NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 9510 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d9eb348
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #67081 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67081)
diff --git a/old/67081-0.txt b/old/67081-0.txt
deleted file mode 100644
index 2a79f33..0000000
--- a/old/67081-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9510 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook of Lynne Courtin salaisuus, by J. S.
-Fletcher
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
-will have to check the laws of the country where you are located before
-using this eBook.
-
-Title: Lynne Courtin salaisuus
-
-Author: J. S. Fletcher
-
-Translator: Alpo Kupiainen
-
-Release Date: January 2, 2022 [eBook #67081]
-
-Language: Finnish
-
-Produced by: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LYNNE COURTIN SALAISUUS ***
-
-
-
-
-
-LYNNE COURTIN SALAISUUS
-
-Kirj.
-
-J. S. Fletcher
-
-
-Englanninkielestä suomentanut (The Mystery of Lynne Court)
-
-Alpo Kupiainen
-
-
-Englantilaisia romaaneja 4
-
-
-
-
-
-Hämeenlinna,
-Arvi A. Karisto Oy,
-1925.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Kutsu kello kahdelta.
-    II. Paholainen ihmishahmossa.
-   III. Loistava kurjuus.
-    IV. Kuka on Kesteven?
-     V. Kreikkalaiset herrat.
-    VI. Herra Smith pumppupihasta.
-   VII. Varhaiset aamun sähkösanomat.
-  VIII. Selvä murha.
-    IX. Saippuakuppi.
-     X. Nainen menee, toinen tulee.
-    XI. Kaalinistuttaja.
-   XII. Salaperäisiä miehiä.
-  XIII. Karttaluonnoksen muistiinpanot.
-   XIV. Hyytävä pelko.
-    XV. Valpas palvelija.
-   XVI. Järjestelmällistä päättelyä.
-  XVII. Neiti Brock.
- XVIII. Merikapteeni.
-   XIX. Pyy pivossa.
-    XX. Kukkavihko ja taikakoru.
-   XXI. Keskipäivän lisälehti.
-  XXII. Selvitystä neiti Brockista.
- XXIII. Smithin selostus asemasta.
-  XXIV. Rouva Rentonin kertomus.
-   XXV. Sopiva sähkösanoma.
-  XXVI. Stylerin havaintoja.
- XXVII. Esmonhaughien sukutaulu.
-XXVIII. Kreikkalaiset taas esillä.
-  XXIX. Café Noir.
-   XXX. Valaistu ikkuna.
-  XXXI. Koputus ovelle.
- XXXII. Sisempi huone.
-XXXIII. Selvitys.
-
-
-
-
-I
-
-KUTSU KELLO KAHDELTA
-
-
-Kerrankin oli sattunut jokin vika Hextallin avaimeen -- tahi lukkoon,
-johon hän koetti sitä sovittaa. Harjaantuneena perin kärsivälliseksi
-nuori mies kulutti viisi minuuttia päästäkseen tästä pulasta. Olihan
-kello jo kaksi aamulla, eikä hän halunnut soittaa ovikelloa ja herättää
-kotiväkeään. Ja hänen seisoessaan siinä talonsa portailla, joskus
-luoden silmäyksen oikealle ja vasemmalle Wimpole-kadun valoihin ja
-varjoihin, tuntui hänestä kummalliselta, että tämän piti tapahtua
-ensimmäisenä yönä, jolloin hän kuuden viime kuukauden aikana oli jäänyt
-kaupungille.
-
-Joku voisi ehkä sanoa, ettei kyvyttömyys pistää avainta lukkoon
-ollut mikään tavaton seuraus ulkona vietetystä yöstä. Mutta kukaan,
-joka tunsi Hextallin, ei olisi yhdistänyt sattunutta vaikeutta hänen
-huvitteluunsa. Hän olikin vain tahtonut virkistää itseään ottamalla
-osaa vuosipäivällisiin eräässä tieteellisessä yhdistyksessä, johon
-hän kuului. Kun päivälliset olivat päättyneet, oli hän lähtenyt erään
-entisen opintotoverinsa mukana tämän kotiin polttamaan piipullisen
-ja tarinoimaan ja jotakin uutta teoriaa pohtiessa viivähtänyt
-pikkutunneille asti. Nyt hän oli hyvin väsynyt ja uninen, ja
-tunsi taipumusta kiroomaan juuri tämän erikoislukon keksijää --
-amerikkalaisen kojeen, joka vasta äskettäin oli oveen kiinnitetty. Kun
-läheisen kirkon kello löi kaksi, luopui hän ponnistuksistaan ja soitti
-ovikelloa. Samalla hetkellä ilmestyi nurkan takaa eräs mies juosten ja
-huohottaen.
-
-Hextallin talo oli kadun kulmassa, ja juuri siinä paloi kaasulyhty.
-Sen keltaisessa valossa loi Hextall uteliaan silmäyksen juoksevaan ja
-huohottavaan mieheen. Tämä oli kookas seurustelupukuinen mies; hänellä
-oli hyvin leveät ja lihavat kasvot, jotka tällä hetkellä loistivat
-ikäänkuin pelosta tahi mielenliikutuksesta kalpeina. Miehellä ei ollut
-hattua päässä. Hänen korkealla, paljaalla otsallaan Hextall huomasi
-suurten hikipisarain kihoavan ja vierivän. Vaistomaisesti kohotti
-juoksija pullean kätensä ja pyyhkäisi ne pois, samalla mutisten
-itsekseen. Sitten hän äkkiä huomasi oven varjon puolittain katkeaman
-Hextallin ja hyökkäsi eteenpäin tempoen ja nytkäytellen ruumistaan
-kovassa kiireessä. Hän loi terävän silmäyksen Hextallin pitkään
-vartaloon, katsahti pikaisesti taloon ja lähestyi. Sillä välin Hextall,
-jolla oli terävä huomiokyky, luokitti tulijan kellarimestariksi tahi
-uskotuksi palvelijaksi, jollaisen merkit esiintyivät selvästi hänen
-suurissa, veltoissa kasvoissaan.
-
-"Anteeksi, sir", huohotti mies. "Oletteko lääkäri?"
-
-"Olen", vastasi Hextall.
-
-"Voitteko lähteä kanssani, sir -- tähän lähelle? Minä -- minä olen
-hakemassa lääkäriä. Nyt heti, olkaa hyvä, sir!"
-
-"Olitteko menossa kutsumaan jotakin määrättyä lääkäriä? Onko teillä
-joku perhelääkäri?" kysyi Hextall.
-
-"Ei, sir, koskaan ennen ei ole ollut tarvetta", vastasi mies. "Olisin
-iloinen, jos te, sir, tulisitte nyt heti kanssani. Se on ihan nurkan
-takana -- yksi noista Queen-Annekadun uusista asuinrakennuksista --
-herra Tressin luo, sir."
-
-"Minä tulen -- heti kun palvelijani avaa oven", sanoi Hextall
-levollisesti. "Sillä aikaa voitte kertoa, mikä on hätänä."
-
-Mies vilkaisi hermostuneesti autiolle kadulle, ikäänkuin olisi pelännyt
-kuiskatakin sen valoille ja varjoille. Taas hän pyyhki otsaansa
-siirtyessään lähemmäksi nuorta lääkäriä.
-
-"Tapaturma, sir, -- vahingonlaukaus -- revolveri laukesi", vastasi hän
-matalalla äänellä. "Ja se on nainen."
-
-"Nainen?" virkkoi Hextall.
-
-"Herra Tressin sisar, sir, nuori neiti."
-
-Tällöin aukeni ovi, ja Hextall kehoitti miestä seuraamaan sisälle.
-Hän meni suoraan eteishallin lävitse vastaanottohuoneeseensa, väänsi
-sähkövalon palamaan ja, siepattuaan käteensä salkun, joka oli valmiina
-kaiken varalta, avasi sen ja silmäsi sen sisältöä. Sanantuoja seisoi
-tarkastellen hänen puuhiaan ja hengähti.
-
-"Mihin kohtaan tuo nuori neiti on haavoittunut?" kysyi Hextall
-koneellisesti.
-
-"Minä -- minä luulen olkapäähän, sir -- en ole oikein varma. Siihen
-tahi käsivarteen jollakin tavalla, sir", vastasi mies. "Minä en
-tietystikään ollut läsnä."
-
-"Kuka on hänen luonaan?" tiedusti Hextall.
-
-"Siellä on hänen veljensä, herra Tress, sir", vastasi toinen hieman
-hämillään. "Ja -- ja muutamia toisia herroja."
-
-"Eikö ketään naista?"
-
-"Ei naista, sir."
-
-Hextall otti salkun, johon oli pannut muutamia lisätarvikkeita.
-
-"No niin -- sairaanhoitajattaren saamme viidessä minuutissa", virkkoi
-hän. "Lähtekäämme siis."
-
-Mies seurasi häntä ulos huoaten ilmeisesti huojentuneena ja päästyään
-hiljaiselle kadulle pyyhkäisi uudelleen otsaansa.
-
-"Saattoipa tuo minut suunniltani, sir", sanoi hän kuin anteeksi
-pyytäen. "Järkyttävä tapaus, sir!"
-
-"Teidän olisi parempi selittää minulle, kuinka se tapahtui", huomautti
-Hextall. "Rohkenen olettaa teidän varsin hyvin tietävän, että voitte
-lääkärille kertoa kaikki."
-
-"Minä en tiedä kuinka se oikein tapahtui, sir", vastasi mies. "Minä
-tiedän ainoastaan -- että se tapahtui. En ole ollut herra Tressillä
-kauvan -- vasta muutaman kuukauden -- enkä tiedä paljoakaan heistä.
-Nähkääs, hän on hyvin rikas nuori herra ja omistaa kauniin kartanon
--- Lynne Courtin -- Surreyssä, ja pari kuukautta sitten hän vuokrasi
-ja kalusti tämän asuinhuoneiston. Hän -- no, se on totta, on pitänyt
-hauskaa melkolailla, sir. Ja tänä iltana hänen sisarensa, neiti Paquita
---"
-
-"Paquita?" toisti Hextall tahtomattaankin.
-
-"He ovat puolittain ulkomaalaisia, sir", selitti mies. "Puolittain
-espanjalaisia, luullakseni. Hän saapui eilisiltana Lynne Courtista
-ja ilmoitti asettuvansa tänne. En luule herra Tressin siitä oikein
-pitäneen, mutta siitä huolimatta hän vei sisarensa ulos päivälliselle
-ja teatteriin. Heidän palattuaan saapui myöhään yöllä, kuten monasti
-ennenkin, pari kolme herra Tressin ystävää. Neiti Paquita meni levolle
--- silloin oli puoli yksi. Minun oli kuitenkin valvottava. Vähää ennen
-kello kahta, torkkuessani tarjoiluhuoneessa, kuulin laukauksen. Sitten
-ilmestyi luokseni herra Kesteven -- hän on herra Tressin läheinen
-ystävä -- ja ilmoitti, että oli sattunut tapaturma ja neiti Tress oli
-ampunut itseään, ja lähetti minut hakemaan lääkäriä."
-
-"Ampunut itseään, niinkö?" virkkoi Hextall.
-
-"Niin hän sanoi, sir -- mutta ei vaarallisesti. Nyt olemme perillä,
-sir".
-
-Hän oli opastanut Hextallin kadunkulman toiselle puolelle muutamien
-äsken rakennettujen talojen likelle ja joudutti nyt lääkäriä yövartijan
-ohitse, iskien tälle merkitsevästi silmää, porrasjakson päässä olevalle
-ovelle, jonka eteen hän hetkeksi pysähtyi. Hän loi seuralaiseensa
-puhuvan silmäyksen.
-
-"He kaikki ovat jonkun verran -- ymmärrättehän, sir", virkkoi hän.
-"Minä tarkoitan, kaikki herrat ovat ryypiskelleet melkoisesti, paitsi
-herra Kesteven. Hän ei koskaan pidä siitä. Mutta ehkäpä tämä tapaus on
-heidät selvittänyt."
-
-Hextall nyökkäsi ääneti ja seurasi opastaan himmeästi valaistuun ja
-rikkaasti kalustettuun eteishalliin, jonka tammilaudoituksessa oli
-useita ovia. Mies veti niistä erään hieman raollaan olevan auki, ja
-lääkäri astui häikäisevään valoon näyttämölle, joka millä muulla
-hetkellä hyvänsä olisi vaikuttanut häneen puolittain teatterimaisella
-asullaan. Todellakin, jos äkkiä olisi esirippu vedetty ylös
-paljastamaan hänelle, mitä hän nyt näki, niin hän olisi väittänyt sen
-olevan näyteltäväksi järjestetyn kohtauksen. Paitsi yhtä eroavaisuutta
--- hänen terävä lääkärinsilmänsä huomasi heti lämpöistä ja valkoista
-ihoa pitkin virtaavat veripisarat.
-
-Hän seisoi hetkisen tuijottaen siihen, mitä oli hänen edessään; hänen
-takanaan mutisi opas hämillään. Heidän ja erittäin sopusuhtaisen,
-aistikkaasti koristetun ja kalustetun huoneen muun osan keskivaiheilla,
-värillisten lamppujen hehkun puolittain valaisemana, seisoi tyttö, joka
-toisella kädellään nojasi korkean kaapin sivuun ja toisella ojensi
-ilkeän uhkaavasti revolveria.
-
-Tyttö näytti olevan kahdeksantoista tahi kahdenkymmenen ikäinen, ja
-hänen epäenglantilaisen häikäisevän kauneutensa teki tällä hetkellä
-erittäin huomattavaksi kalpeus, jota korostivat viehättävän pään
-ympäri raskaiksi sykkyröiksi kootut tummat hiukset. Hän oli hieman
-keskikokoa pitempi solakka ja notkea vartaloltaan, yllään iltapuku,
-jonka paljaaksi jättämästä, kaappiin nojaavasta käsivarresta tihkui
-punaista verta. Hextallin astuttua huoneeseen, loi tyttö häneen
-nopean silmäyksen tummista silmistään, jotka silloin leimusivat
-suuttumuksesta, mutta tuokion verran tarkastettuaan vierasta kääntyi
-jälleen tuijottamaan neljään mieheen, jotka joko seisoivat tahi
-istuivat huoneen toisella puolella sijaitsevan, viheriällä veralla
-katetun pöydän takana. Pöydällä oli muutamia kortteja ja kapineita,
-jotka osoittivat, että joku oli äkkiä keskeyttänyt hyvin tunnetun
-uhkapelin.
-
-Hextallin nopeat silmät seurasivat tytön katsetta. Suoraan tytön
-edessä pelipöydän vieressä, tarkaten valppaana ja valmiina jokaista
-hänen liikettään, seisoi kookas, sileäksi ajeltu, teräväkasvoinen
-mies, jonka jännitys nähtävästi laukesi Hextallin tultua. Hän oli
-hyvännäköinen ja ilmeisesti älykäs ja neuvokas. Ja kun hän oli yhtä
-ilmeisesti selvä ja täysin tolkullaan, oletti Hextall hänet heti herra
-Kesteveniksi, josta palvelija oli puhunut. Sitten hänen katseensa
-siirtyi Kestevenin ohitse takan luokse, missä eräs nuorempi mies istua
-retkotti nojatuolissa. Yhdennäköisyyden perusteella Hextall päätteli
-hänet tytön veljeksi. Hän oli ojentanut jalkansa suoriksi ja työntänyt
-kädet syvälle housuntaskuihin. Leuka oli painunut rintaa vasten; suu
-oli hieman raollaan; sameat ja tylsät silmät suuntautuivat tyttöön,
-ikäänkuin huumaantuneet aivot niiden takana olisivat yrittäneet
-käsittää mitä oikeastaan oli tekeillä. Puoleksi palanut sikari virui
-matolla nuoren miehen jaloissa; hänen leveällä, hohtavan valkoisella
-paidanrintamuksellaan oli viinipilkkuja. Ja keskellä hiljaisuutta, joka
-nyt vallitsi huoneessa, hän äkkiä ummisti silmänsä ja alkoi kuorsata.
-
-Siellä oli vielä kaksi muutakin henkilöä -- vieraspukuisia nuorehkoja
-miehiä, jotka seisoivat takalistolla lähekkäin kuiskutellen. Hextall
-oletti heidät heti ulkomaalaisiksi, vaikkei ollutkaan varma heidän
-kansallisuudestaan. Toinen nähtävästi tyynnytteli ja suostutteli;
-toinen kuunteli ilmeisen vastahakoisena. Jälkimäinen oli tummaihoinen,
-yrmeännäköinen mies ja silmäili olkansa yli vihaisesti tyttöön,
-ikäänkuin hänelle tapahtuisi jotakin vääryyttä. Hextall huomasi, että
-juuri tätä miestä tyttö pääasiallisesti piti silmällä.
-
-Tämän kaiken näkivät lääkäri ja kamaripalvelija heti huoneeseen
-tultuaan. Hextall käsitti tilanteen silmänräpäyksessä. Arvelematta hän
-astui tytön luokse ja ojensi kätensä.
-
-"Antakaa minulle tuo revolveri ja sallikaa minun tutkia vammaanne",
-sanoi hän päättävästi.
-
-Paquita Tress ojentautui kuullessaan äkillisen, kylmällä äänellä
-lausutun käskyn. Hän silmäsi Hextallia ylhäältä alas; sitten ilmestyi
-hänen otsalleen kiusaantumisen ryppy, ja hän muutti hieman asentoaan.
-
-"En ennenkuin nuo miehet luovuttavat takaisin rahat, jotka he
-ovat saaneet veljeltäni", vastasi hän jyrkästi. "Tuo mies tuolla,
-erikoisesti -- hän on petturi!"
-
-Pöytään nojaava pitkä mies käänsi päätään ja kuiskasi jotakin taempana
-kiukuttelevalle miehelle. Sitten hän astui esille, heikosti hymyillen.
-
-"Täällä on tapahtunut vähäinen häiriö", virkkoi hän sovittavasti,
-samalla kumartaen Hextallille. "Neiti Tress sai päähänsä ajatuksen,
-että hänen veljensä ja vieraiden peli oli epärehellistä, minkä johdosta
-hän sekaantui asiaan, valitettavasti, uhaten väkivallalla. Hänen
-omaa parastaan tarkoittaen minä yritin ottaa häneltä revolveria.
-Kamppailussa se laukesi, ja minä pelkään, että hänellä on haava."
-
-"Ja myöskin revolveri", lisäsi tyttö uhmailevasti naurahtaen.
-"Ja minä pysyn sanassani! Älkää välittäkö hänestä", jatkoi hän
-kääntyen hetkiseksi Hextalliin päin ja viitaten kookkaaseen mieheen
-ylenkatseellinen ilme kasvoillaan. "Hän on yhtä kehno kuin toisetkin --
-kehnompikin! Tuo mies tuolla takana ei poistu täältä, ennenkuin panee
-rahat takaisin pöydälle -- minä olen pitänyt häntä silmällä. Jos kukaan
-teistä -- kuka tahansa! -- rohkenee vielä koskea minuun, niin minä
-ammun kuoliaaksi!"
-
-Kookas mies katsoi lääkäriin, hymyili ja kohautti olkapäitään. Sitten
-hän kääntyi ja astahti pari askelta peremmällä olevia miehiä kohti.
-Tällöin Hextall uudelleen puhutteli tyttöä.
-
-"Teidän olisi parasta noudattaa neuvoani", sanoi hän rauhallisesti. "Te
-ette saa aikaan mitään hyvää, ja teidän haavanne saattaa olla vakavampi
-kuin luulettekaan."
-
-"Minä kyllä tiedän, millainen se haava on", tiuskasi hän. "Minä sain
-kuulan olkapäähäni, jos tahdotte tietää. Mutta mitä sanoin, sen minä
-sanoin, ja minä teen mitä uhkasinkin, ellei... katsokaahan tuota!"
-huudahti hän äkkiä, osoittaen nojatuolissa nukkuvaa veljeänsä.
-"Luuletteko, että hän kykeni pelaamaan? He ovat petkuttaneet häntä --
-kaikki nuo!"
-
-Kookas mies tuli takaisin toisten seuraamana -- synkkäsilmäinen
-ilmeisesti vimmoissaan.
-
-"Neiti Tress liioittelee", sanoi kookas mies levollisesti. "Petkutusta
-ei ole tapahtunut. Mutta rauhan ja hiljaisuuden vuoksi tämä herra
-jättää pöydälle herra Tressiltä voittamansa rahat. Me toiset emme
-voittaneet, vaan hävisimme. Jättäkää siis rahat ja lopettakaamme tämä
-juttu", jatkoi hän kääntyen kiukuttelevaan mieheen. "Kiiruhtakaa!"
-
-Puhuteltu murisi ja ärisi, mutta sitten äkkiä työnsi kätensä
-taskuunsa, veti sen ulos täynnä seteleitä ja kultaa, heitti ne pöydälle
-ja kääntyi ovelle hiljaa kiroten. Hänen toverinsa seurasi; palvelija
-riensi ääneti heidän edellään salin läpi, auttoi heitä saamaan hattunsa
-ja päällystakkinsa ja päästi heidät ulos. Salissa oli nyt hiljaista,
-eikä kuulunut muuta kuin nuoremman miehen kuorsaus.
-
-"Antakaa minulle nyt tuo revolveri", sanoi Hextall. "Antakaa!"
-
-Vastauksen asemasta Paquita Tress äkkiä pudotti revolverin lattialle ja
-kaatui sitten itse pyörtyneenä.
-
-
-
-
-II
-
-PAHOLAINEN IHMISHAHMOSSA
-
-
-Lähes kaksi tuntia myöhemmin ilmestyi Hextall avukseen kutsumansa
-ammattitoverin seuraamana makuuhuoneesta, mihin hän oli potilaansa
-jättänyt kahden koulutetun hoitajattaren huomaan, ja astui saliin,
-johon palvelija oli hänet opastanut heidän taloon saavuttuaan. Nyt
-se näytti kokonaan toisenlaiselta. Värilliset lamput eivät enää
-valaisseet sitä punaisella ja violettivalollaan; akkunat oli avattu,
-ja ensimmäinen kevätpäivän kajastus sekaantui aamuilman raikkaaseen
-tuulahdukseen. Poissa olivat viheriä pelipöytä ja sen ominaiset
-välineet; poissa myös oli runsas kokoelma pulloja ja pikareja, jotka
-olivat sijainneet sivupöydällä; koko huone näytti puhdistetulta ja
-siivotulta kaikista hurjistelun merkeistä ja samalla hyvin arvokkaalta
-ja raittiilta. Ja erään akkunan luona sijaitsevan pienen pöydän
-vieressä, ajeltuna, kylpeneenä, sopusuhtainen vartalonsa huolellisesti
-puettuna aistikkaaseen villapukuun tuore kukka napinlävessä, istui
-herra Kesteven pureskellen leivosta ja hörppien tuoksuavaa kahvia.
-Mikä hurjistelu lieneekään vallinnut varemmin aamulla, oli ilmeistä
-lääkäreille, että tämä selväkatseinen, vakavakätinen ja valpas
-herra oli siihen ottanut osaa vain sivustakatselijana. Kesteven,
-joka lueskeli edellisen iltaista sanomalehteä, nousi lääkärit
-huomattuaan nopeasti nojatuolistaan ja astui esille kotonaan olevan
-miehen levollisuudella ja varmuudella. Hän nyökkäsi kohteliaan
-tuttavallisesti, joka ei kuitenkaan erikoisemmin vaikuttanut Hextalliin.
-
-"No, tohtori?" sanoi hän. "Toivoakseni voipi potilaanne hyvin?
-Luultavasti haava ei ole vaarallinen?"
-
-"Haava ei ole vaarallinen", vastasi Hextall. "Mutta neiti Tress
-tarvitsee täydellistä hiljaisuutta kunnes hänet voidaan siirtää kotiin."
-
-"Oh!" sanoi Kesteven auliisti. "Hänellä tulee täällä olemaan riittävän
-hiljaista. Nuo hoitajattaret tietysti ottavat hänet kokonaan hoitoonsa."
-
-"Hänen on saatava hiljaisuutta yöllä", huomautti Hextall.
-
-"Tietysti! Te ajattelette -- mitä näitte tänä aamuna", virkkoi Kesteven
-hymyillen. "Surkuttelen, että neiti Tress kiihottui jonninjoutavasta.
-Hänen veljeään ei petkutettu -- minä olisin sen estänyt.
-Etelä-amerikalaisen veren ryöpsähdys, käsitättehän, herra tohtori! --
-kuuma, äkkinäinen, kiihkeä."
-
-"Näkemästäni päättäen", huomautti Hextall kuivasti, "ei herra Tress
-ollut kykenevä --"
-
-"Estämään joutumasta kerityksi, eh?" keskeytti Kesteven hymyillen
-tavalla, joka lähenteli irvistystä. "No niin -- no niin! -- mutta hän
-sortui vasta teidän saavuttuanne -- siihen asti hän kykeni oivallisesti
-huolehtimaan itsestään. Ja minäkin olin saapuvilla -- ja minä juon vain
-ruokaillessa, enkä silloinkaan paljoa. Neiti Tress toimi erheellisen
-vaikutelman alaisena -- ja hänen oma syynsä oli, että hän sai haavan.
-Ellen minä olisi koettanut ottaa häneltä revolveria, olisi teidät tuotu
-kuolleen miehen eikä lievästi haavoittuneen naisen luokse."
-
-Hextall ei vastannut. Hän oli epävarma Kestevenin asemasta talossa.
-Mutta Kesteven itse pian selitti sen.
-
-"Minä jaan tämän asunnon herra Tressin kanssa toistaiseksi", hän
-jatkoi. "Te voitte uskoa minulle huolehtimisen siitä, että neiti Tress
-saapi ehdottoman rauhan kunnes hän voi palata Lynne Courtiin. Mutta,
-kuinkahan pian se voi tapahtua?"
-
-"Muutaman päivän kuluttua -- jos kaikki sujuu säännöllisesti", vastasi
-Hextall. "Täydellinen hiljaisuus on välttämätön."
-
-"Tämä huoneusto pidetään hiljaisena niinkuin metsämaja", vakuutti
-Kesteven. "Todellisuudessa saavat potilas ja hoitajattaret huoneuston
-itselleen. Minä vien Tressin pois muutamiksi päiviksi. Luottakaa
-minuun. Ja nyt, sallikaa minun tarjota teille hieman kahvia."
-
-Hextall kieltäytyi kahvista ja poistui toverinsa kanssa. Viereisessä
-huoneessa he kohtasivat palvelijan, joka katsoi Hextalliin kysyvästi.
-
-"Siellä ei ole mitään vakavampaa vaaraa", virkkoi Hextall. "Neiti Tress
-tervehtyy pian, jos hän saa olla rauhassa. Minä olen sitä painostanut
-herra Kestevenille, ja hän on luvannut huolehtia siitä. Mikäli
-ymmärrän, jakaa hän tämän huoneuston herra Tressin kanssa."
-
-Palvelija irvisti. Hän katsahti sen huoneen oveen, johon tohtori oli
-jättänyt Kestevenin juomaan kahvia.
-
-"Jakaa!" hän mutisi. "Niin -- hän saattoi sen niinkin sanoa."
-
-"Kaikessa tapauksessa hän takaa hiljaisuuden", sanoi Hextall.
-"Voidaanko siihen luottaa?"
-
-"Epäilemättä täällä tulee olemaan kyllin hiljaista, sir, kunnes neiti
-Tress matkustaa Lynne Courtiin", vastasi palvelija. "Eilisillan
-tapaus pelästytti joitakin heistä hieman -- he tulevat puhumaan siitä
-keskenään."
-
-"Sairaanhoitajattaret tulevat jäämään", jatkoi Hextall. "Onko ketään,
-joka voisi tulla neiti Tressin luokse -- onko sisaria?"
-
-Palvelija pudisti päätänsä.
-
-"Paitsi heitä kolmea ei ole ketään, sir, mikäli minä tiedän", vastasi
-hän hiljaisella äänellä, uudelleen katsahtaen suljettuun oveen, jonka
-takana istui Kesteven. "Herra Tress, hänen sisarensa ja pieni veli. En
-luule heillä olevan sukulaisia Englannissa -- en ole koskaan heistä
-kuullut tahi heitä nähnyt."
-
-"Hyvä on, huolehtikaa hiljaisuudesta", sanoi Hextall. "Minä tulen
-käymään myöhemmin aamulla."
-
-"Siinä on jotakin kummallista", huomautti hän toverilleen, kun
-palvelija oli päästänyt heidät ulos ja he kävelivät Wimpole-katua
-kohti. "Mitä sinä arvelit herrasta, joka joi kahvia?"
-
-"Kylmä miekkonen", vastasi toinen. "Tavattoman kylmä!"
-
-"Kuinka sinä häntä arvostelet?" kysyi Hextall.
-
-"Minä en arvostele häntä ennenkuin näen nuoren Tressin. Minkä näköinen
-hän on? Sisar on kaunotar."
-
-"Poika on samanlainen kuin sisarensa -- mutta heikko siinä, missä
-hän on vahva. Kaunis poikanen -- puoliespanjalaisella tavallaan. Sen
-perusteella, mitä näin pojasta pikaisessa silmäyksessä, olen pakotettu
-sanomaan, että hän oli vaarassa juoda itsensä kuoliaaksi."
-
-"Mihin hän sitten joutui tämän homman aikana?" kysyi Hextallin
-kumppani, joka nyt oli saanut vihiä välikohtauksista ja oli
-ymmärrettävästi utelias. "Vuoteeseenko?"
-
-"Palvelija otti hänet hoitoonsa", vastasi Hextall purevasti. "Minä näen
-hänet varmasti -- myöhemmin."
-
-Hextallin palatessa kello seitsemän seisoi Darrell Tress aamiaispöydän
-ääressä. Hän oli Kestevenin tavoin huolellisesti puettuna, mutta hänen
-huulensa värisivät ja kätensä vapisivat; huoneessa oli selvä konjakin
-tuoksu, ja hän katsoi lääkäriin arasti ja kartellen.
-
-"Minä valitan, minä olen kauhean suruissani tämän -- tämän ilkeän
-tapauksen johdosta", hän sopersi Hextallin saavuttua, joka hieman
-kumarrettuaan seisoi katsellen häneen äänettömänä. "Sisareni teki
-hirveän erehdyksen -- menetellessään sillä tavoin, kuin sattui. Hän --
-tietysti jos minä olisin tietänyt, että hänellä oli revolveri --"
-
-"Minä en välitä siitä, mitä tapahtui", sanoi Hextall. "Minun
-velvollisuuteni on huolehtia, ettei siitä tule mitään seurauksia.
-Teidän sisarenne on saatava hiljaisuutta muutamiksi vuorokausiksi."
-
-"Oh, se käy päinsä!" vastasi nuorukainen huomattavasti huojentuneena.
-"Me huolehdimme, ettei häntä mikään häiritse. Kesteven ja minä menemme
-viikon päiviksi tiehemme -- tietysti hoitajat jäävät hänen luokseen?"
-
-Hextall, joka riisui käsineitään, katsoi tarkkaavasti hoidokkinsa
-veljeä. Hänen ammattisilmänsä huomasi eräitä varmoja merkkejä
-viimeaikoina jatkuneesta epäsäännöllisestä elämästä -- mutta hän näki
-myös, että Darrell Tress oli kylliksi tolkullaan kuunnellakseen hieman
-suoraa puhetta; hän myös havaitsi hänessä riittäviä merkkejä hyvästä
-tahdosta sen kuulemiseen mieheltä, joka ei ollut häntä kovin paljoa
-vanhempi.
-
-"Se merkitsee, että te jätätte sisarenne yksinomaan ventovieraiden
-hoitoon", hän sanoi kuivasti.
-
-Darrellin tummat kasvot punastuivat.
-
-"Minä -- asia on niin, ettemme me tunne ketään", hän vastasi. "Me
-olemme olleet Englannissa vain muutaman kuukauden, ja..."
-
-"Eikö sisarellanne ole naistuttavia?" kysyi Hextall.
-
-"Pelkään, ettei ole", vastasi Darrell.
-
-"Sitten minä esittäisin", virkkoi Hextall, "että te luopuisitte
-muutamiksi päiviksi omista ystävistänne ja omistaisitte itsenne
-huolehtimaan, että sisarenne tulee kunnollisesti hoidetuksi. Minä
-huolehdin hänestä lääkärinä, mutta lääkäri ja hoitajattaret eivät ole
-omaisia, te tiedätte, ja --"
-
-Kesteven saapui heidän luokseen sivuovesta aikataulu kädessään. Hän
-kumarsi tyynesti Hextallille ja kääntyi Tressiin päin.
-
-"Yksi ja kaksikymmentäviisi lähtee sopiva juna", hän sanoi. "Ajatteles,
-me --"
-
-Darrell Tress katsahti Hextalliin.
-
-"Tohtori arvelee että minun olisi jäätävä kotiin huolehtimaan
-Paquitasta", hän sanoi. "Minä -- minä luulen, että minun on se tehtävä.
-Minä en siis tule, Kesteven. Mene sinä."
-
-Hextall havaitsi nopean välähdyksen Kestevenin silmissä. Hän
-käsitti sen merkityksen -- se osoitti niin selvästi kuin katse voi
-osoittaa, ettei Kesteven ollut niitä miehiä, joitten suunnitelmia
-voitiin häiritä. Mutta välähdys oli poissa yhtä nopeasti kuin oli
-ilmaantunutkin -- ja Kesteven käänsi tyynen ja suopean katseen
-Hextalliin.
-
-"Oh, tietysti, jos kerran tohtori Hextall arvelee niin!" hän virkkoi.
-"Tietysti -- varmastikin! Mutta minä käsitin tarvittavan ehdotonta
-hiljaisuutta, joten oletin parhaimmaksi, että me olisimme tieltä
-poissa. Jos sinä siis haluat jäädä sisaresi luokse --"
-
-Hextall poistui hoidokkinsa huoneeseen, mutta täällä ei ollutkaan
-riippuvainen ja alistunut potilas, vaan itseensä luottava,
-lujatahtoinen nuori nainen, joka vastasi itseään koskeviin kysymyksiin
-halukkaasti ja vaati toisilta vastauksen omiinsa.
-
-"Minä en suostu makaamaan täällä", hän sanoi. "Kaikki moisen pienen
-naarmun vuoksi! Sehän on naurettavaa!"
-
-Yksi hoitajattarista, vanhemman puoleinen nainen, hymyili kainostellen
-tohtorille.
-
-"Neiti Tress tahtoo nousta ylös", hän huomautti.
-
-"Ei missään tapauksessa tänään", määräsi Hextall katsahtaen häneen
-kohdistettuihin kapinallisesti vetoaviin silmiin. "Te saisitte kuumeen
-ja silloin en minä voi vastata mahdollisista seurauksista. Tämä oli
-enemmän kuin pelkkä naarmu, kuten tiedätte. Kuulahan oli tunkeutunut
-koko lailla syvälle."
-
-Paquita Tress käänsi hitaasti päätään ja silmäili Hextallia vakavasti
-minuutin ajan.
-
-"Lähettäkää nuo naiset pois", hän sanoi odottamattoman päättävästi.
-"Minä tahdon puhua teille -- kahdenkesken."
-
-Hoitajattaret poistuivat, ja Hextall istuutui vuoteen viereen.
-
-"No niin?" hän kysyi rauhallisesti. "Mitä teillä olisi sanottavaa?"
-
-"Sitä, minkä te luultavasti voitte arvata, jos teillä vaan on
-olettamani määrä huomiokykyä", hän vastasi. "Mikä tekee minut
-kuumeiseksi, mikä turmelee kaiken sen hyvän minkä te minulle teette, on
-levottomuus. Se juuri -- näettekö te? Mitä minun veljeni hommailee?"
-
-"Teidän veljenne miettii kuinka hän parhaiten voisi teistä huolehtia
-ja poistaa levottomuutenne", vastasi Hextall. "Hän aikoi matkustaa,
-että te hoitajattarinenne olisitte saaneet olla rauhassa. Mutta
-käsittääkseni hän on muuttanut mielensä."
-
-Paquita katsoi häneen tiukasti ja kauan.
-
-"Ja -- Kesteven?" kysyi hän vihdoin.
-
-"Viimeksi kuulemassani lauseessa myönsi Kesteven, että jos veljenne
-kerran halusi jäädä luoksenne, niin oli hänen tietenkin jäätävä",
-vastasi Hextall, joka jo aikoja sitten oli huomannut, että häntä
-kohtaan oli paras olla vilpitön.
-
-"Oh", mutisi Paquita. Sitten hänen silmissään äkisti välähti.
-"Kesteven", hän virkkoi katkerasti, "on toinen piru ihmishahmossa".
-
-"Siinä tapauksessa hänet on voitettava", naurahti Hextall huvitettuna.
-"No, mitä te nyt erityisemmin haluatte? Parasta, että sanotte sen
-minulle."
-
-"Voinko puhutella veljeäni muutaman minuutin?" hän kysyi.
-
-Hextall meni takaisin saliin. Ja siellä hän löysi Kestevenin ja nuoren
-Tressin seisomassa samanlaisessa asennossa kahden puolen aamiaispöytää.
-Heidän asentonsa ilmaisi, että he olivat syvissä aatoksissa -- toisin
-sanoen, kumpikin seisoi kädet housuntaskuissa ja tuijotti pää kumarassa
-lattiamattoon. Tohtorin saavuttua katsahti Kesteven ylös ja loi häneen
-hymyilevän katseen, joka ainakin ulkonaisesti oli vilpitön.
-
-"Kuulkaahan nyt, tohtori", hän sanoi. "Olkaamme suoria. Me olemme
-puhelleet Tressin kanssa, ja -- lyhyesti sanoen, minä luulen parhaaksi,
-että menen matkoihini joksikin ajaksi, eikö niin, ja jätän Tressin
-huolehtimaan, sisarestaan, koska hänellä kerran on sairas kotonaan --
-niinhän?"
-
-Hextall vastasi ulkonaisesti vilpittömään katseeseen todellisesti
-vilpittömällä.
-
-"Minä ajattelen ehdottomasti, että olisi hyvä, jos neiti Tress
-jätettäisiin muutamaksi vuorokaudeksi täydelliseen rauhaan", hän
-vastasi.
-
-"Aivan niin", myönsi Kesteven. "Hyvä on -- minä poistun tunnin
-kuluessa."
-
-Hän hävisi nopeasti viereiseen huoneeseen, ja Hextall kääntyi Tressin
-puoleen.
-
-"Teidän sisarenne haluaa nähdä teitä", hän sanoi ja lisäsi sitten
-merkitsevästi katsoen: "Ja luulen ilahuttavanne sisartanne, jos te
-hänelle ilmoitatte, että teidän ystävänne menee matkoihinne ja te
-jäätte kotiin."
-
-Darrell Tress läksi sisarensa huoneeseen jonkunlainen hirtetyn koiran
-ilme kauniilla kasvoillaan, ja Hextall poistui talosta ja meni
-sairaskäynneilleen. Mutta hänet oli vallannut omituinen salaperäisyyden
-tuntu, ja monasti sen päivän kuluessa hän huomasi ajattelevansa
-mitä Paquita Tress oli tarkoittanut sanoessaan, että Kesteven oli
-toinen piru ihmishahmossa. Hän ajatteli sitä vielä myöhään illallakin
-rauhallisesti tupakoidessaan, kun hänen oveltaan äkkiä kuului hälinää.
-Sieltä kantautui kova kellonsoittoja hätäisiä ääniä, joista toinen
-kuulosti estelevänä ja toinen jyrkästi vaativana. Ja se vaativa ääni
-oli -- Paquitan!
-
-
-
-
-III
-
-LOISTAVA KURJUUS
-
-
-Hextall syöksähti lepotuolistaan harmistuneena murahtaen. Hän tempaisi
-huoneensa oven auki ja katsahti eteishalliin. Siellä seisoi hänen
-hoidokkinsa, jonka olisi tähän aikaan pitänyt olla vuoteessa sikeässä
-unessa, kovaäänisesti selittämässä palvelijattarelle että hänen oli
-välttämättömästi heti tavattava tohtori Hextall; hänen takanaan liehui
-nuorempi sairaanhoitajatar hätääntyneenä ja silminnähtävästi avuttomana
-itkien. Heti kun hän huomasi Hextallin, rupesi hän tälle selittämään:
-
-"Minä en ole tähän syyllinen, tohtori", hän valitti väännellen käsiään.
-"Minä en voinut pidättää häntä -- hän tahtoi tulla!"
-
-Paquita käänsi tähtiparin kaltaiset silmänsä ja hehkuvat kasvonsa
-Hextallin ankaroihin ja tyytymättömiin kasvoihin. Hän hymyili tavalla,
-joka olisi hellyttänyt askeetinkin ja astahti avonaista ovea kohti,
-jonka luona Hextall seisoi.
-
-"Saanko tulla sisälle?" hän kysyi hartaasti. "Kaikki on hyvin -- koko
-tämä hälinä on tarpeeton. Minä tahdon puhua teille -- minun täytyy
-puhua teille! Eikö hoitajatar saisi istua jossakin odottamassa? Ja
-älkää olko hänelle vihainen -- ei hän ole syyllinen. Ei kukaan voi
-minua vastustaa, jos minä jotakin tahdon."
-
-Äänettömästi viitaten kehoitti Hextall hoitajatarta siirtymään
-viereiseen odotushuoneeseen; sitten hän otti Paquitan käsivarren ja
-talutti hänet tuolille, jonka hän vastikään oli jättänyt, sulki oven ja
-kohdisti tyttöön ankaran paheksuvan katseen, jonka säilyttämiseksi hän
-ankarasti ponnisteli.
-
-"Sanonpa teille mitä seuraa!" sanoi hän äärettömästi pahastuneen
-rauhallisuudella; "jos te käyttäydytte näin, niin on teidän
-hyväntahtoisesti käännyttävä toisen lääkärin puoleen. Tarpeetonta on
-vihoitella hoitajattarelle, sillä te nähtävästi olette hillitön. Mutta
-te kohtelette häntä kovin huonosti, ja --"
-
-"Minä hyvitän sen hänelle", virkkoi Paquita innokkaasti. "Minä annan
-hänelle -- mitä hän vain tahtoo."
-
-"Mikään antinne ei voi korvata menettelyänne", vastasi Hextall. "Ja
-minuakin te kohtelette huonosti. Mitä hyödyttää minun -- mutta onhan
-hyödytöntä puhua teille. Oletteko te vielä vain lapsi? -- koskapa
-menettelette näin tyhmällä ja itsepäisellä tavalla!"
-
-Paquita kohotti häneen ihmettelevän katseensa. Hänen poskensa hehkuivat
-punaisina ja hänen silmänsä olivat tummat, kosteat ja täynnä valoa. Hän
-oli varmastikin ihanin nainen minkä Hextall oli koskaan nähnyt, joten
-hän, seisoessaan ja katsellessaan häntä, miltei unhotti kaiken muun
-paitsi sen.
-
-Ylläpitääkseen asianmukaista tieteellistä arvokkuuttaan täytyi hänen
-ponnistella ja kääntää pois silmänsä tytöstä.
-
-"Lapsellinen -- lapsellinen käytös!" hän väitti. "Moista käyttäytymistä
-olisi saattanut odottaa kaksitoistavuotiaalta hemmoitetulta lapselta."
-
-"Minä en ole kaksitoistavuotias hemmoiteltu lapsi!" huudahti Paquita.
-"Minä olen aikuinen nainen, jolla on maailman täysi suruja. Sentähden
-tulin luoksennekin. Koko tässä suuressa kaupungissa minä en tunne
-yhtään ristinsielua, jonka puoleen voisin kääntyä. Mutta jos te olette
-noin vihainen minulle, niin minä poistun."
-
-Puhuessaan hän nousi, ja Hextall, joka kaikkien vanhanpojan kokelaiden
-tavoin oli merkillisen helläsydäminen, näki hänen suloisten huultensa
-värähtelevän ja muutamien suurten kyynelhelmien kihoavan silmiin.
-Hellästi hän painoi tytön takaisin tuoliin, siirsi toisen tuolin hänen
-viereensä ja tiedottomasti sovitti runsaan määrän myötätuntoa ja
-huolenpitoa ääneensä.
-
-"Jaha!" hän kehoitti. "Mitä se on? Antakaa kuulua! Se helpottaa teitä."
-
-Paquita kosketti silmiään hienolla pitsinenäliinallaan ja pudisti
-päätään.
-
-"Darrel on mennyt!" hän sanoi.
-
-"Veljenne!" huudahti Hextall rypistäen otsaansa. "Miksi -- minä luulin
-hänen jäävän ja huolehtivan teistä?"
-
-"Niin hän teki -- muutaman tunnin", vastasi hän surullisesti. "Minä
-kyllä aavistin, ettei sitä kestäisi pitkälle. Enkö teille jo sanonut,
-että Kesteven on piru ihmishahmossa? Se hän on -- ja minä tiesin, ettei
-Darrell saisi rauhaa ennenkuin -- ennenkuin pääsi lähtemään hänen
-luokseen. Minä kyllä huomasin miten hän hyöri ja pyöri päästäkseen
-matkalle. Ja -- ja vihdoin hän meni! Mitä te tekisitte, jos teillä
-olisi veli, jota te rakastatte hyvin suuresti ja jonka te näkisitte
-luisumassa suoraa päätä helvettiin?"
-
-Kysymys sisälsi jotakin niin ehdottoman viatonta ja naivia, että
-Hextall töintuskin kykeni pidättämään hymyilyn. Mutta tytön
-yksinkertaisuus pakotti hänet vastaamaan hyvin vakavasti.
-
-"Minä panisin taivaan ja maan liikkeelle pysäyttääkseni hänet."
-
-"Minä olen pannut taivaan ja maan liikkeelle -- mutta tähän asti
-siitä ei ole ollut apua", vastasi Paquita. "Minä olen rukoillut hänen
-tähtensä enemmän kuin minkään muun -- minä olen tehnyt kaikki mitä vain
-olen voinut, joka mahdollisesti ei olekaan paljon. Ei mitään tulosta!
--- tähän mennessä. Tuo piru -- Kesteven -- on liikaa taivaalle ja
-maalle ja minulle, kaikki käärittynä yhteen myttyyn."
-
-"Kuka on miehiään herra Kesteven?" kysyi Hextall. "Ja miten hän voipi
-vaikuttaa noin turmiollisesti veljeenne?"
-
-"Antaisin mitä tahansa, jos saisin tietää kuka on Kesteven!" hän
-huudahti. "Mitä toiseen kysymykseenne tulee -- niin hän aivan
-yksinkertaisesti on saanut Darrellin valtoihinsa, siinä kaikki.
-Ainoastaan saanut hänet valtoihinsa -- ja menettelee nyt hänen kanssaan
-niin kuin haluaa. Ja hänen vaikutuksensa on paha -- paha -- paha!"
-
-"Ehkäpä teette parhaiten, jos kerrotte minulle, kuinka hän on saanut
-veljenne valtoihinsa", esitti Hextall. Hän näki, että tyttö halusi
-puhua ja että hänen täytyi puhua, joten hän huomasi parhaaksi sallia
-sen tapahtua hänen mielensä kevennykseksi. Tosin tämä ei kuulunut
-hänelle, mutta hän käsitti, että ellei tyttö saanut keventää mieltään,
-niin hän rasittuisi kuumeiseksi. "Tunsiko veljenne herra Kestevenin
-ennen Englantiin saapumistanne?" hän kysyi. "Tahi onko hän äskeinen
-tuttavuus?"
-
-"Minä kerron teille kaikki", sanoi tyttö odottamattoman kiihkeästi.
-"Sitähän varten minä tulinkin -- minä olisin raivostunut, tahi minulle
-olisi tapahtunut jotakin muuta, maatessani tuolla innoittavassa
-huoneustossa, Darrellin ollessa poissa ja ainoastaan tuo hoitajatar
-nähtävänä. Sitäpaitsi minä tiesin voivani luottaa teihin --
-saavuttuanne eilisiltana minä tarkastin teidät hyvin. Minä luulen --
-minä luulen, että te olette ensimmäinen mies -- mies! -- jonka olen
-nähnyt Englantiin saavuttuani".
-
-"Sitä minä en totisesti usko!" virkkoi Hextall yrmeästi hymyillen.
-"Toivokaamme teidän erehtyneen. Mutta nyt kertokaa minulle -- mitä
-hyvänsä se lieneekin. Koska tämä kaikki on kovin tavatonta, enkä minä
-halua, että puhuisitte liiaksi -- teidän pitäisi jo olla vuoteessa ja
-sikeässä unessa."
-
-"Vuoteessa oleminen on minulle viimeaikoina merkinnyt koko yön
-makaamista valveilla", hän sanoi. "Ajatellen ja ajatellen, tiedättehän?
-No niin -- mutta, nähkääs, te ette vielä tiedä mitään meistä. Meitä on
-kolme -- Darrel ja minä sekä meidän pieni veljemme, Ronald -- hän on
-vain seitsemän vuoden ikäinen. Englannissa emme ole olleet ennenkuin
-saavuimme tänne kahdeksan kuukautta sitten -- se oli viime syyskuussa.
-Nähkääs, meidän isämme oli karjakartanon omistaja Etelä-Amerikassa --
-Argentinassa. Hän meni naimisiin espanjattaren kanssa -- se selittää,
-mistä johtuu nimeni Paquita; se oli äitinikin nimi. Hän kuoli Ronaldin
-ollessa noin kahden vuoden ikäinen. Kolme vuotta myöhemmin kuoli sitten
-isäni, jonka jälkeen Darrell, vaikka hän olikin vasta poikanen, ryhtyi
-hoitamaan tilaa. Nähtävästi eivät asiat oikein luonnistuneet, koskapa
-me rupesimme tulemaan melkoisen köyhiksi -- siellä vain ei ole köyhänä
-oleminen niin hirmuista kuin täällä Englannissa. Ja sitte -- viime
-vuonna -- me tulimme, oh, hirmuisen rikkaiksi! James-setä, jota emme
-olleet koskaan nähneet, kuoli ja jätti meille kaikki rahansa ja paikan,
-missä me nyt asumme -- Lynne Courtin, Surreyssä. Niinpä me tulimme
-kotiin -- ja nyt minä toivon, että olisimme pysyneet estanciallamme
-kuinka köyhinä hyvänsä, koskapa silloin Darrel ei olisi kohdannut
-Kesteveniä!"
-
-"Missä hän tämän kohtasi -- ja milloin?" kysyi Hextall pakotettuna
-johtamaan keskustelua.
-
-"Minä en tiedä missä -- mutta se tapahtui pian saavuttuamme. Nähkääs,
-James-setä, joka oli eläessään mahtava kauppias Lontoossa, jätti puolet
-rahoistaan ja Lynne Courtin Darrellille ja toisen puolen minulle
-ja Ronaldille. Asetuttuamme Lynne Courtiin käväisi Darrell usein
-Lontoossa, ja luullakseni hän silloin kohtasi Kestevenin jossakin.
-Kaikissa tapauksissa rupesi Kesteven käymään Lynne Courtissa jo
-aikoja ennen joulua, ja sitten hän ja Darrell olivat aina yhdessä,
-matkustellen kilpa-ajotilaisuuksissa ja kaupungissa, ja kuljettivat
-kartanoon inhoittavia ihmisiä -- samanlaisia kuin nekin, jotka näitte
-viime yönä -- ihmisiä jotka joivat ja pelasivat, ja oh -- minä en
-kehtaa kertoakaan kaikkea! Ja sitten Kesteven houkutteli Darrellin
-vuokraamaan tuon huoneuston, että hänellä olisi asunto myöskin
-kaupungissa -- ja siitä, mitä siellä harjoitetaan, on teillä oman
-huomionne perusteella riittävä käsitys. Ja vaikka Kesteven ei itse juo
--- luullakseni se osoittaa minkälainen harkitseva piru hän on! -- niin
-olen vakuutettu, että hän on rohkaissut Darrellia sillä tiellä, ja minä
-tiedän hänen saavan rahoja veljeltäni ja hän seisoo sivussa kun toiset,
-luullakseni hänen liittolaisensa, ottavat. Te ymmärrätte, niinhän? Ah,
-minun sydämeni on murtunut! Eilisiltana minä saavuin kaupunkiin, koska
-tahdoin tietää mitä tapahtui tuossa inhoittavassa huoneustossa, ja kun
-he luulivat minun menneen vuoteeseen, pidinkin silmällä, heitä, joten
-olen varma, että Darrellia petkutettiin. Petkutettiin! -- tietysti,
-häntä on petkutettu joka päivä -- häneltä tullaan petkuttamaan joka
-ainoa penni -- minkä hän omistaa!"
-
-"Katsokaahan nyt", sanoi Hextall. "Luullakseni ette pahastu, jos minä
-teen teille muutaman kysymyksen. Kuinka paljon rahaa teidän setänne
-jätti veljellenne?"
-
-"Hän jätti Darrellille noin puoli miljoonaa ja saman verran
-jaettavaksi minun ja Ronaldin välillä", vastasi Paquita tyynesti ja
-välinpitämättömästi. "Mutta Darrell omistaa myös Lynne Courtin, joka on
-kaunis paikka -- rakennus, maa, puisto ja suuri viljelystila."
-
-"Onko teidän veljenne kaiken tuon ehdoton omistaja?" kysyi Hextall.
-"Minä tarkoitan -- ettei sitä ole jätetty ainoastaan hänen
-hoidettavakseen?"
-
-"On, kaikki on Darrellin, joka penni ja joka hehtaari", hän vastasi.
-"Lakimiehet ilmoittivat sen minulle -- he sanoivat, että hän saisi
-sillä tehdä mitä vain halusi. Näettekö, minä kävin heille valittamassa
-Kestevenistä."
-
-"Ah! Ja mitä he sanoivat?" kysyi Hextall.
-
-"Luulenpa heidän olleen epähienoja. He nauroivat; he olivat
-tylynnäköisiä miehiä. He sanoivat, että kun Darrell on täysi-ikäinen
-ja omaisuus on hänen omansa, niin ei kukaan voinut sekaantua hänen
-asioihinsa. Eräs heistä sanoi myös, ettei ollut syytä pelkoon --
-Darrell kyllä vakiintuisi. Mutta -- hän ei vakiinnu."
-
-Hextall huomasi vastassaan saman vaikeuden, minkä lakimiehet olivat
-nähneet. Kun Darrell Tress oli täysi-ikäinen ja rahojensa ja maansa
-ehdoton omistaja, niin ei kukaan voinut sekaantua.
-
-"Ilmoititteko heille käsityksenne Kestevenistä?" hän kysyi.
-
-"Kyllä minä sen tein. He nauroivat uudelleen ja puhuivat jotakin
-haukoista ja kyyhkysistä, jota minä en ymmärtänyt -- kuinka minä olisin
-voinutkaan ymmärtää, mitään tietämättä? Eräs heistä, joka oli hieman
-ystävällisempi, sanoi minulle, että nuoret miehet, päästyään rahoihin
-käsiksi, olivat aina hieman villejä, ja neuvoi minua koettamaan
-siveellistä painostusta, kuten hän sitä nimitti. Niinkuin minä
-tietäisin mikä siveellinen painostus on!"
-
-"Hän tarkoitti -- teidän on puhuttava veljellenne, mitä hänen rauhaansa
-sopii", selitti Hextall.
-
-"Minä olen puhunut hänelle siitä! Minä olen ollut sisar, äiti,
-isoäiti, täti ja serkku hänelle. Tänäänkin minä puhuin hänelle -- minä
-olen pyytänyt ja rukoillut häntä olemaan hyvä poika ja hylkäämään
-juopottelun ja pelin sekä potkaisemaan Kestevenin ulos ovesta -- mutta
-siitä ei ole ollut vielä mitään tulosta. Hän kuuntelee ja joskus lupaa
-ja itkee silloin tällöin, ja sitten Kesteven saapi hänet taas jollakin
-uudella pirullisuudella valtoihinsa, jolloin hän lankeaa takaisin
-pahuuteen. Näettehän tänään! -- nytkin hän taas on tipotiessään. Minä
-tiesin, ettei hän jaksaisi olla suljettuna sairaan sisaren ja kahden
-hoitajattaren seuraan, hän on mennyt, Kestevenin luokse tietysti. Ah!
--- minä toivon, että olisin ampunut Kestevenin kuusi kuukautta sitten!
-Kerran minulla oli siihen tilaisuus -- eikä kukaan olisi siitä saanut
-milloinkaan vihiä."
-
-Hextall, joka oli ajatuksissaan tuijottanut tuleen, kääntyi
-vieraaseensa päin hätkähtäen hämmästyksestä.
-
-"Lörpötystä!" hän sanoi terävästi. "Te ette tarkoita mitä sanotte!"
-
-Mutta Paquitan kasvoilla oli vakaa ja rauhallinen ilme ja hän hymyili
-hieman.
-
-"Enkö tarkoita?" hän vastasi. "Kyllä vainenkin! Ajatelkaahan mistä
-tuskasta se olisi säästänyt minut ja meidät kaikki! Tuo mies turmelee
-Darrellin ruumiin ja sielun; sentähden hän ei ole mikään sen parempi
-eikä pahempi kuin vaarallinen villipeto, joka pitäisi hävittää. Siellä,
-missä minut on kasvatettu, ei ihmiselämää pidetä niin tärkeänä kuin
-täällä. Jos minä olisin ampunut Kestevenin siellä -- samoista syistä
--- niin olisi minua, kiitetty ja onniteltu. Täällä, minä luulen", hän
-lisäsi miettivästi, "minut olisi hirtetty".
-
-"Te joudutte varmasti vaikeuksiin, jos te olette yhtä nopsa
-turvautumaan revolveriin kuin viime yönäkin", virkkoi Hextall. "Se ei
-käy päinsä täällä, Englannissa me olemme sivistyneitä."
-
-Paquita loi häneen pitkien, tummien silmäripsiensä alta katseen.
-
-"En ole tyhmä", hän sanoi. "Kyllä minä tiedän minkä arvoinen teidän
-kehuttu sivistyksenne on! Miksi suurin osa englantilaisista on moisia
-tomppeleita?"
-
-Hextall nousi pikaisesti ylös.
-
-"Mitä te pyydätte minua tekemään?" hän kysyi.
-
-"Ettekö voisi auttaa minua? Minä -- minä arvelin -- te voisitte
-jotenkin -- ja tahtoisitte..."
-
-"Minä tahdon, todellakin -- jos vain voin!" vastasi Hextall lämpimästi.
-"Mutta -- miten?"
-
-"Ettekö voisi tehdä jotakin vieroittaaksenne Darrellia tuosta
-miehestä?" selitti tyttö. "Tahi -- poistaaksemme hänet Darrellin
-seurasta? Minulla ei ole ystäviä -- ja minä arvelin, että suostuisitte
-ystäväkseni. Auttakaa minua jotenkin, niin -- minä teen mitä vain
-pyydätte."
-
-Hextall tuijotti häneen -- tuijotti, kunnes tunsi vajoavansa vaaran
-aaltoihin. Hän palautti tasapainonsa äkisti.
-
-"Totelkaa sitten minua heti menemällä kotiin ja vuoteeseen ja
-osoittamalla hoitajattarillenne kuuliaisuutta", sanoi hän hymyillen.
-"Minä autan teitä -- vointini mukaan. Me teemme jotakin."
-
-Huomaamattaan hän ojensi kätensä vahvistaakseen lupauksensa. Hänen
-äärettömäksi hämmästyksekseen kohotti Paquita sen värähteleville
-huulilleen.
-
-
-
-
-IV
-
-KUKA ON KESTEVEN?
-
-
-Kun Paquita, hymyillen ja tottelevaisena oli poistunut hoitajattarensa
-seurassa, jolle nyt oli ystävällinen niinkuin sisarelleen, vetäytyi
-Hextall ruokasaliinsa ja katsoi kätensä selkään. Hän oletti yhä
-vieläkin tuntevansa siinä Paquitan lämpöisten huulten kosketuksen. Hän
-pelkäsi kohdata omia silmiänsä tulisijan yläpuolella sijaitsevassa
-peilissä. Ja hänen kätensä vapisivat, kun hän tarttui mielipiippuunsa
-ja koetti sitä sytyttää.
-
-"Hyvä Jumala!" hän mutisi. "Saanko minä aivopehmennyksen? Ja -- minä
-olen luvannut auttaa häntä! Häntä!"
-
-Hän oli sytyttänyt useita tulitikkuja ja heittänyt ne pois ennenkuin
-sai piippuunsa tulen, ja kun vihdoin tupakka paloi, kävi hän niin
-hajamieliseksi, että se pian uudelleen sammui. Silloin hän hiljaa
-kiroten viskasi piipun pois ja meni vuoteeseen.
-
-"Paquita", hän muisteli kallistaessaan päänsä tyynylle. "Paquita on
-hyvin ihana -- ja hyvin vaarallinen. Olenpa hyvilläni, milloin Paquita
-palaa Lynne Courtiin."
-
-Mutta samaan aikaan Paquita oli lähellä, ja tohtorin oli kohdattava
-hänet ainakin kahdesti vuorokaudessa. Seuraavalla käynnillä hän tapasi
-tytön paljon taipuvaisempana noudattamaan määräyksiä ja iloisemmalla
-mielellä; ilmeisesti oli sydänyön keskustelu hänen kanssaan
-aiheuttanut Paquitan elämänkatsomuksessa muutoksen. Luonteeltaan
-teeskentelemättömänä ja tulisena hän ei viivytellyt osoittamasta, että
-hän piti tohtoria ystävänä, ja Hextall käsitti, että hänen odotettiin
-täyttävän lupauksensa vilpittömällä ja ritarillisella tavalla.
-
-"Mutta meidän on toimittava varovasti", sanoi hän ehkäistäkseen tyttöä
-odottamasta liikoja. "Tiedättekö missä nuo kaksi ovat?"
-
-"Oh, kyllä minä tiedän!" vastasi tyttö. "Fowler -- se on Darrellin
-palvelija -- ilmoitti minulle aamulla. On saatu selville, että Kesteven
-soitti eilisiltana Darrellille Brightonista, jolloin Darrell keksi
-selityksen Fowlerille ja läksi heti sinne, jättäen Fowlerin huoneiston
-hoitajaksi. Tietysti hän ilmoitti matkustavansa liikeasioille ja
-palaavansa mahdollisimman pian, mutta minä tiedän mitä se merkitsee. He
-viipyvät siellä niin kauan kuin heillä on lystiä, jonka jälkeen menevät
-Lynne Courtiin, ja kun minä palaan sinne, löydän minä talon täynnä
-tuota tavallista ihmislajia. Vaan mitäpä tuosta! Olenhan varma teidän
-avustanne."
-
-Hextall jätti hänet, tuntien luvanneensa enemmän kuin helposti voi
-täyttää. Darrellin laisen nuoren miehen parantaminen ja hyveentielle
-saattaminen oli vaikea tehtävä, eikä hän nykyhetkellä tietänyt miten
-siihen olisi ryhdyttävä. Ollen verrattain hyväuskoinen, hän taipui
-omaksumaan saman kannan kuin lakimiehetkin, joihin Paquita oli vedonnut
-ja joilta hän oli saanut niin niukasti myötätuntoa. Juttuhan ei
-ollut mitenkään harvinainen tahi erikoinen -- se oli vain tavallinen
-tarina rikkaasta nuorukaisesta, joka oli joutunut rosvojen pariin,
-joiden tarkoitusperiä hän ei kyennyt tajuamaan eikä omannut riittävää
-halua suojelemaan itseään. Kaikissa näissä tapauksissa oli kaksi
-mahdollisuutta -- Darrell Tress ehkä äkkiä kyllästyy epäilyttävien
-huvitusten liiallisuuteen, tempautuu niistä irti ja parantuu, tahi
-hän vajoaa pohjaan ennenkuin kukaan ehtii häntä parantamaan. Mutta
-Hextall tunsi riittävästi elämää ollakseen vakuutettu, että kaikissa
-tapauksissa tulisi Kesteven, jos hän nimittäin oli haukka kuten
-asianhaarat näyttivät viittaavan, tekemään voitavansa kyyhkysensä
-kynimisessä ennenkuin tämä pääsisi hänen kynsistään.
-
-Hänen poistuessaan sinä aamuna huoneustosta kohtasi Fowler hänet
-eteisessä ja katsoi häneen merkitsevästi.
-
-"Haluatteko puhua minulle?" kysyi Hextall, tulkiten katseen keskustelun
-pyynnöksi.
-
-"Parisen sanaa, jos sallitte, sir", virkkoi Fowler. Hän meni edellä
-nähtävästi häntä varten varattuun pieneen huoneeseen ja sulki oven. "Se
-on tuon toissayönä näkemänne johdosta, sir", hän jatkoi. "Ajattelin,
-että oli parasta mainita siitä teille, koskapa te neiti Tressin
-hoitajana ette halua häntä häirittävän."
-
-"No, mitä se on?"
-
-"Näittekö te, sir, tuon miehen, joka pani rahat pöydälle?" kysyi
-Fowler. "Sen tummakasvoisen veitikan pienine suippoine viiksineen?"
-
-"Minä näin."
-
-"Hän oli täällä eilisiltana. Minulla oli kova urakka, ennenkuin sain
-hänet poistumaan. Hän tahtoi tavata herra Kesteveniä. Se oli heti sen
-jälkeen kun herra Tress oli matkustanut. Minä -- minä pelkään, sir,
-että me saamme tuosta miehestä harmia."
-
-"Miten?" kysyi Hextall.
-
-"Hän sanoi, että Kesteven pakotti hänet antamaan rahat takaisin --
-jotka hän vannoi voittaneensa rehellisesti -- jotta neiti Paquita
-rauhoittuisi, ja että herra Kesteven lupasi kohdata hänet eilen
-puolenpäivän aikaan ja palauttaa rahat. Se on totta, että Kesteven
-pisti ne taskuunsa senjälkeen kun te ja hoitajattaret olitte vieneet
-neiti Paquitan huoneeseensa -- minä näin hänen ne ottavan ryhtyessäni
-järjestelemään huonetta kuntoon. Mutta tuo mies väitti, ettei Kesteven
-saapunutkaan kohtauspaikalle. Ja niin hän tuli tänne häntä tapaamaan --
-ja kylläpä hän olikin raivoissaan! Kuten jo sanoin, minulla oli kova
-työ ennenkuin sain hänet poistumaan. Ja -- hän poistui uhkaillen, sir."
-
-"Kuinka uhkaillen?"
-
-"No, hän uhkasi, että ellei herra Kesteven palauta heti rahoja,
-ilmoittaa hän poliisille tuon revolverijutun ja syyttää Paquitaa
-henkensä uhkaamisesta. Ja minä en tiedä, sir, missä Kesteven tai herra
-Tress ovat."
-
-"Luulin heidän olevan Brightonissa", sanoi Hextall.
-
-"Ei, sir! Minä sanoin Paquitalle niin -- minun oli hänen
-rauhoittamisekseen jotakin sanottava. Herra Kesteven matkusti eilen
-puolen päivän aikaan ja soitti herra Tressille illalla kello seitsemän
-tienoissa, ja herra Tressillä oli pari matkalaukkua valmiina ja hän
-matkusti autolla jonnekin, luullakseni, kohtaamaan häntä. Mutta minä
-en tiedä missä he ovat. Mitä minun on tehtävä, jos tuo mies tulee
-uudelleen, sir?"
-
-"Tunnetteko hänet?" kysyi Hextall.
-
-"En, sir, minä en tunne. Täällä kyllä käypi pelaamassa eräs ryhmä,
-mutta hän ei ole kukaan siitä -- hän ei ole ollut milloinkaan täällä
-ennen tuota yötä. Minä en tuntenut häntä enemmän kuin tuota toistakaan
-miestä -- hänkään ei ole koskaan ennemmin ollut täällä. Herra Kesteven
-toi heidät molemmat -- he tulivat kolmisin heti herra ja neiti Tressin
-palattua teatterista."
-
-"Ettekö edes tiedä heidän nimiään?"
-
-"En edes sitä, sir. Minä tunnen joukon -- suuren joukon! -- kaupungin
-herroja, mutta milloinkaan en ole nähnyt kumpaakaan noista kahdesta --
-en milloinkaan."
-
-"Oliko suurempikin rahasumma kysymyksessä?" kysyi Hextall.
-
-Fowler hymyili.
-
-"Ennenkuin Kesteven ne korjasi pois, huomasin useita sadan punnan
-pankkiseteleitä joukossa, sir", hän vastasi. "He pelasivat suurilla
-panoksilla, sir, hyvin suurilla todellakin -- en koskaan ole nähnyt
-sellaista. Tietenkään ei minun sopisi tehdä huomautuksia, mutta minä
-vedän omat johtopäätökseni, ja olipa jo aika että herra Tress sai
-puolustajan."
-
-"Ketä vastaan!" tiedusti Hextall. Hän vihasi ja inhosi koko tätä
-likaista paljastusta ja hän tunsi eräänlaista pahoinvointia
-kysellessään -- mutta Paquita oli lähellä ja hänen tytölle antamansa
-lupaus oli velvoittavana hänen tietoisuudessaan.
-
-Palvelija irvisti ja heilautti päätään.
-
-"Kesteveniä!" hän virkkoi. "Kesteveniä! Hän on saanut nuoren isäntäni
-valtoihinsa ja kynii häntä -- niinkuin te kynisitte kananpoikaa!"
-
-Hextall katsoi jonkun hetken ääneti palvelijaan. Hän tiesi, että tämän
-luokan palvelijat olivat täysin tietoisia isäntäväkensä asioista;
-Fowler näytti kyllin vanhalta ollakseen monen salaisuuden haltijana.
-Puhuessaan Kestevenistä oli hänen nuoreen tohtoriin kohdistuneissa
-silmissään ymmärtävä välke, ja Hextall, niin vastenmielistä kuin se
-olikin, ei voinut olla varteenottamatta viittausta.
-
-"Kun te kerran olette sanonut noin paljon", hän huomautti, "niin
-minä voin yhtä hyvin ilmoittaa teille, että neiti Tress on minulle
-valittanut siitä vaikutuksesta, joka Kestevenillä on hänen veljeensä.
-Hän näkyy ajattelevan --"
-
-Fowler hieman naurahti.
-
-"Oh, minä tiedän, sir! Minä olen ollut Lynne Courtissa useita kertoja.
-Minä säälin neiti Paquitaa sydämeni pohjasta. Oh -- niin!"
-
-"Tiedättekö mitään Kestevenistä?" kysyi Hextall. "Te sanoitte
-tuntevanne koko joukon kaupungin herroja. Tunsitteko hänet, kun hän
-saapui ensi kerran tänne?"
-
-"Kummallista kyllä, sir -- en! Minä olen aikoinani tuntenut paljonkin
-hänen laisiaan -- tiedättehän, sir, sellaisia miehiä, jotka kiintyvät
-rikkaisiin nuorukaisiin ja imeytyvät heihin niinkuin iilimadot kunnes
-ovat imeneet heidät kuiviin -- haukkoja, kuten heitä nuoruudessani
-nimitettiin. Mutta häntä minä en tuntenut -- ja mikä vielä
-ihmeellisempi, ei kukaan minun ystävistänikään häntä tuntenut. Me
-keskustelimme -- kuten herrojen palvelijat keskustelevat, sir, tokko
-kukaan häntä tuntisi -- mutta ei kukaan meistä tunne Kesteveniä. Me
-emme voi muistaa häntä. Minulla on ystäviä, jotka tuntevat jokaisen
-tuollaisen miehen West Endin hienostokorttelissa, ja minä olen
-osoittanut Kestevenin heille; kukaan ei tunne häntä."
-
-Hextall tunsi nyt jo joutuneensa pitkälle asioihin, joten hän rupesi
-arastelematta jatkamaan kyselyjään. "Tiedättekö miten ja milloin herra
-Tress kohtasi hänet?"
-
-"En varmasti, sir", vastasi Fowler. "Se on -- miten he kohtasivat.
-Minä kyllä tiedän, milloin se tapahtui. Herra Tress oli juuri ottanut
-minut palvelukseensa: hänellä oli siihen aikaan viime talvena huoneusto
-Carlton-hotellissa. Hän matkusti Newburyn esteratsastuskilpailuihin
-pariksi päiväksi ja asui Readingissa -- minä en ollut hänen kanssaan,
-sillä minä olin ankarasti vilustunut. Sieltä tullessaan hän toi
-Kestevenin -- eikä tämä senjälkeen enää hänestä eronnut. Silloin he
-siis kohtasivat, sir; mutta miten he kohtasivat tahi kuka heidät
-teki tuttaviksi, sitä minä en tiedä. Minä oletan, että he aivan
-yksinkertaisesti löysivät toinen toisensa -- kilpa-ajoradalla."
-
-"Rohkenen sanoa, että te voitte vastata kysymykseen, joka mahdollisesti
-on hyvin epäsovelias", huomautti Hextall. "Missä tilassa Kesteven oli
-tänne saapuessaan? Minä tarkoitan -- miltä hän teistä näytti? Oliko hän
-hyvin puettu -- näyttikö hän olevan hyvissä varoissa?"
-
-Palvelija nauroi ivallisesti.
-
-"Hän oli kyllin hyvin puettu, sir", vastasi hän, "mutta se olikin
-hänen ainoa pukunsa: ensiluokan villapuku. Se ja soma päällystakki
-sekä hyvillä liinavaatteilla ja pukeutumisvälineillä täytetty pieni
-matkalaukku -- siinä kaikki mitä tullessaan toi. Mutta", hän lisäsi
-silmää iskien, "parin viikon kuluttua oli hänellä jo yllin kyllin --
-ainakin enemmän kuin mitä tusinalliseen hänen matkalaukkuunsa olisi
-mahtunut!"
-
-"Tarkoitatte -- herra Tressin kustannuksella?" esitti Hextall.
-
-"Aivan niin, sir -- herra Tressin kustannuksella. Minä tietenkin
-tiedän, sillä kauppiaat puhuvat. Herra Tress vei hänet kaikkien
-hankkijoittensa luokse -- vaattureille, sukkakauppaan, suutarille,
-hattuliikkeeseen -- kaikki he lähettivät laskunsa herra Tressille.
-Herra siunatkoon, sir!" huudahti Fowler. "Ei kukaan Piccadillyssa
-esiintyvä mies ole Kesteveniä paremmin puettu! Oh, hän kerää höyheniä
-pesäänsä, siitä ei ole epäilemistäkään! Julkea herra, sir, ja ovela.
-Nauttii lasillisesta hyvää viiniä ja tuntee mikä on hyvää, mutta ei
-koskaan maista väkijuomia aterioitten väliaikoina, ja aterioidessaankin
-varsin kohtuullisesti. Hän ei ole niitä miehiä, jotka heti aamulla
-tahtovat konjakkia ja soodavettä tahi samppanjapuolikkaan --
-kiinalainen tee tahi hyvä kahvi on hänen merkkinsä. Ovathan miehen
-ainoana pääomana hänen aivonsa, sir -- vai mitä?"
-
-"Tarkoitatteko, että Kesteven osaa huolehtia omastaan?" virkkoi Hextall
-hymyillen.
-
-"Ei kukaan paremmin, sir. Hänellä on aina järki tallella. Minä olen
-huomannut, että kun he aikovat pelata illalla täällä tahi Lynne
-Courtissa, niin ei Kesteven nauti väkijuomia edes ruokapöydässä. Ei
-missään nimessä! -- hörppäys sitruunamehulla höystettyä kivennäisvettä
-on ainoa mitä hän tahtoo."
-
-"Erästä seikkaa minä en oikein käsitä", huomautti Hextall. "Minä en
-ymmärrä, minkätähden hän viettelee herra Tressiä juopotteluun."
-
-Fowler pudisti päätänsä.
-
-"Sitä hän ei tee, sir -- se minun on sanominen hänen puolustuksekseen",
-vastasi hän vilpittömästi. "Neiti Paquita syyttää häntä siitä, mutta
-hän on väärässä. Totuus on se, että herra Tress on joutunut siihen
-peliin jo ennenkuin Kesteven esiintyi näyttämölle. Tullessani hänen
-palvelukseensa, hän oli jonkun ajan asunut yksin tuossa huoneustossa,
-joka hänellä oli Carltonissa, ja minä huomasin, että hän oli ottanut
-tavakseen juoda kolmanneksen samppanjaa heti vuoteesta noustuaan. Nyt
-hän on jo pitemmällä, sir -- väkevä konjakki ja soodavesisekoitus
-on nyt hänen aamujuomansa. Ei! -- se ei ole Kestevenin syy! Minun
-mielipiteeni on -- mutta mahdollisesti minulla ei ole oikeutta sen
-esittämiseen."
-
-"Sanokaa vain mitä ajattelette", keskeytti Hextall. "Se ei mene
-pitemmälle."
-
-"Nähkääs, minä luulen, että Kesteven näkee miten asiat ovat ja paikkaa
-kukkaroaan mahdollisimman nopeasti", vastasi palvelija. "Ja siksipä
-minä käsitän minkävuoksi hän toissayönä toi nuo kaksi miestä tänne --
-ja sitte jätti palauttamatta rahat tummalle miehelle, joka palasi tänne
-eilisiltana. Minä tunnen kaikki muut, jotka ovat käyneet täällä, mutta
-en noita kahta -- heitä minä en tunne, ja olenpa vakuutettu, että on
-olemassa jotakin salaperäistä heissä ja tuossa yössä. Kuulkaahan, mitä
-minun on tehtävä, sir, jos tuo mies palaa? Varoitanko minä...?"
-
-Samalla kuului ulko-ovelta ovikellon kilahdus. Fowler pyysi anteeksi ja
-meni avaamaan. Hetkistä myöhemmin hän palasi puistellen päätään.
-
-"Tohtori, hän on taas täällä!" kuiskasi hän. "Hän on ovella ja se
-toinen mies on hänen seurassaan."
-
-
-
-
-V
-
-KREIKKALAISET HERRAT
-
-
-Kuullessaan tuon uutisen kuohahti Hextallin sisimmässä. Hän huomasi
-joutuneensa epämiellyttävään tilanteeseen. Ilmeisesti oli noilla
-miehillä paha mielessä. Ja huoneuston isäntä oli poissa ja hänen
-neuvonantajansa hänen seurassaan; Fowler oli sittenkin vain palvelija.
-Mutta tuolla, oven tahi parin takana oli sairas.
-
-"No, entä sitten?" hän kysyi katsahtaen palvelijaan.
-
-Fowler vastasi kysymykseen puistelemalla päätään; se ilmaisi
-hämmennystä ja avuttomuutta. Selvästi huomasi, että hän kuului
-niihin ihmisiin, jotka vaistomaisesti ovat riippuvaisia omaansa
-voimakkaammasta tahdosta.
-
-"He eivät poistu minun pyynnöstäni, sir", hän sanoi. "He ilmoittivat
-jäävänsä paikoilleen kunnes tapaavat jonkun talonväestä. Minä
-ajattelin, että mahdollisesti te puhuttelisitte heitä -- olettehan te
-tohtori."
-
-"Missä he ovat?" kysyi Hextall vastenmielisesti. "Salissako?"
-
-"Ei, sir, -- minä en päästänyt heitä sisään. He ovat portailla. Minä
-ilmoitin heille, ettei herra Tress ja Kesteven ole kotona, mutta he
-eivät uskoneet minua. Mahdollisesti, jos te sanotte -- ah! --" Hän
-keskeytti, kun ovikello kilahti uudelleen. "Siellä he ovat, kuten
-huomaatte, sir! Jos he alkavat tuon pelin --"
-
-Hextall poistui huoneesta ja astui etuovelle. Hän avasi sen hiljaa ja,
-pujahdettuaan ulos, sulki sen perässään. Ulkona odottelevat miehet,
-jotka olivat keskikokoisia ja hentovartaloisia, vetäytyivät taaksepäin
-hänen ilmaantuessaan ja katsoivat hieman hämillään hänen kookkaaseen
-vartaloonsa. Ja toinen mutisi seuralaiselleen pari sanaa:
-
-"Se on tohtori!"
-
-"Kuulkaahan nyt!" sanoi Hextall luonteenomaisella mutkattomuudellaan.
-"Teidän on hyväntahtoisesti poistuttava. Minä en salli teidän häiritä
-potilastani soitollanne ja kolkutuksillanne. Palvelija on teille
-sanonut, etteivät herrat Tress ja Kesteven ole täällä -- he ovat poissa
-kotoa. Te olette tietoisia, että neiti Tressiä kohtasi vakava tapaturma
-toissayönä -- teidän läsnäollessanne. Hänen lääkärinään --"
-
-Yrmeäkatseinen mies keskeytti hänet hymyillen puolittain epäuskoisesti
-ja ivallisesti.
-
-"Tuo kaikki on oikein", hän sanoi huomattavasti muukalaisella
-murteella. "Mutta me emme tiedä mitään neiti Tressistä tahi neiti
-Kenhyvästä -- me emme tiedä kenenkään täällä asujan nimeä -- neidin,
-rouvan tahi herran. Me haemme noita kahta miestä, jotka tapasimme
-täällä toissa yönä -- miehen, joka toi meidät tänne, ja sen toisen,
-jonka kohtasimme täällä -- nuoren naisen seurassa." Hextall säpsähti
-kuullessaan sen ylenkatseellisen äänensävyn, jolla viimeiset sanat oli
-lausuttu. Hän punastui ja suoristautui ja loi puhujaan varoittavan
-katseen.
-
-"Teidän on parasta käyttää kohteliaampaa äänensävyä", hän huomautti.
-Puhuteltu naurahti, näyttäen mustien viiksien alta valkoiset hampaansa,
-ja hänen silmiinsä tuli närkästynyt ilme.
-
-"Hyvä on -- aivan niin!" hän virkkoi silmäten toveriinsa. "Jos minä
-puhun teille peittelemättömästi, niin vieläkin peittelemättömämmin
-voin puhua poliisille -- eikö niin? Me kutsumme poliisin, ellemme saa
-hyvitystä täällä, ymmärrättehän? Teitä emme tarkoita loukata -- te
-olette lääkäri -- niinpä niin! Mutta -- te ette tiedä kaikkea."
-
-"Minä en voi sallia sairaani häiritsemistä", toisti Hextall, joka ei
-osannut muutakaan sanoa. "Minun on pyydettävä teitä poistumaan. Tulkaa
-takaisin -- jos teidän täytyy -- kun herra Tress koteutuu."
-
-"Herra Tress? Oh, niin, mutta me emme tunne ketään herra Tressiä",
-väitti puhetta johtava samalla kun hänen toverinsa nauroi epäilevästi.
-"Ainoa minkä tunnemme on -- tämä huoneusto. Ja mitä meille täällä
-tapahtui. Osan te siitä näitte -- lopun. Kuulkaahan!" hän jatkoi
-vilkkaammin. "Me selitämme teille, miten asian laita on, niin. Sitten
-te ymmärrätte. Me olemme kreikkalaisia herrasmiehiä -- liikealalla
-Manchesterissa -- hyvin tunnettuja herrasmiehiä. Me tulimme Lontooseen
-hieman huvittelemaan, niinpä niin. Toissailtana söimme päivällistä
-Imperial-kahvilassa -- hyvä on. Jouduimme puheisiin -- tiedättehän --
-tuon täällä näkemänne vanhemman hienonnäköisen miehen kanssa. Joimme
-pari lasillista hänen seurassaan -- hyvin miellyttävä mies, kerrassaan
-mukava. Hän esitti, että pelaisimme hieman korttia erään hänen
-ystävänsä luona. Hyvä on -- meillä ei ole mitään pientä peliseuraa
-vastaan, niinhän? Me tulemme hänen mukanaan tänne ja tapaamme tuon
-nuoren miehen ja -- nuoren naisen. Kaikki sujuu alussa hyvin --
-nautimme toiset lasilliset -- puhelemme -- peräti miellyttävää -- oh
-peräti! Sitten nuori nainen poistuu, ja me ryhdymme pelaamaan. Me
-pelaamme jonkun ajan ja minä rupean voittamaan -- täysin rehellisesti
-minä voitan. Minä en harjoita petosta -- en! Miksi minä niin tekisin?
--- Minä olen herrasmies; minulla itselläni on kylliksi rahoja -- mutta!
--- minä annan teille nimikorttini, osoittaakseni kuka olen -- ystäväni
-antaa myös nimikorttinsa. Kysykää Manchesterissa keltä tahansa tokko he
-tuntevat meidän nimemme -- ah, niin!"
-
-Ennenkuin Hextall oli ennättänyt tekemään mitään heitä estääkseen,
-veti kumpainenkin esille kauniin nimikorttikotelon ja pakotti hänet
-vastaanottamaan erinomaisesti valmistetun ja piirretyn nimikortin.
-Hän silmäsi niihin ja luki: Mr. Victor Demetriadi -- Mr. George
-Chimbouloglos. Kumpaisenkin kortin kulmaan oli merkitty osoite, joka
-viittasi erääseen Manchesterin parhaista asuntokortteleista.
-
-"Nämä! -- kaikki oikein -- niinhän?" jatkoi herra Victor Demetriadi.
-"Peräti mukiinmeneviä -- eikö niin? No hyvä, minä kerron teille
-edelleen. Me jatkamme pelaamista -- minä voitan enemmän -- minä voitan
-kaksitoista sataa puntaa -- niin!"
-
-"Kaksitoista sataa puntaa!" huudahti Hextall.
-
-"Niin, mutta puoli tuntia varemmin minä olin häviöllä viisitoista
-sataa!" kivahti Demetriadi. "Silloin ei ollut puhetta petoksesta --
-ei! Mutta, nähkääs, me olimme sopineet, että peli lopetettaisiin
-täsmällisesti kello kaksi. No, viittä minuuttia vaille kaksi minä
-olen voitolla kaksitoista sataa -- ne ovat minun taskussani, koska me
-suoritimme häviömme pelin aikana. Silloin tulee tyttö -- tuo nuori
-nainen -- revolverin kanssa ja sanoo, että me olemme petkuttaneet hänen
-veljeään -- varsinkin minä! -- ja uhkaa ampua -- varsinkin minut -- ja
-pitää revolveria päätäni kohti ojennettuna. Oh! -- se oli niin sanottu
-suunniteltu kuje! Kujepa tietystikin. Jos minä olisin ollut häviöllä --
-jos minun ystäväni Chimbouloglos olisi ollut häviöllä kello kaksi --
-mitä?"
-
-"Se ei ainakaan ollut kuje, että minun hoidokkiani ammuttiin",
-huomautti Hextall tyynesti.
-
-Nuoret miehet kääntyivät ja katsahtivat toisiinsa. Heidän
-silmäyksessään välähti yhteisymmärrys, joka ei jäänyt Hextallilta
-huomaamatta. Mutta kumpikaan ei puhunut, ja Hextallin mieleen juolahti
-äkkiä kysyä heiltä erästä seikkaa.
-
-"Koska te näitte tapauksen, niin tietänette miten hän sai ampumahaavan?"
-
-Vielä kerran he katsahtivat toisiinsa. Sitten toisen katse näytti
-vastaavan toisen kysymykseen, jonka jälkeen vaiti ollut mies puhui.
-
-"Vanhempi miehistä riensi ottamaan häneltä revolveria", sanoi hän
-tyynesti ja vähemmän murteellisesti kuin hänen toverinsa. "Nainen
-taisteli sen puolesta, jolloin revolveri laukesi. Mutta hän onnistui
-sen sittenkin pitämään ja uhkasi sillä meitä kunnes te saavuitte."
-
-Demetriadi nauroi.
-
-"Lorua!" virkkoi hän ivallisesti. "Kaikki tuo kuului juoneen! Sanonpa
-teille, että jos minä olisin hävinnyt -- jos minun ystäväni olisi
-hävinnyt paljon -- ah, silloin olisi kaikki ollut hyvin. Se oli pelkkää
-huijausta -- kaikki tietysti olivat liittolaisia."
-
-"Mikäli minä ymmärrän", sanoi Hextall, joka nyt oli päättänyt selvittää
-asian perinpohjin, "kuulutte te suostuneen luovuttamaan rahat sillä
-ehdolla, että ne palautettaisiin teille takaisin eilispäivänä. Onko se
-niin?"
-
-"On! Vanhempi mies sanoi: 'Pankaa rahat takaisin ja rauhoittakaa
-tyttö, ja minä tuon ne teille Imperial-kahvilaan puolen päivän aikaan
--- varmasti!' Ja Chimbouloglos tässä sanoi samoin. Niinpä minä annoin
-takaisin. Mutta -- me menemme Imperial-kahvilaan eilen puolen päivän
-aikaan ja odotamme -- ei kuulu miestä eikä rahoja! Ei, minut on
-puijattu -- johdettu ansaan! Mutta --"
-
-Hän viittasi sormellaan suljettuun oveen Hextallin takana, ja hänen
-valkoiset hampaansa välähtivät tummien viiksien varjosta.
-
-"Minä tahdon rahani, jotka olen rehellisesti voittanut, tahi minä
-kostan!" hän huudahti. "Minä käännyn poliisiin. Chimbouloglos, hän
-sanoo: 'Jätä sikseen -- älä vaivaa itseäsi -- tuo raha ei merkitse
-mitään!' Aivan niin -- raha ei merkitse mitään -- minulla on paljon
-rahaa -- minä olen hyvin rikas mies. Mutta -- minun kunniani! Minut
-tuodaan tänne -- peliluolaan, niinpä niinkin. Minä voitan rahat
-rehellisesti ja suorasti, kuten sanotaan -- silloin minua uhataan
-revolverilla ja pakotetaan luovuttamaan rahat pois eräällä lupauksella
--- ja miehet livistävät! Mutta -- nainen on täällä -- satimessa! Lorua!
--- Chimbouloglos on mitä rahvaan pojat nimittävät tomppeliksi!"
-
-"Herra Chimbouloglos on hyvin viisas mies", sanoi Hextall. "Minä annan
-teille saman neuvon. Ja minä vakuutan, että teillä on väärä käsitys
-sisällä olevasta nuoresta naisesta -- kerrassaan väärä!"
-
-"Väärä!" huudahti loukattu. "Mitä! -- Vaikka hän ojentaa revolverin
-otsaani ja uhkaa ampua ulos aivoni ellen luovuttaisi rahoja, jotka
-rehellisesti voitin? Oh, ei, ei, ei! -- minä en ole hupsu, herra
-tohtori -- älkäähän toki!"
-
-Lyhyen hiljaisuuden vallitessa tarkasti tohtori miehiä lähemmin.
-Herra George Chimbouloglos näytti hyväluontoiselta ja levolliselta
-nuorukaiselta; herra Victor Demetriadi, huolimatta hänen yrmeistä
-silmistään, näytti omaavan muutamia hyviä ominaisuuksia. Paquitan
-äskettäin hankkima ritari päätti hänen hyväkseen noudattaa
-valtioviisautta ja koettaa mitä vetoaminen nuorten miesten
-kunniantuntoon vaikuttaisi.
-
-"Minä olen vakuutettu, ettette te, herra Demetriadi, ole hupsu", sanoi
-hän, "ja minä olen myöskin varma, että te molemmat olette kunnian
-miehiä. Olettakaahan, että minä annan kunniasanani siitä, että te
-olette erehtyneet?"
-
-Chimbouloglos nyökkäsi heti hyväksyvästi, mutta Demetriadi haritti
-vastaan. "Mutta minähän näin itse!" hän huudahti. "Mitä! -- arveletteko
-etten tiedä mikä revolveri on -- minä?"
-
-"Meidän ei sovi seisoa täällä puhelemassa koko päivää", sanoi Hextall.
-"Tulkaa minun luokseni hetkiseksi, ja minä luulen voivani selittää
-teille asiat -- kaikki paitsi yhtä."
-
-Kreikkalaiset seurasivat häntä vitkastelematta. Ja johdattaessaan heitä
-Wimpole-kadulle, mietti Hextall syvästi ihmetellen tämän maailman
-ääretöntä pienuutta. Hän oli itse Lancashirestä ja oli suorittanut
-lääketieteelliset opintonsa ja sairaalakokeensa Victoria-yliopistossa
-Manchesterissa; niin ollen hän tunsi Manchesterin hyvin, joten oli
-myös heti huomannut, että noiden kreikkalaisten nimet olivat samoja,
-jotka edustivat kahta johtavinta kauppataloa tuon suuren Lancashiren
-kaupungin kreikkalaisessa kauppayhdyskunnassa. Nämä olivat nähtävästi
-noiden talojen nuorina vesoina saapuneet Lontooseen huvittelemaan --
-ja nyt oli herra Victor Demetriadin itserakkaus ja kunniantunto saanut
-kolauksen. Paquitan tähden hänen siis oli kreikkalaisille annettava
-selitys -- Kestevenin kustannuksella.
-
-Ollen jossakin määrin valtioviisas, puhui Hextall ensin Manchesterista
-ja omista suhteistaan siellä -- se johti asian ystävällisemmälle
-pohjalle. Sitten, vannottaen heidät säilyttämään kaikki salaisuutenaan
-ja vedoten heidän kunniantuntoonsa, hän kertoi heille niin paljon kuin
-katsoi tarpeelliseksi. Ja hänen suureksi huojennuksekseen hyväksyi
-Demetriadi heti selityksen.
-
-"Oh, siinä tapauksessa!" hän huudahti, levittäen käsiään; "tietenkään
-ei minulla ole mitään sanomista, niinpä niin. Ei mitään! Olen
-pahoillani nuoren neidin puolesta. Mutta tuo veitikka -- jota te
-nimitätte Kesteveniksi, mitä? Ah! Ja --" Hän keskeytti äkisti ja
-katsahti toveriinsa. Taas he vaihtoivat puhuvia katseita, kuten Hextall
-oli jo kahdesti ennenkin huomannut. Vihdoin Demetriadi sai sanotuksi:
-
-"Mahdollisesti meidän on paras kertoa teille mitä me näimme tahi
-luulimme nähneemme. Jotakin, mikä sai meidät --"
-
-Chimbouloglos keskeytti hänet rauhallisesti.
-
-"Minä en ainoastaan luule nähneeni", hän virkkoi. "Minä näin!"
-
-"Kerro sinä hänelle, sitten", kehoitti Demetriadi. "Nähkääpä", hän
-lisäsi kääntyen Hextalliin, "minä -- mahdollisesti minä en nähnyt
-niin selvästi kuin Chimbouloglos tuona yönä -- minä olin nauttinut
-aika runsaasti viiniä, niinpä niinkin. En tosin liiaksi, mutta
-kylliksi. Mutta Chimbouloglos ei nauttinut -- hän siis näki selvästi,
-ymmärrättehän."
-
-"Mitä te näitte?" kysyi Hextall. Chimbouloglos karisti tuhkan
-savukkeestaan ja katsoi miettivästi sen jälkeen. Kun hän sitten katsoi
-Hextalliin, oli hänen ilmeensä hyvin vakava ja hän pudisti päätään.
-
-"Sen sanominen on vakava asia", hän vastasi, "enkä minä sitä
-sanoisikaan, ellen olisi varma. Mutta kun te kerran kerroitte meille
-tietonne tuosta Kestevenistä, niin minäkin kerron teille siitä. Tuo
-revolveri ei lauennut vahingossa."
-
-"Mitä!" huudahti Hextall. "Tarkoitatteko --"
-
-"Tarkoitan olevani ehdottomasti varma, että Kesteven laukaisi sen
-koettaessaan valloittaa sitä neidiltä", sanoi Chimbouloglos. "Minä
-käsitin silloin, että Kesteven aikoi ampua hänet. Olin ihan heidän
-takanaan, joten näin Kestevenin käden. Silloin juuri teki neiti
-äkillisen liikkeen -- ilman sitä olisi luoti lävistänyt hänen
-sydämensä. Siitä olen varma."
-
-"Te voitte luottaa Chimbouloglosiin", huomautti Demetriadi. "Jos hän
-sanoo nähneensä, niin hän näki."
-
-Hextall vastaanotti nämä tiedot äänettömänä. Ja kun hänen vieraansa
-olivat poistuneet, istui hän kauan tuijottaen tyhjyyteen ja miettien.
-Salaisuuden ilmakehän syvensi äkkiä jokin, joka näytti murhan enteeltä.
-Yhdessä noita nopeita sisällisiä näkemyksiä, jotka tulevat ikäänkuin
-suoraan kutsuttuina, näki hän kuinka Kestevenille, jos hän todella
-halusi vapautua Paquita Tressistä, tarjoutui revolverista taisteltaessa
-hyvä tilaisuus tarkoituksensa saavuttamiseen itseään vaaraanpanematta.
-Kukaan ei olisi epäillyt, että hän tarkoitti ampua hänet: hänellähän
-oli mahdollisimman hyvä syy väliintuloon ennenkuin tyttö olisi
-vahingoittanut toisia ja itseään. Se olisi siis käynyt helposti päinsä
--- Kestevenillä ei ollut aavistustakaan, että nuorella kreikkalaisella
-oli erinomaisen tarkkaavat silmät. Helposti tehty! Mitä enemmän Hextall
-ajatteli, sitä kernaammin hän uskoi kuulemaansa kertomukseen. Mutta
--- miksi Kesteven halusi tappaa Paquitan? Se oli suuri kysymys -- ja
-sellainen, joka nostatti monta muuta kysymystä, mietelmää ja pulmaa.
-Kaikkien näiden varjosta kohosi eräs tosiasia -- Paquita oli vaarassa.
-Hän ryhtyi päivän työhön todeten, että lupaus auttaa Paquitaa kietoisi
-hänet tapausten sarjaan, jonka tulosta nyt vielä oli mahdoton ennustaa.
-
-
-
-
-VI
-
-HERRA SMITH PUMPPUPIHASTA
-
-
-Kello viisi samana iltapäivänä hyppäsi Hextall vuokra-autosta Middle
-Templen kujan päässä ja, nopeasti laskeutuen pitkin ikivanhaa
-kulkuväylää, kääntyi Pumppupihaan, missä kiipesi erään jakson hyvin
-kuluneita portaita, kunnes saapui tammiovelle, jonka kamanaan oli
-maalattu himmennein valkoisin kirjaimin nimi "John Smith". Jotka olivat
-selvillä pihan moninaisten asuntojen omituisista salaisuuksista,
-olisivat noista himmenneistä kirjaimista ja ovenkamanasta vetäneet
-kaksi tosiasiallista johtopäätöstä, nimittäin ensiksi sen, että herra
-John Smith oli omistanut kaksoisoven takana olevan huoneuston jo jonkun
-ajan, ja toiseksi, ettei hän sitä jakanut kenenkään kanssa. Näistä
-kahdesta tosiasiasta he ehkä olisivat edelleen päätelleet, että herra
-John Smith oli menestyksellinen asianajaja, jonka ei tarvinnut jakaa
-huoneitaan ja kirjureitaan, vaan piti niitä komeillakseen. Siinä he
-kuitenkin olisivat olleet väärässä -- yksinkertainen totuus oli; että
-Smith, Hextallin vanha koulutoveri, oli huomattavan varakas mies,
-joka huvittelihe hieman asianajolla ja teki kovasti sellaista työtä,
-jota toiset olisivat nimittäneet hölynpölyksi. Hän nautti monista
-huoneistaan, eikä hän niissä milloinkaan tuntenut ikävää huolimatta
-siitä tosiasiasta, että hän piti vain yhtä sihteeriä, joka oli
-täsmällisesti tavattavissa kello kymmenen ja puoli kuuden välillä.
-
-Vastaukseksi Hextallin koputukseen avasi tämä sihteeri ulommaisen
-tammioven. Hän oli omituisen muotoinen, hieman karsassilmäinen
-ja punatukkainen olento, ja John Smith kerskui, että tältä kului
-jokaisena iltapäivänä puoli viiden ja puoli kuuden välinen aika niiden
-mustetahrojen pesemiseen, jotka hän oli koonnut päivän kuluessa,
-koskapa musteen läikytteleminen ja tuhraaminen käsiin ja naamaan näytti
-olevan yksi hänen elämänsä päätarkoituksista. Hextall tapasi hänet
-tässä peseytymishommassa ja katsoi häneen tarkkaavasti, nimittäin
-mikäli häntä saattoi eroittaa saippuavaahdon ja pyyhinröykkiön takaa.
-
-"Hyvää iltapäivää, Styler", sanoi Hextall. "Onko herra Smith kotona?"
-
-"Ei, hän ei ole, tohtori Hextall, ja se on totuus, niin tavaton kuin
-se onkin", vastasi Styler iloisesti ja ujostelematta. "Asia on niin,
-sir, että erittäin mielenkiintoinen juttu on esillä rikosasiain
-keskusoikeudessa, ja herra Smith on ollut siellä koko päivän. Minä
-katsahdin sinne itsekin iltapäivällä, sir, ja silloin jutun oletettiin
-päättyvän kello viisi tahi ennemmin, joten minä en luule hänen enää
-kauan viipyvän. Ettekö tule sisälle, tohtori? Kuulemani perusteella
-arvelen jutun päättyvän pian -- se on tavallinen murhajuttu, mutta on
-siinä eräitä hyvin sieviä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia: nepä ovat
-tietysti esimiehenikin houkutelleet."
-
-"Murhajutut ynnä muut sellaiset luullakseni miellyttävät teitä, Styler,
-niinhän?" huomautti Hextall astuessaan Smithin sisimpään huoneeseen ja
-istuutuen. "Te pidätte sellaisesta kiihoituksesta."
-
-"Suorastaan rakastan sitä!" vastasi Styler, hangaten pontevasti
-pyyhkeellä itseään. "Se on, tohtori Hextall, minun ruokani, juomani,
-lämpöni, tupakkani ja mielitiettyni! Ah, minä olen edistynyt, niinpä
-vainkin! Tänne tultuani -- kolme vuotta sitten -- minä olen kehittänyt
-tietojani rikosoikeudessa ihan ihmeellisesti! Herra Smith on ollut
-minulle äärettömän hyvä: minulla on käytettävänäni kaikki nämä kirjat,
-sir, ja arvaamattoman suurena etuoikeutena olen saanut istua herra
-Smithin jalkojen juuressa, ja asuntooni minä olen keräillyt kauniin
-pikkukokoelman rikosoikeudellisia kirjoja ja oikeuspäätöksiä -- ja,
-tohtori Hextall, näin puheen tullen, jos minun sopii huomauttaa siitä,
-olisin kiitollinen, jos teillä olisi jokin hyvä oikeuslääketieteellinen
-teos, jonka voisitte luovuttaa? Joko Guyn ja Ferrierin, sir, tahi
-Taylorin? Minä olen kuukausimääriä haeskellut sellaista vanhojen
-kirjojen myymälöistä, mutta --"
-
-"Minä katson", vastasi Hextall huvitettuna. "Mutta mitä te teette
-kaikella tuolla tiedon paljoudella, Styler?"
-
-Sihteeri, joka antoi viimeistä kiilloitusta suurille ja ulkoneville
-korvilleen, alkoi hymyillä. Hymy sai alkunsa huulien keskustasta
-ja laajeni sitten asteittain, kunnes se verkalleen paljasti suuret
-haikalan hampaat. Hextallille juolahti vaistomaisesti mieleen
-Eläintieteellisen puutarhan altaassa kitaansa avaava alligaattori.
-
-"Ah, sittenpä nähdään, sir", vastasi Styler häveliäästi. "Perästä
-kuuluu! Roomaa ei ole luullakseni päivässä rakennettu, tohtori Hextall.
-Minulta ei puutu kunnianhimoa, sir, ja -- täällä tulee esimies."
-
-Säteillen mielihyvästä Hextallille, tuli huoneeseen pieni, lihava,
-pyöreäkasvoinen herra, kultasankaiset silmälasit lauhkeakatseisten
-silmiensä edessä. Hän näytti miltei kunnianarvoiselta huolimatta
-siitä seikasta, ettei hän ilmeisestikään ollut vielä kolmeakymmentä
-vuotta vanhempi. Hän oli puettu peruukkiin ja viittaan, peruukki
-hieman vinossa ja viitta nostettuna sykkyrään valkoisella kädellä,
-ja hän näytti lauhkeatapaisimmalta mieheltä mikä koskaan oli
-vaihtanut sävyisiä sukkeluuksia lainopillisen pilailijan kanssa.
-Hänen ulkomuodostaan päättäen ei kukaan olisi arvannut, että herra
-John Smithillä oli rikosasioihin nähden sama maku kuin hänen
-sihteerilläänkin.
-
-"Halloo, Hextall!" sanoi hän äänellä, joka oli yhtä lauhkea ja sävyisä
-kuin hänen katseensakin. "Enpä odottanut tapaavani sinua täältä. Mikä
-sinut on tänne tuonut?"
-
-"Asia, joka miellyttää sinua", vastasi Hextall. "Eräs -- juttu."
-
-"Senpä minä arvasin jo sinut nähdessäni", huomautti Smith. Hän heitti
-viitan yltään, antoi peruukin Stylerille, istuutui nojatuoliin ja veti
-savukekotelon esille. "Jotakin alaasi kuuluvaa?" hän tiedusti sihteerin
-poistuttua. "Ja se on tietenkin erittäin tärkeä. Muutoin sinä et
-olisikaan täällä; luultavasti olisit odottanut kunnes olisi tavattu.
-Ota savuke ja kerro mitä se on."
-
-Hän sijoittautui paremmin istuimelle, nojasi päänsä mukavasti tuolin
-täytettyyn selkänojaan, sulki kultasankaisten silmälasien verhoamat
-silmänsä ja kuunteli keskeyttämättä Hextallin kertomusta. Kun se
-oli päättynyt, heitti hän pois savukkeensa, riisui silmälasinsa ja
-kohottautui istuimellaan. Lauhkeat siniset silmät välähtivät äkkiä
-tarkkaaviksi.
-
-"Tuohan on syvästi mielenkiintoista, Hextall", hän sanoi. "Se herättää
--- mielenkiintoani. Se on jo paljon myönnetty. Jutun pinnallisten
-tosiasiain takana on paljon muuta."
-
-"Niinkö luulet?" kysyi Hextall väkinäisesti. Hän oli puolittain
-toivonut, että Smith olisi jutulle hymähtänyt ja nauranut. "Sinä siis
-arvelet asiaa suuremman huomion arvoiseksi?"
-
-"Oh, varmastikin! Pelkäänpä, että sinun on tartuttava siihen niin
-vakavasti kuin tuolle nuorelle neidille vakuutitkin", vastasi
-Smith levollisesti hymyillen. "Ja kun minä tunnen sinun hieman
-ritarillisuuteen taipuvan luonteesi, niin olenpa varma, että sen tulet
-tekemäänkin. Nyt minä teen pari huomautusta. Kaikkein ensiksi tuon
-nuorten kreikkalaisten kertomuksen suhteen. Kun minä satun olemaan
-manchesterilainen, niin ei ole ollenkaan ihme, että minä tunnen
-nuo veitikat -- ainoastaan tunnen heidät -- minä kohtasin molemmat
-ollessani viimeksi Manchesterissa. Nuori Victor on vanhan suurkauppiaan
-Antonio Demetriadin veljenpoika -- hän on äskettäin saapunut siihen
-liikkeeseen Ateenasta ja on hiukan taipuva hurjasteluun. Toinen
-poikanen on säännöllisempää lajia. Jos George Chimbouloglos sanoo
-olevansa varma, että hän näki tuon Kestevenin yrittävän ampua neiti
-Paquitaa, niin voit olla vakuutettu, että hän näki -- jotakin
-sellaista."
-
-Hextallin kasvot synkistyivät ja hän huokasi syvään.
-
-"Silloin -- hän on vaarassa?" mutisi hän.
-
-"Minä sanoisin, hän ja hänen molemmat veljensä ovat uhatut --
-Kestevenin puolelta", vastasi Smith yksinkertaisesti. "Seuraava kysymys
-on -- miksi? Se on saatava selville."
-
-"Kerroinhan minä sinulle, mitä kamaripalvelija Fowler sanoi", huomautti
-tohtori Hextall. "Kukaan ei tunne Kesteveniä."
-
-"Ei kukaan niistä, jotka Fowler tuntee", oikaisi Smith. "Mutta Fowlerin
-maailma on rajoitettu hänen kaltaisiinsa -- Fowlerin miestoverien
-herroihin. Joku kyllä tuntee Kestevenin. Haluatko saada minut avuksesi?"
-
-"Jos sinä suostut!" huudahti Hextall. "Minä tiedän, että kunhan sinä
-vain ryhdyt, niin teet sen perusteellisesti. Mutta -- mitä me voimme
-tehdä?"
-
-Smith hymyili ja sytytti uuden savukkeen.
-
-"Enpä arvioisi kykyäni paljoksikaan, ellen voisi jotakin saada aikaan",
-hän vastasi. "Meidän on saatava selville Kestevenistä -- kuka hän on.
-No, voitko sinä luottaa tuohon palvelijaan, Fowleriin?"
-
-"Luullakseni", virkkoi Hextall. "Hän ei varmastikaan pidä Kestevenistä."
-
-"Voisitko saada Fowlerin tulemaan tänä iltana asuntoosi tunnin ajaksi?"
-kysyi Smith. "Sinä voit? Hyvä -- järjestä kello yhdeksäksi. Minä
-lähetän Stylerin häntä kohtaamaan. Jätä sinä heidät kahdenkesken. Ja
-pyydä sinä Fowleria tuomaan, jos mahdollista, Kestevenin ja Darrellin
-valokuvat."
-
-"Styler!" huudahti Hextall. "Aiotko panna hänet työhön?"
-
-"Minä aion panna työhön nerokkaimman vainukoiran minkä tunnen", vastasi
-Smith. "Jätä se minun huolekseni! Mentyäsi minä selostan omalla
-tavallani Stylerille kertomasi ja lähetän hänet pakinoimaan Fowlerin
-seurassa tänä iltana. Sen jälkeen ryhtyy Styler omalla tavallaan
-ottamaan selvää Kestevenistä. Mutta -- hän kyllä tulee onnistumaan."
-
-"Luuletko niin?" kysyi Hextall puolittain epäillen.
-
-"Siitä lyön veikkaa uuden silinterihattuni!" vastasi Smith. "Eikä hän
-siinä kauan viivy."
-
-"Mutta oletahan, ettei hänestä ole mitään selville saatavissa?"
-huomautti Hextall.
-
-Smithin kasvot kävivät harkitseviksi.
-
-"Hyvä ystäväiseni!" hän sanoi. "Noh -- noh! Jokaisesta ihmisestä on
-jotakin selville saatavissa. Missä on sinun tietosi ihmisluonteesta?
-Jätä Styler tuohon hommaan. Se asia on siis päätetty. Nyt me tulemme
-kysymykseen numero kaksi -- se koskee neiti Paquitaa. Hän näyttää
-nykyään olevan huolellisessa hoidossa -- joku hoitajattarista on aina
-hänen seurassaan?"
-
-"Aina", vastasi Hextall.
-
-"Se on oikein hyvä", virkkoi Smith. "Kuinka pian hänet voidaan siirtää
-Lynne Courtiin?"
-
-"Oh -- kolmen päivän kuluttua."
-
-"Se on myös hyvä. Nyt sinun on noudatettava ohjeitani. Sinun itsesi
-on vietävä neiti Paquita sinne -- sinähän suoritat tuon matkan
-autolla vajaassa kahdessa tunnissa -- ja sitten, sinä silmäilet
-siellä paikkoja. Mutta -- tärkeämpi kuin tuo -- on vakuuttaa hänelle,
-että hänen on ainakin jonkun aikaa pidettävä nuo kaksi hoitajatarta.
-Heidän on matkustettava hänen seurassaan. Sinun on annettava heille
-tiukka määräys, että jonkun heistä, kunnes toisin määrätään, on häntä
-pidettävä silmällä alituisesti -- alituisesti. Ymmärräthän, yöllä
-ja päivällä. Huolehdithan siitä? -- voithan täysin luottaa noihin
-hoitajattariin?"
-
-Hextall muisti Paquitan äskeisen sydänyöhairahduksen. Silloin hän ei
-ollut paljoakaan välittänyt hoitajattarestaan. Mutta mietittyään hän
-päätteli, että Paquita oli nyt paljon tottelevaisempi, joten hän uskoi
-tämän noudattavan hänen määräyksiään.
-
-"Hyvä on", hän vastasi. "Minä huolehdin siitä. Häntä vartioidaan yöllä
-ja päivällä."
-
-"Mainiota -- että niin teet", sanoi Smith. "Minä annan sinulle nämä
-ohjeet tarkoituksella. Samassa mielessä minä vaadin sinua matkustamaan
-potilaasi seurassa Lynne Courtiin. Minä tahdon, että sinä näet tuon
-pienen veljen, josta hän on puhunut."
-
-"Niinkö?" tiedusti Hextall ihmetellen. "Minkä tähden?"
-
-"Sinä olet nähnyt neiti Paquitan; sinä olet nähnyt vanhemman veljen;
-nyt sinun on nähtävä nuorempikin. Minä haluan, että sinä otat huomioon,
-onko hän terve poikanen; kuka on hänen hoitajansa; kaikki mitä satut
-hänestä ja hänen oloistaan huomaamaan. Älä välinä minkätähden, -- mutta
-anna minulle palattuasi selostus havainnoistasi."
-
-"Minä en tiedä mihin sinä pyrit", sanoi Hextall, "mutta minä tottelen
-sinua".
-
-"Minä tiedän mihin pyrin. Samalla kun sinä toimitat näitä asioita,
-tulen minä tekemään jotakin muuta -- tutustumaan läpikotaisin
-Tress-suvun historiaan ja asianhaaroihin, joiden perusteella nämä
-nuoret saavuttivat nykyisen rikkautensa. Onpa hyvä asia, Hextall, että
-tämänluontoisissa tapauksissa sinun ja minun laiseni suojelusenkelit
-voivat penkoa asiat selviksi -- ja tässä erikoistapauksessa varsinkin.
-Minä luulen tuon nuoren väen kaipaavan suojelusta. Mutta onko sinulla
-aavistustakaan, mihin tuo nuori aasi Darrell on joutunut?"
-
-"Ei vähäistäkään! Mutta tietenkin hän on Kestevenin seurassa."
-
-"Oh, tietysti! Mutta mitäs tuosta! Joko he itse tahi tiedot heistä
-kyllä aikoinaan saapuvat. Ja nyt olemme tehneet kaikki mitä
-nykyhetkellä on ollut tehtävissä, joten sinä voit poistua järjestämään
-Fowlerin ja Stylerin kohtausta kotiisi kello yhdeksältä tänä iltana.
-Kun sitten olet vienyt neiti Paquitan ja hänen hoitajattarensa Lynne
-Courtiin, niin tule takaisin ja anna minulle selostus."
-
-Hextall otti aina John Smithin sanat vakavalta kannalta, joten hän
-nousi tottelevaisesti ja astahti ovelle. Mutta ennenkuin hän sen avasi,
-rohkeni hän vielä tehdä erään kysymyksen.
-
-"Onko minun jätettävä Styler ja palvelija yksin?"
-
-"Ehdottomasti -- äläkä jälkeenpäinkään tee Stylerille mitään
-kysymyksiä", vastasi Smith suopeasti hymyillen. "Stylerin omituiset
-menettelytavat ovat niinkuin myyrän, eikä hän, kuten muutkaan myyrät,
-halua tulla nähdyksi penkoessaan maanalaista käytävää. Hän kuitenkin
-poikkeaa myyrästä eräässä tärkeässä suhteessa -- hän ei hävitä työnsä
-todistuksia. Nyt sinä poistut ja jätät asiat minulle."
-
-Hextall palasi West Endiin ja tapasi Fowlerin ja järjesti hänen
-kanssaan kohtausta koskevat seikat, erikoisesti painostaen, että oli
-pidettävä asia salaisuutena. Kuten hän oli odottanutkin, tapasi hän
-palvelijan valmiina ja halukkaana ryhtymään vaikka mihin juoneen
-Kesteveniä vastaan; kävi ilmi, että hänellä oli useampia riita-asioita
-ratkaistavana tuon olennon kanssa, joten hän oli hyvinkin iloinen
-saadessaan aloittaa leikin. Mitä sitten hänen ja Stylerin välisessä
-neuvottelussa tuona iltana ilmeni, sitä ei Hextall tietänyt,
-mutta hän sattui näkemään heidät poislähtiessä eteisessään ja,
-päättäen määrätystä välkkeestä palvelijan silmissä ja teikaroivasta
-tyytyväisyyden ilmeestä sihteerin omituisilla kasvoilla, hän kuvitteli,
-että heidän salainen keskustelunsa oli tuottanut kumpaisellekin
-nautintoa.
-
-
-
-
-VII
-
-VARHAISET AAMUN SÄHKÖSANOMAT
-
-
-Viimeistellessään seuraavana aamuna pukeutumistaan, kuuli Hextall
-vuokra-auton pysähtyvän ovensa eteen, ja katsahdettuaan akkunasta, hän
-näki John Smithin laskeutuvan siitä erään kookkaan, yksinkertaisesti
-puetun keski-ikäisen naisen seuraamana. Nopeasti hän päätti
-pukeutumisensa ja kiirehti vastaan, tavaten vieraansa eteisessään.
-
-"Pari sanaa kanssasi", sanoi Smith. "Tämä on sairaanhoitajatar
-Palliser. Salli hänen istua jossakin odotushuoneessasi muutama
-minuutti, kunnes me puhelemme. Kuulehan nyt", hän jatkoi heidän
-päästyään kahden vastaanottohuoneeseen. "Tuo nainen tuolla on täysin
-koulutettu ja asianmukaisesti laillistettu sairaanhoitajatar. Hän on
-myös minun arvokkaimpia avustajiani."
-
-"Ja-ha!" myönsi Hextall, joka jo huomasi mitä Smith tarkoitti. "Ja sinä
-tahdot --"
-
-"Minä tahdon, että sinä viet hänet yhtenä potilaasi hoitajattarena
-Lynne Courtiin. Sinähän voit helposti päästä vapaaksi yhdestä
-nykyisestä hoitajattaresta ja ottaa Palliserin hänen tilalleen. Tee
-se herättämättä mitään epäilyksiä tuossa toisessa hoitajattaressa.
-Mitä hoitajatar Palliseriin tulee, niin hän kyllä pitää hyvän huolen,
-ettei herätä kenessäkään epäilyksiä -- hän on niin älykäs kuin sillä
-koulutuksella suinkin voi olla. Minä olen käyttänyt hänen palveluksiaan
-ennemmin -- usean kerran. Sinun on ainoastaan järjestettävä hänen
-kanssaan -- no -- milloin hänen on saavuttava sairaan luokse."
-
-"Luullakseni sinä haluat hänet toimeen, että hän voisi antaa sinulle
-tietoja?" virkkoi Hextall.
-
-"Aivan niin -- varsinkin sen jälkeen, mitä Styler kertoi minulle eilen
-illalla. Hän sai Fowlerilta tietoonsa paljon sellaista, mitä sinä et
-olisi saanut. Mutta älä välitä siitä nyt. Järjestä sinä tämä asia ja
-vie neiti Paquita kahden hoitajattaren kanssa Surreyhin -- milloin se
-voi tapahtua?"
-
-"Ylihuomenna", vastasi Hextall arvelematta. "Iltapäivällä."
-
-Hänellä ei ollut vaikeuksia Smithin toivomusten toteuttamisessa.
-
-Paquita, nopeasti toipuen tapaturman ensimmäisestä iskusta, oli
-ilmeisesti hyvinkin mielissään, kun sai jättää lääkärin ja uuden
-ystävänsä huoleksi kaikki järjestelytoimet, joita tämä katsoi
-tarpeellisiksi. Niinpä hän jätti huoneuston hilpein mielin. Hän ja
-Hextall matkustivat yhdessä autossa, hoitajattaret toisessa. Koko
-matkan Surreyn maanteillä hän nauroi ja liverteli iloisen vilkkaasti.
-Mutta kun he olivat tulleet Sussexin rajalla vuoristoseutuun, kävi hän
-miettiväksi, jopa melkein synkäksi.
-
-"Tuolla on Lynne Court!" huudahti hän äkkiä, viitaten erääseen taloon,
-joka näkyi taivaan rannalla kaukaisella mäellä. "Tuolla -- ylhäällä
-metsän keskellä. Minä luulin tulevani sen nähdessäni iloiseksi -- ja
-nyt ei niin käynytkään."
-
-"Miksi?" kysyi Hextall.
-
-"Koska minä en tiedä mitä siellä tullessani kohtaan'" hän vastasi.
-"He saattavat olla siellä -- Darrell ja Kesteven. Jos he ovat, niin
-on siellä heidän seurassaan enemmänkin Kestevenin laisia. Siinä
-tapauksessa --"
-
-"En luule teidän tapaavan heitä siellä", virkkoi Hextall. "Ja jos he
-ovat -- no, silloin minun on puhuttava heille melko selvästi."
-
-Paquita huokasi.
-
-"Mikä siunattu asia, että Fowler sattui löytämään teidät!" sanoi
-hän koruttomasti. "Ja mikä lohdutus, että on lähellä mies, johon
-voi turvautua! Onko teidän todellakin palattava Lontooseen -- heti
-paikalla?"
-
-"Täytyy!" vastasi Hextall pakotetulla päättäväisyydellä. "Mutta minä
-olen aina tavattavissa, tiedättehän."
-
-Lynne Courtissa ei ollut Darrellia eikä Kesteveniä. Ja itse Lynne
-Court, vanha, harmaaseinäinen ja puolittain hirsistä rakennettu
-aateliskartano, joka sijaitsi kuusipuiden keskellä Sussexin tasangon
-yläpuolelle kohoavan mäki jonon rinteellä, näytti Hextallista
-ainoastaan rauhanajatuksia herättävältä.
-
-Rakennus itsessään oli vanhanaikainen ja kuvankaunis; sen puutarhat
-ja leikkikentät olivat ihanat: eteläiseltä parvekkeelta vilahti
-silmiin Englannin kanaali; koko paikka oli sellainen, missä saattoi
-elää unelmoiden elämänsä. Nähtävästi Paquita huomasi mitä hänen
-seuralaisensa ajatteli, joten hän, heidän saavuttuaan taloon, kääntyi
-hänen puoleensa ja virkkoi hiljaisella äänellä:
-
-"Se on ihana ja kaikki olisi hyvin -- ellei olisi -- te tiedätte mitä.
--- Tässä on minun pieni veljeni, Ronnie."
-
-Kuuliaisena John Smithille antamalleen lupaukselle, katsoi Hextall
-mielenkiintoisesti poikaan, joka saapui juosten tervehtimään
-sisartaan. Hän oli sievä, terveennäköinen seitsemän vanha, valpas
-ja vilkasluontoinen poikanen. Hextall kuvitteli, että espanjalaisen
-rodun merkit ilmenivät hänessä selvempinä kuin sisaressa ja veljessä.
-Silminnähtävästi hänessä ei ollut mitään vikaa ruumiillisesti tahi
-henkisesti, joten Hextall kohdisti huomionsa poikaa seuranneeseen
-nuoreen naiseen, solakkaan, sievännäköiseen, päättävän vakavaan
-ja kunnolliseen, jonka Paquita hänelle esitti neiti Brockiksi,
-kotiopettajattareksi. Näiden kahden taakse, oven lähettyville,
-oli kerääntynyt muutamia ylimpiä palvelijoita, kuten arvokas
-taloudenhoitajatar, vakavakasvoinen isännöitsijä, lakeija tahi
-pari, kaikki ilmeisesti iloissaan nuoren emäntänsä näkemisestä.
-Muutamassa minuutissa sai Hextall vaikutuksen suuresta mukavuudesta
-ja yltäkylläisyydestä -- suuri talo, joukottain palvelijoita, kaikki
-nykyajan mukavuudet mitä vain sydän saattoi vaatia, hyvin rasvattu
-perhekoneisto, josta, ulkonaisesti, ei puuttunut mitään. Ja tämän nuori
-isäntä oli poissa, reuhaamassa ja mässäämässä -- missä?
-
-Paquita, pontevana huolimatta äskeisestä tapaturmasta, tahtoi itse
-saattaa hoitajattaret heille kuuluviin huoneisiin. Hextall jäi hetkeksi
-yksinään kirjastoon, joka sijaitsi rakennuksen eteläisessä sivussa. Hän
-oli miettimässä miten tämä kaikki tulisi päättymään, kun Paquita palasi
-hänen luokseen koko lailla huolissaan. Hän sulki oven perässään ja vei
-Hextallin erääseen akkunasyvennykseen.
-
-"Ronnie kertoi minulle jotakin kummallista", hän sanoi. "Hän kertoi
-toissailtana nähneensä Kestevenin!"
-
-"Kestevenin! Missä?" huudahti Hextall.
-
-Paquita katsahti oveen ja alensi äänensä kuiskaukseksi.
-
-"Minä kerron mitä hän sanoi minulle", virkkoi Paquita. "Hän on näppärä
-poika ja hänellä on ikäisekseen kyllin älyä säilyttämään asiat omana
-tietonaan. Hän sanoo, että toissailtana -- joku ilta sitten -- hän ei
-vuoteeseen käytyään voinut nukkua, joten hän nousi ylös ihailemaan
-akkunasta kuutamoa. Ja parvekkeella, lähellä marjakuusta, hän näki
-Kestevenin -- neiti Brockin seurassa."
-
-"Kotiopettajattaren!"
-
-"Niin. Hän johtui kertomaan tämän minulle kuullessaan minun kysyvän
-taloudenhoitajattarelta tokko herra Tress tahi herra Kesteven ovat
-tahi ovat olleet täällä senjälkeen kun minä poistuin. Kun hän vastasi
-kielteisesti, niin Ronnie veti minut syrjään ja kertoi tuon. Ja nyt
-se tuottaa minulle huolta, koska juuri Kesteven hankki neiti Brockin
-meille. Minä tarvitsin kotiopettajatarta Ronnielle, ja hän toi neiti
-Brockin."
-
-"Ettekö arvele pojan erehtyneen?" kysyi Hextall äänettömyyden jälkeen.
-
-"En! Minä olen varma, ettei hän ole erehtynyt. Ronnie on hyvin
-tarkkanäköinen. Mitä minun on tehtävä? Onko minun kysyttävä neiti
-Brockilta, mitä Kesteven täällä teki?"
-
-Hextall pohti nopeasti asiaa.
-
-"Ei!" hän vastasi. "Älkää! Odottakaa. Katsokaahan!" hän jatkoi
-vakuuttavasti. "Minä tahdon, että te tunnette itsenne täysin
-levolliseksi niin kauvan kuin nuo kaksi hoitajatarta ovat luonanne.
-Olkaa hyvä ja totelkaa heitä -- minun mielikseni. Jos milloin hyvänsä
-tarvitsette minua, niin on teidän ainoastaan sähkötettävä, jolloin minä
-ilmestyn tänne niin pian kuin auto vain kuljettaa. Kaikissa tapauksissa
-minä tulen tänne teitä katsomaan ylihuomenna -- lääkärinä, tiedättehän."
-
-"Minä en pelkää omasta puolestani", vastasi Paquita. "Minä ihmettelen,
-missä minun onneton veljeni on. Tietenkin minä tiedän, mitä tapahtuu.
-Hän ilmestyy takaisin päivän tahi parin kuluttua katuvana ja
-onnettomana, koska jätti minut Lontoossa, ja hän tulee lupaamaan
-parannusta, ja sitten Kesteven tulee uudelleen näyttämölle, jolloin --
-mutta mitäpä hyödyttää puhua? Tulkaa ottamaan hieman teetä."
-
-Hextall viipyi Lynne Courtissa illansuuhun, ja sitten keskusteltuaan
-luottamuksellisesti kahden hoitajattaren kanssa ja luvattuaan
-Paquitalle palata seuraavana päivänä, hän ohjasi autonsa Lontoota
-kohden. Tuntia myöhemmin, hiljaa ajaessaan Epsomin esikaupunkikatua
-pitkin ja silmäillessään äsken ostamaansa iltalehteä, kuuli hän
-itseään huudettavan nimeltä ja, silmätessään ylös, näki Fowlerin, joka
-ajoi autossaan vastakkaiseen suuntaan. Palvelija selitti merkeillä
-haluavansa puhua ja seisauttaen autonsa astui ulos, jolloin Hextall
-kiiruhti liittymään häneen. He kävelivät tien sivuun.
-
-"Minä olen matkalla Lynne Courtiin, sir", sanoi Fowler. "Minä sain
-tämän sähkösanoman pari tuntia sitten."
-
-Hän veti esille sähkösanoman ja antoi sen Hextallille, joka heti
-huomasi, että se oli lähetetty Folkestonesta. Se oli osoitettu
-Fowlerille Queen-Anne-kadun asuntoon ja sisälsi:
-
-    "Ottakaa heti Rolls-Royce vajasta, ajakaa Lynne Courtiin ja
-    odottakaa siellä kunnes tulen.
-
-                                           DARRELL TRESS."
-
-"Näettekö mistä se on lähetetty, sir?" sanoi Fowler osoittaen
-postimerkkiin. "Minä oletan heidän olleen merimatkalla Boulognessa,
-koettaen sikäläistä kasinoa. He tulevat Lynne Courtiin jolloinkin tänä
-iltana."
-
-Hextall tuijotti sähkösanomaan näkemättä sen sanoja. Hänen ajatuksensa
-olivat toisaalla. Hän harkitsi tokko hänen olisi kerrottava Fowlerille,
-mitä Ronnie Tress oli ilmoittanut sisarelleen. Hän toivoi, että Smith
-tahi edes Styler olisi ollut saapuvilla.
-
-"Kuulkaahan nyt, Fowler", sanoi hän äkkiä. "Teihin on luotettu
-melkoisesti ja teihin tullaan luottamaan enemmän. Minä en tiedä, mitä
-herra Smithin sihteeri järjesteli teidän kanssanne eilen illalla --"
-
-"Ankarasti meidän välinen asia -- toistaiseksi, sir", sanoi Fowler.
-
-"Aivan niin. Aikomukseni oli jatkaa -- mutta minä uskon teidän olevan
-tietoisen, että tämä on tahi tulee olemaan vakava tehtävä, joten
-jokaisen tähän kuuluvan on pidettävä silmänsä auki -- nuoren väen
-hyväksi, jota te palvelette. Ymmärrättehän?"
-
-"Oivallisesti, sir -- ei kukaan paremmin. Minä teen parhaani, tohtori
-Hextall. Luottakaa minuun."
-
-"Hyvä! Lynne Courtissa minä äsken kuulin jotakin, joka tekee
-levottomaksi", jatkoi Hextall. "Mahdollisesti se ei merkitse mitään
--- mutta saattaa myös merkitä paljonkin. Minä uskon sen teille." Hän
-kertoi palvelijalle, mitä poika oli nähnyt. Ja kuullessaan mainittavan
-neiti Brockin nimen, Fowler väläytti silmiään ja hymyili ymmärtävästi.
-
-"Ah, aivan niin, sir!" hän huudahti. "Minua ei tuo tieto hämmästytä.
-Olen nähnyt ennenkin Kestevenin ja tuon kotiopettajattaren
-keskustelevan kaikessa rauhassa. Tuollaisessa suuressa talossa, sir,
-jossa on viljalti soppia ja nurkkia ja jossa kuljeskellaan kaikkina
-aikoina -- asioilla ja muuten -- joutuu tutustumaan kummallisiin
-asioihin. Oh, niin -- minä en ole hämmästynyt! Mutta se osoittaa, että
-Kesteven on käynyt siellä salaisesti senjälkeen kun hän ja isäntä
-jättivät Queen-Anne-kadun."
-
-"Nähtävästi", myönsi Hextall. Hän ei voinut keksiä mitään asiallista
-sanottavaa, mutta joku vaisto sai hänet pidättämään Fowleria. "No",
-jatkoi hän lyhyen äänettömyyden kuluttua, "en voi muistaa mitään
-sanottavaa, Fowler. Pitäkää silmät auki -- tutkikaa kaikkea mitä voitte
--- ja sähköttäkää heti kun minua tarvitaan. Minä katson, mitä sillä
-aikaa voimme tehdä."
-
-"Hyvä on, sir; luottakaa minuun", vastasi Fowler. "Jos ilmenee jotakin
-epäilyttävää, niin kyllä lähetän tiedon heti."
-
-Hextall tervehti, palasi vaunulleen ja jatkoi matkaansa. Ennenkuin
-hän pääsi Lontooseen, halusi hän useamman kerran käskeä ohjaajaa
-kääntämään takaisin Lynne Courtiin. Hän olisi voinut helposti
-selittää takaisintulonsa, ja silloin hän olisi ollut paikalla Darrell
-Tressin ja tämän seuralaisen palatessa illalla, kuten he varmasti
-tekisivät. Mutta hän pelkäsi herättävänsä liikaa hälinää ja Kestevenin
-epäluuloja; sitäpaitsi, olihan Paquitalla kykenevät henkivartijat.
-Hän siis lopultakin päätyi kotiinsa aprikoiden, mikä tulisi olemaan
-seuraava kehitysaste tässä omituisessa salaisuudessa, johon hänet oli
-vedetty niin äkkiä ja ihmeellisellä tavalla. Hän olisi mielellään
-vaihtanut ajatuksia John Smithin kanssa, ja pari kertaa soittikin tälle
-puhelimella -- kerran Smithin huoneustoon Adelphi-rakennusryhmässä ja
-kerran hänen kerhoonsa. Mutta Smith ei ollut kotona eikä kerhossakaan,
-eikä hän saanut mitään tietoja.
-
-Sinä yönä erään potilaan tilan paheneminen sai Hextallin valvomaan
-kello kolmeen asti; tästä johtuen hän seuraavana aamuna heräsi
-tavallista myöhemmin. Hän heräsi makuuhuoneensa oven ulkopuolelta
-kuuluviin ääniin; hetkistä myöhemmin, kovan koputuksen jälkeen, ovi
-aukeni ja sisään astui John Smith. Ja kädessään kantoi Smith kahta
-sähkösanomaa.
-
-"Sinun palvelijattaresi otti tämän vastaan minun saapuessani ovellesi",
-sanoi hän lyhyellä tavallaan, samalla ojentaen vaaleankeltaisen
-kirjekuoren Hextallille. "Niinpä minä toin sen sinulle. Luehan --
-minulla on verrattain hyvä aavistus sen sisällöstä."
-
-Puolinukuksissa repäisi Hextall kuoren auki ja luki. Sähkösanoma oli
-lähetetty kylän toimistosta kello kahdeksan. Ja se sisälsi:
-
-    "Kesteven löydettiin varhain tänä aamuna täältä kuoliaaksi
-    ammuttuna. FOWLER."
-
-Mutisten hämmästyksestä lykkäsi Hextall sähkösanoman Smithille. Mutta
-Smith silmäsi siihen miltei välinpitämättömästi.
-
-"Fowlerilta -- tietenkin", hän sanoi. "Aivan niin! Ammuttu kuoliaaksi?
-Aivan niin -- mutta kuinka? Mutta katso nyt minun sähkösanomaani,
-Hextall. Tämä on hoitajatar Palliserilta. Hän, kuten huomaat, on
-täsmällisempi tiedonannoissaan. Katso!"
-
-Smith ojensi toisen sähkösanoman, ja Hextall, joka nyt oli
-täydellisesti valveilla, luki sen sisällön yhdellä silmäyksellä.
-
-"Kesteven murhattiin viime yön kuluessa Lynne Courtin kuusistossa."
-
-
-
-
-VIII
-
-SELVÄ MURHA
-
-
-Hextall viskasi sähkösanomat takaisin Smithille ja hyppäsi vuoteeltaan.
-Nyt hän oli jo täydellisesti valveilla ja hänen aivonsa ponnistautuivat
-kiivaasti pohtimaan näiden merkillisten uutisten esille asettamaa
-pulmaa. Syntyvien ajatusten ja tunteiden joukosta pakottautui yksi
-järkähtämätön vakaumus esille.
-
-"Minun on mentävä heti Lynne Courtiin!" sanoi hän ryhtyessään
-pukeutumaan. "Se on varma!"
-
-"Entä sinun päivätyösi?" huomautti Smith. "Sekin on otettava huomioon."
-
-"Minä tiedän. Onneksi minä voin ilman vaikeutta saada apua eräältä
-lääkäriltä tässä vieressä. Taivaan nimessä, Smith! mikä tavaton
-yllätys! Luultavasti sinun Palliserisi tietää, mitä hän kirjoittaa?"
-
-"Jos hoitajatar Palliser sanoo, että Kesteven on murhattu, on hän
-murhattu", vastasi Smith. "Hän tarkoitti painostaa sitä asiaa minulle,
-ettei tarvitsisi epäillä kuolemaa itsemurhasta tahi tapaturmasta
-johtuneeksi. Hän on viisas nainen ja hän pääsee asioista selville
-parissa minuutissa. Seuraavana tehtävänä on Kestevenin murhaajan
-selville saaminen. Kuulehan -- minä lähden mukaasi."
-
-"Hyvä -- hyvä!" huudahti Hextall kiirehtien pukeutumistaan. "Sehän on
-suuri huojennus."
-
-"Niin on myöskin Styler -- joka on ulkona autossa. Ja kun meistä
-kumpikaan ei ole saanut aamiaista, niin minä pistäydyn ilmoittamassa
-palvelijallesi, että me aterioimme yhdessä kiireesti. Meidän on
-päästävä Lynne Courtiin mahdollisimman pian."
-
-Jäätyään yksin tulvahti Hextallin mieleen muisto, joka nostatti kauhun
-väreet hänen ruumiissaan. Hän muisti Paquitan sanat, jotka hän oli
-lausunut kaikella vakavuudella, istuessaan nojatuolissa ja purkaessaan
-huoliaan hänelle.
-
-_"Minä olen monasti joutunut kiusaukseen ampua hänet! -- Minä olisin
-kerran sen voinut tehdä, eikä kukaan olisi sitä koskaan tietänyt!"_
-
-Oliko eilis-iltana mahdollisesti tapahtunut jotakin sellaista, joka
-olisi saattanut tytön epätoivoon; oliko hän epätoivoissaan ehkä
-tappanut miehen, joka oli aiheuttanut niin paljon harmia? Niin saattoi
-olla -- ja kuitenkin sitä oletusta vastusti tosiasia, että Hextall
-oli hänet jättänyt tarkan valvonnan ja huolenpidon alaiseksi; näytti
-siis mahdottomalta, että hän voisi tehdä mitään noiden kahden naisen
-tietämättä, jotka hän oli jättänyt tytöstä huolehtimaan. Hän muisteli
-uudestaan Fowlerin sähkösanoman sisältöä. "Löydetty ammuttuna täältä",
-ilmoitti Fowler. "Murhattu Lynne Courtin kuusistossa", sanoi hoitajatar
-Palliser täsmällisemmin. Se siis oli ulkona, poissa talosta. Sen
-jälkeen Hextall tunsi itsensä iloisemmaksi -- hän ei voinut pitää
-todenmukaisena, että Paquita olisi voinut karata hoitajattariltaan ulos
-yöllä. Kuitenkin painosti häntä Lynne Courtiin mennessä raskas huoli,
-ja hän oli pakotettu itselleen tunnustamaan mielenkiintonsa Paquitaan
-johtuvan siitä epäilemättömästä tosiasiasta, että hän oli korviaan
-myöten häneen rakastunut.
-
-Kukaan kolmesta ei matkalla paljoakaan puhunut ennenkuin he saivat
-näkyviinsä korkealla kuusimetsäisellä mäenrinteellä seisovan Lynne
-Courtin. Kun he kääntyivät kylään mäen juurella, nykäisi Smith
-autonkuljettajaa.
-
-"Katsohan", sanoi hän Hextallille. "Styler ja minä emme ainakaan
-halua tulla sinun mukanasi taloon. Minä tunnen tämän paikkakunnan --
-täällä on maantien varrella hyvä majatalo -- me poistumme sen luona ja
-odotamme tapahtumain kehitystä. Ajakaa _Lynnen Vaakunaan_", jatkoi hän
-kääntyen ohjaajaan. "Me pysähdymme sinne."
-
-Majatalon edustalla he näkivät Fowlerin puhumassa virkapukuiselle
-poliisikomisariukselle. Nähtyään Hextallin astui hän nopeasti esille ja
-avasi vaunun oven.
-
-"Iloitsen, että tulitte, sir", sanoi hän. "Minä juuri nyt lähetin
-teille toisen sähkösanoman -- neiti Tressiltä. Hän pyysi teitä tulemaan
-tänne."
-
-"Voiko neiti Tress hyvin?" kysyi Hextall.
-
-"Kyllä, sir -- tietenkin poissa suunniltaan. Kaikki ovat suunniltaan.
-Minä myös samalla lähetin sähkösanoman herra Tressiltä hänen
-lainopilliselle neuvonantajilleen. Siinä pyydetään jotakuta heistä heti
-saapumaan tänne ja tuomaan etsivä mukanaan. Mutta, niinkuin minä jo
-sanoin tälle komisariukselle, minä luulen, että tarvitaan koko lauma
-etsiviä tämän jutun selvittämiseen!"
-
-"Hextall", sanoi Smith, "meidän lienee paras mennä majataloon ja
-kuulla mitä Fowlerilla on kerrottavaa. Mahdollisesti komisarius tulee
-mukanamme? No nyt", jatkoi hän hetkistä myöhemmin, kun oli sijoituttu
-yksityishuoneeseen, "ehkä te, Fowler, kerrotte meille tapahtuman
-tärkeimmät tosiasiat. Oletan teidän ne tuntevan?"
-
-Fowler, joka oli vaihtanut muutaman sanan Stylerin kanssa kahden
-kesken, loi Smithiin kunnioittavan katseen.
-
-"Niin, minä tiedän mitä tapahtui, sir", rastasi hän. "Minä tunnen ne
-ulkonaiset seikat, joita te ehkä nimitätte tosiasioiksi, sir. Mutta
-niiden ohella on paljon muuta, sir!"
-
-"Kertokaa meille selvät tosiasiat, olkaa hyvä", sanoi Smith.
-
-"Hyvä on, sir, se kävi näin", vastasi Fowler. "Minä saavuin Lynne
-Courtiin kello seitsemän tienoissa eilen illalla, odottamaan herra
-Tressin kotiin palaamista. Hän saapui kello kymmenen. Herra Kesteven
-oli hänen seurassaan. He olivat ajaneet autolla Brightonista;
-ohjaajalta minä sain kuulla, että he olivat aterioineet siellä hotelli
-Metropolissa. Ja he toivat herra Tickellin mukanaan."
-
-"Kuka", kysyi Smith, "on herra Tickell?"
-
-"Herra Maurice Tickell, sir. Minä en voi määritellä -- tarkemmin.
-Hän on herra, joka on vieraillut herra Tressin huoneustossa
-Queen-Anne-kadulla, mutta täällä hänen en luule koskaan olleen."
-Komisarius liitti sanasen. "Hän ei ole ollut", virkkoi hän. "Sen
-tosiasian minä sain tietää isännöitsijältä. Tämä oli ensimmäinen kerta,
-kun herra Tickell vieraili Lynne Courtissa."
-
-Smith viittasi Fowleria jatkamaan.
-
-"Niin, sir", jatkoi Fowler pudistaen päätään, "herra Tress oli
-nähtävästi aterioinut melko ylellisesti -- ymmärrättehän? Minä
-saatoin hänet heti vuoteeseen. Hän oli aina tuossa tilanteessa
-helposti hoidettavissa, sir -- hän ei milloinkaan: riitele tahi melua
--- ja kun huomasin hänen nukahtaneen, ilmoitin minä neiti Tressin
-hoitajattarille, että hän oli saapunut -- arvelin parhaimmaksi antaa
-neiti Tressille siitä tiedon."
-
-"Ilmoittivatko he hänelle?" kysyi Hextall.
-
-"Kyllä, sir; hoitajatar Palliser ilmoitti hänelle. Ja myöskin,
-että herra Kesteven ja Tickell olivat talossa; minä arvelin, että
-oli parasta antaa hänen tietää kaikki. Minä odotin hänen huoneensa
-ulkopuolella hoitajatar Palliserin ilmoittaessa hänelle. Hoitajatar
-Palliser sanoi neidin rauhoittuneen kuultuaan herra Tressin nukkuvan.
-Sitten minä poistuin. Herra Mountain -- se on isännöitsijä -- kertoi
-minulle noiden toisten menneen biljardihuoneeseen, johon heille oli
-viety voileipiä ja viskiä ja soodavettä. Minä katsahdin sisälle --
-omaksi huvikseni. He pelasivat pyramidia."
-
-"Kumpikin selvinä?" kysyi Smith.
-
-Fowler katsoi Hextalliin merkitsevästi hymyillen.
-
-"Minä en ole nähnyt heitä koskaan muunlaisina, sir", vastasi hän.
-"Herra Kesteven oli liian viisas edes vieteltäväksi juoppouteen,
-enkä minä ole nähnyt herra Tickellinkään juovan juuri paljoa. Ei;
-he vain huvittivat itseään ja söivät välillä voileipiä. Ja he
-olivat edelleen siellä biljardihuoneessa, mutta ei enää pelaten,
-vaan istuen ja tupakoiden, kun herra Mountain liikkui tavallisella
-iltatarkastuksellaan. Herra Kesteven sanoi hänelle, ettei hänen
-tarvitsisi odottaa, sillä hän kyllä sammuttaisi valot. Sellaista oli
-tapahtunut usein ennenkin -- hänellä oli tapana istua myöhään ylhäällä
--- niin Kestevenillä oli, täällä ja kaupungissa. Niinpä Mountain meni
-vuoteeseen. Ja kun hän oli noussut ylös aamulla -- kello kuusi --
-tapasi hän biljardihuoneen valot yhä palamassa, ja yksi nurmikolle päin
-aukeavista oviakkunoista oli auki --"
-
-"Kokonaan auki -- vai vähän raollaan?" kysyi Smith.
-
-"Se oli vähän raollaan, sir. Minä näin sen itse muutamia minuutteja
-myöhemmin, sillä Mountain huomautti minulle siitä. Minä olin noussut
-tavallista aikaisemmin ja käynyt katsomassa herra Tressiä, joka
-nukkui sikeästi, jonka jälkeen menin alas saamaan kupin aamuteetä,
-kun Mountain kutsui minut biljardihuoneeseen ja näytti minulle
-ikkunaa. Hän on hieman levoton sellaisissa asioissa. Seisoessamme
-tuon akkunan ääressä viittasi yksi puutarhureista kentän toiselta
-puolelta kuusiston laidalta meille. Me saatoimme eroittaa, että hän oli
-jostakin kuohuksissaan, ja heti kun hän oli viitannut meille läksi hän
-juoksemaan luoksemme, ja me menimme häntä vastaan. Hän asuu eräässä
-majassa puiston laidassa aivan tämän kylän ulkopuolella ja saapuu joka
-aamu työhönsä kuusikkoon. Me saatoimme nähdä, että jokin asia sai hänet
-hätäilemään, ja hän purkikin sen esille meitä lähestyessään. 'Tuolla
-edempänä kuusikossa makaa eräs herra kuolleena!' sanoi hän. 'Se on
-herra Kesteven. Ja hänen kasvoillaan on verta!' Silloin Mountain ja
-minä kiirehdimme miehen seurassa, ja hän vei meidät suoraan paikalle
--- pienelle aukeamalle, missä oli yksinkertainen istuin. Kesteven
-makasi sen vieressä, ja hän oli varmasti kuollut, kylmä ja kankea.
-Me huomasimme heti kuinka hänet oli murhattu -- ammuttu ohimon läpi.
-Silloin me ryhdyimme asianmukaisiin toimiin."
-
-"Minkä luontoisiin?" kysyi Smith. "Mountain lähetti puutarhurin
-noutamaan kylästä poliisia ja lääkäriä, ja hän jäi ruumiin luokse siksi
-ajaksi kun minä menin taloon kertomaan asiasta herra Tressille ja herra
-Tickellille", vastasi Fowler. "Kun minä oletin herra Tressin tuohon
-aikaan aamulla olevan hieman uneliaan, menin ensiksi herra Tickellin
-huoneeseen. Mutta hän ei ollut siellä!"
-
-Poliisikomisarius, joka oli seurannut Fowlerin kertomusta hyväksyvän
-näköisenä, rykäisi, puisteli päätään ja hymyili. Oli ilmeistä, että
-hän oli vetänyt omat johtopäätöksensä juuri tuosta palvelijan äsken
-mainitsemasta tosiasiasta.
-
-"Hän ei ollut siellä", kertoi Fowler, "ja, hänen vuoteessaan ei
-oltu maattu. Mutta minä huomasin yhden asian -- en voinut olla sitä
-huomaamatta. Hän oli peseytynyt ja ajellut partansa ennenkuin hän oli
-lähtenyt!"
-
-"Peseytynyt -- ajellut partansa!" huudahti Smith. "Mitä -- yölläkö?"
-
-"Yöllä tahi varhain aamulla, sir, milloin se lienee tapahtunutkin",
-vastasi Fowler. "Hän oli tullessaan tuonut vain pienen matkalaukun, ja
-se virui siellä hänen huoneessaan avattuna. Hänen parranajovehkeensä
-olivat pukeutumispöydällä, eikä hän edes ollut vaivaantunut pyyhkimään
-partaveistään. Tuon kaiken minä huomasin yhdellä silmäyksellä, kuten te
-mahdollisesti määrittelisitte, sir, ja minä suljin ja lukitsin oven ja
---"
-
-"Toivottavasti ei kukaan ole käynyt siellä sen jälkeen?" sanoi Smith.
-
-Poliisikomisarius näytti avainta. "Sitä ei ole tehty, sir", huomautti
-hän juhlallisesti. "Minä olen huolehtinut siitä. Se on siinä kunnossa,
-mihin Fowler sen jätti."
-
-"Jatkakaa, Fowler", määräsi Smith, "Mitä te sitte teitte?"
-
-"Minä herätin lakeijat, sir, ja menimme takaisin kuusistoon; olin
-nimittäin päättänyt, etten herättäisi herra Tressiä toistaiseksi.
-Mennessäni ohitse tuli hoitajatar Palliser neiti Tressin huoneesta,
-jolloin minä kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut. Hän tuli kuusistoon
-seurassamme. Tietenkin me katselimme ympärillemme, mutta me emme
-koskeneet mihinkään, kunnes lääkäri ja poliisi saapui. Kun he hetkistä
-myöhemmin tulivat, ottivat he asian johdon huolekseen. Ja minä rohkenen
-sanoa", lopetti Fowler katsahtaen seuralaisiinsa, "komisarius osaa
-teille kertoa lopun paremmin kuin minä".
-
-Kuulijat kääntyivät äänettöminä komisariukseen, jolloin tämän olento
-muuttui tärkeännäköiseksi.
-
-"Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kerron teille, herrat, mikä
-jo on yhteistä omaisuutta", huomautti hän. "Mutta tietysti minä en
-voi, asian tällä asteella ollen sanoa, mitkä minun omat vaikutelmani
-ja johtopäätökseni ovat, vaikkakin minä saatan niihin viitata. Me
-löysimme ruumiin siitä paikasta ja siinä asennossa, kuin herra Fowler
-tässä jo ilmoitti, ja lääkäri sanoi olettavansa, että mies oli ollut
-kuolleena jo muutaman tunnin. Aluksi me epäilimme sitä itsemurhaksi,
-mutta pian huomasimme, ettei niin voinut olla, koska lähettyviltä ei
-löytynyt asetta. Ihminen ei voi ampua itseään ja vapautua revolverista.
-Sitäpaitsi tämä mies oli saanut surmansa silmänräpäyksessä. Me toimimme
-ruumiin sieltä pois, käskin aidata köydellä aukeaman ja jätimme miehen
-vartijaksi. Sitten me lääkärin kanssa tarkastimme ruumiin. Hän voi
-teille ilmoittaa, mitä hän löysi; minä kerron teille, mitä minä löysin.
-Minä en löytänyt mitään. Ei jälkeäkään mistään -- paitsi nenäliinaa ja
-kynsisaksia."
-
-"No?" huomautti Smith tyynesti. "Entä sitten?"
-
-Komisarius näytti pahastuneelta, kun hänen draamallinen ilmoituksensa
-ei tehnyt mitään vaikutusta.
-
-"Siellä ei oikeastaan ollut mitään, mikäli asia koskee ruumista",
-vastasi hän hieman nyreissään. "Sitten saapui eräs lakeijoista
-ilmoittamaan minulle, että yksi herra Tressille kuuluvista
-polkupyöristä oli kadonnut yöllä. Ja tietenkin minä silloin näin, miten
-asiat olivat. Luonnollisesti! Ja siitä seurasi, että me toimitimme
-herra Tickellin perään hälytyksen. Ennen iltaa luulemme saavamme hänet
-käsiimme."
-
-"Ah!" huudahti Smith nousten tuoliltaan. "Te arvelette, että Tickell on
-murhaaja?"
-
-"Niin minä teen!" vastasi komisarius äreästi. "Hänet me toimitamme
-silmukkaan!"
-
-Smith nyökäytti päätään levollisesti. Sitten hän viittasi Hextallia ja
-Styleriä seuraamaan itseään ulos.
-
-
-
-
-IX
-
-SAIPPUAKUPPI
-
-
-Lakimies meni edellä kylän raitille ja kääntyi Lynne Courtin portille
-päin. Hän oli ilmeisesti syvissä aatoksissa, eikä kumpikaan hänen
-kumppaneistaan häirinnyt häntä, mutta äkkiä hän pyörähti heidän
-puoleensa.
-
-"Hextall!" lausui hän. "Kaikkein ensiksi meidän on päästävä varmalle
-pohjalle. Nyt täytyy nuoren Tressin jo varmasti olla selvinnyt
-humalastaan. Lähdetään taloon Sinun on mentävä hänen puheilleen ja
-kerrottava hänelle, että sait tiedon tapahtumasta, ja kun lisäksi olit
-huolissasi hänen sisarensa terveydentilasta, kiiruhdit tänne ja toit
-mukanasi erään ystäväsi, josta saattaa olla hyötyä. Sillä välin te,
-Styler -- mutta tulkaahan tänne, annan teille ohjeet."
-
-Hän vei sihteerinsä syrjään ja piti hänen kanssaan lyhyen neuvottelun,
-jonka jälkeen Styler kääntyi palaamaan majataloon. Smith tuli takaisin
-Hextallin luokse, ja yhdessä he ripeästi astelivat kuusikon lävitse
-Lynne Courtille.
-
-Darrell Tress ehätti heitä vastaan pengermälle. Smith silmäili häntä
-arvostelevasti ja jupisi nopeasti seuralaiselleen:
-
-"Tämän miekkosen kasvoista on helppo lukea. Heikko -- hyvänluontoinen
--- hyvin helposti johdettavissa -- luonnollisesti perin riippuvainen
-muista ihmisistä. Hän on kovin hyvillään tulostamme -- arvaa meidän
-ottavan vastuunalaisuuden hänen hartioiltaan. Tunnen tämänkaltaiset
-nuorukaiset, ja se, että joku ampui tänä aamuna kuulan Kestevenin
-kalloon, oli -- tekisi mieleni väittää -- hänen tähänastisen
-elämänuransa oivallisin tapaus. Hextall, meidän on koetettava kääntää
-tämä mies uudelle ladulle ja tehdä hänestä yhteiskunnan kunnollinen
-jäsen."
-
-Näkyi varsin selvästi, että Darrell oli hyvillään ja että hänen
-mielensä keventyi, kun hän näki Hextallin. Hän pudisti vieraan kättä
-tarpeellista lämpimämmin ja lausui hänet tervetulleeksi samalla tavoin
-kuin haaksirikkoutunut tervehtii pelastajaansa.
-
-"Oi, olenpa totisesti kovin kiitollinen siitä, että tulitte, tohtori!"
-puhkesi hän muitta mutkitta puhumaan ilmeisesti aavistamattakaan, mikä
-Hextallin oli sinne tuonut. "On niin lohdullista, kun täällä on joku
--- lähetin noutamaan asianajajaani ja pyysin häntä tuomaan muassaan
-etsivän, mutta he eivät voi ehtiä tänne ihan heti. Täkäläiset poliisit
-ovat tietystikin käyneet käsiksi asiaan, mutta --"
-
-"Tässä on ystäväni herra John Smith Middle Templestä", esitteli
-Hextall, vetäen Smithiä eteenpäin. "Herra Smithin mieltä kiinnittävät
-tällaiset jutut, ja hänestä saattaa teille olla hyötyä."
-
-Darrell pudisti Smithin kättä yhtä ylenpalttisen sydämellisesti.
-
-"Olette tavattoman ystävällinen", ylisteli hän. "Olen teille äärettömän
-kiitollinen. Me talonväki olemme luonnollisesti kaikki ihan sekaisin,
-mutta poliisit ovat jo sentään lähettäneet eri puolille ympäristöön
-kuulutuksia siitä Tickell-heittiöstä, joten --"
-
-"Luuletteko Kestevenin ampujaksi Tickelliä?" pisti Smith väliin.
-
-"Johan toki! Varmasti luulen!" vastasi Darrell. "Kukapa muu sitten?
-Nähkääs, en tiedä Tickellistä tuskin mitään -- olen tavannut hänet
-vain kilpa-ajoissa ja muissa sentapaisissa tilaisuuksissa --
-Kesteven esitteli hänet minulle -- ja joitakuita kertoja hän on
-ollut asunnossani pelaamassa korttia. Olenpa taitanut olla suunnaton
-aasi, ymmärrättehän, tällaisissa asioissa mutta nyt sain järkyttävän
-läksytyksen, jumaliste! ja nyt teen käännöksen, totisesti teen, lempo
-soikoon! ja parannan tapani ja muuta semmoista, ymmärrättehän. Ja
-kuulkaahan, en ole vielä kertonut sitä poliisille, mutta tiedättekö,
-Kestevenillä oli eilen illalla taskussaan koko joukko rahaa --
-tukuittain! -- ja minulle mainittiin, että kun hänen taskunsa tänä
-aamuna tutkittiin, olivat ne tyhjät, hitto vieköön -- tyhjät! Nähkääs,
-Hextall, olimme Boulognessa päivän tai pari, Kesteven ja minä, ja
-meillä oli vietävänmoinen onni -- tavaton! -- ja toimme sieltä
-aika lailla rahaa, ja eilen illalla olivat sekä minun että hänen
-omat voittonsa Kestevenillä -- totisesti! -- hänellä lienee ollut
-viisi- tai kuusituhatta puntaa seteleinä, Ranskan ja Englannin. Ja
-Tickelliin yhdyimme Brightonissa, jonne jäimme syömään päivällistä, ja
-hän lähti mukaamme tänne, ja hitto soikoon, se lurjus tappoi kunnon
-Kesteven-poloisen niiden rahojen tähden, sen voisin vannoa! Mutta hän
-ei ole voinut ennättää varsin pitkälle, vai mitä? Ja varmasti joku
-nappaa hänet kiinni. Mutta ettekö halua lähteä katsomaan sitä paikkaa,
-missä hän teki tekonsa, hiisi vieköön! -- senkin kunnoton koira!"
-
-Hextall jätti Smithin Lynne Courtin nuoren isännän seuraan ja meni itse
-sisälle taloon ja sitten suoraa päätä Paquitan huoneeseen. Sen oven
-ulkopuolella hän kohtasi hoitajatar Palliserin.
-
-"Onko teillä mitään ilmoitettavaa?" tiedusti hän vietyään hoitajattaren
-syrjemmälle.
-
-"Ei mitään, sir", vastasi nainen kerkeästi. "Neiti Tressillä oli
-oikein rauhallinen yö, ja hän voi varsin hyvin tänä aamuna. Hänellä
-ei luonnollisesti ollut aavistustakaan koko tapahtumasta, ennenkuin
-kerroimme hänelle siitä. Aluksi hän säikähti, mutta tuntuu nyt olevan
-koko hyvällä tuulella."
-
-Kun Hextall kuuli sen, keventyi hänen mielensä äärettömästi, ja hän
-viivytteli hetkisen.
-
-"Kuulitteko mitään, mikä olisi tämän tapahtuman yhteydessä?" tiedusti
-hän. "Esimerkiksi laukauksen?"
-
-"En mitään", vakuutti hoitajatar. "Yö oli hyvin rauhallinen. Neiti
-Tress häiriytyi kuullessaan herrojen saapuneen, mutta hän rauhoittui
-Fowlerin ilmoitettua, että herra Tress oli sikeässä unessa vuoteessaan.
-Hoitajatar Hicks nukkui neiti Tressin makuukamarin viereisessä pienessä
-vierashuoneessa, ja hänen sanojensa mukaan kului yö erittäin hyvin --
-neiti Tress nukkui heräämättä aamuun saakka."
-
-"Sepä hyvä!" sanoi Hextall. "Kehoitan häntä pysymään tänään omissa
-huoneissaan; hänen ei pidä lainkaan mennä alakertaan. Pitäkää siitä
-huoli!"
-
-Sittenhän meni Paquitan arkihuoneeseen. Tyttö istui avonaisen ikkunan
-ääressä uutterasti ommellen jotakin koruompelusta. Tohtorin astuessa
-sisään hän ponnahti iloisesti huudahtaen pystyyn ja riensi häntä
-vastaan. Hextall ei malttanut olla pitämättä hänen kättään omassaan
-hieman kauemmin kuin lääkärin velvollisuus olisi vaatinut.
-
-"Jo täällä!" kummasteli Paquita. "Mutta vasta juuri äskenhän teille
-sähkötin."
-
-"Kuulin uutisen ensimmäiseksi herättyäni tänä aamuna ja lähdin heti",
-selitti Hextall, saattaen tytön takaisin tuoliinsa. "Olin peloissani --
-teidän tähtenne."
-
-Paquita pani kätensä ristiin helmaansa ja pudisti päätään.
-
-"En -- en oikein tiedä, mitä ajattelin", hän virkkoi miettivästi.
-"En juuri voi väittää surevani. Mutta luultavasti olen pahoillani --
-tavallani -- mies-rukka. Mutta -- oliko se hyvin väärin? Kun minulle
-ilmoitettiin, että hän oli kuollut -- tunsin sydämeni niin äärettömästi
-keventyvän. Ette tiedä -- ette tekään, vaikka olenkin kertonut teille
-niin paljon -- minkälainen painajainen se mies on ollut. Olen varma,
-että hän olisi sananmukaisesti syössyt Darrellin turmioon, sekä
-ruumiillisesti että sielullisesti! Ja Darrell kävi täällä tänä aamuna;
-hän katuu niin hirveästi kaikkea, vakuuttaa saaneensa järkyttävän
-opetuksen ja hartaasti vannoo parantavansa elämänsä ja olevansa --
-niin, vaikka kuinka hyvä -- ja neuvottehan minua tukemaan häntä,
-teettehän sen?" lopetti hän puheensa, luoden toiseen vetoavan katseen,
-joka sai Hextallin rakastumaan häneen entistä kiivaammin. "Uskon
-varmasti hänen tarkoittavan totta -- tällä kertaa."
-
-"Kyllä minä autan", lupasi Hextall. "Suurin este on joka tapauksessa
-poissa."
-
-"Niin", vahvisti tyttö. "Se -- se tuntuu melkein kuin kaitselmuksen
-huolenpidolta, eikö tunnukin? Muistatteko, mitä sanoin teille silloin
-yöllä käydessäni kotonanne? Minusta oli useammin kuin kerran tuntunut,
-että olisin voinut ampua hänet. No niin, eikö ole kummallista -- viime
-yönä näin sellaista unta, että ammuin hänet -- jossakin metsikössä
--- kaikki oli niin sekavaa ja omituista -- mutta elävästi muistan
-ampuneeni hänet ja nähneeni hänen kaatuvan, ja kaatumisen jälkeen hänen
-kasvonsa --"
-
-"Älkää muistelko sitä!" kielsi Hextall jyrkästi. "Se johtui siitä,
-että olette niin paljon pohtinut näitä asioita. Heittäkää ne nyt pois
-mielestänne!"
-
-"Kyllä", lupasi Paquita, "kyllä koetan. Mutta eikö ole kummallista,
-että näin sellaista unta juuri sinä yönä, jona hänet ammuttiin?
-Otaksuttavasti uneen vaipuessani ajattelin hänen olevan talossamme.
-Luuletteko, että se kauhea mies, joka hänet murhasi, joutuu kiinni? Oi,
-ette usko, kuinka iloinen olen! Darrell lupasi juhlallisesti -- hyvin
-juhlallisesti, ettei hän enää milloinkaan tuo tänne sentapaista väkeä.
-Hän aikoo jyrkästi luopua kaikesta sellaisesta ja tuumii sensijaan
-käydä käsiksi politiikkaan ja mennä parlamenttiin."
-
-Hextall antoi Paquitan haastella, kunnes arveli hänen puhuneen
-kylliksi. Lausuttuaan tiukat ohjeet siitä, mitä tytön oli sinä
-päivänä tehtävä, ja ilahdutettuaan häntä ilmoittamalla, ettei hän
-aikonut palata kaupunkiin ennenkuin iltamyöhällä tahi mahdollisesti
-vasta seuraavana päivänä, hän jätti potilaan sairaanhoitajattarien
-huomaan. Mennessään talon lävitse etsimään Smithiä hän kohtasi
-Ronnie-pojan ja tämän opettajattaren ja pysähtyi puhuttelemaan heitä.
-Mutta lapseen hän kiinnitti huomiota vain näennäisesti; hän halusi
-silmäillä neiti Brockia tarkoin sen vuoksi, mitä Paquita oli kertonut
-hänelle edellisenä päivänä. Mutta neiti Brockia ei viivytteleminen
-huvittanut, ja pian hän vetäytyi synkänpuoleisen käytävän pimentoon.
-Mutta Hextallin terävä lääkärin silmä pani merkille, että neiti Brockin
-silmien alukset olivat mustat, suun ympärillä oli pingoittunut piirre
-ja hänen poskensa olivat hämärästä huolimatta silmäänpistävän kalpeat,
-ja hän veti omat johtopäätöksensä.
-
-"Tuo tyttö tietää jotakin", ajatteli hän poistuessaan talosta ja
-kävellessään Smithiä etsimään. "Ja hän myöskin näyttää sellaiselta
-naiselta, joka osaa pitää salaisuudet omina tietoinaan. Omituista! Jos
-kerran Kesteven oli Tressin seurassa Boulognessa, niin miten saattoi
-poika sinä iltana nähdä hänet täällä puhelemassa kotiopettajattaren
-kanssa? Pojan on täytynyt erehtyä -- mutta sittenkin, Paquita tuntui
-epäilemättä uskovan, että hän oli nähnyt heidät yhdessä. Se seikka
-voidaan kuitenkin pian selvittää -- kun se on tarpeellista."
-
-Hän tapasi Darrellin ja Smithin kuusikosta, murhanäyttämöltä. Mikään ei
-osoittanut, että tällä paikalla -- se oli pieni aukeama kuusimetsikön
-sydämessä, ja sen keskellä oli puistopenkki -- oli tapahtunut
-murhenäytelmä. Ei näkynyt minkäänlaisia jälkiä taistelusta, ruohoa
-ei ollut tallattu, eikä sinne ollut jäänyt mitään. Mutta aukeaman
-ympärille olivat poliisit pingoittaneet köyden ja asettaneet vahdiksi
-konstaapelin pitämään tungettelijoita loitolla. Hextallin lähestyessä
-Smith pudisti päätään.
-
-"Täällä ei ole mitään nähtävää", sanoi hän. "Ei mitään! Ei merkkiäkään
--- paitsi vähän verta muutamilla ruohonlehdillä. Mutta kun tämä
-paikka on näin lähellä taloa, on omituista, ettei kukaan kuullut
-laukausta. Arvioin matkan täältä läntiselle siipirakennukselle vajaaksi
-kahdeksisadaksi metriksi -- ja yön hiljaisuudessa laukaistun revolverin
-pamahdus kajahtaisi paljon kauemmaksi. Ja se panee minut aprikoimaan,
-tokkohan Kesteven todella ammuttiin täällä vai tuotiinko hänet tänne
-murhan jälkeen. Tuo mies", jatkoi hän, osoittaen konstaapelia,
-"kuvasi, missä asennossa ruumis löydettäessä oli, ja minun teoriani
-mukaan, joka perustuu silminnäkijäin lausuntoihin, se asento ei sovi
-yhteen äkillisen, silmänräpäyksellisen kuoleman kanssa. Mies, joka on
-saanut kuulan aivoihinsa, kaatuu määrätyllä tavalla, jonka selitän
-myöhemmin -- mutta tämä ruumis ei ollut kaatunut siten. Mutta kaikkeen
-siihen syvennymme myöhemmin; poliisikomisarius näkyy tulevan tuolla,
-ja haluaisin saada häneltä sen huoneen avaimen, johon Tickell jätti
-tavaransa, vilkaistakseni sinne."
-
-Komisarius oli perin valmis opastamaan heidät makuukamariin, jonka oven
-Fowler oli visusti lukinnut, mutta vaati, ettei mihinkään saisi koskea,
-ennenkuin hänen omat esimiehensä maaseutukaupungista ja Lontoosta
-odotettu etsivä olisivat suorittaneet tutkimuksensa.
-
-"Kaikki on samassa kunnossa kuin meidän ensiksi tullessamme tänne,
-hyvät herrat", virkkoi hän kehoittaessaan Hextallia ja Smithiä astumaan
-huoneeseen. "Ja herra Fowler vakuutti, ettei mitään ollut liikutettu
-sitä ennenkään -- kaikki on miehen omilta jäljiltä. Mutta paljon hän ei
-ole jättänyt, kuten saatte nähdä."
-
-Hextall ei tosiaankaan nähnyt paljoa. Vuoteen jalkopäähän sijoitetulla
-pikku pöydällä oli pieni, avattu matkalaukku. Siinä näkyi olevan
-vain liinavaatteita ja pukeutumis- ja siistiytymisvehkeitä.
-Pukeutumispöydällä virui partaveitsi, jota ei oltu puhdistettu
-käyttämisen jälkeen; sen likellä oli posliininen saippuakuppi. Siihen
-Smith tirkisti uteliaasti, nostaen sitten äkkiä pyöreäkasvoisen päänsä
-pystyyn ja hymyillen.
-
-"Juuri tuon tahdoin tietää!" riemuitsi hän. "Se on hyvin valaiseva
-seikka. Se herrasmies jätti viiksensä tänne. Katsokaahan!"
-
-"Ette saa koskea mihinkään, sir!" varoitti komisarius. "Ei ainoatakaan
-esinettä saa siirtää tai --"
-
-"Emme hipaise neulaankaan", tyynnytti Smith häntä. "Sellaisten
-ihmisten, jotka osaavat käyttää silmiään, ei tarvitse hypistellä
-mitään. Näetkö, Hextall? Tickell ilmeisesti ajoi pois viiksensä --
-ne olivat pienet ja mustat -- ja huuhteli karvat partaveitsestä
-tähän saippuakuppiin. Nähnet myös, että häneltä on jäänyt niitä
-muutamia veitseenkin -- ja joitakuita näkyy tarttuneen myöskin tuohon
-pyyhinliinaan. No, mitä päättelette siitä, komisarius?" hän jatkoi,
-kääntyen poliisiupseeriin päin ja hymyillen veitikkamaisesti. "Olitte
-tietysti huomannut sen, vai mitä?"
-
-"En; en ollut erikoisesti pannut sitä merkille", tunnusti komisarius.
-"Mutta järkeni sanoi minulle, että jos joku mies tehtyään murhan
-tulee tänne ja ajaa partansa, hän poistuu täältä parrattomana ja
-viiksettömänä. Ja kuulutuksissamme tiedustelemmekin sileäksi ajeltua
-miestä. Heiltä jää aina joku yksityiskohta huomaamatta, näiltä
-tällaisilta veitikoilta -- tämä miekkonen paljasti itsensä jättämällä
-nuo parranajokojeet tuolla tavoin levälleen."
-
-"Arveletteko hänen ajaneen partansa, sitten kun oli ampunut uhrinsa?"
-kysyi Smith viattoman näköisenä.
-
-Komisarius ei vaivautunut vastaamaan siihen kysymykseen muutoin kuin
-katseella. Hän kyyditsi kävijät ulos huoneesta, pani oven jälleen
-lukkoon ja meni tiehensä. Hänen edettyään pois näkyvistä Smith veti
-Hextallin syvään ikkunakomeroon.
-
-"Hypistelin sittenkin jotakin, vaikka kumpikaan teistä ei havainnut
-sitä", virkkoi hän. "Katsohan!"
-
-Hän ojensi kumppaninsa nähtäväksi ohutta, valkeata kangaskaistaletta,
-joka Hextallista näytti pelkältä rievunpalaselta.
-
-
-
-
-X
-
-NAINEN MENEE, TOINEN TULEE
-
-
-"Tiedätkö, mitä tuo on?" kysyi Smith naurahtaen ovelasti. "Etkö?
-Sitten sanon sen sinulle. Se on kappale tekoviiksien kääreenä ollutta
-harsokangasta. Maurice Tickell, kuka hän lieneekin, ei ollut täältä
-poistuessaan sileäksi ajeltu, kuten tuo arvoisa poliisiystävämme
-kuvittelee, vaan hänen ylähuultaan koristivat toisenmuotoiset ja hieman
-toisenväriset viikset kuin tavallisesti. Ja se, rakas Hextall, on
-mielestäni varma todistus siitä, ettei Tickell murhannut Kesteveniä,
-ei tiedä, kuka murhan teki, eikä tällä hetkellä aavistaakaan -- jollei
-ole lukenut uutista jostakin aikaisesta iltapäivälehdestä -- Kestevenin
-kuolleen. Käsitätkö?"
-
-"Järkeni ei ole yhtä nokkela kuin sinun, Smith", vastasi Hextall. "En
-käsitä."
-
-"Useampi kuin yksi viisas on sanonut, että todennäköisyys on elämän
-ohjaaja", huomautti Smith. "Kaikissa tällaisissa jutuissa pidän hyvin
-tärkeänä sitä, mikä on todennäköistä -- kuuntelen perin epäilevästi,
-jopa kärsimättömästi kaikkia epätodennäköisiä olettamuksia. Pohjautuen
-Tressin ilmoitukseen, että Kestevenillä oli paljon rahaa taskussaan, on
-ystävämme poliisikomisarius kehittänyt teorian, että Tickell houkutteli
-Kestevenin ulkosalle, ampui hänet vajaan kahdensadan metrin päässä
-talosta, jossa silloin oli vuoteessa viisitoista tai kaksikymmentä
-henkilöä, jotkut heistä epäilemättä nukuksissa, mutta jotkut taas
-valveilla tai herkkäunisia, ryösti uhrinsa, palasi taloon, ajoi pois
-viiksensä, anasti polkupyörän ja katosi. Pötyä!"
-
-"Entä mitä sinä arvelet todenperään tapahtuneen?" tiedusti Hextall.
-
-"Luullakseni Kesteven ja Tickell kaiken todennäköisyyden mukaan olivat
-yhdessä punoneet jonkun enemmän tai vähemmän rikollisen ja epäilyttävän
-suunnitelman ja tarkoituksellisesti istuneet valveilla myöhään, pohtien
-asiaansa. Luultavasti Tickellin oli saman asian vuoksi, mikä se
-lieneekin ollut, kadottava ulkonäkö hieman muutettuna. Pane mieleesi
--- _en passant_ -- ulkonäön vähäinen muuttaminen on paljoa tehokkaampi
-kuin huoliteltu, liioiteltu naamioiminen. Viiksien kiertäminen ylöspäin
--- ennen pyöreästi kaartuneen parran leikkaaminen suipohkoksi --
-ne ovat taitotemppuja, joiden arvon naamioimismestarit tuntevat.
-Mutta edelleen -- Tickell teki hätäisesti sellaisen pienen muutoksen
-ulkonäköönsä -- ja tällöin Kesteven epäilemättä oli hänen seurassaan.
-Sitten Kesteven vei hänet siihen huoneeseen, jossa polkupyöriä
-säilytetään, niitä on siellä useita -- ja Tickell valitsi niistä yhden.
-Senjälkeen Kesteven näytti hänelle oikotien kartanon alueen ja kuusikon
-lävitse maantielle. Ja sitten Kesteven lähti -- jonnekin. Siellä hänet
-ammuttiin -- ja ruumis tuotiin sinne, mistä se löydettiin. Onko selvä?"
-
-"Siinä tapauksessa", huomautti Hextall, "murhaaja on jossakin
-saapuvilla -- ihan lähellä".
-
-"Juuri niin. Murhaaja on -- tai oli -- läheisyydessä, otaksuttavasti on
-parhaillaan. Kesteven epäilemättä meni jonnekin -- lähelle -- sovittuun
-kohtaukseen niin myöhäiseen aikaan, todennäköisesti kahdentoista
-ja yhden välillä yöllä. Ja niinpä voidaan tutkimukset suunnata
-kahdelle taholle. Parhaillaan on Styler liikkeellä toisella suunnalla
--- tutustumassa, kuten saattaisimme sanoa, lähimmän ympäristön
-etnografiaan -- hankkimassa tietoja tämän paikkakunnan ihmisistä ja
-niin edelleen -- ja toiselle suunnalle käyvät tiedustelut hän pani
-alulle haastatellessaan Fowleria sinun asunnossasi -- on nimittäin
-saatava selville, kuka Kesteven oikeastaan on. Tutkintotuomari,
-valamiehistö ja poliisiviranomaiset tahtovat luonnollisestikin tietää,
-kuka Kesteven oli ja mikä hän oli miehiään. En usko Darrell Tressin
-osaavan kertoa siitä paljoakaan -- otaksuttavasti Tickell osaa ja
-kertoo enemmän."
-
-"Kun hänet löydetään", virkkoi Hextall.
-
-"Noo!" äänsi Smith välinpitämättömästi. "Tickell löydetään
-neljänkymmenenkahdeksan tunnin kuluessa, jollei hän ole ehtinyt
-pujahtaa pois Englannista varhain tänä aamuna, kuten on saattanut
-käydä. Minusta tuntuu, että Tickell otaksuttavasti vei osan niistä
-rahoista, jotka Tressin kertoman mukaan olivat Kestevenin taskussa.
-Olkoonpa Tickell kuka tahansa, säälin häntä, sillä todennäköisesti
-hän joutuu hirteen tämän jutun tähden -- ihan kuten komisarius niin
-hyväntahtoisesti ennusti."
-
-"Niinkö luulet -- vaikka pidätkin häntä viattomana?" huudahti Hextall.
-
-"Niin, varmasti! Erittäinkin, jos sillä herrasmiehellä -- kuten on
-luultavaa -- on huono maine ja hämärä luonne. Punnitsehan asianhaaroja
--- ikäänkuin olisit brittiläinen valamies! Harkitse tarkoin --
-pyh, Tickellin toiveet ovat kovin kehnot -- totisesti! Hän joutuu
-silmukkaan, olkoonpa hän vaikka kuinka viaton, sillä poliisi esittää
-häntä vastaan raskaat todistukset. Rakas ystävä, poliisit, viranomaiset
-ja yleisö näkevät mielellään, että noudatetaan pinnallista ja helposti
-ymmärrettävää menettelyä. Tässä tapauksessa mies livistää yön
-hiljaisuudessa ulkonäkö hieman muunnettuna, perin epäiltävissä oloissa,
-jättäen jälkeensä murhatun miehen, otaksuttavasti osa murhatun rahoista
-taskussaan -- siispä hän tietysti on syypää -- kuka muu sitten? 'Teitä
-epäilimme ensiksi -- siis te olette syyllinen', sanovat kaikki.
-'Epäilimme teitä jo heti alusta alkaen emmekä tahdo epäillä ketään
-muita!' Sentähden Tickell joutuu hirteen."
-
-Samassa tuli palvelija ilmoittamaan, että puolinen oli pöydässä,
-ja Hextall ja Smith menivät alakertaan. Siellä oli Darrell Tress
-keskustelemassa naisen kanssa, jonka hän esitteli rouva Rentoniksi,
-naapurikseen. Rouva Renton, komea, kyvykkään näköinen nainen, loi
-vastatulleihin nopean, arvostelevan katseen ja kääntyi sitten Hextallin
-puoleen, samalla kun seurue istuutui pöytään.
-
-"Pistäydyin katsomaan, voisinko millään tavoin olla avuksi neiti
-Tressille", alkoi hän. "Neiti Tress ilmoitti minulle olevansa teidän
-hoidossanne, tohtori Hextall, joten minun kaiketi oli tiedustettava
-teiltä? Saanko tavata häntä?"
-
-Hextallista tuntui, että koska hän oli lääketieteellinen neuvonantaja,
-oli hänellä oikeus silmäillä kysyjää tarkoin. Rouva Renton, päätteli
-hän, oli jonkunlainen arvohenkilö, ilmeisesti älykäs, itseensäluottava
-ja voimakasluonteinen; hänen muodikas pukunsa, hänen silminnähtävä
-malttinsa, koko hänen olemuksensa viittasivat siihen, että hän oli
-läpikotaisin maailmannainen. Hän katsoi Hextalliin kasvoillaan avoimen
-kysyvä ilme, joka samalla vihjasi, että hän tunsi talon olot hyvästi.
-Ja hänen katseensa tehosi Hextalliin.
-
-"Kyllä luullakseni", vastasi tohtori, "jollette ole neiti Tressin
-puheilla liian kauan ettekä puhu tämänaamuisesta tapahtumasta enempää
-kuin on välttämätöntä -- siis vain viittaus siihen."
-
-"Oh, luonnollisesti!" huudahti rouva Renton. "Tulin keskustelemaan
-hänen kanssaan kokonaan muista asioista. Totisesti saanemme kaikki
-kuulla siitä kylliksemme myöhemmin -- virallisesti. Sanomalehdet,
-ymmärrättehän?"
-
-"Ihan liiankin paljon", jupisi Darrell. Hän ilmeisesti aikoi panna
-lupaamansa parannuksen alulle; sillä samoin kuin molemmat miehiset
-vieraansa hänkin oli torjunut hovimestarin tarjoaman samppanjan
-ja joi sensijaan wiskyä ja soodaa. Hextall pani merkille, kuinka
-voimakkaasti tämäkin verrattain viaton sekoitus vaikutti häneen --
-hänen kätensä muuttuivat vakavammiksi, silmänsä kirkkaammiksi ja
-äänensä hillitymmäksi -- ja lääkäri oivalsi, mikä oli vienyt hänen
-isäntänsä hurjasteluihin, joista hän oli niin paljon kuullut. Darrell
-Tressin hermot olivat ilmeisesti hyvin helposti ärtyvät; ne olivat
-ajaneet hänet juomaan -- ja hänet kyllä ehdittiin vielä parantaa,
-mietti Hextall, päättäen yrittää sitä. "Liiankin paljon", toisti
-Tress. "Otaksuttavasti täällä vilisee sanomalehtien kirjeenvaihtajia,
-ennenkuin tämä päivä on lopussa. Minkä tähden ei tällaisia juttuja
-voida järjestää kaikessa hiljaisuudessa?"
-
-"Koska elämme sellaisena aikana, jolloin pidetään perin tarkkaa vaaria
-kaikesta, mitä jonkun toisen oven edustalla tapahtuu", selitti Smith.
-"Salassa pitäminen on mahdotonta -- vaikkapa tahtoisi tappaa parhaan
-ystävänsä."
-
-Rouva Renton silmäili tutkivasti vastassaan istuvaa Smithiä. Tämä
-puolestaan katsoi häntä silmiin kasvoillaan viaton ja hyväntahtoinen
-ilmeensä.
-
-"Eikö teidän luullaksenne nykyisin siis mikään pysy salassa?" kysyi
-rouva.
-
-"Päinvastoin", vastasi Smith, "ei luultavasti milloinkaan ole
-salaisuuksia ollut näin paljon kuin nyt. Elämme salaisuuksien aikaa.
-Entiseen aikaan esimerkiksi en olisi voinut syödä puolista seurassanne
-tietämättä, mikä mies iso-isänne oli; mutta nyt en välitä vähääkään
-siitä, pesikö äitinne ehkä toisten vaatteita. Salaisuudet alkoivat
-silloin, kun sukutaulut katosivat."
-
-"Olette sellainen herrasmies, jolla on eriskummaisen ristiriitaisia,
-huonoja tottumuksia", virkkoi rouva Renton. "Juuri äsken väititte, että
-nykyajalla on mahdoton pitää mitään salassa."
-
-"Juuri niin", myönsi Smith. "Tapani on sanoa yhdellä kertaa toista,
-toisella toista. Ainoastaan sellainen ihminen, joka horjumatta
-totuttautuu alituisesti esittämään keskenään ristiriitaisia väitteitä,
-puhuu aina totta. Sitäpaitsi en ajatellut samaa kuin te -- edellisessä
-tapauksessa ajattelin tekojen, jälkimäisessä olemisen salassapitämistä.
-Käsitättekö erotuksen?"
-
-"Te taidatte ilveillä minulle", vastasi rouva Renton. "Mutta kenties
-esiinnyttekin metafyysikkona vain kujeillen -- niinkö?"
-
-"Mainiota!" mutisi Smith. "Pidän suuressa arvossa mielipidettänne."
-
-Darrell Tress katsahti hymyillen Hextalliin. Hänellä oli hämärä tunne,
-että hänen naisvieraansa ja tämä pieni, lihava lontoolainen olivat
-molemmat sukkelia sanaseppiä, joiden keskustelua hän ei pystynyt
-seuraamaan, ja hän alkoi pakista tohtorille aiheista, jotka olivat
-enemmän hänen makuunsa -- urheilusta, kilparatsastuksesta, kriketistä.
-Hän oli ilmeisesti mielissään, kun seurue nousi pöydästä ja rouva
-Renton lähti Hextallin luvalla katsomaan Paquitaa.
-
-"Tulkaa biljardihuoneeseen polttamaan sikaari!" kehoitti hän. "Älykäs
-nainen, vai mitä?" jatkoi hän opastaessaan toisia upeasti sisustettuun
-biljardihuoneeseen. Siellä hän heittäytyi tuoliin. "Verraton
-keskustelutoveri, eikö olekin?"
-
-"Viehättävä nainen", kehui Smith. "Naapurinne, niinhän muistaakseni
-sanoitte?"
-
-"Asuu ihan tuon metsikön takana, Warren-nimisessä talossa", vastasi
-Darrell. "Kaunis paikka. Nuori leski, tämä rouva Renton. Hän on
-aikaisemmin käynyt täällä vain yhden kerran, ja me olemme olleet
-ainoastaan kerran hänen luonaan. Minusta hän oli kovin ystävällinen
-tullessaan nyt katsomaan, eikö teistäkin? Nähkääs, me tunnemme täällä
-tuskin ketään. Mutta kaikki se muuttuu, muuttuu kun muuttuukin! Minä --
-hyvä Jumala, en ensinkään huomannut!"
-
-Hän hyppäsi äkkiä tuolista, johon oli istuutunut, loi siihen kammoisen
-katseen ja vaipui toiseen.
-
-"Tuo!" huomautti hän hiljaa. "Tuo on se tuoli, jossa hän -- Kesteven
--- aina istui! Hän ei täällä ollessaan huolinut mistään muusta. Minä
-siirrätän sen pois."
-
-"Älkää toki!" esteli Smith. "Älkää ainakaan nyt! Minä istun siinä
--- varsin hyvä mukavien tuolien tuntija se mies-poloinen olikin",
-jatkoi hän istuutuessaan. "Muuten, kun rouva Renton nyt on poistunut
-seurastamme, voimme kolmisin puhella vähän, erittäinkin kun minun
-lienee palattava Lontooseen. Kuten Hextall teille mainitsi, olen
-hyvin innostunut rikosasioihin ja uskaltanen väittää olevani aika
-hyvin perehtynyt niihin. Jos kokemuksestani on teille apua, olen
-mielihyvin käytettävissänne. Otaksuttavasti olette selvillä siitä,
-että tutkintotuomari pitää kuulustelun Kestevenin kuoleman johdosta --
-luultavasti huomenna?"
-
-"Poliisit puhuivat siitä", vastasi Darrell. "Minun on kai sinne
-mentävä?"
-
-"Varmasti teidän on mentävä, sillä te olette tärkein todistaja", sanoi
-Smith. "Jutun keskeinen kysymys on: kuka Kesteven oikeastaan oli? En
-luule teidän tietävän sitä -- mutta jotakin tiedätte. Älkää kertoko nyt
-mitä tiedätte tai mitä ette tiedä -- siitä kaikesta saatte kyllä vielä
-tehdä selkoa. Mutta erästä seikkaa haluaisin teiltä tiedustaa", jatkoi
-Smith, jolle Hextall asemalta ajaessa oli maininnut Rennien nähneen
-neiti Brockin ja Kestevenin yhdessä. "Kerroitte Kestevenin kanssa
-viettäneenne viime päivät Boulognessa. No niin -- oliko Kesteven koko
-ajan seurassanne?"
-
-"Ei", vastasi Darrell empimättä. "Ei ollut. Hän erosi minusta
-neljäksikolmatta tunniksi -- käydäkseen Lontoossa asioillaan. Hän lähti
-puolenpäivän aikaan ja palasi seuraavana päivänä samoihin aikoihin.
-Juuri hänen poissaollessaan", lisäsi hän hihittäen, "oli minulla
-valtava pelionni. Totisesti! Sellaista onnea ette ole ikinä nähneet",
-jatkoi hän, näyttäen hermostuneesti haluavan puhua mistä muusta
-hyvänsä, mutta ei pääasiasta. "Voitin kaikki edessäni olevat panokset
-joka kierroksella. Kesteven arveli --"
-
-"Suokaa anteeksi!" keskeytti Smith hänen lauseensa muitta mutkitta.
-"Mutta tämä Kestevenin poissaolo on tärkeä siihen nähden, mistä
-koetan ottaa selvää teidän puolestanne. Sanoitte Kestevenin olleen
-poissa neljäkolmatta tuntia -- poistuneen keskipäivällä ja palanneen
-samaan aikaan seuraavana päivänä. Siis hän kai palasi aamulaivalla
-Folkstonesta?"
-
-"Niin hän teki", vahvisti Darrell. "Olin häntä vastassa."
-
-Samassa astui biljardihuoneeseen hovimestari ja katsoi isäntäänsä,
-ilmeisesti haluten puhutella häntä. Darrell meni ovelle, ja Smith
-kallistui kuiskuttamaan Hextallille.
-
-"Pojan sisarellensa kertoma juttu pitää paikkansa, kuten näet. Kesteven
-ennätti tietenkin varsin hyvin tulla Lontooseen, käväistä täällä ja
-palata Boulogneen neljässäkolmatta tunnissa. Ydinkohta on, minkälaiset
-olivat hänen ja kotiopettajattaren, neiti Brockin, väliset suhteet?
-Siitä meidän on hankittava selko."
-
-Darrellin palatessa keskustelemasta Mountainin kanssa kuvastui hänen
-kasvoistaan levottomuutta ja ällistystä.
-
-"Totisesti!" huudahti hän. "Minut saa hirttää, jollei ole ilmestynyt
-toinen arvoituksellinen pulma! Neiti Brock on kadonnut!"
-
-Hextall ja Smith ponnahtivat pystyyn, vilkaisten toisiinsa ja Smithin
-katse oli varoittava.
-
-"Pikku veljenne opettajatarko?" kysyi hän, kääntyen Darrellin puoleen.
-"Ette kai tarkoita, että hän on todella kadonnut -- selittämättömällä
-tavalla?"
-
-"Häntä ei ainakaan ole löydetty mistään koko talosta", vastasi Darrell.
-"Hän tuli kello kaksitoista Ronnien kanssa kävelyltä sisälle, luovutti
-pojan erään tallirengin huostaan, joka opettaa häntä ratsastamaan
-ponylla, meni omaan huoneeseensa yläkertaan, eikä häntä senjälkeen ole
-näkynyt. Palvelijat ovat etsineet häntä joka paikasta, mutta turhaan.
-Hän ei näet tullut alakertaan, kun päivällinen oli pöydässä häntä ja
-Ronnieta varten, ja palvelija, joka meni koputtamaan hänen ovelleen,
-ei saanut vastausta. Huoneen ovi onkin lukossa, mutta talonhoitaja on
-käynyt sisällä ikkunasta, joka avautuu parvekkeelle. Ja hän on kertonut
-Mountainille, että huoneessa on kaikki sekaisin. Totisesti! Emmeköhän
-lähde sinne katsomaan?" Hän meni edellä yläkertaan Hextallin ja Smithin
-seuratessa. Smith nykäisi ystävänsä hihasta.
-
-"Arvasin, että täällä olisi salaperäisiä arvoituksia kosolta", jupisi
-hän. "Jos vainukoiramainen sihteerini puuhaa puoliksikaan yhtä paljon
-kuin minä, Hextall, on meillä yllin kyllin keskusteltavaa tämän päivän
-päättyessä."
-
-
-
-
-XI
-
-KAALINISTUTTAJA
-
-
-Erottuaan esimiehestään Lynne Courtin portilla Styler
-palasi majataloon. Sitä lähestyessään hän näki Fowlerin ja
-poliisikomisariuksen poistuvan sieltä ja lähtevän verkkaisesti
-astelemaan kylän raittia pitkin. Majatalon isäntä seurasi heitä
-ulos, pysähtyi kynnykselle ja jäi tuijottamaan heidän jälkeensä,
-miettivästi raapien paljaita käsivarsiaan. Hän tunsi sihteerin sen
-seurueen jäseneksi, joka äsken oli ollut neuvottelemassa hänen
-vierashuoneessaan, ja nyökkäsi ystävällisesti. Styler vastasi
-tervehdykseen sydämellisesti; kylän majatalon isäntä oli juuri
-sellainen mies, jota hän sillä hetkellä tarvitsi.
-
-"Jos mieleni on ikimaailmassa tehnyt mitään", alkoi Styler, "niin
-nyt haluaisin tuopin vilpoisaa olutta, jota teillä tietysti on
-kellarissanne. Mitä te itse arvelette siitä?"
-
-Isäntä oivalsi, että vieras oli hauska ja puhelias seuramies, ja
-kehoitti häntä astumaan samaan huoneeseen, josta hän oli kymmenen
-minuuttia sitten lähtenyt. Sitten hän nouti haarikan vaahtoavaa olutta
-ja kaksi lasia ja nykäisi vierastaan juhlallisesti.
-
-"Olette kaiketi saapuneet tänne kartanossa sattuneen tapauksen
-johdosta?" hän virkkoi silmäillen Stylerin teräviä piirteitä.
-"Epäilemättä lakimies?"
-
-"Sinnepäin", vastasi Styler kiertäessään savuketta. "Kummallinen juttu,
-eikö olekin?"
-
-"Niin!" myönsi isäntä. "Olette oikeassa! Siitä ei niinkään hevillä eikä
-hätäisesti saada selvää. Ainakin minusta siltä tuntuu sen nojalla, mitä
-kuulin poliisikomisariukselta ja herra Fowlerilta. Kenties te tiedätte
-enemmän."
-
-"En sen enempää kuin tekään", vakuutti Styler.
-
-Isäntä istuutui ja sytytti sammuneen sikaarinsa. Hän oli ilmeisesti
-puhetuulella, ja Styler oli siitä mielissään.
-
-"Näyttää siltä, että se mies, joka lähti polkupyörällä ajamaan
-yönselkään, on sen tehnyt", huomautti isäntä. "Varmasti juuri hän on
-murhaaja -- se ei voi olla kukaan muu."
-
-"Ei suinkaan se saattaisi olla salametsästäjäin työtä, vai mitä?"
-esitti Styler. "Niitä ei näillä mailla ole!" selitti isäntä.
-"Salametsästäjiä! Ei ole mitään pyydystettävää, ei ainakaan Tressin
-tilalla. Se ei ole mikään riistatila, se -- vanha herra Tress, setä,
-joka oli tilan omistajana ennen tätä nykyistä nuorta herraa, ei ollut
-lainkaan urheilumiehiä -- kaikki hänen harrastuksensa keskittyivät
-kukkiin, harvinaisiin kasveihin ja puihin ja muihin sellaisiin. Komeita
-puutarhoja ja vainioita, hyvin hoidettuja puistoja, mutta ei paljoa
-riistaeläimiä -- muutamia peltopyitä, jänis, pari -- mutta ei mitään
-sellaista, mitä salametsästäjäin luulisi kannattavan tavoitella. Ei,
-sir -- sitä miestä ei lopettanut kukaan paikkakuntalainen."
-
-"Te otaksuttavasti tunnette kaikki täkäläiset ihmiset", virkkoi Styler.
-"Niitä ei lienekään kovin paljoa, vai mitä?"
-
-"Tunnen joka miekkosen täällä Lynnessä", kehui isäntä. "Ja joka naisen
-ja lapsen myöskin. Tämä on pieni paikkakunta, kuten sanoitte -- täällä
-ei ole muukalaisia. Nimittäin lukuunottamatta nuorta leskirouvaa, joka
-sijoittui Warreniin joku aika sitten, ja vanhaa herraa, joka ihan äsken
-muutti metsikössä olevaan kalustettuun huvilaan. Ainoastaan he kaksi
--- rouva Renton on nuoren lesken nimi, ja vanhusta nimitetään herra
-Peggeksi -- ovat sellaisia, jotka eivät ole syntyneet ja kasvaneet
-täällä. Eikä hevin voisi uskoa hienon, nuoren leskirouvan eikä liioin
-myöskään vanhan herran hiipivän öiseen aikaan revolveri kädessä
-metsässä ja ampuvan ihmisiä, vai mitä arvelette? Niin, sir, murhaaja
-ei ole lynneläinen! Jollei se ole hän -- Tickell -- jota parhaillaan
-etsitään, niin sitten on juttu arvoituksellinen, se on varma!"
-
-"Niinpä niin", sanoi Styler lämpimästi. "Nuori leskikö? Onko hän kaunis
-nainen?"
-
-"Tavattoman kaunis", vakuutti isäntä. "Hieno ihminen -- vallasnainen.
-Palveluskuntaa ei ole paljon, ymmärrättehän, mutta riittävästi -- kaksi
-tai kolme palvelijatarta ja yksi poika."
-
-"On kummallista", huomautti Styler, ilmeellään vihjaten ehdottomasti
-pitävänsä majatalon isäntää maailmanmiehenä, "ja varmaankin olette
-tekin pannut sen merkille, että nämä nuoret lesket poikkeuksetta
-hautautuvat, kuten saattaisi nimittää, todelliseen maaseutuelämään --
-jossa ei ole ketään, johon he niinsanoaksemme voisivat kohdistaa uuden
-yrityksen. Kummallista, eikö olekin?"
-
-"No, enpä tiedä", vastasi isäntä viisaannäköisenä. "Nähkääs, ensi
-vuoden aikana ja vähän ylikin he mielellään pysyttelevät varjossa,
-hautoen aatoksiaan. Mutta sanonpa teille erään asian", jatkoi hän,
-silmää iskien. "Olen aina huomannut, että sellainen miettimisaika
-herättää heidät kaipaamaan uutta puolisoa -- niin!"
-
-"Onko tämä rouva tehnyt sensuuntaisia yrityksiä?" tiedusti Styler.
-
-"Ei; en voi väittää, että mitään sellaista olisi havaittu", oli
-vastaus. "Hän on hiljaisenpuoleinen ihminen -- kuluttaa suuren osan
-ajastaan puutarhassaan ja muissa sen tapaisissa hommissa. Eikä meillä
-täällä olekaan avioliittoon aikovia herrasmiehiä; paikkakuntamme
-on köyhä sellaisista. Onhan tosin herra Tress -- mutta tämä rouva
-Renton on hieman liian vanha hänelle -- hänenlaisensa sopisi hyvin
-keski-ikäiselle miehelle. Ymmärrättehän -- suunnilleen sellaiselle kuin
-teidän esimiehellenne, joka äsken oli täällä."
-
-"Ahaa!" äänsi Styler. "Epäilemättä. Käsitän tarkoituksenne. Näyttää
-komealta varakkaan miehen pöydän päässä, niinkö? Kehoitan esimiestäni
-pitämään silmänsä auki."
-
-"Lakimies arvattavasti?" virkkoi isäntä uteliaasti. "Niin arvelin,
-kun näin teidän pysähtyvän ovelle. Sanoin muorille: 'Ne ovat niitä
-lainoppineita', sanoin. 'Niitä tulee tänne tukuittain tämän jutun
-tähden. No niin, tuuli on perin onneton, jollei se tuo kellekään mitään
-hyvää, kuten sanotaan, ja uskonpa, että tästä puuhasta heruu rahaa
-teidän kaltaistenne taskuihin, nuori mies."
-
-"Ei heru, jos istun täällä koko aamun", vastasi Styler. Hän joi
-oluensa, ilmoitti pistäytyvänsä hieman myöhemmin haukkaamassa vähän
-puolista ja lähti kylään. Ne, jotka siellä hänet näkivät, olisivat
-saattaneet kuvitella, ettei hänellä ollut päämäärää eikä tehtävää,
-sillä hän vain katseli sikäläisten parin, kolmen myymälän ikkunoita,
-vetelehti kuusien varjostaman kirkkomaan ympärillä ja viivytteli koulun
-avoimen oven seuduilla, otaksuttavasti kuunnellen sisältä kantautuvaa
-nuorekkaiden äänten sorinaa. Mutta Stylerillä oli tarkoituksensa, ja
-hän pyrki siihen omalla tavallaan. Hän oli jo saanut selville, että
-tässä pienessä seurakunnassa oli vain kaksi henkilöä, joiden entisyys
-ei ollut yleisesti tunnettu -- vanha herra ja nuori rouva; hän aikoi
-hiukan tarkastaa heitä kumpaakin. Ja koska hän oli kuljeksiessaan
-pitänyt silmänsä avoinna, oli hän kirkkotarhan viereiseltä matalalta
-kummulta nähnyt, että Lynne Courtin läheisissä metsiköissä oli
-yksi isohko ja yksi pienehkö talo, ja suuntasi askeleensa näihin
-metsikköihin eräitä kapeita kujia ja polkuja myöten. Sillä sisäinen
-aavistus ja päättelemiskyky -- jotka molemmat olivat Stylerin vahvoja
-puolia -- sanoivat hänelle, että ison talon täytyi olla Warren
-ja pienen kalustettu huvila, joista molemmista _Lynnen Vaakunan_
-isäntä oli puhunut, ja häntä halutti silmäillä niitä tarkemmin ja
-nähdä niiden asukkaat. Se kaikki oli osana hänen -- ja John Smithin
-suunnitelmassa. Jos jossakin piirissä on sattunut jotakin tavatonta, on
-ensinnä hankittava tarkat tiedot siinä piirissä asuvista henkilöistä
-ja pohdittava, ovatko he todennäköisesti millään tavoin sekaantuneet
-tapahtumaan vai eivätkö -- sillä, kuten Styler ei väsynyt vakuuttamasta
-itselleen, ei koskaan tiedä, kuka ja mikä kukin on, ennenkuin hänet
-on kääntänyt nurin, eikä milloinkaan voi pitää liian tarkkaa vaaria
-pienistä yksityiskohdista. Hän oli herkistänyt korviaan kuullessaan
-majatalon isännän mainitsevan tätä nuorta leskeä ja tätä vanhaa herraa
--- he eivät ainakaan olleet Lynnen syntyperäisiä asukkaita, ja heistä
-oli otettava selko.
-
-Warren oli hyvin tavallinen, siisti, perin kunnioitettavan näköinen
-asunto. Se oli nykyaikainen kivitalo -- uusimallisia rakennuksia, jotka
-nykyisin ovat muodissa eteläisissä kreivikunnissa. Sen oli ilmeisesti
-rakennuttanut henkilö, joka tahtoi siitä lepopaikan vetäydyttyään
-syrjään perin menestykselliseksi koituneesta liike-elämästä. Siinä
-oli useita päätyjä ja vielä useampia omituisia ikkunoita, nurkkauksia
-ja soppia, ja seiniä koristivat rehevät muratit sekä klemati- ja
-villiviiniköynnökset; nurmikot ja puutarhat olivat huolellisesti
-hoidetut. Se oli juuri sellainen paikka, jossa elämän otaksuisi
-loistavan tasaisen mieluisesti ja jossa erinomaisesti valmistettu
-päivällinen luultavasti olisi pöydässä täsmälleen kello puolikahdeksan.
-Stylerin kävellessä ohitse oli sievä palvelijatar sivuportilla
-puhelemassa teurastajan juoksupojan kanssa. Heidän laajentuneista
-silmistään hän arvasi heidän keskustelevan edellisen yön tapahtumista.
-Mutta palvelustytön emännästä hän ei sillä kertaa nähnyt vilahdustakaan.
-
-Hänen huomionsa toinen esine -- huvila -- oli kokonaan toisenlaatuinen
-kuin Warren. Se oli sananmukaisesti metsän sisässä, aukeamalla, ja
-Styler, joka oli lähestynyt sitä rohkeasti poiketen poljetuilta teiltä
-ja painautuen intiaanien tavalla tiheikköihin, saattoi edetä likelle
-sitä tuoreen, rehevän lehvistön suojassa, jonka viikon kestänyt
-lämmin keväinen sää oli saanut versomaan. Hän kuuli ääniä -- vienoja
-maalaisääniä -- hiipiessään huvilan puutarhaa reunustavan kuusama-aidan
-taakse. Ja visusti varoen itse vähääkään kolisemasta hän tirkisti
-kiiltävän lehvistön raoista. Ainoastaan muutaman metrin päässä hänestä
-oli vanhahko herrasmies istuttamassa kaalintaimia, työskennellessään
-ratokseen hyräillen hilpeätä laulua.
-
-Hän oli hauskannäköinen vanha herra -- näköjään niin viaton vanhus
-kuin suinkin saattaa tavata, vakuutti Styler, vanhaan totuttuun
-tapaansa puhellen itsekseen. Juuri silloin ei Styler voinut nähdä
-hänen kasvojaan -- hän näki vain takaapäin mukavat, väljät, valkean
-ja mustan kirjavasta, ruudukkaisesta villakankaasta valmistetut
-housut, kirkasviiruisen paidan, vielä loistavammat, silkkiset
-housunkannattimet ja ison panamahatun. Mies, jonka yllä tämä asu oli,
-seisoi selin pensasaitaan ja sen takana piileskelevään tähyilijään
-ja kasvot puutarhan toisella puolella olevaan huvilaan päin. Hänen
-toisella puolellaan oli olkipunoksinen koppa täynnä kaalintaimia;
-oikeassa kädessään hänellä oli palikka, jota puutarhurit nimittävät
-istutuspuikoksi; tällä puikolla hän pisteli maahan reikiä säännöllisten
-välimatkojen päähän; tehtyään kymmenkunta reikää hän varovasti sijoitti
-niihin kuhunkin kaalintaimen ja peitti sitten yhtä huolellisesti juuret
-mullalla. Ja tällä tavoin puuhaillessaan hän lauloi maalaislaulelmien
-säkeitä hauskalla, miellyttävällä äänellä, joka oli hieman särkynyt,
-mietti Styler, mutta silti vielä hyvin sointuva.
-
-"Hiljainen, rauhallinen vanha veitikka tämä!" puheli tähyilijä
-itsekseen. "Ei ainakaan syntiä eikä pahanilkisyyttä näytä asustavan
-hänen vanhassa ruhossaan. Mutta ajatella, että mies istuttaa kaalia tai
-turnipsia tahi sipulia tai mitä nuo taimet lienevätkin noin suorastaan
-suruttoman iloisena, vaikka ihan hänen ovellaan on äsken tapahtunut
-verinen murha! Ihmeellistä se minusta on! Tämä vanhus lienee filosofi."
-
-Hän käänsi huomionsa vanhuksesta vanhuksen asuntoon. Se oli hauska
-pikku rakennus, huvilantapainen; seinät olivat osittain tiiliset,
-osittain kalkitut; kuistin räystäät olivat ulkonevat, ja ovelta vei
-ruusukuja portille. Avoimesta ikkunasta Styler näki vilahduksen
-hauskasta sisustuksesta; siellä oli tauluja, kirjoja, valkoisen liinan
-peittämä pöytä, jolla välkkyi hopeisia ja lasisia astioita. Ja samassa
-kun hän näki sen, tuli ovelle taloudenhoitajattaren näköinen nainen ja
-huusi kaalinistuttajalle.
-
-"Päivällisenne on valmis, herra Pegge", ilmoitti hän. "Tuonko pöytään
-olutta, sir?"
-
-"Mainio ehdotus, rouva Pridd", vastasi herra Pegge, oikaisihe suoraksi
-ja lähti astelemaan huvilaan. "Kannullinen, madam -- ja kauniisti
-vaahtoavaa, olkaa hyvä!"
-
-Kelpo herrasmies oli parhaiksi ehtinyt asuntonsa ovelle, kun Styler
-havaitsi jotakin, mikä kiinnitti hänen mieltään enemmän kuin mikään
-hänen siihen saakka näkemänsä. Pensasaidan sisäpuolella, ihan
-vastapäätä sitä kohtaa, jossa hän oli polvillaan silmä sopivassa
-lehvistön aukossa, oli puutarhajyrä. Sen päälle oli herra Peggy
-huolettomasti viskannut takkinsa ja takin povitaskusta pisti näkyviin
-kulunut, nahkainen lompakko, joka nähtävästi oli täynnä papereita.
-
-"Ahaa! Mikä löytö! Mikä -- todella odottamaton onnenpotkaisu!" ihasteli
-Styler kiihkeän innostuneena -- varovasti hilliten ääntänsä. "Kas niin!
-Sepä onni!"
-
-Mikään ei olisi kyennyt niissä oloissa estämään Styleriä tarkastamasta
-sitä lompakkoa, ei kunniantunto, ei hienotunteisuus, ei häpeä -- ei
-mikään! Hän odotti, kunnes näki herra Peggen istuutuvan pöytään ja
-käyvän käsiksi päivälliseensä. Tarkaten sitten toisella silmällään
-vanhusta ja toisella kaikkea muuta hän työnsi kätensä lehvien välitse
-ja sieppasi lompakon itselleen. Ja varmistauduttuaan siitä, että sen
-omistaja söi ja joi vähääkään aavistamatta, mitä hänen rauhaisen
-puutarhansa toisessa päässä oli tekeillä, Styler silmäili hätäisesti,
-mutta varmisti lompakossa olleita papereita yhtä nopeasti kuin
-pankkinkonttoristi laskee seteleitä. Tämän tarkastelun aikana hänen
-kasvoillaan väikkyi jos jonkinlaisia ilmeitä, ja pantuaan lompakon
-takaisin paikalleen hän jupisi sanan tai pari.
-
-"Laupias Luoja! Tänne hän siis on piiloutunut, vai niin?" mutisi hän.
-"Tämäpä on löytö! Onni -- eikä suinkaan puolinainen!"
-
-Hän viipyi vielä jonkun aikaa, sillä hän tahtoi nähdä herra Peggen
-edestäpäin. Vihdoin Pegge herkesi arterioimasta, tuli kuistille,
-istuutui nojatuoliin ja sytytti sikaarin. Silloin Styler hänet näki;
-hän oli hiljaisennäköinen, harmaapartainen vanhus.
-
-"Hyvä Jumala!" supisi Styler. "Tuollainen hän siis on nykyisin, vai
-niin? No hyvä -- hyvä!"
-
-Hän pysyi hievahtamatta piilossaan, kunnes sikaaria polttava herra
-Pegge nukahti. Sitten hän hiipi pois metsiköstä ja palasi majataloon.
-Siellä hän söi leipää ja juustoa ja joi olutta, mennen sitten
-kävelemään varjoisaan puutarhaan, josta John Smith hänet tapasi.
-
-Senjälkeen John Smith ja Styler menivät kävelylle läheisen niityn
-keskelle ja keskustelivat pitkään, minkä jälkeen Styler poistui
-lähimmälle rautatieasemalle ja astui Lontooseen menevään junaan,
-kun taas hänen esimiehensä palasi hitaasti Lynne Courtiin syvissä
-aatoksissa.
-
-
-
-
-XII
-
-SALAPERÄISIÄ MIEHIÄ
-
-
-Smith ja Hextall viettivät sen illan Darrell Tressin vieraina. Ja siitä
-hetkestä, jolloin Smith palasi käväistyään kylässä, seuraavaan aamuun
-saakka hän ei maininnut mitään Kestevenin kuolemasta. Sensijaan hän
-ryhtyi kasvattamaan nuorta isäntäänsä. Hän ehdotti, että lähdettäisiin
-kävelemään tilan maille, ja piti Darrellin kielen liikkeessä,
-haastattaen häntä tilan asioista. Päivällispöydässä hän puheli
-Darrellille urheilusta ja hämmästytti Hextallia kilparatsastuksia
-koskevilla tiedoillaan. Aterian jälkeen he pelasivat biljardia. Darrell
-Tress meni sinä iltana makuulle paremmassa kunnossa kuin kuukausiin,
-ja Fowler, joka pistäytyi Hextallin huoneeseen kysymään, voisiko hän
-millään tavoin palvella vierasta, huomautti siitä.
-
-"Se teidän ystävänne on tehnyt nuorelle isännällemme sanomattoman
-paljon hyvää, sir", sanoi hän. "Juuri sitä hän kaipaa -- parempaa
-seuraa entisen pelaavan ja juopottelevan joukkion asemesta. Tänä
-iltana hän on kuin toinen mies, ja se on mainio asia, sillä hän taitaa
-huomisessa kuulustelussa tarvita koko järkensä."
-
-Hextall odotti kuulustelua levottomuuden ja uteliaisuuden sekaisin
-tuntein. Uteliaisuus oli luonnollinen; levottomuutta hän ei osannut
-selittää. Myöskin Darrell oli huolestunut; hänestä oli silminnähtävän
-vastenmielistä kertoa julkisesti hänen ja Kestevenin välisistä
-suhteista. Hänen oma asianajajansa, joka saapui Lontoosta varhain
-aamulla, antoi hänelle saman neuvon, jota Smith oli jo teroittanut
-hänen mieleensä -- kertoa kaikki, mitä tiesi, mitään salaamatta. Ja
-asianajajalleen hän vastasi samoin kuin Smithille -- hän ei tiennyt
-juuri mitään.
-
-Kylän koulusali, johon tutkintotuomarin ja hänen kaksitoista
-nuhteetonta ja vakaata valamiestään olivat saapuneet kuulustelemaan
-Kestevenin kuoleman yhteydessä olevia seikkoja, oli Lynne Courtin
-seurueen saapuessa ääriään myöten tupaten täysi. Eikä siinä kylliksi;
-myöskin pihalla tungeksi, innokkaasti pohtivaa väkeä. Tieto tästä
-tavattomissa olosuhteissa sattuneesta tapahtumasta oli levinnyt
-laajalle, ja ihmisiä oli tullut läheltä ja kaukaa ammentaakseen
-alkulähteistä mahdollisia tuoreita uutisia Kestevenistä, Tickelliä
-koskevasta kuulutuksesta ja kotiopettajattaren omituisesta
-katoamisesta. Darrell Tressia kiusasi pihalla seisovien ihmisten karkea
-uteliaisuus, ja hän oli ilmeisesti hermostunut nähdessään koulusalin
-kuulijoita täynnä olevat penkkirivit. Hyvillä mielin hän pujahti
-istumaan niille paikoille, jotka eräs poliisikonstaapeli oli varannut
-hänelle ja hänen ystävilleen, ja hänen kumppaninsa käsittivät, että hän
-oli hyvin tuskastunut ajatellessaan joutuvansa todistamaan. Hän katseli
-hermostuneena tutkintotuomaria, viranomaisia edustavia lakimiehiä ja
-valamiesten jäykkiä kasvoja. Kaikesta päättäen hän olisi saattanut olla
-syytettyjen aitiossa oleva vanki eikä todistaja, jonka joka tapauksessa
-oli ainoastaan kerrottava, mitä tiesi. Ja silloin alkoi Hextall
-aprikoida, tiesiköhän Darrell Tress sellaista, mitä hän ei halunnut
-ilmaista.
-
-Kuulustelun alkuvaiheet eivät olleet mielenkiintoisia eivätkä
-kiihoittavia. Tutkintatuomari, läheisestä naapurikaupungista saapunut
-lakimies, ilmeisesti varovasanainen ja valpas mies, ei viitannut
-lainkaan kuulustelun poikkeukselliseen luonteeseen esittäessään
-huomautuksensa ja ohjeensa valamiehille. Itse asiassa hän lausui
-nämä huomautukset mahdollisimman suppeasti, kosketellen valamiesten
-tehtävän määrättyä tarkoitusta. Hyvin lyhyessä ajassa valamiehistö oli
-käynyt katsomassa ruumista (joka silloin virui kylän ruumishuoneessa),
-kuulustelu oli alkanut ja ensimmäiset kolme todistajaa antaneet
-lausuntonsa ja saaneet poistua. He olivat se mies, joka oli löytänyt
-Kestevenin virumasta kuolleena kuusikossa, häntä tutkimaan noudettu
-lääkäri ja hovimestari Mountain. Kellään heistä ei ollut paljoa
-kerrottavaa. Puutarhuri kertoi, miten ja mistä hän oli löytänyt ruumiin
-kymmenen minuuttia vaille kuusi aamulla. Tohtori todisti, että vainaja
-oli kuollut aivoihin osuneesta kuulasta, joka varmasti oli ammuttu
-läheltä, ja että hän oli kuollut silmänräpäyksessä, otaksuttavasti
-viisi ja puoli tuntia aikaisemmin kuin hän tutki ruumista. Ja
-hovimestari ilmoitti tuntevansa vainajan samaksi mieheksi, jonka hän
-oli tuntenut herra John Kesteveninä; tämän, joka usein oli käynyt
-Lynne Courtissa, hän oli viimeksi vähää ennen kello kahtatoista murhan
-edellisenä iltana nähnyt elossa ja hyvässä voinnissa herra Maurice
-Tickellin, talon toisen vieraan, seurassa.
-
-Mutta siinä ei ollut paljoakaan sellaista, mikä olisi kiinnittänyt
-kuuntelijoiden, sekä virallisten että epävirallisten, mieltä --
-paitsi sitä, että he nyt kuulivat kuvaukset silminnäkijöiltä.
-Huhujen ja julkisten selostusten nojalla he olivat jo tutustuneet
-näihin seikkoihin. Fowlerin ja poliisikomisariuksen lausunnot olivat
-jännittävämpiä. Kamaripalvelija kertoi nähneensä Kestevenin ja
-Tickellin istuvan yhdessä, polttelevan tupakkaa ja keskustelevan
-ilmeisesti perin ystävällisesti keskenään myöhään yöllä; hänet ja
-Mountain oli varhain seuraavana aamuna kutsuttu kuusikossa olevalle
-aukeamalle; hän oli huomannut, ettei Tickellin huoneessa ollut ketään,
-ja vähän myöhemmin havainnut, että yksi hänen isäntänsä polkupyöristä
-oli kadonnut. Komisarius ilmoitti tarkastaneensa vainajan vaatteet;
-niiden taskuista ei ollut löytynyt mitään muuta kuin nenäliina ja
-kynsisakset. Kaksi tahi kolme kunnollista, rehellistä, jäyhäkasvoista
-valamiestä hengähti syvään ja pudisti päätään kuullessaan sen, ja Smith
-kuiskasi Hextallille, että heidän mielipiteensä oli nyt valmis eikä
-enää ikinä muuttuisi -- ryöstömurha, se oli heidän uskonsa, ehdottoman
-vankka ja horjumaton.
-
-Darrell Tress nousi todistamaan. Hän oli silmäänpistävän hermostunut
-ja epävarma, ja älykäspiirteinen, teräväsilmäinen lakimies, joka oli
-saapunut Lontoosta ohjaamaan jutun menoa oikeusviranomaisten puolesta,
-silmäili häntä hieman uteliaasti, ikäänkuin ihmetellen, minkä tähden
-ihminen pelkäsi niin yksinkertaista asiaa. Hän esitti tahallaan
-todistajalle pari, kolme muodollista kysymystä herättääkseen hänessä
-itseluottamusta. Sitten hän kävi käsiksi ydinkohtaan, lausuen nopeasti
-ja varmasti suoranaisen kysymyksen.
-
-"Olette luultavasti nähnyt sen miehen ruumiin, jonka kuoleman yhteydessä
-olevien seikkojen selvillesaamiseksi tämä kuulustelu pidetään?"
-tiedusti hän.
-
-"Näin sen eilen", myönsi Darrell.
-
-"Kenen ruumis se on?" kysyi lakimies terävästi.
-
-Darrell tuijotti kyselijään, sitten tutkintatuomariin, sitten jälleen
-kysyjään.
-
-"Kestevenin", vastasi hän vihdoin. "John Kestevenin tietysti."
-
-"John Kestevenin ruumis. Kuka oli John Kesteven? Sanoitte 'tietysti';
-siis tietysti tiedätte sen."
-
-"Tiedän ainoastaan sen", virkkoi Darrell hitaasti, "että tunsin hänet
-John Kestevenin nimellä. Niin hän itse nimitti itseään."
-
-"Kuka hän oli?"
-
-"Minä -- en tiedä sitä."
-
-"Missä hän asui?"
-
-Darrellin kasvot kirkastuivat hänen kuullessaan sen kysymyksen.
-
-"Siitä saakka, kun opin hänet tuntemaan, hän asui minun luonani",
-vastasi hän empimättä.
-
-"Missä hän asui sitä ennen? Missä hän asui silloin, kun ensi kerran
-kohtasitte hänet?"
-
-Darrell pudisti päätään.
-
-"Siitä ei minulla ole aavistustakaan", vastasi hän. "En kuullut hänen
-koskaan puhuvan siitä."
-
-"Onko minun siis uskottava teidän ottaneen tämän miehen, joka nimitti
-itseään John Kesteveniksi, suoraan taloonne tai taloihinne tietämättä
-mitään hänen entisyydestään?"
-
-"Oh, no, tiesinhän luonnollisesti jotakin!"
-
-"Mitä tiesitte?"
-
-"No niin, tiesin, että hän oli kelpo -- hyvä kumppani -- ja niin
-edelleen", sanoi Darrell epävarmasti. "Minä -- nähkääs, en kysellyt
-häneltä mitään. Hän ja minä pidimme toisistamme, ymmärrättehän."
-
-"Kyllä käsitän. Ja niinpä te otitte hänet -- ventovieraan -- perheenne
-jäseneksi?"
-
-"Ei; en ottanut!" murahti Darrell, näyttäen äkkiä pirteyden merkkejä.
-"Kehoitin häntä jäämään vähäksi aikaa -- ja hän viipyi yhä."
-
-"Ymmärrän! -- Ja nyt, herra Tress, missä ja milloin tapasitte John
-Kestevenin ensi kerran?"
-
-"Eräässä hotellissa Readingissä -- viime talvena."
-
-"Miten kohtasitte hänet? Esittelikö teidät joku toisillenne?"
-
-"Ei. Se tapahtui ollessani yksin matkalla Newburyn
-esteratsastuskilpailuihin. Pysähdyin Readingiin, ja hän oli samassa
-hotellissa. Hän puhutteli minua sinä iltana biljardisalissa, ja
-seuraavana päivänä menimme kilparatsastukseen yhdessä. Tulimme näette
-oikein hyvin toimeen, ja minä pyysin häntä vieraakseni Lontoossa."
-
-"Mainitsiko hän teille mitään itsestään, kuka ja mikä mies hän oli,
-mistä hän tuli? Ajatelkaahan!"
-
-"Niin, kyllä, jotakin hän puhui", vastasi Darrell äkkiä oltuaan
-hetkisen vaiti. "Hän sanoi juuri äsken tulleensa Afrikan
-länsirannikolta, jossa hän oli ollut useita vuosia."
-
-"Ilmoittiko hän teille, mitä hän oli siellä hommannut?"
-
-"Muistaakseni hän oli harjoittanut jonkinlaista kauppaa. En muista
-millaista. Se ei kiinnittänyt mieltäni."
-
-"Millaisissa varoissa hän oli? Hyvissä? Huonoissa? No, herra Tress,
-antakaa tulla! Oliko hän hyvin puettu? Oliko hänellä rahaa taskussaan?
-Oliko hänellä muassaan runsaasti tavaroita, vaatteita ja muuta
-sellaista? Sen varmasti muistatte."
-
-"Hänellä ei ollut paljon vaatteita", vastasi Darrell mutkattomasti,
-"koska hän oli vasta äsken palannut Englantiin".
-
-"Epäilemättä veitte hänet oman vaatturinne liikkeeseen?"
-
-"Kyllä, niin tein."
-
-"Sallikaa minun esittää teille hyvin suora kysymys -- velvollisuuteni
-on tehdä se. Suorititteko te hänen maksettavakseen sillä tavoin
-kertyneet laskut?"
-
-"En. Hän suoritti ne itse. Ne lähetettiin minun asuntooni -- mutta
-Kesteven ne maksoi."
-
-"Hänellä oli siis rahaa?"
-
-"Hänellä oli aina rahaa runsaasti siitä asti, kun tutustuin häneen."
-
-"Saiko hän rahaa teiltä? Niin, muistelkaahan! Lainasiko hän tai
-voittiko hän teiltä silloin, kun ensi kerran kohtasitte toisenne --
-sinä iltana Readingissa?"
-
-"Ei lainannut. Hän voitti jonkun verran -- ei paljoa -- korttipelissä.
-Ja hieman biljardissa -- mitättömän vähän. Pelasimme biljardia koko
-illan ja sitten myöhemmin minun huoneessani korttia tunnin tai pari."
-
-"Sanoitte -- 'ei paljoa'. No, kuinka paljon?"
-
-"Niin -- en tiedä! Ehkä parisataa. Ja seuraavana päivänä hän voitti
-koko joukon rahaa kilparatsastuksessa."
-
-"Hän oli siis kortinpeluri ja löi vetoja ratsastuskilpailuissa. Te
-pelasitte kaiketi aika paljon korttia yhdessä myöhemmin?"
-
-"Kyllä."
-
-"Menetittekö hänelle paljon?"
-
-"En juuri hänelle. Joskus voitin häneltä."
-
-"Esitän teille kysymyksen: menetittekö tälle miehelle paljon rahaa
-siitä alkaen, kun opitte hänet tuntemaan, tähän saakka?"
-
-"En; en menettänyt! Pelasimme korttia aika paljon -- muiden kanssa
--- mutta koskaan en hävinnyt paljoa. Minulla on tavattoman hyvä onni
-korttipelissä. Luonnollisesti menetin joskus."
-
-Kuulustelija piti pienen pysähdyksen, silmäillen muistiinpanojaan, ja
-jatkoi sitten toista latua myöten.
-
-"Tämä mies, joka oli teille tuttu Kestevenin nimellä, asui luonanne
-tutustumisestanne lähtien kuolemaansa saakka -- joko huoneistossanne
-Lontoossa tahi talossanne täällä Lynne Courtissa?"
-
-"Niin."
-
-"Eikö hän koskaan puhunut teille tarkemmin entisyydestään, omasta
-elämästään, perheestään?"
-
-"Ei; en koskaan kysellyt häneltä mitään. Ne eivät olleet minun
-asioitani -- ne eivät kimittäneet mieltäni."
-
-"Te ja hän sovitte oikein hyvin yhteen?"
-
-"Tulimme toimeen hyvin", vastasi Darrell. Hän ei enää ollut
-hermostunut, mutta alkoi muuttua vastahakoiseksi ja jöröksi tutkinnon
-jatkuessa ja luoda kuulustelijaan silmäyksiä, jotka eivät ennustaneet
-hyvää.
-
-"No niin. Sitten tulemme äskeisiin tapauksiin. Joitakuita päiviä sitten
-te ja tämä mies matkustitte yhdessä Boulogneen; siellä pelasitte, ja
-teillä oli hyvä onni?"
-
-"Harvinaisen hyvä onni."
-
-"Palasitte Folkstoneen Kestevenin kuoleman edellisenä iltapäivänä
-ja ajoitte luullakseni autolla kotiin, pysähtyen Brightoniin
-päivälliselle, ja kaikki voittonne olivat kai Kestevenin taskussa?"
-
-"Niin. Viisi- tai kuusituhatta puntaa -- Ranskan ja Englannin
-seteleinä", vastasi Darrell kärsimättömästi. "Ne olivat hänellä myöskin
-silloin, kun erosin hänestä ja Tickellistä samana iltana. Voisin kertoa
-teille kaikki tietoni kahdessa minuutissa, jos sallisitte minun kertoa
-omalla tavallani!" puhkesi hän äkkiä puhumaan. "En ymmärrä tällaista
-kyselyä."
-
-"Hieman malttia, herra Tress", sanoi kuulustelija tyynnyttävästi.
-"Mikäli olen kuullut, kohtasitte herra Tickellin Brightonissa ja otitte
-hänet mukaanne. Asia on siis niin? No, mikä mies herra Tickell on?"
-
-"En tiedä."
-
-"Mitä tiedätte herra Tickellistä? Kertokaa se omalla tavallanne!"
-
-"En tiedä muuta kuin sen, että hän silloin tällöin kävi Kestevenin
-seurassa asunnossani pelaamassa korttia ja että kerran tai pari olen
-nähnyt hänet ratsastuskilpailuissa", selitti Darrell. "En tiedä hänestä
-sen enempää, en niin mitään."
-
-"Ette tiedä, kuka ja mikä mies hän on, missä hän asuu --"
-
-Koulusalin ovella äkkiä alkanut hälinä sai lakimiehen keskeyttämään
-lauseensa. Väkijoukon lävitse tunkeutui konstaapeli, pitäen
-vaaleankeltaista kirjekuorta ihmisten päiden yläpuolella. Hän ojensi
-sen pöydän yli lakimiehelle, joka repi sen auki, luki sen sisällön ja
-kääntyi tutkintotuomarin puoleen.
-
-"Minun lienee paras ilmoittaa tämä uutinen teille heti, sir", virkkoi
-hän kohteliaasti. "Se mies, josta puhumme, on löydetty."
-
-
-
-
-XIII
-
-KARTTALUONNOKSEN MUISTIINPANOT
-
-
-Ihmistungoksen täyttämässä huoneessa syntyneen hälinän ja kiihkeiden
-huudahdusten aikana sähkösanoma siirtyi kädestä käteen pöydän ääressä
-istuvien kesken, ja pian kumartuivat Smith ja Hextall yhdessä sitä
-tarkastamaan.
-
-"Lynchfieldin poliisikomisariukselta", jupisi Smith. "Lynchfield? --
-Ahaa! Se on Hampshiren rajalla, Southamptonin tien varrella. 'Tickellin
-kuvausta vastaava mies makaa tajuttomana polkupyörätapaturmasta eräässä
-majassa täällä lähellä. Lähettäkää joku tuntemaan!' Ahaa! Näetkö,
-Hextall, hän on yrittänyt Southamptoniin pujahtaakseen pois maasta.
-Mitähän nuo miehet nyt aikovat?"
-
-Lontoolainen lakimies, tutkintotuomari, valamiehistön puheenjohtaja
-ja poliisipäällikkö kuiskuttelivat keskenään pöydän päässä. Äkkiä
-tutkintotuomari nosti päänsä pystyyn.
-
-"Asiain näin ollen", lausui hän, "lienee meidän parasta jatkaa
-kuulustelua viikon kuluttua tästä päivästä. Hyvin otaksuttavasti, hyvät
-herrat, esitetään teille silloin paljon tärkeämpiä todistuksia."
-
-Kiihtynyt kuulijakunta ahtautui ovesta ulos, paisuttaen koulun pihalle
-keräytynyttä tungosta, ja saliin jääneet viranomaiset ja todistajat
-alkoivat ryhmittäin keskustella. Darrell Tress tuli Smithin ja
-Hextallin luokse entistäkin hermostuneemman ja levottomamman näköisenä.
-
-"Totisesti -- kuulkaahan!" huudahti hän. "Luuletteko -- että se mies
-tosiaankin on Tickell -- luuletteko?"
-
-Poliisipäällikkö, joka touhuisesti lähestyi heitä, kuuli Darrellin
-sanat.
-
-"Teidän on lähdettävä mukaamme, herra Tress", sanoi hän.
-"Otaksuttavasti varsin monet palvelijoistanne tuntisivat hänet, mutta
-on paljon parempi, jos te itse tulette. Auto odottaa minua ulkona,
-ja minä ja komisarius aiomme lähteä heti. Kuinka pian voitte te olla
-valmis?"
-
-Darrell katsahti molempiin kumppaneihinsa. Oli selvää, ettei tämä retki
-lainkaan miellyttänyt häntä, ja taaskin herätti hänen käyttäytymisensä
-Hextallissa epämääräistä kummastusta ja levottomuutta. Mutta Smith
-tarttui Darrellin käsivarteen ja talutti hänet ovelle.
-
-"Myöskin teidän autonne on tuolla ulkona, Tress", virkkoi hän.
-"Lähdetään -- Hextall ja minä tulemme mukaan. Kuinka kauan", lisäsi
-hän, kääntyen poliisipäällikön puoleen, "kuinka kauan tarvitsemme
-ehtiäksemme Lynchfieldiin?"
-
-"Lynchfieldiin? Niin -- hiukan toista tuntia", vastasi puhuteltu. "Se
-on noin kolmenkymmenen kilometrin päässä."
-
-Autot, poliisiviranomaiset toisessa, Darrell molempine kumppaneineen
-toisessa, kiitivät kylän kujalle kokoontuneen kiihtyneen väkijoukon
-lävitse. Darrell vältti uteliaasti tähyileviä katseita ja nojautui
-taaksepäin autossaan, pyyhkien otsaansa.
-
-"Toivoisinpa hartaasti, etten olisi ikinä tavannut Kesteveniä enkä
-Tickelliä enkä ketään koko siitä hornan joukkueesta!" murahti hän,
-kun kylä oli jäänyt heidän jälkeensä ja he olivat kääntyneet kumpujen
-ylitse Hampshiren rajalle vievälle tielle. "Ja toivoisinpa, että
-Tickell olisi päässyt livahtamaan pakoon, niin toivon, jumaliste! Niin
-teen, jottei minua enää vaivattaisi tällä lemmon jutulla. Ja totisesti,
-niin pian kun sallitte Paquitan lähteä, Hextall, otan mukaani hänet ja
-pojan, ja matkustamme jonnekin ulkomaille -- Egyptiin tai Intiaan tai
-mihin hyvänsä -- ja pysymme syrjässä, kunnes koko melu on vaimennut."
-
-"Nyt on huono vuodenaika, Tress, lähtisittepä sitten Egyptiin tai
-Intiaan", huomautti Smith kylmäkiskoisesti. "Ja pelkäänpä teitä
-tarvittavan Tickelliä tuomittaessa. Tehän olette tärkein todistaja,
-kuten käsitätte."
-
-Darrell näytti uudelleen ärtyvän ja käyvän kärsimättömäksi. Hextall,
-joka oivalsi, että hänen hermonsa olivat vakavasti järkkyneet, ehätti
-tyynnyttämään häntä.
-
-"Eihän ole sanottu, tuleeko lainkaan oikeudenkäyntiä, Smith",
-virkkoi hän, vilkaisten lakimieheen merkitsevästi. "Puhutte miehen
-tuomitsemisesta, vaikka Tickelliä ei vielä ole edes kuulusteltu. Ja
-sitä paitsi, jos Tickelliä on kohdannut paha tapaturma, hän ei ehkä
-toinnukaan. Saatamme tavata hänet kuolleena."
-
-Darrell hytkähti istuimellaan, ja häneltä luiskahti huudahdus, jonka
-Hextall tiesi vilpittömäksi.
-
-"Totisesti. Toivoisin, että hän olisi kuollut! Se olisi paras uutinen,
-mitä olen kuullut -- eilispäivän jälkeen. Silloin tämä kaikki
-päättyisi. Pidättekö sitä todennäköisenä?" jatkoi hän, kääntyen
-innokkaasti Hextalliin päin. "Pidättekö, tosissanne?"
-
-"En osaa sanoa, onko se todennäköistä vai eikö", vastasi Hextall, jota
-Barreliin kummallinen käytös taaskin epämääräisesti vaivasi. "Mutta
-otaksuttavasti sattui sähkösanomassa mainittu tapaturma johonkin aikaan
-eilisaamuna, ja jos hän on ollut tajuttomana kokonaisen vuorokauden,
-niin hän on vaarallisesti loukkaantunut."
-
-Autot kiitivät edelleen, rinnettä alas, toista ylös, kumpujen
-poikki, kunnes ne kellon juuri lyödessä kahtatoista, pysähtyivät
-poliisikamarin edustalle hauskassa, pienessä kauppalassa, joka oli
-viehättävän metsäisen maiseman keskellä. Pari viranomaista tuli kadulle
-tervehtimään Lynnen poliisimiehiä, ja Darrell ja hänen kumppaninsa
-laskeutuivat autostaan, mennen sitten heidän luokseen. Lynchfieldin
-poliisipäällikkö oli jo aloittanut kertomuksensa, mutta hänen
-lynneläinen virkaveljensä keskeytti sen.
-
-"Odottakaahan vähän!" pyysi hän. "Tämä on herra Tress Lynne Courtista,
-ja nämä herrat ovat hänen ystäviään. Kertokaa heille kaikki alusta
-alkaen; he kaikki ovat mukana jutussa."
-
-"Minulla ei ole varsin paljoa kerrottavaa", sanoi paikkakunnan
-poliisipäällikkö. "Ensimmäisen vihjauksenhan saimme teikäläisiltä
-eilisaamuna, kun saapui kuvaus miehestä, ja pidimme valppaasti silmällä
-piiriämme koko eilisen päivän, koska näet olemme teidän paikkakuntanne
-ja Portsmouthin ja Southamptonin välillä ja arvelimme hänen
-mahdollisesti pyrkivän rannikolle. Emme kuitenkaan kuulleet emmekä
-nähneet mitään ennenkuin puolikahdeksan tänä aamuna. Silloin saapui
-tänne muuan työläinen tuomaan tietoja. Hän asuu tämän ja erään toisen,
-kolmen tai neljän kilometrin päässä kauppalasta länteenpäin vievän
-maantien välisellä sivuraitilla, ja hänen majansa on ainoa niillä
-tienoin. Hän kertoi, että eilen aamulla kello seitsemän vaiheilla,
-hänen lähdettyään työhönsä, oli hänen vaimonsa lähtenyt heidän kujaansa
-myöten noutamaan vettä lähteestä. Tunnen sen paikan, josta hän puhui;
-kujassa on jyrkkä mäki ja äkkikäänne, ja lähteen lähellä on hylätty
-kivilouhimo. Vaimo kuuli louhimosta valitusta ja löysi sinne mentyään
-miehen, josta sähkötin teille. Hän on Tickell, se on ehdottoman varma!
-Hän oli ilmeisesti viskautunut pyörältään suoraan louhimon kaiteiden
-ylitse ja loukkaantunut pahoin -- jonkunlaisessa puolittaisessa
-tajuttomuuden tilassa, kun nainen hänet tapasi. Vaimo haki vettä ja
-virvoitteli häntä, ja jonkun ajan kuluttua hän sai viedyksi miehen
-majaansa. Sitten hän meni tiedottomaksi ja pyörtyi uudelleen, ja
-sellaisena hän oli koko päivän, välillä viroten ja sitten pyörtyen
-jälleen. Majan asukkaat ovat vanhanpuoleista väkeä; läheisyydessä ei
-ollut ketään, eikä vaimo tiennyt, mitä tehdä. Hän olisi päivän aikana
-tahtonut lähteä noutamaan lääkäriä, mutta mies ei sitä sallinut, vaan
-vakuutti kyllä tointuvansa ja pian olevansa hyvässä kunnossa. Mökin
-isännän tullessa illalla kotiin, hän näytti voivan paremmin ja sanoi
-jälleen paranevänsä täydelleen, jos hänen vain sallittaisiin levätä
-aamuun saakka. Mutta aamulla hän oli tajuttomana ja entistä ankarammin
-sairaana, minkä vuoksi mies tuli tänne hakemaan lääkäriä, joka neuvoi
-häntä tulemaan tänne ja kertomaan meille tapahtumasta. Luonnollisesti
-johtui Tickell heti mieleemme ja lähdimme siis mökille. Ja epäilemättä
-mies on Tickell. Hänellä on koko joukko niitä rahoja taskussaan."
-
-Darrell Tress hätkähti ja kävi hyvin kalpeaksi. Smith sekaantui
-puheeseen, esittäen kysymyksen, joka siirsi huomion häneen.
-
-"Mistä tiesitte, että Tickellillä oli, kuten sanoitte, niitä rahoja
-taskussaan?" tiedusti hän.
-
-Lynnen komisarius vastasi:
-
-"Lähetin ympäristölle tiedon, että Tickellillä saattoi olla suuri summa
-ranskalaisia ja englantilaisia seteleitä."
-
-"Ja hänellä on!" jatkoi sikäläinen poliisipäällikkö. "Ainakin hänellä
-on osa rahoista: muistaakseni kolmen- ja neljäntuhannen punnan välillä
-Englannin pankin seteleitä -- mutta ranskalaista rahaa ei ollenkaan.
-Tarkastimme hänen taskunsa. Ja muuta ei hänellä juuri olekaan, ei
-minkäänlaisia papereita, lukuunottamatta kummallista karttaa tai
-luonnosta, josta emme päässeet selville. Mutta meidän olisi paras
-lähteä sinne -- jätin kaksi miestäni mökkiin, ja myöskin lääkäri on
-siellä."
-
-"Mitä sanoi lääkäri?" kysyi Hextall.
-
-"Hän sanoi, että mies on hyvin pahasti vahingoittunut, sir -- sisäisiä
-vammoja ja vioittunut kallo", vastasi poliisipäällikkö. "On epäiltävää,
-voidaanko hänet siirtää sairaalaan."
-
-He kaikki nousivat taaskin autoihinsa, Lynchfieldin poliisit
-lynneläisten virkaveljiensä seuraan; ajettuaan pikku kauppalan lävitse
-ja kolmisen kilometriä maantietä myöten he saapuivat kapealle raitille,
-joka kääntyi jyrkästi valtatieltä, mutkittelevana pian kadoten sitä
-varjostavien puiden sekaan. Siellä poliisit laskeutuivat autostaan, ja
-koko seurue lähti jalkaisin eteenpäin raittia pitkin.
-
-"Meistä on suorastaan ihme, että mies edes koettikaan ajaa tällä
-kujalla", huomautti Lynchfieldin poliisipäällikkö. "Saatte omin silmin
-nähdä, miltä se näyttää -- siinä ajaminen on hulluutta. Emme voi
-kuvitella muun houkutelleen häntä siihen kuin sen seikan, että siltä
-tieltä, jolta juuri lähdimme, näkyy toinen tuolla laaksossa kulkeva tie
-ja tämä raitti on oikotie sinne. Mutta ei tietenkään arvaa sitä niin
-jyrkäksi ennenkuin on saapunut tähän käänteeseen. Joka tapauksessa,
-juuri tuossa hän suistui louhokseen -- kuten näette, hän on syöksynyt
-noiden kaiteiden lävitse -- ja nyt hän viruu tuossa mökissä. Voimme
-tietenkin tavata hänet kuolleena -- se on mahdollista."
-
-Hextall, joka etupäässä vain tarkkaili Darrell Tressiä, havaitsi toivon
-välähdyksen hänen silmissään -- oli liiankin selvää, ettei mikään
-olisi hänestä niin tervetullut kuin se tieto, että Tickell olisi iäksi
-vaiennut. Tohtorin aprikoidessa Tressin outoa käytöstä he saapuivat
-mökin ovelle ja kohtasivat lääkärin ja konstaapelin, jotka tulivat ulos
-heitä vastaan. Nähdessään Lynchfieldin poliisipäällikön kysyvän katseen
-lääkäri pudisti päätään.
-
-"Yhäti tajuttomana", ilmoitti hän. "En tiedä, pitäisikö suorittaa
-leikkaus -- minun on saatava apua ja neuvoja."
-
-"Tämä herra on lääkäri", esitteli Lynnen komisarius. "Tohtori Hextall
--- lontoolainen lääkäri luullakseni, sir?"
-
-Molemmat lääkärit astuivat syrjään puhelemaan, ja poliisipäällikkö
-kääntyi Darrellin puoleen.
-
-"Tulkaahan sisälle, herra Tress, katsomaan, onko tämä mies Tickell!"
-kehoitti hän. "Siihen ei teiltä kulu minuuttiakaan, eikä se vaivaa
-häntä, jos hän on tajuton."
-
-Darrell meni mökkiin kovin vastahakoisen näköisenä Smithin seuratessa
-hänen kintereillään. Loukkaantunut mies makasi väliaikaiseksi kyhätyllä
-vuoteella, jonka ääressä istui konstaapeli. Darrell loi yhden ainoan
-hätäisen silmäyksen sairaan kalpeihin kasvoihin ja kääntyi sitten
-toisaalle.
-
-"Se on luonnollisesti Tickell", virkkoi hän. "Riittääkö se?"
-
-Hän pyörähti ympäri ja aikoi poistua mökistä, mutta poliisipäällikkö
-kutsui hänet toiseen huoneeseen, ahtaan eteisen toisella puolen
-olevaan, pieneen vierassaliin. Siellä poliisipäällikkö otti esille
-norfolkilaisen takin ja veti sen taskusta lompakon, jonka ympärillä oli
-vahva, joustava kisko.
-
-"Tässä kaikki, mitä löysimme hänen taskuistaan", sanoi hän Smithille,
-jota kai piti tärkeänä henkilönä. "Hänellä ei ollut mitään muuta
-kuin kello perineen, sormus tai pari ja joitakuita pikku esineitä.
-Kuulkaahan, herra Tress! Ovatko nuo setelit samoja rahoja, joista
-olemme kuulleet? Ovat? No hyvä! Niitä on kaikkiaan, kuten mainitsin,
-lähemmä neljätuhatta puntaa. Koko sitova todistus siitä, kuka
-Kestevenin murhasi, se! Ja tässä on ainoa hänen taskuistaan löytämämme
-paperikaistale -- enkä minä kuolemaksenikaan saa selville, mikä se on.
-Näyttää jonkun kartan kappaleelta tai joltakin sentapaiselta. Mitä
-te siitä arvelette, sir?" lisäsi hän, ojentaen pahasti rypistyneen
-ja kokoon taitetun kirjoitusarkinpuolikkaan Smithille. "Mikäli olen
-kuullut, olette te hyvin perehtynyt tällaisiin asioihin."
-
-Smith otti paperin käteensä ja silmäili sitä tarkoin. Siinä
-oli karkeasti hahmoiteltu, melkein näkymättömäksi tahrautunut
-lyijykynäpiirros, lampaankäpälän muotoinen; siihen oli vedetty paljon
-viivoja, ja näiden viivojen viereen oli muutamiin paikkoihin merkitty
-numeroja. Kuvion alla oli selityksiä, kuten Smithistä näytti. Ne
-olivat perin arvoituksellisia. Ykkösen numeron kohdalla oli kirjain
-W; kakkosen kohdalla P V; kolmosen T:n K; nelosen L. Kaiken tämän
-alapuolelle oli kirjoitettu kaksi riviä: "Minä iltana tahansa
-12:sta--18:teen, 8 1/2--9 1/2" ja "T-- Yritys; V-- Suoritus."
-
-"Jollei teillä ole mitään sitä vastaan", virkkoi Smith, "valmistan
-itselleni jäljennöksen tästä paperista. Sitten voin ehkä saada selvän
-sen merkityksestä joutoaikoinani. Tietysti se merkitsee jotakin."
-
-"Olen teille hyvin kiitollinen", sanoi poliisipäällikkö. "Olen
-hyvilläni kaikesta avusta. En usko, että hän" -- hän nyökkäsi toiseen
-huoneeseen päin -- "ilmaisisi sitä meille, vaikka kykenisikin. No niin,
-herra Tress", jatkoi hän, kääntyen Darrellin puoleen, joka jörönä
-tarkkaili Smithin puuhia, "siellä se mies on, kuten näette, ja voitte
-pitää varmana, että hän joutuu hirteen, sir! Kuukauden kuluttua --"
-
-Darrell nielaisi kirouksen ja poistui äkeissään mökistä raittiiseen
-ilmaan.
-
-
-
-
-XIV
-
-HYYTÄVÄ PELKO
-
-
-Pian astuivat Hextall ja lynchfieldiläinen lääkäri siihen huoneeseen,
-jossa Smith valmisti karkeatekoista jäljennöstä salaperäisestä kartasta.
-
-"Aiomme siirtää hänet kauppalan sairaalaan", ilmoitti Lynchfieldin
-tohtori. "Hänessä on suoritettava leikkaus. Teidän", jatkoi hän
-poliisiviranomaisille, "On siis heti ryhdyttävä valmistaviin
-toimenpiteisiin. Minä jään siksi aikaa hänen luokseen. Tuo on
-kummallinen kapine", huomautti hän Smithille, osoittaen karttaa.
-"Katselin sitä tänä aamuna. Saatteko siitä selvän?"
-
-"En vielä", vastasi Smith. Hän pisti piirtämänsä jäljennöksen
-taskuunsa, vei Hextallin pihalle ja osoitti Darrellia, joka synkkänä
-käveli kujalla. "Katsohan, Hextall!" kehoitti hän. "Mikä Tressiä
-vaivaa? Minusta on ihan ilmeistä, että hän olisi mielellään antanut
-puolet omaisuudestaan jos olisimme tavanneet tämän miekkosen kuolleena
-tai jos te lääkärit voisitte taata hänen kuolevan. Minkä tähden? Kun
-eilenaamulla saavuimme Lontoosta, uskoi hän varmasti, että Tickell
-oli tappanut Kestevenin, kuten muistatte, ja olisi kovin kärkkäästi
-tahtonut nähdä hänet hirressä sen tähden. Nyt hänen mielensä näkyy
-tyyten muuttuneen. Vielä kerran kysyn -- minkä tähden?"
-
-"Hermot", vastasi Hextall. "Hänen hermostonsa ei ole milloinkaan ollut
-vankka, eikä hänen viimeaikainen elämänsä ole sitä vahvistanut. Hän
-ei jaksa kestää tällaista julkisuutta, kuulusteluja ja kaikkea muuta.
-Siinä kaikki."
-
-Smith pudisti päätään.
-
-"Ei!" väitti hän. "Ei se siitä johdu. Tuo mies on kuullut jotakin --
-eilisen jälkeen. Jokin painaa hänen mieltään. Katsohan häntä!"
-
-Ilmeisesti välittämättä siitä, että häntä tarkkailtiin, tai huomaamatta
-sitä Darrell oli jäänyt seisomaan kujalle. Hän jupisi itsekseen; hänen
-kalpeat kasvonsa nytkähtelivät miltei suonenvedontapaisesti, ja äkkiä
-hän heilautti molempia käsiään ylöspäin, tehden epätoivoisen näköisen
-liikkeen.
-
-"Totisesti -- katsohan häntä!" toisti Smith. "Äläkä uskottele, että
-se johtuu pelkästä hermostumisesta! Sanon sinulle, että tuo miekkonen
-on eilisen jälkeen kuullut jotakin, mitä me emme tiedä. Ja hän hautoo
-sitä, kunnes joutuu hyytävän, tappavan pelon valtaan. Mies-poloinen!"
-
-"Siinä tapauksessa ei täällä vetelehtiminen ole hänelle lainkaan
-hyväksi", virkkoi Hextall. "Olemme tehneet kaikki, mitä meiltä
-vaadittiin, ja voimme aivan hyvin lähteä paluumatkalle heti."
-
-Darrellin mieli näytti silminnähtävästi keventyvän, kun hänelle
-ehdotettiin, että lähdettäisiin takaisin Lynne Courtiin. Hän antoi
-ohjaajalleen lyhyen määräyksen ajaa nopeasti. Koko paluumatkan hän oli
-alakuloinen ja vaitelias, ja perille saavuttua hän valitti päätänsä
-särkevän ankarasti ja jätti Hextallin ja Smithin syömään puolista
-kahdenkesken. Palvelijoiden kuullen nämä kaksi eivät hiiskuneet mitään
-senaamuisista tapahtumista, mutta aterian jälkeen he menivät pihamaan
-rauhaiseen nurkkaukseen, ja kummankin mielessä oli ajatus, että heidän
-oli keskusteltava asioista. Ja Smith veti taskustaan omituisen kartan
-jäljennöksen, levitti sen polvilleen ja kiinnitti siihen kumppaninsa
-huomiota.
-
-"Mitä arvelet tuosta, Hextall?" tiedusti hän. "Jos olisit löytänyt tuon
-paperiliuskan -- jostakin -- niin minkä vaikutuksen se olisi sinuun
-tehnyt? Mikä se on? Onko tämä lampaankäpälänmuotoinen piirros jonkun
-piirin kartta? Ovatko nämä kirjaimet paikannimien alkukirjaimia? Ovatko
-nämä salaperäiset numerot määräyksiä ja ohjeita? Otaksuttavasti ne ovat
--- mutta niiden merkityksen selville saaminen on visainen tehtävä.
-Mutta kuitenkin -- olisin valmis panemaan koko omaisuuteni tätä
-puolittain poltettua sikaaria vastaan vetoon siitä, että karkeatekoinen
-piirros, josta tämä on jäljennetty, sisältää Kestevenin murhan koko
-salaisuuden!"
-
-Hextall otti jäljennöksen omaan käteensä ja tarkasti sitä.
-
-"Se näyttää alkeelliselta matkakartalta", virkkoi hän oltuaan hetken
-vaiti. "Ja kaikki nämä merkinnät ovat otaksuttavasti neuvoja, miten
-päästään johonkin määrättyyn paikkaan. Mutta missä on tämän kartan
-esittämä piiri, ja mitä nämä muut merkit tarkoittavat? Siinä on vain
-yksi seikka, joka herättää mielessäni ajatuksen."
-
-"Minä tunnustan, etten näe mitään sellaista, mikä toisi mieleeni
-mitään", mutisi Smith. "Mitä sinä näet?"
-
-"Kas tämän!" vastasi Hextall. "Näetkö tuon rivin: 'Minä iltana tahansa
-12:sta--18:teen; 8 l/2--9 1/2?' Etkö päättele siitä mitään?"
-
-"En!" huudahti Smith. "En mitään!"
-
-"No niin", sanoi Hextall, "kenties en oikeastaan minäkään. Mutta
-minusta tuntuu jotakin merkitsevän se, että tänään on toukokuun
-kolmastoista päivä ja että eilen luonnollisestikin oli -- kahdestoista.
-Entä sitten?"
-
-Smith tuijotti häneen, vihelsi ja sieppasi paperin.
-
-"Totisesti -- hyvä!" intoili hän. "Hyvä! Alan käsittää. Luulet --"
-
-"Pitäisin tätä", jatkoi Hextall, "muistiinpanoina otaksuttavasti
-Tickellille annetuista ohjeista, joiden mukaan hänen piti mennä
-jonnekin tapaamaan jotakuta jonakin -- minä hyvänsä -- iltana
-kahdennentoista ja kahdeksannentoista päivän välisenä aikana kello
-puoliyhdeksän ja puolikymmenen välillä. Ja myöskin luulen Tickellin
-olleen matkalla suorittamaan sitä tehtävää, kun hänelle sattui
-tapaturma."
-
-"Päätelmäsi tuntuu järkevältä", myönsi Smith ja pani paperin
-huolellisesti lompakkoonsa. "Siitä kuviosta ja siihen tehdyistä
-merkinnöistä otetaan selvää, ennenkuin monta tuntia on kulunut. Lähden
-kaupunkiin viiden junassa. Entä sinä?"
-
-"Olen sopinut, että jään tänne huomiseen saakka", vastasi Hextall.
-"Tahdon nähdä neiti Tressin kunnollisesti toipuvana -- ja myöskin
-haluan puhella Tressin kanssa. Mielin vakavasti yrittää saada hänet
-kääntymään paremmalle tolalle."
-
-"Ensin on sinun laitettava hänen hermonsa kuntoon", huomautti Smith.
-"Tänä aamuna häntä järkyttivät monet seikat aika tavalla. Kunpa
-tietäisin, mitä hänen mielessään liikkui! Tämä on paljoa pulmallisempi
-juttu kuin kumpikaan meistä alussa kuvitteli. Olen entistä varmempi
-siitä, että Tickell on yhtä viaton siihen murhaan kuin minäkin."
-
-"Kuka sitten on syypää?" tokaisi Hextall.
-
-"Joku henkilö, jota hyvin todennäköisesti ei lainkaan ahdisteta",
-vastasi Smith. "On kuitenkin pari seikkaa, joihin huomio on
-kohdistettava. Ollessaan eilen täällä vähän aikaa teki Styler pienen,
-mielenkiintoisen havainnon, jolla saattaa olla merkitystä tähän juttuun
-nähden, ja hän palasi heti Lontooseen jatkaakseen tutkimuksia sen
-johdosta. Kerron siitä sinulle myöhemmin -- en vielä. Ja vähää ennen
-kuin saimme tiedon murhasta oli Styler saanut hieman vihiä Kestevenin
-asioista, hyvin vähän tosin, mutta se on kuitenkin jotakin, ja hän
-työskentelee sen pohjalla. Haluan niin ollen joutua kuulemaan hänen
-selostustaan."
-
-"Mitä hän sai selville Kestevenistä -- onko senkin kertominen liian
-aikaista?" tiedusti Hextall. "Olen perin utelias, kuten tiedät."
-
-"No, olkoon menneeksi!" suostui Smith. "Voin kertoa sinulle sen. Se
-on hyvin pieni seikka -- mutta voi paisua suureksi -- saatamme sen
-avulla saada selville, kuka Kesteven oli. Ollessaan haastattelemassa
-Fowleria sinun luonasi, Styler taivutti Fowlerin viemään hänet
-Tressin asuntoon Queen-Anne-kadun varrelle, jotta hän saisi tarkastaa
-siellä olevia Kestevenin tavaroita. Hän halusi nähdä, olisiko siellä
-joitakin papereita, joista kävisi ilmi, mistä Kesteven oli tullut,
-ennenkuin lyöttäytyi Tressin seuraan. Päällisin puolin katsottuna
-ei lippaissa, matka-arkuissa ja vaatteissa ollut mitään, ei edes
-ainoatakaan kirjettä! Mutta Styler on sitkeä veitikka eikä vähällä jää
-neuvottomaksi ja on suorastaan nero löytämään esineitä kummallisista
-paikoista. Hän sai käsiinsä sen ainoan puvun, joka Kestevenillä oli,
-ennenkuin hän pääsi Tressin 'talouteen', ja siitä hän löysi salataskun,
-joka oli ommeltu vuoriin ja jossa oli öljyttyyn silkkiin kiedottuna --
-vihkimätodistus."
-
-"Vihkimätodistus?" huudahti Hextall.
-
-"Kesteveninkö?"
-
-"Ei siinä ollut hänen nimeään", sanoi Smith. "Mutta mieleni tekisi
-väittää, että se oli hänen, koskapa hän niin huolellisesti säilytti
-sitä. Se oli todistus avioliitosta, joka oli joitakuita vuosia sitten
-solmittu eräässä vähän tunnetussa kirkossa Cityssä. Styler jäljensi
-sen silloin, kun hän sen löysi -- mutta nyt lienee alkuperäinenkin
-hänen hallussaan -- hän sai Fowlerilta huoneiston avaimen ennen kuin
-lähti Lontooseen. Ehkä siis saamme jotakin selville sen nojalla -- olen
-alkanut kehittää omaa teoriaani siitä asiasta."
-
-"Minkälaista?" kysyi Hextall.
-
-"Kotiopettajatar, neiti Brock, joka on kadonnut niin omituisesti,
-saattaa olla Kestevenin vaimo", vastasi Smith. "Kestevenhän hänet tänne
-toimitti, kuten tiedät. No niin, nyt lähden asemalle. Tule saattamaan
-minua sinne!"
-
-Kun ystävykset saapuivat asemalle -- se oli pelkkä pysäkki kylän
-toisessa laidassa -- ajoi rouva Renton sinne siroilla, ponyhevosen
-vetämillä rattailla seurassaan vanhahko, sotilaallisen näköinen mies,
-joka lähti samassa junassa kuin Smithkin. Rouva Renton tuli Hextallin
-puheille.
-
-"Saanko viedä teidät rattaillani kartanoon?" kysyi hän. "Ajan näette
-ihan sen portin ohitse."
-
-Hextall kiitti ja sijoittui sotilaallisen miehen tyhjäksi jättämälle
-paikalle. Rouva Renton hoputti ponynsa juoksuun ja alkoi heti pakista.
-
-"Ette saa pitää minua pelkkänä juorukellona, tohtori Hextall", varoitti
-hän, "mutta kuten kaikki maalaiset olen minäkin utelias tietämään
-tarkoin kaikki, mitä tapahtuu ihan oman kodin kynnyksellä. Onko totta,
-että Tickell on löydetty ja että olitte katsomassa häntä?"
-
-Hextall punnitsi asiaa ennenkuin vastasi. Olisihan kaikki, mitä hän
-tiesi yksinäisen mökin tapahtumista, yleisesti tunnettua seuraavana
-aamuna; jos hän kertoisi ne tosiseikat rouva Rentonille, ehättäisi hän
-vain antamaan tietoja ennen sanomalehtien ilmestymistä. Ja niinpä hän
-lyhyesti selosti, mitä oli tapahtunut.
-
-"Olisi kai parasta, että se mies-parka kuolisi", virkkoi rouva Renton.
-"Se säästäisi niin paljon ikävyyksiä, eikö totta? Olen hirveän
-pahoillani Tressien tähden; on kauheata, kun ihminen kiskotaan
-oikeussaleihin ja kuulusteluihin ja kaikkeen sentapaiseen. Varmastikin
-Darrell Tress kammoaa sellaista."
-
-Että Darrell Tress pelkäsi jotakin, se kävi Hextallista yhä
-selvemmäksi, ennenkuin se päivä oli lopussa. Darrell oli äärimmäisen
-rauhaton; hän ei jaksanut kauan pysyä samalla tuolilla eikä edes
-samassa huoneessakaan; aterioiminen hänen seurassaan oli suoranainen
-koettelemus; oli hyödytöntä koettaakaan saada häntä pelaamaan
-biljardia. Ja vihdoin Hextall vei hänet syrjään ja haastoi hänelle
-suoraan.
-
-"Kuulkaahan! Puhun avoimesti ja teeskentelemättä. Oletteko juonut
-mitään tänään?"
-
-"En!" ärähti Darrell. "Enkä eilenkään -- puolisen jälkeen. Näitte, mitä
-silloin nautin. Aion luopua koko siitä tavarasta. En ole maistanut
-tippaakaan -- kunniasanalla!"
-
-"Siinäpä se", sanoi Hextall. "Sentähden ovatkin hermonne ärtyneet ja
-arat, ja te olette kovin huonolla tuulella, ette saa unta ensi yönä
-ja olette vieläkin surkeammassa kunnossa huomenaamulla! Teidän on
-luovuttava vanhoista tavoistanne asteittain -- äkkijyrkät toimenpiteet
-eivät kelpaa. Nyt käytte istumaan tuohon tuoliin, poltatte kaikessa
-rauhassa sikaarin ja ryyppäätte sopivan annoksen wiskyä. Minä annan
-teille unilääkettä ja hoidan teidät vuoteeseen niin kuin pitääkin.
-Antautukaa minun hoivaani, Tress, ja minä parannan teidät monessa
-suhteessa."
-
-Darrell muuttui lapsimaisen tottelevaiseksi, ja kun Hextall lopuksi
-erosi hänestä hänen makuukamarinsa ovella, tuntui hän saaneen takaisin
-hyvän tuulensa. Mutta heidän lyödessään kättä synkistyivät hänen
-kasvonsa.
-
-"Olenpa taitanut olla kovin omituinen tänään", pahoitteli hän. "Mutta
-totisesti on minulla ollut syytä olla huolissani, sen vakuutan. Asia on
--- mutta kenties kerron teille siitä huomenna -- minua taitaa nukuttaa
-nyt."
-
-"Se on oikein -- nukkukaa!" kehoitti Hextall.
-
-Hän poistui omaan huoneeseensa, aprikoiden, mitähän Darrellilla
-oli kerrottavaa. Mutta lopen väsyneenä hän pian vaipui uneen.
-Ihan yhtä äkkiä kuin oli nukkunut hän myöskin heräsi hätkähtäen.
-Hänen makuuhuoneensa avoimesta ikkunasta kuului jonkun toisen
-ikkunan avaamisesta johtuvaa ääntä ja jalkojen hiljaista sipsutusta
-parvekkeelta, jolle päin ikkunat olivat. Talon sen siiven julkisivu
-oli nurmikoille ja niiden takana olevaan kuusikkoon päin, ja yläkerran
-kaikki ikkunat olivat lasiovia; parveke, jolle ne avautuivat, jatkui
-pitkin siiven julkisivua, ja sen toisessa päässä oli vanhat, puutarhaan
-vievät kiviportaat. Hextallin kuulemat hiljaiset askeleet etenivät
-portaille päin ja vaimenivat äkkiä.
-
-Oudon, kauhean pelon vallassa Hextall ponnahti vuoteestaan, kiskoi
-ylleen vähän vaatteita ja pujahti parvekkeelle. Hän tiesi, että
-Paquitan makuukamarin ikkuna oli kolmas hänen huoneestaan lukien, ja
-riensi sinne. Ja pilvien himmentämässä kuutamossa hän sitten erotti sen
-olevan auki, ja kun hän nopeasti kääntyi parvekkeen kaiteelle, näki hän
-valkoisen hahmon katoavan kuusikon reunimmaisten puiden sekaan.
-
-Silloin hän käsitti tapahtuman, ja kun hän tarttui kylmiin kiviin,
-puistatti häntä pelko hänen ajatellessaan, mitä se tieto merkitsi.
-Paquita käveli unissaan! Ja hän oli mennyt Kestevenin murhan
-näyttämölle! Tuntui kuluvan pitkä aika, ennenkuin valkea hahmo
-jälleen ilmestyi puiden välistä. Hän palasi... hän asteli suoraan
-portaita, parveketta ja huonettaan kohti. Hän liikkui nopeasti,
-ja Hextall peräytyi pimentoon tarkkailemaan -- kunnes tyttö,
-tuijottaen etäisyyteen, mutta loistavat silmät levällään, lipui
-hänen ohitseen kuin aave ja meni sisälle. Ja kun Hextall sitten
-liikahti, tunsi hän tiukan, vimmaisen otteen käsivarressaan ja kuuman
-henkäyksen poskellaan, ja Darrellin ääni, yhtä vimmaisena kuin hänen
-puristuksensakin, sähisi hänen korvaansa:
-
-"Te ette nähnyt häntä, sanon minä! Kuuletteko, ette nähnyt! Näitte
-unta, te pahuksen hupsu! Te olitte --"
-
-Sitten ääni vaimeni, raju ote heltyi, ja Hextall pyörähti kiivaasti
-ympäri, samalla kun hänen isäntänsä vaipui hänen jalkojensa juureen,
-päästäen kummallisen, korisevan ähkäisyn.
-
-
-
-
-XV
-
-VALPAS PALVELIJA
-
-
-Tukehtumista muistuttava ääni, joka lähti Darrell Tressin huulilta
-hänen vaipuessaan tajuttomana parvekkeelle, vaimeni äkkiä, ja haudan
-hiljaisuus verhosi Hextallin ja näiden kummallisten tapahtumien
-näyttämön. Hän itse kuunteli henkeään pidättäen jokainen hermo
-jännittyneenä pelosta ja pahoista aavistuksista. Tuskaisesti hän
-odotti, mitä saattaisi kuulua Paquitan huoneen avoimesta ikkunasta.
-Mutta pian hän erotti vuoteen hiljaista, tuskin kuuluvaa natinaa ja
-arvasi Paquitan jälleen vaipuneen normaaliseen uneen ja olevan sillä
-hetkellä turvassa. Huokaisten syvään helpotuksesta, hän kumartui,
-nosti Darrellin lattialta ja puolittain kantoi, puolittain raahasi
-hänet sisälle, laskien hänet siellä hellävaroen ikkunan lähellä
-olevalle sohvalle. Sitten hän juoksi omaan huoneeseensa, otti
-laukustaan virvoittavia lääkkeitä ja kiiruhti hiljaa hiipien takaisin;
-hän ei halunnut herättää ketään, ei edes Fowleria eikä kumpaakaan
-hoitajatarta, peläten Darrellin tointuessaan puhelevan liikaa.
-
-Tultuaan jälleen tajuihinsa Darrell ponnahti äkkiä istumaan, huudahti
-hillitysti ja tuijotti Hextalliin sekavannäköisenä. Ja huomattuaan
-Darrellin vironneen ehätti Hextall sulkemaan ikkunaa. Mitä hyvänsä
-Darrellilia olikin sanottavaa, se ei saanut kuulua huoneen ulkopuolelle.
-
-"Te?" kummasteli Darrell. "Minä -- minä luulin teitä Waltersiksi. Minä
--- mitä on tapahtunut?"
-
-Mitään vastaamatta Hextall antoi hänelle ryypyn konjakkia. Darrellin
-muisti palasi, ja hän alkoi voihkia surkeasti.
-
-"Nyt muistan -- muistan!" hän melkein uikutti. "Minä -- oi, hyvä
-Jumala, tekö se siis olittekin! Ja näittekö hänet?"
-
-"Reipastautukaahan toki!" rohkaisi Hextall. "No -- älkää olko noin
-säikähtynyt! Kas niin -- nyt teidän on parempi olla. Rauhoittukaahan,
-mies! Ja tyynnyttyänne kertokaa, mitä haluatte!"
-
-Darrellia, joka huojutti päätään edestakaisin ja jupisi itsekseen,
-värisytti, ja Hextall veti peitteen hänen verhokseen. Mutta Darrell
-työnsi sen syrjään, naurahtaen heikosti.
-
-"Ei se johdu -- siitä", sopersi hän. "Vapisen pelosta. Oi, hyvä Jumala,
-Hextall, ette aavista, mitä olen kestänyt siitä -- siitä -- eilisestäkö
-alkaen? En tiedä. Ja -- sitten -- minun piti nähdä se omin silmin!"
-
-"Mitä niin?" kysyi Hextall. "Harkitkaa itse, mitä puhutte!"
-
-"Walters sen minulle kertoi", virkkoi Darrell. "Walters -- tiedättehän,
-kuka hän on. Muuan palvelijoistani. Taisin olla puolinukuksissa äsken,
-kun syöksyin ulos ja näin -- hänet -- ja kaappasin teistä kiinni.
-Luulin teitä Waltersiksi ja tahdoin saada teidät -- tarkoitan Waltersin
--- uskomaan, että te -- että hän -- ei nähnytkään -- Paquitaa. Mutta --
-voi, hyvä Jumala! -- minä näin hänet!"
-
-Hextall istuutui hänen viereensä ja juotti hänelle lopun konjakista.
-
-"No, mitä Walters teille kertoi?" tiedusti hän. Hän tiesi, että
-Darrellin mieli oli suistunut radaltaan ja hämmentynyt ja ettei se
-selviäisi, ennenkuin hän olisi uskonut huolensa jollekulle. Ja lisäksi
-oli ajateltava Paquitan turvallisuutta. "Kertokaa pian, mitä Walters
-puhui!" toisti hän. "Älkää pelätkö -- ei ole mitään hätää, Tress."
-
-"Nyt muistan", sanoi Darrell, jännittäen äkkiä tahtoaan. "Se oli
-varhain eilisaamuna -- ennenkuin lähdimme sinne kirottuun kuulusteluun.
-Walters tuli huoneeseeni ja sanoi, että hän tiesi jotakin, mikä hänen
-mielestään piti ilmaista minulle. Hän oli muka viime aikoina nukkunut
-hyvin huonosti, eivätkä hänen nauttimansa lääkkeet olleet vähääkään
-auttaneet; hänen oli ollut tapana viime töikseen iltaisin kävellä
-tunnin aika pihamaalla ja puutarhassa. Tuonnottain -- sinä iltana,
-jona Kesteven ammuttiin -- hän oli samalla tavoin ollut ulkosalla, ja
-tullessaan hollantilaisen puutarhan halki, joka on rakennuksen tuossa
-päässä -- tämän siiven päässä, ymmärrättehän -- hän oli nähnyt -- oli
-nähnyt Paquitan! Hyvä Jumala, mies! Hän oli nähnyt Paquitan, pienen
-sisar-raukkani! Voi!"
-
-"Tyyntykää!" komensi Hextall, laskien kätensä Darrellin ranteelle.
-"Tyyntykää toki! Hillitkää itseänne! Entä sitten? Minäkin näin
-sisarenne kävelevän unissaan tänä iltana -- samoin näitte te. Se ei
-ole lainkaan tavatonta -- muutamiin ihmisiin nähden. Hänellä on paljon
-huolia ja koettelemuksia, ja hänen hermostonsa --"
-
-Darrell pudisti päätään lohduttomasti.
-
-"Niin, niin; mutta Kesteven ammuttiin juuri niihin aikoihin, lääkärin
-lausunnon mukaan", vastasi hän. "Lääkäri väitti sen tapahtuneen
-kahdentoista ja yhden välillä, ja Walters kertoi nähneensä Paquitan
-kahtakymmentä vaille yksi."
-
-"Mutta sittenkin", intti Hextall. "Sehän oli pelkkä sattuma. Laupias
-taivas, mies, ettehän luule --"
-
-Darrell nosti kättään, tehden toivottoman avuttoman eleen.
-
-"Voi!" voihkaisi hän, "Walters sanoi -- Walters sanoi, että hänen --
-että hänen kädessään oli revolveri. Walters näki sen!"
-
-Äkkiä hän antoi käsiensä painua; seuraavana sekuntina hän taivutti
-kasvonsa niitä vasten ja alkoi nyyhkyttää. Hextall nousi hitaasti
-pystyyn ja jäi äänettömänä seisomaan, tuijottaen tyhjyyteen.
-
-Oliko se mahdollista? Se kysymys pyöri hänen tyrmistyneissä aivoissaan,
-kunnes hän ei osannut ajatella mitään muuta -- ei edes vierellään
-istuvaa perinpohjaisesti murtunutta miestä. Hänen mieleensä muistui,
-mitä Paquita oli lausunut käydessään sydänyöllä hänen asunnossaan
-Wimpole-kadun varrella -- että hän oli usein tuntenut kiusausta tappaa
-Kestevenin; hän muisti myöskin Paquitan miltei epätoivoisesti puhuneen
-siitä, mitä hän olisi saattanut tehdä. _"Olisin saattanut ampua hänet
-useammin kuin kerran, eikä kukaan olisi sitä ikinä aavistanut."_
-Ja vähitellen hän alkoi pohtia sellaista mahdollisuutta. Hän tiesi
-unissakävijäin nukkuessaan usein tekevän sellaista, mitä ovat valveilla
-ollessaan miettineet; olisihan Paquita, joka oli hautonut häntä
-kiusaavaa asiaa, saattanut...
-
-Mutta äkkiä Hextall katkaisi ajatuksensa, äännähtäen kärsimättömästi.
-Pyh! Miten olisi sellaista voinut tapahtua? Nuoren, unissaan kävelevän
-naisen olisi pitänyt ampua vilkas, valpas mies, jonka tiedettiin
-melkein aina olevan hyvin varuillaan! Mahdotonta -- mahdotonta --;
-mahdotonta! Sellaista ei ollut saattanut tapahtua! Mutta vaikka hän
-kuinka hoki sanaa "mahdotonta", kuiskasi joku sisäinen ääni hänelle:
-"Niin -- mahdotonta -- mutta kuitenkin... mahdollista!"
-
-Hän kääntyi Darrellin puoleen ja pudisti häntä olkapäästä melkein
-rajusti.
-
-"Mies, hoi!" sanoi hän. "Se on luonnollista, Tress, mutta meidän on
-mietittävä. Luuletteko sen miehen pitävän suunsa kiinni?"
-
-"Maksoin hänelle, että hän sen tekisi", vastasi Darrell.
-
-"Hänen pyynnöstäänkö?" tiedusti Hextall. "Kiristystäkö?"
-
-"Ei -- ei lainkaan. Hän ei pyytänyt mitään. Kenties hän odotti sitä.
-Joka tapauksessa annoin hänelle sievät rahat, ja hän lupasi olla
-hiiskumatta mitään."
-
-"Sepä vahinko! Hän odottaa enemmän. Mutta luuletteko joka tapauksessa,
-ettei hän vielä ole puhunut asiasta kellekään?"
-
-"Olen varma siitä, ettei hän ole puhunut. Hän on kunnon poika --
-kerrassaan."
-
-"Teidän on sallittava minun tavata häntä huomenaamulla, Tress.
-Siihen mennessä koettakaa nukkua ja olla ajattelematta koko juttua!
-Antakaahan, kun koetan selittää teille", jatkoi Hextall, "kuinka tuiki
-mahdotonta on, että olisi tapahtunut sillä tavoin kuin te tunnutte
-pelkäävän. Nähkääs --"
-
-Hän istuutui ja puheli vakavasti jonkun aikaa, esittäen syitä yhtä
-paljon tukeakseen omaa uskoaan kuin rauhoittaakseen Tressiä. Ja vihdoin
-hän poistui Darrellin luota, joka nyt oli tyyntyneempi, meni suoraa
-päätä hoitajatar Palliserin ovelle ja koputti hiljaa.
-
-Hoitajatar Palliser tuli melkein heti hänen luokseen käytävään.
-Hänen tuomansa kynttilän valossa Hextall silmäili häntä tarkemmin
-kuin koskaan sitä ennen. Hän oli kookas, rakenteeltaan sopusuhtainen
-nainen, ruumiiltaan ilmeisesti hyvin voimakas. Hän näytti lähentelevän
-keski-iän alkuvuosia, mutta hänen kasvoissaan oli vielä huomattavan
-kauneuden merkkejä. Mutta häntä katsellessaan ei Hextall etsinyt
-sellaisia piirteitä, vaan pohti, oliko hän tosiaankin niin kykenevä ja
-valpas sairaanhoitajatar kuin John Smith oli väittänyt.
-
-"Kenen vuoro on tänä yönä olla neiti Pressin pukeutumishuoneessa?"
-tiedusti Hextall. "Jompikumpi teistä hoitajattarista luonnollisesti
-aina nukkuu siellä?"
-
-Neiti Palliser näytti jonkun verran hämmästyvän.
-
-"Tietysti!" vastasi hän. "Tulostamme saakka on toinen meistä aina ollut
-siellä. Tänä yönä on siellä neiti Hicks."
-
-"Sitten neiti Hicks nukkuu ihan liian raskaasti", huomautti Hextall.
-"Neiti Tress on kävellyt unissaan."
-
-Hoitajatar Palliser näytti hämmästyvän enemmän ja käyvän levottomaksi.
-Hän kääntyi heti Paquitan ovelle päin, mutta Hextall pysäytti hänet.
-
-"Malttakaahan!" kehoitti hän. "Neiti Tress on varmastikin paneutunut
-jälleen makuulle, mutta voitte itse tuossa paikassa pistäytyä
-varmistumassa siitä. Haluaisin kysyä teiltä, kumman valvontavuoro oli
-tulo-iltananne -- ensimmäisenä yönä."
-
-"Neiti Hicksin, tohtori", kuului vastaus. "Olemme vuorotellen."
-
-"Koko yön yhteen menoon?"
-
-"Niin. Hoitajatar Hicks kertoi neiti Tressin nukkuneen hyvin koko
-ensimmäisen yön, ja viime yönä, jolloin oli minun vuoroni, hän varmasti
-nukkui, koska olin valveilla hyvin paljon -- minä saan huonosti unta."
-
-"Hyvä on", virkkoi Hextall. "Käykää pukeutumishuoneen kautta
-katsomassa, vaivaako neiti Tressiä mikään. Jos siellä molemmat ovat
-unessa, niin älkää häiritkö heitä! Eikä teidän tarvitse virkkaa mitään
-hoitajatar Hicksille -- puhun hänelle itse."
-
-Sitten hän poistui omaan huoneeseensa, ei nukkumaan, vaan ajattelemaan.
-Seisoessaan ikkunan ääressä, katsellen nurmikon kuutamoläikkiä, hän
-vakuutti itselleen, että jos hänen oli koskaan eläissään pitänyt
-ajatella varmasti ja selvästi, se oli nyt tarpeen. Ei lainkaan
-hyödyttänyt antautua epämääräisten haihattelujen johdettavaksi.
-Se, mitä Walters, palvelija, oli Darrell Tressille kertonut, oli
-jotakuinkin suoranainen syytös -- että Paquita oli ampunut Kestevenin.
-Yksinkertaisena tositapahtuman mainintana hänen todistuksensa oli
-sensisältöinen, että hän oli nähnyt neiti Tressin tulevan kuusikosta
-päin kahtakymmentä minuuttia vaille yksi murhayönä revolveri kädessään.
-
-Se oli selvä totuus -- koristelematta lausuttuna. Eikä Walters ollut
-maininnut -- ei ainakaan Darrellin selostuksen mukaan, että hänen
-nuori emäntänsä oli kävellyt unissaan. Hän oli mutkattomasti kertonut
-nähneensä neiti Tressin määrätyllä kellonlyömällä, määrätyssä paikassa,
-revolveri kädessä. Hän ei mahdollisesti ollut huomannut, että Paquita
-käveli unissaan. Hän ei kenties ollut ihan likellä. Valaistus ehkä
-oli himmeä. Otaksuttavasti ei palvelijan mieleenkään johtunut, että
-toinen oli liikkunut unissaan. Ja otaksuttavasti mies pian pitäisi
-velvollisuutenaan sanoa: "Tämä mies, Tickell, on vaarassa joutua
-hirteen Kestevenin murhasta, ja kuitenkin voin minä todistaa, että
-Kestevenin ampuja hyvin todennäköisesti on emäntäni. Jos sellainen
-tilanne syntyisi..."
-
-Hextall koetti palauttaa mieleensä kaikki, mitä tiesi unissakävelystä.
-Se ei ollut paljoa. Hän tiesi sitä olevan useita lajeja. Oli sellainen
-tila, jossa aistit eivät olleet tyyten herpaantuneet -- jonkinlainen
-puolittainen uni. Oli yleisesti tunnettu unissakävelyn laatu, jolloin
-henkilö nukkuneena lähtee vuoteestaan ja liikkuu näennäisesti
-ilman päämäärää, mutta jolloin häntä joskus ohjaa unessa jatkuvan
-sielutoiminnan sanelema suoranainen tarkoitus. Ja sitten oli vielä
-kolmas -- hypnoottisen vaikutuksen aiheuttama uni. Sellaisen aikana,
-sen hän tiesi, näyttää ihminen olevan täydelleen aistiensa herra,
-näyttää olevan täysin valveilla, mutta tosiasiallisesti onkin kokonaan
-hypnotisoijan määräysvallassa. Hän tiesi myöskin, ettei ihmistä voida
-sellaisesta unesta herättää tavallisilla keinoilla; hänet voi vapauttaa
-siitä tilasta vain hypnotisoija, joka hänet on siihen vaivuttanut.
-Se tieto sai Hextallin miettimään tekosyytä mennäkseen Paquitan
-puheille varhain seuraavana aamuna. Tyttö voi hyvin ja oli kaikin
-puolin normaalinen, ja Hextall varmistui siitä, ettei hänellä ollut
-aavistustakaan yöllisestä seikkailustaan. Hypnoositeoria kumoutui
-niin ollen tässä tapauksessa. Hypnoottista vaikutusta ei siis ollut,
-vakuutti hän itsekseen; tapaus oli tavallista unissakävelyä.
-
-Myöhemmin samana päivänä Hextallin onnistui toimittaa Paquita ja
-molemmat hoitajattaret pois talosta, lähettäen heidät kaikki yhdessä
-ajelulle. Sitten hän etsi käsiinsä Darrellin ja vei hänet Paquitan
-huoneeseen.
-
-"Yksi seikka", virkkoi hän, "meidän on tehtävä heti, Tress. Meidän
-on otettava selko siitä revolverijutusta. Walters väittää, että
-sisarellanne oli revolveri. Siispä täytyy revolverin olla hänen
-huoneessaan. Teidän on etsittävä se."
-
-"Se ei liene vaikeata", vastasi Darrell. "Paquita ja minä olemme
-lapsuudesta alkaen tottuneet pitämään käsillä revolverin tai pari
--- asuimme villissä seudussa ennenkuin tulimme Englantiin. Se on
-otaksuttavasti hänen pukeutumispöytänsä jossakin laatikossa."
-
-Hän löysi revolverin muutamissa minuuteissa. Se oli pienessä komerossa
-Paquitan vuoteen lähellä. Revolveri oli kuusipiippuinen, ja yhdestä
-piipusta Darrell pian otti ammutun panoksen hylsyn.
-
-
-
-
-XVI
-
-JÄRJESTELMÄLLISTÄ PÄÄTTELYÄ
-
-
-Miehet katsoivat toisiinsa äänettöminä, samalla kun Darrell laski
-revolverin ja hylsyn läheiselle pöydälle, ja kummastakin tuntui
-kuluneen kauan, ennenkuin Hextall puhkesi puhumaan.
-
-"Tuo", sanoi hän hiljaa, "saattaa olla sama panos, jonka sisarenne
-laukaisi vahingossa kaupunkiasunnossanne".
-
-Mutta Darrell pudisti surkeana päätään.
-
-"Ei!" mutisi hän. "Revolveri ei ole sama. Minä otin talteen sen aseen,
-joka hänellä oli siellä -- tai Kesteven otti. Joka tapauksessa sain
-minä sen, ja nyt se on lukon takana makuuhuoneessani asunnossani."
-
-Hextall otti revolverin käteensä ja tarkasti sitä.
-
-"En tunne näitä vehkeitä lainkaan", ilmoitti hän. "Te otaksuttavasti
-tunnette. Osaatteko erottaa, onko tällä ammuttu äskettäin?"
-
-Darrell otti käteensä hylsyn ja vilkaisi siihen melkein
-välinpitämättömästi.
-
-"Niin tekisi mieleni väittää", vastasi hän. Otettuaan revolverin
-Hextallilta hän kiskoi siitä pois jälelläolevat panokset ja pisti ne
-taskuunsa. "Minun on tarkastettava tätä huonetta saadakseni selville,
-onko Paquitalla näitä enemmän. Jos hänellä on taipumuksia kävellä
-unissaan, käsissään tällaisia vehkeitä, ei se vetele. Mutta -- mitä on
-tehtävä, Hextall?"
-
-"Mihin nähden?" kysäisi Hextall, joka koetti miettiä asioita selviksi.
-
-Darrell loi häneen katseen, johon sisältyi paljon vihjauksia.
-
-"Walters-miekkoseen", vastasi hän. "Totisesti! Hän voi rehennellä
-meille! Otaksukaamme --"
-
-"Älkää otaksuko mitään!" keskeytti Hextall. "Malttakaas! Minä menen
-Waltersin pakinoille. Lähdetään heti häntä etsimään."
-
-Mutta sen sanottuaan hän heti oivalsi, kuinka toivottoman hyödytöntä
-hänen oli yrittääkään puhella palvelijalle. Jos mies kertoisi tietonsa,
-syntyisi ehdottomasti vaikeuksia, joiden lopputulosta olisi mahdoton
-aavistaa. Hän kuvitteli, miten kävisi, jos poliisit kuulisivat tämän
-uutisen. Se tarjoaisi virka-intoiselle etsijälle sellaisen tilaisuuden,
-jollaista ei usein esiintyisi. Hänen ajatuksensa lienevät heijastuneet
-hänen kasvoistaan, sillä häneen katsahdettuaan Darrell ähkäisi.
-
-"Ehdotuksenne on kyllä hyvä, Hextall", myönsi hän, "mutta olemme tyyten
-hänen armoillaan. Jos annamme hänen huomata --"
-
-"Emme saa paljastaa hänelle mitään", risti Hextall väliin. "Tahdon vain
-tavata häntä -- arvioida häntä."
-
-Walters kutsuttiin Darrellin työhuoneeseen; hänen kasvonsa kuvastivat
-tylsää kunnioitusta ja huomaavaisuutta hänen santaansa ja tohtori
-Hextallia kohtaan, hän vastasi tyynesti ja kohteliaasti kaikkiin
-lääkärin kysymyksiin. Oli aivan totta, että hän Kestevenin kuolinyönä
-oli nähnyt neiti Tressin ja sellaisissa oloissa tuin oli kuvattu. Hän
-ei ollut ollut varsin likellä emäntäänsä, mutta oli pannut merkille,
-että hänellä oli revolveri kädessä. Hän ei ollut hiiskunut sanaakaan
-tästä asiasta kenellekään muulle kuin herra Tressille. Hextallin
-puhuessa hänelle hän kuunteli tarkkaavasti. Neiti Tressin mielentila,
-selitti Hextall, oli viime aikoina ollut pahasti häiriintynyt, ja hän
-oli ilmeisesti alkanut kävellä unissaan. Otaksuttavasti oli hänen
-sieluntoimintansa ollut sellainen, että hän mainittuna yönä oli ottanut
-revolverin mukaansa lähtiessään liikkeelle. Ja olisi parasta, ettei
-Walters ainakaan toistaiseksi mainitsisi tapahtumasta kenellekään.
-
-Walters nyökkäsi ymmärtävän näköisenä.
-
-"En hiisku siitä sanaakaan, sir", lupasi iän. "En ole aikonutkaan puhua
-siitä mitään. Pidin velvollisuutenani kertoa siitä herra Tressille,
-mutta mieleenikään ei ole johtunut mainita siitä muille. Saatte luottaa
-minuun, sir."
-
-"Sepä hyvä", kiitti Hextall. "Olen siitä hyvilläni. Ja sitten haluaisin
-lisäksi tiedusta teiltä erästä seikkaa, Walters. Mikäli olen kuullut,
-olitte te Kestevenin kuolinyönä keskiyön vaiheilla jonkun aikaa
-kävelemässä puistossa ja pihamaalla?"
-
-"Kokonaisen tunnin, sir", vastasi Walters. "Noin kello yhdestätoista ja
-neljästäkymmenestäviidestä kymmentä vaille yhteen."
-
-"Oliko yö hyvin hiljainen?" kysyi Hextall.
-
-"Yöt ovat aina hiljaisia täällä, sir. Ei koskaan kuule muuta kuin ehkä
-koiranhaukuntaa jostakusta talosta tai kaukaista junan jyrinää."
-
-"Juuri niin. No sitten: kuulitteko laukauksen pamahdusta ulkosalla
-viettämänne tunnin aikana?"
-
-"En, sir -- varmasti en! Ajattelin sitä itsekin, sir, nähdessäni
-revolverin emäntäni kädessä -- ainakin ajattelin sitä seuraavana aamuna
-kuullessani herra Kestevenin kuolemasta."
-
-"Jos puistossa, pihamaalla tai puutarhassa olisi siihen aikaan --
-teidän ollessanne ulkosalla, käsitättehän -- ammuttu laukaus, olisitte
-te kuullut sen?"
-
-"En olisi voinut olla kuulematta sitä. Pienenkin pistoolin pamahdus
-olisi kantautunut pitkän matkan päähän niin hiljaisena yönä. Ja
-senvuoksi olin ehdottoman varma, sir, ettei neiti Tress ollut
-laukaissut revolveriaan ollessaan ulkosalla. En hetkeäkään ollut
-kaukana rakennuksesta enkä mitenkään olisi voinut olla kuulematta
-laukausta -- niin, minkäänlaista laukausta joka olisi ammuttu
-korkeintaan puolentoista kilometrin matkalla."
-
-"On hyvä, että olette ajatellut sitä", kehui Hextall. Palvelijan
-poistuttua sitä ennen vielä kerran luvattuaan pitää asian tarkoin
-salassa tohtori kääntyi Darrellin puoleen ja hymyili rohkaisevasti. "Se
-on paras uutinen, mitä olemme saaneet, Tress", sanoi hän. "Minun on
-kerrottava se Smithille heti. Ettekö oivalla, mitä se merkitsee -- se,
-ettei Walters kuullut laukausta?"
-
-"En ihan tarkoin", tunnusti Darrell.
-
-"Sen merkitys on jo välähtänyt mieleen useammallekin meistä", selitti
-Hextall. "Se merkitsee, että hyvin uskottavasti Kesteveniä ei ammuttu
-siellä, mistä hänet löydettiin, vaan jossakin lähiseudun talossa ja
-että hänen ruumiinsa kannettiin kuusikon aukeamalle myöhempään samana
-aamuna. Minun on todella puhuttava siitä Smithille, niin pian kun ehdin
-Lontooseen tänään iltapäivällä."
-
-"Aiotteko lähteä luotamme?" huudahti Darrell pahoitellen.
-
-"Minun täytyy -- järjestin itselleni vapaata aikaa vain kaksi
-päivää. Mutta minulla on ehdotus teille. Mielelläni pitäisin
-sisarenne hoidossani vielä jonkun aikaa -- enkä sitäpaitsi usko,
-että hänen on oikein hyvä oleskella täällä juuri nyt -- ja arvelen,
-että menettelisitte viisaasti siirtyessänne joksikin aikaa asumaan
-kaupunkiin. Huoneistonne on kyllin tilava teitä itseänne, sisartanne ja
-veljeänne varten, eikö olekin?"
-
-"Sepä on totisesti hyvä ehdotus, ja me noudatamme sitä!" vastasi
-Darrell. "Tietenkin on huoneistossa riittävästi tilaa meille kaikille
-kolmelle, ja me lähdemme heti -- toissaöisen tapauksen jälkeen tuntuu
-tämä paikka minusta hieman vastenmieliseltä. Mutta todella -- emme ole
-kuulleet mitään neiti Brockista."
-
-"Kotiopettajattaresta? Niin -- siinä uusi arvoituksellinen pulma",
-lisäsi Hextall. "Mitä tiedätte hänestä?"
-
-"En mitään! Paquita ja minä arvelimme, että nuoren veljemme pitäisi
-saada opettajatar, ymmärrättehän; satuimme mainitsemaan siitä
-Kestevenille, ja heti hän vakuutti tuntevansa sopivan henkilön ja toi
-neiti Brockin meille. Tuota noin -- luuletteko hänen tietävän jotakin
-tästä jutusta?"
-
-"Se on tärkeä kysymys", sanoi Hextall. "Samoin kuin kaikkiin muihin
-ei siihenkään saada vastausta tällä hetkellä. Koko tässä jutussa on
-paljon pulmallisia ongelmia, Tress, ja pelkäänpä, että olemme vasta sen
-liepeillä. Mitähän Smith ja hänen sihteerinsä ovat saaneet aikaan?"
-
-Samana iltapäivänä heti Lontooseen saavuttuaan hän ajoi suoraan Smithin
-asunnolle ja tapasi Smithin ja Stylerin syventyneinä tutkimaan karttoja
-ja papereita. Ennenkuin Hextall kyseli heidän kuulumisiaan hän kertoi
-heille, mitä yöllä oli tapahtunut ja mitä hän oli kuullut Waltersilta.
-Molemmat kuuntelivat hyvin tarkkaavasti.
-
-"Palvelijan lausunnosta saattaa koitua hyvin tärkeä todistus",
-huomautti Smith. "Toivottavasti hän on sellainen mies, johon voi
-luottaa. Oletko varma siitä? No niin, se on hyvä. Kesteveniä ei
-tietystikään ammuttu siellä, mistä hänet löydettiin! Hänet kannettiin
-sinne -- se on varma. Me edistymme, Hextall -- Styler ja minä emme
-ole olleet jouten viimeisten neljänkolmatta tunnin aikana, sen voin
-vakuuttaa."
-
-"Olen pelkkänä korvana", virkkoi Hextall, silmäillen Smithin paperien
-peitossa olevaa pöytää.
-
-"No niin -- saat kuulla. Ensiksikin muistanet minun maininneen, että
-Styler lähti tänne nimenomaan etsiäkseen Tressin asunnosta Kestevenin
-vanhan puvun, jonka salataskusta hän oli aikaisemmin löytänyt
-vihkimätodistuksen. Kerroin sinulle myöskin Fowlerin luovuttaneen
-hänelle huoneiston avaimen."
-
-"Muistan sen", vahvisti Hextall.
-
-"Kertokaa tohtori Hextallille, mitä löysitte käydessänne huoneistossa
-eilenillalla, Styler!" komensi Smith, kääntyen sihteerinsä puoleen ja
-virnistäen veitikkamaisesti.
-
-"Huomasin jonkun käyneen siellä ennen minua, tohtori Hextall",
-ilmoitti Styler empimättä ja vilkkaasti. "Niin, sir -- ja samassa
-tarkoituksessa. Ja ken hän lieneekään ollut, hän oli mennyt suoraa
-päätä noutamaan, mitä hän --"
-
-"Nainen -- nainen!" jupisi Smith. "Epäilemättä nainen."
-
-"No niin, mitä hän halusi saada", jatkoi Styler. "En kuitenkaan ole
-yhtä varma kuin te siitä, että hän oli nainen. Mutta siinä huoneessa,
-jossa Kesteven oli asunut, oli takki vuoteelle viskattuna, ja joku oli
-ratkonut salataskun auki, ja tietystikin oli vihkimätodistus poissa!"
-
-"Mutta onhan teillä siitä jäljennös?" huomautti Hextall.
-
-"Olisimme paljoa mieluummin halunneet alkuperäisen", vastasi Smith
-kuivasti. "Mutta -- se on luiskahtanut käsistämme. Tiedämme sentään,
-missä vihkiminen suoritettiin."
-
-"Millä perusteilla väität, että sen ottaja oli nainen?" tiedusti
-Hextall.
-
-"Se oli nainen", vakuutti Smith. "Ja se nainen oli kotiopettajatar
--- neiti Brock. Siitä panen vetoa vaikka miljoonan yhtä vastaan!
-Styleristä ei se seikka tunnu niin varmalta kuin minusta -- mutta
-saadaanpahan nähdä. Mutta tällä välin, Hextall, olemme ratkaisseet tuon
-omituisen kartan arvoituksen. Nimittäin Styler ratkaisi sen. Sanoinhan
-sinulle, että Styler on tavattoman älykäs -- hänestä sukeutuu vielä
-joskus nykyaikainen Vidocq. Selittäkää se tohtori Hextallille, Styler!"
-
-Styler, joka oli tavallisuuden mukaan tahrinut itsensä musteeseen,
-hypisteli hänen ja Smithin välillä olevia paperikasoja.
-
-"Olette kenties liian varma asiasta, sir", alkoi hän vaatimattomasti.
-"Teidän olisi pitänyt sanoa, että luulen ratkaisseeni sen. En
-kuitenkaan usko pahasti erehtyneeni. Jos suvaitsette silmäillä
-herra Smithin piirtämää luonnosta, tohtori Hextall, huomaatte, että
-se on muodoltaan jotensakin lampaankäpälän näköinen -- oikeastaan
-hyvin epäsäännöllinen kolmio, kuten saattaisi sanoa. Ja näette,
-että piirroksen erinäisissä osissa on numeroita, jotka viittaavat
-alareunassa oleviin kirjaimiin. Vaivattuani tuolla vehkeellä aivojani
-koko viime yön ja osan tätä aamua pälkähti äkkiä päähäni, että se on
-jotakin rannikon osaa esittävä kartta. Ja silloin minun oli selvästikin
-otettava kartta ja tarkastettava rannikkoamme. Ja avattuani kartan
-selvisi koko asia. Katsokaahan tänne! Tämä karkeatekoinen luonnos
-kuvaa Portlandia ja kappaletta manteresta. Kirjain W merkitsee
-Weymouthia. Kirjaimet P V merkitsevät Portlandin vankila. Kirjaimet
-T:n K on ilmeisesti tarkoitettu osoittamaan maantien ohessa olevaa
-ravintolaa, joka on merkitty tälle uudelle sotilaskartalle ja jonka
-nimi on _Tanskan Kuningas_. Kirjain L tarkoittaa varmaankin tuota
-lahdelmaa, joka on rannikolla parin kolmen kilometrin päässä _Tanskan
-kuninkaasta_. Mitä arvelette, tohtori Hextall?"
-
-"Sukkela selitys, Styler!" kehui Hextall.
-
-"No niin, se kaikki on luonnollisestikin vain kirjainyhtymien varassa",
-jatkoi Styler. "Mutta ei saata olla huomaamatta, että Portlandissa ne
-ovat ja ettei niitä ole koko rannikolla samanlaisina yhtyminä -- ei
-missään esiinny samalla kertaa kirjaimia W, P V, T:n K ja L yhdessä.
-Niin, ja sitten muut merkinnät. Näettehän, mitä tuossa rivissä on:
-'Minä iltana tahansa 12:sta--18:teen; 8 l/2--9 l/2.' Otaksun sen
-merkitsevän, että joku --"
-
-"Nimittäin Tickell -- jos se on hänen oikea nimensä", mutisi Smith.
-
-"Joku -- otaksuttavasti Tickell -- saattoi kohdata jonkun toisen joko
-_Tanskan Kuninkaan_ ravintolassa tai tuolla poukamassa minä iltana
-hyvänsä tämän kuun 12:nnen ja 18:nnen päivän välisenä aikana kello
-puoli yhdeksän ja puolikymmenen välillä. Kirjaimet T ja V sekä niistä
-seuraavat sanat taas ovat varsin selvät. T merkitsee _tunnussanaa_, ja
-se on _yritys_, V merkitsee _vastausta_, ja se on _suoritus_. Niin minä
-ainakin ne selitän."
-
-Smith katsoi Hextalliin huulillaan ovela hymy ja ylpeillen sihteerinsä
-taidosta.
-
-"Älykäs nuori mies, eikö olekin?" kehui hän hihittäen. "Saat nähdä,
-että se osoittautuu täsmälleen paikkansapitäväksi -- varmasti!"
-
-"Mihin luulette sen tähtäävän?" kysyi Hextall.
-
-Smith ja Styler vilkaisivat toisiinsa. Molemmat hymyilivät.
-
-"Niin!" äänsi Smith. "Voimmehan ilmaista sen sinulle, koska olet
-yhdessä juonessa kanssamme. Koska Portland epäilemättä on oikea
-paikka, niin luulemme tämän kallisarvoisen töherryksen viittaavan
-johonkin suunnitelmaan, joka koskee jotakuta mainitussa laitoksessa
-vankeusrangaistustaan suorittavaa herrasmiestä; Ja koska vielä on
-muutamia päiviä kahdeksanteentoista, aiomme Styler ja minä lähteä
-Weymouthiin ensimmäisessä pikajunassa huomenaamulla -- tutkiaksemme
-asiaa itse paikalla."
-
-
-
-
-XVII
-
-NEITI BROCK
-
-
-Hextallia hymyilytti Smithin ajokoiraa muistuttava into, ja hän nousi
-poistuakseen, mutta lakimies pidätti häntä.
-
-"Odotahan vähän!" kehoitti hän. "Siinä ei ole kaikki. Koska olemme
-kertoneet sinulle näin paljon, Hextall, niin saatamme kertoa
-enemmänkin. Luultavasti muistanet, että eilen keskustellessamme Lynne
-Courtin puutarhassa mainitsin Stylerin lyhyen sielläolonsa aikana
-tehneet mielenkiintoisen havainnon ja palanneen Lontooseen tutkimaan
-eräitä sen yhteydessä olevia seikkoja."
-
-"Kyllä sen muistan", myönsi Hextall.
-
-"Ja myöskin lupasin kertoa sinulle siitä havainnosta myöhemmin", jatkoi
-Smith. "No niin; teen sen nyt, jotta tietäisit kaikki tämän asian
-yhteydessä olevat seikat. Mahdollisesti muistat senkin, että heti
-Lynneen saavuttuamme puhelimme poliisikomisariuksen ja Fowlerin kanssa
-majatalossa, minkä jälkeen sinä ja minä lähdimme yhdessä kartanoon,
-jättäen Stylerin huolehtimaan -- muista asioista. Niinpä niin; niitä
-asioita hoitaessaan Styler osui pienelle, hauskalle huvilalle, joka
-sijaitsee Lynne Courtin läheisyydessä metsikössä, eräällä aukeamalla
-noin kolmen neljänneskilometrin päässä siitä paikasta, mistä Kestevenin
-ruumis löydettiin. Hän oli kuullut siitä huvilasta majatalon isännältä,
-joka oli kertonut hänelle, että sen oli äskettäin kalustettuna
-vuokrannut muuan vanhahko herrasmies nimeltään Samuel Pegge.
-Jouduttuaan sattumalta tämän maaseutulaisen turvapaikan läheisyyteen
-Styler tirkisti varovasti sen pensasaidan lävitse ja näki itse Peggen,
-joka oli maalaispuuhassa, istuttamassa kaalintaimia. Kuvittelehan sitä,
-Hextall! Juuri saman päivän aamuna, vain muutamia tunteja aikaisemmin
-oli tehty erittäin salaperäinen murha kolmen neljänneskilometrin
-päässä hänestä, ja kuitenkin herra Pegge rauhallisesti istutti kaaleja
-maanviljelysvehkeellä, jota luullakseni nimitetään 'istutuspuikoksi'.
-Totisesti, kuvittelehan sitä!"
-
-"Mieluummin kuulisin, mitä sinulla on kerrottavaa, Smith", tokaisi
-Hextall. "Jääköön kuvitteleminen silleen!"
-
-"Meidän ammatistamme ei olisi paljoakaan hyötyä, jollemme silloin
-tällöin harjoittaisi mielikuvitustamme", huomautti Smith juhlallisesti.
-"Minusta on herra Samuel Peggen senaamuisella maalaispuuhailulla
-harvinaisen tärkeä merkitys, ja kenties se -- mutta sinä et oivalla
-tarkoitustani, Hextall, ja siksipä tyydyn esittämään koristamattoman
-tosiasian. Herra Pegge oli riisunut takkinsa, koska ilma oli lämmin
--- ja hänen takkinsa oli Stylerin ulottuvissa. Kun herra Pegge meni
-huvilaansa syömään päivällistä tai puolista, tarkasti Styler, joka on
-taitava ja neuvokas tarkkailija, takin povitaskussa olevan lompakon
-sisällön. Ja silloin hän teki hämmästyttävän havainnon, että hänen
-näkyvissään -- hänen silmiensä edessä, sillä hän näki herra Peggen
-avoimesta ikkunasta, oli eräs kuuluisimpia nykyajan -- rikollisia!"
-
-"Kuka?" tiedusti Hextall.
-
-"Septimus Philcox", vastasi Smith, nyökäten vakavasti. "Septimus
-Philcox! Mitä! Eikö se nimi johda mitään mieleesi? Niinpä niin!
-Mutta minultahan unohtui, että se oli liike-elämän juttu ja etteivät
-sellaiset asiat kiinnitä mieltäsi. Septimus Philcox, rakas Hextall,
-oli kuuluisan Imperial Splendour-joukkueen johtaja ja tärkein mies.
-Silmäilehän alun toistakymmentä vuotta vanhoja sanomalehtiä, niin voit
-perehtyä Imperial Splendour-juttuun -- perin hyvin! Imperial Splendour
-Development and Enterprise Society oli suurimpia huijauksia, mitä
-koskaan on syötetty herkkäuskoiselle yleisölle. Philcox oli sen pää,
-sen edustaja, sen henki ja sielu -- ja lopuksi Philcox sai neljätoista
-vuotta -- kahdesta tuomiosta, kummastakin seitsemän, molemmat määrät
-erikseen suoritettaviksi -- ja hänen tärkeimmät apurinsa saivat
-lyhempiä vankeusrangaistuksia. Ja oltuaan mallikelpoinen vanki -- kuten
-sentapaiset miekkoset aina ovat, minkä tiedät -- Philcox pääsi muutamia
-kuukausia sitten ehdonalaiseen vapauteen ja katosi heti senjälkeen
-taaskin julkisuudesta, hautautuen sievään huvilaan istuttaakseen siellä
-kaaleja Samuel Peggen nimisenä. Oletko jaksanut seurata?"
-
-"Mistä", tiedusti Hextall, "mistä Styler tiesi, että herra Samuel Pegge
-oli Septimus Philcox?"
-
-"Se kysymys on paikallaan", virkkoi Smith. "Mutta siihen on helppo
-vastata. Otaksuttavasti tiedät, että kaikki rikoksellisluontoiset
-henkilöt ovat tavattoman turhamaisia ja lisäksi tuskaisen mielellään
-kuulevat ja näkevät kaikkea mahdollista itsestään. Niinpä Styler
-löysikin siitä lompakosta koko joukon sanomalehtileikkeleitä
--- Philcoxia vastaan käydyn oikeusjutun selostuksia ja niin
-edelleen. Mutta hän löysi paljoa tärkeämmän asiakirjan -- Philcoxin
-vapautuspassin. Sen nähtyään Styler tiesi, kenen, läheisyydessä hän
-oli. Ja Stylerin kuvauksen mukaan Imperial Splendour Societyn entinen
-suuri johtaja on hyvin pirteä ja sydämellinen vanha herra, joka nauttii
-huonosti vietetyn elämänsä illasta. Mitäs nyt arvelet?"
-
-"Otaksuttavasti poliisit tietävät, että Samuel Pegge on Septimus
-Philcox", huomautti Hextall.
-
-"Lontoon etsivässä osastossa, Scotland Yardissa, se luonnollisesti
-tiedetään", vastasi Smith. "Meillä on siellä ystävä tai pari --
-Styler oli eilen puheissa heidän kanssaan. Niin, kyllä he tietävät!
-Philcoxilla on näet pari kunnianarvoista poikaa, ja he ovat myöntäneet
-vanhukselle siksi hyvät tulot, että hän pystyy elämään yhtä
-kunnianarvoisesti. Ja saat olla varma, ettei Lynne Courtin läheisyyden
-asukkaista ainoakaan epäile herra Samuel Peggeä samaksi Septimus
-Philcoxiksi, jonka rikollinen toiminta herätti niin paljon yleistä
-huomiota kaksitoista vuotta takaperin!"
-
-"Entä sitten?" kysäisi Hextall.
-
-"Entä sitten -- mitä?" kummasteli Smith.
-
-"Luuletko Philcoxin eli Peggen millään tavoin sekaantuneen äskeisiin
-tapahtumiin!" tiedusti Hextall. "Luuletko Peggen lainkaan sotkeutuneen
-Kestevenin tai Tickellin hommiin?"
-
-"En vielä tiedä, mitä luulemme", vastasi Smith, katsoen Styleriin,
-joka oli innokkaana kuunnellut oman työskentelynsä selostusta. "Mutta
-sen tiedämme, että Philcox vasta muutamia kuukausia sitten päästettiin
-Portlandista ehdolliseen vapauteen ja että Tickellin taskusta on
-löydetty kartta tahi luonnos tai miksi sitä nimitettäneenkin,
-joka mielestämme jotakuinkin varmasti kuvaa Portlandin seutua. Ja
-luullakseni Styler ja minä tiedämme enemmän, ennenkuin monta päivää on
-kulunut."
-
-"Ja lähdettekö sinne heti?" kysyi Hextall.
-
-"Lähdemme Weymouthiin huomenaamulla -- ensimmäisessä Paddingtonin
-asemalta lähtevässä pikajunassa", myönsi Smith. "Luonnollisesti
-menettelemme tuiki varovasti. Varovaisuustoimenpiteemme alkavat
-nyt -- tunnussanamme, rakas Hextall, on perinpohjaisuus. Minä
-esiinnyn matkailevana herrasmiehenä tavallisessa matkailijain
-räikeänvärisessä tweedkankaisessa asussa -- saatan lisätä siihen pienen
-amatööritaiteilijanpiirteen ja ottaa kainalooni luonnoskirjan, sillä
-osaan käyttää kynää. Styler taas on moottoripyöräilijä ja ottaa koneen
-mukaansa. Emme tunne toisiamme Paddingtonissa, ja vaikka majoitummekin
-samaan hotelliin, olemme ventovieraita toisillemme, kunnes joudumme
-toistemme seuraan sattumalta -- ihan sattumalta -- tupakkasalissa.
-Samoin poikkeamme ihan sattumalta ymmärräthän, ihan kuin vahingossa,
-molemmat huomenillalla maantien ohessa olevaan _Tanskan Kuninkaan_
-majataloon kello puoliyhdeksän ja puolikymmenen välillä -- vain
-nähdäksemme, mitä siellä ilmaantuu Ja olemme siellä -- ainakin toinen
-meistä on siellä -- joka ilta, kunnes kahdeksastoista päivä on tullut
-ja mennyt."
-
-"Salli minun ehdottaa parannusta suunnitelmaanne", virkkoi Hextall.
-"Eikö olisi paljon parempi jommankumman teistä sijoittua --
-matkailijana -- _Tanskan Kuninkaaseen_?"
-
-Styler murahti hyväksyvästi, ja hetkisen mietittyään Smith nyökkäsi
-mukautuvasti.
-
-"Hyvä!" myönsi hän. "Epäilemättä olisi, jos siellä vain on tilaa; ja
-jollei siellä ole, voivat he varmaankin saada vuokratuksi huoneen
-jostakin naapuritalosta. Styler, se joutuu minun osalleni -- olen
-taiteilija ja haluan piirtää luonnoksia rannikkomaisemista. Sitten
-voitte te pyörällänne piipahtaa siellä Weymouthista käsin. Hyvä
-ehdotus, Hextall -- kiitos siitä!"
-
-Hextall tiukkasi Smithin lupaamaan kertoa hänelle retken tuloksista
-ja lähti astelemaan länteen päin. Kello oli silloin kuusi, ja
-hänen astellessaan Strandilla käydäkseen lääkärinvälineiden
-myymälässä johtui hänen mieleensä äkkiä, ettei hän ollut sähköttänyt
-taloudenhoitajattarelleen paluustaan, joten kotosalla ei olisi
-valmistettu hänelle päivällistä. Hän eli nauttinut puolista aikaisin
-Lynne Courtissa, ja nyt hänen oli nälkä. Senvuoksi hän käytyään
-lääkärinvälineiden liikkeessä kääntyi Charing Crossin rautatieasemalle,
-aikoen syödä päivällistä sikäläisessä ravintolassa. Ensiksi hän meni
-ostamaan kirjamyymälästä lehden tai pari yksinäisen ateriansa ratoksi
-ja huomasi äkkiä neiti Brockin.
-
-Opettajatar oli ilmeisesti tullut kirjamyymälälle samanlaiselle
-asialle kuin hänkin. Hän oli parhaiksi ehtinyt valita kuvalukemiston,
-ja onneksi hänen huomionsa oli kiintynyt kirjakauppa-apulaisen
-hänelle antamiin vaihtorahoihin, joita hän laski. Oli myöskin onni,
-että asemalla oli siihen aikaan tungokseen asti kotiin palaavia
-liikemiehiä. Hextall vetäytyi ihmisten taakse piiloon ja piti silmällä
-hentoa, tyynipukuista hahmoa. Tämä kohtaus pani hänet hieman ymmälle.
-Varmastikin oli hänen velvollisuutensa seurata neiti Brockin liikkeitä,
-kun tämä kerran oli sattumalta tullut hänen näkyviinsä -- kenties olisi
-hänen pitänyt mennä hänen puheilleenkin. Synnynnäinen arkailu ja ujous
-estivät häntä siitä -- mitäpä oikeutta hänellä olisikaan ollut sekautua
-neiti Brockin puuhiin? Ja hänen empiessään neiti Brock pisti saamansa
-pienet rahat kukkaroonsa, otti lukemistonsa ja poistui junasillan yli,
-kadoten ravintolaan. Hänkin otaksuttavasti aikoi nauttia virvokkeita.
-
-Hextall viipyi hetkisen, liikkuen sinne tänne, mutta aina tähyillen
-ovea, josta kotiopettajatar oli mennyt. Vihdoin hän, yhäti
-saamattomasti epäröiden, meni ovelle, astui muutamia askelia sisälle
-saliin ja katsahti ympärilleen. Silloin hän näki neiti Brockin
-uudelleen. Hän istui pienen pöydän ääressä kaukaisessa sopessa; hänen
-kädessään oli ruokalista, ja tarjoilija odotti vierellä. Ilmeisesti
-neiti Brock aikoi syödä päivällistä.
-
-Hextall peräytyi nopeasti, saaden äkkiä oivallisen mielijohteen. Hän
-riensi likimpään puhelinkoppiin, selaili hätäisesti luettelon lehtiä
-ja soitti Smithin asuntoon Templeen. Hetkisen kuluttua vastasi Styler
-hänelle. Smith, ilmoitti Styler, oli juuri lähtenyt ulos, mutta hän,
-Styler, oli kyllä kotosalla.
-
-"Laittautukaa sitten heti autoon ja tulkaa tapaamaan minua Charing
-Crossin päälinjan lippumyymälässä niin nopeasti kuin suinkin ehditte!"
-komensi Hextall. "Älkää vitkastelko sekuntiakaan, älkää edes
-vastataksenne -- hyvin tärkeä asia!"
-
-Hän uskoi niin varmasti Stylerin tottelevan heti, että soitti puhelimen
-kiinni ja kiiruhti kopista etsimään sopivaa tähystyspaikkaa, josta
-saattoi pitää silmällä ravintolan ovea. Vähän väliä hän pistäytyi
-lippumyymälässä, ja kymmenen minuutin kuluttua tuli Styler juoksujalkaa
-hänen luokseen.
-
-"Kelpo mies!" huudahti Hextall. Hän veti sihteerin asemasillalle ja
-osoitti ovea, jonka takana neiti Brock epäilemättä aterioi kaikessa
-rauhassa. "Styler", sanoi hän, "neiti Brock -- kotiopettajatar --
-tiedättehän -- on tuolla!"
-
-Stylerin terävät piirteet muuttuivat entistäkin ajokoiramaisemmiksi, ja
-hänen silmänsä välähtivät.
-
-"Yksinkö?" tiedusti hän.
-
-"Yksin. Mutta tunnetteko hänet -- näittekö hänet Lynne Courtissa?
-Ettekö? Menkää sitten vähän matkaa sisälle tuosta ovesta! Sitten hänet
-näette. Hän istuu pöydässä tuonpuolisessa päässä, oikeanpuolisessa
-nurkassa -- hoikka, vaaleatukkainen, nuori nainen, yllään
-yksinkertainen, tumma takki ja samanlainen hame ette voi hänestä
-erehtyä. Hänen -- hänen hattunsa on muistaakseni hieman kallellaan."
-
-Styler pujahti tiehensä ja palasi kahden minuutin kuluttua.
-
-"Selvä on", virkkoi hän. "Näin hänet."
-
-"Entä nyt!" kysyi Hextall. "Häntä kai pitäisi -- vai mitä?"
-
-"Minä seuraan häntä", vastasi Styler. "Hän ei tunne minua. Te kadotkaa,
-tohtori! Jättäkää koko asia minun hoitooni! Minulla ei ole muuta
-tekemistä kuin huomisen matkan valmistaminen ja sitä varten voin
-istua valveilla vaikka koko yön. Kuulkaahan -- käväisen asunnossanne
-myöhemmällä kertomassa, missä hän on liikkunut."
-
-Hextall poistui ja söi päivällistä toisaalla. Sitten hän ajoi kotiinsa
-ja vietti iltansa, kuunnellen hänen poissaolonsa aikana hänen
-potilaitaan hoitaneen lääkärin selostusta. Ja illemmalla saapui Styler
-hänen luoksensa yhtä järkkymättömänä ja varmana kuin ainakin.
-
-"Seurasin häntä", ilmoitti Styler jäätyään kahden kesken Hextallin
-kanssa. "Hän kuluttikin aika tavalla aikaa ateriaansa! Mutta vihdoin
-hän tuli ulos, otti auton ja ajoi erääseen taloon Kensingtoniin. Ja
-muutamia minuutteja sen jälkeen, kun hän oli mennyt sisälle, saapui
-toinen auto, ja siitä laskeutui -- rouva Renton! Siinä siis uusi pieni
-rengas ketjuumme, tohtori, ja sitä on tutkittava, sitten kun herra
-Smith ja minä palaamme retkeltämme."
-
-
-
-
-XVIII
-
-MERIKAPTEENI
-
-
-Auringon alkaessa seuraavana päivänä painua mailleen seisoi lyhyt,
-tanakahko herrasmies, jolla oli kultasankaiset silmälasit nenällään,
-päässään hirvenmetsästäjän hattu, yllään hyvin räikeäjuovainen
-tweedpuku, jalassa heleän väriset sukat ja silmäänpistävät,
-paksuanturaiset kengät, toisessa kädessään luonnoskirja, ja toisessa
-haalistunut, vihreä sateenvarjo, kunnaan reunalla, joka kohosi
-Portland-niemen läntisten kallioiden välissä hiljaisena ja autiona
-lepäävän vähäisen poukaman rannalla. Hänen jalkojensa juurella levisi
-harmaa ulappa, joka leveänä, pieniä aluksia keinuttavana lahdelmana
-ulottuu Portlandista Exen suulle; hänen oikealla puolellaan yhä
-epäselvimpänä, päivänvalon häipyessä hämyksi ja hämärän sitten
-muuttuessa yön ensimmäisiksi varjoiksi, kohosivat Dorsetin töyryt
-ja niemekkeet kallioiden ja vierinkivien peittämältä laajalta
-tasangolta, jota kansa nimittää Chesil-rantamaksi. Ja hänen takanaan
-oli asumuksineen ja vallituksineen niemi, jossa, kuten koko maailma
-tietää, sijaitsee yksi Englannin suurimpia vankilaitoksia ja myöskin,
-mitä eivät yhtä hyvin tiedä muut kuin matkailijat, varsin uuttera ja
-tiheästi asuttu pikku kauppaloiden ja kylien muodostama yhdyskunta.
-Smith tunsi tämän seudun jo ennestään. Loma-aikojaan viettäessään hän
-oli useimmin kuin kerran samonnut ikävystyttävän pitkän ja uuvuttavan
-taipaleen mannermaalta muinaiselle Isle of Vindilisille, joka, saatuaan
-itse myöhemmin uuden Portland-nimensä, on antanut arvonimen herttualle
-ja tarjoaa asunnon lukuisille epatoille, kunnes heidän moninaiset
-rikkomuksensa on sovitettu. Hän tunsi sen historian tarkoin aina
-niiltä ajoilta saakka, jolloin siellä asuivat entisaikojen balearit,
-kivenlinkoajat. Hän oli käynyt sen kaikissa kuuluisissa paikoissa:
-Fortune's Wellissä, Deadman's Bayssa, Bow-and-Arrow Castlessa
-ja Pennsylvaniassa. Ja hän oli usein pysähtynyt lukemaan näille
-karuille, jylhille lakeuksille sinne tänne pystytetyissä, lukuisissa
-ilmoitustauluissa kaikille niille ihmisille uhattuja rangaistuksia,
-jotka millään tavoin auttavat tai edistävät kummuilla oleviin isoihin,
-kolkkoihin rakennuksiin teljettyjen vankien karkausyrityksiä. Yksi
-tällainen ilmoitustaulu oli ihan hänen seisomapaikkansa takana, ja hän
-kääntyi lukemaan sen varoittavan sisällön, ennenkuin aurinko vaipui
-kaukaisen Devonshiren etäisten kunnaiden taakse.
-
-Se oli ankara ja perin selväsanainen, tämä ilmoitus. Se oli osoitettu
-olennoille, jotka tunnetaan "vapaina henkilöinä" -- mikä tuntui
-viittaavan siihen, että viranomaisten mielestä maailmassa on vain
-kahteen luokkaan kuuluvia yksilöitä: ne, jotka olivat varmasti
-teljettyinä Portlandin vankilaan, ja ne, jotka eivät olleet.
-Tällaisille vapaille ihmisille tiedotettiin mutkattomasti, että
-vankien karkaamisen avustamisyrityksiä pidettäisiin roistontöinä ja
-ettei rikollinen saisi nauttia minkäänlaisia takuuvapautuksen etuja --
-toisin sanoen, että jos laki saisi hänet kynsiinsä, pitäisi se hänet
-lujasti otteessaan, kunnes hänet olisi tutkittu ja tuomittu. Samalla
-oli näille vapaille henkilöille kuitenkin lausuttu arvokkaita ja
-rauhoittavia lupauksia. Jos vapaa henkilö sattuisi pelkästään suopean
-onnenpotkaisun tai sulan sattuman avulla löytämään vaatteita, kirjeitä
-tai rahaa, jotka ilmeisesti tai todennäköisesti tahi luultavasti oli
-jätetty edistämään vankien karkaamista, ja veisi sellaiset rahat tai
-kirjeet tai vaatteet asianomaisille virkamiehille, palkitsisivat nämä
-häntä, jolleivät he epäilisi ja todistaisi hänen toimineen yhdessä
-juonessa jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka aikoi rohkaista
-tällaisia karkausyrityksiä. Senvuoksi oli Smithistä aina tuntunut,
-että Portlandia tutkittaessa oli oltava varovainen, sillä muutoin
-saatettaisiin epäillä tutkijan innokkaasti pyrkivän vapauttamaan
-jonkun tuomitun murtovarkaan, petollisen liikemiehen tai jonkun muun
-lurjuksen, joka oli lähetetty louhimaan kiviä viideksi, seitsemäksi tai
-viideksitoista vuodeksi.
-
-"Otaksuttavasti Styler ja minä olemme tietämättämme sekaantuneet
-johonkin sellaiseen hommaan!" mietti Smith kääntyessään astelemaan
-sisämaahan. "Jollei koko tämä puuha ole juuri sellaista, niin
-sanottakoon minua hottentotiksi!"
-
-Hän ja Styler olivat jo yhdessä päätelleet, mitä salaperäinen
-karttaluonnos oikeastaan merkitsi. Se oli epäilemättä jonkun salajuonen
-yhteydessä, jonka päätarkoituksena oli jonkun noiden uhkaavien muurien
-sisällä viruvan vangin vapauttaminen auttamalla hänet karkuun.
-Heidän teoriansa mukaan se vanki oli Kestevenin tai Tickellin
-ystävä, otaksuttavasti rikostoveri, ja Kesteven oli luovuttanut
-Tickellille rahaa asian edistämistä varten. Tickellin taskussa olleet
-rahat oli todennäköisesti aiottu vartijoiden tai viranomaisten tai
-joidenkuiden muiden henkilöiden lahjomiseksi. Jos Stylerin selittämä
-luonnos merkitsi mitään, niin sen merkitys oli, että Tickellin
-oli välittäjänä kohdattava joku henkilö tai joitakuita henkilöitä
-jonakin iltana kahdennentoista ja kahdeksannentoista päivän välisenä
-aikana _Tanskan Kuninkaassa_ sopimuksen tekoa varten. No niin, nyt
-oli viidestoista päivä -- toukokuun viidestoista -- joka oli näiden
-rajojen keskivälissä. Ja vaikka Tickell ei ollutkaan täällä, olivat
-Smith ja Styler, ja tuolla kummulla, ylängön juurella, oli _Tanskan
-Kuningas_. Kaikki oli valmista; kaikki oli hyvässä järjestyksessä,
-paitsi yhtä seikkaa, joka tuntui Smithistä äärettömän tärkeältä, kun
-hän johtui sitä ajattelemaan. Olivathan hänen ja Stylerin mietteet
-sittenkin ainoastaan pelkkää arvailua, eivätkä he lainkaan tunteneet
-yksityiskohtia.
-
-"Se on sulaan onneen luottamista", puheli Smith yksikseen. "Ja miten
-minun laitani lieneekin, Styler on niitä ihmisiä, joilla on yletön onni
--- jätän jutun suurimmaksi osaksi Stylerin varaan."
-
-Esiintyen loma-aikaansa viettävänä taiteilijana hän oli saanut
-vuokratuksi huoneen majatalosta ja lähti nyt astelemaan takaisin
-sinne syödäkseen illallista. Majatalo oli varsin kodikas paikka,
-vanhanaikainen, ja sijaitsi maantien varrella yhtä pitkän matkan päässä
-sisämaan kylästä, jossa asui kivenhakkaajia, ja rannikkokylästä, jonka
-asukkaat olivat kalastajia. Sen mukavuudet olivat alkeelliset, ja liike
-näytti vähäiseltä. Ja kun Smith syötyään kananmunista ja silavasta
-valmistetun ruokalajin, ainoan, mitä talossa sinä iltana pystyttiin
-hänelle tarjoamaan, meni matalaan tarjoiluhuoneeseen polttamaan
-piipullisen tupakkaa ja odottamaan, mitä mahdollisesti sattuisi,
-ei siellä ollut ketään muita kuin emäntä, joka kiilloitti laseja
-tarjoilupöydän takana.
-
-Mutta pian astui sisälle mies. Hän oli pienikokoinen, puettu siistiin,
-siniseen, merimieskuosiseen sarssipukuun, keski-ikäinen, kultaiset
-renkaat korvissa, ja silmänurkkien ympärillä runsaasti ryppyjä. Hänen
-harmahtava partansa oli leikattu suipoksi kuin torpeedo, ja puhuessaan
-hänen oli tapana nytkäytellä sitä ylöspäin; kaikki hänen liikkeensä
-olivat nopeat ja nykäysmäiset. Edetessään tarjoilupöydän luokse hän loi
-varjoisessa nurkassa istuvaan Smithiin terävän, tutkivan silmäyksen,
-siirtäen sitten katseensa taaskin heti toisaalle.
-
-"Iltaa, muori Bassett!" tervehti vastatullut rattoisasti. "Tavallinen
-ryyppy, tehkää hyvin, madam."
-
-Emäntä otti hyllyltä rommipullon ja kaasi siitä aimo annoksen pikariin,
-jonka hän sitten asetti pöydälle sokeriastian ja kuuman vesilasin
-viereen.
-
-"Iltaa, kapteeni Polbeck!" vastasi hän. "Ettehän olekaan vielä
-lähtenyt? Luulin teidän aikovan merelle tällä viikolla."
-
-Pieni mies sekoitti rommin ja veden niin huolellisesti, että se
-osoitti hänellä olevan monivuotisen kokemuksen, ja maistoi lasista
-arvostelevasti.
-
-"En lähde ennenkuin viikon lopulla, madam", selitti hän.
-"Kahdeskymmenes on lähtöpäivä -- vielä neljä päivää saan nauttia
-Englannin ja kodin suloudesta! Hilpeäksi terveydeksi teille, muori
-Bassett -- ja teille, sir, pyytäen anteeksi vapaata käytöstäni", lisäsi
-hän, kohottaen lasiaan Smithille, joka ehätti kumartamaan ja nostamaan
-omaansa. "Pitkää ikää meille kaikille!"
-
-"Samoin teille, kapteeni!" toivotti emäntä vastaan. "Taidatte lähteä
-samoille seuduille, samoille väylille, joita aina olette purjehtinut?"
-
-"Juuri niin, madam", myönsi kapteeni Polbeck. "Samoille väylille, joita
-olen kyntänyt kokorajan ja joka matkallani viimeisten viidenkolmatta
-vuoden aikana. Barbados--Tobago--Trinidad--Georgetown -- ne ovat minun
-määräpaikkojani, muori Bassett, kuten hyvin tiedätte, koska olen tuonut
-teille monta sievää tavarakääröä milloin mistäkin niistä", jatkoi hän,
-iskien silmää ja vilkaisten Smithiinkin. "Niiltä rannoilta löytää
-hauskoja esineitä, madam."
-
-Smithin mielenkiinto kapteeni Polbeckia kohtaan häipyi. Tämä ei
-selvästikään ollut se mies tai niitä miehiä, joita hän ja Styler
-halusivat tavata. Hän avasi matkaoppaan ja alkoi lukea sitä, jättäen
-merenkulkijan ja majatalon emännän keskustelemaan omalla tavallaan.
-Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt kääntää lehteäkään, avautui ulko-ovi
-ja sisälle astui autovaippaan puettu mies autolasit silmiensä verhona,
-paksun pölykerroksen peittämä moottoripyöräilijä. Vilkaistuaan häneen
-Smith syventyi jälleen kirjaansa.
-
-Styler riisui käsineensä, kopautti niistä pois tomun, meni
-tarjoilupöydän ääreen ja pyysi jotakin viatonta virvoketta. Hän vaihtoi
-tervehdyksiä emännän ja kapteeni Polbeckin kanssa, ja viiden minuutin
-kuluttua oli hänen ja merimiehen kesken ystävällinen keskustelu
-käynnissä. Silloin alkoi Smith herkistää korviaan, sillä Styler johti
-keskustelua monia syrjäpolkuja myöten ja käytti runsaasti kauniita
-sanoja. Tällä välin hän oli saanut kapteeni Polbeckin nurkkaukseen
-ja tarjonnut hänelle sikaarin, ja he pohtivat kapteeni Scottin
-etelänaparetkeä, joka juuri niihin aikoihin aloitettiin.
-
-"Niinpä niin, hyvä herra", virkkoi Styler vihdoin ikäänkuin
-satunnaisesti. "Se on vaikea yritys, se -- hyvin vaikea yritys!"
-
-Smith oli vähällä hytkähtää istuimellaan. Mitä tuo maltiton Styler
-tavoitteli? _Yritys?_ Sehän oli tunnussana! Smith ei mitenkään
-malttanut olla vaivihkaa katsahtamatta pieneen merenkulkijaan. Ja hän
-näki Polbeckin luovan Styleriin erikoisen merkitsevän katseen.
-
-"Yritys?" kertasi hän. "Niin -- kyllä. Mutta sen suoritus ei ole niin
-vaikea kuin luulette."
-
-_Suoritus!_ Tunnussanan vastaus! Tämä siis oli oikea mies -- tämä
-pienikokoinen kapteeni, joka teki matkoja Länsi-Intian satamiin,
-brittiläiseen Guianaan ja sen pääkaupunkiin Georgetowniin! Mitä sitten
-olivat kaikki hänen ja Stylerin ennakkolaskelmat --
-
-Vilkaistessaan kirjastaan hän näki Stylerin ja kapteeni Polbeckin
-poistuvan tarjoiluhuoneesta pimeään yöhön. Niin, se oli oikea mies,
-se oli varmaa! No hyvä, Styler oli teräväpäinen veitikka, ja saattoi
-luottaa, että hän tiesi tehtävänsä. Styler kyllä --
-
-Hänen parhaillaan miettiessään, mitä oli tekeillä, palasi Styler
-tarjoiluhuoneeseen, otti hyvin näkyvästi matkakartan, jonka hän oli
-jättänyt pöydälle, ja poistui sitten, iskien merkitsevästi silmää
-esimiehelleen. Ja pian nousi Smith seisomaan, ojensi käsivarsiaan,
-lausui emännälle jotakin illasta ja lähti ulos.
-
-Styler odotti häntä hämyisessä kivieteisessä. Hän vei Smithin
-maantielle ja osoitti vähän matkan päässä tiellä astelevaa hahmoa, joka
-kuvastui läntisen taivaan rusotusta vastaan.
-
-"Tuo on miekkosemme!" supatti Styler. "Hän uskoo täydelleen, että me
-olemme ne henkilöt, jotka hänen piti kohdata. Mutta minä en ymmärrä
-koko juttua -- puuhamme -- ymmärrättehän tarkoitukseni, sir -- ei
-koske lainkaan Portlandia. Ja meidän on oltava tietävinämme kaikki ja
-annettava hänen puhua -- sitten kyllä kaikki selviää. Jättäkää asia
-minun hoitooni, sir! Ilmoitin hänelle, että te olette se herrasmies,
-jonka on järjestettävä rahallinen puoli."
-
-Kapteeni Polbeck kääntyi ja tuli heitä vastaan, kun he lähtivät
-kävelemään yksinäistä maantietä. Hän pudisti Smithin kättä
-ylenpalttisen ystävällisesti.
-
-"Palvelukseksenne, sir!" kuiskasi hän. "Surma minut periköön, jollen
-edeltäpäin arvellut teitä siksi herrasmieheksi, joka minun piti
-kohdata, tai yhdeksi niistä. Vilkaisin teihin tullessani sisään ja
-näin teidänkin katsovan minuun. Mutta ehkä te odotitte tilaisuutta
-lausuaksenne tunnussanan?"
-
-"Olette oikeassa, kapteeni. Odotin sitä", vakuutti Smith.
-
-"Juuri niin, ja se onkin ihan paikallaan -- tällaisissa asioissa ei voi
-olla liian varovainen. Mutta tämä toinen herra pujautti tunnussanan
-puheeseensa taitavasti, sen hän teki", kehui kapteeni. "'Yritys', sanoi
-hän! -- kas niin! Ja 'suoritus', sanoin minä -- täsmälleen! Hyvä! Ja
-nyt voimme keskustella asiasta, hyvät herrat."
-
-"Esittäkäähän te suunnitelmanne, kapteeni!" kehoitti Styler. "Sitten
-saatamme puhella rahoista. Lienee kai turvallista puhua täällä?"
-
-"On varmasti, sir -- tähän aikaan illasta ei täällä ole ketään
-liikkeellä", vastasi Polbeck. "No niin, suunnitelmat siis ensin.
-Ne ovat yksinkertaiset ja selvät. Kaikki käy tähän tapaan: lähden
-Weymouthista kahdentenakymmenentenä päivänä -- ensin käyn Länsi-Intian
-satamissa ja sitten purjehdin Georgetowniin. Siellä viivyn pari
-viikkoa, ottaen alukseeni lastin demeraralaista sokeria. Niiden kahden
-viikon ajalla tuodaan mies maitse laivaani -- niiltä ranskalaisilta
-alueilta. Siihen tarvitaan neljä päivää. Siten ne, joiden on se
-suoritettava, saavat neljä päivää menomatkaansa varten, sitten kun olen
-saapunut Georgetowniin, päivän tai pari hommatakseen hänet vapaaksi,
-ja neljä päivää tuodakseen hänet perille. Sitten he saattavat hänet
-alukseeni, ja minä tuon hänet suoraapäätä kotiin Englantiin. Kaikki se
-luonnollisestikin sillä ehdolla, että vien heille rahat ja saan oman
-osuuteni. Teillä kai on rahaerä valmiina, hyvät herrat?"
-
-Stylerin onnistui nykäistä Smithiä, ja hän otti itse vastatakseen tähän
-kysymykseen.
-
-"Raha-asiat kyllä järjestyvät, kapteeni", vakuutti hän. "Mutta
-menetelläksemme liike-elämän tapaan, mikä olikaan sovittu summa
-täsmälleen? Meillä tietysti on siitä muistiinpano, mutta haluaisimme
-teidän muodollisesti toteavan sen oikeaksi."
-
-"Juuri niin -- juuri niin!" myönteli Polbeck. "Liikeasia kuin
-liikeasia. Summa on se, jonka sikäläiset otaksuttavasti ilmoittivat
-kirjeessä niille, joita te edustatte. Kolmetuhatta puntaa sikäläisille,
-viisisataa minulle. Puolet minun osuudestani on maksettava nyt,
-toiset puolet laskettuani hänet maihin Englannissa. Heidän rahansa,
-kolmetuhatta, on minun vietävä sinne. Ja erikoisesti saamani määräys,
-hyvät herrat, on -- kultaa!"
-
-
-
-
-XIX
-
-PYY PIVOSSA
-
-
-Taaskin Styler nykäisi esimiestään; uudelleen hän kävi puhetorveksi.
-
-"Kultaako?" kertasi hän. "No hyvä, kapteeni -- Englannin
-punnankolikoita tietysti?"
-
-"Englannin punnankolikoita, niin on käsketty, sir", vahvisti Polbeck.
-"Eivät mitkään siitä metallista tehdyt kappaleet ole niiden veroisia,
-hyvät herrat!"
-
-"No niin, mutta emme luonnollisesti kanna kolmeatuhatta kultapuntaa
-liivintaskuissamme", huomautti Styler. "Mutta meillä on sellaista,
-minkä pian voimme niiksi vaihtaa. Teidän, kapteeni, on huomenna tultava
-tapaamaan meitä Weymouthissa."
-
-"Se sopii, sir", lupautui Polbeck. "Milloin tahansa ja missä vain
-haluatte, hyvät herrat. Näin kotimaissa ollessani asun tosin tuolla
-taempana olevassa kylässä, mutta käyn Weymouthissa joka päivä. Huomenna
-siis, niinkö? Mihinkähän aikaan ja missä?"
-
-Siihen kysymykseen vastasi Smith.
-
-"Kahdentoista aikana -- postikonttorin edustalla. Sopiiko se teille,
-kapteeni?"
-
-"Mainiosti, sir", vakuutti Polbeck. "Pistäydyn joka aamu katsomassa,
-miten alukseni lastaaminen sujuu -- vien sekalaista tavaraa noihin
-Länsi-Intian satamiin. Entä niiden kultarahojen kuljetus, hyvät herrat?
-Kolmetuhatta puntaa painaa aika paljon. Jos voisitte panettaa ne lujiin
-pusseihin pankissa, niin minä voisin tuoda muassani pari vankkaa poikaa
-niitä kantamaan."
-
-"Tulkaa ensin kohtaamaan meitä! Sen asian saamme pian järjestetyksi",
-lupasi Smith. "Voisittehan viedä ne laivallenne vaikka ajurilla. Siis
-huomenna kello kaksitoista päivällä postitoimiston edustalla."
-
-Pian Polbeck toivotti hyvää yötä ja poistui maantietä pitkin
-ilmeisesti epäilemättä mitään ja perin tyytyväisenä. Sen sijaan
-että Smith ja Styler olisivat palanneet majataloon, he lähtivätkin
-kävelemään kallioille päin. Iltaruskon viimeinen hehku oli himmennyt
-lännen taivaalla, ja yö verhosi maan ja meren tummaan, paksuun
-vaippaansa. Harvat maisemat olisivat saattaneet näyttää autiommilta
-ja yksinäisemmiltä, mutta sittenkin kumpaakin miestä peloitti puhella
-peittelemättä.
-
-"Varovasti, Styler!" kuiskasi Smith. "On mahdoton aavistaa, keitä
-täällä on liikkeellä. Mutta puheltava meidän on. Kun nyt olen tavannut
-tuon miehen, toivoisin olevani Weymouthissa."
-
-"Se käy helposti", virkkoi Styler. "Ajatte sinne moottoripyörälläni.
-Voitte istua takanani, sir, ja minä ohjaan vakavasti. Kuten
-huomautitte, on mahdoton arvata, minkälaisia kuuntelijoita täällä
-saattaa hiipiä -- eikä tuo majatalokaan näytä kovin mukavalta, ja me
-olemme tehneet kaikki, mitä tarvitaan."
-
-Weymouthiin palaaminen tuntui järkevimmältä menettelyltä, ja Smith kävi
-majatalossa selittämässä emännälle lähtöään ja maksamassa laskunsa,
-otti vähäiset tavaransa ja poistui jälleen maantielle, jossa Styler
-järjesteli pyöräänsä. Tunnin kuluttua he olivat mukavan hotellin
-hiljaisessa makuuhuoneessa, välissään uniryyppyyn tarvittavat ainekset,
-ja kohdistivat kaksin miehin koko älynsä hetken pulman pohdintaan.
-
-"Styler", lausui Smith, "tämä juttu ei ole lainkaan sellainen,
-jollaiseksi kuvittelimme sen muodostuvan. Ei ole lainkaan kysymyksessä
-auttaa jotakin vankia karkaamaan Portlandista. Eittämättä on homma
-samanluontoinen, mutta sen menettelytapa, vivahdus ja merkitys ovat
-kokonaan toisenlaiset, ja saamme kiittää onnentähteämme siitä, että
-kapteeni Polbeck mukautui kaikkeen niin yksinkertaisesti ja helposti.
-No niin, miltä kaikki tämä teistä tuntuu?"
-
-"Nähtävästi aiotaan tuoda joku Englantilainen kotimaahan jostakin;
-jotkut henkilöt vaativat kolmetuhatta puntaa ollakseen siinä mukana;
-Polbeck vaatii viisisataa puntaa omalle osalleen", vastasi Styler. "Sen
-pitemmälle, sir, en ole päässyt -- en pääse."
-
-"Minä olen mennyt pitemmälle", sanoi Smith. "Ajattelen seuraavasti.
-Tämä miekkonen, Polbeck, on ilmeisesti jonkun kauppa-aluksen --
-luultavasti pienen kuunarin -- laivuri -- ja käy säännöllisillä
-matkoilla Länsi-Intiassa, Barbadosissa, Tobagossa. Trinidadissa ja niin
-edelleen, sekä Georgetownissa brittiläisessä Guianassa. Brittiläisessä
-Guianassa, huomatkaa, Styler! No, tiedättekö mitään Guianasta?"
-
-"En paljoakaan, sir, paitsi sen, että se on Etelä-Amerikassa",
-tunnusti Styler. "Mutta tiedän enemmän, ennenkuin kello on kymmenen
-huomenaamulla, jos tässä kaupungissa on lainakirjasto."
-
-"No niin, minä tiedän siksi paljon, että tulemme toimeen tänä
-iltana", virkkoi Smith. "Guiana on laajahko maa-alue Etelä-Amerikan
-koilliskulmassa. Se on jaettu -- mikäli vain Euroopan vallat otetaan
-huomioon -- Englannin, Hollannin ja Ranskan kesken, joten on olemassa
-brittiläinen, hollantilainen ja ranskalainen Guiana. Georgetown
-on brittiläisen Guianan pääkaupunki -- se on suurehko paikka,
-tärkeänlainen satama. Mutta meitä ei liikuta Georgetown, Styler, muuta
-kuin sikäli, että se on se satama, josta Polbeck aikoo ottaa laivaansa
-tämän -- jonkun. Meistä on tärkeä ranskalainen Guiana -- josta se joku
-on noudettava. Arvaatteko, minkä tähden ranskalainen Guiana on meistä
-tärkeä?"
-
-"Tällä hetkellä -- en", vastasi Styler. "Siispä ilmoitan sen teille.
-Meitä liikuttavat se ja sieltä noudettava salaperäinen joku, koska
-ranskalainen Guiana on juuri se siirtomaa, Styler, johon Kanaalin
-tuolla puolen asuvat naapurimme lähettävät rangaistusvankinsa --
-ainakin pitkiksi ajoiksi tuomitut. Se siis -- oivallatteko?"
-
-"Tämä joku on otaksuttavasti ranskalainen rikosvanki!" huudahti Styler.
-
-"Juuri niin, poikani! Ranskalainen rangaistusvanki -- ja luultavasti
-semmoinen, joka on tuomittu hyvin raskaasta rikoksesta. Muistan tämän
-asian kyllin hyvin kertoakseni, että Ranskan hallitus aikoinaan kokeili
-rangaistussiirtolain perustamista Guianan alueelle; tulokset eivät
-vastanneet odotuksia, mutta edelleenkin lähetetään rikosvankeja sinne,
-Cayenneen ja joihinkuihin sen läheisiin saariin -- kuuluisa kapteeni
-Dreyfushan oli sikäläisellä tunnetulla Pirunsaarella. Pitäen kaiken
-tämän mielessäni, Styler, kuvittelen asianlaidan seuraavaksi. Tämä joku
-on ranskalainen rikosvanki --"
-
-"Saattaa olla Ranskassa tuomittu englantilainen", huomautti Styler.
-
-"Erinomainen ajatus, Styler, -- niin hän saattaa olla ja lieneekin.
-Joka tapauksessa hän on ranskalaiseen Guianaan lähetetty rikosvanki,
-ja hänellä on täällä Englannissa vanhoja tuttavia, jotka kykenevät
-tekemään jotakin hänen vapauttamisekseen. Luullakseni Kesteven on
-niistä yksi ja Tickell mahdollisesti toinen. Otaksuttavasti siellä,
-todennäköisesti Georgetownissa on joku henkilö, joka voi auttaa tämän
-miehen karkuun; hän tai he ovat olleet kirjeenvaihdossa täkäläisten
-kanssa, ja Polbeck on pelkkä välittäjä. Ja mielessäni pyörii kolme
-tärkeää kysymystä. Ensiksi: missä määrin, jos lainkaan, Kestevenin
-murha on tämän salajuonen yhteydessä? Toiseksi: onko Samuel Pegge,
-toisella nimellä Septimus Philcox, jollakin tavoin sekaantunut siihen?
-Kolmanneksi: kuinka paljon enemmän kapteeni Polbeck tietää siitä kuin
-hän on teille ja minulle kertonut? Kaksi ensimmäistä kohtaa saamme
-jättää silleen tällä hetkellä; niistä saadaan ehdottomasti selko
-aikanaan. Kolmas meidän on koetettava jollakin tavoin selvittää heti."
-
-Styler mietti äänettömänä hetkisen.
-
-"Meidän on muistettava muuan seikka, sir", sanoi hän vihdoin. "Polbeck
-myönsi meille, ettei hän hyötyisi puuhasta muuta kuin viisisataa
-puntaa."
-
-"Juuri niin!" virkkoi Smith. "Ajatukseni juoksevat samaa latua. Ja
-huomenna toimimme sen pohjalla."
-
-Tämän päätöksen mukaisesti Smith oli sähkösanomatoimistossa, niin pian
-kuin se aukaistiin seuraavana aamuna, ja viisi minuuttia yli kahdeksan
-hän oli lähettänyt Darrell Tressille sanoman, jossa hän tiedusti,
-valtuuttaisiko tämä hänet, Smithin, kuluttamaan parisataa puntaa
-Kestevenin jutussa. Darrellin vastaus, joka tuotiin Smithille hänen
-ollessaan aamiaisella Stylerin kanssa, oli kuvaava. Smith sai kuluttaa
-pari tuhatta, jos halusi; hän, Darrell, oli kovin hyvillään kuullessaan
-hänen työskentelevän asiassa.
-
-"On mainiota, että ihmisen tukena on äveriäs nuori mies", huomautti
-Smith kuivakiskoisesti ojentaessaan Darrellin sähkösanoman
-sihteerilleen. "Nyt voimme puhutella merimiesystäväämme paremmin
-toivein. Mikäli saatoin eilisiltaisen näkemäni perusteella arvostella
-kapteeni Polbeckiä, luulisin häntä varmasti sellaiseksi mieheksi;
-josta pyy pivossa on parempi kuin kaksi oksalla. Joka tapauksessa
-tunnustelemme häntä."
-
-Käymällä eräässä sikäläisessä pankkiliikkeessä ja sähköttämällä omaan
-lontoolaiseen pankkiinsa Smith sai paljon ennen keskipäivää näppiinsä
-pari uudenuutukaista sadan punnan seteliä. Ja kahdentoista aikaan
-saapui kapteeni Polbeck virkkuna ja valmiina suorittamaan osansa
-kaupasta. Hän ei näyttänyt vähääkään kummastuvan, kun Smith ja Styler
-opastivat hänet hotellinsa tupakkasalongin rauhaiseen sopukkaan ja
-osoittivat hänelle vieraanvaraisuuttaan, tarjoten hänelle rommia ja
-sikaareja. Mutta hänen ällistyksensä oli syvällinen ja kestävä, kun
-Smith asianajajan selvään ja perinpohjaiseen tapaan esitti hänelle
-asian oikean laidan, ja hänen kasvonsa venyivät kovin pitkiksi, kun hän
-käsitti, että tilaisuus ansaita viisisataa puntaa verrattain helposta
-työstä oli luisumassa, niin, oli jo luisunut hänen käsistään. Hänen
-romminsa jäähtyi, hänen sikaarinsa sammui, ja hän silmäili näitä kahta
-ihan liian ovelaa herrasmiestä milteipä harmistuneen näköisenä.
-
-"Kova onni!" puhkesi hän äkkiä puhumaan epätoivoisesti. "Sillä
-viisisatasella aioin ostaa sen pienen talon, jossa asun! Niinpä
-niin! Koko ajan minusta tuntuikin, että siinä jutussa oli jotakin
-eittämättömän vaarallista. Se on lopussa, niinkö? Sitten minun lienee
-parasta sanoa teille jäähyväiset."
-
-"Älkäähän vielä, kapteeni!" esteli Smith. "Virittäkää uusi sikaari,
-täyttäkää lasinne jälleen ja vilkaiskaa näihin lappusiin!"
-
-Hän ojensi kahta seteliään Polbeckin nähtäviksi, ja merikapteeni
-säpsähti.
-
-"Ne ovat teidän, jos suostutte ilmaisemaan meille kaikki, mitä haluamme
-tietää", lupasi Smith. "Kuulkaahan, teillä ei ole minkäänlaisia
-velvollisuuksia niitä ihmisiä kohtaan. Kertokaa meille kaikki, mitä
-tiedätte -- kaikki yksityiskohdat -- tästä asiasta! Sen tehtyänne
-saatte pistää nuo setelit taskuunne. Katsokaahan!"
-
-Hän laski setelit pöydälle ja sijoitti niiden päälle pikarin. Ja
-Styler, joka valppaasti tähysti kapteeni Polbeckia, näki hänen
-silmäinsä kiiluvan.
-
-"Kas noin, hyvät herrat", äänsi hän mieli ilmeisesti hyvin
-keventyneenä. "Se on rehti tarjous, ja minä hyväksyn sen. Mutta älkää
-pettykö, jollen tunnu osaavan kertoa teille varsin paljoa! Joka
-tapauksessa puhun teille koko totuuden."
-
-"Se riittää", vakuutti Smith. "Muuta emme halua."
-
-"No niin, siis; se kävi näin", jatkoi Polbeck. "Kun viimeksi, noin
-neljä kuukautta sitten, olin Georgetownissa, kysyi muuan outo mies,
-joka hieroutui tuttavakseni eräässä kapakassa, tahtoisinko ansaita
-viisisataa puntaa. Luonnollisesti, vastasin, tahdoin -- jos tehtävä
-vain oli rehellinen. Sitten hän ilmaisi, että oli autettava karkaamaan
-erästä englantilaista, joka oli väärin tuomittu Ranskassa ja lähetetty
-ranskalaisten rangaistussiirtolaan Cayenneen -- elinkaudeksi."
-
-"Elinkaudeksi!" huudahti Smith.
-
-"Elinkaudeksi, sir. Liikerikos -- jonkunlainen petos -- ei suinkaan
-murha, ei edes pahoinpitely; muutoin en olisi puuttunut asiaan, vaikka
-tuomio olisikin ollut väärä, kuten se saattoi olla ja saattoi olla
-olemattakin. Mutta kun asia oli, kuten mies väitti, ja kysymyksessä oli
-englantilainen ja Cayenne on toisenniminen helvetti, suostuin siihen.
-Sitten puhelimme yksityiskohdista. Mies vakuutti, että Englannissa oli
-mahtavia ja vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka hankkisivat tarvittavat
-rahat, kolmetuhatta puntaa. Minun oli toimittava välittäjänä ja
-tuotava ne rahat kullassa Georgetowniin. Hän tiedusti minulta jotakin
-täkäläistä paikkaa, jossa voisin kohdata niiden henkilöiden edustajat
-saadakseni rahat. Kun asun siinä kylässä, jonka näitte eilen illalla,
-ehdotin sopivaksi paikaksi _Tanskan Kuningasta_ ja laskettuani
-päivämäärät mainitsin voivani käydä siellä joka ilta tämän toukokuun
-kahdennentoista ja kahdeksannentoista päivän välillä. Ja joka ilta
-olenkin siellä ollut, ja eilenillalla saavuitte te -- ja muuta en
-todellakaan tiedä", lopetti kapteeni Polbeck, silmäillen seteleitä. "En
-jaksa muistaa sen enempää siitä."
-
-"Kuulitteko sen miehen nimen, jonka karkaamista suunniteltiin?"
-tiedusti Smith.
-
-"En kertaakaan, sir! En saanut tietää muuta kuin sen että hänet
-tuotaisiin laivaani Georgetownissa ja että minun piti laskea hänet
-maihin Englannissa -- Falmouthissa, Plymouthissa, täällä -- missä
-hyvänsä."
-
-"Kuka oli se mies, jonka kanssa asiasta sovitte?" kysyi Styler.
-
-"Sitäkään en osaa sanoa. Hän kävi usein siinä kapakassa, josta puhuin
--- siellä käy paljon merimiehiä, ja luultavasti hän oli etsimässä
-sopivaa miestä tehtäväänsä varten."
-
-"Mainitsiko hän ehkä sattumalta, kuinka kauan tämä englantilainen oli
-ollut Cayennessa?" kysyi Smith.
-
-"Kas siinä!" riemuitsi Polbeck. "Sen hän ilmoitti! Kuusi vuotta."
-
-Smith ei kysellyt kapteenilta sen enempää. Polbeckin otettua setelit ja
-poistuttua hän kääntyi Stylerin puoleen.
-
-"Ja nyt toimeen!" virkkoi hän. "Ensi työksi on tarkastettava
-ranskalaisia tuomioselostuksia. Se on aikamoinen puuha, Styler -- mutta
-se on mahdollinen ja se on tehtävä. Se on ainoa mahdollisuutemme,
-jollei --"
-
-Siihen soppeen, jossa he istuivat, tuli tarjoilija, tuoden asettimella
-sähkösanoman.
-
-"Herra Smith -- herra John Smith? Sähkösanoma teille, sir."
-
-Smith repäisi kuoren auki. Ja Styler kumartui likemmäksi, totellen
-esimiehensä kehoittavaa nyökkäystä, ja luki sanoman yhtä aikaa hänen
-kanssaan.
-
-    "Lynchfieldin poliisipäällikkö sähkötti juuri äsken Tickellin
-    äkkiä kuolleen sairaalassa kello kymmenen tänä aamuna.
-
-                                                   TRESS."
-
-
-
-
-XX
-
-KUKKAVIHKO JA TAIKAKORU
-
-
-Smith käänsi miettivänä kokoon Barreliin sähkösanoman, pani sen
-huolellisesti taskuunsa ja otti sitten toisesta taskustaan kartan,
-alkaen levittää sitä pöydälle, jonka ääressä hän ja Styler istuivat.
-
-"Styler", alkoi hän, "meidän on heti lähdettävä Lynchfieldiin. Jos
-Tickellin kuoleman yhteydessä on jotakin kuulemisen arvoista, täytyy
-meidän saada se kuulla. Ja nyt on kysymys -- miten päästä sinne
-mahdollisimman pian? Me olemme täällä, Weymouthissa -- tuossa on
-Lynchfield -- sadan tai sadankymmenen kilometrin päässä täältä, mikäli
-voin kartasta päättää. Ja sikäli kuin minusta näyttää, tekee rautatie
-sinne pitkän kierroksen ja kulkee mäkisiä maita, minkä lisäksi on usein
-vaihdettava junaa. Mitä arvelette autosta?"
-
-"Teitä varten auto -- minä voin ajaa moottoripyörälläni", vastasi
-Styler. "Kello on täsmälleen puoli kaksitoista -- saavumme sinne neljän
-tienoissa. Eikä sinne sen pikemmin pääsisi junallakaan. Tämän hotellin
-lähellä on autotalli -- menenkö tilaamaan parhaan saatavissa olevan
-auton?"
-
-"Tehkää se heti", suostui Smith. "Sillä välin minä suoritan laskumme
-ja panetan vähän ruokaa evääksi -- meidän on syötävä puolinen
-matkalla. Tämä Tickellin kuolema on tärkeä tapaus -- se johtaa uusiin
-käänteisiin. Lähtekää jo!"
-
-Esimies ja käskyläinen kuluttivat seuraavat kolme tuntia, kiitäen
-kahden kreivikunnan liepeen poikki ja yhden kokonaisen kreivikunnan
-halki. Juuri kun kauppalan kello alkoi lyödä neljää, pysähtyivät he
-Lynchfieldin poliisikamarin edustalle, ja pian heidät opastettiin
-poliisipäällikön puheille. Tämä oli ollut mukana Smithin, Hextallin ja
-Barreliin käydessä siinä mökissä, johon Tickell oli häntä kohdanneen
-tapaturman jälkeen saatettu, ja hän tunsi Smithin heti.
-
-"Ahaa!" äänsi hän. "Olette siis kai kuulleet? Mies on kuollut."
-
-"Herra Tress sähkötti siitä minulle", vastasi Smith. "Käsitättehän?
-Pidän silmällä tämän jutun kehitystä hänen puolestaan. Tickell kuoli
-otaksuttavasti äkkiä?"
-
-"Hänen tilansa paheni, ja hän kuoli hyvin äkkiä tänä aamuna -- hän
-murtui", kertoi poliisipäällikkö lakoonisesti. "Se juttu on siis
-päättynyt."
-
-Smith oli huomauttamaisillaan, että tämä todennäköisesti oli vasta
-alkua, mutta muisti virkamiesten järjen toimivan ainoastaan määrätyllä
-tavoin ja hillitsi kieltänsä.
-
-"Otaksuttavasti teillä ei ole sen enempiä tietoja?" kysyi hän. "Ei
-mitään sen enempää ole kai tullut ilmi -- täällä?"
-
-"Ei mitään! Emme ole kuulleet mitään -- emme saaneet selville mitään.
-Entä te?" tokaisi poliisipäällikkö, kääntyen haastattelijaansa päin
-veitikkamaisen näköisenä. "Te amatöörit -- suokaa anteeksi sanontatapa!
--- olette joskus näppärämpiä, kuten tiedätte."
-
-"Emme mitään Tickellistä", vastasi Smith. "En tiedä hänestä mitään
-muuta kuin sen, minkä tiesin ollessani täällä tuonnottain."
-
-"Niinpä niin, se on kummallinen juttu minun mielestäni", huomautti
-poliisipäällikkö. "Siitä on ollut sanomalehdissä aika paljon uutisia
--- nuo kirotut reportterit ovat kiusanneet minut melkein hulluksi! --
-ja luultavasti ihmiset ovat märehtineet sen yhteydessä olevia seikkoja
-Land's Endistä John o'Groatsiin saakka, mutta sittenkään ei ole
-ilmestynyt ketään tuntemaan tätä miestä. Se on tavatonta!"
-
-"Ei myöskään ole ilmestynyt ketään, joka olisi tuntenut Kestevenin",
-virkkoi Smith.
-
-"Siinäpä se!" huudahti poliisipäällikkö. "Kaksi miestä! Ihan kuin
-olisivat pudonneet taivaasta tai kuin olisi meri viskannut heidät
-rannalle, sillä kukaan ei tunnu tietävän heistä mitään. Mutta onhan
-jonkun täytynyt tuntea Kesteven samoin kuin Tickellkin. Luonnollisesti
-he ovat saattaneet viime aikoina käyttää vääriä nimiä, mutta olemmehan
-julkaisseet heidän valokuvansa kaikissa lehdissä, jotka sellaisia
-painattavat. Eikä sittenkään saavu ketään kertomaan heistä mitään!
-Mutta eikö herra Tress kuulustelussa maininnut kohdanneensa Kestevenin
-joissakin ratsastuskilpailuissa? Niin, kyllä, Newburyssa. No niin, jos
-Kesteven usein kävi ratsastuskilpailuissa, on jonkun täytynyt tuntea
-hänet. Mitähän tämä hiljaisuus oikein merkinnee?"
-
-"Ihan samaa koetan minäkin selvittää", vastasi Smith. "Ja koska täältä
-ilmeisesti ei ole tietoja saatavissa, matkustan edemmäksi."
-
-"Niin, me emme tiedä mitään", sanoi poliisipäällikkö. "Tiedämme
-vain sen, että Kestevenin ampujaksi epäilty mies joutui tapaturman
-johdosta käsiimme ja kuoli vammoihinsa ilmaisematta meille hitustakaan
-itsestään. Siinä kaikki. Ja kuten mainitsin, siihen se päättyy. Mutta
-kuulkaahan!" ehätti hän lisäämään, kun Smith alkoi siirtyä ovelle.
-"Näin meidän kesken puhuen, herra Smith, luuletteko te, että se mies,
-joka viruu tuolla kuolleena, tosiaankin murhasi Kestevenin?"
-
-"En!" vastasi Smith. "Sitä en usko."
-
-"Juuri niin", vahvisti poliisipäällikkö hymyillen. "Onko teillä
-aavistustakaan, kuka sen teki? Ehdottomasti kahden kesken,
-ymmärrättehän, herra Smith."
-
-"Ehdottomasti suoraan sanoen -- minulla ei ole", tunnusti Smith.
-"Minulla ei ole siitä sen parempaa aavistusta kuin tuolla
-kirjoituspöydällänne -- kuin sillä saattaisi olla. Mutta sittenkin olen
-ihan varma, ettei Tickell sitä tehnyt."
-
-"Niinpä niin, se on kummallinen juttu", toisti poliisipäällikkö. "En
-koskaan ole tutustunut kummallisempaan... Oletteko te?"
-
-"Kyllä", kehaisi Smith, avaten oven. "Ainakin puoli tusinaa kertaa."
-
-Poliisipäällikkö naurahti epäilevästi, ja Smith ja Styler poistuivat
-hänen luotaan kadulle.
-
-"Entä nyt?" tiedusti Styler. "Täällä ei ole mitään tekemistä."
-
-Smith nousi autoon.
-
-"Lynne Courtiin, Styler", ilmoitti hän. "Käydään katsomassa, miten
-asiat siellä sujuvat. Ajakaa edellä, jos tunnette tien -- jollette,
-niin minä neuvon ohjaajaa!"
-
-Mutta Styler oli tutkinut matkakarttaa syödessään voileipiä ja
-juodessaan olutta tien syrjässä olleessa majatalossa ja lasketti hyvää
-vauhtia edellä Lynneä kohti. Ennen kello viittä hän ohjasi auton
-kylän tavallisesti niin hiljaiselle raitille. Sinä iltapäivänä ei
-raitti kuitenkaan ollut suinkaan hiljainen -- kirkkotarhan ympärille
-oli keräytynyt paljon väkeä, ja itse kirkkotarhassa seisoi ihmisiä
-ryhmittyneinä erääseen kohtaan. Ja kun Smith pysäytettyään auton
-_Lynnen Vaakunan_ edustalle tiedusti tämän hälinän syytä, selitti
-majatalon isäntä, joka oli tullut ulos tervehtimään häntä ja Styleriä,
-hyvin muistettuja vieraitaan, että Kestevenin ruumis oli haudattu sinä
-iltapäivänä ja että kaikki nämä ihmiset olivat saapuneet läheltä ja
-kaukaa sulan uteliaisuuden kannustamina.
-
-"Kaikki kävi hyvin hiljaisesti tästä väen paljoudesta huolimatta",
-jatkoi hän, heilauttaen kättään ihmisiin päin, joista monet parhaillaan
-lähestyivät hänen oveaan. "Murehtijoita ei ollut ketään, sir, ei
-ketään muita kuin herra Tress -- niin, herra Tress ja pari hänen
-palvelijaansa. Kummallista, sir, ettei ainoatakaan hänen sukulaistaan
-eikä ystäväänsä ollut saapunut."
-
-"Perin kummallista", myönsi Smith. Hän laskeutui autostaan ja viittasi
-Styleriä seuraamaan itseään. Yhdessä he menivät raitin poikki
-kirkkotarhaan ja astelivat Kestevenin haudalle. Haudankaivaja oli
-juuri saanut turpeet tasoitetuksi kummulle, ja Smithin lähestyessä hän
-sijoitti niiden päälle orvokkikimppua.
-
-"Katsokaahan tuota, Styler!" supatti Smith heidän saapuessaan naudalle.
-"Orvokkikimppu! Kukahan muistelee Kesteveniä niin hellästi, että on
-lähettänyt tuon?"
-
-Styler kumartui kääntämään kukkakimpun toisin päin.
-
-"Siihen ei ole kiinnitetty korttia, herra Smith", huomautti hän.
-
-Smith katsahti haudankaivajaan, joka kokoili työvälineitään.
-
-"Tiedättekö, kuka laski tämän kukkakimpun haudalle?" kysyi hän.
-
-"Kyllä, sir", vastasi haudankaivaja vitkastelematta. "Minä sen tein."
-
-"Otaksuttavasti oli sen sitten joku lähettänyt teille sitä varten?"
-jatkoi Smith. "Kuulkaahan, en kysele pelkästä uteliaisuudesta. Olette
-nähnyt minut ennenkin, muistattehan -- kuulustelussa."
-
-"Oh, mielelläni olen valmis kertomaan kaikki, mitä tiedän", vakuutti
-mies empimättä, sujauttaen taskuunsa pari Smithin ojentamaa kolikkoa.
-"Tietääkseni ei siinä ole mitään salaista. Jos tulette tänne, sir, niin
-näytän teille."
-
-Hän opasti heidät kirkkotarhan tietä myöten tornin juurella olevaan
-synkkään huoneeseen, joka ilmeisesti oli varattu lapioiden, kuokkien,
-kankien, mittanuorien, vainajien viimeisten leposijain valmistamiseen
-tarvittavien kolkkojen vehkeiden säilytyspaikaksi. Siellä hän osoitti
-vanhalle pyökkiselle pöydälle huolimattomasti heitettyä pahvilaatikkoa,
-jonka vieressä virui rypistetty konekirjoitusarkki.
-
-"Sain sen orvokkivihon tuossa laatikossa tämän päivän aamupostissa",
-ilmoitti hän. "Ja tuo kirje oli kukkakimpun päällä, ja siihen oli
-neulalla kiinnitetty viiden shillingin postiosoitus. Voittehan lukea,
-mitä kirjeessä on -- se on ihan kuin painettua."
-
-Smith otti arkin pöydältä ja luki sen koneella kirjoitetun sisällyksen:
-
-_"Lynnen haudankaivajaa pyydetään hyväntahtoisesti laskemaan tämä
-kukkakimppu John Kestevenin haudalle."_
-
-"Tietenkään", huomautti haudankaivaja, "siinä ei mainita lähettäjän
-nimeä, vai mitä?"
-
-Smith otti käteensä laatikon kannen. Siinä ainakin oli vihjaus.
-Kannessa oli painettu osoitelappu: Hethertonin kukkakauppa,
-Gloucester-tie, S. W. Hän kääntyi toisaalle, vilkaisten Styleriin.
-
-"Herra Tress kai oli hautajaisissa?" kysyi hän heidän poistuessaan
-tornista.
-
-"Kyllä, herra Tress ja kaksi hänen palvelijaansa, sir -- hovimestari
-ja kamaripalvelija", vastasi haudankaivaja. "Ei ketään muita -- tuota
-töllistelijäjoukkoa lukuunottamatta."
-
-"Herra Tress on otaksuttavasti palannut Lynne Courtiin?" sanoi Smith.
-"Kuinka kauan siitä on?"
-
-"Ei, sir -- herra Tress lähti Lontooseen", oikaisi haudankaivaja.
-"Hän ja hänen palvelijansa -- Fowler -- poistuivat heti hautajaisten
-päätyttyä tuosta portista. Tänä aamuna kuulin heidän lähtevän pois --
-kartano jätetään tyhjille joksikin aikaa, paria tai kolmea palvelijaa
-lukuunottamatta."
-
-"Onko myöskin neiti Tress poistunut?" tiedusti Smith.
-
-"Näin neiti Tressin tänä aamuna menevän kylän lävitse muutamien
-hoitajattarien ja pikku pojan seurassa", kertoi haudankaivaja.
-"Kartanossa ei nyt ole ainoatakaan perheenjäsentä -- vain herra
-Mountain ja palvelijat."
-
-Smith ja Styler astelivat kirkkotarhan portille ja pysähtyivät sen
-luona, kääntyen katsomaan toisiinsa.
-
-"Hethertonin kukkakauppa, Gloucester-tie", virkkoi Smith. "Älkää
-unohtako sitä, Styler!"
-
-Styler nyökkäsi ikäänkuin huomauttaakseen, että varoitus oli tarpeeton.
-
-"Se talo, johon näin ensin neiti Brockin ja sitten rouva Rentonin
-menevän, on hyvin lähellä Gloucester-tietä", sanoi hän.
-
-"Niin onkin", vahvisti Smith. "Ja juuri niillä seuduin meidän on
-suoritettava hieman kuulusteluja. Nyt, Styler, palataan kaupunkiin;
-täällä on tarpeetonta viipyä, kun kerran Tressit ovat poissa. Käsken
-ohjaajan saattaa minut asemalle; te otaksuttavasti menette pyörällänne.
-Ensi yön lepäämme. Huomenaamulla tulkaa tapaamaan minua Gloucester-tien
-piiriasemalle kello kymmenen!"
-
-Sitten Smith nousi autoon ja ajoi Lynnen asemalle, ajatellen
-orvokkikimppua. Joku oli surrut Kesteveniä siksi haikeasti, että oli
-lähettänyt kukkia vainajan yksinäiselle haudalle. Mutta kuka se oli?
-Eiköhän näiden kukkien avulla voisi saada jotakin tärkeätä vihjausta?
-
-"Ja jos voi", mietti hän ensimmäisen junan viedessä häntä Lontooseen,
-"niin kovalle ottaa, jos Styler ja minä emme saa sitä selville. Yksi
-seikka on varma -- se orvokkivihko ei ollut lähtöisin keltään Tressin
-perheen jäseneltä."
-
-Sillä välin Styler, joka tunsi kaipaavansa virvokkeita ja arveli kelpo
-aterian olevan hyvän evästyksen hänen lähtiessään Lontooseen, alkoi
-työntää moottoripyöräänsä takaisin majataloon, aikoen syödä ja juoda
-siellä. Matkalla hän kohtasi Lynnen poliisikomisariuksen, joka hänet
-nähdessään hymyili ovelannäköisenä.
-
-"Yhäti jälkiä nuuhkimassa?" huomautti hän, hyvin tietäen Stylerin
-ja tämän esimiehen olevan, kuten hän nimitti, hänen tieteensä
-amatöörituhrustelijoita. "Mitäs kuuluu?"
-
-"Eipä muuta kuin sitä, että Tickell on kuollut", vastasi Styler.
-
-"Noo, sen saimme me tietää varhain tänä aamuna", kehui komisarius.
-"Niinpä niin, hän pelasti kuin pelastikin kaulansa. Hänet olisi
-hirtetty, se on ihan varma."
-
-"Oletteko te kuullut mitään?" tiedusti Styler.
-
-Komisarius mittasi kysyjää katseellaan. Hänen ilmeensä oli aluksi
-ankaran virallinen, mutta alkoi sitten lientyä.
-
-"Kas niin!" äänsi hän. "Taidamme olla kaikki samassa juonessa -- mutta
-me ajamme asiaa niin sanoakseni tiukan täsmällisesti, kun taas te ja
-esimiehenne ette niin tee. Lakimies, eikö niin, esimiehenne? Niin,
-kuulin sen kuulustelussa. No niin, tietääkseni emme ole kuulleet sen
-enempää kuin tekään. Mutta olemme löytäneet pienen esineen, josta voi
-tulla hyötyä -- muuan miehistäni löysi sen sille aukeamalle vievältä
-polulta, jossa Kestevenin ruumis virui."
-
-"Mikä se on?" kysyi Styler.
-
-Komisarius kääntyi mitään vastaamatta, mennen edellä poliisiasemalle.
-Siellä hän otti virkahuoneensa kassakaapista pienen pahvirasian,
-jossa oli pumpuliin kääritty esine. Kierrettyään kääreen auki hän
-ojensi vähäisen kultakappaleen, hindulaisen epäjumalan pään muotoisen
-taikahelyn, joka kuluneen renkaan katkettua ilmeisesti oli kirvonnut
-jonkun kellonperistä.
-
-
-
-
-XXI
-
-KESKIPÄIVÄN LISÄLEHTI
-
-
-Styler otti pienen kultahelyn vasempaan käteensä ja pyöritteli sitä
-varovasti oikean kätensä etusormella.
-
-"Ulkomaista tavaraa, komisarius", huomautti hän. "Hienoa työtä, eikö
-olekin! Intialaista kirjailua luullakseni -- olen ennenkin nähnyt
-tällaisia vehkeitä. Ja vanha se on myöskin -- katsokaahan, kuinka
-kulunutta on kaiverrus tai miksi sitä nimitettäneen. Ja tämä siihen
-jäänyt renkaankappale -- hankautunut ohueksi kuin kultapaperi!"
-
-"Niin, senpä vuoksi se onkin pudonnut kellonperistä tai joistakin
-muista ketjuista", sanoi komisarius. "Olemme tarkoin etsineet niiden
-ketjujen useampia renkaita, mutta emme ole löytäneet mitään. Mutta
-onhan tuokin jonkinlainen tienviitta, vai mitä, herra Styler?"
-
-"Se on epävarmaa", väitti Styler. "Hyvin monet viattomat ihmiset ovat
-saattaneet pudottaa tuollaisen pikku helyn. Niissä metsiköissä kai
-kävelee koko joukko ihmisiä?"
-
-"Ei suinkaan", pani komisarius vastaan. "Vanha herra Tress, nykyisen
-nuoren isännän setä, piti tuiki tarkkaa huolta kartanon puistosta ja
-alueesta eikä sallinut kenenkään liikkua siellä, varoen harvinaisia
-puitaan ja pensaitaan ja muuta semmoista, ja sama komento on jatkunut
--- siellä ei liiku ketään muita kuin Lynne Courtin asukkaita. Ja tuo
-kultapalanen, herra Styler, on pudotettu äskettäin -- se oli yhtä hyvin
-säilynyt ja kirkas kuin se nytkin on -- se ei ollut virunut kauan
-ulkoilmassa."
-
-"Mistä se oikein löytyi?" kysyi Styler. "Oliko se hyvin lähellä
-Kestevenin ruumiin löytöpaikkaa?"
-
-Komisarius penkoi asiakirjakasaa ja veti esille käärön kalkkiopaperia,
-levittäen sen sitten pöydälleen ja kiinnittäen sen paperipainoilla.
-
-"Me teetimme tämän kartan", sanoi hän. "Arvelimme siitä joskus olevan
-hyötyä -- siihen on merkitty välimatkat ja niin edelleen. Kuten näette,
-siinä on Lynne Court -- rakennus, puutarhat, leikkikentät, puisto
-ja läheisin ympäristö. Tuossa on talo, tuossa se paikka -- aukeama
-kuusistossa -- josta Kesteven löydettiin ammuttuna -- kahden ja puolen
-sadan metrin päässä talosta. Tuossa on polku, joka vie aukeamalta
-metsän läpi Lynchfieldin tielle aukeavalle portille. No niin, eräs
-miehistäni löysi tämän helyn tuon polun vierestä, sitä kohdalta, johon
-olen punaisella musteella merkinnyt pienen ristin. Näettekö?"
-
-"Kyllä näen", myönsi Styler. Hän silmäili karttaa perinpohjaisesti ja
-pani merkille, että sen paikan, josta koru oli löydetty, erottivat vain
-puiston ulkoreunan tiheiköt herra Samuel Peggen huvimajasta toisella
-puolen ja rouva Rentonin komeammasta asunnosta toisella puolen. "Kyllä
-sen näen. Ette kaiketi huomannut siellä minkäänlaisia taistelun
-merkkejä?"
-
-"Emme jälkeäkään", vakuutti komisarius. "Kävin itse katsomassa. Ja heti
-kun tämä hely oli löydetty, riensin Lynchfieldiin ottamaan selkoa,
-oliko Tickellillä mitään tämäntapaisia koristuksia kellonperissään.
-Mutta hänen kellonperänsä olivat yksinkertaiset, sileät teräsketjut.
-Eikä se ole pudonnut Kesteveniltäkään, eikä kukaan kartanon asukkaista
-tuntenut sitä -- vein sen sinne ja näytin sitä kaikille."
-
-Mielessään Styler halveksi tällaista tiedustelutapaa, mutta hän piti
-suunsa kiinni siihen nähden. Hänen nälkäinen vatsansa alkoi esittää
-vaatimuksiaan äänekkäämmin.
-
-"No niin, pitäkää se tarkoin tallella", kehoitti hän, siirtyen ovelle
-päin. "Ei koskaan voi edeltäpäin tietää, kuinka tärkeihin seurauksiin
-tuollaiset pikku seikat saattavat johtaa. Minäkin pidän silmäni auki,
-ja jos kuulen jotakin, tulen puheillenne, kuten toivon teidänkin
-kertovan minulle kuulemanne. Kuten mainitsitte, olemme kaikki samassa
-juonessa."
-
-Sitten hän meni _Lynnen Vaakunaan_ syömään ja juomaan, kuunnellen
-valppain korvin ihmisten täyttämässä majatalossa syntynyttä puhelua.
-Hän kuuli suuren joukon hämmästyttävän omituisia otaksumisia ja
-varmistui siitä, ettei keskinkertaisesta vetelehtijästä ole mikään
-sen mieluisempaa kuin omien mielipiteittensä lausuminen sellaisista
-asioista, joita hän ei ymmärrä. Vihdoin hän ajoi verkkaisesti takaisin
-Lontooseen ja paneutui aikaisin makuulle. Seuraavana aamuna hän
-kohtasi Smithin Gloucester-tien asemalla yllään arvokkain pukunsa
-moottoriasunsa sijasta.
-
-"Se oli oikein, Styler", kehui Smith, joka puolestaan oli puettu
-perin moitteettomaan vaatteukseen. "Oli hyvä, että ajattelitte sitä.
-Meidän on tänään tunkeuduttava vakavien ja siistien ihmisten seuraan
--- ainakin niin arvelen. Ja ennen kaikkea kukkakauppaan. Meidän on
-jos suinkin mahdollista, saatava tietää, kuka orvokkikimpun lähetti.
-Luonnollisesti", jatkoi hän esimiehen ja käskyläisen astellessa
-Gloucester-tiellä, "luonnollisesti olette muodostanut jonkunlaisen
-mielipiteen siitä asiasta".
-
-"Enpä juuri", vastasi Styler. "Se ei vielä ole oikein joutunut
-toimintakentälleni, jos niin saan sanoa, sir -- mutta otaksuttavasti
-niin käy muutamien minuuttien kuluessa. Jos kuulisin, että kukkavihon
-lähettäjä on neiti Brock, niin tietäisin, mitä ajattelisin. Samoin
-tietäisin sen, jos kuulisin, että sen on lähettänyt rouva Renton, joka
-äsken kävi tapaamassa neiti Brockia. Mutta -- me emme saa kuulla, että
-sen lähettäjä oli kumpikaan heistä, herra Smith."
-
-"Niinkö luulette, Styler?" kummasteli Smith. "Miten niin? Antakaahan
-tulla!"
-
-"He molemmat ovat hiukan liian ovelia", selitti Styler, "ainakin, jos
-kykenemme arvostelemaan luonteita".
-
-Smith vatvoi mielessään tätä arvelua, kunnes he saapuivat
-kukkamyymälään. Sen kynnyksellä varmistui hänenkin mielessään se
-johtopäätös, että hänen sihteerinsä oli otaksuttavasti oikeassa. Rouva
-Renton oli varmasti sellainen nainen, joka osasi pitää asiansa omina
-tietoinaan; ja yhtä varmasti näytti neiti Brock sellaiselta nuorelta
-ihmiseltä, joka ei ainoastaan kyennyt toimimaan salaisesti, vaan
-myöskin viekkaasti.
-
-"Taidattepa totisesti olla oikeassa, Styler", huomautti hän. "Nythän
-sen näemme."
-
-Muutamissa minuuteissa todettiin Stylerin aavistus paikkansapitäväksi.
-Kohtelias myymälänjohtajatar, jolle Smith ojensi käyntikorttinsa ja
-puheli muutamia sanoja kahdenkeskisesti, kertoi tiedustelijoille
-kaikki, mitä itse tiesi. Ja kuten Styler oli arvannut, ei sitä ollut
-paljon, ja sen merkitys oli mitätön. Johtajatar ei osannut kertoa
-heille muuta kuin sen, että toissapäivänä oli myymälään (suureen,
-vilkkaaseen, muodikkaaseen liikkeeseen) saapunut palveluspuvussa
-oleva poika (jota hän ei ihan varmasti ollut ennen nähnyt eikä
-myöskään tuntisi, koska kaikki palveluspukuiset pojat hänen mielestään
-olivat jotakuinkin samannäköiset) tuoden kirjeen, jonka hän nyt
-näytti vieraille. Kirjeessä oli toinen Lynnen haudankaivajalle
-Surreyhin osoitettu kirje, ja se oli suljettu sinetillä. Koneella
-kirjoitetussa päällyskirjeessä ei ollut nimeä eikä osoitetta, ja siinä
-yksinkertaisesti pyydettiin, että liikkeessä valmistettaisiin yhden
-punnan arvoinen (kirje sisälsi kultaisen punnankolikon) orvokkivihko,
-ja se lähetettäisiin toiseen kirjeeseen merkityn osoitteen mukaan ja
-viimemainittu kirje pantaisiin kukkavihon laatikkoon.
-
-"Se kaikki suoritettiin heti -- laatikko lähetettiin samana iltapäivänä
-postipakettina", lisäsi johtajatar, silminnähtävästi ihastuneena
-toivoessaan kuulevansa salaperäisestä tapahtumasta. "Mutta lähettäjästä
-en, ikävä kyllä, tiedä sen enempää, sir. Jos joskus tuntisin sen pojan
---"
-
-"Kuten jo huomautitte, madam, ovat kaikki palveluspukuiset pojat hyvin
-toistensa näköisiä", virkkoi Smith vakavana. "Ja tässä kaupunginosassa
-heitä on luullakseni monia satoja."
-
-Hän vei Stylerin myymälästä ja kääntyi piiriasemalle päin.
-
-"Niin se kävi, Styler", totesi hän. "Sieltä ei paljoa herunut.
-Yhtä kaikki voitte joskus ottaa selkoa, onko siinä talossa, johon
-kotiopettajatar sinä iltana ajoi, palveluspukuista poikaa. Se käy
-helposti huomiota herättämättä. Mutta nyt lähdemme takaisin Cityyn.
-Onko teillä sen vihkimätodistuksen jäljennös taskussanne?"
-
-"Tässä se on", vastasi Styler. "Pidättekö sitä tärkeänä?"
-
-"Jos kerran Kesteven piti sitä niin tärkeänä, että säilytti sitä
-ommeltuna sen ainoan takkinsa salataskuun, joka hänellä oli tullessaan
-asumaan Darrell Tressin luokse, ja jos joku toinenkin piti sitä
-kyllin tärkeänä varastaakseen sen siitä salataskusta heti Kestevenin
-kuoleman jälkeen, niin luonnollisesti myöskin minä pidän sitä hyvin
-tärkeänä. Ja tämän nojalla, Styler -- käy ilmi, että se henkilö,
-joka niin kiihkeästi halusi saada sen haltuunsa Kestevenin kuoltua,
-ei tunne näitä asioita ollenkaan. Hän -- olen varma siitä, että hän
-on nainen (vaikka saattaisihan hän kylläkin olla naisen yllytyksestä
-toimiva mies) -- todennäköisesti kuvittelee, että jos vihkimätodistus
-tuhotaan ja vastaava kirkonkirjan vienti tuhritaan tai hävitetään, on
-avioliiton kaikista jäljistä ja muistoista selviydytty. Se on tietenkin
-hölynpölyä, koska Somerset Housessa on luettelo kaikista avioliitoista.
-Mutta se seikka, hyvä Styler, ei ole kaikkien tiedossa -- tavallinen
-yleisö kokonaisuutena on merkillisen tietämätön tällaisiin pikku
-asioihin nähden. Kuten sanoin, halusi se henkilö, jonka kanssa olemme
-tekemisissä, saada käsiinsä Kestevenin niin huolekkaasti kätkemän
-todistuksen otaksuttavasti hävittääksensä sen -- tai ainakin tarkoin
-varoakseen, ettei se pääsisi julkisuuteen. Ja nyt uskon entistä
-lujemmin, että Kestevenin murha ja se avioliitto, jota tämä todistus
-koskee, ovat jollakin tavattomalla tavalla kietoutuneet toisiinsa, ja
-nyt olemme matkalla siihen kirkkoon, jossa se avioliitto solmittiin,
-katsomaan, mitä sieltä saamme selville. Voitte huutaa tuota ajuria; sen
-verrattain turvaisilla rattailla silmällemme vielä kerran teillä olevaa
-todistusjäljennöstä."
-
-"Minne hänen on ajettava?" tiedusti Styler heidän noustessaan
-rattaille. "En tiedä, missä se kirkko on."
-
-"Minä tiedän", vastasi Smith. "Ja se onkin varsin mielenkiintoinen
-vanha paikka. Käskekää ajurin pysäyttää Cornhillin puoliväliin --
-lopussa kävelemme. Ja nyt", lisäsi hän rattaiden lähdettyä liikkeelle,
-"antakaa minulle jäljennös, jotta saan virkistää muistiani!"
-
-Styler otti esille muistikirjansa ja avasi sen sivun, johon hän oli
-jäljentänyt todistuksen. Smith tarkasti sitä hitaasti ja miettivästi
-heidän ajaessaan Cityyn päin ja kiinnitti vihdoin sihteerinsä huomiota
-muutamiin kohtiin.
-
-"Kas niin, Styler! Punnitkaamme tätä kohta kohdalta. Tämä on todistus
-avioliitosta, joka solmittiin St. Eanswythen kirkossa, Lontoon Cityssä,
-lokakuun kuudentenatoista päivänä 1904 -- siis lähes kymmenen vuotta
-sitten. Vihittävät olivat nuorimies Edward Charleston Legette ja
-neito Maud Eleanor Rivers. Molemmat olivat täysi-ikäisiä. Sulhasen
-osoitteeksi on ilmoitettu Metropole-hotelli, Charing Cross, ja
-morsiamen Broom Lodge, Alnwickin lähellä, Northumberlandissa. Sen
-mukaan täytyi toisen heistä, sulhasen, hankkia lainmukainen asunto St.
-Eanswythen seurakunnassa, minkä hän saattoi helposti tehdä vuokraamalla
-huoneen kolmeksi viikoksi ja jättämällä sinne matkalaukun. Meidän on
-mahdollisesti selvitettävä, minkätähden nämä ihmiset valitsivat juuri
-tämän Cityn seurakunnan vihkimäpaikakseen, Styler; minusta tuntuu,
-että heillä oli siihen joku painava syy. Mutta tässä on todistus
-siitä, että vihkimisen suoritti asianmukaisesti Gervase Bright,
-kirkkoherra, Anthony Dentonin ja Sarah Giddinsin ollessa saapuvilla.
-Minun mielestäni Anthony Denton ja Sarah Giddins olivat ja saattavat
-vieläkin olla -- sillä siitä ei ole täyttä kymmentä vuotta -- kirkon
-vahtimestari tai suntio ja siivoojatar tai penkkiovien avaaja. Sen
-nojalla arvelen herra Legetten ja neiti Riversin viettäneen häänsä
-hiljaisesti ottamatta ystäviään vihkimisen todistajiksi. Ja ennen
-kaikkea toivon pastori Gervase Brightin vieläkin olevan siellä
-kirkkoherrana tai ainakin elossa ja hyvissä sielun voimissa, jotta hän
-voisi kertoa meille jotakin."
-
-Ajuri seisautti vaununsa keskelle Cornhillin meluisaa hyörinää, ja
-Smith opasti heti kumppaninsa sokkeloisille pihoille, kujille ja
-kapeille käytäville, pujottelehtien rakennusten välitse, joista jotkut
-olivat uusia, toiset taas huomattavan vanhoja. Styler yleensä kerskui
-tuntevansa Lontoon erittäin hyvin, mutta nyt hänen oli tunnustettava,
-että hän oli joutunut oudolle alueelle ja ettei hän ollut tiennyt
-niillä seuduin olevan kirkkoa.
-
-"Cityssä on joitakuita vanhoja kirkkoja, Styler, piilossa
-tämäntapaisissa syrjäisissä kolkissa", huomautti Smith. "Ne ovat
-somia vanhanaikaisia rakennuksia, ja sunnuntaisin niihin kokoontuu
-seurakuntaa alulle toistakymmentä. Ja nyt olemme perillä", jatkoi
-hän heidän käännyttyään kahdennestakymmenennestä kulmauksesta ja
-saavuttuaan vähäiselle aukiolle, jossa yksinäinen plataani kohosi
-aidatulla nurmiläikällä harmaiden muurien ympäröimänä. "Tässä on St.
-Eanswythen, marttyyrineidon, kirkko, ja tuolla luultavasti on pappila.
-Meidän --"
-
-Läheisestä kujasta juoksi sanomalehtipoika, kiljuen täyttä kurkkua.
-
-"Keskipäivän lisälehti! Lynne Courtin murhajuttu! Huomiotaherättävä
-käänne! Lisälehti!" Smith sieppasi pojalta liuskan ja viskasi hänelle
-muutamia kuparikolikoita.
-
-"Otaksuttavasti se on ainoastaan Tickellin juttu", virkkoi hän
-epäillen. "Mitäpä muuta --"
-
-Seuraavalla hetkellä hän sysäsi paperin Stylerin silmien eteen. Ja
-Styler unohti kaiken muun tuijottaessaan mustaan otsakkeeseen.
-
-LYNNE COURTIN JUTTU
-
-KADOKSISSA OLLUT OPETTAJATAR NEITI BROCK LÖYDETTY MURHATTUNA HYDE
-PARKISSA.
-
-
-
-
-XXII.
-
-SELVITYSTÄ NEITI BROCKISTA
-
-
-Smith luki hätäisesti ne muutamat rivit, joita tuskin huomasi lehteä
-painoon pantaessa saapuneiden viimeisten tietojen sarekkeelta, luovutti
-lehden Stylerille, murahti ja kääntyi astelemaan vanhaan kirkkoon päin.
-Styler levitti lehden ja luki:
-
-"Tänä aamuna kohta päivän valjettua löydettiin Reformaattorin puun
-läheltä Hyde-puistosta, nuoren, ilmeisesti teräaseella surmatun naisen
-ruumis, joka todennäköisesti oli virunut paikallaan jo muutamia
-tunteja. Nyt on vainaja tunnettu neiti Brockiksi, kotiopettajattareksi,
-joka katosi Lynne Courtista kohta John Kestevenin nimellä tunnetun
-miehen murhan jälkeen."
-
-Styler rypisti sanomalehden taskuunsa ja lähti esimiehensä jälkeen,
-joka heti osoitti kirkon vieressä olevan kirkkoherranviraston ovea.
-
-"Yksi asia kerrallaan, Styler ", sanoi Smith. "Ensin suoritamme
-sen tehtävän, jonka tähden olemme Cityyn tulleet, ennenkuin edes
-keskustelemme neiti Brockin kuolemasta. Mutta yksi huomautus kuitenkin:
-Jos neiti Brock todella on murhattu, silloin jutussa luullakseni
-ilmenee arvaamattomia käänteitä, ja meidän on kenties aloitettava
-tutkimuksemme uudelleen alusta alkaen. Ja -- kukapa tietää? -- ehkä
-saamme jonkun tärkeän tiedon täältä."
-
-Smithin lähetettyä käyntikorttinsa käskettiin hänet ja Styler
-vanhanaikaiseen vierashuoneeseen, jonka seiniä peittivät kirjahyllyt.
-Pian saapui sinne heidän luokseen pappi, jonka nähdessään Smith heti
-tunsi pettymystä. Sillä St. Eanswythen kirkkoherra oli verrattain nuori
-mies ja hänestä huokui eräänlainen uransa alussa olevan sielunpaimenen
-tuntu, minkä vuoksi Smithin päähän heti pälkähti, ettei tämä mies ollut
-solminnut sitä avioliittoa, josta hän ja Styler olivat hankkimassa
-tietoja.
-
-"En tiedä", alkoi Smith, käyden suoraan käsiksi asiaan, "onko minulla
-kunnia puhutella pastori Gervase Brightia?"
-
-Kirkkoherra pudisti hymyillen päätänsä.
-
-"Pastori Bright kuoli kaksi vuotta sitten. Minä olen hänen seuraajansa."
-
-"Mieltäni pahoittaa kuulla, että pastori Bright on kuollut", valitti
-Smith. "Olisin halunnut tavata erikoisesti juuri häntä erään
-virka-asian tähden. Mutta tämän kirkon palveluksessa oli aikaisemmin
-kaksi henkilöä, jotka ehkä ovat vielä elossa -- Anthony Denton-niminen
-mies ja Sarah Qiddins-niminen nainen?"
-
-"Suntio ja siivoojatar", vastasi kirkkoherra. "Myöskin he ovat
-kuolleet. Minä itse hautasin heidät."
-
-Smith ravisti päätään ja otti esille Stylerin todistusjäljennöksen.
-"Sepä kova onni", vastasi hän. "Olisin tahtonut puhutella jotakin
-niistä henkilöistä, jotka olivat henkilökohtaisesti saapuvilla,
-kun tässä, kuten näette, pastori Bright-vainajan kirjoittaman
-vihkimätodistuksen jäljennöksessä mainittu avioliitto solmittiin. Te
-ette luonnollisestikaan tiedä siitä mitään?"
-
-Kirkkoherra, joka vilkaisi jäljennökseen, kohotti kulmakarvojaan ja
-huudahti vilkkaasti:
-
-"Ohoo, niinköhän!" sanoi hän naurahtaen. "Mutta kummallista kylläkin
-käytiin minulta tiedustamassa tätä samaa vihkimistä -- antakaahan
-kun katson vielä -- niin, Edward Charleston Legetten ja Maud Eleanor
-Riversin vihkimistä -- ihan äskettäin -- toissapäivänä, täsmällisesti
-sanoen."
-
-"Niinkö todellakin?" huudahti Smith. "Mutta kuulkaahan! Minusta -- ja
-sihteeristäni herra Styleristä -- se on hyvin mielenkiintoista. Saanko
-kysyä, kuka teiltä sitä tiedusteli? Voin vakuuttaa, etten kysy sitä
-pelkästä uteliaisuudesta."
-
-Kirkkoherra, joka oli jo pannut merkille Smithin käyntikortin osoitteen
-korkean lakitieteellisen luonteen, vastasi empimättä.
-
-"Tiedustaja oli nuori rouvashenkilö. Luullakseni osaan kuvailla häntä.
-Hyvin hoikka, jokseenkin sievä, vaaleatukkainen, harmaasilmäinen --
-kenties silmät olivat hiukan siniselle vivahtavat -- rauhallisesti
-puettu, käytökseltään ujo ja hillitty. Satutteko ehkä tuntemaan hänet
-kuvaukseni nojalla?"
-
-Smith katsahti Styleriin, ja he kumpikin pudistivat päätään. Sitten
-Styler veti taskustaan sanomalehden ja ojensi sen Smithille, joka
-näytti sitä ällistyneelle kirkkoherralle.
-
-"Kuvauksenne tuntuu meistä hyvin sopivan tässä mainittuun onnettomaan
-nuoreen naiseen", virkkoi Smith. "Siitä näette, kuka hän oli. Sattuiko
-hän ehkä mainitsemaan teille nimensä?"
-
-Perin tyrmistyneenä kirkkoherra otti sanomalehden Smithin kädestä
-ja luki itsekseen lyhyen uutisen Hyde-puistossa tehdystä löydöstä.
-Senjälkeen hän ojensi lehden takaisin, pudistaen päätään.
-
-"Ei!" vastasi hän. "Hän ei ilmaissut nimeään. Hän pyrki puheilleni --
-niin, se oli toissapäivänä kello neljän vaiheilla iltapäivällä -- ja
-näytti vihkimätodistusta --"
-
-"Todistusta?" kertasi Smith, vilkaisten Styleriin. "Alkuperäistä
-todistustako eikä tämäntapaista jäljennöstä?"
-
-"Niin, todistusta -- tavallista vihkimätodistusta -- jonka edeltäjäni,
-pastori Bright, oli asianmukaisesti kirjoittanut ja allekirjoittanut",
-vakuutti kirkkoherra. "Hän halusi verrata sitä avioliittoluettelon
-vastaavaan merkintään. Hän teki sen -- minun nähteni. Ja samoin kuin
-tekin oli hänkin ilmeisesti pahoillaan siitä, että pastori Bright ja
-vihkimisen molemmat todistajat ovat kuolleet."
-
-"Neiti Brock, epäilemättä", jupisi Smith. "Mutta mitähän hän lienee
-hakenut -- saammeko tarkastaa sitä luetteloa?" lisäsi hän, äkkiä
-katkaisten oman lauseensa. "Tahtoisin mielelläni nähdä vihittyjen
-käsialoja."
-
-Kirkkoherra otti luettelon esille kassakaapista, ja pian Smith ja
-Styler kumartuivat lukemaan merkintää ja tarkastamaan nimikirjoituksia.
-He molemmat olivat huolellisesti tutustuneet muutamiin Kestevenin
-kirjoittamiin ja olivat uteliaita näkemään, oliko hänen ja
-todistuksessa mainitun miehen käsialoissa yhtäläisiä piirteitä.
-Mutta tuntemattoman Edward Charleston Legetten käsiala ei lainkaan
-muistuttanut Kestevenin kirjoitusta. Ja Maud Eleanor Riversin
-nimikirjoituksesta -- hienoa, italialaista käsialaa -- ei käynyt ilmi
-mitään muuta kuin se, että sen oli kirjoittanut hyvän kasvatuksen
-saanut nainen.
-
-Pian he poistuivat St. Eanswythen rauhalliselta alueelta luvattuaan
-hyvin uteliaalle kirkkoherralle antaa hänelle asiasta lisävalaistusta
-sitä mukaa kuin sitä ilmaantuisi ja palasivat yhdessä Cornhillin
-tungokseen. Mutta ennenkuin he ehtivät pois hiljaisilta kujilta,
-taputti Smith sihteerinsä käsivartta.
-
-"Styler!" sanoi hän. "Neiti Brock näytti kirkkoherralle epäilemättä
-samaa todistusta, jota Kesteven niin huolellisesti säilytti takkinsa
-salataskussa. Siispä juuri neiti Brock tunkeutui Darrel Tressin
-asuntoon ja otti sen."
-
-"Niin päättelin, sir, heti kun kirkkoherra siitä kertoi", vastasi
-Styler. "Nyt olen aprikoinut, mitähän varten hän tahtoi nähdä
-luetteloa."
-
-"Sitä en minäkään jaksa tällä hetkellä käsittää", tunnusti Smith.
-"Mutta siihen hänellä epäilemättä oli hyvä syy. Ja nyt, Styler,
-lähdemme taaskin ajamaan -- Kensingtoniin. Käskekää ajurin viedä
-meidät sille talolle -- tai sen lähelle -- johon näitte neiti Brockin
-toissa-iltana menevän!"
-
-Heidän laskeuduttuaan ajurin rattailta hiljaisen kadun kulmassa,
-Victoria-tien ja Kensington-aukion välillä sijaitsevien yhtä
-hiljaisten liikeväylien muodostamassa verkossa, Styler vitkastelematta
-ohjasi kumppaninsa eräälle talolle, joka silminnähtävästi oli
-täysihoitolarakennuksia. Ja heidän astellessaan sen ja katukäytävän
-välillä olevan pienen puutarhan poikki avautui ovi ja siitä ilmestyivät
-Darrell Tress ja Hextall ilmeisesti harmistuneen ja huolestuneen, hyvin
-suulaasti juttelevan emännän seuraamina. Nähdessään uudet tulijat
-näytti viimeksimainittu ärtyneenä peräytyvän takaisin taloon, mutta
-Hextallin sanat pysähdyttivät hänet.
-
-"Ei mitään hätää", sanoi tohtori rauhoittavasti. "Nämä herrat hoitavat
-tätä juttua herra Tressin puolesta. Ja koska me voimme kertoa heille
-kaikki teiltä saamamme tiedot, eivät he vaivaa teitä."
-
-"Ja siitä olen totisesti hyvilläni!" riemuitsi nainen. "En ole
-saanut hetkisenkään rauhaa tästä aamusta kello seitsemästä alkaen,
-kun poliiseja, etsiviä ja sanomalehtiherroja on juossut kimpussani.
-Koska se nuori nais-parka oli tämän herrasmiehen palveluksessa, olin
-luonnollisesti mielihyvin valmis kertomaan hänelle kaikki, mutta nyt
-tiedätte yhtä paljon kuin minäkin, ja --"
-
-"Juuri niin", keskeytti Hextall, viitaten vastatulleita vetäytymään
-takaisin! "Emme tällä kertaa enää kiusaa teitä. Tule, Smith", jatkoi
-hän, tarttuen asianajajan kainaloon ja taluttaen häntä poispäin.
-"Olemme saaneet kaikki saatavissa olevat tiedot, ja minä voin kertoa ne
-sinulle. Tuo nainen on tulemaisillaan hulluksi tämän jutun tähden --
-meidän saapuessamme oli siellä kolme miestä."
-
-"Ja jos ne miehet olivat etsiviä, on joku heistä epäilemättä
-tarkastanut neiti Brockilta jääneet tavarat", virkkoi Smith.
-
-"Niin on -- ainakin poliisit ovat", myönsi Hextall. "Mutta he eivät
-löytäneet mitään. Eikä emäntäkään tiedä juuri mitään. Mutta jotakin hän
-sentään kertoi. Nimittäin", jatkoi hän kaikkien neljän poistuttua
-puutarhasta ja seisahduttua ryhmäksi portin edustalle, "että neiti Brock
-oli saapunut tänne joku päivä sitten iltapäivällä -- samana päivänä,
-jona hän katosi Lynne Courtista. Hän oli aikaisemmin, kaksi vuotta
-takaperin, asunut täällä kuukauden päivät ja oli niin ollen tuttu talossa.
-Hän ilmoitti emännälle tarvitsevansa taaskin asuntoa ja valitsi
-seurustelusalin kerroksesta kaksi huonetta. Matkatavaroita hänellä ei
-ollut muassaan -- niiden piti muka tulla myöhemmin, mutta niitä ei ole
-kuulunut. Hän pysytteli sisällä seuraavaan päivään saakka, mennen
-sitten ulos iltapäivän keskivaiheilla. Hän palasi kello kahdeksan
-illalla, ja kohta sen jälkeen tuli hänen luokseen rouvasihminen, joka
-varmastikin oli rouva Renton. Sen me luonnollisesti tiedämme --
-Stylerhän näki rouva Rentonin saapuvan."
-
-"Kello kahdeksan ja kaksikymmentäviisi, täsmällisesti", huomautti
-Styler. "Neiti Brock meni sisälle kello kahdeksan ja viisitoista."
-
-"Rouva Renton viipyi neiti Brockin luona jonkun aikaa", jatkoi Hextall.
-"Siitä ei emäntä tietenkään osaa kertoa mitään, koska vierailussa
-ei ollut mitään epäilyttävää. Mutta hän itse päästi rouva Rentonin
-sisälle ja näki hänet taaskin hänen poistuessaan, joten ei ole lainkaan
-vaikea todeta, että kävijä oli rouva Renton, mitä asiaa hänellä sitten
-lieneekään ollut."
-
-"Hän ei intäkään, ettei hän ollut täällä", tokaisi Smith. "Jatkahan!"
-
-"Koko eilispäivän oli neiti Brock kotosalla", pitkitti Hextall.
-"Seitsemän seuduissa illalla hän sai sähkösanoman. Tuntia myöhemmin
-hän lähti ulos. Emännän palvelija, joka oli ulkosalla asioilla, näki
-neiti Brockin heti hänen tultuaan talosta. Hänen seurassaan oli mies
--- kookas, vanhahkon näköinen mies, mikäli palvelija muisti. Palvelija
-näki heidät puhelemassa tuolla kadunkulmassa. Katua myöten lähestyi
-ajuri, mies huusi sitä, he nousivat molemmat rattaille ja ajoivat pois.
-Ja senjälkeen ei neiti Brock palannut eikä emäntä kuullut hänestä
-mitään, ennenkuin tänä aamuna saapui poliisi kertomaan, että hänen
-ruumiinsa oli löydetty Hyde-puistosta."
-
-"Mistä saattoi hänen löytäjänsä arvata, kuka hän oli?" kummasteli Smith.
-
-"Sähkösanoma löytyi hänen käsilaukustaan", selitti Hextall. "Minä
-näin sen -- Tress ja minä menimme poliisilaitokselle, heti kun
-kuulimme tapahtumasta. Sähkösanomasta ei paljoa viisastu. Sen sisältö
-oli yksinkertaisesti: 'Asuntosi kohdalla tänä iltana kahdeksan.'
-Allekirjoitusta ei ollut."
-
-"Panitko merkille, mistä se oli lähetetty?" kysyi Smith.
-
-"Kyllä. Regent-kadulta -- neljännestä vaille kahdeksan."
-
-"Sähkösanoma on luonnollisesti poliisien hallussa", sanoi Smith.
-
-"Niin tietysti -- kaikki on heidän hallussaan. Ja muuten", lisäsi
-Hextall, "he löysivät hänen laukustaan jotakin, mitä sinä varmasti
-pidät tärkeänä -- summan ranskalaisia seteleitä."
-
-"Ahaa!" äänsi Smith. "Se on merkittävä tosiaankin!"
-
-"Hänellä oli mukanaan hyvä joukko rahaa. Mutta sähkösanomaa
-lukuunottamatta ei minkäänlaisia papereita", jatkoi Hextall. "Mikä
-murhan vaikutin lieneekin ollut, ainakaan se ei ollut ryöstö. Hänen
-rahansa ja arvoesineensä olivat kaikki koskemattomina. Mutta poliisit
-väittivät kuitenkin, että merkeistä päättäen hänen taskujaan ja
-vaatteitaan oli tarkastettu."
-
-"Ahaa! Vai niin!" huudahti Smith, katsahtaen Styleriin. "Niinpä
-tietenkin. No niin, tässä seisominen ei hyödytä mitään. Muita tietoja
-ette kai emännältä saanut?"
-
-"Emme", vastasi Hextall. "Mutta mitä aiot tehdä?"
-
-Ennenkuin Smith ennätti vastata, pyörähti kadunkulmasta heihin päin
-ajuri ja vaunujen ikkunasta näkyivät Fowlerin kasvot. Nähtyään
-isäntänsä hän pysäytti ajurin, hypähti maahan ja riensi Darrellin
-luokse perin huolestuneen näköisenä.
-
-"Voitteko te ja tohtori Hextall tulla kotiin, sir?" virkkoi hän. "Teitä
-tarvitaan siellä."
-
-
-
-
-XXIII
-
-SMITHIN SELOSTUS ASEMASTA
-
-
-Darrell Tress, joka Hextallin ja Smithin puhellessa oli seisonut
-synkkänä ja äänettömänä, hätkähti ja katsahti kamaripalvelijaansa
-epäluuloisesti.
-
-"Mitä nyt, Fowler?" kysyi hän. "Onko jotakin muuta vinossa? Olen
-tulemaisillani sairaaksi tästä! Mitä on tapahtunut?" Fowler loi ryhmän
-muihin jäseniin laajasisältöisen katseen. "Walters, sir", sopersi hän.
-
-Darrell säpsähti uudelleen -- tällä kertaa rajusti. Hän kääntyi
-Hextallin puoleen, ja hänen kasvonsa kävivät kalpeiksi.
-
-"Walters!" huudahti hän. "Mitä --"
-
-Hän katkaisi lauseensa äkkiä, yhäti tuijottaen Hextalliin. Ja Hextall
-alkoi nopeasti puhua palvelijalle.
-
-"Mikä hätänä, Fowler?" tiedusti hän. "Mitä Waltersista?"
-
-"Luultavasti hän on mennyt sekaisin, sir", vastasi Fowler. "Ainakin
-siltä näyttää. Senjälkeen kun te ja herra Tress olitte tänä aamuna
-lähteneet, saimme tietää, miten neiti Brockin oli käynyt, sir --
-muuan poika tuli myymään sanomalehtiä ja minä ostin yhden. Ja vähän
-senjälkeen tapasin Waltersin eteissalissa itkemässä ja valittamassa.
-Sitten hän alkoi höpistä kaikenlaista kummallista, hyvin sekavasti. Sen
-verran minulle selvisi, että hän oli rakastunut neiti Brockiin ja että
-tämän äkillinen kuolema oli pahasti järkyttänyt hänen tasapainoansa.
-Hän puhui -- vimmaisen hurjistuneena, sir -- murhasta ja revolvereista
-enkä muista mistä kaikesta, ja vihdoin hän jupisi jotakin sellaista,
-että hän ilmoittaa poliiseille kaikki, mitä tietää, ja äkkiä, ennenkuin
-ennätin häntä estää, hän sieppasi hatun päähänsä ja syöksyi ulos
-huoneistosta sanoen, ettei hän enää pidä asioita omina tietoinaan, vaan
-menee Scotland Yardiin. Ja siksi arvelin tulla teitä hakemaan, sir --
-tiesin, minne olitte menneet."
-
-Hextall viittasi Darrellia nousemaan odottavan ajurin vaunuihin ja
-kääntyi puhuttelemaan Smithiä.
-
-"Seuraa heti perässä Tressin huoneistoon Stylerin ja Fowlerin kanssa!"
-pyysi hän hiljaa. "Saatatte olla siellä hyödyksi. Minä menen sinne
-suoraapäätä Tressin seurassa -- haluan keskustella hänen kanssaan."
-
-Vaunujen lähtiessä liikkeelle Darrel vaipui niiden nurkkaan, ähkäisten
-epätoivoisesti.
-
-"Kaikki on hukassa, Hextall!" valitti hän. "Se aasi on varmasti mennyt
-etsivään osastoon ja kertonut siellä kaikki Paquitasta ja hänen
-unissakävelystään. Ja nyt tullaan vangitsemaan hänet!"
-
-"Ei sen todistuksen nojalla minun luullakseni", rauhoitti Hextall
-häntä. "Tarvittanee toki varmemmat perusteet, ennenkuin mennään niin
-pitkälle."
-
-Mutta vaikka hän koettikin saada äänensä mahdollisimman vakuuttavaksi,
-ei hän suinkaan ollut rauhallinen tämän äkillisen ja odottamattoman
-käänteen johdosta. Hän ei tietenkään ollut lainkaan otaksunut
-sellaista mahdolliseksi. Mutta nyt hän oivalsi, kuinka luonnollisesti
-kaikki oli käynyt. Walters oli epäilemättä salaisesti rakastanut
-kotiopettajatarta; tieto rakastetun traagillisesta kuolemasta oli
-järkyttänyt hänet pois suunniltaan, ja hän oli heti alkanut mielessään
-hautoa katkeria kuvitteluja salaperäisen tapahtuman johdosta, jolloin
-yksi vaikutelma varmasti esiintyi selvänä hänen ajatuksissaan --
-nimittäin se, että hän oli todella nähnyt Paquitan revolveri kädessä
-Kestevenin murhayönä. Ja se vaikutelma johti uusiin kuvitteluihin
--- otaksuttavasti hän oli huomaavinaan jonkun ovelasti järjestetyn
-murhasuunnitelman, jonka yksi uhri oli Kesteven ja toinen neiti Brock;
-heti hän oli unohtanut luvanneensa pitää asian salassa ja pysyä vaiti
-sekä syöksynyt umpimähkään kertomaan poliiseille kaikki tietonsa.
-
-"Ikävä tilanne", jatkoi Hextall oltuaan vähän aikaa vaiti, "mutta en
-usko poliisien vangitsevan sisartanne sen nojalla, mitä Walters voi
-ilmaista siitä yöstä. Mutta yhtä kaikki minua peloittaa, että meidän on
-oltava valmiit kuulusteluihin."
-
-Darrell murahti harmistuneena. Hän alkoi valitella toisten
-väliintulosta: hän oli poistunut Lynne Courtista sen vuoksi, että
-Kestevenin juttu oli kiinnittänyt siihen yleisön huomion, ja nyt hän
-saisi Lontoossa kestää vielä kiusallisempaa huomiota. Hänen olisi
-pitänyt, arveli hän, noudattaa ensimmäistä vaistomaista ajatustaan ja
-viedä sisarensa ja veljensä mannermaalle.
-
-"Sitä olisitte tuskin voinut tehdä", sanoi Hextall. "Teitä vaaditaan
-todistajaksi vielä monta kertaa, kuten käsitätte. Emmekähän me
-aavistaneet asioiden kehittyvän tällaiseen suuntaan emmekä kuvitelleet,
-että Walters oli rakastunut opettajattareen. Ehkä hän ei sittenkään ole
-mennyt poliisien puheille."
-
-Mutta kun he tuntia myöhemmin olivat pohtimassa asioita Smithin
-ja Stylerin seurassa Darrellin huoneessa hänen Queen-Anne-kadun
-varrella sijaitsevassa asunnossaan, ilmoitti Fowler kaksi vierasta,
-jotka sisälle ohjattuina osoittautuivat New Scotland Yardin
-miehiksi. Huoneistosta lähdettyään Walters oli mennyt suoraapäätä
-poliisilaitoksen keskusasemalle ja kertonut kaikki. Ja nyt viranomaiset
-halusivat tietoja. Noudattaen tavanmukaista virallista varovaisuutta
-he kyselivät asioita asteittain. He tiedustivat, oliko Walters
-täydessä tolkussaan, olivatko hänen väitteensä oikeat, oliko hänen
-ilmaisemastaan tapahtumasta mitään sen enempää kertomista.
-
-"Hän mainitsi jo selostaneensa näkemänsä teille, herra Tress, ja
-myöskin teille, tohtori Hextall", virkkoi vanhempi vieraista. "Te niin
-ollen tunnette yksityiskohdat yhtä tarkoin kuin mekin. Teidän täytyy
-myöntää, että tämä todistus saattaa sekoittaa neiti Tressin Kestevenin
-kuoleman yhteyteen. Hän oli liikkeellä niillä seuduin revolveri
-kädessään --"
-
-"En ole ikinä kuullut unissakävijän ampuneen täysin valveilla ollutta
-henkilöä!" keskeytti Smith ivallisesti. "Tekisi mieleni väittää, ettei
-lääketiede tunne ainoatakaan sellaista tapausta! Koko juttu on tuiki
-järjetön. Se osoittaisi --"
-
-Etsivä hymyili vieläkin ivallisemmin kuin Smith.
-
-"Hetkinen!" pyysi hän, kohottaen sormeaan. "Emme me tiedä neiti
-Tressin kävelleen unissaan. Siitä ei Walters puhunut mitään. Hän
-kertoi ainoastaan tämän: 'Sinä ja sinä yönä, siihen ja siihen aikaan,
-näin neiti Tressin tulevan sen kuusikon suunnalta, josta Kestevenin
-ruumis myöhemmin löydettiin, ja hänen kädessään oli revolveri!'
-Ymmärrättekö? Jos mies löydetään jostakin paikasta kuoliaaksi ammuttuna
-ja todistetaan jonkun henkilön olleen sen paikan läheisyydessä muassaan
-revolveri suunnilleen kuoleman aikana -- niin mitä sitten? Mikäli
-me tunnemme asioita, on neiti Tressillä saattanut olla syytä ampua
-Kesteven. Emmekä me tiedä, että hän on unissakävijä."
-
-Hextall oli kuiskaillut Smithin kanssa ja kiinnitti nyt vieraiden
-huomiota itseensä.
-
-"Neuvoteltuani herra Smithin ja ystävämme herra Tressin kanssa katson
-parhaaksi kertoa teille kaikki, mitä tiedän", virkkoi hän. "Herra Tress
-on luonnollisesti hyvin huolissaan sisarensa turvallisuudesta eikä
-suinkaan halua, että näyttäisimme koettavan salata mitään. Saattanen
-sen vuoksi ilmoittaa teille omasta kokemuksestani tietäväni, että neiti
-Tressillä on unissakävijän taipumuksia, ja olevani ehdottoman varma
-siitä, että hän liikkui unissaan silloin, kun Walters hänet näki."
-
-Sitten hän kuvasi yksityiskohtaisesti kokemuksensa ja näkemänsä
-ollessaan viimeistä yötä Lynne Courtissa; tahtoen esittää koko totuuden
-hän kertoi revolverin löydöstä ja siitä, että sen yksi panos oli
-ollut tyhjä. Etsivät kuuntelivat äänettöminä, eivätkä heidän kasvonsa
-vähääkään värähtäneet, ja kun he eivät vastanneet heti Hextallin
-lopetettua, kävi Darrell maltittomaksi.
-
-"Kuulkaahan!" puhkesi hän äkkiä puhumaan. "Tahdon tietää, miten asiat
-ovat! Olemme kertoneet teille kaikki tietomme -- ainakin tohtori
-Hextall kertoi; emmekä osaa kertoa enempää, koska emme tiedä enempää.
-Ja nyt tahdon tietää -- aiotteko vangita sisareni."
-
-Vanhempi etsivä hymyili.
-
-"Emme ainakaan tällä hetkellä, herra Tress", vastasi hän. "Ilmoitinhan
-teille, että tulimme tiedustelemaan, ja sen olemme tehneet. Nyt
-meidän on vain palattava selostamaan työmme tuloksia. Jos tarvitsemme
-sisartanne vielä -- lisäkuulusteluja varten, käsitättehän", lisäsi hän,
-katsahtaen Smithiin -- "no niin, otaksuttavasti tapaamme hänet milloin
-hyvänsä täältä tai Lynne Courtista".
-
-"Hän ei missään nimessä lähde karkuun", murahti Darrell jurosti.
-"Mutta jos tahdotte kuulla neuvoani, niin suuntaatte koko huomionne
-saadaksenne selville, kuka todella murhasi Kestevenin ja myöskin neiti
-Brockin, ettekä haihattele perättömien vihjausten mukaan. En ole
-kovinkaan sukkelapäinen, mutta panen vetoa tuhat puntaa kuutta pennyä
-vastaan siitä, että Kestevenin murhaaja myöskin surmasi neiti Brockin!
-Ja jos se Walters-tomppeli on päämajassanne, voitte ilmoittaa hänelle,
-että hänen on parasta pysyä poissa täältä -- en huoli häntä enää
-palvelukseeni."
-
-Etsivät poistuivat hymyhuulin, ja heidän ehdittyään pois huoneesta
-kehoitti Smith muita sijoittumaan jälleen paikoilleen saman pöydän
-ympärille, jonka ääressä he olivat keskustelleet tilanteesta ennen
-viranomaisten käyntiä.
-
-"Kuulkaahan nyt!" alkoi hän. "Meidän on parasta tarkastella asioita
-kylmästi. Minua peloittaa -- hyvin pahasti peloittaa -- että tämä
-päättyy neiti Tressin vangitsemiseen. Tunnet nämä miekkoset, Hextall;
-kerran saatuaan todennäköiseltä tuntuvan ajatuksen he pitävät siitä
-kiinni hellittämättä kuin kuolema. Ja nyt on edessämme se kovin surkea
-ja tärkeä seikka, että Tickell on kuollut."
-
-"Miksi se on niin tärkeä -- ja surkea?" tokaisi Darrell.
-
-"Koska poliisit olivat mielessään päättäneet, että Tickell oli
-syyllinen", selitti Smith jyrkästi. "Jos Tickell olisi elänyt, olisivat
-he hirtättäneet hänet -- se on varma kuin kohtalo! Mutta Tickell pääsi
-heidän käsistään -- nyt he kääntyvät siihen suuntaan, jossa vastustus
-on vähäisin. Walters johti heidät jäljille -- eikä kannata inttää,
-ettei sisartanne vastaan, Tress, olisi silminnäkijän todistusta. Kuten
-toinen äskeisistä miehistä huomautti, eivät he tiedä, minkälaisia syitä
-neiti Tressillä saattoi olla halutakseen surmata Kestevenin. Eivätkä he
-myöskään tiedä, että hän tosiaankin liikkui unissaan Waltersin nähdessä
-hänet. He tietävät sinun, Hextall, ja teidän, Tress, löytäneen hänen
-huoneestaan revolverin, jonka yksi panos oli äskettäin laukaistu.
-Niin, kyllä todennäköisyys on neiti Tressiä vastaan! Mainitsen --
-huomautan teille -- kaikesta tästä, koska tosiasiain kierteleminen
-ja sivuuttaminen ei hyödytä mitään; meidän on punnittava kylmiä
-tosiseikkoja. Ja sallikaa minun nyt luetella teille tosiasiat --
-seuratkaa esitystäni tarkoin, te kaikki, ja miettikää, ettekö johdu
-saamaan johtopäätökseen, johon minä olen jo tullut! Otan esiin asiat
-yhden kerrallaan.
-
-"Ensiksi. Näyttää epäilemättömältä, että sinä yönä, jona te, Tress,
-palasitte Lynne Courtiin seurassanne Kesteven ja Tickell, viimemainitut
-pitivät neuvottelun, jonka johdosta Tickell lähti Weymouthiin muassaan
-suuri rahasumma, aikoen luovuttaa sen kapteeni Polbeckille; rahat oli
-käytettävä sellaisen suunnitelman toteuttamiseksi, jonka tarkoituksena
-oli auttaa eräs tuntematon mies -- nimittäkäämme häntä X:ksi -- karkuun
-ranskalaisen Guianan rangaistussiirtolasta.
-
-"Toiseksi. En lainkaan epäile, että Kesteven ja neiti Brock tunsivat
-St. Eanswythen kirkossa Cityssä vihittyjen, Edward Charleston Legetten
-ja Maud Eleanor Riversin nimiä silloin käyttäneiden henkilöjen
-avioliiton yhteydessä olevan salaisuuden. Neiti Brock epäilemättä
-tiesi vihkimätodistuksen olevan Kestevenin hallussa piilotettuna tähän
-huoneistoon jätettyyn pukuun; epäilemättä hän miehen kuoleman jälkeen
-lähti Lynne Courtista, aikoen tulla tähän asuntoon anastaakseen sen.
-
-"Kolmanneksi. Sanoin jo, että nämä kaksi kohtaa ovat mielestäni
-ehdottoman varmat. Nyt siirryn kiistanalaisemmalle alueelle. Esitän
-itselleni kaksi kysymystä. Toinen on: Onko ranskalaisessa Guianassa
-oleva englantilainen rikosvanki sen vihkimätodistuksen yhteydessä,
-jota Kesteven säilytti niin huolellisesti ja jonka neiti Brock hänen
-kuoltuaan niin välttämättä tahtoi saada? Toinen on: Saivatko sekä
-Kesteven että neiti Brock surmansa henkilön tai henkilöiden kädestä,
-jotka tahtoivat vaimentaa heidät, koska he tunsivat nämä asiat? No
-niin -- omasta puolestani minun ei ole kovinkaan vaikea vastata näihin
-kysymyksiin. Minä vastaan niihin molempiin -- molempiin, huomatkaa! --
-myöntävästi. Minun mielestäni voitaisiin näiden murhien koko salaisuus
-selvittää, jos saataisiin käsiin se mies, kuka hän sitten lieneekin,
-joka nyt on vankina ranskalaisen Guianan rangaistussiirtolassa! Hän
-otaksuttavasti tietää, _tietää!_ -- Ja --"
-
-Varovainen koputus ovelle ilmoitti Fowlerin tulevan huoneeseen; hän
-astui äänettömänä sisälle ja sulki oven jälkeensä.
-
-"Rouva Renton pyrkii puheillenne, sir", ilmoitti hän, lähestyen
-Darrellia. "Hän käski minun sanoa välttämättä haluavansa tavata teitä,
-tohtori Hextallia ja herra Smithiä -- heti."
-
-
-
-
-XXIV
-
-ROUVA RENTONIN KERTOMUS
-
-
-Ennenkuin Darrell ehti kylliksi selviytyä ällistyksestään vastatakseen
-Fowlerille, nykäisi hänen vieressään istuva Smith häntä hiljaa hihasta.
-
-"Sallikaa minulle puheenvuoro, Tress!" pyysi hän. "Missä", jatkoi hän,
-kääntyen kamaripalvelijan puoleen, "rouva Renton on?"
-
-"Seurusteluhuoneessa, sir", vastasi Fowler empimättä.
-
-"Pyytäkää häntä odottamaan hetkinen, kunnes herra Tress vapautuu",
-käski Smith. Fowlerin poistuttua huoneesta hän kääntyi kumppaniensa
-puoleen ja ravisti päätään varoittavasti. "Sana varoitukseksi
-teille kaikille. Rouva Renton saapuu tietysti tänne; valitkaa
-huolellisesti sananne, joka mies! Oikeastaan -- älkää virkkako
-mitään! Antakaa minun kuulla, mitä hän puhuu! Sillä muistakaa, ettei
-rouva Renton tietääksemme aavista Stylerin nähneen hänen ajavan
-siihen taloon Kensingtonissa, jossa neiti Brock asui. Emme ole
-hiiskuneet siitä kenellekään, kuten tiedätte, emme poliiseille emmekä
-sanomalehtimiehille. Yhtäkaikki olisin valmis lyömään kuinka paljon
-tahansa vetoa siitä, että hän on tullut puheillemme juuri siitä
-asiasta. Ja nyt, Tress, kutsukaa hänet sisälle -- ja muistakaa sanani.
-Antaa hänen puhua -- me kuuntelemme."
-
-Rouva Renton, jonka Fowler pian opasti sisälle, silmäili tutkivasti
-neljää miestä, jotka nousivat seisomaan hänen astuessaan sisälle.
-Stylerin nähdessään hän epäröi ja oli vetäytymäisillään takaisin.
-
-"Sihteerini ja apulaiseni, rouva Renton", kiiruhti Smith esittelemään,
-heiluttaen kättään Styleriin päin. "Täysin vaitelias ja luotettava
-nuori mies, madam -- teidän ei tarvitse lainkaan pelätä puhuessanne
-hänen kuultensa."
-
-Rouva Renton kumarsi ja istuutui Hextallin tarjoamaan tuoliin saman
-pitkulaisen pöydän päähän, jonka ääressä miehet olivat istuneet. Hän
-heilautti syrjään huntunsa, paljastaen jonkun verran kiihtyneet ja
-hämmentyneet kasvonsa.
-
-"Tulin tänne", sanoi hän, "koska arvasin tapaavani tohtori Hextallin
-ja hera Smithin luotanne, herra Tress, ja -- ja -- lyhyesti, olen
-kauhean huolissani -- ja kaipaan neuvoa -- tässä -- tässä kamalassa
-neiti Brockin jutussa, tiedättehän. Olette tietenkin lukenut viimeisiä
-sanomalehtiä?"
-
-"Emme -- ainakin olen varma, ettemme ole lukeneet mitään sellaista,
-mitä te tarkoitatte", vastasi Smith, ryhtyen seurueen puhetorveksi.
-"Viimeinen näkemämme oli kai keskipäivän lisälehti. Siinä ei ollut
-paljoakaan, kuten tiedätte."
-
-"Niin, mutta tässä on paljoa myöhäisempi!" huudahti rouva Renton,
-ottaen laukustaan kokoontaitetun sanomalehden. "Ostin sen tunti
-takaperin -- sen sisältö juuri ajoikin minut tänne -- olen tosiaankin
-huolissani, koska en tahdo, että minut sekoitetaan tähän hirveään
-juttuun, enkä totisesti tajua, miksi se pitäisi tehdä."
-
-Hän ojensi sanomalehden Smithille, joka hätäisesti luki hänen
-osoittamansa uutisen.
-
-"HYDE-PUISTON MURHA.
-
-"Viimeiset tiedustelut neiti Brockin, Lynne Courtin kotiopettajattaren,
-murhan johdosta osoittavat uhrin kaksi päivää sitten vuokranneen
-huoneiston Laburnum-pengermän varrella, joka on rauhallinen katu
-Kensington-aukion läheisyydessä. Siellä oli häntä käynyt tapaamassa
-yksi vieras, jota emäntä, rouva Hodgson, osaa mainiosti kuvailla.
-Tärkeämpi tämän salaperäisen arvoituksen yhteydessä ilmennyt seikka
-on se, että murhan edellisenä iltana -- siis eilenillalla -- rouva
-Hodgsonin palvelija näki neiti Brockin astuvan ajurinvaunuihin
-Laburnum-pengermän kulmassa erään kookkaan miehen seurassa, jonka
-palvelija muistaa olleen pitkän, vanhahkon ja sotilaallisen näköisen.
-Poliisit työskentelevät ankarasti, koettaen päästä naisvieraan, ajurin
-ja neiti Brockin seurassa olleen miehen jäljille."
-
-Smith laski sanomalehden kädestään ja katsoi rouva Rentoniin.
-
-"No?" äänsi hän.
-
-"No niin", vastasi rouva Renton, "minä olen siinä uutisessa mainittu
-vieras. Juuri minä kävin neiti Brockin asunnossa. Olin siellä,
-niin, kenties puoli tuntia. Ja tahtoisin kysyä teiltä -- luuletteko
-poliisien vaivaavan minua? Luuletteko heidän saavan asian selville?
-Luuletteko, että minun on esiinnyttävä todistajana ja niin edelleen?
-Ja arveletteko, että minun olisi parasta, viisainta mennä suoraan
-poliisiasemalle ja kertoa kaikki, mitä tiedän?"
-
-"Se", virkkoi Smith, hiljaa potkaisten Styleriä pöydän alla, "se
-riippuu kokonaan siitä, mitä tiedätte".
-
-"En tiedä juuri mitään!" vakuutti rouva Renton. "Ja se, mitä tiedän,
-saattaa minut perin ymmälle. Kaikki oli niin -- niin kovin kummallista."
-
-"Mikä sitten oli kummallista?" tiedusti Smith.
-
-"Oi, kaikki! Neiti Brock -- hänen käyttäytymisensä -- hänen -- oi, se
-oli kummallista kaikki!" huudahti rouva Renton. "En ole ymmärtänyt enkä
-ymmärrä sitä ollenkaan. Ehkä minun olisi parasta selittää. Nähkääs,
-tulin kaupunkiin muutamiksi päiviksi. Kaupungissa ollessani asun aina
-Claridgen hotellissa ja päivää ennen saapumistani lähetän sanomalehtiin
--- _Timesiin, Morning Postiin, Telegraphiin_ -- ilmoituksen siitä,
-että aion viipyä Claridgessa niin ja niin kauan. Siten saavat
-ystäväni tietää minun olevan kaupungissa, ja se säästää minulta aika
-lailla puuhaa. Tuonnottain kaupunkiin lähteissäni lähetin tietysti
-tavanmukaisen ilmoituksen. Ja otaksuttavasti näki neiti Brock juuri
-siitä, että olen Claridgessa. Joka tapauksessa sain ollessani siellä
-ensimmäistä iltapäivää häneltä kirjeen, jossa hän pyysi minua tulemaan
-hänen luokseen samana iltana."
-
-"Se kirje ei kaiketi ole muassanne, rouva Renton?" kysyi Smith.
-
-Rouva Renton aukaisi heti laukkunsa.
-
-"Mutta tietysti se on!" huudahti hän. "Kas tässä!"
-
-Hän viskasi pöydälle pahasti rypistyneen arkin halpaa kirjoituspaperia;
-Smith otti sen ja kiinnitti siihen muiden miesten huomiota. Se oli
-päivätty Laburnum-pengermällä, ja merkeistä näkyi, että se oli
-hätäisesti kirjoitettu.
-
-    "Hyvä rouva Renton.
-
-    Sanomalehdestä näin Teidän asuvan Claridgen hotellissa. Olisin
-    teille suuresti kiitollinen, jos tulisitte tapaamaan minua
-    otsikossa mainitussa paikassa kello puoli yhdeksän tänä iltana.
-    Olen kovin pahoillani vaivatessani Teitä, mutta uskon varmasti
-    Teidän tulevan, kun ilmoitan Teille, että olen hyvin vaikeassa
-    asemassa.
-
-                                          Kunnioittaen Teidän
-                                            _Sophie Brock_."
-
-"Tuo on otaksuttavasti neiti Brockin käsialaa, Tress?" tiedusti Smith.
-"Tunnettehan sen?"
-
-"Niin, kyllä se on varmasti hänen käsialaansa", vakuutti Darrell.
-"Hieman hutiloitua, mutta hänen se on."
-
-Smith ojensi kirjeen takaisin.
-
-"Menitte siis sinne, rouva Renton?" huomautti hän.
-
-"Koska minulla ei ollut mitään muita sopimuksia sen illan varalle,
-menin", myönsi rouva Renton. "Tosinhan se tuntui minusta omituiselta
-pyynnöltä, enkä jaksanut käsittää, miksi se oli esitetty juuri minulle
-ja miksi neiti Brock ei voinut tulla hotelliini. Mutta luonteessani on
-kelpo annos uteliaisuutta, ja kun ajattelin neiti Brockin karanneen
-talostanne, herra Tress, Kesteven-jutun tähden, niin minä -- no niin
--- menin. Söin siinä tarkoituksessa päivälliseni aikaisin ja ajoin
-sinne heti päivällisen jälkeen. Ja kun sinne saavuttuani kohtasin neiti
-Brockin, jouduin entistä pahemmin ymmälle!"
-
-"Kuinka niin?" kysyi Smith, joka kuunteli hänen jokaista sanaansa hyvin
-tarkkaavasti. "Mikä teitä erikoisesti hämmästytti?"
-
-"Neiti Brockin käyttäytyminen ja puheet -- tai se, mitä hän ei sanonut
--- ja ja hänen esiintymisensä -- ja kaikki", vastasi rouva Renton;
-"Hän ei oikein näyttänyt olevan selvillä siitä, mitä teki. Hän ei
-kertonut tai ei voinut kertoa, mikä se vaiva oli, johon hän kirjeessään
-viittasi; hän puhui katkonaisesti ja kävi yhtenään ikkunan ääressä
-tähyämässä kadulle --"
-
-"Ikäänkuin olisi odottanut jotakuta, niinkö?" pisti Smith väliin.
-
-"En tiedä, odottiko hän jotakuta vai eikö", sanoi rouva Renton. "Tiedän
-vain, mitä hän teki ja että hän oli rauhaton ja vaivautunut. Ja kesken
-kaiken saapui hänelle sähkösanoma, ja --"
-
-"Ahaa!" huudahti Smith. Hän loi Hextalliin merkitsevän katseen. "Niin",
-jatkoi hän sitten, kääntyen jälleen rouva Rentoniin päin. "Sähkösanoma,
-vai niin? Entä sitten? Hän luonnollisesti luki sen teidän nähtenne?"
-
-"Hän luki sen minun nähteni ja poltti sen minun nähteni", vastasi rouva
-Renton. "Hänen vierashuoneensa pöydällä oli makuukamarin kynttilä, ja
-hän sytytti sen ja poltti siinä sähkösanoman heti sen luettuaan. Ja
-sitten hän lausui -- toistan hänen sanansa niin tarkoin kuin muistan:
-'Voi, rouva Renton, en voi puhua enkä kertoa teille mistään tänä
-iltana. Suvaitsisitteko poistua ja sallia minun tulla luoksenne päivän
-tai parin perästä?' Ja näin hänen olevan hyvin kiihtyneen jostakin,
-minkä vuoksi lähdin -- heti paikalla."
-
-"Ja -- siinäkö kaikki?" tiedusti Smith, katsahtaen kertojaan terävästi.
-
-"Siinä kaikki!" vakuutti rouva Renton jyrkästi ja empimättä. "Poistuin
-hänen luotaan kuulematta, minkä tähden hän oli minua kutsunut tai mikä
-oli hätänä -- kuulematta mitään. Enkä sitten nähnyt häntä enkä kuullut
-hänestä, ennenkuin tänään keskipäivällä ostin sanomalehden ja luin,
-että hänen ruumiinsa oli löydetty. Ja nyt oikein todella, herra Smith,
-mitä neuvoisitte minua tekemään?"
-
-Smith näytti punnitsevan tätä kysymystä; toiset tarkkasivat häntä
-äänettöminä ja mitään tekemättä -- paitsi Styleria, joka hiljaa kyhäsi
-rivin paperilapulle ja työnsi sen vaatimattomasti pöytää pitkin
-esimiehensä nähtäväksi.
-
-"No niin, se kysymys vaatii hieman miettimistä, rouva Renton", virkkoi
-Smith vihdoin. "Ja ennenkuin vastaan teille, haluaisin esittää
-kysymyksen tai pari. Tunsitteko neiti Brockin yleensä hyvin?"
-
-"Minäkö?" huudahti rouva Renton ilmeisen kummastuneena. "Hyvä Jumala,
-enhän toki! Kuinka olisin hänet tuntenut? Näin hänet herra Tressin
-talossa -- silloin tällöin. Kerran tahi pari kohtasin hänet maantiellä
-Lynne Courtin läheisyydessä tai Lynnen kylässä hänen ollessaan
-ulkosalla herra Tressin pienen veljen kanssa. Niin, en tuntenut sitä
-nais-parkaa lainkaan -- sen enempää."
-
-"Sikäli kuin te voitte käsittää, ei hänellä niin ollen ollut mitään
-syytä vedota teihin?" jatkoi Smith.
-
-"Ei vähääkään! Sehän minua niin ällistyttikin. Ja", lisäsi rouva Renton
-miettivästi, "kummastuin sitäkin enemmän, kun hän oli vedonnut minuun
-ja minä vastannut hänelle, eikä hänellä tuntunutkaan olevan mitään
-minulle kerrottavaa, sitten kun olin mennyt hänen luokseen. Olin
-totisesti perinpohjin ymmällä ja hämmästynyt koko jutun tähden."
-
-"Niinpä niin", virkkoi Smith. "Oletteko puhunut kaikesta tästä
-kellekään muille kuin meille? Maininnut siitä jollekulle --
-kenellekään?"
-
-"Kyllä olen", myönsi rouva Renton. "Mainitsin siitä veljelleni, majuri
-Esmondhaughille ollessani seuraavana päivänä hänen kanssaan puolisella.
-Te tunnette hänet -- olette ainakin nähnyt hänet seurassani Lynnen
-asemalla. Ettekö muista -- saatoin hänet autolla asemalle eräänä
-päivänä ja te lähditte Lontooseen samassa junassa, herra Smith?"
-
-"Muistan oikein hyvin -- kookas, vanhanpuoleinen mies", vastasi Smith
-miettivästi. "No niin! Entä mitä majuri Esmondhaugh arveli?"
-
-"Ei mitään, paitsi että se kaikki oli hyvin kummallista", sanoi rouva
-Renton. "Ja niinhän se olikin. Ja -- mitä on minun tehtävä?"
-
-"No niin", vastasi Smith, katsahtaen toisiin miehiin, "luullakseni
-menettelette viisaimmin, jos menette kertomaan New Scotland Yardin
-viranomaisille kaiken sen, mitä olette kertonut meille. Ja -- teidän
-asemassanne menisin heti. Jos sen teette, säästätte itseltänne
-sen harmin, että teitä tullaan etsimään, että teitä tiedustellaan
-sanomalehti-ilmoituksissa, että teitä vakoillaan -- ja paljon muuta."
-
-Rouva Renton nyökkäsi, huokaisten helpotuksesta, ja nousi heti pystyyn.
-
-"Te olette varmasti oikeassa", virkkoi hän. "Ja minä lähden juuri nyt.
-Ehkä palvelijanne hankkii minulle ajurin, herra Tress? -- Ajan sinne
-suoraapäätä."
-
-Smith saattoi rouva Rentonin ajuriin, jonka Fowler heti kutsui. Kun
-hän palasi toisten seuraan, kuvastui hänen kasvoistaan jokin salainen
-päätös.
-
-"Nyt, Tress," sanoi hän, "haihduttakaamme mielestämme äskeinen pieni
-välinäytös ja palatkaamme siihen asiaan jota olimme pohtimassa. Olen
-päättänyt noudattaa määrättyä toimintasuunnitelmaa ja käydä siihen
-käsiksi tällä minuutilla. Mainitsin jo teille, että minun mielestäni
-sisarenne on vaarassa. Valtuutatteko minut käyttämään kolmetuhatta
-puntaa, jos se on tarpeellista -- heti?"
-
-"Kolmekymmentätuhatta, jos niin haluatte", vastasi Darrell epäröimättä.
-"Kirjoittakaa maksuosoitus heti, jos tahdotte."
-
-"Voitte lähettää kolmentuhannen maksuosoituksen minulle tänä iltana
-asuntooni", virkkoi Smith. "Seuraavien neljänkolmatta tunnin kuluessa
-olen minä matkalla -- samoin Styler. Tapaamme teidät huomenillalla.
-Siihen mennessä älkää jättäkö neiti Tressiä yksin. Ja nyt, Styler,
-lähdetään!"
-
-Kadulla Smith tarttui sihteerinsä käsivarteen.
-
-"Styler, teidän on heti lähdettävä Lynneen", käski hän, "ja oltava yötä
-_Lynnen Vaakunassa_. Ottakaa millä ilveellä hyvänsä selvä siitä, oliko
-rouva Rentonilla vieraita Kestevenin murhayönä ja keitä he olivat!
-Tulkaa kohtaamaan minua huoneistooni kello seitsemän huomenillalla.
-Minä puolestani lähden ensi junassa Weymouthiin -- Polbeckin puheille."
-
-
-
-
-XXV
-
-SOPIVA SÄHKÖSANOMA
-
-
-Ennen sen illan päättymistä Smith oli taaskin Weymouthissa hauskasti
-sijoittuneena samaan hotelliin, jossa hän ja Styler olivat
-haastatelleet kapteeni Polbeckia vasta kaksi päivää aikaisemmin. Kello
-yhdeksän seuraavana aamuna hän oli syönyt aamiaista; ennen kymmentä
-hän oli laivalaitureilla etsimässä Polbeckia ja hänen kuunariaan. Ja
-neljännestä yli kymmenen hän oli löytänyt pienen merimiehen ja istui
-hänen kanssaan kahden kesken kajuutassa, jossa oli parhaiksi tilaa
-kääntyä ympäri.
-
-Polbeck oli ovelan utelias. Heti Smithin pyöreät kasvot nähtyään hän
-arvasi tämän näennäisesti yksinkertaisen lontoolaisen herrasmiehen,
-jolla oli kultasankaiset silmälasit, tarvitsevan häntä ja koettavan
-hankkia lisätietoja. Hänen terävissä silmissään alkoi väikkyä uusia
-edullisia sopimuksia. Eikä Smith jättänyt häntä kauaksi aikaa
-epäilyksen valtaan, vaan kävi suoraan käsiksi asiaan, niin pian
-kun Polbeck oli saattanut hänet kajuuttaan ja sulkenut oven heidän
-jälkeensä.
-
-"Tulin Lontoosta myöhään eilenillalla tavatakseni uudelleen teidät,
-kapteeni", alkoi Smith. "Olisin heti saavuttuani lähtenyt Portlandiin
-teitä etsimään, jollei olisi ollut liian myöhäistä. Sitäpaitsi muistin,
-ettette lähde merelle ennenkuin yhdentenäkolmatta päivänä, joten
-uskoin varmasti tapaavani teidät täältä tänä aamuna. Tarvitsen teiltä
-lisää tietoja, ja te saatte hyvän maksun kaikesta, mitä voitte minulle
-ilmaista."
-
-"Mielihyvin kerron teille kaikki, mitä osaan, sir", lupasi Polbeck.
-"Mutta", lisäsi hän, pudistaen päätään puolittain surullisesti, "eipä
-taida olla paljoa, jos on ensinkään, sellaista, mitä en jo ole teille
-kertonut".
-
-"Kenties on minun mieleeni johtunut uusia asioita", virkkoi Smith.
-"Teistä saattaa todellakin olla minulle hyötyä. No niin, ettekö tiedä
-sen englantilaisen nimeä, jota teidän oli osaltanne avustettava
-karkaamaan ranskalaisten rangaistussiirtolasta Guianasta?"
-
-"En tiedä", vastasi Polbeck. "En ole sitä koskaan kuullut."
-
-"Ettekö kuullut häntä mainittavan jollakin liikanimellä?"
-
-"En! Häntä ei kertaakaan nimitetty muutoin kuin englantilaiseksi."
-
-"Ettekö myöskään tiedä sen miehen nimeä, jonka kanssa olitte
-neuvotteluissa?"
-
-"En. Mutta", riemastui Polbeck muistin äkkiä välähtäessä, "hänet tunnen
-lisänimellä, tunnen kun tunnenkin!"
-
-"Ahaa! Sepä hyvä!" sanoi Smith, huoahtaen helpotuksesta. "Mikä hänen
-lisänimensä sitten oli?"
-
-"Kuuba-Sam", vastasi Polbeck empimättä. "Se miekkonen kehuskeli
-yhtenään, mitä kaikkea hän oli tehnyt Kuubassa -- joka minun
-luullakseni oli käynyt hänelle liian kuumaksi."
-
-"Tunnettiinko hänet yleisesti sillä nimellä?" tiedusti Smith.
-
-"En koskaan kuullut häntä mainittavan millään muulla", vastasi Polbeck.
-"Niin, kyllä hänet tunnetaan sillä nimellä hyvin Georgetownissa --
-ainakin siinä kapakassa, jossa hänet aina kohtasin."
-
-"Se on oikein hyvä. Mikä sitten on sen kapakan nimi", kysyi Smith,
-"olipa se sitten kapakka, ravintola tai vierasmaja?"
-
-"Aykinin ravintola -- niin sitä nimitetään, ja se sijaitsee
-Gunfire-telakalla. Se on englantilaisten ja amerikkalaisten
-lempikapakka. Ravintolaksihan sitä sanotaan, mutta se on jonkunlainen
-hotelli, johon saa majoittua, jos tahtoo", sanoi Polbeck. "Monta kertaa
-olen itsekin asunut siellä."
-
-"Sekin on hyvä, kapteeni -- edistymme mainiosti", kehui Smith. "Te
-kykenette sittenkin antamaan minulle arvokkaita tietoja. Ja nyt
-kaikkein tärkein kysymys: Tunnetteko Georgetownissa ketään ihmistä --
-liikemiestä -- johon voitte täydelleen luottaa?"
-
-"Kyllä tunnen, sir", vakuutti Polbeck varmasti. "Se sikäläinen
-asiamies, jonka kanssa olen suhteissa, on niin suora mies kuin suinkin
-saattaa tavata. Daniel Brine, yleinen välitysliike. Olen tuntenut hänet
-lähes kaksikymmentä vuotta."
-
-"Onko hän sellainen mies, että hän suorittaisi teille jonkun salaisen
-luottamustehtävän, jos sähköttäisitte hänelle?" tiedusti Smith.
-
-"Kyllä hän sen tekisi, sir", vastasi Polbeck. "Ei kukaan paremmin.
-Minun on ollut sähkötettävä Daniel Brinelle aikaisemminkin -- tietysti
-pikku asioissa. Mutta jollette ole ennen sähköttänyt sinne, sir,
-varoitan teitä, sillä se on kallista hommaa -- viisi shillingiä kuusi
-pennyä sana, jollei sanomaa lähetetä hitaana, ja silloinkin on maksu
-puolet siitä."
-
-"Kulunkeja tuskin saamme arkailla", huomautti Smith. "Ne on maksettava.
-Jos teillä on jotakin puuhaa aluksessanne, kapteeni, jättäkää
-minut kyhäämään sähkösanomaa. Kun olen sommitellut sen mieleiseeni
-muotoon, menemme yhdessä lennätintoimistoon. Voitteko antaa minulle
-kirjoitusvehkeet?"
-
-Polbeck otti esille vanhanmallisen kirjoitustelineen ja kirjepaperia,
-selitti haluavansa huolehtia laivansa lastaamisesta ja poistui
-kannelle, jättäen Smithin omaan työhönsä. Se ei ollutkaan niin
-helppoa kuin hän oli luullut; hänen kävi vaikeaksi täsmälleen
-ilmaista tarkoituksensa yli viidentuhannen kilometrin päässä olevalle
-miehelle. Ja asia sellaisenaan oli arkaluontoinen. Smith tiesi varsin
-hyvin, ettei hän saanut tehdä mitään auttaakseen, ei edes näyttää
-haluavansa auttaa karkuun miestä, joka ystävällisessä valtakunnassa
-oli tuomittu vankeusrangaistukseen; jos kävisi ilmi, että sellaista
-oli yritetty, johtaisi se ikäviin selkkauksiin Englannin ja Ranskan
-ulkoministeriöiden välillä. Hän ei suinkaan halunnut avustaa nykyisin
-Cayennessa säilytettyä salaperäistä englantilaista karkaamaan, vaan
-saada varman selon siitä, kuka hän oli. Kuuba-Sam saattoi sen tietää,
-mutta saattoi olla tietämättäkin. Mutta nykyisissä vakavissa oloissa
-hänen varmasti kannatti kuluttaa jonkun verran Darrell Tressin rahoja
-saadakseen selville, mitä Kuuba-Sam tiesi.
-
-Vihdoinkin Smith sai kokoon seuraavan sanoman, jonka hän luki lävitse
-viiteen tai kuuteen kertaan, ennenkuin kutsui Polbeckin kuulemaan sitä.
-
-"Brine, Georgetown, Demerara. Menkää tapaamaan Kuuba-Samia Aykinin
-ravintolassa. Kertokaa hänelle, että englantilaisen asia on nyt
-toisissa käsissä, kaikki valmiina, mutta ennen alkua vaaditaan
-todistuksia Kuuba-Samin vilpittömyydestä. Hänen on heti sähkötettävä
-englantilaisen nimi ja milloin hän lähti Ranskasta osoitteella Smith,
-68 c, Pumppu-piha, Lontoo. Hänen tehtyään sen maksakaa hänelle
-sata puntaa, jotka olen sähköttänyt teille British Guiana-pankkiin
-Georgetowniin, ja käskekää hänen olla valmiina odottaen lisäohjeita.
-Polbeck, Weymouth."
-
-"Kuinka varovainen herra Kuuba-Sam lieneekin, tämän pitäisi pystyä
-häneen, jos hän vielä on elävien kirjoissa", mietti Smith mennessään
-portaille huutamaan Polbeckia. "Siinä ei mikään voi herättää hänen
-epäluulojaan, mutta kaikki lietsoo hänen toiveitaan. Tulkaahan, alas,
-kapteeni, katsomaan tätä", jatkoi hän ääneen nähdessään Polbeckin
-vantteran olemuksen kannella. "Mitä arvelette siitä?" kysyi hän
-laskettuaan paperiarkin merimiehen eteen. "Ymmärrättehän, mihin tähtään
--- tahdon tietää, mitä nimeä se englantilainen käyttää. Tepsiikö tuo
-Kuuba-Samiin? Onko hän sellainen veitikka, joka halukkaasti tarttuu
-sataan puntaan?"
-
-Polbeck luki sähkösanoman hitaasti, luki sen toistamiseen ja alkoi
-sitten kynsiä korvallistaan.
-
-"No", virkkoi hän, "hänen ei juuri voisi sanoa olevan kireissä oloissa,
-tämän Kuuba-Samin. Hänellä on aina ollut rahaa tarpeisiinsa. Mutta
-onhan sata puntaa pelkästä miehen nimen ilmoittamisesta hyvä maksu.
-Tiedän kuitenkin", jatkoi hän, naurahtaen viekkaasti, "mikä tehoaa
-Kuuba-Samiin vieläkin paremmin. Parantaaksenne tuota sanomaa on teidän
-ainoastaan lisättävä siihen kaksi sanaa."
-
-"Mitkä niin?" kysyi Smith.
-
-"'Ja rahalähetyksiä'", vastasi Polbeck, iskien ovelasti silmää. "'Ja
-rahalähetyksiä'. Antakaa tuon lopun kuulua: 'olla valmiina odottaen
-lisäohjeita ja rahalähetyksiä'. Käsitättekö? Silloin hän arvelee asian
-sujuvan vieläkin nopeammin kuin hän on luullut. Lisätkää ne, herra,
-lisätkää ne sanat!"
-
-"Hyvä huomautus!" kiitti Smith ja kirjoitti sanat paperiin. "Ja
-nyt, kapteeni, voitte tulla mukaani pankkiin ja lennätintoimistoon,
-joten saamme tämän pikku puuhan suoritetuksi. Katsokaahan! Nyt on
-puoliyksitoista Englannin aikaa. Paljonkohan kello on siellä kaukana?"
-
-"Georgetown, sir, on suunnilleen viisikymmentäkahdeksan astetta länteen
-päin Greenwichistä", vastasi Polbeck viisaan näköisenä. "Siellä on siis
-tällä hetkellä noin kahtakymmentä minuuttia vaille seitsemän aamulla."
-
-"Siten saatamme otaksua asiamiehenne Daniel Brinen saavan tämän
-sähkösanoman ryhtyessään töihinsä", sanoi Smith. "Sitten hänen kaiketi
-on odotettava Kuuba-Samia."
-
-"Kuuba-Samin tapana oli pistäytyä Aykinin kapakkaan kello yhdentoista
-tienoissa aamupäivällä", huomautti Polbeck, "ja koska Brine
-tavallisesti tuli sinne vähän myöhemmin, kohtaavat he luultavasti
-toisensa, kun kello meillä on noin kolme."
-
-"Siinä tapauksessa, ja jos Kuuba-Sam on Georgetownissa, voin odottaa
-sähkösanoman saapuvan Lontooseen kello kuuden vaiheilla tänä iltana",
-virkkoi Smith. "Lähdetään järjestämään asia."
-
-Kun Smith oli aikaisemmin ollut asioissa erään Weymouthin pankin
-kanssa, ei hänen ollut ensinkään vaikea saada käteistä rahaa eikä
-lähettää sata puntaa Daniel Brinen nimelle British Guiana-pankkiin
-Georgetowniin. Eikä hän tarvinnut pitkää aikaa lähettääkseen
-sähkösanoman lennätinkonttorista ja antaakseen kapteeni Polbeckille
-setelin, jonka saamisesta mies näytti olevan perin mielissään.
-
-"Jos voin vielä tehdä jotakin, sir, teen sen hyvin mielelläni",
-vakuutti hän. "Mainitkaa vain asia, niin tässä on mies valmiina!"
-
-"Siinä tapauksessa suokaa minulle se nautinto, että syötte puolista
-kanssani", vastasi Smith, suunnaten askeleensa hotelliansa kohti.
-"Olemme suorittaneet asiamme ja voimme huvitella tunnin. Sen jälkeen on
-minun lähdettävä pikajunassa Lontooseen."
-
-Polbeck ja Georgetownin sähkösanoma olivat vieneet Smithiltä koko
-aamun, joten hän ei ollut ehtinyt lainkaan ajattelemaan neiti Brockin
-juttua. Aamiaista syödessään hän oli silmäillyt aamulehteä ja nähnyt,
-ettei uusia käänteitä ollut ilmaantunut; ainakaan ei poliisilaitos
-ollut antanut sanomalehdille tuoreita tietoja. Smith ei niin ollen
-tiennyt, oliko rouva Renton lupauksensa mukaan käynyt New Scotland
-Yardissa ja mitä siitä oli koitunut. Mitään uutta ei myöskään ollut
-sanomalehdessä, jonka hän osti junassa lähtiessään Weymouthin asemalta
-aikaisin sinä iltapäivänä. Mutta Readingiin saavuttuaan hän sai Lontoon
-iltalehtien aikaisemmat painokset, ja huomiotaherättävä otsake osoitti
-poliisien olleen toimeliaita -- tai ainakin saaneen osakseen kunnian
-toisten toimeliaisuudesta.
-
-Otsakkeessa puhuttiin tärkeistä käänteistä. Mutta ensimmäisen kappaleen
-luettuaan Smith nauroi hiljaa ja ivallisesti. Ilmeisesti oli rouva
-Renton käynyt etsivässä osastossa ja kertonut viranomaisille täsmälleen
-samat asiat kuin oli kertonut Darrell Tressin työhuoneessa olleille
-miehille. Ja sanomalehdille annetun, virallisen tiedotuksen nojalla oli
-perin selvää, että viranomaiset katsoivat tämän täydelleen selittävän,
-miksi rouva Renton oli käynyt neiti Brockin asunnossa.
-
-"On aivan ilmeistä", jatkui selostus, "että kovaonninen nuori nainen
-oli kovin hermostunut ja huolestunut rouva Rentonin käydessä hänen
-luonaan, ja emännän, rouva Hodgsonin lausunto tuntuu osoittavan,
-että hän oli yhtä hermostunut ja vaivautunut seuraavana päivänä.
-Rouva Hodgsonin sanojen mukaan neiti Brock tuskin maistoi hänelle
-tarjottuja ruokia, hänen nähtiin ja kuultiin paljon kävelevän
-edestakaisin huoneessaan, ja hän oli silminnähtävästi tuskainen ja
-hajamielinen. Hän näytti äärimmäisen hermostuneelta, kun hänelle
-tuotiin aikaisemmin mainittu sähkösanoma, ja palvelija, joka näki hänen
-astuvan ajurin vaunuihin tuntemattoman miehen seurassa, väittää hänen
-puhuneen kumppanilleen hyvin kiihtyneeseen tapaan. Onneksi on ajuri
-ilmoittautunut. Myöhään eilenillalla hän saapui New Scotland Yardiin
-ja kertoi tarinansa viranomaisille. Hän muisti, että kysymyksessä
-olevat henkilöt olivat pysähdyttäneet hänet Laburnum-pengermän
-kulmassa, ja miehen käskystä hän oli ajanut Park Lanen kohdalle Upper
-Grosvenor-kadulle, jota myöten hän oli jatkanut matkaansa laskettuaan
-kyydittävänsä maahan. Poliisit suorittivat tiedusteluja tämän
-kertomuksen perusteella."
-
-Smith naurahti taaskin heittäessään sanomalehden syrjään. Sen jälkeen
-hän vaipui pohtimaan asioita oman järkeilynsä mukaisesti ja oli yhäti
-mietteissään, kun hän kello seitsemän saapui Pumppu-pihaan, aukaisi
-toimistonsa oven ja näki vastassaan aina säntillisen Stylerin.
-
-
-
-
-XXVI
-
-STYLERIN HAVAINTOJA
-
-
-Sillä aikaa kun Smith matkasi Weymouthiin, meni Styler, jonka aika
-ei ollut niin täpärällä, verkkaisesti asuntoonsa, pani uskollisen
-moottoripyöränsä kuntoon ja lähti aikanansa hupaiselle ilta-ajelulle
-pitkin Surrayta. Hänellä ei ollut erikoista syytä saapua Lynneen
-ennen pimeän tuloa, ja sen mukaisesti lian eteni etelään päin
-kohtuullista vauhtia. Ajan runsaus myöskin viekoitteli Stylerin
-matkansa puolivälissä poikkeamaan miellyttävään, tien ohessa olevaan
-majataloon Dorkingin läheisyydessä ja tilaamaan tuopin vaahtoavaa,
-karvasta olutta; ja kun hän rakasti todellista maalaisluontoa ja
-raitista ilmaa, vei hän tuoppinsa kapakan pihalle ja istuutui
-rakennuksen vinoruutuisten ikkunoiden ja heiluvan nimikilven alle
-sijoitetulle penkille. Ja istuessaan tummenevassa hämärässä,
-keskustellen ystävällisesti erään tavarankuljettajan kanssa, joka
-juotti hevosiaan altaasta, hän huomasi Lontoosta päin etelää kohti
-kiitävän siron auton. Se suhahti majatalon ohitse vinhaa vauhtia ja
-oli kadonnut yhdessä sekunnissa. Mutta Stylerillä oli erittäin terävät
-silmät, ja hän oli tuntenut komeassa autossa istuvista henkilöistä
-toisen rouva Rentoniksi. Mutta hän oli hyvillään nähdessään, ettei
-rouva Renton tuntenut häntä aikaisemmin samana päivänä Darrell Tressin
-asunnossa kohtaamansa seurueen neljänneksi jäseneksi. Rouva Renton
-ei itse asiassa vilkaissutkaan majataloon eikä sen penkillä istuvaan
-oluenjuojaan; ohi kiitäessään hän innokkaasti keskusteli kumppaninsa
-kanssa. Ja Styler pani merkille, että hänen puhetoverinsa oli pitkä,
-vanhahko herra, joka ulkonäöstä päättäen oli tai oli ollut armeijassa.
-
-Styler tyhjensi oluttuoppinsa vähääkään hätäilemättä, mutta noustuaan
-jälleen pyörälleen hän kiihdytti nopeuttaan. Pimeä alkoi olla käsissä,
-kun hän ajoi _Lynnen Vaakunan_ tallipihalle, sijoitti koneensa
-vaunuvajaan ja meni tarjoiluhuoneeseen tilaamaan yösijaa. Siellä hän
-viipyi muutamia minuutteja, tarinoiden isännän kanssa; sitten hän
-vihjasi, että hänen oli suoritettava pieni asia kylässä, ja lähti
-pimeään ulko-ilmaan. Isäntä luuli Stylerin aikovan poliisiasemalle,
-mutta vaikka Styler kääntyikin siihen suuntaan, poikkesi hän pian
-toisaalle. Jos joku olisi seurannut hänen jälkiään, olisi hän huomannut
-niiden monien mutkien ja koukeroiden jälkeen vievän rouva Rentonin
-asunnon, Warrenin, läheisyyteen.
-
-Kuten hyvin monilla muilla ihmisillä, jotka ovat antautuneet tällaisiin
-tutkimuksiin, ei Stylerilläkään ollut selvää käsitystä siitä, mitä
-hän aikoi tehdä. Mutta hänellä oli hyvä usko sattumaan; hän uskoi
-varmasti, että ilmenisi jotakin, mistä olisi hänelle hyötyä ja etua.
-Aluksi hän luikerteli käärmeen tavoin rouva Rentonin rauhaiselle
-pihalle ja silmäili taloa pensaan suotuisesta piilosta. Sekä ylä- että
-alakerrassa oli valaistuja ikkunoita, mutta koska kaikki verhot olivat
-tiiviisti suljetut, oivalsi Styler pian, ettei hän saisi kovinkaan
-hyvää tilaisuutta tirkistää sisälle. Se oli harmillista, koska hän
-oli toivonut näkevänsä rouva Rentonin kumppanin läheltä. Hänen sitten
-aprikoidessaan, mitä hänen pitäisi ensinnä tehdä, avautui eteissalin
-ovi, ja sisältä tulvivassa valossa Styler näki rouva Rentonin ja hänen
-kanssaan autossa istuneen miehen astuvan ulos ja lähtevän ripeästi
-kävelemään erästä sivukäytävää myöten. Minuutin kuluttua hän kuuli
-puutarhaportin salvan kalahtavan ja sitten askelia kovalta maantieltä.
-Vielä toisen minuutin kuluttua hän oli kiskaissut kengät jalastaan,
-pujahtanut pois pensaikosta ja seurasi askelten ääniä turvallisen
-välimatkan päässä.
-
-Hänen edellään olevat henkilöt nousivat rinnettä ja astelivat raittia
-pitkin Lynne Courtin puistoa ja kartanoaluetta ympäröivää metsikköä
-kohti. Styler arveli rouva Rentonin kumppaneineen ehkä mielivän sinne;
-ja minne tahansa he menisivät, sinne veisi hänenkin matkansa. Mutta
-ennenkuin hän ennätti sen enempää pohtia sitä seikkaa, kääntyivät hänen
-vainuttavansa syrjään ja lähtivät metsäpolkua pitkin suoraan sitä
-syrjäistä majaa kohti, jossa Samuel Pegge asui.
-
-Stylerin sydän alkoi sykkiä rajummin. Tämä, mietti hän itsekseen, tämä
-oli jo jotakin; tämä oli oikein todellinen seikkailu! Vierailulle
-Samuel Peggen, toiselta nimeltä Septimus Philcoxin, luokse
-myöhänlaiseen illalla ja salakähmäiseen tapaan -- hyvä! Jospa hän
-nyt vain voisi muuttua hengeksi, joista kuulee puhuttavan, tunkeutua
-kenenkään näkemättä majaan ja olla saapuvilla alkavassa keskustelussa,
-kuullen kaikki, mitä puhuttaisiin! Oi, sepä olisi todellakin ihana,
-oivallinen temppu! Mutta koska Styler oli olennaisen aineellinen, oli
-sellainen mukava menettely kerrassaan mahdoton toteuttaa ja ainoa, mitä
-hän voi tehdä, oli tehdä, mitä voi -- niissä oloissa.
-
-Styler tunsi Peggen kotoisen järjestelyn kyllin hyvin tietääkseen
-tämän kelpo herrasmiehen asuvan yksin. Hänen taloudestaan huolehti
-muuan kylän vaimo, joka saapui kello kymmenen ja poistui kello viisi,
-joten Pegge vietti iltansa yksin. Senvuoksi ei hänen, Stylerin, olisi
-kovinkaan vaikeata tarkastella majan ympäristöä. Ja kuultuaan, että
-rouva Renton kumppaneineen päästettiin sisälle, hän jätti kenkänsä
-polun vieressä kasvavan, mukavan rautatammipensaan alle, sujahteli
-puulta puulle, pensaalta pensaalle ja vihdoin hiipi kuistille
-silmäilläkseen varovasti ikkunasta ainoaan valaistuun huoneeseen.
-
-Sen ikkunan edessä ei ollut muuta kuin huolimattomasti vedetty pitsinen
-verho, ja pysytellen tarkoin pylvästön varjossa näki Styler tarkoin ja
-esteettömästi huoneen ja sielläolijat. Pegge näytti olleen nauttimassa
-illan rauhasta vieraittensa saapuessa häiritsemään häntä. Takassa
-roihusi kirkas valkea, pesälaa'an lähelle oli vedetty lepotuoli ja
-keskelle lattiata sijoitetulla pöydällä oli karahvi, suihkupullo ja
-tupakka-astia. Samalla pöydällä virui myöskin kasa kuvalukemistoja ja
-sanomalehtiä sekä keltaselkämyksinen romaani, jonka Pegge ilmeisesti
-oli viskannut kädestään alassuin pöydälle, kun ovelle kolkutettiin.
-
-Huoneessa olevat kolme henkilöä olivat jo syventyneet keskusteluun,
-kun Stylerin onnistui saada heidät näkyviinsä. Rouva Renton istui
-lepotuolissa, josta Pegge oli juuri noussut; hänen kumppaninsa istui
-toisessa pöydän toisella puolen. Pegge seisoi ruusupuinen piippu
-kädessään uunimatolla heidän välissään. Hän kuunteli hyvin tarkkaavasti
-toisen miehen sanoja, ja Styler kiroili talon rakentajaa liian hyvästä
-työstä. Se ei ilmeisestikään ollut hutiloimalla valmistettu rakennus,
-sillä ikkuna sopi puitteisiinsa tiiviisti, eikä ainoatakaan ääntä
-tunkeutunut raoista hänen korviinsa. Ja vaikka hän tähyili ja odotti
-runsaasti puoli tuntia, ei hän kuullut mitään eikä nähnyt mitään
-tavallisuudesta poikkeavaa. Sisälläolijat näyttivät pohtivan jotakin
--- jotakin vakavaluontoista, päättäen heidän kasvojensa ilmeistä.
-Milloin puhui rouva Renton, milloin hänen kumppaninsa, milloin Pegge.
-He näkyivät olevan perin hyvissä väleissä; vanhahko herrasmies hyväksyi
-Peggen tarjouksen ja otti lasin wiskyä ja soodaa käteensä ja viritti
-sikaarin laatikosta, jonka Pegge otti tulisijan yläpuolella olevalta
-hyllyltä. He näyttivät tosiaankin olevan hyvin ystävällisiä toisilleen,
-ja uudelleen Styler sadatteli talon rakentajaa.
-
-"Toivottavasti hänen saamansa vuokra ei riitä korvaamaan niitä menoja,
-jotka hän kulutti tähän kirottuun paikkaan!" tuumi Styler. "Jos hän
-vain olisi käyttänyt tuoretta puuta kyhätessään tämän kirotun ikkunan
-puitteita, olisi siinä nyt sellaisia halkeamia, joihin voisi työntää
-sormensa, ja silloin kuulisin, mitä nuo kolme puhelevat. Mutta nyt en
-erota edes kärpäsen surinan vertaa! Joka tapauksessa he keskustelevat
-jostakin vakavasta -- sen erotan heidän kasvoistaan."
-
-Puolen tunnin kuluttua Peggen vieraat nousivat seisomaan ja aikoivat
-nähtävästi lähteä, ja senvuoksi Styler pujahti portille, otti kenkänsä
-ja piiloutui tien ohessa kasvavaan pensaikkoon. Pian rouva Renton
-ja hänen kumppaninsa tulivat majasta ja lähtivät kotiin päin, ja
-Styler herkisti korviaan, toivoen heidän lausuvan jonkun valaisevan
-huomautuksen mennessään hänen ohitseen. Mutta he astelivat polkua
-alaspäin äänettöminä; miehen polttaman sikaarin hieno tuoksu haihtui;
-askelten ääni häipyi, ja Styler oli yksin keväisessä yössä.
-
-Oltuaan jonkun aikaa kahden vaiheilla hän lähti verkalleen Warrenia
-kohti. Hän ei ollut likimainkaan tyytyväinen, vaikka olikin lisännyt
-tietovarastoonsa hyvin mielenkiintoisen havainnon. Oli varmasti jotakin
--- kenties hyvinkin paljon -- että hän oli saanut selville rouva
-Rentonin kumppaneineen olevan ystävällisissä ja läheisissä suhteissa
-entisen rikosvangin, aikoinaan kuuluisan Imperial Splendour Development
-and Enterprise Societyn esimiehen ja toimitusjohtajan, kanssa. Äkkiä
-Styler hätkähti -- melkein hypähti kengissään, jotka hän oli hyvin
-miettivänä vetänyt takaisin jalkaansa.
-
-"Hitto!" huudahti hän hiljaa. "Hitto soikoon! Tietystikään he eivät
-tiedä, kuka se vanha veitikka on! He eivät tiedä, että Samuel Pegge
-on Septimus Philcox! Luonnollisesti eivät! -- Rouva Renton pitää
-sitä vanhaa veijaria vain naapurinaan. Mutta sittenkin olen valmis
-vannomaan, ettei tämäniltainen käynti ollut pelkkä ystävällinen
-vierailu. Ei sinnepäinkään! Se oli totisesti vakava, asiallinen
-haastattelu! Mitä se koski? Tulimmaista! Tuhannen tulimmaista! Mitä se
-koski?"
-
-Juuri silloin Styler huomasi olevansa Warrenin portin kohdalla. Hänen
-mieleensä juolahti äkkiä loistava ajatus; hän työnsi oven auki, astui
-pihalle, käveli päättävästi pääovelle ja soitti kelloa. Hän kuuli sen
-kimeän kilinän kaikuvan hiljaisessa talossa. Seuraavalla hetkellä hänen
-eteensä ilmestyi siisti sisäkkö, joka katseli häntä silminnähtävästi
-ällistyneenä.
-
-"Onko rouva Renton kotosalla?" tiedusti Styler. "Sepä hyvä -- kiitos.
-Tahtoisitteko hyväntahtoisesti kysyä häneltä, ottaisiko hän puheilleen
-herra Stylerin, herra Smithin sihteerin? Ilmoittakaa hänelle, että olen
-tullut Lontoosta tapaamaan häntä."
-
-Palvelijatar painoi vaivoin tämän sanoman mieleensä, kehoitti Styleriä
-astumaan sisälle ja katosi eteissalin oikealla puolella olevaan
-huoneeseen, jonka ikkunasta Styler oli talolle saapuessaan nähnyt
-loistavan valoa. Pian hän palasi, pyytäen vierasta tulemaan sisälle, ja
-Styler, joka jo oli valmistautunut esittämään aikomaansa osaa, astui
-eteenpäin kohtaamaan rouva Rentonia, joka oli tullut huoneen ovelle
-hyvin kummastuneen näköisenä.
-
-"Hyvää iltaa, rouva", alkoi Styler tuiki itsevarmana ja luottavana. "On
-ikävää, että vaivaan teitä näin myöhään, mutta mieleemme johtui teidän
-lähdettyänne eräs kysymys --"
-
-Rouva Renton viittasi häntä astumaan sisälle ja sulki oven tultuaan
-itse jälessä. Hän osoitti vanhahkoa herrasmiestä, joka nyt oli
-lopettanut Peggen tarjoaman sikaarin ja valitsi parhaillaan uutta
-vanhanaikaisesta kotelosta, mutta keskeytti puuhansa, kiinnitti
-monokkelin oikeaan silmäänsä ja tuijotti Styleriin uteliaana.
-
-"Veljeni, majuri Esmondhaugh, josta kuulitte minun puhuvan tänään",
-esitteli rouva Renton. "Majuri Esmondhaugh tietää hyvin, mitä herra
-Tressin luona tänään tapahtui, herra Styler, joten voitte puhua hänen
-kuultensa. Mistä on kysymys -- ja mistä tiesitte minun olevan täällä?"
-
-"Tiedustin hotellistanne, madam, ja kuulin teidän lähteneen
-maaseudulle", vastasi häpeilemätön Styler. "Ja kun meidän oli kysyttävä
-teiltä paria tärkeätä seikkaa, hyppäsin moottoripyörälleni ja ajoin
-tänne. Ensinnä neiti Brockin luona käyntinne, rouva Renton", jatkoi
-hän, istuutuen emännän osoittamalle tuolille. "Saattaisitteko, madam,
-virkistää muistianne, kylliksi muistaaksenne, sattuikohan mitään -- --
-jotakin pikku seikkaa -- mikä herätti tai mietittyänne herättäisi
-teissä ajatuksen, että neiti Brock narrasi teidät sinne -- narrasi,
-huomatkaa! -- kohtaamaan jotakuta!"
-
-Rouva Renton, joka oli silmäillyt vierastaan hyvin uteliaana, säpsähti.
-
-"Sitä en ole ajatellut", virkkoi hän miettivästi. "Mutta kerroinhan
-teille, että hän kävi vähäväliä ikkunan ääressä tähyilemässä kadulle.
-Se olisi saattanut merkitä sitä, mihin viittasitte."
-
-"Entä se -- nimitämmekö sitä rauhattomuudeksi, madam? -- näyttikö se
--- asettuvan hänen saatuaan mainitsemanne sähkösanoman?" kysyi Styler.
-"Nämä tuntuvat epäilemättä pikku seikoilta, mutta ovat hyvin tärkeitä."
-
-"Saatuaan sähkösanoman", vastasi rouva Renton, "hän yksinkertaisesti
-pyysi minua -- kuten kerroin -- menemään tieheni."
-
-"Juuri niin, juuri niin!" äänsi Styler, ravistaen päätään
-salaperäisesti. "Se luonnollisestikin selittää sen -- toinen henkilö
-ei tullutkaan. Ette kai voi vaivata muistianne siinä määrin, että
-muistaisitte hänen kertaakaan vihjanneen -- jonkun kolmannen henkilön
-saapumiseen?"
-
-"Vaivaamatta muistiani voin vakuuttaa teille, ettei hän sitä tehnyt!"
-vastasi rouva Renton jyrkästi. "Siitä olen ehdottoman varma."
-
-Styler nousi pystyyn ja pudisti päätään vieläkin salaperäisemmin.
-
-"Niinpä niin, niinpä niin, madam!" virkkoi hän. "Niin -- tietenkään
-hän ei sitä tehnyt, rouva Renton, ei tehnyt! Aikoi tuottaa teille
-yllätyksen, madam -- siinä se. Niin juuri, tietysti!"
-
-"Minkälaisen yllätyksen?" tiedusti rouva Renton.
-
-Mutta Styler kohoili kättään torjuvasti.
-
-"Teidän täytyy suoda minulle anteeksi", sanoi hän, hymyillen ovelasti.
-"Valtiosalaisuuksia, ymmärrättehän, madam. Tärkeätä kuitenkin on,
-että jotkut merkit -- kovaonnisen naisen usein toistunut ikkunasta
-tähyäminen -- osoittavat hänen odottaneen jotakuta."
-
-Sitten Styler kumarsi ja poistui, vastaukseksi rouva Rentonin kyselyyn
-selitettyään yöpyvänsä _Lynnen Vaakunaan_. Ja siihen majataloon hän
-lähtikin suoraapäätä heti Warrenista päästyään. Sinne jouduttuaan hän
-istui puoleen yöhön saakka valveilla pakisten isännän kanssa. Maata
-pannessaan hänellä oli lohdullinen tieto siitä, että hän oli saanut
-selville useita tärkeitä seikkoja, joilla hän voisi ilahduttaa Smithin
-korvia viimemainitun palattua omalta retkeltään.
-
-
-
-
-XXVII
-
-ESMONDHAUGHIEN SUKUTAULU
-
-
-Styler, joka mielellään nautti elämästään, milloin vain ammatilliset
-tehtävät saattoivat hänet maaseudulle, virui seuraavana aamuna
-vuoteensa lavendelituoksuisten raitien välissä verrattain myöhään.
-Sen jälkeen hän kulutti aikaansa, kuten hän nimitti aitomaalaisen
-liikkiö- ja muna-aamiaisen kimpussa lähes kello yhteentoista. Hän oli
-suorittanut kaikki tehtävänsä, ja hänellä oli useita tunteja vapaata
-aikaa, ennenkuin hänen sopimuksen mukaisesti oli mentävä tapaamaan
-esimiestään tämän toimistossa Pumppu-pihassa. Ja koska maaseutu
-häntä viehätti, päätti hän tehdä mutkan palatessaan Lontooseen. Hän
-poikkeaisi Dorkingiin ja sieltä Reigateen, ehkäpä aina Sevenoaksiin
-saakka, levähtäen silloin tällöin tiepuolessa olevissa majataloissa,
-jotka tehosivat hänen luonteessaan piilevään, kehittymättömään
-taiteelliseen vaistoon. Päivä oli kaunis, tiet olivat hyviä, ja
-hyvällä moottoripyörällä saattaa seitsemässä tunnissa katkaista pitkän
-matkan. Ennenkuin kirkonkello löi kaksitoista, maksoi Styler senvuoksi
-laskunsa, sanoi jäähyväiset isännälle, jolle hän leikillisesti
-huomautti, ettei hänen saapumisestaan pitäisi koskaan kummastua, ja
-lähti itään päin. Mutta kiitäessään kylän raitilla hän tuli äkkiä
-ajatelleeksi, että tuntuisi säädyttömältä ja epäkohteliaalta, jollei
-hän kävisi poliisiasemalla tervehtimässä komisariusta. Niinpä hän pian
-seisautti koneensa, minkä jälkeen hänet kohta opastettiin arvoisan
-poliisimiehen pyhättöön.
-
-Komisarius, joka käsitteli monenlaisia sinisiä papereita, ojensi
-kätensä ja salli tuikeiden piirteittensä laueta virnistykseen.
-
-"Omituista! Ajattelin juuri teitä", virkkoi hän. "Mietin, että minulla
-olisi jotakin kertomista teille, kun ensi kerran tapaamme, nähkääs."
-
-"Nyt on se ensi kerta", vastasi Styler. "Aina valmis kuulemaan uutisia."
-
-"Muistattehan sen intialaisen helyn -- taikakalun, muistokorun, tai
-mikä se lieneekin", jatkoi komisarius, "kultaisen vehkeen".
-
-"Kyllä muistan", myönsi Styler. "Entä sitten?"
-
-"Olen saanut selville, kenen se on", ilmoitti hänen puhetoverinsa,
-virnistäen taaskin. "Lyhyesti sanoen, hän on saanut sen takaisin. Ja
-minä -- nimittäin me -- olemme saaneet tuon!"
-
-Hän osoitti kirjoituspöytänsä eristettyä osaa, jossa oli
-uudenuutukainen Englannin Pankin seteli kirjepainimen alla.
-Rauhallisesti ja kursailematta Styler nosti painimen syrjään ja katsoi,
-kuinka suuri seteli oli.
-
-"Viisipuntanen, kas vain", huomautti hän. "Palkkioksi kaiketi? Ohoo!
-Entä kelle se hely sitten kuului tai kuuluu?"
-
-"Majuri Esmondhaughille -- rouva Rentonin veljelle", vastasi
-komisarius. "Hän on sotilashenkilö -- lienette nähnyt hänet näillä
-main. Hän oli täällä Kestevenin murhan tapahtuessa."
-
-"Ahaa, varmasti olen hänet huomannut", virkkoi Styler huolettomasti.
-"Kookas mies, harmaat viikset. Niinkö -- se on siis hänen? No niin,
-viitonen lienee teille yhtä tervetullut kuin kenelle muulle hyvänsä, ja
-onhan kaikesta aina jollekulle jotakin hyötyä."
-
-"Niin, meitä on kaksi tai kolme jakamassa tuota", sanoi komisarius.
-"Majuri Esmondhaughin se hely on. Hän kävi täällä noin tunti sitten.
-'Kuulkaahan!' alkoi hän. 'Ollessani tuonnottain täällä sisareni luona
-kadotin kellonperistäni helyn -- pienen, kultaisen, kaiverretun korun
--- ja lupaan palkkion sen löytäjälle, lupaan viisi puntaa!' sanoi
-hän. 'Se oli muisto. En tiedä, mihin sen pudotin', sanoi hän. 'Se on
-saattanut tapahtua tuolla raitilla tai Warreniin vievällä kujalla tai
-jollakin Lynne Courtin puiston metsäpolulla -- kävelin siellä tunnin
-tai pari sinä iltana. Voitteko panna kylään nähtäväksi pari ilmoitusta,
-joissa luvataan viiden punnan löytöpalkkio?' sanoi hän. 'Tahtoisin
-kovin mielelläni sen takaisin -- se oli muisto', sanoi hän uudelleen.
-Sen enempää vitkastelematta minä senvuoksi otin korun esille ja ojensin
-sen hänelle. Ja olipa hän totisesti hämmästynyt. 'Mistä sen löysitte?'
-sanoi hän. 'Eräältä Lynne Courtin polulta tutkiessamme murhaa', sanoin
-minä. 'Ahaa, niinpä niin!' sanoi hän. 'Olin niillä seuduin kävelemässä
-juuri sinä iltana', sanoi hän. Ja sitten hän huomautti, että tämä
-viitonen oli meidän, ja pisti sen tuohon, kauniisti kylläkin, ja siinä
-se on. Kuten näette, ei siinä helyssä siis sittenkään ole mitään
-salaperäistä", lopetti komisarius. "Perin selvä juttu. No, entä mitäs
-teille kuuluu? Otaksuttavasti olette ollut täällä tutkimusmatkalla?"
-
-"Minulta unohtui eräs esine tänne viimeksi täällä käydessäni",
-valehteli Styler. "Eipä minulla erikoisia uutisia ole. Ovatko
-lontoolaiset virkaveljenne jo käyneet täällä tiedustelemassa neiti
-Brockin jutun tähden?"
-
-"Eivät vielä", vastasi komisarius. "Mutta otaksun heidän sen tekevän.
-No -- mitä arvelette? Oliko se saman käden työtä?"
-
-"Jos minun pitäisi selittää teille mitä ajattelen", virkkoi Styler,
-"viipyisin täällä koko päivän. Sen kuitenkin sanon, että lopuksi saamme
-kaikki suuren yllätyksen. Ja onpa hauska, että voitte hyvin ja hyvää
-jatkoa! Minun on mentävä tapaamaan esimiestäni."
-
-Mutta ennen sitä kohtausta Styler oli miettinyt asioita kelpo tavalla
-ja oli täysin valmis pohtimaan niistä selostettuaan ne Smithille
-Pumppu-pihan rauhallisessa toimistossa. Smith oli kuunnellut
-äänettömänä ja tarkkaavana ja oli innokas tekemään kaikesta lyhykäisen
-luettelon.
-
-"Ja nyt, Styler", virkkoi hän, vetäen eteensä paperiarkin ja alkaen
-kirjoittaa, "pannaanpa suppeasti muistiin, mitä tiedämme kuulustelujen
-ja teidän havaintojenne nojalla. Pistän ne paperille -- tuntuu niin
-varmalta nähdä asiat kirjoitettuina, vaikka paperi heti senjälkeen
-joutuisikin tuleen tai paperikoppaan.
-
-"1:o. Tiedämme majuri Esmondhaughin olleen Lynnessä Kestevenin
-murhayönä.
-
-"2:o. Tiedämme hänen sinä yönä tai iltana liikkuneen Lynne Courtin
-metsässä ja pudottaneen siellä korun, jonka katoamista hän ei lainkaan
-salaa.
-
-"3:o. --"
-
-"Tuossa toisessa kohdassa on eräs pykälä", keskeytti Styler. "Minkä
-tähden majuri ei ilmoittanut katoamisesta heti? Miksi hän vitkasteli ja
-kertoi siitä poliiseille vasta useita päiviä myöhemmin? Johtuiko hänen
-menonsa poliisien puheille jollakin tavoin siitä, että minä kävin eilen
-illalla hänen sisarensa luona?"
-
-"Suoraan sanoen, Styler", virkkoi Smith, "teidän pitäisi saada koko
-joukko enemmän tietoja majuri Esmondhaughista".
-
-"Suoraan sanoen, sir", vastasi Styler, "meidän on saatava koko joukko
-enemmän tietoja sekä majuri Esmondhaughista että rouva Rentonista --
-molemmista! Totisesti -- meidän on!"
-
-"Hyvä, hyvä -- myönnän sen", sanoi Smith. "Ja -- me saamme. Sillä --
-jatkaaksemme:
-
-"3:o. Nyt tiedämme, että rouva Rentonin, majuri Esmondhaughin ja
-Samuel Peggen -- toisella nimellä Septimus Philcoxin -- kesken on joku
-salaisuus."
-
-"Onko se salaisuus -- vaiko liikeasia -- vaiko jotakin ihan viatonta?"
-tokaisi Styler. "Olen miettinyt sitä joka suuntaan. He saattoivat mennä
-tapaamaan sitä vanhaa veitikkaa monesta syystä. Yhdestä seikasta olen
-varma, herra Smith -- he eivät tiedä, että Samuel Pegge on Septimus
-Philcox."
-
-"Kuinka niin?" kysyi Smith.
-
-"Koska olen varma siitä, että majuri Esmondhaugh on herrasmies ja
-kunnianmies -- näyttää ainakin siltä", vastasi Styler, "enkä jaksa
-käsittää herrasmiestä, joka ottaa vastaan wiskyä ja soodaa ja sikaarin
-entiseltä rikosvangilta. Ymmärrättekö?"
-
-Smithin silmät tuikahtivat kultasankaisten silmälasien takaa.
-
-"Septimus Philcox, Styler, poikaseni", sanoi hän, "oli aikansa
-joustavimpia ja miellyttävimpiä herrasmiehiä. Vielä nytkin hyvin monet
-ihmiset uskovat, että häntä kohdeltiin perin huonosti ja että, jos
-laki olisi antanut hänen olla rauhassa, hän olisi hoitanut Imperial
-Splendour-yhtymän asiat ja hankkinut osakkaille tavattomat voitot.
-Majuri Esmondhaugh -- palveluksesta eronneet sotilashenkilöt ovat
-tunnetusti omituisia, minkä seikan salaperäistä syytä kukaan ei ole
-koskaan selittänyt -- saattaa olla sellainen osakas, joka edelleenkin
-syvästi luottaa Septimukseen. Mutta sanonpa teille erään asian, Styler
--- eräästä pienestä seikasta meidän olisi otettava selkoa -- nimittäin
-siitä, mitä väkeä majuri Esmondhaugh ja hänen sisarensa, rouva Renton,
-ovat. Heistä emme tiedä mitään! He saattavat olla väärillä teillä
-liikkuvia ihmisiä, mikäli me tiedämme. Katsotaanhan! Mitä hakemistoja
-meillä on täällä, Styler? Mitä teillä on huoneessanne?"
-
-Styler nousi ja katosi omaan pyhättöönsä, jossa hän alkoi etsiä
-tietokirjojen täyttämältä hyllyltä.
-
-"Täällä on vanha pääriluettelo", ilmoitti hän avoimesta ovesta,
-"aateliskalenteri -- se on viimevuotinen -- ja tuossa on vanha 'Kuka
-kukin on' ja kymmenen tai kaksikymmentä armeijan luetteloa, joita
-saatte kerran kuukaudessa, ja useita Whitakerin almanakkoja".
-
-"Armeijan luettelo tietystikin", virkkoi Smith, joka ylpeili siitä,
-että hän lakikoulun pataljoonan jäsenenä oli tekemisissä sotilasasiain
-kanssa. "Tuokaa se -- majuri on joka tapauksessa siinä mainittu.
-Kas tässä", jatkoi hän selailtuaan luetteloa vähän aikaa. "Tässä
-hän on: Godfrey Hamilton Esmondhaugh, D.S.O., M.V.O., viimeksi
-yhdeksännessäkymmenennessäyhdeksännessä ulaanieskadroonassa -- se
-on tietenkin hän, Styler. Mutta se ei ilmaise meille mitään hänen
-perheestään. Annappa kun ajattelen; niin -- muistelen, että on
-senniminen pohjanpuolelaissuku. Meidän täytyy tosiaankin hankkia
-kunnollisia hakemistoja, Styler! Teidän on tilattava niitä heti --
-kaikenlaatuisia. Esmondhaugh! Katsokaahan Whitakerista, onko siellä
-sennimistä ritaria tai baronettia -- näinä kansanvallan aikoina on
-niitä leivottu uusia niin paljon, että niitä vilisee kuin mustikoita
-eikä paraskaan aatelisten tarkkaa ja jaksa pitää niitä mielessään!"
-
-"Baronettien luettelossa on sir Godfrey Dawkes Esmondhaugh", ilmoitti
-Styler, silmäiltyään Whitakerin almanakkaa, "eikä hän olekaan nousukas,
-sillä hänet aateloitiin 1681".
-
-Smithiltä pääsi kiihkeä huudahdus, ja hän tarttui aateliskalenteriin,
-jonka Styler oli tuonut toisesta huoneesta.
-
-"Hyvä -- hyvä!" hoki hän. "Muistinhan kuulleeni sen nimen --
-näettekö, mitä merkitsee hyvä muisti? Esmondhaugh, niin -- kas,
-tässä se on, Styler -- se on löydetty! Kuunnelkaahan! Täällä on
-koko joukko. Hm! Näin se kuuluu, nimittäin sisältö, kun jätetään
-pois turhat koristukset. Godfrey Dawkes Esmondhaugh, Esmondhaughin,
-Northumberlandissa, yhdeksäs baronetti. Kaupunkiasunto Eaton-aukio
-563, S. W. Aliluutnantti. Ollut parlamentin jäsen. Maata 3,167 acrea.
-Syntynyt heinäk. 12 p:nä 1837 -- vanha herra, Styler. Leski. Puoliso
-oli Joan Cicely, sir David Chillinglinin tytär, Chillinglin Towerista,
-Northumberlandista. Jälkeläisiä: Godfrey Hamilton, majuri, syntynyt
-1875 -- siinä meidän miehemme; Rosalind, syntynyt 1884, avioliittoon
-1906, puoliso Arthur Charles Renton, ylempi Brook-katu 320, W. Maud,
-syntynyt 1885, avioliittoon 1913, puoliso John Patrick Angus, kuudes
-Oronsayn kreivi. Styler!"
-
-"Sir!" huudahti Styler, hätkähtäen esimiehensä kiihkeätä ääntä.
-
-"Kuulitteko sen, Styler? Rouva Rentonin -- ja majuri Esmondhaughin --
-sisar on kreivitär!"
-
-"Kuulin, sir. Kuulin muutakin. Hänen nimensä on Maud."
-
-Smith nosti katseensa aateliskalenterista.
-
-"No?" äänsi hän.
-
-"Siinä vihkimätodistuksessa mainitun naisen nimi oli Maud", selitti
-Styler.
-
-"Ahaa! Niin olikin", vahvisti Smith. "Maud Eleanor Rivers, Broom
-Lodgesta, Northumberlandista, neito! Hm! No niin, Maud ei ole
-harvinainen naisten nimi. Tuokaahan pääriluettelo -- se on muistaakseni
-julkaistu vain vuosi tai pari takaperin."
-
-Styler toi paksun nidoksen, ja Smith käänteli sen lehtiä, kunnes löysi
-haluamansa kohdan.
-
-"Tässä se on", virkkoi hän. "John Patrick Angus Chisholm-Huntley,
-kuudes Oronsayn kreivi ja niin edelleen -- paljon yksityisseikkoja,
-jotka eivät liikuta meitä. Syntynyt 1881 -- nainut -- niin, siinä se
-on -- Maudin, Esmondhaughin baronetin sir Godfreyn toisen tyttären.
-Asunto: Oronsay-linna, N. B., ja Upper Grosvenor-katu 86, W. -- Styler!"
-
-Taaskin tuo terävä huudahdus hätkähdytti Styleriä.
-
-"Eikö ajuri kertonut kyydinneensä neiti Brockin ja tuntemattoman miehen
-Laburnum-pengermältä Upper Grosvenor-kadun kulmaan?" kysyi Smith.
-
-"Niin hän kertoi", vastasi Styler.
-
-Smith sulki kirjan ja nousi seisomaan.
-
-"Olemme saamaisillamme selville jotakin, mutta en tiedä, mitä se on",
-virkkoi hän. "Tämä --"
-
-Ulomman toimistohuoneen puhelinkello alkoi äkkiä kilistä. Styler meni
-vastaamaan ja palasi pian kasvoillaan merkitsevä ilme.
-
-"Tohtori Hextall kutsuu meitä -- molempia! -- heti", ilmoitti hän.
-
-
-
-
-XXVIII
-
-KREIKKALAISET TAAS ESILLÄ
-
-
-Heti Hextallin sanoman kuultuaan Smith sieppasi hattunsa ja
-päällystakkinsa. Mutta kiskoessaan takkia yllensä hän pysähtyi kesken
-kaiken ja silmäili Styleriä hieman huolestuneen näköisenä.
-
-"Sepä kiusallista", harmitteli hän. "Sähkösanoma saapuu! Toisen meistä
-pitäisi olla täällä ottamassa se vastaan. Sanoiko Hextall tarvitsevansa
-meitä molempia -- nimenomaan?"
-
-"Hän sanoi: 'Voitteko te molemmat tulla heti luokseni?'" vastasi
-Styler. "Mutta hän ei tuntunut erikoisen kiihtyneeltä." Smith harkitsi
-hetkisen ja teki pian päätöksensä.
-
-"En halua viivytystä, jos se sähkösanoma tulee", sanoi hän. "Jääkää
-te tänne ainakin vähäksi aikaa, ja jos se tulee, tuokaa se Hextallin
-asuntoon! Soittakaa minulle sinne, että aiotte tulla! Minä puolestani
-ilmoitan puhelimitse teille, jos siellä on jotakin erikoista tekeillä."
-
-Hän kiiruhti Strandille, huusi ensimmäisen näkemänsä vapaan ajurin
-ja ajoi suoraapäätä Hextallin asunnolle Wimpole-kadulle. Hextall oli
-ilmeisesti odottanut häntä ja vei hänet heti yksityiseen huoneeseensa.
-
-"Totisesti, Smith!" alkoi hän. "Tämä alkaa käydä kirotun vakavaksi.
-Emmekö voi tehdä mitään? Jotakin on tehtävä! Jollei -- no niin, minä
-pelkään -- oikeastaan olen varma, että jotakin tapahtuu."
-
-Smith oli jo huomannut, että Hextall oli hermostunut, kiihtynyt ja
-hämmentynyt, ja senvuoksi hän itse tekeytyi tyyneksi, asialliseksi,
-liikemiesmäiseksi. Hän riisui päällystakin ja hatun yltään, valitsi
-mukavimman tuolin ja sytytti kylmäverisesti savukkeen.
-
-"Nyt, rakas naapuri", sanoi hän sitten, "sinun olisi parasta kertoa
-minulle, mitä on tapahtunut. Mutta luullakseni osaan minä kertoa sen
-sinulle. Sinua tapaamassa on käynyt joku etsivän osaston päämajan
-miehiä. Sinua on vaivattu neiti Paquitaa koskevilla kysymyksillä. Suu
-puhtaaksi!"
-
-Hextall liikahti kärsimättömän levottomasti.
-
-"Yksi heistä oli luonani eilen-illalla", huudahti hän, "toinen tänä
-aamuna, kaksi taaskin tunti sitten, ja kaikki he esittivät minulle
-kysymyksiä, joita minä pidän tuiki naurettavina! Luulinko tätä
-mahdolliseksi? Pidinkö sitä mahdollisena? Olinko pannut merkille
-sen? Olinko nähnyt tämän? Sanoin heille kaikille, että he tuntuivat
-koettavan saada minua viittailemaan, miten neiti Tress olisi voinut tai
-saattanut ampua tai ampunut Kestevenin."
-
-"Niin tietysti, rakas Hextall; mitä muuta varten arvelet mies-parkojen
-tulleen?" huomautti Smith nauraen. "Heidän on tehtävä työnsä,
-täytettävä juhlalliset velvollisuutensa, ja luonnollisesti he
-käyttävät jokaista tilaisuutta saadakseen jonkun auttamaan työssä
-ja huojentamaan velvollisuuksia. He olisivat sinulle rajattoman
-kiitollisia, jos tekisit jutun yksinkertaisemmaksi ja sanoisit heti
-uskovasi varsin mahdolliseksi sen, että neiti Paquita ampui Kestevenin.
-Nämä herrat eivät niin kovin paljoa välitä vaikuttimista, jolleivät ne
-ole kouraantuntuvia ja heille avuksi; he pitävät selvistä, suorista
-todistuksista. Mutta saitko sinä puolestasi mitään irti heiltä?
-Ilmoittivatko he sinulle, aikovatko he toimia Waltersin ilmiannon
-nojalla? Aikovatko he vangita neiti Tressin?"
-
-"Oh, en tiedä!" vastasi Hextall ähkäisten. "Ne kaksi, jotka olivat
-täällä tunti sitten, puhuivat hyvin varovasti jotakin sentapaista,
-etteivät he ryhdy äärimmäisiin toimenpiteisiin, jolleivät todistukset
-ole hyvin raskauttavat, mutta --"
-
-"Täsmälleen; ja he ovat vaivanneet sinua, toivoen sinun lujittavan
-heidän todistusketjuaan", virkkoi Smith. "Toivottavasti olet kiinteästi
-pysynyt varmalla kannalla koko ajan puhellessasi heidän kanssaan. Miten
-esiinnyit?"
-
-"Kerroin heille suoraan, että neiti Tressillä on unissakävijän
-taipumuksia ja ettei hän mitenkään ollut voinut ampua Kesteveniä
-liikkuessaan unissaan", vastasi Hextall. "Joku heistä tahtoi
-todenteolla tietää, pidinkö mahdollisena, että hän oli lähtenyt
-ulkosalle ja ampunut Kestevenin normaalisessa tilassaan ja vaipunut
-unissakävijän tilaan teon tehtyään palatessaan taloon! Aasi!"
-
-"Sano mieluummin tieteellinen mietiskelijä, jonka ajatukset eivät
-vielä ole saavuttaneet kypsyysastetta", huomautti Smith. "No niin,
-mainitsinhan sinulle ja Tressille, että aina siitä alkaen, kun
-Walters kävi kertomassa tietonsa poliiseille, on ollut olemassa
-se vaara, että neiti Paquita vangitaan -- kaikki on sen varassa,
-kuinka tärkeänä johtavat viranomaiset pitävät palvelijan lausuntoa
-ja minkälaisia lisätodistuksia he saavat haalituksi kokoon. Epäluulo
-on luonnollisestikin olemassa -- sitä vastaan ei kannata väittää.
-Ja tärkein tehtävä, Hextall, päästääksemme sinut ja kaikki muutkin
-kaikesta levottomuudesta, on sen miehen tai naisen löytäminen, joka
-murhasi sekä Kestevenin että neiti Brockin -- sillä on yhtä varmaa kuin
-kohtalo, että ne murhat olivat saman käden työtä!"
-
-"Miehen tai naisen?" kertasi Hextall. "Luuletko todellakin, että se on
-saattanut olla naisen puuhaa?"
-
-"Miksi ei? Kuka nainen hyvänsä osaa käyttää revolveria", vastasi Smith.
-"Muutamat seikat -- minun ei tarvinne vielä syventyä niihin -- panevat
-minut ajattelemaan, että murhaaja mahdollisesti oli nainen. Sinun on
-muistettava, että nainen on liukkaampi kuin mies -- useammassa mielessä
-kuin yhdessä ja useammalla tavoin -- ja että hänellä on enemmän
-oveluutta, suurempi pettämiskyky ja paremmat piiloutumistilaisuudet.
-Niin, Hextall, se käsi, joka riisti hengen niiltä molemmilta, saattoi
-olla naisen."
-
-Hextall, joka oli rauhattomasti kävellyt edestakaisin huoneessa,
-seisahtui uuninmatolle ja loi Smithiin tutkivan katseen.
-
-"Kunniasanalla, Smith!" huudahti hän. "Uskotko todella saavasi selville
-murhaajan -- kummassakin tapauksessa? Tahtoisin sen tietää."
-
-"Kunniasanalla, uskon saavani selville murhaajan molemmissa
-tapauksissa", vakuutti Smith. "Ja kuten jo huomautin, olemme
-tekemisissä vain yhden syyllisen kanssa. Tässä nuorassa on paljon
-säikeitä tässä kudoksessa paljon poimuja ja käänteitä, mutta asteettain
-löydämme muutamien päitä ja anomme toisten solmuja. Yhdestä asiasta
-olen varsin varma -- näiden murhien vaikutin osoittautuu hyvin
-yllättäväksi. Ja epäämättömän varmasti voin nyt jo vakuuttaa sinulle
-sen, ettei se millään tavoin ole ystäviesi Tressien yhteydessä. Darrel
-ja Paquita Tress ovat ihan satunnaisia lisiä -- pelkkiä korsia, jotka
-sula sattuma on imenyt tähän pyörteeseen. Minä tiedän sen! Tiedän sen
-vakuutan. Juuri senvuoksi odotan rauhallisena, että poliisit ehkä
-alkavat syyttää neiti Paquitaa. Se olisi hänestä vastenmielistä; se
-merkitsisi, että häntä pidettäisiin Brixtonissa muutamia päiviä, mutta
---"
-
-Samassa astui huoneeseen Hextallin sisäkkö, ja Smith nousi pystyyn,
-ennenkuin hän ehti virkkaa mitään.
-
-"Tulitteko käskemään minua puhelimeen?" kysyi hän. "Ahaa, niin
-arvelinkin. Suo anteeksi, Hextall! Viivyn vain minuutin -- soittaja on
-luultavasti Styler."
-
-Hän oli niin varma olettamuksensa paikkansapitäväisyydestä, että
-hän heti tiedusti Styleriltä sähkösanomaa. Styler vastasi ihan yhtä
-lakoonisesti:
-
-"Se saapui -- juuri äsken!"
-
-"Tuokaa se tänne heti!" komensi Smith. Hän palasi Hextallin luokse,
-vaipui jälleen nojatuoliinsa ja alkoi jatkaa katkennutta esitystään.
-"Olisi epämieluista Paquitalle", toisti hän, "jos hänet vangittaisiin
-ja häntä syytettäisiin Kestevenin kuoleman aiheuttamisesta; se olisi
-epämieluista hänen veljelleen, epämieluista kaikille. Mutta", puhui
-hän edelleen, "sellaisia ikävyyksiä on joskus mahdoton torjua; joka
-tapauksessa Paquitaan kohdistetun syytöksen täytyy romahtaa; ja se,
-että yleisön huomio kiintyy juttuun, saattaa mahdollisesti edistää
-todellisen syyllisen kiinnijoutumista."
-
-"Minä toivoisin, että se saataisiin aikaan jollakin muulla tavoin",
-murahti Hextall jurosti. "Tahtoisin pitää neiti Tressin erillään siitä.
-Minusta on tavatonta, etteivät poliisit kykene tekemään mitään! Miksi
-he tuhlaavat niin paljon aikaa udellakseen minulta kaikenlaista eivätkä
-etsi sitä miestä, joka nähtiin neiti Brockin seurassa? Minkä tähden he
-eivät --"
-
-"Rakas ystävä!" keskeytti Smith nauraen. "Sinä et ymmärrä poliisiemme
-menettelytapoja. Minä arvasin, miten kävisi, heti kun kuulin Waltersin
-lörpötelleen, Viralliset poliisimme pitävät aina selvistä asioista.
-Ja käsitäthän, on epäilemättä selvää, että neiti Paquita Tress oli
-revolveri muassaan Kestevenin läheisyydessä murhan aikana ja sentähden
---"
-
-"Sentähden he heti unohtavat, että neiti Brock on viimeksi nähty
-elävänä oudon miehen seurassa, jonka löytämiseksi he eivät näy tehneen
-mitään!" huudahti Hextall katkerasti.
-
-"No, no, ethän sinä tiedä, mitä he ovat tehneet ja parhaillaan
-tekevät!" tyynnytti Smith. "Ethän oikein tiedä sitäkään, mitä minä
-puuhaan ja mitä olen puuhannut."
-
-"Mieluummin haluaisin tietää sen kuin sen, mitä ne toiset ajavat
-takaa", vastasi Hextall. "Otaksuttavasti sinulla on syviä juonia --
-mutta minä olen kauhean huolissani, Smith -- kauhean!"
-
-"Kas niin", virkkoi Smith, kun Styler samassa saapui huoneeseen,
-"tässä tulee jotakin, mistä ehkä saat vähän tietoja -- se on yli
-viidentuhannen kilometrin päästä saapunut sanoma, Hextall. Ja se
-saattanee tuntua sinusta merkityksettömältä -- mutta minusta sillä ehkä
-on suuri merkitys -- nimittäin luettuani sen."
-
-Hän avasi hitaasti Stylerin ojentaman kuoren ja levitti yhtä
-verkkaisesti sen sisältämän arkin. Siinä ainakin oli vastaus. Hän luki
-sen ääneti ja miettivästi.
-
-    "Smith, Pumppu-piha, Lontoo.
-
-    Sain sähkösanomanne ja rahalähetyksenne Polbeckin ja Brinen
-    välityksellä. Kysymyksessä oleva mies teki itsemurhan Cayennessa
-    kolme viikkoa sitten. Oli tuomittu Pariisissa kuusi vuotta sitten
-    Spencer Eilisin nimellä. Oli minulle tuttu Charleston Legettenä,
-    Amerikan kansalaisena. Jos asia on sanomalehdissämme selostetun
-    Kesteven-jutun yhteydessä, voin antaa tärkeitä tietoja.
-    Sähköttäkää seuraavalla osoitteella, ja tarvittaessa voin lähteä
-    seuraavassa laivassa Englantiin.
-
-                                      _Sam Edwards, Georgetown_."
-
-Smith otti silmälasit nenältään ja ojensi mitään virkkamatta
-sähkösanoman Stylerille. Hän tarkkaili, kun Styler luki sen, ja
-kehoitti sitten antamaan sen Hextallille. Tämä luki sen, antoi sen
-takaisin Smithille ja pudisti päätään.
-
-"En luonnollisestikaan tiedä, mitä se merkitsee", sanoi hän. "Te sen
-kaiketi tiedätte. Mutta tärkeämpää minusta onkin, auttaako tuo teitä?
-Onko se luonut lisävalaistusta --"
-
-Hän katkaisi lauseensa, kun sisäkkö astui taaskin huoneeseen -- tällä
-kertaa tuoden käyntikortin. Vilkaistuaan siihen Hextall kääntyi Smithin
-puoleen, päästäen puolittain tukahdutetun kiukkuisen huudahduksen.
-
-"Siellä on taaskin joku poliisi!" jupisi hän. "Kirottua --"
-
-"Rakas naapuri, anna heti opastaa tämä mies sisälle", kehoitti Smith.
-"Tietysti -- tietysti! Hän epäilemättä luulee olevansa ylettömän
-kohtelias sinua kohtaan vaivautuessaan niin paljon -- et tiedä, kuinka
-miellyttäviä poliisimme voivat olla, jos haluavat. Anna hänen tulla
-sisälle heti!"
-
-Mies, joka astui huoneeseen -- toinen niistä, jotka olivat käyneet
-Darrell Tressin asunnossa edellisenä iltapäivänä -- oli tosiaankin
-varsin miellyttävä ja herttainen. Hän tervehti Smithiä ja Styleriä
-huulillaan kohtelias, hyväntuulinen hymy ja kääntyi anteeksipyytävästi
-Hextallin puoleen.
-
-"Te ajattelette, etten ikinä lakkaa teitä vaivaamasta, tohtori",
-alkoi hän istuutuessaan. "Mutta asia on niin, että arvelin parhaaksi
-ilmoittaa teille, miten juttu sujuu. Minua peloittaa, että nuoren
-neidin on annettava jonkunlainen selitys, jos hän voi."
-
-"Suoraan puhuen", virkkoi Hextall hieman ärtyneesti, "tarkoitatte, että
-hänet vangitaan? Paras sanoa se suoraan."
-
-Etsivä katsahti Smithiin ja hymyili jälleen.
-
-"No niin, jos pidätte suorasta puheesta, sir -- kyllä", vastasi hän.
-"Otaksuttavasti huomenaamulla. Nähkääs, häntä vastaan on riittävästi
-todistuksia sitä varten. Hämmästynette, hyvät herrat, mutta asia on
-niin, että kamaripalvelija on kielinyt!"
-
-"Kamaripalvelija? Fowlerko?" huudahti Hextall.
-
-"Juuri hän, tohtori, Fowler", myönsi etsivä tyynesti. "Hän kävi
-osastolla tänä iltana -- selittäen, ettei hän enää suostunut pitämään
-asioita salassa. Hän kertoi siitä herra Tressin asunnossa sattuneesta
-tapahtumasta, jota varten teidät kutsuttiin. Ja ymmärrät tehän, sir,
-jos neiti oli valmis käyttämään revolveriaan sinä iltana, niin minkä
-tähden --"
-
-Taaskin sisäkkö avasi oven -- tällä kertaa päästäen sisälle vieraan,
-jolla ilmeisesti oli hyvin kiire. Heti hänet nähtyään Hextall ja
-Smith ponnahtivat pystyyn. Tulija oli Victor Demetriadi hilpeänä,
-hyväntuulisena, ja heti huomasi, että hänellä oli kiihdyttäviä uutisia.
-Hän astui käsi ojossa Hextallin luokse, hymyillen leveästi.
-
-"Hyvää iltaa -- kuinka voitte -- hyvin?" huudahti hän. "Oh, niin!
-Pistäydyin tänne kertomaan teille hyvän uutisen. Luultavasti ystäväni
-Chimbouloglos ja minä olemme -- niin! -- miten sanotte -- tavoittaneet
-sen miehen, joka tappoi Kestevenin ja pienen kotiopettajatarrukan --
-niin; kyllä!"
-
-
-
-
-XXIX
-
-CAFÉ NOIR
-
-
-Neljä miestä, jotka seisoivat huoneessa, erilaisissa, hämmästystä
-kuvaavissa asennoissa, tuijottivat Victor Demetriadiin, ikäänkuin
-hän olisi ollut suoraan siniseltä taivaalta laipion läpi singahtanut
-ukonnuoli. Hetkisen vallitsi kuoleman hiljaisuus; sitten Smith astui
-askeleen tulokkaaseen päin, joka edelleenkin hymyili ryhmälle ikäänkuin
-perin mielissään tekemästään vaikutuksesta.
-
-"Te -- mitä?" virkkoi Smith. "Mitä?" Demetriadi heilautti kättään,
-tehden kuvaavan liikkeen.
-
-"Niin kyllä!" huudahti hän. "Te olette -- vai mitä? -- ällistyneet?
-Ette lainkaan -- kun selitän sen teille, eikö niin?"
-
-"Selittäkää sitten Jumalan tähden!" pyysi Smith. Hän loi
-Hextalliin kysyvän silmäyksen. "Tietystikin toinen kreikkalaisista
-herrasmiehistänne?" mutisi hän. "Armias taivas -- millainen tilanne!"
-
-"Herra Demetriadi", vastasi Hextall. "Istukaa, herra Demetriadi! Onko
-teillä jotakin meille ilmoitettavaa?"
-
-Demetriadi istuutui ja otti esille savukekotelonsa.
-
-"Sallitteko?" kysyi hän. "Niin, kyllä minulla on. Tulin luoksenne,
-tohtori, suoraa päätä -- no? Nämä herrat -- ovat kai ystäviänne?"
-
-"Olette tavannut minut aikaisemmin", pisti Smith äkkiä väliin, "vaikka
-ette muista. Kohtasin teidät ja Chimbouloglosin Manchesterissa viime
-talvena -- herra Porrin luona."
-
-"Niinkö?" huudahti Demetriadi. "Ahaa, nyt muistan -- te olette Smith
--- ettekö olekin? Muistan silmälasinne -- luonnollisesti. Voitte kai
-hyvin?"
-
-"Voin koko paljon paremmin saatuani tietää, mitä olette tullut
-kertomaan meille", vastasi Smith. "Väititte Chimbouloglosin kanssa
-tavanneenne Kestevenin ja neiti Brockin murhaajan --"
-
-"Niin kyllä, niin, luulemme olevamme oikeassa", sanoi Demetriadi
-hilpeästi. "Se ei ole varmaa, käsitättehän, mutta hyvin todennäköistä.
-Kerron teille, mitä tiedämme -- ja olemme nähneet, vai mitä? Nähkääs,
-tohtori", jatkoi hän kääntyen Hextallin puoleen, "silloin kun puhelimme
-kanssanne tuolla kadunkulman takana olevassa huoneistossa sattuneen
-pikku jutun jälkeen, emme me, Chimbouloglos ja minä, kertoneet teille
-kaikkea. Emme hiiskuneet mitään siitä, missä ensi kerran kohtasimme
-Kestevenin ja miten tutustuimme häneen -- emmehän?"
-
-"Kyllä, kyllä siitä mainitsitte", vastasi Hextall. "Kerroitte
-tavanneenne hänet Café Imperialissa ja joutuneenne puheisiin hänen
-kanssaan."
-
-"Vai -- niin! -- mutta siinä ei ollut kaikki!" huudahti Demetriadi.
-"Nähkääs, Chimbouloglos ja minä söimme sinä iltana hyvin myöhään
-päivällistä Café Imperialissa -- tämä Kesteven oli myöskin
-päivällisellä, viereisessä pöydässä. No niin, hänen syödessään tulee
-hänen puheilleen toinen mies -- myöskin hyvännäköinen, hieno mies -- ja
-he puhelevat paljon. Toinen mies -- hän ei syönyt -- nautti ryypyn tai
-pari, poltti sikaarin, ja koko ajan hän ja Kesteven puhelivat paljon
-hiljaa, ymmärrättehän. Vihdoin hän poistui, tämä toinen mies, poistui
-koko kahvilasta. Ja jollakin tavoin -- en muista miten -- Chimbouloglos
-ja minä jouduimme keskustelemaan Kestevenin kanssa, ymmärrättehän --
-jollakin tavoin aloimme seurustella ystävysten tapaan. Ja loppujen
-lopuksi hän pyysi meitä siihen pieneen korttipeliin."
-
-Smith vilkaisi New Scotland Yardin mieheen.
-
-"Herra Demetriadi", huomautti hän, "tarkoittaa herra Tressin
-asunnossa sattunutta kohtausta, josta Fowler, kamaripalvelija, on
-hyväntahtoisuudessaan käynyt kielimässä. Herra Demetriadi on toinen
-siellä olleista herrasmiehistä."
-
-"Niin kyllä, minä olin siellä!" vahvisti Demetriadi hihittäen. "Juuri
-minuthan piti ampua petollisen pelaamisen tähden -- hohhoo! Mutta
-sen kaiken unohdamme nyt -- ei se mitään ole! Mutta Kesteveniä me
-emme unohda, Chimbouloglos ja minä. Ja nähtyämme sanomalehdistä
-selostuksen ajattelimme paljon -- aika paljon. Juuri silloin kuitenkin
-poistuimme Lontoosta -- lähdimme muutamiksi päiviksi Brightoniin --
-huvittelemaan. Eikä meillä Brightonissa ollessamme ollut lainkaan
-aikaa ajatella murhia -- siellä pidetään hauskaa, vai mitä? Mutta
-tuonnottain palasimme tänne ja saman päivän iltana menimme syömään
-päivällistä Chimbouloglosin sedän herra Antonio Chimbouloglosin luokse
-Park-Lanen varrella -- hän on hyvin rikas mies, tämä vanha Antonio --
-tunnetteko hänet? Niin -- innokas taulujen kokoilija ja niin edelleen.
-No niin, vanha Antonio tarjosi meille erittäin hyvän päivällisen ja
-näytti tauluja, mutta me -- ymmärrättehän -- ikävystyimme hiukan
-siihen ja halusimme nähdä jotakin eloisampaa. Niinpä toivotimme herra
-Antoniolle hyvää yötä vähää vaille kymmenen ja selitimme lähtevämme
-hotelliimme. Ja sitten astelimme Park Lanea pitkin käsikoukkua, aikoen
-jonnekin, missä on hupaisempaa. Ja juuri silloin näimme miehen, josta
-puhuin teille -- sen miehen, joka keskusteli Kestevenin kanssa Café
-Imperialissa. Käsitättekö?"
-
-"Missä nimenomaan näitte tämän miehen?" tiedusti Smith.
-
-"Sanon sen teille. Upper Grosvenor-kadun kulmassa -- hän tuli sitä
-katua pitkin. Ja", lisäsi Demetriadi huulillaan merkitsevä hymy, joka
-paljasti hänen mustien viiksien takaa välkkyvät valkeat hampaansa, "hän
-ei ollut yksin".
-
-"Eikö yksin? Kuka sitten oli hänen seurassaan?" kysyi Smith.
-
-Demetriadi viskasi pois savukkeensa ja näpsäytti sormiaan. "Sanon sen!"
-kehaisi hän painokkaasti. "Neiti Brock."
-
-Smith vilkaisi muiden kolmen kasvoihin, joista kaikista kuvastui
-kiihkeä jännitys. Sitten hän kääntyi kreikkalaisen puoleen tekeytyen
-epäilevän näköiseksi.
-
-"No, olkaahan toki!" virkkoi hän. "Mistä tiedätte, että se oli neiti
-Brock?"
-
-"Emme tietäneet sitä -- silloin", tunnusti Demetriadi. "Silloin
-tiesimme vain sen, että mies oli sama kuin se, jonka näimme Kestevenin
-seurassa Café Imperialissa -- hänestä emme voineet erehtyä! Ja nainen
-oli nuori,-- hento, pieni, sievä, vaaleatukkainen. Kun seuraavana
-päivänä luimme sanomalehtiä, silloin tiesimme, että hän oli pieni
-kotiopettajatar -- neiti Brock. Niin juuri!"
-
-Kaikki neljä kuuntelijaa istuivat äänettöminä minuutin tai pari. Sitten
-etsivä tiedusti rauhallisesti:
-
-"Mitä he tekivät, herra Demetriadi?"
-
-"He vain kävelivät ja puhelivat -- kävelivät aika ripeästi", vastasi
-kreikkalainen. "He sivuuttivat meidät kadunkulmassa olevan lampun
-kohdalla ja menivät edelleen."
-
-"Panitteko merkille, mihin suuntaan?" kysyi etsivä.
-
-"Kyllä -- kerron sen teille. He menivät kadun poikki Stanhope-portille
--- niinhän sitä nimitätte -- ja sitten puistoon", vastasi Demetriadi.
-
-"Oletteko siitä varma?"
-
-"Kyllä, ihan varma. Me tarkkailimme heitä. Huomautin Chimbouloglosille:
-'Tuo on sama miekkonen, joka oli murhatun Kestevenin seurassa.'
-Ja Chimbouloglos vastasi: 'Kyllä näin hänet.' Niin, siitä ei ole
-epäilyksen hiventäkään! Minulla on nopea -- miten sanottekaan --
-huomiokyky."
-
-"No?" äänsi Smith vähän aikaa kestäneen äänettömyyden jälkeen. "Entä
-sitten?"
-
-"Niin, entä sitten? -- juuri niin", vastasi Demetriadi taaskin
-hymyillen. "Nyt alkaa sukkela kohta -- vai mitä? Seuraavana päivänä
-kuulimme Hyde-puistossa tapahtuneesta murhasta -- luimme siitä
-sanomalehdistä. Luimme kuvauksen nuoresta naisesta. Katsoimme
-toisiimme. Sanoimme: 'Se on sama nuori nainen, jonka eilenillalla
-näimme sen miehen seurassa!' Minä sanoin niin -- Chimbouloglos sanoi
-niin myöskin. Molemmat sanoimme: 'Se on epäilemätöntä. Emme ole, kuten
-te sanotte, pölkkypäitä -- emme vainkaan!' Sitten sanoimme -- jos vielä
-kerran näemme sen miehen, jonkun toisen kerran, vai mitä?"
-
-"Juuri niin!" huudahti Smith. "Jos!"
-
-Kreikkalainen purskahti nauramaan ja heilutti uutta, juuri kotelostaan
-ottamaansa savuketta.
-
-"Niin!" äänsi hän. "Me näimme hänet. Näemme hänet nytkin -- ainakin
-Chimbouloglos näkee! Niin -- kyllä!"
-
-"Näkee? Chimbouloglos? Missä?" tiedusti Smith. "Taivaan tähden, mies,
-älkää kujeilko tällaisessa asiassa!"
-
-Demetriadi viritti tyynesti savukkeensa ja viskasi tulitikun pois,
-heilauttaen taaskin kättään.
-
-"Kaikki on hyvin", vakuutti hän varmasti. "Älkää hätäilkö.
-Chimbouloglosilla on kaksi silmää kasvoissaan ja kaksi takaraivossaan.
-Asia on näin: tänään me menimme päivälliselle Café Noiriin --
-tunnettehan Café Noirin? Äskettäin avattu ravintola. Hauska paikka --
-muistuttaa enemmän Pariisia kuin Lontoota, kuten tiedätte -- niin. Ja
-meidän lopettaessamme tuli se mies syömään päivällistään: Käsitättehän
---"
-
-Smith, joka oli laskenut hattunsa ja päällystakkinsa syrjään tullessaan
-Hextallin huoneeseen, liikahti sitä tuolia kohti, jolle hän oli ne
-heittänyt.
-
-"Hyvä Jumala!" jupisi hän hiljaa. "Lähdetään!" huudahti hän sitten.
-"Mennään kaikki sinne niin nopeasti kuin päästään -- tuhlaamme --
-olemme tuhlanneet -- aikaa. Tulkaa kaikki!"
-
-"Ei ole hätää, ei hätää!" tyynnytti Demetriadi yhäti järkkymättömän
-kylmäverisenä. "Älkää olko levoton, hyvä herra Smith. Kuuntelimme, kun
-hän tilasi ateriansa -- kuluu runsas tunti, ennenkuin se on lopussa.
-Nyt ei ole vielä puolta tuntia siitä, kun lähdin sieltä ja kiiruhdin
-tänne, ja Chimbouloglos väijyy sitä miestä niinkuin kissa hiirtä. Jos
-se mies lähtee, seuraa Chimbouloglos -- jos hän menee minne ikinä
-tahansa, menee George Chimbouloglos sinne myöskin. Kaikki hyvin!"
-
-"Parasta on myöskin olla hiukan varovainen, sir", huomautti Styler.
-"Meidän kaikkien neljän ei sopisi marssia yhdessä sinne sisälle. Ja
-vielä yksi asia." Hän loi etsivään viekkaan katseen. "Hän saattaisi
-tuntea teidät", lisäsi hän. "Se ei kelpaisi, käsitättehän?"
-
-"En usko hänen tuntevan minua", väitti etsivä. "Yhtä kaikki on
-sanoissanne paljon perää. Enkä minäkään neuvoisi meitä kaikkia menemään
-sinne. Se ei ole hyväksi. Ja", jatkoi hän, silmäillen Styleriä
-arvostelevasti, "jos kukaan kykenee seuraamaan jälkiä, niin luulisin
-teidän kykenevän. Sallikaa minun tehdä ehdotus, sir", lisäsi hän,
-kääntyen Smithin puoleen. "Voimme kaikki keskittyä tämän Café Noirin
-luokse -- minä tiedän, missä se on -- mutta menemme erikseen emmekä
-mene sisälle -- paitsi tätä teidän apulaistanne, jollaiseksi hänet
-otaksun. Menköön herra Demetriadi takaisin -- seuratkoon herra Styler
-ihan hänen kintereillään. Herra Styler voi tilata jotakin, ja hän
-saa pian selville, kuka mies on -- herra Demetriadi antaa hänelle
-vihjauksen. Miehen lähtiessä seuratkoon herra Styler häntä. Me muut
-voimme olla tähyilemässä kadulla -- joka tapauksessa näemme miehen
-vilahdukselta ja voimme pitää herra Stylerin näkyvissämme."
-
-Viisihenkinen seurue jakautui kahteen osaan. Styler ja kreikkalainen
-lähtivät samalla ajurilla; Hextall, Smith ja etsivä seurasivat
-toisella. Oxford-sirkuksen luona Styler ja hänen kumppaninsa
-laskeutuivat maahan ja lähtivät kävelemään pitkin sivukatua, jonka
-varrella Café Noirin nimellä tunnettu uusi laitos oli äskettäin
-avannut ovensa. Ennenkuin he saapuivat sinne, nykäisi Demetriadi, joka
-ilmeisesti nautti seikkailuistaan suuresti, Styleriä hihasta.
-
-"Ja nyt", kuiskasi hän, "teemme sotasuunnitelmamme, vai mitä? Minä
-menen sisälle ja liityn ystäväni seuraan -- niinkö? Istumme pikku
-pöydässä jokseenkin lähellä ovea -- mies on vastaisella puolella.
-Te tulette sisään myöhemmin -- sijoitutte meidän kanssamme samalle
-seinämälle -- katsotte huoneen poikki ja näette hänet -- hän on iso
-mies, näyttää siltä kuin olisi ollut sotilaana -- viikset kierretyt
-ylöspäin, ymmärrättehän?"
-
-"Selvä on", vakuutti Styler. "Kyllä minä hänet näen, hyvä herra. Ja
-kun hän lähtee, katsahdan teihin, ja jos olen oikeassa, katsahdatte te
-minuun, ja sitten seuraan häntä. Ja jos te lähdette seuraamaan, niin
-muistakaa olla varovaisia! Älkää seuratko häntä, vaan minua! Minä olen
-tottunut heidän temppuihinsa -- ollut mukana aina viisitoistavuotiaasta
-saakka."
-
-Kreikkalainen nyökkäsi ja astui pian ravintolan ovesta sisälle. Styler
-meni jälessä vasta muutamien minuuttien kuluttua. Sitten hänkin
-tekeytyi huolettomaksi, asteli verkalleen uuteen liikkeeseen, vilkaisi
-ylimalkaisesti ympärilleen ja istuutui sellaisen pöydän ääreen, joka
-oli lähellä Demetriadin ja Chimbouloglosin istumapaikkaa. Hetkisen hän
-käytti tilatakseen jotakin sellaista, mitä voitiin tarjota viipymättä.
-Tarjoilijan poistuttua hänen luotaan hän katsahti naapureihinsa
-näennäisen välinpitämättömästi. Ja suoraan hänen kohdallaan oli
-Demetriadin kuvaama mies, huolettomasti lukien iltalehteä polttaessaan
-sikaariaan ja ryyppiessään kahviaan.
-
-Styler ei tuntenut tätä miestä. Hän tunsi suuren joukon West Endin
-hämäriä olentoja, mutta tämä mies oli hänelle uppo-outo. Hän oivalsi
-heti, että hänen olisi voinut sanoa vastaavan sitä kuvausta, jonka
-poliisit olivat saaneet Laburnum-pengermän palvelijattarelta ja
-neiti Brockia ja hänen kumppaniaan Upper Grosvenor-kadun kulmaan
-kyydinneeltä ajurilta. Mutta samalla hän näki, että mies oli jotensakin
-tavallisen mallinen -- kookas, vanhuuden puolelle kallistuva,
-sotilaallisen näköinen, hyvin puettu, ihmiskunnan täysikarvainen
-kaupunkilaisedustaja. Saattoiko hän olla se mies, jota poliisit
-jo väijyivät? Olisiko hän siinä tapauksessa uskaltanut näyttäytyä
-ravintolassa, johon sen uutuus ja omalaatuisuus juuri silloin
-houkuttelivat ihmisiä suurissa joukoin? Hän olisi saattanut ajatella,
-mietti Styler, olisi saattanut sen tehdä, että pelkkä rohkeus takaisi
-hänen turvallisuutensa. Runsaan puolituntisen kuluttua saapumisestaan
-Styler seurasi pitkää tuntematonta Café Norista ja asteli hänen
-jälessään Oxford-kadulle. Minuutin kuluttua siitä, kun hän oli
-lähtenyt ravintolasta, hän sivuutti Hextallin, sitten etsivät ja
-vihdoin Smithin. Stylerin kasvot olivat ilmeettömät kuin kiviseinän
-hänen mennessään heidän ohitseen, mutta hänen onnistui nykäistä heistä
-kutakin verkkaisesti edetessään vainuttavansa jälessä.
-
-
-
-
-XXX
-
-VALAISTU IKKUNA
-
-
-Kookas tuntematon asteli verkkaisesti Oxford-sirkuksen suuntaan,
-rauhallisesti tupruttaen uutta sikaria, jonka hän oli ottanut
-täysinäisestä kotelosta juuri ravintolasta lähtiessään. Hänen
-liikkeensä, hänen koko sävynsä ja käyttäytymisensä alkoivat
-arveluttaa Styleriä -- ne eivät totisesti olleet samanlaisia kuin
-vainotun miehen, eivät sellaisen miehen, joka tietää, että häntä joku
-epäilee, että hänestä on ollut kuvaus sanomalehdessä ja että sen
-seurauksena välttämättä on hänen vangitsemisensa tai hänen vapautensa
-häiritseminen. Kun tarkkaili häntä hänen kävellessään iltatungoksessa,
-heräsi katselijassa ajatus, että hän tunsi olonsa vapaaksi ja
-riippumattomaksi -- hän ei esiintynyt pälyillen eikä piileksien, hänen
-käyttäytymisensä ei antanut aihetta luulla, että häntä peloitti toisten
-huomio. Oxford-sirkuksen kaakkoisnurkalla hän seisahtui rauhallisesti,
-katseli ympärilleen, vilkaisi läheisyydessä olevaan kelloon, veti
-oman taskukellonsa esiin ja vertasi sitä isoon seinäkelloon, osti
-sanomalehtipojalta iltalehden ja kääntyi Langham-torille päin. Perin
-omituinen veitikka, ajatteli Styler pysytellessään visusti perässä --
-ja epäilemättä kummallinen tämä ajo johon he kaikki olivat ryhtyneet!
-
-Stylerin jälessä seuraavien kolmen miehen eteneminen keskeytyi
-äkkiä. Etsivä oli edellä, Smithin ja Hextallin astellessa näennäisen
-huolettomina muutamia metrejä jälempänä, ja hänen luokseen tuli
-mies, jonka ulkoasu oli hyvin samanlainen kuin hänenkin, veti hänet
-ihmisvilinästä katukiveyksen reunalle ja vaihtoi hänen kanssaan
-muutamia sanoja. Pian kääntyi etsivä katselemaan kumppaneitaan ja
-viittasi terävästi Smithiä ja Hextallia lähestymään. Smith huomasi heti
-jotakin tapahtuneen ja riensi hänen luokseen.
-
-"Työtoverini", sanoi etsivä, osoittaen tulokasta. "Hän kertoi juuri
-äsken, että neiti Tress saatetaan vangita milloin tahansa -- tänä
-iltana hyvin luultavasti. Siinä tapauksessa --"
-
-"Siinä tapauksessa", keskeytti Smith ottaen tilanteen johdon käsiinsä
-ja puhuen ponnekkaan jyrkästi, "täytyy sinun, Hextall, palata Tressin
-asuntoon heti! Lähde -- tässä paikassa! Sinun on oltava saapuvilla. Ja
-kuulkaahan", jatkoi hän, kääntyen etsivän puoleen ja samalla luoden
-huolestuneen katseen loittonevaan Styleriin, "menkää te tohtori
-Hextallin kanssa -- menettehän? Jos teikäläisiä saapuisi sinne, Tressin
-huoneistoon, selittäkää, ettei ole tietoja -- koettakaa taivuttaa
-heidät --"
-
-"Minä menen, herra Smith, mutta jos sinne lainkaan tullaan tänä yönä,
-en kykene tekemään paljoa, jos mitään", virkkoi etsivä. "Tiedättehän --"
-
-"Tiedän -- tiedän!" katkaisi Smith hänen lauseensa, työntäen heitä
-molempia ajurinvaunuihin päin, joitten ohjaajalle hän oli vinhasti
-viittoillut. "Mutta menkää -- heti! Tehkää mitä voitte! Minun täytyy
-seurata sihteeriäni. Älä hukkaa minuuttiakaan, Hextall", varoitti hän
-toisten noustessa vaunuihin. "Jos tyttö on yksin, kuten saattaa olla,
-pelästyy hän kuoliaaksi. Ja kuulehan -- jos kävisi pahimmin, taivuta
-heidät sallimaan sairaanhoitajatar Palliserin seurata häntä! Hän on
-vielä siellä, eikö olekin? Ja sinä -- vakuuta heille, ettei hän ole
-kyllin hyvissä voimissa mennäkseen yksin! Käsitäthän?"
-
-Hextall nyökkäsi synkkänä, ja Smith ilmoitti ajurille Tressin asunnon
-osoitteen ja viittasi häntä lähtemään liikkeelle. Ajurin poistuttua hän
-kääntyi rientämään Stylerin jälessä ja kohtasi molemmat kreikkalaiset.
-Demetriadi osoitti sormellaan.
-
-"He menivät tuonne", sanoi hän, iskien silmää ovelannäköisesti. "Se
-mies ja teidän palvelijanne. Hyvä! Me seuraamme heitä -- eikö niin?"
-
-"Älkää!" kielsi Smith. "Jos te kaksi tahdotte auttaa meitä, niin älkää
-tehkö sitä. Jos meitä on liian paljon, turmelemme kaikki. Sihteerini
-pystyy suorittamaan kaiken tarvittavan tarkkailun. Jos todella tahdotte
-auttaa, menkää takaisin sinne kahvilaan -- ottakaa vielä ryyppy,
-polttakaa sikaari ja pistäytykää Hextallin luokse myöhemmällä tänä
-iltana."
-
-Demetriadi näytti hetkisen pettyneeltä, mutta äkkiä hänen kasvonsa
-kirkastuivat ja hän veti kumppaniaan taaksepäin.
-
-"Hyvä niinkin!" virkkoi hän. "Teemme niinkuin te luulette parhaaksi
--- selvä on, tulemme tapaamaan teitä tohtorin luona -- vai mitä? --
-joskus. Onni mukananne!"
-
-Smith kiiruhti kadunkulman ympäri Upper Regent-kadulle. Keväinen
-ilta oli pimennyt, ja silläkin kirkkaasti valaistulla liikeväylällä
-oli varjoisia läikkiä. Yhdestä sellaisesta edessä päin olevasta hän
-näki Stylerin ilmestyvän ja kävelevän hitaasti edelleen. Ja Stylerin
-jälkeen lähti hänkin, verkalleen, varovasti. Hän tunsi Stylerin kyllin
-hyvin tietääkseen, ettei mikään vähempi kuin vedenpaisumus saisi häntä
-menettämään näkyvistään seuraamaansa miestä.
-
-Mies asteli leveätä käytävää pitkin, katsellen välinpitämättömästi
-ympärilleen, kunnes saapui Margaret-kadulle. Sitten hän kääntyi,
-meni kadun poikki ja samosi edelleen yhtä hitaasti, kunnes saapui
-eräälle Kaikkien Pyhien kirkon läheisyydessä olevalle talolle. Sinne
-hän astui sisälle. Styler, joka piti häntä tarkoin silmällä kadun
-vastaiselta puolelta, näki hänen menevän himmeästi valaistun eteisen
-läpi ja nousevan sen takaosassa olevia portaita ylös. Minuutin kuluttua
-kierrettiin valo palamaan eräässä toisen kerroksen huoneessa, ja sen
-ikkunaan vedettiin verhot. Sitten kulki kookkaan miehen varjo verhon
-poikki.
-
-Styler kiersi kadun päitse, ennenkuin lähestyi avonaista ovea. Ketään
-ei ollut näkyvissä, kun hän pujahti siitä sisälle; kadulla oli silloin
-verrattain vähän liikettä. Mutta vähän matkan päässä hän erotti Smithin
-juurevan hahmon, ja käväistyään hämärässä eteisessä -- mikä temppu kävi
-kymmenessä sekunnissa -- hän meni esimiehensä luokse ja veti hänet
-ulkonevan ovipylvästön varjoon.
-
-"Hän on tuolla", kuiskasi Styler, osoittaen toisen kerroksen valaistua
-ikkunaa. "Tuo talo on nyt ilmeisesti vuokrattu toimistoiksi. Kävin
-vilkaisemassa eteisen asukasluetteloon. Toisen kerroksen kadun puolella
-on Francis Milhirst, yksityinen tiedustelutoimisto."
-
-Smith säpsähti ja jäi tuijottamaan sihteeriinsä.
-
-"Yksityinen tiedustelutoimisto, vai niin?" mutisi hän. "Hm -- toisilla
-ja selvemmillä sanoilla lausuttuna: yksityisetsivä. Jos hän on se mies,
-Styler --"
-
-"Hän on joka tapauksessa se mies, jota kreikkalainen osoitti",
-vahtasi Styler. "Näin hänen menevän yläkertaan, näin hänen kiertävän
-kaasulamppunsa palamaan, näin hänen varjonsa ikkunaverholla. Eikä
-toisessa kerroksessa kadun puolella ole muita -- siis luulen, että hän
-on Francis Milhirst -- mikä mies hän sitten lieneekin."
-
-"Jos hän on yksityisetsivä", virkkoi Smith epäilevänä, "tuntuu --"
-
-Äkkiä Styler veti isäntäänsä vielä syvemmälle sen oven varjoon, jossa
-he seisoivat.
-
-"Pysytelkää taempana!" supatti hän. "Kääntykää oveen päin!"
-
-Koneellisesti Smith totteli näitä jyrkkiä määräyksiä, ja samassa kiiti
-auto heidän ohitseen, hidasti vauhtiaan ja pysähtyi lähelle sen talon
-ovea, josta Styler oli juuri äsken tullut. Pian heltisi ote, jonka
-Styler oli kouraissut hänen käsivarrestaan, ja hän tunsi sihteerin
-kääntävän häntä ympäri.
-
-"Katsokaahan!" mutisi Styler. "Näettekö?"
-
-Varovasti Smith pilkisti ovenpielen takaa. Hän näki kolmen miehen
-laskeutuvan autosta ja menevän käytävän poikki samaan taloon, johon
-Stylerin vainuama kookas mies oli mennyt. Mutta hänen näkönsä ei ollut
-kovinkaan hyvä hämärässä, ja hän ravisti päätään.
-
-"Näin kolme hahmoa, mutta sen enempää en erottanut", valitti hän.
-"Näittekö te -- jonkun, jonka tunsitte?"
-
-Styler ei vastannut mitään vähään aikaan. Hän tarkasti autoa.
-Liveripukuinen ohjaaja oli laskeutunut avaamaan ovea miehille, jotka
-olivat äsken menneet taloon -- nyt hän pamautti sen jälleen kiinni,
-nousi omalle istuimelleen ja ajoi Wells-kadun kulmaan. Styler veti
-esimiehensä takaisin katukäytävälle.
-
-"Näin ainakin kaksi, jotka tunsin!" huudahti hän. "Tämä alkaa käydä
-hieman hämäräksi, sir! Niin, kaksi -- Esmondhaughin ensiksikin. Ja
-toiseksi Peggen! Peggen -- Philcoxin! Mitä ihmettä se merkitsee? Ne
-kaksi -- tuonne -- yhdessä?"
-
-"Mutta olihan vielä kolmas", huomautti Smith.
-
-"Nuorehko, keikarinnäköinen mies", vastasi Styler. "En tunne häntä.
-Kyllä näin heidät kaikki. He olivat näkyvissäni vain hetkisen -- tuo
-kaasulamppu valaisi heidät selvästi. Esmondhaugh ja Pegge -- sen miehen
-luokse! Hyvä Jumala! Kaiken tämän takana ja pohjalla piilee jotakin,
-mitä me emme ole ottaneet huomioon laskuissamme. Yksityisetsivä,
-niinkö?" jatkoi hän, ikäänkuin ääneen ajatellen. "Nähty neiti
-Brockin seurassa -- nyt neuvottelemassa majuri Esmondhaughin -- ja
-Pegge-vanhuksen kanssa -- hm!"
-
-"Emmehän me tiedä, että he ovat menneet sen miehen puheille", huomautti
-Smith. "Tuossa rakennuksessa on tietysti muitakin liikkeitä."
-
-"Pohjakerroksessa myymälä -- yksi; vakuutustoimisto -- kaksi; Milhirst
--- kolme; muotiliike, madame se ja se. He eivät ole menneet sisälle
-ostamaan muotitarpeita tai jotakin muuta eivätkä vakuutusasioissa
-tähän aikaan illasta", vastasi Styler. "Sitäpaitsi -- katsokaahan!" He
-olivat puhellessaan siirtyneet kadun poikki, ja nyt Styler heilautti
-peukaloaan valaistua ikkunaa kohti. Ikkunaverholle kuvastui selvästi
-kookas hahmo, jonka päässä oli homburgilainen hattu.
-
-"Tuo on majuri Esmondhaugh", vakuutti sihteeri. "Tunnen hänet
-hatustaan. He neuvottelevat jostakin, tietysti. Antaisin puolet
-kaikesta, mitä ikänä saan omakseni, jos tietäisin, mistä he
-keskustelevat -- kuvaannollisesti puhuen! Kaikki tämä on seuraus
-Esmondhaughin, rouva Rentonin ja Pegge-vanhuksen eilisiltaisesta
-keskustelusta Peggen asunnossa. Mutta miten sekaantuu tämä
-yksityisetsivä leikkiin? Mitä hän on puuhaillut? Onko hän ollut heidän
-palveluksessaan?"
-
-"Otaksuttavasti osuitte nyt naulan kantaan, hyvä ystävä", virkkoi
-Smith, naurahtaen kuivasti. "Sen arvelun luulisin pitävän paikkansa. Ja
-siinä tapauksessa --"
-
-"Joka tapauksessa meidän on pidettävä heitä silmällä", sekaantui Styler
-puheeseen. Hän katsahti huolestuneena kahden puolen pitkin katua.
-"Missä ovat tohtori Hextall ja etsivänosaston mies, sir?"
-
-Smith selitti lyhyesti, miten asiat olivat, eikä Styler lausunut
-minkäänlaisia huomautuksia eikä osoittanut erikoista mielenkiintoa;
-silminnähtävästi hän oli keskittänyt kaikki ajatuksensa ja kaiken
-tarmonsa valaistuun ikkunaan.
-
-"Yhtäkaikki", sanoi hän äkkiä, "jos neiti Tressiä uhkaa välitön vaara,
-on meillä sitäkin enemmän syytä olla päästämättä tätä joukkiota
-näkyvistämme".
-
-"Ei minunkaan tarkoitukseni ole kadottaa heitä näkyvistämme", vastasi
-Smith, "etenkin kun majuri Esmondhaugh ja Septimus Philcox selvästikin
-ovat jollakin tavoin liittoutuneet. Ilmeisesti he eivät aio viipyä
-kauan -- onhan auto odottamassa."
-
-Styler katsahti autoon päin; hänen katsoessaan ohjaaja käänsi sen
-ympäri ja ajoi katua myöten takaisin sen talon kohdalle, jossa valo
-paloi. Siihen hän seisautti vaunun, ja Styler viittasi Smithille ja
-lähti astelemaan poispäin.
-
-"Meidän ei tarvitse näyttää itseämme tuolle ohjaajalle", virkkoi
-hän. "Meidän olisi parasta erota. Pitäkää te silmällä tämän kadun
-Regent-kadun puolista päätä! Minä pujahdan vähän ajan kuluttua takaisin
-vahtimaan tätä autoa -- varmasti he tulevat siihen ennemmin tai
-myöhemmin."
-
-"On parempikin suunnitelma", pani Smith vastaan. "Minä menen kadun
-päähän, etsin vuokra-auton ja pidän sen valmiina. Sillä he lähtevät
-tuossa autossa, ja meidän on seurattava heitä."
-
-"Entä -- se mies!" intti Styler. "Se mies, jota vainusin -- Milhirst,
-jos se on hänen nimensä. Häntähän me olemme ajamassa takaa."
-
-"Minun luullakseni", selitti Smith, "saatte nähdä hänen lähtevän
-toisten mukaan. Jollei hän sitä tee -- sitten voimme päättää, miten
-menetellä. Mutta minä uskon hänen lähtevän -- ja luulenpa arvaavani,
-minne he ajavat! Pitäkää te siis silmällä, mitä täällä tapahtuu,
-Styler, sillä aikaa kun minä noudan auton valmiiksi. Jos he lähtevät,
-niin juoskaa tuonne kadun yläpäähän! Kulmassa tapaatte minut."
-
-Sihteeri nyökkäsi, pyörähti ympäri ja lähti astelemaan takaisin päin
-Margaret-katua pitkin huolettoman vetelehtijän tapaan. Näennäisesti hän
-ei katsellut mitään eikä nähnyt mitään, mutta koko ajan hän tähyili
-valaistua ikkunaa ja ovella odottavaa autoa. Silloin tällöin lipui
-varjo ikkunan kaihtimen ohitse; useammin kuin kerran Styler tunsi
-sen muodon. Siinä huoneessa oli epäilemättä tuo omituisesti yhtynyt
-kolmikko, joka oli tullut tapaamaan salaperäistä neljättä. Ja alhaalla
-katukivityksellä luki autonohjaaja sanomalehteä autonlyhtyjen valossa,
-odotellen huolettomana.
-
-Äkkiä sammui valo toisessa kerroksessa. Kadun vastaisella puolella
-peräytyi Styler lähimpään pimentoon tähyämään. Pian hän näki miesten
-laskeutuvan portaita himmeästi valaistuun eteiseen; sitten kaksoisovi
-sysättiin auki, ja he tulivat näkyviin. Styler oli pelkkänä silmänä
-ja laski. Yksi -- kaksi -- kolme -- neljä! Kaikki siis -- ja kaikki
-nousivat autoon.
-
-Juuri silloin oli kadulla hyvin hiljaista; auton oven läjähdys kuulosti
-räjähdykseltä. Ja Styler, jonka korva oli yhtä tarkka kuin silmäkin,
-erotti selvästi kimakan, käskevän äänen ohjaajalle lausuman määräyksen.
-
-"Wilson -- ajakaa suoraan New Scotland Yardiin!"
-
-
-
-
-XXXI
-
-KOPUTUS OVELLE
-
-
-Kun Hextall lähti ajamaan etsivän seurassa, tuntui hänestä, ikäänkuin
-kaikki olisi ollut hukassa. Hän oli jo oppinut käsittämään, kuinka
-painavia todistuksia Paquitaa vastaan voitiin esittää; hän tiesi kuinka
-voittamattoman tylsiä valamiehet -- ja parasaikeisetkin tuomarit
--- saattavat olla; hän aavisti, että joka tapauksessa olisi heillä
-kaikilla odotettavissa ikävyyksiä, herjauksia, katkeria kärsimyksiä.
-Paquita vangittuna -- Paquita raahattuna viranomaisten kuulusteltavaksi
--- Paquita heitettynä johonkin kammottavaan pidätyskoppiin -- Paquita
-tutkittavana ja tuomittavana muodikkaiden naispuolisten pilkkaajien ja
-vampyyrien nähden -- uh! se oli liian kamalaa ajateltavaksi. Vastoin
-tahtoaankin hän ähkyi ääneen. Seuraavalla hetkellä hän pyörähti
-jyrkästi ja harmistuneesti seuralaisensa puoleen, sillä etsivä oli
-nauranut -- nauranut hiljaa, mutta eittämättä nauranut.
-
-"Ei mitään pahaa, tohtori Hextall!" ehätti toinen tyynnyttämään.
-"Suonette minulle anteeksi -- omat ajatukseni. Ja nyt, sir, kun olemme
-päässeet eroon ylen hoppuisesta ystävästänne, seisauttanette ajurin,
-jotta voimme laskeutua maahan ja haastella hiukan rauhallisesti. Herra
-Smith on hiukan -- hätäinen."
-
-Kovin ällistyneenä tästä uudesta käänteestä, pysäytti Hextall ajurin
-Harley-kadun kulmassa, painoi kuskin käteen rahakolikon laskeutuessaan
-maahan ja kääntyi maltittomana etsivän puoleen. "Mitä tarkoitatte?"
-huudahti hän. "Millä tavoin -- hätäinen?"
-
-"Tarkoitan", vastasi etsivä tyynesti, "että tällainen hoppu on ihan
-tarpeeton. Herra Smith ei ymmärrä näitä asioita yhtä hyvin kuin minä,
-ja hän joudutti meidät ajurinvaunuihin ja matkaan sallimatta minun
-puhua. Jos meikäläiset päättävät pidättää neiti Tressin tänä iltana, ei
-se missään nimessä tapahdu tuntiin tai pariin -- nähkääs. Asianlaita on
-niin, että -- määräys on minun taskussani."
-
-"Teidän taskussanne?" jupisi Hextall. "Teillä on -- ase?"
-
-"Se on ollut minulla aamusta saakka", vastasi etsivä. "Ja -- siinäpä
-se! Ja ennenkuin teen sillä mitään, menen käymään päämajassa kertomassa
-tänä iltana saamani tiedot. Jotakin siitä sukeutuu, tohtori --
-varmasti! Näittehän minun puhuttelevan muuatta miestä, kun olimme Café
-Noirin edustalla? No niin, hän oli yksi miehiäni ja pitää nyt silmällä
-sitä miekkosta, josta kreikkalainen nuori herra meille kertoi -- herra
-Smith sihteereineen saattavat hoitaa asian oikein hyvin, mutta minä
-tahtoisin olla varma. Se tuntematon on siis kaksinkertaisen tarkkailun
-alainen, ja mihin hän tänä iltana menneekin, seurataan häntä varmasti.
-Ja kuten sanoin, ennenkuin teen mitään, käyn osastolla. Ja niin ollen
---"
-
-Hän pysähtyi ja katsoi Hextalliin kasvoillaan hymy, joka oli hyvin
-läheisesti silmäniskun luontoinen. Ja Hextall tuijotti häneen
-ihmeissään.
-
-"Nähkääs", jatkoi etsivä pian, "minä en mieskohtaisesti usko neiti
-Tressiä syylliseksi -- en uskokaan! Se on kaikki pötyä -- siitä
-huolimatta, mitä renki ja kamaripalvelija ovat kertoneet. Mutta
-minähän olen vain välikappale. Sittenkin, kuten jo mainitsin, on
-vangitsemismääräys uskottu minulle käytettäväksi harkintani mukaan --
-se mies, joka äsken minua puhutteli, ei tietänyt sitä eikä kaikkia
-muita puuhiani -- enkä aio panna sitä toimeen, ennenkuin olen
-päämajassa kertonut tästä uudesta käänteestä. Ja niin ollen --"
-
-Taaskin hän katsoi Hextalliin ovelannäköisesti, ja äkkiä Hextall
-punehtui viriävästä toivosta.
-
-"Tarkoitatteko -- tuota --" hän sopersi hätäisesti. "Tarkoitatteko --"
-
-"Tarkoitan", vastasi etsivä, "että jos olisin teidän kengissänne ja
-tietäisin, mitä te nyt tiedätte, toimittaisin neiti Tressin johonkin
-sivulle kuudeksineljättä tai vaikkapa vain neljäksikolmatta tunniksi
--- senjälkeen ja ehkä paljoa ennenkin on määräykseni pelkkää tuhlattua
-paperia. Ja kuulkaahan, tohtori -- olen kohdellut teitä herrasmiehen
-tavoin -- kohdelkaa te minua samoin. Onko teillä jossakin joku ystävä,
-jonka luokse voisitte viedä neiti Tressin, niin että jos tulisimme
-tapaamaan häntä tänä iltana tai huomenna, emme löytäisi häntä eivätkä
-palvelijatkaan luonnollisesti tietäisi, mihin hän on mennyt?"
-
-"Kyllä!" vakuutti Hextall. "Kyllä minulla on."
-
-"Entä annatteko minulle kunniasananne siitä, että tuotte hänet esille,
-jos minun pitäisi pyytää sitä?" kysyi etsivä. "Antaudun teidän
-valtaanne, nähkääs."
-
-"Kyllä annan!" vastasi Hextall. Hän ojensi kiihkeästi kätensä, ja hänen
-kumppaninsa nauroi hiljaa puristaessaan sitä.
-
-"Sepä hyvä, tohtori", virkkoi hän. "Ja nyt sitten -- noudattakaa
-neuvoani! Älkää hiiskuko mitään todellisesta asianlaidasta neiti
-Tressille älkääkä hänen veljelleen, mutta menetelkää niinkuin parhaaksi
-katsotte saadaksenne hänet pois heidän asunnostaan -- heti. Sen te
-kyllä osaatte järjestää. Esittäkää mitä syitä hyvänsä -- mutta viekää
-hänet pois. Ja sitten -- niin, toivomme, että hän voi palata vaaratta.
-Nyt lähden asioilleni -- te menkää hoitamaan omat tehtävänne."
-
-Hän poistui nyökättyään rauhoittavasti. Huojentuneena välittömän
-vaaran aiheuttamasta huolesta ja suuresti ihmetellen tätä ammatillisen
-valtiotaidon näytettä riensi Hextall Queen-Anne-kadulle. Hän oli jo
-etsivän puheita kuunnellessaan osittain päättänyt mitä tekisi. Hänellä
-oli sisar, joka asui Hampsteadissa ja johon hän saattoi luottaa;
-hänen huostaansa hän uskoisi Paquitan ainakin kuudeksineljättä
-tai neljäksikolmatta tunniksi, joiden kuluessa voitiin toivoa
-suuria tuloksia. Hänen tarvitsi vain toimittaa Paquita pois -- jos
-kävisi välttämättömäksi, olisi hänen kerrottava Darrellille asia
-peittelemättä; Paquitan itsensä hän taas varmasti uskoi tekevän kaikki,
-mitä hän pyytäisi.
-
-Mutta lähdön pitäisi käydä varmasti ja salaisesti; astellessaan
-Tressien asunnolle hän alkoi pohtia ja suunnitella. Onneksi oli
-Tressien palveluskunta Waltersin ja Fowlerin luopumisen jälkeen
-vajanainen -- huoneistossa ei nyt ollut ainoatakaan miespalvelijaa.
-Mutta palvelijattaria siellä oli kaksi tai kolme, ja saattaisi olla
-vaikea viedä Paquita pois heidän tietämättään. Lisäsi siellä oli
-hoitajatar Palliser, joka edelleen oli huolehtimassa Paquitasta, vaikka
-tämä olikin jo toipuva. Toinen hoitajatar oli vapautettu toimestaan
-Tressien palattua Lynne Courtista; myöskin hoitajatar Palliser olisi
-voitu vapauttaa, mutta Hextall oli pitänyt häntä edelleen Smithin
-nimenomaisesta pyynnöstä. Nyt hän olisi vastuksena. Mutta Hextall oli
-neuvokas, ja keksimiskykyinen ja koputtaessaan huoneiston pääovelle hän
-tiesi, miten pääsisi eroon hoitajatar Palliserista.
-
-"Onko herra Tress kotosalla?" tiedusti hän ovea avanneelta sisäköltä.
-"Tapaanko hänet työhuoneestaan?"
-
-"Herra Tress on ulkosalla, sir", vastasi tyttö. "Hän lähti noin tunti
-sitten. Kuulin hänen mainitsevan menevänsä kerhoon, sir."
-
-Hextall kääntyi työhuoneen ovelta seurustelusalin ovelle.
-
-"Neiti Tress on tietysti kotona?" sanoi hän. "Täälläkö?"
-
-Sisäkkö empi.
-
-"Luullakseni neiti Tress on paneutunut makuulle, sir", vastasi hän
-sitten. "Hän meni jo huoneeseensa, sen tiedän. Hoitajatar on hänen
-luonaan."
-
-"Niinkö?" virkkoi Hextall. "No, pyytäkää neiti Palliseria tulemaan
-puheilleni työhuoneeseen, teettehän sen."
-
-Tyttö katosi käytävään, ja Hextall meni työhuoneeseen ja kiersi
-keskipöydällä olevan lampun palamaan. Hetkisen väikkyi hänen silmissään
-kuva Paquitasta, joka olisi kutsuttu outojen miesten tutkivien
-katseiden eteen kuulemaan, että häntä syytettiin --.
-
-"Se on jollakin tavoin estettävä!" jupisi hän vavahtaen. "Niin ei saa
-käydä!"
-
-Ovelta kuului keveitä askelia, ja sisälle astui hoitajatar Palliser
-kylmänä ja hillittynä. Hän katsoi Hextalliin ilmeisen ällistyneenä.
-
-"Neiti Tress oli juuri vuoteeseen menossa, tohtori Hextall", ilmoitti
-hän. "On teidän määräämänne aika -- kello kymmenen."
-
-"Kyllä -- kyllä", vastasi Hextall, vilkaisten uuninreunustalla
-naksuttavaan kelloon. "Mutta haluaisin erikoisesti puhutella häntä.
-Pyytäkää häntä tulemaan luokseni hetkiseksi. Ja oletteko hyvä ja
-tulette itsekin hänen kanssaan, neiti? Pyytäisin teitä tekemään minulle
-palveluksen."
-
-Hoitajatar Palliserin poistuttua huoneesta Hextall katsahti
-peilikuvaansa. Hän oli hermostunut ja huonossa vireessä, ja suureksi
-harmikseen hän huomasi näyttävänsä kalpealta ja huolestuneelta.
-
-"Reipastaudu, sinä aasi!" mutisi hän. "Nyt on aika --"
-
-Hän kääntyi äkkiä; huoneeseen saapui Paquita, ja hänen takanaan oli
-kookas neiti Palliser. Ja suureksi mielihyväkseen Hextall näki Paquitan
-vielä olevan täydessä asussa eikä yöpuvussa, kuten hän oli pelännyt. Se
-oli hyvä -- nyt kävisi kaikki helposti -- hän kietoisi tytön vaippaan,
-kiidättäisi kadulle, lähimmän kulman ympäri ja pois. Mutta ensin --
-hoitajatar Palliser.
-
-"Hetkinen", sanoi hän, nyökäten herttaisesti Paquitalle tytön
-astuessa sisään. "Haluaisin puhua teille, neiti Palliser." Ja hän
-meni Paquitan ohitse ja viittasi hoitajatarta takaisin eteissaliin.
-"Kuulkaahan, neiti", alkoi hän, puhuen niin huolettomasti kuin
-kykeni; "pyytäisin teitä tekemään minulle palveluksen. Tiedättehän,
-missä asun -- Wimpole-kadun kulman takana. Menisittekö sinne ja
-pyytäisitte sisäkköni opastamaan teidät pieneen kamariin, johon
-päästään pukeutumishuoneestani? Takan viereisessä, vasemmanpuolisessa
-sopessa näette pienen, seinään upotetun kassakaapin. Tässä on sen
-avain. Kaapissa, oikeanpuolisessa lippaassa on pieni kotelo, jonka
-pronssilevyssä on nimeni alkukirjaimet. Tuokaa se minulle. Jollei se
-olisi siinä, niin etsikää sitä kaapista!"
-
-Hoitajatar Palliser otti avaimen hiiskumatta mitään ja kääntyi heti
-eteissalin ovelle.
-
-"Mikä olikaan numeronne, tohtori Hextall?" kysyi hän.
-
-"Kuusikymmentäkolme A", vastasi Hextall, yhäti tekeytyen huolettomaksi.
-"Ovella on nimikilpi. Sallikaa minun avata!"
-
-Hän aukaisi hoitajattarelle huoneiston oven, siirtyi syrjään
-päästääkseen hänet ulos ja sulki oven jälleen. Sitten hän veti syvälle
-henkeään ja asteli suoraan takaisin työhuoneeseen. Tähän asti oli
-kaikki sujunut hyvin -- pieni kotelo, jota noutamaan hän oli hoitajatar
-Palliserin lähettänyt, oli juuri sillä hetkellä hänen päällystakkinsa
-taskussa. Neiti Palliser viipyisi poissa ainakin neljännestunnin ja
-sillä aikaa --
-
-Paquita tuijotti häneen kummastuneen kysyvänä, kun hän palasi
-huoneeseen ja sulki oven jälkeensä.
-
-"Jotakin on viassa!" virkkoi tyttö. "Näen sen -- näin sen, heti kun
-tulin luoksenne. Mitä --"
-
-Hextall meni suoraan hänen luokseen ja tarttui hänen molempiin käsiinsä.
-
-"Kuulkaahan!" sanoi hän. "Nyt ei ole aika puhella -- meidän on
-toimittava. Jotakin on tapahtunut -- joskus toiste kerron, mitä se on.
-Mutta nyt haluaisin teidän tekevän täsmälleen, kuten pyydän. Teettekö?"
-
-Hän piti yhäti Paquitan käsiä omissaan, ja kiihkeässä innossaan hän
-huomaamattaan veti tyttöä puoleensa; lähemmäksi tullessaan Paquita
-alkoi vapista ja vetäytyä takaisin.
-
-"Kyllä!" kuiskasi hän. "Tietysti. Mutta -- mitä?"
-
-"Tahtoisin teidän -- heti, huomatkaa! -- ottavan yllenne vaipan --
-lämpimän -- ja lähtevän ulkosalle kanssani", vastasi Hextall. "Älkää
-välittäkö, mitä käteenne sattuu -- kunhan se vain kelpaa verhoksenne.
-Pääasia on -- nopeus! Juoskaa nyt noutamaan jotakin!"
-
-Hän hellitti tytön kädet ja melkein työnsi hänet ovelle. Mutta ovella
-Paquita kääntyi äkillisen, levottoman ajatuksen valtaamana.
-
-"Darrell?" huudahti hän. "Ei kai Darrellille ole sattunut mitään pahaa?"
-
-"Ei mitään!" vakuutti Hextall, maltittomana melkein polkien jalkaa.
-"Siellä päin ei ole mitään heikkoa. Täyttäkää vain pyyntöni -- ja
-joutukaa!"
-
-Hän kuuli Paquitan juoksevan eteissalin poikki ja käytävää myöten
-huoneeseensa ja hänen huoneensa oven sulkeutuvan hänen jälkeensä.
-Sitten alkoivat välttämättömät minuutit tuntua hänestä tunneilta.
-Hän meni ikkunan ääreen, siirsi kaihtimen syrjään ja katsoi kadulle.
-Kadunkulmassa oli pieni ryhmä miehiä, jotka seisoivat lähellä lamppua
-ja ilmeisesti keskustelivat vakavasti. Hetkisen hänen sydämensä
-sykähteli rajusti pelosta, mutta sitten hän muisti ystävällisen etsivän
-viimeiset sanat.
-
-"Hän sanoi: 'ei tuntiin tai pariin!'" jupisi Hextall. "Tuntiin tai
-pariin! Ja hän tarkoitti totta -- olen valmis vannomaan, että hän
-tarkoitti totta!"
-
-Eteissalista kuului hiljaisia askelia, ja hän juoksi hätäisesti lattian
-poikki. Vaippa yllään seisoi Paquita odottamassa -- hymyillen.
-
-"Tulkaa!" kuiskasi Hextall ja astui ovea kohti.
-
-Mutta kun hän laski kätensä rivalle ja painoi sitä, kuului
-ulkopuolisesta laudoituksesta kolkutus, jyrkkä, vaativa. Hän raotti
-nopeasti ovea pari sentimetriä, tirkisti raosta ja horjahti taaksepäin,
-tukahduttaen epätoivon ähkäisyn. Portaissa seisoi miehiä, joiden pelkkä
-ulkonäkö jo ilmaisi heidän ammattinsa.
-
-
-
-
-XXXII
-
-SISEMPI HUONE
-
-
-Kun auto omituisesti kokoonpantuine seurueineen oli pyyhältänyt
-Stylerin ohitse ja kääntynyt Margaret-kadulta eteläänpäin, asteli
-Styler verkalleen katukäytävää myöten Smithiä vastaan. Tämä oli
-jo nähnyt auton ja miltei tanssi maltittomuudesta. Hän viittoi
-tarmokkaasti Stylerille toisella kädellään, osoittaen toisella ajuria,
-joka seisoi odottamassa käytävän reunalla Regent-kadulla.
-
-"Joutukaa! Joutukaa!" hoputti hän Stylerin lähestyessä. "He ovat
-livahtamaisillaan käsistämme!"
-
-"Ei tarvitse kiirehtiä, sir", vastasi Styler järkkymättömän tyynesti.
-"Minä tiedän, minne he lähtivät."
-
-"Minne?" tiedusti Smith. "Minne?"
-
-"New Scotland Yardiin. Kuulin keikarinnäköisen miehen antavan
-määräyksen ohjaajalle. He menivät kaikki -- Esmondhaugh, Pegge, nuori
-teikari ja se mies, jota seurasimme -- Milhirst, kuten otaksun hänen
-nimensä olevan. Ja sanonpa teille, miten on asia, herra Smith", jatkoi
-Styler, äkillisen, synkän päättäväisen purkauksen vallassa. "Minun
-luullakseni me olemme hävinneet!"
-
-"Hävinneet?" kummasteli Smith. "Miten? Mitä tarkoitatte?"
-
-"Hävinneet!" toisti Styler entistä synkempänä. "Tulimmaista! Keittomme
-on sotkettu. Jalansijamme on rikottu. Olemme käyttäytyneet kuin
-sylilapset tai sokeat hevoset! Sitä minä ajattelen."
-
-Smith vilkaisi tuskaisesti odottavaan ajuriin ja sitten sihteeriinsä.
-
-"Jos puhuisitte selvästi, niin ymmärtäisin, mitä tarkoitatte", murahti
-hän äreästi. "Mitä ihmettä oikein tarkoitatte, mies?"
-
-"Sitä, mitä sanon -- kielenkäyttöni on vain hiukan -- miten sitä
-nimitetään? -- kuvaannollista", vastasi Styler.
-
-"Tarkoitan, että joku -- luultavasti tämä Milhirst -- korjaa
-tulokset nenämme editse. Mitä tarkoittaa kaikki tämä -- tämä majuri
-Esmondhaughin, vanhan Pegge-Philcoxin ja kolmannen tuntemattoman
-miekkosen kohtaus yksityisetsivän toimistossa? Ja he kaikki sitten
-etsivän poliisin päämajaan! Niin -- hän on viekas veitikka, tämä majuri
--- hän on tehnyt minulle kepposen! Minusta tuntui, että hän loi minuun
-kummallisen katseen, kun eilenillalla tapasin hänet rouva Rentonin
-luona -- niin kyllä! Asia on niin, herra Smith, että joku on tehnyt
-myyräntyötä, puuhaillut maan alla. En ole vedonlyöjä", lopetti Styler
-juhlallisesti, "mutta jos olisin, panisin kaikki säästöni vetoon siitä,
-että nämä veitikat ovat saaneet murhat selville ja menneet etsivään
-osastoon tekemään niistä selkoa! Ja me olemme -- hävinneet!"
-
-Smith ei vastannut mitään. Hänelle alkoi selvitä, että hänen
-sihteerinsä sanoissa oli paljon perää -- nämä liikkeet olivat
-todellakin tavattomia. Hän asteli kadunkulmauksessa minuutin tai pari
-syvissä mietteissä.
-
-"Kas niin!" huudahti hän äkkiä. "Tunnemme siellä erään miehen, joka
-ilmaisee meille, mitä on tekeillä. Tulkaa, Styler, me menemme heidän
-jälessään."
-
-Hän työnsi Stylerin vaunuihin, käski ajurin seisauttaa Whitehallissa ja
-ähkäisi vaipuessaan istumaan soppeen ja pamauttaessaan oven kiinni.
-
-"On kovin ikävä, jos lopuksi petymme saaliistamme, Styler", valitti
-hän. "Mutta mitä nämä ihmiset saattavat tietää?"
-
-"Mitäpä kukaan tietäisi, mitä me tiedämme?" tokaisi Styler. "Me emme
-tiedä, mitä poliisit tietävät... Emme tiedä, mitä tämä Milhirst tietää
--- emmekä myöskään sitä, mitä Esmondhaugh ja Pegge tietävät. He ovat
-hoitaneet omaa peliään -- me olemme hoitaneet omaamme. Mutta yhdestä
-seikasta olen ollut varma aina siitä saakka, kun menin sinne Café
-Noriin."
-
-"Mistä niin?" kysyi Smith.
-
-"Siitä, että tuo Milhirst-miekkonen ei ole mikään rikollinen", vastasi
-Styler varmasti. "En välitä vähääkään hänen ja Kestevenin suhteista
-enkä siitä, kuinka usein hänet nähtiin pienen kotiopettajattaren
-seurassa. Niin, sir -- sitä miestä ei vainuta -- hän vainuaa. Ei
-yksikään rikollinen olisi poistunut sieltä kahvilasta sillä tavoin kuin
-hän poistui eikä astellut hänen toimistoonsa hänen tavallaan. Minussa
-on hieman psykoloogin vikaa, vaikka niin ei ehkä luulla, ja minä saan
-varsin pian selon muutamista ihmisistä!"
-
-Smithin pohtiessa tätä huomautusta ajuri pysähtyi Whitehallissa,
-ja laskeuduttuaan vaunuista kävelivät hän ja Styler reippaasti New
-Scotland Yardiin päin. Mutta heidän lähestyessään sen rakennusrykelmän
-sisäänkäytävää ajoi sieltä ulos toinen ajuri, ja vaunujen vieriessä
-ohitse Stylerin tarkat silmät osuivat valppaina kyydittäviin.
-
-"Siinä oli se Milhirst ja pari etsivää!" huudahti hän. "Tunnen molemmat
-viimemainitut ulkonäöltä, mutta en tiedä heidän nimeään. No niin,
-jonnekin he ovat joka tapauksessa menossa!"
-
-"Mikäli me tiedämme", huomautti Smith "on se veitikka saatettu juuri
-vangita".
-
-"Ei, sir!" väitti Styler varmana. "Ei sinnepäinkään -- he ovat kolmisin
-menossa vangitsemaan jotakuta. Ja tuossa ovat majuri ja muut."
-
-Stylerin puhuessa he olivat kääntyneet nurkkauksesta, ja vähän matkan
-päässä seisoivat eräällä ovella majuri Esmondhaugh, Samuel Pegge ja
-se nuorehko mies, joka oli ollut molempien edellämainittujen mukana
-Margaret-kadun toimistossa, ja heidän seurassaan oli kaksi tai kolme
-miestä, jotka näyttivät viranomaisilta. Yksityinen auto, joka oli sinä
-iltana ollut niin paljon näkyvissä, oli seisautettu kiveyksen reunalle;
-sen takana oli kahdet tai kolmet ajurinvaunut. Ja kadunkulmauksessa
-kävelevien Smithin ja Stylerin katsoessa sinnepäin, astui se mies, jota
-Styler oli nimittänyt teikariksi, yksinään autoon ja ajoi suunnalleen,
-kun taas Pegge samoin yksin astui ajurin vaunuihin ja katosi toiseen
-suuntaan. Hetkistä myöhemmin majuri Esmondhaugh nyökkäsi ja lausui
-sanan jäähyväisiksi ovella seisovalle ryhmälle, kääntyi ja lähti
-keppiään heilutellen astelemaan Whitehallia ja valppaasti tarkkailevia
-kumppanuksia kohti.
-
-"Puhutelkaa häntä, Styler!" supatti Smith. "Hän muistaa teidät.
-Koettakaa saada jotakin selville!"
-
-Styler astui esille varjosta, jossa hän ja Smith olivat tähyilleet, ja
-sijoittui lähestyvän Esmondhaughin tielle.
-
-"Suokaa anteeksi, majuri", alkoi hän anteeksipyytäen. "Tuntenette
-minut, sir -- eilenillalla, siellä Warrenissa, muistattehan?"
-
-Majuri Esmondhaugh, joka ilmeisesti oli vaipunut joihinkin syviin
-mietteisiin, pysähtyi, jäi tuijottamaan puhujaan, kiinnitti monokkelin
-oikeaan silmäänsä ja taivutti rotevaa vartaloaan tarkastaakseen
-kysyjää. Sitten hän vilkaisi Smithiin -- ja hymyili omituisesti ja
-arvoituksellisesti.
-
-"Niin -- hm -- ahaa!" äänsi hän. "Juuri niin. Herra -- hm -- Styler,
-muistaakseni? Niin, kyllä muistan teidät varsin hyvin. Ja tämä herra
-epäilemättä on tohtori Hextallin ystävä, herra Smith?"
-
-Smith siirtyi likemmäksi; hän oli päättänyt hankkia jonkunlaista
-hyvitystä ilkeästä tilanteesta.
-
-"Teidän täytyy suoda meille anteeksi, että häiritsemme teitä, majuri
-Esmondhaugh", pyysi hän. "Asia on niin -- varmaankin tiedätte, että me
-herra Tressin puolesta koetamme selvittää näitä murhia. Ja --"
-
-Majuri Esmondhaugh keskeytti hänen sanansa, heilauttaen kättään.
-
-"Kyllä, kyllä, niin olen muistaakseni kuullut, herra Smith", sanoi
-hän. "Mutta todellakaan minä -- minä en voi kertoa teille mitään.
-Minä -- asia on niin, että kaikki on näiden ihmisten huostassa --
-poliisiviranomaisten, ymmärrättehän -- näiden täkäläisten. Luullakseni
--- niin, jos kenties siunailette huomisaamuisia sanomalehtiä, niin
-näette -- hm."
-
-Häntä näytti haluttavan poistua tiehensä, ja huomattuaan, ettei hän
-tahtonut ilmaista mitään, Smith kumarsi ja vetäytyi takaisin. Mutta
-Styleristä ei ollut niin helppo selviytyä.
-
-"Ettekö voi kertoa meille mitään, majuri?" kysyi hän vakavasti. "Olemme
-nähneet kauheasti vaivaa, seuranneet pitkiä jälkiä tänä iltana ja
-tiedämme teidän tietävän enemmän kuin me tiedämme, ja --"
-
-"No niin, todellakin, herra Styler", vastasi majuri Esmondhaugh
-varsin suopeasti. "Tosiaankin -- toivoisin voivani, ymmärrättehän,
-mutta sitten, nähkääs, minun ei pitäisi, tiedättehän. Hm. Minä --
-ammattisalaisuus, käsitättehän, hm. Mutta sanonpa teille", huudahti hän
-äkkiä iloisena kuten sellainen mies, jonka äly ei ole juuri säkenöivä
-ja joka saa harvinaisen mielijohteen, "sanonpa teille erään seikan,
-nähkääs -- ajattelen, että jos -- niin -- jos käytte ystävänne, tohtori
-Hextallin luona pian, kuulette jotakin -- niin, jotakin varsin, niin
-kyllä, varsin tärkeätä, käsitättehän! Ikävä, etten voi viipyä, herra
-Smith -- minulla on kauhean kiireellinen kohtaus, ja nyt olen jo
-myöhästynyt."
-
-Nyökättyään hymyillen hän asteli kiireesti edelleen, ja Smith ja Styler
-jäivät katselemaan toisiansa. Sitten hekin lähtivät liikkeelle ja
-palasivat Whitehalliin. "Hänen käytöksestään päättäen en uskoisi, että
-hänellä olisi ollut kovinkaan paljoa ilmaistavaa", huomautti Smith.
-"Mitä te arvelette, Styler?"
-
-"Minä arvelen -- noustaan tuon ajurin vaunuihin ja ajetaan tohtorin
-asunnolle, sir", ehdotti Styler. "Majuri Esmondhaughia ei mielestäni
-juuri voi pitää mielikuvitukseltaan voimakkaana herrasmiehenä ja
-jos hän sanoo, että Hextallin luona kuulemme jotakin, niin kuulemme
-myöskin."
-
-Heidän saapuessaan Hextallin asunnolle ei siinä ulkoapäin ollut mitään
-nähtävää; ei myöskään Queen-Anne-kadulla ollut mitään erikoista heidän
-ajaessaan siitä ohitse. Styler oli katsahtanut Tressien huoneiston
-valaistuihin ikkunoihin ja kadulle avautuvaan yhteiseen oveen --
-kummassakaan ei ollut näkynyt mitään tavatonta. Eikä Hextallin sisäkön
-käytös ollut lainkaan tavallisuudesta poikkeava, kun hän päästi heidät
-sisälle.
-
-"Tohtori Hextall ei ole palannut, sitten kun hän lähti teidän
-seurassanne", ilmoitti hän. "Tahdotteko tulla sisälle odottamaan? En
-tiedä, mihin aikaan hän tulee kotiin. Ne ulkomaalaiset nuoret herrat
-olivat täällä äsken, mutta he lähtivät jälleen pois."
-
-"No, me odotamme", vastasi Smith. "Tohtori Hextall ei voi viipyä kauan."
-
-Tuntien talon hyvin Smith meni edellä ruokasaliin. Vain vähän toista
-tuntia sitten he olivat kaikki lähteneet sieltä Demetriadin saavuttua
-uutisineen, ja tuolit, joissa he olivat istuneet, olivat yhäti samoissa
-asennoissa, joihin he olivat ne jättäneet. Pieneen sisähuoneeseen
-vievän parioven toinen puolisko oli auki, ja siellä sisällä oli
-hoitajatar Palliser lamppu kädessä koluamassa hyllyjä ja kirjakaappeja.
-Kuultuaan heidän saapuvan hän katsahti isompaan huoneeseen.
-
-"Herra Smith, toivoisin teidän ja herra Stylerin auttavan minua
-etsimään erästä esinettä. Tohtori Hextall lähetti herra Tressin
-asunnosta minut noutamaan pientä koteloa, jonka hän vakuutti olevan
-tuolla kaapissa. Mutta sitä ei siellä ole, ja nyt etsin sitä;
-luultavasti hän tarvitsee sitä välttämättä."
-
-"Onko tohtori Hextall siis siellä?" kysyi Smith, astuen huoneeseen.
-"Onko hän ollut siellä kauan?"
-
-"Hän on siellä neiti Tressin seurassa", vastasi sairaanhoitajatar.
-"Hän saapui neidin ollessa paneutumaisillaan makuulle. Varmastikin hän
-tarvitsee tätä koteloa jotakin erityistä tarvetta varten, ja hän sanoi
-minun löytävän sen jostakin muualta, jollei se olisi siellä, missä hän
-arveli. Herra Styler -- ettekö katsoisi, onko se tuossa komerossa?"
-
-Smith, joka silmäili ympärilleen välinpitämättömästi eikä ollut
-erikoisen innostunut etsimään, kuuli äkkiä askelia eteishallista.
-Sitten hän erotti Hextallin äänen.
-
-Hän vilkaisi Styleriin, meni ruokasaliin ja sulki parioven jälkeensä.
-Ja hänen työntäessään sitä kiinni avautui eteishallista tuova ovi,
-ja saliin astui Hextall kalpeana, sekavannäköisenä, mutta ilmeisesti
-omituisen tarmon puuskan vallassa. Hänen jälessään seurasi tyynesti
-kolme miestä -- Margaret-kadun kookas mies ja ne miehet, joiden
-seurassa hän oli lähtenyt ajamaan New Scotland Yardista.
-
-Äkkiä Smithistä tuntui kuin hänen jalkansa olisivat tarttuneet mattoon,
-jolla hän seisoi. Hän töllisteli Hextalliin suu auki. Ja Hextall
-sai kahdesti kostuttaa huuliaan kielensä kärjellä, ennenkuin pystyi
-puhumaan. Sittenkin hänen äänensä oli kuiva ja käheä.
-
-"Sairaanhoitajatar", kuiskasi hän. "Onko hän täällä?"
-
-Entistä enemmän ihmeissään Smith kohotti kättään ja osoitti sormellaan
-perähuoneeseen. Hextall nyökkäsi, katsahti takanaan oleviin miehiin ja
-ikäänkuin päätettyään tehdä ankaran ponnistuksen kiskaisi oven äkkiä
-auki.
-
-"Hoitajatar!" lausui hän, pakottaen äänensä rauhalliseksi. "Tulkaa
-tänne, olkaa hyvä!"
-
-Neiti Palliser tuli huoneesta suoraan mieskolmikon keskelle. Ja sitten
-Smith näki ja käsitti kaikki, ja myöskin komeron hyllyjä penkonut
-Styler kääntyi katsomaan, näki ja ymmärsi.
-
-Myöskin nainen ymmärsi. Ja nopeasti kuin pelästynyt käärme sujahti
-hänen oikea kätensä hoitajatarpuvun sivutaskuun. Mutta poliisinsilmät
-olivat kerkeät näkemään ja poliisinkädet vikkelät toimimaan, ja
-ennenkuin Smith ennätti hievahtaakaan, kuuli hän kilahduksen, näki
-jotakin kirkasta välähtävän ja arvasi lain kouran taaskin tarttuneen --
-mihin?
-
-Hetkisen ajan Smith sitten näki vastauksen tähän kysymykseen, kun
-naisen julkeat, kostonhimoiset silmät uhkuivat ruumiillistunutta
-pirullisuutta ja ilkeyttä. Hoitajatar Palliser oikaisihe ja purskahti
-nauramaan; ja ainakin kaksi miestä, jotka kuulivat sen naurun, tunsivat
-näkevänsä siitä unta ja hikoilevansa pelosta unissaan -- eivät
-ainoastaan kerran, vaan monesti vastaisuudessa.
-
-"Te kirotut!" sähähti hoitajatar Palliser, kiristellen hampaitaan.
-"Olkaa kirottuja kaikki tyyni! Mutta vähätpä siitä! Ette kykene
-riistämään minulta sitä tyydytystä, jonka heidän surmaamisensa minulle
-tuotti."
-
-
-
-
-XXXIII
-
-SELVITYS
-
-
-Ennenkuin Smith ennätti tointua ällistyksestään, olivat etsivät
-kiidättäneet hoitajatar Palliserin huoneesta ja koko talosta, ja vasta
-kuultuaan ulko-oven sulkeutuvan hän sai puhelahjansa takaisin.
-
-"Hoitajatar Palliser!" huudahti hän. "Luotetuimpia apulaisiani!
-Syytettynä murhasta! Mahdotonta! Siinä täytyy olla suuri erehdys!"
-
-Hän kääntyi Hextallin puoleen kiukkuisena ja harmissaan. Mutta Hextall,
-joka oli vieläkin hyvin kalpea ja pyyhki hermostuneesti otsaansa,
-pudisti päätään ja osoitti kookasta miestä, joka oli pysytellyt
-takalistolla ja silmäili nyt Smithiä miettivästi.
-
-"Kysy -- häneltä!" kehoitti Hextall. "Minä -- minä olen yhtä
-hämmästynyt kuin sinäkin. Ja minä olen -- järkytetty. Emmekö -- emmekö
-ota ryyppyä?"
-
-Hän astui epävakaisesti tarjoilupöydän luokse, mutta sinne päästyään
-hän nojasi sitä vastaan ja kääntyi Stylerin puoleen, hymyillen heikosti.
-
-"Kuulkaahan. Styler! Tulkaa te -- ottamaan meille -- konjakkia!" kutsui
-hän. "Hyvä Jumala! Kylläpä sain iskun!"
-
-"Iskun!" huudahti Smith. "Niinpä kai." Hän pyörähti kookkaaseen mieheen
-päin. "Te siis tunnette koko jutun, niinkö? No niin, eikö teidän sopisi
-kertoa meillekin? Väitättekö tosissanne, että hoitajatar Palliser
-surmasi Kestevenin -- ja neiti Brockin? Mahdotonta!"
-
-Mies istuutui lähimpään tuoliin ja katseli Smithiä silmissään hyvin
-merkitsevä ilme.
-
-"Neiti Brock" puhkesi hän puhumaan, "oli sisareni. Se nainen tappoi
-hänet -- samoin kuin myöskin sen miehen, jota nimitätte Kesteveniksi.
-Todistukset ovat varsin selvät -- sitäpaitsi kuulittehan, mitä hän itse
-sanoi."
-
-"Jumala sieluani armahtakoon!" jupisi Smith. "Kuuletteko sitä, Styler?
-Ettekö te ole hämmästynyt?"
-
-"En milloinkaan hämmästy mistään, sir", vastasi Styler, rauhallisesti
-käsitellen pulloja ja karahvia. "Huomautinhan teille jonkun
-työskentelevän maan alla. Yhtä kaikki, ollakseni rehellinen en voi
-väittää koskaan epäilleeni juuri sitä henkilöä. Mutta", lisäsi hän
-työntäessään pikarin Hextallin käteen, "nähtyäni hänen katseensa,
-silloin kun hän tunnusti, uskoisin hänen pystyvän surmaamaan vielä
-joitakuita ihmisiä lisää. Ja luullakseni arvaan hänen vaikuttimensa
-näissä kahdessa tapauksessa. Kostoa, vai mitä, herra Milhirst, eikö
-ollutkin?" lopetti hän, katsahtaen kookkaaseen mieheen. "No, ei teidän
-tarvitse säpsähtää sitä, että tiedän nimenne -- me osaamme katsella
-ympärillemme yhtä hyvin kuin kuka hyvänsä."
-
-"Tahtoisin tietää kaikki", sanoi Hextall, joka virkistyi
-Stylerin hoitamana. "En tiedä mitään; minä -- minä luulin teidän
-ja niiden toisten tulleen herra Tressin asuntoon -- kokonaan
-toisessa tarkoituksessa. Toivoisin teidän kertovan meille kaikki
-totuudenmukaisesti. Ottakaa ryyppy ja kertokaa!"
-
-"Se on pitkä ja sekava tarina, tohtori Hextall", vastasi Milhirst.
-"Enkä tällä hetkellä voi muuta kuin esittää teille sen pelkät
-hahmopiirteet -- kuulette lisää, kun sitä naista tutkitaan ja
-tuomitaan. Sanoitte muuten muistaakseni, herra Smith, että hän oli
-apulaisenne?"
-
-"Hän oli palveluksessani", murahti Smith. "Ja luotin häneen."
-
-"Yhtä kaikki en otaksu teidän tietävän hänestä paljoakaan", huomautti
-Milhirst. "Enkä voi väittää itsekään tietäväni varsin paljoa --
-mutta äskeisten tapahtumien yhteydessä tiedän hänestä kyllin paljon
-vakuuttaakseni, että hänet varmasti hirtetään. No niin -- jos aion
-lyhyesti esittää teille tietoni, on minun alettava siitä, mikä
-tuntuu alulta. Ja minun on mainittava muutamien arvoasemassa olevien
-henkilöjen nimet -- niitä ei muuten voidakaan pitää salassa. Ja
-ensimmäinen on Oronsayn kreivitär."
-
-Smith nykäisi Styleriä, joka juuri silloin sivuutti hänet viedessään
-Milhirstille lasia.
-
-"Lady Oronsay", jatkoi Milhirst, "on sir Godfrey Esmondhaughin nuorempi
-tytär ja majuri Esmondhaughin ja rouva Rentonin sisar. Hänellä on
--- noh niin, omaperäinen ja päättävä luonne -- hän on sellainen,
-jollaisia nimitetään nykyaikaisiksi naisiksi. Hyvin monta vuotta
-sitten -- suhteellisesti puhuen -- hän saapui Lontooseen elääkseen
-omaa elämäänsä -- hän piti taiteesta, hän hankki oman atelierin ja
-joutui sitten niin sanottuun boheemipiiriin -- se lienee ollut perin
-soma joukkue. Teidän on muistettava, että hän oli nuori -- hän käytti
-otettua nimeä -- eikä kenties ollut kovin tarkka. Joka tapauksessa
-hän teki hyvin ajattelemattoman teon -- hän mieltyi rajusti erääseen
-mieheen, jonka hän kohtasi niihin aikoihin, ja meni hänen kanssaan
-avioliittoon; heidät vihittiin eräässä Cityn kirkossa, ja hän käytti
-otettua nimeään eikä ilmaissut miehelle, kuka hän oikeastaan oli. Mies
-käytti vihittäessä nimeä Edward Charleston Legette ja muutamia viikkoja
-senjälkeen hylkäsi hänet.
-
-"Teidän on pidettävä tämä mies mielessänne -- hän on tässä yhteydessä
-tärkeä tekijä; hänellä oli muitakin nimiä, mutta me pidämme kiinni
-Legettestä. Legette ilmestyi näkyviin Ranskassa, jossa hän liittyi
-yhtiöön Kestevenin, Tickellin ja minun kanssani. Se oli luvallinen
-yhtiö -- sen tarkoituksena oli sovelluttaa erästä viimeistellyn
-tarkoin kehitettyä pelaamisjärjestelmää Monte Carlossa, Homburgissa
-ja Boulognessa. Parina vuotena ansaitsimme hyvin -- sitten minä otin
-osuuteni, palasin Englantiin ja ryhdyin muihin puuhiin -- myöhemmin
-antauduin sille alalle, jolla nyt olen. Muita en vähään aikaan juuri
-nähnyt paitsi Kesteveniä. Minun kauttani hän oppi tuntemaan sisareni,
-jonka te tunnette neiti Brockina, ja minun tietämättäni he solmivat
-avioliiton. Ikäväkseni on minun tunnustettava, että Kestevenillä oli
-sisareeni hyvin paha vaikutus ja hän käytti sisartani useammin kuin
-kerran alttiina välineenä toteuttaessaan suunnitelmiaan.
-
-"Kuusi tai seitsemän vuotta sitten joutui Ranskaan jäänyt
-Legette sikäläisten poliisien kynsiin, ja häneen kohdistettiin
-hyvin raskas syytös petoksesta ja väärennyksestä -- niin raskas,
-että hänet tuomittiin pakkotyöhön elinkaudeksi ja lähetettiin
-aikanaan ranskalaiseen Guianaan, Cayennen rangaistussiirtolaan.
-Hän oli pysytellyt jollakin tavoin kosketuksissa Kestevenin
-kanssa, ja sitten kun hänet oli tuomittu, joutui erinäisiä hänen
-papereitaan ja asiakirjojaan Kestevenin haltuun. Niiden joukossa
-oli äsken mainitsemani avioliiton vihkimätodistus ja sitä koskevia
-muistiinpanoja. Kesteven, joka aina ajatteli tulevaisuutta, pisti nämä
-paperit varmaan säilöön tulevan tarpeen varalle.
-
-"Varsin kohta senjälkeen joutui Kesteven itse ikävyyksiin täällä --
-samoin Tickell. He katosivat vähäksi aikaa -- Dartmoorin vankilaan.
-Ja siellä ollessaan he kumpikin sattumalta tutustuivat vanhaan
-herrasmieheen, jonka te tunnette nimellä Samuel Pegge ja joka
-oikeastaan on Septimus Philcox.
-
-"Kesteven oli jättänyt koko joukon asiakirjoja vaimonsa
-talletettavaksi -- ja viimemainitulla oli luontainen lahja nuuskia
-asioita selville. Hän antautui ottamaan mahdollisimman tarkan selon
-Legetten ja tuntemattoman naisen avioliitosta. Ja hän sai selville
--- hän piti kaikki omina tietoinaan, muistakaa! -- eräitä omituisia
-seikkoja. Hän sai selville, että todistuksessa mainittu neiti Maud
-Eleanor Rivers oikeastaan oli neiti Maud Esmondhaugh, joka aikoja
-sitten oli katunut boheemielämään tekemäänsä hyppäystä ja palannut
-omaan piiriinsä. Vieläpä hän odotettuaan seitsemän vuotta kuulematta
-Legettestä mitään oli mennyt uudelleen avioliittoon -- loordi Oronsayn
-kanssa, jolle -- voin ilmoittaa teille -- hän tunnusti koko jutun. He
-olivat jonkun verran tiedustelleet, ja heillä oli hyvä syy olettaa
-Legetten todella kuolleen -- missään nimessä he eivät saaneet tietää,
-että hän oli Spencer Ellis, joka oli elinkautisena vankina Cayennessa.
-Mutta Kestevenin vaimo sai kaiken tämän selville -- ja lisäksi hän
-pääsi kosketuksiin eräiden brittiläisessä Guianassa asuvien henkilöiden
-kanssa, jotka olivat runsasta palkkiota vastaan valmiit järjestämään
-niin, että Ellis pääsisi vapaaksi.
-
-"Kaikki tämä oli valmista, ennenkuin Kesteven ja Tickell uudelleen
-pääsivät Dartmoorista ihmisten ilmoille. Melkein heti Kesteven tutustui
-nuoreen herra Darrell Tressiin ja alkoi imeä hänen omaisuuttaan
-kuiviin, mutta varovasti. Hän vei vaimonsa Tressien perheeseen neiti
-Brockin, kotiopettajattaren, nimellä. Kesteven, hänen vaimonsa ja
-Tickell sommittelivat sillä välin jättiläismäistä suunnitelmaa
-loordi Oronsayn kiristämiseksi. Ja juuri silloin Kesteven teki
-suuren erehdyksen. He tarvitsivat määrätyn summan käteistä rahaa
--- erinäisistä syistä Kesteven ei tahtonut ottaa sitä Tressiltä.
-Mutta kuten mainitsin, Kesteven oli tutustunut Septimus Philcoxiin
-Dartmoorissa ja tiesi Philcoxin helposti voivan hankkia pääomaa.
-Kohdattuaan Philcoxin Lynnessä hän, arvellen Philcoxia yhtä suureksi
-roistoksi kuin hän itse oli ja valmiiksi yhtymään hänen rumiin
-puuhiinsa, oli kyllin typerä kertoakseen Philcoxille salajuonesta ja
-pyytääkseen häntä hankkimaan tarvittavat rahat, luvaten palkkioksi
-melkoisen osan tuloista. Se oli hänen erehdyksensä -- Philcox esiintyi
-hänelle viekkaasti, urkki häneltä kaikki tiedot -- ja kertoi ne rouva
-Rentonille, naapurilleen, jonka hän tiesi lady Oronsayn sisareksi.
-
-"Mutta juuri sitten tapahtumat kehittyivät hyvin nopeasti, ja minun
-on puhuttava niistä myöhempien havaintojen valossa. Neiti Tressille
-sattui tapaturma, ja hän saapui Lynne Courtiin seurassaan kaksi
-hoitajatarta. Toinen näistä hoitajattarista oli Ann Palliser, jolla
-oli syytä hautoa kostonhimoisia tunteita Kesteveniä vastaan ja joka
-olikin etsinyt häntä vuosikausia. Samana iltana, jona hän saapui
-Lynneen, ilmestyi sinne Kestevenkin, ja hän ilmeisesti näki Kestevenin
-ja tämän vaimon välisen kohtauksen talossa. Kun Kesteven myöhemmällä
-meni ulkosalle näyttämään Tickellille oikopolkua tielle, jota myöten
-Tickellin piti lähteä Weymouthiin kohtaamaan erästä asiamiestä
-Ellis-Legetten jutun tähden, väijyi Ann Palliser häntä, seurasi häntä
-ja ampui hänet. Kukaan ei näyttänyt epäilevänkään häntä -- paitsi
-Kestevenin vaimo. Tämä epäili häntä -- ja seuraavana päivänä hän
-karkasi Lynnestä Lontooseen tapaamaan minua, veljeään, ja pyytämään
-apua minulta. Ja nyt minä --"
-
-"Hetkinen, suvaitkaa!" keskeytti Smith. "Miten johtui neiti Brock eli
-rouva Kesteven epäilemään Palliseria?"
-
-"Kerron sen teille", vastasi Milhirst. "On muistettava, että sisareni
-terävänäköisyys oli suuresti herkistynyt Kestevenin koulussa ja
-että hän oli hyvin neuvokas. Hän kuuli Kestevenin murhasta kello
-puolikahdeksan, noustessaan makuulta. Kymmentä minuuttia myöhemmin
-hän näki Palliserin lähtevän talosta kylään päin. Hän oli jo pohtinut
-kaikenlaisia mahdollisuuksia ja hautonut monenlaisia mietteitä ja
-tiesi, että Palliser oli ainoa todella outo henkilö talossa. Palliserin
-huone oli hänen huoneensa vieressä -- hän pujahti sinne. Ja pienessä
-käsilaukussa, jonka hän muiden muassa tarkasti, hän löysi muutamia
-vuosia aikaisemmin otetun Kestevenin valokuvan ja joitakuita kirjeitä.
-Hän löysi myöskin joitakuita Palliserin osoitekortteja ja otti niistä
-yhden -- onnellinen ajatus!
-
-"Te ette kenties pidä sitä kovinkaan paljona toimintapohjaksi, mutta
-sisaressani oli paljon -- nimitettäköön sitä viekkaudeksi, jos niin
-haluatte -- ja se riitti hänelle. Hän lähti -- hiljaa. Kesteven oli
-edellisenä iltana antanut hänelle rahaa; hän otti rahat mukaansa.
-Hänellä oli myöskin herra Tressin Queen-Anne-kadun varrella sijaitsevan
-asunnon avain, ja heti kaupunkiin saavuttuaan hän kävi ottamassa sieltä
-mainitsemani vihkimätodistuksen -- se oli kätketty hänen miehensä
-vanhaan pukuun. Sitten hän tuli minun toimistooni. Kovaksi onneksi
-olin matkoilla Pohjois-Englannissa. Hän oli hyvin hätäytynyt ja sai
-sihteerini sähköttämään minulle, pyytäen minua palaamaan. Senjälkeen
-hän kävi vuokraamassa asunnon, jossa hän oli ennenkin majaillut. Ja
-sitten hän teki teon, jota hän oli miettinyt aamusta saakka. Hän
-tiesi rouva Rentonin olevan kaupungissa ja kirjoitti viimemainitulle,
-pyytäen häntä tulemaan käymään luonaan, aikoen kertoa hänelle koko
-kiristyssuunnitelman jutun; nyt, kun Kesteven oli kuollut, ei hän enää
-tahtonut tietää siitä mitään. Mutta ennenkuin hän ehti sitä tehdä, hän
-sai minulta sähkösanoman, jossa ilmoitin palaavani heti.
-
-"Niinpä hän lähetti rouva Rentonin pois ja hänen poistuttuaan lähti
-tapaamaan minua King's Crossin rautatieasemalle, kertoen siellä minulle
-kaikki. Se oli tietystikin kaikki uutta minulle -- salajuoni nimittäin.
-Mutta ennen kaikkea oli otettava selkoa Palliserin ja Kestevenin
-ilmeisistä suhteista. Seuraavana päivänä sain apua poliisilaitokselta,
-ja me tarkastimme Palliserin huoneet. Ja sieltä löysimme runsaasti
-sellaisia papereita, jotka osoittivat, että Palliserilla oli yllin
-kyllin syytä olla mustasukkainen ja kostonhimoinen Kesteveniä kohtaan,
-jonka hän oli tuntenut muutamia vuosia aikaisemmin ja jota hän oli
-siitä pitäen etsinyt.
-
-"Nyt siis olivat poliisit työssä samoin kuin minäkin. Mutta oli
-tehtävä enemmänkin -- ja tuloksia saatiin enemmän. Samana iltana vein
-sisareni loordi Oronsayn luokse hänen asuntoonsa kertomaan hänelle
-kiristyssuunnitelmasta -- hän oli luonnollisestikin jo kuullut rouva
-Rentonilta ja majuri Esmondhaughilta, mitä Philcox oli paljastanut.
-Juuri minä tietystikin ajoin sisareni kanssa Laburnum-pengermältä
-Upper-Grosnevor-kadun kulmaan. Ilmoitin sen poliiseille paljoa
-aikaisemmin kuin ajuri ilmoittautui -- poliisit ja minä olemme
-olleet yhteistyössä koko ajan. Ja lähdettyämme loordi Oronsayn luota
-sisareni ja minä kävelimme takaisin Stanhope-portille, keskustellen
-asioista. Hän tahtoi mennä puiston halki käydäkseen erään ystävänsä
-luona Kensingtonin High-kadun varrella ja vasta sitten palata kotiinsa
-Laburnum-pengermälle. Minä olisin tahtonut hänen ajavan, mutta hän
-halusi kävellä. Olin sopinut kohtaavani erään etsivän ja saatettuani
-sisartani vähän matkaa puistoon erosin hänestä. Hän asteli leveätä
-tietä -- se on hyvin valaistu, se muistettakoon -- joka vie puiston
-halki Kensingtonia kohti. Seuraavana aamuna kuulin, että hänet oli
-löydetty kuoliaaksi iskettynä."
-
-Milhirst keskeytti esityksensä ja otti vasta nyt ryypyn Stylerin
-ojentamasta lasista. Häntä uteliaana tarkastavat kolme miestä
-oivalsivat, että hän ilmeisesti oli jyrkän päättäväinen mies, ja kaksi
-heistä tunsi kiihkeätä ammatillista mielenkiintoa nähdessään omituisen
-välkkeen alkavan kiilua hänen silmistään, kun hän ryhtyi jatkamaan
-kertomustaan.
-
-"Kuoliaaksi iskettynä!" kertasi hän miettivästi. "En ollut koskaan
-ollut paljoa sisareni seurassa, hyvät herrat, enkä voi rehellisesti
-väittää, että olisimme olleet kovin kiintyneet toisiimme, mutta kun
-minut vietiin häntä katsomaan, vannoin, etten lepäisi, ennenkuin musta
-lippu vetäistäisiin ilmaan murhaajattarelle! Sanon murhaajattarelle,
-koska luonnollisesti olin varma siitä, että hänet oli tappanut
-sama naaraspiru, joka jo oli surmannut hänen puolisonsa. Mutta se
-oli todistettava. Ja nyt minun on esitettävä teille asianhaaroihin
-perustuvia todistuksia, joista viimeiset me, etsivät ja minä, saimme
-yhdessä vasta tänään.
-
-"Aikaisin sen päivän iltana, jona sisareni murhattiin, saapuivat
-herra ja neiti Tress, hoitajattaret ja joitakuita palvelijoita Lynne
-Courtista Queen-Anne-kadun varrella olevaan huoneistoon. He tulivat
-perille vähää vaille seitsemän. Kello kahdeksan poistui hoitajatar
-Palliser sieltä pariksi tunniksi käydäkseen omassa asunnossaan. Se
-sijaitsee, kuten herra Smith otaksuttavasti tietää, Trevor-aukion
-varrella Knightsbridgessä. Emäntänsä kertoman mukaan Palliser saapui
-sinne puoli yhdeksän ja poistui sieltä, saman todistajan mukaan, viittä
-minuuttia vaille kymmenen. Ja lähtiessään hän mainitsi emännälle
-aikovansa palata Queen-Anne-kadulle kävellen puiston halki. Jos
-silmäilette karttaa, näette hänen osuneen kulkemaan pohjoiseen päin
-samaa tietä, jota sisareni meni etelään päin. He kohtasivat toisensa!
-Ja ihan epäilemättä Palliser iski sisareni kuoliaaksi ja raahasi hänen
-ruumiinsa tien lähellä kasvavaan pensaikkoon, josta se löydettiin
-seuraavana aamuna. Emmekä lainkaan epäile sitäkään, että hänen
-käyttämänsä ase oli lääkärinveitsi, jonka, kuten tohtori Hextall voi
-kertoa teille, löysimme puoli tuntia sitten hänen käsilaukustaan herra
-Tressin huoneistossa."
-
-Milhirst nousi ja alkoi panna päällystakkinsa nappeja kiinni. Hän
-katsoi Smithiin, ja Smith katsoi häneen. Sitten Smith pisti kätensä
-taskuunsa ja otti esille Georgetownista saapuneen sähkösanoman.
-
-"Tuo saattaa kiinnittää teidän ja asiakkaittenne mieltä, herra
-Milhirst", huomautti hän. "Te voitte ottaa sen -- minä olen nyt jo
-erossa tästä jutusta!"
-
-Milhirst otti sanoman ja luki sen tarkkaavasta Sitten hän laski sen
-jälleen pöydälle.
-
-"Olen teille hyvin kiitollinen, herra Smith", virkkoi hän. "Mutta
-me tiedämme sen jo -- saimme sen tiedon Ranskan viranomaisilta --
-virallisesti -- kaksi päivää sitten. Mutta kiitoksia silti -- niiden
-henkilöiden puolesta, joita asia koskee."
-
-"No, eipä mitään, eipä mitään!" torjui Smith alistuvasti. "On hauska,
-että yrityksenne ovat onnistuneet." Hän odotti, kunnes Milhirst oli
-poistunut ja silmäili sitten miettivästi Hextallia ja Styleriä.
-"Kuinkahan kauan", jupisi hän, "olisi kestänyt, ennenkuin Styler ja
-minä olisimme päässeet siihen hirveään johtopäätökseen! Minä -- mikä
-hätänä, Hextall?"
-
-"Olen pahoillani, että keskeytän sinut, vanha veikko", vastasi Hextall,
-joka ilmeisesti oli kuin tulisilla hiilillä. "Mutta minun -- minun on
-lähdettävä. Minä -- asia on niin, nähkääs, että neiti Tress odottaa
-minua."
-
-Silloin Smith ja Styler poistuivat virkkamatta enää sanaakaan, ja
-erottuaan heistä oman asuntonsa ovella Hextall juoksi minkä jaksoi
-takaisin Tressien huoneistolle ja Paquitan luokse.
-
-Eikä Paquitan ole vielä tähän mennessä onnistunut saada
-henkilääkäriltään -- joka siinä tilaisuudessa pääsi korkeammalle
-paikalle hänen arvosteluasteikossaan ja lähemmäksi hänen sydäntään
--- selitystä siihen, mistä johtui, että Hextall ilman minkäänlaisia
-huomautuksia, ennakkopuheita tai sanajärkeilyä painoi hänet rintaansa
-vasten ja piti häntä siinä ikäänkuin olisi äänettömästi kiittänyt
-jumalia siitä, ettei mikään voisi ikinä siepata häneltä Paquitaa.
-
-
-
-
-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LYNNE COURTIN SALAISUUS ***
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
-United States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for an eBook, except by following
-the terms of the trademark license, including paying royalties for use
-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
-copies of this eBook, complying with the trademark license is very
-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
-of derivative works, reports, performances and research. Project
-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
-license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country other than the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you will have to check the laws of the country where
-  you are located before using this eBook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm website
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that:
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
-forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
-to date contact information can be found at the Foundation's website
-and official page at www.gutenberg.org/contact
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
-widespread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our website which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This website includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/67081-0.zip b/old/67081-0.zip
deleted file mode 100644
index ac4620e..0000000
--- a/old/67081-0.zip
+++ /dev/null