diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 08:49:16 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 08:49:16 -0800 |
| commit | 7890dcc74732162ab1e5e9ba6a9339a9b4acad86 (patch) | |
| tree | a6c71bac5b82390d6e7e122c32405d691ceda6f7 | |
| parent | c8e4898ddf608b1979628b1d7a2fc650b20700ed (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67076-0.txt | 4727 | ||||
| -rw-r--r-- | old/67076-0.zip | bin | 73892 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4727 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..0da8a4e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #67076 (https://www.gutenberg.org/ebooks/67076) diff --git a/old/67076-0.txt b/old/67076-0.txt deleted file mode 100644 index 4752038..0000000 --- a/old/67076-0.txt +++ /dev/null @@ -1,4727 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Me miehet, by Eva Hirn - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Me miehet - -Author: Eva Hirn - -Release Date: January 1, 2022 [eBook #67076] - -Language: Finnish - -Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ME MIEHET *** - - - - - -ME MIEHET - -Kirj. - -Eva Hirn - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - -Levoton päivä. -Risto on yskässä. -Äiti on sairas. -Riston syntymäpäivä. -Kaamea seikkailu. -Arkielämää. -Viipurin serkku tulee. -Kinnoi ja Eloi. -Risto on tädin luona. -Tutkintoja. -Kesämäkeen. -Heinäkuussa. - - - - -LEVOTON PÄIVÄ. - - -Ei missään ole niin hauskaa olinpaikkaa, kuin "miestenhuone" Horrilla. -Siinä asui kolme iloista lasta, Janne, Risto ja Toini. Keskellä lattiaa -oli iso pöytä, johon oli vuoltu, piirustettu ja maalattu jos jotakin. -Joka kevät vietiin huonekalut korjattaviksi talvikamppailua varten. - -Koko sisustus oli vahvaa ja pesunkestävää ja lattialla oli vain -korkkimatto. Toisella puolella oli Jannen laboratorio kaasujohtoineen -ja keittotarpeineen. Ikkunoilla oli Riston kukkia ja pistokkaita. -Huonetta sanottiin "miestenhuoneeksi", jossa Toini sai armosta asua. - --- Täällä saa elää vapaana, ilman, että aikuiset ja isosisko Liisa -siivoavat ja moittivat, sanoi Janne. -- Ja selvitystappelut eivät, -häiritse koko talo, lisäsi Risto. - --- Siksi teistä on tullut niin raisuja poikia, että kaikki tytöt -pelkäävät teitä, sanoi Toini. - --- Naiset pelkäävät aina miehiä. Se on luonnollista ja niin pitääkin -olla. Me ei pelätä mitään, pöyhisteli Janne. - -Käytävän toisella puolella oli Liisan pieni huone. Siellä oli kaikki -siistiä ja sievää. Liisa kuului melkein aikuisiin, sillä hän oli jo -yläluokilla ja kuusi vuotta Janneakin vanhempi. - -Liisa oli kieltänyt poikia menemästä ominpäin hänen huoneeseensa, -mutta tätä kieltoa ei tavallisesti kunnioitettu. Poikien mielestä -Liisa tavoitteli melkein äidin asemaa, vaikka hän ei ollut ensinkään -äitimäinen. He tuumivat, että pojilla on niin monta, joita oli pakko -totella, ettei siskon ainakaan tulisi vaatia heiltä alistuvaisuutta. -Liisa luuli olevansa jo oikea nainen ja se oli suuruuden hulluutta. -Toini syytti veljiä samasta hulluudesta, kun nämä sanoivat itseään -miehiksi. Pojat arvelivat, että olkoon muilla mikä arvo tahansa, niin -Toini oli ainakin selvästi lapsi. - --- Liisa on viisaampi ja kauniimpi kuin te, puolusti Toini siskoaan. - --- Pyh! Kotioloissa ei kukaan nainen ole kaunis, sanoi Janne. -- Ja -Liisa on kirjaviisas, mutta aika mälvä monessa muussa asiassa. - -Päivällinen oli syöty ja äiti tuli kuulustelemaan Risto läksyjä, sillä -välitodistukset olivat juuri tulleet, eikä ne olleet loistavia. - --- Kuulustele nyt äkkiä, äiti, uskontoa. Mulla on kauhean kiire, eikä -sopisi ollenkaan penkoa näitä läksyjä, sanoi Risto hätäisesti. - --- Mikä kiire sinulla nyt on, eihän vielä ole myöhäistäkään? kysyi äiti. - --- Vihreät Kotkat kokoontuvat tänään meille, ne tulevat varmaan heti, -sanoi Risto ja haroi vaaleita, hiukan punertavia hiuksiaan. - --- Sinun olisi pitänyt ensin pyytää lupa, ennenkuin kutsuit niin monta -poikaa meille. Marilla on vapaa ilta ja isoäitikin tulee tänne. Vihreät -Kotkat voisivat tulla huomenna. - --- Enhän minä voinut kieltää, kun he itse päättivät tulla meille. -Täytyyhän olla kohtelias pojillekin. Jos ne nyt eivät saa tulla, niin -minulle tulee iso häpeä, sanoi Risto ja hieroi itseään äitiä vastaan. - --- Tulkoot nyt sitten. Anna tänne läksykirjasi. - -Risto toi kirjan ja alkoi: - --- Siihen aikaan eli Abraham Filppulan puolella... - --- Filistealaisten maalla, oikoi äiti. - --- Niinhän minä sanoinkin. Ja Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi: -Abraham ja Abraham vastasi: "Mitä sinulla taas on asiaa?" - --- Risto, kerro kirjan sanoilla. - --- "Ota poikasi Iisak ja pane hänen selkäänsä halkoja ja tulitikkuja ja -painu vuorelle uhraamaan hänet", sanoi Jumala. Se oli eri jännää. Äiti -kuinka lehmiä tapetaan? - --- Kerro nyt kuinka Iisakille kävi. - --- Jumala sanoi, että ei vainenkaan, minä vain koettelin Abrahamia. -Äiti miten lehmiä tapetaan? - --- Ei sellaisesta puhuta. Kerro heti, kuinka Iisakille kävi, mutta älä -pane omiasi. - -Niin jatkettiin kyselyä, kunnes huoneeseen tuli kitkerä haju -kylpyhuoneesta. Koko perhe ryntäsi sinne. - --- Janne laittaa taas hajuja, sanoi Toini rauhallisesti. - --- Mikä rovio täällä palaa, mitä siinä on? kysyi äiti nähdessään -kylpyammeessa roihuavan tulen. - --- Minä vain panin paketin puhdistettua vanua palamaan. Se sisältää -jodia, joka palaa kauniilla liekillä. Päälle minä kaasin lutikan -mykkyä, jossa oli alkoholia, jotta se palaisi paremmin. Kun sitä -lietsoo puhalluspillillä, jonka isä on antanut, silloin saa liekin -suunnatuksi mihin vain tahtoo, selitti Janne seisoessaan tulen vieressä -heiluttaen pitkää paperiliuskaa liekin yläpuolella. - --- Sinä et saa leikkiä tulella, koko talossa on sietämätön käry, -kylpyamme pilaantuu, ja vieraitakin tulee, päivitteli äiti alkaen -sammuttaa tulta. - --- Vihreät Kotkat eivät kärsi kärystä, sanoi Risto ihaillen isomman -veljensä komealta roviota. - --- Mutta isoäiti kärsii. Aukaiskaa nopeasti kaikki ikkunat, hätäili -äiti. - --- Kemistin rouvan pitäisi sietää kokeiluja ja pieniä vahinkoja. Ja -kemistin äidin pitäisi yllyttää poikaansa keksimään jotakin valtavaa, -sanoi Janne ja nuoli sormiaan. - --- Haa! Janne on kemisti vaikkei osaa historiaa, kuin kuuden numeron -edestä, ilkkui Toini. - --- Minä en tarvitse muuta historiaa, kuin mikä liikuttaa kemiaa. Toini -sotkee aina asioita. Eihän räätälikään osaa kengittää hevosta. Minä -tahtoisin lukea luonnontiedettä, kieliä ja matematiikkaa. Kaikki muu on -turhaa ajanhukkaa, sanoi Janne. - --- Minun mielestäni Janne on mehevämpi kemisti kuin isä, joka vain -luennoitsee ja johtaa toisten töitä, puolusti Risto. - -Kylpyhuone puhdistettiin ja käry tuuletettiin osapuilleen pois. Maria -ei tahdottu käyttää tällaiseen ylimääräiseen työhön, sillä hän murisi -muutenkin Jannen kokeiluista. - -Riston salaseura "Vihreät Kotkat" saapuivat, ja miestenhuoneessa -alkoi vilkas elämä. Ensin painittiin, se oli aina välttämätön alku. -Sitten vaihdettiin postimerkkejä ja muita aarteita. Apteekkarinpoika -oli tuonut isältä saamiaan nimilappuja, joita käytettiin lääkkeihin. -Näitä Kotkat liimasivat kasvoihinsa ja niskoihinsa. Yhden otsassa -oli "Veronaalia", toisen, "Ravistettava ennen käyttöä" ja kolmannen -"Myrkkyä", siinä oli pääkallon kuvakin. Eräällä oli niskassa -"Risiiniöljyä" ja nenällä "Kiniiniä". Toinin silmät ja nenä liimattiin -lapuilla, joissa oli "Vaaratonta". - -Joku ehdotti, että Toini olisi valko-ihoinen, jota intiaanit -rääkkäävät. Hänen sidottiin jo sängyn jalkaan, mutta Risto pelasti -hänet ja sanoi hiljaa: - --- Livistä nyt tiellesi, sinä menet palasiksi miesten käsissä. Naisia -ei voi rääkätä, ne kantelevat perästäpäin. - -Toini oli juossut pois revittyään laput silmiltään. - --- Mikähän noilla lapsilla on ku ne ei oo oekeita? päivitteli vanha -Mari, jota vastaan koko lauma törmäsi. -- En minä ikinä oo nähnynnä -tuommoisia lapsia. Hengen ahistus tulloo tässä talossa, vaikka minen -niin pitkee aikoo tiällä ollunnakkaan. - --- Ihan liian kauan, ihan liian kauan, huusivat pojat. - --- Miksei äiti koskaan ota sellaista apulaista, mikä olisi itse ollut -lapsi? arveli Risto. - -Kaikki ryntäsivät eteiseen sillä ovikello soi. - --- Päivää, päivää, huudettiin ja kolme avuliasta olentoa auttoi -mummolta vaatteita yllä, he vetivät upokkaat jaloista, liivit ja muut -vaatteet, joihin mummo oli kääriytynyt, ripustettiin naulakkoon. - --- Onko mummossa enemmän lihaa, kuin vaatteita? kysyi Toini. - --- Paljon enemmän vaatteita, mutta lihaakin on on eri paljon ja se on -hyvä asia, etkun se on itse mummo, sanoi Risto. -- Mummo, nämä ovat -Vihreät Kolkat ja ne eivät pelkää mitään. Jos mummo on hengen vaarassa, -niin ne tulevat pelastamaan. - -Mummo tervehti jokaista, ojensi Ristolle vihon ja sanoi: - --- Tässä on lehtiö, johon voit kirjoittaa tulosi ja menosi. Sillä -tavalla tulet huolelliseksi ihmiseksi. - --- Onko se tarpeellista? kysyi Risto. - --- On jos tahdot menestyä maailmassa, sanoi mummo ja meni sisään. - -Äiti meni keittiöön ottamaan teevettä tulelta, mutta näkikin -harmikseen, että vedessä kiehui paksulti tulitikkuja. Janne seisoi -vieressä. - --- Mitä sinä olet tehnyt teevedelleni, onneton poika? - --- Minä olen tehnyt sen vain vahvemmaksi. Isä sanoo, että aivot -tarvitsevat fosforia ja mä sekoitan sitä veteen. Sitten tullaan kaikki -viisaiksi, ja Ristokin voi oppia kertomataulun, selitti Janne ja -katseli uskollisilla silmillään äitiä. - --- Iso poika, itsekin tiedät, että olet tehnyt pahaa. Mene nyt -puhelemaan mummon kanssa, sillä aikaa, kun minä keitän uutta vettä. -Äidin ääni oli hermostunut. - -Tuskin hän oli saanut veden tulelle, kun melu miesten huoneessa sai -hänet rientämään sinne. Risto itki niin, etä kuului läpi huoneiston. -Hän istui kukkaruukku sylissä ja katkennut hyasintti kädessä. Joku oli -heittänyt pallon ja katkaissut kukanvarren. - --- Rakas, oma kukkani, joka on kasvanut omasta sipulistani ja, jonka -mä olen istuttanut omilla käsilläni, vaikeroi Risto, -- menkää kaikki -kotiin, mä en tahdo enää leikkiä, kun te säritte mun kukkani. - --- Äiti ostaa sinulle uuden sipulin, saat uuden kukankin, älä itke -poikaseni. Eihän kukaan ole katkaissut sitä tahallaan. Katso nyt kuinka -toverisi ovat pahoillaan, koetti äiti lohduttaa pientä puutarhuria. - --- Risto on akka, kun itkee hyasinttia, sanoi Janne. - --- Kun mä mottaan sinua päähän, niin näet olenko mä akka, sanoi -Risto ja ryntäsi Jannen kimppuun. Kun paini oli lopussa menivät muut -miestenhuoneeseen, ja Janne mummon luo ruokahuoneeseen. - --- Missä Liisa-sisko on? kysyi mummo. - --- Jossain hakkailemassa, tai hölynpölyä tekemässä, vastasi Janne. - --- Rakas lapsi, Liisahan on niin tasainen ja viisas tyttö. Tiedätkös -edes mitä hakkaileminen merkitsee? - --- Tiijän vain, likat puhuvat semmosesta. Naiset ovat mätiä, niistä on -vain harmia miehille. - --- Entäs pikku pojille? Etkö pidä kiltistä isosta siskostasi? kysyi -mummo hiukan paheksuen. - --- Mä tahtoisin, että kaikki naiset lähetettäisiin kuuhun. Isona mä -keksin vivun, jolla niitä voi sinne lennättää, täällä saisi olla vain -muutamia naisia sukua jatkamassa ja vanhoina nekin vivuttaisiin kuuhun. - --- Kuka sinulle on opettanut tuollaista! Lasten ei sovi puhua asioista, -joita he eivät ymmärrä, kauhisteli mummo. - --- Niinkuin suvunjatkamisestako? Eihän se ole sopimatonta. Isä on -kertonut siitä, se sanoo kaikki asiat niinkuin ne ovat. Äiti on hirveän -huono selittämään asioita. Mä tahtoisin, että laitettas konenaisia, -jotka tekisivät työt, sanoi Janne. - --- Minä olen kuullut puhuttavan koneihmisistä, niitä sanotaan -roboteiksi. - --- Haa, se olisi kivaa. Mutta ne ovat varmaankin vain satuihmisiä. -Marinkin tilalla olisi kone hyvä olemassa. - --- Onko teillä uusi palvelija? - --- On kyllä, se laittaa kaikki niin hienoksi, ruokapöytä on arkenakin -niinkuin pyhänä, ja sillä on valkoinen hökötys päässä. Se luulee, että -mollaan hienoa herrasväkeä, ja me ei sanota sille mitään, annetaan sen -luulla. Mutta kun Risto kokosi hopealusikalla kadulta hevosenlantaa -ruusuilleen, niin Mari sanoi ettei se sovi hienoille pojille. - --- Te olette sivistyneitä ihmisiä, se sinun pitäisi tietää. - --- Ei molla hienoja, ja sen Marikin alkaa huomata, ei se enää kiilloita -kenkiä niin usein. Me, lapset, syödään vahakankaalta, ja äiti pesee -itse sukkia, eikä meillä ole oikeata salia, vain isän huone ja -entisessä ruokahuoneessa asuu Kreivi. - --- Eikö siinä asu ylioppilas Nisula enää? kysyi mummo. - --- Se on justiin Kreivi, taikka me sanomme häntä siksi, etkun meillä on -kerran asunut oikea kreivi ja tämä asuu samassa huoneessa ja on huisin -hieno ja sen isä osti sille auton, ja me saatiin ajaa sillä. Risto -kertoi siitä opettajalle, joka luuli, että auto oli meijän oma. - --- Älä puhu niin nopeasti, Janne. Näytäpäs käsiäsi, mene heti pesemään -ne. - --- Vastahan minä pesin ne torstaina. Sanopas, isoäiti, mitä hyötyä on -sivistyksestä? Kaikki mitä siihen kuuluu on kiusallista ja ikävää. -Sivistymättömät lapset ovat jukin kivoja, ja kaikki sivistyneet -aika-ihmiset ovat melkein piloilla. Paitsi isoäiti, sanoi Janne -kohteliaasti! -- Hauskin aikuinen minkä minä tunnen, on puumies ja se -ei pakoita lapsia pesemään käsiään ennen ruokaa. Se tietää hassuja -asioita varkaista ja juopoista ja salakauppiaista. Jos iso-äiti haluaa -niin me voidaan pistäytyä sen luona puukellarissa, ehdotti Janne. - --- Sinulla on sitten ihmeellisiä tuttavuuksia, Janne parka, päivitteli -iso-äiti. - --- Luonnollisia ihmisiä vain. Professorit, jotka käyvät isän luona ovat -paljon ihmeellisempiä äijiä. Mutta tuossa on äiti, joka tuo teetä, -sanoi Janne ja meni pois. - -Rouvat eivät saaneet kauankaan olla rauhassa, ennenkuin Toini ryntäsi -puolittain itkien huoneeseen, ja sanoi: - --- Katso nyt, äiti, mitä pojat ovat tehneet. Tässä on Sinikan -muistikirja ja se on ollut miestenhuoneen pöydällä, ja nyt ne -kirjoittivat siihen rumia runoja. No laittoivat itse hölmöjä värssyjä, -ja rivit menevät vinoon. Sinikka ei luvannut poikien kirjoittaa mitään, -ja nyt se ei halua olla minun paras ystäväni. - --- Annapas tänne, niin katsotaan. Äiti luki: - - Kus' vain sä kuljet ainiaan, - on mamma nähnyt lapsiaan. - toivoo - Janne. - -Alempana oli Riston tekele: - - Tynnyri siellä, tynnyri täällä, - Sinikka hyppeli tynnyrin päällä. - Arvaa kuka? - --- Sano vain Sinikalle, että sinä et mahtanut asialle mitään, kyllä hän -ymmärtää. Mitä olet itse kirjoittanut? kysyi äiti, käänsi lehden ja -luki: - - Jumala on taivaassa ja lapsi - on maan päällä. - Toivoo paras ystäväsi - Toini. - -Oletko itse sepittänyt tämän? - --- Olen ja siihen meni pitkä aika. -- Pojat pitäisi sulkea komeroon -kolmeksi päiväksi, sanoi Toini kostonhimoisesti. - --- Minusta tämä ei ole hyvinkään suuri rikkomus, sanoi iso-äitikin. -- -Eihän runot ole niinkään rumia. - -Toini juoksi pois hiukan rauhoittuneena. - -Miesten huoneessa Vihreät Kotkat saivat sähköä Jannen pienestä -sähkökoneesta. He pitivät toisiaan kädestä pitkässä rivissä ja saivat -pieniä iskuja. - -Äiti tuli ja sanoi: - --- Tulkaa nyt hyvästelemään iso-äitiä, ja sitten pojat lähtevät kotiin. -Äidit ovat jo levottomia. - --- Äiti, ei ne tahdo vielä lähteä, kuiskasi Risto häpeissään. - --- Huomenna on koulupäivä, kaikkien on mentävä makuulle, sanoi äiti -tiukasti. - --- No, prätskis sitten, kaverit, sanoi Risto käyttäen Horrin poikien -jäähyväissanaa. - -Oli paljon hommaa ennenkuin miesten huoneessa oli hiljaista. Lapset -juoksivat kilpaa juomaan keittiöön, katsomaan kelloa ruokahuoneeseen, -ja kysymään unohdettua laskua puhelimessa tovereilta. Ahavoitunut leuka -piti voidella ja useimmat kengännauhat kiskottiin poikki, koska solmut -eivät auenneet. Äiti joudutti ja auttoi. Toini pyysi voileipää ja Janne -"tyssytti" tulitikkulaatikon palamaan yhdellä vetäisyllä. - -Vihdoinkin oli tuli sammutettu, iltarukous luettu ja äiti istuutui -korjaamaan Jannen taskua, josta kynä ja kumi olivat aamupäivällä -pudonneet. - --- Äiti, minulla on vielä asiaa, kuului Riston ääni seinän takaa: - --- No, mitä nyt vielä? - --- Toini puhui hiljaa, sillä aikaa, kun rukoiltiin. - --- Enpäs. Mä sanelin vain hiljaa samaa rukousta ja niin pitää tehdäkin, -huusi Toini. - --- Nukkukaa, nyt heti, pyysi äiti. - --- Mutta minä en voi nukkua, jos en saa tietää hyvin tärkeää asiaa, -huusi Janne. -- Kuule, äiti, jos joku kaivaisi pohjoisnavan maasta pois -ja panisi sen toiseen paikkaan, niin mitä sitten? - --- Sellaista ei tapahdu. Ja nyt äiti ei enää vastaa. - --- Mutta jos etelänapa... - --- Vaiti, taikka -- -- --, äidin ääni oli uhkaava. - --- Minähän olen sanonut, että äidit ovat huonoja vastaamaan, mutisi -Janne. - --- Ja sinä olet kantelupussi, huokasi Toini. - - - - -RISTO ON YSKÄSSÄ. - - -Aika käy pitkäksi kun toiset ovat koulussa ja Risto saa olla kotona -yskän vuoksi. Ensiksi hän teki "hyödyllistä" työtä, järjesteli -postimerkkejä, voiteli saappaansa ja pesupöydän saapasrasvalla, -naulasi 40:llä naulalla omatekoisen pienen hyllyn seinälle, siivosi -pöytälaatikkonsa, mistä oli seurauksena, että Mari sai uudelleen -lakaista lattian. - --- Mittee tuo poeka luatikoissa säelyttää, ku on lattiakkii täönnä -romua, tiariinia, hiiliä, korkkipaloja, rautaromua ja paperia vaekka -mitä? Onko tähännii rahhoo pantu, synti aatella semmosta rahan hukkoo, -murisi Mari. - --- Viehän Marikin joka päivä roskaämpäriliä ruuan jäännöksiä ja muuta -roskaa ja nekin on ostettu rahoilla. - --- Tuo poijan kekkula se ei jiä vastausta vajjooks. Kyllä se huastoo -ossoo eikä sille voi mittaa vastata, mut viärin sinä kumminnii puhut -sen sannoo siunnii omatuntos. - -Risto oli jo toisessa huoneessa soittokoneen ääressä ja soitteli -muistista niitä lauluja, joita oli edellisenä iltana kuullut -konsertissa. - --- Äiti, minä en voi muistaa muuta kuin ne laulut, jotka laulettiin -kahteen kertaan, ja nekin sekoittuvat, mutta Janne ei muista yhtään -laulua, vaikka sillä on niin suuret korvat. - --- Mitenkä sinä sitten osaat soittaa? kysyi äiti. - --- Mä kuulen otsassa, minkälainen ääni siellä soi ja sitten mä osaan -ulkoa, minkälainen ääni tulee mustista ja minkälainen valkoisista -koskettimista, ja sitten mä soitan. Mutta vasen käsi lyö välistä niin, -että kuuluu pahalta ja se on kiusallista. Mä voin soittaa sellaista, -jota ajattelen, mutta en voi puhua. - --- Onko sinulla sitten kauniita ajatuksia? - --- Aina kun mä soitan, niin ajatukset ovat kauniita, mutta silloin, kun -mä soitan sodasta, niin äiti varmasti pitäisi niitä rumina. - -Kuulepas tätä, minä olen itse laittanut tämän laulun, se alkaa näin: -"Metsän keijut ne metsässä tanssii, ne metsässä tanssii..." ja Risto -soitteli, laulaen samalla haaveellisen näköisenä. - --- Se on hyvin kaunista, oletko itse keksinyt sekä sävelen että sanat? - --- Olen minä, eikö se ole kaunista? kysyi Risto, mutta ryntäsi samassa -käytävään. - --- Mari ei saa rämistää lautasia, kun mä soitan juuri kaunista säveltä, -anna astioitten olla paikoillaan. - --- Hyvänen aika tuota poekoo, ku pelästyttää, onkos tuo soitto niin -ihmeitä, ettei astioita sua kuappiin panna, sanoi Mari. - --- Mä en osaa soittaa kun astiat kolisevat. Kun Mari ei itse soita, -niin Mari ei ymmärrä. Koetappas laulaa "Kukkuu, kukkuu" samalla kertaa -kun mä laulan "Mun muistuu mieleheni nyt", millä se kuuluisi. En -minäkään voi soittaa Metsänkeijuja kun lautasista tulee toinen ääni. - --- Minä en laala jumalattomia lauluja enkä oo laalanna elläissän. - --- No laula sitten "Ah sielun valittu suo" ja mä laulan "Kun nuoruuden -aika on ruusuinen". - --- Ei nää lapset oo oikeita, oli Marin tavallinen vastaus ja keittiön -ovi sulkeutui voimakkaasti. - --- Äiti, kutsu kerran Bellman meille, kun se kirjoittaa niin kauniita -lauluja. Tätäkin ne lauloivat eilen konsertissa, mutta minusta siinä -ei ollut loppua. Luuletko, että isällä on niin paljon rahaa, että me -voitas ostaa kaikki liput konserttiin ja pyydettäs Lampénin koulun -pojat sinne? - --- Tuskinpa vain, mutta etkö pyytäis tyttöjä mukaan? - --- Likat ovat mölöjä. - -Samassa tuli Toini kotiin koulusta. Posket hohtivat kuin -omenat, vaatteet riisuttiin aika vauhtia ja koululaukku vietiin -miestenhuoneeseen. Sitten hän asettui Riston taakse ja alkoi laulaa -samaa säveltä, mitä Risto soitti. - --- Et saa laulaa, Toini, menee väärin. - --- Minähän laulan ihan samaa laulua. - --- Sanat ovat samat, mutta alussakin sinä laulat kuin tämä valkoinen -nuotti ja pitää olla tämä musta. Mene miestenhuoneeseen. - -Toini ei ollut kuulevinaan, lauloi vain yhä kovemmin. - --- Ole nyt vaiti tai lasken turvalles, huusi Risto voimatta hillitä -itseään. - --- Risto, miten sinä puhut? kuului äitin kauhistunut ääni sohvalta. - --- Ei kukaan koulussa sano suulle, kuonolle voi sanoa ja Toini härnää -minua. - --- Tulepas nyt tänne, Risto, sanoi äiti ankarasti. -- Sinä suutut, kun -joku ääni häiritsee soittoasi, olkoon se sitten Marin lautaset tai -Toinin laulu. Etkö nyt voi kuulla, miten rumia sanasi ovat sellaisten -korvissa, jotka käyttävät sivistynyttä kieltä. - --- Kun suuttuu, niin kaikki puhuvat toisella tavalla kuin muuten, sanoi -Risto vähän huolestuneen näköisenä. - --- Sinä rakastat kaikkea, mikä on kaunista, kukkia kasvatat ja hoidat -ja kauniit sävelet saavat sinut iloiseksi, kuinka silloin voit käyttää -noin rumaa kieltä! - --- Mutta sisälukukirjassakin seisoo, että "uskollinen Musti laski -turpansa äidin polvelle". Voi, rakas äiti, nyt sinä olet surullinen. -En mä enää koskaan puhu turvasta en edes kuonosta, en edes eläinten, -ja vaalea pää hieroi äidin poskea ja harmaat silmät kuvasivat hellän -sydämen katumusta ja rakkautta. - -Nyt tuli Jannekin kotiin. Hän menee ompelijattaren luo, joka -työskentelee miestenhuoneessa, ja alkaa leikellä tilkkuja. - --- Onko Raakkosen päässä ajatuksia! - --- Täytyyhän miun ajatella tätä kangastakkii, ett siit jottai syntys. - --- Minkätähden Raakkonen puhuu noin kummallisesti, onko se suomea! - --- Se vast suomee onkii, jot rostokansa puhhuu. Siukii mammas puhu sill -viisii pienen, ko hää el Viipuria. Karjalaa nääs puhutaan er viisi ko -tääl Helsinkis, mut ei se oo minust sen huonompaa ko tei kiel. Mut älä -sie leiki noil pitskoil. - --- Sanooko Raakkoen tulitikkuja pitskoiks? Kuluuko Raakkosen pää -pienemmäksi, kun Raakkonen ajattelee? - --- Kons ajattelloo jot hiukset lähtöö päästä pois, nii kyllä se -pienenöö. - --- Ei Raakkonen sitten ole ajatellut paljon, kun on noin paljon hiuksia -jäljellä. Ristolta alkoivat kerran lähteä, niin että oli paljaita -läiskiä päässä, mutta äiti pani päähän kapitaalia, niin se parani. - --- A mie luulen et sie paat omijas, mie en usko, jot kapitaali pannaan -päähän. - --- Kyllä se oli sentapaista lääkettä ja hiukset kasvoivat. Mutta Risto -on osannut minusta läksynsä yhtä pöhnästi, kun se on ollut kalju, tai -kun sillä on ollut hiukset päässä. - --- Onks siul sit kehnot vai potrat tojistukset? - --- Mikä on potra! - --- Se on sorja. - --- Tytöillä kyllä on paremmat todistukset, mutta ei ne silti ole -viisaaampia. Liisakaan ei tiedä miten porsliinia valmistetaan ja että -lasista saadaan väri pois ruunikivellä, eikä tiedä yhdenkään aineen -kiehumispistettä. Ehkä sentään veden. - --- Kuka siul on tuollaist opettanut? Koha siun omat haivenes kestäs -pääs. - --- Isä opettaa, hän tietää enemmän kuin kukaan muu, mutta vaikka hän on -ajatellut paljon, niin hänellä on kauhean paljon hiuksia ja niin paksut -kulmakarvat kuin hammasharja, jos se olis musta. Mutta ehkä hiukset -ovat irtonaisia niinkuin Agnes-tädin. - --- Älähä issääs panettele, näkkööhän tuhmakin, jot hänel on omat -hiukset. Mut nyt sie saat männä pois, siehän katkasit remelin -massiinast. - --- Onko Raakkonen äiti? - --- Ei miul oo sitä suotu, eihän miul oo ukkoakaan. Mie en kehtaat siun -kans ennää aikaa kuluttaa, nyt sie mätit tiariinii miun vinkerporriin. - --- Äiti sanoo sitä sormustimeksi, sanoi Janne ja ryntäsi pois, sillä -palokunta ajoi ohi ja sitä oli mentävä katsomaan. - --- Mitä lapset ovat tehneet minun huoneessani? kuului Liisan ääni. -Risto on taas koskenut tavaroihini. Kun niissä on yskä, niin ei mikään -saa olla rauhassa. Eilen ostin teille "Seuran" ja nyt Risto kiitokseksi -likasi pöytäallakkani. - --- Me luimme vain mitä tässä vihossa seisoo, se oli niin kivaa, vastasi -Risto. - --- Ellin päiväkirjaa te olette lukeneet! Kuinka te voitte olla niin -epähienotunteisia? Te olette maailman kauheimpia lapsia. Elli uskoi -sen minulle ystävänä, ja se on täynnä salaisuuksia. -- Liisa oli -itkemäisillään mielipahasta. - --- Mä osaan siitä yhden kauniin paikan ulkoa: - - Sydämen tuska se sielussa riehuu, - Orjien lailla en kärsiä tahdo, - Vatsassa huutavan ääni... - --- Hyi sentään, se on "metsässä huutavan ääni". Te ette saa lukea -muitten kirjeitä tai päiväkirjoja tai varokaa itseänne, jos kerrotte, -kellekään mitään. Silloin en anna teille joululahjoja. - --- Tämän runon minä olen lausunut Kreiville, ja hän antoi minulle -omenia ja lupasi enemmän, jos opin muutkin ulkoa siitä kirjasta. - --- Te olette sydämettömiä veljiä, ette välitä yhtään muitten tunteista, -sanoi Liisa heittäytyen sohvalle itkemään. - --- Naiset ovat kruinoja, sanoi Risto, mutta näytti sentään hiukan -nololta. - -Toini syleili Liisaa ja koetti lohduttaa. - --- Mä sanon Kreiville, että Elli on salanimi, ja että se runo on -leikkiä vain, ehdotti Janne. - --- Te ette saa puhua koko asiasta mitään. Menkää pois täältä, minä en -tahdo nähdä teitä, sanoi Liisa. - -Lapset menivät miestenhuoneeseen ja olivat tavattoman hiljaisia pitkän -aikaa. - --- Kun te olitte koulussa, niin mä rupesin pakkaamaan tavaroita, että -moltais valmiit, kun lähtään Kesämäkeen, kertoi Risto. - --- Mistä sinä sait kapsäkin, kysyi Toini. - --- Mä otin piirongin laatikon, tule nyt auttamaan. Otetaan taulut -mukaan, ei tästä miestenhuoneesta ole väliä, vaikka seinät on -tyhjiäkin. Mutta mitä me pannaan väliin, ettei ne menis rikki? - --- Minäpä tiedän, yläkonttoorissa on koko pussillinen kuivattua -pinaattia, sanoi Toini ja kiipesi Riston avulla kaapille ja sieltä -yläkonttooriin. Sieltä hän toi pinaatit ja nyt pakattiin taulut -huolellisesti pinaatin lehtien väliin. - --- Mitä me tällä äidin luokkataululla teemme! kysyi Toini. - --- Leikitään leikkituvassa, että mollaan naimisissa ja nämä on meijän -lapsia, sanoi Risto. -- Mutta mistä me nyt saadaan kansi tähän -laatikkoon! - --- Naulataan Liisan herbarion kannet, ei se enää sitä tarvitse, ehdotti -Toini. - --- Parempi että otetaan nuo faneeritarjottimet, silloin voi sitä -kantaakin rivoista. - --- Se on mainiota, ja kun niissä onkin tahroja, niin äiti luultavasti -ei niistä välitä enää. Janne, mikset sinäkin auta meitä, niin saisit -sinäkin tavarasi pakatuksi? - --- Minulla on tärkeämpää tehtävää, vielähän on neljä kuukautta maalle -menoon, sanoi Janne sulloen sanomalehtiä läkkipeltilaatikkoon. - -Nyt alkoi Risto silitysraudalla hakata tarjottimia kiinni laatikkoon -parin tuuman nauloilla. - -Mutta jyske saikin äidin paikalle. - --- Mitä ihmettä lapset tekevät, täällähän on tavaton siivo, huudahti -hän. - --- Me pakkaamme vain, täyttyyhän joskus tehdä hyötyäkin, ja nyt kun -minulla on yskä, niin ehdin auttaa äitiäkin, sanoi Risto huolellisella -suomenkielellä. - --- Voi kauheaa! Nyt vasta olettekin tehneet vahinkoa, sanoi äiti -tarkemmin tutkittuaan asiaa. - --- Mutta mitäs Janne tekee? Mitä inhoittavaa puuroa tämä on? - --- Siinä on Hufvudstadsbladetteja ja Kotimaita liossa. Siitä tulee -sellaista massaa, josta laitetaan vaikka mitä, huonekaluja, laatikoita -ja muuta. Messuilla minä näin, että talokin oli laitettu sellaisesta. -Tätä liottaa muutaman viikon, ja sitten mä laitan sen isän kanssa -valmiiksi. - --- Onko isä neuvonut sinua tätä tekemään? kysyi äiti, joka oli tottunut -isän ja Jannen omituisiin kokeiluihin. - --- Ei isä ole juuri tätä käskenyt tehdä, mutta eilenkin hän sanoi, että -ihmisellä täytyy itsellään olla alotteita hyödyllisiin asioihin. - --- Ottakaa nyt tarjotin varovasti irti laatikosta ja laittakaa huone -järjestykseen. Te olette tehneet äidille taas vahinkoa ja mielipahaa, -sanoi äiti mennen toiseen huoneeseen. - --- Minä myyn postareita ja ostan uutta pinaattia, huusi Risto äidin -jälkeen. - --- Mitä postareita? - --- Postimerkkejä, äitihän ei ymmärrä aivan selviä sanoja. - -Kun lapset jäivät yksin, seisoivat he ääneti ja noloina. - --- Nyt se on surullinen, sanoi Janne. - --- Mitäs me tehdään, että se tulis iloseks? mietti Risto räpytellen -silmiään itku kurkussa. - -Toini järjesteli kuumeentapaisesti tavaroitaan paikoilleen, eikä -ottanut osaa poikien keskusteluun. - --- Janne onko sulla rahaa? Mulla on vain kaksi kymmenpennistä ja nekin -on olleet raitiotievaunun alla, kysyi Risto. - --- Mitä varten sä ne sinne panit? - --- Mä pistin ne kiskoille ja odotin, kunnes kuusi vaunua oli -ajanut niitten yli ja silloin niistä tuli litteitä ja kauniita -kunniamitalleja. Sitten mä laitoin reiät niihin. - --- Mä ostin rahoillani hiekkapaperia, ei minulla olo rahaa, sanoi Janne. - -Risto juoksi keittiöön. - --- Mari, ostatko minulta hiekkapaperia tai pääsylippuja? Mulla on -kauhea rahanpuute. - --- Mittee tuo poeka huastoo, mitä piäsylippuja? kysyi Mari. - --- Viljon isä on elokuvavahtimestari ja häneltä mä sain vanhoja -lippuja, sano ostatko? - --- Elä tie pilikkoo vanahasta immeisestä, kerran sinustai tulloo -vanaha. Mittee minä siun syntisillä lipuillasi tien? - --- No, sitten minä kysyn puumieheltä, että tarvitseeko hän -hiekkapaperia. - --- Mittee se sinun roskoos tarvihtis? Mää poes kyökistä vehtoomasta. - --- Tule tänne, Risto, mä löysin kympin saappaasta, jonka mä panin -sinne, kun isä antoi eilen, kun hammas lähti pois, huusi Janne -miestenhuoneesta. - --- Anna tänne, mä juoksen kauppaan ostamaan jotakin äidille -lepyttäjäisiksi, sanoi Risto ja sieppasi rahan. - -Pian hän palasi ja toi muutamia pieniä sinivuokkoja. - --- Höynä äijä, pitikö sinun panna hammasraha tuollaiseen? pahoitteli -Janne. - --- Kukat lohduttavat eri tavalla aikuisia. Niitä annetaan eläville ja -kuolleille. Ja enempää ei saa kympillä. Minä olisin ostanut munan, -mutta sillä olisi saanut vain puoli munaa ja se myyjä ei ruvennut -jakamaan munaa, sanoi Risto. - -Pojat menivät äidin luo ja Risto sanoi: - --- Älä ole totinen, kiltti äiti, tässä on meiltä yhteensä kukkia. -Mollaan ostettu toisen meidän hammasrahoilla. - --- Mun hammasrahoilla, selvitti Janne. - -Äiti syleili poikia ja sanoi: - --- Näen, että te kadutte ajattelemattomuuttanne. Kiitoksia sievistä -kukistanne, pannaan ne pieneen hopeamaljakkoon. Mitä Toini tekee? - --- Siivoo kaikki paikalleen, ei me ehditty, kuu täytyi ensin järjestää -välit äidin kanssa paikalleen, sanoi Janne. - - - - -ÄITI ON SAIRAS. - - --- Nyt on järin pöhnää! Äiti on sairaana eikä nouse koko päivänä, -kertoi Janne vuoteellaan. - -Mutta kun muut eivät heränneet, otti Janne vihellyspillin ja vihelsi -korvia vilhovasti. Seuraus oli äkillinen. Risto lensi Jannen luo ja -syntyi kauhea mylläkkä sängyssä. Tyynyt lensivät lattialle ja nyrkit -tekivät työtä. - --- Janne on tuhma ja kruina ja pöhnä, kun se ei anna meidän nukkua -pyhänäkään, huusi Risto. - --- Älkää pojat tapelko, äidillä on kuumetta ja päätä polttaa, pyysi -äiti. - -Heti pojat lakkasivat ja juoksivat äidin luo, Toinikin kiipesi -jalkopäähän säikähtyneen näköisenä. - --- Voi äiti parkaa, mikä sinua vaivaa? kysyi Risto. - --- Olen kai vähän kylmettynyt, älkää tulko liian lähelle, ettei -kaulatauti tartu. - -Janne vetäisi paidan päältään, piti sitä vesihanan alla ja läimäytti -sen äidin pään ympärille, painoi sitä niin, että vesi valui pitkin -kaulaa, ja sanoi mitä hellimmällä äänellä: - --- Kun on pää kipeä, niin vesi on paras lääke. Makaa nyt hiljaa vaan. -Se on mun paitani, mutta ei se tee mitään, kun minä kuitenkin otan -puhtaan nyt, kun on pyhä. - --- Kuinka sä panet oman äidin päähän käytetyn paidan? torui säntillinen -Toini. - -Janne oli juossut miestenhuoneeseen hakemaan pienen lääkepullon. Kun -hän palasi äidin luo, oli isäkin tullut sinne. - --- Lähettäkää Mari ostamaan apteekista kiniiniä ja -päänkivistyslääkettä. Minulla on kuumetta, sanoi äiti. - --- Ei tarvitse, tässä on yleisvahvistavaa lääkettä, se on järin -tepsivää, sanoi Janne ja näytti pulloaan. - --- Mitä siinä on? kysyi isä. - --- Siinä on kalanruodoista tislattua fosforipitoista nestettä, -lihakuutioista ja hiivasta jauhettua voima-ainetta ja ammoniakki -höystettä. Kaava on kirjoitettu pullon kylkeen. - --- NH3 OH+PH4+H2O, luki isä. On sinulla mielikuvitusta, Janne. Mutta -kemistin tulee pysyä tieteellisellä pohjalla. Mihin sinä aiot käyttää -tätä sekoitusta? - --- Äiti saa mielellään käyttää sitä, 25 tippaa kolmasti päivässä on -sopiva määrä. Äideille täytyy antaa parasta, mitä on, selitti Janne -auliisti. - --- Puuhevosellesi voit antaa tätä sotkua eikä ihmisille, sanoi isä -nauraen. - --- Keksintöjä täytyy kokeilla, ja kun meillä ei ole kaniineja tai -marsuja, niin täytyy antaa ihmisille. Minä lupaan kuivata Marin -tiskit, jos hän joisi sopivan määrän lääkettä, multa se pelkää liiaksi -kuolemaa, selitti Janne. - --- Sinä et hallitse vielä lääkekemiaa, mutta taipumuksesi näyttävät -viittaavan apteekkarin uraan, sanoi isä. - --- Se minusta tuleekin, taikka eläinlääkäri, taikka myrkkyjen -sekoittaja, taikka jotakin muuta jännää. Olisi kamalaa, jos täytyisi -tulla räätäliksi tai laulunopettajaksi, sanoi Janne. - -Pari tuntia myöhemmin oli talo rauhassa. Isä oli järjestänyt äidille -lääkkeet ja lähtenyt Liisan kanssa kävelylle. Pojat kokosivat -tamineensa ja evästä reppuihinsa ja lähtivät hiihtämään. Toini oli -luvannut hoitaa äitiä. Hän istuutui jakkaralle sängyn viereen ja puheli: - --- Pyyhinkö minä tuskanhikeä äidin otsalta? Käännetäänkö tyyny? Onko -äiti kamalan kipeä? Älä vain kuole. Jos sinä kuolet, niin minä en -välitä yhtään siitä uudesta äidistä. - --- Mistä uudesta äidistä? - --- Siitä, jonka me sitten saamme. Ainahan lapset saavat uuden äidin, -kun se vanha kuolee ja se on kaunis ja nuori, mutta häijy. Saako -lapsetkin mustat vaatteet? Moltiin kerran Riston kanssa katsomassa -hautajaisia, mutta me ei nähty, kun se pantiin kuoppaan. Onko Salosen -sedällä jo höyheniä, kun se on ollut jo niin kauan kuolleena? - --- Kuinka hänellä olisi höyheniä? - --- Etkun se muuttuu enkeliksi. Siivet ainakin täytyy olla höyhenistä. -Kuinkahan kauan mä elän? Kun mä kuolen niin anna mun tavarani -Sinikalle. Kukkaro on mätä, mutta Risto voi saada sen. Nyt mä pyyhin -tuskan hikeä äidin otsalta, sanoi Toini ja huiskutti nenäliinallansa. - --- Lue nyt, kultaseni, satukirjaa, sanoi äiti väsyneesti. - --- Mistä mä saan sellaisen? Mulla ei ole yhtään jännää kirjaa. Meillä -on aina kirjapuute. - --- Ota tuolta hyllyltä, eiköhän sieltä löydy jotakin. - -Toini istui vähän aikaa ja luki pientä kirjaa, kunnes helakka nauru -kajahti ja herätti äidin unesta. - --- Tämä vasta on mehevää, kuule äiti: - -"Oi Margareta, sun lempesi pauloihin mun laskit..." - --- Pane kirja hyllyyn se ei ole lasten lukemista. - --- Onko se rakkautta, kun Kirsti-täti meni kihloihin? - --- Kyllä varmaan. - --- Sanoiko se, että se lähtee heti naimisiin? - --- Kyllä joulun aikaan. - --- Eikö se tule sieltä milloinkaan takaisin? - --- Toivomme, että se kestää elämän läpi. - --- Meneekö se sinne yksin? - --- Ei, hän menee sulhasensa kanssa. - --- Mistä Kirsti-täti löysi sellaisen? - --- He tutustuivat eräässä koulussa. Molemmat olivat opettajia. - --- Sielläkö se tuli sulhaseksi? - --- Niin, kun he menivät kihloihin. Nyt äiti nukkuu. - -Toini istui ajatuksissaan. Aikuisten elämässä oli niin paljon -arvoituksia. Lapsien elämä oli selvää ja ymmärrettävää. Kuolemakin oli -aikuisten asia. Mutta kaikki olisi mukavampaa, jos ei olisi poikia. -Jannesta ja Ristosta olisi saanut tulla tyttöjä ja miestenhuone olisi -naistenhuone. Risto varsinkin joka rakasti kukkia ja musiikkia, olisi -kiva tyttö. Mutta isät olivat hyviä olemassa ja kuninkaaat ja prinssit. - --- Äiti, Risto on alkanut kirjoittaa päiväkirjaa, luenko minä sitä? - --- Tiedäthän sinä, että päiväkirjat ovat salaisia kirjoja, joita ei -saa lukea ellei kirjoittaja anna lupaa. Sama on kirjeittenkin laita, -selitti äiti. - -Mari tuli sisään ilmoittamaan: - --- Porstuassa on huonon näköinen mies kerjuulla. Annetaanko hänelle -ruokoo? - --- Laita, Toini, voileipä ja vie se itse hänelle, käski äiti. - -Toini juoksi pois ja jäi pitkäksi aikaa sille tielle. Mari tuli taas -sisään päivitellen. - --- Voi ihme noita lapsia, perikattoon saattavat tämännii talon. Kun -se on kuhtunut sen hampparin sisään herran kamariin ja kulettaa sille -ruokoo pöyvästä, minkä ennättää. Kysyy vuan välillä, että vieläks -teillä on näläkä ja toas viep ruokoo. - --- Vieläköhän mies on siellä? Mari menee lähettämään hänet pois. - --- Johan se lähti. Toini vielä perästän huusi ja kuhtu toisennii kerran -tulla. Lattia on likainen ja mittee lie viennä männessään. Ei tässä -talossa pitkee aekoo palavella. Lieko teällä kukaan ennenkään pysynnä! -Pitäs useimmasti piiskata, varsinnii noita poekija, sanoi Mari ja meni. - -Toini juoksi sisään äidin luo. - --- Mä syötin sen miehen jo valmiiksi. Kyllä silläkin miehellä on lyhyet -suolet, kun se syö niin kauhean paljon. Janne sanoo, että Ristolla on -niin lyhyet suolet, kun se syö paljon eikä sentään liho. Se ei ehdi -sulattaa ruokaansa. - --- Et sinä saa viedä vieraita ukkoja saliin, kuinkas sinä niin teit? - --- Ei sitä voinut eteisessä syöttää. Sen nimi on Pryyno Aatolffi, mutta -kyllä kansa rankaisee sitä hyvin pian. - --- Kuka hänelle on tehnyt vääryyttä? - --- Se sanoi että yhteiskunta, mitä se on? Sitten minä vastasin -puhelimeen ja joku sanoi, että tahdotaanko sokeria ja minä käskin tuoda -hyvin paljon. Onko äiti nyt terveempi, kun äiti on maannut niin hirveän -kauan? - --- Enpä minä juuri pitkää aikaa ole saanut levätä, mene nyt vähäksi -aikaa Liisan huoneeseen. - --- Tuleeko äiti toimeen ilman minua? - --- Aivan varmaan, mene nyt. - -Puolen tunnin levon katkaisi suuri melu. Pojat tulivat kotiin -punaisina, lumisina ja reippaina. Saappaat kuivumaan, kuivat vaatteet -ylle ja sitten äidin luo. - --- Minä löysin äidille luisen hiusneulan kadulta, tässä se on, sanoi -Risto ylpeänä. - --- Meillä oli jukin kivaa, moltiin Seurasaarella asti, ja mä hiihdin -kilpaa ison äijän kanssa ja se jäi jälkeen, kertoi Janne. -- Onko äiti -jo terve? - --- Enpä aivan vielä. - --- Kuka saa äidin kultahampaan, kun äiti kuolee, saanko minä sen? kysyi -Janne. - --- Äiti ei saa kuolla ei saa puhua sellaisesta, mutta saanko minä -kultahampaan? kysyi Risto ja silitteli hellästi äidin päätä. - --- Risto on kertonut opettajalle, että äidillä on kultahammas, kanteli -Toini. - --- Muut pojat kertovat isistään. Paavo kertoi, että hänen isänsä on -käynyt Jerusalemissa ja tuonut Jordanin virrasta vettä, jolla Paavo on -kastettu. Hänen isänsä on suuri seikkailija, sanoi Risto. - --- Sinä tarkoitat matkailijaa, papit eivät ole seikkailijoita, sanoi -äiti. - --- Antero kertoi, että hänen iso-isänsä oli ollut kullankaivaja -Koloradossa ja mä kerroin, että meidän isä osaa laittaa mustetta, -jatkoi Janne. - --- Mitähän te kerrottekaan opettajillenne? Minä pelkään, että kaikki -perheasiamme tulevat keskustelun aiheiksi kahdessa koulussa, huokasi -äiti. - --- Normaalissa kerrotaan vain oikeita asioita. Me ei olla enää -lapsellisia, kehui Janne. - --- Risto kertoi Kreiville, että äiti kirjoitti runon Ada-tädille, ja -että se antoi äidille vehnäjauhoja, kertoi Toini. - --- Minä tunnen, että kuume nousee. Menkää nyt miesten huoneeseen, pyysi -äiti. - -Risto ja Toini neuvottelivat miestenhuoneessa. - --- Mitä me nyt tehdään, kun äiti on kipeä, eikä saa kutsua vieraita, ja -kaikki leikit ovat vanhoja ja kuivia, valitti Risto. - --- Liisastakaan ei ole koskaan huvia, kun se on niin vanha, sanoi Toini. - --- Leikitään myllyä, se on jännää. Laitetaan kuorma ja viedään säkkejä -jauhettavaksi, niinkuin maalla tehdään kesällä. - -Äiti sai olla rauhassa pari tuntia, samaten muu perhe, kunnes Liisa -sattumalta meni miestenhuoneeseen. - --- Mitä lapset tekevät? Tämähän on hirveää, huudahti hän. - -Keskellä lattiaa olivat poikien hetekat vieretysten. Näiden päälle oli -ladottu täyteen sullottuja säkkejä. Risto ja Toini istuivat ylinnä ja -pitivät ohjaksista. Risto oli vetänyt yöpaidan vaatteittensa päälle -ja sitonut narun vyötäisilleen. Toinilla oli Liisan jumpperi ja hame -kurtattuna ruumiin ympäri. Näin he olivat muka maalaisia. Edessä oli -valjastettuna parihevoset s.o. Toinin rautasänky seisomassa pystyssä ja -ompelukone. Ohjakset olivat yhteen sidottuja sukkia. - --- Äiti raukka on sairaana ja te teette tuollaista siivoa! Mitä noissa -säkeissä on? - --- Mene pois Liisa, sinä häiritset meitä, eihän äiti herää, kun me -leikitään hiljaa, sanoi Toini. - --- Ei me nyt tehdä pahaa, me leikitään vain. Ei molla säretty mitään, -eikä juuri liattukaan, paitsi tämän yhden säkin, joka on jalkojen alla, -ja sen voi Toini pestä. No nyt Marikin tulee, sillä ei ole yhtään -humoriia, selitti Risto, pannen painoa rii-tavulle. - --- Mittee tuo poeka sannoo? kysyi Mari ovelta. - --- Me annettiin Marille "Huumorin hikihelmiä", mutta se ei naurata. - --- Sus siunatkoon! Eihän teil oo järkeä piäs! Just pit tuuva iltasta -ja tiäl on ku markkinoilla. Mittee työ ette ossoo olla immeisiksi. Nyt -pittää ruveta syömään, torui Mari. - -Liisa ja Mari alkoivat purkaa kuormaa. Mari vaikeroi lakkaamatta, -Liisaa nauratti enemmän kuin suututti. Säkkinä olivat tyynynpäälliset -liinakaapista, ja niistä tuli tavaraa. Yhdessä oli nuket ja nukkien -huonekalut, toisissa kirjoja, sänkyvaatteita, pitovaatteita, jopa -lasten oma pieni tuolikin oli käärittynä lakanaan ja ikävä sanoa, -yhdessä olivat kengät ja kalossit ja toisessa emaljituopit ja astiat -pesukaapista. Liisalla ja Marilla oli iso työ, ennen kuin huone oli -siivottu, lapset illastaneet ja sängyssä. - --- Tätä ei saa kertoa äidille ennenkuin huomenna, varoitti Liisa -- -annetaan hänen nukkua rauhassa. - --- Ristityt lapset eivät ymmärrä pyhäiltoo kunnioittoo, mikä teistä -tullookaa? Levveetä tietä ootte kulukemassa, olivat Marin viimeiset -sanat. - -Kun Jannekin oli saapunut kotiin, luki Liisa Topeliuksen lastensaarnan. -Sitten kolme olentoa pitkine paitoineen juoksi sanomaan äidille hyvää -yötä. - --- Rakas äiti tule huomenna terveeksi, me rukoiltiin, että Jumala -laittaisi sinut ihan terveeksi, sanoi Toini hellästi. Pellavankarvaiset -hiukset valuivat hartioille ja kuopat näkyivät toisessa poskessa. - --- Minä tekisin vaikka mitä, että äiti paranisi, söisin vaikka -onkimatoja, lisäsi Risto hartaasti. - --- Sitä sinä olet tehnytkin ja etanoitakin olet syönyt, kanteli Toini. - --- Äiti on kaikista paras äiti, yhtyi Jannekin muitten tunteellisiin -iltapurkauksiin. - --- Te olette äidin omia kilttejä lapsia. Äiti onkin nyt parempi, -kun olette leikkineet niin siivosti miestenhuoneessa. Hyvää yötä, -kullanmuruseni. - --- Jumala siunatkoon äitiä, oli lasten tavallinen vilpitön hyvästijättö -ja paljaat jalat juoksivat pois. - --- Ei molla sentään mitään säretty, rauhoitti Risto itseään. - --- Eikä Liisakaan ollut järin vihainen, lisäsi Toini. - --- Minä en ole tehnyt mitään pahaa, kerskaili Janne. - --- Sinä olet ollut isän kanssa ja silloin ei kukaan tee pahaa, se -vahtii koko ajan. - --- Olkaa hiljaa minun on vielä rukoiltava anteeksi, sanoi Toini. - --- Niin minunkin, ilmoitti Risto. - --- Mutta minun ei ole, kuului Jannen sängystä. - - - - -RISTON SYNTYMÄPÄIVÄT. - - --- Oletko tyytyväinen lahjoihisi, Rikulainen? kysyi isä Ristolta, joka -seisoi paitasillaan syntymän päiväpöytänsä ääressä. - -Isällä oli jokaiselle lapselle omat lempinimensä. Liisamaija, -Nupukainen, Nikulainen ja Pikkarainen. - --- Kaikki on hurjan kivoja tavaroita, mutta ei tuo hajusaippua. Liisa -saa ostaa sen minulta takaisin, kun se antoi niin pöhnän tavaran. Isä, -onko tärkeä tapahtuma, kun ihminen täyttää yhdeksän vuotta? - --- Epäilemättä se on tärkeä tapaus. - --- Kuinka monta vierasta mä saan kutsua, isukka? - --- Kahdeksan on sopiva määrä. Pyydä nyt oikein kilttejä poikia. - --- Jos minun täytyy pyytää sellaisia, jotka eivät ole saaneet -kotimuikkaria tai viivoja koulusta, niin meillä on mälvää koko ilta, -eikä niitä juuri olekaan, paitsi likkoja. Kun opettaja täytti 60 -vuotta, niin sille annettiin hurjasti lahjoja, laulettiin ja laitettiin -runoja. Minä pyysin, että äiti laittaisi minulle runon. Lue, isukka. - -Ja isä luki: - - Äidin oma Risto lapsi - suureks mieheks kasvaa. - Kun mä olen harmaahapsi, - annat mulle rasvaa! - --- Onks se kaunis runo? kysyi Risto levottomana. - --- Kyllähän se on tavallaan; äidin runouteen on lyönyt leimansa -kalliinajan rasvanpuute, nauroi isä. - --- Minun täytyy pyytää Osmokin ja Osmon anarkisti. Eikö mekin oteta -Kreiville anarkisti, niin saatas enemmän rahaa siitä huoneesta? - --- Kyllä meidän talossa on tarpeeksi anarkisteja, etenkin -miestenhuoneessa, sanoi isä. - --- Risto tarkoittaa bulagistia, selitti Janne, sillä on niin huono pää, -ettei se muista nimiä. Eilen se sanoi, että jos äiti kuolee, niin hän -pyytää Jumalaa tekemään äidin eläväksi niinkuin Pyglio sai Galituksen -elämään; se tarkoitti Pygmalionia ja Galateaa, niistä kerrotaan -"Pääskysessä". Annetaan Riston hiusten kasvaa, niin se tulee yhtä -viisaaksi kuin Simson. - --- Vahvaksihan Simson tuli eikä viisaaksi, oikaisi isä. -- Nyt erehdyit -itse, Nupukainen. Siitä muistan, että täytyy leikata poikien hiukset, -koska tänne tulee vieraita tänään. - --- Mutta "nipsikoneli" on niin tylsä, että se tukistaa. - --- Saa teilläkin olla joku harmi hiuksista, ajatelkaa minua etkun -laitetaan kaksi lettiä joka päivä, sanoi Toini. - -Kun perhe oli päivällisaterialla, soi ovikello ja vieraat alkoivat -saapua. - --- Marin pitäs laittaa aikaisemmin ruokaa, kun meille tulee vieraita. -Enhän minä voi olla niin epäkohtelias, että syön, kun tulee vieraita, -tuskitteli Risto. - --- Mittee näijen luona tarvihtoo alituiseen käyvä vieraita? sanoi Mari. - --- Marin nimi pitäisi olla "Mittee" eikä Mari. - --- Äiti, isä lupasi, että minä saan pyytää muutamia järin hyviä ystäviä -lisää jos se on välttämätöntä, ja se oli välttämätöntä. - --- Minä kutsuin vain paraimmat ystäväni ja sitten Jahven, täytyyhän -serkkuja kutsua, ja Villen joka ei ole ystävä, mutta se tahtoi tulla -ja Heinon, jolla on pian syntymäpäivät. Melkein kaikki ovat tuoneet -suklaata, mutta minä panin ne pois, kun nämä pian söis ne kaikki. - -Kaiken tämän kertoi Risto osoitellen poikia sormellaan. Näitä oli -kuusitoista naskalia jokseenkin yhden ikäisiä. - -Äiti koetti järjestää leikkejä ja kaikki kävi onnellisesti jonkun -aikaa. Pojat olivat kohteliaita ja kilttejä ja Toinikin uskalsi olla -joukossa. - -Sitten saapui mummo ja toi muassaan tulppaanin Ristolle, joka kumarsi -kohteliaasti ja syleili hellästi. - --- Kiitos, rakas mummo, minä olen hyvin kiitollinen ja mummo on niin -ystävällinen, puhui Risto juhlakieleliä. - --- Sinä olet mummon hyvästi kasvatettu ja kiltti poika, mene nyt -leikkimään. - --- Tuo Risto on oikein ihmeellinen lapsi, kun se rakastaa niin kovasti -kukkia ja on kohtelias ja herttainen, lisäsi hän Riston mentyä pois. - --- Ristolla on monta hyvää puolta, sanoi äiti varovaisesti. - --- Hän voi olla iloinen, mutta en ole koskaan nähnyt häntä liian -vallattomana. Eilen hän kävi meillä, vastasi hyvin kohteliaasti, kiitti -kaikesta ja soitteli pianoa kuin pieni enkeli. Kunhan se lapsi ei vain -kuolisi nuorena, hän on liian runollinen ja hento tähän maailmaan. - --- Hm, sanoi äiti ja tarjosi kahvia. - -He olivat puhelleet jonkun aikaa kahvin ääressä, kun Mari tuli -ruokasaliin kumaraisena ja vavisten harmista. - --- Tulukeepa kahtomaan mitä poijat tekköö. Herrasväen lapset pittää -tuommoista siivoo. Jos eivät herkiä, niin minä lähden pois tänä iltana. -Suavat nähä, kuka tässä talossa kestää. Yhennii isä on suornamies, -mutta eipäs oo kotona suarnannut. - -Äiti riensi käytävään, mutta pysähtyi vesisuihkun seisauttamana. Janne -oli kääntänyt kylpyhuoneen suihkuhanan niin, eitä vesi ruiskusi ovesta -käytävään asti. Pojat, juoksivat nyt edestakaisin käytävässä, niin että -pää kastui, kun he sivuuttivat vesisuihkun. Likaiset saappaat jättivät -kauheita jälkiä märällä lattialle. Pojat nauroivat ja huusivat, Risto -istui sateenvarjo suojanaan kylpyhuoneen ovella ja ohjasi vettä eri -suunnille, samaa hyötyä teki Paavo pitämällä pöytäallakkaa keskellä -suihkusädettä, Osmo veti huutavaa Toinia suihkuun ja Esko piti -tulppaania niin, että vesi osui siihen ja multa roiskui lattialle. - -Kun äiti saapui sulki Janne vesitulvan. - --- Nyt olette olleet hirveän vallattomia, sekä omat pojat että vieraat -ja sietäisitte aika rangaistuksen, huudahti mummo, joka tuli äidin -kintereillä -- semmoista on, kun ei ole lastenhoitajaa. Kuka narrasi -Ristonkin mukaan? - -Seurasi lattian peseminen, poikain kuivaaminen ja muutenkin -järjestyksen palauttaminen. Mari pakeni keittiöön eikä ottanut osaa -koko hommaan. Äiti pani asian korvan taakse ottaakseen sen illalla -vieraiden lähdettyä uudelleen käsiteltäväksi. - --- Nyt saatte leikkiä istumaleikkejä ja sitten juoda teetä, mummo ja -äiti tulevat mukaan, järjesti äiti varovaisesti ohjelmaa. - -Myöhemmin tuli isä kotiin ja pojat jätettiin teetä juomaan. - --- Kukahan heistä keksi tuon kauhean vesileikin? tuumi mummo. -- -En luule, että omat lapset sellaista tekisivät. Janne istuu aina -kirjojensa ääressä, ja Risto on siivo ja tottelevainen poika. Toini -raukka itki kauhuissaan rajujen poikien käsissä. Kummaa, että toisten -lapset ovat niin paljon vallattomampia kuin omat. - --- Tjaa, mumisi isä. - --- Mitä, enkö ole oikeassa? Nyt kuuluu olevan hiljaista -miestenhuoneessa. - --- On ikävää, että palvelijoilla ei ole mummon mielipidettä lapsista, -sanoi äiti huolestuneena, sillä keittiöstä kuului tasaista murinaa -Savon murteella. - --- Noin vuarallisia lapsia en oo nähnynnä missään, olivat selvimmät -sanat, jotka voi erottaa, kun keittiön ovi avautui. - --- Minä menen katsomaan miestenhuoneeseen mitä pojuset tekevät, sanoi -isä. - -Huoneeseen tultuaan hän oli ensin kompastua isoon myttyyn, jossa oli -saappaita ja takkeja. Ympäri lattiaa hyppi neljä paria poikia. Pienet -pojat olivat hevosia ja heidän selässään ratsastivat isommat pojat. -Jahve istui pienen Osmon selässä ja Ristolla oli suurin koko joukosta -hartioillaan. Hevoset läähättivät puolinäännyksissä ja ratsastajat -hosuivat. Toiset parit painivat tulipunaisina lattialla. Ei kuulunut -pienintäkään ääntä, paitsi puhkimista ja ähkimistä. - --- Kuka tämän leikin keksi? kysyi isä. - --- Risto keksi ratsastamisen ja Janne pani toiset painimaan. - -Isän mieleen muistuivat mummon äskeiset sanat. - --- Nyt saatte istua puolituntia paikoillanne, olettehan vallan hiessä -sekä hevoset, että painijat. Sitten on aika lähteä kotiin, ja ulkona on -pakkanen. - --- Eikö Vihreät Kotkat saa jäädä muitten jälkeen, meillä olisi tärkeä -kokous? Rakas isukka voivathan he jäädä meille yöksi, pyysi Risto. - --- Eihän meillä ole makuusijoja niin monelle. - --- Nehän voivat nukkua ison palmun oksilla, kun ne on lintuja, -kiusotteli Janne. - --- Pannaan peittoja yläkonttorin lattialle ja nukutaan siellä, siellä -on niin kuuma, ettei tarvitse mitään peitoksi, ehdotti Risto silmät -innostuksesta kiiltävinä. - --- Ei sellaisesta yönvietosta tule mitään. Kyllä kaikki saavat nyt pian -lähteä koteihinsa. - -Isä istui itse vahtimassa poikia, jotka katselivat Riston -postimerkkivihkoa. Pieni välikohtaus sattui, kun isän oli mentävä -puhelimeen. Kun hän palasi, istui Lorenzo oven päällä ja oli juuri -kiipeämäisillään uunille onnistumatta aikeissaan, sillä uunin reuna -oli aivan sileä. Lorenzo vedettiin alas ja pojat jatkoivat "postarien" -tarkastusta. - -Vihdoin olivat vieraat poissa, lapset saaneet illallista ja menneet -vuoteisiinsa. - --- Nyt on haga mennä goisaamaan, kun on väsynyt, haukotteli Janne. - --- Mitä goisaaminen on? kysyi äiti, joka tuli iltarukousta lukemaan. - --- Se on nukkumista. - -Ennenkuin rukous alkoi, valmistui äiti kasvatusopilliseen luentoon. -Mutta Risto otti johdon käsiinsä. - --- Äiti, minulla on ollut niin huisin kiva syntymäpäivä ja pojat -varmaan tahtovat tulla meille usein. Eikö ne olekin haagoja sällejä? -Kiitos rakas äiti ja isukkaakin pitää kiittää, kun se käski kutsua näin -monta poikaa. Voiko tällaisesta asiasta kiittää Jumalaa? - --- Mutta Risto ja Janne, oletteko te mielestänne olleet kilttejä tänä -iltana? - --- Pojat ovat olleet kauheita, kauheita, kuului Toinin sängystä. - --- Toinin ei tarvitse puhua mitään, se oli itsekin kuokkavieras, sanoi -Risto. - --- Ajatelkaas, minkälaista siivoa te toitte lattialle, äiti sai hävetä -ja Mari ei jaksa olla meillä kauan enää. - --- Ei Mari lähde pois, harvoin tapahtuu mitään hauskaa, sanoi Janne. - --- Marista ei tarvitse välittää, kun se "pelekee" kaikkia asioita eikä -se korjaa pois mitään, lisäsi Risto. - --- Naiset ne kuitenkin saavat siivota ja tehdä kuivat työt, kertoi -Toini omasta kokemuksestaan. - --- Moltais itse pyyhitty kaikki perästäpäin ja täytyyhän vieraita -huvittaa jollakin tavalla. Pojat eivät pidä mälvistä tyttöleikeistä, -- -Riston ääni oli vähän epävarma, sillä hän oli hyvin herkkä huomaamaan, -milloin äiti oli pahoillaan. - --- Jos minä saisin laittaa roviota tai polttaa jotakin, niin se olis -kivaa, mutta kun kaikki ovat vihaisia haisuista ja sekaantuvat minun -asioihini. Isoäiti kertoi, että isä pienenä teki kemiallisia kokeita, -niin että koko talo haisi ja sen siskot suuttuivat, mutta sen isä ei -kieltänyt. Sisällä on niin vaikea leikkiä, kun kaikesta tulee vahinkoa, -ja äiti tulee pahoilleen, sanoi Janne, kiipesi sängystään ja hieroi -itseään äitiä vastaan. - --- Nyt on niin myöhäistä, että täytyy jättää tämä asia. Toivon ettette -toista kertaa ole niin hurjia, ja muistatte ettei vedellä saa leikkiä -sillä tavalla. Nyt rukoillaan. - -Kun äiti oli peittänyt lapset, sammuttanut tulen ja poistunut -huoneesta, kuului vielä jonkun aikaa ääntä lasten sängyistä. - --- Rakas Jumala, anna anteeksi, kun moltiin tuhmia ja kiitos, että -kuitenkin oli jukin kivaa, kiitos tavaroista ja laita että äiti tulee -iloiseksi ja varjele sotamiehiä ja merimiehiä, jotka ovat vaarassa, -supisi Risto. - --- Ja laita, että minunkin syntymäpäiväni tulee yhtä kivaksi, vaikka me -ei saada leikkiä vesisuihkulla, jatkoi Janne. -- Nyt minä tahdon nukkua. - --- Rakas Jumala, anna että pojat tulevat kilteiksi, ettei äidillä olisi -harmia heistä ja anna anteeksi, kun he aina ovat tuhmia ja särkevät -minun tavaroitani ja tänäpäivänä tallasivat kouluvihkoa, joka oli -pöydällä eikä lattialla, rukoili Toini suloisella äänellä. - --- Toini on tekopyhä, se se juuri on, huusi Janne ja Risto heitti -tyynynsä Toinin niskaan. - --- Nyt ei saa kuulua enää mitään, kuului isän ankara ääni viereisestä -huoneesta. -- Nukkukaa heti paikalla. - --- Jumala siunatkoon kaikkia, paitsi Maria, sanoi Janne, -- taikka -siunatkoon sitäkin, lisäsi hän iltahartauden vallassa. - - - - -KAAMEA SEIKKAILU. - - -Janne ja Paavo tulivat yhdessä koulusta. Paavo kertoi onnettomana, että -häneltä oli varastettu polkupyörä. Hän oli jättänyt sen portaisiin, -ollessaan Riston syntymäpäivillä, ja sieltä se oli kadonnut. - --- Puumies pilkkoi juuri siihen aikaan meillä halkoja ja kantoi niitä -keittiöön, ehkä se on nähnyt varkaita, sanoi Janne. - --- Mennään kysymään siltä, innostui Paavo ja veti Jannea kädestä -juoksemaan. - -Puumies olikin kellarissa tavallisessa työssään. - --- Päivää Kaaleppi. Tunteeko Kaaleppi eron kunnon ihmisten ja konnien -välillä? alkoi Janne. - --- Sitä ei nykyään voi tietää, konnat ovat hienoja herroja ja -rehelliset ihmiset käyvät ryysyissä, vastasi Kaaleppi. - -Janne muutti kysymyksen muotoa: - --- Eikö Kaalepilla satu olemaan ovelia varastuttavia? - --- Onhan niitäkin. Minä hakkasin viisi vuotta halkoja sen tuomari -Holperin luona, ja sitten se varasti asiakkaitten rahat ja häipyi -vieraille maille. - --- Onkohan täällä päin liikkunut polkupyörävarkaitten tapaisia ihmisiä? -joudutti Paavo kuulustelua. - --- Kuka sen tietää. Mutta en minä ihmettelisi, vaikka nuo Jaska ja -Eetu kekkulit olisivat liikkuneet vierailla pyörillä. Ne olivat tällä -kadulla eilen ja vilistivät sitten ohi aika vauhtia. - --- Mitä poikia ne ovat? kysyi Paavo jännittyneenä. - --- Ovatpahan vain oikeita liigapoikia. Jaskan isä on yövahtina -tehtaassa. Sen nimi on Korkkinen tai liekö Pullonen ja se tehas on -viidennen linjan päässä. Ja nyt minä menen murkinalle, sanoi Kaaleppi -ja ripusti sahan naulaan. - --- Vartu vähän. Oliko niillä kaksi pyörää, ja minkä merkkisiä ne pyörät -olivat? kysyi Janne. - --- Pyöriä oli kaksi, mutta merkkiä minä en katsonut. - --- Kaalepilla ei ole salapoliisin taipumuksia. Mutta ne pojat ovat -voineet varustaa toisen pyörän muualta. Mikä sen Eetun sukunimi on? -kysyi Paavo. - -Mutta Kaaleppi oli jo lähtenyt pois. - --- Nyt tehdään ovela suunnitelma, ja sitten alkaa ajojahti, järjesti -Janne. Ensin mennään syömään kotiin. Sitten pannaan evästä taskuihin, -otetaan aseita mukaan ja verhoudutaan valepukuun. Mä otan huonoimmat -kalastushousut ja isän pomppatakin ja esitän hampparia ja sä puet -itsesi rokonarpiseksi pyykkäriämmäksi. - --- Jo tyssäs. Mä olen syntynyt mieheksi enkä rupea minkäänlaiseksi -ämmäksi. Mä voisin olla mustalainen, meillä on sellainen naamiaispuku -kotona, ehdotti Paavo. - --- Ei saa herättää huomiota. Parasta on panna vain huonoimmat vaatteet -päälle. Minulla on hyvä puukko ja revolveri, se ei ole oikea, mutta -sillä voi paukuttaa julmetusti, sanoi Janne. - --- Minullakin on puukko ja koirapommeja. -- Painutaan nyt kotiin ja -tavataan tässä ulkopuolella kello kuuden aikaan. Prätskis! - --- Prätskis, prätskis, tervehti Janne ja juoksi pois. - -Syötyään hän alkoi hääriä tavaroittensa kimpussa. - --- Minne sinä olet menossa, kysyi Risto uteliaana. - --- Mä lähden vaarallisille asioille, mutta älä kerro kenellekään, sanoi -Janne tärkeänä. - --- Sellaisesta saa kyytiä perästäpäin, huusi Rista kokeneena. - --- Sellaista ei voi ajatella kun on isot asiat kysymyksessä. Tässä on -minun kelloni, saat sen muistoksi jos -- -- --. - --- Ota minut mukaan, pyysi Risto silmät suurina. - --- Mä en halua johdattaa pientä veljeäni vaarojen polulle, sanoi Janne -hempeästi. -- Prätskis sitten. - --- Janne on turhan mahtava, ajatteli Risto ja jatkoi sovittelupeliään -pahvikuvioilla. - -Paavo ja Janne neuvottelivat pitkän aikaa ja sopivat vihdoin -menettelytavasta. He ajoivat Söörnäisiin ja kävelivät viidennen linjan -päähän. Siellä olikin joku tehtaan tapainen rakennus. - -Janne meni portianvartijan luo ja kysyi: - --- Onko täällä yövahti, jonka nimi on Korkkinen tai Pullonen? - --- Korkkila täällä on, mutta hän tulee vasta myöhemmin, vastasi mies. - --- Onkohan hänen osoitteensa tiedossa? Meillä olisi asiaa hänelle. - --- Pääskysentie 77, sanoi mies selailtuaan papereitaan. - --- Kiitoksia paljon ja prätskis vain, sanoi Janne ja veti Paavon -mukaansa pois. - --- Painutaan nyt viivana sinne, mutta ollaan hyvin ovelia. Parasta -olisi toimia, kun yövahti on poissa se voi olla varas sekin, sanoi -Paavo. - -Saavuttuaan Pääskyläntielle pojat tutkivat tienoota. Talo oli -kasarmintapainen iso rakennus. Piha oli täynnä romua ja sokkeloita. - -Pojat alkoivat pelata nappia ja pian heidän ympärilleen kokoontui -joukko lapsia. Nämä ehdottivat muitakin pelejä ja kaikki tulivat -tuttaviksi. - --- Onko täällä ketään jolla on polkupyörä? kysyi Paavo, jonka mielestä -asia kehittyi liian hitaasti eteenpäin. - --- On isoja miehiä, mutta poikia ei ole, sanoi yksi lapsista. - --- Vai ei? Eilen Eetu ja Jaska kävivät ostamassa käytetyt pyörät -itselleen, sanoi toinen. -- Mä tjikasin itse niitä. - -Paavo nykäisi Jannea ja kysyi: - --- Missä Eetu ja Janne asuvat? - --- D. trapussa, mutta sinne ei passaa mennä. Niitten faija on äkänen -mies ja mutsi lyö lapsia rätillä korville, selitti joku. - -Pojat jatkoivat peliään ja miettivät kuumeisesti. Vihdoin sanoi yksi -lapsista: - --- Tuossa Eetun ja Jaskan fatsi menee yötyöhön ja mutsi pesutupaan. Jos -teillä on asiaa, niin painukaa nyt sinne. - -Ja sen pojat tekivätkin. He koputtivat ovea, jossa oli nimilippu "Armas -Korkkila". - -Kun ovi avattiin, näkivät pojat kaksi isonpuoleista roikaletta -huoneessa. Ja seinää vasten seisoi kaksi polkupyörää. - --- Mitä teillä on asiaa? kysyi toinen pojista uhkaavalla äänellä. - --- Onko teillä fillareja lainattavina? Me maksamme jukin paljon, jos te -lainaatte, sanoi Janne rohkeasti. - --- Kuka teidät tänne tyyräsi? Vai fillareja vielä? Menkää äkkiä -hiiteen, sanoi toinen pojista. - --- Mutta tässähän on kaksi polkupyörää, sanoi Paavo ja meni -tarkastamaan niitä. -- Voi sun! Tämähän on minun oma pyöräni. Kuinka se -on tullut tänne? - --- Vai oma pyörä! Kyllä se nyt on minun, sanoi poika. -- Eetu, opeta -tuota mammanpoikaa oikeille tavoille. - --- Älähän hätäile Jaska. Lahjoitetaan pyörät vieraillemme, nehän eivät -tosiaankaan ole meidän omiamme. Tulkaa perässä niin kirjoitetaan -lahjakirjat, sanoi Eetu imelällä äänellä. - -Hän iski silmää Jaskalle ja otti ison avaimen seinältä. - --- Tulkaa vain kursailematta mukaan, kehoitti Jaskakin. - --- Tämä on varmastikin ansa. Minä vaadin pyöräni takaisin -- siihen on -kaiverrettu nimikin, sanoi Paavo ja näytti sormellaan. - --- Oletteko te akkoja, jotka pelkäätte meitä? ilkkui Eetu. -- Me ollaan -reiluja miehiä, ei meitä huoli vierastaa. - --- Te ette ole reiluja, koska teillä on minun pyöräni. Ja lahjakirjoja -ei tarvita. Antakaa pyörä pois ja sillä hyvä, intti Paavo. - --- Leikillähän mä puhuin lahjakirjasta. Mutta meillä on valkoisia -hiiriä kellarissa. Saatte ostaa niitä vitosella kappale. - --- Se on totta, vakuutti Jaskakin. - --- Annatteko te sitten minun pyöräni pois? kysyi Paavo, joka alkoi -horjua. - --- Se on selvää. Rehellisyys on meijän vahvin puolemme, vakuutti Eetu -ja lähti näyttämään tietä. - -Kuljettiin portaat alas, ne johtivat kellariin. Jaskalla oli -sähkölamppu ja sitä tarvituinkin, sillä kellarissa oli monta käytävää. -Vihdoin pysähdyttiin ja Eetu avasi kopin oven. Hän viittasi Jannea ja -Paavoa menemään sisään. Mutta tuskin nämä olivat menneet ovesta, kun -ovi lyötiin kiinni ja lukko suljettiin. - --- Aukaskaa ovi, taikka me huudamme niin, että poliisit tulevat, huusi -Janne ja jyskytti ovea. - --- Haa, täältä ei kuulu ääntä pihalle eikä kadulle. Me tullaan ottamaan -teidät pois sitten kun te olette luurankoja. Mutta se kestää kauan, -varsinkin jos syötte hiiriä. Niitä täällä on, vaikkeivät ne ole -valkoisia, sanoi Eetu. - --- Ja tuollaiset kukonpojat luulevat mahtavansa mitään meille. Kiekukaa -nyt minkä jaksatte, nauroi Jaska. -- Tämä osa kellaria on autio, täällä -ei kukaan liiku. - --- Jos aukasette oven, niin saatte pitää pyörän, lupasi Paavo surkealla -äänellä. - -Mutta Eetu ja Jaska hohottivat vain ja lähtivät. Jostakin raosta -kivijalassa kuulsi hiukan valoa, niin, että voi eroittaa esineitä. - -Vanhoja kenkiä, pulloja, pakkilaatikoita, joku rikkinäinen säkki ja -rautaromu täytti pienen kopin lattian. - --- Nyt me ollaan kuoleman vaarassa, nyyhkytti Janne. - -Paavo istui pakkilaatikolla epätoivoisen näköisenä ja sanoi: - --- Monte Criston kreivi istui kopissaan vuosikymmeniä, ennenkuin hän -keksi ulospääsyn. Mutta Helsingissä kulkee aina ihmisiä joka paikan -ohi. Koetetaan huutaa tuosta raosta, josta tulee valoa. - -Pojat huusivat pitkän aikaa, mutta apua ei kuulunut. Ulkopuolella oli -luultavasti autiopaikka taikka pihan nurkkaus, jossa kukaan ei käynyt. - -Onneksi heillä oli vähän evästä mukana. He alkoivat syödä ja hyvälle se -maistui. - -Sitten seurasi pari kurjaa tuntia. He kolkuttivat seiniä rautatangolla, -kalvoivat lattiaa ja heittivät kiviä kattoon. Vihdoinkin he uupuneina -keräsivät säkkejä kasaan ja kävivät vieretysten nukkumaan. Ihme kyllä -he nukkuivat heti. Ho toivoivat vielä, että aamu toisi pelastuksen. - -Sillä aikaa oli kotona levotonta. Tuli yhä pimeämpää, mutta Jannea ei -kuulunut kotiin. Isä soitteli tovereille ja Paavon kotoa ilmoitettiin, -että heidän poikansa oli myöskin hävinnyt. Siellä oltiin kovin -levottomia. - -Risto meni itkevän äidin luo, syleili hellästi ja sanoi: - --- Janne sanoi menevänsä vaarallisille asioille, mutta kielsi minun -kertomasta sitä. Minä luulen, että hän on mennyt pelastamaan jonkun -henkeä. - --- Hän on hukkunut tai joutunut auton alle, nyyhkytti äiti. - --- Rauhoitu nyt, sanoi isä, pojathan ovat yltiöpäitä, he voivat keksiä -vaikka mitä. Mutta voinhan minä soittaa vielä poliisille, sanoi isä. - -Mutta poliisi ei tiennyt mitään kadonneista pojista. Luvattiin tehdä -mitä voitiin. - --- Voe, voe sitä poekoo, minunnii syväntän viäntää. Oli se hellä -luontonen ja tottelevainen, niin pieneks immeiseks ja nyt pit joutua -perikattoon nuorel ijäll, päivitteli Mari, unohtaen entiset sanansa -pojista. - --- Janne ei ole kuollut, ei, ei. Mä en tahdo kuulla sellaista. Hän -on selvinnyt kamalasta kiipelistä monta kertaa, sanoi Toini, joka -kuitenkin itki salassa. - -Unettoman yön jälkeen jatkettiin kuulusteluja, mutta turhaan. - -Sillä välin olivat pojat heränneet kosteassa kellarissa. - --- Minulla on nälkä, mutta hiiriä mä en syö. Niitä täällä näkyy olevan, -sanoi Janne. - --- Jos laitettas valkea tuohon nurkkaan ja halstrattas hiiriä? -Piiritetyissä kaupungeissa niitä pidetään herkkuina, tuumi Paavo ja -heitti kengällä rohkeaa elukkaa. - --- Ja erämaassa nälkiintyneet ihmiset syövät toisiaan. Mutta minä en -syö hiiriä enkä sinua, vaikka kuolisin, vakuutti Janne. - -Paavo sytytti tulitikun ja pisti sen ulos pienestä raosta. Sitten hän -vuoli ohkasia tikkuja ja poltti niitä samalla tavalla. Mutta kukaan ei -huomannut tulta. - -Välillä he huusivat ja kolkuttivat ovea, mutta kaikki turhaan. - -Janne ehdotti jo, että he laittaisivat rovion oven viereen niin, että -se syttyisi palamaan ja he pääsisivät ulos. Mutta he pelkäsivät itse -palavansa tai tukehtuvansa savuun. - --- Leikitään arvausleikkiä tai painitaan. Kun tekee jotakin, niin -mälvät asiat unohtuvat. Toivotaan, että isät keksivät pelastuksen. -Minun isäni on hyvä keksimään ratkaisuja. Sinun isäsi on professori ja -ne eivät keksi muuta kuin omia asioitaan, sanoi Paavo. - --- Ehkä Risto keksii jotakin, huokasi Janne. - -Ja Risto keksikin mennä puumiehen luo tiedustelemaan. Hän kertoi -poikien katoamisesta ja kysyi voisiko puumies arvata syytä tähän. -Silloin Kaaleppi muisti keskustelunsa Jannen kanssa. Hän kertoi siitä -Ristolle ja otaksui, että pojat olivat lähteneet Viidennen linjan -tehtaaseen. Ehkäpä siitä saataisiin johtolanka etsinnässä. - -Risto kiitti Kaaleppia ja ryntäsi kertomaan isälle. - --- Tämähän on erinomaista, sinä olet viisas poika, kehui tämä. - -Yhdessä he lähtivät poliisilaitokselle. Siellä he kuulivat, että toinen -poika, samoissa portaissa oli ilmoittanut pyöränsä varastetuksi. - -Etsivä Sinula määrättiin hoitamaan asiaa, ja hän lähtikin heti -mukaan Viidennelle linjalle. Matkalla hän kertoi, eitä Jaska ja Eetu -Korkkila olivat olleet monta kertaa ilkityössä. Heidät pitäisi tuomita -kasvatuslaitokseen. Viidennen linjan tehtaasta he saivat Korkkisen -osoitteen. Sieltä lähdettiin eteenpäin Pääskylän tielle. - -Sinula ja isä menivät sisään, Risto tutki ympäristöä. - -Korkkila näytti pelästyneeltä, nähdessään etsivän. Hän pyysi istumaan -ja kysyi asiaa. - --- Missä pojat, Eetu ja Jaska ovat? kysyi Sinula. - --- He ovat juoksupojan toimessa kaupungilla, selitti Korkkila, mutta -iski samalla silmää vaimolleen. Tämä lähti heti ulos. - --- Onko pojilla polkupyöriä? aloitti Sinula kyselyn. - --- Ei ole paitsi ne, joilla ajavat liikkeensä asioilla. - --- Onkohan täällä käynyt kaksi koulupoikaa tiedustelemassa varastettuja -polkupyöriä. - --- Mitä ne täällä tekisivät? Me olemme rehellisiä ihmisiä ja pojat -samoin, vakuutti Korkkila. - --- Kaikessa tapauksessa minä tarkastan tämän asunnon, sanoi Sinula ja -katseli ympärilleen. - --- Olkaa hyvä, meillä ei ole mitään salattavaa, lupasi Korkkila -auliisti. - -Sinula nuuski joka paikan löytämättä mitään epäilyttävää. - --- Siinä näette, että olette väärästi epäilleet rehellisiä kansalaisia, -sanoi Korkkila pilkallisesti. - --- Mennään sitten pois mutta kyllä niitä teidän poikianne sietäisi -pitää silmällä, sanoi Sinula. - -Samalla kuului huutoa ja melua pihalta. - -Kaikki ryntäsivät sinne ja tulivat parhaaksi näkemään, kuinka Risto -makasi maassa tarrautuen kahteen polkupyörään. Kaksi isoa poikaa koetti -repiä häntä jaloista ja muija Korkkila veti pyöriä irti. - --- Auttakaa, ne tappavat minut elävältä, huusi Risto hädissään. - -Sinula ja isä eroittivat pojat ja nostivat Riston ja pyörät pystyyn. -Risto huohotti pelosta, mutta alkoi kuitenkin suulaasti kertoa: - --- Nuo pojat tulivat ajaen fillareilla täyttä vauhtia ja minä tunsin -oitis Paavon fillarin. Mutta sitten tuo muija tuli ja käski poikien -livistämään etkun dekkari on hakemassa niitä. Ja pojat aikoivat paeta, -mutta mä meinasin, että henki taikka fillari ja tarrasin äkkiä pyöriin. -Ja sitten he alkoivat tappaa minua. - --- Risto parka, sinullahan on mustelmia ja silmä on lyöty melkein -kiinni, kauhisteli isä. - --- Ja nyt teidän on kerrottava missä ne kaksi poikaa ovat, jotka -kävivät täällä kysymässä kadonnutta pyörää, vaati Sinula. - --- Me ostettiin nämä pyörät romukaupasta, se on ikuinen tosi, vakuutti -Jaska. - --- Eihän täällä ole käynyt mitään poikia, lisäsi Eetu. - -Molemmat Korkkilan vanhemmat vakuuttivat samaa ja herjasivat Ristoa, -joka oli hävytön herraspoika. - --- Mennään vinnille ja kellariin, kyllä sieltä pojat löytyvät, ehdotti -Risto. - --- Ei meillä ole kellaria valehteli Korkkila. - --- Joka talossa on kellari, sanoi Sinula ja meni sisään Korkkilalle. -- -Tuossahan riippuu avaimia oven suussa. - -Sinula otti avainkimpun naulasta ja meni portaisiin. Kaikki seurasivat -häntä alas. Risto näki kuinka Korkkilat vaihtoivat katseita. Hän -arvasi, että heillä oli paha mielessä. - --- Ne aikovat lyödä meitä hiekkapussilla päähän, taikka heittää meidät -maanalaiseen luolaan, kuiskasi hän Sinulallle. - --- Siihen heillä ei ole tilaisuutta, sanoi tämä ja lisäsi Korkkilan -väelle -- menkää te kaikki edellä, me seuraamme jäljessä. Jos te -yritätte jotakin temppua, niin muistakaa, että minulla on revolveri -kädessä. - -Sitten alkoi kulku kellariin. Se oli sokkeloinen ja Korkkila koetti -eksyttää kulkemalla ympäri kierrosta. Mutta Sinula pakotti hänet -kulkemaan eteenpäin. - -Huudeltiin aina väliin ja kuunneltiin. Vihdoin huusi Risto: - --- Täällä haisee rikille tai palaneelle tärpätille tai jollekin -myrkylle. Janne on vissisti läheisyydessä. Ho, hoi, vastaa, jos elät. - -Ja silloin kuului huutoa: - --- Tulkaa tänne, me ollaan elävinä haudattuja. Ho, hoi! - -Ääni johti suljetun oven luo. Sinula sanoi: - --- Professori on hyvä ja koettaa avaimia. Minä vahdin näitä veijareita -sillä aikaa. - -Ovi avautui ja Risto ryntäsi ensimmäisenä sisään. Sähkölampun valossa -hän näki Jannen ja Paavon seisovan oven takana. Keskellä lattiaa paloi -pieni valkea, tiilikivistä ja rautaromusta rakennetun tulisijan alla. -Tervan ja jonkun muun vahva käry täytti kopin. - --- Meillä on kamalan kova nälkä, etkun me ollaan paastottu, kolme, -neljä päivää. Toitteko te muonaa meille? kysyi Janne heti. - --- Voi poikaparat, ettehän te ole olleet täyttä vuorokauttakaan täällä. -Mutta mennään nyt pois, sanoi isä ja tukahdutti tulen kivillä. - -Ylös tultuaan alkoivat pojat kertoa seikkailustaan. Korkkilat seisoivat -ja murjottivat syrjässä. - --- Minä vien koko koplan putkaan. Tämä on hyvä saalis poliisille. -Sitten asiaa tutkitaan ja pengotaan. Tämä Risto poika ansaitsee -palkkion kekseliäisyydestään. - --- Hengenpelastusmitallin ainakin. Mutta kyllä isä palkitsee sinut, kun -minä sain kalliin fillarini takaisin, sanoi Paavo. - --- Kyllä mekin vielä palkitaan hänet, sanoi Eetu synkeästi. - --- Teidät lähetetään kasvatuslaitokseen, siitä minä vastaan. Mene Risto -kutsumaan talonmiestä tänne. Hän saa soittaa Mustan Maijan kuljettamaan -pois koko joukon, sanoi Sinula. - -Talonmiehen tultua jatkoi hän: - --- Professori voi nyt viedä pojat kotiin, me tulemme jo toimeen täällä. -Toinen pyörä on tietysti varastettu samasta talosta. Mutta tästä Risto -pojasta tulee vielä hakamies etsivään osastoon. - --- Jeh, siihen minulla on luonnontaipumukset, kehui Risto punastuen -mielihyvästä. - --- Oliko teillä tarkoitus jättää meidät sinne kellariin ikiajoiksi? -kysyi Janne pojilta. - --- Ei suinkaan, vain kolmeksi viikoksi, virnisteli Eetu. - --- Silloin teistä olisi mennyt halu nuuskia toisten poikien asioita, -sanoi Jaska. - --- Hyvä on, että poliisi ottaa haltuunsa tuollaiset pienet pedot, sanoi -isä ja hyvästeli Sinulaa, jota hän lämpimästi kiitti avusta. Palkkion -hän maksaisi perästäpäin, kun asia oli selvä. - -Korkkilan vaimo alkoi syytää herjauksia, mutta pojat ja isä kiiruhtivat -pois. - -Risto ja Paavo ajoivat pyörillä, muut menivät raitiovaunulla. - -Paavo meni kotiinsa ja Risto vei pyörän siihen asuntoon, josta se oli -varastettu. - -Herra ja rouva ja Jannen ikäinen poika tulivat eteiseen. He alkoivat -ihmetellä ja kiittää, ylenpalttisesti, kun asia selvisi heille. - --- Kuinka tämä ihme on tapahtunut? kysyi talon herra. - --- Kun on vähän järkeä ja rohkeutta, niin tällaiset tehtävät -onnistuvat. Mutta nyt mä lähden syömään, sanoi Risto ja aukaisi oven. - --- Ensin sinun on sanottava nimesi ja osoitteesi, vaati rouva. - --- Tunteehan koko piha Horrin pojat. Niillä on aina kepposet mielessä, -mutta tämä on yli veto kaikista kepposista, sanoi poika. - -Risto juoksi nopeasti kotiin. - -Siellä ruokittiin paraikaa Jannea. Kaikki olivat kiihtyneitä, varsinkin -äiti, joka kauhulla kuuli poikansa vaarasta. - --- Mitä te poltitte kellarissa, kysyi isä. - --- Minä keksin ajavietettä, kun Paavo alkoi tulla harmilliseksi. Se -pyydysti säkeillä hiiriä ja tappoi jo yhden. Siitä piti muka tulla hyvä -paisti. Ja sitten se puhui kotiväestä ja nuoresta elämästään, mikä -katkeaisi lähiaikoina. - --- Kaameaa! Olisi voinutkin käydä sillä lailla, sanoi Toini väristen. - --- Nää poijat ovat rikkaruohoo, ei niitä tuhota helepolla, sanoi Mari -unohtaen äskeiset hellemmät tunteet. - --- No, mitä sinä siis keitit kellarissa? Isä palasi kysymykseen. - --- Mä löysin tynnyrin pohjalta tervaa ja lattialta ruostunutta -rautaromua ja lasinsirpaleita, jotka mä hakkasin jauhoksi. Siellä oli -vanha kattila ja tiilikiviä, joista tuli kiva tulisija. Sitten me -vuoltiin lastuja ja keitettiin. Siitä olisi voinut tulla joku uusi -rautayhdistys, mutta te keskeytitte liian aikaseen jännän kokeilun, -sanoi Janne. - --- Jos sinä tietäisit minkälaisessa tuskassa me elimme täällä, et -puhuisi noin, sanoi äiti ja veti Jannen luokseen. - - - - -ARKIELÄMÄÄ. - - -Kun lapset tulivat kotiin kouluista, kertoi isä, että Sinula oli -soittanut ja pyytänyt häntä todistajaksi, kun Korkkilan juttu -käsiteltiin poliisilaitoksella. Janne ehdotti, että hänkin tulisi -mukaan, mutta isä sanoi ettei ala-ikäisiä otettu todistajiksi. - --- Ala-ikäiset eivät keksi niin ovela valheita, kuin aikuiset. Kun -kerrankin joutuu tekemisiin rikosjutun kanssa, niin pitäisi siitä -hyötyä sen verran, että saisi olla mukana selvittelyssä, harmitteli -Janne. - --- Ja minäkin olin etsivä siinä. Enkö ollutkin isä? kysyi Risto. - --- Olit selvästi, mutta saithan sinä palkan Paavon isältä, joka osti -sinulle sen pienen valokuvauskoneen. - --- Ja koko valmistavakoulu kunnioittaa sinua, kuin Sherlock Holmesia -tai leijonan kesyttäjää, kertoi Toini. - -Istuuduttiin aterialle ja lapset vaikenivat jonkun aikaa, kunnes pahin -nälkä oli tyydytetty. - --- Mikähän Ristolla on, kun hän syö eniten meistä eikä kuitenkaan liho -enemmän, kysyi Liisa. - --- Kun se tekee niin paljon koiruutta, niin Jumala ei anna sen lihoa. -Tänäänkin se perkasi silakan suolet sormillaan, sanoi Toini. - --- Sen omat suolet ovat liian lyhyet, toisti Janne tavalliset sanansa. - --- Älä aina härnää. Kuinka pitkät sinun omat suolesi ovat? tiuskasi -Risto. - --- Ne ovat seitsemän kertaa pitemmät, kuin minä itse, ja niin -pitää ihmisellä ollakin. Lehmällä on neljätoista ja lampaalla -kaksikymmentäkolme kertaa pitemmät, kuin mitä he itse ovat. Ne, joilla -on lyhyet suolet eivät käytä ruokaa hyväkseen yhtähyvin, kuin ne, -joilla on pitkät. - --- Liisa on aina harmissaan, kun se lihoo yli äyräittensä. Anna leikata -suolet lyhyemmiksi, neuvoi Risto. - --- Mä osasin olla syömättä 26 tuntia siellä kellarissa, etkun suolet -ovat tarpeellisen pitkät. Niissä oli niin paljon vararavintoa, kehui -Janne. - --- Olisin minäkin osannut olla syömättä niin kauan, kuin kellarin ovi -oli lukossa, hihitti Risto. - --- Sinä olisit syönyt hometta seiniltä taikka hiiriä. Mutta kuinkahan -pitkät suolet Gandhilla on, etkun se on hirmu nälkätaiteilija? sanoi -Janne. - --- Minä näin Ganhdin kuvan ja se on eri ruipelo. Ei sillä ole -paljoakaan sisässään, sanoi Toini. - --- Oletteko osanneet läksynne koulussa, käänsi isä keskustelun. - --- Riston opettaja sanoi, että hän ei ole tuonut uutta laskuvihkoa, -vaikka entinen loppui jo viime viikolla, kertoi Janne. - --- Kuinka Risto on laiminlyönyt sen? kysyi isä silmäkulmat rypyssä. -- -Eikö opettaja ole sinua itseäsi siitä muistuttanut? - --- Ainahan se siitä jankaa, ihan harmittaa. - --- Miten sinä puhut noin, täytyy heti täyttää opettajan käskyt, muista -se. Kunpa pojat olisivat yhtä huolellisia koulussa kuin tytöt. - --- On pöhnää käydä valmistavaa koulua, kun vain hameväki opettaa. -Eskokin sanoi, että vain tupakkamiehet kelpaavat opettamaan, virkkoi -Risto. - -Kun noustiin pöydästä, osui isän katse Ristoon. - --- Mitenkä sinun taskusi ovat noin lihavia, tyhjennäpäs ne nyt -pöydälle, niin nähdään, minkälaisia aarteita Rikulainen kokoo. - -Riston taskut olivat niinkuin kaikkien poikien sisältörikkaita, -ja pöydälle kokoontui tavaraa monenmoista. Siinä oli kahdeksan -taskunsisällystä. Kynä ja kumi, uusi joululahja lompakko, -asfalttipalanen, kumiletku, isoisän vitjoista riippuva lukko, -arpanappuloita, messinkilankaa, kynttilänpätkä, nenäliina, joka -oli solmittu lantunpalan ympärille, kulunut muistikirja, säretyn -herätyskellon rattaita, pari käytettyä kivärinkuulaa ja herneitä märän -lapasen sisässä. - --- Sillä tavalla herneet tulevat pehmeiksi, sanoi Risto. -- Tässä -on vielä suurennuslasi ja palsamin siemeniä, kävin ostamassa -siemenkaupasta multaa ja siihen meni kuukausrahat. Ruusun mä olen -istuttanut uudelleen ja annoin sille paljon lantaa. - --- Mistä sinä sitä sait? - -Risto oli nolon näköinen eikä vastannut. - --- Minä tiiän, sanoi Toini. -- Risto käveli pahvilaatikko kainalossa -ja kokosi hevosenlantaa kaduilta lusikalla. Mikseivät ruusut haise -lannalle, vaikka ihminen haisee kanan sipulille, jos se on syönyt sitä? - --- Lanta tulee juuren kautta alhaalta päin ruusuun ja muuttaa -kokoonpanoaan tykkänään, mutta sipuli tulee ylhäältä päin ihmiseen eikä -ehdi muuttua ennenkuin se panee suun haisemaan, selitti Risto. - --- Mitä nämä ovat? kysyi isä ja veti vielä Riston taskuista ruskeita -litteitä laattoja. - --- Me löydettiin niitä isosta läjästä maneesin takapihalta, joku -sanoi, että ne ovat ruutia, mutta se narrasi varmaan. Koetetaan pistää -kaasuliekkiin niin nähdään. - --- Älä ihmeellä, nämä ovat vaarallisia kapineita. Sinä menettäisit -käsivartesi, ellet muuta. Kuinka tällaista jätetään ajelehtimaan noin -huolimattomasti! - --- Mitä se on? kysyi äiti pelästyneenä. - --- Se on savutonta ruutia, jota käytetään tykkien laukaisemiseen. Jos -sen panee tuleen, niin se räjähtää. Koko uuni voisi luuhistua. - --- Voi lapsiparkaa, taaskin olet ollut suuressa vaarassa. Mutta pojat -ovat kuin koiranpennut, jotka hakevat joka roskaläjän. Keitä sinun -mukanasi oli? - --- Pari Vihreää Kotkaa, Olavi ja Kalevi. - -Äiti riensi heti puhelimeen varoittamaan poikien äitejä. - --- Aikaihmiset ovat kruinoja, tuumi Janne, -- olisi ollut jännää jos -Risto olisi räjähyttänyt nyt Liisan huoneen uunin, se on niin pieni, -ettei siitä kukaan kuolisi. - --- Nyt minun täytyy lähteä kouluun, mutta missä manska on? Miksi aina -minun kirjani hukataan? Toinin kirjoja ei kukaan hukkaa, hätäili Risto -ja haki kuumeisella kiireellä joka paikasta. - --- Minä pidän kirjat hyllyllä ja sinun maantietosi on nytkin -kylpyhuoneessa, sanoi Toini yliolkaisesti. - -Ristolla oli vielä asiaa keittiöön. - --- Kuule, Mari, eräs poika tulee tänne tuomaan minulle rahaa. Ota -vastaan, mutta älä pane talouteen, vaan anna minulle. - --- Onkos se sitten sinun rahhoosi? kysyi Mari. - --- Jeh, mä lainasin vitosen sille pojalle. - --- Mittees sinä rahojas annat? Oliko tuo ies tuttu immeinen? - --- En tiiä, mutta kyllä se maksaa, se lupasi tulla tänäpäivänä. - --- Tunnetkos sinä koko poikoo? - --- En mä tunne, se tuli kadulla vastaan ja sano olla "lainanpas mulle -fima tai kymppi minun tarttis ostaa leipää kottiin." Ja sitten se pyysi -minua antamaan sille yhen tupakan, mutta sitä mä en tehnyt, etkun -minulla ei ollut. - --- No pittää olla ku tummoiselle veijarille rahhoos ajat! Tokkohan -sanoit nimmees sille? - --- En mä sitä muistanut, mutta vissiin se ties, sanoi Risto ja lähti -hyräillen kouluun. - --- Ei tuo poika ainakaan ole oikee. Lainoo rahhoo tuntemattomalle -kulkurille ja veijareille. Pittää kertoo rouvalle. - -Kun Risto tuli koulusta kysyi hän heti: - --- Onko se poika jo käynyt tuomassa rahaa! - -Äiti, joka oli kuullut asian vastasi: - --- Ei, Risto kulta, nyt näet ettei tuntemattomiin voi luottaa. Minä -annan nyt sinulle vitosen, mutta älä toista kertaa lainaa vieraalle -pojalle, se narraa sinua varmasti. - --- Mutta, onhan niillä äidit, jotka ovat opettaneet, että narraaminen -on syntiä. Eihän kukaan äiti narraa. - --- Jaskan ja Eetun äiti narraa, mä kuulin itse, etkun se sanoi, että he -eivät olleet ottaneet fillareita, sekaantui Janne puheeseen. - -Ristolla oli nukke, jonka nimi oli Aramis. Hän rakasti sitä, mutta -häpesi leikkiä sen kanssa. Kun toverit tulivat hän piiloitti sen -sänkyynsä. - --- Liisa, etkö voisi ommella Aramikselle uutta pukua? pyysi hän kerran. - --- Miksei, mutta minulla ei ole sopivaa kangasta, sanoi Liisa. - --- Leikkaa verasta, joka on isän kirjoituspöydällä, se on liian pitkä. - --- Oletkos vialla! Sitä minä en uskalla tehdä? - --- Salin oviverhot ovat turhan pitkiä -- -- -- - --- Risto! - --- Ratko sitten Jannen vihreä sukka ja kudo pulloveri. - --- Minä koetan penkoa äidin lumppukoria, ehkä sieltä löytyisi jotakin, -lupasi Liisa. - --- Älä vain laita naisellista pukua. Aramis on mies. Nyt mä menen -Pihvin luo, sinne tulee kivoja sällejä. - --- Pese kätesi ja harjaa hiuksesi äläkä tappele tai säre mitään, -varoitti Liisa. - --- Pihvi tappelee itse jos kuinka, mutta siksi se onkin sopu kaveri. -Sillä on syntymäpäivät. - --- Onko sinulla mitään lahjaa Paavolle? kysyi Liisa. - --- On tietysti. Mä olen istuttanut kaktuksen pieneen ruukkuun, se on -harvinaista lajia. - --- Muista kiittää korvikkeesta ja tule ajoissa kotiin. - --- Kuules, Liisa sinusta tulee pian vanhapiika tuolla menolla. Sinä -markeeraat opettajaa liika aikaiseen, sanoi Risto ja lähti, niinkuin -aina hyräillen matkalle. Ovella hän huusi: -- älä unohda Aramista. -Prätskis! - --- Mitä mä teen, etkun Risto on poissa, ja Janne laittaa käryjä -miestenhuoneessa Eskon kanssa, ja Sinikalla on tulirokko? kysyi Toini. - --- Ota kirja ja lue, sehän sopii näin lauantai-iltana, ehdotti äiti. - --- Hyllyssä ei ole muutakuin sivistyskirjoja, kaikki muut on luettu. -Poikien pitäisi lukea niitä, etkun he ovat aina niin sivistymättömiä, -sanoi Toini ja meni miestenhuoneeseen. - -Pojilla olikin siellä uusi leikki. He olivat pyydystäneet suuren kissan -pihalta ja tuoneet sen sisään. - -Janne sitoi sähköjohdot pienestä patterista sen etukäpäliin. Sitten -hän väänsi sähkön päälle. Kissan molemmat takajalat lensivät ilmaan, -takaisin pöydälle ja taas ilmaan. - -Lapset nauroivat ihastuneina, kunnes Toini sanoi: - --- Rääkkääntyyköhän kissa tuosta? - --- Ei vähääkään, sehän ei sano mitään. Sähkövirta on eri heikko, koeta -itse ottaa sitä. Siksi ja senpuoleen kissat ovat itse sähköisiä, -ja niitä voisi ladata kuinka monen volttisiksi vain. Jos sillä on -reumatismiä niin sekin paranee, selitti Janne. - --- Eikö teillä ole ketään, jolla olisi iskiasta tai noidan nuolta, niin -voitaisiin parantaa sitä täällä sähköistetyllä kissalla, sanoi Esko. - --- Mari valittaa aina särkyä lonkassaan. Nytkin hän makaa ja lämmittää -sitä kuumalla hiekalla, kertoi Toini. - -Mentiin Marin huoneeseen ja Janne alkoi toimittaa. - --- Tässä on sähköinen kissa, se on vanha ja hiljainen. Me lainataan -sitä Marille parannuskeinona. - --- Mittee -- -- -- - --- Se on parempi kuin sähkötyyny. Jos se nukkuu Marin kylkeä vasten, -niin iskias parantuu, auttoi Esko Jannea. - --- Voip olla niinkin, mutta teiän puhheisiinne ei voi luottaa. Viekee -luontokappaleenne poies, sanoi Mari, joka aina epäili poikien hommia. - -Toini otti kissan, asetti sen Marin viereen ja maanitteli sitä pysymään -paikoillaan. - --- Sidotaan se kiinni Mariin vatsapuoli lonkkaa vasten, ehdotti Janne. - --- Silloin se rupeaa raapimaan. Katsokaa nyt, se kehrää jo -puoliunissaan, sanoi Toini. - -Ihme kyllä, että Mari tyytyi käsittelyyn, sanoi vain, että kuuma hiekka -oli lämpimämpää. - --- Mutta kissassa on parantavan sähkön voima, eikä sitä huoli lämmittää -välillä, niinkuin hiekalle täytyy tehdä. Monihan käyttöä kissan nahkaa -reumatismia vastaan, selitti Esko. - --- Hiivitään pois, Mari alkaa nukkua, etkun kissa kehrää hänet uneen, -sanoi Toini. -- Nyt te olette kerrankin tehneet hyvän työn. - -Miestenhuoneessa alkoivat pojat taas mielihommiaan. He sulattivat -kauhassa tinaa, siihen lisättiin kynttilänpala sulamaan ja sitten seos -kaadettiin muotteihin, jotka pojat itse olivat valmistaneet kipsistä. - --- Eskolla on kello, jonka numerot loistavat pimeässä ja taskumatti, -jossa on viinaa, kertoi Janne ihailevasti. - --- Ei siinä ole kuin limonaadia ja mausteita ja hiivaa. Siitä voi tulla -ilojuomaa, sanoi Esko. - --- Eilen me nähtiin humalainen mies ja poliisi otti sen kiinni. Me -huomattiin se ensin ja haistettiin sitä ja se haisi viinalle. Ja me -seurattiin sitä, kunnes poliisi tuli vastaan ja sitten se vietiin -putkaan, kertoi Janne, sillä välin kun Esko kaatoi sulaa tinaa -muotteihin. -- Kyllä me korjataan Eskonkin, jos se juo ilojuomaansa -liikaa. - -Kun tina oli jäähtynyt kaadettiin se pois muoteista. -- Siitä oli -tullut kömpelöjä koiria ja hevosia, mutta pojat olivat ylpeitä. -Lahjoittivat jalomielisesti koiran Toinillekin. - -Äiti tuli pyytämään lapsia juomaan teetä. Hän aukaisi miestenhuoneen -ikkunan saadakseen ilman raittiiksi. - -Pöydässä sanoi Toini: - --- Nyt mä en saa kynääni terotetuksi kynämyllyllä, Janne on tärvellyt -sen. - --- Mä teroitin vain vahatankoa sillä. Pannaan koko mylly uuniin, niin -vaha sulaa. - --- Janne ei saa tärvellä kallista teroituskonetta. Eilen sinä teroitit -mustekynää sillä, sanoi äiti. - --- Janne jauhoi kerran lämpömittarin ja toisella kertaa äidin puiset -sukkapuikot sillä, kanteli Toini. - --- Kas, tässähän Ristokin tulee kotiin. Oliko teillä hauskaa Paavon -luona? - --- Syntymäpäivät olivat eri hieno säväys, mutta Pihvin huoneessa oli -ruuhkatilanne, kun sinne oli tullut kuokkavieraitakin. Toiset toivat -veljiään sinne. Me sanottiin, että kuokkavieraille ei tarvitse tarjota -mitään, mutta Pihvin äiti ei suostunut siihen. - --- Kerro mitä siellä tapahtui, pyysi Toini. - --- Siellä oli niin kivaa, että mä olen ihan hikinen. Sähkölamppu -meni rikki ja Esko kiipesi sitä korjaamaan, mutta luiskahti ja jäi -riippumaan siihen sähkölankaan. Se oli vahvaa johtoa, kun se ei -katkennut. Varjokuvakone kaatui, ja siellä oli jyskettä ja hulinaa, -etkun heillä on kamalasti huonekaluja, mutta me laitettiin kaikki -hyväksi, paitsi multaa, jota Pihvin veli oli hajoittanut kukkaruukusta. - --- Mitä Paavon äiti tuumi sellaisesta elämästä? Ettekö te voineet olla -kylässäkään rauhallisia? kysyi äiti. - --- Kyllä se on tottunut säikähtämään, etkun se on niin laiha. Kun ei -ole rauhaa, niin se kuluttaa rasvaa, selitti Risto. - --- Meijän äiti on niin lihava, etkun sillä on niin rauhallinen elämä, -kun mollaan jo niin isoja, sanoi Toini ja syleili äitiä. - --- Äidin rauhaako täällä ylistetään? kysyi isä, joka oli tullut -huoneeseen toisten huomaamatta. - --- Terve mieheen, isä, sanoi Risto. - --- Terve, terve, sanoi isä ja istuutui pöytään. Sitten hän kysyi: - --- Joko Toini osaa Euroopan joet? - --- Petshora, Viena -- -- -- alkoi Toini ja jatkoi läpi Euroopan -sellaista vauhtia, että tuskin eroitti nimiä. -- Minä osaan ne niin -nopeasti, että mä hengitän vain yhden kerran välillä. Aasian joissa -täytyy hengittää kaks kertaa. - --- Osasitko sinä Janne noin hyvin läksysi? - --- En mä viitsi kuluttaa aikaani sellaiseen ja miesten kielet eivät ole -niin laitettuja kuin naisten. Kun Toinikin osaa puhua niin sukkelaan, -niin se ehtii puhua järin paljon pöhnää, sanoi Janne halveksivasti. - --- Mikä numero sinulla on manskassa? kysyi Toini nopeasti. - --- Toiko isä minulle eristettyä kuparilankaa? Janne käänsi keskustelun -toiseen asiaan. - --- Toin kyllä ja tässä on muitakin aarteita. - -Lapset kerääntyivät, isän ympärille ja saivat kukin jonkin esineen. - -Janne sai kilon painoisen kumikeilan, jossa oli reikä alaosassa, Risto -sai neljä lasista koeputkea, joissa oli erivärisiä öljyjä ja Toinin -osalle tuli iso linoleumimaton palanen. Jakaminen tapahtui arpomalla. - --- On järin kivaa, kun meillä on isä, joka tekee sellaista työtä, että -siltä jää tällaisia jätteitä, sanoi Risto ihastuneena. - --- Pihvillä mahtaa olla kruinaalista, kun sen isä vaan kirjoittaa ja -luennoi. - --- Luennoihan isukkakin. Kerro meille, mitä isä luennoi, pyysi Janne. - --- Nyt on lasten aika mennä maata, kiiruhti äiti. - --- Aina täytyy mennä goisaamaan, kun on perhetragediia, huokasi Risto. - --- Mitä? - --- "Giovannissa" seisoi perhetragediia yhen kuvan alla ja siinä näkyi -miten koko perhe piti kokousta. - --- Nyt saa ainakin esirippu laskea, olkoon täällä komediia tai -tragediia, sanoi äiti vieden koko lauman mukanaan. - - - - -ERKKI SERKKU TULEE. - - --- Risto on leijona, sellainen hieno ihmisleijona, sanoi Janne ja -tarkasti Riston hommia. - --- Ei se ole leijona, joka kiilloittaa kenkänsä, kun tulee hienoja -sukulaisia käymään, vastasi Risto ja harjasi kenkäänsä voimiensa takaa. - --- Viipurin Erkki on hienompi arkena kuin te koskaan -syntymäpäivinäkään, sanoi Toini. - --- Sillä on nahkainen sotilasvyö ja herraliivit ja oma kello ja -sitäpaitsi se kumartaa hienosti ja muuta. Siivotaan vähän tätä huonetta. - -Lapset koettivat parhaansa mukaan järjestellä huonetta. Papereja -tungettiin uuniin, huonekaluista irroitettiin muovailuvahaa, -kirjoituspöydälle pantiin puhdas sininen paperi ja toiselle pöydälle -puhdas liina. Suomen lippu liehui kaapin päällä ja Risto naulasi -tuolinjalkaa paremmin kiinni ja piilotti Aramiksen sängyn pohjalle. - --- Katsokaa millaiset ovet meillä on, torui Toini, -- Janne on -polttanut suurennuslasilla reikiä niihin ja yhdessä on ollut -maalitaulu, johon on ammuttu nuolilla. Niillä naisilla vasta on böndi -elämä, joitten täytyy elää miesten kanssa yhdessä. Eikö laiteta -kirjoituspöydästä kahvipöytää? - --- Jeh, suostui Risto. - --- Sitä minä en salli, minä tarvitsen sen kokeilu- ja sähköpöydäksi. -Minä vaadin, että te alistutte minun tahtooni, sanoi Janne. - --- Meitä on kaksi samaa mieltä, ja sinä saat antaa perään, ratkaisi -Toini. - --- Mutta mä vaadin sen esikoisoikeudellani. Mari, eikö olekin niin, -että esikoisella on määrämisvalta? huusi Janne keittiöön. - --- Totta se on. Niin on ollu Aaprahamin ajoista asti. Jumala on antanut -suuren vallan miehille ja siihen ei oo mittään sanomista. Elekee nousko -vanahempoo veljeenne vastaan, niin teille käy hyvin ja työ elätte -kauvan muan piällä. - --- Jeh, sanoi Janne. -- Siinä kuulette, tulkaa, nyt vannomaan -uskollisuus- ja kuuliaisuusvala. - --- Liisa on esikoinen etkä sinä. - --- Ristolla on huonosti kehittyneet, aivot. Etkö tiedä, ettei nainen -kelpaa esikoiseksi. Liisa, esikoinen! ja Jannen ääni ilmaisi pelkkää -halveksimista. - -Samalla soi ovikello ja lapset ryntäsivät, eteiseen ottamaan vastaan -tätiä, setää ja Erkkiä. - -Paljon aikaa kului tervehtimiseen, vaatteitten riisumiseen ja -tuliaisnamusten syömiseen. Sitten jouduttiin miesten huoneeseen. - -Tarkastettiin joululahjoja, postimerkkejä ja uusia kirjoja. - -Janne pani 25-pennisen vesivatiin, johon hän johti langan -sähköjohdosta. Toisen langan hän antoi Erkin käteen ja pyysi tätä -ottamaan rahan pois vesi vadista. - --- En mie sitä saa, käs männöö vaa nyrkkiin, sanoi Erkki. - --- Ihmiset puhuvat niin monella tavalla. Mari puhuu savonkieltä, Laason -lapset vihtiläistä, ja sinä karjalankieltä. Teitä on kiva kuulla. Mutta -mollaan aina puhuttu kirjakieltä. - --- Ei mius "mollaa" oo kirjakielt, ei meijä opettaja silviisii haasta. -Eiks myö lähetä kassomaa Helsinkii? Mie oon säästänt rahhaa tätä matkaa -vasten, männää nyt, sanoi Erkki suurenmoisesti. - --- Jos sinulla on rahaa, niin kyllä me tiedetään mitä tehdään, sanoi -Risto, jonka suunnitelmien toteutumista usein raha-asiat estivät. - -Sitten juostiin vanhempien luo pyytämään lupaa. - --- Otetaanko Toini mukaan? kysyi Risto Erkiltä. - --- Tulkoo vaa miun puolest, oli jalomielinen vastaus. - --- Uskalletaankohan me antaa heidän mennä yksinään? kysyi täti -levottomana. Hän tunsi sisaren lapsensa. - --- Erkille on terveellistä olla muitten lasten kanssa, ja tottua -tulemaan ilman meitä toimeen, antaa heidän vain mennä, sanoi setä. - --- Pitäkää huolta Toinista ja varokaa autoja, varoitti äiti - -Lapset täyttivät taskut korpuilla ja tuliaisnamusilla, pukivat -päällysvaatteet yllensä ja lähtivät suurella töminällä matkalle. - --- Sinun asemassasi eläisin ainaisessa tuskassa. Lapsillahan on -aina niin paljon vaaroja, ja kun on kolme tuollaisia vilkasta lasta -päällepäätteeksi, sanoi täti äidille. - --- Kaikkeen täytyy tottua. Sitäpaitsi täytyy jokaisen, joka elää lasten -keskellä, huomata minkälaisen erikoisen suojeluksen turvissa he elävät. -Kerran Janne kiipesi liinavaatekaapin päälle, Riston istuessa maassa -sen edessä. Silloin kaappi kaatui, mutta ovi lennähti auki ja esti sen -kaatumasta maahan asti. Heitä kiellettiin kiipeämästä kaapin päälle, -mutta paha kyllä he unohtivat silloisen säikähdyksensä ja uudistivat -saman tempun. Tällä kertaa he kiipesivät astiakaapin päälle, joka -myöskin kaatui. Käytävän toinen seinä otti vastaan ja pojat pelastuivat -ihmeellisellä tavalla, jääden riippumaan yläkaapin reunasta. He saivat -tietysti rangaistuksen tottelemattomuudestaan. - --- Sehän, oli hirveää, särkyivätkö astiat? - --- Sirpaleita tuli koko ämpärillinen, Toini itki ja Mari päivitteli. -Meille tuli iso vahinko. Iltasella pojat neuvottelivat, miten -korjaisivat vahingon. He ajattelivat monenlaisia raha-ansioita, joko -sanomalehden levittämistä tai kengän kiilloittamista Esplanadilla. -Oli myös puhetta, että he myisivät aarteensa, postimerkkinsä tai -sähköpatterinsa. - --- Pikku raukat, miten liikuttavia he ovat! - --- Illalla he rukoilivat, että Jumala antaisi heille anteeksi ja -laittaisi niin, ettei äiti välittäisi niin paljon porsliiniastioista -ja että he eivät osaisi kiivetä korkeammalle kuin pöydälle ja kesällä -puihin ja Toini lupasi jalomielisesti säästörahansa pankista. Mutta -lapset itse pelastuivat nyt kaikesta vahingosta, niinkuin niin monta -kertaa ennen. - -Lapset olivat sillä aikaa menneet palotorniin. He saivat palosotamiehen -viemään heidät ylös asti. Ylhäällä tuuli ja päätä huimasi mutta näköala -viehätti poikia. Jokaisen mieli kohoaa kauas arkitunteista, kun ruumis -on noussut maan tomun yläpuolelle. Pojat puhuivat ilmalaivoista, -toivoivat, itselleen siipiä ja suunnittelivat mitenkä he voittavat -maailman suuriksi tultuaan. Toini piteli kiinni kaiteesta ja katseli -ihastuneena merta. Hän sekä pelkäsi että nautti. Sitten mentiin alas, -kiitettiin palosotamiestä, jolle Erkki maksoi kuninkaallisesti markan -henkeä kohti ja riennettiin houkuttelevaan maailmaan. - -Ensin ajettiin ajurilla yliopiston eläintieteelliseen museoon. Siellä -oli tosin lapsilla hauskaa ja paljon näkemistä, mutta vahtimestari -kärsi. - --- Nyt mennään raitshikalla Töölööseen, siellä on koju, jonka -ulkopuolella on huisin mukava penkki, siellä juodaan limonaadia, -ehdotti Janne. - --- Mutt mie tahon aijaa uuvel suomalaisel vaunul, mie en oo vielä näht -sitä sisält, sanoi Erkki. - --- Jos määtte toisel, ni saatte maksaa isse, en mie sillo kehtaa maksaa. - -Tämä oli tehokas syy, joka sai lapset odottamaan kunnes tuli -suomalainen vaunu. Pari vaunua sai ajaa ohi. Koju löytyi ja limonaadia -juotiin pullo mieheen. Toini tahtoi jättää omansa kesken, mutta hänet -pakotettiin tyhjentämään joka pisara, jottei koituisi rahanhukkaa. - --- Mennäänkö tuohon museoon, joka on kuin kirkko? kysyi Risto, kun -lapset tallustivat kotia kohti syöden eväitään. - --- Ei mennä, isä sanoi Liisalle, että jokaisen sivistyneen ihmisen -pitää käydä siellä, kun kerran asuu Helsingissä, vastasi Janne. - --- Ei sitten kannata mennä, ainakaan Jannen ja Riston. Erkille ja -minulle se paremmin sopii, oli Toinin huomautus. - --- En mieltään välitä sellaisest, sanoi Erkki, joka tahtoi olla poikien -veroinen. - --- Nyt minä menen raitshikalla kotiin, tuossa se tulee, sanoi Risto. - --- Minä tulen mukaan, läähätti Toini juosten perässä. - --- Minä en mene kotiin vielä, jää tänne Erkki, niin tehdään jotakin -kivaa, sanoi Janne, pitäen Erkkiä käsivarresta kiinni. - -Janne ja Toini ehtivät vaunuun ja ajoivat kotiin. - --- Mennään mummon luo, se asuu viidennessä kerroksessa ja sinne menee -hissi, ehdotti Janne. -- Kunhan se ei vaan panisi pesemään käsiä. Onko -sulla nenäliina, sitä se aina kysyy? Minulla on, mutta se on märkä, -etkun minä pyyhin pois limonaadia penkiltä, kun se ruiskahti niin -kauheasti. - --- Mitä mummo nenäliinal tekköö? - --- Ei se tahdo sitä, mutta se sanoo, että hyvästi kasvatetuilla -lapsilla täytyy olla. Oletko sinä hyvästi kasvatettu. - --- Kyl miul on nenäliina aina, mut en mie muuta tiijä. - --- Minä luulen kyllä, että mollaan hyvästi kasvatetut, etkun isä -kasvattaa meitä aina niin kamalasti. - --- Mitä hää sit teil tekköö? - --- Se sanoo että: "kuulkaa nyt, pojat, mitä isä sanoo" ja "muistakaa -nyt ettei isän tarvitse suuttua" ja sitten se kieltää ja kieltää. - --- Eiks hää anna mittään teil? - --- Antaa se järin kivoja tavaroita ja tulee huvimatkoille, ja selittää -miten rautaa saadaan ja siementen itämisiä ja valontaittumista. - -Nyt oltiin jo mummon ovella. - --- Tervetuloa, rakkaat pojat, tulkaa sisään me juomme paraikaa kahvia, -sanoi mummo ja vei pojat katetun pöydän ääreen. - -Siellä kohtasi heitä pettymys, sillä mummolla oli kaksi vanhaa rouvaa -vieraina. - --- Livistetään pois, minä en osaa keskustella sivistyneesti ja -kohteliaasti, kuiskasi Janne. - --- Mie ossaan, kehui Erkki. -- Sitäpaitsi mummolla on ihanaa -kahvileipää. - --- Istukaa nyt pojat ja kertokaa ketä te olette, sanoi mummo ja toi -lisää kuppia. - --- Mie oon Erkki Viipurist ja mie oon toisel luokal lyseos. Eikä miul -oo ehtoi missään ainees. Tää toinen on Janne Horri, miun serkkun. Hää -on viisaampi kuin mitä luulis hänen todistuksistaan. Oliks siul viimme -kesän ehtoloit? kysyi Erkki. - --- Mitä sinä niistä puhut näin pitkän ajan perästä? sanoi Janne -synkkänä. - --- Ehä mie, ehä mie, koetti Erkki rauhoittaa. - --- Olettekos te olleet hiihtämässä? keskeytti mummo. - --- Ollaan milloin vain on aikaa. Ovatko tädit olleet? kysyi Erkki -kääntyen kohteliaasti vanhojen rouvien puoleen. - --- Teetkö sinä pilkkaa meistä, kysyi toinen näistä tiukasti. - --- Haa, miltä sinä luulet vanhojen rouvien näyttävän hiihtopuvussa? -virnisteli Janne. - --- Mikä aine teistä on hauskin koulussa? keskeytti mummo taas. - --- Kemia, sanoi Janne heti. -- Äiti ei tykkää siitä, etkun mä kehitän -käryjä ja poltan huonekaluja ja omia vaatteita. Tässäkin takissa on -rikkihapolla-poltettu reikä. - --- Ja semmostako nykyajan kouluissa opetetaan pienille pojille? Eivätkö -äidit soita rehtorille? kysyi toinen rouvista. - --- Äidit eivät saa soittaa mistään eikä milloinkaan rehtorille, siitä -tulee vain harmia lapsille. Tädillä ei varmaankaan ole ollut lapsia? -kysyi Janne. - --- Ei ole ollut, vaikka minä rakastan lapsia. - --- Lapsista on vain huolta ja häpiää aikuisill' ja koulukirjat ja -kengät ovat järin kalliit, alkoi Erkki keskustella. - --- Sinulla mahtaa olla kovat kokemukset, lapsi parka, sanoi rouva -osaanottavaisena. -- - --- Hui, hai. Erkillä on loisto-olot ja rikkaat vanhemmat. Hän on -keikari ja melkein miljonääri, selitti Janne. - --- Jos miul on sata markkaa, nii Horrin pojat sanovat minnuu -miljonääriks. -- Kiitos mummo kahvist ja kaikista leivist paitsi -piparkakuista. - --- Ovatko ne huonoja, Erkki! - --- En tiijä, ko miul ei tarjottukaa niit. Janne otti tarjoamatta kaks -kappaletta. - --- Ota sinäkin kaksi. Sitten voitte mennä. Minä annan teille rahaa -elokuviin, sanoi mummo. - --- Kiitos mummo. Onko mummolla lehteä, missä lukee elokuva-ilmoitukset? -kysyi Janne. Mutta Erkki oli jo ottanut viereiseltä pöydältä -sanomalehden ja alkoi luetella: - -"Naisten hurmaaja" sellaist ei ilkiä kassoo ilmaisekskaa, "Baklevin -häät", "Lemmen tarina", hyi sentään! Mitä hyö aina sotkoo rakkautta -joka asjaan. Tässäkii ois hyvä alku "Merirosvon rakastajatar", mutta -loppu tärvelee oikean aatteen. - --- On täällä hyviäkin kuvia "Murheenkryynit ratsain", "Meidän lentäjien -kesken", "Hurja Bill Hickok" ja "Charlie Chan Honolulussa" auttoi Janne. - --- Onkos nuo hyviä kuvia? kauhisteli vanhempi rouva. -- Menkää -katsomaan satunäytelmiä tai kasvattavia kuvia. - --- Jeh. "Kolme kuolemaan tuomittua" on taatusti kasvattava. Mennään -sinne, Erkki, niin opitaan pelastumaan, jos meidät tuomitaan kuolemaan. - --- Minkälaisia poikia te olette, koska teitä uhkaa kuolemantuomio? -kysyi rouva kauhuissaan. - --- Nykyään tuomitaan paljon rehellisiä ihmisiä hengiltä. Meilläkin on -verivihollisia, vakuutti Janne, joka muisti Eetun ja Jaskan uhkaukset. - --- Scalassa männöö "Myrkytetty nainen", siin ois siul kemiaa tarpeeks, -Janne, sanoi Erkki ja jatkoi kääntyen rouvien puoleen: -- Tää Janne -on ammatiltaan myrkynsekoittaja, hää tekköö parempii rohtoi ko -apteekkarit. Jos teist kuka tahtoo päänkivistyspulveria, nii hää tekköö -niit äkkiä. Miul hää anto pulverin ja pää humis kaks päivää perästä -päin, sanoi Erkki. - --- Sinulla ou vaarallisia lapsenlapsia, sanoi rouva mummolle. - --- Pojat ovat poikia, mitä niitten puheista, sanoi tämä. - --- Mennään Tarzaniin, siinä on villipetoja jn vinhoja seikkailuja. -Tahtosko mummo tulla mukaan? kysyi Janne kohteliaasti. - --- En ikinä. Mutta te voitte soittaa Riston mukaan. Toini ei -tietystikään uskalla lähteä teidän kanssanne, niin villi, kuin teidän -ohjelmanne on, sanoi mummo. - --- Tarzan kuvat ovat lapsille sallittuja, ja Toini on elänyt koko -ikänsä meidän miestenhuoneessa, ja siellä ei siedetä hempeitä naisia. -Hän on kuin Tarzan joka eli viidakossa leijonien joukossa. -- Nyt -painutaan pois, sanoi Janne ja alkoi kätellä rouvia. - --- Varokaa autoja ja istukaa siivosti elokuvissa varoitti mummo. - -Kadulla sanoi Erkki: -- Aika-ihmiset varoittavat meitä, niinkö me oltas -iha hölmöjä. - --- He tarkoittavat meidän parastamme, sanoi Janne tekopyhästi. - --- Sillo tietää aina, et meil käy mälvästi. Eiks hyö hoksaa, mitä, myös -issekkii ymmärrettään? Komie saan lapsia, ni mie annan hei isse keksii, -mikä höil on edullist ja mikä haitaks. - --- Mä tahon vain poikia ja rouvaa mie en huolisi ollenkaan. Se voi -tärvellä miehen elämän, niin kuin Kaalepille on käynyt. Hänen rouvansa, -jota se sanoo akaksi, komentaa ja toruu pienistä asioista. Jos Kaaleppi -on juonut ansionsa tai ollut viikon pois kotoa, tai sellaista, sanoi -Janne. - -Nyt oltiin Bio-Bion luona, jossa Risto ja Toini jo odottivat. - --- Kuinka te saitte hamstratuksi mummolta niin paljon rahoja? Ei -se tavallisesti anna elokuviin. Se sanoo, että elokuvat turmelevat -sielunelämää, sanoi Risto pikkuvanhasti. -- Minun sieluelämääni, ne -vain jalostavat. - --- Mummon luona oli kaksi vanhaa rouvaa, ja me oltiin kohteliaita ja -esiinnyttiin niin sivistyneesti, että mummo piffasi leffaan, kertoi -Janne silläaikaa, kun Erkki seisoi lippujonossa. - -Kun näytäntö oli loppunut, kokosivat lapset yhteiset varat ja päättivät -lopettaa loistavan päivän ajamalla autolla kotiin. - -He istuivat leveällä takaistuimella ja tunsivat olevansa rikkaita ja -herroja ja aikuisia. Toini istui ohjaajan vieressä ja kertoi tälle -Tarzanista. - --- Se tappoi leijonia käsillään ja hyppäsi puusta puuhun niinkuin -apinat. - --- Tuollainen voi olla silmänlumetta, niinkuin usein on elokuvissa, -epäili ohjaaja. - --- Ei ollut, leijona karjui, ja iso käärme luikersi elävän seebran -kimppuun ja Tarzan oli oikea alaston mies. - --- Täytyy mennä katsomaan, päätti ohjaaja. - --- Näetkö sinä, kuinka ihmiset katsovat meitä? kysyi Janne. - --- Ehkä hyö luulot, jot myö ollaan presidentin poikii, otaksui Erkki. - -Pian oltiin kotona ja lapset palasivat arkioloihinsa. Nyt he olivat -taas yksinkertaisia pikkupoikia, joitten kukkarot olivat tyhjiä. - --- Tule useasti käymään Helsinkiin. Säästä rahaa ja tule äkkiä -takaisin, sanoi Risto. - --- Miekii tahtoisin asua Helsingis, kaik lystit on tääl, oli Erkin -harras toivomus illalla. - - - - -KINNOI JA ELOI. - - -Ristolla oli kaksi salaperäistä mielikuvituksen luomaa tuttavaa, Kinnoi -ja Eloi. Ne sekaantuivat Horrin poikin elämään, hävisivät pitkiksi -ajoiksi, mutta ilmestyivät yhä uudelleen. - -Kun Risto kaatoi mustepullon, syytti hän siitä Eloita ja, kun hän ei -osannut läksyjään, niin Kinnoi oli häirinnyt häntä ja estänyt lukemasta. - --- Eivätkö ne sinun peikkosi koskaan tee hyvää? kysyi Toini kerran. - --- Sitä ne tavallisesti tekevät, eilenkin Eloi pysähytti ison -kuormavaunun, joka oli juuri ajamassa minun ylitseni ja Kinnoi antoi -sinulle viitosen. - --- Isähän sen antoi. - --- Kinnoi antoi sen isälle. - -Mari oli pyyhkimässä tomua ja nyt hän puuttui lasten puheeseen. - --- Mittee ne semmoset poejat ovat, ku niitä ei tuuva näkyviin? Aina tuo -Risto kertoo heist, mutta ei niitä oo nähtynä erreyksestäkään. - --- Eloi seisoo paraikaa Marin takana ja naaraa, ja Kinnoi näyttää -pitkäänenää, sanoi Risto. - -Mari kääntyi nopeasti ympäri ja sanoi sitten: - --- Pilikkoo teetten vanahasta immeisestä. Selekään teillekii oes -annettava. - -Hän meni keittiöön muristen itsekseen. - --- Kerro nyt kerrankin minkä näköiset ne ovat, pyysi Toini. - -Risto sammutti sähkön ja veti Toinin istumaan pienille tuoleille -nurkkaan. Huoneessa oli himmeä hämärä ja salaperäinen tunnelma. - --- Kinnoi on musta, mutta sen silmät hehkuvat vihreinä. Jos siihen -koskee, niin se liukuu käsistä, niinkuin ankerias, mutta se ei ole -limainen. Se on varjo ja kuitenkin se on olento. Naisia se ei kärsi. - -Toini värisi ja tarttui Riston käteen. Risto jatkoi: Älä pelkää, sinä -et ole vielä nainen. -- Eloi taas on loistava, mutta se on ilman -värinen ja tutisee niinkuin hyytelö. -- Risto kostutti sormensa -nesteeseen, jota hänellä oli taskussaan pullossa, pisti sen Toinin -nenän alle, ja kysyi: -- Tunnetko sinä hienon tuoksun? Siltä Eloi -haisee. - --- Bensalle ja etikalle se tuoksuu, sanoi Toini ja työnsi sormen -luotaan. -- Hyi! - -Samalla lämpöjohto ulvahti ja Toini kirkaisi. - --- Eloi suuttui, kun sinä halveksit sen hajua. Kuule kuinka sen sydän -lyö, sanoi Risto. - --- Herätyskello tikittää, väitti Toini, joka ei aina ollut mukana -leikissä. -- Oletko sinä tosiaankin nähnyt Kinnoin ja Eloin? - --- Monta kertaa. - --- Sano: koko maailman totta, eikä tippaakaan valetta, vaati Toini. - --- En sano. Valat eivät sovi Kinnoihin eikä Eloihin. Tahdotko sinä, -että minä vihellän Eloin nukkumaan sinun viereesi? - --- Kamalaa, mä pelkään niitä aaveita. Sytytä äkkiä valot palamaan. - --- Mä kerron vielä, mitä ne tekevät yöllä, ehdotti Risto. - --- Mä en usko henkiin. - --- Uskothan sinä enkeleihinkin. Ja mitä sinä sitten pelkäät pimeässä? -Tänne ei tule varkaita, kun ovessa on abloylukkokin. Yöllä Kinnoi -ulisee ja lentää -- -- -- - --- Illalla mä en halua kuulla sinun kaameista hengistäsi, vaikkei niitä -olekaan, sanoi Toini ja sytytti valon. -- Mennään katsomaan, kuinka -Liisa rustaa itseään, juhliin. Kreivi on kutsunut hänet osakuntaan -tanssimaan. - -Liisa oli jo melkein valmis. Hänellä oli vaalean keltainen hame, jossa -oli monta riviä rimsuja. - --- Liisa markeeraa aikaihmistä, kuiskasi Toini ja lisäsi ääneen: Kuka -sinulle on antanut ihojauhetta? - --- Minä olen ostanut sitä. Naisten pukuvälineisiin kuuluu saippua, -päivä- ja yövoide, ihojauhe ja kynsivehkeet. Mistä minä saan keltaisen -nenäliinan? hääri Liisa. - --- Ei sitä tarvita kun ei ole nuhaa, mutta saat lainata minulta, sanoi -Risto ja veti taskustaan tumman, siniruutuisen nenäliinan. - -Liisa kääntyi halveksien pois. Hän löysi pitsisen liinan laatikostaan. - --- Mitä sinä sanot, jos kreivi kosii sinua kotimatkalla? kysyi Toini. - --- Älä puhu turhia. Ylioppilas Nisula ei ajattelisikaan sellaista. -Anna tuo lukkoneula pöydältä. On harmillista, että äiti ei ole kotona, -kukaan ei voi auttaa minua, tuskitteli Liisa ja järjesteli kiharoitaan -peilin ääressä. - --- Intiassa sinä olisit jo vanhapiika, sanoi Risto. Haluatko -pelarkuunin kukan rintaasi? Minulla on. - --- Jos sinulla on ruusu, niin tuo tänne. Älä koske minuun, Risto, -sinulla on aina tahraiset sormet. - --- Kreivi odottaa jo eteisessä, painu nyt sinne. Ja muista ettet -häpäise Horrin nimeä. - --- Mitä sinä höpiset? kysyi Liisa ja tarkasti laukkunsa sisältöä. - --- Kun äiti ei ole kotona varottamassa sinua, niin täytyy minun se -tehdä. Tule, Toini, sanoi Risto ja meni keittiöön. - --- Kun nuori pari lähtee kotoa, niin heidän jälkeensä heitetään -riisiryyniä, sanoi hän. - --- Ja vanha kenkä. Mutta eihän Liisa mene naimisiin, epäili Toini. - --- Onnea voi aina toivottaa. Ei heitetä portaisiin. - -Keittiön komerosta löytyi vähän riisiryynejä, lapset ottivat -kourallisen ja menivät eteiseen. Siellä he seisoivat kädet selän takana -ja katselivat Kreivin ja Liisan lähtöä. - --- Ei Liisa ole tottunut siihen, että hänen päälleen autetaan -päällysvaatteet, sanoi Risto nähdessään Nisulan kohteliaisuuden. - --- Vielä vähemmän minä olen tottunut siihen, että te saatatte minua -eteiseen, sanoi Liisa ja katsoi harmissaan Ristoa. - --- Nyt lähdetään, sanoi Nisula ja aukaisi eteisen oven. Kun molemmat -olivat oven kynnyksellä, saivat he riisiryynit selkäänsä ja lapset -huusivat: - --- Onnea matkalle, eläkää kauan! - -Liisa kääntyi vielä takaisin ja uhkasi: - --- Tämän saatte vielä maksaa. Kenelläkään ei ole niin kauheita -sisaruksia kuin minulla. - -Mutta Nisula nauroi vain ja puisti ryynit hatustaan. - -Portaissa tuli Janne vastaan. Hän pysäytti Nisulan ja kuiskasi tälle: - --- Liisan kanssa pitää olla eri varovainen, se kantelee isälle ja -äidille jos sattuu kommelluksia. - --- Mitä kommelluksia meille voisi sattua? - --- Aina niitä sattuu. Voi syntyä tappelu, tai rahat häviävät tai -vaatteet repeävät. Mä menisin mieluimmin yksin, kuin Liisan kanssa. - --- Täytyyhän minulla olla tanssitoveri, sanoi Nisula. - --- Minä olen kuitenkin varoittanut, sanoi Janne ja juoksi portaita ylös. - -Kotona Risto tuli vastaan ja huusi: - --- Tule, Janne, isän luo. Hän on ollut todistamassa Korkkilan jutussa. -Mennään kuulemaan, kuinka siellä kävi. - -Isä kertoi, että Eetu ja Jaska tuomittiin Koivulan kasvatuslaitokseen. -Vanhemmat saivat sakkoja, koska he koettivat auttaa poikia ja tiesivät, -että pyörät olivat varastettuja. - --- Se on mätää, kun ne joutuivat kiinni meidän takia, sanoi Risto -pahoillaan. - --- Hyvä sinun on sanoa, etkun sinua ei yritetty tappaa, sanoi Janne. -- -Kauanko ne saavat olla laitoksessa? - --- Kunnes he täyttävät 18 vuotta. He saavat siellä hyvän kasvatuksen ja -tulevat ehkä kunnollisiksi ihmisiksi, sanoi isä. - --- Minä olen lukenut kasvatuslaitoksista, jossa poikia piiskattiin ja -venytettiin ja ruokana oli mätiä silakoita ja homehtunutta leipää. -Pojat karkasivat ja vajosivat suohon ja pantiin taas laitokseen, -selitti Risto. - --- Tuo tapahtui ennen muinoin. Nyt kasvatuslaitokset ovat inhimillisiä -laitoksia, ja lapset saavat monipuolisen opetuksen, sanoi isä. - --- Risto ei ymmärrä aatetta. Jos Eetua ja Jaskaa ei paranneta, niin ne -voivat varastaa meidänkin fillarit, sitten kun me saadaan ne, sanoi -Janne. - --- Olivatko ne surullisen näköisiä? kysyi Risto, jonka hellä sydän -kärsi. - --- Ei sinnepäinkään. Eetu näytti pitkää nenää ja Jaska kieltä, kun -heidät vietiin pois, kertoi isä. -- Sitäpaitsi heitä syytettiin monesta -muusta kepposesta. - --- Niinkuin sen toisen fillarin varastamisesta, sanoi Janne. - --- Ai, siitä muistan, että sen polkupyörän omistaja kävi täällä ja -toi Ristolle palkaksi kirjateokset: Monte Criston Kreivi ja Kolme -Muskettisotilasta ja Wallacen Aafrikan kirjat Sandersista. Ne ovat -minun pöydälläni, sanoi isä. - --- Hei, ihanaa! Ne ovat kaikki kirjallisuuden helmiä, huusi Risto ja -juoksi hakemaan kirjat. - --- Ristoa palkitaan koko ajan, ja mä kärsin melkein nälkäkuoleman -fillarien puolesta, sanoi Janne alakuloisesti. - --- Eipä niinkään, sanoi Risto, joka tuli syli täynnä kauniita kirjoja. --- Katso ensimmäistä lehteä jokaisessa kirjassa. - -Ja Janne luki: - - Janne ja Risto Horrille. - - Kiittäen Eino Nieto. - --- Minäkin haluaisin pelastaa jonkun hengen tai fillarin, huokasi Toini. - --- Sinä saat lukea meidän kirjojamme, kun mollaan ensin luettu ne, -lupasi Janne. - --- Kinnoi ja Eloi saavat lukea niitä öillä, lisäsi Risto -- ne näkevät -pimeässäkin. - --- Sitten ne ovat kissoja. Mutta pysykööt poissa keittiöstä, sanoi -Mari, joka oli kuullut viimeisen lauseen. - --- Marille ei toimita selittää Kinnoin ja Eloin olemusta, sanoi Risto. - --- Eikä minullekaan, sanoi Janne halveksien. - - - - -RISTO ON TÄDIN LUONA. - - -Eräänä aamuna Toini herätti äidin sanomalla: - --- Tule katsomaan, minun vuoteeni on täynnä kirppuja, kun ne on purreet -mun rintani ihan punaseksi. - --- Tuohan on aivan kuin tuhkarokkoa, pysyttele vuoteessa kunnes -nähdään, mitä se on, sanoi äiti huolestuneena. - --- Se on jännää. Jannella on ollut tuhkuri ja se sanoo, että silloin -saa kaikenlaista hyvää, ja muut palvelevat ja kunnioittavat, sanoi -Toini. - -Kirpunpuremat osoittautuivatkin tuhkarokoksi, Risto oli koulussa, ja -äiti päätti eristää hänet Toinista. Soitettiin Iida-tädille, joka -lupasi ottaa hänet luokseen. Oli hyvin vähän toivoa varjella häntä -tartunnalta, mutta oli välttämätöntä, ettei Riston koulunkäyntiin -tulisi keskeytystä, sillä hänen oli keväällä suoritettava tutkinto -isoon kouluun. - -Äiti sulloi tavarat laukkuun ja meni koulunportille Ristoa vastaan. -Täällä hän selitti tilanteen ja lisäsi: - --- Ole nyt kiltti ja kohtelias poika. Peseydy joka ilta ja muista -kiittää kaikesta. Sinähän tunnet Iida-tädin, joka on sinun kummisikin, -hän on herttainen täti. - --- Voi olla vieraisilla, mutta arkioloissa tädit kasvattavat ja -paheksuvat luonnollisia poikia. Mä pelkään sitä enemmän, kuin tuhkuria, -sanoi Risto, heidän kulkiessaan katua pitkin. - --- Koeta hillitä itseäsi ja näytä, että osaat olla vieraitten luona. - --- Rukoilenko minä hiljaa vai Iida-tädin kanssa! Osaako se meidän -rukouksemme? Vaatiiko se olemaan mukana, kun siellä on kamalan vanhoja -ihmisiä? Onko siellä pöytää, jossa voi askarrella ja jonka päällä ei -ole ommeltua liinaa? kyseli Risto huolissaan. - -Äiti koetti rauhoittaa häntä, ja niin tultiinkin perille. - -Iida-täti oli Riston mielestä aivan liian ystävällinen. Varsinkin ei -ollut tarpeellista, että täti lupasi hoivata häntä kuin omaa poikaansa. - --- Pää-asia on, että luet hyvin ja ettet myöhästy koulusta, varoitti -äiti vielä. - --- Minä muistutan häntä, lupasi Iida-täti ja silitti Riston hiuksia. -Pojat eivät ole kissoja, joista on miellyttävää tulla silitetyksi, -ajatteli tämä. - --- Kun äiti oli lähtenyt, vei Iida-täti Riston pieneen huoneeseen, -jossa hän sai asua. Onneksi se oli vaatimattomammin kalustettu kuin -muut huoneet, niin, että Risto tunsi olonsa mukavaksi. Mutta outoa oli -asua yksinään ja hiukan haikeata. - -Ovi aukeni ja Elviira täti tuli sisään. Hän oli Ida-tädin tytär -ja pankkineiti. Riston mielestä hän oli upea friidu ja siedettävä -aikaihminen hänen tuttaviensa joukossa. - --- Hei, poika! Tervetuloa tänne naisten ritariksi. Koeta tulla toimeen -meidän kanssamme, sanoi Elvira reippaasti. - --- Poikien kanssa on vaikea tulla toimeen, sanoi Risto vaatimattomasti. --- Aikaihmisten ei tarvitse muuttua toisenlaiseksi, kun ne ovat poikien -kanssa, mutta poikien pitää muuttua eri paljon, kun ne ovat isojen -kanssa. - --- Sinähän olet viisas vekkuli. Minun kanssani ei huoli teeskennellä, -näytä vain kaikki heikotpuolesi, nauroi Elvira. - --- Kivaa! Saako tuon sohvan päällä istua jalat alla? - --- Kyllä vaan, se on ikivanha perintömööpeli. Kymmenet pojat ovat -kuluttaneet sen nahkapäällystää, eikä se siitä pahene. - --- Huonekalujen pitäisi olla alunperin oikein rumia, silloin ne -kestävät eivätkä tärvelly. - -Elviira meni ja Risto alkoi sulloa tavaroitaan laatikkoihin. Kauhukseen -hän näki, että äiti oli pannut Aramiksen mukaan. Vähältä oli etteikö -Elvira olisi nähnyt sitä. Aramishan oli Riston heikko kohta, mutta -kyllä se heikkous oli salattava kaikilta. Vähän aikaa Risto painoi -nukkea rintaansa vasten ja tunsi kotoisen lämmön mielessään. Äiti -ymmärsi, mikä lohdutti poikaa, jos vieraassa paikassa tuntuisi -yksinäiseltä. - -Sitten hän peitti Aramiksen patjan alle vuoteeseen. - -Illalla soi Horrin puhelin ja äiti vastasi. Risto oli langan päässä. - --- Minulla oli asiaa etkun laulukirja unohtui kotiin ja maikka on -vinhan äkäinen, jos sitä ei ole mukana. Täällä on hyvä olla. Iida-täti -ei ole vielä kasvattanut minua. Sillä on järin hyvät aatteet, se sanoi -ettei se periaatteesta lyö toisten lapsia. - --- Kuinkahan tuli sanoneeksi sillä tavalla? Oletko sinä tehnyt pahaa -siellä? kysyi äiti huolestuneena. - --- Mä kysyin häneltä, että onko hän lyönyt tuhmia poikia? Mä en aio -olla tuhma, mutta jos sattuisi olemaan, niin ei tarvitse pelätä. Ja -Elvira on sopunainen, sitä mun ei tarvitse sanoa tädiksi. - --- Oletko muistanut kiittää kaikesta? sai äiti pistetyksi väliin. - --- Jeh, kamalasti, vakuutti Risto. Täällä on paljon kirjoja, mutta ne -ovat ruotsalaisia. - --- Sanonko minä terveisiä Toinille? - --- Ei huoli, etkun hän oli möhlä ja sai tuhkarokon ja mun täytyy olla -poissa omasta kodistani. Hyvästi äiti ja lähetä laulukirja, se on -kaikkein tärkein koulukirja. Hyvää yötä, sano isukalle hyvää yötä ja -Jannelle hyvää yötä, kuului hellä pojan ääni, joka oli itkun partaalla. - -Oli sunnuntai ja Risto istui Iida-tädin kanssa kahvipöydän ääressä. - --- Sinä istut niin hiljaa, onko sinun ikävä? kysyi täti. -- Mitä sinä -ajattelet? - --- Janne on varmaankin mennyt retkelle kaverien kanssa. Jos se olisi -mennyt isän kanssa, niin he olisivat soittaneet minut mukaan, mutisi -Risto. - --- Minä huvitan sinua jollakin tavalla. Mennäänkö katsomaan tauluja -Suoperän taidenäyttelyyn? - --- Ei se ole huvia, se on sivistystä. - --- Mitä sinä sanoisit jos tekisimme kierroksen kaupungissa ja -katselisimme kuvapatsaita? - --- Mitä niistä? - --- No ovat taideteoksia ja muistopatsaita suurten elämäntyölle. Kuka -suurmies on sinun ihanteesi? Arvattavasti Runeberg tai Topelius. - --- Pentti Siltaloppi on nykyään mehevin suurmies, sanoi Risto varmasti. - --- Siltaloppi? Onko hän saanut Nobel palkinnon? Minä en muista -sellaista miestä? - --- Se on ihme. Siltaloppi on tullut kolminkertaiseksi mestariksi -estejuoksussa. Hänelle pystytetään vielä patsas. - --- Mitä esteitä hänellä on juoksussa? Katkesiko jalka tai hengästyikö -hän? - -Ristoa nauratti, kun täti oli noin sivistymätön. Hän alkoi selittää -estejuoksua ja innostui puhumaan maaotteluista, joita paraikaa käytiin -Stadionilla. Sitten hän ehdotti, että jonotettaisiin lippuja otteluihin. - --- Eilenhän minä olin perunajonossa ja sain siitä tarpeekseni, -vastusteli täti. - --- Painutaan sitten Kaivopuistoon katsomaan partiopoikien harjoittelua. - --- Keksi jotain vähemmän rasittavaa. - --- Mennään leffaan katsomaan Roneytä, se on hurjan hauskaa. - --- Minä en juuri käy elokuvissa, mutta jos Roney on hyvä kappale, niin -voisinhan minä tulla sinne, lupasi Ida-täti. - -Risto purskahti nauramaan. - --- Roney ei ole kappale, vaan Mickey Roney, näyttelijä. Eikö Ida-täti -ole kuullut hänestä? Viime kuvissa hän särki kokonaisen ruokakaluston -ja sai selkäänsä ja putosi viidennestä kerroksesta. - --- Näyttelijä parka, nythän hän sitten on kuollut. - --- Sehän oli vain trikki. Sellaista tehdään usein elokuvissa, niin -kuin, että ihmisellä ei ole päätä, ja hevonen on pienempi kuin hiiri -ja mies ratsastaa tykinkuulan päällä. Voitaisiinhan mennä katsomaan -"Erämaan poikaa" se kuuluu olevan vinhan jännä, ja siellä on apinoita -ja käärmeitä, ja laivassa ne murhaavat kapteenin ja kokin. - --- Pyydä ensin lupa äidiltä, sanoi Iida-täti levottoman näköisenä. - -Risto juoksi heti puhelimeen, jossa alkoi vilkas keskustelu. - --- Rakas, äiti, Ida-täti tahtoo mennä katsomaan "Erämaan poikaa" ja -minä menisin mukaan, kyllä Ida-täti maksaa. Saanko minä mennä yksinään? - --- Minä luulen vain, että Ida-täti uhrautuu sinun tähtesi. Tokkohan -sinä nyt lähdet sinne, koska sinulla voi olla tuhkuri ruumissasi, -esteli äiti. - --- Köyhät pojat käyvät useammin leffassa, kuin me. Eskollakin on ollut -sama puku monta vuotta ja silti hän on nähnyt kaikki seikkailuelokuvat. -Ida-täti ei pääse sinne juuri koskaan ja heilläkin on samettinen -päällystä huonekaluissa, niin että mahtaa heillä olla rahaa. - --- Hys, hys, Risto, täti kait kuulee, mitä sinä puhut, varoitti äiti. - --- Enhän minä puhu pahaa hänestä. Katsos Ida-täti ei välitä mistään -muista huveista, niinkuin maaotteluista ja painikilpailuista. - --- No mene nyt sitten, mutta oletko ollut kiltti siellä? - --- Jukin kiltti. Minä nostin tuolin yhdelle tädille, mikä oli pöhnän -näköinen ja Ida-täti luettaa läksyjä tuntikaupalla ja kysyy manskaa ja -tarkastaa laskut. Se osaa kertomataulunkin vielä. Mutta, kun Janne kävi -täällä, niin moltiin yksin salissa ja silloin me tapeltiin vähäsen, kun -Janne tahtoi minun veitseni. Silloin Ida-tädin herran kuva, joka jo on -kuollut, putosi, mutta Janne sai kiinni siitä, niin että lasi ei mennyt -rikki. - --- Voi, Risto, ole nyt niin hiljainen kuin voit olla, äläkä tappele -kenenkään kanssa, sanoi äiti. - --- Kuka nyt tappelee vanhojen tätien kanssa, ja niitä täällä vain on. -Silloin kun menee goisaamaan, niin tulee ikävä kotiin. Ida-täti on -pannut minulle kasvamaan "Ahkeran Liisan", niin ei ole niinkään mälvää -olla täällä. - --- Hyvästi nyt, kultaseni, pian pääset kotiin, sanoi äiti hellästi. - --- Prätkis, prätkis vain, huusi Risto ja sulki puhelimen. -- Hoi -Ida-täti, äiti lupasi meidät leffaan. Nyt painutaan sinne nopeaa kiriä. - -He ehtivät näytännön alkuun, ja Risto nautti koko rahan edestä. - -Mutta ulos mennessä Ida-täti eksyi hänestä. Haettuaan turhaan, -arveli täti, että Risto oli lähtenyt yksin kotiin, niin, että hänkin -teki samoin. Mutta Risto ei ollutkaan tullut, ja täti tuli kovin -levottomaksi. Hän ei tahtonut soittaa Horrille, ennenkuin oli koettanut -muita keinoja. Elvira rauhoitti ja pyysi, että odotettaisiin jonkun -aikaa. Pojathan voivat keksiä vaikka mitä. Risto oli varmaankin -tavannut toverin ja mennyt tämän kanssa. - -Ja niin oli käynytkin, sillä Esko oli nykäissyt häntä hihasta ja -vetäissyt syrjään sanoen: - --- Hei, kundi, mulla on asiaa. - --- Sano äkkiä, etkun mulla on kaveri seurassa, sanoi Risto, joka ei -tahtonut tunnustaa Iida-tätiä. - --- Vihreät Kotkat kokoontuvat huomenna Temppelin aukeamalle. Tunnus on, -nuoli piirustettuna liidulla rintaan ja sanat, "kauhu ja huuto". - --- Hyvä on, mä tulen. Mutta nyt ovat kaikki menneet. Kuinka minä löydän -sen seuralaiseni? kysyi Risto säikähtyneenä. - --- Mitä siitä. Painu sinä omin päin kotiisi, neuvoi Esko. - --- Mutta se kaveri olikin vanha täti, jonka luona mä asun. Se asuu -Taka-Töölössä, enkä mä löydä sinne, valitti Risto. - --- Mikä sen nimi on? Katsotaan puhelinluettelosta. - --- En mä muista muutakuin Iida. Mä olen kuullut usein sen nimen, mutta -nyt se haihtui päästä. - --- Oot sinä sitten aika höynä, kun et muista sen nimeä, jonka luona -asut, pilkkasi Esko. - --- Ethän sinäkään eilen muistanut, että Iisakin isän nimi oli Abraham, -vaikka sitä on opetettu, puolustautui Risto. - --- Se on satojen vuosien asia, mutta Iida-täti elää. - --- Hei, nyt mä keksin keinon. Mennään koululle ja sieltä mä löydän -tien. On mälvää, ettei mulla olo mukana rahaa, eikä raitsikkalippuja. -Olikos sulla lainata? - --- On yksi, mutta maksatko huomenna sen takaisin? kysyi Esko varovasti. - --- Varmasti -- koko maailma totta, eikä yhtään tippaa valetta. Katsos -ne voivat olla levottomia, jos mä viivyn liikaa. - -Esko saattoi Riston koululle, antoi lipun ja lähti sitten kotiinsa. - -Kun Risto avasi oven, ryntäsivät molemmat tädit häntä vastaan ja -Ida-täti syleili ja taputti ja hoki: - --- Voi rakas lapsi, oletko sinä nyt onnellisesti kotona? Mikä sinulle -tuli? Minä ajattelin jo soittaa poliisille. - --- Poliisin puoleen ei pidä koskaan kääntyä. Kaaleppi sanoi, että joka -kerran joutuu pollarien kouriin, sitä epäillään aina, sanoi Risto ja -kertoi sitten kuinka hänelle oli käynyt. - --- Mene nyt oven ulkopuolelle ja lue mitä siellä seisoo, niin, että -opit meidän nimemme. Saat sen tehdä laiskanläksyksi ja huomenna minä -kuulustelen sinua, sanoi Elvira nauraen. - --- Luin mä sen tullessani ja se on Lindholm, sanoi Risto. - --- Ensi kerralla kun me mennään yhdessä ulos, niin minä talutan sinua -kädestä, uhkasi Ida-täti ja Risto päätti, että sitä kertaa ei kylläkään -tule. - -Illalla kun Risto ryömi peiton alle hän tunsi ja rukoili, että Toini -paranisi pian. Hän ajatteli taas koti-ikävää. Hän veti Aramiksen -kainaloonsa että vaikka muut olisivat rikkaita ja kauniita ja hurjan -kilttejä ja kaikkea, niin omat ihmiset olivat ainoat, joitten kanssa -tahtoi asua, ja jotka olivat sopu ihmisiä. - - - - -TUTKINTOJA. - - -Toini parantui ja Risto pääsi kotiin. Siellä hänelle kerrottiin, että -ylioppilaskirjoitukset olivat olleet ja Liisa oli suorittanut ne oikein -hyvin. - --- Koko talo on ollut jännityksen kuilussa, kertoi Janne. -- Isä ja -äiti nousivat aamulla laittamaan eväitä ja rohkaisemana Liisaa, joka -oli vinhan tärkeä. - --- Miksei minulle sanottu mitään! Kaikki muut tiesivät, mitä täällä -tapahtui, paitsi minä ja Aramis, murisi Risto. - --- Sinä pääsit näkemästä ja tuntemasta perheen tuskaa. Liisa kirjoitti -Nuijasodasta ja laski diskonttolaskun ja unohti erään paavin -nimen. Kemiassa oli kerrottava nitraateista ja niistä mä olisin -tiennyt enemmän kuin Liisa. Mitä sinä tiedät typen merkityksestä -kasvimaailmalle, ja mistä sitä saadaan? kuulusteli Janne. - --- Jos sitä juottaa ruusuille, niin ne kukoistavat. Mutta nyt mä olen -hurjan nälkäinen, sanoi Risto ja meni keittiöön. - --- Sinä saisit improbaatturin kemiassa ja laudaatturin syömisessä, -julisti Janne, joka käytti yliopistollisia arvosanoja, kuultuaan niistä -pitkin viikkoa. - --- Oletkos sinä kuullunna, että sisarestas tulee ylioppilas? kysyi -Marikin ja pani ruokaa keittiön pöydälle Ristolle. - --- Siitähän kaikki puhuvat, muita kukaan ei muista, että ennen kesää -minun on tentittävä Normaalilyseoon, ja se on jotakin se. Sinne ei -pääse yksikään pölkkypää, vaan ainoastaan ne joilla on pää kuin -partaveitsi. Siellä on osattava Aasian vuoret ja oikokirjoitukset ja -kertomataulu ja Ruben, Simeon, Leevi, Juda, Dan -- -- -- mikä sitten -seurasi? - --- Nahtali, Kaati, Assari, Ieaskaari, Sepolonni -- -- -- auttoi Mari. - --- Josef ja Benjamin, jatkoi Risto ja haukkasi voileipää. - --- Etkös sinä tulisi toimeen yhdellä koululla? Mittee sinua riekätään -uuvella koululla? Mittee siun isäs sinnuu semmoseen urakkaan pannoo? - --- Tämä tutkinto on yhtä vaikea kuin ylioppilaskirjoitus, jossa saa -miettiä kuus tuntia yhtä ainetta. Helppo silloin on osata ja muistaa, -pöyhisteli Risto. - --- No vastaapas muutamaan kysymykseen, sanoi Janne, joka oli tullut -keittiöön. Minkälaiset ominaisuudet ovat ultraviolettisäteillä? Mikä on -ero ampeerin ja voltin välillä? - --- Ei molla luettu sellaista. Janne vain härnää minua. - --- Mikä on kokkien, spillerien ja basillien yhteinen nimi? - --- Eiköhän liene syöpäläisiä kauttaaltaan, arveli Mari. - --- Vastaa sinä Risto. Mari ei ole niinkään tyhmä, myönsi Janne. - --- Tuollaista ei Liisakaan tietäisi, sinä olet kruinaalinen. Sinulla on -kamalat kynnet, sanoi Risto. - -Mari rauhoitti: - --- Lauvantai-ilta on, ja yhä nuo toisilleen nalakuttavat. Kun teille on -käynyt hyvin muallisissa asjoissa, niin olekee nöyrät syvämmessänne. -Liikoo suur kunnia on vuarallista. - --- Onko Mari saanut koskaan liikaa kunniaa? kysyi Risto. - --- Rippikoulussa minä osasin katkismuksen ulukoo ja nöyrä minä silt oon -ollu koko elämäin ajan enkä oo ihteen kehunna muille. - --- Minun mielestäni aikaihmiset kehuvat aina itseään. Mutta tietääkö -Mari missä Rooma on? kysyi Risto. - --- Eiköhän tuo lie meren yli Jerusaalemist, ku Puavalkii sinne seilas. - -Toukokuun lopulla tuli Riston tenttiä Normaalilyseoon. - --- On onnetonta, kun kouluihin on sellainen tungos, että lukuisat -lapset eivät mahdu niihin. Sinun on nyt koeteltavaa parastasi, varoitti -äiti huolestuneena. - --- Mitä mä saan, jos mä läpäsen? kysyi Risto. - --- Oma etusihan se on, mutta voisithan sanoa mitä toivoisit. - --- Salin ison palmun, sanoi Risto empimättä. - --- Sä olet pöndi kun haluat tuon mädän puun, sanoi Janne halveksivasti. -Siksi toisekseen tarvitset lohdutuksen, kun sä reputat. - --- Enkä reputa, vakuutti Risto. - --- Manskan opettajaa sanotaan Muuliksi, etkun se on äksy. Se on -eri kuuro, niin, että on parasta huutaa aika tavalla, kertoi Janne -kokemuksistaan. - -Ja nyt Risto oli äidin seurassa menossa pelättyyn tutkintoon. - -Matkalla Riston valtasi myöhäiset omantunnontuskat. Hän ajatteli -iltapäiviä, jolloin hän oli leikkinyt, lukenut satuja tai tapellut. -Olisi pitänyt laskea ja opiskella, oikein olan takaa. - --- Äiti, mitkä järvet laskevat vesijärveen? Missä Muroleen koski -suvaistee sijaita? Onko missään niin vaikeita vesistöjä kuin Suomessa? -Eikä missään ole niin paljon pyhiä järviä kuin täällä. Mutta onhan -meillä myös Hiidenvesi. Saa nähdä olenko mä Norssissa, kun tullaan -kesähuvilalle Hiidenveden rantaan! Jos mä tulen raakiksi, niin mä saan -hävetä koko kesän, kun Liisakin suoritti tutkintonsa. Kysy äiti multa -jotakin, etkun mä olen unohtanut kaikki, pyysi Risto ja vetäisi hatun -hikiseltä otsaltaan. - --- Mikä on Espanjan pääkaupunki? - --- Sen mä muistan. Se on Marseille. - --- Madrid, Madrid se on, rakas Risto, oikaisi äiti. - --- No sitä mä meinasinkin. Vissiin mä osaan kuitenkin jotakin. - -Nyt Risto oli niin rauhoittunut, että hän tahtoi kulkiessaan -kukkakaupan ohi ostaa asterin Kesämäkeen. Mutta äiti joudutti häntä -eteenpäin. - -Koulun ovella Risto pysähtyi ja sanoi: - --- En mä lähdekään sinne, mennään kotiin. - --- No mikä nyt tuli, oletkos sairas? kysyi äiti. - --- Mä muistan, että Janne sanoi, että opettajat, ovat melkein kaikki -herroja ja Lampenissa on vain tätejä. Miehet ovat kylläkin reilumpia, -kuin naiset, mutta ne voivat olla hirmu ankaria. Mennään sellaiseen -kouluun, jossa maikat ovat tätejä. - --- Ei sellaisia olekaan ja sinä et voi jäädä valmistavan koulun -asteelle. Tule nyt, kello on jo paljon, hoputti äiti ja otti Ristoa -kädestä. - --- Ne mottaa minua päähän, jos mä on muista Kemijokien lisäjokia, -taikka kahdeksan kertomataulua, taikka kuinka monta leiviskää on -tonnissa, luetteli Risto hädissään, äidin vetäessä häntä eteenpäin. - --- Kyllä sinä ne muistat, ellet hätäile. - -Risto rauhoittui tavatessaan tovereja valmistavasta koulusta. - --- Mä pelkään vimmatusti, kuiskasi Esko hänelle. - --- Mitä tässä on pelkäämistä? Mä olen ihan rauhallinen, narrasi Risto. - -Äiti jäi muitten äitien kanssa odottamaan aulaan. - -Ensimmäinen opettaja olikin Muuliksi nimitetty maikka. Ristolta -kysyttiin mikä on Lapin suurin järvi, hän huusi täyttä kurkkua, että: -"Inari". - -Kaikki purskahtivat nauruun ja Muuli sanoi: - --- Oikein se on, mutta kuuluuhan se vähän vähemmälläkin. Sanohan nyt -mitkä ovat ilmansuunnat. - -Risto huusi nytkin, mutta hiukan vähemmällä äänellä: - --- Pohjoinen, etelä, itä ja länsi. Ja välillä on koillinen -- -- -- - --- Puhu tavallisella äänellä, sanoi opettaja tiukasti. -- Kuka sinua -opetti huutamaan, tuolla tavalla. - --- Joku sanoi, että opettaja, opettaja -- -- -- että opettaja on kuuro, -tankkasi Risto, joka ei tahtonut kannella Jannesta. - --- Se joku on aika veijari. Opeta sitä puhumaan totta, kun tapaat hänet. - -Kun Risto myöhemmin tapasi äidin kadulla, hän ei kertonut mitään Jannen -kepposesta, vaan päätti itse selvittää asian tultuaan kotiin. - -Nyt hän vain sanoi: - --- Täällä on vihaisempia opettajia, kuin valmistavassa koulussa. - --- Oletko osannut mitään? kysyi äiti. - --- Aika paljon, mutta yksi luku on varmasti väärin, siinä oli monta -asiaa. Vuosia, kuukausia, viikkoja ja tunteja, oli muutettava -tunneiksi. Mutta päiviä ei ollut ja se sekoitti laskun, etkun piti -hypätä viikosta tunteihin. Oulunjoen kosket mä laskin kuin vettä ja -seitsemännen käskyn mä osasin, kerskui Risto. - --- Kuinka sinä vastasit? - --- Että: "Opettaja ei saa varastaa." Eihän sille voinut sanoa että -"älä". - --- Nyt sinä lasket leikkiä, Risto. Syö vähän keksiä, niin jaksat -paremmin. Ja tässä on Ailillekin, sanoi äiti ja tarjosi tytölle, joka -seisoi syrjässä. Tämä oli naapurin tytär Kesämäeltä. - --- Tule nyt kesällä tervehtimään Ristoa. - --- Ei sen tartte tulla, sanoi Risto ja kierteli ruumistaan. - --- Tietysti Aili tulee meille käymään, paranteli äiti. - -Myöhemmin puolustautui Risto sanomalla: - --- Ei saa kutsua likkoja meille muitten poikien kuullen, ne nauravat. - --- Mutta nyt Aili on pahoillaan kun sinä olet epäkohtelias. - --- Ei se välitä siitä. Kukaan, ei ole koulussa kohtelias likoille, -paitsi yläluokkalaiset. - -Kun kaikki aineet olivat suoritetut, pyydettiin lapsia tulemaan -seuraavana päivänä kuulemaan tulosta. - -Kotiin tultua ryntäsi Risto Jannen kimppuun huutaen: - --- Nyt mä mottaan sinut itsesi kuuroksi. Muuli käski opettaa sinulle -huutia, senkin veijari. - --- Ilmiannoitko sinä minut maikalle, kysyi Janne paheksuvasti. - --- Enkä tehnyt sitä, mutta nyt saat selkääsi, sillä minulla on leijonan -voimat, kun mä olen ärsytetty, sanoi Risto, ja väänsi Jannen kumoon. - --- Siinä on vasenkoukku leukaan ja puolinelsonia lisäksi. Tämä on tosi -tasoituspeli. Pysy nyt matossa, kunnes kadut katalaa tempaustasi, -huohotti Risto. - -Janne toipui yllätyksestä ja väänsi Riston päältään. Hän oli paljon -vahvempi, kuin tämä, mutta äkkirynnäkkö oli tuupertanut hänet. - -Äiti tuli sisään ja tappelu keskeytyi. - -Illalla Risto löysi peittonsa päältä Jannen veitsen. Siihen oli -kiinnitetty paperipalanen, jossa seisoi: - -"Mä en luullut, että sä huutaisit Muulille. Veitsen saat pitää." - -Risto veti Aramiksen luokseen ja kuiskasi sille: -- Janne on kuitenkin -kiva veli. - -Seuraavana päivänä Risto meni kuulemaan koululle, kuinka hänen oli -käynyt. - -Palattuaan hän huusi jo eteisessä: - --- Mä pääsin, mä pääsin. - --- Mikkään tuota poikoo huuvattaa? Minne sinä oot piässyt? kysyi -eteistä lakaiseva Mari. - --- Minä pääsin isoon kouluun. Kyllä mä aina selviän vaikka -minkälaisista kysymyksistä, kehui Risto, joka ei ennen ollut -sanottavasti loistanut luku-alalla. - -Koko perhe kokoontui onnittelemaan ja iloitsemaan. - --- Tiedättekö te kuinka tentit onnistuivat niin hyvin? kysyi Risto. - --- Etkun sinä osasit, otaksui Toini. - --- Niin, mä rukoilin keskellä päivää, että menisi hyvin ja Pihvi -opetti sellaisen konstin, että täytyy nykiä yksi kulmakarva ja panna -se sormenpäähän ja puhaltaa pois ja samalla toivoa, niin se täyttyy. -Molemmat me päästiin sillä keinolla isoon kouluun. - --- Minäkin rukoilin, että Liisa ja Risto onnistuisivat, sanoi Toini. - --- Ossoopas nuo siunata, ei niissä luulis olevan mittää vikkoo, sanoi -Mari. - --- Nyt meille tulee hyvä kesä, kun Liisasta tulee ylioppilas ja muutkin -lapset suoriutuvat melko hyvin, sanoi isä tyytyväisenä. Suloinen vapaus -odottaa meitä. - --- Tielä kotona ois enemmän rauhoo, ku nuo poejat oes monta tuntia -poekessa kouluissa kesälläkkii, sanoi Mari mennessään keittiöön. - - - - -KESÄMÄKEEN. - - -Lapset olivat ihastuksissaan, kun isä ennen maalle muuttoa toi heille -pienen foxterrierin nimeltä Mooses. - --- Minä tahdon maata sen vieressä yöllä, sanoi Janne. -- Minä vaadin -sen esikoisoikeudellani. - --- Voi kuinka se on mehevä, minä tilaan kävellä sen kanssa ulkona, -huusi Risto ja syleili Moosesta. - -Kaiket päivät pojat leikkivät sen kanssa. Toini tuli kateelliseksi ja -sanoi: - --- Mitä minä sitten saan? - --- Voit syöttää sitä, se syö munaa ja juo kylmää korviketta. - -Toini itki joskus, kun pojat olivat kovakouraisia, esim, kun Janne -sulki Mooseksen liinavaatekaappiin tai Risto pisti sen tyynynpäälliseen -ja sulki aukon kuudella säppineulalla. Mutta pentu oli yhtä iloinen ja -leikki päivät pitkät lasten kanssa. - -Elämä miestenhuoneessa oli niin raisua, että Mari alkoi suunnitella -muuttoa talosta. Hän toivoi keittäjättären paikkaa vanhan hiljaisen -neidin taikka lapsettoman parin luona. Mutta pohjaltaan hän tiesi, -ettei hän voisi jättää perhettä, jossa häntä pidettiin kuin omaista. - -Levottomuutta lisäsivät matkavalmistelut. Tavaroita oli sullottu kokoon -päiväkausia ja lapset olivat kuin kuumeessa. - -Odotettu lähtöhetki oli tullut. Perhe oli jalkeilla kukin tahollaan. - --- Sukkanauha katkesi, mutta mä korjasin sen eristetyllä -kuparilangalla. Sillä voi eri hyvin laittaa pitimiä housunkannattimiin, -sanoi Janne, ja kiinnitti vitjat Mooseksen kaulanauhaan. - -Toini juoksi ahdistetun äidin jäljestä ja pyysi: - --- Pistä hiukset lettiin, pistä hiukset lettiin, mä en tule muuten -valmiiksi. Tai leikkaa mulle polkkatukka. - -Isä sitoi kokoon kantohihnoja ja piti velvollisuutenaan vastata Jannen -kysymyksiin. - --- Miten nahkoja parkitaan? Isä, kuinka monta metriä pitkä on -Atlantosaurus? Isä, jos neekeri asuisi Pohjoisnavalla ja sille syntyisi -lapsia, niin olisko ne valkoisia? Voiko kaloilla olla yskää ja nuhaa! -Kun yksi kaksosista kuolee ja yksi jää elämään, niin kumpanen heistä on -viiden vuoden perästä vanhempi! - -Äiti hääri, järjesteli ja joudutti perhettä syömään. Mutta äkkiä hän -huomasi, että Risto oli poissa ja hätyytti kaikki hakemaan häntä. - --- Risto on voinut lähteä asemalle, sen vaatteetkin ovat poissa, sanoi -Toini rauhallisesti. - --- Silloin hän ansaitsee rangaistuksen, lupasi isä. - --- Pojat ois pitänyt kytkee nuoraan, ei ne muuten kestä, sanoi Mari. - --- Vihreät Kotkat voivat pitää loppukokousta, arveli Janne. - --- Tuossahan hän tulee. Missä sinä olet ollut, -- tiukkasi isä. - --- Mä kävin mummon luona ottamassa tämän ruusun. Se on niin suloinen. - -Riston ääni oli niin hellä, ettei isä hennonut torua. - --- Kävitkö nyt herättämässä mummon näin aikaisin, oliko hän luvannut -sinulle ruusun? - --- Mummo lupasi sen jo eilen, mutta minulla ei ollut aikaa, kun piti -pakata muut kukat koriin ja käydä sanomassa Kaleville hyvästi. - --- Meillä on muutenkin kamalan paljon tavaraa ja nyt on joka lapsella -vielä uusi mytty. Mitäs Jannella on sanomalehtikäärössä? - --- Siinä on sähköpattereita ja myrkkyliuospullo. Kyllä minä ne kannan. - --- Mitä myrkkyä siinä on? kysyi isä huolissaan. - --- Kuparisulfaattia, etikkaa ja vuoltua kosmoskynää. Mä tarvitsen tätä -välttämättä. - -Vihdoin olivat tavarat ja ihmiset autoissa matkalla asemalle. Isällä -oli Toini ja kukkakori sylissään, Janne istui vieressä pidellen -kääröänsä ja Moosesta. Äidillä oli Risto, ruusu ja eväskori, sitäpaitsi -olivat molemmat ajoneuvot täynnä muuttotavaraa. Liisa ja Mari kävelivät. - --- On kivaa, kun saa ajaa komeasti, tutut pojat saisivat nähdä nyt, -toivoi Janne ylpeänä. - --- Minun tuttuni saisivat kernaasti olla näkemättä tätä loistoa, sanoi -isä kärsivän näköisenä. - --- Monen touhun jälkeen oli perhe sijoitettu junaan. Mooses oli -junailijan vaunussa, jonne lapset väliasemilla veivät kovaksi keitetyn -munan sille syötäväksi. Ajeltiin kolmannessa luokassa, sillä yleisö oli -siellä kärsivällisempää. - --- Hyvästi ruma Helsinki, huusivat lapset, kun juna alkoi liikkua. - -Ensin katseltiin maisemia ja kinailtiin vähän paikoista. Sitten -alkoivat pojat lukea. Riston huulet liikkuivat koko ajan. - --- Tämä on hurjan haga kirja. Sulevin äiti on kirjoittanut sen. - --- Mutta kuinka se on noin repaleinen? On ikävää, kun teillä eivät -tavarat kestä ehjinä, huokasi äiti. - --- Kolme tavaraa meillä on ollut monta vuotta ehjinä: rautainen -paistinpannu, silitysrauta ja magneetti, kertoi Toini. - --- Nyt minun on nälkä. Saanko kovaksi keitetyn munan? kysyi Risto. - --- Minun on jano. Maitoa ja vettä minä en tahdo, etkun ne eivät sammuta -sellaista janoa, joka tulee junassa, lisäsi Janne. - --- Saat ostaa limonaadia, Keravalla, lupasi äiti -- nyt tulemmekin -sinne. Tässä saat 40 markkaa, tuo loput takaisin. - --- Janne kiiruhti ulos ja palasi sylissään viisi pulloa. - --- Ei jäänytkään yhtään rahaa. - --- Mutta rakas lapsi! Yksi tai korkeintaan pari pulloa olisi riittänyt -hyvin, sanoi äiti. - --- Ei tämmöinen jano mene vähällä, kyllä toisetkin juovat. - -Ja totta se olikin, sillä Hyvinkäällä täytyi jo ostaa uutta. - -Samassa alkoivat lapset nauraa. - --- Tuossa tulee isä ovesta eikä sillä ole lakkia. - --- Missä isän lakki on? - --- Minulle sattui niin hullusti, että seisoessani junasillalla tuli -tuulenpuuska ja vei hattuni. Mitä minä nyt teen? - --- Tämä kori jossa ruusu on, sopisi kyllä hatuksi. Pannaan ruusu Marin -laukkuun, etkun se on niin suuri, ehdotti Risto. - --- Se ei tapahdu ikinä. Häpäiset minut vierasten immeisten kuullen, -sanoi Mari suuttuneena. - --- Isä saa minun lakkini, voisi leikata vähän reunaa auki, lupasi Janne -tavattoman anteliaasti. - --- Ostetaan joltakin ukolta, niitä on niin monta toisessa osastossa, -avusti Toinikin keskustelua. - --- Täytyy kai minun olla ilman lakkia Kesämäelle asti, siellä on vanha -lakkini, sanoi isä. - -Aika alkoi tuntua pitkältä lapsista. Syötiin aina väliin ja -suunniteltiin kesää ja luettiin. - -Pojat olivat varanneet mukaansa jaloa kirjallisuutta. Veli Giovannia, -Piloja ja Pilakuvia, Huumorin hikihelmiä ja jännityskirjoja. - --- Ruvetaan nyt puhumaan Istallista, ehdotti Risto. - --- Mikä se on? Usein kuulee teidän puhuvan siitä, mutta en ole saanut -selville sen merkitystä, kysyi äiti. - -Nyt alkoivat pojat vuoroon innokkaasti kertoa. - -Janne alkoi: - --- Kerran eräs henki tuli kuusta maahan ja se putosi -bentsiinilähteeseen ja me kaadoimme siihen vettä ja se rupesi savuamaan -ja sammui ja niin me pelastettiin sen henki. - --- Se henki lupasi sitten meille palkaksi, mitä me vain halutaan ja me -pyydetiin Istallia ja Viitosta, joka on sama kuin Vetinen. - --- Kun se oli antanut nämä meille, niin me ammuttiin se takaisin kuuhun. - --- Ilikiittä narrata tuolla lailla, ristityt poejat, minä pelekeen -tuommosta, sanoi Mari. - -Ympärille oli kerääntynyt muutamia lapsia kuuntelemaan, mikä seikka -innosti poikia kertomaan. - --- Istalli on kuutionmuotoinen talo keskellä Intianvaltamerta. Sen -särmät ovat kymmenen peninkulman pituiset ja se on kokonaan lasista, -alkoi Janne asiallisesti. - --- Sen pinnalla on suuri aarniometsä, ja merimiehet luulevat sitä -saareksi, jatkoi Risto. - --- Siinä on sata kattoa ja sata kerrosta välillä ja vettä voi pumputa -sisään ja ulos. Viimeisessä kerroksessa on aina vettä ja se on täynnä -laivoja ja niitten päällä lasin läpi näkyy aarniometsä. - --- Siellä on paljon eläimiä, leijonia, tiikereitä, pussieläimiä, -mammutteja, pleisiosauruksia ja kaikkia lajeja, mitä nyt on maailmassa -ja mitä ennen oli. - --- Semmoisia elläimiä ei oo ollukkaa, nuo poejat ovat valheen hengen -riivoomia, kuului Marin kauhistunut vastalause. - --- Isukka sano Marille, että pleisiosaurus on elänyt kerran maanpäällä, -pyysi Janne. - --- On kyllä, vastasi isä hajamielisesti jatkaen sanomalehden -lukemistaan. - -Mari vaikeni tosin, mutta ei näyttänyt ollenkaan muuttaneen mieltään. - --- Mitä eläimiä siellä vielä oli? kysyi Toini, jolta Istalli-asiat -tähän asti oli pidetty salassa. - --- Siellä on niin suuria kirppuja kuin nyrkki. - --- Hyi sentään, kysypäs isältäs onko tuokii totta, murahti Mari. - --- Satujahan lapset kertovat, koetti äiti rauhoittaa. -- No missä ne -kirput ovat? - --- Niitä pidetään isoissa häkeissä. Sitten siellä on aarteita, pyssyjä, -puukkoja ja kuparilankaa ja suklaata ja namusia. Joka ilta me puhutaan -niistä. - --- Onko siellä ihmisiä? kysyi Toini. - --- Siellä on kääpiöitä, ja aina kun ne kuolevat, niin me otetaan -niitten nenät ja kaadetaan elämänvettä päälle, ja sitten siitä tulee -uusia kääpiöitä. Kun me itse kuollaan, niin toinen laittaa eläviksi -sillä vedellä. - --- Mistä te sitä saatte? kysyi Toini. - --- Sitä on lähteessä, jossa sitä syntyy yksi tippa tunnissa. - --- Missä se viitonen on? - --- Se on koko Uudenmaan lääni, joka on veden peitossa ja talot ja -kaikki mitä siinä on purjehtii veden pinnalla. - --- Kesällä mollaan Viitosessa ja talvella Istallissa. - --- Kerran me saatiin Viitosessa niin suuri kala ja niin paksu kuin äiti. - --- Itekkö työ sen saija, kysyi Mari, joka ei enää jaksanut pysyä -syrjässä. - --- Meillä on sellaiset kalastustarpeet, että saadaan jos kuinka isoja -kaloja maalle. Se tapahtuu sähkön ja vesipumpun avulla, selitti Janne. - --- Siinä on vilippiä. Elekee uskoa, narroovat tuas, sanoi Mari kääntyen -vieraitten lasten puoleen. - --- Kun on oikein ikävää, me mennään Istalliin, muut eivät sitä ymmärrä, -sanoi Risto ja alkoi katsoa ikkunasta ulos. - -Liisa oli vetäytynyt toiseen osastoon eikä ollut tietäkseenkään -levottomista omaisistaan. Hänellä oli päässään uusi ylioppilaslakkinsa -ja ruusu rinnassa, joka oli säilynyt päättäjäisissä saamastaan kukista. -Vieressä istui nuori herra, johon hän oli tutustunut Kreivin kautta. - -He olivat vilkkaassa keskustelussa, kun Janne tuli ja alkoi toimittaa: - --- Tässä on voileipää, syö nyt, niin aika kuluu paremmin. Siinä on -juustoa päällä. - --- En minä välitä, vie pois, sanoi Liisa torjuvasti. - --- Syö vain, ei sinulla ole niin pitkiä suolia, että sinä kestäisin -Nummelaan asti ilman ruokaa. - -Herra purskahti nauramaan ja sanoi: - --- Onko tämä veljenne, Liisa-neiti? Hän näkyy tuntevan teidät ulkoa ja -sisältä? - --- Mä olen Liisan veli, vaikka se häpee mua muitten seurassa, etkun mun -käteni ovat happojen värjäämät. Mä olen kemisti. Ja Liisan mä tunnen -peräkotasin, sillä on syntymämerkki paksuimmassa -- -- -- - --- Mene heti tiehesi, keskeytti Liisa vihaisesti. - --- Mä painun viivana pois. Sitä merkkiä ei näy, se on -- -- -- - --- Mene kurja poika, huusi Liisa tulipunaisena raivosta. - --- Paksuimmassa paikassa selkäpuolella ehti Janne sanoa, ennenkuin hän -näki parhaaksi lähteä. - -Hän ymmärsi hyvin härnänneensä Liisaa, mutta sen hän teki tahallaan, -sillä Liisa oli kannellut äidille, että Janne oli myöhästynyt koulusta. - -Ei kestänyt pitkää aikaa, ennenkuin Risto tuli tarjoamaan limonaadia -Liisalle. Tämä viittasi vain hermostuneesti veljeään poistumaan. - --- Tässä on varmaankin toinen veli? Istuudu vapaasti keskustelemaan, -sanoi vieras herra. - --- Silloin Liisa vimmastuu. Se ei siedä, että me häiritään silloin, kun -sillä on herra seuraa, virnisteli Risto. - --- Ole vaiti, sinä panet omiasi, tuhisi Liisa. - --- Onko sisarellasi sitten usein herra seuraa? kysyi vieras huvitettuna. - --- On joskus, mutta ei niin paljon kuin oikein kauniilla friidulla, -sanoi Risto ja livisti pois. - -Junamatka alkoi loppua, ja perhe laittautui lähtemään junasta. - --- Nyt mollaan Enäjärven luona, täältä alkaa Nummela. Olkaa valmiit, -hoputti Janne. - -Auto oli vastassa, ja pian oltiin matkalla ihanan Lohjan selän taakse. -Järvi alkoi siintää toisella puolella ja lapset olivat kärsimättömiä. -Jo häämöittää Kesämäki puitten välistä, pojat hosuivat ja huitoivat. -Janne nousi ja katkaisi äidin sateenvarjon. Matkalla huiskutellaan -torpan ukolle ja kaikille joita sivutetaan tiellä. - -Ja sitten näkyy Kesämäen punainen rakennus vihreiden puiden ja -pensaiden keskellä. - --- Tuolla se on odottanut meitä koko talven, sanoi Risto hartaasti. - --- Siellä se oikea koti on. Mä olen syntynytkin siellä, sanoi Toini ja -nosti Mooseksen syliinsä, että sekin näkisi. - -Joka kesä oli yhtä riemullista tulla maalle. Kaikki oli uutta mutta -samalla kertaa vanhaa ja rakasta. - --- Kuinka syvälle tämä maa on meidän omaa? kysyi Toini. - --- Maan keskipisteeseen asti, mutta siellä syvällä meidän alamme on -eri pieni, etkun pallonpinta-ala on suuri, mutta keskus on vain piste, -selitti Janne. -- Ja toisella puolella keskipistettä alkaa niitten maa, -jotka asuvat jalkojemme alla. - -Tuvan puolella asuva Laason perhe oli portailla vastassa, toivottamassa -tervetuloa. - --- Onko teille syntynyt viime talvena monta lasta? kysyi Toini. - --- Yks vaa, ei se täti joura tuora, kun yhren kerrallaan, sanoi Antti. - --- Mää olen pessyt itten ko te tulitte, kertoi Matti. - -Koko iltapäivä meni tuttujen paikkojen tarkastamiseen ja leikkituvan -järjestämiseen. - -Illalla maistui ruoka ja vihdoin uni, kun lapset hohtavan punaisina -oudosta ilmasta makasivat tiloillaan. - -Uni muutti lapsien olennon. Toinin pellavankarvaiset hiukset valuivat -ympäri hentoja kasvoja, ja pojat nukkuivat lempeän ja henkevän -näköisinä vieretysten. Mooses oli kömpinyt Jannen jalkopäähän ja vikisi -unissaan. - -Äiti seisoi vuoteitten jalkopäässä ja nautti siitä, että oli saanut -pikku väkensä kesälaitumelle. Hän ajatteli, että nyt koko perhe saisi -nauttia yhdessä olosta ja aurinkoisesta Kesämäestä. - - - - -HEINÄKUUSSA. - - --- Äiti, Paavo kirjoittaa, että se tulee meille huomenna. Eihän se -häiritse äitiä, etkun isojen vieraat eivät häiritse meitäkään, sanoi -Risto heinäkuun ihanana päivänä. - --- Tietysti Paavo saa tulla, mutta te ette saa keksiä yhtä rajuja -leikkejä, kuin viime kesänä, sanoi äiti. - --- Ei se Pihviä häiritse. Se kirjoittaa, että hänet olisi lähetetty -serkkujensa luo, mutta ne ovat niin kesyjä, ettei siellä voi kiljumatta -olla. Pihvi sanoo, että Horrilla on kivaa, etkun niitten äiti ei -kasvata poikia. Mä en ole sanonut sille, että äiti kasvattaa meitä -hurjasti. Ja Liisakin kasvattaa, vaikka me ei välitetä siitä. - -Paavo tuli, ja pojat veivät hänet heti rantaan uimaan. - --- Tulukee rouva kahtomaan, minkälaista elämee poijat pittää -rannassa. Täyty jättee pyykinpesu kesken, jottei tulis omalletunnolle -immeishengen hukkoo, läähätti Mari rasittuneena, kuljettuaan rannasta -mäkistä tietä, niin nopeaan kuin jäykät jalat kannattivat. - -Äiti juoksi aika kyytiä rantaan, Marin seuratessa jäljessä. - -Ranta oli savinen, mutainen ja hyvin matala. Ensin äiti ei erottanut -poikia ensinkään, näki vain, että rantalieju liikkui. Lähemmäksi -tultuaan hän huomasi, että Janne, Risto ja Paavo olivat vajonneet -saveen kainaloita myöten. Siinä he kirnusivat vedensekaista puuroa, -niin että kuului miten alastomat ruumiit molskahtivat ylös ja alas. -Kasvot ja hiukset oli voideltu savella. - -Janne oli leiponut savesta hatun päähänsä ja pistänyt siihen kirjavia -sulkia. - --- Äiti, tule tänne katsomaan, meillä on niin lämmintä ja pehmeää, tämä -on jukin kivaa, huusi Risto. - --- Mitenkä te olette vajonneet noin syvälle, ettehän te pääse ylöskään -enää, sanoi äiti, joka oli tottunut jos johonkin, ja katsoi levottomana -poikien leikkiä. - --- Eihän tämä ole mitään pahaa, vaatteet ovat rannalla ja me pesemme -järvessä toisemme puhtaaksi. Risto on Väinämöinen, joka lauloi -Joukahaisen suohon. Pihvi on Joukahainen. Sitten me vaihdeltiin, ja kun -jokainen oli ollut Joukahaisena, niin moltiin kaikki suossa, selitti -Janne ja työnsi käsivartensa saviliejuun, niin että pää ja olkapäät -vain näkyivät. - --- Sitten me pyydettiin Maria Ainoksi, mutta se rupesi huutamaan ja -meni kantelemaan. Ei me tahdota sellaista Ainoa. Marista on kaikki -leikit syntiä. Äiti ymmärtää sentään montakin asiaa, ettei aina -tarvitse pelätä, myönsi Risto jalomielisesti. - --- Teijän äiti on hurjan kiltti täti, tunnusti Paavokin jälkeenpäin -Ristolle. - --- Nyt teidän täytyy kumminkin nousta pois, ettette kylmety, sanoi -äiti. -- Menkää nyt uimaan. - -Mutta poistuleminen olikin sangen hankala tehtävä. Äiti ojensi airon -pojille, ja näin heidät vihdoinkin saatiin ongituiksi mudasta. Mari -murisi vieressä kuin vihainen karhu. - --- Ei uskois että ouvvat Jumalan kuviks luotuja, luulis heitä -luontokappaleiksi. Tuonnii Puavon viettelöövät, hyvä ettei äitis oo -näkemässä. Kumma ettei se pelekee meijän poikia. - --- Mitä se itsensä kaltaisia pelkäisi! Mitäs Mari sanois neekereistä, -eikö nekään ole Jumalan kuvia? kysyi Janne ovelasti. - --- Minä en usko, että mustia neekeriä ja jättiläisiä onkaan. Niitä on -vuan kaskuissa. - --- Mutta onhan lähetyslehdessä kuvattuna neekerejä. Eikös siinä ole -vain tosia asioita? - --- Mittee sinä viisastelet? Neekerit ovat pakanoita, ja kun niijen -sielut on mustia, niin ne kuvataan mustiks ulkookiipäin. Ruamatussa -puhutaan kuvilla ja merkeillä. - --- Haa, Mari ei usko, että neekereillä on musta nahka, nauroi Janne -koettaen pestä savea Paavon korvista. - -Kun pojat vihdoin olivat puhtaita, kiipesivät he saunan katolle -kuivattamaan itseään. - --- Katsokaapas Simolannientä, siellä olis ihana asua, huudahti Janne, -näyttäen kädellään järvelle päin. - --- Partiopojilla on siellä leirinsä. Rannalla on järin ihana hiekkamaa -ja ylempänä vuorella on teltat. Ne saavat itse laittaa ruokansa ja -nukkua vaatteet päällä ja naisia ei ole lähelläkään. - --- Mutta kuka neuloo housun napit kiinni ja rukoilee illalla? kysyi -Risto. - --- Sen he tekevät itse ja kaikki muutkin työt. - --- Minä en välittäs sellaisesta ruuasta, jota Janne laittas, se olis -varmaan myrkyllistä. - --- Mä keittäisin iilimadoista ja simpukoista hyvää soppaa. Suolaa -joukkoon, niin siitä tulis varmaan vahvaa ja hyvää ruokaa. - --- Hyi sentään, en minäkään vaan sellaista söisi, sanoi Paavo -kauhuissaan. - --- Jos sinä meinaat olla noin hieno, niin menet pian piloille. Mutta -ruskea sinä olet, mitenkä sinä olet tullut tuollaiseksi? - --- Minä olen ollut auringonkylvyssä, enkä minä ole hieno, vaikken syö -iilimatoja. - --- Mennään puutarhaan marjoja syömään, ehdotti Risto, jota vaivasi -nälkä. - -Puutarhassa oli äiti poimimassa mansikoita. - --- Katsos Paavo, miten suuria murikoita meillä on. Päivälliseksi saatte -syödä niin paljon, kuin haluatte, sanoi äiti. - -Paavo seisoi ja ihmetteli vähän aikaa ääneti. - --- Sopisiko tädille, että minä olisin täällä pitemmän aikaa? kysyi hän -vihdoin. - --- Kyllä varsin hyvin, mutta äitisi kirjoitti ja pyysi meitä -lähettämään sinut kotiisi, sillä te lähdette matkoille. - --- Se on kruinaalista, juuri kun mollaan totuttu makaamaan yhdessä ja -eilen tehtiin sovinto sen tappelunkin jälkeen, valitti Risto. - --- Tänäkin päivänä olet vain lukenut Monte Kriston kreiviä, etkä ole -ollut Pihvin kanssa yhtään ja kaniinit olisivat kuolleet nälkään, -jos en minä syöttäisi, sanoi Toini auttaessaan äitiä mansikoiden -poimimisessa. - --- Naiset eivät ymmärrä mitään. Mä luin vähän aikaa aamulla. Mutta nyt -me tahdotaan kiivetä vaahteraan. - --- Kutka me? kysyi Toini. - --- Minä ja minun umpisuoleni, sanoi Risto, juosten suuren vaahteran luo. - -Pian oli iso vaahtera täynnä väkeä sekä omia että Laason eri-ikäisiä -lapsia. Pojat olivat laittaneet jonkunlaisen hissin, jolla hinattiin -sekä tavaroita että pienempiä lapsia puuhun. Ketterinä kuin apinat -kiipeilivät sekä tytöt että pojat komean vaahteran sitkeillä oksilla. - --- Täällä on ihan kuin koko luokka, sanoi Toini. - --- Älä puhu koulusta, huusi Risto, läksyjen pänttääminen tärvelee koko -elämän talvella. Koulussa voi olla kivankin, mutta läksyt on kamalia. - --- Eiköhän opettajillakin ole paha olla iltasilla, kun ne muistavat -miten monelle pojalle ovat tuottaneet harmia, tuumi Janne. - --- Siitähän niille maksetaan palkkakin. Voimistelunopettajalla on -vissiin parempi olla, kun se ei anna kotitehtäviä, niin se tietää, -ettei pojat ajattele sitä kruinalisella mielellä iltapäivillä, paitsi -ne, joilla on kotimuikkareita. - -Kahvikello soi, ja pojat lensivät suinpäin puusta alas. - --- Äiti, tässä on yksi piparkakku Toinille, yksi Paavolle ja kaksi -minulle, mutta ei yhtään Ristolle, sanoi Janne. - --- Anna heti minulle toinen, huusi Risto hyökäten Jannen kimppuun. -- -Juuri Jannen tapaista laskea tuolla lailla. - -Liisa tuli erottamaan poikia ja jakamaan tasan, pitäen samalla pienen -luennon hyvistä tavoista. - --- Aina tuo Liisa on olevinaan kuin aikaihmiset, tuskitteli Janne. - --- Mikset mene naimisiin, kun olet ylioppilas ja kauhean vanha? - --- Minun täytyy olla teitä kasvattamassa. - --- Sinun pitäisi saada herraksesi maratonjuoksija, niin se toimittaisi -kaikki asiat, eikä meidän tarvitsisi juosta aina. Taikka painija, -silloin olis parasta pitää suu kiinni vain, puhui Risto, suu täynnä -korppuja. - --- Te olette kauhean näsäviisaita. Ettekö tiedä, että minä olen niin -paljon vanhempi, että teidän oikeastaan pitäisi kutsua minua tädiksi. - --- Ooks bölö? Sinun pitää kunnioittaa minua, sillä minä olen esikoinen, -sanoi Janne lyöden tavallisen valttinsa pöytään. - --- Tiedättekö mikä päivä nyt on? Minä lähden kesäkursseille -Savonlinnaan, sanoi Liisa. - --- Se on mälvää. Sinä olet mehevä, vaikka sinä olet harmillinenkin, -sanoi Risto. - --- Minulla ei koskaan ole ikävä ennakolta. Sitäpaitsi mä saan Liisan -huoneen, se lohduttaa, jos sattus perästäpäin tuntumaan mälvältä, sanoi -Janne, joka juuri ei ollut liian tunteellinen. - --- Kirjoitatteko joskus minulle, kun minä olen yksin ja hyljättynä -maailmalla? kysyi Liisa. - --- Mä kirjoitan, jos lähetät postimerkkejä, vastasi Janne. - --- Minä ostan kyllä postimerkitkin, lupasi Risto. -- Kuulepas, Liisa, -tiedätkö mikä on tärkeintä matkoilla? - --- No mikä? - --- Että pitää tarkoin vaarin avaimista. Äiti on sen sanonut. Jos -sinulle tulee rahanpuute, niin kirjoita vain, minä lähetän sinulle. - --- Voi rakas Risto-poju, sinä olet liikuttava, paljonkos sulla on rahaa? - --- Älä koeta halveksia, multa on viisikymmentä markkaa. - --- Enhän minä sinun rahojasi raski ottaa, mutta hellä sydän sinulla on. -Minun tulee niin ikävä teitä. - --- Ollaanko me sitten hyvin kasvatettuja ja kilttejä? koetti Janne -käyttää tilaisuutta hyväkseen. - --- Minä ainakin pidän teistä, oli Liisan varovainen vastaus. - --- Mä tulen kerran sinua tapaamaan, lohdutti Risto. - --- Tule vain, mutta muista puhdistaa kyntesi hyvin. - --- Siinä tuli taas vanha kiusallinen Liisa esiin, etkö voi -lähtöhetkellä olla säädyllinen. - --- Mikä teistä sitten on säädyllistä? Ihmisillä näkyy olevan eri -mielipiteet siitä. Tulkaa nyt poimimaan minulle marjoja eväiksi. - -Kun Liisa sitten lähtiessään alkoi hyvästellä, olivat pojat kadoksissa. - --- Kyllä pojat ovat kauheita. Tietävät, että erotaan moneksi -kuukaudeksi, eivätkä edes tule jäähyväisiä sanomaan, valitti Liisa, -jolle ero muutenkin oli vaikea. - --- Kyllä minä niille maksan sinun puolestasi, lupasi Toini. -- Hyvästi, -rakas Liisa, hyvästi, hyvästi. - -Tuntia myöhemmin saapuivat pojat. - --- Joko Liisa on lähtenyt, miksei se odottanut meitä? kysyi Janne -nolona. - --- Ei juna odota. Missä te nyt olette olleet, kun ette muistaneet -Liisan lähtöä? kysyi äiti. - --- Ensin me pelastettiin Luigi Vampa, joka oli pudonnut likakaivoon. -Muut kukot olivat kaikki tallella paitsi Luigi Vampa ja sitten, kun -me pyydystettiin hiiriä puuvajan takana, niin me nähtiin, miten Luigi -purjehti likakaivossa, mutta se ei kiekunut yhtään. Eikä ollut hyvä, -että mollaan tehty hyötyä? Janne loi silmänsä hartaasti äitiin. - --- Sitten me mentiin Kaisan ja Hertan luo. Meillä on paljon -salaisuuksia yhdessä. Me laitetaan juhlat ja annetun tulot -orpolapsille. Janne näyttää taikatemppuja kemian alalta, Kaisa ja Toini -tanssivat pukusellaisen ja Risto pitää puheen. - --- Mistä sinä aiot puhua? kysyi äiti. - --- Mulla on hieno aihe, mä puhun hyvästä ja pahasta omastatunnosta. -Justiin, kun on oikein kivaa, niin omatunto tärvelee kaikki. Ja, kun -tekee sitä, mikä on ikävää, niin omatunto on tyytyväinen. - --- Liisalla on kamalasti omaatuntoa, mutta Jannella ei ole, paitsi -joskus illalla. - --- Risto osaa ajatella eri hyvästi, sanoi Toini ihaillen. - --- Sitten me kesittiin näytelmäkappale siihen juhlaan, Hertta ja Kaisa -tahtovat olla prinsessoja, Janne on ryöväri ja Risto prinssi. Toinista -tulee noita-akka, etkun se voi irvistää niin luonnollisesti, selitti -Janne. - --- Minäkin haluan olla prinsessa. Mari saa olla noita-akka, se on -paljon luonnollisempaa, pani Toini vastaan. -- Hoi, Mari rupeatko -näyttelemään teatteria? Saat eri jännittävän tehtäviin. - --- Mene pois luotan vanha kiusaaja, älä johata minua synnin tielle, -sanoi Mari kauhuissaan. - --- Älkää nyt härnätkö Maria lapset, sanoi äiti -- Mutta kuinka voitte -unohtaa Liisan lähdön? - --- Meillä oli tärkeitä tehtäviä. Moltiin kaivettu maahan aarteita, -ja joku oli kaivanut ne sieltä. Sitten me pidettiin käräjiä, ja -syytettyinä oli kaksi sälliä. Kukaan ei tunnustanut, mutta kun me -annettiin Matille omena, niin se tunnusti. Eihän me muistettu Liisaa. - --- Parasta on, että kirjoitatte hänelle ja selitätte asian, sanoi äiti. - -Seurasi sitten sadepäiviä. Pojat veistelivät, lukivat satukirjoja ja -koettivat ratkaista "Nuorten Toverien" tehtäviä ja olivat tavattoman -levottomia. - --- Mä en jaksa enää lukea "Kiljusen Plättää" ja kaikki muut paremmat -kirjat ovat jo luettu. Mitä mä teen? valitti Toini. - --- Talvella toivoo hurjasti kesää eikä muista, että sateita onkaan. -Kesämäki ei sovi sateeseen, se muuttuu ihan toiseksi taloksi, sanoi -Risto. - --- Minullakaan ei ole enää mitään luettavaa. Isä antoi "Kalamiehen -käsikirjan" ja se teki sielun synkäksi. Sitten se antoi "Kananhoito -kirjan" eikä se tehnyt sielua sen iloisemmaksi. Isä luulee minua -viisaaksi, etkun mä puhun sen kanssa kemiaa, huokasi Janne. - -Vihdoin koitti aurinkoinen päivä. - -Isä herätti lapset aamulla iloisella sanomalla. - --- Pukeutukaa pian, nyt pääsette huviajelulle moottorilla. - --- Eläköön, hurraa, eljen, eljen, huusi Janne. - --- Ai, jai, aijai aii! - --- Mitä nyt kuka huutaa? kysyi isä. - --- Riston majuri varmaan halkesi, sanoi Tomi. - --- Mikä? - --- Minulla on iso paise sääressä, sen nimi on majuri, käsivarressa on -luutnantti, ja jalassa on pieni rumpali, selitti Risto. - --- Mikähän Ristolla on kun se on saanut paiseita? Vedessä taitaa olla -vika. Te ryvettekin aina liejussa. Tule tänne niin pannaan laastaria, -sanoi isä. - -Perhe-eväät ja Mooses lastattiin veneeseen, jota kuljetti perämoottori. -Vene oli saanut nimen Klukki, erään kenraali Kluckin jälkeen. Tämä oli -aina sodasta selviytynyt vaaroista ja seikkailuista. - --- Tämä Klukki on loisto vehe. Ilman sitä ei kesästä olisi mihinkään. -Aallot päilyy ja ilma on kuin hajuveden henki, runoili Risto. - --- Hyi, Janne, nyt sinä potkit minun hyvän hattuni litteäksi. Nosta se -äkkiä veneen pohjalta, huusi Toini. - --- Miksi sinä kuljetat hattua muassasi, etkun sinä et pidä sitä -päässäsi, kysyi Janne. - --- Milloinka mä sitä käyttäisin, jos en retkillä. Nyt se on melkein -piloilla. Jannessa on jotain tiikerimäistä. - --- Pyydä anteeksi Toinilta, vaati isä. - --- En mä viitsi pyytää anteeksi likoilta. - --- Tottele nyt heti, sanoi isä ankarasti. - -Janne murjotti ensin, mutta sanoi sitten: - --- Toini, anna heti paikalla anteeksi. - --- Tuo on huono anteeksipyyntö, sanoi äiti. - --- Etkös vastaa, Toini, annatko anteeksi, tai sulle käy mälvästi, -uhkasi Janne. - --- Annan, mutta hattuni on silti litteä. - -Kun oltiin perillä leiriydyttiin ihanalle hiekkarannalle. Lapset -uivat ja nauttivat. Eväs maistui ihanalta ja metsikkö soi siimestä -vanhemmille. - --- Ei mikään ole niin mehevää kuin kesä ja loma ja perhetragediia, -etkun äiti järjestää, huudahti Risto ja heittäytyi paistattamaan -aurinkoa. - --- Minkähän näköisiä opettajat olisivat jos ne menisivät huvimatkalle -ja uisivat ja kahlaisivat hiekassa? kysyi Toini ja nauroi omille -hulluille kuvitelmilleen. - --- Eivätkä saisi kuulustella tai panna ketään laskemaan. Se olisi kivaa -nähdä, lisäsi Risto. - --- Silloin niillä itsellään olisi ikävä olla. Maikat sanovat, että -parasta maailmassa on velvollisuuksien täyttäminen eikä huvimatkat ole -kenenkään velvollisuus, arveli Janne. - --- Opettajista ei muu ole kivaa kuin lukeminen ja hiljaa istuminen. -Vain jumpan maikka ymmärtää vähän aatetta, sanoi Risto. - --- Mitä aatetta? kysyi isä. - --- Työväen aatetta, mä tarkoitan oppilaita. Ja nyt mä olen nälissäni, -sanoi Risto tavallisen lauseensa. - --- Näin vietettiin suloinen päivä. Lapset nauttivat pilvetöntä onnea -ja pienet harmit, niinkuin housujen putoaminen veteen, muurahaisten -puremat ja jalasta vedettävät tikut kuuluivat kesätunnelmaan. - -Janne heitti Mooseksen veteen ja pesi sitä saippualla. Siitä Mooses -hermostui -- se livisti rannalle ja kieri pöytäliinalla, joka oli -levitetty maahan. Äiti tuli pahoilleen ja sanoi, että oli turhaa -raahata eläimiä huvimatkalle. - --- Kuinka me voitaisiin nauttia mistään jos koko perhe olisi täällä ja -yksi sen jäsenistä surisi yksinään kotona? kysyi Risto. - -Illemmalla lähdettiin kotiinpäin ja Janne sai ohjata Klukkia, silloin -kun oltiin keskellä järveä. - --- Katsokaa kuinka vanha Kesämäki kimmeltää ilta-auringon valossa, -sanoi isä. - --- Ei mikään kimmellä niinkuin se. Auringon laskiessa se on aivankuin -satulinna, haaveili Risto. - --- Sitä ei saa koskaan myydä, se on meidän ikioma Kesämäki, sanoi Janne. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ME MIEHET *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/67076-0.zip b/old/67076-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c1c3aa5..0000000 --- a/old/67076-0.zip +++ /dev/null |