diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67181-0.txt | 4582 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67181-0.zip | bin | 88530 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4582 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..3423a04 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #67181 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67181) diff --git a/old/67181-0.txt b/old/67181-0.txt deleted file mode 100644 index ec21582..0000000 --- a/old/67181-0.txt +++ /dev/null @@ -1,4582 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Penna merikarhu, by Emil Elenius - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Penna merikarhu - ynnä muita saaristolaisnovelleja - -Author: Emil Elenius - -Release Date: January 16, 2022 [eBook #67181] - -Language: Finnish - -Produced by: Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PENNA MERIKARHU *** - - - - - -PENNA MERIKAUHU YNNÄ MUITA SAARELAISNOVELLEJA - -Kirj. - -Emil Elenius - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1926. - - - - -SISÄLLYS: - -Puusetä -Saarelaisten sonniyhdistys -Suuri ja rikas herra -Muija-parka -Lankut tai henki!!! -Kiis-Hemman viimeinen päivä -Saarelais-Susanna -Salaisuus -Penna merikauhu -Hanskin Matin tupakat - - - - -PUUSETÄ - - -Vielä tänäkin päivänä seisoo saaren entisten seppien talo -kallioperustallaan. Seinistä on väri miltei kokonaan mennyt sateiden ja -myrskyjen teitä. Pystyyn naulatut vuorilaudat, aikoinaan keltaisiksi -maalatut, ovat harmaantuneet. Ikkunain vuorilaudat ovat parhaiten -säilyneet, niistä hohtaa vielä vanhaa valkeaa väriä, samoin ovista. -Savupiippujen tiilien välistä on kalkkilaasti tippunut pois, tiilet -rapautuneet, niiden murskaa on tippunut pärekatolle, joka on mätä ja -sammaloitunut -- paikoin näkyvät isot kaistat kokonaan päreettöminä, -niistä kohdin paistavat kattolaudat. Selvää on, että katto vuotaa. - -Vuosikausiin ei kukaan käy talossa, sillä koko suku on kuollut ja eräs -perheen kaukainen omainen, ainoa perillinen, harhailee ulkovesillä, -mistä hänen kotiintuloaan on turhaan odoteltu jo kymmenkunta vuotta -- -parikymmentä vuotta. - -Sisällä talossa kuuluvat huonekalut olevan ennallaan. Sadevesi tärvelee -niitä. Iso peili tuvan seinällä ja toinen kammarissa on harmaantunut. - -Joku ruutu ikkunoista on poissa. Pääskyset lentävät niistä sisään ja -ulos. Ne ovat rakentaneet pesiään tuvan orsille, joille muinoin -viskattiin parsittaviksi tuotuja verkkoja tai muuta. Siltapalkeissa on -jo mätänemisen vikaa siellä ja täällä. Ne ovat täynnä pienien naulasten -jälkiä, joilla joskus maailmassa talon miehet ovat kiinnittäneet -hylkeennahkoja permantoon kuivumaan. Ei ole neliötuuman alaa, missä ei -naulan jälkiä näkyisi! Vuosikymmenten kuluessa on siihen monikin nahka -pingoitettu ja moni naula isketty, eri kohtiin eri keväinä. Nykyajan -kansa ei kärsi tuvissaan niin kovaa hylkeenrasvan hajua ja pingoittaa -senvuoksi hylkeennahat ulkoseiniin. - -Piha on nurmettunut. - -Kaikki käytävät ovat kadonneet. - -Kaivon kansi on ränsistynyt. - -Pihan keskellä kasvava yli puolisatavuotias omenapuu on sammaloitunut -ja kukkii keväisin niinkuin ennenkin, mutta eivät omenanvarkaat ole -sitä enää lähestyneet pitkiin aikoihin, sillä sen omenat, pienet, -vaaleat, punaposkiset hedelmät, ovat vuosi vuodelta alkaneet maistua -yhä pahemmilta. Sen nuoruus on mennyttä. - -Talossa elivät entisinä hyvinä aikoina, niinkuin sanottu, saaren sepät -sukupolvesta sukupolveen. He olivat voimakkaita ja suurikokoisia -miehiä, ja rohkeita he olivat, vaikka olivatkin seppiä. Eräs heidän -esi-isistään oli ollut mantereella sepän opissa, ja tämä jätti taidon -pojilleen, ja poika taas pojilleen, sillä suku oli omituinen siitä, -että siihen syntyi vain poikalapsia, paitsi viimeisille, Mikolle ja -Topille, joille ei syntynyt minkäänlaista lasta. Siitähän se suvun -sammuminen johtuikin. - -Näistä kahdesta miehestä, Jaakon Mikosta ja Jaakon Topista, tämä -kertomus on tehty, tai oikeastaan yhdestä heidän elämänsä tapauksesta, -eräästä laivarikosta, joka Topilta vei hengen ja Mikolta jalan. Mikkoa -nimitettiin siitä lähtien Puusedäksi. Kun hänen veljensä kuoli -lapsettomana eikä sisaria ollut, ei kukaan omaisista nimittänyt Mikkoa -Puusedäksi, vieraat vain, hyvät kylänmiehet ja naapurit nimittivät -häntä hänen puujalkansa vuoksi Puusedäksi, koska pitivät hänestä. Hän -oli kuin koko kylän ja koko saaren yhteinen setä, sillä hän oli -kutsunut aina ennen lapsia luokseen ja sanonut: "Pien laps, hu'! Tul -antaan kättä sedälle! Setä antaa viispenniä!" -- Ja kun lapsista kasvoi -aikaihmisiä, muistivat he tämän ja nimittivät häntä yhä sedäksi tai -oikeastaan Puusedäksi, ja hänestä on tämä kertomuskin saanut nimensä, -ei sen puolesta, että tässä ei muista kerrottaisi, vaan siksi, että -joku nimihän tälläkin kertomuksella pitää olla. - -On kesäinen sunnuntaipäivä Puusedän eli Jaakon Mikon eli Mikko -Jaakkolan ja hänen puolisonsa Annastiinan vielä eläessä. - -Annastiina keittää kalasoppaa päivälliseksi. Padassa kiehuu kuorittuja -perunoita. - -Aamulla on käyty kokemassa siikaverkkoja ja saatu monta lihavaa siikaa. -Niistäkös tulee hyvä kalasoppa! Uusia perunoita, oman lehmän maitoa, -vähän sipulia, hiukan suolaa ja pippuria ja neljä tuoretta siikaa ja -hiukan voita. Siitä tulee maukas keitto, ja kun Mikko tietää, että -Annastiina vasta eilen, lauantaina, leipoi, tupruttelee Mikko -maltittomana piippuaan ajatellessaan tiedossa olevan päivällisen -ihanuutta. Tuoreista siioista keitetty liemi ja sen kanssa miltei -lämmintä hapanleipää! Voiko syntinen ihminen tämän maallisen -vaelluksensa aikana suurempaa autuutta toivoa! - -Jo varhain aamulla oli Mikko muijineen käynyt kokemassa -siikaverkkojaan. Puujalkaisena ei hän voinut harjoittaa purjehdusta -eikä suurkalastusta, niinkuin suvun entiset miehet olivat tehneet -sepäntoimensa ohella. Hän kalasteli muijansa kanssa siikoja rannoilta -ja takoi raudat kaikkiin jaaloihin ja jahteihin, korjasi kelloja ja -lukkoja, takoi kirveitä, tinasi kattiloita ja teki kaikkea, mitä -saarelaissepän on tehtävä, ja hyvin kaiken tekikin -- tarkkakäyntiset -hyljepyssyt ja hyväonniset hyljeraudat siihen luettuina. - -Siianpyynnissä kävi Mikko omalla vanhalla haapiollaan Annastiinan -kanssa yhdessä -- Annastiina souti keulassa ja Mikko huopasi perällä. -Meno- ja paluumatkoilla he eivät puhuneet koskaan mitään, mutta -perillä, verkkojen luona, tapahtui aina kommelluksia, joista Mikko sai -aiheen torua Annastiinaa. Niin tänäkin aamuna. Annastiina huopasi -pitkin lähellä veden pintaa näkyvää verkonpaulaa, mutta kun maalta kävi -kova tuuli, oli hänen vaikea pysytellä oikeassa suunnassa, tai haapio -kulki milloin liian kovasti ja milloin liian hiljaa. Verkkoja nimittäin -ei nostettu ylös -- koettiin vain, katsottiin, onko niissä kaloja, ja -niitä oli. Mikko, joka haapion perällä istui ja haapion kulkiessa -kohotti paulaa ja käsiään vuorottelemalla siirtyi verkon ulkopäätä -kohti, ärähti pahasti, kun haapio erään vihurin painamana alkoi ajautua -verkon päälle. Mikko oli lopettanut paulan lappamisen ja sanonut -näinikään: "Eksä osaa soutaa, hä! Miksä lasket haapion verkon päälle -- -hä!" Annastiina oli hätääntynyt ja ruvennut kiivaasti soutamaan, -jolloin haapion keula oli tärähtänyt kivelle, ja Mikko oli vanhalla -kimakalla äänellään huutanut: "Nääthää huonopiikaa -- sout kivell'! -Eksä osaa huovata -- hä!" jolloin Annastiina oli ruvennut huopaamaan, -mutta ei haapio ollut sittenkään irtaantunut kiveltä, ei ennenkuin -Annastiina Mikon komentamana oli mennyt perälle, jolloin he molemmat -näkivät ensimmäisen siian, joka pyristeli verkossa ihan sillä kohtaa. -Mikko olisi kai sinäkin aamuna nokitellut Annastiinalle enemmänkin, -ellei sitä siikaa olisi saatu ja monta muuta siikaa siitä verkosta ja -toisista verkoista lisää. - -Nyt kun ihanan siikakeiton lemu tuntui sieraimissa ja hyvä tupakka -paloi piipussa, oli viimeinenkin kiukku asettunut. Nyt hänen oli hyvä -olla, ja vielä paremmalta tuntui elämä päivällisen jälkeen, kun hän -oikaisi itsensä vuoteeseensa ruokalevolle ja katseli orsia ja -liituvedellä valaistuja kattopalkkeja ja kuunteli Annastiinan -askartelua, kunnes kaikki muuttui uniksi. Mutta pitipäs tulla harmia -sinäkin päivänä, keskellä suloisinta pyhäpäivä-iltaa! - -Pitipäs tulla! - -Saaressa oli niihin aikoihin eräs kesävieras, kirkonkylän vallasväen -tuttavia tai sukulaisia. Hän oli kirkkomiesten kanssa tullut -tutustumaan saaren toiseenkin kylään, ja hänen mukanaan tuli Jaakon -Mikon taloon harmi -- pilaamaan kauniin sunnuntai-iltapäivän. - -"On sillä Vihollisella nääthän keinonsa! Lähetäpäs mantereelta asti -mies liikkeelle pilaamaan yksinkertaisen ja ymmärtämättömän saarelaisen -pyhäiltaa!" oli Mikko huoannut vieraan lopultakin mentyä matkoihinsa. - -Tämä "lähetetty mies" oli tullut kylään jo siinä kahden korvissa -iltapäivällä ja hän oli käynyt monessa talossa ennenkuin osui -Jaakkolaan, minne jäikin pariksi tunniksi, koska siellä oli niin paljon -katseltavaa: jo piha ja sitä ympäröivät vanhanaikaiset rakennukset, -laivarikoista saatujen haaksien nimilaudat aitanovien yläpuolella ynnä -muu, ja ennen kaikkea tupa ja sen seinällä olevat vanhat kuvat. - -Toisen ääreen jäikin vieras seisomaan heti sisään tultuaan ja hyvää -päivää sanottuaan. Vieras näyttikin olevan sitä mieltä, että talo, ja -luultavasti koko kylä, ehkä koko saarikin, on vain hyvin kiintoisa -ulkomuseo ja ihmiset museoon kuuluvia nähtävyyksiä! Kaiken aikaa näytti -vieras tekevän muistiinpanoja. Hän oli pysähtynyt toisen taulun ääreen --- se ei oikeastaan ollut mikään kuva, vaikka olikin lasin takana ja -kehyksissä. Olihan vain vanha ruskettunut asiapaperi, painettua tekstiä -täynnä, paitsi keskellä näkyvä käsinkirjoitettu nimi: Tobias Jacola, ja -alle piirretyt käsinkirjoitetut vieraat nimet ja leimat. - --- Mielenkiintoinen asiapaperi! Peräti mielenkiintoinen! -- huudahti -vieras, joka näytti osaavan lukea siihen painettua tekstiä. -- Teidän -poikanne kunniakirja? - --- Veljen... - --- Jaaha -- jaaha. Hengenpelastuksesta -- koko laivaväen pelastuksesta! -Tätähän seuraa myös kultamitali? - --- Niin... Kyllähän se mitalikin on... - -Ja sitten alkoi tutkinta. -- Vieras kyseli ja kyseli. - -Mikko, se Puusetä, on istunut koko ajan sivupenkillä kyynärpäät -polvilla, tupakoi ja vastailee vieraalle lyhyesti ja kierrellen, ja -samalla itsekseen muistelee koko tapausta: - -_Mitä eräänä syksynä tapahtui parikymmentä vuotta sitten_. - - * * * * * - -Yöpimeässä ja lumipyryssä oli norjalainen parkkilaiva ajanut kiinni -Purjeniemeen, lähelle kylää. - -Aamulla oli kokoontunut koko saaren väki kalliolle katselemaan, eikä -mitään voitu tehdä. - -Laiva oli kääntynyt jyrkkää rantakalliota vasten syrjittäin, ja kuului -myrskyn pauhinasta silloin tällöin raskaita ja syviä jymähdyksiä, kun -laiva aallokon heittelemänä aina viskautui kalliota vasten. - -Sen irtoköli eli rai oli jo aikoja sitten irtaantunut ja kellui -aalloilla, samoin peräsin, ja parhaillaan repivät hyökyaallot varpetta, -kajuuttaa ja kanssia. - -Laivan miehistö oli kiivennyt niin ylös takilaan, etteivät kuohut -voineet sitä ainakaan toistaiseksi niellä. - -Joka silmänräpäyksenä vyöryi vesi yli kannen, ja vaahto kuohui -korkealle, puoliväliin saalinkeja. Keskilaivan kohdalla oli -rantakalliossa terävä kärki, joka oli murtautunut laivan kupeesta -sisään. Suuri, ammottava reikä oli laivassa sillä kohdalla, ja aina kun -laiva kallistui aallokon mukana mereen päin, syöksyi aukosta ulos vettä -koskena. Laiva oli vettä täynnä. Kaikki olivat varmoja siitä, että -viimeistään kahden tunnin kuluttua laiva hajoaa, taittuu ensin keskeltä -poikki, ja miehet, joka ainoa, vaipuvat syvyyteen. Ei kukaan voi uida -maalle jääkylmässä vedessä sellaisessa aallokossa eikä voi nousta -sileää kalliota myöten maalle, vaikka uida jaksaisikin. - -Saarelaisten kesken vallitsi synkkä äänettömyys, mutta sitten kun -lautamiesvainaja oli sanonut, että "Nyt sen pitää lopun tapahtua tunnin -sisällä -- ei tämä alus kestä kauemmin -- kohta se hajoaa", poistuivat -naiset ylemmä kalliolle metsän rajaan, toiset metsään asti, sillä he, -piikaväki, eivät tahtoneet katsella elävien ihmisten joutumista -pauhaavan veden varaan ja murskautumista laivan pirstaleiden seassa. - -Samana hetkenä, jolloin lautamiesvainaja oli niinikään sanonut, oli -Mikko kyhnäissyt Topi-veikkovainajataan käsivarteen ja huutanut hänen -korvaansa: - --- Eikhän lähetä koettamaan haapiolla apuun tuonne laivaan, jos saadaan -muutamia hyviä miehiä mukaan! - -Johon Topi oli vastannut: - --- Mennään vaan -- eihän tämä meidän henkemme ole sen kalliimpi kuin -noiden norjalaistenkaan, eikä tämä asia näin katsellenkaan näytä -paranevan! - -Sitten he olivat saaneet neljä saaren parasta miestä mukaansa ja -lähteneet. - -Se oli hyvä haapio! Ei sellaista haapiota ole ennen nähty eikä sen -perästä! - -Se nousi aallokossa kuin korkki, ja sai se olla aikamoinen hyöky ja -hönkä, joka kykeni sylkemään sen partaan yli! -- Pari kertaa se -kuitenkin täyttyi, mutta sankoja oli mukana, ja vesi ajettiin jälleen -sinne, mihin sen Luoja määräsi sanoessaan aikojen alussa: "Asettukoot -vedet niin, että kuiva näkyy!" - -Päästiin kuin päästiinkin laivan luo, keulapuolen ja maan väliin. -- -Valvottiin aina laineiden väliaikaa, ja silloin mentiin sinne maan ja -keulapuolen väliin ja kaapattiin laivasta mies tai pari haapioon, ja -taas soudettiin pahempien hyökyjen ajaksi ulomma odottamaan ja ajamaan -vettä haapiosta. - -Viimein ei näkynyt laivassa muita kuin sen päämies. Silloin nähtiin, -että rannallaolijat viittoivat ja huusivat meille jotain, mutta eihän -me kuultu mitä. Perästä saatiin tietää, että maallaolijat, jotka asian -paremmin näkivät, olivat huomanneet, että laiva hajoaa siinä paikassa, -taittuu keskeltä poikki ja pirstoutuu, ja olivat meille koettaneet -huutaa: "Älkää tulko lähelle!" -- mutta eihän me innoissamme mitään -muuta tarkattu kuin että laivan päämieskin on pelastettava -- eikä -totta tosiaan mitään kuultu, vaikka mitä olisivat huutaneet. Kun taas -tuli rauhallisempi väliaika, huusi Topi-veikko-vainaja: "No nyt pojat!" --- ja me sousimme laivan suojaan ja sieppasimme päämiehen väylingiltä -haapioon. -- Samalla nousi veikko-vainaja haapion keulassa seisoalleen -ja huusi: "Ja nyt maalle, ennenkuin hyöky tulee!" -- Hän, se vainaja, -oli sepinyt pitkän haapion pestiköyden, ja samalla kuin minä ohjasin -haapion kalliota kohti, siihen, missä se oli loivinta, veli-veikko -heitti pestin kalliolla seisojille, joiden piti siepata se kiinni ja -vetää haapio miehineen päivineen kuin hain kidasta aina kuivalle -kalliolle asti. Mutta heitto ei tuulessa onnistunut ensi kerralla -- -toisella vasta, ja huikean "kovast, kovast, kovast"-huudon raikuessa -veti kansa meidät maalle. Mutta juuri sinä silmänräpäyksenä kuului -merestä kamala pauhu. Itse päähyöky, sata kilometriä Suomenlahtea -vyöryttyään ja voimiaan kooten, se sieltä tuli. Kuului ryskettä ja -pauhua, ja jyrisi kuin ukonilmalla. Ja kun minä, joka istuin perällä ja -olin ohjannut, hätääntyneenä vilkaisin taakseni, näin laivan taittuvan -juuri sillä hetkellä keskeltä poikki -- peräpuoli laivaa kaatui -mereenpäin ja keulapuoli maallepäin. Näin vain ilmassa koko -keulatakilan kaatuvan meitä kohti. Olisin huutanut veli-Topille, joka -vielä seisoi haapion keulassa, "väistä", mutta en saanut sanaa -suustani. Tuijotin vain takilaan, joka mastoineen, raakoineen ja -purjeineen kaatui meitä kohti kuin Jumalan ilma. En saanut sormeanikaan -liikkeelle. Joka jäsen oli hervoton. En edes hengittänyt! Näin vain, -että nyt se tulee -- loppu nimittäin, niin minulle kuin muillekin. -Veli-Topin löi masto -- märssytanko -- kuoliaaksi, ja minun vasen -jalkani jäi murskaantuneena haapion pohjan ja saalingin väliin. Muille -ei tapahtunut mitään. Lopulta minut saatiin irti ja veli-Topin ruumis. -Laivan päämies luki heti siinä kalliolla minun kouraani kaksikymmentä -puntaa rahaa, ja lupasi lähettää veli-vainajalle mitalin ja -kunniakirjan ja kiitti itkien meitä ja Jumalaa omasta ja miestensä -ihmeellisestä pelastumisesta. - - * * * * * - -Vieras kyselee ja utelee, kunnes koko sankariteko, paitsi Mikon osuus, -on käyty kohta kohdalta läpi. - -Emäntä on istunut lähelle ikkunaa hänkin ja lausunut sanasen silloin ja -tällöin -- täydentäen parhaansa mukaan Mikon useissa kohdin hyvinkin -vaillinaista kertomusta. - -Kumpikaan, isäntä yhtä vähän kuin emäntäkään, ei ole koko aikana -katsonut kyselijää suoraan silmiin. - -Syntyy pitkä vaitiolo. Sen ajalla Mikko imee kiivaasti piippuaan ja -ajattelee, niin että leukapielet tutisevat -- ajattelee näinikään: - -Kyselee vainajien tekoja! -- Mitä muka teki ja mistä sai kultamitalin -ja kunniakirjan! -- Tahtoo nähdä sitä kultaista mitaliakin nauhoineen! --- Saatana hänen ties, missä se on -- jossain kirstunkolossa! -- Ei näe -ja kysele edessään olevasta elävästä ihmisestä mitään -- että missä -sitä ollaan menetetty vasen jalka? -- esimerkiksi -- tai muuta. -- Jo -olet tuhma! -- Jo olet tuhma ja sokea mieheksesi! - -Emäntä myös, huojutellen ruumistaan ja tuijottaen ikkunalla kukkivaan -turkinpalsamiin, miettii samaa: - -Kyselisit paremminkin, missä tuo Mikko-parka on jalkansa menettänyt ja -että eikös ole vaikeaa saarelaisen elää puujalkaisena? -- Panisin minä -paikalla kahvit tulelle, jos sitä ymmärtäisit kysellä, ja olenpa varma, -että Mikko löytäisi kaapistaan rommiputelin! On sillä! On sillä -sikarejakin! On sillä! -- -- -- - -Vieras on ennättänyt siirtyä toisen taulun ääreen, tavaillen siinä -kuvan alla olevaa kirjoitusta, joka on englanninkielinen, ja sanoo: - --- Tämä taitaa olla meritaistelu? - --- Mikä... ska lie -- vanhentunut ja pölyyntynyt... - --- Onkohan tämä jostain laivarikosta? - --- Laivarikosta!! Ö'! - --- Niin, niin! Älkää pahastuko! Meinaan, että kun ei tämänlaisia juuri -näe muualla Suomessa... Tai ehkä tämä on jonkun merimiehen tuoma? - --- Mikä lie -- mistä lie -- jotain vanhojen peruja... - - * * * * * - -Sankari-veljesten muistoa ei ole enää mikään kertomassa. Puuristit -heidän haudoiltaan ovat aikoja sitten lahonneet -- eikä niissä -uutenakaan mitään muuta ollut kuin heidän puumerkkinsä ja vuosiluku -- -niinkuin kaikkien muidenkin saarelaisten hautaristeissä siihen aikaan. --- Vuosi vuodelta mätänevä ja sammalta katoillaan kasvattava sukutalo, -pääskysten asuma kesäisin, on enää ainoa, joka johtaa edes mieleenkään -"Puusedän" ja hänen veljensä Topin, jotka ovat joskus maailmassa -saaressa eläneet ja eläneet kuin miehet! - - - - -SAARELAISTEN SONNIYHDISTYS - - -Siihen aikaan ei ollut vielä Suomenlahden selkäsaariin säännöllistä -eikä säännötöntä matkustajahöyrylaivaliikettä. Ainoa määräaikainen -kulkija oli pieni kannellinen purjeilla kulkeva postivene, jonka -kuljettajaa saarelaisten kesken kutsuttiin Perjantaiksi, vaikka hänellä -oikea nimikin oli, nimittäin Posti-Heikki. Perjantai-nimensä hän oli -saanut kahdesta syystä -- ensiksikin, koska postintulopäivä oli -perjantai, ja toiseksi, koska senniminen ihminen oli maailmassa ollut -ennenkin, pakana tosin ja musta, jota kumpaakaan ei ollut Posti-Heikki, -vielä vähemmän ihmissyöjä. - -Myöskään ei häntä nimitetty Perjantaiksi sen vuoksi, että hän olisi -ollut jonkinlainen alempi mies, toisen käskettävä. Pois se! Hän oli -postiveneen ainoa omistaja ja ainoa mies. Mitään Robinsonia siinä ei -ollut. Häntä kutsuttiin Perjantaiksi vain siitä syystä, että posti tuli -perjantaina -- tai sen ainakin piti tulla -- ja että se oli -saarelaisten mieluisin päivä. - -Postintulopäivää nimitettiin myös perjantaiksi ja oli niitä vuodessa -noin kolmekymmentä ja sattuivat milloin minkin almanakkapäivän -kohdalle. - -Eräänä perjantaina tuli posti lauantaina, illan suussa noin kuuden -tienoissa, saunakellojen soidessa. - -Saunakelloiksi kutsuttiin siinä saaressa niitä kirkonkellojen soittoja, -jotka toimitettiin lauantai-iltoina kello kuuden ajoissa. Silloin oli -mukava lopettaa työt, vetää seinäkellot ja katsoa, paljonko ne ovat -jäljessä tai edellä saunakelloista, joita soitettiin papin kultaisen -taskukellon mukaan. Miehet pistivät silloin tupakaksi ja odottelivat -saunaan-pääsyä. Saunakellot soivat kauniimmin kuin muut kellot, ja -niillä on siinä saaressa sama nimi ja maine tänäkin päivänä. - -Silloin, kun saaressa ruvettiin sonniyhdistystä hommaamaan, oli, kuten -sanottu, perjantai lauantaina ja se johtui siitä, että edellisenä -päivänä oli postiveneellä ollut kova myötätuuli viedä mantereelle -postia, se on tyhjää postilaukkua -- ellei nyt oteta lukuun niitä paria -kirjettä, jotka olivat osoitetut merimiehille ja joista ei iso musta -postilaukku paljoakaan pullistunut. Ja kun tuli otetuksi kaupungista -mukaan kamiina eli sellainen kirkas kaksi litraa vetävä puteli, joka -purjeveneen kajuutassa tuottaa lämmintä, ja kun Perjantain mukaan, -kuten tavallista, liittyi paluumatkalle kotiintulevia luotseja, niin ei -viitsitty luovia, vaan jäätiin ankkuriin Lellerin alle, joka on pieni -saari väylän varrella, matkan alkupuolella, sisäsaaristossa. - -Postiveneen kajuuttaa ja siellä pidettyjä juominkeja ja koko tätä -matkan keskeyttämistä ei olisi kannattanut ensinkään mainita, ellei -mitään erikoisempaa silloin olisi tapahtunut. Ei ollut niinkään -harvinaista, että postivene jäi ankkuriin paluumatkalla ja siinä olevat -miehet menivät kajuuttaan ottamaan ryyppyjä. Tämä tapaus oli -harvinainen siitä syystä, että sillä kertaa juotiin "Saarelaisten -Sonniyhdistyksen" ensimmäiset maljat. - -Ja kyllä sieltä mökä kuuluikin! - -Siellä hurrattiin ja laulettiin. - -Perjantai itse ei selvänä koskaan laulanut, koska hänellä ei ollut, -korvaa eikä ääntä, mutta hän humaltui pian ja silloin hän lauloi -luotsien säestämänä. - - Tuol Rio de Janeiron satamas - on ilo irti joka yö - -- -- -- -- -- - -ja monta muuta hyvää laulua, ja välillä hihkaistiin: "Eläköön -'Saarelaisten Sonniyhdistys'!" - -Kajuutan luukku oli lykätty liian kuumuuden vuoksi auki, ja pitkin yötä -pysähtyivät läheisen Lehmänsaaren rannalla olevat nuottamiehet -kuuntelemaan, että "mitä ihmeen mökää tuolla saarelaispostiveneessä -oikein pidetään!" mutta mistä he olisivat sen tietäneet! Eihän sitä -joka kesä sonniyhdistyksiä perusteta saarelaisten keskuuteen! Riittää, -kunhan se tapahtuu kerran tuhannessa vuodessa! - -Aamulla varhain, kun aurinko nousi, nostettiin ankkuri ja jatkettiin -luovimista ja päästiin kotiin, kuten sanottu, juuri saunakellojen -soidessa. - -Postivene oli jo luotsisillassa. - -Paljon kansaa, kuten tavallista, ja paljon koiria oli kokoontunut -sillalle postivenettä vastaanottamaan. - -Viskatessaan postilaukkua -- joka sisälsi Pappilan ja Vallesmannilan -sanomalehdet ja muutamia kirjeitä -- luotsisillalle julisti Perjantai -kansalle, kun saapuvilla ollut luotsivanhin oli kysynyt: "No -- mitäs -mantereelle kuuluu?" - --- Sitä vain, että huomenna se perustetaan Sonniseura tähän saareen! - --- Sonniseura! Mitäs sä mies haastat? - --- Niin, niin. Sonniseura -- sonniseura. - --- Sinäk' sen sitten meinaat perustaa? - --- Mikäs seurojen perustaja minä olisin! Toiset miehet ne ovat, jotka -niitä perustavat! Huomenna se tulee masinalla tänne... - -Perjantai kääntyi mukanaan tulleihin luotseihin ja kysyi näiltä: - --- Mikskäs se herra itseään oikein sanoikaan -- siellä kaupungin -rannassa, vähää ennen meidän lähtöä? Eikös teistä kukaan muista? Ei se -maisteri ollut? Akkaroomi -- vai mikä holvetti se oli? Sanokaa, jos -teistä kuka muistaa! - --- Sonni-inssenyöri se oli, sanoi Pekon Matti, yksi mukanaolleista -luotseista, joka osasi kieliä ja milloin ei ihan paikalleen osannut, -keksi nopeaan itse sopivan ja oikean sanan. - -Illalla myöhemmin oli kokoontunut miehiä tavallisiin rantakäräjiin -- -juteltiin siitä sonni-inssenyöristä, joka oli luvannut tulla seuraavana -päivänä, sunnuntai-aamuna, saareen höyrylaivalla. Hän oli nimittäin -tottumaton liikkumaan merellä eikä voinut uskoa henkeään muutamien -lautojen ja kankaiden, nimittäin postiveneen ja sen purjeiden huostaan. -Hän oli niinkutsuttu maamies. Hän oli saanut maakunnan rikkaalta -maamiesseuralta matka-apurahan, ja valtion laiva, hieno tullilaiva, oli -saatu hänen kyyditsijäkseen kaukaisen meren saareen ja sieltä takaisin. - -Postimies Perjantai tuli myös rantaan, vietyään ensin postilaukun -asianomaiseen paikkaan, kylvettyään ja käytyään pappilassa, sillä hän -oli saanut inssenyöriltä kuulutuskirjeen huomisesta Sonniseuran -perustamiskokouksesta. Se kirje hänen oli vietävä omakätisesti saaren -papille, jolle hänen piti lausua pari varoittavaa sanaa, ettei kuulutus -missään tapauksessa jäisi lukematta ja että pappi omasta puolestaan -kuulutuksen luettuaan lausuisi muutamia sanoja Sonniseuran tärkeydestä -ja kehoittaisi saarelaisia mieslukuisasti saapumaan kokoukseen, joka -pidetään Kirkkotarhan ulkopuolella olevalla kentällä ja epäsuotuisan -sään sattuessa kunnantuvalla. - -Vasta Perjantain tullessa rantaan keskustelu Sonniseurasta oikeaan -vauhtiin pääsikin. Lausuttiin arveluja puoleen ja toiseen ja -ahdisteltiin tuhansilla mutkikkailla kysymyksillä matkamiehiä, -Perjantaita ja hänen mukanaan mantereelta palanneita luotseja, sillä -hehän olivat sen inssenyörin nähneet ja hänen kanssaan jutuissa olleet -ja siis jotain tiesivät ja olivat velvollisia kertomaan. Tahdottiin -tietää, mitä se Sonniseura oikeastaan tarkoittaa. - --- Hö! Mitä tarkoittaa! Tietysti sitä, että karjatalous (se sana oli -jäänyt Perjantain mieleen) saadaan täällä kukoistamaan. - --- Karjatalous! - --- Niin niin. Karjatalous! Karjatalous. Mikäs muu! Ei suinkaan niitä -sonneja ja sonniseuroja ja sonni-inssenyörejä muuhun tarvita. Niin se -tuumi se inssenyöri itse kaupungin möljällä eilen (postimies vältti, -mikäli mahdollista, lausua sanaa perjantai), että "Karjatalous" ja että -"Nyt sen on muututtava elämän toiseksi ulkosaarelaisillekin. Epävarma -retkeily merillä lakkaa ja ruvetaan elämään karjanhoidolla. Niin! Joka -taloon suuri karja norjalaisia rotulehmiä, jotka lypsävät saavillisen -maitoa päivässä, ja että lehmät saataisiin sellaisia, on ensin saatava -sonnit hyviä, ja ennenkuin sonnit saadaan sellaisia, täytyy olla -Sonniseura. Niin! Noin ikään se sanoi. Norjalaista rotukarjaa! Niin!" - --- Hö! Norjalaisia rotulaivoja mieluumminkin! sanoi joku ivallisesti. - --- Rotukarjaa, rotukarjaa! väitti Perjantai. Toiset mukana olleet -vakuuttivat Perjantain puhuvan totta. - --- Totta! Voithan sinä totta haastaa, mutta millä helkutin keinolla se -Sonniseura saa matkaan sellaisia asioita? Ymmärräksä sitä selittää -- -hä? - -Perjantai ei ymmärtänyt, mutta vanha luotsi, se Pekon Matti, joka oli -kulkenut maailman kaikilla merillä ja nähnyt yhtä ja toista ja oli -sitäpaitsi yksi niistä, jotka jo ennakolta olivat nähneet sen -inssenyörin ja kuulleet jo sen puhetta, otti sananvuoron -- ei sen -puolesta, että hän olisi ollut Sonniseuran vaikutuksesta enemmän -selvillä kuin muut, vaan muuten, tapansa mukaan, viisaana ja -kaikkitietävänä ja kaikkea epäilevänä miehenä, ja selitti asian tällä -tavalla: - --- Tämä inssenyöri, joka nyt aamulla saapuu -- niin -- ja Sonniseura, -jonka hän tänne perustaa -- niin -- että millä tavalla? -- Milläkö -tavalla?! Apteekin rohtojen avulla -- ei millään muulla tavalla. Ei -hänkään mikään ihmetohtori ole, joka voisi kansalle ihmetöitä näyttää. -Ei! Kaikki on menevä luonnollisessa järjestyksessä ja apteekin rohtojen -avulla. Vaikka mitä voi saada aikaan, jos osaa ostaa oikeaa rohtoa -apteekista -- eikä niitä kaikkia rohtoja kaikille penikoille -annetakaan. Pilaisivat itsensä ja niillä voi millä pilata, millä -parantaa. Kerran minä -- tuota noin -- -- Rio de Janeirossa -- -sielläkös se nyt oli vai missä -- siellä se oli -- minä olin silloin -"_Huait Sitissä_" matruusina, vuonna kuusi seitsemättä -- ja olin -maissa kolme viikkoa ja kuulin siellä eräältä oppineelta mieheltä, -rohvessyöriltä -- en nyt muista paraikaa sen nimeä -- että siellä -- -Riossa nimittäin, Rio Janeirossa -- ja missä hyvänsä siinä maassa on -tapana ostaa apteekista erästä rohtoa -- sanoi se sen nimenkin -- jota -jos ottaa suuhunsa pippurin suuruisen papanan ja lainaa sen kolme -tuntia ennen hautajaisia ja sitten katselee haudalla ympärilleen juuri -sillä hetkellä, kun pappi siunaa ruumista, niin näkee sen vainajan -ennen kuolleiden omaisten haamut valkeissa puvuissa, niin isot kuin -pienetkin, seisomassa muun surukansan joukossa... - --- Ol' vait! Ja eihän tämä kuulu asiaankaan! - --- Vai ei! Vai ei kuulu? Minähän tahdoinkin sanoa, että apteekin -rohtoja kuka osaa oikein käyttää, tekee mitä hyvänsä, ja niin se on -tämän Sonniseurankin kanssa, puhutaan mitä hyvänsä -- ja selittäkää -asia paremmin jos voitte! - - * * * * * - -Seuraavana aamuna tuli tullilaiva. - -Ääneti, huutamatta ja kiljumatta se hiipi satamaan ja asettui -aallonmurtajaan, jonka kivisiin paaluihin kiinnitti köytensä. Tämä -tapahtui noin tuntia ennen jumalanpalvelusta, vähää ennen aamukellojen -soittoa. - -Saarelaisia kerääntyi aallonmurtajalle, mutta inssenyöriä ei nähty. -Laivamiehiltä kuultiin että inssenyöri on ollut matkalla kovasti -merikipeä ja makaa nyt alhaalla ja on pyytänyt herättämään itsensä -vasta sitten, kun kirkonkellot ilmaisevat jumalanpalveluksen -päättyneeksi. Hän tahtoo levätä rauhassa, että jaksaa pitää -esitelmänsä. -- -- -- - -Kirkon mustanharmaata kiviaitaa vasten nojaillen istui maassa tai -kivillä muutamia vanhoja miehiä. Lautamies oli siinä ja vanha luotsi -Pekon Matti ja Perjantai ja monta muuta, yhteensä seitsemän miestä, -odottamassa kokouksen alkua. Jumalanpalveluksen päätyttyä tuli siihen -vielä kirkosta vanha suntio -- pappi ja lukkari käveli ohi -- ja Hempan -Itta, ikämies, pienikokoinen ja hiukan vajajärkinen, rippikoulun -käymätön ja lukutaidoton raukka, joka kävi joka pyhä kirkossa ja oli -läsnä kaikkialla, missä miehiä oli koolla, paitsi kylän kinkereillä eli -lukusissa. Eikä Hempan Itta aina ääneti ollut. Ei! Hän otti osaa -keskusteluun! Hän ei tosin kyennyt seuraamaan asian kulkua, mutta kun -syntyi väittelyn lomassa sopiva vaitiolo, sanoi Itta siihen silloin -omat painavat sanansa korostaen joka sanaa erikseen: "Minä vain sanon, -että rohveetta Joonaan merkki! Muuta merkkiä ei tarvita!" Puheenaiheena -oli tällä kertaa Sonniseura tai oikeastaan saaren nykyiset lehmät ja -sitten ne tulevaiset. Nykyisiä lehmiä moitittiin. Miten vaivaisia ne -ovatkaan ja antavat vähän maitoa ja paljon työtä piikaväelle, etenkin -syksymmällä, kun ne rupeavat kulkemaan vuorilla sieniä etsimässä ja -yöpyvät sinne ja naiset saavat hameenhelmat kainalossa juosta ja -kiivetä vuorelta vuorelle niitä etsimässä puoleen yöhön, usein -sittenkin löytämättä, kun ne ovat illan hämärtyessä laskeutuneet -pehmeille sammalvuoteille tiheissä vaivaiskuusikoissa, sellaisissa, -joita korkeilla vuorilla kasvaa, makuulle, eikä edes niiden kellot -kuulu... Syötä niitä kesät talvet navetassa! Alku- ja keskikesästä, kun -sieniä ei vielä ole, tekevät ne navetasta päästyään aamupäivin -kävelyretkiä metsään kuin kesävieraat ja saapuvat illemmalla Liivalle, -sataman hietarannalle makaamaan. Siinä ne lojuvat kuumalla hiekalla -koko iltapäivän ja märehtivät. "Olisi niillä edes vihreät silmälasit -päässä, että näkisivät maan ruohonpäisenä, kuin mantereenkin lehmät!" --- tuumittiin ja iloittiin tulevaisuudesta, joka muuttaa kokonaan -asiat. - --- Muuta merkkiä ei ole annettu kuin tämä: Rohveetta Joonaan merkki! -sanoi siihen Ittakin. - -Vähän ajan perästä saapui esitelmänpitäjä, nuori, tarmokas herra salkku -kainalossa. - -Miehiä oli silloin koolla noin kaksikymmentä. - -Vieras tervehti kädestä kaikkia ja astui sitten viitisen askelta -kauemma ja aloitti puheensa. - -Alun hän puhui vapaasti, mutta kaiken muun papereista, joita hänellä -oli paksu nippu käsissään. - -Hän sanoi aluksi: - --- Kun minä tänä aamuna lähestyin tätä teidän kaunista saartanne, jonka -jylhät vuoret kohosivat merestä hetki hetkeltä korkeammiksi ja -korkeammiksi samalla kuin Suomen manner ja rannikkosaaristo takanani -pohjoisessa vaipui aaltoihin, katosi pohjoisen saarteen taa, johtui -mieleeni ihana kesä, jonka pari vuotta sitten vietin Norjan vehmailla -tuntureilla ihaillen sitä korkealle kehittynyttä ja tuottavaa -karjataloutta, joka mehevän vuoristoheinän turvin ja tieteen uusimpien -menetelmien ohjaamana on kohonnut sille korkealle asteelle -- Norjan -toiseksi pääelinkeinoksi merenkulun rinnalle -- sanoin minä silloin -itselleni: Suomen Norja! Sinä ihana korkeavuorinen saari! Sinunkin -vehmaan vuoristoheinäsi turvin ja käyttämällä tieteen uusimpia -saavutuksia karjanjalostuksessa ja maidonkäsittelyssä ja muista maista -saatuja kokemuksia, olet sinä tulevan karjataloutesi kautta kohoava -siitä lapsipuolen asemasta, missä sinä manterelaisten serkkujesi, -maamiesten, rinnalla tänään vielä seisot... - -Esitelmä kesti kaksi tuntia. - -Sitten siirryttiin käytännöllisiin asioihin: Valittiin kuusimiehinen -komitea laatimaan "Saarelaisten Sonniyhdistykselle" sääntöjä ja -ryhtymään muihin perustaviin toimiin. Luennoitsija itse kokosi sitten -paperinsa, toivotti yhdistykselle loistavaa tulevaisuutta ja -menestystä, kohotti eläköön-huudon, johon tottumaton ja sivistymätön -rahvas ei osannut eikä ennättänyt yhtyä, heilutti hattuaan -kuulijoilleen ja meni laivalle, joka hetkistä myöhemmin hiipi satamasta -yhtä ääneti kuin oli tullutkin, pani sataman suulla koneensa täyteen -käyntiin ja katosi tunnin kuluessa savuineen päivineen pohjoisen -saarteen taa, onnellisemmille rannoille, missä on jo vanhoja -sonniyhdistyksiä ja muuta hyvää. -- -- -- - -Entä saarelaisten sonniyhdistys? - -Niin -- siitä ei nykyjään kukaan tiedä mitään, sillä kaikki ne komitean -jäsenet -- lautamies, Perjantai, Pekon Matti, Hempan Itta ja muut ovat -aikoja sitten siirtyneet sinne - - miss' on sanatonna suu. - - - - -SUURI JA RIKAS HERRA - - -Viime vuosisadan loppukymmenellä oli saaren Pohjoisrivin loiston -päällikkönä venäläinen mies, joka antoi kutsua itseään kapteeniksi. -Hänen nimensä oli Ivan Patnof -- tai jotain sinnepäin. Vaikka meren -selkäsaaret olivatkin Suomen rajain sisäpuolella, oli venäläisten -entisinä aikoina onnistunut pakkoluovututtaa siellä maata ja rakentaa -sinne omat merimerkkinsä ja loistonsa ja siitä johtui, että -suomalaisella saarella oli venäläinen Ivan Patnof loistonpäällikkönä. - -Tullessaan saareen hän oli jo valkopartainen ja valkotukkainen vanha ja -lihava ukko. -- Ei! Ukoksi häntä ei saanut sanoa! Kerrankin hän uhkasi -manata vallesmannin oikeuteen vastaamaan solvauksesta, vallesmanni kun -oli eräissä joulukemuissa leikillään sanonut: "No -- mitäs ukko -Patnofille kuuluu?" -- Mitä kaikkea olisi seurannutkaan, ellei miehissä -ja naisissa olisi saatu selvitetyksi, että sana ukko suomenkielessä -merkitsee suurta kunnioitusta, suurinta ihmiselle, ja muinaisina -aikoina oli se Jumalan nimi! - -Valkotukkainen ja valkopartainen herra -- niin -- "herra" on oikea -sana! Hän itse piti siitä sanasta, vaikka hän äänsikin sen -virolaisittain "ärra". Jokaiselle vieraalle ihmiselle -- nimittäin -ihmiselle, jota hän edes jossain määrin piti vertaisenaan, esitteli hän -itsensä näin: "Ma olen kapten Patnof, Ivan Patnof -- suur ärra ja -rikka". - -Se oli olevinaan viroa. - -Hän ei nimittäin osannut puhua muuta kuin venättä ja viroa. Kun -saarelaiset osaavat viroa, kävi kaikki hyvin. - -Suuren ja rikkaan herran, kapteeni Patnofin entisyyttä peitti -saarelaisten silmiltä sankka sumupilvi, jonka läpi ei näkynyt eikä -kuulunut mitään. Retkillään Narvassa, Tallinnassa ynnä muissa Viron -kaupungeissa koettivat saarelaiset kukin parhaansa mukaan urkkia -tietoja uudesta loistonpäälliköstään -- sillä virontaitonsa on hänen -täytynyt hankkia oleskelemalla Virossa. Mitään varmoja tietoja hänen -entisyydestään, rikkaudestaan ja suuruudestaan ei saatu. - -Rantakäräjillä, hautajaisissa, häissä ynnä muissa sopivissa -tilaisuuksissa, joissa miehiä oli koolla, asiaa tutkittiin aina perin -juurin ja lausuttiin syvämietteisiä arveluja puoleen ja toiseen. Niinpä -kerrankin, Patnofin kymmenentenä saarelaiskesänä, oli rannassa eräänä -aamuna miehiä koolla -- oli lukkari, suntio ja luotsivanhinkin -- ja -puhe aivan itsestään luisui sopivassa järjestyksessä ensin viime yön -tuuliin, meren nousuun aamuyöstä, tuulen kääntymiseen länteen aamulla, -sumun tuloon kellon käydessä kahdeksaa, ja kun sitten miesten vielä -puhuessa sumukellon kumeat lyönnit alkoivat kuulua Pohjoisriviltä, -siirtyi puhe kellon soittajiin ja heidän päämieheensä, suureen ja -rikkaaseen herraan, kapteeni Patnofiin. Suunsa avasi tästä asiasta -jotain sanoakseen lukkari. Hänen vakavat, suumällin höystämät sanansa -kuuluivat: - --- Niin. Onhan siitä jo usein puhuttu -- tästäkin Patnofista, mutta ei -taideta tässä siitä miehestä tietää sen enempää kuin hänen tullessaan -tänne. - --- No. Älähän huoli. Sanoihan tämä Simin Kalle tietävänsä -- saaneensa -Tallinnassa tietää -- että ainakin se on totta, että mies on suuri -herra. Mikä lie suuri sotaherra, amiraali vai mikä. - -Sen sanoi suntio, ja siihen tokaisi Simin Kalle hiukan suutahtaneena ja -puhaltaen savun ylös ilmaan: - --- Milloin minä olen häntä amiraaliksi sanonut! Häh! "Kapteeniksi -kuului kutsututtaneen itseään ennen Virossakin", sanoin minä ja että -"virolaiset selän takana pilkalla kutsuivat häntä amiraaliksi". - --- No? Niin minä sanoin, ja muistavat sen kaikki, niin monta kuin tässä -miehiä on. Ja sitä mieltä minä olen, mitä virolaisetkin, että mikä -lienee entinen lotjakippari koko Patnof -- joltain jokilotjalta Venäjän -maalta. - --- Voishan se olla suurempikin herra! - --- Vois! "Amiraali" -- niin, niin! - --- Amiraali tai muu -- tuomittu jostain syystä Siperiaan -- -ruunun rahojen kavaltamisesta tai muusta -- ja armahdettu ja -lähetetty loistonpäälliköksi tänne. Olihan se ennen tätä Patnofia -Antsov-vainajakin ollut aatelismies ja eversti, tuomittu Siperiaan, -mutta keisari armahti. - --- Sanottiin niin, mutta kukaan ei siitäkään tiennyt mitään! - --- Mikä amiraali tämä on! Lotjakippari! Se on oikein! Lotjakippari! -Näkeehän sen jo päältäkin, mikä se on! kuului useammalta suunnalta -kuorossa ja yksitellen. - -Miehet olisivat kuitenkin suoneet, että Patnof olisi ollut vähintään -amiraali, parooni, tai kreivi, joka jonain päivänä ilmaisee oikean -arvonsa ja todellisen rikkautensa ja lahjoittaa saaren köyhälle -kirkolle urut ja kynttiläkruunun ja rakennuttaa aallonmurtajan sataman -suulle. - -Eräänä kesänä sattui tapaus, joka näytti, että Ivan Patnof on ainakin -rikas. - -Kerran kesässä kävi saaressa isolla höyrylaivalla venäläinen loistojen -tarkastaja -- häntäkin kutsuttiin amiraaliksi, ja kuka tietää, vaikka -olisikin ollut amiraali. - -Niin. - -Tarkastuksen päätyttyä istui pari loistonvartijaa, Matin Vikki ja -Terva-Heikki, kasarmin kalkkikivisillä portailla ja he juttelivat -näinikään: - -Heikki: Kumpikohan on suurempi herra -- smatritel vai amiraali? - -Vikki: Smatritel varmaan... - -Heikki: Niin minustakin tuntuu. Pitäisi kysyä siltä itseltään. - -Pojat olivat nimittäin kuulleet päällikköään tarkastuksen aikana -kutsuttavan smatriteliksi. - -Tarkastus oli ollut tavallista onnellisempi Patnofille. Hän oli -nimittäin saanut paljon korjauksia teetettäväkseen, lopultakin, hänkin! - -Kun siihen aikaan kaksi loistonpäällikköä kohtasi toisensa, olikin aina -ensi kysymys: "Onko sinulla ollut paljon korjauksia?" joka taas oli -samaa kuin "Onko sinulla ollut paljon sivutuloja?" -- siis ihan samaa -kuin esimerkiksi kysymys: "Kuinka hurisee?" - -Tarkastava "amiraali" oli huomannut, että Patnofilla on kaunis rouva ja -kaksi täysi-ikäistä kaunista tytärtä. Niinhän voi käydä! Päivällisillä -oli rouva tarjonnut mainiot ruokaryypyt, ja paisti oli ollut -verratonta. Illalla oli syöty uudestaan, juotu viiniä ja tanssittu -- -talossa oli piano, ja milloin soitti rouva ja milloin tyttäret, ja -"amiraali", se tarkastaja-amiraali, tanssitti aina niitä, jotka eivät -sillä kertaa soittaneet, ja ukko Patnof itse nautti kaikesta, ja -varsinkin siitä, että hänen rouvansa ja tyttärensä osaavat käyttäytyä -niin sivistyneesti. Hehän olivat olleet saarella vain kesin -- talvet -Tallinnassa, paitsi nyt parina viime talvena, kun tytärten koulunkäynti -oli päättynyt. Rouva uhkailikin jälleen palata talviksi kaupunkiin -"tytärten tulevaisuuden vuoksi" ja säilyäkseen itsekin sivistyneiden -piirien tasalla. Amiraali tunnusti illan kuluessa suoraan (rouva -Patnofille nimittäin), että hän on osunut sivistyneimpään -loistonpäällikköperheeseen Suomenlahdella. Muut ovat täydellisesti -sulautuneet kalastajaperheisiin -- sivistyksestä ei enää jäljellä muuta -kuin joku tummunut taulu seinällä, jota ei ainakaan yhteen sukupolveen -ole kukaan katsellut, ja joitakin vanhoja huonekaluja ja astioita. -Kaikki muu on kadonnut. - -"Korjauksia" eli remontteja, niinkuin oikea ammattisana kuului, oli -Patnof saanut paljon. - -Kaikkiin rakennuksiin oli tehtävä uudet peltikatot, koska entiset -olivat perinpohjin rikki ruostuneet. - -Ikkunoihin oli hankittava uudet kehykset, koska entiset olivat -mädäntyneet -- lasit miltei tippuivat maahan. - -Samoin oli uusittava kaikki ovet. - -Muutamissa huoneissa havaittiin permantopalkit mädäntyneiksi -- uusi -permanto oli siis tehtävä. - -Kaikki oli lisäksi uudestaan maalattava öljyvärillä hyvin ja moneen -kertaan. - -Patnofin oli laadittava kustannusarvio, ja niitä hän laati kaksi, -- -toisen hallituksen vahvistettavaksi ja toisen armollisen mamma Patnofin -vahvistettavaksi. Viimemainitusta kustannusarviosta piti selvetä, -paljonko Patnofit saavat "lisätuloja", "talvirahoja" pienen virkapalkan -jatkoksi, jos rikkinäiset peltikatot paikataan ja kitataan, samoin -vanhat ikkunakehykset, ovet ynnä muut, ja kaikki maalataan öljyvärillä, -mutta öljynä ei käytetä vernissaa, vaan lamppuöljyä, jota loistoilla on -runsaasti -- mutta mitään ei uusita. - -Senvuotiset "korjaukset" olivat siis Patnofille erittäin suotuisat. -Kyllä olikin jo lähes vuosikymmenen ajan, kuin kiusaa tehden, säästetty -korjauksia hänen loistollaan. Nyt tuli sekä rahaa että tavaraa! - -Hän oli ottanut itse urakalla tehdäkseen kaikki korjaukset ja nostanut -valtiolta ennakolta kustannussumman ja valitteli työn aikana -virkakirjeissään piiripäällikölleen, "amiraalille", raaka-aineiden, -etenkin kattopeltin, kallistumista ja ennusteli tulevansa kärsimään -suuria vahinkoja, ehkäpä joutuvansa vararikkoonkin, mutta että "Maan -hyväksi uhraan mielelläni sekä pennini että voimani -- ja vaikka vielä -kunnianikin!" - -Pitkin talvea saivat loistonvartijat tehdä puusepäntöitä -- höylätä -uusia ikkunakehyksiä ja uusia ovia -- olihan heillä talvisin vapaata -aikaa ja vakinainen vuosipalkka. - -Loistonpäällikön käytettävänä oli myöskin jahti, noin kymmenen tonnin -purjealus. Keväällä aikaisin pantiin se vesille. Kaikki uudet -ikkunakehykset ja uudet ovet ahdettiin jahtiin, ja hyvän itätuulen -puhaltaessa purjehti Patnof Tallinnaan. Kaksi loistonvartijaa, hänen -omia miehiään, oli hänellä matruuseina. Sitä tietähän se tulikin -selville, että Patnof oli todellakin rikas: Tallinnaan vietyä tavaraa -ei myyty, niinkuin olisi odottanut, vaan se vietiin rakenteilla olevaan -Patnofin omaan taloon. - - * * * * * - -Suuri ja rikas herra Patnof käveli loiston ihanilla nurmikoilla liikaa -lihonneen vanhuksen laapottavin askelin ja hengittäen raskaasti ja -pysähtyen silloin tällöin lepuuttamaan keuhkojaan ja kurkkuaan -- -oikeastaan kai sydäntään -- ja ihailemaan miestensä työtä. Siellä nämä -ryömivät katolla ja levittivät kittiä rikkinäisiin kohtiin ja toiset -siveltimellä vahvaa tumman ruskeaa petroleumiin sekoitettua -punamultaväriä kaiken turhuuden yli. Kuinka ihanalta näyttikään katto -sen jälkeen! - -Hänen "salinsa" oli sisustettu itämaiseen tapaan: Joukko matalia, -pehmeitä, upottavia, vaatteella päällystettyjä tuoleja ja leposohvia, -joille oli levitetty hänen armonsa ja tyttäriensä pehmeästä ja paksusta -lampunsydänlangasta tekemiä koruvirkkauksia, ja vasemmalla jumalankuva, -jonka edessä paloi ikuinen tuli, pieni riippuva puuöljylamppu. -- Tämän -lampun eteen kokoontui perhe aina säännöllisesti aamuin ja illoin ja -juhlapäivinä. Mutta väliin, kun suuri herra kesäisin läksi armonsa ja -tytärtensä kanssa pitemmälle kävelyretkelle, etenkin syyskesin sieniä -keräämään metsistä, kokoontui tämän tulen eteen loiston nuorimmat -vartijat koirankuriaan pitämään, asettuivat hurskain naamoin siihen -piiriin, tekivät ristinmerkkejä -- vatsaan, otsaan, oikeaan, vasempaan, -se on: maahan, taivaaseen, länteen ja itään -- ja lauloivat -venäläisellä messuäänellä -- matkien suuren herransa kumeaa -venäläistä bassoa, mikä näiltä äänenmurrostaan sairastavilta -saarelaisnuorukaisilta onnistui miten kuten: - - "Naskali katkes - naskali katkes -- - vooi te poian pierkeleet!" - -Suuri herra teki nimittäin mielellään joskus kenkäsepän töitä: laittoi -uusia anturoita ja kantoja omiin ja perheensä kenkiin, ja tästä -supatteli loiston suomalainen väki, levittäen sitä halventavaa huhua -kyläänkin, että heidän päämiehensä ja herransa on muka entinen suutari, -jostain Moskovasta, Pietarista tai Tallinnasta! - -Voi voi! - -Maailman pahuutta ei voi kyllin valittaa! - -Kuka sen voi sanoa, että Patnof olisi entinen kenkäseppä! - -Tekihän hän muutakin käsityötä pitkän ja toimettoman aikansa -tappamiseksi: - -Loistolla oli täydellinen paja -- ahjosta ja alasimesta rautasorviin, -viilapenkkiin, ruuvikiertimiin ja hienoimpiin viiloihin asti, ja teki -Patnof myös rautasepän töitä ja taitava niissä olikin -- oli -valmistanut itselleen muun muassa hienon ja tarkkakäyntisen -hyljepyssynkin. Lisäksi oli täydellinen puusepän työhuone ja maalarin -paja maalimyllyineen ja kaikkineen, ja Patnof oli itse ylin mestari -joka pajassa! Sisällä omassa kamarissaan, työpöytänsä ääressä hän -pitkien talvi- ja syysiltojensa ratoksi sahaili kapealla vannesahallaan -venäläisistä kuvalehdistä saamiensa mallien mukaan konstikkaita -koruesineitä mahongista ja muista laivarikkopuista: koreita taulujen -kehyksiä, kirjoituspöytäkoristeita, paperiveitsiä, käsityörasioita -armolleen ja tyttärilleen, piippuhyllyjä ynnä muuta itselleen -- -niitähän näkyi kaikkialla ja niitä näyteltiin vieraille, jotka niitä -ihailivat ja ihmettelivät. Itse hän tinasi ja paikkasi keittiökuparinsa -ja takoi uusia, itse korjasi loiston lamput ja kaikki. Miten hän olisi -saanut aikansa kulumaan! Se oli sulaa panettelua, että hän olisi muka -ollut entinen suutari. Hyi! Aina viskataan ihmisen entisyyden mainetta -pilaamaan se, mikä näyttää halvimmalta ja musertavimmalta! Kukaan ei -etsi sieltä parasta! Se on maailman ikuinen tapa! Niiden ukon -askartelujen järkevin selitys olisi ollut se, että saaren yksinäisyys -vain yksinkertaisesti kutsui esiin suuressa herrassa uinuvat ammoisten -esivanhempien lahjat ja taipumukset, mutta mitä tiesivät tuhmat -saarelaiset perinnöllisyydestä! Ei niin mitään! Suutari muka! Hyi!! - -Kerran siitä hänelle vihjailikin Terva-Heikki, eräs hänen miehistään, -tokaisten panettelun muodossa: - --- Sanovat herraa entiseksi -- entiseksi -- maaväen kapteeniksi... - --- Entiseksi! Mitä sanovat! Hä? -- Kaikilla on entisyys. Tsaarillakin -on entisyys -- tai ainakin tsaarin esi-isällä -- kaikilla on entisyys --- kenellä talonpoika -- kenellä suutari --. Tsaarinkin esi-isä oli -talonpoika!! Ainoastaan Jumalalla ei ole entisyyttä! Ihmisellä on! -- -"Entinen maaväen kapteeni?!" Hä! Arka olet! Et uskalla sanoa: "Entinen -suutari" -- niinkuin nuo muut sanovat! Sinä nappisilmä viekastelija -- -kyllä sinulle näytän -- kylään ajan! - -Patnof mennä laapusteli pehmein vanhuksen askelin sisään omalle -puolelleen ja vielä mennessään huokaili venäjäksi: "Kaikilla on -entisyys -- Jumalalla ei. Kaikilla on entisyys -- Jumalalla ei." - - * * * * * - -Kerran talvella tuli taaskin kysymys siitä, kuka saarella todellakin on -herra ja kuka ei. Pappilassa oli joulukutsut. Saaren vallasväki oli -koolla. - -Illan kuluessa nousi kysymys siitä, kuka on saaren suurin herra tai -herra yleensä. Patnof oli niin kysynyt ja itse myös vastannut: "Suurin -herra olen minä itse", mistä syntyi hälinää ja naurua, sillä varsinkin -papin hyväksi kuului monta ääntä, ja joku arveli, että suurin herra -saarella olisi vallesmanni, ja joku taas, että se olisi tullivanhin, -koska tällä on sanottavaa laivarikkoasioissa, jotka koskivat niin -läheltä saarelaisten toimeentuloa. Silloin koroitti äänensä suuri ja -rikas herra Patnof ja sanoi: - --- Vallesmannilla on vain yksi ihminen komennettavanaan -- -ruununperämies nimittäin. Pieni herra on vallesmanni -- ylen pieni! -Kirkkoherra on suurempi -- kahta ihmistä komentaa, lukkaria ja -suntiota! _Mutta minä!_ Kahtatoista miestä komennan! Suurherra olen! -Suurherra ja rikas! Suurin herra saarella. - --- Jaa, jaa, mutta minun komennukseni alaisena on koko saaren väki, -sinäkin tusinoinesi, sanoi vallesmanni, mutta hän oli jo niin pahasti -humalassa, ettei enää kyennyt itseään puolustamaan ja väitettään -perustelemaan. - --- Paljonko sinulla, mies, on ruunun remontteja vuodessa? Minulla on -tuhansien markkojen remontteja vuodessa! Sellainen herra minä olen! -Sinulla ei ole remontteja! Niin! Eikä sinulla ole kuin yksi ihminen! -(Patnof sylkäisi vihaisesti.) En sano enempää! - -Patnof kutsuttiin harvoin näihin yhteisiin kemuihin. Se, että häntäkin, -vieraan maan miestä, joku sentään muisti, tuotti hänelle iloa, ja kun -illan kuluessa oli jo ennätetty ryypätä pari lasia teetä, johon oli -sekoitettu hyvää konjakkia, oli tästä kaikesta seurauksena sellainen -ylenpalttinen riemu, ettei Patnof sitä voinut enää hillitä eikä -muistanut päätöksiään, joita oli tehnyt kotoa lähtiessään, että -nimittäin seuraan jouduttuaan ei puhuisi mitään, ei ainakaan kehuisi -suuria sivutulojaan, "remonttitulojaan". -- Itse mielestään hän ei -ollut humalassa, muuten vain iloinen, muuten vain iloinen -- niin, -niin. -- Eihän voi vaatia, että mies, joka viettää pitkän ja pimeän -syksyn yksinäisellä loistolla ja äkkiä joutuu iloiseen seuraan, -murjottaisi nurkassaan miettimässä, mitä päätöksiä on tullut tehdyksi -kotona! Muuten vain iloinen -- niin, niin -- ja hän uskoi sen, mutta -sitten, kun hän huomasi riitelevänsä vallesmannin kanssa -remonttituloista, ja varsinkin, kun vallesmanni oli huutanut hänelle: -"Varas sinä olet! Ruunun varas!" älysi hän puhuneensa liikaa, meni -eteiseen, pui nyrkillään otsaansa ja sanoi: "Ivan Ivanovits Patnof! -Sinä olet humalassa! Sinä olet tuhma kuin saapas!" ja itki ja oli -aikeissa lähteä pois yön pimeyteen kävelläkseen kohti puoliautiota, -kolkosti kumajavaa kotiaan -- lähteä talvimustalle merelle jahdillaan, -purjehtia läpi hyisen meren ja lumisen pimeyden Tallinnaan -- -kuudentoista tunnin matka vain! -- Tallinnaan! -- Tallinnaan! -- -sivistyneiden ihmisten pariin -- jättää loisto vartijavanhimman hoitoon --- niin -- pois täältä! -- pakanoiden ja hylkyjen maailmasta! -- Oh -- -sa Jumal! -- -- -- kun saapui siihen talon emäntä ja sai hänet -palaamaan jälleen toisten seuraan. - - * * * * * - -Kesä oli saapunut. - -Meri heilui ja välkehti kuolevissa ummikkaissa. - -Taivas ja meri yhtyivät kaukana sinertäväksi autereeksi ja sen -yläpuolella, etelässä ja pohjoisessa, näkymättömien mantereiden päällä, -kohosi punertavia poutapilviä. Ne nousivat utumaisen autereen takaa -kuin kaukainen auringon valaisema lumihuippuinen vuoristo. - -Aurinko oli korkeimmillaan. Se lämmitti kuumaksi nurmen, jolla apilat -kukkivat ja tuoksuivat. - -Itse vanha loistonpäällikkö, Patnof nimittäin, kävelee liivisillään, ja -iso näköputki on hänen käsissään. Hänellä on ohuet kengät jalassaan, ja -hän tuntee kuuman nurmen lämmittävän jalkapohjiaan, varsinkin kun on -pysähtynyt ison pelastusasema-saraimen nurkalle. "Kun olisi aina kesä, -aina perhe koolla, aina hyvä ruoka, pehmeä vuode ja näin tyyni -- ja -näkymättömissä kaikki muu maailma tarkastajineen ja muine -epämiellyttävine vieraineen, niin kelpaisi elää ja soisi jäävänsä -kuolemattomaksi, koska tämä on taivas", ajatteli hän. - -Autereen vuoksi ei näköputkesta aluksi ollut mitään apua. Vanha -tottumus oli pakottanut ottamaan sen käsille. Hän tallusteli usein -ulkona, ja aina hänellä oli näköputki kainalossa. - -Se oli hänen tapansa. - -Pian hän sai katseltavaakin. - -Lounaassa alkoi saarre kirkastua. Patnof nojasi näköputkensa saraimen -nurkkaan ja alkoi tähystellä. Kahdentoista meripenikulman päässä on -sillä suunnalla pieni saari, luoto paremminkin, ja siinä loistotorni ja -loistonpäällikön ja -vartijain asunto -- muuta ei saarelle sopinutkaan. -Saaren luona näytti olevan ankkurissa höyrylaiva. - -Patnofin kädet alkoivat vavista ja herpaantua. Hän ojensi näköputken -lähellä olevalle Terva-Heikille ja sanoi: "Katsohan sinäkin -- -nuoremmaksesi -- eiköhän siellä ole laiva ankkurissa." - -Heikki katseli. - --- Totta on. Masina siellä on -- ruunun masina. Eikä tämä mikään muu -ole kuin "_Sextantti_". Amiraali on tarkastamassa. Kohta se on -täälläkin -- vielä se ennättää tänään tännekin. - -Patnof ymmärsi sen ilmankin. - -Hän kiitti sydämessään Jumalaa, että utu aukeni siltä suunnalta edes -siksi aikaa, että ennätti nähdä, mikä häntä odotti. - -Hänen oli istuttava kivelle. Jalat eivät kannattaneet. - -Hän ei jaksanut lepäämättä kävellä niitä sataa askelta, jotka hänellä -oli asunnolleen. Hänen oli levättävä kauan. - -Veri tunkeutui päähän ja mielikuvitus ja muisti ryöpytti esille -kaikenlaisia kauheuksia. - -Katot, joilta huono maali on mennyt syysmyrskyjen ja talvilumien -mukana, ja vanhat kattopellit nauroivat nyt siellä ruosteisina ja -kirjavina ja värisivät päivän polttaman ilman alla. - -Ikkunat, joiden valkea maali painuu siellä ja täällä puun mädätessä, -huutavat syyttäjinä. Tarvitsee vain sormellaan pistellä sinne ja tänne -ja kaikki luhistuu. - -Loiston suuren tulen lampunsydänvarasto huusi pahimmin: Miten -innokkaasti ovatkaan hänen armonsa ja kaksi tytärtään käyttäneet niitä -hyväkseen, purkaneet niitä ja virkanneet ja kutoneet niiden valkeasta, -pehmeästä pumpulilangasta suunnattoman määrän pöytäliinoja, -ikkunaverhoja, vuodepeittoja ynnä muuta ja lisäksi myyneet samaa lankaa -kymmeniä, ehkä satoja keriä saarelaisemännille saadakseen talvirahoja. --- -- -- - -Ja niin edespäin -- kaikenlaista muuta. - -Lähellä seisovan Terva-Heikin vuoksi hän koetti istua niin rauhallisen -näköisenä kuin suinkin ja sanoi noustessaan ja lähtiessään asunnolleen: - --- Pidähän, Heikki, silmällä sitä laivaa. Jos se lähtee tulemaan tänne -päin, niin käy sanomassa minulle ja pane toisten miesten kanssa vene -vesille, että olemme heti valmiit soutamaan laivalle. - -Sisään päästyään hän otti ryypyn konjakkia -- hän tunsi siitä -virkistyvänsä. - -Puolen tunnin kuluttua ilmoitti Heikki, että laiva on nostanut -ankkurinsa ja kulkee täyttä vauhtia tänne päin -- on siis noin tunnin -kuluttua täällä. - -Siitä tunnista tulikin Patnofin vaikein tunti. - -Koko sinä aikana, minkä hän oli ollut loistonpäällikkönä, hän oli -pitänyt tapanaan kuluttaa tarkastuslaivan lähestyessä viimeiset vapaat -hetket rukoiluun. Hän asettui silloin aina kammarinsa nurkassa olevan -jumalankuvan eteen, teki ristinmerkkejä, kumarteli ja rukoili ja -vaikeimmissa tapauksissa laskeutui alas permannolle polvilleen ja huusi -Jumalalleen: "Anna tämän kerran vielä mennä ohi onnellisesti!" Niin hän -menetteli aina siihen asti, kunnes joku hänen miehistään koputti ovelle -ja sanoi: "Laiva käy ankkuriin. Meidän olisi nyt mentävä", jolloin hän -nousi ja läksi, läksi kuin mestauslavalle. - -Se oli hänen tapansa aina. - -Nytkin hän asettui nurkkaansa. - -Korkealla hänen edessään näkyi jumalallinen olento, jolla oli kaksi -sormea pystyssä. Rauhallinen tuli paloi kuvan edessä. Näitä -katsellessaan hän oli usein ennen saavuttanut rauhan. Nyt kävi -päinvastoin. Hän ei ennättänyt tehdä edes ristinmerkkiä. Heti kun hän -kohotti silmänsä, pelästyi hän, sillä hän luki katseesta, joka häneen -tuijotti: "Tähän asti olen sinua armahtanut -- nyt en enää!" -- Patnof -poistui selkä edellä huoneestaan. Hän värisi kiireestä kantapäähän. -Paljain päin ja liivisillään hän juoksi, mikäli kykeni, ulos ja pitkin -viettävää nurmikkoa itärannan soralla makaavan laivahylyn taa ja -lyyhistyi sinne puolittain polvilleen ja puolittain kasvoilleen ja -rukoili koko sen tunnin ajan, mikä tarkastuslaivalta kului tänne -tuloon. - -"Kuka hyvänsä lienetkin", huusi hän ja takoi vanhaa kurttuista otsaansa -kuumaan soraan, "tiedän vain, että Sinä olet olemassa, sillä ilman -Sinua ei olisi ainoaakaan ajatusta eikä tekoa olemassa! Mitään hyvää -tai pahaa ei tapahdu Sinun tietämättäsi! Ei mitään! Ei mitään! Minä -luovutan taloni Tallinnassa köyhille! Minä annan kaikki rahani Sinun -Pyhälle kirkollesi! Minä lupaan Sinulle mitä ikinä vaadit! Minä menen -munkiksi luostariin, jos vielä kerran minut pelastat! Ota minulta -kaikki -- ota minulta vaikka sieluni ja ruumiini, mutta auta ja armahda -minua vielä tämä kerta -- kuka lienetkin -- kuka lienetkin -- auta ja -armahda -- auta ja armahda -- vain tämän ainoan kerran!" -- -- -- - -Niin hän huusi kokonaisen tunnin ja joutui lopulta sellaiseen hurmioon, -että hän itki -- kyyneleet tippuivat hänen silmistään, eikä hän enää -huutanut, itki vain ja painoi päätään kuumaan soraan. - -Tunti oli kulunut. - -"_Sextantti_" oli saapunut saaren pohjoispään eteen ja ankkuroinut. - -Loiston vartijat olivat pukeutuneet kiiltävänappisiin virkapukuihinsa -ja juoksentelivat ristiin rastiin pitkin loiston aluetta ja huutelivat -päämiestään. Lopulta he löysivät hänet kuoliaana vanhan laivahylyn -takaa -- puolittain sen kupeen alta makaamasta. - -"_Sextantista_" haettiin laivalääkäri. - -Hän vakuutti, että vanha Patnof, suuri herra ja rikas, oli kuollut -sydänhalvaukseen. - -Ei mitään muuta! - -Ympärillä seisojista ei kukaan tiennyt, että Patnofin viimeisin tajuttu -ja kuultu tapaus -- Patnofin viimeisin maallinen kokemus -- oli se, -että hän äkkiä kuuli ankkuriketjun helinää ja ukkosmaisen äänen, joka -syntyi siitä, että laivan koneet ankkuriin käydessä äkkiä pantiin -käyntiin takaperin. Hänestä tuntui kuin laivan ankkuriketju olisi -pudonnut hänen päänsä ja rintansa läpi -- sitten seurasi täydellinen -hiljaisuus -- ei mitään kuulunut tai tuntunut enää -- kaikki katosi -olemattomiin -- ajatuskin. - - - - -MUIJA-PARKA - - -Markun nuorella emännällä Marketalla on vaatehuoneessa mustaksi -maalatuilla soreilla rautasilauksilla koristeltu ja lujitettu sininen -iso kirstu, perintönä äidiltä tyttärelle kulkenut jo monta sukupolvea. - -Siinä säilytetään silkkejä ja muita kalliimpia vaatekappaleita, -kokonaisia morsiuspukujakin, muinaiskuosisia, isoäitien äitien -aikuisia, joita ei ole vuosikymmeniin käytetty. - -Kerran tai pari kesässä avaa Marketta kirstun helähtelevän, ison -rautalukon ja ottaa silkit ja puvut esille, tuulettaa niitä, laittaa ne -jälleen hyvään järjestykseen paikoilleen ja asettaa uusia koiruohoja -väliin. - -Marketan seitsenvuotias tytär oli äitinsä mukana, kun taas tuo arkku -avattiin -- on ollut mukana aina, pienestä asti, siitä asti, kun on -ruvennut kävelemään ja puhumaan, ja tulee niin aina olemaan, kunnes saa -kirstun haltuunsa naimisiin mennessään, jolloin se ja monet muut -kirstut ja vaatesäkit juhlakulkueessa, pelimannin soittaessa viululla -Porin marssia ja hyljepyssyjen ja pistoolien paukkuessa kannetaan -tyttären uuteen kotiin. - -Tytär on omin päin avannut kirstun vasemmassa päässä olevan kapean, -kannellisen laatikon sillä aikaa kun äiti on viemässä silkkejä ja -pukuja vaatenuorille pihalle tuulettumaan. - -Tytär on löytänyt laatikosta joukon mustia, hopeisia sormuksia: -sellaisia, joiden isoon kantaan on leikattu kukka-aiheinen koriste ja -sormus itse uurrettu kuin käärmeen pinta tai linnun nilkka. Toisien -kannassa on omituisia merkkejä ja piirroksia, mitä merkinnevät, Jumala -hänen tiennee. Taikasormuksia ja mitä lienevät, menneiden sukupolvien -jo ammoin kadonneiden koristuksia! - -Äidin tullessa jälleen sisään huudahti tytär: - --- Katsohan äiti! Mustia sormuksia! - --- Niin, hyvä lapsi. Ne ovat hopeisia. Katsohan! Hopean merkit sisällä -kaikissa! - -Äiti valikoi joukosta pienen, sileän, hyvin ohueksi kuluneen, niinikään -mustan sormuksen, näytti sitä tyttärelleen ja sanoi: - --- Katsohan! Siinä on äidin isoäitivainajan vihkisormus! Muija-paran -vihkisormus -- niin. - --- Muija-paran? - --- Niin. Ihmiset ovat hyvin pahoja ja ilkeitä. Keksivät jos -jonkinlaisia tuhmia lisänimiä syyttömille ihmisille ja veneillekin -- -mille vain, mikä joutuu niiden hampaisiin. Sinun äitisi isoäidille -keksivät sellaisen lisänimen. Kutsuivat häntä Muija-paraksi -- vaikka -hän oli sairas, nuoresta asti kipeä -- kuolemaansa asti, ja äitisi -isoisän jaalalle saman nimen. Voi voi! Siellä ne nyt ovat tuomarinsa -edessä niin pilkkaajat kuin pilkatutkin! - -Seitsenvuotiaalle oli turhaa ruveta selittämään asiaa tarkemmin, mutta -pidellessään vanhaa mustaksi muuttunutta sileää hopeasormusta -hyppysissään, hyväillessään sitä ja sovitellessaan sitä omaan sormeensa -johon se oli liian pieni, kävi hän ajatuksissaan läpi koko historian, -minkä oli edesmenneiltä sukupolvilta kuullut. -- -- -- - -Miehen nimi oli Aapram, Hinun Aapram. - -Hän oli suuri kooltaan ja voimakas. Hänellä oli siniset silmät ja -ruskea parta. Hän oli hiljainen ja vaitelias, kulki omissa -ajatuksissaan ja oli ahkera pyyntimies, kesällä kalassa ja talvella -hylkeenpyynnissä. - -Hän oli jo lähes kolmikymmenvuotias, kun vasta johtui ajattelemaan -tyttöjä. - -Jo kymmenen vuoden kuluessa olivat saaren vanhat naiset tehneet -suunnitelmiaan Hinun Aapramin tulevasta naimakaupasta -- että hänen -tuleva morsiamensa muka on oleva suurikokoinen ja voimakas tyttö, -samanlainen kuin Aaprami itsekin. He odottelivat kuin omaa asiaansa -ainakin, milloin saisivat kujien varsilta ja pihoilta nähdä Hinun -Aapramin hääsaaton, komeimman koko saaressa niin saattojoukon -paljouteen, morsiusparin kauneuteen kuin myötäjäisten runsauteenkin -katsoen. - -Maailmassa käy usein päinvastoin kuin toivotaan ja luullaan. Hinun -Aapram ei rakastunut saaren komeimpaan ja rikkaimpaan tyttöön, -päinvastoin alkoi vuosi vuodelta yhä varmemmalta näyttää, että hän -lienee sitä lajia, josta vanhatpojat tulevat. Sen päätelmän -lausui eräänä kevättalvena Mestarin Amalia, ompelijan vaimo, -verkonparsijaisissa, Anttulassa kerran. - -Kiertoteitse tulivat nämä erilaiset ja toisilleen vastakkaiset arvelut -Aapraminkin korviin, ja niitä kuullessaan hän hymähti rauhallisesti, -niinkuin hänen tapansa oli. Hän antoi muijien paapattaa omaa -paapatustaan ja tuumi tyynenä omia tuumailujaan ja uskoi toisinaan -itsekin, että Jumala kaikessa viisaudessaan on jättänytkin hänen -osalleen naispuolisen luomatta. - -Luotu se oli kuitenkin, vaikkei hän sitä nähnyt, ennenkuin eräänä -pääsiäissunnuntaina kirkossa, messun aikana. Silloin urkujen soidessa -ja lukkarin laulaessa "O Jumalan karitsa..." osuivat hänen silmänsä -ensi kerran pieneen ja hentoon keijukaiseen, Eeron Julin ainoaan -tyttäreen Elsaan, joka istui naisten puolella iso kukikas silkkihuivi -hartioillaan, kastanjanruskea tukka sykeröllä niskassa, kasvoiltaan -totisena ja kauniina kuin neitsyt Maaria kuvaraamatussa. He katselivat -kauan toisiinsa, ja siitä hetkestä asti ei Hinun Aapram saanut -ajatuksistaan pois Elsaa. Hän tuli entistäänkin harvapuheisemmaksi. -Myhäili vain itsekseen ja katseli, kun hänelle puhuttiin, mutta ei -kuunnellut, sillä hän ajatteli Elsaa, ja jos puhujalla oli hyvin -tärkeää asiaa, jos hän tuli esimerkiksi esittämään lähtöä -hylkeenpyyntiin -- kevätpyyntiin pyssyillä, sillä Aapram oli kaikkien -haluama pyyntiveikka, niin talvella koirapyynnissä kuin keväällä -pyssypyynnissä -- sai hän herättää Aapramin ärjäisemällä hänelle: -"Oleksä hölmö vai mikä sinuun on tullut, kun sinulle saa haastaa asiaa -päiväkauden etkä sinä vastaa toiselle sanaakaan!" jolloin Aapram -vastasi että "Älä puhu päiväkautta! Sano asiasi parilla sanalla -- -kolmella korkeintaan, että jaksan kuunnella ja ymmärtää", jolloinka -toinen korkealla äänellä kysyi: - --- Läheksä hylkeenpyyntiin? - --- Sinun kanssasko? - --- Minun, minun, - --- Milloin? - --- No vaikka heti. - --- Lähenhän minä. - -Pyyntimatkalia oli Aapramilla Elsa aina mielessä. Toverinsa kanssa hän -milloin souti tai purjehti sulia, milloin veti kevyttä pientä haapiota -pitkin isoja, kilometrien laajuisia jäätelejä ja ajatteli aina Elsaa, -öisin teltissä maatessaankin ja olisi halunnut jutella aina toisen -kanssa Elsasta, mutta toveri puhui paljon ja aina vain hylkeistä, -hyljepyssyistä, hyljekoirista, jäistä, ilmoista ja kaikesta muusta -taivaankannen alla, mutta ei tytöistä, sillä hän ei ollut rakastunut. - -Mutta Aapram oli -- hän oli kuin sairas. - -Hän halveksi toisinaan toveriaan, jonka kanssa ei voinut jutella oikeaa -asiaa! - -Kerran, heidän retkensä toisen viikon lopulla eräänä sunnuntaipäivänä, -he pysähtyivät ison telin ääreen, kiinnittivät haapionsa teliin, -nousivat "maihin", keittivät hylkeenlihaa ja söivät vahvan päivällisen -ja tuumivat asioita. - -Kevät oli jo pitkällä. - -Jäät olivat vähenneet päivä päivältä ja hylkeet myös. - -Korkealta ahtojääröykkiöltä, joka oli sen telin länsisyrjällä, oli -Aapram näköputkellaan tähystellyt kaikkiin suuntiin löytämättä mistään -läheisiltä jäiltä mustaa pilkkua, hyljettä. - -Päivä paistoi pilvettömältä taivaalta. - -Meri värehti kirkkaan sinisenä alkavassa länsituulessa. - -Virta kuljetti heitä kohti kotisaarta, jonka korkeat vuoret -kangastelivat tumman sinisinä kaukana idässä, missä näkyi vain sulaa -vettä ja muutamia purjelaivoja, jotka luoviskelivat siellä ja -odottelivat pääsyä määräpaikkoihinsa. Haminaan ja Viipuriin ja mikä -minnekin. - -Heidän pieni haapionsa oli täynnä hylkeitä. Se kantoi enää tuskin muuta -kuin ne hylkeet, mitä siinä jo oli, ja pyssyt ja miehet. Tuskin -kämmenen leveyttä oli sen parras vedenpinnan yläpuolella. Tuuli näytti -kiihtyvän, ja oli varmaa, että purjehtiessa vesi käy yli partaan, oli -sitten peränpitäjä kuinka varovainen hyvänsä. Siitä he olivat varmat ja -keventääkseen haapionsa kuormaa he viskelivät hylkeet jäälle ja -alkoivat syötyään ruokkia niitä isoilla terävillä puukoillaan -- -nylkivät rasvakerroksen nahan mukana hylkeistä pois ja lykkäsivät lihat -mereen -- yhden toisensa perästä, vain parhaat paikat he lihoista -leikkelivät irti tuomisiksi kotiin ja latoivat rasvat haapion pohjalle, -nostivat illan suussa purjeensa ja ohjasivat kohti kotia. - - * * * * * - -Myöhään keväällä eräänä iltana kohtasi Aapram kylän yhteisellä -lähteellä, kirkon luona Elsan, joka oli vettä noutamassa. - -Veden haku lähteeltä oli naisten työtä, mutta kun Aapramilla oli -kotonaan vain vanha äitinsä, joka ei enää kyennyt paljon mihinkään, oli -Aapramin autettava äitiään naisten töissä, ja hän kantoi muun muassa -sangolla veden lähteeltä kotiin niinkuin naiset muissa taloissa. - -Aapram ammensi ensin Elsan sangon vettä täyteen ja sitten omansa. - -Hyljeretkillään ja pitkin kevättä oli Aapram miettinyt valmiiksi pitkät -keskustelut Elsan kanssa, kun hänet kahden kesken tapaisi, ja nyt, kun -tilaisuus siihen tuli -- näin odottamatta ja valmistelematta -- ei -heillä ollut mitään sanottavaa toisilleen, he katselivat vain toisiaan -ja hymyilivät. Aapram tunsi itsensä levottomaksi. Hän hengitti nopeaan -ja sydän löi rauhattomasti, ja päästä tuntuivat kaikki ajatukset -paenneen -- hän ei löytänyt mitään sanottavaa. Hän ihmetteli itsekin, -kun lopultakin kuuli itsensä puhuvan. Sanat kuuluivat: - --- Tule illalla kirkon portille -- Elsa -- kello kymmenen! - --- Kirkon portille? - --- Niin. - --- Mitä varten? - --- Muuten vain -- juteltaisiin. - --- Eihän meillä ole mitään juteltavaa! Juttele nyt, jos sulla mitä on! - --- Ei nyt. Ei se nyt sovi. - --- No, kun ei sovi, niin ei sovi. -- Minä menen illalla muuanne. - --- Minne? - --- Mitäs se sinuun kuuluu! - --- Sinä olet vihainen -- pahalla päällä... - --- Niin olen. Minä olen aina pahalla päällä! - --- Aina? - --- Niin. - -Elsan silmistä luki Aapram toista: Ne hymyilivät ja hänen suunsa -nauroi. - -He kohtasivat sinä iltana toisensa kirkon portilla, menivät -kirkkotarhaan, jossa vanhat sireenit kukkivat ja tuoksuivat, ja -istuivat kauan kirkon portailla, usein senkin jälkeen ja useimmiten -ääneti. - -Toisinaan oli Elsa tosissaan pahalla päällä, eikä voinut sovinnolla -keskustella mistään asiasta ja nousi lopulta kiivaana ylös, meni -matkoihinsa ja jätti Aapramin yksin istumaan. Ne olivat Aapramille -raskaita iltoja. Kauan istui hän sellaisina iltoina yksin ja päätti, -ettei koskaan enää puhuttelisi Elsaa. Tämä päätös pysyi kerrankin -voimassa kokonaisen viikon, kunnes hän taas oli eräänä iltana lähteellä -vettä ammentamassa ja oli juuri saanut molemmat sankonsa täyteen ja -aikoi lähteä pois, kun hän nosti silmänsä ja näki Elsan tulevan omalta -suunnaltaan, toista kujaa myöten. -- Jo kaukaa Elsa nauroi hänelle ja -lähemmäksi tultuaan sanoi: - --- Mikset sinä niin moneen aikaan ole hakenut minua mukaasi? - --- Sinähän et tahdo! - --- Minäkö! Minun on ollut ikävä sinua. - -Usein, vuosia myöhemmin, ollessaan jo Elsan kanssa naimisissa, -ihmetteli Aapram itsekseen erikoisesti kahta seikkaa: - -Ensiksikin, että miksi hänen osakseen oli sallittu Elsa, tuo pieni -hento keijukainen, joka oli kivulloinen ja heikkorakenteinen, ei -kyennyt edes verkoilla käymään, oli sairastellut jo pienestä pitäen, -maannut vuoteen omana väliin viikkomääriä ja oli köyhä, kun suuria, -komeita, terveitä ja rikkaitakin tyttöjä olisi hänen laiselleen ollut -tulossa kuinka monta hyvänsä, ja toiseksi, miksi hän oli ihastunut -alusta alkaen Elsaan, joka oli niin kiukkuinen ja oikukas -- totta -puhuen riitainen! -- Erään kerran Vironmatkalla eräässä virolaisessa -kortsissa eli kapakassa, Lonttovassa, toiset miehet humalan noustessa -päihin häntä siitä moittivat ja suorastaan vaativat selitystä, mutta -Hinun Aapram, vaitelias ja hidaspuheinen mies, ei ennättänyt seurata -heidän nopeaan tulevia monia kysymyksiään eikä kyennyt vastaamaan -mitään -- eihän hän edes itselleen sitä ollut koskaan voinut selittää, -vaikka joskus asiaa mietiskeli ja ihmetteli. Vanhin joukosta, -Iso-Ville, koetteli parhaansa mukaan vastata Aapramin puolesta, koska -oli sukulainen, Aapramin setä, ja puhui jotakin Aapramin lempeästä -luonnonlaadusta ja sääliväisestä mielestä kaikkia kärsiviä ja -kivulloisia kohtaan ja sallimuksesta, joka antaa ristin kullekin -kannettavaksi, miellytti se sitten kantajaa tai ei. Aapram antoi -miesten jutella ja tyynenä tuumi itsekseen: "Jos onni on risti, kantaa -sen mielellään ja jos sallimus antaa sellaisen onnen, niin siunattu -olkoon silloin sallimus!" -- - -Jo heti naimisiin mentyään ja vähän ennen sitäkin ja varsinkin sitten, -kun Elsa ja hänen pikku muijansa niinkuin hän Elsaansa leikillä nimitti -kotioloissa, alkoi yhä pahemmin sairastella, rupesi Aapram tosissaan -miettimään keinoja, joilla parantaisi tulojaan, sillä kalastus tuotti -vain sen, että he juuri ja juuri leivissä pysyivät. Ei jäänyt säästöön -penniäkään lääkkeiden hankkimiseen, vielä vähemmän millä hommaisi -rakkaan muija-parkansa mantereelle hakemaan parantajan apua. Hän tiesi -vanhastaan, että se, jolla on jaala tai sitä isompi alus, hankkii -purjehtimalla itselleen ja perheelleen paremman toimeentulon kuin -kalastaja. - -Aapram päätti rakentaa itselleen jaalan. - -Se vei vuosia, mutta se oli ainoa keino. - -Syksyllä, heti kalastuksen päätyttyä, alkoi hän käydä metsässä -aamupimeästä iltapimeään hakkaamassa ja veistämässä jaalatarpeita: -anturapuun, kaarijuurikkaita, polvia ynnä muuta. Hän veisteli kaikki -valmiiksi metsässä, että olisivat keveämmät talvella vetää kelkalla -kotiin. Naapurit olivat hänelle avuliaita. Joukko nuoria miehiä -tarjoutui sahoineen talkoisiin sahaamaan metsässä kaikki laita- ja muut -laudat. Lumen tultua vedettiin niinikään tavara talkoilla kotiin. Sama -ilo jatkui keväällä jaalaa laidoitettaessa ja seuraavana keväänä -kaaritettaessa, kantta tilkitessä ja muissa isommissa töissä. -Kolmantena keväänä oli jaalan runko valmis veteen lykättäväksi. Päivän -noususta on Aapram häärinyt sen ympärillä: laitellut tervatuista -pintalaudoista liukkaan telakan jaalan juosta veteen ja kiertänyt -ympäri kylää pyytämässä naapureita vielä kerran kerääntymään hänen -jaalansa ympärille, lykkäämään sitä mereen. Kello läheni kahtatoista, -jolloin mereenajon piti tapahtua. - -Kaikki oli valmiina Aapramin puolesta. - -Hän kävelee piippunysä suussa ja kädet housuntaskuissa ja ihailee -jaalansa kauniita muotoja puolelta ja toiselta. - -Kuin kulta ja uusi mahonki hohtivat sen tervatut honkalaidat. - -Tummanruskeina paistoivat vahvojen tammivaarnojen päät, joilla -laitalaudat oli lyöty kaariin kiinni. Ne olivat päihinsä imeneet -enemmän tervaa kuin sileät laitalautojen pinnat, siitä syystä olivat ne -tummanruskeita. - -Aapram vetelee nysästään kiihkeänä savuja. - -Hän tietää, että taistelu, jota hän on viimekuluneet vuodet käynyt, -lähenee päätöstään, ja hän on voittanut. - -Niin! - -Voittanut! - -Se on oikea sana! - -Vielä muutama päivä jaalan takiloimiseen satamassa, ja hän on valmis -lähtemään meren vapaille ulapoille ansaitsemaan rahaa enemmän kuin -kalastajat! Saraimessaan hänellä on talvella valmistetut purjeet -- -vanhoista tosin pienentelemällä ja uudestaan leikkaamalla tehdyt -- -laivarikoista vuosien kuluessa saamistaan vanhoista purjeista. Kyllä ne -niin hyvät ovat, että niillä purjehtii monta kesää ja sittenpähän on -aikaa hankkia uusia, vähän kerrallaan, niinkuin kaikki muutkin. Samassa -saraimessa ovat myös lokit ja köydet -- kaikki säästöä vuosien takaa, -löytöjä milloin minkinlaisesta merenajosta. - -Saraimen seinustalla odottavat valmiiksi höylätyt, raudoitetut ja -hylkeen rasvalla öljytyt mastot ja muut purjepuut. - -Kaikki on valmista! - -Ei muuta kuin paikoilleen asettelee. - -Hän riemuitsi ajatellessaan, mikä ilo tulee hänen muija-paralleen, kun -hänellä on vastaisina aikoina enemmän ja parempaa keitettävää ja -paistettavaa ja parempia vaatteita kuin ennen ja hän pääsee omalla -jaalalla hakemaan parantajan apua ja elää vanhaksi! - -Niin! - -Me elämme vanhoiksi, muija-parka! huusivat hänen ajatuksensa. - -Väkeä alkaa kerääntyä paikalle, mutta Aapram sitä töin tuskin huomaa. - -Hommaan hän liittyy kyllä mukaan, innokkaimpana ja joukon johtajana, -mutta vain ruumiillisesti hän on mukana työssä -- ajatukset liitelevät -muilla mailla, onnekkailla ilon ja riemun teillä, siinä valtakunnassa, -joka ei ole tästä maailmasta, ja siellä kuulee hän -- tuo muutenkin -vaitelias mies, mielikuvitusihminen, vain yhden riemukkaan huudon: "Me -elämme vielä vanhoiksi, muija-parka!" eikä huutaja ole kukaan muu kuin -hän itse, ja hänen ulkonainen Aapraminsa rientää puolelta toiselle -järjestelemään ja entistäänkin harvapuheisempana sanoo sanan tai pari, -jotka joka kerta tulevat koneellisesti, saapuvat kuuluville kuin -sieluttomasta koneesta konsanaan. - -Miehiä ja poikia kuhisee jaalan ympärillä kuin muurahaisia ja kylän -kaikki hyljekoirat ovat kerääntyneet siihen myös, kuten aina, ja -tappelevat. - -Jaala lasketaan kallistumaan vasemmalle kyljelleen tervatuille teloille -ja liukkaaksi voideltu lylypuusta tehty siivitta asetetaan kupeen ja -telojen väliin. - -Keulan edessä on pari miestä asettamassa paikoilleen niin sanottua -väkeväämattia, noin parin jalan pituista vahvaa tammipölkkyä, jonka -sisällä on sellainen kone, että kun pölkyn kupeessa olevasta veivistä -kiertää, nousee sen sisältä voimakas rauta ulos yhä pitemmälle ja -pitemmälle ja pitemmälle. Tämänlaisten väkevämattien tehtävänä on -nostaa hartioillaan ylös suuria painoja, alusten keuloja ynnä muuta tai -myös, kuten tällä kertaa, lykätä alus liikkeelle teloillaan. Matin -alapää nojataan keulan edessä olevaan kiveen ja sen sisältä tuleva -väkirauta aluksen keulaan. Väkevämatti puolestaan on valmis. - -Kupeen alle asetetaan pitkän, vahvan kuusisen rangan pää ja pölkkyjä -alle, lähelle päätä. Siitä tulee voimakas vipu, jolla jaalaa -heilutellaan ja narrataan liikkeelle. Neljä viisi miestä on jo valmiina -sillä nytkyttämään lähtijää. - -Kaikki on valmiina ja paikoillaan. - -Miehet asettavat hartiansa jaalan keularyntäitä vasten ja nojaavat -jalkansa teloihin tai kiviin ja alkavat kaikki huutaa ja työntävät -väkevänmatin avuksi minkä jaksavat, ja kupeen alla olevan vivun yläpää -heiluu kiivaasti ylös ja alas. Alus nytkyy ja urahtaen luisuu tuuman, -urahtaa vielä kerran, ja kolmannella alkavat miehet yhdestä kurkusta -huutaa: "Kovast, kovast, kovast...", niin että korvia huumaa. Sen -kuulee jaalakin, tutisee, jytisee ja vavahtelee ja alkaa luisua kohti -vettä, vauhdin ja "Kovast, kovast"-huutojen yhä kiihtyessä. Huuto -huumaa väkijoukkoa ja koiria, jotka alkavat yleisen tappelun niinkuin -aina. Jo koskettaa jaalan anturapuun peräkanta vettä. Isoja väriläikkiä -leviää tyyneen veden pintaan anturan mukana veteen joutuneista -tervapisaroista. Telat jytisevät ja pauhahtaen kiitää jaala veteen. -Aapramin tunteet kuohuvat yli reunojensa. Hän on selvillä, että se -silmänräpäys on tullut -- on juuri ohi kiitämäisillään, jolloin uuden -aluksen nimi on huudettava, mutta ennenkuin hän ennättää päästä -ajatustensa isännäksi, huutaa hän ilmoille sen sanan, joka on koko ajan -ollut hänen ajatuksissaan. Hänen piti huutaa aluksen nimeksi -"_Meretär_", mutta hän huusikin, raskaasti huoaten: "_Muija-parka_". - -Kaikki katsoivat kummissaan Aapramiin. - -Vanha Kokin Jussi menee Aapramin eteen ja sanoo: - --- Mitäs sä mies oikein meinaat? - --- Mitäs minä meinaan? Enhän minä mitä meinaa! - --- No olisit sä nyt voinut huutaa paremman nimen aluksellesi kuin -"_Muija-parka_" -- saamari vie -- en paremmin sano! Hullukos sinä olet! -Eihän tuo ole mikään veneen nimi! -- -- -- - -Jaala kellui kauniina tyynessä vedessä, kiinnitettynä köyteen. - -Rannalla nuoret miehet ahtoivat ankkuria ja ketjua haapioon, viedäkseen -ne jaalaan ja hinatakseen aluksen satamaan ja ankkuroidakseen sen -sinne. - -Ketjun parhaillaan helistellessä tuli alas rantaan Aapramin vanha äiti -hätääntyneen näköisenä. - -Hän lähestyi Aapramia ja puheli hänelle hiljaa: - --- Kuulehan, Aapram! Sinulle on tapahtunut suuri onnettomuus: Elsa on -meidät jättänyt. - --- Mitä haastat! - --- Sitä vain, että Elsa on nyt jättänyt meidät -- kuollut. Voi, voi! -Tule sisään pian. - -Elsa makasi vuoteellaan hengettömänä -- autuas hymy kasvoillaan. - -Heidän puolivuotias tyttärensä oli herännyt kätkyeessään, jossa nauroi -ja potki peitettään. - -Aapram istuutui ikkunanaluspenkille, lähelle Elsan kuolinvuodetta, ja -istui siinä sen illan ja seuraavan yön ja seuraavan päivän ja niin aina -hautajaisvalmisteluihin asti, syömättä ja juomatta ja nukkumatta. --- -- -- - -Pieni hautaussaattue, edellä kuusi omaista, jotka kantoivat valkeaa -ruumisarkkua, ja sitten Aapramin setä, joka kantoi valkeaa ristiä, -sitten Aapram vanhoine äiteineen ja sen jälkeen muutamia läheisiä -sukulaisia -- kaikki mustissa puvuissa, kulki Aapramin kotoa kylästä -kohti kirkkotarhaa. Sinne ja tänne oli kerääntynyt uteliaita ihmisiä, -ja niin voivat olla ihmiset kummallisia, että kuultiin siellä ja täällä -kuiskittavan jotain "muija-parasta" -- tarkoittaen sillä sekä häntä, -jota kannettiin kirkkotarhaan, että takiloimatonta jaalaa, joka odotti -ankkuroituna satamassa. -- -- -- - -Kuukaudet tulivat ja menivät, ja kesä kului, mutta entiselleen ei -tullut Hinun Aapram. Hän ei voinut unohtaa Elsaansa eikä välittänyt -jaalasta, jota kansa tosissaan hoki "Muija-paraksi" -- nuo tunnottomat -ihmiset, joilla ei ollut aavistustakaan, mistä syystä hän tuli -sotkeutuneeksi sanoissa silloin, kun hänen oli huudettava jaalansa -nimi. - -Syksyllä hän möi jaalansa kaikkine irtaimistoineen. Hänelle oli -yhdentekevää, elikö hän nyt kalastajana vai purjehtijana, kun Elsaa ei -enää ollut olemassa. - - * * * * * - -Äiti hyväili vanhaa ajan mustuttamaa hopeaista vihkisormusta ja saneli -tyttärelleen: - --- Kun sinä tulet suureksi, juttelen minä sinulle kaiken, mitä tästä -tiedän, nyt et sinä vielä ymmärrä. Kerran saat sinä itsellesi nämä -kaikki, nämä sormuksetkin. Sen sinulle vain nyt jo sanon, että kaiken -muun saat hukata, mutta älä tätä sormusta. Sitä seuraa onni -köyhyydessäkin. - - - - -LANKUT TAI HENKI!!! - - -Toos-Jutta oli sikäli merkillinen mies, että hän oli Liiva-Simon lanko. - -Mitään muuta ylpeilyn syytä hänellä ei ollutkaan, mutta olihan siinä jo -paljon. - -Toos-Jutta ylvästeli tällä lankoudellaan sekä Suomessa että Virossa. - -"Minä olen Rantalan Juhannes, tai niinkuin ne omassa keskuudessa -kutsuvat Toos-Jutta, Liiva-Simon lanko", esitteli Jutta itsensä. - -Hän ei ollut itse tehnyt mitään, josta kannattaisi laulun laatia, mutta -joutui vasten tahtoaan ja ilman omaa ansiotaan tai mahdollisuuttaan -kerran sankariksi tapaukseen, josta vielä kauan kertoillaan. - -Se tapahtui eräänä kesänä, jolla ei ole -- enemmän kuin muillakaan -saarelaiskesillä -- vuosilukua, vaan jota nimitetään siihen aikaan -tapahtuneen merkittävimmän laivarikon mukaan turskalaivakesäksi. - -Sinä kesänä nimittäin hajosi Maahelliin turskalaiva. - -Kun turskalaivalla ei kuitenkaan ole sen suurempaa osuutta Jutan -elämässä, jätämme sen sikseen ja siirrymme Jutan lankkujuttuun, joka on -siksi tärkeä tapaus, että on suorastaan ihme, ettei kesä saanut siitä -nimeään, ja sen se olisi saanutkin, ellei turskalaivaa olisi tullut. - -Turskalaivakesä, eli Toos-Jutan Iankkukesä, oli kulunut vasta heinäkuun -toiselle viikolle. - -Valoisten öitten vuoksi ei varsinainen ajoverkkokalastus ollut vielä -alkanut, mutta yksi ja toinen oli jo käynyt kokeilemassa ja sattunut jo -saamaankin, ja kun tuoreen hailin hinta oli korkealla ja Jutan -rahakukkaro tyhjänä, läksi Jutta mainitun viikon perjantai-iltana -- -paha enne! -- poikansa ja vävynsä kanssa ajoverkoille. - -Puhalsi itätuuli. - -Päivän painuessa pilvettömältä taivaalta alas luoteen alle laski Jutta -verkkonsa mereen kuuden sylen kohonuorien varaan riippumaan ja -ajautumaan virtain mukana. - -Tämä tapahtui maan takana, noin kolme meripenikulmaa Hempan-apajalta -länteen. - -Heikko virta kuljetti moottoria ja verkkoja ensin pohjoiseen ja sitten -lounaaseen. - -Moottori keinui aika ajoin hyvinkin rajusti aallokossa ja riuhtoili -köyttä, jolla se oli kiinnitetty verkkojataan. - -Toos-Jutalla ei nimittäin enää ollutkaan mikään vanhanaikainen -purjeilla ja airoilla kulkeva haapio, vaan moottori. - -Venhe eli alus oli kyllä entinen vanha verkkohaapio, mutta ei sitä enää -ainakaan Jutan itsensä kuullen kukaan hirvennyt kutsua millään -entisellä nimellä -- ei edes verkkopaatiksi ollut sitä lupa sanoa. - -Se oli nyt perästä keulaan ja pohjapuusta partaisiin ja vaivaisen -maston nokkaan asti moottori. - -Masto oli totisesti vain aavistus siitä, mitä sen olisi pitänyt olla. -Se oli kevyt ja lyhyt, ja pidettiin siinä veneen kulkiessa pientä -purjepahaista, ei lisäämässä vauhtia, sillä se oli hyvä muutenkin, vaan -estämässä liikaa heilumista, niinkuin esimerkiksi suurissa -höyrylaivoissa. - -Yöllä, miesten vetäessä suloisia unia keulapuolen yli viritetyn -purjekankaisen varjon alla, paloi mastossa lyhty, jonka punertava tuli -heilui kuin kirkas vaskilappu vihreän harmaata yötaivasta ja merta -vasten ja katosi toisinaan kokonaan näkyvistä painuessaan jonkin -isomman aallon taakse. - -Jutta luotti siihen, että laivojen keulavahdit kyllä näkevät hänen -merkkitulensa ja ymmärtävät sitä karttaa. - -Verkkojen matalalle ajautumisesta, vaikka virtakin paranisi, ei taas -ollut pelkoa ainakaan neljään tuntiin, ja silloin olisi jo päivän nousu -niin lähellä, että verkot olisi vedettävä. - -Joku oli väittänyt kerran rantakäräjillä Jutan itsensä kuullen, että -"Toos-Jutan moottori kuuluu pahasti reistailevan -- ahaa, siinähän tämä -on itsekin..." ja siitä asti -- kiusallakin -- kuljetti Toos-Jutta -moottorissaan vain yhtä airoa, täyttä airoparia ei milloinkaan, vieläpä -hän ylvästeli jo kadottaneensa koko soututaidon. - -Purje, niinkuin sanottu, oli vain osa siitä, mitä sen olisi pitänyt -olla, mutta airo oli tavallinen tukeva haapion airo. Mitä varten Jutta -kuljetti mukanaan tuota yhtäkään airoa, jäi monellekin arvoitukseksi. -Jutalla oli omat vanhat juonensa, isiltä perityt vaistomaiset pelkonsa -ja varomisensa. Hän enemmän tai vähemmän tiedottomasti käsitti, että -sattuipa milloin hyvänsä niin käymään, että toisen verkot ajautuvat -kiinni hänen verkkoihinsa, niin onhan sitten edes airontyvi, millä -antaa syypäälle, sillä moottorin veivi, ja niin myös jakoavain, ei -kumpikaan tuntunut olevan mukava lyömäase, eivät ylety minnekään. Se -oli ehdottomasti viisas ajatus, yksi viisaimpia, mitä Jutan aivoissa -oli koskaan syntynyt. Haapio -- nimittäin Jutan moottori -- käyttäytyi -yhä rajummin aaltoilevassa meressä kuin kiinnikytketty villi elukka: se -heitti väliin ylös ilmaan takakoipensa, nimittäin kaksi märkyydestä -kiiltävää potkurin räpylää, väliin taas vanhanaikuisen etupuolensa, -pääsemättä kytkimestään, jolla se oli kiinni verkkojadan päässä. -Toisinaan tuli kohti vyöryvä kertalaine puhisten ja sihisten ja -ryöpyttäen suolaista vaahtoa yli veneen. Keulan yli vedetty öljytetty -varjovaate pärisi lakkaamatta tuulessa, ja vesi ropsahteli ja rapisi -sen päälle putoillessaan ja virtaili solisten takaisin mereen. Varjon -alla peitteisiin kääriytyneenä nukkui Toos-Jutta tovereineen -sikeimmässä unessaan. He eivät heränneet, vaikka veneen heittelehtiessä -väliin töhräsivät nyrkeillään, kyynärpäillään tai olkapäillään toistaan -suoraan kasvoihin. Heidän unensa oli oikeaa merimiehen unta, sillä -kaiken aikaa he kuulivat, mitä meri tekee. - -Alhaalla mustanvihreässä syvyydessä uivat hailit ajaen takaa -saalistaan, pikku äyriäisiä, ja joutuivat Toos-Jutan verkkoihin. - -Meri, tuuli, äyriäiset ja ja hailit valvoivat, kaikki muu nukkui. - -Uneliaalta näytti myös tuo kalpea heinäkuun kuu, joka oli päässyt -korkeimmilleen ja alkoi hiljakseen siirtyä länttä kohti ja olisi -muutenkin valoisan yön tehnyt jutalle täysin kalattomaksi, ellei -myrskyävä meren pinta olisi luonut syvyyksiin salaista pimentoa, jossa -hiljakseen huojuvat verkot eivät näkyneet hailien tarkkoihin silmiin. - -Myrskyten ja meuraten kuluivat yön nopeat hetket. Miehet heittelehtivät -riuhtovassa vuoteessaan toisiaan vastaan, mutta eivät olleet siitä -millänsäkään. Koettivat vain parantaa asentoaan ja nukkuivat. -Toos-Jutta itse onnistui nojaamaan molemmat jalkansa konetta ja -makuukojua erottavaan lautaan ja päänsä erääseen kaareen ja -saamaan käteensä nuoran pätkän, joka riippui piitassa ja alussa -heilui joutilaana ja piiskasi hänen kasvojaan. Näin oli hän -saavuttanut tukevan asennon ja nukkui rauhallisemmin kuin ruhtinas -höyhenvuoteellaan. - -Pian tapahtui kuitenkin jotakin, joka muutti olot kokonaan. - -Toos-Jutan päivisin valvova osa nukkui mitä sikeimmässä unessa nyt -yöllä, mutta päivisin nukkuva osa valvoi ja piti vahtia. Se alkoi -kuulla jotakin kaukaista jytinää, joka tuli läpi veneen laitojen ja -läpi meren, ja se alkoi seurata tämän jytinän kehittymistä. - -Idästä, meren takaa, oli noussut näkyviin suuri höyrylaiva ja sen -pyörivä, lohenpunainen evä ja koneisto ja tärisevä jättiläisrunko -synnyttivät tuon jytinän, joka levisi kauas läpi ilman ja meren. - -Höyrylaivalla oli ankara lankkukuorma, niin ankara, että koko laiva oli -korkean, komentosillan tasalle ulottuvan kansikuorman vuoksi -kupeellaan, aivan kaatumaisillaan, varsinkin isompien kertalaineiden -sitä heilautellessa. Jos ainoakaan sellainen vyöryvä mäki olisi tullut -sivulta, olisi laiva pannut paikalla anturansa ja lohenpunaiset -pohjalevynsä kuivamaan. Se vaara näytti nytkin olevan lähellä joka -hetki. - -Jytinä selveni selvenemistään ja -- omituista kyllä -- äkkiä lakkasi -kokonaan. - -Sillä hetkellä Jutan valvova ja vartioiva osa ryhtyi hälyytystoimiin, -joka tapahtui siinä muodossa, että Jutta oli näkevinään seuraavanlaista -unta: - -Toos-Jutalla oli olevinaan kotona, saarella, lapsenristiäiset tai -jotain sentapaista, paljon ihmisiä ja hälinää. Naiset kantoivat kahvia -pöytään. Jutta itse istui vieraineen pöydässä -- Jutta pöydän päässä, -jaellen sokeroituun kahviin viinaa. Pöydässä istui myös eräs -virolainen, joka juuri ihastuksissaan ääneen huokasi "Oh sa Jumal!" -minkä johdosta Jutta oli alkavinaan kertoa jotain juttua toisille, kun -Jutan vaimo hätääntyneen näköisenä tuli toisesta huoneesta, nyhkäisi -Juttaa olkapäästä ja sanoi, "Jutta, joudu pian! Kartanolla on -varkaita!" jolloin Jutta nousi pöydästä ja selitti toisille: "Istukaa, -hyvät vieraat! Kyllä minä tulen ja juttelen tarinani loppuun, kunhan -ensin ajan ne roistot pois pihalta!" Hän käveli ovelle ja työnsi sen -auki. Mutta sen sijaan, että olisi löytänyt itsensä pihalta varkaita -ajamasta, löysikin Jutta itsensä heti hereillään veneestään, pilkisti -ulos varjon alta ja näki kesämyrskyssä möyryävän meren ja siinä aivan -lähellä paikallaan seisovan mahtavan höyrylaivan, joka valtavalla -kohinalla puski pitkästä, savutorven edessä olevasta pillistään liikaa -voimaansa ulos ja huojui aalloissa. Laiva oli niin lähellä, että voi -erottaa sen kannella ja komentosillalla olevat miehet. Niillä näytti -olevan kaikilla jotain kiirettä ja touhua. Jutta herätti paikalla -toverinsa, joille sanoi: - --- Katsokaapas! Se vihollinen on varmaankin ajanut verkkojen -kohonuoraan, jonka on kehinyt häntänsä ympärille, ja nuoran perässä -luultavasti verkotkin, koska ei pääse paikaltaan. Pankaapas moottori -käymään, niin ajetaan sen luo, noustaan komennolle ja annetaan -päämiestä airontyvellä päin kuonoa niin että kyllä tietää toisen kerran -varoa, missä on verkkotulet: mastotuli ja sapalyhti! Pahalaisen oinaat, -mitä ovatkin tehneet!! - -Toos-Jutan vävy ja poika ryömivät näkyviin keulasta, ja hieroen -silmiään silmäili vävy merta yltympäriinsä, pysähtyi lopulta ja sanoi: - --- Tuollahan meidän sapalyhty on kokonaan toisella suunnalla! Ei laiva -verkkoihin ole ajanut -- ja mitä nämä nyt yhdet verkot ja verkkoköydet -hänen tiellään olisivat! Hämähäkin kinoa härän tiellä! - --- No mitäs se siinä sitten tohisee? - --- Jaa -- sitä minä en tiedä. - -Samassa kuului laivasta päin sellainen jytinä ja jyrinä, että miehet -verkkoveneessä säpsähtivät. - -Laiva oli avannut ketjut auki ja antoi kansikuorman luisua mereen. - -Jyrisi kuin ukkonen. - -Samassa nousi laiva kohdalleen, pani koneensa jälleen pyörimään ja -alkoi painua länsilounaaseen. Meressä ui iso röykkiö -- kuin luoto -- -suuria, puhtaita, jalorotuisia honkalankkuja. - -Ne nähtyään ja paikalla ymmärrettyään tilanteen Jutta sanoi: - --- No nyt antoi Jumala meille leipää seitsemäksi vuodeksi! Ei muuta -kuin ruvetaan ajamaan tavaraa moottorilla maalle. Jääkööt verkot nyt -siksi aikaa tänne. - --- Oleksä hölmö! ärjäisi Jutan sekä vävy että poika kuin samasta -suusta, ja vävy jatkoi: - --- Eihän nyt näitä verkkoja jätetä, vaikka nuo lankut olisivat pelkkää -kultaa. - --- No vedetään verkot sitten helkkarin kiireesti, ennenkuin muut -ennättävät tulla. - --- Vaipa nää nyt ennättävät. Ei tämä yöllä mihinkään näy. - -Verkot vedettiin ja saatiin paljon kaloja. - -Olisi ollut parempi, jos tällä kertaa ei kaloja olisi ollut, mutta -eihän niitä siellä meren selällä voinut ravistella poiskaan verkoista. - -Sitten ajettiin lankkulautan luo. - -Iso se olikin. - -Sen varjopuolella laine tuskin tuntuikaan. Niin sen luo tuli kuin -pienen saaren rantaan. - -Miehet sitoivat veneensä lankkusaaren rantaan kiinni ja kävivät maihin. - -Niin siinä kävelikin kuin oikealla saarella -- se erotus vain, että -tämä heilui ja huojui meren mukana -- oli oikeasta maaperästä irti. - -Kun kaikki lankut näyttivät yhtä hyviltä, rupesivat miehet valikoimatta -panemaan niitä veneeseensä. - -Venettä kuormattiin lautan suojapuolella, ja kun saaliin aiheuttama -innostus oli suuri, ei muistettu ottaa huomioon eräitä tärkeitä -seikkoja. - -Ensiksikin, että meressä käy kohtalaisen iso laine. - -Toiseksi, että vene ei nyt ole laineessa, vaan lautan suojassa. - -Ja kolmanneksi, että kun keulasta täytyi lankkujen tieltä ottaa pois -varjo, jonka alla miehet nukkuivat ja joka kovalla ilmalla kulkiessa -varjosti konetta merivedeltä, jäi kone nyt alttiiksi meren kuohuille, -joka taas voi muuttaa kulun sangen epävarmaksi. - -Tämän viimeksimainitun miehet kyllä jossakin ajatustensa peräkamarissa -aavistivat, mutta väittelivät omaa itseäänkin vastaan, että "Kun siihen -keulan puolelle pannaan lankkuja, varjostavat ne konetta, sen minkä se -varjoa tarvii", ja "Heittävänhän tuo tuntuu tuulikin", päätti asian -Jutta. - -Lopulta oli vene kuormattu. - -Oli jo usein arveltu riittävän, mutta aina oli joku kolmesta sanonut: -"Pannaan vielä muutama lankku. Siinä ne menevät, missä muutkin", ja oli -kuorma niin lisääntynyt lisääntymistään, että tuskin kämmenen -korkeudelta oli keskiveneessä ylälaitaa enää näkyvissä. - -Vene tyrkättiin irti lankkusaaresta ja airon avulla käännettiin keula -menemään ohi lankkusaaren pohjoispään kotia kohti. - -Päivä nousi juuri silloin ja meni heti pilveen. - -Tuntia myöhemmin rupesi satamaan ja silloin oli Jutta kumppaneineen ja -moottoreineen noin kilometrin tai pari lautasta länteenpäin -ajelehtimassa tuulen mukana länttä kohti. - -Kävi nimittäin niin, että kun vene oli irroitettu lautasta ja vävy -asettunut perää pitämään ja Jutta poikineen kyykistynyt koneen ääreen -pannakseen sen käymään, ei se totellut ryypyistä eikä veivittämisestä -huolimatta. - -Suhahteli vain, mutta ei antanut ainoaakaan paukkua. "Suhu suhhuu -suhu", pani moottori, ja miehet hikoilivat. - -Jo oli tullut vävykin keulaan koneen luo. - -Lopulta kone pyörähti muutaman kerran aika rytinällä ja lakkasi -uudestaan. - -Sillä aikaa tehtiin tärkeä huomio. - -Vauhtipyörä, mentyään vinhasti ympäri kymmenkunta kertaa, puhalsi -ympärilleen ja ylös ilmaan vesisuihkun. - -Huomattiin, että veneen pohjalla on paljon vettä. - -Sitten huomattiin, että pumpun suu ja männän varsi varpekannella, -perällä, oli unohtunut lankkujen alle. - -Ruvettiin raivaamaan pumppua vapaaksi, mutta kun vene heilui ja lankut -olivat raskaita ja vaikeita käsitellä heiluvassa veneessä, löi Jutta -aivan omakätisesti erään lankun päällä koneen ainoan sytyttäjänastan -poikki. - --- Siin' on sinulle! huusivat Jutan vävy ja poika Jutalle. - -Nyt oltiin kokonaan tuuliajolla ja mentiin tunti tunnilta poispäin -kotisaaresta, pitkin aavaa merenselkää, kohti vielä aavempia -Valtiasmeren ulapoita. - -Pumppu oli saatu selväksi, mutta vettä tuli sisään kaatuvista -kertalaineista, joita ohjaamattomalla veneellä ei voitu välttää ja -jotka villeinä kuohuivat yli veneen, enemmän kuin laineiden väliajoilla -ennätettiin pumputa tai muuten pois ajaa ja vene painui noin tuuman -tunnissa aina syvemmälle ja syvemmälle... - -Yhdellä airolla ei ollut paljon merkitystä näin kovassa tuulessa. -Siihen kulutettu voima nähtiin pian voitavan käyttää viisaammin veden -pois ajamiseen. - -Luovimiseen ei myöskään voitu turvautua purjeen mitättömyyden vuoksi. - -Lankuistaan ei taas Toos-Jutta olisi raatsinut mitenkään luopua. - -Hän odotti tuulen kääntymistä tai tyyntymistä. - -Sitä hän odotti ja päätti kestää viimeiseen asti hukkaamatta ainoaakaan -lankkua. -- -- -- - -Saaressa oli jo aikoja sitten huomattu laivan kaataneen kansikuormansa -mereen, sillä jahti toisensa perästä purjehti lankkupaikalle. - -Jahteja oli siellä jo kymmenkunta ja samanverran moottoreita. - -Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän huomiotaan Juttaan, eikä hän sitä -toivonutkaan. - -Hän odotti vain tuulen kääntymistä tai muuta ihmettä, seisoen veneensä -perässä helmari vasemmassa kourassa ja oikealla vedellen pumppua -männästä. - -Satoi kuin saavista kaataen. - -Miehet olivat pukeutuneet öljyvaatteisiinsa. - -Vettä tuli sekä taivaasta että merestä. - -Aika ajoin sai Jutta kunnon ryöpyn merestä, ja suolainen vesi virtasi -hänen valkeasta parrastaan, kulmakarvoistaan ja pitkin hänen -perunankuorenvärisiä kasvojaan. - -Yksi ja toinen jahti jo luovi paluumatkalla. - -Samoin jättivät lautan moottoriveneet, joiden sätkytys kuului Jutan -korviin asti. - -Yksi jahti oli vielä lautan luona ja -- ihme ja kumma! -- kun se nosti -purjeensa, ohjasi se suoraan Juttaa kohti. - -Tunsihan Jutta jo kaukaa tulijan vanhasta harmaasta peräpurjeesta, -jonka halki keskeltä kulki kaista uutta kangasta, paikka, sillä purje -oli siitä viime syksynä kerran kovassa ilmassa puomin katketessa -revennyt halki. - -Ei se kukaan muu ollut kuin Jutan pahin vihamies Jyrin Kaape, joka -siellä "_Vellamollaan_" lasketteli täysin purjein myötäistä Jutan -moottoria kohti. - -Kuka ystävä ja oikea naapuri ja kylänmies tai kunnon ristitty mikä -hyvänsä tulisi noin julkeasti ja hävyttömästi urkkimaan toisen asioita! -Ei sitä kukaan muu tee kuin itse paholainen ja mahomettilainen -- musta -kansa! - -Kaape näkyi itse istuvan perässä ohjausratin sarvissa. - -Yksi miehistä seisoi kajuuttaan nojaten, kädet lyhyen öljytakin -taskuissa. - -Pari miestä seisoi keulassa kädet niinikään taskuihin työnnettyinä. - -Jutta varasi ryöpyn haukkumasanoja ja herjauksia Kaapelle, kunhan se -vaan ennättää huudon kuuluviin, mutta kun Kaape antoi jahtinsa -mahtavassa kaaressa kiertää ympäri Jutan veneen perän taitse ja kun -jahti palavin ja pamisevin purjein ja paukkuvin jalustinlokein ja -vauhtiaan vähentäen juoksi päin tuulta Jutan veneen oikealla puolella, -ei hän muuta huutanut kuin: - --- En minä ole sinun apuasi pyytänyt! - -Kaape ei vastannut sanaakaan, ja sehän se sekoitti Jutankin hyvät -aikomukset. - -Kaape kohottautui seisomaan hoitaen ohjausrattia oikealla kädellään ja -piippunysäänsä vasemmalla ja antoi silmänsä terävänä, mittailevana ja -arvostelevana lipua Jutan lankkukuormalla ja lopulta pysähtyä Juttaan, -jolle sanoi: - --- Sinulla on tavallisen vähän lankkuja, Jutta. Vähän sinulla on -lankkuja, mutta jos luovut niistä, vien sinut ja nuo toiset maalle. -- -Tännehän sinä uppoat kuitenkin. - --- No -- ei tässä vielä upota. - --- Uppoat sinä saakuri vie kuin uppoatkin! Eiköhän se henki lie -Toos-Jutallekin kalliimpi kuin muutama tusina lankkuja! - -Jutan poika ja vävy hokivat puoliääneen, että lankuista on luovuttava -ja annettava ne Kaapelle sillä ehdolla, että vie veneen ja miehet -maalle. Jutta myöntyi ja huusi Kaapelle: - --- Sama se! En minä niin köyhä ole, että näiden lankkujen tähden -puutteeseen joudun. Onhan noita lankkuja! Saathan ne jos niiden -vaivainen olet, mutta siitä hyvästä sinun on hinattava tämä moottori ja -miehet jahtisi perällä kotiin. Ota lankut ja anna hinausköysi! - --- Moottori! Aja kotiisi itse moottoreinesi! Jos minä kerran sinut -pelastan, ovat minun sekä lankut että moottori! -- Ymmärräk' sä! Hä!! - --- No, ota sitten vaikka henkikin, senkin merenryöväri. - --- Merenryöväri!! Merenryöväri! Vai merenryövärin nimen tässä saa siitä -hyvästä, että auttaa toista, vaikkei olisi pakko -- ei mikään pakko! -Pidä kitasi kiinni, tai annan airontyvellä, ettet enää koskaan -leukojasi availe! - -Köysi viskattiin Jutan moottorin keulaan ja toinen perään. Niillä -kiinnitettiin moottori jahdin kupeelle. Jahdin keulapurjeet olivat -vedetyt yläpuolelta kiinni, vastaan, ja jahti kellui piissä, kulkematta -eteenpäin. - --- No! Alkakaa antaa lankkuja tänne näin jahtiin! komensi Kaape. - -Jutta miehineen rupesi antamaan ja Kaape miehineen ottamaan. Kiireesti -tehtiin työtä, mutta vielä kiireemmin sitä olisi pitänyt tehdä, sillä -kun moottorista annettiin ylös jahtiin viimeistä lankkua, täyttyi vene -kokonaan vedellä ja riuhtaisi aallokon auttamana köydet poikki ja -vajosi keula edellä syvyyteen. Jutta vävyineen ennätti kuin onnen -kaupalla kiivetä jahtiin, mutta Jutan poika täytyi vähissä hengin onkia -merestä. Hän oli ennättänyt jo vetää merivettä henkeensä eikä kannelle -päästyään kyennyt omin voimin kajuuttaan kävelemään, vaan täytyi häntä -kainaloista taluttaen auttaa. Kajuutassa pantiin hänet koijaan -makaamaan, ja vähän ajan perästä toimitti Jyrin Kaape hänelle -juotavaksi kuumaa teetä, palsamia ja viinaa selitellen: - --- Enhän minä mikään pakana enkä mahomettilainen ole, vielä vähemmin -merenryöväri! Autanhan minä pulaan joutunutta, ja pane se mieleesi! - - * * * * * - -Sinä päivänäkös oli hommaa! - -Pitkin päivää kulki jahteja ja haapioita (ja moottoreja myöskin!) -saaren ja sen lankkuapajan väliä. - -Kylässä kuului pelkkä lankunläiske ja kolke, kun niitä maalle -kannettiin ja viskeltiin ja järjesteltiin ristikkopinoille kuin -lautatarhoissa ainakin. - -Satamassa oli yhtä menemistä ja tulemista iltaan asti, ja minkä lähemmä -iltaa päästiin, sen äänekkäämmäksi kävi puhe rannoilla. - -Muutamissa valkamissa olivat akat kokoontuneet suuriin parviin -haukkumaan toisiaan. Väitettiinpä, että Tepkan Matin rannassa jo -tapeltiinkin täyttä vauhtia, ja sieltä päin se pahin melu kuuluikin. -Mentiin katsomaan, mutta ei siellä ainakaan enää mitään varsinaista -tappelua ollut, ellei oteta lukuun sitä, että sinne Tepkan Matin -saraimen seinukselle, verkkopuiden alle, oli kokoontunut parikymmentä -hyljekoiraa, jotka pitivät aika metakkaa. Valkeita hampaita, suuria -mustatäpläisiä valkeita koiria ja koiran häntiä ja jalkoja vilkkui ja -pyöri yhtenä vilinänä, ja ilmaa tärisytti sellainen rähäkkä, -haukkuminen, kiljuminen, vingahtelu ja ulvahtelu, että ihmisääni ei -siinä pauhinassa kuulunut mihinkään. Läheisellä rantatiellä tappeli -myös puolentusinaa poikaa -- kuusi seitsenvuotiasta -- nimittäin -Toos-Jutan pojan poika parin toverinsa kanssa kolmea Jyrin-Kaapelaista -poikaa vastaan. Poikien ja koirien tappelu oli vain jonkinlaista -jälkikaikua ja tartunnaista vaimojen välillä käydystä tappelusta. -Vaimot olivat jo lopettaneet ja hajaantuneet kantamaan lankkuja -pinoihin, lennätellen pitkin rantaa haapiolta haapiolle ja valkamalta -valkamalle teräviä tai tylsiä haukkumasanoja ja ilkeämielisiä -viittauksia tämän ja tuon entisyyteen. - --- Onk' siitä niin pitkä aika, kun sinun miehesi linnassa istui! huusi -vielä kerran vanha Toos-Jutan vaimo yhtä vanhalle Jyrin-Kaapen -emännälle, ja tappelu oli alkaa uudestaan. - -Tämä vilkas mielipiteiden vaihto valkamissa oli taaskin vain kaukaista -kaikua tappelusta, jota käytiin merellä yhä pienentyvän lankkulautan -ympärillä. - -Tuuli oli hiljentynyt paljon, ja meri alkoi tasaantua tunti tunnilta. -Silloin tällöin tuli vielä suuria ummikkaita, jotka rytisyttivät -hajaantuvaa lankkukasaa. Siellä täällä ajelehti jo yksityisiä lankkuja -ja lankkuryhmiä. Niiden seassa näkyi aironsirpaleita, sillä sangen -usein kohosi airo ilmaan ja räiskähti yhteen toisen airon kanssa. Monet -iskut sattuivat myös oikeaan maaliin, nimittäin läheisen haapion -tunkeilevaan ohjaajaan. - -Pian oli korjattu merestä viimeinenkin lankku, ja ilta läheni, ja -tappelu vaimeni ja loppui kokonaan ensin merellä ja myöhemmin -valkamissakin sitten, kun kaikki lankut olivat paikallaan pinoissa ja -haapiot vedetyt ylös teloilleen, sarainten ovet kierretty lukkoon ja -väki hajaantunut väsyneenä koteihinsa. - -Vielä illan hämärissä ryhmittyi lähteeltä tulevia tai lehmiä kotiin -hakevia naisia kujien risteyksiin päivittelemään, että on se ollut -päivä tämäkin, ja pahimmin soimattiin Jyrin Kaapea, joka -- "ainakin -niin kerrotaan, mutta älä sano minun sanoneeni..." -- oli upottanut -Toos-Jutan moottorin ja huutanut Toos-Jutalle että "lankut tai henki!" -käytyään illalla hakemassa viimeisiä lankkuja ja ryöstettyään -Toos-Jutankin omat. -- "Joutaisi joutua linnaan istumaan tästäkin -- -mokomakin merenryöväri!" - -Vielä illalla myöhään istui Toos-Jutan vaimo Karuliina muutamien muiden -emäntien kanssa naapurissa valittamassa surkeuttaan. - -Hänestä tuntuu hyvältä keventää sydäntään purkamalla Jyrin Kaapesta ja -hänen omaisistaan häväistysjutun toisensa jälkeen. - -Hän on jo miltei leppynyt. - -Oikeuden vaaka tuntuu vähitellen pyrkivän tasapainoon, ja hän oli -miltei jo antaa anteeksi Jyrin Kaapelle. - --- Ota lisää kahvia, Karuliina ja te muut myös! sanoo naapurin emäntä -kaadettuaan täyteen kupit. - --- Olisihan se jo neljä kuppia riittänyt! kursailee Karuliina kermaa -kuppiinsa kaataessaan ja ryypiskellessään kahvia, ja hän jatkaa äsken -aloittamaansa kuvausta Jyrin Kaapen tyttäristä. Hän on päässyt jo -nuorimpaan tyttäreen Selmaan, joka on pari kuukautta ollut kaupungissa -palvelijana ja oli nyt kotona jälleen: - --- Isäänsähän nämä ovat tulleet Jyrin Kaapen tyttäretkin. -- Ylpeitä -teiskailijoita ja peiskailijoita ne ovat jokikinen ja vielä niistä -tulee vaikka mitä -- -- -- vaikka varkaita ja murhamiehiä -- -- -- -Niinkuin nyt tämä Selmakin!! -- -- -- Sillä kun nääthän on viiet -rimpsut hamehissaan ja hatut -- -- -- (pyörittää päätään ja maiskuttaa -suutaan) -- -- -- Ne sitten pitää olla sitä ja ne pitää olla tätä, että -voi voi voi! -- -- -- Kyllä sitä on sitten kuultu siitä elävästä vaikka -mitä! -- -- -- Eihän nämä nyt vanhat ihmiset ole enää kaikkea -näkemässä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta kuuleehan ne sentään aina -- -kuuleehan ne vanhat paljonkin! -- -- -- Että ei sitä kaikkea -haastaakaan voi, mitä siitä elävästä nyt on kuultu! -- -- -- Että se -nyt vasta sitten elävä on! - -Karuliina huomasi, että oikeuden vaaka alkaa jo kallistua Jyrin-Kaapen -vahingoksi, ja hän oli jo hyvällä tuulella, hänen kävi surku -jyrinkaapelaisia, häntä säälitti ja kadutti ja hän alkoi puhua -tasapainon saavuttamiseksi jo hyvääkin Jyrin Kaapen perheestä -mainitsemalla: - --- Kuuluihan tuo paapattaneen rannassa jo Jyrin-Kaapen akkakin sille -Kaapelle, että "Johan se on julki jumalatonta, että upottaa toisen -moottorin ja ryöstää lankut!" -- että "Olishan me tultu toimeen ilman -näitä Toos-Jutan lankkujakin!" ja että "Eihän varastetulla ja -ryövätyllä tavaralla siunausta ole -- ollaanhan se jo koettu!" ja -paljon muuta. Etteihän se koko pere sentään ihan samanlaista ole! Ei -ole! Ei ole! - -Lopuksi joivat emännät vielä lekkoakin, joka valmistetaan siten, että -lautaselle tai kuppiin kaadetaan viinaa ja se sytytetään palamaan ja -kun tuli on sammunut, on lekko, naisten viina, valmis juotavaksi. Se se -on hyvää kahvin kanssa ja vahvistaa sydäntä ja koko tätä maallista -tomumajaa. - -Emäntien lähtiessä kotiinsa kumotteli jo sinertävän punertavalla idän -taivaalla keltainen heinäkuun kuu, jolle koirat ulvoivat. Muuten oli -kylä jo taas pitkästä aikaa ihan hiljainen. - - - - -KIIS-HEMMAN VIIMEINEN PÄIVÄ - - -Kiis-Hemman oikea nimi oli Herman Kiiski, mutta sitä nimeä hän kuuli -vain harvoin kylänluvuissa eli kinkereissä, joissa hän kävi -säännöllisesti joka vuosi. -- Oikeastaan hän siis kuuli alkuperäisen -nimensä vain kerran vuodessa, sillä muut tilaisuudet, se on kihlakunnan -käräjät, olivat vielä harvinaisempia, nimittäin Hemmaan itseensä -nähden, sillä hän oli rauhallinen ihminen ja joutui käräjiin vain -joskus ja silloinkin todistajana, varmana todistajana, jonka sanaan ja -valaan voi luottaa. - -Hänen vanha talonsa oli metsän reunassa, kylän äärimmäisenä, korkealla -kivisellä paikalla, josta näkyi muu kylä harmaina kattoina ja kattojen -takana meri ja saaren satama mastoineen. - -Pihamaa oli niin kivinen, ettei siihen voinut edes muokata perunamaata. -Kivien välissä kasvoi ohutta, mutta tiivistä nurmea ja kukkia -- -kissankelloja, pieniä vaivaisia valkoapilaita ja punertavia -kissankäpäliä. - -Pihan itäpäässä oli Hemman oma talo, vaaleanvihreäksi maalattu: -ikkunalaudat, nurkkalaudat ja ovet olivat valkeat. Ikkunalasit olivat -pienet, kuusi matalaa ruutua joka ikkunassa. Lasit lienevät olleet jo -vuosikymmenien ikäiset, sillä ne välkähtelivät ulkoa katsoen kaikissa -sateenkaaren väreissä. - -Pihamaa oli pitkä ja kapea, noin neljäkymmentä askelta pitkä ja noin -parikymmentä askelta leveä -- länsipäästään tuskin kymmentä. - -Metsää vasten, pihan pohjoisreunalla, oli pitkä aitta ja katosrivi. -Uloimpana lännessä tässä rivissä oli ensin hevostalli, jossa ei -neljäänkymmeneen vuoteen ole ollut hevosta, entisinä aikoina vain, -Hemman parhaalla iällä, jolloin hän harrasti niin sanottua vironajoa. -Sitten oli navetta, jossa asusti lehmä Hemman äitivainajan aikoina. -Nykyjään se niinkuin hevostallikin oli tyhjä. Hiukan erillään -navetasta, samassa rivissä kuitenkin, oli sauna. Katot tässä -rakennusrivissä olivat vanhoja sammaltuneita malkokattoja ja näyttivät -nykyjään turpeista tehdyiltä, sillä niillä kasvoi siellä ja täällä -heinää ja joku kuusentaimi -- toivoton kasvupaikka kuuselle, tulevalle -mastopuulle. Miltei keskiosassa aittariviä oli puukatos. Sen edessä oli -iso kasa puolikuivia kuusenrankoja, joita Hemma oli edellisenä talvena -kelkalla vedellyt omasta metsästään. - -Näihin aikoihin oli Hemma saaren vanhin mies, lähemmä yhdeksänkymmentä, -eikä ollut koko pitkän ikänsä aikana sairastanut mitään tautia, ei -tietänyt, ei edes aavistanut, miltä tuntuu hampaansärky, päänkivistys, -reumatismi tai muu. - -Hemman ikätoverit olivat jo aikoja sitten kuolleet, mitkä kotonaan, -mitkä merellä. Hemma käveli saarellaan yksin -- nuorempi väki ei häntä -ymmärtänyt. - -Hemma oli vanhapoika. - -Läheisin sukulainen oli sisarenpoika vaimoineen ja lapsineen. Nämä -asuivat toisessa päässä taloa, ja Hemma yksinään toisessa. Jostain -syystä, joka jäi Hemman eläessä selvittämättä, Hemma asui -sukulaisistaan erossa -- paikkasi itse vaatteensa, keitti ruokansa, ja -toimitti muut askareensa. Kerran viikossa kävi kuitenkin sisarenpojan -vaimo pesemässä Hemman permannot sekä pesi myös hänen pyykkinsä ja -leipoi hänen leipänsä, ja taas tästä vastapalvelukseksi piti Hemma koko -talon polttopuissa. - -Kerran eräänä kirkkaana heinäkuun aamuna on Hemma noussut ylös jo -auringon nousun aikana ja sahannut kuusen rangoista runsaan vaaksan -pituisia pölkkyjä. - -Häneltä on mennyt pitkä aika, ennenkuin hän on saanut rangan aina -pukille -- siinä olikin vähän monta konstia keksittävä, ennenkuin ranka -pukille nousi! Paljon nopeammin se kohosi ennen rakennushirsi seinän -korkeimmille kerroksille -- entisinä aikoina! -- Ensin rangan pää -sahapukin sarvien väliin ja sitten vähän vähältä, tuuma tuumalta se -kulki pienin nykäyksin yhä ylemmä ja ylemmä ja lopulta hervahti pitkin -pituuttaan sahapukin kaikkien sarvien varaan. Koukkuisilla sormillaan -hyväili Hemma rankaa pitkän aikaa ja koetteli, heiluuko se. "Ähä -- -sinä veitikka! Siihenpäs vain kellistyit, vaikka teit vastarintaa -vanhemmallesi!" -- Hemma oli tottunut vanhuudessaan puhelemaan ääneen -yksin ollessaankin. Hänen kuulonsa oli mennyt melkein kokonaan. Täytyi -kovasti huutaa, jos tahtoi puhutella Hemmaa. Tästä syystä ja kukaties -kuinka monesta syystä, oli Hemma tottunut juttelemaan yksinään -itsekseen. Hän puheli kuusenrangalle, sahapukille, sahalle, kirveelle -ja kaikelle. - -Ranka oli sahapukilla. - -Ei tuntunut heiluvan yhtään. - -Lujasti oli sarvien välissä. Hyvin näytti kaikki luonnistavan. - -Vanha, kiiltäväteräinen halkosaha seisoi siinä vasemmalla -veistopölkkyyn nojaten. Matkaa oli sen luo noin sylen verran, ja Hemma -tarvitsi sinne mennäkseen nelisen askelta, mutta eihän ollut -lähempänäkään paikkaa, mihin olisi voinut sahan mukavasti asettaa -pystyyn, eikä sitä voinut maahan viskata -- terä olisi särähtänyt -kiviin ja soraan tai saanut heinistä kosteutta ja ruostunut. - -Pitkä aika meni sahan hakuun. - -Sitten hän vähä vielä hiveli sormillaan sahan terää. "Pihkaa on -joutavaan tarttunut! Mistäs sitä nyt on tullut? -- Ne ovat niin -pihkaisia -- nuo kuusenrangat -- ja oksaisia -- ja oksat kuin -vaskivaarnoja. Siinäkin taas hammas kärjestään lytistynyt. Mikäs sen -muu tekee kuin nuo joutavan kovat oksat. Täytyy katsoa tarkemmin mistä -sahaa... Tarkemmin täytyy katsoa!" - -Sahanterä asetetaan rungolle. - -Sitä ennen on visusti katsottava, etteivät oksat taas petä -- syövät -vielä koko sahan, kun yhtenään täytyy viilata. - -Tuosta noin! - -Vähän liian pitkä pölkky -- eivät taida sopia niin pitkät halot lieteen --- Polttakoot lyhemmiksi -- ei tässä auta katsoa! - -Hemma asettaa jalat tukevaan asentoon, sylkäisee ensin oikeaan -kämmeneensä ja sitten vasempaan ja lykkää sahan liikkeelle. - -Saha on tottunut Hemman liikkeisiin ja tahtiin. Täsmälleen yhden -vaaksan lykkäys ja siraus ja sitten pitkä lepo -- veto ja pienempi -siraus ja taas lepo, ja joka vedolla ja lykkäyksellä tippuu Iastukasaan -hyppysellinen sahajauhoa -- oikeaa kellertävää ja kuusenpihalle -lemuavaa sahajauhoa ja lopulta pölkky putoaa maahan. Saha nostetaan -kauniisti veistopölkkyä vastaan pystyyn, sitten Hemmo menee takaisin -sahapukin luo, jossa hän kumartuu ottamaan ylös pölkkyjä, katselee sen -päässä olevaa sahanjälkeä, pyyhkii siitä pois irtonaisen sahajauhon ja -kantaa pölkyn hyvään järjestykseen pinoon, lähelle veistopölkkyä -- -kohottautuu niin suoraksi kuin voi, silmäilee taivaalle, jossa sattui -lentämään varis, ja huomaa samalla, että päivä on jo niin korkealla, -että olisi murkinan aika. Hemma sahaa kuitenkin rangan loppuun, koska -se on tavallista lyhyempi, ja lähtee vasta sitten aamiaiselle. - -Kun hän kääntyy sahapukilta, osuu hänen silmänsä erääseen vanhaan -viikatteen terään, joka on pistetty aitan nurkan väliin ja on ollut -siinä jo vuosikymmeniä. - -Hemma ottaa viikatteenterän hyppysiinsä ja katselee sitä. - -Kylläpäs olet osannut ruostua sinäkin! - -Ruoste se näet tuppaa itsensä joka paikkaan. - -Ei siltä ole tallella mikään -- saatikka nyt tämänlainen vanha -viikatteenterä. - -Kesä ja talvi, vilu ja helle, sade ja pouta, kylväminen ja niittäminen -seuraavat toinen toistaan -- vuosi vuodelta. - -Ihmiset katoavat, mutta Jumalan luomakunta on aina sama. - -Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee -- ja rakennukset harmaantuvat ja -sammaltuvat ja painuvat maata kohti. - -Pitikin sinun, vanhan viikatteen terän, siinä nurkan raossa olla -köllötellä niin monet kymmenet talvet ja kesät ja tulla vielä kerran -käsiini! Vielä kerran -- niin niin. - -Muistanhan minä sen heinäkuun päivän kuin tämän hetkeni, jolloinka -sinunkin terälläsi päivä välkähti ja hamarallasi kuu kuumotti! - -Viilsit heinää Ojamaan niityllä kuin partaveitsi ja Sannan, naapurin -tytön hiuspalmikko heilahteli ja hameen helmat hulmahtelivat ja posket -hohtivat ja minulla oli täysi työ pysyä hänen tasallaan niittäessäni -kilpaa. Äh! - -Itsekseen puhuessaan sanoi Hemmo aina vihaisesti -- "äh!" kun hänelle -johtui mieleen epämiellyttävä teko tai sana. Nyt hänelle oli johtunut -mieleen se, että hän oli silloin illalla, vuosikymmeniä sitten, -niityltä tultua puhutellut Sannaa ja kosinut ja saanut naurut -palkakseen -- naurut ja ylenkatseen -- ylenkatseeksi ainakin Hemma -selitti sen, että Sanna katseli häntä aina siitä asti ynseästi. - -Tätä tapausta piti Hemma elämänsä tuhmimpana eikä enää koskaan kosinut -ja jäi vanhaksi pojaksi. - -Se oli pitkä historia! - -Siihen sisältyi vuosikymmeniä -- muutamiin sanoihin, joita ei voinut -koskaan hävittää olemattomiin. Hemma kävi läpi nämä vuosikymmenet -- -pitkät vuosikymmenet, ja pisti vanhan viikatteen terän jälleen nurkan -rakoon. - -Melkein samaan nurkkaan oli lyöty vanha, ruostunut hyljerauta. Se oli -syvällä puussa, mutta läksi ulos, ja sen kärki oli vielä kirkas, se osa -kärkeä, mikä oli syvimmällä puussa. Merkillistä! - -Mikä ajaa minun silmiini tänään vain niitä kappaleita, jotka johtavat -mieleen piikaväen -- vanhalle miehelle? - -Paksun elämänkirjan lehtiä käännetään taaskin takaperin, alkuunpäin -- -vuosikymmen toisensa jälkeen -- kuusikymmentä vuotta. - -Ennen nuorena sanottiin: Viisi vuotta sitten! -- ja se oli olevinaan -jos jotain -- paljon aikaa nimittäin. Kuinka köyhiä silloin oltiin! Nyt -kääntelen minä vuosikymmeniä! Viisikymmentä vuotta! Kuusikymmentä -vuotta! Minä olen rikas! -- -- -- - -Siihen aikaan tämä sama hyljerauta ja hyljepyssy mukanani olin menossa -hylkeenpyyntiin -- ja Sanna tuli kujalla ennen rantaa vastaani. - -Nuoruuden hulluudessani en uskonut taikoihin -- vielä enemmän olisi -minun pitänyt varoa pahaa ennettä, kun se tuli Sannan muodossa -vastaani. Sanna nauroi minulle, otti pyssyn olaltani -- voimaa ja -vikkelyyttä sillä pakanalla oli! -- ja sanoi näinikään: "Mitäs sä -meinaat Kiis-Hemma, kun menet pyhänä hylkeenpyyntiin!" -- En näet -ollut muistanut, että on sunnuntaiaamu. Nuoruuden hulluudessa ja -pyynti-innossani en muistanut viikon päiviä. En viitsinyt takaisinkaan -kääntyä. - -Tulin jäälle, löysin hylkeen, lähestyin, ammuin. - -Savu pöllähti ylös kirkkaaseen kevättalven ilmaan, mutta hylje katosi -näkyvistäni, ja sen paikalla seisoi jäällä naisen haamu -- Sannan -muotoinen. -- Kirkkaassa päivänpaisteessa minulle syntiin vajonneelle -näytettiin taivaan näkyjä, ja minäkös sain jalat alleni! - -Siihen löin sinut, hyljerauta, ja siinä olet saanut ruostua -- -vuosikymmeniä -- ruostua ja katua kuin minä itsekin. - -Mutta mitä katumista sinulla, elottomalla kappaleella on! - -Ei sinulla mitään ole! - -Olet vain vuoroin pimeässä ja vuoroin päivän paisteessa ja odotat -loppuasi! - -Toistahan tässä on minun! - -Hemma kääntyi hitaasti aitan nurkalta asuntoaan kohti, loi silmänsä -ylös huikaisevaan päivään ja alkoi kävellä köpötellä pitkin pihapolkua. - -Hänen jalkansa oli kompastua pieneen pyöreään punertavaan kiveen, -nyrkinkokoiseen, joka oli keskellä polkua. - --- Mikä holvetti tuon on siihen raahannut -- jalkoihin! ärähti Hemma, -kumartui, otti kiven kouriinsa, koukkuisten sormiensa varaan ja kantoi -sen pihan eteläsivulla olevaan kiviaitaan. - -Aamiaisensa laittoi Hemma itse, kuten useimmat muutkin ateriansa. - -Hän kävi rannasta hakemassa sisarensa pojalta, joka oli yöllä ollut -verkoilla, tuoreita haileja, laittoi tulen lieteen, kuori perunat ja -keitti hyvän kalakeiton, ja se tiedettiin koko saarella, ettei kukaan -niin hyvää kalakeittoa osaakaan keittää kuin vanha Kiis-Hemma. - -Aamiaista laittaessaan, syödessään ja aterian jälkeen tyytyväisenä -röystäillessään ja polttaessaan piippuaan hän ajatteli vanhoja asioita, -edesmenneiden ihmisten elämänvaiheita ja surullisia ja hauskoja -tarinoita ja puheli ääneen ihmisten kanssa, joita ei vuosikymmeniin ole -enää elävien joukossa nähty. Näin oli Hemma sinä aamupuhteena elänyt -läpi pitkät ajat -- pitkät vuosikymmenet -- ja tästäkin kesästä kaikki -viikot tuntuivat jo menneiltä. Hänestä alkoi tuntua kuin olisi jo syksy --- syys- tai lokakuun aurinkoinen ja tyyni päivä, jälkikesä, ja totta -totisesti häntä hiukan viluttikin. - -Syksyä se merkitsee! - -Sitä se merkitsee. - -Ja niin Hemma etsi esille kuutinnahkaisen vanhan karvalakkansa, -tarkasteli sitä joka puolelta ja puheli sille: "Kyllä sinä kestät vielä -monta vuotta -- kestät sinä!" ja painoi lakin päähänsä, hiuksettomaan -päähänsä, joka siitä tuli hyvilleen, kun karvalakki sitä niin mukavasti -lämmitti. Sitten hän taas painui ovesta ulos ja meni työpaikalleen, -jossa mietiskeli, jutteli itsekseen, sahaisiko vielä vai rupeaisiko jo -pilkkomaan. - -Hän päätti ruveta pilkkomaan ja vei sahan korjuuseen, höllitti sen -jännettä ja asetti sen sitten puukatoksen sisäseinälle omiin -vaarnoihinsa riippumaan ja sanoi sille: "Olehan nyt siinä -- taas -- -huomiseen asti! Jos Jumala ei anna sadetta huomiseksi, niin sitten taas -sahataan! Sahataan, sahataan!" - -Hemma tulee katoksesta päivänvaloon. - -Silmiä huikaisee, mutta vilua on tuuli. - -Talvea se tekee! - -Hemma katselee ja kuuntelee. - -Tuulee kovasti idästä. - -Vaikkei Hemma enää kuule ihmisten puhetta, elleivät ne puhu likellä ja -kovenna ääntään, luulee hän kuulevansa meren kohinan. Se kuuluu väliin -kimakkana ja väliin römäkkänä, ja pihalla kasvava saarni suhisee. - -Meri möyryää ja kohisee. - -Hemma muistaa, että noin se kohisi ennenkin ja on niin ikuisesti -kohissut. - -Muistin läpi vaeltavat ne vuodet, jolloin hänellä oli jaala ja hän teki -sillä pitkiä matkoja. - -Meri kohisee ja pauhaa. - -Paikalle, jossa Hemma seisoo, näkyy satama ja meri yli kylän harmaiden -kattojen ja sataman ja meren välillä oleva aallonmurtaja. Siinä meren -aallot särkyvät ja puhaltavat vihoissaan ylös monta syltä korkean -vaahtopilven, joka hohtaa auringon paisteessa ja kaatuu yli -aallonmurtajan alas satamaan. Siitä vasemmalle näkyy Kappelniemi ja sen -metsikössä ovat Hemmalle tutun entisen kivirakennuksen rauniot, entisen -Vallesmannilan rauniot. - -Sielläkös oli ennen elämää! - -Ihan ryöppyää kuin meren hyökyaallot Hemman muistissa sen ajan ja -elämän kuvat: Loppumattomia tanssiaisia kivikartanossa ennen, siellä -missä on nyt vain rauniot -- punaista ja valkoista -- tiilen ja -kalkinmurskaa. - -Tanssiaisia -- juominkeja -- kapteeneja -- matruuseja -- saaren tyttöjä -ja poikia -- viiniä ja olutta ja pelimanneja -- he -- he -- Hemma -itsehän oli siihen aikaan paras pelimanni -- ja eräänäkin yönä -vallesmanni salaa veti Matiksen kauniin Heleenan ikkunasta sisään -alakerran kamariinsa -- hehheh, heh -- ihan naurattaa, kun -ajattelee -- -- -- - -Toisinaan salakuljettajain -- luntreijarien -- tutkintoja -- -ruoskimisia -- - -Tervapamppu, tervapamppu! - -Niin niin! - -Ja Hemma itse oli siihen aikaan ruununperämies ja hänen oli oltava -kaikessa vallesmannin apuna -- -- - -Hemman suu värähtelee niitä muistellessa. Hän muuttaa mällin kiireesti -toiseen suupieleen ja irvistää, sillä monta kipeää muistoa tulvii -esille. -- -- -- - -Raunioina on nyt talo. - -Joutaa ollakin! - -Talvi tulee, talvi tulee. - -Syys on saapunut, ja talvi tulee... -- -- -- - -"Ei! Eivät ne työt näin seisoen joudu!" - -Hemma kävelee työpaikalleen, ottaa pölkyn pinosta ja asettelee sitä -veistopölkylle pystyyn, halkilyötäväksi. - -Ohi kulkee ihmisiä, jotka pysähtyvät, ja ihmettelevät, että mitä tuo -Kiis-Hemma meinaa, kun on pannut karvahatun päähänsä kesähelteellä. -Mutta eiväthän ne mitään ymmärrä, nuoret. Eräs niistä pysähtyykin, -nuori punakka tyttö heinätaakka selässä Hemman pihan kiviaidan taa ja -huutaa Hemmalle jotain karvahatusta ja heinäntekohelteestä, ja Hemma -katselee tyttöä ja näkee sen suun käyvän kuin puhuessa, mutta kun ei -mitään kuule, jättää hän asian sikseen ja ryhtyy työhönsä. "Jos sinulla -on oikeaa asiaa, niin tule tänne likemmä haastamaan", sanoo hän -kuitenkin, ja tyttö lähtee taakkoineen kävelemään kylään päin ja nauraa -mennessään -- mokomakin kikattaja! - -Hemman on vaikea saada halaistavaa ja pilkottavaa kuusenpökkelöään -seisomaan liikkumattomana paikallaan veistopölkyllä. Se tahtoo heilua -puoleen ja toiseen, ja sitä saa kaksin kourin siirrellä ja asetella. -Lopulta löytyy tukeva asento, ja Hemma tarttuu kirveensä varteen -- -sylkäisee ensin oikeaan käteensä ja sitten vasempaan, ja hitaasti alkaa -kirves kohota -- kohoaa ja kohoaa -- hitaasti, mutta varmasti -- sivu -Hemman päälaen ja alkaa sieltä hyvää vauhtia kiitää kohti pölkkyä, -jonka ruskeaa sydäntä kohti kirveen teränsuu on tähdätty. Mutta Hemma -ei ole huomannut että hänen aamiaisella ollessaan on sisarenpojan vaimo -viritellyt yli pihan pyykkinuoria, ja noin puolimatkassa vauhtiaan -putoaa kirves kaulansa kohdalta pyykkinuoralle ja jää sinne, Hemma -säpsähtää ja hellittämättä käsiään kirveen varresta nostaa silmänsä, -katsoo ylös, näkee asian ja huudahtaa: - --- Paholaisen nuorat! - -Hän huomaa sisarenpoikansa vaimon saunan luona pyykkiä pesemässä ja -huutaa sille: "Mitäs, sä tuhma, tähän olet, kirveen tielle, nuorias -viritellyt! Tuleksä kiireesti korjaamaan ne pois! -- Hyvä, ettei -sattunut terän kohta nuoraan -- olisi mennyt poikki!" - -Pölkky toisensa perästä tulee pilkotuksi, ja pienet keittiöhalot, -runsaan vaaksan pituiset, latoo Hemma kauniiseen pinoon, halko halolta, -sikäli kun niitä veistopölkyltä silloin tällöin putoilee, -päivänpaisteeseen kuivumaan. - -Päivällisen syö Hemma sisarenpoikansa puolella. Mitkä lie olleet -syntymäpäivät siellä -- niitä nuorten hullutuksia -- ja emäntä tarjosi -päivälliset siitä syystä Hemma-enolle. - -Ja oli siihen muukin syy: - -Sisarenpojan nuori vaimo oli silloin aamupäivällä nauranut katketakseen -sille, että eno löi kirveensä nuoraan, ja yritti sitä muistellessaan -nauraa yhä vielä, mutta hillitsi itsensä. Hänellä oli tästä paha -omatunto, ja hän tahtoi hyvittää Hemma-enoa tarjoamalla päivällisen ja -pullakahvit, eikä Hemmalla niin mukavaa ja hyvää oloa ole ollutkaan -vuosikausiin. - -Päivällisen jälkeen hän juttelee ja tupakoi sisarensa pojan kanssa ja -yrittää sitten lähteä omalle puolelleen ottaakseen pienen -päivällisunen, niinkuin hänen tapansa oli -- "Rämpii ruumista ja -viluttaa -- pahat ilmat siitä tulevat", sanoi hän, johon sisarenpoika -sanoi: -- Oikaise itsesi tuohon noin meidän vuoteeseen -- eihän se -siitä pahene. - -Hemma istuutui vuoteen laidalle, lykkäsi pois jaloistaan puukengät ja -kävi maata ja nukkui heti, ja talon muu väki hajaantui omiin -töihinsä. -- -- -- - -Oli jo illan suu, ja kun Hemma-enon päivällisunet läpi vuosikymmenien -olivat olleet vain noin tunnin pituisia, alkoi tämä pitkä päivällisuni -toisia ihmetyttää, ja kun he menivät ottamaan lähempää selvää asiasta, -havaitsivat he, että Hemma-eno oli jättänyt maallisen olonsa. - - - - -SAARELAIS-SUSANNA - - -Tämä Susanna erosi monessa suhteessa oikeasta. Ensiksikään ei hän ollut -kaunis kasvoiltaan kuin raamatun Susanna -- muulta ruumiiltaan kyllä -- -juteltiin, ja toiseksi oli hän niin kiukkuinen, ettei kukaan uskaltanut -hänen kanssaan väittelyyn asti keskustella, mieliksi vain koetettiin -jutella, mikäli yleensä juteltiin, sillä Susanna oli itse aina äänessä, -ja kovassa äänessä olikin. Hänen puheensa kuului aina yli kylän, kun -hän portillaan seisoen puhutteli ohikulkijoita. - -Kolmanneksi erosi hän raamatun Susannasta siinä, että hän oli nuori -leski ja että hänen nimensä kyläläisten kesken ei ollut Susanna vaan -Perämiehen-Sanna, koska hänen miesvainajansa oli ollut perämies, -nimittäin kailetista pudonnut perämies eli toisin sanoen purjelaivan -perämies, joka on tipahtanut kajuuttaan kattoikkunan eli kailetin läpi, -eikä oikeaa tietä, siis mies, jolla oli perämiehen taito ja kokemus, -mutta ei perämiehen papereita. - -Yhtäläisyyttä taas oli, että tämänkin Susannan nuoreen olentoon oli -ihastunut kaksi vanhaa miestä, molemmat entisiä merimiehiä, jotka -asuivat vastapäätä Susannan taloa, noin kahdensadan askeleen päässä, ja -näkivät molemmat ikkunoistaan Susannan pihan ja tähystelivät, molemmat -niinikään, vanhoilla näköputkillaan Susannaa, joka askarteli pihallaan. -Matka ei ollut pitkä, mutta he tahtoivat nähdä tarkkaan -- mitenkä -Susannan silmät toisinaan leimahtelivat ja toisinaan hymyilivät ja suu -käy, kun hän portillaan seisoen puhuttelee ohikulkijoita. Ja mitenkä -Susannan korkea rinta aaltoilee, kun hän suuttuneena jotakin haukkuu, -huutaen niin että kylä ja vuoret kaikuvat ja -- eräiden koiranleukojen -levittämän ilkeämielisen huhun mukaan -- tyynen lauantai-iltaisen -merenkin pinta rupeaa hiljalleen väreilemään. Tai mitenkä hän jollekin, -joka taas oli pysähtynyt hänen portilleen kuuntelemaan, kuvaili jotain -hauskaa tapausta ja ratkesi sitten niin makeaan nauruun, että se -tarttui tähysteleviin miehiinkin. Näissä hommissa ollen on heitä totta -totisesti nimitettävä miehiksi, eivät he mitään tutisevia taateja -olleet muutenkaan, pois se! Kuusikymmenvuotiaita vasta! He rähähtivät -myös nauramaan, kolahduttivat vahingossa näköputkeaan ikkunan pieleen, -huomasivat toisensa, loivat toisiinsa vihaisen, petomaisen silmäyksen --- sitä varten oli pää pistettävä ulos ikkunasta ja katseltava seinän -suuntaan, toisen vasemmalle ja toisen oikealle -- mutta eivät -virkkaneet sanaakaan, vetäytyivät vain jälleen sisään ja sulkivat -ikkunansa ja katselivat Susannaa paljain silmin ikkunan läpi, kunnes -taas Susanna sattui olemaan tavallista paremmin näkyvissä, keskellä -pihaansa, tai saunansa portailla -- sillä tämäkin Susanna valmistautui -kylpyyn. Lämmin heinäkuun päivä heloitti niin armaasti hänen paljailta -käsivarsiltaan, olkapäiltään, hiuksistaan ja nenältään ja ohikulkeva -tuulenpuuska heilutteli hänen sinertävää karttuunihamettaan, niin että -ihan hykähytteli molempia tähystelijöitä, ja innoissaan he unohtivat -toinen toisensa ja varovaisesti avasivat taas ikkunansa, pistivät ulos -näköputkensa, nojasivat sen ikkunan pieleen ja painoivat silmänsä -putken päähän. - -Susannan pihalla tapahtui aina jotain, milloin surullista milloin -iloista, ja kun hänen porttinsa ohi kulki kylän valtatie, oli siinä -aina kulkijoita, tänään enimmäkseen heinänkantajia. Simin Anna-Loviisa -oli juuri pysähtynyt Susannan puheille. Anna-Loviisa nojasi raskaan -heinätaakkansa Susannan sikopahnan katonräystääseen, lepäsi hiukan ja -kuunteli Susannan puhetta. - --- Kun nääthän varastivat airot haapiosta... - --- Herra hoija varjeli Kenenkä haapiosta! - --- Meijän haapiosta! Omasta valkamasta! Mennä yönä -- eksä ymmärrä! Kun -ei näät ole miestä talossa, niin sellaista se on! Kaiken varastavat! -Toissa yönä veivät kirveen puukatoksesta, sen edellisenä haapion pestin -rannasta. Kaiken vievät ja rosvoavat! Kohta ei jää paitaa päälle! - --- Niin niin. Mies se talossa pitäisi olla! - --- Ja kaikki, nääthän, jää tekemättä: Halot hakkaamatta ensi talveksi, -katot paikkaamatta -- aitoja ei korjaa kukaan -- ei mistään tule mitään --- että ihan tässä tulee hulluksi... - -Pihalla juoksenteli vieras hyljekoiranpentu, valkea, mustaläiskäinen. - -Jostain oli se pujahtanut pihalle ja juoksenteli iloisena. - --- Eivätkä nääthän hoija kotonaan koiranpenikoitaankaan -- pahalaiset --- en paremmin sano... - -Susanna säpsähti ja virkkoi, ennenkuin uskalsi lyödä koiraa, -epäilevästi katsoen Anna-Loviisaan: - --- Mut ei suinkaan tämä ole teijän koira? - --- Ei ole. Eihän meillä ole koiraa eikä koiranpenikkaa, kun ei ole -pyyntimiestäkään. Eksä sitä tiedä? Tiedäthän sinä sen. Samahan se on -minulla mikä sinullakin -- tämä elämä -- lesken elämä. - --- Ajattelin vain, että jos sinun poikasi kasvattaa jo koiraa... - --- Mihin tämä nyt vielä pystyy! Syömään ja vaatteita kuluttamaan! - --- Minä vain ajattelin, että tämä on teijän penikka ja että se tuli -sinun kanssasi. Mistä ne pääsevätkin tänne -- kaiken maailman kissat ja -koirat ja koiranpenikat. Ei kellään tässä maailmassa ole niin suurta -ristiä niistä kuin mulla. Yhtenään saa tukkeilla aitoja ja aittojen -kivijalkoja, etteivät vain pääsisi pihaan, mutta kyllä ne tiensä -löytävät! Joka jumalainen hetki saa olla varuillaan ja joka päivä -siivota pihaa niiden jäljiltä! Voi voi tätä elämää! Että mitä se -Jumalakin ajatelle, kun tällaisen ristin antaa ihmisille! - -Susanna pitikin pihansa puhtaana: hän kerrankin tukisti vanhinta -poikaansa siitä syystä, että tämä oli sylkenyt pihalle, aivan omien -portaitten eteen! Voi niitä poikalapsia, voi voi voi! Tupakoivat ja -syleksivät jo kehdosta lähtien!! - -Koiranpenikka oli saatava ulos pihasta. - -Susanna koetti ensin käsiään yhteen läiskyttelemällä ja huutelemalla: -"Hääts-huuts! Hääts-huuts!" ajaa sitä, mutta penikka käsitti sen -leikiksi, hyppi ja yritteli neulamaisilla hampaillaan siepata kiinni -Susannan harottavista sormista. Susannan oli turvauduttava parempiin -keinoihin. Puukatoksesta hän sieppasi toista syltä pitkän karsitun -kuusen oksan polttorisukasasta ja alkoi sillä hutia penikkaa, joka -saikin heti alussa iskun risun päästä ja vingahti ja alkoi juosta -Susannan edellä karkuun. Ristiin rastiin juoksentelivat he ympäri -pihaa. Susanna huitoi kuusenoksallaan. Suhahtaen halkaisi risu ilmaa ja -osui maahan, sillä penikka osasi jo varoa. Susanna löi ja sähähti: -"hyys!" ja toisen kerran ja taas kuului "hääs!" ja isku iskulta: "Hyys, -hääs -- hyys, hääs!..." - -Ihmisiä kerääntyi portin taa katselemaan. Lähinnä olevat kyllä näkivät, -mitä Susanna ajaa, mutta edempänä olijat eivät nähneet, ja nämä sekä -näköputkella katselijat, nuo kaksi vanhaa merikarhua, luulivat, että -Susannan pihaan on tullut kärme, jota hän koettaa tappaa. Kerrankos se -kärme pihaan tulee, siistiinkin pihaan. Jotkut luulivat, että siellä on -vähäinen sonni, joka uhkaa puskea Susannan kuoliaaksi, ja kyselivät -likempänä olijoilta: "Mikä siellä oikein on?" mutta ne, jotka seisoivat -aitaa vasten ja näkivät, nauroivat vain, eivätkä viitsineet vastata. - -Pelolla seurasi Simo ja pelolla Martti, nimittäin molemmat merimiehet, -ikkunastaan Susannan hommaa. He olivat varmoja, että siellä on kärme, -joka voi purra Susannan paljasta nilkkaa ja -- henki pois! -- On sitä -niinkin käynyt! Voi surkeus!! - -Sekä Simo että Martti koettivat päästä parempaan asentoon, ylemmä, -selvemmin nähdäkseen, mutta tulivat yht'aikaa kolahduttaneeksi -näköputkensa ikkunanpieleen, kuulivat kolahduksen naapurista päin, -epäilivät toistensa hommaa, pistivät päänsä ulos ikkunasta, kohtasivat -toinen toisensa ivalliset, leimuavat katseet, vetäytyivät takaisin ja -sulkivat ikkunansa. - --- Hiton tuhma mies tuo Simo! -- tuumasi Martti. - --- Saatanan pöllö mieheksi tuo Martti -- vanha mies! -- tuumasi Simo. - -Väkijoukosta joku huusi Susannalle: - --- Mitäs sinä sitä koiranpenikkaa jahtaat? Meinaaksä ajaa sitä ulos -pihasta vai mitä sinä meinaat? Jos sinä meinaat sitä ulos ajaa, niin -pitäisihän olla joku reikä auki, mistä se ulos pääsee! Avaa helkkarissa -edes portti auki ensin! Eihän se voi, koiranpentu, hypätä yli aidan, -eikä osaa avata porttia, kun se on vielä niin nuori. - --- Suus kiinni sinä siellä! Tämä on minun asiani eikä sinun! huusi -Susanna. Avasi kuitenkin portin auki ja sai koiran ajetuksi ulos. -Vinkuen ja ontuen juoksi penikka kotiinsa päin. Joukosta kuului taas -ääni: - --- Mitäs sä nyt teit, Susanna, kun löit raajarikoksi tuon -koiranpenikan! Sinä et tainnut tietääkään, kenenkä se on koira? Taitaa -tulla siitä kallis lysti sinulle. Se oli vallesmannin koiranpentu, -tiedäksä sitä?! - --- Oli vaikka killismannin -- mitäs se minuun kuuluu! Pitäkööt koiransa -kotonaan! Pankoon vallesmanni penikkansa piironkinsa päälle lasikuvun -alle, älköönkä laskeko sitä likaamaan toisten ihmisten pihoja -- -hölmö!... - -Väkijoukosta huusi vielä joku, tarkoittaen Susannan jokapäiväisiä -koiranjahteja: "Se on sitten aina valmis kuin lukkari sotaan!" ja -väkijoukko nauroi. - -Menijöille huusi Susanna: - --- Niin! Naurakaa vain, jos lystäätte! Kolmatta kertaa oli jo tänäänkin -täällä pahojaan tekemässä, ja jos vielä neljännen kerran tulee, lyön -siltä luut poikki, vaikka olisi sitten papin koira! - -Portin ulkopuolelle ei jäänyt muita kuin eräs pieni tyttönen, joka -siinä sormi suussa seisoi ja ihmetteli. Hänet huomasi Susanna, muutti -ääntään, hymyili iloisesti ja alkoi puhella yli aidan lapselle: "Tääll' -näin -- pien laps! Hu'! Pien laps -- hu!..." -- -- -- - -Lauantai kääntyi yhä iltaan päin. Heinätaakkojen kantajat muuttuivat -vähitellen veden kantajiksi. Sauna-aika läheni. Korennoissa kannettiin -tyhjiä vesisaaveja lähteelle, kylän yhteiselle vedenottopaikalle kirkon -luo, ja täysinäisiä taas kylään päin. Päivänpaisteessa helmeileviä -vesipisaroita tippui saavin uurteista, ja saunoista kohosi savu ylös -korkeuteen. Kirkon kellotapulin luukut aukenivat, ja lauantaikellot -alkoivat kumahdella, "saunakellot", kuten Susanna niitä nimitti. - --- Herra Jumala! Kello jo kuusi, ja minä seison ja juoruan tässä ihan -jouten, sanoi Susanna kahdelle vaimolle, jotka korentoineen ja -saaveineen olivat pysähtyneet kuulemaan Susannalta uutisia ja kertomaan -hänelle omiaan. - -Vaimot menivät viimeinkin, ja Susanna hommautui itsekin hakemaan -saunavettä. Kumpikaan hänen pojistaan ei ollut kotona, missä lienevät -olleet rannassa paaroja onkimassa -- eikä niistä tässä olisi ollut -apuakaan. Jo miehensä eläessä oli Susanna tottunut hakemaan vettä -käsikärryillä. Hän asetti saavin kärryille ja lykkäsi lähteelle. Kujan -sora ritisi ja ratisi niin mukavasti pyörien alla. - -Tätä vedenhakumatkaa ei olisi tässä kertomuksessa kannattanut ensinkään -mainita, ellei se olisi ollut seurauksiltaan toisenlainen kuin tuhannet -muut. Se oli tapaus, joka vei Susannan rauhallisesti, ilman melua, -uusiin naimisiin. Se tapahtui näin: - -Sekä Simo että Martti, nuo vanhat merikarhut, seurasivat maltittomina -Susannan hommia. He näkivät, kuinka Susanna lykkäsi kärrinsä portista -ja alkoi mennä lähteelle päin. He näkivät Susannan tanakan vartalon, -kauniit lanteet, heilahtelevat karttuunihelmat, paljaat käsivarret, -jotka laskeutuivat vinosti pyöreistä, lihavista olkapäistä alas -kärrinaisoihin, joita vaalearystyiset sormet puristivat, ja ruskean -niskan he näkivät ja kastanjanruskeat hiukset. Sekä Simon että Martin -sielu ja sydän värähteli. Heissä kytevä halu Susannaan yltyi kuin -tulipalo. Kumpikaan ei muistanut toistaan avatessaan taaskin ikkunansa -ja työntäessään ulos näköputkensa, jolla voi seurata Susannan -pienintäkin liikettä. - --- Olisi oikeastaan mentävä Susanna-parkaa auttamaan vedenhaussa, -huokasi Simo, ja samoin huokasi Marttikin. - -Näköputki kolisi, kun sitä hätäisesti vedettiin ikkunasta pois. - -Sen kuuli Simo, ja sen kuuli Martti. Simo pisti päänsä ikkunasta -nähdäkseen, mitä se naapuri siellä kolistelee, ja taas kohtasivat he -toistensa katseen -- monennenko kerran jo tänä yhtenä päivänä -- mitä -sitten koko kesänä -- niin -- iloisen Susannan koko leskeysaikana. - -Simo ymmärsi, että nyt on leikki kaukana! Nyt on asia ratkaistava! Ja -niin ajatteli Martti myös. - -Molemmat panivat näköputkensa kiireesti telineelleen, kohentelivat -kaatioitaan, suoristivat kauluksiaan, pistivät kiiltävänokkaisen lakin -päähänsä, harjasivat partansa, panivat piipun hampaisiinsa ja lähtivät -kohti Susannan porttia, katselemaan lähempääkin, miltä se näyttää. - -Simo oli joutuisampi ja ennätti perille ennen Marttia -- eikä Simo -Marttia niin hulluna pitänytkään, että hän lähtisi leskien perään -- -hulluna hän piti vain itseään ja häpesi ja tunsi polviensa huojuvan, -sydämensä pamppailevan ja verisuonien täyttyvän ohimoillaan ja -otsallaan. - -Susanna oli ennättänyt jo lähteeltä takaisin ja lykkäsi kärrejään -portista pihaan juuri sinä hetkenä, jolloin Simo sivuutti hänet -takaapäin. - -Simosta tuntui mahdottomalta saada sanaakaan suustaan, ja hän olikin jo -vähällä kävellä ohi rantaan asti ja nousta toista tietä takaisin -kotiin. Hän oli antaa mennä koko asian sikseen, mutta kun kuuli -takaapäin askeleita ja katsoi sinne ja näki noin kolmenkymmenen sylen -päässä Martin lähestyvän Susannan porttia piippu niinikään hampaissa, -kädet syvällä kaatioiden taskuissa, hartiat hiukan kumarassa, -savuuttaen piippuaan kuin englantilainen manuvaari ja kasvot niin -jumalattoman totisina, niin että Simo ymmärsi, että jos hän menee ohi, -ei ohi mene Martti, mutta jos hän ei mene ohi, menee Martti, ja hän -pyörsi takaisin ja sanoi Susannalle niin päättävästi ja kauniisti kuin -voi: - --- Kuulehan, Susanna! - --- No? - --- Ajattelin, että kun tässä kerran olen ja kun tässä ei muitakaan näy -olevan, että maltas kun vähän autan sinua -- nostamaan tuon saavin -- -sisään saunaan. - -Hänen äänensä värisi ja vapisi, ja hän häpesi heikkouttaan ja sitä, -että tuli mitään sanottua, mutta niin se kävi. Oli kai niin sallittu! - -Simo tarttui saavin oikeaan korvaan ja Susanna vasempaan ja niin he -puikahtivat saunan ovesta sisään juuri sillä hetkellä, jolloin Martti -sivuutti portin. Martti nauroi ohi mennessään ilkeällä äänellä: - --- Hähhähhähhäh... -- -- -- - -Susanna ja Simo elivät onnellisina kuolemaansa asti eli siksi, kunnes -heitä etsi se, joka tekee lopun ilosta ja erottaa ystävät toisistaan. - - - - -SALAISUUS - - -Miehen nimi oli Laurin Ranse. - -Hän oli luotsin poika. - -Siihen aikaan olikin luotseilla paljon poikia, ja kun tapa ja -kirjoittamaton saarelaislaki sanoi, että uusi luotsi jonkin vanhan tai -nuoren luotsin kuoltua tulee vain luotsinpojasta, täytyi niihin -aikoihin monen luotsinpojan ajatella muuta ammattia. Eihän voinut -kaikista luotsinpojista mitenkään tulla luotseja, koska luotsien -lukumäärää ei lisätty, ja kuolemia sattui harvoin! - -Niin olivat asiat siihen aikaan kun Laurin Ransesta olisi pitänyt tulla -luotsioppilas. - -Heitä oli neljä veljestä. - -Isä ryypiskeli liikaa ja katosi venheineen eräältä luotsausmatkalta -palatessaan. - -Ranse oli siihen aikaan vielä kätkyessä. - -Vanhinkin veli oli isän kuollessa liian nuori. Vasta neljän vuoden -perästä hän pääsi varaoppilaaksi ja seuraavana vuonna samoin -varaoppilaaksi lähinnä vanhin veli. Kun varaoppilaalla ei ollut -virastaan mitään tuloja, olivat ne yli kymmenen vuotta, joina nuori -leski sai hoitaa kalastuksen varassa perheensä toimeentuloa, sangen -raskaita. Tavallista nuorempina saivat pojat seurata äitiään -kalastusretkille. - -Sitten kuoli taas luotsi, mutta eihän voitu edes varaoppilaita ottaa -peräkkäin useampaa samasta perheestä. Ransen vanhimmasta veljestä -tehtiin luotsioppilas ja uusi varaoppilas otettiin toisesta talosta -- -siitä, missä sillä kertaa oli vuoro. - -Ransen äiti joskus mietiskeli itsekseen iltaisin ikkunan ääressä käsi -poskella istuessaan ja katsellessaan merelle ja teki laskelmia. - -Herra Jumala, miten paljon sai yksinäinen leski päätään vaivata, miten -milloinkin selviäisi monista veroista ja maksuista ja hankkisi talveksi -perheelleen ruokaa ja vaatetta! - -Hän mietti ja suunnitteli liian usein muutakin, muisteli, ketkä -vanhoista luotseista ensiksi kuolisivat, kenessä nuoremmissakin on -tappavaa tautia -- esimerkiksi rintatautia -- ja ketkä ryyppäävät liian -paljon, mutta niistä ei parhaassakaan tapauksessa keräänny niin paljon -kuolemantapauksia, että hänen kaikki poikansa pääsisivät palvelukseen: -Ei muuten kuin sillä tavalla, että suurien syysmyrskyjen aikana monta -tervettä luotsia katoaa mereen ja sairaat kuolevat ennen tulevaa kesää! - -Tuleva vuosi näytti kuitenkin, että Jumalan ajatukset ovat toiset kuin -ihmisen, sillä yhtään ainoaa luotsia ei kuollut sinä vuonna ja kaikki -jäi entiselleen. Uusia varaoppilaita ei tarvittu. - -Lähinnä nuorin veljeksistä, Ransea vanhempi, lähti ulkomerille eräänä -kesänä, seitsentoistavuotiaana. Itkevälle äidilleen hän selitti, että -kun suvussa ei koskaan ole ollut talonpoikia, nimittäin kalastajia, ja -kun hänestä ei näytä luotsia tulevan -- hiukset muka harmaantuvat -ennenkuin hän edes varaoppilaaksi pääsee -- on hänestä tuleva ensin -matruusi, sitten aliperämies ja sitten perämies ja sitten päämies -suureen laivaan. -- "On totta vie hauskaa joskus maailmassa tulla -omalla laivalla ottamaan täältä luotsia! Kyllä minä osaan olla koppava -silloin! Osaan minä, ja itse minä vedän luotsilipun keulamaston kärkeen -silloin ja sanon: 'Käy sisään vain, saaren luotsi, ja vie laivani -Viipuriin!' Ool rait! Älä itke, äiti! Niin minä teen, niin totta vie -teenkin!" Hän meni ja katosi niille teilleen. Vielä tänäkin päivänä on -saaren kirkonkirjoissa hänen nimensä kohdalla avonaisena se kohta, -mihin kuolinpäivä merkitään. - -Nuorin pojista, Ranse, kasvoi mieheksi äitinsä kotona ja odotteli -turhaan luotsioppilaaksi pääsyään. - -Hän oli töin tuskin lailliseen naimaikään päässyt, kun odottamattaan, -kuten saarelaiset yleensä, joutui naimisiin. - -Ranse ei ollut perinyt isänsä lahjakkuutta ja nopeaa ymmärrystä, olipa -suorastaan hiukan tuhma ja narrattava, mutta sitä tarkemmin oli hän -perinyt isänsä juomahimon. Rippikoulu-iästä asti hän joi -luotsioppilaiden ja nuorempien luotsien kanssa ja pelasi korttia. - -Eräänä pyhä-iltana hän oli niinikään poistunut toveriensa kanssa -tanssipaikalta metsään ryyppäämään ja pelaamaan korttia. Ei pelattu -rahasta, koska rahaa ei kellään ollut, vaan muusta, nimittäin -luotsivanhimman kauniista tyttärestä Susannasta. Voittajan oli vielä -samana yönä mentävä Susannan aittaan, ja arpa lankesi kaikkien suureksi -ihmeeksi Ranselle, joka oli huonoin pelaaja ja eniten humalassa -- töin -tuskin kortteja tunsi. - -Pojat saattoivat voitokkaan toverinsa kesäyön auringon jo kohotessa -koilliselta saarteelta näkyviin Susannan aitan ovelle, joka aukeni, ja -Ranse pääsi sisään. Toiset hiipivät pois ja hoippuivat kukin kotiinsa -loppuyöksi makaamaan, mutta ennen sitä asettivat he vahvan pöngän, -vanhan airontyven aitan ovelle. Siitä syntyi aikanaan paljon hälinää ja -vähää ennen joulua häät. - -Niin tuli Ransesta luotsivanhimman vävy, ja Susanna muutti Ransen luo -asumaan, mutta ei Ransen tarina siihen päättynyt -- se päinvastoin -siitä alkaa! - -Ranse kalasteli kesät ja kävi talvisin hylkeenpyynnissä. Hänellä oli -saaren paras hyljekoira, Heku nimeltään, ja hän itse oli saaren paras -pyyntimies, mutta ryyppäsi armottomasti. - -Keväällä synnytti Susanna kauniin ja terveen tytön, jolle äitinsä -mukaan annettiin kasteessa nimi Susanna, ja häntä kutsuttiin myöhemmin -Ransen Sannaksi, ja täysi-ikäiseksi tultuaan ja erään luotsin vaimoksi -jouduttuaan hän oli nimeltään Villen Sanna. - -Eräänä keväänä, kun Sanna-tyttönen oli juuri täyttänyt neljä vuotta, -tapahtui hänen elämässään tapaus, joka oli pieni, mutta hyvin suuri -pienelle Sannalle silloin ja vielä suurempi hänen isälleen Ranselle -myöhemmin. - -Aamulla noin seitsemän tienoissa istui Sanna yksin tuvassa, pöydän -takana, jalat riipuksissa tuolilta ja kädet ristissä helmassa. - -Pöydällä oli kahvikupit, kerma- ja sokeriastia. - -Tuvassa oli kärpäsiä. - -Ne ahdistelivat Sannaa -- vähänväliä sai hän kädellään hutia niitä pois -hiuksistaan ja nenältään, mutta koko aikana hän ei kääntänyt silmiään -pois sokeriastiasta, jossa niitä hääri kokonainen parvi. - -Isää, isoäitiä ja äitiä odotettiin verkkorannasta kahville. - -Ne viipyvät niin kauan, ja kärpäset syövät sokeria! - -Voi voi! Sannalla on taas kärpänen nenällä! Hän huitaisee sen pois, ja -ensi kerran hän ajaa pois kärpäset sokeriastiastakin ja vie taas -kätensä helmaan ristiin. - -Kärpäset pörräävät hetkisen ilmassa ja laskeutuvat jälleen -sokeriastiaan ja alkavat syödä sokeria pitkillä kärsillään. - -Sanna ajaa taas kärpäset pois sokeriastiasta, mutta tällä kertaa jää -käsi pitemmäksi aikaa sokeriastian ylle. -- "Sanna ei ota sokeria -- -koska äiti on kieltänyt -- ei vaikka!" sanoo Sanna ääneen itselleen. - -Siitä huolimatta yksi pala jäi etusormen ja peukalon väliin ja käsi -kohosi ylös hitaasti ja pala alkoi vaelluksensa suuta kohti. Juuri -sillä hetkellä, jolloin Sannan suu aukeni ja pala meni kielelle, tuli -isä tupaan. - -Sanna peljästyi. - -Häneltä jäi suu auki, ja isä näki sokeripalan hänen kielellään. -- Sen -Sanna tiesi ja hän ratkesi itkemään ja puri ja söi itkien sokeria. - -Isä ei virkkanut ensin mitään. - -Kävi vain istumaan Sannaa vastapäätä pöydän ääreen ja sitten vasta -sanoi: - --- Mitä Sanna nyt teki? Varasti sokeria! - --- Ei Sanna ottanut kuin yhden palan... Ei muuta kuin yhden palan, eikä -olisi ottanut sitäkään, mutta kun kärpäset ahdistivat! - --- Se oli paha asia, että Sanna otti, vaikka äiti on kieltänyt! - --- Ei Sanna ottanut kuin yhden palan! Uuu -- uuu! Eikä ota koskaan enää --- uuu -- uuu! Ei koskaan! -- Älä sano äidille, isä! Ethän sano? - --- En -- en koskaan -- en koskaan, jos lupaat ettet ota enää! - --- Minä lupaan... - --- Pyyhi nyt silmäsi, äläkä itke! Äiti tulee! - -Susanna pyyhki silmänsä esiliinaansa, ja kun äiti ja isoäiti tulivat -tupaan, istui hän hiljaa ja tuijotti isäänsä. - -Hän tahtoi nähdä, pitääkö isä sanansa! - -Ja piti se! - -Siitä oli Sanna hyvillään ja piti puolestaan oman lupauksensa. - -Tästä tuli isälle ja tyttärelle salaisuus, josta ei äiti, joka piiskasi -usein tytärtään, kun taas isä ei tehnyt sitä koskaan, saanut tietää -milloinkaan. - -Sitten tapahtui eräänä kesänä, kun laivaliike oli vilkkaimmillaan, että -kaikki luotsit, luotsioppilaat, varaoppilaat ja itse luotsivanhinkin -olivat luotsaamassa laivoja ja luotsituvan mastossa oli pallo merkkinä -siitä, ettei luotsia ole saatavissa. - -Silloin saivat talonpojat eli kalastajat, jotka eivät ole -ruununluotseja, mennä vapaasti ohjaamaan laivoja satamiin. - -Kun Laurin Ranse oli luotsin poika, katsoi hän etuoikeudekseen päästä -ensimmäiseen laivaan, ja se luoviskelikin kylän edessä lippu -keulamaston kärjessä jo silloin, kun luotsivanhin meni edelliseen -laivaan. Ranse purjehti haapiollaan laivan kupeelle ja sai -luotsatakseen sen satamaan. - -Sinä iltana olivat saaren kaikki luotsit ryyppäämässä kaupungissa, -merimieskapakassa, jossa oli kaksi huonetta. Toisessa olivat matruusit -ja luotsit, toisessa laivojen päämiehet, perämiehet ja saaren -luotsivanhin. - -Kun Ranse tuli sisään, näki luotsivanhin sen ja meni ja kutsui vävynsä -omaan pöytäänsä -- kahdestakin syystä: Ensiksikin, koska ei tahtonut, -että hänen tyttärensä mies juo itsensä siaksi, ja toiseksi, koska hän -itse jo oli pienessä hiprakassa ja oli saanut kummallisen -tunteellisuuspuuskan ja tahtoi sopia vävynsä kanssa. Mitään ilmiriitaa -heillä kylläkään ei koskaan ollut ollutkaan, mutta välit eivät myöskään -olleet sellaiset kuin oikean apen ja vävyn -- isän ja pojan -- välien -pitäisi olla. -- Tulehan tänne, Ranse, sanoi luotsivanhin pöydästään -äreästi, ja Ranse meni ja istui appensa pöytään, ja heistä tuli sinä -iltana kuin veljet ja he purjehtivat yhdessä kotiin vielä samana yönä. - -Ennen lähtöä sanoi appi muun muassa näin -- oli aikonut jo usein -kotonakin niin sanoa, mutta täällä, monikielisessä puheensorinassa, -tupakan savussa ja pienen orkesterin soiton humussa se kävi mukavammin -laatuun. - --- Kuulehan, Ranse, mitä minä nyt sinulle sanon -- kuuntele tarkasti ja -pane mieleesi! Minä olen jo monta kertaa siitä ajatellut sinulle sanoa, -mutta ei ole koskaan satuttu näin mukavasti kahden kesken. Minä olen -ajatellut, että kun minun suvussani ei koskaan, ei sitten Noan aikojen, -ole ollut muita kuin luotseja ja luotsien vaimoja, en minä salli, että -minun tyttäreni jää kuolemaansa asti kalastajan emännäksi. Kuule, -Ranse, ja pane mieleesi: Sinusta on tuleva luotsi, oikea saaren luotsi! -Minä en ole minä, sanottakoon mitä hyvänsä, ellen minä tästä asiasta -puhu piiripäällikölle, kun hän ensi kerran tulee saareen käymään! -Älähän nyt haasta mitään. Annahan kun minä puhun loppuun asti! -- Sinä -varmaan meinaat sanoa, että sinä olet jo iällinen, et ole ollut -ulkomerillä, etkä voi akoittuneena miehenä ulos mennä etkä päästä -luotsioppilaaksi. Se ei meinaa yhtään mitään!! Sinä lähdet merille! -Purjehdit ulkovesillä määräkuukautesi, ja minä sillä aikaa järjestän -paperit selviksi, ja kotiin tultuasi olet sinä luotsioppilas ja luotsi -heti, kun ensimmäinen tyhjä paikka ilmaantuu. No, se on sanottu ja -aamen, ja tämän päälle ryypyt pohjaan ja miehet kotiin ja _rahat_ -kotiin! - -Viikon päivät meni lähtövalmistuksiin. - -Koko sen ajan Ransen vaimo itki -- ei edes isänsä selityksistä -välittänyt -- itki vain. - -Ranse vakuutti vakuuttamalla, että hän viipyy korkeintaan puoli vuotta --- talvella jo tulee takaisin -- ei voi olla kauemmin! - -Ranse sai laivan, joka purjehti puutavaralastissa kohti Espanjaa. Ensi -päivät olivat pitkiä kuin iäisyys. Molemmat Susannat tuntuivat olevan -kuin toisessa taivaankappaleessa ja vuosikymmenien takana, kuin -kokonaan toisessa elämässä, jo vuosisatoja sitten jossain muualla -eletyssä. Meri kohisi ja tuuli humisi ison parkkilaivan purjeissa ja -takilassa kuin Jumalan ääni, mutta hän ei kuunnellut sitä. Ranse -ajatteli vain molempia Susannojaan ja tunsi ympärillään syvän -äänettömyyden. - -Vähitellen perehtyi hän tovereihinsa, oppi viikko viikolta paremmin ja -paremmin ymmärtämään heidän kieltään ja vähin itsekin puhumaan ja -päivät ja yöt alkoivat mennä paremmin. Siitä hän oli kuitenkin varma, -että kun se päivä koittaa, jolloin hänen määräkuukautensa merimiehenä -tulevat täyteen, hän jättää laivan riemuiten, säästää palkkansa ja -palaa suorinta tietä junilla ja matkustajalaivoilla kotiin. Niin ei -kuitenkaan käynyt. Espanjaan päästyään hän meni toveriensa kanssa -kapakkaan ja joi palkkansa. - -Hän päätti seuraavalla kerralla olla varovaisempi, mutta aina kävi -samalla tavalla, ja kun palveluskuukaudet alkoivat olla lopussa, -suunnitteli hän pestin ottoa jossain kotimaahan menevässä laivassa. - -Hän oli silloin Hampurissa. - -Siellä oli eräs Hampurin--Etelä-Amerikan linjan purjelaiva, suuri, -viisimastoinen, teräksinen parkkilaiva, johon pestattiin miehiä. - -Ranse oli tutustunut erääseen Hemman Kalle nimiseen suomalaiseen, joka -oli yli kolmekymmentä vuotta ollut merillä. Hänestä ja Ransesta tuli -eräässä kapakassa ikuiset ja erottamattomat veljet. Kalle palveli -ennestään tuossa viisimastossa ja pyysi Ransea mukaansa. - -Niihin aikoihin ei Ranse enää ikävöinyt kotiväkeään -- korkeintaan oli -hänellä aina satamissa uusille retkille lähtiessään jonkinlaisia -tunnonvaivoja, varsinkin kerran, kun hän jo kymmenen vuotta yhtä mittaa -oltuaan merillä oli saanut kotoa kirjeen tyttäreltään ja luki sitä -kanssissa merimiesarkullaan istuen, laivan jo ollessa kaukana ulapalla -kulkemassa kohti Rio de Janeiron satamaa. Tytär kirjoitti näin: - - "Rakas Isä! - - Äiti ei voi nukkua yöllä eikä päivällä, kun ei saa tietää, - oletko sinä elossa vai kuollut ja tuletko sinä milloinkaan enää - kotiin. Kirjoita pian, sillä äiti sanoo kuolevansa ikävään! - - Tyttäresi Susanna". - -Riossa odotti häntä myös kirje, mutta hän ei uskaltanut sitä avata. Hän -pani sen arkkuunsa eikä avannut sitä edes merellä. Hän pelkäsi niitä -kirjeitä! Ne voivat tuoda mitä tietoja hyvänsä! Hänellä oli kummallinen -kammo kirjeitä kohtaan ja hän olisi suonut, ettei niitä olisi laivalle -tuotu. - -Hän ei pelännyt, että mitään onnettomuutta voisi tapahtua hänen -vaimolleen, täysi-ikäiselle ihmiselle, vaan että hänen tyttärensä, -hänen pikku Susannansa, jota hän eniten maailmassa rakasti, on voinut -sairastua ja on kuolemaisillaan tai on jo kuollut ja siitä hänelle -kirjeellä ilmoitetaan. Jokainen kirje, jonka hän sai, kerran pari -vuodessa, poltti hänen sormiaan ja hän kätki sen vavisten arkkuunsa ja -oli levoton koko päivän, aina siihen saakka, kunnes illalla pääsi -kapakkaan, iloisten veikkojen seuraan. Kun hän oli tyhjentänyt pari -lasia, palasi hänen iloinen luontonsa ja hän puhui ja lauloi ja -tanssitti tummia etelämaan tyttöjä. Kun hän tapasi kapakassa -suomalaisia merimiehiä, kokosi hän ne omaan pöytäänsä ja alkoi niille -kertoa Susannastaan, pikku Susannastaan, iloisesta nelivuotisraukasta, -jolla on isänsä kanssa suuri salaisuus säilytettävänään, mutta sitäpä -ei äidille ilmaista ennenkuin Susanna tyttönen on täysi-ikäinen ja itse -antaa siihen luvan. Hän heltyi aina jutellessaan humalaisille -tovereilleen Susanna-tyttösestään ja salaisuudesta, joka vuosien -kuluessa muuttui yhä kauniimmaksi ja pyhääkin pyhemmäksi. Hän kertoi -tovereilleen aina tyttärestään, jota hän ikävöi. Joskus selvinpäin -laivan kannella istuessaan, laivan vieriessä tuulen kiidättämänä yli -valtameren vaahtopäiden ja aavojen, hän koetti koota ajatuksiaan ja -laskea vuosia, mutta kun hän samalla sai tyttärensä kuvan sielunsa -silmiin ilmi elävänä, oli tämä aina pieni nelivuotias tytöntyllerö, -joka kädet ojona käveli häntä kohti aurinkoisella kylän kujalla kaukana -kotisaarella, ja -- ja silloin hän hylkäsi vaikeat vuosien etsinnät ja -yhteenlaskut ja sanoi itselleen: "Ehk' olis!" ja antoi ajatuksensa -juosta vapaasti nelivuotiaan tyttösen, pienen Susannan maailmoissa ja -kuvitteli, miten Susanna tulee iloiseksi ja nauraa, kun hän joskus -vuosien päästä ottaa ja sanoo sille: "Kuulehan! Kerrotaan äidille siitä -asiasta -- siitä sokerin varkaudesta? Mitä! Hahhahhah!" Ja Ransea -nauratti ääneen, kun hän kuvitteli, miten Susannakin nauraa ja sanoo: -"Ei vielä -- äiti piiskaa!" -- - -Silloinkin kun jo oli kulunut toistakymmentä vuotta hänen -kotoalähdöstään, puheli hän aina vain nelivuotiaasta tyttärestään ja -hän kertoi kerran, mikä se salaisuus olikin, nimittäin sen -sokeripalajutun, jolle toiset nauroivat, mutta Ranse itse ratkesi -äänekkääseen itkuun ja muut lepyttelivät häntä: "Suo anteeksi! Eihän me -luultu sen sinuun niin koskevan!" -- Sitä salaisuutta en kerro hänen -äidilleen -- en kenellekään! Minä pidän lupaukseni -- minä! - --- Nythän olet sen kertonut kuitenkin! - --- Nyt! -- Weil! -- Päivä paistaa täällä pohjoisesta! Linjan tuolle -puolen on matkaa eikä teistä kukaan mene sinne kielimään! Jollekinhan -minun on haastettava, mikä minulle on rakasta! -- Ja siellä on minulla -kotona maailman paras hyljekoira! Niin! Siitä ei teillä ole -aavistustakaan! Sen nimi on Heku, ja sitä minun on eniten ikävä. Ei -kukaan vie sitä talvella jäälle -- jo moniin vuosiin. Mutta kun minä -menen kotiin ja sanon, että "Heku!", hyppii se minua vasten ja ulisee --- tunnin -- puolipäivää -- huomiseen asti ja kun tulee talvi, vien -minä sen jäälle. - -Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa ei tullut enää kirjeitä. Kaikki -yhteys oli katkennut Ransen ja hänen kotiväkensä väliltä. - -Mutta tulipa kerran sanansaattajaksi sitten Se, jonka jokainen -saarelainen joskus elämänsä taipaleella kohtaa -- kuoleman uni. - -Laiva, tuo suuri viisimastoinen parkki vieri iloiten yli kuohuvien -aaltojen Atlannilla, vielä pasaadissa, kohti kotikaupunkiaan Hampuria. -Ranse oli silloin ollut merellä kuusitoista vuotta. Hän makasi -koijassaan ja uneksui näin: - -Hän oli olevinaan kotisaarella, omassa rannassa, seisovinaan oman -vaimonsa vieressä kädet housuntaskuihin työnnettyinä. - -Kova itämyrsky puhalsi, ja Ranse ihmetteli sitä laivojen paljoutta, -mikä oli ajautunut satamaan ja tuhoutunut siinä, mutta kun hän nosti -silmänsä ja katsoi Itäselälle, tuli sieltä täyttä myötäistä vielä yksi -laiva, yksi ainoa valkea laiva täysin purjein ja ajoi ylös maalle -Ransen omaan valkamaan -- ihan ääneti ja keveästi, ylös teloilleen -asti. Silloin heräsi Ranse. - -Hän vapisi. - -Hän oli varma siitä, että kuolema on käynyt hänen kotonaan, tai -parhaillaan sinne tulee. - -Hän tiesi, ettei tuo uni ole valehdellut kertaakaan eikä kenellekään -oikealle saarelaiselle. - -Hän ei saanut unta silmiinsä. - -Hän pelkäsi kotiväkensä puolesta. - -Omatunto soimasi häntä kaikkien kuluneiden vuosien vuoksi. - -Tuntui kuin jokin näkymätön voima olisi vasaroimalla vasaroinut, että -jokainen edellinen vuosi olisi ollut sopivampi paluuvuosi kuin tämä. - -Että vaikkei hän palannutkaan kotiin puolen vuoden kuluttua, olisi -vuoden kuluttua palaaminen ollut onnellista ja kaikki olisi nyt ohi ja -unohdettua ja kotisopu saavutettu -- -- -- vielä viidenkin vuoden -kuluttua, vielä kenties neljä vuotta sitten! - -Hampuriin päästyään hän ei ryypännyt tippaakaan. - -Hänellä oli pitkän valtamerimatkan säästöt taskussaan ja hän osti -matkalipun kotiin heti maihin päästyään. -- -- -- - -Hän tuli kotiin odottamatta. - -Ei kukaan osannut aavistaa hänen tuloaan. - -Kun hän nousi luotsisillalle maihin, olivat ihmiset hämmästyneitä, -eivätkä suinkaan ylpeitä, niinkuin Ranse luuli. - -Kotona istui hänen tyttärensä Susanna yksin ja parsi verkkoa. - -Kun isä astui sisään, peljästyi Susanna ja kalpeni eikä saanut pitkään -aikaan sanaakaan suustaan. Ranse itse koetti puhua leikkiä ja nauroi: - --- Oletko sinä Susanna jo noin suuri, ja kun minä olen koko ajan -ajatellut, että sinä olet pieni nelivuotias tyttönen! - -Ranse meni tytärtään kättelemään. - -Tytär tuijotti häntä kuin kummitusta silmiin, mutta veti sitten kätensä -pois ja jatkoi verkon parsimistaan. - -Ranse istui tuolille ja jutteli, koettaen pitää yhä vieläkin puhettaan -leikillisenä ja samalla ihmetellen mielessään, että sanat, joita hän -oli vuosikausia valmistellut tyttärelleen sanottaviksi, eivät -tuntuneetkaan oikeilta. Hän lausui ne kuitenkin: - --- Kuulehan, Susanna! Minä olen usein jutellut sinusta matkoillani. -Olen kertonut siitä sokerinvarkaudestakin ja toiset ovat nauraneet. Nyt -sinä olet jo täysi-ikäinen -- Susanna! Muistatko sinä!? Minä lupasin, -että en koskaan kertoisi siitä äidille -- mutta eiköhän nyt kerrota! -Mitä tuumaat? - --- Voi voi! -- Jos sinä olet minun isäni, niin tiedä, että onhan sitä -nyt tärkeämpääkin -- sekä salattavaa että kerrottavaa! - -Susanna rupesi itkemään. - --- Miksi sinä itket? Missä äitisi on? - --- Äiti-parka! Niin niin! Johan siitä sinulle kirjoitin -- jo vuosia -sitten! Jo sairauden aikana -- ja heti kuoltua! - -Vielä samana iltana tekivät isä ja tytär retken hautuumaalle, jossa -äidin valkea, puinen risti seisoi vaaleassa hiekassa. - -Maan rajasta oli hiekka syönyt sen jo miltei poikki. - -Ristin edessä, sen juurella, oli hiekkaan upotettuna vesilasi, jossa -oli kukkia. Susanna toi niitä äitinsä haudalle joka päivä. - -Ristin yläosaan oli aikoinaan solmittu musta silkkinauha, jonka päät -tuuli oli repinyt ja joka oli monien vuosien sateissa ja -päivänpaisteissa haalistunut. - -Vähän alemmaksi oli puuhun upotettu lasi, ja sen takana olevassa -paperissa näkyi vielä muistovärssy: - - "Ah anna Herra armias - nyt rauhaan mennä palvelijas, - mun salli sanas jälkehen - surkeudestan päästäksen." - -Ranse katseli muistovärssyä, ja samaan aikaan oli Susanna polvistunut -kohentelemaan kukkia lasissa ja hän kuiskaili isälleen: - --- Loppuaikoinaan äiti lauleli tuota värssyä ja käski kirjoittaa sen -muistovärssykseen. - -Susanna olisi sanonut enemmänkin, mutta liikutuksen aalto salpasi hänen -puheensa. Hän tunsi pohjatonta riemua ja autuutta sielussaan ja vähän -ajan perästä hän jälleen kuiskasi isälleen: - --- Voi kuinka hauskaa, että sinä tulit, isä! - -Ranse katseli ääneti valkeaa ristiä ja kuunteli Susannan puhetta, joka -soi hänen korvissaan kauniimmalta kuin kaunein soitto. - -Muistovärssyn alla näki Ranse talonsa vanhan puumerkin. Mitään nimeä, -vuosilukuja tai numeroita ei oltu ristiin leikattu. - -Kauan seisoivat isä ja tytär haudalla, kädet ristissä molemmat, paljain -päin, eivätkä puhuneet mitään. - -Ranse jäi kotiin ja eli rauhassa ja onnellisena kalastajana -- -onnellisena, koska katumusten ja taistelujen kiirastuli jo täällä -ajassa oli puhdistanut hänen sielunsa -- hiljaisena -- tyytyväisenä -- -liiankin hiljaisena ja muutamien mielestä hiukan höperönä, koska hän -aina hymyili -- ainoan tyttärensä ja tämän lapsien ympäröimänä siihen -asti, kunnes häntäkin etsi Se, joka tekee lopun maallisten merien -vaelluksista ja joka ei välitä, onko mies vasta varaoppilas vai eikö -edes sitäkään. - - - - -PENNA MERIKAUHU - - -Miehen nimi oli Penna Merikauhu, mutta ennenkuin kerromme hänestä -itsestään, jolla oli erikoinen kauhu merta kohtaan -- niin saarelainen -kuin olikin -- on meidän juteltava ensin vanhasta Valtiasmeren -laivurista, joka oikeastaan meille Pennastakin kertoo, kunhan nyt -ennätetään. - -Laivurin nimi jääköön mainitsematta, sehän on yhdentekevää, -kuvailemmehan vain ikäänkuin tämän kertomuksen alkusoitoksi, -minkälaisessa paikassa Pennan tarina juteltiin. - -Laivuri oli jo vanha mies, jättänyt meren ja laivat jo vuosia sitten, -ja eleli kotonaan kesät talvet vanhuuden ja viisauden levossa, kesät -hiljaa kalastellen ja talvet vetäen kelkalla metsästä kotiin -polttopuita ja noin kilometrin päässä olevasta niittyladosta lehmän -heiniä. - -Hänellä oli iso talo, saaren komeimpia, sillä hän oli varakas mies, -parhaina vuosinaan purjehtinut kokoon paljon rahaa ja vielä enemmän -kunniaa. - -Niin, kunniaa! - -Sillä hänen voimavuosinaan pantiin Pohjanmerellä ja Valtiasmerellä, -Suomen ja Englannin satamien välillä toimeen kilpapurjehduksia -kuormikkailla parkkilaivoilla, prikeillä ja kuunareilla, ja taitavat -niin nämä nuoremmat tehdä vielä tänäkin päivänä -- kuka hänen tietää! --- ja ennätykset olivat aina joka kesä, vuodesta vuoteen, tämän ukon -huostassa, etenkin niinä aikoina, jolloin hän komensi komeaa tammista -kolmimastokuunaria "Regina Margaretaa", joka oli oikea meren menijä, -vetehinen, joka aina helposti voitti kaikki, olivatpa ne sitten minkä -maan aluksia tahansa. - -Toista se oli kuin nämä sunnuntaipurjehtijain huvipurjehduskilpailut! -Mitä nämä muuta ovat kuin meren häväisyä, jonnin joutavaa lasten iloa! -Parkkilaivoilla ja kuunareilla -- se oli toista! Se oli miesten iloa se -ja toi rahaa ja kunniaa, molempia yhtä paljon! Haihduttaakseen kalvavaa -meri-ikäväänsä rakensi ukko eräänä syksynä talonsa vierasporstuan ja -nurkan kulmaukseen laudoista lämmönpitävän pienen kammarin, täsmälleen -laivakajuutan malliin. - -Siinä hän itse oleili, ja muu perhe sai asua laajemmin ja komeammin -- -nehän olivat sellaiseen tottuneet. Siitä tuli totisesti kuin kajuutta. -Kailettikin oli sen katossa, oikea laivakajuutan kailetti. - -Se oli sisustettu pelkästään kajuuttakalustolla, jonka ukko oli kerran -ostanut eräästä laivarikkohuutokaupasta. Siellä oli kajuuttasohva, -koijat, kajuuttakaapit -- joissa säilytettiin pulloja, laseja ynnä -muuta, -- mahonkinen iso apteekkikirstu, jonka päällä voi istua, ukon -oma vanha merimieskirstu, jonka päällä niinikään voi istua, kolmekin -miestä yhtaikaa, kaappi, jossa olivat öljyvaatteet ja muut puvut, iso -laivakompassi ja pienempi peilauskompassi, kronometri, sekstantti, loki -(patenttiloki sekä niin kutsuttu laivaloki), seinällä tiikkipuusta -tehty pinnakompassi, Iaivapöytä, jolla oli laivan päiväkirja, johon -ukko säännöllisesti teki ilmatieteellisiä muistiinpanoja ja auringon -korkeusmerkintöjä -- muutahan siihen, Jumala paratkoon, näin alituiseen -ankkurissa olevassa aluksessa ei voitu tehdäkään -- tai voitu kyllä -olisi, mutta ei ollut mitään aihetta. -- Erikoisella telineellään oli -hyvässä järjestyksessä joukko merikortteja, kaikki Suomenlahden, -Valtiasmeren ja Pohjanmeren kortit. Katossa riippui iso laivalamppu. -Seinällä raksutteli oikea messinkikotainen laivakello. Kynttilänpitimet -olivat oikeasta laivakajuutasta. Nurkassa oli oikea laivakamiina, joka -antoi miellyttävää lämpöä. Mitä vielä voikaan toivoa vanhan -merenkyntäjän pesään? Naisia? Oh! Eläkööt omalla puolellaan -- -piikaväki nimittäin! Ei niillä ole tänne asiaa. Eivät ne ymmärrä -mitään! -- Laivurin vanha emäntä on kuulema siitä asti, kun tämä -kajuutta rakennettiin, paapattanut joka jumalainen päivä, että koko -kylä nauraa mokomalle hupsuttelulle ja talon pilaamiselle. - -Kajuutan katto oli jalan verran alempana rakennuksen ja porstuan -kattoa, jonka räystäältä tippui suurin pisaroin sadevettä kajuutan -katolle tahdissa kuin rummun pärrytys. -- Olikin aikamoinen syysmyöhän -myrsky. Vettä valui taivaasta kuin saavista, ja tuuli ulvoi ja tohisi -nurkissa ja läheisissä saarneissa kuin laivan takilassa. Väliin ajoi -tuulispää räystäänkasalta virtaavaa vettä kajuutan seiniin kuin olisi -se vihurin mukana lentänyt mereen aaltojen kuohupäistä, pärskyen yli -varppeen ja hakkilaudan. - -Pisarain rummutus kattoon väliin vaimeni ja väliin koveni. Mukana -kuului kuin oikeaa soittoa. Molemmat vaikenimme ja kuuntelimme. Ukon -silmät loistivat, ja kuiskaten hän huudahti: - --- Musiikkia! Kuuletko? Tässä lähellä lienee ankkurissa joku manuvaari, -oikea sotalaivana musiikki puhaltaa ja rummut pärräävät. -- Kuulehan! - -Kuulehan! - -Teelaseja kävi täyttämässä talon palvelustyttö. Nauraen selitteli ukko, -että hän on usein komentanut tytön pukeutumaan laivapojan pukuun, mutta -se pakana ei tottele! Ei tottele, joutava! -- No, kippis vain! - -Lasit olivat jo puolessa -- nimittäin toiset lasit -- ja sikarit myös, -kun ukko muutti puheenaihetta ja ääntä ja sanoi: - --- Sinä, joka olet nuori mies, et varmaan ole kuullutkaan mitään siitä -Samelin Penna-vainajasta? Siinä se oli omituinen mies! Omituinen mies --- sen Markun Topi-vainajan tärvelemiä miehiä! - --- Markun Topin? - --- Niin, sen virkaveli-vainajan, josta puhuttiin, että se tärveli -miehiä reisuillaan täältä Englantiin tai Saksaan ja sieltä takaisin. -Seilasi ylettömästi -- kunnian ja rahanhimoinen kun oli hänkin. Moni -nuori mies menetti järkensä hänen laivassaan liian kovasta -seilauksesta, ja elleivät he suorastaan mielipuoliksi tulleet, niin -saivat kuitenkin loppuelämäkseen kammon merta kohtaan, sellaisen -kammon, että tuskin maalta uskalsivat sen perästä merta katsella, -saatikka astua jalallaan minkäänlaiseen alukseen. Ja tiedäthän sinä, -mitä se meinaa sellaiselle, jonka on merestä elatuksensa saatava! - -Niin oli jouduttukin Samelin Pennaan, jonka tarina oli seuraava, -kerrottuna vanhan Valtiasmeren laivurin suulla, räystästippurummutuksen -ja myrskymusiikin säestäessä: - --- Onhan minulla tässä -- laivuri penkoi kauan kaappinsa -asiapaperilokeroa, jossa säilytettiin Iaivapapereita ynnä muuta, ja -ojensi minulle lopulta vanhan kellastuneen paperin -- tässä... tuota -noin... mihin helkuttiin se nyt on sekaantunut! -- Tuossahan se on! --- tässä... tuota noin... Se on Pennan ensimmäinen ja ainoa -merimiestodistus -- Markun Topin itsensä allekirjoittama. Minä olin -Pennan hyvä ystävä, ikätoveri, eikä sillä muita ystäviä ollutkaan -- -yksinään eleli ja käveli ja tuumaili kaiken maailman asioita -- kaikkea -taivaan ja maan välillä ja maan sisällä -- ja luki paljon kirjoja. -Vähää ennen kuolemaansa jätti Penna paperin minulle. -- "Kun minulla ei -parempaakaan muistia ole antaa..." sanoi. - - Pennan todistus. - - "Nuorimies Penjami Sameli on allekirjoittaneen kanssa prikissä - 'Rakkaus' kulkenut merimatkalla Lyybekissä neljä reisua ja sitten - takaisin Haminaan 6 kuukauden ja 27 päivän ajan ja silloin - osoittanut olevansa: peränpidossa Hyvä, merimiehen töissä - Alottelevainen, kuuliaisuudessa Kiitettävä, taipumuksessa - merimiehen ammattiin Hyvä, elämässä Kiitettävä ja vaarillisuudessa - Hyvä. - - Josta tämä todistukseksi annetaan. - - Haminassa, prikissä 'Rakkaus', Marraskuun 29 p. 1888. - - Topias Markkula." - --- Taipumuksessa merimiehen ammattiin hyvä! - --- Niin, niin! Kuka saarelainen ei sitten olisi taipuvainen merimiehen -ammattiin! - -Sen sinä Topi-vainaja aivan oikein todistat, mutta mitäs virttä sitten -lauletaan, jos sinua suurempi isäntä kirjoittaa todistuksen sinusta! -Voineeko Hän antaa yhtä hyvää lausuntoa sinusta laivan päämiehenä, -jonka huostaan ja vastuuseen on uskottu monen hyvän merimiehenalun -terveys ja ymmärrys? - -Sinä olet tuomarisi edessä -- ja mitäs siitä. - -Ei siitä mitään! - -Sinne sitä kerran kaikki mennään ja nähdään itse kukin omat tuhmuutemme -kasvoista kasvoihin kuin peilistä, niinkuin sanassa sanotaan. Sieltä -tekisi mieli tulla parantamaan tekosiaan, elämään elämänsä uudestaan, -mutta äläpäs tule! Laki on niin! - -Mutta Pennastahan minun piti puhua. - -Niin. -- Marraskuun lopulla vuonna kahdeksan yhdeksättä -- tai oliko jo -joulukuu menossa -- siitähän sinä näet todistuksesta, milloin Penna -jätti laivan, ja viikkoa myöhemmin hänet tuotiin Haminasta kajuutalla -kotiin. - -Kajuutalla kotiin -- niinkuin saarikansan kesken on tapana sanoa -sellaisesta matkustajasta, jota ei koko matkalla nähdä kannella ja -josta ei ole seilauksessa apua. Sellainen matkustaja istuu tai makaa -koko ajan kajuutassa. Niin nyt tämä Pennakin. Heti Haminan möljässä se -oli tavaroineen astunut alas kajuuttaan, riisunut saappaat pois -jaloistaan, takin pois päältään, kömpinyt koijaan maata, kasvot koko -ajan veneen laitaan päin kääntyneinä, eikä ollut puhunut halaistua -sanaa kellekään, ei tervehtinyt ketään, ei vastannut, kun kyselivät -kuulumisia tai muuta, ei kerrassaan mitään. Luulivat häntä sairaaksi, -mutta hitonko sairaus sitä vaivasi! - -Tai oikeastaan vaivasi -- eihän terve mies sillä tavalla menettele, -mutta tauti ei ollut ruumiissa, vaan ymmärryksessä. -- Se selvisi vasta -monta viikkoa myöhemmin Pennan ruvetessa vähitellen juttelemaan -- -ensin kotiväelle ja sitten muillekin -- muun muassa minulle siinä -joulun tienoissa, kun minä olin saanut laivani talviteloille ja itse -tullut viimeisiä sulia vesiä kotiin talveksi. - --- Eikö hän mennyt naimisiinkin? - --- Meni, meni! Kyllä hän muuten kaikin puolin viisas mies oli ja pystyi -työhön maalla, mutta pelkäsi merta. -- Menihän hän naimisiin, ja -nuorena menikin -- tämän Julin Rikon tyttären Karuliinan kanssa. Leski -elää vieläkin naapurien armoilla -- yksinäinen lapseton leski kun on -- -käy syksyllä Virosta-tulon aikana talosta taloon pyytelemässä ja niin -pääsee aina yli talven. Keväät ja kesät käy kaloja perkaamassa ja -verkkoja parsimassa ihmisille ja niin pääsee aina syksyyn ja sillä -tavalla vuodesta vuoteen! -- Mutta mitäs näistä naisista! Antaapa -piikaväen olla sinään! Ei siitä ole kuitenkaan mitään hyvää sanottavaa! - -Mitäs piikaväestä! Ö! Ei siitä ole kuin harmia! Miehistähän tässä puhe -oli! Mitä se haastelikaan, Penna nimittäin, silloin joulun aikoina -tässä meillä! Oli sillä jutut! Pää sillä oli kuin partaveitsi -- sillä -miehellä, oli sillä! Olisi saanut miesparka joutua koulupenkille! -Meillä oli muutamia miehiä jouluryypyillä tässä samassa kajuutassa -- -Tapaninpäivä mikä lie ollut -- kolme neljä miestä, Penna mukana -- -istui siinä, missä sinä nyt istut. Kyllä minä ne ajat muistan, paremmin -kuin eilisen päivän! Joka sanan! - --- Penna jutteli siitä ensimmäisestä merimieskesästään -- ja -viimeisestään. Varoitti meitä kaikkia jalallamme astumasta yhdenkään -isomman tai pienemmän aluksen kannelle. "Sinne ne kerran menevät -kaikki, meren pohjaan. Samaa sijaa kohti ne menevät isot kuin -pienetkin!" sanoi. Hänen mielestään olisi kasteessa luettava jokaiselle -saarelaislapselle: "Maasta sinä olet tullut ja mereen sinä olet -menevä!" -- Voi jumalatoin itseäs! Ja sitten se alkoi puhua pappeja ja -ristillistä seurakuntaa vastaan! Pappien pitäisi muka sekä -rippikoulussa että saarnatuolissa ja luvuilla ja haudoilla ja missä -ikinä suunsa saarnatakseen avaavat, neuvoa ihmisiä välttämään merta: -"Kyllä ne sellaiset papit vielä tuomionsa saavat, jotka eivät sitä -tee!" -- huusi Penna ja heilutti varoittavasti vasenta kättään ilmassa -ja vilhuili ympärilleen ja kuiskasi lisäksi: "Tämä ei ole minun -julkinen mielipiteeni -- muistakaa se ja katsokaa, ettei se tule -piikaväen ja papin tietoon!" - -Koskaan en saanut häntä kertomaan merimatkoistaan Markun Topin kanssa -siinä "Rakkaus"-prikissä. Olisin ollut halukas tietämään, mikä hänet -meren suhteen hulluksi teki, mutta arvaahan sen muutenkin, kun tuntee -Markun Topin ja hänen purjehtimistapansa! Arvaahan sen! Toisilta -miehiltä olen kuullut yhtä ja toista. Muun muassa kertoi minulle -Juonaan Api, joka sinä kesänä oli perämiehenä "Rakkaudessa" ja sen -jälkeen minun kanssani "Merilinnussa". -- Muistathan sinä sen -"Merilinnun"? - --- Muistan, muistan! - --- Jaa -- siinä se oli laiva! Putosi aitani Pohjanmerellä! Rauha hänen -tomulleen! -- Niin, Juonaan Api, joka elää vielä ja purjehtii -ulkovesillä "Heila" nimisessä nelimastoparkissa, kertoi minulle yhtä ja -toista. Haluton hänkin oli juttelemaan tarkemmin, mitä oikeastaan -Markun Topin laivoilla milloinkin tapahtui ja mikä siellä miesten -järjet särki. Merkillinen kyky tai taito tai pelko tai taikausko, vai -mikähän lie -- oli ja on kaikilla Markun Topin entisillä miehillä -vaieta päämiehestään! Kaikki ne vaikenevat kuin muuri, kun puhe siirtyy -niihin asioihin! Ei niiltä lähde sanaa suustaan! Ei edes viina avaa -niiden sanakonttia! Sen hän kuitenkin kerran sanoi, että eräänä -myrskyisenä iltana lokakuun lopulla, vuotena, joka on merkitty siihen -todistukseen, Valtiasmerellä, Voionmaan eteläpuolella, myrsky muuttui -pillamukseksi, ja Markun Topikin rupesi ajattelemaan purjeiden -pienentämistä -- muut, ketä näkyvissä oli, purjehtivat jo pohjaan -reivatussa märssyissä -- ja lähetti nuoret miehet, tämän Pennan myös, -panemaan kiinni prammeja mastojen nokkiin. Penna oli ollut -vokkaprammilla, vasemmalla puolella, leenpuolella, ja sai kohtauksen -- -meritautia, mitä lienee ollut. Oli kaatunut rähmäsilleen raa'alle ja -menettänyt voimansa ja antanut ylen ja ruvennut huutamaan apua. Toiset -olivatkin saaneet hänet alas ja vieneet kanssiin koijaansa maata, mutta -ei se ollut asettunut sielläkään. Oli huutanut vain yöt päivät koko -loppumatkan eikä ottanut ruokaa eikä juomaa. No, sitähän sattuu -nuorille miehille kenen laivassa hyvänsä, ja ne paranevat ja tulee -niistä hyviäkin merimiehiä, kun tottuvat. -- Penna itse kerran, silloin -joulun aikana, tässä samassa kajuutassa, niinkuin jo sanoin, innostui -itsekin juttelemaan, ja sanoi meille, että kun he olivat päässeet -Lyypekkiin ja hän joutui ensimmäisenä yönä olemaan kansivahtina, -ilmaantui laivan keulaan kirkas nuori mies, joka totisena katseli häntä -ja sanoi: "Penna, mene tämän matkan perästä kotiisi äläkä ikinäsi astu -minkäänlaiseen alukseen, kulki se suolaisen tai makean veden yli" ja -niin sanottuaan mies katosi jälleen. -- Penna maistoi vielä lasistaan, -sytytti sammuneen piippunsa, takoi otsaansa ja sanoi: "Penna! Penna! -Oleksä hullu vai humalassa! Pidä suusi kiinni! Älä ole tuhma, Penna!" --- ja niin sanottuaan hän otti hattunsa ja meni. - -Sellainen mies se oli! - -Mereltä kotiin tultuaan Penna elätti itseään veneen- ja -laivanrakentajana, ja peijakkaan hyviä aluksia hän osasikin rakentaa. -Ne olivat sekä kauniita että kulkijoita ja kantajia! - -Saivat sen kerran narratuksi eräänä talvena naapurisaareenkin -rakentamaan jaalaa. Oli meressä hyvä jää ja hevosella Pennan veivät ja -saivat moneen kertaan Pennalle vannoa ja vakuuttaa, ettei hänen -tarvitse kauemmin olla kuin laudoittamisen ajan ja että jäät pysyvät -meressä ehjinä kauan ja hänet tuodaan taas komeasti hevosella takaisin. -Mutta kävikin niin, että tuli aikainen kevät ja jäät särkyivät, ja -Penna jäi sinne naapurisaareen -- Haapasaareen nimittäin. Oli jo kevät -pitkällä, kun Pennan vaimo, tämä Karuliina, kulki hätäisenä talosta -taloon ja haihatteli, että: "Se on nyt siell' Haapasaaress', vaan ei -millään kalel pääse sieltä lähtemään!" - -Ja lähtemistä siinä oli! - -Juottivat Pennan humalaan ja narrasivat illalla kajuuttaan maata ja -yötä pitkin toivat miehen kotiin. Sinne se olisi mies muuten jäänyt -kuolemaansa asti. - -Yritti se vainaja olla kerran Pohjasrivillä loistonvartijanakin, ja se -toimi hänelle olisi parhaiten sopinutkin, mutta kun sitten eräänä -syksynä siellä tapahtui se ihme -- ihmekö lienee ollut vai mikä -- ei -sitä kukaan tiedä! Eräänä sumuisena yönä vain Penna oli ollut vahdissa -sumukellon luona ja soitellut säädettyjä merkkejä laivoille, kun -merestä oli noussut uponneen laivan mies, kummitus, ja oli soittaa -leivottanut sinä yönä Rivin sumukellon halki... - --- Ol' nyt! - --- No helkkari! Ethän sinä niin nuori ole, ettet muistaisi sitä Rivin -sumukelloa, jota sellaisena rikkinäisenä soitettiin yli kymmenen -vuotta! - -Onhan sen nähnyt joka mies, että Rivin entinen sumukello oli -halkinainen, mutta sitäpä ei kukaan nähnytkään, joka sen halki soitti. - --- Niin no... - --- Penna sanoi nähneensä, mutta näkevät ne hänenlaisensa mitä hyvänsä! - -Moni mies, kaikki, jotka silloin Rivillä loiston vartijoina olivat, -kuulivat kyllä soiton ja kiittävät luojaansa, jos heidän ei tarvitse -enää sellaista soittoa ikinään kuulla. - -Rivin muut miehet ovat kyllä koettaneet pitää asiaa salassa, mutta -Penna, jonka minä Pennan viimeisenä jouluviikkona kutsuin tänne -luokseni ryypyille, suunnittelemaan miten uusi jaalani rakennettaisiin, -vihjaili minulle siitä Rivin asiastakin yhtä ja toista. Ei sanonut -loistonvartijan ei kalastajan eikä merimiehen ammattiin enää -ryhtyvänsä, vaikka palkakseen saisi joka aamu kantamuksen kultarahoja. -Ja päätöksensä se mies pitikin -- pitäköötpä muut niin uskollisesti, -jos kykenevät! - --- Sinä samana iltana minulle johtui mieleeni, mitä kansa hokee ja mikä -on varmaakin, että Penna on niitä Markun Topi-vainajan pilaamia miehiä, -ja ajattelin silloin, että eiköhän millään saisi totuutta Pennan omasta -suusta irti, ja aloin salavihkaa johtaa juttua sinne päin, mutta älä -mene Pennaa siinä asiassa pettämään! - -Viisas ja kavala mies se oli ja liukas kuin angerias ja osasi jo kaukaa -kiertää jutun kokonaan toisiin asioihin ja ruveta pitämään minulle -puhetta alusten nollakaarista, pitkistäpiiruista, vesiviivoista, -laternaalikeskuksista ja kaikesta hiton näköisestä, josta ei olisi -luullut miehellä olevan hajuakaan, ja väsyttää vain kuulijaa. - -Silloin minä otin ja paiskasin kysymyksen sille päin kasvoja -koristelemattomana, kiertelemättömänä ja suorana ja sanoin: "Sinähän, -Penna, ennen nuorena seilasit sen Markun Topi-vainajan kanssa. -Minkälainen mies se oikein oli? -- Sanotaan, että hän olisi ollut -laivassaan raakamainen ja tunnoton miehiä kohtaan -- kiroillut ja -huutanut kuin itse paholainen ja seilannut säälimättä enempää purjeita -kuin laivassa olevaa tavaraakaan ja komennellut miehiään pistoolit -molemmissa kourissaan silloinkin, kun muut jo olivat hätäsatamassa ja -meri möyrysi yksinään autiona ja tyhjänä." - -Penna imeskeLi piippuaan ja istui ääneti kauan tuolillaan kumarassa, -molemmat kyynärpäät polvilla, niinkuin sen vainajan tapa oli, ja avasi -lopulta suunsa ja permantoon katsellen ja päätään nostamatta ja -sankkoja savuja puhallellen saneli harvakseen näinikään: - -"Vainajista ei mitään pahaa, sanotaan, ja elävistä vielä vähemmän -- -meinaan minä." -- Hänen äänensä muuttui miltei kuiskailemiseksi, ja hän -käytti mielellään kirjoista oppimiaan kummallisia sanoja. Muistathan -sinä, sellainen sillä oli tapa, vainajalla, ja hän sopotteli: "Niin, -niin, vainajista ei mitään pahaa -- ei mitään pahaa -- ei, ei -- koska -vainajat ovat vainajia ja niiden elämä on eletty ja pysyy sinään, puhui -siitä pahaa tai hyvää. Ei se siitä enää muutu! Toista se on elävien: -Sanot pahan sanan elävästä ihmisestä. Toinen kuulee sen sanan ja -pahentaa sitä ja vie kolmannelle, joka taas sitä parhaansa mukaan -pahentaa ja vie neljännelle -- ja niin edespäin, ja niin on miehen -maine mennyttä ja elämä muuttuu yks kaks huonommaksi kuin miksi se oli -tarkoitettu -- taisteli sitten miten hyvänsä. Pahan valta on suuri! -Vainajien elämästä -- niin minä meinaan -- voi kyllä poimia pahoja -asioita eläville varoitukseksi ja ojennukseksi. Se olisi vainajien -omakin halu ja tahto, mutta he eivät voi tulla eläviä ihmisiä -varoittamaan. Siitä on siis vain hyötyä eläville eikä mitään pahaa -vainajille, sillä niin tulee sanotuksi vain se, mikä oli totta, eikä -kukaan lisää siihen mitään omasta päästään, ja sen mukaan -luonnollisesti käsitteellisyytemme" -- noin ikään se sanoi, ihan niillä -sanoilla -- "tästä asiasta on selvä, että kun -- kun elävistä totuuden -mukaisesti olemme oikeutetut sanomaan vain hyvää -- vähemmän pahaa kuin -vainajista, on manalle menneistä siis, järjellisesti asiaa käsitellen -ja tutkistellen, lupa -- tuota noin -- lupa hiukan pahaakin sanoa. -Mutta kun tästä vainajasta, josta nyt on kysymys, ei löydä mitään -pahaa, sellaista, joka olisi meille ojennukseksi, koska muut eivät -kuitenkaan ole hänen laisiaan suuria -- puolijumalia -- niin täytyy -sanoa pahaa vain eloonjääneistä, jotka hänen kanssaan aikoinaan -tekemisiin joutuivat. Oikeudenmukaisuuden ja kohtuudenmukaisuuden -nimessä täytyy minun kuitenkin tunnustaa, että tämä vainaja -- Markun -Topi -- olkoon Jumala armollinen hänen sielulleen! -- että tämä vainaja -oli toisinaan niinkuin sinä tässä sanoit -- vähän raa... tuota noin... -ankaran puoleinen matruuseille ja perämiehille, sellainen vanhan ajan -mies, niinkuin ne sen ajan laivanpäämiehet kaiketi kaikkikin taisivat -olla..." - -"No mutta hänestähän kulki yltyleensä sellainen puhe, että hän olisi -purjehtinut niin hirveillä ilmoilla, että moni mies, joka vaan -kerrankin hänen matkaansa joutui, sai kammon merta kohtaan eliniäkseen, -lukuunottamatta muutamia harvoja, jotka olivat samanlaisia kuin hän -itse ja jäivät hänen vakinaisiksi miehikseen" -- koetin minä puhella. - -"Ja siinä puheessa sitten ei ole perää senkään vertaa kuin tuossa -toisessa", sanoi Penna, "ei totta sitehiksikään! -- Ei se vainaja -koskaan seilannut enemmän -- paljon enemmän kuin minkä asu ja takila -sieti. Toisinaan kyllä lenteli ilmassa purjeenkappaleita kuin variksia, -mutta miehet veivät uusia tilalle. Mitäs siitä! Tyytyväisiä ne olivat -olleet laivan isännätkin, sillä vaikka korjauksiin ja uusiin purjeisiin -meni paljon rahaa, niin kyllä se mies isännilleen sitä toikin -- paljon -enemmän toi kuin vei. Joka sanoo voivansa vannoa, että on menettänyt -mielensä tämän vainajan kanssa seilatessaan, niin vannokoon! Se on -hänen asiansa eikä liikuta muita! Minä panen kaksi sormea Jumalan sanan -päälle, milloin se tarpeelliseksi ja asian vaatimaksi nähdään..." - -No niin! - -Mitäs sanot siihen? Minä ainakin olin sillä kertaa ymmällä, kumpiko -meistä kahdesta sinä iltana oikeastaan koetti toistaan narrata -- -minäkö Pennaa vai Pennako minua. -- -- -- - -Myrskyn soidessa ja räystäsveden rummuttaessa tämän kummallisen -kajuutan kattoa ja kuunnellessani noita kummallisia tarinoita entisajan -merenkulkijoista, puolijumalista, ajasta, jolloinka laivat olivat puuta -ja miehet rautaa, kun nyt sen sijaan laivat ovat rautaa ja miehet -puuta, näin mielikuvituksissani isojen parkkilaivojen ratsastavan -merien kuohupäillä jaloimmassa kilpa-ajossa, mitä maan piiri tuntee, ja -näin heikkopäisten menettävän järkensä, purjeiden repeilevän, raakojen -taittuvan ja uusia purjeita ja uusia purjepuita vietävän ylös ja tunsin -oloni epävarmaksi, mutta havaitessani, ettei ainakaan tässä kajuutassa -istuessani ole hätää, kilistin lasiani vanhan Valtiasmeren laivurin -kanssa Samelin Pennan, liialta nimeltä Merikauhun, ja niiden muiden -muistoksi. - - - - -HANSKIN MATIN TUPAKAT - - -Hanskin Matti polveutuu samasta kantaisästä kuin Liiva-Simo, mutta -eivät he enää pidä toisiaan sukulaisina, serkun serkkuja mitä lienevät. - -Tämän kertomuksen aikana, viime vuosisadan lopulla, oli Matti -kahdeksankymmenvuotias, nyt jo kadonnut, edesmennyt, niinkuin Matin -pojanpojat sanovat, kun joskus kajuutassa tai kajuutan katolla -innostuvat isoisästään tarinoimaan, muinaisia muistelemaan. - -Matin pojanpojasta on nimittäin tullut laivuri, joka omalla -kaljaasillaan kyntää Suomenlahtea ja ansaitsee hyvin. Matti itse oli -kalastaja. Hyvällä omallatunnolla voi kuka hyvänsä hänen naapureistaan -todistaa, että hän oli saaren paras ja onnekkain kalastaja. Kateus -vaikeni kuin seinä, kun oli puhe Matista ja hänen onnestaan. Kukaan, ei -edes Matin vaimo, Anna-Liena, kyennyt ottamaan selvää, mistä hänen -kalaonnensa johtui. Puhuttiin loihtimisesta -- nimittäin verkkojen ja -meren loihtimisesta, kyvystä manata voimasanoilla hailiparvet viiden -virstan laajuudelta verkkoihin, ynnä muusta, ja taas ne nuoremmista, -jotka eivät uskoneet noituuteen, manauksiin ja muihin yliluonnollisiin -asioihin, selittivät asian johtuvan siitä, että Matilla on tiedossaan -jokin hyvänhajuinen apteekin rohto, jota hän tiputtelee salaa kuiviin -verkkoihinsa ja joka sitten meressä virran mukana levenee laajaksi -hajuviuhkaksi, ja kun hailit sen tuntevat nokassaan ja kiduksissaan -alkavat ne kaikki kilpaa ja uteliaina uida kohti hajua ja joutuvat niin -Matin verkkoihin. - -Matti oli kuin Simson sen saaren kalastajamaailmassa, mutta eipä -löytynyt hänen hiustensa leikkaajaa! - - Niin -- Simson! - -Simson oli raamatun mies -- vaikkapa ei mikään kalastaja. - -Matti luki ahkerasti raamattua ja ihmetteli, kuinka ihmeessä voivat -ihmiset siihen aikaan tulla toimeen ilman tupakkaa. Hän oli huomannut -että senkin ajan ihmiset ryyppäsivät viinaa ja humaltuivat, "söivät, -joivat ja naivat", mutta tupakkaa eivät ne polttaneet tai purreet -eivätkä nuuskaa haistaneet. - -Usein talvisin, kirkko-ajan päätyttyä, hän käänsi natisevan, suuren -raamattunsa kiinni, täytti senjälkeen piippunsa ja saneli itselleen: -"Elivät nääthän vuosisadan toisensa perästä yhteen menoon nuo raamatun -miehet, vaikkeivät saaneet tupakkaa! Ihmeellinen on Jumalan varjelus -ollut siihen aikaan! Pannapa tämä nykyajan ihminen elämään päivänkään -tupakatta, niin henki meni kuin haililta, joka joutuu elämään -minuutinkin ilman merivettä!" - -Niin sanoessaan oli Matti vasta nelikymmenvuotias eikä tietänyt vielä -mitään elämänsä pahimmasta päivästä, joka koitti vasta neljäkymmentä -vuotta myöhemmin ja joka opetti hänelle sen suuren viisauden, että -ihminen voi jäädä eloon, vaikka on päivän tupakattakin. - -Koska on tarpeellista ja välttämätöntä kertoa julki kaikki se, mikä -rohkaisee ihmisiä heidän elämäntaisteluissaan ja kohottaa heidän -mieltään yli arkisten askareiden, on tämäkin Hanskin Matin tapaus -tarinoitava lohdutukseksi ja rohkaisuksi niille tupakkamiehille, joita -sattuu ehkä kohtaamaan tupakaton päivä ja jotka ovat silloin -vajoamaisillaan epätoivoon ja muihin suuriin synteihin. - -Ne, jotka taas eivät tupakoi, eivät ymmärrä sitä, mikä nyt seuraa, -eivätkä luultavasti edellistäkään lausetta ja voivat keskeyttää -lukemisensa tähän -- olkaa niin hyviä! - -Asia on näin: - -Kutukalastus keväänä, joka jo on mainittu, oli juuri alkamassa. - -Matti, joka aina ensimmäisenä ennätti parhaille apajille, oli -venekuntineen rannassa lähtövalmiina. - -Hänen venekuntaansa kuului, paitsi Mattia itseään, hänen vanha, -uskollinen aviopuolisonsa Anna-Liena, poika, jota kutsuttiin Hanskin -Matin Jussiksi, ja pojan nuori vaimo Anna-Sovia. - -Matti muistutti nykyisellä iällään leijonaa -- ei mitään kiljuvaa -jalopeuraa, joka käy ympäri, vaan vanhaa väsynyttä sirkusleijonaa, joka -on istuutunut päivän paisteeseen häkkinsä seinustalle, työntänyt -molemmat etukäpälänsä ulos rautojen välistä riipuksiin ja tirkistelee -maailmaa silmät vihaisessa siristyksessä, oikea suupieli tuskin -näkyvässä irvistyksessä ja koko partainen kuono ja pitkä suora nenä -suuntautuen hiukan vasemmalle, silmien tukistellessa suoraan eteenpäin. - -Matin etukäpälät eivät kuitenkaan riipu velttoina ja joutilaina. -Vasemmalla hän hoitaa helmaria, pitää perää ja oikealla huopaa. Silmät -tirkistelevät ohi muiden soutajien, piikaväen, joka soutaa -keskipiitalla, ja ohi Jussin, joka soutaa keulapiitalla, kohti -kevätautereista saarta, jonka pitäisi kohta nousta näkyviin, matkan -päämäärää, neljän tunnin soutumatkan päässä olevaa luotoa, Tervapöllöä. -Suunta oli pohjoiskoillinen. -- Kun äkkiä otti pimeäksi -- ohutta sumua -lankesi kaikkialle, ja päivä paistoi punertavana kuin tervapytystä -- -otti Matti kompassin eteensä ja katseli vuoroin siihen ja vuoroin -ummikkaisiin, joista kyllä ilmankin olisi osapuilleen osannut arvata -suunnan, mutta kun Matti kerran oli kaikessa tarkka, niin tässä myös. -Suunnan piti olla prikulleen oikea, puoli piirua koilliseen -pohjoiskoillisesta -- oikeastaan ei niinkään paljoa olisi tarvinnut, -mutta Matti tiesi, että virta käy hiljakseen idästä länteen, ja sen -varalta on hänen pidettävä hiukan rohkeammin -- hivenen verran yli -oikean suunnan, jottei jouduta aironvetoakaan soutamaan liikaa, vaan -tullaan neljän tunnin kuluttua oikeaan luotoon ja oikeiden -maihinnousukivien luo, vanhaan valkamaan, johon Matti ja Matin esi-isät -olivat hamasta aikojen alusta haapionsa maihin laskeneet. - -Ensimmäinen tunti oli jo kulunut, mutta kukaan ei vieläkään ollut -sanonut mitään. - -Lähtiessä oli ollut ankara riita siitä, mennäänkö Viiriin vai -Tervapöllöön -- ukko itse määräsi, että mennään Tervapöllöön, ja toiset -alistuivat, mutta ovat siitä asti murjotelleet. Jokainen miettii vain -yhtä asiaa: "En sano halaistua sanaa koko tällä matkalla! Ähä -- siin' -on sinulle!" -- Pojan vaimo, nuorin joukosta, veteli tottuneesti -airontyvestään ja katseli merta, joka poreili aironvedoissa, ja -ummikkaita, jotka keinuttivat haapiota. Pitkän ja kapean aironlavan -takana painui vesi joka vetäisyllä alas ja jätti luisuvan kyömyn, -aironlavan pituisen kiiltävän vesilieriön, jonka pinnalta punaisen -auringon valo hohti kapeana viivana kuin pronssi tai kulta. Kaukana -omalla suunnallaan, pitkin airoa katsellessaan, näki hän kerran -- -kolmas tunti oli silloin loppumassa ja neljäs alkamassa, matkan -päämäärä siis lähellä -- ison vesilinnun, josta hän aikoi jotakin -sanoa, mutta ennätti hillitä itsensä ja surullisena ajatteli: "Onhan -heillä silmät päässä niinkuin minullakin! Katselkoot itse!" Samassa -katosi lintukin sumuun. - -Kuului vain airojen kolke ja haapion pauhahtelu ummikkaissa, jotka -tulivat vinosti sivulta ja murtuivat haapion alla aina valkeaksi ja -vihertäväksi vaahdoksi harjoiltaan. - -Neljäs tunti oli jo pitkällä. Matti oli jo aikoja sitten nähnyt -Tervapöllön, mutta ei virkkanut mitään muille, ei edes korjannut pois -kompassia, ettei herättäisi toisissa turhaa iloa. - -Jussi sai jotakin vihiä isänsä kasvojen ilmeistä, vilkaisi taakseen, -näki Tervapöllön olevan lähellä, sylkäisi mällin pois suustaan, lopetti -soutamisen, kaivoi housuntaskustaan suutupakkaa, josta puraisi uuden -mällin, ja alkoi taas soutaa. - -Matti itse oli rannasta lähtiessä sytyttänyt piippunsa palamaan ja -hiljakseen imeskellyt sitä pitkin matkaa väliin kylmänä ja väliin -kuumana, sytytellen sitä aina noin kerran puolessa tunnissa. Nyt oli -piippu ollut kylmillä jo pitkän aikaa eikä ollut totellut viime -sytyttämisestä. Nähtyään poikansa ottavan uuden mällin päätti Matti -täyttää piippunsa vähän niinkuin maihin tuliaisiksi. Hän veti -huopausaironsa sisään ja alkoi etsiä tupakkamassia. Käsi meni ensin -vasempaan housuntaskuun. Siellä olivat tulitikut, mutta ei tupakkaa. -Miltei samaan aikaan oli oikea käsi mennyt housun oikeaan taskuun. -Sekin oli tyhjä! - -Matti alkoi hätääntyä. - -Tyhjä piippu siirtyi vavahdellen suupielestä toiseen ja Matin kädet -taskusta toiseen. - -Verkkojen päälle oli hän jo lähdettäessä heittänyt takkinsa. Ei senkään -taskuissa ollut mitään. "Voi surkeus sentään! -- No täähän nyt on -saatanaa, ettei pidä mistään löytyä tupakkaa!" huudahteli Matti -ajatuksissaan ja koetti näyttää niin rauhalliselta kuin suinkin. - -Hän lopetti etsimisen. - -Hän tiesi, että Tervapöllössä on muitakin kalastajia, saahan niiltä -lainata. -- "Kärsiihän nyt tämän puolisen tuntia jotenkuten", ajatteli -hän. - -Pojaltaan ei hän nöyrtynyt pyytämään, eikä sillä muuta olisi ollutkaan -kuin suutupakkaa. - -Matti imi tyhjää piippua. - -Saihan siitä edes tupakan makua suuhunsa ja henkeensä. Kuinka ihanilta -ja aivoja selvittäviltä tuntuivatkaan tämänlaiset "kylmät savut"! - -Matin vaimo Anna-Liena oli seurannut miehensä hommailua jo pitkän aikaa --- oikeastaan koko ajan. Hänen suunsa pyrki nauruun, mutta hän -mytisteli vastaan ja koetti pitää suutaan ivallisena. - -Hän lausui: - --- Nääthän tuota yhtä hullua, tuota meijän vanhaa miestä, kun imee -tyhjää piippua kuin lapsi tuttia! - -Vanha Anna-Liena, nuori Anna-Sovia ja Jussi rähähtivät nauramaan. Nehän -olivat jokainen jo pitkän aikaa seuranneet Matin hommia ja havainneet, -ettei hänellä ole tupakkaa. - -Kukaan ei sanonut mitään muuta, eikä naurukaan kestänyt kauan, mutta se -riitti Matille. - -Hänen partainen leukansa työntyi eteenpäin, molemmat suupielet -jännittyivät leijonanirvistykseen ja silmät salamoivat kapeissa -raoissaan. - -Sanaakaan sanomatta käänsi Matti haapion ympäri, kotiin päin. - -Jussi lakkasi heti soutamasta ja sanoi: - --- Mitäs sä mies meinaat? Oleksä tullut hulluksi, vai mitä? - -Naiset lakkasivat myös soutamasta. Anna-Liena sanoi: - --- Mikäs sinulle, Matti, tuli? Haasta nyt edes! - --- Se ei kuulu teille kellekään. Soutakaa! Kotiin tästä mennään! - --- Herra hoija, varjel! Kotiin! Neljä tuntia on soudettu ja raastettu. - --- Jeesus, mikä tuhmuus! ärähti poika. Minä en ainakaan ymmärrä, mitä -järkeä on mennä kotoa tupakkaa hakemaan! Onhan Tervapöllössä miehiä, -joilta voi ostaa tai lainata! - -Poikansa puheen johdosta ajatteli Matti: "Voisihan sieltä tupakkaa -saada -- Tervapöllöstä tai Lupista" -- mutta ääneen hän sanoi: - --- Oleksä niin tuhma, että luulet jonkun tuovan mukanaan tupakkaa -ketään muuta varten kuin itseään! Omillaan jokaisen on toimeen tultava! -Ja jos ei ole tupakkaa mukana, niin haetaan kotoa -- haetaan kotoa, -sano... - -Matti antoi poikansa kiroilla ja oli itse olevinaan niin levollinen -kuin suinkin. - -Hän toivoi, että joku olisi sanonut jotenkin näin: "Niin, mitäs tässä! -Mennään vain kotiin!" ja kaikki yhtyneet: "Niin, mennään pois kotiin! -Kalastellaan siellä!" -- Jos niin olisi sanottu, olisi Matin ollut -helppo peruuttaa pyhät sanansa ja ohjata jälleen Tervapöllöön. - -Pojan äskeiseen lauseeseen liittyi myöskin vanhan Anna-Lienan seuraava -sana: - --- Tupakanhätäkös sillä tosiaankin on niin suuri! Katso, Jussi, jos sen -tupakkamassi on siellä kirstussa. - -Kirstu oli keulassa. - -Jussi arvasi kyllä, etteivät isän tupakat voi olla siellä, mutta hän -etsi kuitenkin ja julisti korkealla äänellä: - --- Ei ole! Ei täällä edes haise tupakalle! - --- No ota ja ompel kuitenkin! Ei tässä sitten auta muu kuin lähteä -kotoa hakemaan tupakoita! Voi hyvä Jumala sentään! -- - -Syötiin ensin vahva ateria ja sitten alettiin soutaa kotiin. - -Sumua riitti koko matkaksi. - -Väliin puhalteli tuulen vilukin, mutta niin heikko ja vastainen, ettei -kannattanut nostaa purjeita. - -Alkumatkalla tuli vastaan muita Tervapöllöön aikovia haapioita. Niissä -ihmeteltiin, että "mitähän nyt on Hanskin Matilla mielessä, kun soutaa -takaisin!" Samaa ihmeteltiin Tervapöllön rannalla, ja vähällä oli, -etteivät kaikki haapiot lähteneet soutamaan Matin jälkeen. Eivät toki -iljenneet! - -Matti ei välittänyt vastaantulijoista, ja kun kevätkalastus oli juuri -alkanut, tiesi hän vastaantulijoita olevan odotettavissa paljonkin, ja -välttääkseen uteliaita ohjasi hän oman haapionsa puolen tunnin ajaksi -länteen ja sitten vasta kotiin. - -Sitä mukaa kuin kiukku alkoi mielestä hälvetä, rupesi Mattia hiukan -hävettämään tämä tupakkareissu, ja hän jo ihan tosissaan mietti jotain -sopivaa sanottavaa matkatovereilleen. Häntä harmitti, ettei keksinyt -mitään järkevää selitystä. -- "No -- haiska hänestä! Ajatelkoot mitä -ajattelevat. Tehty mikä tehty -- ei sille enää mitä voi!" - -Hitaasti kului matka. - -Iltapäivällä syötiin uudestaan ja keitettiin teetä. Syöntiin, teen -juontiin ja lepoon kului kokonainen tunti. Syötyään asettui Matti -verkkokasan päälle maata. Toiset juttelivat puoliääneen. - -Soutamaan ryhdyttiin vasta sitten, kun Matti heräsi ja asettui perään. - -Matti oli nähnyt unta tupakanpoltosta. Istuuduttuaan peräpiitalle hän -asetti piipun hampaisiinsa ja alkoi etsiä tupakkamassia. Hän irvisti -pahasti muistaessaan, miten surkeasti asiat oikeastaan olivat. Hän -jätti kiusallakin piipun hampaisiinsa ja alkoi rivakasti huovata. - -Illan suussa ilmaantui sumusta kajaita, jotka lentelivät sinne tänne. -Siitä päätteli Matti, että maa on lähellä. Lentelevistä linnuista -hänelle myös johtui mieleen uni, jonka hän oli nähnyt maatessaan -verkkokasalla päivällisuntaan. Hän oli unessa niinikään nähnyt sumussa -leijailevia valkeita kajaita ja oli silloin kääntänyt haapionsa kohti -länttä. Matti oli noin viidenneljättävuotiaasta asti vuosi vuodelta yhä -varmemmin nähnyt kaikki päivän tapaukset unessa, saanut suoranaisia -ohjeita, miten milloinkin menetellä, ja hän oli aina sekä kalastuksessa -että muussa onnistunut, milloin oli noudattanut unettaren ohjeita. -Nytkin oli siis unessa häntä käsketty ohjaamaan länteen, heti kun näkee -kajaita. Matti teki niin, eivätkä toiset kysyneet, miksi? -- -katsoivathan vain pitkään uutta suuntaa kohti, mutta kun eivät mitään -nähneet, käänsivät päänsä jälleen entiseen asentoonsa. - -Tuskin neljännestuntia oli soudettu, kun tuli vastaan vedessä kelluvia -isoja talipaaleja. Niitä oli laajalla alalla ja niin tiheässä, että -kolkkivat haapion laitoihin. Joku talilaiva oli edellisen myrskyn -aikana hajonnut johonkin läheiseen kariin ja purkanut kalliin kuormansa -meren hyväksi. Matti oli ensimmäinen, joka avasi suunsa ja puhui: -- -No, siinä se nyt on! Siinä sitä nyt on leipää muutamaksi vuodeksi! - -Siihen jäätiin paikalleen yöhön asti. Yön tultua hävisi sumu itään ja -oma saari oli lähellä. Soudettiin lähemmä maata ja laskettiin verkot. -Sitten ahdettiin haapio täyteen kuormaan talipaaleja, soudettiin -kotiin, nostettiin talit ranta-aittaan ja palattiin merellä olevien -talien luo kahdella haapiolla, joista toista soutivat Matti ja -Anna-Liena ja toista Jussi ja Anna-Sovia. Ennen päivän nousua olivat -kaikki talit tallella. Se vastasi viiden kesän kalansaalista! - -Vielä tänäkin päivänä uskotaan, että Hanskin Matin suvun rikastuminen -on saanut alkunsa niistä talipaaleista. Kuka hänen tietää! Jokaisella -suvulla, joka on köyhyydestä siirtynyt hyvinvointiin tai rikkauteen, on -vaiheissaan se kohta, johon köyhyys loppui ja josta parempi tulevaisuus -alkoi. - -Paljon päänvaivaa antoi rantakäräjillä miehille kysymys siitä, mikä -oikeastaan Hanskin Mattia vei hyvän saaliin perään, sillä tässähän -eivät ainakaan apteekin rohdot voineet mitään vaikuttaa. -- Oli nyt -senkin asian laita niin taikka näin! Varmana voidaan pitää ainoastaan -sitä, ettei tämä Hanskin Matin tapaus kelpaa tupakkamiehille esikuvaksi -sillä tavalla, että joku luulisi onnen tapaavansa matkimalla Hanskin -Matin tupakkaretkeä -- nimittäin lähtemällä pitkälle merimatkalle -- -ilman tupakkaa! - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PENNA MERIKARHU *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/67181-0.zip b/old/67181-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index fe8f4f2..0000000 --- a/old/67181-0.zip +++ /dev/null |