diff options
Diffstat (limited to 'old/67857-0.txt')
| -rw-r--r-- | old/67857-0.txt | 6745 |
1 files changed, 0 insertions, 6745 deletions
diff --git a/old/67857-0.txt b/old/67857-0.txt deleted file mode 100644 index 8a6424a..0000000 --- a/old/67857-0.txt +++ /dev/null @@ -1,6745 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Kuningattaren lähetti, by Rafael -Sabatini - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Kuningattaren lähetti - -Author: Rafael Sabatini - -Translator: Alpo Kupiainen - -Release Date: April 17, 2022 [eBook #67857] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGATTAREN LÄHETTI *** - - - - - -KUNINGATTAREN LÄHETTI - -Kirj. - -Rafael Sabatini - - -Englanninkielestä ["St. Martin's Summer"] suomentanut - -Alpo Kupiainen - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1923. - - - - -SISÄLLYS: - -Käskynhaltija -Lähetti -Leskimarkiisittaren myöntyväisyys -Condillacin linna -Garnache menettää malttinsa 44 -Garnache säilyttää malttinsa -Ansa viritetään -Ansa laukeaa -Rekryytti -Valérien vartija -Omantunnon asia -Pikalähetti -Florimondin kirje -Neuvottelu -Yllätys -Garnache lähtee Condillacista -Vallihaudassa -Florimond de Condillac -Haamu astiakaapissa -Kirkon velvollisuudet -Garnache tuomarina -Martin päivän aatto - - - -Käskynhaltija - - -Hänen majesteettinsa käskynhaltija Dauphinén maakunnassa kreivi de -Tressan istui mukavasti, purppuranpunainen nuttu täysin avoinna. - -Hänen tekotukkansa — jota hän käytti pakosta eikä muodin vuoksi — -virui pöydällä tomuisten paperien seassa. Hänen pienellä lihavalla -nenällään, jonka nipukka oli punainen ja pyöreä kuin kirsikka, olivat -sarvisankaiset silmälasit. Hänen silmänsä olivat kiinni ja suu auki, -ja joko suusta tai nenästä — tai kenties molemmista — kuului römeä -kuorsaus, joka ilmaisi, että herra käskynhaltija ahersi uutterasti -kuninkaansa palveluksessa. - -Taempana, vaatimattomamman pöydän ääressä kahden ikkunan välissä -suoritti kalpeakasvoinen, nukkavieruun takkiin puettu kirjuri -vähäpätöistä vuosipalkkaa vastaan velvollisuuksia, joista käskynhaltija -nautti suhteettoman suuria tuloja. - -Äkkiä häilähtivät hopeisilla liljankukilla koristetut raskaat siniset -samettiverhot kahisten syrjään ja kreivi de Tressanin hovimestari -mustassa puvussaan, jonka rintamuksella kelluivat hänen raskaat -virkaketjunsa, astui korskeasti huoneeseen. - -Kirjuri laski kynän kädestään ja loi säikähtyneen katseen uinailevaan -herraansa. - -— Shh! hän kuiskasi totisena, — hiljaa, herra Anselme! - -Anselme pysähtyi. Hän käsitti tilanteen vakavuuden. Hänen ryhtinsä -menetti jonkin verran arvokkuuttaan, ja hänen kasvojensa ilme muuttui. -Sitten hän sai takaisin osan äskeistä päättäväisyyttään. - -— Hänet täytyy kuitenkin herättää, hän julisti matalalla äänellä ikään -kuin peläten tehdä sitä, minkä sanoi välttämättömäksi. - -Kohtalo tuli hänen avukseen. Jossakin lähettyvillä pamahti ovi kuin -tykinlaukaus. Hiki kihosi kirjurin otsalle. Hän vaipui rennosti -taaksepäin tuolillaan, uskoen joutuneensa perikatoon. Anselme säpsähti -ja puraisi etusormeaan äänetöntä kirousta kuvaavalla tavalla. - -Käskynhaltija liikahti. Hänen kuorsauksensa kärjistyi äkilliseksi, -tukehtuneeksi röhinäksi ja katkesi siihen. Hänen luomensa avautuivat -verkalleen kuin pöllön, paljastaen vaaleansiniset silmät, jotka ensiksi -kiintyivät kattoon ja sitten Anselmeen. Samassa hän suoristautui -puhkuen ja rypistellen otsaansa ja penkoen käsillään papereita. - -— Tuhat tulimmaista! Miksi minua häiritään Anselme! hän mutisi -vaikerrellen, vielä puolinukuksissa. — Mitä hittoa te haluatte? Ettekö -ollenkaan ajattele kuninkaan asioita? Babylas, hän kääntyi kirjuriinsa, -— enkö sanonut teille, että minulla on paljon työtä ja että minua ei -saanut häiritä? - -Tällä miehellä, joka ei tehnyt mitään, oli suurena turhamaisuutena -tekeytyä Ranskan ahkerimmaksi ahertajaksi, eikä mikään yleisö — eivät -edes hänen omat palvelijansa — ollut hänelle liian alhaisia hänen -esittääkseen heille tätä lempiosaansa. - -— Herra kreivi, virkkoi Anselme mitä vaatimattomimpaan ja nöyrimpään -sävyyn, — en olisi suinkaan rohjennut tunkeutua toimistoonne, jos asia -olisi ollut vähemmän tärkeä. Mutta Condillacin leskimarkiisitar odottaa -alhaalla. Hän pyytää heti päästä teidän ylhäisyytenne puheille. - -Käskynhaltijassa tapahtui heti muutos. - -— _Madame la douairière_ täällä? hän huudahti. — Pankaa nämä -napit kiinni, lurjus. Nopeasti! Sopiiko minun tällä tavoin -vastaanottaa ylhäinen rouva? Sopiiko minun...? Babylas, kuvastin -yksityishuoneestani! Joutukaa! - -Kirjuri poistui kuin leimaus ja palasi salamana. - -Babylas piti kuvastinta ja Anselme järjesti käskynhaltijan tekotukkaa, -sillä välin kun Tressan itse väänteli mustia viiksiään — kuinka ne -säilyttivät värinsä, oli salaisuus hänen tuttavilleen — ja kampasi -useista leuoistaan versovaa parrantupsua. - -Hän vilkaisi vielä kerran kuvastimeen, otti kasvoilleen hymyn ja käski -Anselmen osoittaa vieraan sisälle. Sitten hän käski kirjurin mennä -hiiteen, mutta tarkemmin ajateltuaan huusi hänet ovelta takaisin. Hänen -turhamaisuutensa vaati ilmaisua. - -— Odottakaahan, hän sanoi. — On kirjoitettava kirje. Kuninkaan -asiat eivät siedä viivytystä — eivät kaikkien Ranskan -leskimarkiisittarienkaan tähden. Istukaa paikallenne. - -Babylas totteli häntä. Tressan seisoi selin avoimeen oveen. Hänen -jännittyneinä kuuntelevat korvansa olivat erottaneet naisen puvun -kahinan. Hän rykäisi ja alkoi sanella: - -— Hänen majesteetilleen hallitsevalle kuningattarelle, hän vaikeni -ja jäi seisomaan, syvästi miettien, otsa rypyssä. Sitten hän toisti -mahtipontisesti. — Hänen majesteetilleen hallitsevalle kuningattarelle. -Onko se jo valmis? - -— Kyllä, herra kreivi. »Hänen majesteetilleen hallitsevalle -kuningattarelle.» - -Hänen takaansa kuului askeleita ja rykäisy. - -— Herra de Tressan, sanoi täyteläinen ja sointuva naisääni, joskin -sävyltään kopean ylimielinen. - -Kreivi pyörähti heti ympäri, astui askeleen eteenpäin ja kumarsi. - -— Nöyrin palvelijanne, madame, hän tervehti, vieden käden sydämelleen. -— Tällaisen kunnian... - -— On välttämättömyys tuottanut teille, keskeytti vieras ylpeästi. — -Lähettäkää pois tuo mies! - -Sihteeri oli noussut seisomaan kalpeana ja arkana. Hänen silmänsä -laajenivat, kun hän kuuli naisen sanat. Hän odotti hirveätä purkausta -luonnollisena seurauksena siitä, että käytettiin tällaista sävyä -puhuttaessa miehelle, joka oli kotinsa ja koko Grenoblen hirmu. Ja -hänen hengityksensä salpautui hämmästyksestä, kun hän näki, kuinka -säyseä käskynhaltija oli. - -— Hän on sihteerini, Madame. Olimme työssä, kun te tulitte. Aioin -juuri alkaa sanella kirjettä hänen majesteetilleen kuningattarelle. -Käskynhaltijan virka sellaisessa maakunnassa kuin Dauphinéssa ei ole -— _hélas_ — mikään laiskantoimi. Hän huokasi kuten mies, jonka aivot -olivat väsyneet. — Siinä ei jää miehelle aikaa edes syödä ja nukkua -kunnolla. - -— Siinä tapauksessa tarvitsette lepohetken, sanoi nainen kylmän -töykeästi. — Ottakaa se heti ja jättäkää kuninkaan asiat puoleksi -tunniksi syrjään minun asioitteni tieltä! - -Sihteerin kauhistus kasvoi hyppäyksittäin. Aivan varmasti puhkeaisi -myrsky vihdoinkin tuon julkean naisen pään päällä. Mutta käskynhaltija, -joka tavallisesti oli niin tulisen kiivas, vastasi hänelle vain -toisella järjettömällä kumarruksellaan. - -— Lausuitte, madame, juuri ne sanat, jotka pyörivät kielelläni. -Babylas, poistukaa! Ja hän osoitti kädellään kirjurille halveksivasti -ovea. - -Sihteeri otti paperinsa, kynänsä ja mustetolpponsa ja meni tiehensä -arvellen, että maailman loppu oli käsillä. - -Kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä, kumarsi käskynhaltija taas, -hymyillen typerän näköisenä, ja siirsi tuolin vieraalleen. Tämä seisoi -takan edustalla, ratsupiiska kainalossa, vetäen käsistään upeita -ratsastuskäsineitään. Hän oli solakka, sopusuhtainen nainen; hänen -kasvonsa olivat uljaan kauniit, vaikka hän oli jo hyvän aikaa sitten -sivuuttanut elämänsä kevään. - -Käskynhaltija tarkkaili häntä salavihkaa ihailevasti, hypistellen -partaansa lyhyillä, paksuilla, veltonnäköisillä sormillaan. - -— Jospa tietäisitte, markiisitar, kuinka olen iloinen, kuinka... - -— Koetan kuvitella sitä mielessäni, mitä hyvänsä se lieneekin, -keskeytti toinen, ja hänen sanansa olivat yhtä ynseän ylimieliset kuin -koko hänen käytöksensä. — Nyt ei ole aikaa siroitella kaunopuheisuuden -kukkasia. Meillä on ankara pulma edessämme. - -Käskynhaltijan kulmakarvat kohosivat ja silmät menivät levälleen. - -— Pulma? hän sanoi, ja kun hän kerran avasi suunsa tätä yhtä sanaa -varten, jäikin se ammolleen. - -Markiisitar naurahti veltosti; hänen huulensa kaareutuivat ja kasvonsa -vääntyivät omituisesti. Hän alkoi koneellisesti vetää jälleen käsiinsä -hansikkaitaan, jotka juuri oli riisunut. - -— Näen kasvoistanne, kuinka hyvin te ymmärrätte minua, hän ivasi. — -Selkkaus koskee neiti de La Vauvrayeta. - -— Johtuuko se Pariisista — hovista? Kreivin ääni oli masentunut. - -Rouva nyökkäsi. — Havaintokykynne on ihmeellisen tarkka tänään, Tressan. - -Käskynhaltija työnsi vähäisen partatupsunsa hampaittensa väliin, kuten -hän tavallisesti teki ollessaan hämillään tai mietteissään. — A—h! hän -huudahti vihdoin, ja se kuulosti sisäänpäin vedetyltä, käsittämisestä -aiheutuvalta henkäykseltä. — Selittäkää tarkemmin! - -— Mitä selittämistä siinä on? Te tunnette jutun pääpiirteet. - -— Mutta minkäluontoinen on selkkaus? Millä tavoin se uhkaa, ja kuka on -siitä teille ilmoittanut? - -— Eräs pariisilainen ystäväni lähetti minulle siitä tiedon, ja hänen -sanansaattajansa toimi hyvin, sillä muutoin olisi herra de Garnache -ollut täällä ennemmin kuin hän, enkä minä olisi edes saanut onneksi -etukäteen hänen varoitustaan. - -— Garnache? virkkoi kreivi. — Kuka on Garnache? - -— Leskikuningattaren lähetti. Hänen majesteettinsa on lähettänyt hänet -tänne huolehtimaan siitä, että neiti de La Vauvraye saa oikeutta ja -pääsee vapaaksi. - -Tressan alkoi äkkiä ähkiä ja väännellä käsiään. - -— Miten kuningatar on saanut tietää — neiti de Vauvrayen — hm asemasta? -hän kysyi. - -Markiisitar pyörähti häneen päin vihan vimmassa. - -— Tyttö sai erään petturin viemään kirjettä. Siinä on kylliksi. -Jos sattuma tai kohtalo joskus toimittaa sen miehen käsiini, niin -jumal'auta! hän joutuu hirteen ripittämättä. - -Sitten hän hillitsi kiukkunsa. - -— Tressan, hän sanoi muuttuneella äänellä, — olen vihannesten -ympäröimä. Mutta ettehän te hylkää minua? Te olette puolellani loppuun -saakka — niinhän, ystäväni? Teihin voin ainakin luottaa? - -— Kaikessa, madame, vastasi kreivi, markiisittaren katseen lumoamana. — -Kuinka suuren joukon tämä Garnache tuo mukanaan? Oletteko ottanut siitä -selvää? - -— Ei yhtään miestä, riemuitsi rouva. - -— Ei yhtään miestä? kertasi Tressan kauhistuneena. - -Hän nosti äkkiä kätensä taivasta kohti ja jäi seisomaan hervottomana ja -tyrmistyneenä. - -Sitten hän katsahti vieraaseensa. — Aiotteko vastustaa häntä? - -Markiisitar tuijotti sekunnin ajan häntä silmiin ja naurahti sitten -hieman ilkeästi. - -— Olettepa te hupsu, hän tiuskaisi. — Pitääkö teidän kysyä, aionko -vastustaa — minä, jolla on Dauphinén lujin linna? - -Käskynhaltija puhalsi poskensa pullolleen ja alkoi taaskin pureksia -partaansa. - -— Madame, jos tämä mies saapuu ilman sotaväkeä ja te vastustatte hänen -tuomiaan määräyksiä, niin mitä luulette siitä koituvan? - -— Hän vaatii teiltä sotaväkeä ampuakseen muurini mäsäksi, vastasi -markiisitar tyynesti. - -Tressan katsoi häntä silmiin voimatta oikein uskoa korviaan. — Te -käsitätte sen? hän huudahti. - -— Lapsikin kai sen käsittäisi. - -Markiisittaren paatunut yltiöpäisyys vaikutti kreivin pelkoon kuin -tuulenpuuska hehkuviin hiiliin. Hänet valtasi äkkiä pelottavan raju -vimma kuten ainakin miehen, joka on ahdistettu epätoivon partaalle. - -— Entä minä sitten, madame? hän kuohahti. — Entä minä? Onko minun -mentävä tuhoon, vankilaan ja kenties hirteen kieltämällä häneltä -sotaväkeä? Sillä juuri siihen te tähtäätte. Onko minun tehtävä -itsestäni henkipatto? Onko minun, joka olen ollut Dauphinén -käskynhaltija viisitoista vuotta, päätettävä päiväni alennustilassa -tukeakseni naista, joka suunnittelee koulutyttöheilakan naittamista? -_Seigneur du Ciel!_ hän kiljui. - -Markiisitar de Condillac silmäili häntä, kasvot rauhallisina, katse -kylmänä. Tressanin purkauksen päätyttyä hän poistui takan luota ja meni -ovelle, napautellen ratsupiiskallaan keveästi kuvettaan. - -— _Au revoir_, herra de Tressan, hän hyvästeli kylmästi, selin kreiviin. - -Sen kuullessaan Tressan keskeytti kuumeisen kävelynsä ja nosti päänsä -pystyyn. Hänen raivonsa sammui kuin tuulenpuuskan puhaltama kynttilä. -Ja sen sijalle hiipi hänen sydämeensä uusi pelko. - -— Madame, madame! hän huudahti. — Malttakaa! Kuunnelkaa minua! - -Markiisitar pysähtyi ja loi Tressaniin olkansa yli halveksivan katseen. -Hänen punaiset huulensa olivat kaartuneet pilkalliseen ilmeeseen, ja -hänen jokaisesta piirteestään kuvastui röyhkeys. - -— Minusta tuntuu, monsieur, että olen kuullut hieman enemmän kuin -kylliksi. Olen varma ainakin siitä, että te olette ystäväni vain -hyvällä säällä, ainoastaan sanoissa valmis auttamaan. - -— Voi, ei, madame! huudahti kreivi, ja hänen äänessään oli -loukkaantunut sävy. — Markiisitar, en tarkoittanut, mitä sanoin. -En ollut oma itseni. Antakaa minun sovittaa se — antakaa vastaisen -toimintani hyvittää tämä valitettava poikkeus todellisesta -olemuksestani! - -Hän syöksähti eteenpäin ja tarttui markiisittaren ojentamaan käteen. - -— Tiesinhän, Tressan, sanoi tämä, — ettette ollut oma itsenne ja että -kun ajattelisitte sanojanne, ei uljas ja uskollinen ystäväni hylkäisi -minua. - -Tressan kumartui ja painoi mäiskähtäviä suudelmia rouvan kylmälle -käsineelle. - -— Madame, hän vakuutti, — saatte luottaa minuun. Se pariisilaislurjus -ei saa minulta ainoatakaan miestä, se on varma. - -Markiisitar tarttui hänen olkapäihinsä ja piti häntä edessään. Rouvan -kasvot olivat säteilevät, hurmaavat, ja hän katsoi kreiviä silmissään -niin hellä ilme, jollaista tämä ei ollut niissä nähnyt muutoin kuin -joskus hurjissa haaveissaan. - -— En tahdo kieltäytyä ottamasta vastaan teidän noin ritarillisesti -tarjoamaanne palvelusta, selitti markiisitar. — Menettelisin huonosti, -jos loukkaisin teitä torjumalla sen. - -— Markiisitar, intoili Tressan, — Tämä ei ole mitään verrattuna siihen, -mitä olisin valmis tekemään, jos tilaisuus tarjoutuisi. Mutta kun tämä -on suoritettu, kun olette saanut toteutetuksi tahtonne neiti de La -Vauvrayehen nähden ja kun häät on vietetty, niin sitten — rohkenenko -toivoa..? - -Ääneen hän ei lausunut sen enempää, mutta hänen pienet, siniset -silmänsä olivat siksi kaunopuheiset, että sanat olivat tarpeettomia. - -Heidän katseensa sattuivat vastakkain: markiisitar piti häntä edelleen -käsivarren matkan päässä lujalla ja jäntevällä otteella. - -Kun hän katseli Dauphinén käskynhaltijaa, hän näki edessään pelkän -surkean sammakon, ja hänen sieluaan puistatti, kun hän ajatteli, mihin -tuo mies oli viitannut. Mutta hänen katseensa ei värähtänyt, ja hymy -pysyi hänen huulillaan, ikään kuin Tressanin inhottavaa ojennusta olisi -verhonnut henkinen kauneus, jonka vain hänen silmänsä erotti. Hänen -poskilleen lehahti heikko puna, ja kun se on rakkauden väri, käsitti -Tressan sen merkityksen väärin. - -Markiisitar nyökkäsi kreiville, tukahdutti naurunsa, joka pani miehen -pään pyörälle toivosta, riistäytyi irti ja kiiti ovelle nopeasti, -melkeinpä kainosti, tuntui Tressanista. - -Sinne hän pysähtyi hetkiseksi, luoden kreiviin ujostelevan silmäyksen, -joka olisi sopinut puolta nuoremmalle tytölle kuin hän, mutta joka -hänen loistavan kauneutensa nojalla ei tuntunut sopimattomalta -hänellekään. - -Hän soi kreiville ihastuttavan hymyilyn, ja ennen kuin kreivi ennätti -avaamaan hänelle ovea, hän oli työntänyt sen auki ja kadonnut. - - - - -Lähetti - - -On tavallista, että nuoret antavat harkitsemattomia lupauksia, etenkin -kun pyytäjä on nainen. Varttuneessa iässä, kuten herra de Tressan oli, -ei sellaista saisi koskaan tapahtua. - -Niin kauan kuin hän oli ihastuksensa vallassa, niin kauan kuin -markiisittaren läheisyys hurmasi häntä, hän ei tuntenut minkäänlaista -katumusta, eivätkä huolet vaivanneet hänen mieltään. - -Tuli ilta, ja hänen ympärilleen laskeutui hämärä, jota vähensi vain -liedessä hehkuvien kekäleiden hohde. Hän komensi valoa huoneeseen -ja Babylasin luokseen. Valoa tuotiin ja Babylas tuli. Hän lähetti -palvelijan, joka oli sytyttänyt vahakynttilät, noutamaan Grenoblen -vartioväen komentajaa, kapteeni d’Aubrania. - -Ennen tämän saapumista hän keskusteli Babylasin kanssa siitä, mitä -hänen mielessään liikkui, mutta huomasi sihteerinsä erittäin tylsäksi -ja mielikuvitukseltaan perin köyhäksi. Niin ollen oli hänen pakostakin -turvauduttava vain omaan itseensä. Hän istui synkkänä ajatuksissaan, -vaivaten järkeään hyödyttömästi, kunnes kapteeni ilmoitettiin. - -Vaikka hänellä ei vielä ollutkaan minkäänlaista määrättyä suunnitelmaa, -kävi hän suinpäin käsiksi ensimmäisiin valmistelutoimenpiteisiin -tarkoituksensa saavuttamiseksi. - -— Herra kapteeni, hän aloitti hyvin vakavana, — minulla on syytä -luulla, ettei kaikki ole niin kuin olla pitäisi Montélimarin piirin -kunnailla. - -— Onko siellä levotonta, monsieur? kysyi kapteeni hätkähtäen. - -— Ehkä on, ehkä ei, vastasi käskynhaltija salaperäisesti. — Täydelliset -määräykset saatte huomenna. Tällä välin valmistautukaa lähtemään -Montélimarin lähistölle mukananne parisataa miestä! - -— Parisataa, monsieur! huudahti d’Aubran. — Mutta silloinhan Grenoble -jää ilman sotilaita. - -— Entä sitten? Todennäköisesti emme niitä täällä tarvitse. Pankaa -valmistautumismääräyksenne kiertämään jo tänä iltana, että miehenne -ovat lähtövalmiina hyvissä ajoin huomenna! Suvainnette tulla luokseni -varhain aamulla saamaan ohjeita. - -Ihmetellen poistui kapteeni d’Aubran tehtäviinsä ja käskynhaltija -illalliselle mielissään ovelasta tempusta, jolla hän aikoi toimittaa -vartioväen pois Grenoblesta. - -Mutta seuraavana aamuna hän ei enää ollutkaan niin tyytyväinen tähän -ajatukseen. Hänen harkitsematon lupauksensa oli alkanut häntä vähän -harmittaa. - -Kun kapteeni d’Aubran ilmoitettiin, käski hän palvelijansa pyytää -tätä tulemaan uudestaan tunnin kuluttua. Lupauksen aiheuttama harmi -oli muuttumassa peloksi ja kalvavaksi katumukseksi. Hän istui -työhuoneessaan paperikasojen peittämän kirjoituspöytänsä ääressä, pää -käsien varassa, ajatukset sekavina, pinnistäen kiihkeästi aivojaan -keksiäkseen jonkin keinon selviytyä asiasta. - -Sellaisessa tilassa hän oli, kun Anselme työnsi syrjään oviverhon ja -ilmoitti, että alhaalla oli joku Pariisista saapunut herra de Garnache, -joka pyrki heti herra käskynhaltijan puheille valtion asioissa. - -Tressan vavahti, ja hänen rohkeutensa lannistui. Mutta äkkiä hän sitten -epätoivoisena karkaisi luontoaan. - -— Opastakaa sisään herra de Garnache! hän sanoi hienon ylväästi, -miettien mielessään, mitä ja miten oli puhuttava. - -Ovi avautui, verho vetäistiin sivulle, ja Anselme ilmoitti: — Herra de -Garnache! - -Tressan kääntyi ympäri, kun tulokas astui reippaasti huoneeseen ja -kumarsi hattu kädessä, niin että sen punainen töyhtö lakaisi lattiaa, -ojentautuen sitten ja sallien käskynhaltijan tehdä hänestä arvionsa. - -Tressan näki edessään kookkaan miehen, jonka tanakka vartalo hoikkeni -vyötäisiltä alaspäin ja joka ensi silmäyksellä näytti olevan -pääasiallisesti nahkaan puettu. Toisessa kädessään hän piti leveätä -mustaa, punatöyhtöistä hattuaan, toisessa pientä pergamenttirullaa; -ja hänen liikkuessaan kuuluva nahan narina ja kannusten kilinä oli -mieluista musiikkia sotaisen ihmisen korvasta. - -Miehen nenä oli kaareva ja jokseenkin iso; silmät siniset, -teräksenkirkkaat ja hieman kaukana toisistaan. - -Käskynhaltijaa, joka tarkasteli häntä vastustajan silmillä, ei hänen -ulkomuotonsa miellyttänyt. Mutta, hän kumarsi kohteliaasti, heilauttaen -käsiään ilmassa ja muristen: - -— Valmis palvelemaan teitä, herra de? - -— Garnache, täydensi reipas, metallisointuinen ääni, ja nimi kuulosti -hänen huuliltaan samanlaiselta kuin kirous. — Martin Marie Rigobert de -Garnache. Tulen luoksenne hänen majesteettinsa kuningattaren käskystä, -ja tämä valtakirjani selvittää teille asiani. Hän ojensi Tressanille -kädessään olevan asiakirjan, jonka Tressan otti vastaan. - -Salakavalan käskynhaltijan piirteissä tapahtui muutos. Tähän asti -olivat hänen pyöreät kasvonsa olleet kysyvän näköiset, mutta kun -pariisilainen ilmoitti olevansa kuningattaren lähetti, antoi -Tressan niille ihmettelyn ja kunnioituksen ilmeen, joka olisi ollut -luonnollinen, jollei hän olisi jo etukäteen tietänyt, mikä mies herra -de Garnache oli ja millä asialla hän saapui. - -Hän siirsi tuolin vieraalleen, meni takaisin kirjoituspöytänsä ääreen -ja avasi Garnachen antaman käärön: Tulokas istuutui, veti miekkansa -kannikkeen niin, että voi nojata molemmin käsin kahvaan, ja istui -jäykkänä ja liikkumattomana, odottaen, että herra käskynhaltija -suvaitsisi puhua. - -Tressan käänsi paperin huolellisesti kokoon ja antoi sen takaisin -omistajalleen. Se oli tavallinen muodollinen suosituskirje, jossa -mainittiin, että Garnache saapui Dauphinén valtion asioissa, ja -käskettiin herra de Tressanin antaa hänelle kaikkea sitä apua, jota hän -tehtäväänsä suorittaessaan mahdollisesti tarvitsisi. - -— _Parfaitement_, hyrisi käskynhaltija. — Ja jos te, monsieur, nyt -suvaitsette ilmoittaa minulle, minkälaatuinen asianne on, olen kokonaan -käytettävissänne. - -— Sanomattakin on selvää, että tunnette Condillacin linnan, alkoi -Garnache, käyden suoraan käsiksi asiaan. - -— Aivan niin. Käskynhaltija nojautui taaksepäin, ja häntä huolestutti, -kun hän huomasi, että hänen suonensa tykytti hieman liian nopeasti. -Mutta hän hillitsi ilmeensä, säilyttäen ne rauhallisina ja -hyväntahtoisina. - -— Ehkä tunnette sen asukkaat? jatkoi vieras. - -— Kyllä. - -— Läheisestikö? - -Käskynhaltija suipisti suutaan, kohautti kulmakarvojaan ja liikautti -hitaasti pulleita käsiään. - -— Minun käsittääkseni te aiotte kertoa minulle omista asioistanne -ettekä tiedustella minun asioitani. - -Garnache nojautui taaksepäin tuolissaan ja hänen silmänsä kapenivat. -Hän vainusi vastustusta, ja pahimpana kompastuskivenä hänen urallaan -oli ollut, ettei hän oppinut sietämään vastustusta keltään. - -— Te erehdytte tarkoituksestani, monsieur, hän vastasi sivellen -vankkaa leukaansa laihalla, ruskealla kädellään. — Koetin vain saada -selville, missä määrin te jo tunnette sikäläisiä oloja, säästyäkseni -selostamasta teille jo tuttuja tosiseikkoja. Mutta, monsieur, olen -valmis noudattamaan toista menetelmää, joka teistä on mieluisampi. - -— Niinpä siis: asiani on lyhyesti esitettynä seuraava. Markiisi de -Condillac-vainajalta jäi kaksi poikaa. Vanhempi, Florimond — joka -on nykyinen markiisi ja joka on isänsä kuolemasta saakka ollut -ja on edelleenkin poissa täältä, sodassa Italiassa — on nykyisen -leskimarkiisittaren poikapuoli; markiisitar on nuoremman pojan, Marius -de Condillacin, äiti. - -— Jos huomaatte, että esitykseni on jossakin kohdassa virheellinen, -niin pyydän teitä, monsieur, hyväntahtoisesti oikaisemaan sen. - -Käskynhaltija kumarsi juhlallisesti, ja herra de Garnache jatkoi: - -— Tämä nuorempi poika — luultavasti hän nykyisin on yhdennelläkolmatta -ikävuodellaan — on ollut jossakin määrin hurjapäinen. - -— _Bon Dieu_, ei. Olisi liian tylyä käyttää hänestä sellaista -nimitystä. Hieman varomaton silloin tällöin, vähän harkitsematon, kuten -nuoret yleensä. - -Hän olisi puhunut enemmänkin, mutta pariisilaista ei haluttanut tuhlata -aikaa sanasaivartelmiin. - -— No hyvä, hän keskeytti. — Sanokaamme: hieman ajattelematon. Asiani -ei koske herra Mariuksen moraalin vakavuutta eikä sen puutteita. Tämä -hänen ajattelemattomuutensa, jota te väheksytte, näkyy riittäneen -vieroittamaan hänet isästään, mikä vain oli omiaan tekemään hänet -sitäkin rakkaammaksi äidistä. Minulle on kerrottu, että markiisitar on -hyvin komea nainen ja että poika on ihmeellisesti hänen näköisensä. - -— Kaunis nainen — ylevä, loistava nainen, huoahti käskynhaltija -viehättyneenä. - -— Hm! Tuikeana Garnache pani merkille tämän hurmaantuneen ilmeen. -Sitten hän jatkoi kertomustaan. - -— Markiisivainajan naapuri, myös manalle mennyt herra de La Vauvraye, -oli hänen hyvin läheinen ja arvossapidetty ystävänsä. Herra de La -Vauvrayella oli ainoastaan yksi lapsi, tytär, perimässä hänen varsin -huomattavan omaisuutensa — todennäköisesti koko Dauphinén suurin, -mikäli olen saanut tietää. Hänen sydämensä hartain toivo oli, -että koko hänen ikänsä kestänyt läheinen ystävyys muuttuisi vielä -läheisemäksi suhteeksi seuraavassa polvessa — mikä toivomus sai perin -altista vastakaikua herra de Condillacin sydämessä. Florimond de -Condillac oli siihen aikaan kuusitoista- ja Valérie de La Vauvraye -neljätoistavuotias. Nuoruudestaan huolimatta heidät kihlattiin ja he -oppivat rakastamaan toisiaan, odottaen sen suunnitelman toteutumista, -josta heidän isänsä olivat sopineet. - -— Monsieur, monsieur, vastusti käskynhaltija, — kuinka voitte väittää -noin paljon? Kuinka voitte sanoa, että he rakastivat toisiaan? Millä -perusteilla voitte väittää tuntevanne heidän sisimpiä ajatuksiaan? - -— Neiti de La Vauvrayen todistuksen perusteella, oli eittämätön -vastaus. — Kerron teille vain samaa, mitä hän itse kirjoitti -kuningattarelle. - -— No niin — jatkakaa, monsieur! - -— Tämä avioliitto tekisi Florimond de Condillacista Dauphinén -varakkaimman ja mahtavimman aatelismiehen — yhden Ranskan varakkaimpia; -ja se ajatus miellytti vanhaa markiisia, koska se seikka, että hänen -poikiensa maalliset omaisuudet tulisivat olemaan niin erisuuret, -osoittaisi, että hän paheksui nuoremman poikansa käytöstä. Mutta ennen -naimisiinmenoaan ilmoitti Florimond haluavansa nähdä maailmaa, kuten -sellaiselle nuorelle miehelle, jolla myöhemmin tulisi olemaan niin -suuri vastuunalaisuus, olikin sopivaa ja asianmukaista. Hänen isänsä -käsitti tällaisen menettelyn viisauden eikä pannut kovasti vastaan, -ja kahdenkymmenen ikäisenä lähti Florimond ottamaan osaa Italiassa -käytäviin sotiin. Kaksi vuotta sen jälkeen, vähän enemmän kuin kuusi -kuukautta takaperin, kuoli hänen isänsä ja muutamia viikkoja myöhemmin -seurasi herra de La Vauvraye ystäväänsä hautaan. Viimeksimainitulla -ei ollut kaukonäköisyyttä, minkä seikan nojalla koko tämä pulma on -voinut syntyä, ja hän arvosteli väärin Condillacin leskimarkiisittaren -luonnetta, uskoen hänen hoivattavakseen tyttärensä Valérien Florimondin -palaamiseen saakka, jolloin häät luonnollisesti heti vietettäisiin. -Otaksuttavasti on kaikki, mistä olen puhunut, teille jo ennestään -tuttua. Mutta tästä ikävästä kertaamisesta saatte kiittää omaa -haluttomuuttanne vastata kysymyksiini. - -— Ei suinkaan, monsieur; vakuutan, että esityksessänne on minulle -paljon kokonaan uutta. - -— Se ilahduttaa minua, herra de Tressan, sanoi Garnache hyvin -vakavasti, — sillä jos kaikki nämä tosiseikat olisivat olleet -tiedossanne, olisi hänen majesteetillaan kuningattarella ollut -oikeus vaatia selitystä siitä, minkä vuoksi te ette ole sekaantunut -Condillacin tapahtumiin. - -— Mutta jatkakaamme! Kun markiisitar de Condillac ja hänen kallis -Mariuksensa huomasivat Florimondin poissa ollessa olevansa tilanteen -herroja, he alkoivat parhaansa mukaan käyttää sitä omaksi edukseen. -Neiti de La Vauvraye, joka nimellisesti on heidän holhottavanaan, -on tosiasiallisesti heidän vankinsa, ja hänelle on esitetty rumia -suunnitelmia, joiden mukaan hänen on mentävä naimisiin Mariuksen -kanssa. Jos leskimarkiisitar saisi tämän toteutetuksi, niin hän -nähtävästi turvaisi pojalleen mukavan ja arvokkaan tulevaisuuden, -samalla tyydyttäen hillittyä vihaansa poikapuoltaan kohtaan. - -— Mutta neiti vastustaa heitä, ja siinä hän on saanut tukea -onnellisesta seikasta, joka on johtunut markiisittaren luonteen -pääpiirteeltä näyttävästä ylimielisestä röyhkeydestä. Markiisin -kuoleman jälkeen on Condillac kieltäytynyt maksamasta kymmenyksiä -kirkolle, ja piispaa on pilkattu ja solvattu. Huomattuaan -nuhteet turhiksi vastasi tämä prelaatti julistamalla Condillacin -kirkonkiroukseen, riistäen kaikilta sen asukkailta papiston avun. Niin -ollen eivät he löydä ainoatakaan pappia, joka rohkenisi mennä sinne, ja -vaikka he olisivat halunneetkin pakottaa neidin avioliittoon Mariuksen -kanssa, ei heillä olisi ollut siihen tarvittavia keinoja. - -— Florimond on edelleen poissa. Meillä on hyvät syyt uskoa, että isän -kuolema on pidetty häneltä salassa. Häneltä silloin tällöin saapuvien -kirjeiden nojalla on varmaa, että hän ainakin kolme kuukautta sitten -oli hengissä ja terveenä. On lähetetty sanansaattaja etsimään häntä -ja kehottamaan häntä heti palaamaan kotiin. Mutta odoteltaessa -hänen saapumistaan on kuningatar päättänyt ryhtyä tarpeellisiin -toimenpiteisiin neiti de La Vauvrayen vapauttamiseksi vankeudesta, -ettei hänen tarvitsisi enää kiusaantua rouva de Condillacin ja hänen -poikansa käsissä — _enfin_, ettei hän enää olisi minkäänlaisen uhan -alaisena. - -— Asiani, monsieur, on ilmoittaa teille nämä tosiseikat ja pyytää -teitä lähtemään Condillaciin sekä tuomaan sieltä neiti de La Vauvraye, -jonka minä sitten saatan Pariisiin ja jätän hänen majesteettinsa -kuningattaren suojelukseen siihen saakka, kunnes uusi markiisi palaa -vaatimaan häntä omakseen. - -Lopetettuaan puheensa nojautui herra de Garnache taaksepäin tuolissaan, -pannen jalkansa ristiin ja tarkkaillen käskynhaltijan kasvoja -odottaessaan hänen vastaustaan. - -Hän näki, kuinka noille tylsille kasvoille levisi synkkä neuvottomuuden -ilme. Tressanin oli kauhean paha olla, ja hänen kasvonsa menettivät -suuren osan tavallista verevyyttään. Hän koetti kierrellen voittaa -aikaa. - -— Eikö teistä tunnu siltä, monsieur, että tämän lapsen — neiti de La -Vauvrayen — sanoille on annettu liian paljon arvoa? - -— Tuntuuko teistä, että asianlaita on niin — että hän on liioitellut? -kysäisi herra de Garnache puolestaan. - -— Ei, ei suinkaan. Sitä en väitä. Mutta — mutta — eikö olisi parempi -— enemmän — hm — tyydyttävää kaikille asianomaisille, jos te itse -menisitte Condillaciin ja esittäisitte asianne henkilökohtaisesti, -vaatien neiti de La Vauvrayeta mukaanne? - -Pariisilainen katseli häntä hetkisen, nousi sitten äkkiä pystyyn ja -siirsi miekkansa kantimen takaisin tavalliselle kohdalleen. Hänen -otsansa meni synkkiin ryppyihin, mistä käskynhaltija päätti, ettei -hänen ehdotuksensa herättänyt tyydytystä. - -— Monsieur, virkkoi pariisilainen hyvin kylmästi sellaisen miehen -tapaan, jonka mielessä alkaa viha herätä, — sallikaa minun sanoa -teille, että olen ensimmäistä kertaa eläissäni missään sellaisessa -puuhassa, johon on sekautunut naisia — ja olen lähes nelikymmenvuotias. -Tämä tehtävä, sen voin teille vakuuttaa, ei ollut mieleiseni. Ryhdyin -siihen sen tähden, että sotilaana, jolle oli annettu määräys, en -kovaksi onnekseni voinut siitä kieltäytyä. Mutta minä aion, monsieur, -pitää tiukasti kiinni saamieni käskyjen sanamuodosta. Jo tähän mennessä -olen nähnyt vaivaa enemmän kuin kylliksi tämän neidon asioissa. Te -olette kuullut sanomani. Minä vietän tämän päivän Grenoblessa ja nautin -hyvin ansaittua lepoa. Tähän aikaan huomenna olen valmis lähtemään -paluumatkalle. Silloin on minulla kunnia saapua uudelleen luoksenne -saadakseni teiltä neiti de La Vauvrayen huostaani. Odotan, että hän on -täällä luonanne valmiina lähtemään mukaani huomenna puolenpäivän aikaan. - -Hän kumarsi, heilauttaen töyhtöhattuaan ja olisi poistunut samassa, -mutta käskynhaltija pidätti häntä. - -— Monsieur, monsieur, huudahti käskynhaltija surkeasti peloissaan, — te -ette tunne Condillacin leskimarkiisitarta. - -— Enpä tietenkään. Entä sitten? - -— Entä sitten? Jos tuntisitte hänet, niin tietäisitte, ettei hän ole -talutettava nainen. Voin kyllä kuningattaren nimessä käskeä häntä -luovuttamaan neiti de La Vauvrayen. Mutta hän vastustaa minua. - -— Vastustaa teitä? kertasi Garnache, katsellen otsa rypyssä silmiin -tätä lihavaa miestä, jonka kiihtymys oli myös saattanut nousemaan -pystyyn. — Vastustaa teitä — teitä, Dauphinén käskynhaltijaa? Te -laskette leikkiä. - -— Mutta varmasti hän tekee niin, intti toinen kiihkeästi. — Odotatte -turhaan näkevänne tyttöä huomenna, jollette itse mene Condillaciin -häntä noutamaan. - -Garnache suoristautui, ja hänen vastauksensa sävy oli lopullisen jyrkkä. - -— Te olette tämän maakunnan kuvernööri, monsieur, ja tässä asiassa on -teillä lisäksi kuningattaren erityinen valtuutus — niin, olette saanut -hänen määräyksensä. Nämä minun teille esittämäni käskyt te suoritatte -osoittamallani tavalla. - -Käskynhaltija kohautti olkapäitään ja pureskeli sekunnin ajan partaansa. - -— Teidän on helppo käskeä, mitä minun on tehtävä. Sanokaa pikemmin, -kuinka minun on se tehtävä, kuinka voitan hänen vastarintansa! - -— Olette kovin varma siitä, että kohtaatte vastarintaa — omituisen -varma, huomautti Garnache, katsoen Tressania silmiin. — Mutta onhan -teillä joka tapauksessa sotaväkeä. - -— Niin on hänelläkin ja lisäksi Etelä-Ranskan vankin linna -puhumattakaan koko maailman pirullisimmasta uppiniskaisuudesta. Mitä -hän sanoo, sen hän tekeekin. - -— Ja mitä kuningatar sanoo, sen hänen uskolliset palvelijansa tekevät, -oli Garnachen hyytävän kuiva vastaus. Mielestäni ei meillä ole muuta -puhuttavaa, monsieur. Tähän aikaan huomenna odotan saavani teiltä -täällä huostaani neiti de La Vauvrayen. Näkemiin siis huomiseen saakka, -herra käskynhaltija! - -Ja kumarrettuaan toisen kerran pariisilainen suoristautui, pyörähti -ympäri ja poistui huoneesta. - -Käskynhaltija vaipui takaisin tuoliinsa ja mietti mielessään, eikö -kuolema olisi helppo keino selviytyä tästä kauheasta tilanteesta, johon -sattuma ja hänen Condillacin leskimarkiisitarta kohtaan tuntemansa -onneton ihastus olivat hänet saattaneet. - -Kirjoituspöytänsä ääressä istui sihteeri, joka oli ollut keskustelun -todistajana, ja hän oli melkein yhtä ymmällä kuin Tressankin. - -Tunnin ajan Tressan viipyi paikallaan syviin aatoksiin vaipuneena. -Sitten hänet äkkiä valtasi kiihko, hän päästi yhden tai pari -voimaperäistä kirousta, nousi seisomaan ja käski satuloida hevosen -ratsastaakseen Condillaciin. - - - - -Leskimarkiisittaren myöntyväisyys - - -Täsmälleen kello kaksitoista seuraavana päivänä ilmestyi -herra de Garnache uudelleen käskynhaltijan palatsiin mukanaan -yksityispalvelijansa Rabecque, laiha, tummaverinen, teräväpiirteinen -mies, joka oli hieman nuorempi isäntäänsä. - -Turpea taloudenhoitaja Anselme otti heidät vastaan syvin -kunnioittavasti ja opasti Garnachen heti herra de Tressanin puheille. - -De Garnachen ja käskynhaltijan välinen eilinen keskustelu oli saanut -ensinmainitun melko lailla epäilemään, ettei neiti de La Vauvrayta -luovutettaisi hänen hoivattavakseen, kuten hän oli vaatinut. Hänen -mielensä keveni sen vuoksi melkoisesti, kun hänet saatettiin Tressanin -huoneeseen ja hän tapasi siellä matkapukuisen naisen, jolla oli vaippa -yllään ja hattu päässään ja joka istui tuolilla ison takan ääressä. - -Huulillaan sydämellinen tervetuliaishymy Tressan tuli häntä vastaan, ja -he kumarsivat toisilleen muodollisen tervehdyksen. - -— Kuten näette, monsieur, alkoi käskynhaltija, heilauttaen pulleaa -kättänsä naiseen päin, — on teitä toteltu. Kas tässä holhottinne. - -Sitten hän kääntyi naiseen päin ja esitteli. — Tämä on herra de -Garnache, josta olen teille jo puhunut ja jonka on hänen majesteettinsa -kuningattaren käskystä saatettava teidät Pariisiin. - -— Ja nyt, hyvät ystävät, vaikka seuranne tuottaakin minulle varsin -suurta huvia, en ole pahoillani siitä, että lähdette pian, sillä -minulle on kasautunut hirveästi työtä. - -Garnache kumarsi naiselle, joka vastasi hänen tervehdykseensä -taivuttamalla päätään. Pariisilainen loi häneen valppaan katseen -terävistä silmistään. - -— Hyvä! hän sanoi. — Koska olette valmis ja käskynhaltija haluaa -mielellään päästä meistä eroon, niin lähtekäämme kaikin mokomin -liikkeelle. Edessänne on pitkä ja rasittava matka, mademoiselle. - -— Minä — minä olen siihen valmis, tämä änkytti. - -Garnache astui sivulle ja kumarsi syvään, heilauttaen samalla hattuaan -oveen päin. Tätä kehotusta mennä edeltäpäin noudatti nainen nopeasti, -kumarsi Tressanille ja lähti astumaan huoneen poikki. - -Hieman kapenevin silmin Garnache seurasi häntä terävällä katseellaan. -Äkkiä hän vilkaisi Tressaniin levottomuutta herättävästi. Sitten hän -suoristautui ja puhutteli naista hyvin jyrkästi. - -— Mademoiselle! - -Tämä pysähtyi, pyörähti häneen päin ja näytti arastelevan ja karttoi -Garnachen katsetta. - -— Epäilemättä on käskynhaltija ilmoittanut teille, kuka olen. Mutta -mielestäni on teidän hyvä saada siitä varmuus. Ennen kuin antaudutte -hoivattavakseni, olisi teidän järkevää varmistautua siitä, että minä -todella olen hänen majesteettinsa kuningattaren lähetti. Tahtoisitteko -olla ystävällinen ja silmätä tätä? - -Puhuessaan hän veti taskustaan kuningattaren omin käsin kirjoittaman -kirjeen, käänsi sen ylösalaisin ja ojensi sen naiselle. Käskynhaltija -katseli tylsännäköisenä muutaman askelen päästä. - -— Mutta varmistautukaapa, mademoiselle, tosiaankin siitä, että tämä -herrasmies on juuri sama, joksi olen häntä sanonut. - -Näin kehotettuna tyttö otti kirjeen. Hänen katseensa osui sekunnin -ajaksi Garnachen välkkyviin silmiin, ja hän vapisi. Sitten hän' -loi katseensa kirjoitukseen ja silmäili sitä hetken samalla kun -pariisilainen tarkkaili häntä tutkivasti. - -Pian hän ojensi kirjeen takaisin. - -— Kiitos, monsieur! Muuta hän ei virkkanut. - -— Oletteko nyt varma siitä, että kaikki on kunnossa, mademoiselle? -kysyi Garnache, ja hänen kysymyksessään värähti iva, joka oli liian -hieno sekä naiselle että käskynhaltijalle. - -— Olen aivan varma. - -Garnache kääntyi Tressaniin päin. Hänen silmissään väikkyi hymy, mutta -se ei ollut miellyttävä, ja kun hän alkoi puhua, kumahteli hänen -äänessään myrskyn lähestymistä ennustava värähtely. - -— Neiti on saanut omituisen kasvatuksen. - -— No? äänsi Tressan ällistyneenä. - -— Olen kuullut, monsieur, että jossakin itämailla asuu kansa, joka -lukee ja kirjoittaa oikealta vasemmalle; mutta ikinä en ole kuullut -mainittavan kenenkään koulutuksen — ainakaan Ranskassa — olleen niin -kummallisen, että hän lukee kirjoitusta ylösalaisin. - -Tressan oivalsi, mihin toinen tähtäsi, ja kalpeni hiukan. - -— Neidin kasvatus on ollut huolimatonta — mikä ei ole suinkaan -tavatonta näillä main. Hän tuntee sen ja koettaa salata sitä. - -Silloin puhkesi myrsky valloilleen. Ja seuraavina hetkinä räiskyi ja -jyrisi peloittavasti. - -— Te valehtelija! Te kirotun julkea valehtelija! mylvi Garnache -jyrkän paheksuvasti, astuen askelen käskynhaltijaa kohti ja pudistaen -pergamenttia aivan hänen kasvojensa edessä uhkaavasti, ikään kuin se -olisi muuttunut hyökkäysaseeksi. — Voidakseenko salata sen, ettei -häntä ole opetettu kirjoittamaan, hän lähetti kuninkaalle monisivuisen -kirjeen? Kuka on tämä nainen? Ja sormi, jolla hän osoitti tyttöä, -vapisi raivosta, jonka hänen pettämisekseen punottu juoni oli hänessä -herättänyt. - -Tressan koetti turvautua loukattuun arvokkuuteen. Hän suoristautui, -nykäisi niskansa takakenoon ja katseli pariisilaista äkäisesti silmiin. - -— Koska käytätte tällaista kieltä minulle, monsieur... - -— Käytän teille — kuten kaikille ihmisille — sellaista kieltä kuin -minusta on parasta. Te kurja roisto! Hän meni tytön luokse ja kohotti -kädellään karkeasti hänen leukaansa, niin että hänen oli pakko katsoa -häntä silmiin. - -— Mikä on nimenne, letukka? hän kysyi. - -— Margot, sopersi nainen purskahtaen itkuun. - -Garnache päästi irti hänen leukansa ja kääntyi toisaalle, tehden -halveksivan liikkeen. - -— Laittautukaa tiehenne! hän komensi tylysti. — Laittautukaa takaisin -keittiöön ja sipulipellolle, josta teidät otettiin! - -Ja tyttö, joka tuskin uskoi selviytyvänsä niin onnellisesti, poistui -niin nopeasti, että se näytti melkein naurettavalta. Tressan ei osannut -sanoa mitään, ei sanaakaan pidättääkseen häntä, teeskentely oli turhaa, -sen hän käsitti. - -— Ja nyt, herra käskynhaltija, puhui Garnache, kädet puuskassa, silmät -tähdättyinä miehen kasvoihin, — näyttää siltä, että minun on itseni -käytävä asioihin käsiksi. Minun on itseni mentävä Condillaciin. Jos -minua siellä vastustetaan, niin odotan saavani teiltä tarpeelliset -välineet sen vastustuksen nujertamiseksi. - -— Ja pitäkää mielessänne tämä: Olen tahtonut jättää avoimeksi -kysymyksen siitä, oletteko te ollut mukana tässä juonessa, jolla on -tarkoitettu pettää kuningatarta pettämällä minua, hänen edustajaansa. -Mutta vallassani on ratkaista se kysymys milloin hyvänsä — millä tavoin -parhaaksi näen. Jollen, monsieur, tästä lähtien huomaa, että te — -kuten uskon — toimitte kuten horjumattoman uskollisen alamaisen tulee, -niin ratkaisen tämän kysymyksen julistamalla teidät kavaltajaksi; -ja kavaltajana pidätän teidät ja vien teidät Pariisiin. Herra -käskynhaltija, minulla on kunnia sanoa teille jäähyväiset! - -Hänen poistuttuaan viskasi herra de Tressan tekotukan päästään -ja pyyhki hikeä otsaltaan. Hän kävi vuoroin lumivalkeaksi ja -tulipunaiseksi, käveli raivon vallassa huoneessa edestakaisin. Niiden -viidentoista vuoden aikana, jotka olivat kuluneet siitä, kun hänet -korotettiin tämän maakunnan kuvernööriksi, ei kukaan ollut käyttänyt -hänelle sellaista sävyä eikä puhutellut häntä sellaisin sanoin. - -Hänen mielensä vaati verta, murha pyrki viekoittelemaan hänet -liittolaisekseen. Mutta hän torjui sen ajatuksen, niin kiukuissaan kuin -olikin. Toisenlaisilla aseilla oli hänen taisteltava tuota lurjusta -vastaan, tehtävä tyhjäksi hänen puuhansa ja pakotettava hänet palaamaan -Pariisiin ja ottamaan vastaan kuningattaren viha voitettuna ja asiaansa -toimittamatta. - -— Babylas! hän kiljaisi. - -Sihteeri ilmestyi heti. - -— Käske Anselmen heti tuoda kapteeni luokseni! - -Babylas kumarsi ja meni suorittamaan asiaansa. - -Saatuaan puretuksi osan pahaa tuultaan Tressan yritti hillitä itseään. -Hän pyyhkäisi vielä nenäliinalla kasvojaan ja päätään ja sijoitti -sitten tekotukan taas paikalleen. - -Kun d’Aubran astui sisään, oli käskynhaltija rauhallinen ja saavuttanut -tavallisen, tärkeän arvokkaan ulkonäkönsä. - -— Kas niin, d’Aubran, hän sanoi. — Te lähdette Grenoblesta tunnin -kuluessa ja viette miehenne Montélimariin. Majoitatte heidät sinne ja -odotatte minulta lisämääräyksiä. Babylas antaa teille sikäläisille -viranomaisille jätettävän kirjeen, jossa heidät velvoitetaan hankkimaan -teille sopivat asunnot. Saavuttuanne sinne, d’Aubran, ja odottaessanne -määräyksiäni käytätte aikanne tunnustellaksenne vuoriseutujen -mielialaa. Ymmärrättekö? - -— En täydelleen, tunnusti d’Aubran. - -— Ymmärrätte paremmin vietettyänne Montélimarissa viikon päivät. -Luonnollisesti voi ehkä olla kysymyksessä väärä hälytys. Mutta yhtä -kaikki on meidän huolehdittava kuninkaan eduista ja oltava varuillamme. -Kenties meitä jälkeenpäin syytetään siitä, että olemme pelästyneet -varjoja; mutta parempi on pitää varansa siitä hetkestä alkaen, jolloin -varjo näkyy, kuin odottaa siksi, kunnes todellinen vaara on niskassamme. - -Käskynhaltijan sanoihin tuntui sisältyvän niin paljon salattua -merkitystä, että vaikkakaan d’Aubran ei ollut tyytyväinen lähtiessään -asialle, jota hän niin vähän tunsi, hän kuitenkin alistui noudattamaan -saamiaan määräyksiä ja puolen tunnin kuluttua hän oli rumpujen -päristessä marssimassa Grenoblesta kaksipäiväisellä matkallaan -Montélimariin. - - - - -Condillacin linna - - -Sillä aikaa kun d’Aubran joukkoineen riensi länteenpäin Grenoblesta, -ratsasti de Garnache yhä palvelijansa seuraamana ripeästi -päinvastaiseen suuntaan, kohti Condillacin harmaita torneja, jotka -kohosivat vieläkin harmaammalle taivaalle Isèren laakson reunalla. - -He ratsastivat eteenpäin äänettöminä, ja Garnachen katse oli -nyt kiintynyt noin kilometrin päässä, joen vastaisella rannalla -sijaitsevaan harmaaseen, jyhkeään rakennukseen. Mentyään sillan poikki -he etenivät loivasti kohoavaa, karua, rosoista rinnettä ylöspäin -Condillaciin. Linna näytti rauhalliselta, vaikka se oli luja ja jykevä. -Sitä ympäröi suojakaivos, mutta nostosilta oli alhaalla, ja sen -ketjuihin syöpynyt ruoste osoitti, että se oli ollut siinä jo kauan. - -Kun ketään ei saapunut heitä vastaan,, ratsastivat matkalaisemme -siltapalkeille, jolloin heidän hevostensa kavioiden kumea kopse sai -portinvartijan kojusta jonkun liikkeelle. - -Huonosti puettu mies — sotilaan ja lakeijan tapainen — tuli heitä -vastaan porttikäytävästä, laahaten veltosti muskettia mukanaan. -De Garnache ilmoitti nimensä, lisäten, että hän tahtoi päästä -markiisittaren puheille. Mies astui syrjään, laskien heidät menemään. -Niinpä de Garnache ja Rabecque ratsastivat karkeasti kivetylle pihalle. - -Useista ovista ilmestyi miehiä, joista jotkut olivat sotilaspuvuissa, -mikä osoitti, että täällä oli jonkin verran vartioväkeä. Garnache ei -heistä suuria välittänyt. Hän viskasi ohjaksensa miehelle, jota oli -ensiksi puhutellut — mies oli astellut hänen rinnallaan — ja hypähti -ketterästi satulasta, käskien Rabecquen odottaa häntä siellä. - -Sotilaslakeija luovutti ohjat Rabecquelle ja kehotti de Garnachea -seuraamaan itseään. Hän opasti vieraan vasemmalla olevasta ovesta, -pitkin käytävää ja eteishuoneen lävitse lopuksi avaraan, synkkään -saliin, jonka seinillä oli tumma tammilaudoitus ja jota valaisi -jyhkeässä takassa räiskyvä valkea sekä goottilaisilla puitteilla -varustetuista ikkunoista tunkeutuva kalpea päivänvalo. - -Heidän astuessaan sisään murisi tulen ääressä viruva, maksanvärinen -koira laiskasti ja muljautti silmiään. Garnache ei ollut -huomaavinaankaan koiraa, vaan katseli ympärilleen. Huone oli kaunis, -sisustettu hillittyyn, ylevään tyyliin. Seinillä riippui Condillacien -esivanhempien kuvia — jotkut niistä olivat tekotavaltaan jotakuinkin -alkeellisia — jotka olivat koristetut muinaisten aikojen aseistukseen -kuuluvilla voitonmerkeillä ja metsästysvälineillä. Keskellä lattiaa oli -tummasta tammesta tehty pitkulainen pöytä, jonka jykevissä jaloissa oli -hyvin runsaasti kaiverruksia, ja posliinimaljakkoon pistetty kimppu -syysruusuja täytti huoneen suloisella tuoksullaan. - -Sitten Garnache huomasi ikkunan ääressä istuvan hovipojan, joka -uutterasti kiillotti haarniskaa. Hän jatkoi työtään, välittämättä -vieraiden tulosta, kunnes mies, joka oli tuonut pariisilaisen sinne, -puhutteli häntä, käskien hänen mennä ilmoittamaan, että markiisittaren -puheille pyrki eräs herra de Garnache, jolla oli sanoma kuningattarelta. - -Poika nousi pystyyn, ja samalla kertaa kohosi eräs toinen henkilö -isosta, takan vieressä olevasta tuolista, jonka karkea selkämys oli -tähän asti piilottanut hänet. Tämä oli noin kaksikymmenvuotias — -tarkalleen kaksikymmentäyksivuotias nuorukainen; hänellä oli kalpeat -siropiirteiset kasvot, musta tukka ja kauniit, tummat silmät; hän oli -loistavasti puettu välkkyvästä silkistä valmistettuun pukuun, joka väri -hänen liikkuessaan läikkyi vihreänä ja purppuranpunaisena. - -Herra de Garnache otaksui olevansa tekemisissä Marius de Condillacin -kanssa. Hän kumarsi hiukan jäykästi ja hämmästyi, kun hänen -kumarrukseensa vastattiin niin ystävällisen sulavasti, että se tuntui -melkein sydämelliseltä. - -— Oletteko Pariisista, monsieur? sanoi nuorukainen ystävällisellä, -miellyttävällä äänellä. — Pelkäänpä, että teillä oli kehnonlainen -matkasää. - -Garnache muisti sään lisäksi muitakin pahoja seikkoja, ja niiden -muistaminen sai hänet lämpenemään, melkeinpä raivostumaan. Mutta hän -kumarsi toistamiseen ja vastasi jotakuinkin kohteliaasti. - -Nuorukainen kehotti häntä istuutumaan vakuuttaen, ettei hänen äitinsä -antaisi kauan odottaa itseään. Hovipoika oli mennyt toimittamaan -asiaansa. - -Garnache noudatti kehotusta ja istuutui lämmittelemään tulen ääreen. - -Hetkiseksi syntyneen vaitiolon keskeytti oven avaamisesta johtuva ääni, -ja molemmat miehet nousivat yhtä aikaa seisomaan. - -Huoneeseen astui loistavan komea nainen, jonka Garnache huomasi -ihmeteltävässä määrin muistuttavan vieressään seisovaa poikaa. Hän otti -lähetin vastaan hyvin miellyttävästi. - -Mutta herra de Garnache oli hänen tuhansia sulojaan kohtaan yhtä -tunteeton kuin kivipatsas. Ripeästi hän kävi käsiksi asiaan. Häntä -ei missään nimessä haluttanut kuluttaa päiväänsä markiisittaren -takkavalkean ääressä keskustellen hupaisista, merkityksettömistä -jutuista. - -— Madame, hän aloitti, — herra de Condillac ilmoitti minulle, että -olette kuullut minusta ja tiedätte, millä asialla olen saapunut -Dauphinéen. En ollut odottanut, että saisin kunnian saapua aivan -Condillaciin saakka; mutta koska herra de Tressan, jonka valtuutin -lähettilääkseni, näkyy epäonnistuneen perinpohjaisesti, on minun ollut -pakko tunkeutua puheillenne. - -Markiisitar oli jo tehnyt suunnitelmansa. Nopeampiälyisenä kuin -poikansa hän oli, kun Garnache ilmoitettiin hänelle, heti oivaltanut -tämän vierailun merkitsevän, että petos, jolla hän oli koettanut päästä -pariisilaisesta eroon, ei ollut onnistunut. - -— Luullakseni, monsieur, hän vastasi nopeasti, silmäillen Garnachea -salavihkaa, — olemme me kaikki neiti de La Vauvrayen asioihin -sekaantuneet henkilöt jollakin tavoin erehtyneet. Hän on kiivas, -äkkipikainen lapsi, ja vähän aikaa sitten satuimme joutumaan sanasotaan -— sellaistahan tapahtuu sopuisimmissakin perheissä. Kiukkunsa -vallassa hän kirjoitti kirjeen kuningattarelle pyytäen, että hänet -siirrettäisiin pois minun holhouksestani. Sen jälkeen, monsieur, on hän -sitä katunut. Te, joka epäilemättä ymmärrätte naisellista mieltä... - -— Älkää ottako sellaista olettamusta pohjaksi, madame! keskeytti -Garnache. — Tunnen naisen mieltä yhtä huonosti kuin jokainen, joka -luulee tuntevansa sitä vähän — siis en yhtään! - -Markiisitar naurahti ikään kuin erinomaiselle pilalle, ja Marius, joka -palatessaan tuolilleen kuuli Garnachen vastauksen, yhtyi nauruun. - -— Pariisi on hieno järjen tahko, hän huomautti. - -Garnache kohautti olkapäitään. - -— Oletan, madame, teidän tahtovan vakuuttaa minulle, että neiti de -La Vauvraye, katuen kirjettään, ei enää halua päästä Pariisiin, vaan -pikemminkin haluaa jäädä tänne Condillaciin teidän kiitettävään -hoivaanne. - -— Olette käsittänyt asian aivan oikein, monsieur. - -— Mutta koska minä olen kuningattaren lähetti, on minun toteltava hänen -määräyksiään, ja niiden mukaan on minun saatettava neiti de La Vauvraye -Pariisiin. Niissä ei ole otettu huomioon mitään muutoksia, mitä -neidin mielessä kenties on tapahtunut. Jos tämä matka nyt on hänestä -vastenmielinen, saa hän siitä syyttää vain omaa harkitsemattomuuttaan, -koska hän itse sitä pyysi. Tärkeätä on vain se, että kuningatar on -käskenyt hänen saapua Pariisiin. Uskollisena alamaisena on hänen -noudatettava kuningattaren käskyä, teidän on uskollisena alamaisena -huolehdittava siitä, että hän sen tekee. Niin ollen, madame, luotan -teidän käyttävän vaikutusvaltaanne neitiin ja järjestävän niin, että -hän on matkavalmiina keskipäivällä huomenna. Nyt jo on yksi päivä -tuhlattu. - -Leskimarkiisitar nojautui taaksepäin tuolissaan ja puri huultaan. -Tämä mies oli liian terävä hänelle. Hänellä ei ollut harhaluuloja. -Garnache oli nähnyt hänen lävitseen, ikään kuin hän olisi ollut -lasia, oivaltanut hänen juonensa ja vilpillisyytensä. Mutta ollen -luottavinaan häneen ja uskovinaan hänen sanansa oli pariisilainen -tehnyt tehottomiksi hänen ainoat aseensa — muut paitsi hyökkäykseen -tarvittavat — ja käyttänyt niitä sitten hänen häviökseen. - -— Monsieur, hän sanoi, — arveletteko voivanne mukautua siihen, minkä -lausuin olevan meidän ja myös neiti de La Vauvrayen toivomuksen, jos -hän itse ilmoittaisi sen teille? - -Garnache loi häneen terävän silmäyksen hymyillen, niin että hänen -huulensa raottuivat ja vankat, valkeat hampaat paljastuivat. - -— No niin, hän virkkoi vihdoin. — En lupaa, että se voi horjuttaa -päätöstäni. Mutta kenties niin, olisin iloinen, jos saisin kunnian -tutustua neiti de La Vauvrayehen. - -Markiisitar meni ovelle, avasi sen ja huusi: Gaston! Vastaukseksi -ilmestyi hovipoika, joka oli ollut huoneessa Garnachen saapuessa. - -— Pyydä neiti de La Vauvrayeta tulemaan heti tänne luoksemme! hän käski -poikaa ja sulki oven. Garnache oli ollut valppaana nähdäkseen jonkin -salaisen merkin tai kuullakseen jonkin kuiskatun sanan, mutta hän ei -ollut huomannut mitään. - - - - -Garnache menettää malttinsa - - -— Te kutsuitte minua, madame, sanoi tyttö, pysähtyen empivänä huoneen -kynnykselle, ja hänen äänessään — miellyttävässä, nuorekkaassa -kontra-altossa — oli halveksiva sointu. - -Markiisitar huomasi tämän onnettomuutta uhkaavan merkin, ja se sai -hänet jo katumaan sitä, että hän oli ryhtynyt niin rohkeaan leikkiin, -kuin de Garnachen ja Valérien saattaminen toistensa seuraan oli. - -Hän vilkaisi huolestuneena Garnacheen. Tämä silmäili tyttöä, katseli -hänen hentoa, joustavaa vartaloaan, joka näytti tavallista pitemmältä -mustassa surupuvussaan, soikeita kasvojaan, jotka nyt olivat kalpeahkot -jännityksestä, hienoja, kaarevia kulmakarvoja, kirkkaita, ruskeita -silmiä ja upeata, ruskeata tukkaa, joka aaltoili mitä viehättävimmän, -valkoisen hilkan peittämänä. Hänen katseensa viipyi ihailevana -kaunispiirteisessä nenässä, viehättävästi muodostuneessa suussa ja -leuassa, huikaisevan valkeassa hipiässä, joka ei pistänyt silmään -ainoastaan kaulassa ja kasvoissa, vaan myös pitkissä, hoikissa, ristiin -pannuissa käsissä. - -Nämä kaikkialla näkyvät ylhäisen syntyperän merkit osoittivat hänelle -varmasti, että nyt häntä ei koetettu pettää väärällä henkilöllä. Hänen -edessään oleva tyttö oli todellakin Valérie de La Vauvraye. - -Markiisittaren kehotuksesta Valérie astui sisälle. Marius kiiruhti -sulkemaan oven ja tarjoamaan hänelle tuolia, osaten käytöksellään -erinomaisesti osoittaa samalla kertaa lämpimiä tunteita ja nöyrää -kunnioitusta. - -Tyttö istuutui ulkonaisesti tyynenä. Kukaan ei olisi voinut aavistaa, -kuinka tavattoman kiihtynyt hän oli katsellessaan miestä, jonka -kuningatar oli lähettänyt häntä noutamaan. - -Syntyi hiljaisuus, sen keskeytti vihdoin Marius, joka nojasi -kyynärpäitään Valérien tuolin selkämykseen. - -— Herra de Garnache on kohtuuton meitä kohtaan, ja hänestä on vaikea -uskoa, ettet sinä enää tahdo poistua luotamme. - -Sitä ei Garnache suinkaan ollut väittänyt, mutta koska se ilmaisi hänen -todelliset ajatuksensa, ei hän välittänyt oikaista Mariuksen sanoja. - -Valérie ei virkkanut mitään, vaan hänen katseensa siirtyi -markiisittaren kasvoihin, jotka rypistyivät uhkaavasti. Garnache pani -merkille, että tyttö oli vaiti, ja veti siitä omat johtopäätöksensä. - -— Sen vuoksi lähetimme kutsumaan sinua, jatkoi markiisitar poikansa -lausetta, — joten voisit itse vakuuttaa herra de Garnachelle, että asia -on siten. - -Tytöstä näkyi vastaaminen olevan vaikeata. Hänen katseensa harhaili -Garnacheen ja luiskahti taas toisaalle kaihtaen miehen läpitunkevia -silmiä. Hänestä tuntui, että pariisilainen kykeni näkemään hänen -ajatuksenakin, ja äkkiä tämä tunne, joka oli häntä pelottanut, muuttui -hänen toivokseen. Jos asianlaita oli siten kuin hän luuli, niin mitäpä -merkitsisi, mitä hän sanoisi? Kaikesta huolimatta Garnache tietäisi, -mitä hän todella ajatteli. - -— Niin, madame, hän lausui vihdoin, ja hänen äänensä oli aivan -ilmeetön. — Niin, monsieur, asia on kuten markiisitar on sanonut. -Haluan jäädä Condillaciin. - -Leskimarkiisittarelta, joka seisoi askeleen, parin päässä Garnachesta, -kuului melkein huoahdusta muistuttava ääni. Garnachelta ei jäänyt -mitään huomaamatta. Hän erotti äänen ja piti sitä helpotuksen merkkinä. -Sitten hän alkoi puhua, kohdistaen sanansa Valérielle. - -— Mademoiselle, on valitettavaa, että liiaksi hätäillen kirjoititte -kuningattarelle, kun nyt olette muuttanut mieltänne. Olen ymmärtämätön -mies, mademoiselle, pelkkä sotilas, jonka tulee totella määräyksiä -saamatta lainkaan ajatella. Minun on käsketty saattaa teidät Pariisiin. -Teidän tahtoanne ei ole otettu huomioon. En tiedä, miten kuningatar -tahtoisi minun toimivan, nähdessään, kuinka vastahakoinen olette; ehkä -hän suostuisi tahtonne mukaan jättämään teidät tänne. Mutta minä en -voi olla niin ylimielinen, että menisin arvailemaan, mitä kuningatar -haluaa. Minä en voi ottaa ohjeekseni muuta kuin hänen määräyksensä, -ja ne jättävät minulle avoimeksi vain yhden toimintamahdollisuuden — -pyytää teitä, mademoiselle, valmistautumaan heti lähtemään mukaani. - -Helpotuksen ilme, joka lehahti Valérien kasvoille, ja vähäinen puna, -joka lämmitti hänen tähän asti niin kalpeita kasvojaan, riittivät -täydelleen vahvistamaan Garnachen epäluulot oikeiksi. - -— Mutta, monsieur, puuttui Marius puheeseen, — teistäkin täytyy -olla selvää, että koska kerran kuningatar on antanut määräyksensä -noudattaakseen neidin toivomuksia, muuttuisivat nyt, kun neidin -toivomukset ovat muuttuneet, myös kuningattaren käskyt niiden -mukaisiksi. - -— Se lienee selvää teistä, monsieur; mutta pahaksi onneksi ovat saamani -määräykset ainoa ohjenuorani, intti Garnache. — Eikö neiti itse ole -samaa mieltä kanssani? - -Valérie oli sanomaisillaan jotakin; hänen katseensa oli innokas, hänen -huulensa avautuivat. Mutta sitten katosi kaikki väri hänen kasvoistaan, -ja hän näytti mykistyvän. Garnache loi syrjäsilmäyksen markiisittareen -ja yllätti hänen kasvoillaan rypistyksen, joka oli saanut aikaan tämän -äkillisen muutoksen. - -Garnache alkoi suuttua; sitten kehittyivät tapahtumat nopeasti. - -— Madame, hän jyrisi, — olen jo kylliksi kauan saanut teiltä -tanssiopetusta. Nyt on meidän luullakseni aika hieman kävellä -tavallisessakin tahdissa, muuten emme pääse vähääkään pitemmälle sillä -tiellä, jota aion mennä — ja se vie minut Pariisiin neidin seurassa. - -— Monsieur, monsieur! huudahti ällistynyt markiisitar, asettuen -säikähtämättä Garnachen eteen; ja Marius vapisi hänen puolestaan, sillä -mies näytti niin hurjalta, että nuorukainen melkein pelkäsi hänen -lyövän äitiään. - -— Olen kuullut tarpeeksi, kivahti Garnache. — Ei enää sanaakaan keltään -täällä Condillacissa! Minä otan tämän naisen mukaani — nyt, heti -paikalla; ja jos kukaan kohottaa sormeaankaan vastustaakseen minua, -niin, taivas olkoon todistajani, se on viimeinen kerta, jolloin hän -ketään vastustaa. Jos ainoakaan käsi tarttuu minuun tai jos edessäni -paljastetaan miekka, niin vannon, madame, palaavani ja polttavani tämän -kapinapesäkkeen perustuksiaan myöten. - -Sokea kiihko oli puhaltanut hänen terävän huomiokykynsä kuin tuhka -tuuleen, hänen kaikkinäkevän valppautensa sokaisi hänen aivojansa -sumentava vihanpilvi. Hän ei huomannut merkkiä, jonka markiisitar -antoi pojalleen, eikä Mariuksen hiljaista hiipimistä ovelle. Hän astui -Valérien luokse. - -— Oletteko valmis, mademoiselle? - -— Olen, monsieur. Tulen mukaanne tässä asussa. - -— Siispä lähtekäämme! - -He kääntyivät yhdessä ovea kohti vilkaisemattakaan -leskimarkiisittareen. Tämä seisoi paikallaan taputtaen koiraa, joka -oli noussut ja tullut hänen viereensä. Hän tarkasteli poistuvia -äänettömästi, ja hänen kauniilla, norsunluunvalkeilla kasvoillaan -väikkyi tuhoaennustava hymy. - -Sitten kuului eteishuoneesta jalkojen töminää ja ääniä. Ovi tempaistiin -rajusti auki, ja huoneeseen syöksyi miehiä, miekat paljaina, Marius -viimeisenä. - -Pelosta parkaisten Valérie horjahti takaisin laudoitettua seinää -vasten, painaen pienet kätensä poskilleen, silmät laajentuneena -levottomuudesta. - -Garnachen miekka singahti tupesta, hänen yhteenpurtujen hampaittensa -lomitse sähähti kirous, ja hän kävi taisteluasentoon. Miehet -pysähtyivät silmäilemään häntä. Marius usutti heitä eteenpäin kuten -koiralaumaa. - -— Käykää kiinni! hän huusi osoittaen Garnachea, ja hänen kauniit -silmänsä kiiluivat raivosta. — Iskekää hänet kuoliaaksi! - -Miehet liikahtivat, mutta samalla hetkellä liikahti myös Valérie. Hän -juoksi heidän eteensä, heidän säiliensä ja uhrinsa väliin. - -— Te ette saa tehdä sitä; ette saa! hän huusi, ja hänen kasvonsa -olivat pingottuneet ja hänen silmissään oli tuskaisa ilme. — Se on -murha — murha, te lurjukset! Muisto siitä, kuinka tämä hento, pieni -nainen seisoi säikkymättä niin monien paljastettujen miekkojen edessä -suojatakseen häntä salamurhaajilta, ei koskaan häipynyt Garnachen -mielestä. - -— Mademoiselle, hän virkkoi tyynesti, — jos vain suvaitsette väistyä -syrjään, niin ensin kuolee heidän joukostaan joitakuita. - -Mutta Valérie ei hievahtanutkaan. Marius puristi kätensä nyrkkiin -kiukuissaan viivytyksen johdosta. Markiisitar katseli hymyillen ja -taputellen koiransa päätä. Häneen Valérie nyt vetosi. - -— Madame, hän huudahti, — te ette sitä salli. Te ette anna heidän tehdä -murhaa. Käskekää heidän panna miekkansa tuppeen! Ajatelkaa, että herra -de Garnache on täällä kuningattaren nimessä! - -— Herra de Garnache lupasi puolestaan näyttää meille joitakin kauniita -tekoja, pilkkasi markiisitar. — Me vain tarjoamme hänelle tilaisuuden -niiden suorittamiseen. Jollei tässä ole kylliksi hänen tavattomalle -uljuudelleen, niin ulkona on lisää miehiä, jotka voimme kutsua tänne. - -Mariuksessa heräsi sääli Valérieta kohtaan — kenties se oli vain -pelkkää sopivaisuuden tunnetta. Hän astui eteenpäin. - -— Valérie, hän sanoi, — sinun ei sovi jäädä tänne. - -— Niin, vie hänet pois täältä, yllytti leskimarkiisitar hymyillen. — -Hänen läsnäolonsa vie rohkeuden komealta pariisilaiseltamme. - -Innokkaana tekemään työtä käskettyä Marius tunkeutui eteenpäin -sotilaittensa ohi kunnes hän oli vain noin kolmen askeleen päässä -tytöstä ja parhaiksi niin kaukana pariisilaisesta, ettei tämä ylettynyt -antamaan hänelle äkillistä pistoa miekallaan. - -Hiljaa ja hyvin varovasti Garnache siirsi oikeaa jalkaansa vähän -kauemmaksi oikealle. Äkkiä hän nojautui sille koko painollaan, joten -tyttö ei enää ollut hänelle esteenä. Ennen kuin kukaan oivalsi hänen -aikomustaan, oli kaikki suoritettu. Hän oli hypähtänyt eteenpäin, -tarttunut nuorukaisen välkkyvän ihokkaan rinnukseen, hypännyt takaisin -suojaan Valérien taakse, paiskannut Mariuksen lattiaan ja laskenut -jalkansa, jossa oli paksun mutakerroksen peittämä ratsastussaapas, -suoraan nuorukaisen pitkälle, sirolle kaulalle. - -— Jos hievautat sormeasikaan, poikaseni, hän ärjäisi, — niin poljen -sinut hengettömäksi kuin rupisammakon. - -Miehet liikahtivat äkkiä eteenpäin, mutta vaikka Garnache olikin -kiukustunut, niin hän pakottautui rauhalliseksi. Jos hän nyt vielä -kerran menettäisi malttinsa, niin hän totisesti saisi nopean kuoleman. -Sen hän tiesi ja toisteli sitä itsekseen, ettei se pääsisi häneltä -unohtumaan. - -— Takaisin! hän komensi niin käskevällä äänellä, että miehet -pysähtyivät ja jäivät suu auki töllistelemään. Takaisin, tai hän on -tuhon oma! Kääntäen miekkansa kärjen alaspäin, hän laski sen keveästi -nuorukaisen rinnalle. - -Neuvottomina katsoivat miehet leskimarkiisittareen saadakseen ohjeita. -Tämä kurottautui eteenpäin; hymy oli haihtunut hänen huuliltaan, ja -hänen rintansa nousi ja laski kiivaasti. - -Garnache tarkkasi markiisitarta valppain silmin. Hän näki, kuinka -huolekas pelko sai naisen kauniit kasvot vääntymään, ja sen nähdessään -hän rohkaistui, sillä hänen henkensä oli sen varassa, kuinka -voimakkaasti hän voisi vaikuttaa markiisittaren tunteisiin. - -— Te hymyilitte äsken, madame, kun aiottiin teurastaa mies teidän -nähtenne. Nähdäkseni ette enää hymyile, kun olen tehnyt ensimmäisen -lupaamani urotyön. - -— Päästäkää hänet! pyysi markiisitar, ja hänen kauhusta väräjävä -äänensä oli tuskin kuiskausta kuuluvampi. — Päästäkää hänet, monsieur, -jos tahdotte säilyttää oman henkenne! - -— Siitä hinnasta kyllä — vaikka saatte uskoa minua, että maksatte liian -paljon noin kurjan olennon hengestä. Mutta te pidätte sitä arvossa, -ja se on minun käsissäni; ja niinpä suonette minulle anteeksi, jos -esiinnynkin kiristäjän tavoin. - -— Hellittäkää hänet irti ja menkää Jumalan nimessä tiehenne. Kukaan ei -teitä estä, lupasi markiisitar. - -Garnache hymyili. — Tarvitsen siitä jonkinlaisia takeita. En suostu -pitämään sanaanne riittävänä, rouva de Condillac. - -— Mitä takeita voin teille antaa? vaikeroi markiisitar, väännellen -käsiään ja tuijottaen poikansa kasvoihin, jotka olivat tuhkanharmaat -pelosta ja raivosta ja jotka pilkottivat Garnachen raskaan saappaan -takaa. - -— Käskekää jonkun miehenne kutsua tänne palvelijani! Jätin hänet -pihalle odottamaan itseäni. - -Käsky annettiin ja yksi murhamiehistä poistui. Jännittyneen, -tuskallisen hiljaisuuden vallitessa odotettiin hänen palaamistaan, -vaikka hän viipyikin poissa vain hetkisen. - -Rabecquen silmät menivät ällistyksestä pystyyn, kun hän näki, -minkälainen tilanne oli. Garnache kehotti häntä riisumaan aseet -saapuvillaolijoilta. - -— Älköönkä teistä kukaan vastustelko älköönkä ahdistako häntä! hän -lisäsi. — Muutoin se maksaa isäntänne hengen. - -Peloissaan leskimarkiisitar toisti empimättä hänen komennuksensa -miehilleen. Kun se oli tehty, nosti pariisilainen jalkansa pois uhrinsa -kaulalta. - -— Nouskaa ylös! hän käski, ja Marius totteli häntä nopeasti. - -Garnache sijoittui pojan selän taakse. — Madame, hän sanoi, — -pojallenne ei tapahdu mitään pahaa, jos hän vain on järkevä. -Mutta jollei hän tottele minua tai jos kukaan Condillacin asukas -käy kimppuumme, niin se merkitsee herra de Condillacin kuolemaa. -Mademoiselle, haluatteko seurata minua Pariisiin? - -— Kyllä, monsieur, vastasi Valérie pelkäämättä, ja nyt hänen silmänsä -säihkyivät. - -— Siispä lähdemme. Asettukaa herra de Condillacin viereen! Rabecque, -seuraa minua! Eteenpäin, herra de Condillac! Suvainnette saattaa meidät -ratsujemme luokse pihalle. - -He olivat omituinen kulkue marssiessaan ulos salista nolattujen -murhamiesten ja heidän valtiattarensa synkästi katsellessa heitä. -Kynnyksellä Garnache pysähtyi ja vilkaisi taakseen olkansa ylitse. - -Oletteko tyytyväinen, madame? Oletteko nähnyt rohkeita tekoja kylliksi -yhden päivän osalle? hän kysäisi nauraen. Mutta markiisitar seisoi -kalpeana kiukusta vastaamatta mitään. - -Garnache seurueineen meni eteishuoneen halki, ensin varovaisuuden -vuoksi teljettyään markiisittaren kätyreineen lukon taakse. -Synkkää käytävää pitkin he sitten pääsivät pihalle. Siellä Marius -lohdutuksekseen näki, että joitakuita miehiä Condillacin varusväestä — -noin kymmenkunta — kaikki paremmin tai huonommin aseistettuina, seisoi -Garnachen ja hänen palvelijansa ratsujen ympärillä. - -— Muistakaa, varoitti Garnache herra de Condillacia, — että jos kukaan -miehistänne näyttää hampaitaan, on se turmionne. He olivat seisahtuneet -pihalle vievän oven kynnykselle. — Käskekää heidän poistua tuosta pihan -toisella puolella olevasta ovesta! - -Mariuksen rohkeus painui kuten kivi veteen. Hän käsitti, kuten hänen -äitinsä oli käsittänyt vähän aikaa sitten, että Garnache oli sellainen -vastustaja, joka ei jättänyt mitään sattuman varaan. Hänen äänensä oli -käheä kiusallisesta, voimattomasta raivosta, kun hän antoi määräyksen, -jota heltymätön pariisilainen vaati. - -— Ja nyt tätä tietä, herra de Condillac! käski Garnache, ja kun Marius -vihdoin kääntyi häneen päin, astui hän syrjään ja viittasi kädellään -ovea kohti, josta he juuri olivat tulleet. Hetkisen nuorukainen seisoi, -silmäillen tuimaa voittajaansa, kädet puristettuina nyrkkiin, niin -että rystyset olivat valkeat, ja kasvot tummanpunaisina. Turhaan hän -etsi sanoja, joilla olisi voinut jossakin määrin purkaa kirvelevää -raivoaan, joka melkein pani hänen sisunsa pakahtumaan. Luopuen sitten -toivottomana sitä yrittämästä, hän kohautti olkapäitään, mutisi jotakin -epäselvästi ja luikki pariisilaisen sivuitse, totellen häntä, kuten -koira tottelee häntä koipien välissä ja muristen hampaat irvessä. - -Garnache läjäytti oven kiinni hänen jälkeensä, lukitsi sen ja kääntyi -Valériehen päin, hymyillen tyynesti. - -— Luullakseni olemme tästä selviytyneet, hän virkkoi anteeksiannettavan -ylpeänä. — Loppu käy helposti, vaikka teillä lienee hiukan epämukavaa -matkalla täältä Grenobleen. - -Tytön huulille tuli myös hymy, tosin kalpea ja arka, joka muistutti -auringon pilkahdusta talviselta taivaalta. — Se ei tee mitään, hän -vakuutti, koettaen saada äänensä rohkeaksi. - -Heidän oli kiirehdittävä, ja Garnache jätti sikseen kohteliaisuudet, -joiden lausuminen ei parhaissakaan oloissa tahtonut häneltä -luonnistua. Valérie tunsi, että häntä tartuttiin ranteeseen, hieman -kovakouraisesti, kuten hän myöhemmin muisti, ja lennätettiin kiveystä -myöten kiinnisidottujen hevosten luokse, joiden kimpussa Rabecque -jo puuhasi. Hän näki Garnachen nostavan jalkansa jalustimeen ja -viskautuvan satulaan. Sitten pariisilainen ojensi hänelle kätensä, -pyysi häntä nostamaan jalkansa omalleen ja kiroten kutsui Rabecquen -hänen avukseen. Hetkistä myöhemmin hänet oli heilautettu Garnachen -eteen melkein hänen ratsunsa sä’älle. Hevosen kaviot kapsahtivat -kiveykseen, nostosillan lankuista lähti kumajava ääni ja he olivat -ulkosalla — Condillacin ulkopuolella — ja laskettivat täyttä neliä -joelle vievää valkeata tietä pitkin. Heidän jäljessään ratsasti -Rabecque, hypähdellen pelottavasti satulassaan ja sätkytellen hurjasti -jalkojaan etsiessään jalustimiaan ja päästellen räikeitä sadatuksia. - - - - -Garnache säilyttää malttinsa - - -Yö oli tullut, ja oli alkanut sataa, kun Garnache ja Valérie saapuivat -Grenobleen. He menivät kaupunkiin jalkaisin, sillä pariisilainen ei -halunnut herättää huomiota näyttäytymällä kaduilla nainen ratsunsa -selässä. - -Huolehtien tytön mukavuudesta, Garnache oli riisunut päältään paksun -ratsastusvaippansa ja vaatinut häntä ottamaan sen ylleen, kietoen sen -niin, että hänen päänsä peittyi kuten huppuun. Siten hän ei ollut -suojassa ainoastaan sateelta, vaan myös uteliaiden katseilta. - -He astelivat tihkusateessa likaisilla, liukkailla kaduilla, joita -valaisi ikkunoista ja ovista tuleva hohde, Rabecque seurasi heitä -taluttaen hevosia. Garnache ohjasi heidät suoraan majataloonsa -— Auberge du Veau qui Tèteen, jolla oli se etu, että se oli -käskynhaltijan palatsia vastapäätä. - -Tallimies otti ratsut hoitoonsa, ja isäntä opasti heidät toisessa -kerroksessa olevaan huoneeseen, jonka hän jätti Valérien käytettäväksi. -Kun se oli tehty, jätti Garnache Rabecquen vahdiksi ja lähti -suorittamaan tarpeellisia valmistuksia alkavaa matkaa varten. Hän alkoi -siitä, mikä hänen mielestään oli tärkein tehtävä, meni kadun poikki -käskynhaltijan palatsiin ja pyysi saada heti tavata herra de Tressania. - -Kun hänet oli viety käskynhaltijan puheille, ällistytti hän tätä -pulleata herrasmiestä ilmoittamalla palanneensa Condillacista mukanaan -neiti de La Vauvraye ja tarvitsevansa turvajoukon saattamaan heitä -Pariisiin. - -— Sillä minua ei lainkaan haluta joutua alttiiksi niille -toimenpiteille, joihin Condillacin naarastiikeri pentuineen saattaa -ryhtyä saadakseen takaisin saaliinsa, hän selitti hymyillen jurosti. - -Käskynhaltija siveli partaansa ja siristi haljakoita silmiään, kunnes -ne katosivat hänen lihaviin poskiinsa. Hän oli ymmällä. Hän ei voinut -kuvitellakaan muuta kuin että kuningattaren lähettiä oli puijattu tällä -kertaa menestyksellisemmin. - -— Niin ollen arvaan, hän sanoi salaten mielessään liikkuvat ajatukset, -— että saitte neidon väkivallalla tai viekkaudella. - -— Käytin kumpaakin, monsieur, oli lyhyt vastaus. — Mutta vielä emme -ole poissa vaaralliselta alueelta, ja juuri sen vuoksi tarvitsen -saattojoukkoa. - -Tressanille kävi olo tukalaksi. — Kuinka monta miestä tahdotte? hän -kysyi arvellen, että pariisilainen vaatisi vähintään puoli komppaniaa. - -— Kuusi miestä ja kersantin niitä komentamaan. - -Tressanin levottomuus haihtui, ja hän halveksi Garnachea, koska tämä -tyytyi niin vähäiseen miesjoukkoon, enemmän kuin kunnioitti häntä sen -uljuuden ja rohkeuden tähden, jota hän oli osoittanut. Hän ei suinkaan -tahtonut huomauttaa, että vaadittu joukko saattaisi osoittautua -riittämättömäksi, pikemminkin hän oli kiitollinen siitä, ettei Garnache -pyytänyt enempää. Saattoväkeä ei Tressan uskaltanut häneltä kieltää, -mutta se hänen olisi täytynyt tehdä — tai rikkoa välinsä Condillacien -kanssa — jos hän olisi pyytänyt lukuisampaa osastoa. Mutta kuusi -miestä! No, ne eivät paljonkaan merkitsisi. Niin ollen hän suostui -kerkeästi kysyen kuinka pian Garnache ne tahtoisi. - -— Heti paikalla, oli pariisilaisen vastaus. — Lähden Grenoblesta tänä -iltana. Toivon olevani matkavalmis tunnin kuluttua. Sillä välin haluan -ratsumiehet kunniavahdiksi. Majailen kadun toisella puolen. - -Tressan oli perin iloinen päästessään hänestä eroon ja nousi heti -antamaan tarpeelliset määräykset, ja kymmenen minuutin kuluttua oli -Garnache jälleen Imevässä Vasikassa, mukanaan kuusi ratsumiestä ja -kersantti, jotka olivat jättäneet ratsunsa käskynhaltijan talliin -lähtöhetkeen saakka. Siihen asti Garnache määräsi heidät vahtiin -majatalon tuvassa. - -Hän tilasi heille virvokkeita ja käski heidän pysyä siellä ja totella -hänen palvelijansa Rabecquen määräyksiä. Siihen oli syynä se, että -hänen oli pakko poistua hetkiseksi etsimään matkaa varten sopivia -vaunuja. Koska Imevä Vasikka ei ollut kestikievari, oli hänen -hankittava vaunut muualta — Auberge de Francesta, joka sijaitsi -kaupungin itäosassa Savoyn portin luona — eikä hän tahtonut jättää -Valérieta turvattomaksi poissa ollessaan. Kuutta ratsumiestä hän piti -riittävänä, kuten ne todella olivatkin. - -Hän lähti tälle asialle vetäen viitan tiukasti ympärilleen ja astuen -ripeästi nyt rankemmaksi käyneessä sateessa. - -Mutta Auberge de Francessa häntä odotti pettymys. - -Isännällä ei ollut hevosia eikä ajoneuvoja, eikä hän saisikaan niitä -ennen kuin seuraavana päivänä. Hän oli pahoillaan siitä, että se seikka -tuotti harmia de Garnachelle. Hän selitti hyvin innokkaasti, mistä -johtui, ettei hän voinut antaa vaunuja de Garnachen käytettäviksi -— niin innokkaasti, että oli ihmeellistä, kuinka se voi olla -herättämättä Garnachessa epäluuloja. Sillä todellinen asianlaita oli -se, että Condillacista oli käyty ennen häntä siellä — kuten koko -kaupungissa kaikkialta, mistä kyyti suinkin olisi ollut saatavissa, -ja lupaamalla palkkioita tottelemisesta sekä uhkaamalla rangaistusta -tottelemattomuudesta järjestetty niin, että Garnache kuuli saman jutun -joka paikassa. - -Noin tuntia myöhemmin, tuloksettomasti nuuskittuaan koko kaupungin -etsiessään ajoneuvoja, hän palasi Veau qui Tèteen märkänä ja ärtyneenä. -Tilavan tuvan nurkassa — majatalon sisähuoneihin vievän oven vieressä -— istuivat ratsumiehet pöydän ääressä, toraillen hieman äänekkäästi -pelatessaan korttia. Kersantti istui vähän syrjässä keskustellen -isännän vaimon kanssa ja luoden puhetoveriinsa ihailevia silmäyksiä -huomaamatta valppaan aviopuolison otsalla yhä synkemmiksi käyviä -ryppyjä. - -Toisessa pöydässä istui neljä herrasmiestä — ulkonäöstä päättäen -matkustajia — joiden puhelu kävi Garnachen saapuessa hyvin hiljaiseksi. -Mutta hän ei välittänyt heistä lainkaan, vaan asteli kannusten -kilistessä oljilla peitetyn lattian poikki eikä huomannut, kuinka -terävästi heidän katseensa salaa seurasivat häntä, kun hän, vastattuaan -ohimennen kersantin reippaaseen tervehdykseen, katosi portaille -vievästä ovesta. - -Hetkisen kuluttua hän tuli uudelleen näkyviin, kutsuen isäntää ja -käskien tämän valmistaa illallisen hänelle ja Rabecquelle. - -Yläkerran käytävässä hän tapasi Rabecquen odottamassa häntä. - -— Onko kaikki hyvin? hän kysyi ja sai palvelijaltaan rauhoittavan -vastauksen. - -Valérie tervehti häntä iloisesti. Hänen pitkä poissaolonsa oli -nähtävästi huolestuttanut tyttöä. Hän kertoi, millä asialla hän oli -ollut, ja neidon kasvoille levisi levoton ilme, kun hän kuuli etsinnän -tuloksen. - -— Tarkoituksenne, monsieur, hätäili Valérie, — ei kai toki ole, että -jäisin yöksi Grenobleen. Tämä on Condillacien puuhaa. - -— Kuinka niin? Garnachen äänessä värähti kärsimättömyys. - -— He ovat ehättäneet ennen teitä. He koettavat pidättää teitä täällä — -pidättää meitä Grenoblessa. - -— Mutta mitä varten? tiedusteli pariisilainen, käyden yhä -kärsimättömämmäksi. — Auberge de Francesta luvattiin minulle vaunut -huomenaamulla. Mitä hyötyä olisi Condihaceilla, jos he pidättäisivät -meitä täällä yön? - -— Heillä lienee joku suunnitelma. Voi, monsieur! Minua pelottaa kovasti. - -— Olkaa huoletta! vastasi Garnache keveästi; ja tyynnyttääkseen tyttöä -hän lisäsi hymyillen: — Nukkukaa rauhassa varmana siitä, että me, -Rabecque, minä ja ratsumiehet, vahdimme teitä hyvin. - -— Olette kovin hyvä. Varokaa väijytyksiä! Olkaa varuillanne! He ovat -hyvin julmia ja ovelia, nämä Condillacin asukkaat. Ja jos teille -kävisikin onnettomasti. - -— Niin jäljellä olisi vielä Rabecque ja ratsumiehet, täydensi Garnache. - -Tyttö kohautti olkapäitään. — Rukoilen teitä pitämään varanne! hän -tiukkasi. - -— Saatte luottaa minuun, lupasi Garnache ja sulki oven. - -Käytävässä hän kutsui Rabecquea, ja he menivät yhdessä alas. Mutta -muistaessaan Valérien pelokkuuden, hän lähetti yhden ratsumiehistä -vahtimaan tytön ovelle sillä aikaa kun hän palvelijoineen söi -illallista. Sen tehtyään hän huusi isäntää ja istuutui pöytään -Rabecquen sijoittuessa hänen taakseen valmiina ojentamaan hänelle -ruokalajeja ja täyttämään hänen viinilasinsa. - -Matalan huoneen toisessa päässä istuivat yhä edellämainitut neljä -matkustajaa, keskustellen keskenään, ja kun Garnache istuutui, huusi -yksi heistä isäntää ja tiedusti kärtyisesti, eikö hänen illallisensa -ollut kohta jo valmis. - -— Aivan heti, monsieur, vastasi isäntä kunnioittavasti ja kääntyi -jälleen pariisilaiseen päin. Sitten hän poistui noutamaan viimemainitun -aterian, ja hänen mentyään sai Rabecque herraltaan kuulla, minkä vuoksi -he jäivät yöksi Grenobleen. Johtopäätös, jonka nokkela palvelija veti -— ja jonka hän arkailematta toi esiin — siitä, ettei Grenoblessa -ollut sinä iltana hevosia eikä vaunuja, kävi ihmeellisen hyvin yhteen -Valérien arvelun kanssa. - -Majatalon pitäjä palasi, kantaen tarjoiluvadilla maukasta paistia, -josta lehahti miellyttävä tuoksu; häntä seurasi vaimonsa, tuoden -muita ruokalajeja, kainalossaan pullo armagnacia. Rabecque alkoi heti -puuhata, ja hänen nälkäinen isäntänsä valmistautui tyydyttämään Ranskan -terveimmän miehen ruokahalua, kun pöydälle äkkiä lankesi varjo. Pöydän -viereen oli tullut seisomaan mies, varjostaen yhtä kattopalkeista -riippuvista lampuista. - -— Vihdoinkin! hän huudahti, ja hänen äänensä oli käheä ärtymyksestä. - -Garnache, joka parhaillaan oli ottamassa paistia lautaselleen, -keskeytti sen ja katsahti häneen. - -— Mitä herra sanoo? hän kysyi. - -— Teille, monsieur — en mitään, vastasi mies hävyttömästi katsoen häntä -suoraan silmiin. - -Puna kohosi Garnachen poskille, ja hän silmäili tulokasta, rypistäen -neuvottomana otsaansa. Hänen edessään oli sama matkustaja, joka äsken -oli tiedustanut illallistaan; pitkänpuoleinen mies, jonka hartiain -leveys ja rinnan korkeus osoittivat, että hän myös oli voimakas ja -kestävä. - -Röyhkeästä puhuttelutavasta huolimatta mies miellytti Garnachea. Mutta -ennen kuin hän ehti vastata, ennätti isäntä selittämään. - -— Herra erehtyy... hän aloitti. - -— Erehtyy? jyräytti toinen, puhuen hieman ulkomaalaisittain. — Te -erehdytte, jos aiotte väittää, ettei tämä ole minun illalliseni. Onko -minun odotettava koko yö, samalla kun jokaiselle tolvanalle, joka tulee -sikolättiinne minun jälkeeni, tarjoillaan ennen minua? - -— Tolvanalle? virkahti Garnache miettivänä ja vilkaisi taas miestä -kasvoihin. Muukalaisen takana tunkeili nyt hänen kolme toveriaan, -kun taas huoneen toisella seinustalla olevat ratsumiehet unohtivat -kortinpeluunsa ja pitivät silmällä uhkaavalta näyttävää riitaa. - -Ulkomaalainen — sillä sellaiseksi hänen ranskankielensä hänet osoitti — -kääntyi puolittain halveksivasti isäntään päin, syrjäyttäen Garnachen -tahallisen loukkaavasti. - -— Tolvanalle? mutisi Garnache uudelleen ja puhutellen hänkin majatalon -isäntää. — Sanokaapa, isäntä, minne tolvanat hautaavat vainajiaan -Grenoblessa? Ehkä tarvitsen sitä tietoa. - -Ennen kuin hätääntynyt isäntä sai sanaakaan suustaan, oli vieras -jälleen pyörähtänyt Garnacheen päin. — Mitä tarkoitatte? hän kysyi -terävästi ja loi toiseen kiukkuisen katseen. - -— Että Grenoble kenties saa huomenna nähdä erään ulkomaalaisen -mahtailijan hautajaiset, hyvä herra, sanoi Garnache hymyillen -herttaisesti, niin että hampaat näkyivät. Samassa hän tunsi, että -joku painoi häntä lapaluun kohdalle, mutta ei välittänyt siitä, -vaan silmäili tarkkaavasti toisen kasvoja. Hetkisen niistä kuvastui -hämmästys, sitten ne synkkenivät suuttumuksesta. - -— Tarkoitatteko sillä minua? hän ärähti. - -Garnache levitti kätensä. — Jos lakki tuntuu herrasta sopivalta, niin -en tahdo estää teitä panemasta sitä päähänne. - -Muukalainen laski toisen kätensä pöydälle ja kumartui eteenpäin -Garnachea kohti. — Saanko pyytää herraa puhumaan hieman selvemmin? - -Garnache nojautui taaksepäin tuolissaan ja tarkasteli miestä -hymyillen. Jos kohta hänen sisunsa saattoikin tavallisesti olla herkkä -kuohahtamaan, niin nyt sitä hillitsi huvittuneisuus. Hän oli elämänsä -varrella nähnyt monta riitaa syntyvän mitä turhanpäiväisimmistä syistä, -mutta totisesti ei niistä yksikään ollut alkanut näin tyhjästä. Tuntui -melkein siltä, kuin mies olisi tullut tänne vakavassa aikomuksessa -rakentaa toraa hänen kanssaan. - -Hänen mieleensä välähti epäluulo. Hän muisti neiti de La Vauvrayen -varoituksen. Ja hän mietti. Oliko tämä joku juoni, jolla koetettiin -viekoitella hänet väijytykseen? - -Garnachen hymy leveni ja kävi ystävällisemmäksi. — Huomautukseni oli -epämääräinen. Niin oli tarkoitukseni. - -— Mutta se loukkasi minua, monsieur, vastasi toinen tuimasti. - -Pariisilainen kohotti kulmakarvojaan ja suipisti suutaan. — Valitan, -hän virkkoi. Ja nyt oli hänen kestettävä vaikein koe. Muukalaisen ilme -muuttui kummastelevan halveksivaksi. - -— Onko minun käsitettävä tämä niin, että herra pyytää anteeksi? - -Garnache tunsi punastuvansa. Hän oli menettämäisillään malttinsa; -taaskin painettiin hänen selkäänsä lapaluun kohdalle; ja hän tunsi sen -ajoissa ja tiesi sen Rabecquen varoitukseksi. - -— En jaksa ymmärtää loukanneeni teitä, hän puhkesi vihdoin puhumaan, -hilliten lujasti vaistojaan — jotka vaativat häntä iskemään maahan -tämän julkean muukalaisen. — Mutta jos olen sen tehnyt, niin pyydän -teitä uskomaan, että se on tapahtunut vahingossa. Se ei ollut -tarkoitukseni. - -Muukalainen nosti kätensä pöydältä ja ojentautui suoraksi. - -— Olkoon sitten, hän lausui ärsyttävän halveksivasti. — Jos olette -yhtä herttainen illalliskysymyksessä, niin ilomielin lopetan tämän -tuttavuuden, jonka jatkamisesta en arvele koituvan itselleni kunniaa. - -Garnache tunsi tämän olevan enemmän kuin hän saattoi sietää. Hänen -kasvonsa värähtivät suonenvedontapaisesti suuttumuksesta ja seuraavalla -hetkellä hän olisi Rabecquen kiihkeästä nykimisestä huolimatta -sinkauttanut paistin vasten nenäkkään herrasmiehen kasvoja, mutta äkkiä -saapui isäntä odottamatta avuksi. - -— Monsieur, tässä tulee illallisenne, hän ilmoitti, ja hänen vaimonsa -ilmestyi keittiöstä, kantaen täyteen lastattua tarjotinta. - -Hetkiseksi näkyi muukalainen joutuvan hämilleen. - -Sitten hän kylmän ylimielisesti siirsi katseensa Garnachen edessä -olevista ruoista pöytään, jota järjestettiin häntä varten. - -— Kas, hän äänsi, ja hänen sävynsä oli kuvaamattoman julkea, — kenties -se on parempi. Tämä paisti alkaa jäähtyä luullakseni. - -Nyrpistäen nenäänsä hän pyörähti kantapäällään ympäri ja siirtyi -toiseen pöytään hyvästelemättä Garnachea ainoallakaan sanalla tai -merkillä, istuutuen syömään toveriensa seurassa. - - - - -Ansa viritetään - - -Garnache vietti Grenoblessa unettoman yön, ollen siitä suurimman osan -vahdissa — sillä vain niin saatiin Valérien pelko rauhoittumaan. Mutta -yö kului, eivätkä Condillacit antaneet itsestään mitään sotaisia -merkkejä, joita Valérie pelkäsi, mutta joita Garnachen varman uskon -mukaan ei ilmaantuisi — ei voisi ilmaantua. - -Hyvissä ajoin seuraavana aamuna hän lähetti Rabecquen Auberge de -Franceen noutamaan luvattuja vaunuja ja ruokaili majatalon tuvassa -odottaessaan palvelijansa paluuta. Huoneessa oli taaskin eilisiltainen -muukalainen, joka kuitenkin istui syrjässä eikä näyttänyt enää haluavan -sekaantua pariisilaisen asioihin. - -Eräässä toisessa pöydässä oli kaksi herrasmiestä, jotka olivat -hillitysti puetut sekä käyttäytyivät säädyllisesti. Heihin hän ei -kiinnittänyt sanottavasti huomiotaan, ennen kuin heistä toinen — -hoikka, tummaverinen, haukankasvoinen mies — äkkiä katsahti ylös, -säpsähti vähän nähdessään pariisilaisen ja puhutteli häntä heti -nimeltä. Garnachelta jäi pöydästä nouseminen kesken; hän kääntyi -sivullepäin ja tarkasti tummaa herrasmiestä terävästi, mutta ei -tuntenut häntä. Vieras astui lähemmäs. - -— Minulla on kunnia olla tuttavanne, monsieur? sanoi hän puolittain -kysyvästi. - -— _Parbleu_, herra de Garnache! huudahti toinen kasvoillaan hymy, joka -oli sitäkin miellyttävämpi, kun se kirkasti muuten varsin synkkiä -piirteitä. — Kukapa pariisilainen ei teitä tuntisi? Olen usein nähnyt -teidät Hôtel de Bourgognessa. - -Garnache otti vastaan kohteliaisuuden taivuttamalla hiukan päätään. - -— Ja kerran, jatkoi toinen, — sain sen kunnian, että herra herttua -itse esitti minut teille. Nimeni on Gaubert — Fabre Gaubert. -Ja esitellessään itsensä hän nousi pystyyn kunnioituksesta -Garnachea kohtaan, joka oli jäänyt seisomaan. Garnache ei tuntenut -häntä lainkaan, mutta ei vähääkään epäillyt hänen puheittensa -todenperäisyyttä. Miehen olemus oli perin kohtelias ja miellyttävä, -lisäksi alkoi Garnachesta tuntua yksinäiseltä Dauphinén erämaissa; -hän oli niin ollen mielissään saadessaan seurakseen miehen, jota hän -jossakin määrin voi pitää vertaisenaan ja toverinaan. Hän ojensi -kätensä. - -— Minulle tuottaa kunniaa se, että olette pitänyt minut muistissanne, -monsieur, hän sanoi. Hän oli lisäämäisillään, että hän olisi erittäin -iloinen, jos herra Gaubert sattuisi olemaan matkalla Pariisiin, koska -hän siten saisi nauttia tämän seurasta tällä vaivalloisella matkalla, -mutta hän hillitsi itsensä ajoissa. Hänellä ei ollut mitään syytä -epäillä tätä herrasmiestä; mutta kuitenkin hänen mieleensä juolahti, -että ottaen kaikki huomioon hänen olisi parasta pitää silmänsä visusti -auki. Niinpä hän lausuttuaan jonkin kohteliaan, mutta merkityksettömän -huomautuksen herra Gaubertin oleskelusta niillä tienoin meni -edelleen ja avasi oven. Kova räminä ilmaisi, että Auberge de Francen -kömpelötekoiset vaunut olivat tulossa. Ne — tavattoman iso puusta ja -nahasta kyhätty tekele — vierivät kolmen hevosen vetäminä katua myöten -ja pysähtyivät majatalon ovelle. Niistä hyppäsi ulos Rabecque, jonka -hänen isäntänsä heti lähetti kutsumaan neiti de La Vauvrayeta. He -lähtisivät liikkeelle heti paikalla. - -Totellen käskyä Rabecque kääntyi mennäkseen sisään, mutta samassa hänet -tyrkkäsi kovakouraisesti syrjään eräs palvelijalta näyttävä mies, joka -tuli majatalosta, kantaen matkalaukkua. Aivan hänen kintereillään -seurasi eilisiltainen muukalainen, pää pystyssä ja katse suoraan -eteenpäin tähdättynä ikään kuin hän ei olisi huomannutkaan Garnachea. - -Garnache ei liikahtanut ennen kuin palvelija oli tempaissut auki -vaunun oven ja laskenut sinne kantamansa matkalaukun. Ja vasta sitten, -kun muukalainen oli nostanut jalkansa vaunun astuimelle, valmistuen -menemään sisälle, Garnache puhkesi puhumaan. - -— Hei, monsieur! hän huusi. — Mitä tahdotte vaunuistani? - -Muukalainen kääntyi tuijottamaan Garnacheen silmissään ihmettelevä -ilme, jonka hän sitten taidokkaasti muutti halveksivan tuntevaksi. - -— _Teidän_ vaunuistanne? hän kertasi. — _Voyons_, anteeksipyytelevä -ystäväni, onko Grenoblessa kaikki teidän omaanne? Hän puhutteli -kyytipoikaa, joka tylsänä katseli kohtausta. — Olette Auberge de -Francesta, eikö niin? - -— Olen, monsieur, vastasi poika. — Nämä vaunut tilasi eilen illalla -eräs Veau qui Tètessä majaileva herrasmies. - -— Aivan niin, vahvisti muukalainen lopullisen päättävään tapaan. — -Tilaaja olin minä. Ja hän aikoi mennä menojaan, mutta Garnache astui -vielä yhden askeleen häntä kohti. - -— Pyydän huomauttaa teille, monsieur, hän sanoi — ja vaikka hänen -sävynsä ja sanansa olivatkin kohteliaat, oli äänen vapisemisen -nojalla kuitenkin ilmeistä, että kohteliaisuus oli pakotettua, pyydän -huomauttaa teille, että vaunut nouti minun oma palvelijani, joka ajoi -tänne niissä. - -Muukalaisen huulet koukistuivat, ja hän mittasi katseellaan -pariisilaista. - -— Näyttää siltä, hän virkkoi, leveä ivahymy huulillaan, — että te -olette noita tunkeilevia otuksia, jotka alituisesti ahdistavat -herrasmiehiä, toivoen jotakin hyötyvänsä. Hän veti esille kukkaron ja -avasi sen. - -— Eilen illalla anastitte illalliseni. Sen siedin. Nyt aiotte tehdä -samoin vaunuilleni, mutta sitä en siedä. Kas tässä vaivoistanne ja -palkkioksi siitä, että jätätte minut rauhaan! - -Taustalta kuului kauhunhuudahdus, ja Gaubert syöksähti esille. - -— Monsieur, monsieur, hän varoitti kiihtyneellä äänellä, — te ette -tiedä, ketä puhuttelette. Tämä herra on Martin Marie Rigobert de -Garnache, _Mestre-de-Champ_ kuninkaan armeijassa. - -— Kaikista noista nimistä luulisin yhden vain sopivan hänen ilkeytensä -perusteella hänelle parhaiten, nimittäin Marien, vastasi ulkomaalainen -pilkallisesti, kohautti halveksivasti olkapäitään ja aikoi jälleen -nousta vaunuihin. - -Tämä kaikki sai Garnachen unohtamaan itsehillintänsä, ja häh teki -valitettavan teon. Hän sai yhden sokeita raivonpuuskiaan, astui -eteenpäin uskollisen ja valppaan Rabecquen pidättelemisestä huolimatta -ja laski raskaan käden ylimielisen herrasmiehen olalle. Hän tarttui -muukalaiseen, juuri kun tämä oli nostanut toisen jalkansa maasta -laskettuaan toisen vaununastuimelle ja menetti niin ollen helposti -tasapainonsa. Hän kiskaisi miestä rajusti taaksepäin, kiepautti hänet -ympäri ja paiskasi hänet sätkyttelemään liejuiseen katuojaan. - -Sen jälkeen syntyi pahaenteinen, uhkaava hiljaisuus. Tapausta -katselemaan oli kerääntynyt pieni vetelehtijäjoukko, joka nyt nopeasti -kasvoi, ja jotkut päästivät »häpeä»-huutoja nähdessään Garnachen -väkivaltaisen tempun. - -Äänettömyyden vallitessa nousi muukalainen verkkaisesti ylös ja koetti -pyyhkiä likaa kasvoistaan ja vaatteistaan. Hänen palvelijansa ja -ystävänsä riensivät häntä auttamaan, mutta hän viittasi heitä pysymään -poissa ja meni Garnachen luokse, silmät säihkyen, suu irvessä. - -— Kenties, hän ivasi, puhuen pehmeään ulkomaalaiseen tapaansa, johon -nyt sekaantui raivoisan pilkallista kohteliaisuutta, — kenties herra -aikoo taaskin pyytää anteeksi. - -— Monsieur, te olette hullu, pisti Gaubert väliin. — Olette -muukalainen, huomaan, muuten... - -Mutta Garnache työnsi tyynesti hänet syrjään. — Olette perin -ystävällinen, herra Gaubert, hän sanoi, ja nyt oli hänen -käyttäytymisensä jäätävän levollista, eikä hänen sisässään kiehuvasta -raivosta näkynyt merkkiäkään. — Mielestäni, monsieur, hän jatkoi -vierasmaalaiselle, omaksuen hieman verran tämän miehen ivallisuutta, — -on maailma rauhallisempi, kun te olette poissa. Vain se syy pidättää -minua pyytämästä anteeksi. Mutta kuitenkin, monsieur, jos lausutte -katuvanne sitä, että koetitte, ja lisäksi niin säädyttömällä tavalla, -anastaa vaununi... - -— Jo riittää, keskeytti toinen. — Me tuhlaamme aikaa, ja minulla on -pitkä matka edessäni. Courthon, hän puhutteli ystäväänsä, — tahdotko -mitata puolestani tämän herrasmiehen miekan pituuden? Nimeni, monsieur, -hän lisäsi Garnachelle, -— on Sanguinetti. - -— Todellakin, virkkoi Garnache, — se sopii hyvin verenhimoiseen -luonteeseenne. - -— Ja piakkoin epäilemättä sopii hänelle hyvin muutoinkin, tokaisi -haukannaamainen Gaubert. — Herra de Garnache, jollei teillä ole -saapuvilla ketään ystävää, niin pitäisin kunnianani, jos saisin toimia -sekundanttinanne. Ja hän kumarsi. - -— Niinpä niin, kiitos, monsieur! Tarjouksenne on perin tervetullut. -Teidän pitäisi olla aatelismies, koska käytte usein Hôtel de -Bourgognessa. Suuri kiitos! - -Gaubert meni syrjään neuvottelemaan Courthonin kanssa. Sanguinetti -seisoi yksin, ylpeänä ja mahtipontisena, silmäillen halveksivasti -uteliaita, jotka nyt jo muodostivat tungoksen. Kadulle päin olevia -ikkunoita avattiin, niissä näkyi päitä, ja kadun ylitse Garnache -olisi voinut nähdä Tressanin veltot kasvot tämän pienen kohtauksen -katselijain joukossa. - -Rabecque siirtyi lähelle isäntäänsä. - -— Olkaa varuillanne, monsieur! hän rukoili. — Jospa tämä on ansa. - -Garnache hätkähti. Tämä huomautus selvitti hänen ajatuksensa ja johti -hänelle mieleen hänen omat eilisiltaiset epäluulonsa, jotka kiukku oli -hetkeksi syrjäyttänyt. Nyt hän oli jälleen valpas ja halusi siirtää -kaksintaistelun toistaiseksi. - -— Herra Courthon, hän sanoi, tunsi häpeäpunan kohoavan otsalleen -ja käsitti, että kaksintaistelun välttäminen saattaa vaatia paljon -enemmän rohkeutta kuin siihen ryhtyminen, — kiihtymyksessäni minulta -unohtui eräs seikka. Olen Grenoblessa valtion asioissa, kuningattaren -lähettinä, ja sen vuoksi minun tuskin sopii taistella yksityisriitojen -tähden. - -Courthon nosti kulmakarvojaan. - -— Teidän olisi pitänyt ajatella sitä ennen kuin kieräytitte herra -Sanguinettin lokaan, hän vastasi kylmästi. - -— Esitän hänelle anteeksipyyntöni sen johdosta, lupasi Garnache, -niellen sisuaan: — jos hän sittenkin tahtoo taistelua, niin hän saa -sen, sanokaamme, kuukauden kuluessa. - -— En voi sallia... aloitti Courthon kiivaasti. - -— Suvainnette ilmoittaa ystävällenne, mitä olen sanonut, vaati -Garnache, keskeyttäen hänet. - -Courthon pelästyi, kohautti olkapäitään ja meni sivulle neuvottelemaan -ystävänsä kanssa. - -— Ah! kuului Sanguinettin ääni hiljaisena, mutta kuitenkin siksi -kovana, että kaikki saapuvilla olijat sen kuulivat. — Sitten hän saa -julkeudestaan selkäsaunan. Ja äänekkäästi hän käski kuskipojan tuoda -piiskansa. Mutta tämä loukkaus sai Garnachen tulistumaan, ja hänen -varovaiset päätöksensä romahtivat olemattomiin. Hän astahti eteenpäin -ja ääni myrkyllisen purevana ja kasvot hirvittävän näköisinä, ilmoitti, -että koska herra Sanguinetti omaksui häntä kohtaan tuollaisen sävyn, -oli hän valmis katkaisemaan muukalaisen kaulan heti paikalla, missä se -vain sopisi tehdä. - -Vihdoin sovittiin, että taisteltaisiin heti Kapusiinikentällä, joka oli -lähes kilometrin päässä fransiskaaniluostarin takana. - -Sen mukaisesti lähdettiin liikkeelle, Sanguinetti ja Courthon edellä, -Garnache ja Gaubert seurasivat heitä. Garnache oli varovaisuuden vuoksi -jättänyt Rabecquen Imevään Vasikkaan ja antanut kersantille ankarat -määräykset, ettei hän saisi sallia miestensä poistua paikoiltaan -hänen poissaollessaan ja että ratsumiesten tuli ehdottomasti totella -Rabecquen käskyjä. Verrattain rauhallisena ja vain vähän ajatellen -läheistä kaksintaistelua Garnache asteli reippaasti eteenpäin. - -Vihdoin he saapuivat Kapusiini-kentälle. Se oli kaunis, vihreä, noin -neljänneshehtaarin suuruinen aukeama, jota ympäröi pyökkejä kasvava, -vyömäinen puisto. - -Ihmisjoukko hajaantui nurmikon reunamille, ja kaksintaistelijat menivät -kentälle, ryhtyen valmisteluihin. - -Kaikki neljä lähestyivät toisiaan ja mittasivat miekkojen pituutta. -Sanguinettin miekka huomattiin kaksi tuumaa pitemmäksi kuin mikään -muista kolmesta. - -— Se on Italiassa tavallinen pituus, ilmoitti Sanguinetti, kohauttaen -olkapäitään. - -— Jos te, monsieur, olisitte käsittänyt, ettette enää ollut Italiassa, -niin olisimme kenties säästyneet koko tästä perin hullusta puuhasta, -vastasi Garnache ärtyisesti. - -— Mutta mitä meidän on tehtävä? huudahti ymmälle joutunut Gaubert. - -— Taisteltava, sanoi Garnache kärsimättömästi. - -— Mutta minä en voi sallia teidän antautuvan alttiiksi, kun -vastustajallanne on kahta tuumaa pitempi miekka kuin teillä, kivahti -Gaubert, melkein kiivastuen. - -— Miksi ette, jos minä kerran suostun? kysyi Garnache. — Minä yletän -kauemmaksi, ja se tasaa miekkojen eri pituuden. - -— Tasaa? kiljaisi Gaubert. — Sen edun, että yllätte pitemmälle, olette -saanut Jumalalta, mutta hän on saanut miekkansa asesepältä. Onko se -tasaista? - -— Ottakoon hän minun miekkani, minä otan hänen, sekaantui italialainen -puheeseen, myös maltittoman näköisenä. — Minullakin on kiire. - -— Kiire kuolemaanko? murahti Gaubert. - -— Monsieur, tuo ei ole sopivaa, nuhteli häntä Courthon. - -— Opettakaa minulle hyviä tapoja taistellessamme, ärähti -haukannaamainen herrasmies. - -— Hyvät herrat, hyvät herrat, pyyteli Garnache, — aiommeko kuluttaa -koko päivän sanasotaan? Herra Gaubert, tuolla on useita herrasmiehiä, -joilla on miekka vyöllä; epäilemättä löydätte heidän joukostaan jonkun, -jonka säilä on yhtä pitkä kuin teidän ja joka on siksi hyväntahtoinen, -että lainaa miekkansa herra Sanguinettille. - -— Sen palveluksen voi ystäväni tehdä minulle, pisti Sanguinetti väliin, -minkä jälkeen Courthon poistui, palaten pian mukanaan lainattu, -sopivanpituinen ase. - -Vihdoinkin näytti siltä, että he voivat käydä käsiksi varsinaiseen -asiaansa, jonka vuoksi he olivat tulleet. - -Pilkkahuudot ja mutina, joita oli kuulunut aukeaman reunustoilta -seisovasta, yhä kasvavasta väkijoukosta, lakkasivat, kun säilät -vihdoinkin kalahtivat vastakkain. Mutta tuskin olivat taistelijat -aloittaneet, kun suuttunut ääni huusi: - -— Seis, Sanguinetti! Odottakaa! - -Iso, leveäharteinen mies, jolla oli yllään yksinkertainen puku ja -päässään töyhdötön hattu, raivasi kovakouraisesti itselleen tien -väkijoukon läpi ja tunkeutui puistikkovyön ympäröimälle kentälle. -Taistelijat olivat keskeyttäneet ottelunsa kuullessaan tämän käskevän -huudon, ja tulokas syöksähti heidän luokseen, läähättäen kasvot -punaisina ikään kuin juoksusta. - -— _Vertudieu!_ Sanguinetti, hän sadatteli, ja hänen sävynsä oli -puolittain suuttunut, puolittain pilaileva, — onko tämä ystävyyttä? - -— Rakas François, vastasi muukalainen, — tulet kovin sopimattomaan -aikaan. - -— Ja eikö sinulla ole minulle muuta sanomista? - -Paremmin tarkastaessaan luuli Garnache tuntevansa hänet yhdeksi -Sanguinettin eilisiltaisista tovereista. - -— Mutta etkö näe, että minulla on tehtävää? - -— Ja sehän minua juuri pahoittaakin, että sinä olet tällaisessa -puuhassa enkä minä ole siinä mukana. Se merkitsee, että kohtelet minua -kuten lakeijaa, ja minulla on oikeus olla loukkaantunut. _Enfin!_ -Näynpä saapuneen ajoissa. - -Garnache sekaantui puheeseen. Hän näki, mihin miehen aikeet tähtäsivät, -eikä hän halunnut enää lisää viivytystä. Nyt jo oli kulunut enemmän -kuin puoli tuntia hänen lähdettyään Imevästä Vasikasta. Hän pyysi -tulokasta astumaan syrjään ja sallimaan heidän suorittaa asiansa, -jota varten he olivat tulleet koolle. Mutta herra François — kuten -Sanguinetti oli häntä nimittänyt — ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa. -Hän osoittautui perin jyrkäksi mieheksi, ja lisäksi kannattivat häntä -toiset, muiden muassa Gaubert. - -— Suokaa minun rukoilla, ettette pilaisi tätä huvia, pyyteli -viimemainittu Garnachea. Minulla on majatalossa ystävä, joka ei ikinä -antaisi minulle anteeksi, jos sallisin hänen menettää tällaisen -aamuvirkistyksen, jota tuo herrasmies haluaa hänelle tarjota. Antakaa -minun mennä häntä noutamaan! - -— Mutta, monsieur, vastasi Garnache tuimasti, — miten te tähän -kohtaukseen suhtautunettekin, minulle se ei ole huvia eikä urheilua. -Tämä riita on väkisin työnnetty niskoilleni, ja... - -— Ei suinkaan, monsieur, keskeytti Courthon hänet. — Te unohdatte, että -paiskasitte herra Sanguinettin lokaan. Tuskinpa silloin voidaan sanoa, -että teidät on väkisin pakotettu riitaan. - -Garnache puri huulensa verille harmistuneena. - -— Olkoonpa riidan alkusyy mikä tahansa, vakuutti François, remahtaen -nauramaan, — niin vannon, ettei jatkosta tule mitään ennen kuin minäkin -olen mukana. - -— Teidän olisi parasta myöntyä, monsieur, mutisi Gaubert. — Minä en -viivy poissa viittä minuuttia, ja loppujen lopuksi se säästää aikaa. - -— No, olkoon menneeksi! huudahti Garnache-parka epätoivoissaan. — Mitä -hyvänsä, kunhan vain joudutaan, mitä hyvänsä! Noutakaa Jumalan nimessä -ystävänne, ja toivon, että hän ja jokainen mukanaolija saa kerrankin -tapella kyllikseen! - -Gaubert lähti asialleen, ja rahvaan keskuudesta kuului taaskin murinaa, -kunnes saatiin tietää hänen poistumisensa syy. Kului viisi minuuttia, -kymmenen minuuttia, eikä häntä kuulunut takaisin. Sanguinetti ja hänen -molemmat ystävänsä seisoivat yhdessä ryhmässä, kuiskaillen keveästi -keskenään. Vähän matkan päässä heistä Garnache asteli edestakaisin -pysyäkseen lämpimänä. Hän aikoi juuri vaatia Sanguinettia käymään -heti taisteluun, kun väkijoukon lävitse äkkiä tunkeutui huonosti -puettu mies, jonka kasvot olivat likaiset ja jolla oli takkuinen, -vaalea tukka, edeten Sanguinettia ja tämän ystäviä kohti. Garnache -pysähtyi, katsellen miestä, sillä hän tunsi hänet Auberge de Francen -tallirengiksi. Samassa alkoi vastatullut puhua, ja Garnache kuuli hänen -sanansa. - -— Herra Sanguinetti, ilmoitti renki italialaiselle herrasmiehelle, -— isäntä lähetti minut tiedustamaan, tarvitsetteko vaunuja, jotka -tilasitte täksi päiväksi. Ne ovat seisoneet tunnin ajan Auberge de -Francen edustalla teitä odottamassa, ja jollette tarvitse niitä... - -— Missä seisoneet? kysyi Sanguinetti käheästi. - -— Auberge de Francen ovella. - -— _Peste_, tomppeli! kivahti muukalainen. — Miksi ne ovat siellä, -vaikka minä käskin lähettää ne Imevään Vasikkaan? - -— En tiedä, monsieur. En tiedä mitään muuta kuin mitä isäntä minulle -sanoi. - -— Hitto vieköön isännän! sadatteli Sanguinetti. Samassa hänen katseensa -osui Garnacheen, joka tarkkaavaisena seisoi sivulla. Huomatessaan -pariisilaisen hän näytti joutuvan hämilleen. Hän loi silmänsä maahan ja -aikoi kääntyä toisaalle. Sitten hän puhutteli tallimiestä: — Tarvitsen -vaunuja ja tulen aivan kohta. Viekää sanoma isännälle! Sen jälkeen hän -pyörähti ympäri ja lähestyi Garnachea. Hänen äskeinen röyhkeytensä oli -kadonnut, ja sen sijasta oli hänen kasvoillaan äärimmäisen masentunut -ilme. - -— Monsieur, mitä on minun sanottava teille? hän sanoi hyvin hiljaa. — -Näkyy tapahtuneen erehdys. Olen hyvin pahoillani, uskokaa minua... - -— Älkää puhuko enempää, pyydän! huudahti Garnache riemuissaan siitä, -että tämä juttu, joka näytti käyvän loppumattomaksi, viimeinkin -päättyisi. — Sallikaa minun vain lausua valitteluni sen kohtelun -johdosta, jonka alaiseksi jouduitte minun puoleltani. - -— Hyväksyn valittelunne ja ihailen niiden ylevyyttä, vastasi toinen -nyt yhtä kohteliaana — kohteliaisuudessaan yhtä nöyrän mukautuvana -— kuin hän äskettäin oli ollut töykeä ja taipumaton. — Mitä tulee -saamaani kohteluun, niin tunnustan erehdykselläni ja itsepäisyydelläni -sen ansainneeni. Valitan sitä, että riistän näiltä herrasmiehiltä -hyvityksen, jota he ovat odottaneet, mutta jollette te tahdo olla -harvinaisen herttainen ja hyväntahtoinen, niin pelkään, että heidän -täytyy kanssani kärsiä erehdyksistä. - -Garnache vakuutti hänelle lyhyesti eikä kovinkaan kohteliaasti, ettei -hän suinkaan halunnut esiintyä harvinaisen herttaisesti. Tyytymättömän -väkijoukon melun saattamana hän lähti kiivaasti astelemaan Imevää -Vasikkaa kohti. - - - - -Ansa laukeaa - - -Poistuttuaan Kapusiini-kentältä Gaubert oli juossut koko matkan Imevään -Vasikkaan ja saapunut sinne noin viidessä minuutissa hengästyneenä ja -hätääntyneenä. - -Rabecque seisoi ovella valppaana, mutta antamatta isäntänsä odotuksesta -johtuvan huolestumisen ja mallittomuuden vähääkään kuvastua ilmeissään. - -Nähdessään Gaubertin saapuvan juoksujalkaa ja läähättävänä hän hätkähti -ja astui eteenpäin ihmeissään ja levottomana. Samaan aikaan tuli herra -de Tressan kadun poikki käskynhaltijan palatsista. Hän saapui majatalon -ovelle yhtäaikaa Gaubertin kanssa. - -Pahojen aavistusten valtaamana huusi Rabecque juoksijalle: - -— Mitä on tapahtunut? Missä on herra de Garnache? - -Gaubert pysähtyi hoippuen. Hän valitti ja väänteli käsiään. - -— Tapettu! hän huohotti. — Oi, se oli kauheata! - -Rabecque tarttui häntä olkapäästä niin lujasti, että se koski. — Mitä -te puhutte? hän änkytti kasvot kalmankalpeina. - -Myöskin Tressan pysähtyi ja kääntyi Gaubertiin päin epäilevä ilme -lihavilla kasvoillaan. — Kuka on surmattu? hän kysyi. — Ei kai herra de -Garnache? - -— Juuri hän! valitti toinen. — Se oli ansa, johon meidät houkuteltiin. -Neljä miestä karkasi hänen kimppuunsa Kapusiini-kentällä. Niin kauan -kun hän oli hengissä, olin hänen vierellään. Mutta kun näin hänen -kaatuvan, riensin tänne noutamaan apua. - -— Hyvä Jumala! sopersi Rabecque, ja hänen otteensa Gaubertin olkapäästä -heltisi. - -— Kuka sen teki? tiedusteli Tressan ja hänen äänensä jymisi uhkaavasti. - -— En tuntenut heitä. Se mies, joka haastoi riitaa herra de Garnachen -kanssa, nimitti itseään Sanguinettiksi. Siellä on parhaillaan mellakka. - -— Mellakka? Niinkö sanoitte? huudahti Tressan. Virkamies näytti -heräävän hänessä. - -— Niin, vastasi toinen välinpitämättömästi, — he katkovat toistensa -kurkkuja. - -— Mutta... mutta... oletteko varma, että hän on kuollut? tiukkasi -Rabecque. - -Gaubert katsahti ylös ja näytti miettivän asiaa tarkemmin. — Näin hänen -kaatuvan. Kenties hän ei ollut muuta kuin haavoittunut. - -— Ja te jätitte hänet sinne? mylvi palvelija. - -Gaubert kohautti olkapäitään. — Mitäpä mahdoin neljää vastaan? Ja -lisäksi sekaantui väkijoukko jo silloin leikkiin, ja minusta tuntui -parhaalta lähteä hakemaan apua. Nämä sotilaathan... - -— Tämä on nyt jo minun asiani, keskeytti hänet Tressan, pyörähtäen -ympäri ja huutaen kersanttia. — Olen Dauphinén käskynhaltija. - -— Olipa onni, että tapasin teidät, vastasi Gaubert kumartaen. — En -voisi jättää tätä asiaa parempiin käsiin. - -Hänestä välittämättä Tressan komensi jo parhaillaan kersanttia -ratsastamaan miehineen nopeasti Kapusiini-kentälle. Mutta Rabecque -syöksähti äkkiä eteenpäin. - -— Ei niin, herra käskynhaltija, hän esteli taaskin hädissään, muistaen -tehtävänsä. — Nämä miehet ovat täällä neiti de La Vauvrayen vartiona. -Antakaa heidän pysyä täällä! Minä lähden herra de Garnachen luokse. - -Käskynhaltija tuijotti häneen päin alahuuli halveksivasti pitkälle -työnnettynä. — Te lähdette? hän kummasteli. — Entä mitä saatte aikaan -yksin? Kuka te olette? - -— Olen herra de Garnachen palvelija. - -— Lakeija? Ja Tressan kääntyi poispäin, toistaen määräyksensä, ikään -kuin Rabecquea ei olisikaan olemassa tai ikään kuin hän ei olisi -sanonut mitään. — Kapusiini-kentälle! Täyttä laukkaa, Pommier! Lähetän -lisäväkeä perässänne. - -Kersantti ärjäisi komentosanan. Ratsumiehet pyörähtivät ympäri; toinen -komentosana, ja he olivat poissa. - -Rabecque seisoi paikallaan, puserrellen käsiään nyrkkiin ja vapisten -raivosta. Hän kirosi kiihkeästi Tressania ja hänen typeryyttään. Asiain -näin ollen, ja kun herra de Garnache oli kuollut tai ainakin poissa, -tuntui kaikki menetetyltä. Olisihan hän voinut ajatella, että nyt, -kun hänen isäntänsä oli surmattu, oli melkein samantekevää, mitä hän -tekisi, sillä loppujen lopuksi saisivat Condillacit varmasti tahtonsa -toteutetuksi neiti de La Vauvrayehen nähden. Mutta sellaista hän ei -juuri silloin käynyt lainkaan miettimään. Uskollisuudentunne oli -hänessä voimakas; hänen velvollisuutensa isäntäänsä kohtaan oli selvä. -Hän astui taaksepäin ja veti miekkansa. - -— Päästäkää minut sisälle! hän kiljaisi. Mutta samassa kuului hiljaista -kahinaa, kun toinenkin säilä paljastettiin, ja Rabecquen oli pakko -kääntyä torjumaan Gaubertin hyökkäystä. - -— Sinä halpa petturi! karjaisi kiukustunut lakeija, mutta sen enempää -hän ei ennättänytkään lausua. Häneen tartuttiin takaapäin voimakkain -käsin. Miekka kierrettiin hänen kädestään. Hänet paiskattiin rajusti -maahan, ja yksi hänen ahdistajistaan kävi polvilleen hänen selkäänsä, -pitäen häntä pitkänään nurkassa. Ja sitten aukeni ovi uudelleen, ja -Rabecque-rukka ähkyi voimattomassa kiukussaan nähdessään neiti de La -Vauvrayen kasvot kalpeina ja silmät levällään pysähtyvän kynnykselle -herra de Condillacin kumartaessa syvään hänen edessään. - -Hän kääntyi epätoivoissaan poispäin tuosta ilkkuvasta herrasmiehestä, -koettaen vedota isäntään, ikään kuin tämä, joka ei kyennyt auttamaan -itseään, olisi voinut auttaa häntä. - -— Herra isäntä .. hän aloitti, mutta Marius keskeytti hänet tuikeasti. - -— Viekää hänet pois tuota tietä, hän komensi ja osoitti taakseen -portaiden vierestä lähtevään käytävään. — Vaunuille! Nopeasti! - -Valérie koetti vastustaa, mutta hänet kiskottiin mukaan. Toiset -kiiruhtivat hänen jäljessään ulos ovesta, Gaubert viimeisenä. - -— Seuraa pian meitä! käski hän poistuessaan miestä, joka yhä oli -polvillaan Rabecquen selässä. - -Miesten askeleet häipyivät käytävään, kaukana pamahti ovi. Syntyi -hiljaisuus, jota häiritsi vain Rabecquen vaivalloinen hengitys. Sitten -kuului melua majatalon edustalta; joku huusi komentosanan. Kaviot -kopisivat, pyörät kirskuivat ja ratisivat, ja pian vierivät raskaat -vaunut nopeasti poispäin. Rabecque arvasi liiankin hyvin, mitä oli -tapahtunut. - -Mies päästi hänet vihdoinkin irti, hypähti seisomaan ja katosi, ennen -kuin hän pääsi pystyyn. Noustuaan Rabecque syöksyi ovelle. Hän näki -äskeisen ahdistajansa juoksevan jo kaukana vinhaa vauhtia; vaunut -olivat ennättäneet pois näkyvistä. - -— Rabecque! - -— Monsieur! Oi, Jumalan kiitos! sopersi palvelija itku kurkussa. - -— Mistä? kysyi Garnache, tullen lähemmäksi, otsa synkkänä kuin -ukkospilvi. — Missä ovat vaunut, missä ratsumiehet? Missä neiti de La -Vauvraye? Vastaa! - -Hän tempasi Rabecquen ranteesta niin rajusti, että se oli vähällä -murtua. Hänen kasvonsa olivat tuhkanharmaat, ja hänen silmänsä -liekehtivät. - -— Hän — hän... änkytti Rabecque, joka ei uskaltanut kertoa, mitä oli -tapahtunut. - -Mutta sitten hän sai kummallisen rohkeuden puuskan. Hän puhui -Garnachelle tavalla, josta ei olisi uneksinutkaan. — Senkin hullu! -hän kiljui. — Minä kehotin teitä olemaan varuillanne. Varoitin teitä -toimimaan harkitsevasti. Mutta te ette välittänyt sanoistani. Olittehan -muka viisaampi kuin Rabecque. Tahdoitte noudattaa omaa mieltänne ja -näyttää rohkealta. Ja he vetivät teitä nenästä, minkä ikinä halusivat! - -Garnache hellitti palvelijan käden ja peräytyi askeleen. Tuo kiihkeä -ja suora puhe niin odottamattomalta taholta oli omiaan ainakin osaksi -jäähdyttämään hänen mieltään. - -— Kuka — kuka minua narrasi? hän kysyi kangertaen. - -— Gaubert — se vintiö, joka sanoo itseään Gaubertiksi. - -— Kuinka kauan sitten he lähtivät? keskeytti Garnache. - -— Vain muutamia minuutteja ennen teidän tuloanne. - -— Sitten juuri heidän vaununsa ajoivat minua vastaan lähellä Savoyn -porttia. Meidän on lähdettävä heidän jälkeensä, Rabecque. Oikaisin St. -Françoisin hautausmaan kautta, muuten minun olisi täytynyt kohdata -saattojoukko. Tuhat tulimmaista! hän kirosi iskien oikean kätensä -nyrkillä vasempaan kämmeneensä. — Niin paljon hyvää työtä hukassa -hetkellisen varomattomuuden tähden! - - - - -Rekryytti - - -Condillacin linnan isossa salissa istuivat leskimarkiisitar, hänen -poikansa ja käskynhaltija neuvottelemassa. - -Oli iltapuoli, täsmälleen viikko siitä, kun herra de Garnache — sydän -melkein murtuneena tehtävänsä epäonnistumisesta — oli poistunut -Grenoblesta. Seurue oli syönyt päivällistä, ja pöydällä oli vielä -astioita ja aterian tähteitä, sillä ruokaa ei vielä ollut korjattu pois. - -Parhaillaan puhui markiisitar. Hän toisti sanoja, jotka hän viimeksi -kuluneen viikon aikana oli lausunut ainakin kaksikymmentä kertaa -päivässä. - -— Oli hulluutta päästää se mies menemään. Jos vain olisimme -toimittaneet tieltämme hänet ja hänen palvelijansa, niin voisimme -nyt nukkua rauhallisesti. Minä tiedän, miten hovissa menetellään. -Aluksi olisi kenties vähän ihmetelty, että hän viipyy niin kauan eikä -lähetä minkäänlaisia tietoja edistymisestään, mutta kun häntä ei olisi -näkynyt, olisi hänet pian vähitellen unohdettu ja hänen mukanaan koko -tämä juttu, johon kuningatar oli niin kärkäs sekaantumaan. Mutta -nyt mies palaa sinne kiukkuisena häntä kohdanneesta loukkauksesta; -siitä puhutaan Pariisissa kaikenlaista, se esitetään valtiopetoksena, -majesteetin uhmaamisena, kapinoitsemisena. Parlamentti saadaan kenties -julistamaan meidät henkipatoiksi, ja kaiken loppuna — kukapa voisi -tietää sen edeltäpäin? - -— On pitkä matka Condillacista Pariisiin, madame, huomautti hänen -poikansa kohauttaen olkapäitään. - -— Ja saatte nähdä, ettei siellä olla kovinkaan herkkiä lähettämään -sotaväkeä näin kauaksi, markiisitar, lohdutteli häntä käskynhaltija. - -— Pyh! Olette kovin varma siitä mitä Pariisissa tehdään ja mitä siellä -jätetään tekemättä. Aika sen näyttää, ystäväni, ja olenpa pahasti -erehtynyt, jollette te vielä toista valitteluani sen johdosta, ettemme -vapautuneet herra de Garnachesta ja hänen lakeijastaan, kun he olivat -vallassamme. - -Hänen katseensa osui synkän ennustavasti Tressaniin, joka vavahti ja -levitti avuttomana kätensä. Mutta Marius ei niin helposti säikähtänyt. - -— Madame, hän sanoi, — pahimmassa tapauksessa voimme sulkea porttimme -ja uhmata heitä. Meillä on runsaasti miehiä, ja Fortunio etsii -parhaillaan lisää rekryyttejä. - -— Etsii, niinpä kyllä, ärähti markiisitar. — Jo viikon ajan se lurjus -on tuhlannut rahaa kuin roskaa ja juottanut puoli Grenoblea humalaan -Auberge de Francen parhaalla viinillä, mutta emme tähän mennessä ole -saaneet ainoatakaan rekryyttiä. - -Marius naurahti. — Pessimismisi harhauttaa sinut vääriin -johtopäätelmiin. Olet väärässä. Yksi rekryytti on saatu. - -— Yksi! kertasi äiti. — Tuhat tulimmaista! Runsas korvaus -viinivirrasta, jolla olemme huuhdelleet grenoblelaisten kurkkuja! - -— Mutta onhan se kuitenkin alku, rohkeni käskynhaltija huomauttaa. - -— Niin, ja epäilemättä myös loppu, kivahti markiisitar. — Ja -minkälainen hullu lienee tämäkin, jonka tulevaisuus on niin -epätoivoinen, että hän voi liittää kohtalonsa meihin? - -— Hän on italialainen -— Savoyn halki marssinut piemontilainen, joka -oli matkalla Pariisiin tavoittamaan onneaan, kun Fortunio sai hänet -käsiinsä ja selvitti hänelle, että onni odotti häntä Condillacissa. -Hän on kookas, vankka poika, ei puhu sanaakaan ranskaa ja lähestyi -Fortuniota tuntiessaan tämän omaksi kansalaisekseen. - -Leskimarkiisittaren kauniissa silmissä välähti pilkallinen ilme. - -— Siinä selitys, miksi Fortunio sai hänet värvätyksi. Hän ei osannut -sanaakaan ranskaa, raukka, eikä niin ollen voinut aavistaakaan, kuinka -harkitsematonta hänen pestautumisensa oli. Jos voisimme löytää enemmän -samanlaisia miehiä, niin olisi hyvä. Mutta mistäpä niitä löydämme? -Voi, Marius-kulta, asiamme eivät ole paljoakaan parantuneet eivätkä -paranekaan sen erehdyksen tähden, jonka teimme päästäessämme Garnachen -tiehensä. - -— Madame, uskalsi Tressan taaskin virkkaa, — mielestäni teiltä puuttuu -toiveikkuutta. - -— Ainakaan ei minulta puutu rohkeutta, herra kreivi, vastasi -markiisitar, — ja lupaan teille, että niin kauan kuin elän — ja -käyttelen miekkaa, jos tarvitaan — ei yksikään pariisilainen astu -jalallaan Condillaciin. - -— Noin paljon jaksat ajatella, mutta siinä onkin kaikki, murahti -Marius. — Et käsitä, että asemamme ei ole läheskään toivoton, ettei -meidän lopultakaan kenties tarvitse vastustaa kuningasta. On kulunut -kolme kuukautta siitä, kun viimeksi saimme tietoja Florimondista. -Sodassa voi kolmessa kuukaudessa sattua paljon. Hän saattaa hyvinkin -olla kuollut. - -— Toivoisinpa, että hän olisi haudassa — ja kadotuksessa, sähäytti -markiisitar. - -— Niin, vahvisti Marius, huoahtaen, — se lopettaisi kaikki huolemme. - -— Siitä en ole lainkaan varma. Vielä on otettava lukuun Valérie uusine -pariisilaisystävineen — tuhotkoon rutto heidät kaikki! Vielä voimme -menettää La Vauvrayen tilukset. Ainoa keino, jolla nykyiset vaikeutemme -saadaan loppumaan, on se, että menet avioliittoon tuon omapäisen -letukan kanssa. - -— Voit syyttää vain itseäsi siitä, että se on mahdotonta, muistutti -Marius. - -— Kuinka niin? huudahti äiti, silmäillen häntä tuikeasti. - -— Jos olisit pysynyt ystävyydessä kirkon kanssa, maksanut kymmenykset -ja säästänyt meidät tästä kirotusta pannasta, ei meidän olisi lainkaan -vaikea saada tänne pappi ja järjestää asia, suostuipa Valérie tai ei. - -Markiisitar katseli poikaansa, silmät kiukusta välkkyen. Sitten hän -käännähti puhuttelemaan Tressania. - -— Kuuletteko, kreivi? Kas siinä rakastaja! Hän on valmis ottamaan -puolison, rakastipa tämä häntä tai ei — ja hän on vannonut minulle -rakastavansa tyttöä. - -— Miten voitaisiin asia muutoin saada toimeen, koska hän panee vastaan? -kysyi Marius yrmeänä. - -— Miten muutoin? Kysytkö sinä minulta, miten muutoin? Hyvä Jumala! Jos -olisin mies ja minulla olisi sinun vartalosi ja kasvosi, ei maailmassa -yksikään nainen kykenisi vastustamaan minua, jos ottaisin hänen -voittamisensa sydämenasiakseni. Jo kerran Valérien on onnistunut lahjoa -yksi miehistämme ja lähettää hänet Pariisiin kirjettä viemään. Siitä -on koko nykyinen pulmamme alkuisin. Toisella kerralla hän kenties saa -aikaan vielä enemmän. Kun hän on saanut lahjotuksi jonkun auttamaan -häntä karkaamaan, kun hän itse on päässyt turvaan kuningattaren luokse, -niin kenties kadutte sitä, että neuvoni on langennut karuun maahan. - -— Juuri estääksemme kaikki sellaiset yritykset, olemme panneet hänet -vartioitavaksi, sanoi Marius. — Sinä unohdat sen. - -— Unohdan sen! En suinkaan. Mutta mitä takeita teillä on siitä, ettei -hän lahjo vartijaansa? - -— Vahinko, ettei teillä ole kuuromykkää miestä, virkkoi Tressan -puolittain leikillään. Mutta Marius katsahti äkkiä toisiin vakavan -näköisenä. - -— Meillä on yhtä hyvä kuin kuuromykkä. Onhan meillä italialainen, jonka -Fortunio värväsi eilen, kuten olen kertonut. Hän ei tunne Valérieta -eikä hänen varallisuuttaan, ja vaikka hän tuntisikin, eivät he voisi -käydä neuvottelemaan keskenään, sillä toinen ei osaa ranskaa eikä -toinen italiaa. - -Markiisitar taputti käsiään. — Siinä on sopiva mies! hän huudahti. — -Lähetä noutamaan rekryytti tänne! - -Fortunio — joka oli juuri sama mies, jonka Garnache oli oppinut -tuntemaan »Sanguinettina» — toi hänet. Mies oli vielä samassa asussa, -jossa hän oli ollut saapuessaan. Hän oli kookas, iho oli hyvin tumma, -musta, öljyinen tukka valui lyhyinä suortuvina hänen korvilleen ja -niskaansa, mustat, riippuvat viikset tekivät hänet kavalan näköiseksi. -Hänen leukaansa ja poskiansa peitti muutamia päiviä vanha, sakea -parransänki. Silmissä oli luihu katse, mutta niiden syvän sininen väri -oli jyrkässä ristiriidassa hänen tummuutensa kanssa. - -Hänen yllään oli risainen takki, ja sääriensä ympärille hän oli sukkien -puutteessa kiertänyt likaiset nauhat. Jalassa hänellä oli puukengät, -joista toisesta pilkotti oljenkorsia; epäilemättä oli nämä tungettu -sinne sitä varten, että kenkä pysyisi jalassa. - -Markiisitar silmäili häntä tarkkaavasti. Hienosteleva Marius nyrpisti -nenäänsä. Käskynhaltija tirkisteli häntä uteliaana lyhytnäköisine -silmineen. — Enpä luule koskaan nähneeni likaisempaa roikaletta, hän -huomautti. - -Rouva Condillac puhutteli rekryyttiä. Hän tiedusteli mieheltä, mikä -mies hän oli ja mistä hän tuli, käyttäen italiankieltä, jota hän osasi -auttavasti. Mies kuunteli hänen kysymyksiään hyvin huomaavaisesti -— joskus hänen nähtävästi oli vaikea ymmärtää — katse kiintyneenä -markiisittaren kasvoihin ja kaula hieman eteenpäin kurkotettuna. - -Silloin tällöin piti Fortunion sekaantua keskusteluun selvittääkseen -typerälle piemontilaiselle markiisittaren kysymyksiä. Italialainen -vastasi syvällä, käheällä äänellä, jota sotki piemontilainen murre, ja -markiisittaren — jonka italiankielen taito oli epätäydellinen — piti -usein turvautua Fortunioon päästäkseen selville hänen puheestaan. - -Vihdoin hän lähetti molemmat pois käskien kapteenin huolehtia siitä, -että tulokas saisi kylvyn ja sopivamman vaatetuksen. - -Tuntia myöhemmin, kun käskynhaltija oli sanonut jäähyväiset -ratsastaakseen kotiinsa Grenobleen, vei markiisitar itse Mariuksen -ja Fortunion seuraamana Battistan — sen oli italialainen ilmoittanut -nimekseen — yläkerrassa olevaan huoneistoon, jossa neiti de La -Vauvrayeta nyt pidettiin melkein vankina. - - - - -Valérien vartija - - -— Lapseni, miksi et tahdo olla järkevä? sanoi leskimarkiisitar katsoen -Valérieta teeskennellyn hellästi. - -He seisoivat Valérien huoneessa. Taempana oli rekryytti Battista -veltossa asennossa vartiopaikallaan hieman puhtaamman näköisenä kuin -silloin, kun hänet esitettiin markiisittarelle. - -— Missä asiassa, madame, kysyi Valérie, —- ei käyttäytymiseni ole -järkevä? - -— Olet järjetön, kun typerästi pidät kiinni lupauksesta, joka on sinun -puolestasi annettu. - -— Jonka _minä_ olen antanut, oikaisi tyttö. - -— Jonka sinä annoit, olkoon menneeksi, mutta ollessasi sellaisessa -iässä, ettet ymmärtänyt sen merkitystä. Ei ollut oikein sitoa sinua -niin. - -— Jos jollakulla ihmisellä on oikeus panna se epäiltäväksi, niin juuri -minulla, vastasi Valérie, katsoen värähtämättä markiisitarta silmiin. -— Ja minä tyydyn enkä nosta siitä kysymystä. Tyydyn täyttämään annetun -lupauksen. Kunniallisesti en voisi menetellä muulla tavoin. - -— Tämä on hulluutta, Valérie... - -— Teissä sitä on, madame, keskeytti tyttö, — kun luulette voivanne -pakottaa, ohjata väkisin tunteita ja rakkautta keinoilla, joita olette -käyttänyt minua kohtaan. - -— Älä ole niin varma, mademoiselle. Älä ole niin varma siitä, ettei -sinua voida pakottaa. - -Heidän katseensa osuivat vastakkain. Molemmat naiset olivat -kalmankalpeat, mutta toisella se johtui hillitystä kiukusta, toisella -taas pelosta; sillä sen, minkä markiisitar oli jättänyt sanoin -lausumatta, ilmaisivat hänen silmänsä kaunopuheisesti. - -— On Jumala taivaassa, muistutti tyttö markiisitarta. - -— Niin — taivaassa, vastasi toinen nauraen ja kääntyi poispäin. Hän -pysähtyi ovella, jota aukaisemaan italialainen oli rientänyt. - -— Marius tulee kanssasi kävelylle huomenna, jos ilma on kaunis. Mieti -siihen mennessä sanojani! - -— Jääkö tuo mies tänne, madame? kysyi tyttö, turhaan koettaen pitää -ääntään pelottomana. - -— Ulommassa etuhuoneessa on hänen paikkansa, mutta kun tämän huoneen -avain on hänen puolellaan ovea, voi hän tulla sisään milloin haluaa tai -milloin luulee olevan siihen syytä. Jos hänen näkemisensä vaivaa sinua, -niin voit sitä karttaaksesi sulkeutua tuonne omaan huoneeseesi. - -Mies seurasi markiisitarta paljaan lattian poikki ja piti hänelle -ulompaa ovea auki. - -Virkkamatta enää mitään markiisitar poistui, ja vartija kuuli hänen -askeleensa, kun hän sipsutteli alaspäin kivisiä kiertoportaita myöten. -Lopuksi sulkeutui pihalle vievä ovi paukahtaen, ja avaimen kitinä -ilmaisi palkkasoturille, että hän ja hänen vartioitavansa olivat -molemmat teljetyt Condillacin linnan torniin. - -Jäätyään yksin etuhuoneeseen Valérie meni ikkunan ääreen ja vaipui -hervottomana tuoliin. - -Hän oli voimakassieluinen, ylevämielinen tyttö, mutta tänä iltana -näytti toivo tukahtuneen hänen rinnassaan. Myös Florimond tuntui -hylänneen hänet. Hän oli joko unohtanut hänet tai kuollut. Kuinka -asianlaita todellisuudessa oli, siitä hän ei paljoa välittänyt. Tieto -siitä, kuinka ehdottomasti hän oli markiisitar de Condillacin ja tämän -pojan vallassa, täytti hänen mielensä niin, ettei sinne mahtunut mitään -muuta. - -Häneltä pääsi huokaus. Jos Garnache olisi säästynyt, olisi Valérie -saanut rohkeutta, sillä Garnachessa oli jollakin lailla tarmoa ja -rohkeutta niin paljon, että häneen voi turvautua ahdingon hetkinä. -Hän oli taaskin kuulevinaan reippaan, metallisen äänen: — Oletteko -tyytyväinen, madame? Oletteko nähnyt rohkeita tekoja kylliksi yhden -päivän osalle? - -Ja sitten kuului keskellä hänen haaveilujaan juuri hänen uneksimansa -ääni niin äkkiä, niin luonnollisena ja elävänä, että hän hätkähti ja -oli vähällä kirkaista. - -— Mademoiselle, se lausui, — pyydän, ettette tyyten menetä -rohkeuttanne. Olen palannut työskentelemään siinä tehtävässä, jonka -hänen majesteettinsa kuningatar käski minun suorittaa, ja minä suoritan -sen tuosta naarastiikeristä ja hänen penikastaan huolimatta. - -Tyttö istui hiljaisena kuin patsas, tuskin hengittäen, katse tähdättynä -sinipunervaa taivasta kohti. Ääni oli vaiennut, mutta hän istui -yhä. Sitten hänelle hitaasti selveni, ettei se ollut harhaluuloa, -liikarasittuneiden aivojen erehdys. - -Hän kääntyi ja taaskin oli häneltä päästä kiljahdus; sillä aivan hänen -takanaan, silmäillen häntä omituisen tutkivasti, seisoi tummaihoinen, -mustatukkainen italialainen vartija, joka oli määrätty sen vuoksi, -ettei hän osannut yhtään ranskaa. - -— Älkää pelätkö, mademoiselle. Olen Garnache, tomppeli, kelvoton hupsu, -jonka kiivaus tuhosi kaikki ne pelastumisen toiveet, joita oli viikko -sitten. - -Valérie tuijotti uskomatta silmiään. - -— Garnache! hän kuiskasi käheästi. - -Mutta hän tunsi, että ääni oli Garnachen eikä kenenkään muun. - -Äkkiä levisi miehen kasvoille hymy, ja se antoi hänelle varmuuden, -haihduttaen hänen mielestään viimeisenkin epäilyksen hivenen. - -— Monsieur, monsieur! Siinä kaikki, mitä hän sai suustaan, mutta häntä -halutti kiertää kätensä miehen kaulaan, kuten hän olisi syleillyt -veljeä tai isää, ja nyyhkyttää painautuneena hänen olkaansa vasten -siitä huojennuksen ja turvallisuuden tunteesta, jonka hänen läsnäolonsa -herätti. - -Garnache oivalsi, kuinka liikuttunut hän oli, ja tyynnyttääkseen häntä -alkoi kertoa, millä tavoin hän oli palannut. - -— Onni oli minulle hyvin suopea, mademoiselle. En voinut suuresti -toivoa, että sellaisia kasvoja, kuin minun ovat, voitaisiin naamioida, -mutta kunnia siitä, mitä näette, ei tulekaan minulle. Se on Rabecquen -käsialaa, hän on nokkelin lakeija, joka koskaan on palvellut kyvytöntä -isäntää. Se, että nuoruudessani olin kymmenen vuotta Italiassa ja opin -italiankieltä niin hyvin, että Fortuniokin pettyi, auttoi minua. Se -poisti heti kaikki epäluulot, ja jollen viivy täällä niin kauan, että -väri ehtii kulua hiuksistani, parrastani ja kasvoistani, on minulla -vain vähän pelättävää. - -— Mutta, monsieur, huudahti tyttö, — teillä on paljon pelkäämistä! Ja -hänen katseensa kävi levottomaksi. - -Garnache naurahti vastaukseksi. — Luotan onneeni, mademoiselle, ja -minusta tuntuu, että se on nykyisin nousu puolella. Tullessani tässä -asussa Condillaciin, en uskaltanut toivoakaan, että minut määrättäisiin -vartijaksenne sen tähden, etten osannut ranskaa. Minun oli vaikea -salata riemastunutta ilmettäni, kun kuulin sitä suunniteltavan. Se on -tehnyt kaiken muunkin helpoksi. - -— Mutta mitä voitte tehdä yksin, monsieur? kysyi Valérie, ja hänen -äänessään oli miltei ärtymyksen värähdys. - -— Antakaa minulle toki päivä tai pari keksiäkseni jotakin! Jokin keino -täytyy löytyä. En ole päässyt näin pitkälle sitä varten, että kärsisin -nyt tappion. - -— Vietän yöni rukoillen Jumalaa ja hänen pyhimyksiään näyttämään teille -etsimänne tien. - -— Taivas luullakseni kuulee rukouksenne, mademoiselle, vastasi Garnache -katsellen haaveksien kalpeita, pyhimysmäisiä kasvoja, jotka näyttivät -hohtavan hämärässä. Sitten hän äkkiä liikahti ja herkisti korviaan. - -— Sh! Joku tulee, hän kuiskasi. Ja hän riensi nopeasti Valérien luota -etuhuoneeseen, jossa hän äänettömästi vaipui tuolilleen askelten -lähestyessä kiviportaita. - - - - -Omantunnon asia - - -Sattumalta oli Condillacissa eräs Battistan kansalainen, -Pohjois-Italiasta kotoisin oleva palkkasoturi, Arsenio-niminen lurjus, -jonka Fortunio oli pestannut silloin, kun hän kuukausia sitten oli -alkanut lisätä vartioväkeä. Tähän mieheen luottaen oli Garnache tehnyt -suunnitelmansa. - -Hän oli aluksi pitänyt miestä ovelasti silmällä. Kun Arsenio oli hänen -ainoa kansalaisensa Condillacissa, niin ei ollut lainkaan ihmeellistä, -että Battista niinä harvoina vapaahetkinä, joita hänellä joka päivä oli -vanginvartijan toimesta, etsi käsiinsä hänet ja istui keskustelemassa -hänen kanssaan. Miehet tutustuivat toisiinsa, ja ystävystyivät. -Garnache odotti sopivaa tilaisuutta tahtomatta panna mitään vaaraan -hätäilemällä. Tilaisuus tuli pyhäinmiestenpäivän aamuna. Tänä vainajien -päivänä teki Arsenion, joka oli kasvatettu kirkon uskolliseksi pojaksi, -levottomaksi muisto äidistään, joka oli kuollut noin kolme vuotta -sitten. Hän oli vaitelias ja alakuloinen, eikä Garnachen leikillinen -tuuli saanut hänestä vastakaikua. Garnache kummasteli, mitä miehen -mielessä liikkui, ja tarkkaili häntä valppaasti. - -Äkkiä pikku mies — hän oli lyhyt ja länkisäärinen — huoahti raskaasti -ja kumartui veltosti nyhtäisemään sisäpihan kiveyksen raossa kasvavaa -rikkaruohoa. He istuivat kappelin portailla. - -— Olet jörö tänään, valitti Garnache, taputtaen häntä olalle. - -— Nyt on kuoleman päivä, vastasi mies ikään kuin se olisi ollut -riittävä selitys. Garnache purskahti nauramaan. - -— Niin, vainajille epäilemättä; niin oli myös eilen, ja niin on -huomennakin. Mutta meille, jotka istumme täällä, tämä on elämän päivä. - -— Sinä olet pilkkaaja, nuhteli toinen, ja hänen naamansa oli omituisen -vakava. — Et ymmärrä. - -— Valista sitten minua! - -— Tänä päivänä ajatuksemme luonnollisestikin kohdistuvat vainajiin, -ja minun ajatukseni ovat äidissäni, joka on jo kolme vuotta maannut -haudassaan. Mietin sitä, miksi hän minut kasvatti ja minkälainen olen. - -Garnache virnisti, mutta sitä ei toinen huomannut. Hän silmäili pientä -lurjusta, ja hänen katseensa oli vähän levoton. Mikä miestä vaivasi? -Aikoiko hän katua syntejään, luopua pahuudesta ja petollisuudesta? Eikö -hän enää vastaisuudessa halunnut katkaista kenenkään kurkkua? Halusiko -hän olla uskollinen sille, joka maksoi hänelle palkan, ja viettää -kristillistä elämää? _Peste!_ Hän avasi huulensa ja päästi leveän -pilkkanaurun. - -— Saamme sinusta munkin, hän ivasi, — paljasjalkaisen -pyhimystarjokkaan, jonka selkä on ruoskittu ja pää ajeltu. Ei viiniä, -ei arpanappuloita, ei naisia ei... - -— Rauhaa! ärähti toinen. - -— Sano _Pax_, ilvehti Garnache. — _Pax tecum_, tai _vobiscum_. Niinhän -sanot sitten. - -— Jos omatunto vaivaa minua, niin mitä se sinulle kuuluu? Eikö sinulla -itselläsi olekaan omaatuntoa? - -— Ei ole. Se tekee ihmiset heikoiksi. Sen ovat mahtavat keksineet -voidakseen kiusata ja sortaa vähäväkisiä. Jos isäntäsi maksaa sinulle -huonon palkan likaisesta työstä, jota hänelle teet, ja joku toinen -tarjoaa sinulle runsasta palkkiota, jos teet virheen tai laiminlyönnin -työssäsi, niin omatuntosi kalvaa sinua myöhemmin. Pyh! Se on kömpelö, -lapsellinen temppu, jolla sinut pysytetään uskollisena. - -Arsenio vilkaisi häneen päin. Sanat, jotka herjasivat ylhäistä väkeä, -olivat hänestä aina tervetulleita, väitteet, että häntä sorrettiin, -kuuluivat aina kauniilta hänen korvissaan. Hän nyökkäsi myöntävästi -Battistan puheelle. - -— Bacchuksen nimessä, hän kirosi, — olet oikeassa, mutta minun -laitani on toisin. Ajattelen sitä kirousta, johon kirkko on tämän -talon julistanut. Eilen oli pyhäinmiesten päivä, mutta en saanut -kuulla ainoatakaan messua. Tänään on sielujenpäivä, enkä voi tässä -synninpesässä uhrata ainoatakaan rukousta äitini sielun rauhan puolesta. - -— Miksi niin? kysyi Garnache katsoen kummastuneena tätä uskonnollista -salamurhaajaa. - -— Mitenkä niin? Eikö Condillacin perhe ole suljettu pois seurakunnan -yhteydestä ja sen mukana joka mies, joka on täällä omasta vapaasta -tahdostaan? Rukoukset ja sakramentit ovat kaikki täällä kielletyt. - -Garnache sai äkkiä mielijohteen. Hän hypähti seisomaan, kasvot -nytkähdellen kuin kauhusta, kun hän sai tietää asiain todellisen tilan, -josta hänellä ei ollut siihen saakka ollut aavistustakaan. Hän ei -jäänyt hetkeksikään miettimään, kuinka ihmeellinen oli tämän lurjuksen -sielu, joka salli hänen viikon jokaisena päivänä häiritsemättä rikkoa -kaikkia käskyjä louisdorin tai parin maksusta, mutta jota vaivasivat -omantunnon tuskat sen tähden, että hän asui sellaisessa talossa, jonka -kirkko oli julistanut kiroukseensa. - -— Mitä sinä puhut? - -— Totta! Jokainen, joka tahallaan pysyy Condillacin palveluksessa, -vaistomaisesti Arsenio hiljensi ääntään, ettei vain kapteeni tai -markiisitar sattuisi kuulemaan, — on suljettu pois seurakunnan -yhteydestä. - -— Minä olen myös kristitty, Arsenio, enkä ole tietänyt tästä seikasta -mitään. - -— Tietämättömyytesi tähden saanet anteeksi. Mutta nyt, kun tiedät.. -Arsenio kohautti olkapäitään. - -— Nyt, kun tiedän sen, olisi minun parasta huolehtia sielustani ja -etsiä uusi työpaikka. - -— Voi! huokasi Arsenio. — Sitä ei ole niinkään helppoa löytää. - -Garnache vilkaisi häneen. Pariisilaisen katse alkoi näyttää varmemmalta -kuin siihen saakka. Hän katsahti vaivihkaa ympärilleen, istahti sitten -jälleen, niin että hänen suunsa oli aivan Arsenion korvan juuressa. - -— Täällä maksetaan huono palkka kuin kerjäläiselle, mutta kuitenkin -olen kieltäytynyt ottamasta vastaan kokonaista omaisuutta, jonka eräs -toinen minulle tarjosi, voidakseni olla uskollinen Condillacissa -olevalle isäntäväelleni. Mutta tämä kertomasi seikka muuttaa kaikki. - -— Omaisuuden? kertasi Arsenio epäillen. - -— Niin, omaisuuden — ainakin viisikymmentä pistolia. Se on omaisuus -muutamille meistä. - -Arsenio vihelsi. — Selitähän tarkemmin! hän pyysi. - -Garnache nousi sen näköisenä kuin olisi aikonut lähteä. - -— Minun on harkittava sitä, hän sanoi ja liikahti muka poistuakseen. -Mutta toinen tarttui kiihkeänä hänen käsivarteensa. - -— Mitä sinun on harkittava? hän kivahti. — Selitä minulle, minkälaista -palvelusta sinulle on esitetty. Omatuntoni soimaa minua. Jos sinä -kieltäydyt noista viidestäkymmenestä pistolista, niin miksi en minä -saisi hyötyä sinun typeryydestäsi? - -— Se ei olisi tarpeen. Siihen puuhaan, josta puhun, tarvitaan kaksi -miestä, ja kumpikin saa viisikymmentä pistolia. Jos päätän ryhtyä -tehtävään, niin mainitsen, että sinä suostut toiseksi. - -Hän nyökkäsi synkkänä toverilleen, irrottautui hänen otteestaan ja -lähti astelemaan pihan poikki. Mutta Arsenio ryntäsi hänen perässään ja -tarttui uudelleen hänen käsivarteensa. - -— Senkin hullu! Et suinkaan aio kieltäytyä ottamasta vastaan sitä -omaisuutta? - -— Se olisi petosta, kuiskasi Garnache. - -— Se on paha, myönsi toinen, ja hänen ilmeensä muuttui alakuloiseksi. -Mutta kun hän muisti, mitä Garnache oli sanonut, kirkastuivat hänen -kasvonsa taaskin pian. — Kohtaako se näitä Condillacin asukkaita? -hän tiedusteli. Garnache nyökkäsi. — Ja ne, jotka pyytävät meiltä -palvelusta — maksaisivat sinulle viisikymmentä pistolia? - -— He pyytävät toistaiseksi palvelusta vain _minulla_. He pyytävät -kenties sinulta, jos puhun puolestasi. - -— Ja sinä puhut; olemmehan saman maan miehiä. Puhuthan, eikö niin? -Olemme toveruksia. Ystävyksiä vieraassa maassa. Ei ole mitään, mitä -en olisi valmis tekemään hyväksesi, Battista. Näetkö, olisin valmis -kuolemaan puolestasi, jos tarvittaisiin! Kautta Bacchuksen! Olisin! -Sellainen olen, kun pidän miehestä. - -Garnache taputti häntä olalle. — Sinä olet kelpo poika, Arsenio. - -— Ja puhuthan puolestani? - -— Mutta ethän tiedä, mistä on kysymys,'huomautti Garnache. — Kenties -kieltäydyt, kun sitä tarjotaan sinulle. - -— Kieltäydynkö viidestäkymmenestä pistolista? Jos tapani olisivat -olleet sellaiset, niin olisin ansiosta se köyhä raukka, joka olen. -Olkoonpa tehtävä minkälainen tahansa, omatuntoni soimaa minua siitä, -että palvelen Condillaceja. Selitä minulle, kuinka ne viisikymmentä -pistolia on ansaittava, ja voit olla varma, että olen valmis ryhtymään -vaikka mihin! - -Garnache oli tyytyväinen. Mutta sinä päivänä hän ei ilmaissut -Arseniolle sen enempää, vakuutti vain puhuvansa hänen puolestaan ja -kertovansa hänelle tarkemmin seuraavana päivänä. Mutta kun he sitten -Arsenion kiihkeästä vaatimuksesta uudelleen keskustelivat asiasta, ei -Garnache vieläkään ilmoittanut hänelle kaikkea, ei edes sitä, että -palvelusta tarvitsi neiti de La Vauvraye. - -— Olen saanut sanan, hän sanoi salaperäisesti. — Et saa kysyä minulta, -millä tavoin. - -— Mutta kuinka pääsemme Grenobleen? Kapteeni ei ikinä laske meitä -sinne, valitti Arsenio pahantuulisena. - -— Kun sinä olet yöllä vahdissa, Arsenio, lähdemme yhdessä kysymään -lupaa kapteenilta. Sinä aukaiset takaportin, kun minä yhdyn seuraasi -täällä pihalla. - -— Entä mies, joka on tuolla ovella? Ja hän heilautti peukaloaan sitä -tornia kohti, jossa Valérie oli vankina ja johon Battista suljettiin -yöksi. Pihalta torniin vievälle ovelle oli lisävarmuuden vuoksi -sijoitettu vahti. Tämä ovi ja vahti olivat sellaisia esteitä, joiden -raivaamisen Garnache näki mahdottomaksi ilman apua. - -— Sinun on pidettävä huolta hänestä, Arsenio. - -— Näinkö? kysäisi Arsenio kylmästi, hipaisten kämmenensä syrjällä -kurkkuaan. Garnache pudisti päätään. - -— Ei, se ei ole tarpeellista. Isku päähän riittää. Lisäksi se -käy kenties hiljaisemmin. Tornin avaimen löydät hänen vyöstään. -Nujerrettuasi hänet, otat sen ja avaat oven, sitten vihellät minua. -Loppu sujuu helposti. - -— Oletko varma, että hänellä on avain? - -— Sen sain tietää itse markiisittarelta. Heidän oli pakko luovuttaa -se hänelle kaiken varalta. Kun neiti yritti paeta ikkunasta, niin -he oivalsivat, kuinka tarpeellista se oli. Hän ei maininnut, että -heidän sokea luottamuksensa Battistaan oli saanut heidät voittamaan -vastahakoisuutensa ja luovuttamaan avaimen vahdille. - -Sopimuksen vahvistukseksi ja esimauksi kaikesta tulevasta kullasta -Garnache antoi Arseniolle pari kultarahaa lainaksi, jonka tämä -suorittaisi takaisin, kun heidän tuntematon työnantajansa maksaisi -hänen viisikymmentä pistoliaan Grenoblessa. - -Kun Arsenio näki ja tunsi kullan kourassaan, hän oli varma, ettei juttu -ollut unta. Hän ilmoitti Garnachelle olevansa vahdissa luultavasti -seuraavan keskiviikon jälkeisenä yönä — silloin oli perjantai — -ja seuraavaan keskiviikkoon he niin ollen jättivät suunnitelmansa -toteuttamisen. - - - - -Pikalähetti - - -Garnache oli tyytyväinen keskustelun tuloksiin. - -— Mademoiselle, hän sanoi samana iltana Valérielle, — olin oikeassa -luottaessani onneeni ja uskoessani sen olevan nousemassa. Nyt -tarvitsemme vain vähän kärsivällisyyttä. - -Oli illallisen aika. Valérie istui pöydässä etuhuoneessaan, ja Battista -oli palvelemassa. - -— Jos onneani vain kestää ensi keskiviikkoon saakka, hän päätti -puheensa, — niin voitte olla varma, että pääsette hyvässä turvassa pois -Condillacista. Arseniolla ei ole aavistustakaan siitä, että te lähdette -mukaamme, joten meillä ei ole vähääkään syytä pelätä kavallusta, vaikka -hän muuttaisikin mieltään. Mutta hän ei muuta. Viisikymmentä pistolia -ovat tehneet sen horjumattomaksi. - -Valérie katsahti häneen silmät loistaen toivosta ja rohkeudesta. - -— Olette hoitanut asian ihmeen hyvin, hän kehui. — Jos se onnistuu -meille... - -— Sanokaa, _kun_ se onnistuu meille, mademoiselle, oikaisi Garnache -nauraen. - -— No niin sitten — kun meidän on onnistunut poistua Condillacista, niin -minne minun on mentävä? - -— Tietysti kanssani Pariisiin, kuten on päätettykin. Palvelijani -odottaa minua Voironissa mukanaan rahaa ja ratsut. Meillä ei ole -enää mitään esteitä tiellämme, kun kerran olemme kääntäneet selkämme -Condillacin kolkoille muureille. Kuningatar ottaa teidät ystävällisesti -vastaan ja antaa teille suojaa siihen asti, kunnes herra Florimond -saapuu vaatimaan morsiantaan. - -Valérie työnsi tuoliaan taaksepäin ja nousi hitaasti pystyyn. Hän -siirtyi verkkaisesti pöydän luota ikkunan ääreen. - -Garnache meni lähemmäksi. - -— Näyttää siltä kuin ette haluaisi avioliittoon Florimondin kanssa, -vaikka kuningattarelle lähettämästänne kirjeestä kävi käsittääkseni -ilmi, että te kiihkeästi halusitte tätä liittoa. Lienen tunkeileva, -mutta avoimesti puhuen käyttäytymisenne panee minut ymmälle. - -— En ole sitä vastaan, vastasi Valérie, mutta tyynesti, innostumatta.— -Florimond ja minä olimme leikkitovereita, ja pienenä lapsena rakastin -ja ihailin häntä, kuten kenties olisin rakastanut ja ihaillut -veljeä. Hän on miellyttävä, jalo ja uskollinen. Uskon, että hän -olisi paras aviomies, mitä kellään naisella on ikinä ollut, ja -niinpä minä mielelläni uskon elämäni hänen hoiviinsa. Mitäpä muuta -tarvittaisiinkaan? - -— Älkää sitä minulta kysykö, minä en suinkaan ole pätevä arvostelija, -torjui Garnache. - -— Jos Florimond on elossa, niin tämä pitkä poissaolo, tämä sanomien -puute on kummallista. On kulunut kolme kuukautta siitä, kun viimeksi -kuulimme hänestä — ei, neljä kuukautta. Ja kuitenkin on hänen täytynyt -saada tieto isänsä kuolemasta, ja sen olisi pitänyt saada hänet -palaamaan. - -— Saiko hän todella siitä tiedon? kysyi Garnache? — Lähetittekö te itse -siitä hänelle ilmoituksen? - -— Enhän toki, monsieur. Me emme ole keskenämme kirjeenvaihdossa. - -— Sepä vahinko, sillä pelkään, että hänen äitipuolensa on salannut -häneltä markiisin kuoleman. - -— _Mon Dieu!_ Tarkoitatteko, ettei hän kenties vieläkään tiedä sitä? - -— En. Kuukausi sitten kuningatar lähetti pikalähetin. Viimeisten -tietojen mukaan — jotka, kuten sanoitte, saatiin noin neljä kuukautta -sitten — hän oli Milanossa Espanjan palveluksessa. Pikalähetti -lähetettiin sinne etsimään häntä ja jättämään hänelle kirjeen, jossa -kerrottiin, kuinka asiat ovat Condillacissa. - --— Kuukausi sitten? kummasteli Valérie. — Emmekä vieläkään ole saaneet -häneltä sanaa. Olen hyvin huolissani hänen tähtensä, monsieur. - -■— Ja minä, sanoi Garnache, — Toivon varmasti, että saamme häneltä -tietoja millä hetkellä hyvänsä. - -Ennen kuin he olivat tulleet montakaan päivää vanhemmiksi, osoittautui -että hän toivoessaan oli ollut oikeassa. Sillä välin Garnache edelleen -näytteli vanginvartijan osaa saaden osakseen yhä enemmän luottamusta. - -Ratkaisevana keskiviikkona Battista etsi käsiinsä Arsenion — kuten -hänellä nyt oli säännöllisesti tapana tehdä -— niin pian kuin hän sai -lomahetken keskipäivällä. - -Battista puheli mahdollisimman lyhyesti pian yritettävästä paosta. - -— Onko kaikki kunnossa? Oletko vahdissa ensi yönä? - -— Kyllä. Vahtivuoroni on auringonlaskusta päivänkoittoon. Mihin aikaan -lähdemme liikkeelle? - -Garnache mietti hetkisen. - -— Meidän on parasta odottaa puoliyöhön, jotta toiset ennättävät vaipua -sikeään uneen. Jos silloinkin joku on vielä jalkeilla, on sinun -odotettava. Olisi typerää antautua vaaraan, että matkamme estetään, -lähtemällä puoli tuntia liian aikaisin. - -— Saat luottaa minuun, vastasi Arsenio. — Kun avaan tornin oven, -vihellän sinulle. Takaportin avain riippuu vahtihuoneen seinällä. -Anastan sen ennen tuloani. - -— Hyvä, kiitti Garnache, — ymmärrämme toisiamme. - -He olisivat sen jälkeen heti eronneet, mutta samassa kuului portilta -hälyä. Miehiä riensi sinne vahtituvasta, ja Fortunio lausuili -äänekkäitä komennuksia. Condillaciin oli saapunut täyttä neliä -ratsumies, kävelyttänyt hevosensa sillan yli — joka oli nostettuna vain -öisin — ja pyrki sisälle, koputtaen raippansa nupilla käskevästi portin -lankkuihin. - -Fortunion määräyksestä portti avattiin, ja porttikäytävästä ilmestyi -linnan pihalle pölyn peittämä mies, joka ratsasti väsyneellä, -vaahtoisella hevosella. - -Garnache silmäili häntä uteliaana; miehen ulkonäkö osoitti, että hän -oli pikalähetti. Ratsumies oli pysähtynyt muutaman askeleen päähän -Battistasta ja tämän toverista ja nähdessään, että halpapukuinen -Garnache kuului Condillacin palveluskuntaan, hän heitti hänelle -suitsensa ja laskeutui sitten jäykästi satulasta. - -Fortunio astui heti tärkeänä tulokkaan luokse, vasen käsi miekan -kahvassa, kierrellen oikealla kädellään pitkiä vaaleita viiksiään, ja -vaati häntä ilmoittamaan asiansa. - -— Tuon kirjeen leskimarkiisitar de Condillacille, oli vastaus, minkä -jälkeen Fortunio käski ylpeästi nyökäten miehen lähteä mukaansa. - -Arsenio oli luonnostaan utelias ja arvaili, mitä uutisia lähetti -saattoi tuoda. Garnache pohti samaa kysymystä, vaikkakin aivan -erilaisista syistä. Mistä tämä lähetti tuli? Miksi ei tuo -Fortunio-tomppeli ollut sitä kysynyt, että Garnachekin olisi kuullut -vastauksen? - -Hän esitti hätäisesti Arseniolle jonkin verukkeen ja poistui. -Vilkaistuaan ympärilleen varmistautuakseen siitä, ettei häntä -tarkkailtu, oli hän lähtemäisillään käytävään, mutta empi äkkiä. -Mitä varten hän sinne menisi? Urkkimaanko? Käyttäytyisikö hän kuten -avaimenreiästä kuunteleva lakeija? Ei! Hänellä oli velvollisuuksia -kuningatarta kohtaan, mutta hänellä oli velvollisuuksia myös itseään -kohtaan, ja ne kielsivät häntä menemästä sellaisiin äärimmäisyyksiin. - -Niinpä hän kääntyikin poispäin, mielihalun ja ylpeyden taistellessa -vallasta hänen sydämessään, ja asteli synkkänä pihalla Arsenion -ihmetellessä, mikä hänelle oli tullut. Ja hyvä olikin, että ylpeys -oli häntä pidättänyt; näytti todellakin siltä, että hänen onnensa oli -nousussa ja antanut ylpeyden pelastaa hänet hengenvaarasta. Sillä äkkiä -joku huusi: — Battista! - -Hän kuuli sen, mutta kun oli sillä hetkellä kokonaan omissa -ajatuksissaan, ei hänen mieleensä muistunut, että hänet tunnettiin -Condillacissa sillä nimellä. - -Vasta sitten kun se toistettiin äänekkäämmin ja käskevämmin, hän -pyörähti ympäri ja näki Fortunion viittaavan häntä luokseen. Hänet -valtasi äkkiä huolekas pelko, ja hän kiiruhti kapteenin eteen. Oliko -hänet yllätetty? Mutta Fortunion sanat rauhoittivat hänen epäilyksensä -heti. - -— Teidän on heti saatettava neiti de La Vauvraye takaisin asuntoonsa. - -Garnache kumarsi ja seurasi kapteenia portaita myöten sisälle panemaan -toimeen määräystä. Hän arvasi, että neidin äkillinen poisvieminen -aiheutui lähetin saapumisesta. - -Kun he — hän ja Valérie — olivat kahden etuhuoneessa pohjoisessa -tornissa, kääntyi tyttö häneen päin, ennen kuin hän ennätti kysyä -mitään, kuten oli aikonut. - -— On saapunut pikalähetti, virkkoi Valérie. - -— Tiedän sen; näin hänet pihalla. Mistä hän on? Saitteko tietää sen? - -— Florimondilta. Tyttö oli kalpea kiihtymyksestä. - -— Markiisi de Condillacilta? huudahti Garnache tietämättä, olisiko -hänen pitänyt toivoa vai pelätä. — Italiasta? - -— Ei, monsieur. En luule, että hän on tullut Italiasta. Siitä, mitä -puhuttiin, voin päättää, että Florimond on jo matkalla Condillaciin. -Kylläpä se synnytti aika hälyn. Heiltä meni koko ruokahalu päivällisen -osalta, ja he tuntuvat arvelleen, että minulle oli käynyt samoin, sillä -he päättivät lähettää minut heti takaisin huoneisiini. - -— Sitten ette kai tiedä mitään — paitsi että lähetti on markiisilta? - -— En mitään, enkä todennäköisesti saakaan tietää, vastasi tyttö. - -Garnache ei voinut pidättää kirousta. Sitten hän hiljensi ääntään ilman -mitään nähtävää syytä ja puhui nopeasti ja kiihkeästi: — Minun on -mentävä ottamaan selvää, mikäli kykenen. Se saattaa olla vaarallista, -mutta se vaara on mitätön verrattuna siihen, mikä meitä uhkaa, jos -teemme erehdyksiä, kun emme tiedä mitä on tulossa. Jos joku tulee -— mikä ei ole luultavaa, sillä kaikki asiaan sekaantuneet henkilöt -viipyvät salissa siihen asti, kunnes lähetistä on selviydytty — ja jos -tiedustetaan, missä olen, niin ette saa tietää siitä mitään, koska te -ette osaa lainkaan italiaa enkä minä ranskaa. Sanotte vain luulevanne, -että minä vastikään menin noutamaan vettä. Ymmärrättekö? - -Valérie nyökkäsi. - -— Lukitkaa sitten itsenne huoneeseenne palaamiseen! saakka! - -Hän otti lattialta ison saviastian, jossa säilytettiin vettä hänen -ja Valérien tarpeiksi, tyhjensi sen vahtihuoneen ikkunasta alhaalla -olevaan suojakaivantoon ja poistui pihalle vieviä portaita myöten. - -Hän tirkisti ulos. Ei ketään ollut näkyvissä. Iällä sisäpihalla oli -tähän aikaan päivästä vähän liikettä, ja tornin ovelle sijoitettiin -vartija vain yöksi. Tämän oven vieressä oli toinen. Se avautui -käytävään, josta saattoi päästä linnan mihin osaan hyvänsä. Pistettyään -tuomansa saviastian viimemainitun oven taakse, Garnache riensi nopeasti -käytävää pitkin salin oven taakse kuuntelemaan. - - - - -Florimondin kirje - - -Condillacin avarassa salissa, jossa markiisitar, hänen poikansa ja -neiti de La Vauvraye olivat olleet päivällisellä, oli pikalähetin -saapuminen saanut aikaan äkillisen hämmingin, niin pian kun saatiin -tietää, että hän toi kirjeen Condillacin markiisilta Florimondilta. - -Markiisitar oli noussut hätäisesti pöydästä, kasvoillaan hämmentynyt -pelokkaan uhkaava ilme, ja komentanut, että Valérien oli heti -poistuttava. - -Kun he vihdoin olivat kolmisin, hän viivytteli hetkisen ennen kuin -avasi kirjeen, ja puhutteli vielä kerran lähettiä. - -— Mihin markiisi de Condillac jäi? - -— La Rochetteen, madame, vastasi mies, ja sen kuultuaan hypähti Marius -pystyyn kiroten. - -— Niin lähellä! hän huudahti, mutta markiisittaren katse pysyi tyynen -levollisena. - -— Mistä johtuu, ettei hän rientänyt Condillaciin? - -— En tiedä, madame. En nähnyt herra markiisia. Tuon kirjeen toi minulle -hänen palvelijansa, käskien minun ratsastaa tänne. - -Marius lähestyi äitiään otsa synkkänä. - -— Katsotaanpa, mitä Florimond kirjoittaa! hän ehdotti hätäisesti. Mutta -äiti ei välittänyt hänestä mitään. - -— Ettekö siis voi kertoa meille mitään herra markiisista? - -— En mitään muuta kuin olen jo kertonut, madame. - -Markiisitar pyysi Mariusta kutsumaan Fortunion ja lähetti sitten -kirjeentuojan pois, käskien kapteenin toimittaa hänelle virvokkeita. - -Jäätyään sitten vihdoin kahdenkesken poikansa kanssa hän repäisi -hätäisesti kuoren auki ja alkoi lukea. Marius, jota levottomuus kalvoi, -tuli hänen viereensä voidakseen hänkin lukea. Kirje kuului: - - Rakas Markiisitar! - - Epäilemättä Teitä ilahduttaa kuulla, että olen matkalla kotiin, ja - jollei olisi sattunut kuumekohtausta, joka on pidättänyt meitä täällä - La Rochettessa, olisin Condillacissa yhtä pian kuin lähetti, joka tuo - teille tämän kirjeeni. Pariisista saapui kaksi viikkoa sitten luokseni - Milanoon lähetti tuoden minulle kirjeen, jossa ilmoitettiin, että - isäni oli kuollut kuusi kuukautta sitten ja että hovissa toivottiin - minun palaavan hoitamaan Condillacia. Minua kummastuttaa suuresti, - että sain tällaisen ilmoituksen Pariisista enkä teiltä, sillä olisihan - toki ollut teidän velvollisuutenne lähettää minulle tieto isäni - kuolemasta silloin, kun tämä kohtalon isku meitä kohtasi. Mieleni - murtui murheesta saatuani tämän surusanoman, ja hovin kehotus sai - minut kiireesti lähtemään Milanosta rientääkseni tänne. Se seikka, - etten ole saanut minkäänlaisia uutisia Contlillacista, on ihmetyttänyt - minua kuukausimääriä. Isäni kuolema selittänee sitä jonkin verran, - mutta tuskinpa se on riittävä selitys. Uskon kuitenkin varmasti Teidän - voivan haihduttaa kaikki epäilyt, joita mielessäni on herännyt. Luulen - olevani Condillacissa tämän viikon lopulla, mutta pyydän, ettette Te - eikä veljeni Marius antaisi tämän seikan millään tavoin vaikuttaa - suunnitelmiinne, sillä vaikka aionkin palata hoitamaan Condillacia, - kuten hovista minua kehoteltiin, toivon Teidän ja rakkaan veljeni - edelleen pitävän sitä kotinanne, niin kauan kuin se Teitä miellyttää. - - Teidän nöyrä ja harras palvelijanne ja poikapuolenne - - _Florirnond_. - -Luettuaan kirjeen loppuun leskimarkiisitar toisti ääneen lauseen: — -Uskon kuitenkin varmasti, madame, Teidän voivan haihduttaa kaikki -epäilyt, joita mielessäni on herännyt. Hän katsahti poikaansa, joka nyt -oli siirtynyt seisomaan häntä vastapäätä. - -— Hän epäilee, ettei kaikki ole niin kuin olla pitäisi, murahti Marius. - -— Mutta hänen sävynsä on kauttaaltaan herttainen. Pariisista -lähetetyssä kirjeessä ei ole voinut olla liikoja. Häneltä pääsi pieni, -katkera naurahdus. — Meidän on edelleenkin pidettävä tätä kotinamme, -niin kauan kuin se meitä miellyttää. - -Sitten hän kävi äkkiä vakavaksi, taittoi kirjeen kokoon, pani kädet -selän taakse ja katsoi poikaansa silmiin. - -— No? Mitä aiot tehdä? Hän on La Rochettessa, päivän ratsastusmatkan -päässä, ja siellä häntä pidättää vain kuume. Joka tapauksessa hän lupaa -olla täällä viikon lopulla. Lauantaina Condillac on siis luisunut pois -käsistämme, olet menettänyt sen peruuttamattomasti. Aiotko menettää -samoin myös La Vauvrayen? - -Marius antoi käsiensä pudota riipuksiin ja kääntyi katsomaan äitiään -suoraan kasvoihin. - -— Mitä voin tehdä? Mitä voimme me tehdä? - -— Sinulta puuttuu luovaa mielikuvitusta, Marius, mutta kuitenkin pyydän -sinua käyttämään järkeäsi, muutoin olemme ensi sunnuntaina melkein -kodittomia. Minä en ota vastaan almuja Condillacin markiisilta enkä -usko sinunkaan ottavan. - -— Jos kaikki raukeaa, vastasi Marius, — niin onhan meillä vielä sinun -talosi Tourainessa. - -— Minun taloni? kivahti markiisitar, ääni kimeänä kiukusta. — -Hökkelini, aiot kai sanoa. Voisitko sinä viihtyä siellä — mokomassa -pahnassa? - -— _Vertudieu!_ Jos kaikki muu menee myttyyn, niin meidän pitäisi toki -olla iloissamme siitäkin. - -— Iloissamme? En ainakaan minä. Ja kaikki muu menee myttyyn, jollet -sinä toimi nopeasti kolmena lähipäivänä. - -— Voinko minä tehdä mahdottomia? - -— En vaadi sinulta muuta kuin että viet Valérien rajan yli Savoijiin, -jossa voit saada jonkun papin vihkimään teidät, ja teet sen ennen -lauantaita. - -— Ja eikö se ole mahdotonta? Hän ei suostu lähtemään mukaani, kuten -hyvin tiedät. - -— Senkin pelkuri, hupsu! Oletko tosiaan minun poikani? Pelkästä -arkuudesta olisit valmis viettämään koko elämäsi kerjäläisenä. Mutta -minä en, en taivu siihen, niin kauan kuin käteni liikkuu ja saan sanan -suustani. Sinä saat mennä tiehesi, mutta minä hinautan nostosillan ylös -ja varustaudun puolustamaan itseäni näiden muurien sisällä. Florimond -de Condillac ei astu jalallaan tänne minun eläessäni, ja jos hän tulee -musketin kantomatkan päähän, niin sitä pahempi hänelle. - -— Minusta tuntuu, että olet hullu puhuessasi hänen vastustamisestaan ja -nimittäessäsi minua pelkuriksi. Jätän sinut yksin siihen asti, kunnes -mielesi on rauhoittunut. Ja hän lähti kasvot punaisina salista jättäen -markiisittaren yksin. - -Pohjoisessa tornissa Valérie istui keskustellen Garnachen kanssa. - -Pariisilainen oli kertonut hänelle kaikki, mitä oli saanut selville -kirjeen sisällöstä. Florimond oli niin lähellä kuin La Rochettessa, -jossa häntä pidätti kuumekohtaus, mutta hän lupasi saapua Condillaciin -viikon lopulla. Asiain näin ollen ei heidän Valérien mielestä enää -tarvinnut vaivautua karkaamaan, kuten he aiemmin olivat suunnitelleet. -He voisivat odottaa Florimondin tuloa. - -Mutta Garnache pudisti päätään. Hän oli kuullut muutakin, ja vaikka -hän arvelikin, että Valérie oli sillä hetkellä turvassa Mariukselta, -ei hän kuitenkaan harhautunut arvostelemaan väärin tämän luonnetta -eikä antanut hänen hetkellisen hienotunteisuutensa pettää itseään. -Hänestä oli varsin mahdollista, että Marius muuttuisi epätoivoiseksi -Florimondin saapumishetken lähestyessä. Jääminen oli hyvin vaarallista. -Siitä hän ei virkkanut mitään, mutta todisti Valérielle, että olisi -parasta lähteä. - -— Mutta enää meidän ei tarvitse suorittaa vaivalloista matkaa Pariisiin -saakka. Neljän tunnin ratsastus La Rochetteen, ja te saatte syleillä -sulhastanne. - -— Mainitsiko hän minusta kirjeessään, tiedättekö mitään siitä, monsieur? - -— Kuulin heidän sanovan, ettei hän maininnut, vastasi Garnache. — Mutta -kenties hänellä oli siihen hyvät syynsä. Hän saattaa epäillä enemmän -kuin hän kirjoitti. - -— Kuinka voisi siinä tapauksessa kuumekohtaus pidättää häntä La -Rochettessa? Voisiko kuumekohtaus estää teitä, monsieur, rientämästä -rakastamanne naisen luokse, jos tietäisitte tai edes epäilisitte, että -häntä pidetään vankina? - -— En tiedä, mademoiselle. En ole koskaan rakastanut, minun olisi -kohtuutonta käydä tuomitsemaan rakastuneita. On yleisesti tunnettua, -etteivät he ajattele samoin kuin muut ihmiset, heidän mielensä on sillä -hetkellä hämmennyksissä. - -Mutta kun hän katseli Valérieta, joka seisoi ikkunan ääressä niin -ylevän lempeänä, solakkana, viehättävänä ja hentona, oli hän kuitenkin -varma siitä, että jos hän olisi Florimond de Condillac ja pelkäsipä hän -sitten tytön olevan vankina tai ei, niin ei kuume eikä edes ruttokaan -voisi pidättää häntä suurinta osaa viikosta La Rochettessa, helpon -ratsastusmatkan päässä. - -Valérie hymyili vienosti hänen sanoilleen ja käänsi keskustelun asiaan, -joka oli heille tärkein. - -— On siis päätetty, että meidän on lähdettävä tänä yönä. - -— Puoliyön aikana tai vähän sen jälkeen. Olkaa valmiina, mademoiselle, -älkääkä antako minun odottaa, kun koputan ovellenne. Joutuminen saattaa -olla hyvin tarpeen. - -— Saatte luottaa minuun, ystäväni, vastasi tyttö ja ojensi kätensä -äkillisen mielijohteen vallassa. — Olette ollut perin hyvä minua -kohtaan, herra de Garnache. - -Garnache tarttui tytön käteen ja omituinen hellyys pani hänen likaiset, -naamioidut kasvonsa värähtelemään. Häntä sykähdytti samanlainen tunne -kuin isän tytärtään kohtaan — ainakin hän silloin luuli niin. - -— Te liioittelette tekojani. En ole tehnyt muuta kuin minkä voin, minkä -jokainen olisi tehnyt. - -— Kuitenkin enemmän kuin Florimond on tehnyt — ja hän on sulhaseni. -Kuume oli hänelle riittävänä syynä jäädä La Rochetteen, mutta -hengenvaara ei voinut pelottaa teitä tulemasta tänne. - -— Unohdatte, mademoiselle, ettei hän kenties tiedä, missä oloissa -olette. - -— Kenties hän ei sitä tiedä, myönsi tyttö, keveästi huokaisten. - - - - -Neuvottelu - - -Lähetin saapuminen Condillaciin kiidätti Tressanin linnaan samana -päivänä kiireisesti. Hän halusi kiihkeästi tietää, mistä lähetti tuli -ja mitä sanomia hän toi. Hän ilmestyi leskimarkiisittaren puheille, -salaten huolestumisensa hellällä hymyilyllä. - -Hänet otettiin vastaan niin herttaisesti, että hänen päätänsä melkein -huimasi, sillä äärimmäisen turhamaisena miehenä hän ei kyennyt -oivaltamaan tämän sydämellisyyden ainoaksi mahdolliseksi syyksi sitä, -että häntä tarvittiin Condillacissa. Hetkisen hän empi ja puheli -tyhjänpäiväisistä seikoista, ennen kuin lausui julki asian, joka häntä -vaivasi. Kun he vihdoin jäivät kahdenkesken, hän esitti kielellään -pyörineen kysymyksen. — Kuulin, että Condillaciin on tänään saapunut -lähetti. - -Vastaukseksi markiisitar kertoi hänelle kaikki, mitä hän tahtoi tietää, -mistä lähetti oli tullut ja mitä sanomia hänellä oli ollut. - -— Niinpä siis, herra de Tressan, ne päivänne Condillacissa ovat luetut. - -— Kuinka niin? Tehän sanoitte, että Florimondin sävy teitä kohtaan on -ystävällinen. Varmastikaan hän ei häädä isänsä leskeä pois täältä. - -Markiisitar katseli tuleen, hymyillen raskasmielisen haaveksivasti. - -— Ei, hän ei häädä minua pois. Hän tarjosi minulle oleskelupaikan -Condillacissa, niin kauan kuin minua miellyttää pitää sitä kotinani. - -— Erinomaista! huudahti käskynhaltija, hykertäen pieniä, lihavia -käsiään. — Miksi sitten puhua poistumisesta? - -— Miksikö? Kysyttekö sitä, Tressan? Luuletteko, että minä alistuisin -elämään tuon miehen almuista? Perustin toiveeni Mariukseen, mutta hän -uhkaa osoittaa ne turhiksi. Minun taitaa olla parasta tyytyä elämään -köyhänä talossani Tourainessa. - -Silloin käskynhaltija älysi, että hetki oli tullut. Tilaisuus, jota hän -olisi turhaan saanut etsiä, melkein työnnettiin hänelle. Mielessään -hän siunasi Florimondia siitä, että tämä oli palannut niin sopivaan -aikaan. Hän nousi tuolistaan ja heittäytyi muitta mutkitta polvilleen -leskimarkiisittaren eteen. - -— Älkää ajatelko köyhyyttä, madame, hän rukoili, — ennen kuin olette -antanut minulle matkapassin! Lausukaa vain suostumuksen sana, ja -teistä tulee rouva de Tressan! Koko omaisuuteni riittäisi vain -huonoksi koruksi sellaiselle kaunottarelle kuin te olette ja varoisin -tarjoamasta sitä teille, jollen sen mukana voisi tarjota teille koko -Ranskan altteinta sydäntä. Markiisitar — Clotilde, polvistun nöyränä -jalkojenne juureen. Tehkää minulle, mitä haluatte! Rakastan teitä! - -Tahtoaan ponnistellen rouva de Condillac nieli Tressania kohtaan -tuntemansa inhon. Hänen ylpeyttään loukkasi kuunnella Tressanin -puhetta, mutta hän tukahdutti tunteensa. Hän ei antaisi miehelle mitään -vastausta — hän ei voinut, sillä hän oli vähällä pyörtyä inhosta — -mutta kuitenkin hänen täytyi antaa Tressanille toiveita sen ajan -varalta, jolloin, jos kaikki muu raukeaisi, hän joisi sen kirpeän -maljan, jota hän nyt piteli huulillaan. Niinpä hän mukautui olojen -pakosta. - -Hän hillitsi äänensä vienon murheelliseksi ja otti röyhkeille -kasvoilleen surullisen ilmeen. - -— Monsieur, monsieur, hän huoahti ja voitti vastenmielisyytensä siinä -määrin, että kosketti hieman Tressanin kättä, — te ette saa puhua siten -naiselle, joka on ollut leskenä vasta kuusi kuukautta, enkä minä saa -sitä kuunnella. - -Käskynhaltijan kädet ja ääni alkoivat vapista kovemmin, mutta nyt se -ei enää johtunut rukkasten pelosta; sen sai aikaan kiihkeä, voimakas -toivo, jonka markiisittaren sanat hänessä herättivät. - -— Annatteko minun toivoa, markiisitar? Jos tulen uudelleen —? - -Rouva de Condillac huokasi, ja hänen kasvonsa saivat murheellisen -kysyvän ilmeen. - -— Jos luulisin, että olette puhunut kaiken tämän säälistä, koska -pelkäätte puutteen käyvän minulle raskaaksi, en voisi antaa teille -vähääkään toiveita. Minussa on ylpeyttä, _mon ami_. Mutta jos olisitte -puhunut näin sittenkin, vaikka olisin edelleenkin ollut Condillacin -emäntä, niin sitten, Tressan, saatte toistaa sen minulle myöhemmin -sellaisena aikana, jolloin minä voin kuunnella teitä. - -Keväisen joen lailla tulviva riemu valtasi Tressanin mielen. Hän -kumartui eteenpäin, tarttui markiisittaren käteen ja vei sen huulilleen. - -— Clotilde! hän huudahti tukahdutetulla äänellä. Mutta samassa avautui -ovi, ja avaraan huoneeseen astui Marius. - -Oven narahtaessa käskynhaltija koetti nopeasti nousta pystyyn. Hän -kompuroi seisomaan vaivalloisesti — sitäkin vaivalloisemmin, kun hän -ponnisteli näyttäytyäkseen vielä ketteräksi sydämensä valtiattaren -silmissä. - -— Herra käskynhaltija, alkoi markiisitar tyynesti, — tuli tapaamaan -meitä lähetin saapumisen johdosta. - -— Niinkö? sanoi Marius, kohottaen loukkaavasti kulmakarvojaan ja luoden -silmäyksen Tressaniin, ja Tressan vannoi sydämessään valan, ettei -häneltä unohtuisi tämän katseen maksaminen nenäkkäälle pojalle, sitten -kun hän oli saanut äidin puolisokseen. - -— Herra kreivi syö kanssamme illallista, ennen kuin lähtee ratsastamaan -takaisin Grenobleen, lisäsi markiisitar. - -Ja ennen kuin Marius ennätti vastata, oli äiti mennyt hänen ohitseen, -poistuen alakertaan. Nuorukainen seurasi synkkänä ja istua murjotti -pöydässä välittämättä vähääkään käskynhaltijan vallattomasta -hilpeydestä ja markiisittaren pakotetusta iloisuudesta. Hän käsitti -hyvin, minkälaatuisen lausumattoman sopimuksen äiti oli tehnyt. -Markiisitar oli oivaltanut, että Mariuksen vastenmielisyys hänen ja -Tressanin välistä suunniteltua liittoa vastaan oli hänelle eduksi, ja -käyttänyt tätä etua hyväkseen täysin määrin. Nuorukaisen täytyi joko -pakottaa Valérie menemään kanssaan avioliittoon ennen lauantaita tai -tyytyä näkemään äitinsä — kauniin, verrattoman äitinsä — naimisissa -tuon otuksen kanssa. - -Ja äkkiä, molempien toisten, jotka nyt olivat jo tottuneet hänen jöröön -äänettömyyteensä, ennakolta aavistamatta, puhkesi paha ilmoille. -Markiisitar oli puhunut joistakin vähäarvoisista toimista, jotka oli -suoritettava ennen Florimondin palaamista. Marius pyörähti jyrkästi -tuolillaan katsomaan äitiään silmiin. - -— Täytyykö tämän Florimondin palata? hän kysäisi, ja vaikkei hän -virkkanutkaan mitään muuta, olivat näiden hänen lausumiensa neljän -sanan merkitys ja sävy siksi selvät, että ne jättivät hyvin vähän -tulkinnan varaa mielikuvitukselle. - -Markiisitar kääntyi tuijottamaan häneen kasvoillaan sanoin -kuvaamattoman hämmästyksen ilme, joka ei aiheutunut itse viittauksesta, -vaan siitä, että se tehtiin niin jyrkästi. - -Mariuksen sanoja oli seurannut jännittynyt hiljaisuus, ja suu auki -käskynhaltija katsoa töllisteli nuorukaista, samalla kun hänen lihavat -kasvonsa hieman kalpenivat, sillä hän arvasi, mihin nuorukaisen -viittaus tähtäsi. Vihdoin puhkesi markiisitar puhumaan. - -— Kutsu Fortunio tänne! Siinä kaikki, mitä hän sanoi. Marius ymmärsi -täydellisesti, mitä varten hän tahtoi kutsua Fortunion tänne saapuville. - -Hän nousi myhäillen pöydästä, meni ovelle ja käski etuhuoneessa -vetelehtivän hovipojan noutaa kapteenin. Sitten hän asteli verkkaisesti -takaisin, ei entiselle paikalleen pöydässä, vaan takan ääreen. - -Fortunio saapui. Markiisitar pyysi häntä istumaan ja kaatoi omin käsin -hänelle lasin anjouta. - -Hiukan ihmetellen ja vähän ujostellen kapteeni noudatti kehotusta ja -istuutui osoitetulle paikalle ikään kuin anteeksi pyydellen. - -Marius kävi kärsimättömäksi ja toi häikäilemättä esiin asian, jonka -lausumiseksi markiisitar mietti hienostelevia sanoja. - -— Olemme noudattaneet teidät, Fortunio, hän selitti rehentelevästi, -— tiedustaaksemme teiltä, minkä hinnan vaaditte veljeni, Condillacin -markiisin, surmaamisesta. - -Käskynhaltija vaipui taaksepäin tuolissaan ähkäisten. Kapteeni hätkähti -ja kääntyi katsomaan poikaa, hänen vilpittömien silmiensä väliin tuli -ryppy. - -— Herra de Condillac, hän virkkoi tekeytyen arvokkaaksi, — luullakseni -olette erehtynyt miehestä. Minä olen sotilas enkä salamurhaaja. - -— Niinhän toki, tyynnytti häntä markiisitar, ryhtyen heti saattamaan -asiaa oikealle tolalle ja laskien pitkän, hoikan kätensä kapteenin -nukkavieruisen samettitakin hihalle. — Poikani tarkoitus ja hänen -sanansa ovat kaksi eri asiaa. Jos kysymyksessä olisi pelkkä salamurha, -niin olisimmeko kutsuneet teitä? Vartioväessä on kymmenkunta miestä, -jotka olisivat kelvanneet siihen tarkoitukseen. - -— Mitä te sitten tarvitsette? kysyi Fortunio. - -— Haluamme, että juttu hoidetaan kaikkien sopivaisuussääntöjen -mukaisesti. Markiisi on Sanglier Noirissa La Rochettessa. Teidän ei -ole lainkaan vaikea löytää häntä ja sen jälkeen joko loukata häntä tai -saada hänet loukkaamaan itseänne. - -— Erinomaista, mutisi Marius takan luota. — Sellaisen tehtävän pitäisi -miellyttää teidän kaltaistanne miekkamiestä, Fortunio. - -— Kaksintaistelu? sanoi mies, ja hänen olemuksestaan katosi röyhkeys, -jättäen sijaa pelkälle vastahakoisuudelle. Kaksintaistelu oli kokonaan -toista. — Mutta _sangdieu!_ Entäpä, jos hän surmaa minut? Oletteko -ajatelleet sitä? - -— Surmaa _teidät_? huudahti markiisitar, katsoen Fortuniota silmiin -ikään kuin kummastuneena moisesta kysymyksestä. — Te laskette leikkiä, -kapteeni. - -— Ja hänessä on kuumetta, tokaisi Marius pilkallisesti. - -— Hänessä on kuumetta? Se on jotakin. Mutta — mutta — sattuuhan -vahinkoja. - -— Florimond on aina ollut huono miekkailija, sanoi Marius, ikään kuin -itsekseen. - -Kapteeni pyörähti uudelleen häneen päin. - -— Miksi sitten, herra Marius, koska asia on niin ja koska te olette -yhtä taitava tai taitavampi kuin minä — ja hänessä on kuumetta, miksi -sitten on tarpeellista pestata minut tähän työhön? - -— Miksikö? kertasi Marius. — Mitä se teihin kuuluu? Pyydämme teitä -mainitsemaan hinnan, josta olette valmis sen tekemään. Jättäkää sikseen -vastakysymykset! - -— Jos ryhdyn tähän puuhaan, madame, niin en lähde yksin. - -— No, mitä siihen tulee, sanoi Marius, — olkoon, kuten tahdotte! -Ottakaa mukaanne miehiä niin paljon kuin haluatte! - -— Ja joudun sittemmin kenties hirteen heidän kanssaan, ärähti kapteeni, -käyden jälleen röyhkeäksi. — Nähkääs, herra de Condillac ja te, madame, -jos lähden, niin tahdon mukaani paremman vakuuden kuin tämän paikan -koko varusväen. Tarvitsen turvakseni sellaisen henkilön, joka huolehtii -siitä, ettei hänelle itselleen käy huonosti, aivan kuten minä pidän -huolta siitä, että hänelle käy huonosti ennemmin kuin minulle. - -— Mitä tarkoitatte? Puhukaa suunne puhtaaksi! - -— Tarkoitan, madame, etten lähde itse suorittamaan sitä, vaan olemaan -mukana ja auttamaan, jos apua tarvitaan. Menköön herra de Condillac! Ja -minä lähden hänen mukaansa ja otan vastatakseni siitä, että hän palaa -vahingoittumattomana ja että jätämme toisen kylmäksi. - -Molemmat Condillacit säpsähtivät, ja käskynhaltija nojautui -raskaasti pöytää vasten. Kaikista vioistaan huolimatta hän ei ollut -verenhimoinen, ja tämä puhelu inhotti häntä. - -Markiisitar koetti nyt turhaan horjuttaa kapteenin päätöstä. Äkkiä -Marius keskeytti äitinsä selittelyt puhuttelemalla kapteenia: - -— Kuinka voitte sen luvata? Tarkoitatteko, että minun ja teidän on -karattava hänen kimppuunsa? Ette ota huomioon, että hänellä on väkeä -ympärillään. Kaksintaistelu on kokonaan toista kuin käsikähmä, enkä -usko, että meille jälkimmäisessä käy hyvin. - -Häijyn ovela hymy levisi kapteenin kasvoille. - -— Olen ajatellut sitä, en suunnittele kaksintaistelua enkä käsikähmää, -vaan niiden välimuotoa, joka näyttää kaksintaistelulta, mutta on -käsikähmä. - -— Selittäkää tarkemmin! - -— Mitäpä enempiä selityksiä se kaipaisi? Yllätämme markiisin -sellaisessa paikassa, jossa ei ole hänen väkeään. Tunkeudumme -esimerkiksi hänen huoneeseensa. Kierrän avainta hänen ovessaan. Olemme -yksin hänen kanssaan, ja te loukkaatte häntä. Hän suuttuu, ja hänen -täytyy taistella heti paikalla. Olen ystävänne; minun on toimittava -kummankin sekundanttina. Te aloitatte, ja minä seison vieressä ja annan -teidän taistella. Väitätte, että hän käyttelee miekkaa huonosti, ja -lisäksi hänessä on kuumetta. Niinpä saatte pistetyksi miekkanne hänen -lävitseen, ja se on ollut kaksintaistelu. Mutta jos hän onnen tai -taidon avulla saa teidät vaaraan, olen minä valmiina pistämään miekkani -väliin oikealla hetkellä ja tekemään aukon, josta te voitte suunnata -häneen iskun. - -— Uskokaa minua, olisi parempi... aloitti markiisitar. Mutta Marius, -joka äkkiä oli mieltynyt ehdotukseen, keskeytti taas hänen puheensa. - -— Oletteko varma siitä, ettette erehdy, Fortunio? - -— _Per Bacco!_ Erehdys maksaisi minulle sata pistolia. Uskon, että -voitte luottaa minuun. Jos lainkaan erehdyn, niin se johtuu siitä, -että haluan kiihkeästi teidän suoriutuvan hänestä pian. Olette saanut -vastaukseni, monsieur. Vaikka keskustelisimme koko yön, niin pitemmälle -ette saa minua myöntymään. Mutta jos ehdotukseni on teistä sopiva, niin -olen valmis. - -— Ja minä myös, Fortunio, vakuutti Marius, ja hänen äänessään oli -melkein riemuisa sointu. - -Leskimarkiisitar katsoi vuoroin toista, vuoroin toista, ikään kuin -punniten miehiä varmistuakseen siitä, ettei Mariusta uhannut vaara. -Hän teki pari kysymystä pojalleen ja kapteenille. Sitten hän näytti -tyytyvän sopimukseen, nyökkäsi ja huomautti, että heidän olisi parasta -lähteä liikkeelle aamun sarastaessa. - - - - -Yllätys - - -Huoneistossaan pohjoisessa tornissa oli Valérie syönyt illallista ja -— säästääkseen herra de Garnachea jossakin määrin niistä alentavista -velvollisuuksista, joita vartijan tehtäviin sisältyi — itse korjannut -aterian pöydältä ja vienyt ruokailuvälineet vahtihuoneeseen, jossa ne -saivat olla aamuun saakka. Kun se oli tehty — hänen vastustelustaan -huolimatta oli Garnache tuppautunut auttamaan — muistutti pariisilainen -hänelle, että kello oli jo yli yhdeksän ja hoputti häntä tekemään -tarpeelliset matkavalmistukset. - -— Minun valmistukseni on pian tehty, vakuutti tyttö hymyillen. — -Kaikki, mitä tarvitsen, voin kantaa vaipassani. - -He alkoivat keskustella pian tapahtuvasta karkaamisesta ja nauroivat -leskimarkiisittaren ja tämän pojan pettymykselle, kun he aamulla -näkisivät häkin tyhjäksi. Sitten he käänsivät puheen Valériehin -itseensä, hänen aikaisempaan elämäänsä La Vauvrayessa, ja myöhemmin -keskustelu siirtyi Garnacheen. Tyttö kyseli hänen sotaseikkailujaan ja -tiedusteli sitten häneltä kaikenlaista Pariisista ja hovielämästä. - -Siten he tutunomaisesti puhellen kuluttivat odotusaikaansa, ja silloin -he kenties oppivat tuntemaan toisiaan paremmin kuin koko aikana siihen -asti. He olivat todellakin tietämättään tulleet läheisiksi tuttaviksi. - -Tänä iltana he tuntuivat henkisesti lähentyneen toisiaan, ja kenties -juuri se sai Valérien huokaamaan ja herttaisessa, ajattelemattomassa -viattomuudessaan sanomaan vielä kerran: - -— Olen tosiaankin pahoillani, herra de Garnache, että täällä olomme -lähenee loppuaan. - -Garnache ei ollut turhamainen narri eikä antanut näille sanoille väärää -merkitystä. Hän vastasi nauraen: - -— Minä en ole, mademoiselle. Eikä mieleni saa rauhaa, ennen kuin tämä -kovanonnen linna on jäänyt ainakin kolmen peninkulman päähän taaksemme. -Sh! Joku tulee. - -Ja äkkiä hänelle selvisi, kuinka vaarallista olisi, jos hänet -tavattaisiin tytön seurasta. - -— Huoneeseenne, mademoiselle! hän kuiskasi, osoittaen peloissaan -sisemmän huoneen ovea. — Sulkeutukaa lukon taakse! Ja hän kehotti -merkillä Valérieta liikkumaan hiljaa. - -Nopeasti ja äänettömästi kuin hiiri tyttö hiipi huoneesta ja sulki -meluttomasti oven. - -Vahtihuoneesta kuului askelia. Garnache istuutui jälleen tuolille, -nojasi päätään sen selkämykseen, sulki silmänsä, avasi suunsa ja oli -nukkuvinaan. - -Askeleet lähenivät nopeasti vahtihuoneen lattian poikki, ne olivat -keveät, kuin olisi tulijalla ollut pehmeäpohjaiset kengät, ja Garnache -mietti mielessään, oliko vastenmielinen vierailija äiti vaiko poika ja -mitä hän haluaisi. - -Etuhuoneen ovi työnnettiin hiljaa auki — se oli ollut raollaan — ja -kynnykselle ilmestyi Marius. Hän pysähtyi hetkiseksi silmäilemään -huonetta. Sitten hän astahti eteenpäin, rypistäen otsaansa nähdessään -Battistan niin sikeässä unessa. - -— Hei, mies! hän huudahti, potkaisten vartijan ojennettuja jalkoja. — -Tällä tavoinko sinä hoidat tehtäväsi? - -Garnache avasi silmänsä ja tuijotti tylsästi sekunnin ajan -teeskennellyn unensa häiritsijään. Sitten hän oli heräävinään täysin -valveille ja tuntevinaan isäntänsä, hypähti seisomaan ja kumarsi. - -— Näinkö hoidat vartijantointasi? ärjäisi Marius toistamiseen, ja -Garnache, joka katseli nuorukaista typerästi hymyillen, huomasi -punan hänen poskillaan ja omituisen väikkeen hänen silmissään. -Garnachen valtasi levottomuus, mutta hänen kasvonsa pysyivät älyttömän -ilmeettöminä, tylsän hymyilevinä. Hän kumarsi taas, heilautti kättään -sisähuoneeseen päin ja sanoi: - -— _La damigella é là_. - -Vaikka Marius ei osannutkaan yhtään italiankieltä, ymmärsi hän -kuitenkin sanojen merkityksen, jota selvensi miehen ilmeikäs liike. Hän -virnisti julmasti. - -— Asiasi olisivat huonosti, ruma ystäväni, jollei hän olisi siellä, -hän vastasi. — Tiehesi! Kutsun sinua tarvitessani. Ja hän osoitti -sormellaan ovea. - -Garnache tunsi levottomuutta, jopa pelkoa. Hän arveli, että hänen olisi -parasta olla Mariuksen liikkeistä ymmärtävinään, mitä tämä tarkoitti. -Mutta hän aikoi jäädä oven taakse. Hän kumarsi sen vuoksi kolmannen -kerran, hymyili vielä typerästi ja löntysti huoneesta, sulkien oven -jälkeensä, jotta Marius ei huomaisi, kuinka lähellä hän oli. - -Välittämättä hänestä sen enempää Marius astui Valérien ovelle ja -koputti sitä käskevästi. - -— Kuka siellä? - -— Minä — Marius. Avaa! Haluan puhella kanssasi. - -Ovi avautui hitaasti. Tyttö näyttäytyi kalpeana ja arkailevana. - -— Mitä tahdot, Marius? - -— Nyt ja aina ja ennen kaikkea muuta nähdä sinua, Valérie. Et näy vielä -olleen vuoteessa, se on hyvä. Meidän on keskusteltava hiukan. Sitten -hän itse istuutui pöydälle ja silmäili tyttöä. - -— Valérie, markiisi de Condillac, veljeni, on La Rochettessa. - -— Hän on kotimatkalla! huudahti tyttö, pannen kätensä ristiin ja -näytellen hämmästymistä. - -Marius pudisti päätään ja hymyili julmasti. - -— Ei, hän ei palaa kotiin. Se on — jollet sinä sinä tahdo. - -— Jollen minä tahdo! Mutta luonnollisestikin minä tahdon sitä! - -— Niinpä siis, Valérie, jos tahdot saada tahtosi toteutetuksi, niin -täytyy minunkin saada. Jos Florimondin pitää palata Condillaciin, on -sinun tultava vaimokseni. - -Hän kumartui Valérien puoleen, nojaten kyynärpäihin, työntäen kasvonsa -aivan lähelle tytön kasvoja. Tyttö peräytyi ja puristi käsiään yhteen, -niin että rystyset kävivät valkeiksi. - -— Mitä — mitä tarkoitat? hän änkytti. - -— En enempää kuin sanoin, enkä vähempää. Jos rakastat häntä kylliksi -paljon uhrautuaksesi, niin tule vaimokseni ja pelasta hänet tuhosta! - -— Mistä tuhosta? - -Marius heilautti itsensä alas pöydältä ja tuli seisomaan tytön eteen. - -— Kerron sinulle kaikki, hän lupasi ja hänen äänensä oli hyvin uhkaava. -— Rakastan sinua, Valérie, enemmän kuin mitään muuta maan päällä ja -luullakseni taivaassa enkä luovuta sinua hänelle. Jos nyt vastaat -minulle kieltävästi, niin lähden päivän koittaessa La Rochetteen -voittaakseni sinut häneltä miekallani. - -Pelostaan huolimatta ei Valérie kyennyt pidättämään vähäistä -halveksimisen hymyä. - -— Siinäkö kaikki? No, jos olet niin ajattelematon, niin varmastikin -saat itse surmasi. - -Marius naurahti rauhallisesti kuullessaan tämän rohkeudestaan ja -taidostaan lausutun viittauksen. - -— Niin saattaisi käydä, jos menisin yksin, hän myönsi. Tyttö ymmärsi, -ja hänen silmänsä laajenivat kauhusta ja inhosta. - -— Sinä, roisto, raukkamainen salamurhaaja! Olisihan minun pitänyt -arvata, että jollakin sellaisella konnanjuonella aioit toteuttaa -uhkauksesi voittaa minut omaksesi aseilla! - -Hän hypähti pystyyn Mariuksen eteen ennen kuin tämä ehti virkkaa -mitään. Hänen silmänsä leimusivat ja hän osoitti vapisevalla kädellä -ovea. - -— Ulos! hän käski, ja hänen äänensä oli käheä. — Pois näkyvistäni! -Ulos! Tee pahimpasi, kunhan vain jätät minut rauhaan! En tahdo olla -missään tekemisissä kanssasi. - -— Etkö tahdo? sähisi Marius hampaittensa välitse ja tarttui äkkiä hänen -ranteeseensa. Mutta tyttö ei huomannut häntä välittömästi uhkaavaa -vaaraa. Hän tiesi vaaran uhkaavan vain Florimondia, eikä se merkinnyt -kovinkaan paljoa, sillä hänhän lähtisi Condillacista La Rochetteen -hyvissä ajoin varoittaakseen sulhastaan. - -— Olet esittänyt minulle sopimusta, hän jatkoi. — Olet maininnut -hintasi ja kuullut hylkäävän vastaukseni. Ja nyt mene! - -— En vielä heti, vastasi mies, ääni niin inhottavan maireana, että -Garnache pidätti henkeään. - -Marius kiskoi Valérieta puoleensa ja painoi häntä rintaansa vasten -rajusta rimpuilemisesta huolimatta. Vaikka tyttö olisi kuinka -ponnistellut, suuteli nuorukainen kiihkeästi hänen kasvojaan ja -hiuksiaan, kunnes hän sai toisen kätensä vapaaksi ja iski Mariusta -vasten kasvoja kaikin voimin. Silloin Marius päästi Valérien irti, -astahti taaksepäin kiroten — hänen kalpeilla kasvoillaan oli punaiset -sormenjäljet. - -— Tämä lyönti maksaa Florimond de Condillacin hengen, sanoi hän -ilkeästi. — Hän kuolee huomenna puolenpäivän aikaan. Ajattele sitä, -tyttöseni. - -— En välitä siitä, mitä teet, kunhan jätät minut rauhaan, vastasi -Valérie ponnistaen uljaasti pidättääkseen kiukun ja tuskan kyyneliä. Ja -yhtä kiukkuinen oli oven takana kuunteleva Garnache. Vain vaivoin hän -sai hillityksi itsensä syöksymästä Mariuksen kimppuun. - -Marius silmäili tyttöä hetkisen, kasvot vääntyneinä raivosta. - -— Jumalauta! hän vannoi. — Jollen saa sinua rakastamaan itseäni, niin -annan sinulle kylliksi syytä vihata itseäni. - -— Jo nyt olet tehnyt sen varsin perinpohjaisesti, vastasi tyttö. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä häneltä pääsi pelokas kirkaisu. Marius -oli käynyt uudelleen häneen käsiksi ja painoi hänen hentoa vartaloaan -itseään vasten. - -— Suutelen huuliasi ennen kuin poistun, _ma mie_, hän sähähti. Mutta -hänen vielä ponnistellessaan toteuttaakseen aikeensa tarttui hänen -vyötäisiinsä pari käsivarsia kuin rautapihdit. - -Ällistyneenä hän päästi Valérien irti, ja samassa hänet pyöräytettiin -ympäri ja sinkautettiin runsaasti kuuden askeleen päähän lattialle. - -Hän lennähti pöytää vasten ja tarrautui siihen kiinni välttyäkseen -kaatumasta ja silmäili kummastuneena ja raivoissaan Battistaa. - -Garnache oli tyyten menettänyt malttinsa kuullessaan Valérien -kiljahduksen. Hän antoi varovaisuuden mennä menojaan, häneltä unohtui -kaikki järki, ja häntä ohjaamaan jäi vain sokea raivo, joka pakotti -häntä heti toimimaan. Mutta yhtä äkkiä kuin tämä raivo oli noussut, -se myös tyyntyi, kun hän nyt huomasi olevansa vastakkain vimmastuneen -Condillacin kanssa. - -Rajun kiihkeästi hän koetti vielä nytkin korjata tekemäänsä erehdystä, -mutta turhaan. Hän kumarsi Mariukselle anteeksipyytävästi, heilutteli -käsiään ja täytti ilman italiankielisillä lauseilla, jotka hän lausui -mielipuolisen ponnekkaasti, ikään kuin olisi tahtonut sanan voimalla -takoa selityksen isäntänsä kalloon. Marius katseli ja kuunteli, mutta -hänen kiukkunsa ei suinkaan lauhtunut, päinvastoin se yltyi, ikään -kuin sekava puhetulva, jota hän ei ymmärtänyt, olisi ollut vain -lisäloukkaus. Hän vastasi vain kiroamalla. Sitten hän pyörähti ympäri -ja tempasi Garnachen miekan lähellä olevalta tuolilta, jolla se yhä -oli, ja silloin Garnache sadatteli ajattelemattomuuttaan. Kiskaistuaan -pitkän, terävän säilän tupestaan Marius syöksyi hänen kimppuunsa. - -Mutta ennen kuin hän ehti iskeä, ennen kuin Garnache ehti liikahtaakaan -puolustautuakseen, oli Valérie rientänyt heidän väliinsä. Marius -katsahti hänen kalpeisiin, päättäväisiin kasvoihinsa ja ällistyi. Mitä -merkitsi tuo renki tytölle, miksi hän tuli väliin silläkin uhalla, että -miekka osuisi häneen itseensä? - -Sitten levisi hymy hitaasti hänen kasvoilleen. Häntä kirveli vieläkin -Valérien halveksiminen ja vastarinta samoin kuin eräässä mielessä se -pettymys, jonka palvelijavintiö oli hänelle tuottanut. Hän oivalsi -voivansa loukata tyttöä, nöyryyttää hänen ylpeyttään ja häpäistä hänen -sisimpiä tunteitaan. - -— Olet erittäin huolissasi tuon miehen hengestä, hän virkkoi, ja hänen -äänestään kuvastui halpamainen salaviittaus. - -— En tahdo sinun murhaavan häntä, vastasi Valérie, koska hän on vain -totellut äitisi käskyjä. - -— Epäilemättä hän on ollut tuiki oivallinen vartija, pisteli Marius. - -Vielä nytkin olisi kaikki voinut käydä hyvin. Tällä loukkauksella olisi -Marius kenties arvellut maksaneensa kärsimänsä tappion. Hän olisi -saattanut malttaa mielensä ja uskoa, että kenties Battista, kuten tyttö -väitti, oli sittenkin vain noudattanut saamiaan määräyksiä hiukan liian -rajusti, olkoon menneeksi, mutta uskollisesti siitä huolimatta. Niin -ajatellen hän olisi saattanut tyytyä menemään tiehensä ja tyydyttämään -kostonhimoaan surmaamalla Florimondin seuraavana päivänä. Mutta -Garnachen kiivaus, joka taas yltyi, repi rikki tämänkin viimeisen -heikon toiveen. - -Loukkaus, josta Valérie ei olisi välittänyt — jota hän kenties ei edes -ollut täysin ymmärtänyt — kiihdytti Garnachen vihan vimmaan hänen -puolestaan. Hän unohti esittämänsä osan, unohti senkin, ettei hän -osannut ollenkaan ranskaa. - -— Mademoiselle, hän huusi, ja tyttö tuijotti häneen kauhistuneena, kun -hän oli näin tuhoisan varomaton, — pyydän teitä väistymään syrjään. -Hänen äänensä oli matala ja uhkaava, mutta sanat olivat pelottavan -selvät. - -— _Par la mort Dieu!_ kirosi Marius perin ällistyneenä, — ethän tähän -asti ole osannut vähääkään ranskaa? - -— Nimeni on Martin Marie Rigobert de Garnache, ja nyt aion tappaa -ainakin yhden Condillacin likaisesta joukkiosta. - -Hän tarttui tuoliin, nostaen sen eteensä valmiina torjumaan toisen -hyökkäystä. - -Mutta Marius epäröi hetkisen — aluksi pelkän hämmästyksen, sitten pelon -lamauttamana. Hän tunsi jonkin verran pariisilaisen toimintatapoja. Hän -vilkaisi oveen ja mittasi katseellaan sen etäisyyttä. Ennen kuin hän -pääsisi sinne, katkaisisi Garnache häneltä tien. Hän ei voinut muuta -kuin yrittää tunkea pariisilaista takaisinpäin. Ja niinpä hän alkoi -hyökätä, tehden äkillisen syöksyn. Garnache peräytyi ja nosti tuoliaan, -mutta siinä samassa astui Valérie uudelleen heidän väliinsä. - -— Väistykää syrjään, mademoiselle! huusi Garnache, joka oli jälleen -kylmä kuten aina taistelussa ja huomasi selvästi Mariuksen aikeen. — -Väistykää! Tai hän pääsee hälyttämään vartioväkeä. - -Hän hypähti Valérien ohitse estämään Mariuksen äkillistä juoksua -ovelle. Kynnyksellä oli nuorukaisen pakko kääntyä puolustautumaan, -sillä muutoin olisi raskas ase, jota Garnache käsitteli harvinaisen -keveästi, musertanut hänen aivonsa. Mutta onnettomuus oli tapahtunut, -kun hän oli päässyt kynnykselle. - -Marius alkoi kiljua kohti kurkkuansa: - -— Tännepäin! Fortunio! Abdon! Tänne, lurjukset! Minua ahdistetaan. - -Pihalla kajahti hänen sanojensa kaiku, ja sen toisti vahtimiehen -luikkaus, joka oli kuullut hätähuudon. Pian he erottivat miehen nopeat -askeleet, kun hän riensi noutamaan apua. - -Garnache hyppäsi äkkiä syrjään ahdistaakseen vastustajaansa sivulta -päin ja estääkseen hänet takaperin peräytymästä ulko-ovelle. Temppu -onnistui ja asteittain, aina puolustaen itseään, Garnache kiersi -edelleen, kunnes hän oli Mariuksen ja kynnyksen välissä. - -Mutta nyt kuului juoksuaskelia pihalta. Portaista näkyi valon -hohdetta ja miesten läähättävä hengitys kantautui taistelijoille -saakka. Garnache arveli, että hänen viimeinen hetkensä oli varmasti -koittanut. No niin, koska hänen oli kuoltava, niin hän voisi kuolla -täällä Mariuksen miekasta yhtä hyvin kuin jonkun toisenkin. Siispä hän -päätti antautua siihen vaaraan voidakseen samalla antaa Mariukselle -merkin, josta tämä muistaisi hänet. Hän heilautti tuolinsa korkealle, -paljastaen ruumiinsa sekunnin ajaksi. Salamannopeasti sujahti nuoren -miehen miekka häntä kohti. Mutta Garnache väistyi ketterästi sen tieltä -ja astahti lähemmäksi vastustajaansa. Tuoli putosi jysähtäen ja Marius -vaipui pyörtyneenä ja verissään lattialle saatuaan päähänsä hirvittävän -iskun. Kalahtaen putosi miekka hänen kädestään ja kieri heilahdellen -Garnachen jalkojen juureen. - -Pariisilainen viskasi pois tuolin ja kumartui ottamaan tuiki -tervetullutta säilää. Hän suoristautui puristaen miekankahvaa ja saaden -itseluottamusta tuntiessaan kädessään aseen, ja pyörähti ympäri, juuri -kun Fortunio ja kaksi hänen kätyriään ilmestyivät ovelle. - - - - -Garnache lähtee Condillacista - - -Ei kukaan ole nauttinut taistelusta enemmän kuin Martin de Garnache, -eikä hän nytkään jäänyt miettimään, että nyt hän todennäköisesti saisi -tyydyttää tätä haluaan liiaksikin. Noiden kolmen miehen ilmestyminen -hänen eteensä karkoitti hänen mielestään kaikki muut ajatukset, paitsi -pian alkavan ottelun. - -Hän kävi asentoon torjuakseen heidän hyökkäyksensä; hänen katseensa oli -valpas, huulet tiukasti yhteen puristetut, polvet kuin teräsjoustimet. - -Fortunion johdolla karkasivat miehet hänen kimppuunsa, ja seuraavien -minuuttien aikana kaikunut melu, taistelevien raskas huohotus, -kiroustulva, askelten töminä, kun he hypähtelivät sinne tänne, ja ennen -kaikkea miekkojen kalskahteleminen vastakkain, täytti huoneen ja kuului -linnan pihalle saakka. - -Kului minuutteja, mutta he eivät mahtaneet mitään tälle yhdelle -ainoalle miehelle; näytti siltä, ettei hän heilutellut yhtä, vaan -kymmentä säilää, niin nopeat olivat hänen liikkeensä, niin vinhasti -sujahteli hänen miekkansa kaikkiin suuntiin. Jos hän olisi pysynyt -paikallaan, olisi hän pian saattanut saada surmansa, mutta hän -perääntyi hitaasti etuhuoneen ovea kohti. Valérie seisoi vielä siellä, -katsellen taistelua kauhistunein silmin ja henkeään pidättäen. - -Omalla tavallaan hän auttoi Garnachea, vaikka hänellä itsellään -ei ollut siitä aavistustakaan. Hän piti kädessään haaraista -kynttilänjalkaa, jonka kuusi kynttilää oli tämän myrskyisen näyttämön -ainoana valaistuksena, ja niiden valo sattui Garnachen ahdistajien -silmiin, joten hän näki heidän kasvonsa, samalla kun hänen kasvonsa -olivat varjossa. - -Pariisilainen vetäytyi yhtä mittaa taaksepäin ovea kohti. Hän ei voinut -sitä nähdä, mutta se ei ollut tarpeellistakaan. Hän tiesi sen olevan -suoraan sen oven vastassa, joka avautui portaisiin, ja viimemainitun -mukaan hän ohjasi peräytymistään. - -Tarkkaillessaan Valérie arvasi, että hänen aikomuksensa oli tulla -sisempään huoneeseen, päästä sen kynnyksen yli, jolla hän itse seisoi. -Melkein koneellisesti hän astui taaksepäin askeleen tai pari antaakseen -Garnachelle tietä. Tämä liike oli vähällä maksaa pariisilaisen hengen. -Kun valo ei enää niin räikeästi osunut Fortunion silmiin, näki tämä -paremmin kuin siihen asti ja suuntasi vikkelästi murhaavan piston -suoraan Garnachen sydäntä kohti. Pariisilainen hypähti taaksepäin, kun -miekan kärki oli vain tuuman päässä hänen rinnastaan. - -— Pankaa kynttilänne, mademoiselle, hän pyysi, uuninreunustalle -taakseni! Sijoittakaa sinne toinenkin kynttilänjalka! - -Valérie kiiruhti kerkeästi täyttämään pyyntöä, vaikka hänen päätänsä -huimasi ja hänestä oli kaikki sekavaa kuin painajaisessa. Ja kun valo -taas oli Garnachen takana, se antoi hänelle vastustajiin verrattuna -saman pienen edun kuin aikaisemminkin. Reippaasti hän lausui uuden -määräyksen. - -— Jaksatteko siirtää pöytää, mademoiselle? hän kysyi. — Koettakaa se -kiskoa tänne seinän viereen minusta vasemmalle, niin lähelle ovea kuin -suinkin saatte! - -— Minä koetan, läähätti tyttö huulet kuivina ja riensi tekemään työtä -neuvottua. Tietämättään hän nyyhkytti kiihkeästi ehättäessään auttamaan -Garnachea mahdollisimman tehokkaasti. Hän tarttui rajusti jykevään -tammipöytään ja alkoi vetää sitä lattian poikki, kuten Garnache oli -pyytänyt. Fortunio älysi, mitä oli tekeillä, arvasi Garnachen aikeet -ja yritti äkkiryntäyksellä raivata itselleen tien huoneeseen. Mutta -Garnache piti varansa. Terässäilät kirskahtivat vastakkain, sitten -kuului kumea tömähdys, ja Fortunio oli jälleen vartiohuoneessa, minne -hän oli peräytynyt pelastaakseen nahkansa. - -Taistelu keskeytyi sen jälkeen vähäksi aikaa, ja Garnache laski -miekkansa alas lepuuttaakseen kättään, kunnes hänen kimppuunsa -uudelleen käytäisiin. Oven toiselta puolen kapteeni kehotti häntä -antautumaan. Hän piti sellaista ehdotusta loukkauksena ja joutui -hetkeksi kiihkon valtaan. - -— Antautua? hän karjaisi. — Antautua teille, murhaajat! Saatte -miekkani, jos tulette sitä noutamaan, mutta saatte sen kurkkuunne. - -Vuorostaan raivostuneena Fortunio kumartui kuiskuttamaan toverinsa -korvaan, antaen tälle määräyksen. Sitä totellen astui mies esiin, -käyden miekkasille Garnachen kanssa. Äkkiä hän laskeutui polvilleen, ja -hänen päänsä ylitse Garnache äkkiä näki vastassaan Fortunion miekan. -Se oli sukkela temppu ja oli hyvin vähällä lopettaa Garnachen puuhat. -Mutta vaikka se hämmästyttikin häntä, oivalsi hän samalla myös sen -tarkoituksen. Hänen säilänsä alitse piti polvistuneen miehen syöstä -miekkansa hänen ruumiiseensa. Samalla kun Valérielta pääsi varoittava -huudahdus, hän hypähti syrjään seinän viereen, missä hän oli suojassa -Fortunion aseelta, kääntyi äkkiä ja pisti miekkansa kyljittäin -polvillaan olevan palkkasoturin lävitse. - -Kaiken sen hän oli suorittanut koneellisesti, pikemminkin vaiston -kuin järjen ohjaamana. Ja kun kaikki oli ohitse ja juoni oli noin -tehokkaasti kääntynyt hänen vastustajansa turmioksi, hän tuskin -käsitti, kuinka hän oli sen tehnyt. - -Kaatuneen ruumis telkesi nyt oviaukon, ja sen takana seisoi Fortunio -uskaltamatta tunkeutua eteenpäin, peläten, että näkymätön säilä — -Garnache oli yhä aivan seinän vieressä — tekisi hänelle samanlaisen -tempun. - -— Älkää katselko tätä, mademoiselle, rukoili Garnache lempeästi. — -Olkaa rohkea, koettakaa olla rohkea! - -Valérie koetti terästää horjuvaa rohkeuttaan; ponnistaen tahtoaan hän -käänsi katseensa ovelta ja silmäili pariisilaisen tyyniä, pelottomia -kasvoja. Garnachen valppaiden silmien näkeminen tuntui uudelleen -valavan häneen luottamusta ja uljuutta. - -— Tässä on pöytä, monsieur, hän sanoi. — En voi saada sitä lähemmäksi -seinää. - -Garnache ymmärsi, ettei sen syynä ollut tytön rohkeuden eikä voimien -loppuminen, vaan se seikka, että hän itse oli sillä kohdalla, johon -hän oli pyytänyt Valérieta työntämään pöydän. Hän viittasi tyttöä -väistymään, ja tämän siirryttyä hän syöksähti äkkiä ja nopeasti -sivulle, tarttuen pöytään, mutta pitäen miekkaa edelleen kahdella -sormellaan. Hän oli saanut vankan pöydän työnnetyksi puolitiehen oven -eteen ennen kuin Fortunio käsitti tilanteen. Heti koetti kapteeni -käyttää sitä edukseen, luullen pääsevänsä Garnachen kimppuun tämän -huomaamatta. Mutta niin pian kuin hänen nenänsä tuli näkyviin -ovenpielen takaa, välähti Garnachen miekka hänen silmiensä edessä, -pakottaen hänet vetäytymään takaisin verinen naarmu poskessaan. - -— Varokaa, herra kapteeni, pilkkasi pariisilainen. — Jos olisitte -tullut tuuman verran kauemmaksi, olisitte saattanut menettää henkenne. - -Portaista kuului askelia ja Garnache ryhtyi taas työhönsä, työntäen -pöydän avoimen oven eteen. Hänellä oli nyt hetkinen levähdysaikaa, -sillä haavoittuneena — joskin lievästi — ei Fortunio todennäköisesti -ahdistaisi häntä ennen kuin olisi saanut toisia avukseen. Ja sillä -aikaa kun toisia saapui, sillä aikaa kun heidän ääntensä hyminä -kävi yhä kuuluvammaksi ja heidän askeleensa lopulta kajahtelivat -vartiohuoneen paljailla lattialankuilla, oli Garnache temmannut -tuolin ja heittänyt sen pöydän alle suojaksi alhaalta suunnattuja -hyökkäyksiä vastaan sekä viskannut toisen tuolin pöydälle korottamaan -ja lujittamaan varustustaan. - -Barrikaadinsa takaa hän tirkisteli ulompaan huoneeseen saadakseen -selville uusien vastustajiensa lukumäärän ja näki hämmästyksekseen -Fortunion vierellä vain neljä miestä. Heidän takaansa hän erotti -varjossa seisovan naisen hahmon ja tämän vierellä yhden miehen, joka -oli lyhyt ja pyylevä. - -Nainen tuli lähemmäksi, ja hän näki, että se oli itse leskimarkiisitar. -Pyylevä olento siirtyi markiisittaren kanssa valojuovaan, joka tulvi -Garnachen puolustamasta oviaukosta, ja se paljasti hänen kasvonsa; -hän oli herra de Tressan. Jos Garnache vielä siihen asti oli ollut -vähääkään epävarma epäillessään käskynhaltijan vilpittömyyttä, niin nyt -se epävarmuus haihtui. - -Äkkiä päästi markiisitar säikähtyneen kirkaisun. Hänen katseensa oli -osunut Mariukseen, ja hän riensi poikansa luokse. Tressan kiiruhti -hänen perässään, ja yhdessä he nostivat nuorukaisen lattialta ja -auttoivat hänet tuolille. Hän jäi istumaan hieroen vaivalloisesti -kädellään epäilemättä kipeää otsaansa. Oli selvää, että hän oli -tointumassa, ja Garnache huomasi harmikseen, että hänen iskunsa -oli ollut liian heikko. Leskimarkiisitar kääntyi häntä lähestyneen -Fortunion puoleen, ja hänen silmänsä näkyivät alkavan kiilua, kun -italialainen sanoi hänelle jotakin. - -— Garnache? kuuli pariisilainen markiisittaren ääntävän ja näki -Fortunion osoittavan peukalollaan ovelle päin. - -Markiisitar näytti unohtavan poikansa, ja tirkisti oviaukosta -Garnachea, joka näkyi epäselvästi häntä rinnan korkeudelle saakka -suojaavan huonekaluröykkiön takaa. Sanaakaan hän ei virkkanut -pariisilaiselle, vaan katseli häntä hetkisen huulet tiukasti yhteen -puristettuina ja kalpeilla kasvoilla pelästynyt, kiukkuinen ilme. -Sitten hän kuului sanovan Fortuniolle: - -— Mariuksen ehdotuksestahan hänet pantiin vartioimaan tyttöä. - -Hän vilkaisi lattialla viruviin ruumiisiin, joista toinen oli melkein -hänen jalkojensa juuressa, toinen juuri oven sisäpuolella, nyt melkein -piilossa pöydän varjossa. Sitten hän komensi hurjistuneena miehiään -käskien heidän kaataa kumoon esteen ja ottaa pariisilaiskoiran kiinni -elävänä. - -Mutta ennen kuin sotilaat ennättivät liikahtaa totellakseen häntä, -kajahti Garnachen ääni käskevänä huoneessa. - -— Sananen teille, herra de Tressan, ennen kuin leikki alkaa! hän -huusi, ja hänen sävynsä oli niin käskevä, että miehet pysähtyivät kuin -lattiaan naulattuina vilkuillen markiisittareen ja odottaen häneltä -uutta määräystä. - -— Mitä sanomista teillä on minulle? tiedusteli Tressan, koettaen tehdä -sävynsä röyhkeäksi. - -— Tämä: Palvelijani tietää, missä olen, ja jollen aivan lähipäivinä -pääse vahingoittumattomana Condillacista hänen luokseen, on hänen -ratsastettava Pariisiin ja vietävä sinne minulta saamansa kirje. -Siinä kirjeessä syytetään teitä osallisuudesta näihin Condillacissa -suoritettuihin häpeällisiin vehkeilyihin. Siinä selostetaan, -kuinka te epäsitte minulta apunne, kuinka uhmailitte kuningattaren -käskyjä, joiden tuojana minä olin; ja jos lisäksi saadaan näytetyksi -toteen, että minä olen menettänyt henkeni teidän petollisuutenne ja -niskuroimisenne tähden, niin lupaan, ettei mikään koko maailmassa voi -pelastaa teitä hirsipuusta. - -— Älkää kuunnelko häntä, monsieur! huudahti markiisitar nähdessään -Tressanin hätkähtävän ja perääntyvän äkillisen pelon vallassa. — Se ei -ole muuta kuin epätoivoisen miehen juoni. - -— Ottakaa varteen sanani tai älkää niistä huoliko! jatkoi Garnache -Tressanille. — Olette saanut varoituksen. En odottanut näkeväni teitä -täällä tänä iltana. Mutta tapaamisemme vahvistaa pahimmat epäluuloni, -ja jos minun on kuoltava, niin on kuollessani omatuntoni rauhallinen -tietäessäni, että jättäessäni teidät alttiiksi hänen majesteettinsa -kuningattaren vihalle en ole uhrannut viatonta ihmistä. - -— Madame... aloitti käskynhaltija kääntyen markiisittaren puoleen. -Mutta tämä keskeytti kärsimättömänä sanat, jotka hän aikoi lausua, -hänen kielellään pyörivän rukouksen, että markiisitar ajattelisi hieman -ennen kuin antaisi surmata tämän pariisilaisen. - -— Monsieur, sanoi rouva de Condillac, — voitte hieroa kauppaa hänen -kanssaan, sitten kun hänet on pidätetty. Tahdomme hänet käsiimme -elävänä. Tuokaa tuo lurjus ulos — elävänä! hän komensi miehiään -ja hänen äänensä oli nyt siksi päättäväinen, ettei yksikään enää -uskaltanut vitkastella. - -Garnache hymyili Valérielle, kun nämä sanat lausuttiin. — He tahtovat -minut elävänä. Se on ilahduttava seikka. Pysykää uljaana! Saatan -tarvita apuanne ennen kuin olemme tästä selviytyneet. - -— Minä olen valmiina, monsieur, vakuutti tyttö pelostaan huolimatta. - -Sitten hyökkäys alkoi, ja pariisilainen olisi voinut nauraa nähdessään, -kuinka kaksi murhamiestä, joista kumpikaan ei halunnut kunniaa käydä -hänen kimppuunsa yksin, estivät toisiaan koettaessaan päästä häneen -käsiksi yhtä aikaa. - -Vihdoin leskimarkiisitar komensi yhden miehistään menemään sisään. Mies -tuli, mutta hänet torjui takaisin miekka, joka suhahti häntä kohti -vallituksen ylitse. - -Tapahtumien kehityksessä olisi tapahtunut keskeytys, jollei Fortunio -olisi astunut esille toistaakseen erään miehensä kanssa saman tempun, -joka jo oli maksanut hänelle yhden sotilaan hengen. Hänen toverinsa -laskeutui polvilleen, pisti miekkansa pöydän alitse ja tuolin jalkojen -välitse ja koetti pistää Garnachea jalkoihin. Samalla tarttui kapteeni -pöydällä olevan tuolin selkämykseen, pyrkien ahdistamaan Garnachea sen -ylitse. Temppu onnistui siinä määrin, että pariisilaisen oli pakko -peräytyä. Pöytä tuntui todennäköisesti muuttuvan hänen turmiokseen -turvan asemesta. Salamannopeasti hän notkisti toisen polvensa, koettaen -pakottaa alhaalla olevan miehen vetäytymään takaisin. Mutta samat -esteet, joiden olisi pitänyt häiritä ahdistajia, olivat tällä kertaa -vielä pahemmin Garnachen vastuksina. Juuri silloin Fortunio tempasi -tuolin pöydältä ja sinkautti sen eteenpäin. Yksi sen jaloista osui -Garnachen oikeaan käteen ja turrutti sen sekunnin ajaksi. Miekka -kirposi hänen kädestään, ja Valérie kirkaisi ääneen luullen taistelun -olevan lopussa. Mutta seuraavalla hetkellä oli pariisilainen pystyssä, -säilä jälleen lujasti kourassa, vaikka hänen käsivartensa vielä -tuntuikin vähän turralta. - -— Vaippa, mademoiselle! Tuokaa minulle vaippa! hän pyysi. - -Valérie sieppasi vaipan, joka oli tuolilla hänen makuuhuoneensa oven -pielessä, ja ojensi sen hänelle. Hän kiersi sen kahdesti vasemman -käsivartensa ympäri, antaen sen laskoksien riippua höllällä ja eteni -taaskin yrittääkseen selviytyä pöydän alta uhkaavasta miehestä. -Hän heitti vaipan niin, että se kietoutui miekan ympärille, kun se -seuraavan kerran tuli näkyviin. Astahtamalla ripeästi sivulle hän -syöksähti pöydän ääreen, ja hänen viuhuva säilänsä ajoi takaisin -miehen, joka ahdisti häntä pöydän ylitse. Paiskautuen sitä vastaan koko -painollaan hän sysäsi sen takaisin, kunnes se taaskin oli tiukasti -puristettuna pihtipielien väliin, niin että tuoli jäi aivan hänen -jalkojensa juureen. Alhaalla oleva mies oli tällä välin saanut säilänsä -vapaaksi ja koetti uudelleen käyttää sitä. Se oli hänen loppunsa. -Taaskin Garnache kietaisi hänen miekkansa vaipan laskoksiin, potkaisi -tai oikeammin työnsi jalallaan tuolin syrjään, kumartui äkkiä, pisti -miekkansa pöydän alle ja tunsi sen uppoavan kiusanhenkensä ruumiiseen. - -Kuului ähkäisy ja käheä rykäisy, mutta ennen kuin Garnache sitten ehti -nousta pystyyn, huudahti Valérie hänelle varoittavasti. Pöytää oli -äkkiä tyrkätty eteenpäin melkein hänen päälleen; sen reuna sattui hänen -vasempaan olkaansa, singoten hänet askeleen mitan taaksepäin pitkälleen -lattialle. - -Pystyyn nouseminen ja ilman haukkominen — sillä hän oli kaatuessaan -saanut kelpo täräyksen — vaativat vain hetkisen. Mutta sillä aikaa oli -Fortunio työntänyt pöydän syrjään, ja hänen miehensä työntyivät sisälle. - -He karkasivat Garnachen kimppuun yhdessä rykelmässä, päästellen hurjia -pilkkahuutoja. Nopeasti hän kävi puolustusasentoon ja perääntyi heidän -tieltään, kunnes hänen hartiansa olivat kiinni seinälaudoituksessa, -joten hän ainakin oli varma siitä, ettei kukaan voinut hyökätä hänen -päällensä takaapäin. Hänellä oli vastassaan kolme säilää. Fortunio oli -jäänyt ovelle, jossa hän, haavoittunut poski veren peitossa, silmäili -näyttämöä. Markiisitar seisoi hänen vieressään, ja aivan heidän -takanaan oli Tressan kauhun vallassa. - -Mutta tälläkin uhkaavan vaarallisella hetkellä liitivät Garnachen -ajatukset ensimmäiseksi Valériehen. Hän tahtoi säästää tytön näkemästä -sitä näkyä, joka pian avautuisi silmien eteen tässä teurastussalissa. - -— Huoneeseenne, mademoiselle! hän huusi. — Te häiritsette minua, -hän lisäsi, siten pakottaakseen tytön tottelemaan. Valérie noudatti -kehotusta, mutta vain osittain. Hän ei mennyt edemmäksi kuin huoneensa -ovelle, jonne hän jäi seisomaan, katsellen taisteluntelmettä, kuten hän -aikaisemmin oli seisonut sitä katselemassa etuhuoneen ovella. - -Äkkiä hän sai mielijohteen. Garnache oli sitä ennen päässyt -edullisempaan asemaan perääntymällä ovesta sisempään huoneeseen. Eikö -hän voisi menetellä samoin uudelleen ja parantaa mahdollisuuksiaan -perääntymällä nyt Valérien huoneeseen? - -— Tänne, herra de Garnache! Minun huoneeseeni! - -Markiisitar vilkaisi häneen päin ja naurahti pilkallisesti. Hänen -mielestään oli Garnachella siksi kiperät paikat, ettei hän voinut -yrittää niin uhkarohkeata temppua. Jos hän uskaltaisi irrottaa selkänsä -seinästä, kohtaisi häntä tuho nopeammin kuin asiain näin ollen. Mutta -niin ei Garnache ajatellut. Hänen vasemman käsivartensa ympärille -kiedottu vaippa tarjosi hänelle jonkin verran etua, ja hän käytti sitä -mahdollisimman tarkoin hyväkseen. Hän pyyhkäisi sen liepeellä yhtä -vastustajaansa vasten kasvoja ja survaisi sen jälkeen miestä vatsaan -ennen kuin tämä ehti päästä jälleen miekkailuasentoon, samalla kun -hän toistamiseen heilauttamalla vaippaa kietaisi siihen säilän, joka -kerkeästi sujahti hänen paljastamaansa kohtaa kohti. - -Markiisitar sadatteli, ja Fortunio kertasi hänen kirouksiaan. - -Garnache pyörähti nyt irti seinästä ja sijoittui selin Valériehen päin -päättäneenä toimia hänen neuvonsa mukaan. Mutta juuri sillä hetkellä -hän ensimmäisen kerran tämän verileikin kestäessä kysyi itseltään: mitä -varten? Hänen käsivartensa olivat raskaat väsymyksestä, hänen suutaan -kuivasi, ja isoja hikihelmiä oli hänen otsallaan. - -Tähän asti oli hänen mielensä ollut kiintynyt yksinomaan taisteluun, -ja jos hän oli ajatellut perääntymistä, oli hänen tarkoituksensa -ollut vain saavuttaa jonkin verran parempi asema. Kun hän nyt huomasi -väsyvänsä yhä enemmän, johtui hän vihdoinkin ajattelemaan pakoa. Eikö -ollut mitään keinoa selviytyä tästä pinteestä? Oliko hänen surmattava -jokaikinen mies Condillacissa, ennen kuin hän voisi toivoa pelastuvansa? - -Hänen päähänsä pisti melkein koneellisesti laskea mielessään miehet. -Palkkasotureita oli kaikkiaan kaksikymmentä paitsi Fortuniota ja häntä -itseään. Hän saattoi luottaa, ettei Arsenio kävisi hänen kimppuunsa, -vaan kenties tulisi loppujen lopuksi hänen avukseen. Jäljellä oli siis -yhdeksäntoista. Neljä hän oli joko tyyten surmannut tai tehnyt kokonaan -taistelukyvyttömiksi, joten hänellä oli vielä vastassaan viisitoista. -Näistä viidestätoista selviytyminen oli aivan liian ylivoimainen -tehtävä hänelle. Pian saisivat ne kaksi, jotka häntä nyt ahdistivat, -epäilemättä avukseen muita. - -Hän mietti mielessään, kykenisikö hän iskemään maahan nämä kaksi, -surmaamaan Fortunion ja juoksemalla koettamaan pelastautua takaportin -kautta, ennen kuin vartioväestön loppuosa ennättäisi saavuttaa hänet -tai arvaamaan hänen aikeitaan. Mutta sellainen ajatus oli liian hurja, -sen toteuttaminen liian mahdoton. - -Hän taisteli parhaillaan selin Valériehen kasvot käännettyinä korkeata -ikkunaa kohti, jonka lyijykiskoilla kiinnitettyjen ruutujen läpi -hän näki epämuotoiseksi vääntyneen nousevan kuun. Äkkiä välähti -hänen päähänsä ajatus. Tuo ikkuna oli runsaasti viidenkymmenen jalan -korkeudella vallihaudasta, sen häh tiesi, ja jos hän yrittäisi -hypätä siitä alas, niin olisi yhtä mahdollista, että hän kuolisi -tärähdyksestä. Mutta hänen kuolemansa olisi varma, jos hän viipyisi -sisällä, kunnes toisia ennättäisi tulla avuksi hänen nykyisille -vastustajilleen. Ripeästi hän niin ollen päätti antautua pienempään -vaaraan. - -Ja kun hänen päätöksensä nyt oli tehty, muutti hän taistelutapaansa -jyrkästi. Tähän asti hän oli liikkunut vähän, säästäen voimiaan sen -pitkän ottelun varalle, joka hänellä näytti olevan edessään. Oltuaan -tähän asti vain puolustautuja hän äkkiä muuttui hyökkääjäksi, tehden -sen perin tuhoisasti. Hän käytti tehokkaasti vaippaansa, kiersi sen -irti käsivarrestaan, heilautti sen yhden vastustajansa pään ja ruumiin -ympärille, niin että mies kietoutui siihen ja sokaistui. Hypähtäen -hänen viereensä Garnache potkaisi rajusti jalat hänen altaan, niin että -hän jysähtäen kellahti lattialle. Sitten pariisilainen äkkiä kumartui -ja syöksi miekkansa toisen palkkasoturin säilän alitse, lävistäen hänen -reitensä. - -Nopeasti Garnache pisti kerran miekkansa vaippansa alla rimpuilevaan -mieheen. Rimpuileminen kävi rajummaksi, mutta lakkasi täydellisesti -muutamien sekuntien kuluttua. - -Tressan tunsi olevansa päästä jalkoihin saakka märkä hiestä, jonka -kauhu oli pusertanut hänestä. Markiisittaren huulilta valui hirvittävä -tulva kirosanoja, ja Garnache oli sillä välin kääntynyt ottelemaan -viimeisen vastustajansa Fortunion kanssa. - -Kapteeni hyökkäsi hänen kimppuunsa rohkeasti aseinaan miekka ja -tikari, ja silloin Garnache lopen uupuneena katui katkerasti sitä, -että oli luopunut vaipasta. Mutta sittenkin hän miekkaili sitkeästi, -ja heidän taistellessaan, häärien sinne tänne, tuli Marius hoippuen -äitinsä viereen heitä katselemaan, nojaten raskaasti Tressanin olkaan. -Markiisitar kääntyi häneen päin kasvot lyijynharmaina. - -— Tuo mies on varmaankin itse paholainen, kuuli Garnache hänen sanovan -pojalleen. — Juoskaa noutamaan apua, Tressan, tai jumaliste hän voi -päästä meiltä pakoon! Rientäkää kutsumaan väkeä, tai Fortunio sortuu -myös! Käskekää miesten tuoda musketteja! - -Huumaantuneen tavoin Tressan lähti täyttämään käskyä, samalla kun -ottelijat jatkoivat taisteluaan. - -Markiisitar, joka piti silmällä ottelua ja ymmärsi hiukan miekkailua, -käsitti, että vaikkakin Garnache oli väsynyt, kaataisi hän pian -Fortunion toisten viereen, jollei apua saapuisi tai joku aavistamaton -sattuma saattaisi kapteenia edullisempaan asemaan. - -Garnachen oikea olka oli etuhuoneen oven kohdalla, jossa markiisitar -seisoi, eikä hän lainkaan huomannut viimemainitun lähtevän Mariuksen -viereltä ja hiipivän varovasti huoneeseen kiertääkseen nopeasti hänen -taakseen. - -Ainoa henkilö, jonka taholta hän luuli itsellään olevan syytä pelätä -salahyökkäystä, oli se mies, jota hän oli haavoittanut reiteen, ja hän -karttoi huolellisesti joutumasta niin lähelle tätä, että olisi voinut -saada häneltä äkillisen miekanpiston. - -Mutta jollei hän nähnyt naisen liikkeitä, niin Valérie näki ne, -ja se sai hänen silmänsä laajentumaan uudesta pelosta, Hän arvasi -markiisittaren salakavalat aikeet. Ja heti kun hän sen arvasi, -tukahdutti hän nyyhkytyksensä ja vakuutti itselleen, että myös hän -voisi tehdä saman kuin markiisitarkin. - -Äkkiä Garnache huomasi vastustajassaan suojattoman kohdan; Fortunion -katse oli osunut markiisittaren liikkeisiin ja suuntautui hetkiseksi -pariisilaisen ohitse, ja se seikka olisi ollut kapteenille tuhoisa, -jollei Garnache samalla hetkellä, jolloin hän oli tekemäisillään -syöksyn, olisi tuntenut, että häneen tartuttiin takaapäin, hennot kädet -kiertyivät hänen ympärilleen ja hänen käsivartensa puristettiin kupeita -vasten; hänen olkansa yli kuului kiukkuinen ääni, jonka hengitys tuntui -hänen polttavalla poskellaan, sähisevän: - -— Pistäkää nyt, Fortunio! - -Kapteeni ei toivonut mitään parempaa. Hän kohotti väsynyttä oikeata -kättään ja suuntasi säilänsä kärjen Garnachen rintaan, mutta samassa -muuttui käsi lyijynraskaaksi. Valérie oli jäljitellyt markiisitarta ja -ehtinyt ajoissa. Hän tarttui Fortunion puolittain nostettuun käteen, -heittäytyen sitä vastaan koko painollaan. - -Kapteeni sadatteli häntä hirveän pelon valtaamana, sillä hän ymmärsi, -että jos Garnache saisi pudistetuksi markiisittaren irti, odottaisi -häntä itseään pikainen kuolema. Hän koetti kiskoutua irti tytön -estävästä otteesta, ja uupunut kun oli, vaipui hän ponnistellessaan -tytön painosta lattialle. Hän jäi polvilleen, ja Valérie, joka yhä piti -voimakkaasti kiinni, laskeutui hänen mukanaan, huutaen Garnachelle -pidättävänsä kapteenia. - -Ponnistaen viimeiset voimansa pariisilainen kiertäytyi markiisittaren -syleilystä ja sinkautti tämän kauas luotaan paljon rajummin kuin oli -aikonut. - -— Te, madame, olette ensimmäinen nainen, jonka kanssa Martin de -Garnache on koskaan ollut käsikähmässä, mutta milloinkaan ei -kaunottaren syleily ole ollut vähemmän tervetullut. - -Läähättäen hän tempasi yhden kaatuneista tuoleista. Hän lähestyi -ikkunaa, pitäen tuolia selkämyksestä. Hän oli pudottanut miekkansa ja -pyysi Valérien pidättämään kapteenia vielä hetkisen. Heilautettuaan -tuolin korkealle hän iski sen ikkunaa vasten. Kuului korviasärkevä -kilinä, kun lasi särkyi, ja marraskuun yön vilpoisa tuulahdus raitisti -ilmaa. - -Hän nosti tuolia uudelleen ja iski sillä ikkunaa toistamiseen, ja -sitten vielä kerran, kunnes ikkunasta ei ollut jäljellä muuta kuin -ammottava aukko, jota reunustivat säröinen lasi ja mutkistuneet -lyijykiskot. - -Samassa Fortunio kompuroi pystyyn vapautuneena tytöstä, joka vaipui -lattialle melkein pyörtyneenä, ja syöksähti Garnachea kohti. Tämä -kääntyi ja viskasi särkyneen tuolinsa hyökkäävää Fortuniota vastaan. Se -putosi italialaisen jalkoihin, hänen säärensä sattuivat sen reunaan, ja -hän lennähti vahingoittuneena suinpäin lattialle. Ennen kuin hän pääsi -jälleen pystyyn, heittäytyi pariisilainen avoimesta ikkunasta ulos. - -Valérie nousi istumaan ja kirkaisi. - -— Te saatte surmanne, herra de Garnache! Hyvä Jumala! Te saatte -surmanne! Hänen äänensä oli tuskainen. - -Se oli viimeinen ääni, joka kaikui Garnachen korviin, kun hän suistui -päistikkaa kolkon marraskuun yön pimeyteen. - - - - -Vallihaudassa - - -Fortunio ja markiisitar riensivät yhdessä ikkunaan ja ennättivät -parhaiksi kuulemaan kumean loiskahduksen viidenkymmenen jalan päässä -alhaalla olevasta vedenpinnasta. Vähäinen kuunsirppi oli pilven -peitossa, eivätkä heidän kynttilänvalon häikäisemät silmänsä voineet -erottaa pimeässä mitään. - -— Hän on vallihaudassa, huudahti markiisitar kiihtyneenä, ja Valérie, -joka istui lattialla siinä, mihin hän oli vaipunut, kun Fortunio sysäsi -hänet irti, huojutteli itseään kauhuissaan. - -Markiisitar ravisteli häntä äkäisesti. - -— Mitä hän oli sinulle? Mitä hän oli sinulle? hän tiukkasi kiihtyneenä. - -Ja tyttö, joka vain puolittain tajusi mitä sanoi, vastasi: - -— Uljain herrasmies, ylevin ystävä, mitä minulla on milloinkaan ollut. - -— Pyh! Markiisitar hellitti hänen käsivartensa ja kääntyi antamaan -komennuksen Fortuniolle. Mutta italialainen oli jo poistunut. Hän -ei välittänyt naisista, vaan siitä miehestä, joka oli päässyt hänen -kynsistään. - -Hän saapui kohdalle, johon Garnachen oli täytynyt pudota, pysähtyi -viidenkymmenen jalan korkeudessa yön pimeyden läpi hohtavan rikotun -ikkunan alle ja valaisi tulisoihdullaan vallihaudan tummaa vedenpintaa -kaikkiin suuntiin. Ei värähdystäkään näkynyt tasaisena välkkyvässä -vedessä. Hänen takaansa kuului ääniä, ja voimakkaasti hehkuva punainen -valo ilmoitti, että hänen miehensä olivat tulossa. Hän kääntyi heidän -puoleensa ja osoitti miekallaan poispäin linnasta. - -— Hajautukaa! hän huusi. — Etsikää tuolta! Hän ei ole voinut mennä -kauaksi. - -Ja miehet, jotka vain hämärästi tiesivät, ketä etsittiin, riensivät -käskyn mukaisesti tarkastamaan niittykaistaletta, jossa jokaiselle -pakolaiselle täytyi käydä huonosti, sillä siellä ei ollut minkäänlaista -piilopaikkaa. - -Fortunio jäi paikoilleen vallihaudan reunalle. Kumarassa hän siirtyi -linnan kaukaisimpaan kulmaukseen saakka, heiluttaen soihtuansa pitkin -maata ja tutkien pehmeää, kosteaa savea. Ihmisen olisi ollut mahdotonta -kiivetä sen yli jättämättä jälkiä. Hän saapui nurkkaukseen; saviäyräs -oli koskematon; ainakaan ei hän ollut huomannut ainoatakaan käden eikä -jalan jälkeä, joita olisi täytynyt löytyä, jos joku olisi noussut -vedestä. - -Hän palasi samaa tietä takaisin ja eteni linnan itäiseen kulmaukseen -saakka, mutta tulos oli sama. Vihdoin hän suoristautui ja kävi -tyynemmän näköiseksi; hänen hätäinen kiireensä oli mennyt, ja -rauhallisesti hän nyt kohotti soihtuaan ja antoi sen taaskin valaista -vedenpintaa. Hän katseli sitä hetkisen, ja hänen tummissa silmissään -oli melkein valittavan haaveileva ilme. - -— Hukkunut! hän sanoi ääneen ja pisti miekkansa tuppeen. - -Ylhäältä ikkunasta kuului huuto. Hän katsahti sinne ja näki -leskimarkiisittaren ja hänen poikansa. - -— Oletteko saanut hänet kiinni, Fortunio? - -— Kyllä, madame, vastasi hän vakuuttavasti. — Saatte hänen ruumiinsa, -milloin vain tahdotte. Hän on tuolla alhaalla. Ja hän osoitti veteen. - -Nähtävästi hypätessään oli Garnache ollut valmis siirtymään toiseen -— ja hän toivoi parempaan — maailmaan. Hän oli kiepahtanut ilmassa -kahdesti ympäri, tullut jalat edellä kaivannon kylmään veteen ja -painunut, kunnes hänen varpaansa koskettivat ainetta, joka ei ollut -yhtä pehmeää kuin vesi, mutta antoi kuitenkin perään. Kummastuneena -siitä, että hän oli pysynyt tajuissaan siihen saakka, hän kuitenkin -ajoissa oivalsi, että hän oli painumassa mutaan, että hän oli jo -nilkkaa myöten siihen uponnut. Rajun voimakas potkaisu molemmilla -jaloilla irrotti hänet heti, ja hän tunsi hitaasti kohoavansa pinnalle. - -Vedenpinta särkyi, ja hänen päänsä kohosi yön koleaan pimeyteen. Hän -veti syvän henkäyksen kylmää, mutta virkistävää ilmaa ja liikutellen -käsiään hiljaa veden alla ui tyynesti, ei kaivannon reunalle, vaan -linnan seinustalle, johon painautuneena hän arveli voivansa säilyä -huomaamatta. Onneksi hän löysi kahden kiven välisen raon; hän -ei sitä nähnyt, vaan tunsi sen sormillaan haparoidessaan pitkin -graniittiseinää. Hän pysytteli hetkisen kiinni siinä ja punnitsi -asemaansa. Ylhäältä kuului ääniä, ja sinne katsahtaessaan hän näki -valonhohteen särkemästään aukosta. - -Hämmästyksekseen hän huomasi voimiensa palaavan. Heittäytyessään -ikkunasta hän oli tuskin jaksanut hypätä, hän oli ollut yltäpäältä -hiessä ja luullut voimiensa tyyten ehtyneen. Vallihaudan jääkylmä vesi -tuntui olleen omiaan reipastuttamaan häntä, pyyhkäisemään pois hänen -väsymyksensä ja uudistamaan hänen tarmonsa. Hänen päänsä oli selvä ja -aistinsa herkät, ja hän alkoi miettiä, mitä hänen olisi paras tehdä. - -Ensiksi hänen mieleensä luonnollisestikin juolahti uida vallikaivannon -reunalle, kiivetä siitä ylös ja lähteä juoksemaan. Mutta ajatellessaan, -kuinka avointa ympäristö oli, hän tajusi, että se koituisi hänen -tuhokseen. Pian tultaisiin ottamaan selkoa, miten hänelle oli käynyt, -ja kun ei häntä löydettäisi vedestä, etsittäisiin häntä läheisyydestä. -Hän koetti asettua takaa-ajajiensa sijaan, ajatella heidän tavallaan, -parhaansa mukaan arvailla, kuinka he toimisivat, ja sitten hänen -mieleensä välähti ajatus, jota kannatti miettiä. Hänen asemansa oli -joka tapauksessa vieläkin hyvin epätoivoinen; siinä suhteessa hän ei -antautunut harhaluulojen valtaan. Hän ei ollut kylliksi toiveikas -uskoakseen että hänen hukkumistaan pidettäisiin varmana. - -Hän hellitti otteensa muurista ja alkoi varovasti uida itäistä -kulmausta kohti. Jos tultaisiin ulos, niin olisi pakko laskea -nostosilta. Hän sijoittuisi niin, että se laskettaessa peittäisi hänet -ja piilottaisi hänet näkyvistä. Hän kiersi rakennuksen kulman ympäri, -ja nyt siirtyi kuun edestä pois ystävällinen pilvi, jonka takana se oli -ollut, ja heikko hopeinen hohde välkkyi vedenpinnalla hänen edessään. -Mutta tuolla edessäpäin oli jotakin mustaa kaivannon yläpuolella. Heti -hän tunsi sen sillaksi. Se oli alhaalla. Ja selityksen siihen hän tiesi -muistaessaan, ettei käskynhaltija ollut vielä poistunut Condillacista. -Vähät hän välitti, oliko asia niin vai näin. - -Muutamilla nopeilla, äänettömillä vedoilla hän pääsi sen luokse. Hän -empi hetkisen ennen kuin uskaltautui sen alla vallitsevaan pimeyteen; -sitten hän ajatteli, että hänen oli mentävä sinne tai jouduttava ilmi, -ja ui eteenpäin. Hän lähestyi muuria ja hapuillessaan eteenpäin osuivat -hänen käteensä riippuvat ketjut, jotka ulottuivat veteen saakka. -Tarttuen niihin molemmin käsin hän jäi riippumaan. - -Ensimmäistä kertaa sinä iltana hänen sydämentykytyksensä nyt todella -kiihtyi. Hän odotteli pimeässä, aika tuntui hänestä vierivän kovin -hitaasti, ja hän oli hyvin levoton. - -Pian hän erotti askelten töminää ja äänten sorinaa, jonka ylitse -kuului Fortunion huuto. Sillalla hänen päällään juostiin raskaasti, -ja jalkojen kopse tuntui alhaalla olevasta miehestä ukkosen jymyltä. -Hänen kummallekin puolelleen vallihautaan loi soihtu punaista, -hulmuavaa valoa. Sillalla juokseva mies oli pysähtynyt. Valo liikkui -sinne tänne, ja Garnache melkein vapisi, odottaen joka hetki, että sen -säteet tunkeutuisivat sinne, missä hän riippui, ja paljastaisivat hänet -piilottelemassa kuten säikähtänyt vesirotta. Mutta mies lähti jälleen -liikkeelle, ja valo lakkasi lepattamasta. - -Hänestä tuntui kuluneen kokonainen iäisyys ennen kuin miehet -palasivat ja marssivat taaskin hänen ylitseen. Hän sai odottaa vielä -toisen iäisyyden ennen kuin kavioiden kopse pihalla ja kumahdukset -siltapalkeilla ilmoittivat hänelle, että Tressan ratsasti kotiinsa. -Mutta sitten, kun kapse eteni, kuului taaskin äänten sorinaa ylhäältä. - -Eikö kaikki ollut ohitse vieläkään? Eikö tämä koskaan päättyisi? Hän -tunsi, että jos hänen pitäisi olla vedessä vielä jonkin aikaa, niin hän -olisi auttamattomasti mennyttä; hän kohmettuisi niin, ettei jaksaisi -uida suojakaivannon poikki. - -Äkkiä kantautui hänen korviinsa ensimmäinen ilahduttava ääni sinä -iltana. Ketjut kalisivat, saranat kitisivät, ja hänen yläpuolellaan -oleva laaja, tumma katos alkoi vähitellen kohota. Sen liike kiihtyi, -kunnes se vihdoin pysähtyi pystyasentoonsa, liittyen tiiviisti linnan -muuriin, ja kuun himmeät valonsäteet osuivat hänen kylmettyneille -kasvoilleen. - -Hän päästi ketjut irti ja ui toiselle puolelle niin nopeasti ja -äänettömästi kuin suinkin voi. Äyräälle kiivettyään hänen voimansa -olivat melkein lopussa. Hetkiseksi hän kyykistyi sinne kuuntelemaan. -Oliko hän lähtenyt liikkeelle liian hätäisesti? Oliko hän ollut -varomaton? - -Takaa ei kuulunut eikä näkynyt mitään. Hän ryömi hiljaa pois kovalta -tieltä, jolle oli noussut vedestä. Kun hänen jalkojensa alla sitten oli -joustava, pehmeä nurmikko, ei hän enää lainkaan muistanut kohmetustaan. - -Oli vielä jonkin verran toista tuntia puoliyöhön, kun Garnache -likomärissä vaatteissaan lähti Condillacista. Hän suuntasi matkansa -pohjoiseen ja jatkoi juoksuaan, kunnes hän oli edennyt suunnilleen pari -kilometriä, jolloin hänen oli pakostakin hiljennettävä vauhtiaan. - -Hänen päämääränsä oli Voiron, jossa hänen palvelijansa Rabecquen piti -majailla Beau Paonin majatalossa valmiina ottamaan hänet vastaan millä -hetkellä hyvänsä. Jo kerran ennen, mennessään Condillaciin, hän oli -kulkenut samaa tietä, ja se oli niin suora, että tuntui tuskin olevan -pelättävissä, että hän voisi siitä erehtyä. Yhä eteenpäin hän juoksi -nousevan kuun valaistessa tietä; ilma oli niin tyyni, että märistä -vaatteista huolimatta häntä ei vähääkään palellut. - -Asteltuaan ripeästi kolme tuntia Garnache saapui vihdoin Voironiin, -ja hänen askeleensa kajahtelivat hiljaisilla kaduilla, pelästyttäen -kulkukissan tai pari, jotka olivat saalistamassa ovien edustoilla. -Pienessä kaupungissa ei ollut yövahtia eikä valaistusta, mutta -himmeässä kuutamossa Garnache etsi Beau Paonin majataloa ja löysi sen -hieman harhailtuaan. Räikeänvärinen riikinkukko pyrstö levitettynä -koristi ovea, jota Garnache jyskytti ja potki ikään kuin olisi aikonut -särkeä sen. - -Se avautui jonkin ajan kuluttua, ja puolipukeissa oleva mies, jolla -oli kynttilä kädessä ja yömyssy harmailla hiuksillaan, työnsi raosta -näkyviin äkäiset kasvonsa. - -Nähtyään sisälle pyrkivän ränsistyneen ja ryvettyneen olennon isäntä -olisi sulkenut oven jälleen, peläten joutuneensa tekemisiin jonkun -hurjan vuoristorosvon kanssa, mutta Garnache esti sen jalallaan. - -— Täällä majailee eräs Rabecque-niminen mies Pariisista. Minun täytyy -heti saada puhua hänen kanssaan. Garnachen sanat ja niiden ripeä, -käskevä sävy tehosivat isäntään. - -Rabecque oli näytellyt korkeata herraa sen viikon ajalla, jonka hän oli -viettänyt Voironissa, ja saanut talonväen kohtelemaan häntä alistuvasti -ja kunnioittavasti. Se seikka, että tämä kopeasävyinen ryysyläinen -vaati tavata häntä siihen aikaan yöstä, vähät välittäen siitä, kuinka -paljon hän vaivaisi suurta herra Rabecquea, tuotti myös hänelle -jossakin määrin arvonantoa, vaikka siihen vielä sekaantuikin hieman -epäluuloa. - -Isäntä käski pariisilaista sisään. Hän ei oikein tiennyt, antaisiko -herra Rabecque hänelle anteeksi häiritsemisen; hän ei voinut sanoa, -suostuisiko herra Rabecque ottamaan vastaan tämän vieraan sellaiseen -aikaan; luultavasti hän ei suostuisi. Mutta sittenkin sai mies astua -sisään. - -Garnache keskeytti hänet jyrkästi ennen kuin hän oli edes päässyt -selittelyjensä puoliväliin, sanoi nimensä ja käski hänen ilmoittaa -sen Rabecquelle. Lakeijan vilkkaus, kun hän ponnahti vuoteestaan -kuullessaan, kuka tulija oli, vaikutti isäntään hyvin voimakkaasti, -mutta ei puoliksikaan niin voimakkaasti kuin se, että hän pian sai -nähdä, kuinka nöyrästi tämä suuri herra Rabecque Pariisista esiintyi -joutuessaan vastakkain portaiden alapäässä odottavan kulkurin kanssa. - -— Oletteko terve ja vahingoittumaton, monsieur? huudahti Rabecque -kunnioittavan riemastuneesti. - -— Kyllä, ihmeen kautta, _mon fils_, vastasi Garnache naurahtaen. — Auta -minut vuoteeseen ja tuo minulle sitten malja maustettua viiniä. Olen -uinut vallihaudan poikki ja suorittanut muitakin ihmeellisiä tekoja -tässä puvussani. - -Isäntä ja Rabecque häärivät nyt yhdessä palvelemassa häntä, ja -kun hän vihdoin lopen uupuneena oli pitkänään hyvältä tuoksuvien -lakanoiden välissä ja hänestä tuntui, että hän todennäköisesti nukkuisi -tuomiopäivään saakka, hän antoi viimeiset määräyksensä. - -— Herätä minut päivän sarastaessa, Rabecque, hän sanoi unisesti. — -Meidän on lähdettävä liikkeelle silloin. Laita hevonen ja vaatteet -valmiiksi! Sinun on pestävä minut puhtaaksi, ajeltava partani ja -muutettava minut jälleen samaksi mieheksi, joka olin, ennen kuin -temppusi ja värisi tekivät minut siksi, jona olen ollut yli viikon. -Vie pois valo! Päivän koittaessa! Älä anna minun maata kauempaa, jos -pidät palveluspaikastasi. Huomenna saamme toimia nopeasti. Päivän — -sarastaessa — Rabecque! - - - - -Florimond de Condillac - - -Seuraavana päivänä kello kahdentoista vaiheilla saapui La Rochetten -läheisyydessä olevalle ylänteelle kaksi ratsastajaa, jotka -pysähdyttivät hevosensa antaakseen niiden hengähtää ja silmäilläkseen -jalkojensa juurella leviävällä tasangolla sijaitsevaa pientä kauppalaa. -Toinen heistä oli herra de Garnache, toinen hänen palvelijansa -Rabecque. Mutta nyt ei Garnache enää ollut irvikuva, joka Condillacissa -viime aikoina oli tunnettu Battistana, vaan herrasmies, joka hän oli -silloin, kun hän ensi kerran ilmestyi linnaan. Rabecque oli ajanut -hänen partansa ja puhdistanut hänen ihostaan ja hiuksistaan värin, -jonka hän oli aikaisemmin niihin hieronut. - -Puolen tunnin kuluttua he ratsastivat sisälle Mustan Karjun majatalon -portista. Tallimieheltä, joka riensi pitelemään heidän suitsiaan, -Garnache kysyi, asuiko markiisi de Condillac siellä. Hän sai myönteisen -vastauksen. - -Garnache antoi määräyksen hevosten hoidosta ja käski Rabecquen syödä -itsensä kylläiseksi arkituvassa. Isännän ilmoittamana pariisilainen -sitten nousi portaita herra de Condillacin huoneeseen. - -Isäntä opasti hänet talon parhaaseen huoneeseen, painoi kädensijaa, -avasi oven selälleen ja astui syrjään päästääkseen herra de Garnachen -sisään. - -Huoneesta kuului ääniä, miehen hiljaista naurua ja naisen vielä -hiljaisempaa pyytelyä. - -— Laskekaa minut irti, monsieur! Jumalan tähden, antakaa minun mennä! -Joku tulee. - -— Mitä minua liikuttaa kenenkään tulo? vastasi ääni, joka tuntui olevan -tukahtumaisillaan nauruun. - -Garnache astui huoneeseen — se oli tilava ja hyvin kalustettu, -kuten Auberge du Sanglier Noirin parhaan huoneen sopikin — ja näki -siellä katetun pöydän, josta levisi maukkaiden ruokien tuoksu, -mutta tarjoilijattaren viehkeys oli saanut vieraan unohtamaan -aterian ja kiertämään kätensä tytön vyötäisille. Kun hänen katseensa -osui kookkaaseen pariisilaiseen, hän päästi tytön irti ja käänsi -tulokkaaseen päin puolittain nauravat, puolittain ällistyneet kasvonsa. - -— Kuka hitto te olette? hän tiedusteli ja hänen ruskeat silmänsä -kohdistuivat eloisan tutkivasti Garnacheen, joka puolestaan -vastasi kohteliaisuuteen, tarkastellen tyynesti tätä keskikokoista -herrasmiestä, jolla oli vaalea tukka ja säännölliset kasvonpiirteet. - -Tyttö hypähti syrjään ja kiiti ulos, väistäen isännän uhkaavan käden, -jonka tämä kohotti, kun hän pujahti sivuitse. Pariisilaisen sisu -kiehahti. Tämänlainen kuumeko pidätti markiisia La Rochettessa, sillä -aikaa kun Valérie sai nääntyä vankina Condillacissa? - -Huulet kaartuneina tuimaan hymyyn Garnache kumarsi jäykästi, esitellen -itsensä kylmästi ja muodollisesti. - -— Nimeni on Martin Marie Rigobert de Garnache. Minut lähetti hänen -majesteettinsa kuningatar Pariisista huolehtimaan siitä, että neiti -de La Vauvraye pääsee vapaaksi vankeudesta, jossa teidän äitipuolenne -häntä pitää. - -Herrasmiehen kulmakarvat kohosivat, ja hänen kasvoilleen levisi melkein -loukkaava hymyily. - -— Kun asia on siten, niin mitä hemmettiä teette täällä? - -— Olen täällä, monsieur, vastasi Garnache nykäisten päätään taaksepäin, -koska te ette ole Condillacissa. - -Hänen sävynsä oli ynseä, lähennellen halveksimista, sillä siitä -huolimatta, että hän oli edellisenä iltana päättänyt siitä lähtien aina -hillitä luontoaan, alkoi Garnachelta jo mennä maltti. - -Markiisi pani merkille hänen sävynsä ja tarkasteli miestä. Eräissä -suhteissa hän piti kummastakin; toisissa suhteissa olivat ne kumpikin -hänestä vastenmielisiä. Mutta hän tajusi selvästi, ettei tätä kiivasta -herrasmiestä saanut kohdella kovin uhittelevasti; muutoin voisi koitua -ikävyyksiä. Niinpä hän viittasikin herttaisesti pöytään, jossa oli pari -pulloa höyryävien ruokalajien keskellä. - -— Suvaitsette kai syödä päivällistä kanssani. Otaksun, että teillä -on jotakin asiaa minulle, koska olette tullut tänne minua etsimään. -Keskustelkaamme syödessämme. Minusta on ikävää syödä yksin. Hänen -sävynsä ja käyttäytymisensä olivat erittäin tyynnyttäviä. Garnache oli -noussut ylös aikaisin ja ratsastanut pitkän matkan; ruokien tuoksu -oli kiihottanut hänen ruokahaluaan, joka jo ennestään oli hyvä; ja -kun lisäksi hänen ja tämän herrasmiehen piti olla liittolaisia, niin -olisihan hyvä, etteivät he alkaisi riitelemällä. - -Hän kumarsi vähemmän jäykästi, esitti kiitoksensa, pani hattunsa, -raippansa ja vaippansa syrjään, irrotti miekkansa ja istuutui pöytään -isännän itsensä valmistamalle paikalle. - -Garnache tarkasteli nyt markiisia huolellisemmin ja löysi hänen -piirteistään paljon miellyttävää. Ne olivat avoimet ja miellyttävät, -mies vaikutti rehelliseltä. - -Aterian aikana herra de Garnache kertoi matkastaan Pariisista, -käynneistään Tressanin luona ja seikkailuistaan Condillacissa. Hän -kuvasi oivallisesti, kuinka häntä oli siellä kohdeltu, ja hänen -oli vaikea valita sanoja ilmoittaakseen syyn, jonka vuoksi hän oli -naamioituna palannut esiintyäkseen Valérien vaeltavana ritarina. -Lopuksi hän puhui edellisen illan tapahtumista ja paostaan. Markiisi -kuunteli koko ajan kasvot vakavina ja totinen, tarkkaavainen ilme -silmissään, mutta pariisilaisen lopetettua väikkyi hänen huulillaan -hymy. - -— Sen kirjeen nojalla, jonka sain Milanoon, odotin joitakin tämän -suuntaisia vastauksia, hän sanoi, ja Garnachea kummastutti hänen kevyt -sävynsä, samoin kuin hän oli ihmetellyt nähdessään, kuinka levollisena -mies kuunteli kertomusta Valérien vaikeasta asemasta. — Arvasin kauniin -äitipuoleni puuhailevan tällaisissa katalissa juonitteluissa, koska -hän ei lähettänyt minulle tietoa isäni kuolemasta. Mutta vilpittömästi -sanoen, monsieur, kertomuksenne voittaa hurjimmatkin kuvitteluni. -Te olette käyttäytynyt perin — perin uljaasti tässä asiassa. Näytte -oikeastaan toimineen neiti de La Vauvrayen vapauttamiseksi innokkaammin -kuin kuningattarella olisi ollut oikeus odottaa. Hän hymyili, ja -hänen silmissään oli paljon puhuva ilme. Garnache nojautui taaksepäin -tuolissaan ja tuijotti mieheen. - -— Teidän kevyet sananne, monsieur, tällaisessa asiassa saattavat minut -ymmälle, hän virkkoi vihdoin. — Entä sitten tyttöparka, joka viruu -Condillacissa vankina sen tähden, että hän on uskollisesti pysynyt -teille antamassaan lupauksessa? - -Tämä huomautus täytti tarkoituksensa. Toisen kasvot kävivät heti -vakaviksi. - -— Rauhoittukaa toki, monsieur! hän huudahti, kohottaen kättään -tyynnyttävästi. — Olen loukannut teitä jollakin tavoin, se on selvää. -Tässä jutussa on jotakin, mitä en oikein käsitä. Sanoitte Valérien -kärsineen minulle annetun lupauksen tähden. Mitä tarkoitatte? - -— Häntä pidetään vankina, monsieur, koska halutaan hänen menevän -avioliittoon Mariuksen kanssa, vastasi Garnache, koettaen kaikin voimin -hillitä suuttumustaan. - -— _Parfaitement!_ Sikäli olin selvillä. - -— No niin, monsieur, eikö muu sitten ole selvää? Koska hän on teidän -kihlattunne... Hän vaikeni. Vihdoinkin hän oivalsi lausuvansa -sellaista, mikä ei täysin pitänyt paikkaansa. Mutta toinen ymmärsi heti -hänen tarkoituksensa, heittäytyi takakenoon tuolissaan ja purskahti -nauramaan. - -Veri suhisi Garnachen päässä, kun hän puristi huulensa yhteen ja -silmäili tuota herrasmiestä, joka antautui aiheettomasti hyvän tuulen -valtaan. Aivan varmasti oli herra de Condillacilla herkin huumorintaju -koko Ranskassa. Hän nauroi sydämensä pohjasta, ja Garnache rukoili -palavan hartaasti, että hän tukehtuisi nauruunsa. Sen ääni sai koko -majatalon tärisemään. - -— Monsieur, monsieur! hän ähkyi. — Taivaan nimessä, älkää olko noin -äkäisen näköinen! Onko minun syyni, että minua naurattaa? Koko juttu -on niin suunnattoman hullunkurinen. Kolme vuotta poissa kotoa, ja -sittenkin nainen pysyy uskollisena ja pitää hänen puolestaan annetun -lupauksen! Totisesti, monsieur, tehän olette nähnyt maailmaa, ja -teidän täytyy myöntää, että tässä on jotakin kerrassaan erikoista, -harvinaisen huvittavaa. Pieni Valérie-parkani! sopersi hän puolittain -tukahdutettujen naurunpuuskiensa lomassa, — odottaako hän minua -vieläkin? Vieläkö hän pitää minua sulhasenaan? Ja sen tähden vastaa -»ei» Marius-veljelleni! Tulimmaista! Minä kuolen nauruun. - -— Minusta tuntuu, että niin teille saisikin käydä, sanoi Garnache -karkeasti, ja samalla narahti hänen tuolinsa liukuessaan lattiaa -pitkin. Hän oli noussut seisomaan ja katseli iloista isäntäänsä hyvin -kiukkuisesti, kasvot kalpeina, silmät säihkyen. Oli mahdotonta erehtyä -hänen eleistään ja sanoistaan. - -— No? sanoi toinen, alkaen vihdoinkin älytä, kuinka uhkaavaksi tilanne -näytti kääntyvän. - -— Monsieur, selitti Garnache, ääni perin kylmänä, — onko minun -käsitettävä tämä niin, ettette enää aio pysyä lupauksessanne ettekä -ottaa neiti de La Vauvrayeta puolisoksenne? - -Synkkä puna levisi markiisin kasvoille. Hänkin nousi pystyyn ja -silmäili pöydän yli vierastaan kasvoillaan ylpeä ilme ja katse -korskeana. - -— Luulin, monsieur, hän vastasi hyvin arvokkaasti, — kutsuessani teidät -pöytääni luulin, että halusitte tehdä minulle palveluksen, niin vähän -kuin saatoinkin aavistaa ansainneeni sitä kunniaa. Mutta sen sijaan -näyttää siltä, että olette tullut tänne loukataksenne minua. Olette -vieraani, monsieur. Sallikaa minun pyytää teitä poistumaan, ennen kuin -pahastun kysymyksestä, joka koskee minua yksin! - -Hän oli oikeassa, ja Garnache oli väärässä. Hänellä ei ollut mitään -oikeutta ryhtyä ajamaan neiti de La Vauvrayen asioita. Mutta nyt ei -järki pystynyt häneen, eikä hän koskaan suvainnut ylimielistä kohtelua, -olipa se sitten verhottu vaikka kuinka kohteliaaseen asuun. - -— Monsieur, hän virkkoi, — ymmärrän tarkoituksenne täydelleen. Puoli -sanaa minulle on yhtä hyvä kuin kokonainen lause jollekulle toiselle. -Olette kohteliain sanoin moittinut minua tunkeilemisesta. En ole -tungettelija; ja minä pahastun siitä viittauksesta. - -— Vai niin! äännähti markiisi, naurahtaen ja kohauttaen olkapäitään. -— Jos pahastutte siitä... Loppu kävi selväksi hänen hymystään ja -liikkeestään. - -— Juuri niin, monsieur, oli Garnachen vastaus. — Mutta minä en taistele -sairaiden kanssa. - -Florimondin otsa meni ryppyihin, ja hänen silmiinsä tuli hämmästynyt -ilme. - -— Sairaiden! hän kertasi. — Hetki sitten, monsieur, tunnuitte epäilevän -järkeäni. Onko laitanne kuten humalaisen, joka luulee, että koko -maailma on humalassa häntä lukuun ottamatta? - -Garnache katsoi markiisia silmiin. Hänen äskeinen epäilyksensä alkoi -muuttua melkein varmuudeksi. - -— En tiedä, kuumeko tuo sanoja kielellenne... hän aloitti, mutta hänet -keskeytti markiisi, jonka silmiin äkkiä välähti ymmärtämyksen ilme. - -— Olette erehtyneet, hän huudahti. — Minussa ei ole kuumetta. - -— Entä Condillaciin lähettämänne kirje? kysyi Garnache, perinpohjin -ällistyneenä. - -— Mitä siitä? Voin vannoa, etten maininnut olevani kuumeessa. - -— Minä voin vannoa, että mainitsitte. - -— Syytätte siis minua valehtelijaksi? - -Mutta Garnache heilautti kättään ikään kuin pyytäen toista jättämään -sikseen molemminpuoliset solvaukset. Heidän välillään oli joku -väärinkäsitys, sen hän tajusi, ja pelkkä hämmästys oli jäähdyttänyt -hänen raivonsa. Hänen ainoana pyrkimyksenään oli nyt saada selvitetyksi -tämä hämärä seikka. - -— En millään muotoa. Haluan vain selvyyttä. - -Florimond hymyili. - -— Lienen kirjoittanut, että _meitä_ pidätti kuume, mutta en suinkaan -sanonut, että sairas olin minä itse. - -— Kuka sitten? huudahti Garnache. - -— Siinäpä se, monsieur! Nyt käsitän. Vaimonihan on kuumeessa. - -— Teidän —! Garnache ei rohjennut lausua sitä sanaa. - -— Vaimoni, monsieur, toisti markiisi. Matka kävi liiaksi hänen -voimilleen, kun kuljimme nopeasti. - -Syntyi hiljaisuus. Garnachen voimakas leuka painui rinnalle, ja hän -seisoi liikkumattomana, tuijottaen pöytäliinaan ja ajatellen viatonta -tyttöparkaa, joka odotteli Condillacissa niin varman luottavana ja -uskollisena sulhastaan, tämän palatessa Italiasta vaimoineen. - -Hänen seisoessaan ja Florimondin katsellessa häntä uteliaana avautui -ovi ja isäntä astui sisään. - -— Herra markiisi, hän ilmoitti. — Alhaalla on kaksi herrasmiestä -kysymässä teitä. Toinen heistä on Marius de Condillac. - -— Marius? mutisi Garnache, mutta sitten hän älysi, että salamurhaajat -olivat tulleet niin nopeasti hänen kintereillään, ja hän hylkäsi -mielestään kaikki muut paitsi nykyhetkeä koskevat ajatukset. Hänellä -oli itsellään velka maksettavana niille miehille. Nyt oli aika tullut. -Hän pyörähti ympäri, ja ennen kuin hän itsekään oikein aavisti, oli hän -lausunut sanat: - -— Tuokaa heidät ylös, isäntä! - -Florimond katsahti häneen kummastuneena. - -— Oh, kaikin mokomin, jos te niin haluatte, hän virkkoi. - -Garnache vilkaisi häneen ja kääntyi sitten jälleen empivän isännän -puoleen. - -— Olette kuullut, hän sanoi kylmästi. — Tuokaa heidät ylös! - -— _Bien_, monsieur, vastasi isäntä ja poistui. - -— Sekaantumisenne asioihini käy todella omituiseksi, monsieur, -huomautti markiisi yrmeästi. - -— Kun saatte tietää, mitä varten sekaannun, niin kenties se ei ole -teistä aivan niin omituista, oli yhtä yrmeä vastaus. — Meillä on vain -hetkinen, monsieur. Kuunnelkaa, kun selitän teille, millä asialla he -saapuvat. - - - - -Haamu astiakaapissa - - -Garnachella oli vain muutamia minuutteja käytettävinään kertomustaan -varten, ja lisäksi hän tarvitsi sekunnin tai pari pohtiakseen -tilannetta nykyisten tietojensa pohjalla. - -Suppeasti, mutta osuvasti Garnache paljasti Florimondin murhaamiseksi -punotun juonen, ja hän riemuitsi nähdessään raivon kuvastuvan markiisin -kasvoista ja hehkuvan hänen silmistään. - -— Mitä syytä on heillä turvautua niin katalaan tekoon? huudahti hän -epäilyksen ja vihan repiessä hänen mieltään. - -— Heidän kunnianhimonsa. Marius himoitsee neiti de La Vauvrayen -tiluksia. - -— Eikä hän saavuttaakseen tarkoituksensa empisi murhata minua? -Puhutteko tosiaankin totta? - -— Annan kunniasanani takeeksi, _että se on totta_, vastasi Garnache, -katsellen markiisia terävästi. Florimond silmäili häntä hetkisen. -Noiden sinisten silmien vakava katse ja tuon joustavan äänen varma -sointu haihdutti häneltä epäilyksen rippeetkin. - -— Ne konnat! huudahti markiisi. — Hupsut! hän lisäsi. — Minun -puolestani olisi Marius hyvin voinut saada Valérien. Hän olisi saanut -minut liittolaisekseen edistämään kosintaansa. Mutta nyt... Hän ojensi -kätensä ja pudisti nyrkkiään ilmassa ikään kuin taistelun uhkauksena. - -— Hyvä! sanoi Garnache rauhoittuneena. — Kuulen heidän askeleensa -portaista. He eivät saa nähdä minua seurassanne. - -Hetkisen kuluttua avautui ovi, huoneeseen astui hyvin upeasti puettu -Marius, ja aivan hänen takanaan seurasi Fortunio. Kummassakaan -ei näkynyt kovin pahoja jälkiä edellisen illan tapahtumista -lukuunottamatta pitkää tummanruskeata juovaa kapteenin poskessa, johon -Garnachen miekka oli sen kyntänyt. - -Heidän astuessaan sisään nousi Florimond, joka istui rauhallisena -pöydässä, pystyyn ja meni herttaisesti hymyillen tervehtimään -veljeään. Hänen huumorintajuntansa oli saanut virikettä; hänellä oli -näyttelijäntaipumuksia, ja se osa, jota hän oli ottanut esittääkseen -tässä ilveilyssä, tuotti hänelle eräänlaista julmaa tyydytystä. Hän -tahtoi saada todistuksen siitä, mitä Garnache oli kertonut hänen -veljensä aikeista. - -Marius otti hänen lähentelynsä hyvin kylmästi vastaan. Hän tarttui -veljensä käteen, alistui veljen suudeltavaksi, mutta hän ei vastannut -suuteloon eikä kädenpuristukseen. Florimond ei ollut sitä huomaavinaan. - -— Toivon, että olet voinut hyvin, rakas Marius, hän puheli, tarttui -veljensä olkapäihin, työnsi hänet käsivarren matkan päähän ja katseli -häntä arvostelevasti. — _Ma foi_, sinähän olet muuttunut komeaksi, -sopusuhtaiseksi mieheksi. Entä äitisi, myös hän voi kai hyvin. - -— Kiitos, Florimond, kyllä, vastasi Marius jäykästi. Markiisi hellitti -kätensä veljensä olkapäistä. Hänen hyväntahtoiset kasvonsa olivat yhä -naurussa, ikään kuin tämä olisi ollut hänen elämänsä onnellisin hetki. - -— On hauskaa olla jälleen Ranskassa, rakas Mariokseni, hän sanoi. — -Olin hullu, kun viivyin niin kauan poissa. Ikävöin päästä taaskin -Condillaciin. - -Marius silmäili häntä ja koetti turhaan löytää kuumeen merkkejä. -Hän oli odottanut tapaavansa heikentyneen ja laihtuneen raukan; sen -sijaan hän näki edessään elinvoimaisen, terveen, hilpeän miehen, joka -oli pursuavan hyvällä tuulella ja silminnähtävästi hyvissä voimissa. -Hänen aikomuksensa alkoi miellyttää häntä vähemmän, Fortunion avun -herättämästä varmuudesta huolimatta. Mutta yhtäkaikki hänen oli -kuitenkin se suoritettava. - -— Kirjoitit meille, että sinussa oli kuumetta, hän sanoi puolittain -kysyvästi. - -— Ei se mitään. Mutta kuka sinulla on seurassasi? hän tiedusteli, -tarkastellen arvostelevasti Fortuniota, joka seisoi askeleen tai parin -päässä isäntänsä takana. - -Marius esitteli kätyrinsä. - -— Tämä on kapteeni Fortunio, Condillacin varusväen komentaja. - -Markiisi nyökkäsi ystävällisesti kapteenille. - -— Kapteeni Fortunio. Hänellä on hyvä maine onneaan etsivänä soturina. -Veljelläni on epäilemättä perheseikkoja puhuttavana minulle. Olisin -kiitollinen, jos menisitte alakertaan, herra kapteeni, ja joisitte -siellä maljan, pari odottaessanne. - -Kapteeni joutui hämilleen ja vilkaisi Mariukseen. Florimond huomasi -sen. Mutta Mariuksen käytös kävi vieläkin hyytävämmäksi. - -— Fortunio, hän selitti, käännähti hiukan ja laski kätensä kapteenin -olalle, — on perin läheinen ystäväni. En salaa häneltä mitään. - -— Vai niin, kuten tahdot, vastasi markiisi kylmästi. Kenties ystäväsi -suvaitsee istua, ja sinä myös, Marius. Ja hän esiintyi isäntänä -reippaasti ja miellyttävästi. Osoittaen vierailleen tuolit hän pakotti -heidät istumaan ja tarjosi heille viiniä. - -Marius viskasi hattunsa ja vaippansa samalle tuolille, jolle -Garnachen tamineet olivat jääneet. Pariisilaisen hatun ja vaipan hän -luonnollisesti otaksui kuuluvan veljelleen. Särkynyttä pulloa ja -lattialle valunutta viiniä hän tuskin huomasikaan, laskien sen joko -veljensä tai palvelijan kömpelyyden syyksi. He joivat kumpikin, Marius -ääneti, kapteeni esittäen maljan. - -— Palaamisenne onneksi, herra markiisi. - -Florimond kiitti häntä kumartamalla päätään. Sitten markiisi kääntyi -Mariuksen puoleen. - -— Teillä on siis varusväkeä Condillacissa. Mitä hittoa siellä -on tapahtunut! Olen kuullut teistä outoja uutisia. Saattaisipa -melkein luulla, että te aiotte kapinoida pienessä rauhallisessa -kulmakunnassamme Dauphinéssa. - -Marius kohautti olkapäitään, hänen kasvoistaan näkyi, että hän oli -pahalla päällä. - -— Condillacissa on huolta neiti de La Vauvrayen tähden. - -Florimond hätkähti ja kumartui eteenpäin, alkaen heti näytellä -hätäilevää rakastunutta. - -— Eihän hänelle ole mitään pahaa tapahtunut? hän huudahti. Sano, ettei -hänelle ole tapahtunut mitään pahaa! - -— Rauhoitu, vastasi Marius naurahtaen pilkallisesti, ja mustasukkainen -raivo teki hänen kasvonsa harmaiksi. — Ei hänelle ole mitään vahinkoa -sattunut. Pulma oli se, että minä kosin häntä, mutta hän ei huolinut -minusta, koska hän on kihlattu sinulle. Niin ollen veimme hänet -Condillaciin, yhä toivoen saavamme hänet suostutetuksi. Muistanet, -että äitini on hänen holhoojansa. Mutta tyttöä ei saatu taipumaan. -Hän lahjoi yhden miehistämme viemään häneltä Pariisiin kirjeen, ja -vastaukseksi siihen kuningatar lähetti kuumapäisen, ajattelemattoman -tomppelin Dauphinéhen huolehtimaan hänen vapauttamisestaan. Mies viruu -nyt Condillacin vallihaudan pohjassa. - -Florimondin kasvoilla kuvastui kauhu ja suuttumus. - -— Rohkenetko kertoa minulle sellaista? hän kivahti. - -— Rohkenenko? vastasi Marius, naurahtaen ilkeästi. — Tämän asian tähden -on jo kuollut monta miestä. Sama Garnache jätti eilen illalla käsiimme -muutamia ruumiita, ennen kuin hän itse lähti toiseen maailmaan. Et voi -aavistaa, kuinka pitkälle uskallan mennä tässä jutussa. Olen valmis -lisäämään tähän asti kuolleiden luetteloon niin monta nimeä kuin -tarvitaan, ennen kuin sinä astut jalallasi Condillaciin. - -— Aa! sanoi Florimond ikään kuin valo olisi äkkiä välähtänyt hänen -mieleensä. — Tämä asiako sinut siis toi luokseni! Olen epäillyt -veljenrakkauttasi, se minun on tunnustettava, rakas Marius. Mutta -sanopa, veljeni, mitä arvelet isämme toivomuksista tässä suhteessa! -Etkö kunnioita niitä vähääkään? - -— Kunnioititko sinä? kivahti Marius, jonka ääni nyt kävi kovemmaksi -raivosta. — Oliko rakastuneen miehen tapaista viipyä poissa kolme -vuotta — antaa koko sen ajan kulua lähettämättä ainoatakaan sanomaa -kihlatullesi.-' Mitä olet tehnyt tukeaksesi vaatimuksiasi häneen? - -— En mitään, sen myönnän, mutta — - -— No niin, nyt sinun on tehtävä jotakin, huudahti Marius, nousten -seisomaan. — Olen tullut antaakseni sinulle tilaisuuden. Jos vielä -tahdot voittaa neiti de La Vauvrayen omaksesi, niin sinun täytyy -voittaa hänet minulta — miekallasi. Fortunio, sulkekaa ovi! - -— Malta, Marius! huusi Florimond, näyttäen todella pelästyneeltä. — -Kuuntele minua hetkinen! Jos haluat pakottaa minut tähän luonnottomaan -taisteluun, niin anna ainakin kaiken käydä asianmukaisessa -järjestyksessä! Älkäämme taistelko täällä, näissä ahtaissa huoneissa, -vaan avoimessa ulkoilmassa. Jos tämä kapteeni suostuu sinun -sekundantiksesi, niin minä etsin jonkun ystäväni, joka tekee minulle -saman palveluksen. - -— Me ratkaisemme asiamme täällä ja nyt, vastasi Marius tyynesti, mutta -jyrkästi. - -— Mutta jos minä surmaisin sinut — alkoi Florimond. - -— Ole huoleti, murahti Marius hymyillen ilkeästi. - -— No niin, kumpi mahdollisuus hyvänsä kelpaa pohjaksi sille -kysymykselle, jonka tahdon esittää. Jos sinä tappaisit minut — -voitaisiin sitä pitää murhana. Taistelumme säännönvastaisuus ei voisi -olla herättämättä huomiota. - -— Kapteeni toimii meidän kummankin sekundanttina. - -— Olen kokonaan käytettävissänne, vakuutti Fortunio kohteliaasti, -kumartaen vuorotellen kummallekin veljekselle. - -Florimond katseli häntä. — En pidä hänen ilmeestään, hän huomautti. -— Hän lienee sinun paras ystäväsi, Marius, et kenties salaa häneltä -mitään, mutta minä puolestani, avoimesti puhuen, toivoisin mieluummin, -että saapuvilla olisi joku minun ystäväni hänen vastustajanaan. - -Marius kohautti olkapäitään. - -— Puheessasi on järkeä, hän myönsi. — Mutta minulla on kiire. En voi -odottaa, kunnes sinä kävisit etsimässä jonkun ystäväsi. - -— No siispä, vastasi markiisi nauraen huolettomasti, — täytyy minun -koettaa manata esille haamu huvittamaan teitä, herra kapteeni. Sitten -hän kohotti ääntään, hänen ja Mariuksen säilien sattuessa vastakkain, -ja huusi: - -— Halloo, herra de Garnache! Tänne! - -Huoneen toisessa päässä olevan astiakaapin ovet lennähtivät äkkiä auki, -ja niiden välistä astui esille Martin de Garnache kädessään paljastettu -miekka, joka välkkyi ikkunasta tulvivassa auringonpaisteessa. - -Murhaajat jäivät seisomaan kauhistuneina ja kalmankalpeina. Sitten -välähti kummankin mieleen sama selitys tästä ilmiöstä. Tämä Garnache -oli samannäköinen kuin se mies, joka oli esittäytynyt sen nimisenä -tullessaan Condillaciin kaksi viikkoa sitten. Siispä se keltanaamainen, -mustatukkainen palkkasoturi, joka eilen illalla oli väittänyt olevansa -valepukuun puettu Garnache, oli petturi. Siihen johtopäätökseen he -pääsivät heti, ja niin pahasti kuin heitä harmittikin Florimondin -liittolaisen ilmestyminen, antoi se usko heille taaskin rohkeutta. -Mutta tuskin he olivat ehtineet päätellä siten, kun Garnachen ääni sen -pian kumosi. - -— Herra kapteeni, hän lausui, ja Fortunio vavahti sen kuullessaan, -sillä se oli sama ääni, jonka hän oli kuullut puhuvan vain muutamia -tunteja sitten, — olen iloinen siitä, että saamme tilaisuuden jatkaa -eilen illalla keskeytynyttä otteluamme. Ja hän astui tyynesti eteenpäin. - -Mariuksen miekka oli pudonnut irralleen veljen säilästä, ja molemmat -taistelijat seisoivat liikahtamatta. Fortunio syöksähti muitta mutkitta -ovea kohti. Mutta yhdellä hyppäyksellä Garnache katkaisi häneltä tien. - -— Kääntykää! hän huusi. — Kääntykää! Tai minä pistän miekan selkäänne. -Pian pääsette ovesta, mutta tarvitaan kaksi miestä kantamaan teidät -siitä ulos. Varokaa saastaista nahkaanne! - - - - -Kirkon velvollisuudet - - -Pari tuntia markiisi de Condillacin huoneessa Sanglier Noirin -majatalossa La Rochettessa tapahtuneen kohtauksen jälkeen de -Garnache ratsasti Rabecquen seuraamana ripeätä vauhtia pieneen -Cheylasin kaupunkiin, joka on Isèren laaksoon ja Condillaciin -vievän tien varrella. Noin kolmen kilometrin päässä itäänpäin -Cheylasista olevalla kukkulalla, jonka rinteet olivat kaikki rehevien -viinitarhojen peitossa, sijaitsi Pyhän Fransiskuksen luostarin matala, -neliskulmainen, harmaa rakennus. Pariisilainen ja hänen palvelijansa -ratsastivat iltapäivä-auringon miellyttävässä paisteessa pitkää, -valkeata tietä, joka kiemurteli ylöspäin fransiskaanien viinitarhojen -välitse. - -Vihdoin he pääsivät kukkulalle, ja Rabecque laskeutui satulasta -koputtamaan raipallaan luostarin portille. - -Heille tuli avaamaan maallikkoveli, joka vastaukseksi Garnachen -pyyntöön saada puhutella isä apottia kehotti heitä astumaan sisään. - -Garnache seurasi opastaan jykevää rakennusta ympäröivän pihan läpi ja -sitten portaita ylös apotin kammioon. - -Cheylasin fransiskaaniluostarin johtaja — kookas, laiha mies, jolla -oli askeettiset kasvot, ulkonevat poskipäät ja jonka nenä muistutti -suuresti Garnachen nenää ja olisi sopinut pikemminkin toiminnan -miehelle kuin rukoilijalle, kumarsi juhlallisesti muukalaiselle ja -pyysi saada tietää, miten hän voisi palvella vierasta. - -Hattu kädessä Garnache astahti askeleen eteenpäin alastomassa, niukasti -kalustetussa pikku huoneessa, jossa oli heikko vahan tuoksu. Empimättä -hän ilmoitti vierailunsa syyn. - -— Isä, yksi Condillacin perheen jäsenistä kuoli tänä aamuna La -Rochettessa. - -Munkin silmät saivat eloa ikään kuin hänen mielenkiintonsa ulkoista -maailmaa kohtaan olisi äkkiä virinnyt. - -— Se on Jumalan käsi, hän huudahti. — Heidän huono elämänsä on -viimeinkin nostattanut vihan. Miten tämä onneton sai surmansa? - -Garnache kohautti olkapäitään. - -_De mortuis nihil nisi bonum_. Hänen ilmeensä oli vakava, sinisissä -silmissä juhlallinen katse, eikä apotilla ollut mitään syytä varoa -tuon silmäparin valpasta tarkkailua. Hän punastui hieman epäsuorasta -nuhteesta, mutta taivutti päätään ikään kuin alistuen oikaistavaksi, ja -odotti, että toinen jatkaisi. - -— Hänen ruumiinsa pitäisi haudata, isä, sanoi Garnache hiljaa. - -Silloin munkki nosti päätään ja — suuttumuksen puna — levisi hänen -kellahtavan kalpeille poskilleen. Garnache huomasi sen ja oli iloissaan. - -— Miksi tulette minun luokseni? kysyi apotti. - -— Miksi? kertasi Garnache, ja nyt hänen äänensä kuulosti empivältä. -— Eikö vainajien hautaaminen kuulu kirkolle? Eikö se ole yksi teidän -pyhiä velvollisuuksianne? - -— Kysytte sitä ikään kuin vaatisitte minulta vastausta, virkkoi munkki -päätään pudistaen. — Asia on kuten sanotte, mutta velvollisuutemme ei -ole haudata jumalattomia kuolleita eikä sellaisia, jotka eläessään ovat -olleet erotettuja seurakunnasta ja kuolleet katumatta. - -— Kuinka voitte otaksua, että hän kuoli katumatta? - -— Sitä en otaksu, vaan oletan hänen kuolleen ilman synninpäästöä, -sillä ei yksikään pappi olisi rohjennut ripittää häntä, tietäen hänen -nimensä, ja jos joku olisi tehnyt sen tietämättä, kuka hän oli ja että -hän oli pannassa, niin se olisi katsottava tekemättömäksi. Pyytäkää -muita hautaamaan tämä Condillacin perheen poika. - -— Kirkko on kovin tyly, isä, huomautti Garnache. - -— Kirkko on hyvin oikeamielinen, vastasi pappi. - -— Eläessään hän oli mahtava ylimys, arveli Garnache miettivänä. — On -oikein ja kohtuullista, että hänen ruumiilleen osoitetaan kunnioitusta -ja arvonantoa. - -— No kunnioittakoot tätä kuollutta Condillacia siis ne, jotka itse -ovat saaneet osakseen kunnioitusta Condillacien puolelta. Kirkko ei -kuulu niiden joukkoon, monsieur. Markiisi-vainajan kuolemasta saakka on -Condillacin perhe ollut kapinassa meitä vastaan, pappejamme on kohdeltu -pahoin, arvovaltaamme pilkattu, Condillacit eivät ole maksaneet -kymmenyksiä eivätkä olleet osallisina sakramenteistä. Tuskastuneena -heidän jumalattomuudestaan kirkko julisti heidät pannaan, näyttää -siltä, että he kuolevat tämän pannan alaisina. Sydäntäni kirvelee -heidän tähtensä, mutta... - -Hän levitti pitkät ja melkein läpinäkyvät laihat kätensä, ja hänen -kasvoillaan oli murhetta. - -— Siitä huolimatta, intti Garnache, — kaksikymmentä -fransiskaaniveljestä kantaa ruumiin kotiin Condillaciin, ja te itse -kävelette tämän synkän kulkueen etunenässä. - -— Minä? Munkki astahti taaksepäin, ja hänen vartalonsa näytti venyvän -pitemmäksi. — Kuka olette te, monsieur, joka määräätte, mitä minun on -tehtävä, vastoin kirkon lakeja? - -Garnache tarttui apotin karkean puvun hihaan ja veti häntä lempeästi -ikkunaa kohti. Hänen huulillaan ja hänen terävissä silmissään oli -suostutteleva hymy, jota munkki totteli melkein tietämättään. - -— Kerron teille jotakin, lupasi Garnache, — ja samalla koetan taivuttaa -teitä luopumaan tylystä kannastanne. - -Samaan aikaan kuin herra de Garnache hellytteli Cheylasin -fransiskaaniluostarin apottia lempeämmäksi kuollutta miestä kohtaan, -rouva de Condillac istui päivällispöydässä seurassaan Valérie de La -Vauvraye. Ei kumpikaan nainen syönyt juuri ollenkaan. Toista kalvoi -suru, toista levoton huoli. Vihdoin puhkesi markiisitar puhumaan. - -— Muutamia päiviä sitten saimme sanoman, että Florimond oli matkalla -kotiin, mutta että kuume pidätti häntä La Rochettessa. Sittemmin -kuulimme hänen sairautensa muuttuneen niin vakavaksi, että hänen -paranemisestaan on vain vähän toiveita. - -— Ja hänen viime hetkiään lohduttamaanko Marius lähti Condillacista -tänä aamuna? - -Markiisitar katsahti terävästi tyttöön, mutta Valérien kasvot olivat -poispäin käännetyt, ja hän tuijotti tuleen. Hänen äänensä ei ilmaissut -muuta kuin luonnollista uteliaisuutta. - -— Niin, vastasi markiisitar. - -— Ja siltä varalta, etteivät hänen omat ponnistuksensa yksin riittäisi -auttamaan hänen veljeään pois tästä maailmasta, hän otti kapteeni -Fortunion mukaansa? jatkoi Valérie yhtä ilmeettömällä äänellä. - -— Mitä tarkoitat? kysäisi markiisitar melkein sähisten. - -Valérie kääntyi häneen päin kalpeilla kasvoillaan heikko puna. - -— Juuri sitä, mitä sanoin, madame. Tahdotteko tietää mitä olen -rukoillut? Siitä alkaen, kun tulin jälleen tajuihini, olin koko -yön polvillani ja rukoilin, että taivas sallisi Florimondin tuhota -poikanne. En sen tähden, että toivoisin Florimondin palaavan, sillä en -välitä, vaikka en enää ikinä häntä näkisi. Tätä taloa painaa kirous, -madame, jatkoi tyttö, nousten tuoliltaan ja puhuen nyt kiihkeämmin, -samalla kun markiisitar, jonka kasvot olivat kaameasti muuttuneet -ja äkkiä käyneet harmaiksi, horjahti askeleen taaksepäin, — ja olen -rukoillut että se kirous kohdistuisi Mariukseen, tuohon salamurhaajaan. -Soman puolison, madame, te työntäisitte Gaston de La Vauvrayen -tyttärelle! - -Hän pyörähti ympäri, poistui vastausta odottamatta verkkaisesti salista -ja meni omiin huoneisiinsa. Ne olivat täynnä muistoja miehestä, jota -hän suri, jota kuten hänestä tuntui, hänen piti aina surra, joka lepäsi -kuolleena hänen ikkunansa alla tummassa vallihaudassa. - -Äkillisen, selittämättömän kauhun valtaamana hypähti leskimarkiisitar -pystyyn ja lähti ulos tiedustelemaan eikö vielä ollut saapunut -sanansaattajaa, vaikka hän tiesikin, ettei sanansaattaja olisi vielä -ennättänyt linnaan. Hän nousi kivisiä kiertoportaita myöten muurille -ja asteli siellä yksin edestakaisin marraskuun auringon paistaessa, -odottaen tietoja, pinnistäen katsettaan nähdäkseen Isèren laaksoon ja -hakien silmillään ratsumiestä, jonka piti tulla sitä tietä. - -Vihdoin hän erotti kaukana liikkuvan olennon, ja hiljaisessa -iltailmassa kantautui hänen korviinsa etäinen kavioiden kapse. Siellä -ratsasti joku täyttä laukkaa. Vihdoinkin hän palasi! Markiisitar -nojautui rintasuojusta vasten, hänen hengityksensä oli nopeata, lyhyttä -läähätystä, ja hän silmäili ratsastajaa, joka kasvoi isommaksi hevosen -jokaisella harppauksella. - -Sitten häneltä pääsi parahdus, ja hän puri huultaan tukahduttaakseen -toisen, sillä hän oli nähnyt ratsastajan kasvot, ja ne olivat -Fortunion. Fortunio — ja haavoittuneena! Siispä oli Marius varmasti -kuollut! - -Fortunio oli vihdoin perillä; hän horjahteli kävellessään jäykkänä -pitkästä ratsastuksesta. Markiisitar astui askeleen häntä kohti. Rouvan -huulet avautuivat. - -— No? hän kysyi ja hänen äänensä oli käheä ja pingoittunut. — Kuinka -yritys luonnistui? - -— Kaikki kävi ainoalla mahdollisella tavalla, vastasi kapteeni. — Niin -kuin te toivoitte. - -Sen kuullessaan luuli markiisitar pyörtyvänsä. Hänen keuhkonsa -tuntuivat nytkähtelevän saadakseen ilmaa; hän avasi suunsa ja veti -pitkin henkäyksin nousevaa usvaa, virkkamatta vähään aikaan sanaakaan, -kunnes hän oli kylliksi toipunut pelkonsa kauheasta vastavaikutuksesta. - -— Missä sitten on Marius? hän kysyi vihdoin. - -— Hän jäi jälkeen saattamaan ruumista kotiin. He tuovat sen tänne. - -— He? kertasi markiisitar. — Kutka »he»? - -— Cheylasin fransiskaaniluostarin munkit, vastasi Fortunio. - -Kapteenin äänensävy, hänen eloisien silmiensä ilme ja hänen -kauniita, tavallisesti vilkkaita kasvojaan synkistävä pilvi herätti -markiisittaressa epäluuloja ja masensi hänen uudelleen virinnyttä -rohkeuttaan. - -Hän tarttui rajusti Fortunion käsivarteen ja pakotti miehen katsomaan -itseään silmiin hämärtyvässä valossa. - -— Puhutteko minulle totta, Fortunio? hän tiukkasi, ja hänen äänensä oli -puolittain kiukkuinen, puolittain pelokas. - -Italialainen kohtasi hänen katseensa värähtämättä ja kohotti kätensä -ylös antaakseen pontta sanoilleen. - -—- Vannon sieluni autuuden nimessä, madame, että herra Marius on terve -ja vahingoittumaton. - -Markiisitar rauhoittui ja hellitti irti hänen kätensä. - -— Tuleeko hän tänä iltana? - -— Ei tänään, vaan huomenna. Siitä tuli jonkin verran hälyä, selitti -kapteeni. — Markiisilla oli väkeä mukanaan, ja jos tämä juttu olisi -tapahtunut Ranskassa, niin siitä olisi voinut koitua ikävyyksiä. - -— Teidän on selostettava se minulle täydellisesti, sanoi markiisitar, -aivan oikein arvellen, että asiassa oli vielä jotakin selitettävää. - - - - -Garnache tuomarina - - -Seuraavana aamuna leskimarkiisitar nousi ylös hyvissä ajoin ja pukeutui -säädyllisyyden vuoksi mustiin. - -Myös käskynhaltija lähti hyvissä ajoin Grenoblesta parin palvelijan -saattamana Condillaciin, vähääkään aavistamatta, että hän siten -menetteli ennen kaikkea Garnachen toivomusten mukaisesti. - -Oli ihana aamu, leuto ja aurinkoinen ikään kuin luonto olisi ottanut -osaa markiisittaren voitonriemuun ja halunnut esiintyä parhaassa -talviasussaan sen kunniaksi. - -Lihavan kosijan saapuminen oli rouva de Condillacille mieleen. Hänen ei -enää tarvitsisi, kuten hän kerran oli pelännyt, kuunnella tuon miehen -kosiskelua kauempaa kuin suvaitsisi. Mutta Tressanin tervehdyssanat -olivat ensimmäinen epäsointuinen sävel markiisittaren haaveilemaan -täydelliseen harmoniaan. - -— Madame, valitti käskynhaltija, — mieltäni pahoittaa suuresti, -etten tuo parempia sanomia. Mutta mitä tarkimmista etsiskelyistämme -huolimatta ei Rabecquea ole saatu pidätetyksi. Emme kuitenkaan ole -vielä tyyten lakanneet toivomasta, hän lisäsi osoittaakseen, että hänen -maalaamassaan synkässä pilvessä oli hiukan hopeista hohdetta. - -Markiisittaren otsa rypistyi hetkiseksi. Hän oli siihen asti unohtanut -koko Rabecquen. - -— Hänet on löydettävä, Tressan, hän kivahti. - -Tressan hymyili tyrmistyneenä ja pureksi partaansa. - -— Vaivoja ei säästetä, hän lupasi. — Siitä saatte olla varma. Olen -lähettänyt hänen jälkeensä miehiä kaikkia kolmea Pariisiin vievää -tietä myöten. Heidän on käsketty rahaa ja ratsuja säästämättä etsiä -hänen jälkensä ja vangita hänet. Uskon, että sittenkin saamme hänet -siepatuksi. - -— Hän on nyt ainoa meitä uhkaava vaara, vastasi markiisitar, — sillä -Florimond on kuollut — kuumeeseen, hän lisäsi pilkallisesti hymyillen, -mikä herätti Tressanissa samanlaisen tunnelman kuin hän olisi saanut -kylmää vettä niskaansa. — Olisi kohtalon ivaa, jos tuo kurja lakeija -pääsisi nyt Pariisiin ja turmelisi voittomme, jonka saavuttamiseksi -olemme niin ankarasti työskennelleet. - -— Totisesti se olisi, myönsi Tressan, — ja meidän on huolehdittava -siitä, ettei hän pääse. - -— Mutta jos hän pääsee, huomautti markiisitar, — niin sitten on meidän -vedettävä yhtä köyttä. - -— Sitä toivon aina, Clotilde, vakuutti käskynhaltija. - -Hän tarttui markiisittaren käteen ja olisi heti paikalla langennut -polvilleen rouvan jalkojen juureen öisestä kasteesta vielä kosteaan -ruohikkoon, jollei hänen mieleensä olisi ajoissa juolahtanut, kuinka -pahasti hänen komea pukunsa siitä kärsisi. - -— Luvatkaa tulla puolisokseni kuuden kuukauden kuluessa — pääsiäisenä, -luvatkaa! - -Markiisitar älysi, että hänen oli annettava vastaus, ja niinpä hän -antoi Tressanin haluaman vastauksen. Ja tämä ei ollenkaan huomannut -hänen äänensä sointua, joka helähti kuin väärä raha, ei lainkaan -aavistanut markiisittaren luvatessaan ajatelleen, että lupaus -voitaisiin vaaratta rikkoa kuuden kuukauden perästä, jolloin Tressania -ja hänen uskollisuuttaan ei enää tarvittaisi. - -Heitä lähestyi linnasta päin mies ripein askelin. Hän ilmoitti, -että monilukuinen seurue munkkeja laskeutui Isèren laaksoa pitkin -Condillacia kohti. Markiisitarta kannusti lievä kiihtymys, ja hän -palasi Tressanin saattamana rintasuojukselle, josta hän voisi katsella -kulkueen saapumista. - -Matkalla sinne Tressan tiedusteli, miten tällainen saattue oli saatu -aikaan, ja vastaukseksi hän kertoi, mitä Fortunio oli puhunut edellisen -päivän tapahtumista La Rochettessa. Rintavarustuksilta hän katseli -itäänpäin, suojaten kädellään silmiään aamuauringon säteiltä, ja -tarkasteli kulkuetta, joka hitaan arvokkaasti läheni laaksoa alaspäin -Condillacia kohti. - -Sen etunenässä asteli kookas ja laiha Cheylasin fransiskaaniluostarin -apotti, kantaen korkealla hopeista ristiinnaulitun kuvaa, joka -säihkyen välkkyi auringonpaisteessa. Hänen päähineensä oli sysätty -taaksepäin, niin että hänen kalpeat, askeettiset kasvonsa ja ajeltu -päänsä näkyivät. Hänen jäljessään kantoi kuusi mustakaapuista ja -mustapäähineistä munkkia ruumisarkkua, joka oli mustan verhon peitossa, -ja sen takana asteli neljätoista fransiskaaniveljestä, verhotut päät -kumarassa, käsivarret ristissä ja kädet piilotettuina leveihin hihoihin. - -Se oli lukuisa saattue, ja tarkkaillessaan sen tuloa alkoi markiisitar -ihmetellä, millä tavoin ylpeä apotti oli saatu taivutetuksi suostumaan -näin suureen kunnianosoitukseen kuolleelle Condillacille ja saattamaan -hänen ruumiinsa kotiin tähän pannaan julistettuun taloon. - -Munkkien jäljessä tulla rämistivät suljetut vaunut rosoista -vuoristotietä alaspäin, ja niiden takana ratsasti neljä Condillacin -liveriin puettua palvelijaa. Mariuksesta ei markiisitar nähnyt -merkkiäkään ja arveli, että hän oli vaunuissa ja että niitä saattavat -palvelijat olivat markiisivainajan väkeä. - -Äänettömänä hän meni Tressanin vierellä alas ottamaan kulkuetta -vastaan. Mutta pihalle saapuessaan hän hämmästyksekseen näki, ettei -se ollutkaan pysähtynyt, kuten sopivaisuus olisi varmasti vaatinut. -Käskemättä oli apotti mennyt edelleen isosta ovesta Condillacin saliin -vievään käytävään. - -Hän pysytti kasvonpiirteensä asianmukaisen juhlallisina ja astui -reippaasti saliin Tressan yhä kintereillään. Siellä hän näki, että -arkku, jonka laaja, musta, hopeareunuksinen samettiverho riippui -lattiaan saakka, oli asetettu pöydälle. - -Erittäin arvokkaasti markiisitar asteli pää pystyssä upean salin -toiseen päähän apotin luokse, joka seisoi suorana kuin keihäs pöydän -päässä häntä odottamassa. Ja hyvä oli, että papin mielenlaatu oli -ankara, sillä muutoin olisi rouvan majesteettinen, verraton kauneus -hellyttänyt hänen sydämensä ja pehmittänyt hänen päättäväisen -kovuutensa. - -Hän kohotti kättään, kun markiisitar oli miekan mitan päässä hänestä, -ja rikkoi painostavan hiljaisuuden pelottavilla sanoilla, jotka -lausuttiin jyrisevällä äänellä. - -— Turmeltunut nainen, hän julisti, — syntisi ovat tuottaneet sinulle -tuomion. Oikeus on tyydytettävä, ja niskasi on taivuttava jäykästä -ylpeydestäsi huolimatta. Sinä pappien pilkkaaja, puhtauden turmelija, -pyhän kirkon herjaaja, sinun jumalaton valtasi on lopussa. - -Tressan horjahti kauhistuneena taaksepäin, ja hänen kasvonsa kävivät -kalmankalpeiksi, sillä jos markiisitar joutuisi tuomiolle, kuten apotti -oli sanonut, joutuisi hän myös. Missä heidän suunnitelmansa olivat -menneet myttyyn? Mikä heikko kohta oli häneltä siihen saakka jäänyt -huomaamatta? Hän kyseli itseltään äkillisen kauhun vallassa. - -Mutta markiisittareen ei pelko pystynyt kuten Tressaniin. Hänen -silmänsä menivät hieman enemmän levälleen, heikko puna nousi hänen -poskilleen, mutta hän tunsi vain hämmästystä ja harmia. Oliko mies -hullu, tuo kaljupää munkki? Se kysymys välähti hänen mieleensä, ja -saman kysymyksen hän kylmästi lausui vastaukseksi apotin purkaukseen. - -— Sillä vain hulluus, hän katsoi sopivaksi lisätä, — voi selittää -harkitsemattoman uhkarohkeutenne. - -— Se ei ole hulluutta, madame, vastasi apotti hyytävän ylväästi, — -vaan oikeutettua suuttumusta. Olette uhmannut pyhän kirkon valtaa -samoin kuin olette uhkaillut kuningattaremme mahtia, ja oikeuden käsi -on niskassanne. Me olemme tulleet esittämään laskun ja pitämään huolta -siitä, että se maksetaan täydellisesti. - -Markiisitar kuvitteli mielessään, että munkki tarkoitti arkussa olevaa -ruumista — hänen poikapuolensa ruumista — ja hän olisi voinut nauraa -apotin typerälle luulolle, että hän muka pitäisi Florimondin kuolemaa -rangaistuksena jumalattomuudestaan. Mutta yltyvä kiukku esti hänet -nauramasta. - -— Minä luulin, herra pappi, teidän tulleen hautaamaan vainajaa. Mutta -pikemminkin näyttää siltä, että olette tullut puhelemaan. - -Apotti silmäili häntä pitkään ja ankarasti. Sitten hän pudisti päätään, -ja hänen askeettisilla kasvoillaan väikkyi hienon hieno hymy. - -— En ole tullut puhumaan, madame, en suinkaan puhumaan, hän vastasi -hitaasti, — vaan toimimaan. Olen tullut, madame, vapauttamaan tästä -sudenluolasta sen hennon lampaan, jota pidätte vangittuna. - -Silloin kävivät rouvan posket hieman kalpeammiksi, hänen silmiinsä tuli -tyrmistynyt ilme ja vihdoin hän alkoi älytä, ettei kaikki ollut niin -kuin hän oli luullut — kuten hänelle oli uskoteltu. Mutta sittenkin hän -vaistomaisesti koetti vielä uhmailla. - -— _Vertudieu!_ hän jyräytti. — Mitä tarkoitatte? - -Markiisittaren takana seisovan Tressanin paksut, kömpelöt sormet -tutisivat vastakkain. Mikä hupsu hän olikaan ollut tullessaan -Condillaciin sinä päivänä ja mennessään ansaan rouva de Condillacin -kanssa, joutuen osalliseksi hänen syyllisyydestään! Tuolla kopealla -apotilla, joka uhkaavasti julisti tuomiota, oli voimaa takanaan, sillä -muutoin hän ei ikinä olisi uskaltanut kohottaa ääntään Condillacissa, -huutomatkan päässä epätoivoisista miehistä, jotka vähät välittäisivät -hänen pyhyydestään. - -— Mitä tarkoitatte? toisti markiisitar ja lisäsi uhkaavasti hymyillen: -— Innoissanne, herra apotti, unohdatte, että väkeni on huutomatkan -päässä. - -— Niin, madame, ovat minunkin, oli apotin ällistyttävä vastaus, ja hän -viittasi kädellään munkkeihin, jotka seisoivat rivissä, päät kumarassa, -käsivarret ristissä. - -Silloin pääsi markiisittarelta kimakka nauru, joka kajahteli huoneessa. - -— Nuo kaljupääraukatko? - -— Juuri nämä kaljupääraukat, madame, vastasi apotti, kohotti taas -kätensä ja teki merkin. Ja silloin tapahtui omituinen seikka, joka -herätti todellista kauhua markiisittaren sydämessä ja lisäsi Tressanin -pelkoa. - -Munkit ojentautuivat suoriksi. Näytti siltä kuin äkillinen tuulenpuuska -olisi pyyhkäissyt pitkin heidän rivejään ja pannut heidät kaikki -liikkeeseen. Päähineet putosivat taaksepäin, ja kaavut vetäistiin -syrjään. Siinä, missä äsken oli ollut kaksikymmentä munkkia, seisoi -nyt kaksikymmentä joustavaa, jäntevää miestä puettuina Condillacin -liveriin, kaikki täysissä aseissa ja naurahdellen huvittuneina -markiisittaren ja Tressanin säikähdykselle. - -Yksi heistä astui syrjään ja lukitsi salin oven. Mutta hänen liikkeensä -jäivät huomaamatta markiisittarelta, jonka kauniit, kauhusta levällään -olevan silmät kiintyivät jälleen tuikeaan apottiin melkein ihmettelevän -näköisinä, kun hänessä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. - -— Petosta! hän huohotti kaamealla äänellä, joka ei ollut kuiskausta -voimakkaampi, ja taas hänen silmänsä lipuivat pitkin seuruetta, jääden -äkkiä tuijottamaan Fortuniöon, joka seisoi kuuden askeleen päässä -hänestä oikealle, vedellen miettivästi viiksiään nähtävästi lainkaan -ihmettelemättä sitä, mitä oli tapahtunut. - -Äkillisen, sokean vimman vallassa hän pyörähti ympäri, tempasi tikarin -Tressanin vyöstä ja karkasi kavaltajakapteenin kimppuun. Tämä oli -pettänyt häntä jollakin tavoin, luovuttanut Condillacin — kenen -valtaan, sitä hänellä ei ollut vielä ollut aikaa ajatella. Hän tarttui -italialaista kurkkuun niin rajun jäntevästi, ettei sellaista voimaa -olisi luullut olevan hänen valkeissa, siroissa käsissään. Tikari oli -koholla, ja yllätetty kapteeni lamaantui ällistyksestä eikä kyennyt -nostamaan kättään torjuakseen uhkaavaa iskua. - -Mutta apotti astui ripeästi markiisittaren luokse ja puristi hänen -rannettaan läpikuultavan ohuella kädellään. - -— Malttakaa mielenne! Mies on vain välikappale. - -Markiisitar horjui taaksepäin — melkein apotin vetämänä — huohottaen -raivosta ja tuskasta. Sitten hän huomasi, että verho oli vedetty pois -arkun päältä. Koristelematon mäntyarkku kiinnitti hänen huomionsa -puoleensa, syrjäyttäen hetkiseksi hänen kiukkunsa. Mitä uutta yllätystä -hänelle valmistettiin? - -Tuskin hän oli tehnyt itselleen tämän kysymyksen, kun hän jo itse -vastasikin siihen, ja kylmä käsi tuntui kouristavan hänen sydäntään. -Vainaja oli Marius. Hänelle oli valehdeltu. Juuri Mariuksen olivat he -— nuo hänen poikapuolensa liveriin puetut miehet — kantaneet ruumiina -Condillaciin. - -Hänen kurkkuunsa kohosi nyyhkytys, ja hän astui askeleen arkkua -kohti. Hän tahtoi itse katsoa. Millä tavoin hyvänsä hänen täytyi -saada poistetuksi tämä kalvava epäilys. Mutta ennen kuin hän oli -ennättänyt astua kolmea askelta, jäi hän taas seisomaan kuin lattiaan -naulattuna, hänen kätensä tempautuivat nytkähtäen rintaa vasten, -hänen huulensa avautuivat ja häneltä pääsi kauhun kirkaisu. Sillä -arkun kansi oli hitaasti noussut ja kääntynyt sivulle. Ja ikään kuin -kasaamaan hänelle kauhua kauhun päälle nousi arkusta olento istumaan -ja katseli ympärilleen tuimasti hymyillen, ja se olento oli mies, -jonka hän tiesi kuolleeksi, joka oli saanut surmansa hänen puuhiensa -tähden — se olento oli Garnache. Se oli Garnache sellaisena kuin hän -oli ollut sinä päivänä, jolloin he tavoittelivat hänen henkeään juuri -tässä samassa huoneessa. Kuinka hyvin hän tunsi tuon vankan, kaarevan -nenän, kirkkaat, siniset, teräksenhohtoiset silmät, tummanruskean -tukan, joka ohimoilta oli iän mukana harmaantunut tuhkanväriseksi, -ja lujapiirteisen suun ylähuulta ja pitkää, vankkaa leukaa peittävän -tuuhean, punertavan parran! - -Hän tuijotti tuijottamistaan, kauniit kasvot lyijynharmaina ja -vääntyneinä, kunnes niissä ei näkynyt mitään kaunista, samalla kun -apotti silmäili häntä kylmästi ja hänen takanaan oleva Tressan oli -pyörtymäisillään pelosta. Mutta häntä ei kammottanut haamujen pelko. -Hän näki Garnachessa miehen, joka oli vielä elävä ja täysissä voimissa -— se mies oli jonkin ihmeen kautta välttänyt sen kohtalon, johon he -olivat otaksuneet hänen sortuneen, ja hän pelkäsi tilitystä, jota tämä -mies vaatisi. - -Oltuaan hetkisen ääneti, ikään kuin nauttien herättämästään -vaikutuksesta, Garnache nousi seisomaan ja hyppäsi reippaasti -lattialle. Jysähdys, joka kuului, kun hän putosi markiisittaren eteen, -ei ollut vähääkään aavemainen. Rouva de Condillacin kauhu väheni -hieman, mutta ei haihtunut täydellisesti. Hän tajusi, että hän oli -tekemisissä vain ihmisen kanssa, mutta hän alkoi käsittää, että tämä -ihminen oli hyvin pelottava. - -— Taaskin Garnache! hän huohotti. - -Pariisilainen kumarsi rauhallisena, hymy huulillaan. - -— Niin, madame, hän sanoi ystävällisesti, — aina Garnache. Sitkeä kuin -iilimato, madame, ja iilimadon lailla olen tullut tänne suorittamaan -hieman puhdistustyötä. - -Markiisittaren katse kirkastui jälleen, kun hän voitti äskeisen -säikähdyksensä, ja hän vilkaisi Fortunioon. Garnache huomasi sen ja -arvasi, mitä hänen mielessään liikkui. - -— Kaikki, mitä Fortunio on tehnyt, hän virkkoi, — hän on tehnyt teidän -poikanne käskystä ja suostumuksella. - -— Mariuksenko? kysyi markiisitar, melkein peläten kuulevansa, että -Garnache tarkoitti hänen pojallaan hänen poikapuoltaan ja että Marius -oli kuollut. - -— Niin, Mariuksen, vastasi Garnache. — Pakotin hänet alistumaan -tahtooni. Uhkasin, että hän ja tämä hänen asetoverinsa, joka on niin -isäntänsä arvoinen, teilattaisiin kumpikin, jollei minua ehdottomasti -toteltaisi. Jos he tahtoivat pelastaa henkensä, niin tässä tarjoutui -heille tilaisuus. He olivat ymmärtäväisiä ja käyttivät tilaisuutta -hyväkseen antaen siten minulle keinon tunkeutua Condillaciin ja -pelastaa neiti de La Vauvrayen. - -— Siis Marius...? Markiisitar jätti kysymyksensä kesken, puristellen -hermostuneesti nyrkkiään. - -— On terve ja reipas, kuten Fortunio lienee totuudenmukaisesti teille -kertonut. Mutta en ole vielä päästänyt häntä vallastani enkä päästä -ennen kuin Condillacin asiat on järjestetty. Sillä jos minua täällä -vielä vastustetaan, niin hänet teilataan, sen vakuutan. - -Vielä viimeisen kerran koetti markiisitar uhmata. Pitkäaikaisesta -isännöimistottumuksesta on vaikea luopua. Hän nykäisi niskansa kenoon, -hänen rohkeutensa elpyi nyt, kun hän tiesi Mariuksen olevan elossa ja -terveenä. - -— Komeita sanoja, hän pilkkasi. — Mutta kuinka te voitte tuolla tavoin -uhkailla ja vakuutella? - -— Olen kuningattaren halpa puhetorvi, madame. Uhkaukseni lausun hänen -nimessään. Älkää kiemurrelko enää, se on neuvoni. Se ei maksa vaivaa. -Valtanne on mennyttä, madame, ja teidän olisi viisainta suhtautua -siihen arvokkaasti ja rauhallisesti — niin kehotan teitä kaikessa -ystävyydessä. - -— En ole vielä painunut niin alhaalle, että kaipaan neuvojanne, vastasi -rouva happamesti. - -— Kenties painutte ennen kuin aurinko laskee, virkkoi Garnache, -hymyillen tyyntä hymyään. — Markiisi de Condillac ja hänen vaimonsa -ovat vielä La Rochettessa odottamassa, kunnes minä ehdin suorittaa -täällä tehtäväni, jotta he voivat tulla kotiinsa. - -— Hänen vaimonsa? huudahti markiisitar. - -— Niin, hänen vaimonsa, madame. Hän on tuonut puolison Italiasta. - -— Siis — siis — Marius? Enempää hän ei sanonut. Kenties hän ei aikonut -jupista ajatuksiaan ääneen niinkään paljon. Mutta Garnache arvasi, -mitä hänen mielessään liikkui, ja häntä ihmetytti, kuinka sitkeästi -ajatukset saattavat pysyä totutulla urallaan. Heti kun markiisitar -oli kuullut Florimondin avioliitosta, olivat hänen mielessään taas -heränneet tavanmukaiset mietteet Mariuksen mahdollisuuksista mennä -naimisiin Valérien kanssa. - -Mutta Garnache haihdutti tällaiset haaveet. - -— Ei, madame, hän sanoi. — Marius saa katsella itselleen puolisoa -muualta — jollei neiti de La Vauvraye omasta vapaasta tahdostaan suostu -hänen vaimokseen — mikä ei ole todennäköistä. Sitten hän muuttui äkkiä -ankaraksi. — Neiti de La Vauvraye voi kai hyvin, madame? - -Markiisitar nyökkäsi, mutta ei virkkanut mitään. Pariisilainen kääntyi -Fortunioon päin. - -— Menkää noutamaan hänet tänne! hän käski kapteenia. - -Garnache käveli edestakaisin lattialla ja meni Tressanin ohitse aivan -läheltä. Hän nyökkäsi käskynhaltijalle niin ystävällisesti, että tämä -säikähti pahasti. - -— Sattuipa hyvin, rakas herra käskynhaltija. Olen iloissani siitä, että -tapasin teidät täällä. Muutoin minun olisi pitänyt lähettää kutsumaan -teitä. Meidän keskemme on järjestettävä eräs pikku asia. Saatte -luottaa, että hoidan sen teidän nykyiseksi tyydytykseksenne, joskin -vastaiseksi suruksenne. Ja hymyillen hän asteli edelleen, jättäen -käskynhaltijan liian tyrmistyneeksi vastaamaan tai väittämään, ettei -hän ollut osaltaan syypää Condillacin tapahtumiin. - -— Aiotteko esittää minulle ehtoja? tiedusteli markiisitar kopeasti. - -— Kyllä varmasti, vastasi Garnache tuikean kohteliaasti. — Sen varassa, -hyväksyttekö _ne_ ehdot, on Mariuksen henki ja oma vastainen vapautenne. - -— Mitkä ne ovat? - -— Että kaikki väkenne — alinta keittiöpoikaa myöten — laskee aseensa -tunnin sisässä ja poistuu Condillacista. - -Markiisitar ei uskaltanut vastata kieltävästi. - -— Markiisi ei häädä minua pois? hän lausui puolittain kysyvästi. - -— Markiisilla, madame, ei ole lainkaan valtaa tässä suhteessa. Teidän -niskuroimistanne käsittelee kuningatar — minä kuningattaren lähettinä. - -— Jos minä suostun siihen, monsieur, niin entä sitten? - -— Ette voi sanoa _jos_, madame. Teidän on pakko suostua tahtoen tai -tahtomattanne. Ollakseni varma siitä olen tullut takaisin tällä tavoin -väkeä mukanani. Mutta jos ryhdytte taisteluun, niin teidät voitetaan — -ja silloin teille käy perin huonosti. Käskekää miestenne lähteä, kuten -ehdotin, niin saatte itsekin vapaana poistua täältä. - -— Niin, mutta minne? huudahti markiisitar äkillisen raivon puuskassa. - -— Mikäli tunnen olosuhteitanne, madame, käsitän teidän jäävän melkein -kodittomaksi. Teidän olisi pitänyt ajatella kerran joutuvanne -riippuvaiseksi markiisi de Condillacin jalomielisyydestä, ennen -kuin kävitte juonittelemaan häntä vastaan ja suunnittelemaan hänen -surmaamistaan. Nyt voitte tuskin odottaa jalomielisyyttä häneltä -ja jäätte niin ollen melkein kodittomaksi, jollei... Hän katkaisi -lauseensa kesken, vilkaisten Tressaniin hyvin ivallinen ilme silmissään. - -— Käytätte minua kohtaan kovin uskaliasta kieltä, huomautti -markiisitar. — Sillä tavoin ei ainoakaan ihminen ole ennen rohjennut -minulle puhua. - -— Kun valta oli teillä, madame, kohtelitte minua sillä tavoin, ettei -kukaan ole koskaan uskaltanut kohdella minua siten. Nyt olen minä -voiton puolella. Saatte nähdä, että käytän sitä teidän eduksenne. -Pankaa merkille, kuinka jalomielisesti kohtelen teitä, murhan -suunnittelijaa! Herra de Tressan, hän kutsui käskevästi. Käskynhaltija -syöksähti eteenpäin ikään kuin jonkun sysäämänä. - -— He... herra? - -— Teihinkin nähden käännän pahan hyväksi. Tulkaa tänne! - -Käskynhaltija lähestyi ihmetellen, mitä oli tekeillä. Markiisitar -katseli häntä kylmä väike silmissään, sillä älykkäämpänä kuin Tressan -hän oli jo arvannut Garnachen aikeen. - -Sotilaat nauraa virnistelivät, apotti seisoi värähtämättömin kasvoin. - -— Markiisitar de Condillac joutuu tästä lähtien todennäköisesti -kodittomaksi, sanoi pariisilainen Tressanille. — Ettekö te, herra de -Tressan, ole kyllin ritarillinen tarjotaksenne hänelle kodin? - -— Minäkö? änkytti Tressan, tuskin tohtien uskoa korviaan. — Markiisitar -tietää hyvin, kuinka kernaasti sen teen. - -— Tietääkö hän? Tehkää se sitten, monsieur! Ja sillä ehdolla annan -anteeksi ajattelemattomat puuhanne. Vakuutan sanallani, ettette -joudu tekemään tiliä niistä ihmishengistä, jotka ovat tuhoutuneet -petollisuutenne ja puuttuvan uskollisuutenne tähden, kun vain omasta -vapaasta tahdostanne luovutte Dauphinén käskynhaltijan toimesta, jota -en voi sallia teidän tästä lähtien pitää. - -Tressan silmäili vuorotellen markiisitarta ja Garnachea. Rouva seisoi -liikkumattomana ikään kuin Garnachen sanat olisivat muuttaneet hänet -marmoripatsaaksi, kykenemättä puhumaan raivoltaan. Sitten avautui ovi, -ja saliin astui neiti de La Vauvraye Fortunion seuraamana. - -Nähdessään Garnachen Valérie pysähtyi, vei käden sydämelleen ja -huudahti hiljaa. Näkikö hän todellakin Garnachen — uljaan vaeltavan -ritarinsa? Garnache ei ollut enää sen näköinen kuin niinä päivinä, -jotka hän oli ollut hänen vartijanaan; mutta hän oli sellainen, -jollaisena tyttö häntä mielellään ajatteli, sen jälkeen kun hän piti -häntä kuolleena. Pariisilainen meni häntä vastaan silmissään kaihoisa -ilme, ojensi hänelle molemmat kätensä, hän tarttui niihin ja kaikkien -nähden, ennen kuin Garnache ehti temmata käsiään pois, hän kumartui ja -suuteli niitä, samalla kun hänen huuliltaan pääsi kuiskaus: - -— Jumalan kiitos! Jumalan kiitos! - -— Mademoiselle! Mademoiselle! esteli pariisilainen, mutta liian -myöhäistä oli jo pidättää tyttöä. - -Hän ei nähnyt tässä teossa mitään muuta kuin kiitollisuutta siitä, mitä -hän oli tehnyt auttaakseen Valérieta, ja siitä vaarasta, mihin hän niin -alttiisti oli pannut henkensä palvellessaan tyttöä. Garnachen sanat -saivat Valérien jälleen tyyntymään, mutta äkkiä hänet taaskin valtasi -pelko tässä paikassa, jossa hän ei ollut tuntenut mitään muuta kuin -pelkoa. - -— Miksi olette täällä, monsieur? Oletteko taaskin antautunut vaaraan? - -Garnache nauroi. — En, en suinkaan. Nämä miehet ovat minun väkeäni — -ainakin tällä hetkellä. Tällä kertaa olen tullut voimakkaana säätämään -oikeutta. Mitä on tehtävä tälle naiselle, mademoiselle? hän kysyi, -ja tietäen hyvin, kuinka lempeän herttainen tyttö oli, hän lisäsi: — -Puhukaa nyt! Hänen kohtalonsa on teidän kädessänne. - -Valérie katsahti viholliseensa, ja sitten hänen katseensa lipui ympäri -huonetta, tarkastellen siellä äänettöminä seisovia miehiä ja apottia, -joka yhä oli pöydän päässä tämän kummallisen näyttämön kalpeana, -kylmänä katselijana. - -Muutos oli tullut niin äkkiä. Muutamia minuutteja sitten hän oli vielä -ollut vanki, ja häntä oli raadellut tuska, sillä hän oli kuullut, -että Mariuksen piti palata sinä päivänä ja heidät vihittäisiin, -suostuipa hän tai oli suostumatta. Ja nyt hän näki olevansa vapaa. -Hänen sankarinsa oli palannut mahtavana ja pyytänyt häntä ratkaisemaan -äskeisten sortajiensa kohtalon. - -Markiisitar oli tuhkanharmaa. Hän arvosteli tyttöä oman mittapuunsa -mukaan. Markiisitar odotti kuolemantuomiota, sillä hän tiesi, että hän -olisi julistanut sellaisen tuomion, jos osat olisivat olleet toisin -päin. Hän ei voinut uskoa, vaan luuli itseään pilkattavan kuullessaan -Valérien lausuvan: - -— Antakaa hänen mennä rauhassa! - -Ja ikään kuin kaikki olisikin ollut pilaa, Garnache nauroi ja vastasi: - -— Annamme hänen mennä, mademoiselle — mutta emme aivan omaa -valitsemaansa tietä. Teidän laisenne luonteet tarvitsevat miehen -ohjausta. Mielestäni saatte kylliksi ankaran rangaistuksen menemällä -avioliittoon tämän harkitsemattoman herra de Tressanin kanssa, aivan -kuten hänkin saa riittävän rangaistuksen myöhemmin, kun väärät haaveet -haihtuvat. Tehkää siis toisenne onnellisiksi! Tämä arvoisa isä liittää -teidät yhteen heti paikalla ja sitten, herra käskynhaltija, saatte -viedä nuorikkonne kotiin. Hänen poikansa seuraa teitä. - -Markiisitar vimmastui. Hän polki jalkaansa, ja hänen silmänsä -liekehtivät. - -— En ikinä, monsieur! En koskaan eläissäni! hän huusi. — Olen -markiisitar de Condillac, monsieur. Älkää unohtako sitä! - -— Tuskin on pelättävissä, että sitä unohdan. Juuri sen vuoksi, että -muistan sen, kehotan teitä vaihtamaan nimeä kaikella kiireellä -ja lakkaamaan olemasta markiisitar de Condillac. Mainitulla -markiisittarella on varsin raskas velka maksettavanaan. Antaa hänen -välttyä sitä suorittamasta muuttamalla nimeään. Olen avannut teille -oven, madame, josta voitte pelastautua. - -— Te olette hävytön, kivahti markiisitar. — En ole mikään letukka, -josta joku mies määräilee. - -Silloin tulistui myös Garnache. Hänen suuttumuksensa oli kuin teräs, -joka kalahti hänen luonteensa piikiveen, ja hänet valtasi yksi hänen -pelottavan rajuja kiivaudenpuuskiaan. - -— Entä tämä lapsi sitten? hän jyräytti. — Entä hän, madame? Oliko hän -mikään letukka, josta kukaan mies tai nainen sai määrätä? Kuitenkin -te koetitte määrätä hänestä vastoin hänen sydäntään, vastoin hänen -luontoaan ja vastoin hänen lupaustaan. Siinä kaikki! hän ärjäisi ja -hänen ilmeensä ja äänensä olivat niin pelottavat, että kopealuontoinen -markiisitar säikähti ja horjahti taaksepäin, kun Garnache astui -askeleen häntä kohti. — Laittautukaa naimisiin! Ottakaa tämä mies -puolisoksenne, te, joka niin kylmäverisesti tahdoitte pakottaa -toista vastenmieliseen avioliittoon! Tehkää se, madame, ja tehkää se -nyt, sillä muutoin, taivaan nimessä, teidän on lähdettävä mukanani -Pariisiin, ja saatte nähdä, ettei siellä olla lempeitä. Siellä ette -kostu paljoa, jos riehutte ja kiljutte olevanne markiisitar de -Condillac. Teidät tuomitaan murhaajana ja kapinoitsijana ja poikanne -myös. Valitkaa siis, madame! - -Hän lakkasi puhumasta. Valérie oli tarttunut hänen käsivarteensa. Heti -lauhtui hänen raivonsa, ja hän kääntyi tyttöön päin. - -— Mitä nyt? - -— Älkää pakottako häntä, jollei hän tahdo ottaa herra de Tressania -puolisokseen. — Minä tiedän — mutta hän ei tiennyt — kuinka kauheaa se -on. - -— Rauhoittukaa, tyynnytti Garnache häntä kasvoillaan hymy, joka -muistutti päivänpaistetta ukkosen jälkeen. — Hänen laitansa ei ole -lainkaan huonosti. Näyttää siltä, että he olivat jo kihloissa. Enkä -sitä paitsi pakota häntä. Hänen on mentävä naimisiin omasta vapaasta -tahdostaan — tai muutoin lähdettävä Pariisiin tutkittavaksi ja -tuomittavaksi. - -— He olivat kihlautuneet, niinkö? - -— Niin — ettekö ollutkin, herra käskynhaltija? - -— Olimme, monsieur, vastasi Tressan itsetietoisen ylpeästi, — ja minä -puolestani olen valmis heti vihittäväksi. - -— Jumalan nimessä siis antakoon markiisitar vastauksensa nyt! Me emme -voi tuhlata näin koko päivää. - -Markiisitar seisoi katsellen häntä, naputtaen kenkänsä kärjellä -lattiaa, silmät synkän kiukkuisina. Mutta vihdoin hän melkein pyörtyen -inhosta lupasi täyttää Garnachen tahdon. Pariisi ja teilauspyörä olivat -liian hirvittävä vaihtoehto. Ja joskin hän säästyisi siitä, ei hänellä -ollut muuta kuin pahanpäiväinen hökkeli Tourainessa, ja vaikka Tressan -olikin ruma, niin hän oli rikas. - -Niinpä apotti valmistautui kuningattaren lähetin määräyksestä -juhlallisesti toimittamaan vihkimisen. - -Se oli pian tehty. Fortunio oli Tressanin puhemiehenä ja Garnache itse -vaati saada taluttaa morsiamen käskynhaltijan luokse, mikä pilkka -kirveli Condillacin ylpeää emäntää pahemmin kuin kaikki muut viimeisen -puolituntisen kärsimykset. - -Kun toimitus oli ohitse, ja Condillacin leskimarkiisitar oli -muuttunut kreivitär de Tressaniksi, käski Garnache avioparin poistua -rauhallisesti ja heti paikalla. - -— Kuten lupasin, ei teitä ollenkaan ahdisteta oikeudellisesti, herra de -Tressan, hän vakuutti käskynhaltijalle erottaessa. — Mutta teidän on -heti luovuttava kuninkaan käskynhaltijan toimesta Dauphinéessa, sillä -muutoin on minun pakko toimia niin, että se teiltä riistetään — ja -siitä voisi aiheutua ikäviä seurauksia. - -He lähtivät, markiisittaren pää painuksissa; hänen jäykkä ylpeytensä -oli vihdoinkin nujerrettu, kuten fransiskaaniapotti oli niin varmana -hänelle uhannut. Heidän jälkeensä poistuivat apotti ja Florimondin -palvelijat. Fortunio meni heidän seurassaan panemaan toimeen Garnachen -määräystä, että leskimarkiisittaren varusväkeen kuuluvat miehet oli -heti lähetettävä tiehensä, jättäen pariisilaisen luokse isoon saliin -vain neiti de La Vauvrayen. - - - - -Martin päivän aatto - - -Apein mielin pohtien, miten hän kertoisi Valérielle tietonsa ja -vapautuisi kiusallisesta tehtävästään, Garnache käveli edestakaisin -salin lattialla. - -Valérie nojasi pöytään ja tarkkaili häntä. Pariisilainen mietti -turhaan, hän ei voinut keksiä mitään sopivaa ilmoittamistapaa. -Tyttö oli sanonut, ettei hän varsinaisesti rakastanut Florimondia, -ettei hänen uskollisuutensa ollut muuta kuin isän toivomuksien -kunnioittamista. Mutta kuinka pahan kolauksen hänen ylpeytensä siitä -huolimatta saisi, kun hän kuulisi, että Florimond oli tuonut puolison -mukanaan kotiin? Garnache tunsi voimakasta sääliä häntä kohtaan. -Kuinka yksinäiseksi hän jäisikään tästä lähtien suurten tiluksien -omistajattarena, yksin ja ystävittä? Ja hieman pahoillaan hän oli -omastakin puolestaan, yksinäiseksi täytyisi hänenkin tästedes tuntea -itsensä, mutta se oli sivuseikka. - -Vihdoin Valérie itse keskeytti äänettömyyden. - -— Monsieur, ehdittekö ajoissa pelastamaan Florimondin? - -— Kyllä, mademoiselle, vastasi Garnache iloisena siitä, että Valérie -otti asian puheeksi. - -— Entä Marius? Teidän puheistanne päättäen otaksun, ettei hän ole -vahingoittunut. - -— Ei lainkaan. Säästin hänet, jotta hän voisi ottaa osaa iloon, jota -avioliitto herra de Tressanin kanssa tuottaa hänen äidilleen. - -— Olen hyvilläni, että asia on niin. Kertokaa minulle, miten kaikki -kävi. - -Mutta Garnache joko ei kuullut tai ei välittänyt mitään hänen -pyynnöstään. - -— Mademoiselle, hän virkkoi hitaasti. — Florimond on tulossa... - -— Florimond? - -— Hän on vielä La Rochettessa. Mutta hän vain odottaa sanomaa siitä, -että hänen äitipuolensa on poistunut Condillacista. - -— Mutta — miksi — miksi —? Eikö hänellä sitten ollut vähääkään kiire -minun luokseni? - -— Hän on... Garnache keskeytti lauseensa ja alkoi pureksia viiksiään, -silmäillen Valérieta synkkänä. Hän oli pysähtynyt aivan tytön eteen, -laski kätensä keveästi hänen olalleen ja katseli pieniä, soikeita, -viehättäviä kasvoja. — - -— Mademoiselle, koskisiko teihin hyvin kipeästi, jollette sittenkään -olisi määrätty herra de Condillacin puolisoksi? - -— Koskisiko se minuun? kertasi tyttö. Pelkästään se kysymys pani hänet -huohottamaan toivosta. — Ei — ei, monsieur, se ei koskisi minuun. - -— Onko se totta? Onko se todella, ihan todella totta? huudahti toinen, -ja hänen sävynsä näytti muuttuvan vähemmän alakuloiseksi. - -— Ettekö tiedä, kuinka totta se on? sanoi Valérie, korostaen sanojaan -sillä tavoin ja luoden ylöspäin niin kainon silmäyksen, että Garnache -tunsi äkkiä kurkkuaan kuristavan. Veri tulvahti hänen poskiinsa. -Hän aavisti noissa sanoissa olevan sellaisen merkityksen, joka sai -hänen suonensa sykkimään kiivaammin kuin milloinkaan ennen vaaroissa -ja iloissa. Sitten hän hillitsi itseään ja oli sydämensä sisimmässä -kuulevinaan raikuvaa pilkkanaurua — aivan samanlaista pilkkanaurua, -jota hän itse oli toissa yönä nauranut juostessaan Voironiin. Hän -palasi asiaan. - -— Minua ilahduttaa, että ajattelette niin, sillä Florimond on tuonut -mukanaan kotiin puolison. - -Sanat oli lausuttu, ja hän astahti taaksepäin kuten mies, joka -sinkautettuaan loukkauksen valmistautuu torjumaan vastaukseksi -odottamaansa iskua. Hän oli otaksunut näkevänsä myrskyn, rajun, -epätoivoisen purkauksen, suuttumuksesta leimuavat silmät. Mutta Valérie -oli lempeän tyyni, hänen herttaisille, kalpeille kasvoilleen levisi -hymy ja sitten hän piilotti kasvonsa käsiinsä, painoi kasvonsa ja -kätensä Garnachen olkaa vasten ja alkoi itkeä hyvin hiljaa. - -Tämä oli pariisilaisesta melkein pahempaa kuin hänen pelkäämänsä -myrskynpuuska. Kuinka hän olisi voinut tietää, että nämä kyyneleet -tulvivat sellaisesta sydämestä, joka oli pakahtumaisillaan ilosta? Hän -taputti Valérieta olalle ja tyynnytteli häntä. - -— Lapsukainen, hän kuiskasi tytön korvaan. — Mitäpä sillä väliä? -Ettehän oikeastaan rakastanut häntä. Hän ei ole läheskään teidän -arvoisenne. Älkää surko. Näin on parempi. - -Valérie katsoi häntä silmiin hymyillen kyyneltensä lävitse. - -— Itken ilosta, monsieur, hän sanoi. - -— Ilosta? _Vertudieu!_ Mistä kaikesta naiset voivatkaan itkeä? - -Tietämättään, melkein vaistomaisesti Valérie painautui lähemmäksi -Garnachea, ja taas miehen sydämenlyönti kiihtyi ja puna lehahti hänen -laihoille kasvoilleen. Hyvin lempeästi hän kuiskasi Valérien korvaan: - -— Tahdotteko lähteä kanssani Pariisiin, mademoiselle? - -Hänen tarkoituksensa oli vain kysyä, eikö Valérien nyt, kun hän jäisi -Dauphinéhen yksin ja ystävittä, olisi parasta antautua kuningattaren -hoivattavaksi. Mutta voiko tyttöä moittia siitä, jos hän käsitti -kysymyksen väärin, jos hän piti sitä juuri niinä sanoina, joita -hänen sydämensä kaipasi kuulla Garnachen lausuvan? Garnachen äänen -hellä sointu oli omiaan viittaamaan, että hänen tarkoituksensa oli -juuri Valérien toivoma. Tyttö katsoi häntä ruskeilla silmillään ja -painautui vielä lähemmäksi häntä, sitten värähtivät hänen silmäluomensa -kainoudesta, hieno puna valahti hänen poskilleen, ja hän vastasi hyvin -hiljaa: - -—Tahdon tulla kanssanne minne tahansa, monsieur .. minne tahansa. - -Hän tarttui Valérien olkapäihin ja piti häntä käsivarren matkan päässä -itsestään, tarkastellen häntä, terävissä silmissään huolestunut ilme. - -■— Mademoiselle, mademoiselle! hän huudahti. — Valérie, mitä te -sanoitte minulle. - -— Mitä minun olisi pitänyt sanoa? kysyi tyttö, katse maahan luotuna. -— Onko kukaan koskaan auttanut ketään naista siten kuin te olette -auttanut minua? Onko kellään naisella koskaan ollut parempaa ja -ylevämpää ystävää? Miksi minun pitäisi sitten ujostella tunnustaessani -rakkauteni? - -Garnache nielaisi rajusti, ja hänen silmiensä edessä leijaili -utua, vaikka ne olivat värähtämättä katsoneet vastustajaan monissa -verileikeissä. - -— Ette ymmärrä mitä teette. Minä olen vanha. - -— Vanha? kertasi Valérie syvästi kummastuneena ja silmäili Garnachea -ikään kuin etsien todistuksia hänen väitteelleen. - -— Niin, vanha, vakuutti pariisilainen katkerasti. — Katsokaa harmaita -hiuksiani. En ole sopiva teille. Te tarvitsette komean, nuoren keikarin. - -Valérie katseli häntä heikon hymyn värähdellessä suupielissään. Hän -näki Garnachen suoran uljaan vartalon, hänen hienon, arvokkaan ja -voimakkaan olemuksensa. Hänessä oli miestä joka tuuma. - -— Olette juuri sellainen kuin toivoisin teidän olevan, vastasi Valérie. - -— Olen äreä ja kärttyinen. Rakkaus ei ole milloinkaan osunut kohdalleni -ennen kuin nyt. Minkälainen mies minusta voi mielestänne tulla? - -Tytön katse oli kiintynyt Garnachen takana oleviin ikkunoihin. Niiden -läpi paistava päivä tuntui antavan hänelle vastauksen, jota hän etsi. - -— Huomenna on Pyhän Martin päivä, mutta katsokaapas, kuinka lämpimästi -aurinko paistaa! - -— Surkea, kuviteltu Pyhän Martin kesä, syksyn hetkellinen -lenseytyminen. Sain sopivan vastauksen vertauksestanne. - -— Oi, ei se ole kuviteltua, huudahti tyttö. — Auringon kirkkaudessa -ja lämmössä ei ole mitään luuloteltua. Me näemme sen ja tunnemme sen, -emmekä ole yhtään vähemmän iloissamme siitä sen tähden, että sattuu -olemaan marraskuu, pikemminkin riemuitsemme siitä sitäkin enemmän. Eikä -teidän elämänne ole vielä marraskuussa, ei vielä moneen kuukauteen. - -— Sananne ovat kenties sattuvat, koska nimeni on Martin, vaikka en -olekaan pyhä. Ei, ei! Se olisi arvottomasti tehty. - -— Jos rakastan sinua, Martin? kysyi Valérie hellästi. - -Hetkisen Garnache tuijotti tyttöön ikään kuin tahtoisi noiden -kirkkaiden silmien lävitse tunkeutua hänen sielunsa sisimpiin -sopukoihin. Sitten hän vaipui polvilleen tytön eteen kuten rakastunut -poikanulikka ja suuteli Valérien käsiä merkiksi siitä, että hänet oli -voitettu. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGATTAREN LÄHETTI *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |