diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66281-0.txt | 5305 | ||||
| -rw-r--r-- | old/66281-0.zip | bin | 122571 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5305 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f82aa97 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #66281 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66281) diff --git a/old/66281-0.txt b/old/66281-0.txt deleted file mode 100644 index 6fcf5e8..0000000 --- a/old/66281-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5305 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook of Eläinvaltiaita, by Charles G. D. Roberts - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you -will have to check the laws of the country where you are located before -using this eBook. - -Title: Eläinvaltiaita - -Author: Charles G. D. Roberts - -Translator: I. K. Inha - -Release Date: September 12, 2021 [eBook #66281] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - -Produced by: Sirkku-Liisa Häyhä-Karmakainen and Tapio Riikonen - -*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄINVALTIAITA *** - - - - -ELÄINVALTIAITA - -Kirj. - -Charles G. D. Roberts - - -Suomentanut - -I. K. Inha - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1917. - - - - -SISÄLLYS: - -Eläinten kuningas. -Virvatulien maailmassa. -Verikosto. -Hyökkääjät. -Nousevien lohien johtaja. -Täplikäs muukalainen. -Puna-dandy ja Mac Tavish. -Selkä seinää vastaan. -Eräs reikien kaivaja. -Lumessa nukkuja. - - - - -ELÄINTEN KUNINGAS - - -Vesi tuntui paljaaseen ihoon lämpimältä kuin maito ja väkevän -suolaisuutensa vuoksi niin kantavalta, että Johns mielestään saattoi -pysyä sen pinnalla vaikka kuinka kauan. Voimallisena ja taitavana -uimarina hänen ei muuta tarvinnut kuin uida suoraan eteenpäin vain, -vakaasti ja hätäilemättä, kunnes joko maan tapaisi tai nälkään ja -janoon menehtyisi. Oli tietysti muitakin vaaroja -- sillä nämä -troopilliset vedet olivat haikalan, sahakalan ja miekkavalaan koti. -Mutta moisen kohtauksen ikävän mahdollisuuden hän päättävästi karkotti -laskuistaan, se oli niitä uhkapelin sattumia, joihin ei voinut toivoa -ajatuksella mitään vaikuttavansa. - -Hirmumyrskyn mieletön raivo oli riehunut itsensä tyhjäksi muutamia -tunteja aikaisemmin, ennenkuin meni pohjaan se tonkiva, piehtaroiva -rauska, joka oli häntä kannatellut, ja Johns huomasi nyt ympärillään -olevan verraten rauhallista. Hirmuisten maininkien harjoilla oli -vielä kyllin tuulta sivaltamaan pois vaahdon ja piiskaamaan häntä, -niin että päätä pyörrytti; mutta aavoissa liekkuvissa laaksoissa oli -paljasta suloista rauhaa. Hän koetti taitavilla tempuilla pysytellä -vain täällä rauhassa, kunnes oli levähtänyt ja toipunut tukahduttavasta -taistelustaan pohjaan menevän laivan pyörteessä. Tuon tuostakin hän -kohotti päänsä ja olkansa vedestä tähtien hämärässä valossa ahnaasti -tähyten, oliko laivaväestä jäänyt ketään muuta henkiin. Mutta -ajatellessaan, kuinka kovalle hänen itsensä oli ottanut, ennen kuin oli -siitä hornan pyörteestä takaisin vedenpinnalle ponnistellut, vaikka -hän oli niin voimallinen ja veteen perehtynyt ja vaikka hän viisaana -miehenä oli riisuutunut alasti lopputaistelua varten -- ei häntä -kummastuttanut, että oli yksin. - -Aluksi hän tarvitsi kaikki elinvoimansa toipuakseen tuosta -puustavillisesta ja aineellisesta helvettiin menosta. Hänessä ei ollut -sijaa mielenliikutuksille ei millekään muulle kuin sille ajatukselle, -että hän tahtoi elää. Sitten hän, huomatessaan uivansa voimallisesti ja -jälleen vaivatta hengittävänsä meren sileissä syvissä notkelmissa ja -luodessaan kirkassilmäisen katseensa samettimaisen taivaan matalalla -riippuviin tähtiin, tunsi yksinäisyyden kauhistuksen kouristavan -itseään. Hän oli hipaissut yksinäisyyttä ennenkin ja hiljaa siitä pois -kaikonnut. Hän oli kuvitellut sitä, suurennellut sitä tuhatkertaisesti -ja nähnyt sen tuskan kuvan mielessään. Mutta nyt hän ensi kerran -tunsi sen; ja hetken oli, kuin olisi jäätävä kouristus hiipinyt hänen -sydämensä alle. - -Hänestä tuntui, että jos hänellä olisi ollut lankku tai puomi tai -kappale parraspuuta kourailla, taikka jos hänelle olisi jäänyt vaikka -kuinka vähäinen vaateriekale, niin ei yksinäisyys olisi ollut niin -hirvittävä. Mutta nyt hän oli vain yksi pienoinen alaston ihmiselämän -kipinä aaltojen mittaamattomissa, rannattomissa jonoissa hiljaisen -taivaan alla. Eivät edes ne vainajat, jotka nyt sokeasti ja ääneti -yhdessä häälyivät hänen allaan tutkimattomissa syvyyksissä, olleet näin -tuiki ystävää vailla. - -Enimmät olisivat hänen asemassaan kohottaneet kätensä ja vaipuneet -pohjaan sen ajatuksen murtamina, että heitä vastaan taisteli koko -valtameri. Mutta kesken hellittäminen ei kuulunut tämän Johns -nuorukaisen luonnonlaatuun. Ei sekunnin murto-osaksikaan se saanut -hänessä valtaa tietoisena mielijohteena. Hän ei voinut kuvitellakaan -luopuvansa taistelusta, vaikka kuinkakaan toivottomasta, niin kauan -kuin hänessä oli jäljellä yhtäkään kykyä, jolla tahtoaan toteuttaa. -Hänen uskontunnustuksensa mukaan ei miehen ollut aika hellittää, ennen -kuin hän oli aivan kuollut ja vielä sen tiesikin. - -Elpyvät sielunvoimansa hän nyt kohdisti siihen kysymykseen, mihin -suuntaan uida. Yö oli vielä nuori, sillä pari tuntia auringonlaskun -jälkeen oli aaltojen nakkelema rauska vaipunut pohjaan. Kylmästi -punnittuaan kaikkia todenmukaisuuksia -- se oli kylläkin hatara -tehtävä, sillä ei ainakaan kahteen päivään ollut laivassa olijoilla -varmaa tietoa pituuksista eikä leveyksistä -- hän teki päätöksensä -ja lähti uimaan suoraan länttä kohti. Sillä suunnalla hänestä tuntui -olevan paras maan toivo -- eikä se ollut aivan huonokaan toivo, -kääntyipä tässä lukemattomien saarien meressä mille taholle tahansa. Se -oli pääasia, että valitsi jonkun suunnan ja sitten piti siitä kiinni, -jottei uuvuttanut voimiaan piiriä uimalla. Tähdistä hän saattoi määrätä -suuntansa; ja koska hän ammatiltaan oli vaeltava sanomalehtimies, -pää täynnä monenlaisia, vaikk'ei aina oikeitakaan tietoja, niin -tunsi hän tähtensä tähän tarkoitukseen riittävän hyvin, Hänen suuri -toivonsa oli saavuttaa ranta ennen täyttä päivänvaloa - ennen kuin -aurinko, vaskenkarvaiselta taivaalta paahtaen, keittäisi aivot hänen -suojattomassa pääkopassaan ja hän tulisi janosta hulluksi. Hän tiesi, -että minkä maan hän saavuttaisikin tässä meressä, niin olisi se villien -eläimien ja vielä villimpien ihmisien maa. Mutta mitä hän tekisi -sanotun maan saavuttaessaan, se oli kysymys, joka hänen kovapintaisessa -toivehikkaisuudessaan ei näyttänyt tuossa tuokiossa vaativan ratkaisua. -Jos hänen olisi koskaan sallittu pohtia sitä itse paikalla, niin -silloin hän sille omistaisi kaiken mahdollisen huomion. - -Hätäilemättä, voimiaan säästellen Johns veteli kylkiuintia edelleen. -Aina pitkän aallon harjaa lähestyessään ja tuntiessaan tuulen ja -tyrskyn piiskaavan, hän teki pienen voimanponnistuksen ja sukelsi -päästäkseen niin äkkiä kuin suinkin ylimmän tukahduttavan tuprun läpi -verraten tyvenille alemmille kaltaille. Mutta kova ilma, ikään kuin -tyytyen siihen, mitä oli aikaan saanut, asettui nyt nopeaan, ja pian -aallon harjatkin lakkasivat kiusaa tekemästä. Myrsky lauhtui tuuleksi -ja sitten sangen tasaisesti aivan vaimeni, lukuun ottamatta jotain -satunnaista läähättävää löyhäystä, joka oli kuin syvä nyyhkyttävä -hengenveto vimman raivonpurkauksien jälkeen. - -Johnsin edelleen uidessa tummat keinuvat pinnat hänen ympärillään -raukesivat sileiksi öljymäisiksi laikoiksi, jotka särkyivät -maitomaisiksi tiriseviksi fosforiliekeiksi ja tähtipölyä täyteen -kylvetyiksi pyörteiksi hänen tunkeilevien uintiliikkeittensä ympärillä. -Tämä troopillisten vesien väkevä fosforivalo oli hänelle vanhastaan -tuttu ilmiö, mutta näin uidessaan hän kiinnitti siihen huomionsa -tarkemmin kuin koskaan ennen, mieltään vain askarruttaakseen. Nuo -terävän hetkellisen valon pienoiset kipunat, jotka kaivomaisessa -pyörteisessä hehkussa virisivät ja hävisivät, olivat hänestä kuin -silmiä, jotka ilkkuen ja vahingoniloisina vaanivat hänen matkantekoaan -ja nauroivat ajatellessaan, kuinka se päättyisi. Mutta vähätpä hän -välitti niiden pilkasta, häpeään hän aikoi vielä saattaa niiden -häijyt odotukset. Koko loppumattoman yön hän huvitteli itseään tällä -kuvitelmalla, kunnes lopulta tähdet alkoivat kiireellä kalveta -ja sitten tropiikin äkillinen aamunkoitto leimahti kuppuroivalle -taivaanrannalle. - -Se loi leimunsa matalalle särkälle, jota puolenkymmenen mailin -päässä hyöky suomi, ja sen takana palmupaarteelle ja mäelle, joka -kyrmyniskaisena, purppuroidun viheriäisenä kyyrötti moniaan mailin -päässä maan sisässä. - -Mieheltä pääsi matala riemastuksen naurahdus, hän muutti suuntaansa -oikealle ja ui suoraa päätä särkkää kohti. Mutta hän ui nyt hyvin -verkalleen, säästellen voimiaan rantahyökyihin ja viimeiseen -kamppailuun. - -Kun hän lopulta oli päässyt muutaman sadan sylen päähän hyökyaaltojen -jyrisevästä kukistuvasta rintamasta, joka putouksena vyöryi koko -särkänkin yli, niin hän älysi, että sillä kohdalla oli mahdotonta -maihin mennä niinkään kokeneen hyökyjen ratsastajan kuin hänen. Mutta -hän huomasi niinikään, että maa tällä kohdalla oli jonkinlainen niemen -nokka, joka pisti oikealle kädelle mereen. Hän sen vuoksi kääntyi vielä -enemmän oikealle ja kärsivällisesti ui yhtä suuntaa pauhaavan mylläkän -kanssa. Kun oli kulunut vielä pari tuntia -- ja aurinko tällä ajalla -muuttunut sulaksi kupariksi ja pakottanut hänet tuon tuostakin päätään -kastelemaan -- niin hän pääsi kääntymään niemen nokan ympäri ja viimein -löysi paikan, niin kuin oli toivonutkin, jossa rantahyöky maan suojassa -oli vähän helpompaa. Valiten jykevän vyöryaallon, jonka murtumakohdan -hän luuli voivansa laskea, hän sen keralla kiiti rantaa kohti, -pysytellen paraiksi kaukana pystyyn karkaavan harjan takana ja lopulta -jätättäen, välttääkseen aallon musertavan kaatumisen. Sen järisevässä -romahduksessa hän jalallaan tapasi pohjan ja eteenpäin syöksähtäen -sukelsi tyyneen veteen, ennen kuin seuraava hyökylaine yllätti. - -Mailin päässä oli tyynen veden takana kullanvalkea ranta -päivänpaisteessa hehkuen, matala puro sen poikki mereen kierrellen. - -Johns muisti paikalla varoa ja uiskenteli verkalleen rantaa kohti, -tutkien joka puun ja pensaikon, oliko missään uhkaavaa elämän oiretta. -Papukaijoja lörpötteli ja kirskui seuranrakkaasti puron reunalla -puitten latvoissa, ja tämä paikalla rauhotti häntä, ettei ainakaan -lähimmässä läheisyydessä ollut ihmisolentoa eikä väijyvää petoeläintä. -Hän ei tiennyt, mitä piti odottaa tässä tuntemattomassa maassa -- jota -hän epäili joksikin saareksi -- hänellä kun ei ollut minkäänlaista -osviittaa päättääkseen, oliko se Uuden Guinean ryhmän ulkosaaria, vai -kuuluiko Sumatran saaripiiriin. Hän tiesi, että jos se kuului Uuden -Guinean ryhmään, niin ei siinä ollut sen vaarallisempia eläimiä kuin -metsäkarjuja, käärmeitä tietenkään lukuun ottamatta. Jos se taas oli -Sumatran saariston ulkokulmia, niin hän tiesi, että täällä saattoi -tulla vastaan Malaiji-niemimaan kaikkia julmimpia petoja. Kaiken -kaikkiaan hän sittenkin toivoi jälkimäistä vaihtoehtoa, sillä ei ollut -vihannan pyöreän maan pinnalla villieläintä, jota hän olisi pelännyt -yhtä paljon kuin Uuden Guinean tiheikköjen villejä ihmisiä. - -Kahlaten joen suussa maihin Johns rupesi suulleen ja joi pitkin -siemauksin sen makeata ja puhdasta, vaikka melkein kuumaa vettä. -Etsien sitten lähimmän varjon hän kävi istumaan selkä puuta vastaan ja -silmät tiheiköissä, aikoen levätä ja punnita mahdollisuuksiaan. Hän -oli vimmatusti uninen koko yön kestäneen uinnin ja edellä käyneiden -jännityksen ja rasitusten päiväin jälkeen, mutta hän ei tahtonut -nukkua, ennen kuin oli vähän pinnistänyt ajatuksiaan. Ajatteleminen -kävi kuitenkin piankin mahdottomaksi. Huomatessaan silmäluomien -väkisinkin umpeen painuvan ja kaikenlaisten kummien näkyjen kiitävän -kautta aivojen silmänrävähdyksien välillä, hän kiipesi korkealle -puuhun, punoi pari vierettäistä oksaa yhteen tueksi itselleen ja -paikalla ja arvelematta vaipui uneen. - -Hän nukkui muutamia tunteja uupumuksen raskasta unta, nukkui -päiväsydämen raskaan helteen ja iltapäivää hyvän matkaa, mutta lopulta -hänet herätti nälkä ja epämukavan, sietämättömän makuupaikan vaivat. -Hän hieroi nuorteammiksi kangistuneita jäseniänsä ja huomaten sitten, -että puu oli varsin sovelias pakopaikaksi, koska siihen oli helppo -äkkiä nousta, hän taittoi enemmänkin oksia ja punoi itselleen varsin -turvallisen lavan, jolle hän levitteli pienempiä oksia ja lehtiä, niin -että siitä tuli mukiin menevä vuode. Tämä antoi hänelle omistamisen -rauhottavan eläimellisen tunteen. Hänellä oli pesä -- jotain kodista -käyvää. - -Sitte hän kapusi alas maahan ja lähti etsimään jotain syötävää. - -Pian hän näkikin, ettei ainakaan ruuan puolesta olisi paljon huolta. -Ei tarvinnut muuta kuin omasta puustaan kurkottaa lähimmän naapurin -oksiin, niin saattoi poimia kypsiä mangostanoja [Itä-Intiassa kasvavan -_Garcinia mangostanan_ hedelmä] niin paljon kuin vain halutti. Vajaan -satakunnan askelen päässä oli lehto metsäpisankeja. Ja hän oli varma -siitä, ettei ravitseva duriokaan [_Durio Zibethinus_ on eräs Itä-Intian -hedelmäpuu, jonka siemeniä paahdetaan ja syödään kuin kastanjoja. -Suom. muist.] ollut kaukana, ja rantalagunin tyynessä vedessä oli -varmaan yllin kyllin mehukkaita simpukoita. Syötyään pahimman nälän -tyynnyttämiseksi mangostanoja ja pisankeja hän taittoi ja oksi ohuen, -mutta raskaan oksan nuijaksi ja, alastomana kuin ensimmäinen ihminen -puiden latvoista maahan lähtiessään ja ylivaltaa nelijalkaisilta -kilpailijoiltaan kiistämään ruvetessaan, hän astui varjosta esiin ja -melkein ylpeänä käveli rantaäyrään poikki veden partaalle. Voimakkaana -ja notkeana, oivallisesti kehittyneenä, hän ei suinkaan pelästynyt -ilkialastomuuttaan eikä suojattomuuttaan, vaan tunsi rohkeutensa yhä -jäykemmin nousevan kohtaamaan niitä vaaroja, joita hän tiesi edessään -olevan. - -Rannalla hän nyt huomasi hajallaan sangen runsaasti ajopuita ja -kaikenlaista rauskaa. Näiden seasta hän paljon pengottuaan ja -käänneltyään löysi moniaan kappaleen, jonka toisessa päässä oli -naula, ja siitä hän sai raakaa oksaansa paljoa tehokkaamman aseen. -Huomatessaan sen käteväksi ja painon hyväksi hän loi uhmaavan katseen -tiheään lehväseinään, jonka takana uhkasi niin monta tuntematonta -vaaraa, sitten alkoi illalliseksi koota parhaita simpukoita. Hän vei -ne mukanaan puunsa juurelle ja selkä runkoa vastaan istuen söi itsensä -kylläiseksi, ennen kuin uudelleen kiipesi oksien sekaan pakopaikkaansa. - -Tähän saakka hän ei ollut nähnyt muita elonmerkkejä kuin moniaita -apinoita, paljon papukaijoja ja kakaduita ja rusottavan flamingoparven -lennossaan. Rannan penkomattomasta merihylystä, josta varmaan suuri -osa olisi herättänyt älykkäiden villien huomiota, hän päätti, -ettei tällä seudulla asunut eikä käynyt ihmisiä. Jos tämä taas oli -suurempien petojen asuinsijoja, niin hän arveli sen varmaan käyvän ilmi -auringonlaskun aikaan, jolloin ne luultavasti tulisivat suolattomalle -joelle juomaan. - -Hänen ei tarvinnutkaan kauan odottaa todistuksia päätelmiensä paikkansa -pitävyydestä. Auringonlaskun vielä pälyillessä puitten seassa ja -taivaan vielä hehkuessa kalpenevaa väriä, kuului alusmetsästä raskasta -tallustelua ja lauma villejä puhveleita vyöryi alas joelle. Ne olivat -parisataa askelta ylempänä jokivarressa kuin Johnsin puu, mutta siksi -lähellä kuitenkin, että hän hyvin lajin tunsi. - -"Jos täällä on noita junkkareita", hän mutisi tyytymättömänä, "niin -saan tehdä leopardien ja ehkä yhden tai parin tiikerinkin tuttavuutta. -Täytyy pitää silmät auki." - -Ja hän päätti varustaa itselleen huomeneksella enemmän aseita, -varsinkin jotain peitsen tai keihään tapaista, jolla voisi tapella -pitemmänkin matkan päästä kuin nuijalla. Hän muisteli kaipauksella -repeteririhlaansa ja kätevää pistoolipariaan, jotka olivat menneet -laivan mukana pohjaan. Näitten turhien kaipailujen jälkeen hän alensi -vaatimuksiaan himoitakseen hyvää jousta ja nuolia, jotka olisikin -voinut helposti saada aikaan, kunhan vain olisi ollut puukko. Mutta -tämä oli yhtä turha haave kuin rihla ja revollikin. Hän malttoi -mielensä pienellä soinnuttomalla naurahduksella, kohotti olkapäitään, -tutki tuntijan silmällä pitkiä suonekkaita käsivarsiaan ja alastoman -ruumiinsa lihaksia, ja hätkähtäen äkkiä siitä ajatuksesta, että hän oli -suistunut aseettoman ihmisyyden paljaalle peruskalliolle saakka, hän -vannoi kaikille hyökkääjille näyttävänsä, että hän oli pystyvämpi eläin -kuin paraskaan niistä. - -Ja erällisen elämän sattuma sovittikin niin, ettei hänen tarvinnut -kauan odottaa, ennen kuin tämä päätös joutui koetukselle. Tuskin -ennätti puun alla kareileva puro, puhvelien käynnistä sekaannuttuaan, -uudelleen selkeäksi juosta, kun sen partaalle saapui pari pientä -kaurista juomaan. Väijytystä peläten ne etsivät aukeata kohtaa, jopa -ohi Johnsin puusta, ja joivat arkaillen, vuoron jälkeen, joka toinen -sekunti päätään kohotellen ja vahtien. Mutta kaikesta valppaudestaan -huolimatta ne eivät voineet huomata vihollista, joka jälkiä pitkin -varkain lähestyi. Se oli hoikka vilkkaan täplikäs oselotti, ja se hiipi -niiden perässä ääneti kuin varjo, pysyen huolellisesti Johnsin puun -takana piilossa. Tultuaan puun tyvelle iso kissaeläin litistyi maata -myöten ja kurkisteli varovasti ympärilleen, näköjään epätietoisena -siitä, joko se oli kyllin lähellä, jotta hyökkäys riistan kimppuun -menestyisi. - -Ennen kuin se vielä ennätti päätöstään tehdä, näyttivät kauriitten -pitkät valppaat korvat käsittävän jonkun uhkaäänen takaapäin -tiheiköstä. Vain sekunnin osan ne molemmat seisoivat jäykkinä, korvat, -silmät ja kuono ääntä kohti terotettuina. Hypyllä niin kevyellä kuin -olisi tuulahdus ne kohottanut ne sitten loikkasivat joen poikki ja -pakenivat pois meren rantaa pitkin. Oselotti, pettymyksessään pitkät -valkoiset hampaansa paljastaen, syöksyi ylös puuhun ja kurkisteli -taapäin jälkiään myöten nähdäkseen, mikä oli saaliin pois säikäyttänyt. -Kun ei mitään näkynyt, niin se lähti kiipeämään korkeammalle, ikään -kuin paremmin nähdäkseen -- ja kohtasi ihmisen vakaat silmät, jotka -tuijottivat yläältä lavan reunan takaa. - -Kavahtaen takaisin säikähtyneellä ärinällä ja korvat niuhassa pitkin -kalloa se kyyristyi oksalleen ja tuijotti ylöspäin miehen silmiin. -Mutta Johns ei pitänyt oselottia vakavan toimen arvoisena. Hänestä -se tuskin oli muuta kuin isommanlaatuinen villikissa. Mutta häntä ei -miellyttänyt, että se, sen enempää kuin koko sukukaan, omine lupineen -tuli hänen puuhunsa. "Menetkös siitä", hän tuimasti käski ja löi yhteen -käsiään. Häntä kankeana ja pörhistyneenä hämmästynyt eläin pudotti -itsensä kummittelevasta puusta ja kapaisi tiheikköön. - -"Taitaapa se riittää sinun tapaisillesi", naurahti mies itsekseen ja -rupesi järjestämään vuodettaan mukavammaksi. - -Hämärän nopeaan saetessa tähtikirkkaaksi pimeäksi Johns ei enää kyennyt -erottamaan veden partaalle pyrkiviä haahmoja. Ne pysyivät lähellä -tiheikön reunaa, epämääräisinä liikkuvina varjoina vain, jotka tuskin -muuta kuin veteen koskivat, jälleen kadotakseen. Toisinaan kuitenkin -raskas jalkain töminä ja läiskeet ilmaisivat, että jotkut vieraista -olivat melkoisen kookkaita, olivatpa muutoin minkälaatuisia tahansa. -Kerran kuului vähän kauempaa tiheikön sisästä hätääntynyt rääkäisevä -parkaus, jota seurasi lyhyt tepastelu alusmetsän seassa, ja Johns -siitä päätti, että joku eläin hirvaitten tai kauriitten heimoa oli -joutunut oselotin saaliiksi. Ääntä seurasi näkymätön mutta melskeinen -pakokauhu joen partaalla. Sitten tuli hiljaisuus, jota hyökyjen jyminä -ulkoriutoilla ennemmin syvensi kuin häiritsi. - -Lämmin merituoksuinen ilma oli kuin unijuomaa, ja Johns tunsi nyt -unen käyvän ylivoimaiseksi. Hän alkoi uskotella itseään, että tässä -lavalla saattoi ruveta hyvässä turvassa nukkumaan huolimatta kaikesta -siitä rosvoelämästä, jota koko tiheikkö nyt vilisi. Hyvin hän kyllä -aivojensa takakammiossa tiesi, että se oli mieletöntä, mutta hän alkoi -juuri taipua ja luiskahtaa näköjen maailmoihin, kun mereltä tulvaava -hunajankarvainen valo hänet havautti Kuu teki paraillaan nousuaan. -Hän tuijotti ulos sitä kohti, ja rajattoman ja ainaisen poloisuuden -tunne äkkiä kouristi hänen sydäntään. Sitten hänen korvaansa kantoi -takaa päin heikkoa ääntä ja hän käänsi päätään. Joen äyräällä, täplät -kirkkaina edestäpäin tulevassa valossa, litteä julma pää kohotettuna -kuuta katselemaan, seisoi suunnaton leopardi. - -Johns tiesi, että leopardi kiipee puuhun yhtä vikkelään kuin oselotti. -Ääneti hän tapasi pientä nuijaansa ja tunnusteli sen päässä olevaa -naulaa, oliko se lujassa. Hän olisi nyt suonut, että olisi ymmärtänyt -varustaa itselleen keihään. Mutta hän rohkaisi luottavasti mieltään ja -jännitti jäseniään epävarman tappelun varalle, joka tässä näytti olevan -tulossa. - -Leopardi alkoi samalla haistella ilmaa, ikään kuin vainuten hajua, -joka häntä oudostutti. Että se oli haju, joka sen vihaa kiihotti, -näkyi selvään korvain niuhistuksesta ja hännän kiertelystä. Mutta -ilmeisestikään ei tämä ihmishaju ollut sille tuttu. Se hiipi varkain -ympäri, kunnes sattui ihmisen jäljille. Silmänräpäyksessä se jäykistyi -valppaaseen valmiuteen. Tässä oli jotain tuntematonta ja vaarallista. -Sangen varovasti se seurasi jälkiä puun luo, haisteli runkoa ja kohotti -päätään oksien sekaan tuijottaakseen. - -Kylmästi mies katsoi alas siihen kalpeaan julmaan paloon. - -Kuun vaakasuorien säteitten puuhun kaikkialle tunkeutuessa Johns tiesi, -että hän vaalean ihonsa vuoksi oli viholliselle sangen selvään näkyvä. -Hän hieman käänsi päätään, niin että kuutamo valaisisi hänen kasvonsa, -ja katsoi alas pedon ylöspäin suunnattuihin silmiin. Sitten hän alkoi -puhua. - -"Korjaappas tästä luusi!" hän käski sangen verkalleen, tavu tavulta, -rautaisella äänellä. "Hoida sinä omia asioitasi, äläkä pistä nokkaasi -minun asioihini!" - -Peto näytti epäröivän. Kerran tai pari sen silmät väistivät, -palatakseen taas paikalla miehen silmiin. Tuo vakava käskevä katse -kylläkin selvään kertoi, ettei tämä ollut vapiseva uhri, vaan -vastustaja peloton ja valmis tappelemaan. Kuinka vaarallinen vastustaja -hän mahtoi olla, tuo vaaleanvärinen olento väistämättömine silmineen, -sitä hän ei kyennyt arvostelemaan. Se näytti olevan yhtä suuri -kuin hän itsekin, ja kieltämättä se oli perin ihmeellinen ja ennen -kuulumaton ulkomuodoltaan. Ja entä nuo äänet, joita se päästi. Kovia -ne eivät tosin olleet, mutta niissä oli joku käsittämätön uhka. Vaikka -leopardi olikin niin julma ja verenhimoinen, niin ei se oikeastaan -etsinyt tappelua tappelun vuoksi. Se oli tottunut näkemään sanattoman -kauhistuksen niissä silmissä, jotka sen katseen kohtasivat. Uhria se -etsi eikä vastustajaa. Tietenkin se tiesi, että _oli_ eläimiä, jotka -olivat sitä itseään hirmuisempia. Tiikeriä se esimerkiksi väisti -niin kaukaa kiertäen kuin suinkin. Ja väistipä se salavihkaa vanhaa -puhvelihärkääkin, kun satuttiin metsäpolulla vastakkain tulemaan. -Saattoiko tuokin puuhun noussut olento olla hänen herransa? - -"Tämä puu on minun", jatkoi ylhäältä sama kylmä ääni, verkalleen, sana -sanalta. "Pysy sinä siitä erilläsi. Lähdetkös!" - -Noissa äänissä oli luottamus ja varmuus, jotka ällistyneen eläimen -mielestä tuntuivat perin hämmentäviltä. Vähitellen se näytti -päättelevän, ettei hänellä ollutkaan mitään erikoista riitaa tämän -itsestään varman muukalaisen kanssa, joka tuijotti häneen alas oksien -seasta. Se käänsi pois päänsä ja oli muutaman sekunnin unohtavinaan, -että vierasta olikaan. Sitten se pyörsi pois ja lähti ilman kiirettä -tassuttamaan tiheikköä kohti. - -Vaikka Johns riemusta sykähteli tämän merkitsevän voiton saatuaan, -niin pääsi häneltä kuitenkin syvä helpotuksen huoahdus, kun -leopardi oli kadonnut. Sillä hän tiesi, että taistelun päätös hänen -aseensa mitättömyyden ja jalansijan epävarmuuden vuoksi olisi ollut -epätietoinen, jos se olisi täytynyt taistella. Hän älysi, ettei ollut -hyvä nukkua muuta kuin täyden päivänvalon aikana. Lopun yöstä hän -vietti tuumia hautoen, kuinka laittaisi puussa pakopaikkansa vähän -varmemmaksi ja miten saisi hankituksi enemmän ja parempia aseita. -Pitkin yötä saapui tuon tuostakin toisia tiheikön asukkaita joelle -juomaan, enimmäkseen hirven heimon eri lajeja, vielä joku puhvelikin, -pienempiä eläimiä, joita hän ei tuntenut, toinen oselotti tai ehkä -kaksikin ja vielä leopardikin, ellei se ollutkin sama, kuten hänestä -tuntui. Auringonnousun aikaan kulkijoista tuli loppu. Silloin hän -pariksi tunniksi vaipui raskaaseen uneen. - -Hän heräsi hätkähtäen ja vakuutettuna siitä, että leopardi paraillaan -kiipesi puuhun hänen kimppuunsa käydäkseen. Hän tarttui nuijaansa ja -silmät selki selällään ja valmiina tappeluun kumartui lavansa reunan -yli. Mutta ei mitään sen uhkaavampaa näkynyt kuin iso punahelttainen -kakadu, joka kiikkui läheisestä oksasta pää alaspäin, kohotti pystyyn -uhkean harjatöyhtönsä ja katseli häntä jonkinlaisella juhlallisella -ilkeämielisyydellä. Hän purskahti nauruun ja lintu lensi tiehensä -harmistuneena kirkaisten. Johns kiipesi sitten reippaasti alas -puustaan, ui laguunin kimaltelevassa suolaisessa vedessä ja alkoi -sitten syödä pisankeja ja mangostanoja aamiaiseksi. Mielellään hän -tällä kertaa jätti sikseen simpukat, luvaten heti käydä käsiksi siihen -pulmalliseen juttuun, kuinka saisi tulta tehdyksi hankaamalla, kunhan -ensinnä olisi suoriutunut kiireellisimmästä, hankkinut aseet ja -turvallisen asunnon. - -Etsiskeltyään melko kauan rannikolla olevain ajopuitten seasta hän -lopulta löysi kappaleen patsaaseen kiinnitettyä kevyttä käsipuuta. -Väännettyään sen irti, joka oli vaivalloinen työ ja oli vähällä -hukuttaa hänet omaan hikeensä, hän halkaisi sen pään teräväksi -hampaalliseksi kärjeksi. Puun hän huomasi saarneksi, kovasyiseksi, -eikä liian hauraaksi; ja hän tyytyväisenä totesi, että hänellä tässä -oli varsin tehokas keihäs, jolla saattoi pistellä vihollista alaspäin, -jos se yritti hänen lavalleen kiivetä. Mutta vaikka hän etsi koko -aamun, pään päällä ja olkapäillään märkiä lehtiä katteena, niin ei hän -löytänyt nuijaa, joka olisi ollut yhtä tepsivä kuin ennen hankittu. -Paksun rautanaulansa keralla, joka kuokkamaisena nokkana oli pystyssä -pään toisessa kyljessä, siinä ei ollut muuta vikaa kuin keveys. Keveys, -hän päätteli, oli korvattava sitä suuremmalla lihasvoimalla lyödessä. - -Hakuhommiin kiintyneenä Johns oli hetkeksi unohtanut ne vaarat, joita -ehkä väijyi rantaäyrään yläreunaa seurailevan vihannan tiheikköseinän -takana. Äkkiä raskas, röhkivä hengitys aivan vieressä sai hänet -kiepahtamaan ympäri, ja samalla hän tunsi hiuksien nousevan pystyyn -päälaellaan. - -Vain kymmenkunnan askeleen päässä seisoi vanha puhveli, silmäillen -häntä ilkeämielisesti. - -Johns silmänräpäyksessä tointui hämmästyksestään. Äänen salaperäisyys -se oli häntä säikäyttänyt. Heti kun hän sen älysi, palasi -hermovaltakin. Tuntien jalkainsa vikkelyyden hän varmasti tiesi -voivansa välttää elukan hyökkäyksen ja hädän tullen pelastua laguniin -sukeltamalla. Mutta häntä ei haluttanut juosta pakoon, jos se oli -vältettävissä. Hän piti paikkansa, tanakkana ja valmiina, ja tyynenä -kohtasi elukan mulkoilevan katseen. - -Ensin härkä näytti aikovan hyökätä, ikään kuin olisi ihmisen paljas -läsnäolokin sitä suututtanut. Se kuopi hiekkaa vihaisena, mutta -epäröiden. Se mölähti ja astui pari askelta lähemmäksi. Mutta ihmisen -ehdoton liikkumattomuus ynnä hänen levollinen katseensa näyttivät -suureen eläimeen vaikuttavan kuin kylmä kylpy. Sen vihainen häntä -alkoi vaipua. Se vilkaisi sivuun, ikään kuin muuta asiaa muistellen. -Ja lopulta se synkästi kurkustaan mörähtäen kääntyi pois ja astua -löntysteli joelle. Kerran tai pari se seisahtui ja katseli taakseen -uhmaavasti, ikään kuin puolittain odottaen, että ihminen ajaisi sitä -takaa. Mutta Johns jäi paikalleen keihääseensä nojaten, kunnes puhveli -oli kaalannut joen poikki toiselle rannalle. Mutisten sitten itsekseen, -"parasta nukahtaa nyt, jos mieli pysyä yöllä valveilla", hän lähti -puulleen ja kapusi oksiin keveästi ja sievästi kuin simpanssi. - -Nukuttuaan sikeästi päiväsydämen helteen Johns käytti loput valon -aikaa asemansa lujittamiseen. Hän kiskoi puuhun koko joukon soveliaita -hylkykappaleita ynnä suikertelevan metsäviiniköynnöksen sitkeäsyisiä -pitkiä varsia. Köynnöksiä köytenä käyttäen hän rakensi varsin lujan -lavan ja sen ympärille korkeamman kaiteen, jottei maatessaan maahan -putoisi. Tämä saattoi jo kylläkin kelvata haaksirikkoiselle, hän -tuumaili, kunhan vain leopardit rauhaan jättäisivät. Ja elleivät -jättäisi, niin nyt hän arveli kykenevänsä antamaan niille terveellisen -opetuksen. - -Vähän ennen auringonlaskua hän kantoi puuhun suuren kimpun pisankeja -ynnä kuivan kuusen kappaleen, jonka oli hylkytavarain seasta löytänyt, -ja vielä puolen tusinaa kovia teräväreunaisia kuoria. Hän aikoi käyttää -pakollisen valvonta-aikansa kaapiakseen varastoon hienoa puunpötyä, -joka kelpaisi sytykkeeksi, kun alkaisi tulen tekeminen. Mutta moisen -rauhallisen ja kotoisen illanvieton nautinto ei ollutkaan hänelle -suotu, kuten hän oli aikonut. Hän ei vielä ollut kokenut tiheikön -kaikkia mahdollisuuksia. - -Kaukaa metsän takaosista kuului voimakas karjunta, ja pelon väristys -karmi hänen selkäpiitään. Semmoista ääntä ei leopardi kyennyt -päästämään. Hän tiesi paikalla, että vain jalopeura tai tiikeri -kykeni sillä tavalla itseään julistamaan. Mutta jalopeuroja ei -pitänyt olla näillä pituus- eikä leveysasteilla. Mitä hän kehnoine -aseineen mahtaisi tiikerille? Hänen sydämensä muutamaksi minuutiksi -putosi sinne missä kengät olisivat olleet, jos hänellä olisi kengät -ollut; ja hän ajatteli, kuinka hänen nyt täytyisi joka hetki pelätä -ja vahtia, valmiina silmänräpäyksessä pakenemaan puunlatvaansa kuin -säikytetty apina. Mutta ikään kuin lämmin tulva kautta kaikkien -suonien syöksähti sitten takaisin hänen vanha luottamuksensa ihmiseen -eläinkunnan herrana. Hän itse, niin hän itsekseen vakuutteli, vaikka -olikin yksinään ja alasti ja maassa muukalainen, oli kuitenkin kaikkien -näitten petojen herra, ylin kaikista, niin kauan kuin ei tahto eikä -rohkeus pettänyt. Hän oli lukenut, kuinka alastomat villit monessa -syrjäisessä maailman kolkassa metsästävät sekä tiikerejä että jaguareja -yksin ja ilman muita aseita kuin terotettu seiväs. Hän lupasi opettaa -tiikerin ajan tullen tieltään väistymään, samoin kuin olivat leopardi -ja puhvelikin väistyneet. Hän istui ja pimeässä simpukankuorella kaapi -keihäänsä epätasaista kovaa kärkeä, kunnes se melkein oli suippo kuin -neula. - -Sen karjunnan jälkeen ei iltahämyssä ollut kuulunut muitten joella -juomassa käyvien ääniä. Kauan kestävä hiljaisuus alkoi tuntua pahaa -ennustavalta, ja Johns huomasi pingoittavansa kuuloaan niin kiihkeästi, -että alkoi kuvitella olemattomia ääniä. Hän mielestään kuuli raskaitten -käpäläin tallustelua puunsa alla, mutta alas kurkistaessaan hän selvään -näki, ettei siellä ollut mitään. - -Vihdoin kuu nousi. Se tuskin oli kohonnut toinen puoli merestä, -punaisena, vääntyneenä, kovin paisuneena kiekon puolikkaana, kun -tiikeri tuli esiin tiheiköstä jonkun satakunnan askeleen päässä, -astuen suoraa päätä päin kuuta. Ilmeisestikin sillä oli vihiä ihmisen -läsnäolosta, sillä se haisteli uhkaavasti udellen ja kulki oikopäätä -puuta kohti. - -Johns tiesi varmaan, etteivät tiikerit yleiseen harrastaneet puuhun -kiipeämistä. Mutta hän tiesi myöskin, että monet villieläimet tiukan -tullen saattavat häpeään luonnonhistorian hyväksytyt lait. Hän oli -kuitenkin valmiina vikkelyyden puolesta pitämään oksien seassa puoliaan -vaikka mitä tiikeriä vastaan. Kun siis juovainen, katalan näköinen peto -saapui puun alle ja kohotti hänen silmiään kohti pelättävät silmänsä, -niin mies uhmaten kirosi sitä ja heitti alas hylkypuun palasen. - -Sattui niin mukavasti, että pirstale osui aivan poikkipuolin tiikerin -kuonoon. Tämä ärisi hämmästyksestä ja raivosta, kulki takaperin, -kyyristyi ja suurenmoisella hypyllä tavotteli alinta oksaa, sitä -kohtaa, missä se suorin kulmin lähti rungosta. Vankoilla etukäpälillään -se kävi haaraan kiinni ja riippui siitä sekunnin tai pari, -takakäpälillään repien puunrunkoa, voidakseen kohottaa itsensä aivan -ylös. - -Tätä Johns juuri oli odottanut ja suunnitellut; ja hän oli nyt -valmiina, lavallaan pitkällään maaten, keihäs kädessä. Sohaisten -alaspäin terävään, vaikk'ei liian raskaasti -- pelkäsi kärjen -katkeavan -- hän survaisi petoa kahdesti naamaan ja puhkaisi siltä -toisen silmän, hävittäen sen kokonaan. Tiikeri tuskasta karjui, sai -toisen takakäpälänsä oksan päälle ja kurotti päätään kauas sivulle -välttääkseen kasvojaan puhkovat iskut. Tämä asento paljasti sen kurkun -ja kaulan. - -Ja nyt mies, kärjen menetyksenkin uhalla, iski vimmatusti. Kärki sattui -paikalle, tunkeutuen aivan pedon leuan taa; ja molempien käsivarsiensa -koko voimalla mies työnsi niin pitkälle kuin meni. Karkeasärmäinen -saarni repäisi itselleen uran aivan puhki; ja tukehtuvan parkauksella -ja suonenvedontapaisesti taapäin jäykistyen tiikeri putosi maahan, -vieden keihään mukanaan. Jonkun aikaa se kieputti itseään ympäri, -kynsien ja yskien ja puhaltaen suustaan suuria verisiä vaahtoläikkiä. -Lopulta se vaipui maahan ja makasi hiljaa. - -"Kirottu elukka, kun taittoi keihääni!" Johns mutisi, salaten -voitonriemua, joka paisutti hänen sydäntään. Sitten hän, hyvällä syyllä -päätellen, että tämän pelätyn muodon läsnäolo puun alla karkottaisi -tiehensä muut vieraat, asettui nukkumaan. - -Seuraavana päivänä Johns jonkun aikaa oli kahden vaiheilla, mitä -tekisi tiikerin ruumiille. Hän olisi halusta nylkenyt sen kuivatakseen -nahkan auringonpaisteessa ja pitääkseen sen voitonmerkkinä ja vuoteen -alustana. Mutta kun ei ollut muuta teräasetta, millä nylkeä, kuin -simpukankuori, niin hän pelkäsi tehtävän suuruutta. Lopulta hän päätti, -että pedon raato jääköön siihen varottavaksi esimerkiksi, opettamaan -kaikille erämaan rosvoille, ettei puussa asujaa ollut hyvä pilkkanaan -pitää. Hän kiskoi ruumista monta sataa syltä tuulen alle ja jätti sen -hietikolle, jonkun sylen päähän tiheikön reunasta, jossa joka silmä -saisi sitä tarkkaan tutkia. Hän oli varma siitä, että sanoma tiikerin -tappajasta nopeaan leviäisi kautta metsän ja ettei häntä sen koommin -häirittäisi. - -Johns oli epäilemättä oikeassa näine päätelmineen, sillä arvovallalla -on voimallinen vaikutus metsän heimon, samoin kuin ihmistenkin -kesken. Hän oli osottanut itsensä tiheikköjen valtiaan herraksi, sen -vuoksi hän itse oli valtias. Viisas ja metsän lakia kunnioittava -elefanttikin olisi karttanut tulemasta tämän hallitsevan puunasukkaan -maille. Mutta Johnsia seurasi onni eikä hänen näin nopeaan perustettu -hallitusvaltansa joutunut pitkäaikaiselle koetukselle. - -Toisena päivänä tiikeriseikkailun jälkeen nousi niemimaan -tuulenalaiselle puolelle aivan särkän ulkopuolelle hollantilainen -kauppakuunari, joka lähetti maihin veneen vettä noutamaan, sillä -toisille saarien väliä kulkeville aluksille Johnsin joki oli tunnettu. -Mailin tai parin päässä oli kauempana tuulen alla särkässä kapea aukko, -josta laivavene pääsi sisään pujottelemaan, ja Johns piankin pääsi -viettämään onnellista vallasta luopumistaan housuissa, jotka tosin -olivat hivenen liian leveät hänen varrelleen, ja kurkkua karsivan -ryypyn ääressä. Hänen juttunsa pani reippaitten pelastajien uskon -aluksi kovalle koetukselle, mutta kun käytiin katsomassa kuolleen pedon -raatoa, jonka kurkussa yhä oli se hätävarakeihäs, niin todistukset -huomattiin vakuuttaviksi; ja Johns saattoi viedä arvovaltansa mukanaan -kuunarin kiillotetulle kannelle. Ne olivat kevyet matkakapineet, mutta -hänen silmissään arvokkaat. - - - - -VIRVATULIEN MAAILMASSA, - - -Noissa hirmuisissa syvyyksissä, tuhatkunta metriä suoraan -alaspäin valtameren tuulisesta vihreän purppuraisesta pinnasta ja -kermanvalkoisesta lentävästä vaahdosta, siellä ei ollut aavistustakaan -mistään päivän valon kaltaisesta. Niiden syvyyksien ihmeelliset -asukkaat eivät koskaan voineet kauaskaan kohota auringon paistamia -vuolteita kohti eivätkä elää niistä tietoa saadakseen; sillä -kohotessaan ylöspäin kauheasta paineesta, jossa ne elivät, niiden koko -ruumis vääntyi liitoksistaan, taikka vatsa kääntyi nurin kuin säkki, -silmät pullistuivat kuopistaan, taikka hajosivat elinten hatarat -kudokset. Niinpä ne elivät elämäänsä ilman tietoa tai aavistustakaan -auringosta, tyynessä, jota ei vimmatuinkaan hirmumyrsky voinut koskaan -toivoa häiritsevänsä. - -Ei näissä syvyyksissä silti vallinnut aivan ehdoton eikä ainainen -pimeys. Siellä täällä uiskenteleva yhteiskunta vähäpätöisiä olennoita, -likoeläimiä, niiden sukuja, jotka öisin valaisevat meren pintaa, -muodosti laikan utuista hohdetta. Heikkoa häilyvää vaaleutta, joka -tuon tuostakin hälveni melkein sammuakseen ja taas elpyi, ikään -kuin olisi sille heikosti henkäisty, huokui sieltä täältä, missä -merililjametsät omituisine kasvimaisine eläinryhmineen peittivät -laajalti alaa. Ja lietteen peittämän meren permannon leveät aaltoilut -synnyttivät heikompaa fosforihehkua, jonka tähden ne saivat jonkun -vähän näkyväisyyttä. Jos silmät olivat kyllin herkät havaitsemaan sen -heikot väreilyt, niin vallitsi syvän meren pohjalla ainakin paikoittain -jonkinlainen aavemainen hämärä. - -Tämän hajanaisen hohteen ohella, joka näytti aivan alati olevan -sammumaisillaan sulasta heikkoudestaan, välähti tuon tuostakin miedosti -näkyviin ikään kuin joku kiiltomatoparvi jonkun pykälän tai liljaryhmän -alla, seuraavassa hetkessä tavallisesti jälleen sammuakseen. Hyvin -usein häälytettiin kuin kahden pienokaisen lampun sinertävää tai -violettia liekkiä sirosti puoleen ja toiseen, ikään kuin näkymätön -kantaja olisi jotain etsinyt näistä salatuista pimeyksistä. Haaleita -viuhkoja ja valosilmiä ilmestyi, kiiteli ja katoili joka taholla. -Ja toisinaan sujahti pimeyden poikki ikään kuin kalan haamu, kaksi -pitkää valoviiriä kuonosta perässä liehuen, evät haahmoutuen sumuisena -loisteena ja pitkin kylkiä kahdenkertainen rivi lauhasti hehkuvia -täpliä. Sitä ehkä seurasi suurempi haamu, aavemaisen kalpea, jolla -oli suunnaton pää ja pitkä huojuva ruumis, ja se ehkä sukelsi pakoon -merililjain sitkeitten varsien sekaan. Missä milläkin tavalla, missä -mitäkin haaveellista muotoa, virvatulia, liehui kaikkialla kautta tämän -äänettömän synkeyden. - -Eräässä paikassa, ehkä parisen jalkaa mahtavan latuskan paaden -tapaisen yläpuolella, riippui pienoinen tupsu violettia tulta. Hennon -valon sydämestä ujui jonkinlaista untuvaa, sädekehä heikosti hehkuvia -lankoja. Tästä lauhasta säteilystä saattoi päästä sen verran selville, -että liekkikukkanen riippui hoikan ruokomaisen vavan päästä, joka -huojui kevyesti silloin tällöin, vaikka ympärillä oleva vesi olikin -alallaan. Kannattava vana näytti kasvavan latuskasta paadesta, jonka -mustahko väri sulautui ympäröivän lietteen hämäriin aaltoviivoihin, -sen toisesta päästä. Kaunis pieni liekki milloin väreili, milloin -nyökytteli vartensa päässä, milloin hävisi melkein näkymättömiin, -puhjetakseen taas kahta kirkkaammin palamaan, ja kaiken kaikkiaan -oikkuili tavalla, johon ei ilmennyt syytä, ei aihetta. - -Nytpä aavemaisista kalahaamuista muuan, jolla oli pitkin kylkiä -kahdenkertaiset rivit kiiltomatopilkkuja ja suunnattomat valkeahkot -silmät, sattui huomaamaan väreilevän liekin ja liehui sitä tutkimaan. -Vieras oli pieni -- jalan mittainen vain -- ja näytti sen vuoksi -noudattavan asianmukaista varovaisuutta. Mutta kun se tuli lähemmäksi, -niin siitä tuntui, että pieni violetti liekki mahtoi olla sekä hyvä -syödä että vaaratta anastettavakin. Sille tuli kiire, ettei joku -toinen nälkäinen matkamies kerkeäisi ennen. Omituista valaistustaan -lukuun ottamatta se oli aivan saman näköinen kuin ylävesienkin -tavalliset kalat; mutta syöksähtäessään valotupsua kohti se avasikin -hämmästyttävän leveältä leukaa. Sen suu tosiaan aukeni aina pitkän pään -juureen saakka. - -Pikku liekkipä livahti syrjään, ikään kuin sillä itsellään olisi ollut -silmät, ja sukelsi melkein pohjaan saakka, hyökkäyksen taitavasti -väistäen. Ja samassa tapahtui ihmeellinen juttu. Latuska musta paasi, -joka oli liekkiä kannattanut, kohosi ylöspäin ja halkesi. Halkeama oli -luola täynnään pitkiä, järjestään sisään päin kallistuvia hampaita. -Hyökkäävä aavekala katosi luolaan, joka sulkeutui lotkahtaen, ja kahden -puolen sitä paikkaa, jossa se oli ollut, leiskahti kaksi kalpeata -kylmää kalmansilmää. Niiden fosforivaloa kesti vain sekunnin tai pari. -Musta paasi näytti taas yhtä hengettömältä ja laakakivimäiseltä kuin -ennenkin, silmät himmeiltä napeilta; ja violetti pikku liekkinen, -hitaasti nousten, alkoi taas viekottelevasti väreillä ja nyökähdellä -sen päällä. - -Äkkiä liekki sammui, katosi kerrassaan. Jakso väkeviä sysäyksiä oli -häirinnyt raskasta vettä. Kaikki läheisyyden muut määrätyt valot -- -kiiltomatorypäleet, kiitävät pisteet ja tähdet, liukuvat silmät ja -aaveviirit, jopa mistään piittaamattomien merililjainkin haaleat -valoilmiöt -- kaikki aivan äkkiä sammuivat, eikä näkynyt mitään -muuta kuin likoeläinten utulänttejä ja pohjalietteitten epämääräisiä -hohteita. Jossain tässä pimeydessä, liian kaukana näkyäkseen, mutta -kyllin lähellä tuntuakseen ja säikäyttääkseen, tapahtui par'aikaa -suurien hirviöiden tappelu. Kaikille manalan pienemmille olijoille -tämä merkitsi "sammuttakaa tulet ja lymytkää!" Ei edes suurella -laakakiviolennolla, vaikka se oli seitsemää tai kahdeksaa jalkaa pitkä -ja runsaasti kahta leveä siltä kohdalta, johon luolamainen suu oli -auennut, ollut vähintäkään halua herättää näiden tappelevain huomiota. -Se pisti soman violetin täkyliekkinsä hyvään talteen ja tyytyi olemaan -kaikkein joutavanpäiväisin kivilaaka, mikä milloinkaan oli valtameren -pohjalla lietettä kerännyt. - -Pian häiriö asettui ja taas vedessä vallitsi raskas hiljaisuus. -Merililjat olivat syvyyksien asukkaista ensimäiset, jotka vähitellen -rohkaisivat mieltään ja hitaasti sytyttivät haaleansinisten ja -sinipunervain terälehtiensä hehkun. Tämä hehku oli vastustamaton -viettelys kaikenlaisille vähäisille elimistöille, jotka uivat tai veden -mukana häälyivät niiden luoksi, joutuakseen verenhimoisten, ainiaan -nälkäisten kukkien saaliiksi. Sitten alkoivat toisetkin varovaiset -olennot jälleen sytytellä virvatuliaan ja liikkua ympäri, uiskennella -ja ryömiä -- kalat, rapot, meritähdet, äyriäiset, hirveät merisiilit -ja valtavat mustanpurppuraiset merimakkarat. Ja kaikista viimeisenä se -hirveä väijyjä, meren syvyyksien onkimies, taas ripusti soman violetin -kalmanlamppunsa leukainsa salatun luolan ylle. - -Nämä kammottavat syvyydet eivät suinkaan olleet autioita -- -ei ainakaan tämä erikoinen osa niistä. Joka puolella kiehui -salaperäistä, kiireellistä, melkein näkymätöntä elämää, pyydystäjiä -ja pyydystettäviä. Mutta muutamaan hetkeen ei nyt mikään sen koommin -lähestynyt häälyvää täkyä. Hirviö kävi levottomaksi. Sen ruokahalu -oli suunnaton ja ruokahalun tyydyttäminen sen elämä. Mutta kun -sillä kaikesta voimastaan huolimatta ei ollut nopeutta saalistaan -takaa-ajaakseen ja tavottaakseen, niin ei se voinut muuta tehdä kuin -odottaa ja vaipua liejuun yhä syvemmälle, jotta väijytys olisi sitä -varmempi. Ainoa kärsimättömyyden merkki oli violetin pikku liekin -yhä vilkkaampi ja maanittelevampi nyökyttely ja hääfyminen hennon -tuntosarvensa päässä. - -Ja pian sen toimeliaisuus saikin palkkansa. Sen huomasi peräti -hullunkurinen rapumainen olento, jolla oli pieni pyöreä ruusunkarvainen -ruumis, suunnattoman pitkäin jäsenellisten puujalkamaisten koipien -kannattama. Sen leuat olivat melkein yhtä pitkät kuin ruumis, ja -päästään se häälytteli kahta ohutta piiskamaista tuntolonkeroa, -jotka olivat vielä hullumman pitkäveteiset kuin sen koivet. Näissä -tuntoelimissä mahtoi olla joku herkkä äly, koska se huomasi väreilevän -violetin valon; sillä siinä missä sen silmäin olisi pitänyt olla, oli -vain kaksi mustaa neulannuppia, ei muuta kuin vähän merkkiä, että sen -esivanhemmilla etäisinä rantavesi-aikoina oli ollut siinä silmät. Oli -miten hyvänsä, ainakin tämä kurkimainen äyriäinen tä'yn huomasi. Se -läheni sitä kylkimyyryä kummasti, mutta nopeaan, suuret leuat ahneesti -haukkoen. - -Mutta toinenkin kulkuri oli huomannut kiihottavan violetin valotupsun. -Suunnaton veripunainen katkorappo, hummerin kokoinen, ui sitä kohti -perä edellä. Se näki kylläkin selvään, olihan sillä kaksi ylenmäärin -suurta silmää, kummankin vieressä hehkumassa kirkas valkoinen -polttolasi-lamppu. Se ei nähnyt vain täkyä, vaan kylkimyyryä lähestyvän -pitkäkoipisen kilpailijankin, ja kateellisella kiireellä se ampui alas. -Ne saapuivat molemmat samalla haavaa. Pikku liekki vältti hyökkäyksen -ja vaipui alas. Ne seurasivat, yhteen törmäten, ja sukelsivat mustaan -luolaan, joka aukeni ja kohosi niitä vastaan. Luola imasten hotkaisi ja -loksahtaen sulkeutui. Sekunnin tai pari ne hunnutetut kalpeat silmät -sen kahden puolen näyttivät heikkoa viheriäistä kiiltoa, sitten jälleen -sammuivat. Ja taas violetti pikku lamppu kohosi liejuisen paaden päälle -täkynä viettelemään. - -Seuraava ohikulkija, joka kiinnitti liekkiin huomionsa, oli niin -pelättävän näköinen, että olisi luullut väjyjän säikähtävän ja laskevan -alas täkynsä. Se oli suunnaton käärmemäinen "airokala", hyvinkin -kahdeksantoista jalan mittainen; pään kahden puolen kaksi pitkää -kapeata evää kuin airopari. Ruumis oli pituuteen verraten erinomaisen -hoikka, tuskin enempää kuin jalan verta poikki mitaten, selkäevä -kulkien pyrstöstä alkaen yhtä mittaa päälakeen saakka. Päälaella tämä -evä kohosi moneksi mahtavaksi, ehkä paria jalkaa pitkäksi piikiksi, -jotka kallistuivat eteenpäin vaikuttavasti ja uhkaavasti omistajan -kuonon päälle. Ruumis oli hopeahko väriltään ja hohti tasaista -himmeänviheriäistä fosforivaloa. - -Airokala uiskenteli verkalleen väreilevää violettia täkyä kohti. Ja -tämä odotti sen lähestymistä, vaikka se oli niin hirmuisen näköinen. -Viimein se äkkiliikkeellä tavotti sitä, samalla avaten pienehkön -ja jotenkin vaarattoman suunsa. Täky tietenkin katosi. Jo ammotti -luola sen alla, kuukahti ylöspäin ja hairasi kiinni juuri airokalan -kiduskansien taa. - -Muutaman silmänräpäyksen pitkä pyrstö pieksi vettä epätoivon voimalla, -kunnes ympärillä olevat valot kauhusta sammuivat. Mutta kaikesta -pituudestaan ja voimastaan huolimatta saalis oli aivan voimaton näiden -kamalain leukain ja pitkien raatelevien hampaitten likistyksessä. -Muutamassa harvassa sekunnissa se oli kahtia purtu ja pää suojaavine -okineen vierähti toiselle puolelle. Leveä ja kömpelömuotoinen onkija -räpylöi liejusta aivan koholleen ja haukkasi ahnaasti väreilevää -ruumista, puri siitä poikki parin jalan kappaleita ja nieleskeli niitä -melkein ilman mitään ponnistusta. Sen vatsa paisui ja paisui, mutta se -vain ahtoi sisäänsä herkkujaan, kunnes ei ollut jäljellä kuin kolme -tai neljä jalkaa uhrin pyrstöä. Sitten se jälleen sijottui pesäänsä, -liehutteli taiten eviään, kunnes sen turvonnut muoto jälleen oli -liejun peittämä, ja ryhtyi sulattamaan jättimäistä ateriaansa. Kun ei -tällä haavaa olisi ollut enemmälle ruualle tilaa, niin sai violetti -täkyliekki jäädä ripustamatta. - -Heti kun temmellys oli asettunut ja virvatulet alkaneet uudelleen -ilmaantua, levisi jollain ihmeellisellä tavalla tieto siitä, että -ison paaden viereen oli pidot katettu. Aivan muutamassa minuutissa -olivat kuolleen airokalan molemmat jäljelle jääneet osat -- pyrstö -ja aseistettu pää -- ahnaan tappelevan elämän ja ihmeellisen -liekkisekamelskan keskuksina. Veripunaisia syvän meren äyriäisiä, -hirveän muotoisia vääntyneitä rapuja, kaloja, jotka olivat paljasta -päätä ja leukaa, pitkin siimamaisin pyrstöin, kaloja, jotka olivat -paljasta vatsaa ja repivää papukaijan nokkaa, olentoja, joilla ei -ollut silmiä, vaan pitkät hapuilevat tuntosarvet, ja olentoja, joiden -suunnattomat tuijottavat silmät olivat aivan suhteettomat ruumiiseen -verraten, näitä siinä oli vimmatusti repimässä molempia jäljelle -jääneitä löyhiä lihakappaleita, taikka toisiaan, milloin se näytti -mukavammalta. Niiden värikkäät valot pujottelivat ja punoutuivat -yhteen, kunnes uhrin joka riekale oli yhtä vääntelevää, sykähtelevää -hehkua. - -Kun kaikki nämä raivoiset mässääjät olivat jotenkin vähäpätöisiä -kooltaan -- kalamuodoista suurin tuskin jalkaa pitempi -- niin ei -herkuttelijain kesken vähään aikaan sentään sattunut aivan joukkotuhoa. -Mutta lopulta siihen souteli kolme omituisen näköistä muukalaista -katsomaan, mitä oli tekeillä. Ne olivat mustia, lyhytvartisia kaloja, -parin jalan mittaisia, vatsan alla rumat riippuvat pussit, pää ulottuen -melkein puoleen ruumiin mittaan ja suu halkaistu ikeniä myöten. Ne -uivat paikalle ilman kiirettä, tarkastelivat aseman ja avasivat suunsa. - -Ja niin isot olivat niiden hämmästyttävät suut, että niiden oman -ruumiin olisi helposti voinut vetää läpi pyrstöineen päivineen. Eläimet -itse kävivät aivan vähäpätöisiksi näiden ammottavien ansakuoppien -rinnalla. - -Uudet tulokkaat alkoivat syödä, ei kuitenkaan millään suurella -kiireellä. Ei muuta kuin ammensivat sisään ja rajusti nieleskelivät -alas muuta hommaavia uhreja. Joka kerran joutui niiden leukain väliin, -sillä ei ollut muuta kuin yksi tie, sillä ne leuat olivat täynnään -pitkiä teräviä hampaita, jotka kaikki osottivat sisään päin avaraan ja -näljäiseen nieluun. Kalat, ravut, äyriäiset, kaikki ne eroa tekemättä -ammennettiin sisään ja väkivoimalla nieltiin alas suunnattomiin -venyviin vatsoihin, joissa ne vääntelivät yhteen sullottuna kimppuna, -kunnes voimakkaiden ruuansulatusnesteitten nopea hajottava voima asetti -kaikki. Muutaman harvan minuutin kuluttua jokainen kolmesta tulokkaasta -kantoi allaan vatsaa, joka oli paljon suurempi kuin koko muu elimistö -yhteensä. Kankeasti ja vastahakoisesti ne sitten soutelivat pois -etsimään jonkun syvän vuokkometsän suojaa, jossa saisivat rauhassa -ruokaansa sulatella. Ja se vähä, mikä mässääjiä oli jäljelle jäänyt, -jatkoi vain pitoja, ikään kuin ei olisi mitään tapahtunut, joka olisi -ahmatteja häirinnyt. - -Ruuansulatus tapahtuu näissä meren syvyyksien vatsoissa hirvittävän -rutosti. Tunnin tai parin levon jälkeen oli täpötäyden väjyjän -turvonnut ruumis alennut melkein yhtä litteäksi kuin tavallista. Sitä -myöten kuin se aleni, heräsi uudelleen sen ruokahalukin, ja äkkiä sama -häälyvä violetti pikku liekkonen alkoi uudelleen nyökytellä ja väreillä -tuntosarvensa taipuneessa päässä liejuisen paaden päällä. - -Tällä kertaa sen ei tarvinnut kauaa odottaa, sillä äskeisten pitojen -maine oli tästä ennen hyljätystä paikasta tehnyt sangen suositun -maailman kolkan. Uskomattoman hirveä ja haavemainen olento uiskenteli -nyt hitaasti sivu. Ylen suurilla tyhjillä silmillään se huomasi -violetin valotä'yn ja kääntyi sitä tutkimaan. - -Uusi tulokas, joka hämärästi näkyi omassa viheriänhopeisessa -valaistuksessaan, oli näköjään jonkinlainen kaksikantinen. Pituus -noin viisi jalkaa, pää ja ruumiin takimainen kolmannes melkein kuin -mahdottoman lihavan ja suurisuisen ankeriaisen. Se tosiaan olikin -ankeriaisten heimon omituinen muotopuoli jäsen. Muotopuolisinta siinä -oli vatsa, joka oli venynyt niin suunnattomasti, että sen kalvot olivat -melkein yhtä läpinäkyvät kuin lasi, ja riippui pitkittäin ruumiin -alla, vähin kuin ohjattava ilmalaiva. Tähän hämmästyttävään säiliöön -oli pitkittäin somasti kääritty paksu mustahko kala, jonka pituus oli -kokonaista puolenkolmatta jalanmittaa, ynnä kasa pieniä tulipunaisia -katkorappoja. - -Mutta tämänkin suunnattoman mahantäyden keralla tuo ihmeolento vielä -tunsi sangen hiukaisevaa nälkää. Ehkä hän ajatteli, että violetti pikku -liekkonen voisi olla piristävä mauste ruuansulatuksen edistämiseksi. -Hän avasi leukansa selkisten selälleen ja souteli sitä ottamaan. Sen -hehku jo miltei kutitteli hänen alaleukansa reunaa, kun se samalla -kiepsahti vähän syrjään ja väisti. Samalla hänen turvonneen mahansa -riippuva lieriö melkein hipaisi alla olevaa paatta. Paasi jakautui ja -laiskasti, ilman ponnistusta, imaisi sen kaikkine puoleksi sulaneine -sisustoineen itseensä. Kalliomaiset leuat armotta sulkeutuivat, -ja typistettynä täten likimain tavallisen ankeriaan muotoiseksi -uija suonenvedontapaisesti pyrstöään piesten syöksyi pois, jättäen -jälkeensä kammottavan viirun verta ja fosforivaloa. Monta minuuttia se -umpimähkään ryntäili piiriä välittämättä sen enempää vihollisista kuin -riistastakaan, jota se ei voinut sen koommin hyväkseen käyttää. Kun ei -enää ollut mitään, minkä hyväksi elää, niin se kääntyi kyljelleen ja -vaipui pohjaan, ja ennen kuin se vielä lakkasi vääntelemästä itseään, -kävi sen kimppuun siirtokunta ihmeellisiä pieniä sitruunankeltaisia -äyriäisiä, joilla ei ollut silmiä ensinkään. - -Keltaravut olisivat saaneet kirjavan lukuisen valikoiman kutsumattomia -vieraita pitoihinsa seuraavain viiden minuutin kuluessa, ellei olisi -sattunut tapaus, joka käänsi kaikkien huomion ylempiin vesiin. -Aivan pään päälle ilmaantui isokokoista hehkua, joka laajeni ja -kirkastui, sitä myöten kuin alas vaipui. Kun se tuli lähemmä, nähtiin -vaaleanvihertävästä hehkusta syöksyvän valkoisia ja keltaisia, -sinisiä ja ruusunvärisiä kiitäviä valoja. Sitten selvisi, että se -oli kääntelevä röykkiö vimmatusti taistelevaa elämää. Lopulta se -hitaasti vaipui merililjayhteiskunnan päälle ja osottautui nyt -melkein paljaaksi valaanluurangoksi, jonka sisällä ja ulkopuolella -kiehui joka lajia meren syvyyksien perkkaajakansaa. Ei ihmettä, että -pienet sitrunankeltaiset äyriäiset saivat jäädä rauhassa päättämään -vaatimattoman ateriansa. - -Valaan olivat valaanpyytäjät iskeneet harppuunalla pinnalla, anastaneet -siitä rasvan ja loput hylänneet. Punaisen raadon painuessa olivat -sen kimppuun ensin hyökänneet ahnaat haikalaparvet, repien irti -suunnattomia kolmikulmaisia lihakimpaleita. Kun se oli vaipunut niin -syvälle, etteivät haikalat enää sietäneet painetta, oli jättiläisen -runko jo melkein paljas. Haikalain jälkeen tulivat yhä karttuvin -joukoin syvyyksien lukemattomat ahmatit asukkaat, niitä tuli joka sukua -ja lajia lukuun ottamatta ryömiviä siilejä ja äyriäisiä, jotka eivät -voineet pohjasta kauaksi lähteä, ja joka suuruutta kahdentoista, jopa -viidentoista jalan mittaisista kamalista hauen kaltaisista olennoista, -joiden hampaalliset leuat olisivat voineet opettaa varovaisuutta -mahtavimmallekin haikalalle, aina pieniin, mustiin, kukkaromaisiin ja -tuskin kämmentä suurempiin kaloihin, jotka olivat paljasta leukaa ja -vatsaa, mutta ilman riittävää evävoimaa reväistäkseen irti ne mehukkaat -palat, joihin olivat raatelevat hampaansa upottaneet. Tämän suuren -rakennuksen hitaasti ja ympäri käännellen painuessa -- sitä hitaammin, -kuta enemmän paine lisääntyi -- pienemmät eläinmuodot pysyttelivät, -mikäli mahdollista, rungon sisäpuolella, jott'eivät joutuisi suurempien -ja ahnaampien pitovieraitten tielle. Mutta olivatpa ne luurangon ulko- -tai sisäpuolella, kaikkialla pidot olivat herkeämätöntä ja säälimätöntä -sotaa, pitovieraitten yleisellä ja vilpittömällä puolueettomuudella -nieleskellessä toisiaankin. - -Samalla kun luuranko kiehuvine hehkuineen oli asettunut merililjain -sekaan, alkoi siihen tunkemalla tulla, mitä pohjalla oli ryömijätä -virstan piirissä rapuja, äyriäisiä ja meritähtiä, enimmäkseen -silmättömiä eläimiä, joilla kaikilla oli pitkät ihmeteltävän herkät -tuntolonkerot -- kaikki osansa saamaan. Jättiläisen ruho kerrassaan -kiehui valoa ja taistelua. Tunnin kuluttua luut olivat niin paljaiksi -nokitut, ettei niissä ollut mitään muille kuin noille pienen pienille -olennoille, joilla oli päässä porat niillä kaivautuakseen itse kovan -luun sisään sen mehuja imemään. Vähitellen mässääjät sitten katosivat -pitopaikasta, mikä itse ahtamalla täynnään, mikä lisätäkseen suurempien -toveriensa mahantäyttä; ja valot alkoivat hälvetä luurangon jykevistä -kaarevista kylkiluista ja monionteloisesta kallosta. - -Onkimiehestä, jonka väijytys oli ehkä viidenkymmenen jalan päässä -merililja-yhteiskunnasta, eivät asiat tällä ajalla ensinkään -menestyneet, niin kuin olisi pitänyt. Olisi ollut vastoin kaikkia -sen menetelmiä nousta pois liejusta ja räpylöidä sinne yleiseen -rynnistykseen. Mutta mitään muutakaan se ei voinut tehdä kuin ripustaa -paikoilleen häälyvän violetin lamppunsa ja koettaa viekotella -tyytymättömiä kuokkureita syömingeistä pois. Muutamia vähäpätöisiä -pikkukaloja se tällä tavalla saikin pyydystetyksi, ei kuitenkaan sen -enempää, kuin että ruokahalu vain yltyi. Kiihkossaan se päästi kamaliin -hunnutettuihin silmiinsä vähän kalpeata kiiltoa, niiden mulkoillessa -joka suunnalle saalista vaanien, ja violetti valosyötti aivan hyppeli -ylös ja alas miellyttely-yrityksissään. - -Yht'äkkiä nämä kimaltelevat silmät kuitenkin keksivät jotain, joka sai -niiden valon paikalla himmenemään ja violetin liekkosen sammumaan kuin -kynttilän hatun päälle paiskaten. Salavihkaa sivuttain siirtyen onkija -itse kaivautui syvemmälle lietteeseen. Se oli nähnyt pitkän, kalvakkaan -valkoisen, kiemurtelevan tuntolonkeron -- nähnyt jos kuinka monta syltä --- liukuvan luurangon kylkiluita myöten. Sen perässä tuli useita muita, -kaikki yhtä uteliaita. Mutta onkimies ei pysähtynyt niitä katselemaan. -Sen piti vain saada päälleen liejua niin paljon kuin suinkin, vieläpä -silmäinkin päälle, siksi aikaa kun nuo jättiläiskäärmeen näköiset -tuntolonkerot tutkistelivat lähiseutua. - -Oli sattunut niin, että muuan niistä suunnattomista valkoisista -tursaista, joita asui sadoittain somasti viettävällä kaltaalla muutaman -virstan päässä, oli harhaillut tavanmukaisia rajojaan kauemmaksi, -luultavasti oli joku potovalas-joukko hyökkäyksellään ajanut sen -liikkeelle ja säikäyttänyt sen vaellukselle. Sen laajat, kaikkikeksivät -silmät olivat huomanneet raadon valoisan pohjaan vaipumisen, ja se oli -lähtenyt katsomaan, mitä oli tekeillä. Hitaasti se oli matkaa tehnyt, -sillä tavallisesti se, paitsi erikoisen kiireellisissä tapauksissa, -liikuttaa kömpelöä ruhoaan vetämällä sitä eteenpäin pohjaa pitkin, -sen sijaan että takaperin uisi, kuten pintavesien pieni mustekala. -Sen paikalle saapuessa ei pidoista sen vuoksi ollut mitään jäljellä -tyydyttämään sen vimmattua ruokahalua. - -Tämä valkoinen hidas vaeltaja ei suinkaan ollut hirmuisen sukunsa -suurimpia. Mutta siitä huolimatta ei sen nuotanperämäinen ruumis, -litteine päineen ja papukaijannokkineen, paljoa puuttunut -neljästäkymmenestä jalasta, ja kymmenen kiemurtelevaa tuntolonkeroa, -kukin miehen reiden vahvuinen, jotka yhdessä kimpussa erosivat päästä -kuin lehdet porkkanan päästä, lisäsivät sen pituutta vielä parikymmentä -jalkaa. Tuntolonkerot, joiden alapuolet olivat voimakkailla imulavoilla -aseistetut, olivat varsinkin pään puolesta tuntehikkaat kuin herkkä -sormi; ja ne olivat kaikki taukoamatta liikkeessä, hiipivässä, -urkkivassa, kiertelevässä liikkeessä kuin joukko vaaleita nälkäisiä -käärmeitä. Mutta silmät ne olivat koko tämän sanoin kuvaamattoman -hirviön kaikkein perusteellisimmin yöpainajaismaiset elimet. Kaksi -mahdottoman suurta pikimustaa ulospullistuvaa koverolinssiä, jotka -olivat niin korkeat, että yläreunat melkein sattuivat yhteen -päälaella. Ilman vähintäkään luomen merkkiä, tuiki liikkumattomina ja -mittaamattoman häjynilkisinä ne näyttivät siltä, kuin ei mikään olisi -voinut pysyä salassa niiden kamalalta katseelta. - -Nämä aavemaiset tuntolonkerot hapuilivat ylt'yleensä jättiläisluurangon -paljaita luita, poimien pois jokaisen piskuisen olennon, joka vielä -siellä ahersi, ja pistäen mitättömän saaliin kauheaan kitkuvaan -nokkaan. Pelättävän varmasti ja nopeaan ne iskivät kiinni muutamiin -kaloihin, jotka varomattomuudessaan olivat paikalla viivytelleet; -muutamia rapuja ja äyriäisiä, jotka yrittivät piiloutua merililjain -ruhjottujen jäännösten keskelle, ne nappasivat kiinni ja pistivät -samaan papukaijan nokkaan. Mutta moinen vähäinen riista vain kiihotti -nälkää. Kalpea hirviö raivoissaan kohotti itsensä aivan luurangon -päälle, kyykki siellä lyhyen rupeaman, kopeloiden joka kolkan, sitten -kömpelösti pudotti itsensä toiselle puolelle. Sen kaikki keksivä katse -oli tuossa läheisessä paadessa huomannut jotain tavatonta. Paikalla -kaksi kiemurtelevaa tuntolonkeroa lähti matkaan tutkimuksille. Ja -paikalla ne kävivät kiinni otteella, joka puraisi syvältä piileskelijän -nahkeaan lihaan. - -Kun onkimies näin huomasi itsensä keksityksi ja tiesi paon -toivottomaksi, niin ei se suinkaan hätääntynyt saamattomaksi, vaan -kiehahti epätoivon vimmaan. Se oli julmaa tappelijasukua. Sen silmistä -puhkesivat viheriäiset liekit ja luolamaiset leuat näykkivät hurjasti. -Niiden leukain väli ei ollut paljoa alle kahden jalan, kun sen suu oli -ammollaan. Ne kävivät kiinni semmoiseen kohtaan, jolta tuntolonkero oli -neljää tai viittä tuumaa vahva, ja leikkasivat sen vaivatta poikki, -vaikka se olikin sitkeä. Mutta samassa sen ruumiiseen kävi kiinni -neljä muuta lonkeroa -- ja sillä tavalla, että vaikka se olisi kuinka -temponut, hyppinyt ja haukkonut, niin sen oli aivan mahdotonta enää -vahingoittaa kiinniottajaansa. Ei sukkelaan, mutta säälimättä se sitten -kohotettiin ylös pesästään ja kiskottiin tuntolonkeroiden kiehuvaan -rykelmään. Suuret mustat silmät tuijottivat siihen ilmeettömästi. -Papukaijan nokka aukeni ammolleen, ja onkimies, pää edellä sen sisään -tungettuna, nielaistiin yhdellä pitkällä tukehuttavalla kulauksella. - -Tyytyen toistaiseksi tähän sangen vankkaan ateriaan valkoinen hirviö -nojasi suojattoman selkänsä valaan luurankoa vastaan, osaksi sen -sisäänkin käyden. Kiertäen tuntolonkeronsa huolettomasti kääröön -eteensä se näytti vaipuvan uneen silmät auki. Kun kaikki oli jälleen -tyyntynyt, niin kiiltomatoryhmät sytyttivät uudelleen valonsa, samoin -kuin ryömivät, ruusunpunaiset ja viheriäiset tähdetkin ja kaikki nuo -syöksyvät, lomittain suihkivat, puoleksi näkymättömät virvatuletkin, -jotka vetelivät fosforivaloaan läpi raskaan veden. Kaunis kaivomainen -ja herkkä violetti liekkonen se vain ei enää nyökytellyt eikä vietellyt -ketään ankkuripaatensa päällä viittäsataa syltä syvissä pohjavesissä. - - - - -VERIKOSTO - - -I. - -Se koira oli kaunis tanakkatekoinen roduton sekasikiö, mutta sekasikiö, -jonka suonissa juoksi jaloa verta. Kuono ja korvat ja pääkallon -ylimyksellinen kaarevuus osottivat, että sillä oli kauas ulottuvat -esivanhemmat. Aaltoileva punakultainen karva ja hännän ja koipien -ripsireunus olivat juonta, joka viittasi irlantilaiseen setteriin, -kun taas kaarevat lyhyenlännät jalat ja rinnan ja olkain rotevuus -julistivat bulldogin toisenluontoisia kykyjä. Kun veressä oli näin -ristiriitaisia aineksia, niin ei luonnekaan ollut niitä varmimpia, se -on helppo arvata; mutta hyvä äly pidätti sitä antautumasta vakaviin -ikävyyksiin, ja uskollisuus ja rohkeus taas, samoin kuin huomiota -herättävä ulkomuotokin, olivat saaneet maanviljelijän, joka sen -omisti, antamaan sille paljon arvoa. Talonvartijana se oli kaikkien -maankulkurien kauhistus, ja turhaan koetettuaan viekotella sitä -suosiolliseksi taikka pettää sitä myrkytetyillä makupaloilla ne -alkoivat hyvän matkan päästä kiertää sen likitienoita. - -Mutta vaikka sillä olikin talonvartijan velvollisuudet, niin ei se -suinkaan aina ollut paikallaan. Talon isäntä ei ollut viitsinyt opettaa -sitä kotonaan pysymään. Se oli saanut kasvaa sattuman varassa, samoin -kuin oli siitetty ja synnytettykin, ja itsenäisenä takametsän koirana -se ei osannut aavistaakaan, että velvollisuus olisi vaatinut ainiaan -kotipihoilla vetelehtimään. Ja lisäksi se irlantilaisen setterin -veriosuus teki sen levottomaksi ja uteliaaksi. Sen mielihaluja oli -kierrellä avoimilla mäkisillä ylämaan laitumilla, missä äreillä -murmeleilla oli pesänsä, taikka tutkia laakson syviä metsiä seikkailuja -etsien. Sangen vähäpätöisestäkin asiasta se saattoi tehdä seikkailun --- usein riitti juuren alainen hiiren reikä tuntikauden vimmattuun -kaivelemiseen, ikään kuin hän olisi ollut vakuutettu siitä, että -pohjalla piili jotain ihmeteltävää ja uutta. Mutta hänen todellinen -toivonsa oli vastustaja, jonka keralla saisi toimeen kelpo tappelun -- -jotain joka tyydyttäisi hänen suurten leukainsa, mahtavain lihastensa -ja kilpailun ja tappelun haluisen sydämensä epämääräistä, mutta tulista -himoa. - -Tämän himon yllyttämänä se saattoi seurata karhujen ja ilveksien jälkiä -toivehikkaassa ja arvostelukyvyttömässä innostuksessa; mutta sille -onneksi karhut ja Canadan teräväkyntiset ilvekset visusti varoivat, -etteivät sen tielle joutuneet. Karhu olisi leikin lyhyeen lopettanut; -ja mitä ilvekseen tulee, niin vaikka koira ehkä olisikin suoriutunut -tappelusta voittajana, niin olisi iso kissaeläin sisälmyksiä ratkovine -kynsineen repinyt sen niin pahasti, että se luultavasti olisi -verenvuodosta henkensä heittänyt voittajana kotiin marssiessaan. Mutta -sekä karhut että ilvekset katselivat sitä liian suurella epäluulolla -uskaltaakseen ryhtyä sen kanssa voimankoetukseen. Ne olivat sen nähneet -isännän ja isännän pyssyn seurassa. Siitä syystä ne olivat aina varmat -siitä, että näkivätpä sen vaikka yksikseen milloin tahansa, niin -varmaan isäntä ja isännän pyssykin väijyivät jossain likitienoilla -valmiina heidän kimppuunsa töytäämään, jos he joskus pikaisuudessaan -kävisivät koiraa löylyyttämään. - -Tietysti oli sekä metsissä että ylämaan laitumillakin toisiakin -vastustajia, joiden keralla koira olisi voinut mielihalunsa tapella. -Oli piikkisikoja, oli skunkkeja. Mutta koira oli liian viisas -halutakseen nahkansa yhtä täyteen piikkejä, kuin neulatyyny on täynnään -neuloja, ja sen sieraimet taas olivat liian herkät sietääkseen sitä -ajatustakaan, että lähtisi skunkin kanssa, mies miestä vastaan -tappelemaan. Kun se siis tapasi jommankumman näistä itsepäisistä ja -röyhkeistä pienistä metsänkulkureista, niin se häpeämättä väistyi -niiden tieltä ja koetti joka tavalla olla niiden tunteita loukkaamatta. - -Sattuipa eräänä kevätaamuna, siihen aikaan kun koivujen vihannat lehdet -vielä olivat hennot ja läpikuultavat, että se kaniinia turhaan takaa -ajettuaan oli joutunut paljon kauemmaksi ylämaahan, kuin sen tapana -oli muutoin kulkea. Se lopulta eksyi jäljiltä, kääntyi toisaanne -harmistuneella mielellä, juoksi pehmeästi matalan harjun poikki, jolle -päivä paistoi, ja siinä samassa tulla tupsahti kettupoikueen sekaan, -joka leikki reikänsä suulla. - -Kolme kiepsahtavaa punertavaa viirua katosi reikään. Mutta neljäs -penikka silmät kiinni haukotteli, juuri kun koira siihen ilmestyi, -ja menetti kalliita sekunteja. Se hyppäsi kuin löysätty jousi, mutta -vähän liian myöhään. Kaksi säälimätöntä leukaa litisti väliinsä ruskean -häntäsudin ja piti siitä kiinni. - -Vaikka vakainen lapsi, niin oli se kuitenkin metsäläinen ja väänsihe -taaksepäin vihaisesti näykkiäkseen mahdottoman suurta kiinniottajaansa. -Vielä silmänräpäys, niin koira olisi sen niskan musertanut suurien -leukojensa välissä; mutta siinä samassa töytäsi äkäpussi ruskea emo -apuun. Kimakalla raivon kirjauksella se syöksyi vastustajan kimppuun ja -kapeine leukoineen puraisi hampaansa syvälle sen kaulaan. - -Tämän hyökkäyksen nopeasta rajuudesta hämmästyen koira päästi saaliinsa -ja karkealla ärinällä kääntyi tulista pientä hyökkääjää vastaan. Tämä -koetti väistää, mutta koira oli liian sukkela ja sai emon hampaihinsa, -irti päässeen penikan sillä välin vapisten hiipiessä reikään. - -Urhean pienen emon tuhon tuottava onnettomuus oli nyt se tippa -bulldogin verta, joka virtasi vastustajan suonissa. Jos se olisi -kerrankaan hellittänyt ottaakseen uudelleen paremmin kiinni, tai -puraistakseen toiseen kuolettavampaan paikkaan, niin olisi kettu -uskomattoman sukkelana ja notkeana kiemurrellut itsensä irti ja ilkkuen -livahtanut pakoon. Mutta koira ei hellittänyt vähääkään. Se vain puri -ja jauhoi syvempään, syvempään ja yhä syvempään. Äkäpussi riuhtoi ja -repi urhoollisesti, kunnes koiran komea turkki oli sen omasta verestä -punaisena. Mutta leukapihtien pitämänä kettu ei voinut tavottaa mitään -vaarallista ruumiinosaa hienoilla leuoillaan, eivätkä nämä jaksaneet -purra niin syvään, että koiran olisi ollut pakko hellittää. Äkkiä ketun -suu aukeni ammolleen käheällä kirjauksella, joka päättyi korinaan, ja -sen pää hervottomasti putosi toiselle puolelle. Karkeasti muristen -voittaja hieman ravisti sitä ollakseen varma, ettei se pettänyt. -Pudottaen sen sitten välinpitämättömästi se meni ja haisteli reikää ja -lopulta juoksi kotia kohti. - -Ei se tappelu vielä riittänyt sen bulldogiverta oikein kuohuttamaan, -mutta oli siitä kuitenkin sitten seurauksia, joita se ei osannut -aavistaakaan. - -Kymmenen minuuttia myöhemmin isä kettu juosta helskytteli pesälleen. -Nähdessään kumppaninsa pesän suulla hervottomana venymässä hän pysähtyi -ja seisoi jäykkänä, silmät ja korvat ja sieraimet pingotettuina -hämmästyneeseen kysymykseen. Puolisen minuutin kuluttua se sitten hiipi -eteenpäin ja tarkkaan haisteli ruumiin. Sitten se haisteli koiran -jäljet kankeitten niskakarvain noustessa pystyyn. Lopuksi se livahti -reikään ja sai sen varman tiedon, että penikat olivat hyvässä turvassa. -Tultuaan ulos minuutin tai parin kuluttua se palasi kumppaninsa -ruumiille, nuolaisi sitä hät'hätää osaaottavasti ja lähti sitten koiran -jäljille. - - -II. - -Koira makasi juuri piha-aidan ulkopuolella haavojaan nuollen. Ne eivät -olleet syviä, urhean äkäpussin leuoilla oli ollut siksi huono tilaisuus -näyttää, mihin kelpasivat, mutta niitä kirveli ja niitä oli monta, ja -koira oli niiden vuoksi sangen pahalla päällä. - -Talossa oli kaikki rauhallista, miehet vainioilla töissä, vaimoväki -huoneissa askarillaan. Ei liikkunut mitään muuta kuin joku kana -kuopi ruohossa kaukana pihan toisella puolella. Väsyneenä haavojensa -nuolemiseen koira piankin laski päänsä käpälien väliin ja aikoi nukkua. -Juuri kun se nukahti, ilmestyi aidan kulmaan kymmenen tai viidentoista -askeleen päähän suuri punainen kettu, mainion höyhenkevyen karvasudin -kerallinen, ja toinen etukäpälä kohotettuna seisoi ja silmäili koiraa. - -Tulokas siristi kiiluvia silmiään ja niistä puhui kylmä raivo, -jähmettynyt aprikoiva viha, joka ei aikonut kompastua liikaan -kiireeseen. Mutta tässä näytti olevan paikalla tilaisuus. Koiran kuono -oli toisessa suunnassa, ja ilmeisestikin se nukkui. Kostaja silmäsi -joka puolen tarkkaan ollakseen varma siitä, ettei tarvinnut pelätä -yllätystä. Sitten se ääneti kuin ohdakkeen untuva hiipi eteenpäin -keveillä nukkaisilla käpälillään. - -Kostaja ei ollut mikään pikaluontoinen tuittupää, joka olisi ollut -valmis itsensä uhraamaan koston epävarmassa toivossa. Vihamiestään -se vain tahtoi rangaista, ei itseään eikä emottomia orpoja, jotka -olivat jääneet ylämaan pesäänsä. Hän tiesi, ettei hänessä ollut koiran -vastusta tappelussa, tämä kun oli päälle kolme kertaa raskaampi ja -tappelijasukua. Sitä paitsi hän tiesi koiran tappelutavan -- tuon -armottoman otteen, joka ei koskaan hellittänyt, niin kauan kuin henki -oli. Hänellä ei ollut vähääkään aikomusta joutua itse niiden leukain -väliin. Kostaa hän oli päättänyt, mutta hän luotti neuvokkuuteensa, -terävään ja kaukonäköiseen viekkauteensa. Hän ei arvannut vähäksi -koirankaan älyä, mutta hän uskalsi kuitenkin luottamuksella omansa sitä -vastaan. - -Se pysähtyi parin sylen päähän koiran takapuolesta, kokosi jalat alleen -ja sitten kuin salama töytäsi eteenpäin. Sen toivo oli saada vihollisen -kinttusuonet katkaistuiksi yhdellä onnistuneella teräväin leukainsa -näykkäyksellä. Mutta juuri sillä samalla hetkellä kun se hyppäsi, koira -liikahti -- ehkä korvan tai sierainten herkän vaiston varottamana -- -ja hyökkääjän hampaat vain viilsivät punaisen verihaavan pitkin sen -lannetta. Säikähtyneellä äräyksellä koira kiepahti ympäri käydäkseen -käsirysyyn tämän odottamattoman hyökkääjän kanssa. Mutta kettu oli -loikannut takaisin yhtä kevyesti kuin oli tullutkin ja oli nyt parin -sylen päässä tuijottaen siihen tuhoa tuiskivilla uhittelevilla silmillä. - -Karkealla murahduksella koira lähti takaa-ajoon. Ja kettu pakeni sen -edestä, ei kuitenkaan ylämaahan pesälleen, vaan oikopäätä takaisin -metsään. - -Niin raskaaksi ja tanakaksi koiraksi tämä juoksi sangen hyvin, sillä -kun oli hyvä hengenkäynti ja uupumattomat lihakset. Mutta viidessä -minuutissa kevyt ja suonikas vastustaja olisi voinut jättää sen -näkymättömiin. Tämä ei kuitenkaan kuulunut ketun suunnitelmiin. -Tahallisella viekkaudella se juoksi raskaasti, ikään kuin olisi -pitänyt parhaat voimansa ponnistaa edellä pysyäkseen; ja koira, joka -oli liian vihoissaan älytäkseen tämän ilveilijätempun, sai siitä -rohkeutta kuvitellakseen, että hän oli juuri saamaisillaan kiinni -kuritettavakseen häpeämättömän elukan, joka oli uskaltanut käydä hänen -kimppuunsa aivan kotikynnyksen edessä. - -Johtaessaan vihollistaan metsää kohti ketulla epäilemättä oli joku -synkkä juoni mielessään, mutta tällä kertaa se ei saanut sitä toteen -käymään. Koiran kiukku vähitellen jäähtyi, sitä myöten kuin se -juoksi. Kun se viidentoista minuutin vaiheille jatkettuaan niin kovin -uuvuttavia ponnistuksiaan ei huomannut päässeensä vähääkään lähemmäksi -pakenijan häntäsutia, niin se muisti, että kotona vielä oli jäänyt sitä -ja tätä tekemättä. Luu maasta kaivamatta, toinen maahan multaamatta. -Kaiken kaikkiaan hän ei vielä kantanut mitään syvää kaunaa tätä kettua -vastaan, hänen mieleensä kun ei juolahtanut, että sillä voisi olla -mitään yhteyttä sen joutavan pikku tapauksen kanssa siellä ylämaan -ketunpesällä. - -Mitä puremaan tuli, niin _se_ ei ollut mikään anteeksiantamaton -loukkaus. Koiran vauhti hiljeni. Pakeneva koetti teeskennellä rammaksi, -mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Yht'äkkiä koira pysähtyi -siihen paikkaan, haisteli huolellisesti erään pensaan, ikään kuin -havaiten siinä jotain ihastuttavaa mieltä kiinnittävää hajua, sitten -käänsi selkänsä ja levollisesti lähti juoksemaan kotia kohti. Kettu -tuijotti sen jälkeen epäröiden jonkun silmänräpäyksen ja sitten, -ilmeisestikin päätettyään jättää kostonsa tuonnemmaksi taikka miettiä -uuden tehokkaamman suunnitelman, kulki omia teitään, metsän liepeitä -syrjäillen, ylämaahan pesälleen. - -Kun emottoman poikueen koko huoli nyt oli isän niskoilla, niin ei -kettu vihansa palavasta kiireestä huolimatta ennättänyt lähinnä -seuraavina päivinä kulkea talolle koiraa uudelleen tapaamaan. Poikaset -siirrettyään toiseen syrjäisempään pesään ja jätettyään niille -kokonaisen kaniinin pureskeltavaksi hänen poissa ollessaan, se vihdoin -eräänä yönä myöhään lähti vastustajaansa etsimään. Talossa kaikki oli -rauhallista, nukkui kevään vienossa kuutamossa; mutta koira oli kotoa -poissa, ehkä laitumilla kaniineja ajamassa. Katkeralla ylenkatseella -kettu likasi vihamiehensä koppelin ja ruoka-astian, samoin kuin useita -maahan kaivetuita luitakin, jotka se kaivoi esiin ja sitten hajotti. -Sitten se, jättäen koskematta kanahuoneen ja ankkatarhan, jottei -kohdistaisi itseensä maanviljelijän vaarallista huomiota, livisti -tiehensä siinä vahvassa luottamuksessa, että vihamies käsittäisi täten -kasattujen loukkausten suunnattomuuden. - -Tämä luottamus ei pettänytkään. Koira, aamun koittaessa uupuneena ja -kasteesta läpimärkänä palatessaan, kiehahti silmittömään raivoon. Sen -terävä hajuaisti sanoi, että häpäisijä oli sama röyhkeä elukka, joka -aivan äsken oli hänen oman kotinsa kynnyksellä käynyt hänen kimppuunsa -ja sitten houkutellut hänet niin turhaan takaa-ajoon. Ja se alkoi -älytä, että näiden myrkyllisten mielenosotusten alla piili enemmän -kuin tavallinen vihamielisyys. Sen kiukku paloi vakaaksi vaaralliseksi -hehkuksi; ja haisteltuaan vihollisen kaikki temput, kunnes asema -oli täysin selvitetty, se etsi kiinni jälkien pään ja lähti lujalla -päätöksellä takaa ajamaan. Verivaino oli nyt selvä ja molemminpuolinen, -eikä se enää ollut sillä päällä, että sitä olisi haluttanut luopua -aikomuksestaan. Sekin oli päättänyt kostaa. - -Aivan talon läheisyydessä ketun jäljet jo olivat lähes tuntia -vanhat, mutta pian ne kävivät tuoreemmiksi. Toivoen takaa-ajoa kettu -oli matkalla viivytellyt, pyydystäen muutamia myöhäisiä hiiriä ja -kovakuoriaisia, jotka vielä olivat aamukylmästä kankeina, ja muniensa -päällä nukkuvan hautovan maakyyhkyn. Viimein se, matalalta kummulta -taakseen katsoessaan, näki vainoojansa itsepintaisesti selvittelevän -hänen jälkiään. Se odotti liikkumatta, kunnes koira hänet keksi ja -päästi vihaisen äläkän. Sitten se lähti juoksemaan, pitäen puolensadan -sylen välimatkaa. - -Alussa näytti siltä, kuin olisi viekkaan pakolaisen tarkotus vain ollut -väsyttää raskasta takaa-ajajaansa ja siten vähentää tämän painon ja -lihasten ylivoimaa. Hyvinkin enemmän kuin tunnin se johti ajoa sinne -ja tänne kaikkein rosoisimpia ja vaikeimpia maita, joilla hänen oma -keveytensä ja heikkojen polkujen tuntemuksensa auttoivat häntä voimiaan -säästämään niin paljon kuin suinkin. Mutta kettu näyttikin muka olevan -juuri uupumaisillaan; näytti muka siltä, kuin olisi takaa-ajaja -hitaasti, mutta varmaan hänet saavuttanut. Takaa-ajaja, joka läähätti -raskaasti, kieli valuen pitkälle suusta, oli tuskin kymmentäkään syltä -jäljessä. - -Vihdoin pakeneva, ikään kuin yli voimiensa ahdistettuna ja aikeissa -paeta johonkin kallion koloon, kääntyi ympäri ja juoksi oikopäätä -ikään kuin viimeisessä hurjassa voimain ponnistuksessaan ylös paljasta -rinnettä, pienen vuoren syrjää. Päälle päästyään se viipymättä katosi -reunan taa. Koira karkasi perässä, mutta sen sijaan että olisi -seurannut perässä ylitse, kuten kettu ilmeisestikin oli luullut sen -tekevän, se äkkiä pysähtyi, ennen kuin saavutti partaan, ja kävi ja -katseli alas varovasti, josta huomasi, ettei se niinkään helposti -ansaan mennyt. - -Vuoren nikaman toisella puolella oli kymmentä syltä korkea äkkijyrkkä -pudoke, alla kiehuva koski. - -Ellei koira olisi pysähtynyt siihen kuin pysähtyi, niin se ehdottomasti -olisi suistunut sinne päistikkaa ja siihen olisi se juttu päättynyt. -Mutta omaksi onnekseen se tunsi paikan. Ei hänen päähänsäkään -pälkähtänyt, että vihollinen saattoi otaksua hänen sinne putoavan. -Hän vain ajatteli, että ketulla mahtoi olla piilopaikka jyrkänteen -rotkoissa, ja tämän piilopaikan löytäminen se hänen mieltään kiinnitti. - -Siinä samassa se huomasikin vähäisen, ei muuta kuin nimeksi pykälää, -joka kulki jonkun jalan viistoon alaspäin ja sitten katosi esiin -pistävän jyrkänteen taa. Pakolaisen haju oli väkevä tällä hataralla ja -vaarallisella juonella. Ainoastaan ihmeteltävän varmajalkainen ja keveä -eläin oli voinut kulkea siitä suistumatta. Koiralle se oli kerrassaan -mahdotonta. Se haisteli sitä äkeissään ja huomatessaan sitten, että -itse reunakin uhkasi revetä sen painosta, se kulki takaperin, istui -kintuilleen, kohotti kuononsa taivasta kohti ja ulvoi ilmoille vihaista -nolostumistaan. Kesken tätä tunteenpurkausta se sattui päätään -kääntämään. Tuossa, aivan jyrkkäyksen partaalla, ei kahdenkaankymmenen -askeleen päässä, istui kettu, siristäen silmiään tutkimattomaan -katseeseen. - -Koira tunsi nyt yht'äkkiä, että hänestä tehtiin pilkkaa. Tämä oli sille -uusi ja nöyryyttävä kokemus. Puolisokeana raivosta se uudelleen syöksyi -takaa ajamaan. - -Kettu tällä kertaa juoksi uuteen suuntaan, karkasi pitkään rosoiseen -rinteeseen, jonka poikki kulki paljaita kallioportaita. Ajo lopulta -johti matalaan rotkoon, joka vähitellen kapeni, kunnes kallioiden -yläsyrjät yhtyivät, muodostaen matalan holvikaarron, jonka korkeus -saattoi olla puolentoista jalkaa. Tänne kuiviin rakoihin, suojaan -sekä sateilta että hunajaa nuuskivilta karhuilta, oli asettunut -karkuun lähtenyt mehiläisparvi ja lisääntynyt siellä suunnattomaksi -yhteiskunnaksi. Mehiläiset tähän aikaan aamusta alkoivat juuri liikkua -ja valmistua päivän työhön, päiväpaisteessa keräämään kevään tuoksuvaa -siitepölyä. - -Kettu hyvin tiesi tämän vaarallisen solan, viekkaasti sen sivulta -päin tutkittuaan, vaikkei se tietenkään koskaan ollut uskaltanut sen -läpi kulkea. Nyt se viivytteli, ikään kuin umpimutkaan jouduttuaan, -kunnes koira oli vain puolenkymmenen sylen päässä. Sitten se hirmuiseen -nopeuteen ponnistaen syöksyi solaan, venyttäen itseään, kunnes oli -maata myöten litteänä, mutta samalla sovittaen siten, että sai -karvasudillaan sivallettua kihiseviä kennoja niiden alitse juostessaan. -Kokematta sen pahempaa, kuin että sai pari kolme pistoa ja muutamia -mehiläisiä turkkiinsa, se onnellisesti pääsi läpi ja syöksyi taajaan -pensaikkoon karistaakseen siinä hyökkääjät pois nahkastaan. Mutta hänen -takanaan ilma kiehui mustanaan kiukkuisia mehiläisiä. - -Tähän elävän tulen polttavaan pyörteeseen koira nyt sokeasti syöksyi. -Silmänräpäyksessä tilanne sille selvisi. Äkillisestä tuskasta kiljuen -se peräytyi takaisin, kiireestä kantapäähän mehiläisiä täynnään, ja -kuin riivattu karkasi rinteen alle, ilma perässä mustanaan pörinää. - -Sulan onnen kautta -- kun se ei vähääkään nähnyt minne meni -- se -ryntäsi erään pensaspaarteen puhki ja putosi syvään jääkylmään -allikkoon. Tämä auttoi silmänräpäyksessä, ja yllätys sai sen järkiinsä -toipumaan. Mehiläiset, jotka istuivat siinä kiinni, joko vesi hukutti, -huuhtoi pois tai jähmetytti siinä samassa voimattomiksi. Kun koira -nousi pinnalle, niin takaa-ajavasta parvesta vielä toisia iski sen -kimppuun, mutta enimmäkseen raivostuneet hyönteiset eivät huomanneet, -minne se oli hävinnyt. Ne jäivät surisemaan pensaitten ja vesiallikon -päälle, mutta näyttivät pelkäävän, eivätkä laskeutuneet liian lähelle -veden syvällä olevaa pintaa, niitä kun luultavasti pelotti pois pimeä -ja kylmyys. Koira pisti päänsä paksun kostean ruohomättään alle, -jossa se oli hyvässä turvassa, ja siellä odotti, kunnes hyönteiset -väsyisivät etsimään. Kun tämä vihdoin tapahtui, niin se oli vilusta -puolikuolleena; mutta ryömien varovaisesti ylös ja luiskahtaen pois -viidakon suojassa se pääsi paikkaan, jossa saattoi levätä ja lämmitellä -päiväpaisteessa. Silmät ja sieraimet turvonneina ja polttavissa -tuskissa ja koko nahka kirvellen myrkystä, jota siihen oli ruiskutettu -sen kamalan puolen minuutin kuluessa, se kovin nyrpeänä lähti kotia -kohti. - -No niin, vaikka tällä koiralla ei ollut etäistäkään aavistusta siitä, -että kavala vastustaja oli sen ehdoin tahdoin johtanut mehiläisten -linnaan, niin syttyi siinä kuitenkin seitsenkertainen raivon liekki -tämän kovin karvaan löylyn jälkeen. Kun kettu seuraavan kerran tuli -talolle härnäämään, niin lähti se takaa ajamaan semmoisella tulisella -tarmolla, että pakenevan hetken aikaa täytyi tehdä täyttä totta edellä -pysyäkseen. Tällä kertaa ajo pakeni aivan toiseen suuntaan, laaksoa -pitkin alas synkkiin tamarakki-soihin, joita ei koira ollut milloinkaan -yrittänytkään vakoilla. - -Ketun mielestä oli leikki nyt kaukana. Pettyneenä edellisissä -kostotuumissaan ja lopulta vähältä rohkeutensa menettäen vihollisensa -leppymättömän itsepintaisuuden vuoksi se alkoi käydä levottomaksi ja -halusi saada koko jutun pois niskoiltaan. Samalla kun koiran raivo -päivä päivältä lisääntyi, hänen oma kostonhimonsa alkoi jäähtyä, -sitä myöten kuin lauhtui puolison surman tuottama surukin. Elämä -oli harrastuksia täynnään ja se halusi vähitellen ajatella muitakin -asioita kuin tätä verikostoa. Siitä huolimatta se kuitenkin oli luja -päätöksessään; vihollisen tuli saada rangaistus. Tänään se siis juoksi -suoraa päätä päämääräänsä kohti, julma vainolainen aivan kintereillään. - -Neljäkolmatta tuntia aikaisemmin oli eräässä suon salasopessa syntynyt -karhunpenikka. Sille paikalle oli vaikea kulku pitkin kapeita, -käyrien juurien muodostamia siltoja ja kaatuneita, usein livettäviä -puunrunkoja, mutta kun sinne tuli, niin ei se ollut sanottavasti -muuta kuin matala kolo paaden alla, edessä suuri kallistunut ketri. -Emokarhu makasi siinä kuivalla sammalvuoteella pienokaistaan imettäen -ja tuon tuostakin kateellisena vilkuen synkkiin varjoihin, ikään kuin -odotellen, että joku tulisi ja koettaisi siepata pienokaisen sen -sylistä. - -Karhu ei sattunut katselemaan sillä hetkellä, kun kettu ilmestyi, -ääneti juosten. Suuri musta pää oli alas painunut, se kun paraillaan -nuoleskeli ja siivoili penikkaansa. Punertava varjo kosketteli sammalta -aivan sen vieressä ja meni menojaan, ennen kuin se edes ennätti -päätään nostaa, mutta jätti lemunsa raskaaseen ilmaan. Säikähdyksen -ja vihan vimmassa karhu työnsi vinkuvan pienokaisen taakseen ja nousi -takajaloilleen istumaan samalla kun koira, säikähdyksestä kiljahtaen, -äkkiä töytäsi esiin askeleen päässä siitä. Se oli nipin näpin välttänyt -hyppäämästä suoraa päätä sen selkään. - -Kaikessa rohkeudessaan ja tappelun himossaan ei koira kuitenkaan -halunnut käsirysyä penikkaansa imettävän emäkarhun kanssa. Se -hyppäsi sivuun tahtoen paeta samaa tietä kuin oli tullutkin. Mutta -raskaan ruhonsa eteenpäin syösten hämmästyttävän sukkelasti karhu -silmänräpäyksessä katkaisi siltä paluutien. Kiepahtaen paikallaan -ympäri koira loikkasi saavuttaakseen toisen kaatuneen rungon, joka -olisi laskenut liejuallikon poikki. Se pääsikin sille, mutta se oli -vanhasta limasta livettävä, jalka petti ja koiran takapuoli putosi -takaisin mustaan liejuun. Kokoon kyyristyen ja epätoivoisena selkänsä -koukistaen se repi kynsillään kovaa liekoa ja ponnisteli ylös -uhkaavan tuomionsa välttääkseen. Mutta juuri kun se ponnisteli, suu -auki, kieli pitkällä ja tuijottavat silmät kauhistuneina, putosi sen -päälle iso musta käpälä, selän katkaisten. Bulldogiveri, joka tällä -kohtalon hetkellä jälleen ilmaisi itsensä, kielsi sitä huutamasta, -ja itseään ympäri vääntäen se purasi hampaansa kiinni ruhjovaan -kämmeneen. Seuraavassa silmänräpäyksessä karhu tempasi sen sammalelle -ja ruhjoi sen, niin ettei sitä enää olisi koiraksi tuntenut. Ja kontion -äidillisessä raivossaan pureskellessa ja repiessä hengetöntä ruumista, -kettu, kymmenen sylen päässä kyykkien, katseli ja nuoleskeli kuonoaan -viimeinkin kostoonsa tyytyen. - - - - -HYÖKKÄÄJÄT - - -II. - -Se järvi oli pohjan puolen paljailla mailla. Sen laaja pinta, sileänä -kuin lasi pilven pimittämättömän auringonlaskun alla, oli väkevää -vaikka hieman savuista oranssia, viheriäksi sulautuen keskitaivaan -syvässä kajastuksessa. Etäinen, matalan kuusikon paartama länsiranta -näkyi hampaisena ja mustana taivasta vastaan. Itäranta, joka vain -epämääräisesti esiintyi autiossa, maille valuvassa hehkussa, oli laaka -ja paljas, lukuun ottamatta paju- ja haapalehtoa, joka kasvoi joen -laskupaikalla. Tyyni väritulva, kaiken taivaanrannan matala kaukaisuus, -järven pinnan ilmeinen kuperuus, se kun näytti kumpuavan ylöspäin ilman -riippuvaa kaarta kohti, ne suostuivat toisiinsa autiuden sanomattomaksi -kauneudeksi. - -Ilmestyi samassa musta pilkku -- ei, kaksi mustaa pilkkua -- -moitteettoman peilin kiillolle, länsirannan mustasta reunasta eroten. -Edeten sädehtivän kalvon poikki nopeaan, rinnakkain, ne rikkoivat sen -pitkillä, sileillä, toisistaan eroavilla aalloilla, jotka eloisina -kimaltelivat niiden takana, niiden viiltäessä uraansa suoraan ulos -järven keskustaa kohti. Aution valohehkun alla nuo mustat pilkut -selvenivät kahden uivan hirven, naaraan ja uroon, päiksi. - -Ne uivat aivan veteen painuneina, tummia, kömpelöitä, mutta uljaita -päitään lukuun ottamatta, pitkäveteiset kuonot kurotettuina ja -pintaa jakaen. Uroon valtavat jykevät sarvet leveine sormineen -olivat takakenossa pintaa pitkin ja näkymättömien, voimallisesti -työskentelevien, vettä vellovien lapain päällä. Parikunnan silmissä oli -utelevaa pelkoa, hurjuutta kuin pakokauhusta. Se oli outo katse erämaan -suurissa valtijoissa tähän vuodenaikaan, jolloin jättimäiset uroot -tappelun himossaan uhmaten uhkailevat koko luomakuntaa. Mutta se ainoa -pelko, joka saattoi ne lannistaa, oli yllättänyt ne äkkiarvaamatta -- -tuntemattoman pelko. - -Parikunta oli ollut avoimella rannan kaistaleella, toisella kädellä -kuusikko, jossa ne vaeltelivat, toisella rantavesi, jossa niiden oli -tapa rypeä ja kiskoa ulpukanjuuria, kun kauhu ne valtasi täydellä -voimalla ja ajoi ne ulos järven oranssinkarvaiselle peilille takarannan -paljailta mailta tyyssijaa etsimään. Eikä kumpikaan tiennyt, mitä -paettiin. Naaras oli ollut levoton monta päivää, uros kiukkuinen ja -epäluuloinen. Jonkun epämääräisen, käsittämättömän vaaran, lähenevän -mutta vielä havaitsemattoman tuhon tuntua oli ilmassa. Toisten, -heikompain metsäneläinten ihmettelystä ja pelosta ja hämmästyksestä se -oli jonkun hämärän kaukovaikutuksen kautta tarttunut suuren levollisen -hirven hermoja järkyttämään. - -Mutta nyt, lokakuun auringonlaskun viileässä loistossa, salauhka oli -tullut lähemmäksi -- oli tullut tuntuvammaksi, käymättä siltä vähemmän -salaperäiseksi. Naaras seistessään yksin veden partaalla kumppaniaan -kutsuen, oli tuntenut hämärää painostavaa pelkoa, että joku muu kuin -aviopuoliso ehkä saattoikin ilmestyä, noudattaen hänen kutsunsa kummaa -tunnetta. - -Ja puoliso oli tullut äkkiä, valppaasti, ääneti, ikään kuin vähin -aavistaen väijytystä tai muuta estettä. Sen korkea musta haahmo seisoi -kuin varjo naaraan rinnalla, tämän ensimäisten hirnausten vielä käheinä -kiiriskellessä hiljaisuuteen. - -Heidän siinä seistessä neuvottelemassa herkin hellin kuonoin, -oli siitä loikkinut ohi punainen sarvas, joka ilmeisestikin oli -kauhuissaan, mutta osotti epäröimistä, joka niin kummasti poikkesi sen -paon mallin tavallisesta hillittömyydestä. Niiden hellyys hetkeksi -jäähtyi selittämättömän pelon tunteesta, ja ne tuijottivat sen perään -pelokkaasti, ikään kuin olisi juokseva sarvas, mokoma tavallinen näkö, -äkkiä tietänyt pahaa. - -Tuskin oli sarvaan outo kauhu kunnolla unhotettu, kun kettu sukkelaan -ulkoni viidakosta. Nähdessään hirviparikunnan näin vain toinen -toisestaan välittäen ja mustina ja näkyväisinä seisovan siinä veden -partaalla, huolimatta siitä, vaikka mitkä silmät sattuisivat näkemään, -kettu asteli sirosti alas rantaan ja istahti kintuilleen tuskin -parin sylen päähän. Sen viekkaat silmät tutkivat niitä kiihkeästi -udellen, ikään kuin ihmetellen, tokko niiden huoleton luottamus mahtoi -edustaa voimaa, jonka suojassa olisi hänellekin turvaa. Toisina -aikoina nämä molemmat ylhäiset rakastavaiset olisivat suuttuneet sen -tunkeilevaisuudesta ja karkottaneet sen pois; mutta tänään ne vain -tuijottivat siihen kysyvällä huolestuksella. Niiden silmäin katse -näytti vakuuttavan ketulle, ettei täällä avusta tietoa. Se vilkaisi -levottomasti olkansa yli kohti kuusikon synkkää reunaa, josta oli -tullut, nousi hitaasti jaloilleen, asteli niiden ohi kopeana ja -lähti sitten järven rantaa edelleen juoksemaan. Terävillä silmillään -sitä tarkkaan seuraillen, ne näkivät se oikaisevan epätoivoisen paon -laukkaan, heti kun se oli päässyt pajupensaikon peittoon. Tämän -äkkinäisen epätoivon näkeminen, ja vielä ketun kaltaisessa viisaassa -eläimessä, lannisti niitä vasten tahtoakin. Monta ne olivat nähneet -kettua, mutta eivät vielä ainoatakaan, joka olisi näin ihmeellisesti -menetellyt. Mitä se heistä tahtoi? Miksi se oli niin tutkistellen heitä -katsellut? Ja miksi se oli sitten pakoon lähtenyt? Niitä värisytti, ne -kävivät lähemmä toisiaan, käänsivät ympäri tummat ruumiinsa, kunnes -perä oli kohti hohtavaa vettä, ja tuijottivat kiinteästi metsän taajaa -rintamaa, jota kettu oli niin uteliaana katsellut. Samat synkät -kuusikot olivat heidän kotinsa, heidän varma tuttu suojansa, mutta nyt -he katselivat niitä udellen, epäillen. Mitä petosta nuo vaikenevat -varjot saattoivat valmistella? - -Hirvien silmät eivät keksineet mitään, vaikka olivatkin tarkat. Mutta -äkkiä niiden suuret korvat, hörössä ja jäykkinä utelusta, käsittivät -äänen henkäystä äärettömän hiljaisuuden takaa. Se melkein saattoi olla -monen käpälän tassutusta. Sitten tuikahti sieltä täältä muutamain -mustempain varjokohtain syvyydestä vihertävää kiiltoa, kalpeita -tulipisteitä, jotka saattoivat olla silmiä. Lopulta ilmanhenkäys, -metsän huo'ahdus niin kevyt, ettei se edes heilauttanut uroon pitkiä -kaulakarvoja, kantoi niiden pingotettuihin sieraimiin. Se oli niille -tuntematon, mutta sanomattoman kamala haju. Sen uhka pelotti niitä. -Harmistuen ja kauhistuen ne hitaasti, kylki kyljessä, peräytyivät -takaperin veteen, katseensa metsään yhä kiinnittäen. Sitten ne, äkkiä -ympäri pyörtäen, uivat ulos oranssinväriseen loistoon, ponnistaen -etäisen vastarannan turviin. - - -II. - -Siinä sakissa oli kahdeksan valtavaa sutta ja yksi paljon pienempi -ja heikompi, jolla siitä huolimatta näytti olevan jonkinlainen -vaikutusvalta tovereihinsa. Ne kahdeksan olivat semmoisia kuulumattomia -otuksia, ettei olisi luullut koskaan mokomia näkevänsä idän erämaissa, -sillä ne olivat kaikkein pelättävintä Alaskan metsäsuden sukua, leuat -pitkät, kyljet pitkät, kallo leveä, lavat tanakat, rinta leveä, -ja jok'ikinen kyllin voimakas yhdellä puraisulla katkaistakseen -naaraskaribun [karibu on Pohjois-Amerikan peura] kurkut ja vetääkseen -sen nurin parhaassa juoksussa. Mutta yhtä poikkeusta lukuun ottamatta -ne eivät olleet milloinkaan Alaskaa nähneet, eivät juoksevaa kaributa, -eivät pohjan perille vieriviä tuimia jokia, eivätkä loppumattoman lumen -kukkuloita. St. Lawrence joen eteläpuolella, Pohjois-Vermontin ahtaissa -ja puoliasutuissa metsissä ne olivat syntyneet, sieltä havitellen -samonneet luodetta kohti, avarampia erämaita etsiäkseen. - -Näin suuren ja julman joukon syntyminen hyvin järjestetyssä idässä -oli sattunut seuraavalla tavalla. Muutamia vuosia aikaisemmin oli -eräässä Pohjois-Vermontin kylässä muhkea metsäsusi päässyt karkaamaan -vaeltavan eläinnäyttelyn kokoelmasta. Sitä oli metsästetty monta -päivää paljolla melulla ja puuhalla. Mutta sepä olikin viisas. Se ei -pysähtynyt pitkässä väsymättömässä laukassaan, ennen kuin oli jättänyt -penikulmittain suojaa itsensä ja takaa-ajajainsa välille ja löytänyt -metsän, joka oli kyllin synkkä pakopaikaksi. Se oli viisaasti eroa -tehden metsästänyt vain hirvaita, jäniksiä ja muuta metsän riistaa -ja jyrkästi pidättänyt itsensä kaikesta semmoisesta saaliista, jonka -arveli olevan ihmisen suojeluksen alaista. Tämän järkevän menettelyn -vuoksi ei kukaan osannut sen oloa aavistaakaan. Jonkun ajan kuluttua -kohdatessaan erään kylän läheisyydessä pitkäleukaisen, suden näköisen -tiistin, jonka suonissa oli sekä hirvikoiran että eskimokoiran verta, -se oli helposti saanut viekotelluksi tämän hylkäämään isäntänsä ja -rupeamaan metsässä elämään, joka hämärä himo sillä olikin aina ollut. -Tämä oli uskollisesti metsästellyt hänen kanssaan ja synnyttänyt kaksi -poikuetta -- romoluisia penikoita, jotka kehittyivät yhtä suuriksi ja -hurjiksi kuin isäkin, mutta paljon tyhmemmiksi ja paljon häjymmiksi, -kuten semmoisesta sekaannuksesta pyrkiikin syntymään. Ne tottelivat -isäänsä ja johtajaansa, koska ne häntä pelkäsivät ja tunsivat hänen -etevämmyytensä, ja kunnioittivat myös hoikan emonsa myrkyllistä ja -äkkinäistä vihanliekkiä. Mutta ajan ehtiessä ja riistan vähentyessä -niitä ei enää voitu estää käymästä muonaa hankkimassa kyläinkin -läheisyydestä, ja niinpä ne piankin kiinnittivät itseensä ihmisten -huomion. Kun joku eksynyt hieho oli saanut surmansa ja monta lammasta -syöty, ja kun oli monta viatonta koiraa ammuttu epäluulosta, niin vanha -viisas johtaja ankarasti kokosi joukkonsa ja vei sen itää kohti. - -Matkaa itää kohti kesti kauan, ja vaaroja oli joka puolella. Toisinaan -oli niukasti riistaa ja sakki näki kauan nälkää. Toisinaan oli -vaikea löytää metsämaata matkan salaamiseksi, ja toisinaan, kun -täytyi verottaa jonkun kylän karjoja, tuiskahti sieltä niiden perään -asukkaita semmoisen koirain ja pyssyjen ja kirousten metelin keralla, -että vähitellen hurjimmatkin penikoista oppivat varomaan. Usealla -oli jo nahkansa alla lyijyrakeita muistoksi siitä, että johtajan -varovaisuudessa oli järkeä. Ja saapuessaan vihdoin niihin synkkiin -seutuihin kuusimetsineen, järvineen ja sotkuisine joenjuoksuineen, -joissa Mainen rajat sattuvat New Brunswickin ja Quebeckin alueihin, ne -olivat oppineet kuria ja varovaisuutta. Kamalampi hyökkäys kuin salo -oli pahimmissa unissaankaan aavistanut, hävitti nyt Upsalquitchin ja -Ottanoonstin pohjoispuolisia korkeita erämaita. - -Näitten itäisten salojen turkillisten ja höyhenellisten asukkaiden -kesken ei ollut edes perintömuistoa semmoisesta vitsauksesta, kuin -tämä nopea rosvoava sakki. Susista kyllä oli jonkinlaista hämärää -perittyä muistoa, mutta se koski idän pientä "täplikästä" sutta, -joka oli tavallaan kylläkin rohkea, mutta ei niin vaarallinen, että -sen vuoksi olisi tarvinnut pahoja unia nähdä. Karhu ja hirvi eivät -koskaan kiinnittäneet sanottavaa huomiota täplikkääseen suteen, joka -olikin ollut puolen vuosisadan vaiheille melkein tuntematon näissä -seuduin. Mutta huhut tästä uudesta vitsauksesta saivat veren hyytymään -semmoistenkin sydämessä, jotka eivät olleet tähän saakka paljoakaan -pelosta tienneet, ja jonkinlainen hämärä pakokauhu kulki hyökkäyksen -edellä kauas salojokien mukana ja pitkin autioita ylämaan vesiä. Ja -näin sattui, ettei seudun hallitsevista heimoista ainoakaan johonkin -aikaan joutunut hyökkääjäin tielle. Jäniksien vilinästä ja hirvaitten -runsaudesta sakki sai yllin kyllin riistaa, ja hämmennyksissään -pakeneva riista samalla johti sitä yhä kauemmaksi itää kohti. - -Mutta se maa, johon ne nyt olivat tulleet, oli karhujen maa, ja -sakin täytyi kuin täytyikin iskeä yhteen niiden kanssa. Kun ne -kahdeksan eräänä päivänä ääneti samosivat sarvaan jälkiä -- ääneti -siitä syystä, että älykäs johtaja oli opettanut niille äänettömyyden -välttämättömyyden syntyseudun vaarallisissa metsissä, ja harvoin ne -päästivät ääntä, paitsi kun täysikuun pakotus oli niin ylivoimainen, -että sitä oli mahdoton vastustaa -- niin ne olivat vähällä juosta nurin -kauhean ison mustan pedon, joka seisoi aivan jälkien päällä lahonnutta -kantoa kynsillään repien. Ne pysähtyivät siihen paikkaan, hajaantuivat -puolipiiriin ja seisoivat varpaillaan, terävän niskan ja lapain karvat -pystyssä kuin harjakset. - -Karhulle tapaus myös oli yllätys. Yksinäisenä, pahaluontoisena yksilönä -sangen yksilöllistä rotuaan se ei kuuleman eikä vainunkaan kautta -ollut saanut minkäänlaista tietoa näiden pelättäväin sekasikiöitten -vainoretkestä, vaikk'ei se totta puhuen olisi kovin suuria välittänyt, -vaikka olisi kuinkakin selvään vainunnut. Se ei ollut niitä miehiä, -jotka vähästä hätääntyvät. Kiepahtaen ympäri tunkeilijoita silmästä -silmään katsomaan se istahti takakintuilleen, mörähti karheasti -kurkussaan, nosti toisen suuren kämmenensä pitkine käyrine kynsineen ja -niskaansa kyyristäen silmäili vastustajiaan pelvotta. Se oli valmiina -tappeluun, kävi miten kävi. Samalla se oli yhtä valmiina rauhaankin -sillä ehdolla, ettei häntä pienimmälläkään tavalla häiritty. Sen mieli -oli liian kiinni matoloissa ja marjoissa ja lahoissa pököissä, että se -olisi etsinyt tappelua tappelun itsensä vuoksi. - -Sudet eivät olleet nälissään, ja ne tunsivat, ettei karhu olisi -mikään helppo saalis. Epäröivällä mielellä ne odottivat, kunnes -johtaja antaisi merkin hyökkäykseen. Mutta johtajalla, joka istui -takakintuillaan aivan, puolipiirin keskustan edessä, kieli pitkällä -roikkuen, ei ollut vähääkään kiirettä. Se tutki vihollista ja odotti -sen puolelta ensi liikettä. Sillä oli kärsivällisyyden lahja, kuten -niin varovaisella johtajalla sopikin olla. - -Mutta se oli lahja, jota karhulla ei ollut. Hänpä nyt, nähtävästi -päätellen, ettei näillä vierailla ollut halua häiritä hänen -matojen kaivelultaan, kävi taas kantoon kiinni ja kerran jykevällä -etukämmenellään kiskaisten repäisi irti koko toisen puolen. - -Sillä samalla hetkellä tulinen pieni tiisti syöksähti kuin käärme -eteenpäin ja näykkäsi sen takakoipia, toivoen kinttusuonen poikki -purevansa. Mutta semmoisella salaman nopeudella tuiskahti karhu ympäri -ja löi sitä, ettei se saanut muuta kuin suuntäyden karvoja hampaihinsa -ja vältti raatelevan iskun vain sen kautta, että ponnahti takaisin -nurin niskoin kuin löysätty jousi. Kyljessä pitkä punainen piirto -osotti, ettei se aivan ehjin nahkoin päässyt. - -Silmänräpäyksessä seuraten koiraemon kiivasta hyökkäystä oli koko -sakki rynnistänyt eteenpäin; mutta nähdessään, että puoliso oli siitä -selvinnyt, johtaja pysähtyi jyrkkään ja vihaisesti kiljuen koetti -pysäyttää kumppanitkin. Nämä tottelivat, sillä ne näkivät, minkälaiseen -viholliseen sitä oli yhdytty. Mutta yksi, äkkipäisin kaikista, oli -mennyt liian kauas. Tuima isku sattui korkealle sen rintaan. Se -nakkasi sen ilmassa takaisin tovereitten luo katkennein niskoin ja -kurkku rautaisten kynsien irti repäisemänä. Sen maassa väännellessä -ja kuolaa valuessa johtaja loi siihen punnitsevan katseen ja teki -nopean päätöksen. Suotta oli panna sakkia alttiiksi niin voimalliselle -vastustajalle, joka vielä voisi sen tuhota, etenkin kun varsinainen -riista oli aivan edessä, eikä epätoivon nälkäkään pakottanut. Kutsuen -sakin ankarasti järjestykseen se täyttä laukkaa johti sen sivulle päin, -etsi muutama kymmenkunta syltä kauempaa uudelleen sarvaitten jäljet ja -jätti uhrin ruumiin oman onnensa nojaan. Karhu mulkoili niiden perään -vihaisesti mörähtäen, kunnes ne olivat näkymättömiin kadonneet. Sitten -se tallusteli vainajan luo, haisteli sitä, käänteli sitä kämmenellään -ja sitten tyynesti palasi takaisin kannolleen matoloita etsimään. Ei -sitä maittanut susi, sen enempää kuin koirakaan. - -Sakki sillä välin sekä raivostuneena että hämmästyneenä jatkoi ajoaan -ja lopulta saikin saaliinsa. Ahmiessaan lämmintä sarvaanlihaa se unohti -vastoinkäymisen ja menetetty jäsen helposti haihtui muistosta. Mutta -opetus oli ollut sakille hyödyksi. - -Oli kulunut kaksi päivää tästä, kun sudet saapuivat paljaitten -maitten järvelle ja kuusimetsien synkästä varjosta ihmetellen katsoa -tuijottivat ensimäistä hirveä, minkä olivat milloinkaan nähneet. - -Kaksi päivää takaperin sudet olisivat pitäneet näitä molempia -suuria kömpelöitä ilmestyksiä, niiden rannalla seistessä mustina -vettä vastaan, vain jonkinIaisina luonnottoman suurina sarvaina -ja arvelematta lentäneet niiden kimppuun. Mutta nyt ne muistivat -karhun. Ne eivät aivan luottaneet näitten molempain korkeaolkaisten, -pitkäkuonoisten muukalaisten näköön, niiden siinä seistessä koivet -hajallaan ja välinpitämättömän näköisinä. Ne odottivat varovaisen -johtajansa merkkiä, mutta varovainen johtaja ei ollutkaan kovin -hätäinen merkkiä antamaan. Se ei tiennyt, mitä kuntoa, mitä -odottamattomia voimia saattoi piillä moisissa ruhoissa, jotka olivat -niin sarvaan näköisiä ja kuitenkin niin erilaisia. Mutta kun molemmat -hirvet vihdoin, tuntemattomuutta vavisten, äkkiä syöksyivät veteen -ja lähtivät uimaan pois halki oranssihehkun, niin se päätti, että ne -olivat riistaa, jota oli metsästettävä. Yksin se astua patsasteli -avoimella rannalla, katsoi jonkun hetken kiinteästi pakolaisten -jälkeen, kunnes oli varma siitä, mihin niiden oli matka, ja sitten -mittaili rantoja punnitsevin katsein puoleen ja toiseen, ikään kuin -veden ympärysmittaa arvostellen. Tehtyään ilmeisestikin päätöksen, -minkä kautta oli lyhyin matka ympäri, se asteli takaisin pimentoihin. -Tuossa tuokiossa koko sakki oli täydessä menon toimessa suunnaten -järven päätä kohti, jonne oli matkaa seitsemän tai kahdeksan mailia. -Hirviparikunta sillä välin saavutti vastakkaisen rannan ja asteli -vedestä pajukon laitaan, mustana ja vettä valuvana. Mutta ne eivät -jääneet siihen. Vaihtelun kiihko oli ne vallannut, ja kun hirvi lähtee -kulkemaan, niin se voi kulkea kauas. Juosten pitkää hoippuvaa raviaan, -joka näyttää lähtevän niin helposti, ja kuitenkin niin armottomasti -lyhentää taivalta, ne seurailivat jokea, kunnes oranssikiilto oli -jäänyt kauas taakse ja paljaiden maiden pensaikkolakeudet alkoivat -kohota mataliksi pyöreiksi ylämaiksi, joilla oli harvahkoa metsää. -Niillä ei ollut muuta kuin yksi päämäärä -- päästä niin kauas kuin -suinkin järven synkkäin kuusikoitten vilkkuvista viheriäisistä silmistä -ja käpäläin tassutuksista. - -Vähän ne aavistivat, että niiden harmistuneen paon juoni lähestyi -viheriäisten silmäin ja tassuttavain käpäläin suuntaa. - - -III. - -Kuu nousi tänä yönä aikaiseen; se oli melkein täysi. Kaukana -matalien ylämaitten takalistolla joki laajeni leveiksi tyyniksi -suvantomatkoiksi, jotka oikeastaan muodostivatkin jonkinlaisen -kiertelevän järven. Tämän järvimäisen suvannon rannalla, eräässä -äkkipolvessa, jossa ryhmä korkeita saarnivaahteroita, haapoja ja -seljoja loi pienen saarekkeen laajan avoimen luonnonniityn keskelle, -makasi kaksi metsästäjää piilossa. He olivat lähteneet matkaan -itärannikolta, kulkeneet maanselän poikki ja saapuneet lopulta tähän -syrjäiseen laaksoon hirviä väijymään. - -Kummallakin oli pyssy. Toisella, joka oli jättiläinen miehekseen ja -puvustaan päättäen ilmeisestikin opas, oli myös pieni kirves ja pitkä -käärö koivuntuohta, joka oli kiedottu torven muotoiseksi. Tämä oli -nimittäin hirvien hirnunta-aika. - -Istuen selkä suurta saarnivaahteraa vastaan ja semmoisessa paikassa, -ettei heitä paljoa näkynyt, vaikka he selvään näkivät joka suunnalle -väijytyksestään, molemmat miehet varustivat itselleen niin mukavat -tilat kuin suinkin, sillä nyt oli odotettava kauan ja liikkumatta. -Kymmenen tai viidentoista minuutin hiljaisuuden jälkeen, joka olisi -rasittanut vaikka kenen tottumattoman hermoja, jättiläisopas Adam Moore -kohotti tuohitorven huulilleen ja torautti sillä naarashirven omituisen -käheän ja muodottoman, mutta sanomattoman jylhän ja aution hirnauksen --- lannistamattomien erämaitten ilmetyn perussävelen. Vitkastellen se -lähti oppaan taitoisilta huulilta. - -"Totta puhuen, Adam", mutisi Rawson, "olettepa te oppinut tepsivän -kutsun!" - -Moore suvaitsi hieman naurahtaa myönnytykseksi, sillä tämä laiha, -ahavoitunut, kylmäkatseinen englantilainen, joka oli metsästänyt suurta -riistaa kaikissa maailman äärissä, oli yksi niitä sangen harvoja -urheilijoita, joiden kehumisesta hän vähän välitti. Lyhyen väliajan -jälkeen hän soitti kutsunsa uudelleen ja vielä entistä tehtoisammin. -Sitten hän antoi tuohitorven vaipua, laski sen poikkipuolin polvilleen -ja odotti. - -Ei tuulenhenkäystäkään tuntunut. Liikkumaton äänetön erämaa näytti kuin -lasiksi lumoutuneen sinivalkoisen kuun kumotuksessa. Mutta äkkiä kuului -risahtavien oksien etäistä ääntä. Se läheni nopeaa. - -_"Arvasinhan_ minä, että se vetäisi, Adam", mutisi Rawson, ei kovempaa -kuin tuulen henki poppelien lehvissä. Hän kohotti pyssynsä ja nousi -hiljaa toiselle polvelleen. - -Heti sen jälkeen Moore laski suuren kätensä hiljaa hänen käsivarrelleen. - -"Kummallista", hän kuiskasi -- "niitä on tulossa _kaksi!"_ - -Tiheästä viidakosta niityn takaa, ehkä parinsadan sylen päästä, -syöksyivät sitten molemmat pakolaiset esiin. Niinkin pitkän matkan -päästä näki, että ne olivat kovin ahtaalla ja nääntymäisillään. Naaras -varsinkin horjui lähestyessään. Uroolla oli suurenmoiset sarvet, mutta -Rawson ei nyt joutunut muuta näkemään, kuin uljaan eläimen ahdingon, ja -vaistomaisesti hän laski alas pyssynsä. - -"Minä en tätä ymmärrä", mutisi opas, kohoten varovaisesti jaloilleen -seljapensaiden takana. - -Pakolaiset painoivat yhtä suoraa eteenpäin, pyrkien -saarnivaahteraryhmän suojaan takaa ajavan tuntemattoman uhkan -kauhuissa, välittämättä mitään vaaroista, mitä siinä ehkä saattoi -piillä. Niityllä oli puolitiessä poikittain kaatunut puu, jonka tulva -joskus oli siihen tuonut ja jättänyt. Iso uroshirvi harppasi sen yli -juoksussaan, mutta naaras, ilmeisestikin puolisokeana uupumuksesta, -kompastui siihen ja sortui kuonolleen määkäsevällä mölähdyksellä ja jäi -siihen makaamaan, ikään kuin välittämättä sen koommin, mitä kohtalo -helmassaan toisi. - -Uroshirvi seisahtui jyrkästi huomatessaan, ettei toveri enää ollutkaan -rinnalla, pyörsi takaisin, kumarsi mahtavan päänsä ja haisteli -sitä huolestuneena. Se työnsi sitä kuonollaan; jopa iski sitä -kipeästi sarviensa terävillä kärjillä, koettaen pakottaa sitä uusiin -ponnistuksiin. Ilmeisestikin päätettyään, että nämä yritykset olivat -turhia, se seisahtui sen eteen ja tuijotti takaisin jälkiä pitkin, -sinne mistä olivat tulleet. - -"Eikö se ole uljas!" mutisi Rawson, silmät ihastuksesta loistaen. - -Seuraavassa tuokiossa alusmetsä niityn takana kahahtaen jakautui ja -laihoja haamuja hyppi siitä esiin kuutamossa. - -"Susia! _Metsäsusia!"_ huudahti Moore säikähtäneellä äänellä. Hän oli -ollut lännessä ja tunsi lajin. Kahdeksan kappaletta! Hän nakkasi pois -tuohitorvensa ja tempasi maasta rihlansa. - -Raivoisina pitkästä takaa-ajostaan sudet eivät epäilleet sekuntiakaan, -vaan hyppäsivät suoraa päätä saaliinsa kimppuun, harmaa johtaja puolen -mittaansa muitten edellä. Hampaat irvissä ne tulivat, valkoiset hampaat -ja kylmät silmät kuutamossa loistaen, mutta odottava uroshirvi ei -liikahtanut paikaltaankaan. Samassa kun johtaja hyppäsi sen kurkkua -kohti, se nousi takajaloilleen, kohoten valtavan korkealle hyökkääjän -yli ja iski raivoisesti veitsireuna-kavioillaan. Aavistamatta tätä -uudenlaista puolustusmallia johtaja kesken hyppyään sai moisen -junttaiskun aivan vasten tauluaan. Se lysähti maahan, koko pää luttuun -ruhjottuna. - -Seuraavassa sekunnissa pamahti Rawsonin rihla. Toinen susi mukelsi. -Muut jäljelle jääneet jo hyppivät uljaan uroshirven kylkiin ja -lapoihin kiinni koettaen kiskoa sitä nurin. Raivostuneena tästä näystä -englantilainen syöksyi eteenpäin sen avuksi, laukaisten uudelleen -pyssynsä, vaikk'ei hän joutunutkaan katselemaan, millä menestyksellä, -ja heilutellen sitä sitten kuin nuijaa. Moore, joka ei voinut ampua, -kun olisi voinut Rawsoniin sattua, laski pyssyn kädestään ja seurasi -mahdottomilla juoksuaskelilla. - -Rawson juuri löi lähimmältä sudelta, joka takajaloillaan seisten repi -uroshirveä kaulasta, pyssynperällä poikki selän, kun hän silmäpielestä -näki pienemmän ja hinterämmän pedon hyökkäävän kimppuunsa sivulta -päin. Hän huusi vaistomaisesti "alas!" alas! (kuten on tapana huutaa -koirille) ja antoi hyökkääjälle kiukkuisen potkun, joka sattui sen -leuan alle. Ellei hänellä olisi ollut niin täysi työ edessäpäin, niin -hän olisi suuresti hämmästynyt nähdessään tämän yhden vastustajan -kiljahtaen pistävän häntänsä koipien väliin ja pyörähtävän hänen -taakseen seistäkseen siellä tuijottavin silmin, hämmentyneenä ja -nöyränä. Käskevä isännän ääni oli äkkiä pakottanut tiistin nöyrtymään -entiseen alamaisuuteensa. - -Sekasikiöt, joille ei viisas johtaja enää voinut oppejaan jaella ja -jotka olivat raivoissaan tästä odottamattomasta sekaantumisesta heidän -pyyntihommaansa, käänsivät nyt osan kiukustaan uusia vastustajia -vastaan. Rawsonilla oli hetken aikaa täysi työ puolustaessaan itseään -erään palavasilmäisen pedon hyökkäyksiä vastaan, hän kun ei voinut sitä -luotaan torjua muuta kuin lyhyillä epätoivoisilla sysäyksillä, koska -tehokkaaseen lyöntiin ei ollut tilaa. Mutta samaan aikaan jättiläisopas -nopealla teholla heilutteli kirvestään tappelun tuoksinan toisella -puolella, ja hyökkääjäin luku väheni kolmeksi. Uroshirvi, kaula ja -olkapäät verta valuen, mutta äkkiä pahimmasta ahdingosta vapautettuna, -alkoi jälleen sohia leiskuvilla etukavioillaan umpimähkään, niin että -se oli yhtä suuri vaara ystävälle kuin vihamiehellekin. Onneksi se -kuitenkin hipaisi Rawsonin vastustajan lanteita, saaden pedon äristen -itseään vastaan pyörähtämään. Tämän syrjähyökkäyksen kautta Rawson sai -tilaisuuden täyteen olantakaiseen iskuun, joka lopetti sen tappelun. -Kahdesta jäljelle jääneestä sudesta toinen hyppäsi sivusta oppaan -silmille, mutta alhaitse osuva kirveen sivallus puhkaisi sen kupeet. -Sen kuolonkiljauksen kuullessaan ainoa eloon jäänyt hyppäsi taapäin, -pyörähti ympäri ja pakeni menetetystä tappelusta. Sen oikaistessa -juoksuun, niin että maha maata hipoi, Moore jälleen heilautti -kirvestään. Kokeneen metsänkävijän erehtymättömällä tarkkuudella -heitettynä se viuhahti läpi ilman ja halkaisi pakenevan lavat. Opas -tyynenä asteli paikalle, irrotti kirveensä ja pohjalla kopauttaen -päästi vääntelevän pedon vaivoistaan. - -Nyt naarashirvikin, joka oli jonkun verran toipunut uupumuksestaan, -alkoi kompuroida jaloilleen. Tämän nähdessään uros uhkaavasti kääntyi -auttajiaan vastaan. Rawson hyppäsi syrjään parhaiksi välttääkseen -vihaisen iskun. - -"Näyttää siltä, ettei meitä enää tarvita täällä", hän nauroi ja lähti -takaisin lehtoa kohti astumaan. Hänen niin tehdessään tiisti, jota ei -oltu siihen saakka huomattu, se kun oli ymmärtänyt pysyä viisaasti -syrjässä, tuli ja asettui hänen viereensä luottavalla nöyryydellä, -josta ei voinut erehtyä. Englantilainen katsoi siihen hämmästyneenä -sekunnin tai pari, sitten muisti ja ymmärsi. - -"Korjaa sinä luusi ja kiitä onneasi, kun pääset ehjin nahkoin!" hän -kylmästi käski. "Sinä olet näemmä seuran petturi!" Hän alkoi juuri -antaa pyssynsä perällä pontta käskylleen, kun opas, joka samalla sai -hänet kiinni, puuttui asiaan. - -"Ei", sanoi hän päättävästi, "elkää ajako sitä pois. Onpa hyvä, ettei -se teille kelpaa. Minä pidän sen itse. Se on parempi kuin tusina -teidän tavallisia haukkujanne, joilla ei ole koskaan ollut sisua -sivuhyppäyksiin. Luulisin sen nyt ottaneen oppia ja pysyvän kauniisti -kotona tämän jälkeen." - - - - -NOUSEVIEN LOHIEN JOHTAJA - - -Se oli muhkea kala, verrattomasti muhkein suvannon kaikista kaloista -- -paljasta hopean hohtoa ja karaistun teräksen sinihäivettä, pää hieno, -olat vankat, pyrstön kanta sirkeä, eväliuskat leveät, puhdastekoinen -pienintä suomua myöten, ja se oli merestä vasta tullut. - -Suvantolampi, joka oli syvä ja tilava, oli tulvillaan kirkasta -meripihkan karvaista valoa; joki nimittäin oli yksi niitä Uuden -Brunswickin virtoja, joiden vedellä erinomaisesta läpikuultavuudestaan -huolimatta on ruskean topaasin värivivahdus. Suvantolammen keskitse -kulki virta voimakkain hitain pyörtein, siellä täällä pinnallaan -hienoja vaahtiviiruja yläpuolisista vihaisista koskista. Mutta -kummallakin puolella vesi lepäsi rauhallisesti hohtaen kirkkailla -hietakaltailla. - -Se uljas kala ei ollut yksinään, se oli noussut tänne merenlahdesta -melkoisen heimolaiskarjan keralla, ja kaikki ne jonkun aikaa lepäsivät -tässä luonnon suosimassa lammikossa, ennen kuin lähtivät pitkälle -koskimatkalle ja raskaille virroille, jotka alkoivat heti tästä. Mutta -ei ainoakaan niistä vetänyt vertaa johtajalle ko'on, voiman, nopean -valppauden puolesta, eipä voinut kilpailla niiden väripilkkujenkaan -puhtauden puolesta, joita kuulti sen kiehtavien kylkien hohteen alta. - -Se oli vuokravettä tämä yksinäinen ja syrjäinen latvahaara; ja koska -sitä mainittiin maakunnan parhaitten lohivirtojen joukossa, niin oli -se syrjäisyydestään huolimatta kalliissa hinnassa ja sitä suojeltiin -suurella huolella. Mutta huolimatta vahdeista ja vartijoista pääsi -kuitenkin monikin salaonkija pujahtamaan sen kalaisille suvannoille. -Eivätkä lohet, jotka olivat täynnään tarmoa kauan oleskeltuaan -meren elähyttävässä vedessä, veri kevään viettiä palaen, vähääkään -peitelleet tuloaan. Tuskin ne olivat lampeen saapuneet, ennen kuin -alkoivat pelotta itseään ilmotella, hyppien vedestä puolen mittaansa, -välähtäen hetkeksi paljaana hopeana auringonpaisteessa ja pudoten -takaisin raskaalla loiskauksella, joka oli kerrassaan vaatimus kaikille -vihollisille, mitä kuuluvissa oli. - -Ei kauaa kuulunut, ennen kuin siihen vaatimukseen tuli vastaus. - -Lammen alapäähän laski oikealta kädeltä puro, jonka vaahtoisesta -suusta lähti liikkeelle tumma, notkea, ehkä neljää jalkaa pitkä -eläin. Sen pitkä, suoneva, jäsenikäs ruumis sangen lyhyine jalkoineen -ja voimallisine ohenevine häntineen oli paljolta samanlainen, -kalanluontoinen, kuin hylkeenkin. Pää oli lyhyt, leuat vankat, silmät -kirkkaat ja älykkäät. Meluavan puron vaahtoa valuen se kiipesi -viettävälle kalliolle ja asettui sen päähän lampea vakoilemaan, -jähmeänä kuin kallio itse, kunnes oli nähnyt kahden lohen hyppäävän. -Sitten se livahti takaisin veteen lipeästi kuin öljytty. - -Saukko tosiaan saattoi pitää vettä kotinaan yhtä hyvin kuin mikä kala -tahansa, paitsi että sen aina silloin tällöin täytyi nousta pinnalle -hengittämään. - -Nopeuden puolesta se arvelematta ui väsyksiin ja otti kiinni -hitaampia kaloja, kuten kömpelön porsasmaisen rasvakalan ja -lihavan leveäotsa-säynävän; mutta nyt sitä himotti saada lohta ja -se tiesi, että sen tässä tapauksessa täytyi ottaa kaikki taitonsa -avukseen. Muutaman kallion ja sitten pitkän pajukon suojassa se -vettä häiritsemättä hiipi ylöspäin pitkin lammen rantaa, kunnes oli -yläpuolella lohikarjan, joka makasi joka pää vastavirrassa. Valiten -sitten sen kaikkein näkyisimmän kalan saaliikseen se äkkinäisellä -tavattoman voimallisella ruuvimaisella liikkeellä syöksyi kalakarjaan. - -Ikään kuin varotuksen saatuaan sen surmavaalista lohien kuningas oli -levottomasti liikahtanut, juuri samalla kuin saukko teki hyökkäyksensä. -Sillä siis oli puolellaan se arvaamattoman suuri etu, että se jo oli -varuillaan. Melkein kahdenkerroin taivuttaen ruumiinsa ponnahduksensa -rajuudessa se ampui syrjään ja siten vältti kohtalonsa. Mutta aivan -merkittä ei se kuitenkaan päässyt. Saukon leuat puraisivat näykäten -kiinni sen olkain lihaiseen osaan, heti kidusten taa. Mutta ne -sattuivat viistoon. Jos se olisi ollut pienempi kala, niin olisivat -ne sittenkin pitäneet kiinni. Mutta suuren painonsa kautta, joka -lisäksi oli kaikki lihasvoimaa ja sähköä, se riuhtaisi itsensä irti, -pitkän punaisen kylkihaavan saatuaan. Yksi vilaus vain, niin se oli -suvantolammen yläpäässä kosken pohjalla valkoisessa vaahtotuprussa. -Saukko oli liian viisas takaa ajaakseen, punaltihe taapäin kuin -ankeriainen ja näykkäsi hampaihinsa pienemmän kalan, joka hädissään -melkein syöksyi suoraa päätä sen kitaan. - -Lohi syvästä haavastaan jätti alussa veriviirun jälkeensä. Mutta -vaikka se olikin saanut niin kamalan vamman, niin ei tämä kuitenkaan -näyttänyt mitään vaikuttavan sen tarmoon, ja jääkylmä vesi nopeaan -seisautti verenvuodon, kuroen kokoon katkenneiden verisuonien reunat. -Alussa se oli niin säikähtynyt ja turtunut, ettei osannut suuntaansa -valita, painoi vain ylöspäin suoraan pahimman pöllyn läpi. Vesi kun -siellä oli täyteen sulloutunut kermaista vaahtoa ja sen vuoksi ilmaa -täynnään, niin tietysti siellä oli vähemmän vastusta pyrstön ja evien -leiskauksille ja paljon voimaa sen vuoksi kului hukkaan. Muutamassa -sekunnissa se kuitenkin alkoi taas selvitellä järkeään ja valita -suuntansa ymmärtävämmin. - -Koski oli pitkä, jyrkkä ja monikopruinen -- poikittaisia kynnyksiä ja -könkäitä ja kapeita nivoja melkein yhtä painoa monta mailia. Venemiehet -taivalsivat tämän matkan, ainoastaan erikoisen edullisissa oloissa sitä -voitiin kanootilla kulkea ja parhaimpinakin aikoina se oli "pahana -vetenä" pelätty. Lohi lähti nousemaan sitä kohtaa, missä veden kulku -oli väkevin, mutta silein -- missä virran täysi sisusta nopeudestaan -huolimatta tarjosi otteen, jonka avulla vuovata eteenpäin, tukikohdan, -josta ponnistaa hirmuisen väkevillä potkauksilla. On muistettava, että -paljaista evistä tämänkaltaisessa uinnissa on verraten vähän apua, -suuria pyrstöeviä lukuun ottamatta. Lohen koko ruumis, joka oli kaikki -paljasta lihaskimppua ja hermovoima-punomusta, oli nyt, työn kannalta -katsoen, paljasta pyrstön jatkoa, yhtä potkuria ja voimakonetta -pyrstöevästä kiduksiin saakka. Joka olisi voinut katsella sitä suoraan -ylhäältä päin, niin etteivät veden pettävät heijastukset olisi -häirinneet, se olisi nähnyt sen suorana syöksyvänä varjona nousevan -kauheimmatkin putoukset ja nielut ilman näkyvää voimanponnistusta. - -Mutta voimaa se siitä huolimatta kysyi, vaikka näyttikin niin helpolta. -Päästyään vihdoin -- halki survovan jyrinän, puhki vaahtivöitten -tukahuttavan sotkun ja kautta murtuneiden kiehuvien valojen huimaavan -metelin -- jonkinlaiseen pieneen kattilaan, joka oli erään kynnyksen -alla keskellä virtaa, se ilomielellä levähti hetkisen. Virta siinä -hiljeni sekä kattilan syvyyden vuoksi että voimallisen pyörteen -kohtaamisesta, joka herpautti sen kiivautta. Ja vaikka virta täälläkin -oli rikkinäinen ja kiehuva, niin löytyi täältä kuitenkin muuan -kolkka, jossa vesi oli verraten raukeaa ja hän saattoi virkistää -voimiaan seuraavaa taivalta varten. Mutta täältä jyrinän ja mahtavien -virtain potkinnan keskeltä olivat eräät vähäpätöiset suolattoman -veden loisetkin löytäneet epävarman tyyssijan Ilolla ne tervehtivät -suuren lohen tuloa ja ahnaasti kiinnittivät itsensä sen avoimen -haavan reunoihin. Vähääkään huomaamatta niitä lohi vei ne mukanaan -työntyessään uudelleen virtaan ja jälleen lähtiessään vaivalloiselle -matkalleen. - -Koskimatkan loppuosalla iso lohi ei enää tavannut paikkaa, jossa -olisi voinut viivähtää. Ei ollut hyvä hellittää niistä vikevistä -itsepintaisista ryntäyksistä, joilla se tunkeutui eteenpäin halki -ärjyväin koskien ja vyöryvien putouksien, kunnes vihdoin väsyneenä -ja runneltuna saapui tyvenille suvannoille, jotka muodostivat -matkan seuraavan taipaleen. Heti ensimäisessä suvantolampareessa, -jossa oli puhdas pohja -- liejua ja juuttunutta ruuhkaa se vihasi --- se pysähtyi ja pää vastavirrassa ja evillä hiljalleen soudellen -kiikuttelihe vaaksan verran kirkasta hiekkapohjaa ylempänä. Ja siinä -häneen seuraavan tunnin kuluessa ja myöhemminkin yhtyi suurin osa -tovereistakin, joista hän oli niin äkkiarvaamatta eronnut alemmassa -lammessa. Ne olivat kaikki liian uupuneita hypelläkseen eikä -niitä haluttanut ruokaillakaan, sillä harvoin niitä vaivaa nälkä -paluumatkalla suolattomaan veteen; ne sen vuoksi kaikki makasivat kylki -kyljessä kiinni tyynessä lampareessa jöröinä kuin lihavat rasva kalat. - -Yö oli tyyni ja vailla kuutamoa, suuret tähdet vain ja sinimusta -taivas kuvastuivat pitkien suvantojen pintaan. Joskus kalpeasiipinen -koiperhonen sattui putoamaan virran lasimaiselle kalvolle ja hiukan -hämmensi sitä heikolla lepatuksellaan. Tuota pikaa siitä laiskasti -kohosi iso jokitaimen ja nielaisi hyönteisen öljymäiseen kulaukseen, -tai sivalsi sen veden alle äänekkäällä halveksivalla läiskäyksellä, -ennen kuin alentui sen suuhunsa ottamaan ja nielemään. Mutta lohia -eivät huvittaneet perhot eivätkä taimenet. Jostain tuntemattomasta -syystä -- koskien nousun aiheuttama väsymys tuskin riitti sitä -perustelemaan -- niiden tapa ei ollut kohota pintaan eikä potkia tässä -lampareessa viipyessään; ja lohipa näyttää olevan hyvin piintynyt -tavoissaan pysymään. - -Hetken kuluttua lähestyi kumma kolkosti rusottava valoroihu, -joka läpäisi veden joka suuntaan ja täytti lampareen hulmuavalla -sekavalla valolla. Ei milloinkaan ennen lohi ollut nähnyt vesissä -moista valotulvaa, ei edes mereisen kotinsa rusottavimpienkaan -auringonnousujen alla. Tämä valo oli lähellä ja räikeää ja savuisen -punakellervää ja loi mustia läikkyviä varjoja. Ne kaikin käänsivät -silmänsä ylöspäin ja hitaasti uivat sitä kohti, tuntien levottomuutta, -mutta lumottuina. Roihu kulki sangen hitaasti vastavirtaan ja sen -perässä seurasi pitkä kapea musta haahmo, joka aina sekunnin tai parin -kuluttua syvälti kaiveli vettä peränsä vieressä. Nämä vasta nousseet -kalat eivät olleet vielä milloinkaan nähneet kanoottia, mutta meressä -ne olivat oppineet epäilemään jokaista pitkää tummaa liikkujaa. Tällä -haavaa ne kumminkin olivat liiaksi tuon salaperäisen roihun lumoissa, -jotta olisivat vaaraa muistaneet. - -Kanootissa oli kaksi miestä, kaksi uudisasukasta, jotka toisinaan, -se on lohen noustessa, harjottivat salakalastustakin. Heillä oli -- -ei tosin paremmalla kuin anastuksen oikeudella -- kaksi pientä äsken -raivattua maatilaa vähän matkan päässä jokivarressa ja he pitivät -itsepintaisesti kiinni siitä, että heillä täytyi olla oikeus pyytää -näistä vesistä kaloja niin paljon kuin tahtoivat, olivatpa ne vuokratut -tai ei, olipa maa hallituksen tai ei. Ja yhtä itsepintaisesti he -pitivät kiinni siitä, että heillä muka oli oikeus ottaa ne miten -vain itse parhaaksi näkivät, olipa se tapa laillinen tai ei. Sattuen -siis tietämään, että alueen vartija oli parinkymmenen mailin päässä -latvapuolessa, he olivat lähteneet yrittämään hiukan tuota ankarasti -kiellettyä urheilua, lohenpyyntiä tuohustamalla. Kanootin perässä -mies polvillaan käytteli lyhyttä leveälapaista vaahteramelaansa hyvin -sievästi, jottei häiritsisi vettä läiskyttämällä eikä kolinalla. -Keulassa seisoi toinen mies loimuavan tuohitötterösoihdun takana, -varjostaen silmiään roihulta levähattunsa lierillä, polvet hieman -notkistettuina sekä tasapainon että paremman valmiuden vuoksi, ja pitkä -kaksihaarainen lohikeihäs laidan vieressä, käsi keskeltä kiinni pitäen. -Oikeastaan tämä ase oli enemmän ahraimen kuin keihään kaltainen, -molemmat haarat vä'älliset, joustavaa saarnea, ja niiden välillä vielä -pitkä ohut teräskärki, ja niin viekkaasti se oli rakennettu, että kun -haarat riittävällä voimalla työnnettiin saaliin selkään, niin niiden -täytyi etääntyä toisistaan ja siten lujemmin pitää kiinni tempoilevaa -ruumista, teräksen lävistäessä selkärangan. - -Niiden kalain joukosta, joita tämä häikäisevä viehäke houkutteli -luokseen, keulassa oleva mies paikalla huomasi johtajan, joka oli -kaikkia muita pari vaaksaa pitempi, ja hänen tummissa silmissään -kiilui into. Keihään varsi kohosi pystyyn hänen lujassa kourassaan, -hänen polvensa notkistuivat ja koko ruumiinsa asento oli kuin -saaliinsa kimppuun hyppäävän pedon. Valtava kala saapui melkein -kanootin alle. Keihäs syöksähti alas, mies näytti heittävän koko -ruumiinsa sen painoksi, menettämättä kuitenkaan siltä tasapainoaan -tai liian rajusti keikauttamatta jalkainsa alaista kevyttä alusta. -Seuraavassa silmänräpäyksessä hän jo taas ponnahti pystyyn, ääneensä -murahtaen ja suorana seisten syyti hampaittensa takaa valiokirouksia -ja tuijotti keihääseensä, ikään kuin mielien tehdä siitä kahvipuita. -Hän oli iskenyt sivu, hän, joen kaikkein taitavin keihästäjä. Hän ei -saanut päähänsä miksi. Perästä toveri silmäili häntä veitikkamaisella -hämmästyksellä. - -"Parasta kun lähdet alas Frederictoniin, Bill, ja ostat rillit", hän -arveli kaikessa ystävyydessä. - -Bill mainitsi hänelle vakavana toisen paikan, johon _hän_ saattoi -lähteä, lämpöisemmän kuin Fredericton oli. Ja kanootin annettiin -ajelehtia pois virran mukana, jotta lampareen asukkaat saivat rauhottua -ja asettua alalleen. - -Syy keihästäjän vastoinkäymiseen oli tämä. Iso lohi ei ollut yhtä -rauhallinen kuin sen toverit. Sitä vaivasi haava, joka jäyti sen -voimia. Yhä enemmän ahnaita loisia oli siihen tarttunut, ja ne saivat -aikaan polttavan kuumeen, joka kiihotti sen hermot ylimmilleen. -Soihdun räikeän valon houkuttelemana se levottomalla uteliaisuudella -oli sitä lähestynyt. Se tarvitsi sitä, vaikk'ei itsekään tiennyt -miksi, ja heti paikalla. Tavatessaan toisen kalan se luuli sen tietä -sulkevan, ja siinä oli kiehahtanut kerrassaan epälohimainen kiukun -puuskaus ja se oli hyökännyt tämän tunkeilijan kimppuun työntääkseen -sen pois sarvimaisella esiinpistävällä alaleuallaan. Tämä pahatuulinen -hyökkäys se oli, joka sen pelasti, sillä juuri samassa kanoottimies -syöksi veteen surmaavan kalakeihäänsä. Lohi tunsi saaneensa pyrstön -vaiheille turruttavan iskun, sillä toinen haaroista oli sattunut siihen -ja kyntänyt uuden syvän haavan. Säikähtyneenä ja aivan parantuneena -hullaantumisestaan mokomaan vaaralliseen liekkiin se mennä repäisi -vastavirtaan eikä kertaakaan pysähtynyt, ennen kuin oli kulkenut monta -mailia tästä käsittämättömästä seikkailusta. - -Se tunsi nyt kummaa uupumusta, joka oli aivan suhdatonta äskeiseen -lyhyeen, vaikka tuimaankin nousuun verraten. Se ei käsittänyt, että -se oli se vanha haava jäytävine loisineen ja uusi haava iskuineen ja -verenvuotoineen, joka kulutti hänen voimiaan. Mutta juuri siitä syystä, -että sen elinvoimat näin riutuivat, vaati sitä Luonto, ainaisessa -huolessaan suvun jatkosta, kahta kiivaammin rientämään kutupaikoilleen -joen latvoille. Vaikka se olikin niin uupunut, niin jatkoi se kuitenkin -muutaman minuutin kuluttua matkaansa, jättäen muun nousevan karjan näin -kauaksi taakseen kuumeellisessa kiireessään. - -Kaiken yötä se teki matkaa, vieläpä seuraavaan iltapäivään saakka, ja -lopulta saapui könkään alaiseen suureen pyörteeseen. Tässä se olisi -aina muulloin viipynyt sen verran, että olisi perin pohjin levännyt, -ennen kuin yritti niin vaikeata hyppyä. Tämä köngäs oli paljon -vaikeampi joen kaikkia muita esteitä se tosiaan oli niin tehokas salpa, -että vain voimakkaimmat ja rohkeimmat nousijat ollenkaan pääsivät sen -päälle. Mutta kuumekiihkoinen veri hoputti haavotettua lohta semmoiseen -kiireeseen, ettei se vähääkään joutunut itseään virkistämään. Pyörteen -keskellä se kerran kohotti päätään ja hartioitaan vedestä, ikään kuin -tutkiakseen valkoista meripihkan karvaista seinää, joka siinä vastassa -jyrisi. Tuimalla rynnistyksellä se sitten potkaisi itsensä kahdeksan, -jopa kymmenen jalkaa korkealle tyhjään ilmaan, tapasi könkään rinnan -monta jalkaa kynnystä alempana ja sillä voimallisella pyrstönsä ja -ruumiinsa ruuvisivalluksella syöksyi suoraan ylöspäin puhki pystysuoran -vesipatsaan. Mutta se oli erehtynyt voimastaan. Juuri kynnyksen alla, -siinä missä suistuva vesi oli kirkasta kuin topaasi ja niin nopeata, -että melkein näytti alallaan olevan, sen voima petti. Seuraavassa -silmänräpäyksessä kopru syöksi sen takaisin ja polki kuohujen keralla -syvälle pyörteen kiehuvaan pohjaan. - -Puolipökerryksissään se lähti pyörrelammikon toiselle puolelle syvään -tyyneen veteen ja lepäsi alallaan kallion reunan alla, koettaen -virkistää voimiaan. Mutta haavainsa vaivain, ahnaitten kalvavain -sisävesiloisten ja veressään palavan kuumeen vuoksi se ei saanut -pätevää lepoa. Kun erän surma on kerran saalistaan tavottanut ja -puoleksi harhaan iskenyt, niin onneton uhri näyttää olevan jokaiselle -kohtalon iskulle merkitty. Paljon ennen kuin iso lohi oli siksi -toipunut, että uskalsi kunnolla yrittää uuden kerran, vaati sitä sen -vuoksi sisäinen tutkain uudelleen liikkeelle. Taas se pyörteen keskellä -kerran kohotti päätä ja olkapäitä vedestä ja silmäili köngästä sen -poikki kaartavan sateenkaaren lävitse, ollakseen varma siitä, että -oli valinnut parhaan väylän. Tätä tehdessään se näki pienemmän kalan -välähtävän auringonpaisteessa, hetkisen loistavan kuin kuun koukero -sulaa hopeata putouksen kermaista rintaa vastaan, täsmällisellä -voimalla iskevän kuohun päälliseen täyteläiseen meripihkankarvaiseen -penkkaan ja voittajana sujahtavan kiiltävän kynnyksen päälle. - -Tämä näky oli liikaa sen maltille. Uljaalla vimmalla se hyökkäsi -eteenpäin putouksen alle ja sinkautti itsensä ilmaan kautta -värikiehteisen valoväreilyn ja pieksävien roiskeriekaleitten. - -Se oli loistava hyppy, kaksi jalkaa korkeammalle kuin ensi yrityksellä, -ja hyvinkin jalkaa korkeammalle voitokkaan edellä kulkijan kohtaa. -Mutta ah, se oli sokea hyppy ja pyrstöntyven haavan vuoksi se poikkesi -harhaan. Se iski könkään kantaan meripihkapatsaan toisella reunalla, -jossa vesivaippa oli niin ohut ja rikkinäinen, ettei siitä saanut -kiinni. Se töytäsi ja potki kuin kouristuksissa, mutta petollinen -elementti ei tarjonnut sitä kiinteätä vastusta, jota hän olisi -tarvinnut, vaan petti. Se suistui sivulle päin, rutistui esiinpistävää -kallion kielekettä vastaan ja uuden kerran suistui pohjaan. - -Tällä kertaa se ei vain puoleksi pökertynyt, vaan aivan pyörtyi. -Muutaman sekunnin putoava kopru sitä mukkiloi ja polki alleen -kuin elotonta möhkälettä. Sitten ylös kumpuava vesi kantoi sen -loitommalle ja hitaitten pyörteitten keralla se ajelehti edelleen -auringonpaisteisen pyörteen poikki, maha taivasta kohti. Pian se -kuitenkin tuli jonkun verran tajuihinsa, käänsihe oikein päin ja -heikolla pyrstön läimäyksellä pyrki rannan alle tyynempään veteen. -Hämärästi se tunsi, että nyt oli niin pian kuin suinkin virkistyttävä -uuteen yritykseen. Hämärästi niiden etäisten kutupaikkain kuvat -valkoisine hietikoineen ja jääkylmine lähteineen ylläpitivät sitä -viettelyllään yli turtumuksen pimeyden. - -Se olisi pyrkinyt syvään veteen paremman turvallisuuden vuoksi; mutta -juuri nyt sen aistit olivat siihen määrään sekaantuneet, että itse -vaistokin petti, sillä surma oli sen saavuttanut. Se ui sokeasti ja -heikosti suoraan eteenpäin älysi veden käyvän matalaksi, kääntyi pois -epäröiden ja yht'äkkiä tunsi kouristavan painon käyvän kiinni selkäänsä -ja terävien hampaitten polttavan syvällä aivojensa perustuksissa. - -Mahtavalla ponnistuksella se karisti irti hyökkääjänsä, mutta tähän -ponnistukseen kuluivat sen viimeiset voimat. Ja ponnistus työnsikin -sitä vain kauemmaksi matalaan veteen. Raskaalla loiskauksella se -kellistyi kyljelleen, puoli ruumista vedestä koholla, olkain tuima -haava aurinkoa kohti käännettynä. Seuraavassa silmänräpäyksessä -hyökkääjä -- hoikka tummanruskea minkki [minkki on amerikkalainen -lumikon kaltainen eläin], suipoin kuonoin ja kirkkain vihaisin silmin --- jälleen oli sen kimpussa kurkkua repimässä. Mutta se makasi -väreissään eikä tiennyt siitä mitään. - -Minkki, tuota pikaa todeten, että saalis oli aivan kuollut, koetti -vetää ruumiin kuivalle maalle. Tässä aukealla rannalla, kirkkaassa -päivänpaisteessa, oli mahdotonta syödä ateriaansa rauhassa. Sitä ei -haluttanut olla noin koko maailman katseltavana. Se oli kylläkin voiman -ihme kokoonsa ja painoonsa verraten, koko sulava ruumis yksi kimppu -piiskansiimalihaksia. Mutta kuollut lohi oli raskas. Itsepintaisesti -kiskoen se sai sen nykäyksin kiskotuksi melkein ylös vedestä. Mutta se -oli saatava törmänkin päälle ja pensaitten varjoon ja siihen sen voimat -eivät mitenkään tällä kannalla riittäneet. Viisaana miehenä se ryhtyi -vähentämään sen painoa ja samalla voimiaankin virkistämään, syömällä -niin paljon kuin jaksoi, kaiken aikaa salavihkaa ja ilkeällä mielellä -vilkuen pensaihin, ettei karhu tai ilves pääsisi näykkäämään saalista -hänen hampaistaan. - -Korkealla ilman pilvettömässä sinessä liiteli tumma haahmo verkkaan, -tähyten alas maahan tuikein, lasimaisin, kullan mustan kirjavin silmin. -Nyt hidas liitelijä liikkumattomine siipineen seisahtui. Uljaat -sulkalavat vetäytyivät kokoon, kiiltävän valkoinen pää ja tummat -siipikynkät kallistuivat uljaasti eteenpäin ja valtava lintu putosi -taivaasta kuin vasama. Tuuli vinkui sen jameissa sulissa. - -Tämän vinkuvan sihinän kuullessaan minkki katsoi jdöspäin uhmaavasti -äristen. Se sekunnin osaksi erehtyi luulemaan, että tämä oli haukka; ja -laillisen saaliinsa puolesta se, urhoollinen pikku rosvo kun oli, oli -valmis tappelemaan vaikka mimmoista haukkaa vastaan. Liian myöhään se -huomasi erehdyksensä. Raivosta kirkaisten se kääntyi kaksin kerroin ja -hyppäsi taapäin. Mutta se näytti hyppäävän suoraa päätä kotkan kynsiin. - -Urhoollisena viimeiseen hengenvetoon saakka se suotta puri päällään -olevaa paksuhöyhenistä reittä. Se sai siitä vain suuntäyden untuvia. -Sitten teräskynnet säälimättä kouristivat, ja ruikuttavalla -läähätyksellä se heitti henkensä. Uljas lintu avasi kyntensä ja nakkasi -hervottoman ruskean ruumiin syrjään, ravinnoksi moinen haiseva suonekas -liha oli sille liian kehnoa. - -Se hyppäsi levitetyin siivin lohen viereen ja kopeasti laski sen päälle -toisen jalkansa merkiksi, että se oli hänen. Muutaman sekunnin se -tuijotti ympärilleen, näyttäen läpitunkevilla säälittömillä silmillään -vaativan tappeluun jokaista, jota halutti vastustaa hänen oikeuttaan -saaliiseen. Kun ei ketään kuulunut, niin se paikalla kävi ruuan -kimppuun, repien nokallaan herkullista lihaa ja niellen sitä suuria -paloja. Silloin tällöin se kohotti kaunista vihaista valkopäätään, joka -nyt oli veritahroissa, ja uteliaana katseli vilahtavaa hopeakoukeroa, -lohen hypätessä könkään niskaan. Sen mielestä tuo oli sangen tarpeeton -ja käsittämätön temppu. Syötyään hyvinkin toisen puolen saaliista -se iski jäännökseen kyntensä, kohosi ilmaan raskain läpytyksin ja -lensi pois yli putouksen valkoisen jyrinän ja sen takana tumman -hemlokkimetsän, lensi kohti sitä yksinäistä graniittihuippua jonka -haljenneessa kärjessä oli sen pesä. - - - - -TÄPLIKÄS MUUKALAINEN - - -Se näytti kumman vieraalta näissä vakavissa tumman viheriäisissä -pohjoisissa kuusimetsissä ja niiden ruskeilla sammalpeitteillä. Sen -kirkas kullanruskea turkki vilkkaine mustine täplineen oli sangen -silmään pistävä näissä varjoisissa pimennoissa. - -Ja yhtä vieras se olikin mielestään kuin miltä näytti. Se ei ollut -milloinkaan nähnyt mitään näiden pohjolan metsien kaltaista. Sen -kotimaassa, Intian tiheiköissä, joissa ilma höyrysi ja väreili ja oli -väkeviä hajuja täynnään, oli ainaista kuumain värien liekkumaa, paljon -varren ja lehvän ja palaneen bambun kullan keltaa, seassa reheviä -viheriöitä ja hehkuvia kukkia, ja kaikki pimeitä varjolänttejä täyteen -läikkyneenä väkevän auringonpaisteen sekaan. Semmoiseen ympäristöön -hänen oma kuuma värityksensä aina oli sulanut ihmeteltävästi, niin -että valppaimmankin silmän oli ollut vaikea huomata häntä hänen ääneti -hiiviskellessään saaliin haussa. Mutta täällä se tunsi olevansa -alaston, jokaisen nähtävänä. Puoleksi vihoissaan, puoleksi peloissaan -se nytkäytellen tempoi voimakasta häntäänsä puolesta toiseen ja hiipi -vatsa maata hipoen ja tuimat silmät vilkuen yhtäänne ja toisaanne, -etsien joko saalista tai piilopaikkaa. - -Sen oli nälkä, tämän laihan intialaisen leopardin; mutta vielä -ravintoakin tärkeämpi oli sille semmoinen paikka, jossa saattoi piillä -ja levätä, koettaessaan vähän perehtyä tähän uuteen ympäristöön. Sen -hermot vielä värisivät huudosta ja parkunasta, tukahduttavasta savusta, -sokaisevasta roihusta, liekeistä, jotka olivat näyttäneet nälkäisinä -karkaavan hänen perässään ja tavottavan häntä kielellään, ja koko -tulipalosta, joka oli sirkuksen hävittänyt ja hänet vapauttanut, ja sen -huumaavasta melskeestä. Hän ei tiennyt, että hänen oli pelastuksestaan -kiittäminen ystävällistä vartijaa, joka oli sekamelskassa avannut hänen -häkkinsä ja jonka hän sitten oli nurin juossut ja kamalasti kynsinyt -hurjassa paon kiireessään. Hän tuskin tiesi, taikka vain sekavasti -muisti, kuinka häntä asutun maan halki paetessaan oli ammuttu, kiljuvin -koirin ajettu, kuinka vihainen, utelias karjalauma oli käynyt hänen -kimppuunsa ja jymisevä veturi, jonka nopeudesta hän oli vaarakseen -erehtynyt, oli ollut vähällä ajaa hänet nurin. Ei hänelle tällä haavaa -ollut selvänä juuri mikään muu kuin kylmä yksinäisyys ja hiljaisuus, -ja nuo ihmeelliset ja huolestuttavat puunrunko-näköalat, joita näytti -aukenevan hänen luotaan aina uusia joka suunnalle. Ne pakottivat -lakkaamatta vilkumaan joka puolelle tavalla, joka kerrassaan uuvutti -hermoja. Hän kaipasi piilopaikkaa kuin hätyytetty rotta reikää. -Hän kaipasi paikkaa, johon voisi peräytyä ja sieltä sitten edes -jonkinlaisella turvallisuuden tunteella kurkistella tätä kerrassaan -uuden mallista käsittämätöntä maailmaa. Vihaisena, viekkaana, -voimakkaana ja voimiinsa luottavana se ei paljoakaan pelännyt sitä -minkä tiesi ja ymmärsi. Mutta samoin kuin enimmät kehittyneet -luontokappaleet, joilla on jonkun verran mielikuvitusta, se pelkäsi -tuntematonta. Se tahtoi saada hyvän tilaisuuden sitä tutkiakseen, ennen -kuin ryhtyisi sen kanssa voimiaan koettelemaan. - -Kuitenkin oli se, mikä siitä näytti erämaalta, kylläkin asuttua, jos -sen silmät olisivat sen älynneet. Tumpuran karvaiset pienokaiset -metsähiiret vilkuivat sitä hetkisen keijumaisesti ja sitten -hämmästystään kimeällä piipityksellä ilmaisten peräytyivät reikiinsä -kuusenjuurien alle. Kannon takaa kellanruskea portimo, väriltään kuin -lakastunut havuneulapeitto, tuijotti siihen silmillä, jotka olivat -yhtä hurjat kuin sen omat silmät, ja paljon vihaisemmat ja häijymmät. -Pienet valkoisen ja mustan kirjavat tikat kurkistelivat sitä uteliaasti -puun takaa, hemlokkikuusen runkoa ylös juostessaan ja samalla pitivät -tarkkaan varansa, ettei sen tuhoa uhkaava tuijotus päässyt niiden -ruumista näkemään. Mustankirjavat tiaiset lakkasivat hyönteisiä -puunkuoren alta etsimästä, ihmettelivät sitä sen sivu kulkiessa, sitten -_tsik-a-dii-dii-diitään_ vikittäen lensivät eteenpäin, kurkistellakseen -enemmänkin tätä niin outoa kuusimetsän kulkijaa. Ja suuri piikkisika, -joka uneliaana kiikkui hemlokkikuusen oksalla, loi siihen korkeudestaan -äärettömän välinpitämättömän katseen. - -Mutta vihdoin sattui punainen orava keksimään kirkastäpläisen -muukalaisen. Hypellen lähemmäksi oksalta oksalle se juoksi suurta -runkoa puolitiehen alas, levitti säärensä ja häntänsä levälleen, -tutkiskeli leopardia suurilla ja valoisilla, sanomattoman hävyttömillä -silmillään ja alkoi niin kimakasti räkättää, että metsän kaikki -hiljaiset kaarrot siitä kaikuivat. - -Peräti säikähtyneenä leopardi kyyristyi jäljilleen ja sävähti, ikään -kuin olisi joku piiskalla naamaan sivaltanut. Sitten se raivostuneena -hyökkäsi häpeämätöntä pikku ilkkujaa vastaan. Tämä tietysti katosi -silmänräpäyksessä ja sen äänekäs pilkka kirskui nyt korkealta puun -latvasta. Ylös lensi leopardi sen perässä vikkelänä ja nopeana. -Mutta orava melkein samassa vilauksessa jo tirskui hävyttömyyksiään -viereisestä puusta ja sitten sen viereisestä. - -Sangen harmissaan leopardi palasi maahan ja lähti taas matkaansa -jatkamaan. Häväisijä oli, niin se päätteli, aivan liian vähäpätöinen, -että siihen olisi kannattanut huomiota kiinnittää otuksena sen -enempää kuin vihollisenakaan. Mutta siinä se erehtyi. Punaisen pienen -eläinraiskan rähisevät hävyttömyydet houkuttelivat paikalle monta muuta -saman laatuista, ja ne olivat yhtä hyvällä puhetuulella; ja meteliä -vielä lisäämään siihen samalla tuli puolenkymmentä sininärhiä ja -Kanadan korppia, jotka lepattelivat, vihelsivät ja tirskuivat loistavan -muukalaisen ympärillä, kunnes tämän sydän oli pakahtua paljaasta raivon -kylmästä voimattomuudesta. Oli hän totta puhuen jo ennenkin kokenut -jotain samankaltaista, kun lörpöttelevä marakattiliuta oli häntä -härnäillyt ja pilkannut omissa kotitiheiköissä. Silloin hänen kuitenkin -oli onnistunut lopulta saada kiinni yksi halventajistaan ja syödä se --- joka oli sangen lohdullinen koston muoto. Mutta hänen nykyiset -kiduttajansa olivat niin pieniä ja vikkeliä, että oli turha antautua -semmoiseen toivoon. - -Vihdoin se kuitenkin saapui jonkinlaiseen louhilinnaan, joka oli -karhunvatukkain, sananjalkain ja koivun vesain peittämä, ja siitä -se tuota pikaa löysi kolon, joka melkein kävi luolasta. Ryömittyään -sisään se kääntyi ympäri ja laskeusi pitkäkseen suurenmoista helpotusta -tuntien. Tyyssija oli niin pieni, että sen pää ulottui aina oviaukkoon -saakka, ja piilopaikkana se sen mukaan oli vähän puutteellinen. Mutta -nyt ei mikään salaperäinen vihollinen ainakaan takaapäin voinut käydä -hänen kimppuunsa. Etupuolta hän aikoi parhaan kykynsä mukaan puolustaa, -tuli kuka tahansa. - -Heti tiloilleen asetuttuaan se koukisti suuret käpälänsä somasti -leukansa alle, sulki silmänsä kaikkein kapeimmiksi lankamaisiksi -raoiksi ja oli nukkuvinaan. Tämän välinpitämättömyyden rohkaisemina -kiusanhenget alkoivat kokoontua sananjalkain sekaan, melkein sen nokan -alle. Se ei ollut huomaavinaankaan. Närhit varsinkin kävivät erikoisen -rohkeiksi, tirskuivat ja hyppivät siivet levällään ja iskivät siihen -kirkkaat silmänsä pohjattomalla pilkalla. Lopulta eräs hypähti aivan -parin jalan päähän sen kuonosta. Sekunnin murto-osan ajattelematon -lintu näki kaksi kauheaa haaleaa silmää, jotka äkkiä aukenivat sitä -vastaan. Sitten täpläinen kämmen nopeaan kuin välähdys syöksyi esiin ja -närhi oli vain litistetty tukko kirkkaita sinisiä höyheniä sen alla. - -Hysterisiin rääkymisiin puhjeten koko tuo kehno joukko oravineen -kaikkineen livisti tiehensä. Muukalainen, tyytyväisyydestä silmiään -vilkuttaen, pisti poskeensa laihan saaliin ja kahdella tassulla -pyyhkieli höyheniä leuoistaan. - -Närhien ja oravien huudon hälvettyä muukalainen rauhallisesti silmäili -uutta valtakuntaansa. Pitkään aikaan ei mitään liikkunut. Mutta -metsä nopeaan unohtaa. Kotvasen kuluttua leopardi huomasi omituisen -otuksen, joka hiiviskeli puunrunkojen välitse kymmenkunnan sylen päässä -hänen piilopaikastaan. Hän paikalla näki, että se oli jonkinlainen -kissa, mutta sillä oli kumman korkea kyssäselkä takaruumis, hännästä -vain tynkää ja sangen suuri pyöreä naama julmine viiksineen ja -röyhelöineen. Se ei ollut yhtä suuri kuin hän, ei likimainkaan; -mutta siitä huolimattakin se oli niin pelättävän näköinen, että hän -arveli viisaimmaksi olla lähtemättä sen kanssa voimiaan koettelemaan -ainakin kunnes oli vähän paremmin tutustunut siihen. Senkaltaiset -yritykset saattoivat jäädä tuonnemmaksi. Juuri kun se oli tullut tähän -päätökseen, ilves haistoi sen jäljet. Tämä suuri jälki ja uhkaava, -tuntematon haju sai julman kulkijan siihen paikkaan pysähtymään. -Hetkisen se uteliaasti haisteli jälkiä, pitkäin niskakarvain hitaasti -pystyyn kohotessa. Haalein suurin silmin se sitten loi ympärilleen -pelokkaan katseen ja meni matkoihinsa sangen pitkillä äänettömillä -loikkauksilla harmaitten runkojen lomitse. - -Leopardi jälleen vilkutti silmiään ja availi ja sulki suuria kynsiään -niin kuin kissa hyvällä päällä. Se alkoi vähemmän pelätä tätä outoa -pohjolan maailmaa. - -Tuskin oli kulunut viittä minuuttia ilveksen lähdöstä, kun -sananjalkain läpi suuressa hädässä loikki ruskea kaniini. Se näytti -pakenevan jotakuta vainoojaa. Aivan rotkon suulla se pysähtyi, kohosi -takakintuilleen ja katseli taakseen hermostuneesti, mahdottoman suuret -korvat pelokkaasti pystyssä. Leopardi yhdellä hypyllä syöksyi ovestaan -ja iski siihen kiinni. Tämä saalis oli vaivan arvoinen; vähät siitä, -mitä muut metsästäjät jo olivat sen edestä tehneet. Leopardin maatessa -ja aterioidessa hyökkäsi sananjalkain seasta notkea ruskea pikku -olento, joka myrkyllisesti ärisi sille aivan vasten naamaa ja vilahti -pois, ennen kuin se sai käpälänsä päälle. - -Tämän aterian jälkeen muukalainen nukkui raittiisti tunnin tai pari ja -herätessään oli mielestään koko lailla kotiutunut uuteen ympäristöönsä. -Oli aivan ilmeistä, että täältä löytyisi hyvät metsästysmaat, eikä -hän ainakaan vielä ollut nähnyt merkkiäkään semmoisesta eläimestä, -joka olisi ollut kyllin voimallinen tai rohkea riitelemään häneltä -omistusoikeutta. Metsä alkoi nyt hämärtää illan ensimäisten ruskojen -kajastuksessa, ja hän tunsi halua lähteä pyyntihommiin. Hän ei enää -ollut hermostunut pakolainen, vaan siistin pesän omistaja ja kaikesta -päättäen rajattoman metsästysmaan valtias, ja niinpä hän asteli esiin, -oikoi itseään nautinnolla ja lähti kävelemään vettä etsiäkseen. - -Sitä se löysi jo parin sadan askeleen päästä matalarantaisen -lasikirkkaan järven, meripihkan ja siniruskojen kiilloin raukeavan -auringonlaskun alla. Hiipien veden partaalle se juodessaan tuijotti -puoleen ja toiseen pitkin yksinäisiä rantoja ja sitten sukkelaa hävisi -takaisin kuusikkoon. Se oli sattunut keksimään kosolta kauniita kavion -jälkiä, jotka johtivat alas valkoiselle rannalle, ja päätti, että -täällä oli hirvaita. Hirvaat olivat sen mieliriistaa. Se nuoli huulensa -ja kiipesi sukkelasti suureen hemlokkiin, joka oli paraiksi lähellä -jälkiä. - -Sinirusottavan taivaan syvyyksistä, suoraan pään päältä, kuului alas -kiitävän yökehrääjän pitkäveteisiä nenä-ääniä. Se oli kumma ääni kuuman -vyöhykkeen lapselle ja uteliaana se kurkisteli oksien välitse ylöspäin, -voimatta kuitenkaan sitä selvittää. Sitten sen huomion käänsi toisaanne -polkua tulevan astunnan ääni. Ne olivat raskaita askelia, jotka -arvelematta katkoivat oksia, ikään kuin matkamies ei olisi välittänyt -siitä, kuka sai tietää hänen tulemisensa ja menemisensä. Leopardi veti -huulensa irviin moisen itseluottamuksen älytessään ja kokosi ruumiinsa -valtavaan hyppyyn. Astunnan laadusta sen kokenut korva päätteli, ettei -se ollut käpäläjalkainen eläin, joka lähestyi, vaan joku kavioeläin, ja -se arveli saavansa nähdä vankan sarvaan, jonka selkään sopisi hypätä ja -viiltää kurkut poikki. - -Mutta nähdessään haahmon, joka nyt astua patsasteli näkyviin, se aluksi -muutti mieltään. Tämä ei ollut otus, jota saattoi kovin kevytmielisesti -tappeluun vaatia. - -Se oli uroshirvi, korkea ja musta ja mahtavan näköinen. Sen mahdottomat -kyttyrälavat, lyhyt paksu kaula ja jykevä pitkäkuonoinen pää julistivat -puhvelin voimia; kun taas vihaisista pienistä killosilmistä, jotka -eivät viitsineet vihollista vilkua, puhui mielenlaatu, joka osasi -tätä voimaa käyttääkin. Sen leveät sormekkaat sarvet olivat mahtavan -laajat ja ilmeisestikin tavattoman raskaat, leopardilla ei ollut -moisista aseista minkäänlaista kokemusta, ja ne tekivät siihen suuren -vaikutuksen. Se ei tietystikään voinut tietää, etteivät sarvet tähän -vuodenaikaan olleet vielä täysin kehittyneet, vaan sienimäiset ja -hatarat ja aivan hyödyttömät. - -Hirvi käyskenteli edelleen veden partaalle, kaalasi siihen mahaa myöten -ja alkoi kovalla läiskeellä kiskoa pohjasta sitkeäjuurisia ulpukan -varsia. Järvi oli matala, ja hirvi oli niin kaukana rannasta, ettei -leopardi voinut sitä kovin hyvin tarkastaa. Uteliaisuudesta palaen -se laskeutui alas puustaan, hiipi veden partaalle ja kyyristyi sinne -tuijottamaan. - -Hirvipä sattui nyt näkemään rannalla täplikkään kyyristyneen olennon, -lakkasi ulpukoita nyhtämästä ja tuijotti ylpeästi takaisin. Kuta -kauemmin se tuijotti, sitä vähemmän sitä näytti miellyttävän vieraan -ulkonäkö. Ensin se korskui vastenmielisyyttään, äänekkäästi ja niin -selvään, ettei siitä voinut erehtyä; sitten se isolla molskeella lähti -rantaa kohti, osottaakseen tuntuvammalla tavalla vastenmielisyyttään. -Hetken tai pari leopardi piti paikkansa, ikään kuin siinä samassa -valmiina voimankoetteluihin tämän pelättävän vastustajan kanssa; mutta -sitten se asiaa viisaammin harkiten hitaasti poistui rantaäyräälle. -Hirvi, johon ei tehnyt vähääkään vaikutusta sen arvokkaisuus sen -enempää kuin ilmeinen vaarallinen voimakaan, juoksi pauhulla rannalle -ja hyökkäsi sen perään ylt'yleensä vettä valuen. - -Karkeasti ärähtäen leopardi pyörsi ympäri ja kyyristyi hyppyyn. Sen -ihmeeksi ei suuri musta eläin kuitenkaan tullutkaan häntä vastaan pää -kumarassa, niin kuin hän oli odottanut, vaan tanssiaskelilla ja iskien -nopeaan suurilla survovilla etukavioillaan, joiden reunat olisivat -leikanneet kuin teräs. Ymmällään moisesta ennen kuulumattomasta -hyökkäyksen mallista, jota hän ei tiennyt miten vastata, leopardi -notkeasti hyppäsi syrjään ja kiipesi hemlokkipuuhunsa. Hirvi, -näköjään suuresti hämmästyneenä tästä tempusta, pysähtyi paikalle -ja hetken tuijotti ja korskui. Sitten se ravisteli itseään kauan ja -perusteellisesti, käänsi selkänsä, lipotti halveksivasti hoikkaa -lyhyttä häntäänsä ja tallusteli pois metsiin, näykkien oksia mennessään. - -Sangen pahalla päällä tämän tappion jälkeen leopardi piankin hyppäsi -alas oksaltaan ja hiipi varkain kotia kohti. Se päätti sarvaan ajoineen -odottaa myöhempään yöhön. Sen rinnassa kyti hurja viha tuota isoa -mustaa elukkaa vastaan, joka moisella tavalla oli hänet nolannut, ja se -mietti kostoa. Tässä aprikoimattomassa mielentilassa se kohtasi pienen -mustan ja valkoisen kirjavan olennon, joka tuskin oli kaniininkaan -kokoinen; se kulki hänen tiensä poikki ja seisahtui katselemaan häntä -joutilaan uteliaisuudella. - -Jos se olisi ollut tyynemmällä päällä, niin jo yksistään se seikka, -että niin vähäpätöinen olento ei näyttänyt häntä pelkäävän, olisi -saanut hänet pysähtymään ja syytä tutkimaan. Moisessa käytöksessä -oli jotain kerrassaan luonnotonta; mutta sen sijaan, että hän olisi -ottanut varotuksen varteen, hän vain raivostui kahta kauheammin -moisesta hänen mielestään kuulumattomasta hävyttömyydestä. Hän äristen -hyökkäsi. Samassa jotain hirmuista lensi vasten hänen naamaansa. Se oli -sokaisevaa, tukahduttavaa sanoin kuvaamatonta. Tukehtuvan huudolla hän -kavahti taapäin; ja tuo pieni juovainen raukka luiskahti ehjin nahkoin -melkein hänen käpäläinsä välistä ja rauhallisesti tallusteli pois -pensaikkoon. Se oli kovin, kovin paha onni tälle täplikkäälle Intian -miehelle, ettei hänelle oltu koskaan kerrottu haisunäädästä. - -Tuo kuristava saasta silmissään ja sieraimissaan näljäisenä, -takertuvana ja joka paikkaan tunkeutuvana -- leopardi vasta muutaman -sekunnin kuluttua saattoi henkeään vetää. Sitten se sai raivon -kohtauksen, pyyhki naamaansa vimmatusti käpälillään ja piehtaroi -sammalessa ja sananjaloissa. Pyyhkimisestä ei ollut mitään apua, -jonka vuoksi se lopulta alkoi tonkia syvältä sammalta aina viileään -kosteaan multaan saakka. Vaistomaisesti se oli keksinyt luonnon oman -parannuskeinon tätä vaivaa vastaan. Tuore maa on sitä vastaan paras -vastamyrkky ja paras puhdistuskeino. Muutaman minuutin kuluttua se -saattoi hengittää paremmin ja yrittää nähdäkin jotain; mutta toinen -asia oli vallan päästä siitä. Ja hyh! kuinka se vihasi itseään! -Paikalla kun se alkoi nähdä kyllin selvään, se lähti laukkaamaan -kautta metsäin koettaen näillä mielettömillä ponnistuksilla vapautua -ylivoimaisesta löyhkästä. Se oli melkein uuvuksissaan, ennen kuin tuli -huomanneeksi, että kuljettikin sitä mukanaan. Tointuen tämän jälkeen -jonkun verran järkiinsä, se kuopi kosteaan maahan suuren kuopan ja -alkoi piehtaroida, kaivaa ja rypeä siinä. Kun tämä kuoppa oli niin -saastutettu, ettei siitä enää ollut apua, niin se kulki kauemmaksi ja -kaivoi toisen ja vielä kolmannenkin. Kun päivän ensimäinen sarastus -alkoi viluna hiipiä salolle, oli se mielestään tehnyt, mitä tehdä -voi. Tämän jälkeen se toimitti huolellisen aamusomistuksen, pyyhkien -käpälillä ja nuollen itseään kuin kissa, kunnes lopulta saattoi -luulotella taas olevansa puhdas. Totta kuitenkin oli, että se yhä -vielä kantoi karvoissaan -- ja oli kantava monta päivää -- pistävää -iljettävää muistoa mitättömän näköisestä, mutta kamalasta pikku -vihollisestaan. - -Vaikka tämä kokemus olikin niin katkera, niin alkoi leopardi -kuitenkin tuota pikaa saada siitä ilmeistä hyötyäkin. Sen oma haju, -joka useimpien metsän eläinten mielestä oli niin kamala, oli nyt -jonkun aikaa aivan pois sekaantunut. Kaniinit eivät ainaisesta -uteliaisuudestaan huolimatta tahtoneet päästää sitä aivan hyppymatkan -päähän, ennen kuin pötkivät pakoon. Mutta nyt kun se haisi kuin -skunkki, ne typerästi päättelivät, ettei se voinut hypätäkään skunkkia -kauemmaksi. Ja sarvaatkin -- niiden kimppuun oli nyt hämmästyttävän -helppo hiipiä, kunhan eivät vain sattuneet näkemään. Jos ne näkivät, -niin eivät ne tietenkään jääneet kyselemään. Ne eivät tosin mitään -tienneet leopardista nämä Canadan sarvaat, mutta puumasta suvussa kulki -kamalia muistotietoja; ja ne olivat kyllin ymmärtäväisiä älytäkseen, -että täpläinen puuma hyvin luultavasti oli aivan yhtä vaarallinen kuin -näitä kirjailuita puuttuvakin. - -Kaniinin ja sarvaan lihasta kun ei ollut puutetta ja sieraimetkin -lopulta alkoivat jonkun verran tylstyä katalaa hajua kohtaan, joka -seurasi kaikkialle mukana, niin leopardi seuraavain neljän, viiden -päivän kuluessa alkoi sangen hyvin tyytyä ympäristöihinsä. Ainoa rikka -rokassa oli tuo suuri uroshirvi. Päivän toisensa jälkeen se jostain -varmasta piilopaikasta tarkasteli tätä ylimielisen välinpitämätöntä -mustaa hirviötä ja hioi hampaitaan ja kynsiään voimattomassa raivossa. -Mutta siitä ei vain tahtonut tulla mitään, että se olisi etsinyt -tuota vaarallista kaksinkamppailua. Se arveli, että ehkä voittaisi, -jos pudottaisi itsensä hirven selkään joltain soveliaalta oksalta. -Mutta sitten taas tuntui siltä, että hän ehkä joutuisikin häviölle. -Ja ajatellessaan noita suuria latuskoita kavioita, jotka toisinaan -kalskuivat niin kummasti omistajan sivu astuessa, että ne saisivat -häntä silpoa ja alleen ruhjoa, hän kerrassaan malttoi mielensä. -Järkevästi hän päätteli, ettei sen seikkailun aika vielä ollut tullut. - -Ja sen tätä kaunaa kantaessa ja hautoessa tuli se suuri hairahduksen -päivä. - -Järvestä nousi rinne, joka oli täynnään avoimia mustikkamaita ja sitten -kohosi pystyyn melkein paljaaseen harmaaseen graniitti vuoreen. Aikoen -ehkä jonkun verran laajentaa piirinsä rajoja ja ehkä ruokavaliotaankin -vähän vaihdella tuntemattomalla riistalla leopardi lähti tutkimaan -lähempiä rinteitä. - -Mustikat olivat parhaimmillaan tässä korkeassa, viileässä, -myöhäiskesäisessä seudussa. Matala varvukko oli täynnään sankkoja -tiheitä marjamättäitä, joista säteilevässä päivänpaisteessa loisti -kuin lukemattomia kiiltäviä lapis-latsuli-helmiä. Niiden seassa -kaaleli, leopardi huomasi, hartioitaan myöten pieni kiiltävän musta -typykkä eläin, joka äänekkäillä mielihyvän lotkauksilla riipi ja lotki -nahkaansa mehukkaita marjoja. Ikään kuin ei olisi voinut niitä kyllin -nopeaan sisäänsä saada millään muulla tavalla, se toisinaan istahti -paksuille lyhyille takajaloilleen, sulki täpötäyden marjamättään -syliinsä ja kerrassaan rypi siinä naamatauluineen, kunnes purppuraiset -mehut ryvettivät hänet aivan korvia myöten. - -Leopardi paikalla tiesi, että tämä hullunkurinen ja ahne pikku elukka -oli karhunpenikka, rasvasta tiukkuva ja erinomaisen maukas syödä. -Sattui kuitenkin niin, että se tunsi vain kaksi karhulajia -- Himalajan -pienen oikullisen mustan karhun, joka tosin oli kylläkin urhoollinen, -mutta heikko, ja kömpelön hyväluontoisen muurahaiskarhun. Itä-Canadan -mustan karhun luonnonlaadusta ja kyvyistä se oli aivan tietämätön. Ja -tietämättömyys on yksi niitä vikoja, joita luonto, ankarin kaikista -emoista, toisinaan pyrkii rankaisemaan kaikkein säälimättömimmällä -ankaruudellaan. Eivät sen kaikki lapset ole niin onnellisia, että -hengissä kestäisivät sen kovakouraiset opetukset. - -Leopardi kyyristyi maahan muutamaksi minuutiksi ja tarkasteli silmiään -siristellen penikan vallatonta mässäilyä. Sitten ruokahalu ja julma -luonto saivat siinä vallan. Penikka näytti olevan yksinään, eikä tässä -siis ollut mitään vaaraa, eikä missäänkään tapauksessa semmoisten -karhujen puolelta, joita hän sattui tuntemaan. Kuin suuri luoti -täplikästä kultaa se singahti kautta ilman, putosi iloisen penikan -niskaan ja rusensi sen kaulan poikki kerran puraisten voimakkailla -leuoillaan. Vieroen sitten paikan altista häikäisevää aukeutta se nosti -hervottoman pikku ruumiin ilmaan ja kääntyi kantamaan sitä kuusien -suojaan. - -Juuri kun se kääntyi, sattui suuri varjo hänen ja auringon väliin. -Vaistomaisesti leopardi hyppäsi syrjään. Mutta aivan samassa -silmänräpäyksessä, jolloin sen jännitetyt raajat maasta erosivat, -putosi sen päälle valtava ruho, sortaen sen takaisin. Säikähtyneen -raivon karjauksella se kiemurteli itsensä alta pois, toinen kylki -emokarhun kostavan kouran nylkemänä kylkiluita myöten. Karhu pyrki -pitämään sitä allaan suurella painollaan. Mutta tämän lihaksissa, -jotka olivat notkeat kuin piiskan siima, oli teräksen jämeä lujuus ja -melkein uskomaton runsaus pontevaa joustavaa voimaa. Ponnistustensa -räjähdysvoimalla se melkein sai karhun päältään nakatuksi -- melkein, -mutta ei aivan. Turhaan koetettuaan rynnistää pois sen murhaavan -kouristuksen alta se väänsi ruumiinsa ympäri sillä tavalla, että -saattoi purra karhua kurkkuun ja kynsiään käyttää. Hyvin mielellään -se olisi livistänyt tiehensä ja paennut häpeätä tuntematta, sillä -tämmöistä karhua hän ei ollut voinut kuvitellakaan. Mutta huomatessaan -paon mahdottomaksi se päätti tälle hirviölle näyttää, mikä hän oikein -oli. Upottaen etukyntensä syvään vastustajan kaulaan se taivutti pitkän -notkean selkänsä kaareksi kuin jännitetyn jousen ja riipi karhun kylkiä -ja mahanalustaa takakäpäliensä hirmuisilla raatelevilla aseilla. - -Ensi kerran rikkoen kostoraivonsa äänettömyyden karhu päästi möräävän -_uah-ah_in tuskasta ja hämmennyksestä. Moinen ruma tappelemisen malli -oli sille uutta. Vihaisesti se koetti karistaa täplikästä petoa irti -itsestään, voidakseen pitää sitä käsivarren mitan päässä ja sitten -ruhjoa sen. Mutta se piti kiinni kuin palava öljy. Huomatessaan -mahdottomaksi nakata sitä irti karhu muutti menettelyään ja rutisti sen -rintaansa vastaan julmilla etukämmenillään. Lyhyen hetken leopardin -jännitetyt lihakset kestivät kauhean puserruksen ja kaiken aikaa se -viilsi karhua takakynsillään. Sitten se läähättävällä harjauksella -äkkiä raukesi. Armottomat kourat ruhjoivat, pusertivat, tuhosivat, -kunnes viimeinen hengähdys oli lähtenyt vihamiehen keuhkoista, -viimeinen elon sykähdys sen sydämestä ja sen hervonneet takajalat -syleilyn perästä laahasivat velttoina kuin kuolleen kaniinin. - -Tuntiessaan ponnistavan ruumiin kouristuksessaan raukeavan ja -nähdessään pyöreän litteän pään putoavan takakenoon silmät pullollaan, -karhu hampain repi poikki paljastetun kurkun, ikään kuin ollakseen -oikein varma voitostaan. Päästäen sitten ruumiin putoamaan se laskeutui -neljälle jalalle ja vinkuen haisteli kuolleen pienokaisensa ruumista. -Tultuaan pian vakuutetuksi siitä, että se tosiaan oli aivan kuollut, -se laahusti pois kammottavine haavoineen jonkun taajan metsikön -pimeyteen, siellä yksinäisyydessä kuollakseen tai parantuakseen, -miten erämaan kohtalo näki hyväksi päättää. Kuolleen leopardin kirkas -nahka, mustatäpläisenä, vahvalta veripunaisissa tahroissa penikan -mustan ruumiin vieressä ilman alla viruessaan, tapasi korkealla, -paljaan graniittikukkulan päällä liitelevän valkopää kotkan silmän. -Laajoin kaarin, melkein liikkumattomin siivin, se vaipui syvemmälle -ja syvemmälle, kunnes lopulta liiti läheltä molempien ruumiitten sivu -ja lumivalkea niska pitkällä kurkisti niihin tuikeilla, lasimaisilla, -mustan ja kullan värisillä silmillään. Mutta se ei huolinut tulla -maahan, sillä täplikäs muukalainen näytti siitä kuolleenakin -vaaralliselta. Pian se taas lentää lekutteli pois kukkulan taa -ikään kuin sanomaan, ettei tämä häntä liikuttanut. Ja tyynessä ja -lämpimässä tulivat siihen parvissa kärpäset, kiiltäen kuin jalokivet ja -pelkäämättä mitään kuollutta, olipa tuo kuinka kumma tahansa. - - - - -PUNA-DANDY JA MAC TAVISH - - -I. - -Aamun ensimäinen sarastus lepäsi rusottavana ja kastekylmänä vuoren -paljaalla kallellisella selällä. Hitaasti se hiipi alemmaksi pitkin -uurteisia kallioita, raikkaasti kirkasti tiheät vesakot ja lopulta -kiidätti ohuet ilmavat valo- ja värisäteensä alas lehtoihin ja -saarnien, kastanjain ja vaahterain oksien alle, joilla juuri kuti -kevään varhaisin vihanta. - -Syvään pieneen notkelmaan se viimeksi osasi kuivien oksien pohjaamaan, -viiniköynnösten ja karhunvatukkain puoleksi tukkimaan, kahden mahtavan -kastanjapuun oksillaan kattamaan. Se oli niin salattu notkelma, että -valon pitkät rusosormet vain vaivalla sinne osasivat ja näyttivät -jonkun aikaa kopeloivan, ennen kuin sieltä löysivät mitään näytettävää. -Lopulta ne kuitenkin löysivät jotain ja paikalla, ikään kuin löydöstä -hyvillään, leimauttivat notkelman täyteen haaleata rusopihkaista -valohehkua. - -Se valaisi nähtäväksi, tämä herkkä valo, nuoren hirvaan vasikan, jonka -suuren suuret sulavat, lempeät silmät ihmetellen sen kohtasivat. -Pensaan alla koukussa maaten se punaisenruskeine karvoineen ja -kermankeltaisine pilkkuineen tuskin ollenkaan erosi ruskean -kirjavista lehdistä, joilla se lepäsi. Mutta aamun sarastuksen -omituinen kristallikirkas, vaikka värikäs valo teki sen äkkiä silmään -pistäväksi. Hetkisen ihmeteltyään se näytti huomaavan, ettei enää -ollutkaan näkymätön. Se painoi lapsen päänsä kavioittensa väliin ja -näytti vaipuvan valppaaseen liikkumattomuuteen. Näytti melkein siltä, -kuin olisi sen väritys paljaan tiedottoman halun kautta menettänyt -kirkkauttaan ja se taas paljaan liikkumattomuutensa kautta alkanut -hävitä ympäristöönsä. - -Mutta tuo hetken liike, pään alas painaminen, oli riittänyt pahuutta -aikaan saamaan. Siihen oli notkon yläreunalta sattunut kahden valppaan -ja julman silmän huomio. Kuljeskeleva varjoharmaa olento, hiljaa -hiipivä kuin itse aamunkoiton liike, kyyristyi äkkiä aivan maata myöten -ja tuijotti alas pelottavalla mielenkiinnolla ruskahtavaa täpläistä -pikkii olentoa, joka lepäsi pensaitten alla. Toinen varjomainen haamu, -jolla oli samanlaiset kalpeat, läpitunkevat kuutamosilmät, hiipi ylös -ja kyyristyi edellisen viereen. - -Ne olivat synkän näköisiä petoja nämä molemmat ilvekset, kumpikin lähes -neljänkymmenen naulan painoinen, käpälät suuret ja pantterimaiset ja -lihakset teräksiset, nopeasti liikkuvat löyhän pitkän karvan alla. -Takaruumis oli luonnottoman suuri ja voimallinen eturuumiiseen verraten -ja takajalat alle koukistettuina valmiina äkkihyppyyn, ikään kuin ne -olisivat olleet hirveitä raatelevia jäniksiä. Häntää niillä ei ollut -muuta kuin paksu tynkä, joka ilmeisestikin oli aivan joutava kaikkiin -niihin tarkotuksiin, joihin häntää tavallisesti käytetään. Niiden -pyöreissä ilkeissä naamoissa oli julmat viikset ja naaman ympärillä -leuan alta esiin kähertyvistä pitkistä karvoista jonkinlainen röyhelö, -korvissa pitkät kankeat tupsut. Väri oli vaaleanharmaa, haaleata -keltaisenruskeaa sekaan siroteltuna -- joka väri teki ne melkein -näkymättömiksi varjoisissa metsissä, suurien kalpeitten silmien -säpsähdyttävää kirkkautta lukuun ottamatta. - -Molemmat ilvekset tuijottivat muutaman pitkän sekunnin silmiään -rävähdyttämättä pahaa aavistamattomaan vasikkaan, jonka lempeät silmät -katselivat toiseen suuntaan, huolestuneesti odotellen emon paluuta. -Äkkiä, vaikk'ei ainoatakaan ääntä eikä henkäystä ollut sen korviin -kantanut, joku herkkä varotus väräytti sen lapsenhermoja ja se käänsi -päätään taakseen katsoakseen. - -Kaksi hämärää harmaata olentoa, julmat silmät häneen kiinnitettyinä, -hiipi par'aikaa notkelmaan. - -Vasikka ei ollut monenkaan tunnin ikäinen. Se ei vielä ollut mitään -oppinut ilveksistä, sen enempää kuin kuolemastakaan. Mutta se ei -kaivannut opettamista älytäkseen, että nuo molemmat hämärät olennot -aikoivat tappaa. Avaten ammolleen kapean turpansa se huuti emoaan -- -omituisella kimakalla, puoleksi määkäisevällä, puoleksi kiljaisevalla -huudolla, jonka tuskasta ja avunpyynnöstä ei voinut erehtyä. - -Huutoon vastasi paikalla aivan läheltä kirkas kiljaus, ja melkein -seuraavassa sekunnissa emo saapui, hypäten kauhealla loikkauksella -lähimpien pensaitten yli. Se ei suinkaan ollut sen tavanmukainen -paluureitti. Tavallisissa oloissa se olisi lähennellyt ääneti, -oksankaan risahtamatta. Mutta vaaran uhatessa pienokaista se heitti -varovaisuuden ja tuli lyhyintä tietä. - -Hellin pienin supatuksin rauhotellen punainen emo haisteli vasikkaansa, -nuuskien sen ylt'yleensä ikään kuin kysyäkseen, mikä sitä vaivasi. -Vasikka värisi, ja tuota pikaa emo katsahti ylös nähdäkseen, mikä oli -sitä niin säikäyttänyt. - -Emon niin äkkiä ja rajusti paikalle ilmestyessä molemmat ilvekset -olivat yht'äkkiä pysähtyneet, kyyristyen valmiiksi kaikkien tapauksien -varalle. Nähdessään emon kumartavan alas päänsä ja kiinnittävän kaiken -huomionsa pienokaiseen, ne jälleen hiipivät eteenpäin. Mutta nyt ne -erosivat, toinen oikealle, toinen vasemmalle hiipien. Ne tiesivät, että -emohirvaskin vasikkaansa puolustaessaan on liian vaarallinen vastustaja -yhden ilveksen yksinään kimppuun käydä; mutta hyökäten samalla haavaa -kummaltakin sivulta ne luulivat saavansa sen hämmästymään ja siten -välttävänsä sen vaarallisten, veitsenterä-kavioitten salamaiskut. - -Emo päätä kohottaessaan ympäri katsellakseen näki koirasilveksen -leppymättömät silmät vajaan kolmen sylen päässä ja sen paraillaan -kyyristyvän hyppyyn. Tappelun taitoisena se ei odottanut tuota -murhaavaa hyppyä, vaan kimakalla uhman korskahduksella hyppäsi vastaan, -loikaten eteenpäin uskomattoman keveästi ja kiiltävillä, terävillä ja -teräskovilla kavioillaan sohien vimmatusti eteensä. - -Äristen ilves hyppäsi taapäin, uskaltamatta vastaanottaa niitä iskuja. -Emo vaistomaisesti vilkaisi taakseen nähdäkseen, oliko pienokainen -vielä turvassa. Naarasilves oli juuri hänen niskaansa hyppäämässä. Emo -ei ennättänyt ajoissa väistää tätä hyppyä, mutta se ennätti ajoissa -torjua sen vajanaisesti, lyhyellä viiltävällä iskulla. Semmoinen isku -ei voinut pysäyttää ison kissaeläimen hyppyä, se kun jo oli tulossa, -mutta se riipaisi pitkän punaisen haavan sen harmaaseen kylkeen ja -sen verran poikkeutti hyökkäystä, etteivät hyökkääjän kynnet uponneet -saaliinsa kurkkuun, vaan lapoihin. - -Terävällä kiljauksella hirvas hyppäsi ilmaan, koettaen karistaa irti -hyökkääjän. Kun tämä yritys oli turha, niin se syöksähti oksan alle, -toivoen sen raapaisevan paikaltaan vaarallisen ratsastajan. Tämä -onnistuikin; mutta ennen kuin se ennätti kääntyä ja uudelleen puolustaa -itseään, pääsi koirasilves kurkkuun kiinni sitä kuristamaan. Ja -tuokiossa naaraskin jälleen oli sen lavoissa kiinni repien sen niskaa -ja viiltäen sen kylkiä raatelevilla takakynsillään. Hirvas kiljui kuin -tukehtuva ja taisteli epätoivoisin potkivin hypyin. Mutta parissa -minuutissa ilvekset saivat sen nurin, ja vielä muutama sekunti, niin -sen sydänveri punaisena ja kuumana tulvi kuihtuneille lehdille. - - -II. - -Mac Tavish istui aivan harjanteen huipulla ja levollisin silmin katsoi -päivänkoiton kehittyvään ihmeeseen. Vasemmassa kyynärkoukussa lepäsi -kätevä rihla, sininen piippu puhtaissa ohuissa säteissä kiiltäen. Iso -oikea käsi askaroi mielihyvin punaisessa parrassa. Tämä auringonnousu -hänestä oli juuri semmoinen kuin sen piti olla. Nuo hennot -rusottavat vivahdukset, pihka, kulta, kerrassaan selittämättömässä -läpikuultavuudessaan ja melkein uskomattomassa kirkkaudessaan -soinnuttelivat hänen jykeviä, mutta hienosti viritettyjä hermojaan -kuin viulun pitkät hitaat sävelet tyynen veden partaalla sydänkesän -kuutamossa. - -Skotlantilaista, walesilaista ja englantilaista verta suonissaan Mac -Tavish oli, jopa jossain määrin itselleenkin, arvotuksellinen sekotus. -Hän ei mielellään tehnyt millekään pahaa, mutta oli siitä huolimatta -innokas metsämies ja rakasti kunnon tappelua. Matkallaan mökiltään -siirtokuntaan, joka oli laakson toisella puolella parinkymmenen mailin -päässä, hän oli lähtenyt läntistä rinnettä nousemaan puolen tuntia -aikaisemmin kuin olisi tarvinnut -- silloin tosiaan vielä oli täysi -pimeä -- varta vasten nähdäkseen vuoren korkeimmalta kohdalta auringon -nousun, kuinka sen taivaallinen tulva puhkesi leveään laaksoon, joka -oli hänen allaan. Mutta hän ei tahtonut itselleen tunnustaa, että tämä -syy olisi saanut hänet niin aikaisin liikkeelle lähtemään. Hänellä -oli varalla monta muuta syytä, mutta hän tiesi sydämessään, etteivät -ne mitään painaneet. Ne vain olivat apuna häneltä itseltään salaamaan -tämän hänen rikollisen intohimonsa auringonnousuja ja auringonlaskuja -ja muita kauniita, mutta käytännössä hyödyttömiä asioita kohtaan. - -Tuskinpa koskaan, ajatteli Mac Tavish punaista partaansa -pureskellessaan nautintonsa hitaassa hartaudessa, hän oli nähnyt -vuorensa suurenmoista näköalaa hurmaavampana, eikä koskaan -auringonnousua, jonka taikalumous olisi ollut täydellisempi. Hän tuskin -uskalsi hengittää, peläten sen ehkä muuttuvan joksikin toiseksi, -vähemmän ihastuttavaksi vivahdusyhdistelmäksi. Hiljaisuus oli miltei -pelottava täydellisyydessään -- kuin määrätön saippuakupla äärimäisiin -rajoihinsa puhallettuna ja ihmeen välittämänä. - -Ja sitten se särkyi. Alhaalta notkosta kuului hurjaa äänten meteliä --- ärinää, kiljauksia, tappelua -- elämän ja kuoleman kamppailun -epäämättömiä ilmauksia. Kallioiden, pensaikoiden, vihertävien puitten -salaperäinen valaistus äkkiä muuttui, kävi tutummaksi, tavallisemmaksi, -melkein joksikin, joka kuului elämän jokapäiväiseen kulkuun. Mac Tavish -hengähti syvään, ikäänkuin voimallisesta lumouksesta päästyään. Hän -tarttui rihlaansa ja syöksyi nopeaan, mutta levollisesti, rinteen alle -vesakkoiseen notkoon, josta äänet tuntuivat tulevan. - -Uskollinen emo oli lakannut taistelemasta, ja ilvekset, vielä vähän -epävarmoina voitostaan, raatelivat molemmat julmasti sen kurkkua -Mac Tavishin ilmestyessä. Käheästi äristen -- kiukusta suunniltaan, -kun häiritsijä ilmestyi juuri voiton hetkellä -- ne kääntyivät ja -asettuivat häntä vastaan, melkein kuin aikoen ryhtyä hänen kanssaan -voiman koetukseen. Poskelle lensi Mac Tavishin kätevä pyssy, -ja koirasilves hyppäsi suoraan ilmaan, kaikki koivet kankeiksi -ojennettuina, pudotakseen sitten hervottomaksi raueten ja potkien -poikkipuolin uhrinsa kaulalle. Tuskin se ennätti maahan pudota, ennen -kuin naaras otti lähdön -- siinä paikassa katosi, ikään kuin olisi -pyssyn pamaus sen pois puhaltanut. Mac Tavish ei siitä sen koommin -muuta nähnyt, kuin harmaan vilauksen kahden pensaan välistä. - -Mac Tavish kohotti maasta saaliinsa, arvosteli nahkan tuntijan silmällä -hyväksi, nakkasi sen sitten huolimattomasti takaisin, vähän pahoillaan -siitä, kun ei ollut niin nopea, että olisi saanut molemmat harmaat -rosvot. Hän tutki hirvaan varmemmaksi, oliko se aivan kuollut, veti -avarasta taskustaan jonkun sylen vankkaa nuoraa ja sitoi ruumiin -takajaloista päällä olevaan oksaan, pois kettujen saatavista. Sitten -hän kääntyi vasikan puoleen. - -Pikku eläin oli suuren suurilla, turtumuksen jäykistämillä silmillä -paikaltaan katsellut. Niin monta äkillistä hirmua oli täydellisessä -käsittämättömyydessään huumannut sen. Kun Mac Tavish hiljaa kättään -kurkottaen meni sen luoksi, niin se tuskin osasi vierastaa. Mutta kun -hän varomattomasti laski kätensä sen turvalle, niin pelätty ihmishaju -loukkasi sitä ja se ponnisteli jaloilleen, kimakalla ja säälittävällä -määkäyksellä taas vedoten emoonsa, joka nyt oli sille niin kuuro. -Heikosti se ponnisteli pois päästäkseen. Mutta Mac Tavish piti sitä -kiinni. Hän piti sitä lujasti, mutta silitteli sitä hiljaa, kyhnien -selkää ja kaulaa. Ja pian se kummissaan ja osaksi rauhottuneena emonsa -hajusta, joka niin ihmeellisesti sekaantui Mac Tavishin vaatteitten -ihmishajuun, lakkasi oudoista huudoistaan ja makasi hiljaa metsämiehen -sylissä, silmäillen häntä pelokkailla kysyvillä katseilla. - -"Pikku eläin riepu!" mutisi Mac Tavish, pitäen sitä hellästi, ikään -kuin se olisi ollut ihmislapsi. Ja sitten hän muisti rakastetun -Burns'insa: "'Sa pienoinen värisevä'eläin parka!" - -Hetkisen hän seisoi ja epäröi. Hän oli lähtenyt liikkeelle -siirtokunnassa käydäkseen, eikä hän ollut niitä miehiä, jotka -vähästä mieltään muuttivat. Mutta pikku eläimen tarpeet olivat hänen -ymmärtävälle sydämelleen ehdoton käsky. Siirtokunnassa hän saattoi -käydä jonain toisenakin päivänä. Hän nakkasi olalleen kuolleen -ilveksen, asetti vasikan vasemmalle käsivarrelleen niin mukavasti kuin -suinkin ja lähti takaisin mökilleen vuoren toiselle puolelle. - - -III. - -Mac Tavishin viihdykkäässä mökissä vasikka hoidettuna ja hemmoteltuna -pian unohti hirmut, joiden keskellä se oli ensi kerran esiintynyt -elämän näyttämöllä. Se oppi paikalla juomaan lämmintä lehmän maitoa -ja vähän myöhemmin puremaan poikki sekä Mac Tavishin laidunraivauksen -ruohoa että vielä hänen pienen puutarhansa kaikkein valioimpia -vihanneksiakin. Mac Tavish pilasi sen aivan kamalasti, mutta se -palkitsi hänet koiran kiintymyksellä, joka ajoittain jo saattoi näyttää -melkeinpä rasittavalta. Se seurasi ainiaan hänen kantapäillään, ja kun -tottelevaisuuden oppiminen näytti olevan sille aivan luonnonvastaista, -niin hänen täytyi sulkea se lujien salpain taa latoon, milloin ei -tahtonut sitä seuraansa, ja olla kuuro sen kauhean läpitunkeville -pyynnöille. - -Kuukausien kuluessa pienokaisen karva menetti kermaiset täplänsä -ja muuttui kauttaaltaan lämpöisen ruskeanpunaiseksi, alapuoli -vaaleaan säämiskään vivahtaen, ja siitä kasvoi erikoisen soma ja -korkea-askelinen nuori sarvas. Nyt sen nimikin muutettiin "elukasta" -"puna-dandyksi" eli "puna-keikariksi". Vähitellen se nyt tottui -selviin, ei tosin ystävällisiin, mutta kuitenkin jotakuinkin alentuvan -siedettäviin väleihin mustan ja valkoisen kirjavan lehmän, vuoden -vanhan mullikan ja kahden suuren, uneliaan, porkkanan värisen härän -kanssa, jotka suorittivat Mac Tavishin kyntämiset ja vedätykset. Kun -sen ensimäiset sarvet alkoivat puhjeta, niin se vähitellen laski talon -kaiken joutilaan kansan ehdottoman valtansa alle. Sen hoikkuudesta ja -vartalon pienuudesta huolimatta ne joutuivat täydellisesti alakynteen, -sillä se saattoi aina sohia niitä minne halusi, taikka antaa niille -julmia iskuja etukavioillaan ja sitten uhkamielisen helposti välttää -niiden vihat. Päästäkseen vähemmillä ikävyyksillä ne sen vuoksi -taipuivat sen sortovaltaan, kunnes se kävi niille tavaksi. Epäilemättä -tämä ylivalta oli helpompi saavuttaa sen kautta, että se nautti Mac -Tavishin suosiota. Se kun puolet aikaansa vietti tuvassa Mac Tavishin -kantapäillä taikka rinnalla juoksennellen, Mac Tavishin käsivarsi -kaulallaan, niin muut eläimet siitä helposti alkoivat luulla, että -sille kuului joku vähä Mac Tavishin isäntävallastakin. Oli ehkä onni -kaikille asianomaisille, ettei talossa ollut koiraa eikä kissaa Mac -Tavishin suosiota jakamassa, sillä Puna-dandy oli mustasukkainen kuin -espanjan mustalainen. - -Puna-dandyn täysikasvuiseksi, korkeasarviseksi sarvaaksi kehittyessä -kehittyi kaksi vastenmielisyyttäkin -- sikaa ja kaikkia käärmeitä -kohtaan. Edelliseen ei ollut mitään ilmeistä syytä, ja aina kun sen -huomattiin sitä osottavan, sai se tuimat iskut Mac Tavishin piiskasta, -josta hyvästä se sitten saattoi korskuen lähteä kymmeneksi minuutiksi -ladon taa jurottamaan. Sen tapana oli seisoa sikoaituuksen vieressä ja -tuikkia raoista viatonta röhkijää. Tapaturmien välttämiseksi Mac Tavish -kohotti aidan pääsemättömän korkeaksi ja naulasi umpeen kaikki lautain -väliset raot. - -Kun tämä oli tehty, niin Puna-dandy näytti unohtavan, että sikoja oli -olemassakaan. Mutta käärmeitä se ajoi aina, nousten hiipien auringon -paahtamille mäille yllättääkseen ne siellä päivää paistattamassa, -taikka kouhien sarvillaan sananjalkain lymypaikkoja ne aukealle -karkottaakseen ja siellä sotkeakseen mäsäksi terävillä vikkelillä -kavioillaan. Tässä vihassa isäntä sitä kannatti kaikesta sydämestään, -sillä Mac Tavishin hieman lapsellisissa silmissä kaikki käärmeet, -kirkkaat vaarattomat pienet vaskikäärmeet, samoin kuin kuoleman -aiheuttava "mokkasiinikin" eli "kuparipää", olivat perkeleen sikiöitä. -Tämä näytti täsmälleen olevan Puna-dandynkin käsitys asiasta. Se -saattoi vainota vähäistä viatonta vaalean viheriää, ei jalankaan -mittaista ruohokäärmettä yhtä reippaalla tanssivalla vimmalla kuin -hävitti sylen mittaisen mustan tarhakäärmeenkin eli "sinikiitäjän". -Mutta kun kysymyksessä oli kyy eli "kuparipää", niin se oli -kylmäverinen ja varovainen kuin oppinut miekkailija. Se tiesi -- ken -voi sanoa mistä, kun ei ainakaan Mac Tavish sille opettanut -- sangen -hyvin semmoisten käärmeiden eron, joitten purema tuotti kuoleman, ja -semmoisten, joilla ei leuoissaan ollut myrkkyhampaita. - -Sattui niin että vuoren etelärinne, joka oli kaikilta tylymmiltä -tuulilta suojassa ja täynnään päivänpaisteisia portaita, oli kuparipään -mielipaikkoja, sillä ei missään muualla se tullut toimeen niin kaukana -pohjoisessa. Ajasta aikaan, kun joku tuli purruksi, molempain laaksojen -hajallaan asuvat uudisasukkaat kokoontuivat yhteiseen sotaretkeen tämän -myrkyllisen maanvaivan hävittämiseksi. Mutta enimmäkseen kuparipäät -pysyttelivät syrjäisillä kallionportailla ja pääsemättömissä rotkoissa -ja siten välttivät huomion. Ne eivät tavotelleet kuuluisuutta ja sen -vuoksi ne helposti unohdettiin. - -Mac Tavish ei yleiseen muistanut, että niitä oli olemassakaan. Mutta -hän muisti ne sangen äkkiä, kun se kallionpykälä, jolla hän seisoi -näköalasta nauttimassa, äkkiä hänen painonsa alla lohkesi ja hän tunsi -putoavansa alas pitkin paljasta hirmuista rinnettä. Tämä rinne oli -melkein äkkijyrkkä ja hän putosi nopeasti sinkoavain pölyäväin kivien -ja kirkkaan kuuman helteen keskellä aivan suoraan maiseman sisään. -Hän luisti kapean portaan yli, tapasi kiireessä pensasta, joka sillä -kasvoi, ja sai vastaukseksi vihaisen kahinan, joka hänestä tuntui -kuuluvan aivan korvan juuresta. Hänen hiuksensa nousivat pystyyn, hän -päästi irti pensaasta ja hetkisen tunsi todellista lievennystä siitä, -että taas selvään putosi. Sitten hänen päänsä kolahti esiin pistävään -juureen, hän poukkosi toiselta portaalta, pyörtyi, putosi nopeammin -ja kieri pohjalle katkennein säärin ja mukanaan lajiteltu valikoima -paukkuvia kiviä. - -Hän ei tietenkään osannut sitä aavistaakaan, mutta nämä melkein liian -seuranrakkaat kivet olivat hänen henkivartijansa ja aluksi sangen -tehokkaatkin. Vihaisesti kähisten ja kalistellen päivää paistatteleva -kuparipää-perhe hajaantui ja kiirehti tiehensä tämän kivisateen pakoon -ajamana. Muutaman sekunnin kuluttua pöly painui maahan ja viimeinenkin -kivi asettui paikoilleen. Ja niin teki Mac Tavishkin, sillä hän oli -saanut kelpo kolauksia tässä mutkattomassa mäenlaskussa ja se isku, -joka hänen päähänsä sattui, oli sangen ilkeä. - -Mac Tavishin pudotessa Puna-dandy oli seisonut aivan vieressä hänen -takanaan, hienolla samettiturvallaan nuuskien isäntänsä taskuja, -oliko niissä jotain hänen varalleen. Se hypähti korskahtaen taapäin -Mac Tavishin niin ihmeellisellä tavalla kadotessa ja loukkaantuneena -poistui. Se ei ollut tottunut siihen, että isäntä käyttäytyi noin -jyrkästi, taikka meni jonnekin niin äkkiä, ettei hän joutunut mukaan -tulemaan. Useita minuutteja se astua patsasteli edes takaisin, -pää sangen pystyssä ja silmissä hämmästynyt katse. Ruveten sitten -ikävystymään se lähti jyrkänteen partaalle ja kurkisti varovasti alas. -Sen jalat irrottivat muutamia pieniä kiviä, jotka pudota räiskivät alas -ja iskivät kipeästi Mac Tavishia. Sarvas luuli hänen tästä hyppäävän -pystyyn ja suuttuvan. Mutta sen sijaan hän makasikin aivan hiljaa -alallaan. - -Puna-dandy huolestui. Se lähti aivan jyrkänteen reunalle, työnsi vielä -muutamia kiviä Mac Tavishin päälle ja näytti hetken aikaa hautovan -semmoista tuumaa, eikö hänen ollutkin parasta lasketella itse perässä. -Epäilemättä hänkin olisi alas päässyt, mutta epäilys, miten hän perille -tulisi, esti yrittämästä. Se korskui levottomasti, peräytyi takaisin -jyrkänteen reunalta ja lähti sitten vuoren reunaa kulkien etsimään -helpompaa kohtaa, alas mennäkseen. - -Kun jyrkänteen alla kaikki oli ollut jonkun aikaa alallaan, -niin ilmestyi jälleen useita kuparipäitä, himmeällä loistolla -auringonpaisteessa hohtaen, ja varovasti luisui takaisin -paistatuspaikalleen. Heimon patriarkka, paksuvartinen, kauniisti -kirjailtu junkkari, lähes syltä pitkä, kulki edellä johtajana. Se -tuli vain muutaman jalan päähän pyörtyneestä Mac Tavishista, päästi -varottavan kalistuksen ja kiertyi mutkiin hyökätäkseen. Muu joukko -poistui äkäisellä kahinalla, jättäen mielellään koko kunnian sille. - -Kun Mac Tavish ei liikahtanut, ei käärmekään hyökännyt. Se odotti, -odotuksen ilmettynä kuvana, litteät himmeät silmät kiinnitettyinä -salaperäiseen olentoon, joka niin salaperäisellä tavalla oli tullut -heidän joukkoonsa. Se odotti ehkä kymmenen minuuttia. Vakuutettuna -sitten siitä, ettei esine ollut elävä eikä vaarallinen, se avasi -mutkansa ja lähti pois kiemurtelemaan. - -Mac Tavish alkoi tällä hetkellä vähän tointua. Hän liikahutti -kättä. Hän koetti liikuttaa oikeata jalkaansa. Voihkaus pääsi hänen -kurkustaan. Iso käärme yhdellä vilauksella kiertyi mutkiinsa ja kalisti -äänekkään varotuksensa tunnettuun ritarilliseen tappelunmalliinsa. - -Mac Tavish tämän kalman äänen kuullessaan tointui täydelleen, äly aivan -valveutuen. Hän ei liikauttanut jäsentäkään, silmänsä vain hitaasti -avasi kurkistaakseen ympärilleen. Ei hänen tarvinnut paljoakaan -kurkistella, sillä siinä oli iso kuparipää aivan suoraan hänen -naamansa edessä, pää hiljaa heiluen, ulottumamatkan päässä ja valmiina -hyökkäämään. - -Mac Tavish ajatteli ankarasti. Hän tiesi, ettei vihollinen hyökkäisi, -niin kauan kuin hän pysyi aivan hiljaa. Mutta hän tiesi myös, että -käärme nyt älysi hänen elävän ja että se sen vuoksi saattoi odottaa -vaikka kuinka kauan. Kuinka kauan hän voisi pysyä alallaan? Taittunutta -jalkaa alkoi särkeä kauheasti. Muita käärmeitä saapuisi tuota pikaa -lymypaikoistaan. Kylmä hiki alkoi valua hänen koko ruumiistaan. Sitten -hän tunsi päätään jälleen huimaavan ja pyörtymyksen palaavan. Kauhun -jäätämänä hän koetti pakottaa järkensä velvollisuutensa tekemään, häntä -hirvitti, jos hän pyörtyneenä sattuisi liikahtamaan. Heikkoudessaan hän -alkoi hautoa kaikenlaisia mielettömiä suunnitelmia, hairaisiko maasta -kourallisen kiviä ja niillä nakkelisi vihollista, vaikka hän sangen -hyvin tiesi, että vihollinen saattoi pistää ainakin kolme tai neljä -kertaa nopeammin kuin hän kättään liikuttaa. - -Tuska ja jännitys ja ajatusten sekavuus alkoivat taas ruveta saamaan -ylivaltaa, kun hän takaansa kuuli kavioitten kapsetta. Hän ei -uskaltanut kääntää päätään katsellakseen, mutta hän tunsi, ken se oli, -ja hänen aivonsa alkoivat jälleen selvitä. Hän näki kiertyneen käärmeen -muuttavan päätään, ikään kuin antaakseen toisen suunnan sen iskulle. - -Ja siinä samassa Puna-dandy tulla sipsutteli näkyviin, tanssien samaa -kevyttä sotatanssiaan kuin puolustusmahdollisuuksia puuttuvaa sikaakin -härnätessään. Se pyörähti pois toiselle puolelle, kääntäen kuparipään -huomion pois Mac Tavishista. Sitten se varovasti laski hyökkäykseen -sarvensa päät, juuri ulottumamatkan päähän. Käärme pisti kuin salama -kahdesti, hukaten turhaan myrkkynsä läpäisemättömään sarveen. Tämän -vimmastuttavan sarven ärsyttämänä se hyökkäsi yhä uudelleen ja -uudelleen, kunnes ei lopulta herahtanut ainoatakaan myrkkypisaraa. -Sitten äkkiä älyten menettäneensä voimansa ja väkensä, kunnes -ennättäisi varastonsa uusia, kuparipää nopeasti kehi auki mutkansa ja -syöksyi piiloon. - -Mutta vaikka se oli vikkelä, niin vielä vikkelämpi oli sarvas. -Teräväreunainen kavio, kostonhimon voimalla alaskäsin viiltäen, kohtasi -käärmeen niskan jumi siihen kohtaan, jossa se kalloon yhtyi. Tämä isku -jakoi sitkeät suomut ja leikkasi selkärangan aivan poikki. - -Murhaava pää putosi eteenpäin aivan voimatonna, mutta elinvoimaa ja -väkeä uhkuva ruumis kiertelihe rumiin sätkiviin mutkiin. Puna-dandy -vielä toisella iskulla ruhjoi voimattoman pään. Sitten se sotki ja -polki maahan kiemurtelevat mutkat, kunnes ne olivat paloiksi katkotut -ja sen somista vuohiskarvoista tippui verta. Eikä se tästä herennyt -eikä tunnustanut voittoansa täydelliseksi, niin kauan kuin oli jäänyt -vähääkään kiemurtelemaan. - -Mac Tavish, tuntien nyt ainakin käärmeiden puolesta olevansa hyvässä -turvassa, salli itsensä vähäksi ajaksi pyörtyä. Jälleen tointuessaan -hän tunsi voivansa paremmin ja Puna-dandy seisoi hänen rinnallaan -haistellen hänen kasvojaan. Hän hyväili kapeata pehmeätä turpaa -minuutin tai pari, ilmaisten peittelemätöntä ihastustaan pelastajansa -voiman ja taidon johdosta; ja tuimasti hammasta purren hän sitten lähti -hitaasti ja tuskalla kämpimään lähimpään taloon. - - - - -SELKÄ SEINÄÄ VASTAAN - - -I. - -Oli ankara talvi, julmin, mitä se oli vielä kokenut; ja karhuksi se -jo oli kokenut koko monta. Varhain se oli alkanut, pakkasineen purrut -läpi luiden ja ytimien, halkoillut puita, joiden oksissa vielä tapasi -liikoja mehuja, ja kostean maan toukkineen, juurineen ja mukuloineen -sulkenut teräspanssarin taa. Sitten oli tullut myrsky myrskyn jälkeen -pakkasen poistumatta, ja kovaa kuivaa lunta kuin valkoista hiekkaa, -joka tuiskui silmiä sokaisten, minnekään vakautumatta, karttui niin -vahvalta, että pitkäkoipinen, lumikenkäkavioinen hirvikin siinä -kaaloi mahaa myöten. Ei edes vanhain kuusimetsäin uumenissakaan ollut -kunnollista suojaa hirmutuiskujen raivoa vastaan, niiden kylmyys tunki -syvimmänkin salon sydämeen ja kylmi nälkiintyneet ilvekset pesäänsä. - -Nuoruutensa herttaisina ja suruttomina aikoina iso musta karhu oli -oppinut pitämään arvossa emonsa opetusta ja lihomaan talveksi. Täpösen -täynnään mustikkaa ja syksyn muuta hedelmää, hunajaa ja jauhoista -juurta ja loppukesän monenlaista kuhisevaa lihavaa pientä maimaa, -se rasvavaroineen aina kylmäin lähestyessä oli tuntenut unetusta ja -koukistunut nukkumaan johonkin syvään koloon, kallion tai petäjän -juurakon alle, ja antanut suurien lumien haudata itsensä alleen -hamaan kevääseen saakka. Mutta käytyään ikää voittaen levottomaksi -ja ärtyiseksi ja enemmän lihan ja veren persoksi kuin nuoruutensa -verettömän ruokajärjestyksen aikana, se oli menettänyt talviunen -mainion lahjan. Suvun akkaväen ja hyvätapaisten urospuolisten -nuorukaisten rauhassa nukkuessa katkerat tuimat myrskykuukaudet, se -rauhattomana vaelteli tyhjyydessä, nälästä alati valveillaan, kaikella -taidollaan metsästäen ja tuskin sen vertaa saaden pitkäkoipista -jänistä, että lopen laihtuneilla kyljillä oli lihan hiventäkään. - -Helmikuun puolivälissä, seudun kaikkien kotoisten petoeläinten -- -karhujen, kettujen, kalastajanäätien ja turkkinäätien -- jo tapellessa -nälän kourissa, hyökkäsi sinne uusia ahnaita riistan etsijöitä. -Pohjoisesta ryntäsi laumoittain suuria harmaita metsäsusia, joita -ei näillä kulmilla viimeksi kuluneen puolen vuosisadan aikana -tunnettu muuta kuin muistotiedon mukaan. Vanha musta karhu ei -penikka-ajoistaan ollut pelosta tiennyt; mutta nyt kuullessaan tuon -valittavan kamalan laumaulvonnan värähtelevän lumella hiljaisen kuun -alla, se tunsi sydäntään hyytävän. Ja kun se jonkun lauman jäljille -sattuessaan huomasi vieraitten jalanpainalmusten suuren luvun, niin -sen niskakarvat nousivat kankeina pystyyn sekä pelosta että vihaisesta -inhosta. Se tunsi pitävänsä puoliaan puolelle kymmenelle moiselle -kalpeasilmäiselle, raatelevalle tunkeilijalle kerrallaan ja päätteli -sen vuoksi, etteivät ne luultavasti sentään hullaantuisi etsimään -riitaa hänen kanssaan. Mutta se arveli kuitenkin viisaimmaksi välttää -niiden tielle joutumasta. - -Karhu oli asunnokseen valinnut väljän kuusikorven, jonka tiheät kätköt -suosivat riistan ajoa ja soivat jonkun vähän suojaa tuultakin vastaan. -Mutta eräänä päivänä se vimmastuneena siitä, kun ei ollut mitään, -mitä ajaa, lähti paljaitten maitten poikki koettamaan onneaan niillä -ryhmyisillä sekametsämailla, joita oli ylämaan liepeillä. Paljaat -maat olivat lakeat ja aavat, mutta kirjavanaan lukemattomia pieniä -vesakoita, joissa se arveli ehkä tapaavansa piileviä riekkoja, taikka -suuria lumikenkä-käpälällisiä jäniksiä haavanoksia kolomassa. Kaukana -aavikon toisella puolella se erotti mustan vuoren, josta oli toiselle -puolelle sortunut kiviröykkiö, ja sitä kohti se suuntasi kulkunsa -siinä mielessä, että sen koloista ehkä löytyisi joku sopiva luola, -joka paremmin kestäisi tuulta kuin hänen kuusikorpensa. Jos luolassa -jo olisi asukas, niin sen parempi. Silloinpa hän saisi sekä pesän että -vielä hyvin varustetun ruoka-aitankin. - -Pois harmaanvalkoisten lakeitten poikki, selkeän, haaleahkon taivaan -matalan kaarron alatse, se hitaasti rähmi, musta ruho kaiken matkaa -kirpeästi silmään pistäen. Lakeudet karmeassa valkoisessa autiudessaan -saivat ajattelemaan paljasta graniittia, hajanaisia ja puoleksi lumeen -peittyneitä viidakoita näkyi siellä täällä tummanharmaina ohuina -viivoina, tukkoina ja pisteinä. Leveäsiipinen valkoinen lumipöllö, -nietospoimujen päällitse matalalta lentäen, seurasi lumikon jälkiä, -lumikon itsensä nälkäisenä ajaessa takaa pakokauhuista hiirtä. Nälkä, -epätoivo ja armoton kylmyys olivat näköpiirin valtiaat. - -Jonkun vähän aikaa karhu, tyhjyyden poikki liikkuessaan oli korvissaan -epämääräisesti tuntenut kuin susilauman etäistä värjöttävää ulvonaa. -Mieli omissa tarpeissaan se ei ollut kiinnittänyt siihen mitään -huomiota, paitsi että epämääräisesti, vaikka kiukkuisesti, kadehti -metsästäviltä ajettua saalista -- kaributa ehkä, tai mahdotonta -uroshirveä, jota kyllä kestäisi ajaa enemmänkin aikaa, mutta sitten -hyväksi lopuksi syödäkin vatsansa kylläiseksi. Se kaaleli edelleen, -nälkäisin silmin lunta etsien. Lopulta se tapasi verekset jäniksen -jäljet ja ne johtivat muutaman sadan askelta oikealle kädelle syvälle -hautaantuneeseen viidakkoon. Sen aistit terottuivat ylimmilleen, se -kyyristyi niin matalaksi, että lopulta miltei katosi näkymättömiin -syvään lumeen, ja alkoi jälkiä seuraten ääneti ryömiä eteenpäin. Täytyi -hämmästyä, kuinka pieneksi ja näkymättömäksi se sai itsensä. - -Mutta nyt se, aistiensa äkkiä niin tarkoiksi valveuduttua, huomasi -tavattoman sävyn tuossa monikurkkuisessa luikkuussa, jota kuului kaukaa -takaa päin. Se ei ollut aivan samanlaista kuin lauman helppoa saalista -ajaessa. Siinä oli vihan soinnahdus, verinen uhka ja uhma. Ja lisäksi -se nyt oli lähempänä; se epäilemättä lähestyi. - -Äkkiä karhu nousi jäljilleen suoraksi seisomaan ja vähän mörähtäen -tuijotti taakseen. Sen sydän hytkähti raivosta ja sitten hetkeksi aivan -pysähtyi. Hän itse oli tällä kertaa riistana. - -Joitakuita sekunteja se, ollen niitä, jotka tappelevat viimeiseen -veripisaraan, arveli jäädä paikalleen ja tässä tapella näitä röyhkeitä -tunkeilijoita vastaan. Loipa se silmäyksen viidakkoonkin, jossa kaniini -lymysi, ehkä aikoen ottaa sen kiinni ja tyynnytellä nälkäänsä, ennen -kuin ulvova lauma saavuttaisi. Mutta juuri samalla se sattui näkemään -lauman tulevan ulos kuusimetsästä ja hetkeäkään epäilemättä lähtevän -hänen jälkiään pyyhkäisemään. Kuinka määrättömästi niitä oli! Tämä -näky joudutti sen päätöstä. Hänet piiritettäisiin, eikä olisi mitään -mahdollisuutta näyttää, kuinka oikein tapellaan. Se kääntyi taas -ympäri vuorta kohti ja oikaisi pitkään töyssyvään laukkaan. Jos hän -sinne pääsisi, niin löytyisi sieltä joku parempi paikka, jossa voisi -taistella tasaisemman tappelun. - -Huolimatta koostaan ja päältä nähden kömpelyydestään karhu teki -taivalta nopeaan. Suurella voimallaan se saattoi jonkun aikaa voittaa -lumen hankalan pehmeydenkin, joka tosiaan takerruttikin yhtä pahasti -takaa-ajajia kuin sitä itseäänkin. Se oli laiha ja sitkeä ja rintakin -sen mukaan selvä, ja sen tahto saavuttaa vuori oli järkähtymätön. -Susilauma juoksi nyt ääneti, mutta sen kamala äänettömyys oli kahta -uhkaavampi kuin äskeinen selkää karmiva yhteisluikkuukaan. Se lähestyi -nopeasti, mutta pakolainen oli riittävän kaukana edellä. Sudet olivat -siitä puolen sadan askeleen päässä, kun se pääsi vuorelle. - -Vuoren rinta oli sillä kohdalla pystysuora ja aivan sileä. Karhunkaan, -joka oli niin kokenut kiipijä, ei ollut yrittämistäkään kiivetä sen -päälle. Mutta se sai siitä, mitä ennen kaikkea kaipasikin -- vakuuden, -ettei takaa päin yllätettäisi. Se pyörähti ympäri kuin salama, työnsi -selkänsä kalliota vastaan, nousi hillityn valmiuden asentoon istumaan, -kohotti molemmat asestetut etukämmenensä ja odotti vainolaisia -ääneti, huulet irvissä keltaisten hampaitten päältä ja pienet silmät -sinivihreinä palaen syvissä kuopissaan. - -Työntäen etukäpälänsä syvälle lumeen sudet pysähtyivät jyrkkään vajaan -kahden sylen päähän. Tämä oli riista, jommoista ne eivät olleet vielä -koskaan ajaneet. Ne hajaantuivat karhun eteen puoliympyrään, toiset -levottomasti edes takaisin tallaillen, toiset takakintuillaan istuen, -mutta kaikki keskittäen siihen pelättävät silmänsä. Niiden johtaja, -joka oli vähän edellä, seisoi ja aprikoi; ja karhu odotti, isoa päätään -puoleen ja toiseen hitaasti häälytellen. - - -II. - -Vaikka olikin se talvi niin hirveä kaikille metsän kesyttömille -eläjille, niin ei erämies Job Thatch lumeen peittyneessä mökissään -vuoren takana alussa ollut sen uhkailuista milläänkään. Mökki oli -kodikas, polttopuita seinustalle runsaasti pinottuina ja siirtokunnasta -hän oli kantanut jonkun verran jauhoja, suolalihaa, teetä ja siirappia -lisäksi tuoreeseen lihaan, jota hän varmaan saattoi otaksua pyssyllään -hankkivansa. Riistan vähenemisestä oli hänelle vähemmän haittaa -kuin kenellekään muulle, jonka ravinto saloa juoksenteli, sillä -nelijalkaisista eränkävijöistä ei ainoakaan vetänyt hänelle vertoja -omassa ammatissaan. Kaiken muun kuin vainun puolesta hän oli etevämpi -metsästävä eläin kuin paraskaan niistä. Hänen kuulonsa oli yhtä tarkka -kuin kuuntelevan hirven. Hän näki yhtä pitkälle kuin ilves, ja hänen -katseensa selvitti paremmin. Lumikengillään hän juoksi keveästi ja -uupumatta, muiden kinoksissa rämpiessä, ja rihlallaan hän saattoi -tappaa niin pitkän matkan päästä, ettei varovaisinkaan riista, jonka -jälkiä hän seurasi, hänen takaa-ajoansa aavistanut, ennen kuin -pehmeänokkainen luoti sen kaatoi omille jäljilleen. Tämän etevämmyyden -tunnustaen jotkut vähemmistä saaliin etsijöistä, vaikka ne häntä -pelkäsivät ja vihasivat, alkoivat häntä salaa seurailla, päästäkseen -hänen riistansa tähteille. - -Mutta John Thatch'in luottavan saavuuden seuraus oli se, ettei hän -koskaan koettanut itseään varustaa kovan onnen varalle. Hän hankki -verestä riistaa vain tarpeen mukaan ja vain semmoista riistaa, joka -sattui vastaan tulemaan, hänen kiertäessään jokapäiväistä reittiään -kaukana hajallaan olevia ansoja kokemassa. Ja kun siis kova onni -häntä kohtasi, teljeten hänet mökkiinsä vangiksi, niin oli hänellä -alkuperäisessä jäähdytyslaitoksessaan vain viimeinen vajaa puolikas -karibun reittä ja pari jänistä, joissa ei ollut muuta kuin luuta ja -nahkaa. - -Ja tällä tavalla sitten erämaan synkät voimat, joita hän aina oli -kuvitellut niin varmaan hallitsevansa, häntä vastaan äkisti kääntyivät -ja hänet maahan löivät. Hänen keveästi juostessaan lumen pintaa -erään rotkon reunalla, tarttui lumikenkään lumeen peittynyt vekara -ja kaatoi hänet. Hän putosi väännältävällä nytkäyksellä suin päin -pienen jyrkänteen alle. Pudotessaan hän tunsi kauhistuksen ja tuskan -väristyksen kulkevan kautta ruumiinsa ja kuuli oikean sääriluunsa -katkeavan tylsällä vihlovalla naksahduksella. - -Sekunnin tai pari hänestä tuntui, että tämä oli hänen loppunsa. Hän -tiesi niin hyvin mitä se merkitsi, sillä hän tunsi niin hyvin erämaan -leppymättömät voimat, jotka näin olivat kääntyneet häntä vastaan ja -saaneet hänet niin toivottomasti alakynteen. Äkillinen tuska hetkeksi -turrutti hänen tahtonsa ja hänestä tuntui parhaalta maata siinä, missä -oli, ja antaa jäätävän pakkasen tehdä työnsä niin äkkiä kuin suinkin. -lämpötilan ollessa niillä vaiheilla, jolloin elohopea kuulassaan jäätyy -kovaksi, ei kauaakaan kuluisi, ennen kuin tuska suloisesti lieventyisi -ja hän saisi vaipua iäiseen uneen. - -Sitten hänen järkensä selkisi ja vanha isäntävalta heräsi hänen -tahdossaan. Valkoinen kuolema, jota hän oli niin kauan ja luottavasti -torjunut, ei saisi nytkään häntä narrinaan pitää eikä hänen päiviään -päättää. Metsän turkilliset rosvot, joita hän oli metsästänyt -ja ansoilla pyytänyt, eiväthän ne saaneet tulla hänen lihojaan -pureskelemaan ja luitaan hajalle kiskomaan. Paljaan päätöksen voimalla -hän pakotti veren uudelleen urheasti kiertämään suonissaan ja nauroi -ääneensä, karskisti, reitensä tuskille. Sitten hän ryhtyi toimeen -ryömiäkseen takaisin mökilleen. - -Ensin hänen täytyi kulkea siitä suoraan poispäin rotkon suuta etsimään, -sillä kiipeämään sen jyrkkiä rinteitä hän oli aivan kykenemätön. -Lumikenkiään hän nyt piti käsissään, eikä jaloissaan, tallaten niillä -tien, jota pitkin saattaisi hiljalleen ryömiä eteenpäin. Se oli -tappelua joka tuuma, mutta hänen tahtonsa oli järkähtämätön, rintansa -kuin suden ja jäsenensä väsymättömät kuin lumikon punotut suonet. -Suotta pakkanen vaipui maahan ja häntä ahdisti, taistelu piti häntä -kuumana ja murtuneen luun repimiset joka liikkeellä raatelivat häntä -raivoisiin ponnistuksiin. Ja seitsemän tunnin jättiläismäisen taistelun -jälkeen kuolemaa vastaan hän pääsi mökkinsä ovelle, kohottautui -lumikengillä kuten kainalosauvoilla pystyyn, niin että saattoi nykäistä -salpanuorasta, ja kaatui kynnykselle. - -Nyt hän samalla hetkellä, kun oli voittanut, oli kaikki -menettämäisillään. Uupumuksesta juopuneena hän luulotteli olevansa -turvassa ja oli juuri uneen vaipumaisillaan, ovi puoleksi avoinna. Jos -hän olisi sen tehnyt, niin olisi tuli pian sammunut, valkoinen kuolema -olisi hiipien löytänyt hänet siitä samaisesta paikasta ja jäljestäpäin -olisivat saaliin hakijat löytäneet näihin odottamattomiin pitoihin. -Mutta jokin ääni aivojen syvyyksissä huusi terävän varotuksen ja hän -heräsi. Hän sulki oven, pinosi pesään hiilloksen päälle puita, näki -valkean hyvin syttyvän, sulki ilmareiän ja makasi sitten tunnin verran -lattialla. Herätessään hän keitti kattilallisen väkevää teetä ja tunsi -itsensä jälleen kohtalonsa valtiaaksi. - -Hänen ensimäinen pelkonsa oli nyt se, että ellei murtunut luu tulisi -paikoilleen, niin hänestä tulisi raajarikko koko loppuiäkseen. Vähän -kyllä hän tiesi haavalääkärin ammatista, mutta kokenut eränkävijä -on monitaitoinen mies. Etsien avukseen pienimmänkin muistotiedon, -mielijohteen ja kuulopuheen rippeen, mikä vain koski murtuneita luita --- ja hän huomasi, että hänen aivoissaan olikin hajallaan koko joukko -semmoisia rippeitä -- hän ryhtyi pesän sytykkeiksi kokoomastaan -tuohesta ja kevyestä puusta rakentamaan karkeatekoisia lastoja. Sitoen -sitten katkenneen säären jalan lujasti vuoteen patsaaseen hän asetteli -lastat ja siteet löyhään paikoilleen sen ympärille ja alkoi kiskoa -taittuneita luunpäitä sijoilleen. Se kysyi kamalia ponnistuksia. Tuskan -hiki pursusi hänen harmaanvalkoiselle otsalleen ja hengitys kitisi -yhteen purtujen hampaitten välissä. Vihdoin päät masennetulla, luontoa -käännättävällä loksahduksella menivät sijoilleen. Rautaisella tahdon -lujuudella hän kiristi lastat ja-sitoi ne niin, etteivät ne voineet -liikkua. Sitten hän vähäksi ajaksi meni tainnoksiin. - -Viikkoon tai pariin ei vangilla nyt ollut muuta huolta kuin kärsiä -sääriluun kamalia vihlovia tuskia, kampia hitaasti ja suurella -vaivalla ympäri pirttiä, niin etteivät lastat liikkuneet, ja tuntea -tämän hiljaisen ajallisen elämän kuolettavaa yksitoikkoisuutta, -suonien tarmoa sykkiessä. Aikaa hänellä oli vaikka kuinka paljon, ja -kauhistuksella ajatellessaan sitä, että täytyisi kulkea koko elämänsä -toinen jalka kelvottomana, hän piti pienenä asiana menettää pari tuntia -neljän halon saantiin metsästä pirttiin. - -Mutta kaiken aikaa hänen piti syödäkin, eikä hän huomannut pakollisen -toimettomuutensa suurestikaan haittaavan ruokahaluaan. Kun vähäinen -varasto verestä lihaa oli kaikki syöty, niin tuli hän moniaan -päivän sangen Hyvin toimeen sian lihalla ja leivällä. Sitten hän -hytkähdyksellä, joka melkein lähenteli silmitöntä säikähdystä, huomasi -näiden varastojen vähenevän kamalan nopeasti. - -Hän suoraa päätä määräsi itselleen tarkkaan vähennetyt ruoka-annokset. -Sitten hän laski, moneksiko viikoksi hänellä vielä oli ruokavaroja. -Hänen rohkeutensa laski kilpaa lämpömittarin kanssa, kun hän huomasi, -että ruokavarat, korkeintain riittivät kolmeksi viikoksi ja muutamaksi -päiväksi, ja vain töin tuskin vireillä pitämään ruumiissa elämän -häälyvää liekkiä. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, -kauanko kuluisi, ennen kuin sääri jälleen olisi terve, mutta se hänestä -tuntui sangen varmalta, että kolme viikkoa ja pari kolme päivää oli -riittämätön aika parannukseen. - -Tässä se äänetön vihamies jälleen oli hänen kimpussaan, eikä tällä -kertaa äkkihyökkäyksen kiivaudessa, vaan hitaasti piirittäen ja -leppymättömän kärsivällisenä, jonka hän älysikin vaarallisimmaksi -hyökkäyksen malliksi. Hän ei masentunut, mutta hän alkoi tuntea, että -nyt oli selkä seinää vastaan. - -Onni oli, että puita oli melkein vaikka kuinka paljon, hän kun poltti -niitä nyt säästelemättä, rihloineen maatessaan avoimessa ovessa, -kunnes melkein vilusta jähmettyi, jos ehkä joku karibu tai sarvas -sattuisi siitä ohi kulkemaan. Tämän toivon petettyä joka päivä -hän lopulta uskalsi suurella vaivalla ryömiä lumelle ja melkein -käsittämättömällä työllä virittää mökin taa muutamia ansoja. Mutta -kaikista erämiestaidoistaan huolimatta hän ei saanut toivottoman -kömpelöitä jälkiään kunnolla peitetyiksi, ja kaikki metsän eläjät niin -selvin varotuksin pilkkasivat moisia kelvottomia ansoja. Yhden jäniksen -hän vain sai kaksi viikkoa pyydystettyään, ja tämänkin hän töin tuskin -sai pelastetuksi nälkäisen ahman hampaista. - -Sitten hänen mieleensä äkkiä juolahti ajatus, että talven ankaruuden -ohella oli joku erikoinenkin syy riistan tavattomaan vähyyteen. Tämä -ajatus iski häneen, kun hänen korviinsa kuutamoyön ihmeellisessä -hiljaisuudessa kantoi tuo pitkä, korkea ja väräjävä joukkoulvona, jota -hän ei ollut kuullut siitä pitäen, kun Mackenziellä rakenteli ansojaan. -"Metsäsusia!" hän mutisi. Ja kampien suurella vaivalla akkunalle -hän ulos katsoessaan joutui näkemään susilauman taajassa ja hyvässä -järjestyksessä juoksevan kaukana hohtavalla lakeudella. - -Tämän jälkeen hän päätti, että susia hän väijyisikin avoimessa -ovessaan. Jos hän saisi yhdenkään ammutuksi ja ruumiin pelastetuksi -muulta laumalta, niin riittäisi se ylläpitämään elon kipunaa suonissa, -vaikk'ei ruoka juuri ollutkaan hänen makunsa mukaista. - -Moneen päivään ei tämän päätöksen jälkeen kuitenkaan tullut mitään -mökin näkyviin eikä kuuluviin, ei edes metsästävää lumipöllöä; ja -hyllyillään vain kolmen päivän niukat annokset John Thatch alkoi -itsekseen tuumia, että jo oli aika ruveta ajattelemaan niitä tarpeita, -jotka saattoivat sielu parkaa odottaa olemisen kynnyksen tuolla -puolella. Tehden tiliä itsensä kanssa hän tuli siihen päätökseen, että -kun hän ei ollut hätähousuja tässä elämässä, niin tuskinpa vain hän -lähtisi hätähousuna tulevaankaan. Ja lisäksi hän päätti, että koska -hän tässä elämässä oli parhaan taitonsa mukaan ollut ihmisten kanssa -rehellisesti, niin varmaan se näkymätön voima, jota hän puolittain -tietoisesti oli tunnustanut ja kunnioittanut, pitäisi huolta siitä, -että häntäkin rehellisesti kohdeltaisiin tulevassa elämässä. Rehellinen -kohtelu, siinä kaikki, mitä hän pyysi, ja itseensä luottaen hän aikoi -hoitaa korttinsa loppuun saakka. - -Kesken näitä filosofisia, mutta mieltä vahvistavia mietelmiä, hän -hätkähti susilauman lähestyvää luikkuuta. Pyssynsä temmaten hän ryömi -ovelle. - -Sieltä ei näkynyt mitään. Sudet olivat suuren kallion takana. -Muutamassa sekunnissa hänen tottunut korvansa oli selvillä siitä, että -vaikka ne vielä olivat kaukana, niin lähestyivät ne suuntaa, joka veisi -ne sivuitse oikealla puolella olevaan ryhmyiseen maahan, joten ne eivät -kulkisi mökin ohi pyssyn kantaman päässä, ehkä eivät edes näkyvissä. - -Hetken hän oli kahden vaiheilla. Kamalasta yhteisluikkuusta kuului -selvään, että lauma oli sangen suuri, eikä hän taas kelvottomine, -haittaavine säärineen juuri ollut taistelukunnossa. Mutta äkkiä hän -teki päätöksensä. Parempi joka tapauksessa kuolla tapellen kuin kuolla -viluun. Hän vilkaisi rihlaansa -- se oli repeteri -- nähdäkseen, oliko -makasiini täysi, sieppasi patruunavyön ja kirveensä ja innostuneena -kämpiä hinkkasi kallion alatse semmoiseen paikkaan, josta hän näki -aseman. Hän näki karhun valtavan näivettyneen muodon, joka puolensadan -sylen päässä ponnisti kalliota kohti. Hän näki ahnaan susilauman sen -kintereillä. Hänen ensimäinen mielijohteensa oli paikalla ampua karhu, -koska karhun liha oli hyvää. Mutta hän tiesi, että jos hän sen tekisi, -niin ei hän saisi maistaa riekalettakaan siitä lihasta, sillä susiin -se katoaisi ajattomassa ajassa. Hän katsoi lauman pääluvun. Sitten -hän huomasi kaukana takana päin toisen ja suuremman lauman laukkaavan -paikalle saamaan osaansa saaliista. Hän näki, kuinka toivottomaan -yritykseen hän oli hairahtunut; ja tylysti päättäen, että hänen -henkensä hinta susilla maksettuna olisi oleva sangen suuri, hän kohotti -itsensä kallionkoloon, jossa saattoi itseään tukien seisoa pystyssä ja -hyväksi lopuksi vapaasti kirvettään heilutella. - -Näin tehdessään hän näki karhun saavuttavan kallion, kiepahtavan ympäri -ja julmana kääntyvän takaa-ajajainsa paljoutta vastaan. - -"Ollaankos yksistä puolin, vanha veikko!" Thatch mutisi. "Onpa mieleni -hyvä, etten ampunut!" - - -III. - -Karhu istui siinä tuokion takakintuillaan, pelättäviä vastustajiaan -silmäillen. Ne olivat hänelle kalliita hetkiä, sillä näin hän pääsi -hengästyksestään, mutta tätä eivät sudet raukeamattomine suonineen ja -nahkakeuhkoineen vähääkään tulleet ajatelleeksi. Ei niiden välillä -tapahtunut mitään havaittavaa neuvottelua, eikä karhu sen enempää kuin -kalliolta väijyjäkään voinut huomata, että johtajan ja muun lauman -välillä olisi kulkenut minkäänlaisia näkyviä merkkejä. Ja kuitenkin -johtaja yht'äkkiä ikään kuin sovitun merkin mukaan syöksähti eteenpäin -ja koko lauma vaieten sen perässä. - -Johtaja oli etunenässä, mutta se ei ollut johtaja vain suuremman -kokonsa ja voimansa vuoksi. Sen oli etevämpi älykin. Se tiesi, kuinka -tässä yhteentörmäyksessä ensimäiselle ehdottomasti kävisi. Viime -hetkessä se poikkesi syrjään ja kyyristyi maahan. Lähin seuralainen -joutui eturintaan ja sai karhun oikeanpuolisesta kämmenestä iskun, -joka mäsäsi sen pään aivan lapain sisään ja lennätti hengettömän ruhon -ilmassa kauas lauman selkäin yli, jossa sen paikalla anastivat ja -repivät ne sudet, jotka eivät päässeet tunkeutumaan taistelurintamaan. - -Vaikka lauman johtaja oli tuhoiskun välttänyt, niin ei se siltä ollut -pelkuri; sitä susilauman johtajan ei kannata olla. Samassa kun karhu -iski, se juoksi sen kohotetun kämmenen alle ja repi arkoja suojattomia -kylkilihoja julmasti. Kamalan pitkillä ja voimallisilla leuoillaan -se sai aikaan ilkeän haavan. Mutta nopeasti se sai uhkarohkeutensa -rangaistuksen. Ennen kuin se pääsi takaisin hyppäämään, putosi -vastustajan vasen kämmen sen päälle -- nopealla leikkaavalla iskulla, -kaikki kynnet harassa -- ja katkennein selkärangoin se sortui -toveriensa jalkain alle. - -Sen kadotessa katosi karhun musta ruhokin, susiaalto kerrassaan peitti -sen. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä aalto nousi, murtui ja vyöryi -takaisin. Niin kuin räjähdyksen kautta sieltä singahti susia, singahti -kuin penikoita, käpälät taivasta kohti ja selkä koukussa, ja karhu -puhkesi näkyviin silmät palaen, leuat ja olkapäät valuen verta, joka ei -kaikki ollut sen omaa. - -"Oikein, kunnon toveri!" kiljaisi Thatch, unhottaen kaikki, niin -uljaasta tappelusta innoissaan. - -Tämä innokas rohkaisu ei näyttänyt tekevän karhuun vaikutusta, sillä -sen koko huomio kiintyi nyt hyökkääjien palaavan aallon takaisin -torjumiseen salamanopein iskuin. Mutta sudet kuulivat sen -- ne niistä, -jotka häärivät tappelun liepeillä, mikä mitäkin yrittäen. Niiden -silmien kapeat viheriät liekit kääntyivät nyt kaikki mieheen, joka oli -huutanut. Sitten ne, ehkä parikymmentä kappaletta, hyökkäsivät hänen -kimppuunsa. John Thatchilla ei ollut aikaa lukea niitä sen tarkemmin, -sillä hän huomasi, että toinen lauma oli saapumaisillaan paikalle. - -Rihla alkoi puhua, melkein yhtä nopeaan kuin hän sai liipasinta -vedetyksi, ja edellimäiset sudet mukelsivat nurin. Useimmat jäljelle -jääneistä olivat liian ahnaita ajatellakseen muuta kuin vatsansa hurjaa -nälkää ja jäivät syömään täten tarjottua lihaa, mutta kolme juoksi -suoraa päätä eteenpäin. Yksi ennätti Thatchin pyssyn suulle ja melkein -räjähti mäsäksi, mutta molemmat toiset olivat hänen kimpussaan, ennen -kuin hän ennätti ojentaa pyssynsä niitä kohti! Toisen hän torjui -pyssyn perällä, ruhjoen sen olkapään, mutta toinen sai kiinni hänen -säärestään. Se oli se taittunut sääri, ja John Thatchilta pääsi nauru, -sillä lastoihinhan sen kamalat hampaat kuluttivat raivoaan. Hän iski -kirveellään sivuttain. Punainen lähde pulpahti juoksemaan ja susi -mukelsi itseään väännellen taapäin alla olevaan rumaan rähäkkään. - -Voitostaan sykkivin suonin Thatch vilkaisi karhun puoleen nähdäkseen, -miten siellä päin asiat luonnistivat. Tappelua yhä jatkettiin. Yhä -kohosi musta, mutta verinen pää pelottomana ja raivoisena näykkivästä -laumasta, yhä sen raskaitten etukämmenten mahtavat kurikat tappoivat. -Mutta äsken tulleet karkasivat nyt sorretun heimonsa apuun ja Thatch -huomasi, että raju vanha sankari pian nujerrettaisiin. Siepaten jälleen -pyssynsä hän sukkelasti täytti makasiinin ja alkoi pumputa lyijyä äsken -tulleihin, joista edellimäiset jo olivat seisahtuneet haavotettuja -heimolaisiaan repimään. - -Vaikutus oli melkein välitön, ainakin karhuun nähden. Sen kiivaimmat -kimppuun kävijät, jo ennaltaankin epäröivinä, hämmästyivät pyssyn -pamauksista ja poistuivat äreinä ja vitkastellen, repäisemään suupalan -tai kaksi kuolevasta toverista. Karhu äkkiä voittonsa älytessään -rusensi viimeisenkin peräytyvistä hyökkääjistä murhaavaan syleilyyn ja -laskeutui sitä pureskelemaan nälän sekaisella raivolla. - -Uudet tulokkaat, jotka olivat kokonaan kiintyneet nälkänsä -tyydyttämiseen, eivät muutamaan minuuttiin näyttäneet huomaavan, kuinka -kuolema niiden kesken mellasti. Mutta kun nälkä lakkasi kiusaamasta, -niin ne jälleen alkoivat muutakin ajatella. Yksi, jota luoti juuri -oli vikuuttanut, kiljaisi ja puri haavaa. Sitten kaikki eloon jääneet -äkkiä näyttivät yksin neuvoin huomaavan, että tovereita kaatui joka -puolella, toiset paikalla käpertyäkseen, toiset maassa potkiakseen -ja kouristuksissa riuhtoakseen. Niiden korvat kääntyivät tuhoavia -pyssynpamauksia kohti; niiden silmät kaikki tuijottivat äkillisellä -pelolla ihmisolentoon, joka seisoi tuolla komerossaan. Silloin niiden -harmaat pörhökarvaiset hännät käpertyivät koipien väliin, ne juoksivat -sukkelaan yhteen, uhkaavan äänen kokoon paimentamina ja kaikki -hyökkäsivät matkoihinsa pitkin murtomaan lievettä, joutumatta edes -taakseen katsomaan. - -Karhu, nälkänsä vihaisimmat tuskat tyydytettyään, kohotti näivettyneen -ja verta vuotavan päänsä ja tuijotti uhmaavasti Job Thatchiin. Jos tämä -oli uusi vihollinen -- hyvä, hän oli valmis uuteen tappeluun. Thatch -kohotti hitaasti rihlansa. - -"Karhun liha on hivenen parempaa syödä kuin suden", hän mutisi. - -Sitten hän taas antoi aseensa vaipua. - -"Ei sentään, vanha veikko", hän jatkoi kovalla äänellä ja epäröivän -näköiselle elukalle suoraan puhuen, "se sentään olisi ruma teko siihen -nähden, kuinka tässä on rinnakkain tapeltu. Ja oikein reilusti sinä -tappelitkin! Ei muuta kuin parhaat toivotukseni ja koeta nyt pysyä -erilläsi minun ansoistani!" - -Ikään kuin levottomana ihmisäänen soinnusta karhu hitaasti poistui, -vetäen mukanaan yhtä kuolleista susista ja etsien silmillään louhikosta -piilopaikkaa, jossa voisi olla suojassa ihmisen huolestuttavilta -katseilta. Sitten Thatch laskeutui alas turvapaikastaan. Hän valitsi -kolme nuorinta ja vähimmän luulaihaa suden ruumista, köytti ne sääristä -yhteen ja lähti vaivalloisesti vetämään niitä mökilleen, aikoen palata -takaisin enemmän hakemaan, kunhan oli saanut päivällisen tulelle. Hän -vähän häpesi heikkouttaan, kun oli päästänyt karhun menemään, mutta -vähän tuumailtuaan hän keksi itselleen puolustuksen. - -"Ei se karhu ollutkaan kuin luupussi", hän mutisi. "Se oli vanha ja -_sitkeä_, ja kovin se olisi tainnut olla eltaantunutta syötävää. Mutta -nuori susi, hyvin keitettynä, ei taidakaan olla hullumpaa!" - -Hitaasti hän kämpiä kihnutti mökilleen saaliineen, tuimat kasvot voiton -innosta hehkuen. Häälyvässä, mutta mystillisessä mielikuvituksessaan -hän näki erämaan mahtavain, äänettömäin, näkymättömäin voimain, -jotka niin kavalasti olivat häntä vastaan juonineet, vakavan tappion -kärsittyään peräytyvän. - - - - -ERÄS REIKIEN KAIVAJA - - -Karkotettuna vanhasta asumuksestaan, joka oli ollut sekä mukava että -syrjäinenkin, oli Hakki, juovainen tsipmunkki [Tsipmunkit (_Tamias_) -ovat oravan heimoon kuuluvia amerikkalaisia jyrsijöitä, jotka asuvat -maassa. Siitä niitä sanotaan "maaoraviksi". Yleisin Yhdysvaltain -itäosissa on juovainen maaorava (_Tamias striatus)._ S.m.], -vihapäissään muuttanut lähimmän mäen kylkeen ja sen etelärinteestä -katsonut uuden asuinpaikan läheltä sitä sortunutta kiviaitaa, joka -erotti pyökkimetsän ylämaan laidunmaista. - -Se oli kokenut erikoisen tuskastuttavia vastoinkäymisiä. Aivan -sattuman kautta oli muuan häijyluontoinen ja lisäksi vielä itsepäinen -sekarotuinen terrieri, joka asui maatilalla alhaalla laaksossa, -löytänyt hänen maanalaisen asuntonsa kapean oviaukon ja ruvennut häntä -esiin kaivamaan. Tämä tietysti oli vaikka mille koiralle aivan turha -yritys, sillä sekä oli ovireikä monta syltä pitkä ja johti hyvinkin -puolta syltä syvälle maan alle, että oli vielä keskuskammiolla, -eli varsinaisella asunnolla, eri uloskäytävä monen sylen päässä -syrjässä. Sen kautta Hakki oli kulkenut ulos ja sisään mielin määrin, -käydessään läheisellä aidalla istumassa ja räkättämäsä kimakoita -kirouksiaan hupsulle koiralle. Terrierillä kun oli vähän mäyräkoirankin -verta suonissaan, monen muun kantatilkkasen ohella, niin se jo oli -suorittanut sangen kauniin kaivaustyön, ennen kuin tuli huomaamaan -ponnistustensa turhuuden, ja peräytyi reiästä silmät ja karva aivan -mullassa. Hakin kimakkaa sättimistään jatkaessa se muka hyvinkin -välinpitämättömänä juoksi etsimään jotain edullisempaa yritystä. - -Tämä oli tapahtunut myöhään iltapäivällä. Aivan illan suussa oli -siihen tullut skunkkiperhe ja paikalla anastanut tilavan kolon, -jonka terrieri oli niille kaivanut. Skunkit eivät olleet tyhmiä, -vaikka itse laiskoja kaivamaan. Ne kyllä älysivät hyvästä hyötyä, -milloin se vastaan sattui. Ne olivat jatkaneet koiran työtä, kunnes -saapuivat Hakin keskuskammioon. Ja huolimatta Hakin mäkättävistä -vihanpurkauksista ne olivat paikalla anastaneet sen haltuunsa, -väljennellen sitä oman kokonsa mukaiseksi. Kieltämättä ne olivat -tsipmunkille aivan sopimatonta seuraa. Tällä ei ollut muuta neuvoa, -kuin jättää talonsa näille laiskoille ja katalille tunkeilijoille. -Hakki oli koko perheensä keralla lähtenyt mieron tielle, hiipien kautta -sinipunervan hämärän äänettömällä varovaisuudella, joka kerrassaan -poikkesi niitten päiväisaikaisesta rupattavasta rohkeudesta. Ne -tiesivät, että hämärä oli niille erikoisen vaarallinen; ne sen vuoksi -paikalla hajaantuivat, etsien suojaa ystävällisten naapurien reijistä -tai koloista, joita olivat päiväisaikaan vaelluksillaan löytäneet. -Se oli ollut Hakille hermoja koetteleva yö, kun oli pitänyt vavista -hät'hätää laajennetussa hiiren reiässä niin pelottavan lähellä kettujen -ja portimoitten tallaamaa maanpintaa. Heti kun auringonnousu oli -runsaalla ruskotulvallaan karkottanut öiset rosvot luoliinsa, hän oli -ryhtynyt uutta asuntoa hankkimaan. Sillä ei kukaan tiennyt paremmin -kuin hän, että maaoravalle, jolla ei ollut maanalaista pakopaikkaa, -tämä päivänpaistama rinne, nämä iloiset tyynet pyökkimetsät, nämä -avoimet laitumet rauhallisin silmin katselevine karjoineen olivat -ainaisen murhaavan vaaran seutuja. - -Kun oli lopullisesti tarkkaan ratkaisematta, mistä paikasta -reiän kaivaus oli paras alkaa, pysytteli Hakki vanhan kiviaidan -lähettyvillä, koska se rakoineen ja reikineen ilmeisestikin tarjosi -paremman piilopaikan vaaran uhatessa kuin mikään muu seutu. Paljon -muitakin tsipmunkkeja oli liikkeellä varhaisessa auringonpaisteessa, -aamukastetta maistelemassa. Niistä mikä leikki mikä hankki muonaa -lehtien seassa, juosten huolettomimman ilon valloissa ylös ja alas -vanhaa aitaa taikka istuen valppaina pystyssä, toinen toiselleen hyvää -mieltään räkittämässä ja rupattamassa, kun tuntui tulevan niin kaunis -päivä. Mutta Hakki tunsi itsensä heidän joukossaan sangen yksinäiseksi. -Hän tiesi, että niillä itse kullakin oli lähellä turvallinen luola. -Hänellä ei ollut syytä räkittämiseen eikä tirskumiseen. Hänen laitansa -oli toinen, hän oli tsipmunkki, jolla ei ollut pesää. Kaikki hänen -neronlahjansa olivat tuskallisesti, keskitetysti varuillaan niitä -tuhoja vastaan, joitten hän tiesi joka hetki uhkaavan sekä maasta että -taivaasta. - -Hänen ei edes ollut tällä haavaa nälkä, sillä huoli voitti kaiken -muun. Sen vuoksi hän, valppaimpana ollen, kaikkein ensimäiseksi -huomasi kyyhkyshaukan, joka varkain lähestyi kiviaidan luota, läpi -suuren koivun oksikon, ja syöksähti alas kuin kärpässieppaaja, toivoen -saavansa jonkun näistä aamun ilakoitsijoista saaliikseen. Mutta Hakin -läpitunkeva hätäkirskuna sen rakoon livahtaessa oli riittänyt. Jokainen -tsipmunkki sen kuuli ja pyllähti pakoon niin vikkelään, ettei nopea -haukkakaan ollut yhtä vikkelä. Hälytyshuuto kulki pitkin kiviaitaa -edelleen. Haukka nyökkäili suuntaan ja toiseen, välähdellen ristiin -rastiin niin sukkelaan, ettei silmä voinut sitä seurata. Mutta ei -ainoatakaan tsipmunkkia se saanut; ja nyt se yrmeissään liiteli pois -tavottelemaan vähemmän sukkelaa riistaa. - -Kun se oli mennyt matkoihinsa, niin Hakki livahti kivien välistä, -juoksi kymmenisen syltä kiviaidasta ja sitten pysähtyi, tarkastellen -huolellisesti ympäristöä. Tämä näytti mukavalta paikalta hänen -tarkoitukseensa, eikä se ollut liian taajaan asuttukaan. Kiviaidan -laidunpuolella tuli iso tsipmunkki ulos reiästä, joka oli noin kolmen -jalan päässä, pyörähti kivien päälle ja alkoi hävyttömästi haukkua -vierasta. Mutta Hakki ei ottanut loukkaantuakseen. Hän _oli_ vieras -ja hän tiesi, että hänen täytyi olla sen mukaan. Hän päätti koettaa -niin sukkelaan kuin suinkin päästä vieraan kirjoista, ja sitä varten -hän päätti majottua aivan vastapäätä morkkaajaa, kiviaidan toiselle -puolelle. Pyökkejä kasvoi siellä ja täällä, ja turve oli tiivistä -ja lujaa, juuri semmoista, josta hän piti, ja syysaurinko paistoi -lämpimästi kiviaidan alle. - -Puolen sylen päässä kiviaidasta hän huomasi itseään leventelevän -pistävän katajapensaan, jonka alla sopisi, niin hän arveli, panna -kaivanto alkuun, tarvitsematta suurin pelätä, että sitä kukaan -häiritsisi. Kaikki näytti turvalliselta. Ei näkynyt haukkaa eikä -kettua. Punaoravat ja sininärhit pitivät puissa iloista huoletonta -mekastustaan -- varma merkki se, ettei ryöväreitä ollut likitienoilla. -Pitkin kiviaitaa ja taajalla lyhyellä nurmella sen kahden puolen -kirmaili muita tsipmunkkeja, mikä oli muonan hankkeissa, mikä -turvetta vain raapieli somilla pienillä käsimäisillä käpälillään. Ja -etäämpää kuului sulavaa epätasaista _tonkk-tinkkiä, tonkkatinkkiä_. -ja _tonkeloa_ punaisen ja valkoisen kirjavien lehmien jonossa -kompuroidessa lypsyvajalta ylös laitumelle. - -Hakiltä pääsi mielihyvän kujerrus ja se oli juuri kiviaidalta alas -hyppäämäisillään, kun läpitunkeva hätäkirskuna jäykisti sen kiveksi. -Joka puolella hän näki tsipmunkkeja, jotka mikä millekin taholle hurjaa -kyytiä livistivät reikäänsä ja kadotessaan kiljuivat kaikkein suurinta -hätähälyytystään. - -Puoleksi sekuntia Hakin sydän seisahti, sillä merkeistä päättäen -tämä oli heimon kaikkein vaarallisimpia vihollisia -- portimo. Tätä -vihollista vastaan, joka oli nopea takaa-ajamaan ja uupumaton, -hellittämätön jälkiä seuraamaan, ei ollut muuta kuin yksi varma -turvapaikka -- tsipmunkin reikä, jonka suu on niin ahdas, ettei portimo -pääse siihen tunkeutumaan. Mutta Hakillä ei ollut reikää, kuhun paeta. -Hän tiesi, että hänet hajua myöten paikalla löytäisi, jos hän yrittäisi -paeta johonkin kiviaidan rakoon. Lyhyen kalliin hetken hän siinä -seisoi, yksinään vaarallisessa maailmassa, mustat ja kermankeltaiset -juovat silmään pistävinä ja vilkkaina poskien ja kylkien -ketunkarvaisella punalla. Äkkiä portimo livahti näkyviin, ilmestyi -pitkä matala sujakka murhaajamuoto ilkeine suippoine naamoineen ja -julmine silmineen aivan kiviaidan selkään. Se ei ollut kuin parin sylen -päässä. - -Hakki tointui. Se ponnahti ilmaan kuin sähkö, putosi alas kiviaidan -laidunpuolelle ja livahti kuin ankeriainen sen vieraan tsipmunkin -reikään. Portimo seurasi niin likeltä sen vilahtavia kantapäitä, että -Hakki kuuli sen leukain naksahtavan aivan häntänsä päässä. - -Vimmoissaan, kun saalis oli pakoon päässyt, juuri kun hän luuli sen -niin helposti saavansa, portimo äristen tunki kolmikulmaista päätään -ahtaaseen reikään. Kuten se kuitenkin monesta entisestä yrityksestään -tiesi, oli tämä vain ajan hukkaa. Se tuota pikaa heitti koko asian ja -syöksyi kaniinin jäljille, kaniini kun kovaksi onnekseen sattui siinä -samassa ohi loikkimaan. - -Hakki vallan hyvin tiesi, ettei hän, vieras kun oli tässä reiässä -ja vielä tunkeilija koko siirtokunnassakin, suinkaan voinut toivoa -hyvää vastaanottoa tässä väkinäisessä pakopaikassa. Hän sen vuoksi -pysytteli suupuolessa vavisten ja tekeytyen pieneksi ja toivoi, ettei -omistaja näyttäytyisi. Mutta se oli turha toivo. Puolen minuutin -kuluttua tuli omistaja ja hyökkäsi Hakkia vastaan suu auki ja mitä -epävieraanvaraisimmin kiljuen. Hakki sangen hyvin tiesi, että hyvä tapa -vaati häntä siinä paikassa poistumaan reiästä. Mutta hyvästä tavasta -hän viisi välitti, niin kauan kuin portimo ehkä odotti ulkopuolella. -Hän kesti hyökkäyksen pakon rohkeudella, ja muutaman sekunnin olivat -kaivannon ahtaat paikat täynnään kirskunaa ja kiljauksia ja lentävää -punanukkaa. - -Äkkiä omistaja, suuttuneena siitä, että Hakki kieltäytyi lähtemästä -ulos vihollisen suuhun, lähti apua hakemaan. Hakki älysi, mitä sen -poistuminen merkitsi. Hänellä ei ollut vähääkään halua tapella koko -perhettä vastaan. Takaisin suulle pujahtaen hän pisti kuononsa -äärimäistä kärkeä reiästä ja haisteli. Ilmassa vielä oli portimon -makua, mutta epäilemättä se oli hälvenemässä. Ylen varovasti se pisti -ulos koko päänsä ja terävin, valppain silmin kurkisti ympärilleen. -Portimoa ei näkynyt, ei kuulunut. Hetkisen se siinä odotti, puoleksi -reiässä, puoleksi ulkona. Sitten kuului takaapäin kaivannon syvyyksistä -jalkain töminää. Hän syöksähti ulos salavihkaa ja pujahti kiviaidan -rakoon. Melkein samassa epävieraanvarainen huonekuntakin lappoi mäelle -yksitellen ja alkoi rupattaa halventavia huomautuksiaan hänestä, -mutta hän ei arvellut kannattavan niihin vastata. Viekkaasti toisella -silmällään kurkistaen pakopaikastaan hän huomasi, ettei kaikki tämä -suun soittaminenkaan houkutellut takaisin portimoa. Kun tämä oli -riittävän varma todistus siitä, että vedet taas olivat selvät, niin hän -pujahti ulos, hyppäsi kiviaidan yli ja edelleen katajapensaan alle, -jonne hän aikoi etuovensa sijottaa. - -Hän alkoi kaivaa pyöreätä reikää, ehkä noin kolmeaneljännes-tuumaa -läpimitaten. Terävillä nykivillä liikkeillä hän polki reunat koviksi ja -lujiksi, kunnes aukon leikkausmitta oli laajennut täydeksi tuumaksi. -Mullan, jok'ainoan ripposen, hän väljissä poskipusseissaan -- jotka -ulottuivat kauas taapäin irtaimen kaulanahkan alle -- kantoi pois -ja tyhjensi toisen pensaan alle kolmen sylen päähän. Se oli vallan -liian viisas jättääkseen tuoreen mullan nurmelle pesän suulle itseään -ilmaisemaan; ja vieläpä se oli liian viisas jälkiäkään jättääkseen -kaatopaikan ja työmaan välille. Se kulki matkan edes takaisin suurin -loikkauksin, mutkaillen harhaan johtavalla tavalla milloin toiselle, -milloin toiselle puolelle. - -Suuaukko oli niin pieni, että hätinä pää näytti sisään mahtuvan. Mutta -tämän se tiesi riittävän. Sillä mistä pää mahtui, siitä mahtui hänen -koko notkea ruumiinsakin, joka kaikesta voimastaan huolimatta oli -sujuva kuin hansikas. Tultuaan tuskin tuumaakaan syvälle hän kuitenkin -alkoi vähitellen avartaa kaivosta. Hän työskenteli hermostuneen -nytkivän kiivaasti. Joka puolen minuutin kuluttua hän peräytyi ulos ja -kohotti päänsä -- viikset, otsa ja korvat kaikki mullassa -- luodakseen -ympärilleen nopean silmäyksen paremmaksi vakuudeksi, ettei vihollisia -ollut tulossa. Ja hänen retkensä toiselle pensaalle, kaatopaikalle, -tapahtuivat nyt hämmästyttävän tiheään, sillä hän oli tarkka siitä, -ettei hitustakaan tuoretta multaa saanut jäädä oven viereen. - -Kaivos, jota Hakki nyt kaivoi niin uutteraan, kulki suoraan alaspäin. -Neljää tai viittä tuumaa syvällä se jo oli siksi avara, että hän -mukavasti saattoi siinä kääntyä. Ja sitä avaruutta sitä jatkettiin. -Hän saattoi nyt työskennellä turvallisemmin ja tyynemmällä mielellä, -sillä kun hän oli kokonaan maan alla piilossa, niin ei tarvinnut enää -joka puolen minuutin kuluttua lähteä vihollisia vakoilemaan. Kääntyen -yhä ympäri ja ympäri hän sulloi kaivoksen seinät tiiviiksi, sitä -myöten kuin sitä syvensi, ja siten melkoisesti vähensi käyntejään -kaatopaikalla. - -Suoraan alaspäin uuttera kaivaja jatkoi kaivostaan läpi kevyen mullan -lähes neljää jalkaa syvälle. Sitten hän teki äkkikäänteen ja alkoi -puhkaista kaivantoaan vaakasuorasta hieman ylöspäin, kohti kiviaitaa. -Mutta tällöin hän jo oli suorittanut niin paljon kaivausta, että -huomasi tarpeelliseksi hankkia uuden kaatopaikan, hänen periaatteensa -kun vaativat, ettei mikään työ saanut liiaksi huomiota herättää. Ja kun -hänellä lisäksi nyt oli piilopaikka, paikka, jonka saattoi omakseen -sanoa, vaikkapa se olikin niin keskeneräinen, niin hän alkoi tuumata, -että hänen oli nälkä. Moinen tarmon ja tulisen hermovoiman kimppu kuin -tsipmunkki ei voi tulla aivan kauaa toimeen voimiaan ravitsematta. - -Pujahtaen esiin reiästään hän juoksi kiviaidalle, hyppäsi sen päälle ja -kohottihe korkeimmalle kivelle ympärilleen katsoakseen. Hän istui nyt -häntää luottavammin heilautellen, räkitti uhmaavan omistusjulistuksen -ja ryhtyi nopeaan, vaikka välttämättömään, somistukseen, kammaten -mullan korvistaan ja nahkastaan. Joukko muita tsipmunkkeja, jotka -kuuluivat lähimpään ympäristöön, silmäili häntä epäluuloin, ikään kuin -puolittain aikoen lyöttäytyä yhteen hänet karkottaakseen. Mutta Hakin -varma ulkonäkö vaikutti, eikä hänen asioihinsa sen koommin puututtu. - -Somistuksensa suoritettuaan hän jälleen hyppäsi alas kiviaidalta -ja alkoi penkoa pähkinöitä lähimmän puun juurella olevien lehtien -alta. Mutta tämä oli aluetta, joka ilmeisestikin oli jo tarkkaan -etsitty. Hän lähti syvemmälle lehtoon. Se oli miellyttävää -muonanhankintapaikkaa. Hyväilevä syksyinen auringonpaiste suoti maahan -kellastuvien lehtien lomitse. Ei tuullut, mutta oksat olivat vilkkaina -tirskuvista sininärhistä ja kirskuvista hyppelevistä punaoravista; -ja tuon tuostakin pari kolme pähkinää tulla rapsahti maahan, joko -omasta kypsyydestään pudoten, taikka puunlatvassa mässääjäin maahan -karistamana. Hakki ei kauaa aikaillut, ennen kuin oli aterioinut; ja -alati tulevaisuudesta huolehtivana miehenä hän sitten alkoi sulloa -täyteen poskipussejaan. - -Hänen näitä hommaillessaan hyppäsi hänen eteensä lehdille, vain -muutaman jalan päähän, veikeä canadan närhi [Tätä närhiä (_Pensoreus -canadensis_) sanotaan myös "hirvinärhiksi", koska se mielellään -oleskelee hirven seurassa. Väritys on harmaahko ja nokinen, helttoja -ei ole. Se on kovin viekas varastelemaan mitä saa metsämiehen -leiristä. Suom. muist.], tarkasteli tsipmunkkia kirkkain, hävyttömin -silmin, rääkyi käheästi ja vihdoin teki sitä vastaan, hyökkäyksen, -nokka auki ja siivet koholla. Mutta Hakki tiesi, että tämä närhi oli -hävytön härnääjä ja pilan tekijä, ja hän vain huolettomasti keräili -pähkinöitään. - -Muutaman sekunnin tämä kumma lintu hyppeli hänen ympärillään, kiihtyen -enemmän ja enemmän, kun siitä ei välitetty. Näytti melkein siltä, -kuin se voisi kiihottaa itsensä niin kuulumattoman rohkeaksi, että -nipistäisi hommailevaa muonanhankkijaa hännästä. Mutta äkkiä läheisen -puun latvassa vahtiva sininärhi päästi varotushuudon. Siihen paikalla -kilvalla yhtyi kimakoita ääniä. Canadan närhi lensi oksalle, joka oli -soveliaan matkan päässä, ja Hakki, luullen tulijaa haukaksi, pujahti -juuren alle ja kurkisti sieltä pelokkaasti. - -Ei merkkiäkään näkynyt haukasta; mutta äkkiä hän huomasi kaksi -sininärhiä, jotka viereisestä puusta kurkistelivat ja haukkuivat jotain -maassa olevaa. Niiden rupatuksen mallista hän päätti, että se oli -kettu. Jos niin oli, niin ei tästä juuren alaisesta pakopaikasta ollut -mihinkään. Puunrungon ympäri livahtaen, toivoen sen jäävän itsensä ja -vihollisen silmäin väliin, hän hyökkäsi kiviaitaa kohti. Mutta kettu -näki hänet ja lähti takaa ajamaan. - -Se oli vimmattu kilpajuoksu, mutta Hakki voitti. Hän puikahti alas -reikäänsä juuri samassa kun kettu tuli. Mutta kaivoksensa pohjalla hän -kyyristyen vapisi. Hän oli tähän saakka unohtanut, että keskeneräinen -reikä saattoikin olla ansa, eikä turvapaikka. Hän tiesi, että kettu oli -mestarikaivaja. Hänen sydämensä pamppaili hurjasti ja hän tunki itsensä -vasta alotetun vaakasuoran käytävän päähän, peläten ketun katsovan -luolaan ja huomaavan hänen tukalan tilansa. - -Jos kettu olisi ollut nuori ja tietämätön, tai muutoin kyllin kiivas -ilmeisen turhiin yrityksiin ryhtyäkseen, niin Hakin elämänlanka -luultavasti olisi tähän katkennut. Mutta hänen onnekseen tämä kettu -olikin viisas. Se tiesi, että tsipmunkeilla oli syvät ja monimutkaiset -kaivannot ja että niillä myös aina oli useampi kuin yksi oviaukko. -Mistä se olisi voinut arvata, että tämä tapaus oli poikkeus tuhannesta. -Se iski viekkaasti silmää, loi nopean terävän katseen ympärilleen -nähdäkseen, eikö yllättäisi pakolaista sen puikkiessa tiehensä jostain -takaovesta, ja lähti sitten välinpitämättömänä juoksemaan kiviaidan -vartta alaspäin, mennessään hyppien lihavien heinäsirkkain niskaan. - -Kun Hakki oli saanut mielensä tasapainoon, niin hän ryhtyi uudelleen -kaivamaan, ja pian vaakasuora kaivanto oli edistynyt pari jalkaa. Sen -suunnitelman mukaan, joka hänellä oli pienissä kekseliäissä aivoissaan, -piti keskuskammion eli pääasumuksen tulla suoraan kiviaidan alle; ja -kaikenlaisten vihollisten ovelampaa pettämistä varten piti toisen -aukon tulla kiviaidan toiselle puolelle, laidunkentälle. Mutta näihin -aikoihin hänen jälleen oli nälkä. Ja nyt hän muisti varastot, jotka -olivat jääneet vanhaan pesään. Osa niistä, ahtaihin sivukäytäviin -piilotettuna, epäilemättä oli hyvässä tallessa pesän vallanneilta -skunkeilta, joita eivät sitä paitsi huvittaneetkaan tsipmunkkien -parhaat aarteet, pähkinät ja siemenet ja juuret. Hän toivoi pääsevänsä -näihin aarteihin käsiksi vähän reikää kaivamalla, joutumatta -iljettävien anastajien kanssa minkäänlaisiin tekemisiin. - -Vanhaan kotiin saavuttuaan ja takaoven kautta sisään livahdettuaan -hän huomasi, että useat muut hänen huonekuntansa jäsenistä olivat -ennättäneet ennen häntä. Ne olivat tukkineet takakäytävän vähän matkaa -keskikammiosta, erottaen itsensä siten kokonaan skunkkiperheestä, ja -parhaallaan ne kiireen kaupalla söivät kerättyjä varastolta. Hakki -noudatti esimerkkiä, kunnes oli nälkänsä tyydyttänyt, ja houkutteli -ne sitten, poskipussit täyteen ahdettuina, lähtemään uuteen kotiin -kiviaidan luo, jossa ne kaikki ryhtyivät innolla kaivamaan. - -Parin kolmen päivän kuluttua oli uusi koti saatu valmiiksi ja vanhasta -paikasta kaikki varastot, joihin käsiksi päästiin, onnellisesti sinne -tuotu. Pääkäytävä kulki alkuperäisestä oviaukosta hieman ylöspäin, -kohoten seitsemän tai kahdeksan jalkaa keskuskammioon, joka oli perheen -varsinainen asumus. Tämä kammio oli noin paria jalkaa pitkä, mutta -melkoista kapeampi ja melkein jalkaa korkea holvatun kattonsa keskustan -kohdalta, ja permannolle oli vahvalta kasattu kaikkein hienointa ja -silkkimäisintä kuivaa ruohoa. Se oli tarkkaan kiviaidan alla Siitä -haarautui useita lyhyitä varastokäytäviä, joita myöhemmin voitaisiin -laajentaa tai lisätä, sen mukaan kuin varastojen karttuminen näytti -vaativan. Toinen viittä tai kuutta jalkaa pitkä ja hieman alaspäin -viettävä käytävä kaivettiin asuinhuoneen peräpuolesta alkamaan ja -toiseen, ensimäisen kaltaiseen, pystykaivoon päättymään. Tämän -kaivoksen yläpää oli kiviaidan toisella puolella avoimella laitumella, -jonka lyhyt nurmi salasi sen vähäisen aukon. - -Näin hauskan kodin valmiiksi saatuaan Hakki ja hänen vähentynyt -huonekuntansa -- useat perheen jäsenistä olivat sillä välin asettuneet -muualle -- ilman muita vaikeuksia mukautuivat uuden naapuruutensa -elämään. Tsipmunkit kun olivat rauhallista väkeä, niin ei äsken -tulleille osotettu minkäänlaista vihamielisyyttä, ja nämä ottivat -osaa, ikään kuin se olisi ollut luonnollisin asia maailmassa, sekä -kisoihin kuivien lehtien seassa että rupattaviin jutteluihin, jotka -toisinaan jatkuivat loppumattomiin, niin kauan kuin kesti pitkiä ikäviä -iltapäiviä. Pähkinöitä oli sinä syksynä runsaasti, ja niin karttui -varastokäytäviin muonaa, kunnes ei ollut pelkoa siitä, että talvella -tulisi syömisestä puutetta. Ja ruokavalion vaihteluksi oli vähän -alempana mäen laidassa hylätty omenapuutarha, jota paitsi oli vielä -runsaasti monenlaisia heinäsirkkojakin. - -Mutta metsän villit onnettaret olivat valinneet Hakin kurituksen -esineeksi, eikä hänen ollut suotu ilman enempiä koettelemuksia vaipua -rauhalliseen talviuneensa. Eräänä päivänä ilmestyi kaksi poikaa ja -koira, eikä näillä näyttänyt olevan sen parempaa tehtävää kuin nakella -tsipmunkkeja kivillä. Siitä huolimatta poikia pidettiin vaarattomina, -heillä kun ei ollut pyssyjä, sillä huono tsipmunkki se, joka ei -osannut kiveä väistää. Mutta koira -- sen laita oli toinen. Koirat -osaavat kaivaa ja vahingoittaa hyviä etuovia. Kuului hälytysmerkkejä -joka taholta ja suurin osa tsipmunkeista, Hakki itse mukana, katosi -kaivannoihinsa. Molemmat pojat istuivat kiviaidalle ja alkoivat popsia -omenia, joita heillä oli taskut täynnään. Koira sattumalta keksi Hakin -etuoven katajapensaan alta, haisteli sitä kauan ja uteliaasti ja alkoi -sitten haukkua. Pojat hyppäsivät alas kiviaidalta ja usuttivat sitä -innokkaasti. Mutta tämä koira ei ollut kaivajien sukua. Se tiesi, ettei -häneltä voitu odottaa sitä, että hän ryömisi moiseen reikään, ja kun -se ei siis voinut käsittää, _mitä_ häneltä vaadittiin, niin se aivan -vimmastui kiihkosta ja pelosta. - -Huomatessaan, ettei koira aikonut ruveta kaivamaan, pojat keksivät sen -tempun, että päättivät teljetä Hakin omaan kotiinsa. Ei se ollut heidän -puoleltaan juuri julmuuttakaan, vaan paremminkin jotain epämääräistä -kokeilun halua. Tässä oli salaperäinen reikä, jossa oli jotain elävää. -Mikä oli luonnollisempaa, kuin koettaa tappaa se eläjä, jotta näkisi, -mitä sitten tapahtuisi? He etsivät pitkän seipään ja syöksivät sen -reikään, koiran hyppiessä ympäri ja haukkuessa ihastustaan heidän -urhoollisuutensa johdosta. Heidän ihmeekseen seiväs painui mitä -helpoimmin lähes neljä jalkaa syvään, seisahtuen sitten jysäyksellä. - -"Katsos tuota", huomautti toinen pojista, "eikös se junkkari ole -kaivanut syvää reikää!" Ja hän kiersi seivästä voimallisesti reiässä. - -"Luuletko, että se on siinä?" kysyi toinen pojista, silmät seipäässä -kiinni. - -"Onpa tietenkin!" kiljui koira hurjasti iloiten. - -Ensimäinen poika veti seipään varovaisesti ulos, koiran tukkiutuessa -niin lähelle kuin suinkin, ikään kuin siinä luulossa, että tuntematon -luola-asukas kohoisi sen mukana. Poika tutki seipään päätä. Ei siinä -ollut verta. Kaikki näyttivät pettyneiltä ja koira nolona antoi -häntänsä vaipua. - -"Ei! Ei kai sattunut", päätteli poika. "Mutta me tukimme sen kehnon -reiän!" Ja hän ryhtyi seivästä uudelleen reikään sysäämään. - -Hakki oli sillä välin täynnään uteliaisuutta ja kiukkua lähtenyt ulos -takaoven kautta katsomaan, mitä nämä vieraat puuhasivat, ja istui nyt -kiviaidalla tuskin parin sylen päässä, ilmaisten tunteitaan vihan -purkauksin. - -"Katsos tuota tsipnmnkkia!" huomautti toinen pojista, nakaten sitä -kohti omenan siemenkopin. "Se tekee meistä pilkkaa!" - -Mutta siinä hän erehtyi. Hakki ei tehnyt pilkkaa. Hän kirosi heitä -kaikilla niillä sadatuksilla, joista oravien ja tsipmunkkien kieli -näyttää olevan niin rikasta. - -Hakin tietysti piti paikalla ryhtyä kaivamaan uutta etuovea. Se -tosiaan kävikin heti hommaan -- sisäpuolelta käsin -- kun häijyt -rauhanhäiritsijät olivat näkyvistä kadonneet. Mutta se alkoi, samoin -kuin koko kotoväkikin, jo käydä hieman kankeaksi, ne olivat jo -pikapuoliin alkavan pitkän talviunen ennokkotuntuja, ja kolmen päivän -kuluttua uusi kaivos vielä oli keskeneräinen. - -Juuri tällä täperällä hetkellä siihen tuli kaikkien tsipmunkkien -pelätyin vihollinen ja yllätti Hakin kesken työtä. Musta käärme, joka -oli lämpimässä päiväliekkosessa elpynyt ja par'aikaa itsekin etsi -talvimajaa, sattui aukealta laitumelta löytämään Hakin takaoven. Se -oli sitä laatua käärmettä, jonka tapana ei ollut aikailla, se pujahti -paikalla sisään ja kiirehti keskikammioon, vakuutettuna siitä, että -tapaisi jonkun perheen jäsenistä kotosalla. - -Ne _olivat_ kotosalla -- Hakki ja kolme muuta. Kun tämä kamala musta -olento melutta ja notkeasti ja vain hämärästi näkyen luisui kammioon, -niin Hakki kahden kumppanin keralla karkasi ristiin rastiin, ylös -ja alas pitkin kattoa mielettömän epätoivon riivauksessa. Mutta -neljännellä, samankesäisellä nuorella kokemattomalla vaimonpuolella, -oli kova onni ja käärmeen tuikea häjy silmä kiintyi siihen. Se -kyyristyi kokoon puoleksi sekunniksi pelosta jähmettyneenä. Rajulla -ponnistuksella sitten toipuen se hyökkäsi alas vanhaan reikään, joka -johti tukittuun pystykaivokseen. Käärme paikalla hyökkäsi perässä, -ja samalla kun sen häntä katosi reikään, niin Häkki muitten keralla -vavisten pudotti itsensä katosta. - -Tultuaan tukitun kaivoksen pohjaan onneton pikku pakolainen kääntyi -päin. Samalla saapui siihen käärmekin. Hyökäten, ennenkuin raukka -ennätti ryhtyä minkäänlaisiin puolustushommiin, se upotti pitkät -taaskäänteiset hampaansa syvälle sen kuonoon. Se kun ei ollut -myrkkykäärme, vaan kuului kuristajain sukuun, niin se aikoi sulkea -saaliinsa renkaihinsa ja pusertaa sen pöperöksi, ennenkuin nielemään -rupeisi; ja sitä varten se tahtoi kiskoa sen takaisin kammioon. Mutta -vaikka pikku tsipmunkki olikin vähän pyörällä kuononsa vuoksi, niin ei -se kuitenkaan ollut aivan turtunut, vastustaja kun ei tilain ahtauden -vuoksi voinut purra kyllin voimakkaasti. Painautuen maahan litteäksi ja -kyntensä sisään kaivaen se vastusti, käärmeen yrittäessä sitä takaisin -päin kiskoa. Tämä, huomatessaan tehtävän niin vaikeaksi ja ruokahalunsa -tavallista kiihkeämmäksi, ei sen enempää aikaillut, vaan muitta -mutkitta alkoi niellä, pää edellä, kuten se olikin. - -Se oli hidas juttu, varsinkin alussa. Mutta kun uhri oli kurkussa eikä -enää voinut hengittää, niin sen tepastelusta tuli loppu; ja parin -kolmen minuutin kuluttua sen olkapäätkin olivat kadonneet tuohon -venyvään ja vääntelevään kurkkuun. - -Sillä välin olivat perheen kaksi muuta jäsentä, pelosta suunniltaan, -paenneet ulos ja piiloutuneet kiviaidan rakoihin. Mutta Hakki itse, -monessa tappelussa karkaistu veteraani, aina rohkeana ja huonekunnan -päämiehenä kaikesta vastuunalaisena, oli sukkelaan toipunut -säikähdyksestään ja jäänyt kaivannoihin. Hän varsin hyvin tiesi, että -hänen pikku toverinsa oli tuhon oma. Hän myös tunsi mustien käärmeiden -tavat ja saattoi putken syvyyksistä tulevista äänistä päättää, miten -tuo kamala nielemishomma edistyi. Ja kuta enemmän hän kuunteli, sitä -kuumemmaksi ja kuumemmaksi kasvoi hänen kiukkunsa, ja päätellen -murhamiehen jo nielaisseen uhrinsa niin syvälle, ettei se enää voisi -sitä kovin sukkelaan ylönantaa, hän nyt syöksi reikään ja puraisi -käärmeen selkärangan aivan poikki heti pyrstön kannan kohdalta. - -Pitkä laahaava ruumis väänteli ja riuhtoi, mutta ahtaassa reiässä -sillä ei ollut tilaa renkaihin kiertyä. Häkki juoksi vikkelään pitkin -sitä, huolimatta likistyksistä ja rutistuksista, joita piti kestää, ja -iski vimmatusti kiinni matelijan päälaen kireään nahkaan. Likistyen -matalaksi pitkin sen ruumista hän piti niin kiinteästi kiinni, etteivät -hurjimmatkaan riuhtomiset voineet häntä irrottaa, ja tietysti ilkiön -rumasti ammottavat leuat olivat kykenemättömät häneen kiinni käymään. -Hakki terävillä hampaillaan puri ja puri, milloin jyrsien kuin rotta, -milloin jauhaen kuin terrieri, kunnes tuota pikaa sai selkäytimen -poikki purruksi. - -Kouristuksentapaiset tempoilut ja vääntelyt raukesivat voimalliseksi -väriseväksi liikunnoksi; mutta jonkun aikaa Hakki raivoissaan -aina vain puri ja jauhoi voimattomaksi hervonnutta vihollistaan, -kunnes lopulta, huomaten voittonsa täydelliseksi, lähti pois ja -juoksi ulos päivänpaisteeseen somistamaan itseään ja voittoaan -julistamaan. Ilmotettuaan tapauksen kaikille naapureille ja vapisevan -huonekuntansakin rauhotettuaan hän palasi pesäänsä ja ryhtyi vanhaa -reikää tukkimaan täyttä kahdeksaatoista tuumaa vahvalla seinällä, ja -tämän jälkeen hän saattoi olla varma siitä, ettei surmattu ja haudattu -vihollinen enää tuottaisi tsipmunkeille ikävyyksiä. - - - - -LUMESSA NUKKUJA - - -I. - -Järyllä ja möryllä ja läähättävällä röhkäyksellä lotiseva juna sai -pysähtyneeksi Tin Kettlen tyhjälle takalistoasemalle, joka oli täynnään -lumikinoksia. - -Siitä ei jäänyt Tin Kettleen ainoatakaan matkustajaa paitsi Melissa -Eliot -- hoikka vaaleahiuksinen, orvokkisilmäinen impi, päässään -tummansininen tupsullinen skotlantilainen villalakki, varma pieni -leuka pitkäkarvaiseen harmaaseen kaularöyhelöön uponneena ja -molemmat kädet täynnään laukkuja ja paketteja. Hän viivytteli -jäisillä vaununportailla, kunnes kaksi nuorukaista, jotka olivat -häntä innokkaasti etsineet vaunun toisesta päästä, hyökkäsi esiin ja -auttoi häntä alas astumaan. Kumpikin oli pyrkinyt toisensa edelle, -päästäkseen tästä etuoikeudesta yksin osalliseksi, mutta Melissa oli -käännellyt niin taitavasti, että kumpikin sai juuri toisen hänen -kyynärpäistään tukeakseen ja samalla runsaan osansa hänen sälyistään. -Neitosen ruskea arkku jarrumiehen työntämänä putosi asemasillalle -puolueettomalla jysähdyksellä. Junankuljettaja huusi "kaikki vaunuun", -vaikka hän itse ilmeisesti olikin ainoa kehotusta noudattamaan. Ja -verkalleen, kitisevin pyörin ja mustan savun mahtavin pöllähdyksin -(koska Tin Kettlen kohdalla oli tuima ylämäki) tuhruinen juna meni -matkoihinsa. Asema -- ja asemapäällikkö -- näyttivät kaihomielin -katsovan sen jälkeen; sillä vain yksi juna kumpaankin suuntaan oli -Tin Kettlen osalle tullut; eikä asemalta nähnyt mitään muuta kuin -suoria hiiltyneitä kelopuita, joita kohosi lumesta sieltä ja täältä, -ja näiden takaa kuusimetsän repaleista reunaa ja kiiltävien kiskojen -kapeat metalliviivat, jotka johtivat erämaan halki etäiseen hyörivään -maailmaan. Tin Kettle itse, pieni kyläraakilo sahoineen, oli melkein -mailin päässä asemalta alhaalla jokilaaksossa, kätkössä mainitun -repaleisen kuusimetsän takana. - -Vaikka matkustajia oli vain yksi, oli asemasillan ääreen ajettu kahdet -ajoneuvot. Walter Bird oli tullut kiiltävällä ruskealla tammallaan, -joka oli upein valjain asetettu kevyen keikari-reen eteen. Jimmy -Wright taas oli tullut toisella isolla harmaalla parihevosellaan, joka -oli valjastettu matalan vankan maalaisen laitareen eteen. Molemmat -nuorukaiset olivat koko viime viikon käyneet jokaisella tulevalla -junalla, he kun tiesivät Melissan varmaan palaavan jouluksi kotiin eikä -kumpikaan uskaltanut luovuttaa vähintäkään etua toiselle. - -Poikamaisen ylpeänä ajoneuvojensa upeammuudesta Walter, kohottaen -pakettiosuuttaan korkealle kuin voitonmerkkiä, koetti saada Melissan -paikalla oman rekensä luo. - -"Tule katsomaan minun uutta kilparekeäni, Melissy!" hän houkutteli -yksinkertaisen valtioviisaasti. "Se on jo ollut minulla kuukauden -päivät, mutta ei ainoakaan tyttö ole siihen vielä päässyt. Olen pitänyt -sitä, jotta sinä saisit sen uusia!" - -Jimmy Wrightin terävät syvät harmaat silmät olivat tasaisten -kulmainsa alla kirkastuneet voitonriemusta, kun hän näki vankan -ruskean matka-arkun, joka majesteettisessa yksinäisyydessä seisoi -asemasillalla. Hän oli tuntenut tuskastuttavaa epäilystä kilpailijansa -hemaisevan pikkureen vuoksi. Mutta hänen käytännöllinen silmänsä oli -paikalla huomannut, että se reki oli liian pieni, jotta arkku olisi -siihen mahtunut. Jättäen Melissan käden napisematta hän lähti arkun -luo ja heilautti sen laitarekeensä keveästi, kuin olisi se ollut -nauhakotelo. Hänessä askarteli semmoinen viekas epäluulo, ettei naista -ole helppo saada eroamaan matkatavaroistaan. - -"Minä ajattelin, että tietysti sinulla on arkkukin, Melissy", hän sanoi -tyynesti, "ja sen vuoksi otin laitareen, enkä vanhaa kirkkorekeä. Minä -toivon, että kyllä kai sinä nyt suostut laitareessäkin ajamaan, kun -olet ollut niin kauan Frederictonissa." - -Melissa katsoi epäröiden toisen odottavan kasvoista toiseen. Hänen -avoimissa sinisilmissään ei näkynyt muuta kuin ystävällisyyttä ja -jonkinlaista tyttömäistä mielihyvää tämän mairittelevan tilanteen -johdosta. - -"Se on kovin ystävällisesti tehty, että _molemmat_ olette tulleet -minua hakemaan!" hän sitten huudahti, "ja minä _todellakin_ haluaisin, -että voisin ajaa kummankin kanssa samalla kertaa. Ja jos minä olisin -sirkuksessa kasvanut, niin ehkä voisinkin." Hän nauroi hempeästi ja -väänteli molempia valkotumppuisia käsiään teeskennellyllä epätoivolla. - -"Jim sai arkun!" intti Bird. "Hän on saanut osansa. Tule sinä minun -kanssani!" - -Jim Wrightin leuka työntyi itsepintaisesti eteenpäin moisesta -ehdotuksesta, mutta kun hän oli harvapuheinen mies, niin ei hänellä -ollut vastausta valmiina. Niin harras oli hänen halunsa anastaa ja -kääriä ja viedä matkassaan tämä solakka, tuskaa tuottava olento, joka -oli hänen edessään, että hän oli vielä tavallista harvapuheisempi. -Mutta hänen vaikenemisensa oli hänelle enemmän eduksi kuin sanat, sillä -sen kautta Melissasta paikalla tuli hänen liittolaisensa. - -"Walter", hän huudahti, "jos _se_ on sinun mielestäsi tasajako, niin -varmaan Jim antaa sinulle arkun ja ottaa minut! Kuka olisi luullut, -että vanhaa ruskeata arkkua, oli siinä _mitä_ tahansa, koskaan -pidettäisiin kohtuullisena tasajakona _minun_ rinnallani!" - -Bird näytti nolatulta; ja hänen vielä suuremmaksi surukseen Jimmy keksi -juuri ne sanat, jotka siihen piti sanoa -- ne sanat, jotka _hänen_ -olisi pitänyt sanoa. - -"Mutta se ei ole _vain_ arkku, Melissy", hän sanoi. "Se on _sinun_ -arkkusi. Ja siinä on se suunnaton erotus." - -Melissa loi häneen nauravan, hyväksyvän katseen. Mutta seuraavassa -tuokiossa hänen sydämensä heltyi, kun hän näki alakuloisuuden Walterin -tavallisesti niin vilkkaissa ja itseensäluottavissa kasvoissa. - -"Yksi tie on tästä pulasta", hän sanoi päättäväisesti, "ja ellei -jompikumpi teistä siihen suostu, niin sitten lähden toisen keralla. -Jos molemmat suostutte siihen, niin minä ajan toisen puolen tiestä -toisen ja toisen toisen kanssa. Ja minä tulen ensin sinun kanssasi, -Walter!" hän hätäisesti lisäsi, huomatessaan Birdin, joka oli vähän -hemmoteltu, aikovan väittää vastaan. Siitä itsekään selvillä olematta -hän sisimmässä mielessään luotti Jim Wrightin tasaiseen mielenlaatuun -ja naisten tapaan oli taipuvainen panemaan hänet kovemmalle koetukselle. - -"Se on oikein, Melissy! Sinä olet aina harrastanut oikeutta!" myönsi -Jim sydämellisesti. "Minä ajan perässä Boylen tienhaaraan saakka, ja -sitten tulet minun laitarekeeni. Boylen tienhaara on juuri aseman ja -postitalon puolivälissä." - -Bird jo tukki hyvin varustetun rekensä peittoja Melissan jalkojen -ympäri. - -"Ruskea tamma on aina silloin tällöin vähän kovasuinen", hän huomautti -olkansa yli. "Kun se tietää, että nyt mennään kotia, niin ei sitä ole -helppo saada pysähtymään Boylen tienhaarassa, Jimmy." - -Melissan nuori valkoinen otsa rypistyi melkein huomattavasti. Jim -Wright oli sanonut totuuden sanoessaan, että hän aina harrasti oikeutta. - -"Minä vaihdan rekeä Boylen tienhaarassa, Jim", hän sanoi päättävästi. -Ja Bird älysi, että hän tulisi sen tekemään, seisahtuipa ruskea tamma -tai ei. Hän myöntyi sen enempää vastaan inttämättä. - -"No niin, saanhan minä sen pysähtymään", hän huudahti rauhottavasti, -"ajattelipa se vaikka kuinka kaurojaan. Minä vain sanoin saadakseni -Jimmyn vastaan väittämään." - -"Tietysti, Walter, tiesinhän minä sen", myönsi Melissa semmoisella -äänellä, että se sai Walterin ajattelemaan, että Melissa kuitenkin -oli ainoa tyttö, joka todella ymmärsi häntä. Voitonriemulla hän -kohotti ohjakset ja ruskea tamma lähti menemään kyytiä, joka näytti -kylläkin puolustavan sitä, mitä hän oli vast'ikään siitä sanonut. -Sitten hän muisti, kuinka lyhyt matka oli Boylen tienhaaraan ja -äkkiä hillitsi sen. Tamma kaikesta menovillistään huolimatta totteli -kylläkin mielellään, sillä keli oli sangen raskasta. Jim Wrightin -iso harmaa tulla hölkytti aivan kannaksilla. Ja asemapäällikkö, -joka kuivakiskoisesti irvistäen oli katsellut tätä kometiaa, -viittoi puolueettomat jäähyväisensä kuumaksi lämmitetyn, pienen -virastohuoneensa ovelta. - -Walter ensin oli ylpeä siitä, että oli saanut Melissan ensiksi. -Mutta sitten hänelle äkkiä välähti mieleen, että kilpailijahan se -nyt saisikin kunnian ajaa saaliin kylään, jota vastoin hän, perässä -tyhjällä reellä tullen, koko maailman silmissä näyttäisi rukkaset -saaneelta. Hänen naamansa kävi niin pitkäksi, että Melissan hellään -sydämeen koski ja hän rupesi häntä kohtaan niin hyväksi, että takana -laitareessään ajavan Jiminkin naama synkistyi. Tilanne tosiaan oli niin -vaikea, että olisi pitänyt olla Melissaa paljon viekkaampi tyttö, joka -olisi sitä täydellä menestyksellä käsitellyt. Vähitellen hänen omakin -hyvä tuulensa alkoi masentua näiden ristiriitaisten tunteitten vuoksi, -joitten välissä hän oli. Hän alkoi tuntea, että jalkoja vilutti, -ja että ilman tuima pakkanen nipisteli hänen sormiaan. Kun sitten -Boylen tienhaara alkoi näkyä, niin häntä halutti suuttua kummallekin -kavaljeerilleen. Hän oli sitä enemmän pahoillaan, kun hän tiesi parhaan -kykynsä mukaan koettaneensa olla tasapuolinen kumpaakin kohtaan. Ja -kun asianlaita kerran oli niin, niin ei heillä hänen mielestään ollut -oikeutta tuottaa hänelle ikävyyksiä. - -Bird oli hillinnyt ruskean tammansa kulkemaan hiljaa kuin etana -- -mutta tienhaara kuitenkin lopulta saavutettiin. - -"Tässä sitä nyt ollaan!" sanoi Melissa hieman terävästi. Ja Bird -tottelevaisena, vaikka vastahakoisesti, hillitsi hevosensa. Vaikka -lunta oli vahvalta tien kahden puolen, niin Jim paikalla pakotti ison -hevosensa kahlaamaan kinoksien läpi ja ajoi laitarekensä kilpareen -viereen, niin ettei Melissan tarvinnut muuta kuin astua siihen. - -"Parempi kun annat loputkin sälyt tänne, Walter", arveli Wright hieman -ynseästi. - -Birdin naama punastui harmista, mutta ennenkuin hän ennätti vastata, -huudahti Melissa: - -"Eihän toki, ellei hän itse tahdo. Tietysti ajamme edelleenkin yhdessä!" - -Hieman lohdutettuna tästä nopeasta välityksestä Bird kallistui -istuimeltaan, auttaakseen peittämään Melissaa laitarekeen. - -"Ja minne sitä ajetaan?" hän kysyi. "Arvatenkin menet majataloon, sillä -posti ei lähde teille päin ennenkuin huomisiltana." - -"Ei", sanoi Melissa, "en minä lähde majataloon. Ole hyvä, Jim, ja -aja minut suoraan Parkerille. Häneltä minä saan kyydin. Tunnen hänen -kaikki kolme hevostaan ja ne tuntevat minut, ja hänen vanha punainen -laitarekensä kestää vaikka minkälaisella kelillä. Vai te luulette minun -jäävän Tin Kettleen kokonaiseksi vuorokaudeksi, kun kotiin ei ole kuin -kaksikymmentä mailia ja huomenna on jouluaatto! Tähden County Bineen -paikalla, kun olen saanut vähän syödä. Keli on raskas, enkä saa hukata -vähääkään aikaa." - -Jim Wright oli juuri alkanut hoputtaa hevostaan, "annas luistaa, Bill". -Mutta kun Melissan aikeet tulivat ilmi, niin hän antoi ohjasten vaipua -ja loi Birdiin hätääntyneen katseen. Ymmärtämyksen katseita vaihdettiin -näiden molempien nuorten miesten välillä, ja hetkiseksi heistä tuli -liittolaiset. - -"Eihän nyt mitenkään!" huudahti Walter Bird, onneksi ajoissa muistaen, -ettei Melissa hyväksynyt kiroamista, muutoin hän olisi toisenlaisilla -voimasanoilla antanut pontta mielipiteelleen. "Ei mitenkään, Melissy, -et saa ajatellakaan, että koettaisit nyt päästä County Linelle. Se -ei tule kysymykseenkään. Sinun täytyy odottaa postia!" Walter oli -kauppaliikkeessään kiinni, niin että hän ei mitenkään voinut lähteä. Ja -hän vapisi sitä, että Melissa ehkä suostuisi lähtemään Jimin keralla. - -"Walter on oikeassa", ilmotti Jim painavasti. "County Binen väliä ei -ole ainoakaan reki kulkenut sitten viime lumisateen, ja sen jälkeen -on pyryttänyt melko lailla. Postilla itselläänkin on huomenna täysi -työ, ennenkuin läpi pääsee. Eikä se ole semmoinen matka, että sinun -kaltaisesi tytön missään tapauksessa sopii sitä yksin ajaa." - -"Tepä alatte käydä tuhmiksi, kumpikin!" sanoi Melissa terävästi. -"Ikään kuin en minä jo olisi sitä tehnyt, _satoja_ kertoja." Hän -heilautti kaunista pientä päätään uhmaten, ikävystyneenä kumpaankin -heistä ja tuntien, että vaikk'ei siinä ollut ketään muuta näkemässä -eikä kuulemassa, niin epäilemättä tämä näytti sangen hassulta, istua -siten kahdessa re'essä rinnakkain kinoksissa, väittelemässä hänen -yksityisistä asioistaan. "En minä luule, että pidettäisiin tämmöistä -melua, jos -- jos esimerkiksi Tilly Smithers haluaisi tänä iltapäivänä -lähteä County Binelle tervehtimään isäänsä ja äitiänsä ja sairasta -pikku siskoaan." Walter Bird nauroi halventavasti. "Tilly Smithers!" -hän huudahti. "Josta sanovat, että hänellä pitää joka kerta olla uusi -peili, kun hän itseään sen edessä kääntelee." - -Melissa tuijotti häneen kylmästi tämän karkean puheen vuoksi. - -"Onko se muka syy, miks'ei häntä pitäisi auttaa ja huoltaa?" hän kysyi. - -"Tilly Smithers kykenee sangen hyvin itsestään huolta pitämään", -huomautti Jim kuivasti. - -"Ja niin teen minäkin", sanoi Melissa, purren päättävästi yhteen pienet -valkoiset hampaansa. "Te olette, pojat, kumpikin olleet mahdottoman -kiltit ja huolta pitävät, kun tällä tavalla olette tulleet minua -vastaan. Mutta te ette saa, ette kumpainenkaan, yrittää minulle sanoa, -mitä minun tulee tehdä, mitä ei. Minun aikomukseni ovat aivan varmat. -Ja nyt, ole hyvä ja aja suoraa päätä Parkerille, Jim. Minua alkaa -viluttaa tässä istuessani." - -"Hyvä", sanoi Jim, "jos sinä olet niin lujasti päättänyt, ettet postia -odota, niin kyydin minä sinua itse, Melissy. Minä melkein luulen, että -minun vanha harmaani vetää sinut semmoisten kinosten läpi, joista ei -ainoakaan Parkerin hevosista kunnolla suoriutuisi." - -"Minähän sanoin, että minä lähden _yksin!"_ tenäsi Melissa vastaan, -sillä keskustelu alkoi hieman käydä hänen hermoillensa. Sitten hän -epäröi ja katui epäkohteliaisuuttaan. "Anna minulle anteeksi, Jim", -hän jatkoi. "En minä aikonut sanoa niin häjysti. Sinä olet niin -sanomattoman ystävällinen, kun tahdot tulla minua saattamaan koko tuon -pitkän matkan. Ja minulle olisi hauskaa, jos saisin sinut seurakseni. -Mutta minä en voi antaa sinun tulla. Se totta puhuen näyttäisi äidistä -ja isästä niin tuhmalta, he kun tietävät, että minä olen kulkenut saman -tien niin usein yksin, talvella ja kesällä. He ajattelisivat, että -kaupunki varmaan on tehnyt minusta toisen tytön, taikka että minä olen -unohtanut, että olen takaliston tyttö ja olen käynyt ylpeäksi. Ja taas -senkin vuoksi, että jos tulisit kanssani niin kauaksi, niin he eivät -_voisi_ antaa sinun palata takaisin. Heidän täytyisi pakottaa sinut -jäämään. Ja nyt kun on jouluaika, Jim!" hän lisäsi melkein rukoilevalla -äänellä, ikään kuin pyytäen, ettei hän väärin käsittäisi eikä -loukkaantuisi. "Minä olen ollut lähes kuusi kuukautta poissa kotoa. Ja -näetkös, minä tahtoisin nyt saada pitää heidät aivan ominani." - -Jimin parkittu ruskea leuka oli Melissan puhuessa tehnyt -auringonpaisteessa virttyneiden, oljenkarvaisten viiksien alla -yhä itsepintaisemmin tenää, mutta Melissan viimeiset sanat saivat -sen heltymään. Hänen vankassa rinnassaan oli sydän, joka oli -herkkätuntoinen ja nopea käsittämään. Ja hän ymmärsi tämän halun sitä -paremmin, kun hän _itse_ himoitsi saada _hänet_ kokonaan itseään -varten. Hän oikopäätä myöntyi, vaikka jäikin aivokopan takasoppeen joku -vastalause, jonka hän kuitenkin visusti salasi neitoselta. - -"Näyttää siltä, että meidän täytyy laskea sinut menemään, Melissy", hän -nauroi. "Ainahan sinut on tiedetty, että sinulla pitää olla oma pääsi." - -"Vai niin", huudahti Bird, sekä huolissaan ajatellessaan, että Melissa -perältäkin tekisi matkan yksin, että riemuissaan siitä, kun Jim -Wrightiä ei huolittu saattajaksi. "Sen minä vain tiedän, että jos -_minä_ olisin vapaa, niin minä en niin vähällä myöntyisi, Jim. Se ei -käy laatuun, että hän lähtee yksin. Minä tässä tuumaan, että minä -heitän joulukauppani hiiteen ja lähden itse hänen kanssaan." - -Melissa oli juuri kääntymäisillään antamaan hänelle terävän vastauksen, -mutta malttoi mielensä. - -"Tiedänhän minä, että sinä jättäisit kauppasi, Walter", hän sanoi -lauhkeasti, "jos minä todella _soisin_, että sen tekisit. Mutta minä -en milloinkaan, millään ehdolla, antaisi sinun jättää vanhaa äitiäsi -jouluaattona. No niin, älkäämme siitä enää turhaan puhuko. Te tiedätte, -ettei Fredericton ole minussa muuttanut vähääkään muuta kuin vaatteeni. -Minä olen sama takaliston tyttö, kuin olen aina ollut." - - -II. - -Vähän ennen kello yhtä Melissa iltapäivällä lähti Tin Kettlestä matkaan -vanhalla punaisella laitareellä ja Parkerin raudikolla. Sää oli -kitisevän kylmää, mutta muutoin selkeätä ja vakaantunutta; ja vaikka -jokainen oli häntä varottanut, että tiet olivat ummessa ja nietoksia -täynnään, niin ei impi ollut milläänkään. Hän tiesi kuun nousevan heti -auringonlaskun jälkeen, joten ei siis pimeyskään sotkisi matkaa. Eikä -hän välittänyt siitä, kuinka myöhä olisi hänen perille saapuessaan. -Hänen ainoa ajatuksensa oli saapua. Laitareen pohjalle oli ladottu -vaatteihin hyvin käärittyjä kuumia tiiliä pitämään hänen jalkojaan -lämpöisinä, ja kaupunkilaiskenkänsä hän oli vaihtanut kotokutoisiin -villasukkiin ja pehmeihin hirvennahkaisiin mokkasineihin, jotka -olivat lienteät kuin hansikkaat. Kun hänellä oli kaksi rekipeittoa ja -paksuvuorinen karhunnahka, niin ei hänen tosiaankaan tarvinnut pelätä -pakkasta, ja kirkas nuori veri kiersi lämpöisenä ja luottavana hänen -suonissaan. Hänen arkussaan ja mytyissään oli monta hauskaa esinettä -isälle ja äidille ja sairaalle pikku siskolle, Megille, joka oli ollut -toista, vuotta vuoteen omana. Hän odotti malttamattomalla innolla, -kuinka Megin väsyneet harmaat silmät taas kerran säihkyisivät ja -laihtuneet pienet kasvot mielenkiinnosta kirkastuisivat hänen myttyjen -siteitä avatessaan. Melissa oli sitonut jokaisen esineen erikseen -ja lujaan, ja mielenkiihkoa pidentääkseen hän tuumaili ankarasti -kieltää saksien käyttämisen. Tämmöisten suloisten kotoajatusten -lumoissa ensimäiset viisi mailia Melissan mielestä kuluivat sangen -sukkelaan, vaikka keli _oli_ niin raskasta, että ne lyhyestä talvisesta -iltapäivästä kuluttivat puolentoista tuntia. Siihen saakka oli ollut -jotain jäljen tapaista, sillä milloin yhtäältä, milloin toisaalta -oli joltain sivutieltä tullut matkareki tai halkokuorma. Mutta sillä -kohdalla, missä tie kulki Fordin puron poikki, viiden mailin päässä -kylästä, kaikki nämä jäljet katosivat. Tie juoksi aukaisemattomana -kahden puoleksi lumeen hautaantuneen aidan välissä, pinta sileänä ja -tasaisena, paitsi missä lumi oli tuiskinut kiperiksi kinoksiksi ja -aaltomaisiksi pöykyiksi. Melissan täytyi luopua unelmistaan ja ajaa -valppaalla huolella, milloin löysäten kärsivällisen raudikon ohjaksia, -milloin lujasti tiukaten niitä, kun se kompuroi pöykyn läpi, jota -ei voinut välttää. Hänen silmänsä olivat lumentietoiset, ja ajaen -toisinaan hautaantuneiden jälkien oikeata puolta, toisinaan taas -kaukaa vasemman käden kautta, hän saattoi välttää ne molemmat vaarat, -joita tässä oli pelättävä -- kaatumisen ja kinokseen juuttumisen. -Mutta matkan edistyminen oli niin hidasta, niin työlästä, että hän -alkoi kiitellä itseään, kun oli mukaansa ottanut kimpun voileipiä. -Selvästikin olisi jo sangen myöhä yö, ennenkuin hän pääsisi County -Linelle. - -Melissa oli taitava ajamaan ja tiesi, kuinka hevosen voimia oli -säästettävä. Aika ajoittain hän pysäytti ja antoi uskollisen eläimen -puhaltaa. Kerran, hevosen kovin hiestyessä, hän nousi reestä, peitti -hevosen ja antoi sen levätä hyvinkin kymmenen minuuttia. Matka -osottautui paljon vaikeammaksi, kuin hän oli odottanut, siitä ei -epäilystä. Mutta sen sijaan että olisi tästä hämmästynyt, hänen luja -nuori luontonsa siitä sai aihetta iloiseen innostukseen. - -Lyhyen talvisen iltahämärän virittäessä sanomattoman kylmiä lavendeli-, -pihka- ja violettivärejään äänettömien erämaitten latvoille, Melissa -huomasi ihmisolennon, joka kaaloi kinoksien läpi kaukana hänen -edellään. Se oli mies -- ja mies melkein nääntymäisillään, kuten hän -sukkelaan huomasi. Hän oli ilmeisestikin tullut tielle siltä kapealta -poikittaiselta jäljeltä, jonka poikki hän juuri ajoi. Aivan niin, siinä -olivat hänen jälkensä. Uupumus selvästi näkyi hartiain kohoamisesta ja -laskemisesta hänen eteenpäin ponnistellessaan; ja Melissa jo samassa -sääli häntä, itseään ajattelematta. Mies ei merkilläkään osottanut -huomaavansa tulijaa, ennenkuin tämä oli aivan hänen kohdallaan. Melissa -silloin hänelle huudahti: - -"Tulkaa rekeen, hyvä herra, niin saatte vapaakyydin. Näen, että olette -hirveän uupunut." - -Äänen kuullessaan mies käänsi päätään. Ja sen pään nähdessään Melissa -tunsi ahdistavan pelon kouristavan sydäntään. Siinä oli jotain kamalaa --- jotain, jota hän ei käsittänyt -- siinä katseessa, jonka mies häneen -leimautti. Mutta Melissan rohkeus oli puhdasta kultaa, ja hän pakotti -itsensä huomaamaan vain sen, että nuo kasvot olivat riutuneet ja -vakoillut, silmät uupumuksesta syvälle kuoppiinsa vaipuneet. Mies -ei vastannut mitään, horjahti vain sisään, tarttui epätoivoisella -kouristuksella laitareen laitaan ja puoleksi veti itsensä, puoleksi -kaatui sen sisään. Istuimelle pääsemättä hän romahti reen pohjalle -muodottomaksi kasaksi Melissan jalkojen viereen. Melissa pisteli -peittojen kulmaa hänen ympärilleen, ikään kuin hän olisi ollut -lapsi, ja ajoi edelleen huolestuneena, vaikka turvallisena siinä -tiedossa, ettei hän olisi voinut toisin menetellä. - -Ehkä puolen tunnin kuluttua, kuuvalon alkaessa luoda pitkiä mustia -varjoja valkoisen tien poikki, mies äkkiä kohottautui istuimelle -Melissan viereen ja pyyhkäisi takkuiset hiuskimput silmiltään ja -otsaltaan. Ensin hän kurkisteli ympärilleen ja kauas eteenpäin, ikään -kuin etsien jotain maamerkkiä, eikä piitannut Melissasta enempää kuin -puukuvasta. Lopulta hän kääntyi neitosen puoleen niin äkkiä, että tämän -sydän hätkähti, ja kysyi käheästi: - -"Onko teillä mitään väkeviä?" - -Melissa ei hetkeen aikaan vastannut, peläten, ettei hänen äänensä olisi -aivan vakava. Sitten hän sanoi ystävällisesti: - -"Niin kyllä, minunhan olisi pitänyt tarjota teille jotain, te kun -olette niin _kamalan_ väsynyt. Ei, _väkeviä_ minulla ei ole -- -eivät naiset niitä tavallisesti kuljeta mukanaan!" Ja hän naurahti -herttaisesti. "Mutta minulla on pullo kahvia, joka ainakin _oli_ -kuumaa, ja muutamia hyviä isoja voileipiä." - -Kun hän veti eväskoppansa esiin peittojen alta, niin mies ahnaasti -tarttui pulloon, joi sen sisällyksen viimeiseen pisaraan ja heitti sen -pois. Sitten hän hyökkäsi voileipäin kimppuun kuin susi. - -Jonkinlainen harmin tunne kannusti Melissan rohkeutta. - -"Eiköhän teidän olisi paras jättää tuosta vähän minullekin!" hän -sanoi ankarasti. "Meillä on vielä pitkä matka edessämme, ja on sangen -mahdollista, että minulle itsellenikin tulee nälkä. Teidän olisi -parasta hillitä itsenne ja käyttäytyä siivosti." - -Maankulkuri lakkasi hetkeksi syömästä ja mulkoili häneen vihaisesti. -Impi tunsi hänen katseensa, mutta oli kiinnittävinään koko huomionsa -hevosen ohjaamiseen vaikean kinoksen läpi. Mies sitten taas alkoi -jatkaa ateriaansa, hitaammin syöden, kunnes oli jäljellä vain kolme -voileipää. Sitten hän kietoi nämä huolellisesti paperiin ja pisti mytyn -omaan taskuunsa. - -Melissa huomasi tämän tempun silmäpielestään, ja suuttumus syttyi -kuumana hänen sydämessään. Hän aikoi juuri lausua jyrkän moitteen, -kun jätkä äkkiä nojasi häneen ja vihaisesti mörähti, "sukkelammin -sinun pitää ajaa!" ja sieppasi ohjakset. Melissa vaistomaisesti piti -niistä kiinni koko voimallaan, joka ei suinkaan ollut halveksittava. -Mutta yhdellä kädellä mahdottoman suurella luisella kädellä, kuin -rautakouralla -- mies väänsi Melissan molempia ranteita niin -armottomasti, että tämän sormet itsestään aukenivat. - -Melissa oli avannut suunsa huutoon, mutta hänen jäykkä tahtonsa -ajoissa sai vallan. Sanaakaan sanomatta hän kätki kätensä karhunnahkan -alle ja hieroi ranteitaan, sisu kiehuen. Hänen sydämensä oli vähällä -pakahtua harmista, kun hän ajatteli, kuinka tämä hirviö hänen huolensa -kautta oli saanut takaisin voimansa. Samalla hän pelkäsi kamalasti. -Tilanteessa oli hirveä salaperäisyys, joka sai hänet tuntemaan vilua -hamaan sydänjuuriinsa saakka. Mutta yhdestä ajatuksesta hän piti -tiukasti kiinni ja se piti hänen hermojaan tasapainossa. Hän oli paljon -käsitellyt eläimiä kaiken ikänsä, kunnes oli kaupunkiin lähtenyt, ja -hän oli oppinut kaiken opin ydinkohdan, ettei saa _koskaan_ näyttää -pelkoaan -- että pelon näyttäminen aina on käden anto onnettomuudelle. -Sangen katkerasti hän soimasi itseään, kun ei sallinut Jim Wrightin -saattaa itseään. Hänestä näytti, että ainoastaan Jim olisi kyennyt -tästä pulasta suoriutumaan. Jimin keralla hän olisi tuntenut itsensä -turvalliseksi. - -Istuen selkä jäykkänä paikallaan hän tutki maankulkurin kasvoja ja oli -piankin selvillä siitä, ettei hän ainakaan ollut mielipuolen kanssa -tekemisissä. Ne olivat hurjat ja kamalat kasvot, raa'at kerrassaan, -mutta niistä ei puuttunut älyä. Takaa-ajetun katkeruutta oli hänen -syvistä kuopista tuijottavissa verisissä silmissään. - -"Mitähän tuokin on tehnyt?" Melissa itsekseen ihmetteli. Ja sitten -hänen vihansa kiehahti uudelleen, kun mies alkoi ruoskia hevosta, -pakottaen kunnon eläimen vauhtiin, joka saisi sen uupuneena sortumaan -seuraavaan kinospaikkaan. - -"Te olette sekä tyhmä että raaka", impi sanoi halveksivan kylmästi. -"Jos teillä on semmoinen kiire, niin ettekö sen vertaa ymmärrä, että -säästätte hevosta. _Tuolla_ tavalla ajaen hevosesta tulee loppu, -ennenkuin olette mailinkaan ajanut. Sitten ovat asianne aivan samalla -kannalla kuin puolen tuntia takaperin, kun minä teitä armahdin." - -Maankulkuri mulkoili häntä, huulillaan vihapuhe, joka paljasti hänen -pitkät likaiset ja väärät hampaansa. - -Impi kohtasi hänen katseensa vakaasti, sillä raivo karkotti kokonaan -hänen pelkonsa. - -"Sinä et näy pahoin pelkäävän! Mutta pidä sinä suusi kiinni. On minulla -kylliaksi asti ajattelemista ilman suunkin soittamista", hän komensi -jyrkästi. Samalla hän älysi tytön moitteen oikeaksi ja lakkasi hevosta -hoputtamasta. Ja kun hänen kiihtymyksensä vähän laimeni, niin hän -tosiaan alkoi ajaa aivan yhtä taiten kuin Melissakin. Siitä että hän -oli näin halukas hevosta säästämään, Melissa alkoi älytä, että hän -aikoi kulkea kauas. "Hyvä", hän itsekseen ajatteli, pieniä valkoisia -hampaitaan purren, "kun pääsemme semmoiseen paikkaan, että voin isälle -kertoa, niin silloin saat kyytiä." - -Parin mailin matkalla ei sitten puhuttu sanaakaan. Kuu oli nyt noussut -korkealle hammasreunaisen kuusimetsän päälle, kumottaen terässinisenä -ja kalman kylmänä maantien rikkomattomalle lumelle. He tulivat sitten -erääseen kohtaan, jossa erosi toinen tie vasemmalle Amerikan rajalle, -jonne oli matkaa parinkymmenen mailin vaiheille. Maankulkuri käänsi -raudikon pään vasempaan. - -"Seis!" huusi Melissa jyrkästi. "Minä matkustan County Linelle." - -Maankulkuri nauroi. Ja se jäätävä tyly nauru lannisti Melissan -rohkeuden tehokkaammin kuin mikään muu tämän häjyn seikkailun kuluessa. - -"No minä kun olin aivan unohtaa sinut!" hän sanoi. "Niin, tietenkin -_sinä_ matkustat County Linelle. _Minä_ menen rajan poikki Maineen ja -niin kauas kuin minulle on terveellistä. Enkä minä tarvitse hameväkeä -kanssani. Pois reestä ja sukkelaan! Minun aikani on kallista!" Ja hän -alkoi nakella neidon matkatavaroita lumeen. - -Melissan rohkeus vihdoinkin petti. - -"Te ette _saa_ tehdä sitä", hän valitti ja väänteli käsiään -kauhuissaan. "Ja minä kun olin niin hyvä teille. Minä kuolen tässä. -Palellun kuoliaaksi." - -"Tästä ei ole enää kuin kuusi tai seitsemän mailia County Linelle", -sanoi jätkä nostaen reestä Melissan arkun. "Kyllä sinä sen kuljet -huomisaamuun. Sinä _kohtelit_ minua nätisti, ja sen vuoksi saat pitää -kaikki tavarasi." - -Sitten jätkä, nähden Melissan yhä istuvan siinä epätoivoissaan, -kääntyi hänen puoleensa julmistuneena ja työnsi kasvonsa melkein hänen -kasvoihinsa kiinni. - -"Ja sen vuoksi minä nyt lasken sinut menemään", hän kähisi, -"hätyyttämään ihmiset, jotta he sitten osaavat minun jäljilleni! Sinä -et ymmärrä, koska sinua onni potkaisee! Ulos nyt! Ennenkuin minä muutan -mieltäni. Minä olen hullu, kun en nytistä sinua tähän paikkaan, niin -ettet voisi koskaan usuttaa niitä perääni!" - -Kauhusta kipeänä Melissa ponnahti taapäin hänen kamalista kasvoistaan, -peitti toisella kädellä silmänsä ja hyppäsi vavisten reestä. Jätkä -heitti karhunnahkan hänen jälkeensä ja ajoi pois. - - -III. - -Siinä missä Melissa nyt seisoi, oli lunta yli hänen polviensa. -Karhunnahka oli aivan hänen vieressään; hän vaipui sille väristen. -Arkku oli lumessa päällään ja mytyt puoleksi lumeen peittyneinä -hujan hajan hänen ympärillään. Hän tuijotti niihin avuttomasti monta -minuuttia, ja sitten reki katosi tien mutkan taa. Muutaman sekunnin -kuluttua kulkustenkin ääni hälveni, eikä kuulunut muuta kuin silloin -tällöin tuimassa pakkasessa halkeavan puun naksahdus. - -Mutta ainoastaan muutaman minuutin Melissa salli surun näin masentaa -itsensä. Pian hänen päättävä ja yritteliäs luontonsa pääsi voitolle. -Niin, tietysti hän jaksoi kulkea nuo muutamat mailit jalan, ennenkuin -väsymys ja kylmyys voittaisivat. Tietysti hän jaksoi. Ja hän _tahtoi_. -Ei mikään häntä estäisi. Ja hän aikoi tehdä sen sukkelaan ja hälyyttää -ihmiset ja toimittaa poliisit jäljille. Ja joka tapauksessa oli parempi -olla täällä kuin reessä sen roiston -- ilmeisestikin murhamiehen -kanssa. Ja vielä kerran oli hänelle oikeutetusta suuttumuksesta -hyvä apu, se lämmitti ja rohkaisi häntä. Hän kiinnitti neuloilla -hameenliepeensä ylös polvia myöten, loi vastahakoisen katseen arkkuun -ja rakkaihin myttyihinsä ja lähti urhoollisesti sille tasaiselle -valkoiselle saralle, joka johti County Linelle. - -Tarmonsa ensi puuskauksessa hän teki reippaasti taivalta, kaaloi -eteenpäin kinosten läpi, joihin hän monessa kohden upposi vyötäisiä -myöten, ja seisahtui aina satakunnan syltä kuljettuaan hengittämään. -Hän tosiaan sai kulkeneeksi runsaan puolen mailia, ennenkuin täysin -käsitti aseman vaarat. Yhä taajemmin ja taajemmin hänen täytyi -seisahtua hengittämään, yhä vähemmän voitokkaaksi kävi ponnistelu -loppumattomissa kinoksissa. Hän mietti, heittäisikö tielle raskaan -karhunnahkan, joka niin pahasti esti kulkua; mutta hänen päähänsä -juolahti, että se oli hänen ainoa toivonsa, jos täytyisi pysähtyä -kauemmaksi aikaa lepäämään, ja siitä syystä hän laahasi sitä mukanaan -epätoivon ponnistuksella. Milloin hän vain pysähtyi henkäisemään, -paikalla hän paiskasi sen lumelle ja istui sen päälle, täten järkevästi -säästellen kaikkia voimiaan. - -Alussa ponnistukset pitivät häntä lämpöisenä. Mutta vihdoin alkoi -väsymys tulla ja samalla hän alkoi tuntea, kuinka ankara pakkanen -oli. Itse kuuvalokin näytti siinä värisevän, kuin katkeamaisilleen -pingotettu nuora. Ensi kerran totuus iski häntä vasten kasvoja -- -että ehkä hän todella _ei_ jaksaisi County Linelle saakka. Hän ei -tahtonut suvaita semmoista ajatusta, mutta kaikesta hänen lujuudestaan -huolimatta se pujahti hänen päätöksensä puolustuslaitosten alle ja -heikensi häntä. Sitten hän antoi ajatustensa palata Jimin luo, ja tämä -antoi hänelle uutta uskallusta, valoi uutta lämpöä hänen sydämeensä. -Ehkä Jim tulisi perässä, vaikka hän oli kieltänyt! Walter oli vain -kiltti poika, jota saattoi väännellä ja käännellä. Mutta Jim oli mies, -kauttaaltaan. Melissa ajatteli hänen voimakkaita kasvojaan. - -Tähän saakka oli ollut tyyni. Sankat metsät olivat kokonaan pidättäneet -tuulen. Mutta viimein se eräässä tien äkkimutkassa puski häntä aivan -suoraan kasvoihin. Se ahdisti hänen pettävää hengitystään ja teki -pakkasen hyökkäykset kahta purevammiksi. Taisteltuaan sitä vastaan -kymmenen tai viisitoista minuuttia hän tunsi, että hänen _täytyi_ -levätä. Mutta samalla hän alkoi tuntea suurta halua nukkua. Tämä häntä -säikähytti. Se havahdutti hänet valveille ja uusiin ponnistuksiin; -hän tunsi, että jos hän antaisi unelle vallan, niin se olisi hänen -loppunsa. Hän nukkuisi eikä milloinkaan heräisi. - -Viimein hän kuitenkin, tultuaan suunnattoman kaatuneen petäjän -luo, jonka lumenkietomat juuret töröttivät korkealla ilmassa, tuli -siihen päätökseen, että hänen täytyi päästä muutamaksi minuutiksi -tuulen suojaan, välttääkseen sen huumaavan ja sekottavan vaikutuksen -aivoihinsa ja tahtoonsa. Syrjälleen kääntynyt juurakko oli ehkä -neljänkymmenen askeleen päässä tiestä ja semmoisessa paikassa, että -se tarjosi täydellisen tuulensuojan. Hän lähti sitä kohti pyrkimään, -päättäen _seistä_ sen takana jonkun minuutin hengähtääkseen ja -saadakseen taas ajatuksensa valtaansa, mutta ei missään tapauksessa -maata ruvetakseen. Hän oli näkevinään lämpöisen turvallisen -kotinsa, isänsä ja äitinsä ja pikku siskonsa onnellisesti nukkuvan -ehkä uneksivan hänen huomenna saapuvan, taikka ehkä vielä istuvan -odottamassa rattoisan tulen ääressä, siltä varalta että hän saapuisi -vielä samana iltana tämä näkö välähti hänen aivojensa kautta, ja -tuskaltinen itsesäälittelyn tunne tulvi hänen sydämeensä. Mutta yhä -hän jäykkänä ja urhoollisena, vaikka tuntienkin kummaa ajatusten -sekaannusta, karkotti mielestään tämän heikontavan näyn. Hän tiesi, -että hänen piti koota tahtonsa taisteluun. - -Karhunnahka tiukkaan ympärilleen käärittynä hän kaaloi ja hoiperteli -suuren petäjän juurakon ympäri, sen taa päästäkseen. Tuulensuoja tuotti -sanomattoman huojennuksen. Vaistomaisesti hän tunkeutui lähemmäksi -tätä suloista suojaa. Niin tehdessään hän tunsi lumen äkkiä syvenevän. -Säikähtyneellä huudolla hän koetti heittäytyä taapäin. Mutta samassa -tuntui, kuin olisi itse varma mantu pettänyt hänen jalkainsa alla. Hän -vaipui, käsillään hurjasti tavotellen, sokaisevan lumipöyhyn läpi. - -Vain sekunnin osan hän putosi -- taikka ehkä sekunnin -- matkaa kaiken -kaikkiaan oli sylen verta, ehkä vähän runsaammin! Mutta Melissan -sekaantuneissa aivoissa se tuntui pitkältä ajalta, ja hän hämärästi -odotti putoavansa tuhoavalla tärähdyksellä. Mutta sen sijaan hän -putosikin pehmeään ja vierähti nurin. - -Haparoiden kaksin käsin itseään tukeakseen hän tarttui kiinni johonkin -suunnattomaan, lämpöiseen, karvaiseen, joka liikkui ja mörisi. - -Hänen sydämensä seisahtui ja kauhistuksen parkaus jähmettyi hänen -huulilleen. Hän koetti vetäytyä poispäin, mutta siinä ei ollut tilaa. -Hän koetti nousta jalkeilleen, mutta oli pudonnut aivan kyljelleen, -eivätkä jalat totelleet. Hän makasi aivan hiljaa, kauhistuksesta -jähmettyneenä, pitkin sen karhun kylkeä, jonka talvipesään hän oli -pudonnut. - -Valtava ruho kohottelihe hieman, muuttelihe hieman, mörisi ja vinkui, -ikäänkuin valittaen, että sen syvä talviuni oli niin karkealla tavalla -häiritty. Melissa tunsi suuren kämmenen työntävän itseään, ikäänkuin -enemmän tilaa vaatien. Jättiläismäinen kuono haisteli hänen sääriään -ja lopulta laskeutui niiden päälle, ikäänkuin havaiten ne mukavaksi -päänalustaksi. - -Moniaan sekunnin Melissa ihmetteli, miksi hän ei kuollut paljaasta -pelosta. Hän muisti, että ihmiset todella toisinaan pelosta kuolivat ja -ajatteli, että tämä jos mikään varmaan oli otollinen aika semmoiselle -tapaukselle. Hänen joka hermonsa raukesi, sillä joka hetki hän odotti -tuntevansa karhun hampaiden puraisevan lihaansa. - -Mutta kun nämä hitaat sekunnit saivat kuluneeksi eikä mitään -tapahtunut, niin hänelle alkoi selvitä, että eläin oli jälleen vaipunut -rauhalliseen uneen. Hän makasi aivan hiljaa ja ajatteli ankarasti, -miten pääsisi pois tästä kuulumattomasta tilanteesta. Hän muisteli -vanhan intiaanin kerran hänelle kertoneen, että karhu talviunensa -aikana -- varsinkin sen alkupäästä, kun se vielä on lihava ja -hyvinvoipa -- on hyvänluontoinen kuin lihotettu kissa, niin että voi -vaikka lähteä sen pesään ja puoleksi herättää sen ja silittää sitä ja -kynsiä aivan vaaratta. Tämä ammoin unohdettu tieto palasi nyt hänen -mieleensä häntä lohduttamaan. Hänen tätä muistellessaan ja itselleen -vakuutellessaan, että se mahtoi olla totta, sai tämä suuri ruho, joka -oli kiinni hänen vieressään, ja karvan väkevä haju paikalla sekä pelon -että tahdon raukeamaan. Hän vain tiesi, että hänen oli hyvä olla, että -hän oli turvassa ulkoilman säälimättömältä kylmyydeltä -- että hänen -oli uni -- ah niin sanomattoman uni. Hermojen ja lihasten samalla -haavaa hervaantuessa hän sen enempää ajattelematta, mitä teki, hiipi -lähemmä suuren eläimen kylkeä -- ja vaipui uneen. - -Kuin äärettömän matkan päästä hän kuuli äänen salaperäisen äänen, -joka unen hetkien ja unen taipaleitten takaa mainitsi hänen nimeään. -Suurella ponnistuksella hän heräsi, huusi "Jim!" ja avasi silmänsä. -Tuolla ylhäällä hänen päällään, kuuvalossa kirkkaana, olivat Jim -Wrightin kasvot. Vimmatusti hän raivasi pois lunta, pesän suulta. - -"Voi tyttöni! Elätkö sinä? Oletko terve? Minä tulen alas sinun luoksesi -paikalla, kun voin nähdä, mitä teen, jott'en putoa päällesi!" - -Nämä kajahtavat äänet saivat karhun hieman liikkumaan ja ynisemään. - -"Hsh-sh!" sanoi Melissa varottaen. "Kyllä, olen aivan terve, mutta -kamalan kankea. Älä _tule_ alas, Jim. Se nukkuu. Kurkota vain kätesi ja -auta minut pois!" - -"Herra armahtakoon!" pääsi Jimiltä, kun hänen silmänsä huomasivat -Melissan rinnalla valtavan kontion -- jota hän ensin oli luullut -reenpeitoksi. Ainoastaan se nopea ajatus, että hän putoaisi suoraan -Melissan päälle, esti häntä hyppäämästä alas immen ja tämän kamalan -ruhon väliin. Mutta hän oli tukkimies, metsämies, jokimies ja tottunut -ajattelemaan nopeaan vaarapaikassa. Paiskautuen suulleen hän kurkotti -alas kätensä, sai Melissan kainaloista kiinni ja puoleksi veti, -puoleksi nakkasi hänet ulos kuutamoiselle lumelle. Se oli siitä -asennosta vaikea teko, vaikkapa hänellä olikin jättiläisen voimat. - -"Juokse!" hän läähätti. "Juokse rekeen. Minulla on täällä pyssyni!" -ja hän tempasi ison coltin ulos vyöstään. Mutta Melissa tarttui hänen -käsivarteensa kahden käden ja piti siitä kiinni. - -"Elä ammu sitä!" hän rukoili. "Se pelasti henkeni! Ellei sitä olisi -ollut, olisin kuollut. Kun minä putosin sen selkään koko painollani, -niin se heräsi ja minä luulin, että se söisi minut. Mutta se vain -mörähti ja haisteli minua, laski päälleni ison mustan päänsä ja nukkui -uudelleen." - -Jim Wrightin kasvot rauhottuivat ja hän pisti revolverin takaisin -vyöhönsä. - -"Peittäkäämme se uudelleen, ettei sen tule vilu!" itki Melissa -kalmankalpein poskin. "Etkä saa kertoa tästä mitään, taikka ne tulevat -ja ampuvat sen kesken untaan." - -"Jos kuka häiritsee _tätä_ karhua, Melissa", vastasi Jim pontevasti, -syytäen lunta takaisin paikoilleen, "niin hän joutuu minun kanssani -tekemisiin. Ja siitä hyvästä, mitä tämä vanha vaari on tehnyt, minä en -koskaan toista karhua vahingoita, niin kauan kuin elän!" - -Melissa loi häneen silmäyksen, joka hänestä oli kaikkia kiitoksia -parempi. Hän siitä käsitti, että juuri sitä häneltä odotettiinkin. - -Kun he saapuivat tielle, jossa iso harmaa hevonen jörönä heitä odotti, -niin Jim auttoi Melissaa rekeen ja kietoi hänet siihen lämpöiseksi. - -"Ensimäinen asia, Melissa", hän sanoi, "on minun mielestäni saada sinut -kotia vuoteeseen ennen päivän nousua. Minä palaan hakemaan arkkusi ja -tavarasi paikalla, kun näen sinut äitisi turvissa. Meg saa sittenkin -ajoissa joululahjansa, siitä saat olla varma!" - -Helpotuksen ja tyytyväisyyden huokauksella Melissa sukelsi syvemmälle -peittoihin ja käänsi häneen kiitollisen katseen. - -"Kuinka huolekas sinä olet, Jim! Ja kuinka sinä näytät aina -käsittävän!" hän mutisi. Ja sitten, hieman arkaillen -- "tiedätkös -mitä, minä tosiaan _ajattelin_, että sinä ehkä tulisit perässä, -huolimatta siitä, mitä minä sanoin!" - -"Se ajatus osottaa, että sinä ymmärrät minua, Melissy", Jim vastasi -vakavasti. "Ja mitäpä nyt koko jutusta, ellet ole _liiaksi_ väsynyt? -Voi tyttö parka, se oli minulle kova isku, kun tulin tienhaaraan ja -näin, mitä oli tapahtunut, ja kaikki tavarasi lumessa, ja sinun raukan -pienet jälkesi County Linea kohti ponnistelemassa. En elämässäni soisi -tuntevani sitä toista kertaa." - -Melissa ei ollut huomaavinaan, kuinka hänen äänensä vapisi -liikutuksesta, vaan alkoi kiireen kaupalla kertoa seikkailuaan. - -"Ja kaiken kaikkiaan", hän lopetti, "hän _olisi_ voinut minut tappaa -ollakseen varmempi, ettei häntä takaa ajettaisi, Jim! Meidän täytyy -muistaa tämä hänen puolustuksekseen Niin että oikeastaan minä soisin, -että hän ennättäisi hyvään matkaan edelle. Minä en tahtoisi, että hänen -täytyisi ajatella mitään menettäneensä, kun laski minut menemään." Jim -nauroi. - -"Sinä toden totta tahdot olla oikeamielinen kaikille, Melissy! No -hyvä, ainoa keino on, että kotiin tullessasi olet olevinasi liian -uninen mitään kertoaksesi. Ja minä lupaan, etten puhu siitä mitään, -ennenkuin palaan takaisin arkkuinesi ja muine tavaroinesi. Niin -hän ennättää kulkea kauemmaksi. Ja siinä sitten luullakseni onkin -kaikki, mitä voimme hänen puolestaan tehdä." Ison harmaan jykevänä -kyntäessä lumikinoksia matkalla kotiin päin Melissa tunsi itsensä niin -onnelliseksi, että hän pian uudelleen vaipui uneen. Huomatessaan hänen -horjahtavan joka kerran, kun reki kallisteli, Jim kiersi vasemman -käsivartensa hänen ympärilleen ja veti hänet lähemmä itseään, ja -hänestä tuntui, että matka päättyisi aivan liian sukkelaan. Melissa -nukkui tunnin verran. Aamunkoiton alkaessa raottaa edellisiä ilmoja ja -metsän väistyessä, County Linen uloimpien asumuksien tullessa näkyviin, -hän heräsi. Huomatessaan, miten hän oli nukkunut, hän kohosi hyvin -suoraksi istumaan ja käänsi pois kasvonsa sen verran, että Jim juuri -saattoi huomata tumman punan, joka levisi ylös hänen ohimoihinsa saakka. - -"Ethän suutu, kun pitelin sinua, Melissy, ethän? Minun _täytyi_ pitää -kiinni, muutoin olisit pudonnut reestä. Ja minä niin haluan pitää -sinusta _aina_ huolta, Melissy, tyttöseni! Ethän suutu, etkö?" - -Melissa piti edelleen päätään pois käännettynä; mutta pian hän vastasi -hiljaisella äänellä: - -"En, Jim, en luule, että olen ensinkään pahoillani. Kah, me olemme -melkein kotona! Miten voin koskaan sinua kyllin kiittää?" - -"Kyllä sinä tiedät, tyttöseni!" Jim vastasi. "On yksi hyvin selvä -keino, ja oletpa tainnut sen kauan tietääkin." - -Melissa ei virkkanut mitään moneen minuuttiin, koettaen itselleenkin -vakuuttaa, että hän ajatteli. Mutta tosiasia oli, ettei hän ajatellut -vähääkään tunsi vain, tunsi itsensä hurjan ja selittämättömän -onnelliseksi. Lopulta hän sanoi epäröivällä äänellä: - -"Jos äiti taikka isä pyytää sinua tulemaan meille joulun _jälkeen_, -Jim, niin minä -- minä soisin sinun tulevan. Niin pian joulun jälkeen -kuin itse haluat." - -"Toisena päivänä, Melissy, siitä voit olla varma!" vastasi Jim. Ja -kulkusien riemuiten helistessä he ajoivat Eliot'ien avaraan kartanoon. - - - - -*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ELÄINVALTIAITA *** - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the -United States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for an eBook, except by following -the terms of the trademark license, including paying royalties for use -of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for -copies of this eBook, complying with the trademark license is very -easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation -of derivative works, reports, performances and research. Project -Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may -do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected -by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark -license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country other than the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you will have to check the laws of the country where - you are located before using this eBook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm website -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that: - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of -the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set -forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West, -Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up -to date contact information can be found at the Foundation's website -and official page at www.gutenberg.org/contact - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without -widespread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine-readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our website which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This website includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/66281-0.zip b/old/66281-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4370fcd..0000000 --- a/old/66281-0.zip +++ /dev/null |