palkintoherran kimppuhu. - -Viimmeen saikin siltä 100 taalaa ja ne se toi sille Matille. - -— Saanko mä tämän? — kysyy Isoo-Matti. - -— Jees jees — hoki isäntä ja pisti rahat Matin plakkarihi. - -No silloo leves jo Matinkin naama levjähän hymyhyn. - -Sanoo jotta: - -— Kyllä mä pänttään tuallaasia samppinjoonia vaikka enemmältäki — — —. - - - - -JAAKOON PUURONKEITTO. - - -Ootlako kuullu sitä ku Teuvan faltesinanni ja lautamiäs keittivät -yhrelle Jaakoolle puurua? - -Se Jaakkoo asustaa siälä Karijoen keisarikunnan rajoolla ja sill’ on -sellaasia hulluja lehmiä, jokka syäävät mistä paikasta rookaa. Eivät -välitä mitää torpankirjoosta, ei rajoosta, eikä kivipyykistäkää. Kulkia -flehnustaavat naapurien kaurapelloos, popsiivat parhaat palat poskhinsa -ja purotteloovat mitä rookaa. - -Siitä ne krannin isännät suuttuki sihen JaakoolIen ja käskivät -lautamiähen tämmätä käräjihin vastaamhan. - -Ja samas kyytis passas faltesmanninki lähtiä lukhon sillen Jaakoollen -kovaahopiaa yhrestä vanhasta testamenttiasiasta, josta s’oon sanonu, -jotta se ei ikänä sovi eikä tyry, vaikka tulis minkälaane päätös. - -Fattesmanni ja lautamiäs lähtivät sitte ajaa köryyttelhön Jaakoon -huusholliin, mutta Jaakkoo äkkäski klasista jotta: - -— No ny ne peijakkahat tuloo! Ja mull’on justhin puuronkeitto päällä! - -Jaakoolle tuli hätä käthen. Siihen nakkas takkakivelle jauhovakan ja -männänkin paiskas niin lujaa n’otta kaks piikkiä meni eree poikki. -Kiahuva vesipannu vai jäi porisemhan takalle, kun Jaakkoo klapsaast -ovesta pihallen ja härisnänsä katteli jotta: - -— Mihkä herttinjee mä ny pääsisin piilhon, jottei ne mua saa tämmätyksi. - -Ja niin peljästyksis ja härisnänsä oli, jotta aiva se hyppii ja pyärii -yhres paikas, eikä tiänny, mihk’ olis lentäny. - -Viimmeen näki olkilyhres-läjän saunan katolla, jota s’oli meinannu -uurestansa kattaa ja sinne truiskas ku orava tikkahia myäri. - -Konttii kahren olkilyhtehen välihi ja veti kolmannen päällensä, jottei -näjy. Ja oli hiljaa ku hiiri eikä paljo hengittänykkää. - -Faltesmanni ja lautamiäs ajoovat pihahan kovasti pää kenos, niinkö ne -on vähä niinkö mahtavia miähiä ja oikee kruununpalvelijoota. - -Sitoovat hevoosen piinnurkkaha ja menivät tuphan. Lautamiäs jo rupes -heti oikohonsa lukhon sitä litaniaansa jonka se osaa ulkoa jotta: - -— Täten kuttuthan ja haastethan Jaakkoo — — - -Niin faltesnianni äkkäski jotta: - -— Eihä tääl’oo ristin sialua! - -— Jassoo! — sanoo lautamiäs ja otti puheensa takaasi. - -Yhres ne sitte syynäsivät koko huushollin, eikä Jaakkoja löytyny sängyn -altakaa, vaikka faltesmanni itte kattoo. Ei ollu muuta ku jauhovakka, -se kakspiikkinc mäntä ja valkia puuropannun alla. Kissiäkään ei näkyny. -Eikä sillä Jaakoolla vissikin kissiä ookkaa. - -— No ei se Jaakkoo kaukana mahra olla, kun on puuronkeitto kesken — -sanoo lautamiäs ja silloo rupes samas pannu kuahumhan ja aiva truiskii -takanporohon. - -Faltesmannillen tuli hätä ku pannu kiahuu eikä Jaakkoja ollukkaa -paikalla. Se juaksi pihalle ja rupes huuthon jotta: - -— Jaakkoo, Jaakkoo pannu kiahuu — — — - -Mutta Jaakkoja ei kuulunu, vaikka kyllä se sen kuuli. Se meinas jo -nostakki ja lähtiä, mutta sitte muistiki ja jahkuu itseksensä jotta: - -— Kuahukhon ny vai — — - -Ja ku Jaakkoja ei kuulunu, niin faltesmani tuli takaasi tuphan ja sanoo -lautamiähelie jotta: - -— Mitäs ny tehrähän? - -Mutta lautamiäs oli jo täyres puuronkeittohommas. Se kaatoo pannuhu -jauhoja ja huuti jotta: - -— Tulkaa tulkaa faltesnianni sekoottamhan, jottei tuu kovin kakkaraasta -— — — - -Faltesnianni hairas männän ja pyäritti kämmenten välis jotta priiskuu. -Ja hyvää ja liantoosta puuroa siitä tuliki! - -Mutta sitte sanoo lautamiäs jotta - -— Sualaa kans! - -— Jaa peijakas! — sanoo faltesnianni. — Sualaa kans. - -Ja siinä tuliki sellaanne tenkkapoo ethen, jotta kumpikaa, ei lautamies -eikä faltesmannikaa, tiänny, kuinka paljo sualaa piti puuroho panna. - -Ei auttanu muu ku mennä taas pihalle huuthon Jaakkoja jotta: - -—- Jaakkoo, Jaakkoo, tuu panhon suoloja puuroho, kun ei me tiärä, -kuinka paljo sä pruukaat oikee panna. - -Jaakkoo meinas taas truiskata pysthyn ja krääkäästä jotta: - -— Puali kourallista! - -Mutta muistiki ja piti suunsa kiinni. Jupaji vai itteksensä jotta: - -— Kun eivät ny tuan vertaa ittekki ymmärrä — - -Ja hetken päästä jahkaasi jotta: - -— Polttavat viälä pohjahanki koko puuron — — - -Mutta silloo äkkäski faltesmanni saunan katolta lyhtehen alta Jaakoon -toisen piaksusaaphan ja sanoo lautamiähelle jotta: - -— Tuala se Jaakkoo näyttää olovankin! - -Ja perätysten kiipesivät, faltesmanni erellä ja iautamiäs peräs, -niinku laki määrääki, saunankatolle, Vetivät pokkarista paperit ja -lukia prätistivät niin tämmit ku testamentikki Jaakoolle, joka makas -seljällänsä lyhtehien väiis katolla, jotta nenä vai näkyy. - -Jaakkoo pani kovasti vasthan ja sanoo jotta: - -— En tyry, en tyry, en tyry sittekkää, enkä tuu liijoon vastaamhan — - -— Tuu jos tahrot, mutta lujettu on! — sanoo faltesmanni ja lähti -tikkahia alaha. - -Mutta lautamiäs sanoo jotta: - -— Mee ny kuule Jaakkoo panomhan sualaa puurohos ja vähä joutua — - - - - -SUUTARI VARAASTI PAAKARIN AKAN. - - -Oottako kuullu ku suutari on varaastanu paakarin akan? - -Joo-oh, ilmi elävän akan vei ja sai flaskaa niinkun väkkäriki ennen -akankaupas. - -S’oli Viipuris. Siäl’ oli yks suutari ruvennu kattonahan pitkähän yhren -paakarin akan päälle ja pannu toisen silmänsä kiinni. - -Mutta se paakarin akka oli ensin vain kattonu pitkää sen suutarin -päälle, huiskahuttanu häntäänsä ja sanonu jotta: - -— Ohoh, älä luulekkaa! - -Mutta sitte toisella kertaa ku suutari taas pani toisen silmänsä kiinni -ja painoo pikisellä peukalolla syrämmen paikkaansa, niin paakarin akka -jo kysyy jotta: - -— Mitä sä oikee meinaat? - -— Minä rakastan — lauloo suutari ja kökötti käsiänsä. - -Silloo rupes paakarin akkaa viämistämhän. Se sanoo jotta: - -— Voi voi sua suutari mitä mä ny teen? - -— Pistä vain pillit pussihin ja usko ittes suutarille. Mä tahron -sua kuljettaa ku kukkaa kämmenellä läpi möyryävän elämänmeren kohti -kukkanurmen rantaa terhenisen niämen nenhän, johna me elämmä ku kaks -pikkuusta Iinnun poikaa sulooses onnes, rauhas ja rakkaures — — — ooh! -— — — huakaasi suutari. - -Ja paakarin akan povi nousi syvästi ja raskahasti ku rannan aalto. - -— Min’en voi — huuti se paakarin akka ja juaksi kotia, pisti -kaffipannun, peilin, tryykirauran ja uuren pusurin koppahan, tuli -tuulispäänä takaasi ja hätääli aiva vapisevalla äänellä jotta: - -— Nopiaa nopiaa, nyt lährethän, minä seuraan sua, oi suutari! - -Ja suutari heitti kenkärajan pöytähän jotta syylät ja naskalit -poukkooli, lakkapottu lenti silmällensä ja puunaulapussi piraji pitkin -lattiaa. - -Suutari hairas paakarin frouvaa kynkästä kiinni ja niin menivät jotta -pää täräji Viipurin asemalle ja ostivat oikee makoopiletin suaraa -Vaasan korjahan kaupunkihi. - -Täälä ne sitte iloottivat ja riamuuttivat ja olivat onnellisia. -Niinkauan ku raha piisas. Mutta sitte tuli toppi. Paakarin akka sanoo -jotta: - -— Em mä enää viittikkää! - -— No viitti ny! — pyyti suutari. - -Mutta s’ei viittiny. - -Paakarin akka kokos kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti takaasi paakarin -paksun pullan äärehe. Jätti suutari paraan Vaashan itkiä köllöttämhän. - -Ja kyllä se suutari suriki. - -Se kulki Houräätinpuistos yhrellä kivellä itkimäs aamusta iltaha asti -ja oikee se voivootti. Se kirjootti monta preiviäki sille paakarin -akalle jotta: - -»— — — Suruhu ja ikävähä täälä viarahalla maalla mä näännyn, jos et sä -tuu.» - -Ja paakarin akka jahkaasi viimmeen ku se oikee ajatteli jotta: - -— Pitääskhän mun lähtiä sitä suutari parkaa lohruttamhan! - -Ja lähti kans. - -Mutta silloo suuttuu jo paakarimestariki. Se sähköötti langat punaasna -Vaasan poliisille jotta: - -»Ottakaa kiinni se mun akkani ja tukistelkaa sitä riivatun -pikipeukaloa, jok’on varaastanu mun ainuan akkani. Sillä suutarill’ on -ittellä akka Kuapios, jottei sen trenkää koko mailmaa hoomuta. — Herra -konstaapelit on hyvät jä panoovat sen mun akkani tuloho pikatavarana -Viipurihi jälkivaatimuksella, kyllä mä maksan frahrin.» - -Poliisit rupesivat ettimhän ja löytiväkki suutarin ja sen saalihin. -Akka viäthin juaksujalkaa pikatavaratoimistoho, mutta suutari, jok’oli -niin murtunu, jotta aiva pää klepaji, pyyti päästä kruununkyytillä, kun -se tuloo halvemmaksi, Kuapiohon vanhan akkansa tyä. - -Ja niin oli suutari sanonu, ku asemalle viäthin jotta: - -— Kyllä se näyttää totta olovan se vanha viisaus, jotta »pysyköhön -suutari lestissänsä». — Sinne Kuopiohon mäki ny meen vanhan rakkahan -lestini viärehe enkä sitä enää koskaa hylkäjä. - - - - -HOUSUT PUTOS TORNIHI. - - -Oottako kuullu kuinka noloosti yhren isännän Laihiall’on käyny? - -Ku silt’on puronnu vahingos housut kranninsa ja oman syslunkinsa -tornihi! - -Aivan vahingos, niin se ny ainaki itte sanoo, ku syslunki on ruvennu -perhänkysymhän jotta: - -— Kuka rumaane on mun tornini tukkinu? - -Kattokaas asia on ny sillä lailla, jotta jos sen pitää oikee -alkaappäältä ja juurtajaksaan seliittää, niin Laihiall’ on siälä Jurvan -rajoolla kaks huushollia, isoo ja piäni, jokka asuuvat saman katon alla -mutta eri päis pytinkiä. Ja sukulaasia ollahan. - -Tuvan pualella asustaa Mikki lusikkakuntansa kans ja se on niinku -isäntä. Piänespääs kokkaroottoo se syslunki. - -No nii. — Mutta Mikki-isäntä rupes sitte yhtäkkiää kulkemham pää vääräs -ja funteeramhan jotta: - -— Mitä se tua syslunki oikiastansa tualla porstuakamarilla teköö? Hyvin -ja paljo paremminkin minä sen tarvittisin, ku on nuata lapsiaki tuas -kasvamas ja taloo on muutoonkin niinku mulle kuuluva. — No ei nyt taas -sen pualesta, jottei omalla pualellaki tilaa olsi, mutta sais se tua -köyhä syslunki muuttaa muallekki tuasta porstuakamarista. - -Mikki puhuu siitä emännällekin jotta: - -— Olis se hyvä ku sais tuan porstuakamarinki omalle väjelle — — - -— Sanos muuta! — innostuu emäntä heti ja rupes kans kulkhon pää vääräs -ja kathelhon karsahasti pikkutuvan pualelle. - -Ja taloon kersat kans! - -Ne rupes näyttelhön kiältä syslungille ja huutelhon jotta: - -— Teirän pitää muuttaa pois meirän pikkutuvasta! - -Mutta mitäs syslunki siitä välitti. Sanoo vai reisuustikki, ku -Mikki-isäntä meni pihan poikki nii vihoosnansa ja toisassilmi jotta -käveli tahkokränkkyhy ja meinas katkaasta koipensa, jotta: - -— Nuan sitä ihmistä sokeurella lyörähä, ku se rupiaa himoottemhan -lähimmääsensä omaasuutta, eikä tahro enää nährä omaa köyhää -syslunkiansakkaa! - -No muuta ei tarvittu. Siitä se suuttuu ja riahaantuu nii, jotta potkii -ja riapootti koko kränkyn hajalle. Mutta päälle ei tullu, eikä olsi -väärtti ollukkaa, ku syslunki on ollu soras, eikä oo siäläkää peljänny, -vaikka ammuttihi monesta paikasta läpitte, n’otta viäläki pitää -tohturin silloo tällöö kruppia kokoho kursia, ku pakkaa neulooksista -repeelemhän. - -Mutta hamphan kolohon pani Mikki senkin asian. - -No täs joulun erellä lähti syslunki sitte taas Helsinkihi vähä -reiroottamhan ittiänsä ja tuli viikon päästä taas kotia. - -Meinas keittää tulijaaskaffit ittellensä ja oli ostanu kirkonkylän -pakarista kokonaase fleetupellin. - -Teki valkian takkahan, aukaasi pellin ja puhalti kovasti jotta rupiaas -viriämhän. Ja rupeshan se, mutta yhtää ei vetäny. Savu tormootti vai -tuphan. Syslunki kraapii päätänsä ja manas. Esti harvaksensa ja sitte -tihijempää niinku pruukathan ku ei asia parane, vaikka pitääs. Se nykii -pellinnööriistä ja tykkäs, jotta sen pitääs olla auki, mutta ku aina -vaa paasootti savua tuphan, nii se riipaasi viimmee oikee vihantiästä, -n’otta lenti seljälleensä ja pellit ja nöörit tuli peräs n’otta klapaji. - -— No sitte on kumma, jos ei ny verä! — tuumas se syslunki — Ku on koko -peili irti. - -Mutta ei! - -Tukus oli ja tupa täynnä savua n’otta syslungin piti mennä pihalle -kattomhan. - -Mikki-isännän oviklasi oli täynnä suuria ja piäniä naamoja. - -Siin’oli fiilipunkin levyysiä ja kissinkupin kokoosia ja ne piänet -liputtivat kiältä syslungille. - -Viimmee tuli itte Mikki-isäntä portahille ja kysyy jotta: - -— Eikö verä? - -— Ei verä! — sanoo syslunki ja kynsii päätänsä. - -— Jaa-ah! — sanoo isäntä. — S’oon paha paikka ku ei verä — — Mikhän -syslungin tornin on tullu? - -— En tiärä — sanoo syslunki — Mutta minä hajen muurimestarin kattomhan. - -Silloo tuli Mikki-isännälle kiirus tuphan. - -Syslunki haki muurimestarin ja yhres sitte syynättihin. Syslunki kattoo -takan perästä ja muurimestari huikkas torninnenästä. Mutta tukus oli! -Sitte se mestari meni välikokkihi ja knaputteli tornin laitahan. -Viimmee hakkas kaks kiviä irti ja teki suuren reijän. - -— Ahas! — sanoo — Tääl’on jotaki! — ja kopelootti kourin reijästä. - -Syslunki sihtas silmä kovana takan perästä ylhä ja samas tuli jotta -noki ja tuhka pöläji kauhiammoonen trasumytty syslungin silmille, S’ei -nähny hyvähä aikaha yhtää mitää, sylki ja manas ku turkkilaane jotta: - -— Mitä riivattuja siältä oikee putos? - -Muurimestariki tuli siihe imehtelemhän ja ku syslungin silmät oli pesty -ja saatu enimmät roskat pois koolituksi, nii aukaastihin se mytty ja -kattottihin. - -Nii siin’oli kaks paria housuja! - -Niitä kattottihin silmät pullolla erestä ja takaa ja viimmee sanoo -syslunki jotta: - -— Mutta nämähän on Mikin housut! Vissisti onkin Mikin housut, ku n’oon -nuan ryätäs. Kuinka jutinan tähre n’oon mun tornihini tuiki? - -Syslunki hairas housut kainaloho ja lähti Mikki-isännän pualelle. - -Tuli tuphan ja kysyy jotta: - -— Onkos Miska kotona, kun täs on sen molemmat housut? - -Siäl’oltihi kovasti säikähröksis. Kersat kontti sängyn ala ja emäntäki -tutaji nii, jotta sen piti pitää tantarista kinni. - -— E-e-e-ei sit’oo kotona — häkelti emäntä. - -— No mihnäs s’oon, ku se äsköön justhin oli portahilla? - -— Tuata tuata — — se lähti kokouksehe — pääsi emännältä. - -— Mihkä kokouksehe se ny nii hätää lähti? — — - -— Tuata tuata, taisi mennä puoluekokouksehe, nii se ainaki sanoo — -sopotti emäntä. - -— No ku-ku-kuinka se sinne nii lähti, ku täs on sen housut? — imehteli -syslunki. — Ilman housujako se sinne — — - -— Ei tuata — — Se otti poika-Miskan pyhähousut, jokka sille tehtihin -mennykesänä ku se pääsi ripille. - -— Mhyy-yh! — sanoo syslunki ja mitäs siin’olis muuta vointi sanuakkaa. - -Mutta kysyy kumminkin jotta: - -— Kuinka nämä Mikin housut on mun tornihi tullu? - -— Em m’ ainakaan tiärä — sanoo emäntä. — Kyllä s’oon niitä kaivaannu -täs — — Vai siältä ne löytyy? Kuinka herrahallikkohon ne sinne on -joutunu — — — - -— On se vähä kamalaa — sanoo syslunki — ku isännän housut lentää -tornihi — — tuata, on taittu tukkia sinne? — — - -— Ee-eh! — sanoo emäntä. — Ei ikänä — — — - -Kolmena päivänä kulki syslunki Mikin housut kainalos kyselemäs: - -— Joko isäntä on tullu siältä kokouksesta? - -Ei ollu tullu. - -Vasta neljäntenä päivänä, ku syslunki sattuu tulhon nii ettei -havaattukaa ku vasta portahilla, ja aukaasi oven, nii isäntä justhin -yritti kellarihi piiloho, muttei keriinny, ku syslunki jo huikkas jotta: - -— Vai siälä pärinäkellaris sitä pualuekokousta pirethänkin? - -— Mä vaa meinasin ottaa voihulikan tuasta — sanoo Mikki-isäntä. - -— Vai voihulikan! — sanoo syslunki. — Mutta sanos ny Mikki, kuinka -nämä sun housus on lentäny mun tornihini, häh, sill’aikaa ku m’olin -Helsingis? - -Ja silloo Mikki-isäntä seliittämhän oikee juurtajaksaan, mikä vahinko -sille oli tullu. Sanoo jotta: - -— No ku mä täs yhtenä iltana menin katolle ja meinasin kattella -jurvalaaste uutta sähkövaloa, jok’on niin kirkasta, jotta se ruskottaa -iltayästä pualen Laihian seurakuntaako ja nousin sun tornis nenähän ja -siinä töllistelin, niin yhtäkkiää n’otten havaannukkaa pritkahti pännit -poikki ja housut putos tornihi jotta humahti — — - -— Hoo-oh — sanoo syslunki ja väliä karhialla äänellä. — Kas kun et itte -puronnu saman tiän — - -— No hyvä miäs, ku mä putosin jo ja oisin kuka tiäs menny -näkymättömihin, mutta korvat otti kiinni — — - -— Älä sä nuata lehmältääsiä! — karjaasi syslunki. — Ku valehtelet ku -vanaha salvia, mutta kylläs sen kupistas viälä särvät. Ensi käräjihi -pääset vastaamhan ja saat nährä, mitä maksaa tukkia vanhoolla -housurauskoolla toisen henkireijän. Ekkähän sitte muista köyttää -housujas vähä lujempahan, jottei ne putoole mihkä rookaa! - -Niin sanoo syslunki ja paiskas oven kiinni. - - - - -KISSI PIRU! - - -Oottako kuullu mikä meteli täs menny viikoll’ oli Tuppuraasen -huushollis? - -Siälä pesi emäntä eriskummallisen pyykin, josta ny hohajaavat koko -kaupungin akat. - -S’oli sillä lailla, jotta se Tuppuraaska rupes vethön äijänkänttyräänsä -huulesta ja pisthön huushollirahoosta omhin pankkoohinsa markan silloon -toisen tällöön. Ja välistä »puhalti» viis ja kymmenenkin markkaa. - -Ja sitä se rotta teki monta kuukautta. - -Se syätti äijällänsä pärinät kuarinensa ja mökötti vain jotta kaikki -tyyristyy. - -Kerraasti ku Tuppuraane tuli syämhän, niin se jäi istumhan ja kattomhan -suu seljällä silakkakuppihi. - -Viimmee hairas yhtä silakkaa hännästä kiinni ja löi pöythän jotta -flätkähti. Sanoo jotta: - -— No voi totisesti, katto ny kuule tuata silakkaa! S’oon vanheet ku mä -ja mäki oon kohta puufarin iällä. Eikö tua oo se sama saamari, jolla -mä ja Ylisen Jaakkoo Pakankyläs ennen paimenes olles Hissalan vainios -puttaalimma? No on, peijakas viä, onki sama silakka. Ainaki s’oon -justhin sen näkööne. Nuan littuposkine seki oli. Ja toinen silm’on -pois niinku siltäkin! Sama junkkari täm’on, jonka Ylisen moussu tälläs -Jaakoon askihi! - -— Oo siinä niuhaalemata senkin koiranleuka — äyskääsi Tuppuraaska — -Niinku ei se sulle kelpaasi! Aina sä kränäjät — — — kun tiistaina -puarista ostin. - -— No mutta kuinka herra hallikkoho s’oon mahrollista? — jahkaasi -Tuppuraane, joka piti kuivaa ruastanutta silakka ku tikkua pystys ja -katteli sitä ympärinsä. — Kyllähän mä ny tämän tunnen, sama s’oon— — — - -— Syä vaa äläkä kitaja! — karjaasi Tuppuraaska. - -— Kun me Jaskan kans tätä uitimmaki Vesiluaman ojas — jatkoo Tuppuraane -imehtelemistänsä. — On se kamalaa rookata näin yhtäkkiää vanhoja -lapsuuren tuttuja. - -Ja kun s’oli hyvän aikaa imehrelly, niin tuumas viälä jotta: - -— Oliskahan tämä silakka jääny multa ja Jaakoolta sinne luamahan! Ja -sitte viroonnu ja uinu jokia pitkin ruattalaaste verkkoohi? — Jaa-ah, -ei voi muuta sanua ku jotta imhelliset n’oon silakkaankin tiät täs -mailmas, joko sitte ihmiste! - -Mutta Tuppuraaska otti äijänsä venkkuloottemisen niin pahaksensa jotta -itkuhun pillahti. Pyhkii kaarin nurkkahan silmiänsä ja saman tiän -niisti nenänki. Sanoo jotta: - -— Aina sä mua kiusaat. Mitäs mä sille mahran, jotta voi on niin -tyyristä ja maito maksaa seittemän markkaa hinkki? - -Ja ku sai vähä luantuansa takaasi niin jo kiljaasi jotta: - -— Jos oot niin persoo jottei sulle silakka enää kelpaa, niin anna tänne -se! Kyllä mä syän! Ja meinas hairata sen silakan Tuppuraasen kärestä. - -Mutt’ei saanu. - -Tuppuraane pisti silakan vähä siävästi plakkarihinsa ja sanoo jotta: - -— Sos sos soo Maija-kulta, vai niin huanon arvon sä paat tämän silakan -päälle, jottas sen söisit? Mun lapsuuren tuttavani! Ei ikänä! Tämän -minä paan kallihina muistona paperihi ja kaappihi tallelle. Tätä -silakkaa ei saa koskaa syärä. Ja ku mä kualen, niin mä pyyrän jotta -se sais följätä mua hautaha asti, — puheli Tuppuraane vesis silmin. — -Ja mitä taas siihe silakan syäntihi tuloo, niin sä tiärät Maija rakas -jotta s’oon oikee mun himoruakaani. Mäkö en silakkaa söisi? Mutteihän -mun ny passaa tätä lapsuuren toveriani syärä! - -Se Tuppuraane ku on sellaane vekkuli miäs, jotta pakkaa Maijaansa vähä -silloo tällöön hyppööttämhän. - -Mutta ku siitä silakkajutusta selvittihin, niin Tuppuraane söi koko -silakkakupin tyhjäksi ja lähti töihi. Ja Tuppuraaska jäi siunaalemhan -jotta: - -— Kun mä jo säikährin jotta se sitä rahanmenua taas rupiaa tutkaamahan. -Muttei onneksi ruvennukkaa — — — - -Ja niin oli mielisnänsä jotta päätti pistää salapankkohonsa kokonaasen -kahrenkymmenenmarkan rahan. - -Tuppuraaska lähti viämhän rahaa pankollensa, jok’oli sängyn alla. S’oli -koonnu kaikki säästörahansa yhtehe vanhaha kalossihi ja sitä se piti -sängyn alla piilos. - -Veti sitte kalossinsa siältä ja ku se näki, oikee se tyrmistyy jotta -käsistä putos koko kalossi — Ja sitte se rupes siunaamaha ja kattelhon -ympärillensä jotta: - -— Kissi piru — — — - -Mutta kissi ku sen kuuli, menii ni häntä suarana ku salasmaa pihalle -ja Tuppuraaska peräs. Livahti kivijalaan luukusta sisälle ja siit’ei -Tuppuraaska mahtunukkaa. - -Koitti se vähä reijästä koperoota että jos olis saanut hännästä kiinni -niin — kyllä mä sun tuhannen kuvaasen opetan täs menhön — — — - -Mikäs siinä auttoo? Piti lähtiä takaasi tuphan. Ja kyllä se pärmänttäs -kauan sitä kissirumaasta ja seisoo kalossi käres ja hoki jotta: - -— Kun tuan sen ny pitikin raakkulehen rumaasen tehrä! - -Ja sitte se alkoo se merkillinen pyykinpesu, jotta sellaasta ei -Tuppuraaska ollu ennen pyykkärööny. - -Piti lämmittää haliaa vettä ja panna rahat likuamahan. Ja se ny vasta -oliki tarkkaa pyykinpesua! - -Ja ku Tuppuraane tuli illalla kotia, niin s’ei ollu uskua silmiänsä, -ku se näki hellan ottalla kuivamas niin kauhian paljon rahaa. Siin’oli -viiren markan rahoja ja kymmenen markan rahoja ja ainaki kaks saran -markan rahaaki. - -Ja lavittalla istuu Tuppuraaska ja huakii jotta: - -— Kissi piru! - - - - -KÖPI PÖNTIKKÄÄ SOORRETHAN. - - -Oottako kuulin jotta on sitä eres jotakin hyvää nuasta juapoostaki -kunniallisille ihmisille? - -Se käyy ilmi seuraavasta opettavaasesta kertoomuksestaki, jonka m’oon -valinnu päivän epistolaksi ja joll’on se harvinaane hyvä puali, jotta -s’oon viälä tosiki. - -Täälä hyväs Vaasan kaupungis on yks kakskcrroksine taloo, johna asustaa -vai herrasväkiä. Siinä asuu hantesmannia, tirehtööriä, kampreeriä, -panksuuniherroja ja kuka hänen tietääkää, mitä ne kaikki oikee ovakkaa, -mutta herrasväkenä ne kovasti kaikki pitäävät ittiänsä, varsinki -frouvat. - -No sitte siinä samas taloos asuu kans yks kauppamatkustaja -akkoonensa ja sitä sakkia ne toiset eivät pirä oikee vertaasenansa. -En tiärä mikhän siinä oikee on, mutta niin se vain on, jotta se -kauppamatkustaja, jota sopii täs nimittää vaikka Köpi Pöntikäksi, -vaikkei se sen oikia nimi oo, se ei vai tahro päästä herraan kirjoohi, -vaikka se tianaa paljo paremmin ku kukaa muu siinä taloos ja vaikka -sill’on paljo fiinimmät mööpelikki ku niillä toisilla. Ja vaikka sen -frouvall on kahreksan tuhannen markan hintaaset turkikki ja kaulakäljyt -ja timanttisormukset ja oikee silkistä aluusverhat ja kaikesta laista -mitä vaa rahalla irti saa, nii sittekki viarastaavat ja kaihtaavat. - -— Mikhän se luuloo tua kampreeri Tuttunenkin olovansa, pari tuhatta -markkaa kuus on miähellä palkkaa ja nii noukka pystys kulukoo ku -karulla vastahan tuloo, jottei näjekkää. Miäs on ku leilis kasvanu ja -pruntista ruakitti, mihnää ei oo reissannu, eikä oikiastansa tiärä -mistää mitää. Numeroota krapaa aamusta iltahan ja naamast on kun nauris -— on kauppamatkustaja Köpi Pöntikkä monta kertaa jahkunu akallensa. — -Ja sellaane tekopyhä luikuri ku se on! Ku mä kerran hyvän hyvyyrellä -tarjosin sille ryyppyä, nii eikös tua pakana sanonu jotta: - -— Ei kiitoksia, mä oon aivan raitis miäs — - -— Nii kehtas sanua vaikka pottu pullotti peräplakkarista, ku sen oli -takki nosnu ylhä — kertoo kauppamatkustaja Pöntikkä akallensa täs -menhellä viikolla, ku tämä asia tapahtuuki. — En saattanu pitää kiinni -suutani, ku kysyyn jotta: - -— Mikäs pottu kampreerill’on täs sitte? — ja nykääsin sen framille sen -plakkarista. - -— S’oon vain otekloonia — kehtas peijakas valehrella vastasilmiä. — -Kyllä mun niin syytti ja kututti kämmenpohjaa ja teki miäli flinaasta -poskelle, mutta jaksoon pitää itteni kumminki. - -No nii. - -Sellaaset ne oli välit taloos. Kauppamatkustaja Köpi Pöntikkää -soortivat ja yrmiivät kaikki muut. Ja ku Köpi välistä otti ryypyn -ja vähä rähäji nii siitä ny akoolla vasta praataamista piisas. -Siinä passas nii kovasti hyvin verrata toisihinsa »sivistynyttä -ja sivistymätöntä» miästä — niinku ne frouvat pistelivät Pöntikän -akalle. — Köpi sai tiätysti aina olla se sivistymätöön miäs ja siksi -sivistynheksi esikuvaksi otettihin aina kampreeri Tuttunen, jok’oli -kaikkien akkojen mallimiäs. - -No nyt sattuu sitte nii, jotta kauppamatkustaja Köpi Pöntikkä -meni yhtenä iltana oikee varahi maata, jottei vai joutuusi mihkää -väittelyksehen. Ja samana iltana rookas kampreeri Tuttunen vanhan -koulukampraatinsa, jonka kans istuskeli hotellihuanehes aamupualehen -asti ja naukkas kirkasta ja makiaa. - -Ja lähti sitte taitavaa kotiansa pökkööttämhän. Mutta ku se alkoholi -on sellaasta myrkkyä, jotta se pakkaa sisuskaluus jylläämähän, nii ku -kampreeri Tuttunen justhin pääsi omalle pihalle — ja poliisi oli jääny -kulmahan kattonahan — nii siinä otti ja riipaasi oikee syränalustaa -myäri. Kerran vai mölähti ja siihe jäi keskelle pihaa selvä ja näkyvä -merkki kialtolain tarphellisuuresta. - -Horjuvin polvin, kualeman kalpiana katos kampreeri Tuttunen -asuntohonsa, johna sen frouva otti sen vastahan sanaa sanomata, -mutta sensijahan heiluu frouvan toffeli kamprcerin kuumien korvien -ympärillä niinku sivistynehis ihmisis plaarahan. Ne ei huura ja mekasta -niinku sivistymättömät ihmiset, jotta sivulle kuuluu, mutta fläkiivät -lahjaksensa. - -Ja se teköö oikeastansa saman asian, mutta on fiinenipää. - -No nii. - -Mutta sitä kamprcerin lankeemusta pihalla sitä ei nähny kukaa. — Mutta -aamulla sen näkivät kaikki. - -Ja kaikki saunovat heti jotta: - -— No nyt se kauppamatkustaja taas on ollu viftillä! — Ja tualla lailla -liannu pihan. Kyllä se on häpiä, että tuallaane sivistymätöön miäs -kehtaaki asua samas taloos kunniallisten ihmisten kans. - -Yks tirehtöörskä lähretti piikansa Pöntikän akalle sanomhan, jotta sen -pitää korjata sen pois pihalta. - -Pöntikän akka suuttuu tiätysti ku tupakki ja tuli piian kans peräkanaa -portahia alha huutaan jotta: - -— Köpi on ollu kotona koko yän eik’oo pihalla käynykkää, jottei s’oo -sen jälkiä. - -Mutta sitä ei uskonu kukaa. - -Ja kampreeri Tuttunenki ku kuuli asiasta sanoo jotta: - -— Kyllä s’oon sikamaasta! - -Ja ittiksensä se sanoo jotta: - -— Jumalan kiitos! On nuasta juapoostaki jotaki hyätyä kunniallisille -ihmisille. - - - - -KANS KANSANERUSTAJAKSI. - - -Oottako kuullu jotta se Savimäen-Salttu olis ny sitte kans niinku -valmis lähtemhän eruskuntahan? - -Aivan valmis kansanerustaja. Ei muuta ku äänestystä vailla. - -S’oon tämä Savimäki uskollisesti palvellu pualueensa Laapania jo niin -kauan, jotta joutaas se jo päästä herraan souvvihi. - -Oikiasta päästä se tämä Savimäki asiansa alootti. S’oli ensin -huanopalkkaasena opettajana Möykynkyläs ja siälä suuren luannon -hiljaasuures sille syntyy ne kunnianhimooset aivootukset, jotta -herraksipa tiätysti. - -Ja se alkas siitä, jotta se riiteli johtokunnan kans, johka kuuluu vain -tavallisia taloonjussia, palkankoruutuksesta ja kirrasti kovasti, jotta -sille pitää antaa lisää palkkaa. Mutta isännät olivat vain sanonhet -jotta: - -— Ei kannata. Ei meillekkää mitää palkankorootusta anneta. Ja paljo -fiinimmin sä syäkki ja paremmis verhoos kuljet ku me, jokka sua -elätämme. Ei näytä sua nälkä kuurninehen ku poskekki on ku puukissillä. - -Siit’oli Savimäki tietysti kamalasti suuttunu. - -Oli sanonu jotta: - -— Ettäkö te pitkätukkaaset ymmärrä, jotta minä teen kansansivistystä ja -kasvatan teirän kakarootanna — — — - -— Joo joo mutta — oli isännät sanonhet. — Mitä se sellaane -kansansivistäminen on, jotta aina vai taloonpoijan massikan päälle -käyrähän? S’oon meirän miälestä oikee epäsiveellistä, jotta aina vai -huseerata meirän känsäkouraan rahapussilla ku omallansa. Mistä ne rahat -tuloo? — Ja kakarakki tuloo siälä sun koulussas niin päässilmääsiksi, -jottei ne enää kunnioota vanhempiansakkaa — — — Kaiken mailman hyrryjä -ja fyrryjä lapsille vai näyttelet, jotta näin fysiikas pörrää, eikä -kersat taira enää kymmeniä käskyjäkää, ku ovat ollehet hetken aikaa sun -sivistettävänäs — — — - -Kyllä ne antoovat isännät sille Savimäjelle sellaasta palkankorootusta, -jotta aiva se pihaji. - -Varsinki oli Mäkelän Kaappoo-isäntä kataannuksis. Se ku paasas jotta: - -— Meiränkin Anttoni tuli täs kerraasti koulusta kotia ja sanoo jotta: - -— Tiäräk’sä äitee, jotta ihmiset on tullehet apinasta? - -— Äireeltä oli puronnu patapuukkoo lehmänkorveehi ku se niin säikähti — -seliitti Kaappoo, mutta: - -— Ku mä hairasin Anttonia korvista kiinni ja pari kertaa ruataasin -ympärinsä jotta: - -— Sanok’sä sen nolkki isääs ja äitejäs apinaksi? - -Niin itku pääsi ja sanoo jotta: - -— Opettaja on niin sanonu — — — - -— Ja ny mä tahron sulta Savimäki suaraha kysyä, jotta: - -— Ook’sä niin sanonu? — karjuu Mäkelän Kaappoo silmät aivan -verenkaljamalla ja nyrkit pystys. - -Siin’oli Savimäjen vähältä lyärä housut veteläksi, ku koko johtokunta -rupes nouseskelhon pysthyn ja kysymhän jotta: - -— Vai apinoota me tavalliset maanjussit vain oomma teille -kansansivistäjille? - -Silloo lippas se tuleva kansanerustaja ovesta pihalle ja tuli takaasi -vasta ku johtokunta oli menny. - -Mutta yhren jutkun se viälä kerkes isännille tehrä. Se junkkari otti -mahtavaa eron viraasta, niinku ainaki kliipatut herrat, ennenkö sitä -keriittihin eroottaa. - -Savimäki päätti kostaa ja kostaa oikee verisesti. - -Se päätti ruveta politiikkamiäheksi ja yrittää eruskuntahan. Ja siälä -ruveta ajamhan eristystä ja sivistystä oikee hartiavoimin taloonpoikaan -tingillä. Ja sen se ainaki päätti ajaa läpi, jotta katikismus -nurkkaha ja sellaane sivistysoppi käthen, jotta apinasta n’oon ainaki -taloonpoikaan kersat tullehet. - -Mutta ensin sen piti tiätysti oppia puhujaksi ja niin kans lähti heti -oikee puhujakurssiille. Ja siälä neuvottihin kuinka pitää kumartaa -ku tuloo kansalle puhumhan, kuinka pitää merkittevästi rykiä, kuinka -viisata kärellä ja pyärittää päätä. - -Se oppi »alustanahan», »pohjustamhan», »valaasemhan», »ottamhan -huamiohon» molemmilta pualilta, »vetämhän johtopäätöksiä», »heittämhän -katseen ylös histoorian kulkuhun», »vetoomhan» ja »punnittemhan», -»tulkittemhan kansan miälipiteetä», »huamauttamhan», »varoottamhan», -»alleviivaamahan» jne. Siitä tuli sanalla sanoen nii villitty puhuja, -jotta se puhuu unissansakki. - -Ku sitte pirettihin piiripuhujan vaalikokhet ja kaikki pyrkyrit -pantihin yhtaikaa pälpöttämhän, nii kukaa ei piisannu Savimäelle. - -Se lasketti nii tihiää ja vinkiää tulemhan oikee paremman sorttista -juhulapuhetta, jotta toiset eivät saanhet suuvoorua. - -Ja itte pualuehen Laapaninkin piti tunnustaa jotta: - -— Kyllä s’oon hyvä valaasemhan päivän politiikkaa ja histooriankulkua -tämä Savimäki. - -— Ja mult’olis tullu viälä vaikka kuinka pitkältä — trossas se itte. - -Ja niin se sitte kans valittihin oikee piiripuhujaksi. Se kulki -pitäjästä toisehen ja puhuu ja puhuu ja seliitti ja valaasi, n’otta sen -oli oikee leuvat tuvoksis ensin alkaappäältä. - -— Kovaa täm’on hitsiä — pruukas Savimäki itteksensä huakaalla — mutta -pääsööpä lopuksi viälä ministeriksi, ku meirän pualuehes on niin vähä -kykyjä. - -Ja Savimäki-poika se hinkkas ja hyppäs. Tuli sitte se aika ku -erustajaehrokkahia asetettihin, eikä Savimäki tahtonu saara nukutuksi. -Pirettihin kokous ja keskusteltihin, ketä sinne ny pannahan. - -Ja ajatelkaa, hyvät ihmiset, ku Savimäjestä ei puhuttu mitää! - -Ehrotettihin kaikellaasia Puita ja Heiniä, Kiviä ja Kantoja, eikä -Savimäjestä sanottu halaastua sanaa. - -Sille tuli hätä käthen. - -Se vei Peräloukon erustajan torppari Pökkelön porstuaha ja siälä ny -sipinä rupes käymähän. En tiärä sitte, mutta reisuusti ainaki plutkahti -ja sitte klunkutti ja pyhiittihin suuta ja ähkäästihin. - -Ja ku Peräloukon erustaja Pökkelö sitte tuli kokoussalihi, niin se oli -oikee pulskistunu. Kovasti punotti ja haisi hokmannilta. — Muista ny -mitä mä sanoon — varootti Savimäki vielä oves. Pökkelö rykääsi sitte -pari kertaa, niisti nenänsä ja otti puheenvooron ja sanoo jotta: - -— Kuulkaa kansalaaset ja pualuetoverit. Kattokaa asia on ny sillä -lailla poliittisella taivahalla, jotta ne pitää olla eri kykyjä, joita -me äänestämmä valtiopäiville. Ei sinne kelpaa tällä kertaa pikku-kykyt, -pitää panna oikee suuria kykkyjä. Ja tämä Savimäki, s’oon niinkus -tiärättä oikee isoo kykky meirän joukos. - -Siitä nousi eri pörinä, sanon mä. Kaikki hyppäs pysthyn ku neulalla -tuikattu, huutivat ja huitoovat jotta: - -— Jassoo vai pikkukykkyjäkö me sitte oomma tämän Savimäen rinnalla, häh? - -Toiset suuttuivat kauhiasti, ottivat lakkinsa ja lähtivät. Mutta -Savimäki piti pualensa, vaikka kyllä siin’ oli tälläämistä, ku -kaikki parhuuset kykyt lähtivät, n’ottei ollu enää oikiastansa -pikkukykkyjäkään. Piti panna ehrolle mitä rookas jäämhän. - -Mutta Savimäki tuli listalle, ja s’oliki pääasia. Nyt ei sitte muuta — -kun äänestää. - - - - -JUPEN JOULU. - - -Oottako kuullu jotta joulu on tullu, kuusijoulu, puurojoulu, pukkijoulu? - -Kova tyä ja touhu on joka paikas ollu. Tupaa on pesty, varitaikinaa -tehty, nisuleipää leivottu. Porsaskin on tapettu. Ja puariis on kauppa -käyny ku siimaa. Lahjoja on ostettu, korttia lähretetty ja auttu-iltaa -orotethan suloosella tärinällä. - -Mitähän pukki tuaa? — se on ainua suuri kysymys, joka nyt huolestuttaa -Suamen kansaa. - -Min’oon kans ollu jouluostoksilla. Onneksi ei mull’oo muita, jolle -trenkää lahjaa ostaa ku uskollinen ja hianosti sivistyny Juppe-koirani. - -Ja sille mä ostin auttuna sen lahjan, josta se parahite tykkää. Se -on piäni kaunis knakkimakkara, jonka mä paan silkkipaperihi ja siron -korjalla silkkinauhalla ympäri. - -Sitte ku tuloo ilta ja klapinnakkoon aika, mä seliitän Jupelle jotta: - -— Kule kule, mikä tuala porstuas on! - -Ja silloo nousoo Jupen niskakarvat pystyhyn, häntä suaristuu kankiaksi -ku keppi ja rupiaa kuulumhan juhlallinen murina. - -Sitte mä sanon jotta: - -— Mä meen ajamhan sen pois! S’oon vissihin sutari — — Älä tuu sä, se -pian puroo sua. - -Silloon menöö Juppe pöyrän ala, murajaa ja haukkuu. - -Mä menen porstuahan, käännän turkit väärinpäin ja tulin neliinkontin -hirviästi ähkyjen sisälle. - -Juppe hyppää pöyrälle, haukkuu ja ulvoo aivan oikohonsa, potkii -takajaloolla pännät ja pläkkipotut laattialle. - -Mä mörisen ku karhu, hypin tasapökkää jotta karvat pöläjää ja viimmeen -paiskaan sen silkkipaperihi käärityn knakkimakkaran laattialle. - -Juppe hyppää silloon ku piili siihen kiinni, ja samas mä pujahran -porstuahan. - -Sitte tuun hetken päästä sisälle ja kysyn jotta: - -— No mitäs se Juppe täälä nii häjyyli? - -Jupell’on silloon paketti suus ja murajaa kauhiasti. - -— Mikä s’oon? — - -Se vai murajaa ja on mahtavaa. - -Näen jotta se meinaa sanua jotta: - -— Tääl’oli karhu, mutta mä ajoon sen pois ja tämän otin — — - -— Mikä se on? — kysyn mä — Kattotaas! - -Ja sitte mä aukaasen paketin ja Juppe seisoo silmä kovana viäres ja -murajaa viälä. - -— No voi peijakas! — pääsöö multa. — Katto Juppe, tämähän on makkara! - -Juppe haistaa, kattoo mua ihmeesnänsä — ja jo heilahtaa häntä. - -Pian me tanssimma pöyrän ympärillä, mulla makkara käres ja Juppe -kahrella jalaalla peräs haukkujen jotta: - -— S’oon mun! - -Viimmeen annan ja Juppe pistää sen poskehensa. - -Hyvin meni! - -Hetken perästä pitää mun päästää Jupen porstuahan viälä kattomhan, jos -siäl’olis toinen samallaane. Ei ollu, ja silloon Juppe tuloo takaasi -silmät pyöriääsnä kysellen jotta: - -— Mikä s’oli? - -— S’oli pukki! — sanon mä niinku muukki papat. - -Se oli Jupen joulu. - - - - -SAVOLAANE JA POHJALAANE. - - -Oottako kuullu jotta täälä Vaasas on savolaasiakin? - -Mä sain lauvantaina tällääsen kuttukortin: - -»Olokee hyvä ja tulukee ja höysteeten Kukon syönnillä ja lattijan -silityksellä meijän haaskoo ja vuatimatonta illan viettoo Naesklubin -lukaalissa laavantaina t.k. 14 p:nä kello 1/2 8 illalla. — Vuasan -Savolaiset». - -— Mitäs nyt tehrähän? — kysyyn mä toisilta toimittajilta. — Kuka sinne -lähtöö? - -— Sinä saat mennä Jaakkoo — sanoo toiset. - -— Mutta jos min’en tuu puhees toimehen niiren kans, kun ne nuan -mongertaa ja sitte siällä näyttää olovan sellaasta tehtävää, jok’ei -mulle oikee passaa; pitääs ensin syärä yks kukkoo ja sitte hypellä. Se -on sellaanne traffi ja savolaane lystinpito, jotta musta pohojalaasesta -ei taira siihe olla. - -On ne savolaaset eri rotua ku me eteläpohjalaaset. Ne syää kukkoja ja -silittää laattiaa, se on niille crikoosta. - -Jos me eteläpohjalaaset pistääsimmä toimhen tällääset syämäkalaassit, -niin ei me ny ainakaa kukkoja rupiaasi plokkaamahan ja tanssimahan, se -on vissiä. - -Mitäs me söisimme? - -Ja mitä sen syännin päälle? - -Min’oon asiaa vakavasti tuumannu ja tulin siihen päätinkihi, jotta -eteläpohjalaaset söisivät kropsua ja päälle vähä tapeltaasihi nuan -rumhin terveyreksi vai, mutt’ei rumihia tehtääsi; ainakaa kovi paljo. - -Mutta nämä savolaaset ne plokkaa kukoon — —! - -No mä lährin sinne kattonahan ja oikee mun lenti silmät suureksi kun -tulin naisklupille. - -— Vai on täälä näin paljo savolaasia? Ooksä kans savolaane — kysyyn mä -yhreltä miäheltä, jok’ on asunu kauvan täälä meirän sejas. - -— Kah ounhan mie, savolaessiihan minä oun —. - -— No totisesti! Em m’oo tiännykkää, jotta täälä Vaasas on näin paljo -niitä Puavoja —. - -— Ka päivää Jaakkoo! — tuli Vainion Saima sanomhan. - -— No ooksä kans savolaane? — kysyyn mä suu seljällä. - -— Enhän mä mikää savolaane oo. Muutoon vaan oon niiren joukos. - -— Kukkoja tappamasko? — - -— No justiin! - -Sitte siihe tuli yksi oikia savolaane vaim’immeine, joka kattoo mun -päälleni niinku vai Savos kattothan ja kysyy jotta: - -— Kukkoo työ ootte? - -Mä räpytin silmiäni jotta: - -— Mitä se tua oikee meinaa? - -Ku se vai kattoo suu auki, nii kysyyn jotta: - -— Mitäh? - -— Nii että kukkoo työ outta oikennii? - -Mä en tiänny mitä m’olsin sille sanonu. Ei passannu suuttuakkaa ku -viarahaksi oli käsketty, mutta ku se mua kukooksi kohta karahteeras, -niin sanoon suarahan jotta: - -— Kukkoopa tiätysti! Oikee poikakukkoo! - -Ja siitä tuli aikamoone naurunrähäkkä. - -Viimmee yks sanoo jotta: - -— Se kysyy kuka sin’oot? - -— No mutta kukkoohan se sanoo! - -— Se on sitä Savon murretta! - -— Vainnii. No on se kans ihmisten puhetta — tuumasin mä. - -— Onkos Jaakkoo pessy tänä aamuna silmiänsä? — kysyy heti yks -savolaas-akka. - -— Oompahan toki! — sanoon ihmeesnäni. - -— Millä pesit? — - -— Verelläpä tiätysti! - -— Vai _verellä_! Kyllä ne on kaaheeta ihmisiä nämä pohjalaiset — tuumas -se akka. - - - - -LAHOONLOUKON MOOTTORI. - - -Oottako kuullu kuinka Lahoonloukolla moottoria pyäritettihin? - -Siäl’oli isännät kans lyänhet päänsä yhtehen, laittanhet -tappuriosuuskunnan ja ostanhet erinomaasen moottorin sitä pyärittämhän. -— Sitä tappuria. Vaikka osuuskuntaa se sitte pyärittiki. - -Kaikki oli sitte sitä mukaa valmista ja ensimmääseen taloon -kaunahaukkaa ruvettihin tappamhan. Ei ne taira tämä nuari väki -tiätääkkää, mitä se merkittöö, ku kaunahaukkaa tapethan? — No ei se sen -kummeet asia oo ku että ensimmäästä riihtä puirahan. - -Jaa-ah, kyllä tämä mailma kovasti eristyy, ku ny puirahan elokki -masiinoolla. - -Pois jää koko klupukonsti. - -Toista s’oli ennen vanhaan ku kaikki elot piti käsinpelin tryskätä -ja olla viikkokaupalla riihellä. Aamuvarhaasta, tuas kukoon laulun -aikana pruukasivat isännät kakistaa väjen ylhä. Isännän virka oli lyärä -lyhtehen päätä ovinurkkahan, väki tryskäs luuvas ja kakarat pyllyylivät -ruumenoosis. - -Ja konsti s’oli se riihen pistäminenki. Piijat anteli ja trengit -taitavasti pistelivät kaksi- jopa välihin kolmikertoohiki lyhteinä -riihen parsille kuivamahan. - -Oli se toista siihe aikahan, sanon mä, ku aamusta iltahan kuuluu -kylältä tahrikas ja tukeva kluvun klapina! Sattuuhan sitä välihin, ku -peräkanaa mentihin kluvuulla (varstoilla) takojen, jotta piika sai -piaksuroukoosehensa ylimäärääsen paukahroksen, mutta mitäs siitä. Kun -aikansa mokotti, nii hetken päästä sai toisen, jotta pysyy kurkku -kirkkahana kaiken päivää. - -Niin sitä ennen vanahaan jyvät irti otettihin. Oltihin hies ja noes, -rukhin voimalla vaa heiluttihin. - -Ny niill’on moottorit, isoot tappurit, rusamasiinat ja monellaaset -välppöörustingit. Ei eres pohtaa tarvitte. Säkki pannahan ku myllyn -truuttuhun ja valmihit jyvät juaksoo ittestänsä pussihi! - -Niin ne meinas ne Lahoonloukon isännäkki paiskata kluvut nurkkahan ja -ruveta moottorilla riihittöhön. - -Moottori saatihinkin, oikee Vaasasta hajettihin, ja kovasti hyvää -sorttia piti oleman. - -Mutta sen käyttäminen teki yltääset. Vähäll’oli jottei se pyärittäny -koko kylää. - -Ne muut isännät sanoovat suarahan, jottei ne ymmärrä tämän värkin -päälle yhtää mitää, mutta joukos oli sellaanekki hyväkäs, joka luuli -kaikki tiätävänsä ja taitavansa ja se ku heti jotta: - -— Kyllä mä — —! Ei se ny oo konsti ei mikää raavahalle miähelle. - -No se ku rupes fräkäämähän sen moottorin kans, veivas ja pyäritti, -kruuvas ja vääntöö ja aina välihi pani voiretta. - -— Joko se ny? — — kyselivät isännät siinä viäres henkiä pirätellen. - -— Jo se ny kohta — — ku mä vähä viälä kruuvaan — hikos se mestarimiäs. - -Ja taas vääntöö ja pani voiretta. - -— Mikä kumma sen on? — jahkuu mestari. — Piräs Masa sormias vähä tuan -mutterin päällä, ku mä riipaasen — — - -Mutta Masa ei pannukkaa sormiansa. Sanoo jotta: - -— En peijakas paakkaa, se pia potkaasoo! - -Se mestarimiäs oli nii kiukus jotta aiva se pihaji. - -Sanoo jotta: - -— Sill’on vissihi joki koplinki irti — - -Ja taas vääntöö. - -Ja ku s’oli ainaki tiiman verran hionnu ja veivannu, nii silloo -prätkähti yhtäkkiää ja lykkäs häjyn käryn. — Se moottori. - -— Ähäh! — sanoo. — Kyllä siinä tuntuu henki olovan, ku se nua frääsää. - -Ja taas riipaasi — ja silloo se lähti hyppäämhän — se moottori — nii -totta jukulauta jott’oikee sinitti ja paukkuu. Ja kärysi. - -Se hakkas ja jyskytti ku seittemän ryssää, jotta isäntään korvat oli -aiva lummehroksis. - -— Pirätä, pirätä! — huutivat isännät — ku pyärä menöö ku hiulu! Huii -peijakas jos se lentää päästä. - -— Jussi, Jussi, toppaa helkutis ennenku se tappaa meirän! - -Ja Jussi hyppii ja poukkooli ku ampiaane, kruuvas ja repii joka -krouvista! — Ja sen hullummin se moottori hyppii! Se hyppii oikee ylhä -maasta ja vapisi n’otta s’oli lähtiä irti siitä krenkusta, johka s’oli -kruuvattu. - -Härisnänsä Jussi jo kaatoo koko vesikorveen sen päälle, manas ja -saratti yhtä tihiää ku se moottori. - -No ei ny vaiteskaan taas niin tihiää! Kyllä se moottori siltäki tikkas -nopiempaa, vaikka Jussiki kyllä koitti vikkelää leukojansa loukuttaa. - -Ja sitte paukahti, frääsäs ku kissi ja taas nii tihiää, nii-nii-nii -tihiää jotta — — fiuuh vaan pani! - -Kyllä s’oli hirviää. Ku millää ei saatu sitä pirättymhän. - -Mutta viimmeen se sama mestari keksii konstin. - -Se komenti miähet hakhon pitkiä kankia ja sitte kaarettihin koko -moottori nurin, seljällensä jotta isoo pyärä tuli maata vastahan. - -— Kyllä toppaa! — sanoo Jussi mahtavaa. - -Mutta niinkös teki? - -Joo peijakas, otti ja lähti siitä paikasta kujaa pitki hyppäämhän jotta -rapa roiskuu ja isännät peräs. - -Saivat onneksi kränkystä kiinni ja tyyrätyksi ojahan. Muotoon s’olis -menny, mihkähän olis mennykkää, mutta asemalle päin se ainaki yritti. -Kuka tiätää vaik’olis tullu takaasi Vaasahan. - -Kun isännät sitte istuuvat oikee joukolla ja koko osuuskunnan painolla -sen päällä hyvän aikaa, jottei se pääsny ojasta pois, nii viimmee väsyy -peijakas ja pirätti. - -Helpootuksen huakaus siinä riihimiähiltä pääsi. Mutta Jussi sai kuulla -kunniansa ja kyllä se sen tarvittikin. - -Ja jos s’olis eres sillä uskonu, mutta ku seuraavana päivänä taas -tahtoo näyttää taituansa. Moottori oli jääny yäksi siihe kuntoho, ku -s’oli, vettä röörit täynnä. Ja yällä oli kylmänny, jotta s’oli aamulla -jääs. - -Ku isännät sitte tulivat taas kattomhan, nii Jussi trossas jotta: - -— Kyllä ny pyärii, eikä prittaale! - -— Katto vaa, jottei se taas lähre meirän käsistä — pyytelivät isännät. - -— Eikhän sirota köysiä kränkkyhy kiinni, jottei se pääse karkuhu? — -ehrootteli yks isäntä, jok’oli huano juaksemhan. - -— Ei trenkää! — mahtavootti Jussi. - -Se hairas veivistä kiinni, reisun vain voiteli ja nykääsi, niin — eikös -se ruvennukki heti pyärimhän! - -Ja nii tasaasta ja siivosti meniki ku silinteri kello vai tikkas. - -Ja Jussi — — jaa-ah, se ny oli nii poikaa ja mestaria, jotta aiva se -keikisteli. - -Nii silloo, kuulkaa, yhtäkkiä präiskähti ja paukahti n’otta koko -osuuskunta oli hoittollona ketarat pystys. Rauranpaloja lenteli ilmas -ja isoo pyärä meni jotta vinkuu tiätä pitki aiva oikoosena. - -Prisaksi meni koko moottori. - -Se oli komeuren loppu. - -— Ja hyvä oli ku eres sillä päästihin! — siunasivat isännät. - - - - -PATALJOONA LÄHTI. - - -Oottako kuullu jotta nyt on suamalaanen sotaväki lähteny Vaasasta ja -tuatu ruattalaasia tilahan? - -Ja monen mamman flikan syrän on aivan tukehtua kun - - Vieraille maille - mun kultani lähti - ja jätti mun tänne yksin. - -S’oli ollu kuulemma oikee traakillista toisis porttipiälis maanantaita -vasthan yällä. - -Mettäprunnin kannellaki oli joka nurkalla istunu itkevä pari ja oikeen -oli männynlarvakki humaannu jotta: - - Sotapoika sorja ja neito ihana - Ne istuu illan tullessa - Lähtehen reunalla. - -Kun kaks kukertelovaasta kyyhkyystä noukat yhres. - -Suamalaasten sotapoikaan piti jättää kultansa suruhun sortumahan ja -lähtiä Helsinkihin viättelysten pesähän, johna niin monen poijan syrän -on kylmenny. - -Ei oo kumma jos Vaasan flikat ovakkin suuttuneina kun tualla lailla -sotamiähiä siirrellähän paikasta paikkahan. Kun justhin on saanu -ittellensä vasituusen heilan jostaki kersantista eli vääpelistä ja pian -meinathin ostaa sormus — niin silloon justhin siirrethän koko sotaväki -toisehe kaupunkihi! - -Ja taas pitää flikkaan alkaa aluusta koko tuhina aiva ventovierahan -kans. - -Kovasti n’oon ny suutuksis kaikki Hiltat ja Mantat täälä Vaasas. - -Kun m’olin eileen illalla kans’ asemalla kattomas ku tänne tuathin -ruattalaane pataljoona suamalaasen siahan, niin takaasin tulles kuulin -kuinka kaks ruattalaasta piikaa kovasti praatas ja oli sinnis, kun -niiren suamalaaset kullat siirrettihin pois Vaasasta. - -Toinen sanoo jotta: - -— S’oon aivan nuaren ruattalaasten herraan, förpannatu Folkparttiin -syy, kun suamalaaset sotapoijat, jokk’on niin hyviä halaamhan, -siirrettihin pois. Ja tilalle tuathin Närpis-holingar o tuku de -bundpojkar som je som bara snyys. (tuallaasia Närpiön ressuja, jokk’on -ku piaksuja.) - -— Jaa-ah, sej int annat Baat! (Älä muuta sano) — sanoo toinen. - -— Tå ja va på stasjuun i natt tå döm kom, så greit töm o liipa o saa -he töm ha haft så jestandes dryjgt i Hälsinfoss, he töm ha bara gråti. -(Kun m’olin yällä asemalla kun ne tuli, niin aivan ne itki ja sanoo, -jotta niill’on ollu niin ikävä Helsingis jotta aivan n’oon itkenehet). -Ein yta töm ha fråga jeenast et mamm o sagt he an sku ha kikka. (Yks -oli kyselly äitejä jo asemalla jotta se tahtoo kikkaa.) - -Sellaasta ne puhuuvat ja toinen sanoo viälä jotta: - -— Tuku de soldaatan som kan int hälst pussas naa! (Tuollaasia -sotamiähiä, jokk’ei taira eres pussatakkaa). - -Ja toinen sanoo jotta: - -— Men finnpojkan, töm va bra ti kröst, nästan välkkan än ryyssan. -(Kyllä nua finnipoijat oli kovia pusertamhan, melkeen parempia ku -ryssät). - -Niin puhuuvat ja haukkuuvat, mutta kiiluvin silmin jo kattelivat näitä -uusiaki. - - - - -HRA TUNTEMATOON. - - -Oottako kuullu jotta mull’oli lauantaina iltapäivällä harvinaane -tilaasuus ja kunnia? - -Mull’oli kunnia haastatella sitä salaperäästä junkkaria, jot’ei kukaa -tunne, vaikka sen on moni nähny ja ollu puhees ja tekemisiskin sen kans. - -Hra Tuntematoonta! - -Sitä samaa juupelia, jota poliisit ovat yrittänhet saara kiinni jo -monta kymmentä vuatta, mutteivät oo saanhet. Jäljillä ovat ollehet, -mutta sitte se katuaa ku kastet maaha. - -Eileen kun lehti oli jo valmis ja mä knapittin housuni, jotta mä -lähren kotia, (m’oon kuulkaa niin lihoonu, jotta aiva pitää pitää -housunliirinkiä auki ku kriivaroottoo) — niin samas soittuu telefooni -ja kysyttihin jotta: - -— Haloo, onko se herra Jaakkoo? - -— Joo, s’oon minä itte! - -— No päivää ja tervhyysiä Ruattista ja olis mulla vähä tulijaasiaki — — - -— Häh, mitäh — kysyyn mä ja sanoon toisille toimittajillen jotta: - -— Hiljaa ny poijat. — Niin mitäs se olikaan? - -— No ompahan vaan vähä Brattia potus. - -— Kuka puhuu, tuata, kenenkä kans mull’on kunnia puhua? - -— Tjaah, se on vähä arka paikka. Mun ei passaa sanua nimiäni, mutta -min’oon se sama miäs, joka tunnethan hra Tuntemattoman nimellä. - -— Oohoo — pääsi multa. - -— Joo — sanoo. — Kun nyt on purjehruskausi loppunu ja joppookin pitää -järjestää taas uuthen laihi, niin mä ajattelin, jotta jos haluaasitta -haastatella, niin se käyys ny kovasti hyvi päinsä. - -— Kiitoksia! Sepä ny jotakin! Mihnä sais tavata? - -— Minä asun täälä moottoriveneheni kajuutas. Tulkaa Kalaranthan, niin -laivapoikani kyllä opastaa. - -Minä lährin het! - -Siinä entisen Lasellin rautakaupan nurkas seisooki yks poika, joka -nosti komjasti lakkia ja sanoo jotta: - -— Minä viän. - -Ja siinä uurella pryyllä oliki yks suuri harmhaksi maalattu -moottoripaatti ja siihen se mun viisas. Mä koputin kajuutan ovhen, -niinku herroos pruukathan ja heti sanoihin, jotta: - -— Sisälle! - -Aukaasin oven ja — kyllä mä hämmästyyn jotta: - -— Sinäkö saamari se oot, se hra tuntematoon! - -— Minä, minä — nauroo se junkkari, jok’on mun rippikoulutoverini ja -hyvä tuttu. - -— No älä ny heikatti, vai sä se oot! Mutt oot sä aika epeli, em m’olsi -luullukkaa. — Ja näin komja ja fiini paatti kun sull’on. Mistä sä oot -tämän komffoijannu? - -— No pitää sit’olla värkit sitä mukaa ku hommakki. Kun on sellaaset -suuret ja monet asiat levjällänsä ku mullaki ny on, niin ymmärtää sen. - -Ja kyllä sill’oliki komja kajuutta. Aivan mahongista ja vaskesta kiilti -ja moottoriki oli 64 hevoosvoimaa. Sametti-tyynyt penkiillä. - -— Kolmes tiimas mä ajan tällä täältä Vaasasta Ruattin pualelle? - -— Älä hemmetis, vai menöö se nii lujaa. - -— Pitää olla sellaane masiina, jottei poliisit eikä tullivenhet peräs -pysy. Eikä ne pysykkää. Parhaat tullinuuskarien paatit teköö 18 -knuuppia, mutta tämä teköö 85 knuuppia — — - -— Mikä se knuuppi o? — piti mun kysyä, kun en m’oo oikee meriasioosta -selvillä. - -— No se on sama ku solmu elikkä solmunväli. - -— Jaa-ah — sanoon mä. Vai solmuja. Mutta eikö ne mee joskus aiva -takkuhu, kun niin ajetahan? - -— Hahhahhaa! — nauroo se hra Tuntematoon ja nosti sähköllä keitetyn -kaffipannu pöytähän ja otti seinäkaapista sellaaset kauhian -hoikkajalkaaset pikarit ku maronlakit. Mutta mä sanoon jotta: - -— Sos sos soo, s’ei passaa olleskaa. S’oon visshin väkijuamaa ja m’oon -lakia kunnioottava kansalaane. Suames on kialtolaki! Jes jos poliisit -sais tiätää, jotta sä tarittet mulle tuata kullanruskiaa munkkia! - -Silloo se nousi ylhä, vihelti kerran ja samas heitti laivapoika köyret -irti ja moottori rupes hakkaamhan ja kallisti jotta jos en m’olsi saanu -vähä väistetyksi, niin koko pottu olis kaatunu mun hämmästynesehe -suukkuhuni. - -— Pian täs laki täytethän — huuti hra Tuntematoon ja paatti meni jotta -vesi piraji ja Vaskiluatoki vai reisuusti välähti. - -Oikee otti hengen kiinni. Nii lujaa se meni. - -Ja sitte toppas ku tikkuhu. - -— Kolme meripeninkulmaa! — sanoo hra Tuntematoon. — Nyt m’oomma Suamen -rajan ulkopuolella. — Kippis. - -— Kippis sanoo merimiäs. - -— Niin sanoo jotta kippis. - -— Kippis, äääh. - -— Kippis, äääh. - -Ja sitte me jutelthin. - -Se kertoo, jotta s’oon tianannu tänäki kesänä hyvin. Tullen -mennen. Täältä s’oon kuljettanu Ruattihin kenkiä ja paperossia. -Eikä paperossiista mee tupakkiveruakaa kun niitä viää rehellisesti -ulkomaille. Ensin sai kruunun laatikosta, mutta ny viimeaikoona vain 50 -äyriä. Ruattin pualelle ne piti tuara salaa, mutta ku on tuttuja miähiä -vastas ja puplikaaniakin vähä auttaa, niin hyvin s’oon menny. Ruattista -on takaasi tulles tuatu kaffia, n’otta sit’ on kaikki mettäkki täynnä -Lohtajalta Porihi asti. Säkkiäki on hajonnu ja kaffia niin varisnu -pitkin puskikoota, jotta 10 vuaren perästä on kaffipuu yleesin lehtipuu -koko venska Österoottenis. Ja hyvinhän n’oon kaupat rotsinhet, eikä voi -tullinuuskarikkaa moittia. Frii kaffiis ovat pysynhet ja saanhet vähä -tupakkirahojaki. - -— Mutta paljohan n’oon poliisit ja tullimiähet saanehet sun tavaroostas -takavarikkohonki — - -— Hui hai! — Ei muuta ku se mik’on meinattuki. Kattoos, s’oon sillä -lailla, jotta mä pruukaan panna pari apulaastani 10—12 säkin kans -erellä kulkeehe ja iasti tuloo vasta peräs. Se syättivehes ajaa sitte -niin likiltä rullipaattia, jotta vissisti äkkääväkki. Tullilaivas -nousoo aikamoone metakka jotta. - -— Siru siru, faananamma tuusan juttan, sisoh salakuljettajia! - -Ja sitte ne panoo moottoripaatin merehe ja siihe hyppää 2—3 tullijunnia -pyssyt käres ja huutaavat jotta: - -— Seis seis elikkä me ammumma. - -— Ja mun poikani syöttipaatis nauraa pihistäävät jotta: - -— No nyt ne lähti. — Mitä nuaren ampumisesta! Ei n’oo ikänä osannehet. - -Poijat pistäävät piippuhu valkian ja pitäävät sellaasta parhaltaasta -vauhtia päällä, jotta tullivenes hissuksensa saavuttaa, ajaavat ranthan -ja pyhkääsöövät mettähän, elikkä rupiaavat riitelöhö ja rähisöhö. Niitä -sitte lähtöövät tullijunnit kuljettohon ja ovat miälisnänsä ku saivat -kiinni, mutta sillä aikaa ajaa mun isoo lastilaivani kaikes rauhas -maihin. Siäl’on isäntiä ja hevoosia orottamas ja »jyväsäkit» lähtöövät -maakuntaha jauhettavaksi. Hyvinhän s’oon kannattanu. - -— Täs hiljan mä tein oikee aika jutkun näille tulliherroolle — jutteli -hra Tuntematoon. — Pari viikkua sitte niitä lähti Ruattin pualelle aika -sakki yhrellä komjalla tullionkarilla tekemhän salasopimus Ruattin -pualen puplikaanien kans, jotta heti ku täältä lähtöö sinne jokin -tupakkilasti, niin täältä sähkötethän sinne jotta: - -— Pass opp, nyt tuloo! - -Ja ku Ruattin tullista lähtöö kaffilasti, niin siältä knakutethan tänne -jotta: - -— Hori opp! - -Veljellisesti näin autethan toisiansa ja saaraha osansa takavarikosta. - -— Hi ha ha — nauroo hra Tuntematoon. — Juu peeveli, viälä eivät oo -saanhet yhtäkää kertaa, vaikka n’oon sähköttänhet ja knakuttanhet -jotta pää täräänny. Ny ne istuu, imehtelöö ja manaa mua. — Mutta se se -kiärint’oli kun mä passasin päälle ja pistin herraan paattihin vähä -omaa tavaraani. Ja hyvin meni. Yks puplikaani korjas pois ku herrat -olivat hotelis syämäs. Kyllä mua huvitti ku mä seisoon Uumajan rannas -ja katteIin herraan lähtyä. Sillon tuuli ja oli vähä sumuaki — — — - -— Kippis. - -— Kippis. - -— Onko vissisti 3 meripeninkulmaa? - -— O-oh! - -— Mutta kuule, jos Markus sais sun kiinni? - -— No mitäs sitte? - -— Saakuri viä poika, s’oot tehny niin paljo jutkuja ja klenkkuja, jotta -sun tuamitaas seittemän kertaa elinkautishen linnaha. - -— Phyh! jos ne mun kiinni sais, niin viäläpäs ny asia! Kyllähän -poliisit mun tuntoovat mikä min’oon ja tiätäävät mun oikian nimeni. -Mutta sitä n’ei tiärä, eikä usko vaikka sanooski, jotta min’oon se -herra Tuntematoon. - -— Kippis — — ähäh — - -— Kippis — — ähäh — - -Kyllä mun täytyy tunnustaa, jotta mä en muista yhtää mitää koska ja -kuinka m’oon kotia tullu, mutta palttoo mull’oli yllä ja hattu niin -niin krutus, niin krutus pääs, ku aamulla sängystä huamaattin jottah. - -Ja kalossikki jalaas. - - - - -VALTIOPAATTI V. 1920. - - -Oottako kuullu jotta Suamen kansa rupiaa tulohon Hiljaksensa viisahaksi? - -Ministerin paikkaa kun ei enää huoli herra, eikä hamppari. - -Sitähän m’oon aina sanonu, jotta antaa ny niiren aikansa asuulla -ja olla tyyrmannina siinä valtiopaatis, joka lähti nii mahtavaa -seilaamahan kansanvallan myrskyävälle merelle n’otta »monarkistien -paperilyhryt» vaan pikkuusen enää tuikuttelivat ku mikkäkin surunpillit -pahan maillaan rannalla. - -Ja nämä poijat kun vetivät trasua mastoohin ja sanoovat jotta: - -— Niillä koulunkäynehillä kapteeniilla ja tyyrmanniilla ei oo mitään -virkaa! Miksei sitä seiso äijä kun äijä ruatelis ja osaa tyyripuusta -veivata? — Viäläpäs ny konsti! — - -Muistattako mikä rähinä siin’oli kun nämä poijat astoovat Suami -laivahan? — Siiin’oli eri tohina! - -Ne tulivat laivantäkille ja ajoovat entiset inerimiähet, tyyrmannit ja -kapteenit lastiruumahan. Panivat luukut kiinni ja huutivat jotta: - -— Ei ykskään sorkka siitä vanhasta hapatuksesta saa tulla meitä -neuvomhan, eikä viisoolohon. Pysykää vaan erillännä meistä! Se on ny me -kun määräämmä jä näytämmä, kuinka tällä paatilla oikee Seilathan. - -Ne vanhat merenkulkijat puristelivat päätänsä ja sanoovat jotta: - -— Ei sill’ eikä millään, ettettä te klopit saa tällä yhteesellä -paatilla kans seilaalla, mutta kun ett’ oo ennen merillä ollehet, niin -kattokaa vaan ettei teirän käy huanosti. — Punakaarttilaaset kans -lähtivät tällä paatilla freistaalohon, mutta ajoovat niin nenänsä -takkakivehen, jotta koko paatti oli saumoosta hajota. Eikhän olsi -paree, ku ottaasitta joitakin entisiä merimiähiä joukhon? Jos sattuus -hätä tulohon, niin voisivat auttaa! — kehoottelivat merimiähet. - -— Tukkikaa suunna te patavanhoolliset, taantumuksen mustat kekälehei -ja kaikenmailman kansanvallan vasthanharraajat, jok’että ymmärrä yhtää -histoorian kulkua, kun ootta ensin kumartanehet kultavasikkaa ja ny -pokkurootta paperivasikan eres. Hyi hävekkää, kun viittittä meille -puhuakkaan! — huuti yks’ pleikinnäköönen ministerin-planttu, ja heitti -katseensa ylös histoorian kulkuhun. - -Niin nousivat poijat laivahan. Yks otti ja piti viälä peijakkahammoosen -puheen matkhanlährös jotta: - -— Jo tulikin kerran oikiat miähet nöörin päihin! Nyt sitä näytethän, -kuinka nämä poijat taitaa. Trossi irti ja lankongit pois! Suara kurssi. -Ei oikiaan ei vasempaan — — — - -— Käännä helekutis vasempahan! — kiljaasi se pleikinnäköönen miäs, -joll’oli laivan viinavarasto hoirettavana. Eksä näe, että oikialta -tiukkaa viälä vähä monarkistien paperilyhryt? - -Kurssia vähä entrattihin. - -— Vasemmalla punaasia valoja, kun kyliä palaasi — huuti tähystäjä. — -Oikialla näkyy viälä pikkuusen paperilyhtyjä, mutta s’oon niin vähä — - -— Käännä käännä vasemalle! Ei saa näkyä yhtään valkoosta! Ei -tingilläkään — hoki se viinavarastonhoitaja, vissihin piänes huipelis. - -— No ei sitä ny niin vaan tingillä tätä paattia tyyräällä! — suuttuu -yks’. — Pitää kattua kans vähä mihkä mennähän! - -Siihen tuli toisiakin hasajamahan kurssista. Riitelivät niin, jotta -yks’ heti alkumatkas löi laukkunsa pöytähän ja sanoo jotta: - -— Tällääses tresusakis min’en oo! Hoitakaa paattinna! - -Kun hetken taas oli seilattu rupes poikaan vethön naamaa totiseksi. - -Kuiskutelivat toisillensa jotta: - -— Mihkähän täs oikee lopuksi mennähän? - -— Käännä oikialle! — vaatii yks’. - -— Käännä vasemmalle! — vaatii toinen. - -Samas rupes lastiruumasta kuulumahan aika mölinä. Tärähti kalliohon, -kraapaasi häjysti pohjahan ja poikaan löi syränalan kylmäksi. - -— Paatti vuataa! Me hukumma! — huuti kokkipoika ja juaksi ympäri kantta -krääkyen kun miäletöön. - -Mutta ne päämestarit hairasivat kokkipoikaa kraiveliista kiinni ja -pänttäsivät köyrenpätkällä aika lailla. - -Saunovat jotta: - -Ei sellaasta saa sauna nii että pasiseerarit kuuloo, elikkä ne paiskaa -meirän merehen! Pitää sanua, jotta hyvin menöö, vaikka pohjahan menisi. - -— Eikhän pyyretä vähä vanhojen merimiästen apua? — ehrootti yks’ viisas -niistä yhreksästä. - -— Ei, ei vaikka katkees! - -Siitä nousi uusi kuhina, joka loppuu siihen, että neljä miästä löi -laukut pöytähän ja saunovat jotta: - -— Toss o! Me pesemmä kätemmä! - -Nousi kova myrsky ja hätä oli suuri. Silloon ne päättivät pyytää apua. -Huutivat, huutivat, pyytivät ja rukoolivat jotta: - -— Tuikaa hyvät ihmiset auttohon! Saa tulla kuka vain tahtoo näihin -nöörin päihin. Monarkistit ja punikit, terve veljet, tulkaa, helpakkaa -helkutis! Ottakaa koko höskä — — - -Mutta kukaan ei hualinu lähtiä. - -Tuumasivat vain jotta: - -— Antaa ny poikaan kiikkua ja kinnata, että muistaavakkin. Kylläpäs -olivat noukka pystys mennes! - -Mutta yks’ on täs hätääntynehes sakis, jok’ei poraja, eikä -meinaa heittää virkaansa. S’oon sen kialtolakipaatti Suamen -viinavarastonhoitaja. Elikkä niinkun sen virallinen nimi kuuluu: -Minister licworum vitae, vinorum bonorum preserveerannes troppiorum-que. - -Se on viisas ja ethensä kattovaanen miäs ja siksi hyvän osan valinnu. -Ja hullu oliskin, jos leililtä lähtis. - -Mutta jos sen paikka tulis vapahaksi, niin kyllä totisesti olis tilahan -tulijoota. - - - - -KAUPPANEUVOS OSTI ILVEKSEN NAHAAN. - - -Oottako kuullu kuinka petomaasesti kauppaneuvos Tukkusta huiputettihin -nahkakaupoos niarkinaan aikana? - -Kauppaneuvos Tukkunen käyskenteli käret seljän takana torilla -markinamiästen joukos; katteli olisko mitää sellaasta tavaraa, jota -häneltä puuttuus. - -Siin’oliki kolme miästä nenät yhres ja yhrell’oli jokin karvaane nahka -käres, jota se näytteli yhrelle herrammooselle miähelle erestä ja takaa. - -— Mikäs nahka se on? — kysyy kauppaneuvos Tukkunen ja astuu likemmäs. -Otti kans yhrestä nahaan nurkasta kiinni, silootti ja tykkäs jotta: - -— Kovasti siin’on siloone ja fiini karva. Minkä elävän nahka täm’on? - -— He je kattlo — seliitti nahaanomistaja, jok’oli ruattalaane ja -rokonarpinen. - -— Kattluu? — imehteli tirehtööri. — Mikäs elukka se sitte on? - -Silloo se herrannäkööne miäs, joka siinä kans syynäs sitä nahkaa ja oli -kovasti ymmärtävääsen näkööne, rupes tolkkaamhan jotta: - -— Teme nakka ole sellane elävä ku ole mettäs ja istu puus. Se olla ei -susi, eikä karhu, se ole niinku kissi ja istu puus ja ole oikke vihane -ja aiva freesata. Se tappa lehmiä ja lamppata ja koira se pure knik -knaks pää pois! — - -Kauppaneuvos Tukkusen nousi tukka pystyhy ja käsi vapisi. - -Sanoo viimmee jotta: - -— Ei suinkaa se vaa tiikeri oo? — - -— Ei, ei se tiikeri ole! — Få ja lov o presentteera, Kranpär, -Kampia-Vaasa ladukool tispunent. Eikö härra olla Komesseroot Tukkunen? - -— Joo, Tukkunen min’oon — sanoo kauppaneuvos ja kovasti puristi herra -Latukoolin kättä. - -— Se ole oikke fiini nakka, teme kattluu, mine meina osta se — sanoo se -herra Latukooli. — - -— Mutta eihän täs oo häntääkää, ku pikkuune pätkä! — imehteli -kauppaneuvos Tukkunen. —. Mikäs se sellaane mettänpeto on, jollei oo -häntää — - -— Jaa, kattluu, sillä ei ole hänttä. Ei karhuka kulke häntä kans. Karhu -häntä ole poikki. — — - -Kauppaneuvos Tukkunen kynsii päätänsä ja funteeras. Viimmee muisti -Luannon kirjasta yhren kuvan ja huurahti jotta: - -— No mutta s’oon sitte vissihin ilves! - -— No jyst jyst, nyt mine muista, kattluu — se ole soomekeele -ilveskissa, juu, nii se ole. Täälä oli yks postifröökynä ja sen nimi -ole Ilves. Se elä puu ja freesata. — — - -— On kovasti verenhimoone ja raateleva peto — muisti kauppaneuvos -Tukkunenki jostaki kirjasta lukenehensa. - -Kauppaneuvos Tukkunen päätti heti, jotta hän sen nahaan ostaa, maksoo -mitä maksoo. - -— Mine takto maksa sata markka — seliitti herra Latukooli. - -— Nej, tvoo huntra markka — vaativat myyjät, jot’oli kaks. - -— Minä maksan sen kaks sataa — sanoo kauppaneuvos, veti lompsansa -framille ja töyttäs kaks saranmarkan rahaa toisen miähen käthen. - -Ja se ku sai rahat, niin vähä äkkiää pisti plakkariin ja molemmat -lähtivät siitä paikasta sellaasella kiiruhulla jotta kaatoovat Isonjoen -äijän puufati- ja voiaskitapulit pitkin toria. Juaksivat vosikkaan -sivuutte Teräksen tyä ja siitä Tikanojan kulman ympäri ja vasta -Norrkraanin kellosepän klasin nurkkahan pysähtyyvät, jottei nähtääsi; -ja nauroovat nii mahan täyreltä, jotta Norrkraanin mestarin kaikki 77 -seinäkelloa meni prilleehi ja rupes lyämhän, vaikk’ oli vasta varttia -vailla. - -Sillon Norrkraanin mestari hyppäs pystyhy, otti varsiluuran, tormootti -pihalle ja huuti jotta: - -— Mitä te lurjukset naura niinku elefantti, jotta kaikki mun kelloni -tule hulluksi ja rupe hakkama ennen aikoja! - -Otti ja tomahutti toista luuralla niskaha ja toinen lähti lipettihi -ilman mälliä. - -Siitä tuli Norrkraanin mestarille suuri vahinko. Se sai koko iltapäivän -rukkaalla ja justeerata kellojansa. Mutta ny n’oon taas hyväs kunnos ja -lyäävät justhin prikun päälle. - -Mutta se kauppaneuvos Tukkunen se jäi torille seisomhan se ilveksen -nahka käres, lompakko toises ja suu auki. - -No siihen tuli sitte itte Roopertti Nahkanen, se nahkakauppias, ja -kysyy kauppaneuvos Tukkuseita jotta: - -— Kuinkas tirehtööri voii? - -— Tuata, tuata, minä ostin täs ilveksen nahaan — — - -— Ilveksen nahaan? — imehteli Roopertti Nahkanen. — Tuanko, joka teill’ -on käres? - -— Niin tämän mä ostin. - -— Mitä riivattua! Eihän tua oo mikää ilveksen nahka. Näyttäkääs, mä -katton. - -Ja ku Nahkanen kattoo, nii holonaurun ja pitkän päästi jotta: - -— Tämähän on kollikissin nahka, jot’ on vähä pruukattu ja kovasti -venytetty. Kyllä teit’on ny herra kauppaneuvos vähä friskisti -jutkutettu. - -— Tuata, tuata — sanoo kauppaneuvos, eikä se muuta sanonukkaa. Pisti -nahaan kainaloho ja lähti pitkin askelin harppimhan konttuurihinsa. -Punaane oli ku krapu naamasta ja suu käy, vaikkei puhetta Lullukkaa. - -Heti ku pääsi konttuurihinsa, nii kirjootuspöytänsä ala nakkas koko -ilveksennahaan. - -Ei sanonu mitää, puhkuu vai, ja aina vähän päästä kynsääsi korvallista. - -Pian sai apulantakauppias ja hantesmanni Tuomas Kuona kuulla -kauppaneuvos Tukkusen ilveskissin nahkakaupasta, ja se ku on aina kuria -täynnä, nii heti juaksupoijallensa 10 markkaa kourahan ja komentamhan -jotta: - -— Tuas on raha, juakse joutua kaupungin teurastuslaitokselle ja osta -tohtori Römpäriltä yks pitkä lehmänhäntä! - -— Lehmänhäntä? — kysyy poika. - -— Lehmänhäntä! Niin, lehmänhäntä, ymmärräkkö sä? Se joka riippuu lehmän -toises pääs ja huiskuu. - -Poika ei käsittäny mitään. Seisua möllötti vain. - -Mutta ku sai hantesmannin levijästä kämmenestä perälautahansa -paukauksen, niin jo lähti ja pian tuli takaasikki lehmänhäntä -sanomalehtehe käärittynä. Sen otti hantesmanni följyhynsä ja lähti -kauppaneuvos Tukkusta helssaamhan. - -— No päivää komesseroot Tukkunen — huuti heti ovesta. — M’oon kuullu, -jotta sin’oot ostanu ilveksen nahaan. - -— My-hy — — mutaji kauppaneuvos. - -— Mutta ne sanoo, jotta siinä sun ilveksen nahaassas ei oo häntää ja ku -meirän firma sai justhin tänä aamuna kotia aivan tuarehen lähetyksen -ilveksen häntiä, nii mä sanoonki heti, jotta: - -— No mutta sepä ny passas ja tuli oikee kreivin aihkan, ku kauppaneuvos -Tukkunen on ostanu hännättömän ilveksen nahaan, niin mun pitää ny heti -lähtiä häntiä kaupalle. - -Ja hantesmanni Tuamas Kuana veti paperista pitkän kluttuusen -lehmänhännän. - -Sanoo jotta: - -— Niit’on oikiastansa kahta sorttia, pitempiä ja lyhyempiä näitä -häntiä, mutta mä tykkäsin, jotta kyllä kauppaneuvoksen ilveksennahaas -pitää olla tätä pitempää, parempaa ja tyyrihempää sorttia häntä. - -Kauppaneuvos Tukkunen oli kattellu luimistellu kovasti krätyysen -näköösenä kulmiensa alta. - -Mitää ei ollu sanonu, mutta kauppaa ei liijoon ollu tullu, vaikka -hantesmanni tarjos häntää lopuksi alle sisäänostohinnankin. - - - - -KANSAKOULUN JATKOLUOKAT. - - -Oottako kuullu mikä ilo nyt taas orottaa Suamen kansaa? - -Taas on istunu yks komitea ja muninu Suamen kansalle suuren ilon ja -rahanreijän. Tarkootus tiätysti on hyvä ja hyäryllinen ja minäkin sitä -syrämmestäni kannatan, mutta mä tunnen samalla pistoksen syrämmeni -kohralla, lompakos, ja huakaan yhres Suamen kansan pahimmin soorretun -kansanluokan, veronmaksajaan, kans jotta: - -— Ja mistä riivatusta ne kaikki rahat oikee meinathan nylkiä, jolla -nämä eristyksen kehityksen sivistykset oikee maksethan. - -Kun nyt on justhin saatu mojahutetuksi meitä veronmaksajia päähän sillä -oppivelvollisuuslailla, jotta viälä ollahan pualipökerryksis, eikä -viälä pualiakaa niistä uusista kansakouluusta oo saatu rakennetuksi, -jokka niin vängällä ja sellaasella kiiruhulla läpiajettihin — niin -eikös totitesti ookki jo yks erinomaanen ministeri saanu kravatuksi -kokhon uuren ehrootuksen kahren jatkoluakan lisäämisestä kansakouluuhin. - -Tämä uusi ehrootus on ny justhin valmistunu ja jätetty mulle ja -valtioneuvostolle tarkastettavaksi ja arvosteltavaksi. - -Eileen se mulle tuli ja min’oon valmis jo tänä päivänä sanomhan -painavan sanani tästä muutaman saran miljoonan markan suuresta uuresta -menoerästä Suamen kansan massikan varalle. - -Ensiksikin pitää sanua, jotta ehrootus ja tarkootus ja kukatiäs -tuloksekkin voivat olla hyvät, mutta tyyristä lystiä siitä tuloo. -Oppilahat näiskin tullahan tiätysti syöttämhän, juattamhan ja -vaatettamhan kunnan ja valtion varoolla. Uusia opettajia tarvithan -tiätysti aika liuma ja niille frii puut, vapaa lämpö ja valo, kuin -myäskin lapsilisäykset ja kallihinaijan korootukset. - -Näillä kahrella jatkoluokalla on meininki opettaa kakaroosta vaikka -mitä: suutaria, kräätäriä, nikkaria, kivimiähiä, timpermannia, -kaljanpanijoota, paakaria, kivi-, rauta-, puu- ja savisorvaria, -maalaria, latojia, tynnyrintekijöötä, satula- ja kakluunimaakaria, -tehtaantyttöjä, tarjoolijaflikkoja, isäntiä, emäntiä, lapsenpiikoja, -imettäjiä, kauppamiähiä, tukkityöläisiä, kunnan kirjuria, sanomalehren -toimittajia, maanviljelijöötä, karjakkoja, taiteelijoota ja varsinkin -tunteilijoota. - -Minä oon lukenu tätä komiteijan miätintyä, jotta silmistä vesi juassu, -ja huamannu, jotta näillä kahrella kansakoulun jatkoluokalla on -tarkootus antaa perusteellinen opetus melkeen kaikis ammatiis, mitä -meillä yleensä harjootethan. Ja niinpä mä luulenkin, jotta ne ammatit, -jokk’on ehrotuksesta jääny pois — n’oon vain unohtunhet. - -Ja mua suuresti ihmetyttää, jotta hra ministeri on unohtanu kaikiista -tärkiimmät ja kannattavimmat ammatit ja niiren opetusohjeet. Ne -on: politikoottija, luattamusmiäs, piirisihteeri, juhlapuhuja, -kansanerustaja, komiteamiäs, konkurssimiäs ja vekselinväärentäjät. -— Näis, minä pyyrän viälä sanua, näis ammatiis, jokk’on kaikiista -yleesimpiä meirän maas, näis pitää ennen kaikkia antaa Suamen kansalle -opetusta ei vain kansakoulun jatkoluokilla, vaan myäs kertauskurssilla, -jonsei kattota tarpehelliseksi toimeenpanna suorastansa -reserviläiskursseja entisis teservikasarmiis. - -Opetus näillä jatkoluokilla ehrotethan käytännöllistä elämää varten. -Kouluuhi on perustettava monellaasia työpajoja ja verstaita, johna -poijat veistelöö, suutaroo, nikkaroottoo, muuraa, harjootteloovat -konehella kirjoottamista ja urvuulla veisaamista, velkakirjan -kirjoottamista, ilmootuskaavakkeen täyttämistä verootusta varten -jne. Siälä niitä opetethan sanomahan päivää, hyvästi, pukkaamhan, -keskustelemhan miällyttävästi, istumhan pöytähän, syämhän trasu eli -ruakaliina nenän alla, tarittemhan toisillekki, rykimhän, räkimähän ja -niistämhän noukkansa ja pitämhän suunsa kiinni, vaikka kaverin nenä -oliskin epäkunnos. - -Siälä opetethan suarahan sanojen tulevista Suamen kansalaasista -läpikliipattuja junkkareita ja kavaljeeria. - -Jatkoluokan »kauppalinjalla» opetethan mm. »myyntioppia», solmun tekua -ja piäniä ammatis tarpheellisia valehia. - -Kaikki nämä mä ymmärrän olevan tarpehellisia tulevalle kauppamiähelle, -mutta — taas pitää mun lausua suuri hämmästykseni, etten sanoosi -suarastansa ällistykseni siitä, että hra ministeri, joka niin suurta -hualta ja vaivaa on nähny tämän kankianiskaasen ja takkutukkaasen -Suamen kansan kouluuttamisesta, on unohtanu pois opetusopistansa -»kauppalinjalla» kaikiista tärkiimmän kauppamiähen tehtävän. - -Ja se on järkiperääsen konkurssin teon. - -Flikkojen opetus jatkoluakilla ehrootethan sellaaseksi, jotta ne -olis mahrollisia siihe suurehen tehtävähän joka niitä orottaa, nim. -keittämhän ainakin seuraavat ruakalajit arvosanalla »välttävä»: -vesivelli, ruisjauhoolla suurustettu puolukkapuuro, perunamuhennos, -hernerokka (sen saman luultavasti, jolla Esau myi esikoosoikeutensa -sille Jaakoppi-junkkarille), sienimuhennos, mehukeitto, kiiseli, -pannukakku, silakkalaatikko, suutarinlohi (voitaan särveerata myös -kräätärille), patapaisti ja verivanukas kuin myös kahvinkeitto sekä -ilman että korvikkeilla» (kalannahka eli silakanpää). - -Flikkaan pitää oppia myös »pöyrän kattaminen ja koristeleminen. -Tarjoolu. Leipä ja voi. Ensimmäinen ruokalaji. Toinen ruokalaji. -Jälkiruoka. Käytetyt pöytäastiat. Lautaset. Tarjotin. Harjoitusta -tarjoilemisessa. Hyvät pöytätavat: ole valmis, asento, ruuan ottaminen. -Veitsen, haarukan (kaffelin) ja lusikan käyttäminen. Syöminen. -Kohteliaisuus ja huomaavaisuus.» - -Täs’on paikalla lausua pari sanaa selvitykseksi. On erittäin tärkiää, -jotta ensimmääne ruakalaji syärähän ensiksi ja sitte vasta toinen, eikä -päinvastoin. Sillä jos toinen ruokalaji syärähän esti, niin mitäs sitte -syärähän ensimääseksi ruakalajiksi? — Tämä vaan sanottuna siksi, että -arvoosa lukija käsittää, kuinka perusteellisesti arv. komitea on asiaa -harkinnu. — - -Suamen kansan syämisen suhtehen on mun miälestäni komitejan vaikia -saara muutosta aikahan. M’oomma tottunu siihe, jotta alaleuka huiskuu. - -Ja ku on hyvää, niin massutethan. Kun on täynnä, niin ryäkäästähän. Ja -ku kräämiä tuloo pöytähän, niin sanothan jotta: - -— Annas Kaisa suureet lusikka! - -Erityysenä taironnäytteenä vaarithan kansakouluflikoolta, jotta ne osaa -leipua piparkakun. - -Sitte jatkaa komitea esitystänsä mulle ja valtioneuvostolle: »Mitä -tulee kysymykseen siitä onko oppilaiden myöskin itse nautittava -se ruaka (klottu) jonka valmistavat, niin katsoisi komitea -asianmukaiseksi, että niin tehtäisiin.» - -Ja m’oon samaa miältä. - -Elikkä oikiastansa olis viälä päreet, jos arv. komiteija, jok’ on tämän -»sopan» keittäny, sais sen myäs itte niällä. - -Erikoosen monia oppituntia ehroottaa komitea käytettäväksi kansakoulun -jatkoluokilla _lastenhoitoon_. Ei toki niiren lasten, jokka jo itte käy -koulua, mutta viälä pienempään. Se tahtoo sanua kansakoulukakaroolle on -opetettava viälä piänempien ipanooren hoitua seuraavan kurssin mukaan: -»Imeväisen käsitteleminen, kylpy ja siihen tarvittavat esineet (s.o. -itte mukula, vettä, ruutporsta, saipuaa, hiataa ja rottinki), pään -puhtaanapito, kynsien hoito (kerittimet), ihojauheen käyttö (kalkki), -imeväisen ravitteminen: luonnollinen ja sen edut (puremiset ja päähän -knoppimiset), pullolla ruakkiminen (sarvi ja sokuripussi), lisäruaka -(knapit, tikut, hiata ja tutin pualiskat). - -Opetus tapahtuu tiätysti havaannollisesti ja kokeellisesti: opettaja -näyttää tuttia, panoo sen maitopotun päähän ja sanoo: - -— Näin! - -Ja imöö. — Ja antaa sitte kakaraankin imiä. Mutta mistä Saarahan joka -kansakouluhun se imettäjä, jolla voirahan »kokeellisesti» antaa koko -koulun imiä. - -Sitte saavat oppivaaset kansakouluflikat jokahinen kerran itte kokeella -ja kukin vooron päästä pistää tutin sen elävän mallilapsen suuhun, joka -tiätysti joka kouluhun ostethan havaantovälineheksi ja jota opettaja -säilyttää tiätysti priis luannontiärekaapis, ja joita tiätysti saa -tilata koulutarpeiren keskusliikkeestä Helsingistä. - -Lapsille opetethan mm. hampaitten »puhkeaminen, henkinen kehitys». -Opettaja voi myäskin kysyä pikkuflikoolta: - -— »Miten on koetettava ehkäistä pienokaisten suurta kuolevaisuutta -varsinkin kesän aikaan?» - -Jä siihe sanovat ne kansakoulutenavat tiätysti jotta: - -— Emmä me tiärä. - -Myäskin tullaan opettamaan »lapsen vaatteiden pesemistä, ja -siistimistöitä tarpeen mukaan». Tiätysti vain tarphen mukahan. Kuin -myös laskisangoon kantamista. Kansakoulun jatkoluokilla on niillä -flikoolla, jokka meinaa päästä emänniksi, erityyne »emäntälinja», jöhna -jokin oikee koulattu xantippa tiätysti neuvoo niille kaikki akkaan -kiristys- ja kuristuskonstit sekä kuiskuttaa kaikkiin salaasimmat -juanet pikkuflikkaan höröllä törröttävhän korvahan. Kyllä s’oon niin -kamalaa ja kavalaa meininkiä jotta mikä meirät miähet oikee perii? - -Viälä ehroottaa komitea, jotta valtio palkkaas erityysen -_ammattipsykoloogin_, joka rupiaa reissaamahan kansakoulusta toishen ja -tuimalla silmällänsä kattonahan ja määräämähän jokaaselle kersalle sen -tulevan elämänuran. Ajatelkaa sellaasta herraa! Ku se tuloo kouluhu, -nii kersat jatkoluokilla komennethan rivihi ja se valtion pysokolooki -kääntää läpitunkevat silmänsä itte kuhunkin kakarahan ja kattoo, mikä -siitä tuloo. - -Reisuusti se vai kattoo lapsen läpitte jotta sihahtaa ja määrää jotta: - -— Tua takkupää tuas on suutarin sälliksi luatu. — Tuas on paakari, -tuas vosikkakuski, tua on hampparin alku, tua selvä tairemaalari, tua -jopparin planttu, tua laiha takakenoone ja rutilaiska vintiö on valmis -kuritushuanefanki. Tuasta ei tuu yhtää mitään, ja tua fletkusäärinen -poika passaa parahite akanmiäheksi ja niin erespäin. - -Ku kaikki hyvät ja hyärylliset ammatit on jaettu ja jäljel’on yks -sellaane penikka, lottokorva, vääräsääri, pahansisuune, kiukkuune ja -krätyyne, tupakinpolttaja ja viinanjuoja, irvileuka, juanittelija ja -kaikkiin paheesiin taipuvaane otus, jok’ei mihkää hyäryllisehe kelpaa, -niin se on tietysti — sanomalehtimiäs. - - - - -TAAVETIN POTTU. - - -Oottako kuullu jotta nyt s’oon sitte selvitetty se Kuurtanhelaasten ja -Alauren Kontoperäästen väline kissinhännän veto-juttu, jost’on niin -paljo puhuttu? - -S’oon ny poikki. Taavetti voitti ja reiruhun. Ja Faltesmanni ja -Koljaatti hävis ja pulskasti. - -Niinkus muistatta niin syntyy siälä Alauren Kontoperän eristys- -ja sivistysiltamas täs vuasi sitte merkilline välinäytös. Yhtä -kunniootettavaa kuurtanhelaasta, jok’oli tullu kattomhan ja -kuulemhan Kontoperäästen eristys- ja sivistyspyrkimyksiä, rupes se -runonlausumine kovasti janottamhan. Ja sitä varte se kuurtanhelaane, -joka otti poviplakkarista halstoopin potun, ryyppäs kaks kertaa ja -kovasti ähkääsi. Pyyhkii suuta ja meinas taas ruveta arvostelhon sitä -runonlausumista, nii samas hyppäs sen Kuurtanhen poijan ethen, jonka -nimi oli Taavetti, se Kontoperääste kauhia viinapoliisi Koljaatti, -hairas potusta kiinni ja rupes nykimhän ja huuthon jotta: - -— Pottu tänne! Päästä irti! - -— S’oon mun — kiljuu Taavetti. - -— Siäl’on viinaa — huuti Koljaatti. - -— Äääh! — huuti Taavetti ja kiskoo jotta kaulasuanet sinisenä. - -Koljaatti veti vääränä ku luakka, silmät väärinpualin pääs ja huuti -jotta: - -— Tulkaa auttamhan! - -— Älkää tulko! — Yksin mäkin verän — kiljuu Taavetti. - -Ja kyllä ne vetiki jott’oikee sätii ja prätii ja päältäkattojakki -ähkyvät tahris. - -Kerraasti meinas Koljaatti vähä petrata otettansa. S’ei havaannukkaa -ku otti ja sylkääsi kourihinsa — ja pottu jäi Taavetin käshin, n’otta -Taavetti kuuppas pyäriensä penkkien välhin. - -— Saikkos pihkanoukka! — hihkuu Taavetti pottunensa ja lippas ovesta -pihalle. - -Ja Koljaatti peräs ja koko arvoosa yieesö Koljaatin peräs kattomhan -kuinka siinä käyrähän. - -Siälä pihalla se Taavetti vasta ilon piti. Se hyppii ja hihkuu ja aina -välhin ryyppäs potusta ja ähkääsi. Ja Koljaatti koitti haparoora sitä -korvista kiinni, muttei saanu, ku se Taavetti oli niin vikkelä justhin -ku orava. - -Sitte sekaantuu jo muukki kuurtanhelaaset asiahan ja haukkuuvat koko -Kontoperän eristys- ja sivistysriannot akkaan fläsinööksi. Sanoovat -jotta: - -— Tualla lailla kohrellahan ku kuurtanhelaaset luloovat joskus -Alaurellc viaraaluretkelle. — — Mutta ettäpäs piisannehet! Ei eres -teirän Koljaatti piisannu meirän pikkuuselle Taavetille. - -Ja lähtivät pois koko juhulista. - -Mutta se Koljaatin häviö harmitti niin Kontoperääsiä, jotta haastoovat -Taavetin vastaamhan käräjille, jotta sill’oli olin muka viinaa potus. -Ja se oli vales niinku Taavetti sanooki jotta: - -— Kaljaa s’oli, kyllä mä itte tiärän, joka mä sen joinkin. - -— Mull’on toristajat — rupes Koljaatti änkkäämhän. - -Tuamarin piti lykätä jutun toishen kerthan ja siit’on ny jo pari -viikkua sitte ku s’oli uurestansa käräjis. - -Koljaatin toristajat sanoovat jotta: - -— Pontikkaa s’oli, me näimmä, s’oli valkoosta. - -— Mitä näittä? — huuti Taavetti. — Kun pottu oli musta — eikös ollu, -häh? - -— Olihan se — — — - -— Ja t’olitta ainaki kuuren sylen pääs, ja oli pimiä ilta, nii mitä te -näittä? — Kissinhäntiä te näittä — — kiljuu Taavetti. - -— Tuata, tuata — koittivat sen Koljaatin toristajat sanua. — Mutta -ainaki tämä Taavetti ähkyy nii justhin ku — — - -Silloo tuamari suuttuu ja sanoo jotta: - -— Ei täs oo ny ähkymisestä puhet? Voittako vannua, että siinä potus oli -viinaa? - -— Tuata tuata, ei me ny vannua tohri, mutta ainaki se haisi — — - -— Kuka haisi? - -— Tämä Taavetti, herra tuamari, vähä niinku haiskahti — — - -— Minä vaarin kunnianloukkauksesta — kiljuu Taavetti ja putii nyrkkiä -toristajan nenän eres. - -— Mä meinasin sanua jotta se lemus elikkä tuaksuu väkevältä — — - -— No mutta väkevähän se Taavetti olikin. Eihän Koljaattikaan sille -pärjänny, — seliitti Taavetin fulmahti. - -— Astukaa uloos haisemhan! — karjaasi tuamari ja käski lautamiästen -aukaasta klasit. - -Hetken päästä julistettihin tuamio ja Taavetti vapautettihin -syyttehestä. - -— Koska ei oo voitu tothen näyttää, mitä Taavetin potus oikee oli — -sanoo tuamari. Ja kulut saa kumpikin maksaa itte. - -— Taavetti voitti! — hihkaasi koko Kuartanhen seurakunta. - -Kuurtanhell’on ny ilo ja riamu yhtä suuri ku Ähtäris, ku Kolliini -voitti Holmenkollin. Taavetti pelasti Kuurtanhen kunnian ja sille -koothan juusto taloosta ja kuntalaaset yhtöhöösesti maksaavat Taavetin -käräjäkukit. Friikyytillä kuljetethin Taavetti Voittaja riamusaatos -Kuurtanhelie. - -Mutta Kontoperääset ovat nii suutuksis Koljaatillensa jotta ovat -pannehet sen viraalta pois. - - - - -MYI MIÄHENSÄ. - - -Oottako kuullu mitä kummia Ylistarosta ny kuuluu? - -Siäl’on kuulkaa yks akka-peijakas, en paremmin tuu ja sano, ottanu -ja myyny miähensä toiselle akalle Sinkerin ompelukonehella. — Joo, -sellaasia siältä ny kuuluu. - -S’oon yks köyhä torpan akka, jok’on myyny, ja rikas leskiemäntä, jok’on -ostanu. Eikä miähell’oo ollu mitää sanomista muuta ku nostaa housunsa, -niistää nenänsä ja följätä uutta omistajaa niinku nauta ainakin. Ei -siinä itketty eikä voivooteltu, tehtihin kauppaa vai ku vanhasta -salviasta. - -Se mökin muija oli ruvennu panhon merkille, jotta sen miäs oli alkanu -vistaamahan vähä liika pitkähän siälä lesken taloos ja tekhön oikee -voorokausitaksvärkkiä. - -Yhtenä päivänä tuli sitte se leski sen mökin muijan tyä pyhäputsus ja -kysyy jotta: - -— No kuinkas täälä jaksethan? - -— Siinähän menöö ku märkä palaa — sanoo mökin muija ja niisti nenäänsä -ku ei ollu muutakaa tekemistä. — Kyllähän sen tietää tämän mökkilääsen -elämän; kitua se on sellaases huushollis jonka maa ei kasva muuta ku -mukuloota. Kersoja pakkaa vaa olemhan n’otta nuarimmat uunin päällä -kuivamas, eikä tiärä, mitä niiren suuhun tukkis, ku sualaastakaa -ei monaasti oo muuta ku se, mitä kakarat päivänmittaahan itkiä -pillittäävät. - -— Soo-oh — sanoo leski. — No jo on kovat paikat. Mutta onhan sulla -miäs, mitäs sä sillä teet? - -— No en yhtää mitää mä sillä tee, kyllä se nii on! Paree olis, kun ei -olsikkaa koko värkkiä. - -— Tuata tuata — sanoo leski. — Oikeenko totta, jotta niin oot -kyllääpyny miähees. - -— Niin on asiat! — Osta pois koko kanttura, niin saat — jahkaasi mökin -muija. - -— Tuata, tuata, mitäs tahrot? — kysyy leski. — Oon mä vähä ittekseni -tuumannu, jotta joutaas sitä ny leski-ihmisellä olla eres miäs -hupulaasena. - -— Kymmenentuhatta markkaa! — tokaasi torpan muija. — S’oon viälä höyhkä -äijä, hyvät hampahat, ja kova tyämiäs, vaikka huano s’oon tianaamahan, -se täytyy tunnustaa, kun toren sanoo. - -— Eikö s’oo vähä liikaa? — kysyy leski. - -— No niin mä tykkään ittekki, jotta liikaa taitaa olla, mutta -pluutathan! — hihkaasi mökin muija. - -— Mulla ei tahro nyt olla oikee rahaasta rahaa, ku on ollu justihin täs -hipoteekin inträssi ja veronmaksukki, mutta eikö vaihretaasi jollaki -tavaralla? — Mitäs tykkäät Sinkerin neulomakonehesta. S’oon mulla aiva -yhtä liikaa, ku sulla tua miäs. - -— Hyvähän se taitaas olla neuloma-masiinaki olemas, mutta pitääs sitä -saara vähä rahaaki — - -— Kuinka paljo tahtoosit viälä väliä? - -— No anna eres 100 markkaa, nii saat viärä ja pitää hyväomanas. - -— Kättä päälle! Ja tuasta poikki! — hihkaasi leski ja kaivoo -aluushamhenplakkarista rahamassikkansa. Otti saran markan rahan ja -sanoo jotta: - -— Matti on sitte muh! Ja masiinan saat tulla vaikka heti hakemhan. - -— Mutta voiretpillin pitää antaa samas kaupas — muisti mökin muija. — -Pitäähän sitä olla eres jonkillaane voiretpottu tällääseski töllis — - -— Saamas pitää! — sanoo leski. - -Ja niin kauppa päätettihin ja sen päälle keitettihin hyvät kaffit. - -Sille miähellekki annettihin kuppi. - -Ja lähtiääsiksi hyvästeli mökin muija entistä miästänsä jotta: - -— Muista ny Matti olla nöyrää ja nyhtyriä ku tuut uutehen tyäpaikkahas, -jottei tällä emännäll’oo mitää katumista. - -Matti lupas parhaansa koittaa. - -Ja niin oli välit selvät. Leski otti miästä kynkästä kiinni ja lähti -traihaamahan saalistansa kotia. - -Kovasti kuuluu ny tykkäävän ja hyvänä pitävän. Matuksi ja upukaksi vai -nimittelöö. - -Kelpaa siinä ny mökin miähen elellä. Ei tartte ulkotöis kulkia, -istuskella vai peräkamaris ja paasata lihapärinöötä poskehensa! - - - - -HUU PURI. - - -Oottako kuullu jotta meirän piikaa on purru huu? - -— Huu?!? Mikä s’oon? — kysyttä te, arvoosa yleesö, justhin niinku mäkin -kysyyn meirän frouvalta, joka siitä mulle kertooki. - -— Huu sit’on purru — sanoo frouva. - -— Huu? — imehtelin mä silmät tapilla. — Kuka s’oon ja mihkä paikkaan -s’oon purru ja onko pahoonki purru, oikee verislihallekko? - -Frouva katteli kovasti halveksuvasti mun päälleni ja nakkeli -niskojansa. Mutta ku mä seisoon ku ainaki kysymysmerkki, niin kysyy -viimmee jotta: - -— Ekkö sä tiärä mik’on huunpurema? - -Mä pyärittelin vain silmäni ja sanoon suarahan jotta: - -— Mä en tunne sennimistä herraa, enkä m’oo kuulukkaa niin mukavaa -sukunimiä. - -— No ei sunkaan se ihminen ookkaa! — tokaasi frouva. - -— No mikäs peijakas sit’on sitte purru? — Ettähän te vain oo ruvennu -sonsaria karahteeraamhan uurella nimellä? - -— Ekkö sä totisesti oo kuullu puhuttavan huunpuremasta? — kysyy frouva -jo aivan vakavana. - -Ja kun mä oikee vesissilmin vannoon ja vakuutin, niin rupes viimmee -seliittämhän, jotta: - -— Em mä tiärä oikee ittekkää, mikä se huunpurema on, mutta jokin -salaperääne henki se vissihin on, ku — — — - -Mun nousi tiätysti niskakarvat pysthyn. - -— Kun yhtäkkiää tuloo iholle sinisiä merkkiä ja jälkiä aivan -ittestänsä, jottei tiärä mistää — kertoo frouva. - -— Kun Hilta tänä aamuna puki ylensä, niin molemmis käsivarsis ja -kaulalla oli huun puremia, sinisiä jälkiä. - -Mun laski hiukset pääs heti ja taisin mä vähän nauraa pihahuttaaki, kun -frouva suuttuu, ja sanoo jotta: - -— No totta s’oon, älä yhtää virnistäkkää siinä. — Hilta! — Hilta, tuu -tänne! — rupes frouva huuthon. - -Ja Hilta tuli. - -— Eikös sun’oo, Hilta, huun puremia käsivarsis, kun herr’ei usko? - -— O-on — mulla — änkytti Hilta, jok’on pulskanpualeene flikka ja hyväs -lihas. - -— Näytä herralle — komenti frouva. - -— Ei-jei, ei se passaa että Hilta täs riisumhan rupiaa — hätäälin mä. - -Mutta mikään ei auttanu. Hiltan piti vetää pusurin hiat ylhä ja näyttää -käsivarsiansa. Ja niis oliki sinisiä merkkiä. - -— Ja kaulalla kans! — sanoo frouva. - -Hilta näytti. - -Mä syynäsin ja oikee sormella koitinki, niin olih! Sinisiä plättyjä -siin’oli. - -— Mistä n’oon tullu? — kysyyn mä ja kattoon suaraa Hiltaa silmihin. - -— En mä tiärä, kun aamulla huamaattin, niin näin — — seliitti Hilta. — -Huun puremia n’oon. On niitä ollu ennenkin — — — - -Mutta silloon mä suutuun. - -Sanoon suarahan jotta: - -— Kuule ny Hilta ja muista se mitä mä sanon. Ja s’oon sitä paljo, jotta -täss taloos _ei saa huu enää reisuakaa purra!_ Ja muista se! - -Niin sanoon ja lährin kamarihin. Hilta rupes itkiä pillittämhän. - -— Huun purema! — jahkuloottin mä itsekseni. — Kyllä se kans keksii ja -luuloo mua narraavansa! - -Frouva tuli perähän ja rupes meiskaamhan jotta: - -— Mitä sä oikee meinaat? Hilta köökis itköö, ku sä tualla lailla puhut. - -— Huun puremia ne o — vakuutti frouva. - -— Huun puremia! Usko sä vain, mutta mä sanon ny kerta kaikkiastansa, -jotta huuta ei ookkaan, s’oon vales! - -— Katto sanakirjasta niin näet — sanoo frouva ja meni ja haki -Tiatosanakirjan. - -Mä rupesin plaraamhan ja aivan oikeen! Siäl’ on näin: - -»_Huu-haamu_, esiintyy etupäässä yhdyssanassa huunpurema = mustelma -ihossa, joka syntyy itsestään; semmoisen kerrotaan tulevan näkyviin -läheisen sukulaisen kuoltua. Niinkuin tästä voi päättää, merkitsee -huu vainajan henkeä, joka kansanuskon mukaan kävi jälkeenjääneiden -sukulaisten luona ja jonka hampaan jäljet olivat huun puremia». - -— Siinä ny näit! Luulet täs olevas niin viisas, mutta siinäs s’näit! -Ähäh, joko uskot huunpuremhan? Sano ny sä mikä se huu on? — riamuutti -frouva. - -Mitäs siihen sanoo? - -Ei mulla ollu mitään mukisemista. - -Frouva meni köökkihi Hiltaa lohruttamhan ja pyyti anteeksi. - -Täs rupiaa ihmine tulhon jo taikauskooseksi. - -Siit’on ny jo vähä toista viikkua sitte, ku tämä tapahtuu. — Ja ne huun -puremat katos Hiltan käsivarsista parin päivän perästä. - -Eileen illalla m’olin taas klupilla pookeria pelaamas ja tulin tuas -yhrentoista aikhan kotia. - -Ja kyllä mä säikährin, jotta aiva mä vapajin kun käännyyn portista -pihalle. - -Mä näin oikee omin silmin kun huu oli Hiltan kimpus ja puri jotta -rotaji ympärinsä. - -Sill’oli harmaa sinelli yllä ja mä luulen jotta s’oli Seittemännestä -Erillisestä Konekiväärikomppaniasta. - - - - -KARJANÄYTTELYSSÄ. - - - — Herran jestas, tuossa härkä, - suuret sarvet, turpa märkä, - heiluu häntä. - Piika vähäläntä - vieres seisoo hymyhuulin. - Konsulentti tutkein härkää - sivusilmin vilkuu piikaa — — - Kenokaula kukko äkkää - miehen meiningit ja — — kukkukiikaa! - - Tuolla oris, pulska musta, - hirnuin huutaa huojennusta. - Kaikki naiset - kirkuvaiset - hädän eestä pakoon pyrkii. - — »Katso kinttus! Päälle karkaa!» — - narraa miehet Mutkan-Riikaa. - Kenokaula kukko äkkää - miesten meiningit ja — — kukkukiikaa! - - Nuori neiti lehmää tutki. - — »Missä sill’ on maitoputki?» — - kysyi kerran. - Jonkun verran - hölmistyy, kun hoksaa — — - Tarkkaa kauan paikkaa kummaa, - kunnes virkkaa: »Nänninpäit’ on liikaa!» - Kenokaula kukko kuulee - neidin meiningit ja — — kukkukiikaa! - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LAAKERINLEHTIÄ JA -LIPSTIKKUJA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/68244-0.zip b/old/68244-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index f98f95c..0000000 --- a/old/68244-0.zip +++ /dev/null |