NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1640 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..b02e785
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66053 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66053)
diff --git a/old/66053-0.txt b/old/66053-0.txt
deleted file mode 100644
index 9236a02..0000000
--- a/old/66053-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1640 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Kihlatut, by Fredrika Pietilä
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Kihlatut
-
-
-Author: Fredrika Pietilä
-
-
-
-Release Date: August 12, 2021  [eBook #66053]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIHLATUT***
-
-
-E-text prepared by Tuula Temonen
-
-
-
-KIHLATUT
-
-Työkansalle kirjoittanut
-
---r --t [Fredrika Pietilä]
-
-
-
-
-
-Oulussa,
-Oulun kirjapaino-osakeyhtiön kirjapainossa,
-1878
-
-
-
-
-Jo päivän koittaessa hypähti iloisena pieni Kaisu vuoteeltaan Lokakuun
-29 päivänä 184-. Kiireesti puki sievät vaatteet yllensä ja juoksi
-sanomaan hyvää huomenta äidilleen.
-
-"Vai niin," pikkuseni; sinäki jo olet täydessä puvussa, lausui äiti
-tyttärelleen. "Minä melkein arvaan mikä sinua nyt on ajanut hereille
-näin aikaiseen. Luuletko todella isäsi koteutuvan merimatkaltaan
-tänään, niinkuin patruuniki vähän toivoi? Voi toki sitä iloa, mikä
-meillä sitten olisi; ei mailmassa suurempata ainakaan meikäläisillä.
-Isäsi ei sieltä tule tyhjin käsin ainoan tyttärensä yhdeksäntenä
-syntymäpäivänä ja olletiki nyt, kun on hän ollut näkemättä sinua
-viisi pitkää vuotta. Osaatko sirkkuni aavistaa oikein koreiksi niitä
-monellaisia kirjavia huiveja, joita varmaan saat tuliaisia?"
-
-Näin pakisten Kaisulleen äiti vielä tarkemmin siivellä ja tomurätillä
-pyyhki ainoanki tomuhiukkasen huonekaluilta, uuninkorvalta, laattialta
-y.m. sillä isännän kotia tullessa piti olla kaikki puhdasta ja somaa
-miten pienessä merimiehen kodissa mahdollista.
-
-"Niin äiti, niinhän tuo herra Remusenki pikku mamselli näytteli somia
-vaatteita ja leikkikaluja, joita oli saanut setältään merituliaisia ja
-sanoi ulkomaalla olevan kaiken paljo kauniimpaa, kuin meillä täällä.
-Kerran jutellessamme Herrassetän Maijun kanssa, sanoi hän minulle,
-että tavalliset merimiehet eivät älyä ostaa oikein loistavia kaluja
-ja että kaikki työmiehet ja merimiehet tuliaisineen päivineen hänen
-mielestään ei ole minkään arvoisia; setäki oli niin sanonut Maijulle.
-Hän sanoi, jotta se on taas aivan toista, kun Herrassetä ostaa
-kauppapuodista jonku lahjan. Kun minä sitte sanoin, miksi setänsä niin
-usein lahjoja ostaa hänelle, arveli Maiju, että jos ei setä toisi niitä
-usein, niin hän sanoisi isälleen sen kaupunkiin tullessa, jotta setä
-on paha ja antaa minun nähdä kaikellaisia puutteita; silloin isäni
-ottaisi minun pois setän luota. Ja kuules äiti mitä Maiju vielä sanoi
-minulle: 'Tiedätkö Kaisu, vaikka Herrassetä on kauppias ja rikas, on
-hän paljo velkaa isälle jyvistä ja sentähden setä ei tohdi milloinkaan
-rikkoa isääni vastaan. Isäni sanoi äidilleni muutamesti, että niillä
-ihmisillä, joilla on saamisia, on valta.'
-
-"Paljon muuta kertoi Maiju minulle esim. kuinka herrasväki ja rikkaat
-ovat onnelliset; niiden lapsiaki pidetään paljo parempina ihmisinä.
-Herrassetän rouva oli sanonut heti, kun Maiju tuotiin kaupunkiin,
-ettei Maiju saa enää seurustella työmiesten lasten kanssa; sillä kun
-hän on ollut vähän aikaa kaupungissa ja saanut uudet vaatteet ihan
-toisellaiset kuin talonpojan tytön, niin hän on mamselli ja rouva
-oli aikonut ottaa kasvatustyttönsä mukaansa ruotsalaisiin seuroihin.
-Viidentoista vuotisena aiotaan tyttö lähettää Tukholmaan näkemään ja
-oppimaan miten tulee käydä katua ja olla hienokkaiden seurassa. Ja
-kuules vielä äiti! vaikka Maijun äiti oli tahtonut, että Maiju saisi
-käydä suomalaista koulua ainaki sen verran, että oppisi kirjottaan
-hieman ja lukuja laskeen, niin ei ole annettu hänen mennä kouluun ja
-nyt jo ei ole hänellä itselläänkään halua. Muudan rouva oli sanonut,
-etteihän Maijun kuitenkaan ole pakko ruveta elättämään itseään
-lasten-opettajan viralla. Kun minä kuultelin kaikkia mitä Maiju
-kertoi paremmista ihmisistä ja kuinka muilla on aivan toisin kuin
-meillä köyhillä, niin minun tuli niin julman pahamieli ja ajattelin
-pyytää isältä, kun hän koteutuu, ettenkö minäki saisi mennä johonki
-herrastaloon kasvatiksi. Mutta sitten kerran, kun kamreerin Lotta
-palasi koulusta ja minä kysyin miksi hän käypi koulua, vaikka isänsä
-on rikas; aikooko hänki tulla joksiki lasten-opettajaksi; ja kun Lotta
-nauroi minun kysymykselleni eikä sanonut käyvänsä koulua muun takia,
-kun ihmiseksi tullakseen; niin minä rupesin miettimään, jotta Maiju
-taisi taasenki vaan narrata minua. Muistinpa samassa kuinka sinä äiti
-kerran vastasit ajuri Matille hänen kysyessään josko jo hänen tuli
-rahoja hankkia suorittaakseen velkansa sinulle äiti. Niinhän äiti
-sanoit Matille, että ole hyvä Mattiseni ja pidä vaan laina; saanhan
-siitä palkinnon. Ja muistinpa monta muuta seikkaa, joita muut olivat
-selittäneet aivan toisin kuin Maiju."
-
-Hiljaa kuulteli ajatteleva äiti tyttärensä kertomusta, jonka
-loppupuolella sydämmelliseksi hyvikikseen huomasi lapsukaisen
-voittaneen kovan kiusauksen. Ne peritotuuden istutukset, joita äiti oli
-koettanut pystyttää lapsensa sydämeen, olivat saamatta muuta vahinkoa
-vaan häälyneet -- kuin nuori ruoho ankarassa myrskyssä -- liukastelian
-haleahkoista sanoista.
-
-Äiti päätti itsekseen kohta vieroittaa tyttönsä Herrassetälän Maijun
-seurasta; ei kuitenkaan rohkeasti kieltämällä tyttöään Maijun luota,
-välttääkseen herättää lapsessaan pahoja luuloja kenestäkään, vaan aina
-enää harvemmin ja harvemmin laskea häntä Herrassetälään. Maiju itseki,
-ennen mainitun kypsyvän hienokkaisuutensa tähden, alkoi kohdella syrin
-karin pientä vierastaan; vaikka ennen talonpojan tyttönä ollessaan
-kaupungissa käydessään oli viettänyt monta hupaista hetkeä Kaisun
-kanssa. Jopa hän katsoi aivan sopimattomaksiki olla tuttavuudessa
-pienen merimiehen tytön kanssa, mikä olisikaan semmoinen seura-ihminen
-yhdentoista vuoden vanhalle mamsellille. Toisinaan yhtähyvin, milloin
-haluttomuus pienimpäänkin askaroimiseen kohtasi Maijua, riensi hän
-kutsumaan halpaa tyttöä luokseen; näet, Kaisulla ikäisekseen oli
-erinomainen kyky nukkikaapin järestämisessä y.m.s. Silloin Maiju ei
-olenkaan tehnyt kysymystä suuresta arvo-eroituksesta; jos siihen samaan
-leikitsemisen kyytiin tuli joku "herraslapsi", niin hän vaan aivan
-hienokkaiden tavalla osasi toimittaa työmiehen tytön tieltä pois,
-menemään kotiaan.
-
-Kaisun jokapäiväinen leikkikumppani oli ajuri Matin pieni Antti.
-He olivat tulleet tuttaviksi Matin perheen asuessa Kaisun kotona
-pienessä kartano-tuvassa. Antti oli ketterä, keltakiharainen pojan
-nulikka, joka jo hyvin osasi ajaa isän hevosella, milloin vaan hän
-lähetettiin pienempään ajoon vanhalla mustalla, kuluneella luukonilla.
-Antin ei ollut ylvästeleminen komeasta eikä sievästä kodista; sillä
-isällä riitti työ-ansioistaan aivan niukasti kodon kaunistamiseksi;
-olipahan vaan tupatölli rapistuneine porstupäineen ja kartanon perällä
-lautakoppero hevostallina. Toisinaan kun talon nuori mies Antti, joka
-oli itse-vieraskohteliaisuus, kokosi kaikki naapuriston avojalkaset
-poika nallit ja tyttö parat luokseen leikitteleen, saivat tuvan
-ahtauden takia leikkikammarikseen hieman porstuvan loukkoa. Monta
-lautaa porstuvan laattiassa oli niin lahoa ja hajonnuttaki, että tuo
-tuostaki joku vierahista pudota muljahti laattian alle. Kyllähän
-perheen äiti oli monesti itkiä tirahduttanut kyyneliä ja pyytänyt
-Mattiaan korjaamaan pahimpiakaan rappioita, kun joku oma eli vieras
-lapsi leikin vauhdissa mennä möksähti porstuvan alle; mutta Matti,
-joka oli aina menossa kylän työhön, lyhyesti vastasi vaan: "kun joutuu
-Antti mieheksi", johon poika säisti, "kun tulen isoksi, niin äiti saa
-uuden tuvan." Tuossa ei ollut sitte sen pitempiä aikoja, kun että äiti
-voiti milloin voilla, milloin muulla saippualla pienen pudonneen otsaa,
-nenää, poskia tahi kyynärpäätä, ja leikki alkoi uudestaan. Varsin
-sukkela putoilemaan oli tynnörisepän Junna, joka mestari olevinaan,
-tahtoi näyttää miten isänsä kiertää tynnöriä kaputellessaan vanteita
-sialleen. Vaikka muutamesti ajurin kiltein punaposki sirkkunen sai
-aikasen vahingon kyytin leikkilavalta ales, niin ei Kaisu siitäkään
-ylen säikähtänyt; mutta saati Antti yritti kompastuunkaan, niin kas
-sekös oli surkeaa tytöstä; unissaanki näki hän vaaran uhkaavan poikaa.
-
-Ajurin pieni kartano oli vieretysten Herrassetälän muhkean talon
-kanssa. Haastettiinko vaan vähänki korkeammalla äänellä jommassa
-kummassa pihassa, kuului puhe selvään toiseen. Sentähdenpä kuuluikin
-ylen hyvin käkkäräpäiden itku niinkun nauruki naapuriin ja aivan
-tavallisesti useimmin kuului lasten itku eli suru-ääni ajurin mökistä
-Herrassetän taloon, kuin päinvastoin; sillä köyhän perheen äidillä ei
-ole aikaa joka silmänräpäys hoitaa lapsiaan ja varottaa niitä vaarasta,
-kuten laita rikkaassa perheessä.
-
-Oliko niin puuttuvaista, kun oliki sivistys Herrassetälässä, niin
-kuitenki välttivät olla uteliaat siinä, mikä koski vähävaraista
-naapuria; missään tapauksessa ei tahdottu nähdä ei kuulla ajurin
-perheen vaivoja eikä puutoksia. Mutta sitten, kun Maiju tyttö tuli
-kasvatiksi setälään ei saanut yksikään surun ei ilon ääni hämmentyä
-ilmaan, ettei siitä selkoa tehty setälän kyökissä. Milloin oli muka
-ajurin emäntä kolhinut "sikiöitään", milloin joku satunnainen riemu
-"noillaki raukoilla" taikka jolleki vieraan lapselle tehtiin räähkyyttä.
-
-Herrassetän rouva tosin alussa ei piitannut kuunnella tytön
-loruja, joita kyökistä kokosi kasvatti hänelle; mutta kun ei tyttö
-hellittänyt kertomasta uutisiaan, niin tulipa tavaksi niinki, että
-rouva pitkät illat istui kuunnellen Maijun liverryksiä. Semmoisia
-jonnin joutavia juttujaksoja karttui sanomattomasti palkollisten
-kautta. Ne, kun näkivät saavansa ystävän tuosta muuten pelättävästä
-"emännän-peukalosta" juorujen nojalla, alkoivat virittää juontaan
-siten voittaakseen Maijun puolelleen. Tynnörisepän pienen Junnan
-surkutteleminen oli usein puheen aineena, jos ei muuta, niin sanottiin
-poika paran olevan sen vaaran alaisena, että häneltä houkuttelee mökin
-sikiöt pieniä leikkikaluja ja makeaisia. Tynnöriseppä oli saanut,
-äsken odottamattomasti periä vanhan, kauan tietämättömissä olleen
-sukulaismerimiehen ja Herrassetä kaikella kohteliaisuudella usein
-haetti häntä, nyt rikasta mestaria, luokseen ryhdyttääkseen häntä
-kauppakumppanuuteensa. Poika Junnaaki ruvettiin pitämään oikein hyvänä
-kauppiaan talossa; eipä vähempää, kuin alettiin puuhata poikaa koulua
-käymään oppiakseen ehkä sen verran, minkä kauppamiehenä tarvitseeki.
-Junna oli yksi-ikäinen Maijun kanssa; mutta oli pienempi kasvuinen.
-Kummakos tuo oli siis, jos Herrassetä ja Maijun isä kahdenkesken
-tyttären tulevaisuudesta juttelivat, -- Saati vaan tavara rupeaisi
-näyttämään pysyväiseltä tynnörisepän talossa, niin ei ainakaan
-sepän puolelta ollut pelättävänä yhtään vastusta aikaiseen määrätä
-tytön tulevaa kohtaloa. Johan -- niin ainaki miettiät päättivät --
-tynnörin-takojan tulisi pitää seki yksistään ajallisena autuutena, kun
-hän pääsisi rikkaan talonpojan ainoan tytön apeksi, ja entäs se, kun
-tyttö oli mahtavan kauppiaan kasvatti.
-
-Näin onnellisella kannalla oli toiveet Maijun tulevaisuudesta Kaisun
-naapuriloissa sinäkin aamuna, jona viime mainittu odotti isäänsä
-kotia merimatkalta. Näistä hellistä toiveista ei kyllä tietänyt Kaisu
-äitineen; sillä elelivät omaa hiljaista elämäänsä kajoamatta saada
-tilejä muiden elämästä ja toimeen tulosta.
-
-Iloisena, lapsellinen hymy huulillaan puheensa lopetettua äitinsä
-kanssa syntymäpäivänsä aamuna, riensi Kaisu enemmän juosten, kuin
-kävellen ennen murkinoita, paremmin tavatakseen Maijua, Herrassetälään.
-Mutta kummaa! kun saapui talon portille, niin äkki-arvaamatta outo
-tunne pysähdytti hänen vauhdistaan; jalkansa kuin takertuivat tanhuaan
-eikä hän muuta, kun kovin pysty silmin pyyristeli ympärilleen, etsien
-pysähdyttäjäänsä, mutta turhaan. Vihdoin viimein ja työläästi sai
-siitä herrashuoneiden eteiseen, josta käytiin rouvan kammariin, minkä
-kupeella oli kasvattitytön suoja. Taas tuli kumma toinen kumma: Maiju,
-joka juuri sattui istumaan eteisessä pahan näköistä koiran penikkaa
-silitellen, tyhmän ylpeänä vääntäysi tuolilta, käänsi selkänsä tulialle
-ja meni kasvatti-äidin luo kammariin. Joku aikainen, kokenut ihminen
-olisi kohta tuommoisesta käytöksestä saanut sen vakuutuksen, ettei
-vieras ollut tervetullut nyt eikä vasta. Mutta lapsihan Kaisu oli
-semmoista huomaamaan olletiki, kun kotonaan kaikki vieraat kohdeltiin
-tervetulleina, äskeisen vastahakoisen taloon tulonsaki unohti kohta
-nähtyään leikkikumppaninsa eikä siis muuta, kun vaan seurasi talon
-kasvattia perästä; luuli Maijun tavallisissa oireissaan noin kohtelevan
-vierastaan. Kammarissa tuskin vastattiin hänen tervehdyksensä;
-rouvaki hyvin sivistyneen näköisenä istua tajotti akkunan edessä
-kaikkia sivumeniöitä tarkastellen. Olipa ennen joku sana haastettu
-Kaisulle rouvanki suojassa, mutta nyt ei mitään ja vaikka Maiju tiesi
-ennakkuudelta tulian syntymäpäivästä, niin ei hän kuitenkaan ollut
-tietävinäänkään.
-
-Jo kotoa lähteissään oli Kaisu muistellut sievät sanat kutsuakseen
-Maijua juhlapäivälleen; vaan nyt ne kaikki kiinteytyivät kielen
-kantaan ja riemu raukesi lopen. Tuskallisen äännettömyyden takaa
-arveli ynseästi Maiju vieraalle: "Mitähän sinä jo näin aikaisin lennät
-kylää; ihmiset eivät ole vielä ehtineet murkinoidakaan ja minä en ole
-vaatehtinut, niin tulet sisälle." Enempätä ei tarvinnut hyväsytämiselle
-Kaisulle. Hän oli purskahtaa itkuun, vaan koetti kaikin voiminsa sitä
-estää ja salataki. Pienessä kodossaan ei oltu milloinkaan puhuteltu
-ei kohdeltu halvintakaan tuliaa niin ylönkatseellisesti eikä ketään
-loukattu niin tuhmasti. Selitykseksi Maijun äkäiseen kysymykseen
-änkytti tyttö tulleensa vaan pyytämään talon kasvatus-mamsellia tänään
-syntymäpäivilleen ja entäpä isän tuliaisilleki samassa. -- "Hyvä"!
-tokasi kutsuttava, "hoh; teilläki pidetään varmaan kalaaseja; ettehän
-te raukat saisi silakkaakaan ei leipää, jos ei patruunit teille antaisi
-rahaa joka toinen kuukausi. Ohoh! nytkö se sinun isäsi tulee? Siitähän
-sinulla on piisannut 'praatia' sisällä ja ulkona; pyh, semmonen isä,
-paljas laivan renki, niin on setä sanonut; ei minulla ole aikaa tulla
-luoksesi nyt eikä vasta; rouva on sanonut, ettei sinun tarvitse
-enää käydä täällä. Meille tullee tänään koulumaisteri, siivo herra
-Ruotsista, opettamaan minua ruotsia lukemaan ja tästälähtein tulee
-kaikki olemaan aivan toisin." -- Niinkutsuttu papukaija änkkäsi samalla:
-"kuusikymmentätuhatta, kuusikymmentätuhatta" johon Herrassetä salin
-ovelta säisti: "milloin sinä peto olet sen saanut kuulla; laula vielä
-sitä, niin kaulasi poikki hakkaan."
-
-Tuiki kirkkaat vesihelmet pyörähtelivät Kaisun silmissä; hiljaa läksi
-hän talosta aavistamatta minkälaisessa tilassa ollen Maiju haetti häntä
-samaan tupaan puolentoistakymmenen vuoden kuluttua.
-
-Kotia palattuaan ei Kaisu voinut enää muuta, kuin heittäytyä itkien
-äitinsä syliin, jossa oli ennenkin usein löytänyt lohdutuksen
-lapsellisissa suruissaan. Ensi silmäyksessä miestään odottava vaimo ei
-löytänyt muuta syytä lapsensa ankaraan suruun, kuin että odotettavaansa
-on äkkipikaan kohdannut joku onnetoin sattumus ja että siitä on
-kaupungilla ilmotettu varomattomasti tytölle. Se tahtoo olla niin --
-ainaki muutamilla -- jotta mitä lähempänä alkaa olla odotettavansa,
-eteenki jos se on rakas olento -- sitä useammanlaisia vaaroja ja
-viivykkiä odottajan mielessä kuvittelee mahdollisina tapahtumaan. Tyttö
-kun tuosta kuitenki kohta voitti surunsa ja sai vallan mielipahaltaan,
-muutamalla sanalla kertoi vähemmän onnistuneesta kutsuretkestään
-ja hänki vuorostaan ylen loukattuna päätti, ettei sen mokomammin
-asettautua jollaan tapaa korkean vanhan tuttavansa tielle. Päätös
-tuollainen, jos oli ankara tehtävänsä, oli vielä katkerampi noudattaa;
-sillä hän todella ylen oli suopunut entiseen leikkikumppaniinsa.
-
-Olisiko Kaisulla ollut häälyväinen luonne, niin kyllä kaiketi hän
-yhden tyhmän ylpeän mamsellin tähden olisi viettänyt juhlansa toisten
-kumppaneiden parissa; mutta se ei ollut niin ja koko juhlan vietto
-riemuineen raukesi siihen paikkaan ja suru asui tytön sydämessä koko
-päivän. Vasta iltamyöhäsellä, kun isänsä meri-arkku nostettiin tupaan,
-loistit taas Kaisun siniset silmät ilosta ja isän tuomat monet sievät
-tuliaiset saivat hänen unhottamaan aamupäivän vastukset.
-
-Kaisun kuni Maijunki sekä pienet, että suuret tuttavat eivät vielä
-tietäneet mitään Maijun uudesta kasvatus-suunnitelmasta. Olkoon vaan
-että Herrassetä otti kasvatikseen -- tietysti maksoa vastaan --
-talonpojan tytön, niin olipa hän yhtähyvin kaikessa hiljaisuudessa
-päättänyt niin ohjata isäntävaltaansa, jotta tytön viime nipukassa
-olisi täytyminen ruveta palveliattareksi. Vaan sitten, kun edellä
-sanottu onni rontasi tynnörin tekiää ja Maijun isä -- siksi
-valtioviisas asioissa, jotka mahdollisesti lisäisivät hänen tulojaan
-eli kohottaisivat mainetta -- tuon tuostaki lupasi korottaa kuukausi
-maksoa Herrassetälle tyttärensä edestä. Koettaen saada vääntymään
-asioita sille kannalle, että tynnörisepän peritystä tavarasta
-olisi tulevaisuuden onnen tuki tyttärelleen, lupasi maanviljeliä
-tyytyväisenä odottaa saamisiaan Herrassetältä, joka taas puolestaan
-nimensä kirjottamalla "kontrahdin" alle lupasi huolta pitää, jotta
-tynnörisepän poika tulee kasvatetuksi herrasmieheksi ja vihdoin vävyksi
-talonpojalle. Hurjimmasta liitosta ei ilmoitettu kuitenkaan kellekään
-ei tytön äidillekään; Herrassetän rouvan vaan täytyi se tietää,
-sillä hänen tuli ohjata yhtä ja toista juonta asiassa. Siinäpä oliki
-kylliksi, kun rouva tiesi ja kuulipa sitä ja tätä vanha papukaija, joka
-hyppeli huoneesta huoneesen ja tirkistipä kirjoitus-pöydälleki, --
-
-Rouva alkoi kohta tyrkyttää tytölle mointa ajatusta itsestään nuoresta
-rikkaasta tyttärestä vakuuttaen, että Maijun onni tulee olemaan mahtava
-tulevaisuudessa, kun vaan nyt jaksetaan lopettaa lapsi-vuodet.
-
-Mistä se mahtava onnellisuus olisi rippuva, sitä ei käsittänyt Maiju.
-Hän luuli sen riippuvan koreista vaatteista, ruotsinkielen lukemisesta
-ja suurimmaksi osaksi siitä, kun kerran pääsee muutamaksi viideksi eli
-kuudeksi kuukaudeksi Ruotsin pääkaupunkiin.
-
-Päivää ennen Kaisun syntymäpäivä-kestiä oli Maijun aavistus
-mahtavuudestaan jo toteutunut -- niin hän itse päätteli. -- Hän oli
-saanut neuleilta, ihan uuden-tyylisen puvun aivan samallaisen, kun
-kamreerin Lottaki. Neulojan oli täytynyt tehdä semmoisen aivan vasten
-omaatuntoaan patrunessan lihavan rahakukkaron uhalla, vaikka kamrerska
-kohdaltaan oli varoittanut raudan kovaan neulojamamsellia tekemästä
-kauppiaan kasvatille samoilla kaavoilla pukua, kun hänen tyttärelleen,
-jota varusteltiin ensimäisiin tanssikemuihin iässään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Monta sekä suurempaa, että pienempää tapausta oli ennättänyt kiertää
-naapuristossa siihen sunnuntain aamuun saakka, jolloin tuttavamme Kaisu
-ensi kerran astui Herran alttarille.
-
-Oli kesä ihanimmallaan Pohjanmaalla, Aurinko ei malttanut monta
-tuntia olla tirkistelemättä rajoilla laihan Lapin; se oli taas
-kokonaan mieltynyt Kylmälän lasten pariin. Mielihyvällä taivon impi
-pälyi olla läsnä Pohjolan nuorukaisten puhtaissa Johanneskesän
-leikeissä. Johannespäivän aaton iltana oli Oulun läänissä muutamassa
-paikkakunnassa pystytetty mahdottoman korkea Johanneskuusi kruununeen,
-koristuksineen erään talon pihalle lähellä merikaupunkia. Juhlapuun
-ympärille oli kokoutunut nuorukaisia sekä maalta, että kaupungista.
-Ilo miten ennenkin oli tavallinen nuorukais-seurassa. Kaikilla ei
-kuitenkaan ollut ilo täydellinen; jollakulla joukossa oli joku
-kaivattava, joka, kumma kyllä, ei ollut saanut tulleeksi nuorukaisten
-ainoaan yleiseen juhlaan. Mikä on syy, kuka estäjä, kun ei Kaisu ole
-tullut tänne?
-
-Kaisua ikävöitseväinen nuorukainen ei ollut kukaan muu, kun ajuri Matin
-Antti. Kuten muistamme oli Antti aina isänsä keralla menossa hevosen
-perille saati vaan hän kykeni. Äiti oli monta palavaa saanut pyyhkästä
-otsaltaan pikku Antin lukemisen tähden; sillä niinpian kun pojan oli
-lukeminen äidin vieressä äidin ensin äännettyä joku kirjain eli tavu,
-niin poika, kun vaan sattui kuulemaan kärryn kolinan eli reen rotinan
-pihalta, loi pyytävän silmäyksen äitiinsä, laski kirjan kiini ja
-kiireemmiten lausui mennessään: "Äiti, kun Antti tulee isoksi, lukee se
-koko kirjan aivan kannesta kanteen." Pojalla ei viittä kuutta kertaa
-jalat ottaneet maahan mennessään talliin hevosta korjaan isän kanssa.
-Päivä päivältä oli äiti tullut huomaamaan pojastaan, jotta siitä työn
-tekiä tulee; mutta lukeminen, kas se oli vaikea tehtävä.
-
-Kun Antti oli täyttänyt kolmetoista ikävuottansa, näki hän isänsä ensi
-kerran sairasvuoteella. Yhtenä aamuna ajuri Matin viruessa neljättä
-päivää tautivuoteella, vaikka perheen niukat varat eivät olisikaan
-sitä myönnyttäneet, kavahti Antti yht'äkkiä istuimelta sairaan vuoteen
-vierestä, riensi äitinsä luo ja kuiskasi hiljaa hänelle: "minä menen
-merelle äiti." Tavallisesti olit pojan jutelmat lyhyintä laatua eikä
-hän nytkään muuta virkkanut, odotti vaan äidiltään myödyttävää pään
-nyökäystä. Mutta, kun sitä ei tullut niinpian, miten toivoi, matkipa
-entiset sanansa, ehätti oveen lakki kädessä yhä vaan katsoa tuijottaen
-äitiin. Äiti tiesi hyvin sen, ettei poikansa mene luvatta, tiesi senkin
-ettei Antin valitsema elinkeino ole muu, kuin ankarin; mutta mikäpä
-pojasta tässä kotonaki tulee, ajatteli äiti ja leppiästi nyökähytti
-päätään Antille. Siitä paikasta riensi poika oitis erään hyvä maineisen
-merikatteinin luo; ilmoitti ankaran halunsa päästä merelle millä
-palkalla hyväänsä aluksi, kunhan vaan sitenkään voisi huojentaa
-vanhempainsa surua jokapäiväisestä toimeen tulosta. Laivan johdattaja
-entuudesta tunsi ajuri Matin rehelliseksi, ahkeraksi mieheksi ja sen
-nojalla ajatteli samaa pojastaki, joka noin ujostelematta osasi ajaa
-asiaansa sekä senki etunenässä vanhempansa eduksi.
-
-Hän neuvoi pojan menemään laivan omistajan puheille. Mutta se sattuiki
-olemaan ruotsalainen sekä mieleltä, että kieleltä eikä poika arvannut
-mielin määrin kumarrella hänelle. Kova herra ei muuta, kuin ajoi pojan
-pois luotaan nimitellen sitä suomalaiseksi tolvanaksi. Kova oli vastus
-ensimäinen vastus. Antti kertoi kaikki rehellisesti äidilleen, joka
-älyttyään harvasanaisen poikansa puhettavan olleen ainoana syynä, jonka
-takia ruotsalainen herra patruuni pois ajoi pojan. Äiti ei enempää
-vitkastellut, vaan pisti kyläkengät jalkaansa, nakkasi mustan pyhänutun
-hartioilleen ja samosi kiireemmiten patruunia tapaamaan.
-
-Hän oli nuoruudessaan palvellut ruotsalaista herrasväkeä ja oli
-hyvin tullut tietämään miten oli sanat sovittaminen, jos mieli asian
-onnistua; semmoisille tulee kumarrella vasten tahtoaanki enemmän, kuin
-mikä onkaan maullista suomalaiselle luonteelle. Ajurin vaimo toimitti
-asian poikansa puolesta niin hyvin, että poika otettiin laivaan
-kajuttapojaksi.
-
-Se merimatka, jolta Antti koteutui ennen sanottuna Johannespäivän
-aattona, oli kolmas hänellä. Tehtävänsä oli Antti suorittanut
-toimellisesti ja innolla, että kaikki merimiehet kutka hänen tunsivat,
-kutsuivat häntä reippaaksi pojaksi.
-
-Matkoillaan ei ollut Antilla tapana muistella mitään koti-oloja, ei
-edes vanhemmistaan jutellut kumppaneillensa; mutta kotorantaan päästyä
-oli hän laivan väestä ensimäinen mies, joka kiireemmiten riensi
-kotiinsa ja siitä tuota pikaa Kaisun kotia. Nyt viime mainitulta
-merimatkalta tultuaan sattui niin, jotta Kaisu oli parhaaltaan kirkossa
-rippisaarnassa, jonkatähden Antti ei saanut kohdata häntä. Poika ei
-rohjennut mennä kahdesti yhtenä päivänä samaan taloon, vaan toivoi
-Kaisun nuorison tavan mukaan saapuvan illalla juhlalle Johanneskuusen
-luo. Antti ei ensinkään huomannut, ettei ihmiset uskonnollisten pyhäin
-toimitusten aikana rohkene ottaa osaa kansan viattomimpiin huviloihin
-ja sentähden hän juhlassa ei osannut muuta, kuin kummastella Kaisun
-ynseää käytöstä kesän ainoaa ja nuorten omaa juhlaa kohtaan; poika
-piti tuommoiset kokoukset pyhinä. Muutaman pitkän tunnin kuluttua
-juhlaleikeissä arveli Antti eräälle tuttavalleen, joka juuri tuli
-kuusen luota. "Tiedätkö miks' A:n Kaisu ei ole täällä?" Vastaukseksi
-kuului vaan sanat huolettomasti: "sehän on ollut äsken rippikoulussa."
-Antti ei siihen muuta, kun virkkoi kylmästi: "niin, se on tosi". -- Sen
-kovemmin ei nähty ajuri Matin poikaa siinä koko juhlassa.
-
-Loistavampi juhla, kuin kansan lasten kansallisjuhla vietettiin samoina
-päivinä Herrassetälässä.
-
-Tiedämme ennestään Setälän rouvan tuumana olleen lähettää kasvattina
-Maijun Tukholmaan sivistyspuuhiin. Niinpä oliki tyttö isänsä
-ja kasvattajansa toimesta ollut koko viime kuluneen talven ja
-kevätkorvan Ruotsissa. Sieltä hän palasi ensimäisessä ruotsalaisessa
-höyry-aluksessa Suomeen, sieltä oli perinyt ihan uuden muodin oloissa.
-Siellä oli päälle päätteeksi ominut toisen käsitteen kodostaan:
-Kotomaansa oli vaan "yksi kappale", sekin pieni, totisesta emämaasta
-Ruotsista, ja kaikki suomalaiset sen maakappaleen edestä ovat ikuisessa
-velassa Skandinavian itärannoille.
-
-Kauppiassivistyksessään jo ennen oli Herrassetä sen tiennyt, mutta nyt
-kun Maiju omin jaloin oli saanut käydä tepastamassa alkuperäisessä
-kasvattajansa kotomaassa ja kuulla siellä herttaisimpia liverryksiä
-entisestä veljellisyydestä ja niistä monista suurista töistä -- sekä
-suomalaisten velvollisuuksista, niin koko ruotsalaisinto virkosi
-Herrassetän ja tuttavainsa veltostuneissa sydämmissä.
-
-Kohta tytön koteuttua lähetettiin nopea sanansaattaja talonpojan
-taloon. Isäntä riensi rientämistään emäntäneen tyttärensä tulokestiin,
-jota vietettiin itsenä Johannespäivänä. Paha vaan, että juhlan
-ruhtinattaren äidin kieli ei tahtonut oikein taipua ääntämään vieraita
-kohteliaisuus-lauseita, joksi pahaksi Maijun harmiksi äitinsä näytti
-enemmän nyt, kun ennen tomppelilta.
-
-Sanotun Johannespäivän aamu, miten aattoki, oli mitä ihanimpia päiviä
-olla voipi Pohjolan taivaan alla. Aurinko loisti niin herttaisesti,
-että olisi luullut sen lumoavan suloisuudellaan koko luonnon
-lapsukaiset ihko itseensä. Tyyneenä oli koko luonto ikäänkun seki
-olisi levännyt sabattia, ei kuulunut lehden liikahdusta, ei tuulen
-hengähdystä. Mutta virta levotoin, ku ei rauhaa saa, sohinallaan
-muistutti elämän vielä käyvän kaiken luomisen läpitse ja linnut
-liverryksillään kiittelivät Luojaa.
-
-Ihmisten asunnoissa tavallisissa talouden puuhissa ei eroitettu juhlaa
-arkipäivistä; sillonpa vasta oikein monessa majassa räiskättiin,
-paukattiin ja laukattiin, olletiki missä puuhattiin vieraspitoja pahan
-totutun tavan mukaan juhlapäivänä; eikä sillä hyvä, että juhlansa
-tuhlasivat arkiopuuhiin ne, jotka kestiä laittoivat, vaan tämä
-pyhäkestin vietto pakotti kutsututki sabatin rikkomiseen monenlaisia
-valmistuksia puuhatessa n.k. kauniin seuran jäseniltä vaaditaan.
-
-Toisissa paikoin itse juhlaksi määrätyt pyhätki toimitukset pakottivat
-ihmisiä puuhaamaan.
-
-Kaupungin jotenki valtavan kadun varrella eräässä pienessä talossa
-myöski oli tavallista kiireempi, mutta se voitettiin kaikessa
-hiljaisuudessa.
-
-Talon emäntä oli aikaisin aamulla kavahtanut vuoteeltaan; ensi töikseen
-laatinut tulelle sen niinkutsutun "Johannesjuuston", jota paitsi
-monessa paikkakunnassa Pohjanmaalla ei osata otaksua Johannesjuhlaa
-juhlaksikaan. Talon toimekas emäntä kiehutti kauan juustokeittoaan,
-jotta se tuli helakan keltasta värilleen ja tosi maukasta.
-
-Taloudellisista puuhista Arvolan emäntä, josta tässä on puhe,
-ennätettyään, sai somasti nuorilla kukilla koristelemaan yhtä
-pientä pöytää, jolle oli ladottu Kaisulle pyhitetyt lahjat, mitkä
-hänen piti saamaan sinä päivänä, jona uudistaa kasteensa liiton.
-Äidin toimittamien ja kummitätien lähettämien lahjojen joukossa
-oli loistavin kalu neulomarasia, jonka merimies Antti oli Kaisulle
-tuonut. Wuosia ennen tätä päivää oli äiti itsekseen pyhittänyt
-tyttärelleen muistokaluja, joiden mukana monta sievää isänki ostamaa
-kappaletta. Toisinaan oli Kaisu pitänyt epäluuloa äidillään olevan
-jotaki salattavaa ja kätkettävää muutamassa laatikossa, kun ei sitä
-milloinkaan avattu hänen nähtensä ja olipa syntymä- ja nimi-päivinään
-hymyillen arvellutki äidilleen jonku lahjan saatuaan, että tätäkö
-äitiseni olet niinkauan kätketellyt; mutta vastaukseksi sai aina vaan:
-"hm, oletko utelias?"
-
-Kaisuki oli jo tuntisen ollut pukeissaan pienessä kammarissaan, vaan
-tahtoen noudattaa äitinsä tahtoa, hän ei tullut sieltä ulos ennenkun
-äiti tuli sinne lukemaan aamurukousta. Yht'äkkiä avautuiki ovi suojaan
-ja äiti tuli sisälle kantaen somaa kukkamätästä seisovaa neljällä
-jalalla. Kaikki lahjat olit sievästi jos sievästiki soviteltu kukkien
-keralla pöydälle. Vieraat, jotka iltapäivällä kävivät onnittelemassa
-Kaisua nyt seurakunnan nuorena impenä, ihmettelivät kukkien
-järesteellisestä asettamisesta, niinkuin lahjain valitsemisestaki. --
-Mutta se ei ollut mikään kumma A:n emännälle, joka kotonaan lapsena,
-vaikka merimiehen tytär hänki, oli saanut erinomaisen huolellisen
-kasvatuksen, jonka täydellisentämiseksi hän kahdeksantoista vuotisena
-onnistui päästä palvelukseen erääsen todellisesti sivistyneesen pruukin
-omistajan perheesen. -- Päälle päätteeksi oli Kaisun lahjojen joukossa
-monta hyvää suomalaista kirjaa. Vanha täti, joka oli tavalla eli
-toisella tullut hiukan enemmän tuntemaan kansaansa ja Isänmaatansa,
-kuin monet vertaisensa, oli monen naapurin ihmeeksi ostanut Kalevalan
-ristitytölleen ja sitäkös katseltiin! Tyttö kiitteli sydämellisesti
-äitiään sekä lahjoista että laittajan monista vaivan näöistä.
-
-Lyhyen hartaan rukouksen pidettyä äiti koetti muutamilla
-yksinkertaisilla sanoilla johtaa lapsensa ajatuksia sen suuren,
-äärettömän pitopöydän valmistajan, Herramme, Vapahtajan puoleen
-ja siunaten tytärtänsä saatti hän sen rappusille menemään. Siitä
-palattuaan huoneesensa äiti herahti itkuun ilosta, kun hän vielä tähän
-päivään saakka oli saattanut säilyttää lapsensa viattomana mailman
-turhuudelta ja rukoili hiljaisesti Jumalan varjellusta eteenkipäin. Sen
-jälkeen laittausi hänki menemään kirkkoon.
-
-Kaikki rippilapset kokoontuivat vanhan pastorin luo, sieltä opettajien
-keralla kirkkoon mennäkseen.
-
-Pastori oli seurakunnan rakkain olento. Hän oli mies, joka ei nyky-ajan
-muotisaarnaajain tavalla koettanut valloittaa sydämiä; hän vältti
-olla minkään lahkolaisuuden perustaja eli esimies; hän todella ei
-ollut riidan synnyttäjä, mutta vakaa rauhan sanansaattaja. Sentähdenpä
-vakaat, puoluettomat, totuutta harrastavat seurakuntalaiset rakastivat
-häntä kuin isää. Häntä vieläki, pois mennyttä vesissä silmin kaipaa
-moni entinen sanankuuliansa, sillä missä hän vaan oli ja vaelsi, ei
-häntä tarvinnut pelätä, kuin kielitteliää eli kuin jotaki salapoliisia.
-
-Kellon lyötyä 9 astui pastorin pihan portista ulos kadulle kaunis
-seurue: kolme opettajaa edellä ja pitkä rivi lapsia eli oikeimmin
-ihania impejä ja uljaita nuorukaisia kolmittain perässä. Kohta
-toisessa kolmelmassa vasemmalla kädellä astui Kaisumme synkässä
-mustassa juhlapuvussa; kasvonsa loistit ilosta, silmänsä olit vähän
-punertavat vaan. Näytti siltä, kun ei minkäänlaisella orjuuttamisella
-olisi ollut valtaa hänen ylitsensä; kumma kyllä, hänellä oli selvänä
-kullaki sivistyspykälällä olevan ihmisen kunniallinen tarkoitus; oli
-selvänä uskontomme perusteet ja hän ei sitä paitsi ollut sidottu
-niinkutsutuiden sivistyneiden ulkonaiselta teeskentelemiseltä; hänen
-ruumistaan ei painanut ujous tietämättömyydestä ja sieluansa ei voinut
-sitoa kukaan. Tuo kaikki oli sivistyneen äitinsä ja kummitädin ansio.
-
-Ihmiset näkivät harvoin tuollaisessa järestössä kirkkoon astuttavan,
-sentähden oli heitä kosolta kokoutunut pihojen porteille, katujen
-kulmiin ja huoneiden akkunoihin katsomaan meniöitä. Satunnaltaan
-nosti Kaisu silmänsä Herrassetälän akkunoihin ja näki vilahdukselta
-avonaisen akkunan edessä Maijun vaaleassa aamunutussa; mutta joka
-kohta, havaittuansa Kaisun, vetäytyi pois; miksi, emme tiedä. Saman
-salin toisessa akkunassa seisoi puolinojallaan muutama pienenläntä
-nuorukainen enemmän katsellen salissa olioita, kuin kadulla käveleviä;
-näyttipä ikään, kun hän oikeastaan ei olisi mitään katsellut, silmänsä
-tuijottelivat vaan.
-
-Ohitse astuvassa seuruessa ei moni huomannut kumpaakaan nuorukaista
-setälän akkunoissa ennenkun juuri sivupääsemäisillään kuulivat
-huoneista julman naurun; jälimmäiset kolmelmat silmäsivät silloin
-akkunoihin ja näkivät tynnörisepän Junnan kyynärpäillään muutamassa
-akkunassa sekä hänen olkansa takana Maijun, jonka kuultiin lausuvan:
-"musta, kuin nunna, ei nuo työmiehen tytöt häpeä kantaa kohta
-samallaista pukua, kuin me paremmat ihmiset."
-
-Junna, jonka piti käydä koulua vaan sen verran, kun kauppamiehen
-tarvitseeki, oli kaksi vuotta käytyään ala-alkeiskoulua, valittanut
-isälleen ankaraa rasitustaan ja pyytänyt saada jättää sitä sikseen.
-Tuosta isä ylen hämillään kiirehti neuvoa kysymään Herrassetältä.
-Herrassetä huomasi nyt oikean ajan olevan käsissä ja tahtoi poikaa
-asiapojakseen, luvaten tehdä hänestä kelpomiehen ilman mitään
-koulumaksuja. Asia päätettiin kauppiaan eduksi. Poika meni mielellään
-uuteen ammattiin -- sillä nythän sai juosta. Oli miten oli, niin
-kauppamiehellä ei ollutkaan ajatuksensa Junnan ajatukset. Poika
-muutaman vuoden asioita juostuaan, tupakkaa ja siirappia mitattuaan jo
-taas kyllästyi toimeensa ja alkoi haluta merelle. Isä oli kovin vastaan
-poikansa merelle lähtöä, vaan mikäs autti. Tässä pulassa ei piisannut
-Herrassetänkään valtioviisaus; jopa hänestä näytti siltä, kun hyvä
-saalis menisi kynsistään iäksi päiväksi. Poika meni merelle.
-
-Samaksi Johannekseksi, kun Maijuki palasi Ruotsista, koteusi Junnakin
-ensimäiseltä merimatkaltaan, ei seuraten laivaa, vaan tuleskellen
-maitse erään englantilaisen huvittelian kanssa. Tynnörin takoja
-nähtyään poikansa siten matkalta palautuvan, pudisteli vähän päätänsä
-ja arveli: "olisit somempi, näen, vannehtiin astioita." Junna ei
-viipynyt monta hetkeä kotonaan, enimmät aikojaan oleskeli setälässä
-ja piti hupaisia päiviä, kun vaan joutui vertaistensa poika lonttein
-joukkoon. Raha ei loppunut häneltä milloinkaan, sillä tohtihan
-kauppamies lainata isän maksettaa.
-
-Näin kiertyi siis, että puhuttuna Johannesjuhlana meidän vanhat
-tuttavat lapset, nyt jo nuorukaiset, olivat taas kuki kotiporoillaan.
-Aika ja ihmisten hyvätkö vai pahat vehkeet olivat niin pyöritelleet,
-jotta toiset kaksi heistä keikaillen käveli kauppamiessalongeissa,
-mutta toiset kaksi olivat uskollisina työmiehinä isäinsä säädyssä,
-senpätähden kuki vietti kesänsä juhlaaki eritavalla.
-
-Kemuihin Herrassetälään oli kutsuttu paljo vieraita mutta tietenki
-ei yhtään entistä Maijun leikkikumppania paitsi "Tunnbindarin Janne
-herra;" Maijuki nyt kutsuttiin "Marie". Vieraat ihmettelivät kuinka
-Maijusta oli tullut erinomaisen naasti, maullisesti puettu, somasti
-tanssiva ja arvostaan pitävä neiti. -- Mitä hän taisi ja osasi sitä
-ei kukaan tahtonut toki julkisesti kysyä -- se olisi ollut sulaa
-raakamaisuutta, talonpoikaista -- mitä rouvat ja ryökkynät tytön selän
-takana ilvettä pitivät, kas, sehän oli sivistynyttä maltillisuutta.
--- Maiju osasi puhua niin paljon Tukholmasta ja oloista siellä, että
-vanhemmatki herrat ja naiset ihmettelivät. -- Hän lausuiki oikein
-julmasti ikävöivänsä takasi Ruotsiin, jossa ihmiset ovat, kuin
-enkeleitä. Talonpojan isäntä oli niin onnellinen tyttömamsellinsa
-nojalla, että hän iltaspöydässä esitteli maljan tyttärensä onneksi ja
-lupasi ensivuoden sadostaan puolet tytölle neularahoiksi. Tuo seikka
-ei ollut oikein mieleen kauppamiestä, mutta voihan sen niellä sokerin
-avulla ja parempi kumminki näyttäytyä mieltyvänsä hymysuin. Kauppias
-kohta kääntyi Maijun puoleen ja tarjousi hänelle kaupparenkiksi myömään
-syksyllä vuoden tulot; sillä hankalaahan se olisi yhdelle hienokkaalle
-neidelle, että ruveta kaupusteliaksi ja lupasipa leikillisesti vaivansa
-alttiiksi, kun saa vielä kerran iässään palvella nuorta neitosta. Maiju
-kiitteli tarjoajaa, joka heti pyyhkäsi viiksiään nenäliinalla ja käski
-passarein tuoda sisälle parasta viiniä kellarista.
-
-Myöhään yöhön kesti pitoja setälässä ja vielä seuraavanaki päivänä oli
-ruokapöydässä puolipäiväsen aikana pari-kolmekymmentä henkeä.
-
-Käsillä olevata kesää koettivat Maiju ja Junna viettää miten
-hauskimmasti voivat. Maijun vanhemmatki suaitsivat, jotta tyttö ja
-Junna elivät kuin sisar ja veli.
-
-Tynnörin takojan varat olivat vielä entisellään, kun talo tuli ainaki
-toimeen työn ansiosta, mutta perheen miestä alkoi kovin huolettaa
-Junnan kevytmielinen elämä. Hänelle kyllä koettivat sivistyneet
-selittää herraselämän vaativan uhrauksensa, eikähän poika ollut muka
-niinkään turmiolla vielä, kuin monet toverinsa. Junna päätti laittaa
-itsensä pois Suomesta talveksi saadakseen parempata työn ansiota
-ulkomaalla, ja jopa muutamassa höyrylaivassa matkustiki Pietariin
-sieltä edemmä mennäkseen. Isä iloitsi poikansa lähdölle, luuli muka
-pääsevänsä kukkaron suollutuksesta, mutta turhaan. Jo ennenkun lumi
-katti maan sai isä-vaari Junnalta kirjeen, jossa pyysi rahaa eli
-vaihtoseteliä; oli muka yhä edemmäs meneminen parempaa hakeen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kahdeksantoista vuotinen neiti on jo täysi ihminen ja saapi alkaa
-katsella mielityistään; lapsen lorut jäävät, niille nauretaan.
-
-Saati ei Herrassetä vilkkaammin olisi alkanut valvoa ennen tehdyn
-hurjan naimisliittokirjan ehtojen täyttämistä, niin mahtava toivonsa
-olisi pian tullut pettuusen; sillä, näet, tavaraa haluaa jokainen
-Adamin lapsi: Maijun ympärillä seuroissa ja jopa kotonaki alkoi hyöriä
-ja pyöriä nuorukaisia, vieläpä kilpaillaki kuka tuon rikkaan tytön
-silmäyksiä onnistuisi saamaan. Kiiret rupesi ahdistaan setää toiseltaki
-puolen. Tytön äiti oli ylen paapattanut siitä miehelleen, kun tyttö
-niin paljo oli jonnin joutavien nuorukaisten kemuissa ja sen joutilaan
-Junnan kutsuissa eikä se vielä sillä hyvä, mutta kun yhä matkoiltaan
-kirjottelee tytölle. Aamuin, illoin soitti hellä äiti samaa säveltään
-isän korvissa. Mitä isä lienee ajatellutki kaikista keviämielisistä
-liitoistaan kauppiaan kanssa. Kylläpä mahtoi useinki tuntua työläältä
-omassatunnossa, jota kumminki vaimonsa vaikeroimiset kolkuttelivat.
-Isänkään silmissä ei enää näyttänyt tyttärensä tuleva onni kovin
-lupaavalta. Mutta, mitäs tehdä, ollako niin lapsimainen ja tunnustaa
-vaimolleen ajattelemattomuudessa kyhätyt liitot ja niistä peräytyä.
-Ei toki. Semmoinen oli tuskaa ajatellaki miehen, joka piti itsensä
-virheetöinnä isänä. Turhuus ja ylpeys voittivat ja lapsi sai jäädä isän
-epä-ihmisellisesti solmimien kauppojen uhriksi, saati ei taivas olisi
-toisin määrännyt.
-
-Kaupungissa käydessään oli talonpojan emäntä Herrassetälleki viitannut
-tuota huolekseen heittäynyttä seikkaa lapsestaan. Tietysti tavallansa
-koetti kauppias lohduttaa häntä ja kaiketi lupasi vartoa, ettei Maiju
-aika tiheään vaihtaisi kirjeitä Junnan kanssa. Hän vielä enemmän
-keventääksensä äidin surua huomautti pojan kokonaan muuttuneen vakaaksi
-mieheksi, joka parhaaltaan on kirjurina eräässä isossa kauppahuoneessa
-Saksanmaalla. Samalla kaupunkimatkallaan kävi äiti ajuri Matillaki,
-jossa sai kuulla Antin olevan taasenki merellä hyvällä palkalla.
-Isälleen oli poika lähettänyt rahoja uuden hevosen ostamiseksi ja
-olipa entisen lupansa mukaan kotona ollessaan kesällä korjaellut yhtä
-ja toista rappio kohtaa vanhentuneessa kotihökkelissään. Tuttavan
-osanottavaisuudella kertoi Antin äiti naapurin emännän eli Kaisun äidin
-joutuneen kivuloiseksi, jonka takia tyttö ei voinutkaan etsiä itselleen
-somaa palveluspaikkaa jossaki sivistyneessä perheessä, niinkuin oli
-päätetty. Arvola itse oli lakannut merellä kulkemasta viime kesänä,
-ostanut peltoa koko joukon ja asettunut maamiehenä kotitöihin. Siten
-oliki Kaisulla kyllin puuhaa isänsä huoneessa.
-
-Aika yhä kuluu edelleen, vuodet vierivät, ihmiset iästyvät. Tapausten
-juuret alkavat puhjeta; kunkilainen istutus versoo tavallansa.
-
-Viimeksi, kun katselimme tuttavain naapureimme oloja, näyttipä ikään
-kuin he tuossa paikassa olisivat päättäneet rynnätä toivotuille
-onnensa kukkuloille. Kyllähän muutamat syrjästä katsojat ja olletiki
-vanhat unen-näkiät tiesivät muka muutamain nuorukaisten astuvan
-vaarallisen kuilun reunaa, josta vaan askel enää on ikuiseen häviöön;
-mutta noille syrjästä saarnaajille naurettiin ylenkatseellisesti.
-Talonpojan emännän ja jopa isännänki loistava toivon tähti alkoi
-kumminki himmentyä, vaan sen sammumista ei sopinut pelätä: olihan
-mahtava kauppamies valon kohentaja. Mitähän, kun nyt lähdemme heitä
-tervehtimään, niin onpahan äitein pelko, muutamain isien kamalat
-aavistukset toteutuneet sekä nuorukaisten ilma-linnat rauenneet,
-kuitenkin osaksi. Todellinen elämä järkähtämättömänä vaatiana on
-astuskellut kunki luo vankiten ilot ja kemut, joiden siaan on
-tarjoellut suruja sekä vastuksia. Vuosia on kulunut siihen määrään,
-jotta Herrassetälän kasvatti on täyttänyt kaksikolmatta vuotta. Siitä
-voimme aaviloida kuinka iälliset ovat muut tuttavamme. Tässä tulemme
-näkemään Maijun onnen-pyörän kääntyneen vastahakaiseen liikkeesen.
-Monilla keinoilla, monilla kirjeillä oli onnistunut setäherralle
-saada Junnan ja Maijun kihlaamaan toisensa. Se tehtävä ei ollutkaan
-kauppiaalle niin huokea, kun alussa luuli; sillä joko Junna itse
-langenneena nuorukaisena sääli vetää Maijua onnettomuuteen kanssansa
-tahi tyttö löysi ympärillään hyörevissä nuorukaisissa mieluisemman
-sulhaisen. Sievästi ja varovasti muistutti kauppias sekä tytölle, että
-pojalle heidän lapsuutensa leikkipäiviä, jolloin jo sydämellisesti
-suopuivat toisiinsa; muistutti nuorukaisvuosia, jolloin ystävyytensä
-oli ollut remahtamaisillaan rakkaudeksi; koetti näyttää toteen heidän
-eroamisensa olevan sulaa sotimista taivaan määräystä ja kaikkein hyvää
-tarkoittavain ihmisten tahtoa vastaan. Kihlaus-tuumat ja itse kihlauski
-tapahtui kirjeiden kautta, sillä Junna ei ollut käynyt syntymämaillaan
-sen kovemmin, kun matkusti Saksanmaalle, ja arvattavasti kauppiaan
-tahdosta eli toimesta. Jos sulhanen olisi itse tullut näkyviin, niin
-asia olisi ehkä pahentunut. Hänen elämänsä oli vaikuttanut häneen niin,
-että jotenki kaunis muotonsa oli pöhlistynyt, siro vartalonsa oli
-singonnut tynnörin täyteiseksi; silmänsä aina punottivat ja niskansa
-tukevoi päivä päivältä ruskopunaisena; äänensä usein oli karhea ja
-kähiä. Tuhlaavaisuutensa olisi ylen pistänyt tulevan appensa silmiin
-ja kukatiesi lujaki kontrahti olisi murtunut. Varoja suollutti hän
-suolluttamistaan isältään, Herrassetältä ja milloinki mistä sai.
-
-Maijun elämä oli tullut ykstoikkoiseksi alituisten samallaisten
-huvitusten keralla. Elämänsä puuttui todellisen elon hengähdystä,
-todellista tarkoitusta, mutta hän ei sitä huomannut; päivä päivältä,
-viikko viikolta tuli elämä tukalammaksi, josta hän usein kiukuitsi
-syyttömille ihmisille. Kaikki tuo vaivaloinen, tukala olo oli tulevana
-milloin kehnosti järestetyistä kemuista ja vieraskutsuista, milloin
-pahasti neulotuista vaatteista, jopa aikatavasta kotoväki kehnolla
-passauksella loukkasivat häntä. Tällaisella käsityskannalla elämästä
-oli Maiju kihlauspäivänäänki. Kihlajaispidot pidettiin hänen isänsä
-maatilalla. Siellä oli Maiju jo muutamia päiviä ollut joidenkuiden
-tuttavainsa kanssa järestämässä yhtä ja toista mielensä mukaan. Niinä
-päivinä oli äiti monta hyvää sanaa saanut sanotuksi tyttärelleen
-neuvoksi tulevaisuudessa eikä neuvottava ollutkaan muuta, kun
-hiljaisuudessa kuunnellut äitiään; sitä läsnä-oliat sormiensa suojassa
-kummastelivat. Juhlapäivänä oli ilo ylenmääräinen; vieraita ajaa
-suhutteli reki reen perästä pitokartanolle, jossa hyvin vaatetetut
-talonpojat toimittavat palveliain virkaa, korjaten hevosia, ajopeliä
-ja muita vierasten matkavarustuksia suojapaikkoihin sillä aikaa, kun
-nuoret talonpojan tytöt opastivat vieraita eri suojiin naisia ja
-miehiä riisumaan matkavaatteistaan. Hyvä keli ja kaunis kuutamon aika
-oli houkutellut kaikki kutsutut kaupungistaki, josta oli vaan kolmen
-peninkulman matka juhlataloon. Näihin kemuihin, joita Maijun isä
-kustanti, oli kutsuttu vanhustenki tuttavia, joiden joukossa emännän
-lapsuuden tuttavavainajan tytär Kaisuki. Hänen oli äitinsä jo kappale
-aikaa sitten jättänyt; hän oli hiljaa riutunut rintataudissaan. Kaisun
-ja Maijun äidein tuttavuus oli uudistunut, kun viime mainitun äiti
-jostaki syystä muutti kaupunki-kortteerin Herrassetälästä Arvolaan.
-Mutta heidän tytärtensä, entisten leikkikumppanien tuttavuus ei
-ollut saanut uutta sytykettä, sillä Maiju lienee odottanut Kaisua
-aluksi puheilleen ja Kaisu taas tuntein alhaisen säätynsä ei suinkaan
-tahtonut kajota parempiin ihmisiin. Kihlajaispidoissa oli Kaisu
-muiden talonpoikaistyttöjen joukossa onnitellut morsianta, joka
-tiesi Kaisun olevan kihloissa Antin kanssa, ei arvostellut onnitella
-muinoista toveriaan. Kihlatun onneksi piti pitkän korean puheen
-eräs koulun-opettaja, joka itse oli hyvin pahaksi ottanut koko
-kihlajaisuutisen. Samassa, kun nyt vieraat seisoivat juhlallisina
-maamiehen, somasti kiehkuroilla koristetussa salissa, luettiin useampia
-onnentoivotus-lippuja, joita oli lauvantaina jo ja yhä sunnuntaina
-e.p.p. tullut Herrassetälän taloon sananlennättimen kautta. Niiden
-lähettäjät kaikki olit kovin arvokkaita kauppaseurain jäseniä monista
-ulkomaan kaupungeista, niin ainaki nimistä kuullen. Herrassetä otti
-mielellään sen vaivoikseen, että luki sanotut liput, jotka hän itse oli
-tuonutki tullessaan ja taas luettuaan pyysi saada ne talteensa kätkeä
-muka kasvatti tyttärensä rakkaana muistona. Morsian ja sukulaisensa
-eivät muuta voineet tämmöisestä arvon osoituksesta, kuin haaveksia
-Junnan olevan kelpomiehenä. Päivän ruhtinatar ansaitsi tosiaanki kaiken
-sen kunnioituksen, mikä hänelle osoitettiin. Kun hän käsi äitinsä
-kädessä astui juhlapuheitten pidettyä salista siihen kammariin, joka
-oli naisvieraita varten laitettu mitä sievimpään asuun, ihmettelivät
-kaikki tuttavansa hänen lempeää, loistavaa kirkkautta silmissään.
-Nyt vasta parhaat ystävänsäki näkivät hänen kasvoissaan loiston
-luonnollisesta lapsellisuudesta ja avosydämisestä hyvätahtoisuudesta;
-hänestä monet kuihkasivat väkitungossa: "Kyllä hän olisi kauneimpia
-impejä, kun olisi saanut hyvän kasvatuksen, ja noita lahjojaan, joita
-hänessä varmaan löytyy jaloimpiin hyveisiin, missä piilotteli kaupungin
-seuroissa." Mutta eräs vanha täti, joka yksinomaisesti kävi ja oli
-seuroissa tutkiakseen ihmistä, sanoi aikoja havainneensa Maijussa
-löytyvän hyvien avujen lähteitä, mutta tukahutettuina seura-elämän
-ulkokullaisuudella.
-
-Antaahan olla, kun lapsi löytää kutsumuksensa päämäärän ja voipi
-irroittaa itsensä teeskennellyn ruosteisen etiketin kahleista, niin
-onpas nähty, henkensä virkistyy ja se tunne mitä varten ihminen
-todella on, herää, jalostuttaa ja kaunistaa ihmisen. Tädin mielestä
-ei ihminen milloinkaan mailman keviämielisiä seura-elämän tapoja
-noudattaessaan saata näyttäytyä luonnulliselta; joko hän käärii
-kehnon sydämen kauniisen ulkoloistoon tahi hyvän sydämensä kätkee
-tahratuilla muotitavoilla; onpa useastiki niin kaukana todellisesta
-luonnollisuudestaan, kun hovinarri, joka kaikellaisilla ilveellisillä
-pukimillaan ja tempuillaan koettaa saada ihmisiä nauraviksi.
-
-Kestissä kävi huhu, että Herra Junna tulee kotomaille vuoden takaa,
-yhtyy kauppakumppanuuteen Herrassetän kanssa ja sitte pidetään häät.
-Luonto oli kuitenki erimielestä päättäväin ihmisten kanssa. Ennenkun
-Maijun häät tulit vietettäviksi, rustattiin hänen kotonaan toiset pidot
-surullisinta laatua.
-
-Isäntä oli jollakulla matkallaan kohta jälkeen kihlajaiskemujen saanut
-vilustustaudin, joka muutamassa kuukaudessa muuttui kuolettavaiseksi.
-Kaupungin juoru-ämmät tiesivät kertoa talonpojan vilustuneen sillä
-matkallaan, kun hän kipa kapaa ohuesti vaatetettuna riensi kaupunkiin
-sen johdosta, kun Herrassetän piti muka tekemään konkurssin. Koko
-konkurssin teko oli tyhjää lorua; -- eihän nuo kielevät ihmiset häpeä
-lasketella juttuja paremmistaki ihmisistä. Samaan aikaan oli vanha
-täti kutsuttu sedän rouvan luo, joka yht'äkkiä oli saanut julman
-pään-kivistyksen, jotta pelättiin mitä pahinta. Sanottu täti tiesi
-yksin, minkä verran oli perää konkurssi-jutussa, mutta hänpä ei
-tuota laulanut muille. Puotipoika vaan kertoi olleen itsellä talon
-patruunilla ankaran hammastaudin yhtenä päivänä juuri kahta päivää
-ennen talonpojan mainittua kaupunkimatkaa ja hänen luonaan oli käynyt
-hupina tynnörin-seppä ja monta muuta rikasta herraa, jotka taas
-kaikin kutsuttiin iltaruoalle sinä iltana, kun talonpojan oli kotiaan
-lähteminen. Kohta koteuttuaan valitti isäntä itseään huonon voipaiseksi
-ja kaikin tavoin koetettiin ehkästä tautia, mutta turhaan. Sairaan
-vuoteen vieressä istui emäntä liikahtamatta, vaan peläten itsensäki
-ylellisestä valvomisesta ja heikkoudesta nääkistyvän tautiin, noudatti
-hän kaupungista taaski Kaisun avukseen sairaan hoidossa. Maijuki oli
-useasti kotona ja hellästi kajosi lieventään sairaan isänsä vaivoja
-ja äitinsä sydän-surua; hän olisi ehkä hyvinki taipunut koto-oloihin,
-saati ei setäherra monellaisilla houkutuksilla häntä tuo tuostaki
-noudattanut kaupunkiin. Toisin ei käynyt, kun että muutamana päivänä
-isäntä levollisena nukkui iäisyyteen Maijun ollessa kaupungissa.
-Kyllähän kyläläiset osasivat löytää syitä, miksi ei tytär saanut olla
-kotonaan häiritsemättä; mutta olihan kauppamies rehti ukko kirjoissaan.
-
-Maahanpaniaiset toimitti emäntä pulskat jos pulskatki; vieraita tuli
-monesta pitäjästä ja naapuri kaupungista.
-
-Jopa melkein vuosi oli kulunut ennen sanotuista kihlajaisista.
-Sentähdenpä yksi ja toinen utelias alkoi luoda silmiään usein sinne
-käsin, mistä sulhas Junnan oli tuleminen. Jos setäherra ei olisi
-tietänyt lesken taloudellisia asioita tarkemmin, kuin leski itse,
-niin arvatenki olisi Junna pianki tullut korjaamaan perintötä; mutta
-nyt oli, onnettomasti kyllä, seikat sortuneet sille kannalle, ettei
-talonpojan mahtavalle tavaralle tarvittu muita tasaajia, kun setäherra.
-
-Lakia ei saata olla hämmästymättä, kun kuulee, että talonpojan leski
-muutamain kuukausien takaa maahanpaniaisista on joutunut elatusmuoriksi
-omassa talossaan vieraan luona.
-
-Talonpojalla oli ollut järin vahva luottamus setäherran rehellisyyteen
-eikä pitänyt kiirettä tilin teon kanssa. Hän todella aristeli mennä
-tiliin, kun oli monellaisiin turhiin liittoihin sitoutunut kauppiaan
-kanssa. Hän omissa tilikirjoissaan piti itsensä saavana; mutta hänen
-tililaskujaan ei muu kukaan ymmärtänyt, sillä ne puuttuivat kaikkea
-järestystä. Ja kun oli puhe vasta sitte tehdä täydellinen suoritus,
-kun Maiju tulee naimiseen, niin eipäs toki se herra kiirehtinyt. Mutta
-sairasvuoteella älysi isäntä tautinsa kallistuvan huolestuttavalle
-kannalle ja lähetti kohta sanoja kauppalangolleen, että se tulisi tilin
-tekoon ja tarkastaisi kirjat selville emännän läsnä-ollessa. Saihan
-niitä sanoja lähettää: useasti sattui Herrassetä olemaan matkalla
-tahi kipeänä. Jopa vihdoin, kun emäntä alkoi pahoin aavistaa leskeksi
-jäävänsä, pyysi sairaalta, jotta saisi asian tehden lähettää noutamaan
-kauppamiestä selitykseen, kun sairaski vielä täydellä taidolla käsitti
-asiat. Isäntä myöntyi ja talon vanhin palvelia lähetettiin kaupunkiin.
-
-Kun Herrassetä sai kutsuja maalle kutsuinki perästä, rupesipa hänelle
-tuskaksi käymään talonpojan kärkkyys ja viimesen edellisen käskiän
-mentyä päätti hän takitilaan kirjansa ja paperinsa niin reilata, että
-saati vielä kutsu tulee, niin saavat selvät taminat nuo "talonpojan
-pölläkkeet". Ensi otteeksi, kun rupesi kirjojaan reilaamaan, tahtoi
-päätään huimata ja lu'ut, joita piti sovitella uudestaan, tanssivat
-äijän silmissä, mutta mitäs, lapsellista kuvitusta eikä auta peräytyä
-päätöksestään. Kasvatti, kas sehän oli vetänyt markkoja, kauppiaan
-kukkaro oli saanut monestiki, milloin ei isä tiennytkään, avata suunsa
-ja valuttaa kultaa. Tyttö ei olisi koskaan isänsä kasvatusälyllä
-saavuttanut sitä määrää arvoa ja hienokkaisuutta, jos en minä,
-setä olisi niin nerokkaasti valvonut hänen eduksi ja sielunsa
-ominaisuuksien kehittämiseksi. Tuomitkoon nyt mailma, onko se paljo yli
-kohtuullisuuden, jos vähä vaivoistani lasken hyväkseni kitsaalta maan
-moukalta. Näin pakisi kauppias itsekseen kirjotuspöytänsä ääressä ja
-hiljaisuudessa vastusti omantuntonsa muistutuksia. Tilikirja talonpojan
-ja hänen eli kuten hän nimitti "kauppahuoneensa" välillä lepäsi avoinna
-pöydällä. Saatuaan paperit selväksi, huoahdettuaan ja lukittuaan ne
-salalaatikkoon, ajaa suhautti sairaan talonpojan lähettiläs pihalle. Se
-tuli vähän liian aikaiseen. Ensin luuliki setä rengin olevan matkalla
-lääkärin luo eikä piitannut varustuksista; mutta kuultuaan asioitsian
-juttelevan kaupparengille tulleensa pyytämään patruunia maalle
-kanssaan, tarttui hän apukeinoihinsa ja tuota pikaa makasi hengen
-hieverinä sohvalla. Parkumalla valitti rouva asiamiehelle, että herra
-oli yht'äkkiä joutunut vuoteen hyväksi: "se vanha kolotus."
-
-No, eipäs ollakaan: loppuun asti tahtoi vanha ystävä näyttäytyä
-liittokumppanilleen rehelliseltä ja osanottavaiselta mieheltä:
-"Uskaltaja voittaa, tapata aina ennättää." Jos nyt niin, että virheet
-huomattaisin ei ainakaan muut, kun sairas itse, niin ei siitä vaaraa,
-olletiki jos isäntä on menevä pois ja jos paranee jälleen eloon, niin
-onhan taas aikaa selityksiin. Siitä mietteistään kavahti kauppias
-sohvaltaan, otti paperit jälleen komerosta ja päätti antaa ne
-lähettiläälle vietäviksi tarkastuksille. Lähettiläs vietiin omin silmin
-näkemään, kuinka kykenemätöin talon herra oli lähtemään matkalle ja
-rengin lauseesen: "herra niin usein tätä nykyä on kipeä" vastattiin,
-"näet patruuni päivä päivältä vanhenee ja välipäässä vaan koettaa olla
-väkisin ylähällä". Mikäs tässä muu neuvo lähettiläälle, hänen täytyi
-jättää noudettavansa. Patruuni nyt paapatti rengille, että isäntä oli
-turhaan saanut ajattaa kaupungissa ja nyt jollakaan tavalla asiaa
-auttaakseen käski hän rengin viivähtää ja odottaa muutaman tunnin,
-niin saa viedä tilikirjat mennessään. Asiamies, joka oli uskollinen
-isäntänsä palvelia, tuosta hyvillä mielin kävi väen-tupaan odottamaan.
-Jo ennen tunnin kuluttua käskettiin renki herran kammariin. Herra
-otti paperit, pisti ne sievään laukkuun, lukitse sen, antoi avaimen
-rengille ja varmuudeksi vahvisti lukon sinetillään. Lähettiläs valjasti
-hevosensa ja lähti ajaa rellittään tyytyväisenä kotiaan.
-
-Sairas veti suutaan hymyyn, kun renki selitti juurta jaksain
-kaupungissa käynnistään. Mutta emäntä tahtoi lähettää noutamaan jonkun
-kirjotus-miehen tarkastamaan kauppamiehen papereita, vaan isäntä
-vakuutti kyllin huomaavansa suoran asian, olletiki, kun itselläänki
-sitä paitse oli tilipaperit. Laukku avattiin siis sairaan vuoteen
-vieressä kahden vieraan läsnä ollen. Isäntä oli jotenki viileä sinä
-päivänä, jotta omin varoinsa istuiki. Paperi paperilta tutki hän
-kaikki läpi ja ihmetteli itsekseen miten selvät olivat. Olisiko
-isäntä paremmin taitanut lukea kauppamiestilit ja arvannut kunki
-numeron aseman arvon, niin varmaan olis huomannut "erehdyksiä", kun
-sanotaan. Luottamuksensa setän rehellisyyteen ja taitamattomuutensa
-tekivät tässä rikkaasta talonpojasta kerjäläisen. Sairas luettuaan
-tarkoin, kuin sanoi, laski paperit luotaan laukkuun, kahden vieraan
-kuullen vakuutti tilin oikeaksi ja sinetillään suletutti laukun siinä
-paikassa. Kummallinen enne kuitenkin emännässä. Maijukaan ei taas
-ollut kotona. Miksikähän emäntä epäili? Sentähden, kun hän ei saanut
-olla milloinkaan kuulemassa ei näkemässä, jos mies mitä kauppoja
-teki. Vaan mitäpäs naisten enteistä! Palveliarenki lähti seuraavana
-päivänä viemään kirjalaukkua takasi kaupunkiin. Arvatkaat Herrassetän
-iloa nähdessään talonpojan nimen tilipapereissa aivan sillä paikalla,
-johon hän oli lyijykynällä piirtänyt alle juuri ennenkun laukun sulki.
-Patruuni tuli kohta semmoiseen ilohumalaan, että kutsutti rouvansa
-ja kasvattityttönsä luokseen sekä lahjoitti viime mainitulle portran
-läninki-kankaan sulasta ilosta, kun kauppalankonsa on paranemaan käsin.
-Hänki mielestään oli taas parempi, jonkatähden pyysi, että rouvansa
-Maijun kanssa nyt sopisi käydä tervehtimässä sairasta sekä samassa
-itseäänki virkistelemässä. Mutta kun rouva ei tahtonut hentoa jättää
-kivuloista äijää yksin kotia, lupasi herra kutsuttaa vanhan tädin
-kotimieheksi. Matkalle lähtö oli ylen mielehistä Maijulle, joka taas
-ei ollut viikkokauteen nähnyt isäänsä eikä siis muuta, kun rouvasväki
-lähti vieraisille ja tällä kertaa hyvin evästettynä viemisillä.
-
-Kohta naisten lähdettyä kutsutti Herrassetä luokseen muutamia
-virkakunnan jäseniä, laitatti mahtavat iltaspidot ja vielä hetken
-iltasenki jälkeen keskusteltuaan vieraiden kanssa, istuivat he
-kirjoituspöydän ääreen, jossa oli paljo kirjotetuita papereita huiskin
-haiskin. Passaripoika, joka kestin lopuksi kantoi kammarin pöydälle
-mokkalikööriä, oli havainnut ennen mainitun laukunki pöydällä. Muutamat
-vieraat olit nauraessaan maininneet talonpojan nimeä ja sanoneet: on se
-hyvä niin kauan, kun meidän kansa pysyy pimeydessä ja vihaa opetusta.
-
-Miten edellä viitattu, ei Maiju ollut läsnä isänsä kuolinvuoteella.
-Rouvan kanssa kotonaan käydessään tapasi hän isäänsä viime kerran.
-
-Kului muutama kuukausi ennen sanotuista maahanpaniaisista. Leski
-järesti taloaan, kuin ainaki, aikoi itse isännöidä ja emännöidä ja
-Maijuki lupasi tulla kotia asumaan sulhasensa koteutumiseen asti. Hän
-sai itsepäälleen sievät huoneet ja kaikin päin koetti äiti laittaa
-mukavasti tyttärelleen, jonka hän toivoi saavansa toistamiseen
-lapsekseen. Tytär itseki, kohta kihlajaistensa jälkeen alkoi vakaantua
-ja huomata turhuuden pahennukset; hän ei enää tullut kutsutuksi
-alinomaisiin nuorten kemuihin eikä enää usein imarteliat käyneet hänen
-kotonaankaan. Ylen tyyneenä toivoen rauhaa heittäysi hän muutamana
-päivänä, kun jo oli omassa kodissaan, äitinsä helmaan ja pyysi anteeksi
-ne monet nyreät kohtelut, joilla oli äitinsä mielen pahoittanut. Hän
-pyysi varoittamaan muita äitejä ja isiä, ettei he turhan kiillon ja
-kunnian tähden luovuttaisi lapsiaan kotoaan, miten hänen on ollut
-laita. Äiti itki katkerasti ajattelemattomuuttaan. Muutaman viikon
-olivat ennättäneet viettää kaikkein autuaallisinta eloa mailmassa, kun
-eräänä päivänä setäherra teki lopun kaikelle koittavalle onnelle.
-
-Herrassetä valjastutti uljaan hevosensa, kokoili papereitaan
-laukkuunsa, reippaasti hyppäsi ajopeliinsä ja kiireemmiten ajoi
-talonpojan lesken kartanoon. Talon emäntä hyvillä mielin kohteliaana
-syöttelee, juottelee vierasta mitään pahaa aavistamatta. Lieneepä hän
-vielä ollut siksi turhamainen äiti, että luuli kauppiaalla olevan
-sanomia tyttönsä sulhaselta.
-
-Rikasten elämä on tavallansa leikki; toisinaan leikki lakkaa ja
-alkaa todellinen elo, joka on taistelu luonnon vaatimusten kanssa,
-ylenkatseen ja vaivojen alainen tila. Päivällisen jälkeen pyysi
-kauppias emännän puheellen ja käski hänen ottaa, jos niin tahtoo,
-vaikkapa vallesmannin puolestaan papereita tarkkaamaan, "sillä
-tarkoitukseni", sanoi hän "on nyt saada asiat välillämme selville."
-Mutta emäntä, joka vaan hyvää toivoi paperilaukusta, selitti ei
-tarvitsevansa ketään edestään eikä puolestaan ja olihan Maijuki läsnä.
-"No olkoon tahtonne", sanoi herra. Sitten hän otti esille paperin,
-jossa isäntä vakuutti tilit oikeoiksi ja sitä likin rätinkipapereita,
-joiden kaikkein mukaan saamisensa oli niin iso, kun talonpojan
-omaisuus. -- Se oli teko se.
-
-Maiju otti askelen, kaks taaksepäin; mutta emäntä pusersi kätensä
-rintaansa vasten ylen tyyneesti lausuen: "noin isoksi väliämme en ole
-aavistanut; vaan levätköön mennyt rauhassaan." Mitähän leski olisikaan
-voinut lainkaan nojalla täydellisiä liitto- ja sovinto-kirjoja vastaan.
-Ketä oli syyttäminen? Keneltä apua saatava? Herran arkistossa oli
-vielä yksi paperi, jota ei toki näyttänyt emännälle. Se oli se huima
-liittokirja, jonka ehdot oli puoleksi täytettynä Maijun kihlauksessa
-eikä kauppamies nyt enää piitannut, jos sen lopullinen täyttäminen
-jäiki sikseen.
-
-Kohta tämän tapauksen jälkeen myötiin lesken maa karjoneen kaikkineen
-ja kuten on ennen sanottu joutui emäntä elatukselle. Herrassetä oli
-muka vanhan kauppalankonsa leskeä puoltanut niin, että hän tuli saamaan
-pienen eläkkeen.
-
-Leskelä oli enää se toivo jälellä, että nähdä ainoan tyttärensä
-onnellisena joskus.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuli taas kesä ja monta kaivattua koteusi kesän kanssa. Maijun toivo
-Junnan koteutumisesta oli muuttunut peloksi.
-
-Kuudentoista kuukauden jälkeen Maijun kihlajaisista vietettiin Kaisun
-ja Antin häät morsiamen kotona, johon sulhanen muutti asumaan. Pidot
-olivat sievimmällään: sukulaiset ja entiset leikkikumppanit.
-
-Maijuki äitineen oli kutsuttu, vaan jostaki syystä eivät tulleet
-pitoihin. Kuluu yhä vuosi, mutta eipä kuulu Maijun sulhasta eikä
-kirjeitäkään ala enää tulla, kun pitkien aikojen takaa. Muutamana
-kesän ihanimpana päivänä työskenteli äiti tyttäreneen pienessä
-kyökkikasvitarhassa; he olivat ja tottuneet oloonsa, he tunsivat
-suloisen rauhan sieluissaan, kaikki myrskyt olivat tasautuneet, kaikki
-turhat haaveksimiset oli Maijuki heittänyt mielestään. "Miksi äitini
-tänään on kaikki niin suloista? ah, jos ihminen aina voisi tuntea niin
-onnelliseksi itsensä, kun minä tässä nyt armas äiti sinun rinnallasi,
-niin pieninki asemamme olisi silloin paratiisi. Niin tyttäreni, johan
-me olemme ennättäneet kokea monta kohtausta enkä minäkään koskaan ole
-saattanut niin täydellä sydämellä iloita Luojan lahjoista, kun näinä
-aikona; onhan meillä kaikki elämän tarpeet eikähän ihmisetkään näy
-meitä ylenkatsovan, kun tietävät ettemme ole tahallamme köyhyttäneet
-itseämme. Mutta nyt tuossa paikassa menen naapurin eukon luo, koska
-hän varotti minun tulemaan." Näin keskustelunsa lopetettua nousi
-äiti työstään, jonka ikään sai päätetyksi. Tytärki puisteli helmansa
-ruohoista, nouti kammaristaan käsityön istui sen kanssa pyörtänölle.
-
-Tarhan sivutse kävi kaitainen polku kartanoon maantieltä, mutta
-pihalle kävi polku toiseltaki puolen vanhan kuusiston kautta. Useammat
-vieraat, jotka jalkasin astuivat taloon, tulivat kuusikkotietä. Tuokion
-kuluttua nosti Maiju silmänsä ja katseli viime mainitulle tielle, kuni
-olisi joku tulia ollut odotettavanaan. Tiellä ei kuitenkaan näkynyt
-ketään. Vähän ajan takaa tuli maantien puolelta äitinsä kantaen
-pientä koppaa käsivarrellaan. Nähtyään tyttärensä yhä istumassa
-pyörtänöllä, poikkeusi hän hänen luo, istui tytön viereen, avasi
-kopan kantta ja näytteli vahvaa kulijauho-limppua, jonka oli saanut
-lämmintä-leipää naapurista. Maiju mietti äidilleen, jotta mahtaa
-naapurin eukko nyt vuorollaan muistaa teitä äiti; monta limppua sai
-hän ennen tästä talosta. Äiti arveli: "niin kyllä, mutta en minä ole
-antojani milloinkaan muistellut jälestä käsin enkä suinkaan ole niistä
-keneltäkään mitään velkova; vaan mitä hyvät ihmiset hyvällä sydämellä
-tahtovat minulle antaa, sen kiitollisuudella otan vastaan." Äidin
-puhellessa yhtä ja toista tyttö tuo tuostaki silmäsi kuusikkokujalle.
-Oli juuri äiti lähtemäisillään tupaan päivällistä laittamaan, kun
-pappilan musti laukata loukutti kieli ulkona suusta kuusikosta ja
-töytäsi mennä pihalle. "Kas, eikös tule vieras, jota tässä olen
-odottanut", lausui tytär äidilleen hymylllen. Äiti pyörähti tyttöönsä
-päin sanoen: varmaan tulee pappilasta joku, ei musti yksin kule täällä
-saakka milloinkaan. "Se on tosi," myönsi Maiju, "vaan kukapa sieltä nyt
-tulisi; tyttärilläki on kiiret uusien läninkiensä kanssa. Mutta eihän
-liene tulleet ne nuoret herrat, joita on odotettu Helsingistä, sittepä
-saavat jättää kiireensä ja käydä kylää näyttelemässä vieraille,"
-muistutti äiti. "Kyllähän kohteliaisuus sen vaatii, mutta ei he tule
-meille ensimäisenä," väitti tytär. "Tulevat kuitenki", sanoi äiti, ja
-viittasi kuusikon polulle, josta näkyi useampia ihmisiä tuleviksi.
-Maiju hypähti istultaan, otti neularasiansa ja kiiruhti äidin keralla
-kartanoon joutuakseen vähän vaatehtimaan itseään vieraiden kunniaksi,
-koska olivat vielä muutaman sadan askeleen takana talosta. Mustilla
-ei ollut aikaa odottaa kutsua tupaan, hän mennä lönkötteli vanhan
-tuttavuutensa nojalla emännän edellä sisälle ja nakkausi pitkäkseen
-Maijun sohvalle. Emäntä oli kohta kyökissään täydessä puuhassa,
-kuni jo vieraat olisivat olleet tulleet kattonsa alle. Takan raudat
-romisivat, tuli räiski kahvepannun alla, pian oli kirkas kattilaki
-istumassa leimuilevalla liekillä ja emäntä kiireemmiten mennä mättäsi,
-lihava kun oli, ruoka-aittaan vääntämään jonku lampaan paistin eli
-sian kinkun viedäkseen kiehumaan; näet, vieras-vara löytyi hänellä
-elatusmuorinaki elellessään ja tapansa ei ollut tarjota vieraalle ja
-ei antaa, vaan kun tarjosiki, silloin antoiki sekä sihistelemättä pani
-pöydälle pötyä. Sillä aikaa olivat tuliat saapuneet pihalle, jossa
-Maiju jo oli ottamassa vastaan ja vei heidät kohteliaasti huoneesen.
-Emäntä saatuaan keitoksensa kattiloihin, pisti puhtaan sileän hihasimen
-päälleen, leveän esiliinan sitoi vyölleen, suorasi hiuksiaan ja sitte
-kaiketta kolinatta meni vieraita tervehtiin. Vieraiden etunenässä
-astui kylän pastori kättelemään talon vanhinta. Saati pastori olisi
-tullut yksin taloon, niin varmaan olisi emäntä aaviloinut vieraan
-tuovan jotaki ikävää sanomaa; mutta nyt kun hänellä oli muassa
-muutama neiti ja muutamia ylioppilaisia, niin olihan se varma, että
-hän oli vaan saattomiehenä. -- Viimeksi sanottu pastori ensi vuosia
-ollessaan seurakunnassa ei ollut paljo milloinkaan tervetullut vieras
-sanankuuliainsa luona, sillä hän lopen kajosi yksityisten pienempiinkin
-asioihin.
-
-Muutamat rohkeat veitikat arvelivat, jotta pappinsa oli kasvatettu
-paremmin la'in laatiaksi, kuin papiksi. Ylenmääräinen uuteliaisuutensa
-tasautui aikaa voittaen, kun äkäset seurakuntalaiset manasivat hänen
-pysymään pappina, eikä tukkeutumaan kaikellaisiin sivuseikkoihin, joita
-koetti onkia juttu-ämmäin kautta ja joiden nojalla tuomitsi yksityisiä.
-Paljas nimitys "pastori", loi hänelle sen kunnian, mikä hänelle
-annettiin. -- Enemmän, kuin ennen, näytti nyt pastori yksitoikkoiselta.
-Syytä siihen ei tarvinnutkaan odottaa kauan. Hän hyvin juhlallisen
-näköisenä ja jumalisilla sanoilla ilmoitti odottamattoman surusanoman:
-Herrassetää oli äkkiä kohdannut halvaus ja pikemmin kuin ihmisen
-ajatus, muutti hän majansa tästä taistelun alhosta ijankaikkisuuteen.
-Ilmoitus pois menneestä ei näyttänyt kuulioissa herättävän
-syvällisempää kaipausta. Leski-emäntä laski kätensä ristiin, siunasi
-syvään, kyyneleet herahtivat silmistään rypistyneille poskilleen
-ja lausui enemmän itsekseen, kun muiden kuultavaksi: "niin, nyt on
-setäherraki tehnyt sen, joka meillä vielä on tekemättä".
-
-Mutta tytär vaan katsoa tuijotti pappiin ja näytti ajattelevan, ettei
-tämä ikävä sanoma tähän lopu; tuo mustiin puettu mies ei ole käynyt
-meillä milloinkaan hyväin enteiden edellä. "Oi! ettei tätirouva
-laittanut kuolon sanomaa oitis minulle". Vieraat, joita emäntä
-oli aikonut kestitä ruoalla, lähtivät tunnin kuluttua matkoihinsa
-nähtyään Maijun uudesta sanomasta lopen huolestuvan. Kohta siinä
-paikassa otti viime mainittuki hevosen ajopelineen isännältä sekä
-ajaa karitti kiireesti kaupunkiin käsin. Mutta kestikievarissa, missä
-muutti hevosta, puhuttiin miestuvassa: "tuo on se mamselli, jonka
-tavaran se äsken kuollut patruuni on hävittänyt eikä kuulu löytyvän
-pankkikirjojakaan".
-
-Maiju pyörähti puhujiin käsin ja loi säkenöivän silmäyksen viimeiseen
-puhujaan, joka kohta veti itsensä toisten taka. Siitä lähtien tuli
-tytölle yhä kiireempi, jotta sekä hevonen, että kyyditsiä mieli
-tuskautua. Surutaloon tultuaan hän kyllä pian tapasi tätirouvan, mutta
-joka ei syvissä huolissaan jaksanut paljo piitata tytöstä. -- Wiime
-aikana oli Maiju oppinut lähimäisistään, että kaikkein itsekäisimmällä
-tavalla valvoa ensin omia etu-oikeuksiaan ja viimeksi muiden. Hän
-kiiruhti pesänhoitajain luo kuulemaan yhtä ja toista, vaan ne eivät
-luvanneet mitään selkoa antaa ennenkun hautajaisten jälkeen. Pidoissa
-tapasi Maiju monen muun tuttavan keralla tynnörisepän, joka viime
-vuosina sai arvonimekseen: "tehtailia". Hän tervehti tytärtä enemmän
-iloisena, kuin surullisena pitovieraana ja puhuteltu pilkallisesti
-luuli ukon ilomieliseksi siitä, kun tapasi muka tulevan miniänsä, joka
-ei tietänyt ollenkaan siitä, että setäherran äkkikuolema oli tehtailian
-onneksi.
-
-Pidoissa huhuili yksi ja toinen syrjäkareessa, ettei Maijun sulhanen
-enää tulekaan; se on kihlannut Ruotsissa erään ravintolamamsellin
-ja laittaa oman ravintolan siellä. Tiettynä oli syrjäisillä seki,
-ettei, isä-ukko anna yhtään penniä perintöä pojalleen saati se ei tule
-kotomaalleen.
-
-Muutamana päivänä hautajaisten jälkeen kokoutui pesän-selitysmiehet
-herrassetälään; Maiju itse tuli omasta puolestaan. Tytön isä oli
-jo lapsensa ensi ikävuodella pannut rahoja sen nimeen muutamaan
-elinkorkolaitokseen setäherran kautta ja paitse sitä oli setä
-muka toimittanut kasvattinsa jäseneksi Turun "elinkautiseen
-henkivakuutuslaitokseen" ja vielä kolmanneksi oli patruunin
-hoidettavana rahat niistä viljavaroista, jotka talonpoika tyttönsä
-tuliaispidoissa pyhitti lapselleen. Niitä yhtä eikä toista asiakirjaa
-ei ollut Maiju nähnyt milloinkaan; setähän ne hoiti. Mutta se oli
-kaikkein kamalinta, kun niitä ei nytkään näköön saatu. Sellaisia
-papereita, joissa olisi ollut vähäkään tytön osaa, ei löytynyt mistään.
-Edellä viitatuiden laitosten asiamiehiltä kysyttiin, papereita
-yhä tutkittiin, mutta turhaan ja niin kaiken lopuksi Maijulla ei
-ollut penniäkään mistään perittävänä. Tätirouva ei tiennyt mistään
-asioista mitään. Ja mitäs hänelle jäi? Niin, se eläkeraha, jonka sai
-vuosittain kantaa kauppamiesten eläkelaitoksesta. Muutama rahaseikka
-kuudenkymmenen-tuhannen markan arvosta valvottiin eräästä ulkomaan
-kauppahuoneesta, joka jo ennen oli koettanut hakea ulos saamistaan,
-mutta onnistumatta. Vainajan tavarat tasautuivat siis myssyttömiksi.
-Tehtailiaki oli ääneti, kun häneltä ei mitään kaivattu. -- Maijulla
-oli enää jälellä se toivo, että sulhasensa koteutuisi mieltyneenä ja
-vakautuneena miehenä.
-
-Eräänä päivänä, kun setäherran talossa oli myöty viimeisiä rihkamia
-huutokaupalla, istuivat puutarhasohvalla tyhjässä salissa tätirouva,
-vanha täti, tehtailian rouva sekä Maiju. Pitkän ja tuskallisen
-äänettömyyden oli katkaisemaisillaan vanha täti, kun huoneesen astui
-posteljuoni laukkuneen. Hän hämmästyi entisen mahtavan kauppamiehen
-talon nykyistä näköä niin, ettei tahtonut löytää kirjettä laukustaan.
-Maiju, joka piti velvollisuutenaan nousta ottamaan vastaan asioitsiaa,
-ylen vennosti ojensi kätensä ottamaan kirjettä. Pian huomasi hän
-kirjeen olevan Junnalta Ruotsista. Levottomana alkoi lyödä sydämensä
-rinnassaan juuri, kuin olisi pakoon pyrkinyt. "Kirje on tärkeä näin
-pitkän ja kummallisen ajan takaa; tämä on joko kruunu kaikille
-suruille taikka ylen sanomattoman ilon ilmoitus; minä pelkään avata
-tätä, sillä olenhan tottunut nykyisin hellittämättömästi saamaan
-surusanomia", arveli Maiju ja samalla putosi kirje hänen vapisevasta
-kädestään lattialle vanhan tädin helmoihin. Vanha mainen tirkisti lopen
-osanottavasti tytisevää tyttöä silmiin, joissa kierteli vesipyörteet,
-otti kirjeen ja koettaen lohduttaa neitiä riuhtasi kirjelehden
-kuoresta ulos ojentaen omistajalle. Muutamassa silmäräpäyksessä luki
-Maiju luettavansa, puristi lipun suonenvedon tapaisesti kouraansa
-ja vaaleampana, kuin liinainen nenäliinansa valahti hän vanhain
-naisten syliin. Täti juoksi minkä jaksoi noutamaan raitista vettä,
-jolla koetettiin holvata pyörtyneen päätä ja käsiä; mutta ämmät ollen
-vanhuuttaan heikot virvoittajiksi, viittasi tätirouva palvelustytön
-menemään kutsumaan Antin emäntää. Se tuliki kovin kiireesti, koppoi
-sairaan syliinsä, voiteli otsaa ja päälakea lemuvedellä jota hän pyyhki
-sieramiinki. Tuosta alkoi pyörtynyt virvota, mutta ei jaksanut vielä
-avata silmiään.
-
-Kaisu veti hänet yhä lähemmäs rintaansa vastaan ja sen mukaan, kun
-tunsi virvoitettavansa rupeavan tointumaan, kuihkasi hän aina jonku
-lohduttavan sanan potilaan korvaan. Hetkisen kuluttua remahutti Maiju
-auki suuret siniset silmänsä, veti suunsa vienoon hymyyn ja taputteli
-Kaista oikealle poskelle. -- "Nainen vaan tuntee, mitä nainen kärsii",
-huokasi vanha täti. -- Kauan aikaa istuivat muinoiset leikkikumppanit
-nuorempi syleillen vanhempaa, kuin lasta eikä kukaan rohjennut eikä
-tahtonut häiritä heitä. Seuraavana päivänä, kun sairas oli jotensaki
-toipunut, otti Kaisu hänen erinänsä luokseen yhteen kammariin. Hän
-pyysi Maijun myötätuntoisuudella ja kärsivällisyydellä kuultelemaan
-pienen salaisuuden. Kuulia kallisti päänsä ystävänsä olkapäätä vasten
-ja asettui kuultelemaan.
-
-Oikein kohteliaasti lausui Kaisu. "Seikka, josta tässä nyt kerron
-sinulle ei ole suurellista laatua eikä suuresta arvostakaan, onhan vaan
-lähtöään aivan matalalta; eläkä Maijuseni tuskau sentähden minulle,
-jos kerron typerästi. Maiju, mahtanet muistaa äitisi kertomuksista,
-jotta äitini oli sinun kummisi ja oli kantanut sinut kasteelle. Hän oli
-kummein tavan mukaan pyhittänyt ristitytölleen pienen kumminlahjan.
-Näet, oli moniaita kopekoita pannut säästöpankkiin sinun nimeesi,
-vaikka pankissa ja pankkikirjassa hoidettiin rahojasi äitini nimellä.
-Isäsi oli tuon tuostaki lisännyt säästökassaasi kipeneen aina
-voirahoistaan; vielä äitini kuoltuaki tahtoi isäsi, että rahasi yhä
-hoidettaisin samalla kirjalla nimeä muuttamatta. Isäsi sairastaessa
-oli puhe säästökassastasi, mutta vainaja pyysi minun olemaan ääneti
-koko panoksesta siihen asti, kun Herrassetä ihan täsmälleen on tehnyt
-selityksen sinulle. Siitä päättäen katson nyt olevan ajan parhaallaan
-käsissä, että Maiju itse otat tämän pienen pankkikirjan. Nykyisin
-olen laskenut saatavasi tämän kirjan mukaan, se on noin puoliväliin
-neljättätuhatta markkaa. Katsos, ensimäisestä panoksesta on nyt kulunut
-seitsemänkolmatta vuotta."
-
-Ihan ääneti oli Maiju kuunnellut Kaisua, ainoastaan huokaamallaan
-hälväsi äänettömyyttään silloin, kun puhuja mainitsi poismenneitä.
-Kertomuksen päätyttyä otti Maiju kirjaisen Kaisulta, katseli, käänteli
-sitä ja arveli: "neljättätuhatta markkaa tässä lahjoitat ystäväni
-minulle; äitisi oli oiva kummi, joka osasi pyhittää ristitytölleen
-pahan päivän varan". -- Koeta kultaa tulessa, ystävätäs hädässäis. --
-Siitä otti hän Kaisun kädet kättensä väliin, puristi niitä kauan ja
-silmistään, joista nopahteli kirkkaita vesihelmiä ystävysten käsille,
-voi lukea täydellisimmän kiitollisuuden. Pankkikirjan hän vieläki
-jätti Kaisun talteen ja riensi odottamatonta saalistaan ilmoittamaan
-äidilleen, joka oli äsken saapunut kaupunkiin. Sen erän takaa ei
-muistettu kaipauksella kunnotonta sulhasta, joka niin voi jättää
-kaikki, mitä hänellä oli rakkaimpaa mailmassa.
-
-"Ihminen, jonka on Luoja luotuinsa kruunuksi, olentonsa kuvaksi
-maailmassa asettanut, ihminen yksin elävistä kaikista saattaa
-muistonsa heittää, tunteensa tukehduttaa, kivenä luopua ja hekumasta
-hurmettuneena unohtaa kodin, josta olentonsa sai, unohtaa Isänmaan".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun noin neljän vuoden paikoille oli kulunut viime mainituista
-tapauksista, matkustin minä kauniina kesäpäivänä halki R:n pitäjän
-kirkon kylän. Vähän matkaa tuttavamme Maijun lapsuuden kodosta soman
-kartanon rappusilla istui keski-ikäinen nainen ja mies puettuina
-talonpoikaisiin vaatteisin. Pihalla ruohostossa pallerehti tuiki
-punaposkinen tyttö, nähdä vuoden vanha ja matalalla lavitsalla istui
-harmaapäinen kaunis vanha nainen, joka ei pikku tyttöä laskenut monen
-kyynärän matkalle luotaan. Lapsi, kun koetti puhua sopertaa mummalle,
-sille nauroivat rappusilla istujat oikein sydämellisesti. Minä en
-malttanut olla kysymättä kyytipojalta talon asukkaista, joiden puku,
-koti ja koko ympäristö näytti mahdottoman siistiltä. Poika änkytti
-vastaukseksi, että talon emäntä oli niinkutsuttu talonpojan mamselli,
-joka yhtäkkiä sai jostaki paljo rahoja ja otti miehekseen erään ajurin
-Matin Jaakko nimisen pojan, joka oli ollut moniaita vuosia Amerikassa.
-Tuo mumma on emännän äiti ja pikku tyttö on isäntäväen lapsi ja he
-kaikki elävät nyt hyvin onnellisina.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KIHLATUT***
-
-
-******* This file should be named 66053-0.txt or 66053-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/6/0/5/66053
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/66053-0.zip b/old/66053-0.zip
deleted file mode 100644
index cd3071a..0000000
--- a/old/66053-0.zip
+++ /dev/null