NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9569 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..4d827ca
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #67170 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67170)
diff --git a/old/67170-0.txt b/old/67170-0.txt
deleted file mode 100644
index 34bbff0..0000000
--- a/old/67170-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9569 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Robin Hood ja hänen iloiset
-toverinsa, by John Finnemore
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Robin Hood ja hänen iloiset toverinsa
-
-Author: John Finnemore
-
-Translator: Jussi Tervaskanto
-
-Release Date: January 15, 2022 [eBook #67170]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ROBIN HOOD JA HÄNEN ILOISET
-TOVERINSA ***
-
-
-
-
-
-ROBIN HOOD JA HÄNEN ILOISET TOVERINSA
-
-Kirj.
-
-John Finnemore
-
-
-Englanninkielestä Suomentanut
-
-Jussi Tervaskanto
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1926.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Johdanto.
-Robin Hoodista tulee henkipatto.
-Robin Hood kohtaa etevimmän seuralaisensa.
-Toinen alokas.
-Robin Hood kohtaa hengenmiehen.
-Miten Robin Hood kohtelee murheellista ritaria.
-Joukkue saa oman harpunsoittajan.
-Miten Robin Hood voitti sheriffin palkinnon.
-Sheriffi ja Guy Gisborne lähtevät vangitsemaan Robin Hoodia.
-Robin Hood ottaa osaa nahan parkintaan.
-Miten sheriffi sai omituisen palvelijan.
-Sheriffi yötä metsässä.
-Robin Hood kohtaa Vihreän Yrjön ja sitten erään kerjäläisen.
-Herefordin piispa kohtaa muutamia paimenia.
-Robin Hood kohtaa kattilanpaikkaajan.
-Piispa koettaa omin voimin.
-Robin Hood teurastajana.
-Robin Hood pelastaa lesken pojat.
-Robin Hood tapaa Marian Neidon Sherwoodin metsässä.
-Sir Richard Lee maksaa velkansa.
-Robin Hood myy patoja Nottinghamin kaupungissa.
-Pikku Johnin kerjuumatka.
-Robin Hood joutuu vihdoin sheriffin kynsiin, ja mitä sitten tapahtuu.
-Will Stutely tarttuu sheriffin virittämään ansaan.
-Kuningas Rikard kohtaa Robin Hoodin.
-Miten Robin Hoodin elämä loppui.
-
-
-
-
-JOHDANTO
-
-
-Englannin kansansankareista ei kukaan ole saavuttanut Robin Hoodin
-vertaista nimeä ja mainetta. Seitsemättä sataa vuotta ovat tätä
-kuuluisaa rosvoa ylistävät laulut ja balladit kaikuneet Englannin
-rahvaan huulilta. Kuninkaat ja ruhtinaat ovat unohtuneet, mutta ei
-Sherwoodin metsän iloinen Robin Hood eikä hänen uljaiden seuralaistensa
-joukko. Hänen seikkailujaan kerrottiin runoissa, joita laulettiin
-kyläkisoissa, ja monien vanhojen laulujen häivyttyä muistista ja
-tietoisuudesta, nämä ovat säilyneet, todistaen kuinka lähellä kansan
-sydäntä olivat ne tarinat, joita kerrottiin tuosta vihreän metsän
-sankarista ja hänen teoistaan.
-
-Ei ole luotettavaa, historiallisesti pätevää lähdettä Robin Hoodin
-elämän tutkimiseksi. Kaikki on verhottu legendan ja muinaistarujen
-utuiseen hämärään. Toiset vanhojen runojen ja kertomusten tutkijat
-olettavat, että Robin Hood oli todellinen Sherwoodin metsän
-rosvopäällikkö, salon kuningas, todella elänyt olento, toiset taas
-väittävät, että jonkin kuuluisan rosvo joukkueen urotyöt on liitetty
-hänen nimeensä ja ettei todellista Robin Hoodia ole ollut.
-
-Varmaa vain on, että noin satakunta vuotta sen jälkeen kun tuon
-kuuluisan rosvon sanotaan eläneen, hänen nimensä oli yleisesti
-tunnettu. Eräässä Englannin vanhimpia runokirjoja "Piers Plowman'issa",
-joka on kirjoitettu noin 1362, mainitaan Robin Hoodin laulut;
-perintätiedon mukaan sankari kuoli v. 1247. Tämä aikamääräys soisi
-hänelle pitkän iän, sillä hänen mainitaan syntyneen 1160 Locksleyssa
-Nottinghamin kreivikunnassa. Kuten runossa lauletaan:
-
-    Miss' uljas on Locksley ja Nottinghamshire,
-    kylä Locksleyn kultainen,
-    Sieltä kotoisin kuulu on Robin Hood,
-    Mies uljahan mainehen.
-
-Luullaan, että hän oli hyvää sukua, ja jotkut kirjailijat väittävät,
-että hän oli aatelismies, Huntingdonin jaarli. Ollessaan vielä nuori
-mies hän sortui henkipatoksi; hänen oli pakko etsiä turvapaikkaa
-äärettömän laajoilta, jylhiltä saloilta, joita Englannin pohjoisosa
-silloin oli täynnä. Täällä hän kokosi ympärilleen joukon uljaita
-tovereita, valiomiehiä joka ainoa, jotka hän itse valitsi. Hän tutki
-ensin miestä, ennen kuin hyväksyi hänet joukkoonsa, ja muuan vanha
-kirjailija sanoo: "Milloin ikinä hän kuuli puhuttavan erikoisen
-väkevistä ja rohkeista miehistä, hän pukeutui valepukuun ja pyrki
-tutustumaan heihin kerjäläiseksi pukeutuneena. Saatuaan sitten selville
-heidän taistelukuntoisuutensa hän ei milloinkaan jättänyt heitä
-ennen kuin oli tehnyt kaiken voitavansa saadakseen heidät liittymään
-seuraansa."
-
-Robin Hoodin rosvoelämän huomattavimmat sankariteot on sovitettu
-Rikard Leijonamielen ja Juhana Maattoman hallituskausiin. Englannissa
-vallitsi siihen aikaan suuri sekasorto; hallitusvalta oli heikko ja
-horjuva, mikä johtui aluksi siitä, että Rikard oleskeli kauan poissa
-kotimaastaan, ja myöhemmin siitä vihasta ja inhosta, jota kaikki
-kansanluokat tunsivat julmaa ja petollista Juhanaa kohtaan. Rikardin
-kanssa Robin Hoodin sanotaan päässeen sovintoon, mutta milloinkaan hän
-ei ollut Juhanan ystävä -- hän elikin henkipattona koko tuon yleisesti
-vihatun kuninkaan hallituskauden.
-
-Kenenkään henkipaton elämänvaiheita ei milloinkaan ole seurattu
-niin hartaalla mielenkiinnolla ja ihastuksella kuin Robin Hoodin,
-ja melkein yhtä kuuluisat ovat hänen suosituimmat seuralaisensa ja
-ystävänsä, Pikku John, Puna-Will, Much Myllärinpoika, Tuck Munkki
-ja Marian Neito. Mistä sitten johtui tuo syvä ja pysyvä kiintymys
-mieheen, joka ilmeisesti kuvataan senaikaisen hallituksen vastustajaksi
-ja rosvoksi? Käsittääksemme tämän meidän on palautettava mieleemme
-aika, jona Robin eli. Englannin kansa oli jakaantuneena kahteen
-suureen kansanluokkaan -- hallitseviin normanneihin ja kukistettuihin
-sakseihin. Normannit sortivat ankarasti sakseja ja pakottivat heidät
-tottelemaan uusia lakeja ja noudattamaan uusia tapoja. Robin Hood
-oli saksilainen ja nousi normannilaisia aatelisherroja vastaan, ja
-siksi kansa häntä rakasti ja ihaili kertomuksia siitä, miten ovelasti
-hän rosvosi sortajia. Robin ei näet milloinkaan ryöstänyt köyhältä.
-Siinä suhteessa kaikki runot ovat yksimielisiä, ja kun hänen nimensä
-mainitaan historiassa, on laita aivan sama -- aina hänet kuvataan
-köyhän, sorretun ja puutteenalaisen ystäväksi; hän ei milloinkaan salli
-pienintäkään vääryyttä tai loukkausta tehtävän naiselle; rikkaalta hän
-ottaa tämän omaisuuden ja jakaa köyhille.
-
-Hänen henkipatoksi julistamisensa ei liioin ehdottomasti merkitse, että
-hän olisi tehnyt jonkin raskaan rikoksen. Saksilainen saattoi joutua
-henkipatoksi vähäpätöisestä syystä. Jos hän ampui hirven maalta, joka
-ennen oli ollut hänen omansa, sitä pidettiin raskaana rikoksena, josta
-seurasi henkipattoisuus. Henkipattoisen elämä oli toivottoman kurjaa.
-Häntä mainitessa käytettiin nimeä "suden pää" osoitukseksi siitä, ettei
-hänen henkensä ollut enemmän arvoinen. Kuka tahansa hänet kohtasi, sai
-tappaa hänet kuin metsän pedon; "hän oli kaikkia vastaan, ja kaikki
-olivat häntä vastaan".
-
-Kun Robin Hood pakeni metsäänsä, hän antoi yhä uusien iskujen kohdata
-aatelisherroja, maansa sortajia. Hän kävi käsiksi ja rosvosi paronin,
-ritarin ja sheriffin, apotin ja priorin -- miehiä, jotka edustivat
-normannien hallitusta kaikessa julmuudessaan. Tämän vuoksi kansa
-rakasti häntä. Kansan silmissä hän edusti vapautta ja rikkaiden ja
-köyhien yhdenvertaisuutta lain edessä. Siksi kansa säilytti mielessään
-hänen jokaisen tekonsa ja sepitti niistä lauluja, jotka kulkivat
-polvesta polveen, kunnes joku kynäniekka ne piirsi muistiin ja
-kirjanpainaja ne vihdoin painoi painokirjaimin siroille paperiarkeille.
-Näistä lauluista käy ilmi englantilaisten ikivanha rakkaus suoraan
-ja vilpittömään menettelyyn. Nuo uljaat, metsiin paenneet talonpojat
-pitävät horjumatta yhtä puolta myötä- ja vastoinkäymisessä. He iskevät
-ankarasti, mutta he iskevät suoraan. He ovat kohteliaita naisille,
-kunnon miehille ja köyhille. Arvelematta he pilkkaavat sortajaansa
-ja tuhoavat hänet, he anastavat hänen omaisuutensa, mutta eivät ota
-sitä itselleen, vaan ilahduttavat lahjoillaan puutteenalaisia. Sanalla
-sanoen Robin Hood on muinaisten saksilaisten karkeiden ja vilpittömien
-hyveiden ruumiillistuma.
-
-Englannin kirjallisuus on täynnä viittauksia Sherwoodin metsän Robin
-Hoodiin ja hänen iloisiin tovereihinsa. Shakespeare sanoo näytelmässään
-"Miten haluatte" maasta karkotetusta herttuasta: "Hänen mainitaan jo
-olevan Ardenin metsässä ja monen iloisen miehen hänen seurassaan; ja he
-elävät siellä _Englannin vanhan Robin Hoodin_ tavoin... ja kuluttavat
-aikaansa huolettomasti, kuten tehtiin vanhaan hyvään aikaan."
-
-Ja Drayton, Shakespearen aikainen runoilija, antaa runoteoksessaan
-"Polyolbion", joka kertoo Englannin oloista, hehkuvan kuvauksen
-henkipatoista:
-
-    Vuossata riittäis ei, jos kertois seikkailut
-    kun miehet Mansfieldin ne häntä väijyivät,
-    ja hauskat kepposet, joit' teki Robin Hood:
-    vaan silloin Robin Hood hän petti pettäjät,
-    tai Nottinghamiin pääs kun valhevaatteissaan,
-    livisti viekas tuo varmoilta saajiltaan.
-    Sen tietää joka mies, ken tällä saarell' on:
-    ken oli Robin Hood ja kuka Pikku John
-    ja Yrjö, Puna-Will, Much, poika myllärin --
-    kun loppuu juttu tää, jo päättyy aikakin.
-    Tuck, munkki iloinen, ylisti saarnoissaan
-    kuin toimi Robin Hood veikkoineen, kerrotaan:
-    Häll' urhoa sata on ja jousenkäyttäjää,
-    on käskyt täyttämään ain' alttiit miehet nää;
-    on lakit purppuraa ja puvut vihreää,
-    ja käyrät torvet nuo oudoiksi eivät jää,
-    kun jahtisarvi vain soi heidän huuliltaan,
-    niin laaksot, kukkulat helähtää kaikumaan;
-    yl' olan nauha käy, sen nuppiin kiinteään
-    ain' nuolikimppu myös sivulle liitetään;
-    vyöll' lyhyt miekka on, on kilpi vaaksan vain --
-    ken iski säärehen, mies näet ei ollut lain --
-    ja marjakuusta on puu vankkain jousien,
-    ja jalan kolmen ain' on nuoli mittainen.
-
-           *       *       *
-
-    Ja jousimiehet nää niin oli taitavat,
-    ett' tappaa kiitävän he hirven saattoivat.
-    Se sitten paistettiin kohdussa korpien,
-    mut usein nälkä vain soi pitosärpimen;
-    ja levon Robin Hood ja iloveikot nuo
-    puun alla suviöin he itsellensä suo;
-    kun kirkon kalleudet tai arkut apotin
-    hän ryösti, köyhien ne tupaan tuotihin;
-    ja tielle Robinin vaikk' ylväs piispa saa,
-    ei ennen pääse hän, kuin lunnaat suorittaa;
-    mut lesket hädästään auliisti auttoi hän
-    ja torjui ahdingot vääryyttä kärsivän.
-
-Näin suurenmoista köyhien puolustajaa kansa tietenkin rakasti,
-ja satoja vuosia juhlittiin ja kisailtiin hänen kunniakseen ja
-Robin Hoodin päivää pidettiin suuremmassa arvossa kun minkään
-kalenterissa olevan pyhimyksen päivää. Hänen elämäkertaansa esitettiin
-yksinkertaisissa näytelmissä, ja Robin Hoodin, Pikku Johnin,
-Tuck Munkin, Marian Neidon ja muiden osia esittivät jousimiehet
-suurille, ihastuneille kansanjoukoille. Itse piispa Latimer todistaa
-eräässä saarnassaan, jonka hän piti kuningas Edvard VI:n kuullen:
-"Kotimatkallani Lontoosta", sanoo piispa, "tulin kerran ratsastaen
-eräälle paikkakunnalle ja lähetin samana iltana sanan kaupunkiin, että
-saarnaisin siellä aamulla, koska oli pyhäpäivä ja koska se minusta
-oli sopivaa pyhätyötä. Kirkko oli matkani varrella ja ratsastin sinne
-seurueineni (odotin tapaavani kirkossa lukuisan kuulijakunnan). Kun
-tulin sinne, oli kirkon ovi lukossa. Odottelin siinä runsaan puoli
-tuntia. Vihdoin löytyi avain, ja eräs seurakuntalaisista lähestyi minua
-sanoen: 'Sir, meillä on tänään paljon puuhaa. Emme ehdi kuulemaan
-teitä: on Robin Hoodin päivä. Seurakuntalaiset ovat poistuneet kotoaan
-Robin Hoodia juhlimaan. Olkaa hyvä älkää heitä estäkö.'" Piispa sai kun
-saikin mennä matkoihinsa ja väistyä Robin Hoodin juhlan tieltä.
-
-Ja nyt seuraa kertomus Robin Hoodista.
-
-
-
-
-I luku
-
-ROBIN HOODISTA TULEE HENKIPATTO
-
-
-Kauan sitten, siihen aikaan, jolloin Henrik II, ensimmäinen
-Plantagenet-sukuinen kuningas, istui Englannin valtaistuimella, asteli
-muudan nuorukainen ripeästi Sherwoodin metsän läpi. Hän oli pitkä,
-voimakas, miellyttävän näköinen nuori mies, yllään saloseuduilla
-käytetty puku, vihreä nuttu ja housut sekä päässään sininen lakki eli
-huppu. Hänen olallaan heilui jykevä pitkäjousi ja hänen kupeellaan oli
-kimppu lähes metrin pituisia nuolia. Nämä olivat hänen ainoat aseensa,
-lukuun ottamatta vyössä riippuvaa metsästyspuukkoa.
-
-Metsätietä jota hän asteli, reunustivat jättiläistammet, ja kerran
-hän pysähtyi katselemaan pakenevaa sarvipäistä hirvilaumaa, joka
-siroin liikkein kiiti ohi vinhaa vauhtia. Toinen käsi kävi jouseen,
-toinen viineen, mutta hän hillitsi itsensä ja tyytyi vain laskemaan
-nuolen jänteelle. Hän tiesi olevansa kuninkaan metsässä, ja nämä
-olivat kuninkaan hirviä, ja yhdenkin tappaminen maksoi ihmishengen
--- tai oikeastaan enemmänkin. Enemmän siitä vaadittiin kuin ihmisen
-henki. Tällainen puhe tuntuu kovalta, mutta on totta. Siihen
-aikaan puhkaistiin silmät siltä, joka tappoi hirven kuninkaan
-metsästysalueelta, ja syyllistä kidutettiin niin kauheasti, että
-kuolema olisi ollut helpompi.
-
-Kookas nuorukainen tiesi tämän varsin hyvin, mutta vielä toinenkin syy
-sai hänen kätensä pysähtymään. Hän oli matkalla Nottinghamiin ja toivoi
-pääsevänsä kuninkaan metsänvartijaksi, eikä hänen toiveilleen suinkaan
-olisi ollut eduksi käydä käsiksi kuninkaan hirveen. Hän kulki edelleen,
-jätti metsätien ja asteli nurmikon poikki, joka oli kirjavanaan
-pähkinäpuu- ja piikkipaatsamaviidakkoja, kun karski ääni puhutteli
-häntä.
-
-"Seis!" huudettiin. "Kuka olet, joka ylpeästi kuljet kuninkaan metsän
-läpi?"
-
-Nuorukainen kääntyi ja näki viisi tai kuusi miestä laajan
-piikkipaatsamapensaan varjossa. Yhtä lukuunottamatta kaikki istuivat
-maassa ja tämä se juuri puhui. Ensi näkemältä nuorukainen tunsi
-heidät kuninkaan metsän- ja hirvenvartijoiksi, ja hän tervehti heitä
-kunnioittavasti kumartaen. Sitten hän vastasi miehelle, joka oli häntä
-puhutellut ja jonka paremmat varusteet ja hopeinen metsästystorvi
-ilmaisivat hänet päämetsänvartijaksi.
-
-"Nimeni", vastasi pitkä nuorukainen, "on Robert Fitzooth, vaikka
-monet sanovat minua Robin Hoodiksi. Vanhempani ovat kuolleet, ja olen
-matkalla Nottinghamiin."
-
-"Miksi sinne menet?"
-
-"Toivon pääseväni kuninkaan metsänvartijaksi."
-
-Mies nauroi ivallisesti. "Helpommin sanottu kuin tehty", hän murahti.
-"Jokainen maaton mies ja isännätön lurjus yrittää liittyä meidän
-uljaaseen seuraamme. Mitä hyötyä meillä olisi sinun tapaisestasi
-pojannaskalista? Miestä me tarvitsemme eikä sinulla ole muuta kuin
-miehen jousi."
-
-"Tuo on enemmänkin kuin tavallisen miehen jousi", huusi toinen
-metsänvartija. "Katsokaa, miten jykevä se on. Enpä usko tuollaisen
-poikanulikan pystyvän sitä jännittämään."
-
-"Jännittämäänkö?" ilkkui päämetsänvartija, "vielä mitä, hän kantaa sitä
-vain turhamaisuudesta."
-
-Robinin kirkas silmä välähti ja hänen verevät kasvonsa karahtivat
-punaisiksi.
-
-"Uskallan kilpailla sen jännittämisessä teidän jokaisen kanssa", hän
-huusi.
-
-"Ja mitä panet veikkaan puolestasi?" kysyi päämetsänvartija.
-
-"Rahaa minulla ei ole", huusi tulinen nuorukainen, "mutta uskallan
-pääni kukkaroanne vastaan siitä, että osaan mihin maaliin vain
-määräätte."
-
-"Olkoon menneeksi!" huusi metsänvartija vihaisesti, "tuossa on
-maalitaulu."
-
-Hän osoitti nurmikon yli etäisen metsäaukion suuta. Hirvilauma oli
-syöksynyt esiin, mutta miehet nähdessään pysähtynyt. Laumaa johti
-komea hirvi, joka heitti pystyyn sarvekkaan päänsä nuuskien ilmaa
-ja kuopien levottomasti maata toisella etujalallaan. Robin Hood ei
-virkkanut sanaakaan, otti jousensa, kiristi jännettä ja valitsi
-nuolen viinestään. Sitten hän kävi käsiksi jouseen tavalla, josta
-metsänvartijat huomasivat, ettei kysymyksessä ollut aivan tavallinen
-jousimies enempää voimien kuin taitavuudenkaan puolesta. Iso jousi
-taipui ja kiristyi ihmetyksen mutinan kuuluessa ympäriltä. Sitten Robin
-osoitti olevansa yhtä lujahermoinen kuin oli vahva ja taitavakin,
-sillä juuri kun hän sai vedetyksi nuolen teräksisen pään jouseen asti,
-päämetsänvartija huudahti äkisti:
-
-"Pääsi on kysymyksessä. Muista se, nuori yltiöpää!"
-
-Tämän hän teki säikähdyttääkseen ja hämmentääkseen Robinia hänen
-juuri ollessaan tähtäämässä, mutta aie ei onnistunut. Kaikesta
-päättäen nuorukainen ei ollut kuullut mitään. Hänen terävä silmänsä
-tähyili pitkin nuolta, kulmakarvat olivat hieman rypistyneet kuten
-tarkasti punnitsevalla, huulet lujasti yhteen puristetut; sitten viuh!
-jousenjänne vongahti, ja nuoli surisi isona mehiläisenä halki ilman.
-Seuraavassa silmänräpäyksessä iso hirvi syöksähti pystyyn ja kaatui
-kyljelleen kuolleena, nuoli sydämen läpi ammuttuna.
-
-Hetken aikaa metsänvartijat seisoivat mykkinä hämmästyksestä
-ihmelaukauksen johdosta, sitten nousi ihmettelyn kohina. Rob kääntyi
-rauhallisesti päämetsänvartijaan.
-
-"Olen voittanut kukkaron", hän sanoi.
-
-Mutta mies hymyili ilkeästi. "Tahdotko tietää mitä olet voittanut", hän
-sanoi ilkkuen, "olet voittanut metsästyslakien rikkomisesta tulevan
-kidutuksen ja rangaistuksen. Tuo tuolla oli kuninkaan hirvi, ja
-sinunlaisesi jousimies tietää kyllä, mitä hirven tappaminen kuninkaan
-metsästä merkitsee. Miehet, ottakaa hänet kiinni ja sitokaa."
-
-Robin huomasi, mihin hirveään vaaraan hän oli joutunut niin äkkipäätä
-hyväksyessään ehdotetun ampumamaalin ja kääntyi paetakseen. Mutta se
-oli myöhäistä! Pari metsänvartijaa oli jo hyökännyt hänen kimppuunsa
-ja kampannut hänet kumoon, ja tuossa tuokiossa oli hänen kätensä ja
-jalkansa sidottu yhteen jousen jänteillä.
-
-"Nyt olemme verekseltä saaneet kiinni hirventappajaroiston", nauraa
-hihitti päämetsänvartija. "Sheriffi on jo pari kolme kertaa valittanut,
-että hirviä varastetaan tiheiköistä ja ettemme tuo ketään lurjusta
-varkaudesta syytettynä hänen linnaansa. Tänään voimme komeasti
-tyydyttää hänet."
-
-Robinin veri jähmettyi, kun hän kuuli tämän. Tuo petollinen konna oli
-houkutellut hänet ansaan yllyttäessään hänet hirven tappoon, ja nyt hän
-kylmäverisesti aikoi antaa hänet ilmi tavallisena salametsästäjänä ja
-esittää hänen vangitsemisensa kiinniottajien valppauden ansiona.
-
-Metsänvartijan puhetta tervehtivät hänen käskyläisensä
-hyväksymishuudoin.
-
-"Aivan oikein", huusi muuan, "ja viekäämme hänet sinne tavalla, joka
-soveltuu tuollaiselle lurjukselle!"
-
-"Millä tavalla, Hubert?" tiedusteli päämetsänvartija.
-
-"Sidottuna tappamansa hirven nahkaan!" huusi Hubert.
-
-"Hyvä on!" huusi johtaja, "nylkekää nahka, pojat, ja käärikää tuo
-veijari siihen."
-
-Kädenkäänteessä metsänvartijat nylkivät hirven, ja pian Rob oli
-kääritty kuumaan, rasvaiseen nahkaan, jonka ympäri sidottiin joutilaita
-jousenjänteitä. Hänen päänsä pisti esiin kaula-aukosta ja muu ruumis
-oli muodottomana möhkäleenä kiedottuna pehmeään, täplikkääseen nahkaan,
-joka vastikään oli verhonnut isoa uroshirveä. Robinin sydän oli
-pakahtumaisillaan vihasta ja raivosta noita viheliäisiä pettureita
-kohtaan, mutta hän oli avuton ja tulevaisuus näytti sangen synkältä.
-Normannilainen sheriffi ei ottaisi hänen puheitaan kuuleviin korviin:
-selvä oli, että oltiin varoittavan esimerkin tarpeessa ja että hänestä
-tulisi se. Hän oli jo näkevinään Nottinghamin torin ja itsensä pyövelin
-käsissä, joka panisi toimeen lain kauhistuttavan tuomion. Hän oli
-kerran nähnyt erään miesraukan kärsivän rangaistusta juuri samasta
-rikoksesta, josta häntä syytettiin, ja hän kiemurteli tuskissaan
-ajatellessaan, että sama rangaistus nyt oli uhkaamassa häntä itseään.
-Liian hirvittävältä tuntui ajatus, että hänen, joka oli nuori ja vahva,
-olisi koko elämänsä hoiperreltava sokeana ja raajarikkona, ja hän
-vääntelehti siteissään ja ponnisteli päästäkseen vapaaksi. Mutta turhia
-olivat kaikki yritykset, sidos oli lujaa tekoa.
-
-"Miten saamme tuon lurjuksen kuljetetuksi perille?" huusi muuan
-metsänvartija.
-
-"Tosiaankin, sitä minäkin olen tässä miettinyt, Dickon", vastasi
-päämetsänvartija. "Äsken näimme parin kolmen saksilaismoukan kaatavan
-puita vajaan puolen mailin päässä. Kuulkaa, vielähän nytkin kuuluu
-jyske."
-
-Joukko seisoi hiljaa, ja kirveeniskut kaikuivat kaukaa.
-
-"Juokse Dickon", sanoi joukon johtaja miehelle, joka oli puhunut, "ja
-tuo heidät tänne ja ota mukaasi halkoreki."
-
-Dickon riensi matkaan ja palasi vähän ajan kuluttua mukanaan
-puunhakkaajat ja heidän rekensä.
-
-"Nostakaa lurjus maasta", käski päämetsänvartija, "heittäkää hänet
-rekeen ja vetäkää edellämme kaupunkiin."
-
-Puunhakkaajia oli kolme, ja kaksi heistä totteli kiireesti, kolmas
-sen sijaan vastahakoisemmin. Kaikki he kuuluivat halvimpaan
-työntekijäluokkaan ja heillä oli yllään karkea puku, lehmännahasta
-tehty nuttu sekä samasta aineesta valmistetut anturakengät ja
-säärystimet, eikä heidän takkuista tukkaansa verhoamassa ollut
-minkäänlaista päähinettä. Kaksi heistä oli vanhoja miehiä, ja nämä
-olivat kärkkäät tottelemaan metsätyrannin antamia käskyjä; kolmas oli
-vankkarakenteinen, leveäharteinen, kolmenkymmenen ikäinen mies, joka,
-kuten sanottu, lähti hitaammin täyttämään käskyä. Yhdessä he kuitenkin
-nostivat Robinin maasta ja heittivät hänet rekeen, jossa oli kahdelle
-edestä kaarevalle saarnipuiselle jalakselle asetettu lankkukehys.
-Sitten talonpojat tarttuivat vetoköysiin, ja karkeatekoiset ajoneuvot
-liukuivat kevyesti lyhyttä, kankeaa ruohoa pitkin.
-
-Vajaat puoli mailia kuljettuaan he saapuivat kivikkoiselle tielle,
-ja nyt reki kolisi ja hyppeli ja viskeli hirvennahkaista kääröä ja
-siinä olevaa miestä puolelta toiselle. Robin ei kokonaan viskautunut
-pois, sillä reen kummallakin laidalla oli vaajarivi estämässä kuorman
-putoamista, mutta hän heittelehti laidalta toiselle kykenemättä
-auttamaan itseään, raakojen metsänvartijoiden täyttä kurkkua
-ilakoidessa vankinsa toivottoman tilan johdosta. Nahka puristi Robinia
-kamalasti, ja kun se joka hetki kutistumistaan kutistui, teki hänen
-mielensä huutaa tuskasta. Mutta hän puri hampaansa yhteen ja pysyi
-äänettömänä, sillä hän tiesi, että hänen voihkinansa vain huvittaisi
-raakoja metsänvartijoita.
-
-Äkkiä heiluva reki pysähtyi. Päämetsänvartija hypähti eteenpäin ja iski
-jousellaan hirvittävällä voimalla talonpoikaa hartioihin.
-
-"Vai niin, lurjus!" hän huusi, "etkö olekaan halukas vetämään. Mitä,
-aiotko osoittaa saksilaista härkäpäisyyttäsi meille, metsäherroille!"
-Ja satelemalla sateli iskuja miehen päähän ja hartioihin.
-
-Puunhakkaajan käsi laskeutui hänen vyössään olevan leveäteräisen puukon
-päähän, mutta kun toinen vanhoista miehistä huudahti, hän otti kätensä
-pois ja veti kuin hevonen, joka on saanut maistaa kiihottavaa ruoskaa.
-
-"Will, poikani!" huusi vanha mies väräjävin äänin. "Vedä! vedä! älä
-suututa metsänvartijaa."
-
-"Niinpä niin, äijä, sinä puhut järkevästi", sanoi vartija julmasti
-naurahtaen. "Oiva neuvo tosiaankin. Parasta on Willin olla
-suututtamatta metsänvartijaa. Vedä, Will! Vedä, senkin saksilaiskoira!"
-ja metsänvartija iski taas kymmenkunta kertaa nuorta puunhakkaajaa
-navakasti hartioihin. Takkuisen tukan alla leimusivat saksilaisen
-silmät punaisina, mutta hän taivutti päänsä, antoi myrskyn pauhata
-ja veti halukkaasti, näyttäen hyvin nöyrältä ja kuuliaiselta. Äkkiä
-tie kääntyi, ja he tulivat pieneen kylään, jossa oli kolmisenkymmentä
-mökkiä. Suurinta taloa koristi oven edessä riippuva seppele.
-
-"Ravintola! Ravintola!" huusi Hubert. "Mitä arvelette, toverit, jos
-vähän pysähtyisimme! Luulen voivani tyhjentää kokonaisen pullon tämän
-pitkän metsämatkan jälkeen."
-
-Toiset olivat samaa mieltä, ja niin pysähtyi reki pienen majatalon oven
-eteen. Metsänvartijat menivät tilaamaan viiniä.
-
-Heidän siinä juodessaan huudahti muuan heistä äkkiä kovalla äänellä.
-
-"Katsokaa, tuolta tulee joukko meikäläisiä! -- Näettekö, keitä he ovat
-siepanneet!"
-
-Puiden lomitse lähestyi kylää viisi metsänvartijaa, ja heidän
-keskellään asteli kaksi miestä sidotuin käsin ja köysi käsivarsiin
-kiinnitettynä.
-
-"Hyvä, hyvä!" kirkui päämetsänvartija ihastuksissaan. "He ovat saaneet
-kiinni pari metsässä lymyilevää henkipattoa. Kun noiden kahden
-lurjuksen lisäksi vielä tuomme äsken vangitsemani veijarin, ihastuu
-sheriffi ikihyväksi. Hyvin tehty, pojat, miten saitte heidät kiinni?"
-
-Innokkaina kuulemaan, miten henkipatot oli vangittu, lähtivät
-päämetsänvartija ja hänen miehensä joukolla tulijoita vastaan. He eivät
-pelänneet Robin Hoodin pakenevan, koska hän oli niin lujasti sidottu
-hirvennahkakääröönsä, ja puunhakkaajat eivät uskaltaisi liikahtaa ilman
-lupaa.
-
-Se vanha mies, joka oli kehoittanut nuorempaa puunhakkaajaa
-kärsivällisyyteen lähti kuitenkin ensimmäisenä pakoon. Kun hän näki
-metsänvartijoiden kääntyvän poispäin, hän päästi irti vetoköydestä ja
-pakeni hiljaa pehmeissä anturakengissään, kuten koira, joka juoksee
-ruoskaa pakoon. Hän juoksi kahden mökin välissä olevaan kapeaan
-kujaan ja hävisi. Toinen vanha mies ei huomannut pakoa. Hän seisoi
-selin tovereihinsa ja tuijotti tylsänä metsänvartijoihin, jotka
-huutelivat toisilleen, naurun ja puheensorinan raikuessa ja muutamien
-vastatulleiden juodessa heille tarjotuista pulloista.
-
-Nuori puunhakkaaja Will näytti ensin aikovan seurata vanhempaa
-toveriaan, sitten hän katsahti rekeen. Rob ei sanonut mitään, jottei
-herättäisi metsänvartijan huomiota, vain hänen rukoilevat silmänsä
-puhuivat hänen puolestaan. Will laskeutui toiselle polvelleen reen
-viereen, sieppasi leveän, terävän puukkonsa ja viilsi jousenjänteet
-poikki muutamin nopein sivalluksin.
-
-Rob oli vapaa. Hänen jousensa ja nuolensa oli asetettu hänen viereensä
-rekeen käytettäviksi todistuksina häntä vastaan sheriffin luona. Hän
-sieppasi ne käteensä, livisti kahden pystyssä olevan pylvään lomitse ja
-juoksi Willin perässä, joka syöksyi mökkien väliseen kapeaan kujaan.
-
-"Hobb! Hobb!" äänteli Will juostessaan. "Seuraa meitä! Seuraa meitä!"
-
-Hobb oli kolmas puunhakkaaja, vanha mies, joka seisoi härän tavoin
-töllistelemässä metsänvartijoiden kohtausta. Varoitushuuto herätti
-hänen huomionsa, hän katseli hitaasti ympärilleen, suu ammollaan
-ihmetyksestä, ja näki toveriensa pakenevan. Onnettomuudeksi Willin
-ääni oli kuulunut niidenkin korviin, joille se ei ollut tarkoitettu.
-Päämetsänvartija pyörähti ympäri kantapäillään ja huudahti vihasta
-nähdessään mitä tapahtui.
-
-"Ne lurjukset pakenevat!" hän karjui jymisevällä äänellä, "ja he ovat
-päästäneet vangin irti. Takaisin, pojat, ja ottakaa heidät kiinni
-elävinä tai kuolleina!"
-
-Puhuessaan hän sujahutti nuolen jouseensa ja veti jänteen korvaansa
-asti. Hobb juosta lönkytteli toveriensa jälkeen, sillä vihdoinkin
-hänen hitaasti toimivat aivonsa olivat käsittäneet sen tosiasian,
-että metsään pakeneminen oli varminta. Mutta hanhensulkainen nuoli
-ei viivytellyt. Se kimmahti jousesta, viuhahti häntä kohti ja
-sattui suoraan hartiain väliin. Hobb kaatui kasvoilleen ja makasi
-hiljaa, hanhensulkainen nuoli vielä värisevänä törröttäen surmatun
-puunhakkaajan selässä.
-
-
-
-
-II luku
-
-ROBIN HOOD HENKIPATTONA
-
-
-Juostuaan mökkien välissä olevan kapean kujan läpi Robin tuli pienelle
-pihalle, jonka perällä olevan aidan yli puunhakkaaja Will juuri
-oli kiipeämässä; vanha mies oli kokonaan kadonnut näkyvistä. Rob
-harppasi pienen pihan poikki, asetti jalkansa puisen paaluaitauksen
-poikkitangolle ja livahti silmänräpäyksessä yli. Edessä oli avoin
-kenttä, ja sen yli vanha mies juoksi vikkelästi Willin seuratessa
-jonkin matkan päässä.
-
-Rob seurasi heitä juosten kaikin voimin suojaavaa metsää kohti, jonne
-hänen toverinsakin olivat menossa. Hän oli juuri metsän reunassa,
-kun kuuli huutoa takaapäin. Hän vilkaisi taakseen ja näki viisi,
-kuusi päätä ilmestyvän näkyviin paalutuksen takaa. Metsänvartijat
-olivat heidän kintereillään, mutta Rob kajahutti ilmoille uhmaavan
-riemuhuudon, sillä metsäseudussa olisi vaikea saada karkulaisia kiinni,
-ja hän tiesi olevansa turvapaikan läheisyydessä.
-
-Hän syöksyi puiden sekaan ja näki Willin vähän matkan päässä
-odottamassa.
-
-"Tätä tietä! Tätä tietä!" huusi puunhakkaaja, ja Rob riensi sinnepäin.
-Seuraavassa hetkessä Rob näki vanhan miehen juosta lönkyttävän
-kaitaista polkua, ja molemmat miehet juoksivat oppaansa jäljessä
-kymmenkunta minuuttia. Vanha mies suuntasi kulkunsa rämeelle, jossa hän
-hyppeli ruohomättäältä toiselle, kehoittaen toisia astumaan samoille
-paikoille, sillä muuten he uppoaisivat mutaiseen suohon ja olisivat
-tuhon omat. Sitten he taas saapuivat lujalle maaperälle, ja vanha mies
-pysähtyi jättiläistammen alle ja istuutui lepäämään isolle juurelle.
-
-"Missä on Hobb?" hän huohotti.
-
-"Kuollut, isä", vastasi Will "päämetsänvartija surmasi hänet, ampui
-nuolen hartiain väliin. Hobb on aina ollut hidasliikkeinen."
-
-"Niin on ollut, hidasliikkeinen Hobb on aina ollut", sanoi vanha
-mies. "Sama kohtalo odottaa meitäkin, jos vielä joudumme jonkin
-metsänvartijan pitkänjousen ulottuville. Niin, Will, luulin
-sinun olevan mennyttä miestä, kun kävit käsiksi puukkoosi. Tuo
-päämetsänvartija on kova ja julma mies."
-
-"Vain sinun sanasi, isä, sai minut pysymään tyynenä", vastasi Will.
-"Katkeralta tuntuu, kun ihmistä aivan tyhjän vuoksi piestään kuin
-koiraa."
-
-"Tuntuupa vainkin", sanoi vanha mies, "meitä, jotka ennen omistimme
-maan, kohtelevat normannilaiset isäntämme kuin koiria, jopa huonommin
-kuin koiria. Mutta milloinkaan emme enää tohdi näyttäytyä kylässä,
-Will. Meidän täytyy paeta metsään ja piileksiä siellä, sillä muuten
-meidät pian suljetaan Nottinghamin vankilaan odottamaan herra pyövelin
-hirttonuoraa varoitukseksi kaikille saksilaismoukille, jotka uskaltavat
-vastustaa herrojaan."
-
-"Ja sama, vieläpä pahempikin, olisi minun kohtaloni ollut, ellet sinä
-olisi kelpo ystävän tavoin katkaissut siteitäni", huusi Rob tarttuen
-Willin käteen. "Tuhannen tuhannet kiitokset sinulle!"
-
-"Mitäpä siitä", sanoi puunhakkaaja. "Siinä tarvittiin vain pari
-puukonsivallusta. Mutta miten jouduit heidän käsiinsä?"
-
-Rob kertoi tarinansa ja saksilaiset puunhakkaajat nyökkäsivät jurosti.
-"Kaikki he ovat samaa maata, yhtä petollisia ja julmia", virkkoi Will.
-"He käyttävät mitä temppua hyvänsä houkutellakseen meidät kynsiinsä."
-
-Vanha mies hyppäsi pystyyn puun juurelta, missä oli levähtänyt.
-
-"No niin", hän sanoi, "tällä kertaa selvisimme heistä, ja nyt on
-katsottava, että pysymmekin poissa heidän ulottuviltaan. Seuratkaa
-minua, pojat, opastan teidät täällä metsässä vielä turvallisempaan
-paikkaan."
-
-Mutta Rob ei liikahtanut.
-
-"Kuulkaa, hyvät ystävät", hän sanoi, "en saa rauhaa kun ajattelen, että
-kaksi miesraukkaa vielä on heidän kynsissään. Heidän kohtalonsa on
-jokseenkin varma, jos heidät viedään Nottinghamiin."
-
-"Yhtä varma kuin se, että hirsipuu ja nuora vievät hengen", huudahti
-puunhakkaaja Will, "sillä he ovat noita metsän salaisimmissa sopukoissa
-kuljeksivia henkipattoja. Heidän ja metsänvartijoiden välillä on
-katkera sota, ja ylpeäksi tulee julma sheriffikin saadessaan pari
-heistä kynsiinsä."
-
-"Niin kyllä", sanoi vanha mies, "he ovat miesraukkoja, jotka normannien
-hirmuvalta ja ankarat metsälait ovat karkottaneet kodeistaan. Nyt he
-piileksivät metsissä ja elävät metsänriistasta ja ovat mennyttä miestä,
-jos joutuvat lain kouriin."
-
-"Opasta minut sille polulle, jota heidän on kuljettava Nottinghamiin",
-huusi Robin.
-
-"Se käy helposti", vastasi vanha puunhakkaaja. "Poikanikin osaisi sinua
-opastaa. Mutta mitä hyötyä siitä olisi? Mitä voi yksi mies kokonaista
-kuninkaan metsänvartijajoukkuetta vastaan?"
-
-"En vielä tiedä, mitä teen", huusi Rob, "mutta sietämättömältä tuntuu,
-että noita miesraukkoja raahataan aivan kuin minua, ja ilomielin
-uskallan yrittää iskeä heidän puolestaan, jos tilaisuutta ilmaantuu."
-
-"Hyvin puhuttu, toveri", huusi Will, "ja minä rupean oppaaksi. Lähde
-sinä, isä, metsään ja laittaudu turvaan. Tapaamme taas ison tammen
-luona."
-
-Tämän jälkeen pieni seurue hajaantui. Robin lähti Willin opastamana
-uutta polkua takaisin suon yli, ja vanha puunhakkaaja suuntasi kulkunsa
-Sherwoodin saloille.
-
-Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Rob ja Will lähestyivät puiden
-suojassa pientä kylää, mutta vastakkaiselta puolelta kuin mistä
-olivat paenneet. Tirkistäessään eräästä tiheästä pensaikosta he
-parhaiksi näkivät, miten metsänvartijat marssivat kylästä pois, vangit
-keskellään. Pakolaisten takaa-ajo oli keskeytetty vaarallisen rämeen
-reunassa, ja joukkue palasi nyt Nottinghamiin. Reen he jättivät
-paikoilleen, ja sen lähellä virui Hobb raukka samassa asennossa mihin
-oli kaatunutkin.
-
-"Pelastamaan ja kostamaan", mutisi Robin Hood, ja Will nyökkäsi ja
-kertasi sanat ihmeissään, aivan kuin ei olisi voinut aavistaakaan,
-millä tavoin se kävisi päinsä.
-
-"No, Will", sanoi Rob, "kerro tarkkaan, mitä tietä noiden mahtavien
-metsänvartijoiden on kuljettava kaupunkiin."
-
-Will innostui kuvailemaan, ja pian Robin kohotti kätensä. "Hyvä on",
-hän sanoi, "tässä voi vielä käydä hyvinkin. Suuri, avoin kenttä, sanot.
-Opasta minut sinne, Will, ja koetetaan joutua perille ennen kuin
-metsänvartijat ovat kulkeneet sen poikki."
-
-Will Stutely, se nimittäin oli puunhakkaajan nimi, kulki edellä, ja
-he kiiruhtivat metsän läpi ja saapuivat avoimelle kentälle juuri
-kun metsänvartijat olivat sen keskellä. Robin Hood jätti Willin
-puiden suojaan, astui ylpeästi näkyviin ja huusi kovalla äänellä
-päämetsänvartijalle.
-
-"Hoi, metsänvartija!" hän huusi, "luovuttakaa vangit, tai teidän käy
-huonosti."
-
-Päämetsänvartija saattoi tuskin uskoa omia silmiään nähdessään,
-että Rob oli tullut, kuten näytti, yksinään takaisin vastustamaan
-vihollistensa suurta joukkoa. Mutta hän oli liian vihoissaan kyetäkseen
-vastaamaan; hän tarttui vain kiireesti jouseensa ampuakseen ylpeän
-nuorukaisen, ennen kuin tämä ehtisi palata puiden suojaan. Hän jännitti
-jousensa kaikin voimin ja liipaisi nuolen. Mutta välimatka oli liian
-pitkä, ja nuoli tupsahti ruohoturpeeseen kahdenkymmenen yardin päähän
-Robin Hoodista.
-
-Nyt Robin näytti heille ison jousensa voimaa ja silmiensä ihmeteltävää
-tarkkuutta, sillä hän pani yardin pituisen nuolen jänteeseen ja ampui
-hetkeäkään tähtäämättä. Samassa päämetsänvartija parahti kovasti ja
-kaatui maahan, kiskoen vimmatusti nuolta, joka oli puhkaissut hänen
-kurkkunsa ja tunkeutunut vielä pitkältä niskastakin ulos.
-
-Metsänvartijoiden seisoessa tätä hirvittävää laukausta ihmettelemässä
-kaikui Robinin ääni taas: "Laskekaa vangit irti, muutoin teidät perii
-hukka!"
-
-Hetken odotettuaan hän ampui uuden nuolen, joka puhkaisi toisen,
-lähintä vankia pitelevän miehen hartiat. Ja tuskin tämä nuoli oli
-iskenyt, kun vielä yksi tulla suhahti heidän joukkoonsa surmaten vangin
-toisella puolella olevan miehen. Metsänvartijat huomasivat, ettei
-kukaan vankien läheisyydessä oleva voinut säilyä hengissä.
-
-Nuoren jousimiehen taituruus oli saanut ne kaksi miestä, jotka
-vartioivat toista vankia, sellaisen pelon valtaan, että he juoksivat
-tiehensä, jotta ei neljäs nuoli sattuisi jompaankumpaan heistä.
-Heidän pakonsa sai pari kolme metsänvartijaa liikkeelle, ja pakokauhu
-valtasi koko joukon. He livistivät tiehensä yli kentän, sillä he
-pelkäsivät olla tämän verrattoman jousimiehen näkyvissä, tämän nuolet
-kun kaatoivat heitä maahan, yhdenkään heistä kykenemättä nuolellaan
-saavuttamaan Robinia.
-
-"He pakenevat! He pakenevat!" huudahti puunhakkaaja Will ihastuneena
-juosten esiin pensaan takaa, josta oli seurannut tapahtumien kulkua.
-"Mutta totta toisen kerran, Robin Hood, sinähän osaat jännittää
-mainiosti pitkänjousen. Nyt menen auttamaan vankeja."
-
-Will juoksi kiireimmän kaupalla miesten luo ja katkaisi heidän siteensä
-leveällä puukollaan.
-
-Molemmat miehet olivat pelkkää iloa ja kiitollisuutta. He kiittelivät
-ja siunasivat Robin Hoodia kiittämästä päästyään, sillä he tiesivät
-varsin hyvin, että Nottinghamiin saavuttua heidät olisi tuota pikaa
-hirtetty.
-
-"Ihme ja kumma, etteivät metsänvartijat surmanneet teitä heti kiinni
-jouduttuanne", sanoi Will Stutely, "kun näkivät teidän olevan
-'sudenpäitä' ja joka miehen tapettavia."
-
-"Sheriffi on käskenyt tuomaan luokseen jokaisen vangin, jonka he
-mahdollisesti saavat siepatuksi", sanoi nuorempi henkipatto, leveä,
-roteva nuori mies, jolla oli verevät kasvot ja kirkkaat silmät, "ja
-niin totta kuin nimeni on Much ja isäni on mylläri, luulin saavani
-katsella Nottinghamin toria hirttosilmukasta. Mutta tällä kertaa
-ei niin käy ja siitä saamme kiittää tätä maailman ensimmäistä
-jousimiestä", ja hän tervehti Robinia vielä kerran.
-
-"Entä nyt!" huudahti toinen henkipatto. "Meidän täytyy piiloutua,
-ja aika vikkelään päälle päätteeksi. Nämä metsänvartijat nostavat
-viipymättä koko lähiseudun väestön meitä vastaan."
-
-"Se on totta!" huusi Will Stutely. "Tule, Robin Hood, sinun on
-lähdettävä meidän mukanamme sinunkin, muuten saat maksaa päälläsi tämän
-päivän työsi, jos sheriffin miehet saavat sinut käsiinsä."
-
-Robin Hood nyökkäsi. Hän tiesi puunhakkaajan puhuvan totta, ja he
-lähtivät vitkastelematta metsän sydämeen. Matkalla he kulkivat ison
-tammen ohi, jossa vanha Stutely heitä odotti. Kuultuaan, mitä oli
-tapahtunut, hän pudisti päätään. "Näillä seuduin ei meidän enää ole
-hyvä olla. Jokainen mies, joka hiukankin on ollut osallisena tähän
-nousuun sortajia vastaan, menettää henkensä. Minä lähden tyttäreni
-taloon metsän tuolle puolen ja piiloudun sinne. Entä sinä, Will, mitä
-aiot tehdä?"
-
-"Vapaa metsäelämä miellyttää minua enemmän, isä", huusi Will. "Tästä
-päivästä alkaen on Robin Hood henkipatto, ja minä seuraan häntä."
-
-Robin seisoi syrjässä nojautuen isoon jouseensa. Henkipatto! Tämä
-sana pani hänen sydämensä vapisemaan. Ja kuitenkin se oli, sen täytyi
-olla totta. Hänet julistettaisiin henkipatoksi, koska oli auttanut
-vangittuja ja vastustanut julmia metsänvartijoita. Sitten hänen
-rohkeutensa heräsi ja hän katseli ympärilleen ja näki ihanan, vihreän
-metsän, auringonpaisteessa väikkyvät, tuulessa huojuvat isot puuryhmät
-ja ajatteli uljasta, vapaata metsäelämää. "Tuhat kertaa parempi olla
-henkipatto ja saada luottaa omiin käsiinsä kuin tulla raahatuksi
-Nottinghamiin ja suljetuksi sheriffin vankityrmään", ja hänen sydämensä
-keveni ja intomielin hän suuntasi katseensa edessään olevaan uuteen
-elämään.
-
-Henkipatot johtivat häntä ja Will Stutelyä edelleen eteenpäin Much
-Myllärinpojan toimiessa oppaana. Kaksi tuntia he astuivat ripeästi
-metsän läpi, ja vaikk'ei missään ollut havaittavissa minkäänlaista
-polun merkkiä, harppoi Much aukioiden ja pensaikkojen läpi aivan kuin
-valtatietä seuraten.
-
-Lopulta hän pysähtyi valtavan tammen vieressä olevalle pienelle
-aukeamalle ja puhalsi hiljaa torveen, joka riippui hänen vyöstään.
-Heti kajahti vastatoitotus, ja taas hän jatkoi matkaansa. Kolmesataa
-yardia kuljettuaan seurue saapui aukiolle, joka oli tehty raivaamalla
-kallioseinämän juurella tiheässä kasvavaa piikkipaatsama- ja
-pähkinäpensaikkoa. Siellä heille heti huikattiin, mutta kun huikkaaja
-tunsi Muchin äänen, astui hän esiin seurassaan puoli tusinaa rotevaa
-miestä, jokaisella jousi kädessä ja nuoli jänteessä osoittamassa,
-minkälaisen vastaanoton vihamies tai vieras olisi saanut.
-
-Henkipatot kohottivat ilohuudon nähdessään toveriensa palaavan, sillä
-uutinen heidän vangitsemisestaan oli jo ehtinyt leiriin.
-
-"Much ja Watt ovat täällä taas!" he huusivat. "Tämäpä hauskaa! Kunnon
-pojat! Miten pääsitte noiden metsän verikoirien kynsistä?"
-
-"Kuunnelkaa minua, toverit", huusi Much. "Tämä nuorukainen minut
-pelasti, ja hänessä tuon joukkoomme oivallisimman jousimiehen ja
-uljaimman sydämen, minkä milloinkaan olen tavannut." Hän kertoi
-tapauksen, ja henkipatot ylistivät äänekkäästi rohkeaa tekoa, joka oli
-pelastanut heidän toverinsa.
-
-Sinä iltana henkipatot istuivat suuren nuotion ympärillä rattoisan
-illallisen ääressä syöden samana päivänä ammuttua lihavaa hirveä ja
-huuhdellen tuoreet metsän herkut alas valtavin olutkulauksin. Äkkiä
-kesken naurua ja tarinaa Much Myllärinpoika puhkesi puhumaan kovalla
-äänellä.
-
-"Toverit", hän sanoi, "muistatteko, että me eilen illalla keskustelimme
-siitä, että olisi valittava päällikkö johtamaan joukkoamme, niin että
-hommiimme tulisi järjestystä?"
-
-"Muistamme kyllä", lausui eräs vankka talonpoika, "ja eiköhän vain
-sinut liene valittukin, Much, senkin junkkari."
-
-"Se vaali ei enää pidä paikkaansa", vastasi myllärin poika, "sillä
-Much on tänään tavannut mestarinsa. Minä annan sanani ja ääneni Robin
-Hoodille."
-
-"Minä myös", huusi Watt, "ja jos yksikään mies uskaltaa vastustaa
-sitä, saa hän maistaa pikkuista omenanvarpuani." Ja Watt nosti ylös
-villiomenapuusta tehdyn valtavan, kuusijalkaisen metsäsauvansa, ja
-heilutti sitä päänsä ympäri, aivan kuin se todella olisi ollut pieni
-varpu, kuten hän sitä leikillään nimitti.
-
-Mutta eräs henkipatto, tumma, pitkäkasvuinen mies, pudisti päätään.
-"Luullakseni me puoliksi sovimme siitä, että parhaasta jousimiehestä
-tulee kapteeni", hän murisi.
-
-"Siitä oli puhetta", huusi Much, "mutta mitään ei päätetty. Hyvä,
-olkoon siis minun puolestani niin. Tuolla istuu koko iloisen Englannin
-paras jousimies!" ja hän osoitti vapauttajaansa.
-
-"Mistä me sen tiedämme?" murisi pitkä henkipatto.
-
-Nyt Robin puuttui puheeseen. "Ei, Much", hän sanoi. "En halua ottaa
-täällä enkä missään muuallakaan paikkaa, jota en ole ansainnut.
-Onko siis totta, että olitte aikoneet tehdä parhaasta jousimiehestä
-joukkonne johtajan?"
-
-"Puhuttiin kyllä siitä, että se olisi sopiva keino asian
-ratkaisemiseksi", myönsi Much.
-
-"Olkoon siis niin", huusi Robin Hood, "ja huomenna voimme ampua
-jousella kukin vuorollaan, ja paras laukaus ratkaiskoon asian."
-
-"Hyväksytään, hyväksytään!" huusivat kaikki, ja pitkä mies, jonka nimi
-oli John Ford, kirkui muiden mukana. Ja kun illallinen oli lopetettu,
-kääriytyivät he viittoihinsa ja paneutuivat maata nuotion ympärille.
-
-Seuraavana aamuna henkipatot viipymättä panivat toimeen
-ampumakilpailun. Aurinkoiselle aukiolle he asettivat sellaisen
-maalin, jollaista heillä oli tapana käyttää, ja käskivät Robin Hoodia
-osoittamaan taitoaan ampumalla nuolen sen keskelle. Mutta Robin pudisti
-päätään.
-
-"Tuo ei ole koe eikä mikään", hän huusi. "Kuka hyvänsä kykenee
-osumaan tuohon maaliin, ja kun se saattaa onnistua monelle, on siitä
-seurauksena vain kiistaa. Ei, ei, asettakaa sellainen maali, joka kerta
-kaikkiaan ratkaisee asian."
-
-"Määrää itse maali, Robin Hood", huusi John Ford, jota tähän asti oli
-pidetty joukon parhaana ampujana ja joka toivoi saavansa päällikkyyden.
-
-"No minä määrään", vastasi Robin Hood, "jos siihen vain suostutaan."
-
-"Suostutaan", huusivat henkipatot, "määrää sinä maali, Robin Hood!"
-
-Robin taittoi lehtiä ja poimi metsäkukkia ja sitoi niistä seppeleen.
-Sitten hän käski Will Stutelyn ripustaa seppeleen aukion toisessa
-päässä olevan tammen oksaan.
-
-"No niin", sanoi Robin, "sitä minä sanon jousimieheksi, joka pystyy
-ampumaan nuolensa tuon seppeleen läpi koskettamatta lehtiä tai kukkia."
-
-Henkipatot katselivat hämmästyneinä toisiinsa. "Kuka tuollaisen maalin
-näkee?" huudahti muuan. "Pöllön silmät siihen tarvittaisiin."
-
-"Niin, ja hevosen voimat jännittämään jousta, jotta nuoli lentäisi noin
-kauas!" huusi toinen.
-
-"Minä luovun heti kilpailusta!" mörähti kolmas, "minun jouseni ei yllä
-noin pitkän matkan päähän."
-
-Loppujen lopuksi vain John Ford oli halukas koettamaan onneaan
-tähtäämällä seppeleeseen. Hän pani uuden jänteen jouseensa ja valitsi
-suorimman, luotettavimman nuolen viinestään. Molemmat kilpailijat
-vetivät arpaa siitä, missä järjestyksessä heidän olisi ammuttava, ja
-John Ford joutui ampumaan ensin. Kumpaisenkin oli ammuttava kolme
-nuolta tuohon pieneen maaliin.
-
-Ford ampui ensin nuolensa, mutta se putosi maalin tälle puolen
-kymmenisen yardin päähän siitä. Hän murisi kiukkuisena ja veti
-jänteensä vielä kauemmas taaksepäin ja ampui korkeammalle, mutta nuoli
-ei nytkään lentänyt tarpeeksi kauas. Kolmannella kerralla nuoli tipahti
-maahan seppeleen alapuolelle.
-
-"Lähemmäs en saa osumaan", hän huusi. "Tuo on merkillisin maali, mihin
-milloinkaan olen yrittänyt ampua. En usko kenenkään kuolevaisen voivan
-siihen osua."
-
-"Ammu, ammu, Robin Hood!" huusi Much. "Minä näin sinun ampuvan neljä
-nuolta ihmeteltävän taitavasti eilen, mutta tämä maali on kuitenkin
-aivan toista kuin ihmisruumis", ja myllärin poika pudisti päätään aivan
-kuin epäillen, että hänen sankarinsa oli asettanut liian vaikean kokeen.
-
-Nyt Robin Hood astui esiin, ja henkipatot katselivat häntä äänettöminä,
-kun hän kohotti ison jousensa, asettui paikalleen ja veti jänteen
-kireälle. Nuoli suhahti ilman halki, ja hämmästyksen huuto pääsi
-kaikkien huulilta, kun he näkivät sen menevän aivan seppeleen keskeltä
-ja vapisten pysähtyvän tammen runkoon.
-
-Mutta ylinnä kaikui John Fordin ääni: "Tehköönpä sen uudelleen! Tehköön
-hän sen uudelleen!" huusi hän. "Ehkä se oli vain onnen kauppaa.
-Ampukoon hänkin kolme nuolta!"
-
-"Mielelläni", sanoi Robin ja taivutti jousensa ja laski toisen nuolen
-viuhuen kiitämään seppeleen läpi ja sitten kolmannen, eikä yksikään
-niistä koskettanut lehtiä eikä kukkia.
-
-Kolmannen nuolen osuttua kajahuttivat katsojat voimakkaan
-suosionhuudon. Jokainen heistä oli tavallista taitavampi jousimies,
-joten kaikki osasivat arvostella tätä ihmeellistä ampumista, vaikka
-kukaan ei pystynytkään kilpailemaan.
-
-"Eläköön Robin Hood", he huusivat. "Sellaista jousimiestä ei ole sinä
-ilmoisna ikänä iloisessa Sherwoodissa nähty!"
-
-"No", kirkui Much, "mitä nyt sanotte, toverit? Eikö olekin tämä
-jousimiesten kuningas sopiva olemaan meidän johtajamme ja kapteenimme?"
-
-"On! On!" he huusivat. "Me elämme ja kuolemme Robin Hoodin alaisina."
-
-Henkipatot vannoivat uskollisuutta ja kuuliaisuutta nuorelle
-johtajalleen, ja ensimmäisinä olivat Much Myllärinpoika ja Watt, ne
-kaksi miestä, jotka hän oli pelastanut metsänvartijoiden käsistä. Sen
-jälkeen tuli John Ford, jonka Rob ihmeteltävällä jousenkäytöllään oli
-kokonaan voittanut puolelleen, ja sitten Will Stutely, joka yhdessä
-hänen kanssaan oli paennut metsään, ja sen jälkeen loput joukosta.
-
-"Kuulkaa, toverit", huusi Robin, kun kaikki olivat vannoneet
-uskollisuudenvalansa. "Minä kuulutan tässä ne lait, joita kaikkien
-joukkoomme kuuluvien on noudatettava. Ensiksikin, me julistamme sodan
-kaikkia normannilaisia sortajia vastaan, jotka rikastuvat maan oikeilta
-omistajilta, saksilaisilta veljiltämme ryöstetyllä saaliilla. Toiseksi,
-me emme tee väkivaltaa kenellekään köyhälle tai puutteenalaiselle,
-vaan autamme häntä normannilaiselta sheriffiltä tai paronilta tai
-kirkonmieheltä mahdollisesti anastamillamme rikkauksilla. Kolmanneksi,
-ettei yhdenkään naisen, köyhän tai rikkaan, normannilaisen tai
-saksilaisen, tarvitse vähääkään pelätä meitä. Nämä lait vallitkoot
-toverijoukossamme."
-
-Henkipatot suostuivat tottelemaan Robinin määräyksiä joka kohdassa.
-He seisoivat vielä seppeleen ympärillä ihmetellen äsken suoritettua
-mestarinäytettä, kun pieni, kumarainen mies tulla kompuroi puiden
-välistä.
-
-"Kuka tuolta tulee?" huusi Will Stutely, joka ensiksi näki hänet.
-
-"Ystävä", vastasi Much; "hän on Lobb niminen rajasuutari
-Nottinghamista. Hän vakoilee meidän puolestamme kaupungissa ja on
-muutamien sheriffin miesten henkiystävä. Heiltä hän saa tietää, mitä
-sheriffi suunnittelee meitä vastaan, ja sitten hän osaa varoittaa ja
-neuvoa meitä pitämään huolta turvallisuudestamme. Mikä nyt, Lobb?" hän
-huusi, kun pieni mies lähestyi. "Mitä uutisia tuot?"
-
-"Olkaa varuillanne", vastasi Lobb, "sheriffi kokoaa vahvaa
-metsänvartijajoukkoa lähteäkseen teitä vastaan. Hän on hirveästi
-raivoissaan, sillä päämetsänvartija ja muutamat muutkin ovat saaneet
-surmansa eilisessä kahakassa, ja hän vannoo ottavansa kolme henkipaton
-päätä kutakin menettämäänsä miestä kohti. Mutta kaikkein kiukkuisin hän
-on jollekin vieraalle, josta en milloinkaan ennen ole kuullut. Torille
-on asetettu julisteita, joissa luvataan suuri palkinto muutamasta Robin
-Fitzoothista, joka myös tunnetaan Robin Hood-nimisenä. Kuka hyvänsä
-hänet tuo vangittuna taikka vain hänen päänsä, hän on saava kolmesataa
-hopeapenniä."
-
-"Suuri palkinto tosiaankin!" huusi Much. "Näet siis, miten suuressa
-arvossa sheriffi pitää sinua, johtaja."
-
-Hän puhui Robin Hoodille, ja tämä nyökkäsi, mutta ei vastannut mitään.
-Robinista tuntui oudolta, että Lobb oli nähnyt ilmoituksen, jossa
-luvattiin palkinto hänen hengestään! Tämä saattoi hänet toden teolla
-tuntemaan itsensä henkipatoksi. Sitten Much kohotti jousensa ja huusi:
-"Eläköön iloinen humiseva metsä! Eläköön oiva johtajamme Robin Hood,
-jousimiesten kuningas, ja nyt todellakin henkipattojen kuningas!" ja
-muu joukko yhtyi eläköönhuutoon, ja Robinin silmä välähti ja hänen
-kasvonsa kirkastuivat. Olkoonpa että hän on henkipatto, mutta avara
-metsä avoinna edessään ja joukko uljaita kumppaneita apunaan hän ei
-pelännyt ainoatakaan normannilaista sheriffiä.
-
-
-
-
-III luku
-
-ROBIN HOOD KOHTAA ETEVIMMÄN SEURALAISENSA
-
-
-    Oli kaksikymmenvuotias Robin Hood
-        Pikku Johnin tavatessaan,
-    Siitä toverin sai ja sukkelan kai,
-        Perin sopivan toimimaan.
-
-    Nimi vaikk' oli Pikku, ei piskuinen mies,
-        Jätti seitsemänjalkainen;
-    Hän minne jos sai, kaikki pakohon vain,
-        Nimen sointua säikkyen.
-
-    Miten tuttuja heist' tuli aikoinaan,
-        Tässä kerron ma, varrotkaa;
-    Muut kepposet nuo kaikk' ilmi kun tuo,
-        Tämä joukossa naurattaa.
-
-Lobbin Nottinghamista tuomat uutiset osoittautuivat totuudenmukaisiksi.
-Sheriffi lähetti ison joukon hyvin aseistettuja miehiä henkipattoja
-vastaan; joukko oli niin lukuisa, että henkipattojen oli joksikin
-aikaa lähdettävä Sherwoodista ja etsittävä turvapaikka toiselta isolta
-metsäalueelta, nimittäin Yorkin kreivikunnassa olevasta Barnesdalesta.
-Mutta he rakastivat iloista Sherwoodia ja täkäläisiä tyyssijojaan yli
-kaiken muun ja palasivat heti, kun olivat päässeet selville siitä, että
-vihastunut sheriffi oli luopunut takaa-ajosta.
-
-Robin Hood huomasi, ettei hänen joukkonsa ollut kyllin lukuisa
-pitääkseen puoliaan normannilaisia vainukoiria vastaan, ja hän etsi
-taitavia miehiä, jotka sopisivat jäseniksi joukkueeseen. Monet miehet,
-jotka heidän herrojensa kovuus ja julmuus oli saattanut epätoivon
-partaalle, halusivat liittyä häneen, mutta hän ei ottanut muita kuin
-taatusti urhoollisia, kestäviä ja luotettavia miehiä. Jos hän kuuli
-puhuttavan miehestä, joka oli tovereitaan vahvempi ja viisaampi, hän
-kaikin keinoin koetti voittaa tämän puolelleen, ja hyvin harvoin hän
-epäonnistui. Näin hän vähitellen kokosi ympärilleen mahtavan joukon
-oivallisia jousimiehiä, kaikki valiomiehiä, joista sanottiin, että yksi
-Robin Hoodin mies vastasi neljää tavallista jousimiestä.
-
-Eräänä päivänä Robin Hood lähti kuljeskelemaan metsään joukko tovereita
-mukanaan. He saapuivat metsän reunaan ja tarkastelivat edessään olevaa
-lakeutta.
-
-"Jääkää tänne puiden suojaan, toverit", Robin sanoi. "Herättäisi
-huomiota, jos koko joukon nähtäisiin marssivan aukion poikki. Minä
-jatkan yksin matkaani nähdäkseni, onko meillä mitään seikkailun toivoa.
-Ehkäpä joku rikas aatelismies tai apotti on matkalla tänä ihanana
-aamuna, ja me saamme keventää hänen paksua kukkaroaan. Jos tarvitsen
-teitä, puhallan torveeni."
-
-Much ja Will Stutely ja Watt ja muut jäivät siis piiloon metsään,
-ja Robin jatkoi yksin matkaansa. Hän saapui valtatielle, mutta se
-näytti tyhjältä, ja hän lähti astelemaan sitä pitkin. Äkkiä hän
-saapui paikalle, jossa puro virtasi tien poikki. Siinä oli hevosten
-kahluupaikka, mutta jalkamiehet kulkivat yli pitkää, kapeaa puusiltaa
-myöten, jossa ei ollut kaiteita. Rob astui sillalle mennäkseen yli,
-mutta aivan samalla hetkellä kuin hänkin astui sillan toiseen päähän
-tavattoman iso miehen jurrikas, oikea jättiläinen. Kumpikin asteli
-reippaasti eteenpäin luullen toisen väistävän, ja keskellä siltaa he
-kohtasivat toisensa.
-
-"Voi sun vietävä", ajatteli Robin Hood, "tuossapa komea mies! Saisinpa
-hänet puolelleni! Otetaanpas selvää, onko hänellä rohkeutta yhtä paljon
-kuin kokoa."
-
-Tämän vieraan kaltaista miestä ei todellakaan tavannut usein. Hän
-oli Robinia päätä pitempi, hartiat olivat tavattoman leveät, rinta
-korkea, kädet ja jalat pitkät, ja hän näytti vahvalta kuin härkä.
-Hänellä oli miellyttävät kasvot sekä kirkkaat, ruskeat silmät, mutta
-hänen käytöksessään ilmeni levollisuutta, joka pani aavistamaan, että
-hän vastustajana olisi kova pähkinä purtavaksi. Rob pani hänet heti
-koetukselle.
-
-"Anna tietä, mies!" hän huusi. "Mitä sinä ajattelet, kun astut sillalle
-vaikka näet, että minä juuri olen menossa yli ja ettei silta ole kyllin
-leveä kahdelle?"
-
-Vieraalla oli vain yksi ase, mahtava puusauva, runsaasti seitsemän
-jalkaa pitkä, paksu ja raskas, kauhea kanki. Hän nojasi rauhallisesti
-siihen ja hymyili vastatessaan: "Ja miksi minä antaisin sinulle tietä,
-jousimies? Jos tahdot tietää, en vielä milloinkaan ole väistänyt ketään
-miestä enkä huomaa syytä olevan tänäänkään muuttaa tapojani."
-
-"Mitä?" kiljui Robin. "Rupeatko haastamaan riitaa, niinkö? Tahdotko
-nähdä oikein nottinghamilaisen näytelmän, hyvä herra, olepa miten iso
-hyvänsä", ja näin sanoen Robin Hood pisti nuolen jousensa jänteeseen ja
-veti sen korvalleen.
-
-"No niin", jatkoi Robin. "Peräydy, sanon minä! Henkesi on minun
-käsissäni. Voisin ampua tämän nuolen sydämesi läpi ennen kuin ehtisit
-kohottaa sauvaasi ainoaankaan iskuun."
-
-Tämän Robin teki nähdäkseen, osoittaisiko vieras pelkoa, mutta kookas
-mies kuunteli yhtä levollisena, kuin olisi Robin sanonut hänelle vain
-hyvää päivää.
-
-"Olisipa se raukkamainen teko", vastasi vieras. "Tässä seison
-vain sauva kädessäni, ja sinä uhkaat minua pitkälläjousella ja
-hanhensulkanuolella. Raukkamainen teko totisesti!"
-
-    "En raukka ma oo", sanoi Robin
-        "Jousi joutaapi sammaliin; Hood,
-    Kyllä metsästä vaan minä sauvankin saan,
-        Käyn käsiksi kerskuriin."
-
-Robin pani pois Espanjan-marjakuusesta tehdyn ison jousensa ja viinensä
-teräväkärkisine nuolineen ja juoksi virran varrella olevaan metsikköön
-ja leikkasi itselleen nuoresta tammesta tukevan oksan. Kun hän palasi
-sauvoineen, seisoi vieras vielä sillan keskikohdalla sauvaansa nojaten.
-
-"Ottelemme tässä missä olemme tavanneetkin", huusi Robin Hood, "ja se
-meistä, joka paiskaa toisen virtaan, olkoon voittaja."
-
-"Hyvä on!" huusi jättiläismäinen vieras, ja molemmat vastustajat
-asettuivat taisteluasentoon laskien jalkansa varovaisesti kaitaiselle
-lankulle saadakseen tukevamman jalansijan. He tarttuivat sauvoihinsa
-suunnilleen keskikohdalta ollakseen valmiit joko hyökkäämään tai
-puolustautumaan.
-
-Tovin aikaa molemmat taistelijat pyörittivät sauvojaan ympäri,
-valehyökkäyksiä tehden, iskien, torjuen, kumpikin etsien vastustajan
-puolustuksen heikkoa kohtaa. Robinin onnistui ensin antaa isku
-vastustajalleen. Hän oli yrittävinään iskua vieraan päähän; tämä
-kohotti sukkelaan sauvansa torjuakseen sitä, ja muuttaen ihmeteltävän
-nopeasti ja taitavasti asentoaan ja iskunsa suuntaa Robin antoi
-vastustajalleen hirmuisen läimäyksen kylkeen.
-
-Jättiläinen murahti vihaisesti ja kumautti sellaisen pelottavan iskun
-vastaan, ettei yksikään ihminen olisi voinut sitä kestää. Mutta Robin
-väisti sen näppärästi ja vastasi sivaltamalla vierasta tuimasti
-hartioihin. Mutta samalla hetkellä tämä pyöritti sauvaa käsissään ja
-suuntasi ovelan iskun Robinin päähän. Vain Robinin nopeus pelasti hänet
-syöksymästä suinpäin virtaan, mutta iskulta hän ei kokonaan välttynyt.
-Ison miehen sauva osui Robinin päähän ja haavoitti päälakea; veri
-virtasi hänen kasvojaan pitkin.
-
-Tämä kiihdytti Robinin sellaiseen vimmaan, että hän jakeli ryöppynä
-iskuja vastustajalleen niin nopeassa tahdissa, että kookkaan miehen oli
-pakko pysyä puolustuskannalla.
-
-    Kun haavan kallohon Robin sai,
-        Veri aukosta virtasi;
-    Siitä Robinkin tuli raivoihin:
-        Sinä varropas veijari!
-
-    Niin tiuhasti sateli iskuja nyt,
-        Löi Robin niin vimmoissaan.
-    Että toinen ain' hän kärysi vain
-        kuin tulessa kerrassaan.
-
-Aina tuon tuostakin Robinin sauva osui isoon mieheen, mutta kookas
-miehen junttura ei milloinkaan väistänyt tuumaakaan, vaan jatkoi
-uljaasti taistelua. Äkkiä jättiläinen kerta kaikkiaan maksoi takaisin
-Robin Hoodin antamat monet iskut. Kooten kaiken hirvittävän voimansa
-hän paiskasi ison sauvansa pitkien käsivarsiensa ja mahtavan ruhonsa
-koko voimalla. Rob torjui, mutta vaikka hänen sauvansa oli aivan
-oikeassa asennossa, hän olisi yhtä vähän voinut torjua ukkosen iskua.
-Kanki iski musertavalla voimalla. Se katkaisi Robin Hoodin sauvan
-kahtia, sattui vain hieman vaimentuneena Robiniin ja paiskasi hänet
-päätä pahkaa puroon.
-
-Sillan alapuolella oli syvä lammikko, ja sinne Robin upposi päätä
-myöten. Hetken kuluttua hän kohosi pinnalle ilmaa haukkoen.
-
-"Haa, haa, herra jousimies", sanoi vieras iloisesti nauraen, "missä
-sinä nyt olet?"
-
-"Totta vie!" vastasi Robin Hood syljeksien ja puhaltaen, sillä hän
-oli niellyt aika annoksen kylmää vettä, "luullakseni olen purossa
-mitä herttaisimmin, ja sinä olet voittanut taistelun. Mutta avoimesti
-tunnustan, että sinä olet kelpo mies ja että olet rehellisesti
-voittanut."
-
-Sitten Robin Hood kahlasi rannalle ja kiipesi äyräälle, vetäen
-itsensä ylös veden rajalla kasvavaan orapihlajapensaaseen turvautuen.
-Heti rantaäyräälle päästyään hän pani torven huulilleen ja puhalsi
-ne sävelet, jotka merkitsivät hänen erikoista kutsuääntään. Tuskin
-oli torven kaiku laaksossa vaiennut, kun hänen uljaat jousimiehensä
-tulivat näkyviin, Much ja Watt ja Will juosten muiden edellä innokkaina
-joutumaan johtajansa luo.
-
-"No, johtaja", huusi Will Stutely, kun he juosten tulivat paikalle,
-"mistä on kysymys? Sinähän olet likomärkä ja vesi valuu vaatteistasi.
-Oletko ollut purossa?"
-
-"Purossa juuri, Will", vastasi Robin Hood, "ja tuossa on mies, joka
-minut sinne syöksi", ja hän osoitti jättiläismäistä vierasta.
-
-"No, silloin hän joutaa sinne itsekin!" huusi Will, ja Much ja
-Watt kirkuivat: "Niin, niin, olisi ikuinen häpeä antaa hänen jäädä
-rankaisematta, kun hän on kohdellut johtajaamme noin. Pannaan ukko
-puroon, pojat!"
-
-Vieras valmistautui vastarintaan, mutta eipä hänen voimistaan olisi
-ollut suurtakaan apua kiukkuista miesjoukkoa vastaan, ellei Robin Hood
-olisi käskenyt heitä luopumaan aikeestaan.
-
-"Älkää koskeko häneen, pojat", sanoi Robin, "ette saa tehdä pahaa
-tälle uljaalle miehelle. Taistelu oli rehellistä, ja hän voitti, enkä
-minä kanna hänelle kaunaa siitä. Mieluummin tahtoisin olla niin kelpo
-iskijän ystävä." Ja Robin kääntyi vieraansa puoleen: "Tule ja liity
-meihin ja rupea meikäläiseksi. Meillä on aina tointa niin vahvoille
-käsivarsille kuin sinun on."
-
-"Ensiksikin", sanoi vieras, "kuka sinä olet? Olen vannonut yhtyväni
-erään miehen palvelukseen, mutta vain erään tietyn, ja häntä olen juuri
-etsimässä."
-
-"Minä olen Robin Hood", sanoi johtaja.
-
-"Robin Hoodko!" huusi toinen. "Tämäpä onnen päivä! Häntähän minä juuri
-etsin ja olin matkalla Sherwoodin metsään liittyäkseni hänen mainioon
-joukkoonsa, jos vain pääsen siihen."
-
-"Pääset sinä totta tosiaan!" huudahti Robin, "ja ilomielin minä otan
-sinut vastaan. Sellaista alokasta ei luullakseni joka päivä siepata.
-Mikä on nimesi?"
-
-    "Täss' on käteni, Hood", vieras vastasi nyt,
-        "Sua lähden mä seuraamaan.
-    John Little ma oon, mies pystyvä oon,
-        Eikä tahrattu mainekaan."
-
-Kun Will Stutely kuuli vieraan nimen, alkoi hän nauraa. "John Little!"
-[Little = pieni (Suom. muistutus.)] hän huudahti; "toden totta, se nimi
-pitäisi vaihtaa, ja koska hän on vasta tullut joukkoomme ristitään
-hänet uudelleen, ja minä annan hänelle nimen."
-
-"Ja minkä nimen aiot hänelle antaa?" kysyi Much.
-
-"No niin, koska tuo lapsukainen on niin hennon näköinen, älköön häntä
-enää sanottako John Littleksi, vaan olkoon hänen nimensä Pikku John."
-
-Henkipattoja nauratti. Olisi hullunkurista nimittää jättiläistä Pikku
-Johniksi, mutta pila miellytti heitä, ja sen nimen uusi alokas sai.
-
-"Ja nyt iloiset pidot pystyyn ristiäisten päättäjäisiksi", sanoi Will
-Stutely. "Emme joka päivä saa niin pulskaa toveria joukkoomme, ja
-meillä pitää olla juhla sen kunniaksi."
-
-He palasivat siis metsään ja ennen pitkää olivat he tarkoilla
-nuolillaan kaataneet kaksi lihavaa hirveä ja kuljettaneet ne
-piilopaikkaansa, isoon vuorenonkaloon, jossa olivat varmasti turvassa.
-
-Sinne he rakensivat ison nuotion ja paistoivat saaliinsa ja söivät
-mehevää lihaa ja huuhtelivat sitä alas kulauttelemalla kurkkuunsa
-valtavat määrät pähkinänruskeaa olutta. Ja aterian loputtua he
-lauloivat harpun säestyksellä ja tanssivat ja huvittelivat sydämensä
-pohjasta. Ja päätään pitempänä kaikkia muita heilui siellä Pikku John,
-hän, joka sittemmin osoittautui lujamieliseksi ja voimakkaaksi, jonka
-ylistystä balladit soivat, joka maineeltaan on suuren johtajansa Robin
-Hoodin jälkeen ensimmäinen.
-
-    Ja vaikk' oli honka hän varreltaan,
-        Ja uljas, pelvoton.
-    Niin nimensä aina hän piti vain,
-        Sai olla hän Pikku John.
-
-
-
-
-IV luku
-
-TOINEN ALOKAS
-
-
-Eräänä päivänä pian sen jälkeen kun Pikku John oli liittynyt joukkoon,
-ottivat hän ja hänen päällikkönsä Robin Hood jousensa ja menivät
-pyytämään lihavaa hirveä, sillä ruoka-aittana käytetty ontto tammi oli
-tyhjä.
-
-Noin puolenpäivän aikaan he näkivät komean hirvilauman edessään
-metsässä olevan ruohoisen kentän toisessa päässä.
-
-"Siinä on nyt härkä, jota mielesi tekee, Pikku John", sanoi Robin Hood.
-
-Hän osoitti uljasta hirvihärkää, joka rauhallisesti söi vähän matkan
-päässä laumasta, jonka herra ja valtias se oli.
-
-"No minäpä tiedän, miten me sen parhaiten saamme", sanoi Pikku John.
-"Tuuli puhaltaa lauman suunnalta meihin päin. Minä lähden kiertämään
-tuulen yläpuolelle, kunnes iso hirvi haistaa minut ilmasta. Se ryntää
-silloin tänne, ja sinä saat sen helposti ammutuksi."
-
-Tämä ehdotus hyväksyttiin, ja Pikku John aikoi juuri lähteä liikkeelle,
-kun hän äkkiä pysähtyi ja viittasi, mutta ei virkkanut mitään. Robin
-Hood katseli ja näki nuoren miehen ilmestyvän metsäpolulta aukiolle.
-Vieras oli pukeutunut koreaan, tulipunaiseen pukuun, pitkäjousi
-oli kädessä ja sivulla riippui tanakka lyömämiekka. Tuskin hän oli
-astunut kaitaiselta polulta kentälle, kun jo huomasi hirvilauman ja
-ison uroksen, joka nyt punapukuisen olennon nähdessään nosti päätään,
-nakkeli sarviaan ja polki maata.
-
-"Mikähän lie tuokin korea keikari?" sanoi Robin Hood.
-
-"En tunne häntä", vastasi Pikku John hiljaa. "Tämän metsän väkeä hän ei
-ole."
-
-"Eipä totisestikaan ole", vastasi johtaja. "Tuommoinen punainen
-puku loistaa kuin tuli puiden joukossa. Sopivampi hänelle olisi
-Lincolnin-vihreä puku, jos hänen mielensä tekee kuljeksia metsässä.
-Tuo on joku kaupunkilaiskeikari, joka on tullut kävelemään vihreään
-metsään."
-
-Mutta juuri samalla hetkellä katselijat näkivät semmoista, mikä sai
-heidät ihailevasti myhähtelemään.
-
-Vieras oli jännittänyt jousensa, siepannut nuolen viinestään ja
-pannut sen jänteeseen. Liike oli säikähdyttänyt uroshirven, se oli
-päästänyt varoitushuudon, ja koko lauma pakeni ääneti ja nopeasti.
-Useat naaraat olivat kokoontuneet mahtavan uroshirven ympärille aivan
-kuin puolustaakseen herraansa, ja näytti toivottomalta osua siihen
-nuolella. Mutta juuri metsän reunassa uros hypähti, ja sen pää näkyi
-silmänräpäyksen ajan muita ylempänä. Se silmänräpäys oli ratkaiseva.
-Jänne vingahti, nuoli lensi, ja hirvi syöksyi suin päin maahan ja
-makasi siinä hiljaa, sillä nuoli oli tunkeutunut sulkaan asti sen
-kirjavaan kylkeen.
-
-"Kautta pyhän äidin, hieno laukaus!" mutisi Robin Hood. "Tuo ei olekaan
-mikään kaupunkilaiskeikari, Pikku John. Jää tänne siksi aikaa, kun minä
-käyn häntä puhuttelemassa."
-
-Pikku John jäi viidakkoon piiloon, ja Robin Hood lähti vieraan luo,
-joka nyt seisoi tappamansa ison hirven vieressä.
-
-"Hyvin ammuttu! Hyvin ammuttu!" sanoi Robin Hood paikkaa lähestyessään.
-"Sinä ammuit nuolesi ihan oikealla hetkellä, vieras!"
-
-Nuori punapukuinen mies katseli kylmästi Robinia vastaamatta sanaakaan.
-
-"Minä pidän uljaista jousimiehistä", jatkoi Robin Hood, "ja koetan
-voittaa heitä puolelleni niin monta kuin voin. Haluatko ruveta minun
-miehekseni, vieras?"
-
-"Ole hyvä ja sano kuka olet?" sanoi nuori punapukuinen melkein
-halveksivalla äänensävyllä. "Ja minkä vuoksi minä sinun mieheksesi
-rupeaisin? Minusta näytät jonkinlaiselta metsänvartijalta."
-
-"Niin tosiaan olenkin!" vastasi Robin.
-
-"Ja paimennat kuninkaan hirviä kai?" jatkoi nuori mies.
-
-"Paimennan -- Shervvoodin kuninkaan!" sanoi Robin nauraa hohottaen.
-
-"Sherwoodin tai Englannin kuninkaan, samapa tuo minulle", vastasi
-keikari. "Käy sinä omia teitäsi äläkä vaivaa minua. En halua olla
-missään tekemisissä sinun kanssasi."
-
-"Entäpä jos minä en haluakaan mennä tieheni, mitä sitten?" tiukkasi
-Robin.
-
-"No jää sitten, mutta varokin selkänahkaasi", vastasi toinen.
-
-"Näyttää kylmäveriseltä mieheltä", sanoi Robin itsekseen. "Minäpä
-tutkin häntä ja otan selvää, onko hänen rohkeutensa niin suuri kuin
-miltä näyttää."
-
-Sillä aikaa kun nuori punapukuinen mies alkoi tarkastella ampumansa
-hirven sarvia niin tyynenä kuin ketään ei olisi ollut lähimaillakaan,
-Robin sujahutti salaa nuolen jänteeseen. Sitten hän karjaisi kovasti:
-"Haa!" ja polki jalkaa. Nuori mies kääntyi ja näki Robinin jousen
-jännitettynä ja nuolen suunnattuna suoraan sydäntään kohti. Mutta hänen
-värinsä ei muuttunut eikä hän hätkähtänyt, virkkoi vain pikemminkin
-närkästyneenä: "Mene tiehesi, metsänvartija! Mitä tämä ilveily
-merkitsee?"
-
-"Sanotko kylkiluittesi väliin suunnattua nuolta ilveilyksi?" ärjyi
-Robin Hood. "Minä olen henkipatto ja kaikkien sinunlaistesi koreiden
-keikarien vihollinen. Viskaa kukkarosi maahan ja sukkelaan, muuten
-päästän jänteen."
-
-"Vai niin, siihenkö joukkoon sinä kuulutkin", sanoi nuori mies hieman
-hämmästyneenä. "Hyvä on, hanhensulkainen nuoli ei ole leikin asia",
-ja hän kääntyi aivan kuin irroittaakseen kukkaron vyöstään. Mutta sen
-sijaan, että olisi irroittanut kukkaronsa, hän äkkiä pisti nuolen
-omaan jouseensa ja taivutti tämän ihmeteltävän nopsasti; ja siinä he
-seisoivat töllistellen toisiinsa, molemmat ampumaisillaan. Robin, jolla
-ei ollut kaukaisintakaan aikomusta ampua nuolta vieraaseen, huomasi nyt
-saavansa omalla mitallaan takaisin.
-
-"Seis!" huudahti Robin. "Seis! Todennäköisesti me surmaamme toisemme,
-eikä siitä ole mitään hyötyä."
-
-"Ei minunkaan käsittääkseni", vastasi vieras yhä yhtä kylmästi, "mutta
-sinä aloitit leikin, en minä."
-
-"Sitten minä sen lopetankin", sanoi Robin Hood ja otti nuolen
-jänteestä. Vieras teki samoin ja seisoi odottavan näköisenä, aivan kuin
-saadakseen selville, mihin henkipatto tämän jälkeen ryhtyisi.
-
-"Sinulla on miekka ja kilpi", sanoi Robin, "samoin minulla. Häpeähän
-meidän olisi erota näkemättä kumpi on parempi."
-
-    "Esiin miekkasi nyt ja kilpesi myös
-        Puun alle käy taistelemaan."
-    Ei säikkynyt vieras: "Voitto on mun,
-        En väistä mä askeltakaan."
-
-Niin he menivät tammen laajalle haarautuvien oksien alla olevalle
-tasaiselle, ruohon peittämälle kentälle, kilpi vasemmassa ja
-lyömämiekka oikeassa kädessä.
-
-Sitten he kävivät miekanmittelöön, iskivät ja hyökkäsivät, temppuilivat
-ja väistelivät. Helskähti, kalskahti, kun leveät lyömämiekat tuon
-tuostakin kalahtivat vankkoihin kilpiin iskuja annettaessa ja
-taitavasti torjuttaessa. Molemmat taistelijat olivat niin tasaväkisiä,
-että he ottelivat runsaan puoli tuntia kummankaan saamatta iskua ja
-kummankaan väistämättä tuumaakaan.
-
-Vihdoin vieraan tekemä onnistunut sivallus lopetti kamppailun. Hän
-iski Robinia päähän, eikä henkipaton kilpi kokonaan vaimentanut iskua.
-Keikarin miekan kärki viilsi haavan Robinin otsan yläosaan, ja veri
-virtasi sokaisten hänen silmänsä, niin ettei hän nähnyt enää taistella.
-
-Heti kun Pikku John huomasi johtajansa taisteluun kykenemättömäksi, hän
-hypähti esiin piilostaan ja juoksi paikalle.
-
-"Anna miekkasi minulle!" hän huusi Robin Hoodille, "niin hän saa
-yrittää minun kanssani, johtaja. Minä olen tottunut käyttämään miekkaa
-ja kilpeä."
-
-"Ei, ei, Pikku John!" huusi Robin Hood pyyhkien verta silmistään, "tämä
-riittää. Olisi häpeällistä asettaa veres mies vastustajaa vastaan,
-joka on taistellut niin kauan ja niin hyvin ja joka lisäksi on niin
-rehti taistelija. Hän ei ole iskenyt kertaakaan sen jälkeen kun minulle
-sattui vahinko."
-
-"Minun on pakko totella!" murisi iso mies. "Mutta en mielelläni
-sallisi tuon korean keikarin kerskailevan tovereilleen sillä, että on
-vuodattanut Robin Hoodin verta ja itse päässyt ehein nahoin."
-
-Nyt vasta punapukuinen keikari rupesi osoittamaan mielenkiintoa.
-
-"Robin Hood!" hän huudahti kiihkeästi. "Olenko minä kohdannut Robin
-Hoodin, taistellut hänen kanssaan enkä kuitenkaan tuntenut häntä?"
-
-"Kuinka sitten tuntisit minut?" huudahti Robin. "Kuka olet?"
-
-"Kuka olen?" sanoi punapukuinen nuorukainen naurahtaen. "No niin, jokin
-vuosi sitten olisit tuntenut heti paikalla ja minä sinut. Rob, oletko
-unohtanut Will Gamewellin?"
-
-"Unohtanut ainoan serkkuni!" sanoi Robin Hood. "En suinkaan. Mutta
-oletko sinä tosiaankin serkkuni? Oletko sinä se poika, jonka kanssa
-minulla oli tapana käydä hakemassa linnunpesiä, jonka minä opetin
-jännittämään jousta. Tosiaan, nyt tunnen hymysi ja äänesi. Onpa
-tämäkin, että jouduimme taistelemaan keskenämme."
-
-Serkukset puristivat sydämellisesti toistensa käsiä, ja sitten Pikku
-John vuorostaan tarttui Gamewellin käteen.
-
-"Mutta mitä sinä teet täällä metsässä, Will?" kysyi Robin Hood.
-
-"Etsin sinua, Rob", kuului vastaus. "Usko pois, minäkin olen
-henkipatto. Olen paennut metsään kädet ihmisveren tahraamina, vaikka
-en sitä vuodattanutkaan ehdoin tahdoin. Muistatko vanhaa Grimmiä,
-isännöitsijää?"
-
-"Kyllä minä sen vanhan roiston hyvinkin muistan", vastasi Rob. "Jos
-sinä tapoit hänet, oli sinulla siihen pätevä syy, sen takaan."
-
-"Saat kuulla", vastasi Will. "Tiedäthän että meidän tiluksemme ovat
-paroni de Lacyn, normannilaisen naapurimme, metsästysalueen rajalla. De
-Lacy on kauan himoinnut meidän maatilaamme suurien tilustensa jatkoksi
-ja kun isäni on vanha eikä hänellä ole muita lapsia kuin minä, aikoi
-normannilainen surmata minut ja sitten saada meidän tilamme omakseen,
-kun ei olisi perijää."
-
-"Senkin konna!" sanoi Robin. "Mutta sitä temppua on ennenkin käytetty,
-vieläpä hyvällä menestyksellä. No niin, miten sinä suoriuduit hänestä,
-serkku?"
-
-"Olin toissapäivänä ampumassa jousella", jatkoi Will, "ja Grimm
-tuli mukaani. Olin eräässä kolossa vaanimassa ohikulkevaa hirveä,
-kun jokin tunne -- en tiedä, miten se minussa heräsi -- sai minut
-kääntymään, ja huomasin Grimmin seisovan jousi vireessä ja nuoli
-minuun suunnattuna. Itsepuolustukseksi ammuin nuolen häntä kohden,
-ja me ammuimme yht'aikaa. Hänen nuolensa repi ihokkaani, mutta minun
-meni hänen ruumiinsa läpi, ja viidessä minuutissa hän oli vainaja.
-Ennen kuolemaansa hän kuitenkin ehti tunnustaa sopineensa de Lacyn
-kanssa minun surmaamisestani saadakseen suuren palkkion ja päästäkseen
-korkeaan virkaan tuon normannin taloon."
-
-"Normannien katalaa petollisuutta!" huudahti Robin Hood. "Aina he
-ovat valmiit keinolla millä hyvänsä nylkemään saksilaista, ja kuta
-alhaisempi juoni, sitä enemmän se heitä miellyttää. Ja miten sinun
-sitten kävi, serkku?"
-
-"No, huono onneni johti siihen, että normanni heti sai kuulla, millä
-tavoin isännöitsijä oli kuollut, ja hän lähetti kiireesti sheriffin
-kintereilleni. Näetkös, hän olisi saavuttanut tarkoituksensa yhtä hyvin
-jos olisi saanut minut roikkumaan nuorassa Grimm lurjuksen murhasta,
-niin kuin hän sitä nimitti."
-
-"Ymmärrän", vastasi Robin Hood, "sehän on päivänselvää. Sinä siis
-pakenit raikkaaseen, vihreään metsään, serkku. Tervetuloa Sherwoodiin
-ja metsäjoukkueeseemme! Tämä on Pikku John, isoin meistä kaikista ja
-järjestyksessä toinen joukossamme."
-
-Will Gamewell ja Pikku John löivät taas kättä, ja Robin jatkoi:
-"Mutta me luovumme sinun vanhasta nimestäsi, Will. Paras on hylätä
-sellainen nimi, jota laki ankarasti vainoaa, punapukuisena sinä tulit,
-ja punaiseksi sinua sanottakoon. Tästä päivästä lähtien olet sinä
-Puna-Will, serkku!"
-
-"Hyvä!" huusi Pikku-John. "Puna-Will olkoon hän meidän joukossamme,
-johtaja, ja saadessaan uuden nimen hän tulee uudeksi mieheksikin,
-metsän vapaaksi kansalaiseksi."
-
-Näin Puna-Will liittyi Robin Hoodin joukkueeseen ja vannoi
-uskollisuutta metsän laeille ja metsän tavoille. "Ja tuliaisiksi
-lahjoitan sinulle ison hirven", nauroi Puna-Will. "Se nautittakoon
-toverijuhlassa, jossa vietetään minun liittymistäni teidän mainioon
-joukkoonne."
-
-Robin Hood hyväksyi nauraen ehdotuksen. "Me olimme juuri riistan
-haussa, kun sinä ilmestyit, Will", hän sanoi, "ja olin juuri katsonut
-valmiiksi saaliiksemme tuon hirvihärän, jonka sinun pitkäjousesi
-kaatoi. Nyt kuljetamme sen leiripaikallemme, ja olkoon niin kuin sanot,
-viettäkäämme riemujuhlaa runsaan aterian ääressä."
-
-
-
-
-V luku
-
-ROBIN HOOD KOHTAA HENGENMIEHEN
-
-
-    On hehkeimmillään metsän puut
-        Ja kesä vihannoi,
-    Myös Robin Hoodin joukkueen
-        Nyt iloäänet soi.
-
-Eräänä ihanana päivänä, kun metsä oli vehreimmillään ja hempeimmillään
-ja aurinko loi valo- ja varjokuvioita pehmeälle nurmikolle, olivat
-Robin Hoodin miehet niin iloisella päällä, että päättivät viettää
-vapaapäivää. He juoksivat kilpaa ja hyppivät kuin iloiset koulupojat,
-he huhkivat metsäsauvoillaan, painivat, tanssivat, harjoittivat joka
-lajia metsäurheilua. Mutta vihdoin he päätyivät siihen urheiluun, joka
-heille oli tutuinta ja rakkainta, nimittäin hyvällä pitkälläjousella
-ampumiseen. Yrittivätpä he sitä tai tätä, lopuksi he kuitenkin aina
-varmasti ryhtyivät rakastamaansa jousiurheiluun.
-
-Eri joukkueina he lähtivät metsään hirveä pyytämään, ja yhden joukkueen
-muodostivat Robin Hood, Pikku John, Much Myllärinpoika ja Puna-Will.
-Pian he näkivät hirvilauman käyvän laitumella hyvän matkan päässä, ja
-Robin Hood sanoi:
-
-    "Ken saa nyt härkään sattumaan,
-        Ken kaataa naarahan,
-    Viissataa jalkaa matka on.
-        Ken ampuu johtajan?"
-
-Sitten Puna-Will ampui uroksen ja Much naaraan, mutta Pikku John
-jännitti ison jousensa, irroitti kimpusta mahtavan nuolen ja lennätti
-sen suristen suoraan ison johtajahirven sydämeen enemmän kuin
-viidensadan jalan päästä.
-
-"Hyvin ammuttu!" huudahti Robin Hood. "Jumala sinua siunatkoon, Pikku
-John! Sadan mailin päästä saa hakea sinun vertaistasi jousimiestä."
-
-Kuullessaan tämän alkoi Puna-Will nauraa.
-
-"Ei sinun tarvitse sadan mailin päähän mennä, Robin", hän sanoi.
-"Lähempääkin sinä hänen vertaisensa löydät."
-
-"En minä ainakaan tiedä, mistä sellaista lähtisin hakemaan", vastasi
-Robin Hood.
-
-"No Fountainin luostarista!" huusi Puna-Will. "Siellä tapaat
-ovenvartijamunkin, joka pystyy jännittämään jousen kilpaa kenen kanssa
-hyvänsä. Hän voittaa Pikku Johnin, niin, jopa sinutkin."
-
-Robin Hood höristi korviaan. Hänen mielihimonsa houkutella puolelleen
-uljaita miehiä heräsi tuotapikaa, ja hän vannoi viipymättä hakevansa
-käsiinsä tuon kuuluisan munkin. Eli vanhan balladin sanoilla:
-
-    Ja valan vannoi Robin Hood
-        Nyt kautta Maarian,
-    Ei syödä, juoda, ennenkuin
-        Saa munkin kuuluisan.
-
-Hän siis ryhtyi tarpeellisiin valmisteluihin ja lähti matkaan. Robin
-oli hyvin aseistettu, sillä seutu, jonne hän aikoi matkata, oli hänelle
-hyvin vaarallinen siinä tapauksessa, että hänet tunnettaisiin. Hänellä
-oli yllään terästakki ja päässään teräskypärä, sivullaan hyvä miekka,
-kilpi käsivarrellaan, nuolikimppu vyössään ja olallaan luotettava
-pitkäjousi.
-
-Vihdoin hän saapui kauniiseen laaksoon, jossa Fountainin luostari
-sijaitsi -- ja jossa sen rauniot tänäkin päivänä ovat nähtävissä -- ja
-näki joen hopeavyön tyynenä soljuvan ihanan laakson läpi. Hän pidätteli
-hevostaan tarkastellakseen seutua, ja katsellessaan ympärilleen hän
-näki jonkun astelevan joen rannalla.
-
-Oudon näköinen olento se oli, sillä vaikka mies oli pukeutunut
-ovenvartijamunkin kaapuun ja hänellä oli nuora vyötäisillä, hänen
-päässään oli teräskypärä ja sivullaan miekka ja kilpi.
-
-"Mutta toden totta", Robin tuumaili, "tässä se mies nyt varmaan on.
-Vaikka onkin munkki, näyttää hän sotaiselta, ja epäilemättä hän juuri
-on se mies, jota etsin. Koetellaanpas häntä."
-
-Robin hyppäsi maahan satulasta, sitoi hevosensa orjantappurapensaaseen
-ja lähti tapaamaan ovenvartijamunkkia. Rob asteli suoraan joelle
-vievää polkua ja saapui joen rannalle. "Tuolla on kahluupaikka",
-ajatteli Robin Hood, "minäpä kuljen siitä kuivin jaloin, munkki saa
-kantaa minut yli. No, missä hän onkaan?" sillä ovenvartijamunkin
-pullea ruho oli hävinnyt jokea reunustavaan pensaikkoon. Samassa Rob
-näki hänen palaavan. Munkki asteli edestakaisin joen rannalla lukien
-messukirjaansa. Lähestyessään hän alkoi veisata virttä, ja hänen
-äänensä muistutti härän mylvintää. Äkkiä munkin veisuu katkesi kesken
-säkeistöä; hän oli saapunut kohdalle, jossa polku päättyi jokeen, ja
-siinä seisoi vieras, jousi jännitettynä ja nuoli suunnattuna suoraan
-häntä kohti.
-
-Tällainen näky olisi säikähdyttänyt kenet tahansa, mutta
-ovenvartijamunkki suhtautui asiaan kylmästi. Hänen pyöreät, punakat,
-turpeat kasvonsa eivät hituistakaan menettäneet väriään, hänen
-pienet sinisilmänsä, jotka melkein olivat paksujen poskien peitossa,
-näyttivät pikemminkin kummastuneilta kuin pelästyneiltä, ja hän sysäsi
-teräskypäränsä taaksepäin ja raapi toisella etusormella kaljua,
-kiiltävää päätään.
-
-"Totisesti", hän sanoi, "pane pois jousesi ja nuolesi, poika. Jos
-tarkoituksesi on ryöstää, on se aivan hyödytöntä. Taskussani minulla
-ei ole ainoatakaan ropoa ja yhtä hyvin voisit jyrsiä kaluttua
-luuta kuin ryöstää ovenvartijamunkilta, mieheltä, joka on tehnyt
-köyhyydenlupauksen. Ja ellei tarkoituksesi ole ryöstää, en ymmärrä,
-minkä vuoksi suuntaat nuolesi minuun, koska en milloinkaan ennen ole
-sinua nähnyt."
-
-"Ei, munkki", sanoi Robin. "En tavoittele rahojasi enkä henkeäsi.
-Haluan vain sinun apuasi päästäkseni tuosta kahluupaikasta yli, sillä
-virta näkyy olevan vuolas sateen jälkeen. Ota siis minut selkääsi ja
-vie yli."
-
-Munkki ei virkkanut mitään, väänteli vain kasvojaan niin
-hullunkurisesti, että Robin sai ponnistaa kaikkensa ollakseen
-purskahtamatta nauruun. Mutta pyhä mies laski messukirjan huolellisesti
-maahan ja valmistautui ottamaan henkipaton leveään, tanakkaan selkäänsä.
-
-    Otti munkki selkähän Robinin
-        Ja kahlasi poikki veen,
-    Eikä sanaa virkkanut, ennenkuin
-        Sai rantahan vastaiseen.
-
-Päästyään virran yli Robin Hood hyppäsi ketterästi selästä ja kääntyi
-kiittääkseen munkkia. Mutta samassa hän tunsi äkkiä rautakourien
-puristuksen ja näki tikarin kurkullaan.
-
-"Mitä tämä tarkoittaa, munkki?" hän huusi. "Mitä, aiotko vuodattaa
-minun vertani? Etkö tiedä, ettei kirkonmies saa vuodattaa verta?"
-
-"Itseäsi saat syyttää, poikani, jos verta vuodatetaan", vastasi
-munkki nauraa hohottaen julmasti. "Tottele vain yksinkertaisesti
-minun käskyjäni, niin pelastat nahkasi. Kieltäydy, ja minä viillän
-henkitorvesi kolmen sormen leveydeltä halki."
-
-"Mitä vaadit?" huusi Robin.
-
-"Olen jättänyt messukirjani toiselle rannalle", sanoi
-ovenvartijamunkki. "Ole hyvä ja auta minua saamaan se takaisin ja kanna
-minut tuon rajun virran yli."
-
-Olipa katkera pala Robinin niellä, kun hänen täytyi kantaa munkki
-takaisin, mutta valinnan varaa ei ollut. Puukko oli hänen kurkullaan,
-ja ovenvartijamunkilla oli härän voimat ja ääni.
-
-Robinin oli siis pakko kumartua ja ottaa selkäänsä tuo hirveän raskas
-munkki, joka oli yhtä paksu kuin pitkäkin. Kului pitkä aika, ennen
-kuin Robin unohti retkensä kahluupaikan yli munkki selässään. Tuntui
-mahdottomalta, että kukaan kuolevainen painaisi niin kamalasti kuin
-munkki painoi. Rob oli aivan kaksinkerroin hänen allaan, ja jokainen
-luu hänen ruumiissaan tuntui musertuvan munkin mahtavan ruhon painosta.
-Lisäksi Rob ei tuntenut kahlaamoa kuten toinen ja hän polskahteli
-koloihin, luiskahteli liukkaisiin kiviin ja tuontuostakin hän oli
-suistumaisillaan pitkin pituuttaan virtaan.
-
-Mutta tukasta kiskaisten munkki veti hänet pystyyn aina kun hän oli
-kaatumaisillaan ja puristi häntä molemmilla kantapäillään, aivan kuin
-vastahakoista ratsua kannustetaan eteenpäin. Vihdoin Robin läähättäen
-ja huohottaen pääsi vastakkaiselle rantaäyräälle, ja munkki hyppäsi
-keveästi maahan, sillä vaikka tämä kirkonmies näytti kömpelöltä, hän
-oli yhtä ketterä kuin kuka hyvänsä. Mutta juuri kun munkki hyppäsi,
-otti Rob hänen nilkastaan kiinni ja suisti hänet selälleen, ja mies
-mätkähti maahan niin rajusti, että henki salpaantui ja kurkusta
-pusertui kummallinen ääni, joka oli röhkinän ja parkaisun välimailta.
-Sitten Robin Hood tempasi miekkansa ja asettui hajasäärin kaatuneen
-vastustajansa selkään, jolta kypärä oli lentänyt kolmen yardin päähän.
-
-"No, munkki", hän huusi, "minäpä tässä taas taidankin olla voitolla.
-Aikomukseni on edelleenkin päästä tuonpuoleiselle rannalle. Lupaa
-siis, että vielä kerran kannat minut yli, tai halkaisen kaljun kallosi
-kahtia!"
-
-"Minä lupaan", vastasi munkki läähättäen heti kun saattoi hengittää,
-sillä häntä ei miellyttänyt raskas, kiiltävä miekanterä, joka välähteli
-hänen paljaan päälakensa yläpuolella.
-
-    Otti munkki selkähän Robinin,
-        Taas lähti kahlaamaan.
-    Kunis keskivirtahan saavuttiin,
-        Ei virkkanut sanaakaan.
-
-Mutta keskivirrassa munkki hetkeksi pysähtyi. Robin luuli, että pyhä
-mies pysähtyi saadakseen varmemman jalansijan, ja hän naurahteli
-ajatellessaan, että tällä kertaa munkki vaaperteli liukkaita kiviä
-pitkin, eikä hän. Mutta ilo loppui lyhyeen. Ovenvartijamunkki antoi
-yhtäkkiä hirmuisen sysäyksen suunnattomilla hartioillaan ja syöksi
-Robinin pää edellä jokeen.
-
-"No niin", karjui munkki, "valitse nyt, hieno herra, tahdotko uida
-vai upota!" ja näin sanoen hän kääntyi ja palasi kiireesti omalle
-puolelleen jokea.
-
-Vahva virta kuljetti Robinin toiselle rannalle ja hän sai kiinni
-genistapensaasta, jonka pitkät oksat viistivät vettä. Sitten hän
-punnersi itsensä kuiville ja kömpi rantapenkerelle. Hän kääntyi heti
-katsomaan, missä hänen neuvokas vastustajansa oli. Siellä munkki
-seisoikin punaiset lihavat kasvot pelkkänä hymynä, kun hän näki Robin
-Hoodin kiipeävän maihin, vaatteiden joka sauma vettä valuen.
-
-"Odotapas, papin pakana, kohta saat nauraa toista naurua!" huusi Robin
-Hood ja hyppeli raivoissaan epämiellyttävästä kylvystä.
-
-Hän sieppasi jousensa ja lennätti nuolen hirveällä voimalla. Mutta se
-ei osunut maaliinsa, niin lyhyt kuin matka olikin ja tähtäys tarkka,
-sillä munkki kohotti teräskilpensä ja tavoitti hyvin näppärästi nuolen
-sen keskelle. Ja näin hän teki kerran toisensa jälkeen, kunnes Robin
-oli tyhjentänyt viinensä osumatta kertaakaan munkkiin. Ja munkki lauloi
-mahtavalla, jyrisevällä äänellään kuin urossammakko lammikossa:
-
-    "Sä ammu, kunnon jousimies,
-        Vain ammu eellehen,
-    Mä maalinasi olla voin
-        Tään päivän kesäisen."
-
-"No, ellen voi tavoittaa sinua hanhensulkanuolella, munkki", huusi
-Robin, kun hänen viimeinen nuolensa oli viuhahtanut, "niin näytän
-sinulle muutamia temppuja lyömämiekalla." Ja samassa hän vetäisi
-miekkansa, kohotti kilpensä pystyyn ja syöksyi virtaan. Nähdessään
-henkipaton aikovan rynnätä kimppuunsa munkki riensi ottamaan
-teräskypäränsä, painoi sen pyöreään paksuun päähänsä ja tarttui
-itsekin miekkaan ja kilpeen. Kun hän kääntyi päin, hyppäsi Robin
-juuri rantapenkerelle ja oli seuraavassa hetkessä hänen kimpussaan.
-Sitten alkoi kiivas ja sitkeä ottelu. Isot lyömämiekat välkkyivät
-ja kimaltelivat kohotessaan antamaan lujia iskuja, ja teräskilvet
-kalahtelivat, kun niillä torjuttiin raskaiden miekkojen lyönnit.
-Rantapengertä ylös ja alas, edes ja takaisin heiluivat taistelijat
-ahdistellessaan toisiaan. Robin juoksi puolelta toiselle löytääkseen
-jonkin heikon kohdan vastustajansa puolustuksessa, mutta rohkea munkki
-kääntyi yhtä mittaa ja pysyi koko ajan suoraan vastustajaansa päin.
-
-Kokonaisen tunnin miekat iskivät ja kilvet kalahtelivat. He taistelivat
-rantapenkerellä, vedessä, kahlasivat taas rannalle, hyökkäsivät,
-torjuivat, iskivät taas yhteen, väistelivät, hutkivat toisiaan kaikin
-voimin. Vihdoin heidän oli pakko lopettaa ja nojata miekkoihinsa, niin
-väsyneet he olivat tästä ankarasta ottelusta.
-
-"Totisesti, hyvä mies!" sanoi Robin Hood, "olet niin uljas toveri kuin
-olin odottanutkin. Yhtä suosionosoitusta pyydän sinulta."
-
-"Mitä suosionosoitusta pyydät?" kysyi rohkea munkki.
-
-"Sitä vain", vastasi henkipatto, "että annat miekan levätä sen aikaa
-kun minä panen torven huulilleni ja puhallan kolme kertaa."
-
-"Puhalla niin paljon kun sinua huvittaa", vastasi munkki. "Vähät minä
-sinun torvistasi."
-
-Robin Hood hymyili, sillä hän tiesi, mitä hänen torvensa toisi. Hän
-pani sen siis suulleen ja puhalsi kolme mahtavaa kutsuääntä. Kolmas
-toitotus kaikui vielä metsässä, kun viisikymmentä miestä, kaikilla
-jouset vireessä, tuli juosten yli nurmen.
-
-"Mitä miehiä nuo ovat", huudahti munkki, "jotka tulevat tuollaista
-vauhtia?"
-
-"Ne ovat minun miehiäni, munkki", vastasi Robin Hood, "he rientävät
-johtajansa avuksi."
-
-"Minä tein sinulle palveluksen", sanoi munkki, "ja nyt pyydän sinulta
-vastapalvelusta. Anna vuorostasi miekkasi levätä sillä aikaa kun minä
-panen nyrkkini suulleni ja vihellän kolmesti."
-
-"Miksikäs en", sanoi Robin Hood, "sillä häpeällistähän minun olisi
-kieltäytyä. Ja mitä minua sitä paitsi liikuttaa munkin kolme
-vihellystä."
-
-Mutta tuskin munkki oli viheltänyt kolmesti sormiinsa, kun jo
-viisikymmentä isoa verikoiraa tuli täyttä vauhtia kiitäen laaksoa alas.
-Koirankoljot haukkuivat vimmatusti, ja kaksi niistä hyökkäsi Robin
-Hoodin kimppuun, toinen edestä ja toinen takaa, ja silmänräpäyksessä ne
-repivät ihokkaan hänen selästään.
-
-Nähdessään johtajansa pulan alkoivat virran toisella puolella olevat
-miehet ampua koiria, ja silloin huomattiin mitä ihmeellisintä. Koirat
-olivat näet niin viisaita ja hyvin opetettuja, että sieppasivat nuolet
-suuhunsa, eikä yksikään niistä haavoittunut.
-
-Mutta Pikku John ei ollut vielä ottanut nuolta viinestään ja nyt hän
-huusi kaikuvalla äänellä: "Vie koirasi pois, munkki, ja sukkelaan."
-
-"Kuka sinä olet?" sanoi munkki, "ja miksi tulet tänne minun kanssani
-jaarittelemaan?"
-
-"Minä olen Pikku John, Robin Hoodin mies", kiljui jätti, "ja pyydän
-sinua korjaamaan koirasi pois, tai niiden käy hullusti."
-
-Mutta munkki ei tahtonut kutsua koiriaan pois, ja Pikku John rupesi
-ampumaan. Ja niin nopeita olivat hänen nuolensa, etteivät koirat
-ehtineet niitä siepata, ja ennen pitkää makasi useita koiria kuolleena
-tanterella.
-
-"Maltahan, hyvä mies", sanoi munkki nähdessään koirajoukossaan tehdyn
-hävityksen. "Maltahan, tehkäämme sovinto, sillä en ole tiennyt olevani
-tekemisissä Robin Hoodin ja hänen miestensä kanssa."
-
-Sitten hän kutsui koiransa pois ja sovinto tehtiin.
-
-"Mikä on nimesi, uljas munkki?" sanoi Robin Hood. "Sinä olet aivan
-minun mieleiseni mies."
-
-"Minua sanotaan Tuck Munkiksi", sanoi ovenvartijamunkki, "viimeiset
-seitsemän vuotta olen ollut tämän laakson herrana ja voittanut jokaisen
-miehen, joka on uskaltanut tunkeutua tänne vastoin minun tahtoani."
-
-"Tule meidän mukanamme iloiseen Sherwoodiin", huusi Robin, "me
-kaipaamme pappia, jotta emme eläisi pakanain tavoin vihreällä salolla.
-Olemme henkipattoja, emmekä tohdi mennä kaupungin kirkkoon. Mutta
-jos sinä liittyisit meihin, rakentaisimme sinulle erakkomajan, ja
-sinä voisit messuta ja saarnata siellä 'ja palkaksesi sunnuntaisin
-kultarahan saat'."
-
-"Mikäpä siinä, minä tulen", huusi munkki. "Sydämeni kehoittaa minua
-liittymään teidän iloiseen veljeskuntaanne, ja minä rupean teidän
-papiksenne ja rippi-isäksenne. Ja koiranikin otan mukaan, ja niiden
-kanssa me samoilemme metsät ja sieppaamme monta hienoa hirveä."
-
-Näin siis kuuluisa Tuck Munkki liittyi Robin Hoodin joukkueeseen ja
-lähti Sherwoodiin, ja hänen nimensä joutui moneen lauluun ja tarinaan.
-
-    Jo Fountainin laaksossa seitsemisen
-        Tuck vuosia vallinnut on,
-    Häntä lordit, ei jaarlit voittanehet
-        Eikä ritari pelvoton.
-
-
-
-
-VI luku
-
-MITEN ROBIN HOOD KOHTELEE MURHEELLISTA RITARIA
-
-
-    Nyt kuulkaa, te herrat, arvokkaat,
-        Te vapaasyntyiset,
-    Mä kerron kelpo miehestä,
-        Mi voitti sydämet.
-    Ol' ylväs rosvo Robin Hood
-        Saloseutuja kulkeissaan,
-    Niin kohteliasta ei löytyne
-        Toista rosvoa milloinkaan.
-
-Muutamia viikkoja sen jälkeen kun Tuck Munkki oli liittynyt
-henkipattojen iloiseen joukkoon, istui Robin Hood keskipäivän
-kuumuudessa puunrunkoa vasten nojaten syviin ajatuksiin vaipuneena.
-Samassa Pikku John tuli hänen luokseen.
-
-"Johtaja", sanoi kookas toveri, "minun mielestäni sinun olisi parempi
-syödä hyvä päivällinen kuin olla täällä yksinäsi. Valmistumassa on
-päivällinen, joka kelpaisi vaikkapa kuninkaalle. Muuan miehistämme
-on hankkinut ison eläimen lihaa ja toinen lintuja, joten meillä on
-käytettävänämme niin runsas varasto kuin vain toivoa voi."
-
-"Uskon sen, Pikku John", sanoi henkipatto, "mutta siitä huolimatta
-minua ei haluta ruveta syömään yksin. Toivon, että saisit käsiisi
-jonkun paronin tai piispan tai normannilaisen ritarin. Sitten hän söisi
-päivällistä minun kanssani ja maksaisi laskut perästäpäin."
-
-"Mitenkäs muuten, johtaja", naurahteli jätti. "Olipa hänen kukkaronsa
-tullessa miten raskas tahansa, ei hänen taskuaan mikään paina
-lähtiessä."
-
-"Käy siis hakemassa jousesi", sanoi Robin, "ja lähde Muchin ja
-Puna-Willin kanssa Watlingin tielle katsomaan, kohtaisitteko ketään."
-
-    "Lie apotti tai paroni
-        Tai jaarli, ritari,
-    Tuo vierailemaan luokseni,
-        Saa syödä pulskasti."
-
-Nuo kolme henkipattoa lähtivät siis vartioimaan isoa valtatietä.
-Ensiksi he näkivät rikkaan vallasnaisen ratsastavan siitä ohi kauniilla
-ratsulla seurassaan useita palvelijoita. He tunsivat hänet erään
-normannilaisen paronin puolisoksi, mutta eivät yrittäneetkään pidättää
-häntä, sillä ainoatakaan naista eivät Robin Hoodin miehet loukanneet.
-Sen jälkeen siitä kulki muutamia talonpoikia, jotka palasivat
-markkinoilta, missä olivat myyneet lehmänsä.
-
-Pikku John ja hänen toverinsa olivat piilossa pähkinäpensaikossa ja
-kuulivat miesten puhuvan taskuissa olevista hopearahoista.
-
-Mutta he vain hymyilivät toisilleen kuullessaan yksinkertaisten
-maalaisisäntien juttelevan keskenään ja antoivat heidän mennä menojaan.
-Robin Hood ei milloinkaan koskenut köyhän miehen omaisuuteen. Sitten
-Pikku John kohotti jousensa ja osoitti pensaiden läpi. Much ja Will
-katselivat ja näkivät ritarin ratsastavan hitaasti heitä kohden. Ensi
-katsannolta hän ei näyttänyt pysähdyttämisen arvoiselta, hänen pukunsa
-oli epäjärjestyksessä, aseet ruostuneet ja hän oli peräti kurjan ja
-epätoivoisen näköinen.
-
-    On poissa kaikki ylpeys,
-        On synkkä muotonsa,
-    Ja jaloistakin toinen vain
-        On jalustimessa.
-
-    Myös halpa aivan asunsa,
-        Ja huppu silmillä;
-    Sen suruisempaa kulkijaa
-        Ei nähdä kesällä.
-
-Mutta Pikku John muisteli saamaansa määräystä. Tässä oli ritari,
-ja ritarin oli aterioitava Robin Hoodin kanssa sinä päivänä. Hän
-siis astui esiin ja laskeutui toiselle polvelleen ja pyysi hyvin
-kohteliaasti ritaria pysähtymään.
-
-"Herra ritari", sanoi Pikku John, "pyydän teitä tulemaan vihreään
-metsään. Olette sinne sydämellisesti tervetullut. Isäntäni on odottanut
-teitä päivälliselle jo kolme tuntia."
-
-"Ja kuka on sitten isäntäsi?" kysyi murheellinen ritari.
-
-"Hänen nimensä on Robin Hood", sanoi Pikku John.
-
-"Olin aikonut tänään syödä päivällistä Blythissä tai Doncasterissa",
-vastasi ritari, "mutta samapa tuo, missä syön. Opasta siis minut sinne,
-hyvä mies. Lähden seurassasi tuon kelpo isännän luo. Olen kuullut, että
-hän on köyhien ja puutteenalaisten ystävä."
-
-Kun Robin Hood näki miestensä ja ritarin tulevan puiden lomitse, meni
-hän vastaan ja lausui erittäin kohteliaasti ritarin tervetulleeksi
-metsään ja kutsui hänet kunniavieraaksi valmiille juhla-aterialle.
-Ritari kiitti, ja molemmat pesivät kätensä ja istuutuivat syömään.
-Siinä oli lihavaa hirvipaistia ja -kalopsia, vartaassa paistettuja
-joutsenia ja fasaaneja, monista pikkulinnuista valmistettuja maukkaita
-piiraita, valtavat ruukut olutta, pikarit viiniä ja mainiosta
-vehnätaikinasta valmistettuja matalia, pyöreitä kakkuja.
-
-Murheellinen ritari oli hyvin nälissään ja söi halukkaasti oivallisia
-ruokia. Lopetettuaan ateriansa hän näytti hiukan vähemmän surulliselta
-kuin ennen.
-
-"Suur' kiitos, hyvä Robin Hood", hän sanoi, "sellaista päivällistä en
-ole syönyt kolmeen viikkoon. Jos joskus satutte tulemaan meille päin,
-toivon voivani tarjota teille yhtä hyvän aterian jonakuna päivänä."
-
-"Suur' kiitos, hyvä ritari", sanoi Robin Hood nauraen, "lupauksenne
-olisi laiha maksu äskeisestä päivällisestäni. Ette suinkaan odota
-yksinkertaisen talonpojan kustantavan kunnianarvoisan ritarin
-päivällistä. Minun täytyy siis pyytää teitä laskemaan kukkaronne
-maahan, ennen kuin lähdette."
-
-"Sen tekisin paikalla", vastasi ritari, "mutta häpeän tarjota sitä
-teille, minulla kun on niin vähän rahaa."
-
-"Sanokaa minulle totuudenmukaisesti", pyysi Robin, "paljonko teillä on."
-
-"Ei enempää kuin kymmenen shillingiä, siinä kaikki", vastasi ritari.
-"Nuo vaivaiset rahani ovat lippaassa, joka on ripustettu satulapussini
-kylkeen."
-
-"Katsopa, onko niin, Pikku John", sanoi Robin Hood.
-
-Iso mies otti lippaan satulapussin vierestä, levitti viittansa maahan
-ja tyhjensi lippaan siihen.
-
-"Ritari puhuu totta", sanoi Pikku John laskettuaan rahat.
-
-"No niin!" sanoi Robin Hood ystävällisesti murheelliselle ritarille,
-"kertokaa meille, mistä johtuu, että olette noin huonoissa varoissa.
-Vaatteenne ovat kovin ohuet, kukkaronne on melkein tyhjä ja itse
-olette hyvin alakuloinen. Tulkaa juomaan pikari hyvää viiniä ja
-kertokaa meille huolenne. Oletteko hoitanut asianne huolimattomasti vai
-tuhlannut rahanne mässäykseen ja turhuuteen?"
-
-Ritari pudisti päätään ja huokasi. "Kuulkaahan, kun minä kerron, Robin
-Hood, ja tuomitkaa sitten", hän sanoi. "Olen tänään pahassa pulassa
-neljänsadan punnan vuoksi. Eikä kuitenkaan pari kolme vuotta sitten
-sellainen summa olisi merkinnyt minulle mitään. Nyt minulla ei ole
-muuta kuin vaimoni ja lapseni ja nuo vaivaiset kymmenen shillingiä
-tuossa."
-
-"Miten menetitte rahanne?" kysyi Robin.
-
-"Poikani takia", vastasi ritari ja huokasi taas, "urhean,
-jaloluontoisen, kaksikymmenvuotiaan nuorukaisen takia, joka on hyvin
-taitava miekan ja keihään käytössä. Turnajaisissa, joissa poikani otti
-osaa kilpailuun, hän voitti lancashireläisen ritarin, joka kiukustui
-kovasti häviönsä johdosta. Poikani ollessa kotimatkalla hyökkäsivät
-ritari ja hänen aseenkantajansa yksinäisessä paikassa hänen kimppuunsa,
-mutta poikani surmasi molemmat. No niin, ritarilla oli mahtavia ystäviä
-ja nämä olivat raivoissaan pojalleni. Häntä suojellakseni minun on
-ollut pakko tuhlata kaikki rahani ja kiinnittää maatilani. Pyhän Marian
-luostarin apotti lainasi minulle neljäsataa puntaa maatilaani vastaan,
-ja tänään pitäisi minun maksaa rahat takaisin. Mutta onnettomuudeksi ei
-minulla niitä ole, ja menetän siis kotini ja kontuni ja joudun kokonaan
-perikatoon."
-
-"Entä ystävänne?" sanoi Robin. "Eivätkö he ole rientäneet teitä
-auttamaan?"
-
-"Ystäväni!" sanoi ritari katkerasti. "Ei kenelläkään näyttänyt olevan
-enemmän ystäviä kuin minulla rikkauteni päivinä. Mutta nyt kaikki
-karttavat minua eivätkä ole minusta tietääkseenkään, aivan kuin eivät
-olisi minua milloinkaan ennen nähneetkään."
-
-"Sellainen on maailman meno, herra ritari", sanoi Robin Hood ja katseli
-tovereihinsa, joiden kasvot kuvastivat syvää surua ritariraukan
-puolesta. Kaikki he tunsivat Pyhän Marian rikkaan apotin ja tiesivät
-hyvin, ettei hänen kynsistään maa hevillä heittäisi.
-
-Robin viittasi Pikku Johnin luokseen ja kuiskaili jotakin luutnanttinsa
-korvaan, ja Pikku John lähti menemään. Vähän ajan kuluttua hän palasi
-mukanaan raskas pussi, joka kilisi, kun hän laski sen maahan.
-
-"Tuosta saatte neljäsataa puntaa, herra ritari!" sanoi Robin Hood.
-"Älkää milloinkaan sanoko, ettei maailmassa ole sääliväisyyttä. Vaikka
-ette sitä tavannut ystävissänne ettekä maatanne tavoittelevassa
-ylpeässä kirkonmiehessä, olette sitä tavannut metsän rosvoissa. Laske
-rahat, Pikku John!"
-
-Rahat laskettiin ja laukun todettiin sisältävän täsmälleen neljäsataa
-puntaa, juuri sen määrän, joka ritarilta puuttui ja jonka vuoksi hän
-oli niin murheellinen.
-
-Mitä ritariin tulee, hän oli kerrassaan pökerryksissä hämmästyksestä
-ja kiitollisuudesta. Hän ei voinut muuta kuin tuijottaa laukkuun ja
-sitten Robin Hoodiin ja taas kääntää katseensa rahoihin; hän oli niin
-ihmeissään, ettei kyennyt sitä sanoin ilmaisemaan.
-
-Kun hän vihdoin sai puhelahjansa takaisin, hän kiitti ja siunasi
-tuhannesti miehiä, jotka olivat pelastaneet hänen kotinsa ja kontunsa
-ja auttaneet hänen perhettään.
-
-"Hänen vaatteensa ovat hyvin kuluneet, johtaja", kuiskasi Pikku John,
-"anna hänelle hyvät vaatteet."
-
-    "Sulla, johtaja, verkaa jos sarkaakin
-        On vihreää, punaista.
-    Ei ykskään Englannin kauppamies
-        Voi kanssasi kilpailla."
-
-Täysinäisestä varastohuoneesta vieritettiin sitten kangaspakkoja, ja
-Pikku John mittasi kangasta puvuksi. Ja melko hyvällä mitalla sitä
-tulikin, sillä Pikku John käytti kuusijalkaista metsäsauvaansa yardin
-mittana ja antoi siis kaksinkertaisen määrän Ja he antoivat ritarille
-vereksen hevosen ja uuden satulan ja paljon muitakin tavaroita
-kunnes hän oli yhtä pulska ja iloinen, kuin äsken oli ollut kurja ja
-surullinen.
-
-Kun hän oli valmis lähtemään, hän sanoi Robinille: "Minä olen
-sir Richard Lee ja kiitän teitä kaikesta sydämestäni erinomaisen
-jalomielisestä lainastanne. Sanokaa siis, milloin minun on se
-maksettava takaisin, jos asiani paranisivat?"
-
-"Tulkaa tapaamaan minua tähän samaan paikkaan tästä päivästä
-kahdentoista kuukauden kuluttua", vastasi Robin, "silloin otamme asian
-uudelleen puheeksi."
-
-Ja niin sir Richard lähti matkoihinsa Englannin onnellisimpana miehenä.
-
-
-
-
-VII luku
-
-JOUKKUE SAA OMAN HARPUNSOITTAJAN
-
-
-    Puku nuorukaisen korea
-        Oli tulipunainen;
-    Hän hyppeli nurmea nuorteaa,
-        Ilolaulua laulellen.
-
-Kun sir Richard Lee oli lähtenyt, otti Robin Hood jousensa ja samoili
-metsän halki. Seisoessaan pensaan suojassa metsätien varrella, joka
-johti eräästä pikku kaupungista toiseen, hän kuuli iloisen äänen
-laulavan iloista laulua; samalla kuului taitavan käden kaiuttamia
-harpun täyteläisiä, syviä säveliä, joihin laulajan vahva, miellyttävä
-ääni yhtyi.
-
-"Kas vain", sanoi henkipattojen kapteeni itsekseen, "siinäpä iloinen
-poika. Jos hänen kukkaronsa helisee yhtä kultaisesti kuin äänensä,
-pitäisi hänen olla kynimisen arvoinen lintu."
-
-Hän seisoi aivan hiljaa ja pian laulaja tuli näkyviin.
-
-"Kuljeksiva lauluniekka", mutisi Robin Hood vielä kerran itsekseen,
-"hauska kyllä katseltavaksi, mutta lyön vetoa, ettei hänen kukkarossaan
-ole mitään."
-
-Tulija oli miellyttävä nuori mies, hänen pitkille, keltaisille
-kiharoilleen oli painettu korea, kukonsulalla koristettu lakki. Hän
-oli pukeutunut tulipunaiseen pukuun, ja hänen kulkiessaan liukuivat
-hänen sormensa harpun kielillä ja hän lauloi kuin leivonen kirkkaana
-toukokuun aamuna.
-
-Robin Hoodia miellytti iloluontoisen nuorukaisen hilpeä rallatus niin
-suuresti, että hän antoi tämän vapaasti kulkea ohi. "Häpeähän olisi
-häiritä sellaista, joka laulelee noin iloisesti salon sydämessä", Robin
-ajatteli. "Olkoon rauhassa minun puolestani", ja hän seisoi pensaan
-takana liikkumatta ja kuunteli, kunnes viimeinen etäisyyden vienontama
-sulosointu oli häipynyt metsään.
-
-Robin näki illan varjojen jo laskeutuvan kaukaisille metsämaille.
-
-"Yö on lähellä", hän sanoi, "kukaan ei enää tänään mene tästä ohitse",
-ja hän palasi leiripaikalle, jossa iso nuotio roihusi rauhallisella
-aukiolla. Miehet istuivat nuotion ympärillä naureskellen ja jutellen
-keskenään.
-
-Heti seuraavana aamuna tämän jälkeen lähti Robin Hood Pikku Johnin ja
-Much Myllärinpojan seurassa taas pitämään silmällä samaa metsätietä.
-
-    Kun toisena aamuna Robin Hood
-        Oli väijymäpaikallaan
-    Sama mies tuo kulkevi tietä taas,
-        Mutta nyt kovin murheissaan.
-
-    Oli heittänyt yltänsä eilisen
-        Punapukunsa hilpeän.
-    Joka askelella nyt huokaillen
-        Hänen kuuli ähkivän.
-
-"Mikä nyt on hullusti?" sanoi Robin Hood Pikku Johnille. "Näin saman
-miehen eilen illalla, eikä niin iloista nuorta keikaria ollut toista
-maailmassa. Metsät raikuivat hänen iloisesta laulustaan, ja nyt hän
-näyttää kuin menisi hautajaisiin. Hae hänet tänne. Tahdon tietää syyn
-tähän äkilliseen muutokseen."
-
-Pikku John ja Much astuivat siis esiin ja pyysivät lauluniekkaa
-pysähtymään. Mutta tämä ei ollutkaan pelkuri. Hän jännitti jousensa ja
-valmistautui puolustautumaan, jos he hyökkäisivät hänen kimppuunsa.
-
-"Ei", sanoi Pikku John, "ei ole mitään syytä ampua. Laske jousesi.
-Meillä ei ole mitään pahaa mielessä, päällikkömme haluaa vain puhua
-kanssasi. Katso, hän seisoo tuolla puun alla metsässä."
-
-He veivät siis trubaduurin Robin Hoodin luo, ja tämä tervehti häntä
-mitä kohteliaimmin ja sanoi: "Olisikohan sinulla rahoja säästössä
-iloisille miehilleni ja minulle?"
-
-"Melko vähän on minulla rahaa", vastasi surullinen trubaduuri, "vain
-viisi shillingiä kaiken kaikkiaan ja tämä sormus."
-
-Robin otti sormuksen ja katseli sitä.
-
-"Mutta tämähän on vihkisormus", hän sanoi.
-
-"Niin on", vastasi trubaduuri, "ja se on ollut minulla jo seitsemän
-vuotta ja luulin tarvitsevani sitä tänään. Mutta nyt onkin neito otettu
-minulta, ja kuka hyvänsä voi saada tuon sormuksen. Minä en sitä enää
-tarvitse."
-
-"Kerropa minulle kaikki", sanoi Robin. "Asiassa on siis tapahtunut
-jokin muutos. Eilen illalla sinä olit iloinen kuin lintu oksalla ja nyt
-olet synkkä ja surullinen."
-
-"Mitä", huusi trubaduuri, "näitkö minut eilen illalla? Niin tosiaankin,
-silloin olin iloinen. Luulin olevani matkalla häihini, ja morsiameni
-oli koko Pohjois-Englannin viehättävin tyttö, mutta tänään on sydämeni
-murtunut. Hänet on otettu minulta ja annetaan rikkaalle, vanhalle
-ritarille."
-
-"Äkkiäpä hän on muuttanut mieltään", sanoi Robin Hood.
-
-"Ei!" huudahti trubaduuri. "Ei hän ole mieltään muuttanut. Hän
-rakastaa minua yhtä uskollisesti kuin ennenkin. Mutta hänen ystävänsä
-eivät tahdo tietää minusta mitään, koska minulla ei ole maita eikä
-rikkauksia. He pakottavat hänet menemään naimisiin vanhan ritarin
-kanssa vielä tänä päivänä", ja taas hän huokasi, aivan kuin hänen
-sydämensä olisi ollut pakahtumaisillaan.
-
-"Mikä on nimesi?" kysyi Robin Hood.
-
-"Nimeni on Allan-a-Dale", sanoi nuori mies.
-
-"No niin, Allan-a-Dale, minä olen Robin Hood", sanoi kuuluisa
-henkipatto, "ja mitä sinä annat minulle, jos autan sinua ja
-rakastettuasi?"
-
-    "Mulla lääniä ei", virkkoi nuori mies,
-        "Eikä rahoja rikkaiden,
-    Mutta vannoa voin, käsi kirjalla,
-        Olla orjasi uskollinen."
-
-"Juuri niin", sanoi Robin, "mieluummin haluankin aina saada hyvän ja
-uskollisen miehen palvelukseeni kuin kukkaron kultaa. No, missä aiotaan
-vihkiminen toimittaa?"
-
-"Metsän takana olevassa kirkossa", vastasi Allan-a-Dale, "se on täältä
-vain viiden mailin päässä."
-
-"Tiedän sen hyvin", johtaja vastasi, "ja Robin Hood tulee olemaan
-siellä."
-
-Hän mietti hetkisen ja sanoi sitten Allan-a-Dalelle: "Anna minulle
-harppusi."
-
-Trubaduuri ojensi sen hänelle, ja Robin riisui aseensa ja antoi ne
-Pikku Johnille. Sitten hän kuiskasi joukon määräyksiä luutnanttinsa
-korvaan ja lähti kiireesti matkaan.
-
-Tultuaan kirkon luo Robin alkoi astella ylös kirkkotietä, näpäytteli
-harpun kieliä ja loihti esiin syviä sointuvia säveliä, jotka
-houkuttelivat kirkon ovelle komean, hienoon pukuun pukeutuneen olennon.
-Se oli itse piispa, jonka piti toimittaa vihkiminen, sillä hän ja
-ritari olivat vanhoja ystäviä ja olivat jo poikina olleet yksissä.
-
-"Kuullessani harpunsoittoa luulin häävieraiden jo tulevan", sanoi
-piispa. "Mitä teet täällä ja kuka sinä olet?"
-
-Robin otti lakin päästään ja kumarsi syvään piispalle.
-
-"Kunnianarvoisa isä", hän sanoi, "olen vaeltava harpunsoittaja ja monet
-sanovat minua koko Pohjois-Englannin parhaaksi soittajaksi. Kuulin
-puhuttavan näistä häistä ja riensin tänne soittamaan tänä ilon päivänä."
-
-"Vai niin, tervetuloa, tervetuloa, kunnon harppuniekka!" sanoi piispa;
-"soittoa minä kaikista eniten rakastankin. Panepa nyt sitten harppusi
-helisemään ja anna minun arvostella taitoasi."
-
-"Ei, ei käy, herra piispa", vastasi Robin Hood, joka totta puhuaksemme
-osasi vain hiukkasen näpäytellä kieliä. "Siellä missä minä olen
-kasvanut, pidetään huonona enteenä, jos soitto aloitetaan ennen kuin
-hääsaatto on näkyvissä."
-
-"Hyvä, valmistaudu siis aloittamaan!" sanoi piispa, "sillä tässä ne jo
-tulevatkin."
-
-    Käy kirkkoon rikas ritari,
-        Niin vanha, vakava,
-    Ja neito nuori jäljessään,
-        Kuin kulta hohtava.
-
-Kirkko oli täynnä väkeä, uteliaita katselijoita, ja kun he näkivät
-morsiamen ja sulhasen, he katsahtivat toisiinsa ja mutisivat, että
-oli häpeällistä naittaa tuo kaunis nuori impi vanhalle, kuihtuneelle
-ukolle. Ritari ei ollut vain kuihtunut ja säippäsäärinen, vaan lisäksi
-silmäpuoli ja hänellä oli iso kyttyrä vasemmalla olalla; tyttö taas
-oli ihana kuin aamurusko ja näytti yhtä suloiselta kuin vastapuhjennut
-ruusu.
-
-Mutta juhlapukuisen piispan ja rikkaan vanhan ritarin läsnäollessa
-kukaan ei uskaltanut lausua ajatustaan julki, paitsi Robin Hood.
-
-"No niin!" hän huusi, "monta morsiusparia olen nähnyt, mutta en
-milloinkaan yhtään niin huonosti yhteensopivaa kuin tämä."
-
-"Vaiti mies!" sanoi piispa. "Morsian on kirkossa ja vihkiminen alkaa
-heti."
-
-"Puhutte totta, herra piispa", vastasi Robin rohkeasti, "morsian
-on kirkossa ja huolimatta kaikesta, mitä jo on tapahtunut, hän on
-valitseva oman rakastettunsa."
-
-"Älä jaarittele, mies!" huusi piispa vihaisesti, "vaan aloita soitto,
-kun morsian astuu alttarin luo."
-
-"Aloitanhan minä!" sanoi naurahtaen Robin, "mutta minun on tehtävä
-vähäinen tunnustus: pidän enemmän torvesta kuin harpusta." Ja samassa
-Robin tempasi viittansa alta metsästystorvensa.
-
-    Pani torvensa Robin huulilleen
-        Ja puhalsi kolmesti;
-    Heti neljäkolmatta urhoa
-        Yli nurmikon kiiruhti.
-
-    Ja kirkkotarhaan kun saapui tuo,
-        Jono miesten marssiva,
-    Niin paikalla Allan-a-Dale'ilta
-        Sai Robin jousensa.
-
-Mikä meteli ja hämminki syntyikään, kun neljäkolmatta jousimiestä
-syöksyi kirkon ovesta sisään! Piispa oli raivosta tummanpunainen,
-ja vanha ritari vapisi, osaksi vihasta, osaksi pelosta, sillä hän
-näki morsiamen äkkiä rientävän Allan-a-Dalen rinnalle ja näki myös,
-että trubaduurilla oli vankka ystäväjoukko. Sitten kaikkien katseet
-kääntyivät salaperäiseen harppuniekkaan, jonka torventörähdykset olivat
-aiheuttaneet tämän asioiden uuden käänteen.
-
-Robin kohotti kätensä ja hetken aikaa kirkossa vallitsi hiiskumaton
-hiljaisuus, sillä kaikki halusivat kuulla, mitä hänellä oli sanomista.
-
-"Allan-a-Dale", sanoi henkipatto, "tämä neito on sinun uskollinen
-rakastettusi, kuten kuulen sanottavan."
-
-"Niin on, johtaja", huusi Allan-a-Dale.
-
-"Hyvä", jatkoi Robin, "jos hän on halukas ottamaan sinut, niin
-vihkiminen toimitetaan, sulhanen vain vaihdetaan toiseen."
-
-"Kuka sinä olet?" jylisi piispa, "joka tulet tänne harpunsoittajan
-muodossa ja komentelet kuin kuningas?"
-
-"Tuo pitää paikkansa, piispa", vastasi henkipatto rauhallisesti. "Minä
-olen näiden uljaiden jousimiesten kuningas, ja ihmiset sanovat minua
-Robin Hoodiksi."
-
-Robin Hood! Tuo kuuluisa nimi sai kaikki hämmästyksestä sanattomiksi.
-Kirkkoväki tuijotti silmät suurina kuuluisaa henkipattoa, ja pelon
-lamauttamina piispa ja ritari pysyivät vaiti.
-
-"No, piispa", jatkoi Robin, "pyydän teitä vihkimään tämän nuoren parin,
-jotka ovat luvanneet toisilleen uskollisuutta."
-
-"En vihi!" huusi piispa kiukkuisesti. "Ensiksikään ei heitä ole
-kuulutettu kirkossa, ja sen pitää maan lakien mukaan tapahtua kolmesti,
-kuten hyvin tietänet, Robin Hood."
-
-"Totta on, piispa", vastasi henkipatto, "sen pitää tapahtua, ja heti
-paikalla. Kuuluttakaa heidät kolme kertaa heti paikalla, herra piispa!"
-
-"En ikinä!" ärjyi piispa.
-
-"Ellette tahdo kuuluttaa", vastasi Robin kylmästi, "täytyy minun tehdä
-oma piispa. Ottakaa hänen kaapunsa!" Hän osoitti piispaa, ja heti
-paikalla pari rotevaa jousimiestä riisti mahtavalta mieheltä hänen
-virkapukunsa.
-
-"Kaapu se munkin tekee ja hiippa piispan", virkkoi Robin Hood
-nauraen. "No, Pikku John, pue yllesi piispan puku heti ja asetu hänen
-paikalleen."
-
-Pikku John virnisteli ja puki ylleen piispan puvun. Hän näytti siinä
-niin eriskummalliselta, että jokainen alkoi nauraa.
-
-"No, astu nyt ylös ja kuuluta nuori pari vaaditut kolme kertaa!" sanoi
-hänen päällikkönsä, ja Pikku John meni kuoriin. Kaikki katselijat
-nauroivat katketakseen, kun he näkivät Pikku Johnin piispan puvussa ja
-piispan paikalla kuuluttamassa nuorta paria, sillä hän teki sen kovin
-hullunkurisesti ja oli perin oudon näköinen hengenmiehen asussaan.
-
-Pikku John suhtautui tehtäväänsä hyvin vakavasti. Pelosta, ettei kolme
-kertaa olisi kylliksi, hän jatkoi kuuluttamista yhä edelleen, kunnes
-oli suuren ilon vallitessa kuuluttanut heidät seitsemän kertaa. Sitten
-Robin käski hänen tulla alas ja kääntyi piispaan päin.
-
-"No herra piispa!" hän sanoi, "valitkaa ja valitkaa pian. Tahdotteko
-vihkiä nämä uskolliset rakastavaiset vai tulla minun kanssani vankina
-metsään?"
-
-Piispa vapisi pelosta ajatellessaan, että hänet vietäisiin vankina
-Sherwoodiin, ja hän suostui nopeasti toimittamaan vihkimisen. Ja kun
-tultiin kysymykseen: "Kuka on neidon naittaja?" huusi Robin Hood:
-
-        "Minä naittaja oon.
-    Hänet Allan-a-Dalelta jos riistää ken,
-        Hän kalliisti maksaa saa."
-
-Ja niin piispa vasten tahtoaan ja ritarin läsnä ollessa vihki
-Allan-a-Dalen ja hänen rakastettunsa. Nähdessään morsiamensa otettavan
-häneltä ilman muuta ritari vapisi raivosta, mutta kukaan ei uskaltanut
-kohottaa sormeakaan tuota kuuluisaa rosvoa ja hänen valiomiehiään
-vastaan.
-
-    Oli harppuniekalla hilpeät häät,
-        Kuninkaallinen morsian;
-    Ja metsän vihreihin siimeksiin,
-        Lähti joukko taas painumahan.
-
-
-
-
-VIII luku
-
-MITEN ROBIN HOOD VOITTI SHERIFFIN PALKINNON
-
-
-Allan-a-Dalen häiden jälkeen piispa matkusti kiireesti Nottinghamiin
-valittamaan sheriffille Robin Hoodista.
-
-"Kuninkaamme Rikard on pannut teidät tänne hallitusvallan edustajana
-ylläpitämään järjestystä", pauhasi vihainen piispa, "ja te sallitte
-tuon uppiniskaisen henkipaton vallita maata aivan kuin hän olisi
-kuningas Rikardin sijainen!" Ja kaiken kaikkiaan piispa haukkui
-sheriffin niin pahanpäväiseksi, että tämä tuli kovin levottomaksi
-siitä, että asia joutuisi kuninkaan kuuluville.
-
-"Jos kuninkaalle valitetaan, mikä on hyvin todennäköistä", sanoi
-sheriffi itsekseen, "olisi minun parempi itse mennä kuninkaan luo
-selittämään, millainen vaikeasti käsiteltävä otus tuo Robin Hood on."
-
-Sheriffi matkusti Lontooseen ja kertoi kuninkaalle, ettei hän voinut
-mitään Robin Hoodille, sillä henkipatot olivat niin mieslukuisat ja
-rohkeat ja tunsivat niin hyvin metsän joka sopukan, etteivät hänen
-miehensä voineet saada heitä kiinni!
-
-"Minkä minä sille mahdan?" huusi kuningas. "Etkö sinä ole sheriffi,
-jonka on huolehdittava näistä asioista? Sinulla on lain koko voima
-käytettävänäsi rangaistaksesi niitä, jotka sinua loukkaavat. Ellei
-ankaruus tepsi, niin mieti jokin keino, jolla saat heidät valtoihisi
-toisella tavalla. Joka tapauksessa mene tiehesi ja katso, että saat
-heidät masennetuiksi, muutoin sinun käy huonosti."
-
-Nähdessään, että kuningas oli vihoissaan, sheriffi poistui nopeasti
-hänen näkyvistään ja lähti kotimatkalle. Ratsastaessaan pohjoiseen
-Nottinghamia kohti sheriffi vaivasi päivän toisensa jälkeen päätään
-keksiäkseen jonkin juonen henkipattojen pettämiseksi, ja vihdoin hän
-löi reiteensä ja nauroi ääneensä.
-
-"Nyt tiedän", hän sanoi uudelle päämetsänvartijalle, joka ratsasti
-hänen vieressään. "Nyt tiedän. Houkuttelen nuo uppiniskaiset lurjukset
-Nottinghamin kaupunkiin, ja se onnistuu yhtä varmasti kuin paistetun
-lihan haju houkuttelee luokseen nälkäisen koiran."
-
-"Ja miten se käy, herra?" kysyi päämetsän vartija.
-
-"Näin se käy", vastasi sheriffi. "Tiedätte kai, että Robin Hood ja
-ne roistot, jotka seuraavat häntä, kehuvat ja kerskailevat olevansa
-maailman parhaita jousimiehiä; kukaan ei muka ammu maalitauluun tai
-hirveen niin hyvin kuin he. Minäpä siis kuulutan suuret ampumakilpailut
-toimeenpantaviksi Nottinghamissa, ja päävoittona tulee olemaan
-hopeavartinen, kultasulkainen nuoli. Ja sitä, joka voittaa tämän
-nuolen, tervehditään myös maan etevimpänä jousimiehenä."
-
-"Kyllä käsitän!" sanoi päämetsänvartija nauraen. "Mainio syötti
-saattamaan nuo kerskailevat roistot teidän käsiinne."
-
-"Varma syötti!" huusi sheriffi, "se on varma, pankaa vain sanani
-mieleenne. He eivät salli kenenkään voittaa tuota kunnianimeä, ilman
-että jotkut heistä ovat koettaneet onneaan, ja kun he sitten tulevat
-kaupunkiin, on minulla valmiina miehiä, jotka tuntevat ja sieppaavat
-heidät kiinni."
-
-Sheriffi siis palasi kotiinsa. Kohta määrättiin suurten
-ampumakilpailujen päivä, ja tieto siitä levisi nopeasti. Rajasuutari
-Lobb toi uutiset Sherwoodiin ja kertoi henkipatoille, että mainioita
-jousimiehiä maan kaikilta kulmilta saapuisi Nottinghamiin kilpailemaan
-sievästä palkinnosta ja kuuluisasta nimestä.
-
-"Ja voittajako julistetaan maan parhaaksi jousimieheksi?" sanoi Robin.
-
-"Julistetaan, johtaja!" vastasi Lobb, "ja sanotaan, että kreivikunnan
-kaikki parhaat jousimiehet tulevat tavoittelemaan palkintoa."
-
-"No niin", sanoi Robin, "luullakseni me pidämme itseämme melko hyvinä
-ampujina, ja olisi synti ja häpeä antaa jonkun siepata tuo kunnianimi
-meidän edes yrittämättä siitä kilvoitella."
-
-"Ole varuillasi, johtaja!" sanoi muuan hänen seuralaisistaan, roteva
-jousimies nimeltään David Doncasteriläinen. "Olen kuullut, että
-kilpailut ovat vain salajuoni, jotta meidät houkuteltaisiin kaupunkiin
-ja sitten petettäisiin."
-
-"Tuo on pelkurin puhetta", sanoi Robin Hood. "Olipa se juoni tai ei,
-minä ainakin menen sinne."
-
-    "Miten käynee vain, koen onneain
-        Kun pilkkahan ammutaan."
-
-"Niin menemme", sanoi Pikku John, "ja minulla on suunnitelma
-mielessäni, miten pääsemme sinne turvallisesti. Jätämme kotiin
-Lincolnin-vihreät viittamme ja takkimme ja pukeudumme kilpailuun
-menevien maalaisten tavoin. Silloin sheriffin miehet eivät tunne meitä."
-
-    "Kuka valkea, kuka punainen,
-        Ken ruskea, keltainen;
-    Mitä seuranneekin, kilpaillaan
-        Valepuvussa jokahinen!"
-
-"Hyvä, hyvä!" huusi johtaja. "Me seuraamme sinun ehdotustasi, Pikku
-John."
-
-Tuli sitten suurten ampumakilpailujen päivä, ja Robin Hood ja hänen
-parhaat jousimiehensä lähtivät Nottinghamiin. He eivät marssineet
-yhtenä joukkona, sillä se olisi herättänyt ihmisten huomiota, vaan
-matkasivat kaksin ja kolmin hajallaan suuressa maalaisjoukossa,
-joka oli matkalla Nottinghamiin katsomaan päivän urheilujuhlaa.
-Ainoallakaan ei ollut yllään Lincolninvihreää pukua. Pikku Johnilla oli
-sininen nuttu ja huppu, Much Myllärinpoika oli ruskeissa, Puna-Will
-valkoisissa, Will Stutely keltaisissa, ja yksinään asteli repaleiseen,
-punaiseen takkiin ja huppuun pukeutunut mies, ja se oli Robin Hood.
-Kun Robin tuli kaupungin portille, hän marssi suoraan sisään, jousi
-olkapäällä. Portin vieressä seisoi muutamia sheriffin miehiä, jotka
-tunsivat henkipatot. He pitivät tarkkaa vaaria nähdäkseen, tuntisivatko
-he vihollisensa paikalle keräytyvän väkijoukon seasta.
-
-Kun tuo ryysyinen punatakkinen veitikka tallusteli portista sisään,
-he katselivat häntä, mutta eivät voineet uneksiakaan, että siinä oli
-heidän päävihollisensa. Robinilla oli laastaritilkku vasemman silmän
-päällä, partansa hän oli tätä tilaisuutta varten antanut kasvaa
-karkeaksi ja takkuiseksi, ja hän käydä löntysteli typerän näköisenä.
-
-"Katsopa tuotakin punapukuista hölmöä", virkkoi nauraen eräs
-metsänvartija, "näyttää siltä, että jokainen repaleinen renttu rämpii
-tänne tänään sadankin mailin päästä toivoen voittavansa kultaisen
-nuolen."
-
-Robin kuuli nämä sanat, mutta naurahteli vain itsekseen ja työntäytyi
-paikalle, mihin maalitaulut kilpailua varten oli asetettu. Täällä
-istui sheriffi hevosen selässä, ympärillään vahva vartiasto omia
-miehiä, ja kun kilpailijat kokoontuivat suureksi joukoksi, hän katseli
-ja kurkisteli joka suunnalle nähdäkseen jonkin merkin vihaamistaan
-henkipatoista. Mutta vaikka hänen kavalat silmänsä tuiki tarkkaan
-tutkivat koko väkijoukon, hän ei voinut keksiä ainoatakaan miestä, joka
-olisi näyttänyt Robin Hoodin joukkueeseen kuuluvalta.
-
-Samassa ampuminen alkoi, ja kohta kävi ilmi, että parhaita kilpailevia
-jousimiehiä oli muuan kuuluisa ampuja William Yorkilainen. Mutta vaikka
-William ampui erittäin taitavasti, ei hän kuitenkaan kyennyt voittamaan
-eräitä erivärisiin nuttuihin pukeutuneita maalaismiehiä.
-
-Kansa oli mielissään nähdessään noiden huonosti pukeutuneiden miesten
-pitävän puoliaan tuota kuuluisaa jousimiestä vastaan ja tervehti heitä
-ilohuudoin.
-
-    Huusi muuan mies: "Hei, sinitakki, hei!"
-        "Terve, ruskea!" toinen huus'
-    Ja kolmas ties': "Tuo punainen mies
-        On tarkka kuin perhanuus."
-
-    Sillä se oli itse Robin Hood,
-        Jolla puku oli punainen;
-    Milloin ampui vain, heti maaliin sai,
-        Ollen varma ja vakainen.
-
-Vihdoin jäivät William Yorkilainen ja repaleinen punatakkinen mies
-kahden kilpailemaan. Uusi maalitaulu asetettiin paljon pitemmän matkan
-päähän kuin edelliset, ja molemmat jousimiehet asettuivat paikoilleen
-valmiina ampumaan. Heidän oli kumpaisenkin ammuttava kolme nuolta, ja
-moni taitava jousimies pudisti päätään nähdessään kuinka etäällä maali
-oli ampumapaikasta.
-
-"Olisipa mainio taito osua edes tauluun noin pitkän matkan päästä", he
-tuumivat, "keskustaan on turha yrittääkään." Ja äänettömänä väkijoukko
-odotti, miten noiden kahden kilpaveikon kiista päättyisi. Aivan näiden
-takana oli sheriffi muutamine ystävineen, kaikki hevosen selässä.
-
-"Täällä on jo ammuttu muutamia verrattomia laukauksia", sanoi muuan
-sheriffin ystävä. "Tuskinpa olisimme nähneet parempia, vaikka Robin
-Hood ja hänen miehensä olisivat tulleet kilpailuun."
-
-    Virkkoi päätään raapien sheriffi: "Voi,
-        Eipä tänne hän tullutkaan --
-    Oisi tullut kai, vaan ei uskaltanut,
-        Vaikka uljaaksi mainitaan."
-
-Melkein sheriffin hevosen edessä seisoi punatakkinen jousimies nojaten
-kömpelösti jouseensa, suu tyhmästi ammollaan ja tuijottaen toisella
-silmällään etäiseen maalitauluun. Mutta niin typerän ja naurettavan
-näköiseksi kuin Robin tekeytyikin, hänellä oli täysi työ hillitä
-itseään kuullessaan sheriffin pilkan. Hänen teki mielensä kääntyä ja
-uhmailla sheriffiä suoraan vasten naamaa, mutta se oli sillä hetkellä
-liian vaarallista, ja hän pysyi hiljaa mutisten vain itsekseen: "Ennen
-pitkää saat nähdä, ylpeä sheriffi, että täällä onkin Robin Hood."
-
-William Yorkilainen ampui ensin ja ampui hyvin rauhallisesti ja oikein
-hyvin. Kaksi nuolta hän sai osumaan maalitaulun keskellä olevaan
-valkoiseen täplään ja kolmannen vähän sen ulkopuolelle.
-
-"Myönnä hävinneesi, Punatakki!" huusivat Williamin ystävät. "Tuota
-tulosta et enää voi parantaa. Myönnä hävinneesi ja luovu kilvasta!"
-
-"Minäkin koetan onneani", murisi Robin ääneensä leveällä
-Pohjois-Englannin murteella ja itsekseen hän lisäsi: "No, Robin, tee
-parhaasi iloisen Sherwoodin kunniaksi."
-
-Punatakki otti sitten kolme nuolta käteensä ja lennätti ne menemään
-niin sukkelasti, että toinen oli ilmassa, ennen kuin ensimmäinen oli
-ennättänyt maalitauluun, samaten kolmas. Mutta katselijoiden ihmeeksi
-ja ihastukseksi ensimmäinen ja toinen nuoli työnsivät maalitaulun
-keskustasta pois William Yorkilaisen siihen ampumat nuolet, ja kolmas
-sattui täsmälleen valkoisen täplän keskelle.
-
-"Punatakki! Punatakki!" kirkui väkijoukko. "Hän on oikea jousimiesten
-kuningas. Punatakki on voittanut palkinnon."
-
-    Siten nuolen kultasulkaisen
-        Ja hopeavartisen
-    Voitti uljas Hood ja omanaan
-        Vei metsähän iloiten.
-
-Kun palkinto oli annettu, sanoi sheriffi Punatakille: "Pyydän sinua,
-hyvä mies, liittymään metsänvartijoideni joukkoon. Kernaasti ottaisin
-sinunlaisesi uljaan jousimiehen palvelukseeni."
-
-Mutta Robin pudisti päätään ja sanoi, että hänen täytyi mennä isäntänsä
-luo. Sheriffi luuli silloin, että Robin oli jonkun herran palvelija ja
-oli tämän luvalla tullut kilpailuun, eikä sen enempää ahdistellut häntä.
-
-Samoin kuin henkipatot olivat saapuneet kaupunkiin, he lähtivät sieltä
-kaksittain ja kolmittain ja palasivat jokaikinen turvallisesti metsään.
-Siellä he naureskelivat ja laskivat iloista pilaa päivän kilpailuista
-ja ihailivat kultasulkaista nuolta. Robin näytti pikemminkin
-harmistuneelta.
-
-"Näytät surulliselta, johtaja!" huudahti Pikku John, "ja sinun pitäisi
-olla iloisin, koska olet voittanut nuolen ja petkuttanut sheriffiä."
-
-"Siinäpä juuri ollaan", vastasi Robin Hood. "Sheriffi ei tiedä, kuinka
-näppärästi olemme pyydystäneet hänet omaan ansaansa. Minua ei miellytä
-se, ettei hän tiedä, kuka hänen nuolensa voitti."
-
-"No sehän on helposti autettu", huusi Pikku John. "Minä olen neuvonut
-sinua ennenkin ja neuvon taas. Kirjoita hänelle kirje, minä vien sen
-perille."
-
-"Ei, Pikku John!" sanoi Robin. "Ei. En salli sinun palata kaupunkiin."
-
-"Parempi tuuma minulla onkin", sanoi Pikku John hilpeästi nauraen.
-
-    "Sen nuoleni päähän kiinnitän
-        Ja ammun kaupunkihin.
-    Kyllä perille saa, kun osoite on,
-        Mihin hyvänsä putoisikin."
-
-Tämä mainio tuuma pantiin heti täytäntöön. Kirje kirjoitettiin ja Pikku
-John palasi kaupunkiin vaihtamatta sinistä nuttuaan. Lähellä muuria oli
-korkea rakennus, sheriffin talo, ja Pikku John huomasi, että suuressa
-eteissalissa oli muuan ikkuna auki: luukku, jolla se yöksi suljettiin,
-riippui alhaalla. Jättiläinen oli jo kiinnittänyt kirjeen nuolen päähän
-ja nyt hän jännitti jousensa, ampui nuolen suoraan ikkunasta sisään ja
-palasi sitten nopeasti metsään.
-
-Kun tämä tapahtui, oli sheriffi juuri asettunut illallispöytään
-rasittavan päivän jälkeen ja kohotti par'aikaa täysinäistä olutsarvea
-huulilleen, kun nuoli suristen lensi ikkunasta sisään, iski pöytään ja
-jäi siihen pystyyn väräjämään.
-
-"Mitä tämä on?" hän huusi. "Minun huoneeseeni ammuttu nuoli? Mitähän se
-tietää?"
-
-"Siinä on lippu päässä!" huusi palvelija. "Se on jokin ilmoitus."
-
-"Irroita lippu varresta ja anna se minulle", käski sheriffi. Niin
-tehtiin ja paperi ojennettiin mahtavalle miehelle. Hän silmäili sitä
-nopeasti yhä vielä pitäen olutsarvea toisessa kädessään, ja koko seurue
-odotti kiihkeänä saadakseen kuulla, mitä tämä outo asia tarkoitti.
-Heidän hämmästyksekseen sheriffi karjaisi kiukusta ja iski olutsarven
-pöytään sellaisella voimalla, että sarvi meni säpäleiksi ja olut valui
-virtoinaan.
-
-"Mikä on? Mikä on?" huusi puolisen tusinaa ääntä yht'aikaa. "Huonoja
-uutisiako?"
-
-"Huonoja", karjui sheriffi raivosta vapisten, "ei ainakaan hyviä!
-Minulla oli tuo päärosvo ja suurvaras aivan vieressäni tänään, ja hän
-on päässyt livistämään. Kenenkä luulette tuon Punatakin olleen? Kukas
-muu se oli kuin itse Robin Hood roisto."
-
-Kaikki katsoivat kummissaan sheriffiä. Sekö olisi ollut kuuluisa Robin
-Hood! Tuo karkea, hullunkurisen näköinen punatakkinen mies? Ja hän se
-sittenkin oli, koska ampui niin ihmeteltävän taitavasti.
-
-"Voi sentään, sheriffi", sanoi muuan hänen ystävänsä, "olisihan meidän
-pitänyt se arvata. Niin etevää ampumista en ole milloinkaan ennen
-eläessäni nähnyt! Ei kukaan muu kuin Robin Hood kykene jännittämään
-sellaista jousta."
-
-Mutta sheriffi ei ensinkään kuunnellut ystäviensä puheita. Hän oli niin
-raivoissaan, ettei tiennyt mitä tehdä. Kuten vanha balladi kuuluu:
-
-        Kun sheriffi kirjeen sai,
-    Hän päätään raapien luki sen
-        Ja hulluna raivosi vain.
-
-"Juonilla en enää yritä tuota konnaa pyydystää", karjui sheriffi. "Otan
-hänet väkivoimalla. En päivääkään vitkastele, vaan marssin huomenna
-heti sitä roistoa vastaan. Uskokaa pois, minä pölytän hänen punaisen
-takkinsa ja sitten ripustan hänet korkeimpaan hirsipuuhun, mikä
-milloinkaan on Nottinghamin kunnon kaupunkiin pystytetty."
-
-
-
-
-IX luku
-
-SHERIFFI JA GUY GISBORNE LÄHTEVÄT VANGITSEMAAN ROBIN HOODIA
-
-
-Seuraavana päivänä sheriffi kokosi vahvan joukon sotilaita ja
-jousimiehiä, jotka lähtivät Sherwoodiin etsimään henkipattoja. Mutta
-ihan ensi työkseen hän pani nähtäväksi ilmoituksen, jossa Robin Hoodin
-päästä luvattiin kolmesataa puntaa.
-
-Sheriffin miesten joukossa oli muuan Guy Gisborne niminen ritari. Guy
-oli mainio miekkamies, mutta hän vietti huonoa ja hurjaa elämää. Hän
-oli velkaantunut korvia myöten ja valmis mihin tahansa saadakseen rahaa.
-
-Kuullessaan tästä suuresta palkinnosta hän päätti tavoitella sitä ja
-luuli edellytyksiään hyviksi, hän kun tunsi metsän hyvin ja luuli
-löytävänsä sen paikan, missä Robin Hood oleskeli. Hän siis suunnitteli
-asian yhdessä sheriffin kanssa ja lähti sitten yksinään matkaan
-valepuvussa.
-
-"Aivan hyödytöntä on vahvan miesjoukon marssia metsään suoraa päätä",
-sanoi Guy sheriffille, "sillä henkipatot voivat helposti väistää
-heitä. Minä lähden edeltä vakoilijana ottamaan selvää Robin Hoodin
-piilopaikasta." Guy Gisborne lähti siis metsään.
-
-Nyt sattui niin, että rastaan äänekäs laulu samana aamuna herätti
-Robinin hänen metsävuoteeltaan.
-
-"Näinpä minä todellakin merkillistä unta viime yönä", sanoi Robin
-hieroen silmiään. "Olin taistelevinani kahden rotevan miehen kanssa, ja
-he voittivat minut ja sitoivat minut ja ottivat minulta jouseni."
-
-Pikku John nauroi. "Unet eivät merkitse mitään, johtaja", hän sanoi.
-"Joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää."
-
-"Siitä huolimatta me samoilemme tänään metsän halki", sanoi Robin,
-"ehkäpä kohtaamme uneksimani rotevat miehet."
-
-Aamiaisen jälkeen Robin Hood ja Pikku John lähtivät metsään. Samaan
-aikaan Puna-Will ja kaksi muuta joukkueen jousimiestä lähti toiseen
-suuntaan. "Me lähdemme etsimään riistaa", sanoi Will, "eikä pari
-lihavaa hirvihärkää olisi pahitteeksi, sillä ruoka-aitta on tällä
-hetkellä tyhjän näköinen."
-
-Joukkueet siis lähtivät matkoihinsa, ja jonkin ajan kuluttua Robin ja
-Pikku John tulivat isojen tammien ympäröimälle aukiolle. Melkein heti
-he huomasivat hyvin kummallisen olennon aukion toisessa laidassa.
-
-"Mieskö tuo on vai peto?" huusi Pikku John ihmeissään, "vai itsekö
-paholainen? Mutta seiso sinä hiljaa, johtaja. Minä otan kohta asiasta
-selvän."
-
-Robin pyysi heti seuralaistaan olemaan menemättä ja ilmoitti itse
-ryhtyvänsä seikkailuun. Pikku John loukkautui hieman, ja kun muutamia
-kiivaita sanoja oli vaihdettu, pyörähti hän vimmoissaan ympäri ja jätti
-Robinin yksikseen.
-
-"Minä etsin Puna-Willin ja hänen toverinsa", sanoi Pikku John. "Tiedän
-aukion, josta he aikovat pyytää riistaa."
-
-Pikku John siis lähti matkoihinsa metsän läpi ja saapui aukiolle, jossa
-luuli tapaavansa ystävänsä. Ja hän näkikin heidät, mutta näky oli
-ikävä. Kaikki kolme pakeni aukiota niin nopeasti kuin jaloista lähti,
-ja heitä seurasi ylpeä sheriffi mukanaan hyvän joukon toista sataa
-jousi- ja keihäsmiestä, ajaen täyttä vauhtia takaa. Tällaista hirveää
-riistaa olivat onnettomat henkipatot löytäneet.
-
-Samassa taaja nuolituisku mennä suhahti pakenevien jälkeen. Pikku John
-parkaisi pahasti nähdessään kahden toverinsa suistuvan suin päin maahan
-kumpainenkin kolmen nuolen lävistämänä. Mutta Puna-Will oli vielä
-vahingoittumaton ja hän pakeni yhä nopeammin, kun sheriffi karjaisi:
-"Ottakaa hänet kiinni, pojat! Elävänä tai kuolleena tuo roisto
-käsiimme!"
-
-Mutta Will oli niin nopsajalkainen, että hän varmasti olisi päässyt
-pakoon, ellei muuatta miestä olisi ollut. Tämä oli pitkällä sheriffin
-muun joukon edellä ja hän kykeni juoksemaan ihmeteltävän nopeasti; pian
-hän oli saavuttamaisillaan Puna-Willin.
-
-"Se on William-a-Trent!" mutisi Pikku John, sillä hän tunsi tuon
-pikajuoksijan hyvin. "Hän ei saa päästä Willin kimppuun, sillä silloin
-Will varmasti joutuu kiinni."
-
-Pikku John siis jännitti jousensa ja lennätti nuolen suoraan
-William-a-Trentiä kohden, ja juoksija parahti kovasti ja kaatui maahan
-nuoli sydämen läpi ammuttuna. Kuten vanhassa balladissa lauletaan:
-
-    Ollut William-a-Trentille parempi ois
-        Maata sairasna murheesta
-    Sinä päivänä, kuin olla nuolelle
-        Pikku Johnin alttiina.
-
-Puna-Will juoksi edelleen ja hävisi puiden sekaan, ja Pikku John
-huudahti harmista. Sillä hänen jousensa, hänen marjakuusesta tehty
-jousensa, oli mennyttä. Se oli napsahtanut poikki viimeisen nuolen
-jännityksestä ja oli siis pilalla.
-
-    "Voi jousi sä katala, kelvoton,
-        Mistä puusta sä versoitkaan!"
-
-huokaili Pikku John ja yritti hänkin paeta, sillä hän ei voinut enää
-taistella. Mutta samassa tuoksahti pensaista esiin viisi tai kuusi
-keihäsmiestä, jotka käskivät hänen pysähtyä. Siinä oli muuan sheriffin
-väkeen kuuluva tiedustelijajoukkue, joka riensi tovereidensa avuksi
-kuultuaan takaa-ajon aiheuttaman melun.
-
-Pikku John teki pitkän hyppäyksen päästäkseen vapaaksi ja olisi
-pujahtanut tiehensä, ellei muuan miehistä olisi pistänyt esiin
-lujaa saarnipuista keihäsvarttaan ja kampannut häntä kumoon. Pikku
-John sätkytteli maassa ja seuraavassa silmänräpäyksessä olivat
-keihäsmiehet hänen kimpussaan tarttuen käsiin, jalkoihin ja mihin
-sattui koettaen pitää häntä aloillaan. Viisi heitä oli yhtä vastaan,
-mutta lukumäärästään huolimatta he eivät olisi päässeet voitolle, ellei
-lisäväkeä olisi saapunut kiireesti. Kahdesti jättiläisen onnistui
-päästä jaloilleen keihäsmiesten rimpuillessa hänessä kuin koirat
-leijonan kimpussa, ja kahdesti he painoivat hänet maahan. Sitten hän
-sai toisen suunnattoman nyrkkinsä vapaaksi, ja pari hirmuista iskua
-kellisti kaksi ahdistajaa pökertyneinä hänen jalkoihinsa.
-
-Mutta samassa hetkessä riensi paikalle tusinan verran tai enemmänkin
-sheriffin miehiä hyökäten hänen kimppuunsa. Näin suuren ylivoiman
-edessä oli Pikku Johninkin pakko alistua ja pian hänet oli sidottu
-käsistä ja jaloista ja siinä hän makasi avuttomana heidän armoillaan.
-
-Sheriffi tuli miesten luo ja nauroi julmasti. "Yksi ainakin
-hirsipuuhun", hän sanoi, "ja iso junkkari päälle päätteeksi. Nostakaa
-hänet pystyyn, pojat, ja sitokaa lujasti puuhun. Siinä hän on hyvässä
-tallessa, kunnes olemme saaneet muutamia lisäksi kiinni hänen
-rinnalleen riippumaan. Mitä sinuun tulee, sinä katala konna", sheriffi
-jatkoi vankiin kääntyen, "sinut raahataan yli laaksojen ja ylänköjen ja
-hirtetään kukkulalle, ja korkealle sinä pääsetkin heilumaan."
-
-Mutta Pikku John ei ollut pelkuri, vaikka katsoikin kuolemaa silmästä
-silmään. Hän nauroi ja katseli sheriffiä rohkeasti silmiin. "Jos niin
-on taivaan tahto", huudahti Pikku John, "menee sinun tuumasi vieläkin
-myttyyn, ylpeä sheriffi, huolimatta kaikesta, mikä on ollut ja mennyt."
-
-Mutta nyt meidän on jätettävä Pikku John avuttomana vankina julmien
-vihollistensa käsiin ja lähdettävä katselemaan, mitä hänen päällikkönsä
-sillä välin puuhaili.
-
-Robin Hood lähti astelemaan aukiota eteenpäin ja lähestyessään outoa
-olentoa huomasi pian, että se oli pitkä, vahva mies, joka nojasi puuta
-vasten ja oli verhottu mitä kummallisimpaan viittaan. Sillä viittana
-hänellä oli tummanruskea nahka, kuivettunut hevosen nahka, johon oli
-jätetty pää, häntä ja harja. Vieraan pää tirkisti hevosen pään alta,
-harja hulmuili hänen hartioillaan ja häntä roikkui jalkojen välissä.
-Merkillisempää kuvatusta Robin ei milloinkaan ollut nähnyt. Mutta
-hän näytti toimen mieheltä, sillä hänellä oli vankka jousi olalla ja
-sivulla riippui miekka ja tikari.
-
-"Hyvää huomenta, hyvä mies", sanoi Robin ystävällisesti. "Sinullapa on
-vankka jousi ja luullakseni olet hyvä jousimies."
-
-"Vankka on jousi", vastasi toinen, "mutta tänään en ole ajamassa
-hirveä. Olen eksynyt tähän sankkaan metsään. Kuka olet?"
-
-"Olenpahan vain Locksleyn miehiä", vastasi Robin. "Se on tuon metsän
-takana oleva kylä."
-
-"Ja tunnetko tiet metsässä?"
-
-"Uskallan vannoa, ettei kukaan tunne niitä paremmin", vastasi Robin.
-"Jos haluat, rupean oppaaksesi."
-
-"Hyvä on", sanoi vieras. "Kuulehan siis, kelpo mies. Olen Robin
-Hoodia etsimässä. Opasta minut tuon uljaan henkipaton piilopaikalle,
-sillä mieluummin haluaisin kohdata hänet kuin saada tuohon kouraani
-neljäkymmentä puntaa puhdasta rahaa."
-
-Robin katseli häntä tarkemmin ja tunsi hänet. "Sehän on Guy Gisborne",
-sanoi Robin itsekseen. "Hän on aina ollut petturin ja elostelijan
-maineessa. Hohoi! Kyllä käsitän, minkä vuoksi hän mieluummin haluaisi
-kohdata minut kuin saada neljäkymmentä puntaa. Arvattavasti olisi minun
-pääni, jos hän minut petoksella saisi surmatuksi, paljon suuremman
-arvoinen."
-
-"No niin", sano Robin ääneensä, "jos sinä niin kiihkeästi haluat tavata
-Robin Hoodia, niin luullakseni osaan opastaa sinut paikalle, missä
-hänet voi kohdata. Mutta minä en ole sellainen, joka tahtoisi olla
-oppaana miehelle, joka osaa kantaa jousta, mutta joka mahdollisesti ei
-osaa sitä jännittää."
-
-"Minäkö en osaisi?" huudahti Guy Gisborne. "Määrää maali, mies, näytän
-sinulle heti, osaanko vai enkö osaa ampua."
-
-Tähän Robin pyrkikin, sillä hän oli valmis antautumaan jousikilpailuun
-jokaisen metsässä kohtaamansa vieraan kanssa.
-
-Maali siis määrättiin, ja kohta vieras huomasi, ettei hän ensinkään
-kyennyt kilpailemaan Locksleyn miehen kanssa.
-
-"Jumala sinua siunatkoon, kelpo mies", huusi sir Guy taputtaen Robinia
-olkapäähän. "Sinä ammut tavallista paremmin. Jos sydämesi on yhtä hyvä
-kuin kätesi, olet kohta uljaampi mies kuin itse Robin Hood. Mikä on
-nimesi? Mielelläni tahtoisin tietää sinusta enemmänkin."
-
-"Sitä en totisesti ilmoita", huusi Robin, "ennen kuin sinä olet sanonut
-omasi." Robin luuli vieraan ilmoittavan väärän nimen, mutta siinä hän
-erehtyi.
-
-    "Kuljen metsät ja maat", näin lausui hän,
-        "Vannoin Robinin sieppaavain;
-    Ja tietää jos tahdot, niin Gisbornen Guy
-        On oikea nimeni ain'."
-
-"Vai niin, vai niin", sanoi Robin Hood. "Sitäpä vähän ajattelinkin.
-Tiesinhän, ettei kukaan hevosen nahkaan pukeutunut talonpoika kanna
-ritarin metsätorvea viittansa alla."
-
-"Se on totta, hyvä mies", sanoi sir Guy nauraen, "ja kun olen saanut
-tuon Robin Hood roiston kiinni, tarvitsee minun vain puhaltaa tähän
-torveen, niin ystäväni, sheriffi, joka on täällä metsässä, tietää minun
-voittaneen ja suuri palkinto on minun."
-
-Henkipaton posket karahtivat punaisiksi ja hänen silmänsä säihkyivät.
-
-"No, ota hänet sitten kiinni, sir Guy Gisborne", Robin huusi, "sillä
-hän seisoo tässä edessäsi. Minä olen Robin Hood!"
-
-Sir Guy oli nähtävästi epäillyt jotakin tämäntapaista ja valmistautunut
-siihen, sillä tuskin oli Robin Hood lausunut nämä sanat ja ennen kuin
-henkipatto oli tehnyt pienintäkään liikettä tarttuakseen aseisiinsa,
-Guy Gisborne sieppasi tikarinsa ja yritti iskeä Robinia sydämeen. Vain
-Robinin verraton ketteryys pelasti hänet. Hän hypähti sivullepäin
-ihmeteltävän nopeasti, ja terävä ase välähti vajaan tuuman päässä hänen
-rinnastaan.
-
-"Ruma isku, herra ritari!" huudahti Robin, "mutta sinun arvoisesi
-isku tosiaankin, sinä kurja petturi! Iskeä miestä, joka ei ole edes
-yrittänyt tarttua aseisiin! Mutta nyt me niitä mittelemme, mies miestä
-vastaan."
-
-Robin Hood oli vetänyt oivan lyömämiekkansa, ja sir Guy Gisbornella
-oli jo miekankahva kädessään. Sanaakaan virkkamatta petollinen ritari
-hyökkäsi Robin Hoodin kimppuun raivon vimmalla ja täydellisesti luottaen
-siihen, että voittaisi helposti. Jousen käytössä hän ei vetänyt
-Robinille vertoja, mutta hän ei voinut kuvitellakaan, että tavallinen
-talonpoika kestäisi kahtakaan minuuttia hänen miekkansa edessä. Hän oli
-kreivikunnan parhaita miekkailijoita ja oli kauan harjoitellut tämän
-ritarillisen aseen käyttöä.
-
-Mutta kului kaksi minuuttia, ja viisi, ja kymmenen, ja sir Guy Gisborne
-alkoi käsittää, ettei tässä niin helposti voittoa tulisikaan. Aluksi
-Robin oli tyytynyt puolustautumaan, sillä ritarin hyökkäys oli niin
-raivokas, että Robinilla oli täysi työ pitää päänsä ja ruumiinsa tuon
-viuhuvan miekanterän ulottuvilta. Mutta pian hyökkäyksen kiihkeys
-laimeni, sillä sir Guy ei jaksanut kauan jatkaa sellaista iskusadetta,
-ja vielä päälliseksi hän oli liian hyvän miekkailun tuntija
-tuhlatakseen kaiken voimansa samalla kun vastustaja pysyi virkeänä.
-Mutta edelleen kalskahtelivat miekat ripeästi yhteen ja vimmattua
-taistelua jatkui, kunnes Robin kompastui tammen juureen ja kaatui
-nokilleen.
-
-Silloin sir Guy osoitti häikäilemättä, kuinka raaka ja epäritarillinen
-hän luonnostaan oli. Todellinen ritari olisi pidättänyt miekkansa
-kohteliaasti ja antanut vastustajan nousta, mutta Guy Gisborne hyökkäsi
-eteenpäin ja suuntasi hirvittävän iskun maassa makaavaan mieheen.
-Onneksi hän kiihkoissaan iski liian aikaisin, eikä iskun täysi voima
-kohdannut Robinia, vaikka hän saikin haavan kylkeensä.
-
-Sir Guyn miekka kohosi antaakseen viimeisen surmaniskun, kun Robin
-huudahti: "Ah, kautta pyhän neitsyen, ei ole vielä milloinkaan kohtalo
-sallinut kenenkään kuolla ennen aikaansa!"
-
-Ja samassa hän hyppäsi kuin villikissa suoraan Guy Gisbornen kurkkuun,
-hyökkäsi miekka sojossa ritarin puolustuspiirin sisäpuolelle ja iski
-kirkkaan terän suoraan Guy Gisbornen ruumiin läpi. Sillä lailla siis
-tämä, joka jo oli pitänyt itseään voittajana, joutuikin samassa
-silmänräpäyksessä itse voitetuksi ja sai surmansa.
-
-Hetken aikaa Robin Hood seisoi katsellen kukistetun vihollisensa
-ruumista, sitten hänen haavassaan tuntuva kipu sai hänet muistamaan
-omaakin nahkaansa. Hän siis riisui ihokkaansa ja tarkasteli vammaa. Se
-ei ollut niin vaarallinen kuin tuskallinen, pelkkä lihashaava vain,
-ja hän sitoi sen niin hyvin kuin taisi eikä pitänyt siitä sen enempää
-lukua, sillä hän oli huolissaan miestensä turvallisuudesta.
-
-"Sheriffi on suurella miesvoimalla metsässä", ajatteli Robin. "Hyvä,
-uljaiden miesteni on heti saatava asiasta tieto, muutoin retkeilevät
-joukkueet joutuvat tuon vanhan pyövelin käsiin. Niin, ja minun on
-itsenikin oltava varuillani."
-
-Robin mietti hetkisen, veti taas ihokkaan ylleen ja sieppasi sir Guyn
-hevosnahan. Parissa minuutissa hän oli muuttanut ulkonäkönsä, niin
-että näytti aivan Guy Gisbornelta. "Nyt eivät sheriffin miehet pidätä
-minua, jos kohtaan jonkin joukkueen", hän ajatteli, "he pitävät minua
-Guy Gisbornena, joka on etsimässä Robin Hoodia." Ja niin hän lähti
-kulkemaan mukanaan kaatuneen miehen jousi, nuolet ja metsätorvi.
-
-Astellessaan kukkulan rinnettä Robin kuuli etäältä huutoa ja hoilotusta
-ja sekavaa äänten hälinää, siellä sheriffi ja hänen miehensä ajoivat
-Puna-Williä takaa. Robin juoksi kukkulan laelle ja katseli ympärilleen.
-Korkealta paikaltaan hän näki kaikki; Will pakeni kaukana, ja toisaalla
-taas kookas mies oli sidottu puunrunkoon.
-
-"He ovat saaneet kiinni Pikku Johnin!" huudahti Robin, "ja hänet pitää
-pelastaa. En tahdo menettää parasta miestäni."
-
-Juuri samalla hetkellä Robin näki erään miekkamiehen kohottavan
-miekkansa, aivan kuin iskeäkseen sen Pikku Johnin ruumiin läpi. Se oli
-vain julmaa leikkiä, jotta vanki saataisiin kalpenemaan, mutta Robin
-luuli sitä surmaniskuksi. Kääntääkseen kiinniottajien huomion vangista
-hän kohotti sir Guyn torven ja puhalsi siihen voimakkaasti. Hänen
-tuumansa onnistui. Robin näki että kaikkien katseet heti kääntyivät
-kukkulalle päin, jossa hän seisoi.
-
-Sheriffi kuuli merkkitoitotuksen ja taputti käsiään ilosta. "Sir Guyn
-torvi!" hän huudahti. "Uutisista parhainta se merkitsee, sillä hän
-sanoi, ettei puhaltaisi ennen kuin oli surmannut Robin Hoodin. Ja
-tuoltapa hän tuleekin itse hevosennahkaan pukeutuneena."
-
-Sheriffi riensi kummallista olentoa vastaan, jonka kasvot olivat
-piilossa hevosen pään alla ja jonka vartaloa peitti iso nahka
-riippuvine, hulmuavine häntineen ja harjoineen.
-
-"Mitä kuuluu -- mitä kuuluu, sir Guy?" huusi sheriffi, kun he
-kohtasivat toisensa. "Oletteko tavannut Robin Hoodin?"
-
-"Olen, herra sheriffi", vastasi hevosen nahkaan pukeutunut mies. "Guy
-Gisborne ja Robin Hood kohtasivat tosiaankin toisensa. Jos menette
-erään suuren tammen luo tästä kaksi mailia etelään, löydätte Robin
-Hoodin viittaan puetun miehen tammen juurelta."
-
-"Hyviä uutisia -- mainioita uutisia!" huusi sheriffi käsiään taputtaen.
-"Tänä päivänä vapautuu siis metsä kahdesta eniten pelkäämästäni
-roistosta. Sillä jos te olette surmannut päällikön, olen minä siepannut
-palvelijan. Katsokaa, tuo puuhun sidottu mies ei ole kukaan muu kuin
-Pikku John."
-
-"Pikku John", sanoi hevosen nahassa oleva mies. "Onko tuo Pikku John?"
-
-"On, hän se on", nauraa hihitti sheriffi. "Oi onnen päivää! Tämä
-merkitsee koko joukkueen tuhoa. Johtaja ja etevin mies menetetty
-yhdellä iskulla; henkipatot pakenevat metsästä, sen takaan. Mutta nyt
-tietysti pyydätte minulta palkintoanne, sir Guy, eikö niin?"
-
-"Pyydänpä hyvinkin, herra sheriffi", sanoi hevosennahkainen mies.
-"Pyydän teiltä palkintoa, nimittäin tätä: olen surmannut päällikön --
-antakaa minun surmata palvelijakin."
-
-"Mutta entä ne kolmesataa puntaa, jotka olen luvannut?" läähätti
-sheriffi.
-
-"En halua penniäkään", kuului vastaus.
-
-Hetken aikaa sheriffi tuijotti kovasti ihmeissään, sitten hän vilkutti
-silmää ymmärtävästi.
-
-"Varmastikin sir Guy on tullut hulluksi tai riivatuksi", hän
-ajatteli. "Myönnyn tähän hänen hulluun oikkuunsa ja pistän itse
-palkinnon taskuuni", sillä paitsi itseään sheriffi rakasti vain
-isoa raha-arkkuaan. Hän siis heti paikalla suostui pyyntöön. Sitten
-hevosennahkaan pukeutunut mies astui eteenpäin ja jäi seisomaan
-vangin eteen. "Pulska mies!" hän sanoi, eikä Pikku John voinut olla
-hätkähtämättä, sillä hän tunsi äänen. Sitten hevosen pää kohosi aivan
-kuin Guy Gisborne olisi halunnut paremmin nähdä kuuluisaa Pikku Johnia
-ja vanki katseli rauhallisesti varsin tuttuihin kasvoihin ja mutisi
-itsekseen: "Nähtävästi on taivaan tahto, että minä tänään pääsen
-vapaaksi."
-
-"Päällikön minä surmasin miekalla", sanoi hevosen nahassa oleva mies,
-"mutta palvelijan lopetan puukolla", ja hän otti esiin leveäteräisen,
-terävän irlantilaisen puukkonsa.
-
-Sheriffi ja hänen miehensä kokoontuivat aivan sir Guyksi luulemansa
-miehen ympärille, mutta hän hääti heidät kaikki pois.
-
-"Pysykää taempana -- pysykää taempana!" hän sanoi. "Haluan yksin
-mennä kuolemaan tuomitun luo kuulemaan hänen viimeisiä sanojaan ja
-toivomuksiaan."
-
-Hän siis meni yksin vangin luo, iso puukko kädessä. Ja kun hän pääsi
-vangin rinnalle, välähteli puukko viiltäen siteet poikki, ja vanki
-oli vapaa. Sitten Robin antoi sir Guyn jousen ja nuolet Pikku Johnin
-käteen ja veti omansa esiin nahan alta, ja ennen kuin sheriffi
-miehineen ehti liikauttaa sormeakaan, oli henkipatoilla nuolet jousessa
-laukaisuvalmiina. Ja Pikku Johnin mahtava ääni kaiuetteli: "Hood, Hood!
-Robin Hood!" Ja hevosen pää viskattiin taaksepäin ja näkyviin tulivat
-kasvot, jotka eivät olleet Guy Gisbornen, ja muuan sheriffin miehistä
-huusi: "Sehän on Robin Hood itse! Petosta! Petosta! Paetkaa toverit,
-olemme hukassa!" Peloissaan hän luuli koko henkipattojen lauman olevan
-heidän kintereillään, ja samoin ajattelivat hänen toverinsa, ja niin
-kääntyi koko jousi- ja miekkamiesten valtava joukko pakoon kahden
-kuulun jousimiehen edestä. Entä heidän herransa sheriffi? Niin, hän
-pakeni ensimmäisenä ja etumaisimpana kannustaen hevostaan täyteen
-laukkaan yli metsän mättäiden.
-
-    Kun käteensä sieppasi Pikku John
-        Guyn jousen nuolineen
-    Ja jännitti sen, luuli sheriffi tuo
-        Jo loppunsa koittaneen.
-    Jo loppunsa koittaneen.
-
-    Hän täyttä vauhtia Nottinghamiin
-        Lähti kotiinsa pakenemaan.
-    Koko joukko muu teki samaten,
-        Ei jäänyt ainoakaan.
-
-Mutta aivan ehjin nahoin ei sheriffikään päässyt. Sillä Pikku John
-huomasi hänet, kun hän pakeni, ja lähetti vankan sirisevän ja surisevan
-nuolen hänen jälkeensä, ja se tunkeutui hänen oikean olkapäänsä läpi,
-niin että sheriffi pakeni Nottinghamiin tuskasta voihkien ja pahasti
-haavoittuneena ja sadatellen päivää, jolloin oli lähtenyt suurella
-miesvoimalla vangitsemaan Robin Hoodia.
-
-
-
-
-X luku
-
-ROBIN HOOD OTTAA OSAA NAHAN PARKINTAAN
-
-
-    Oli nahkur' Arthur-a-Bland ilomieli --
-        Hei tieltäni, poijat, pois!
-        Koko Nottinghamissa ei
-    Ole urhoa toista vertaista,
-        Joka hänestä voiton vei.
-
-    Pitkä piikkisauva kun olalla astuu,
-        Hei tieltäni, poijat, pois!
-        Kyllä kaikista selviytyi;
-    Kaksin, kolmittain miehet pakeni vain,
-        Milloin nahkuri näyttäytyi.
-
-    Kun kaunisna kesäaamuna kerran,
-        Hei tieltäni, poijat, pois!
-        Lähti hirveä ampumaan
-    Tuonne Sherwoodin sulometsihin,
-        Robin Hood oli vastassaan.
-
-Nottinghamissa ei vallinnut vähintäkään epäilystä kaupungin parhaan
-sauvaottelijan etevyydestä. Milloin hyvänsä joku vieras sattui
-tulemaan sinne ja vaati miehet kilpasille, nauraa virnistelivät
-kaupunkilaiset ja lähettivät hakemaan Arthur-a-Blandia. Arthur astuikin
-heti ulos parkkiammeestaan, tarttui isoon piikkisauvaansa ja oli
-valmis ottelemaan. Vieras lähti sitten matkoihinsa jäsenet hellinä,
-ja parkittuaan vieraan nahan Arthur-a-Bland palasi lehmännahkojaan
-parkitsemaan.
-
-Niin kuulu oli hänen maineensa, että vain pitkän matkan takaa saatiin
-miehiä kilpailemaan hänen kanssaan. Kaikki paikkakunnan sauvaottelijat
-tunsivat hänen suuren karttunsa pelottavan voiman ja myönsivät hänet
-ilman muuta voittajaksi.
-
-No niin, vaikka Arthur-a-Bland olikin oivallinen nahkuri, ei hänen
-sydämensä kokonaan ollut kiintynyt tähän työhön. Hän rakasti iloisen
-salon vihreyttä ja usein, kun hän raaputteli nahkojaan tai liotteli
-parkkejaan, hänen ajatuksensa lensivät ikävästä parkkiammeesta metsän
-viihtyisiin siimeksiin, missä aurinko paistoi pitkin aukioita ja
-täplikäs hirvi äänettömänä ja nopeana pakeni valtavien puiden suojaan.
-
-Eräänä viehättävänä kesäaamuna hän heitti työnsä sikseen ja päätti
-kaiken uhalla viettää tämän ihanan päivän metsässä nähdäkseen
-jonkin punahirven vilahtavan ohitseen ja saadakseen vähän maistella
-ikävöimäänsä vapaata ulkoilmaelämää. Hän siis otti jousensa nuolineen
-ja ison sauvansa, jota ilman hän ei milloinkaan liikkunut, ja lähti
-Sherwoodiin viettämään päiväänsä metsän helmassa.
-
-Päivä oli hyvin helteinen, ja asteltuaan yli kolme tuntia yhä
-syvemmälle metsään Arthur-a-Bland tunsi itsensä lämpimäksi ja hieman
-väsyneeksikin ja heittäytyi maahan lepäämään pähkinäpensaikon alla
-olevalle sammalpenkille. Maatessaan siinä hän näki semmoista, mikä
-hänestä oli hauskempaa katseltavaa kuin mikään muu: lauma siroja,
-täplikkäitä hirviä asteli hitaasti etäistä metsäaukiota pitkin.
-
-Arthur katseli niitä jonkin aikaa ja huomasi, että hirvet tulivat
-häntä kohti, ja kun tuuli puhalsi niiden suunnalta häneen päin, ne
-nähtävästikään eivät keksisi häntä. Uljas uros johti laumaa, ja
-Arthurin sormia syyhytti, hän halusi laskea laukauksen tuohon komeaan
-hirveen. Hän siis jännitti jousensa, asetti nuolen jänteeseen ja alkoi
-hiipiä vastatuuleen laumaa kohti.
-
-Mutta Arthurin tietämättä seurasi kookas, sirorakenteinen mies, jolla
-oli yllään Lincolnin-vihreä puku, hänen jokaista liikettään. Se mies
-oli itse Robin Hood!
-
-Aluksi Robin oli luullut häntä joksikin omista miehistään, mutta
-nahkurin nahkatakki ja -huppu saivat hänet pian luopumaan siitä
-ajatuksesta.
-
-"Kautta pyhän äidin, tämäpä näyttää merkilliseltä", Robin mutisi. "Mies
-ei kuulu minun väkeeni, eikä ole metsänvartijakaan. Mitä tekemistä
-hänellä lienee metsässä? Mutta kas vain, eikö tuo hävytön lurjus aiokin
-ilman muuta ampua yhden meidän mainion hienoista hirvistämme."
-
-Kun Robin sanoi "meidän", hän tarkoitti sillä itseään ja kuningasta.
-Sillä Robin oli nykyisin niin suuressa määrin metsän herrana, että
-katsoi hirvien kuuluvan yhtä paljon hänelle kuin kuninkaalle. Robin oli
-siis heti paikalla vastahangassa ajatellessaan, että joku nahkatakkiin
-ja -huppuun pukeutunut mies ampuisi yhden hänen komeimmista
-johtajahirvistään. Hän astui esille ja huusi vieraalle:
-
-    "Ken olet sä rohkea metsämies,
-        Mi täällä samoilet,
-    Ja varkaan lailla kuninkaan
-        Jalohirviä väijyilet?"
-
-Arthur-a-Bland katseli tarkkaavaisena vastatullutta.
-
-"Metsänvartija hän ei ole", mietti Arthur. "Tunnen heidät jokaikisen.
-Enkä muista välitäkään." Hän siis vastasi rohkeasti: "Ja kuka olet sinä
-minua siitä estämään ja melullasi pilaamaan koko laukauksen."
-
-"Olen tämän metsän kaitsijoita", vastasi Robin Hood, "ja vartioin
-kuninkaan ja omia hirviäni! Minun on siis estettävä sinua menemästä
-syvemmälle metsään."
-
-"Missä ovat toiset?" tiedusteli Arthur-a-Bland.
-
-"Ketkä toiset?" kysyi Robin tiukasti.
-
-"No ne toiset, joita tarvitset avuksesi, ennen kuin voit estää minua
-menemästä", vastasi Arthur-a-Bland virnistellen.
-
-Robin oli kuin tuli tappuroissa heti paikalla, kun viitattiin
-sellaiseen, ettei hän yksinään kykenisi saamaan tahtoaan läpi.
-
-"Ei", hän sanoi, "minulla ei ole ketään selkäpuolellani enkä minä
-apua kaipaakaan. Älä ärsytä minua, mies, iskemään kalloasi murskaksi
-hävyttömyytesi palkaksi!"
-
-Mutta sen sijaan, että olisi näyttänyt pelästyneeltä, Arthur-a-Bland
-vain nauraa virnisteli entistäkin leveämmin.
-
-"Näyttääpä sinulla, herra vartija, tosiaankin olevan miekka ja jousi",
-hän sanoi, "mutta niillä aseilla en välitä taistella. Etkö jättänytkin
-sauvaasi tuonne nurmelle, silloin kun lähdit minua puhuttelemaan? Sauva
-aseenani haluaisin taistella kanssasi."
-
-"Sopii se yhtä hyvin kuin jokin muukin opettamaan sinulle, ettei ole
-hyvä tulla tänne metsään muiden asioihin sekaantumaan."
-
-Sitten henkipatto aukaisi vyönsä, laski maahan miekkansa ja jousensa
-sen viereen, tarttui vankkaan tammiseen sauvaansa ja astui nahkurin
-eteen. Arthur-a-Blandilla oli jo sauvansa tasapainoasennossa, ja
-tavasta, jolla hän sitä piteli, Robin ensi silmäyksellä huomasi hänet
-eteväksi ottelijaksi.
-
-"Odota hetkinen", Robin sanoi. "Eläköön vanha Englanti ja rehellinen
-peli! Minun sauvani on luullakseni pitempi kuin sinun. Mitataan, ja
-minä katkaisen omani lyhyemmäksi, sillä muuten peli on epärehellistä."
-
-"Pituuksista viis'", sanoi Arthur-a-Bland huolettomasti nauraen. "Minun
-sauvani on kyllin pitkä antamaan sinulle kunnollisen selkäsaunan! 'Sen
-pituus jalkaa kahdeksan, kuin pienen hirven vasikan, se sinut maahan
-lyö'."
-
-Tämän kuullessaan Robinin pikainen luonto taas kuohahti ja hän lennätti
-iskun, nopean kuin salaman, Arthur-a-Blandiin. Tämä väisti sen vain
-osittain, ja raskas kanki kumahti hänen päähänsä saaden veren esiin.
-Mutta Arthurin vastaisku oli silmänräpäyksellinen ja niin taitavasti
-suoritettu, ettei Robinin onnistunut väistää, ja nyt hän vuorostaan sai
-sellaisen iskun päähänsä, että veri valui virtoinaan, ja he olivat siis
-samassa asemassa, veri vuoti kumpaisestakin.
-
-Tämä viekas isku ja vastaisku olivat opettaneet ottelijoille, että
-heillä oli sitkeä vastustaja, ja nyt he pitivät toisiaan varovasti
-silmällä, tekivät valehyökkäyksiä, antoivat iskuja ja vastaiskuja,
-vankkojen tammisauvojen kalahdellessa ja kumahdellessa yhteen.
-
-Arthur-a-Bland oli toivonut saavuttavansa jonkin tavallisista helpoista
-voitoistaan, sillä kukaan tavallinen mies ei voinut vastustaa häntä
-viittäkään minuuttia, ja hän alkoi jo pitää tätä vartijaa etevimpänä
-miehenä, mikä milloinkaan oli hänen kanssaan metsäsauvoja mitellyt.
-
-Robin taas oli sitä mieltä, että tämä nahkatakkinen ja -huppuinen
-mies oli sitkein junkkari, minkä hän milloinkaan oli kohdannut.
-Robin kokeili jokaista osaamaansa temppua, mutta toinen tiesi
-aina vielä paremman ja henkipatto sai enemmänkin kuin pari kolme
-ovelasti suunnattua iskua, hänen oman sauvansa osuessa vain harvoin
-nahkatakkiin. Mutta Robin pani parastaan ja koetti kaikin voimin ja
-taidoin saavuttaa voittoa.
-
-    He kiertelivät, he kaartelivat
-        Kuni jahdissa karjujen.
-    Mihin iskisi niin, jotta turruksiin
-        Sais toiselta jäsenen?
-
-    Näin iskivät, iskivät innoissaan
-        Puolen kolmatta tuntia;
-    Kanget kalskahteli, kaiku kertoeli
-        Miesten tuimasta touhusta.
-
-Vihdoin nämä molemmat verrattomat kilpailijat herkesivät taistelemasta
-pelkästä uupumuksesta ja kumpikin nojasi huohottaen sauvaansa hien
-valuessa virtoinaan pitkin kasvoja.
-
-"Hillitse kätesi, kelpo mies", sanoi Robin. "Jätämme tämän riidan
-sikseen. Me vain turhaan pieksisimme toisiamme. Minä annan sinulle
-oikeuden kulkea Sherwoodin metsässä."
-
-"Paljon kiitoksia tyhjästä", nauraa hihitti Arthur-a-Bland. "Jos olen
-saavuttanut sen oikeuden saan siitä kiittää sauvaani enkä sinua."
-
-"Mikä sinä olet miehiäsi ja mistä tulet?" huusi Robin iloisesti.
-"Meidän on tutustuttava lähemmin toisiimme."
-
-    "Olen nahkuri", Arthur vastaeli,
-        "Nottinghamissa asustava;
-    Jos sinne on tie, niin maksutta mie
-        Voin nahkasi parkita."
-
-"Kuule, jätä nahkurinhommasi", huusi Robin. "Lähde minun seurassani
-salolle. Vannon, että sinä olet lujakätisin mies, minkä olen kohdannut
-sen jälkeen kun värväsin Pikku Johnin joukkueeseeni."
-
-"Pikku Johninko sanoit?" huudahti Arthur-a-Bland. "Melkeinpä jo alan
-arvata, kuka on otellut kanssani niin uljaasti. Mikä on siis nimesi."
-
-"Olen Robin Hood!" vastasi henkipatto.
-
-"Voi ihme ja kumma!" huusi nahkuri. "Oletko sinä tosiaankin täällä
-iloisessa metsässä kiertelevien henkipattojen kuningas? Monta päivää
-olen ajatuksissani viettänyt seurassasi. Tässä käteni. Nimeni on
-Arthur-a-Bland; me kaksi emme milloinkaan eroa."
-
-"Tervetuloa joukkoomme, Arthur-a-Bland", sanoi Robin Hood, kun he
-puristivat kättä, "sillä sinä olet yhtä etevä sauvaottelija kuin meidän
-oma Pikku Johnimme."
-
-Sitten Arthur sanoi:
-
-    "Voi kerropa, kerropa kernaasti,
-        Sitä mielin mä kuunnella,
-    Miten voi Pikku John, hän sukua on
-        Mulle äitini puolelta."
-
-"Mitä, haluaisitko nähdä Pikku Johnin?" sanoi Robin. "Se käy helposti
-laatuun, sillä minun uskollinen seuralaiseni ei milloinkaan ole kaukana
-päälliköstään."
-
-Ja samassa hän pani torvensa huulilleen ja puhalsi pitkään ja kimeästi.
-Hetken kuluttua tuli kookas mies juosten metsästä ja riensi heidän
-luokseen.
-
-"Mitä tahdot, johtaja?" huusi Pikku John. "Ole hyvä ja kerro. Olet
-viskannut maahan miekkasi ja jousesi ja seisot sauva kädessä tätä
-miestä vastassa. Pelkään, että asiasi ovat hullusti." Pikku Johnilla
-oli täysi syy arvella näin, sillä veri oli virrannut Robinin kasvoille
-ja kuivunut siihen, niin että hän näytti omituisen ja surkean
-näköiseltä.
-
-Mutta Robin virkkoi naurahtaen:
-
-    "Niinpä seisonkin, minut seisomaan sai
-        Tuo nahkuri nuhteeton;
-    Hauska veitikka, työssä taitava,
-        Hyvin nahkani parkinnut on."
-
-"Ansaitseepa hän kiitokset, kun on siihen pystynyt", huusi Pikku
-John, "mutta älköön luulkokaan saavansa noin piestä päällikköäni
-minun puuttumatta asiaan. 'Koska taitava on, munkin parkitkohon, siis
-käykäämme ottelemaan.'"
-
-"Ei suinkaan", huusi Robin Hood. "Kyllin on jo oteltu. Sitä
-paitsi olisi sukulaisten häpeällistä ruveta taistelemaan, sillä
-hän on käsittääkseni 'kelpo porvari, sinun sukuasi ja nimeltään
-Arthur-a-Bland'."
-
-"Mitä, onko hän serkkuni Arthur-a-Bland, Nottinghamin paras
-sauvaottelija?" huusi Pikku John.
-
-"Onpa niinkin, Pikku John, täällä minä olen", sanoi nahkuri astuen
-eteenpäin ja sysäten nahkahuppunsa taemmas.
-
-"Tervetuloa, serkku, metsäläiseksi", lausui Pikku John iloisena, ja
-sukulaiset puristivat toistensa käsiä ja Arthur virkkoi: "Olen tästä
-päivästä metsien mies, elän ja kuolen kanssasi."
-
-Robin Hood oli hyvillään saadessaan niin uljaan alokkaan, ja Pikku John
-ja Arthur-a-Bland taas olivat iloiset kohdattuaan toisensa. Ja niin
-mielissään he olivat kaikki asian onnellisesta lopusta, että Robin Hood
-tarttui kumpaakin käteen alkaen tanssia tammen ympäri.
-
-Pyöriessään Pikku John viritti hilpeän laulun, ja metsä kaikui heidän
-laulustaan ja iloäänistään.
-
-    Kolme meittiä on, kolme meittiä on
-        Ylen iloista veitikkaa.
-
-
-
-
-XI luku
-
-MITEN SHERIFFI SAI OMITUISEN PALVELIJAN
-
-
-Eräänä päivänä muutamia viikkoja sen jälkeen kun Arthur-a-Bland oli
-liittynyt henkipattoihin, saapui metsään huhu, että sheriffillä oli
-uusia suunnitelmia tekeillä ja että hän kokoili vahvoja joukkoja
-vanhoja vihamiehiään vastaan.
-
-"Olisipa hauska tietää, mitä sheriffi tällä kertaa suunnittelee", sanoi
-Robin Hood. "Rajasuutari Lobb ei ole lähettänyt meille minkäänlaisia
-tietoja."
-
-"Pian me saamme asiasta selvän muutenkin", sanoi Pikku John. "Tänä
-päivänä menen valepuvussa Nottinghamiin ja tuon sinulle kaikki torilta
-ja oluttuvista saatavissa olevat uutiset, ja jostakin paikasta minä
-varmasti saan tietää, mitä on tekeillä."
-
-"Ole varuillasi, Pikku John -- ole varuillasi", sanoi hänen johtajansa.
-"En tahtoisi menettää sinua koko kristikunnan uutisista."
-
-"Ei hätää, johtaja", sanoi iso mies, "kyllä minä itsestäni huolen
-pidän."
-
-Samana iltapäivänä astui Nottinghamin portista sisään ryysyinen,
-raajarikko kerjäläisrähjys. Kävellessään hän ontui pahasti, toinen
-olka oli toista puolen jalkaa korkeammalla, kasvot vinoon vääntyneet
-ja laastarilappu toisen silmän päällä. Portilla olevat vartijat
-laskivat ryysymekosta raakaa pilaa, mutta kerjäläinen ei ollut siitä
-tietääkseenkään, mennä nilkutti vain nöyrästi eteenpäin, aivan kuin
-etsien paikkaa, missä voisi levähtää. Hän kulki torin yli, kääntyi
-sivukadulle ja poikkesi sitten pienelle kujalle. Siellä hän pysähtyi
-pienen kaupan tai paremminkin kojun eteen, joka yöksi suljettiin
-lautaluukulla. Se oli rajasuutarin työpaja, ja sieltä tapasi
-säännöllisesti ahkerasti ompelevan ja nakuttavan rajasuutari Lobbin,
-mutta tällä kertaa hänestä ei näkynyt jälkeäkään.
-
-Kerjäläinen kulki työhuoneen läpi ja astui sen perällä olevaan pieneen
-kamariin. Siellä Lobb makasi karkealla lavitsalla.
-
-"Mitä, oletko sairas, Lobb?" sanoi kerjäläinen hiljaisella äänellä.
-Lobb tunsi äänen ja valepuvusta huolimatta tiesi kuka tulija oli.
-
-"Olen, Pikku John", vastasi suutari. "Olen ollut sairaana viimeiset
-kolme tai neljä viikkoa, mutta nyt olen toipumaan päin."
-
-"No sehän hyvä", vastasi iso mies. "Olimmekin kummissamme, kun sinusta
-ei kuulunut mitään, ja niin lähdin kaupunkiin katsomaan, missä vika
-oli."
-
-"Viisaasti teitkin tullessasi valepuvussa", vastasi Lobb. "Olen
-kuullut, millaista kyytiä sinä lähetit sheriffin kotiin, nuoli hartiain
-läpi ammuttuna. 'Lyhyt virsi ja pitkä hirsi', siinä osasi, ystäväni,
-jos joutuisit hänen käsiinsä."
-
-"Taidatpa olla oikeassa, Lobb", sanoi Pikku John nauraen, "ja olenkin
-tullut tänne ottamaan vähän selkoa sheriffin hommista."
-
-"Jos hän suunnittelee jotakin teitä vastaan, pidetään asia hyvin
-salassa", sanoi Lobb. "Kaupungin juorut eivät kerro mitään retkestä
-Robin Hoodin joukkuetta vastaan."
-
-"Hyvä on. Lähdenpä kuljeksimaan ja kiertelemään saadakseni tietää,
-mitä uutta kuuluu", sanoi Pikku John. "Hyvästi siis, ja pidä huolta
-itsestäsi, hyvä Lobb."
-
-Kerjäläinen palasi torille ja istuutui markkinaristin portaille,
-risainen lakki kädessään. Kukaan ei antanut hänelle ropoakaan, mutta
-se ei häntä surettanut, sillä hän oli innokkaampi kuuntelemaan
-markkinaväen jaaritteluja kuin pitämään huolta kerjurinammatistaan.
-Istuttuaan torilla tunnin verran hän nousi ja laittautui oluttupaan,
-jonne tiesi sheriffin miesten usein poikkeavan.
-
-Hän oli juuri astumassa ovesta sisään, kun lihava kapakoitsija
-pysähdytti hänet ja käski hänen mennä matkoihinsa.
-
-"Korjaa luusi, kerjäläinen!" sanoi isäntä. "En salli sinun tulla tänne
-kärttämään vierailtani almuja."
-
-"Ei, ei suinkaan", sanoi kerjäläinen. "Isäntä-kulta, minä tulen
-itsekin vieraaksi. Mitä, ettekö luule minulla olevan olutpullon hintaa
-taskussani? Katsokaa tätä" -- ja kerjäläinen kopeloi nahkavyössään
-riippuvaa laukkua ja otti esiin kourallisen pieniä kuparikolikoita.
-
-Nähdessään että kerjäläisellä oli rahaa maksaa oluensa kapakoitsija
-salli hänen astua sisään, mutta ei olisi antanut hänen mennä
-varsinaiseen tarjoiluhuoneeseen.
-
-"Mene tuonne", sanoi isäntä. "Tuo huone kelpaa sinun tapaisillesi",
-ja kerjäläinen lähti sävyisästi tarjoilusalin vieressä olevaan
-siivottomaan kamariin, jossa oli pari kolme tuolia vanhan, rikkinäisen
-pöydän ympärillä. Tänne hän istuutui ja joi oluttaan hyvin
-tyytyväisenä, sillä avonaisen oven kautta saattoi kuulla jokaisen
-tarjoiluhuoneessa puhutun sanan. Siellä oli kaksi sheriffin miestä,
-mutta henkipattoja vastaan suunnitellusta retkestä ei ollut puhetta.
-Sen sijaan puhuttiin suurista ampumakilpailuista, jotka pidettäisiin
-kaupungin ampumapaikalla seuraavana päivänä. Siihen aikaan oli
-kilpa-ammunta kansan mieliurheilua eikä kulunut ainoatakaan päivää
-etevien jousimiesten kilpailematta keskenään.
-
-Kerjäläinen heristi korviaan, kun kilpailuista mainittiin, ja mutisi
-itsekseen: "Suuret kilpailut tulossa, niinkö? No sitten minäkin olen
-siellä mukana, jos vain jollakin keinoin saan hankituksi jousen, sillä
-sellaisessa paikassa, jos missä, kielet liikkuvat kerkeästi ja siellä
-saan kuulla, mitä on tekeillä."
-
-Kun hän oli juonut oluensa loppuun, alkoi jo pimetä, ja hän lähti
-kapakasta ja hiipi takaisin rajasuutarin pajaan. Täällä Lobb laittoi
-hänelle vuoteen nurkkaan heinäkimpuista, ja kerjäläinen asettui
-nukkumaan.
-
-Seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan soitettiin torilla mahtava
-merkkitoitotus. Kolme airutta seisoi hohtavan uusissa virkatakeissaan
-puhaltaen niin, että posket pullottivat. Varhaisesta aamusta oli
-markkinayleisö ja maalaiskansa ostanut ja myynyt, hieronut kauppoja
-ja tinkinyt, mutta nyt oli päivän vakava työ ohi ja iltapäivä
-aiottiin omistaa urheilulle. Iso väkijoukko kuunteli siis kilpailujen
-kuulutusta. He kuulivat, että palkintona oli hieno, uusi torvi ja
-siinä kaksikymmentä hopearahaa, ja kaikkien mielestä se oli hieno
-palkinto, joka kiihottaisi kaupungin ja maaseudun parhaita jousimiehiä
-ilmoittautumaan osanottajiksi.
-
-Markkinaristin vieressä istui kirjuri edessään paperia, kynä
-ja mustepullo, ja hänen luokseen astui mies toisensa jälkeen
-ilmoittautumaan kilpailuun. Niiden joukossa asteli iso, ruma, ontuva
-kerjäläinenkin jousi olalla ja nuolikimppu sivullaan; ne oli hänelle
-lainannut rajasuutari Lobbin ystävä.
-
-Kun hän nilkuttaen astui kirjurin luo, purskahtivat katsojat nauruun,
-ja muuan mies, joka juuri aikoi merkitä nimensä paperille, tyrkkäsi
-kerjäläisen töykeästi syrjään.
-
-"Pois tieltä lurjus", sanoi tyrkkääjä, pitkä, roteva, punanaamainen
-mies, jolla oli yllään metsänvartijan puku. "Kuinka uskallat tunkeutua
-tänne parempiesi nenän eteen? Ja onko sinulla järkeä päässä, kun
-rohkenet tulla tänne? Mene pellolle lopettamaan variksenpelättimen
-ryöstöä!"
-
-Väkijoukko nauroi pilalle, joka kohdistui kerjäläisen kurjiin
-vaatteisiin, mutta nauru vaikeni, kun he näkivät kerjäläisen
-ojentavan kätensä, joka oli vahva kuin ison tammen oksa, ja tarttuvan
-metsänvartijaa niskasta ja kiskaisevan hänet syrjään, aivan kuin tämä
-olisi ollut kolmivuotias lapsi.
-
-"Joka ensiksi myllyyn tulee, sille ensiksi jauhetaan", sanoi
-kerjäläinen. "Kuulehan, herra metsänvartija, minä olin lähempänä
-kirjuria ja minulla oli siis oikeus ennen sinua ilmoittautua tähän
-iloiseen kilpailuun."
-
-Metsänvartija kävi tulipunaiseksi kiukusta, hyökkäsi kerjäläisen
-kimppuun ja suuntasi hirveän iskun hänen kasvoihinsa.
-
-"Se on oikein, Hal Croft!" huusivat hänen ystävänsä. "Anna tuolle
-roistolle oikea metsänvartijan tälli!"
-
-Mutta isku meni hukkaan. Ontuva kerjäläinen väistyi äkkiä syrjään, ja
-Hal Croftin nyrkki sujahti maalistaan tuuman verran sivu.
-
-"Juokse, kerjäläinen -- juokse!" huusi muuan ystävällinen katselija.
-"Hal takoo sinut möyhyksi nyrkeillään jollet pääse pakoon."
-
-"Ei, pakoon minä en lähde", mutisi kerjäläinen. "Asettukaa piiriin ja
-mukiloikoon Hal minua niin paljon kuin häntä huvittaa."
-
-"Piiriin! Piiriin!" kirkui väkijoukko kovasti mielissään. "Hal Croft
-rupeaa ottelemaan kerjäläisen kanssa."
-
-Mikään ei olisi tuottanut katselijoille suurempaa nautintoa kuin
-tämä odottamaton tappelu. Piiri muodostui paikalla, ja Hal Croft
-riisui nuttunsa, ojensi jousensa toverilleen, sylki nyrkkeihinsä ja
-lupasi antaa hävyttömälle kerjäläiselle niin kuuman löylytyksen kuin
-antaa voi. Koko Nottinghamin kaupungissa ei kukaan osannut käytellä
-nyrkkejään Hal Croftin lailla, ja hän oli saavuttanut monta voittoa
-juuri tällä paikalla.
-
-Kerjäläinen puolestaan ei riisuutunut eikä suoristautunut. Hän ojensi
-jousensa luotettavan näköiselle maalaismiehelle eikä tehnyt muita
-valmistuksia, käydä nilkutteli vain piirin toista päätä edestakaisin
-niin hullunkurisella tavalla, että katsojat aivan ulvoen nauroivat
-hänen omituisille liikkeilleen ja vielä omituisemmalle ulkomuodolleen.
-
-Kun taistelu alkoi, kohosi väkijoukosta raju ihastuksen huuto kuin
-savu uunista. Hal Croft suuntasi kerta toisensa jälkeen oikeita
-moukariniskuja kerjäläisen päähän, mutta ainoakaan niistä ei sattunut
-kohdalleen. Kerjäläinen ontui niin pahasti, että hänen päänsä nousi
-ja laski toista jalkaa hänen liikkuessaan, ja kun Hal yritti iskeä
-vastustajaa kasvoihin, sukelsivat ne alas salamannopeasti ja Hal tapasi
-vain tyhjää ilmaa ja tunsi seuraavassa silmänräpäyksessä kerjäläisen
-ison nyrkin takoa rummuttavan kylkiluitaan. Ja vaikka kerjäläinen
-olikin rampa, hän väisti niin ketterästi ja samalla hullunkurisesti,
-ryysyjen ja repaleiden liehuessa hänen ympärillään kun hän siinä
-hyppeli ja nilkutti, että väkijoukko huusi äänensä käheäksi pelkästä
-huvista tuota merkillistä ottelua katsellessaan. Äkkiä se päättyi. Hal
-oli kiukusta sähisten saanut ahdistetuksi vastustajansa nurkkaan, josta
-ei ollut pakotietä.
-
-"Kiikissä! Kiikissä!" huusivat metsänvartijan ystävät. "Nyt hän on
-käsissäsi, Hal. Anna hänelle nyt oikea metsänvartijan isku."
-
-Mutta juuri sillä hetkellä, jolloin kaikki odottivat näkevänsä, miten
-kuuluisa nyrkkeilijä rankaisee vastustajaansa, kerjäläinen hyökkäsi
-pystyyn, ja ensimmäistä kertaa hänen nyrkkinsä osui paikalleen.
-Räiskis! Jokainen kuuli, kuinka metsänvartijan kylkiluut musertuivat,
-aivan kuin ne olisivat olleet kuivia tikkuja, ja Hal Croft ponnahti
-suoraan piirin poikki ja mätkähti tunnottomana maahan.
-
-Silloin useat metsänvartijat tunkeutuivat eteenpäin kartut käsissä
-piestäkseen kerjäläistä, joka niin helposti oli voittanut heidän
-toverinsa. Mutta tämä synnytti väkijoukossa suuttumusta ja ilmoille
-kohosi äänekäs huuto: "Rehellistä peliä! Rehellistä peliä!"
-
-"Se oli kelpo isku ja miehen kädestä!" huusi eräs kaupunkilainen. "Hal
-sai itse, mitä toiselle aikoi. Oikeutta kerjäläiselle!" ja puhuja
-heilutti isoa sauvaa päänsä ympäri.
-
-Tätä kelpo miestä kannattivat hänen tuttavansa niin pontevasti, että
-metsänvartijoiden oli luovuttava aikomuksestaan. He vetäytyivät pois
-happamen näköisinä kantaen hävinnyttä kumppaniaan mukanaan.
-
-"Kuule, kerjäläinen", huusi kaupunkilainen, joka oli noussut häntä
-puolustamaan. "Osaatko ampua yhtä hyvin kuin iskeä?"
-
-"Osaan, mestari, osaan minä", vastasi Pikku John ylpeästi.
-
-"No sitten, kunnon naapurit", sanoi hyväluontoinen mies katsellen
-ympärilleen ystäviinsä, "me saatamme kerjäläisen ampumapaikalle, sillä
-tänään saamme luullakseni nähdä tavallista parempaa ampumista."
-
-Tähän hänen ystävänsä suostuivat ja lähtivät joukolla kerjäläisen
-mukana kilpa-ammuntapaikalle, jotta vihastuneet metsänvartijat eivät
-häntä häiritsisi. Pikku John siis kirjoitti nimensä kilpailuluetteloon
-ja meni ampumaan. Nimekseen hän ilmoitti Reynaud Greenleaf,
-joka merkitsee "vihreän metsän kettu", ja hän nauraa hihitteli
-ajatellessaan, kuinka hyvin nimi sopi hänelle.
-
-Kilpailut alkoivat tavallisella maaliinammunnalla, ja siinä kerjäläinen
-osoittautui parhaaksi. Kolmen parhaan ampujan oli sitten ammuttava
-kaikista vaikeimpaan maaliin -- maahanpystytettyyn pajukeppiin. Noista
-kolmesta ainoastaan kerjäläinen kykeni suorittamaan tämän taitotempun.
-Hänen nuolensa halkaisi pajukepin yhtä varmasti kuin jos terävä veitsi
-olisi viiltänyt sen kahtia.
-
-"Tämä on paras jousimies, minkä eläessäni olen nähnyt!" huusi sheriffi,
-joka läheltä seurasi kilpa-ammuntaa. Hän oli vasta ensimmäistä kertaa
-ulkona sen jälkeen, kun hänen olkapäässään oleva haava oli parantunut,
-ja päivän urheilu huvitti häntä suuresti.
-
-"Tule tänne, kerjäläinen!" hän huusi, ja Pikku John astui esiin ja
-notkisti nöyrästi polvensa ylpeälle sheriffille.
-
-"Mikä on nimesi ja mistä tulet?" huusi sheriffi.
-
-"Nimeni on Reynaud Greenleaf, teidän kunnianarvoisuutenne, ja olen
-syntynyt Holdernessissa", vastasi Pikku John.
-
-"Oletpa sinä hyvä jousenkäyttäjä, Reynaud Greenleaf Holdernessiläinen",
-sanoi sheriffi.
-
-"Olen", sanoi Pikku John itsekseen, "sillä muuten en milloinkaan olisi
-ampunut nuolta olkapääsi läpi, ylpeä sheriffi", mutta ääneensä hän ei
-vastannut mitään, notkisti vain kunnioittavasti polvea.
-
-"Häpeä on sinunlaisesi jousimiehen käydä ryysyissä ja riekaleissa",
-virkkoi sheriffi. "Kuule, tule minun palvelukseeni, hyvä mies; joka
-vuosi annan sinulle kaksikymmentä markkaa palkkaa."
-
-Pikku John suostui heti, sillä sheriffin palveluksessa ollen hän
-tiesi varmasti saavansa selville kaikki haluamansa asiat. Hän siis
-lähti sheriffin taloon ja ryhtyi hänen palvelukseensa. Ja sheriffi
-uskoi saaneensa ensiluokkaisen jousimiehen henkivartiostoonsa. Pikku
-John virnisteli itsekseen ja sanoi hiljaa: "Paljon kiitoksia, ylpeä
-sheriffi, luule sinä vain Reynaud Greenleafia omaksi mieheksesi.
-Pahoin pelkään, että minusta tulee huonoin palvelija, mitä sinulla
-kuuna päivänä on ollut." Jonkin aikaa Pikku John eli Reynaud Greenleaf
-vietti kissan päiviä sheriffin talossa. Hän söi ja joi mitä parasta
-löytyi; hän istuskeli takkavalkean ääressä tai auringonpaisteessa eikä
-milloinkaan puuttunut mihinkään työhön. Tämä harmitti muonamestaria,
-itsetietoista miestä joka odotti jokaisen palvelijan tanssivan hänen
-pillinsä mukaan. Mutta kun hän antoi Reynaud Greenleafille jonkin
-tehtävän, ei tuo iso, laiska junkkari liikahtanut paikaltaan, sanoipa
-vain: "Minä olen jousimies, herra muonamestari. Hakekaa minua, kun on
-ampumisesta kysymys, silloin olen valmis. Mutta siihen saakka jättäkää
-rauhaan."
-
-Eräänä aamuna venyi Pikku John vuoteessaan hyvin pitkään, ja kun hän
-vihdoin nousi, hän kuuli sheriffin lähteneen metsästämään.
-
-"Vai niin", ajatteli Pikku John, "sheriffi on lähtenyt metsästämään
-ja eiköhän vain iloiseen Sherwoodiin? Hyvä, minäkin ikävöin takaisin
-vihreälle salolle, ja joudanpa tästä jo lähtemäänkin!" Sillä Pikku
-John oli kuunnellut silloin kun moni oli luullut hänen nukkuvan, ja
-katsellut, kun moni oli luullut hänen silmiensä olevan ummessa, eikä
-hän ollut nähnyt eikä kuullut mitään, mikä olisi osoittanut sheriffin
-suunnittelevan salajuonia Robin Hoodia ja hänen henkipattojoukkuettaan
-vastaan. Hän alkoi käsittää, että heille metsään saapunut huhu oli
-väärä.
-
-"Syön hyvän aterian", ajatteli Pikku John, "ja sitten lähden johtajani
-luo." Pikku John siis nousi ja lähti etsimään leipää, lihaa ja olutta.
-
-Hän meni ruoka-aittaan ja sinne johtavassa käytävässä hän kohtasi
-muonamestarin. "Hyvä herra muonamestari", hän sanoi, "ole hyvä ja anna
-minulle vankka aamiainen, sillä olen nälkäinen kuin susi keskitalvella."
-
-"Ole vain minun puolestani!" huusi muonamestari. "Aamiaisaika on aikoja
-sitten ohi ja ruoka on korjattu pois. Kaikkea, nythän on paremminkin
-päivällisaika!"
-
-"No, sano sitä sitten päivällisajaksi, jos niin haluat", vastasi Pikku
-John, "kunhan vain saan ruokaa. Minusta on aivan samantekevää, minkä
-niminen ateria on."
-
-"Et saa suupalastakaan etkä olutkulausta", huusi muonamestari, "ennen
-kuin herrani sheriffi on palannut metsästämästä."
-
-"Mitä!" kiljui nälkäinen jätti, "onko minun siihen asti paastottava?
-Ole varuillasi, herra muonamestari, äläkä yllytä minua vihaan, tai
-murskaan kallosi."
-
-Toinen ei virkkanut enää sanaakaan, läimäytti vain aitan oven kiinni,
-kiersi avaimen lukkoon ja naurahteli voitonvarmana. Mutta muonamestari,
-joka samalla oli taloudenhoitaja, nauroi ennen aikojaan.
-
-    Iski mestarilta nyt Pikku John
-        Selän melkeinpä kahtia;
-    Vaikka sata talvea eläisi hän,
-        Vielä tuntisi tuskia.
-
-Muonamestari lysähti läjään nurkkaan, ja Pikku John astui eteenpäin
-ja antoi aitan ovelle niin hirvittävän potkun, että se ponnahti irti
-saranoiltaan. Hän astui sisään ja nuoleskeli huuliaan nähdessään
-hyvinvarustetut hyllyt. Iso lihapiirakka, kuori kauniin ruskea, sattui
-ensimmäisenä hänen silmiinsä, ja hän leikkasi siitä aimo viipaleen ja
-huuhtoi sen alas isolla kipollisella kuohuvaa, ruskeaa olutta, jota hän
-laski nurkassa olevasta tynnyristä. Sitten hän leikkasi kymmenkunta
-viipaletta kylmää hirvenpaistia ja huuhteli ne alas pullollisella
-väkevää Kanarian viiniä, ja niin hän maisteli yhtä ja toista parhaimpia
-herkkuja ja söi hienoimman aterian minkä milloinkaan oli seisaaltaan
-syönyt, sillä siellä ei ollut istuinpaikkaa ja hänen pöytänään oli
-korkea hylly.
-
-No niin, Pikku Johnin näin hauskasti syödessä ja juodessa tuli kokki
-aittaan, muonamestaria etsimään. Hetken aikaa kokki tuijotti ihmeissään
-näytelmää. Tuolla makasi muonamestari voihkien nurkassa, jonne Pikku
-John oli hänet paiskannut, ja täällä iso jousimies teki hävitystä
-aitan hyllyillä. Tämä hävitys koski kipeästi kokkiin, sillä jousimies
-kävi käsiksi parhaimpiin makupaloihin, joita kokki oli valmistanut
-metsästysseurueen kotiinpaluuta varten. Kokin kiukku nousi nousemistaan
-ja kun hän oli vahva ja rohkea mies, hän hyppäsi jousimiehen kimppuun
-ja antoi hänelle kolme navakkaa iskua hartioihin kädessään olevalla
-kepillä.
-
-"Vannon ja vakuutan", huusi kokki, "että sinä olet röyhkein lurjus,
-mikä kenelläkään on talossaan ollut. Kehtaatkin syödä tuolla tavalla!"
-
-"Vannon ja vakuutan", sanoi Pikku John viimeistä suuntäyttä
-nieleskellessään, "että sinä olet rohkea ja pelkäämätön mies, kun tulet
-tuollaisella tavalla häiritsemään toista hänen aterioidessaan. Ennen
-kuin lähden täältä, tutkin sinua."
-
-    John tarttui oivahan miekkaansa
-        Kokki kalpansa kohotti;
-    Ei pakoa kumpikaan aatellut,
-        Vaan taistella uljaasti.
-
-Runsaan tunnin Pikku John ja kokki ottelivat tuimasti keskenään, eikä
-kumpikaan sillä aikaa vahingoittanut toistaan, niin tasaväkisiä he
-olivat kaikissa miekkailutempuissa.
-
-"Lopeta!" huudahti Pikku John vihdoin. "Vannon, että olet paras
-tapaamani miekkailija. Hukkaan menevät hyvät humalat, kun sinunlaisesi
-mies häärää patojen ja pannujen kimpussa keittämässä hienoja ruokia
-muiden miesten vatsoille."
-
-"Enpä ole virkaani kovinkaan ihastunut", vastasi kokki, "mutta mitäpä
-voin tehdä?"
-
-"Niinkö sanot?" huudahti Pikku John. "No, jos sinä vain osaat ampua
-jousella yhtä hyvin kuin miekkailla, voin ottaa sinut vihreälle salolle
-ja hankkia sinulle hyvän isännän, jonka palveleminen tuottaa sinulle
-suurta tyydytystä."
-
-"Ja kukahan se sitten lienee?" uteli kokki.
-
-Pikku John kumartui eteenpäin ja kuiskasi hänen korvaansa: "Robin Hood!"
-
-Kokki hätkähti hämmästyksestä ja seisoi hetken tuijottaen ihmeissään
-jousimieheen. Ja olipa hänellä todella syytä olla kummastunut
-huomatessaan yhden henkipatoista olevan sheriffin palveluksessa. Sitten
-hän kohotti vasemman kätensä.
-
-"Pistä miekkasi tuppeen", lausui kokki. "Tästä päivästä olen teidän
-miehiänne."
-
-"No syödään sitten yhdessä tätä piirakkaa", virkkoi Pikku John
-nauraen. "Olin juuri uudelleen käynyt sen kimppuun, kun sinun keppisi
-sattui hartioihini, ja meidän pieni ottelumme on tehnyt minut taas
-nälkäiseksi."
-
-Kokki pani miekkansa pois ja kävi sen sijaan käsiksi hyviin ruokiin
-ja nouti uusia herkkuja, ja he söivät ja joivat yhdessä ja päättivät
-yhdessä paeta salolle.
-
-"Mutta tyhjin käsin me emme lähde", sanoi kokki. "Minä voin näyttää
-sinulle tien sheriffin aarrekammioon."
-
-"Kunpa pääsisin sinne sisään", sanoi Pikku John, "sillä sanovat sen
-olevan täynnä hienoja hopea-astioita, jotka sheriffi on hankkinut
-köyhiltä ihmisiltä kiristämillään sakkorahoilla."
-
-"Puheessa on perää", sanoi kokki. "Seuraa minua, niin näytän sinulle
-tien."
-
-He lähtivät aarreaittaan ja näkivät, että sitä suojeli raudoitettu ovi,
-joka oli suljettu terästelkeillä ja vahvoilla teräslukoilla.
-
-"Noudapa minulle vahvin vasara, minkä löydät", sanoi Pikku John
-kokille, ja kokki juoksi hakemaan moukaria.
-
-Pikku John kohotti ison moukarin korkealle ilmaan ja murskasi lukkojen
-pitimet muutamilla hirveillä iskuilla. Sitten he astuivat aarreaittaan.
-
-"Tuo minulle suurin säkki, minkä saat käsiisi", sanoi Pikku John
-kokille; ja kokki toi säkin, johon olisi mahtunut vaikka mies. Sitten
-Pikku John pani sheriffin hopea-astiat ja hänen rahansa isoon säkkiin
-ja heitti säkin olalleen.
-
-"Nyt salolle!" sanoi Pikku John, ja kokki osoitti hänelle salaisen tien
-pienelle sivuovelle, ja niin he lähtivät matkoihinsa.
-
-
-
-
-XII luku
-
-SHERIFFI YÖTÄ METSÄSSÄ
-
-
-Robin Hood, Much, Puna-Will ja Tuck Munkki seisoivat luolansa lähellä
-innokkaasti keskustellen.
-
-"Minä olen huolissani Pikku Johnista", sanoi Robin. "Hänen lähdöstään
-on jo kulunut muutamia päiviä, emmekä ole kuulleet hänestä sanaakaan."
-
-"Kun ei mitään kuulu, niin asiat ovat hyvin, johtaja", sanoi Much. "Jos
-sheriffin miehet olisivat siepanneet uljaan toverimme, tietäisi sen nyt
-jo koko maakunta."
-
-"Lähden mielelläni kaupunkiin kuulostamaan, saisinko joitakin tietoja",
-sanoi Puna-Will.
-
-"Ei, ei, minä lähden", sanoi Tuck Munkki. "Pukeudun kuljeksivaksi
-pyhiinvaeltajaksi. Siinä asussa voin turvallisesti tulla ja mennä mihin
-hyvänsä." Samassa hän hätkähti ja kohotti kätensä. "Katsokaa tuonne!"
-hän huudahti. "Katsokaa tuonne! Siinä paha, missä mainitaan. Kautta
-kaapuni ja rukousnauhani, ellei tuo iso koljo, jolla on säkki selässä,
-ole Pikku John, en ole uskollinen kirkon mies."
-
-Hänen toverinsa kääntyivät äkkiä ja huikkasivat ilohuudon, kun
-jättimäinen jousimies saapui heidän luokseen.
-
-"Kunnon poika!" huusi Robin Hood. "Kautta pyhän äidin, Pikku John,
-olenpa iloinen saadessani sinut takaisin. Ja mitä tietoja tuot
-Nottinghamista?"
-
-"Minä tuon terveisiä sheriffiltä", sanoi Pikku John kumartaen. "Tuon
-myöskin sheriffin kokin", ja hän osoitti toveriaan kumartaen uudelleen.
-"Ja sitä paitsi", hän jatkoi, "tuon vielä sheriffin aarteet."
-
-Hän kumarsi vielä kerran, heitti säkin maahan, ja sen sisältö kilisi
-ja kalisi iloisesti. Hänen toverinsa huusivat ja taputtivat käsiään
-ja nauroivat kovalla äänellä nähdessään kauniit hopea-astiat ja sen
-rahanpaljouden, mikä säkistä tuli esiin.
-
-"Pahoin pelkään, ettet ole tuonut näitä tavaroita sheriffin
-suostumuksella", nauraa hihitteli Robin Hood, ja samassa tuli Will
-Stutely juosten heidän luokseen tuomaan uutisia.
-
-"Johtaja!" huusi Will, "niin totta kuin elän, on sheriffi itse
-metsästämässä Holly Chasessa. Näin metsästysseurueen kiitävän
-eteenpäin puiden lomitse ja juoksin varoittamaan sinua."
-
-"Niinkö, Will?" huusi Pikku John. "No kautta jousimiehen kunnian,
-sitten minä sanon, että kun meillä on sheriffin kokki ja sheriffin
-aarteet, niin sieppaamme sheriffin itsensäkin", ja Pikku John lähti
-juoksemaan metsään minkä kintuista lähti.
-
-Pikku John juosta vilisti hetkeksikään pysähtymättä, kunnes saapui
-Holly Chaseen, ja siellä hän näki sheriffin kovin ärtyneenä ratsastavan
-hitaasti eteenpäin. Koirat haukkuivat ja torvet soivat, mutta
-merkkiäkään ei näkynyt siitä, että metsämiehillä olisi ollut onnea.
-Pikku John riensi sheriffin luo ja kumarsi hänelle syvään.
-
-"Jumala teitä suojelkoon, armollinen herra!" hän huusi.
-
-"Kas, Reynaud Greenleaf", sanoi sheriffi, "mistä sinä tulet?"
-
-"Olen seurannut teitä metsään, armollinen herra!" huusi Pikku John.
-"No, miten sujuu metsästys, herra sheriffi?"
-
-"Ei yhtään, ei yhtään, hyvä Greenleaf", vastasi sheriffi. "Olemme
-kuluttaneet koko päivän koirinemme ja torvinemme pääsemättä edes
-ainoankaan hirven jäljille."
-
-"No sallikaa minun sitten, armollinen herra, neuvoa teille, missä on
-riistaa!" toimitti Pikku John. "Kävelin metsässä ja siellä kohtasi
-silmiäni sorea näky, soreampi varmaan kuin milloinkaan ennen. Näin
-uljaan uroshirven, vihertävän värisen, ja sen seurassa puoliväliin
-toistasataa otusta yhdessä laumassa. Uroksen sarvet olivat niin
-terävät, etten uskaltanut ampua siihen pelosta, että se hyökkäisi
-kimppuuni ja surmaisi minut."
-
-"Ihmeellinen näky tosiaankin, Reynaud Greenleaf", lausui sheriffi,
-"juuri sellainen, jota minä mielelläni katselisin. Johda minut sinne."
-
-"Lähtekää vain kanssani sinne, herra", sanoi Pikku John, "ja minä
-näytän teille sen komean, ison uroksen."
-
-Pikku John lähti juoksemaan takaisin niin tulista kyytiä, että
-sheriffin oli pakko panna hevosensa laukkaamaan, ja sillä tavoin
-isäntä palvelijoineen erkani muusta seurueesta. Pian he saapuivat
-puiden lomassa olevalle aukiolle, ja siellä seisoi Robin Hood
-Lincolnin-vihreässä puvussaan, torvi kädessä.
-
-"Katsokaa, herra sheriffi!" huudahti Pikku John, "tässä on se komea
-hirvi!"
-
-Ja samassa Robin Hood töräytti torvellaan merkkitoitotuksen, ja
-heti syöksyi puiden piilosta puolisentoistasataa jousimiestä, jotka
-tervehtivät sheriffiä kovalla huudolla, mikä sai metsän kaikumaan.
-Sheriffin miehet kuulivat huudon ja pakenivat, mutta sheriffi oli
-henkipattojen keskellä ja tiesi olevansa vanki.
-
-    Sheriffi seisoo vain,
-        hän murheissansa on;
-    "Voi, Reynaud Greenleaf, voi,
-        mun petit, kelvoton!"
-
-"Vannon, herra", sanoi Pikku John, "että saatte syyttää itseänne.
-Jos olisitte pitänyt taloutenne paremmassa järjestyksessä, olisin
-minä saanut päivälliseni oikeaan aikaan eikä tätä olisi mahdollisesti
-tapahtunut."
-
-"Tervetuloa salolle, sheriffi!" sanoi Robin, mutta sheriffi oli
-edelleen hyvin yrmeän näköinen ja pelkäsi, miten hänen käy, kun
-pakomahdollisuuksia ei ollut. Samassa Pikku John tarttui hänen
-hevosensa suitsiin ja lähti astumaan eteenpäin henkipattojen seuratessa
-perässä. Kolme mailia kuljettuaan he saapuivat metsän sydämessä
-olevalle avonaiselle kentälle. Iso nuotio loimusi aukion keskellä,
-iloinen pihisevä ääni kantautui korviin ja miellyttävä haju tunkeutui
-sieraimiin. Sheriffille herahti vesi suuhun, sillä hän oli hyvin
-nälissään, ja hänen silmänsä aukenivat selko selälleen, kun hän näki
-oman kokkinsa siinä paistamassa mainioita hirvenlihaviipaleita.
-
-"Saatte illastaa kanssamme, sheriffi!" sanoi Robin Hood. "Ruokamme on
-kyllä yksinkertaista, mutta nälkä on oleva kuninkaallisena kastikkeena
-näissä kuninkaallisissa kesteissä, sillä sellaiset ne tietenkin ovat,
-koska illalliseksi syömme kuninkaan hirveä."
-
-Sheriffi istuutui tammen juurelle ja vilkuili levottomana ympärilleen.
-Hän oli tehnyt monta yritystä siepatakseen nuo junkkarit ja nyt he
-olivatkin siepanneet hänet. Hän tiesi, että he olisivat olleet varman
-kuoleman omat, jos olisivat joutuneet hänen käsiinsä, ja nyt ollessaan
-heidän seurassaan hän tunsi päänsä olevan hyvin löyhästi hartioissa
-kiinni. Samassa Robin Hood tuli hänen luokseen.
-
-"Illalliselle, illalliselle, herra sheriffi!" hän huusi. "Joutukaa,
-erinomainen hirvipaisti odottaa meitä."
-
-Sheriffi lähti heti, sillä hän oli hyvin nälissään ja sitä paitsi
-hänessä heräsi toivo, että henkipatot ehkä säästävät hänen henkensä. Ei
-näyttänyt luultavalta, että heillä oli kovinkaan pahoja aikeita hänen
-varalleen, koska ensi työkseen tarjosivat hänelle hyvän illallisen.
-
-Ateria oli katettu nurmikolle, ja silmäys ruoka-astioihin sai sheriffin
-ihmetyksestä suu auki töllistelemään: hirvenlihaviipaleet oli ladottu
-aito hopeavadeille.
-
-"Onpa täällä tosiaankin metsäoloiksi komeata", sheriffi virkkoi.
-"No, eivätkö vain syökin nämä rosvot oikein hopealautasilta; itse
-kuninkaalle ei voisi tarjoilla sen hienommin!"
-
-Mutta kun sheriffi katseli tarkemmin ja huomasi, että siinä oli
-hänen oma hopeakalustonsa, hänen leukansa loksahti alas sellaisella
-tavalla, että kaikki henkipatot purskahtivat kaikuvaan nauruun, niin
-hullunkurinen oli hänen kasvojensa äkillinen muutos.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" hän karjui tummanpunaisena raivosta. "Minun
-oma hopeakalustoni, ja täällä se onkin noiden varkaiden ja rosvojen
-käsissä. Voi Reynaud Greenleaf, Reynaud Greenleaf, minä epäilen sinun
-olevan kaiken tämän takana."
-
-Iso junkkari virnisteli sheriffille ja sanoi: "Sanokaa minua vain Pikku
-Johniksi, herra sheriffi. Olen heittänyt sen toisen nimen kuten ihmiset
-heittävät menemään vanhan viitan."
-
-Pikku John! Julmana välkkyi sheriffin silmä kun hän kuuli, miten häntä
-oli petetty ja pidetty pilkkana. Hänen palvelijansa Reynaud Greenleaf
-oli ollut tuo pelottava Pikku John valepuvussa, eikä hän ollut tuntenut
-tätä. Hän heittäytyi pitkäkseen nurmikolle eikä vähään aikaan saattanut
-syödä pelkästä surusta ja mielipahasta. Mutta Robin Hood pyyteli häntä
-niin kohteliaasti ja hänen nälkänsäkin palasi yhä ankarampana, että
-sheriffi lopuksi söi vankan illallisen.
-
-No niin, syötyään kunnon aterian sheriffillä oli tapana säännöllisesti
-panna maata pehmeälle höyhenvuoteelle ja nukkua yönsä makeasti, mutta
-metsässä ei ollut höyhenvuoteita.
-
-"Saatte jäädä meidän luoksemme, sheriffi", sanoi Robin Hood, "ja tämän
-yön saatte nukkua metsävuoteella. Se on vain oikeus ja kohtuus, koska
-teidän sortonne on ajanut monen miesraukan metsään, jossa hänen täytyy
-maata paljaalla maalla ja jossa hän tuskin saa vaippaa peitteekseen."
-
-Robin Hood antoi määräyksensä Pikku Johnille, ja tämä riisui
-sheriffiltä säärystimet ja kengät ja turkisviitan ja paksun ihokkaan.
-Sitten sheriffille annettiin Lincolnin-vihreä viitta ja iloisena hän
-otti sen ja kääriytyi siihen.
-
-"Ja nyt hyvää yötä, sheriffi", sanoi Robin Hood.
-
-"Hyvää yötäkö?" sanoi sheriffi. "Mutta missä minä nukun? Missä on
-vuoteeni?"
-
-"Vuoteenne!" naurahti Robin Hood. "Sehän on juuri sama vuode, jota
-miehenikin käyttävät. Katsokaa heitä ja tehkää samoin."
-
-Hän osoitti kädellään, ja sheriffi näki, että karaistuneet henkipatot
-heittäytyivät maahan nukkumaan, ja käsitti, että hänen oli pakko tehdä
-samoin. Lincolnin-vihreihin viittoihin kääriytyneinä Robin Hoodin
-seuralaiset ojentautuivat nurmikolle, ottivat koholla olevan juuren
-päänalaisekseen ja vaipuivat tuota pikaa syvään uneen, kuten ainakin
-väsyneet miehet, jotka viettävät ulkoilmaelämää.
-
-Sheriffin täytyi laskeutua samalle vuoteelle, mutta hänelle se oli
-tuskan vuode. Hän yritti nukkua, mutta teräväsärmäinen juuri pisti
-häntä kylkeen, ja hän pyörähti ympäri. Sitten iso kivi sattui hänen
-selkänsä alle ja hän etsi uuden paikan. Siellä taas ei ollut mitään,
-mihin olisi päätänsä nojannut, ja hän siirtyi toiseen paikkaan, missä
-kohollaan oleva ruohoturve muodosti jonkinlaisen pieluksen. Mutta nyt
-hän ei voinut nukkua, sillä hän vapisi vilusta. Kaiken kaikkiaan hän
-siis vietti mitä hirveimmän yön saamatta hiukkaakaan unta silmiinsä, ja
-hän oli hyvin iloinen nähdessään idässä harmaan päivänkajastuksen. Hän
-nousi ja asteli edestakaisin saadakseen itsensä lämpimäksi, ja Robin
-Hood tuli hänen rinnalleen.
-
-"Oletteko milloinkaan nukkunut hienommalla vuoteella, herra sheriffi?"
-huusi henkipatto. "Mitä arvelette meidän elintavoistamme täällä
-vihreiden puiden alla?"
-
-    Sanoi sheriffi: "Ankarammin ei
-        Elä munkki, ei erakkokaan;
-    En Englannin kaikesta kullasta
-        jäisi tänne mä asumaan."
-
-    "Ja kuitenkin", Robin vastasi, "jäät
-        Koko vuodeksi luoksemme;
-    Sinut, ylpeä sheriffi, totutan
-        Henkipattojen tavoille."
-
-Kun sheriffi kuuli Robinin sanovan, että hänen oli jäätävä vangiksi
-metsään kokonaiseksi vuodeksi, masentui hän kokonaan ja voihki ääneensä.
-
-"Robin Hood!" hän huusi. "Sanon sinulle, että mieluummin kuolen kuin
-vietän toisen samanlaisen yön metsässä. Hakkaa pääni poikki ja minä
-annan sinulle anteeksi. Mutta jäädä tänne viettämään henkipaton elämää!
-Ei, en mistään hinnasta!"
-
-Robin naurahti. "Epäilemättä teistä tulisi hyvin kehno oppilas minun
-kouluuni", hän sanoi, "mutta mitä minä sitten teille teen?"
-
-Sheriffi alkoi silloin kiihkeästi rukoilla henkensä ja vapautensa
-puolesta ja lupasi lupaamasta päästyäänkin olla vastaisuudessa Robin
-Hoodin harras ystävä, jos hän vain tällä kertaa pääsisi menemään.
-
-Robin Hood kuunteli; sitten hän kohotti kätensä keskeyttääkseen vangin
-rukousten tulvan.
-
-"Kuulkaa, herra sheriffi!" huudahti henkipatto ja loi kirkkaista
-silmistään läpitunkevan katseen sheriffiin. "Teidän henkenne ei ole
-hetkeäkään ollut vaarassa minun puoleltani. Mutta älkää kuvitelkokaan,
-että se riippuu teitä kohtaan tuntemastani kunnioituksesta. En
-kunnioita teitä vähääkään. Mutta kunnioitan teidän virkaanne. En tahdo
-tehdä väkivaltaa kuninkaan edustajalle. Ellei hän olisi teitä asettanut
-virkaanne, ripustaisin teidät tämän metsän korkeimpaan puuhun. Ja nyt
-ennen lähtöänne minun on saatava eräs lupaus." Kuten vanha balladi
-kuuluu:
-
-    "Kautta kirkkaan kalpani", lausui Hood.
-        "Nyt joudut vannomaan,
-    Ettet milloinkaan enää ahdista
-        Mua merellä, maallakaan.
-
-    Ja jos kohtaat jonkun miehistäin
-        Joko päivin taikka öin.
-    Niin lupaa ja vanno pyhästi
-        Heit' autella kaikin töin."
-
-Sheriffi oli hyvinkin halukas lupaamaan ja saamme nähdä, miten hän ne
-piti. Mutta Robin uskoi hänen sanaansa ja antoi hänelle hänen hevosensa
-ja johdatti hänet pois metsästä Nottinghamiin vievälle tielle.
-
-Sheriffi siis palasi kotiinsa alla päin, kaikki jäsenet pakottavina ja
-katkerasti murehtien tyhjää aarreaittaansa.
-
-
-
-
-XIII luku
-
-ROBIN HOOD KOHTAA VIHREÄN YRJÖN JA SITTEN ERÄÄN KERJÄLÄISEN
-
-
-    On hilpeä karsinanvartija
-        Vihannaisessa Wakefieldiss',
-        Vihannaisessa Wakefieldiss'.
-
-Eräänä päivänä Robin Hood, Puna-Will ja Pikku John käyskentelivät
-valtatiellä. He olivat menneet metsän tuolle puolen ja saapuneet
-avoimelle kentälle, kun kuulivat iloisen äänen laulavan. He pysähtyivät
-kuuntelemaan ja kuulivat seuraavat sanat:
-
-    Ei kartanon herrat, ei ritarit,
-        Ei paronit urheatkaan,
-        Ei paronit urheatkaan,
-    Tohdi astua Wakefieldin kaupunkiin:
-        Karja pantiksi otetaan.
-
-Nuo kolme henkipattoa kulkivat vähän matkaa eteenpäin ja näkivät
-silloin rotevan, iloisen näköisen miehen istuvan maassa, selkä
-orjantappurapensaaseen, ja liverrellen kuin mustarastas.
-
-"Tunnen hänet", sanoi Pikku John. "Se on Vihreä Yrjö, Wakefieldin
-karsinavahti."
-
-Karsinavahti oli mies, joka piti huolta takavarikkokarsinasta, ja hänen
-velvollisuutensa oli sulkea sinne kaikki kuljeksivat elukat.
-
-"Näyttää iloiselta mieheltä", tuumaili Robin Hood; "mutta hän ei ole
-niitä, joita me etsimme. Lähdetään tuonne päin", ja hän poikkesi
-tieltä. Mutta tuskin he olivat kulkeneet kymmenkunta askelta, kun
-karsinavahti lakkasi laulamasta ja huusi heitä pysähtymään:
-
-    "Hoi, takaisin, veikkoset,
-        Tielle väärälle lähditte;
-    Ootte valtatieltä te poikenneet
-        Ja menossa pelloille."
-
-"Tässäpä rohkea mies", sanoi Robin Hood hiljaa seuralaisilleen. "Meitä
-on kolme ja hän on yksin ja kuitenkin hän kieltää meitä poikkeamasta
-valtatieltä."
-
-"Luullakseni hän on niin uljas mies kuin täältä pohjoisesta ikinä
-voi löytää", lausui Pikku John. "Hän on tietääkseni voittanut monta
-mainiota vetoa miekalla ja kilvellä."
-
-"Koetellaanpa häntä", sanoi Robin. "Rohkea luonto on minulle mieleen
-ja mielelläni liitän hänet joukkoomme, jos hän kalskahtaa oikealta
-metallilta."
-
-"Miten aiot häntä koetella, johtaja?" kysyi Puna-Will.
-
-"Voi taivahan taatto, minäpä keksin ankaran kokeen", vastasi Robin
-Hood. "Me hyökkäämme kaikki kolme hänen kimppuunsa muka vihoissamme
-hänen kiellostaan, ja jos hän pitää puoliaan sellaista ylivoimaa
-vastaan, hän on kyllin arvokas mies veljeskuntaamme."
-
-"No, no!" karjui samassa karsinavahti. "Älkää siellä seisoko keskenänne
-juttelemassa, vaan lähtekää pellolta ja palatkaa maantielle."
-
-"Mitä!" huusi Robin. "Luuletko meidän alistuvan määräyksiisi, röyhkeä
-lurjus. Kautta Maarian, mepä karsimme korvat päästäsi." Ja hän tempasi
-miekkansa ja hyökkäsi karsinavahtia kohti, ja Pikku John ja Puna-Will
-seurasivat heiluttaen kirkkaita miekkojaan päänsä päällä sekä huutaen:
-"Aivan niin, johtaja! Karsi lurjukselta korvat metsäpuukollasi!"
-
-Karsinavahti kääntyi ja lähti juoksemaan hirmuista vauhtia. Mutta
-hänen aikomuksensa ei ollut paeta, hän vain pyrki leveän, vanhan
-orapihlajan luo ja siinä hän asettui selkä runkoa vasten ja jalka
-kiveen nojaten. Samassa oli välkkyvä miekka esillä ja kilpi pystyssä
-ja hän oli valmis ottamaan hyökkääjät vastaan. Nämä syöksyivät hänen
-kimppuunsa, ja heidän miekkansa kalskahtelivat hänen kilpeensä, sillä
-yhtä nopeasti ja ihmeteltävän näppärästi kuin he iskivät häneen, hän
-torjui iskut teräskilvellään. Vieläpä hän kävi itse antamaan niin
-pontevia vastaiskuja, että henkipatot olivat vähällä saada samasta
-sarvesta takaisin. Ennen pitkää Robin Hood oli saanut varmuuden siitä,
-että Vihreä Yrjö oli tosiaankin vahvakätinen mies.
-
-    "Jo riittää, jo riittää", nyt huusi Hood.
-        "Tekin, mieheni, lakatkaa!
-    En miekan käytössä vartijaa
-        näin tiedä mä taitavaa."
-
-Taistelu siis keskeytyi ja karsinavahti oli iloinen saadessaan
-tilaisuuden hengähtää ja nojata miekkaansa. Siitä huolimatta hän piti
-tarkasti silmällä henkipattoja ja oli valmis millä hetkellä hyvänsä
-tarttumaan miekkaansa ja kilpeensä.
-
-"Kuulehan!" sanoi Robin Hood, "sinä olet mieleni mukainen mies,
-karsinavahti. Haluatko seurata minua?"
-
-"Minne sitten?" kysyi vahti.
-
-"Iloisen, vihreän salon sydämeen", vastasi Robin, "jossa reippaat
-mieheni ajavat hirviä metsäaukioita pitkin ja elävät ihanassa
-vapaudessa."
-
-"Kuka sitten olet?" huudahti karsinavahti.
-
-"Olen Robin Hood", henkipatto vastasi.
-
-Vahti pisti miekan tuppeensa, viskasi kilpensä pois, astui eteenpäin ja
-laski kätensä Robinin käteen.
-
-"Olen sinun miehiäsi!" hän heti sanoi. "Olen jo kauan halunnut tavata
-sinua ja rakastan villiä, vapaata elämää. Ota minut joukkueeseesi."
-
-"Kernaasti, kelpo mies", huudahti Robin Hood. "Ja tässä on vastaisia
-tovereitasi: Pikku John ja Puna-Will."
-
-"Vai Pikku John, sitäpä ajattelinkin", sanoi karsinavahti jättiläisen
-käteen tarttuen. "Olen nähnyt sinut Wakefieldissä entiseen aikaan,
-ennen kuin lähdit metsään."
-
-Pikku John ja Puna-Will puristivat uuden toverinsa kättä, ja sitten he
-kaikki neljä asettuivat puun alle syömään karsinavahdin eväspussista.
-Kun leipä ja liha ja olut oli nautittu, sanoi Robin kolmelle
-seuralaiselleen: "Jääkää te tänne pitämään silmällä valtatietä. Minä
-lähden vähän etemmäksi, ja ellei minulle satu mitään seikkailua palaan
-tuota pikaa."
-
-"Ja ellei meille satu mitään seikkailua, johtaja", tiedusteli Pikku
-John, "niin mitä sitten?"
-
-"No niin, lähtekää seuraamaan minua", sanoi Robin Hood.
-
-Kolme miestä jäi rupattelemaan orapihlajan alle, ja Robin lähti
-astelemaan tietä eteenpäin. Noin kahden mailin päässä tie yhtyi
-toiseen, ja tienristeyksessä Robin seisoi hyvän aikaa. Vihdoin hän näki
-kerjäläisen tulla patikoivan pitkin, tasaisin askelin. Kerjäläinen
-lähestyi Robinia, ja tämä seisoi tarkaten häntä.
-
-"Asteleepa tuo ukkeli totisesti jykevin askelin", arveli Robin, "ja
-kädessä hänellä on jämeä, raskas ryhmysauva. Olen kuullut, että
-tuontapaiset vahvat roikaleet usein kokoavat arvokkaita esineitä ja
-että likainen pussi usein sisältää keventämisen arvoisen kuorman.
-Käydäänpäs hieman juttusille."
-
-Robin siis asettui tielle odottamaan kerjäläistä. Tämä oli huomannut
-henkipaton, mutta lähestyi edelleen samanlaisin pitkin, tasaisin
-askelin, ei entistä nopeammin eikä hitaammin. Kuta lähemmäksi hän
-tuli, sitä selvemmin kävi ilmi, että hän oli hyvin hankala lintu
-kynittäväksi. Hänen repaleensa liehuivat tuulessa, ja rei'istä
-pilkistävät ruskeat käsivarret ja jalat näyttivät paksuilta ja
-voimakkailta. Hänen risainen viittansa oli paikattu kaikilla
-sateenkaaren väreillä, ja päässään hänellä oli kolme vanhaa hattua
-painettuina toinen toisensa päälle. Kaulasta riippui iso, vahvaan
-nahkahihnaan kiinnitetty laukku.
-
-"Pysähdy, mies", sanoi Robin, "pysähdy vähän juttelemaan kanssani."
-
-Kerjäläinen ei ollut kuulevinaan puhetta, puski vain suoraan eteenpäin
-hidastamatta käyntiään. Silloin Robin hypähti suoraan kerjäläisen eteen
-sanoen: "Mutta joka tapauksessa sinun on pysähdyttävä."
-
-"Kautta kunniani", sanoi kerjäläinen, "mutta en suinkaan aio totella
-sinua. Kuule, minulla on pitkä taival edessäni tänään enkä halua saapua
-majapaikkaani myöhään, sillä silloin, katsos, olisi kaikki syöty ja
-näyttäisin aika hölmöltä, jos saapuisin liian myöhään viimeiselle
-aterialle."
-
-"Tuohan kuuluu komealta", sanoi Robin, "sinä pidät tiukasti kiinni
-omasta illallisestasi, mutta entä minun? Kuule, lainaa minulle vähän
-rahaa, niin menen lähimpään majataloon."
-
-"Rahaa!" huusi kerjäläinen. "Minulla ei ole rahaa lainata, ja jos
-olisikin, en lainaisi sinulle penniäkään. Olethan yhtä nuori mies
-kuin minäkin ja aivan yhtä ketterä toimimaan. Lähde laputtamaan ja
-hankkimaan itsellesi rahaa. Jos odotat saavasi ostaa leipää minulta
-lainaamillasi rahoilla, niin et seuraavaan kahteentoista kuukauteen saa
-mitään syödäksesi, sen vakuutan." Robin tulistui ja vastasi kiivaasti.
-"No oletpa sinä tosiaankin hävytön lurjus. Laske laukkusi maahan,
-kerjäläinen, niin katson, mitä siinä on. Irroita hihnat, tai kiskon sen
-selästäsi omin käsin. Vaikka sinulla ei olisi muuta kuin yksi ainoa
-kolikko, niin otan siitä selvän, ennen kuin lähden."
-
-"Kaksi kauppaan tarvitaan", ilkkui kerjäläinen. "Entäpä jos en tottele
-sinua?"
-
-"Sitten keksitään muuta!" huudahti Robin. "Jos uskallat nostaa hälyä,
-aion koettaa, eikö leveän nuolen pää pysty kerjäläisen nahkaan."
-
-"Viisaampaa olisi antaa minun olla rauhassa", sanoi kerjäläinen
-julmasti hymyillen. "Tikut minä vetelen sinun jousistasi ja nuolistasi.
-Sinulle koituu minusta vain harmia, varoitan sinua."
-
-Robin oli nyt niin vihoissaan, että heilautti jousensa ylös ja asetti
-leveän nuolen jänteeseen. Mutta vaikka hän olikin nopea, kerjäläinen
-oli vieläkin nopeampi. Hän antoi isolla piikkisauvallaan niin äkillisen
-ja voimakkaan iskun, että jousi ja nuoli menivät säpäleiksi.
-
-Nähdessään jousensa ja nuolensa käyttökelvottomina Robin laski kätensä
-miekkansa kahvaan. Taas tulla tuiskahti piikkisauva ja iski Robinia
-rystysille, niin että hänen kätensä turtui eikä hän enää kyennyt
-vetämään miekkaansa. Sitten tuli kolmas hirvittävä isku, räiskis!
-ja iso ryhmysauva räsähti Robinin päähän kaataen hänet pitkäkseen
-maahan. Topakka kerjäläinen nojasi sauvaansa ja alkoi nauraa ja pilkata
-Robin-raukkaa.
-
-"Nouse jaloillesi, mies!" hän sanoi nauraa hohottaen. "Varhaista on
-vielä mennä levolle. Nouse laskemaan minulta ottamiasi rahoja ja
-sitten voit mennä ravintolaan viettämään iloisia kemuja ystäviesi
-kanssa juoden olutta ja viiniä kerjäläisen kustannuksella. Ylös siitä,
-kuuletko!"
-
-Mutta Robin oli saanut liian ilkeän iskun päähänsä noustakseen
-kovinkaan kiireesti, ja vielä vähän pöyhisteltyään kaatuneen
-vihollisensa kustannuksella kerjäläinen lähti matkoihinsa.
-
-Tuskin kului viittä minuuttia, kun Pikku John, Puna-Will ja Vihreä
-Yrjö, iloinen karsinavahti, tulivat tietä pitkin. Heille ei ollut
-sattunut mitään seikkailua ja niin he olivat lähteneet seuraamaan
-johtajaansa. Nähdessään hänen makaavan pitkänään maantiellä he alkoivat
-juosta kaikin voimin ja olivat kohta hänen kohdallaan.
-
-"Mikä sinua vaivaa, johtaja?" huusi Pikku John, "mikä sinua vaivaa?
-Jousesi ja nuolesi ovat säpäleinä ja pääsikin on puhki. Mitä on
-tapahtunut?"
-
-"Tosiaankin, kelpo miehet", vastasi Robin kohoten istualleen, "olen
-kohdannut kerjäläisen, joka osaa käytellä piikkisauvaansa sellaisella
-tavalla, että harvoja löytynee hänen vertaisiaan"; ja hän kertoi koko
-jupakan.
-
-"Se on valhe", kiljui Pikku John, "että joku kerjäläinen saa pidellä
-noin pahoin päällikköäni ja itse pääsee ehjin nahoin! Jää sinä,
-Puna-Will, johtajamme luo, ja me toiset lähdemme ajamaan sitä vietävän
-roistoa takaa ja vaatimaan häntä tilille."
-
-Niin sovittiin asiasta, ja Puna-Will alkoi sitoa Robinin päätä, Pikku
-Johnin ja karsinavahdin lähtiessä ajamaan kerjäläistä takaa.
-
-"Varokaa hänen piikkisauvaansa", huuteli Robin heidän jälkeensä, mutta
-Pikku John vastasi:
-
-    "Ei auta häntä sauvansa,
-        Se kohta todetaan.
-    Pian tänne taas käy matkansa,
-        Ja sitten päätät vaan,
-    Puuhunko ukko hirtetään
-        Vai muuten surmataan."
-
-"Tiedän varman keinon, jolla saamme hänet käsiimme", sanoi Pikku John
-Vihreälle Yrjölle, kun he riensivät eteenpäin. "Tässä aivan lähellä
-kulkee metsän kautta oikotie, ja sitä käyttämällä on matka kolme
-mailia lyhyempi kuin valtatietä." Miehet siis oikaisivat metsän poikki
-ja juoksivat yli laaksojen ja kukkulain, innokkaina pääsemään miehen
-edelle, joka oli heidän johtajalleen antanut sellaisen löylytyksen.
-Vihdoin he saapuivat laaksossa olevaan pieneen metsikköön, jonka kautta
-valtatie kulki. Pikku John kumartui alas tarkastamaan maantien pölyä.
-
-"Ei ole vereksiä ihmisen tai eläimen jälkiä", hän sanoi, "joten
-kerjäläinen ei vielä ole mennyt ohi."
-
-"Hän joutuu käsiimme", sanoi Vihreä Yrjö, "ja panemme hänet omalla
-nahallaan maksamaan tämänpäiväiset tekosensa."
-
-Eräässä kohden tie oli kapea kulkien kahden tammen välitse. Toverukset
-piiloutuivat kumpikin tammensa taakse odottamaan saalistaan. Samassa
-kerjäläinen jo tulikin tietä pitkin, eikä hänen astuntansa ollut
-tavallistakaan nopeampaa eikä hitaampaa, ja hän vihelteli itsekseen,
-aivan kuin ei hänellä olisi ollut mitään pelättävää. Mutta kun hän oli
-menossa tammien välitse, ampaisivat Pikku John ja Vihreä Yrjö hänen
-kimppuunsa. Pikku John käytteli pelottavaa sauvaansa, ja Vihreä Yrjö
-veti esiin tikarinsa ja piti sitä hänen rintaansa suunnattuna.
-
-"Katala konna!" huusi Yrjö, "heitä karttu käsistäsi tai painan tikarin
-rintaasi."
-
-Kerjäläinen hellitti sauvansa, ja Pikku John otti sen ja iski sen
-nurmikkoon rautakärki edellä.
-
-"Säästäkää henkeni!" huusi kerjäläinen huomatessaan auttamattomasti
-olevansa noiden kahden voimakkaan miehen käsissä. "Pankaa pois tuo
-ruma tikari, muuten kuolen pelosta. Mitä pahaa olen teille tehnyt, kun
-tahdotte surmata minut?"
-
-"Pahaa!" kiljui Pikku John. "Pahaa tarpeeksi asti, sinä ryysyinen
-roisto! Olet ollut vähällä surmata jaloimman miehen ja parhaimman
-johtajan mikä milloinkaan on syntynyt.
-
-    "Pian luokseen käyt sa köysissä,
-        Hän sitten päättää vaan,
-    Puuhunko sinut hirtetään
-        Vai muuten surmataan."
-
-Mutta kerjäläinen rukoili rukoilemistaan henkensä puolesta. "Kunnon
-herrasmiehet", hän sanoi. "Mitä teitä hyödyttäisi riistää henki
-köyhältä kerjäläiseltä. Antakaa minun mennä, niin annan teille ne sata
-puntaa ja lisäksi ne muutamat hopeakolikot, jotka ovat piilossa pussini
-pohjalla. Siinä ovat kaikki monivuotiset säästöni, mutta parempi on
-ihmisen luopua rahastaan kuin hengestään."
-
-"Kuulkaa tuota roistoa!" huudahti Vihreä Yrjö. "Hänellä on sata puntaa
-ja enemmänkin kerjuupussissaan. Ei tosiaankaan ole koiraa karvoihin
-katsomista, sanon minä."
-
-"Minua asia ei ollenkaan hämmästytä", sanoi Pikku John, "sillä olen
-usein huomannut, että repaleinen takki peittää rikkauksia näinä
-epävakaisina aikoina. Mutta kuule, mies, tyhjennä varastosi ja näytä
-meille rahat."
-
-"Mielelläni!" huusi kerjäläinen ja päästi hihnoista ison nahkalaukkunsa
-ja laski sen maahan niin varovasti kuin se olisi ollut hyvin raskas. No
-niin, navakka tuuli puhalsi laakson läpi, tuuli, joka pani kerjäläisen
-ryysyt liehumaan hänen ympärillään, ja hän kääntyi selin siihen aivan
-kuin välttääkseen purevaa viimaa. Pikku John ja Vihreä Yrjö tuijottivat
-vankiinsa kiihkeinä näkemään mitä hänen pussissaan oli, ja seurasivat
-hänen jokaista liikettään, kun hän aukaisi hihnat soljista.
-
-Kerjäläinen upotti molemmat kätensä isoon laukkuun ja kohotti ne
-sitten. Mutta ne eivät olleet täynnä rahaa, vaan jauhoja, joita hän
-viskasi suoraan odottavien henkipattojen silmille. Silmänräpäyksessä
-Pikku John ja Vihreä Yrjö olivat sokaistuneita ja tukehtumaisillaan.
-Jauhopöly täytti heidän silmänsä, nenänsä ja sieraimensa, kunnes he
-eivät voineet nähdä eivätkä hengittää. Vahva tuuli auttoi kerjäläistä,
-tupruttaen jauhot sokaisevaksi pyörteeksi, joka kokonaan peitti
-näkyvistä tuon kekseliään veitikan.
-
-Kourallisen jauhoja toisensa jälkeen kerjäläinen syyti heidän päälleen
-ja lopuksi hän pudisti ison laukkunsa heidän silmilleen. Henkipatot
-koettivat huutaa raivoissaan, mutta jauho salpasi heidän henkensä
-eivätkä he voineet muuta kuin syljeksiä ja rykiä. He hieroivat
-rystysillään silmiään poistaakseen niistä jauhopölyn, mutta se vain
-pahensi asiaa, sillä kuta enemmän he hieroivat, sitä vähemmän he
-näkivät.
-
-Sitten kerjäläinen hypähti ja tarttui isoon piikkisauvaansa, joka
-oli siinä, mihin Pikku John sen oli iskenyt. "Entä nyt, hyvät
-herrat!" hän huusi. "Nähtävästikin olen tehnyt teille pahoin, kun
-tuhrasin vaatteenne jauhoihin. Mutta odottakaa, minä kyllä puistelen
-takkinne", samassa hän alkoi hutkia heitä nopeaan ja voimakkaasti
-isolla sauvallaan. Mäiskis! mäiskis! jymähteli iso sauva henkipattojen
-hartioihin, ja pilvenä pölisi taas jauho iskujen jäljiltä. Pikku John
-ja Vihreä Yrjö hapuilivat sinne tänne koettaen tarttua kerjäläiseen,
-mutta tämä väisteli heitä helposti ja pieksi heitä lakkaamatta, lyöden
-milloin ja mihin vain halutti: sauva kävi päähän ja selkään kuin
-puimavarsta lyhteeseen.
-
-Vihdoin sankareilla ei ollut muuta neuvoa kuin lähteä pakoon, ja
-he livistivät pois laaksoa pitkin, sokeina ja ruumis hellänä ja
-kirvelevänä.
-
-"Mihin nyt kiire?" huusi kerjäläinen seuraten heitä, kun he
-kompastelivat kiviin ja oksiin. "Odottakaa vähän; ette ole vielä
-saaneet täyttä maksua; ei teidän tarvitse pelätä, että minä olen
-saituri."
-
-Mutta henkipatot olivat saaneet kyllikseen sitä lajia rahaa, jolla
-kerjäläinen velkojaan makseli, ja pakenivat vielä nopeammin.
-
-"No niin, jos teidän on mentävä!" huusi taitava roisto, "niin tässä on
-vielä yksi ja onnea matkalle!" ja hän antoi kummallekin henkipatolle
-hirmuisen sysäyksen ja kääntyi takaisin ja jatkoi iloisena matkaansa.
-
-Kun Pikku John ja Vihreä Yrjö huomasivat olevansa todella vapaat
-tuosta pelottavasta kerjäläisestä, he pysähtyivät lähteen luo ja
-huuhtoivat jauhot silmistään. Mutta kun he vihdoin saattoivat nähdä,
-ei ahdistajasta näkynyt enää jälkeäkään. Hän oli poikennut metsään ja
-tyystin hävinnyt. Heidän ei siis auttanut muu kuin palata päällikkönsä
-ja Puna-Willin luo.
-
-"Mutta miten on tämä ymmärrettävä?" sanoi Robin Hood. "Te lähditte
-ajamaan kerjäläistä takaa, mutta näytättekin olleen myllyssä, sillä
-vaatteenne ovat aivan jauhoissa."
-
-Pikku John virnisteli, sillä vaikka hän olikin joutunut alakynteen
-karttuleikissä, käsitti hän asian naurettavan puolen.
-
-"Saimme me kerjäläisen kiinni, johtaja", hän sanoi, "ja hän tahtoi
-vapautua isosta pussistaan", ja niin hän kertoi jutun jauhoista ja
-isosta ryhmysauvasta.
-
-Robin Hood ja Puna-Will eivät voineet olla nauramatta tälle
-hullunkuriselle jutulle, ja Puna-Will nauroi kaikista makeimmin, sillä
-hän ei ollut saanut maistaa kerjäläisen sauvaa.
-
-"No niin, kerjäläinen on tällä kertaa suoriutunut voittajana", sanoi
-Robin Hood, joka osasi antaa arvoa urhoolliselle vastustajalle, "ja
-meidän on palattava metsään eikä meillä ole muuta näytettävää kuin
-pelkkiä ruhjevammoja tämänpäiväisen työn tuloksena, ja onpa hän, kautta
-Maarian, peitonnut teidät kaksi vielä pahanpäiväisemmin kuin minut."
-
-"Minulla tulee olemaan ruumis hellänä koko viikon", murisi Pikku John.
-
-"Ja minä olen kauttaaltani sininen ja punainen", sanoi Vihreä Yrjö.
-
-"Luullakseni olisi meidän paras vaieta koko asiasta", tuumi Robin Hood,
-"tai saamme ikuisen häpeän siitä, että annoimme ovelan kerjäläisen
-päästä meistä voitolle."
-
-Pikku John ja Vihreä Yrjö olivat halukkaat vaikenemaan, mutta
-luultavastikin juttu Puna-Willin mielestä oli liian hauska jäädäkseen
-kertomatta. Se tuli tunnetuksi ja siitä tehtiin balladi ja pitkät ajat
-laulettiin Robin Hoodista ja hänen miehistään, kerjäläisestä ja tämän
-jauhopussista.
-
-
-
-
-XIV luku
-
-HEREFORDIN PIISPA KOHTAA MUUTAMIA PAIMENIA
-
-
-    Robin Hood käy puvussa paimenen.
-        Kuusi miestä on matkassaan;
-    Ohi Herefordin piispa kun matkusti,
-        Tulen luona he puuhas vaan.
-
-Muutamia päiviä sen jälkeen kun oli kohdannut kerjäläisen Robin Hood
-eräänä aurinkoisena aamuna istui sen luolan edustalla, missä hän
-joukkoineen asui. Robin korjaili siinä joustaan ja nostaessaan silmänsä
-työstään hän näki Lobbin, rajasuutarin, lähestyvän. Lobb oli taas terve
-ja oli tullut kaupungista tuomaan uutisia.
-
-"Uutisia, johtaja, uutisia!" huusi suutari.
-
-"Uutisia kenestä, hyvä Lobb?" kysyi Robin.
-
-"Herefordin piispasta", Lobb vastasi.
-
-Robin Hoodin muoto synkkeni, sillä piispa oli Allan-a-Dalen
-vihkiäisistä lähtien ollut hänen katkerimpia vihollisiaan, ja varsinkin
-Robin vihasi piispaa siksi, että tämä oli ahne ja säälimätön.
-
-"Jatka, Lobb!" huusi rosvo.
-
-"Piispa on tätä nykyä Nottinghamin kaupungissa", sanoi Lobb, "ja
-huomenna hän ratsastaa Barnesdalen metsän läpi. Hän on kokoillut
-kirkontilusten verorahoja, ja hänen laukkunsa ovat varmasti kultaa ja
-hopeaa pullollaan, sillä hän on kiskonut jokaiselta täyden määrän,
-vaikka ajat ovat ahtaat ja raha tiukassa. Leskiltä ja orvoilta hän on
-kiristänyt viimeisen rovon eikä ole antanut anteeksi penniäkään niistä
-raskaista ja kohtuuttomista veroista, joita hänen alustalaisensa saavat
-maksaa."
-
-"Oh!" sanoi Robin Hood rauhallisesti, "mielestäni on jo aika opettaa
-vähän tapoja tuolle korskealle kirkkoruhtinaalle. Kutsunpa hänet
-päivälliselle."
-
-Lobb irvisti, sillä hän tiesi, mitä puhe merkitsi. Rikas sortaja saisi
-Robin Hoodin kanssa syötyään kalliisti maksaa päivällisensä.
-
-Seuraavana päivänä Robin vahvan miesjoukon seuraamana lähti siihen
-osaan metsää, minkä kautta piispan piti matkata.
-
-    "Hei kaatamaan riistaa", sanoi urhea Hood,
-        "Pulska hirvi te surmatkaa,
-    Sillä Herefordin piispa syö kanssani nyt
-        Ja sen kalliisti maksaa saa."
-
-Hirvi kaadettiin ja asetettiin ruohoiselle aukiolle tien viereen, ja
-sen ympäri kokoontuivat Robin Hood ja kuusi hänen miestään; muu osa
-joukkoa väijyili piilossa.
-
-Robin ja hänen miehensä olivat pukeutuneet köyhiksi lammaspaimeniksi.
-Lincolnin-vihreän pukunsa he olivat riisuneet yltään ja kätkeneet
-jousensa ja miekkansa sekä pukeutuneet vanhoihin, repaleisiin,
-harmaisiin tohvelikangaspukuihin. Kädessä heillä oli pitkä paimensauva.
-Näissä varusteissa he näyttivät perin viattomilta, ja kun Herefordin
-piispa tuli ratsastaen tietä pitkin, pitkä saattojoukkue mukanaan, hän
-luuli heitä tavallisiksi lammaspaimeniksi, jotka viettivät vapaapäivää,
-sillä he olivat sytyttäneet nurmelle nuotion ja pyörivät piirissä sen
-ympärillä.
-
-Mutta kun piispa lähelle saapuessaan näki, että he paistoivat pulskaa,
-lihavaa hirveä, hän suuttui kovasti. Hänen mielestään vain ylhäisellä
-ja rikkaalla kirkonmiehellä oli oikeus syödä jaloa metsänriistaa, ja
-hän uskoi yllättäneensä joukon salametsästäjäroistoja.
-
-    "Mitä teettekään täällä", heti piispa nyt huus,
-        "Tai kelle on puuhanne?
-    Miks hirven te, pieni kun joukkonne on,
-        Kuninkaallisen kaadatte?"
-
-    "Oomme paimenia", virkkoi urhea Hood,
-        "Meitä lammas jo tympäyttää,
-    Teki mielemme lystäillä päivä tää,
-        Vähän hirveä kärventää."
-
-Tämän röyhkeän vastauksen kuullessaan piispa oli raivostua. Hän oli
-tottunut näkemään köyhien paimenien polvistuvan nöyrästi hänen eteensä
-ja nyt tuollainen vastasi hänelle loukkaavan huolettomasti.
-
-"Senkin varkaat ja roistot!" hän huusi, "niin totta kuin olen
-Herefordin piispa, te joudutte hirteen tästä. Toimitan tiedon
-puuhistanne kuninkaalle ja hän kuljettaa teidät oikopäätä hirsipuuhun."
-
-"Oi anteeksi, anteeksi", sanoi Robin Hood, "armahtaminen soveltuu hyvin
-piispalle. Tulisihan tahra pukuusi, jos toimittaisit näin monta ihmistä
-hengiltä yhden ainoan hirven kaatamisesta."
-
-"Ei armoa yhtään sinulle tällä kertaa", sanoi piispa, "saat lähteä
-minun matkaani ja astua kuninkaan eteen." Hän viittasi aseistetulle
-saattojoukolleen ja nyt kiiruhti useita piispan miehiä vangitsemaan
-paimenia. Mutta Robin hypähti syrjään, kääntyi selin puuhun ja vetäisi
-harmaan, risaisen pukunsa poimuista esille torvensa. Hän kohotti torven
-huulilleen ja puhalsi niin läpitunkevan toitotuksen, että piispa ja
-hänen miehensä hetkeksi mykistyivät hämmästyksestä. Seuraavana hetkenä
-he mykistyivät kauhusta, sillä joka pensaan, joka puun, joka viidakon
-varjosta ilmestyi mies. Näkyviin ilmestyi seitsemänkymmentä pelotonta
-jousimiestä, kaikilla nuoli valmiina jänteessä: he odottivat vain
-johtajansa sanaa lennättääkseen nuolensa.
-
-Piispan miehet käsittivät heti, että heidät oli houkuteltu ansaan,
-ja pakenivat henkensä kaupalla. Piispa olisi mielellään seurannut
-miehiään, mutta hän käänsi hienon ratsunsa niin äkkiä, että se
-kompastui ja suistui suulleen, viskaten piispan suin päin satulasta.
-Pikku John poimi maasta kirkonmiehen, joka oli enemmän säikähtynyt kuin
-loukkaantunut ja joka huomasi olevansa samojen miesten vallassa, jotka
-hän vast'ikään oli aikonut toimittaa hirteen.
-
-"Tämä on Herefordin piispa", ilkkui Robin Hood Pikku Johnille, "eikä
-hän lupaa meille armoa. Onneksi emme nyt ole sen tarpeessa."
-
-"Katkaise kaula häneltä, johtaja!" murisi Pikku John.
-
-Tämän kuullessaan piispa säikähtyi pahanpäiväisesti ja hänen pulleat
-kasvonsa kalpenivat. Nyt oli hänen vuoronsa anoa armoa.
-
-    "Oi anteeksi suo", jo piispa se pyys',
-        "Sä anteeksi antanet nyt,
-    Sun jos tuntenut oisin, niin tullut en ois',
-        Vaan kaukaa tok' kierrellyt."
-
-"Sen uskon", vastasi Robin, "mutta en ole sinulle armoa velkaa. Saat
-seurata minua metsään."
-
-Niinpä piispan oli tahtomattaan seurattava Robin Hoodia, ja he
-matkasivat aukioita ja metsäpolkuja, kunnes saapuivat salaiseen
-metsänkeskeiseen sopukkaan, johon rosvot olivat pystyttäneet leirinsä.
-
-Siellä oli jo suuri rovio palamassa ja pari kolme miestä oli
-keittopuuhissa. Heitä johti Tuck Munkki ohjeitaan antaen.
-
-Kun piispa näki Tuck Munkin, hän uskoi saavansa tästä kirkonmiehestä
-ystävän ja alkoi jutella hänelle nimittäen häntä veljeksi. Mutta Tuck
-ei ollut kuulevinaan, vaan puhutteli äänekkäämmin keittäjiä ja haukkui
-pahanpäiväiseksi erään, joka oli antanut padallisen hirvenlihaa palaa
-pohjaan, joten siis piispan piti heittää yrityksensä sikseen.
-
-Ei aikaakaan, kun ateria jo oli valmis, ja liha tuoksui niin hyvältä,
-että piispalle tuli vesi suuhun. Hän oli ratsastanut pitkän matkan sinä
-aamuna ja metsäilma oli voimakas.
-
-Tuck Munkki luki pöytärukouksen, ja kaikki yhtyivät siihen, ja piispa
-tyhjensi lautasensa yhtä reippaasti kuin joukkueen parhain mies. Hänen
-vieressään oli juomahaarikka, joka ensin täytettiin ruskealla oluella
-ja sitten punaisella viinillä, ja piispa söi ja joi aivan kuin ei
-aikoisi milloinkaan lopettaa. Lopulta hän ei jaksanut enää syödä eikä
-juoda, ja päivä oli menossa mailleen.
-
-"Nyt minun on lähdettävä", sanoi piispa. "Tuokaa lasku! Mitä olen
-velkaa tästä hyvästä ateriasta?"
-
-"Aivan niin", sanoi Robin, "teidän ylhäisyytenne puhuu oikein ja
-kohtuullisesti. Kun vieras on syönyt ja juonut, on kohtuullista, että
-hän pyytää laskua. Mutta kenet haluatte laskun laatijaksi, herra
-piispa?"
-
-Piispa katseli ympärilleen ja mietti hetkisen.
-
-"Valitsen siihen toimeen tämän arvoisan munkin", sanoi lihava piispa
-rypistäen suutaan hyvin tärkeänä. "Uskon, että kirkon hyvä opetuslapsi
-tekee oikeutta sekä minulle että sinulle, Robin Hood."
-
-Puhumalla näin imartelevasti Tuck Munkille piispa uskoi pelastavansa
-kukkaronsa, mutta hän ei tuntenut tätä iloista munkkia. Tuckin kasvot
-olivat parhaillaan ison nahkaleilin peitossa, josta hän joi olutta, ja
-kun ne ilmestyivät näkyviin, hän siristeli pieniä, iloisia silmiään.
-
-"Hyväksyttekö sen?" sanoi munkki syvimmällä bassoäänellään. "Saanko
-minä määrätä, mitä piispan on maksettava tästä ilonpidosta?"
-
-"Saat, hyvä Tuck", sanoi Robin. "Piispa on valinnut oikein. Minä
-suostun sinun päätökseesi."
-
-"No sitten", sanoi munkki, "hänen ylhäisyytensä tyhjentäköön kukkaronsa
---"
-
-"Sen teen mielelläni!" huudahti piispa ja sieppasi kukkaronsa vyöllään
-riippuvasta laukusta. "Kas tässä. Yksitoista hopeapenniä siinä on,
-ottakaa ne kaikki."
-
-"Kuunnelkaa loppuun!" huudahti Tuck keskeyttäen vuorostaan piispan.
-"Hänen ylhäisyytensä tyhjentäköön kukkaronsa ja myös tuon ison
-nahkalaukun, joka on sidottu hänen ratsunsa satulankaareen."
-
-"Ei toki!" huusi piispa, "antakaa sen olla. Älkää koskeko siihen,
-pyydän. Ei jumalattomien sovi puuttua niihin rahoihin. Ne kuuluvat
-kirkolle ja ovat niitä vaivaisia veroja, joita kirkontilusten
-vuokraajien on sille maksettava."
-
-"Vaivaiset verot!" huudahti Robin Hood. "Sanokaa pikemminkin vuokraajia
-vaivaisiksi, herra piispa, sillä olen luotettavalta taholta kuullut,
-että suuri osa näistä rahoista on kiristetty puutetta kärsiviltä.
-Katsotaanpa, Pikku John, mitä rikkauksia piispalla on matkassaan."
-
-Jätti nousi seisoalleen ja sieppasi piispan oman viitan levittäen
-sen nurmelle. Sitten hän poistui hakemaan isoa nahkalaukkua, joka
-oli tiukasti sidottu piispan satulakaareen. Kaikkien silmät olivat
-suunnattuina tähän raskaaseen laukkuun ja kuului yleinen mutina, kun
-Pikku John aukaisi sen ja kaatoi viitalle valtavan kultakolikkovirran.
-
-"Onpa täällä rahoja, johtaja!" sanoi Pikku John, "ja kaunis on näky."
-
-"Paljonko niitä on?" kysyi Robin.
-
-"Kolmesataa puntaa", vastasi Pikku John.
-
-"Me otamme ne", sanoi Robin Hood. "Ensin palautamme köyhimmille
-vuokraajille ne rahat, mitkä he ovat maksaneet; loput säilytämme
-muistona näistä hauskoista päivällistä, joissa hänen ylhäisyytensä
-Herefordin piispa oli vieraanamme."
-
-Piispan kasvot olivat raivosta mustat, kun hän kuuli, kuinka vapaasti
-rosvot käsittelivät noita hänelle niin rakkaita rahoja, ja hän syyti
-suustaan vihaisen sanatulvan, mutta Robin vain nauroi.
-
-"Odottaisipa miehen olevan paremmalla tuulella hyvän päivällisen
-jälkeen", sanoi rosvopäällikkö. "Nythän ovat pikemminkin paikallaan
-tanssi ja musiikki kuin rumat sanat ja ilkeät puheet. Viritäpä
-iloinen sävel, Allan-a-Dale, ja hänen ylhäisyytensä Herefordin piispa
-tanssikoon sävelen tahdissa."
-
-"Niinpä tosiaankin!" kiljui Pikku John, kun Robin tarttui kädestä
-lihavaa piispaa, "minä autan sinua. Tanssikoon hän."
-
-Rosvojen suureksi riemuksi Robin Hood ja Pikku John tarttuivat
-Herefordin piispaan ja tanssittivat häntä Allan-a-Dalen harpun sävelten
-tahdissa. Piispa tanssi hyvin huonotuulisena ja näytti kovin happamelta
-siinä edes takaisin könttyröidessään. Mutta hän oli liiaksi peloissaan
-uskaltaakseen vastustaa. Rahansa hän tosin oli menettänyt, mutta hänen
-ei tehnyt mieli menettää henkeäänkin. Tanssia jatkettiin, kunnes piispa
-oli lopen uupunut, jolloin Robin Hood käski hänen nousta ratsunsa
-selkään ja ratsastaa tiehensä. Sitä ei piispalle tarvinnut sanoa
-kahdesti. Hän syöksyi suin päin satulaan ja lähti tuotapikaa matkalle
-rientäen Nottinghamiin päin niin kiireesti kuin ikinä kykeni.
-
-    Robin Hood se piispahan käsiksi käy,
-        Vaatii soiton heläjämään;
-    Ja tanssia piispa sai tarpeekseen
-        Kiitti silläkin päästessään.
-
-
-
-
-XV luku
-
-ROBIN HOOD KOHTAA KATTILANPAIKKAAJAN
-
-
-Kun vanha piispa-parka pääsi Nottinghamiin menetettyään jokaisen pennin
-rakkaista rahoistaan, hän neuvotteli sheriffin kanssa, jonka aarreaitta
-oli tyhjänä. Kumpainenkin kiehui vihaa Robin Hoodia kohtaan, ja he
-kuuluttivat kansalle, että kuka ikinä lähtisi ottamaan kiinni tuota
-kuuluisaa henkipattoa Robin Hoodia, saisi kuninkaan nimessä kirjoitetun
-vangitsemismääräyksen ja että sadan punnan palkkio maksettaisiin hänen
-vangitsemisestaan.
-
-Kun tätä julistusta kuulutettiin markkinaristin luona, katsoivat
-kaupunkilaiset merkitsevästi toisiinsa ja hymyilivät. He
-käsittivät, että oli kovin helppoa tarjota sata puntaa Robin Hoodin
-vangitsemisesta, mutta että olisi vaikea ansaita tuo rahasumma, eikä
-ainoakaan ilmoittautunut halukkaaksi puuhaan. Mutta kuulijajoukon
-ulkorajalla seisoi muuan ulkopaikkakuntalainen. Tämä oli lyhyt,
-vankkarakenteinen, paksu mies, pystynenäinen ja kovin likanaamainen.
-Selässä hänellä oli nahkainen työkalulaukku, joka riippui ison vasaran
-varresta, joka hänellä oli olallaan ja jota hän piteli vasemmalla
-kädellään. Oikeassa kädessä hänellä oli pitkä vankka omenapuinen sauva,
-johon hän nojasi kuunnellessaan kovin innokkaana julistusta. Hän oli
-kuljeksiva kattilanpaikkaaja nimeltä John Sly.
-
-"Sata puntaa", Sly ajatteli itsekseen, "sehän on komea summa. Ja se
-maksetaan läheisessä metsässä olevan henkipaton vangitsemisesta. Vaikka
-kaiken elämäni paikkaisin patoja ja kattiloita, en ansaitsisi moista
-rahamäärää. Pitänee yrittää."
-
-Hän taputti lähellä seisovaa miestä olalle. "Kuulepa, hyvä ystävä, onko
-vaikea päästä sille paikalle, jonka maanvaivana tämä Robin Hood on?"
-Sly kysyi.
-
-"Mikään ei ole sen helpompaa", sanoi kaupunkilainen irvistäen, "mutta
-kun olet päässyt sinne, alkavat luultavasti vaikeudet."
-
-Kattilanpaikkaaja nyökkäsi ylpeästi, sillä päivä oli kuuma ja
-viimeisellä hopeapennillään hän oli ostanut olutta janonsa
-sammuttamiseen. "Ole varma siitä, ettei hän pujahda minun kynsistäni
-niinkään hevillä", sanoi kattilanpaikkaaja ja lähti oikopäätä hakemaan
-vangitsemismääräystä, joka antaisi hänelle oikeuden ottaa kiinni tuon
-kuuluisan henkipaton Robin Hoodin.
-
-Hänelle ei ainoastaan annettu vangitsemismääräystä, vaan lisäksi
-selvitettiin tarkoin paikka, josta hän luultavasti tapaisi Robinin, ja
-päivän valjetessa hän seuraavana aamuna lähti kaupungista koettamaan
-onneaan, vangitsemaan Robin Hoodia.
-
-"Tekeepä mieleni näyttää näille pohjolan pölkkypäille muutama
-sukkela temppu", sanoi Sly pyörittäen isoa sauvaansa päänsä ympäri.
-"Heillä ei ole aavistustakaan etelänmiehen älystä ja neuvokkuudesta.
-Olen banburyläinen, eikä meillä Oxfordin kreivikunnassa kasvateta
-tylsämielisiä."
-
-Kun hän oli matkannut pari tuntia kävi päivä kuumaksi, ja hän
-istahti ison tammen alle pyyhkimään otsaansa ja tarkastamaan
-vangitsemismääräystä, jonka omistamisesta hän oli hyvin ylpeä.
-
-Hän oli jo pistänyt paperin takaisin laukkuunsa ja aikoi juuri ruveta
-jatkamaan matkaansa, kun samassa näki pitkän, tulipunaiseen pukuun
-pukeutuneen miehen, jolla oli miekka vyöllä, ryhdikkäästi astelevan
-vastaan. "Hyvä on", sanoi Sly itsekseen, "tuossa tulee hyvin pukeutunut
-mies, joka näyttää olevan joku kunnianarvoinen talollinen näiltä
-seuduin. Olen varma, että hän voi neuvoa minut oikealle tolalle ja että
-löydän tuon kirotun rosvon tyyssijan."
-
-Sly siis jatkoi matkaansa suoraan punapukuista talonpoikaa kohti. Tämä
-oli kuljeskellut silmät maahan luotuina, ja kun hän kohotti katseensa
-ja näki kattilanpaikkaajan työkalulaukku olallaan, hän tervehti tätä
-ystävällisesti hymyillen ja kohteliaalla kädenliikkeellä.
-
-"Terve", sanoi kattilanpaikkaaja, "luultavasti olet tältä
-paikkakunnalta kotoisin."
-
-"Arvasit oikein, asun tässä aivan lähellä", sanoi kohtelias
-muukalainen. "Entä mistä itse olet kotoisin?"
-
-"Olen kattilanpaikkaaja, nimeni on Sly ja olen Banburystä kotoisin",
-vastasi pannu- ja kattilaseppä. "Entä mitä uutta kuuluu?"
-
-"Eipä taida olla varsin miellyttävää sinun ammattiisi kuuluvan miehen
-korville", sanoi vieras sävyisästi naurahtaen.
-
-"Anna kuulua vain!" huudahti Sly.
-
-"Sitähän minä vain olen kuullut, että kaksi kattilanpaikkaajaa on eilen
-tuomittu raipparangaistukseen liian runsaasta oluen juomisesta."
-
-"Tuhat tulimmaista!" murahti Sly, joka oli aika pikavihainen, "älä
-sovita pilojasi minuun, hyvä mies, tai saat tuta, että minulla on
-raskas sauva matkassani."
-
-"Sinähän kysyit uutisia ja niitähän sinä sait", virkkoi vieras
-sävyisästi vastaan. "Mutta itsehän sinä kuljeskelet kaupungista
-kaupunkiin ja kylästä kylään. Sinähän tunnet puolen kreivikunnan asiat
-kuin viisi sormea. Mitä itse tiedät kertoa?"
-
-"Minun uutiseni kuuluu, että tarjolla on sata puntaa selvää rahaa, ei
-muuta kuin ottaa vain", huudahti Sly.
-
-"Niinkö?" virkkoi vieras. "Miten se on mahdollista?"
-
-"Katsopa, näissä metsissä asustaa Robin Hood niminen julkea rosvo, ja
-minulla on kirjallinen määräys vangita hänet. Ja kunhan nyt vain saan
-hänet käsiini ja sitten raahatuksi Nottinghamiin, niin sadan punnan
-palkkio kilisee taskussani. Jos avustat minua tässä asiassa, niin annan
-sinulle tuntuvan osan palkkiosta."
-
-Vieras raapaisi korvallistaan ja tuntui hetkeksi vaipuvan syviin
-mietteisiin.
-
-"Onpa se komea rahasumma", hän sanoi viimein, "ja luulen voivani
-näyttää sinulle, mistä löydät etsimäsi."
-
-"Hyvä on!" riemuitsi kattilanpaikkaaja, "mennään yhdessä, sillä:
-
-    "On mulla määräys kuninkaan,
-        Hänet siepata missä vaan,
-    Jos näytät, missä hän on, niin teen,
-        Miehen sinusta rahakkaan."
-
-"Näytäpä vangitsemismääräyksesi minulle", sanoi ystävällinen vieras.
-"Jos kaikki on niinkuin olla pitää, niin teen parhaan voitavani
-saattaakseni teidät yhteen."
-
-Mutta Sly vain naurahti ja vilkutti toista silmäänsä. "Ei, ei!" hän
-sanoi, "en näytä määräystä ainoallekaan ihmiselle. En usko sitä
-kenellekään. Auta minua löytämään hänet, niin saat osasi palkkiosta.
-Jos taas et suostu minua auttamaan, niin terveheks': kyllä itsekin
-hänet löydän."
-
-"Näytätpä olevan varovainen veitikka", sanoi vieras. "No niin,
-enpä sinua siitä soimaa. Sattuuhan nykyisin vastaamme miestä jos
-minkälaista. Mutta palkkio on suuri ja tunnustan sinulle suoraan,
-että haluaisin päästä siitä osalliseksi. Entäpä jos menemme tuonne
-'Kuninkaalliseen Hirveen' ja keskustelemme asiasta, samalla kuin juomme
-kannullisen kylmää olutta huuhtoaksemme pölyn kurkustamme."
-
-"Sehän sopii mainiosti!" huudahti kattilanpaikkaaja ja nuoleskeli
-suupieliään, kun oluthaarikasta tuli puhe ja lähti seuraamaan vierasta.
-
-He astelivat siinä mailin toista, kunnes saapuivat majataloon ja
-tapasivat isännän ovella. Isäntä kohteli vierasta hyvin kunnioittavasti
-ja lähti kiireesti tuomaan ison kipollisen olutta ja pullollisen
-Kanarian-viiniä. Kattilanpaikkaajan pienet silmät kiiluivat taas, kun
-hän näki tämän hyvyyden, ja hän kumosi ilomielin kurkkuunsa kupillisen
-toisensa jälkeen ja ylisteli innokkaasti näin ylellistä kestitystä. Hän
-se etupäässä huolehti juomisesta, sillä vieras maisteli vain hiukan
-kupistaan, selittäen tarkoin pohtivansa asiaa ja harkitsevansa, miten
-he parhaiten ja varmimmin saisivat Robin Hoodin käsiinsä.
-
-Kun oluthaarikka ja viinipullo rupesivat tyhjenemään, alkoi
-kattilanpaikkaajan pää nyökkäillä ja hän kuorsasi rauhallisesti
-penkillä.
-
-Vieras hymyili ja aukaisi Slyn laukun. Sieltä hän otti
-vangitsemismääräyksen ja sitä lukiessaan hän hymyili vieläkin
-tyytyväisemmin. Paperin luettuaan hän sujautti sen taskuunsa. Sitten
-hän nousi ja hiipi hiljaa ulos.
-
-Kymmenisen minuuttia myöhemmin isäntä tuli huoneeseen. Hän säpsähti
-nähdessään, että punapukuinen mies oli poissa ja että hän oli jättänyt
-likaisen ja repaleisen kattilanpaikkaajan yksin sinne, ja alkoi käydä
-saatavastaan levottomaksi. Hän astui lattian poikki penkin luo ja
-tarttui Slytä kauluksesta.
-
-"Herää!" hän sanoi ja ravisteli raukeaa kattilanpaikkaajaa.
-
-"Ei enää, hyvä mies, ei enempää", sanoi puoleksi havahtunut
-kattilanpaikkaaja. "Olenhan jo kylliksi juonut sinun kustannuksellasi."
-
-"Kyllä minä siitä huolehdin, ettei se ole tapahtunut minun
-kustannuksellani!" sanoi isäntä. "Herää siitä, senkin votkale ja maksa
-lasku."
-
-"Sinäkö olet laskun maksanut?" sanoi Sly, joka yhä uskoi puhuttelevansa
-punapukuista vierasta. "Hyvin tehty, mutta usko pois, en unohda sitä,
-kun tulee palkkion jaon aika."
-
-"Minä viis sinun palkkioistasi!" huusi isäntä. "Maksa minulle vain,
-mikä minulle kuuluu, niin olen tyytyväinen", ja näin sanoessaan hän
-ravisteli kattilanpaikkaajaa niin rajusti, että tämä kokonaan heräsi.
-
-"Häh? Mitä? Miten? Missä?" sanoi kattilanpaikkaaja hämillään. "Missä
-on toverini, pulska maalaisisäntä, joka lupasi viedä minut matkani
-määrään, maksaa tämän päivän kulungit?"
-
-Sitten kattilanpaikkaajan katse osui avattuun laukkuun. Hän otti sen
-käteensä ja katsoi siihen. Nyt hän alkoi mylviä kuin rengastettu härkä.
-
-"Auttakaa, auttakaa!" hän kiljui. "Olen hukassa! Olen mennyttä miestä!
-Minut on ryöstetty, rosvottu, petetty! Missä on vangitsemismääräys,
-kuninkaallinen vangitsemismääräys? Se on pois ja varastettu."
-
-"Vangitsemismääräys!" huudahti majatalonpitäjä. "Kukapa sinunlaisellesi
-tollikalle vangitsemismääräystä uskoisi? Ja ketä se koski?"
-
-"Tuhat tulimmaista, isäntä hyvä, minulla oli ihan varmasti
-vangitsemismääräys, Nottinghamin sheriffin itsensä antama ja kuninkaan
-nimissä kirjoitettu, ja siitä olisi koitunut minulle hyötyä -- piti
-vangita julkea rosvo, jota kuuluu nimitettävän Robin Hoodiksi."
-
-"Robin Hood!" huudahti isäntä. "Asiahan käy yhä sotkuisemmaksi. Juuri
-Robin Hoodin kanssahan sinä tulit tänne ja joit olutta. Robin se oli,
-punaisiin pukeutuneena, vaikka hän tavallisesti käyttää vihreää."
-
-Tämän kuullessaan kattilanpaikkaaja töllisteli suu ja silmät ammollaan,
-ja sulasta ihmetyksestä ja hämmästyksestä hänen melunpitonsa äkkiä
-taukosi. Vihdoin hän sai läähättäen sanotuksi: "Tuoko Robin Hood!
-Minulle sanottiin, että hän on julman ja villin näköinen, oikea hurja
-metsärosvo. Mutta tämä mieshän näytti arvokkaalta maalaisisännältä."
-
-"Robin esiintyy hyvin monenmuotoisena", vastasi majatalon
-isäntä, "mutta hän se oli yhtä varmasti kuin sinä olet juonut
-ison haarikallisen parasta oluttani ja pullollisen parasta
-Kanarian-viiniäni."
-
-"Mutta hän lupasi maksaa pidot!" huusi Sly. "Hän pyysi minut tänne
-juomaan kanssaan."
-
-"Siitä minä en tiedä mitään", sanoi isäntä kuivasti. "Tiedän vain, että
-juomani ovat kuluneet ja sinä maksat laskun."
-
-"Paljonko?" kysyi kattilanpaikkaaja allapäin.
-
-"Kymmenen shillinkiä", oli vastaus.
-
-"Kymmenen shillinkiä!" huudahti kattilanpaikkaaja. "Minulla ei ole edes
-kymmentä penniä."
-
-"No sitten saat luovuttaa vasarasi ja työkalulaukkusi", sanoi isäntä.
-
-"Mitä!" huusi Sly, "vasarani ja aseeni! Miten sitten ansaitsen
-toimeentuloni?"
-
-"Olisit aprikoinut sitä asiaa ennen kuin teit velkaa", vastasi toinen.
-
-Kattilanpaikkaaja huusi, riehui ja raivosi. Hän oli ylen
-raivostunut tuolle sävyisälle punapukuiselle vieraalle; hän uhkaili
-majatalonpitäjää; hän vannoi manuuttavansa heidät oikeuteen.
-
-"Hyvä on", sanoi isäntä, "mutta oikeus taitaa olla minun puolellani.
-Sinä juopottelet täällä rosvon seurassa, ja kun tämä livistää, sinä
-yrität pettää minua laskun suorituksessa. Luulenpa, että oikeudella on
-jotakin sanomista sinulle siitä asiasta."
-
-Kattilanpaikkaaja käsitti isännän puheen todeksi ja ymmärsi, että
-hänen oli paras koettaa hyvällä selvitä tästä rumasta jutusta. Hän
-siis luopui vasarastaan ja työkaluistaan, otti ison omenapuisen
-sauvansa ja lähti "Kuninkaallisesta Hirvestä" niin alakuloisena kuin
-kattilanpaikkaaja ikinä olla saattaa.
-
-"Saisinpa vain käsiini tuon punapukuisen roiston!" jutteli hän
-itsekseen ja heilutteli uhkaavasti isoa sauvaansa päänsä ympäri; "kyllä
-pehmittäisin hänen selkänsä, senkin kirottu konna."
-
-Kun kattilanpaikkaaja tuli majatalosta, riensi hän kiireesti tietä
-pitkin ja sattui onnekseen valitsemaan saman tien, jota Robin
-asteli. Sillä ennen kuin Sly vielä oli kulkenut mailiakaan, hän näki
-eräässä polun mutkassa kirkkaan värivälähdyksen ja kohta sen jälkeen
-punapukuisen muukalaisen seisovan tähyämässä hirvilaumaa. Sly ryntäsi
-täyttä vauhtia eteenpäin, huutaen uhkauksiaan ja vaatien punapukuista
-miestä odottamaan.
-
-Robin pyörähti oitis päin ja hymyili vihaisen kattilanpaikkaajan
-havaitessaan.
-
-"Mikä konna se noin minun kimppuuni käy?" hän virkkoi.
-
-"Ei ole konna, ei ole konna!" ärjyi Sly. "Nyt ovat osat vaihtuneet.
-Olenpa tainnut viimeinkin tavata Robin Hoodin, ja näyttäköön nyt tämä
-ryhmysauvani, kumpi meistä on väärässä ja toiselle maksun velkaa."
-
-Ja näin sanoessaan hän hyökkäsi päin käsittämättömän vikkelästi
-antaen Robinille huumaavan iskun isolla sauvallaan. Niin vikkelä
-oli kattilanpaikkaaja, että sauva paukahti ennen kuin Robin ennätti
-paljastaa miekkaansa.
-
-Robin horjahti rajusta iskusta, mutta hänen onnistui kuitenkin sivaltaa
-miekkansa ja asettua päin vastustajaansa. Jonkin hetken hänen oli pakko
-väistellä puoleen ja toiseen välttyäkseen suhisevilta iskuilta; sitten
-hän hyökkäsi vastustajansa kimppuun, sillä hänen sappensa kiehahti,
-ja kattilanpaikkaajan oli pakko puolustautua. Mutta Sly osoittautui
-yhtä hyväksi puolustajaksi kuin oli hyökkääjäkin. Robinin miekka osui
-yhä uudestaan hänen kovapuiseen sauvaansa, ja metalli helähti puuhun,
-niin että metsä kajahteli. Sitten Sly heilauttaen nuolen nopeudella
-tavattoman isoa kankeaan antoi torjumisliikettä seurata iskun Robinin
-oikeaan käsivarteen ja osui häntä niin ilkeästi kyynärpäähän, että
-käsivarsi kuoleutui sormen päästä olkapäähän, eikä rosvo kyennyt enää
-pitelemään miekkaansa.
-
-"Pidetäänpä hetken aselepo, kattilanpaikkaaja", sanoi Robin. "Pyytäisin
-vielä pientä suosionosoitusta sinulta."
-
-"Vai suosionosoitusta!" huudahti kattilanpaikkaaja. "Mieluummin hirtän
-sinut tuohon puuhun. No totta toisen kerran, olenpa tainnut lopultakin
-saada haltuuni kuuluisan Robin Hoodin, ja palkkio kuuluu minulle."
-
-Ja näitä ajatellessaan Sly hyppeli ilosta ja katseli sitten ympärilleen
-nähdäkseen, mikä tie vei Nottinghamiin. Kun Robin huomasi, että
-kattilanpaikkaajan pää oli hetkeksi kääntynyt poispäin, hän tarttui
-torveensa ja puhalsi metsäkutsun.
-
-"No, no", kiljui kattilanpaikkaaja, "ei nyt ole aikaa kutsuhuutoja
-puhaltaa ja torvia toitottaa. Sinun on seurattava minua, tai muuten
-minun on pakko tällä pikku kehoittimellani antaa sinulle muutamia
-vienoja lemmentaputuksia", ja hän antoi sauvansa vinkuen suhahtaa ilman
-halki.
-
-Mutta samassa hyökkäsivät esiin Pikku John ja Puna-Will ja juoksivat
-johtajansa avuksi.
-
-Kattilanpaikkaaja tuijotti hämmästyneenä Pikku Johniin, sillä hän ei
-ollut vielä sinä ilmoisna ikänä nähnyt sellaista miehen koljoa.
-
-"No, jopa jotakin!" huudahti Sly. "Enpä mokomaa veitikkaa ole vielä
-eläissäni nähnyt. Mutta jos luulette minun pötkivän pakoon, niin ettepä
-totisesti tunne Jack Slyta", ja selin puuhun kääntyen hän asettui
-puolustusasentoon, ryhmysauva valmiina joko iskemään tai torjumaan
-iskuja. Robin Hood istahti mättäälle, sillä hänen ruumiinsa oli niin
-jäykkä ja hellä, ettei hän olisi kyennyt seisomaan, niin rajusti oli
-kattilanpaikkaajan sauva hänet pehmittänyt.
-
-"Mitä on tapahtunut, johtaja?" huusi Pikku John, "ja miksi niin
-uupuneena istut tien vieressä?"
-
-"No voi taatto taivahinen", sanoi Robin Hood, "seisoohan tuossa
-edessäni mies, joka on aimo lailla pehmittänyt selkänahkani."
-
-"Niinkö ovat asiat, johtaja!" huudahti Pikku John. "Tahtoisinpa sitten
-minäkin vuorostani koettaa onneani sen miekkosen kanssa. Katsotaanpa,
-pystyykö hän tekemään minullekin saman."
-
-Isoruhoinen henkipatto ryntäsi päin ja kohotti raskaan sauvansa, ja
-kattilanpaikkaaja ryhtyi uljaasti puolustautumaan. Mutta ennen kuin
-vielä kanget ehtivät kalskahtaa yhteen, huusi Robin Hood luutnanttiaan
-taukoamaan.
-
-"En syytä miestä", sanoi johtaja. "Hänellä oli kyllin syytä kolhia
-minua hieman. Minä olin hävittänyt hänen omaisuutensa ottamalla häneltä
-vangitsemismääräyksen, jota hän piti hyvin arvokkaana. Mutta jos
-olenkin tavallani tuhonnut hänen omaisuutensa, niin mielelläni sen myös
-toisella tavalla korvaan. Kuulepa, kattilanpaikkaaja, miten vetelee
-kulkurinammattisi?"
-
-"Hoo, hoo, johtaja!" vastasi Sly. "Väliin hiukan ansiota ja
-ruoka-ateria, väliin taas saa kuljeskella koko päivän ansaitsematta
-kolikkoakaan. Ja jos olutpullon itselleni otan, olen melkein kuitti
-mies."
-
-"Eipä ole hauskaa elämää", naurahti Robin.
-
-"Koiran virka, johtaja!" vastasi kattilanpaikkaaja, "koiran virka."
-
-"No vaihda se sitten meidän iloiseen metsäelämäämme", huudahti
-henkipatto. "Päivisin me pyydämme hirviä, iltaisin juhlimme nuotion
-ympärillä syöden riistaa ja huuhtoen sen alas ruskealla oluella. Sinä
-olet uljas mies, jollaisista minä pidän. Yhdy meihin!"
-
-"Kyllä, johtaja, siihen olen valmis!" huudahti kattilanpaikkaaja.
-"Semmoinen elämä sopii minulle aivan erinomaisesti. Olen sinun
-miehiäsi elämässä ja kuolemassa", ja hän ja Robin vahvistivat kaupan
-kädenlyönnillä.
-
-Niin muuttui John Sly, kattilanpaikkaaja, Robin Hoodin vainoojasta
-hänen aseveljekseen, ja hänestä tuli yhtä luja apulainen kuin hän oli
-ollut vankka vastustaja. Ja vanha balladi, joka kertoo, miten Robin
-voitti tämän tulokkaan puolelleen, päättyi Robin Hoodin kiitospuheeseen
-uudesta asetoveristaan.
-
-    On uljuudessa hän miesten mies,
-        ja kupariseppä on hän,
-    En kenenkään oisi ma uskonut
-        Mua niin kovin peljättävän.
-
-    Hän meihin jos liittyy, hällekin
-        Osan voitosta annamme,
-    Mitä ikinä itsekin saadahan,
-        Hälle täyden me kannamme.
-
-    Tähän suostui kattilanpaikkaaja
-        hän liittyi nyt rosvoihin,
-    Ja miesten matkassa taivalsi --
-        Jo lauluni loppuikin.
-
-
-
-
-XVI luku
-
-PIISPA KOETTAA OMIN VOIMIN
-
-
-Jonkin aikaa oli Herefordin piispa vieraillut Nottinghamin sheriffin
-luona, ja joka aamu he innokkaina tiedustelivat, oliko Robin Hood jo
-saatu kiinni. Piispa toivoi saavansa takaisin kolmesataa puntaansa,
-jos tuo kuuluisa henkipatto saataisiin kiinni, ja sheriffin mielessä
-kummitteli yötä päivää hänen tyhjä aarreaittansa.
-
-Mutta päivä toisensa jälkeen kului, ja ne jotka olivat lähteneet
-henkipattoja tavoittamaan, palasivat kaupunkiin sanoen, ettei heistä
-metsässä näkynyt merkkiäkään. John Sly, kattilanpaikkaaja, ei tosin
-vielä ollut palannut, mutta kukaan ei huomannut, ettei häntä enää
-missään näkynyt, eikä kukaan siitä välittänytkään.
-
-Silloin muutamana päivänä marssi kaupunkiin mieslukuinen aseistettu
-joukkue, joka oli matkalla pohjoisesta Lontooseen. Joukon johtaja
-oli ulkomainen palkkasoturi, joka oli aina valmis myymään joukkonsa
-avunannon enimmän tarjoavalle. Kun piispa näki joukon marssivan
-kaupunkiin, hänen mieleensä juolahti oiva tuuma: siinäpä hänelle
-miehet, jotka ottaisivat kiinni Robin Hoodin. Hän päätti pestata heidät
-muutamiksi päiviksi, suorittaa heidän palkkansa henkipatoilta saaduilla
-rikkauksilla ja siten kostaa henkipattojen päällikölle.
-
-Joukon johtajan kanssa oli helppo sopia asiasta ja niin suuri oli
-piispan luottamus siihen, että nämä harjaantuneet joukot helposti
-selviytyisivät metsäsisseistä, että hän itse lähti matkaan auttaakseen
-heitä henkipattojen piilopaikan löytämisessä.
-
-Heidän onnekseen Robin Hood itse oli yksinään maantiellä samalla
-hetkellä, jona piispa joukkoineen saapui metsän reunaan. Tien
-äkkimutkassa Robin sattui vastakkain piispan kahden palvelijan kanssa,
-jotka ratsastivat kappaleen matkaa edellä tiedustelijoina. Miehet
-olivat kumpikin olleet piispan matkassa silloin, kun tämä kaapattiin,
-ja he tunsivat Robin Hoodin heti.
-
-"Täällä hän on!" he huusivat. "Täällä on Robin Hood itse!"
-
-Oitis Robin oivalsi olevansa keskellä vihollislaumaa, ja huudon
-kuullessaan näkyi piispa kiireesti ratsastavan paikalle.
-
-    "Voi minkä nyt teen", sanoi Robin Hood,
-        "Jos piispa mun yllättää?
-    Ei armoa mulle hän millään suo,
-        Ens' puuhun mun hirtättää."
-
-Mutta Robinin ei juolahtanut mieleenkään antautua edes yrittämättä
-pakoa. Hän pyörähti ympäri ja pakeni kiireimmiten lähintä metsikköä
-kohti. Siitä kehkeytyi aikamoinen kilpajuoksu! Piispa miehineen seurasi
-kiireesti pakolaista, mutta tämä ennätti puiden suojaan ja pääsi siten
-hetkeksi heidän näkyvistään.
-
-"Saartakaa metsä!" kiljui piispa. "Se ei ole kovinkaan laaja. Voimme
-ympäröidä sen joka puolelta, ja silloin ei roisto millään neuvoin pääse
-pujahtamaan käsistämme."
-
-Tehtiin niin. Metsä ympäröitiin kaikilta puolin, ja Robin Hood oli
-piirin sisässä. Sitten joukko rupesi haravoimaan metsää, mutta he
-toimivat hitaasti ja varovaisesti, sillä oli epätietoista, miten paljon
-Robinin miehiä ehkä oli saapuvilla, ja he pelkäsivät äkkiylläkköä.
-
-Tällä kerralla siitä ei kuitenkaan ollut vaaraa. Robinilla ei ollut
-ainoatakaan omaa miestä likitienoilla, eikä hän voinut turvautua
-muuhun kuin älyynsä ja rohkeuteensa. Uljas henkipatto tiesi olevansa
-äärimmäisessä hengen vaarassa ja hän juoksi metsän syvimpään sisustaan,
-mistä toivoi keksivänsä jonkin pakokeinon. Siellä oli pieni,
-kaksihuoneinen mökki, missä asui vanha, köyhä leskivaimo, joka ansaitsi
-elatuksensa kehräämällä. Robin oli usein auttanut vanhaa vaimoa ja
-hän oli varma siitä, että tämä nyt vuorostaan auttaisi häntä. Kaiken
-lisäksi kuuluivat vaimon kolme poikaa Robinin joukkoon.
-
-Hän juoksi mökkiin, ja eukko kohotti katseensa rukista.
-
-"Olen Robin Hood!" huusi henkipatto, "ja piispa miehineen on
-kintereilläni. Jos he saavat minut käsiinsä, olen mennyttä miestä,
-sillä piispa on vannonut hirttävänsä minut metsän korkeimpaan tammeen."
-
-"Ole huoleti, Robin Hood!" huusi sukkelajärkinen eukko, "siitä ei tule
-mitään. Minä kyllä petän piispan ja hänen seurueensa. Vai pitäisi
-sinun, joka niin usein olet auttanut minua hädässäni, joutua pulaan!
-Ei sinä ilmoisna ikänä, sanon minä. Menepä tuonne perähuoneeseen
-ja pue yllesi siellä oleva vanha hame ja vaippa ja anna minulle
-Lincolnin-vihreä pukusi."
-
-"Oiva tuuma!" huudahti Robin Hood. "Saammepa nähdä, ovatko piispan
-silmät kyllin tarkat keksimään Robin Hoodin vanhan eukon puvusta."
-
-    "Heti anna takkisi harmaa siis,
-        Ota viittani vihreä,
-    Minä langat vaan ja värttinän saan,
-        Sun on nuoleni terävä."
-
-Tuotapikaa Robin Hood oli pukeutunut vanhaksi köyhäksi eukoksi.
-Päähänsä hän vielä sai ison vanhan hatun, jonka murtunut reunus riippui
-kasvoille. Hän lähti mökistä ontuen ja sauvaan nojaten, kädessään lanka
-ja värttinä, aivan kuin olisi ollut köyhä mökin muija, joka aikoi
-matkalla levätessään tehdä työtä.
-
-Kohta Robin kuulikin kavioiden kopsetta ja hän kulki vieläkin
-kumarammassa ja ontui entistäkin hervottomammin. Sitten hän kuuli tutun
-äänen.
-
-"Kuka tuo on?" huusi joku korskealla äänellä, ja Robin tiesi piispan
-olevan edessään. "Ottakaa kiinni tuo vanha eukko ja tuokaa tänne."
-
-Eräs piispan miehistä tarttui vapisevaan eukkoon ja talutti hänet
-harmaantäplikkään ratsunsa selässä istuvan piispan luo.
-
-"Mistä sinä vanha vaimo tulet?" kysyi kirkonmies.
-
-"Metsässä olevasta mökistäni, armollinen herra", sopersi eukko silmille
-valahtaneen hattunsa alta. Hän ei kohottanut katsettaan maasta, mutta
-se ei piispaa kummastuttanut. Hänestä se vain tuntui asiaankuuluvalta
-nöyryydeltä hänen läsnäollessaan.
-
-"Oletko nähnyt ketään metsässä tänään?"
-
-"En muita kuin vihreäpukuisen miehen, joka aivan hiljakkoin tuli
-mökkiini."
-
-"Siinäpä se!" huudahti piispa. "Vihreäpukuisen miehenkö, sanoit?"
-
-"Niin, hyvä herra, ja hänellä oli pitkä jousi ja viinellinen nuolia ja
-päässä vihreä huppu. Hän meni peräkamariini lepäämään."
-
-"Eteenpäin!" huusi piispa. "Nyt hän on vallassamme! Rientäkää mökille
-ja raahatkaa hänet ulos."
-
-Vangitsemiskiihkossaan piispa miehineen ratsasti eteenpäin ja vanha
-eukko ontui tietään edelleen. Mutta tuskin hän oli ehtinyt pensaiden
-varjoon, kun mitä kummallisin muutos tapahtui hänen liikkeissään. Hän
-suoristautui, kävi vikkeläksi ja virkeäksi, hänen laahustava kulkunsa
-muuttui harppomiseksi, hän joudutti matkaa kuin juokseva hirvi, ja
-täyttä vauhtia hän riensi pois suunnaten kulkunsa isoon metsäaukioon,
-missä joukko henkipattoja odotteli. Aukioon syöksyessään näki hänet
-Pikku John ja puhkesi kummissaan puhumaan --
-
-    "Ken kumma kulkee niittyä?"
-        Näin lausuu Pikku John.
-    "Mä nuolen häneen lennätän,
-        Tuo totta noita on."
-
-Näin sanoi Pikku John, sillä nähdessään vanhan mökin muijan tapaisen
-olennon tulevan semmoista hirmuvauhtia hän luuli, että asiassa täytyi
-olla noituutta mukana.
-
-    "Oi malta, malta", huus' Robin Hood,
-        "Älä nuoltasi lennätä vaan!
-    Etkö johtajaas nää? Robin Hood on tää.
-        Vaan kohta se huomataan."
-
-"Sinäkö siinä olet, johtaja?" huudahti Pikku John hämmästyneenä. "Miksi
-tulet tänne vanhan eukon puvussa?"
-
-"Pääsin hädin tuskin piispan kynsistä pakoon", vastasi Robin ja kertoi
-Pikku Johnille seikkailunsa.
-
-"Tuhat tulimmaista!" huudahti Pikku John. "Mielestäni, johtaja, meidän
-pitäisi näyttää piispalle, ettei ole suinkaan vaaratonta urheilua tulla
-metsään meitä ahdistamaan."
-
-"Niin minustakin", vastasi päällikkö. "Töräytäpä torveesi, Pikku John,
-ja kutsu uljaat toverimme kokoon."
-
-Pikku John puhalsi torveensa, ja henkipattoja saapui saapumistaan,
-kunnes Robin Hoodilla oli edessään sata miestä, jotka olivat valmiit
-tottelemaan hänen pienintäkin viittaustaan. He töllistelivät
-ällistyneinä joukon keskellä olevaan köyhään eukkoon, kunnes
-rikkinäisen hatun alta tunsivat johtajansa kasvot, ja kun he saivat
-kuulla seikkailun, naurettiin miehissä valepuvulle ja Robinin
-kekseliäälle paolle.
-
-Mutta nyt palatkaamme piispan seuraan nähdäksemme, miten hänen asiansa
-mökillä menestyi.
-
-    Sai piispa eukon mökin luo
-        Ja huusi raivoissaan:
-    "Te Robin tuokaa esille
-        Se konna kuulu maan!"
-
-"Murtakaa ovi!" ärjyi piispa ja ovi murrettiin ja sotamies ryntäsi
-mökkiin.
-
-"Täällä hän on!" huusi mies. "Täällä hän on! Tunnen hänet. Sama
-veijari, joka vastikään karkasi metsään."
-
-"Raahatkaa esiin!" käski piispa ja kolme neljä sotilasta kävi käsiksi
-Lincolnin-vihreään pukuun pukeutuneeseen olentoon ja raahasi hänet
-esille piilostaan.
-
-"Asettakaa hänet tuon valkoisen hevosen selkään ja vartioikaa tarkoin!"
-huusi piispa. "Ja nyt oikopäätä takaisin kaupunkiin toimittamaan hänet
-tyrmään. En halua levätä, ennen kuin hän on lukkojen ja salpojen
-takana, ja huomenna hänet hirtetään."
-
-Eukko, joka oli Robin Hoodin pukimissa, pysyi äänetönnä, ja miehet
-uskoivat vankinsa vaikenevan pelosta. Kukaan ei liioin tullut
-nostaneeksi vangin päähinettä nähdäkseen hänen kasvonsa, kaikki olivat
-innoissaan pääsemään metsästä pois vangittuine rosvoineen. Piispa oli
-aivan haljeta ylpeydestä, kun hän ajatteli ovelaa kaappaustaan.
-
-    Eukko maidonvalkean ratsun sai,
-        Ja piispa sai hiirakon;
-    Kyllä nauratti häntä kaiken tien:
-        Robin Hood nyt kiikissä on!
-
-Piispaa nauratti siihen asti, kunnes saavuttiin metsän reunaan, mutta
-silloin hänen naamansa venyi pitkäksi ja suu jäi ammolleen. Sillä
-edessään hän näki satalukuisen miesjoukon, kaikilla jousi jännitettynä
-ja nuoli valmiina jänteessä. Ja piispa tunsi heidät henkipatoiksi
-ja tiesi jokaisen heistä vetävän vertoja neljälle tavalliselle
-jousimiehelle.
-
-"Jousimiehiä!" huudahti hämmästynyt piispa. "Ja katsokaa, kuka heitä
-johtaa! No totta toisen kerran, sehän on sama noita-akka, jonka
-kohtasimme metsässä. Kuka hän on?"
-
-"Kas peijakas!" sanoi vanki, "eiköhän se liene eräs Robin Hood niminen
-mies."
-
-"Robin Hood!" huudahti piispa. "No kuka sinä sitten olet?"
-
-"Hi, hi, hi! Ho, ho, ho!" nauraa hihitti vanki nostaen silmiltään
-huppunsa, ja piispan näkyviin ilmestyivät vanhan eukon ryppyiset kasvot
-ja naurun irvessä olevan suun hampaattomat ikenet. "Katso itse, kuka
-olen, armollinen piispa!" hän huusi kimeällä äänellä. "Olet sinäkin
-etevä piispa, kun kuljetat mukanasi vanhaa eukkoa luullen häntä
-Sherwoodin kuninkaaksi!" hän sanoi nauraen ja taputti käsiään.
-
-"Voi minua poloista", sanoi piispa, "että minun piti tämmöinen päivä
-elää!" sillä hän älysi olevansa satimessa, ja samassa lensikin
-nuolisade vinkuen hänen seuralaisiinsa, jotka pakenivat suinpäin.
-
-Piispa pyöräytti hiirakkonsa ympäri ja kannusti hevosta luullen
-pääsevänsä pakenemaan, mutta henkipatot olivat vikkelämpiä. Much ja
-Will Stutely tarttuivat vinhasti juosten hiirakon suitsiin, ja jäljestä
-harppasi hamepukuinen Robin sitoen piispan hevosen puuhun ja käskien
-piispan astua maahan.
-
-"No jopa jotakin, armollinen herra piispa", sanoi hän nauraen, "taasko
-olette tullut meitä tervehtimään tänne humisevaan metsään? Pelkäänpä
-vain, ettemme voi kutsua teitä uuteen ilojuhlaan, sillä tällä kertaa
-meidän ei sovi jäädä sitä valmistamaan."
-
-"On meillä kuitenkin aikaa tarkastaa hänen matkalaukkunsa", sanoi Pikku
-John tutkien satulalaukut ja ottaen piispan kaikki rahat -- samat
-rahat, jotka piispa oli ottanut matkaan maksaakseen sotamiehille Robin
-Hoodin kiinniottamispalkkion.
-
-"Anna viisikymmentä hopeapenniä tuolle vanhalle vaimolle", sanoi Robin
-Hood, "sillä hän on tänään pelastanut henkeni", ja niin tehtiin.
-
-Happamena piispa katseli rahojensa tasaamista, mutta ei voinut asialle
-mitään ja oli ylen iloinen kuullessaan Robin Hoodin sanovan: "No nyt
-päästäkää hänet menemään."
-
-"Piispa, piispa!" huusi nauraen Pikku John, "onnettomasti on päättynyt
-tämänpäiväinen metsästysretkenne, ja tiedättehän, miten on tapana panna
-pahantekijät katuvaisina ratsastamaan kaupungin läpi. Sillä tavoin
-saatte tekin palata Nottinghamiin."
-
-Piispa siis nostettiin hiirakkonsa selkään, kasvot hevosen häntään
-päin ja talutettiin tällä tavoin läpi metsän, ja hiirakko pantiin
-laukkaamaan maantietä pitkin Nottinghamia kohden. Ja näin häpeällisesti
-takaperin ratsastaen piispa palasi kaupunkiin ilman rahoja ja vankia.
-
-
-
-
-XVII luku
-
-ROBIN HOOD TEURASTAJANA
-
-
-Sen jälkeen kun piispa näin häpeällisesti palautettiin Nottinghamiin,
-saivat rosvot olla jonkin aikaa rauhassa Sherwoodin metsässä. He
-kaatoivat lihavia hirviä, korjasivat jousiaan ja sulittivat nuoliaan
-iltanuotion ääressä, nukkuivat rauhallisesti vihreihin vaippoihinsa
-kääriytyneinä ja tarkkailivat huolellisesti vihollisiaan.
-
-Eräänä aamuna Robin Hood herätessään tunsi outoa levottomuutta. Tämä
-tämmöinen rauhallinen aika kyllästytti häntä: hän tunsi kaipaavansa
-seikkailua ja päätti lähteä Nottinghamiin nähdäkseen, miten kaupungissa
-elettiin. Hän ei virkkanut mitään Pikku Johnille, sillä hän tiesi, että
-tämä hänen uskollinen seuralaisensa kehoittaisi häntä pysyttelemään
-poissa sellaisesta vihollispesästä, ja hiipi yksikseen matkaan.
-
-Hän huolehti siitä, ettei häntä helposti tunnettaisi, sillä Robin
-Hoodin olisi ollut vaarallista tulla ilmi Nottinghamin muurien
-sisäpuolella. Hän riisui yltään Lincolnin-vihreän pukunsa, puki
-ylleen yksinkertaiset talonpoikaisvaatteet ja lähti matkaan arvokkaan
-näköisenä isäntämiehenä tai kauppiaana.
-
-Parin kolmen mailin päässä kaupungista hän saapui kahden tien
-risteykseen ja tapasi siinä torille menossa olevan teurastajan komeine
-tammoineen; tamman selässä oli täysinäiset lihavasut.
-
-"Hyvää huomenta!" huusi Robin. "Mistä olet kotoisin ja minne matka?"
-
-"Välipä sillä, mistä olen kotoisin", vastasi mies. "Olen teurastaja ja
-matkalla Nottinghamiin myymään lihaa."
-
-"Todellako?" huudahti aina iloinen Robin, jonka mieleen samassa
-juolahti oiva tuuma. "No sehän sopii, olen aina halunnut teurastajaksi.
-Etkö myy?"
-
-"Myy mitä?" sanoi teurastaja.
-
-"Myy tamma, vasut, lihat, kaikki", vastasi Robin. "Määrää oma hintasi
-niille."
-
-    "Mä lihojen hinnan ja tammankin
-        Heti paikalla ilmoitan:
-    Neljä markkaa on hinta kuulumaton,
-        Lue kolikot kourahan."
-
-"Neljä markkaa maksan heti paikalla", vastasi Robin ja kaivoi esille
-kukkaronsa. Rahat hän luki teurastajan käteen ja niin kauppa oli
-päätetty. Teurastaja palasi kotiinsa ja Robin Hood ajoi tammaa
-Nottinghamiin päin.
-
-"Nyt", mietti Robin Hood, "saavun kaupunkiin niin viattoman näköisenä
-kuin olla saattaa. Kukapa epäilisi kuormineen kaupunkiin tulevaa
-kauppiasta?"
-
-Hän ajoi tammansa portista vilkaisematta oikealle tai vasemmalle, eikä
-kukaan häirinnyt häntä. Hän meni torille ja löysi sieltä kauppakojun,
-jota teurastaja oli käyttänyt, ja vei lihansa sinne. Kohta teurastajain
-ryhmä ryhtyi kaupantekoon toriyleisön kanssa, ja teurastajat huusivat:
-"Tulkaa! tulkaa! ostakaa! Hienoa, hyvää lihaa ostakaa! Mitä haluatte?
-Ostakaa! Ostakaa!"
-
-    Kun toiset kauppahan ryhtyivät,
-        Myös Robin hän alkaa ties.
-    Mut ei leiville lyö vasta-alkajan työ,
-        Hän outo on kauppamies.
-
-Kun Robin kuuli toisten teurastajain huutaen tarjoilevan tavaroitaan
-kaupaksi, hänkin rupesi tarjottelemaan omiaan, ja kun ostajia saapui,
-hän äkkioutona antoi pennillä yhtä paljon kuin muut kolmella. Pian tämä
-tuli tunnetuksi ja Robinin kojun ympärys oli ostajia täynnään, kun taas
-hänen kilpailijansa olivat ostajitta.
-
-Teurastajat kynsivät korvallistaan ja töllistelivät toisiinsa.
-
-"Kuka tämä uusi tulokas on?" he sanoivat. "Hän saattaa meidät
-perikatoon. Hän antaa pennillä yhtä paljon kuin me kolmella. Me emme
-saa myydyksi mitään."
-
-Jotkut yrittivät myydä vähän halvemmalla, mutta yhä ostajat tunkeilivat
-Robinin ympärillä.
-
-"Se on joku suurtuhlaaja", sanoi muuan teurastaja. "Hän on kai myynyt
-perintömaansa ja lopettelee rahojaan tuolla typerällä tavalla."
-
-"Niin", sanoi toinen, "tai hän on varastanut elukkansa ja pystyy sen
-tähden myymään niin halvalla."
-
-"Tiedättekö mitä minä luulen?" sanoi kolmas. "Hän on ehkä joku
-valepukuinen keikari, joka vedon voittaakseen myy lihaa."
-
-"Mennäänpä tutustumaan häneen", sanoi neljäs. "Menenpä pyytämään, että
-hän saapuu tämänpäiväiseen teurastajain juhlaan."
-
-Hän menikin Robinin luo, joka parhaillaan ojensi viimeistä lihapalaa
-ostajille, ja sanoi: "Kuule, veli hopea, mehän olemme kaikki
-ammattitovereita, ja on siis kohtuullista, että tunnemme toisemme.
-Etkö söisi päivällistä kanssamme tänään, sillä tänään on teurastajain
-juhlapäivä?"
-
-    "Ei toki", vastasi Robin Hood,
-        "Moista kutsua kieltää saa.
-    Käyn kanssanne, kunnon veikkoset,
-        Ja koetan kiiruhtaa."
-
-"Hyvä on", sanoi toinen, "juhla vietetään sheriffin talossa. Mennään
-yhdessä sinne."
-
-Kun siis toriaika oli ohi, lähtivät teurastajat joukolla sheriffin
-taloon. Robin irvisteli itsekseen astuessaan eteishuoneeseen ja
-nähdessään tuon katalan ja kurjannäköisen vanhan sheriffin istumassa
-pöydän päässä.
-
-"Tietäisipä vain tuo vanha köriläs, kuka minä olen, kylläpä tästä soppa
-syntyisi", mietti rohkea Robin.
-
-Juhlapäivällinen katettiin pitkälle pöydälle, ja Robinia pyydettiin
-nuorimpana teurastajana lukemaan pöytärukous, minkä hän tekikin. Sitten
-hän kehoitti seuruetta juomaan mielin määrin hänen kustannuksellaan.
-
-    "Nyt juomaan, veikot", huus' Robin Hood
-        "Emme oitis me lakkaakaan;
-    Viis puntaa, hei, jos kestimme vei,
-        Olen valmis sen maksamaan."
-
-"Tuo on hurja mies", sanoi muuan teurastaja sheriffin korvaan ja kertoi
-tarkalleen Robinista ja hänen halvasta lihastaan. Sheriffi väänti
-suutaan ja pudisti päätään.
-
-"Se on joku hurja tuhlari", sanoi sheriffi, "joka on myynyt maansa ja
-hävittää rahansa kiireimmän kaupalla."
-
-"Sitäpä juuri arvelimme", vastasi teurastaja, "aivan samaa me sanoimme."
-
-Siitä lähtien sheriffi söi ja joi vain vähäisen. Hän kävi kovin
-miettiväksi ja vilkaisi vähän väliä ilkeästi Robiniin päin.
-
-"Tuo huoleton tuhlari näkyy työntävän rahoja luotaan molemmin käsin",
-mietti sheriffi. "Miksi ei sopisi minunkin saada niistä osaani?" Ja
-sheriffi huokasi muistellessaan tyhjää aarreaittaansa, mikä niin
-kipeästi kaipasi täydennystä.
-
-"Ehkä voisin hyötyä hänestä vähäisen", ajatteli sheriffi, "ja olisinpa
-pienestäkin voitosta kiitollinen, kun tuo pääroisto Robin Hood ja hänen
-kehnot kumppaninsa ryöstivät minut niin perinpohjin."
-
-Kun siis juhla oli lopussa, sheriffi istahti nuoren teurastajan viereen
-ja puhutteli häntä ystävällisesti.
-
-"Olen kuullut tämän aamuisesta pilastasi", sanoi sheriffi vääntäen
-kärtyisän naamansa kömpelöön irviin, aivan kuin pila olisi huvittanut
-häntä niin kuin muitakin ihmisiä. "Sinä taltutat meidän teurastajiamme
-erinomaisella penninmaksavalla lihallasi."
-
-"Eipä kehumista", vastasi Robin. "Asianlaita on nähkääs sellainen,
-että olen vielä äkkiouto ammatissani enkä taida vielä oikein tuntea
-elukoiden arvoa."
-
-"Onko sinulla paljon?" kysyi sheriffi teeskennellyn viattomasti.
-
-"Satoja", vastasi Robin, "ja laitumena satakunta acrea hyvää, vapaata
-maata."
-
-"Mutta sehän on aika hauska pieni maatila", vastasi sheriffi.
-
-"Onhan se", virkkoi Robin huolettomasti, "mutta mielelläni muuttaisin
-sen rahaksi."
-
-"Enkö sanonut", mietti sheriffi itsekseen, "siinä oikein aito tuhlari
--- aina innostunut saamaan rahaa huvituksiinsa. Paha minut periköön,
-ellen tästä kykene aimolailla hyötymään." Ääneen hän sitten sanoi. "No,
-miksi et ole sitten jo myynyt eläimiä ja maatasi?"
-
-"Ei ole sattunut ostajaa", sanoi Robin haukotellen ja ojennellen
-käsivarsiaan, "vaikka olisin halukas myymään ne aika halvalla. Mutta ei
-näy olevan ihmisillä rahoja."
-
-"Totta on", sanoi sheriffi, "ajat ovat ahtaat ja raha kireällä. Mutta
-mieluummin tarjoan itse kuin näen sinun olevan ilman ostajia."
-
-"Paljonko antaisitte?" kysyi Robin.
-
-Sheriffi mainitsi rahasumman, joka oli noin kymmenesosa Robinin
-kuvaileman maatilan arvosta, ja Robin suostui siihen empimättä. He
-löivät kättä kaupan vahvistukseksi, ja sheriffi oli kovin mielissään
-ajatellessaan, miten näppärästi hän oli tuon tuhlarin ryöstänyt.
-
-"Vielä ei ole kovin myöhä", sanoi Robin. "Mitä arvelette tunnin
-ratsastuksesta eläimiä ja maita katsomaan?"
-
-"Kernaasti minun puolestani", sanoi sheriffi. "Otanpa rahatkin mukaani
-ja maksan perillä ja samalla otan maan heti haltuuni."
-
-"Hyvä", sanoi Robin. "Ei kauppa miettimällä parane. Ja voin vannoa,
-että olen yhtä oikeutettu luovuttamaan ne teille kuin isäni oli ne
-minulle luovuttamaan." Sitten häntä nauratti, kun sheriffi kiirehti
-noutamaan rahoja ja toimittamaan ratsua.
-
-Kohta he olivat matkalla, Robin ratsastaen teurastajalta ostamallaan
-tammalla ja sheriffi omalla ratsullaan. Robin lähti Sherwoodin metsän
-liepeillä kulkevalle tielle, ja pian he olivat kaukaisilla metsämailla.
-
-"Olisin toivonut, että maatilasi olisi sijainnut toisella suunnalla",
-sanoi sheriffi levottomana. "En pidä tästä metsästä. Varjelkoon meitä
-Jumala, teurastajamestari, ettemme joutuisi sen pääroiston Robin Hoodin
-kynsiin."
-
-"Mitäs tyhjää", sanoi teurastaja. "Minä viis' veisaan Robin Hoodista
-ja hänen hommistaan. Ratsastetaan vain eteenpäin. Eläimet saattavat
-ilmestyä näkyviimme minä silmänräpäyksenä hyvänsä."
-
-He jatkoivat matkaa ja kääntyivät eräässä tien mutkassa; teurastaja
-pysähdytti silloin hevosensa ja tarttui toisen suitsiin.
-
-"Seis, herra sheriffi -- seis!" hän sanoi. "Tuossa näette sarvipääni.
-Miten ne teitä miellyttävät? Eivätkö olekin lihavia ja hyvännäköisiä?"
-
-Sheriffi tuijotti hämmästyneenä ja hänen sydämensä alkoi jyskyttää
-hirveästi. Edessään hän näki sataisen lauman kuninkaan hirviä
-rauhallisesti syömässä ruohoisella metsäaukiolla.
-
-"Mitä koiruutta tämä on?" hän huusi raivoissaan. "Karjaahan tänne
-lähdimme katsomaan."
-
-"Ei, ei, herra sheriffi", nauroi toinen, "en ole milloinkaan luvannut
-teille muuta kuin eläimiä, ja tuolla ne nyt ovat."
-
-Sheriffi alkoi tuntea olonsa yhä epävarmemmaksi. "Totta totisesti, hyvä
-mies", hän sanoi, "mielelläni olisin poissa täältä, sillä eipä minua
-miellytä sinun seurasi."
-
-"Mutta, hyvä herra sheriffi", sanoi Robin, "mihin sellainen kiire?
-Tässä nyt on kauppa, jota teille ehdotin. Toivon vain teidän tutustuvan
-muutamiin tovereihini, jotka tulevat todistajiksi."
-
-    Ja torven nostaen huulilleen
-        Robin kolmesti toitottaa.
-    Jo paikalla on heti Pikku John,
-        Muut sinne myös kiirein saa.
-
-Kun sheriffi näki rosvojen tungeksivan esille metsästä ja kokoontuvan
-hänen ympärilleen, rupesi hän kauhuissaan huutamaan. Hän huomasi
-tulleensa perin pohjin petetyksi ja kääntyi teurastajaan.
-
-"Nyt minä jo tunnen sinut", hän huusi. "Sinä olet Robin Hood itse?"
-
-"Niin olen", nauroi Robin, "ja tässä ovat iloiset seuralaiseni, jotka
-eivät teitä miellytä, herra sheriffi. Mutta kauppa kuin kauppa. Rahat
-tänne, herra sheriffi."
-
-Ja sheriffin oli pakko luopua kaikista niistä rahoistaan, mitkä hän
-oli tuonut muassaan ostaakseen tuhlaajan maatilan. Sitten hänen
-hevosensa käännettiin, ja hänet toimitettiin matkalle Nottinghamiin
-entistään alakuloisempana ja viisaampana; alakuloisempana, koska hänen
-aarreaittansa oli vielä entistäkin tyhjempi ja viisaampana, koska oli
-omalla kustannuksellaan saanut tietää, kuka teurastaja oli.
-
-
-
-
-XVIII luku
-
-ROBIN HOOD PELASTAA LESKEN POJAT
-
-
-Sattui sitten eräänä päivänä, että Robin Hood lähti matkalle ja jätti
-joukkonsa johdon Pikku Johnille. Kuusi päivää hän viipyi poissa ja
-seitsemäntenä päivänä hän kulki harjanteen poikki, ja hänen sydämensä
-sykähti ilosta, kun hän näki etäällä ison purppurankarvaisen metsän ja
-tiesi yhä lähestyvänsä metsäisiä tyyssijojaan.
-
-Metsän reunassa hän pysähtyi ja nosti päätään kuunnellakseen. Tietä
-pitkin oli tulossa joku, joka kuulemalta oli syvän surun vallassa,
-kuului näet itkua ja valitusta. Robin odotti hetken aikaa ja näki
-sitten vanhan eukon tulevan kohden. Eukko näytti olevan kovin
-murheissaan ja kyynelet vierivät poskia alas. Robin tunsi hänet oitis:
-se oli sama metsässä asuva leskivaimo, joka oli auttanut hänet piispan
-kynsistä.
-
-"Heipä hei, mummo", hän huusi. "Mitä nyt on tapahtunut? Onko sinua,
-mummokulta, kukaan loukannut? Jos on, niin totisesti hän saa nähdä,
-että Robin Hood on ystäväsi ja suojelijasi."
-
-"Voi, Robin, Robin!" valitti vanha eukko. "Poikani! poikani!"
-
-"No mikä heidän on?" kysyi henkipatto.
-
-"He ovat joutuneet sheriffin kynsiin", vastasi eukko. "Tätä nykyä he
-ovat Nottinghamin vankilassa ja huomenna he kuolevat."
-
-"Mitä sanotkaan, Hal ja Hob ja Dickon!" kiljui Robin. "Kolmea niin
-komeata poikaa näkee harvoin jousta vongahuttamassa. Onpa ikäviä
-uutisia, mummohyvä. Mistä tiedät, että tuomio niin pian pannaan
-täytäntöön?"
-
-"Olen juuri tulossa Nottinghamista ja kuulin asian Lobbilta,
-rajasuutarilta", vastasi eukko. "Voi pelasta heidät, Robin Hood,
-pelasta heidät!"
-
-"Luota minuun, mummo!" huudahti Robin, ja hänen iloiset kasvonsa
-synkkenivät äkkiä ja silmät säihkyivät. "Velvollisuuteni on tehdä
-kaikki voitavani joukkoni jokaisen jäsenen puolesta, ja sinun pojillesi
-olen erikoisesti kiitollisuuden velassa. Käyn oitis käsiksi asiaan."
-
-Hän jatkoi heti matkaa eikä hiljentänyt vauhtiaan, ennen kuin oli
-saapunut metsän sisässä olevaan leiriin. Pikku John näki päällikkönsä
-tulevan ja lähti häntä vastaan.
-
-"Ikävä juttu tuo Halin ja Hobin ja Dickonin asia!" huusi Robin.
-
-"Niin on, johtaja", vastasi Pikku John vakavana. "Mistä niin pian sait
-kuulla asian?"
-
-"Tapasin poikien äidin", vastasi Robin Hood. "Entä miten pojat
-joutuivat kiinni?"
-
-"Onneton sattuma", vastasi Pikku John. "He ajoivat kiivaasti isoa
-hirveä ja syöksyivät suoraan mieslukuisen sheriffin joukkueen syliin.
-He tuskin ehtivät räpäyttää silmäänsä, kun jo olivat vankeina."
-
-"Heidät täytyy pelastaa", sanoi Robin. "En voi sinä ilmoisna ikänä enää
-katsoa heidän äitiään silmiin, jos sallin sheriffin pujottaa silmukan
-heidän kaulaansa." Ja Pikku Johnin kanssa he istahtivat miettimään
-keinoja sheriffin pettämiseksi ja lesken poikien vapauttamiseksi.
-
-Seuraavana aamuna Robin Hood lähti yksinään taivaltamaan Nottinghamin
-kaupunkia kohti. Aurinko oli jo noussut ja sen korkeimmillaan ollessa
-piti lesken poikien kuolla. Siksipä Robin asteli reippaasti, sillä
-hän tiesi, ettei ole aikaa liikenemään. Mutta yht'äkkiä hän pysähtyi,
-sillä häntä vastaan tuli jalkamies, ja Robin tarkasti tätä, kuten hänen
-tapansa oli arvostelevasti tarkastaa kaikkia. Sitten hän taas jatkoi
-matkaansa, sillä vastaantulija oli rauhallinen pyhiinvaeltaja, köyhä,
-repaleinen ukko, joka vaelsi pyhäköstä pyhäkköön ja kerjäsi elatuksensa
-maan halki matkatessaan. Kun he lähestyivät toisiaan, pysähtyi
-pyhiinvaeltaja ja odotti sauvaansa nojaten Robinin lähestymistä.
-
-"Mitä uutta -- mitä uutta kuuluu?" huusi rosvo. "Mitä kuuluu, mulle
-kerropa sä?"
-
-"Kuuluupa hyvinkin", vastasi pyhiinvaeltaja, "sillä Nottinghamin
-kaupungissa hirtetään tänään kolme nuorta miestä. Olen nähnyt
-hirsipuuta pystytettävän ja maalaisväkeä joukoittain tulvivan
-kaupunkiin katsomaan teloitusta, sillä joka päivä ei saakaan nähdä
-kolme veljestä hirtettävän rinnakkain."
-
-Robin ei virkkanut mitään eikä osoittanut pitävänsä kovinkaan tärkeänä
-kuulemaansa uutista. Hänen otsansa oli syvämietteisissä rypyissä ja
-hänen silmänsä tarkastivat pyhiinvaeltajan pölyistä ja repaleista
-pukua. Sitten hän näpähytti sormiaan kuuluvasti, aivan kuin olisi
-löytänyt etsimänsä.
-
-"Hei, pukua kanssani vaihtaos, vanhus", sanoi hän nauraen. "Vaihdapa
-kanssani pukimia, saat neljäkymmentä shillinkiä puhdasta hopeata
-lisäksi. Sillä voit mennä juomaan olutta tai viiniä."
-
-Pyhiinvaeltaja tuijotti ihmeissään matkoilla ryvettyneisiin pukimiinsa,
-sitten Robinin kädessä oleviin rahoihin ja sitten Robinin sievään
-metsän vihreään pukuun.
-
-    "Sun pukusi puhdas ja siisti on,
-        Mun siivoton riekale;
-    Vaan maailmassa minne jos matkannet,
-        Älä vanhusta pilkkaile."
-
-"En minä sinua pilkkaa!" huudahti Robin. "Puhun tosissani. Vaihda
-pukimet kanssani, ja rahat ovat sinun, ja voit niillä juhlia
-ystävinesi."
-
-He vaihtoivat pukimia, ja kun Robin oli pannut päähänsä ukon hatun,
-jonka kupu yleni korkeana ja ryysyisen viitan, joka oli paikattu
-kaikenvärisillä tilkuilla, mustilla ja sinisillä ja punaisilla,
-ja rikkinäiset ja paikatut housut ja reikäiset säärystimet sekä
-kengät, jotka tuskin pysyivät koossa, hän oli niin muuttunut, ettei
-itse Pikku Johnkaan olisi tuntenut päällikköään. Ja pyhiinvaeltajan
-riekaleita ylleen pukiessaan hän kaiken aikaa naljaili, ja pukuaan
-viimeistellessään ja kehnoa muotoaan lopullisesti tarkastaessaan hän
-huudahti: "Vaatteet ne lopultakin miehen tekevät!" Mutta nyt hänellä
-oli se, mitä hän toivoi, erinomainen valepuku, ja hän lähti taas
-jatkamaan matkaansa Nottinghamin kaupunkia kohti.
-
-Kahta tuntia myöhemmin sheriffi asteli kaupungin katuja pitkin, vihasta
-ja harmista alla päin, sillä hän ei ollut vielä löytänyt kolmelle
-vangilleen pyöveliä. "Mutta hirteen minä ne roistot toimitan!" huusi
-sheriffi, "vaikkapa minun omin käsin pitäisi ne vetää hirteen."
-
-Samassa hänen eteensä ilmestyi hullunkurinen, pieni, kumarainen,
-ryysyihin pukeutunut vanha ukko, joka kimakalla äänellä huusi: "Taivas
-teitä armahtakoon, jalo sheriffi! Varjelkoon teitä taivas, armollinen
-herra!"
-
-"Kuulepa, vanha pyhiinvaeltaja, mitä asiaa sinulla on minulle?" kysyi
-sheriffi äreästi, luullen että pyhiinvaeltaja aikoi kerjätä häneltä, ja
-samalla itsekseen päättäen olla antamatta pennin pyöreätäkään.
-
-"Niin, herra sheriffi!" virkkoi repaleinen pyhiinvaeltaja, "olen
-kuullut, että tarvitsette tänään pyöveliä."
-
-"Tarvitsen tosiaankin, aivan välttämättömästi", vastasi sheriffi
-ja hänen äänensävynsä oli jo jonkin verran ystävällisempi, kun
-pyhiinvaeltaja ei kerjännyt häneltä. "Tarvitsen kylläkin, sillä minua
-on onnistanut niin erinomaisesti, että olen saanut kiinni Robin Hoodin
-kolme roistoa, ja aikomukseni on nostaa heidät killumaan täsmälleen
-kello kaksitoista. Kunpahan vain voisin ripustaa heidän johtajansakin
-yhteen hyrkyyn!"
-
-"Niin, herra sheriffi", sanoi pyhiinvaeltaja, heilutellen hartaana
-päätään. "Käsitän hyvin tunteenne. Olen kuullut, että Robin Hood on
-aiheuttanut teille paljon harmia."
-
-"Hän on suurin konna joka vielä kuljeskelee hirttämättä", murisi
-sheriffi. "Mutta vielä koittaa päivä, jolloin katsomme toisiamme
-silmästä silmään, ja yrittäköönpä silloin livistää kynsistäni jos
-kykenee."
-
-"Voi, voi!" vaikeroi pyhiinvaeltaja, "kyllähän siitä tulee surkea päivä
-Robin Hoodille, herra sheriffi -- surkea päivä, se on varma. Mutta
-entä hänen rosvojoukkonsa kolmen miehen hirttäminen? Olenhan minä vain
-vanha, yksinkertainen ukon kötys, mutta haluaisin mielelläni kuulla,
-minkä palkkion maksatte, jos toimin tänään pyövelinä."
-
-"Hyvän palkkion -- hyvän palkkion", sanoi sheriffi innoissaan.
-"Kolmetoista penniä rahana ja vankien puvut, eikähän puku sinulle,
-pyhiinvaeltaja parka, totta vieköön, pahaa tekisi."
-
-"Hyvä on palkkio", sanoi pyhiinvaeltaja. "Suostun kauppaan ja kyllä
-minä ne junkkarit hoidan."
-
-Kymmenen minuuttia ennen kahtatoista lähti vankilan portilta liikkeelle
-kulkue ja eteni torille päin. Siihen kuului mieslukuinen normannilainen
-sotamiesjoukkue, jonka keskellä vangit astelivat. Vankien edellä
-ontui vanha pyhiinvaeltaja, jonka piti hirttää heidät. Kulkue saapui
-torille, joka oli niin tupaten täynnä väkeä, että sotamiesten täytyi
-väkipakolla tunkeutua ihmisjoukon läpi hirvittävää hirsipuuta kohti,
-jossa poikkitangosta riippui kolme nuoran silmukkaa. Hirsipuun juurelle
-oli raivattu avoin alue, ja siinä heitä odotti sheriffi.
-
-"Miehet killumaan -- miehet killumaan, hyvä mies!" sanoi sheriffi.
-"Näytäpä, että olet kykenevä pyöveli."
-
-"Kaikki aikanaan, herra sheriffi", sanoi pyhiinvaeltaja, "mutta ensin
-ripitän nämä hirtettävät miehet."
-
-Sitten hän kuiskutteli miehille, ja kun sheriffi luuli hänen heitä
-ripittävän, hän neuvoikin heille tarkat ohjeet, miten menetellä
-seuraavina ankarien ponnistusten hetkinä.
-
-"Hirteen miehet -- hirteen miehet!" huusi sheriffi kärsimättömänä.
-"Entä onko sinulla laukkua, johon panet vankien vaatteet?"
-
-"On, sheriffi. Minulla on laukkuja yllin kyllin", sanoi pyhiinvaeltaja
-nauraen ja rupesi sitten laulamaan: --
-
-    "On laukut ohrille, jauhoille,
-        Ja laukku on maltaille;
-    On laukut leiville, paistille,
-        Ja laukku myös torvelle."
-
-"Mitäs sinä, ukkoriepu, torvella teet?" ilkkui sheriffi. "Osaatkohan
-edes puhaltaa torvea?"
-
-"Osaanko puhaltaa?" huusi pyhiinvaeltaja. "Saatpa kohta kuulla, sinä
-ylpeä sheriffi, puhallanko kunnollisesti."
-
-Tämän sanottuaan pyhiinvaeltaja muuttui ihmeellisesti koko olennoltaan.
-Hänen köyristynyt, kumarainen vartalonsa ojentui pitkäksi ja käskeväksi
-hänen heikko, väräjävä äänensä kävi täyteläiseksi ja sointuvaksi, ja
-lavan reunalla seisten Robin Hood nosti torven huulilleen ja kajahutti
-kolme kaikuvaa törähdystä.
-
-Sheriffi tunsi hänet heti paikalla.
-
-"Petosta! petosta!" hän huusi. "Robin Hood! Se on Robin Hood itse!
-Ottakaa hänet kiinni! Tappakaa!"
-
-Mutta sotilasvartiostolla oli muuta puuhaa kuin Robin Hoodin
-vangitseminen: he näet taistelivat oman henkensä puolesta. Sillä
-samassa hetkessä, jona nuo kaikuvat torven toitotukset kajahtivat
-väkijoukon yli, viskasi monikymmenlukuinen miesjoukko, joka oli
-näyttänyt vain tavallisilta talonpojilta, viittansa syrjään ja paljasti
-Robin Hoodin miesten Lincolnin-vihreän värin ja ryntäsi esiin miekka ja
-kilpi kädessä.
-
-"Hood! Hood!" kiljui heitä johtava jättimäinen mies, kun he hyökkäsivät
-normannilaisvartion kimppuun. "Hood tulee avuksi!" ja vihreäpukuiset
-miehet seurasivat Pikku Johnia huutaen hänen mukanaan. "Hood tulee
-avuksi! Eläköön Robin Hood! Alas normannilaiset tyrannit."
-
-Samassa puhkesi kauhea meteli ja sekamelska. Väkijoukon rauhallinen
-osa pakeni joka suunnalle päästäkseen pois taistelupaikalta, naiset
-kirkuivat, miehet huusivat, miekat kalskahtivat kilpiin, ja joka
-puolelta ahdistetulla vartiostolla oli täysi työ puolustaessaan
-itseään eikä vartiosto voinut kiinnittää huomiotaan lavalla olevaan
-valepukuiseen pyhiinvaeltajaan. Hirsipuun juurella Robin Hoodilla oli
-yhtä ankara työ kuin muillakin sinä päivänä. Hän sieppasi terävän
-puukon ja katkoi sillä nuorat, joilla Hal, Hob ja Dickon oli sidottu
-ja huusi: "Seuratkaa minua!" hypäten samassa lavalta maahan. Veljekset
-juoksivat päällikkönsä perässä ilosta huutaen, ja heidät ympäröi tuossa
-tuokiossa joukko ystäviä.
-
-"Vetäytykää yhteen!" huusi Robin Hood, ja rosvot kokoontuivat tiheäksi
-ryhmäksi vapautettujen toveriensa ympärille.
-
-"Eteenpäin, portille!" oli seuraava käsky, ja tasaisesti ja
-järkähtämättä metsien miehet etenivät torin poikki. Kahdesti sheriffin
-miehet hyökkäsivät heidän kimppuunsa, ja kahdesti metsäsissit terävillä
-nuolilla ja voimakkailla miekaniskuilla ajoivat sotilasjoukkueen
-pakosalle. Saavuttiin kohta portille, joka oli sepposen selällään,
-sillä Pikku John oli antanut Muchille ja Will Stutelylle sekä
-kymmenkunnalle miehelle tehtäväksi porttivartioston nujertamisen heti,
-kun kadulta alkoi kuulua meteliä. Käsky oli täytetty ja vartijat oli jo
-riisuttu aseista ja sidottu, kun henkipatot riemusaattueena saapuivat
-portille. He kokoontuivat portin ulkopuolella olevalle aukealle
-kentälle, ja sitten Pikku John paiskasi portit kiinni ja lukitsi ne ja
-marssi matkoihinsa avain mukanaan, niin ettei heitä voitu ajaa takaa.
-Metsän reunassa he tapasivat vanhan, köyhän leskivaimon, joka toivon
-ja pelon vaiheilla oli odottanut, että Robin täyttäisi lupauksensa ja
-pelastaisi hänen poikansa. Ja kun hän näki Halin ja Hobin ja Dickonin
-terveinä ja vahingoittumattomina ystäviensä parissa, hän taas itki,
-mutta tällä erää ilosta ja riemusta ja siunasi siunaamasta päästyään
-Robin Hoodia.
-
-
-
-
-XIX luku
-
-ROBIN HOOD TAPAA MARIAN NEIDON SHERWOODIN METSÄSSÄ
-
-
-    Hän hovipojaksi pukeutui
-        Niin synkkänä mieleltään,
-    Näin taivaltaa ja metsähän saa
-        Robin Hoodia etsimään.
-
-    Mut on valhepuvussa Robin myös
-        Ja tuntea mahdoton.
-    Siks' miekat vain käy vastakkain,
-        Mut iskut ne oivat on.
-
-Sherwoodin metsässä miehiään johtaessaan ja pelotonta henkipaton elämää
-eläessään Robin usein muisteli erästä ystäväänsä, joka oli jäänyt
-kotiseudulle. Se oli Marian Neito, Robinin kotitalon naapuristossa
-olevan suuren talon isännän kaunis tytär. Robin Hood ja Marian Neito
-olivat olleet hyviä ystäviä lapsuudesta asti. He olivat yhdessä
-leikkineet, etsineet linnun pesiä, onkineet purosta, kiivenneet puihin,
-juosseet kilpaa nurmen yli, ja kun Robin Hoodin oli pakko lähteä
-maailmalle, hän tunsi sydämensä murheelliseksi Marianista erottuaan.
-
-Robinin lähdettyä oli kohtalo pidellyt ankarasti Marianiakin. Hänen
-vanhempansa kuolivat, ystävät osoittautuivat epäluotettaviksi ja hänen
-sydämensä kaipasi usein lapsuuden ystävää -- urheaa, pelotonta Robin
-Hoodia. Pitkään aikaan hän ei tiennyt, missä tämä oli, mutta lopulta
-hänen nimensä kajahteli kautta Pohjois-Englannin, ja Marian älysi,
-että hänen entisestä ystävästään oli tullut kuuluisa henkipatto, jonka
-rohkeista uroteoista laulajat lauloivat ja josta miehet iltanuotion
-ääressä keskustelivat. Vihdoin yksinäinen ja ystävätön Marian päätti
-lähteä etsimään Robinia Sherwoodin metsästä nähdäkseen, muistiko tämä
-vielä heidän lapsuutensa entiset onnelliset ajat. Mutta hän tiesi,
-että yksinäisen naisen oli turvatonta kierrellä maata, ja sen tähden
-hän pukeutui nuorukaiseksi, otti jousen ja viinen, miekan ja kilven ja
-näin varustautuneena ja naamioituna lähti Robinia etsimään. Hän saapui
-lopulta ison metsän reunamalle, ja heti mahtavien tammien varjoon
-päästyään hän alkoi innokkaasti katsella, näkyisikö metsän asukasta,
-joka voisi neuvoa hänet entisen ystävän olinpaikalle.
-
-Sattui niin, että Robin samana aamuna oli lähtenyt yksin liikkeelle
-kuulostamaan uutisia. Hän oli naamioinut itsensä hyvin huolellisesti,
-sillä hänen kohtalonsa olisi varma, jos hän joutuisi metsänvartijain
-kynsiin. Sheriffi oli vihasta raivoissaan siitä oveluudesta, jolla
-Robin oli hänet pettänyt ja pelastanut lesken pojat, ja hän oli antanut
-määräyksen, että kiinni saataessa oli jokainen henkipatto surmattava,
-minkäänlainen armo ei tulisi kysymykseen.
-
-Robin lähti siis liikkeelle harmaaseen, repaleiseen sarkapukuun
-pukeutuneena, päässä iso hattu, joka peitti kasvot, vasemman silmän
-yläpuolella tavattoman iso laastaritilkku sekä hartioille huolettomasti
-viskattu ryysyinen viitta. Hän oli astellut runsaan tunnin verran,
-kun näki siististi pukeutuneen nuoren miehen tulevan tietä pitkin
-vastaansa. Rob astui heti tiepuoleen pensaan varjoon varmistautuakseen
-siitä, että nuorukainen oli yksin. Hänen oli näihin aikoihin viisainta
-olla varuillaan, sillä hänen vihollisensa olivat sekä lukuisat että
-raivosta suunniltaan. Aina vieraan nähdessään hän epäili ansaa tai
-sotajuonta. Mutta nuorukainen asteli tasaisesti tietä edelleen ja
-tuntui olevan yksin. Juuri kun hän oli menemässä sen pensaan ohi, jonka
-suojassa Robin seisoi, tämä hypähti esille ja komensi hänet pysähtymään.
-
-"Kuka olet ja mitä haet Sherwoodista?" kysyi Robin Hood.
-
-Vieras oli Marian Neito, ja hän katsahti Robiniin, mutta ei
-kuolemakseen aavistanut, että hänen entinen ystävänsä seisoi hänen
-edessään tuon villin raakalaismiehen hahmossa. Hän piti miestä hurjana
-maantierosvona, joka ehkä halusi rosvota hänet, ja hän hypähti hiukan
-taaksepäin ja tarttui miekkaansa.
-
-"Tuo ei ole Robinin miehiä", mietti Marian Neito. "Se on joku
-kulkurirosvo, jota minun on paras kohdella ylpeästi, muuten olen
-hukassa." Hän sanoi sen tähden: "Väisty tieltäni, mies, ja anna minun
-jatkaa matkaani, minulla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi."
-
-"Niinkö, mutta entäpä jos minulla on jotakin tekemistä sinun kanssasi",
-vastasi ryysyinen vieras. "Sano miksi ja minne olet metsän kautta
-menossa, muuten minun on pakko käännyttää sinut takaisin."
-
-"Käännyttää minut takaisin", sanoi nuorukainen. "Sitä sinä, hävytön
-konna, et ikinä tee. Älä pakota minua paljastamaan miekkaani
-itsepuolustuksekseni, tai saat katua tämänpäiväisiä hommiasi."
-
-"Kas vain, onpa rohkea pukari", sanoi Robin Hood nauraen. "Entä mitä
-tekisit tuolla sievällä pikku naskalillasi?"
-
-"Ehkäpä saat tuta, että tämä naskalini on ylen terävä", sanoi
-nuorukainen ja vetäisi välkkyvän terän huotrasta heiluttaen sitä
-korkealla ilmassa. "Väisty tieltäni, sillä minä olen matkalla syvälle
-metsän sydämeen, eikä minua estä siitä kukaan."
-
-Kun Robin kuuli, että vieras oli matkalla Sherwoodin sydämeen, kävi
-hänen epäilyksensä järkähtämättömäksi. Hänestä tuntui että juuri
-tuollaisen rohkean, solakan nuoren miehen sheriffi nähtävästi oli
-lähettänyt vakoilemaan, ja hän päätti käännyttää nuorukaisen takaisin.
-"En väisty", sanoi Robin, "vaadin sinua palaamaan takaisin. Ajattele
-omaa parastasi ja heitä metsäaukiot rauhaan, tai on minunkin pakko
-tarttua aseisiin."
-
-"Tartu jos tahdot!" huusi toinen, "mutta takaisin en palaa."
-
-"Säiläni näkeminen kyllä pelottaa tuollaisen lapsen", ajatteli Robin
-ja hän paljasti miekkansa ja ryntäsi nuorta miestä kohti ikäänkuin
-käydäkseen rajusti kimppuun. Mutta hänen hämmästyksekseen hyökkäys
-torjuttiin taitavasti, ja solakka nuorukainen asettui miekkoineen,
-kilpineen vastustamaan häntä yhtä rohkeasti kuin kuka peloton mies
-tahansa.
-
-Heidän miekkansa helähtivät kun terävät terät kirahtivat yhteen, mutta
-Robin ei käyttänyt koko voimaansa eikä parasta taitoaan tällaista
-nuorta miestä vastaan taistellessaan, jonka vuoksi taistelua kesti
-paljon kauemmin kuin olisi ollut välttämätöntä. Eikä nuori mies
-suinkaan ollut taitamaton miekan mittelyssä, sillä kun Robin hetkisen
-oli varomaton, hän sai vähäisen haavan kasvoihinsa. Henkipatto ihastui
-ikihyväksi tähän urheaan, nuoreen vastustajaan ja koetti saada ottelun
-päättymään sovintoon:
-
-    "Jo lakkaa nyt", sanoi Robin Hood,
-        "Käy joukkoon kumppanien,
-    Kera kulkea saat sinä metsät ja maat
-        Satakielistä kuunnellen."
-
-"Mitä!" parahti nuorukainen. "Robin Hood! Oletko toden totta Robin
-Hood? Ja voi, Robin, minä olen haavoittanut sinua! En tuntenut sinua,
-Robin."
-
-Henkipatto hämmästyi ja kummasteli edessään olevaa olentoa.
-
-"Ja kuka sinä olet?" hän kysyi. "Ja miksi välität minun
-haavoittumisestani?"
-
-"Tulin tänne tavatakseni sinut, Robin!" huudahti nuorukainen, "mutta
-enpä olisi uskonut näkeväni sinua tuon näköisenä. Etkö sinä, Robin,
-tunne minua?"
-
-Kauniit, punehtuneet kasvot saattoivat Robinin hetkeksi aikaa vieläkin
-hämmästyneemmäksi. Sitten tuttu muistikuva palasi hänen mieleensä.
-
-"Tunnen sinut!" hän huudahti, "tunnen sinut! Olet Marian Neito. Marian
-kulta, miten olet tullut tänne?"
-
-"Lähdin etsimään sinua, Robin", vastasi neito, "sillä koko maailmassa
-ei minulla ole muuta ystävää kuin sinä. Enkä minä tuntenut sinua, ja
-nyt olen sinua haavoittanut."
-
-"Mitä joutavia", sanoi Robin. "Paljon ilkeämpiä iskuja ja kolahduksia
-me vihreällä salolla saamme. Eikä ole ihmekään, ettet tuntenut minua,
-sillä olen naamioinut itseni, kun vihamieheni Nottinghamin sheriffi
-tahtoisi vangita minut."
-
-Ystävykset istahtivat läheiselle sammalmättäälle ja rupesivat
-juttusille kertoen toisilleen elämänsä vaiheita. "Entä onko sinulla
-sijaa minulle vihreällä salolla, Robin?" kysyi Marian Neito.
-
-"On toki, ja minä tunnen itseni ylpeäksi, kun saan sinut sinne",
-huudahti henkipatto. "Tule, mennään Allan-a-Dalen vaimon puheille; hän
-ottaa sinut riemumielin suojaansa."
-
-Niin he yhdessä lähtivät matkaan ja taivalsivat sille syrjäiselle
-metsäaukiolle, missä joukkueen leiri sijaitsi. Ja hyvin tervetulleeksi
-toivotti Allan-a-Dalen vaimo Marian Neidon, ja ylen iloinen oli
-seniltainen juhla. Puna-Will ja Pikku John lähtivät oikopäätä
-liikkeelle jousineen ja tappoivat pari lihavaa hirvihärkää, ja Marian
-Neidon kunniaksi vietettiin riemuisa tuliaisjuhla. Miehet rupesivat
-iloiseen piiriin ison, tammipölkyistä rakennetun nuotion ympärille, ja
-söivät kyllikseen makeata riistaa ja joivat palan paineeksi pulloittain
-viiniä ja haarikoittain ruskeaa kuohuvaa olutta. Niin tuli Marian Neito
-Sherwoodiin ja hallitsi kuningattarena metsäkemuissa.
-
-
-
-
-XX luku
-
-SIR RICHARD LEE MAKSAA VELKANSA
-
-
-    Eli ritari siivona kodissaan --
-        Ja totta ma tiedän kai --
-    Kunis neljäsataa puntaa hän
-        Velan maksuksi kootuksi sai.
-
-    Sata jousta hän sitten toimitti
-        Ikisitkein jäntehin;
-    Sata nuolikimppua oivaa myös
-        Päin kirkkahan kiiltävin.
-
-Kai muistatte hyvin, miten Robin Hood auttoi ritariparkaa, jolla ei
-ollut rahaa velkansa maksamiseen ja joka siis oli vaarassa menettää
-maansa. No niin, sir Richard Lee ei unohtanut vihreällä salolla olevaa
-ystäväänsä, ja kun hän oli saanut säästetyksi neljäsataa puntaa, hän
-lähti matkalle maksaakseen velkansa Robinille. Hän otti mukaansa sata
-hyvää jousta ja sata kimppua erinomaisia nuolia lahjaksi ystävälliselle
-henkipatolle.
-
-Aivan eri miehenä sir Richard tällä kertaa ratsasti metsän halki.
-Edellisellä kerralla hän oli ollut surullinen ja alakuloinen näyttäen
-maailman onnettomimmalta ihmiseltä, nyt hän sen sijaan oli iloinen
-ja hilpeä, ratsasti hyvällä ratsulla, uljaan, aseistetun miesjoukon
-saattamana. Ja kaikesta tästä muutoksesta hän sai kiittää Robin Hoodia,
-sillä jos ritari olisi menettänyt maansa, hän olisi ollut ikiajoiksi
-mennyttä miestä. Sir Richard siunasi sen tähden Robin Hoodia, joka oli
-pelastanut hänet Pyhän Marian ahnaan apotin julmista ja kuristavista
-kynsistä.
-
-Miestensä edessä matkatessaan hän saapui joen rannalla lähellä sillan
-korvaa sijaitsevalle laajalle niittymaalle. Täällä vallitsi mitä
-vilkkain elämä, sillä koko ympäristö oli kokoontunut sinne juhlimaan.
-Siellä näki silmänkääntäjiä ja nuorallatanssijoita töllistelevä
-kansanjoukko ympärillään; siellä oli saksilaisia laulajia ja
-kuljeksivia kanteleensoittajia; oli karkeatekoisia markkinakojuja,
-mihin kauppiaat ja kaupustelijat olivat panneet tavaroitaan näytteille;
-mutta suurilukuisin väkijoukko oli kokoontunut ympyränmuotoisen
-aidakkeen luo, jonka sisässä läheltä ja kaukaa saapuneet etevät
-painijat olivat kilpailemassa kallisarvoisista palkinnoista.
-Painikilpailujen voittajan oli määrä saada mainio juoksija, jonka
-satula ja suitset oli silattu kullalla -- komea palkinto tosiaan.
-Toiseksi parhaalle annettaisiin valkoinen härkä; seuraavat kolme
-palkintoa olivat kauniisti kirjotut käsineet, kultasormus ja
-tynnyrillinen viiniä. Kun palkintoja oli näin monta, ei ollut ihme,
-että juhlaan oli saapunut paljon rotevia talonpoikia: joka mies toivoi
-voittavansa jonkin noista palkinnoista, vaikkapa pienenkin.
-
-Väkijoukko oli niin lähellä sillankorvaa, ettei ritari miehineen
-olisi päässyt siitä sivu käyttämättä pakkokeinoja. Siihen sir Richard
-ei ollut halukas, ja koska päivä vielä ei ollut pitkälle kulunut ja
-hänellä oli runsaasti aikaa, hän jäi istumaan hevosen selkään ja
-katselemaan painia tunnin ajaksi, ja hänen miehensä kerääntyivät hänen
-ympärilleen iloissaan siitä, että saivat nähdä odotettavissa olevaa
-jännittävää kilpailua.
-
-Kaikkien hämmästykseksi painista ei kehkeytynytkään jännittävää
-ottelua. Siihen oli syynä se, että aitaukseen kömpinyt iso,
-kömpelönnäköinen mies ylen helposti heitti maahan joka ikisen, joka
-asettui häntä vastaan. Oli yhdentekevä, kenen kanssa hän otteli. Olipa
-vastustaja tämän kylän mestari tai tuon kylän paras painija, jokainen
-oli selällään heti, kun tuo iso mies tarttui häneen.
-
-"Kukahan se on?" huusivat ihmiset. "Tuollaista painia ei Englannissa
-ole ennen nähty. Eihän se ole edes kilpailua. Jättiläinenhän käsittelee
-toisia, ikäänkuin he olisivat lapsia."
-
-Ihmettelyä ja suosionhuudahduksia alkoi kuulua joukosta, kun tuo
-voimakas vieras kaatoi miehen toisensa jälkeen, mutta pian rupesi
-huutoihin sekaantumaan vihaa. Nämä kiukun purkaukset lähtivät
-metsänvartijajoukkueesta, joka oli kokoontunut erääseen aitauksen
-kolkkaan. He olivat saapuneet kannattamaan toveriaan, Lujakätistä
-Hubertia, kuuluisaa painijaa, ja he olivat lyöneet vetoa suuresta
-summasta hänen hyväkseen.
-
-Metsänvartijat olivat pilkanneet jokaista hävinnyttä painijaa, kun
-nämä hiipivät aitauksesta. "Odottakaapa, kunhan Hubert käy käsiksi
-tuohon isoon koljoon", he huusivat. "Silloin saatte nähdä, miten on
-painittava. Olipa mies miten iso tahansa, kyllä Lujakätinen hänet
-helposti heittää olkansa yli."
-
-Nämä herjaukset, ivailut ja kerskumiset saivat väkijoukon yhä
-innostuneemmaksi, ja kun Hubert luottavaisena astui aitaukseen, uskoi
-jokainen vihdoinkin saavansa nähdä jotakin erikoista. Mutta vaikka
-nämä toiveet osoittautuivatkin heti alussa turhiksi, saivat katsojat
-kuitenkin nähdä komean näyn: Iso painija tarttui Lujakätiseen Hubertiin
-ja heitti tämän suinpäin maahan. Kädet ja jalat pyörivät kuin väkkärä,
-ja näin tappiolle joutunut painimestari pyörähti ympäri ilmassa ja
-mätkähti suoraan selälleen maahan niin rajusti, että maa tömähti.
-
-"Luvaton ote!" kiljuivat metsänvartijat. "Luvaton ote! Heittäminen ei
-ole luvallista!"
-
-"Ei, ei", huusi sir Richard, joka kannatti rehellistä peliä. "Ote oli
-luvallinen. Se oli luvallinen heitto."
-
-Metsänvartijat tiesivät sen hyvin itsekin, mutta he pitivät suurta
-ääntä ja huusivat tahallaan väittäen otetta vääräksi, jotta heidän
-mestarinsa häviö ei herättäisi huomiota ja he pääsisivät maksamasta
-vedon, minkä hänen puolestaan olivat lyöneet. Syntyi aikamoinen hälinä
-aitauksen ympärillä. Toiset huusivat isoa painijaa vastaan, toiset
-hänen puolestaan. Mutta edelliset olivat huomattavasti voitolla,
-sillä hän oli hankkinut itselleen useiden vihamielisyyden, koska oli
-paiskannut maahan miehen, johon enemmistö oli luottanut.
-
-"Olen joskus nähnyt tuon ison miehen", mutisi sir Richard itsekseen,
-"mutta missä ihmeessä? -- missä ihmeessä?"
-
-Hän mietti hetkisen ja hätkähti sitten satulassaan. "Nyt tiedän
--- nyt tiedän", hän muisti. "Se on sama iso mies, joka oli Robin
-Hoodin seurassa. Nyt muistan, että tämähän se nouti laukun, jossa ne
-neljäsataa puntaa olivat. Niin, sitä en saata milloinkaan unohtaa."
-
-Sir Richard oli oikeassa, mies oli Pikku John. Hän oli ollut
-tiedusteluretkellä, oli kuullut painikilpailusta eikä voinut pysyä
-niistä poissa. Hän oli saapunut juhlapaikalle vain katsoakseen
-mieliurheiluaan, mutta aitauksen ja palkinnot nähdessään ei voinut
-hillitä itseään, vaan oli ilmoittautunut kilpailijaksi Will Glade
-nimisenä ja oli kumonnut kaikki vastustajansa.
-
-"Heittäkää hänet aitauksesta ulos!" kiljuivat metsänvartijat. "Pois
-aitauksesta! Se oli luvaton ote. Jatketaan painia!"
-
-Tähän huutoon yhtyivät monet, jotka halusivat saada nähdä suosikkinsa
-uudestaan onneaan koettamassa painissa, mistä tuo kauhea painimestari
-oli syrjäytetty; mutta paljon oli rehellisenkin menettelyn kannattajia,
-jotka rohkeasti puolustivat Pikku Johnia ja sanoivat, että hän oli
-paininut kunnollisesti ja rehellisesti.
-
-Äkkiä Pikku John joutui suureen vaaraan, sillä kiukkuiset
-metsänvartijat olivat rynnänneet aitaukseen ja karkasivat hänen
-kimppuunsa, useat miekka paljastettuna, ja uhkasivat tappaa hänet,
-ellei hän heti paikalla luopuisi kilpailusta. Mutta he uhkasivat
-väärää miestä. Jäntevä jättiläinen ei pelännyt, vaan pysyi päättävästi
-paikoillaan ja uhmasi heitä kaikkia. Mutta huonosti hänen olisi käynyt,
-ehkä olisi tullut surmatuksikin, ellei sir Richard olisi puuttunut
-asiaan. Hän kokosi miehensä ympärilleen ja käski heidän seurata. Ja
-niin ritari ratsasti läpi väkijoukon ja tunkeutui sille paikalle, missä
-Pikku John seisoi raivoisan roskajoukon ympäröimänä.
-
-"Peräytykää!" huusi sir Richard metsänvartijoille. "Peräytykää älkääkä
-koskeko siihen mieheen!"
-
-Sheriffin miehet olisivat vähät välittäneet ritarin sanoista, jollei
-väkijoukko olisi yhtynyt niihin.
-
-Monet läsnäolevat tunsivat sir Richardin ja he huusivat:
-
-"Antaa sir Richardin olla erotuomarina. Hän on hyvä ja rehellinen
-ritari. Tunnemme hänet ja luotamme häneen. Päättäköön hän, miten on
-tehtävä."
-
-Metsänvartijat eivät uskaltaneet asettua yleistä mielipidettä vastaan,
-ja kaikki vaikenivat kuunnellakseen, mitä sir Richardilla oli
-sanottavaa.
-
-"Kuulkaapas, hyvät herrat", sanoi ritari. "Sekö olisi englantilaista
-rehellisyyttä, että ollaan vihamielisiä miehelle, joka on osoittautunut
-parhaimmaksi painijaksi, mitä ikinä olen nähnyt? Näin joka heiton, ja
-joka ainoa oli laillinen ja kunnollinen, ja minä vaadin eteeni miehen,
-joka sen uskaltaa kieltää. Miksi siis huutamalla koetatte erottaa
-kilpailusta miehen, jota kukaan ei kunnollisesti pysty kilpailussa
-voittamaan?"
-
-Nämä sanat tekivät vaikutuksensa ja saivat aikaan voimakkaan
-myötätunnon ison painijan hyväksi. Metsänvartijat vain yhä mulkoilivat
-rumasti häntä ja kertoivat mutisten, mitä olisivat miehelle tehneet,
-jollei ritari miehineen olisi puuttunut asiaan.
-
-Päätettiin siis niin, että ensimmäisen palkinnon saakoon tuo iso
-painija ja muut painikoot uudestaan seuraavista palkinnoista. Kun
-seuraavat palkinnot oli annettu, sir Richard osti viidellä markalla
-viinitynnyrin mieheltä, joka sen oli voittanut, ja käski aukaista sen
-heti, jotta jokainen jota halutti, saisi juoda siitä. Tämä sai kaiken
-kansan hyvälle tuulelle, lukuunottamatta tietenkin sheriffin miehiä,
-joiden oli ollut pakko suorittaa häviämänsä veto ja jotka siksi olivat
-hyvin katkeralla mielellä.
-
-He murisivat itsekseen ja katselivat rumasti Pikku Johnia, joka nyt
-tarkasteli voittamaansa jaloa juoksijaa. Mutta omia omituisia teitään
-oli huhu ruvennut liikkumaan, ja äkkiä alkoi väkijoukossa kuulua
-kuisketta, että tuo mainio painija oli Robin Hoodin miehiä. Ehkä paitsi
-sir Richardia joku muukin oli tuntenut Pikku Johnin, sillä vaikka iso
-mies oli naamioinut itsensä mahdollisimman hyvin, hän ei mitenkään
-voinut peittää isoa ruhoaan, leveitä hartioitaan eikä jänteviä
-jäseniään.
-
-Huhu kierteli ja saapui pian metsänvartijain kuuluville. Innokkaasti he
-tarttuivat siihen: se oli aivan heidän mieleensä, sillä silloinhan tuo
-mainio painija oli heidän hallussaan.
-
-"Henkipatto! Henkipatto! Ottakaa kiinni! Ottakaa kiinni!" he
-kiljuivat ja ryntäsivät raivoissaan voittajaa kohden. Silloin Pikku
-John tiesi, että hänen oli oltava vikkelä, jos tahtoi säilyttää
-henkensä. Hän hyppäsi satulaan, painoi kantapäänsä korskean ratsunsa
-kupeisiin ja lennähti tiehensä kuin nuoli. Hänellä oli täällä paljon
-ystäviä, sillä kansa piti henkipatoista ja väistyi siksi oikealle ja
-vasemmalle tehdäkseen hänelle tietä, mutta sulki taas kujan umpeen,
-kun metsänvartijat tulivat. Käden käänteessä Pikku John oli nelistänyt
-sillan yli ja kadonnut tien mutkaan.
-
-"Olen totisesti iloinen siitä, että tuo komea painija pääsi pakoon,
-iloitsen siitä sekä hänen päällikkönsä vuoksi että hänen itsensä
-tähden", puheli sir Richard ja käski miestensä jatkaa matkaa, ja he
-seurasivat Pikku Johnin jäljestä.
-
-Pikku John ratsasti hyvää vauhtia, eikä hänen mainio juoksijansa
-pysähtynyt rajusta menostaan ennen kuin ratsastaja sen seisahdutti
-erääseen aukioon, mihin Robin ja tusinan verta hänen miehiään oli
-pysähtynyt.
-
-"Mikä nyt, Pikku John, mitä tuommoinen raju meno merkitsee?" huusi
-johtaja. "Ja keneltä jalosukuiselta olet anastanut tuon pulskan ratsun?"
-
-"Se on minun, johtaja, rehellisesti ansaittu rehellisessä kilpailussa",
-vastasi Pikku John ja kertoi painijutun ja ylisti suuresti ystävällistä
-muukalaista, joka oli auttanut häntä oikeuksiinsa. Pikku John ei ollut
-tuntenut ritaria, niin muuttunut oli sir Richard sekä asultaan että
-näöltään.
-
-"Etkö matkallasi nähnyt sitä surullista ritaria, jolle lainasimme
-neljäsataa puntaa?" kysyi Robin Hood.
-
-"En merkkiäkään hänestä -- en merkkiäkään", sanoi Pikku John. "Tänäänkö
-häntä odotat?"
-
-"Tänään", vastasi Robin Hood, "sillä tänään on kulunut kaksitoista
-kuukautta siitä päivästä, jona lainasimme rahat, ja ne oli määrä maksaa
-takaisin ennen kuin aurinko tänään laskee."
-
-"Älä ole levoton, johtaja", sanoi iloinen jättiläinen. "Eihän aurinko
-ole vielä mennyt mailleen. Tohdin vaikkapa vannoa, että ritari
-osoittautuu rehelliseksi ja luotettavaksi, sillä muistan, että hänen
-silmiensä katsanto oli luotettava."
-
-"No niin", sanoi Robin, "mutta tänään en käy päivälliselle, ennen
-kuin minulla on joku vieras, jonka kanssa voin yhdessä aterioida.
-Ota siis jousesi, Pikku John, ja mene Muchin ja Puna-Willin kanssa
-Watlingin tielle, kunnes kohtaatte matkustajia. Kutsu heidät kanssani
-syömään päivällistä. Jos ovat rikkaita, saavat maksaa ateriansa,
-jos taas köyhiä, niin saakoot osansa minun omaisuudestani, jos ovat
-soittoniekkoja tai silmänkääntäjiä, niin huvittakoot meitä."
-
-Nuo kolme miestä lähtivät oitis matkaan ja riensivät valtamaantielle.
-He katsoivat itään ja katsoivat länteen, mutta ristin sielua ei
-näkynyt. Sitten he katsoivat sitä tietä pitkin, joka vie Barnesdaleen,
-ja eivätkös nähneetkin suuren ihmisjoukon lähestyvän.
-
-"No kautta Maarian", sanoi Pikku John, "saapa johtajamme tänään
-vieraita kyllikseen. Keitähän ne nuo tulijat ovat?"
-
-Miehet katsoivat tarkoin lähestyvää miesjonoa ja näkivät kahden
-mustapukuisen munkin ratsastavan etunenässä kauniilla ratsuilla.
-Heitä seurasi seitsemän kuormahevosta, ja vartiojoukkona oli
-viisikymmentäkaksimiehinen keihäsmiesjoukko.
-
-"No jopa jotakin", sanoi Much, "piispakaan ei voisi matkata sen
-ruhtinaallisemmin kuin nuo mustat munkit. Totta totisesti noiden
-kuormahevosten selässä on kallisarvoinen taakka, sillä muuten ei olisi
-vartiosto noin lukuisa."
-
-"Veljet", sanoi Pikku John, "meitä ei ole kuin kolme, mutta meidän on
-vietävä nuo miehet päivälliselle, muuten emme tohdi astua päällikkömme
-näkyville."
-
-Much ja Puna-Will eivät virkkaneet sanaakaan, nyökkäsivät vain
-merkiksi, että olivat samaa mieltä, ja niin he sitten asettuivat
-korkeiden pengerten välissä kulkevan tien äkkimutkaan. Tästä asemastaan
-he näkivät kulkueen etupään, ja kun molemmat munkit ratsastivat
-mutkaan, seisoivat nuo kolme jousimiestä suoraan heidän edessään,
-nuolet valmiina jänteessä.
-
-    "Muu joukko te jousilla pidättäkää",
-        Huusi toisille Pikku John.
-    "Etumaisesta munkista huolehdin,
-        Mun hallussain henkensä on."
-
-Kun mustapukuiset munkit näkivät edessään kolme rosvoa, jouset
-jännitettyinä, pysähdyttivät he hevosensa, ja koko ratsasseurue joutui
-epäjärjestykseen.
-
-"Varropa, munkin tolvana!" huusi Pikku John edeltä ratsastajalle, joka
-näytti olevan vaikutusvaltaisempi mies kuin hänen toverinsa. "Seiso
-siinä missä olet, ja muista, että kuolemasi on minun kädessäni. Paha
-sinut periköön", jatkoi henkipatto, "sillä olet kovin vihoittanut
-päällikköäni, kun olet pakottanut hänet paastoamaan näin kauan."
-
-Munkki tuijotti Pikku Johniin ihmeissään ja kummissaan ja peloissaan:
-hän ei käsittänyt henkipaton sanoja ja hän tokaisikin: "Kuka on
-päällikkösi?"
-
-"Robin Hood!" huusi Pikku John jyrisevällä äänellä.
-
-"Hän on kuuluisa rosvo", sanoi munkki happamesti, "enkä ole hänestä
-milloinkaan kuullut hyvää."
-
-"Se on ilkeätä valhetta!" huusi Pikku John. "Hän on kunnianarvoisa
-metsämies ja on kutsunut sinut päivälliselle ja tultava sinun on."
-
-Much ja Puna-Will eivät olleet virkkaneet sanaakaan, mutta olivat
-valmiina nuolineen. Mutta ainoatakaan ei ollut tarvis laukaista,
-sillä munkkeja seuraava vartiojoukko häipyi tyhjiin aivan kuin ihmeen
-kautta. Joka mies oli kuullut Robin Hoodin nimen, kun Pikku Johnin
-ääni tuomiotorven törähtelynä kiiti pitkin kumisevaa tietä, ja tuon
-pelätyn nimen kaiku oli ollut kylliksi. Kaikki pelkäsivät odottamatonta
-hyökkäystä, ja noiden kolmen päättävästi esiintyvän rosvon tieltä he
-kääntyivät pakoon, niin ettei paikalle jäänyt muita kuin ne, joiden
-henkeä jousimiehet välittömästi uhkasivat.
-
-"Eteenpäin mars", sanoi Pikku John munkeille, ja heidän oli pakko
-ratsastaa eteenpäin, sillä perässä tulivat Much ja Puna-Will valmiina
-ampumaan, jos he yrittäisivät pakoon. Pikku John taas ajoi edellään
-noita seitsemää kuormahevosta nuoren asemiehen ja hevosmiehen
-avustamana; he olivat munkkien seurueesta ainoat, jotka pysyivät heille
-uskollisina.
-
-    Kakskuudetta miestä, heistä jäi
-        Hovipoika ja renki vaan.
-    Pikku Johnia ratsuja viemähän
-        He astuvat auttamaan.
-
-Ja niin saavuttiin metsään ja sen kodan ovelle, missä Robin heitä
-odotti.
-
-Paljastaen päänsä Robin astui heitä vastaan ja tervehti tulokkaita mitä
-kohteliaimmin, mutta johtajamunkki ei vähimmälläkään tavalla vastannut
-tähän kohteliaaseen tervehdykseen, ja Pikku John suuttui.
-
-"Onpa tämä koko kollo miehekseen, johtaja", sanoi Pikku John. "Mutta
-kyllä kohta opetan hänet paljastamaan päänsä."
-
-"Ei väkivaltaa", sanoi Robin, "ei väkivaltaa. Jos hän ei halua riisua
-huppuaan kohteliaisuudesta, niin anna hänen olla. Paljonko oli
-seuruetta tällä munkilla, John?"
-
-"Viisikymmentäkaksi miestä, johtaja, kun kohtasimme, mutta monet heistä
-ovat hävinneet."
-
-"Töräytäpä torveesi", sanoi Robin, "että veljeskuntamme tietäisi meillä
-olevan vieraita."
-
-Pikku John puhalsi torveensa, ja kohta riensi paikalle
-sataneljäkymmentä ravakkaa miestä, jokaisella yllään punainen viitta
-ja kaikki hyvin aseistettuina. Munkit katselivat tätä komeata rintamaa
-ja sitten huolestuneina kuormahevosiaan, aivan kuin olisivat olleet
-levottomia rikkauksistaan.
-
-Pian oli päivällinen valmis ja munkit istuutuivat syömään, ja Robin
-Hood ja Pikku John tarjosivat heille parasta, mitä pöydässä oli.
-
-"Syökää vankasti, munkki", sanoi Robin Hood luostarin johtajalle.
-
-"Paljon kiitoksia, hyvä mies", sanoi munkki, "sen teenkin, sillä
-kestityksenne on yltäkylläinen."
-
-"Missä on luostarinne?" jatkoi Robin.
-
-"Pyhän Marian luostari", sanoi munkki. Robin kohotti silmäkulmiaan ja
-naurahti hieman.
-
-"Ja mikä on arvonne siellä?"
-
-"Olen pääisännöitsijä", sanoi munkki hyvin tärkeänä. Robin naurahti
-taas.
-
-"Miksi nauratte, mies?" kysyi pääisännöitsijä.
-
-"En voi olla naurahtamatta", vastasi Robin, "kun ajattelen, että Pyhän
-Marian luostarin pääisännöitsijä juuri tänä päivänä on vieraanani."
-
-"Miksi erikoisesti tänä päivänä?" kysyi munkki.
-
-"Koska tänään on kulunut täsmälleen kaksitoista kuukautta siitä, kun
-lainasin neljäsataa puntaa, jotka oli maksettava Pyhän Marian apotille,
-ja tänään on velanmaksupäivä. Ehkä teillä on se mukananne, munkki?"
-
-"Minullako?" huusi pääisännöitsijä. "Minulla ei ole mitään. Kenelle
-lainasitte rahat?"
-
-"Köyhälle ritarille."
-
-"No antakaa sitten köyhän ritarin itse maksaa velkansa", huusi munkki.
-
-"No niin", sanoi Robin huolettomasti, "ajattelin vain, että ehkäpä
-apotti lähettää rahat takaisin. Minusta nimittäin näyttää, että noissa
-mytyissä ehkä on paljon rikkauksia", ja hän viittasi taakkoihin, jotka
-oli kuormahevosten selästä nostettu ja kasattu maahan.
-
-"Ei niissä ole ollenkaan rahaa", huusi pääisännöitsijä hätäisesti,
-"vain vähän vaatetta ja muuta arvotonta tavaraa."
-
-"Eikö rahaa?" sanoi Robin ja kohotti hämmästyneenä kulmiaan. "Ja
-tekö lähditte matkalle ottamatta yhtään rahaa mukaanne matkakulujen
-suorittamiseksi?"
-
-"Tosiaan! nyt kun mainitsette", sanoi munkki sukkelaan, "muistan että
-niissä sittenkin on vähäisen rahaa, mitättömät kaksikymmentä markkaa
-matkalla kulutettaviksi. Ei kannata, hyvät miehet, niiden vuoksi aukoa
-taakkoja."
-
-"Eipä tosiaankaan", vastasi Robin, "ja sittenkin ne täytyy aukaista.
-Voisi nimittäin sattua, että Pyhä Neitsyt Maria itse palauttaa köyhän
-ritarin rahat ja on sen tähden antanut teidän kahdenkymmenen markkanne
-lisääntyä ihmeen kautta. Aukaisepa mytyt, Pikku John."
-
-Pitkä henkipatto levitti viittansa maahan ja otti vakat, jotka olivat
-riippuneet etumaisen kuormahevosen selässä. Hän mursi ensimmäisen
-kannen auki ja kaatoi sen sisällyksen viitalle. Kimalteleva kultavirta
-valui viitalle.
-
-"Ihme! Ihme!" huusi Robin Hood. "Enkö sanonut, että nuo kaksikymmentä
-markkaa ehkä ovat lisääntyneet?"
-
-Pikku John mursi toisen arkun auki, ja uusi kultavirta kilisi alla
-olevalle kiiltävälle kasalle.
-
-"Ihme! Ihme!" kiljuivat rosvot kuorossa, ja heidän kylkensä hytkyivät
-naurusta johtajan pilan johdosta, samalla kun pääisännöitsijä kulmat
-synkkinä katseli toimitusta.
-
-"Laske rahat, Pikku John", sanoi Robin Hood. Pikku John laski ja
-huomasi niitä olevan yli kahdeksansadan punnan.
-
-"Anna munkille hänen kaksikymmentä markkaansa, Pikku John", käski
-johtaja, ja Pikku John laski kaksikymmentä markkaa.
-
-"Siinä nyt ollaan, munkki", sanoi Robin Hood. "Emme ole ryöstäneet
-teiltä ainoatakaan hopeapenniä. Omasta suustanne kuulimme, että teidän
-arkuissanne ei ollut yhtään yli kahdenkymmenen markan, joten Pyhä
-Neitsyt siis on tehnyt ihmeen, kun on toimittanut sinne kahdeksansataa
-puntaa, ja tuntunee hyvin luultavalta, että Pyhä Maria haluaa
-kaksinkertaisena palauttaa minulle ne rahat, jotka lainasin ritarille,
-jotta ritari voisi suorittaa ne apotille."
-
-"Varkaita ja rosvoja te olette!" huusi raivoissaan pääisännöitsijä.
-"Pankaa heti takaisin minun herra apottini rahat tai saatte niskaanne
-hänen ankarimman kirouksensa. Kelloin, kirjoin, kynttilöin hän teidät
-kiroaa, ja te olette kadotetut nyt ja iankaikkisesti!"
-
-"Kappas vain!" huudahti Robin Hood. "Jopa on toinen ääni kellossa nyt,
-herra isännöitsijä. Nythän te puhutte apotin rahoista ja kiroista.
-Mutta viis minä veisaan sellaisen miehen kiroista. Hän on kovasydäminen
-ja ahne mies, joka sortaa köyhiä ja anastaa lesken rovon lisätäkseen
-sillä varastojaan. Luuletko meidän välittävän hitustakaan sellaisen
-miehen kiroista? Anna munkille hänen ratsunsa, Pikku John, ja päästä
-hänet menemään, mutta kuormahevoset ja tavarat ovat meidän."
-
-Rosvot tervehtivät tätä päätöstä äänekkäin hyvähuudoin, ja tarkemmin
-mietittyään pääisännöitsijäkin oli iloinen kuullessaan, että sai
-poistua ehein nahoin. Hän kapusi ratsunsa selkään ja ratsasti tiehensä,
-ja hänen toveriensa annettiin seurata häntä.
-
-Tuskin munkit olivat kadonneet metsän peittoon, kun sir Richard Lee
-ilmestyi näkyviin lähestyen vastakkaiselta suunnalta. Hän oli viipynyt
-paljon kauemmin matkalla painipaikalta kuin Pikku John, sillä tämä
-oli suorittanut matkan nopealla juoksijalla ratsastaen, kun taas sir
-Richard ja hänen miehensä olivat edenneet hitaasti, koska useat hänen
-seuralaisistaan kulkivat jalan.
-
-"Taivas teitä varjelkoon, hyvä Robin Hood, ja koko joukkuettanne!"
-sanoi sir Richard saapuessaan sille kohdalle, missä henkipatto seisoi.
-
-"Terve tuloa, arvoisa ritari!" huudahti Robin. "Olette tervetullut
-vihreälle salolle. Entä miten kävi Pyhän Marian luostarissa?"
-
-"Hohoi! apotti oli hyvin halukas anastamaan maatilani", vastasi sir
-Richard, "mutta teidän avullanne, hyvä mies, lunastin sen ja olen
-täällä nyt lupaukseni mukaan."
-
-"Enpä uskonut teitä enää tänään näkeväni", vastasi Robin. "Aurinkohan
-laskee jo kohta."
-
-"Älkää pahastuko, vaikka tulenkin näin myöhään", sanoi sir Richard.
-"Minulle sattui matkalla este. Jouduin painitilaisuuteen ja näin siellä
-talonpoikaparan tunnottomien heittiöiden ahdistamana. Jäin auttamaan
-häntä, varsinkin kun luulen, että hän oli teidän miehiänne."
-
-"Niin, herra ritari, minä siellä olin, ja nyt kiitän sydämestäni teitä
-avustanne", huudahti Pikku John astuen esille. "Huonosti minun olisi
-käynyt noiden metsänvartija-roistojen kynsissä, jollette te olisi
-tullut auttamaan minua oikeuksiini. Mutta en tuntenut teitä, niin
-suuresti olette muuttunut viime näkemästä."
-
-"Minäkin kiitän teitä, herra ritari", puuttui puheeseen Robin. "Mies,
-joka auttaa tovereitani, auttaa minua, ja Pikku John on oikea käteni.
-Olisinpa totta vie hukassa, jos hänet menettäisin."
-
-"Olen iloinen kun olen ollut hyödyksi", vastasi sir Richard. "Ja
-tässä laukussa, hyvä Robin, ovat neljäsataa puntaanne. Laskekaa ne
-ja tarkastakaa, onko oikein. Tässä taas on kaksikymmentä markkaa
-vähäiseksi suosionosoitukseksi suuresta ystävällisyydestänne."
-
-"Antakaa rahojen olla, herra ritari", nauroi Robin. "Velka on jo
-suoritettu."
-
-"Suoritettu!" huudahti sir Richard. "Mitä tarkoitatte, hyvä Robin Hood?
-Ei minulla toki ole ystävää, joka maksaisi puolestani niin suuren
-summan."
-
-"Kautta pyhän neitsyen, teillä on", sanoi Robin nauraen, "ja
-hämmästyttepä totisesti, kun hänen nimensä kuulette, sillä se ystävänne
-on itse Pyhän Marian apotti."
-
-"Ei ikinä!" sanoi sir Richard. "Sitä en ikinä usko. Miten voisi kukaan
-uskoa, että hänenlaisensa raaka, ahne, vanha roisto vapaaehtoisesti
-luopuisi niin suuresta summasta, mihin minun velkani teille nousee!"
-
-Robin nauroi taas. "Enhän sanonutkaan vapaaehtoisesti, herra ritari,
-mutta tuo rahamäärä on saatu hänen arkuistaan, ja minä olen antanut
-hänen pääisännöitsijälleen pätevän kuitin rahan suorittamisesta
-laskemalla ukkelin vapaaksi."
-
-Sir Richard alkoi vähitellen ymmärtää asian oikean laidan, ja kun hän
-sai kuulla ihmeestä, joka muutti mustan munkin kaksikymmentä markkaa
-kahdeksansataa puntaa suuremmaksi, hän nauroi sydämensä pohjasta.
-
-"Mutta kuitenkin kaikitenkin, hyvät herrat", hän sanoi, "kyllä minä
-sittenkin vaadin, että saan maksaa summan, jonka olen teille velkaa."
-
-"En ota penniäkään", selitti Robin. "Olen saanut omani takaisin,
-vieläpä oikeista käsistä. Entä, herra ritari, mitä merkitsee tuo kaunis
-jousivarasto ja nuo sievästi sulitetut nuolet?"
-
-Tämän hän sanoi muuttaakseen puheenaihetta, ja sir Richard vastasi:
-"Niin tosiaan, ne on tarkoitettu teille vaatimattomaksi lahjaksi."
-
-Robin kiitti häntä sydämellisesti, ja jouset ja nuolet annettiin
-miehille, jotka ottivat ne ilomielin vastaan, sillä aseet olivat
-parhaiden ammattimiesten tekemiä ja ne olivat hienointa laatua.
-
-"Pikku John", sanoi Robin, "tuopas aarreaitasta munkin tuomat rahat.
-Pyhän Marian apotti oli velkaa vain neljäsataa puntaa, mutta munkki toi
-kahdeksansataa."
-
-Pikku John nouti ne neljäsataa puntaa, jotka ylittivät lainasumman, ja
-Robin Hood antoi ne sir Richardin haltuun. Ritari ei halunnut ottaa
-niitä vastaan, mutta Robin ei hellittänyt.
-
-"Ritarin elämä maksaa paljon rahaa", sanoi Robin, "kun taas minä täällä
-metsässä kulutan kovin vähän. Ja jos joskus toiste satutte pahaan
-pulaan, niin tulkaa Robin Hoodin luo; minä en kieltäydy luovuttamasta
-teille osaa omastani, niin kauan kuin aarreaitassa jotakin on jäljellä.
-Ja nyt katamme taas pöydän, sillä te ja seurueenne olette varmaankin
-nälissänne pitkän matkan kuljettuanne."
-
-Ja niin aloitettiin pidot uudestaan, ja kiitollinen ritari seurueineen
-nautti Robin Hoodin kemuista ja ylisti pitojen jaloa isäntää, joka
-oli sorrettujen ja onnettomien ystävä ja auttaja ja kaikkien ylpeiden
-tyrannien vihollinen.
-
-
-
-
-XXI luku
-
-ROBIN HOOD MYY PATOJA NOTTINGHAMIN KAUPUNGISSA
-
-
-    Nyt, herrat hyvät, kuulkaatte,
-        Te hienot ja arvoisat:
-    Robin Hood oli joukosta parhaita,
-        Jotka joustansa kantavat.
-
-    "Tuolla tulevan näen", sanoi Robin Hood,
-        "Savenvalajan pöyhkeän.
-    Tuhannesti jo tästä hän kulki, vaan
-        Ei veroa maksanut hän."
-
-Pitkään aikaan eivät Robin Hood ja hänen miehensä lähestyneet
-Nottinghamin kaupunkia sen jälkeen kun olivat pelastaneet lesken pojat
-sheriffin kynsistä. He muuttivat ison salon kaukaiseen kolkkaan ja
-pysyttelivät etäällä siitä mieslukuisesta joukosta, jonka sheriffi oli
-lähettänyt tutkimaan heidän vanhoja tyyssijojaan. Mutta eräänä aamuna,
-kun linnut lauloivat ja aurinko paistoi ja kun leppoisa tuulenhenki
-pani vihreät lehdet lepattamaan, seisoi Robin ja joukko hänen miehiään
-viidakossa tarkaten metsän kautta kulkevaa tietä. Robin muisteli
-Nottinghamin kaupunkia ja mietti, miten hauska olisi päästä sen muurien
-sisäpuolelle ja saada kuunnella toriyleisön iloisia juttuja, kun kaukaa
-ilmestyi näkyviin ihminen. Se oli savenvalaja, joka rattaillaan istuen
-hiljakseen ajeli tietä pitkin.
-
-"Tuo savenvalaja on kopea junkkari", sanoi Robin miehilleen. "Hän
-kulkee meidän metsämme kautta eikä vielä ikinä ole maksanut penniäkään
-kauttakulkuveroa."
-
-"Hm!" sanoi Pikku John. "Hänen kanssaan ei ole hyvä olla tekemisissä.
-Kerran tappelin hänen kanssaan, ja iskipä hän silloin minua kolme
-kertaa niin kovasti, että kylkiäni pakotti monta päivää. Panenpa
-neljäkymmentä shillinkiä veikkaa siitä, ettei meistä yksikään pysty
-häntä pysähdyttämään."
-
-"Suostun veikkaasi", sanoi Robin. "Jääkää te tänne, pojat, niin minä
-kyllä pidätän näppärästi tuon hävyttömän savenvalajan."
-
-Savenvalajan rattaat tulla jyrisivät yhä lähemmäs, ja astiat kalisivat
-toisiaan vasten, samalla kun ajaja vihelteli iloista säveltä. Robin
-astui esille kohtaamaan savenvalajaa, isoa, rotevaa, punakasvoista
-miestä.
-
-Robin Hood tarttui hevosta päähän ja käski savenvalajan pysähdyttää.
-
-"Mitä sinä mies oikein tahdot?" huusi savenvalaja lyhyesti ja hyppäsi
-istuimeltaan maahan.
-
-"Viimeiset kolme vuotta ja enemmänkin", sanoi Robin, "olet sinä,
-savenvalaja, kulkenut tätä tietä, etkä ole vielä milloinkaan tehnyt
-sitä hyvää, että olisit maksanut penniäkään veroa."
-
-"Mikä on nimesi?" sanoi savenvalaja. "Ja miksi ihmeessä minun pitäisi
-sinulle maksaa veroa?"
-
-"Olen Robin Hood", sanoi henkipatto, "ja tänään sinun täytyy antaa
-minulle jokin pantti."
-
-"En anna pantteja enkä maksa minkäänlaisia veroja", sanoi itsepintainen
-savenvalaja. "Hellitä heti paikalla hevosestani, tai sinun käy
-huonosti."
-
-Kun savenvalaja näki, että Robin yhä piteli hevosta, hän juoksi
-rattaiden luo ja otti sieltä ison ryhmysauvan. Robin tempasi miekkansa
-ja kohotti kilpensä, ja väijyksissä olevat miehet kurkistelivat
-innokkaina nähdäkseen tappelun.
-
-"Savenvalaja tulee tekemään ankaraa vastarintaa", sanoi Pikku John
-tovereilleen, ja tuskin hän oli sanat lausunut, kun he saivat nähdä
-komean karttuleikin. Savenvalaja hyökkäsi Robinia kohti, ikäänkuin
-olisi aikonut iskeä häntä päähän, ja kun Robin kohotti kilpensä
-torjuakseen iskun, savenvalaja pyöritteli sauvaa käsissään kuin
-myllynratasta ikään ja sivalsi samalla niin rajun takaiskun, että kilpi
-kimposi henkipaton kädestä ja lensi kalisten maahan.
-
-Robin kumartui ottamaan kilpeä maasta, sillä hän ei uskonut
-savenvalajan ehtivän iskeä uudestaan, ennen kuin kilpi taas oli
-tanakasti hänen kädessään, mutta savenvalaja oli salamannopea. Sauva
-heilahti taas, sattui Robinia niskaan ja suisti hänet suin päin maahan.
-
-Kun miehet piilopaikastaan näkivät tämän, juoksivat he esille ja Pikku
-John huusi: "Mennään päällikköämme auttamaan, muutoin savenvalaja
-surmaa hänet."
-
-Kun savenvalaja näki henkipattojen hyökkäävän, hän peräytyi paikaltaan
-ja kohotti ison sauvansa puolustusasentoon. Robin Hood nousi istumaan
-ja hieroi kipeää niskaansa.
-
-"No, johtaja", sanoi Pikku John, "maksatko minulle neljäkymmentä
-shillinkiä vai minultako sinä ne tahdot?"
-
-"Jos veto olisi koskenut vaikkapa sataa shillinkiä, niin sinulle
-ne rehellisesti kuuluisivat."
-
-"Onpa melko hävytöntä, kuten vanhat sanovat", huusi savenvalaja,
-"häiritä köyhää miestä matkalla, kun hän ajelee tietä pitkin."
-
-"Totta puhut, savenvalaja", vastasi Robin, "ja uljas mies sinä oletkin,
-ja vaikkapa joka päivä tästäpuolin ajelisit tätä tietä, niin en minä
-sinua enää milloinkaan häiritse. Tule, yhdy meidän veljeskuntaamme.
-Anna pukusi minulle, niin minä annan omani sinulle ja lähden sinun
-sijastasi Nottinghamiin."
-
-"Johtaja, johtaja!" huusi Pikku John. "Ole varovainen! Mitä aiotkaan!
-Tiedäthän, ettei Nottingham ole sinulle sopiva. Varo sheriffiä! Jos hän
-saa tietää, että sinä olet kaupungissa, on kuolemasi varma."
-
-"Olen sittenkin päättänyt lähteä", vastasi johtaja. "Ei minua toki
-sheriffi keksi, sen vakuutan. Myyn saviastioita aivan hänen nenänsä
-edessä. Rohkein tapa on aina turvallisin."
-
-Kun Robinin seuralaiset huomasivat, että hän oli päättänyt mennä,
-herkesivät he häntä estelemästä, ja eräs miehistä lähti noutamaan Tuck
-Munkkia, joka oli erinomaisen kätevä naamioimistaidossa. Munkki tuli
-ja naamioi Robinin niin oudon näköiseksi kuin olisi haltija hänet
-muuttanut toiseksi. Robinin kasvoihin hän pirskotti kasvisnesteitä,
-kunnes tämä oli mustalaistakin mustempi; hiukset ja parta järjestettiin
-aivan uuteen kuosiin, toisen silmän yläpuolelle kiinnitettiin iso
-laastarilappu, ja kun Tuck Munkki vihdoin oli saanut hänet valmiiksi,
-niin eipä itse Marian Neitokaan olisi tuntenut Robiniaan.
-
-Kun Robin oli lähtövalmis, hän otti suitset käteensä ja lähti
-savenvalajan kärryillä ajamaan tietä pitkin, ja savenvalaja jäi miesten
-joukkoon, jotka pitivät hyvän huolen hänestä ja hänen viihtymisestään.
-
-    Kun Nottinghamiin pannuineen
-        Robin saapui laulellen,
-    Niin kaurat, heinät eteensä
-        Sai oitis hevonen.
-
-Sitten Robin otti saviastiansa ja asteli rohkeasti sheriffin ikkunan
-alla olevan myyntipöydän luo.
-
-"Patoja! Patoja!" huusi hän reippaasti ja kuuluvasti. "Patoja ja
-pannuja! Hyviä ja halpoja! Kuka ostaa? Kuka ostaa?"
-
-Hänen sointuva äänensä houkutteli kohta ryhmän naisia hänen
-ympärilleen, ja he kyselivät hänen patojensa hintaa. Kun hän vastasi,
-töllistelivät he hämmästyneinä, sillä hän vaati vain kolme penniä
-padasta, joka oli hyvinkin viiden pennin arvoinen, ja pian alkoikin
-kauppa käydä niin kiivaasti, että hän sai koko ajan antaa patojaan
-ostajille.
-
-"Tämäpä merkillinen mies", juttelivat kaupunkilaisnaiset. "Hänhän
-myy patoja melkeinpä puoleen tavallista hintaa. Hän ei näy olevan
-perehtynyt alaansa, mutta sehän on meille onneksi, ja niinpä ostamme,
-kun on hyvä tilaisuus."
-
-Kun levisi tieto siitä, että torilla oli merkillinen savenvalaja joka
-myi saviastioita puoleen hintaan, kokoontui rattaiden ympärille suuri
-ihmisjoukko, ja syntyi semmoinen hälinä, että sheriffin vaimo tuli
-ikkunaan katsomaan, mistä moinen väentungos johtui.
-
-Sitä Robin juuri olikin odottanut ja hän oli tahallaan piilottanut
-muutamia parhaita astioitaan. Oli enää vain viisi kappaletta jäljellä
-ja ne hän heti lähetti sheriffin vaimolle, pyytäen häntä ottamaan
-ne lahjaksi savenvalajalta, joka ensi kerran kävi hänen miehensä
-hallitsemassa kaupungissa.
-
-Sheriffin vaimo mielistyi kovasti erinomaisiin astioihin ja tuli
-itse kiittämään Robinia niistä. Ja hän mieltyi niin suuresti Robinin
-kohteliaisuuteen ja sievään esiintymiseen, että pyysi häntä syömään
-päivällistä hänen ja sheriffin kanssa, ja Robin suostui oitis
-tarjoukseen.
-
-Eteishuoneessa Robin kohtasi sheriffin ja kumarsi syvään tälle
-mahtavalle miehelle.
-
-"Katsopa vain, mitä savenvalaja on tuonut sinulle ja minulle lahjaksi!"
-huudahti sheriffin vaimo. "Viisi hienoa saviastiaa, joita juuri
-kaipasin."
-
-"Hän on varsin tervetullut", sanoi sheriffi. "Mennään vain peseytymään
-ja istutaan pöytään."
-
-Päivällistä syötäessä tulivat puheeksi samana iltapäivänä pidettävät
-suuret ampumakilpailut, joista voittaja oli palkinnoksi saava
-neljäkymmentä shillinkiä.
-
-"Hyvä palkinto", sanoi savenvalaja, ja itsekseen hän arveli: "Niin
-totta kuin olen tosi kristitty, ne kilpailut minä tahdon nähdä."
-
-Kun he olivat nauttineet erinomaisen päivällisen, lähti koko seurue
-ampumapaikalle katsomaan, kun sheriffin miehet ampuivat noiden
-neljänkymmenen shillingin toivossa.
-
-Koska palkinto oli hyvä oli maalitaulu asetettu aika pitkän matkan
-päähän ampumapaikasta. Siten kävisi ampujien taitavuus ilmi. Toinen
-toisensa jälkeen sheriffin miehet laukaisivat nuolensa lentämään maalia
-kohti, mutta koe oli liian vaikea eikä ainoakaan miehistä osunut puolen
-jousen mitan päähän maalin keskuksesta.
-
-"Miten sinua ampuminen miellyttää, savenvalaja?" huudahti sheriffi.
-
-Savenvalaja hymyili. "Ollapa minulla jousi", hän sanoi. "Näyttäisin
-miten meidän puolessa ammutaan."
-
-"No jousen toki saat!" huudahti sheriffi. "Näytäthän sinä rotevalta ja
-voimakkaalta mieheltä ja saat siis koettaa taitoasi. Sinulle tuodaan
-kolme jousta, saat valita niistä parhaan."
-
-Sheriffi käski erään miehen hakea muutamia jousia, ja kun ne tuotiin,
-tarkasti savenvalaja ne huolellisesti.
-
-"Tämä on paras", sanoi savenvalaja, kiinnitti siihen jänteen ja viritti
-sen. "Mutta ei tämä silti minkään arvoinen ole", hän lisäsi. "Tämä on
-kovin taipuisa ase, herra sheriffi. Meidän puolessa miehet pystyvät
-jännittämään paljon jäykempiä jousia. Mutta voinhan ainakin yrittää
-tällä."
-
-Savenvalaja valitsi sitten hyvin huolellisesti nuolen ja sovitti sen
-jänteeseen. Sitten hän jännitti jousen ja vain hätäisesti tähdättyään
-laski nuolen menemään.
-
-"Keskelle, keskelle!" huusivat läsnäolijat. "Hyvin ammuttu! Hyvä
-laukaus!" Kaikkien ihmeeksi värisi savenvalajan nuoli aivan maalin
-keskustassa.
-
-"Ampukaa miehet uudestaan!" huusi sheriffi. "Minkä kerran yksi on
-tehnyt, sen pystynee toinenkin tekemään, jos aikoo pitää hyvän
-jousimiehen nimen."
-
-Sheriffin miehet ampuivat taas vuoroonsa kukin. Ainoakaan ei osannut
-maaliin, mutta kun tuli savenvalajan vuoro, hänen lennättämänsä nuoli
-sattui ensinammuttuun ja pirstoi sen kolmeksi.
-
-Synkkinä ja yrmeissään katselivat sheriffin miehet savenvalajaa, sillä
-he olivat kovin häpeissään, kun muukalainen oli heidät voittanut
-niin perin pohjin, mutta sheriffi nauroi ääneen, kun näki vieraansa
-anastavan mestaruuden ja huusi: "Savenvalaja, totisesti sinä olet mies,
-joka olet arvokas kantamaan jousta missä ikinä kuljet."
-
-"Ampuisinpa vielä paremmin, jos minulla olisi rattailla oleva jousi",
-sanoi savenvalaja.
-
-"Onko se erikoisen arvokas jousi?" kysyi sheriffi.
-
-"On toki", vastasi savenvalaja. "Olen saanut sen itseltään Robin
-Hoodilta."
-
-Kuullessaan mainittavan verivihollisensa nimeä sheriffi heristi
-korviaan.
-
-"Tunnetko sinä Robin Hoodin", hän kysyi. "Kuulehan, savenvalaja, ethän
-vain olekin hänen miehiään?"
-
-"En toki, herra sheriffi", vastasi savenvalaja. "Robin Hoodin miehiä en
-ole milloinkaan ollut."
-
-"No miten sitten hänet tunnet?"
-
-"Nähkääs, kuljen hänen alueidensa kautta, ja hän on minulle
-suosiollinen, eikä minun tarvitse pelätä hänen miehiään. Hän on myös
-innostunut koettelemaan ampumataitoani, ja satoja kertoja olen ampunut
-hänen kanssaan kilpaa metsän mukuraisten tammien varjossa."
-
-"Antaisinpa sata puntaa!" huusi sheriffi, "niin, sata kultapuntaa, jos
-tuo katala roisto seisoisi yhtä likellä minua kuin sinä nyt."
-
-"Mikäs nyt, herra sheriffi?" sanoi savenvalaja. "Mistä tämä viha Robin
-Hoodia kohtaan? Ei kai hän ole tohtinut nostaa kättään Nottinghamin
-sheriffin voimaa ja arvoa vastaan?"
-
-"Vai ei, se roisto!" huusi sheriffi. "Totisesti hän on aiheuttanut
-minulle paljon vahinkoa. Hopeani, sormukseni ja rahani hän on anastanut
-ja luuni hän on tehnyt kipeiksi, kun minun oli pakko nukkua puiden
-mukuraisilla ja pahkuraisilla juurilla."
-
-Savenvalaja näytti hämmästyneeltä ja suuttuneelta kuullessaan
-tämmöisistä konnantöistä, ja sheriffi vuodatti mielihaikeutensa tämän
-kiitollisen kuulijan korviin.
-
-"Hänet pitäisi vangita ja raahata korvista Nottinghamiin", toimitti
-savenvalaja. "Ja vaikka kuuluukin kummalliselta, niin minä voin sanoa
-teille paikan, mistä huomenna voitte siepata hänet kiinni."
-
-"Tekisitpä minulle totisesti suuren palveluksen ja vapauttaisit maan
-katalasta konnasta, jos sinun avullasi saisin hänet vangituksi", sanoi
-sheriffi.
-
-"Se käy laatuun", sanoi savenvalaja katsellen viekkaasti sheriffiä,
-"mutta sellainen teko vaatii suuren palkinnon, herra sheriffi."
-
-"Siitä älä huolehdi", ehätti sheriffi vastaamaan. "Toimita hänet vain
-minun käsiini, ja ilomielin maksan sinulle ne sata puntaa, joista
-puhuin."
-
-"Kiinni on!" huusi savenvalaja ja läimäytti reiteensä. "Huomenna kun on
-kulunut kolme tuntia aamun valkenemisesta, toimitan Robin Hoodin teidän
-eteenne."
-
-"Mutta hänellä ei saa olla pariakymmentä roistoa seurassaan", huomautti
-sheriffi.
-
-"Ei ainoatakaan ihmistä seurassaan!" huudahti savenvalaja. "Sattumoisin
-tunnen kaikki hänen huomiset suunnitelmansa, ja saatte kohdata hänet
-aivan yksinään."
-
-"Hyvä", sanoi sheriffi, "minä kyllä palkitsen sinut niin kuin olen
-luvannut, siitä voit olla varma", ja he lähtivät kotiin illalliselle.
-
-Seuraavana aamuna savenvalaja ja sheriffi lähtivät jo varhain
-liikkeelle. Sheriffillä oli seurassaan vain pari vankkaa miestä, sillä
-hän ei halunnut herättää huomiota esiintymällä suuri joukkue mukanaan,
-ja hän uskoi varmasti, että nämä kolme miestä hyvin pystyisivät
-nujertamaan yksinäisen, pahaa aavistamattoman miehen.
-
-Kun savenvalaja hyvästeli sheriffin vaimoa, kumarsi hän tälle syvään ja
-kiitti häntä saamastaan erinomaisesta kestityksestä. "Hyvä rouva", hän
-sanoi, "pyydän teitä käyttämään tätä minun muistokseni", ja hän antoi
-hänelle sievän kultasormuksen.
-
-"Jumala palkitkoon, hyvä herra", sanoi sheriffin vaimo, "olen teille
-kovin kiitollinen tästä kauniista lahjasta", ja niin siis savenvalaja
-ja sheriffin vaimo erosivat parhaina ystävinä.
-
-Lähes kaksi tuntia savenvalaja ajoi rattaitaan metsätietä pitkin, ja
-sheriffi miehineen ratsasti hiljaa hölkytellen perässä. Tultiin sitten
-neljän metsäpolun risteykseen, ja savenvalaja pysähdytti hevosensa.
-
-"Tässä on paikka, jossa saatte kohdata Robin Hoodin." hän sanoi.
-
-Sheriffi miehineen katseli levottomasti ympärilleen. Kaupungissa
-oltaessa oli tuntunut aivan yksinkertaiselta asialta lähteä
-vangitsemaan Robin Hoodia, mutta täällä isojen puiden synkässä
-varjossa ja mahtavan metsän juhlallisessa hiljaisuudessa kuuluisan
-henkipaton nimellä oli vallan toinen kaiku: se muuttui pelottavaksi ja
-kammottavaksi nimeksi.
-
-"En näe merkkiäkään Robin Hoodista", sanoi sheriffi ja katseli vuoroin
-kummankin olkansa yli, aivan kuin olisi pelännyt, että Robin Hood
-karkaisi hänen kimppuunsa takaa päin maan sisästä.
-
-"Ette, mutta heti näette", sanoi savenvalaja hiljaisella,
-salaperäisellä äänellä. "Piiloutukaa tuohon viidakkoon ja ottakaa
-miekka käteenne. Minä katselen, missä hän on, ja kun hän on aivan
-lähellä, puhallan torveeni. Hyökätkää te silloin rohkeasti esiin ja
-ottakaa hänet kiinni. Minä tulen sitten hakemaan luvatun palkinnon."
-
-"Se on täällä valmiina", sanoi sheriffi ja taputti viittansa alla
-olevaa rahapussia.
-
-Savenvalaja jätti sheriffin miehineen viidakon kätköön ja poistui
-vähän matkan päässä olevalle aukealle paikalle, missä kallion kupeesta
-pulppusi vesilähde liristen edelleen aukiota pitkin. Siellä hän pesi
-väritäplät käsistään ja kasvoistaan ja poisti kaiken muun naamioituksen
-paitsi savenvalajan vaatteet. Sitten hän nosti torven huulilleen,
-puhalsi kolme kimakkaa puhallusta ja livahti ison tammen taakse, joka
-täydellisesti peitti hänet näkyvistä.
-
-Tuota pikaa aukioon syöksyi kaksi joukkuetta. Toisaalta sheriffi
-miehineen miekka kädessä hyökkäsi pensaikon läpi valmiina ryntäämään
-Robin Hoodin kimppuun, toisaalta aukioon äkkiä syöksyivät Pikku John,
-Much, Puna-Will ja tusinan verta muita päällikkönsä torven kutsua
-noudattaen. Ison tammen suojassa katseli Robin Hood tätä kohtausta suu
-hymyssä.
-
-Ja hymyn arvoista todella olikin nähdä sheriffin miehineen törmäävän
-päin vahvaa rosvojoukkoa. Heidän suunsa aukeni ja miekka karisi
-kädestä; he kääntyivät ympäri lähteäkseen pakoon, kun samassa Pikku
-Johnin huuto sai heidät pysähtymään.
-
-"Seis!" karjaisi jättiläinen, "taikka pistelemme teidät yhtä täyteen
-nuolia kuin sianselässä on harjaksia."
-
-Tämä hirveä uhkaus naulasi maahan nuo kolme, ja kauhun ilme kasvoillaan
-he katselivat Pikku Johnia ja hänen kumppaneitaan.
-
-"Mitä asiaa teillä on tänne?" huusi jättiläinen, "ja kuka puhalsi Robin
-Hoodin torvea?"
-
-"Robin Hoodin torveako!" sopersi sheriffi. "Ei, hyvät miehet, Robin
-Hoodin torvesta en tiedä mitään. Olette erehtyneet. Joukossamme oli
-vielä vast'ikään savenvalaja, hän se toitotti torvea."
-
-"Kerro koirillesi savenvalajista!" huusi Pikku John, joka näytti olevan
-kovin suuttunut, vaikka alkoikin vähitellen aavistaa, että hänen
-esimiehensä oli tehnyt jonkin kepposen. "Noita ääniä ei puhaltanut
-savenvalaja. Ne puhalsi henkipattojen kuningas Robin Hood itse eikä
-kukaan muu. Oletko kohdellut häntä huonosti? Jos sen olet tehnyt, olisi
-sata kuolemaa liian helppo rangaistus sinulle."
-
-Henkipatot säestivät Pikku Johnin uhkausta hurjalla kiljunnalla ja
-heiluttivat jousiaan ilmassa. "Kuolema Robin Hoodin loukkaajalle!"
-karjuivat he.
-
-Sheriffi vapisi kiireestä kantapäähän.
-
-"Savenvalaja! Savenvalaja!" hän huusi. "Missä olet? Tule esille,
-savenvalaja."
-
-"Tässä olen, herra sheriffi", huusi tuttu ääni, ja savenvalaja astui
-esiin viidakosta, mistä oli suureksi huvikseen katsellut tätä menoa.
-
-Sheriffi jäykistyi kauhusta, sillä savenvalajasta ei ollut jäljellä
-muuta kuin vaatteet. Kasvot olivat Robin Hoodin kasvot. Sheriffi tunsi
-ne ja vapisi vielä entistäkin enemmän.
-
-"Savenvalaja! Savenvalaja!" hän änkytti, "olet pettänyt minut."
-
-"Enhän toki, herra sheriffi", nauroi Robin, "älkää sanoko niin. Olen
-pitänyt sanani, niin kuin vakaisen miehen ja englantilaisen tuleekin.
-Lupasin teille, että saatte kohdata Robin Hoodin, ja sen lupaukseni
-olen pitänyt!"
-
-"Hohoo!" murisi sheriffi. "Olisinpa tämän tiennyt Nottinghamissa,
-niin etpä olisi enää milloinkaan nähnyt kaunista metsää, mestari
-savenvalaja."
-
-"Sen tiedän hyvin", nauroi Robin, "mutta älkää pelätkö, sheriffi,
-hiuskarvaakaan en päästänne katkaise, ja sen teen hyvän vaimonne
-tähden, joka oli minulle ystävällinen."
-
-Nämä sanat kuullessaan sheriffi heti rohkaisi luontonsa, sillä hän
-tiesi, että Robin oli sanansa pitävä mies. Samassa Pikku John puuttui
-puheeseen. "No johtaja", sanoi iso mies, "miten kävi Nottinghamissa?
-Saitko tavarasi myydyksi?"
-
-"Joka kipenen, Pikku John", vastasi Robin, "ja viisi pannua sai
-sheriffi, ja hänellä on niiden hinta matkassaan viittansa alla olevassa
-laukussa."
-
-"Laukku -- laukku, herra sheriffi", kiljui jättiläinen, ja sheriffin
-täytyi vaikkakin rumasti irvistellen luopua niistä sadasta punnasta,
-jotka hän oli aikonut Robin Hoodin kiinniottamispalkkioksi.
-
-"Ratsastaen hän tänne tuli. Jalkaisin hän täältä palatkoon", sanoi
-Robin, ja käden käänteessä sheriffiltä ja hänen miehiltään riisuttiin
-heidän kaikki varusteensa. Sitten Robin käski tuoda sinne valkoisen
-naisten ratsun, ja eräs miehistä lähti noutamaan eläintä.
-
-"No sheriffi", sanoi Robin, "matkalle nyt oikopäätä, ja teidän pitää
-taluttaa tämä valkoinen ratsu kotiin ja sanoa vaimollenne, että Robin
-Hood lähettää sen hänelle tervehtien, sillä hän on hyvä nainen. Ja
-hänen tähtensä te pääsette menemään. Jos hän ei olisi ollut niin
-ystävällinen minulle, ette olisi näin helpolla täältä selvinnyt."
-
-Sheriffi puikahti tiehensä ja oli ylen iloinen päästessään ehein nahoin
-lähtemään ja patikoi reippaasti eteenpäin, kunnes saapui kaupunkiin ja
-kotiinsa. Ovessa hän kohtasi vaimonsa, joka oli ikkunasta tähyillyt
-hänen tuloaan ja juossut häntä vastaan.
-
-"No miten kävi vihreällä salolla?" hän huusi. "Ja toitko Robin Hoodin
-tänne? Missä hän on? Näytäpä minulle!"
-
-"Vaimo!" karjui sheriffi. "Älä enää milloinkaan mainitse tuota nimeä
-minun kuulteni. Sen roiston sinä kyllä olet nähnyt."
-
-"Minäkö!" huusi sheriffin vaimo kummissaan. "Eivät sinä ilmoisna ikänä
-minun silmäni ole häntä nähneet."
-
-"Ovat sittenkin!" huusi suuttunut sheriffi. "Se oli savenvalaja!
-Roisto, joka oli saviastioita myyvinään, oli Robin Hood. Ja kun hän
-oli houkutellut minut metsään, hän ryösti minulta rahani, hevoseni,
-varusteeni ja lähetti minut tyhjänä luotaan, antaen vain tämän
-valkoisen ratsun, jonka hän lahjoitti sinulle."
-
-Sheriffin vaimo huudahti hämmästyneenä nämä merkilliset uutiset
-kuullessaan ja sanoi sitten: "No niin, sinä olet siis maksanut ne
-saviastiat, jotka Robin Hood antoi minulle."
-
-"Niin olen, vaimo", murisi sheriffi. "Kalliisti olen ne maksanut", ja
-hän mennä laahusti väsyneenä sisälle kovin suutuksissaan siitä, että
-Robin taas oli pettänyt häntä niin taitavasti.
-
-Kun Robin oli toimittanut sheriffin menemään takaisin Nottinghamiin,
-hän käski todellisen savenvalajan eteensä ja sanoi: "Savenvalaja, minkä
-arvoiset olivat ne saviastiat, jotka minä vein Nottinghamiin?"
-
-"Kahden noblen arvoiset!" huudahti savenvalaja oitis. "Sen minä niistä
-olisin saanut, jos itse olisin sinne mennyt."
-
-"Tästä saat kymmenen puntaa", sanoi Robin, "olen saanut niistä hyvän
-hinnan, ja sinä saat osan siitä, ja milloin tahansa sinä kuljet tätä
-tietä, savenvalaja, niin muista, että olet aina tervetullut vihreälle
-salolle."
-
-"Kiitos, jalo Robin!" huudahti savenvalaja. "Olisinpa onnen poika, jos
-vuoden jokaisena päivänä saisin astioistani niin hyvän hinnan!"
-
-    Savenvalaja, sheriffi, Robin Hood
-        Puun alla erkani nuo.
-    Herra, Robinin sielua armahda,
-        Jousimiehille turvas suo.
-
-
-
-
-XXII luku
-
-PIKKU JOHNIN KERJUUMATKA
-
-
-    Kas vaihtehen vuoksi kerjäämään
-        On lähtenyt Pikku John,
-    Pian kerjuukumppaneittensa
-        Päämies on verraton.
-
-Kun aika kului ja Robin Hoodin sekä hänen iloisten toveriensa nimi ja
-maine tuli kuuluisaksi ylt'ympäri maata, alkoivat apotit ja aateliset,
-ritarit ja munkit kammoa Sherwoodin metsän kautta kulkevia teitä.
-Köyhiä ihmisiä saapui sinne kosolta, sillä he tiesivät Robinin auttavan
-heitä, mutta kaikki, ne jotka rikastuivat kiristyksellä ja petoksella,
-alkoivat vähitellen käsittää, että heidän oli paras pysytellä kaukana
-Robinin ulottuvilta.
-
-Kun Robin Hood ja Pikku John eräänä iltana nuotion ääressä söivät
-hirvenlihaillallistaan, sanoi Pikku John:
-
-"Johtaja, onpa siitä jo kulunut aikoja, kun saimme hyvän saaliin.
-Eipä nykyisin enää milloinkaan tämän kautta kulje rikasta apottia tai
-normannilaista ritaria, jolla olisi satulalaukussaan iso kultavarasto."
-
-"Tyydytään onneemme", sanoi Robin. "Onhan meillä hyvää ruokaa, hyvät
-vaatteet ja hyvät aseet. Mitäpä muuta ihminen kaipaisi?"
-
-"Kaipaisinpa hiukan rahojakin lisäksi", murisi Pikku John. "Kerjäämällä
-toki saisin enemmän kokoon kuin samoilemalla näitä metsiä, missä ei
-enää milloinkaan tapaa vanhaa lihavaa saituria rahakukkaroineen."
-
-"Sinä kerjäläisenä!" nauroi Robin Hood. "Mitäpä tuloksia sinä siinä
-ammatissa saavuttaisit? Kyllä näkisimme sinun pian palaavan metsäämme
-yhtä tyhjin taskuin kuin täältä lähditkin."
-
-"Ei sentään, johtaja", vastasi Pikku John, "vaikka kerjäläisen pussi on
-likainen, on siinä, totta vie, usein hyvääkin sisässä."
-
-"Hyviä jauhoja ehkä", sanoi Robin veitikkamaisesti, ja kumpikin
-purskahti nauramaan muistellessaan viekasta kerjäläistä, joka jokin
-aika sitten oli puijannut heitä niin ovelasti. Sitten he rupesivat
-keskustelemaan kerjäläisistä ja heidän ansioistaan, kunnes Pikku John
-julisti vakaan aikeensa olevan ruveta joksikin aikaa kerjäläiseksi ja
-näyttää johtajalleen, että kerjäläisellä on enemmän rahaa ja että hän
-ansaitsee enemmän, kuin mitä ihmiset, jotka arvioivat asiaa heidän
-ryysyjensä ja repaleidensa nojalla, yleensä uskovat.
-
-Seuraavana päivänä Pikku John siis lähti kerjuumatkalle. Hän puki
-ylleen vanhat, ryysyiset vaatteet ja ison hatun, jonka lieri oli
-murtunut, laittoi selkäänsä kyttyrän sullomalla takkinsa alle vanhan
-viitan, ja otti mukaansa monta säkkiä, sillä hän sanoi:
-
-    "Te leiville säkki antakaa!
-        Ken juustosäkin soi?
-    Jos pennin sain, en säkittä lain
-        Myös toimeen tulla voi."
-
-Hän lähti matkoihinsa ravakasti astellen, kunnes oli pois metsästä
-ja kaukana tavallisilta olinpaikoiltaan. Silloin hän heittäytyi
-kerjäläisen ryhdittömään löntystelyyn, koukisti vartalonsa, kunnes
-näytti käyrältä kuin sianhäntä, nojasi raskaasti sauvaansa ja alkoi
-vinkuvalla äänellä anoa almua ohikulkevilta. Hän ei ollut saanut
-sanottavasti mitään ja rupesi jo uskomaan, että johtaja sittenkin
-oli oikeassa, kun samassa näki edessään tiellä nelimiehisen
-kerjäläisjoukon. Hän riensi oikopäätä liittymään heihin.
-
-    "Kas huomenta", virkkoi Pikku John,
-        "Hyvä, teidät kun kohtasin.
-    Minne matkanne saa? Mulle kertokaa,
-        Sillä seuraa ma kaipailen."
-
-Kerjäläisten vastaanotto ei ollut kovinkaan ystävällinen, sillä heitä
-oli omasta mielestään jo riittävän monta, eivätkä he siis kaivanneet
-täydennystä. Mutta Pikku John patikoi heidän rinnallaan ja rupesi
-puhumaan ahtaasta ajasta ja siitä, miten tiukasti ihmiset pitävät
-kukkaronsa ummessa, ja kaikenlaisia tosikerjäläisen tavallisia
-tarinoita, eivätkä he kyenneet häntä karkottamaan.
-
-Muuan kerjäläisistä oli rampa: hänen jalkansa oli sidottu koukkuun ja
-hän liikkui kainalosauvojen varassa; toinen oli sokea, kolmas mykkä;
-neljännellä oli vain toinen käsivarsi, ja hän talutti sokeaa miestä,
-jolla sitä paitsi oli kädessään sauva, millä hän tunnusteli tietä.
-
-Pian sen jälkeen kun Pikku John oli liittynyt seuraan he näkivät
-kaukana kylän ja kuulivat juhlallista kellojen soittoa.
-
-"Miksi kellot soivat?" kysyi Pikku John. "Kovinpa ne kumajavat hitaasti
-ja raskaasti. Minä pidän enemmän tiheästä rimputuksesta."
-
-"Ne ovat hautajaiskellot", sanoi rampa. "Mennään sinne, veljet,
-sieltä saamme ainakin leipää ja juustoa ja ehkä pennin miestä kohti
-taskuihimme."
-
-Rampa rupesi reippaasti liikuttelemaan kainalosauvojaan, ja
-kerjäläisseurue riensi eteenpäin yhtyäkseen kyläkirkon ovelle
-kokoontuneeseen mierolaisjoukkoon. Lähiseudun rikas suurtilallinen oli
-kuollut, ja vallitsevan tavan mukaan jaettiin suuret määrät ruokaa ja
-rahoja köyhille ja tarvitseville. Nuo neljä kerjuria ja Pikku John
-asettuivat paikoilleen almua odottavien jonoon, ja pian saikin joka
-mies aika kimpaleen leipää ja juustoa sekä hopeapennin.
-
-Heti kun jakelu oli päättynyt, hajaantui mierolaisjoukko ja kulki
-eri tahoille; Pikku John seurasi yhä niitä neljää miestä, jotka oli
-kohdannut.
-
-"Vain hopeapenni mieheen", murisi sokea. "Tuskinpa meidän sen vertaisen
-takia, veljet, olisi kannattanut keskeyttää matkaamme."
-
-"Rahaahan pennikin on", sanoi rampa.
-
-"Onpa hyvinkin", huusi toiskätinen. Mykkä ei tietenkään virkkanut
-mitään, vaan popsi hyvällä ruokahalulla leipäänsä ja juustoaan.
-
-"Ja aikaa olemme menettäneet", murisi sokea. "Häävieraat ovat jo ehkä
-ehtineet poistua, ennen kuin ennätämme herraskartanoon, ja meiltä on
-siten mennyt hukkaan hyvä rikastumistilaisuus tämän joutavan almun
-tähden."
-
-"Älä pelkää!" huusi rampa köpitellen edelle pitkin askelin. "Ehdimme
-sinne iltahämärissä, kun vieraat ovat ehtineet juopua."
-
-"Juuri meille sopiva aika", mutisi toiskätinen, joka ei ollut
-monisanainen.
-
-"Vai niin!" ajatteli Pikku John. "Nämä miehet ovat matkalla häihin,
-jossa odottavat saavansa runsaampia antimia kuin hautajaisista. Minä
-menen mukaan. Siellä voin ehkä ruveta täyttämään säkkejäni ja löydän
-ehkä hopeapennilleni seuralaisia."
-
-Nuo neljä kerjäläistä riensivät siis edelleen poikki laaksojen ja
-kukkulain, ja Pikku John tallusteli heidän perässään. He heittivät
-häneen monta ilkeää silmäystä, sillä ilmeisesti he halusivat olla
-yksin, ja toiskätinen ehdotti jo kerran, että he hyökkäisivät
-sauvoineen hänen kimppuunsa ja karkottaisivat hänet.
-
-"Meillä ei ole varaa menettää aikaa", sanoi sokea, joka oli joukon
-johtaja. "Antaa hänen seurata meitä häihin. Siellä olut ja viini
-virtaavat, siellä hän juopuu ja unohtaa meidät."
-
-Oli myöhäinen iltapäivä, rupesi jo hämärtämään, kun kerjäläiset
-alkoivat lähestyä juhlapaikkaa. Mutta kun he kaukaa kuulivat iloisen
-kellojen soiton ja juhlaväen huudot, he kiiruhtivat kulkuaan vieläkin
-kovemmin ja saapuivat vihdoin ison talon edessä olevalle aukiolle.
-Siellä paloi tavattoman iso kokkovalkea, jonka liekit syöksyivät yhä
-korkeammalle sitä mukaa kuin se nieli risuja, tervatynnyreitä ja
-suuria, kuivia saarnen, tammen ja pyökin oksia ja valaisi juhlapaikan
-niin kirkkaaksi, kuin olisi ollut keskipäivä. Tämän komean soihdun
-ympärillä tanssi iloinen tyttö- ja miesjoukko, ja toisella tulella oli
-kokonainen härkä paistumassa, ja avonaisia olut- ja viinitynnyreitä oli
-yltympäri kaikkialla.
-
-Pikku John odotti nähdäkseen, mitä hänen kumppaninsa tekisivät, ja
-oli kummissaan, kun he eivät oikopäätä rientäneet keittäjien ja
-tarjoilijain luo, jotka jakelivat runsaasti ruokatavaroita haluaville.
-Nuo neljä kerjäläistä sen sijaan tunkeutuivat väkijoukon pahki sieltä,
-missä tungos oli suurin ja ilo ylimmillään, ja Pikku John seurasi
-mukana. Pian hän huomasi, että he eivät olleet vain kerjäläisiä, vaan
-myös varkaita. Sillä heidän kätensä pujahtivat kaikkein huolettomimpien
-hurjastelijain taskuihin ja pusseihin ja vetivät esille kukkarot, mitkä
-he sujahuttivat laukkuihinsa.
-
-Pikku John piti heitä silmällä ja näki, miten kukkaro toisensa perästä
-vaihtoi omistajaa, ja huomasi, että tulokset luovutettiin joko sokealle
-taikka toiskätiselle, jotka olivat joukkueen varastonhoitajia.
-
-"Totta toisen kerran", sanoi Pikku John itsekseen, "jos nuo ukkelit
-käyvät monissa häissä, niin kylläpä totisesti heidän laukkunsa ovat
-hyvin varustetut."
-
-Kun kerjäläiset olivat varastaneet kaiken, mihin pääsivät käsiksi,
-he pujahtivat väkijoukon läpi ja lähtivät matkoihinsa, ennen kuin
-hälytyshuudot ennättivät kaikua.
-
-"Kyllä täällä nousee aika meteli, kun juhlijat huomaavat, että heidän
-kukkaronsa ovat kadonneet", tuumi Pikku John. Mutta hän ei jäänyt sitä
-näkyä katsomaan, sillä hän ei halunnut päästää noita neljää kerjäläistä
-näkyvistään.
-
-Ei ollut helppoa seurata heitä, sillä yö oli pimeä. Mutta Pikku
-John ei suotta ollut metsäläinen ja hän pysyi heidän jäljillään,
-kuten oli pysynyt hirven jäljillä, kuulostellen rytinää jonka miehet
-aiheuttivat taivaltaessaan pensaikkojen läpi. Noin kahden tunnin ajan
-tuo varasteleva kerjäläisjoukko yhä kiirehti eteenpäin ja juuri kuun
-noustessa he pysähtyivät eräässä metsäaukiossa olevan mökkipahasen
-ovelle.
-
-Pikku John näki heidät nyt selvästi ja vasta kun he menivät tölliin,
-hän astui esille, työnsi oven auki ja meni sisään.
-
-"Tämäkö, veikkoset, on teidän yömajanne?" hän sanoi.
-
-Hämmästyneinä ja kiukkuisina kerjäläiset kääntyivät päin ja käskivät
-hänen mennä matkoihinsa: he olivat luulleet, että hän häissä
-oli eksynyt heidän seurastaan, ja täällä hän taas oli, tuo iso,
-kyttyräniskainen, koukkuselkäinen junkkari.
-
-"Mene hiiteen!" huusi rampa. "Emme kaipaa sinua. Miksi olet seurannut
-meitä tänne?"
-
-"Miksi en saisi kuljeskella teidän kanssanne?" kysyi Pikku John.
-"Olenhan minä yhtä uljas kerjäläinen kuin tekin."
-
-"Lähdetkö!" huusi rampa sauvaansa heiluttaen. "Olet liian kierä kaveri
-meidän seuraamme."
-
-Hänen toverinsa nauroivat tälle pilapuheelle, ja toinen kerjäläinen
-virkkoi:
-
-    "Meille tarjoo veikkoja Coventry,
-        Dover, Berwick ja Lontookin,
-    Noin kieroa vaan ei milloinkaan,
-        vaikk' kiertäisi maailmankin."
-
-"Lähdetkö siitä, senkin vietävän roisto!" huusi rampa heiluttaen taas
-sauvaansa, "tai saat tästä kalloosi."
-
-"No valmiina sitten!" karjui Pikku John. "Jos olette niin
-tappelunhaluisia, niin koetanpa minäkin parastani. Tulkaa vain kaikki
-neljä, tässä seison teitä vastassa. Konnia olette jokaikinen, sen kohta
-näytän."
-
-Näin sanoen Pikku John astui eteenpäin ja tarttui mykkää korvasta ja
-nipisti häntä siitä niin rajusti, että mykkä kiljahti tuskasta ja sai
-takaisin puhelahjansa aivan kuin ihmeen kautta alkaen törkeästi haukkua
-Pikku Johnia. Sitten Pikku John yritti iskeä sokeaa päähän. Mutta
-eikös hypännytkin sokea ketterästi syrjään ja väistänyt iskua, silmät
-sepposen selällään tähystellen jättiläisen aseen seuraavaa iskua.
-Rampa heitti kainalosauvansa, laski molemmat jalkansa maahan, loikkasi
-ovelle ja juoksi pakoon henkensä kaupalla, vikkelästi kuin jänis, ja
-mykkä seurasi häntä. Toiskätinen pisti esiin toisenkin käden ryysyisen
-mekkonsa alta ja tarttui sauvaan, jonka rampa oli heittänyt luotaan.
-
-    John mykän nipisti ulvomaan,
-        Pani sokean näkemään,
-    Sai juosta, rampana ollut ken
-        Oli vuosia seitsemän.
-
-Kaksi miestä oli paennut ja kaksi siis oli jäljellä, sillä Pikku John
-seisoi heidän ja oven välissä.
-
-Nämä kaksi kerjäläistä yrittivät taistellen tunkeutua huoneesta,
-mutta turhaan he rimpuilivat. Iso repaleinen miehen koljo väisti
-heidän kaikki iskunsa ja antoi heille niin hirveitä vastaiskuja, että
-he horjuivat vasten huoneen seiniä, jolloin mekkojen alla olevat
-rahamassit helähtivät.
-
-    Ja seinään heidät mätkähyttäin
-        John rajusti lennättää,
-    Ihan tuppasi vaan se laulattamaan,
-        Kulta seinään kun helskähtää.
-
-"Riisuutukaa konnat -- riisuutukaa!" karjui Pikku John, ja aivan häntä
-nauratti, kun hän ajatteli, että oli saanut pidätetyksi joukkueen
-rahankantajat. "Riisuutukaa, tai muserran luunne."
-
-Kerjäläiset olivat haluttomia luopumaan aarteestaan, mutta jättiläisen
-sauva oli liian kammottava; he eivät uskaltaneet vastustaa kauemmin.
-
-"Viitat ja takit yltänne!" huusi Pikku John, ja miehet tottelivat.
-
-"Pussit ja laukut maahan!" hän sanoi, ja happamin naamoin kerjäläiset
-irroittivat kilisevät laukkunsa ja laskivat ne maahan.
-
-"Nyt korjatkaa luunne!" huusi Pikku John, "tai tämä minun sauvani
-putoaa", ja tuota kauheaa sauvaa peläten he pakenivat huoneesta.
-
-Pikku John rupesi sitten tarkastamaan kerjäläisten vaatteita ja löysi
-pian muutamia aika raskaita pusseja.
-
-"Ahaa!" sanoi iso mies itsekseen, "onpa totisestikin moni pullea
-kukkaro tyhjennetty näihin pusseihin. Katsotaanpa, mitä tähän vaippaan
-on ommeltu, sillä kovinpa se tuntuu raskaalta."
-
-    Hän kaavusta munkin kultaista
-        Kolme sataa puntaa toi.
-    "Onnen poika se on", sanoi Pikku John
-        "Ken näitä katsella voi."
-
-    Mutta laukusta kerjurin vieläkin
-        Kolme sataa ja kolme hän sai.
-    "Jos vettä ken juo, kunis riittävi nuo,
-        Kurja kuolo sen kohtaa kai.
-
-    Nyt kerjurin ammatin heittää voin,
-        Onnen moisen kun saavutin.
-    Ja haluni ois, tästä paikalla pois,
-        Päästä Sherwoodin metsihin."
-
-Pikku John lähti viipymättä pois ja vikkelästi hän menikin. Kaiken
-yötä hän vaelsi ja oli aamun valjetessa ehtinyt Sherwoodin metsän
-rajoille. Hän työntyi metsään ja puhalsi silloin tällöin torveensa.
-Tan-ta-ra-raa! Tan-ta-ra-raa! kaikuivat iloiset sävelet kajahdellen
-metsäaukioita pitkin ilmoittaen hänen iloista ja hilpeää tuloaan.
-Samassa hän jo näkikin ryhmän miehiä, jotka olivat kuulleet hänen
-torvensa toitotukset ja tunteneet hänen kutsunsa ja rientäneet häntä
-vastaan. Etunenässä asteli johtaja.
-
-    "Kerro kuulumiset", sanoi Robin Hood,
-        "Kerjuu oivako ammatti?
-    Olen kiihkeän kärkäs tietämähän,
-        Miten seikkailu onnisti."
-
-Pikku John nauroi ja viskasi ryöstösaaliinsa johtajansa jalkoihin.
-Raskas rahasäkki helähti ja kilahti maahan pudotessaan.
-
-"Mitä siinä on?" huusi Robin Hood ihmeissään. "Mitä tämä tietää, Pikku
-John?"
-
-    "Hyvät uutiset on", sanoi Pikku John.
-        "Kerjuu oivasti onnisti.
-    Kuussataa ma sain, punakullassa vain,
-        Sulle kantelin kauniisti."
-
-Hän aukaisi laukut ja kaatoi rahat hämmästyneiden ystäviensä nähtäväksi.
-
-"Mutta kautta Maarian, Pikku John!" huudahti Robin Hood, "oletpa
-todellakin ollut mainio kerjäläinen. Onhan siinä mahtava kasa rahoja!
-Mistä ne olet saanut?"
-
-Pikku John kertoi seikkailunsa ja toverit nauroivat makeasti kun
-kuulivat, miten petkuttajia oli petkutettu. He kantoivat sitten rahat
-aarrekammioon, ja illalla vietettiin iloinen juhla kerjurikuningas
-Pikku Johnin kunniaksi.
-
-
-
-
-XXIII luku
-
-ROBIN HOOD JOUTUU VIHDOIN SHERIFFIN KYNSIIN, JA MITÄ SITTEN TAPAHTUU
-
-
-    Se varhain aamuna toukokuun
-        Oli aikana helluntain,
-    Kun paistoi päivä, ja lintusten
-        soi sävel riemukkain.
-
-Ihanampana ei valkene toukokuinen aamu kuin valkeni seuraava
-sunnuntaiaamu sen jälkeen kun Pikku John oli palannut kerjuuretkeltään.
-Aurinko paistoi kirkkaana ja polttavana, ja nuoret lehdet värähtelivät
-sen sulotuoksuisen, vienon tuulenhengen vaikutuksesta, joka leppoisana
-leyhyi metsän läpi. Nurmet kukkivat kirjavanaan ja täplikkäät hirvet
-olivat paenneet aurinkoisilta ylängöiltä metsän varjoon: oli ihanan
-alkukesän ihanimpia päiviä. Oli helluntai.
-
-"No onpa tämä aamu todella ihana", sanoi Pikku John, "ja yhtä ihanaksi
-tunnen oman oloni: ei ole koko kristikunnassa tänään iloisempaa ihmistä
-kuin minä."
-
-Mutta Robin Hood ei vastannut mitään, ja Pikku John huomasi, että
-päällikön kulmilla leijaili pilvi.
-
-"Pois huolet nyt, hyvä johtaja", sanoi Pikku John, "onhan nyt ihana
-toukokuun aamu."
-
-"Se minua huolettaa", sanoi Robin Hood, "etten tämmöisenä juhlapäivänä
-pääse kuulemaan messua enkä saarnaa. Onpa jo aikoja kulunut siitä, kun
-olen ollut kirkkojumalanpalveluksessa."
-
-"Ei ole lähempänä kirkkoa kuin Nottinghamissa", sanoi lähellä seisova
-Much Myllärinpoika.
-
-"No sitten lähden Nottinghamiin!" huudahti Robin tehden hänelle
-ominaisen äkkipäätöksen. "Niin, minä käyn Nottinghamin Pyhän Marian
-kirkossa vielä tänä päivänä."
-
-Much ja Pikku John koettivat saada häntä luopumaan päätöksestään, mutta
-turhaan.
-
-"Ei kukaan epäile minun tulevan sunnuntaina kaupunkiin", vastasi Robin.
-"Puen itseni harmaaseen pukuun ja panen päähäni ison hupun, jonka vedän
-silmille. Olen siellä yhtä turvassa kuin metsäaukiolla."
-
-"No niin", sanoi Much, "ota sitten tusinan verran vankkoja aseistettuja
-miehiä matkaasi, että vaaran tullen saisit apua."
-
-"En", sanoi Robin. "Sellainen miesjoukko herättäisi huomiota portilla,
-mutta yksi tai pari miestä pääsisi huomiota herättämättä menemään.
-Kaikista iloveikoistani otan matkaan vain Pikku Johnin joustani
-kantamaan."
-
-Robin ja Pikku John lähtivät siis yhdessä matkaan metsän kautta
-Nottinghamiin päin. Mutta miten ollakaan, he siinä kulkiessaan
-joutuivat riitaan, ja väittely yltyi niin kiihkeäksi, että Robin Hood
-menetti malttinsa ja iski Pikku Johnia nyrkillä.
-
-Jättiläinen suuttui tästä loukkauksesta ja paljasti miekkansa.
-
-"Olisipa joku muu kuin päällikköni lyönyt minua", hän sanoi, "niin
-hänen verensä tahraisi tämän kirkkaan miekan. Hae siis mies itsellesi
-mistä haluat, Robin Hood, mutta minä en enää ole sinun miehiäsi."
-
-He erosivat vihassa toisistaan, ja Robin Hood jatkoi matkaansa
-Nottinghamiin päin Pikku Johnin palatessa takaisin metsään. Robinin
-viha haihtui pian ja häntä suretti kovin, kun hän oli suututtanut
-uskollisen seuralaisensa. "Minä rukoilen Pyhän Marian alttarin
-juurella, että Pikku John taas sopii kanssani", hän puheli nähdessään
-kaupungin ja korkealle sen muurien yli kohoavan kirkon tornin.
-
-Helposti hän pääsi portista, sillä vartijat eivät piitanneet
-talonpoikaispukuisesta, yksinäisestä kulkijasta, ja Robin asteli
-oikopäätä kirkkoon. Jumalanpalvelus oli juuri alkamassa, ja hän
-polvistui alttarin eteen rukoillen, että pääsisi lähtemään kaupungista
-yhtä turvallisesti kuin oli sinne tullutkin.
-
-Mutta kesken jumalanpalvelusta kirkkoon tuli mustapukuinen pitkä munkki
-ja alkoi hiljaa astella käytävää pitkin kuorissa olevaa paikkaansa
-kohti. Äkkiä hän pysähtyi pylvään suojaan ja tuijotti silmät suurina.
-Aivan pylvään takana oli hartaasti polvistuneena mies kirkon lattialle
-levitetyllä olkimatolla. Mies oli harmaapukuinen ja hänen huppunsa oli
-valahtanut niskaan, sillä hän kohotti päätään innokkaan tarkkaavaisena
-jumalanpalvelusta toimittavaa pappia kohden.
-
-Musta munkki katsoi katsomasta päästyäänkin. Varmasti hän oli nähnyt
-nuo kasvot. Niin, nyt hän tiesi, ja munkin katseesta välähti viha ja
-suuttumus, kun hän pyörähti ympäri ja kiiti sukkelaan takaisin ovelle
-päin.
-
-Robin Hood oli yhä polvistuneena eikä aavistanut, että oli mitä
-suurimmassa vaarassa. Hän oli tietämätön siitä, että Pyhän Marian
-luostarin pääisännöitsijä oli hänet tuntenut ja että tämä nyt kaikella
-kiireellä riensi puuhaamaan hänen vangitsemistaan.
-
-Kun mustapukuinen munkki saapui kirkon ovelle, hän lähti juoksemaan
--- niin kiire hänellä oli ilmoittaa asiasta viranomaisille. Ensin hän
-riensi porteille ja puhutteli vartijoita. "Sulkekaa portit! Lukitkaa ja
-teljetkää ne!" hän huusi. "Suuri konna on kaupungissa. Päällänne saatte
-vastata, jos annatte ainoankaan ihmisen mennä tai tulla kunnes sheriffi
-antaa luvan."
-
-Vartijat sulkivat nopeasti portit ja asettuivat valppaina paikoilleen.
-
-"Nyt minulla on Robin Hood käsissäni, niin Robin Hood itse!" huusi
-musta munkki riemuiten sheriffin taloon rientäessään. "Hän ei pääse
-poistumaan kaupungista ja hän on meidän hallussamme kuin lintu
-satimessa."
-
-Muitta mutkitta musta munkki hyökkäsi sheriffin eteissaliin, jossa
-tapasi ison miehen istumassa velttona tuolissaan.
-
-"Nouskaa, herra sheriffi!" huusi luostarin isännöitsijä. "Nouskaa ja
-käskekää miehenne liikkeelle! Tuon suuria uutisia! Itse pääroisto on
-kaupungissa ja vangittavissa! Näin tuon kelvottoman konnan messua
-kuuntelemassa. Pahoin teidän kävisi, herra sheriffi, jos hän pääsisi
-kuninkaan tuomiota pakoon."
-
-"Mitä rähinää tämä on?" kysyi sheriffi happamen näköisenä, sillä hän
-oli herännyt päivällisunestaan eikä musta munkki kiireessään ollut
-muistanut mainita konnan nimeä. "Joku joutava koiransilmä tietenkin on
-käynyt luostarin kanakopissa."
-
-"Vai joutava koiransilmä!" ärjyi munkki. "Enkö sitten maininnut hänen
-nimeään? Vai joutava koiransilmä, herra sheriffi. Mutta minähän puhun
-Robin Hoodista!"
-
-Nyt sheriffi heräsi. Hän hypähti tuolistaan ja asettui päin mustaa
-munkkia, ja kaksi kiiluvaa silmäparia katseli vastakkain.
-
-"Robin Hood!" huudahti sheriffi. "Ja Nottinghamissako taas? Mahdotonta!"
-
-"Totta se on", huudahti luostarin isännöitsijä. "Aivan vastikään hänet
-näin Pyhän Marian messussa. Mitä! Luuletteko, että voisin erehtyä
-tuosta rotevasta roistosta, joka vihreällä salolla ryösti minulta
-satoja puntia ja saattoi minut hirvittävään pulmaan apotin kanssa? Ei,
-herra sheriffi, hänen kasvonsa eivät toki milloinkaan häivy mielestäni
--- eivät milloinkaan. Tuhansien joukosta tuntisin hänet."
-
-Sheriffi ei vieläkään oikein käsittänyt, että itse Robin Hood oli
-muurien sisäpuolella, mutta hän tarttui vyötäröllään riippuvaan
-hopeiseen vihellyspilliin ja puhalsi kutsun. Heti ilmestyi palvelija.
-
-"Käske Dickonin ja Halin ja kolmenkymmenen metsänvartijan olla
-valmiina", komensi sheriffi ja otti eteishuoneessa olevalta telineeltä
-haarniskansa. Sillä välin kun hän puki ylleen teräskypärän,
-teräsrenkailla päällystetyn ison nahkatakin ja miekan vyölleen, olivat
-miehet kokoontuneet ja he marssivat oikopäätä kirkkoon.
-
-Tämmöisen aseistetun joukon ilmestyminen kirkkoon sai aikaan suurta
-levottomuutta, mutta sheriffi huusi kirkkoväelle: "Älkää pelätkö, hyvät
-ihmiset, teille ei tapahdu mitään. Olen vain saapunut vangitsemaan
-joukossanne piileksivää kuuluisaa rosvoa."
-
-"Tuolla hän on", huusi mustapukuinen munkki. "Tuo harmaapukuinen mies,
-joka on polvistunut ison pylvään juurelle. Hän on Robin Hood."
-
-Kukaan ei ollut niin hämmästynyt kuin Robin Hood kuullessaan nimensä
-kaikuvan kirkossa. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että häntä
-oli tarkattu, ja hänen huppunsa oli nyt niin hyvin silmillä, ettei
-kasvoja näkynyt ollenkaan. Mutta voi sitä meteliä, mikä kirkossa
-syntyi, kun kansa kuuli, että tuo ylen kuuluisa henkipatto oli heidän
-joukossaan! Toiset tunkeutuivat eteenpäin nähdäkseen hänet, toiset
-pyrkivät paikalta pois, ja sheriffin miehet sulkivat Robinilta tien
-ovelle.
-
-Henkipatto käsitti, että ainoa pelastuskeino oli hyökätä rajusti
-hämmästynyttä vihollista vastaan ja siten yrittää pakoa. Yhtä ainoata
-asiaa hän itsekseen toivoi: "Olisipa nyt uskollinen Pikku John
-rinnallani! Mutta voi kovaa onnea! Tänään hän ei ole." Sitten hän
-paljasti miekkansa ja ryntäsi hyökkäävän leijonan tavoin sheriffin
-miehiä vastaan. Parikymmentä metsänvartijani käsittelemää miekkaa
-kohosi ilmaan ja monta iskua suunnattiin uhkarohkeaan henkipattoon.
-Mutta siinä mylläkässä metsänvartijat vain kolhivat toisiaan ja miekat
-kalskahtivat toisiinsa, joten ne siis eivät saaneet mitään aikaan.
-Robinin kirkas miekanterä sen sijaan välähti ilmassa ja kumosi miehen
-toisensa perästä. Hurjana taisteli sinä päivänä vapautensa puolesta
-Robin Hood. Kolmesti hän pääsi tunkeutumaan vihollistensa rintaman
-läpi, mutta yhä uusia vihollisia ilmestyi hänen tielleen, sillä joka
-suunnalta syöksyi vereksiä miehiä esiin. Henkipatto ryntäsi sinne
-tänne, jakeli iskuja joka suunnalle ja kaatoi metsänvartijan toisensa
-jälkeen.
-
-"Älkää surmatko häntä!" huusi sheriffi. "Iskekää maahan, mutta
-vangitkaa elävänä. Se on kuninkaan käsky."
-
-Robin kuuli äänen ja tunsi siitä sheriffin. Hän kääntyi ja miekka
-koholla syöksyi äkkiä vanhan vihamiehensä kimppuun. Sheriffi yritti
-välttää tätä rajua iskua ja kohotti kilpensä torjuakseen sillä Robinin
-häneen suuntaamaa hirveää iskua. Raskas miekka putosi ja kalskahti
-kilpeen temmaten sen sheriffin kädestä. Miekan vauhti ei siitä
-paljonkaan vaimentunut, ja ase iski sheriffin teräskypärään kaataen
-hänet permantoon. Onnekseen sheriffi sinä päivänä oli pannut päähänsä
-lujan kypärän, kuuluisan asesepän tekemän mestariteoksen, ja se oli
-hänen pelastuksensa. Jos se olisi ollut tavallista terästä, Robinin
-miekka olisi läpäissyt sen kuin paperihatun. Mutta tämä kypärä kesti
-iskun ja Robinin miekka katkesi kahtia.
-
-"Turma periköön sepän, joka sinut teki!" huusi Robin Hood viskaten
-luotaan katkenneen miekan, "sillä nyt seison aseettomana vihollisteni
-keskellä."
-
-Näin sanoen hän syöksyi lähimmän miehen kimppuun yrittäen vääntää
-häneltä paksua metsästyssauvaa, joka miehellä oli kädessä, mutta
-samassa hänet kampattiin takaapäin kumoon. Heti ryntäsi tusinan verran
-miehiä hänen kimppuunsa, ja sellaisen miesjoukon paino musersi hänet
-maahan. Hänen vihollisensa eivät hellittäneet hurjaa otettaan, ennen
-kuin hänet oli lujasti köytetty ja kädet ja jalat kahlehdittu.
-
-Sheriffi oli sillä välin taas päässyt jaloilleen, tosin pää melko
-pökerryksissä valtavan iskun jäljeltä, mutta iloisena siitä, että hänen
-päänsä oli säilynyt eheänä tuon erinomaisen teräskypärän turvissa ja
-melkeinpä ilosta mielettömänä ajatellessaan, että hänellä vihdoinkin
-oli hallussaan Robin Hood.
-
-"Viekää mies pois!" hän huusi. "Sulkekaa hänet linnantyrmän syvimpään,
-vankimpaan vankiluolaan ja kaksinkertainen vartiosto vartioikoon häntä
-yötä päivää."
-
-Niin tehtiin, ja Robin Hood suljettiin vankiluolaan, johon vain
-keskipäivän aikaan vähäinen valoviiru pääsi pilkistämään tiheän
-ristikon läpi. Seinät olivat seitsemän jalan vahvuiset ja ovi oli
-kolmessa lukossa.
-
-"Yrittäköön nyt murtautua sieltä vapaaksi, jos kykenee!" huudahti
-sheriffi. "Olen teljennyt vahvan varkaan vielä vahvempaan tyrmään, ja
-siellä hänen on pakko pysyä."
-
-"Miksi suljette hänet säilöön?" sanoi musta munkki, joka kiihkeästi
-halusi nähdä Robinin hirressä. "Miksi ette ripusta häntä oikopäätä
-hirsipuuhun. Olen kuullut teidän satoja kertoja uhkaavan hirttää hänet,
-kunhan vain saatte hänet kynsiinne."
-
-"Niin tekisinkin, jos asia riippuisi yksin minusta", murisi sheriffi.
-"Olisin antanut miesteni paikalla surmata hänet, jos olisin uskaltanut."
-
-"No miksi ette uskaltanut?" kysyi luostarin pääisännöitsijä. "Ken
-tohtii vastustaa sheriffin arvovaltaa!"
-
-"Yksi, joka on meitä kaikkia korkeampi", vastasi sheriffi hiljaisella
-äänellä, "kuningas! Hän on lähettänyt käskyn, että jos Robin Hood
-saadaan vangituksi, rosvon on odotettava kuninkaan päätöstä. Kuningas
-on kuullut puhuttavan niin paljon tuosta suurvarkaasta, että haluaa
-nähdä hänet."
-
-Hetkeen ei musta munkki virkkanut sanaakaan, vaan näytti otsa rypyssä
-miettivän. Sitten hän sanoi. "Herra sheriffi, minä se konnan keksin ja
-jätin teidän haltuunne."
-
-"Niinpä niin", sanoi sheriffi.
-
-"Vaadin siis itselleni oikeutta saada tiedottaa vangitsemisesta
-kuninkaalle."
-
-"Niinpä niin", nauroi sheriffi. "Saadaksenne hänen majesteetiltaan
-jonkin suuren suosionosoituksen."
-
-"Jos siitä palkkio saadaan, niin onhan oikeus ja kohtuus, että minä sen
-saan!" huudahti isännöitsijä.
-
-"Sitä en kiellä", vastasi sheriffi. "Toivon kaikesta sydämestäni, että
-vihdoinkin saatte suurituloisen apottikunnan hallittavaksenne. Olette
-tehnyt minulle suuren palveluksen ja mainitsen teistä kattavasti siinä
-kirjeessä, minkä tänään iltapäivällä kuninkaalle kirjoitan."
-
-"Ja minä lähden sitä viemään anivarhain huomisaamuna!" huudahti musta
-munkki lähtien oikopäätä tekemään matkavalmistuksia.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaiken sen sunnuntaipäivän vallitsi Nottinghamissa suuri levottomuus.
-Ihmiset riensivät sinne tänne puhuen Robin Hoodin vangitsemisesta,
-ja jokaisella, joka sinä aamuna oli ollut Pyhän Marian kirkossa, oli
-ympärillään väkijoukko, joka innokkaana kuunteli kertomusta kuuluisan
-rosvon hurjasta taistelusta. Mutta hiiskaustakaan kaikesta tästä ei
-kuulunut kaupungin muurien ulkopuolella olevalle maaseudulle. Sillä
-sheriffi oli kaksintanut joka portilla olevan vartioston ja jyrkästi
-kieltänyt ketään menemästä tai tulemasta kaupunkiin siihen asti, kunnes
-oli saanut tietää kuninkaan tahdon Robin Hoodin suhteen.
-
-"Jos ei ainoakaan ihminen poistu kaupungista", sanoi sheriffi,
-"niin on selvää, että Robin Hood on joukossamme. Jos ei ketään
-päästetä kaupunkiin, niin ei hänen roistojoukkonsa voi pujahtaa
-metsästä tänne auttamaan häntä." Nottinghamin kaupunki oli siis kuin
-piiritystilassa ja portit olivat teljettyinä ja lukittuina yötä päivää.
-Mutta siitä huolimatta Robinin miehet piankin saivat tiedon asiasta
-rajasuutari Lobbilta. Lobb oli ensimmäisiä, joka sai kuulla Robinin
-vangitsemisesta, ja heti kun pimeys oli peittänyt kaupungin, hän nousi
-talonsa katolle, joka oli aivan kaupungin muurissa kiinni. Hänellä
-oli seurassaan kaksi miestä, henkipattojen luotettavia ystäviä, ja
-nämä laskivat Lobbin köydellä maahan muurin toiselle puolen. Heti kun
-rajasuutari tunsi maan jalkojensa alla, hän irroitti köyden ympäriltään
-ja miehet vetivät sen takaisin; sitten Lobb riensi metsään minkä ikinä
-kykeni.
-
-Lobb tapasi henkipatot kovin levottomina kokoontuneina ison nuotiotulen
-ympärille sille metsäaukiolle, jossa heidän leirinsä sijaitsi. Joka
-mies näytti olevan huolissaan ja pelkäävän, että heidän johtajalleen
-oli tapahtunut jokin onnettomuus, koska Robin ei ollut palannut, ja
-muita onnettomampi oli Pikku John. Tuo hyvänsävyinen jättiläinen oli jo
-unohtanut Robinin äkkipikaisen iskun ja syytti nyt itseään siitä, ettei
-ollut pysynyt päällikkönsä seurassa.
-
-Olisi mahdotonta kuvailla sitä vihaa ja tuskaa, mitä henkipatot
-tunsivat kuullessaan, että heidän pahin aavistuksensa oli tosi ja
-että heidän rakas päällikkönsä oli lujassa säilössä Nottinghamin
-kaupungissa. Mutta Pikku John ei suostunut mitenkään uskomaan, että
-kaikkein pahin tapahtuisi.
-
-"Hän lähti Nottinghamiin rukoilemaan Pyhää Neitsyttä", sanoi Pikku
-John, "ja Pyhä Neitsyt auttaa häntä. Monenmonituista kertaa, veljet,
-on jalo päällikkömme ollut pahassa pulassa, mutta sittenkin pettänyt
-vihollisensa, ja olen varma siitä, että niin käy nytkin. Rohkaiskaamme
-mielemme, heittäkäämme tämä murehtiminen ja lähdetään pitämään
-kaupunkia silmällä. Koetetaan keksiä jokin neuvo miten pääsemme sinne
-vapauttamaan johtajamme."
-
-Jo ennen aamun valkenemista Pikku John oli väijyksissä Nottinghamin
-eteläisen portin edessä olevassa viidakossa. Hänen kanssaan oli Much,
-ja molemmat olivat riisuneet vihreän metsäpukunsa ja pukeneet ylleen
-tavallisen nahkatakin ja näyttivät karjanhoitajilta ja kauppiailta,
-jotka markkinoilta markkinoille matkaten ostavat ja myyvät karjaa.
-Siinä puvussa he eivät herättäisi huomiota, vaan voisivat vapaasti
-liikkua maaseudulla ja lähikylissä.
-
-Oli taas ihana toukokuun aamu, ja kun aurinko nousi kaikessa
-loistossaan, tuntui heistä tuskalliselta ajatella, että Robin Hood
-virui likaisessa, pimeässä vankiholvissa, jonne ei kuulunut lintujen
-laulu eikä lehtien hiljainen kahina. Silloin heidän huomionsa kääntyi
-portteihin, sillä he näkivät salaoven aukenevan ja kahden ratsumiehen
-tulevan esille. Toinen oli korskealla orhilla ratsastava mustapukuinen
-munkki, toinen valkoisen ratsun selässä istuva pienoinen aseenkantaja;
-salaovi suljettiin, ja munkki aseenkantajineen ratsasti sitä viidakkoa
-kohti, jossa Pikku John ja Much piileksivät.
-
-"Tunnen tuon mustan munkin", kuiskasi Pikku John toverilleen. "Se on
-Pyhän Marian luostarin pääisännöitsijä. Muistatko hänet, Much? Mehän
-korjasimme hänen satulalaukuistaan taiteemme sievoisen rahasumman."
-
-Much nyökkäsi ja totteli sitten Pikku Johnin kohotettua sormea, jolla
-tämä kehoitti heitä lähtemään viidakosta. Henkipatot tekivät kierroksen
-metsässä ja ilmestyivät sitten sille tielle, jota pitkin musta munkki
-matkasi, ja lähtivät astelemaan kaupunkia kohti. Eräässä tienmutkassa
-he kohtasivat munkin seuralaisineen ratsastamassa käymäjalkaa ja
-tiukkaan tarkkaillen, näkyisikö mitään vaarallista.
-
-Munkki silmäili tulijoita, mutta kun huomasi heidät tavallisiksi
-arki-ihmisiksi, jotka olivat likaisissa työpukimissa ja vaelsivat sauva
-kädessä tietä pitkin, hän ei yrittänytkään heitä väistää, ja samassa
-matkalaiset kohtasivat toisensa.
-
-"Hyvää päivää", sanoi Pikku John kumartaen mustapukuiselle munkille.
-"Nottinghamistako tulette?"
-
-"Nottinghamista", sanoi munkki.
-
-"Olkaa hyvä ja kertokaa meille, mitä sinne kuuluu", jatkoi Pikku John.
-"Maaseudulla on alkanut kiertää sellainen huhu, että Robin Hood niminen
-kelvoton henkipatto on eilen vangittu."
-
-"Siitä näkee, miten siivekkäitä tuollaiset uutiset ovat, vaikka kukaan
-ei käsitä, miten ne leviävät!" huudahti musta munkki. "En ymmärrä,
-miten huhu on sinut saavuttanut, mutta totta se on, hyvä naapuri. Tuo
-voimakas roisto vangittiin eilen Pyhän Marian kirkossa Nottinghamissa."
-
-"Aivanko totta?" huudahti Pikku John. "Se peijakas on ryöstänyt sekä
-minulta että tältä toveriltani. Kovin meitä haluttaisi kuulla koko
-asia."
-
-"Minultakin hän ryösti", sanoi musta munkki. "Satoja puntia se vietävän
-konna riisti minulta; mutta kostinpa eilen. Minä hänet keksin ja
-ilmoitin sheriffille. Minusta etupäässä riippui hänen vangitsemisensa,
-ja minulle siis saatte olla siitä kiitollisia."
-
-"Palkitkoon teitä taivas ansionne mukaan", sanoi Pikku John, "ja mekin
-haluamme teitä palkita, jos vain suinkin kykenemme. Ja luvallanne
-seuraamme nyt teitä matkallanne, sillä Robin Hoodilla on monta rajua
-miestä tässä metsässä, ja jos he tietäisivät teidän matkaavan tätä
-tietä, olisi se varmasti teidän surmanne."
-
-"Sen tiedän", vastasi munkki, "mutta meillä on hyvät hevoset ja me
-ratsastamme pakoon heti, kun vaara uhkaa."
-
-"Ei ole aina helppo ajoissa huomata uhkaavaa vaaraa", sanoi Pikku John
-pudistaen vakavasti päätään, "siksi saatamme teidät metsän läpi."
-
-He siis jatkoivat matkaansa rupatellen keskenään, ja musta munkki oli
-urotyöstään niin ylpeä, ettei voinut olla yhä uudestaan kerskumatta
-siitä ja kirjeestä, jota oli kuninkaalle viemässä.
-
-Samassa matkalaiset saapuivat paikkaan, missä tie kulki ahtaan solan
-pohjaa, ja tien kolkoimmassa kohdassa Pikku John äkkiä tarttui munkin
-hevosta suupieliin. Musta munkki arvasi oitis asian oikean laidan ja
-tempasi vaippansa alta tikarin iskien sillä Pikku Johnia. Pikku John
-sieppasi miekkansa ja iski mustaa munkkia niin rajusti, että tämä
-suistui kuolleena maahan.
-
-"Hän toimitti päällikkömme tukalaan asemaan", sanoi Pikku John
-Muchille, "eikä pidä hänen sinä ilmoisna ikänä siitä kuninkaalle
-kertoman."
-
-Much oli tarttunut pienen aseenkantajan hevosen suupieliin ja puhalsi
-nyt torveensa. Pian ilmestyi näkyviin joukko heidän miehiään, ja Pikku
-John käski heidän haudata musta munkki ja viedä pieni asepoika hyvään
-talteen, kunnes hän ja Much tulisivat takaisin.
-
-Sitten Pikku John otti munkilta kirjeet ja nousi hevosen selkään. Much
-nousi aseenkantajan hevosen selkään ja he ratsastivat Lontooseen.
-
-Perille saavuttuaan he kyselivät tietä kuninkaan palatsiin, ja heidän
-sisälle pyrkiessään ovenvartija kysyi heidän asiaansa.
-
-"Me tuomme herra kuninkaallemme kirjeitä Nottinghamin sheriffiltä",
-vastasi Pikku John, "emmekä saa antaa niitä muille kuin hänelle
-itselleen."
-
-Heidät vietiin isoon saliin, missä kuningas istui isossa tuolissa, ja
-häntä ympäröi joukko herroja. Pikku John laskeutui polvilleen ja ojensi
-kirjettään.
-
-"Varjelkoon teitä taivas, armollinen ruhtinaamme -- varjelkoon teitä
-taivas, armollinen kuninkaamme", sanoi Pikku John. "Olen tuonut teidän
-majesteetillenne nämä kirjeet Nottinghamin sheriffiltä."
-
-Kuningas otti kirjeet, avasi ja luki ne, ja polvistuneena Pikku John
-katseli ihaillen kuningasta. Ja olipa syytäkin Pikku Johnin ihailla
-tuota jaloa olentoa, Rikard Leijonamieltä. Uljaat, kauniit kasvot,
-kirkkaat, siniset silmät, komea, käskevä vartalo, kaikki Rikardissa oli
-kuningasta, ja Pikku John painoi joka piirteen mieleensä, jotta hän
-Sherwoodiin palatessaan osaisi kuvata tovereilleen tuon kuninkaallisen
-soturin.
-
-Äkkiä Rikard kohotti toisen kätensä ja läimäytti kaikuvasti
-valtaistuinta muistuttavan tuolinsa käsinojaa.
-
-"Mitä arvelette, hyvät herrat?" hän huudahti. "Tässä on todellakin
-tervetulleita uutisia Nottinghamin sheriffiltä. Hän on vanginnut tuon
-Sherwoodin metsän mahtavan henkipaton, Robin Hoodin; mies on nyt
-hyvässä tallessa ja odottaa määräystäni."
-
-"Hyviä uutisia -- hyviä uutisia, herra kuningas!" huudahti Herefordin
-lihava piispa, joka oli valtaistuimen ympärillä olevien kirkonmiesten
-joukossa. "Onpa todellakin nyt hallussanne kristikunnan suurin roisto.
-Olen kai kertonut teidän majesteetillenne, miten tuo konna minut
-rosvosi ja miten pahasti hän usein on minua kohdellut? Kerran hän
-huvikseen pakotti minut tanssimaan metsässä ja kerran hän lähetti minut
-takaisin Nottinghamiin kasvot päin hevosen häntää. Olen hyvin iloinen
-kuullessani, että hän vihdoinkin on teidän majesteettinne hallussa ja
-että hänet kohta hirtetään."
-
-Tämän sanottuaan piispa huohotti ja läähätti osaksi siitä syystä, että
-innoissaan oli puhunut niin nopeasti, osaksi siksi, että Robin Hoodin
-nimen kuuleminenkin sai hänet aina raivoon.
-
-Kuningas hymyili ja katsahti taas kirjeeseen; häntä ei näyttänyt
-kovinkaan liikuttavan piispan kertomus kokemistaan loukkauksista ja
-kärsimyksistä.
-
-"Enpä ole, totta vie, niin kovasti halunnut tavata ketään muuta miestä
-iloisessa Englannissa kuin tätä Robin Hoodia", sanoi kuningas. "Haluan
-kuulla, miten hän joukkoaan johtaa ja nähdä minkälainen on mies, joka
-hallitsee metsää samalla tavalla kuin minä, kruunattu kuningas, tätä
-maata."
-
-Seurasi hetken hiljaisuus, sitten kuningas kohotti katseensa paperista
-ja katsoi kirkkailla sinisilmillään tiukasti Pikku Johniin.
-
-"Miehet", hän sanoi, "tässä sanotaan, että kirjeen tuoja on munkki,
-Pyhän Marian luostarin pääisännöitsijä. Missä hän on? Ja miten se on
-sinun haltuusi joutunut?"
-
-Mutta Pikku Johnilla oli vastaus valmiina. "Luvallanne, armollinen
-herra", sanoi henkipatto. "Munkki kuoli matkalla ja kirjeet uskottiin
-minulle; minun oli tuotava ne teidän majesteetillenne."
-
-Kuningas nyökkäsi huolettomasti, sillä häntä ei liikuttanut se, miten
-uutinen oli hänelle saapunut, kunhan se vain oli tosi.
-
-"No niin, haluan nähdä tuon Robin Hoodin", sanoi Rikard, "ja koska sinä
-olet tuonut minulle tämän tiedon, niin saat tuoda hänet minun eteeni."
-Pikku John kumarsi maahan asti.
-
-Kuninkaallisen suosionsa merkiksi Rikard kuningas antoi sanantuojille
-kahdenkymmenen punnan palkkion ja korotti heidät henkivartijoikseen;
-heidän oli liityttävä hänen seurueeseensa, kun he olivat tuoneet Robin
-Hoodin Lontooseen.
-
-Korkeimman omakätisesti hän ojensi kuninkaallisen sinetin Pikku
-Johnille ja käski hänen näyttää sen Nottinghamin sheriffille
-ja sanoa tälle, että tämä luovuttaisi vangin ja antaisi mukaan
-nelikymmenmiehisen vartioston Robin Hoodin kuljettamiseksi kuninkaan
-luo. Pikku John hyvästeli Rikard kuningasta ja ratsasti takaisin
-Nottinghamiin, Much matkatoverinaan ja kuninkaan sinetti huolellisesti
-poveensa kätkettynä.
-
-Nottinghamin portille saavuttuaan he huomasivat sen suljetuksi ja
-Pikku John kolkutti sitä kovasti ja huusi vartijoita. Pian kurkistikin
-vartija muurin yli ja kysyi hänen asiaansa.
-
-"Mitä tämä on?" huusi Pikku John ollen olevinaan kovin kummissaan.
-"Portit suljettu ja teljetty keskellä kirkasta päivää! Onko uni
-pettänyt sinut, vartija?"
-
-"Ei", vastasi vartija. "Portit pidetään yötä päivää lukossa, koska
-meillä on Robin Hood suljettuna ankaraan vankeuteen, ja portit täytyy
-teljetä, etteivät hänen miehensä pääsisi hyökkäämään kaupunkiin. Nytkin
-he alituisesti ampuvat muureilla olevia miehiämme ja ovat jo surmanneet
-monta."
-
-"No niin, minulle kuitenkin saat avata, sillä tuon käskyn
-kuninkaaltamme sheriffille."
-
-Sen kuultuaan vartija päästi heidät portista sisään ja heti sen
-jälkeen portti taas suljettiin ja teljettiin. Pikku John huomasi, että
-porttiholvia vartioi monilukuinen aseistettu miesjoukko.
-
-"Minun täytyy tavata sheriffi heti paikalla", sanoi Pikku John, ja
-hänet vietiin sheriffin taloon, missä hän tapasi sheriffin istumassa
-etuhuoneessa.
-
-"Tuon käskyä kuninkaalta", sanoi Pikku John, vetäen kuninkaan sinetin
-povestaan ja näyttäen sitä sheriffille. Kun sheriffi näki sinetin, hän
-nousi tuoliltaan, sieppasi hupun päästään ja kumarsi niin syvään kuin
-itselleen kuninkaalle.
-
-"Mikä on herrani ja kuninkaani tahto?" kysyi sheriffi.
-
-Pikku John kertoi kuninkaan määräykset ja sheriffi lupasi toimittaa ne.
-
-"Entä mitä tehtäneen kavaltajalle, kun olette hänet kuljettaneet
-Lontooseen?" kysyi sheriffi.
-
-"Hirsipuuhun ripustamisesta kuulin puhuttavan", vastasi Pikku John.
-
-"Hyvä, hyvä!" sanoi sheriffi iloissaan, "sehän on sopiva loppu
-mokomalle roistolle. Entä missä on musta munkki, joka vei kirjeeni
-perille? Hän odotti suosionosoitusta kuninkaalta, kun vei niin
-mieluisia uutisia."
-
-"Kyllähän hän saikin", sanoi Pikku John. "Hän sai niin suuren
-korotuksen, ettei ikinä enää Nottinghamiin palaa. Hänelle annettiin
-mainio palkkio."
-
-"Rahaako vai maata?" kysyi sheriffi.
-
-"Maata", vastasi Pikku John. "Hän sai niin paljon maata, että se
-hyvin riittää hänelle. Mutta minun on tovereineni lähdettävä tästä
-majataloon, herra sheriffi, lepäämään ja virkistymään. Meidän on
-huomenna lähdettävä matkaan vankeinemme ja me olemme väsyneet."
-
-"Eihän toki!" huudahti sheriffi. "Ette saa mennä majataloon tänä
-päivänä. Teidän pitää olla minun vierainani ja illalla pidän teille
-iloiset juhlat, ja saakoon kuningas kuulla, että minä tiedän, miten
-hänen sanansaattajiaan on kestittävä."
-
-Sheriffi pani siis illalla toimeen suuret juhlat kuninkaan
-sanansaattajien kunniaksi, ja viini ja olut virtasivat tulvanaan,
-ja kaikki joivat kuninkaan terveydeksi ja Robin Hoodin onnelliseksi
-hirttämiseksi.
-
-    Piti pidot Johnille sheriffi,
-        Hyvät viinit tarjota ties;
-    vaan yöllä lähtivät vuoteilleen
-        Ja levollen joka mies.
-
-Pikku Johnille annettiin eteishuoneen kyljessä oleva pienoinen huone,
-ja Much makasi Pikku Johnin jalkapäässä olevalla makuulavalla.
-Toverukset odottivat, kunnes talossa kaikki oli hiljaista, ja nousivat
-sitten, käärivät vaipan ympärilleen ja ottivat miekan käteensä.
-He astuivat hiljaa eteishuoneeseen ja menivät sen poikki siihen
-huoneeseen, missä tiesivät sheriffin nukkuvan. Heidän oli liikuttava
-ylen varovasti, sillä sheriffin miehet nukkuivat tulen edessä ja
-eteishuoneen lattialle levitetyillä oljilla. Mutta miehet olivat kaikki
-täynnä väkevää olutta ja nukkuivat sikeästi, ja kun henkipatot tulivat
-sheriffin huoneeseen, he huomasivat, että hänkin nukkui juopuneen
-unta. Se teki Pikku Johnille helpoksi vetää sheriffin sormesta hänen
-sormuksensa, eivätkä he muuta kaivanneetkaan.
-
-Sitten he menivät ulko-ovelle ja tapasivat ovenvartijan nukkumassa yhtä
-sikeästi kuin muutkin, sillä tämä oli yhtäläisesti juonut ja mässännyt.
-Pikku John ja Much avasivat siis oven ja kulkivat pimeitä ja hiljaisia
-katuja, kunnes saapuivat vankilan luo, missä heidän johtajansa virui.
-Sitten he kolkuttivat miekan kahvalla raudoitettuun oveen, niin että
-vankilan käytävät kaikuivat. Melu sai vartijan jalkeille, ja soihtu
-kädessä hän tuli ovelle ja kysyi, keitä ulkona oli.
-
-"Robin Hood on murtautunut vankilasta ja karannut!" huusi Pikku John.
-"Olet leväperäinen vartija."
-
-"Kautta kunniani, sepä vasta valhetta", vastasi vartija. "Hän on
-hyvässä tallessa syvimmässä, pimeimmässä vankiholvissa. Vasta juuri
-kävin häntä katsomassa, ja kahleet olivat eheät."
-
-"Oli miten tahansa, omin silmin meidän on nähtävä hänet", sanoi Pikku
-John. "Ja meidän on saatava varmuus siitä, että hän on varmassa
-tallessa."
-
-"Keitä sitten olette?" huusi vartija.
-
-"Olemme kuninkaan sanansaattajia, jotka tänään saavuimme kaupunkiin",
-vastasi Pikku John, "ja meillä on mukanamme sheriffin antama
-tuntomerkki, jotta tietäisit meidät luotettaviksi miehiksi."
-
-Ovessa oli pieni, luja ristikko, jotta vartija siitä voisi nähdä ulkona
-olijat. Soihdun valo virtasi ristikon läpi, ja Pikku John asetti
-sheriffin sormuksen hyvään valaistukseen. Vartija näki ja tunsi sen ja
-avasi kiireesti oven. Pikku John hyökkäsi sisälle ja tarttui vartijaa
-kurkkuun, jottei tämä voisi huutaa ja hälyttää apua. Myös Much syöksyi
-sisälle ja sitoi vartijan käsistä ja jaloista viittansa alla tuomallaan
-köydellä. Sitten vartijan pää sidottiin tämän omaan nuttuun, ja hänen
-vyötäisillään oleva iso avainkimppu joutui Pikku Johnille.
-
-"Nyt rupean minä vartijaksi", sanoi Pikku John. Ensi töikseen hän
-telkesi oikean vartijan vankiholviin. Sitten hän otti soihdun ja lähti
-laskeutumaan rappuja alas niitä vankikopperoita kohti, jotka olivat
-kaikkein syvimmällä. Siellä hän näki kolmella isolla teräslukolla
-suljetun oven ja heti paikalla hän rupesi sovittelemaan avaimia
-lukkoihin, sillä hänestä tuntui varmalta, että hänen päällikkönsä oli
-suljettu sinne.
-
-Kuutta tai seitsentä avainta hän koetti, ennen kuin osui oikeaan,
-mutta vihdoin kolmaskin riippulukko oli auki ja sen käyrä rautakoukku
-vedetty paksusta sinkilästä. Sitten Pikku John aukaisi oven ja meni
-vankiholviin. Kopin äärimmäisessä kolkassa makasi olkialustalla lujasti
-sidottu mies, ja heti kun soihdun valo sattui häneen, Pikku John tunsi
-hänet ja juoksi sinne. Robin Hood, sillä hän se oli, nousi istumaan
-ja katseli silmät sirrillään tulijoihin, sillä soihdun kirkas valo
-häikäisi häntä, niin pitkän aikaa hän oli virunut synkässä pimeydessä.
-
-"Johtaja, johtaja, minä täällä olen! Nouse, johtaja ja pakene!"
-
-"Pikku John!" kuiskasi Robin ihmeissään, sillä vaikka hän tunsi äänen,
-hän tuskin uskalsi uskoa korviaan.
-
-"Niin, johtaja, minä tässä olen", ja Pikku John tempasi terävän
-veitsensä ja vapautti muutamin sukkelin sivalluksin Robinin siteistä.
-Sitten hän veti viittansa alta varamiekan ja antoi sen Robinille, joka
-hypähti pystyyn ilosta suunniltaan, kun tunsi siteensä katkotuiksi ja
-kädessään hyvän miekan, jolla saattoi puolustaa henkeään.
-
-Samassa kuului Muchin kova varoitushuuto. Hän oli jäänyt vartioimaan
-paluutietä. Robin Hood ja Pikku John ryntäsivät kivirappuja ylös,
-ja kun he menivät kuulivat he yläpuoleltaan miekkojen kalsketta ja
-äänekästä melua. He riensivät yläkäytävään ja tapasivat Muchin viiden
-aseistetun miehen ankarasti ahdistamana. Miehet olivat rientäneet sinne
-vahtihuoneesta, kun olivat kuulleet outoa ääntä. Kauheasti karjaisten
-Pikku John loikkasi keskelle taistelun hälinää, ja käden käänteessä
-vartijat hätistettiin takaisin huoneeseen, missä he olivat nukkuneet.
-
-"Pois! Pois!" huusi Pikku John. "Tämä metakka herättää koko kaupungin
-ja vieläpä hyvin nopeasti. Seuratkaa minua!" ja hän vei heidät
-ulko-ovelle, joka oli jäänyt sepposen selälleen.
-
-"Länsiportille!" huusi Robin Hood, kun he pääsivät kadulle. "Sitä
-vartioidaan aina huolettomimmin."
-
-Mutta samassa alkoi tornissa soida hälytyskello. Joku oli rientänyt
-sitä soittamaan ja herätteli sillä nyt kaikin voimin kaupunkia.
-
-"Millään portilla ei nyt ole huoletonta vahtia, johtaja", huusi
-Pikku John kuullessaan ison kellon jyrisevät kumahdukset nukkuvassa
-kaupungissa. "Tuo kello saa kaikki valppaiksi ja tuossa tuokiossa
-kaikki kadut ovat täynnä vihollisia. Tänne päin! Tänne päin!" ja hän
-hyökkäsi ahtaaseen kujaan ja toverit seurasivat häntä.
-
-Yö oli niin pimeä, etteivät nuo kolme toverusta kyenneet erottamaan
-edes toisiaan. Pikku John pysähtyi hetkeksi ja pisti viittansa helman
-Robinin käteen. Much tarttui Robinin takin liepeeseen, ja näin he
-pysyttelivät yhdessä ja seurasivat Pikku Johnia, kun tämä luikerteli
-parin kolmen kujan läpi, sillä hän tunsi Nottinghamin joka kolkan sekä
-päivällä että yöllä. Vihdoin hän pysähtyi erään katoksen suojaan, ja
-nuo kolme pakolaista seisoivat liikahtamatta kuunnellen kaupungissa
-syntyvää hälinää. Kello soi yhä hurjasti, ja ikkunoihin alkoi ilmestyä
-valoja ja ihmiset riensivät asunnoistaan kysellen, uhkasiko kaupunkia
-tuli vai rosvot.
-
-"Seisokaa alallanne, kunnes väentungos käy tiheäksi", kuiskasi Pikku
-John. "Sitten yhdymme heihin ja piileksimme heidän joukossaan."
-Pian riensi siitä ohi joukko kaupunkilaisia seipäät ja tapparat
-käsissään ja joillakin lyhdyt mukanaan, eikä kestänyt aikaakaan,
-ennen kuin jo kansaa joukoittain juoksenteli edestakaisin kysellen,
-mitä oli tapahtunut, ja silloin nuo kolme ystävystä uskalsivat jättää
-suojapaikkansa ja liikkua väkijoukossa huomiota herättämättä. Pikku
-John kulki taas edellä, ja pian toverit ymmärsivät, että hän pyrki
-rajasuutari Lobbin asunnolle. Juuri saapuessaan sen kujan päähän, missä
-Lobb asui, kuulivat he erään miehen huutavan toiselle: "Robin Hood on
-päässyt vankilasta ja paennut. Hän on murtautunut vankeudesta, ja nyt
-portit pidetään tarkasti suljettuina ja kaupunki tarkastetaan talo
-talolta."
-
-"Taitavatpa puhua meistä", nauroi Pikku John. "Meidän on poistuttava
-Nottinghamista niin pian kuin suinkin."
-
-He riensivät siis sukkelaan kujan päähän ja kolkuttivat hiljaa
-ikkunaluukulle, ja Lobb itse tuli katsomaan, keitä siellä oli. Suutari
-avasi luukun, ja Pikku John pisti päänsä aukosta sisään, sillä ikkuna
-oli vain seinässä oleva aukko ilman lasia.
-
-"Lobb", kuiskasi Pikku John, "oletko yksin kotona?"
-
-"Olen, John", kuiskasi suutari vastaan, sillä hän tunsi Pikku Johnin
-äänen, vaikka tämä puhuikin hiljaa.
-
-"No avaa ovi ja päästä meidät sisään", sanoi iso mies, ja ovi aukeni ja
-he menivät huoneeseen. Lobb sulki ikkunaluukun ja sytytti lampun. Kun
-hän näki Robin Hoodin kodissaan, oli hän ylen ihastunut ajatellessaan,
-että tuo kuuluisa henkipatto näin oli päässyt vihollisiltaan pakoon.
-
-"No kiiruhda nyt, Lobb", sanoi Pikku John. "Samalla tavalla kuin
-itse pääsit kaupungista silloin, kun tulit meille ilmoittamaan, että
-johtajamme oli vangittu, samoin täytyy meidän tänä yönä paeta täältä."
-
-"Tulkaa katolle", sanoi Lobb. "Köysi on valmiiksi vyyhdettynä tikkaiden
-päässä."
-
-He lähtivät siis nousemaan tikkaita suutarin talon katolle ja
-kiipesivät sieltä muurin harjalle. Köysi sidottiin sitten Robinin
-vyötäisille ja ystävät laskivat hänet maahan. Sitten laskettiin
-Much, mutta Pikku John kävi riippumaan muurin reunasta ja hyppäsi
-siitä maahan, sillä yksinään Lobb ei olisi kyennyt kannattamaan
-hänen painavaa ruumistaan. Sitten Lobb veti nopeasti köyden takaisin
-ja palasi asuntoonsa, samalla kun nuo kolme toverusta riensivät
-matkoihinsa pimeän turvissa. Siinä heidän juostessaan kuului kukon
-huuto, ja Robin Hood katsahti itään. "No totta totisesti!" hän sanoi,
-"emme ole lähteneet hetkeäkään liian aikaisin pakoon. Tuolla jo päivä
-koittaa", sillä idän taivas kajasti harmaana ja kohta oli päivä
-valkeneva, ja he juoksivat vieläkin kiivaammin.
-
-Kaupungissa sheriffi odotti päivän valkenemista. Hän oli varma että
-kunhan vain päivä tulisi, hän saisi uudelleen vangituksi Robin Hoodin.
-Hän oli herännyt unestaan hätäkellon kalkatukseen ja oli suunniltaan
-vihasta kun sai tietää, että hänen kuuluisa vankinsa oli murtautunut
-vankilasta. Ja vihan kintereillä seurasi pelko, ja sheriffi vallan
-värisi.
-
-"En uskalla enää milloinkaan katsoa kuningasta silmiin", hän huudahti,
-"sillä jos astun hänen eteensä ilman Robin Hoodia, hän hirttää minut
-arvelematta. Tunnen hänen luonteensa." Sheriffi siis jatkoi etsimistä
-ylen raivoissaan, ei ainoastaan sen toivon kannustamana, että saisi
-pujottaa nuoran Robinin kaulaan, vaan haluten myös kiihkeästi pysyttää
-sen poissa omasta kaulastaan.
-
-Kun hän sai kuulla, ettei kukaan ollut kulkenut porttien kautta,
-tunsi hän itsensä hieman rauhallisemmaksi. "Se konna piileksii jonkun
-kaupunkilaisystävänsä luona", hän sanoi. "Kohta päivä valkenee, ja me
-tarkastamme talot ja hökkelit ja vajat, kunnes löydämme hänet."
-
-Lupauksensa mukaan sheriffi todellakin tarkasti koko kaupungin talo
-talolta, kellarista ullakkoon, mutta kaikki turhaan. Hän sitä tosin ei
-tiennyt, mutta hänen etsiessään Robin oli iloisessa Sherwoodissa, sydän
-yhtä keveänä kuin taivaan linnulla, joka aurinkoisena toukokuun aamuna
-visertelee metsässä. Yhä uudestaan hän kiitti hyviä ystäviään, jotka
-olivat pelastaneet hänet tuosta kauhun paikasta, ja hänen miehensä
-heiluttivat jousiaan ilmassa ja hurrasivat yhä uudestaan siitä ilosta,
-että johtaja taas oli vahingoittumattomana heidän joukossaan. Sitten
-sanoi Pikku John Robin Hoodille: "Johtaja, olen kostanut pahan hyvällä,
-sillä en sietänyt ajatusta, että sinä olit pidätettynä ja saisit kärsiä
-häpeällisen kuoleman. Nyt olen tuonut sinut eheänä metsän suojaan, jää
-hyvästi ja voi hyvin."
-
-"Ei, ei, Pikku John!" huusi Robin. "Älä jätä minua tuon äkkipikaisen
-iskun tähden, jota heti katkerasti kaduin. Toden totta, olet sopivampi
-johtajaksi kuin minä. Teen sinut nyt itseni ja miesteni johtajaksi:
-sinä olet tästälähin päällikkömme."
-
-Pikku Johnin hyvä sydän heltyi tällaisesta johtajan jalomielisestä
-tarjouksesta ja hän hyppäsi Robin Hoodin rinnalle. "Ei toki, johtaja",
-hän sanoi, "se ei, totta vie, milloinkaan saa tapahtua. Seuraan sinua
-niin kuin ennenkin enkä muuta asemaa itselleni halua kuin olla Robin
-Hoodin mies."
-
-Ja niin seisoivat Robin Hood ja Pikku John taas metsän sydämessä
-johtajana ja rivimiehenä. Ja iloiset henkipatot panivat tämän
-erinomaisen päivän muistoksi toimeen riemujuhlan.
-
-Sheriffi taas oli aivan epätoivoinen kun kuuli, että Robin Hood vaelsi
-metsässä yhtä iloisena kuin ennenkin. Hän kirjoitti hyvin nöyrän
-kirjeen kuninkaalle ja pyysi Rikardia antamaan hänelle anteeksi ja
-sanoi, ettei häntä mikään olisi pettänyt, jos ei Pikku Johnilla olisi
-ollut hallussaan kuninkaan omaa yksityissinettiä.
-
-    Näin virkkoi itse kuningas
-        ja oli vihoissaan:
-    "Sheriffin petti Pikku John,
-        ja petti kuninkaan.
-
-    Sheriffin petti Pikku John,
-        Sen huomaan selvästi,
-    Muutenpa riippuis hirressä
-        Sheriffi varmasti."
-
-Ajatellessaan, että Pikku John oli niin ovelasti häntä pettänyt, Rikard
-oli niin harmistunut, että hänen kirkkaat siniset silmänsä säkenöivät
-suuttumuksesta ja hänen verevät kasvonsa karahtivat punaisiksi. Mutta
-viha ei kauan täyttänyt Rikard Leijonamielen sydäntä, ja pian hän
-alkoikin nähdä Pikku Johnin rohkean teon ylevämmältä kannalta.
-
-"Tuhat tulimmaista, hyvät herrat!" hän sanoi hovilaisilleen, "kylläpä
-se mies oli uskollinen johtajalleen. Kautta lempeän apostoli
-Johanneksen, hän rakastaa Robin Hoodia enemmän kuin kuningastaan.
-Olisipa minulla niin uskolliset ja kuuliaiset seuralaiset. Robin
-Hood on koko ikänsä hänelle kiitollisuudenvelassa tuosta rohkeasta
-avustuksesta; ovelastipa petti meidät tuo lurjus. Ei totisesti ole koko
-Englannissa kolmea sellaista miestä. Jalokiven antaisin kruunustani
-saadakseni nähdä tuon Robin Hoodin, joka saa miehiltään niin uhrautuvaa
-uskollisuutta osakseen. Mutta hän pujahtaa pois kaikkien käsistä." Ja
-Rikardia nauratti, kun hän muisti, kuinka ruhtinaallisesti hän oli
-palkinnut nuo kaksi miestä, jotka vain halusivat vastustaa häntä ja
-vapauttaa johtajansa.
-
-Pieni aseenkantaja, joka oli lähtenyt mustan munkin matkaan, mieltyi
-niin metsäelämään, että rupesi Robinin palvelukseen eikä enää
-milloinkaan palannut eikä edes halunnut palata takaisin Nottinghamiin,
-ja aikaa voittaen hänestä varttui mies, joka veti vertoja kenelle
-hyvänsä.
-
-
-
-
-XXIV luku
-
-WILL STUTELY TARTTUU SHERIFFIN VIRITTÄMÄÄN ANSAAN
-
-
-Sattuipa niin, että sinä yönä, jolloin Robin Hood, Pikku John ja
-Much suorittivat kuuluisan pakonsa Nottinghamin muurien yli, heidät
-huomattiin. Muuan rajasuutari Lobbin naapuri oli herännyt hätäkellon
-soittoon ja huutoon ja juossut ulos katsomaan, mikä oli syynä meteliin.
-Hän oli juuri menossa sisään takaisin kun kuuli hiipiviä askelia
-Lobbin talon katolta. Tämä Lobbin naapuri oli viekas, mateleva mies,
-ja hänen nimensä oli Higg. Hän siis asettui piiloon ja piti silmällä
-rajasuutarin taloa. Pian hän pääsikin selville siitä, että kolme miestä
-oli laskettu alas muurin yli, ja ihmetteli mitä se merkitsi. Seuraavana
-päivänä hän tiesi varmasti, mitä miehiä ne olivat olleet, hän näet
-kuuli sheriffin miehen kuuluttavan, että iso palkinto annettaisiin
-Robin Hoodin ja niiden kahden miehen vangitsemisesta, jotka olivat
-teeskennelleet olevansa kuninkaan lähettejä.
-
-Higg meni heti sheriffin luo ja kertoi tietonsa. Aluksi sheriffi aikoi
-vangita Lobbin, mutta ollessaan juuri antamaisillaan tämän määräyksen
-hän hillitsi itsensä.
-
-"Ei", hän sanoi, "tuskin maksaa vaivaa vangita kurjaa rajasuutaria.
-Hänestä tulee minun syöttini. Jos henkipatot sillä tavoin käyttävät
-häntä hyväkseen, käyvät he varmaan usein hänen luonaan. Minä siis annan
-vartioida hänen taloansa, ja ehkä se on ansa, joka pyydystää arvokkaan
-saaliin."
-
-Hän siis antoi Higgille kaksitoista hopeapenniä ja lupasi hänelle
-lisäksi viisikymmentä, jos hän visusti pitäisi silmällä naapurinsa
-taloa ja heti ilmoittaisi, kun Lobbilla oli luonaan henkipattojen
-tapaisia vieraita.
-
-Higg pisti hopearahat taskuunsa ja lähti kotiin ja piti tarkasti
-silmällä Lobbin taloa. Kului toista viikkoa, ennen kuin hän kovalla
-touhulla saapui sheriffin kartanoon.
-
-"Nyt Lobbilla on luonaan vieras", hän sanoi, "joka ei ole
-kaupunkilainen, vaan luullakseni henkipatto."
-
-Sheriffi lähetti heti kolme miestä vangitsemaan vierasta, jonka he
-tapaisivat rajasuutari Lobbin talosta, ja tuomaan hänet sheriffin
-virkahuoneeseen.
-
-Nuo kolme miestä lähtivät menemään ja tunkeutuivat rajasuutarin taloon
-ja tapasivat hänet puhumassa pitkän, vahvan miehen kanssa. Tämä oli
-Will Stutely, ja hän oli tosiaankin tullut Robinin käskystä kuulemaan,
-oliko Lobb välttänyt kaikki epäluulot osallisuudestaan Robinin ja
-hänen ystäviensä pakoon. Robinin huolenpito Lobbista, joka oli häntä
-auttanut, oli siis syynä Willin onnettomuuteen, sillä kukaan ei
-aavistanut, että viekas ja petollinen Higg vartioi taloa sheriffin
-laskuun.
-
-Sheriffin lähettämästä kolmesta miehestä sattui muuan tuntemaan Will
-Stutelyn hyvin.
-
-"Niin, niin, tämä on henkipatto!" hän huusi. "Vangitkaa hänet! Viekää
-hänet sheriffin luo. Johtajamme tulee olemaan tyytyväinen tähän. Mies
-on noiden Robin Hoodin palveluksessa olevien roistojen pääpukareita."
-
-Will sieppasi miekkansa ja hyökkäsi ovelle. Kehkeytyi kiivas ottelu, ja
-Stutely kumosi maahan kaksi vastustajaansa ja syöksyi kadulle. Mutta
-siellä oli uusia vihollisia vastassa, ja hänet voitettiin ja otettiin
-kiinni.
-
-Sheriffi nauroi julmasti kuullessaan, että muuan Robinin miehistä oli
-vangittu.
-
-"Turhaa on vedota kuninkaan tuomioon tämän yhden takia!" hän huudahti.
-"Mies on täydellisesti minun vallassani ja hänet ripustetaan hirteen
-huomenna aamunkoitossa. Pankaa hänet tyrmään ja asettakaa vahva
-jousimiesjoukko vartioimaan paikkaa, kunnes hän varmasti heiluu
-hirressä."
-
-    Niin suruiseksi Robin Hood
-        Sai tämän kuultuaan;
-    Ja miehensä nyt iloiset,
-        Ne kaikki vannomaan:
-    "Will Stutelyä autetaan,
-        Hän tuodaan takaisin,
-    Tai kuolinhetki koittava
-        On monen keikarin."
-
-Robin kokosi paikalla miehensä metsän kaikilta kulmilta, ja henkipatot
-lähtivät marssimaan toverinsa avuksi.
-
-    Hän pukeutuu punaisiin
-        Taas miehet vihreihin
-    Ei uljahampaa näkyä
-        Oo nähty sittemmin.
-    Tuo rivi kelpo urhojen
-        Upea näky on:
-    Joka miehellä miekka leveä
-        Ja jousi verraton!
-
-Niin he lähtivät Nottinghamiin, ja ennen aamunkoittoa Robin oli
-asettanut miehensä väijyksiin muurien edustalle. Ihmeekseen he päivän
-ensi sarastuksessa huomasivat portin eteen pystytetyn hirsipuun.
-Sheriffi oli niin varma nopean hirttämisensä onnistumisesta, että
-oli antanut pystyttää hirsipuun suoraan metsään päin henkipattojen
-kiusaksi: hän ei hiukkaakaan aavistanut, kuinka nopeasti Robin oli
-rientänyt avuksi.
-
-"Tuolla on pyhiinvaeltaja muurin juurella", sanoi Robin Hood Pikku
-Johnille. "Minä lähetän jonkun tiedustelemaan häneltä viimeisiä
-uutisia."
-
-Muuan nuorukainen lähetettiin juttelemaan pyhiinvaeltajan kanssa, ja
-hän palasi sellaisin uutisin, että Will Stutely pian tuotaisiin sinne
-hirtettäväksi muurin edustalle pystytettyyn hirsipuuhun. Tuskin nuori
-mies oli palannut, kun jo portit aukaistiin sepposen selälleen, ja
-jonona virtasi jousimiehiä ja keihäsmiehiä kaupungista ulos. Rivi
-toisensa jälkeen heitä työntyi esiin, kunnes hirsipuun ympärillä
-oli valtaisa joukko aseistettuja miehiä, joiden keihäiden kärjet ja
-paljastetut miekat välkkyivät vasta nousseen auringon valossa.
-
-Melkein viimeisenä tuli Will Stutely, kädet sidottuina ja valkoinen
-lakki päässä. Tämä lakki pyövelin tuli vetäistä vangin silmille, ennen
-kuin nuora pantaisiin hänen kaulaansa. Willin ympärillä asteli joukko
-sheriffin vahvimpia miehiä, ja sheriffi itse ratsasti henkipattoa
-vartioivan ryhmän vieressä.
-
-Will heitti silmäyksen hirsipuuhun, irvisteli rumasti ja puhutteli
-sitten kohteliaasti sheriffiä.
-
-    "Kun kuolla mun täytyy", sanoi Will,
-        "Yks pyyntö mulla vaan:
-    Jalon johtajan joukosta hirtetty
-        Ei vielä ainuttakaan.
-    Anna miekka siis mullekin kätehen,
-        Ja siteeni irroita,
-    Niin kanssanne taistelen, siksi kuin
-        Jään kentälle kuolleena."
-
-Mutta sheriffi ei ottanut kuuleviin korviinsa semmoista puhetta, että
-Willille suotaisiin niin kunniakas kuolema.
-
-    "Ei puhettakaan", sanoi sheriffi,
-        "Sun matkasi hirteen vie
-    Ja sama on loppu johtajas,
-        Jos minulla valta lie."
-
-Will Stutely nauroi pilkallisesti sheriffille kuullessaan
-tämän pelkurimaisen vastauksen. Mutta sheriffi ei ollut siitä
-tietääkseenkään, hän vain toivoi henkipaton pian killuvan nuoran
-silmukassa.
-
-Hirsipuun lähellä sattui olemaan pieni pähkinäpensaikko, ja juuri kun
-nuoraa oltiin panemassa Stutelyn kaulaan, hypähti kookas mies esiin
-pensaikosta ja syöksyi vartioston läpi äärimmäisen kylmäverisesti.
-
-"Mitä Will!" hän huudahti, "aiotko lähteä tästä maailmasta jättämättä
-hyvästiä ystävillesi? Et suinkaan, sehän olisi hyvin epäystävällistä."
-
-Will katsahti ylös ja huoahti mielihyvästä. Hän ei voinut olla
-tuntematta tuota ääntä ja tuota kookasta vartaloa: Pikku John siinä
-seisoi hänen edessään.
-
-Sen hämmästyksen ja sekasorron aikana, joka seurasi hetkeä, jolloin
-jättiläinen syöksyi vartioketjun läpi, Pikku John toimi nopeasti.
-Hän katkaisi Willin siteet ja tempaisi miekan muutamalta sheriffin
-mieheltä ja antoi sen ystävälleen. "No Will, pidä puoliasi!" hän
-huusi, ja molemmat henkipatot asettuivat selätyksin ja uhmasivat koko
-vartijajoukkoa ja estivät sitä pääsemästä heitä vangitsemaan.
-
-Kaikki tämä oli käynyt niin nopeasti, että sheriffi vain istui
-hevosensa selässä ihmeissään töllistellen ja saaden tuskin sanaa
-suustaan. Kun hän vihdoin kykeni puhumaan, oli hän samalla myös
-täydessä raivossa.
-
-"Hän se on! Hän se on!" kirkui sheriffi. "Tuo iso roisto on sama mies,
-joka on petkuttanut kuningasta ja minua. Hän oli petollinen lähetti.
-Vangitkaa hänet henkenne kaupalla! Ei. Surmatkaa! Surmatkaa se mies! Se
-on varmin keino."
-
-Helppohan sheriffin oli käskeä, mutta toinen asia oli panna käsky
-täytäntöön. Sillä jättiläinen seisoi siinä kilpi käsivarrellaan,
-valtava välkkyvä miekka heiluen pään yläpuolella, verevät kasvot
-loistaen taisteluinnosta ja valmiina surmaamaan jokaisen, joka
-uskaltaisi lähestyä tuon mahtavan miekan ulottuville.
-
-Sitten nousi vielä rajumpi hämmästyksen ja kauhun huuto, sillä ilmoille
-kajahti pitkä, kirkas metsätorven törähdys, ja joukko jousimiehiä
-hyppäsi esiin metsän suojasta ja hyökkäsi sheriffin kokoaman joukon
-kimppuun.
-
-"Robin Hoodin miehiä! Robin Hoodin miehiä!" huusivat metsänvartijat.
-"Jouset ja keihäät, toverit! Jouset ja keihäät! Käykää heidän
-kimppuunsa! Käykää heidän kimppuunsa!"
-
-"Hood! Hood! Apuun!" karjuivat henkipatot ja ryntäsivät eteenpäin,
-Robin Hood etunenässä.
-
-Henkipattojen hyökkäys oli niin kiivas ja odottamaton, että sheriffi
-miehineen työnnettiin takaisin kaupungin portille asti. Tästä seikasta
-oli hyötyä rohkealle ja neuvokkaalle Pikku Johnille. Hän oli tehnyt
-uskaliaan hyökkäyksensä vihollisten keskelle tahtoen kiinnittää näiden
-huomion itseensä ja antaa tovereilleen tilaisuuden huomaamatta käydä
-sheriffin miesten kimppuun, ja hän oli onnistunut mainiosti. Taistelun
-tuoksinassa hän helposti pääsi pujahtamaan vihollisrivin välitse ja
-yhtymään ystäviinsä Will Stutely mukanaan.
-
-Robin Hoodilla oli silmät valppaina joka paikassa. Tuskin hän oli
-nähnyt vangin ja Pikku Johnin olevan turvassa, kun jo antoi käskyn
-palata metsään. Hän oli saavuttanut tarkoituksensa ja turhaa oli
-vuodattaa enää verta. Sitä paitsi alkoivat sheriffin miehet uudelleen
-ryhmittyä ja tointua hämmennyksestään ja he muodostivat voimakkaan,
-hyvin aseistetun joukon, miesluvultaan henkipattoja vähintään kolme
-kertaa suuremman. Ymmärtäväisenä johtajana Robin siis piti viisaimpana
-vetäytyä ajoissa takaisin.
-
-Henkipatot tottelivat paikalla ja alkoivat peräytyä ampuen yhtämittaa
-ja pitäen vihollista loitompana lähettämällä ankaran nuolituiskun
-toisensa jälkeen. Mutta sheriffinkin miesten joukossa oli rohkeita
-miehiä ja nämä lähtivät ajamaan henkipattoja kiivaasti takaa. Metsän
-reunassa sattui surullinen onnettomuus, Pikku John kaatui silmilleen
-maahan, polvi nuolen lävistämänä.
-
-"Johtaja!" huudahti Pikku John. "En voi taistella enkä paeta. Rukoilen
-sinua, ota mainio lyömämiekkasi ja katkaise kaulani, jotta minun ei
-tarvitsisi elävänä joutua sheriffin käsiin, joka riemuitsisi minun
-häviöstäni."
-
-"Kautta ristiinnaulitun, Pikku John, sitä en toki tee!" huudahti Robin
-Hood. "En tahtoisi menettää sinua iloisen Englannin kaikesta kullasta",
-ja hän pysähtyi pidättämään etumaisia takaa-ajajia sillä aikaa
-kuin Pikku Johnia kannettiin pois. Tämän teki Much, joka heilautti
-jättiläismäisen toverinsa olalleen ja kantoi hänet helposti pois, niin
-raskas kuin mies olikin.
-
-    Hän kantoi Johnia selässään.
-        Näin maili kuljetaan.
-    Monesti taakan jätti hän
-        ja yltyi ampumaan.
-
-Siten taukoamatta taistellen jatkui peräytymistä, joka kävi
-henkipatoille yhä vaikeammaksi, sillä seitsemän miestä oli haavoittunut
-pahasti eikä ainoatakaan jätetty sheriffin armoille. Monta kaatui
-toiselta puolelta, mutta takaa-ajajat eivät luopuneet, vaan painostivat
-henkipattoja yhä ankarammin. Robin Hood oli kokonaisen sotajoukon
-veroinen sinä päivänä. Joka kerta kun hänen jousensa vongahti,
-tuiskahti joku sheriffin miehistä maahan, ja niin kauas kantoivat
-hänen vinkuvat nuolensa, että hän pidätteli heitä paljon loitompana
-kuin mihin heikompi jousimies olisi kyennyt. Jalosti hänen miehensä
-auttoivat häntä. Puna-Will, Stutely, Hal ja Hobb ja muut taistelivat
-hänen rinnallaan, ja heidän terävien nuoliensa rautatuisku pidätti
-innokkaita takaa-ajajia sillä aikaa kun toiset ponnistelivat eteenpäin
-kantaen haavoittuneita kumppaneitaan.
-
-Ja sillä tavoin taistelun ja takaa-ajon tuoksina eteni pitkin erästä
-metsätietä avaralla aukiolla, jossa sorea linna kohotti harmaat
-muurinsa syvän vallihaudan yläpuolella.
-
-Kahakan nähdessään vartija puhalsi torveensa, hälyttäen linnan
-asukkaat. Ensimmäisten joukossa, jotka saapuivat muurille, oli linnan
-herra. Hän loi yhden ainoan silmäyksen peräytyviin miehiin, sitten hän
-hyökkäsi nostosillalle, juoksi sen yli ja riensi heitä kohden.
-
-"Sisään, sisään!" hän huusi. "Kantakaa haavoittuneet sisään ja
-vetäytykää sinne joka mies. Minun taloni on teidän."
-
-Se oli sir Richard Lee, joka ei ollut unohtanut hänelle osoitettua
-hyvyyttä, eikä kutsu milloinkaan voinut olla tervetulleempi. Henkipatot
-marssivat vahvojen kivimuurien suojaan, ja sheriffi ja hänen miehensä
-syöksyivät paikalle parahiksi kuullakseen, miten portin laskuristikko
-kolahti alas ja nostosilta naristen nousi, ja he huomasivat olevansa
-syvän, tumman vallikaivannon väärällä puolella.
-
-    Sheriffi ylpeä huusi näin:
-        "Sä ritari kavala,
-    Vihamiehiä suojaat kuninkaan,
-        Teet vastoin lakia!"
-
-Silloin sir Richard Lee katsoi muurin yli ja vastasi: "Herra, minä
-vastaan siitä, mitä olen tehnyt, maani menettämisen uhallakin. Mene
-kuninkaan luo kuulemaan, mitä hän tästä asiasta arvelee. Siihen saakka
-Robin Hood ja hänen miehensä ovat turvassa minun luonani."
-
-Sheriffi siis lähti Lontooseen ja kertoi asian kuninkaalle.
-
-"Kautta kunniani kruunattuna kuninkaana ja vyötettynä ritarina",
-sanoi Rikard Plantagenet, "kylläpä pysyttäytyvätkin nämä miekkoset
-uskollisesti ja lujasti yhdessä! Kuta enemmän heistä kuulen, sitä
-suuremmaksi kasvaa haluni nähdä heitä. Palaa sheriffi, äläkä enää
-sekaannu asiaan. Minä tulen itse pian Nottinghamiin ottamaan kaikesta
-selvää."
-
-Sheriffi oli toivonut saavansa kuninkaalta määräyksen nostattaa koko
-seudun miehet sir Richardin linnaa vastaan, ja kun niin ei käynyt, hän
-oli suuresti pettynyt. Hänellä ei kuitenkaan ollut muuta neuvoa kuin
-palata pahoilla mielin kotiin odottamaan kuningasta, sir Richardin
-kestitessä Robinia ja hänen miehiään mitä parhaiten ja hänen puolisonsa
-hoitaessa Pikku Johnia ja muita haavoittuneita jälleen terveiksi ja
-voimakkaiksi.
-
-
-
-
-XXV luku
-
-KUNINGAS RIKARD KOHTAA ROBIN HOODIN
-
-
-Jonkin ajan kuluttua kuningas Rikard saapui Nottinghamiin toivoen
-kohtaavansa Robin Hoodin. Hän lähti metsään seurassaan vahva
-ritarijoukko ja luuli hyvinkin pian tapaavansa etsimänsä. Mutta vaikka
-hän kuljeskeli sinne ja tänne, ei ainoatakaan ihmistä näkynyt eikä
-kuulunut, ja metsässä vallitsi hiljaisuus; hän näki hirven kiitävän
-yli nurmikon, isojen tammien huojuttavan oksiaan tuulessa, mutta
-kookkaasta, Lincolnin-vihreään pukeutuneesta miehestä hän ei nähnyt
-vilahdustakaan.
-
-Päivä toisensa jälkeen kului, ja Rikard samoili metsät ja maat turhaan;
-hänellä näytti olevan yhtä vähän tilaisuutta puhutella Robinia kuin
-istuessaan palatsissaan Lontoossa.
-
-"Tuhat tulimmaista", sanoi Rikard, "tämäpä merkillistä. Minulle
-kerrottiin, että nämä miekkoset ovat joka metsäpolulla vaanimassa, niin
-ettei kerjäläinenkään pääse huomaamatta ohi, enkä minä kuitenkaan näe
-heistä jälkeäkään."
-
-Syy oli yksinkertainen: Robin itse oli järjestänyt niin, ettei Rikard
-nähnyt henkipatoista merkkiäkään. Robin rakasti kuningastaan eikä
-sallinut kenenkään kohottaa kättään Rikardia taikka hänen seuralaisiaan
-vastaan, joten hän siis antoi ankaran määräyksen miehilleen pysytellä
-poissa näkyvistä.
-
-Häntä toteltiin ehdottomasti. Monestikin henkipatot makasivat piilossa
-viidakossa ja näkivät loistavan seurueen kiitävän ohi, ja he hymyilivät
-nähdessään kuninkaan ritareineen sivuuttavan heidät lyhyen ampumamatkan
-päästä, mutta milloinkaan ei nuolta asetettu jouseen eivätkä he millään
-tavoin ilmaisseet läsnäoloansa.
-
-Eräänä päivänä Rikard valitti, että Robin Hood näytti kokonaan
-kadonneen maan pinnalta, kun eräs vanha metsänvartija, joka seisoi
-hänen polviensa kohdalla, hymyillen virkkoi: "Ei toki, armollinen
-ruhtinas, kyllä hän on metsässä yhtä varmasti kuin minä tässä, ja
-helposti te saatte hänet nähdä."
-
-"Miten, sitten?" tiedusteli kuningas.
-
-"No niin, armollinen herra, te kuljette aseistettuna ja sotilaiden
-seuraamana -- luuletteko henkipattojen asettavan vihreitä takkejaan
-panssaripaitoja vastaan? Enpä usko. Mutta jos menisitte metsään
-pukeutuneena lihavaksi apotiksi, jonka laukuissa olisi runsaasti
-ryöstämisen arvoista tavaraa, niin lyönpä vetoa, että Robin Hood
-jokseenkin pian ilmestyisi."
-
-Kuningas Rikard käsitti näiden sanojen totuuden ja nyökkäsi iloisesti.
-Juuri tuollainen seikkailu oli hänelle mieleen, ja heti seuraavana
-päivänä hän pujahti salaa Nottinghamista apotin puvussa, mukanaan
-puoli tusinaa munkeiksi pukeutunutta seuralaista ja kaksi raskaasti
-tavaroilla ja matkalaukuilla kuormattua hevosta.
-
-Eikä hän tosiaankaan ollut matkannut kolmeakaan mailia, kun häntä jo
-huudettiin pysähtymään. Eräässä tienkäänteessä astui viidakosta mies,
-yllään miellyttävät Lincolnin-vihreät pukimet, jousi kädessä ja viini
-nuolia täynnä, ja laski kätensä apotin hevosen suitsille.
-
-Hänen auringonpaahtamat kasvonsa ja kirkkaat silmänsä olivat täynnä
-veitikkamaisuutta, kun hän kohteliaasti sanoi: "Luvallanne, herra
-apotti, on teidän vähäksi aikaa jäätävä minun ja miesteni luo." Hän
-viittasi jousellaan, ja heti tuiskahti pensaikosta parikymmentä vahvaa,
-reipasta miestä, jotka ympäröivät seurueen. Heidän etunenässään oli
-jättiläismäinen mies joka irvisteli nähdessään runsaan apajan, ja
-häneen Rikardin silmät oitis kiintyivät: helppo oli tuntea Pikku John.
-
-Sitten Rikard katsahti ensimmäiseen mieheen ja tiesi, että Robin Hood
-vihdoinkin seisoi hänen edessään.
-
-"Ja ken olet sinä, joka suljet minulta tien?" kysyi kuningas
-rauhallisesti syvällä, sointuvalla äänellään.
-
-Robin Hood hätkähti hieman kuullessaan käskevän äänensävyn ja katseli
-vierasta tarkkaan. Mutta huppu ja iso hattu, joka Rikardilla oli
-päässään, peittivät kasvot näkyvistä. Sitten Robin vastasi:
-
-    "Me oomme metsän väkeä,
-        Ja hirvet kuninkaan,
-    Kun muuta meill' ei neuvoa,
-        On ruokanamme vaan.
-    On teillä kirkot, verotkin
-        Ja kultaa kasoittain,
-    Siis aarteistanne murusta
-        Me rukoilemme vain."
-
-"Totta puhuakseni en ole tuonut mukanani metsään enempää kuin
-neljäkymmentä puntaa, hyvä mies", sanoi Rikard. "Olen nimittäin
-oleskellut, kuninkaan hovissa Nottinghamissa ja kuluttanut paljon rahaa
-juhliessani kuninkaan seurassa olevia ylhäisiä lordeja."
-
-"Oletko sinä kuninkaan uskollinen seuralainen?" kysyi Robin.
-
-"Varmasti", vastasi Rikard. "Rakastan häntä kaikesta sydämestäni."
-
-"Sen puheen vuoksi säästän puolet rahoistasi, herra apotti", sanoi
-Robin. "Anna minulle kaksikymmentä puntaa miehilleni jaettavaksi ja
-pidä toiset kaksikymmentä omiksi tarpeiksesi."
-
-"Paljon kiitoksia", sanoi Rikard, "sinähän olet jalomielinen mies.
-Ja kuule, minä olenkin tullut tänne metsään juuri sinua etsimään ja
-pyytämään sinua tulemaan Nottinghamiin kuningasta tapaamaan; hänen
-mielensä tekee kovasti nähdä sinua, ja hän lähettää sinulle luotettavan
-saattueen, ja tässä on hänen sinettinsä sinua vakuuttamaan."
-
-Rikard otti nyt kuninkaallisen sinetin viittansa alta ja näytti sitä.
-Robin notkisti kunnioittavasti sen edessä polvea, ja jokainen metsämies
-otti hupun päästään ja seisoi paljain päin.
-
-"Mutta minulle kerrottiin", sanoi Rikard hämmästyneenä, "että sinä
-olet kuninkaalle uskoton mies, joka et piittaa laista mitään ja teet
-kaikenkaltaista ilkeyttä."
-
-"Ei, herra apotti", vastasi Robin. "Minä vihaan väärämielisiä
-sheriffejä ja ahnaita munkkeja, mutta ketään koko maailmassa en rakasta
-niin kuin jaloa kuningastani, ja jos sinä olet hänen sanantuojansa
-ja kannat hänen sinettiään, lausun sinut tervetulleeksi metsään, ja
-tänään syöt päivällistä minun kanssani rakkaan kuninkaamme kunniaksi
-kokouspuumme alla."
-
-Robin Hood kävi sitten taluttamaan apotin hevosta, kunnes he saapuivat
-leiriin, joka oli pystytetty Robinin ja hänen miestensä kokouspaikkana
-olevan valtavan tammen alle. Siellä Robin puhalsi torveensa, ja hänen
-miehensä riensivät paikalle, komppania toisensa jälkeen, iloisia,
-reippaita, toimeliaita miehiä, jotka olivat hyvissä puvuissa ja hyvin
-aseistettuja, ja joka mies notkisti kohteliaasti polvea johtajalleen.
-
-"Kunniani kautta", ajatteli Rikard, "nämä miehet ovat hänelle
-kuuliaisempia kuin omat mieheni minulle."
-
-Nopeasti valmistettiin hieno juhla-ateria, ja valepukuinen kuningas
-miehineen asettui syömään. Rikard oli nälissään ja söi ja joi ja nautti
-halukkaasti metsän antimia.
-
-Päivällisen loputtua Robin Hood sanoi vieraalleen: "Nyt saat nähdä
-minkälaista elämää me vietämme täällä metsässä ja voit sitten kertoa
-hommistamme herralleni kuninkaalle." Henkipatot siis ryhtyivät
-tavallisiin urheiluihinsa: painiin, metsäsauvaotteluun ja ennen kaikkea
-mieliurheiluunsa jousella ampumiseen.
-
-Aukion päähän he pystyttivät pitkän, hoikan raipan, ja Robin käski
-miestensä pirstota sen nuolillaan. Toisena maalina oli ruususeppele,
-jonka läpi nuolet oli ammuttava koskettamatta lehtiin tai kukkiin.
-
-"Mutta nuo maalithan on, totta vie, asetettu kokonaista viisikymmentä
-askelta liian kauas, hyvä mies", huomautti Rikard.
-
-"Eivät ole", vastasi Robin hymyillen. "Mitä hyödyttäisi harjoitella
-ampumalla helppoon maaliin. Ja totisesti, jos joku ampuu ohi, hän saa
-kelpo korvapuustin rangaistukseksi."
-
-"Mutta eikö korvapuustien jakeleminen herätä nurjamielisyyttä heidän
-keskuudessaan?" kysyi Rikard.
-
-"Eipä hätää, herra apotti, se asia on otettu huomioon ja ryhdytty
-tarpeellisiin varokeinoihin. Jokainen mies saa korvapuustinsa
-rippi-isämme Tuck Munkin kädestä, ja kirkon rangaistus on aina otettava
-nöyrän kuuliaisesti vastaan. Asetu paikallesi, Tuck Munkki, sillä
-ampuminen alkaa."
-
-Tuck Munkki oli juuri ollut korjaamassa talteen valtavaa lihapiirakkaa,
-ja nyt hän tuli heidän luokseen tervehtien vangittua apottia hyvin
-huonolla latinan kielellä, johon tämä vastasi mitä puhtaimmalla
-latinalla.
-
-"Ja lyötkö sinä heitä oikein toden teolla, veli?" uteli Rikard.
-
-"Tietenkin", vastasi Tuck, pienet kirkkaat, tummat silmät pyörien
-pahanilkisesti tuuhean, mustan parran yläpuolella, johon hänen kasvonsa
-melkein upposivat, "sillä jos miehemme ampuisivat huolimattomasti,
-olisimme pian tuhon omat; huono laukaus on siis maksettava hyvällä
-iskulla."
-
-Ampuminen alkoi, ja Rikard katseli kummastuneena, mitä tavatonta taitoa
-mies toisensa jälkeen osoitti. Raippa pirstoutui taikka sujahti nuoli
-ihmeteltävän täsmällisesti seppeleen läpi. Mutta vihdoin Muchille kävi
-huonosti ja hän ampui raipan ohi. Heti hänet marssitettiin mahtavan
-munkin eteen, joka antoi hänelle sellaisen läimäyksen, että Much
-kieriskeli maassa. Sitten Pikku John kaikkien ihmeeksi epäonnistui
-yrittäessään seppeleeseen, ja hänetkin Tuck Munkin paksu käsivarsi
-kaatoi maahan.
-
-Henkipatot nauroivat täyttä kurkkua nähdessään ison luutnanttinsa
-pitkin pituuttaan nurmikolla ja sitten kajahti vielä äänekkäämpi huuto,
-sillä Robin Hood oli ampunut ohi ja hänenkin oli kärsittävä rangaistus
-epäonnistumisestaan.
-
-"Jos minun on kärsittävä kirkon rangaistus", sanoi Robin nauraen, "niin
-sallikaa minun itse valita rankaisijani. Herra apotti, anna minulle
-korvapuustini."
-
-"Ei, johtaja", vastusteli Tuck munkki, "sittenhän välttäisin koko
-rangaistuksen, sillä mitä voimaa tuollaisessa lihavassa apotissa
-on? Hänen iskunsa ei vaikuttaisi sen enempää kuin jos kaislalla
-lipsauttaisi."
-
-"Älä sano niin, munkki!" kivahti Rikard, "et sinä ole tänään ainoa
-kirkollisessa puvussa oleva mies, jolla on jonkin verran voimaa
-käsivarressaan."
-
-"Viis minä sinun käsivoimistasi", sanoi Tuck pilkallisesti. "Voisit
-antaa minulle korvapuustin, ja tuskin tietäisin, mikä on korvaani
-kutkuttanut."
-
-"Niinkö luulet!" huudahti valeapotti ja hypähti seisaalleen. "No niin,
-teen sinulle rehellisen tarjouksen, munkki. Minä kestän sinun iskusi,
-jos sinä kestät minun."
-
-"Ja minäkö saan iskeä ensin?" huudahti vahva munkki innoissaan.
-
-"Niin saat", sanoi toinen.
-
-"Hyvä!" karjui Tuck iloissaan. "Kautta messun, ellen minä säilytä
-päätäni, niin antaa soida sitten."
-
-Luvaten täten kaataa apotin auttamattomasti maahan Tuck Munkki kietaisi
-pukunsa hihat ylös ja paljasti ruskean käsivarren, jossa lihakset
-pullistuivat muhkuroina ja harjanteina, kun hän aukaisi ja sulki
-valtavan nyrkkinsä.
-
-Henkipatot asettuivat innokkaina piiriin, ja apotti astui rauhallisesti
-sen sisään ja seisoi suorana ottaakseen munkin iskun.
-
-"Mutta kautta pyhän äidin", mutisi Robin itsekseen, "onpa tuolla
-apotilla komea vartalo."
-
-Päätään ja hartioitaan pulleaa munkkia pitempänä kohosi Leijonamielen
-uljas vartalo, ja kun Tuck Munkki antoi hänelle hirvittävän iskun, joka
-olisi sinkauttanut nuolena maahan raskaankin miehen, ei mikään muu
-liikahtanut kuin apotin iso hattu, joka lensi kahdenkymmenen yardin
-päähän.
-
-Henkipatot kajahuttivat valtavan suosionhuudon ensimmäisen miehen
-kunniaksi, joka milloinkaan oli pitänyt puoliaan Tuckin mahtavaa
-nyrkkiä vastaan, ja sitten apotti sanoi levollisesti: "Nyt on minun
-vuoroni, veli", ja sanaakaan virkkamatta Tuck asettui miehekkäästi
-vastaanottamaan korvapuustia.
-
-Valtava huuto kohosi ilmoille, kun apotti käärien hihansa paljasti
-jäntevän käsivarren ja antoi paksulle munkille sellaisen korvapuustin,
-että tämä lensi nurinniskoin aivan kuin salaman satuttamana. Jokainen
-mies, joka oli kokenut munkin nyrkin voimaa, kiljui ilosta nähdessään
-hänen näin saavan takaisin omalla mitallaan, mutta Robin Hood ei
-nauranut.
-
-"Huonon valinnan olen tehnyt", hän tuumaili. "Tuo vieras on
-pelottavampi nyrkkeilijä kuin Tuck." Mutta hän astui esiin saamaan
-korvapuustiaan, ja niin pontevan Robin saikin, että lensi pitkälleen
-nurmikolle, samalla kun apotin huppu valahti niskaan.
-
-"Tosiaankin, herra apotti, oletpa sinä voimakas mies", sanoi Robin
-noustessaan jaloilleen ja hieroessaan murheellisena päätään.
-"Käsivarressasi on enemmän voimaa kuin milloinkaan olisin osannut
-kuvitellakaan kirkonmiehellä olevan."
-
-Hän kohotti katseensa apotin kasvoihin ja mietti mielessään, voiko tämä
-mies olla kirkonmies, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt ainoallakaan
-apotilla noin rohkeita, miellyttäviä kasvoja, joista loisti kirkkaat,
-säihkyvät, rehelliset sinisilmät ja iloinen hymy, -- tuo hymy oli niin
-iloinen ja veitikkamainen, ettei Robin voinut muuta kuin hymyillä
-vastaan.
-
-Mutta Robinin ihmettely muuttui hämmästykseksi, kun hän näki Pikku
-Johnin heittäytyvän polvilleen apotin eteen ja huudahtavan: "Armoa,
-Sire, armoa!"
-
-"Armoa, mutta minkä vuoksi, Pikku John?" huudahti Robin. "Sinä
-olet saanut korvapuustisi. Tuskinpa lienee pelättävissä, että tuo
-vahvakätinen apotti antaa sinulle toisen samanmoisen."
-
-Mutta taas Pikku John huusi: "Armoa, Sire, armoa!" ja seuraavassa
-hetkessä katsojien hämmästys yhä lisääntyi. Sillä heidän hyvä ystävänsä
-sir Richard Lee saapui ratsastaen aukiolle heitä tervehtimään, ja
-tuskin oli hän nähnyt apotin, kun kiireesti laskeutui hevosen selästä
-ja lankesi polvilleen Pikku Johnin viereen.
-
-"Onko mitään palvelusta, jota uskollinen ritari voi toimittaa
-kuninkaalleen?" sanoi sir Richard. "Jos on, olen teidän majesteettinne
-käskettävissä."
-
-"Kuningas!" huudahti Robin kummissaan.
-
-"Kuningas!" kaikui henkipattojen suusta, ja joka ainoa notkisti
-polvensa tuon uljaan, apotin puvussa olevan miehen edessä.
-
-    "Oi kuningas", sanoi Robin Hood,
-        "Mä armoa anelen
-    Nyt alla kokouspuumme tään
-        Niin muille kuin itsellen'."
-
-"Armon te saatte", sanoi Rikard hymyillen. "Varmaankin olisi tuommoinen
-joukko kelpo miehiä paremmin paikallaan minun palveluksessani kuin
-maanpakolaisina täällä metsässä. Mitä arvelet, Robin Hood? Tahdotko
-olla minun miehiäni ja palvella minua tästä lähtien?"
-
-"Tahdon, armollinen herra", huusi Robin Hood. "Olen teidän palvelijanne
-tästä päivästä alkaen ja ikuisesti!" ja hänen miehensä toistelivat
-näitä sanoja ja tekivät lujalla äänellä uskollisuudenvalansa Rikard
-Leijonamielelle.
-
-"Onko sinulla vihreitä pukuja varalla, Robin?" kysyi kuningas,
-"sillä tosiaankin pitäisin mieluummin metsätakkia kuin näitä tummia
-vaatteita", ja hän heitti apotinviittansa yltään.
-
-"On paljonkin, armollinen ruhtinas", vastasi Robin Hood ja riensi
-toimittamaan kuninkaalle ja hänen seuralaisilleen Lincolnin-vihreitä
-vaatteita, samanlaisia kuin henkipatoilla oli.
-
-Tässä valepuvussa he palasivat Nottinghamiin, kuningas ja Robin Hood
-ja koko henkipattojen joukko. Mutta kun Nottinghamin asukkaat näkivät
-ison, vihreissä pukimissa olevan miesjoukon lähestyvän kaupunkiaan
-pelästyivät he hirmuisesti.
-
-    Jätti kyntäjä auran pellolle,
-        Juoksi seppäkin pajastaan,
-    Jopa vanhukset, ylen raihnaiset,
-        Kepit hyppeli kourassaan.
-
-Mutta pian saatiin tietää totuus, ja sitten kaikki kokoontuivat
-katsomaan, miten kuningas juhlasaatossa asteli kaupunkiin salon
-henkipattojen keskessä -- henkipattojen, jotka eivät enää olleetkaan
-henkipattoja, vaan vapaita miehiä jotka voivat hymyillä sheriffille
-suoraan vasten naamaa. Ja takaan, että sheriffi katseli karsaasti tätä
-kuningas Rikardin ystävällisyyttä Robin Hoodia kohtaan.
-
-Samana iltana oli Nottinghamin kaupungissa iloiset pidot, sillä
-kuningas kestitsi nyt henkipattoja, kuten he olivat kestinneet häntä,
-ja parhaita herkkuja siinä tarjotuinkin, ja Allan-a-Dale lauloi
-hilpeimmät laulunsa ja helkytteli harpustaan vienoimmat sävelensä,
-niin että Rikard oli täysin tyytyväinen ja vannoi, että hänen uudet
-seuralaisensa, mitä tulee hyvään toveruuteen ja ilonpitoon ja
-soitantoon, voittivat kaikki muut.
-
-Ennen kuin Rikard palasi Lontooseen, oli Pyhän Marian kirkossa iloiset
-vihkiäiset, ja Marian Neidosta tuli Robin Hoodin nuorikko. Kuningas
-kunnioitti häitä läsnäolollaan ja korotti Robin Hoodin aatelissäätyyn
-antaen hänelle Huntingdonin jaarlin arvon.
-
-Ja niin Robin Hood astui Rikard Leijonamielen palvelukseen ja oman
-luulonsa mukaan jätti ikuisiksi ajoiksi Sherwoodin vihreät metsät ja
-niityt.
-
-
-
-
-XXVI luku
-
-MITEN ROBIN HOODIN ELÄMÄ LOPPUI
-
-
-    Vei liljanvalkea kätönen
-        Nyt Robinin huoneeseen,
-    Ja siellä sankarin uljahan
-        Veren juoksutti kuivilleen.
-    Käsivarresta suonen aukaisi
-        Oven salpasi tarkalleen;
-    Siellä virui hän, kunis päivä uus
-        Oli ehtinyt puolilleen.
-
-Jonkin aikaa Robin Hood oli hyvin onnellinen kuninkaan palveluksessa.
-Sitten Rikard taas lähti Englannista, ja Robinin mielestä elämä hovissa
-kävi ikäväksi. Ja mikä vielä pahempi, hän ei ollut ystävällisissä
-väleissä prinssi Juhanan kanssa, tuon petollisen, julman, pelkurimaisen
-miehen, josta sittemmin tuli kuningas Juhana, arvottomin kuningas, mikä
-Englannissa on koskaan ollut.
-
-Siihen aikaan prinssi Juhana vehkeili alinomaa anastaakseen kruunun
-itselleen, ja hän lähetti lähettiläitä tutkimaan Robin Hoodia ja
-ottamaan selvää, oliko tämä uljaine jousimiehineen halukas auttamaan
-prinssiä tämän veljeä Rikardia vastaan. Mutta Robin joutui vihan
-vimmoihin ajatellessaan sellaista alhaista petosta ja lähetti
-vastauksen, joka sai prinssi Juhanan katkerasti vihaamaan häntä.
-
-Eräänä ihanana toukokuun aamuna Robin asteli Lontoon katuja ja
-ajatteli, kuinka kauniilta hänen rakas Sherwoodin metsänsä näyttäisi
-tällaisena päivänä ja kuinka tukalaa oli elää Lontoon kaupungin
-muurien sisään suljettuna. Hän käveli Finsburyn kentälle asti ja
-siellä hän seisoi katselemassa, kun nuoret miehet ampuivat maaliin.
-Jänteiden helähtely, nuolien vinkuna, joka oli ihaninta musiikkia
-hänen korvilleen, kuohutti hänen verensä ja hän päätti vielä kerran
-lähteä Sherwoodiin sen aukioille metsästämään. Niinpä hän ja Marian
-Neito, seurassaan Pikku John ja Puna-Will, pujahtivat salaa Lontoosta
-ja suuntasivat matkansa metsään. Heidän oli pakko lähteä kaikessa
-hiljaisuudessa, sillä muuten olisi prinssi Juhana estänyt heitä
-lähtemästä, ja nyt veljensä poissaollessa Juhanalla oli suuri valta
-maassa.
-
-Miten ihastuttavaa olikaan palata vanhoille olinpaikoille, missä isot
-uroshirvet ja tummanruskeat naaraat juoksivat metsäaukioilla ja aurinko
-näytti paistavan kaksi kertaa kirkkaammin kuin kaupungin likaisilla
-kaduilla!
-
-He lähtivät metsästämään, ja Robin kaatoi yhdellä ainoalla nuolella
-mahtavan uroshirven ja tunsi itsensä vielä kerran iloiseksi ja vapaaksi
-metsän asukkaaksi. Ja niin he viettivät muutamia hupaisia päiviä,
-kunnes eräänä aamuna muuan mies juosten tuli metsästä kokoustammen alla
-olevalle leiripaikalle, ja he näkivät, että se oli Much, heidän vanha,
-uskollinen toverinsa.
-
-"Jumala sinua suojelkoon, johtaja, ja varjelkoon!" huusi Much
-Robinille, "sillä kuningas Rikard on kuollut Ranskanmaalla, ja kuningas
-Juhana on nyt maan hallitsija."
-
-"Voi!" sanoi Robin. "Onko hän siis lopultakin kuningas Juhana? Tämä
-sanoma ei tiedä minulle hyvää."
-
-"Totta puhut, johtaja", sanoi Much, "sillä hänen ensimmäisiä
-määräyksiään on, että sinut on otettava kiinni ja suljettava tyrmään,
-ja sen vuoksi riensin tänne luoksesi."
-
-"Tuhannet kiitokset sinulle, uskollinen Much!" huudahti Robin. "Olen
-siis vielä kerran metsän henkipatto. Tervetuloa tänne elämään vanhaa
-iloista elämäämme! Tämä on tuhat kertaa hauskempaa ja huvittavampaa
-kuin elämä kaupungin loistavimmassa palatsissa. Terve, metsäniityt!
-Terve, Sherwood!"
-
-Ja Pikku John ja Puna-Will toistelivat päällikkönsä sanoja ja
-heiluttivat iloisina jousiaan ajatellessaan, että entiset päivät olivat
-taas palanneet, sillä molemmat olivat kyllästyneet vartiohuoneisiin ja
-kaupungin katuihin.
-
-Robinista tuli siis uudelleen Sherwoodin metsän syvyyksissä asustava
-henkipatto, ja nopeasti hänen miehensä pujahtivat takaisin hänen
-luokseen, kunnes piirissä iltanuotion ympärillä olivat nähtävänä kaikki
-tutut kasvot ja Allan-a-Dale taas helkytteli harppuaan ja lauloi heille
-Pohjois-Englannin vienoja lauluja.
-
-Mutta koitti myrskyjen ja ahdistusten aika, sillä kuningas Juhana oli
-paljon hirmuisempi vihamies kuin Nottinghamin sheriffi konsanaan oli
-ollut. Hän lähetti harjaantuneita sotilaita joukon toisensa jälkeen
-etsimään metsässä olevia piilopaikkoja ja karkottamaan henkipatot
-niistä. Monta rajua ottelua oteltiin isojen tammien välissä: toisinaan
-henkipatot voittivat, toisinaan hävisivät ja heidän oli pakko paeta
-kuninkaan miesten tieltä, mutta milloinkaan heitä ei lannistettu. Niin
-vierivät vuodet, ja yhä he piileskelivät viidakoissa, eikä milloinkaan
-ainoakaan lakannut luottamasta rohkeaan Robin Hoodiin, uskolliseen
-johtajaan ja rakastamasta häntä. Sitten kuningas Juhana kuoli, ja koko
-Englannissa vallitsi suuri ilo vihatun tyrannin kuoleman johdosta,
-mutta kukaan ei kuitenkaan ollut tapahtumasta niin iloissaan kuin
-vainotut henkipatot, jotka olivat päässeet pahimmasta ja katkerimmasta
-vihamiehestään, ja nyt saivat hengähtää rauhassa.
-
-Sitten kului aika, kunnes vanhan balladin sanojen mukaan "tuli vuosia
-olleeksi metsässä Robin kaksikolmatta", ja sillä aikaa tapahtui monta
-muutosta. Robin menetti rakastetun puolisonsa, Marian Neidon, ja moni
-vanha kumppani oli laskettu lepoon valtavien tammien alle, mutta yhä
-seisoi Pikku John, hänen uskollinen luutnanttinsa, hänen rinnallaan,
-ja johtaja ja hänen miehensä metsästivät tummia hirviä laaksoissa ja
-kukkuloilla.
-
-Koitti vihdoin aika, jolloin Robin tunsi, että hänen voimansa alkoivat
-heikontua. Hänen iso marjakuusijousensa kävi hänelle liian jäykäksi
-jännittää, viuhuva nuoli ei enää jaksanut entisen kantomatkan päähän,
-ja hän tunsi itsensä haluttomaksi ja huonovointiseksi.
-
-Tässä ruumiin- ja mielentilassa ollessaan hän muisti, että hänellä oli
-serkku, Kirkleyn luostarin prioritar, joka oli hyvin perehtynyt sen
-aikaiseen lääketaitoon. Hän siis ilmoitti Pikku Johnille aikovansa
-lähteä serkkunsa alaiseen nunnaluostariin ja pyytää tätä iskemään
-suonta, sillä siihen aikaan ihmiset uskoivat, että monia tauteja
-voitiin parantaa suoneniskennällä.
-
-    Nyt Kirkleyhin kauniiseen Robin Hood
-        Lähti kiirettä kyytiä;
-    Vaan sairaaksi hän ennätti
-        Ennen perille pääsyä.
-
-    Heti luostarin portille saavuttuaan
-        Kävi renkaalla kolkuttamaan.
-    Oli serkkunsa kaikista innokkain
-        Häntä sisälle laskemaan.
-
-    "Käy serkku Robin, istumaan,
-        Juo olutta kanssani!"
-    "En syö enkä juo minä, ennenkuin
-        Olet laskenut vertani."
-
-Prioritar siis johti Robinin pieneen, talon ylimmässä osassa olevaan
-huoneeseen ja siellä hän aukaisi suonen suoniraudalla, niin että
-veri virtasi vapaasti. Robin luuli olevansa ystävän käsissä, mutta
-todellisuudessa hän olikin kavalan vihollisen kynsissä. Prioritar oli
-muutamien Robinin katkerimpien vihamiesten läheinen ystävä, ja hän oli
-luvannut näille toimia Robinin turmioksi milloin vain voisi sen tehdä.
-Hän oli nyt saanut siihen tilaisuuden, ja mieletön nainen käyttikin
-sitä perin pohjin hyväkseen. Hän antoi avuttoman vieraansa veren
-vuotaa, kunnes tämä makasi heikkona ja pyörryksissä. Vihdoin Robin
-tointui hiukan ja koetti lähteä huoneesta, johon prioritar oli hänet
-johtanut. Mutta hän huomasi oven lukituksi eikä kukaan vastannut hänen
-huutoihinsa ja kolkutuksiinsa. Ja nyt hän alkoi epäillä, että hänet oli
-suljettu sinne, jotta hänen verensä vuotaisi kuiviin.
-
-Hän laahautui ikkunan luo ja aukaisi sen, mutta oli niin heikko, ettei
-voinut hypätä alas. Yksi esine oli kuitenkin vielä käsillä, esine, joka
-niin usein oli tuonut vahvoja käsiä ja uljaita sydämiä hänen avukseen
-hädän hetkellä -- metsätorvi. Hän tiesi, että Pikku John odotti häntä
-lähellä olevassa metsässä, ja hän nosti torven huulilleen ja puhalsi
-kolmesti, mutta voi! ne olivat vain lyhyitä, voimattomia toitotuksia,
-entisten täyteläisten, voimakkaiden sävelten heikkoja kaikuja,
-sävelten, joilla hän niin usein oli saanut metsät ja maat raikumaan.
-Mutta hänen uskollinen seuralaisensa oli valppaana ja kuuli nuo heikot
-äänet.
-
-    Puun alla sanoman kuultuaan,
-        Näin lausui Pikku John:
-    "Voi pelkäänpä, nyt johtajan
-        lähellä kuolo on."
-
-Pikku John siis kimmahti pystyyn ja juoksi Kirkleyn kartanoon niin
-nopeasti kuin jaloista lähti. Hän saapui isolle ovelle ja kolkutti
-kovasti. Kukaan ei vastannut, kukaan ei tullut edes katsomaan pienestä
-oven vieressä olevasta luukusta ja keskustelemaan hänen kanssaan. Taas
-hän kolkutti kunnes koko rakennus kajahteli hänen ankarista iskuistaan.
-Ei vastausta. Silloin jättiläinen oli varma siitä, että jokin ilkityö
-oli tekeillä, ja hän silmäili ympärilleen etsien tietä sisään.
-
-Hän katseli ikkunoita, mutta ne olivat pienet ja rautatelkeillä
-suojatut. Sitten hän huomasi pitkän tammipölkyn, puumöhkäleen, jota
-kaksi tavallista miestä tuskin jaksoi nostaa. Jättiläinen juoksi
-luo, nosti sen ylös ja iskeä jymahytti sillä ovea niin hirmuisesti,
-että lukot ja salvat murtuivat, aivan kuin olisivat olleet tikkuja
-ja korsia, ja ovi irtautui saranoiltaan. Kun ovi kaatua jysähti
-eteishuoneen lattialle, juoksi Pikku John sisään ja huusi: "Johtaja!
-Johtaja! Missä olet?"
-
-Hän kuunteli, mutta täydellinen äänettömyys vallitsi; nunnaluostari
-näytti yhtä hiljaiselta kuin kuolleiden kartano. Taas hän huusi, ja nyt
-heikko ääni vastasi hänelle ylhäältä. Hän syöksyi portaita ylös ja taas
-hän kuuli äänen ja juoksi sen huoneen ovelle, josta se tuli. Ovi oli
-lukittu, mutta Pikku John mursi sen auki polvellaan ja hyppäsi sisään.
-
-"Mitä tämä on, johtaja?" hän huusi. "Petosta, pelkään mä. Sinähän olet
-kuolemaisillasi verenvuotoon!"
-
-"Niin olen, Pikku John", sanoi kuoleva mies hiljaa. "Minun aikani on
-tullut."
-
-Pikku John lankesi polvilleen rakastetun päällikkönsä viereen. "Suostu
-siis viimeiseen pyyntööni, rakas johtaja!" sanoi hän vakavasti.
-
-"Mitä sinä minulta pyydät, Pikku John?" kysyi Robin Hood.
-
-"Että saan polttaa Kirkleyn kartanon nunnaluostarineen ja tulella
-hävittää tämän petturien pesän."
-
-    "Ei mitenkään", sanoi Robin Hood,
-        "En pyyntöön suostukaan,
-    En koskaan naista loukannut,
-        En miestä seurassaan.
-    En ikinä neitoa loukannut
-        En voi sitä kuollenkaan;
-    Mut jouseni antanet jäntevän,
-        Niin nuolen ammun vaan,
-    Ja paikalle, minne se putoaa,
-        Mun hautani kaivetaan."
-
-Pikku John kohotti johtajansa pystyyn ja kantoi hänet ikkunan luo.
-Kauan ja kaihoten kuoleva mies katseli metsää, jota oli niin suuresti
-rakastanut, tehden viimeisen ponnistuksen, hän kokosi jäljellä
-olevat voimansa ja asetti nuolen jänteeseen, veti jousen vireeseen
-ja laski nuolen kiitämään. Hän hymyili, kun jousi helähti syvästi ja
-täyteläisesti ja hänen korviinsa kuului ääni, joka oli ollut hänelle
-maailman suloisinta musiikkia.
-
-"Laske minut lepäämään sinne, mihin nuoli putoaa", hän mutisi. "Pyydä
-uskollisia ystäviäni kaivamaan minulle syvä hauta ja panemaan vihreä
-ruohoturve pääni alle ja hyvä jousi vierelleni." Pikku John nyökkäsi,
-sillä hän ei voinut puhua, ja katse kiintyneenä vihreään metsään Robin
-Hood kuoli uskollisen seuralaisensa käsivarsille.
-
-Näin kuoli Robin Hood. Mutta hänen maineensa ei kuollut hänen mukanaan.
-Kautta vuosisatojen, sukupolvesta sukupolveen hänen muistonsa säilyi
-rahvaan keskuudessa, joka mielellään muisteli hänen kuuluisia
-sankaritöitään ja hänen maineikkaiden seuralaistensa tekoja. Kuninkaat
-ja maan mahtavat unohtuivat ja heidän teoistaan puhuttiin vain
-homehtuneissa kirjoissa, joita vain oppineet lukivat. Mutta trubaduurit
-ja runoilijat tekivät balladin toisensa jälkeen Robin Hoodin teoista,
-ja nämä balladit elivät kansan huulilla ja sydämessä. Niitä laulettiin
-tai lausuttiin juhlapäivinä ja huvitilaisuuksissa, eivätkä mitkään
-runot olleet niin suosittuja kuin ne, joissa kerrottiin tästä tosi
-englantilaisesta sankarista -- köyhien puoltajasta, tyrannien
-vihollisesta, miehestä, joka oli rohkea, jalo, ritarillinen, sanalla
-sanoen Englannin kansan ihanteen mukainen.
-
-Perimätiedon mukaan Robin Hood haudattiin siihen paikkaan, mihin hänen
-viimeinen nuolensa oli pudonnut.
-
-Pääpuoleen pystytettiin kivi, johon piirrettiin seuraava
-muistokirjoitus:
-
-    Tää hautakivi koruton
-    Se Huntingdonin jaarlin on;
-    Hän jousimiesi kuuluisa
-    Ja tuttu Robin Hoodina.
-    Ei Englannissa vertojaan
-    Hän miehineen saa konsanaan.
-
-Robinin kuoleman jälkeen hänen joukkueensa hajaantui, eikä ole olemassa
-tietoja siitä, minkälaisen lopun he saivat. Poikkeuksena on kuitenkin
-Pikku John. Tämän kuuluisan henkipaton hauta on riidanalainen.
-Englanti, Skotlanti ja Irlanti kiistelevät kunniasta -- kukin tahtoisi
-omistaa hänen kuolin- ja hautapaikkansa. Jokaisessa näistä maista
-osoitetaan jotakin kumpua muka hänen hautanaan. Jotkut asiantuntijat
-kohdistavat tämän paikalliskunnian Derbyn kreivikunnassa olevaan
-Hethersedgen kylään, jossa on muuan pitkä ja leveä hauta. Kun se kerran
-aukaistiin, huomattiin sen sisältävän muutamia tavattoman isoja luita.
-Siinä on merkkinä iso kivi sekä pää- että jalkapuolessa, ja perimätieto
-selittää, että siitä, joka olisi kyllin uskalias siirtämään nuo luut
-pois, tulisi maailman kurjin ja onnettomin ihminen, kunnes ne taas
-olisi asetettu paikoilleen, jolloin hänen vastuksensa loppuvat. Rauha
-siis noiden kuuluisien miesten ja mahtavien henkipattojen Robin Hoodin
-ja Pikku Johnin tomulle!
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ROBIN HOOD JA HÄNEN ILOISET
-TOVERINSA ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/67170-0.zip b/old/67170-0.zip
deleted file mode 100644
index 8029eb7..0000000
--- a/old/67170-0.zip
+++ /dev/null