NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 12915 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..9aa66e3
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66020 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66020)
diff --git a/old/66020-0.txt b/old/66020-0.txt
deleted file mode 100644
index 005bfa6..0000000
--- a/old/66020-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,12915 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Maailman sydän, by H. Rider (Henry Rider)
-Haggard
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Maailman sydän
-
-
-Author: H. Rider (Henry Rider) Haggard
-
-
-
-Release Date: August 9, 2021  [eBook #66020]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAAILMAN SYDÄN***
-
-
-E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
-
-
-
-MAAILMAN SYDÄN
-
-Kirj.
-
-H. RIDER HAGGARD
-
-Suomennos englanninkielestä
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Uuden Suomettaren Osakeyhtiö,
-1915.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Alkulause. Don Ignatio.
- 1. Kapinan kukistaminen.
- 2. Herra Strickland.
- 3. Kutsu.
- 4. Sydämen taru.
- 5. Matkan alkuvaiheet.
- 6. "El Norte".
- 7. Maatila.
- 8. Illallisella ja illallisen jälkeen.
- 9. Kaksintaistelu.
-10. Molasin kuolema.
-11. Zibalbay kertoo tehtävästään.
-12. Maya laskeutuu luolaan.
-13. Ignation vala.
-14. Sydämen Kaupunki.
-15. Zibalbayn kotiintulo.
-16. Pyramiidin huipulla.
-17. Zibalbayn kirous.
-18. Salahanke.
-19. Pyhänhäväistys.
-20. Sydämen Neuvosto.
-21. Mayan avioliitto.
-22. Mattai ennustaa pahaa.
-23. Pakomme ja sen päättyminen.
-24. Nahua todistaa.
-25. Jäähyväiset.
-Loppulisäys.
-
-
-
-
-ALKULAUSE.
-
-Don Ignatio.
-
-
-Olosuhteet, joiden takia seuraavat sivut tulevat painetuiksi, ovat
-tavallaan eriskummaiset ja kertomisen arvoiset. Muutamien viime vuosien
-aikana joutui muuan englantilainen sivistynyt mies, jota me kutsumme
-Jonesiksi, koska se ei ollut hänen nimensä, johtajaksi erääseen
-kaivokseen, lähellä Usumacinto virtaa, jonka yläjuoksu erottaa Meksikon
-Chiapas-valtion Guatemalan tasavallasta.
-
-Tähän aikaan ei elämä jossain Chiapasin kaivoksessa, joskin sillä
-epäilemättä on joitakuita hyviäkin puolia, lainkaan vastaa europalaista
-onnen ihannetta. Ensiksikin, työ on raskasta -- suunnattoman raskasta,
-ja vaikka ilmasto onkin kyllin terveellinen vuorten keskuudessa, löytyy
-laaksoja, missä väki kuolee kuumeeseen. Virkistyksiä ei, suoraan
-sanoen, löydy juuri lainkaan, sillä metsät ovat liian sankkoja, jotta
-niissä voisi metsästää vähänkään mukavasti, ja ellei niitä olisikaan,
-niin tekisivät hyttyset ja monenlaiset ilkeät hyönteiset, joita siellä
-on rasittamaan asti, tämän virkistyksen mahdottomaksi.
-
-Seuraa, kuten me sen ymmärrämme, ei niinikään luonnollisestikaan löydy,
-ja jos joku mies joutuisikin naimisiin, ei hän helposti voisi tuoda
-vaimoansa vielä vallan asumattomiin seutuihin, pitkin metsäpolkuja, yli
-virtain ja pitkin äkkikuilujen partaita, jotka ovat kyllin vaarallisia
-ja vaikeakulkuisia, herättääkseen kauhua rohkeimmankin kulkijan
-sydämessä.
-
-Kun herra Jones oli asunut vuoden aikaa La Concepcionin kaivoksilla,
-valloitti hänet voimallisena tietoisuus omasta yksinäisyydestään ja
-halu saada henkevämpää seuraa kuin amerikalaiset puotipalvelijat
-ja intiaani-työntekijänsä. Ensimäisten kuukausien aikana täällä
-asuessaan hän oli yrittänyt tehdä tuttavuuksia läheisten _fincasien_
-eli maatilojen omistajien kanssa. Tämän yrityksen hän kuitenkin pian
-kyllästyen hylkäsi, sillä nämä miehet näyttivät olevan sekasukuisia,
-mitä alhaisinta rotua, eläen yhtämittaisten paheiden ilmakehässä.
-
-Tässä hätätilassa, ollen sivistynyt mies, Jones ryhtyi henkisiin
-harrastuksiin, ja omisti aikansa, siinä määrin kuin se oli mahdollista,
-kootakseen muinaisjäännöksiä ja tutkiakseen niitä alueellansa löytyvien
-muinais-aztekilaisten kaupunkien ja temppelien lukuisista raunioista.
-Mitä kauvemmin hän harrasti näitä tutkimuksia, sitä enemmän valtasivat
-ne hänen mielikuvituksensa. Sentähden, sattuessaan kuulemaan, että
-vuoren takaisella kupeella, Santa Cruzin nimeä kantavalla maatilalla
-asui intiaani, nimeltään Don Ignatio, maatilan omistaja, jolla
-kerrottiin olevan suuremmat määrät tietoja heidän muinaisuudestaan,
-historiastaan ja jäännöksistään kuin kenelläkään muulla tässä Meksikon
-osassa, päätti hän käydä tapaamassa tuota miestä ensi tilaisuuden
-sattuessa.
-
-Tämän hän tahtoi tehdä mahdollisimman pian, sillä Don Ignatiolla oli
-mahtava maine, ellei vain matka olisi ollut niin pitkä hänen kotiinsa.
-Nyt väheni kumminkin vaikeus, kun eräs intiaani lupasi näyttää
-kulettavan polun vuoren yli, jota polkua pitkin ehtisi Santa Cruzin
-maatilalle La Concepcionista kolmessa tunnissa ratsain, sensijaan että
-tarvitsi kokonaista kymmenen tuntia päästäkseen sinne käytetympää
-tietä pitkin. Niin muodoin, eräänä kuivan vuodenajan päivänä, kun
-työt seisoivat kaivoksella, veden laskeuduttua niin alas, ettei se
-voinut käyttää rouhintamyllyä, Jones läksi. Tämä tapahtui lauantaina,
-sillä edellisenä maanantaina hän oli lähettänyt lähetin Don Ignation
-luo ilmoittamaan hänen aiotun saapumisensa ja saanut vastaukseksi
-mitä kohteliaimman ja parhaimmin kirjoitetun kirjeen, jossa häntä
-pyydettiin viettämään seuraava sunnuntai maatilalla, "missä jokainen
-englantilainen sivistynyt mies on aina mitä tervetullein".
-
-Lähestyessään maatilaa, häntä ihmetytti nähdessään puolimaurilaiseen
-tyyliin rakennetun aika suuren, valkean kivirakennuksen julkipuolen,
-missä oli torneja ja koristettuja sisäänkäytäviä molemmin puolin,
-sekä laaja, tasaisen katon keskustasta kohoava kupu. Ratsastaen läpi
-viljavainioiden ja kakaoviljelysten ja kahvipensaiden, jotka kaikki
-olivat mitä parhaimmassa kunnossa, peittäen monen acren laajuudelta
-rakennuksen kummallakin puolella avartuvia kenttiä, Jones saapui laajan
-pihan porttikäytävälle, missä kasvoi jättiläismäisiä ceiba-puita,
-heittäen jättiläisvarjojaan yli rakennusten. Näiden puitten alta
-astui esiin intiaani, joka nähtävästi oli ollut odottamassa hänen
-tuloaan, ja otettuaan haltuunsa hevosen, ilmoitti hänelle, lausuen
-monet tervehdykset, että armollinen herra Ignatio oli, tapansa mukaan,
-väkensä kera kappelissa iltamessussa, mutta että hartaushetki pian
-loppuisi.
-
-Jättäen hevosensa intiaanin huostaan, Jones lähti kappeliin, ja koska
-sen suuret ovet olivat avoinna, astui hän sisälle ja istuutui. Niinpian
-kuin hänen silmänsä tottuivat himmeään valoon, hän huomasi, että paikka
-oli harvinaisen kaunis, sekä suhteisiin että koristuksiin nähden.
-
-Hartausmenotkin olivat monet -- niiden luku nousi ehkä kolmeen sataan
--- ja niin hartaita olivat he menoissaan, ettei hänen saapumistaan
-edes huomattu. Hänen mielestään oli kumminkin rakennuksessa kaikkein
-ihmeellisin esine seinään, alttarin yläpuolelle kiinnitetty valkea
-marmorilevy, johon oli kaiverrettu espanjankielellä seuraava kirjoitus,
-niin suurin kirjaimin, ettei hänellä ollut lainkaan vaikeutta lukea
-sitä.
-
-"Ignation omistama hänen rakkaimman ystävänsä James Stricklandin,
-englantilaisen sivistyneen miehen, ja Mayan, Sydämen Prinsessan, hänen
-puolisonsa muistolle. Rukoile, ah kulkija, sydämesi rakkaudella heidän
-sielujensa puolesta."
-
-Jonesin ihmetellessä, ketkä tämä James Strickland ja Maya, Sydämen
-Prinsessa mahtoivat olla, ja oliko hänen isäntänsä pystyttänyt levyn
-heidän muistolleen, päätti pappi rukouksensa, ja seurakunta alkoi
-lähteä kirkosta.
-
-Ensimäinen ovesta astuja oli sivistynyt intiaani, jonka Jones ilman
-muuta päätti olevan itsensä Don Ignation. Hän oli noin kuudenkymmenen
-ikäinen mies, mutta näytti ikäänsä paljon vanhemmalta, sillä suru,
-vastoinkäyminen ja kärsimys olivat painaneet jälkensä häneen.
-Ruumiiltaan oli hän pitkä ja hintelä, eikä pieni ontuminenkaan
-vähentänyt hänen olemuksensa arvokkuutta. Hänen pukunsa oli hyvin
-yksinkertainen. Siinä ei ollut koreutta, ei edes hopeisia nappeja,
-joilla oli niin suuri vaikutus meksikolaisten mieliin; hänellä oli
-mustanauhainen panamaolkihattu yleisesti käytetyn kultanauhaisen
-asemasta, puhdas, valkea takki ja paita, musta, solmittu kaulahuivi,
-likasenharmaat housut ja ruskeat, europalaista tekoa olevat kengät.
-
-Mutta erittäin silmiin pistävät Don Ignatiossa olivat hänen kasvonsa.
-Ei koskaan, ajatteli Jones, hän ollut katsellut niin kauniita kasvoja
-tai, tarkemmin sanottuna, kasvoja, jotka olisivat antaneet sellaisen
-varmuuden omistajansa ehdottomasta hyvyydestä ja luonteen puhtaudesta.
-Piirteet olivat hyvän kasvatuksen saaneen intiaanin, hienot ja sirot,
-kotkannenä, poskipäät ja otsa ulkonevat, samalla kuin viimeksimainitun
-alta loisti pari suuria ja pehmeän mustia silmiä, niin hellän ja
-luotettavan ilmeiset, että niitä täytyi pitää harvinaisuutena miehellä.
-
-Hän seisoi kappelin ovella, laskevan auringon valossa, nojaten
-raskaasti keppiin intiaanien astuskellessa hänen ohitseen. Kaikki
-he, miehet, naiset ja lapset, tervehtivät häntä mitä suurimmalla
-kunnioituksella ohi mennessään, jotkut heistä, eritotenkin lapset,
-suudellen hänen pitkää ja hienosti muodostunutta kättään, toivottaen
-samalla hänelle hyvää yötä hellin sanoin, sellaisin kuin "isä", ja
-anoen pyhimysten suojelusta hänelle. Jones mietiskeli, katsellen heitä,
-heidän käytöksensä eroavaisuutta siitä alhaisesta orjamaisuudesta,
-jota sorron vuosisadat ovat kehittäneet minkä hyvänsä valkeaa rotua
-olevan hallitsijan lähellä, sekä ihmetteli sitä vaikutusta, mikä hänen
-isännällään heihin oli. Tällä hetkellä juuri kääntyi Don Ignatio ja
-näki hänet.
-
-"Pyydän nöyrimmästi anteeksi, herrani", sanoi hän espanjankielellä,
-arasti ja miellyttävästi hymyillen, nostaen hattuaan, näyttäen pitkän
-tukkansa, joka kuten hänen suippo partansakin oli aivan valkea. "Te
-varmastikin olette pitänyt minua epäkohteliaana; mutta tapani on viikon
-työn loputtua olla läsnä uskonnonharjoituksessa kansan kera -- älkäähän
-tungeksiko lähelle jalosyntyistä englantilaista -- enkä luullut teidän
-saapuvan ennen auringonlaskua."
-
-"Älkää pyydelkö anteeksi, herrani", vastasi Jones. "Olen ollut varsin
-innostunut näkemään palvelijanne hartausharjoituksissaan. Mikä ihana
-kappeli tämä onkaan! Saanko katsella sitä, ennenkuin lukitsette ovet?"
-
-"Tietysti, herrani. Se on kerta kaikkiaan hieno. Vanhat munkit,
-jotka piirustivat sen kaksisataa vuotta sitten -- sillä tämä oli
-suuri luostari -- ymmärsivät rakennustaidon, ja työtä joudutettiin
-myös silloin, eikä maksanut mitään. Luonnollisestikin olen tehnyt
-paljon korjauksia, sillä ne, jotka asuivat täällä ennen minua, eivät
-välittäneet sellaisista seikoista.
-
-"Saattaisitte tuskin uskoa, herrani, että menneinä aikoina,
-parikymmentä vuotta sitten, tämä paikka oli maantierosvojen,
-tullikavaltajien ja miesmurhaajien tyyssija, ja että se väki, jonka
-tänä iltana olette nähneet, tai heidän isänsä, olivat orjia, ilman
-enempiä oikeuksia kuin koira.
-
-"Vaan niin oli laita. Moni matkustaja on menettänyt henkensä tässä
-talossa tai sen läheisyydessä. Kerranpa minä itsekin olin menettää
-henkeni täällä. Katsokaahan tuon alttaritaulun leikkausta. Se on hieno,
-eikö totta? Nuo puupylväät ovat vanhojen munkkien aikakaudelta. Niin,
-olen tiennyt Don Pedro Morenon, edeltäjäni, sitoneen ihmisolentoja
-niihin, tarkoituksella kärventää heidät punahehkuvin raudoin."
-
-"Kenelle tuo kirjoitus on omistettu?" kysyi Jones, osoittaen
-puheenaollutta marmorilevyä.
-
-Don Ignation kasvot saivat varsin vakavan ilmeen hänen vastatessaan:
-
-"Se on omistettu, herraseni, suurimmalle ystävälle, mitä minulla
-milloinkaan on ollut, miehelle, joka pelasti henkeni oman henkensä
-uhalla, ja joka oli rakas minulle, rakkaampi kuin milloinkaan nainen
-voi olla. Mutta oli nainen, joka myöskin rakasti häntä, niinikään
-intiaaninainen, ja tuo mies helli häntä enemmän kuin minua, mikä
-olikin oikein, sillä eikö Jumala olekin niin asettanut, että miehen
-pitää jättämän ystävänsä, niin, isänsä ja äitinsä ja vaimoonsa sidottu
-oleman?"
-
-"Menivätkö he sitte naimisiin?" kysyi Jones, joka innostui asiaan.
-
-"Menivät, he menivät naimisiin, ja vieraalla seudulla ja vieraalla
-tavalla. Mutta sehän on jo vanha juttu, herrani, ja Teidän luvallanne
-minä jätän sen kertomatta; ajatuskin siitä palauttaa mieleeni monta
-tuskallista muistoa -- kuoleman ja perikadon, rauenneiden suunnitelmien
-ja tyhjiin menneiden toiveiden muistoa. Ehkä minä joskus kerran, jos
-minulle on suotu voimia ja elinkautta kyllin, kirjoitan sen kaiken.
-Joitakuita vuosia sitten minä aloinkin jo; mutta se kyllästytti minua,
-ja se mitä olin kirjoittanut, tuntui hullutukselta, ja niin minä jätin
-koko touhun.
-
-"Olen elänyt monivaiheista elämää, herrani, ja joutunut sen kestäessä
-moniin seikkailuihin, vaikkakin, Jumalan kiitos, viime vuoteni ovat
-kuluneet rauhassa. No, hyvä, kohta jo saapuu loppukin, ja ellei minulla
-olisi ajatusta, että väkeni voi minun kuoltuani joutua huonoihin
-käsiin, ei se lainkaan minua pelottaisi.
-
-"Mutta tulkaahan, herrani, Teidän on jo nälkäkin, ja kelpo isämme,
-joka on luvannut syödä kanssamme, on ratsastettava vielä tänä iltana
-pitääkseen huomisaamuna messun kolmen leaguen [League = kolme
-meripenink. -- Suom. huom.] päässä sijaitsevassa kylässä, siksi olen
-tilannut illallisen varhain. Tavaranne ovat viedyt huoneeseenne, apotin
-huoneeseen, niinkuin sitä kutsutaan, ja jos tahdotte seurata minua,
-näytän Teille lyhyen tien kappelista sinne."
-
-Sitten näytti hän tien pienelle ovelle. Aukaistuaan tämän he nousivat
-ahtaita portaita, joiden yläpäässä oli tasainen paikka, sekä
-ristikkoakkuna, joka oli niin asetettu että, ollen alhaalta näkymätön,
-siellä seisova katselija voi nähdä ja kuulla kaiken, mikä kappelissa
-tapahtui.
-
-"Tältä paikalta", sanoi Don Ignatio, "vanhat apotit pitivät salaista
-vaaria munkeistaan, ja täältä minäkin kerran näin näyn, jota en hevillä
-unhoita."
-
-Sitten kulki hän muutamien pitkien ja hämärien käytävien läpi,
-saapuakseen huoneeseen, joka oli kalustettu siroilla, vanhoilla
-espanjalaisilla huonekaluilla.
-
-"Makuupaikkanne on taampana, herrani", hän sanoi, avatessaan toisen
-oven, joka vei laajaan ja synkännäköiseen huoneeseen, johon valo pääsi
-raskaasti teljetyistä, vähintäin kymmenen jalkaa korkealla lattiasta
-olevista akkunoista.
-
-Seinillä oli maalauksia Viimeisestä Tuomiosta ja verisen
-Inkvisitsioniajan innoittamista kohtauksista, kamaloita katsella ja
-jossain määrin kosteuden pilaamia, mutta suoritettuja suurella voimalla
-ja elävällä, joskin liioitellulla mielikuvituksella. Keskimäisen
-akkunan alla, ulottuen noin kolmen jalanmitan päähän lattiasta oli
-muinainen kokonaisvalokuva, esittäen jotakin apottia luonnollisessa
-koossa öljyllä laudalle maalattuna, näyttäen tulisen ja pahannäköisen
-miehen, jonka kaljun päälaen yläpuolella Pyhä Henki näkyi leijailevan
-kyyhkysen muodossa. Sitäpaitsi huone oli hyvin, vaikkakin keveästi
-kalustettu, ja upeili yli tiililattian levitettyjen neliönmuotoisten
-mattojen loisteliaisuudella.
-
-"Pelkään, että pidätte tätä ikävänä huoneena, herrani", sanoi Don
-Ignatio, "se on kumminkin meidän vierashuoneemme. Ylempänä on vielä
-huone, jota pitäisin sopivana kirjoittaessanne, jos niin haluatte.
-Kansa täällä kertoo, että siellä kummittelee, mutta tiedän, ettei
-teitä englantilaisia peloita sellaiset seikat. Ei ole kuitenkaan
-ihmeteltävää, että he näin kertovat, nähdessään siinä huoneessa tehdyn
-murhia Don Pedro Morenon aikana. Hän pani tosiaankin salaliiton
-tappamaan minua ja ystävääni täällä, ja vaikkei hän siinä kohdin
-onnistunutkaan, löysin minä jälkeenpäin luurankoja lattian alta -- pari
-niitä juuri, muistaakseni, siltä kohdalta, missä vuode on nyt -- ja
-toimitin niille asiaankuuluvan hautauksen."
-
-Asemansa velvoittamana väitti Jones olevansa vahva kaikkia
-Inkvisitsionin kidutuskuvauksia vastaan, samoinkuin vainajien joukkoon
-joutuneiden apottien muistoja, murhattujen miesten luurankoja lattian
-alla sekä aaveita vastaan. Vaikkei hän sitä milloinkaan tunnustanutkaan
-isännälleen, ei hänen ensi yönsä apotin huoneessa ollut lainkaan
-miellyttävä koe, mikä luultavastikin on luettava hänen juomansa,
-liian vahvan kahvin ansioksi. Seuraavina päivinä hän kumminkin tottui
-hyvin paikkaan sekä piti siitä tosiaankin enemmän kuin mistään muusta
-huoneesta maatilalla.
-
-Vastakohtana sille raa'alle ja huonosti valmistetulle ruualle, jota
-Jones oli pakoitettu käyttämään ravintonaan kaivoksella, Don Ignation
-illallinen oli suorastaan juhla-ateria, sopiva kenelle herkkusuulle
-tahansa, eritotenkin koska se oli vapaa kaikesta hirvittävästä
-sekasotkusta, kuten öljyn ja eläinten sisäelinten sekotuksesta, mikä
-esiintyy niin yleisesti meksikolaisessa ruokajärjestyksessä.
-
-Heidän aterioituaan tarjottiin sikaareja ja mustaa kahvia, joiden
-raaka-aineet olivat kasvaneet tilalla, eikä Jones koskaan elämässään
-ollut polttanut parempaa tupakkaa. Kun hengenmies -- sivistynyt ja
-hyvin kasvatettu henkilö -- oli lähtenyt, alkoi Jones puhua maan
-muinaisjäännöksistä. Pian sai hän huomata, ettei hänen isäntänsä
-tietoja tässä suhteessa oltu laisinkaan liioiteltu, nähdessään hänen
-kykenevän selittämään salakirjoituksia, mitä tuskin kukaan olisi voinut
-otaksua, ja antamaan pääsisällön niiden rotujen historiasta, jotka
-olivat rakentaneet ne suuret temppelit ja palatsit, joista löytyy niin
-paljon raunioita tällä alueella.
-
-"On tuskallista ajatella", sanoi Jones kesken kaiken, "ettei yksikään
-elävä olento ole säilynyt todistamaan tästä sivistyksestä. Jos vain
-vanha taru Kultaisesta Kaupungista, joka muka olisi kätkettynä jonnekin
-Keski-Amerikan tutkimattomaan seutuun, olisi totta, luulen, että
-antaisin kymmenen vuotta elämästäni, päästäkseni käymään siellä. Olisi
-suuremmoinen asia astua takaisin menneisyyteen, nähdä koko järjestelmä
-työssä, ja liittyä kansaan, josta koko maailmalla ei olisi tietoa eikä
-aavistusta; sillä, olkoonpa mielikuvitus niin voimallinen kuin onkin,
-on suorastaan mahdotonta päästä kaiken perille raunioiden ja tarujen
-perusteella. Itse asiassa, Don Ignatio, en voi käsittää miten Te, joka
-ette koskaan ole noita edesmenneitä elävänä katsellut, voitte puhua
-heistä niin varmasti."
-
-"Ellen olisi heitä koskaan nähnyt, herrani", hän vastasi rauhallisesti,
-"olisikin se ihmeellistä. Voinpa oikaista Teitä hieman ja ruveta
-kertomaan; nähkääs, asia onkin niin, että olen nähnyt tarun Kultaisen
-Kaupungin ja sen sivistyksen, ja voin vakuuttaa Teille, että sen
-ihmeet ovat paljoa suuremmat kuin taru tai joku espanjalainen
-romaaninkirjoittaja konsanaan ovat voineet kuvata."
-
-"Mitä!" huudahti innostuen Jones, "mitä! Olenko liiaksi juonut mainiota
-viiniänne? Näenkö unta, vai kuulinko Teidän sanovan, että Te, herrani,
-joka istutte lähelläni, omin silmin olisitte nähnyt intiaanien salaisen
-kaupungin?"
-
-"Kyllä Te kuulitte minun niin sanovan, herrani, joskaan en sitä tehnyt
-pienimmässäkään määrässä toivoen, että sanojani uskoisitte. Juuri
-siitä syystä, etten voi sietää itseäni pidettävän valehtelijana, en
-ole koskaan halaistullakaan sanallakaan koskettanut tähän asiaan, ja
-samaisen syyn takia jätän sen nytkin kertomatta, koska en halua, että
-se, jonka toivoisin olevan ystäväni, katsoisi ylenkatseella minuun.
-
-"Tosiaankin olen pahoillani, että olen puhunut näin vapaasti, mutta
-totuudenrakkauteni nimessä pyydän Teitä muistamaan, että kätkössä
-Keski-Amerikan synkkien metsien, sydänmaiden ja vuorijonojen,
-minne ei yksikään valkoinen mies ole jalallaan astunut, ja mistä
-sittemmin hävisivät alkuasukkaat, siellä on tilaa monille menneille
-kaupungeille. Kas, herrani, kahdensadan peninkulman päässä tai ehkäpä
-lähempänäkin siitä, missä nyt istumme, on _lacandoneja_, kastamattomia
-intiaaniheimoja, jotka eivät koskaan ole nähneet valkoista miestä, ja
-jotka yhä noudattavat isäinsä tapoja. Ei, herrani, tuota juttua älköön
-koskaan kerrottako, ei ainakaan minun eläessäni, sillä minulla ei ole
-mitään todistuskappaleita siitä, tai korkeintaan yksi ainoa --"
-
-"Mikä sitten?" kysyi Jones innoissaan.
-
-"Saatte nähdä sen, jos haluatte, herrani", vastasi hänen isäntänsä ja
-lähti huoneesta.
-
-Siinä samassa hän palasi mukanaan pieni nahkalaukku, josta hän
-veti esiin varsin kummallisen ja ihanan koristuksen. Se oli suuri
-smaragdi, suurin mitä Jones milloinkaan oli nähnyt, hiomaton, mutta
-hyvästi silattu. Tämä kivi, joka oli upotettu puhtaaseen kultaan,
-oli ilmeisesti ollut vyössä solkena, ja voitiin sitä samalla käyttää
-sinettinä, sillä siihen oli piirretty juhlalliset, vainajannäköiset
-ihmiskasvot ja sen alle jotakin kuvakirjoituksella; päinvastaisella
-puolella oli niinikään muita kuvakirjoituksia.
-
-"Osaatteko lukea näitä kirjoituksia?" kysyi Jones, tutkittuaan
-koristetta.
-
-"Kyllä, herrani. Etusivulle kirjoitetut sanat kuuluvat: 'Oi Silmät ja
-Suu, katselkaa minua, puhukaa puolestani!' Ja takasivulla: 'Taivaan
-sydän, ole kotini sä'."
-
-"Se on ihmeellinen", sanoi Jones, antaen huoaten takaisin kalliin
-esineen, sillä hän olisi luovuttanut kaiken mitä hänellä oli, yksinpä
-kengät jalastaan, saadakseen pitää sen. "Ja nyt, ettehän pane pahaksi,
-jos pyydän Teitä kertomaan itselleni koko historian?"
-
-"Pelkään, ettei se kiinnitä mieltänne kyllin, herrani", vastasi Don
-Ignatio pudistaen päätään.
-
-"Mutta", pyyteli Jones, "koska olette ilmaissut näin paljon, onhan
-sydämetöntä jättää lappu kertomatta."
-
-"Herrani", sanoi isäntä, "tahdotteko ottaa lisää kahvia? No! Käymmekö
-hiukan kävelemässä katolla, katselemassa maisemaa; se on herttainen
-kuunvalossa, ja katot täällä ovat ihmeellisiä, lujasta kivestä
-rakennettuja? Kerrotaan tarinana, että vanhojen munkkien oli tapana
-käydä kesäisin katolla syömässä. Siellä on ampumarei'illä varustettu
-seinä, jonka takaa tuo samainen luostarinpäämies, jonka kuva riippuu
-teidän makuuhuoneessanne, löi takaisin hänen sortonsa takia kapinaan
-nousseiden intiaanien suuren rynnäkön.
-
-"Huomenna toivon saavani Teille näyttää läheisiä maita, jotka ovat
-hyvin palkinneet minun kaksikymmenvuotisen viljelykseni vaivat.
-Kaikki Meksikossa etsiskelevät kaivoksia, mutta sen maaperä on
-kaikista rikkain kaivos. Minä tiesin sen, ja nähdessäni paikkakunnan
-mahdollisuudet, minä möin muut smaragdit, jotka olivat tämän soljen
-mukana -- ne olivat hienoja kiviä, mutta kaivertamattomia ja sen takia
-vähemmän mieltäkiinnittäviä -- ja ostin maan kyllin halvalla. Mutta
-nyt kun maa on viljelty ja minä olen tehnyt istutuksia niin paljon,
-sen arvo on noussut suureksi ja kohoaa yhä vielä, kunhan kaikki nuoret
-kakaopensaat jonkun vuoden päästä tästä lähtien alkavat antaa täyden
-sadon.
-
-"Kas niin, Jumalan kiitos, portaat ovat lopussa -- minun selkääni
-koskee aina niitä kiivetessäni. Ilma on ihana, eikö totta, herrani,
-ja näköala verraton? Katsokaahan, virta välkkyy kuin hopea. Ah,
-kuinka kaunis on Luojan maailma! Sydäntäni viiltää ajatellessani,
-että se on jätettävä, mutta varmasti on hän valmistava vielä paremmat
-asuinsijat meille, toimiaksemme hänen hyväkseen ja palvellaksemme häntä
-asunnoissa, minne ei synti eikä vaiva pääse tunkeutumaan. Varmasti
-löytyy asuinsija siellä ylhäällä", ja hän nyökkäsi päällään kohti
-taivasta.
-
-Tämä oli vasta ensimäinen niistä monista illoista, jotka Jones kulutti
-Don Ignation vieraanvaraisen katon alla, missä hän kuukausien kuluessa
-tuli yhä enemmän tervetulleeksi.
-
-Pian hän tunsi suurta kiintymystä tuota vakavaa, hyväluontoista,
-herttaisen vanhaa miestä kohtaan, jonka sielu näytti olevan tahraton
-kaikista huonoista ajatuksista, ja jonka pääpyrintönä oli kehittää
-maatansa ja tehdä hyvää jokaiselle ympärillään, eritotenkin
-palvelijoilleen.
-
-Tuttavuutensa alkuaikoina tekivät he yhdessä tutkimusmatkoja läheisille
-raunioille, ja kerran Don Ignatio lähti hänen kanssaan katsomaan La
-Concepcionin kaivosta, mikä käynti näytti olevan mitä suurimmaksi
-hyödyksi herra Jonesille ja sille yhtiölle, jonka palveluksessa hän
-oli. Yksi tämän puheenalaisen kaivoksen toimintavaikeuksia oli työväen
-vähälukuisuus. Don Ignatio sai tämän haitan häviämään yhdellä ainoalla
-sanalla.
-
-Hän lähetti tiedon vuoristoon, ja kas! Viikon sisällä ilmestyi
-viisikymmentä urheata alkuasukasta tarjoamaan palvelustaan kaivokselle,
-mikä seikka edelleen lisäsi Jonesin kokemuksia ystävänsä erikoisesta
-vaikutuksesta alkuasukkaisiin.
-
-Ajan pitkään loppuivat kumminkin tällaiset retkeilyt, kun Don Ignation
-terveys alkoi heikontua, laskematta häntä juuri nimeksikään pois
-maatilaltaan.
-
-Vihdoin -- kun he olivat olleet tuttavia jo parin vuoden ajan -- saapui
-eräänä aamuna sanansaattaja kaivokselle, ilmoittaen että herransa
-Don Ignatio oli lähettänyt hänet käskien kertomaan herra Jonesille
-olevansa kuolemaisillaan ja haluavansa tavata häntä. Sanansaattajaa
-oli kumminkin pyydetty mainitsemaan, että jos se jossain suhteessa ei
-kävisi laatuun, niin herra Jonesin ei pitäisi vaivautua tulemaan niin
-pienen asian takia, koska hänen herransa oli kirjoittanut kirjeen, joka
-piti annettaman hänen kuolemansa jälkeen herra Jonesille.
-
-On tarpeetonta mainita, että herra Jones matkasi yli vuorten niin
-nopeasti kuin parhain ratsu vain voi viedä hänet. Saavuttuaan
-maatilalle, hän löysi Don Ignation makaamasta huoneessaan, voimattomana
-ja hyvin heikkona, mutta täydessä tajussaan ja ilostuneena hänet
-nähdessään.
-
-"Elän viimeisiä hetkiäni, ystäväni", hän sanoi, "ja olen iloissani
-siitä, sillä olen kovasti saanut kärsiä selkäni takia, jonka muinoin
-loukkasin. On niinikään aika avuttoman vanhan miehen tehdä tilaa
-kykenevämmälle." Ja hän katsoi oudosti vieraaseensa ja hymyili.
-
-Jones, joka oli liikutettu, antoi tavanmukaisen vastauksen, että
-hänellä muka olisi vielä monta kuukautta elonaikaa, mutta Don Ignatio
-katkaisi hänet lyhyesti.
-
-"Älkää kuluttako aikaa tuollaisilla puheilla, ystäväni", hän sanoi,
-"vaan kuunnelkaa. Aina siitä asti kuin tulimme tuttaviksi, olette
-yrittänyt saada minua kertomaan, miten tulin käyneeksi 'Maailman
-Sydämen' kaupungissa, sekä kertomaan ystävästäni James Stricklandista,
-jonka, Jumalalle kiitos, saan kohta jälleen nähdä.
-
-"Niin, en koskaan olisi tahtonut kertoa sitä Teille, vaikka pari kertaa
-olinkin vähällä niin tehdä nähdessäni vaikenemiseni tuottavan surua
-Teille, osittain siksi, että omasta mielestäni kykenen säilyttämään
-salaisuuden, vaikkakin minua houkutellaan paljastamaan sitä, sekä
-myös siksi että olen itsekäs ja tiedän, että niin pian kuin olisitte
-kuullut kertomukseni, olisi mielenkiintonne tyhmään, hassahtavaan
-vanhaan mieheen loppunut, sillä kuka juuri enään välittää kuoresta itse
-hedelmän syötyään?
-
-"Olihan siinä muitakin syitä; esimerkiksi se, etten olisi voinut kertoa
-tätä tarinaa paljastamatta sisäistä liikutustani, ja minä tiedän, että
-te englantilaiset halveksitte sellaisia näytöksiä. Lopuksi, jos sitä
-lainkaan kertoisin, tahtoisin sen tehdä täydellisesti ja huolellisesti,
-ottaen huomioon kaikki suhteet, ja tätä olisi ollut vaikea suorittaa
-suusanallisesti. Kuitenkaan en ole tahtonut jättää toivoanne peräti
-täyttämättä, ja minä olen toivonut, että säilyisi jonkunlainen tieto
-niistä ihmeellisistä asioista, jotka eläissäni olen nähnyt, vaikkeikaan
-tämä viimeinen toivomus yksinään olisi kyennyt saamaan minua ryhtymään
-siihen hommaan, jonka sain loppuun suoritetuksi kymmenen päivää sitten,
-ennenkuin halvaus iski käteeni.
-
-"Saanko vaivata Teitä avaamaan tuon kaapin lähellä vuoteeni jalkopäätä
-ja antamaan minulle nipun käsikirjoituksia, jotka löydätte sieltä?
-Tuhannet kiitokset. Tässä, herrani, näillä arkeilla, jos viitsitte
-nähdä vaivan lukea niitä, on kerrottuna, miten minä ja englantilainen
-ystäväni tulimme käyneeksi Kultaisessa Kaupungissa, mitä me näimme ja
-saimme kokea siellä, ja monta muuta seikkaa, jotka Teidän mielestänne
-lienevät tarpeettomia, mutta eivät ole kuitenkaan ulkopuolella
-kertomuksen kulkua.
-
-"No niin, ottakaa kirja ja pankaa se pois näkyvistä, sillä sen pelkkä
-näkeminen jo väsyttää, tuoden mieleeni ne monet hetket, jotka sitä
-kirjoittaessani kulutin. Haluankin keskustella jostain tärkeämmästä.
-Sanokaahan, ystäväni, aiotteko jäädä tähän maahan vai palata
-Englantiin?"
-
-"Palata Englantiin! Miksi sinne mennä, eihän siellä ole kaivoksia
-johdettavaksi. Ei, olen liian köyhä."
-
-"Tahtoisitteko siis palata, jos olisitte rikas?" kysyi huolestuneena
-kuoleva mies.
-
-"En tiedä; se riippuu asianhaaroista. Mutta luulen, että olen ollut
-liian kauan Englannista poissa, viihtyäkseni siellä."
-
-"Minua miellyttää kuulla tuota, ystävä, sillä haluan samalla ilmoittaa
-Teille, että olen tehnyt Teidät perillisekseni, niin että tämän jälkeen
-olette varakas mies, mikäli me tässä maassa ymmärrämme varallisuutta."
-
-"Olette tehnyt minut perilliseksenne!" sammalsi Jones.
-
-"Niin. Miksi en sitte? Pidän Teistä paljon ja tiedän Teidän olevan
-rehdin ja kunniallisen miehen. Minulla ei ole sukulaisuussuhteita
-eikä ystäviä, ja ennenkaikkea olen vakuutettu, että tulette
-erinomaisesti toimeen väkeni kanssa täällä, sillä olen ottanut selvää
-Teidän käyttäytymisestänne niiltä, jotka työskentelevät alaisinanne
-kaivoksessa. Senlisäksi minulla on ehdotuksia, joiden ei missään
-suhteessa tarvitse sitoa Teitä, sillä niitä ei ole testamenttiin
-merkitty, nimittäin että Te itse eläisitte täällä ja jatkaisitte minun
-alkamaani työtä niin kauan kuin mahdollista, ja siinä tapauksessa että
-olisitte pakotettu myymään tilan jonkun aavistamattoman syyn takia, tai
-luovuttamaan sen pois testamentilla, Te jättäisitte sen vain jonkun
-englantilaisen huostaan, henkilölle, jota jossain määrin tunnette.
-Suostutteko siihen?"
-
-"Tietysti suostun, enkä tiedä, miten Teitä kiittäisin."
-
-"Älkää lainkaan minua kiitelkö; kiittäkää omaa luonnettanne ja
-rehellisiä kasvojanne, jotka ovat saaneet minut vakuutetuksi, etten voi
-sen parempiin käsiin omaisuuttani luovuttaa. Lähtekää nyt, sillä olen
-väsynyt, mutta palatkaa huomisaamuna papin lähdettyä."
-
-Näin Jones, joka oli astunut huoneeseen, tietäen vuosittain vaivalla
-ansaitsevansa kahdeksansataisen, lähti sieltä omistaen omaisuuden, joka
-ennen pitkää antoi vuosittain yhtä monta tuhatta, niinkuin kuka tahansa
-voi todistaa, joka on käynyt hänen luonaan Santa Cruzissa. Kolme päivää
-myöhemmin vaipui Don Ignatio rauhallisesti kuolemaan ja sai viimeisen
-leposijansa maatilansa kappelissa.
-
-Näin siis joutui tarina "Maailman Sydämen" kaupungista ja Don
-Ignatiosta sekä hänen ystävästään James Stricklandista, jotka sen
-näkivät, Jonesiksi nimittämämme henkilön käsiin.
-
-Tässä seuraa suomennos käsikirjoituksesta.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-Kapinan kukistuminen.
-
-
-Minä, Ignatio, tämän kertomuksen kirjoittaja, ollen nyt jo
-kuudennellakymmenennellätoisella ikävuodellani, olen syntynyt
-vuoristossa, pikku kaupunkien Pichaucalcon ja Tiapan välimailla
-sijaitsevassa kylässä. Isäni oli tuon kaiken alueen perinnöllinen
-haltija, ja intiaanit olivat kovasti häneen kiintyneet.
-
-Ollessani pojannulikka, ehkä yhdeksän vuotias, vallitsi sorto maassa.
-En koskaan täysin ymmärtänyt sitä, tai lienen ehkä unohtanut sen ajan
-tapahtumat, sillä sellaista sattui yhtämittaa, mutta luulen, että syynä
-siihen oli eräs vero, jonka Meksikon hallitus väärin oli asettanut
-meille. Olkoonpa miten tahansa, mutta isäni, pitkä, säihkysilmäinen
-mies, kieltäytyi maksamasta veroa, ja pian saapui joukko sotilaita
-ratsain, ampuen kuoliaaksi suuren joukon kansaa ja ryöstäen mukanaan
-vaimoja sekä lapsia.
-
-Isäni ottivat he vangiksi ja kuljettivat hänet seuraavana päivänä,
-äitini ja minun täytyessä katsella kaikkea tätä, kaivamansa kuopan
-reunalle, tähdäten pyssyillä hänen päätänsä ja uhaten ampua hänet,
-ellei hän paljastaisi heille salaisuutta, jonka he kaikin mokomin
-olisivat tahtoneet tietää. Ainoa mitä hän sanoi oli, että hän tahtoisi
-heti kohta itsensä ammuttavan päästäkseen vapaaksi ympärillään
-surisevista hyttysistä.
-
-Mutta he eivät häntä kuitenkaan tappaneet, ja sinä iltana veivät
-he hänet takaisin vankeuteen, minne minut vei häntä katsomaan isä
-Ignatio, hänen serkkunsa ja minun risti-isäni. Muistan, että hän oli
-pantu likaiseen komeroon, niin kuumaan että siellä vaivoin saattoi
-edes hengittää, ja että oven edustalla oli humalaisia meksikolaisia
-sotilaita, jotka tavantakaa uhkasivat tappaa meidät intiaanikoirat.
-
-Risti-isäni, pappi Ignatio, kuunteli isäni puhetta kopin nurkassa
-ja otti jotakin hänen kädestään. Sitte kutsui isäni minut luoksensa
-ja suuteli minua ja ripusti sitten omin käsin kaulaani muutamiksi
-minuuteiksi esineen, jonka pappi oli häneltä ottanut, irroittaakseen
-sen jälleen ja antaakseen Ignatiolle säilytettäväksi, sanoen: "Pidähän
-huolta, että poikani saa sen, ja niinikään siihen kuuluvan historian,
-kunhan hän tulee täysi-ikäiseksi."
-
-Sitten isäni suuteli minua jälleen, siunasi minut Jumalan nimeen,
-ja suuret kyynelet putosivat tällöin hänen poskilleen. Sitten pappi
-Ignatio kuljetti minut pois, enkä senjälkeen koskaan enään nähnyt
-isääni, sillä sotilaat ampuivat hänet seuraavana aamuna ja heittivät
-ruumiin kaivamaansa kuoppaan ja kätkivät sen sinne.
-
-Tämänjälkeen rippi-isäni ja kaimani Ignatio vei minut äitini kera
-pieneen Tiapan kaupunkiin, missä hän oli pappina, mutta kohta kuoli
-äitini siellä murtunein sydämin.
-
-Tiapassa me elimme paikkakunnan parhaassa talossa, sillä se oli kivestä
-rakennettu ja sijoitettu ihanan, kohisevan virran partaalle, jonka vesi
-aina oli lasikirkasta, kuinka rankasti tahansa satoikin, mikä virta
-juoksi satakunta jalkaa etäällä akkunain alla.
-
-Tiapasta ei ole paljoa kertomista, paitsi että kansa siellä siihen
-aikaan enimmästä päästä oli varasjoukkoa, ja niin suuria syntisiä,
-ettei isä Ignatio tahtonut antaa synninpäästöä juuri kenellekään, ei
-edes heidän kuolinvuoteillaan. Siellä oli siitä huolimatta kirkko,
-jonka katolla rehoittivat mitä ihanimmat orkideat. Tietkin olivat niin
-kehnot että, kuivaa vuodenaikaa lukuunottamatta, oli vaikeata sekä
-mennä kaupunkiin että palata sieltä.
-
-Täällä, tässä syrjäisessä paikassa minä vietin aikaisimman nuoruuteni,
-mutta en kasvatusta vailla, mikä olkoon huomautettu, koska kaimani oli
-oiva opettaja ja teki voitavansa varjellakseen minua turmeluksesta.
-
-Täytettyäni viisitoista vuotta, valtasi minut äkkiä halu tulla papiksi.
-Asianlaita oli näin: Eräänä sunnuntai-iltana istuin Tiapan kirkossa
-katsellen milloin kämmekäs-kukkien huojuntaa tuulessa läpi ikkunan,
-milloin muistorikkaita kuvia seinillä, joita kuvia olivat tuoneet
-lahjaksi miehet ja naiset, rukoillen avuksi pyhimyksiä hädänhetkinä, ja
-pyhimykset olivat heidät pelastaneet, milloin tulen, milloin murhaajain
-käsistä, milloin taas vedenvaarasta. Ne olivat kelvottomia ja mauttomia
-töherryksiä, mutta varmasti kelvollisia Jumalalle, joka oli nähnyt
-niiden maalauttajien hartauden.
-
-Istuessani siinä velttona, alkoi risti-isäni, kelpo pappi, saarnata.
-Sattui niin, että pari päivää sitten oli Tiapassa tapahtunut kamala
-murha. Kolme matkustajaa ja yhden poika heistä, jotka olivat matkalla
-Christobelista rannikkoa kohti, jäivät yöksi erääseen taloon lähellä
-meitä. He kuljettivat mukanaan muulinkuormallista hopeaa, jonka he
-olivat saaneet maksuna San Christobelissa tekemästään kaupasta,
-minkä kuorman muutamat pahaan elämään harjaantuneet kaupunkilaisemme
-päättivät varastaa.
-
-Niinmuodoin murtausivat roistot, luvultaan ehkä kymmenen, taloon, missä
-yöpyivät matkustajat, ja syöksyen heidän kimppuunsa he tappoivat kaikki
-kolme ja ottivat haltuunsa hopean. Ollessaan juuri aikeissa lähteä,
-varkaat huomasivat pojankin, joka oli piiloutunut vuoteen alle, ja
-kiskoen hänet esiin, tappoivat hänetkin, jottei hän olisi todistamassa
-heitä vastaan.
-
-Mutta ne, jotka tuon konnantyön olivat tehneet, olivat hyvin tunnettuja
-kaupungissa; toistaiseksi ei kuitenkaan ketään oltu vangittu, sillä he
-lahjoivat viranomaiset osalla saalistaan. Mutta nähdessään joitakuita
-heitä kirkossa, otti rippi-isäni saarna-aiheekseen käskyn -- "Älä tapa".
-
-En koskaan ole kuullut verrattomampaa saarnaa; joka tapauksessa,
-ennenkuin hän oli ehtinyt loppuunkaan, nousi kaksi miestä ja hiipi
-pois kirkosta omantunnontuskissaan, ja kun saarnaaja kuvasi, miten
-murhattiin pikkupoika, miten likaiset kädet yhtäkkiä lähettivät hänet
-iankaikkisuuteen, puhkesivat kyyneleet monelta seurakuntalaiselta.
-
-Kerron tämän siksi, että jouduin ensikerran, ajatellessani murhattua
-pikku poikaa, joka muutama päivä sitten oli ollut yhtä elävänä kuin
-itsekin, tuntemaan mitä kuolema on ja ymmärtämään, että minunkin kerran
-on erottava täältä ijankaikkisesti, joko taivaaseen tai kadotukseen
-joutuakseni. Minua värisytti tuo aatos, ja minusta tuntui, kuin olisin
-nähnyt kuoleman asettuneen olkapäälleni, niinkuin se nytkin siinä on,
-ja silloin ja siitä pitäen minä päätin ruveta papiksi ja tehdä hyvin
-koko elämäni, jotta vihdoin löytäisin rauhan ja välttäisin kaiken pahan.
-
-Seuraavana aamuna astuin rippi-isäni huoneeseen ja kerroin hänelle
-aikeistani. Hän kuunteli minua tarkasti ja vastasi: "Niin minäkin
-omasta mielestäni soisin; mutta se ei voi tapahtua, syyn kuulet,
-jahkahan tulet täysi-ikäiseksi. Sitten kun minun huolenpitoni loppuu,
-voit tehdä valintasi ja, jos edelleen niin haluat, tulla papiksi."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Viisi vuotta kului jälleen, jona aikana minä vahvistuin ja voimistuin
-ja kunnostauduin kaikissa miesten koetuksissa. Paljon tänä aikana
-opiskelinkin risti-isäni johdolla, joka minulle tilasi kirjoja aina
-Espanjasta asti.
-
-Näiden kirjojen joukossa oli monta historiaa omasta rodustani,
-intiaaneista, ja espanjalaisten heistä saamista voitoista. Näihin
-historioihin en koskaan väsynyt, joskin minua raivostutti lukea kansani
-tappioista ja sen kokemasta kamalasta sorrosta, kansani, joka nyt on
-vain orjaheimo.
-
-Vihdoin, kahdentenakymmenentenä syntymäpäivänäni, kutsui risti-isäni,
-joka oli käynyt vanhaksi ja heikoksi, minut huoneeseensa ja, lukittuaan
-oven, puhui minulle seuraavaan tapaan:
-
-"Poikani, aika on tullut, jolloin minun on ilmoitettava sinulle rakkaan
-isäsi, minun serkkuni ja parhaan ystäväni viimeiset määräykset, isäsi,
-jonka sotilaat ampuivat kuoliaaksi kun sinä vielä olit pieni lapsi,
-sekä mainittava sinulle syntyperästäsi ynnä muista asioista.
-
-"Ensiksikin saat tietää olevasi kuninkaallista ja vanhaa sukuperää,
-sillä esi-isäsi yhdennessätoista polvessa oli itse Guatemoc, viimeinen
-atztekien hallitsija, jonka espanjalaiset tappoivat, minkä syntyperän
-voin sinulle näyttää vanhoista kirjoituksista ja sukuluetteloista.
-Sitäpaitsi tietävät ja muistavat intiaanitkin, mistä heidän kuninkaansa
-polveutuivat."
-
-"Olen siis oikeastaan Meksikon Keisari", sanoin ylpeästi, sillä
-haltioituessani minusta tuntui hienolta polveutua miehistä, jotka
-muinoin olivat kantaneet kruunua.
-
-"Voi, poikani", sanoi synkeänä vanha pappi, "tässä maailmassa on
-voima ainoa oikeus, ja espanjalaiset ottivat sen pois esi-isiltäsi
-kidutuksilla ja kavaluudella jo kauan sitten. Paitsi sitä, että saat
-osaksesi kunnioitusta intiaanien kesken, olet veressäsi perinyt
-hyödytöntä mainetta.
-
-"Kas tässä on yksi esine, joka on periytynyt sinulle esi-isältäsi
-Guatemocilta ja niiltä, jotka olivat vallassa ennen häntä. Ehkä
-muistanet, että isäsi kuolemansa edellisenä iltana kiinnitti kaulaasi
-taikakalun ja, irroittaen sen jälleen, antoi sen minun haltuuni? Kas,
-tässä se on."
-
-Tämän sanottuaan hän ojensi minulle puoleksi sydämenmuotoisesta
-smaragdista tehdyn koristuksen, käyttäessä siliytyneen mutta
-hiomattoman, joka toiseen samankaltaiseen liitettynä olisi ollut
-kyyhkysen munan suuruinen. Tämä kivi ei ollut haljennut, mutta leikattu
-ylhäältä alas asti ylen taitavasti. Taikaesine oli lävistetty,
-ikäänkuin vitjoissa kannettavaksi, ja sen pintaan oli naarmutettu
-outoja kuvakirjoituksia sekä puoleksi miehisen henkilön kasvonpiirteet.
-
-"Mikä se on?" kysyin.
-
-Vanha pappi kohautti olkapäitään, vastaten:
-
-"Esine, joka on jossain yhteydessä heidän pakanallisten menojensa ja
-taikojensa kanssa, luulen. Tiedän vain vähän siitä, sen vain, että
-isäsi sanoi sen olevan arvokkaimman perinnön atzteki-kuninkailta,
-sekä että alkuasukkailla on se käsitys, että silloin kun tämän kiven
-molemmat puoliskot joutuvat yhteen, valkoisen rodun miehet karkoitetaan
-Keski-Amerikasta ja intiaanikeisari on valtiaana merestä mereen asti."
-
-"Ja missä on toinen puolisko, isä?"
-
-"Miten minä sen tietäisin", vastasi hän ärtyisästi, "kuka uskoo noihin
-tarinoihin tai epäjumalankuvilla kaiverrettuihin kiviin? Olen pappi ja
-siksi isäsi niin vähän puhui tuosta asiasta, koska laki ei salli minun
-kuuluvan salaisiin seuroihin. Joku sentapainen seurahan vielä löytyy,
-ja tuon taika-esineen omistus-oikeuden nojalla olet sinä sen päämies,
-niinkuin sinun esi-isäsi ennen sinua olivat, vaikkakin, niin paljon
-kuin minä tiedän, tuo kunnia tuotti heille vain hyvin vähän onnea.
-
-"En tiedä enempää sen vaiheista, mutta voin osottaa sinut erään
-lähistöllä asuvan intiaanin luo, ja näyttäessäsi hänelle tämän kiven
-hän varmaan voi kertoa sinulle sen salaperäisyyksistä, vaikkakaan sinä
-minun mielestäni et niitä lainkaan tarvitse.
-
-"Kuulehan, Ignatio, poikani, olet rikas mies; kuinka rikas, en
-voi sanoa sinulle, mutta monta sukupolvea sitten ovat esi-isäsi
-piiloittaneet aarteen eräässä tarkoituksessa, joka minun on
-selitettävä, ja tuon aarteen luovuttavat sinulle seurasi jäsenet,
-joiden hallussa se on. Juuri tuon aarteen takia ovat isäsi ja isoisäsi
-isä ja monet muut saaneet kuolla, senjälkeen kuin huhu siitä oli
-saapunut Meksikon hallitusmiesten korville, jotka epäonnistuttuaan
-pakottaa heitä kertomaan salaisuutta, kiduttivat ja tappoivat heidät
-raivoissaan.
-
-"Niin, näin kuului isäsi viimein määräys sinulle mitä tulee siihen
-omaisuuteen, jonka hän ja hänen esi-isänsä olivat kätkeneet:
-
-"Kerro pojalleni Ignatiolle, jos hän sattuisi elämään täysi-ikäiseksi,
-ettei suvustamme ole milloinkaan kadonnut toivo voittaa takaisin
-kruunua, jonka Guatemoc menetti, tai ainakin karkoittaa pois kirottuja
-espanjalaisia ja heidän sikiöitään ja perustaa Intiaani-tasavaltaa.
-Tätä tarkoitusta varten olemme uusille sukupolville keränneet
-rikkautta, jotta sitä voisi käyttää silloin kun hetki on kypsä;
-ja tämän rikkauden takia, jota ei voitu tyystin pitää salassa
-sala-urkkijoita täynnä olevassa maassa, ovat jotkut meistä saaneet
-kärsiä kamalan kuoleman, jommoista minäkin tänä iltana odotan.
-
-"Mutta minä olen kuoleva pitäen salaisuuteni, ja kun poikani on
-täysi-ikäinen hallitsevat toiset miehet Meksikossa, tai on asia siksi
-unohdettu; ainakin on aarre siellä, minne minä sen jätin. Niin, sano
-pojalleni toivoni olevan, että hän menettelisi sen kanssa samaten
-ja lisäisi sitä edelleen; että hän omistaisi elämänsä valkoisten
-hallitusmiestemme kukistamiseksi, ja sen rodun kohottamiseksi, jota he
-ovat vuosisatojen ajan ryöstäneet, murhanneet ja kahlehtineet.
-
-"Siitä huolimatta sanon, etten pane mitään pakkoa hänelle näihin
-seikkoihin nähden, koska mielestäni hänen on niissä noudatettava omaa
-tahtoaan, sillä en voi unhoittaa sitä, että sukupolvesta toiseen on
-niitetty vain turmaa taisteltaessa valkoisia paholaisia vastaan, jotka
-esi-isäimme syntien ja epäjumalanpalveluksen takia ovat nähneet hyväksi
-panna meidät Jumalaa palvelemaan.
-
-"Poikani, nämä olivat isäsi minulle lausumat sanat samalla tunnilla,
-jolloin hänet murhattiin. Nyt sinä ymmärrät, miksi käskin sinua
-odottamaan, ennenkuin päättäisit antautua papiksi. Jos se vieläkin on
-tahtosi, voit täyttää sen, sillä isäsihän antoi sinulle vapauden kulkea
-haluamaasi elämänsuuntaa."
-
-Hänen lopetettuaan puheensa minä mietin hetkisen ja vastasin:
-
-"Niin kauan kuin isäni veri on kostamatta, en voi ruveta papiksi."
-
-"Sitä minä juuri pelkäsin", sanoi vanhus huoaten. "Tuo kirottu
-taikaesine, jota kannat kaulassasi, on alkanut tehota sinuun, Ignatio,
-ja sinä kuljet samaa tietä, mitä toisetkin kulkivat, ehkäpä veresi
-vuodattaen kuolet, kuten hekin. Oi, miksi ei tyydy ihminen jättämään
-pahuuden kostoa ja kansojen kohtaloita Kaikkivallan ja Hänen enkeleinsä
-käsiin?"
-
-"Koska Kaikkivalta, hyvääkö vai pahaa tarkoittaen, pitää ihmisiä
-välikappaleinaan", minä vastasin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Viikon sisällä tästä päivästä lähtien tuli Taipaan muutamia
-palvelijoiksi puettuja intiaaneja, joiden tehtävänä oli viedä minut
-vuorille, missä isäni oli elänyt ja missä hänen aarteensa oli yhä
-kätkettynä.
-
-Sanoen hyvästit risti-isälleni, papille, joka itki lähteissämme, minä
-läksin matkaan, pitäen tarkoitukseni salassa. Mutta kävi niin, etten
-häntä milloinkaan enään nähnyt, sillä kuukautta myöhemmin hän sai
-jonkunlaisen kuumeen ja kuoli äkkiä. Pääasia, mitä voin hänestä sanoa
-on, ettei ylhäällä taivaassa, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, ole
-ainoatakaan ihmistä, jota niin hartaasti haluaisin nähdä jälleen.
-
-Kolmantena matkamme päivänä saavuimme ahtaaseen vuoristosolaan, jonka
-takana oli intiaanikylä. Täällä oppaani veivät minut erään Antonion,
-josta isä Ignatio jo kerran puhui, vanhan, kunnianarvoisen näköisen
-miehen taloon, miehen, joka tervehti minua lämpimästi ja esitti minut
-muutamille muille miehille, jotka seisoivat hänen vieressään, en
-tiennyt miksi.
-
-Tällöin kysyi muuan noista miehistä, kääntyen puoleeni selittämättömin
-sanoin, oliko minulla "Sydäntä". Juuri sitä vastasin haluavani, jolloin
-he kaikki purskahtivat nauramaan. Sitten astui Antonio luokseni,
-päästi auki paitani etumustan, saaden näkyviin taika-esineen, joka oli
-kuulunut isälleni, ja sen nähdessäni teki koko seurue kumarruksen.
-
-Takimmaiset ovet olivat lukitut ja niiden eteen oli asetettu
-vartiomiehiä, ja nyt alkoivat menot, joiden yksityiskohtainen
-kuvaaminen ei nytkään ole luvallista. Tässä juhlallisessa tilaisuudessa
-sain kuulla Sydämen Liiton salaperäisyyksistä, jonka perinnölliseksi
-päälliköksi, vaikkakin olin vasta nuori poika, minut valittiin,
-annettaessa minulle monen tuhannen miehen, ympäri maata hajaantuneiden
-seuramme jäsenten ehdoton yliherruus.
-
-Seuraavana päivänä siitä kun olin ottanut lopulliset valat, Antonio
-luovutti minulle aarteen, jota esi-isäni olivat keränneet piilopaikkaan
-ja jonka isäni oli jättänyt hänen huostaansa; se olikin suuri aarre,
-yli miljoonan dollarin arvoinen.
-
-Nyt olin rikas, sekä väestä että rahasta; mutta, Antonion neuvoa
-noudattaen, minä vielä jäin joksikin aikaa kylään, ottamaan vastaan
-niitä, jotka Meksikon kaikilta ääriltä saapuivat tervehtimään minua
-Sydämen Haltijana.
-
-Näiden kuukausien kuluessa tein elämäni suuren erheen. Jotensakin
-kolmen peninkulman päässä asumastani kylästä eli kaksi jaloveristä
-intiaanisisarta, vaikkakin köyhiä, toinen heistä leski ja toinen
-kaunis tyttö, minua nuorempi. Sattui niin, että kerran, muuanna
-sunnuntai-iltana, laakson asukkaiden ollessa poissa juhlamenoissa
-ratsastaessani heidän asuntonsa sivuitse, kuului huutoja sieltä.
-
-Hypäten alas hevosen seljästä juoksin aukijääneelle ovelle ja näin
-toisen sisaren, lesken, makaavan kuolleena lattialla, samalla kuin
-kaksi meksikolaista rosvoa oli juuri käymässä nuoremman naisen
-kimppuun. Vetäen esiin puukkoni, minä löin toisen heistä kuoliaaksi
-ennenkuin hänellä oli aikaa kääntyä; sitten syöksyin toista miestä
-kohti sellaisella voimalla, että hän paiskautui seinää vastaan
-Nähdessään henkensä olevan vaarassa, hän pyysi minulta, etten tappaisi
-häntä alhaisen intiaanitytön takia, mikä pyyntö minua niin raivostutti,
-että ilman muuta löin hänet kuoliaaksi siihen paikkaan ja annoin
-haudata kaikessa hiljaisuudessa sekä hänen että kumppaninsa ruumiit.
-
-Kävi niin, että jälkeenpäin tyttö, jonka hengen olin pelastanut,
-asettui asumaan minun kylääni, missä häntä usein näin. Niin
-rakastettava ja herttainen hän oli, että hän piankin voitti sydämeni,
-ja kaiken loppu oli, että itsepäisyyksissäni ja rakkauteni hurmiossa
-menin naimisiin hänen kanssaan, vastoin Antonion ja muidenkin
-liittoveljien neuvoa. Olisi ollut parempi intiaaneille ja ehkäpä
-minulle itsellenikin, jos olisin kuollut ennenkuin seisoin tämän naisen
-kanssa alttarin ääressä, jos kohta hän kaikesta huolimatta oli hyvä
-vaimo ja, taitava kun oli, minulle suureksi avuksi siihen aikaan.
-
-Niin, sanottakoon se, etten näinä monina kuukausina ollut laisinkaan
-toimeton. Mitä enemmän ajattelin, sitä enemmän koski sydämeeni
-maanmiesteni, maan oikeiden omistajien kärsimä vääryys, kunnes nuo
-ajatukset saivat niin suuren sijan, että minusta tuli intoilija
-ja haaveilija. Elämäni tarkotus oli muodostaa suuri kapinaliitto,
-joka saisi nousemaan kaikkien Meksikon maakuntien intiaanit
-jonakin määrättynä päivänä; ja sitten, kun espanjalaiset ja heidän
-sekasikiönsä, espanjalais-meksikolaiset olisivat karkoitetut, perustaa
-uudelleen Atztekien Keisarikunta.
-
-Se oli ehkä mielettömyys, mutta mielettömyys piili veressäni;
-edeltäjäni olivat kärsineet siitä ja sen takia, ja minä luulen, että
-me olimme perineet sen aina kaukaiselta esi-isältämme Guatemocilta,
-suurimmalta ja onnettomimmalta intiaanilta, mitä koskaan on elänyt.
-Koska he epäonnistuivat, päätin minä onnistua ja, omituista kyllä,
-lopulta minun olikin vähällä käydä hyvin.
-
-Vuodet pitkät tein työtä, kulkien ympäri maata, kunnes ei ollut enään
-ainoatakaan maakuntaa, missä minua ei olisi tunnettu Sydämen Haltijaksi
-ja intiaaniheimojen syntyperäiseksi hallitsijaksi.
-
-Joka puolella minä yritin nostaa kansaa uneliaisuudestaan ja saada
-heidän päämiehensä avukseni, enkä minä turhaan ponnistellutkaan. Käytin
-suurta omaisuuttani aseiden vetoon, kylmäkiskoisten lahjomiseen ja
-moneen muuhun. Kun varani hupenivat, kokosin jälleen niitä, sillä ilman
-rahoja en saanut mitään aikaan. Aarteita, jotka muinoin oli kaivettu
-maahan, toivat minulle, Sydämen Hallitsijalle henkilöt, jotka niiden
-piilopaikan tiesivät; niin moni toi minulle rahojaan, joita hän oli
-voinut säästää, ja minä panin ne jälleen talteen, käyttääkseni niitä
-tarvittaessa.
-
-Vuoden ajan tai kauemminkin olin mahtavin valtijas Meksikossa, ja
-vaikkakin sadat olivat kapinaliitostani tietoisia, oli se niin
-taitavasti salattu, ettei pieninkään hiiskaus siitä ollut ehtinyt
-hallituksen korviin. Lopulta kaikki oli valmista, ja niin huolellisesti
-olin minä tehnyt suunnitelmani, että voitto näytti varmalta; mutta
-odottamatonta tapahtui, ja tuumani epäonnistuivat -- kas näin:
-
-Tuo nainen, jonka hengen olin pelastanut, oma rakastettu ja lemmitty
-vaimoni, joka oli liittynyt minun ja maanmiesteni asiaan kaikin sitein,
-sekä maallisin että jumalallisin, kavalsi minut ja asiani. Juuri ennen
-määrättyä kapinaannousua sovittiin, että vaimoni, koska me muka voimme
-täysin luottaa häneen, lähetettäisiin Meksikon silloisen hallitusmiehen
-asuntoon palvelustytön osaa näytellen ottamaan selvää tuon miehen
-toimista.
-
-Sensijaan että niin olisi tehnyt hän, minun vaimoni, rakastui häneen.
-Loppu on helppo arvata. Eräänä yönä, vain viikkoa ennen määrättyä
-aikaa, minut sekä kuusi muuta puolueemme johtomiestä vangittiin.
-Toverini kuljetettiin pois kaikessa hiljaisuudessa, mutta minut vietiin
-tuon hallitusmiehen luo, joka otti vastaan minut yksinään, pistooli
-kädessään.
-
-"Tiedän kaikki vehkeenne, ystäväiseni", hän sanoi, "ja onnittelen
-teitä niiden johdosta, sillä ne olivat taitavasti punotut. Tiedän
-niinikään, että Teillä on suuri raha-aarre jonnekin kätkettynä --" ja
-hän mainitsi summan suuruuden. "Tuo Teidän vaimonne, johon Te olitte
-kyllin hullaantunut, uskoaksenne häntä, on minulle kaiken kertonut,
-mutta hän ei tiennyt mainita, minne rahat olivat kätketyt, sillä tämän
-Te salasitte häneltä, mikä osottaa, ettette tyystin vielä menettänyt
-järkeänne.
-
-"Nyt, ystäväni, teen Teille sopivan ehdotuksen -- luovuttakaa tämä
-aarre, ja saatte mennä rauhassa -- luonnollisestikin sitten, kun
-koston päivä on ohi ja laumanne on nähnyt olevansa paimenta vailla
--- jälestäpäin ei Teille panna mitään esteitä. Jos Te kieltäydytte,
-viedään Teidät oikeuden tuomittavaksi ja saatte ansaitun kuoleman."
-"Miten voisin luvata toisten puolesta?" kysyin. "Ette ole ainoa
-valkoinen mies, joka olisi kaatunut."
-
-"Minä voin luvata toisten puolesta, ensiksikin, koska olen heidän
-valtiaansa, ja toiseksi, koskei kukaan muu paitsi minä tiedä
-tästä asiasta, sillä jos sen heille ilmoittaisin, täytyisi minun
-jakaa rikkautenne heidän kanssaan, ja sen minä olen aikonut itse
-pitää. Luovuttakaa se minulle ja saatte mennä ja kapinoida minun
-jälkeentuleviani ja Meksikon hallitusta vastaan mielinmäärin ja ottaa,
-minun puolestani, vaimonnekin mukaanne; sillä, ystäväiseni, saatuani
-niin hyvän toimeentulon, lupaan jättää maan, missä, kokemukseni
-nojalla, kansa on aivan liiaksi kunnollista hirtettäväksi. Niin,
-valitkaahan siis ja suvaitkaa seistä hievahtamatta siksi kunnes olette
-asian päättänyt, tai minun on pakko ampua Teidät."
-
-"Entä liittolaisteni laita?" kysyin.
-
-"Luulen, että kolme tai neljä heistä on kuljetettu pois --
-lavantaudin takia -- parina viime päivänä, vankilat täällä ovat niin
-epäterveellisiä; mutta vakuutan, jos saan rahat haltuuni, ettei
-useampia enään sairastu."
-
-Silloin minä tein valintani, sillä minä ajattelin itsekseni, että
-voisin koota kyllä uutta omaisuutta, mutta en koskaan voisi saada
-toista elämää, ja jos kuolisin, täytyisi monen muun kärsiä sama
-kohtalo, ja kaikki toiveeni intiaaniheimon tulevaisuudesta raukeaisivat
-tyhjin. Tiesin tämän roiston sitäpaitsi pitävän sanansa.
-
-Kymmenen päivän sisällä hän sai rahat, ja minä olin vapaa alkamaan
-elämäni uudelleen, eikä kukaan niistä, jotka olivat kuolemaan tuomitut,
-saanut kuulla heitä uhanneen salaliiton hankkeista.
-
-Olin vapaa; mutta mitä vapautta se oli, kun olin kaiken menettänyt,
-lukuunottamatta Jumalan vapaata ilmaa, jota sain hengittää,
-sekä kunniaani ehkä. Suuri talo, jonka olin rakentanut, oli
-muuttunut soraläjäksi, keräämäni rahat olivat varastetut,
-suuri osa liittolaisiani oli menettänyt henkensä, luottamus
-kansanpelastajatehtävääni oli mennyt, asiani oli käynyt toivottomaksi.
-Kaiken tämän oli aiheuttanut nainen, kavaltaja, jota olin elättänyt
-povellani.
-
-Olin ensinnä masentunut, mutta tullessani järkiini vannoin ankaran
-valan Taivaan kuullen, että hänen kavaluutensa takia vihaisin ja
-halveksisin koko hänen sukupuoltaan; etten koskaan enään, olkoonpa
-kiusaus miten suuri tahansa, katsoisi lempein silmin naisia tai
-ryhtyisi mihinkään tekemisiin heidän kanssaan, en sanoissa, en
-ajatuksissa enkä teoissa. Tuon valan olen, mikäli vallassani on
-ollut, pitänyt tähän päivään saakka ja toivon pitäväni hamaan
-ijankaikkisuuteen asti.
-
-Kysyttänee, mihin vaimoni joutui. En tiedä. En nostanut kättäni häntä
-vastaan, joka oli liha minun lihaani, mutta hän katosi näkyvistäni.
-Tapaus tunnettiin. Minun täytyi se kertoa, puhdistaakseni itseni.
-Päästyäni vankeudesta, sain maata sairaana monta viikkoa, ja
-toivuttuani jälleen oli hän mennyt. Monta muuta oli kavallettu minun
-mukanani, ja varmastikin joku heistä haki korvausta kostaen hänelle.
-Miten se tapahtui, sitä en koskaan kysynyt.
-
-Moneksi vuodeksi -- pariksikymmeneksi ehkä -- minusta tuli
-keppikerjäläinen. Nyt, kuten ennenkin, rakastivat intiaanit minua,
-ja Sydämen Haltijana ja heidän perinnöllisenä päämiehenään olin minä
-hengessä suuri, vaikkakin vain mahtavuuden varjo seurasi minua; itse
-oleellinen oli hävinnyt, kuten se aina häviää epäonnistuessa. Silloin
-tällöin yritin uudelleen järjestää kapinaa; mutta, ystävätöin ja köyhä
-kun olin, ei kukaan halunnut seurata minua enään.
-
-Ajanpitkään luovuin yrityksistäni ja elin kuten taisin. Taistelin
-kolmessa sodassa saavuttaen kunniaa ja otin osaa moneen yritykseen,
-mutta läksin aina yhtä köyhänä kuin olin alkanutkin. Joskus muistui
-mieleeni entinen haluni antautua papiksi, mutta nyt oli jo aivan
-liian myöhäistä opiskella; sen lisäksi olivat käteni aivan liiaksi
-tahriintuneet maailman asioissa.
-
-Uupuneena kaikista ponnisteluista vetäydyin vuoristokylääni ja asuin
-siellä jonkun aikaa, mutta tämä toimeton, tyhjä elämäni väsytti minua,
-ja minä aloin kääntää huomioni kaivosyrityksiin.
-
-Näissä puuhissa tein tuttavuuden keski-ikäisen miehen James
-Stricklandin kanssa, jonka oli sallittu minun kanssani päästä Maailman
-Sydämen kaupunkiin.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-Herra Strickland.
-
-
-Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten jouduin minä, Ignatio, käymään Cumarvo
-nimisessä, Tamaulipasin valtiossa sijaitsevassa kylässä, ihanassa
-paikassa, joka oli puolittain piiloutunut havumetsiin vuorten välillä.
-Tulin tähän pikkukylään, koska eräs ystäväni, Sydämen Liiton veljiä,
-kirjoitti minulle, että lähistöllä jossain asui eräs intiaani, jolla
-hallussaan oli muinaisatztekilainen, kuvakirjoituksella kirjoitettu
-luettelo, jota ei hän eikä kukaan muukaan taitanut lukea.
-
-Tämä luettelo oli periytynyt intiaaneille kautta monen sukupolven, ja
-sen mukana tarina hyvin rikkaasta kultakaivoksesta, jonka asemapaikka
-vuoristossa jossakin oli unohdettu, esi-isäni Guatemocin liittolaiset
-kun sulkivat kaivoksen, jottei se joutuisi Cortes'in kynsiin,
-esi-isäni, jonka espanjalaiset murhasivat -- kirotut olkoot heidän
-sielunsa!
-
-Niin, minulle oli vanha Antonio, isäni ystävä, opettanut
-kuvakirjoituksen salatiedon, silloin kun minulle alettiin selittää
-Sydämen salaperäisyyksiä, joskin se tieto varmasti kuolee minun
-mukanani, sillä olen vakuutettu, ettei tällä hetkellä löydy ainoatakaan
-elossa olevaa miestä, joka omaisi sen tiedon.
-
-Tämän kirjoituksen intiaani halusi luovuttaa minulle, Sydämen
-Haltijalle, ja koska minulla ei ollut muutakaan parempaa tekemistä,
-läksin Cumarvoon tutkimaan sitä. Tässäkin, kuten monessa muussa
-asiassa, minua piti kohdata epäonnen ainakin joksikin aikaa; sillä
-saapuessani ystäväni kotiin kuulin, että intiaani oli kuollut, äkkiä
-sairastuttuaan, eikä hänen poikansa tiennyt mihin kirjoitus oli
-kätkettynä.
-
-Toisenkin asian minä kuulin, nimittäin että eräs valkoinen mies,
-englantilainen, ensimäinen milloinkaan täälläpäin majaillut, oli
-saapunut kylään puolisen vuotta aikaisemmin ja toimi erään yhtiön
-palveluksessa muutamilla hopeakaivoksilla, yritys jonka hän huomasi
-työlääksi, sillä lähiseudun meksikolaiset omistajat, kateellisina ja
-vihoissaan siitä, että hän maksoi miehilleen hyvät palkat, koettivat
-estää intiaaneja työskentelemästä hänen kaivoksellaan.
-
-Tämän paikkakunnan alkuasukkaat olivat maanantaiaamusta aina
-lauantai-iltaan kunnollista ja työteliästä väkeä, mutta heillä oli se
-vika, että monet heistä olivat tottuneet lauantai-iltana juopumaan
-juomasta, jota saatiin aloejuurta tislaamalla. Silloin heidän luontonsa
-vallan muuttui ja tulisia kahakoita puhkeili heidän keskuudessaan,
-aiheutuen enimmäkseen naisista, jotka kahakat useinkin päättyivät
-verenvuodatukseen. Minun saapumiseni iltana Cumarvoon sattui syntymään
-juuri tuollainen meteli. Aamusella näin sen hedelmät, kävellessäni
-pitkin valkeiden, tasakattoisten talojen reunustamaa, mukulakivillä
-laskettua pikku katua pitkin, matkalla kalkilla valkaistuun
-kirkkoon kuulemaan, missä kellot soivat yötä päivää pahojen henkien
-karkoittamiseksi.
-
-Keskikadulla, erään talon varjossa, oli kaksi kuollutta miestä.
-Miellyttävän näköinen, mutta tyyni ja kylmäverinen intiaanityttö
-kääri vaatetta toisen ruumiin ympärille; toisesta ruumiista ei kukaan
-huolehtinut, ja erinäiset tahrat hänen puvussaan osottivat hänen
-kuolemansa tapaa. Eräällä porraskäytävällä istui kolmas mies, haavoja
-pää ja kasvot täynnä, kylän parturin, sen ainoan lääkärin raivatessa
-tylsin saksin hänen hiuksiaan, voidakseen sitoa haavat.
-
-Näky oli kamala, mutta tuskin kukaan välitti siitä sen enempää, sillä
-intiaanin henki on halpa, ja siihen aikaan oli väkivaltainen kuolema
-Meksikossa vieläkin yleisempi kuin nyt. Kadun päinvastaisella puolella
-tarjoili muuan vanha akka ohikulkijoille kaupaksi appelsiinejaan,
-lapsijoukon kiljuessa ja nauraessa ja yrittäessä näin houkutella pois
-poliisia, joka lähellä vartioi; ja matkallaan messuun astui muuan tyttö
-peittämättömälle ruumiille, joka siinä varjossa lojui, ja huomattuaan
-sen tutuksi, teki ristinmerkin, kiiruhtaen jälleen edelleen.
-
-"Mistä tämä, herrani?" kysyin parturilta.
-
-"Luulen, että minulla on kunnia puhutella Don Ignatiota", vastasi pieni
-mies ja, seisautettuaan työnsä, teki merkin osoitukseksi, että hänkin
-oli Veljesliittomme jäsen, vaikkakin halpa.
-
-"Minä sen arvasin", hän jatkoi minun myönnettyäni; "kuulimme, että
-Teidän piti tulla tänne luoksemme, ja minä olen siitä iloinen, koska
-olen kyllästynyt haavojen sitomiseen joka sunnuntai, sillä ehkä Te
-voitte tehdä lopun näistä tappeluista. Nainen oli tässäkin syynä,
-herrani; nämä eivät olleet ensimäiset, joiden kuoleman tuo nainen on
-aiheuttanut", ja hän osotti tyttöä, joka kääri ruumista vaippaan.
-
-"Nähkääs, hän oli menemäisillään naimisiin tämän miehen kanssa", ja hän
-löi olkapäähän miestä, jonka haavoja hän sitoi, "mutta hän liittyikin
-tuohon", osottaen läheisintä ruumista, "jolloin tämä numero Yksi
-juopuneena vaani numero Kahta ja iski hänet kuoliaaksi. Hänen kanssaan
-ollut tyttö juoksi hakemaan numero Kolmea, numero Kahden veljeä,
-mutta numero Yksi tappoi hänetkin. Kuullen melun, saapui hätiin kylän
-vartijajoukko ja pieksi pahanpäiväiseksi ystävämme, mutta kuten näette,
-huonolla menestyksellä, sillä hän jäi henkiin."
-
-Minä kuuntelin ja suru valtasi sydämeni. Lähestyen tyttöä minä sanoin:
-
-"Tämä on Teidän työtänne nainen! Eikö Teitä kauhista?"
-
-"Mitä siitä?" hän vastasi kylmästi; "voinko sille mitään, että olen
-kaunis, ja että miehet tappelevat minusta? Ja kuka Te sitten olette,
-joka kysytte, kauhistaako minua?"
-
-"Mieletön!" huusi porraskäytävältä parturi; "uskallatko puhua noin
-Sydämen Haltijalle?"
-
-Tyttö vastasi:
-
-"Miks'en? Onko hän silloin minun haltijani?"
-
-"Kuulehan, tyttö!" minä sanoin; "on muitakin, paitsi nuo, kuollut
-takianne."
-
-"Mistä sen tiedätte?" hän kysyi. "Mutta miksi sitä kysyä? Jos kerran
-olette Sydämen Haltija, on Teillä paha silmä, ja voitte lukea
-salaisuuksia, joita Teille ei ole kerrottukaan."
-
-"Teillä itsellä on paha silmä, nainen, niinkuin monella muulla
-Teidän sukupuolellanne!" minä sanoin. "Kuulkaahan minua nyt; Teidän
-on lähdettävä pois tältä paikkakunnalta, ettekä koskaan saa palata
-takaisin, tai jos niin teette, saatte kuolla! Muistakaa myös, että jos
-missä ikinä kulkeissanne, sillä minulla on aina tieto siitä, tuotatte
-jollekin miehelle ikävyyksiä, saatte kuolla siellä!"
-
-"Kuka tahansa lienettekin, ette ole kumminkaan Hallituksen miehiä, eikä
-Teillä ole oikeutta minua tappaa", hän sanoi, koettaen salata pelkoa,
-joka hiipi hänen tummiin silmiinsä.
-
-"Ei, nainen, en kylläkään ole; mutta kansamme kesken olen mahtavampi
-kuin Hallitus. Ellette minua usko, kysykää haavurilta tuolla, ja hän on
-kertova teille, että minua toteltaisiin sielläkin, missä kansa minua
-koskaan ei ole nähnyt, missä sotamiesjoukollekin vain naurettaisiin.
-Jos minä määrään Teidät kuolemaan, kuolette Te tavalla tai toisella,
-sillä minun kiroukseni seuraa Teitä. Joko syöksytte alas kuiluun,
-sairastutte kuumeeseen tai hukutte ylikulkemaanne virtaan!"
-
-"Ymmärrän, herra, ymmärrän", hän kuiskasi väristen, sillä nyt hän oli
-kauhistunut. "Älkää tuijottako noin kamalasti minuun; säästäkää minulle
-aikaa Jumalaa rakastaakseni! En niin tahtonut tehdä, mutta miksi
-miehet antavat sydämensä naisen käteen, täytyyhän hänen kiusata heitä,
-erittäinkin kun hän heitä vihaa! Mutta tätä minä en vihannut", ja hän
-kosketti hellästi kuolleen intiaanin kaulaa; "ajattelin tosiaankin
-mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta tuota miestä minä vihaan",
-osoittaen haavoittunutta rakastajaansa, "ja minä toivon, että hänet
-ammutaan, tai muuten minä myrkytän hänet."
-
-"Te ette myrkytä häntä; ja vaikka hän ansaitseekin kuoleman, olette Te
-häntä pahempi. Siis lähtekää, ja muistakaa sanani!"
-
-Kumarrettuaan hän kosketti kuolleen kasvoja huulillaan ja, noustuaan
-ylös jälleen, sanoi:
-
-"Suutelen jalkojanne Sydämen Haltija", ja lähti pois taakseen
-katsomatta, eikä häntä siinä kylässä enään nähty.
-
-Sitten minä itsekin, syvään huoaten, aloin lähteä pois, sillä minua
-hirvitti ajatella, että joku nainen voi muuttaa nämä juopuneet miehet,
-jotka olivat veljiäni, järjettömiksi eläimiksi, jotka himoitsivat
-toistensa verta.
-
-"Oi!" minä huoahdin, "ellei tuo toinen nainen olisi minua ja toiveitani
-jo pettänyt, olisi tämä minua opettanut paremmin heitä tuntemaan."
-
-Nostaen katseeni, satuin tällöin näkemään vierelläni miehen, joka
-kummallisesti tuijotti minuun. Kerrotaan, että miehet ja naiset,
-nähdessään ensi kertaa toinen toisensa, joissakuissa tapauksissa
-tuntevat niin kummallisen rakkauden hehkun, josta he eivät enään
-millään keinolla pääse vapaaksi.
-
-Tuona hetkenä minä tunsin jotakin henkiheimolaisuutta ei rakkautta,
-vaan suurta ystävyyden tunnetta ja mieltymystä tähän mieheen, joka
-sittenkun hänet opin tuntemaan, on kasvanut yhä silmissäni aina tähän
-hetkeen asti, vaikkakin henkilö itse on kuollut jo vuosia sitten.
-
-Ehkä välillämme vallitseva erilaisuus veti minua häneen ensi
-aikoina, koska elävät olennot aina etsivät vastakohtiansa luonnossa.
-Ystäväni, jolle kirjoitan tätä kertomusta, muistanette, vaikkakin
-olette tullut tuntemaan minut vanhoilla päivilläni, että olen pitkä,
-hoikka, kellertävä, kuten koko rotuni, synkin, sydämeni salaisuuksia
-heijastavin ilmein ja surumielisin silmin.
-
-Aivan erilainen oli James Stricklandin, englantilaisen, olemus ja
-ulkonäkö. Hän oli hieno mies, yli kolmekymmentä vuotias, lyhyt
-paksuuteensa verrattuna, joskin pienikokoinen ja hoikkajäseninen.
-Hänen kasvonsa olivat selväpiirteiset kuten muinaisten, marmoriin
-veistettyjen jumalien; hänen silmänsä olivat merensiniset ja, vaikkakin
-muistiani himmentää kuoleman ilme, iloiset kuin nuoren pojan; hänen
-kihara tukkansa -- sillä hän oli kuolemaa lähestyessään nostanut
-hattuansa -- oli keltainen kuin mimosan kukka, punertuen lyhyen
-parran ja korvien tienoilla, mihin ilma oli päässyt vaikuttamaan; ja
-hänen paidanrintamustansa alta, joka oli kaulalta auki, näkyi hänen
-maidonvalkea ihonsa. Kaiken lisäksi hänen kätensä olivat pitkät ja
-sirot, huolimatta raskaasta työstä, jonka jäljet niissä ilmenivät;
-hänen katseensa oli eloisa, ja hänen hymynsä miellyttävin, mitä
-milloinkaan olen nähnyt.
-
-"Suokaa anteeksi, herra", sanoi tämä englantilainen hyvällä
-espanjankielellä, kääntyen puoleeni samalla, "mutta huomaamattanne
-olen kuunnellut jonkun aikaa keskusteluanne tuon naisen kanssa, enkä
-voi ymmärtää, mistä johtuu, että Teillä vieraana on niin paljon
-vaikutusvaltaa häneen. Tahtoisin Teidän sen minulle selittävän, jotta
-kykenisin lopettamaan tuollaiset murhat. Nämä molemmat kuolleet olivat
-parhaimpia työmiehiäni, enkä tiedä, mistä saisin heidän veroisensa."
-
-"En voi siihen, herra", vastasin hänelle, "antaa muuta selitystä kuin
-sen, että minulla on muuan arvo intiaanien keskuudessa jonka arvon
-takia he minua kunnioittavat. Mutta vaikkakaan minulla ei ole oikeutta
-tehdä vieraalle minkäänlaisia vaatimuksia, pyydän, että unhottaisitte
-kaiken, mitä hyvänsä satuittekin kuulemaan puheestani, koska Hallitus
-on kateellinen tuollaisesta vaikutusvallasta."
-
-"Kaikella muotoa, herra; olen jo unhoittanut. No niin, hyvästi -- tämä
-näytelmä ei ole niin miellyttävä, että sitä haluaisin udella", ja
-kohottaen hattuaan hän lähti.
-
-Vaikkakin matkani näytti olevan turha, koska kirjoitus, jota lukemaan
-olin tullut, oli tietymättömissä, viivyin Cumarvon kylässä, väittäen
-viipymiseni syynä olevan toivon sen löytymisestä, mutta tosiasiassa
-siksi, että halusin tulla lähemmin tuntemaan tuota valkoista miestä.
-
-Pian satuinkin saamaan tilaisuuden tehdä hänelle näkyvän palveluksen.
-Olen maininnut, että tällä paikkakunnalla asui tilanomistajia,
-meksikolaisia, jotka kadehtivat englantilaista, ja nuo miehet
-kiihottivat muutamia hänen palveluksessaan olevia tyytymättömiä
-kaivostyömiehiä muodostamaan salaliiton hänen murhaamisekseen,
-väittäen, että jos he niin tekisivät, saisivat he valtaansa suuren
-aarteen, jonka hän oli kätkenyt kotiinsa.
-
-Tämä salaliittohanke tuli tietooni erään Veljesliittomme jäsenen
-kautta, ja minä päätin tehdä sen tyhjäksi, jota tarkoitusta varten
-minä kokosin yhteen kaksikymmentä oivaa ja rehellistä miestä ja,
-aseistettuani heidät pyssyillä, käskin heidät olemaan vaiti asiasta,
-ennenkaikkea antamatta tietoa englantilaiselle, jota en tahtonut
-pelästyttää.
-
-Murhamiesten aikomus oli yön aikaan käydä talon kimppuun, missä
-nukkui herra Strickland neljän tai viiden palvelijattaren kanssa
-vain, ja murhata kaikki sen seinien sisällä olijat. Noin yhden aikaan
-määrättynä yönä lähetin mieheni kaksittain ja kolmittain, neuvoin heitä
-käymään ympäri kallioiden talon taakse ja hiipimään puutarhaan sekä
-piiloutumaan puitten suojaan, siksi kunnes itse saapuisin.
-
-Tuntia myöhemmin seurasin itsekin, ilman että salaliittolaisten
-urkkijat huomasivat minua, sillä satoi rankasti ja yö oli pilkkopimeä.
-Saavuttuani puutarhaan kokosin mieheni ja asetin heidät väijyksiin
-matalan, katua vastassa olevan aidan suojaan, jonka ohi, tietämäni
-mukaan, murhamiesten piti tulla. Tässä me odotimme kärsivällisesti,
-kunnes kukko lauloi ja päivä alkoi idässä sarastaa.
-
-Pian kuulimmekin liikettä alempana olevasta kylästä ja valkenevassa
-sarastuksessa näimme murhaajien, luvultaan viisikymmentä tai
-ylikin, salaa hiipivän pitkin katua. Niin suuresti pelkäsivät he
-englantilaista, että he pitivät turvallisempana tuoda paljon väkeä
-häntä murhaamaan, niinikään tahtoi kukin roisto naapurinsakin
-osalliseksi ilkityöhön.
-
-"Ettekö tahtoisi herättää englantilaista?" kysyi lähinnä minua seisova
-mies.
-
-"En", vastasin, "on aikaa kyllä herättää hänet, kun työmme on tehty.
-Älköön kukaan laukaisko, ennenkuin minä käsken."
-
-Vähitellen lähenivät taloa roistot -- häpeämättömät miehet --
-odotettuaan kauempana hetkisen päivän sarastusta, ja näytti heidän
-joukkonsa munkkikulkueelta, sillä ilma oli kylmänkolea, ja kukin heistä
-oli peittänyt päänsä vaippaan. Kädessä oli kullakin pyssy ja terävä
-veitsi.
-
-He pysähtyivät noin kymmenen askeleen päähän neuvottelemaan, ja minä
-kuulin heidän meksikolaisen johtajansa komentavan puolet heistä
-hiipimään talon taakse, kaiken mahdollisen ulospääsyn katkaistakseen.
-Silloin minä vihelsin, mikä oli sovittu merkki, samalla laukaisten
-pyssyni kohti meksikolaista. Tuskin oli vihellykseni kuulunut kun
-pamahti kaksikymmentä pyssyä ja viisi-, kuusitoista rosvoa kaatui
-maahan.
-
-Hetken viipyivät he neuvottomina, ja minä luulin jo toisten
-pakenevan, mutta sitä he eivät uskaltaneet, sillä he ymmärsivät,
-että heidät oli keksitty; siksi ryntäsivät he huutaen kohti aitaa,
-ampuen samalla. Heidän kiivetessään sen yli me otimme heidät vastaan
-revolverinlaukauksin ja puukoniskuin, ja muutamassa minuutissa oli
-ratkaisu selvä, sillä heiltä katosi kaikki toivo, joukkonsa kun oli
-supistunut peräti pieneksi.
-
-Aitaa kiivetessä ja katua kiiruhtaessa kaatui heiltä vielä joku mies,
-ja lukuunottamatta neljäätoista paennutta, jotka nekin enimmäkseen
-saatiin vangiksi jälestäpäin, olimme kaikki muut lopettaneet hengiltä
-puutarhan kukkien ja pensaiden kaskelle. Kun kaikki juuri oli lopussa,
-ilmestyi ihmetellen, englantilainen, joka nukkui sikeästi, yöpuvussaan,
-revolveri kädessä.
-
-"Mitä melua tämä on?" hän kysyi, siristellen silmiään, "ja mitä
-kahakoita te pidätte puutarhassani? Lähtekää pois, joka mies, tai ammun
-minä teidät."
-
-"Suokaa anteeksi, herra", lausuin minä kumartaen, "että häiritsimme
-untanne, mutta tätä asiaa ei voinut suorittaa ilman melua. Saanko
-luovuttaa herralle vaippani? Ilma on kylmä ja voitte kylmettää itsenne
-tuossa puvussa."
-
-"Kiitän Teitä", hän sanoi, heittäen vaipan ylleen. "Ja nyt Te ehkä
-suvaitsette kertoa, miksi tulette sotkemaan puutarhaani ja pitämään
-sitä tappelukenttänänne."
-
-Nyt kerroin hänelle asian ja olin ihmeissäni, että hän vähitellen
-muuttui hyvin vihaiseksi.
-
-"Luulen, että minun on teitä, herrat, kiittäminen henkeni
-pelastuksesta", hän sanoi vihdoin, "vaikkenkaan koskaan teitä ole
-pyytänyt siihen. Vaan, samantekevä, minusta on häpeällistä, että minun
-puutarhassani tapellaan, ilman että minä itse tiedän mitään. _Caramba!_
-[espanjalainen kiroussana. Suom. huom.] Olenko minä pikku lapsi, että
-minua näin kohdellaan?" Ja äkkiä hän päästi remakan naurun ja puristi
-minua kädestä.
-
-Samana päivänä, kun kaikki melu oli ohi, ja paikka oli siistitty,
-lähetti herra Strickland pyytämään, enkö haluaisi syödä päivällistä
-hänen kanssaan. Minä suostuin siihen, ja meidän istuessamme
-tupakoimassa päivällisen jälkeen, keskusteltuamme tappelusta väsymään
-asti, sanoi hän minulle:
-
-"Don Ignatio, saan Teitä kiittää hengestäni, ja uskokaa minua, olen
-liikutettu, sillä en ymmärrä kuinka Te olette uskaltaneet niin paljon
-vieraan muukalaisen takia."
-
-"Siksi, että pidän Teistä paljon, herra", minä vastasin, "sekä myös
-siksi, että oli hauskaa yllättää nuo katalat omissa vehkeilyissään.
-Kaikki, jotka tänä aamuna menettivät henkensä, olivat roistoja,
-jok'ainoa heistä. He tulivat ryöstön tarkoituksessa, sillä tuollaiset
-'häpeämättömät miehet' tappavat ihmisolennon jo viiden dollarinkin
-takia; mutta heitä olivat yllyttäneet muut, jotka vihaavat Teitä siksi,
-että te maksatte intiaanityömiehillenne hyvät palkat ja myöskin siksi,
-etteivät he halua tänne muukalaisia kanssakilpailijoikseen, luullen,
-että te olette lauman pää. Siksi he luulivat olevan viisasta tappaa
-Teidät samoinkuin raivata tieltä muutkin, jotka tulisivat Teidän
-jälkeenne. Nyt on vaara kuitenkin ohitse, eikä Teidän enään tarvitse
-peljätä, sillä he ovat saaneet opetuksen, jota eivät hevillä unohda."
-
-"Sitä parempi siis", hän vastasi, "sillä minulla on muutoinkin
-tarpeeksi huolta täällä, ilman että panisin henkeäni alttiiksi
-tuollaiselle halpamaiselle roskaväelle. Niin, Don Ignatio, haluan
-erikoisesti kysyä Teiltä, -- uskallan otaksua, ettette halveksi
-tarjoustani, -- haluatteko ottaa vastaan erästä tointa? Tarvitsisin
-välttämättä alijohtajaa, semmoista, joka pitäisi huolta intiaaneista;
-sellaiselle miehelle voisin maksaa sata dollaria kuussa; edustamani
-yhtiön säännöt eivät salli minun tarjota enempää."
-
-Mietin kotvasen ja vastasin:
-
-"Herra, raha ei kylläkään riitä minua houkuttelemaan, vaikkakin
-sillä saa ruuan, asunnon ja tupakan, mutta minä otan tarjouksenne
-vastaan saman syyn takia kuin taistelinkin tänä aamuna, koska pidän
-Teistä ja tahdon mieluusti tehdä parhaimpani palvellakseni Teitä ja
-harrastuksianne. Toistaiseksi täytyy minun huomauttaa Teille että,
-mikäli tiedän, minun on pian luovuttava palveluksestanne, sillä aikani
-ei ole täysin omaani. Olen myös erään suuren yhtiön palveluksessa,
-herrani, ja vaikkakin toistaiseksi olen virkavapaa ja olen ollut jo
-monta vuotta, voidaan minut kutsua milloin tahansa."
-
-Näin siis astuin herra James Stricklandin, tai oikeammin hänen yhtiönsä
-palvelukseen, missä minä viivyn yli vuoden, tehden lujasti työtä,
-sillä tuo herra ei säästänyt minua eikä itseään. Mutta koska noiden
-muutamien kuukausien hedelmättömän työn kertominen kiinnittäisi vain
-vähän mieltänne, ystäväni, niin minä, sensijaan että niitä tässä
-kirjottaisin, kerron Teille muutamin sanoin tuon englantilaisen
-tarinan, sellaisena kuin hän sen kertoi minulle.
-
-Hän oli jaloa verta, kuten hänen kasvonsakin osoittivat. Hänen
-isänsä oli "vääräuskoisen" kirkon pappi ja aivan köyhä, vaikkakin Te
-englantilaisena ymmärrätte sen seikan mahdollisuuden paremmin kuin
-minä, jonka mielestä useimmissa maissa sivistyneellä säädyllä on
-etuoikeus rikastua alemman säädyn kustannuksella.
-
-Joka tapauksessa näki James Strickland isänsä kuoltua tämän omistaneen
-vain viisituhatta dollaria. Tämän summan hän, ollen luonteeltaan
-seikkailunhaluinen ja kiihkeä, sijoitti maatiloihin Texasissa, missä
-hän sai kärsiä monet vaarat ja vastukset sekä menetti kaikki rahansa.
-
-Tämän koettuaan, tietämättä millä elää, ystäviä vailla, hänen täytyi
-tehdä työtä omin käsin kuten päivätyöläisen, monella eri tavalla. Hän
-vaihtoi hevosia, kaitsi karjaa; kerran hän pariksi kuukaudeksi joutui
-niin ahtaalle -- sydäntäni kirveltää kirjoittaa siitä --, että hänen
-täytyi kantaa matkustajien tavaroita eräässä Panaman satamassa.
-
-Sieltä hän joutui Nicaraguaan ja sekaantui kaivosyrityksiin, ja kun
-hänet ensi kerran kohtasin, oli hän ollut kaivosmiehenä kymmenen
-vuotta. Enimmät ajat oli hän johtanut erään amerikalaisen kaivosta
-Chontalesissa, Hondurasin rajalla, missä kuume on niin ankara, että
-vain harvat valkean rodun miehet voivat siellä elää. Täällä hän
-oppi puhumaan espanjaakin sekä maya-intiaanikieltä. Vihdoin, kun
-kuumetauti oli hänet vähällä tappaa, hän lähti Hondurasista, saapuen
-Meksikoon, missä hän otti vastaan tämän Cumarvon hopeakaivoksen
-johdon. Siihen asti oli tässä toimessa ollut eräs meksikolainen, joka
-kaivoksenomistajien määräyksestä joutui erotettavaksi, varastettuaan
-metallia ja myytyään sitä.
-
-Tämä kaivos, vaikkakin varsin rikas, oli vaikeatöinen, erittäinkin
-siksi, että sinne kokoontui vettä, ja koko sen ajan kuin herra
-Strickland oli sitä johtanut, hän oli kaivattanut tunnelia alemmalta
-kallion kohdalta ylös kaivokseen, kuivatakseen työpaikkoja. Pian sen
-jälkeen kuin minä tulin hänen palvelukseensa, oli tämä tunneli valmis,
-ja nyt kyllä riitti työtä, ja me aloimme kasata metallia, kokonaista
-kaksisataa unssia tonnia kohti, niin että kaikki kyllä toistaiseksi
-kävi hyvin.
-
-Mutta yhtäkkiä malmisuoni alkoi käydä suoraan alaspäin, ikäänkuin se
-olisi kuumana taipunut, ja me seurasimme sitä, kunnes vesi haittasi
-niin paljon, ettemme enään voineet malmia nostaa, sillä siihen aikaan
-ei Meksikossa vielä ollut höyrypumppuja, semmoisia kuin nyt käytetään
-kaivosten kuivaamiseen. Aluksi koetimme etsiä uutta suonta, mutta
-turhaan; sitten koetimme saada puhkaistuksi toista kuivaustunnelia
-alavammalle kallionkohdalle, mutta, yli kolme kuukautta aherrettuamme
-kallio kävi niin kovaksi, että meidän täytyi hyljätä koko homma.
-
-Nyt ei auttanut muu kuin pysäyttää työt kaivoksessa ja ilmoittaa
-kirjeellisesti asiasta kaivoksen omistajille, käyttäen aikamme tällöin
-kasaamamme malmin sulatukseen. Tästä työstä meidän täytyi maksaa palkat
-hopealla, koska jonkun kuun kuluttua omistajat lakkasivat lähettämästä
-rahaa meille.
-
-Eräänä iltana, palatessani sulatuslaitoksilta kotiin, näin herra
-Stricklandin, pää käsien varassa, sammunut sikaari suussaan istuvan
-pöydän ääressä, edessään avattu kirje. Koko epäonnemme ja raskaan
-työmme ajan ei hän ollut koskaan menettänyt rohkeuttaan tai unhottanut
-hymyilemisen ja iloisuuden taitoa, mutta nyt hän näytti synkältä kuin
-mies, joka juuri on vienyt äitinsä hautaan, ja minä kysyin häneltä,
-mitä ikävyyksiä oli tapahtunut.
-
-"Ei mitään erityistä, Ignatio", hän sanoi; "vaan kuulkaahan sentään."
-Ja hän luki ääneen kirjeen.
-
-Se oli yhdeltä kaivoksen isännältä ja siinä sanottiin, että kaivosaukko
-oli täyttynyt vedellä johtajan taitamattomuuden ja huolimattomuuden
-takia; että he, omistajat, erottaisivat hänet täten ilman muuta,
-kieltäytyen maksamasta hänelle kuuluvaa palkkaa; ja, lopuksi, että
-he pitivät häntä vastuunalaisena niistä rahoista, jotka he olivat
-menettäneet.
-
-"Totta tosiaan", huudahdin minä vimmoissani hänen lopetettuaan, "tämän
-kirjeen on kirjoittanut hävytön mies, ja minun mielestäni hänet on
-toimitettava sikojen ja kotkien syötäväksi!", sillä menetin malttini
-raivostuessani niille, jotka voivat näin puhua johtajasta, hänestä,
-joka oli uurastanut yöt ja päivät, lepäämättä milloinkaan.
-
-"Älkää nähkö vaivaa, Ignatio", hän sanoi hymyillen; "se on maailman
-tapa. Olen epäonnistunut ja minun on kärsittävä seuraukset. Jos olisin
-onnistunut, olisi asianlaita toinen. Mutta jos minä tuon miehen
-joskus vielä tapaan, syljen häntä silmille, koska hän kertoo valheita
-minusta. Tiedättekö, Ignatio, tuo kaikki tulee, tuhatta dollaria
-lukuunottamatta, minun laskuuni Meksikossa; olen menettänyt kaikki
-omatkin rahani, joka säästin tässä työssäni, ja noista tuhannesta on
-minun Teille maksettava kahdeksansataa, niin että, minkä hyvänsä uran
-nyt valitsenkin, en lähde matkaan rikkaana miehenä!"
-
-"Älkää mokomia, herra", minä vastasin, "sillä en viitsi kuulla
-tuollaisia puheita. Mitä! Olenko minäkin varas, jotta voisin ryöstää
-Teitä, jota kyllä muut ovat jo kyllin ryöstäneet? Jos kerrankaan vielä
-puhutte minulle tuollaista, en anna Teille milloinkaan anteeksi."
-
-Näin sanottuani läksin ulos ovesta tyynnyttääkseni itseäni kävelemällä
-vuoristossa, aavistamatta tuskin, mitä kuulisin palattuani.
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-Kutsu.
-
-
-Kulkiessani kylätietä pitkin, kohtasin ystävän, jonka luokse olin
-asettunut Cumarvoon tullessani.
-
-"Ahaa! herra", hän sanoi, "olin juuri etsimässä Teitä. Luettelo onkin
-löytynyt."
-
-"Mikä luettelo?"
-
-"Tuo kuvakirjoitus muinaisesta kaivoksesta, minkä takia tänne tulitte.
-Tehän kai muistatte, että asiakirjan omistaja kuoli, eikä hänen
-poikansa löytänyt sitä mistään. Mutta eilen sai hän sen sattumalta
-käsiini, pyydystäessään rottia talonsa ullakolta, ja toi sen minulle.
-Tässä se on", ja hän antoi minulle keltaiseen palttinaan käärityn
-rullan.
-
-"Hyvä", minä vastasin; "tutkin sitä tänä iltana", ja jatkoin kävelyäni,
-vähääkään ajattelematta tätä asiaa, sillä sydämeni oli muita mietteitä
-täynnä.
-
-Ilma oli suloinen ja ilta ihana, joten en palannut kotiin ennenkuin
-kuu nousi. Polkua kulkiessani astui joku mies niin äkkiä pensaan
-siimeksestä eteeni, että tartuin veitseeni, otaksuen hänen yrittävän
-väkivaltaa minulle.
-
-"Pysähtykäähän, herra", sanoi mies tervehtien nöyrästi minua ja samalla
-tehden Veljesliiton merkin. "Tapaamisestamme on jo kulunut useampia
-vuosia, niin että Te ehkä olette unohtanut minut; muistatteko nimeäni
-vielä; olen Molas, Teidän kasvinveljenne."
-
-Tarkastin häntä silloin kuunvalossa ja tunsin hänet, vaikkakin aika
-oli meidät kummankin muuttanut, sekä syleilin häntä, nähtyäni hänen,
-muitten minut hyljätessä, olevan yhtä uskollisen minulle; ja minä
-rakastin häntä silloin, niinkuin nyt rakastan hänen muistoansa.
-
-"Mikä Teidät tänne on tuonut, Molas?" kysyin; "kuultuani viimeksi
-Teistä, asuitte kaukana Chiapasissa."
-
-"Kummallinen seikka; Sydämen asia, ah Sydämen Haltija, jota olen
-pitänyt niin tärkeänä, että olen kulkenut yli vesien ja maiden,
-saadakseni tavata Teidät. Tiedättekö paikkaa, missä voisin puhutella
-Teitä kahden kesken?"
-
-"Käykäähän kanssani", sanoin minä ihmetellen ja vein hänet omaan
-asuntooni, missä annoin hänen syödä ja juoda, sillä hän oli väsynyt
-matkasta.
-
-"No, kertokaahan tuo asia", sanoin.
-
-"Näyttäkäähän minulle koristuksenne, herra. Haluan nähdä sitä vielä,
-verratakseni sitä omaani."
-
-Nousin sulkemaan akkunan kaihtimet; sitten paljastin rintani, vetäen
-esiin muinaisen merkin. Hetken hän katseli sitä ja sanoi: "Riittää.
-Kertokaahan, herra, mikä tarina on seurannut tätä esinettä?"
-
-"Sanotaan niin, Molas, että tämän minun kantamani puoliskon yhtyessä
-puuttuvaan puoliskoon, hallitsevat intiaanit jälleen merestä mereen
-asti, kuten ennen, Sydämen ollessa kokonainen."
-
-"Niin sanotaan, herra. Me opimme sen 'Sydämen Avaus' nimisissä
-menoissa, eikö niin? ja näissä menoissa kutsutaan tuota Teidän
-kantamaanne puolikasta 'Päiväksi', koska se on nähtävissä, tuota
-kadoksissa olevaa puolikasta kutsutaan taasen 'Yöksi', koska sitä,
-joskin se löytyy, ei nähdä; ja kerrotaan niin, että 'Päivä' ja 'Yö'
-yhdessä muodostavat kokoympyrän, jonka keskipisteen nimi on 'Taivaan
-Sydän', minkä esikuvina nuo esineet ovat. Eikö olekin niin?"
-
-"Niin on, Molas."
-
-"Hyvä. Kuulkaahan nyt. Tuo kadonnut on löydetty; 'Yöksi' kutsuttu
-puolisko on löytynyt, siliä olen sen nähnyt omin silmin, ja tätä asiaa
-Teille kertomaan olen juuri tullutkin tänne."
-
-"Jatkakaahan", sanoin.
-
-"Herra, Chiapasissa on muinaisen temppelin rauniot, ja niille
-raunioille on saapunut mies ja nainen, hänen tyttärensä. Mies on vanha
-ja tuimakatseinen, ankara mies, ja tytär mitä ihanin. Noiden raunioiden
-keskessä ovat he asuneet nämät neljä kuukautta tai kauemminkin, ja mies
-harjoittaa lääkärinammattia, sillä hän on mainio lääkäri ja on jo monta
-sairasta parantanut, vaikkei hän otakaan rahaa maksuksi taidostaan,
-vaan ruokaa ainoastaan.
-
-"Sattui niin, herra, että vaimoni, jonka kanssa olin ollut naimisissa
-vasta kaksi vuotta, sairastui kovasti -- niin kovasti, ettei kylän
-lääkäri mahtanut hänelle mitään. Kun näinollen huhu raunioilla
-majailevasta vanhasta intiaanista oli saapunut korviini, päätin kääntyä
-hänen puoleensa neuvoa kysyen ja, mikäli mahdollista, tuoda hänet
-kotiini.
-
-"Kuultuaan tämän, sanoi vaimoni kaiken olevan tarpeetonta nähdessään
-muka kuoleman jo odottavan vuoteensa vieressä. Minä suutelin häntä
-vain ja läksin, jättäen hänet kyläpappimme ja sisariensa huostaan.
-Mukaani otin hänen hiussuortuviaan sekä lintuja ja munia lahjaksi
-_lacandonille_, sillä kerrottiin, ettei tämä lääkäri ollut kristitty,
-jos kohta ei meidän heimoammekaan.
-
-"Lähtien ennen aamunkoittoa kuljin kaiken päivää yli virtain ja halki
-metsäin, kunnes illansuussa saavuin tutuille temppeliraunioille ja
-aloin kiivetä sen sortuneita portaita. Lähestyessäni ylintä kohtaa,
-ilmestyi mies sortuneen holvin suojasta, katsellen laskevaa aurinkoa.
-Hän oli ijäkäs, puettu vaaleanväriseen palttinaviittaan, valkopartainen
-ja valkohiuksinen, nenä käyrä kuin haukannokka, silmät tuimat, näyttäen
-kykenevän tunkeutumaan läpi ja lukemaan toisen salaisimmatkin ajatukset.
-
-"Terve, veli", hän sanoi omalla kielelläni, mutta vieraasti korostaen,
-käyttäen monta minulle tuntematonta sanaa, "mistä tänne matka?"
-
-Sitten hän hetkisen tarkasteli minua ja kysyi hiljaa:
-
-"Sano, veli, onko sydämesi sairas?"
-
-"Nytpä, herrani, kuullessani nuo sanat, joiden tarkoituksen tiedätte,
-olin niin ihmeissäni, että miltei kaaduin sortuneille portaille, vaan,
-säilyttäen mielenmalttini, minä tunnustelin häntä tunnuslauseella,
-ja ihme, hän osasi vastata. Sitten tunnustelin minä häntä toisella
-tunnuslauseella, ja kolmannella, ja neljännellä ja niin edelleen
-aina kahdenteentoista asti, ja hän osasi niihin kaikkiin vastata,
-vaikkeikaan aina juuri meidän tavallamme. Vaikenin, ja hän sanoi:
-
-"'Olet astunut yli pyhätön kynnyksen -- veli, astuhan alttarin luo.'
-
-"Pudistin päätäni, sillä en osannut vastata. Sitten tunnusteli hän
-minua monin merkein ja oudoin sanoin, jotka olivat kummallisen
-salaperäisiä, mutta minä en osannut vastata niihin, vaikkakin minulla
-silloin tällöin oli aavistus niiden tarkoituksesta.
-
-"Onhan Teillä tietoja", hän sanoi, "seiskaapa pyramidin juurella, minä
-tutkin tähtiä sen harjalta, nostaen käteni kohti korkeata taivasta."
-
-"Ei meidän Liittomme tiedä enempää herra", minä vastasin, "paitsi
-kaikkein viimeistä."
-
-"Löytyykö niitä täällä vieläkin?" hän kysyi ihmeissään ja, odottamatta
-vastausta, jatkoi, "olet murheissasi, lapsi, Sydämestä, ja olet
-saapunut tänne kuolemansairaan luota; puhumme ehkä niistä asioista
-jälkeenpäin."
-
-"Tässä, herra", sanoin, "olen tuonut lahjoja", ja laskin vasun hänen
-viereensä.
-
-"Lahjat ovat hyviä veljien kesken", hän vastasi; "ennen kaikkea on
-tällä karulla seudulla ruoka tervetullutta. Käyhän tänne, tyttäreni,
-ottamaan vieraan tuomisia."
-
-"Näin sanottuaan astui esiin armollinen neiti, puettuna isänsä
-tavoin valkeaan, joskin hieman kuluneeseen kauhtanaan. Katsahdin
-häneen, ja totta on, herra, että olin toistamiseen lyyhistyä, sillä
-niin rakastettavalta näytti hän. En koskaan ollut nähnyt, enkä edes
-uneksinut sellaisesta naisen suloudesta."
-
-"Loruja, Molas, loruja. Mitä on naisen kauneudella tekemistä Sydämen
-asian kanssa?" huomautin minä tuskastuneena.
-
-"En tiedä, herra", hän vastasi; "ja kuitenkin minusta tuntuu, kuin
-sillä olisi tekemistä joka maailman asian kanssa." Ja hän jatkoi:
-
-"Armollinen neiti, jonka nimi oli Maya, katsahti minuun
-välinpitämättömästi ja otti vasun. Seurattuani häntä takana olevalle
-penkereelle, minä esitin vaimoni sairauden lääkärille -- tai paremmin
-sanoen lääkärinä käytetylle miehelle, jonka nimi oli Zibalbay, pyytäen
-häntä lähtemään kylään vaimoani katsomaan.
-
-"Hän kuunteli äänettä ja otti sitten hiussuortuvat, joita olin tuonut
-mukanani, ja, mennen lähellä palavan tulen luo, pani hiussuortuvan
-tuhkaan, katsellen sen kiertymistä ja käpristymistä.
-
-"Se ei juuri hyödytä, veli", hän sanoi synkkänä, "sillä vaimonne on
-tällä hetkellä kuollut. Kuulin hänen henkensä liitävän ohitsemme
-keskustellessamme sisäänkäytävän luona; tähän asti, kunnes poltin
-suortuvan, en tiennyt, oliko se hän vai joku muu."
-
-"Olkoon tässä mainittuna, herra, että vaimoni, asian kuultuani
-jälkeenpäin, kuoli juuri auringon laskiessa. Arvasiko lääkäri Zibalbay
-kuvaamistani taudinoireista hänen välttämättömän kuolemansa, tai onko
-hänellä henkien näkemistaito, sitä en tiedä.
-
-"Tuntuu kylläkin luonnolliselta, että hän lähtiessään tuli sanomaan
-hyvästi rakastamalleen miehelle, vaikkakin pidän sitä pahana enteenä
-itselleni enkä tahtoisi milloinkaan enään joutua sille paikalle.
-Ainakaan en, hänen näin sanoessaan, epäillyt hänen puheensa totuutta,
-sillä joku ääni sisälläni vahvisti sen, vaan kätkin kasvoni ja valitin
-ääneen suruni raskautta.
-
-"Tarttuen käteeni, puhui Zibalbay minulle kauniita sanoja juhlallisella
-äänellä, joka tuntui tyynnyttävän minua kuten äidin laulu tyynnyttää
-rauhatonta lasta, sillä hän puhui sellaisella varmuudella, joka osoitti
-hänellä olevan tietoa ja mielikuvia kuolleitten maailmasta, vakuuttaen
-minulle, ettei tämä ero ole pitkäaikainen ja että kadotettuni taasen
-pian tapaisin kruunattuna ja tallessa Taivaan Sydämessä. Sitten
-kosketti hän kädellään päätäni, ja niinä nukahdin hetkeksi, herätäkseni
--- murheissani tosin, mutta kummallisen rauhan täyttämänä.
-
-"Ruoka on valmista, veli", sanoi Zibalbay. "Syökää ja levätkää täällä
-tämä yö; huomenna voitte palata."
-
-"Syötyämme puhui minulle Zibalbay tyttärensä kuullen, joka, siitä
-huolimatta että oli nainen, kuuluu myös Liittoon, näin:
-
-"'Olette Veljesliittomme jäseniä, ja sanat, jotka nyt lausun, ovat
-aiotut vain veljille, minä puhun nimittäin Sydämestä.'
-
-"'Kuuntelen hartaasti, herra', vastasin.
-
-"'Kuunnelkaa!' hän jatkoi. 'Tulen kaukaa tyttäreni kera, emmekä ole
-sitä, miltä näytämme, mutta keitä me olemme ja mitä teemme, siihen
-ei ole nyt oikea hetki vastata. Olemme tulleet hakemaan sitä, joka
-kokonainen on, mutta jaettu kuitenkin; sitä, joka ei hukkunut ole, vaan
-kätketty. Ehkä Te, veli, voitte minulle neuvoa, mistä se löytyy?', ja
-hän vaikeni tarkastaen minua läpitunkevin katsein.
-
-"'Nyt, herra, minä oivalsin, mistä hänen sanansa olivat, sillä eivätkö
-ne ole 'Sydämen Avaamisen' menoista?' Haluten esiintyä varmasti,
-hämmentymättä, sieppasin hiilenpalan ja piirsin sillä tulen valossa
-sydämen puoliskon kuvan temppelin kivilattiaan. Ojensin sitten hiilen
-Zibalbaylle, joka sen antoi jälleen tyttärelleen, sanoen:
-
-"'En ensinkään osaa sellaisia tapoja; jatka sinä, Maya.'
-
-"Tytär hymyili ja, laskeutuen polvilleen, täydensi puolikaskasvot,
-joiden ääriviivat minä olin piirtänyt, sanoen:
-
-"'Riittääkö tämä, vai tarvitaanko kirjoituksiakin?'
-
-"'Riittää', minä vastasin. 'No, herra, mitä haluatte?'
-
-"'Tahtoisin tietää, mistä tuon kätketyn voi löytää, ja onko se tässä
-maassa, sillä olen tullut kaukaa etsimään sitä.'
-
-"'Täällä se on', minä vastasin, 'sillä olen omin silmin katsellut sitä,
-ja se on omistajansa hallussa.'
-
-"'Voitteko viedä minut hänen luokseen, veli?'
-
-"'En, sillä minä en ole saanut lupaa siihen: mutta voin mahdollisesti
-tuoda hänet Teidän luoksenne, vaikkakin minun täytyy kulkea yli vetten
-ja maitten, löytääkseni hänet -- riippuu siitä, tahtooko hän tulla.
-Sanokaa, miten minun on meneteltävä? Ettäkö muuan vieras mies, jonka
-olen tavannut, tahtoisi saada nähdä pyhää esinettä? Tuskin hän lähtee
-sen takia näin kauas.'
-
-"'Ei, sanokaa niin, että hetki on koittanut 'Päivän' ja 'Yön' liittyä
-yhteen, jotta uusi aurinko paistaisi uudella taivaalla.'
-
-"'Voin hänelle niin sanoa, Vaan uskooko hän, ellei minulla ole
-mitään todistuksia? Saattaisihan hän epäillä, että joku kavala
-muukalainen ja petollinen veli haluaisi murhata hänet? Antakaa minulle
-todistuskappaleita, herra, muutoin minä en lähde koko asialle.'
-
-"'Uskooko hän sitä, mitä Te olette nähnyt omin silmin?'
-
-"'Uskoo varmasti, sillä hän on luottanut minuun lapsuudesta asti.'
-
-"'Katsokaa siis!' sanoi mies ja, avattuaan vaippansa kaulalta, kääntyi
-valoa kohti.
-
-"Siinä, herra, hänen rinnallaan riippui esine, jota eivät silmämme
-ole nähneet jumalaisen Zuetzalin poikain hallitusajan jälkeen, Teidän
-rinnallanne riippuvan merkin puolisko. Tässä, herra, on kertomukseni
-loppu."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Minä Ignatio, kuuntelin hämmästyneenä, sillä kertomus oli ihmeellinen.
-
-"Eikö tuo mies käskenyt mitään muuta sanomaan?" kysyin.
-
-"Ei mitään muuta. Hän sanoi, että jos Te todellakin haluaisitte
-pitää asian salassa, saapuisitte Te itse kuulemaan asiaa häneltä tai
-kutsuisitte hänet luoksenne."
-
-"Ja kerroitteko, Molas, hänelle jotakin minusta ja minun
-menneisyydestäni?"
-
-"En mitään; ei minua oltu käsketty niin tekemään. Aamun sarastaessa
-läksin hautaamaan vaimoani, jos hän kuollut oli, tai hoitamaan häntä,
-jos hän vielä oli sairas, luvaten niin pian kuin suinkin lähteä
-Meksikoon etsimään Sydämen Haltijaa ja kertomaan hänelle näitä tietoja,
-luvaten kahden kuukauden päästä tai pikemminkin ilmoittaa, miten
-asiani olisi käynyt. Vanhus kysyi, oliko minulla rahoja, ja vastausta
-odottamatta antoi hän minulle salaisesta kätköstään kahmalollisen
-vanhoja kultakolikoita, joihin jokaiseen oli lyöty sydämen kuva.
-
-"'Näyttäkäähän niitä minullekin', pyysin.
-
-"Voi, herrani Ignatio, ei minulla ole ainoatakaan! Lähellä Zibalbayn ja
-hänen tyttärensä asustamia temppeliraunioita on Santa Cruzin maatila,
-ja siellä asuu, kuten ehkä lienette kuullut, joukko Don Pedro Morenon
-johtamia miehiä, joiden ammattina on kavallus, maantierosvous ja
-murhat, vaikkakin he näennäisesti viljelevät kahvia ja kaakaota.
-
-"Matkatessani kotiapäin jouduin noiden miesten käsiin. He nuuskivat
-minua ja löydettyään taskustani kultakolikot, antoivat ne Don Pedrolle
-itselleen, joka, nähtyään kalan olevan verkossa, oli ratsastanut
-paikalle. Hän tutki rahoja tarkasti ja kysyi minulta, mistä ne olivat
-kotoisin. Aluksi minä kieltäydyin selittämästä, jolloin hän uhkasi
-sulkea minut maatilalleen vankilaan, siksi kunnes minua haluttaisi
-puhua.
-
-"Tahtoen välttämättä päästä kotikylääni kuulemaan vaimoni tilasta,
-minun täytyi puhua totuus ja ilmaista, että rahat oli antanut minulle
-vanha intiaanilääkäri, joka asuu tyttärensä kera temppeliraunioissa
-metsässä.
-
-"'Laupias Isä!' sanoi Don Pedro, 'olen kuullut tuosta miehestä ennenkin;
-mutta nyt minä tiedän, millä asioilla hän liikkuu, luulen, että minun
-on käytävä katsomassa häntä, nähdäkseni mikä rahapaja hänellä on.'
-
-"'Ryöstettyään minut näin putipuhtaaksi he laskivat minun menemään,
-mutta usein, hädän hetkinä, olen surrut sitä, että tulin heille
-kertoneeksi mistä rahat olivat lähtöisin, sillä pelkään näin
-toimittaneeni nuo roistot vanhan kulkijan ja hänen tyttärensä kimppuun,
-ja siinä tapauksessa saattavat he hyvinkin olla murhatut, ennenkuin Te
-pääsette heidän luoksensa.'
-
-"'Varmasti Taivas heitä suojelee', vastasin, 'vaikkakin menettelitte
-hullusti. Mutta kertokaahan, Molas, mistä löysitte minut ja miten
-pääsitte tänne ilman rahoja?'
-
-"Minulla oli kotona jonkun verran rahoja, herra, ja haudattuani vaimoni
-menin Fronteraan rannikolla, missä näin olevan laivan matkalla Vera
-Cruziin, ja siinä minä matkustin, palvellen matruusina, tapa, jota aina
-olen käyttänyt. Vera Cruzista minä painalsin Meksikoon ja ilmoittauduin
-Veljesliiton päämiehelle siinä kaupungissa, joka toivoni mukaan kykeni
-antamaan minulle tietoja Teistä.
-
-"Tähän kylään saavuin tänä iltana, oltuani matkalla kuukauden ja
-kaksi päivää. Ja nyt, herra, jos suinkin voitte, antakaa minulle
-yösija, sillä olen uupunut, kolmeen päivään juuri nimeksikään silmiäni
-sulkematta. Huomenna haluaisin kuulla, minkä vastauksen voin viedä
-Zibalbay-vanhukselle."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Minä, Ignatio, istuin sinä iltana myöhään, mietiskellen näitä tietoja,
-jotka täyttivät rintani kummallisella toivontunteella. Voisiko olla
-mahdollista, että menestykseni hetki koittaisi niin monen vuoden
-odotuksen jälkeen? Jos noissa ennustuksissa oli perää, niin viittasi
-kaikki siihen, ja kuitenkin minun uskoni horjui. Tämä kulkija, jonka
-Molas oli nähnyt, saattoi olla mielipuoli ja hänen merkkinsä olla
-väärennetty. En ymmärtänyt mitä tehdä, mutta päätin jättää asian
-ratkaisun seuraavaan päivään ja lähteä sitten niinpian kuin mahdollista
-matkustamaan Chiapasiin etsiäkseni hänet. Näin tuumien minä heittäydyin
-makuulle, yrittäen nukkua, saamatta kuitenkaan unta. Mutta muistaen
-kirjoituksen, jonka ystäväni oli antanut minulle, minä nousin jälleen,
-yrittäen sekoittaa ajatuksiani sitä tutkimalla ja niin päästä uneen.
-Se oli työlästä hommaa, mutta vihdoin sain sisällön selville ja näin,
-että siinä puhuttiin jostain lähellä Cumarvoa olevasta kaivoksesta ja
-osotettiin tunneliaukon tarkka asema.
-
-Tämä aukko, niin kerrottiin, oli suljettu Guatemocin aikana, ja
-tämän asiakirjan oli kirjoittanut henkilö, jonka hoidettavana kaivos
-silloin oli ollut, jotta joku tieto säilyisi hänen jälkeläisilleen,
-heidän voidakseen avata kaivoksen uudelleen, kun koittaisi se päivä,
-jolloin espanjalaiset karkoitettaisiin maasta. Että tämä kaivos oli
-rikas vapaasta kullasta, näkyi tähän luetteloon merkityistä puhtaan
-metallin painomääristä, jota vuosittain lähetettiin Montezuman hoviin,
-sekä myös siitä tosiasiasta, että oli ajateltu kannattavan kätkeä se
-espanjalaisilta.
-
-Varhain seuraavana aamuna menin herra Stricklandin asuntoon puhumaan
-hänelle vakavalla mielellä:
-
-"Herra", sanoin, "muistanette vielä, että palvelukseenne astuessani
-mainitsin minä hetkenä tahansa voivani erota siitä? Olen nyt
-ilmoittamassa että sellainen hetki on tullut, sillä luokseni on tullut
-lähettiläs vaatimaan minua Meksikon toiseen kolkkaan asioille, joista
-en voi puhua, ja huomenna on minun lähdettävä matkaan."
-
-"Mieltäni pahoittaa tuo tieto, Ignatio", hän vasasi, "sillä olette
-ollut hyvä ystävä minulle. Te teette oikein kun erotatte varanne
-onnettoman miehen omaisuudesta."
-
-"Ja Te, herra, teette pahoin, puhumalla tuolla tavalla", minä vastasin
-närkästyen; "minä annan tämän kerran vielä Teille anteeksi tietäissäni,
-että joskus, sydämen ollessa karvas suu lausuu sanoja, joita ei sydän
-ole tarkoittanut. Kuulkaahan, herra, tahtoisitteko aamiaisen syötyänne
-lähteä kanssani pienelle ratsastusretkelle?"
-
-"Tietysti; jos Teitä haluttaa. Vaan minne olette aikonut?"
-
-"Toiselle kaivokselle, joka on, tai jonka pitäisi olla, noin parin
-tunnin ratsastusmatkan päässä täältä. Kuulin siitä vasta eilen illalla,
-vaikka saavuin Cumarvoon juuri sitä varten; lisäksi näyttää siltä, kuin
-olisi se ollut hyvin rikas Montezuman aikoina."
-
-"Montezuman aikoina?" hän kysyi.
-
-"Niin, senjälkeen ei siellä ole työskennelty, ja minä ehdotan että,
-jos löydämme sen, Te valtaisitte sen itsellenne, antaen vain jonkun
-dollarin palkkion intiaanille, jolta minä sain tiedon siitä, hän kun on
-köyhä mies."
-
-"Mutta jos se on niin hyvä, miksi ette _Te_ valtaa sitä, Ignatio; ja
-miksi vasta nyt tulette siitä ottamaan selkoa?"
-
-"Kahdestakin syystä, herra: ensiksi, koska tahdon tehdä Teille
-palveluksen, jos se vain on minun heikossa vallassani. Toiseksi, koska
-en voi pitää huolta siitä, ollessani pakotettu jättämään Teidät,
-vaikkakin ero tuottaa minulle tuskaa, sillä, sallikaa minun vakuuttaa,
-en koskaan ole tavannut miestä, jota kohtaan olisin tuntenut suurempaa
-kunnioitusta ja kiintymystä. Ehkä, jos takaisin palaan, Te annatte
-minulle osan yrityksessä, jotta meistä kummastakin tulisi rikkaita
-miehiä. Näytänpä Teille, miten sain kuulla kaivoksesta." Tällöin vedin
-esiin omalla käännökselläni varustetun luettelon ja luin sen hänelle.
-
-Hän kuunteli mielenkiinnolla, sillä kuten Tekin, herra Jones, rakasti
-maanmiehennekin, James Strickland, seikkailuja ja kaikkia tämän maan
-menneisyyttä koskevia asioita.
-
-"Lähtekäämme heti paikalla", hän sanoi lopetettuani. "Käsken laittamaan
-kuntoon hevoset sekä muulin kantamaan tavaroita. Otammeko miehiä
-matkaan?"
-
-"Minun mielestäni emme ota; kaivosta ei vielä ole löydetty, ja mitä
-vähemmän siitä melutaan, sitä parempi, sillä jos asia tiedetään
-yleisesti, voi joku ennen Teitä käydä sen valtaamassa. Lähettiläs, joka
-eilen illalla saapui, on luotettava mies, mutta hän on väsynyt matkasta
-ja haluaa levätä, joten me menemme yksin."
-
-Tuntia myöhemmin ratsastimme vuorten keskessä, minun jätettyäni sanan
-Molasille, että palaisin ennen illan tuloa. Tie, jota ratsastimme, oli
-vaivaloinen ja kulki monen peninkulman matkan äkkikuilun parrasta,
-kunnes se vihdoin vei harjanteen laelle. Niin pahaa oli tie toisin
-paikoin kulkea, että meidän täytyi ajaa hevosia ja muulia edellämme ja
-tarttua kiinni kalliolla kasvaviin sananjalkoihin, jottemme lankeisi.
-
-Vihdoin saavuimme harjanteen laelle ja laskeuduimme alaspäin läpi
-tammi- ja havupuumetsän kohti juhlallisen vuoren alla avartuvaa
-laaksoa, missä luikerteli virta. Tätä virtaa alaspäin seuraten
-ratsastimme peninkulman verran, kunnes aloimme etsiskellä määrättyä
-kalliota, joka luettelon mukaan sijaitsi puuttoman vuoren partaalla,
-allaan laakso, missä Guatemocin päivinä kasvoi suuri ceiba-puu,
-varjostaen kaivosaukon.
-
-Ratsastettuamme tuuhean tammimetsikön lävitse saavuimme laaksoon, joka
-oli juuri korkean vuoren alla.
-
-"Tässä sen paikan täytyy olla", sanoin, "mutta en löydä ceiba-puuta."
-
-"Se on epäilemättä kaatunut ja lahonnut aikain kuluessa", vastasi herra
-Strickland. "Kytkekäämme hevoset ja etsikäämme."
-
-Teimme niin ja saimme kauan haeskella, sillä ruohot ja sananjalat
-peittivät paikan, mutta vihdoin keksin minä paikan, missä hyvin Vanhan
-puun kanto oli maassa lahonnut, niin ettei jäljellä ollut muuta kuin
-sen pyöreä hahmo ja joitakuita suurimpia juuria.
-
-Näiden juurten ympärillä me epätoivoisesti kiersimme tunnin, pari,
-mutta keksimättä mitään. Vihdoin väsyi kumppanini koko touhuun ja alkoi
-kiskoa maasta löytämäänsä pientä, kiiltolehtistä palmua, jonka hän
-aikoi viedä kotiin ja istuttaa puutarhaansa, sillä hän oli puitten ja
-kukkien harras suosija.
-
-Hänen siinä touhuttuaan ja minun pengottuani ruohoja, kaivoksen
-aukkoa etsien, jonka minä jo luulin ainaiseksi kadonneen, huusi hän
-yhtäkkiä: "Käykäähän tänne, Ignatio! Tämän palmun juurien alla on
-vasaran murtamia kivenpalasia. Minun mielestäni on tässä täytynyt olla
-kaivoksen vastaanottosillan. Voi nähdä, että perustus tässä on ollut
-tasainen."
-
-Astuin hänen luokseen ja yhdessä me jatkoimme tutkimustamme, kunnes
-vihdoin, kaikeksi onneksi, löysimme erään kiven vierestä aukon, niin
-suuren, että mies juuri mahtui siitä sisään ryömimään.
-
-"Mahtaakohan tämä nyt olla kaivosaukko?" kysyi toverini.
-
-"Sen voimme ratkaista vain menemällä sisään", minä vastasin.
-"Sulkiessaan kaivoksen tahtoivat muinaiset omistajat jättää tämän
-tuuletusta varten. Antakaahan, herra, kivikirves, niin näemme kohta."
-
-Kymmenisen minuuttia me työskentelimme, hakaten kirveellä kovaa
-kalliota, kunnes saimme näkyviin tunnelin pään, jota minä aloin tutkia.
-
-"Ei tässä enää mitään epäilemistä ole", minä sanoin; "tätä kalliota on
-hakattu kuparitaltalla, sillä tässä on vihreä kuparinväri. Varmasti
-olemme siis löytäneet kaivosaukon. Antakaahan minulle vasara ja
-kynttilä sekä nahkalaukku näytteitä varten, niin käymme sisään."
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-Sydämen taru.
-
-
-Astuttuani jonkun askeleen alaspäin laajeni aukko yhtäkkiä, niin että
-saatoimme seistä suorassa ja sytyttää kynttilämme. Ei ollut enään
-epäilystäkään siitä, että olimme vanhan, rosoisesti kaivetun kaivoksen
-käytävässä, joka tästä lähti ja seurasi malmisuonen koukutteluja.
-
-Tätä käytävää pitkin etenimme kolmisen-, nelisenkymmentä askelta,
-ryömien yli pudonneiden kivien ja puikkelehtien välitse ruskeiden
-tippukivien, joita aikojen kulussa oli muodostunut sekä kattoon että
-käytävälle, kunnes yhtäkkiä kohtasimme esteen, joka katkaisi pitemmän
-etenemisen, korkean kiviröykkiön, joka joskus oli pudonnut tunnelin
-katosta ja tukkinut käytävän. Tarkastelin sitä ja sanoin:
-
-"Niin, herra, minusta tuntuu siltä, että meidän on käännyttävä
-takaisin. Muistatte kirjoituksesta, että tämä kaivos, vaikkakin niin
-rikas, oli vaarallinen kallion rapautuneisuuden takia. Varmastikin
-pöngittivät kaivosmiehet sitä muinoin, mutta tukeet ovat lahonneet
-aikoja sitten."
-
-"Niin kyllä", hän vastasi, "emme tässä voi tehdä mitään ilman apua,
-ja siksi toiseksi, Ignatio, en halua katsella tuota kattoa; se on
-halkeamia täynnä."
-
-Tuskin oli hän lausunut nämä sanansa, kun kivenmukula, noin lapsenpään
-kokoinen, putosi miltei hänen jaloilleen.
-
-"Puhukaapa hiljaa", minä kuiskasin; "äänenne täry voi pudottaa katon
-alas."
-
-Kumarruin ottamaan pudonnutta kiveä, toivoen sen mahdollisesti olevan
-malmipitoista, ja minun juuri sitä kurkottaessani sattui käteni
-johonkin terävään esineeseen, jonka minä otin käteeni ja nostin
-kynttilän valoon. Se oli miehen leukaluu, ajan kellastama ja kosteuden
-kuluttama. Näytin sitä kumppanilleni, ja kyyristyen polvillemme me
-tutkimme tunnelinpohjaa, emmekä turhaan, sillä löysimme siitä pääkallon
-jäännökset ja käsivarrenluitten jätteitä, mutta muu luuranko oli
-varmasti suuren, vieressämme olevan kivimöhkäleen alla.
-
-"Hän oli, poika rukka, kenties tulossa ulos kaivoksesta, kun kivet
-vyöryivät hänen päällensä", kuiskasi kumppanini. "Katsokaahan tänne",
-ja hän osotti jotakin kynttilän valossa välkähtelevää läjää.
-
-Siinä oli silkkaa kultaa, kuusi tai seitsemän unssia painoltaan, aivan
-puhdasta, enimmäkseen pieninä murenina, jotka joskus olivat olleet
-koottuina nahkapussiin, nyt jo lahonneeseen.
-
-Varmaankin oli joku atzteki, joka kaivoksen suljettuna ollessa tiesi sen
-olinpaikan, tehnyt siellä työtä omaksi hyväkseen, kunnes sitten kerran,
-hänen ulos tullessaan, kiviröykkiö putosi hänen päälleen ja murskasi
-hänet, jättäen hänen henkensä ikuisesti kummittelemaan tälle paikalle.
-
-"Ei tarvitse epäilläkään tämän kaivoksen rikkautta", kuiskasi toverini,
-"mutta siitä huolimatta meidän on minun mielestäni parasta lähteä pois
-täältä. Minä kuulen kummallista ääntä ja rätinää, joka minua pelottaa
-Tulkaa, Ignatio", ja hän lähti kulkemaan kaivoksen suuta kohti.
-
-Parin askeleen päässä näin hänen loukkaavan jalkansa kivensyrjään, joka
-kohosi kuusi tai kahdeksan tuumaa tunnelinpohjasta, ja kolhauksen tuoma
-kipu oli niin kova, että hän, muistamatta missä oli, kirkaisi ääneen.
-Samalla hetkellä kuului kummallista ääntä, aivankuin jotakin olisi
-revennyt ja, oi! Minä kaaduin kasvoilleni, ja päälleni syöksyi suuri
-kivilohkare.
-
-Sanon sen syöksyneen päälleni, mutta se ei ole täysin totta, sillä jos
-niin olisi ollut laita, olisi tuo lohkare tappanut minut kuin kärpäsen,
-päästämättä minua elämään kahtakymmentäkahta vuotta kauemmin. Suurinta
-osaa sen painosta kannatti sama kallionsyrjä, johon toverini oli
-loukannut jalkansa, niin että vain yksi pudonneen kiven kulma puristi
-selkääni ja painoi minua maata vasten. Olimme aivan pimeässä, sillä
-toverinikin oli kaatunut ja sammuttanut kynttilänsä, ja kesken kipuani
-iski mieleeni ajatus, että hän on kuollut.
-
-Siinä samassa kuulin hänen äänensä: "Ignatio, elättekö, Ignatio?"
-
-Mietin hetkisen. Kesken kipuanikin kykenin ajattelemaan, että ennen
-pitkää romahtaisi alas uusia kiviä katosta, ja että ystäväni kuolisi
-sinne minun kanssani, jos hän kauemmin vitkastelisi. Mikään ei voinut
-minua pelastaa; olin tuomittu hitaaseen kuolemaan kiven alla; ja jos
-hänelle tämän kertoisin, tiesin, ettei hän lähtisi pois. Siksi vastasin
-niin käskevästi kuin taisin:
-
-"Paetkaa, herra -- olen turvassa, älkää vain sytyttäkö kynttilää.
-Seuraan Teitä!"
-
-"Aiotte pettää minua", hän vastasi; "äänenne kuuluu maasta." Hänen näin
-sanottuaan kuulin minä tulitikun raapaisun.
-
-Löydettyään ensin kynttilänsä ja sytytettyään sen hän kumartui
-minua katsomaan. Sitten hän tutki kattoa päällämme, ja, niinpaljon
-kuin saatoin seurata hänen katsettaan, minä näin äsken pudonneen
-kiven, jättämän aukon vieressä suuren kivimöhkäleen, jonka yltympäri
-kiertelevistä halkeamista tippui vettä ja joka tärisi hänen
-liikkuessaan ja puhuessaan.
-
-"Jumalan nimessä, paetkaa!" minä kuiskasin. "Muutaman tunnin päästä on
-henkeni lopussa, ettekä Te voi minua auttaa. Olen mennyt mies -- älkää
-jääkö tänne kanssani kuolemaan."
-
-Hetken hän näytti epäilevän, mutta silloin palasi hänen rohkeutensa ja
-hän vastasi käheästi:
-
-"Me tulimme tähän paikkaan yhdessä, ystävä, ja me menemme poiskin
-yhdessä, tai ei kumpikaan. Kivi vain puristaa Teitä, eikä ole Teitä
-murskannut, muutoin ette puhuisi muutamien tuntien elämisestä.
-Katsotaanhan", ja hän laskeutui vatsalleen ja tutki pudonnutta kiveä
-kynttilänsä valossa. "Jumalan kiitos! kaikki toivo ei ole vielä
-mennyt", hän sanoi vihdoin; "lohkare makaa maassa ja nojaa samaan
-kivensyrjään, mihin minä satutin jalkani, ja ainoastaan yksi kärki
-koskettaa Teidän selkäänne. Luuletteko, että joku paikka on murtunut,
-Ignatio?"
-
-"En osaa sanoa, herra; kipuni on kova, ja vähitellen puristun tässä
-kuoliaaksi; toistaiseksi luulen kuitenkin luitteni olevan ehyet.
-Paetkaa, minä kehoitan Teitä!"
-
-Sitten, pannen liikkeelle kaiken voimansa, yritti hän kohottaa kiveä,
-mutta turhaan, sillä kävi yli kuolevaisen voimien liikuttaa sitä, ja
-kaiken aikaa tärisi tumma möhkäle hänen päänsä päällä.
-
-"Minun täytyy mennä hakemaan apua", sanoi hän äkkiä.
-
-"Niin, niin, herra", minä vastasin, "menkää hakemaan"; sillä tiesin
-varmaan, että ennenkuin hän palaisi kenenkään kanssa, olisi kiviä
-putoillut katosta ja haudannut minut vähitellen tai sitten kerralla
-henkeni murskaten armahtanut minut. Muistettuani jotakin, lisäsin:
-
-"Viipykäähän vielä hetkinen, ennenkuin lähdette; olette jalomielinen;
-annan Teille jotakin. Tunnustelkaapa kaulaani, siellä on hennot vitjat
--- niin, vetäkää ne pääni ylitse -- noin. Näette, että siinä riippuu
-eräs esine; jos joudutte vaikeuksiin intiaanien kanssa, kutsukaa heidän
-päämiehensä luoksenne ja näyttäkää hänelle tätä, ja hän vaikka kuolee
-Teidän takianne, jos niin tarvitaan.
-
-"Englantilainen, tämän lahjan kautta olen antanut Teille perinnöksi
-Atztekien keisariuden jokaisen intiaanin sydämessä, sekä samalla
-Meksikon suuren veljesliiton päämiehyyden. Lähetti Molas kertoo Teille
-siitä ja vie Teidät niiden luo, jotka voivat tämän asian selittää.
-Pyytäkää häntä viemään Teidät sinne, minne hän aikoi viedä minut.
-Jääkää hyvästi, ja Jumala olkoon kanssanne. Selittäkää intiaaneille
-kuolemani syy, jotteivät he epäilisi, että Te olette murhannut minut."
-
-Näihin sanoihini ei hän lainkaan vastannut, vaan pisti taikaesineen
-taskuunsa, katsomatta sitä, aivan kuin unessa. Sitten, vieden kynttilän
-mukanaan, hän tunkeutui tunneliin ja hävisi silmistäni sydämeni
-pamppaillessa, nähtyäni hänen menevän, jättäen minut oman onneni nojaan
-hyvästiä sanomatta.
-
-"Varmaankin hän pelkäsi puhua", ajattelin, "ja paras olikin hänen
-poistua niin pian kuin suinkin, pelastaakseen henkensä."
-
-Kuten pian säin nähdä, olin ajatuksissani tuominnut väärin häntä,
-sillä hän ei mitenkään aikonut minua hyljätä, vaan mennä etsimään
-pelastuskeinoja. Kuten hän jälkeenpäin kertoi, ei hän tunnelin suulle
-tultuaan kyennyt keksimään ainoatakaan keinoa minun pelastuksekseni,
-sillä nämä vuoret olivat asumattomia ja kestäisi monta tuntia,
-ennenkuin apua saisi Cumarvosta.
-
-Maanpinnalle päästyään istuutui hän miettimään, mitä voisi tehdä, mutta
-ei keksinyt mitään, sillä oli mahdotonta käyttää avukseen hevosvoimaa
-niin ahtaassa paikassa. Silloin hypähti hän seisaalle ja katseli
-epätoivoisena ympärilleen. Lähellä lorisi pieni vuorivirta ja sen
-partaalla kasvoi mimosapuu, jonka pitkät juuret tulviva virta oli aivan
-paljastanut. Hän näki sen, ja innostus nousi hänessä. Vivun avulla
-saattaisi hän tehdä sen, mihin hänen vähäiset voimansa eivät muutoin
-riittäneet.
-
-Juosten pikku puun luo, joka lujalaatuisena oli paras tähän
-tarkoitukseen, hän katkaisi sen juuret. Oivalla metsästyspuukollaan
-karsi hän pian oksatkin ja tunkeutui heti kohta varovaisesti tunneliin,
-laahaten puunrunkoa perässään. Kuljettuaan parikymmentä askelta hän
-kuuli uuden katonvyörymisjyrinän ja aikoi, kuten hän jälkeenpäin
-kertoi, silloin paeta.
-
-Olihan hän vastikään pelastunut kamalasta kuolemasta, kuolemasta,
-joka sukupolvia sitten vei aztekiraukan, siksi tuntui hirvittävältä
-antautua jälleen sen alaiseksi. Hän tiesi, että hänen mahdollisuutensa
-pelastaa minut olivat hyvin vähäiset, jotavastoin mahdollisuudet
-olivat hyvin suuret hänen menettää henkensä tässä yrityksessä. Vaan
-silloin hän muisti, kuinka kovia tuskia minun täytyi kärsiä, jos vielä
-elossa olisin; ja hän tiesi omantuntonsakin olevan lopun elämänsä ajan
-rauhattoman, jos hän jättäisi minut oman onneni nojaan, ja niin ollen
-jatkoi hän matkaansa.
-
-Hän saattoi jo nähdä, että puoleksi irtautunut katonlohkare riippui
-vielä paikallaan; oli tapahtunut vain pienempi sortuma lähempänä
-aukkoa. Hän näki myös, että minä viruin samassa asennossa lohkareen
-alla, ja hän luuli minun jo kuolleen, koska en puhunut enkä
-liikahtanut, vaikkakin vain, itse asiassa, olin mennyt tainnoksiin
-tuskani takia.
-
-"Oletteko kuollut?" hän kuiskasi, ja minä kuulin kuin unennäkönä hänen
-äänensä ja, nostaen päätäni, katsoin häneen ihmeissäni, sillä en
-koskaan luullut häntä enään näkeväni.
-
-"Näenkö henkiä", sanoin, "vai oletteko tosiaan tullut takaisin?"
-
-"Olen kyllä, kävin hakemassa vivun. Kun minä tällä nostan, koettakaa Te
-hinata itseänne eteenpäin, jos voitte."
-
-Sitten asetti hän rungon pään niinkuin parhaiten taisi ja painoi koko
-voimallaan. Yritys oli turha; ei nytkään kivi liikahtanut.
-
-"Koettakaahan hieman sivummalta, siinä on parempi tukikohta."
-
-Hän muutti vipuansa ja ponnisti jälleen, jotta lihakset narahtelivat ja
-minä tunsin kiven liikahtavan ja kohoavan.
-
-"Jos vähänkin voitte auttaa, onnistuu se!" sanoi hän hengästyneenä.
-
-Epätoivoissani, tuskasta puolikuolleena, painoin kämmeneni maahan ja
-kiskoen itseäni pihdissä olevan käärmeen tavoin, tyrkkäsin ylöspäin
-selkäni avulla, kunnes kiven perä nousi kahdeksan tai kymmenen tuuman
-korkeuteen maasta.
-
-Yksi ainoa hetki vain, ja se olisi noussut; mutta siinä samassa petti
-vipu, ja silloin se taas luiskahti takaisin. Mutta minä olin oivaltanut
-keinon, sillä heti kuin selkäni oli vapaa, minä äkkinäisellä liikkeellä
-vetäsin itseäni eteenpäin jalan verran. Silloin kivenperä putosi
-jälleen, mutta tällä kertaa se kosketti maata jalkojeni välissä.
-
-Nyt hän kiskoi minua käsistä ja veti minut pois, vaikkakin menetin
-toisen saappaani kiven alle. Yritin nousta, mutta en kyennyt selkäni
-kivun takia.
-
-"Teidän täytyy kantaa minut, herra", minä sanoin.
-
-Hän katsahti yllämme riippuvaa lohkaretta; antaen kynttilän minulle,
-hän viipymättä nosti minut maasta kuin pienen lapsen ja alkoi hilata
-minua ulos käytävästä. Olimme tulleet kymmenkunta askelta ehkä,
-enempää ei, kun takanamme kävi kamala ryske. Katto oli pudonnut
-alas, ja paikka, missä puuhasimme puolisen minuuttia sitten, oli nyt
-kivilohkareitten peittämä.
-
-"Eteenpäin!" sanoin; "halkeamia näkyy pitkin matkaa päämme päällä!" ja
-hän ponnisti eteenpäin, kunnes pääsimme maan pinnalle.
-
-Nyt kiitin kumartaen pelastuksestani ja, katsoen suojelijaani suoraan
-silmiin, sanoin:
-
-"Vannon Jumalan kuullen, herra, ettei Hän koskaan ole luonut jalompaa
-miestä kuin Teidät!"
-
-Siinä samassa lyyhistyin maahan, pyörtyen kanervien keskelle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kymmenen päivää oli kulunut siitä, kun minut kantovuoteessa kuletettiin
-tuon kirotun kaivoksen luota takaisin Cumarvoon, ja tuona aikana
-kärsin kovia tuskia selässäni, ja olin hyvin sairas todellakin niin
-sairas, että tuskin sain puhua kenenkään kanssa. Voin nyt taasen
-paljon paremmin, ja eräänä iltapäivänä nosti herra Strickland minut
-Molas-kasvinveljeni auttamana vuoteesta riippumattoon.
-
-"Näin ollen, Ignatio", sanoi englantilainen Molasin poistuttua, "en
-ole tullut antaneeksi takaisin tätä koristettanne. Mikä kumman kapine
-se on?" hän lisäsi, ottaen sen kaulastaan; "ja mitä tarkoititte
-puheellanne tunnelissa, että minä sen kautta muka perisin Atztekien
-keisariuden jokaisen intiaanin sydämessä, ja kaikella muulla? Luulen,
-että kipu oli pannut Teidät sekaisin, ettekä niin ollen tiennyt mitä
-puhelitte."
-
-"Onko ovi suljettuna, herra?" kysyin; "ja oletteko varma, ettei
-verannalla ole ketään? Hyvä! Vetäkäähän istuimenne lähemmä, niin
-kerron Teille jotakin. En aavistanut joutuvani ottamaan takaisin tätä
-taikaesinettä. Otan sen kuitenkin; syyn tähän kuulette heti kohta.
-
-"Tietäkää, herra, että tämä halkaistu kivi on samalla peruskivi ja
-salainen symbooli eräästä suuresta liitosta, jonka päämiehiä Tekin
-olette, vaikkettekaan vielä itse tiedä asioista, sillä Sydämen
-Päämiehen vihkiminen tapahtuu siten, että minä ripustan hetkeksi
-tunnusmerkin hänen kaulaansa, minä, joka olen ylipäämies ja Sydämen
-Haltija elin-ikäni; Tehän olette nyt kantanut sitä kokonaista kymmenen
-päivää.
-
-"Ennen lähtöämme kutsun kokoon liiton kokouksen -- sillä täällä
-vuorillakin on veljiä -- ja Tekin saatte nähdä liiton juhlamenot ja
-joudutte korotetuksi ylipäämiehen arvoon, mikä on oikeutenne. Tällä
-välin minä annan Teille lyhyen selityksen kaikista salamenoista,
-niinkuin velvollisuuteni on.
-
-"Ottakaa huomioon, herra, että Sydämen alamaisen ensimäinen
-velvollisuus on vaikeneminen; ja että vaadin Teitäkin vaikenemaan.
-Miehiä on tätä ennen kuollut; niin, heitä on kuollut inkvisitsionin
-kidutuskomeroissa, heitä on paaluissa poltettu, mutta ovat mieluummin
-kaiken kestäneet kuin kertoneet Sydämen salaisuuksiin kuuluvia asioita,
-joita ei itse rippituolinkaan ääressä voi paljastaa -- ei, vaikka olisi
-parhain katolilainen."
-
-"Mutta otaksutaanpa, ettei joku mies pitäisikään salaisuutta, Ignatio,
-mitä silloin?" hän kysyi.
-
-"On olemassa maa, herra", vastasin, "missä vaikenee kielevinkin, ja sen
-rantoja kiertämään voi joutua kuka tahansa, jopa Sydämen päämiehetkin,
-sillä ankara on väärän veljen tuomio!"
-
-"Tarkoitatteko, että minut murhataan, jos kerron mitä tahansa
-kuulemiani."
-
-"En lainkaan, herra; mutta voi sattua, että saatte kuolla. Puhun
-Sydämestä; kuuletteko Korvin?"
-
-"Minä kuulen Korvin", hän vastasi, tarkoitukseni oivaltaen.
-
-"Hyvä, herra, vannottuanne nyt miehen pyhimmällä valalla uskollisuutta
-minulle, minä puhun avoimesti Teille. Näin kuuluu Halkaistun Sydämen
-historia, mikäli minä siitä tiedän, vaikkenkaan osaa sanoa, kuinka
-paljon siinä on totta ja kuinka paljon tarua:
-
-"Oletteko kuullut kerrottavan tuosta valkoisesta miehestä, jota
-intiaanit milloin kutsuivat Quetzaliksi, milloin Cacumatziksi, ja joka
-tuli näihin maihin muinoin ja sivistytti kansat? Jälkeenpäin hän hävisi
-pois laivassa, luvaten monen sukupolven elettyä palata takaisin.
-
-"Hänen, mentyään joutui hänen perustamansa keisarikunta kahden veljen
-käsiin, joiden päämaja oli joko Palenquessa tai sen läheisyydessä, ja
-tämän keisarikunnan kansalaiset uskoivat meidän kristittyjen tavoin
-yhteen Jumalaan, oikeaan Jumalaan, nimeltä Taivaan Sydän, kantaen
-uhreja Hänen hyväkseen. Ottipa toinen näistä veljistä itselleen vaimon
-vieraasta maasta -- paholaisten tyttären, ihmeen ihanan.
-
-"Pianpa tämä vaimo, aivankuin tarina Salomonista ja hänen vaimostaan
-kertoo, käänsi kuninkaan, miehensä, pois oikeasta uskosta palvelemaan
-oman maansa jumalia ja kantamaan uhreja heidän hyväkseen. Nousi silloin
-suuri hämminki tuossa maassa, ja kaiken lopuksi jakaantui kansa kahteen
-puolueeseen, Taivaan Sydämen sekä paholaisten palvelijoihin.
-
-"He kävivät sotaa toinen toistaan vastaan, kunnes moni heidän
-päällikkönsä surmattiin; silloin tekivät he sopimuksen, että kansa
-jaettaisiin. Puolet siitä vetäytyi, tuon naimisiin menneen kuninkaan
-alamaisina, pohjoista kohti ja heistä tuli Atztekien ja muiden heimojen
-isät, toinen puoli, Sydämen palvelijat, jäi Tabascon maahan.
-
-"Tuosta päivästä lähtien seurasi onnettomuus molempia kansoja, sillä
-vaikkakin Atztekit kukoistivat jonkun aikaa, kukistivat espanjalaiset
-lopulta heidät. Niinikään hyökkäsivät barbaarijoukot Sydämen
-palvelijoiden kimppuun ja ajoivat heidät pois kaupungeistaan, jolloin
-heidän uskontonsa hävisi, tai näytti häviävän."
-
-"Mutta missä yhteydessä kaulakoristeenne on tähän kertomukseen,
-Ignatio?" hän kysyi.
-
-"Kerron sen Teille. Kun Quetzal purjehti pois kansansa luota, niin
-kertoo taru, jätti hän aikanaan kantamansa kiven, josta tämä on
-puolisko, perinnöksi jälkeentuleville kuninkaille. Näin kuuluvan
-ennustuksen jätti hän kiven mukana kulkemaan: niinkauan kuin Sydän
-pysyy ehyenä, niinkauan säilyy kansakin yhtenä ja kokonaisena; mutta
-jos se joutuisi jaettavaksi tai halkaistavaksi, jakaantuisi kansakin
-kiven mukana, ollakseen hajaantunut siihen asti kunnes molemmat osat
-liittyisivät yhdeksi kiveksi.
-
-"Kun kuningasveljet nyt riitaantuivat ja erosivat, sahasivat he kiven
-kahtia, pitäen kumpikin puoliskonsa; tämä puolisko on tuon ihanan
-naisen kanssa naimisiin joutuneen veljen perintöä. Kautta sukupolvien
-joutui se näin yhä jälkeentuleville, siirtyen milloin kantajansa
-kuolinvuoteella, milloin hänen kuoltuaan uudelle jälkeentulevalle.
-
-"Kerrotaan useita tarinoita tästä kivestä menneinä aikoina, ja varmaa
-on, että se oli maan oikea kuningas, joka kulloinkin kantoi kiveä.
-Vihdoin joutui se suuren Guatemocin, viimeisen atztekikuninkaan haltuun,
-joka, ennenkuin espanjalaiset ehtivät hänet hirttää, keksi keinon
-toimittaa sen pojalleen, jolta se on minulle joutunut."
-
-"Teille? Mitä yhteyttä Teillä on Guatemocin kanssa?"
-
-"Olen hänen jälkeläisensä suoraan alenevassa polvessa, herra,
-ykstoistas miesjälkeläinen."
-
-"Sittenhän Teidän, oikeutta myöten, Ignatio, pitäisi olla intiaanien
-keisari."
-
-"Niinpä olenkin, herra, mutta omasta tarinastani kerron Teille heti.
-Tämä kivi ensinnä. Kautta ihmispolvien on se alati ollut tallessa,
-ja siitä tiedetään kautta koko maan; sitä, joka sitä kantaa elämänsä
-ajan, kutsutaan 'Sydämen Haltijaksi' tai 'Odottavien toivoksi', koska
-toivotaan molempien puoliskojen yhtyvän hänen aikanaan."
-
-"Ja jos ne yhtyvät?"
-
-"Silloin, niin kertoo taru, intiaanit taas ovat mahtava kansa ja ajavat
-sortajansa mereen, niinkuin tuuli ajaa tomupilveä."
-
-Englantilainen nousi istuimeltaan ja alkoi kävellä edestakaisin
-huonetta.
-
-"Uskotteko kaikkea tätä?" hän äkkiä kysyi.
-
-"Kyllä", vastasin, "suurimmaksi osaksi. Jos lisäksi se, mitä olen
-saanut kuulla, on totta, niin tuo taika-esineen kadonnut puolisko,
-jota niin monessa sukupolvessa on turhaan etsitty, on tällä kertaa
-Meksikossa, ja terveeksi kyllin tultuani minä lähden hakemaan sitä,
-jonka hallussa se on, ja joka on kaukaa tullut minua etsimään. Siinä on
-syy, miksi meidän täytyy erota."
-
-"Mistä tämä mies on tullut?" hän kysyi tarkkaavasti.
-
-"En varmaan tiedä", vastasin, "mutta luulen, että hän on tullut
-intiaanien pyhästä kaupungista, salaisesta kultaisesta kaupungista,
-jota espanjalaiset turhaan ovat etsineet, vaikkakin se vielä on
-olemassa keskessä sisämaan vuorien ja erämaiden, minne juuri aion
-matkata hänen kanssaan."
-
-"On olemassa vielä! Ignatio, Te olette mieletön. Ei sitä koskaan ole
-ollut muualla kuin mielikuvituksessa."
-
-"Te luulette niin, herra, mutta minä luulen toisin. Ainakin tunsin
-miehen, jonka iso-isä oli nähnyt sen. Hän, tuo iso-isä, oli muuan San
-Juan Batistan alkuasukas Tabascossa, joka nuorena ollessaan oli tehnyt
-jonkun rikoksen ja paennut sisämaahan pelastaakseen henkensä.
-
-"Mitä kaikkea hän koki, en tiedä, mutta vihdoin hän joutui kulkemaan
-erään suuren järven rantaa, jossakin nykyisen Guatemalan rajain sisällä
-tai ulkopuolella ja uupunut kun oli, heittäytyi maahan kuolemaa
-odottamaan ja nukkui sikeään uneen.
-
-"Herätessään näki hän ympärillään seisovan ihmisiä, ulkomuodoltaan
-intiaanien näköisiä, mutta vaaleavärisiä, ihaniin, valkeisiin
-vaippoihin puettuja, kaulanauhoissaan ja jalokivissään ja
-höyhenkoristuksissaan. Tämä väkijoukko otti hänet suureen kanoottiin ja
-vei ihanaan kaupunkiin, jonka keskellä oli korkea, Maailman Sydämeksi
-kutsuttu pyramiidi.
-
-"Tätä kaupunkia näki hän kuitenkin vain vähän, sillä sen asukkaat
-pitivät häntä vankina; vain silloin tällöin vietiin hänet kuninkaan
-ja vanhimpien tutkittavaksi, jotka istuivat kullasta valetuilla
-ihmiskuvilla täytetyssä salissa; siellä häneltä tiedusteltiin maata,
-mistä hän tuli ja heimoja, jotka siellä asustivat, ja ennenkaikkea
-valkoisia miehiä, jotka maata hallitsivat.
-
-"Tuossa salissa yksin, niin hän sanoi, oli enemmän kultaa ja kalliita
-kiviä kuin koko Meksikossa. Kun ei hän osannut heille vallan paljon
-kertoa, tahtoi kansa tappaa hänet, peläten hänen pakenevan ja tuovan
-heidän kimppuunsa kultaa ahnehtivat valkoiset miehet. Kaiken loppu
-kuitenkin oli, että hän pääsi pakenemaan erään naisen välityksellä,
-joka opasti häntä takaisin järvelle, vaikkeikaan hän, tuo nainen, sinne
-ehtinyt, sillä hän kuoli matkalla.
-
-"Jälkeenpäin asettui tämä mies asumaan pieneen kylään lähelle
-Palenqueta, missä hän kuolikin kertomatta lainkaan näkemästään, peläten
-Sydämen kansan kostoa. Kuolinvuoteellaan kertoi hän asian pojalleen,
-joka sen jälleen kertoi pojalleen, joka taas kertoi sen minulle. Herra,
-elämäni unelma on ollut päästä tuohon kaupunkiin, ja nyt vihdoinkin
-luulen löytäneeni avaimen, joka minut sinne päästää.
-
-"'Miksi tahdotte käydä siellä, Ignatio?"
-
-"'Ymmärtääksenne sen, täytyy Teidän kuulla minun elämäkertani.'
-
-Ja minä kerroin hänelle suuren kapinaliiton kukistumisesta ja minun
-osastani siinä, kaikista etukäteisistä suunnitelmistani sekä myös
-elämäni salaisista toiveista ja tehtävistä.
-
-"'Herra', minä lisäsin, 'vaikkakin olen lyöty, ei minua vielä ole
-lannistettu, ja minussa vieläkin elää toivo suuren Intiaani-valtakunnan
-perustamisesta. Näen kasvoistanne, että pidätte minua mielettömänä.
-Joko Te olette oikeassa tai minä. Joko haudon tosia tai unia, joko
-olen terve ja pelastaja tai sairas ja mieletön. Mitä sillä väliä on?
-Seuraan johtotähteä, joka vie minua! Se johtaa minut jonnekin, ja sitä
-valoa olen syntynyt seuraamaan. Jos ette muuta usko, uskokaa edes sitä,
-herra, etten etsi omaa hyötyäni ja valtaani vaan kansani hyötyä. Mikä
-pahinta, en ole veijari vaan hullu.'
-
-"'Mitä auttaa asiaanne käynti tuossa kaupungissa, jos nyt otaksumme sen
-olevan olemassa, Ignatio?'
-
-"'Kas, herra: tämä kansa -- jonka ylipäämies tai kuningas kertomani
-vanha mies, nimeltään Zibalbay, epäilemättä on -- on oikeata
-intiaaniperää, ja kun he saavat kuulla aikeistani ja sukuperästäni,
-iloitsevat he, saadessaan hankkia minulle keinoja, joilla voisin heidät
-viedä muinaiseen keisarikuntaansa.'
-
-"'Jos heillä olisikin asiasta toinen mielipide, Ignatio?'
-
-"'Silloin minä epäonnistun, siinä kaikki, ja niin monta vastusta jo
-koettuani ei yhden lisä tunnu. Olen uimarin kaltainen, joka näkee,
-tai luulee näkevänsä pienen laudankappaleen, toivoen sen varassa
-pelastuvansa. Saattaa olla, ettei hän tavoita lautaa, tai että, vaikka
-hän sen tavoittaakin, se vajoaa hänen painostaan. Joka tapauksessa
-hänellä ei ole muuta toivoa.'
-
-"'Herra, minullakaan ei ole muuta neuvoa. Kultaisessa Kaupungissa
-on sanomattomat rikkaudet, sillä tuo mies näki ne, ja ilman rahaa,
-ilman suuria summia minä olen avuton, siksi lähden sinne rahaa
-hankkimaan. Laiva on uponnut jalkaini alta ja sen kera koko elämäni
-työn ja suunnitelmien lasti; näin ollen epätoivoon joutuneena, ryhdyn
-epätoivoisiin yrityksiin.'
-
-"'Ensinnäkin etsin käsiini tuon miehen, jotta Sydämen molemmat puoliskot
-yhtyisivät ja ennustus täyttyisi; sitten, jos niin on sallittu, lähden
-hänen kanssaan Maailman Sydämen kaupunkiin. Vähät siitä, jos elän tai
-kuolen, mutta päättänyt olen, jos niin tarvitaan, kuollakin taistellen
-unelmani täyttymisen puolesta, että joskus nousisi uusi Intiaanien
-Keisarikunta, jonka valta ulottuisi merestä mereen asti.'
-
-"'Sellainenko unelma, Ignatio? Se on suurenmoinen, ja harvalla on niin
-jaloja unelmia. Ja sitten, kuka lähtee kanssanne tuolle matkalle?'
-
-"'Kukako lähtee kanssani? Molas temppelille asti, missä intiaani
-asuu. Senjälkeen, luullakseni, ei kukaan. Kuka tahtoisi seurata
-onnettomuuksissa vanhentunutta miestä, jota hänen ystävänsäkin pitävät
-haaveilijana, tuollaiselle epätoivoiselle retkelle? Jos uskaltaisin
-kertoakin aikeistani, pilkattaisiin minua niinkuin lapset pilkkaavat
-kadulla kulkevaa mielipuolta. Lähden yksin, herra, ehkä kuolemaan.'
-
-"'Mitä kuolemaan tulee, Ignatio, en luonnollisestikaan osaa sanoa sitä
-enkä tätä, sillä kaikkienhan on kuoltava ennemmin tai myöhemmin, ja
-heidän loppunsa hetki ja paikka on Kaikkivallan käsissä. Te ette
-kuitenkaan saa tehdä tätä matkaa yksin, toisin sanoen, tahdotteko minut
-seuralaiseksi, sillä minä kyllä lähden mukaan.'
-
-"'Tekö, herra, _Te!_ Ajatelkaahan, mihin lähtisitte -- kaikenlaatuisten
-vaarojen mahdollisuus, alituinen kuoleman uhka ja, kaiken lopuksi,
-todennäköinen epäonnistuminen. Hullutuksia, herra.'
-
-"'Ignatio', hän vastasi, 'olen suora. Välittämättä kaikista Sydämen
-yhdistämisen aikaansaamista ihmeistä ja vanhan miehen hommista
-temppeliraunioilla minä pidän uudistamissuunnitelmaanne yhtä
-epäkäytännöllisenä kuin se on suurenmoinen. Aika on ohi, jolloin se
-olisi käynyt päinsä, tai sitten se aika ei ole vielä koittanut.'
-
-"'Ennenkuin intiaanit voivat uudelleen hallita, täytyy heidän unhoittaa
-karvaat kokemuksensa ja vuosien nöyryytykset; lyhyesti, heidät täytyy
-kasvattaa, Ignatio. Jos Teillä on toinen käsitys, on se Teidän asianne;
-Te vain epäonnistutte, ja moni epäonnistuminen on kunniakkaampaa kuin
-useimmat onnistumiset. Ymmärrättekö minua?'
-
-"'Täydellisesti, herra.'
-
-"Hyvä. Mitä sitten tulee kultaisen kaupungin löytämiseen, tuntuu asia
-minusta hyvin hämärältä, koska olette perustanut kaiken toivonne jonkun
-kulkijan jo seitsemän-, kahdeksankymmentä vuotta sitten kertomaan
-juttuun sekä sellaiseen sattumaan, että joku henkilö, jota Te ette edes
-ole nähnyt, on muka tullut sieltä ja tahtoisi opastaa Teidät sinne.
-
-"Kuitenkin miellyttää tuon kaupungin etsiminen minua, sillä olen
-seikkailijaluonne. Jos joskus pääsemmekin Tabascon metsäseutuja
-kauvemmaksi, missä ystävänne tunnusmerkkeineen odottaa Teitä, loppuu
-etsintämme ehkä siihen, että luumme jäävät koristamaan jotakin erämaata
-tai vuorenhuippua Guatemalan tuntemattomissa seuduissa.
-
-"Vaan vähät siitä! Ei minulla ole kotia eikä lapsia; kuolemastani
-ei välittäisi ainoakaan elävä sielu, sillä vuosia olen uurastanut
-mitättömin tuloksin; miksi en noudattaisi luontaista haluani ja lähtisi
-seikkailemaan? Voin tuskin tehdä hullummin kuin olen tehnyt, ja luulen,
-että niin tulen tekemään elämäni loppuun asti.
-
-"'Tuo näyttämänne kaivos on kyllä rikas, siitä ei epäilystä, mutta
-minulta ei liikene pääomia siihen, ja jos minulla niitä olisikin, sain
-siitä paikasta sellaisen kokemuksen, etten koskaan haluaisi sinne
-enään jalkaani astua. Lyhyesti, olen valmis lähtemään Tabascoon ja
-Pyhään kaupunkiin, tai minne vain haluatte, niin pian kuin Te kykenette
-matkustamaan.'
-
-"'Vannotteko sen Sydämen nimessä, herra?' kysyin.
-
-"'Vannon kyllä; mutta mieluummin antaisin käteni.' Ja hän tarjosi
-kättään, johon minä tartuin.
-
-"Hyvä. Te vannotte Sydämen nimessä ja annatte minulle kätenne -- vala
-on tehty. Olemme siis nyt matkatovereita, herra; minä puolestani en
-ainakaan haluaisi parempaa. Muuta minulla ei ole sanottavana. En voi
-luvata, että löydätte tätä kaupunkia, tai jos niin kävisikin, että se
-Teitä mitenkään hyödyttäisi. Olen onneton mies, ja on enemmän kuin
-luultavaa, että liittämällä kohtalonne minuun vedätte onnettomuutenikin
-päällenne. Sen kuitenkin vannon, että olen Teille uskollinen toveri,
-niinkuin Tekin olitte minulle kaivoksessa, ja palkitseehan sitä paitsi
-seikkailu itse itsensä."
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-Matkan alkuvaiheet.
-
-
-Vähän yli kuukauden siitä päivästä, jolloin herra Strickland ja minä
-olimme tehneet sopimuksen yhdessä lähteä etsimään intiaanien salaista
-kaupunkia, olimme jo Molasin kera Vera Cruzissa odottamassa Fronteraan
-lähtevää laivaa, missä meidän piti laskea maihin. Tämän sataman olimme
-valinneet ennen Campechea, vaikkakin viimeksimainittu oli lähempänä
-raunioita, missä toivoimme kohtaavamme Zibalbayn, sillä siitä pääsimme
-kulkemaan kanooteilla ylös Grijalvaa tai muita virtoja, muiden paitsi
-alkuasukkaiden huomaamatta.
-
-Asiat ovat nyt muuttuneet näillä seuduin, mutta siihen aikaan olivat
-valkoiset miehet, jotka asuivat ulkopuolella kaupungin piiriä, miltei
-yksinomaan rosvoja, kuten Molas oli tullut ikäväkseen huomaamaan
-joitakuita viikkoja aikaisemmin.
-
-Vera Cruzissa hankimme matkallamme tarpeellisia tavaroita, joskaan
-ei paljoa, sillä emme olleet varmoja, voisimmeko niitä kuljettaa.
-Muun muassa oli riippumattoja, kolme luodikkoa ampumatarpeineen,
-yhtä monta suustaladattavaa Colt-revolveria, paraita mitä saatiin
-kaksikymmentä vuotta sitten, jonkunverran lääkkeitä, peitteitä, kenkiä
-ja varavaatteita.
-
-Niinikään otimme mukaamme kaikki omistamamme rahat, yhteensä vähän yli
-tuhatviisisataa dollaria kullassa, jonka summan jaoimme keskenämme,
-kantaen sitä vyössä vyötäisillämme. Vera Cruzissa, missä kansa on
-hyvin uteliasta toisten touhuista, uskottelimme että herra Strickland
-oli vieras englantilainen, joka harrasti vanhoja raunioita, haluten
-tässä tarkoituksessa matkustaa Yucataniin; että minä, Ignatio, olin
-hänen oppaansa ja seuralaisensa ja että Molas, kasvinveljeni, oli
-palvelijamme.
-
-Aioimme lähteä Vera Cruzista hienolla amerikalaisella purjelaivalla,
-joka, poiketen rannikkosatamiin, oli matkalla Havannaan ja New-Yorkiin.
-Sattumalta lykkäytyikin tuon laivan lähtö viikoksi eteenpäin, jolloin
-me, kovan kiireemme ja kaupungissa raivoavan keltakuumeen pelon
-takia, onnettomuudeksemme läksimme matkaan Santa Maria nimisessä
-meksikolaisessa aluksessa.
-
-Se oli entinen purjelaiva, vain 250 tonnin kantoinen, jonka omistajansa
-olivat muuttaneet siipihöyrylaivaksi sillä seurauksella, ettei sillä
-muulloin kuin hyvällä ilmalla voinut lainkaan turvallisesti kulkea. Sen
-toimena oli kuljettaa matkustajia ja lastia Vera Cruzin sekä Fronteran
-ja Campechen satamien välillä.
-
-"Minne?" kysyi asiamies herra Stricklandilta lippuja tiedusteltaessa.
-
-"Fronteraan", hän vastasi. "Laivannehan poikkeaa sinne, vai kuinka?"
-
-"Poikkeaa kyllä, herra!" sanoi hän pistäen dollarit taskuunsa.
-Kaiken aikaa tiesi tuo häpeämätön olento kuitenkin, että laivan oli
-määrä poiketa vasta Campechessa, joka on seuraava satama, ja palata
-Fronteraan viikkoa myöhemmin. Tästä asiasta tuonnempana.
-
-Tuona iltapäivänä erkani Santa Maria, ja me sen mukana, Vera Cruzin
-satamasta, ja me kuulimme perämiehen manailevan, ettei laiva oikein
-tottele peräsintä. Seisahtuessamme koneiden ääreen kuulimme myös että,
-vaikka ne olivat olleet vasta puolisen tuntia työssä, laakeria täytyi
-jäähdyttää yhtämittaa vedellä.
-
-Herra Strickland kysyi syytä tähän laivan koneenkäyttäjältä, joka
-olkapäitään kohauttaen vastasi, että koneistoon oli mennyt santaa, kun
-laiva oli kulkenut Grijalva virran matalikon yli. Hän ajatteli laakerin
-kumminkin tämän matkan kestävän, jos pyhimykset olisivat mukana, tai
-muutoin uhkasi vaara joutua pohjoistuuleen, jota te englantilaiset
-muutoin kutsutte _el Norte_; ne ovat kamaloita myrskyjä, jotka
-erinäisinä vuodenaikoina puuskuttavat yli Meksikon lahden.
-
-"Entä jos 'joudumme pohjoistuuleen'?" hän kysyi, jolloin mies rypisti
-kummallisesti kasvojaan, teki ristinmerkin karkoittaakseen pahat enteet
-ja hävisi uunia kohentelemaan.
-
-Meitä alkoi huolestuttaa se, ettemme olleet odottaneet amerikalaista
-laivaa, sillä viime aikoina oli pohjoistuulia ollut yhtämittaa;
-mutta koska me, onneksemme tai onnettomuudeksemme, olimme nyt kerran
-Santa Maria laivassa, etsimme itsellemme huvitusta tutustumalla
-matkakumppaneihimme.
-
-Niitä oli laivassa jonkunverran, ehkä kaksikymmentä kaiken kaikkiaan,
-meksikolaisia maanomistajia ja virkamiehiä, jotka palasivat
-maatiloilleen ja kotikaupunkeihinsa, käytyään Vera Cruzissa tai
-pääkaupungissa, toiset heistä varsin miellyttäviä matkakumppaneja,
-toiset taas eivät. Kolme tai neljä herraa matkusti vaimoineen, mutta
-neidit olivat vetäytyneet vuoteisiin, missä he ääneen valittivat
-kipuansa.
-
-Näiden matkustajien joukossa oli eräs vasta kolmenkymmenenvuotias
-mies, joka erikoisesti veti huomiomme puoleensa pukunsa upeudella.
-Ulkomuodoltaan oli hän paksu, komea ja kookas ja intiaaniverta virtasi
-hänen suonissaan, mikä näkyi hänen tummasta väristään ja laajoista,
-mustista kulmakarvoistaan, jotka antoivat hänen kasvoilleen hirveän
-ilmeen.
-
-Minun aprikoidessani, kuka hän mahtaisi olla, kutsui Molas minut
-salavihkaa syrjään ja sanoi:
-
-"Näette tuon hopeanappisen miehen; hän on Don José Moreno, saman
-Don Pedro Morenon poika, joka oli väijyksissä ja ryösti minulta
-intiaanivanhuksen lahjoittamat kolikot, lähtiessäni Teitä hakemaan.
-Kuulin silloin, että hän oli jossain matkalla, Vera Cruzissa tai
-Meksikossa, ja nyt hän varmaankin palaa kotiinsa. Varokaa häntä, herra,
-ja varoittakaa myös englantilaista, sillä hän on kuten isänsäkin paha
-mies."
-
-Sitten kertoi hän minulle useista seikoista, jotka olivat yhteydessä
-tuon miehen ja hänen perheensä kanssa.
-
-Molasin puhuessa soitettiin päivälliselle, mutta minä odotin soiton
-loppumista, ennenkuin läksin alas. Ovelia kohtasin kapteenin,
-häikäilemättömän miehen, jonka naama oli kuin täyskuu.
-
-"Mitä etsitte, herra?" hän kysyi.
-
-"Päivällistäni, herra", vastasin.
-
-"Sen saatte kannelle", hän sanoi häikäilemättä. "En tahdo olla
-hävytön, herra, mutta tiedättehän, että nuo meksikolaiset -- olen itse
-espanjalainen, enkä puolestani välittäisi -- syövät vastenmielisesti
-intiaanin kanssa; jos te tulette sisään, syntyy siellä hälinää."
-
-Siinä sen kuulin, ja vaikka loukkaus oli niin syvä, olin siihen jo
-tottunut, sillä tässä maassa, joka kuuluu heille ja jossa heidän isänsä
-pitävät valtaa, merkitsee intiaanina olo samaa kuin hylkiö. Tahtomatta
-näin ollen aiheuttaa melua, kumarsin ja läksin pois. Sillävälin herra
-Strickland, katsellen minua ruokasalista, kysyi kapteenilta missä
-minä olin, huomauttaen, että mahdollisesti en tiennyt aterian olevan
-valmiina.
-
-"Jos tarkoitatte palvelijaanne intiaania", sanoi kapteeni, "niin
-tapasin hänet kyllä ovella ja lähetin hänet takaisin. Ehkä herra
-tietää, ettemme syö tuon väen kanssa samassa pöydässä."
-
-"Kapteeni", vastasi herra Strickland, "vaikka ystäväni onkin intiaani,
-on hän yhtä hyvin sivistynyt kuin Te tai kuka tahansa tässä salissa.
-Ennen kaikkea, hän on lunastanut ensi luokan lipun ja on siis
-oikeutettu kaikkiin ensi luokan mukavuuksiin. Minä vaadin hänelle
-tuotavaksi tuolin tähän minun viereeni."
-
-"Niinkuin haluatte", vastasi kapteeni hymyillen, sillä hän oli rauhan
-mies, "hänen tullessaan vain syntyy hämminkiä." Sitten käski hän
-tarjoilijan tulla minua kutsumaan.
-
-Ollen itse intiaani tiesi tämä intiaani arvoni. Haluamatta kertoa
-minulle tapahtunutta välikohtausta sanoi hän lyhyesti kapteenin
-käskeneen tuomaan minulle kohteliaimmat terveisensä ja pyytämään minua
-alas päivälliselle. Näin ollen minä menin, vaikkakin epäröiden, ja
-herra Strickland, nähdessään minut ovella, kutsui minua kovalla äänellä
-sanoen:
-
-"Olette myöhästynyt, ystävä, mutta olen Teille varannut paikan tässä
-vieressäni. Käykäähän pian käsiksi, muutoin ruoka jäähtyy."
-
-Kumarsin seuralle ja tottelin, mutta silloin hämminki nousi, sillä
-kaikki läsnäolijat olivat kuulleet keskustelun. Istuutuessani alkoivat
-meksikolaiset mutista ja lähinnä minua istuva matkustaja siirsi
-lautasensa ja lasinsa kauvemmaksi.
-
-Sattuipa miltei juuri vastapäätä istumaan Don José Moreno, mies,
-josta Molas oli minulle kertonut. Hän ryhtyi neuvottelemaan oikealla
-puolellaan istuvan naapurinsa kanssa ja sanoi sitten, kääntyen
-kapteenin puoleen, kovalla äänellä: "Tässä on joku erehdys; ei ole
-tapana päästää intiaanikoiria istumaan samaan pöytään sivistyneiden
-kanssa."
-
-Kapteeni kohautti olkapäitään ja vastasi leppeästi:
-
-"Ehkä herra selvittää tämän kysymyksen vieressäni istuvan
-englantilaisen herran kanssa. Minuun ei asia koske; olen vain
-tavallinen merimies ja tottunut kaikenkaltaiseen matkaseuraan."
-
-"Herra Strickland", sanoi Don José, "olkaa hyvä ja käskekää
-palvelijanne poistumaan ruokasalista!"
-
-"Herra", hän vastasi, sillä hänellä oli kiivas luonne, "ennen saatte Te
-mennä hiiteen kuin tottelen Teitä."
-
-"_Caramba_!" sanoi meksikolainen, tarttuen puukkoon vyötäisillään,
-"saatte maksaa sanoistanne, englantilainen."
-
-"Milloin ja miten tahdotte, herra. Maksan aina velkani."
-
-Silloin sekaantui kapteeni asiaan kummallisella tavalla. Ensin pisti
-hän käden taakseen ja, vetäen taskustaan ison pistoolin, pani sen
-lautasensa viereen.
-
-"Herrat, kumpikin", hän sanoi rauhallisella äänellä, hiljaa hymyillen,
-"en sekaannu mielelläni kahden tuntemattoman matkustajan riitaan, mutta
-vaikka olenkin vain mitätön merimies, on velvollisuuteni pitää huolta,
-ettei tällä laivalla tapahdu verenvuodatuksia. Näin ollen, vaikkakin
-valitan sitä, olen pakotettu ampumaan sen miehen, joka ensinnä tarttuu
-aseisiin", ja hän nosti pistoolin.
-
-Meksikolaisen otsa rypistyi ja herra Strickland nauroi ääneen, sillä
-oli hullunkurista kuulla tuon pöllönaamaisen miehen ulvovan suden
-tavoin. Sillävälin olin minä noussut, sillä tämä häväistys oli enemmän
-kuin jaksoin sietää.
-
-"Herrat", minä sanoin, puhuen espanjankielellä, "nähdessäni läsnäoloni
-olevan vastenmielisen useimmille täällä, tahdon poistua mitä pikemmin.
-Vaan ennenkun lähden, tahdon sanoa jotakin, en kerskatakseni, vaan
-puolustaakseni ystävääni, englantilaista herraa, hänen esiinnyttyään
-minun puolestani. Kuinka korkeasyntyisiä olettekin, minun sukuni on
-jalompi ja vanhempi kuin teidän, ja näin ollen ei teidän tarvitsisi
-tuntea häpeää istuessanne samassa pöydässä kuin minä. Ainakaan ei
-luulisi Don José Morenon -- jonka isä on murhaaja, maantierosvo ja
-julkea mies, ja jonka äiti oli huonomaineinen sekasikiö -- uskaltavan
-olla röyhkeän minulle, joka, niinkuin jokainen intiaani tällä laivalla
-voi todistaa, olen hallitsija oman kansani keskuudessa."
-
-Jok'ainoa silmä tuijotti Don Joséhen. Hänen ihonsa kellahtava väri
-kääntyi vallan viheriäksi hänen kuunnellessaan minun sanojani, ja hän
-painui hetkeksi tuoliinsa raivon valtaamana. Äkkiä hän hypähti ylös,
-tarttuen taaskin veitseensä.
-
-"Koira!" hän sähisi, "kunpa pääsisin leikkaamaan poikki sinun
-valehtelevan kielesi!"
-
-"Älkää viitsikö yrittää, Don José Moreno", vastasin, tuijottaen häntä
-kasvoihin, "mitä isästänne olen sanonut, on totta; lisäksi on laivassa
-mies, jonka hän noin kolme kuukautta sitten ryösti putipuhtaaksi. Jos
-herrat matkakumppanit suvaitsevat kuulla sitä juttua, voin sen kertoa.
-Kaiken lisäksi, kykenen puolustamaan hyvin itseäni. Tämän laivan
-miehistö on intiaaneja, jotka tuntevat minut, ja jos mikä tahansa
-ikävyys kohtaisi minua tai ystävääni, herra Stricklandia, vakuutan
-teille, ettei yksikään palaa elävänä kotiin. Herrat, jääkää hyvästi",
-ja minä kumarsin ja läksin.
-
-"Ystävä, kiitän Teitä", sanoin herra Stricklandille hänen palattuaan
-päivällisen loputtua kannelle. "Tietäessänne kuka minä olen ja
-nähdessänne miten tuollaiset hurtat ovat tottuneet kohtelemaan minua ja
-heimoani, voitteko enään ihmetellä sitä, etten pidä meksikolaisista?"
-
-"En, Ignatio", hän vastasi, "mutta siitä huolimatta pyydän Teitä
-olemaan varovainen tämän Don Josén suhteen. Hän ei ole mies suutelemaan
-ruoskaa, jolla häntä lyödään, ja hän tappaa Teidät ja minutkin tämän
-asian takia, jos vain voi."
-
-"Älkää peljätkö, herra", vastasin nauraen; "paitsi tarjoilijaa ja
-Molasia on laivalla kaksikymmentä intiaania, enimmät heistä Campechen
-takana asuvaa heimoa, Meksikon parhainta rotua. Kaksi noista miehistä
-on Sydämen jäseniä ja muutkin kyllä tietävät minun arvoni ja vartioivat
-tuota miestä yöt ja päivät, jottei hän koskaan voi lähestyä meitä niin,
-etteivät nuo miehet olisi hänen tiellään. Meidän on vain nukuttava
-kannella eikä alhaalla."
-
-Tuon yön me vietimme vaippoihin kiedottuina parin köysikimpun päällä
-Santa Marian keulakannella, Molasin nukkuessa aivan meidän selkämme
-takana. Oli herttainen yö ja hetket kuluivat meidän kertoillessamme
-toisillemme tarinoita menneitten päiviemme seikkailuista sekä
-kuvaillessa tulevia vaiheitamme, kunnes vihdoin, lainkaan pelkäämättä,
-sillä tiesimme turvallisuuttamme vartioitavan, nukuimme, herätäksemme
-siihen, että laiva yhtäkkiä seistä töksähti.
-
-Päivä oli juuri nousemaisillaan; ihana, kirkas valo lepäsi yli tyynen
-merenpinnan, yllämme tuikahtelivat vielä himmeinä taivaan tähdet, mutta
-idänpuolella paistoivat pilvenlongat vaalean- ja sinervän-punaisina.
-Nousimme ylös, ihmetellen mitä oli tapahtunut, ja näimme kapteenin,
-yllään likainen viitta, keskustelevan vilkkaasti koneenkäyttäjän
-kanssa, jolla oli päällään vielä likaisempi paita, eikä mitään muuta.
-Päätellen että jotakin oli hullusti, lähti herra Strickland kapteenin
-luo kysymään mikä meidät oli pysäyttänyt.
-
-"Se, etteivät koneet enää halua käydä, eikä ole tuultakaan, jotta voisi
-purjehtia", vastasi hän kohteliaasti. "Vaan ei tarvitse pelästyä --
-toverini sanoo voivansa kaiken korjata. Hän on käyttänyt näitä koneita
-monta vuotta ja tuntee niiden heikot kohdat."
-
-"Ei tällaisella ilmalla ole mitään vaaraa", sanoi herra Strickland,
-"muuta kuin matkan viivytys."
-
-"Ei mitään, ei mitään", vastasi kapteeni, katsahtaen huolissaan
-kapeaan, mustaan pilvijuovaan, joka oli taivaanrannalla, juuri sillä
-kohdalla mistä päivä oli nousemassa.
-
-"Luuletteko ehkä, että saamme pohjoistuulen?" kysyi herra Strickland
-valkoisen miehen suoraan tapaan.
-
-"Ei, ei", kielsi kapteeni, tehden ristinmerkin, muistaen tuon kaamean
-sanan -- el Norte, "vaan kuka tietää. Jumalahan sään antaa, emmekä me
-kurjat merimiehet."
-
-Vilkaistuaan toistamiseen tuohon uhkaavaan pilveen hän kiirehti pois,
-aivankuin välttääkseen pitempää keskustelua.
-
-Äkkiä koneet alkoivat taas käydä, vaikkakin epätasaisesti kuin ontuva
-muuli. Kun aamu oli muuttunut päiväksi, tuli valvas, ja ohut musta
-pilvi katosi taivaanrannalta. Kello kolmen tienoissa iltapäivällä
-kertoi Molas, osoittaen matalaa rantaviivaa ja erästä kohtaa, missä
-meri kuohui valkeana, että siellä oli Grijalva-virran matalikko ja että
-sen takana oli Fronteran kylä, päämäärämme.
-
-"Hyvä", sanoi herra, "luulen että käyn hakemassa tavarani kannelle", ja
-käytyään hytissään hän toi peitteitä ja ruokaa sisältävän säkin.
-
-"Miksi haette tavaroitanne?" kysyi kapteeni siinä samassa. "Aiotteko
-tarvita niitä tänä iltana?"
-
-"Juuri siksi niitä haen", hän vastasi. "En halua nousta Fronterassa
-maihin ilman muuta."
-
-"Nousta maihin Fronterassa, herra? Ei kukaan tästä laivasta nouse
-siellä maihin kuuteen tai seitsemään päivään. Sivuutamme Fronteran
-ja menemme suoraan Campecheen, jonne me, pyhimysten avulla, pääsemme
-huomis-iltana."
-
-"Mutta minä olen ostanut liput Fronteraan", sanoi herra. "Asiamies
-antoi ne minulle, ja minä vaadin että meidät lasketaan sinne maihin."
-
-"Aivan oikein, herra. Jos kaikki käy hyvin, poikkeamme Fronteraan tästä
-viikon päähän, ja silloin pääsette maihin ilman lisämaksua, mutta ennen
-sitä en ole määrännyt poikettavaksi muissa satamissa kuin Campechessa
--- ellei pohjoistuuli minua muuhun pakota."
-
-"Upottakoon pohjatuuli teidät, teidän laivanne ja asiamiehenne
-ja kaiken, mikä teille kuuluu", vastasi herra Strickland niin
-kiukkuisella äänellä, että kuulemassa olleet meksikolaiset matkustajat
-alkoivat nauraa englantilaisen raivoa, joskin ajattelevammat tekivät
-ristinmerkin välttääkseen pahoja enteitä.
-
-Nousipa silloin kina, sillä herra Strickland -- jonka luonne, kuten jo
-mainitsin, ei ollut kaikkein rauhallisimpia -- raivosi ja manasi mitä
-hillittömimmin; kapteeni kohautteli olkapäitään ja puolusteli itseään;
-matkustajat hymyilivät; mutta nähdessäni, ettei asiata voinut auttaa,
-pysyin minä rotuni tapaan rauhallisena. Vihdoin livahti kapteeni
-tiehensä, otsaansa pyyhkäisten ja lisäten:
-
-"Mitä ihmeen väkeä nuo englantilaiset oikein ovat? Pitää tuollaista
-melua pikku asiasta! Pyhä Neitsyt! mikä kumman kiire heillä aina on?
-Eikö huomenna ole yhtä hyvä kuin tänään -- ja parempi vielä?"
-
-Sinä iltana söimme illallisen yhdessä kannella, sillä kummallakaan
-ei ollut lainkaan halua mennä alas ruokasaliin ja kohdata Don José
-Morenoa, jota emme olleet vilaukseltakaan nähneet sitten eilis-illan.
-Lopettaessamme ateriamme himmeni valo ja taivas kävi kumman tummaksi,
-ja samalla ilmestyi pohjoiselle taivaalle pilvenlonka, samanlainen kuin
-olimme nähneet taivaanrannalla auringon noustessa. Mutta nyt se oli
-uhkaavan punainen ja hehkui kuin sulatusuunin lieska pimeässä.
-
-"Taivas näyttää hyvin oudolta, Ignatio", sanoi englantilainen minulle,
-ja samassa me kuulimme Molasin ja intiaanimerimiehen puhuvan keskenään
-lyhyesti.
-
-"El Norte", sanoi Molas, osoittaen punaista valoläikkää taivaalla.
-
-"Niin, el Norte", vastasi merimies mennessään alas.
-
-Siinä samassa syöksyi kapteeni ylös kajuutanportaita ja tarkasti
-taivaanrantaa, jonka näkeminen näytti säikyttäneen hänet. Hetki sen
-jälkeen ilmestyi koneenkäyttäjä konehuoneen luukusta ja molemmat
-miehet alkoivat keskustella tai paremminkin riidellä. Istuin siinä
-lähellä pimeässä heidän huomaamattaan, ja, niinpaljon kuin saatoin
-eroittaa sanoja, koneenkäyttäjä ehdotti käännettäväksi laivaa Fronteraa
-kohti, jonka satamasta olimme sillä hetkellä noin neljänkymmenen
-meripeninkulman päässä.
-
-Toiselta puolen väitti kapteeni, että heidän niin tehdessään
-saattaisikin puhjeta pohjoistuuli ja yllättää heidät, ennenkuin he
-sinne ehtisivät, ja kuljettaa heidät Grijalva-virran kariin. Hän
-vakuutti lisäksi, ettei hän uskonut syntyvän pohjoistuulta, ja jos se
-pahaksi onneksi puhkeaisikin, olisi heidän parhainta suunnata ulos
-aavalle ulapalle ja kestää myrsky.
-
-Koneenkäyttäjä piti tätä verrattomana tuumana siinä tapauksessa, että
-laiva olisi vankka ja koneet luotettavat. Hän selitteli äänekkäästi,
-että he voisivat yhtä hyvin yrittää purjehtia savukkeista tehdyn maston
-varassa kuin kulkea vasten pohjatuulta vuotavin laivanrungoin, kulunein
-konein ja ränsistynein siipirattain.
-
-Vähitellen kävi väittely varsin tuliseksi ja kirouksia sinkoili
-sinkoilemalla, mutta lopuksi päättivät molemmat merimiehet, että heidän
-sittenkin oli turvallisinta pitää entinen suuntansa ja tarpeen tullen
-kiertää Xicalangon niemi ja asettua suojaan Carmen saaren taakse tai,
-jos voisivat, Usumacinto-virran suuhun. Sitten he erosivat, kapteenin
-kieltäessä ilmoittamasta lainkaan sään laadusta matkustajille,
-ennenkaikkea ei ainakaan tuolle kirotulle englantilaiselle, joka oli
-manannut esiin tämän onnettomuuden siitä syystä, ettei häntä laskettu
-maihin Fronteraan, ja jonka paha silmä oli tuonut huonon onnen.
-
-Pari tuntia kului vielä ilman erikoisia muutoksia, paitsi että ilta
-tuli yhä pimeämmäksi ja yhä hiljaisemmaksi. Herra Strickland, joka
-oli kävellyt ympäri kantta sikaaria poltellen, tuli istumaan viereeni
-köysikimpulle ja kysyi minulta, luulinko nousevan pohjatuulen.
-
-"Nousee, nousee se", vastasin, "ja luulen, että se hukuttaa meidät,
-niin ainakin väittävät intiaani-laivamiehet."
-
-"Otattepa, Ignatio, hyvin kevyesti ajatuksen hukkumisestamme
-koiranpenikan tavoin säkissä. Kaukanako olemme Xicalangon niemestä?"
-
-"Noin kahdentoista peninkulman päässä, luulen. Otan tuon ajatuksen
-siksi niin kevyesti vastaan, koskei tässä auta lainkaan hätähuuto.
-Jumala meitä varjelee, jos Hän hyväksi näkee, ja jos Hän taas näkee
-hyväksi, hukuttaa Hän meidät. On lapsellista taistella kohtaloa
-vastaan."
-
-"Oikeata intiaani-uskoa, Ignatio", hän vastasi; "teidän väkenne
-heittäytyy lepoon ja sanoo -- 'Kohtalomme niin määrää, tyytykäämme
-siihen' -- mutta niin en usko minä, eikä minun kansani. Jos se olisi
-niin menetellyt, olisi Englanti, sen sijaan että se nyt on maailman
-ensimäinen maa, jo kauan sitten lakannut olemasta, sillä monen monta
-kertaa on se katsonut turmiotansa kasvoista kasvoihin, mutta voittanut
-sen. Jos tässä kuoltava on, tahdon minä puolestani kuolla taistellen.
-Sanokaahan, onko tähän väkeen luottamista, jos kahakka tulisi?"
-
-"Intiaani-laivamiehet ovat Campechelaisia ja oivaa väkeä, he tuntevat
-rannikonkin ja tarpeen tullen tottelevat kaikessa minua. Minä
-kylläkään en osaa mitään sanoa, mutta kapteeni näyttää olevan selvillä
-ammatistaan. Saadaanpa nähdä!"
-
-Minun puhuessani leimahti äkkiä valo yli taivaan päämme päällä,
-ja leimahdusta seurasi ukkosen jymeä kaiku. Sen kirkkaassa ja
-silmänräpäyksellisessä valossa näimme rannikon noin kolmen tai neljän
-peninkulman päässä sivulla ja miltei suoraan edessämme -- Xicalangon
-niemen ääriviivat. Vesi laivamme vierellä oli kuoleman tyyni ja solui
-sen kupeista kuin öljy; savu nousi piipusta miltei suoraan ilmaan,
-häipyen määrätyllä korkeudella yltympäri, ja ylösvedetty purje lepatti
-tuulta vailla edestakaisin.
-
-Mutta noin meripeninkulman päässä tuulenpuolella oli näky
-päinvastainen; sieltä ryntäsi pohjoistuuli meitä kohti kuin elävä
-olento, edellään nostaen tyynestä merenpinnasta lauman valkopäisiä
-aaltoja ja taempana pelotti paksu, musta pilviseinä, ulottuen meren
-laidalta aina taivaanlaelle asti.
-
-Huomasipa nyt kannella seisova kapteeni vaaran, sillä jos nuo laineet
-löisivät sivultapäin, kaataisivat ne meidät aivan varmaan. Sinä
-eriskummallisena hiljaisuudenhetkenä, joka seurasi ukkosen täräystä,
-komensi hän ruorimiehen kääntämään laivan aallokkoa kohti sekä
-laivamiehiä sulkemaan peräluukun, ainoan avoinna olevan, joka salpasi
-matkustajat, paitsi meitä ja Molasia, kajuuttaan.
-
-Hänen määräyksensä täytettiin täsmällisesti ja sukkelaan; Santa Maria
-muutti suuntaa ja lähti siipottamaan rannatonta ulappaa ja lähenevää
-kuohulaumaa kohti. Oli kamalaa nähdä sen, niin pienen aluspahasen,
-tunkeutuvan suoraan kohti näennäistä kuoleman kitaa. Luonnoton tyyneys
-oli jo loppunut, kaamea vongunta kuului ilmassa, vesijoukot laivan
-vierellä alkoivat kiehua ja kuohua ja nousta tuulen voimasta ylös
-ilmaan, koskien kasvoihimme kuin ruoskan iskut.
-
-Jonkun hetken perästä näkyi jotain valkeata ja hirvittävää yli laivamme
-laidan, ja se sai kapteenin, jonka kasvot näyttivät salamain valossa
-kalpeilta kuin kuolema, huutamaan uusia komentosanoja laivamiehilleen.
-
-"Painukaa maahan ja pitäkää lujasti köysistä kiinni", huusin minä herra
-Stricklandille ja Molasille, jotka olivat vieressäni; "tuossa tulee el
-Norte ja tuo kuoleman monelle tässä laivassa olijalle."
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-"El Norte".
-
-
-Vielä hetki ja el Norte raivosi täydessä voimassaan. Ensiksi
-äkkinäinen tuulenpuuska ryntäsi alusta kohti, pannen sen vapisemaan,
-ja sieppasi yhdellä tempauksella kiinni käärimättömän halkasijapurjeen
-kiinnitteistään. Tämä tuulispää kiiti vonkuen edelleen, ja sen perässä
-raivosi myrsky.
-
-Meistä näytti kuin sukeltaisi Santa Maria pää edellä valtavaan
-aaltoon, salaman kirkastamaan valkeaan kuohuharjuun, jota hirmumyrsky
-kiidätti edellään, sillä siinä samassa hulisi jalan paksuudelta vettä
-pitkin kantta kokasta keulaan, huuhtoen mukanaan kaiken irtonaisen,
-muun muassa kaksi intiaani-laivamiestä. Me olisimme menneet muiden
-mukana, ellemme olisi tarttuneet kaikin voiminemme etumaston ympäri
-kiedottuihin nuoriin, päästen pelkällä kastumisella.
-
-Hetken seisoi laiva aivan hiljaa, ja näytti ikäänkuin kannelle syössyt
-vesi olisi sen painollaan upottanut kuohuihin, noustakseen, veden
-valuttua alas aaltoihin, jälleen ylös ja kyntääkseen kuohuja. Onneksi
-oli myrskyn ensi puuska voimakkain ja hirvittävin, eikä se osunut
-laivan laitaan, sillä yksi tai kaksi sellaista puuskaa lisää olisi
-upottanut meidät.
-
-Hirmumyrskyn kiidettyä rantaa kohti tuntui silmänräpäyksen aikaa vain
-keinuntaa. Sitte sai Santa Maria osakseen koko pohjoistuulen painon.
-Hetken puski se vinkuvaan vastatuuleen ja huimaaviin aaltoihin,
-ammentaen niin suuret määrät vettä, että kapteenin oli pakko antaa
-määräys panna äkkiä koneet käymään puolella voimalla, toivoen näin
-matkan tarpeeksi edistyvän, laivan täyttymättä vedellä.
-
-Nyt tuli vettä vähemmän laivaan, mutta toiselta puolen, kuten pian
-nähtiin, alkoikin alus ajautua Xicalangon nientä kohti, ja tästä
-hetkestä asti tuntui ilmeiseltä, että vain ihme voisi sen pelastaa.
-Tunnin verran kesti Santa Maria kovaa ja epätasaista taistelua,
-ajautuen myrskyn pakosta säännöllisesti taaksepäin, kunnes vihdoin
-voimme salamain valossa nähdä niemen ulkokarien uhkaavan parinsadan
-askeleen päässä peräkeulasta. Kapteenikin näki ne ja teki viimeisen
-yrityksen. Käännettyään laivan suuntaa hieman, niin että aallot löivät
-vastalaitaan, hän antoi määräyksen "täysi höyry, eteenpäin", ja taaskin
-me kuljimme ulapalle päin.
-
-Ennen ja jälkeen tuon päivän olen tehnyt monta matkaa yli Meksikon
-lahden kaikenkaltaisilla säillä, mutta en milloinkaan ole kokenut
-sellaista, mitä nyt seurasi. Laiva nousi ja laski ja keikkui, nostaen
-milloin kokkansa, milloin keulansa aaltojen harjalle, kunnes näytti
-siltä kuin se hajoaisi kappaleiksi, veden syöksyessä tonnittain sen
-kannelle joka sukelluksella, virraten sisään läpi hataran laudoituksen.
-
-Hitaasti, hyvin hitaasti etenimme niemestä väylää kohti, joka jää sen
-ja Carmen-saaren välille, mutta ponnistus oli lopulta liian kova.
-Laivan kamalasti nuokuttua lakkasi toinen siipiratas äkkiä pyörimästä
-ja toinen pirstautui palasiksi, ja säikähtynyt huuto alhaalta ilmoitti
-kannella olijoille, että kulunut koneisto oli luhistunut.
-
-Olimme juuri väylän keskijuoksussa, missä kiiti rajutuulen ja
-vuoroveden ajama kuohuvirta viidentoista tahi kuudentoista solmun
-nopeudella, vieden mukanaan Santa Mariaa kuin vuolas katuoja
-puunlastua. Pari kertaa se pyöri ympäri, sillä koneiston luhistuttua
-ei ollut voimaa pitää kokkaa aallokkoa kohti, joten laivan sivuttain
-ollessa aallot syöksyivät kannelle, lakaisten sen miltei putipuhtaaksi,
-vieden mukanaan jok'ainoan pelastusveneen paitsi kutteria, joka oli
-kiinnitetty ylihangan puolelle, eikä ollut aaltojen ulottuvissa.
-
-Kyykistyneinä maston suojaan pidimme me kolme kiinni nuoristamme,
-emmekä päästäneet irti vaikka vesi painoi meitä kantta vasten, peittäen
-meidät niin pitkäksi aikaa, että tuntui kuin olisivat keuhkomme
-haljenneet, ennenkuin päämme taas joutui ilmoille. Onneksi oli aallokko
-vienyt kaikki ylihangan puolen laitokset mennessään, joten vesi pääsi
-vapaasti virtaamaan yli, muuten olisi laiva kärsinyt haaksirikon heti
-paikalla. Mutta haaksirikkohan oli jo valmis, sillä konehuoneen luukku
-ja ruokasalin valoakkuna olivat rikkoutuneet, ja Santa Maria oli
-puolillaan vettä.
-
-Ennenkuin uusi aallokko sitä ahdisti, oli laiva kääntynyt ympäri ja
-tässä asennossa vesi sitä huuhtoi ja kiidätti alas väylää, kannen
-ollessa vain nelisen jalkaa aaltojen rajasta.
-
-Aika ajoin pilkisti kuu myrskypilvien raoista, paljastaen hirvittävän
-näytelmän. Pienen komentosillan sirpaleita uiskenteli ympärillä, ja
-niihin oli tarttunut kapteenin ruumis. Emme koskaan saaneet tietää
-oliko hän kauhun halvaama vai oliko savupiippu kaatuessaan ruhjonut
-hänet kuoliaaksi.
-
-Muistanette, ystäväni, että hän oli määrännyt matkustajat lukittavaksi
-alas kajuuttaan ja sinne he jäivätkin, parikymmentä luvultaan, kunnes
-luukut särkyivät. Paria matkustajaa lukuunottamatta, jotka jo hukkuivat
-kajuuttaan syöksyneeseen veteen, hyökkäsivät kaikki ylös portaita,
-miehet ja naiset sekaisin, sillä he eivät voineet hetkeäkään kauemmin
-viipyä siellä; ja huutaen, valittaen ja rukoillen tarttuivat he
-laivavarustuksen sirpaleihin, maston palasiin tahi mihin tahansa, josta
-luulivat olevan turvaa armottomia aaltoja vastaan.
-
-Surkeata oli kuulla naisten huutoja, naisten, jotka vain yöpukimissaan
-pakenivat vuoteiltaan, vasta ensi kertaa näyttäytyen lähdettyä
-Vera Cruzin satamasta. Kauhun valtaamina, käsittämättä vaaraa, nuo
-onnettomat olennot paiskautuivat nurin kannelle, yrittäen pysyä
-niljakkaisilla laudoilla, kunnes he toinen toisensa jälkeen vierivät
-mereen, aluksen pahasti kallistuessa, tahi huuhtoutuivat hautaansa
-kannen yli syöksyvien vesiaaltojen mukana.
-
-Muutamia miehiäkin seurasi heitä meren syliin, toiset, voimakkaammat,
-ryömivät eteenpäin, yrittäen suojata itseään aalloilta, jotka
-paiskautuivat yli keulan, vaan kukaan ei yrittänytkään käydä heitä
-pelastamaan. Se olisikin ollut mahdottomuus.
-
-Niiden joukossa, jotka yrittivät ryömiä eteenpäin, sinne, missä me
-ja jotkut intiaani-laivamiehet pitelimme kiinni taittuneen etumaston
-tyngän ympäri kiedotuista köysistä, oli Don José Moreno. Tänä
-kauhunhetkenäkin, joka totisesti oli kamala, saattoi tuo mies vielä
-olla julma, sillä, tunnettuaan englantilaisen, hän kirkui:
-
-"Aha! pahahenki, Te tämän pohjoistuulen manasitte. Hyvä, saattepa nyt
-lopulta itsekin kuolla muiden mukana." Äkkiä nousi hän polvilleen,
-tarttuen pitkään puukkoonsa, ja pidellen toisella kädellä köydestä
-kiinni, yritti toisella upottaa veitsensä englantilaiseen. Epäilemättä
-olisi hänen vikkelä yrityksensä onnistunut, ellei lähellä oleva
-intiaani-purjemies olisi kumartunut eteenpäin ja iskenyt häntä niin
-voimakkaasti käsivarteen nyrkillään, että veitsi lensi hänen kädestään.
-Yrittäessään siepata sitä Don José kaatui suulleen kannelle, jääden
-siihen, yrittämättä uutta hyökkäystä.
-
-Jälkeenpäin herra Strickland kertoi minulle, että niin suuri oli
-kohtauksen kauhu ja pelästys, että hän sillä hetkellä tuskin huomasi
-tätä tapahtumaa, vaikkakin jok'ainoa yksityiskohta palasi hänen
-mieleensä seuraavana päivänä, pannen hänet suuresti ihmettelemään,
-että intiaanit kuolemankin tuijottaessa suoraan silmiin muistivat
-suojelemislupauksensa.
-
-Tällä välin Santa Maria, vuoroveden ja myrskyn ajamana, vesilastissaan
-ja uppoamaisillaan kiirehti kohti perikatoaan. Viimeinen hetkemme
-oli käsillä, ja hetkeksi näytti tämä tietoisuus masentavan herra
-Stricklandin, joka kosteuden ja kylmän kangistamana ryömi minun
-viereeni. Eihän se ollut ihmekään, sillä tuntui kamalalta hukkua näin.
-
-"Emmekö voi mitään tehdä?" sanoi hän minulle vihdoin. "Kysykäähän
-intiaanilta, onko enään mitään toivoa."
-
-Vieden kasvoni miltei kiinni purjemiehen korvaan, minä puhuin hänelle,
-huutaen sitten takaisin:
-
-"Hän sanoo, että virta vie meidät tuon saaren kärjen taakse. Ja jos
-laiva tosiaankin sinne ajautuu, joudumme äkkiä tyynempään veteen, missä
-voi jo pysyä pystyssä veneelläkin, jos tuo yksi vielä säilyy ja voidaan
-irroittaa. Hän luulee kumminkin, että me hukumme."
-
-Kuultuaan tämän, peitti herra Strickland käsin kasvonsa ja alkoi
-varmastikin lukea rukouksiaan, niinkuin minäkin. Pian me jätimme sen
-touhun, sillä olimme juuri kiertämäisillämme niemen kären, ja taaskin
-kuohuivat aallot yli aluksemme laitojen.
-
-Jonkun minuutin kesti sanoin kuvaamatonta melskettä; sitten,
-vaikkakin tuuli yhä vonkui korvissamme, tunsimme olevamme miltei
-tyynessä vedessä. Ei laivakaan nuokkunut eikä kallistellut, se vain
-keinui valmistuessaan uppoamaan, samalla kuin kuu, pilvien lomista
-tirkistellen, näytti laivan laidan olevan vain pari-kolme jalkaa
-yläpuolella merenpinnan.
-
-Kuusi intiaania, meitä kolme, Don José, joka näytti olevan tunnoton,
-sekä särkyneeseen siltaan tarttunut kapteenin ruumis olivat ainoat
-Santa Marian laivaväestä ja matkustajista säilyneet. Kaikki muut
-oli meri vienyt, mutta lähellä meitä riippui vielä kiinnitteissään
-pelastusvene.
-
-Herra Strickland näki sen, ja minä luulen hänen muistaneen muutamaa
-tuntia aikaisemmin tekemänsä lupauksen, että hän kuolisi taistellen;
-vihdoin hän huusi:
-
-"Laiva on uppoamaisillaan. Veneeseen nopeasti!" ja juosten
-pelastusveneen luo, hän kiipesi siihen, samoin minä, Molas sekä kuusi
-intiaani-laivamiestä.
-
-Siinä oli miltei tuhtoihin asti vettä, joka saatiin pois vain
-aukaisemalla pohjassa oleva puutulppa.
-
-Onneksi tiesi purjemies, sama, joka löi Don Josén kädestä veitsen,
-millä kohtaa tuo tulppa oli ja, ollen voimakas ja rohkea merimies,
-jaksoi sen avata, niin että vesi alkoi juosta ulos köyden paksuisena
-virtana. Kiiruhdettuaan veneeseen, pelastuksen toivossa, selvittelivät
-toiset intiaanit airoja ja irroittelivat nuoria, päästämättä niitä
-peräti ennenkuin vettä oli poistunut tarpeeksi, jotta vene voi uida.
-
-"Pistäkää tulppa kiinni", sanoi herra Strickland; "laiva uppoaa juuri;
-Teidän täytyy jättää loppu."
-
-Puolessa minuutissa oli kaikki selvänä; purjemiehen komentaessa
-päästivät merimiehet nuorat irti, ja me olimme vedessä, tahi, paremmin
-sanoen, irti laivasta.
-
-Tuskin olivat he kääntäneet veneen pään ja vetäneet kolmisen
-aironvetoa, kun Santa Marian kannelta kuului miehen avunhuutoa. Kuun
-valossa huomasimme Don José Morenon vartalon ryömivän rikkinäiselle
-laivanlaidalle, joka jo oli miltei vedessä.
-
-"Jumalan nimessä, tulkaa takaisin tänne!" hän kähisi.
-
-Soutajat epäröivät, mutta purjemies sanoi:
-
-"Soutakaa vaan! Antaa koiran kuolla."
-
-Don José näytti sen kuulleen. Hän päästi niin surkean valituksen, että
-herra Stricklandin alati liian hellä sydän suli.
-
-"Emme voi jättää tuota miestä", hän vastasi; "soutakaa takaisin
-ottamaan hänet."
-
-"Hänhän aikoi juuri murhata Teidät", huusi purjemies, "ja jos
-lähestymme laivaa, voi se niellä meidät mukanaan."
-
-Sitten kääntyi hän minun puoleeni ja kysyi: "Käskettekö, herra, meidän
-palaamaan?"
-
-"Jos tuo herra niin tahtoo, niin minä käsken", minä vastasin. "Meidän
-täytyy omalla uhallamme pelastaa tuo mies."
-
-"Hän, jota meidän toteltava on, käskee meitä", huusi purjemies jälleen;
-"soutakaa takaisin, veljet."
-
-Jurosti mutta alistuen peräytyivät intiaanit, kunnes olimme aivan
-aluksen vieressä, joka vielä huojui kuohuissa ennen vaipumistaan.
-Maston vieressä seisoi Don José -- sileä, öljyinen tukkansa pörröisenä,
-komea pukunsa likomärkänä ja epäjärjestyksessä.
-
-"Pelastakaa minut!" hän kiljui käheästi, "pelastakaa minut!"
-
-"Heittäytykää ensin mereen, ja me otamme Teidät sieltä."
-
-"En uskalla", oli vastaus, "hakekaa minut täältä."
-
-"Tahtooko herra meidän vielä viipyvän?" kysyi tyynesti purjemies.
-
-"Kuulkaahan, konna", huusi herra Strickland, "laiva on uppoamaisillaan
-ja vie meidätkin mukanaan. Luettuani 'kolmeen' alkakaa soutaa, miehet.
-Tuletteko vai ette? Yksi, kaksi --"
-
-"Minä tulen", sanoi meksikolainen ja heittäytyi epätoivoissaan mereen.
-
-Työläästi onnistui herra Stricklandin yhden intiaanin auttamana, ja
-keksin avulla tavoittaa hänet aaltojen viskelystä. Tunnustan, etten
-halunnut ottaa osaa koko touhuun -- annettakoon se minulle anteeksi
--- kosk'en sydämessäni halunnut pelastaa tuota roistoa. Siihen heidän
-yrityksensä sillä erää jäi, koskei voitu viivytellä siinä, heidän
-kiskoakseen häntä ylös veneeseen, sillä juuri sillä hetkellä halkesi
-Santa Marian kansi, pitäen hirveän äänen, ja siinä samassa alkoi laiva
-vaipua veteen.
-
-"Soutakaa henkenne edestä!" huusi purjemies, ja he sousivat, hinaten
-Don Joséta veneen vanavedessä.
-
-Sinne painui. Santa Maria, kokka edellä, jättäen jälkeensä merenpintaan
-kurimon, joka yritti kiskoa meitä takaisin. Hetken aikaa tuntui
-pelastumisemme epätietoiselta, sillä uponneen laivan synnyttämä pyörre
-oli vahva, ja vähällä oli, ettei se meitä niellyt, mutta lopulta
-pääsivät intiaanien vahvat kädet voitolle, kiskoen veneemme turvaan.
-
-Suurimman vaaran mentyä ohi, nostivat merimiehet työläästi Don Josén
-veneeseen, missä hän lojui huohottaen, mutta vahingoittumattomana.
-
-Nousi silloin kysymys, miten voisimme henkemme pelastaa.
-
-Olimme Carmen-saaren suojassa, joka meitä suojeli pohjoistuulen
-raivolla, ja voimme näin ollen joko yrittää nousta maihin tälle
-saarelle tahi jatkaa matkaa Usumacinto virran suuta kohti. Kolmaskin
-keino löytyi: pitää venettä pääksytysten aaltoihin ja antaa sen
-ajelehtia siksi kunnes päivä valkenisi. Lopulta päätimme tehdä juuri
-näin.
-
-Pohtiessamme tätä kysymystä tummui ilma ympärillämme, sillä alkoi sataa
-kuin kaatamalla ja kuunvalokin himmeni; nousta maihin tässä pimeydessä
-olisi ollut mahdotonta, joskin rannan laatu sen olisi sallinut.
-Uhrasimme näin ollen henkiset ja ruumiilliset voimamme varjellaksemme
-itseämme aalloilta, jotka kävivät yhä peljättävämmiksi, joutuessamme
-ulos saaren turvista.
-
-Se oli tukalaa touhua, ja ellei rankka sade olisi hieman asettanut
-merta, ei kukaan meistä olisi elänyt aamuun asti. Olisimme moneen
-kertaan hukkuneet, ellei vene, joka onneksi oli uusi, olisi ollut niin
-vankka, ja ellei päällikyyttä pitävä intiaani-purjemies olisi ollut
-lakkaamattoman valpas ja niin meritaitoinen. Sillä tunnit pitkät oli
-hän kyyristyneenä veneemme kokkaan, tuijottaen haukansilmineen läpi
-rankkasateen ja pimeän ja huutaen miehistölle suunnan muutoksista,
-kuullessaan tahi nähdessään valkoharjaisten laineiden lähenevän meitä,
-heittääkseen meidät äkkiä harjalleen ja jälleen painaakseen alas
-laaksoonsa, täyttäen silloin tällöin veneemme puolilleen vedellä, joka
-täytyi ammentaa pois, ennenkuin seuraava iso aalto yllätti meidät.
-
-Jälkeenpäin kertoi herra Strickland minulle, tietäessään intiaanien
-mieluummin alistuvan kuin taistelevan vaaraa vastaan, ihmetelleensä,
-mikä saattoi nämä miehet kestämään niin urhoollisesti kaikki
-ponnistukset, sen sijaan että olisivat viskanneet pois aironsa ja
-ottaneet sovinnolla hukkuaksensa. Minuakin ihmetytti se seikka
-jonkunverran, kunnes yhtäkkiä sain siihen selityksen, mahtavan aallon
-syöstyä veneeseemme ja miltei täytettyä sen ja purjemiehen huutaessa
-miehille:
-
-"Ponnistakaa veljet, älkääkä lainkaan peljätkö. Sydämen Haltija on
-matkassa, ja kuolema pakenee häntä."
-
-Herra Stricklandista tämä lohdutus tuntui varmaan heikolta, koskei hän
-voinut uskoa minkään taikaesineen saattavan pelastaa taivaan ja meren
-voimilta, enkä minäkään uskonut. Läpimärkänä ja puolipaleltuneena,
-uponneella laivalla olleiden hirveiden tapahtumien ja mereen
-suistuneiden ihmisten muiston järkyttämänä menetti hän viimein, kuten
-hän minulle sitten kertoi, kokonaan mielensä tasapainon.
-
-Ei mikään seikka hänen ulkonaisessa olemuksessaan paljastanut tätä
-hänen sisäistä tilaansa; hän ei ollut meksikolaisen kaltainen, joka
-lojui vedessä veneen pohjalla valittaen, vaikeroiden ja tunnustaen
-syntinsä, joita näytti olevan paljon. Hän istui vain hiljaa ja äänettä,
-heittäen itsensä kohtalon huomaan, kunnes hänen voimansa, sekä henkiset
-että ruumiilliset, pettivät vähä vähältä ja hän vaipui horroksiin. Eikä
-ihmekään, sillä harvoin joutuvat haaksirikkoiset avuttomampaan asemaan.
-Sokaiseva sade, erehdyttävä pimeys, raivoava tuuli ja meri, kaikki
-yhtyneenä saattamaan meidät turmioon, ajautuessamme voimattomassa
-aluksessamme, ties minne.
-
-Kun tuon loppumattoman yön hetket kuluivat toisensa jälkeen, tuntui
-pelastuksemme yhä mahdottomammalta, sillä jokainen hetki kulutti niiden
-voimaa ja henkistä tarmoa, jotka niin uljaasti taistelivat meitä
-uhkaavaa perikatoa vastaan. Minä puolestani olin varma kuolemastani,
-mutta se ei minua ylen määrin huolestuttanut, koskei elämäni ollut
-ollut niin onnekas ja menestyksellinen, että minun olisi tarvinnut
-surra sen loppumista. Ennenkaikkea oli jokapäiväinen pyrintöni mieheksi
-vartuttuani ollut valmistaa sieluani kuolemaa varten ja elää niin,
-ettei minun tarvitsisi peljätä sen saapumishetkeä.
-
-Itse asiassa näyttää minusta, että ilman sellaista valmistusta täytyy
-jokaisen ajattelevan ihmisen elämä olla pitkä viheliäisyys, koska
-kuitenkin vihdoin, ponnistakoonpa hän kuinka tahansa, loppu hänet
-yllättää; eikä elämämme ainoatakaan tapausta voi tärkeydessä verrata
-välttämättömään kuolemaan. Emme elä välttääksemme kuolemaa, vaan
-kuollaksemme; tämä on olemassaolomme suuri päätös. Kuolema on kuitenkin
-hirveä, erittäinkin jos sitä täytyy odottaa tunnittain haaksirikon
-kauhuissa ja jännityksessä.
-
-Sentähden olin hyvin liikutettu kun, peitettyäni ystäväni vaipallani,
-itsekin ajanpitkään menehdyin kylmästä ja uupumuksesta. Hetken
-kuluttua, jolloin nykyisyys tuntui pakenevan käsistäni, vieden mukanaan
-tulevat kauhut ja toiveet, ja vain menneisyys astui eteeni, minä
-vaivuin tajuttomuuden tilaan tahi horroksiin.
-
-Kuinka kauan tätä unhotuksen ja tajuttomuuden tilaa kesti, en tiedä,
-mutta sen katkaisi minulta Molas, joka pudisti minua ja huusi korvaani
-äänellä, jossa värisi kylmyys, tahi ilo, tahi kumpiakin:
-
-"Herätkää, herätkää -- me olemme pelastuneet!"
-
-"Pelastuneet?" sanoin hämmentyen. "Mistä?"
-
-"Kuolemasta aaltoihin. Katsokaahan."
-
-Suurella vaivalla avasin silmäni, sillä suolaisesta suihkusta olivat
-kasvoni kuin jäässä, ja näin aamun jo tuntia ennemmin koittaneen, ja
-vaikka taivas yhä olikin lyijynkarvainen, emme enään olleet merellä
-vaan soluimme virtaa pitkin, karin hyrskytessä takanamme.
-
-"Missä olemme?" kysyin.
-
-"Usumacinto virralla, Jumalan kiitos!" vastasi Molas. "Olemme pimeässä
-soluneet pitkin vuonoa ja aamun valjetessa huomasimme olevamme juuri
-noiden karien ulkopuolella. Kuljimme turvallisesti niiden ohi, ja
-tuolla edessämme on siunattu maa."
-
-Katselin virran rantaa, missä kasvoi pensaita ja ruohoa ja niiden
-seassa jaloja palmupuita. Katsahdin myös matkatovereihini. Herra
-Strickland makasi kuin kuollut hänen ylleen levittämäni vaipan alla,
-pää köysikimpun päällä, mutta meksikolainen, Don José, istui veneen
-pohjalla ja tuijotti villin näköisenä rantaa.
-
-Mitä tulee intiaaneihin, miehiin, joiden varassa olimme pelastuneet,
-oli heidän voimansa aivan lopussa. Kaksi heistä näytti menehtyneen
-istuimilleen, ja minä näin heidän kätensä veristyneen airojen
-hieronnasta. Toiset retkottivat hengästyneinä tuhtojen vieressä, mutta
-Molas hoiti ruoritankoa vierelläni, ja purjemies yhä oli asennossaan
-kokassa, mistä hän oli vartioinut kuolemaa niin monen kaamean tunnin
-ajan.
-
-"Sanokaahan, päämies", hän kysyi, kääntäen puoleeni tuskaa ja
-kärsimystä kuvastavat kasvonsa, joihin oli jäänyt valkea suolakerros,
-"voitteko soutaa? Jos voitte, niin tarttukaa airoihin ja kiskaiskaa
-meidät rantaan, Molas kyllä pitää perää, sillä meidän käsissämme ei ole
-enään voimaa."
-
-Minä kompuroin paikaltani suurella vaivalla, sillä jokainen liike
-koski minuun, ja soudin veneen rantaan. Kun sen kokka kosketti maihin,
-pilkisti aurinko ohenneiden pilvien lomasta.
-
-Kun vene oli sidottu kiinni, nostimme Molas ja minä englantilaisen
-rannalle, aukoilimme hänen vaatteitaan, jotta aurinko pääsi paistamaan
-hänen sinisiksi kohmettuneisiin jäseniinsä. Pilvien hälvetessä ja
-lämmön noustessa näin veren alkavan virrata hänen valkoisen hipiänsä
-alla, joka oli kosteuden ja tuulen pöhöttämä. Nyt tiesin, että hän vain
-nukkui, ja että elämän aalto alkoi virrata hänen suonissaan niinkuin
-minunkin.
-
-Meidän siinä auringonpaisteessa lämmitellessämme ilmestyi läheisestä,
-puolen leaguen päässä olevasta kylästä joitakuita intiaaneja. Kuultuaan
-onnettomuutemme ja saatuaan selville, keitä me olimme, kiirehtivät
-nuo miehet kotiinsa hakemaan ruokaa meille, näytettyään ensinnä
-lammikon, mihin oli kokoontunut suolatonta sadevettä, jonka tarpeessa
-kuivat kurkkumme kovasti olivat. Heidän oltuaan noin tunnin ajan
-matkalla heräsi englantilainen ja pyysi juodakseen, minkä pyynnön minä
-täytin. Aluksi kysyi hän, missä olimme ja mitä meille oli tapahtunut.
-Kerrottuani hänelle kaiken peitti hän hetkeksi kasvonsa käsin,
-paljastaen ne jälleen ja sanoen:
-
-"Olen mieletön kerskuri, Ignatio. Sanoin tahtovani kuolla taistellen,
-mutta nuo miehetpä tässä ovatkin taistelleet ja pelastaneet minunkin
-henkeni, minun itseni nääntyessä kuin heikko lapsi."
-
-"Samaa sanoin minäkin, herra", minä vastasin; "vain nuo, jotka airoissa
-ponnistelivat, voivat pysyä tajuissaan, sillä työ heitä piti lämpimänä.
-Käykäähän virralle, peseytymään, sillä vaatteenne ovat jälleen kylliksi
-kuivat", ja heittäen vaippani hänen harteilleen, seurasin häntä rantaan.
-
-Astuessamme pengertä alas tapasimme purjemiehen, ja englantilainen
-sanoi, ojentaen hänelle kätensä:
-
-"Olette urhea mies, olette pelastanut meidän kaikkien hengen."
-
-"Ei, herra, en minä ole", vastasi intiaani. "Unohdatte, että mukanamme
-oli Sydämen Haltija, ja Sydän, joka on säilynyt niin kauan, ei voi
-hukkua. Tämän me tiesimme ja siksi ponnistimme, vakuutettuina ettei
-touhumme ollut turhaa."
-
-"Alanpa pian uskoa tuohon teidän taikakaluunne itsekin, Ignatio", sanoi
-herra, kohauttaen olkapäitään; "viime yönä se ainakin teki meille hyvän
-palveluksen."
-
-Sitten hän peseytyi. Hänen pukeutuessaan saapui kylästä naisia kantaen
-vasuilla jauhokakkuja, papuja, paistettua kaurista ja pullollisen aqua
-ardientea, tämän maan viinaa. Tämän varaston ääreen me istuuduimme
-kiitollisina, ja ennenkuin olimme ateriamme lopettaneet, saapui kylän
-päämies, esittäen itsensä ja lausuen kunnioituksensa, pyytäen meitä
-samalla asuntoonsa.
-
-Kuiskasin nyt Molasille, joka oli jonkun verran tuttu tämän miehen
-kanssa, että hän puhuttelisi häntä kahdenkesken, ilmoittaen arvoni
-ja tiedustellen, oliko hänellä tietoja tuosta vieraasta, jota
-tulimme tapaamaan, tohtori Zibalbaysta. Hän nyökkäsi ja totteli, ja
-hetken kuluttua nousin minäkin ja seurasin häntä puitten suojaan,
-missä veljesliittoomme kuuluva päämies puhutteli minua suurella
-kunnioituksella.
-
-"Minulla on uutisia, herrani", sanoi Molas. "Tämä mies kertoo
-kuulleensa vanhasta intiaanista tyttärineen. Mutta tänä aamuna kertoi
-muuan virtaa alas tullut mies, että Don Pedro Moreno, tuon Don Josén
-isä, oli vanginnut heidät molemmat noin viisi tai kuusi päivää sitten
-ja sulkenut heidät tyrmään Santa Cruzin maatilalle, missä he nyt
-olivat, joko kuolleina tai elävinä."
-
-Mietin hetkisen ja lähetin sitten hakemaan herra Stricklandin, jolle
-kerroin kuulemamme.
-
-"Mutta mitä tuo roisto sitten voisi tehdä vanhalle intiaanille ja hänen
-tyttärelleen?" hän kysyi.
-
-"Herra unohtaa", sanoi Molas, "että Don Pedro ryösti minultakin
-tohtorin antamat kultakolikot, ja että tyhmyyksissäni kerroin hänelle,
-keneltä ne olin saanut. Epäilemättä tahtoo hän saada tietää, mistä
-kaivoksesta tuo kulta on kaivettu, ja missä pajassa siihen on lyöty
-Sydämen merkki. Ja onhan siellä tytärkin, jota joku mies voi pitää
-arvokkaampana kuin kaikkea Meksikon kultaa yhteensä. Niin, herra,
-pelkään että matkanne on hyödytön, sillä ne, jotka lähtevät Don Pedron
-vieraiksi, jäävät hänen luoksensa helpostikin ainiaaksi."
-
-"Se on, minun mielestäni, meidän kumminkin uskallettava", sanoi herra
-Strickland.
-
-"Niin on", minä vastasin. "Tultuamme näin kauas tapaamaan tätä
-vierasta, emme voi palata tyhjin toimin. Olemmehan sitäpaitsi eläneet
-pahemmissakin vaaroissa kuin Santa Cruzin vaarat voivat ollakaan."
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-Maatila.
-
-
-Palattuamme ateriapaikallemme näimme kylän vanhimman keskustelevan
-merimiesten kanssa heidän aikeistaan. Meidät nähdessään läheni
-purjemies ja sanoi, että hän ja hänen kumppaninsa aikoisivat, jos se
-meitä huvittaisi, jäädä lepäämään muutamiksi päiviksi läheiseen kylään.
-Sitten tahtoivat he soutaa veneen rannikkoa pitkin Campecheen, jonne he
-suotuisalla ilmalla toivoivat joutuvansa kuudessatoista tunnissa. Hän
-sanoi sen lisäksi toivovansa meidän häntä seuraavan.
-
-Vastasin, ettemme toistaiseksi välittäisi merimatkoista, ja että
-meillä oli aikomus mennä Potrerillon kaupunkiin, missä valmistelisimme
-retkeämme Yucatanin rauniokaupunkeihin. Purjemies riemastui tästä
-kovasti, vaikkakin hän toiselta puolen oli suruissaan siitä, etteivät
-he voineet seurata meitä niin kauas, koska heidän velvollisuutensa oli
-ilmoittaa laivan perikadosta sen omistajalle, joka asui Campechessa.
-
-Kuultuamme tämän, irroitti herra Strickland rahavyön, jota hän kantoi
-vyötäisillään, ja kaatoi sieltä puoli kourallista kultakolikolta,
-jotka hän pyysi purjemiestä ottamaan tasattavaksi hänen itsensä ja
-kumppaniensa kesken. Kaiken aikaa istui Don José aivan vieressämme,
-tarkastaen kaikkea mitä tapahtui, ja minä näin hänen silmänsä
-välähtävän nähdessään kultavyön.
-
-"Olette onnellinen pelastettuanne niin paljon", hän sanoi, puuttuen
-ensi kertaa puheeseen. "Kaikki, mitä minulla oli, meni laivan mukana,
-niin, kolmetuhatta dollaria, ehkäpä enemmänkin."
-
-"Teidän olisi pitänyt seurata meidän esimerkkiämme", vastasi herra
-Strickland; "me jaoimme kaiken kolmen kesken ja kannoimme sitä
-vyötäisillämme. Vaikka ehkä Te sittenkin olitte viisaampi, koska
-tuollainen kultapaino olisi ollut kömpelö, ja meidän olisi Teidän
-laillanne pitänyt uida. Muuten, herra, mitä aiotte tehdä?"
-
-"Jos sallitte", vastasi meksikolainen, "kävelen kanssanne Potrerilloon
-päin, sillä kotini on sillä kulmalla. Jos Teitä, herra, ja Teidän
-seuralaisianne ahdistettaisiin isäni taholta, uskaltaisin minä tarjota
-hänen vieraanvaraisuuttaan Teille."
-
-"Rehellisesti puhuen, Don José", sanoi herra Strickland, "viime
-kokemuksemme ei ole ollut omiansa antamaan meille halua minkäänlaisiin
-tekemisiin kanssanne. Saanko ehkä palauttaa mieleenne, syrjäyttämällä
-muut asiat, että viime yönä yrititte murhata minut?"
-
-"Herra", vastasi mies katuvan näköisenä, "jos niin yritinkin, oli se
-kauhun ja mielettömyyden takia, ja pyydän nöyrimmästi anteeksi sitä
-sekä kaikkia sitä ennen sanomiani vihaisia ja mielettömiä sanoja.
-Herra, Te pelastitte henkeni, ja sydämeni on täynnä kiitollisuutta
-Teitä kohtaan, joka olette pahan näin hyvällä palkinnut. Tiedän Teidän
-saaneen huonoja tietoja isästäni, ja, totta puhuen, hän onkin joskus
-juovuksissa ollessaan paha ja ilkeä ukko. Se hyve hänellä kuitenkin
-on, että hän rakastaa minua, poikaansa, ja kaikkia, jotka minulle
-ovat ystävällisiä. Siksi pyydän hänen puolestaan ja omastani Teitä
-unohtamaan menneet ja nauttimaan vieraanvaraisuuttamme muutaman päivän,
-ainakin niin kauvan kuin olette toipuneet väsymyksestä, ja me voimme
-varustaa Teitä aseilla ja hevosilla, auttaaksemme matkaanne edelleen."
-
-"Varmasti aiommekin ostaa muuleja ja pyssyjä", vastasi herra
-Strickland. "Jos luulette isänne voivan myydä niitä, tahdomme nauttia
-ystävällisyydestänne ja viettää yön tai pari maatilallanne."
-
-"Herra, kaikki on siellä Teidän käytettävissänne", vastasi Don José
-hyvin kohteliaasti; mutta hänen puhuessaan näin minä hänen silmissään
-välähtelevän kavalan tulen.
-
-"Epäilemättä", keskeytin, "sillä onhan Don Pedro Moreno kuuluisa
-vieraanvaraisuudestaan. Ennenkuin kutsunne lopullisesti otan vastaan,
-uskallan pyytää suojeluslupaustanne, erittäinkin kun olemme aseettomia,
-lukuunottamatta pistoolejamme ja veitsiämme."
-
-"Tahdotteko loukata minua, herra?" kysyi vihaisena Don José.
-
-"Enpä laisinkaan, herra, mutta minua hieman kummastuttaa, että Te, joka
-kaksi päivää sitten kieltäydyitte syömästä yht'aikaa 'intiaanikoiran'
-kanssa, haluaisitte suorastaan saada tuon saman koiran kattonne alle."
-
-"Enkö ole jo valittanut mielipahaani kaikesta, mitä tapahtui?" hän
-vastasi, "ja voiko mies muuta enään? Herrat, jos mikä tahansa ikävyys
-uhkaa Teitä isäni talossa, vastaan minä siitä henkeni uhalla."
-
-"Se riittää kyllä", tarttui puheeseen herra Strickland, "koska
-sellaisessa tapauksessa varmasti panisimme Teidät täyttämään
-lupauksenne. Sanokaahan, miten pitkä matka on maatilalle tästä
-paikasta?"
-
-"Jos heti lähtisimme, olisimme siellä auringon laskiessa", hän vastasi,
-"tahtoo sanoa jalan, vaikkakin ratsain kestää matka sieltä virran
-suuhun vain kolme tuntia."
-
-"Lähdetään sitten", hän sanoi, ja kymmentä minuuttia myöhemmin olimme
-matkalla.
-
-Ennenkuin läksimme, otimme rakkaat jäähyväiset merimiehiltä ja
-kylänpäämieheltä sekä muilta, jotka kuulivat meidän aikovan lähteä
-yöksi Santa Cruziin.
-
-"Sillä paikalla on paha maine", sanoi kylänpäämies, "ja se on varkaiden
-ja salakavaltajien pesä -- meni tästä viime viikollakin virtaa ylöspäin
-lasti, joka ei koskaan tullimaksuja suorittanut. Sanovat, että Don
-Pedro on antautunut pahanhengen palvelukseen. Varjelkoot pyhimykset
-teitä hänestä!"
-
-"Meillä on asiaa tähän taloon, ystäväni", vastasin; "mutta varmastikin
-on Teidän helppo pitää vaaria, mitä lähistössänne tapahtuu. Jos ei
-meitä kuulu palaaviksi muutamassa päivässä, suvaitsette ehkä ilmoittaa
-Campechen viranomaisille meidän olevan hukkateillä."
-
-"Viranomaiset pelkäävät Don Pedroa", vastasi kylänpäämies, pudistaen
-päätään, "hän lahjoo heidät sitäpaitsi niin runsaasti, etteivät he
-välitä keksiä hänen ilkitöitään. Joka tapauksessa teen minä voitavani,
-luottakaa siihen, ja englantilaisen ollessa mukananne voin minä
-mahdollisesti kyetä tarpeen tullen apua hankkimaan."
-
-Kävelymme sinä päivänä oli pitkä ja kuuma, vaikkei meillä ollut muuta
-kantamista kuin vaatteet päällämme, kaikki omaisuutemme kun oli
-hävinnyt laivan hukkuessa. Illansuussa pysähdyimme ja, helle kun oli
-kova, söimme hiukkasen mukaamme otettua ruokaa ja nukuimme kaksi tuntia
-varjossa, mikä uni oli mitä tervetullein meille väsyneille. Nousimme
-jälleen ja patikoimme eteenpäin, kunnes vihdoin näimme tuon maatilan,
-missä kohtalo, vaikkakin silloin vähimmin sitä osasin aavistaa, oli
-määrännyt minut asumaan niin monta elämäni vuotta.
-
-Käveltyämme laajan viljapellon poikki -- jossa nyt kasvaa kahvipensaita
--- saavuimme porttikäytävälle ja astuimme pihaan, missä vihaiset koirat
-hyökkäsivät meitä ahdistamaan. Don José hätisti pois koirat ja astui
-taloon, jättäen meidät muutamien sekarotuisten palvelijain huostaan.
-
-Hetken päästä hän palasi ja vei meidät pitkin käytäviä ruokasaliin,
-joka, kuten tiedätte, on maatilan avarin huone ja oli muinoin
-munkkien virvoitushuoneena. Muutamia lamppuja riippui seinillä,
-sillä alkoi jo tulla pimeä, ja niiden valossa näimme viisi tai kuusi
-miestä kokoontuneen pitkään pöytään illallista odottamaan, jota
-tarjoilivat intiaanitytöt. Riittää jos sanomme, että nämä miehet olivat
-sekarotuisia ja roistonnäköisiä. Katsahtaessamme huoneen etäisimpään
-nurkkaan näimme kattohirsiin köytetyn riippumaton, missä makasi mies,
-kauniin intiaanitytön tuudittamana.
-
-"Käykäähän tekemään tuttavuutta isäni kanssa, joka Teitä odottaa",
-sanoi Don José, käyden edellä riippumaton luo. "Isä, tässä on se
-urhea englantilainen, joka pelasti henkeni viime yönä, ja tässä
-intiaaniherra, joka -- ei tahtonut henkeäni pelastaa. Kuten kerroin,
-olen puolestanne luvannut heille vieraanvaraisuutta, ollen vakuutettu
-heidän olevan tervetulleita täällä."
-
-Kuullessaan poikansa äänen Don Pedro heräsi tai teeskenteli heräävänsä
-horroksesta ja pyysi tyttöä lopettamaan tuutimisen. Sitten hän nousi
-istumaan ja katsahti meitä. Hän oli lyhyt, uljaannäköinen mies,
-noin kuudenkymmenen vuotias -- niin lyhyt tosiaankin, että vaikka
-riippumatto oli ripustettu matalalle, hänen jalkansa eivät ulettuneet
-lattiaan asti. Huolimatta tästä ko'on vähyydestä, Don Pedron ulkonäkö
-oli hämmästyttävä, pitkän, huolellisesti kammatun tukan antaessa
-hänelle kunnianarvoisen ilmeen. Muuta kauneutta ei hänessä ollutkaan,
-sillä hänen poskensa olivat veltot ja ryppyiset, hänen suunsa oli raaka
-ja aistillinen; ja hänen uneliaita silmiänsä, jotka olivat pienet,
-puoliavoimet, ja joita valonhäikäisyltä suojelivat mustat silmälasit,
-voi sattuvimmin verrata käärmeen silmiin. Nähdessämme hänet tulimme
-vakuutetuiksi, ettei hänen mainettaan oltu liioiteltu, sillä hänen
-kasvoillaan oli roiston leima. Siitä huolimatta hän teki kohteliaan
-kumarruksen ja kääntyi herra Stricklandin puoleen espanjankieltä puhuen.
-
-"Te englantilainen olette siis pelastanut tämän poikani uppoavasta
-laivasta", hän sanoi hitain, voimakkain äänin, tuijottaen meihin
-kalansilmillään värikkäiden lasiensa ylitse. "Hän kertoo minulle
-Teidän soutaneen takaisin uppoavan laivan kupeelle pelastamaan häntä.
-Hyvä, se oli urhoollinen teko, teko, jota minä itsekään en olisi
-uskaltanut, sillä minulla on aina ollut kylliksi huolta oman henkeni
-säilyttämisessä, yrittämättä vielä pelastaa muiden henkeä. Mutta olen
-moneen kertaan nähnyt teidän englantilaisten olevan tässä suhteessa
-omituisia, aivan huimapäisiä. Herra, kunnioitan Teitä, ja tämä talo
-ja kaikki siinä on Teidän ja kumppaninne käytettävänä", ja hän
-katsahti todellisella kiintymyksellä vieressään seisovaan tanakkaan,
-juronnäköiseen mieheen, joka pureskeli viiksiänsä ja tarkasti meitä
-salavihkaa.
-
-"Sanokaahan minulle", hän lisäsi, "mikä on saattanut minulle ilon nähdä
-teidät täällä?"
-
-"Sattuma, Don Pedro", vastasi herra Strickland. "Tämän vanhan
-maan rauniot miellyttävät minua kovin, ja minä olin matkalla
-Palenqueen intiaani-ystäväni Don Ignation kera, kun meitä kohtasikin
-haaksirikko-onnettomuus lähellä Teidän vieraanvaraista taloanne.
-Neuvottomuudessamme hyväksyimme poikanne pyynnön ja tulimme Teidän
-vieraiksenne toivoen samalla, että voisitte myydä meille pyssyjä ja
-muuleja."
-
-"Rauniot, herra Strickland! Olettepa te englantilaiset totta tosiaan
-kummallisia. Mitä iloa teillä on saadessanne möyriä vanhojen muurien
-keskellä, joita jo kauan sitten kuolleet ihmiset ovat rakentaneet,
-ellette haeskele aarteita sieltä. Minä puolestani vihaan jo raunion
-nimeäkin, sillä olen aina kärsinyt siitä ajatuksesta, että itsekin
-kerran kuolen niiden keskelle, ja se on ikävä tieto. Äsh!" -- ja hän
-sylkäsi lattialle -- "taaskin se ajatus minut yllättää, äkkiä kuin
-vilunhyristys."
-
-"No", hän jatkoi, "olettehan te onnellisia pelastettuanne henkenne
-ja rahanne. Huomenna katselemme kaikkea, mitä haluatte ostaa. Kesken
-kaiken, te varmaankin olette pölyttyneet matkallanne ja haluatte
-peseytyä ennen ateriaa. José, viehän molemmat herrat huoneeseensa,
-apotin huoneeseen. Illallinen on pian valmis -- hyvästi siihen asti.
-Menehän tyttö auttamaan heitä", hän lisäsi, kääntyen naisen puoleen,
-joka oli kiikuttanut riippumattoa; "siellä tarvitaan vettä ynnä muuta."
-
-Nainen kumarsi ja läksi, ja ovelle päästyämme odotti hän meitä, lamppu
-kädessä, valaisten käytävää.
-
-"Te, herra Jones, jolle kirjoitan tätä kertomusta, olette niin usein
-maannut samaisessa apotinhuoneessa, että minun on turhaa käydä tässä
-sitä kuvailemaan. Paitsi huonekaluja, on huone nyt aivan samanlainen
-kuin silloinkin. Se oli tyhjä paitsi muutamaa tuolia, jykevää
-pesulaitetta ja kahta amerikalaismallista työntösänkyä, jotka olivat
-lähellä toinen toistaan, yksi kummallakin puolella apotin kuvaa."
-
-"Pelkään, että pidätte tätä paikkaa yksinkertaisena Meksikon
-mukavuuksien jälkeen", sanoi Don José, "mutta se on vierashuoneemme,
-paras mitä voimme tarjota."
-
-"Kiitos vaan", vastasi herra Strickland, "kaikki on hyvin, joskin
-vieraanne ehkä usein kärsivät painajaisesta", ja hän osotti
-eteläisellä seinällä olevaa kamalaa kuvaa, missä esitettiin intiaania
-polttoroviolla, pahojen henkien istuessa hänen päänsä päällä kiskomassa
-sielua ulos kuolevasta ruumiista.
-
-"Sieviä, eivätkö olekin?" sanoi Don José; "olen tahtonut yläpuolta
-maalattavaksi valkeaksi, mutta isäni pitää niistä. Kaikki uhrit, kuten
-tiedätte, ovat intiaaneja, ei ainutta valkoista miestä niiden joukossa,
-eikä tuo ukko koskaan ole voinut sietää intiaaneja. Niin, kun olette
-valmiit, tehkää hyvin ja käykää illalliselle! Löydätte hyvin, jos
-seuraatte ruuan hajua", ja hän lähti huoneesta.
-
-"Odottakaahan", sanoin puhutellen tyttöä, joka aikoi myös lähteä, "ehkä
-pidätte huolta palvelijammekin ruuasta", ja minä osotin Molasia, "koska
-herranne eivät tahdo häntä samaan pöytään."
-
-"Kyllä", vastasi tyttö, jonka nimi oli Luisa, katsellen tutkien
-kasvojani.
-
-Tällä välin oli Don José ehtinyt ulos ovesta, jonka ilmavirta
-sulki hänen jäljessään. Olin aikeissa alkaa merkkikuulustelun, kun
-muistinkin, etteivät naiset meidän Liitossamme ole varsinaisia jäseniä,
-ja minä kuiskasin muutamia sanoja Luisan korvaan ja tein merkin
-kädelläni. Hän antoi tutun vastauksen, joka on jo lapsillekin opetettu,
-jonka jälkeen lausuin uuden, Sydämen Läsnäolon tunnussanan.
-
-"Missä?" hän kysyi, katsoen kumpaakin meitä.'
-
-"Tässä", minä vastasin ja vetäen tunnusmerkin esiin, minä annoin hänen
-silmäillä sitä.
-
-Hän katsoi ja osoitti alamaisuutta, ja samalla hetkellä kuulimme Don
-Josén kutsuvan häntä.
-
-"Tulen", huusi tyttö vastaukseksi ja lisäsi kuiskaten:
-
-"Armollinen herra, Teitä uhkaa vaara tässä talossa. En voi nyt kertoa,
-mutta jos mahdollista palaan takaisin. Viini on vaaratonta, mutta älkää
-juoko kahvia, älkääkä nukkuko, vaikka käytte sänkyyn. Tutkikaa lattiata
-niin ymmärrätte syyn. Tulen, herra! Tulen!" ja hän kiepsahti ulos
-huoneesta.
-
-Tytön mentyä astui herra James ovelle ja lukitsi sen, kääntyen takaisin
-ja sanoen:
-
-"Mitä tämä kaikki oikein merkitsee, Ignatio?"
-
-En vastannut, vaan sysäsin syrjään toisen sängyn ja tutkin lattiaa
-sen alla. Se oli tahrainen toisin paikoin. Sitten otin peitot pois
-kummastakin vuoteesta ja tutkin patjoja ja näin niidenkin olevan
-tahraisia, vaikkakin vähän, sillä ne oli pesty. Sanoin sitten:
-
-"Ihmisiä on kuollut näissä vuoteissa, herra, ja nuo tahrat ovat heidän
-vertansa. Tuntuu siltä, että Don Pedron vieraat nukkuvat hyvin; ensin
-heitä hoidetaan, sitten heidät murhataan; ja tätä tarkoitusta varten
-meidätkin on viekoteltu taloon. No, eihän muuta voinut odottaakaan."
-
-"Se on lohduttava tulevaisuudenkuva", hän vastasi; "olemme tämän miehen
-vieraita, kaiketikaan ei hän meitä --" ja hän veti kädellään ympäri
-kurkkunsa.
-
-"Kyllä hän tahtoo, herra, ja tätä varten on Don José meidät tänne
-tuonut. Kun muitakin on murhattu, ei ole luultavaa että me säilyisimme,
-koska Don Pedro luulee olevansa varma, ettei englantilainen matkusta
-ilman suurta rahasummaa. Ennenkaikkea meillä on ollut riita pojan
-kanssa ja tunnemme isän liian hyvin."
-
-"Sanon vieläkin, että tulevaisuudenkuva on lohdullinen", vastasi
-herra Strickland. "Olisi kerta kaikkiaan ollut parempi hukkua kuin
-jäädä noiden roistojen teurastettavaksi tähän kaameaan paikkaan. Mikä
-kuolema!"
-
-"Ei menetetä toivoa vielä", vastasin. "Meitä on varoitettu ajoissa,
-ja luulen siksi pelastuvamme tuon tytön ja muiden talossa olevien
-intiaanien avulla, koska tunnin sisään kukin on saanut tietää keitä me
-olemme ja on valmistunut uhraamaan henkensä meidät pelastaakseen. Mehän
-tulimme määrätyssä tarkoituksessa, tietäen vaaramme. Ollaanpa valmiit
-käymään noiden miesten kanssa aterialle rohkein katsein; sillä voitte
-olla varma, ettei mitään hyökkäyksiä tapahdu ennen yömyöhää, kun he
-luulevat meidän nukkuvan. Oletteko ymmärtänyt, Molas?"
-
-"Olen", vastasi intiaani.
-
-"Odottakaahan tässä tahi tuossa toisessa huoneessa, kunnes me palaamme,
-ja jos intiaanityttö tulee, ottakaa häneltä selville kaikki, mikä
-koskee tohtorivanhuksen ja hänen tyttärensä olinpaikkaa ja muita
-asioita, sillä kuullessaan Teidän olevan Liiton jäseniä, puhuu hän
-kyllä. Onko kukaan Teitä tuntenut?"
-
-"En luule, herra. Tullessamme sisään oli liian pimeätä heidän nähdä."
-
-"Hyvä. Pitäkää, jos mahdollista, vaaria heidän askeleistaan, tehkää
-voitavanne tytön kanssa ja tarkatkaa, mitä ikinä tapahtuu. Näkemiin."
-
-Astuessamme ruokasaliin, istui yhdeksän henkeä jo pöydässä odotellen
-kärsimättömästi illallista, mutta Don Pedro istui yhä riippumatossaan
-mitä vilkkaimmassa keskustelussa poikansa Josén kera. Pöydässä
-istujista oli vain yksi valkoinen mies, laiha, surkastuneen näköinen
-ja käyränokkainen, jonka koko olemus täytti meidät inholla. Muut
-olivat sekasikiöitä, kaikenkaltaisia hylkiöitä ja roistoja, jotka
-olivat päässeet karkaamaan oikeuden kynsistä ja elivät rosvouksella ja
-ryöstöllä.
-
-Katsellessamme näitä hylkiöitä tuntui meistä ilmeiseltä, ettemme,
-joutuessamme heidän valtaansa, voisi odottaa suurtakaan sääliä, sillä
-heillä ei olisi varmaankaan meitä teurastaessaan suurempaa tuskaa kuin
-metsästäjällä otuksia ampuessaan.
-
-Huomatessaan meidät nousi Don Pedro riippumatostaan lattialle ja sanoi,
-ottaessaan herra Stricklandin kädestä:
-
-"Saanko esittää Teidät työnjohtajalleni, herra Smithille Texasista.
-Hän on amerikalainen ja on iloinen tavatessaan jonkun, joka osaa puhua
-englantia, sillä hänen espanjansa ei harjoituksen puutteessa ole
-kaikkein loistavinta."
-
-Englantilainen teki kumarruksen ja amerikalainen seikkailija puhui
-hänelle englanninkielellä, vääristellen naamaansa kuin koira,
-vaikkenkaan tiedä mitä hän sanoi. Sitten vei Don Pedro vieraansa
-kunniapaikalle pöydän päähän, oman paikkansa viereen, jota vastoin
-minut pantiin pienen matkan päässä olevaan toiseen pöytään, mihin
-minulle yksin tuotiin ateria, koska minun ei puhdasverisenä intiaanina
-sallittu syödä yhdessä seurassa noiden sekasikiöitten konnien kanssa.
-Kun Don José oli istuutunut pöydän toiseen päähän amerikalaisen kanssa,
-alkoi ateria, joka oli verraton.
-
-Keskusteluun, joka nyt seurasi, en minä ottanut lainkaan osaa, paitsi
-roistojen pyytäessä minua juomaan viiniä kanssaan, sillä he tahtoivat
-saada minut juovuksiin; mutta näyttäessäni puuhailevan ateriani
-kera, minä ajattelin paljon ja tarkkasin vielä enemmän. Keskustelun
-seuraamisen heitin sikseen, koska en sitä tarkkaan kuullut ja koska
-englantilainen sen minulle kertoi.
-
-"Maistakaahan vielä tätä burgundia", sanoi Don Pedro, kun ruoka-astiat
-oli korjattu pois, täyttäessään lasinsa seitsemännen tahi kahdeksannen
-kerran, "se on oikeata lajia, suoraan Ranskasta, vaikkeikaan siitä
-koskaan ole tullia maksettu", ja hän nilkkasi ilkeällä silmällään.
-
-"Terveydeksenne, herra, ja eläkää kauvan, tehdäksenne eilisenlaisia
-urotöitä monta, pelastettuanne poikani mereen hukkumasta. Muuten,
-tiedättekö, että Santa Marialla sanottiin Teillä olleen pahan silmän,
-joka sai aikaan haaksirikon? Samaa sanottiin myös pitkänaamaisesta
-toveristanne intiaanista."
-
-"En totta tosiaan tuota ennen kuullut", vastasi herra Strickland
-nauraen; "mutta jos niin olisikin, ei paha silmämme teitä kauvemmin
-häiritse, koska lupaamme jatkaa huomenna matkaamme."
-
-"Loruja, ystävä, loruja; ette kaiketikaan luule minun tuollaisia
-pilapuheita uskovan, vai luuletteko? Voidaan sanoa paljon asioita,
-joilla on vain leikin luonne. Näinpä", ja hän korotti äänensä niin,
-että minä voin kuulla häntä pöydästäni, "Teidän kumppaninnekin,
-tuo tuolla, -- eikö hänen nimensä ole Ignatio? -- kertoi laivalla
-maineelleni ikävän jutun, jota hän varmasti itsekään ei uskonut", ja
-siinä samassa hän tuijotti minuun, lisäten röyhkeästi: "Eikö olekin
-niin, intiaani?"
-
-"Jos kysytte minun mielipidettäni, Don Pedro", vastasin eteenpäin
-nojaten ja puhuen hyvin selvästi, "sanon, että on hyödytöntä toistaa
-sanottuja sanoja tahi muistella tehtyjä tekoja. Jos sanoinkin
-joitakuita sanoja, tahi jos Te joskus menneisyydessä teittekin
-joitakuita tekoja, ei täällä, Teidän vieraanvaraisen kattonne alla, ole
-oikea paikka tuoda niitä esille."
-
-"Aivan niin, intiaani, aivan niin; Te puhutte kuin oraakkeli, kuten
-Montezuman oli tapana sanoa Cortesille, kunnes Valloittaja keksi
-keinon opettaa hänelle rehellistä puhetta, -- suuri mies, tuo Cortes,
-hän ymmärsi kohdella intiaaneja." Sitten sylkäsi hän lattialle ja,
-katsottuaan pöytään, sanoi herra Stricklandille hieman huolestuneella
-äänellä.
-
-"Sanokaahan", hän virkkoi, "sillä Te näette paremmin kuin minä, kuinka
-monta läsnäolijaa tässä tänä iltana on?"
-
-"Laskien ystävänikin mukaan, on meitä kolmetoista", hän vastasi.
-
-"Niin minäkin ajattelin", sanoi kiroten isäntämme, "ja on liian
-myöhäistä auttaa asiata enään. No, pelastakoot pyhimykset -- ja
-niitähän pitäisi olla kosolta näin luostarissa -- pahoista merkeistä.
-Näen Teidän pitävän minua hupsuna."
-
-"En lainkaan", hän vastasi; "olen luultavammin itse taikauskoinen, enkä
-mielelläni istu pöydässä, missä on kolmetoista henkeä."
-
-"En minäkään, en minäkään, herra Strickland. Kuulkaahan: viime
-kerran kun meitä söi kolmetoista tässä huoneessa, oli mukana kaksi
-amerikalaista vierasta, Don Smithin ystäviä, jotka yrittivät pitää
-liikettä näillä tienoin. He joivat enemmän kuin oli sopivaa heille,
-ja lopputulos siitä oli, että he riitaantuivat yöllä keskenään ja
-tappoivat toinen toisensa juuri tuossa apotinhuoneessa, missä tekin
-nukutte -- miesrukat, miesrukat! Asiasta pidettiin hälyä siihen aikaan,
-mutta Don Smith selitti maanmiehilleen asian, ja siihen se jäi."
-
-"Totta tosiaan", vastasi herra Strickland; "oli kummallista, että kaksi
-juopunutta miestä voivat tappaa toinen toisensa."
-
-"Minä niin sanon, herra. Todenteolla luulin itsekin ensin, että
-intiaanit tunkeutuivat heidän huoneeseensa ja murhasivat heidät, mutta
-sitten osottautui se epäluulo vääräksi. Oi, ne ovat kieroa väkeä, nuo
-intiaanit; olen paljon nähnyt heitä ja tunnen heidät myös. Hallitus
-tahtoo heitä nykyään kohdella liian lempeästi. Isämme osasivat
-sopivammin heitä kohdella, mutta onneksi eivät hallituksen joukot riitä
-kaikkialle", ja hän tyhjensi taas lasin burgundia.
-
-"Sanon Teille, että ne ovat kieroa väkeä", hän jatkoi; "pahat henget,
-joita heidän isänsä palvelivat, asuvat vielä heissä, he ovat myös
-salakavalia ja vaarallisia. Löytyy vieläkin intiaaneja, jotka tietävät
-minne on kätketty suunnattomia aarteita, mutta eivät tahdo vain
-ilmoittaa mitään niistä.
-
-"Niin" -- ja kiihtyen äkkiä vahvan juoman vaikutuksesta, hän
-kallistaikse eteenpäin ja kuiskasi vieraansa korvaan -- "minulla on
-tällä haavaa talossani juuri sellainen vanha lacandoni, toisin sanoen
-kastamaton intiaani, -- en tahdo sanoa, että hän silti olisi sen
-pahempi, -- ja hänen mukanaan hänen tyttärensä, yötä kauniimpi nainen;
--- ehkä, jos yhä enemmän alatte miellyttää minua, englantilainen,
-näytän hänet Teille huomenna, mutta sitten minä saisinkin pitää Teidät,
-sillä ette koskaan haluaisi mennä pois. Ihana! niin, hän on ihana,
-vaikkakin piru sydämessään. Minä en ole uskaltanut päästää noita pikku
-miehiä katsomaan häntä", ja hän viittasi pöydässä istuviin roistoihin,
-"mutta Don José pääsee katsomaan häntä ja hänen isäänsä tänä yönä.
-
-"No niin -- voitteko uskoa sitä? -- tällä tytöllä ja hänen vanhalla
-isällään on salainen tieto aarteesta, joka voisi tehdä jokaisesta
-meistä yhtä rikkaan kuin Englannin kuningatar. Mistä sen tiedän? Siitä,
-että kuulin sen heidän omasta suustaan; mutta täyttäkääpä lasinne ja
-ottakaa sikaari, niin kerron Teille koko jutun."
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-Illallisella ja illallisen jälkeen.
-
-
-"Kuulkaahan herra, jos Teitä huvittavat vanhat rauniot ja intiaanit,
-on Teidän täytynyt kuulla kerrottavan heimoista, jotka muka asuvat
-metsäseuduissa, minne ei ainoakaan valkoinen mies ole astunut
-jalallaan, ja heidän ihmeellisistä kaupungeistaan, joiden sanotaan
-olevan täynnä kultaa. Monet väittävät näitä kertomuksia valheeksi,
-ettei muka olisikaan olemassa sellaisia heimoja ja sellaisia
-kaupunkeja. Näin sanovat he siksi, ettei kukaan ole löytänyt niitä;
-mutta minä puolestani olen aina uskonut että näissä jutuissa on
-jonkunmoista perää, sillä muutoin ne eivät olisi säilyneet niin kauvan.
-
-"No, muutamia kuukausia sitten kuulin, että muuan vieras
-intiaanitohtori, jonka sanottiin tulleen kaukaa sisämaasta, asusti
-metsässä jossakin erään naisen kanssa, mutta missä hän asui, sitä
-en tiennyt enkä viitsinyt siitä ottaa edes lähemmin selvää. Noin
-kahdeksan viikkoa sitten satuin kumminkin kysymään eräältä intiaanilta
-tullia, jota minä kannan kaikilta ohikulkijoilta -- palkkiona siitä,
-että pidän kunnossa teitä -- ja tuo intiaani maksoi tullinsa pienellä
-kultapalalla, jonka kummallekin puolelle oli lyöty sydämen kuva.
-
-"Ette taida ehkä tietää, vaikka minä tiedän, että sydän on ja on ollut
-jo monta sukupolvea pyhä tunnusmerkki intiaanien kesken, sillä se
-nähdään heidän raunioissaankin, vaikkakin vain piru, heidän herransa,
-voi sen tarkoituksen selittää.
-
-"Kun näin siis merkillä varustetun kultapalasen, kysyin intiaanilta
-mistä hän oli sen saanut, ja hän kertoi minulle, että se oli tuon
-tohtorivanhuksen hänelle antama maksu ruuasta. Hän kertoi myös,
-mistä voisin hänet löytää ja lähti tiehensä, mutta hänen sydämensä
-oli petosta täynnä, sillä hän valehteli paikan ja antoi minun etsiä
-turhaan. Niin, lyhentääkseni pitkää kertomustani, vaikkenkaan
-vielä tiedä missä tuo intiaani piileskeli, minä sain hänet kiinni
-salajuonella -- ai, ja samalla hänen tyttärensäkin.
-
-"Se oli hyvin yksinkertainen juttu. Eräs mies tällä paikkakunnalla
-tunsi toisen miehen, joka kävi tohtorin luona metsässä hakemassa
-lääkettä, mutta joka ei tahtonut ilmoittaa hänen kätköpaikkaansa. Mutta
-palvelijani viekoitteli sen häneltä seuraavalla tavalla: hän lähetti
-ystävänsä kautta ruikuttavan pyynnön tohtorille, että tämä tulisi
-parantamaan hänen kuolevaa lastansa, joka oli jossain lähitalossa, ja
-jota ei voitu liikuttaa.
-
-"Lopulta tulikin tohtori tyttärineen. Niin, he astuivat keskellä yötä
-suoraan ansaan, juuri tähän taloon, herra, ja huomasivat erehdyksensä
-vasta lukkojen taa jouduttuaan ja nähtyään tuon kuolevan lapsen olevan
-vain Teidän nöyrä palvelijanne, Don Pedro Moreno.
-
-"Voin tunnustaa Teille, herra, nauraneeni aika lailla, kunnes miltei
-huudahdin nähtyäni heidän kasvonsa, sillä heissä ei ollut lainkaan
-mitään nauramista, mies oli kuin vanha kuningas ja tyttö kuin
-kuningatar, aivan erilaisia kuin intiaanit näillä tienoin. Ensinnäkin
-oli heillä sellaiset viitat etten ole milloinkaan nähnyt, pohja
-palttinaa, koristettu vihreillä sulilla."
-
-"Kun ukko huomasi olevansa häkissä, kysyi ihan missä oltiin ja mikä
-tarkoitus kaikella oli, puhuen mayankieleen vivahtavaa murretta, jotta
-minä saatoin ymmärtää häntä erinomaisen hyvin. Sanoin hänen saavan
-olla vieraanani jonkun aikaa, ja vein hänet tyttärineen kahden miehen
-avulla varmaan paikkaan, jolloin hän oli vallan haljeta raivosta ja
-kirosi kamalasti meidät kaikki, eritotenkin sen miehen, joka oli hänet
-kavaltanut. Niin kaameat olivat hänen kirouksensa ja kosto, jonka
-hän vannoi lähetettävän taivaasta meille, että tukka nousi pystyyn
-päässäni; ja mitä mieheen tulee, joka hänet petti, uskotellen lapsensa
-sairautta, tapahtui niin, että hän kuoli kahden päivän kuluessa
-äkkiä sisäisestä kauhistuksestaan. Kun toinen mies kuuli toverinsa
-kuolemasta, pakeni hän näiltä tienoin, peläten samanlaista kuolemaa,
-eikä hänestä sittemmin ole mitään kuulunut."
-
-"Näin ollen, herra, siis minä yksin tiedän näiden lintujen häkin. Tänä
-yönä aion esittää poikani heille, sillä muihin en uskalla luottaa, enkä
-anna kenenkään intiaanin päästä heidän lähelleen."
-
-"Niin, kun vankini olivat ensimäisestä mielenliikutuksesta tyyntyneet,
-puhuin minä heille ristikon lävitse, sanoen haluavani tietää mistä he
-olivat saaneet noita sydämen kuvalla leimattuja kultaharkkoja, mihin
-ukko vastasi, ettei hänellä ole aavistustakaan mistään sellaisesta
-kullasta. No, tiesin hänen varmasti valehtelevan ja keksin toisen
-juonen. Komero, mihin heidät suljettiin, oli sama, missä vanhat munkit
-pitivät vankina kerettiläisiksi epäiltyjä, ja sen lähellä on salainen
-paikka -- niitä on tässä talossa paljon, herra -- mihin voi urkkija
-piiloutua ja sekä nähdä että kuulla kaiken, mitä komerossa tapahtuu."
-
-"Tähän paikkaan asetuin makuulle, rottien juoksennellessa ylitseni,
-sillä niin hartaasti halusin päästä asian perille. Lopulta näytti
-toivoni toteutuvan, sillä he alkoivat puhella. Paljon oli heidän
-keskustelussaan minulle hyödytöntä, mutta vihdoin sanoi tyttö,
-tarkastettuaan vanhaa, seinällä riippuvaa kullattua ristiä:
-
-"'Katsokaahan, isä, tässäkin on kultaa.'
-
-"'Se on kultausta, eikä kultaa', hän vastasi; 'minä tunnen sen
-tekotavan, vaikkeikään sitä meillä käytetä muutoin kuin suojelemaan
-metsästäjäin käyttämiä keihäitä ja nuolenpäitä ruostumiselta!' Sitten
-hän jatkoi:
-
-"'Mitähän mahtaisi sanoa tuo pahasilmäinen, ahne, valkoinen varas,
-jos hän tietäisi meillä olevan pienessä temppelissä niin paljon tuota
-metallia kuin hän tarvitsisi täyttämään tämän komeron viiteen kertaan
-lattiasta kattoon asti?'
-
-"'Hst!' sanoi tytär. 'Näillä seinilläkin voi olla korvat. Älkäämme
-olko varomattomia, sillä vain tietämättömyyttä näytellen voimme päästä
-vapaiksi!'"
-
-"No", kysyi herra Strickland innoissaan, "mitä vastasi siihen Zibalbay?
-Luulen Teidän sanoneen tuon miehen nimen olleen Zibalbay", hän lisäsi,
-koettaen sotkea varomattomuuttaan.
-
-"Zibalbay! Ei, en ikinä minä maininnut sitä nimeä", vastasi Don Pedro
-epäillen ja muutti äkkiä esitystapaansa. "Hän ei vastannut mitään.
-Kun seuraavana aamuna tulin tekemään kysymyksiäni, olivatkin linnut
-tipotiessään. On vahinko, sillä muutoin olisin voinut kysyä tuolta
-ukolta -- onko hänen nimensä Zibalbay. Otaksun intiaanien päästäneen
-heidät pakenemaan, mutta en siitä päässyt selville."
-
-"Kuinka, Don Pedro, juurihan sanoitte heidän olevan vielä tässä
-talossa?"
-
-"Sanoinko minä? Silloin erehdyin, niinkuin Tekin erehdyitte sanomaan
-nimen; tämä viini on vahvaa, se on varmastikin mennyt päähäni; joskus
-se antaa -- uupumusta, ja päällepäätteeksi ikävää. Se on joutavaa
-puhetta, mutta loppukoon tähän, koska minä olen päissäni. Käykäähän,
-herra, ottamaan kuppi kahvia -- se on hyvää."
-
-"Kiitos, ei", vastasi englantilainen, "en juo koskaan kahvia illalla,
-se estää minulta unen."
-
-"Minä pyydän, maistakaahan toki meidän kahviamme, ystävä; me viljelemme
-itse sitä ja olemme ylpeitä sen laadusta."
-
-"Se on myrkkyä minulle, en uskalla", hän sanoi. "Mutta sanokaahan
-minulle, pyydän, viljelevätkö nuo herrat, jotka minulla on ilo nähdä
-pöydässä, teidän viljelyksiänne?"
-
-"Kyllä, he viljelevät kahvia ja kaakaota ja kaikkea muuta silloin
-kun heitä haluttaa. Te varmaan pidätte heitä raa'an näköisinä, mutta
-he ovat helläsydämisiä, ah! niin helläsydämisiä; kun heikko olen,
-hellivät he minua kuin isäänsä. Joutavia, herra! Eihän maksa vaivaa
-salata oikeata asianlaitaa Teiltä? Me hommailemme yhtä ja toista,
-mutta pääasiallisin elinkeinomme on sentään salakuljetus paremmin kuin
-maanviljelys.
-
-"Asiat eivät ole enään samat kuin ennen; nuo rannikon tullinuuskarit
-vaativat nyt niin paljon vaikenemisestaan, mutta jäähän sitä kumminkin
-hiukan voittoa. Nykyään on vain pikku ansioiden aika, ja saamme olla
-kiitollisia, mitä pikku paloja hyvänsä kaitselmus meille antaa."
-
-"Kuten nuo kaksi amerikalaista, jotka juopuivat ja surmasivat toinen
-toisensa", sanoa tokasi herra Strickland, jonka kieli ei koskaan
-osannut vaieta.
-
-Äkkiä Don Pedron kasvot muuttuivat, viinin aiheuttama valheellinen
-iloisuus katosi niistä ja sijaan ilmestyi tuima ja kavala ilme.
-
-"Olen väsynyt, herra", hän sanoi, "niinkuin Tekin varmasti olette, ja
-jos sallitte sytytän uuden sikaarin ja nukahdan hetkisen riippumatossa.
-Ehkä suvaitsette huvitella muiden kanssa sill'aikaa, herra, kunnes
-haluatte käydä levolle."
-
-Noustuaan seisaalle teki hän kumarruksen ja läksi jonkunverran
-epävakaisin askelin huoneen etäisimpään nurkkaan.
-
-Kun Don Pedro oli vetäytynyt riippumattoonsa, minne intiaanityttö
-Luisa oli määrätty tuutimaan häntä uneen, näin hänen poikansa Josén ja
-texasilaisen hylkiön Smithin, jotka kumpikin, samoinkuin koko joukko,
-olivat enemmän tai vähemmän juovuksissa, astuvan englantilaisen luo ja
-pyytävän häntä ryhtymään korttipeliin. Arvaten heidän tahtovan häntä
-näyttämään mukana olevia rahojaan, hänkin näytteli olevansa juovuksissa
-ja vastasi äänekkäästi, että hän oli menettänyt enimmät rahansa
-haaksirikossa ja oli, ennen kaikkea, juonut liian paljon voidakseen
-pelata.
-
-"Sitten Te varmastikin olette hukannut ne tällä matkalla, ystävä",
-sanoi Don José, "sillä unohdatte antaneenne noille merimiehille lahjoja
-vyötäisillänne kantamasta kultavyöstä. Siitä huolimatta ei ketään
-sivistynyttä miestä pakoteta pelaamaan tässä talossa, tulkaahan siis
-juttelemaan, kun nuo muut pelaavat."
-
-"Niin, se on paljon parempi", vastasi herra Strickland ja hoippui
-tyhjään tuoliin, lähelle minun pöytäpaikkaani, missä oli väkijuomia ja
-sikaareja. Tässä hän istui katsellen peliä, joka oli korkea, vaikkakin
-pelirahat olivat mitättömiä -- ne olivat kakaopapuja -- ja kuunteli
-pelimiesten keskustelua, yhtyen siihen yhtämittaa.
-
-Puhetta ei ollut hauska kuulla, sillä juovuttuaan yhä enemmän
-alkoivat nuo roistot rehennellä menneillä urotöillään eri osissa
-maata. Joku miehistä kertoi, miten hän oli rääkännyt ja kiduttanut
-erästä intiaania, joka oli solvaissut häntä; joku toinen, miten oli
-murhannut naisen oltuaan kateellinen hänen takiansa; joku kolmas,
-miten matkustajain kuormat ryöstettiin ja matkustajat itse surmattiin
-ajamalla heidät ajoneuvoineen äkkikuiluun. Kaikki nämä jutut olivat
-kuin maito paloviinaan verrattuina amerikalaisen Don Smithin juttuihin,
-joita hän kertoili toisen toisensa jälkeen, kunnes herra Strickland,
-malttamatta niitä enään kuulla, vaipui pieneen unenhorrokseen.
-
-Kaikki tämä tapahtui minun istuessani pikku pöydässä, johon illalliseni
-oli tuotu, vaieten, koskei kukaan minulle puhunut, mutta kuullen kaiken
-mitä sanottiin. Istuin siinä levollisesti kädet ristissä rinnallani,
-kuunnellen juttuja väkivallasta, ryöstöstä ja murhista, joita nuo
-konnat olivat harjoittaneet maanmiehiäni kohtaan.
-
-Minä olin heille vain inhotun ja vihatun rodun jäsen, joka armosta
-olin päässyt heidän seuraansa, ryöstettäväksi ja murhattavaksi ennen
-pitkää. Mutta sydämessäni katselin heitä inhoten ja halveksien
-ja tunsin olevani tähtien korkeudella heidän yläpuolellaan sekä
-ihmettelin, kuinka kauan suuri Jumala salli heidän häiritsevän maailmaa
-läsnäolollaan.
-
-Nämä mietteeni näyttivät vaivaavan muutamia läsnäolijoita, sillä Don
-Smith tokasi äkkiä:
-
-"Katsokaahan tuota intiaanikonnaa; hän on ylpeä kuin riikinkukko
-keväällä; hän muistuttaa näöltään tuota kuningasta raunioilla,
-missä viime vuonna odottelimme arvoisaa rouvaa ja hänen joukkoansa.
-Muistattehan tuon rouvan, ettekö muistakin, José? Voin vieläkin kuulla
-hänen huutonsa."
-
-Hän nauroi raa'asti ja lisäsi: "Käykäähän, kuningas, ottamaan ryyppy."
-
-"Kiitos, herra", vastasin, "olen juonut."
-
-"Polttakaahan sitten sikaari, oi kuningas."
-
-"Kiitos, herra, en polta tänä iltana enään."
-
-"Kaikkien intiaanien herra päämies ei tahdo polttaa eikä juoda", sanoi
-Don Smith, "antakaamme hänelle siis pyhääsavua", ja otettuaan lautasen,
-hän täytti sen kuivalla tupakalla ja savukepaperilla ja sytytti tulen.
-Sitten asetti hän lautasen eteeni pöydälle, jotta tupakan savut
-kohoilivat ilmaan ympärilläni.
-
-"Katsokaahan, hänpä näyttää kuin jumala tietenkin", sanoi amerikalainen
-käsiään paukuttaen; "kuulkaahan, José, uhratkaamme hänelle. Tuo tyttö,
-joka viime viikolla karkasi, ja jonka me otatimme koirilla kiinni --."
-
-"Ei, ei, toveri", katkaisi hänet José, "eivät Teidän kujeenne käy
-tänä iltana -- unohdatte, että meillä on vieras. Haluaisin kylläkin
-tehdä tuosta intiaanipirusta uhrin itselleen", hän lisäsi juopumuksen
-raivossa. "Surma hänelle! Hän loukkasi minun isääni ja äitiäni laivalla
-ollessamme."
-
-"Ja aiotteko sietää tuon intiaanipuujumalan loukkauksia? Olisinpa ollut
-minä Teidän sijassanne, niin olisin jauhanut hänet pieniksi palasiksi,
-jotta olisi lakannut valehtelemasta."
-
-"Sen minä kyllä teenkin", sanoi José, narskuttaen hampaitaan; "hän
-on solvaissut ja loukannut minua, ja hänen, tuon mustan varkaan, on
-suoritettava korvaus siitä", ja temmaten suuren veitsen hän heilutti
-sitä kasvojeni edessä.
-
-En siitä säikähtänyt, en edes räpäyttänyt silmiäni, vaikka terä
-välähteli tuuman päässä kasvoistani, sillä tiesin hänen iskevän, jos
-vähänkään pelkäisin. Sanoin vain tyynesti:
-
-"Teitä haluttaa pilailla, herra, ja Teidän pilanne on hieman raakaa,
-mutta minä en ole millänikään, sillä tiedän, ettette voi tehdä
-väkivaltaa minulle, koska olen vieraanne, ja ne, jotka tappavat
-vieraansa, eivät ole sivistyneitä miehiä, vaan murhaajia, joihin ei
-korkeasyntyinen Don José Moreno suinkaan tahtoisi lukeutua."
-
-"Tappakaa, José, tuo sika", sanoi Smith; "hän pilkkaa Teitä taaskin.
-Niin säästytte pitemmästä vaivasta."
-
-Kun Don José toistamiseen lähestyi minua veitsi kädessään, hyppäsi
-herra Strickland tuolistaan äkkiä meidän väliimme.
-
-"Kuulkaahan, ystävä", hän sanoi, "leikki sijansa saakoon, mutta Te
-jatkatte sitä tapanne mukaan liian pitkälle", ja tarttuen miestä
-olkapäihin hän ponnisti kaiken voimansa ja paiskasi hänet menemään
-sellaisella kyydillä, että hän satutti jalkansa pitkään pöytään ja
-vieri sitä pitkin, pudoten raskaasti lattialle isänsä lähettyville,
-mistä hän kompuroi ylös pahasti kiroten.
-
-Tällöin Don Pedro, joka oli herännyt tai teeskennellyt heräävänsä
-unestaan, näki hetken tulleen astua väliin.
-
-"Sovinnossa, pienokaiset, sovinnossa!" hän huusi uneliaana
-riippumatostaan. "Muistakaahan että nuo miehet ovat vieraita, ja
-lopettakaa riita! Päästäkää heidät levolle -- on aika heidän jo käydä
-nukkumaan, sillä he ovat levon tarpeessa; huomenna ovat kinastelunne
-ainaiseksi tauonneet."
-
-"Ymmärrän yskän", sanoi herra Strickland pakotetulla hilpeydellä.
-"Tulkaahan, Ignatio, nukutaan pois isäntiemme oiva viini. Hyvät herrat,
-nukkukaa hyvin", ja hän astui yli lattian, ja minä seurasin jälessä.
-
-Ovella käännähdin ja katsoin taakseni. Jokainen mies huoneessa katseli
-meitä tarkkaavasti, ja minusta tuntui, kuin olisi juopumus hälvennyt
-heidän kasvoiltaan ja sijalle tullut ilkeä konnamaisuuden ilme. Don
-Smith kuiskasi jotain Josélle, joka yhä piti veistä kädessään, mutta
-muut tuijottivat meihin kuin kansanjoukko mestauslavalle astuviin
-miehiin.
-
-Don Pedrokin nousi täysin virkkuna istualle riippumatossaan ja tuijotti
-meihin lasimaisin silmin, intiaanitytön Luisan seisoessa riippumaton
-ääressä ja silmäillessä meitä suruisin katsein kuin hautajaissaattue
-hautaan kannettavaa ruumista. Tämän kaiken minä näin astuessani yli
-kynnyksen ja lähtiessäni kulkemaan käytävää pitkin, ja mennessäni minua
-värisytti, sillä kuva oli kamala ja peloittava.
-
-Pian saavuimme apotinhuoneeseen, makuupaikkaamme, ja lukitsimme oven
-jälessämme. Lähellä pesutelinettä, missä paloi yksinkertainen kynttilä
-pulloon pistettynä, istui Molas kasvot käsiin peitettynä.
-
-"Eivätkö ne ole antaneet lainkaan illallista, kun muotonne on noin
-murheellinen?" kysyi herra Strickland.
-
-"Luisa kyllä toi ruokaa minulle", hän kuiskasi. "Kuulkaahan, herra,
-ja Te, herra Strickland, pelkomme ei ole aiheeton; he ovat päättäneet
-tappaa meidät tänä yönä. Siitä tuo nainen on aivan varma, sillä hän
-kuuli Don Pedron ja erään valkoisen Smith-nimisen miehen välillä
-tapahtuneen keskustelun; niinikään näki hän jonkun palvelijan tuovan
-lapioita puutarhasta ja asettavan ne valmiiksi, joilla lapioilla
-kaivetaan meidän hautamme lattian alle."
-
-Kun me tämän kuulimme, masentui mielemme, sillä olihan kauheata
-ajatella, että olimme muutaman tunnin sisällä tuomitut lepäämään saman
-lattian alla, missä nyt vielä elossa kävelimme. Jos nuo roistot olivat
-määrätyt tappamaan meidät, näytti kohtalomme auttamattomalta, koska
-meillä oli vain veitset puolustukseksemme, sillä vaikka olimmekin
-pelastaneet pistoolimme ja jonkun verran ruutia ruutisarveemme, oli
-kosteus pilannut haaksirikossa kaiken ruudin, jottei se voinut syttyä.
-
-"Pelkään että olimme liian uhkarohkeita lähtiessämme tänne", sanoin
-minä, "ja ellemme voi heti paikalla paeta, saamme hengellämme maksaa
-uhkarohkeutemme."
-
-"Älkää olko alakuloinen, herra" vastasi Molas, "sillä ette ole
-kuullut koko kertomusta. Tuo nainen näytti minulle keinon, miten
-voimme pelastua kuolemasta ainakin tämän illan. Käykäähän tänne",
-ja vieden meidät poikki huoneen hän kumartui lähelle lattiaa juuri
-päinvastaisella seinällä kuin apotinkuva oli, ja painoi lattian
-rajasta paneelilaudoitusta, jolla seinä oli vuorattu noin kolmen jalan
-korkeudelta.
-
-Paneeli luiskahti sivuun, jättäen esiin aukon, niin suuren että mies
-juuri mahtui sisälle ryömimään. Tämän aukon läpi ryömimme yksitellen
-ja laskeuduimme alas neljä ahdasta porrasta ja pääsimme seinään
-koverrettuun, niin pieneen holviin, että siellä töin tuskin oli
-tilaa meidän kolmen seisoa, päämme ulottuen vain jonkun tuuman yli
-lattiatason.
-
-Kerron sen tässä Teille, herra Jones, vaikken sitä koskaan ole Teille
-näyttänytkään, että tuo paikka vieläkin on olemassa, kuten havaitsette
-paneelia tutkimalla. Usean vuoden ajan olen pitänyt sitä paperien ja
-arvoesineiden säilytyspaikkana. Sieltä Te niinikään löydätte smaragdin,
-jota Teille näytin ensi kerran kohdatessamme toisemme. Mikä tuon
-holvin tarkoitus on ollut apottien aikana, en tiedä; ehkä he ovat sitä
-käyttäneet niinikään aarteittensa säilytyspaikkana.
-
-"Miten pelastamme henkemme ryömimällä täällä kuin rotat
-likaviemärissä?" kysyin Molasilta. "Epäilemättä tuntevat talossa olijat
-piilopaikan ja vetävät meidät täältä esiin ennen pitkää ja teurastavat
-meidät."
-
-"Luisa väittää, ettei sitä tunne kukaan muu kuin hän, sillä hän sanoo
-keksineensä sen vasta kaksi kuukautta sitten, lakaistessaan lattiata
-luudalla ja koskettaessaan vahingossa seinäpaneelia. Menkäämme nyt
-hetkiseksi pois täältä, sillä kello ei vielä ole edes yhtätoista, ja
-tyttö sanoo ettei ole vaaraa ennen puoliyötä."
-
-"Onko hänellä jotakin pakoehdotusta?" minä kysyin.
-
-"Hänellä on yksi ehdotus, mutta hän ei ole varma sen onnistumisesta.
-Kun nuo konnat ovat olleet täällä ja nähneet meidän menneen, luulevat
-he meitä joko noidiksi tai arvelevat meidän paenneen talosta, eivätkä
-lähde etsimään meitä ennen aamunkoittoa. Jos Luisa suinkin voi, palaa
-hän takaisin ja, astuen kamariin salakäytävän kautta, johtaa meidät
-kappeliin, mistä luulee meidän voivan paeta metsään."
-
-"Missä on tuo salakäytävä, Molas?"
-
-"En tiedä, herra; hänellä ei ollut aikaa sanoa sitä minulle, mutta
-murhamiehet tulevat sen kautta. Hän ilmaisi minulle luulevansa erään
-miehen ja naisen olevan vankina lähellä kappelia, vaikkeikaan hän tiedä
-heistä mitään eikä koskaan ole ollut siinä paikassa, koska intiaanit
-luulevat siellä kummittelevan. Epäilemättä ne ovat Zibalbay ja hänen
-tyttärensä, niin että jos siihen asti elätte, löydätte heidät sieltä ja
-voitte puhua heidän kanssaan."
-
-"Miksi sanotte 'jos elätte', Molas?"
-
-"Koska luulen, herra, että minä silloin jo olen kuollut; kuolema
-odottaa varmasti minua."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi herra Strickland.
-
-"Kerron Teille. Kun Luisa oli lähtenyt, söin ruuan, jota hän oli
-minulle tuonut ja join siemauksen viiniä. Sitten luulen nukkuneeni,
-sillä herätessäni oli kynttilä sammuksissa ja minä olin pilkkopimeässä.
-Kiireesti käännyin ottamaan uutta kynttilää, jonka olin pannut pullon
-viereen, ja olin juuri sytyttämäisilläni sen, kun jokin pakotti
-katseeni ylöspäin.
-
-"Ja minä näin seuraavan näyn: huoneen etäisimmässä nurkassa seisoi
-kalpeasti valaistu mies, ja se mies olin minä itse, puettuna aivan
-samalla lailla kuin minä nyt. Seisoin siinä kalpean valon ympäröimänä;
-ja vaikka kasvot olivatkin kuolleen kasvot, ei käsi kuitenkaan ollut
-kuollut, sillä se viittasi minulle läpi pimeyden.
-
-"Katselin sitä, ja kylmät pelon väreet kulkivat läpi ruumiini, niin
-että tuskin saatoin sytyttää kädessäni olevaa kynttilää. Vihdoin se
-kuitenkin syttyi kirkkaaseen liekkiin, ja pitäen sitä pääni päällä minä
-kävelin paikalle, missä olin haamun nähnyt, mutta huomasinkin ettei
-sitä enään missään ollut."
-
-"Tai toisin sanoen. Te heräsitte unikuvastanne", sanoi herra
-Strickland. "Onnittelen Teitä, että se loppui niin pian."
-
-"On helppoa laskea leikkiä", vastasi Molas, "mutta mitä minä näin, sen
-minä tosiaankin näin ja tiedän sen ennustavan kuolemaani. Hyvä, olkoon
-niin; en ole vielä vanha, mutta olen elänyt kyllin kauan, ja aikani on
-lähteä nyt. Armahtakoon Taivas syntini, ja niin saa loppuni tulla!"
-
-Tämän jälkeen yritimme kumpikin, sekä herra Strickland että minä,
-joskin turhaan, saada häntä luopumaan harhaluulostaan, joskaan se itse
-asiassa ei ollut mikään harhaluulo, sillä Molas oli määrätty kuolemaan
-seuraavana aamuna; vaikka oliko hänen näkynsä hänen kohtalonsa varoitus
-vai yksinkertaisesti uni, ei ole minun arvattavissani.
-
-Siinä samassa me lakkasimme puhumasta aaveista ja enteistä, sillä
-meidän piti pitää huolta omasta turvallisuudestamme ja hetken
-välttämättömyyksistä. Joitakuita minuutteja ennen keskiyötä sammutimme
-valon, ryömimme yksitellen seinäholviin, suljimme luukun jälkeemme
-ja aloimme odottaa ahtaassa komerossa. Pimeys oli kaamea täällä, ja
-kun juomamme viinin lämpö oli haihtunut suonistamme, valtasi meidät
-värisyttävä pelko. Hetket uppoavassa laivassa olivat olleet kamalia,
-mutta mitä ne sittenkään olivat verrattuina kaikkeen tähän?
-
-Vaikka hiljaisuus olikin syvä kuului kesken kaiken outoja ääniä ja
-ratinaa, joka kaikki karmi selkäpiitämme. Luimme rukouksia, jotta
-vallan väsyimme, sitte yritin minä puolestani hiukan torkahtaa,
-mutta huomasinkin, että uni on pahempaa kuin valvominen, sillä
-mielikuvitukseni reuhtoi ja maalasi kuvia kaikenkaltaisia, kunnes
-minusta tuntui, että kaikki kauhun kuvat seinillä alkoivat elää ja
-liikehtiä silmissäni.
-
-Minä kuulin marttyyrien voihkeen ja heidän tuskansa katselijain raa'at
-ilkunnat. Sitten muuttui kuva, ja minä olin näkevinäni noiden kahden
-amerikalaisen murhenäytelmän, joiden kohtalosta herra Strickland oli
-minulle kertonut, ja joiden veriläikät vieläkin näkyivät lattialla.
-Pimeys ammotti edessämme, ja minä näin vuoteet, missä he nukkuivat
-raskaasti, nuo uljaat, elämän kukoistuksessa olevat miehet.
-
-Sitten ilmestyi heidän viereensä uusia kuvia, Don Pedro, Don José ja
-muut, ja haamujen joukosta pilkistivät heidän maanmiehensä Don Smithin
-kavalat kasvot. Sänkyvaatteet viskattiin menemään ja taaskin kaikki oli
-mustaa, mutta pimeän keskestä olin kuulevinani iskuja ja voihkinaa ja
-murhamiesten kiireisiä askeleita ja kuolleilta miehiltä varastettujen
-rahojen kilinää. Silloin nykäsi herra Strickland minua, herättäen minut
-yhtäkkiä.
-
-"Kuulkaahan", hän kuiskasi korvaani, "kuulen miehien hiipivän pitkin
-huonetta."
-
-"Jumalan nimessä, olkaa hiljaa!" minä vastasin, puristaen hänen kättään.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-Kaksintaistelu.
-
-
-Painoimme silloin korvamme paneelia vastaan ja kuuntelimme. Ensin
-kuulimme narsketta, joka hiljaisuudessa tuntui hyvin kovalta, sitten
-joustavia täräyksiä, aivankuin kissa olisi hypännyt lattialle
-joltakin korkeudelta, ja hiljaista hiipimistä, aivankuin sukkasilla
-kulkua pitkin permantoa. Tämän jälkeen tuli joksikin hetkeksi äkkiä
-hiljaisuus, jonka katkaisi aseiden kilinä ja voimakkaiden miekan- ja
-veitsen-iskujen ääni jotakin pehmeätä ainetta vastaan. Nuo murhamiehet
-pistelivät aseillaan puhki sänkyvaatteet, luullen meidän nukkuvan
-niiden alla. Sitten me kuulimme kuiskailuja ja pahantuulisia kiroiluja,
-sitten sanoi ääni, se oli Don Josén: "Olkaa varuillanne, vuoteet ovat
-tyhjät."
-
-Tuossa tuokiossa syttyivät kynttilät, sillä me näimme niiden
-pilkotuksen läpi paneelinrakojen ja voimme seurata kaikkea, mitä
-tapahtui huoneessa. Siinä edessämme oli Don José, Don Smith ja neljä
-heidän toveriaan, kaikilla veitset käsissä, Don Pedron, isäntämme,
-seisoessa ajatuksissaan, aivan kuin seinään naulittuna, apotinkuvan
-kohdalla, pitäen kynttilää korkealla päänsä päällä ja tähystellen
-kalansilmineen huoneen jokaiseen soppeen.
-
-"Missä he ovat?" hän sanoi. "Missä nuo noidat ovat? Etsikää heidät pian
-ja tappakaa heidät."
-
-Sitten juoksivat miehet ympäri huonetta, siirrellen vuoteita ja
-tuijottaen seinämaalauksiin, aivankuin toivoen meidät seiniltä
-löytävänsä.
-
-"He ovat menneet", sanoi José vihdoin; "tuo intiaani Ignatio on heidät
-noitunut pois. Hän on pahahenki eikä ihminen; minä tiesin sen jo alusta
-alkaen."
-
-"Mahdotonta!" huusi Don Pedro, joka oli kalpea raivosta ja kauhusta.
-"Ovea on vartioitu hamasta siitä hetkestä, kun he tulivat taloon,
-eikä ainoankaan elävän olennon pitäisi saada aukeamaan noita telkiä.
-Tutkikaa, tutkikaa, heidän täytyy olla jossain piilossa."
-
-"Hakekaa itse", vastasi Don Smith suuttuneena, "he eivät ole täällä.
-Ehkä he keksivät kuvan salatien ja pakenivat pitkin käytävää kappeliin."
-
-"Se on mahdotonta", vastasi Don Pedro jälleen, "sillä juuri vastikään
-olin kappelissa enkä heistä merkkiäkään nähnyt. Joku meistä on
-kavaltaja, joka on vienyt heidät ulos talosta; taivaan nimessä, jos
-minä hänet saan ilmi --" ja hän kirosi kaameasti.
-
-"Haemmeko koirat?" kysyi Don José, ja minua värisytti kuullessani tämän
-kysymyksen; "ne ehkä haistavat heidän jälkensä."
-
-"Hullu, mitä tässä mahtaa koirilla, kun te kaikki olette tallustelleet
-lattialla?" huomautti isä. "Huomenna päivän valjetessa lähdemme
-etsimään heitä ulkoa, sillä nämä miehet täytyy löytää ja tappaa, tai
-meidät perii hukka. Viranomaiset epäilevät meitä nytkin jo noiden
-kahden amerikalaisen katoamisen takia, ja he lähettävät Vera Cruzista
-sotilaita ampumaan meidät, sillä aivan varmasti tuo englantilainen on
-rikas ja mahtava. Varmaa on, etteivät he ole täällä, mutta ehkä he
-piileskelevät muualla rakennuksessa. Käykäähän tutkimaan käytäviä ja
-ullakkoa", ja hän katosi seinään toisten seuraamana, jättäen huoneen
-yhtä pimeäksi ja äänettömäksi kuin se oli ollut ennen heidän tuloaan.
-
-Hetkeksi oli vaara ohi, ja me puristimme toistemme käsiä iloissamme,
-sillä emme uskaltaneet puhua, emme edes kuiskata. Kului ehkä kymmenen
-minuuttia, kun äkkiä taas kuulimme ääniä, ja huoneen valaisi Don Pedron
-kädessä palava kynttilä, isän astuessa poikineen huoneeseen.
-
-"He ovat kadonneet", sanoi vanhus, "piru, heidän päämiehensä, tietää
-miten. Hyvä, huomenna etsimme heitä ulkoa, mikäli mahdollista; siihen
-asti ei asialle mahda mitään. Olit hullu, José, kun toit heidät tänne.
-Enkö ole sinulle sanonut, ettei raha viekoittele minua enään tappamaan
-valkoista miestä?"
-
-"Tein sen koston, enkä rahan takia", vastasi José.
-
-"Onpa se kaunis kosto", sanoi isä, "kosto, joka miltei maksaa
-meidän kaikkien hengen. Sanon teille, että ellei heitä huomenna ole
-tavoitettu ja pakoitettu vaikenemaan, jätän minä tämän seudun ja lähden
-sisämaahan, minne ei lain koura meitä seuraa, sillä en halua tulla
-ammutuksi koiran lailla.
-
-"Kuulehan José -- käske noita tovereita jättämään etsintä ja käymään
-maata; se on hyödytöntä. Tule sitten kauniisti huoneeseeni, niin käymme
-katsomassa intiaania ja hänen tytärtään. Jos me aiomme pakoittaa heidät
-kertomaan salaisuutensa, on meidän tehtävä se tänään, sillä juovuksissa
-ollessani kerroin kuin mikäkin mieletön tuon jutun englantilaiselle,
-luullen ettei hän jäisi henkiin kertomaan sitä muille."
-
-"Niin, niin, se on tehtävä tänään, sillä huomenna täytyy meidän paeta.
-Mutta mitä sitten, elleivät he tahdo puhua?"
-
-"Meillä on kyllä keinoja pakoittaa heidät siihen", vastasi vanhus
-uhkaavasti; "mutta puhuvat he tahi ei, heidät on jälkeenpäin tehtävä
-vaarattomiksi --" ja hän sivalsi kädellään yli kaulansa, lisäten:
-"Tule."
-
-Tunti kului meidän yhä viipyessä holvissa täynnä odotusta, toivoa ja
-pelkoa, ja sitten kuulimme taaskin jalankapsetta, jota siinä samassa
-seurasi hiljainen kuiskaus paneelin toisella puolella.
-
-"Oletteko siellä, herra?" kuului tuo kuiskaus. "Minä, Luisa, täällä
-olen."
-
-"Olemme", minä vastasin.
-
-Sitten kosketti hän lautaa ja avasi luukun.
-
-"Kuulkaahan", hän sanoi, "he ovat kaikki menneet maata, mutta ennen
-aamunkoittoa nousevat he taas teitä etsimään. Siksi on teidän valittava
-toinen kahdesta ehdotuksesta: jäädä tänne piiloon, ehkä useiksi
-päiviksi, tai yrittää paeta heti paikalla."
-
-"Miten voimme paeta?" kysyin.
-
-"On vain yksi tie, herra -- kappelin kautta. Ovi on lukossa, mutta voin
-näyttää teille paikan, mistä pappien oli tapana tarkastaa alhaalla
-olevia, ja mistä te, jos olette rohkeita, voitte hypätä alas lattialle,
-sillä korkeus ei ole niin suuri. Kun kerran sinne pääsette, voitte
-pujahtaa pihalle alttarin päällä olevasta akkunasta, joka on rikki,
-kuten olen ulkoapäin nähnyt, vaikkakin teidän ehkä on kiivettävä toinen
-toistenne harteille. Sitten teidän täytyy paeta niin nopeasti kuin
-suinkin, nousseen kuun valossa. Koirat ovat kahleissaan, niin että te,
-jos Sydän teitä suojelee, pääsette pakenemaan vaaratta."
-
-Sanoin silloin herra Stricklandille näin:
-
-"Vaikkeikaan tyttö sitä tiedä, luulen tuossa kappelissa kohtaavamme
-seuraa, koska intiaani tyttärineen on vankina siellä, minne Don Pedro
-ja José ovat menneet heitä katsomaan. Vaaramme on suuri, uskallammeko
-lähteä?"
-
-"Uskallamme", vastasi herra Strickland hetken mietittyään, "sillä
-parempi on uhkarohkeus kuin tuuma tuumalta nääntyminen tässä
-kidutuskomerossa tai heidän käsiinsä kuoleminen. Olemme niinikään
-tulleet kaukaa ja paljon jo kokeneet, löytääksemme tuon intiaanin, ja
-jos nyt jätämme käyttämättä tämän tilaisuuden, emme ehkä enään saa
-toista."
-
-"Mitä sanotte, Molas?" minä kysyin.
-
-"Sanon että herra puhuu viisaasti, sekä että minusta on samantekevää
-mitä teemme, sillä käännynpä sinne tai tänne, kuolema minua kuitenkin
-odottaa."
-
-Yksi kerrallaan me pujahdimme ulos paneeliholvista, ja kuun valossa
-vei Luisa meidät poikki lattian vuoteiden väliin, sille kohtaa missä
-riippui apotin kuva, joka puuhun maalattuna näyttäytyi olevan vain
-taitavasti tehty, saranoilla kääntyvä ovi.
-
-Laskeutuen polvilleen salaisen oven kynnykselle, hiipi Luisa alas
-käytävään. Kun me kaikki olimme laskeutuneet hänen viereensä, sulki hän
-paneelioven ja tarttui, pyytäen meitä ottamaan toisiamme kädestä ja
-pysymään hiljaa, minun käteeni ja vei meitä läpi käytävien, kuiskaten
-vihdoin:
-
-"Olkaa ääneti nyt, sillä tulemme sille paikalle, mistä teidän on
-hypättävä alas kappeliin, ja tuossa oikeallanne on porraskäytävä."
-
-Me menimme ohi porraskäytävän ja käännyimme johonkin nurkkaan, Luisan
-taluttamina.
-
-Tuossa tuokiossa lyyhistyi hän syliini, mutisten: "Taivaan nimessä!
-Aaveita! aaveita!" Ellen olisi pitänyt hänestä kiinni, olisi hän
-paennut. Hänen kätensä yhä kädessäni minä tunkeuduin eteenpäin ja
-huomasin saapuneemme pieneen piilopaikkaan samaan, jonka Teille näytin,
-herra Jones -- joka oli noin kymmenen jalan korkeudella kappelin
-lattiasta, ja niinkuin muutkin paikat tässä talossa, niin asetettu,
-että asianomainen apotti tai munkki voi, ilman että häntä huomattiin,
-nähdä ja kuulla kaiken, mitä tapahtui alhaalla.
-
-Yhdestä asiasta minä olen varma, ettei monien sukupolvien eläessä
-yksikään munkki ole nähnyt täältä kummallisempaa näkyä kuin se, joka
-kohtasi silmääni. Kappelin alttaria valaisivat särkyneestä akkunasta
-tunkeutuvat kirkkaat kuunsäteet sekä kivialttarilla palava lamppu.
-Tämän lampun voimakkaassa valokehässä seisoi neljä henkilöä, nimittäin
-Don Pedro, hänen poikansa Don José ja vanha intiaani tyttärineen.
-
-Kummallakin puolella alttaria oli silloin kuten nytkin kaksi
-puupilaria, joiden päät oli veistetty enkelien muotoisiksi, ja näihin
-pylväisiin oli köytetty kiinni vanha intiaani ja tyttö, kumpikin
-pilariinsa, kädet sidottuina yhteen pilarien taakse, niin että he
-olivat aivan avuttomia. Katseeni kiinnittyi ensinnä naiseen, joka oli
-minua lähinnä, ja nähtyäni hänet, vaikkakin pörröisenä, vaivan ja
-nälän kuluttamana, ylpeät kasvonsa sielun tuskan ja voimattoman raivon
-vääristäminä, en enään ihmetellyt, että Molas, samoinkuin Don Pedrokin,
-olivat ylistäneet hänen kauneuttaan.
-
-Hän oli intiaani, mutta sellaista rotua, jota en minä koskaan ennen
-ollut nähnyt, sillä hän oli miltei valkea väriltään, ja tumma,
-aaltoileva tukkansa valui valtaisena aina polviin asti. Hänen kasvonsa
-olivat soikeat ja pienikokoiset, ja niissä tuikki pari ihanaa,
-tummansinistä silmää, kun taas hänen valkea pukunsa toi esiin hänen
-sorjan ja mehevän vartalonsa ihanuuden.
-
-Jos tytön tila oli tukala, oli tuon vanhan miehen, hänen isänsä, joka
-yksinkertaisesti oli etsimämme Zibalbay, tila vieläkin tukalampi. Kuten
-Molas oli häntä kuvannut, oli hän hoikka ja melko pitkä, tukka ja
-parta valkeat, silmät ankarat ja haukankatseiset, kotkannenä, eikä Don
-Pedrokaan ollut liioitellut, väittäessään häntä kuninkaan muotoiseksi.
-Hänen viittansa oli repeytynyt, jättäen hänet puolialastomaksi, ja
-hänen otsallaan, rinnallaan ja käsillään oli verinaarmuja, joita hänen
-jaloissaan olevalla taittuneella ratsupiiskalla oli isketty.
-
-Ei ollut vaikeata arvata, kuka piiskan oli taittanut, sillä tuon
-vanhuksen edessä seisoi Don José, hengittäen raskaasti ja pyyhkien
-hikeä otsaltaan.
-
-"Tuo aasi ei ole tietääkseenkään", hän sanoi isälleen espanjaksi;
-"kysykäähän tytöltä -- hän varmaankin heltyy, nähdessään ukkoa
-ruoskittavan?"
-
-Don Pedro lähti alttarin äärestä, jota vastaan hän oli nojannut, ja
-lähestyi naista, tuijottaen häneen synkein silmin.
-
-"Rakkaani", hän sanoi tytölle mayankielellä, "tämä näky tuottaa varmaan
-tuskaa sinulle. Lopeta se ilmoittamalla meille, minne on kätketty tuo
-raha-aarre."
-
-"Vaikka henkeni veisivät, lapsi", sanoi väliin Zibalbay, "kiellän sinua
-mitään ilmaisemasta, ei vaikka he kuinka minua kiduttaisivat sinun
-nähtesi."
-
-"Hiljaa, sinä koira!" sanoi Don José, iskien häntä kädellään vasten
-suuta.
-
-"Oi! Olisinpa vapaa, niin kyllä teille kostaisin!" sähisi tyttö,
-jännittäessään ja pudistaessaan kahlehtivia köysiään.
-
-"Älähän hätäile, rakkaani", irvisteli Don José; "odotahan hetkinen,
-niin saat kostosta kylliksesi. Jos hän ei puhu, luulen keksivämme
-keinon, millä sinut pakoitamme puhumaan, mutta en tahdo olla raaka
-sinua kohtaan, ellei minun suorastaan ole pakko. Olet liian kaunis,
-aivan liian kaunis."
-
-Tyttö vapisi pelon ja vihan vallassa, mutta vaikeni.
-
-"Mitä me hänelle nyt yritämme?" hän jatkoi, kääntyen Don Pedron
-puoleen; "kuumaa vai kylmääkö rautaa? Tee päätöksesi, sillä minä alan
-väsyä. Hyvä, saisinkohan tuon veitsen? No, ystävä", hän sanoi, kääntyen
-intiaanin puoleen, "viimeisen kerran pyydän sinua ilmaisemaan, missä
-tuo kultatemppeli on, josta puhuit tyttärellesi isäni kuullen?"
-
-"Ei sitä missään ole, valkoinen mies", hän vastasi suuttuneena.
-
-"On, ystävät! Tahdotko sitten ilmaista, mistä olet löytänyt nuo pikku
-kolikot, jotka sieppasimme luonasi käyneeltä intiaanilta, ja mistä tämä
-veitsi on lähtöisin", ja hän osoitti kädessään pitämäänsä veistä.
-
-Se oli kaunis miekka eikä, mikäli voin nähdä seisomapaikaltamme,
-teräksestä vaan lujasta kuparista, missä oli naisen muotoinen, silkasta
-kullasta tehty kädensija.
-
-"Miekan antoi minulle eräs ystävä", sanoi intiaani. "En tiedä, mistä
-hän sen sai."
-
-"Tosiaan", vastasi José, kamalasti nauraen, "ehkä sentään muistatkin.
-Kuumentakaahan, isä, miekankärki lampussa, niin minä kertoilen tässä
-vieraallemme, mitä käymme tekemään hänelle ja tyttärellensä."
-
-Don Pedro nyökäytti päätään ja otti miekan sekä piti kärkeä liekin
-yläpuolella, Josén kuiskatessa intiaanin korvaan ja osoittaessa silloin
-tällöin tyttöä, joka pelon ja kauhun vallassa oli lyyhistynyt maahan,
-missä hän virui puolittain hiustensa peitossa.
-
-"Oletteko te valkoiset miehet piruja?" sanoi vanhus vihdoin vihoissaan,
-joka näytti tulevan hänen sielunsa pohjasta, "ja eikö teidän
-keskessänne oikeutta olekaan?"
-
-"Ei laisinkaan, ystävä", vastasi José, "me olemme itse asiassa hyviä
-miehiä, mutta ajat ovat kovat, ja meidän on elettävä. Mitä muutoin
-asiaan tulee, emme juuri liikoja välitä laista näillä seuduin, enkä
-koskaan ole ainakaan intiaanikoirilla kuullut olevan mitään oikeuksia.
-Vielä kerran kysyn, tahdotko viedä meidät sinne, mistä tuo kulta on
-kotoisin, jättäen tyttäresi tänne turvallisuutemme pantiksi?"
-
-"En koskaan!" huusi intiaani. "On sata kertaa parempi, että me kumpikin
-kuolemme, kuin että kansani muinaiset pyhät salaisuudet tulisivat
-teidän tietoonne."
-
-"Onpa teillä siis sittenkin salaisuuksia! Isä, onko miekka kuuma?"
-kysyi José.
-
-"Hetki vielä, poikani", sanoi vanhus, kääntäen rauhallisesti kärkeä
-liekissä.
-
-Tämän näyn me näimme ja tämmöiset sanat me hämmästyen kuulimme.
-
-"On aika puuttua asiaan", mutisi herra Strickland ja valmistui,
-asettaen kätensä kaiteelle, hyppäämään alas kirkkoon.
-
-Eräs ajatus välähti minussa äkkiä, ja minä vedin hänet takaisin
-käytävään.
-
-"Ehkä ovi on avoinna", minä sanoin.
-
-"Aiotteko käydä tuonne sisälle?" kysyi Luisa.
-
-"Tietysti", minä vastasin; "meidän täytyy pelastaa nuo ihmiset tai
-kuolla heidän kanssaan."
-
-"Hyvästi sitten, herrat, sillä olen tehnyt mitä voin puolestanne,
-ja pyhimykset teitä nyt suojelkoot, sillä jos minut nähdään, pääsen
-hengestäni, ja minulla on lapsi, jonka takia tahdon elää. Vielä kerran,
-jääkää hyvästi", ja hän pujahti tiehensä varjon tavoin.
-
-Me laskeuduimme alas portaita. Niiden alapäässä oli pieni ovi, joka
-oli, kuten olimme toivoneet, avoinna. Hetken me neuvottelimme siinä, ja
-hyökkäsimme sitten poikki lattian alttarin ympärillä olevaa valokehää
-kohti. Josélla oli jo kuuma miekka kädessään.
-
-"Katsohan toki, rakkaani, katsohan", hän sanoi tytölle, napauttaen
-häntä leuvalle. "Aion ristiä arvoisan isäsi kristittyjen uskontomenojen
-mukaisesti, polttamalla ristin hänen otsaansa", ja hän vei hehkuvan
-kärjen intiaanin kasvoja kohti.
-
-Tällä hetkellä karkasi Molas takaapäin häneen kiinni, niin että miekka
-putosi hänen kädessään, minun tehdessäni saman tempun Don Pedrolle,
-pidellen häntä niin, ettei hän rimpuilemisestaan huolimatta voinut
-päästä minnekään.
-
-"Jos päästätte hiiskaustakaan, on kumpikin kuoleman oma", sanoi herra
-Strickland, ottaen ylös miekan ja pannen sen kuuman kärjen Josén rintaa
-vastaan, niin että se vähitellen poltti reiän vaatteisiin.
-
-"Mitä meidän on näille miehille tehtävä?" hän kysyi.
-
-"Tappaa heidät, kuten he olisivat tappaneet meidät", vastasi Molas;
-"tai, jos se teitä kauhistaa, päästää vapaaksi tuo vanhus ja antaa
-hänen kostaa omat ja tyttärensä kärsimät vääryydet."
-
-"Mitä sanotte, Ignatio?"
-
-"En tosin halua nähdä verta, mutta turvallisuutemme takia olisi näiden
-roistojen viisainta kuolla. Hengiltä heidät!"
-
-Don Pedro alkoi mylviä kauhuissaan, ja tuo sankari, José, puhkui
-kyyneliin ja rukoili armoa, kiemurrellen tuskissaan, sillä miekan kärki
-poltti häntä.
-
-"Te olette sivistynyt englantilainen", hän ynisi; "Te ette voi tappaa
-avutonta miestä kuin teurasta."
-
-"Niinkuin Te yrititte tappaa meidät tuonne kamariin -- meidät,
-jotka pelastimme teidän henkenne", vastasi herra Strickland. "Mutta
-Te olette oikeassa, en voi sitä tehdä, koska, kuten sanotte, olen
-sivistynyt mies. Molas, päästäkää irti tuo koira, ja jos hän yrittää
-paeta, lävistäkää hänet puukollanne. José Moreno, Teillä on miekka
-kupeellanne, ja minulla kädessäni; en tahdo Teitä tappaa, mutta koska
-meillä on riita, niin ratkaiskaamme se tässä ja heti paikalla."
-
-"Te olette mieletön, herra", minä sanoin, "lähteä nyt tuolla tavoin
-henkeään kaupitsemaan! Minä tuon jo ilman muuta tappaisin."
-
-"Tahdotteko taistella, jos päästän Teidät irti, José Moreno?" hän
-kysyi, vastaamatta minulle, "vai tahdotteko kuolla paikallanne?"
-
-"Tahdon taistella", hän vastasi.
-
-"Hyvä. Päästäkää vapaaksi hänet, Molas, ja seiskaa varalla veitsinenne."
-
-"Minä käsken", aloin minä, mutta mies oli jo vapaa ja herra Strickland
-odotti häntä, selkä oveen päin, tarkastellen kultakädensijaista
-intiaanimiekkaa.
-
-José katsahti ympärinsä kuin etsien keinoa paeta, vaikka turhaan,
-sillä edessä oli miekka ja takana Molasin puukko. Jonkun sekunnin --
-ehkä kymmenen -- seisoivat he toisiinsa tuijottaen lampun valokehässä,
-kuun säteiden leikkiessä heidän yläpuolellaan. Me katselimme tyystin
-vaieten, intiaanityttö viskaten kasvoiltaan pitkät suortuvansa ja
-nojaten eteenpäin niin paljon kuin siteensä sallivat, nähdäkseen
-kuolinkamppailun kahden henkilön välillä, joista toinen oli kiduttanut
-ja loukannut häntä ja toinen, jalonnäköinen valkoinen mies, oli
-ilmestynyt pimeydestä vapahtamaan hänet.
-
-Se oli kummallinen näky, sillä valon ja pimeän tahi hyvän ja pahan
-vastakohta ei ole suurempi noiden kahden miehen vastakohtaa, ja paikka
-ja hetki teki sen vieläkin kummallisemmaksi. Heidän takanaan tuijotti
-häväistyn kappelin autius, heidän edessään riippui tyhjä risti ja
-häväisty Herran alttari, ja heidän jalkojensa ääressä viruivat ammoin
-unhoon jääneen vainajan luut, vainajan, jonka henki ehkä tuijotti
-varjojen keskestä yhtä totisena kuin meidän elävät, silmämme. Niin,
-tämä yöllinen kuolon ja koston näytelmä Rauhan temppelissä tuntui
-hyvin kummalliselta, ja vielä nytkin sitä muistellessani tuntuu kuin
-jähmettyisi vereni.
-
-Siitä hetkestä asti kuin näin heidän astuvan toisiansa vastaan, oli
-kaikki pelkoni taistelun päättymisestä hävinnyt. Voitto oli kirjoitettu
-herra Stricklandin tyynille kasvoille, eritotenkin hänen suuriin
-sinisiin silmiinsä, jotka yhtäkkiä olivat tulleet ankariksi kuin
-kostonenkelin silmät, jotavastoin Josén kasvot todistivat ääretöntä
-kauhua ja rajatonta epätoivoa. Hän oli kuoleman partaalla, ja lähenevä
-loppu saattoi hänet suunniltaan.
-
-Hän löi kuitenkin ensiksi, sillä astuen askeleen eteenpäin suuntasi hän
-huiman iskun kohti herra, Stricklandin päätä, joka, sivuun hypäten,
-väisti sen ja sen sijaan lävisti hänen vasemman kätensä. Huutaen
-tuskasta peräytyi meksikolainen herra Stricklandin seuraamana, jota hän
-tavoitteli yhtä mittaa turhaan, sillä jokainen isku väistettiin.
-
-He oivat alttarikaiteen sisällä ja hänen selkänsä kosketti toista
-puupilaria -- mihin tyttö oli sidottu. Kauemmas hän ei voinut peräytyä,
-vaan pysähtyi siihen, huiskien rajusti ympärilleen, niin että tyttö
-pilarin toisella puolella lyyhistyi maahan, välttääkseen hänen
-miekaniskujaan.
-
-Sitten siitä tuli loppu, sillä herra Strickland, joka odotti vuoroaan,
-astui äkkiä ylettyville, peräytyäkseen siinä samassa, niin että
-meksikolaisen hänen päähänsä tähtäämä raju isku osui kalahtaen
-kivilattiaan, missä vielä nytkin on jälki siitä. Ennenkuin Don
-José, jonka käsi tärähti iskusta, ehti nostaa miekkaansa, oli herra
-Strickland valmis ja iski toistamiseen kaikin voimin. Nytpä isku sattui
-paremmin, sillä hänen miekkansa lävisti meksikolaisen sydämen, niin
-että tämä kaatua rojahti lattialle, kuollen siihen, alttariportaan
-ääreen.
-
-Tämän jälkeen minun on kerrottava omasta huolimattomuudestani, joka oli
-saattaa meille kaikille kuoleman. Muistatte kai että yhä minä pitelin
-kiinni Don Pedroa, ja en ymmärrä, miten olikaan, mutta iloissani ja
-kiihkoissani hellitin otteeni, niin että hän siinä samassa pääsi
-kierähtämään käsistäni ja katosi silmänräpäyksessä.
-
-Painalsin hänen jälkeensä vaikkakin liian myöhään, sillä juuri kuin
-saavuin ovelle, pamahti se kiinni nenäni edessä, enkä minä saanut sitä
-auki, koska kappelin puolella ei ollut avainta eikä kädensijaa.
-
-"Pakoon", minä huusin, rynnäten takaisin alttarin luo; "hän livahti
-käsistäni ja on tuossa tuokiossa täällä toveriensa kanssa."
-
-Herra Strickland oli sen nähnyt, ja katkoi miekallaan täyttä päätä
-tyttöä piteleviä köysiä, Molasin irroittaessa isää. Juoksin nyt yli
-alttarin -- annettakoon se minulle anteeksi, hädässäni -- hypäten
-rikkinäisen akkunan kivilaudalle ja kapusin ylös, Molasin auttaessa
-alhaalta. Päästyäni akkunalle, kurottauduin alas ja tartuin Zibalbayta
-kiinni molemmista käsistä, sillä hän oli liian jäykkä itse kapuamaan,
-sekä vedin hänet ylös viereeni, käskien hänen hypätä ilman pelkoa
-maahan ulkopuolelle, sillä korkeus oli vain kymmenisen jalkaa. Sitten
-seurasi hänen tyttärensä, sitten herra Strickland ja viimeisenä vihdoin
-Molas, niin että kolmen minuutin sisällä siitä kun Don Pedro oli
-paennut, me seisoimme valmiina kappelin ulkopuolella, puiston pensaiden
-suojassa.
-
-"Minne nyt?" kysyin, sillä paikka oli outo minulle.
-
-Maya, tuo tyttö, vilkaisi sivulleen ja sitten ylös taivaalle.
-
-"Seuratkaa minua", hän sanoi; "tiedän yhden tien", ja lähti juoksemaan
-yli puiston.
-
-Yhtäkkiä saavuimme miehenkorkuisen aidan luo, jonka takana oli
-tuuhea aloe-pensaisto. Kiipesimme yli aidan ja pujottelimme läpi
-pensaiden, pääsemättä kuitenkaan ilman haavoja sillä piikit olivat
-teräviä -- päästäksemme vihdoin viljavainioille. Tässä pysähtyi tyttö,
-tutkien taas tähtiä, ja samalla hetkellä kuulimme huutoja ja näimme,
-katsottuamme taaksemme, maatilalla sinne tänne liikkuvia valoja.
-
-"Meidän täytyy kiirehtiä tai muutoin olemme perikadon omat", minä
-sanoin. "Don Pedro on herättänyt väkensä."
-
-Sitten lähti hän lipsuttamaan ketoa meidän seuraamanamme: Ei ollut
-polkua minkäänlaista, ja pitkät oljenkorret takertuivat jalkoihimme
-ja kylvivät kastetta päällemme, kunnes vaatteemme olivat kuin vedessä
-lioitetut. Yhä me ponnistimme eteenpäin toinen toisemme jälessä
-viitisentoista minuuttia, kunnes pääsimme eroon viljelysmaista ja
-seisoimme metsän liepeellä.
-
-"Seis", minä sanoin. "Minne nyt pakenemme? Tie on oikealla ja sitä
-seuraten voimme päästä johonkin kaupunkiin."
-
-"Jotta meidät vangittaisiin murhamiehinä", keskeytti herra Strickland.
-"Unohdatte José Morenon kuolleen minun käsiini, ja että hänen isänsä
-pitää kostosta huolen; kaikkein parhaimmassa tapauksessa joudumme
-tyrmään ainakin. Ei, ei, meidän on jäätävä metsään piiloon."
-
-"Herrat", sanoi vanha intiaani, tarttuen puheeseen ensi kertaa, "tiedän
-metsässä salaisen paikan, vanhan raunioituneen rakennuksen, missä
-voimme piileskellä jonkun aikaa, jos sinne ensin pääsemme. Ensiksi
-pyydän kysyä, keitä te olette?"
-
-"Minut Teidän pitäisi tuntea, Zibalbay", sanoi Molas, "koska olen sama
-mies, jonka Te lähetitte hakemaan haluamaanne Sydämen Haltijaa ja
-Herraa", ja hän osoitti minua.
-
-"Oletteko sama mies?" kysyi intiaani.
-
-"Olen", vastasin, "ja olen kokenut paljon löytääkseni Teidät, mutta nyt
-ei ole aikaa siitä puhua; viekää meidät tuohon piilopaikkaanne, sillä
-vaaramme on suuri."
-
-Taaskin lähti tyttö opastamaan ja me rynnistimme eteenpäin metsässä,
-kompastellen ja langeten pimeässä, kunnes aamunkoi rusotti idän
-taivaalla ja vainoojiemme äänet hukkuivat yöhön.
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-Molasin kuolema.
-
-
-Levähdimme pienen hetken, hengähtääksemme hiukan, ja jatkoimme
-taas kulkuamme. Ensimäisenä kulki tyttö Maya, oppaamme, jota herra
-Strickland talutti kädestä, Zibalbayn, Molasin ja minun seuratessa
-jäljessä. Alussa olivat nämä kaksi juosseet yhtä nopeasti kuin
-me muutkin, mutta väsymys ja kokemansa kauhut olivat heidät niin
-lannistaneet, että heidän täytyi levähtää vähäväliä. Eikä ollut
-ihmekään, sillä viiteen päivään eivät he olleet saaneet laisinkaan
-oikeata ruokaa, Don Pedron aikomus kun oli ollut näännyttää heidät,
-pakoittaakseen heidät kertomaan salaisuutensa.
-
-Varmaan olisikin hän onnistunut aikomuksessaan ja saanut heidät
-kuolemaan, ellei heillä olisi ollut kylliksi mukanaan erästä
-cuca-valmistetta, jota tehtiin määrätyistä lehvistä ja hienonnetusta
-lihasta ja muista aineksista. Zibalbay tunsi hyvin tuon intiaaniruuan
-salaisuuden, sillä sen avulla oli hän tyttärineen kestänyt pitkät
-matkat läpi asumattomien erämaiden; niin ihmeelliset ovat sen
-vaikutukset, että vain pieni pallero riittää ravitsemaan miehen
-vuorokauden ajaksi, vaikkakin hän kuluttaa voimiaan lujassa työssä
-tai kulkiessa. Tämän ravinnon avulla olivat he pysyneet pystyssä
-ihmeeksi vangitsijalleen, joka ei kyennyt käsittämään, mistä he saivat
-kestävyytensä. Kaikesta huolimatta on se sittenkin paremmin kiihoitus-
-kuin ravintoaine, ja niin suuri oli heidän halunsa saada jotain
-vatsantäytettä, että he juostessaan yhtämittaa poimielivat tähkäpäitä,
-pureskellen niitä.
-
-Polkumme kulki niin tuuhean metsän läpi, että auringon paistaessakin
-tuntui kuin olisi ollut hämärä. Siellä kasvoi kaikenkaltaisia puita,
-joiden oksat haarottivat sekaisin kämmekkäiden ja sananjalkamättäiden
-kanssa, tai siellä täällä harmaiden espanjansammalröyhyjen kanssa,
-jotka antoivat oudon ja luonnottoman ilmeen kaikelle. Näissä puissa
-vilisi kiipijöitä, toiset paksumpia kuin miehen reisi, ja niiden alla
-olevaa maankamaraa peitti pehmeä ruoho tai Meksikossa kymmenen jalan
-korkuiseksi kasvavan kasvin tyhjät varret, jota kasvia, kuten herra
-Strickland sanoi, Englannissa viljellään intiaaniruo'on nimisenä.
-Hitaasti ja suurin ponnistuksin etenimme tämän kasvullisuusrykelmän
-lävitse. Milloin laahustimme yli lahonneiden, maahan kaatuneiden
-runkojen, milloin raivasimme jalka jalalta tietä intiaaniruo'on
-vaivaloisen tiheikön läpi, milloin takertuivat vaatteemme oksiin,
-milloin repivät ja raatelivat piikit ihoamme, tai jalkamme kompastuivat
-maassa kiemurteleviin kasveihin. Ei pieninkään tuulen henkäys päässyt
-tunkeutumaan tuohon sanomattomaan tiheyteen, jonka pitkiä aikoja
-seissyt, tungahtunut ilma rasitti meitä ja sai hien valumaan virtanaan.
-Päällämme riippui, kätkien taaksensa taivaan, vihreä lehtimatto, jonka
-alla me laahustimme juhlallisessa hämärässä ja äänettömyydessä, jonka
-silloin tällöin särki apinan kirkuna tai kaukainen rymy, jonkun suuren,
-vuosisatoja vanhan puun kaatuessa ukkosen jyrinällä maahan.
-
-Tässä metsässä, joka näytti olevan ihmisasumaton, vilisi miljoonia
-hyönteisiä, kaikki myrkyllisiä. Hentoja harmaita kärpäsiä,
-metsäampiaisia, mustia ja punaisia muurahaisia, jotka kiduttivat meitä
-pistoillaan, niin että huusimme ääneen tuskassamme, mutta muistaen
-vaaramme ryntäsimme jälleen edelleen.
-
-Näin kuljimme kaksi tuntia, ehkäpä enemmänkin, kunnes saavuimme
-pienelle purolle, joka juoksi läpi metsärotkon, ja pysähdyimme
-sammuttamaan janoamme ja vilvoittamaan hikisiä jalkojamme ja käsiämme.
-Zibalbay vaipui hengästyneenä puron partaalle, mihin minä toin hänelle
-hatullani vettä, tyttären istuutuessa purokivelle ja antaessa veden
-huuhtoa jalkojansa ja käsiänsä, jotka olivat täynnä hyönteisten
-pistoja ja vuosivat verta piikkien ja oksien haavoista. Siinä samassa
-loi hän ylös katseensa, ja nähtyään herra Stricklandin keskustelevan
-minun kanssani siinä puron partaalla, viittasi häntä käymään istumaan
-viereensä.
-
-"Mikä on nimenne, valkoinen mies?" hän kysyi.
-
-"James Strickland, armollinen neiti."
-
-"James Strickland", hän toisti kangertaen, "kiitän Teitä, että
-pelastitte isäni kidutuksesta ja minut häpeästä; ja tuon urotyön
-takia minä, Sydämen Maya, jota moni on mielistellyt, olen Teidän
-käskettävänänne ainaiseksi."
-
-"Teidän pitäisi kiittää ystävääni Don Ignatiota", hän sanoi minuun
-viitaten.
-
-Jonkun hetken katsoi hän tutkivasti minuun ja lisäsi sitten: "Kiitän
-häntäkin, mutta Teitä minä eniten kiitän, sillä Teidän kätenne vapahti
-minut tuosta häpeällisestä miehestä ja pelasti meidät."
-
-"On vielä liian aikaista kiitellä, armollinen neiti", hän sanoi "vaara
-ei vielä ole ohitse."
-
-"En enään suurestikaan hätäile, kun olemme kerran päässeet pois tuosta
-kaameasta talosta", hän vastasi miltei levollisesti, "ja kun kohta
-pääsemme piilopaikkaamme. Miten he muutoin voisivat meitä löytää täältä
-metsästä? Kuulkaahan, mitä tuo oli?"
-
-Hänen puhuessaan kuului korviimme heikko, kaukainen ääni -- aivankuin
-kello olisi kilahdellut jossain hyvin kaukana.
-
-"Näin he meidät kumminkin löytävät", hän sanoi. "Kuuletteko, Ignatio?
-Koirat ovat vainunneet jälkemme. Mitä tietä nyt menemme, armollinen
-neiti?"
-
-"Puron reunaa."
-
-"Sitten meidän on kahlattava vettä pitkin", sanoi herra Strickland; "se
-on ainoa pelastuksen mahdollisuus, sillä koirat tuntevat muutoin, mistä
-olemme kulkeneet."
-
-Aloimme kahlata virran pohjaa niin nopeaan kuin kivet ja Zibalbayn
-väsymys sallivat. Onneksi ei se ollut erikoisen leveä virta eikä
-syväkään, vaikkakin meidän silloin tällöin oli vaikea putouspaikoissa
-pysyä pystyssä, ja kaksi kertaa oli meidän pakko, kun emme uskaltaneet
-astua rantapenkereelle, heittäytyä uimaan yli syvemmän kohdan,
-vaikkakin olimme kauhuissamme, peläten alligaattoreja. Noin tunnin
-verran seurasimme virtaa pitkin näin, kunnes Maya äkkiä pysähtyi,
-ilmoittaen että jos tahtoisimme päästä rakennuksen luo, missä he
-olivat pitäneet asuntoa, oli meidän noustava vedestä ja painuttava
-metsään. Olimme hengästyksissämme, sillä ellemme olisi kantaneet
-Zibalbay-vanhusta, ei hän itse olisi enään jaksanut kävellä;
-ajattelematta vaaraa, mikä olisi astuessamme rantapenkereelle, emme
-epäröineet hetkeäkään, kuullessamme paikan olevan lähellä ja siellä
-löytyvän ruokavaroja, vaan tunkeuduimme taaskin pensaikkoon. Tultuamme
-sadan askeleen päähän virrasta, näimme korkean, puiden tuuheasti
-suojaamaan röykkiön hakattuja kivilohkareita.
-
-"Tässä se paikka on", sanoi hengästyneenä Zibalbay. "Katsokaahan,
-tuossa ovat temppelin seinät, ja tässä ovat temppeliin johtavat
-portaat", ja hän näytti pitkää kiviporrasriviä, joka oli miltei
-näkymättömissä sananjalkojen ja ruohojen sisässä, joita rehoitti
-pyramiidin juurelta aina huipulla olevaan temppeliin asti. Näitä
-portaita kiipesimme vaieten, sillä kapuaminen oli hankalaa, Molas kun
-kantoi selässään väsynyttä intiaanivanhusta, joka ei mitenkään itse
-jaksanut nousta portaita.
-
-Nämä portaat oli rakennettu kolmessa jaksossa, yläosasto, joka nykyään
-on kokonaan sortunut, leväten entisellä ja ihanalla penkereellä, joka
-nyt on vain pensaita ja puita kasvava kiviröykkiö. Porraskäytävän
-päällä oli vielä jumalankuvilla koristettu, jättiläismäinen kaariholvi,
-ei kumminkaan todellinen kaari, sillä vanhat intiaanit eivät osanneet
-niitä rakentaa, vaan kyhätty kokoon kivilohkareista, joiden päät
-ulkonivat yli alimmaisten kivien, kunnes ylimmäisten kivien päät
-koskettivat toisiansa.
-
-Tämä kaari -- jos sitä siksi nimitän -- oli rappeutumisen viimeisellä
-asteella. Sen huippu, suunnaton lohkare, jonka paino varmasti nousi
-sataan tai kahteensataan tonniin, oli ajan ja sateiden vaikutuksesta
-miltei irronnut kannatteistaan -- ehkä siihen oli vaikuttanut
-maanjäristyskin -- ja riippui uhkaavasti portaiden yllä. Niin heikot
-olivat tosiaankin tuet, jotka kannattivat sitä sivupilarien varassa,
-että näytti ensi silmäykseltä, kuin putoaisi se heti paikalla. Kun
-sitä lähemmin tutki, huomasi sitä kannattavan kolme tai neljä paksua
-juurta, jotka luikersivat kaaren huipulla kasvavista puista ja olivat
-vuosien kuluessa tunkeutuneet kivenkoloihin ja sieltä aina maahan asti.
-Kaaren takana penkereen takaosassa kohosi raunioitunut temppeli, pitkä
-rakennus tasakattoineen, missä kasvaa rehottivat monet pensaat ja
-palmut.
-
-Käyden sisään tämän temppelin keskiovesta, vei Maya meidät huoneeseen,
-joka kauttaaltaan oli koristettu kiveen hakatuilla käärmeenkuvilla ja
-jossa hiljattain oli ollut ihmisiä, sillä se oli siistitty ja lattialla
-oli tuhkaa ja hiiliä. Nurkassa oli myös pieni tavarapino, jota
-peittävää viittaa Maya kävi kohottamaan, paljastaen muun muassa savisen
-keittoastian, kuparikirveen, joka oli samaa mallia kuin miekka, millä
-herra Strickland surmasi Don Josén, kaksi kummallista puhalluspilliä
-myrkytettyjen nuolien sinkoamista varten ja vihdoin kuivattua lihaa,
-papuja ja cucavalmistetta sisältävä pussi.
-
-"Kaikki on tallella", hän sanoi; "syökäämme nyt, ollaksemme vahvat
-vaaraa vastaan."
-
-Syödä mutustaessamme miettiväisinä kuivattua lihaa, sanoi herra
-Strickland luulevansa vainoojiemme luopuneen takaa-ajosta.
-
-"Tunnette vähän noita miehiä, kun noin puhutte", vastasin minä; "heidän
-täytyy ajaa meitä takaa oman turvallisuutensa takia; sen lisäksi haluaa
-Don Pedro varmasti kostaa poikansa kuoleman. Ainoa toivomme on, että
-virta eksyttää koirat, tai että ne eivät vainua sitä kohtaa, mistä
-me poikkesimme jälleen metsään, tai että auringon lämpö haihduttaa
-jälkemme. Mutta pelkään pahinta, sillä maa on märkää puitten alla."
-
-"Mitä sitten ehdotatte tehtäväksi?" hän kysyi. "Lähteäkö jatkamaan
-matkaa, vai pysähtyäkö tänne?"
-
-"Herra, meidän täytyy pysähtyä tänne, sillä emme voi jatkaa matkaa,
-ellemme halua hyljätä vanhusta ja hänen tytärtään. Metsässä olisi hyvin
-helppo yllättää meidät, mutta tänne on vaikea kiivetä ja täällä me
-ainakin voimme kuolla taistellen. Olkaamme valmiit pahimpaan, herra!"
-
-"Miten olemme valmiit?" hän kysyi, "kun meillä ei ole muita
-puolustusaseita kuin miekat ja puhallusputket? Ruuti pistoolin sankissa
-on märkää eivätkä nallitkaan syty, niin että jos päällemme hyökätään,
-on kuolemamme varma."
-
-"Siltä tuntuu", vastasin, "mutta jos Jumala niin tahtoo, voi hän
-pelastaa henkemme. Tuolla on hirveät määrät kiviä, latokaamme
-niitä kaarikäytävän alle, ehkä voimme surmata jonkun vihollisemme,
-vierittämällä niitä portaita alas."
-
-Näin me teimmekin, Mayan pitäessä vahtia. Vihdoin saimme puuhan
-loppuun, ja kun käännyimme pois kivikasalta, kuulimme äkkiä virran
-luota koiran haukuntaa, jota seurasi miesten ääniä ja pensaikosta
-ryntäävien hevosten korskuntaa. Hetken tuijotimme toisiimme
-hiiskahtamatta, kunnes Molas kuiskasi: "He tulevat".
-
-"Jos he tulevat, toivoisin heidän tulevan pian", vastasi herra
-Strickland.
-
-"Miksi, valkoinen mies? pelottaako Teitä?" kysyi Maya.
-
-"Pelottaa, kovasti", hän vastasi naurahtaen, "sillä voimat ovat niin
-erilaiset ja pian saamme kaiketikin kuolla -- toisin sanoen, kaikki
-miehet. Eikö se kuva Teitä pelota?"
-
-"Miksi se pelottaisi?" vastasi hän hymyillen, "sillä jos paha paikka
-tulee, pääsen minäkin hengestäni ja pelastun ikävästä paluumatkasta?"
-
-"Miten siitä niin varma olette, armollinen neiti?"
-
-"Olen kyllä", hän vastasi, pitäen hentoa puhallusputken nuolta
-edessään. "Jos painan tämän tähän" -- ja hän osotti suonta kaulassaan
--- "olen minuutin sisällä tiedoton ja kahden sisällä kuollut."
-
-"Ymmärrän; mutta puhutte liian kevyesti kuolemasta noin nuorena ja
-kauniina."
-
-"Kenties, herra, mutta elämä ei ole minulle ollut liian hymyilevä,
-enkä tiedä", hän lisäsi huoaten, "mikä kohtalo minua tulevaisuudessa
-odottaisi; mutta sen minä tiedän, että Taivaan sydämellä nukkuessamme
-meillä on rauha, ellei muuta olekaan."
-
-"Toivon niin", sanoi herra Strickland. "Katsokaahan, tuossa ne
-tulevat", ja hänen puhuessaan ilmestyi seitsemän- tai kahdeksanmiehinen
-joukko, kolme heistä muulilla ratsastain, kivirakennuksen juurelle,
-hypäten maahan ja kytkien eläimet puuhun.
-
-"No niin", sanoi herra Strickland, oikaisten ja pyristellen itseään
-kuin vedestä noussut koira. "Ihmettelen, kuinka moni meistä on elossa
-tämän päivän iltaan ehtiessä."
-
-Tällöin saapui yksi mies porraskäytävän juurelle, pitäen koiraa
-talutusnuorasta. Hetkisen nuuski koira kiviä, nosti sitten kuononsa
-ilmaan ja alkoi haukkua, jolloin joukko puhkesi huutoon, nähdessään
-meidän joutuneen ansaan. Toistaiseksi eivät he vielä lähteneet
-kapuamaan ylös, vaan kokoontuivat neuvottelemaan nurkkaukseen.
-Katselimme toisiamme epätoivoisina, sillä asemamme oli tietenkin
-toivoton. Paeta emme voineet, eikä meillä ollut puolustus-aseita; siksi
-näytti varmalta, että muutamassa minuutissa heittäisimme henkemme
-noiden murhamiesten käsiin, jos he armosta kerralla surmaisivat meidät.
-Herra Strickland peitti hetkeksi kasvonsa käsin, silmäsi sitten ylös ja
-sanoi:
-
-"Voimmeko lahjoa heitä, Ignatio?"
-
-"Mahdotonta", vastasin, "mitä voimme antaa heille sellaista, jota he
-eivät itse voisi meiltä ottaa?"
-
-"Sitten ei ole muuta keinoa kuin kuolla niin urhoollisesti kuin
-taidamme", hän vastasi. "Tähän loppuu Kultaisen Kaupungin löytöretki.
-Sen vaiheet eivät ole olleet onnekkaat, Ignatio."
-
-Silloin puuttui ensi kertaa puheeseen intiaanivanhus Zibalbay, joka
-lojui maassa takanamme, sanoen:
-
-"Ystävät, miksi ette pakene? Löydätte varmasti polun pyramiidin
-takaseinältä ja metsässä säilytte piilossa noilta miehiltä."
-
-"Miten voisimme paeta", vastasi herra Strickland, "kun Te ette jaksa
-astua askeltakaan?"
-
-"Olen vanha ja kypsä kuolemaan", hän vastasi; "jättäkää minut tänne ja
-olkaat varmat, että minä hetken tullen suoriudun noista roistoista.
-Tyttäreni, lähde sinä heidän kanssaan. Sinulla on pyhä tunnusmerkki, ja
-jos sinun onnistuisi paeta ja saada selville, että tuo vieras mies on
-juuri se sama, jota me olemme etsineet, vie hänet kotiseudullemme."
-
-"Rauhoittukaa, isä", sanoi Maya kiertäen kätensä hänen kaulalleen;
-"yhdessä me elämme tai kuolemme. Nämä herrat voivat lähteä, jos heitä
-haluttaa, mutta minä jään tänne Teidän kanssanne."
-
-"Niin jään minäkin", sanoi Molas, "sillä minua väsyttää pakoilla
-kuolemaa, joka kuitenkin vie minut. On siksi toiseksi liian myöhäistä
-puhua paosta, sillä he nousevat jo ylös portaita, nuo kahdeksan miestä,
-Don Pedro ja amerikkalainen etunenässä."
-
-Katsahdin; se oli totta. He olivat nousseet jo ensi osan puolitiehen.
-
-"Tarttukaa pyssyihin!" huusi herra Strickland.
-
-"On turhaa puhua niistä, kun niitä meillä ei ole", vastasin. "Jumala
-meitä voi auttaa, jos hän tahtoo, ja ellei hän tahdo, täytyy meidän
-alistua hänen tahtoonsa."
-
-Syntyi silloin äänettömyys, jossa kuului vain Zibalbayn ääni, hänen
-seisoessaan takanamme ja kohottaissaan kätensä taivasta kohti rukoillen
-jumalia tuomaan koston vainoojillemme. Näimme puiden ja pensaiden
-lomitse, että miehet alkoivat kavuta jo toista porrasjaksoa.
-
-"Tulkaahan, yritetään jotakin", sanoi herra Strickland, ja juostuaan
-pinoamamme kivikasan ääreen hän pyysi meitä auttamaan kanssaan
-suurimpia kiviä alas vihollisen niskaan. Tämän me teimmekin, vaikka
-ilman menestystä, sillä puunjuuret olivat tiellä; ne, joita kohti
-olimme yrittäneet vierittää kiviä, kätkeytyivät porraskäytävän sivuille
-ja alkoivat niin tuiman kuulasateen meitä vastaan, että me ennen pitkää
-olimme pakoitetut peräytymään kiviröykkiön luota kaaren suojiin.
-
-Sitten he lähtivät uudelleen tulemaan, kunnes olivat nousseet kolmannen
-jakson juurelle, pysähtyäkseen hetkeksi henkäisemään. Silloin
-sieppasi Molas puhallusputken ja juoksi penkereelle, herra Strickland
-jäljessään, vaikka emme ymmärtäneet miksi viimemainittu sinne lähti,
-koskei hän edes voinut käyttää asettaan.
-
-Ennenkuin miehet alempana huomasivatkaan heidän läheisyyttään, oli
-Molas pannut putken suulleen ja puhaltanut myrkytetyn nuolen heidän
-joukkoonsa. Se sattui osumaan keskelle texasilaisen Smithin kurkkua.
-Katsoa pilkistäen kaaren turvista minä näin hänen kiskaisevan nuolen
-pois haavasta ja yhtäkkiä kaatuvan maahan. Samassa silmänräpäyksessä
-rapisi myrskynä kuulasade kaarikäytävässä Molasia ja herra Stricklandia
-kohti, jotka juoksivat takaisin turviin. Näin Molasin kaatuvan ja herra
-Stricklandin pysähtyvän auttamaan häntä ylös, jolla hetkellä ilmestyi
-hänen kasvoilleen punainen läiskä. Tuossa tuokiossa olivat he ehtineet
-seinän suojiin.
-
-"Oletteko haavoittunut?" kysyin herra Stricklandilta.
-
-"En, en", hän vastasi; "kuula vain raapaisi leukaani, siinä kaikki.
-Katsokaahan Molasia -- hän sai haavan kylkeensä."
-
-"Jättäkää minut", sanoi Molas; "ei se ole mitään."
-
-Sitten me vaikenimme. Maya vain nyyhkytti hiukan yrittäessään sitoa
-englantilaisen vuotavaa haavaa hienolla harsolla, jota hän kaivoi esiin
-jostain kivien lomasta.
-
-"Älkää hätäilkö, armollinen neiti", hän sanoi surullisesti hymyillen,
-"sillä kohta saamme sellaisia haavoja, joita ei voi sitoa. Mitä silloin
-on tekeminen?"
-
-Sen sijaan että olisi vastannut, näytti neiti hänelle nyrkkiinsä
-puristettua myrkytettyä nuolta.
-
-"En voi Teille muutakaan neuvoa", hän sanoi. "Jääkää hyvästi. Olen
-iloinen, että olen Teidät tavannut, ja toivon taas kerran tuolla
-tapaavamme", ja hän katsoi kohti taivasta. "Parasta on Teidän sanoa
-hyvästit isällenne, sillä aikamme on lyhyt." Neiti nyökkäsi, astui
-Zibalbay-vanhuksen luo, joka seisoi vaieten, silittäen harmaata
-partaansa, ja kiersi kätensä isänsä kaulaan, suudellen häntä hellästi.
-
-Pilkistäen ulos varovaisesti, näimme miesten laahanneen Don Smithin
-porraskäytävän sivuun, muutamien miesten hoitaessa häntä hänen kuolemaa
-tehdessään ja toisten odottaessa tilaisuutta ampua meitä, jos vain
-ilmestyisimme penkereelle. Siinä samassa hän kuolikin, ja meitä pahasti
-kiroten alkoivat hänen toverinsa nousta suurella varovaisuudella
-portaiden kolmatta jaksoa, sillä he pelkäsivät salajuonta.
-
-"Eikö mikään voi pelastaa henkeämme?" kysyi herra Strickland painavalla
-äänellä.
-
-Kukaan ei vastannut, mutta äkkiä kääntyi Molas, joka seisoi toisella
-kädellä painaen kylkihaavaansa, toisella varjostaen silmiään, ja juoksi
-takanamme olevaan holviin, palaten sieltä kuparikirves kädessään.
-Puhumatta sanaakaan hän kapusi vikkelästi ylös kaarta, kunnes seisoi
-jaloin petollisen huipun raossa, jota huippua, kuten muistatte,
-kannatti vain joku suuri säie. Pitäen itseään vasemmalla kädellä
-jonkun vanakasvin varassa, hakkasi hän oikealla iskun toisensa jälkeen
-suurimpiin juuriin, katkoen ne yksitellen. Oivalsimme, mikä oli hänen
-tarkoituksensa -- lähettää jyristen parisataa tonnia kiveä noiden
-murhamiesten niskaan.
-
-"Taivaan nimessä! Siinä on kysymykseeni vastaus", sanoi herra
-Strickland; sitten hän vaikeni ja lisäsi: "Tulkaa alas, Molas; jos
-kaari putoaa, vie se Teidät mukanaan ja murskaa Teidät."
-
-"Siitä vähät väliä", hän vastasi; "tämä on minun kohtaloni päivä. Tuo
-kuula on haavoittanut minua kuolettavasti kylkeen, ja tällä paikalla,
-kuten olen kauan pelännyt, on minun määrätty kuolla. Rukoilkaa
-puolestani, ja jääkää hyvästi."
-
-"Hyvästi, Te urhea mies", sanoi herra Strickland. "Minulla ei ole
-kirvestä, muutoin seuraisin Teitä."
-
-"Hyvästi, Molas, veljeni, Sydämen uskollinen palvelija!" säestin minä;
-"olen varma, ettette tule jäämään palkatta."
-
-Kolme juurta oli jo katkaistu, mutta neljäs, suurin, joka oli
-paksumpi kuin miehen sääri, oli vielä ehyt, ja tätä alkoi Molas iskeä
-epätoivoisesti.
-
-"Ovatko he lähellä?" hän kuiskasi valkeiden lastujen lennellessä.
-
-Me tirkistelimme kaaren takaa ja näimme joukon pysähtyneen allemme
-noin seitsemänkymmenen jalan päähän pyramiidin hauraalle laidalle,
-pelkäämättä laisinkaan, sillä vaikka he kuulivat kirveen kumeat iskut,
-eivät he ymmärtäneet niiden merkitystä. Joku heistä keskusteli Don
-Pedron kanssa, nähtävästi ehdottaen hänelle jotakin, johon tämä ei
-suostunut, ja täten he kuluttivat pari minuuttia, ennenkuin annettiin
-lopullinen käsky rynnätä ylös loput portaat ja vallata temppeli
-äkkirynnäköllä.
-
-Kaksi minuuttia -- se oli vain lyhyt aika, mutta se merkitsi kuitenkin
-paljon, sillä vain kolmasosa juuresta oli katkaisematta, ja vaikka
-kuori lähti irti, kesti vahva puuaine vielä tuon suuren painon.
-
-"Pian!" kuiskasi herra Strickland, "he tulevat!" Silloin juuri kirveen
-varsi katkesi ja terä putosi maahan.
-
-"Jos juuri nyt vielä kestää, olemme hukassa", sanoin minä.
-
-Mutta Molasilla oli vielä oiva metsästyspuukkonsa, ja sillä hän alkoi
-jälleen hakata puuta. Kolmannella iskulla alkoi se katketa, repeytyä
-hiljaa kuin jättiläisen voimasta, ja sen murtuessa siirtyi kivilohkare,
-jota se oli kannattanut niin monet vuodet, ritisten paikoiltaan hiukan,
-sitten liike taas pysähtyi.
-
-"Tulkaa alas, Molas, tulkaa alas!" huusi herra Strickland.
-
-Mutta Molas ei lähtenyt. Hän iski vielä iskun, katkaisten kokonaan
-juuren, ja huutaen sitten hyvästit hän joko pelosta tai vapaasta
-tahdostaan syöksyi ojennetuin käsin seinäportaalle. Hänen painonsa
-oli kylläkin pieni, mutta se näytti riittävän rikkomaan tasapainon,
-kuten pöly painaa alas vaakakupin, sillä taaskin liikahti rätisten
-kivirakenne, ja sen huipulla kasvavat hennot puunvesat taipuivat kuin
-tuulen tempoessa. Liike jatkui yhä ja pistoolin pamauksien kaltaista
-rätinää kuului kivirakenteen sisästä ja puunvesat taipuivat kuin ruoho
-kalan uidessa. Nyt vasta huomasivat roistotkin alhaalla vaaran, joka
-heitä uhkasi, ja päästivät sellaisen parahduksen, etten koskaan ole
-moista kuullut.
-
-Osa jäi paikoilleen, osa juoksi portaita alas; yksi ainoa, Don
-Pedro itse, ryntäsi eteenpäin. Kaikki oli liian myöhäistä; koko
-suuri kivilaitos oli putoamassa. Se oli putoamassa -- se putosi ja
-vei Molasinkin mukanaan. Ukkosen kaltaisella jyryllä syöksyi se
-alas portaille, hajosi kappaleiksi ja tärisytti koko rakennusta. Ei
-minkään yhteislaukauksen vaikutus olisi voinut olla kamalampi kuin
-tämä kivivyöry, jota mikään ei voinut kestää. Suuret puutkin, jotka
-sattuivat kohdalle, katkesivat kuin korret kun tuo menneitten aikojen
-intiaanien pitkän työn tulos syöksyi maahan.
-
-Ei kestänyt minuuttiakaan, kun kaikki oli ohi ja jyrinä vaiennut, eikä
-mitään jäänyt osoittamaan tapahtuman menoa paitsi pölyä ja joitakuita
-jätteitä, jotka äsken olivat olleet ihmisiä. Koko porraskäytävällä
-seisovasta joukosta oli eloon jäänyt vain yksi, Don Pedro, joka oli
-juossut eteenpäin, toivoen ehtivänsä pakoon putoavan kaaren alta. Mutta
-hänkin sattui hiukan myöhästymään, sillä vaikka suuri röykkiö ei ollut
-häneen osunutkaan, putosi joku yksinäinen kivi hänen keskiruumilleen,
-taittaen hänen kylkiluunsa ja pyyhkäisten hänet ensi jakson juurelle,
-mutta jättäen eloon.
-
-Kun kaikki oli lopussa ja pöly hälvennyt, sanoi herra Strickland:
-"Menkäämme etsimään pelastajamme ruumista."
-
-Niin me kolme läksimme, jättäen Zibalbayn temppeliin, mutta emme mitään
-löytäneet. Ehkä Molas tälläkin hetkellä uinuu jonkun suuren möhkäleen
-alla. Muita ruumiita sieltä kyllä löytyi, joilta emme epäilleet riistää
-pyssyjä ja mitä muuta näimme tarvitsevamme. Mikä vieläkin parempi,
-löysimme läheltä pyramiidia neljä puuhun kytkettyä oivaa muulia, joista
-yksi oli varattu ampumatarpeilla ja ruokavaroilla, sillä Don Pedro oli
-päättänyt tavoittaa meidät, vaikkapa siihen olisi kulunut kokonaisia
-päiviä.
-
-Muutettuamme muulit ruohoisaan paikkaan, palasimme temppeliin, vieden
-mukaamme ruokaa ja juomaa, jota halusimme jo hartaasti. Kiivetessämme
-ylös portaita huusi Don Pedro meille loukkautuneena ja verta vuotavana.
-
-"Vettä", hän huusi; "antakaa minulle vettä."
-
-Herra Strickland antoi hänelle jotain viinaseosta, jota hän oli
-löytänyt muulin seljästä.
-
-"Teillä on laupias sydän", sanoi Maya vakavasti; "en ole julkea, mutta
-luulisin voivani antaa tuon koiran kuolla tuskiinsa."
-
-"Kaikilla meillä on omat syntimme, joista meidän on vastattava,
-armollinen neiti, ja kun niitä muistamme, on meidän oltava
-ymmärtäväisiä, erittäinkin nyt, kun laupias Jumala on nähnyt hyväksi
-pelastaa meidät", vastasi herra Strickland.
-
-"Minä kuolen", ähki tuo roisto; "minä tunnen sen varmasti, ja kuolema
-odottaa minua keskellä raunioita. Miten uskallan kuolla, kun olen
-lapsuudestani asti ollut murhaaja ja varas?"
-
-Herra Strickland kohautti olkapäitään, sillä hän ei osannut vastata
-tähän kysymykseen.
-
-"Antakaa varmuutta minulle", hän jatkoi; "Kristuksen nimessä, antakaa
-varmuutta minulle."
-
-"En voi", sanoi herra Strickland; "minulla ei ole siihen oikeutta.
-Rukoilkaa Taivaasta armoa, sillä aikanne on lyhyt."
-
-Sitten hän kääntyi poispäin, mutta kauan kuulimme vielä tämän
-turmeltuneen miehen valitukset ja voihkeet. Eivätkä ne loppuneet ennen
-auringon laskua, jolloin luullakseni paholainen tuli omaansa noutamaan.
-
-
-
-
-YHDESTOISTA LUKU.
-
-Zibalbay kertoo tehtävästään.
-
-
-Päästyämme ylös temppeliin me aterioitsimme. Tietäessäni ettemme sinä
-iltana enään jatkaisi matkaa, sanoin minä:
-
-"Noin pari kuukautta sitten lähetitte Te, Zibalbay, kasvinveljeni
-Molasin, saman miehen, joka meidät pelastaissaan kuoli tänään, viemään
-sanaa miehelle, joka intiaanien kesken on tunnettu Sydämen Haltijana.
-Sanansaattajamme kulki pitkät matkat, poikki merten ja maiden, kunnes
-hän löysi miehen ja kertoi hänelle asiansa."
-
-"Kenelle hän sen kertoi?" kysyi Zibalbay.
-
-"Minulle, sillä minä olen etsimänne mies ja olen toverini kanssa
-matkustanut tänne hakemaan Teitä, kärsien matkalla monta vaaraa ja
-vastusta."
-
-"Todistakaa olevanne se mies." Ja hän kysyi minulta erinäisiä
-salakysymyksiä, joihin kaikkiin minä annoin vastauksen.
-
-"Kyllä Teillä tieto on", sanoi hän vihdoin, "mutta jotakin vielä
-puuttuu; jos Te tosiaankin olette Sydämen Haltija, paljastakaa minulle
-sen salatieto."
-
-"Enkä", minä vastasin, "Tehän haette minua enkä minä Teitä. Molasille,
-lähetillenne, näytitte erään tunnusmerkin; antakaa minunkin nähdä tuo
-merkki, niin silloin vasta minä paljastan sen salatiedon."
-
-Hän silmäili epätietoisena ympärilleen ja sanoi: "Teitä olen tutkinut,
-ja tämä nainen on minun tyttäreni ja tietää kaiken; mutta miten on
-valkoisen miehen laita? Onko luvallista minun paljastaa Sydän hänen
-nähdessään?"
-
-"Kyllä se on luvallista", minä vastasin, "sillä tämä valkoinen mies on
-ystäväni ja me olemme yhtä hamaan kuolemaan asti. Hänkin on vannoutunut
-veljesliittoomme ja oli jonkun aikaa Sydämen Herra ja Haltija, sillä
-luovutin tuon merkin hänelle, kun itse makasin kuoleman kielissä, ja
-hänelle kuuluvat kaikki oikeudet. Näin ollen ei meidän tarvitse mitään
-salata toisiltamme; hänen korvansa ovat minun korvani ja hänen suunsa
-minun suuni. Puhukaa meille niinkuin yhdelle miehelle, tai vaietkaa
-kummallekin, sillä hän luottaa minuun ja minä häneen."
-
-"Onko asianlaita niin, valkoinen mies?" kysyi Zibalbay, tehden
-veljesliiton merkin.
-
-"On kyllä", vastasi puhuteltu vastamerkillä.
-
-"Sitten minä puhun", vastasi Zibalbay, "puhun Sydämen nimessä, ja voi
-sitä, joka kavaltaa kuulemansa salaisuudet. Tulehan tänne, tytär, ja
-anna minulle esine, jonka olet kätkenyt."
-
-Maya vei käden päähänsä ja veti jotakin tuuhean tukkansa sisästä,
-ojentaen sen isälleen.
-
-"Tätäkö Te tarkoitatte?" hän kysyi, pitäen taikaesinettä laskevan
-auringon valossa.
-
-Katsoin, ja ihme! siinä oli juuri vastapuolisko sille esineelle, jonka
-olin perinyt esi-isiltäni, ja jota nyt kannoin kaulassani.
-
-"Siltä se näyttää, ellei silmäni petä", vastasin. "Onko tämä se oikea,
-jota olette tullut niin kaukaa etsimään, Zibalbay?" ja minä vedin esiin
-Halkaistun Sydämen ijänikuisen tunnusmerkin.
-
-Kumartuneena tutki hän ensin toista, sitten toista puoliskoa. Sitten
-löi hän yhteen kätensä ja sanoi, taivaalle katsoen:
-
-"Sinulle kiitos, oi korkea Nimetön, isäini jumala, ettäs jalkani oikein
-ohjasit ja silmieni halun täytit. Niinkuin sinä alun ohjasit, ohjaa
-loppukin, sitä nöyrästi sinulta rukoilen."
-
-Sitten hän kääntyi puoleeni ja jatkoi kuin haltioituneena:
-
-"Nyt ovat yhtyneet Päivä ja Yö, ja kohta uusi aurinko nousee, kunniamme
-aurinko, sillä aamu jo sarastaa. Ottakaa Te omanne ja minä otan minun
-omani, sillä tässä ei ole oikea paikka yhdistää niitä, vaan kaukana
-täältä. Kuulkaa, veljet, kertomustani, joka on lyhyt, sillä jos
-Taivas niin tahtoo, näkevät silmänne sanani tosiksi siellä, missä
-kaikki selkenee, mutta ellei, unohtuu tuo pikku kertomus helposti.
-Ehkä olette, veljeni, kuulleet tarun muinaisesta löytämättömästä
-kaupungista, valkoisen voittajan häväisemän rotumme viimeisestä
-kodista ja jumalaisen Cucumatzin, jota myös kutsutaan Quetzoliksi,
-esi-isillemme antaman puhtaan uskon salaisesta pyhätöstä?"
-
-"Olemme kuulleet siitä ja haluamme hartaasti nähdä sitä", minä vastasin.
-
-"Niin ollen", jatkoi Zibalbay, "voimme me viedä teidät tuohon
-kaupunkiin, jonka päämies ja perinnöllinen ylipappi olen minä ja
-tämä ainut lapseni taas on naisperillinen. Ihmettelette ehkä, että
-me näin ollen olemme lähteneet yksin, vailla turvajoukkoa, kulkemaan
-kerjäläisten tavoin valkoisten miesten maassa. Kuulkaahan: Sydämen
-Kaupunki, niinkuin sitä kutsutaan, on kaikista kaupungeista kaunein
-ja vanhin, ja kerran, kaukaisessa menneisyydessä, hallitsi se näitä
-maita merestä mereen asti, sillä sen muurit rakensi toinen niistä
-veljeksistä, joiden kesken pyhä Cucumatz, valkoinen jumala, jätti
-hallituksen jaettavaksi, koska veljesten välille oli syntynyt riita ja
-he erosivat, tullen kumpikin oman heimonsa kanta-isäksi. Niin suuri
-oli sen valta noina varhaisina aikoina, että kaikki kaupungit, joiden
-rauniot ovat hautautuneena näihin metsiin, olivat sen alaisia, mutta
-vuosien vieriessä hyökkäisivät barbaarilaumat etumaisien kaupunkien
-kimppuun, niin että ne joutuivat eroon sen vallanalaisuudesta. Ei
-ainoakaan vihollinen ollut lähestynyt sitä, ja se pysyi maailman
-rikkaimpana ja mahtavimpana kaupunkina.
-
-"Sydämen Kaupunki on rakennettu keskellä järveä olevalle saarelle,
-mutta monta tuhatta sen asukkaista eli mantereella, harjoittaen
-viljelystä ja kaivaen maasta kultaa ja jalokiviä. Niin se kukoisti
-ja sen alamaiset myös, kunnes kaksitoista sukupolvea sitten saapui
-sanoma kuninkaalle, että eräänä päivänä oli joukko valkoisia miehiä
-valloittanut meren läheiset maat, pannut asukkaat miekan alle ja
-anastanut kaiken omaisuuden heiltä. Sanoma kertoi myös, että nuo
-valkoiset miehet, kuultuaan Sydämen Kaupungista ja sen mittaamattomista
-kultarikkauksista, olivat päättäneet etsiä ja vallata senkin.
-
-"Kun hallitseva päämies oli varma, että nämät jutut olivat tosia,
-neuvotteli hän viisaiden miestensä ja oraakkelin kanssa ja julisti
-määräyksen, että kaikki mantereella elävät asukkaat oli tuotava
-kaupungin muurien sisälle, jotteivät valkoiset miehet saisi ketään,
-joka heidät sinne opastaisi. Näin tehtiinkin ja monet vuodet
-etsiskelivät anastajat turhaan, kunnes he uskoivat varmasti, että tämä
-kertomus kultaa täynnä olevasta kaupungista oli vain tyhjää tarua.
-Sittemmin levisi ankara tauti Sydämen Kaupungin asukkaiden kesken,
-koska kaupunki oli tupaten väkeä täynnä -- niin ankara tauti, että
-pian syntyi yltäkyllin tilaa kaupungissa olijoille. Taudin aika meni
-ohi, mutta miespolvien vaihtuessa kohtasi esi-isiämme uusi ja pahempi
-pulma. Kansan veri tuli vanhaksi, ja lapsia syntyi vain harvakseen.
-Mantereella ei löytynyt lainkaan rotumme uudistajia, sillä lakimme
-määrää -- lakimme, jonka rikkominen rangaistaan kuolemalla -- ettei
-ainoakaan mies tai nainen saa poistua alueeltamme, etsiäkseen itselleen
-puolisoa vieraasta rodusta.
-
-"Näin on siis käynyt, että kansa on vähenemistään vähentynyt, sulaen
-kuin kesälumi vuorten huipuilta, kunnes sen luku lopulta on pienentynyt
-muutamaksi tuhanneksi, sensijaan kuin se menneinä päivinä nousi
-kymmeniin tuhansiin. Nyt olen minä, Zibalbay, hallinnut tätä maata
-nuoruudestani asti ja katkeruudekseni huomannut, että ennenkuin jälleen
-satakunta vuotta on unhoon mennyt on Maailman Sydämestä tullut vain
-autio paikka ja kuoleman kehto, vaikkakin nykyinen polvi siitä vähät
-välittää, sillä kansa ei huolehdi huomisesta, ja ylhäisten sydämet on
-vallannut riettaus ja heidän silmiänsä sokeus.
-
-"Mutta esi-isiemme ajoilta on säilynyt meille ennustus, nimittäin,
-että siitä hetkestä asti kuin molemmat Sydämen puoliskot liitetään
-yhteen pyhän kaupungin pääalttarin ääressä, alkaa uusi kukoistusaika.
-Tätä ennustusta olen miettinyt kauvan ja usein kääntynyt rukouksin sen
-jumalan puoleen, jota palvelen ja jonka ylimmäinen pappi minä olen,
-Nimettömän jumalan, Taivaan Sydämen ja kaiken maan Herran puoleen,
-että hän valistaisi ja johtaisi minua löytämään hukassa olevan ja
-pelastamaan kansan katoamasta, niin kuin katoavat kuivana vuodenaikana
-kukat maasta sateen puutteessa, antamatta uutta itua. Muuanna yönä
-vastasikin rukouksiini ääni unessa, käskien minun kulkemaan pois
-Sydämen maasta pitkin vanhaa tietä, kohti merta, sillä sieltä, läheltä
-itärantaa, piti minun löytää kadonnut esine.
-
-"Kutsuin sitten kokoon Sydämen Neuvoston ja ilmoitin sille ajatukseni,
-kertoen uneni ja aikoen seurata sen kehoitusta. Mutta he pilkkasivat
-minua, luullen minun tulleen hulluksi ja antoivat minulle luvan mennä
-jos haluaisin, sillä olinhan heidän hallitsijansa eikä heillä ollut
-valtaa kieltää minua, sallimatta kuitenkaan ainoankaan kansani miehen
-seurata minua yli vuorten, koska tämä muka oli vastoin vanhoja lakeja.
-
-"Vastasin tyytyväni siihen ja haluavani lähteä yksin, koska minun
-kumminkin oli lähdettävä, jolla hetkellä tyttäreni kohosi istualtaan
-ja sanoi haluavansa lähteä minun mukaani, kuten hänellä oli oikeus, ja
-siihen heidän oli tyytyminen, vaikkakin yksi henkilö, veljeni poika,
-sitä ankarasti vastusti, hän kun kosiskeli tytärtäni. Eikö ollut niin,
-Maya?"
-
-"Oli kyllä", hän vastasi hymähtäen.
-
-"Lyhyesti puhuen", jatkoi Zibalbay, "koska olin ottanut itselleni tuon
-tehtävän ja koska tyttärenikin omasta alotteestaan tahtoi välttämättä
-lähteä mukaani, asetettiin Tikal, veljeni poika, hallitsemaan kaupunkia
-siksi kunnes minä palaisin takaisin. Sitten läksin kaupungista
-tyttärineni, monen säätyläisen ja rahvaanmiehen saattaessa meitä yli
-järven ja vielä päivän matkan vuoren solalle asti, missä he sanoivat
-kyyneleitä vuodattaen jäähyväiset, sillä he pitivät meitä yltiöpäinä ja
-olivat varmoja kuolemastamme.
-
-"Kaksin me kapusimme yli vuorten ja niin myös kuljimme muinaisen tien
-merkkejä seuraten, läpi erämaiden ja metsäseutujen, kunnes vihdoin
-osuimme ja pysähdyimme tähän piilopaikkaan, sillä vaikka olimmekin
-vahingoittumatta, olivat vaarat, rasitukset ja nälkä uuvuttaneet
-meitä aika lailla; ennenkaikkea pelkäsimme astua valkoisen kansan
-pariin. Veljet, on turhaa kertoa sen enempää, sillä lopun tiedätte
-itse. Sama voima, joka pani minut lähtemään matkalleni, on kuljettanut
-minut läpi kaikkien vastusten, ja monen koettelemuksen ja kärsimyksen
-kautta vienyt minut voittoon, koska tänä iltana vielä olemme elossa
-löydettyämme sen, jota kauan olemme etsineet. Sellainen on tarinani,
-veli; jos haluatte, pyydän Teitä kertomaan omanne, ja selittämään mikä
-tarkoitus toi Teidät ja toverinne tänne oikealla hetkellä pelastamaan
-meidät tuon valkoisen paholaisen kynsistä, joka nyt makaa kuolleena
-porraskäytävällä."
-
-Kerroin nyt Zibalbaylle ja hänen tyttärelleen elämäni tarinan, josta jo
-olen kirjoittanut, sekä suuren aikeeni elvyttää uudelleen Montezuman
-aikoina kukistunut keisarikunta.
-
-"Tehän puhutte aivan minun sydänunelmiani", sanoi intiaanivanhus;
-"mutta sanokaahan, miten se olisi toteutettavissa?"
-
-"Teidän avullanne", minä vastasin. "Miehiä on yltäkyllin, mutta
-pannakseni ne liikkeelle täyttyy olla rahoja, ja minusta tuntuu, että
-Teillä on niitä, joskin miehet puuttuvat. Siksi pyytäisin osaa teidän
-hyödyttömistä rikkauksistanne, jotta siten voisin nostaa sekä teidän
-kansanne että oman kansani."
-
-"Käykää mukanani meidän kaupunkiimme, ja jos suinkin voin, olen
-täyttävä kaiken toivonne", hän vastasi. "Veli, meillä on samainen
-päämäärä, ja kohtalo on kuljettanut meidät kaukaa yhteen, jotta
-tukisimme toisiamme. Ennustus on täytetty, niinkuin olen unelmoinut;
-pian on halkaistu tunnusmerkki yhdistyvä Pääalttarin ääressä ja Taivaan
-tahto on tapahtuva. Oi! en ole turhaan elänyt ja rukoillut ja kärsinyt
-ihmisten pilkkaa, sillä uuden päivän koitto sarastaa jo taivaalla.
-Antakaahan tänne kätenne, vannoaksemme Sydämen nimessä valan, että me,
-sen haltijat, olisimme uskolliset toisillemme ja päämäärällemme, kunnes
-kuolema meidät korjaa.
-
-"Vannottu siis. Tyttäreni, viehän minut levolle nyt, sillä olen lopen
-uupunut, en ponnistuksista ja kärsimyksistä, vaan liiasta ilosta. Oi,
-Taivaan Sydän, minä kiitän sinua!" ja painaen käden otsalleen lähti
-Zibalbay tyttärensä Mayan seuraamana hoipertelemaan kammioonsa.
-
-Hänen mentyään puhui herra Strickland minulle.
-
-"Kaikki on tähän asti hyvin, Ignatio", hän sanoi, "mitä
-mielenkiintoisinta, mutta juuri tällä hetkellä, jos saan luvan Teille
-huomauttaa, on paljon kiireellisempiä toimenpiteitä kuin intiaanirodun
-nostaminen; nimittäin meidän oma turvallisuutemme. Huomenna viimeistään
-saapuu väkeä etsimään noita roistoja, ja jos he löytävät meidät täältä,
-on luultavaa että meidät surmataan murhaajina. Sanokaahan, mitä
-mielestänne on tehtävä?"
-
-"Minun mielestäni on meidän heti aamun koittaessa lähdettävä
-ratsastamaan muuleilla tiehemme. Metsä on sankka, ja on vaikeata
-tavoittaa meitä sieltä; jos saamme rauhassa kulkea edes pari päivää,
-pääsemme pakoon valkoisten miesten kynsistä. Sanokaahan minulle,
-armollinen neiti", sanoin kammiosta palaavan Mayan puoleen kääntyen,
-"tunnetteko tarkkaan tien?"
-
-"Tunnen kyllä", hän vastasi, "mutta, herrat, ennenkuin teette
-päätöksenne, on syytä minun kertoa teille jotakin, jott'ette pääse
-sanomaan että olisimme teiltä jotain peittäneet -- olettehan te
-pelastaneet meidät kuolemasta ja häpeästä. Olette kuulleet isäni sanat,
-ja ne ovat totta jok'ainoa sana, mutta niissä ei vielä ole koko totuus.
-Hän hallitsee, kuten hän jo kertoikin, tuota kaupunkia, mutta ylhäisö
-on häneen kyllästynyt, sillä hänen kohtelunsa on silloin tällöin
-ankaraa; sitä paitsi pitävät he häntä pöhkönä. Tämän takia päästivät
-he hänet lähtemäänkin etsimään ennustuksien täyttymistä, mihin siellä
-kukaan ei usko, sillä kaikki olivat vakuutettuja hänen tuhostaan
-keskellä erämaita eivätkä luulleet hänen milloinkaan enään palaavan
-vaivaamaan heitä."
-
-"No, miksi he sitten päästivät Teidät, joka olette naisperillinen,
-seuraamaan häntä?"
-
-"Koska minä itse niin tahdoin. Rakastan isääni, ja jos hän olikin
-tuomittu kuolemaan päähänpistonsa takia, tahdoin minä kuolla hänen
-kanssaan. Jos teitä haluttaa vielä kuulla oikea totuus, vihaan minä
-tuota syntymäkaupunkiani ja sitä miestä, joka on päätetty naittaa
-minulle, ja halusin lähteä pakoon häntä, vaikka vain pieneksi aikaa."
-
-"Ja vihaako tuo mieskin Teitä, armollinen neiti?"
-
-"Ei", hän vastasi, kääntäen sivuun päänsä; "mutta vaikka hän
-rakastaakin minua, luulen hänen sittenkin rakastavan valtaa enemmän.
-Jos olisin jäänyt sinne, olisi isäni täytynyt päästää minut, vaikka
-olenkin nainen, sijastansa hallitsemaan, ja serkkuni Tikal olisi ollut
-silloin toinen eikä ensimäinen järjestyksessä; siksi hän suostui
-minun lähtööni, ainakin minä luulin niin. Herrat, luulen että teidän
-on seurattava meitä Sydämen Kaupunkiin, jos vain onnistumme hengissä
-sinne pääsemään, ja minä puolestani olen siihenkin tyytyväinen,
-vaikka mieluusti kyllä lähtisinkin kulkemaan jotain muuta seutua
-kohti. Mutta kuulinhan vastikään teidän tehneen liiton isäni kanssa,
-että hän antaisi Teille tarvitsemanne rahat suuria tuumianne varten,
-nostaaksenne intiaanijoukot valkoisten miesten herroiksi sekä Sydämen
-kaupungin siihen asemaan ja kukoistukseen, jonka se on menettänyt,
-mikä kaikki ennustuksen mukaan tapahtuu muka sitten kun halkaistun
-tunnusmerkin molemmat puoliskot määrätyssä paikassa liitetään yhteen."
-
-"Ettekö sitten usko tuoton ennustukseen?" kysyi nopeasti herra
-Strickland.
-
-"En sitä ole sanonut", vastasi puhuteltu "Onhan epäilemättä omituista,
-että isäni juuri unikuvaa seuraamalla olisi löytänyt sen, mitä hän niin
-kiihkeästi ajatteli, tuon merkin, joka on kumppanimme kaulassa. Siitä
-huolimatta sanon, etten suuresti usko pappeihin, näkyihin ja jumaliin,
-sillä niiden kanssa on tekemisissä yhtämittaa" -- ja hän vilkaisi
-temppelin seiniin, missä oli lukematon määrä menneiden polvien palvomia
-paholaisia, jatkaen sitten, "vaikkakin huomaan teidän, mikäli olen
-oikein ymmärtänyt, noudattavan meille tuiki tuntematonta uskontoa."
-
-"Me seuraamme oikeata uskoa", minä vastasin; "kaikki muu on väärää."
-
-"Saattaa olla", hän sanoi, "mutta en tiedä, miltä tämä väite kuulostaa
-Taivaan Sydämen palvelijain korvissa. Tulkaa, jos haluatte, mutta
-kuulkaa varoitus; minun kansani on kateellista, ja muukalaisen
-nimikin jo kauhistaa heitä. Menneiden sukupolvien aikana on yksi ja
-toinen osunut Sydämen kaupunkiin, ja niistä ei ole, paria henkilöä
-lukuunottamatta, päässyt pois ainoakaan elävänä. He eivät halua uusia
-asioita, heillä ei ole juuri nimeksikään tietoa maailman kulusta
-ulkopuolella omaa piiriä, eivätkä he sitä haluakaan; he tahtovat elää
-esi-isiensä lailla, välittämättä siitä mitä tuleva päivä tuo mukanaan,
-ja minä luulen käyvän hyvin pahasti sille, joka uskaltaa tulla
-tyrkyttämään heille uutta uskoa ja uusia opinkappaleita ja anastamaan
-valtaa heiltä ja herättämään heitä uneliaisuudestaan. Niin, herrat,
-valitkaa, tahdotteko seurata meitä matkallemme vetten Kaupunkiin vai
-lähteä kulkemaan takaisin merta kohti ja unohtaa sattumalta kuulemanne
-jutun kuljeksivasta tohtorista, jonka epäonni oli tehnyt pöhköpääksi,
-sekä hänen mukanaan seuranneesta intiaanitytöstä."
-
-Kuuntelin Mayan totisia ja ponnella lausuttuja sanoja ja ymmärsin
-niiden merkitsevän paljon; ne merkitsivät sitä, että Sydämen kaupunkiin
-lähtiessämme olimme menossa kuolemaamme kohti.
-
-"Armollinen neiti", minä sanoin, "kuolema voi minut hyvinkin kohdata
-siellä, mutta olen sitä viime aikoina tuijottanut silmiin liian usein,
-välittääkseni nyt sitä väistää. Kuolemahan vaanii joka puolella,
-armollinen neiti, ja jos ihminen pysähtyisi odottamaan sen ohimenoa,
-tulisi täällä maailmassa hyvin vähän valmiiksi. Minulla on oma
-elämäntehtäväni, ja minusta tuntuu että se odottaa minua Salaisessa
-kaupungissa, siksi minä yritän sinne, jos voimani sallivat ja kohtaloni
-niin määrää. Tulkoon mitä tahansa, minä lähden isänne kanssa kohti
-Sydämen kaupunkia. Tämän herran laita on aivan toinen. Aikoja sitten
-sanoin hänelle jo, ettei tämä ole mikään huvimatka hänelle, ja samaa
-sanon nytkin. Hän on kuullut Teidän sananne ja jos hän uskoo niitä ja
-minunkin sanojani, ottaa hän meiltä jäähyväiset huomenna ja lähtee omia
-teitään ja me omiamme."
-
-Tyttö kuunteli ja sanoi, hänen puoleensa kääntyen: "Siinä kuulette.
-Mitä sanotte, valkoinen mies?" ja minusta tuntui, kun häntä tarkastin,
-että hän odotti huolestuneena vastausta.
-
-"Kyllä, armollinen neiti, minä kuulen", hän vastasi nauraen, "ja
-epäilemättä on tuo kaikki totta, ja minun luuni jäävät teidän
-maanmiestenne keskeen. No, olkoon niin, minä olen päättänyt lähteä,
-en nostamaan intiaaniheimoja enkä muita heimoja, vaan katsomaan tuota
-kaupunkia; ja lähteä minä tahdon, sillä en halua muuttaa mieltäni,
-koskei mikään muu asia minua sido. Sen lisäksi tuntuu kaiken sen
-jälkeen, mitä täällä tänään on tapahtunut, olevan suurempi vaara jäädä
-tänne kuin kiiruhtaa edelleen."
-
-"Iloitsen lähdöstänne, koska se on vapaaehtoinen", sanoi Maya
-hymyillen. "Olkoon pelkomme aiheeton ja sekä Teidän että meidän matka
-lupaava. Mutta levätkäämme nyt, sillä olette varmastikin upiuuvuksissa
-kuten minäkin, ja meidän pitäisi olla taas virkeitä aamun koittaessa."
-
-Seuraavana aamuna, ensi sarastuksen syttyessä me läksimme matkaamme,
-ratsastaen kolmella löytämällämme muulilla ja taluttaen neljättä,
-ruoka- ja juomavaroilla varustettua eläintä. Olimme iloisia, kun
-raunioitunut temppeli vihdoin jäi taaksemme, mutta minun oli kuitenkin
-raskasta jättää sitä, sillä jonkun pudonneen kivilohkareen alle sinne
-jäivät uinumaan ystäväni ja kasvinveljeni Molasin maalliset jäännökset,
-hänen, joka urheudellaan ja neuvokkuudellaan, oman henkensä uhraamalla
-oli pelastanut meidän henkemme.
-
-Tarkoituksemme oli välttää kyläpaikkoja, missä ihmiset olisivat voineet
-nähdä meidät, ja pysyä metsän kätkössä, sillä pelkäsimme itseämme
-vainottavan ja vietävän tuomio-istuimen eteen vastaamaan Don Pedron ja
-hänen kumppaniensa kuolemasta. Tämän me voimmekin tehdä, sillä koska
-meillä oli pyssyt ampumatarpeineen, voimme ampua lintuja joka päivä
-ruuaksemme. Matkaten näin muulin selässä palasivat voimamme pian, jopa
-Zibalbay-vanhuksenkin, joka eniten oli kärsinyt väsymyksestä sekä
-meksikolaisten kamalasta kohtelusta.
-
-Ei kestänyt täyttä viikkoakaan, kun olimme kulkeneet halki Yucatanin
-asumattomien alueiden ja olimme valkoisten miesten saavuttamattomissa,
-samoten läpi metsäseudun sen takana kulkevaa vuorijonoa kohti.
-Tien löytäminen tässä sankassa ja loppumattomassa metsässä tuntui
-mahdottomalta; niin olisi varmasti ollutkin laita, elleivät sekä
-Zibalbay että hänen tyttärensä olisi muistaneet tietä tulomatkaltaan ja
-ellei heillä olisi ollut mukanaan vanhaa karttaa. Tähän karttaan oli
-merkitty kaikki kulkutiet, jotka intiaanivallan aikana olivat kulkeneet
-ristiin rastiin maata. Suurin näistä teistä kulki Sydämen kaupungin
-järven rantoja reunustavain vuorten luota suoraan yli vuorijonojen
-Palenquen kaupungin raunioille ja sieltä rannikolle. Tämä polku, tahi
-oikeammin maantie, oli toisin paikoin kasvanut täydelleen umpeen puita,
-toisin paikoin painuen soihin ja rämeihin tahi luikertaen hiekkaisiin
-erämaihin. Joskus tuntui parin päivän ajan, ettei siitä koskaan ollut
-kulkenutkaan tietä, mutta seuraten tarkkaan kartan merkkejä ja ottaen
-viittoja määrätyistä kaupunkiraunioista, löysimme sen kuitenkin aina
-uudelleen.
-
-Noiden vanhojen kaupunkien ja temppelien luku oli huimaava, ja herra
-Stricklandia ihmetytti suunnattomasti nähdä niitä, mikä ei olekaan
-kummallista, sillä hänhän oli ensimäinen valkoinen mies, joka ne
-näki. Ratsastaessamme tahtoi hän silloin tällöin keskustella kaikesta
-koettaen sanoilla piirtää kuvaa tästä maasta, joka nyt oli autiota
-tasankoa tai piikkistä pensaistoa, jotenka täytyy ajatella vähintäin
-viisisataa vuotta kuluneen siitä ajasta, jolloin täällä kukoistivat
-kaupungit ja kylät, palatsit ja temppelit kymmenintuhansin asukkain,
-vihreiden viljavainioiden aaltoillessa joka puolella. Mitä tarinoita
-uinuikaan noissa ruohokentissä ja mitä näytelmiä mahtoikaan tapahtua
-noissa valtaisissa pyramiideissa, joiden ohi kuljimme harva se päivä,
-ennenkuin voittajan miekka tai turmeluksen viima tai kumpikin hävitti,
-tämän maan! Tuo kuva olisi ollut näkemisen arvoinen; ja sydämemme
-pamppaili ajatellessamme, että jos kaikki kävisi hyvin, me näkisimme
-tuon kuvan; että silmämme näkisivät suurimman näistä kaupungeista, joka
-muutamia sukupolvia sitten kukoisti vielä, mutta nyt oli jo rappiolla,
-tämän muinaisen ja salaperäisen sivistyksen oikean keskuksen, joka teki
-kuolemaansa, mutta yhä vielä eli.
-
-Minua innostivat eteenpäin muut toiveet, mutta tämä halu, kuten
-luulen, piti pystyssä herra Stricklandia matkamme monissa vaivoissa
-ja vaaroissa. Se halu innosti häntä raivaamaan puukoin polkua
-läpi pensaikon, ponnistamaan tunnin toisen jälkeen polttavassa
-auringonpaahteessa, kestämään öisin lopen väsyneenä hyönteisten
-puremia, unta saamatta. Tämä ajatus mielessään hän ei väsynyt
-kyselemään vaiteliaalta Zibalbaylta kulloinkin kulkemamme tienoon
-menneisyyttä, tai kuuntelemaan Maya neidin kuvauksia Sydämen
-Kaupungista, kunnes tyttökin väsyi ja pyysi sensijaan häntä kertomaan
-merentakaisesta syntymämaastaan, sen taukoamattomasta elämästä ja
-sivistys-ihmeistä. Niin kummalliselta kuin se ehkä tuntuukin, huomasin
-minä, katseltuani heitä kumpaakin päivästä toiseen, tytön olevan
-sielultaan uudenaikaisemman, niin tuntuvasti, että kuunnellessani hänen
-puheitaan olisin voinut luulla Mayaa Uuden Maailman lapseksi, jossa
-asui nykyisen ajan henki, ja herra Stricklandia sen sijaan vuosien
-painosta riutuvan, kaukaisen rodun jäseneksi.
-
-"En ymmärrä Teitä", sanoi Maya hänelle; "miksi Te niin pidätte
-historioista, raunioista, jo kauan sitten kuolleen kansan taruista?
-Minä vihaan niitä. Kerran elivät he ja olivat epäilemättä hyviä
-aikanaan ja paikallaan, mutta nyt ne ovat menneet unhoon, ja nyt
-me elämme, elämme, elämme!" ja hän levitti kätensä ikäänkuin olisi
-tahtonut koota syliinsä auringon säteet.
-
-"Kerron Teille", hän jatkoi, "että tuo minun kotini, jonka
-merkillisyyksistä Te olette niin innostunut, on vain suuri hautuumaa,
-ja ne, jotka siellä asuvat, vaeltavat aaveiden lailla edes takaisin,
-pohtien tuhansia vuosia sitten tehtyjä ja tekemättä jätettyjä asioita.
-Heidän esi-isänsä nimittäin ovat kaiken tehneet, eivätkä he, sillä he
-eivät tee muuta kuin juonittelevat keskenään, syövät, juovat, nukkuvat,
-mumisevat rukouksiaan jumalalle, johon he kuitenkaan eivät usko.
-Ymmärsikö isäni kumminkaan sitä, tuhlatessaan aikaansa ja voimiansa
-Sydämen kansan elvyttämissuunnitelmissa, tuon kansan, joka pitää häntä
-hulluna, koska hän viitsii nähdä niin paljon vaivaa. Eivät he ole
-pelastettavissa. Jos toisin olisi laita, luulisitteko heidän tyytyneen
-istumaan hiljaa nämät sadat vuodet, tietämättä mitään ulkona olevasta
-suuresta maailmasta, nähdäkseen päivä päivältä lukunsa vähenevän,
-kunnes elämä vain tuikuttaa hiukan kuin valo sammuvassa lampussa?
-Niin on, joskin pienemmässä mitassa, niiden intiaanien laita, joita
-Don Ignatio yrittää nostaa espanjalaisten ankaran ikeen alta. Herrat,
-minä luulen rotumme eläneen aikansa. Meissä ei ole enään elinvoimaa,
-me olemme valmista viljaa kuolon viikatteen kulkea nimittäin useimmat
-meistä. Siksi, jos olisin itse määrääjäni, minä vielä nuori ollessani
-kääntäisin selkäni tuolle Teidän haluamallenne kaupungille, ottaen
-mukaani siellä tarvitsemattoman omaisuuden, jolla muissa maissa,
-luullakseni, saisin paljon aikaan, ja eläisin sellaisen kansan
-keskuudessa, jolla on sekä nykyisyys että tulevaisuus niin hyvin kuin
-menneisyyskin."
-
-Silloin nauratti herra Stricklandia ja hän tahtoi väittää, että
-menneisyys on tärkeämpi kuin nykyisyys, että on parempi olla kuollut
-kuin elävä ja paljon muita hullutuksia; ja minä olin vähällä suuttua
-sekä moittia Mayaa hänen minua ärsyttävistä sanoistaan, jolloin hän
-haukotteli ja tahtoi keskustella jostain muusta, koska minun puheeni
-väsyttivät häntä. Zibalbay vaan ei puuttunut puheeseen, sillä hänen
-ajatuksensa askarteli muissa asioissa; liekö hän edes kuullutkaan
-puhettamme, mitä minä epäilen.
-
-Mutta huolimatta kevyistä puheistaan ja välinpitämättömyydestään,
-tahtoi korkea neiti Maya kaiken aikaa oppia -- jopa minultakin, jos ei
-herra Strickland ollut saapuvilla --, sillä hän tahtoi kysellä kaikkea,
-eikä unhoittaa mitään, mitä oli kuullut. Päivät pitkät selitteli
-englantilainen hänelle maailman kansojen historiaa, heidän hallitus- ja
-uskontomuotojaan, tapojaan, laitoksiaan ja asukkaiden ulkomuotoa. Eikä
-tyttö väsynyt kuuntelemaan.
-
-Matkallamme sattui englantilaiselle eräs seikkailu, joka oli vähällä
-eroittaa heidät ainiaaksi ja osoitti minulle, vaikk'enkaan siedä sitä
-sukupuolta yleensä, että tämän naisen, mitä vikoja hänellä lieneekin,
-sydän ainakin oli uskollinen ja uljas.
-
-
-
-
-KAHDESTOISTA LUKU.
-
-Maya laskeutuu luolaan.
-
-
-Eräänä iltana -- kun olimme jättäneet taaksemme metsäseudun ja
-ponnistellen kiipeilimme vuoristoa, kunnes pääsimme sen takaiselle,
-rannattomalta näyttävälle erämaalle -- asetuimme leiriin kivisen
-kukkulan juurella kasvavaan aloepensaikkoon. Tämä kukkula oli Zibalbayn
-kartassa merkitty luola-nimisen maanalaisen säiliön asemapaikaksi,
-mistä muinaisina aikoina, paikan ollessa asumaton, intiaanit ammensivat
-vettä kuivana vuodenaikana. Että tämä mainittu luola oli olemassa,
-kävi ilmi siitä tosiasiasta, että selvästi näkyvissä oleva muinainen
-tie kulki suuren kaupungin raunioiden halki, jonka väestö varmasti oli
-sitä käyttänyt; mutta kun Zibalbay ja hänen tyttärensä tulomatkallaan
-nukkuivat tällä paikalla, ei heidän tarvinnut käydä sitä etsimään,
-koska he löysivät kallionkolosta lätäkön sadevettä. Nyt ei taas
-ollut viikkokausiin satanut, ja kaiken lisäksi olimme juoneet miltei
-tyystin nahkaleileissämme olevan veden, joten päätimme etsiä luolaa,
-täyttääksemme leilimme ja juottaaksemme janoisia muulejamme.
-
-Niin ollen aloimme tutkia kalliota ja löysimmekin risujen tukkeaman
-ja piikkipensaisiin puolittain piiloutuneen kivisen holvin, minkä me
-kaikista merkeistä sekä asemastaan päätimme luolan sisäänkäytäväksi.
-Sytytimme kuivista aloerungoista -- joita löytyi vaikka kuinka
-paljon -- tehdyt soihdut, ja minä tunkeuduin etumaisena aukon läpi,
-joutuakseni luolaan, missä puuskutti tuima ja eriskummallinen tuuli,
-miltei sammuttaen soihtumme.
-
-Kulkien tätä luolaa pitkin saavuimme sen päässä olevan kuopan luo, joka
-nähtävästi vei vesilähteille. Tämä tietämättömän syvyinen kuoppa oli
-miltei, joskaan ei aivan yhtä sileä ja pystysuora kuin ihmiskätten työ,
-mutta kummallisin seikka siinä oli kamala porrastie, jota edesmenneet
-olivat käyttäneet vettä ammentaessaan. Kuopan laitaan oli nimittäin
-hakattu kaksi riviä kahdeksan tai kymmenen tuuman syvyisiä pykäliä.
-Näitä pykäliä ylös ja alas olivat vedenammentajat kulkeneet sukupolvia
-sitten, sillä ne olivat hyvin kuluneet, ja ihmisjalkojen polkema uurto
-kulki näiden kamalien portaiden päästä päähän. Löydettyään maasta
-kivenmukulan, pudotti herra Strickland sen yli kuopan partaan, ja kului
-joku sekunti, ennenkuin ääni ilmoitti sen ehtineen pohjaan asti.
-
-"Mikä kaamea paikka!" hän sanoi. "Luulen kernaammin voivani kuolla
-janoon kuin laskeutua tuonne."
-
-"Niin kumminkin ovat ihmiset muinoin tehneet", vastasi Maya, "sillä
-katsokaahan, tästä ovat he astuneet yli reunan."
-
-"Ehkä heillä oli köysi turvana, armollinen neiti", säestin minäkin.
-"Kun minä olin nuori mies, laskeuduin minä yhtä jyrkkiin kaivoksiin
-vain puunrungoista tehtyjen yksinkertaisten tikapuiden avulla, joissa
-pykälät olivat samalla lailla ja jotka kulkivat kaivosaukon laidasta
-laitaan. Nyt se yritys maksaisi minulle hengen, sillä sellaiset
-korkeudet huimaavat minua."
-
-"Tulkaa pois", sanoi Zibalbay; "ei kukaan meistä voi kuitenkaan
-hengissä mennä sinne. Muulien täytyy jäädä janoon; noin viiden tunnin
-matkan päässä on lammikko, mistä ne saavat juodakseen huomenna."
-
-Sitten me läksimme tästä tuulenpuuskaisesta luolasta. Olimme iloisia
-päästessämme pois sieltä, sillä paikka oli saastaisen näköinen ja,
-viimasta huolimatta, näännyttävän kuuma.
-
-Zibalbay astui leiripaikallemme, mutta me jäimme nyhtämään ruohoa
-muuleille. Pian väsyivät muut tähänkin hommaan ja joutuivat
-keskusteluun auringonlaskua katsellessaan, joka näillä laajoilla
-tasangoilla oli verrattoman ihana. Kuulin silloin Maya-neidin sanovan:
-
-"Poimikaahan minulle tuo kukka rinnassani kannettavaksi", ja hän
-osoitti kivien keskellä kasvavaa lumivalkeata kaktuksen kukkaa.
-
-Herra Strickland kapusi sitä kohti ja oli juuri poimimaisillaan kukan,
-kun kuulin hänen äkkiä huudahtavan ja näin hänen peräytyvän.
-
-"Mikä nyt?" sanoin, "oletteko loukannut itsenne tai haavoittanut
-kätenne?" Hän ei vastannut, mutta silmänsä olivat selko seljällään
-kauhusta, hänen osoittaessaan jotakin harmaata, kivien välissä
-kiemurtelevaa. Ja minä näin silloin veritipan hänen ranteessaan. Maya
-näki sen niinikään.
-
-"Käärme on purrut Teitä!" hän huusi tuskan äänellä. Ennenkuin
-aavistinkaan hänen aikomustaan, oli hän juossut englantilaisen luo,
-tarttunut molemmin käsin hänen käteensä ja painanut huulensa haavaan.
-
-Englantilainen yritti tempoa kättänsä pois, mutta tyttö oli siihen
-takertunut voimalla. Pyytäen minua tuomaan palikkaa hän repäisi
-viitastaan palasen ja kiersi sen lujasti ranteen ympärille, pistoksen
-yläpuolelle. Siinä samassa olin minäkin lennättänyt palikan ja
-pistänyt sen palttinasilmukkaan, kiertääkseni siksi kunnes käsi painui
-puristuksesta siniseksi.
-
-"Mikä käärme se oli?" kysyin.
-
-"Kuolettava harmaa laji", hän vastasi, lisäten: "Älkää olko noin
-pelästynyt, Maya -- tiedän parannuskeinon. Lähtekäämme leirillemme
-pian!"
-
-Parissa minuutissa olimme siellä, ja englantilainen oli siepannut
-terävän veitsen ja ruutisarven.
-
-"No, ystävä", hän sanoi, ojentaen veitsen minulle, "leikatkaa syvä
-haava, sillä siitä riippuu elämäni tai kuolemani, eikä tällä kohtaa ole
-mitään valtasuonta."
-
-Nähtyään mitä oli tapahtunut, piti Zibalbay hänen kättänsä, ja minä
-viilsin kahdesti. Hän ei lainkaan arastellut, mutta Maya huudahti
-kummallakin viilloksella. Annettuamme veren juosta tyystin kuiviin,
-me kaadoimme ruutia haavaan ja sytytimme sen. Se pussahti, jättäen
-jälkeensä valkean savun ja polttaen altaan lihan mustaksi.
-
-"Nyt emme voi, koska meillä ei ole yhtään viinaa, tehdä muuta kuin
-odottaa", sanoi englantilainen, väkinäisesti hymyillen.
-
-Zibalbay otti pussistaan hivenen cuca-valmistetta.
-
-"Syökää tämä", hän sanoi; "se on parempaa kuin konsanaan tulivesi."
-
-Englantilainen otti tarjotun palleron ja alkoi pureksia sitä,
-kunnes hänen oli mahdotonta niellä enään. Halvaus näytti alkaneen
-hänessä; hänen kurkkunsa supistui, silmäluomet painuivat kiinni kuin
-vastustamattoman unen pakosta. Koska lääkityksemme nähtävästi ei
-tehonnut, pidimme kiinni hänen käsistään ja kävelytimme häntä edes
-takaisin, rohkaisten ja kehoittaen häntä taistelemaan urheasti kuolemaa
-vastaan.
-
-"Yritän parhaani", hän vastasi voimattomasti. Sitten hän yhä heikkeni,
-kunnes vihdoin vaipui maahan ja sulki silmänsä.
-
-Minut valtasi pelko ja kauhu, koska luulin hänen sillä hetkellä
-kuolevan, sekä epätoivo, kun en voinut häntä pelastaa. Tunnustaakseni
-rehellisesti, olin kateellinen myös Maya-neidille, ja kateuteni puhkesi
-ilmi katkerin ja harkitsemattomin sanoin.
-
-"Tämä on Teidän syynne", minä sanoin.
-
-"Te olette julma", hän vastasi, "ja Te puhutte näin siksi että vihaatte
-minua."
-
-"Ehkä olen julma, armollinen neiti. Etteköhän Te olisi julma, jos
-näkisitte rakastamanne ystävän kuolevan jonkun naisen päähänpiston
-takia?"
-
-"Tekö ainoa osaatte rakastaa?" hän kuiskasi.
-
-"Ellemme voi häntä herättää, kuolee hän, tuo valkoinen mies", sanoi
-Zibalbay.
-
-"Oi, herätkää!" huusi Maya epätoivoisesti, koskettaen huulillaan
-englantilaisen korvaa. "He sanovat, että minä olen Teidät tappanut!
-Herätkää, herätkää!"
-
-Englantilainen näytti kuulevan häntä, sillä vaikka hänen silmänsä yhä
-pysyivät kiinni, hymyili hän hiukan ja kuiskasi: "Koetan."
-
-Meidän avullamme kohosi hän seisaalle ja alkoi taasen kävellä,
-vaikkakin juopuneen tavoin. Kolmasti kulki hän hoiperrellen
-tallaamaamme polkua edestakaisin. Siinä samassa hän horjahti, ja
-painaen kätemme hänen rintaansa vastaan saatoimme tuntea hänen
-sydämensä lyöntien heikkenevän kerta kerralta, kunnes ne lopulta
-näyttivät kokonaan lakkaavan. Mutta äkkiä, kun olimme jo heittäneet
-kaiken toivon, löi se taasen voimallisesti, ja jokaisesta hänen tähän
-asti kuivan ihonsa huokosesta vuosi virtanaan hikipisaroita.
-
-"Luulen valkoisen miehen virkoavan taas. Hän on voittanut myrkyn",
-sanoi rauhallisesti Zibalbay, ja kuultuani hänen sanansa kohotin minä
-Jumalalle sydämeni kiitokset.
-
-Sitten veimme hänet riippumattoon, latoen vaippoja ja vaatteita hänen
-peitokseen, kunnes hiostus vihdoin lakkasi ruumiin nesteiden haihduttua
-ja vietyä myrkyn mukanaan.
-
-Tunnin verran, ehkäpä enemmänkin, hän nukkui, mutta heräsi taas ja
-pyysi hiljaisin äänin vettä. Me läsnäolevat katsoimme toisiimme
-neuvottomina, sillä meillä ei ollut antaa pisaraakaan, ja se meidän
-täytyi ilmoittaa hänelle. Hän valitti, vaikeni sitten hetkeksi ja sanoi:
-
-"Olisi ollut paljon parempi antaa minun kuolla myrkkyyn, sillä en voi
-kestää tätä janon tuskaa."
-
-"Emmekö voisi yrittää luolasta?" hätäili Maya.
-
-"Se on mahdotonta", vastasi hänen isänsä. "Me kuolisimme kaikki."
-
-"Niin, niin", toisti englantilainen, "se on mahdotonta. On parempi
-yhden kuolla neljän asemesta."
-
-"Isä", sanoi Maya, "Teidän täytyy ottaa parhain muuli ja ratsastaa
-sillä lammikolle, minne yritämme huomiseksi. Kuu paistaa, ja hyvässä
-tapauksessa ehditte takaisin kahdeksassa tai yhdeksässä tunnissa."
-
-"Se on tarpeetonta", mutisi englantilainen. "En mitenkään voi elää niin
-kauan juomatta, sillä kurkkuni on kuuma kuin kekäle."
-
-Zibalbay kohautti olkapäitään, sillä hänkin piti sitä turhana, mutta
-tytär kääntyi päättäväisenä hänen puoleensa ja sanoi:
-
-"Menettekö Te, vai lähdenkö minä?"
-
-Zibalbay lähti mutisten partaansa, ja kohta me kuulimme muulin
-kavionkapseen erämaan kamaraa vastaan.
-
-"Älkää peljätkö", sanoin minä englantilaiselle, "myrkky vain on
-kuivannut ruumiinne, eikä jano Teitä tapa niin pian. Kohta menee ehkä
-pahin tuska ohitse. Olisipa meillä lääkettä mukanamme, että voisimme
-nukuttaa Teidät!"
-
-Hän viipyi hetkisen aikaa rauhallisena, vastaamatta mitään, mutta hänen
-kättensä ja kasvojensa vapinasta me päätimme hänen kovasti kärsivän.
-
-"Maya", sanoi hän vihdoin, "voisitteko löytää viileätä kiveä suuhuni?"
-
-Maya etsi ja löysikin piikiven, jota englantilainen imeskeli, mutta
-hetken kuluttua kivi putosi hänen huuliltaan yhtä kuivana kuin se oli
-alkuaan ollut. Siinä samassa meni hänen älynsä sekaisin ja hän alkoi
-solkata sekaisin kaikkia kieliä.
-
-"Pirujako te olette", hän kysyi, "näännyttäissänne minut janoon? Mitä
-te siinä seisotte minua pilkkaamassa? Oi! Antakaa vettä minulle ja
-armahtakaa minua!"
-
-Hetken me jaksoimme kestää sitä, vaikka tuskamme ehkä olivatkin
-suuremmat kuin hänen, -- sitten Maya nousi katsomaan hänen kasvojansa.
-Ne olivat kuin raskaan taudin painamat, hänen sinisten silmiensä alla
-oli paksut, mustat renkaat ja veri tihkui hänen huuliltaan.
-
-"En jaksa kestää enään", sanoi Maya ääni käheänä; "hoitakaa Te
-ystäväänne, Don Ignatio."
-
-"Olette oikeassa", minä vastasin; "tässä ei ole naisen sopivin paikka.
-Menkäähän maata, niin minä herätän Teidät tarvittaissa!"
-
-Hän katsahti minuun tarkkaavasti, mutta lähti vastausta sanomatta ja
-istuutui pensaan taakse, noin kolmenkymmenen askeleen päähän. Täällä
-hän nähtävästi alkoi miettiä -- sillä hän kertoi minulle jäljestäpäin
-kaiken, ja minä enimmäkseni vain toistan tässä hänen sanojaan. -- Hän
-oli vakuutettu, ettei englantilainen eläisi ilman vettä aamuun asti,
-ja oli mahdotonta hänen isänsä ennättää takaisin ennen aamunkoittoa.
-Englantilainen oli kuolemaisillaan ja hänestä tuntui kuin hänenkin
-henkensä vähenisi samassa mitassa, sillä nyt hän tunsi rakastavansa
-tuota miestä. Ellei voisi tehdä jotakin, olisi englantilainen pian
-kuoleman oma, ja silloin murtuisi hänenkin sydämensä. Yksi ainoa
-asia voisi pelastaa heidät kummatkin -- vesi. Tuossa kallionkolossa,
-vain muutaman askeleen päässä, olisi sitä yltäkyllin, mutta kuka
-uskaltaa mennä sitä sieltä hakemaan? Täytyyhän luolaan laskeutuminen
-olla mahdollista, koska muinoinkin on siellä käyty, ja miksi ei hän
-uskaltaisi sitä? Hänhän oli nuori ja tarmokas ja jo lapsuudestaan
-asti tottunut kiipeilemään vaarallisissa paikoissa, Sydämen Kaupungin
-valleilla ja pyramiideilla, eikä häntä ollut milloinkaan mikään
-hirvittänyt. Miksi hirvittäisi häntä sitten nyt, kun hänen rakastamansa
-miehen henki oli kysymyksessä? Mitä väliä sillä, vaikka hän
-suistuisikin alas, sillä jos englantilainen kuolisi, haluaisi hänkin
-kuolla?
-
-Niin, hän tahtoi yrittää.
-
-Kun Maya kerran oli tehnyt päätöksensä, tahtoi hän käydä toimeen
-viivyttelemättä. Minä seisoin riippumaton ääressä, rukoillen taivasta
-säästämään ystäväni hengen, ystäväni, joka virui siinä käsiään vääntäen
-ja tuskissaan voihkien, kun Maya hypähti ylös ja katsahti häneen.
-
-"Luulette rakastavanne häntä", sanoi hän minulle yht'äkkiä, "mutta
-sanon Teille, ettette tunne rakkautta. Jos minä elän, minä, jota Te
-halveksitte, opetan minä sen Teille, Don Ignatio."
-
-En välittänyt hänen sanoistaan, koska pidin niitä tyhjänpäiväisinä.
-
-Huomaamatta livahti Maya muulien kytkytpaikalle, otti piitä, terästä ja
-taulaa sekä köyttä ynnä pienen vesileilin varjoisesta paikasta, mitkä
-kaikki hän sälytti hartioilleen. Siinä samassa oli hän juossut peuran
-nopeudella yli kentän. Saavuttuaan luolan suulle, pysähtyi hän ottamaan
-aloevarren polulta ja katsomaan yöllistä ihanaa maisemaa, jonka
-uudelleen näkemisestä hän ei ollut laisinkaan varma. Sitten sytytti
-hän soihdun ja ryömi sisään ahtaasta aukosta. Paikka oli ollut kaamea
-meidän kaikkien siellä illalla yhdessä ollessa. Häntä se nyt, keskellä
-yötä ja yksin ollessaan, kauhistutti. Tuulen viimat ulvahtelivat
-ontoissa holveissa, puuskuttaen maanonkaloista, ja kaiken aikaa kuului
-kuin melskaavia ihmisääniä. Mayaa värisytti, sillä hänestä tuntui,
-että ammoin kuolleitten henget pitivät tässä maaluolassa ikuista
-meluansa. Mutta hän pakoitti itsensä kiiruhtamaan edelleen, kauhuista
-välittämättä, kunnes seisoi vesikuopan reunalla.
-
-Tässä hän pysähtyi, riisuakseen vaatteitaan vähemmäksi, jotta ne
-olisivat niin vähän kuin suinkin vastuksina hänen kiivetessään
-portaita, sekä kiersi tukkansa sykkyrälle. Sitten hän sitoi köyden
-vyötäisilleen sekä vesileilin, johon hän kiinnitti tulukset,
-harteilleen. Sytytettyään kaksi pisintä soihtua hän kiinnitti ne
-vinosti kallionkoloon, niin että niiden liekki valaisi kuopan suun,
-minne hän heitti ensin kimpun sytyttämättömiä varsia ja viimein yhden
-sytytetyn. Tämä soihtu ei sammunut, mitä hän puolittain oli odottanut,
-sillä katsottuaan alas kaivoon hän näki valokipinän välähtävän
-puolentoistasadan jalan päässä alhaalla, ehkäpä syvemmälläkin.
-
-Nyt oli siis kaikki kunnossa ja kavuttava oli vain alas vettä
-ammentamaan. Hetken Maya epäröi, katsellen tulikipinöitä, jotka
-välähtelivät syvällä alhaalla, ja iskivät ahtaissa komeroissa sileään
-kallioseinään. Tuntien lannistuvansa kauhusta, jos hän kauvemmin siinä
-seisoisi, hän polvistui alas ja, pidellen käsin kiinni kalliosta,
-asetti jalkansa ensimäiseen löytämäänsä koloon. Seisoen sen jalkansa
-varassa hän kurkotti alas toista jalkaansa, kunnes se osui seuraavaan
-koloon, joka oli kahdeksantoista tuumaa edellistä alempana ja kymmenen
-tuumaa siitä vasempaan, sillä nämä kolot oli hakattu vuorottaisesti,
-n:o 1 ollen n:o 3:n yläpuolella, n:o 2 taas n:o 4:n yläpuolella, j.n.e.
-Nyt hänen laskeutumisensa muodostui mitä uhkarohkeimmaksi, sillä
-hänen oli mahdotonta tavoittaa jalallaan kolmatta koloa, päästämättä
-otettaan kaivon reunasta, eikä hän saanut käsin kiinni n:o 1:stä,
-ennenkuin hänen jalkansa oli n:o 4:ssä, niin ettei hänellä ollut muuta
-vaihtoehtoa kuin olla yhden jalkansa varassa ja, painaen kämmenensä
-sileätä kalliota vastaan, antaa niiden liukua alas, kunnes hänen
-jalkansa oli n:o 4:ssä ja sormensa n:o 1:ssä.
-
-Takertuen näin kärpäsen lailla kallioseinään hän pisti jalkansa n:o
-3:een ja, uskaltamatta pysähtyä, alkoi heti tunnustella n:o 4:ää.
-Hermostuksissaan hän pudottikin jalkansa liian alas ja oli, vetäessään
-sitä takaisin, vähällä menettää tasapainonsa. Kamala kauhuntunne
-värisytti häntä, karmien hänen selkäpiitänsä, mutta painaen kasvonsa
-kallioseinää vastaan onnistui hänen, epätoivoisesti ponnistaen,
-säilyttää tahdonlujuutensa ja saada jalkansa n:o 4:ään ja kätensä n:o
-1:een. Tämän jälkeen, oli laskeutuminen helpompaa, sillä hänen oli
-vain muuteltava käsiotettaan kolosta koloon ja muistettava, mistä
-kohtaa jalka löysi seuraavan kolon. Sen sijaan että pimeys olisi ollut
-esteenä, se suorastaan auttoi häntä, koska se esti hänen näkemästä
-paikan kaikkia kauhuja.
-
-Hänen laskeuduttuaan kolmannen osan matkasta oli hän saanut rohkeutensa
-takaisin ja hän pelkäsi vain, että joku porras olisi rikki. Onneksi ei
-näin ollut laita, vaikkakin yksi oli niin kovasti kulunut, että hänen
-varpaansa luiskahtivat ja hän riippui hetken aikaa pelkkien käsiensä
-varassa. Rauhoituttuaan hän jatkoi laskeutumista, kunnes vihdoin saapui
-kaivon pohjaan.
-
-Hengähdettyään minuutin verran Maya löysi jonkun kuivan aloevarren ja
-sytytti sen alasheittämällään kytevällä soihdulla. Sitten katsahti
-hän ympärilleen ja näki olevansa laajassa, mutta ei varsin korkeassa,
-luonnon muodostamassa onkalossa, jota jatkui vinosti alaspäin, kauemmas
-kuin hän saattoi nähdä. Katseltuaan pohjaa hän etsi polkua ja löysikin
-edesmenneiden jalkojen polkeman uurron, joka nyt oli puolittain hiekan
-ja tomun peitossa. Se kulki suoraan onkaloa pitkin, ja hän seurasi
-sitä viitisenkymmentä askelta, pitäen soihtua kädessään ja muutamia
-varavarsia kainalossaan. Tässä luolassa oli ilma niin kuumaa ja
-tyyntä, että hän tuskin saattoi hengittää, vaikkakin jonkun matkan
-päässä saattoi kuulla tuulen ulvovan kaivosaukossa, jota hän vastikään
-oli kavunnut alas. Yhtäkkiä alkoi onkalo kaveta, kunnes se enään
-jatkui vain ahtaana käytävänä. Maya huokasi ääneen, peläten tulevansa
-uudelle kaivosaukolle, sillä hän oli kuullut minun mainitsevan veden
-tällaisissa luolissa olevan viiden- tai kuudensadan jalan syvyydessä,
-jotavastoin hän oli laskeutunut vasta korkeintaan kaksisataa jalkaa.
-
-Kun hän vieläkin oli kulkenut kymmenisen askelta, kääntyi käytävä äkkiä
-ja hänen epäilynsä katosivat. Siinä, keskellä kummallista paikkaa,
-jommoista hän ei koskaan ennen ollut nähnyt, päilyi vesi, jonka takia
-hän oli pannut henkensä alttiiksi.
-
-Kuinka laaja paikka oli, mihin Maya huomasi saapuneensa, ei hän
-laisinkaan tiennyt, koska soihdun heikko valo ei näyttänyt kauas
-pimeässä. Ainoa, mitä hän näki, oli joukko maasta kattoon kohoavia
-valkeita pilareita -- epäilemättä tippukiviä, vaikka hän luuli ne
-ihmiskäden rakentamiksi -- ja keskellä niitä veden täyttämä pyöreä
-syvennys, kolmisenkymmentä jalkaa läpimitaten.
-
-Tämä kristallikirkas vesi ei ollut tyyntä, sillä joka viides sekunti
-nousi noin kolmen tai neljän jalan läpimittainen kupla lammikon
-keskuksesta, pulpahtaakseen pinnalle ja lähettääkseen pyörreaaltonsa
-kivisille seinille. Niin kaunista ja säännöllistä oli tämä
-porehtiminen, että Maya jäi hyvän aikaa katselemaan sitä. Muistettuaan
-sitten, ettei hän saanut tuhlata aikaa, alkoi hän ajatella veden
-ammentamista, nähdäkseen uuden vaikeuden kohdanneen, jota ei osannut
-aavistaakaan ja joka tuntui voittamattomalta. Lähteen laidat olivat
-niin sileät ja jyrkät, että oli mahdotonta pysyä pystyssä siinä.
-Edesmenneet olivat pelastuneet pulmasta puisten portaitten avulla, mikä
-kävi ilmi vieruspuiden kallioon painamista syvennyksistä, vaikkakin
-nuo puulaitokset olivat jo kauan sitten lahonneet. Siinä, missä nämä
-portaat olivat seisoneet, oli kalliossa lovi, varmastikin köyden
-kiinnittämistä varten, jonka varassa vedenammentajat kannattivat
-itseään astioita täyttäessään, ja tämän loven näkeminen toi Mayan
-mieleen erään ajatuksen. Irroitettuaan mukanansa olevan köyden,
-hän solmi sen loveen ja liukui, kiinnitettyään soihdun tikapuiden
-syvennykseen, viertä alas, kunnes seisoi rinnan syvyydellä vedessä.
-
-Hetken aikaa viipyi hän siinä, juoden kyllikseen ja nauttien viileästä
-kylvystä, joka oli suloinen luolan tukahduttavan kuumuuden jälkeen.
-Sitten päästi hän harteiltaan vesileilin, pesi sen puhtaaksi, täytti
-vedellä ja nosti uudelleen selkäänsä. Sitten hinasi hän itsensä
-partaalle ja läksi uuden soihdun valossa kulkemaan takaisin pystysuoran
-aukon pohjaan.
-
-Tässä hän levähti hetken, kooten voimiansa, alkaakseen kiipeämisen,
-taaskin hiukan peloissaan. Siinä oli satayksi porrasta, sillä hän
-oli lukenut ne laskeutuesaan, Taaskin hän alkoi laskea, tietääkseen
-tarkkaan millä kohtaa kiipesi, koska oli mahdoton nähdä mitään pilkko
-pimeässä. Noustuaan noin viisikymmentä porrasta hän alkoi tuntea
-väsymyksen oireita, minkä takia hän oli pakoitettu pysähtymään
-hetkeksi aukon seinään. Sitten hän taas jatkoi nousuaan ja pääsi
-suurin ponnistuksin seitsemännellekymmenennelleviidennelle pykälälle,
-mihin hänen taaskin täytyi pysähtyi hengähtämään, kunnes hänen
-oikean jalkansa, johon hänen painonsa nojasi, kipu varoitti häntä
-vitkastelemasta enään. Kolmannen kerran hän lähti ponnistelemaan
-ylöspäin, laahaten epätoivoisena jalkojansa kolosta koloon. Hän
-hengitti huoahtaen, raskas vesileili likisti häntä ja hänen päätään
-alkoi huimata.
-
-Oli jälellä ainoastaan kymmenen porrasta. Hän tunsi jaksavansa vain
-pudottamalla harteiltaan vesileilin, mutta sitä hän ei tahtonut tehdä.
-Oli enään kolme porrasta ja kaikki olisi pelastettu; mutta silloin
-alkoivat hänen voimansakin pettää.
-
-Synkemmäksi ja tuskaisemmaksi kävi yhä, mutta epätoivoisesti
-ponnistaen sai hän säilymään hiukan tahdonlujuutta. Hänen jalkansa
-oli ylimmäisessä kolossa, hänen ruumiinsa nojasi aukon reunaan ja oli
-veden painosta vähällä suistua takaisin. Mutta silloin tuntui kuin joku
-ääni olisi häntä rohkaissut, ja viimeisen kerran hän ponnisti kuin
-haavoittunut käärme kunnes kaikki pimeni hänen silmissään.
-
-Toinnuttuaan siitä hetkisen kuluttua, hän huomasi yhä viruvansa
-kuilun reunalla, jonka päällä hänen toinen jalkansakin vielä riippui.
-Samassa hän tajusi kaiken ja kauhuissaan veti itseään pitkin maata.
-Vaivoin, sillä hän oli yhä hengästynyt ja hänen lihaksensa tuntuivat
-voimattomilta, hän nousi jaloilleen ja lähti, otettuaan viittansa,
-hapuilemaan kohti valonkajastusta, joka tuli luolan suusta. Pian pääsi
-hän ulos ja vaipui maahan, huokaisten kiitollisuudesta; noustuaan ylös
-lähti hän hiljaa astelemaan leiripaikkaa kohti, kantaen kallista vettä
-selässään.
-
-Sillä välin, tietämättä tästä kaikesta mitään, minä, Ignatio, mietin
-niinikään. Muistin herra Stricklandin, minun kerran ollessani kiven
-loukussa, panneen alttiiksi oman henkensä ja pelastaneen minut. Enkö
-minä silloin uskaltaisi panna alttiiksi omaa henkeäni, pelastaakseni
-hänet? Siltä tuntui. Vettä vailla kuolisi hän aivan varmasti, ja vaikka
-minua kammottikin luolaan laskeutuminen, täytyi minun kumminkin se
-uskaltaa. Jättäen riippumaton minä lähdin etsimään Maya-neitiä, mutta
-en voinut häntä löytää, ennenkuin huusin: "Neiti, neiti. Missä olette,
-neiti?"
-
-"Täällä", hän vastasi. "Mikä nyt? Onko hän kuollut?"
-
-"Ei", minä vastasin, "mutta minä olen varma, että hän kuolee tunnin
-kuluessa, ellei saa vettä. Siksi minä olen päättänyt laskeutua luolaan.
-Tahdotteko Te olla hyvä ja pitää vaaria hänestä niin kauvan kuin minä
-palaan, ja ellen minä palaa, mikä on luultavaa, kertoa isällenne,
-mitä on tapahtunut; hän löytää Halkaistun Sydämen merkin vaatteitteni
-joukosta kuopan suulta. Pyydän hänen ottamaan sen ja menemään takaisin
-Meksikoon sekä ottamaan osan kaupunkinsa varoja ja jatkamaan minun
-alkamaani työtä. Hyvästi, armollinen neiti."
-
-"Pysähtykäähän, Don Ignatio", sanoi Maya kähein äänin, "ei Teidän
-tarvitse laskeutua luolaan."
-
-"Miksi ei, armollinen neiti? Olisin iloinen jos ei minun tarvitsisi
-sitä tehdä, mutta siitä riippuu elämä tai kuolema."
-
-"Niin", hän vastasi, "ja koska siitä riippuu elämä ja kuolema, Don
-Ignatio, olen minä jo käynyt tuossa salaperäisessä paikassa ja -- tässä
-on vettä."
-
-Näin sanottuaan hän lyyhistyi maahan.
-
-En vastannut mitään. Olin hämmästyksissäni ja ennen kaikkea häpeissäni
-puhuakseni mitään. Nostin ylös tunnottoman Maya-neidin ja panin hänet
-lähelle ripustettuun riippumattoon. Sitten otin vesileilin ja juoksin
-ystäväni luo. Englantilainen oli vaipunut unenhorrokseen ja makasi
-hiljaa, silloin tällöin valittaen. Aukaistuani leilin kaadoin sieltä
-kupillisen vettä, jolla valelin hänen ohimoitaan ja kostutin hänen
-kuivia huuliaan. Tuntiessaan veden maun muuttuivat heti kohta kuolevan
-miehen kasvot, sammunut katse syttyi ja silmät aukenivat.
-
-"Se oli vettä", hän mutisi. "Tunnen sen mausta." Nähtyään kupin, näytti
-hän äkkiä saaneen uutta voimaa. Hän kurkotti kättään, sieppasi kupin
-kädestäni ja tyhjensi sen parilla siemauksella.
-
-"Lisää", hän kähisi, "lisää."
-
-Mutta en halunnut mitenkään antaa hänelle lisää, vaikka hän pyysi
-kuinka haikeasti, ja juottaessani häntä taasen, annoin vain pieniä
-kulauksia. Tunnin verran hän maisteli näin, kunnes vihdoin janonsa oli
-hiukan asettunut, ja laihat posket saivat uutta eloa ja sammunut katse
-kävi kirkkaaksi.
-
-"Tuo vesi pelasti henkeni", hän kuiskasi; "mistä sitä tuli?"
-
-"Huomenna kerron Teille", vastasin; "nukkukaa nyt, jos voitte."
-
-
-
-
-KOLMASTOISTA LUKU.
-
-Ignation vala.
-
-
-Seuraavana aamuna auringon noustessa tein tulen, valmistaakseni
-lihalientä englantilaiselle, joka yhä nukkui. Puuhaillessani siinä näin
-Maya-neidin astuvan minua kohti ja huomasin hänen kättensä ja jalkainsa
-olevan turvoksissa.
-
-"Armollinen neiti", sanoin kumartaen hänelle, "onnittelen nöyrimmästi
-Teitä sekä rohkeutenne että pelastumisenne takia suurista vaaroista.
-Eilen illalla sanoin vimmoissani Teille sanoja, joita ei olisi
-pitänyt sanoa, sillä vikani on kohdella väärin naisia. Pyydän
-nöyrimmin anteeksi Teiltä ja tahdon olla käytettävissänne, jos kaiken
-sovitukseksi jotenkin voin palvella Teitä tästälähin."
-
-Hän kuunteli ja vastasi:
-
-"Kiitän Teitä ystävällisistä sanoistanne, Don Ignatio, ja unohdan
-silloin tällöin lausumanne epäystävälliset sanat. Jos tosiaankin
-haluatte ruveta ystäväkseni, on se aivan Teidän vallassanne. Olette
-oivaltanut salaisuuteni, siksi en häpeä yhä vakuuttaa, että tuo herra
-on minulle kaikki kaikessa, vaikkakaan minä en mahtane merkitä suuria
-hänelle. Pyydän Teitä siis vannomaan Sydämen nimessä, ettette yrittäisi
-vieroittaa häntä minusta tai eroittaa meitä, jos hän joskus rakastaisi
-minua, vaan kernaammin siinä tapauksessa kykynne mukaan auttaisitte
-meitä, jos mikä hyvänsä hätä meitä kohtaisi."
-
-"Armollinen neiti, Te pyydätte minua vannomaan tuntemattomaan
-tulevaisuuteen tähtäävän valan", minä vastasin epäröiden.
-
-"Niin kyllä, herra; mutta muistakaahan, että ellei minua olisi ollut,
-olisi ystävänne, joka nyt nukkuu tuolla lapsen lailla, voinut nääntyä
-janoon. Muistakaahan myös, että Teillä on aikomus käydä Sydämen
-Kaupunkiin, missä Teidän on varsin terveellistä olla minun ystäväni,
-jos satumme hengissä sinne pääsemään. Mutta älkää toki vannoko
-ellette halua, jolloin minä tiedän Teidän olevan salaisen viholliseni
-samoinkuin minä olen Teidän."
-
-"Ei ole syytä uhata minua noin, armollinen neiti", minä vastasin, "eikä
-minua tuolla tavoin hellytetä, mutta minä lupaan olla sekaantumatta
-Teidän ja hänen välisiin asioihin. Miksi minä sekaantuisin? Hän pitää
-oman tahtonsa, ja Te olette, kuten sanoitte, pelastanut hänen henkensä.
-Mutta katsokaahan, hän herää ja hänen liemensä on valmis."
-
-Hän otti ruukun tulesta ja kaatoi sisällön kuppiin.
-
-"Vienkö minä sen, vai viettekö Te?" hän kysyi.
-
-"Luulen että Teidän on parempi viedä", minä vastasin.
-
-Hän astui riippumaton luo ja sanoi: "Herra, tässä on lientä Teille."
-
-Strickland oli vastikään herännyt ja katsoi elottomasti Mayaan.
-
-"Sanokaahan minulle, Maya", hän kysyi, "mitä on tapahtunut?"
-
-"Eilen illalla", hän alkoi, "poimiessanne kukkaa puri käärme Teitä, ja
-olitte vähällä kuolla".
-
-"Tiedän", hän vastasi. "Varmasti olisinkin kuollut, ellette Te olisi
-imenyt haavaa ja sitonut käärettä ranteeni ympärille, sillä tuo harmaa
-käärme on vaarallisin koko maassa. Jatkakaahan."
-
-"Kun myrkyn vaara oli ohi, tuli Teidän jano, niin jano, että olitte
-vähällä kuolla, emmekä voineet antaa Teille mistään vettä."
-
-"Niin, niin", hän sanoi, "se oli kamalaa tuskaa; rukoilen, ettei
-minun koskaan enään tarvitsisi kärsiä niin. Mutta minähän sain vettä
-juodakseni ja virkosin eloon. Kuka sitä toi minulle?"
-
-"Isäni lähti seuraavaan yöpaikkaan, missä on lähde", hän vastasi.
-
-"Onko hän palannut?"
-
-"Ei, ei vielä."
-
-"Hän siis ei ole voinut tuoda vettä. Mistä sitä tuli?"
-
-"Sitä tuli luolasta, samasta, jota tarkastelimme ennenkuin käärme puri
-Teitä."
-
-"Kuka laskeutui luolaan noutamaan sitä? Eihän sinne uskalla kavuta."
-
-"Minä kävin siellä."
-
-"Te", hän sanoi ihmeissään. "Te! Se ei ole mahdollista. Älkää laskeko
-leikkiä. Kertokaahan pian asian oikea laita. Olen väsyksissä."
-
-"En laske leikkiä. Kuulkaahan, herra. Te olitte kuolemaisillanne
-janoon, kuolemaisillanne meidän nähtemme; sitä oli kamala katsella. En
-voinut kestää sitä ja tiesin, ettei isänikään ehdi ajoissa takaisin.
-Otin silloin vesileilin ja muutamia soihtuja ja läksin, sanomatta
-mitään Ignatiolle. Kuoppaan oli vaikea laskeutua, ja tuo touhu oli
-eriskummallista. Kerron siitä Teille myöhemmin. Satuin pääsemään
-pälkähästä ilman vaaraa ja näin palatessani Ignation olevan samoissa
-aikeissa."
-
-Englantilainen kuuli ja ymmärsi mutta ei vastannut mitään; hän vain
-avasi sylinsä, ja siinä, keskellä erämaata, kihlautuivat he toisillensa.
-
-"Muistakaahan, että olen vain intiaanityttö", hän kuiskasi kesken
-kaiken, "ja Te olette korkeampisyntyinen valkoinen mies. Rakastatte
-siis todella minua?"
-
-"Rakastan", hän vastasi. "Ja olettehan Te pelastanut henkeni!"
-
-Zibalbay palasi vasta iltapäivällä vesikuormineen taluttaen muuliaan,
-joka oli satuttanut jalkansa terävään kiveen ja ruvennut ontumaan.
-
-"Elääkö hän vielä?" kysyi hän Mayalta.
-
-"Elää, isä."
-
-"Sitten on hän varmaan hyvin voimakas", hän vastasi. "Luulin tähän
-mennessä janon hänet näännyttäneen."
-
-"Hän on saanut vettä, isä. Minä kävin luolassa sitä hakemassa", hän
-lisäsi hetken vaiettuaan.
-
-Vanhus katsahti häneen ihmeissään.
-
-"Mistä sait rohkeuden mennä tuohon paikkaan, tytär?" hän kysyi vihdoin.
-
-"Halu pelastaa ystävä antoi rohkeutta minulle", vastasi hän. luoden
-silmänsä maahan. "Tiesin ettette ehtisi takaisin ajoissa, ja siksi
-menin."
-
-Zibalbay mietti hetken ja sanoi:
-
-"Luulen, tytär, että olisi ollut parempi antaa hänen kuolla, sillä
-luulen tuon valkoisen miehen tuottavan ikävyyksiä meille. Jumalat
-ovat nähneet hyväksi varjella henkesi. Muistahan siis kulkea heidän
-määräämäänsä tietä etkä itsesi valitsemaa. Muistahan myös, että tuolla
-kaupungissa odottaa sinua eräs henkilö, jolla on oikeus sanoa sanansa
-sinun ja tuon kulkijan suhteesta." Ja hän jatkoi matkaansa muuleineen.
-
-Samana iltana kertoi Maya minulle isänsä sanoista näin:
-
-"Luulen, ennenkuin kaikki on lopussa, tarvitsevani vannomaanne apua,
-herra, sillä huomaan isäni olevan minua vastaan ellei tahtoni ole
-hänen tarkoitustensa kanssa sopusoinnussa. Yhdestä asiasta olen varma,
-että elämäni on omaa, eikä jumalien omaisuutta; sillä niihin jumaliin,
-joita isäni palvelee ja joita minäkin olen kasvatettu kumartamaan, olen
-kadottanut uskoni, jos heihin koskaan olen uskonutkaan."
-
-"Puhutte ajattelematta", minä vastasin, "ja jos olette viisas,
-säästätte isänne kuulemasta tuollaisia sanoja."
-
-"Ainakin hyvin vastahakoisesti omistaisin elämäni noille jumalille,
-joita minä halveksin!" hän lisäsi. "Sanokaa, uskotteko Te sitten noihin
-jumaliin, Don Ignatio?"
-
-"En, neiti; olen kristitty, eikä minulla ole mitään tekemistä
-epäjumalien kanssa."
-
-"Ymmärrän; haluatte olla tekemisissä vain heidän omaisuutensa kanssa.
-No, miksi ei minusta sitten voisi tulla kristittyä? Olen tuolta
-herralta oppinut uskonnostanne yhtä ja toista ja huomaan sen olevan
-suuren ja puhtaan ja hyvin sopivan meille kuolevaisille."
-
-"Annettakoon Teille armo seurata tuota tietä, armollinen neiti; mutta
-ei ole kristityn kaltaista soimata minua siitä omaisuudesta, jota
-lähden kokoomaan en omaksi hyväkseni vaan heimoni hyväksi."
-
-"Suokaa anteeksi", hän vastasi; "kieleni on terävä -- niinkuin
-Teidänkin on silloin tällöin ollut, Don Ignatio. Kas! Herra Strickland
-kutsuu minua."
-
-Kaksi päivää viivyimme vielä luolan luona, kunnes herra Strickland
-kykeni jälleen jatkamaan matkaa. Kymmenen päivää vaelsimme erämaata,
-seuraten muinaisen tien haamua, näkemättä muita ihmismerkkejä
-kuin pyramiidien ja temppelien rauniot. Yhdentenätoista aloimme
-nousta loivan vuorijonon rinnettä, joka ulottui kauas erämaahan,
-ja kahdentenatoista pääsimme lumirajalle, mihin meidän oli pakko
-jättää kolme jälelläolevaa muulia, koskei tuoretta ruohoa ollut enää
-saatavissa ja tiekin kävi niille liian jyrkäksi.
-
-Sinä iltana söimme niukan aterian, käärimme vaipat yllemme ja nukuimme
-lumeen kaivetussa kuopassa, tai oikeammin sanoen, yritimme nukkua,
-sillä untamme haittasivat kylmyys sekä purevien ja salaperäisten
-viimojen puuskat, jotka syntyivät ja kiitivät edelleen kirkkaan taivaan
-alla; silloin tällöin kuului kaukainen humahdus, mahtavan lumikinoksen
-syöksyessä kukkulalta alas.
-
-"Kuinka kauan täytyy meidän kahlata tässä lumessa?" kysyin Zibalbaylta,
-katsellessamme väristen huomenhetken harmaata taivasta.
-
-"Katsokaahan tuonne", hän vastasi, osoittaen korkealle ylöspäin, missä
-auringon ensi säde kirkasti mustan kallionkyljen; "siellä on korkein
-kohta, ja sinne meidän pitäisi ehtiä ennen illan tuloa."
-
-Rohkein mielin taivalsimme eteenpäin tunnin toisensa jälkeen, Zibalbay
-yhä vaieten, kunnes häikäisevä lumi oli sokaissut silmämme ja minuun
-tuntui tarttuneen vuoritauti. Onneksi ei nousu ollut vaivalloista, niin
-että kello neljä jälkeen puolisen olimme mustan kallionkyljen varjossa.
-
-"Täytyykö meidän kulkea tuon kuilun poikki?" kysyin Zibalbaylta.
-
-"Ei", hän vastasi, "se ei kävisi laatuun ilman siipiä. Menee kuitenkin
-yksi tie. Pari kertaa ennen muinoin saapui tälle paikalle joukko
-valkoisia miehiä, aikeissa käydä ryöstämään Kultainen kaupunki, mutta
-löytämättä kallioiden välistä tietä, palasivat takaisin, vaikka he
-olivatkin jo oven edessä."
-
-"Kulkeeko vuorijono ympäri kaupungin laakson?" kysyi herra Strickland.
-
-"Ei, valkoinen mies, se loppuu monen päivän matkan päässä länteen päin,
-mutta jos tahtoisi kiertää sen, täytyisi kulkea yli suuren rämeen.
-Itäänpäinkin riittää yhä lumivuoria ja kuiluja, mutta niin paljon
-kuin minä tiedän, on vain yksi ihminen, muuan kuljeksiva intiaani,
-osunut löytämään oikean tien Pyhien Vetten rannoille isoisäni aikana.
-Odottakaahan tässä, niin minä lähden etsimään."
-
-"Oletteko mielissänne nähdessänne taas kotitien, Maya?" kuulin herra
-Stricklandin kysyvän.
-
-"En", hän vastasi tulisesti, "sillä täällä erämaassa olen ollut
-onnellinen, mutta siellä odottaa suru minua ja Teitä. Oi, jos
-rakastatte minua, niin kääntykäämme heti paikalla ja paetkaamme yhdessä
-Teidän kotimaahanne", ja hän puristi englantilaisen kättä ja katsoi
-tarkkaan hänen silmiinsä.
-
-"Kuinka", hän vastasi, "jättäisimmekö isänne ja Ignation yksin
-jatkamaan matkaa?"
-
-"Te merkitsette minulle enemmän kuin isäni, vaikkakin tämä totinen
-Ignatio merkitsee Teille enemmän kuin minä."
-
-"Ei, Maya, mutta tultuani niin kaukaa tahdon nähdä pyhän kaupungin."
-
-"Niinkuin haluatte", hän sanoi, antaen kätensä pudota. "Katsokaahan,
-isänikin on löytänyt paikan ja kutsuu meitä."
-
-Astuimme noin satakunta askelta kuilun viereisten kivilohkareiden
-välitse, kunnes saavuimme Zibalbayn luo, joka nojasi kiviseinään, missä
-emme saattaneet nähdä minkäänmoista aukkoa.
-
-"Vaikka luotan Teihin ja Taivas luullakseni on liittänyt meidät yhteen
-tarkoituksiansa suorittamaan", sanoi vanha päällikkö, "niin täytyy
-minun seurata vanhaa tapaa ja totella valaani, jonka mukaan ei saa
-kenellekään muukalaiselle näyttää tämän vuorisolan sisäänkäytävää.
-Käyhän tänne, tytär, ja sido noiden muukalaisten silmät."
-
-Puhuteltu totteli, mutta minä kuulin hänen, sitoessaan nenäliinaa
-englantilaisen silmille, kuiskaavan:
-
-"Älkää peljätkö, minä olen varuillani Teidän puolestanne."
-
-Sitten talutettiin meitä kädestä ja vietiin kaikenkaltaisia teitä,
-kunnes olimme pyörällä päästämme. Käveltyämme jonkun askeleen,
-pysäytettiin meidät ja jätettiin seisomaan, jolloin oppaamme
-liikuttivat jotain raskasta, mikäli voimme päättää äänistä. Sitten
-vietiin meidät alas jyrkkää reunaa, niin kapean ja matalan käytävän
-lävitse, että olkapäämme koskettivat seiniä, ja paikkapaikoin meidän
-oli pakko painaa päämme kumaraan. Vihdoin, monen koukuttelun perästä,
-käytävä laajeni ja polku tasottui.
-
-"Päästä auki siteet", sanoi Zibalbayn ääni.
-
-Maya teki niin, ja kun silmämme tottuivat valoon, katselimme uteliaina
-ympärillemme ja huomasimme seisovamme syvän kuilun pohjalla, kuilun,
-joka ei ollut ihmiskätten vaan tulen ja veden voimalla työskentelevän
-Luonnon työtä. Tämän kuilun, jota pitkin kulki niin vankasti
-perustettu ja silaantunut tie, että se vieläkin, monen vuosisadan
-käyttämättömyyden jälkeen, paitsi missä lumikinokset olivat tiellä, oli
-mitä parhain kulkea -- leveys oli vain nelisenkymmentä askelta reunasta
-reunaan. Kummallakin puolella tuijottivat jyrkät, mustat kalliot, monin
-lokeroin ja aukoin, joihin olisi voinut nousta vain tikapuiden avulla.
-
-"Mitä nuo ovat?" kysyin Zibalbaylta. "Hautapaikkojako?"
-
-"Ei", hän vastasi, "asumuksia. Ne olivat siinä, niin kerrotaan,
-ennenkuin esi-isämme perustivat Sydämen Kaupungin, ja niissä asui
-luola-ihmisiä, raakalaisia, jotka söivät vähän eivätkä sietäneet
-kylmyyttä. Seuraamalla muutamia luolaihmisiä äsken kulkemaamme käytävää
-pitkin löysivät muinaisen kaupungin perustajat tämän rotkon sekä
-sen takana olevan ihanan maan ja suuren järven, missä esi-isiemme
-hävittämät vuoristolaiset asustivat talvisaikaan. Nuorena ollessani
-nousin minä toverieni kanssa kerran noihin luoliin köysien ja
-tikapuiden avulla ja löysin sieltä monta kummallista esinettä, kuten
-kivikirveitä, kultakoristeita, raakalaisten taikaesineitä. Mutta
-kiiruhtakaamme, sillä muuten yö yllättää meidät täällä solassa."
-
-Vähä vähältä alkoi tuo suuri rotko, joka oli levinnytkin asteettain,
-jälleen kaventua, kunnes se näytti päättyvän toiseen kallioseinään.
-
-Kierrettyämme tämän kallion alla olevan kiviloukareen, vei Zibalbay
-meidät sen takana olevaan ahtaaseen käytävään.
-
-"Älkää peljätkö pimeyttä", hän sanoi; "käytävä on lyhyt eikä siinä ole
-salakuoppia."
-
-Näin seurasimme pimeässä hänen jalkainsa kapsetta, kunnes edessämme
-alkoi häämöittää valoläikkä. Siinä tuokiossa olimme vuoren toisella
-laidalla, vaikkemme voineet nähdä mitään pimeän taajetessa.
-
-Pysähtymättä läksi Zibalbay painumaan alaspäin kunnes seisahti,
-kääntyen yht'äkkiä oikeaan, hakatusta kivestä rakennetun majan oven
-eteen.
-
-"Astukaa sisään", hän sanoi, "ja tervetuloa Sydämen kansan maahan."
-
-Kun ovi oli raollaan, heijasti sisältä valoa ja miehen ääni kuului
-kysyvän: "Kuka siellä?"
-
-Vastaamatta mitään astui Zibalbay huoneeseen. Se oli holvin muotoon
-rakennettu matala komero, ja liedessä palavan valtaisen tulen luo
-asetetun pöydän ääressä istui aterialla mies ja vaimo.
-
-"Tällä laillako otatte palatessani vastaan minut?" hän kysyi vihaisin
-äänin. "Pian toimeen ja laittakaa ruokaa meille, sillä olemme nääntyä
-kylmästä ja nälästä."
-
-Seisomaan noussut mies seisoi epäröiden, mutta vaimo, joka paikaltaan
-näki puhujan kasvot, tarttui häntä käsivarteen, sanoen: "polvillesi,
-mieheni. Päällikkö on tullut takaisin."
-
-"Anteeksi!" huudahti mies totellen. "Ollakseni suora, oi ruhtinas, on
-minuun juurrutettu tuolla kaupungissa niin vahva usko siitä, ettette Te
-eikä Sydämen Ruhtinatarkaan koskaan enään palaa takaisin, että luulin
-teidän olevan aaveita, Niin, ja samaa luullaan kaupungissakin, missä
-Tikal kuulemma hallitsee Teidän sijastanne."
-
-"Rauhoittukaa", sanoi Zibalbay painavasti. "Jätimme viittamme tänne,
-emmekö jättäneetkin? Tuokaahan ne makuukammioon ja sitäpaitsi näille
-vierailleni kaksi lisää, vaimonne valmistaessa ateriaa."
-
-Mies kumarsi niin syvään, että kädet koskettivat permantoa. Otettuaan
-saviastiaisen lampun sivupöydältä ja sytytettyään sen hän katosi
-uutimien taa, jota esimerkkiä seurasi vaimokin, korjattuaan hät'hätää
-ruuantähteet pöydältä ja lisättyään puita lieteen.
-
-Heidän mentyään jäimme istumaan takkavalkean ääreen ja nauttimaan sen
-ihanasta lämmöstä.
-
-"Mikä paikka tämä on?" kysyi englantilainen.
-
-Zibalbay, joka oli omiin ajatuksiinsa vaipuneena, ei näyttänyt häntä
-kuulevan, ja Maya vastasi:
-
-"Hökkelipahanen, jota huvimetsästäjät pitävät levähdyspaikkanaan, siinä
-kaikki. Nämä ovat omistajia ja jäivät odottamaan meidän paluutamme,
-mutta he näyttävät täyttäneen huonosti tehtävänsä. Suokaa anteeksi,
-minä menen heitä auttamaan. Tulkaa, isä."
-
-He lähtivät, ja yhtäkkiä herra Strickland heräsi lieden lämmön
-antamasta horroksesta nähdäkseen paikan asujamen töllistelevän itseänsä
-hämmästyksen ja kunnioituksen sekaisella ilmeellä.
-
-"Mikä tuohon mieheen on mennyt ja mitä hän haluaa, Ignatio?" kysyi hän
-minulta espanjankielellä.
-
-"Hän ihmettelee valkeata ihoanne ja vaaleata tukkaanne, herra,
-eikä sano uskaltavansa puhua Teille, koska varmastikin olette
-taivassyntyinen, kuten heidän tarunsa kertovat. Siksi pyytää hän minua
-sanomaan Teille, että pesuvesi on valmiina, samoinkuin vaatteetkin,
-jotka saamme päällemme, jos vain suvaitsemme seurata häntä."
-
-Seurasimme näin ollen intiaania, joka vei meidät odotushuoneen
-takaiseen käytävään, ja sieltä pieneen makuuhuoneeseen, jommoisia oli
-käytävän yhteydessä monta. Tässä öljylampun valaisemassa huoneessa
-oli kaksi hirvennahka- ja puuvillapeitoilla varustettua vuodetta ja
-niiden päälle pantuna hienot, harmain ja mustin sulin varustetut
-palttinaviitat. Puisilla telineillä huoneen nurkassa oli kaksi kuumalla
-vedellä puolilleen täytettyä ammetta, joiden englantilainen ihmeekseen
-huomasi olevan taotusta hopeasta tehtyjä.
-
-"Nämä ihmiset ovat varmastikin rikkaita", hän sanoi minulle omistajan
-mentyä pois, "koska he laittavat hopeasta majatalojensakin tarvekalut.
-Tähän asti on tarina Pyhästä Kaupungista, jonka ruhtinas on Zibalbay
-ja jonka perijätär on Maya, tuntunut minusta tyhjältä tarulta, mutta
-se näyttää sittenkin olevan totta. Tuon miehen käytöstapa todistaa
-Zibalbayn olevan hyvin tärkeän henkilön."
-
-Sitten puimme päällemme varatut viitat, mikä ei käynyt vaikeuksitta
-päinsä, koska niiden tekotapa oli outo, ja palasimme ruokahuoneeseen.
-Siinä samassa avautui esirippu ja me näimme korkean Maya-neiden, mutta
-muuttuneena siinä määrin, että hypähdimme hämmästyksestä.
-
-Hän erosi täydellisesti tuosta kehnopukuisesta, pölyttyneestä tytöstä,
-joka oli ollut seuralaisemme niin monen viikon ajan. Nyt oli hän puettu
-lumivalkeaan, vihrein ruhtinaskoristein päärmättyyn pukuun, kultainen
-Sydän rintaansa kiinnitettynä. Hänen jaloissaan oli vihreäkoristeiset
-sandaalit ja kaulassa, ranteissa, kupeilla ja lanteilla välähtelivät
-kultaiset renkaat ja helyt. Hänen tumma tukkansa ei enään riippunut
-valtoimena, vaan oli kiedottu yksinkertaiselle sykkyrälle ja
-vyötetty hienolla kultaisella harsolla ja hänen harteillaan liehui
-puhtaanvalkoinen sulkalevätti, jota siellä täällä koristi loistava
-keltainen haikaran sulka.
-
-"Kuten Te, olen minäkin vaihtanut pukua", hän selitteli. "Onko pukuni
-ruma, kun noin kummastelette?"
-
-"Rumako!" huudahti englantilainen, "se on mielestäni ihanin, mitä
-milloinkaan olen nähnyt."
-
-"Tämäkö on ihanin puku, mitä milloinkaan olette nähnyt! Ja kuitenkin,
-ystävä, on se yksinkertaisin pukuni. Odottakaahan, kunnes näette minut
-ruhtinaallisessa viitassani, Sydämen smaragdeja kantaen. Mitä sitten
-sanonettekaan?"
-
-"En tiedä, mutta nyt en tosiaan osaa sanoa, kumpiko on rakastettavampi,
-Tekö itse vai pukunne."
-
-"Äsh!" hän sanoi nauraen, mutta äänessä vakava sointu. "Ette saa sanoa
-noin suoraan minulle. Tuolla solassa, ystävä, olin intiaanityttö ja
-Teidän matkatoverinne; täällä minä olen Sydämen Ruhtinatar."
-
-"Siinä tapauksessa olisin toivonut Teidän pysyvänkin samaisena
-intiaanityttönä", hän vastasi hetken mietittyään; "mutta ehkä
-laskettekin leikkiä?"
-
-"En lainkaan laske leikkiä", hän vastasi huoaten; "Teidän täytyy olla
-varovainen tästälähin, koska olen kunnia-arvoisin nainen tässä maassa,
-ja serkkuni Tikal varmasti pitää tarkkaa vaaria minusta. Kas, tuossahan
-tulee isänikin."
-
-Samalla hetkellä astui Zibalbay sisään molempien intiaanien seuraamana,
-jotka toivat ruokaa. Hän oli puettu yksinkertaiseen, valkeaan
-togamaiseen viittaan, hieman samantapaiseen kuin englantilaiselle ja
-minulle annetut viitat olivat. Mustasulkainen levätti peitti hänen
-harteitaan ja hänen kaulallaan riippuivat vankat kultaketjut, joihin
-oli kiinnitetty puhtaasta kullasta valettu Sydämen tunnusmerkki.
-
-Huomasimme hänen tyttärensä Mayan tekevän hänelle kumarruksen, mihin
-hän vastasi päännyökkäyksellä, ja intiaanien, milloin tahansa he
-kulkivatkin hänen ohitseen, kumartavan miltei maahan asti.
-
-Näin oli siis erämaanvaelluksemme ystävyys lopussa, ja henkilöä,
-jolle tähän asti olimme puhuneet kuin vertaisellemme, oli kohdeltava
-kunnioituksella. Tuo mahtavannäköinen, valkopartainen päällikkö
-näyttikin tosiaan niin ruhtinaalliselta muuttuneessa ympäristössään,
-että miltei vaistomaisesti seurasimme muiden esimerkkiä ja kumarsimme
-aina hänen meihin katsahtaessaan.
-
-"Ruoka on valmista", sanoi Zibalbay. "Istukaa pöytään, tehkää hyvin.
-Ei sinun, tytär, tarvitse minun takiani seista. Olemme kaikki yhä
-matkatovereita, eikä meidän tarvitse seurata menoja ennenkuin saavumme
-Sydämen Kaupunkiin."
-
-Istuimme siis pöytään, ja intiaanit palvelivat meitä. Mistä ruoka oli
-valmistettu, emme tienneet, mutta paastomme jälkeen tuntui, ettemme
-koskaan olleet syöneet niin makuisaa ateriaa tai juoneet jotakin niin
-erinomaista kuin meille silloin tarjottu paikallisviini oli.
-
-Hetken hyvinvoinnista huolimatta luulen herra Stricklandin rohkeuden
-kuitenkin lannistuneen ja hänen alkaneen aavistaa pahaa. Maya ja hän
-rakastivat toisiansa, mutta hän huomasi olosuhteitten täydellisesti
-muuttuneen, kuten Maya itsekin oli hänelle osoittanut. Matkallamme oli
-hän tähän asti ollut jossain suhteessa joukkomme johtajana, kuten,
-totta puhuen, punaisen rodun kesken tunnustetaan aina valkoiselle
-miehelle etuoikeutensa. Nyt olivat osat muuttuneet, ja hänen täytyi
-olla vain vieraana kulkijana, joka vietiin seuralaisena toiseen maahan,
-ja tämä muutos näkyi jo Zibalbayn käytöstavassa ja kohtelussakin.
-Ennemmin oli hän kutsunut englantilaista "herraksi" tai "ystäväksi";
-tänä iltana puhuessaan hänelle käytti hän sanoja sellaisia kuin
-"muukalainen", tai "vieras mies", ja minuakin kutsui hän vain nimeltä,
-lisäämättä mitään arvonimeä.
-
-Yksi asia miellytti tässä paikassa kumminkin meitä, jotka olimme
-kärsineet kuusi viikkoa tupakan puutetta, sillä intiaani toi
-kesken kaiken meille oivia savukkeita, joita oli saatu täyttämällä
-maissitähkissä olevat lehtitupet tupakalla.
-
-"Käyhän tänne", sanoi Zibalbay intiaanille, kun me olimme saaneet
-savukkeemme. "Lähde heti järven rantaan ja ilmoita kylän päämiehelle
-hänen ruhtinaansa palanneen ja käske minun nimessäni hänen tuoda tänne
-neljä kantotuolia viiden tunnin sisään auringon noustua. Käske häntä
-myös varaamaan valmiiksi kanootit järvimatkaa varten, mutta kiellä
-hänen, henkensä uhalla, lähettämästä tietoa tulostamme kaupunkiin."
-
-Mies teki kumarruksen ja katosi yöhön, siepattuaan oven pielestä
-keihään, välittämättä ulvovasta tuulesta ja räntäsateesta, joka rapisi
-katolla.
-
-"Kuinka pitkä matka on tuohon kylään?" kysyi herra Strickland.
-
-"Kymmenen leagueta tai enemmänkin", vastasi Zibalbay, "eikä tie ole
-hyvää; ellei hän putoa kuiluun tai hautaudu hankiin, ehtii hän sinne
-kuudessa tunnissa. Tulehan, tytär, meidän on aika käydä levolle, olemme
-käyneet pitkän taipaleen ja olet varmastikin väsyksissä. Hyvää yötä
-teille, vieraani; huomenna toivon voivani majoittaa teidät paremmin."
-
-Kumartaen meille hän lähti huoneesta.
-
-Maya nousi ylös, seuratakseen isänsä esimerkkiä ja ojensi herra
-Stricklandille kätensä, johon tämä painoi huulensa.
-
-"Miten hyvältä maistuukaan tupakka taasen", hän sanoi Mayan mentyä.
-"Ei, ei mennä makuulle vielä, Ignatio; otetaanhan vielä savuke ja
-lasi aqua ardientea, ja jutellaan. Huomaatteko, ystäväni, tuntuu
-kuin Zibalbay olisi muuttunut. En koko aikana ole ihaillut hänen
-luonnettaan, mutta ehkä en ole sitä osannut ymmärtää."
-
-"Ettekö ole, herra? Minä luulen voivani. Kuten joskus kristitty
-pappi on tuo mies kiihkoilija ja, kuten minä, uneksija. Hän on
-lisäksi kunnianhimoinen ja itsevaltias, mies, joka ei tahdo säästää
-itseään eikä muita, jos hänellä on joku tarkoitusperä tai jos
-hän luulee voivansa kohottaa kansansa hyvinvointia ja jumaliensa
-kunniaa. Ajatelkaa kuinka urhoollisen ja pelkäämättömän tuon miehen
-on pitänytkään olla, joka unen ääntä seuraten, vain oman lapsensa
-kanssa, uskalsi vanhoilla päivillään jättää valta-asemansa ja miltei
-ilman ruokaa lähteä kulkemaan sadat leaguet pensaikkoa ja erämaata,
-tietä, jota ei ainoakaan hänen heimolaisensa ollut kulkenut moniin
-sukupolviin. Ajatelkaahan, miltä on mahtanut tuntua hänestä, jota
-monet monituiset vuodet on kohdeltu kuin jumalaa, näytellä puoskarin
-osaa Yucatanin metsissä ja kärsiä sekä itsensä että tyttärensä suhteen
-häväistystä ja kidutusta valkoisten varkaiden käsissä. Kaiken tämän ja
-vieläkin enemmän on Zibalbay kestänyt napisematta, koska hän luulee
-tehtävänsä tarkoituksen olevan täytetyn."
-
-"Mutta, Ignatio, mikä on hänen tehtävänsä tarkoitus ja mitä meillä
-on sen kanssa tekemistä? En tähän asti ole siitä päässyt täyteen
-selvyyteen."
-
-"Hänen tehtävänsä ja hänen elämänsä tarkoitus on nostaa jälleen
-rappeutunut Sydämen Kaupungin ruhtinaskunta. Lyhyesti sanoen,
-herra, vaikkenkaan usko Zibalbayn jumaliin, uskon kuitenkin hänen
-näkyihinsä, koska ne ovat tuoneet hänet minun läheisyyteeni, minun,
-jonka tarkoitusperä on hänen tarkoitusperänsä, koska kumpikaan ei tule
-toimeen ilman toisen apua."
-
-"Miksi ei?"
-
-"Koska minä tarvitsen varoja ja hän tarvitsee väkeä; ja jos hän antaa
-minulle varat, voin minä antaa hänelle tuhansittain väkeä."
-
-"Ymmärrän", vastasi englantilainen. "Se kuulostaa varsin
-yksinkertaiselta, mutta ehkä tulette kumpikin havaitsemaan siinä olevan
-yhtä ja toista vaikeutta. Mitä minä en lainkaan ymmärrä, on se, miten
-Mayan ja minun on tähän juttuun suhtauduttava, koska emme kumpikaan
-välitä rodun uudistamisesta emmekä ruhtinaskunnan perustamisesta.
-Luulen olevamme pelkkiä katselijoita koko näytelmässä."
-
-"Miten voi se olla mahdollista, herra, koska hän on Sydämen Ruhtinatar
-ja isänsä perijätär, ja kun", minä lisäsin ääntäni korottaen, "Te ja
-hän olette tulleet niin rakkaiksi keskenänne?"
-
-"En luullut Teidän siitä lainkaan tietävän, Ignatio. Tuntui kuin ette
-koskaan olisi huomannut kiintymystämme, ja koska Te vihaatte naisia, en
-viitsinyt mainita Teille koko asiasta", hän vastasi selittäen.
-
-"En ole aivan sokea, herra. Onko näinollen mahdollista miehen olla
-näkemättä, että nainen tulee hänen ja hänen rakastamansa ystävän
-tielle? Mutta siinä ei ole minulla mitään muistuttamista, se on kuten
-pitääkin olla; tai jos minulla olisikin, Te tuskin sitä ymmärtäisitte.
-Ei, ei, herra, Te ette voi jäädä osattomaksi tässä näytelmässä,
-Te olette jo liian kiinteästi siihen sekaantunut, joskaan en voi
-sanoa, mitä osaa Teidän on näyteltävä. Se riippuu ehkä siitä, mitä
-jumalat ilmaisevat Zibalbaylle tai mitä hän luulee niiden ilmaisevan.
-Toistaiseksi on hän hyvässä luulossa Teidän suhteenne, sillä hän
-luulee oraakkelin julistavan Teidät Quezalin pojaksi, joka uudistaa
-hänen kansansa, koska kuuluu olevan sellainen ennustus, ja tämän syyn
-takia ei hän ole kokonaan kieltänyt Teitä seurustelemasta tyttärensä
-kanssa, niinkuin hän minulle on viittaillut. Mutta pitäkää varanne,
-herra, sillä jos hän tulee tietämään, ettette ole oikea mies, sysää
-hän Teidät siekailematta syrjään ja Te saatte sanoa hyvästit Sydämen
-Ruhtinattarelle."
-
-"Sitä en tahdo niin kauan kuin elän", hän vastasi rauhallisesti.
-
-"Ette, herra, ehk'ette niin kauan kuin elätte; mutta ne, jotka
-asettuvat pappeja ja kuninkaita vastaan, eivät elä kauan. Vaikka onkin
-syytä olla varovainen, ei ole syytä olla alakuloinen, sillä ellette
-Te ole oikea mies, voin minä ehkä olla, missä tapauksessa minä voin
-auttaa Teitä, kuten olen Maya-neidille vannonut tekeväni, tai ehkä Te
-voittekin auttaa minua."
-
-"Joka tapauksessa pidämme yhtä puolta", sanoi englantilainen. "Ja
-koska ei hyödytä puhua tulevaisuudesta, luulen olevan viisainta käydä
-levolle. Yhdestä asiasta saatte kuitenkin olla varma -- ellei Maya tahi
-minä kuole, aion mennä naimisiin hänen kanssaan."
-
-
-
-
-NELJÄSTOISTA LUKU.
-
-Sydämen Kaupunki.
-
-
-Kun vielä oli pimeä seuraavana aamuna, herätti meidät Zibalbayn ääni.
-
-"Nouskaa ylös", hän sanoi; "on aika lähteä matkaan."
-
-"Ovatko kantotuolit täällä?" kysyin.
-
-"Eivät, eivätkä saavu muutamaan tuntiin. Toivon pääsevämme kaupunkiin
-tänä iltana, siksi täytyy meidän lähteä matkaan aluksi jalan."
-
-Sitten me nousimme ja pukeuduimme, miten taisimme, saamiimme maan
-vaatteisiin, sillä omamme olivat aivan riekaleina, joissa häpesimme
-näyttäytyä. Odotushuoneesta löysimme Zibalbayn ja Maya-neidin.
-
-"Syökäähän", sanoi vanhus, osoittaen valmiiseen ruokaan, "ja
-lähtekäämme sitten matkaan."
-
-Kymmenen minuuttia myöhemmin olimme lähteneet. Ei ollut laisinkaan
-tuulta, mutta täällä korkeudessa on ilma niin raakaa, että kiitimme
-saadessamme kietoa vaipat ympärillemme ja kävellä reippaasti, Zibalbay
-tietä näyttäen.
-
-Aluksi näkyi vain harmaa hämärä, mutta siinä samassa pilkistivät sen
-läpi lumiset huiput, kirkastuen vähä vähältä vielä näkymättömissä
-olevan auringon valossa, vaikkakin yö yhä kietoi pimeyteensä allamme
-olevat vuorenseinät. Asteittain, valon lisääntyessä, näimme läheisen
-seudun olevan muodostuneen kulhon tavoin, jonka laidan muodosti
-vuorijono, missä juuri seisoimme, ja kulhon pohjalla olevaan
-Pyhien Vetten järveen laskivat lukuisat joet, jotka saivat vetensä
-ympäröiviltä lumihuipuilta. Kaiken tuon me näimme vain hämärästi,
-sillä koko allamme oleva avaruus oli usvien peitossa, jotka vyöryivät
-ja liikkuivat kuin valtameren pinta. Emme koskaan olleet nähneet
-mitään niin kummallista kuin tämä sankka sumuvaippa, taivaan valojen
-heijastellessa sen pinnasta, synnyttäen värikkäitä juovia ja kuvioita.
-Näytti kuin eteemme olisi levitetty maailman kartta -- mantereita,
-meriä, saaria, kaupunkeja syntyi itsestään, hävitäkseen nopeassa
-sarjassa ja synnyttääkseen uusia loputtomia kuvioita.
-
-"Se on ihanaa, eikö olekin?" sanoi Maya. "Mutta odottakaahan, kunnes
-sumu hälvenee; katsokaahan, se on jo häviämässä!"
-
-Hänen puhuessaan oheni usvameri yht'äkkiä ja avautui keskeltä, ja
-näin syntyneestä aukosta näkyivät pyramiidit ja temppelien huiput ja
-sitten koko Maailman Sydämen kaupunki, joka näytti ikäänkuin uivan
-Pyhien Vetten aalloilla. Se oli kaukana, mutta kun yön sumu ei enään
-himmentänyt ilmaa, oli kaikki kirkasta ja me olimme niin korkealla,
-että kaupunki tuntui olevan miltei aivan jaloissamme. Kaupunki, joka
-näytti olevan muurin ympäröimä, oli rakennettu marmorista tai jostain
-muusta lumivalkeasta kivestä, joka hohti ja välkkyi valossa.
-
-Se oli sydämen muotoisella saarella, ja ympäri tämän saaren rantoja,
-ulottuen silmänkantamattomiin, kimmelsivät Pyhän Järven siniset aallot.
-Vähitellen kiiri sumurengas ylös vuoren kuvetta ja katosi, ja sen
-sijaan täytti kulhomaisen laakson sädehtivä päivänvalo. Voimme jo nähdä
-järven rannat vihrein viljareunuksin; ja niiden yläpuolella avartuvat
-ruohokentät vilisivät täynnä hopeisia virtoja ja näiden yläpuolella
-vuorten kupeilla ylettyivät taasen valtaiset tammi- ja setripuumetsät
-miltei lumirajaan asti. Oikeaan ja vasempaan meistä ulottuivat
-pyöreähuippuiset vuoret majesteetillisena kaarena, sulaen sinisiin
-taivaanääriin, jonkun korkean, lumipeitteisen huipun, sammuneen
-tulivuorikartion törröttäissä yläpuolellamme kuin vartiotornina.
-
-"Tuolla on minun maani", sanoi Maya kättä uljaasti heilauttaen.
-"Miellyttääkö se Teitä, valkoinen mies?"
-
-"Se miellyttää minua niin suuresti, Maya", hän vastasi, "että nyt
-kaikkein vähimmin voin ymmärtää, miksi tahdotte jättää sen."
-
-"Vaikka järvet, vuoret ja varallisuudessaan kukoistava kaupunki ovatkin
-hyviä asioita, eivät ne vielä tuo täyttä onnea, vaan vasta ne miehet ja
-naiset, joiden joukossa elämme."
-
-"Jotkut ihmiset ajattelevat ehkä toisin, Maya. He väittänevät onnen
-asuvan meissä itsessämme. Ainakin minä voisin olla onnellinen
-tällaisessa maassa."
-
-"Te ajattelette nyt niin", vastasi hän merkitsevästi, "mutta kun olette
-jonkun aikaa ollut tuolla kaupungissa, ajattelette toisin. Oi!" hän
-jatkoi kiihkoissaan, "jos tosiaankin välitätte minusta, ei meidän
-koskaan olisi pitänyt tulla näiden vuorten yli. Mutta Te ette välitä
-minusta -- luultavasti ette; kaiken aikaa olette puolittain hävennyt
-kiintymystänne intiaanityttöön, johon aivan kuin pakosta mielistyitte,
-koska hän oli kaunis ja Te jouduitte seurustelemaan hänen kanssaan
-niin paljon, ja hän sattui pelastamaan henkenne. Niin, Te olisitte
-hävennyt mennä naimisiin kanssani omien tapojenne mukaan ja näyttää
-minua vaimonanne valkoisen kansan keskuudessa -- minua, kuljeksivaa
-intiaania, jolla on hupsu isä ja jonka Te tapasitte varkaiden: käsissä.
-Täällä on asianlaita toinen, sillä täällä olen ainakin kunnianarvoinen
-neiti, ja Te näette kansan kaduilla kumartavan maahan minun edessäni;
-ja jos minä määrään jonkun miehen kuolemaan, näette Te myös hänet
-surmattavan. Täällä minulla niinikään on omaisuutta enemmän kuin
-ainoallakaan valkoisella naisella, ja Te miellytte minuun senkin takia
---"
-
-"Te erehdytte", hän katkaisi suuttuneena; "on väärin Teidän puhua
-minulle noin."
-
-"Ehkä erehdyn", hän vastasi nyyhkien, "mutta meitä odottavat niin monet
-vaikeudet. Ensinnä Tikal --"
-
-"Mitä tuo Tikal sitten tahtoo?" kysyi englantilainen.
-
-"Hän tahtoo naida minut, tai tulla minun kauttani kaupungin päälliköksi
-mikä on aivan sama asia; ainakaan ei hän luovu minusta hevillä. Onhan
-vielä isänikin, joka palvelee vain kahta herraa -- jumaliaan ja maataan
--- ja joka pitää minua vain omien pyrkimystensä välikappaleena --
-niin, ja te myöskin. Hyvät päivämme ovat eletyt, pahat ovat jäljellä,
-ja niiden perästä -- yö! Tästälähin meillä on hyvin vähän tilaisuutta
-edes puhua, sillä minua ympäröivät upseerit ja kamarineitsyet, jotka
-pitävät huolta jokaisesta liikkeestäni ja tarkkaavat jokaisen sanani,
-ja isänikin pitää vaaria minusta."
-
-"Nyt minua alkaa surettaa, etten ottanut huomiooni neuvoanne jäädä
-vuorten tuolle puolen", vastasi englantilainen. "Luulisittekohan meidän
-vielä voivan paeta?"
-
-"En luule, se on liian myöhäistä -- he veisivät meidät takaisin;
-meidän täytyy nyt käydä eteenpäin kohtaloamme kohti, mikä se sitten
-lieneekään. Mutta vannokaa minulle jumalieni tai omien jumalienne
-nimessä, tai minkä hyvänsä nimessä, mikä Teille on kallista,
-riippuvanne kiinni minussa hamaan kuolemaani asti, niinkuin minä riipun
-Teissä." Ja tarttuen englantilaisen käteen hän katsoi tenhoisasti hänen
-kasvoihinsa.
-
-Tällä hetkellä sattui Zibalbay, joka kulki ajatuksissaan joukon
-etunenässä, kääntymään ja näkemään heidät.
-
-"Tulehan tänne, tytär, ja Tekin, valkoinen mies", hän sanoi ankaralla
-äänellä. "Kuulkaa, molemmatkin -- olen vanha, mutta näköni ja kuuloni
-ovat vielä entisellään, vaikk'enkaan tuolla erämaassa välittänyt
-kaikesta, mitä näin ja kuulin. Täällä kotimaassani on asianlaita
-toinen. Tietäkää, valkoinen mies, että Sydämen Ruhtinatar on korkealla
-Teidän yläpuolellanne ja pysyykin luullakseni siellä. Ymmärrättekö
-tarkoitustani?"
-
-"Täydellisesti", vastasi herra Strickland, koettaen hillitä
-suuttumustansa; "mutta on ikävää, päällikkö, ettette suvainnut
-ilmoittaa tätä minulle ennemmin. Ellemme me ja surmansa saanut Molas
-olisi voineet pelastaa Teitä, vaalenisivat luunne tällä haavaa jossain
-metsässä. Miksi ette silloin sanonut minulle, etten ollut kelvollinen
-seurustelemaan tyttärenne kanssa?"
-
-"Koska jumalat lähettivät Teidät minua auttamaan, ja koska siellä
-tarvitsin Teitä, valkoinen mies", vastasi Zibalbay rauhallisesti.
-"Voihan sattua, että Teitä vieläkin tarvitsen. Ellei olisi ollut sitä
-mahdollisuutta, olisimme jakaneet joukkomme vuoren tuolla puolen."
-
-"Olisin tosiaankin halunnut niin tehtävän!" huudahti englantilainen.
-
-"Saattaa olla, että minäkin vielä niin haluan", sanoi vanhus yrmeästi.
-"Mutta Te olette täällä, ettekä siellä, ehkäpä koko elämänne ajan, ja
-minä pyytäisin Teitä muistamaan, että olette minun vallassani. Yksi
-ainoa sana suustani nostaa Teidät korkealle tai painaa Teidät alas
-maan alle; pitäkää siis varanne ja ottakaa kunnioituksella vastaan,
-mitä näen hyväksi antaa Teille. Ei, älkää katselko turhia taaksenne
--- pako on mahdoton. Alistukaa tahtooni nyt ja aina, ja kaikki käy
-hyvin Teille; jos taistelette sitä vastaan, rusennan minä Teidät. Olen
-sanonut sanani; tehkää hyvin ja astelkaa edessäni, ja sinä, tytär, astu
-takanani."
-
-Näin englantilaisen mielen olevan kuohuksissa ja hänen olevan
-vastaamaisillaan kiukkuisesti. Kohotin käteni varotukseksi, Mayan
-katsoessa häneen rukoilevasti. Hän näki sen ja malttoi mielensä.
-
-"Ymmärrän puheenne, päällikkö", hän sanoi pakoitetuin äänin. "Olette
-oikeassa, olen Teidän vallassanne, ja minun on siis turhaa mitään
-vastata", ja hän otti paikkansa joukon etunenässä, Mayan jäädessä
-jälkeen.
-
-Astuessani vieretysten Zibalbayn kanssa sanoin hänelle:
-
-"Käytätte kovia sanoja häntä kohtaan, joka on veljeni, ja siis myöskin
-minua kohtaan."
-
-"Puhun niinkuin minun täytyy puhua", hän vastasi kylmästi. "Monta
-ikävyyttä on odottamassa minua tuolla kaupungissa. Ettekö kuullut
-mitä tuo palvelija sanoi eilen illalla -- että veljeni poika Tikal,
-jonka jätin sijaisekseni, onkin ottanut hallitusasemani? Niin, tämä
-tyttäreni, joka on hänen rakastettunsa ja jonka kautta hän toivoo
-pääsevänsä myöhemmin hallitusohjiin, on ainoa syötti, joka houkuttelee
-hänet pois istuimeltaan, sillä hän pitää minua kuolleena, eikä
-mielellään luovuta valtikkaansa. Miltä tuntuisi silloin hänestä ja
-hänen seuralaisistaan, jos he näkisivät valkoisen muukalaisen pitelevän
-tyttäreni kättä ja kuiskivan sanoja hänen korvaansa? Ignatio, sanon
-Teille, että sellainen näky nostaisi sodan minua vastaan. Puhun siksi
-näin ankarasti, koska asia niin vaatii ja ilmoitan vielä, että jos minä
-joudun alakynteen, eivät Teidänkään suunnitelmanne johda mihinkään,
-vieläpä menetätte henkennekin."
-
-En vastannut, sillä siinä samassa kääntyi tiemme ja me jouduimme
-vastatusten kantotuolien tuojien kanssa.
-
-Siinä oli neljäkymmentä miestä, ehkäpä enemmänkin. Enimmäkseen olivat
-he pitkiä ja kaunisvartaloisia, säännöllisin kasvoin, ja kuten Zibalbay
-ja Mayakin hyvin vaaleita intiaaneiksi, mutta heidän kasvojensa
-ilme oli aivan toisenlainen kuin minun kansani. Se ei ollut tyhmä
-eikä raaka, eikä tylsäkään; mutta pikemminkin tuntui siinä suuri
-väsyneisyys. Huolimatta pyöreistä poskistaan ja terveyttä uhkuvista
-silmistään näytti nuorin heistä kuin painuneen alas monien vuosien
-muistoista. Väsymys vallitsi, ei heidän ruumiissaan, sillä ne olivat
-vahvat ja voimakkaat, vaan heidän mielissään; ja katsellessani heitä
-minä oivalsin mitä Zibalbay oli tarkoittanut sanoessaan rotunsa olevan
-kuluneen. Ei edes englantilaisen valkeiden kasvojen näky, vaikkakin
-sen piti olla outoa heille, näyttänyt heitä liikuttavan. He katsoivat
-kylläkin, mutisten jotain toinen toisilleen, ihmetellen hänen partansa
-mittaa ja väriä, mutta siinä kaikki.
-
-Mutta Zibalbaylle he sanoivat matalalla kurkkuäänellä: "Isä, me
-tervehdimme Teitä!" Johtajan annettua merkin heittäytyivät he siten
-maahan hänen eteensä ja makasivat siinä ojennetuin käsin kuin kuolleet.
-
-"Nouskaa ylös, lapseni", sanoi Zibalbay. Lähestyen kantojoukon
-johtajaa hän keskusteli tämän kanssa, sillaikaa kuin muut söivät
-mukaansa ottamia eväitä, ja minä huomasin että kaikki se, mitä hänelle
-kerrottiin, näytti tuottavan hänelle hyvin vähän iloa. Sitten hän käski
-meidän nousta kantotuoleihin, jotka olivat jykevää tekoa ja muodostetut
-kahden tangon väliin sidotuista, uutimia vailla olevista tuoleista,
-joita kutakin kantoi kahdeksan kantajaa, sillä tie oli hyvin jyrkkä ja
-epätasainen.
-
-Kuljimme alas vuoren kuvetta, ja tunnissa olimme jättäneet taaksemme
-lumirajan ja painuimme setripuumetsiin. Nämä puut kasvoivat ryhmissä,
-joiden välillä oli nurmikenttiä, hirvilaumojen oivia asuinpaikkoja.
-Niin tuuheat olivat nämä lehdot, että niiden alla vallitsi hämärä,
-harmaan espanjansammalen riippuessa joka oksalta ja huojuessa sinne
-tänne vuorituulen puhaltaissa. Kaikki nämä maisemat toivat mieleeni
-muiston himmeästä ja tilavasta Meksikon tuomiokirkosta, kattona vain
-olivat näiden setripuiden läpitunkemattomat oksat, pilareina itse
-puunrungot ja pyhänä savuna lehtien tuoksu.
-
-Setrivyöhykkeen jälkeen tulivat tammilehdot ja sitten peninkulmittain
-nurmikenttiä, missä rehoitti ruoho ja loistivat kukkaset. Se oli
-tosiaankin ihastuttava maa. Vasta myöhään iltapäivällä laskeuduimme
-alas viimeistä rinnettä ja pääsimme sen ja järven väliselle alavalle
-maalle, missä ilmasto oli paljon lämpimämpää. Kasteluojista ja muista
-merkeistä oli helppo päättää, että Sydämen Kaupungin asukkaat olivat
-käyttäneet tätä vyöhykettä viljelyskenttänään. Täällä kasvoi korkeita
-sokeriruokoja ja purppurakuorisia kaakaopensaita sekaisin monenlaisten
-hedelmäpuiden kanssa. Huomasi selvästi, että suurin osa näitä muinaisia
-hedelmätarhoja oli jäänyt viljelemättä, koska niiden hedelmät mätänivät
-maassa joukottain. Nähtävästi ne olivat istutetut parempina aikoina,
-mutta nyt niiden hoito osoitti väestön puutetta.
-
-Vihdoin, kun ilta alkoi tulla, pääsimme maanviljelijäin kylään,
-puolittain raunioituneeseen paikkaan, jonka talot enimmäkseen
-olivat rakennetut savitiileistä ja katot kyhätty valkeista
-kalkkikivi-kappaleista. Kylän keskellä oli puiden ympäröimä tori,
-jossa sijaitsevan suihkulähteen luona oli vaatimaton, hedelmillä ja
-kukilla sälytetty alttari. Tämän alttarin ääreen olivat kokoontuneet
-kylän asujamet, luvultaan ehkä sata, ottamaan vastaan meitä. Enin osa
-miehistä oli juuri vastikään palannut työstään, sillä heidän jalkansa
-ja vaatteensa olivat saven tahraamat, ja heillä oli käsissään kuokat
-ja viikatteet. Kaikilla oli kasvoillaan sama väsymyksen ilme, jonka jo
-kantajilla olimme havainneet.
-
-Niin ikävystyttävä oli heidän käytöksensä, että kärsimättömänä käänsin
-katseeni heidän takanaan seisovaan naisryhmään. Miestensä ja veljiensä
-tavoin olivat nämä naisetkin vaaleita intiaaneiksi ja varsin siroja,
-mutta heitäkin vaivasi alakuloisuus. Huomatessaan englantilaisen
-valkean ihon ja kastanjanvärisen parran näyttivät he hetkeksi pääsevän
-välinpitämättömyydestään. Pian se kuitenkin palasi ja he alkoivat
-lörpötellä keskenään ja leikitellä kukilla, joita jokainen kantoi
-vyötäröillään. Koko väkijoukossa oli tuskin ainoatakaan lasta, ja oli
-omituista panna merkille, kuinka samannäköisiä kaikki olivat. Jos he
-olisivat olleet saman perheen jäseniä, ei tämä seikka olisi voinut olla
-sen silmäänpistävämpi, sillä vieraan oli tosiaankin vaikeata eroittaa
-samanikäisiä naisia toisistaan.
-
-Kun Zibalbay oli laskeutunut tuolistaan, heittäytyivät kaikki
-polvilleen maahan ja jäivät siihen, kunnes hän, muutamien päämiesten
-saattamana, oli astunut hänelle varattuun taloon, jättäen meidät ulos.
-
-"Onko kaikki kansa noin alakuloista?" kysyin Maya-neidiltä.
-
-"On", hän vastasi, "nimittäin kaikki työkansa. Ylhäisön laita on
-toinen, sillä se on eri verta. Täällä on, Ignatio, kaksi luokkaa,
-ylhäisö ja alhaiso, ja alhaison jokaisen perheen on oltava työssä kolme
-kuukautta vuodessa, loput yhdeksän jää heille lepoajaksi. Heidän työnsä
-hedelmät kootaan varastohuoneisiin ja jaetaan Sydämen Lasten kesken,
-mutta päälliköllä ja ylhäisillä on omat orjansa, jotka palvelevat heitä
-polvesta polveen."
-
-"Entä jos he eivät haluaisi tehdä työtä?", kysyi englantilainen.
-
-"Silloin heidän täytyy kuolla nälkään, sillä mitään ei anneta heille
-tai heidän perheilleen yhteisestä varastosta, ja kun heidän tulee
-nälkä, pannaan heidät mitä raskaimpiin töihin."
-
-Nyt ymmärsimme, miksi tämä kansa näytti niin väsyneeltä. Mitä saattoi
-odottaa miehiltä ja naisilta ilman kunnianhimoa ja vastuunalaisuutta,
-kun heidän työnsä tulokset liitettiin yhteiseen omaisuuteen ja jaettiin
-heille annoksittain? Vanhoilla päivilläni olen kuullut opettajista,
-jotka puolustavat sellaista järjestelmää koko ihmiskunnalle, mutta olen
-varma siitä, että jos he olisivat asuneet Sydämen Kansan keskuudessa,
-missä tämä tapa on ollut käytännössä monta vuosisataa, lakkaisivat he
-saarnaamasta oppiansa, sillä täällä se ei ainakaan minun mielestäni
-näyttänyt todistavan kansan hyvinvointia.
-
-Siinä samassa saapui Zibalbayn käskyläinen kutsumaan meitä sisälle,
-missä oli valmiina runsas ateria, ollen pääasiassa kokoonpantu oman
-järven kaloista, metsänriistasta ja kaikenkaltaisista hedelmistä.
-Sillaikaa kuin söimme ja joimme suklaata, jota meille tuotiin
-hopeisissa astioissa, oli ehtinyt yö. Kysyin Zibalbaylta, pitikö
-meidän jäädä tähän yöksi, mihin hän lyhyesti vastasi kohta lähtevämme
-kaupunkia kohti.
-
-Näin ollen läksimme ulos huoneesta kuun paistaessa. Ja niin meidät
-vietiin järven rannalla olevaan pieneen satamaan, missä odotti tilava,
-mastolla ja purjeilla varustettu vene, miehistönä kymmenen intiaania.
-Nostimme purjeet ja läksimme maatuulen puhaltaessa kohti Sydämen
-Saarta, joka oli noin viidentoista meripeninkulman päässä mantereesta.
-
-Tuuli oli heikko, mutta vuorien kylmyyden jälkeen oli ilma niin
-suloinen ja lauha ja koko näky niin uusi ja outo, etten minä ainakaan
-pahotellut, vaikka kulkumme olikin hidasta. Ei kukaan veneessä olija
-puhunut, sillä kukin oli omissa mietteissään, ja intiaanit taas
-olivat tottuneet vaikenemaan herransa läsnäollessa, joka yksin näytti
-rauhattomalta, sivellen yhtä mittaa partaansa ja mutisten itseksensä.
-
-Näin soluimme sinistä järveä pitkin, jonka rauhan rikkoi vain lentoon
-lähtevän vesilinnun siipien suhina tai suuren, yöhyönteistä vainoavan
-kalan moiskaus ja veden solina veneemme laitoja vastaan. Edessämme
-paistoivat kirkkaassa kuunvalossa hohtavina ja satumaisina tuon
-salaperäisen kaupungin vallit ja temppelit, jota olimme tulleet niin
-kaukaa katsomaan. Me katselimme sitä, vaipuen hetki hetkeltä yhä
-syvempiin ajatuksiin, ja kummallinen odotus ja pelko täytti sydämemme.
-Tämä ei ollut unta; edessämme uinui tarun kultainen kaupunki, jota
-olimme hartaasti halunneet nähdä; pian astuisivat jalkamme sen
-valkeiden vallien sisäpuolelle, ja saisimme nähdä sen muinaisen
-sivistyksen.
-
-"Mikä on tuleva kohtalomme?" kuiskasi herra Strickland Mayaan
-katsahtaen.
-
-Hän kuuli englantilaisen sanat ja pudisti alakuloisena päätään.
-Hänen silmistään oli hävinnyt toivo, ja kyynelet himmensivät niitä.
-Sitten hän kääntyi minun puoleeni, ikäänkuin lohdutusta etsien. Kevyt
-innostuksen tuli paloi minussa ja minä vastasin:
-
-"Älkää peljätkö, tarkoitus on saavutettu, ja me voitamme vaivat ja
-vaarat. Tuon Kultaisen Kaupungin hyödyttömät omaisuudet joutuvat
-meille. Niiden avulla minä nostan miespolvien aikana keräytyneen koston
-heimoni sortajaa vastaan ja luon suuren intiaanialueen, joka ulottuu
-merestä mereen asti, ja jonka sydän tämä kaupunki on."
-
-Englantilainen kuuli sen ja vastasi hymyillen: "Voi olla niin; Teidän
-kannaltanne katsottuna luulen niin kylläkin; mutta meillä on eri
-pyrkimykset, Ignatio", ja hän katsahti taaskin Maya-neitiin. Eteenpäin
-me liu'uimme, läpi kuunvalon ja hiljaisuuden, sillä kaupungista ei
-kuulunut muuta ääntä kuin tunteja ilmoittavien vartiomiesten huudot
-vanhoilta valleilta. Vihdoin pääsimme Pyhän Kaupungin luomaan mustaan
-varjoon, ja intiaanit tarttuivat airoihin ja soutivat (sillä tuuli oli
-lakannut) veneen kivireunaiseen kanavaan, joka vei vesiportille.
-
-Pysähdyimme portin eteen, missä ei näkynyt ainoatakaan miestä.
-Kärsimättömällä äänellä pyysi Zibalbay veneen perämiestä huutamaan
-portinvartijaa, ja siinä samassa astui mies portaita alas ja kysyi,
-kuka siellä oli.
-
-"Minä -- ruhtinas", sanoi Zibalbay. "Avaa."
-
-"Totta tosiaan. Sepä kummallista", vastasi mies, "koska ruhtinas tänä
-iltana viettää häitään palatsissa tuolla ja on vain yksi ruhtinas
-Sydämen Kansan kesken! Menkää takaisin mantereelle, kulkijat, ja
-palatkaa päivällä, kun portit ovat avoinna."
-
-Kuultuaan nuo sanat kirosi Zibalbay raivoissaan, mutta Maya aivankuin
-hytkähti ilosta.
-
-"Sanon sinulle, että olen Zibalbay ja palannut takaisin, sinun herrasi,
-enkä kukaan muu", hän huusi, "ja nyt teet viisaasti, jos täytät
-käskyni."
-
-Mies tuijotti ja epäröi, kunnes perämies sanoi hänelle:
-
-"Hullu, tahdotko päästä kalojen ruuaksi? Se on päällikkö Zibalbay, joka
-on palannut kuolleista."
-
-Silloin syöksyi mies avaamaan portin niin nopeasti kuin hän kauhuissaan
-kykeni.
-
-"Anteeksi, isä, anteeksi", hän huusi, langeten polvilleen, "mutta
-päällikkö Tikal, joka hallitsee Teidän sijassanne, on ilmoittanut
-Teidän kuolleen erämaahan ja kieltänyt Teidän nimeänne mainitsemasta
-koko kaupungissa."
-
-Zibalbay astui hänen ohitsensa sanaa sanomatta. Kun hän oli kulkenut
-ohi marmoriportaiden, kääntyi hän perämiehen puoleen, sanoen:
-"Toimittakaa tuolle miehelle huomenna selkäsauna, jotta hän tästälähin
-oppisi pitämään virastaan vaarin!"
-
-Toisella puolen kaupungin muuria kulki laaja katu, jonka vierellä
-seistä törröttivät valkeasta kivestä rakennetut komeat talot, ja joka
-katu vei peninkulman päässä olevalle kaupungin keskustorille. Tätä
-katua pitkin me astelimme nopeasti ja äänettä, ja kulkiessamme huomasin
-minä ruohon siellä täällä kasvaa rehoittavan ja monen suuren talon
-olevan aution. Vaikka muutamasta ristikko-ikkunasta tunkeutuikin ulos
-valoa, ei voinut nähdä ainoatakaan ihmiselon merkkiä.
-
-"Tässä tuo kaupunki on", kuiskasi englantilainen minulle, "mutta missä
-ovat sen asujamet?"
-
-"Epäilemättä viettävät he häitä suuressa palatsissa", minä vastasin.
-"Hiljaa, minä kuulen ääniä."
-
-Tällöin muuttui tuulen suunta hiukan ja kantoi korviimme laulun
-ääntä, joka kuului yhä selvemmin, mitä lähemmä toria tulimme. Kului
-vielä viitisen minuuttia ja me saavuimme sille. Se oli laaja paikka,
-pinta-alaltaan noin kolmenkymmenen acren suuruinen, ja sen keskellä
-kimmelsi kolmensadan jalan korkuinen Sydämen Temppelin pyramiidi, jonka
-huipussa tuikki ikuisesti pyhän tulen tähti.
-
-Tämän pyramiidin ja torin laidoilla olevien suurten rakennusten
-välisellä avoimella paikalla pitivät kaupungin asukkaat keskiöistä
-juhlaansa. Kaikki olivat puetut valkeisiin pukuihin ja useilla oli
-sulkalevätti harteillaan ja kukkaseppel päässään. Toiset tanssivat,
-toiset lauloivat, toiset katselivat ilveilijäin ja silmänkääntäjäin
-temppuja. Mutta suurin osa istui pyöreiden pikkupöytien ääressä,
-syöden, juoden, tupakoiden ja kuherrellen. Me havaitsimme lasten näissä
-pöydissä olevan kunniavieraita ja jokaisen pitävän heistä huolta ja
-kuuntelevan heidän puheitaan. Ei mikään olisi voinut olla meille
-hauskempaa ja omituisempaa kuin tuo kuun valaisema yöllinen juhla.
-Mutta tämä näky ei miellyttänyt Zibalbayta.
-
-Torin viertä kulki vahvatuoksuisia kukkia kantavien puiden kuja, ja
-Zibalbay viittasi meitä käymään näiden puiden varjoon. Moni pöytä oli
-asetettu juuri näiden puiden suojaan, niin että hän voi silloin tällöin
-huomaamatta pysähtyä kuuntelemaan keskusteluja. Yhtäkkiä, pysähtyi
-hän erään pöydän kohdalle, missä istui keski-ikäinen mies ja nuori,
-kaunis nainen. Heidän keskustelunsa huvitti häntä, ja me, jotka olimme
-hänen vieressään, ymmärsimme sen myös, sillä tämän kansan murteen ja
-mayankielen eroitus on niin pieni, ettei edes herra Stricklandin ollut
-vaikeata ymmärtää heidän keskusteluaan.
-
-"Juhla on ihana tänä yönä", sanoi mies.
-
-"Niin on, mieheni", vastasi hänen toverinsa, "ja miksikä ei olisi,
-sillä eilenhän Sydämen Neuvosto valitsi Lordi Tikalin ruhtinaaksi, ja
-tänään vihittiin hänet kaiken kansan nähden Nahua Ihanan, Lordi Mattain
-lapsen kanssa."
-
-"Sitä kelpasi katsella", sanoi mies, "vaikkakin minä puolestani pidän
-liian aikaisena julistaa häntä ruhtinaaksi. Zibalbay saattaakin tulla
-takaisin, ja silloin --"
-
-"Ei Zibalbay koskaan palaa takaisin, mieheni, eikä armollinen
-Maya-neitikään. He ovat kuolleet erämaahan kauan sitte. Maya-neitiä
-minä suren, sillä hän oli niin rakastettava ja erilainen kuin muut
-ylhäiset neidit; mutta hänen isäänsä en sure, sillä hän oli oikea
-alhaison rasittaja; hän oli sitäpaitsi kitsas. Niin, Tikal on näiden
-kymmenen kuukauden aikana pitänyt useampia juhlia kuin Zibalbay monessa
-vuodessa; ennen kaikkea on hän helpoittanut lakeja, niin että me
-köyhätkin naiset voimme pitää koristuksia kuten ylhäisetkin", ja hän
-katsahti kultaiseen rannerenkaaseensa.
-
-"On helppoa olla antelias, kun on kysymyksessä toisen tavara",
-vastasi mies. "Zibalbay oli keräävä mehiläinen; Tikal on kuluttava
-ampiainen. Kerrottiin tuon ukon olevan hullun, mutta minä en sitä usko.
-Luulen hänen olleen suuremman miehen, kuin me kaikki muut, miehen,
-joka oivalsi kansan surkastumisen ja yritti keksiä keinoja saada se
-pysähtymään."
-
-"Varmasti oli hän hullu", vastasi nainen. "Miten saattoi hän pysäyttää
-kansaa surkastumasta viedessään tyttärensä mukanaan kuljeksimaan
-erämaihin, kunnes he kumpikin nääntyivät nälkään? Jos joku lähteekin
-sinne, ovat siellä, kuten olen kuullut, vastassa valkoiset pirut, jotka
-tappavat intiaanit tai kiduttavat heitä vankeudessa, ryöstäen heidän
-omaisuutensa, emmekä me halua sellaista väkeä meidän kaupunkiimme. Ja
-mitä se meihin koskee, jos kansan väkiluku surkastuukin? Meillä on
-kaikki mitä haluamme; jälkeentulevat pitäkööt muusta huolta."
-
-"Olen sinun kuitenkin, vaimo, kuullut haluavan lapsia."
-
-Äkkiä kävivät naisen kasvot totisiksi.
-
-"Ah!" hän vastasi, "jos Zibalbay voi toimittaa minulle lapsen,
-otan takaisin kaikki sanat, jotka olen hänestä sanonut ja julistan
-hänet viisaimmaksi mieheksi, sensijaan että hän on, tai oikeammin
-oli -- vanha, tyhjistä toiveista hullaantunut narri, joka rukoili
-liian paljon. Mutta hänhän on kuollut, ja ellei hän olisikaan,
-ei hän sittenkään voisi asiata auttaa; eiväthän sille asialle
-mahda jumalatkaan mitään, jos jumalia muualla löytyykään kuin
-mielikuvituksessa. Mitä hyödyttää niistä siis puhua? Käykäämme
-nauttimaan juhlasta, jonka Tikal on järjestänyt, emmekä viitsi puhua
-lapsista, tai minua alkaa itkettää ja harmittaa sisareni, joille niitä
-on siunattu."
-
-Zibalbay antoi merkin jatkaa matkaa, mutta Maya viivästeli hiukan ja
-kuiskasi:
-
-"Katsokaahan isäni kasvoja. En koskaan ole nähnyt häntä noin vihaisena.
-Nuo tiedot eivät toki vielä ole erikoisen ikäviä", ja hän katsahti
-englantilaiseen.
-
-Zibalbay astui ripeästi eteenpäin, kiskoen partaansa ja mutisten
-itsekseen, kunnes saavuimme suurelle kupukäytävälle, missä seisoi kaksi
-sotilasta kuparikeihäineen vahdissa, jutellen naisten kanssa, joita
-kulki avoimesta portista väkijoukon mukana, ja syöden makeisia heidän
-kanssaan. Zibalbay peitti kasvonsa vaippansa liepukalla ja lähti,
-käskien meidän tehdä samoin, kulkemaan kupukäytävää, jolloin molemmat
-sotilaat pistivät vastaan keihäänsä ja kysyivät hänen nimeään.
-
-"Kenen nimessä te käskette?" kysyi Zibalbay.
-
-"Herramme ja ruhtinaamme nimessä, joka viettää juuri hääjuhlaansa",
-vastasi toinen heistä. "Sanokaa, oletteko niitä, jotka tulevat myöhään?"
-
-Silloin paljasti Zibalbay kasvonsa ja sanoi:
-
-"Katsohan minuun, mies. Käskinkö minä sinua sulkemaan omat oveni
-itseltäni?"
-
-Hän katsoi ja sai vaivoin sanotuksi: "Ruhtinas onkin tullut takaisin!"
-
-"Sanotteko vartioivanne ovia ruhtinaan käskystä? Onko Sydämen
-Kaupungissa sitte kaksi ruhtinasta?" kysyi Zibalbay katkerin äänin.
-
-Odottamatta vastausta jatkoi hän meidän kolmen seuratessa matkaansa,
-kunnes saavuimme palatsin pihalle, missä solisivat monet suihkulähteet
-marmorialtaissaan.
-
-Kulkien pylväskäytävän alatse ja avonaisesta ovesta, mistä hohti valo,
-huomasimme yht'äkkiä saapuneemme suureen ja ihmeelliseen saliin, jonka
-pituus oli sata jalkaa ja jonka setripuupaneelista tehtyä kattoa
-kannatti kaksi riviä hienosti kaiverrettuja pylväitä, hedelmillä,
-kukilla, juoma-astioilla ja kultakoristuksilla sälytettyjen pöytien
-miltei täyttäessä koko huoneen. Seinätkin olivat setripuupaneelia
-ja täynnä hopeakoristeita ja puhtaasta kullasta tehtyjä kookkaita
-kääpiön ja apinan kuvia, jotka kukin pitivät kädessään hopeista
-lamppua. Takaseinällä oli pieni pöytä ja sen takana istui valtaistuimen
-tapaisilla tuoleilla mies ja nainen, vierellään aseistettu
-vartijajoukko.
-
-Mies oli muhkeassa, Sydämen merkein päärmätyssä valkoisessa viitassa
-ja hohtavassa sulkalevätissä. Hänen otsallaan kiilsi kultarengas,
-josta kohosi vihreäsulkainen töyhtö, ja kädessään piti hän pientä
-kultavaltikkaa, jossa välkähteli smaragdi. Hän oli keskimittainen,
-sorjavartaloinen ja noin kolmenkymmenenviiden vuotias, suora, musta
-tukkansa ulottuen aina alas harteille asti. Kasvoiltaan oli hän siro,
-mutta peloittava, sillä hänen mustissa silmissään välmehti outo
-tuli ja hänen voimallisessa suussaan ja leuassaan oli tyly ilme,
-joka ei kadonnut edes hänen hymyillessäänkään. Armollinen neiti
-hänen vieressään oli niinikään ihana valkoisessa, hopeapäärmeisessä
-ruhtinasvaipassaan, ruhtinaallinen Sydämen merkki rinnassaan, otsan,
-kätten, poven säihkyessä smaragdiloistossaan. Hän oli nuori ja hoikka,
-säihkyvin silmin, ylpein, siroin kasvoin, joita kumminkin rumensi
-raskas suu, ja näkyi selvästi, että hän rakasti vieressään olevaa
-miestä, sillä hän katsoi häneen yhtämittaa.
-
-Meidän ja tuon ruhtinaallisen parin välillä oli avara huone täynnä
-juhlapukuista ja kullasta ja jalokivistä hohtavaa yleisöä, niin että
-silmiämme ensi alussa huikasi. Seurue, joita lienee ollut kaksi-
-tai kolmesataa, seisoi ryhmissä, selät meihin päin, jättäen huoneen
-peräosaan vapaan paikan, missä silkkiin puetut, kukin ja turkoosein
-koristetut naiset lauloivat ja tanssivat huilun säestyksellä morsiamen
-ja sulhasen edessä.
-
-
-
-
-VIIDESTOISTA LUKU.
-
-Zibalbayn kotiintulo.
-
-
-Hetken aikaa seisoimme ovitien varjossa, katsellen tätä kummallista
-ja ihanaa näytelmää, kunnes, Zibalbayn aikoessa juuri astua
-lähemmäksi valta-istuinta, Lordi Tikal antoi merkin valtikallaan,
-ja naiset taukosivat äkkiä tanssimasta ja laulamasta. Nähtyään
-kohotetun valtikan, Zibalbay pysähtyi jälleen ja vetäytyi takaisin
-varjoon, kehoittaen meitä tekemään samoin. Sitten alkoi Tikal puhua
-voimallisella, syvällä äänellä, joka kajahteli salissa:
-
-"Sydämen neuvokset ja aateliset", hän sanoi, "ja te korkeasyntyiset
-naiset, lesket ja tyttäret, kuulkaa minua. Eilen, kuten tiedätte,
-otin haltuuni esi-isieni aseman ja vallan, ja teidän toivostanne
-ja tahdostanne minut valittiin Sydämen kansan päälliköksi ja
-hallitsijaksi. Olen nyt pyytänyt teidät hääjuhlaani, läsnäolollanne
-kunnioittamaan aviosäätyyn astumistani ja iloitsemaan kanssani.
-Sillä tietäkää, että tänä iltana olen aviopuolisokseni ottanut Nahua
-Ihanan, korkeasyntyisen Lordi Mattain, Päätähtientutkijan, Pyhän
-Huoneen Päämiehen ja Sydämen Neuvoston Puheenjohtajan tyttären.
-Hänet otan minä teidän läsnä ollessanne ensimäiseksi ja lailliseksi
-aviopuolisokseni jakamaan vallan kanssani ja hallitsemaan teitä yhdessä
-minun kanssani, jota ei voida, vaikka mitä tahansa tapahtuisi, sysätä
-pois valtaistuimeltani, ja näin ollen pyydän teidän lausumaan hänet
-tervetulleeksi."
-
-Sitten kääntyi hän vieressään olevan naisen puoleen, suuteli häntä ja
-sanoi:
-
-"Terve, Sydämen Ruhtinatar, jumalain vihkimä ja valitsema. Siunattakoon
-lapsia Sinulle ja niiden mukana onnea ja valtaa moniksi vuosiksi!"
-
-Tällöin kumartui koko seurue Nahuan jalkojen juureen, Nahuan,
-jonka kalpeat kasvot loistivat tyytyväisyyttä ja iloa, ja toisti
-yksiäänisesti:
-
-"Terve, Sydämen Ruhtinatar, jumalain vihkimä ja valitsema. Siunattakoon
-lapsia Sinulle ja niiden mukana onnea ja valtaa moniksi vuosiksi!"
-
-"Ylimykset", jatkoi Tikal, kun juhlamenot olivat päättyneet,
-"korviini on tullut tieto, että löytyy joitakuita, jotka napisevat
-minua vastaan, sanoen, ettei minulla muka olisi oikeutta muinaiseen
-ruhtinasvaltikkaan, jota tänä iltana pidän kädessäni. Ylimykset,
-minulla olisi teille tämän asian suhteen yhtä ja toista sanottavana,
-ja huomenna puhun uhrin jälkeen yleiselle kansalle, keskusteltuani
-Neuvostoni, Sydämen salaisuuksien päämiesten kanssa. Huomenna on
-kulunut vuosi siitä, kun setäni Zibalbay, joka ennen minua oli
-päällikkönä, ja hänen ainoa lapsensa sekä arvonsa ja valtansa
-perijätär, korkeasyntyinen neiti Maya, minun kihlattu morsiameni,
-lähtivät kaupungista suorittamaan muuatta tehtävää. Ennenkuin he
-lähtivät matkalleen, sovittiin Zibalbayn, Mayan, Sydämen Ruhtinattaren,
-minun sekä Neuvoston, Sydämen Veljesliiton kesken, että minä hallitsen
-läheisimpänä perijänä Zibalbayn ja hänen tyttärensä poissaollessa, ja
-siinä tapauksessa, etteivät he palaisi kahden vuoden kuluessa, perisin
-heille kuuluvan vallan ikuiseksi. Tähän välipuheeseen suostuin surulla,
-sillä pidin silloin, niinkuin nytkin, setääni vähäjärkisenä, joka lähti
-etsimään loppuaan, vieden mukanaan minun rakastamani tyttärensä. Heidän
-mentyään täytin minä kaiken kirjaimellisesti; mutta kansan kesken nousi
-hämminkiä, sillä he eivät tahtoneet totella hallitsijaa, joka ei ollut
-virallisesti valittu, vaan sanoivat: 'Odotamme siksi kunnes Zibalbay
-palaa, kuullaksemme hänen mielipiteensä tässä asiassa.'
-
-"Zibalbayn poissa ollessa ei maassa niinikään ollut ylimmäistä pappia,
-niin että, ennenkuin hänen seuraajansa olisi nimitetty, joku uskontomme
-salameno olisi voinut jäädä toimittamatta, vetäen päällemme Nimettömän
-Jumalan kirouksen. Niin ollen hoputti minua moni kansan ja kaupungin
-hyvin voinnin nimessä lyhentämään välihallitukseni aikaa ja antamaan
-valita itseni vakinaiseksi. Mutta lupaukseni muistaen vastasin minä
-päättävästi heille, etten haluaisi poiketa siitä hiuskarvan vertaakaan,
-vaan antaisin, tuli mitä tahansa, kulua kaksi vuotta, ennenkuin
-ottaisin vastaan isieni paikan.
-
-"Tässä mielessä minä pysyin, kunnes kolme päivää sitten se joukko,
-jonka oli määrä mennä mantereelle temppelin omaisuuteen kuuluvia
-vainioita viljelemään, kieltäytyi lähtemästä työhönsä, selittäen, että
-ylimmäisellä papilla vain oli oikeus käskeä heitä, eikä kaupungissa
-ollut ylimmäistä pappia. Hädissäni neuvottelin siis Lordi Mattain,
-Tähtien Päämiehen kanssa, ja hän tutki tähtiä puolestani. Koko yön hän
-tarkasteli taivasta ja luki sieltä, että Zibalbay, joka unen ääntä
-seuraten rikkoi maan lakeja ja läksi kulkemaan yli vuorten, on saanut
-maksaa mielettömyytensä ja kuollut erämaahan yhdessä tyttärensä kanssa,
-joka oli kihlattuni sekä Sydämen Ruhtinatar. Eikö ollut niin Mattai?"
-
-Silloin astui esiin puhuteltu, muhkea, kaljupäinen mies, vilkkain
-silmin ja tuuhein parroin, tehden kumarruksen ja sanoen:
-
-"Ellei tietoni ole väärä, juuri niin ilmoittivat tähdet minulle, oi
-hallitsija!"
-
-"Ylimykset", jatkoi Tikal, "olette kuulleet minun todistukseni ja
-Mattain todistuksen, jonka ääni on totuuden ääni. Tästä syystä olen
-antanut nimittää ja asettaa itseni teidän hallitsijaksenne, koska olen
-Zibalbayn lainmukainen perillinen. Tästä syystä olen myöskin -- koska
-kihlattuni on kuollut -- ottanut vaimokseni Nahuan, Mattain tyttären.
-Sanokaa, tunnustatteko meidät?"
-
-Muutamat pysyivät ääneti, mutta toiset huusivat:
-
-"Tunnustamme teidät, Tikal ja Nahua, ja hallitkaa kauan meitä maan
-muinaisten tapojen mukaan!"
-
-"Hyvä on, veljet", vastasi Tikal. "Onko kenelläkään, ennenkuin juomme
-lähtömaljan, mitään sanottavana?"
-
-"Minulla on jotakin sanottavaa!", huusi vahvalla äänellä Zibalbay
-varjosta huoneen toisessa päässä.
-
-Kuultuaan hänen äänensä, jonka sointu näytti olevan tuttu, nousi Tikal
-peloissaan, mutta sanoi, hilliten itsensä:
-
-"Astukaa näkyviin varjosta, kuka lienettekin, ja sanokaa sanottavanne."
-
-Katsahtaen tyttäreensä ja meihin, Zibalbay käski meitä seuraamaan
-ja astui esiin. Peittäen kasvonsa vaipallaan lähti hän astumaan
-poikki salin, herrojen ja naisten tehdessä tietä, kunnes seisoimme
-valtaistuimen edessä. Tässä hän paljasti itsensä, kuten mekin, ja
-asettuen seisomaan sivuttain, niin että sekä Tikal että koko seurue
-näkivät hänet, hän varustautui puhumaan. Ennenkuin hän oli ehtinyt
-sanoa sanaakaan, pääsi ylimyksiltä hämmästyksen huudahdus ja valtikka
-putosi Tikalin kädestä ja vieri lattialle.
-
-"Zibalbay!" kuului huuto. "Zibalbay tai hänen haamunsa on tullut
-takaisin, ja myöskin Sydämen Ruhtinatar!"
-
-"Niin, ylimykset", hän sanoi rauhallisin äänin, vaikka hänen kätensä
-vapisi raivosta, "minä Zibalbay, teidän herranne, olen palannut, enkä
-nähtävästi liian varhain. Miten, veljenpoikani, oliko sinun niin
-kova kiire saada minun paikkani ja valtani, että sinun piti rikkoa
-Sydämen nimessä vannomasi vala ja anastaa ne ennen määräaikaa? Ja Te,
-Mattai, oletteko unhoittanut taitonne, vai ovatko jumalat kironneet
-Teidät, kun käytte ennustamaan väärin ja sanomaan, että tähtiin on
-kirjoitettu elossa olevien kuolema, ja nostamaan näin tyttärenne
-Sydämen Ruhtinattaren istuimelle? Niin, älkää viitsikö vastata.
-Seisoessani tuolla olen kuullut koko jutun. Sanon sinulle, Tikal, että
-olet valapattoinen petturi, ja Teille, Mattai, että olette veijari
-ja valehtelija, joka olette uskaltanut käyttää pyhää ammattianne
-omiin tarkoituksiinne ja sukunne kohottamiseksi. Molempia teitä olen
-rankaiseva -- niin, ja myöskin kaikkia niitä, jotka ovat olleet
-rikollisina apureinanne. Asemiehet, vangitkaa tuo mies ja Lordi Mattai
-niinikään ja pitäkää heidät tallessa, kunnes minä heidät tuomitsen."
-
-Sotilaat seisoivat hetken aikaa epäröiden molemmin puolin
-valtaistuinta, mutta astuivat sitten Tikalia kohti kuin totellakseen
-Zibalbayn käskyä. Mutta Nahua nousi seisomaan ja peräytti heidät,
-sanoen: "Mitä! uskallatteko koskea vastanimitettyyn hallitsijaanne?
-Takaisin, minä käsken teitä, jos tahdotte välttää häväistyksen
-tuomiota. Eli tai kuoli, Zibalbayn ajat ovat olleet, sillä Sydämen
-Neuvosto on pannut hänen kruununsa Tikalin päähän, ja heidän päätöstään
-ei voi purkaa hyvällä eikä pahalla."
-
-"Niin", sanoi Tikal, jonka rohkeus oli palannut. "Ruhtinatar Nahua
-puhuu totta. Älkää koskeko minuun, jos haluatte vielä nähdä auringon
-paistavan."
-
-Mutta kaiken aikaa oli hänen katseensa kiintynyt Mayaan, jonka kauniita
-kasvoja katsellen hän tunsi menneen lemmen virkoavan eloon.
-
-Kun Zibalbay oli taas alkamaisillaan puhua, kumarsi tähtientutkija
-Mattai hänelle ja sanoi:
-
-"Älkää olko vihoissanne, vaan kuulkaa minua, herra. Olette tullut
-kaukaa ja olette väsyksissä, ja väsynyt mies on ärtyisä. Te luulette
-kärsineenne vääryyttä, ja olihan tämä kaikki tosiaankin outoa Teille,
-mutta nyt ei ole sopiva hetki meidän tehdä selvää teoistamme ja
-hallitustoimistamme, eikä Teidän kuunnella kaikkea tätä. Levätkää
-tämä yö; ja huomenna pyramiidissa, kansan läsnäollessa selkiävät
-kaikki asiat Teille, ja jokaiselle annetaan oikeutensa. Tervetuloa
-sinne, Zibalbay, ja Tekin Sydämen Tytär -- mutta sanokaahan, keitä nuo
-muukalaiset ovat, jotka olette tuonut erämaista yli vuorten?"
-
-Zibalbay vaikeni hetkeksi, vilkuen ympärilleen kuin susi satimessa,
-sillä hän luuli huomaavansa ylimysten olevan kiihoittuneita.
-Huomattuaan läsnä olevan vain muutamia puoluelaistaan hän kohotti
-katseensa ja sanoi:
-
-"Olette oikeassa, Mattai, olen väsynyt; sillä ikä, matka ja ihmisten
-vilpillisyys ovat murtaneet minut. Huomenna otetaan nämä asiat
-esille kansan läsnäollessa, ja siellä, alttarin, ääressä tehtäköön
-tiettäväksi, olenko minä heidän herransa, vaiko sinä, Tikal. Siellä
-ilmoitan Teille niinikään, keitä nämä muukalaiset ovat ja miksi olen
-kuljettanut heidät yli vuorten. Siihen asti jätän heidät teidän
-huostaanne, kehoittaen oman asianne takia kohtelemaan heitä hyvin.
-Niin, täällä en halua syödä enkä juoda. Lähtekäähän kanssani", ja sanoi
-nimeltä muutamia ylimyksiä, joiden tiesi olevan uskollisia itselleen.
-
-Sen enempää sanomatta lähti hän huoneesta, ja joukko ylimyksiä seurasi
-häntä.
-
-"Isäni näyttää unohtaneen minut", sanoi Maya nauraen hänen mentyään.
-"Terve teille, ystävät, ja Teille, serkkuni Tikal, ja vaimollenne
-Nahualle niinikään, joka, oltuaan muinoin minun kamarineitsyeni, on
-nyt korotettu minun asemaani ja arvooni. Mikä onkaan kaiken hämmingin
-loppu, toivon kuitenkin, että olette onnelliset rakkaudessanne, Tikal
-ja Nahua."
-
-Silloin astui Tikal alas istuimeltaan, kumarsi hänelle ja sanoi: "Minä
-vannon Teille, Maya --"
-
-"Ei, älkää vannoko", hän keskeytti, "vaan antakaa minulle ja
-ystävilleni pikari viiniä ja juhlanne rääppeitä, sillä olemme
-nälissämme. Kiitän Teitä. Miten ihana onkaan Nahuan kantama
-morsiuspuku, ja -- varmasti -- nuo smaragdit olivat kerran minun
-omaisuuttani. No, hän saakoon ne minulta morsiuslahjaksi. Päästäkäähän
-Tikal, pyydän, minua kulkemaan, haluan kuulla noilta neideiltä uutisia,
-sillä muistakaa että olen kulkenut kaukana, ja on hauskaa nähdä taas
-kaikkea kaivattua."
-
-Hetken aikaa me istuimme ja söimme, Mayan jutellessa ja kaiken kansan
-tarkatessa meitä, sillä me olimme ihmeellisiä heidän silmissään, jotka
-eivät koskaan ennen olleet nähneet valkoista miestä. Ruskeatukkainen,
-pitkäpartainen ja valkoihoinen englantilainen oli tosiaankin heistä
-niin suuri ihme, että he unohtivat kaiken kohteliaisuuden ja pyörivät
-kummastellen hänen ympärillään. Oli kuitenkin kaksi, jotka vähän
-välittivät englantilaisesta ja minusta, ja ne olivat Tikal, joka
-tuijotti Mayaan, seisoessaan hänen tuolinsa takana ja palvellessaan
-häntä orjan tavoin, sekä Tikalin puoliso Nahua, joka istui hiljaa ja
-unohdettuna istuimellaan, kuunnellen vihaisena jokaista miehensä sanaa.
-Lopulta ei Nahua jaksanut kestää kauemmin tätä näytelmää, vaan lähti
-astumaan poikki salin.
-
-"Tehkää tilaa morsiamelle, neidit", sanoi Maya. "Serkku, hyvää yötä; on
-jo myöhä, ja vaimonnekin jo odottaa."
-
-Mutisten jotakin käsittämätöntä lähti Tikal tiehensä, ja rinnatusten
-astui aviopari poikki suuren salin asejoukon seuraamana.
-
-"Miten ihana morsian ja miten uljas sulhanen!", sanoi Maya heidän
-mentyään, "ja sittenkin olen nähnyt aviopareja, jotka hääpäivänään
-näyttivät onnellisemmilta. No, on aika käydä levolle. Ystävät, hyvää
-yötä! Mattai, jätän nämä vieraat Teidän huostaanne. Pitäkää huolta
-heistä -- ja, kuulkaahan, tuokaa heidät huomisaamuna minun asuntooni,
-sillä isäni tahtoo että näyttäisin heille kaupunkia, ennenkuin
-kokoonnumme temppeliin."
-
-Mayan lähdettyä teki Mattai meille hyvin kohteliaan kumarruksen ja
-pyysi meitä lähtemään kanssaan poikki pihan ja läpi monen käytävän
-ihanaan meille varattuun huoneeseen, joka oli himmeästi valaistu
-hopealampuin. Siellä oli silkkipeitteiset vuoteet ja pöydällä, keskellä
-lattiaa, viileitä juomia ja monenlaisia hedelmiä, mutta niin väsyksissä
-olimme, että välitimme vähät kaikesta tästä.
-
-Sanottuamme hyvää yötä Mattaille, joka katseli meitä uteliaana ja
-ilmoitti haluavansa tulla katsomaan meitä aamusella, me kiersimme
-kiinni oven kuparilukon ja kävimme makuulle.
-
-Vaikka olinkin väsynyt, en saanut unta tässä vieraassa paikassa,
-ja vaikka silmäni tavantakaa painuivatkin kiinni, herättivät minut
-taas ovemme takaa kuuluvat askeleet. Yhdestä seikasta olin varma,
-siitä nimittäin, ettei Zibalbayta kaivattu omassa kaupungissaan ja
-että syntyisi hämminkiä, kun hän huomenna julistaisi kertomuksensa
-kansalle, sillä varmastikaan ei Tikal sallisi itseään sysättävän
-vastarinnatta pois anastamastaan paikasta, ja että hänellä oli paljon
-ystäviä. Varmastikin kuulin oven takaa heidän kiireiset askeleensa,
-kun he saapuivat viereiseen huoneeseen neuvottelemaan Mattain kanssa.
-Mietin, mikä kohtalo meitä odottaisi tässä kohta koittavassa kahakassa.
-Tämä kansa kammoi muukalaisia -- sen luin heidän kasvoistaan -- ja
-varmastikin raivaisi se meidät pois jos suinkin mahdollista. No, olihan
-meillä Mayassa oiva ystävä, ja kaiken muun jätimme kohtalon huomaan.
-
-Näin tuumien vaivuin viimein uneen herätäkseni englantilaisen
-ääneen, joka istui vuoteensa laidalla hyräillen laulua ja katsellen
-ympärilleen, päivän pilkistäissä sisään akkunasta. Toivotin hänelle
-hyvää huomenta ja kysyin syytä hänen hyräilyynsä.
-
-"Koska sydämeni on täynnä päivänpaistetta", hän vastasi. "Vihdoinkin
-olemme päässeet tähän kaupunkiin, ja se on paljon suurenmoisempi ja
-ihmeellisempi kuin osasin aavistaakaan. Onni on suosinut meitä, sillä
-tuo Tikal on mennyt naimisiin toisen naisen kanssa, joka ei, mikäli
-hänen ulkonaisesta olemuksestaan voi päättää, päästä häntä hevillä
-eroon, ja siksi ei Mayan tarvitse enään pelätä häntä. Kolmanneksi,
-tässä kaupungissa löytyy, ottaen huomioon kaiken sen, mitä eilen
-näimme, yltäkyllin aarteita, jotta voitte perustaa vaikka kolme
-Intiaanikeisarikuntaa, jos niin tahdotte, sillä varmasti antaa Zibalbay
-Teille niin paljon kuin haluatte. Siksi pitäisi Teidänkin, ystävä
-Ignatio, laulaa kuin minun, sen sijaan että murjotatte ikäänkuin olisi
-ruumisarkkunne tuotu nähtäväksenne."
-
-Pudistin päätäni ja vastasin:
-
-"Pelkään puhuvanne liian valoisasti. Kaupungissa on syntymäisillään
-sekaannus, jonka pyörteisiin mekin varmasti joudumme, sillä Tikalin ja
-Zibalbayn välinen riita tuo kuolemaa mukanaan. Mitä Maya-neitiin tulee,
-olen varma siitä, että Tikal vieläkin -- oliko hänellä vaimo tahi ei --
-häntä rakastaa ja yrittää saada hänet; näin sen hänen katseistaan eilen
-illalla. Lopuksi on kyllä totta, että täällä on pohjattomia rikkauksia;
-mutta sallivatko niiden omistajat otettavan vähintäkään osaa niistä
-minun tarkoituksiini -- vaikkakaan he itse eivät niitä käytä -- se on
-toinen asia."
-
-"Raamatussa puhutaan Job-nimisestä miehestä ja hänen ystävästään
-Elifaasta -- tuulen että Te, Ignatio, olette samainen henkiin herännyt
-ystävä", vastasi herra Strickland nauraen. "Minä puolestani aion pitää
-kiinni nykyhetkestä, enkä välitä tuon pimeydessä vaeltavan kansan
-tulevaisuudesta tai valtiollisista asioista. Mutta kuulkaahan, joku
-koputtaa ovelle!"
-
-Nousin avaamaan lukon, jolloin palvelijat astuivat sisään, tuoden
-suklaatipikarit ja pieniä leivoksia tarjottimella. Kun olimme syöneet,
-veivät he meidät kylpyaltaille, jotka olivat marmorista tehdyt ja
-verrattomat, ja sitten huoneeseen, missä odotti valmis aamiainen.
-Istuessamme pöydässä tuli Mattai luoksemme, ja minä näin ettei hän
-ollut nukkunut sinä yönä, sillä hänen silmänsä olivat uniset.
-
-"Toivon nukkuneenne hyvin, vieraat", hän sanoi kohteliaasti.
-
-"Nukuimme, armollinen herra", minä vastasin.
-
-"Hyvä, sitä minä en ole ehtinyt, sillä toimeni on tutkia tähtiä,
-eritotenkin omaa tähteäni, jonka laita juuri nyt on hieman niin ja
-näin", ja hän hymyili. "Jos olette syöneet kylliksenne, vien teidät
-armollisen Neiti Mayan luo, jota haluttaa näyttää teille kaupunkiamme,
-mikä teille muukalaisille lienee mieluista. Ellen häiritse Teitä
-kysymykselläni, tahtoisin tietää, mihin rotuun Te kuulutte." ja hän
-kääntyi englantilaisen puoleen. "Olemme kuulleet valkoisista miehistä,
-joskaan heistä saamamme tieto ei ole ollut hyvää, ja taru kertoo
-ensimäisen hallitsijammekin Cucumatzin olleen sitä rotua. Onko Teissä
-hänen vertansa, vieras?"
-
-"En tiedä", vastasi puhuteltu nauraen. "Olen kotoisin kylmästä maasta,
-kaukaa meren takaa, missä kaikki ihmiset ovat minun kaltaisiani."
-
-"Sitten on sen maan asukkaita kohdeltava hyvin", vastasi Mattai
-vakavasti. "Kiitän Teitä, Meren Poika, että niin selvästi vastasitte.
-En tehnyt kysymystäni yksin uteliaisuudesta, vaan siksi, että kansa
-katsoo kauhulla kaikkia muukalaisia ja tahtoi kaikin mokomin saada
-jotain tietoa Teistä."
-
-"Toivottavasti ystävämme Zibalbay antaa heille tyydyttävän selityksen",
-minä sanoin.
-
-"Hyvä. Tehkää hyvin ja seuratkaa minua."
-
-Mattai vei meidät poikki pihan ja läpi käytävien pieneen
-vierashuoneeseen, joka oli täynnä muinaisia veistoksia ja
-koristekukkia, missä, istui muutamia tyttöjä juttelemassa.
-
-"Ilmoittakaa armolliselle Maya-neidille hänen vieraidensa odottavan
-häntä", sanoi Mattai. Sitten hän kääntyi poispäin, lisäten vielä
-matalalla äänellä: "Tapaamme varmasti keskipäivällä pyramiidin
-huipulla, ja siellä näette, en osaa sanoa mitä. Mitä tapahtuukin, olkaa
-varmat, että minä olen puolellanne, jos voin. Hyvästi."
-
-Yksi tytöistä hävisi huoneen peräovesta ja toiset seisoivat, annettuaan
-meille istuimensa, pienen matkan päässä, vilkuillen meitä. Pian
-avautui ovi ja huoneeseen astui Maya päätä ja hartioita peittävässä
-silkkiviitassaan, näyttäen ihanalta ja suloiselta huoneen himmeässä
-valossa.
-
-"Terve, ystävät", hän sanoi kumarrettuamme hänelle. "Isäni tahtoo että
-näyttäisin teille kaupunkia, jota niin hartaasti olette halunneet
-nähdä. Nämät neidit sekä asejoukko seuraavat meitä, mutta emme tarvitse
-kantotuoleja, ennenkuin olemme nousseet suureen temppeliin, sillä
-tahdon näyttää sen teille ennenkuin kansantungos ehtii kokoontua sinne.
-Lähtekäähän, jos olette jo valmiit!"
-
-Näin me läksimme kulkemaan, Maya astellen välissämme, asemiesten
-ja neitien seuratessa jäljessä. Kulkien yli torin, joka oli ollut
-edellisen yön juhlanäyttämönä, mutta nyt varhaisena aamuhetkenä
-miltei autiona, me saavuimme pyramiidin piha-aitauksen luo, jonka
-kalkkikivimuuriin oli hakattu kuvia metsästyksestä, reunoissa
-kiemurtelevia käärmeitä ja siellä täällä sydämenmuotoisia mosaiikkeja.
-Tämän muurin sisäänkäytävän luo me pysähdyimme ihmettelemään pyramiidin
-valtaista kokoa. Egyptissä on vain yksi suurempi pyramiidi, niin sanoi
-englantilainen, vaikkakin hän piti tätä suurempana ihmeenä hohtavien
-kalkkikiviseiniensä takia, laveiden portaiden kohotessa idänpuoleisen
-sivun juuresta hamaan huippuun asti.
-
-"Se on suuri rakennus", sanoi Maya, huomaten ihmetyksemme,
-"jommoista ei voitaisi rakentaa nykypäivinä. Taru kertoo, että
-kaksikymmentäviisituhatta miestä rakensi sitä viidenkymmenen vuoden
-ajan -- kaksikymmentätuhatta heistä hakkasi ja ajoi kasaan kiviä, ja
-viisituhatta pani niitä paikoilleen."
-
-"Mistä saatiin niin paljon kiviä?" kysyi englantilainen.
-
-"Osa hakattiin temppelin itsensä pohjasta", Maya vastasi, "mutta enin
-osa tuotiin suurilla veneillä mantereen louhimoista. Nämät louhimot
-ovat vieläkin nähtävissä."
-
-"Onko pyramiidi sitten ontto?" minä kysyin.
-
-"On, siinä on monta komeroa, enimmäkseen varastoja ja aarrehuoneita, ja
-sen alla on päällikköjen, heidän leskiensä ja lapsiensa hautakammiot.
-Siellä on niinikään Sydämen Kaikkein Pyhin, jota te, Veljesliittoon
-kuuluvina, ehkä saatte käydä katsomassa. Tulkaa, lähtekäämme kiipeemään
-portaita."
-
-Sitten johti hän meidät yli pihan noin neljäkymmentä jalkaa leveiden
-portaiden juurelle, jotka kuutena jaksona, kussakin viisikymmentä
-astinta ja kunkin välillä levähdyspaikka, veivät pyramiidin tasakatolle.
-
-Näitä portaita me nousimme hitaasti, neitien ja asejoukon seuraamina,
-kunnes vihdoin seisoimme pyramiidin partaalla huimaavassa korkeudessa.
-Edessämme oli matalan seinän reunustama tasakatto, missä oli kyliin
-tilaa muutamalle tuhannelle hengelle. Tämän tasakaton vasemmalla
-sivulla oli pieni, polttoaineiden varastopaikkana ja pappien
-vartiotornina käytetty marmorihuone, pappien, jotka olivat toimessa
-yötä päivää, hoitaen metalliastiassa katolla roihuavaa pyhää tulta.
-Jonkun matkan päässä tästä huoneesta, juuri sitä vastapäätä, oli pieni,
-kukilla koristettu alttari, mutta muutoin oli katto tyhjä.
-
-"Katsokaahan!" sanoi Maya.
-
-Kaupunki allamme oli rakennettu matalalle, sydämen muotoiselle
-saarelle, jonka keskus oli niin syvä, että se muinoin näytti olleen
-tulivuoren kraateri tai laguunia ympäröivä maarengas. Tämä saari oli
-noin kymmenen peninkulmaa pitkä ja leveimmältä kohdaltaan kuusi leveä
-ja näytti suuren vihreän lehden tavoin kelluvan järven, intiaanien
-Pyhien Vetten pinnalla, jonka laajuus on niin suuri, että, harvoja
-kivisiä pikku saaria lukuunottamatta, pyramiidin huipustakin näkyi
-maata vain pohjoispuolella, mistä olimme purjehtineet edellisenä
-iltana. Muualla näki silmä vain sinisen sisämeren ulapan, rannattoman
-ja aution, missä ei näkynyt ainoatakaan purjetta tai muuta elon
-merkkiä. Keskellä tätä vesiulappaa hohti saari smaragdin tavoin. Siellä
-olivat puutarhat täynnä mahtavia kukkia ja palmu- ja pajulehtoja,
-joita reunustivat ympäri rantamatalikkoa kasvavat vihreät kaislikot.
-Niin rehoisa oli kasvullisuus, jota hedelmöitti vuosi vuodelta järven
-runsas muta, ja niin ihanilta näyttivät puut ja kukat herttaisessa
-aamuvalossa, että paikka pikemmin tuntui paratiisilta kuin
-ihmisasunnolta; saaren veroinen oli sille rakennettu kaupunkikin.
-
-Seuraten maan ääriviivoja oli kaupunkikin sydämen muotoinen --
-kylmä, valkoinen marmorisydän lepäsi hohtavan vihreällä sydämellä.
-Kaiken ympäri kulki järven vedellä täytetty kaivanto. Tämän
-kaivannon sisäpuolella oli viidenkymmenen jalan korkuinen, suurista,
-valkeista kalkkikivilohkareista rakennettu muuri -- niinkuin koko
-saaren kalliopohjakin oli kalkkikiveä joka oli veistetty täyteen
-vertauskuvallisia kuvioita ja piirroksia sekä jättiläismäisiä
-jumalankuvia.
-
-Tämän muurikehän sisäpuolella oli kaupunki -- palatsien, pyramiidien
-ja temppelien kaupunki -- tai paremmin sanoen kaupungin hahmo, sillä
-yhdellä silmäyksellä voimme nähdä, ettei väestö voinut pitää kunnossa
-niin monia katuja ja rakennuksia. Niinpä kasvoi palmupuita talojen
-tasakatoilla ja temppelipyramiidien halkeamissa, useiden katujen ja
-lehtokujien rehoittaessa vihreätä ruohoa, keskelle poljetun kapean
-jalkakäytävän todistaissa kulkijain vähälukuisuutta. Allamme olevalla
-suurella torillakin oli vain vähän liikenteen merkkejä, ja vähän
-siellä näkyi ihmisten hyörintää ja touhua, vaikka paikka olikin ollut
-yöllisen juhlan näyttämönä ja kohta taas kiehuisi täynnä pyramiidin luo
-tungeksivia miehiä ja naisia.
-
-Silloin tällöin näkyi joku sorea, uupunut tyttö, ruokakori kädessään,
-käyvän kojujen luona, mistä jaettiin annoksittain kalaa, jauhoja,
-hedelmiä, metsänriistaa, aina sen mukaan kuin kukin perhe tarvitsi.
-Taikka pysähtyi joukko puutarhoihin työhön matkalla olevia miehiä
-tupakoimaan ja juttelemaan keskenään tavalla, joka todisti ajan heille
-vähän merkitsevän. Siellä täällä leikki harvoja -- hyvin harvoja --
-lapsia kukkakiehkuroin palatsien, majojen ja keskitoria reunustavien
-kivitalojen varjossa; mutta siinä kaikki. Muutoin näytti paikka
-autiolta ja uneliaalta.
-
-
-
-
-KUUDESTOISTA LUKU.
-
-Pyramiidin huipulla.
-
-
-"Eikö kaupunki ole hyvin matalalla?" kysyin Mayalta, katseltuamme
-näköalaa joka puolelta. "Minun silmissäni näyttävät talot olevan miltei
-vedenpinnan tasalla."
-
-"Luulen niin olevankin", hän vastasi. "Nyt juuri alkavana vuodenaikana
-kohoo järven pinta monta jalkaa, niin että suurin osa saarta on vettä
-alempana, joka kohoo ylös muurille."
-
-"Miten estätte sitten veden tulvimasta kaupunkiin?" kysyi
-englantilainen. "Jos kerran vesi pääsisi virtaamaan sisään, uppoisi
-koko paikka veteen ja jokainen sielu hukkuisi."
-
-"Niin kyllä, ystävä, mutta vesi ei koskaan nouse yli määrätyn
-korkeuden ja suuri sulkuportti estää aaltoja virtaamasta kaupunkiin.
-Jos portti avattaisiin tulvan aikana, hukkuisimme me jok'ainoa. Mutta
-sitä ei noina kuukausina kertaakaan avata, sillä jos joku tahtoisi
-lähteä kaupungista tai tulla tänne, on hänen kiivettävä tikapuiden
-avulla muurin harjalle ja sieltä laskeuduttava kaivannon viereisiin
-maihinnousupaikkoihin. Porttia vartioidaan niinikään yötä päivää; ja
-vain harvat tietävät salaisuuden, miten se on avattavissa."
-
-"Paikka näyttää kummalliselta kaupungin asemapaikaksi", vastasi
-englantilainen. "En luulisi voivani nukkua sikeästi noina
-tulvakuukausina, tietäissäni henkeni olevan vain yksinkertaisen portin
-varassa."
-
-"Ihmiset ovat kuitenkin nukkuneet rauhassa täällä tuhansia vuosia",
-Maya sanoi. "Taru kertoo muinaisina päivinä rannikolta tulleiden
-esi-isiemme asettuneen tälle saarelle jumalien käskystä, jotka
-valitsivat tämän koveron maa-alan rakennuspaikaksi, jotta he, sen
-sijaan että jättäisivät itsensä vihollisten valtaan, kuten heidän
-vuortentakaisten veljiensä oli pakko, voisivat tarpeen tullen upottaa
-paikan ja hukkua veteen. Tästä syystä on Nimettömän Jumalan, Taivaan
-Sydämen Kaikkein Pyhin kaiverrettu kallioon syvälle allemme, jotta
-järven vesi voisi syöksyä sinne yhdellä tempauksella ja haudata sen
-aarteineen jok'ainoan ihmisen näkyvistä. Jos olette jo kyllin nähneet,
-vien teidät katsomaan yleisiä työhuoneita, missä kuivataan kalaa,
-kudotaan palttinaa ja harjoitetaan muita tarpeellisia töitä." Ja hän
-kääntyi, johtaen neiteineen tietä portaiden suuhun.
-
-Siinä samassa ilmestyi tasakatolle kolme miestä, joista yhden tunsin
-Tikaliksi. Nähtyään Mayan, lähestyi hän kumartaen tätä.
-
-"Armollinen neiti", hän sanoi, "kuultuani Teidän olevan täällä
-vieraiden kanssa, olen seurannut Teitä tänne ja pyytäisin saada hetken
-puhua kanssanne kahdenkesken."
-
-"Sitä en voi tehdä, serkku", vastasi puhuteltu kylmästi, "sillä kuka
-tietää, mikä väritys annettaisiin sanoilleni jälkeenpäin. Jos Teillä
-on minulle jotakin sanottavaa, pyydän Teitä lausumaan asianne meidän
-kaikkein kuullen."
-
-"Sitä en voi", hän vastasi, "sillä sanottavani on salaista. Suvaitkaa
-kuitenkin isänne ja ehkä itsennekin takia kuulla sitä."
-
-"Ilman todistajaa en kuuntele Teitä, Tikal."
-
-"Hyvästi sitten, armollinen neiti", hän sanoi, kääntyen pois.
-
-"Viipykää, serkku. Jos pelkäätte puhua oman kansanne kuullen, sallikaa
-tämän vieraan" -- ja hän osoitti minua, Ignatiota -- "olla läsnä
-keskustelussamme. Hän on meidän vertamme ja ymmärtää meidän kieltämme;
-luotettava mies ennenkaikkea sekä Sydämen Veljiin kuuluva."
-
-"Sydämen Veljiin kuuluva? Miten voi vieras olla Sydämen Veli?
-Todistakaa se minulle, kulkuri."
-
-Ja vieden minut sivuun, hän sanoi muutamia sanoja, jotka minä ymmärsin,
-antaen oikeat merkkivastaukset.
-
-"Suostutteko?" kysyi Maya.
-
-"Suostun, neiti, koska minun täytyy, vaikkenkaan kernaasti avaa
-sydäntäni muukalaisen kuullen. Menkäämme syrjään." Ja hän astui katon
-keskustaa kohti Mayan ja minun saattamana.
-
-"Neiti", hän alkoi, "asiatani Teille ei ole helppo kertoa. Monta vuotta
-olimme kihloissa ja sekä Te että isänne myönnyitte siihen, että meidät
-vihittäisiin palattuanne tältä matkalta --"
-
-"Asiain näin ollen on aivan turhaa, hyvä serkku, keskustella
-kihlauksestamme!" Maya keskeytti ylimielisesti.
-
-"Ei aivan turhaa, neiti", hän vastasi. "Minun on pyydettävä Teiltä
-anteeksi monta asiaa, ja minä rohkenen niin tehdä. Maya, tiedätte
-hyvin, että olen rakastanut ja rakastan Teitä sydämestäni, ja ettei
-kukaan muu nainen koskaan ole ollut kallis minulle."
-
-"Totta tosiaan", sanoi hän nauraen, "nuo ovat kummallisia sanoja Nahuan
-vastavihityn miehen suusta."
-
-"Ehkä, neiti, ja kuitenkin ovat ne tosia. Olen vihitty Nahuaan, mutta
-en rakasta häntä, vaikka hän rakastaa minua. Teitä minä rakastan, ja
-kun Teidät näin eilen, sykki koko sydämeni Teille, niin että miltei
-vihasin tuota kalpeata morsianta rinnallani."
-
-"Miksi sitten menitte naimisiin hänen kanssaan?"
-
-"Koska minun täytyi, koska luulin Teidän ja isänne kuolleen, niinkuin
-luulivat kaikkikin kaupungissa. Onko Teidän mielestänne niin
-ihmeellistä, että Teidän ja Zibalbayn kuoltua, kuten luulin, yritin
-säilyttää paikkaa, jota niin moni vehkeili pois minulta? Voin sen
-säilyttää vain yhdellä keinolla -- Mattain avulla, joka on taitavin ja
-vaikutusvaltaisin mies kaupungissa; ja Mattain ehto oli -- että hänen
-tyttärestään tulisi Sydämen Ruhtinatar. No, hän rakastaa minua, on
-kaunis, ja hänellä on isänsä voima ja älykkyys, niin ettei koko maan
-neitojen joukosta löytynyt sen sopivampaa vaimoa minulle."
-
-"Hyvä, Te menitte naimisiin hänen kanssaan ja siinä on lorun loppu.
-Te pyydätte anteeksi minulta ja saattekin, sillä minulla ei ole syytä
-näytellä mustasukkaisen naisen osaa. Ehkä aika korvaa vahingon minulle,
-Tikal", hän lisäsi pilkaten.
-
-"Tässä ei vielä kaikki, Maya, vaan minä pyydän Teitä tänään täyttämään
-lupauksenne ja tulemaan vaimokseni."
-
-"Mitä, serkku? Rikottuanne liittonne haluaisitte siis häväistä minua?
-Edellytättekö sitten, että minä, Sydämen Tytär, lähtisin Nahuan
-käskyläiseksi?"
-
-"En. Minä edellytän, että Te, Nahuan joutuessa syrjään, ottaisitte
-hänen paikkansa ja samalla omanne."
-
-"Miten voi se olla mahdollista, koska Sydämen Ruhtinatar ei saa purkaa
-liittoansa?"
-
-"Jos hän lakkaa olemasta Sydämen Ruhtinatar, voi hänestä erota,
-niinkuin mistä naisesta tahansa; ei rakkaudelle löydy lakeja, ja minä
-kyllä keksin keinon."
-
-"Kuoleman keinon, ehkä. Ei, en halua Teitä millään muotoa. Kunnialla on
-lait, Tikal, ellei rakkaudella olekaan. Menkää takaisin vaimonne luo
-ja rukoilkaa, ettei hän saisi tietää miten Te olette aikonut kohdella
-häntä."
-
-"Onko tuo viimeinen sananne, neiti?"
-
-"Miksi kysytte?"
-
-"Siksi, että siitä riippuu enemmän kuin luulettekaan. Kuulkaahan!
-Pian kokoontuu koko kaupungin väki tälle paikalle kuulemaan isänne
-sanoja ja päättämään kumpi hallitsee, hän vai minä. Katsokaahan, he
-jo kokoontuvat temppelitorille. Luvatkaa tulla vaimokseni, niin minä
-alistun isänne tahtoon, ja hän saa hallita elämänsä ajan mielensä
-mukaan. Jos kieltäydytte käytän minä asevoimaa, ja silloin käy hullusti
-hänen, Teidän ja" hän lisäsi pisteliäästi, "noiden muukalaisten,
-ystävienne."
-
-"Kaikki saa jäädä sattuman varaan", vastasi Maya ylpeästi. "En sekaannu
-sellaisiin kysymyksiin. Vai luuletteko voivanne taivuttaa minua? Jos
-olette niin alhainen, että suunnittelette turmiota vanhalle miehelle,
-joka on katsonut pelkkää hyötyänne, niin suunnitelkaa vaan, kyllä
-saatte työstänne palkan aikanaan. Itse puolestani olen sanonut Teille
-sanottavani enkä tule, käyköön miten tahansa, koskaan vaimoksenne."
-
-"Ehkä ehditte eloissanne ottaa takaisin nuo sanat, neiti", hän sanoi
-rauhallisella äänellä; nöyrästi totellen lähti hän sitten tiehensä.
-
-"Saitte vaarallisen vihollisen, neiti", minä sanoin, kun hän oli
-ehtinyt kuulemattomiin.
-
-"En pelkää häntä, Ignatio."
-
-"Hyvä silloin", minä vastasin, "mutta minä pelkään. Hänellä on
-luullakseni suunnitelma valmiina, ja ennen päivän loppua tapahtuu
-jotakin. Minä ainakin olen kiitollinen, jos vielä näemme huomispäivän
-auringon." Sillä välin olimme ehtineet toisten luo.
-
-"Onko ollut ikävä odottaa?" kysyi Maya englantilaiselta, katsahtaen
-häneen lempeästi. "Niin, minulla olisi ollut hauskempi täällä kuin
-tuolla. Antakaahan kätenne minulle ja taluttakaa minut portaita alas,
--- olen väsyksissä. Oi, ystävä, tietäisittepä vain, olen Teidän
-takianne uskaltanut enemmän kuin koskaan olisin uskaltanut itseni
-takia."
-
-"Mitä olette uskaltanut?" hän kysyi.
-
-"Saatte siitä aikanaan tiedon, jos elämme kyllin kauan, ystävä", hän
-vastasi; "mutta oi! en olisi koskaan tahtonut meidän astuvan tähän
-kaupunkiin."
-
-Kaksi tuntia kului, ja me seisoimme taaskin, seurattuamme jonossa
-Zibalbayta ja hänen vieressään astuvaa Mayaa, pyramiidin huipulla.
-Nyt se ei enään ollut tyhjä, sillä sinne oli kokoontunut useampiin
-tuhansiin nouseva väkijoukko, varmastikin kaupungin kaikki
-täysikasvuinen väestö. Alttarin toisella puolen istui Tikal ja hänen
-vaimonsa Nahua, joka oli ainoa nainen, sekä muutamia satoja ylimyksiä,
-jotka olivat kaikki aseistetut, ja joiden takana seisoi joukko
-sotilaita vartioimassa. Toisella puolen oli muutamia tyhjiä paikkoja;
-ja kun Zibalbay Mayan kera sekä kokoomansa saattojoukon seuraamana
-astui näille paikoille, paljasti Tikal ja jokainen läsnäoleva päänsä
-tervehtien häntä.
-
-Hetken vaitiolon jälkeen astui kaksi pappia alttarin takaisesta
-vartiohuoneesta, ja vanhempi heistä, puhtaan valkeaan kauhtanaan
-puettu, luki, ladottuaan alttarille tuoreita kukkia, lyhyen rukouksen
-Nimettömälle Jumalalle, Taivaan Sydämelle, pyytäen häntä ottamaan
-vastaan uhrin ja siunaamaan kokoontuneen kansan. Sitten Zibalbay nousi
-ja kääntyi väkijoukon puoleen, ja minä huomasin hänen olevan kalpean
-ja huolestuneen näköisen ja hänen kätensä vapisevan, vaikka silmät
-säihkyivät vihaa.
-
-"Sydämen Kaupungin ylhäiset ja alhaiset", hän alkoi, "tänä päivänä
-vuosi takaperin läksin minä, teidän perinnöllinen hallitsijanne ja
-päällikkönne ja Taivaan Sydämen ylimäinen pappi, suorittamaan erästä
-tehtävää. Tehtäväni oli löytää temppelimme Pyhimmässä säilytettävän
-pyhän tunnusmerkin toinen, Päiväksi kutsuttu puolikas, joka on ollut
-kadoksissa monet monituiset vuodet. Te tiedätte rotumme elävän ankaraa
-aikaa, tiedätte, että lukumme vuosi vuodelta vähenee, kunnes vihdoin
-on käsissä kansan loppu, sillä muutaman sukupolven kuluessa kuolee se
-sukupuuttoon ja unhoittuu. Tunnette niinikään vanhan ennustuksen --
-että kun joskus Sydämen Tunnusmerkin molemmat puolikkaat, Päivä ja
-Yö, liitetään yhteen määrätyssä paikassa Kaikkein Pyhimmän alttarin
-ääressä, niin kansa alkaa taasen kukoistaa. Tiedätte myös, että ääni
-puhui minulle, käskien minun, Zibalbayn, lähteä Sydämen maasta kohti
-merta, koska sieltä piti kadonneen löytymän.
-
-"Saatuani luvan Neuvostolta, Sydämen Veljesliitolta, läksin kulkemaan
-tyttäreni kanssa, kärsien matkallani paljon vastuksia ja vaaroja, ja
-ihme! Minä löysin kadoksissa olleen ja toin sen takaisin teille, sillä
-tässä se riippuu, tämän erämaiden takaa mukanani seuranneen Ignation
-kaulassa."
-
-Hämmästyksen kohina kävi läpi kansanjoukon, ja Zibalbay vaikeni
-hetkeksi.
-
-"Tästä tunnusmerkin löydöstä", hän jatkoi, "puhun laveammin oikean
-hetken tullen sekä vain niille, joilla on oikeus kuulla siitä,
-nimittäin Sydämen valitulle Veljeskunnalle Kaikkein Pyhimmässä Vetten
-Nousupäivänä, yhtenä niistä kahdeksasta vuoden päivästä, jolloin
-Sydämen Neuvosto on lain mukaan oikeutettu kokoontumaan Kaikkein
-Pyhimmässä. Tällä hetkellä puhun muista asioista.
-
-"Tiedätte minun jättäneeni, lähtiessäni tehtävääni suorittamaan,
-veljenpoikani Tikalin sijaisekseni, sovittuamme keskenämme ja Neuvoston
-kanssa, että hänestä tulisi, siinä tapauksessa etten minä palaisi
-kahden vuoden kuluessa, kansan päällikkö. Olen palannut yhden vuoden
-sisään ja huomaan, että hän on jo antanut nimittää itsensä päälliköksi
-ja vieläkin enemmän, että hän, oltuaan kihloissa tyttäreni kanssa, on
-ottanut toisen naisen vaimokseen. Omin korvin kuulin hänen viime yönä
-julistavan petoksensa palatsissa, ja kun minä, teidän herranne, selitin
-sydämeni karvauden, kohdeltiin minua uhkauksin ja väitettiin, ettei
-vasta nimitettyä Tikalia voitaisi erottaa. Minä käytän tätä sanamuotoa
-häntä vastaan. Ylimykset, minua ei ole lainkaan nimitetty ja kuitenkin
-olen minä hallinnut teitä ja kansaa monet vuodet, ja voiko minua siis
-erottaa -- minua, joka en ole herrani kavaltaja enkä valojeni rikkoja,
-niinkuin tuo veljenpoikani?"
-
-Taaskin hän vaikeni, ja muutamat läsnäolijat, joista osa oli Zibalbayn
-seuralaisia, huusivat "Ei"; mutta suurin osa katsoi Tikaliin ja pysyi
-hiljaa. Silloin nousi Mattai Tikalin takaa istuimeltaan ja lausui:
-
-"Ollen yksi niitä, jotka nimittivät Tikalin päälliköksi, koska luulimme
-Teidän ja hänen armonsa neiti Mayan kuolleen, minä pyytäisin Teitä,
-Zibalbay, ennenkuin me, tällä puolen alttaria olevat, vastaamme Teille,
-ilmoittamaan meille suoraan, mikä on tekemänne matkan tarkoitus ja mitä
-varten olette tuonut mukananne nämä kaksi muukalaista, joiden nimet
-ovat Ignatio ja Meren Poika, vastoin vanhoja lakeja, jotka sanovat
-että se, joka tuo muukalaisen yli vuorten Sydämen Kaupungin maahan, on
-kuoleva yhdessä muukalaisen kanssa?"
-
-Kuultuaan tämän kysymyksen, hätkähti Zibalbay, sillä hän oli unhottanut
-koko lain ja näki eteensä viritetyn viekkaan satimen. Siitä huolimatta
-hän vastasi rohkeasti, koska hänen tapansa oli puhua suoraan ja
-ujostelematta:
-
-"Teidän on huono kysyä sitä minulta, Mattai -- teidän, joka olette
-osoittanut olevanne vehkeilijä ja väärä profeetta, joka luki tähdistä
-minun ja tyttäreni kuoleman, vaikka me hengitimme täyselävinä tähtien
-alla. Siitä huolimatta minä vastaan Teille ja kerron, koska minä
-vihaan verukkeita ja valhetta, koko jutun kansan kuullen, jotta se
-saa tuomita minun ja teidän puolueenne välillä. Ilmoitan ensiksikin,
-että olin unhottanut tuon mainitsemanne lain, jonka kirjainta vastaan
-olen rikkonut tai, jos joskus sen muistinkin, olin pakotettu jättämään
-sen huomioonottamatta. Kuulkaa sitten, että muukalainen Ignatio on
-ruhtinaallista intiaaniverta ja etsimäni tunnusmerkin haltija, ja että
-Meren Pojaksi kutsumanne valkoinen mies on hänen veljensä, ja että
-he molemmat ovat Sydämen liiton jäseniä, Lordi Ignatio ollen omassa
-maassaan aivan samassa asemassa kuin minä täällä. Tätä herra Ignatiota
-kutsuin mukaani ja hän tuli. Hän tuli ja pelasti toverinsa Meren Pojan
-kanssa minut ja tyttäreni häpeästä ja kuolemasta valkoisten miesten
-käsiin. Kun olimme päässeet pelastumaan, tutkimme toinen toistamme
-ja vertasimme tunnusmerkkejä, ja mikä ihme! Päivä ja Yö tapasivat
-toisensa ja yhtyivät. Sitten kerroin hänelle, miten tulin lähteneeksi
-kaukaa kotimaastani, ja hänkin kertoi minulle elämänsä tarkoituksen ja
-päämäärän.
-
-"Hänen tarkoituksensa on katkaista ies, jonka valkoinen mies on
-pannut kaukaisen maan intiaanien kaulaan, ja muodostaa mahtava
-Intiaanikansa, jonka valta ulottuisi merestä mereen asti ja jonka
-keskus ja pääkaupunki olisi tämä Maailman Sydän. Sitten me teimme
-yhteisen liiton, liiton, jota ei voida rikkoa, ja tällainen se
-oli: Että Lordi Ignatio ja kumppaninsa valkoinen mies, josta
-hän ei halua erota, seuraisivat meitä tänne, missä tunnusmerkit
-määrätyssä paikassa liitettäisiin yhteen, jotta ennustus täyttyisi
-ja onni koittaisi meille; että minä antaisin hänelle tarvitsemansa
-määrän varastohuoneissamme hyödyttöminä lojuvia aarteita, joilla
-hän aseistaisi joukkoja ja veisi perille päämääränsä, ja että hän
-vastapalkkioksi toisi meille sitä, mitä kaipaamme enemmän kuin
-kultaa ja jalokiviä -- miehiä ja naisia, joiden kanssa menisimme
-sekanaimisiin, jotta meidän rotumme lakkaisi vähenemästä ja taaskin
-kerran lisääntyisi ja kasvaisi.
-
-"Ylimykset, sellainen on liittomme ja sellaisen tien on hallitseva
-jumalamme asettanut meidän kuljettavaksemme. Hyväksykää se, niin
-teidän on voitto -- hyljätkää, niin häviätte. Sillä tietäkää, etten
-puhu omasta puolestani, joka olen vanha ja haudan partaalla, vaan
-teidän ja tulevien jälkipolvienne puolesta. Älkää kauhistuko ja
-ihmetelkö, sillä vaikka nämä asiat ovatkin uusia teille, voi sattua
-niin, että Sydämen Neuvoston kokoonnuttua Kaikkein Pyhimpään Vetten
-Nousuyönä Nimetön jumala, jota palvelemme ja jonka johdolla kaikki on
-tapahtunut, ilmoittaa tarkoituksensa oraakkelin kautta ja näyttää, mitä
-osaa näiden muukalaisten ja itsekunkin meistä on näyteltävä tulevissa
-kohtaloissamme.
-
-"Ah! Ylimykset ja kansa, heittäkää silmäinne sokeus ja sydämenne
-paatumus älkääkä katsoko yli olkainne edessänne olevaa onnea ja
-tulevaisuutta. Olen uskaltanut paljon puolestanne; uskaltakaa te
-itsekin jonkun verran. Sulkekaa ovenne ja porttinne minulta ja nouskaa
-kapinaan minua vastaan, ja minä vakuutan teille, että teistä ja teidän
-mainehikkaasta valtakunnastanne jää tuskin muistoakaan. Seuratkaa minun
-neuvoani ja jumalten tahtoa, niin maineenne ja valtanne kukoistaa
-yli koko maailman; niin, teistä tulee se, mitä muinoin olitte, kuin
-häikäisevä aurinko heikkoon, tuikkivaan tähteen verrattuna. Olen
-puhunut -- tehkää valintanne."
-
-Hän lopetti, ja hetken vallitsi hiljaisuus, ihmetyksen hiljaisuus,
-sillä ylimykset tuijottivat toinen toisiinsa ja kuuleman päässä olevat
-alhaiset ällistelivät suu avoinna, mutta niille, jotka eivät yleisistä
-asioista piitanneet, eivät hänen sanansa suuria merkinneet. Äkkiä
-katkesi hiljaisuus, kun Tikal hypähti istuimeltaan ja huusi ääneen:
-
-"Totta tosiaan olivat ne oikeassa, jotka sanoivat tätä ukkoa hulluksi.
-Oletteko ymmärtäneet kaikkea tuota, Sydämen kansa? Seuratessanne
-Zibalbayn tahtoa on teidän ensinnäkin asetettava hänet takaisin
-paikalleen ja annettava hänelle täysi valta, ja minut teidän on
-tuomittava kuolemaan tai vankeuteen; sitten täytyy teidän antaa hänelle
-anteeksi kaikki lain rikkomukset -- lain, jota hän ennen kaikkia oli
-velvoitettu seuraamaan. Sen jälkeen täytyy teidän luovuttaa, kaikki
-aarteenne -- esi-isäinne monen sukupolven aikana kokoomat aarteet --
-hänen tuomilleen kuljeksiville varkaille. Vihdoin ja viimein täytyy
-teidän avata porttinne, jotka ovat olleet salassa tuhansia vuosia,
-muille varkaille, joita he tuovat tänne ja joille teidän on annettava
-naiset vaimoiksi, jotta väkiluku nousisi. Sanokaa, tahdotteko näin
-tehdä, Sydämen lapset?"
-
-Silloin huusi koko Tikalin takana oleva ylimysjoukko: "Ei koskaan!"
-ja kansa ympärillä yhtyi tuohon huutoon ukkosen jyrinällä, vaikkeivät
-useimmat ymmärtäneet tapahtumain kulkua.
-
-Tikal kohotti kätensä, ja syntyi hiljaisuus.
-
-"Te ette tahdo", hän sanoi, "ja hulluja olisitte varmasti, jos toisin
-olisitte vastanneet. Mitä siis tahdotte tehdä? Sanokaa minulle
-ensinnäkin, kenen valitsette hallitsijaksi: setänikö, joka lopullisesti
-on hullu ja haluaisi viedä teidät häpeään ja perikatoon vai minut, joka
-olen vannonut säilyttäväni vanhat lait?"
-
-"Valitsemme sinut -- Tikal, Tikal!" kajahti vastaus.
-
-"Kiitän teitä", hän huusi, "mutta mitä sitten on tehtävä tälle
-vanhukselle ja niille, jotka hän on tuonut mukanaan urkkimaan
-salaisuutemme ja ryöstämään meidät?"
-
-"Heidät on surmattava alttarin ääressä!" he huusivat miekkojaan
-heiluttaen.
-
-Tikal mietti hetkisen, osoitti sitten meitä ja sanoi:
-
-"Vangitkaa nuo miehet!"
-
-Samassa syöksyi meitä kohti satakunta ylimystä, jotka nähtävästi olivat
-määrätyt panemaan täytäntöön hänen käskyjään. Heidän astuessaan yli
-avonaisen paikan näin englantilaisen pistävän kätensä vyötäisilleen, ja
-sanoin hänelle:
-
-"Herran nimessä, älkää yrittäkö, sillä jos koskette yhteenkään heistä,
-tappavat he varmasti meidät!"
-
-"Niin he joka tapauksessa tekevät -- vaan olkoon niinkuin haluatte",
-hän vastasi.
-
-Sitten he hyökkäsivät kimppuumme. Kaikki Zibalbayta pyramiidin huippuun
-seuranneet ylimykset väistivät sivuun, jättäen meidät kolme sekä Mayan
-seisomaan yksin.
-
-"Roistot!" sanoi Zibalbay, katsahtaen taakseen. Sitten tarttui hän
-miekkaansa ja löi yhdellä iskulla kuoliaaksi etumaisena ryntäävän
--- korkean ylimyksen. Samassa temmattiin ase hänen kädestään, ja
-englantilaista ja minua alettiin laahata alttaria kohti, Zibalbayn ja
-Mayan seuratessa, joihin vangitsijamme eivät kuitenkaan koskeneet.
-
-"Mitä on tehtävä näille miehille?" huusi Tikal jälleen.
-
-Taaskin vastasivat ylimykset: "Tapettava!"
-
-Sitten paiskasivat he meidät maahan ja miekkoja heiluttaen lähestyivät
-miehet meitä surmaamaan, minkä he olisivat tehneet siekailematta, ellei
-Maya-neiti olisi juossut eteen ja asettunut seisomaan englantilaisen
-suojaksi, huutaen: "Seis!" niin käskevällä äänellä, että se pysäytti
-heidät.
-
-"Kuulkaa, Sydämen kansa", hän sanoi, "tahdotteko tehdä murhia pyhän
-alttarinne ääressä ja tahria sen viattomien miesten verellä? Te puhutte
-rikotuista laeista. Eikö löydy meillä juuri laki, joka määrää, ettei
-ketään saa tappaa, ennenkuin päällikkö ja hänen Neuvostonsa ovat hänet
-yhdessä tutkineet? Onko näitä miehiä tutkittu, ja jos on, kuka on
-tutkinut? Sanotte isäni, laillisen hallitsijan, erotetun. Jos niin on,
-ei silloin hallitse Tikal, vaan minä, joka olen isäni perijätär, enkä
-minä ole tuominnut heitä."
-
-Hänen puhuessaan syntyi epäilyksen ja suosiohuutojen häly, mutta Tikal
-vastasi, sanoen:
-
-"Mainitsemanne laki turvaa Teidät ja isänne sekä jokaisen Sydämen
-asukkaan, oli hän vaikka kuinka alhainen; mutta näiden miesten
-suhteen se ei ole voimassa, sillä he ovat kuljeksivia muukalaisia ja
-urkkijoita, joita ei oikeutemme millään lailla turvaa, ja siksi on
-oikein, että he kuolevat."
-
-"Ei ole oikein, että he kuolevat", vastasi Maya kuohuksissaan. "Te,
-Tikal, olette anastanut isäni paikan ja tahdotte alkaa hallituskautenne
-alhaisella murhateolla. Minä sanon teille, että nämät miehet ovat
-täysin syyttömät. Jos joku on vikapää, on se isäni ja minä, ja jos joku
-saa kärsiä, on meidän kärsittävä." Ja hän jatkoi säihkyvin silmin: "Jos
-nämä miehet, joita me olemme vannoneet suojaavamme, kuitenkin kuolevat,
-tahdon minä puolestani kuolla heidän kanssaan, ja kuolenpa minä teidän
-tai oman käteni kautta, seuratkoon vereni kirous teitä ijankaikkisesta
-ijankaikkiseen."
-
-Samalla tempasi hän vyötäisiltään veitsen ja seisoi heidän edessään,
-terä auringon valossa kimaltaen, niin ihanan ja käskevän näköisenä,
-että ylimykset peräytyivät ja sadat läsnäolijat huusivat suosiota:
-
-"Kuulkaa ruhtinatar Mayaa ja totelkaa häntä. Hän on päällikkö eikä
-kukaan muu."
-
-Silloin Zibalbay, joka oli peittänyt käsin kasvonsa, katsahti ylös ja
-sanoi:
-
-"Olet oikeassa, tyttäreni, koska kansa hylkää meidät, emmekä voi edes
-suojella vieraitamme, on parasta meidän kuolla heidän kanssaan", ja
-taaskin hän peitti käsin kasvonsa.
-
-Syntyi hetken äänettömyys, jolloin kuului vain kuiskauksia. Katsahdin
-miekkojen välitse, jotka tähtäsivät kaulaani ja näin Nahuan seisovan
-herransa vieressä, kiistellen hänen kanssaan. He olivat niin lähellä
-minua, että kuoleman pelosta teroittunut kuuloaistini tarkkasi yhtä ja
-toista heidän keskustelustaan.
-
-"Hän täyttää uhkauksensa", sanoi Nahua, "ja se on Teidän perikatonne;
-sillä vaikka hänen isänsä on vihattu, on hän rakastettu, ja moni nousee
-kostamaan hänen puolestaan."
-
-"Miksi tappaisi hän itsensä valkoisen kulkurin takia?" Tikal kysyi.
-
-Nahua kohotti olkapäitään, hymähti synkästi ja vastasi:
-
-"Kuka tietää? He ovat ystäviä, ja on ollut naisia, jotka ovat antaneet
-henkensä ystäviensä takia. Tehkää tahtonne, mutta jos Maya kuolee, en
-luule näkevämme uuden päivän nousua", ja hän lähti takaisin tuoliinsa.
-
-Silloin katsahti Tikal englantilaiseen, joka virui maassa vieressäni,
-ja nähtyäni vihan leimuavan hänen silmissään minä vavahdin, luullen
-lopun olevan käsissä ja käänsin pois pääni sekä heitin itseni Herran
-huomaan. Rukoillessani puhkesi Tikal puhumaan, Mayan puoleen kääntyen.
-
--- "Neiti", sanoi hän, "olette vedonnut lakiin näiden kulkurien, isänne
-ja itsenne suhteen, ja lain mukaan on teidät mestattava. Huomenna
-valitaan tuomarit, jotka istuvat oikeutta tässä kansan kuullen."
-
-"Mahdotonta, Tikal", vastasi Maya tyynesti, "on vain yksi oikeus,
-joka voi tutkia meitä neljää, jotka kaikki olemme Sydämen Veljiä, ja
-se on kaikkein Pyhimmässä istuva Sydämen Neuvosto, joka kokoontuu
-kahdeksantena päivänä tästä lähtien, Vetten Nousun yönä. Eikö niin,
-ylimykset?"
-
-"Jos olette kaikki Sydämen Veljien joukkoa, on asianlaita niin", he
-vastasivat.
-
-"Olkoon niin", sanoi Tikal, "mutta siihen asti täytyy minun pitää
-teidät varmassa tallessa. Suvaitkaa seurata Mattaita, neiti, ja Tekin,
-lordi Zibalbay. Asemiehet, viekää nämä miehet tuonne vartiohuoneeseen
-ja pitäkää heitä siellä, kunnes palaan."
-
-Maya kumarsi ja sanoi, kääntyen kansan puoleen, kirkkain äänin:
-"Hyvästi, kansani. Ellei meitä enään näy, tietäkää että Tikal on
-tappanut isäni ja minut, Tikal, joka on anastanut meidän paikkamme, ja
-teille jätän minä veremme koston."
-
-
-
-
-SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
-
-Zibalbayn kirous.
-
-
-Kiitollinen olin, kun maasta noustessani tunsin henkeni olevan vielä
-jäljellä.
-
-"Kuolema on ollut lähellä meitä", sanoi englantilainen nyyhkytyksen
-ja naurun sekaisella äänellä, seuratessamme Zibalbayta ja Mayaa
-vartiohuoneeseen.
-
-"Se on vieläkin lähellä", vastasin, "mutta olemme ainakin, ellei Tikal
-muuta mieltään, saaneet muutamia päiviä armonaikaa."
-
-"Kiitos hänen", hän sanoi, nyökäten Mayaa kohti, ja siinä samassa
-astuimme vartiohuoneeseen, pieneen jykeväoviseen, karkeasti
-kalustettuun komeroon.
-
-Päästyämme yli kynnyksen sulkeutui ovi ja me huomasimme jääneemme
-yksin. Zibalbay istuutui ja tuijotti, kiinnittäen katseensa seinään,
-ikäänkuin ei se estäisi häntä näkemästä ulos, mutta me muut seisoimme
-yhdessä lähellä ovea, kuunnellen kansanjoukon hälyä ulkona. Varmastikin
-siellä väiteltiin, sillä kuulimme kiivaita ääniä, huutoja ja kiireisiä
-askeleita, kansan poistuessa pyramiidin huipulta alas suuria portaita.
-
-"Olette pelastanut henkemme joksikin aikaa, mistä Teitä kiitämme",
-sanoi herra Strickland kesken kaiken Mayalle. "Mutta sanokaahan, mitä
-he nyt tekevät meille?"
-
-"En osaa sanoa", hän vastasi, "mutta tässä pyramiidissa on komeroita,
-mihin he kätkevät meidät tuomiopäiväämme asti. Ainakin minä luulen
-niin, sillä he evät uskalla päästää meitä kansan keskeen, jottemme
-nostaisi kapinaa kaupungissa."
-
-Sanassa avautui ovi ja sisään astui Tikal, Mattai ja muutamia
-Zibalbaylle vihamielisiä ylimyksiä.
-
-"Mitä haluatte meistä?" kysyi Zibalbay, heräten uinailustaan.
-
-"Että seuraatte minua", vastasi Tikal tuimasti, "Te ja nuo muutkin" --
-lisäten, kumartaen hiukan Mayalle, "anteeksi, neiti, että minun täytyy
-kohdella Teitä ja isäänne väkivalloin, mutta minulla ei ole muuta
-keinoa valittavana, jos tahdon pelastaa teidät kansan kostolta."
-
-"Ei meidän tarvitse peljätä kansan kostoa, Tikal", hän vastasi
-rauhallisesti, "vaan pikemminkin teidän vihaanne."
-
-"Jonka Te kuitenkin voitte asettaa, neiti", hän sanoi matalalla äänellä.
-
-"Saattaa olla että voin, mutta en tahdo", Maya vastasi. "Lähdetään,
-serkku, vankikomeroon, jonka olette valinnut meille."
-
-"Niinkuin haluatte", hän sanoi, "seuratkaa minua." Ja hän vei meidät
-poikki vartio-huoneen, läpi sen takana olevan pappien makuuhuoneen,
-uutimilla peitetylle takaseinälle.
-
-Syrjään vedettyjen uutimien takaa tuli esiin pieni kiviovi, jonka
-Mattai, sytytettyään jonkun huoneessa valmiina olevan lampun, avasi
-vyötäisillään riippuvalla avaimella. Yksitellen kuljimme ovesta,
-Tikalin astuessa edellä ja Mattain sekä kuuden muun ylimyksen
-seuratessa jäljessä. Oven takana oli kahdenkymmenen rapun mittainen
-porrasjakso ja sitten tuli kuparitelkeillä varustettu ovi. Tämän oven
-takana jatkui portaita jakso jakson jälkeen, jotka kulkivat milloin
-tähän, milloin tuohon suuntaan, valtaisan pyramiidin keskustaa kohti.
-
-Vihdoin, kun jäseneni olivat väsyksissä niin monien portaiden
-laskeutumisesta, tulimme uusien ovien luo, jotka olivat
-perinpohjaisempaa ja huolitellumpaa tekoa kuin jo kulkemamme ovet; ne
-pamahtivat kiinni selkämme takana ja me olimme laajassa, pyramiidin
-sydämeen rakennetussa komerossa. Näytti kuin tämä komero olisi ollut
-varattu meitä varten, sillä se oli valaistu monin hopealampuin, ja
-yhdessä osassa oli lattialla matot, missä seisoi pöytiä ja tuoleja.
-
-Niin tilava oli paikka, että lamppujen valo tuntui siellä kuin tähtien
-tuike taivaalla; kun me kuljimme ympäri, huomasimme katon olevan
-holvatun ja seinien ja lattian olevan valkeata, hienosti kiilloitettua
-marmoria. Kuten jälkeenpäin kuulimme, oli se muinoin ollut temppelin
-pappien kokoushuoneena, mutta nyt se ei, pappien vähälukuisuuden
-takia, ollut enään käytännössä, paitsi kun siellä silloin tällöin
-säilytettiin ylhäisen luokan vankeja. Pitkin sen sivuseiniä oli ovia,
-jotka veivät makuu- ja muihin huoneisiin. Jotkut ovet olivat avoinna,
-ja kun kuljimme niiden ohi, sanoi Mattai niitä makuuhuoneiksemme.
-Ilmoitettuaan, että ruoka tuodaan tänne, vetäytyivät ylimykset pois,
-Tikal etunenässä, ja me kuulimme kuparitelkien pamahtavan ja heidän
-askeltensa kaiun häipyvän loputtomiin porraskäytäviin.
-
-Hetken aikaa seisoimme vaieten, tuijottaen toinen toisiimme. Zibalbay
-katkaisi vihdoin äänettömyyden, ja hänen äänensä kaikui outona tässä
-kumeassa paikassa.
-
-"Nyt on hänen hetkensä", hän sanoi heristäen nyrkkiään kohti
-porraskäytävää, minne Tikal oli hävinnyt. "Rukoilkoon vaan, ettei minun
-hetkeni koittaisikaan", ja siinä samassa hän kääntyi sohvaa kohti,
-mihin hän oikaisi itsensä, peittäen käsin kasvonsa.
-
-Maya seurasi häntä ja yritti, kumarruttuaan hänen puoleensa, lohduttaa
-häntä, mutta hän käski tyttärensä pois, ja Maya tulikin.
-
-"Tämä on pimeä paikka", sanoi englantilainen -- puolittain kuiskaten,
-sillä täällä ei edes uskaltanut puhua ääneen, koska seinät antoivat
-niin vahvan kaiun, "mutta niin pimeä kuin se onkin, tuntuu se kuitenkin
-turvallisemmalta kuin pyramiidin huippu, missä on niin monta miekkaa",
-ja hän osoitti pientä naarmua kaulassaan.
-
-"Se on hyvinkin turvallinen", vastasi Maya väkinäisesti naurahtaen, "ja
-varmasti pysyvät luumme turvassa täällä maailman loppuun asti. Läpi
-noiden ovien ja vartijoiden ei ole paon mahdollisuutta, ja auringon
-paisteessa meitä uhannut kuolema yllättääkin meidät varjossa. Enkö
-varoittanut teitä tästä mielettömästä retkestä ja kansani kaupungin
-etsinnästä? Varoitin teitä molempia, vaan te ette halunneet kuulla, ja
-nyt on hätä kädessä ja henkenne saa sovittaa oman uhmanne sekä isäni
-hulluuden."
-
-"Mikä on tullakseen, se tulkoon", vastasi englantilainen huokaisten,
-"mutta minä puolestani uskon, että pahin on ohi ja etteivät he surmaa
-meitä. Isänne äkkipikaisuus oli tuoda turman meille, mutta ehkä
-onnettomuus viisastutti hänet."
-
-"Eikä ole", hän vastasi päätään pudistaen, "sillä he ovat oikeassa;
-tässä asiassa hän on hullu, niinkuin Tekin, Ignatio, olette. Tulkaa,
-tarkastakaammepa vankikomeroamme, sillä en ole tätä nähnyt tähän
-hetkeen asti", ja ottaen läheisen käsilampun hän lähti astelemaan
-pitkin huonetta. Toisessa päässä oli aivan samanlaiset ovet kuin ne,
-joista olimme tulleet sisään, ja niistä kävi ilmanveto.
-
-"Minnehän ne vievät?" kysyin.
-
-"En tiedä", Maya vastasi, "ehkä jotain salatietä myöten Kaikkein
-Pyhimpään. Pyramiidi on täynnänsä tällaisia komeroita, joita
-entisaikaan käytettiin moneen tarkoitukseen, kuten jyväsäiliöinä ja
-pappien hautakammioina, pappien, joita tuhansittain uinuu täällä. Nyt
-ne ovat tyhjinä ja autioina."
-
-Asteltuamme takaisin pysähdyin minä raollaan olevan puuoven eteen, joka
-vei erääseen jo mainitsemaani kammioon.
-
-"Mennään sisään", sanoi Maya, sysäten oven auki, ja me astuimme
-pieneen, hyllyillä varustettuun komeroon. Näillä hyllyillä, joista
-jokainen oli numeroitu, oli satoja tomuttuneita kääröjä. Maya otti
-yhden niistä ja kiersi auki pergamentin, saaden näkyviin intiaanien
-kuvakirjoituksella ihanasti täytetyn käsikirjoituksen.
-
-"Tämän täytyy olla lähes tuhannen vuotta vanha", hän sanoi, "tunnen
-sen kirjaimien muodosta. No, ei meillä ainakaan ole puutetta historian
-lukemisesta täällä ollessamme", ja hän heitti käärön takaisin
-hyllylleen ja lähti pois huoneesta.
-
-Jonkun askeleen päässä oli toinen huone, jonka ovi oli suljettuna,
-mutta niin hauras oli vuosien vanha puulaite, että se yhdellä
-sysäisyllä pääsi irti saranoistaan, ja me astuimme sisään. Täällä oli
-niinikään hyllyjä, joista toisille oli ladottu keltaisia, toisille
-valkeita metallikankia.
-
-"Kuparia ja lyijyä", sanoi englantilainen, tarkastettuaan niitä.
-
-"Vielä mitä", sanoi Maya nauraen, "vaan juuri sitä, mitä te valkoiset
-miehet etsitte, kultaa ja hopeaa. Katsotaanhan mitä on kirjoitettu
-hyllyjen päälle", ja hän valaisi lampulla ja luki: "Puhdasta metallia
-eteläkaivoksista, varattu Sydämen Temppelin ja Idän ja Lännen
-Temppelien tarkoituksiin. Kultaa -- niin ja niin paljon; hopeaa -- niin
-ja niin paljon."
-
-Tuijotin ja silmäni säihkyivät ahnehtien, sillä tässä ainoassa
-huoneessa oli tämän kummallisen, homehtuneen rodun esi-isien kokoamaa
-omaisuutta ainakin kolme kertaa niin paljon kuin minä olisin tarvinnut
-aikeitteni toteuttamiseen. Oi, saisinpa puolet siitä kaikesta
-yli vuorten, kuinka suuri olisikaan tulevaisuuteni sekä kansani
-tulevaisuus, jonka palvelemiseen olin elämäni omistanut!
-
-"Ehkä sen kaiken vielä lopuksi saattekin, Ignatio", sanoi Maya,
-katkaisten ajatukseni, "mutta, suora ollakseni, pelkään että Teille
-annetaan vain hauta näissä pimeissä holveissa."
-
-Sen jälkeen kävimme erinäisissä huoneissa, jotka milloin olivat tyhjiä,
-milloin täynnä koinsyömiä gobeliineja ja kummallisia huonekaluja,
-kunnes vihdoin tulimme huoneeseen tai paremmin sanoen suureen kaappiin,
-joka lattiasta kattoon asti oli sälytetty täyteen mitä hienointa ja
-vahvinta tekoa olevia kulta-astioita, joita papit olivat lakanneet
-käyttämästä ja heittäneet arvottomina syrjään -- miksi, en voi sanoa.
-Vastapäätä tätä hohtavaa pinoa oli arkku, jonka englantilainen avasi.
-Se oli täynnä suurilla smaragdeilla varustettuja kultakoristeita. Maya
-otti arkusta vyön ja antoi sen minulle, sanoen: "Pitäkää tämä, Ignatio,
-Te kun rakastatte sellaisia koruja."
-
-Otin sen ja pistin vyölleni, en viittani päälle, vaan alle. Ystäväni,
-solki, joka nyt on Teidän ja jonka Teille joku aika takaperin näytin,
-on juuri tuosta samaisesta vyöstä, ja muiden jalokivien hinnalla ostin
-minä tämän maatilan kaikkine tiluksineen.
-
-Väsyen vihdoin niin paljon hyödyttömään katselemiseen palasimme vihdoin
-Zibalbayn luo, joka istui yhä samassa asennossa kuin lähteissämmekin,
-ajatuksiinsa vaipuneena.
-
-Samassa aukenivat vankikomeromme ovet ja miehiä astui sisään,
-vartioväkeä mukanaan, tuoden meille yltäkyllin ruokaa ja laskien
-sen pöydälle, odottaen meitä, sanomatta hyvää tai pahaa sanaa. Kun
-olimme syöneet, korjasivat he pois tähteet ja lähtivät, pantuaan
-lamput kuntoon ja tehtyään vuoteemme, kumartaen tiehensä. Hetkeksi
-jäimme pöytään istumaan, Zibalbay ja minä vaieten, mutta Maya
-ja englantilainen keskustellen matalalla äänellä, kunnes paikan
-uneliaisuus tarttui meihin ja me nousimme kuin yhtenä miehenä ylös,
-lähtien makuukomeroihimme nukkumaan, mikäli mahdollista.
-
-Me nukuimme, heräsimme ja nousimme ylös, vaikkemme täällä, minne
-ei päivä paistanut, tienneet oliko päivä vai yö. Ajan pitkään emme
-tosiaan olisi osanneet erottaa päivää yöstä muutoin kuin ruuantuojiemme
-käynneistä.
-
-Luulen olleen vangitsemispäivämme seuraavan iltapäivän, kun Tikal
-saapui luoksemme vain neljän asemiehen seuraamana. "Pieni joukko",
-sanoi englantilainen nähdessään heidän tulevan, "mutta kyllin suuri
-tappamaan meidät aseettomat" -- sillä kaikki aseemme oli otettu pois --
-"jos heitä haluttaisi."
-
-"Älkää peljätkö, ystävä", sanoi Maya, "eivät he ole tulleet murhaa
-tekemään."
-
-Tikal astui kumartaen eteemme ja Zibalbay, joka tapansa mukaan istui
-omissa mietteissään, katsahti ylös ja näki hänet.
-
-"Mitä haet, petturi?" hän kysyi kiukkuisesti, veren syöksyessä
-poskille. "Tahdotko tappaa meidät? Jos niin on, iske heti, sitä
-pikemmin pääsen sen jumalan syliin, jonka minä lähetän kostamaan
-sinulle."
-
-"En minä ole mikään murhamies, Zibalbay", vastasi Tikal arvokkaasti.
-"Jos kuolette, tapahtuu se rikkomanne lain käskystä, eikä minun
-käskystäni. Tulin tänne puhumaan kanssanne, jos suvaitsette käydä
-keskustelemaan minun kanssani kahdenkesken."
-
-"Puhu kaikkien kuullen, tai älä puhu ollenkaan", hän vastasi, "sillä
-en liikahda askeltakaan, koska etsit vain tilaisuutta saada iskeä
-huomaamattani minut kuoliaaksi."
-
-"On välttämätöntä Teidän kuulla, Zibalbay, mitä minulla on sanottavana."
-
-"Sano sitten, petturi, tai mene tiehesi."
-
-Tikal mietti hetken, katsellen epäillen Mayaa, jonka kalpeista
-kasvoista hänen oli vaikea irroittaa katsettaan.
-
-"Tahdotteko minun poistuvan?" kysyi Maya.
-
-"Minä en tahdo", sanoi Zibalbay, "seiso paikallasi, tytär."
-
-Silloin Tikal ei epäröinyt enään, vaan käski asemiehiä peräytymään
-niin kauas etteivät kuulisi, ja sanoi: "Kuulkaahan, Zibalbay;
-ennenkuin eilen kokoonnuimme pyramiidin huipulle, tapasin tyttärenne
-Mayan ja puhuin hänen kanssaan, sanoen rakastavani häntä kuten
-aina, vaikkakin luulin hänen kuolleen ja valtiollisten asioiden
-takia otin silloin toisen naisen vaimokseni. Tein hänelle seuraavan
-tarjouksen: Jos hän tahtoisi tulla vaimokseni, eroaisin minä nykyisestä
-vaimostani Nahuasta. Ennen kaikkea minä huomautin, että luovuttaisin
-päällikkyyteni Teille, Zibalbay, jolleka se oikeutta myöten kuuluu,
-koko elämänne ajaksi, enkä vastustaisi Teitä enempää kuin toimiannekaan
-missään suhteessa. Sanoin hänelle myös toiselta puolen, että jos hän
-kieltäytyisi tulemasta vaimokseni, en luovuttaisi mitään, vaan tekisin
-voitavani surmatakseni Teidät, hänet ja nuo muukalaiset ystävänne. Hän
-vastasi minulle kieltävästi, sanoen olevansa valmis kaikkein pahimpaan.
-Mitä sitten tapahtui, tiedätte Te, Zibalbay, ja tiedätte myös vaaran,
-joka Teitä tällä hetkellä uhkaa, että koko elämänne riippuu hiuskarvan
-varassa."
-
-Hän vaikeni, ja Zibalbay, joka oli ihmetellen kuunnellut hänen
-sanojaan, kääntyi Mayan puoleen, kysyen vihaisesti:
-
-"Puhuuko tämä mies valheita, tytär?"
-
-Kun Maya oli vastaamaisillaan -- vaikkeikaan hän tiennyt, mitä piti
-vastata -- keskeytti hänet Tikal:
-
-"Ei hyödytä kysyä häneltä, Zibalbay. Onko luultavaa että hän vastaa
-rehellisesti, jota vastoin minun puheeni voi todistaa todeksi tämä
-vieressänne oleva kulkuri, koska hän oli läsnä keskustelussamme.
-Tämän tarjouksen tein hänelle ja, jottei olisi syytä minkäänlaiseen
-epäluuloon, teen sen vieläkin sekä hänelle että Teille. Jos hän
-tulee kanssani naimisiin, eroan minä hänen takiansa Nahuasta, minä
-luovun hallituksesta ja lasken Teidät vapaasti omalle paikallenne
-koko elämänne ajaksi, tekemään hullutuksia niin paljon kuin jumalat
-sallivat. Kaikkeen tähän suostun, koska rakastan häntä, joka on
-nuoruudestani asti ollut kihlattuni, enemmän kuin mitään muuta, koska
-hän on silmieni valo ja koska ilman häntä tunnen elämäni ilottomaksi,
-niinkuin se on ollut aina siitä asti kun luulin hänen kuolleen."
-
-Zibalbay kuuli sen, kohosi seisaalleen, nosti kätensä ylös holvia kohti
-ja sanoi:
-
-"Oi kiitos sinulle, jumala, joka kuulit rukoukseni ja osoitit minulle
-pelastuksen tien. Tikal, sinun tahtosi tapahtukoon, ja me vannomme
-sovintovalamme Sydämen alttarin ääressä. Mattai ja hänen seuralaisensa
-kylläkin nostavat hälyä, mutta yhteisin voimin me voitamme kaiken.
-Iloitkaa kanssani, ystäväni Ignatio, sillä nyt kantaa niin suurella
-tuskalla kylvämämme siemen kultaisen sadon."
-
-Kuulin silloin englantilaisen takanani huokaisevan epätietoisuudesta ja
-vihasta, ja tiesin tämänkin unelmani, joka täytti sieluni hehkullaan,
-raukeavan niinkuin monen muun vain naisen houreiden takia.
-
-"Suokaa anteeksi, Zibalbay", minä keskeytin, "armollinen neiti Maya ei
-ole sanonut sanaansa."
-
-"Sanonut sanaansa!" ihmetteli Zibalbay. "Mitä sanomista hänellä olisi?"
-
-"Mitä minä jo eilen sanoin serkulleni Tikalille", vastasi Maya
-hiljaisella äänellä, "etten tahdo olla missään tekemisissä hänen
-kanssaan."
-
-"Missään tekemisissä hänen kanssaan, tyttö! Missään tekemisissä hänen
-kanssaan! Mitä, hänhän on sulhasesi, etkö ymmärrä?"
-
-"Ymmärrän hyvinkin, isä, mutta en mistään hinnasta tahdo mennä
-naimisiin miehen kanssa, joka on kohdellut Teitä ja minua niinkuin
-Tikal on tehnyt -- miehen, joka ei voinut pitää valaansa Teille eikä
-odottaa minua täyttä vuottakaan."
-
-"Lakkaa puhumasta hullutuksia", sanoi Zibalbay. "Tikal on epäilemättä
-erehtynyt; mutta nyt tahtoisi hän korjata erehdyksensä, ja jos
-minä voin antaa hänelle anteeksi, voit sinäkin. Älä ajattele tytön
-hullutuksia, Tikal, vaan lähetä hakemaan mustetta ja pergamenttia,
-jotta saamme kirjoittaa sopimuksemme, sillä vanhana ollen ei minulla
-ole liikoja aikoja. Ehkä sinulla ennen toisen vuoden loppua onkin jo
-oikeus siihen, mihin nyt olet pyrkinyt väkivallalla."
-
-"Minulla on paperia mukanani, herra", sanoi Tikal, vetäen käärön
-povestaan; "mutta anteeksi, suostuuko armollinen neiti Maya?"
-
-"Kyllä, kyllä, kyllä hän suostuu."
-
-"Enkä suostu, isä, ja jos Te pakoitatte minut naimisiin tuon miehen
-kanssa, huudan minä kansaa auttamaan itseäni, ja elleivät he anna
-apuansa, saan minä turvan kuolemalta -- oman käteni kautta, jos tarvis
-vaatii."
-
-Silloin kääntyi Zibalbay raivosta vapisten tyttärensä puoleen, mutta
-hillitsi äkkiä itsensä ja sanoi:
-
-"Tikal, tällä hetkellä on tyttäreni mieletön; jätä meidät ja palaa
-jonkun tunnin päästä, kun hänen mielensä muuttuu. Lähde nyt, ennenkuin
-ennätetään sanoa sellaista, jota on mahdoton unhoittaa."
-
-Tikal lähti tiehensä, ja kunnes hän ehti huoneen toiseen päähän ja ovet
-paiskautuivat lukkoon, oli kaikki hiljaista.
-
-Sitten puhui Zibalbay tyttärelleen.
-
-"Tytär", hän sanoi, "tunnen sydämesi ja tiedän suusi valehdelleen
-sanoessasi Tikalin unhoituksen olevan syynä siihen, ettet tahdo mennä
-naimisiin hänen kanssaan. Siinä onkin toinen syy, jota et kuitenkaan
-ilmoittanut. Tuo valkoinen mies, jonka nimi omassa maassaan on James
-Strickland, on kaiken syy. Olet iskenyt silmäsi häneen, etkä voi repiä
-hänen kuvaansa rinnastasi. Eikö ole totta?"
-
-"Totta on, isä", hän vastasi, tarttuen englantilaisen käteen. "Teille
-en ainakaan tahdo valhetella."
-
-"Kiitän sinua, tytär. Kuulehan, mitä sinulle sanon; uskollisuutesi
-surettaa minua ja samoin valkoisen miehen uskollisuus, hänen, joka
-epäilemättä ei pitäisi sinua vain leikkikalunaan; mutta teidän tahtonne
-täytyy tällä kertaa väistyä yhteisen hyvän tieltä. Kuka sinä olet,
-jotta päähänpistosi voisivat asettua minun ja elämäni suunnitelmien
-tielle, oman kansasi ja sen hyvinvoinnin tielle? Raukeaako kaikki
-tyhjiin rakastuneen tytön houreiden takia, tytön, jolle jumalat
-ovat sattuneet antamaan kauneutta niin paljon, että kaikki olisi
-voitettavissa?"
-
-"Siltä tuntuu, isä", hän sanoi, "sillä tässä suhteessa on
-velvollisuuteni itseäni sekä häntä kohtaan, jota rakastan, suurempi
-kuin velvollisuuteni Teitä ja aikeitanne kohtaan. Kaikkea muuta voitte
-Te, joka olette isäni, vaatia minulta, jopa henkeänikin, mutta kunniani
-on minun omani."
-
-"Mitä on minun sanottava tälle uppiniskaiselle tytölle?" sähisi
-Zibalbay. "Puhukaa, valkoinen mies, ja luvatkaa luopua hänestä, sillä
-ette varmastikaan ole niin hullaantunut, että seuraisitte hänen
-mielettömyyksiään ja omianne, astumalla hänen kohtalonsa tielle?"
-
-Kaikkien silmät tuijottivat englantilaiseen, joka näytti lampun valossa
-kalpealta ja vastasi hitaasti:
-
-"Zibalbay, tuotan ehkä surua Teille, mutta tyttärenne kohtalo ja minun
-kohtaloni ovat yksi ja sama, enkä minä voi käskeä häntä hylkäämään
-itseäni ja ottamaan vihaamaansa miestä puolisokseen."
-
-"Näyttää kuitenkin siltä, kuin voisitte käskeä häntä rikkomaan
-velvollisuuksiaan oman asianne takia, oi kunnioitettavin valkoinen
-mies", sanoi Zibalbay katkerasti nauraen. "Kuulkaahan, ystävä Ignatio,
-sillä Te ette ainakaan ole rakastunut, sanokaa Te tuolle veljellenne
-ja tälle uppiniskaiselle tytölle, mikä on heidän velvollisuutensa.
-Opettakaa heille, että me asumme maan päällä korkeampia tarkoitusperiä
-varten kuin omien pyyteiden tyydyttämisen. Ennenkuin puhutte, muistakaa
-omankin kohtalonne olevan tämän asian kanssa yhteydessä. Muistakaa,
-miten olette kärsinyt ja ponnistellut monta vuotta, muistakaa,
-mitä kaikkea olette kokenut saavuttaaksenne sen tarkoitusperän,
-joka tällä hetkellä on miltei käsissänne, varat, joiden avulla
-viette suunnitelmanne perille. Mitä näissä holveissa on, sen saatte
-käytettäväksenne, ja ellei se riitä, annan Teille vieläkin enemmän.
-Ottakaa ne, Ignatio, ottakaa ne karkoittaaksenne vihollisenne ja
-maksaaksenne aseenne, tullaksenne kuninkaaksi, oikeaksi taivaan
-kruunaamaksi kuninkaaksi, jolla on rotumme kohtalo käsissään. Valitkaa
-sellaiset sanat, jotka taivuttavat tämän tytön ja hänen rakastajansa
-noudattamaan meidän tahtoamme; ellette osaa niitä valita, kuolette
-jonkun päivän päästä varkaan tavoin Tikalin käsiin. Puhukaa nyt."
-
-Kuuntelin häntä sykkivin sydämin. Voi! hänen sanansa olivat tosia,
-ja nyt oli kohtaloni käännepiste. Jos tuo tyttö suostuisi menemään
-Tikalille, joka oli hullaantunut häneen, kävisi kaikki hyvin, ja
-kolmessa vuodessa olisi rotuni unelma täyttynyt ja sukupolvien kosto
-kohdannut kirottuja espanjalaisia.
-
-Näissä holveissa lojuivat käyttämättöminä ja unohdettuina tarvitsemani
-aarteet ja tuolla Meksikossa olisi tuhansittain miehiä, jotka niillä
-voisi aseistaa; mutta kaiken esteenä oli tämän naisen halu ja ystäväni
-hulluus. Oi! Sydämeni oli varoittanut minua hänestä, kun ensi kerran
-näin hänen rakastettavat kasvonsa ja aavistin hänen tuovan turmaa
-minulle.
-
-Hänelle en voisi mitään, sillä kuka voi muuttaa rakastavan tai vihaavan
-naisen mielen? Mutta ystäväni laita oli toinen; hän kenties kuuntelisi
-neuvoani, koska ei yksin minun toiveeni, vaan jopa henkenikin riippui
-hänen vastauksestaan, eikä tosimiehellä ole oikeutta toimittaa toisille
-kuolemaa seuraamalla sydämensä vaatimuksia. Parempi olisikin hänen
-erota tästä tytöstä, joka ei ollut hänen vertansa eikä rotuansa, jonka
-rakkaus ennemmin tai myöhemmin kadottaisi merkityksensä. Tekisin
-varmasti oikein, jos pyytäisin häntä jättämään tytön ja antamaan
-mennä miehelle, jonka kihlattu hän oli ollut, ja hän tekisi oikein
-seuratessaan neuvoani. Olin miltei alkaa kehoitukseni kun Maya, lukien
-ajatukseni, tarttui minua käteen ja kuiskasi:
-
-"Muistakaa valanne, Ignatio." Palautin mieleeni, mitä olin erämaassa
-luvannut, kun hän rohkeudellaan oli pelastanut rakastajansa hengen,
-ja näin, että taaskin naisen piti oleman perikatoni, sillä on parempi
-kadottaa kaikki kuin rikkoa tuollaisia lupauksia. "Zibalbay",
-minä sanoin, "en voi seurata toivomustanne, vaikkakin siten autan
-turmiotamme, sillä olen vannonut, etten missään tapauksessa asetu
-näiden kahden väliin. Tänään raukeavat elämäni aikeet toisen kerran
-naisen himon takia. No, niin on sallittu, ja olkoon niin!"
-
-Zibalbay ei vastannut minulle vaan sanoi, englantilaisen puoleen
-kääntyen:
-
-"Valkoinen mies, olette kuullut ystävänne sanat, joiden pitäisi
-liikuttaa Teitä enemmän kuin rukous konsanaan. Vieläkö yhä pidätte
-oman päänne ja kuuntelette tyttäreni hullutuksia? Jos niin teette,
-tietäkää että ilonne on lyhyt, sillä kun Tikal jonkun tunnin päästä
-palaa, kerron hänelle kaiken ja annan Teidät hänen huostaansa; tehköön
-hän mitä tahtoo Teille. Taivas Teitä silloin suojelkoon, kulkuri,
-sillä hänellä on halu kostaa, eikä sen miehen elämä luultavastikaan
-liene pitkä, joka asettuu mahtavan hallitsijan ja hänen rakastamansa
-naisen väliin. Vastatkaa siis viimeisen kerran: Valitsetteko elämän vai
-kuoleman?"
-
-"Valitsen kuoleman", sanoi hän uljaasti, "menköön henkeni, mutta
-en halua rikkoa uskollisuuttani ja luovuttaa morsiantani toiselle
-miehelle. Suren Teitä, Zibalbay, ja Teitä, ystäväni Ignatio, minä
-suren vielä enemmän; mutta kohtalohan, enkä minä, on tuonut teille
-tämän turmion. Ellei Ignatio voi rikkoa valaansa, miten minä sitten
-voisin rikkoa oman valani, jonka olen tälle neidille vannonut. Vieläkin
-huonompi onni kuin tämänpäiväinen koittaisi meille, jos rikkoisin,
-sillä tuollainen roistomaisuus ei toisi hyvää mukanaan. Niin kauan
-kuin armollinen neiti Maya ei minua hylkää, pysyn minä kiinni hänessä,
-tulkoon hyvää tai pahaa, elämä tai kuolema."
-
-"Elämässä ja kuolemassa pysyn minäkin kiinni Teissä, rakkaani", sanoi
-Maya. "Kostakaa meille niinkuin haluatte, isäni. Niin, jos haluatte,
-antakaa tämä mies, jonka luo sydämeni kuljetti minut yli vuorten, halki
-erämaiden, Tikalin käsiin kuolemaan; mutta tietäkää, että lujemmin kuin
-elämässä pysyy hän minussa kiinni kuolemassa, sillä pianpa seuraan
-silloin minäkin häntä kuoleman alhoon."
-
-Siitäpä syttyikin vasta Zibalbayn raivo, ja se oli kauhea. Kohoten
-istuimeltaan hän heristi nyrkkiänsä tyttärensä kasvojen edessä ja
-kirosi hänet, kunnes tyttö kauhuissaan juoksi rakastajansa syliin.
-
-"Vielä viimeisellä hengenvedollani", hän huusi, "minä toivon jumaliesi,
-maasi, esi-isiesi ja minun, oman isäsi, kirouksen seuraavan sinua ja
-lapsiasi. Palakoon toiveesi poroksi ja niittäköön kuolema hedelmäsi;
-murtakoon suru ja tuska sydämesi tuuma tuumalta ja häpeä seuratkoon
-nimeäsi. Oi! Minä luulen näkeväni tulevaisuuden, ja sanon sinulle,
-tytär, että saat hänet, jonka takia olet syössyt isäsi kuolemaan ja
-perikatoon. Petoksella saat sinä hänet ja hetken aikaa viipyy hän
-rinnallasi, ja tästä sinua pyydetään luopumaan, vaan sinä -- viet
-heimosi perikatoon, hävität sen ehdoin tahdoin --"
-
-Hän vaikeni, ahmien ilmaa, ja Maya vaipui hänen jalkoihinsa, sopertaen:
-
-"Oi isä, peräyttäkää sananne ja säästäkää minua! Ettekö sääli naisen
-sydäntä?"
-
-"Niinkö!" hän sanoi, "yhtä paljon kuin sinäkin säälit minun surujani
-ja harmaita hiuksiani. Miksi säästäisin sinua, tyttö, joka et ole
-säästänyt minua, isääsi. Kiroukseni pysyy, ja minä lisään vielä, että
-se murtaa sydämesi vihdoin -- niin, ja myöskin sen miehen sydämen, joka
-on vienyt minulta sinun kuuliaisuutesi ja rakkautesi!"
-
-Sitten hän vaikeni, hänen katseensa kävi tylsäksi, hän oikaisi kätensä
-ja kaatui hervottomana lattialle.
-
-
-
-
-KAHDEKSASTOISTA LUKU.
-
-Salahanke.
-
-
-Hypäten häntä kohti, vaikkakin liian myöhään, ehtiäksemme pelastaa
-häntä, nostimme englantilaisen kanssa Zibalbayn lattialta sohvaan.
-Kurkistellen selkämme takaa huomasi Maya hänen kauheat kasvonsa ja
-hänen suustansa valuvan vaahdon.
-
-"Oi, hän on kuollut", hän vaikeroi, "isäni on kuollut, ja hän kuoli
-kiroten minut."
-
-"Ei", sanoi englantilainen, "hän ei ole kuollut, sillä hänen sydämensä
-sykkii. Tuokaa vettä, Maya."
-
-Puhuteltu totteli, ja kaksi tuntia me yritimme saada häntä tuntoihinsa,
-mutta turhaan; henki oli vielä jäljellä, mutta emme saaneet häntä
-heräämään horroksestaan. Vihdoin, kun jo olimme väsyneet turhiin
-yrityksiimme, avautuivat ovet ja Tikal palasi takaisin.
-
-"Mikä nyt?" hän kysyi, nähtyään Zibalbayn pitkin pituuttaan sohvalla.
-"Nukkuuko vanhus?"
-
-"Nukkuu", vastasi englantilainen, "ja luulen, ettei hän enään herää.
-Hänen Teille tänään lausumansa sanat ovat toteutumassa, että se, minkä
-häneltä anastitte väkivallalla, on kohta oikeuden mukaan Teidän."
-
-"Ei", vastasi Tikal, "oikeuden mukaan on se armollisen neiti Mayan,
-vaikkakin se väkivallalla jää yhä minulle, ellei hän luovuta sitä
-minulle ehdoin tahdoin. Mutta sanokaahan, miten kaikki on tapahtunut?"
-
-Otin heti kohta sananvuoron peläten englantilaisen puhuvan liian paljon
-ja toimittavan itselleen hyvin pikaisen lopun.
-
-"Hän oli väsynyt matkamme rasituksista ja eilispäivän liikutuksesta.
-Teidän mentyänne hän alkoi jutella ehdotuksestanne ja sai yhtäkkiä
-tämän kohtauksen. Vaan minunhan on vaikeata puhua näistä asioista,
-joka olen vain vanki vieraassa maassa; ei ole kaiken lisäksi sopivaa,
-että hän, tämän kaupungin entinen päällikkö, kuolee hoitamatta tänne,
-sillä kansa voi sanoa Teidän murhanneen hänet. Eikö ole ketään lääkäriä
-hoitamaan häntä, sillä me, vailla rohtoja, olemme tehneet kaiken
-voitavamme."
-
-"Murhannut hänet! Niin he joka tapauksessa sanovat. Niin, kyllä
-lääkärejä löytyy, ja suurin ja taitavin niistä on appeni Mattai.
-Lähetän hänet tänne. Mutta eikö Teillä, Maya, ole minulle ennen
-lähtöäni mitään sanottavaa?"
-
-Maya, joka istui pöydän ääressä, pää käsien varassa, katsahti häneen ja
-sanoi:
-
-"Onko sydämenne kivestä, koska voitte tällaisella hetkellä vaivata
-minua? Kun isäni on tointunut tai kuollut, vastaan Teille, mutta en
-ennemmin."
-
-"Olkoon niin, armollinen neiti", hän sanoi; "siihen asti odotan. Nyt
-minun on lähdettävä, sillä saattaa syntyä hälinää kaupungissa, kun nämä
-uutiset tulevat tiedoksi."
-
-Hetki kului, ja Mattai saapui huoneeseen kuppeja ja rohtoja tuovan
-miehen seuraamana. Sanaa sanomatta astui hän Zibalbayn luo ja tutki
-häntä lampun valossa. Sitten kaatoi hän lääkettä hänen suuhunsa ja
-toivoi hänen virkoavan; mutta sairas ei liikahtanut eikä avannut
-silmiään.
-
-"Vaikea tapaus", hän sanoi. "Pelkään ettei hän nouse siitä. Miten tämä
-kaikki kävi?"
-
-"Tahdotteko tietää?" kysyi Maya, puuttuen puheeseen ensi kertaa.
-"Käskekää siis palvelijaanne siirtymään edemmäksi, niin kerron Teille.
-Isäni pyörtyi kirottuaan minut raivoissaan."
-
-"Ja miksi hän kirosi Teidät, armollinen neiti?"
-
-"Seuraavasta syystä: Meidän vaeltaessamme erämaita otti serkkuni ja
-kihlaajani Tikal itselleen vaimon, Teidän tyttärenne, joka vihittiin
-Sydämen Ruhtinattareksi. Mutta tuntuu siltä, Mattai, että vaikka hän
-antoikin tyttärellenne aseman ja vallan, hän ei kuitenkaan antanut
-hänelle rakkautta, sillä tänä päivänä tuli tuo vävypoikanne isäni luo
-ja lupasi meidän kaikkien kuullen päästää hänet takaisin lailliseen
-asemaansa, panemaan toimeen suunnitelmiaan, oli ne mitä tahansa, jos
-minä suostuisin tulemaan hänen vaimokseen."
-
-"Hänen vaimokseen!" sanoi Mattai hämmästyen. "Miten voisitte Te tulla
-hänen vaimokseen, kun hän jo on naimisissa? Voiko sitten olla kahta
-Sydämen Ruhtinatarta?"
-
-"Ei", vastasi Maya rauhallisesti, "mutta serkkuni Tikalin suunnitelma
-on erota tyttärestänne tai tappaa hänet -- ja samalla Teidätkin, Mattai
--- jotta hän voisi asettaa minut tyttärenne tilalle."
-
-Mattain kuultua tämän hänen silmänsä välähtivät ja hänen partansakin
-näytti vapisevan raivosta.
-
-"Ehdottiko hän niin? Uskalsiko hän ehdottaa?" hän sähisi. "Oh! Varokoon
-hän vain. Minä hänet nostin, ehkä minä voin hänet painaa alaskin.
-Jatkakaa, neiti."
-
-"Hän ehdotti niin, ja isäni suostui tarjoukseen, sillä tietäen Teidän
-liittoutuneen häntä vastaan hän vähät välitti Teidän tai perheenne
-kunniasta ja turvallisuudesta, Mattai. Mutta vaikka isäni suostui,
-kieltäydyin minä, koska en enään halua olla Tikalin kanssa tekemisissä.
-Silloin kirosi isäni minut ja kaatui siinä samassa taintuneena
-lattialle."
-
-"Ette sano haluavanne mennä naimisiin Tikalin kanssa, neiti.
-Haluaisitteko sitte jonkun toisen miehen kanssa?"
-
-"Haluaisin", hän vastasi katsahtaen maahan, "rakastan tätä valkoista
-armollista herraa, jota Te kutsutte Meren Pojaksi, ja tahtoisin tulla
-hänen vaimokseen", hän jatkoi hetken vaiettuaan, "mutta, Mattai, Tikal
-on hyvin ankara, ja saattaa käydä niin, ellei mistään tule apua, että
-minä, sensijaan että voisin pelastaa rakastamani miehen ja hänen
-ystävänsä hengen sekä omani, joudun Tikalin armottomiin käsiin. Mutta
-Tikal pyysi vastaustani ja minä sanoin antavani sen hänelle sitten
-kun isäni on joko toipunut tai kuollut. Ehkä Te osaatte sanoa tuon
-vastauksen laadun, sillä ypö yksin ja vankina ollen en jaksa vastustaa
-Tikalla. Sanokaa nyt, pitääkö kansa minusta niin paljon, että se voi
-erottaa Tikalin ja asettaa minut isäni paikalle, jos hän sattuisi
-kuolemaan?"
-
-"En osaa sanoa, neiti", hän vastasi lyhyesti, "mutta näinhän Te
-miltei pyydätte minua syöksemään itseni ja tyttäreni perikatoon.
-Tahdon olla suora Teille. Minä sain Sydämen Neuvoston Tikalin
-puolelle ja tarkoitukseni oli saada hänet naimaan tyttäreni, jotta
-tyttäreni rakkaus-unelmat ja minun kunnianhimoni täyttyisivät.
-Niin, olen keinotellut Nahuan korkealle, sekä hänen takiaan että
-itseni takia, sillä luulin pääseväni päällikön jälkeen kaupungin
-vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi. Voinko näin ollen peräytyä ja sysätä
-syrjään hänet, tyttäreni ja vieläpä itsenikin? Ja jos niin tekisinkin,
-mikä olisi kohtaloni tämän jälkeen, joutuessani Teidän käsiinne? Minä
-koetan kyllä kostaa Tikalille, joka on suunnitellut niin kamalaa
-vääryyttä minulle ja suvulleni, mutta jollain toisella tavalla.
-Sanokaa minulle, armollinen neiti, mitä mieluummin toivotte -- tulla
-päälliköksi kaupunkiin, mikä on synnyntäoikeutenne, vai päästäkö
-naimisiin rakastamanne miehen kanssa?"
-
-"Haluan päästä naimisiin rakastamani miehen kanssa", hän vastasi,
-"ja paeta hänen kanssaan pois tästä paikasta niille maille, missä
-elää valkoisia miehiä. Toivon myöskin, että ystävälleni ja rakkaani
-ystävälle Ignatiolle annettaisiin niin paljon kultaa kuin hän tarvitsee
-viedäkseen suunnitelmansa perille tuolla rannikkomaassa. Jos asiat näin
-luonnistuvat, saavat Tikal ja Nahua sekä heidän jälkeläisensä minun
-puolestani hallita Sydämen Kaupungissa maailman loppuun asti."
-
-"Pyydätte sangen vähän, neiti", sanoi Mattai, "ja kova on silloin onni,
-ellen voi toivoanne täyttää. Nyt jätän Teidät, sillä minun täytyy saada
-aikaa tuumia; mutta kun Tikal palaa, älkää vastatko hänelle kieltävästi
-älkääkä myöntävästi, kunnes olemme jälleen keskustelleet. Ja mitä
-teihin tulee, vieraat, muistakaa vaieta, jos henkenne on teille rakas.
-Näkemiin."
-
-Kaksi päivää kului jälleen, mikäli voimme päättää meille tuotujen
-ateriain luvusta, mutta ei Tikal eikä Mattai palannut luoksemme.
-Muita lääkäreitä tuli kyllä katsomaan Zibalbayta, joka nukkui yhä
-kuin tukki vuoteessaan, mutta vaikka he mitä yrittivät, ei mikään
-auttanut. Toisen päivän yönä olimme hänen vuoteensa ääressä, katsellen
-häntä ja keskustellen alakuloisesti, sillä yksinäisyys, pimeys ja
-lähestyvän kuoleman pelko olivat murtaneet henkiset voimamme, jotta
-englantilaisenkin iloisuus loppui, ja Mayalta katosi rakastettunsa
-läsnäolon loihtima hyvinvointi.
-
-"Voi!" sanoi Maya, "olipa se onneton päivä kun tuolla Yucatanin maassa
-tapasimme, eikä, hyvä ystävä, mikään lahja olisi voinut olla sen
-onnettomampi kuin rakkauteni Teihin, minkä mitättömyyden Te saatte
-niin kalliisti maksaa. Onni on ollut kova Teillekin, Ignatio, jonka
-unelmat toistamiseen sortuvat naisen takia. Sanokaa nyt, ystävä" --
-ja hän tarttui englantilaista käteen -- "eikö olisi parempi lopettaa
-koko ilveily ja minun mennä Tikalille? Voisin sopia teidän molempien
-puolesta, että saisin ennen hänelle joutumistani nähdä omin silmin
-teidän pääsevän turvallisesti vuorten taakse, mukananne niin paljon
-omaisuutta, että se riittäisi teille läpi koko elämänne. Eikä Teidän
-tarvitsisi olla huolissanne minun takiani tai luulla jättäneenne minut
-häpeään, sillä heti mentyänne etsisin minä turvaa toiselta ylimykseltä,
-jonka nimi on Kuolema, levätäkseni siksi, kunnes Te jonakin
-tulevaisuuden päivänä yhtyisitte minuun."
-
-"Lakatkaa puhumasta tuollaisia, Maya", sanoi englantilainen, vetäen
-hänet syliinsä. "Mitä onkin tulossa, kärsikäämme yhdessä, koska elämäni
-ilman Teitä -- jos edes voisinkaan olla kyllin halpamielinen ostaakseni
-pelastukseni noin kalliista hinnasta -- ei olisi minkään arvoinen.
-Parempi olisi minun kuolla Teidän rinnallanne kuin elää yksin. Minun
-syyni on, että koskaan tulimmekaan tähän ahdistukseen, sillä jos
-olisin hyväksynyt Teidän ehdotuksenne, emme olisi astuneet jalkaamme
-Sydämen Kaupunkiin. Mutta uteliaisuus voitti minut, sillä halusin
-yhtä hartaasti tänne, kuin täältä nyt jälleen haluan pois; ja jos
-olisimmekin kääntyneet takaisin, olisi minun täytynyt jättää Ignatio
-yksin. Säilyttäkää rohkeutenne, rakkaani, sillä vaikka isänne onkin
-kuolemaisillaan ja vaaramme on suuri, olen minä varma, että pääsemme
-pakenemaan näistä komeroista ja elämään toistemme kanssa onnellisina
-auringon alla."
-
-Samalla painoi hän suudelman rakkaansa huulille ja hyväili häntä,
-kuivaten hänen sinisten silmäinsä kyyneleet.
-
-Samassa nostin katseeni ja näin Mattain seisovan ovessa -- olimme
-nimittäin kokoontuneet Zibalbayn huoneeseen -- katsellen kohtausta
-uteliaana ja lempein kasvoin.
-
-"Terve", hän sanoi, "suokaa anteeksi, että tulen niin myöhään, mutta
-asiani on salainen ja niin ollen paras suorittaa yöllä. Miten on
-Zibalbayn laita?"
-
-"Hän elää", minä vastasin; "muuta en osaa sanoa, sillä hän on tunnoton
-ja kuolee epäilemättä kohta. Tulkaa itse katsomaan."
-
-Mattai astui vuoteen luo tutkimaan vanhusta, nostaen hänen
-silmäluomiaan ja tunnustellen hänen sydäntään.
-
-"Hän ei voi elää kauan", hän sanoi. "No, kuolema on hänelle paras
-ystävä. Minun asiani sitten. Kaupungissa vallitsee hämminki
-ja kummalliset huhut kiertävät suusta suuhun kansan kesken.
-Monet väittävät Tikalin murhanneen Zibalbayn ja pyytävät Teitä,
-armollinen neiti, tuotavaksi näkyviin, jotta Teidät nimitettäisiin
-ruhtinattareksi. Näin ollen väittivät Tikalin puolueen päälliköt, ettei
-hän millään keinoin voisi selviytyä Zibalbayn kuolemasta, joten hänen
-olisi paras surmata Teidätkin, armollinen neiti, ja tietysti myös nämä
-vieraat ystävänne, jottei syntyisi mitään riitaa oikeuksista. Asia
-esitettiin hänelle ankarasti salaisessa kokouksessa tänä iltana, ja
-hän suostuikin jo Teidän kuolemantuomioonne, mutta muutti mielensä
-ennenkuin sanansaattaja ehti ulos palatsista. Vihdoin näin hänen
-sydämensä voittaneen järjen, eikä hän voinut tällä lailla erota Teistä,
-armollinen neiti, vaikkakin hän vain sanoi, ettei hän voinut tahria
-käsiänsä niin viattoman ja puhtaan verellä. En tahdo kuitenkaan salata
-Teiltä, armollinen neiti, enkä Teiltä, vieraat, että vaaranne on suuri,
-että elätte tunnin päästä elämänne taitekohdassa."
-
-Sitten hän pysähtyi, ja Maya kysyi matalalla äänellä: "Eikö Teillä ole
-suunnitelmaa, miten pelastaisitte meidät, Mattai?"
-
-"Miksi olisi minulla, neiti, suunnitelma, minulla, joka voittaisin niin
-paljon Teidän kuolemastanne?"
-
-"En tiedä, vanhus, miksi Teillä olisi sellainen suunnitelma", keskeytti
-englantilainen; "mutta minä pyydän että suvaitsisitte keksiä jonkun,
-muutoin ette lähde elävänä täältä." Yhdellä hyppäyksellä oli hän
-Mattain ja oven välissä ja jatkoi: "Jos meidät surmataan kuin linnut
-häkkiin, niin katkeaa Teidän kaulanne ensinnä. Ymmärrättekö?"
-
-"Ymmärrän, Meren Poika", vastasi Mattai peräytyen hiukan, kunnes
-englantilaisen tuima katse ja levitetyt kädet saivat hänet pysähtymään.
-"Mutta haluaisin Teidätkin saada jotain ymmärtämään, nimittäin sen,
-että ellen minä pian palaa, on tuolla ulkona muutamia miehiä, jotka
-tulevat minua hakemaan, ja silloin --"
-
-"Silloin he löytävät Teidän raatonne", katkaisi hänet englantilainen,
-"ja mitä auttavat Teitä silloin juonenne ja aikeenne, kun olette vain
-mitätön tomukasa?"
-
-"Eipä paljon, myönnän", hän vastasi. "Tyttärelleni, jota rakastan
-enemmän kuin itseäni, on siitä kuitenkin hyötyä, ja pahassa tapauksessa
-olen kyllä siihen tyytyväinen. Mutta älkäähän olko niin kiivas,
-valkoinen mies. Minä kysyin, miksi minulla olisi suunnitelma? Enhän
-minä sanonut ettei minulla sellaista ole."
-
-"Jos Teillä on, ilmaiskaa se meille empimättä", sanoi englantilainen.
-
-Mattai kumarsi ja vastasi:
-
-"Niinkuin tahdotte; mutta en tiedä, millä silmin armollinen neiti
-Maya katselee suunnitelmaani. Ennenkuin sen paljastan, tahdon tehdä
-kaikkien tiettäväksi, että löytyy vain yksi vaihtoehto -- että kuolette
-kaikki huomispäivänä. Henkenne on minun käsissäni; ja jos minun on niin
-tehtävä, pelastaakseni tyttäreni ja itseni, en epäröi surmata teitä."
-
-"Enempää kuin mekään epäröimme ottaa Teidän henkeänne", sanoi vihaisena
-englantilainen; "sillä pitäkää mielessänne, ettette pääse astumaan
-tämän kynnyksen yli kaulanne katkeamatta, ellette keksi sellaista
-suunnitelmaa, jonka me voimme hyväksyä."
-
-Taaskin Mattai kumarsi ja jatkoi:
-
-"Yhdellä keinolla vain on Tikalin onnistunut rauhoittaa kansa,
-julistamalla sille, että neiti Maya viedään Sydämen Neuvoston eteen,
-Nimettömän jumalan Kaikkein Pyhimpään Vetten Nousuyönä, kun Neuvosto
-on lain mukaan oikeutettu ensi kerran siellä istumaan, ja seuraavana
-aamuna saatetaan koko kaupungin nähtäväksi. Zibalbayn sanoilla oli
-kumma vaikutus kansaan, vaikkakin se hänen puhuessaan huusi alas hänet.
-He tahtovat tietää mitä tapahtuu silloin, kun tuo ennustus täyttyy ja
-Sydämen tunnusmerkin eronneet puoliskot liitetään yhteen pyhän alttarin
-ääressä. Zibalbayn kertoman mukaan uskoivat he jumalan ilmoittavan
-tarkoituksensa ja osoittavan, mikä olisi teidän osanne tulevissa
-kohtaloissa. Siksipä kansa -- niin! ja moni ylimys sekä Sydämen
-Neuvosto -- luulee näkevänsä jonkun merkin tahi ihmeen, kun Päivä ja
-Yö yhtyvät. He alkavat luulla Zibalbayn hulluutta Taivaan määräämäksi,
-että Taivaan ääni lähetti hänet matkalleenkin."
-
-Mattai mietti hetken ja jatkoi:
-
-"Armollinen neiti, olen vanha, ja monta vuotta olen palvellut
-jumalia, uhrannut heille, lähestynyt heitä rukouksin, mutta koskaan
-en ole huomannut jumalien vastaavan avunhuutajilleen tai kuullut
-kuolemattomien äänien puhuvan ihmislapsille. Jumalia näyttää olevan
-niin paljon; niinpä ehkä näillä muukalaisillakin on omansa; siinäpä
-ollaan, neiti, että minäkin vanhoilla päivilläni kysyn itseltäni, onko
-olemassa muita jumalia kuin ne, jotka ihmismieli on tyhjästä luonut ja
-muovaillut oman mielikuvituksensa mukaisiksi. En osaa sanoa, mutta en
-luulisi, jos joutuisin niin ankaraan asemaan kuin te olette tänä yönä,
-epäileväni puhua näiden mykkien jumalien puolesta."
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi Maya.
-
-"Tätä: Kun Sydämen eronneet puolikkaat liitetään yhteen määrätyssä
-paikassaan alttarin ääressä, pitäisi jumalien, jos niitä ylimalkaan
-löytyy, antaman merkin. Minä, joka olen Kaikkein Pyhimmän isäntä,
-tiedän, että alttarin päällinen, vanha kuva on ontto. Jos sen jotenkin
-saisi auki, saattaisi sieltä löytyä vanha kirjoitus -- jumalien
-tätä hetkeä varten valmistama, vanha kirjoitus -- joka olisi kuin
-lyhty pimeydessä vaeltavalle. Tai saattaisi käydä niin, ettei mitään
-löytyisi. Sattuikin niin, että temppelin vanhoja luetteloja tutkiessani
-löysin erään kirjoituksen, ja minusta tuntuu, että teitä kohtaisi suuri
-onni, jos tuo kirjoitus olisi kuvan sisällä Vetten Nousuyönä; tässä se
-on."
-
-Viittansa kätköstä otti hän pienen, kuvakirjoituksilla naarmutetun
-kultalevyn.
-
-"Lukekaa se", sanoi Maya.
-
-Ja Mattai luki:
-
-"Näin sanoo Nimettömän jumalan ääni, jonka hänen profeettansa kuuli
-Kaikkein Pyhintä rakennettaessa ja piirsi Kaikkein Pyhimmän tunnuskuvan
-sisälle kätkemäänsä kultalevyyn, julistettavaksi sinä kaukaisena
-hetkenä, jolloin kadonnut löytyy ja Päivän ja Yön tunnusmerkit
-liitetään yhteen. Sinulle se puhuu, kaukaisen tulevan ruhtinaan tytär,
-joka kansan nimeä kannat. Kun kansani on vanhaksi käynyt ja sen luku
-vähentynyt ja sydämet ovat uupuneet, ota silloin, tytär, puolisoksesi
-valkoisen jumalan rodun mies, merenkuohun poika, jonka itse tänne tuot
-yli erämaiden. Silloin kansani taas paisuu ja kasvaa vahvaksi ja maa on
-sinun lapsesi ja jumalan lapsen oma idästä länteen, pohjasta etelään,
-laajemmalti kotkan lentoa auringon nousun ja laskun välillä."
-
-Siihen loppui luku, ja äänettöminä katselimme toinen toisiimme,
-ihmetellen tuon vanhan papin ja vehkeilijän rohkeutta ja
-kekseliäisyyttä. Maya puuttui silloin puhumaan.
-
-"Olette sepittänyt tämän kirjoituksen, Mattai", hän sanoi kylmästi.
-"Toivotte siis, että minä panisin sen tunnuskuvan sisään, sillä
-tiedätte Sydämen Avaamisen menoissa säädetyn, salamenojen häväisijää
-tahi ketä tahansa valhettelijaa kohtaavan kirouksen. Lyhyesti sanoen,
-ellette pelkääkään jumalien kostoa, niin pelkäätte Te Liiton kostoa."
-
-"Puhutte totta, armollinen neiti, pelkään molempia, sillä kuka tietää,
-miten Nimetön jumala rankaisee häväisijäänsä. Teidän on kumminkin
-valittava -- ja pian, sillä jos kieltäydytte, olette huomenna oppineet
-näkemään, tai ehkä -- muistaissani valkoisen herranne sanat -- minä
-sanon, me olemme oppineet näkemään, mitä ansioita uskonnolla on."
-
-Silloin kääntyi Maya meidän puoleemme, sanoen:
-
-"Neuvokaa minua, ystävät, sillä en tiedä, mitä vastata. Kansani uskoon
-olen kadottanut uskoni, ja teidän uskontoanne pidän parempana. Mutta
-tuo teko tuntuu kamalalta, sillä vaikkemmekaan ole Nimettömän jumalan
-palvelijoita, olemme kuitenkin Sydämen vanhojen salamenojen veljiä, ja
-tämän teon tekemällä me rikkoisimme juhlalliset valamme. Äänestäkäämme
-siis, ja sanokaa te vanhimpana ensin mielipiteenne, Ignatio."
-
-"Samantekevä", minä vastasin. "Minä puolestani vastustan juonta.
-Kansanne jumalista minä tiedän vähän ja ajattelen vieläkin vähemmän,
-mutta olen oman maani Liiton päämies, enkä tahdo toimia sitä vastaan.
-Tämän työn tekeminen merkitsisi samaa kuin suurimman valheen
-sepittäminen, ja taivaan silmissä on vale synti. Kaikkien on kuoltava,
-mutta minä tahdon ottaa loppuni vastaan tahrimatta rikoksilla käsiäni.
-Tässä asiassa ovat teidän henkenne yhtä täpärällä kuin minunkin; jos
-niin ollen kaksi meistä kolmesta puoltaa tekoa, yhdyn minä heihin.
-Mutta jos vain yksi puoltaa, täytyy hänen tyytyä kahden mielipiteeseen."
-
-"Hyvä, olkoon niin", sanoi Maya. "Ja nyt, rakkaani, sanokaahan
-valitsetteko kuoleman ja puhtaan omantunnon, vai elämän ja minun
-rakkauteni?" Ja hän katsoi englantilaisen kasvoihin ihanin katsein ja
-miltei levitti kätensä, kuin olisi tahtonut sulkea hänet syliinsä.
-
-Vaikkei herra Strickland heti vastannutkaan, tiesin minä kumminkin,
-nähtyäni kaiken ja kuultuani Mayan sanat, hänen päätöksensä, sillä tuo
-rakastunut mies ei voisi vastustaa hänen houkutustaan ja hurmaansa.
-Äkkiä englantilainen puhkesi puhumaan, ja puoleksi häpeän puna syöksi
-hänen kasvoillensa.
-
-"En osaa valita", hän sanoi. "En pelkää kuolla, jos tarvis vaatii,
-mutta en olisi mies, jos valitsisin kuoleman silloin kuin Te
-toivoisitte eläväni. Ignation lailla sanon, että tämän kaupungin
-jumalat ovat vain kuolleita kuvia minulle, ja siis olemattoman
-pettäminen on mahdotonta. En siksi toiseksi tullut Sydämen Veljeksi
-omasta tahdostani, vaan onnettomuuden kautta, joten tämä seikka ei
-raskauta omaatuntoani. Ollakseni osallinen tässä juonessa, minun täytyy
-valhetella, ja sitä en ole tehnyt ennen. Minusta tuntuu, että mies voi
-valita elämän ja rakkauden raa'an ja salaperäisen kuoleman sijasta, ja
-pitää silti kätensä puhtaana, vaikka hänen onkin kudottava ikävä juoni
-päästäkseen tarkoituksensa perille. Mutta tässä, niinkuin jokaisessa
-muussakin asiassa, seuraan minä Teidän mieltänne, Maya, ja jos Teidän
-mielestänne on parempi kuolla, kuolkaamme silloin, siinä kaikki."
-
-"Ei", hän vastasi intomielin; "minun mielestäni on meidän parempi
-elää kaukana tästä onnettomasta kaupungista, ollaksemme onnellisia
-toistemme rakkaudesta. Onhan isäni kironnut minut Teidän takianne,
-ja sen jälkeen on kaikki jumalien ja ihmisten kirous kevyttä. Vaikka
-tekomme olisikin synti, teen sen Teidän takianne ja rakkautenne
-takia, sekä senkin tähden, että haluan elää onnellisena, ennenkuin
-astun hautaan. Katsokaahan kuolevaa isääni; koko pitkän elämänsä
-palveli hän jumalaansa, ja miten auttoi jumala häntä hänen hädässään.
-Hänen rukouksensa riittäköön meidän molempien puolesta, sillä minä
-en välitä sellaisista kehnoista jumalista, elleivät ne myös ole
-minulle hyödyllisiä. Jos aikomuksemme on synti ja kosto seuraisi
-sen kantapäillä, kohdatkoon se kansaani, joka tahtoi minut syyttä
-murhata; kohdatkoon myös Mattaita, joka ahdisti minua oman hyötynsä
-takia; ja ellei siinä kyllin, kohdatkoon se minua itseänikin. Välitän
-vähät tulevasta kostosta, jos vain lyhyen vuodenkin saan kutsua Teitä
-miehekseni."
-
-"Pahan enteen sanoja", mutisi Mattai väristen, "sanoja, joita vain
-nainen voi lausua; mutta samantekevä."
-
-Hänen puhuessaan kuulin minä vuoteessa olijan päästävän heikon
-äännähdyksen. Katsahdin huolissani Zibalbayhin ja huomasin, että joko
-olin erehtynyt tahi ainakin ettei ääni tullut hänen huuliltaan, sillä
-hän virui siinä yhä tunnottomana kuin ruumis.
-
-"Ääntä kuului jostain", sanoin synkästi. "Mitä nyt, Mattai?"
-
-"Seuratkaa minua", hän vastasi; "ja minä näytän Teille salaisen tien
-alempana olevaan Kaikkein Pyhimpään. Ei, ei Teidän tarvitse peljätä
-jättää häntä, sillä vaikka henki hänessä vielä sykkiikin, on hänen
-unensa syvä. Mutta kuulkaahan, missä on taika-esine? Tarvitsemme sitä."
-
-"Minulla on toinen puolikas", minä vastasin; "toinen on Zibalbayn
-kaulassa."
-
-"Ottakaa se", hän sanoi käskevästi neiti Mayalle. "Niin, Teidän täytyy!"
-
-
-
-
-YHDEKSÄSTOISTA LUKU.
-
-Pyhänhäväistys.
-
-
-Maya kumartui isänsä ylitse ja otti taikaesineen hänen kaulastaan.
-
-"Minusta tuntuu kuin olisin vainajan ryöstäjä", hän sanoi.
-
-"Muistakaa että siitä riippuu elossa olijain pelastus, ja olkaa
-tyytyväinen", vastasi Mattai. "Lähdetäänpä jo, sillä yön hetket
-kuluvat."
-
-"Ottakaa lamppu kukin", hän äkkiä sanoi, saavuttuamme suuren hallin
-takaosaan, avaten vyöllään riippuvan kimpun avaimella kuparioven.
-Menimme sisään, ja hän kääntyi sulkemaan oven miltei kiinni, joskaan ei
-aivan.
-
-"Miksi jätätte oven raolleen!" kysyin.
-
-"Koska ei täältäpäin kukaan meitä vainoa", hän vastasi, "ja kuka tietää
-mitä tapahtuu? Jos meidän täytyisi paeta Kaikkein Pyhimmästä, on
-avoimista ovista helpompi kulkea kuin suljetuista."
-
-"Kuka tai mikä pakoittaisi meidät pakenemaan Kaikkein Pyhimmästä?"
-kysyin.
-
-Mattai kohautti olkapäitään ja jatkoi matkaansa mitään vastaamatta.
-Laskeuduimme alas monia portaita, kuljimme pitkin käytäviä ja läpi
-salaisten ovien, jotka kaikki Mattai jätti jälkeemme auki kunnes
-vihdoin pääsimme hohtavalle marmoriseinälle. Tätä seinää tunnusteli
-Mattai peukalollaan, kunnes löysi paikan, joka painamalla taipui
-syrjään, paljastaen avaimenreijän, mihin hän sovitti pienen, hopeaisen
-avaimen. Taaskin hän painoi marmoria, ja kahden jalan levyinen ja
-kuuden korkuinen paneli alkoi liikkua, ja me näimme valon pilkottavan
-aukosta. Nyökättyään meille hän astui seinäaukon lävitse, ja yksitellen
-seurasimme me häntä Nimettömän jumalan Kaikkein Pyhimpään, pidellen
-kiinni toinen toisemme käsistä. Sillä paikka oli peloittava, ja sen
-ääretön hiljaisuus ja juhlallisuus täytti meidät kauhulla.
-
-Ensimäinen esine, joka sattui silmiimme, mikä olikin luonnollista,
-koska se oli aivan vastakkaisella seinällä ja sen läpi hohti huoneen
-täyttävä valo, oli Sydämen Kaupungin ihmeellisin ja salaperäisin kuva.
-
-Tuo kuva oli suunnattoman suuri, yksinkertainen ja peloittavan kaunis,
-hiotusta kivestä tehty naamio, piirteiltään samanlainen kuin Palenquen
-ja muiden hävinneiden intiaanikaupunkien raunioista löydetyt, joiden
-ikää ei tiedä ainoakaan ihminen. Tämä suuri, vihreä naamio oli
-asetettu Kaikkein Pyhimpään johtavan kapean oven yläpuolelle ja oli
-muovaeltu niin, ettei se, huolimatta siitä että kasvot olivat ihmisen,
-ylimaallisessa arvokkuudessaan ja julmassa tyyneydessään ollut miehen
-enempää kuin naisenkaan näköinen.
-
-Paksuihin huuliin oli veistetty ylimielinen ilme, ja niiden välistä
-hohtivat valkeasta emaljista tehdyt hampaat; nenä oli kotkannenä,
-avoimin sieraimin, jotka näyttivät hengittävän sisäänsä pyhää savua;
-ja otsa, jonka keskellä oli tulipunaisen värinen naisen kädenjälki,
-oli leveä, matala ja taaksepainunut. Juhlallisten ja tuuheiden
-kulmakarvojen alta loistivat kalliista kivistä tehdyt silmät. Näistä
-silmistä ja läpi koko naamion hohti valoa, tehden kasvot selviksi,
-ikäänkuin fosforin voimasta, sillä kivi oli läpinäkyvää kuin hienoin
-alabasteri, ja sen takana paloi kaksi lamppua, jotka kantoivat Auringon
-ja Kuun nimiä.
-
-Sellainen oli ensi kertaa näkemämme Nimettömän hengen kuva, jolla
-oli kasvot, vaan ei ruumista; tuon hengen, Sydämen Suun, jonka
-käskynalaisia olivat kaikki pienemmät jumalat, Taivaan Sydämen
-ajatusten Tulkki, Voiman Herra, Auringon takainen pimeydessä
-Vaeltaja, Kuoleman salaisuuksien Tutkija. Tällä jumalalla ei ollut
-heihin nähden sääliä eikä vihaa, vaan asui se ikuisen tyyneyden ilme
-kasvoillaan, niinkuin tämä kansa kuvitteli, pimeyden kodissa, katsellen
-taivaallisten ja maallisten tapahtumain varjoa kuun peilistä ja
-ilmoittaen niistä sielulleen Sydämelle. Naisen verisen käden merkki oli
-lyöty hänen otsaansa, koska nainen on uudistuvan elämän tunnusmerkki,
-ja käsi on tarkoituksen ja toimeenpanevan voiman merkki, ja jokainen
-tarkoitus saavutetaan veren ja tuskan kautta.
-
-Mutta Nimetön ei suorittanut mitään tarkoitusta -- se oli pienempien
-jumalien tehtävä. Alussa ajatteli Sydän, ja Suu puhalsi henkäisynsä,
-antaen elämän maalle ja pannen sen kiertämään taivaankappalten
-keskellä, ja nyt katselivat silmät hymyten, kuinka se ja sen päällä
-asuvat kulkevat loppuaan kohti, kunnes vihdoin entinen voima heikkenee
-ja raukee. Kun, niin sanoivat papit, Sydän ja Suu ja Silmät alkavat
-ajatella ja puhua ja tarkastella, nousee niiden käskystä uusi maailma
-vanhan raunioilta ja uusi elämä siinä eläneiden haudoilta.
-
-Siitäpä syystä tämä kansa, vaikka sen usko riutui riutuvan tarmon
-mukana, tietämättä parempaa oppia, uskoi nimettömään kolminaiseen
-Kohtaloon, jota se piti jumalien ja ihmisten valtiaana. Siksipä he myös
-asettivat sukupolvia sitten tälle paikalle, jota me tulimme häväisemään
--- ja joka oli heille kaikkein pyhin maan päällä -- Sydämen, Suun ja
-Silmien kuvat kohtalonsa tunnusmerkeiksi.
-
-Kaikkein Pyhimmän katto, joka ei ollut suuri, oli holvimainen,
-jäljitellen taivaan kantta, ja siinä näkyi kultainen aurinko,
-hopeinen kuunsirppi ja lauma tähtiä. Seinät olivat läpeensä ihanaa,
-kiilloitettua meksikolaista oniks-kiveä, miehenkorkuudelta täynnä
-kultaisia kuvakirjoituksia ja pienempien jumalien kuvia. Kalusto oli
-yksinkertainen, joku kummallisilla veistoksilla piirretty tuoli,
-pieni pöytä, missä oli paperiarkkeja ja ruokokuituisia pensseleitä
-sekä väriastioita, jommoisia tämä kansa käytti kuvakirjoituksissaan.
-Siinä huoneen osassa vihdoin, mistä me olimme tulleet, oli musta,
-yltympärinsä kultaisilla kuvakirjoituksilla piirretty marmorialttari,
-ja tällä alttarilla oli joku silkkikankaan peittämä esine.
-
-Hetken aikaa olimme äänettä, katsellen kaikkia näitä ihmeitä; tehtyään
-hermostuneen liikkeen kuiskasi Mattai:
-
-"Tehtäköön pian se, mitä olemme tulleet tekemään, sillä häväistys on jo
-alkanut, ja on liian myöhästä epäillä enään."
-
-Näin sanoen astui hän alttarin luo ja nosti esinettä peittävää
-silkkivaatetta, paljastaen jaspiksesta tehdyn ja kultajuovilla
-suonitetun sydämen. Sydämen keskellä näkyi pieni ja matala, kiveen
-kaiverrettu kolo.
-
-"Niin kertoo tarina", sanoi Mattai, puhuen yhä kuiskaten, "että kun
-kysymyksenalaisen taikaesineen molemmat puolikkaat pannaan tähän
-koloon, niin tunnusmerkki aukenee ja paljastaa sen, mitä Cucumatz
-tuhansia vuosia takaperin sulki sen sisään, ja niin kertoo taru totena,
-että tunnusmerkin reunoissa on kultaiset saranat. Toinen taikaesineen
-puolikas on ollut tässä monia sukupolvia, kunnes Zibalbay vei sen
-mukanaan, lähtiessään hakemaan toista puolikasta, eikä tunnusmerkki
-kuitenkaan ole auennut. Olen kuitenkin varma sen aukenemisesta, kun
-koko taikaesine pannaan paikalleen. Tässä on vielä seikka, joka
-pelottaa enemmän kuin jumalien kosto, sillä jos olen osannut oikein
-lukea -- se on kirjoitettuna tähän alttarin laitaan -- kertoo vanha
-perintätieto, että jos tunnusmerkkiä siirretään siltä paikalta, missä
-se on ollut niin monet vuodet, niin aukenee vesiportti, ja järven vesi
-syöksyy kaupunkiin, hävittäen sen asukkaineen."
-
-"Mutta eihän vesiportti voi aueta silloin kun se ei ole suljettukaan,
-eikä vesi voi virrata kaupunkiin kuivana vuodenaikana, kun se ei ole
-muurien tasollakaan", sanoi Maya.
-
-"Eipä voikaan, neiti, mutta voi tapahtua jotain muuta. Miksi asetettiin
-Sydän näin? Eikö liene ollut tarkoitus sellainen, että rukoilijat
-äärimmäisessä hädässään voisivat valita mieluummin kuoleman kuin häviön
-ja orjuuden? Ja oliko tämä valinta mahdollinen vain tulvakuukausina?
-Olkaa varmat siitä, että jos jotkut hurjat ja häijyt kädet nostaisivat
-tunnusmerkin alttariltaan, joko aallot syöksyisivät kaupunkiin tai
-maanalainen tuli loimahtaisi esiin ja polttaisi koko kaupungin. Vaikka
-tässä piileekin jotain, luulen ettei meillä ole pelon syytä, sillä
-kirjoittaja mainitsee, että näin kamalat seuraukset aiheutuvat vasta
-silloin, kun tunnusmerkki kannetaan pois alttariltaan. Ryhtykäämme
-toimeemme. Muukalainen, antakaahan neiti Mayalle taikakalun
-puolikkaanne, jotta hän voi liittää sen yhteen omansa kanssa määrätyssä
-paikassa."
-
-Nähtyäni peräytymisen liian myöhäiseksi, otin minä huoahtaen smaragdin
-kaulaltani ja annoin sen Mayalle, joka asetti sen vastapuolikkaan
-kanssa vieretysten vapisevalle kädelleen ja astui alttarin ääreen.
-Hän pysähtyi hetkeksi ja kuiskasi sitten heikolla äänellä: "Kauhu on
-vallannut minut, ja minä pelkään tehdä tätä."
-
-"Mutta se on tehtävä, enkä minä tee sitä", sanoi Mattai, "muutoin on
-mieletöntä viipyä täällä, joten paras on mennä takaisin, kuolemaan." Ja
-hän katsahti minuun.
-
-"En minä tee sitä", vastasin minä hänen katseeseensa, "en siksi, että
-pelkäisin jumalianne, mutta pelkään omaatuntoani."
-
-"Sitten minä teen", sanoi herra Strickland rohkeasti, "sillä minä en
-pelkää kumpaakaan. Antakaahan koru minulle, Maya."
-
-Maya totteli ja englantilainen laski taikakalun molemmat puolikkaat
-tunnusmerkin vanhaan, määrättyyn loveen. Muistan, kuinka ne kilahtivat
-kesken hiljaisuutta kiveä vastaan, jotta minä vallan hätkähdin.
-
-Jonkun sekunnin olimme aivan hiljaa, tuijottaen kiihkein katsein
-alttarille, mutta tunnusmerkki vain ei liikahtanut. Silloin minä sanoin:
-
-"Tuntuu siltä, Mattai, kuin pitäisi Teidän kätkeä kirjoituksenne
-jonnekin muualle, koska tuo sydän ei aukene, tai jos aukeneekin, meillä
-ei ole avainta."
-
-"Odottakaahan hiukan", sanoi englantilainen; "ehkä vieterit ovat
-ruostuneet." Ja ennenkuin kukaan meistä ehti kieltämään häntä, painoi
-hän peukalollaan smaragdin puolikkaita niin kovasti, että tunnusmerkki
-tärisi marmorijalustallaan.
-
-"Varokaa!" huusi Mattai, ja kun hänen äänensä kaiku kuoli, hypähdimme
-kaikki hämmästyksestä, sillä ihme ja kumma! Sydän aukeni kuin kukka.
-
-Hitaasti se aukeni, kunnes taikakalun puolikkaat putosivat alttarin
-marmorijalustalle, paljastaen sisäänsä kätketyn, lampun valossa
-kirkkaasti välkehtivän esineen. Astuimme lähemmäksi ja jäimme
-peloissamme ja vaieten seisomaan, sillä sydämen ontosta sisustasta
-hohti nelikulmaiseen, kuvakirjoituksella täytettyyn kultalevyyn
-kiinnitetty punainen, ihmissilmän muotoinen jalokivi, joka näytti
-tuijottavan katsojaan.
-
-"Jos me tässä vielä seisoskelemme, alamme vähitellen pelätä",
-sanoi englantilainen, katsahtaen sivulleen: "eihän punaisessa
-silmänmuotoisessa kivessä ole mitään pelkäämistä."
-
-"Jos niin ajattelette, valkoinen mies", vastasi Mattai, ääni hiukan
-vavisten, "pankaa pyhä esine paikoilleen ja antakaa minulle tuo
-kirjoitus. Seis! Ottakaahan tämä ensin ja pankaa se tunnusmerkin
-sisälle, silmän paikalle", ja hän ojensi hänelle sepittämänsä levyn.
-
-Englantilainen totteli eikä kummastellut sen enempää ottaessaan
-hirveännäköisen jalokiven ja vaihtaessaan oikean väärään.
-
-"Lukekaa se", sanoi Maya, kun Mattai oli saanut levyn; "osaattehan
-lukea vanhoja kirjoituksia."
-
-"Olisi parasta ehkä jättää lukematta", hän sanoi epäröiden.
-
-"Ei", Maya intti, "olkaamme valmiit kuulemaan mitä pahinta. Lukekaa se,
-minä pyydän."
-
-Silloin Mattai luki matalalla ja juhlallisella äänellä seuraavat sanat:
-
-"_Nukkunut Silmä herää ja näkee roistojen sydämen ja tarkoituksen.
-Sanon, ettei kaupunkimme hävityshetkenä edes kaikki Pyhän Järven aallot
-riitä huuhtomaan pois heidän syntiänsä._"
-
-Kalpenivatpa silloin meidän kaikkien kuulijain kasvot, sillä vaikka
-tämän kansan jumalat olivatkin vääriä, tunsimme kuitenkin oikean
-profeetan puhuvan meille tuon kiroavan levyn kautta, sekä vetäneemme
-päällemme mittaamattoman koston.
-
-"Enkö sanonut teille, että olisi parempi jättää lukematta tuo
-kirjoitus?" sai hengästyneenä Mattai sanotuksi, päästäen levyn
-putoomaan kuin olisi se ollut käärme.
-
-Sen kilahdus marmorilattiaa vastaan näytti herättävän meidät pahasta
-unestamme, sillä herra Strickland kääntyi hänen puoleensa, sanoen
-tuimasti:
-
-"Mitä sillä väliä on, mitä siinä sanotaan, sillä Tehän olette
-sepittänyt tämän niinkuin tuon toisenkin?"
-
-"Oi! Jospa olisin niin tehnytkin", vastasi Mattai. "Kun meidän kaikkien
-tuomiopäivä saapuu, silloin saatte kuulla, olenko minä sepittänyt tuon
-kirjoituksen." Hän nosti sen lattialta, kätkien viittansa poveen ja
-lisäten: "Sulkekaa sydän, valkoinen mies, ja antakaa takaisin jalokiven
-osat omistajilleen."
-
-Englantilainen totteli, peittäen tunnusmerkin silkkikankaalla, niin
-että alttari oli entisensä näköinen.
-
-"Lähtekäämme pois", sanoi Mattai, "ja iloitkaamme, vaikka tuo silmä
-näkikin roistotyömme, ettei ainakaan ihmissilmä sitä nähnyt. Varmasti
-kostavat jumalatkin, mutta ihmiset kostavat pian."
-
-Samassa aioimme lähteä Kaikkein Pyhimmästä, mutta äkkiä Maya kirkasi
-ja olisi kaatunut maahan, ellei herra Strickland olisi häntä tukenut.
-Olipa hänen syytä huutaakin, sillä salaoven kapeassa aukossa, mistä
-mekin olimme tulleet, seisoi, kuin kirstussaan ruumis, valkoinen haamu,
-jota ensin luulin kostavaksi aaveeksi, sillä niin aavemaiset olivat
-hänen vaatteensa, valkoinen tukkansa ja partansa ja laihat, ankarat
-kasvonsa. Tuossa tuokiossa olin varma, että se oli haamu, Zibalbayn
-haamu, tai paremminkin hänen ruumiinsa, joka oli palannut kuolon
-rajalta katselemaan meidän pyhän häväistystämme, ennenkuin astuisi
-ainiaaksi sen rajan tuolle puolen.
-
-Niin, se oli Zibalbay, sillä vaikkakin hän oli ollut näennäisesti
-tunnoton, toimivat hänen aistimensa kumminkin, ja voi! mitä mahtoikaan
-hän, tuo Nimettömän jumalan ylipappi kärsiä, kuullessaan meidän
-Kaikkein Pyhintä koskevat petolliset aikeemme. Jätettyämme hänet,
-vapautti raivo ja epätoivo hänen jäykät jäsenensä ja antoi hänelle
-voimaa seurata meitä, vaikkeikaan hänen kielensä kahleet päässeet
-vapautumaan. Hän oli seurannut; tuskallisesti oli hän hoiperrellut
-alas rappuja, pitkin käytäviä ja läpi avoimien ovien, sillä hän tunsi
-tien pimeässäkin, kunnes pääsi vihdoin Kaikkein Pyhimmän salaovelle.
-Tässä hänen voimansa taaskin pettivät; voimatta puhua tai liikahtaa oli
-hän, nojatessaan seinää vastaan, siitä nähnyt ja kuullut kaiken mitä
-tapahtui ja mitä puhuttiin.
-
-Oi! En koskaan unhota hänen vapisevien kasvojensa raivoa tai hänen
-tuskallisten silmiensä kauhua, kun ne kohtasivat meidän katseemme.
-Ei mikään kirous olisi voinut olla niin kamala, kuin hänen tyttäreen
-suunnattu katseensa. Ei raivostunut jumala eikä paha henki olisi
-voinut näyttää kamalammalta kuin tuon kuolevan, jumaliensa kunniaa
-kuollessaankin suojelevan miehen pitkä hahmo, jumaliensa kunniaa,
-jonka me olimme häväisseet muinaisessa kaikkein pyhimmässä paikassa.
-En koskaan ole nähnyt sellaista hirveää näkyä, ja minä rukoilen ettei
-minun tarvitsisi enään nähdä sitä tässä, enempää kuin tulevassakaan
-maailmassa.
-
-Kuoleva Zibalbay näki kauhumme ja viimeisin voimin laahusti hän
-tytärtänsä kohti, kuihtuneet kätensä pään päällä. Hetken seisoi hän
-tyttärensä edessä, kun tämä retkotti rakastajansa käsivarrella,
-katsellen isäänsä kuin lintu käärmettä. Sitten purskahti verensekainen
-vaahto isän huulilta ja hän vaipui kuolleena tyttärensä jalkoihin,
-kuollen keskellä hiljaisuutta, joka oli kamalampi kuin mikään ääni.
-
-Mitä sitten tapahtui, on turhaa minun kirjoittaa. Minä en totta tosiaan
-voi. Niin suuri oli hetken kauhu ja niin korkea oli henkisten voimieni
-jännitys näinä tunteina, että muistan vähän, mitä tapahtui Zibalbayn
-kuoltua, kunnes löysin itseni hengästyneenä vankikomeroni vuoteelta.
-
-Jotenkuten tyynnyttelimme ja rauhoitimme Mayaa. Jotenkuten pääsimme
-pois tuosta vihatusta kaikkein Pyhimmästä, ja hitaasti nousten
-kuljetimme Mayaa ja hänen kuolleen isänsä ruumista ahtaita portaita ja
-käytäviä ylös halliin, pannen ruumiin omaan vuoteeseen. Silloin jätti
-Mattai meidät, enkä minä muista mitään seuraavaan aamuun asti, jolloin
-tuli ylimyksiä ja lääkäreitä tarkastamaan kuolleen päällikön ruumista
-ja palsamoimaan sitä hautausta varten.
-
-Seuraavat kaksi päivää kuluivat vaikeasti meiltä kolmelta, sillä
-vankilamme äänetön synkkyys ja tuon kaamean yön muistot vaivasivat
-meitä. Mayan ja hänen isänsä välinen rakkaus ei ollut koskaan ollut
-syvä, sillä heidän mielipiteensä eivät käyneet yksiin. Nyt Maya
-kumminkin suri häntä, enin ehkä siksi että isä oli kuollut vihoissaan,
-kiroten hänet. Asteettain hän vapautui ylivoimaisesti tunnusmerkin
-ennustusta lukiessa syntyneestä pelostaan. Mutta isänsä kirousta ei
-hän koskaan saanut mielestään, ja vaikka hän yritti kestää kaiken
-rakkautensa ja englantilaisen takia, luulen tuon kirouksen olleen
-varjon lailla hänen tiellään.
-
-"Oi, miksi rakastuinkaan Teihin?" hän tuskissaan huudahti "Mitä on
-Teillä tekemistä minun kanssani, joka olen heimoni, lakini, kohtaloni
-käskettävissä?" Mutta siitä huolimatta rakasti hän englantilaista
-vieläkin enemmän.
-
-Minä olin myöskin onneton, sillä vaikken juuri uskonutkaan
-enteisiin tai kuolleiden profeettain loruihin ja elävien veijarien
-konnankoukkuihin, tunsin kumminkin minuun jo muinoin liittyneen huonon
-onnen yhä vielä seuraavan. Kaikki asiani olivat menneet myttyyn;
-Zibalbay oli kuollut, ja nainen, tuo väistämätön, oli anastanut
-ystäväni sydämen ja laahasi minut suunnitelmineni tunteittensa
-pyörteeseen, missä niiden oli pakko hukkua. Säilyttäen yhä rotuni
-ominaisen rauhallisuuden minä kannoin nämä salaiset huoleni
-miten parhaiten taisin, mukautuen rakastaviin, jotka voitettuaan
-vaikeutensa luonnollisestikin välittivät vähän minusta ja rauenneista
-suunnitelmistani.
-
-Vihdoin vietiin Zibalbayn kullattuihin kuolinliinoihin kääritty ruumis
-pois ja sijoitettiin suurella loistolla ja juhlallisuudella esi-isiensä
-ruumiiden joukkoon Kuolleiden Kammioon. Maya luonnollisestikin itki,
-mutta minä puolestani iloitsin, että hänet lopultakin vietiin pois. Ja
-niinpä luulen englantilaisenkin iloinneen; hänenkin henkiset voimansa
-olivat alkaneet lannistua niin paljon surun ja koettelemuksen keskellä.
-
-Tuona päivänä -- se oli juuri ennen Vetten Nousuyötä, jolloin piti
-astua Sydämen Neuvoston eteen Kaikkein Pyhimpään -- tuli Tikal
-katsomaan meitä. Mayalle hän kumarsi hiukan, mutta englantilaiseen
-ja minuun heitti hän vihaisen katseen -- katseen, joka ilmaisi hänen
-halunsa tappaa meidät, jos vain olisi uskaltanut. Ensin lausui hän
-hienoin sanoin ja kulunein kohteliaisuuksin myötätuntonsa isän kuoleman
-suhteen. Maya kiitti tästä ja lausui erään oman kansansa sananlaskun,
-joka tarkoitti samaa kuin että toisen kuolema on toisen elämä.
-
-"Isänihän oli Teidän vihamiehenne, Tikal", hän lisäsi, "ja kun hän on
-pois tieltä, saatte Te nukkua ja hallita rauhassa."
-
-"Ei aivan niin, armollinen neiti", hän vastasi, "koska hän jätti
-jälkeensä vieläkin vaarallisemman vallankilpailijan, nimittäin
-Teidät. En tahdo salata Teiltä, Maya, sitä mitä kuitenkin kohta
-saatte kuulla, että suuri kansanosa ja samalla joukko ylimyksiä
-syyttää minua isänne murhasta ja vaatii minua erotettavaksi ja Teitä
-valittavaksi Sydämen Kaupungin päälliköksi. Joku päivä sitten olisin
-minä voinut saada heidät vaikenemaan surmauttamalla teidät, mutta
-nyt se on liian myöhäistä, koska Aika on tullut avuksenne, ja minä
-saisin, surmattuani Teidät, itse kärsiä saman kohtalon. Kun viimeksi
-olin täällä, serkku, tein Teille erään kysymyksen, johon Te lupasitte
-vastata isänne joko toivuttua tai kuoltua, ja tänään olen tullut
-kuulemaan tuota vastausta. Zibalbayn eläessä tarjosin hänelle ja
-Teille Teidän kädestänne paljon ja tein tarjoukseni vapaasti. Niin
-korkeaksi arvioin Teidät, että olin valmis luopumaan vallastani ja
-antamaan isänne rikkoa lakeja, sekä vetämään päälleni Mattain, hänen
-tyttärensä ja puolueensa ikuiset vihat. Nyt minun on tehtävä matalampi
-tarjous: Teille yhtä suuri valta kuin itselleni ja näille ystävillenne
-mitä ikinä he haluavat. Jos kieltäytyisitte, on siitä tämä seuraus:
-kansalaissota puhkeaa kaupungissa, kunnes toinen tai toinen on
-kukistettu, ja nämä muukalaiset surmataan. Mutta, Maya, minä pyydän,
-ettette kieltäytyisi, sillä minulla on Teille tarjottavana vieläkin
-enemmän -- kuolematon rakkauteni. Pienestä lapsesta asti olen Teitä
-aina rakastanut, Maya, vaikka Te olettekin minua kylmästi kohdellut;,
-ja päivä päivältä rakastan minä Teitä yhä enemmän. Minä tosiaankin
-luulin että Te ja isänne kuolitte noihin erämaihin, sillä minä uskoin
-Mattaihin, jonka minä nyt tiedän konnaksi, hän kun vannoi kaiken
-tähdistä lukeneensa. En sittenkään olisi tahtonut mennä naimisiin
-toisen naisen kanssa, sillä sydämeni suri Teidän menetystänne, ellei
-Mattai olisi määrännyt tätä avioliittoa nimenomaiseksi ehdoksi, jota
-täyttämättä minun ei tarvitsisi toivoa pääseväni päälliköksi, koska
-minulla oli monta kadehtivaa vihamiestä. Kunnianhimo saattoi minut
-suostumaan, ja katkerasti olen saanut katua heikkouttani kaiken aikaa;
-sillä vaikka tuo vaimokseni kutsuttu nainen rakastaakin minua, vihaan
-minä häntä ja tahdon keinolla millä tahansa päästä eroon hänestä.
-Antakaa anteeksi, että olen rikkonut Teitä vastaan, ja muistakaa
-vain, että muinoin rakastin ja palvelin Teitä niinkuin Teitä taaskin
-tulevaisuudessa rakastan ja palvelen; ja Tehän saitte oikeastaan tämän
-sekaannuksen syntymään, sillä vaikka tein voitavani ja rukoilin Teitä
-jäämään, päätitte kumminkin lähteä isänne mukana tuolle erämaamatkalle.
-Olen puhunut, ja kiitän Teitä siitä tarkkaavaisuudesta, jolla olette
-kuunnellut minua."
-
-"Olette puhunut, serkku", Maya vastasi, "ja sananne ovat olleet
-kohteliaita. Jos ymmärrän Teitä oikein, olitte joku päivä takaperin
-epätietoinen siitä, eikö olisi paras surmata minut tähän synkkään
-holviin."
-
-"Jos valtioviisaus toikin sellaisen ajatuksen mieleeni, Maya, niin ehti
-rakkaus sen peruuttaa", hän vastasi hämmentyen.
-
-"Myönnätte siis niin olleen", hän sanoi. "No, saattaa taas tulla
-päivä, jolloin valtioviisaus tuo tämän ajatuksen, eikä väsynyt rakkaus
-ole kyllin lämmin peruuttamaan sitä. Kuulostaa siltä, että vielä
-nytkin toimittaisitte tovereitteni kuoleman, jos antaisin kieltävän
-vastauksen."
-
-"Jos annatte kieltävän vastauksen, Maya, ehkä siihen on Teillä oma,
-salainen syynne" -- ja hän muljautti vihaisen katseen englantilaiseen
--- "joka samainen syy saattaa minut heidät surmaamaan, tai ainakin
-toisen heistä."
-
-"Olkaa varma siitä, Tikal", hän vastasi terävästi, "että tuollainen
-teko katkaisisi ikipäiviksi toiveenne saada minusta vaimo itsellenne.
-Kuulkaahan. Olen kuullut sananne, ja ne ovat minua jonkunverran
-liikuttaneet, sillä otaksun, vaikka olette rikkonutkin isälleni tekemän
-valan ja minulle vannomanne uskollisuuden, että sisäinen rakkautenne
-on ollut rehellinen. En voi mitenkään vielä antaa Teille vastausta,
-vaan pikemminkin jumalat. Huomisiltana kokoonnumme Sydämen Neuvoston
-istuntoon, ja Te itse saatte panna Kaikkein Pyhimmän alttarilla
-olevaan tunnusmerkkiin taikakalun molemmat puolikkaat, joita olemme
-etsineet niin kaukaa. Silloin, kuten isävainajani luuli -- ja hänellä
-oli taivaan viisaus -- ilmoittaa jumala tarkoituksensa tavalla tahi
-toisella ja osoittaa palvelijoilleen, miksi kaiken on täytynyt tapahtua
-ja miten kukin voi täyttää hänen tahtonsa. Tuo tahto, serkku, eikä
-omani, ohjaa minua tässä ja kaikessa muussa."
-
-Tikal mietti hetken ja vastasi: "Ellei koko juhlallisuus johda
-mihinkään, ja jumalan oraakkeli pysyy äänettömänä -- mitä sitten?"
-
-"Sitten, Tikal", Maya sanoi lempeästi, "voitte minulta uudelleen kysyä,
-tahdonko tulla vaimoksenne, ja ehkä, jos Neuvosto sen sallii, minä en
-vastaa silloin kieltävästi. Hyvästi nyt, sillä suruni ei vielä ole
-hälvennyt, enkä jaksa keskustella enään."
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENES LUKU.
-
-Sydämen Neuvosto.
-
-
-Tikalin mentyä istuin minä vaieten, sillä vaikka henkemme pelastus ja
-Mayan lemmenunelmat olivatkin välttämättömiä, ei tällainen juonittelu
-miellyttänyt minua, enkä minä voinut keskustella kevyin sydämin. Mutta
-herra Strickland sanoi:
-
-"Toivon ettei tuo Mattai-roisto ole muuttanut mieltään tahi mennyt
-Tikalin puolelle ja pistänyt jotain muuta ennustusta tunnusmerkin
-sisälle. Silloinpa Te, Maya, jouduttekin sanoistanne kiinni, ja asiat
-käyvät kahta kauheammiksi."
-
-"Toivon samaa, eikä se ole luultavaakaan", hän vastasi hätkähtäen,
-sitten lisäsi hän vuolain tunteenpurkauksin:
-
-"Miksi katsotte minuun noin soimaten, Ignatio? Ei, älkää vastatko,
-sillä minä tiedän. Siksi että pidätte minua petturina ja valehtelijana
-ja sanotte hiljaa sydämessänne. 'Siinä on naisen kunnia. Niin
-menettelisi jokainen nainen kiusauksen hetkellä!' Ignatio, kaikessa
-käytöksessänne vihaatte ja halveksitte Te meitä naisia, pitäen meitä
-itseänne alempina olentoina, kuin käärmeinä tai salahautana Teille. No,
-jos niin onkin, tällaisiksi meidät luotiin, ja voimmeko kiistellä sen
-kanssa, joka loi meidät? Mutta jossakin suhteessa olemme me suurempia
-kuin te, vaikkakin te voitte sanoa itseänne kunniallisemmiksi. _Te_
-ette olisi uskaltanut rakkautenne takia sitä kuin minä olen uskaltanut;
-_Te_ ette olisi uskaltanut perinpohjaisesti loukata kansanne jumalaa,
-verenne vaistoa ja nuoruutenne oppeja. Ette, _Te_ olisitte istunut
-hiljaa ja käsiänne väännellen katsellut rakastettunne perikatoa ja
-sitten silmänne taivaalle kohottaen sanonut: 'Sitä ei voi auttaa, hyvä
-niin; olen ainakin puhdas Taivaan silmissä!' Olkoon niin. Minä, Maya,
-olen aivan erilainen; minä olen uskaltanut kaiken tämän ja iloitsen
-siitä, vaikkakin _Te_ tuijotatte minuun synkin katsein. Miksi en
-sitten iloitsisi? Eikö rakkauteni ole kaikki kaikessa minulle, ja onko
-häpeällistä, että niin on laita? En usko enään tuohon tuntemattomaan
-jumalaan; miksi arastelisin siis loukata häntä? En tahdo nähdä rakkaani
-joutuvan kuolemaan ja itseni vieläkin pahempaan. Voinko rikkoa sillä
-kansaani vastaan, että otan puolisokseni ylhäisemmän miehen kuin he
-ovat? Lakatkaa siis soimaamasta minua katseillanne; tai säälikää
-mieluummin minua, sillä vavistukseni on suuri, ja kosto varmaan kulkee
-kantapäilläni. Kohdatkoon se, jos niin on, minua, mutta ei Teitä, oma
-rakkaani -- oi! ei Teitä --" ja siinä samassa hän unohti tuskansa ja
-vaipui itkien englantilaisen syliin.
-
-Menin huoneen toiseen päähän ja istuin lukemaan löytämiämme tämän
-kansan vanhoja kirjoituksia. Tämä olikin jokapäiväinen hommani, sillä
-huomasin noiden rakastavaisten haluavan olla yksin, ellei ollut
-kysymyksessä suunnitelmien teko ja neuvonanto.
-
-Juopa syntyi noina päivinä minun ja englantilaisen välille;, sillä
-vaikkei hän sanonutkaan mitään, oli hänkin suutuksissaan siitä, etten
-hyväksynyt tuota pimeätä liittoa, jossa olimme osallisina, ja Maya oli
-purkauksellaan saanut hänet täydellisesti puolelleen. Eikä ihmekään.
-Kun nyt muistelen menneitä aikoja, en moiti heitä kumpaakaan tai
-ajattele heidän tehneen väärin. Luulen, ettei todellinen tunteeni ollut
-suuttumusta juonta kohtaan, jonka voi ehkä saada anteeksi, koska siitä
-riippui niin paljon, vaan voittamatonta pelkoa, että joku inhimillinen
-tai pirullinen voima kostaisi tuon juonen. Sillä, kuten tiedämme,
-pahoilla hengilläkin on valtaa meihin, jos taistelemme heidän aseillaan
-maailmassa.
-
-Seuraavana päivänä toivat palvelijamme puhtaat viitat kaikille meille,
-ja Mayalle sitä paitsi erinäisiä ruhtinaallisia koristuksia. Puimme
-ne illansuussa päällemme ja odotimme. Tunnit kuluivat, ja vihdoin
-avautuivat kupariovet ja joukko asemiesten seuraamia ylimyksiä
-astui eteemme, ilmoittaen saaneensa toimeksi viedä meidät Kaikkein
-Pyhimpään. Sanoimme sen tuntuvan meistä erittäin mieluiselta, koska
-olimme perinpohjin kyllästyneet elämään pimeässä kuin rotat, ja jonkun
-minuutin kuluttua kapuilimme jo ylös portaita, pyramiidin huippua kohti.
-
-Pääsimme sinne ja näimme yllämme kimmeltävän tähtitaivaan, tuntien
-kasvoillamme tuulen leyhyn, eivätkä minusta taivaan tähdet koskaan ole
-tuntuneet ihanammilta eikä yön ilma suloisemmalta. Vartiohuoneesta
-astuimme pyramiidin kaltevan laidan portaille ja aloimme laskeutua
-niitä.
-
-Portaiden juurelta me käännyimme oikeaan ja saavuimme ihanalle,
-pyramiidin länsiseinän keskessä olevalle kupariselle kaksoisovelle,
-jota vartioi pieni sotilasjoukko, tervehtien meitä. Ovien takaa avautui
-lampuin valaistu, hiotusta marmorista tehty vankilamme kaltainen suuri
-sali, jonka sivuseinillä oli virkamiesten makuuhuoneisiin johtavia
-ovia. Tämän huoneen kynnyksellä odottivat meitä puhtaan valkoisiin
-vaatteisiin puetut papit, joiden huostaan meitä tähän asti tuonut
-ylimysjoukko luovutti meidät.
-
-Kulkien laulavien pappien ympäröiminä me astuimme poikki salin ja
-tulimme toiselle, hieman pienemmälle ovelle. Tämän takana oli jyrkän
-kaltevia käytäväsokkeloita, joita kulki joka suuntaan pyramiidinalaisen
-vuoren uumeniin. Nämä käytävät olivat niin sekavia ja monilukuisia,
-että tuntemattoman olisi lampun valossakin ollut mahdoton löytää
-perille.
-
-Näitä käytäviä kulkivat oppaamme erehtymättä, kääntyen milloin oikeaan,
-milloin vasempaan, kunnes vihdoin pysähtyivät avonaisen, kultalevyllä
-päällystetyn oven eteen, jonka takana oli Sydämen kaupungin
-lähinnä pyhin paikka. Sillä huoneella oli kolmenlainen tarkoitus:
-se oli oikeussali, ylimysten kappeli sekä kaupungin kuolleiden
-päälliköiden hautakammio. Tässä kaameassa holvissa, kukin omassa
-komerossaan puolisonsa kera, seisoivat pyhän kaupungin muinaisten
-hallitsijain ruumiit, kukin oman muotonsa mukaisessa kultaisessa
-arkussaan, nimi, ikä, kuolinpäivä sekä lyhyt kertomus kaikesta siitä
-hyvästä tai pahasta, mitä hän oli eläissään toimittanut, merkittynä
-kuvakirjoituksin hänen rintaansa. Siinä seisoivat he ikuisesti, nuo
-kultaan valetut miehet ja naiset, ja heidän kulmainsa alta kimalsivat
-smaragdiset valesilmät. Vaikka komeroita olikin paljon huoneessa, oli
-kussakin jo oma asujansa; ja viimeisessä sopessa -- lähinnä ovea -- oli
-vastatullut. Siinä oli kultakotelossaan Zibalbayn ruumis, vaimonsa,
-Mayan äidin vieressä.
-
-Hetken aikaa katseli Maya äänettä vanhempiensa ruumiita ja huoaten
-jatkoi matkaansa, sanoen minulle: "Katsokaa, tämä kuolleitten kammio on
-täynnä; siellä ei ole enään paikkaa minulle eikä minun jälkeläisilleni,
-ja se on varmasti paha merkki. No", hän jatkoi huoahtaen, "mitä sillä
-väliä, mihin he panevat meidät kuoltuamme! Minä puolestani nukkuisin
-mieluummin maassa tai järven pohjassa kuin seisoisin ikuisesti
-kultakotelossa, tuijottaen pimeyteen jalokivisilmin. Niin, jos voisin,
-valitsisin maan mullan, joka minut synnyttikin, sillä se kasvattaisi
-kukkia tomustani."
-
-Astuimme ohi vainajain kultaisen joukon, joka näytti tuijottavan
-meihin, kunnes sivuutimme taustalla olevan tuomioistuimen ja pääsimme
-pienen oven luo, jonka päällä paloi suuria lamppuja. Tätä ovea vartioi
-kaksi pappia paljastetuin miekoin, jotka he nostivat meitä kohti,
-merkiksi että meidän oli pysähdyttävä.
-
-Tähän asti seuranneet papit jäivät tuomioistuimen taakse ja me jäimme
-yksin.
-
-"Sanokaa tunnuslause, ovenvartijat", sanoi Maya.
-
-Silloin toinen miekkamies päästi hiljaisen, lapsen valitusta
-muistuttavan äänen. Kun hän puolen minuutin väliajoin oli uudistanut
-merkkinsä kolmasti, vastasi sisältä toinen, äänekkäämpi huuto samalla
-nuotilla. Samassa avautui ovi ja ankarannäköinen, kaljupää mies astui
-siitä.
-
-"Keitä Te olette, jotka pyritte päästä Kaikkein Pyhimpään?" hän kysyi;
-"oletteko jumalia vai paholaisia, miehiä vai naisia?"
-
-"Meitä on kaksi miestä ja yksi nainen", vastasi Maya, "Sydämen pappeja
-ja papittaria, ja tulemme oikeutemme mukaan kuulemaan tuomiotamme
-Sydämen Neuvostolta."
-
-"Tunnetteko Sydämen tunnussanat, Veljeyden, Yksimielisyyden ja
-Rakkauden tunnussanat, koska uskallatte seistä Kaikkein Pyhimmän
-kynnyksellä, jonka yli astuminen tuo kuoleman tietämättömälle?"
-
-"Tunnemme kyllä", vastasi Maya. Ja yksitellen me lausuimme tunnussanat.
-
-"Tunnetteko Sydämen salaiset tunnussanat, koska uskallatte astua yli
-tämän kynnyksen?" hän kysyi taasen. "Muutoin saatte kääntyä takaisin ja
-kuulla tuomionne yleisessä tuomioistuinsalissa."
-
-"Tunnen ne", vastasi Maya, "ja vastaan näiden seuralaisteni puolesta.
-Sallikaa minun astua sisään ja näiden miesten myös, sillä olen täällä
-vanhan lain oikeudella ja taidan sekä ulkonaiset tunnuslauseet että
-sisäiset salatiedot."
-
-Silloin mies väistyi ja ovi pamahti kiinni hänen takanaan. Pian palasi
-hän takaisin ja sanoi:
-
-"Olen ilmoittanut Neuvostolle, ja Neuvosto sallii teidän astua sisään."
-
-"Seuratkaa minua", sanoi Maya meille, "ja älkää vastatko mitään,
-ennenkuin olen puhunut puolestanne."
-
-Papit laskivat miekkansa, ja kun olimme kulkeneet ovien läpi -- niitä
-oli kaksi, välillään lyhyt käytävä -- huomasimme taaskin seisovamme
-Tuntemattoman jumalan naamion alla. Mutta tällä kertaa ei Kaikkein
-Pyhin ollut enään tyhjä.
-
-Pienen alttarin takana oli kolme tuolia, ja niillä istui kummallisissa
-puvuissa, kullassa ja jalokivissä Tikal, Mattai ja Nahua, joka oli
-ainoa läsnä oleva nainen. Alttarin edessä oli avoin paikka ja siinä
-istuivat ympyrässä arvonsa mukaisesti Sydämen Veljet, luvultaan
-kolmekymmentäkuusi.
-
-Mayan johdolla me astuimme alttarin edessä olevalle paikalle ja
-seisoimme siinä ääneti. Ei ainoakaan läsnäolija välittänyt meistä. He
-eivät näyttäneet huomaavan meitä, vaan istuivat pää kumarassa, kädet
-rinnoilla ristissä. Vihdoin nousi yksi Veli -- ovea lähinnä oleva ja
-sama, joka oli tehnyt kysymyksiä meille -- ja sanoi, Tikalin puoleen
-kääntyen:
-
-"Sydämen Haltija, eräs oikeutensa mukaan seuraamme kuuluva seisoo
-edessänne, ja hänen mukanaan kaksi, jotka hän takaa ja jotka, vaikka
-ovatkin muukalaisia, minä tutkittuani käskynne mukaan olen huomannut
-Sydämen Veljiksi, vaikkenkaan mitään muuta heistä tiedä. Suvaitkaa
-tutkia heitä heidän takaajansa kautta, jotta heidän suunsa avautuisi ja
-heidän pyyntönsä tulisivat Neuvoston kuuluville."
-
-Tällöin nousi kaksi veljeä sitomaan englantilaisen ja minun silmät,
-jottemme näkisi pyhiä toimituksia, joista minä kyllä olin täysin
-selvillä; Mayaa he eivät sitoneet. Sitten kuulimme Tikalin kysyvän:
-
-"Mitkä ovat teidän nimenne, te muukalaiset meidän silmissämme?"
-
-Emme vastanneet, sillä kuulimme äänen kuiskaavan ja käskevän meitä
-vaikenemaan.
-
-"Meidän nimemme ovat 'Meren Poika' ja 'Ignatio Vaeltava'", vastasi
-Mayan ääni.
-
-"Meren Poika ja Ignatio Vaeltava, miksi tulette tänne", kysyi
-Tikal, "läpi portin johon on kirjoitettu: 'Kuolema Muukalaiselle ja
-Tietämättömälle'?"
-
-"Koska meillä on pyyntö pyydettävänä, tarjous tehtävänä ja koska,
-vaikka asuntomme onkin loitolla täältä, olemme Sydämen palvelijoita",
-vastasi Maya.
-
-"Miten tulitte tänne?"
-
-"Sydän johti, Suu kuiskasi ja me seurasimme Silmien valoa."
-
-"Näyttäkää meille Silmien valon merkki, tai kuolkaa tähän maailmaan."
-
-Syntyi hiljaisuus, ja vaikkemme voineet nähdä, näytti Maya puolestamme
-merkin.
-
-"Näyttäkää minulle toinen merkki, Suun merkki, tai kohdatkoon teitä
-Suun kirous, sekä kuolema tässä ja tulevassa maailmassa."
-
-Taaskin syntyi hiljaisuus.
-
-"Näyttäkää minulle Sydämen merkki, kolmas ja suurin merkki, tai
-ajattelee Sydän tuomion teille ja te kuolette tähän ja tulevaan
-maailmaan sekä kaikkiin sen jälkeen tuleviin maailmoihin, taikka teidät
-heitetään Valon ja Pimeyden välille ja hukutetaan Taivaan ja Helvetin
-väliseen tulivirtaan."
-
-Kuulimme kahinaa, kuin olisi koko seurue noussut seisomaan ja
-liikehtimään, ja samassa irroitettiin siteet silmiltämme.
-
-"Muukalaiset", sanoi Tikal, "suunne on avattu puhumaan Kaikkein
-Pyhimmässä, vanhojen muotojen mukaisesti, ja Neuvosto on oikeutettu
-kuulemaan pyyntöänne. Puhukaa siis ilman pelkoa."
-
-Silloin minä sanoin:
-
-"Veljet -- sillä minä uskallan teitä sillä nimellä kutsua, koska
-minäkin, vaikka olen muukalainen, kuulun Sydämen Veljesliittoon,
-minkä minä voin näyttää toteen teille, jos niin tarvitaan niin! ja
-olen korkeampi-arvoinen kuin yksikään läsnäolija, ellei ole puhe
-Teistä, oi Sydämen Haltija: omasta puolestani, seuraamme kuuluvan
-veljeni puolesta, ja Mayan, Sydämen Ruhtinattaren, teidän entisen
-hallitsijanne tyttären ja hänen valtansa perijättären puolesta minä
-esitän pyyntöni teille. Väitetään meidän kolmen, sekä kuolleen, siis
-tuomionne ulkopuolella olevan Zibalbayn rikkoneen tämän kaupungin
-lakeja -- me uskaltamalla astua sen porteista sisälle, sekä Zibalbay ja
-neiti Maya johtamalla meidät noiden porttien luo. Tämän rikoksen takia
-olisi meidät surmattu viikko sitten pyramiidin huipulla, ellei neiti
-Maya olisi vedonnut siihen oikeuteen, että asiamme voitiin ratkaista
-vain tämän korkean istuimen edessä. Mayan ja hänen isänsä suhteen tämä
-myönnettiinkin, ja minä anon, että sama armollisuus osoitettaisiin
-minulle ja veljellenikin."
-
-"Millä perustuksella pyydätte sitä, muukalainen?" kysyi Tikal.
-
-"Sillä perustuksella, että olemme Sydämen salaisimman ryhmän Veljiä
-emmekä niinmuodoin ole tehneet rikosta tullessamme tähän kaupunkiin,
-joka on vapaa meille arvomme ja asemamme nojalla."
-
-Neuvoston keskuudesta takaani kuului silloin mumina "Totta", ja
-Tikalkin sanoi "Totta", lisäten kuitenkin: "Jos olette Sydämen
-salaisimman ryhmän Veljiä, olette vapaat syytöksestä; mutta ensin on
-teidän näytettävä tuo väite toteen, ja sitä ette toistaiseksi vielä ole
-tehneet. Salaisen ryhmän veli tietää kaikki salamenot ja voi vastata
-salaisiin kysymyksiin. Pannaanpa Teidät koetukselle, mutta valkoisen
-miehen on ensin poistuttava Kaikkein Pyhimmästä, sillä tässä asiassa on
-kunkin puhuttava itse puolestaan."
-
-Näin ollen vietiin englantilainen pois, ja kun ovet oli suljettu ja
-lamput himmennetty, astui esiin vanhin ja tietorikkain neuvosmies
-ja tutki minua monin kysymyksin, joihin kaikkiin minä vastasin
-epäröimättä. Sitten käskivät he minut alttarin ääreen avaamaan Sydämen
-Haltijana Sydäntä. Minä seurasin käskyä, vaikka jälkeenpäin minulle
-kerrottiinkin, että minun juhlamenoni erosivat joissakin kohdissa
-heidän menoistaan. Otinpa minä silloin puhevuoron ja kyselin heiltä,
-kunnes lopulta ei kukaan osannut vastata minulle -- ei edes ylipappi
-eikä Mattaikaan. He tunnustivatkin minut nöyrästi tietorikkaimmaksi
-heistä kaikista, ja tämän tietoni takia pidettiin minua tästä lähtien
-suuressa kunniassa Sydämen Kaupungissa.
-
-Minulle annettiin heti istuin Veljien kesken -- ylipapin ja
-ylivirkamiesten jälkeen korkein -- ja englantilainen tuotiin sisään.
-
-Hän astui sisään alakuloisena ja Mayan ja minun katsellessa levottomina
-alkoi tutkiminen. Se ei kestänyt kauan. Jo toisella kysymyksellä hän
-hämmentyi, käytti kiukuissaan englantilaisia ja espanjalaisia sanoja ja
-sekaantui kokonaan.
-
-"Veljet", sanoi Tikal -- ja hänen puhuessaan välähti ilo hänen
-silmissään -- "tuntuu siltä, ettei meidän tarvitse enään nähdä vaivaa
-tuon petturin takia. Uskaltamalla tunkeutua meidän kaupunkiimme on hän
-ansainnut kuolemanrangaistuksen; hän on lisännyt rikoksensa suuruutta
-väittäessään kuuluvansa Veljesliittoomme, jonka yksinkertaisinta
-tunnussanaa hän ei edes tiedä. Onko tahtonne että hänet surmataan? Jos
-on, lausukaa tuomionne."
-
-Silloin nousi Maya peloissaan, mutta minä annoin hänelle merkin pysyä
-hiljaa ja sanoin:
-
-"Kuulkaa minua, ennenkuin lausutte tuon kamalan, peruuttamattoman
-sanan! Tämä mies kuuluu salaiseen Veljesliittoomme, vaikkei hänelle
-muodollisesti ole selitetty kaikkia sisäisiä menoja, ja on unohtanut ne
-salatiedot, jotka hänelle opetettiin Liittoon joutuessaan. Kuulkaahan,
-niin minä kerron miten hän on joutunut Sydämen Liiton jäseneksi."
-
-Sitten minä kerroin heille, miten englantilainen pelasti minut, sekä
-myös, miten tulimme tavanneeksi Zibalbayn, sekä matkamme Sydämen
-Kaupunkiin, puhuen tunnin aikaa heidän kuunnellessaan tarkkaavaisina.
-
-Kun olin lopettanut, keskustelivat he englantilaisen kohtalosta ja
-päättivät -- vaikka vain yhden äänen enemmistöllä -- että ellei minulla
-olisi mitään muuta hänen puolustuksekseen, olisi hänen ilman muuta
-kuoltava.
-
-"On minulla vielä muutakin, ennenkuin langetatte tuomionne", sanoin
-hädissäni ja epätoivoissani (valehdellen, pelastaakseni rakkaan
-ystäväni -- niin, minä joka olin soimannut Mayaa samasta syystä),
-"vaikkakin se läheisemmin koskee uskontonne kuin Liittomme salatietoja.
-Zibalbay-vainaja vakuutti, että kun vanhan taikakalun molemmat
-puolikkaat -- Yö ja Aamu, jotka yhdessä tekevät täyden Päivän --
-pannaan paikalleen tunnusmerkkiin, jonka ne täyttivät, ennenkuin kansa
-hajaantui, niin silloin selviää, mikä osa kummallakin kulkurilla on
-tulevissa kohtaloissa. Tässä mielessä teki Zibalbay matkansa, ja katso!
-tässä se on, mitä hän lähti hakemaan!" Vedin näkyviin taikaesineen
-povestani ja jatkoin:
-
-"Ottakaa se, Tikal, sillä minä luovun siitä, ja pankaa se
-vastapuolikkaansa kanssa vartavasten tehtyyn paikkaan, jotta
-kuulisimme, ja koko kansa kuulisi, kuinka paljon totta Zibalbayn
-näyissä on."
-
-"Niin tahdomme tehdä", vastasi Tikal, ottaen smaragdi-puolikkaan, sekä
-Mayalta vastapuolikkaan. "Vartioitakoon valkoista miestä, Meren Poikaa,
-Kaikkein Pyhimmän ulkopuolella, siellä hänellä on aikaa valmistautua
-kuolemaan. Älkää peljätkö, neiti", hän lisäsi, huomattuaan Mayan
-huolestuneet kasvot, "hänelle ei tapahdu mitään pahaa siihen asti kuin
-tuo ennustusjuttu on selvä."
-
-Toistamiseen vietiin englantilainen ulos. Hänen mentyään alkoi Tikal
-puhua, seuraten tuon ennustuksen historiaa niin kauas, kuin tiedettiin,
-ja kertoen sen sisällön -- että kun joskus kerran Sydämen tunnusmerkin
-molemmat puolikkaat liitetään yhteen Kaikkein Pyhimmän alttarin
-ääressä, alkaa siitä hetkestä asti kansa taas paisua.
-
-"Tähän kaikkeen", hän sanoi, "minä uskon hyvin vähän; mutta Zibalbay,
-joka oli viisas tavallaan, uskoi sen, ja kun tarina pääsi leviämään,
-vaatii kansa koetta tehtäväksi. Onko se teidänkin tahtonne?"
-
-"Tahdomme niin", vastasivat neuvosmiehet.
-
-"Hyvä. Tehtäköön se siis. Vastatkaa te silloin, jos siitä aiheutuisi
-ikävyyksiä. Mattai, Neuvosto käskee Teitä laittamaan nämä puolikkaat
-tunnusmerkin loveen."
-
-"Jos Neuvosto niin tahtoo, on minun toteltava", sanoi Mattai. "Mutta
-vaikkei kukaan muu olekaan vastustanut, vastustan minä, sillä tämä
-tuntuu minusta lapselliselta, eikä ennustuksista tietääkseni koskaan
-koidu hyvää." Ja hän viivytteli kuin odottaakseen vielä vastausta.
-
-"Totelkaa! Totelkaa!" sanoi Neuvosto, sillä kaikki olivat tulleet
-uteliaiksi ja kurkottivat kaulaansa, nähdäkseen mitä tapahtuisi.
-
-"Totelkaa!" toisti Tikal. "Mutta varokaa liikuttamasta Sydäntä,
-ettemme, kuten taru uhkaa, hukkuisi vedenpaisumukseen."
-
-Sitten pani Mattai taikakalun molemmat puolikkaat paikalleen, ja, kuten
-taannoin keskellä hiljaisuutta, ihme ja kumma! tunnusmerkki aukeni kuin
-kukka. Kurkottaen eteenpäin näin minä sen ontossa sydämessä silmän;
-mutta minusta tuntui kuin olisi kiven välke himmentynyt, sillä nyt se
-hohti kylmästi, aivankuin kaksi tuntia sitten kuolleen miehen silmä.
-Luulen Mattain sen huomanneen myös, sillä hän hätkähti tunnusmerkin
-auetessa ja hänen kätensä vapisi.
-
-Kun Neuvosto näki ihmeen, syntyi hämmästyksen kohina. Silloin sanoi
-Tikal:
-
-"Tuntuu kuin Zibalbayn hulluudessa olisi ollut viisautta, sillä Sydän
-avautui ja sen sisällä, kirjoituksilla naarmutussa kultalevyssä on
-kivisilmä."
-
-"Lukekaa tuo kirjoitus!" he huusivat.
-
-Pannen pois silmän, Tikal otti kultalevyn ja tavaili sitä.
-
-"En osaa", hän sanoi päätään pudistaen. "Se on kirjoitettu vanhemmilla
-kirjaimilla kuin koskaan olen nähnyt. Ottakaa Te, Mattai, lukeaksenne
-se, sillä Tehän olette taitava näissä kirjoituksissa."
-
-Mattai otti levyn ja tutki sitä pitkään huolestunein katsein, kunnes
-hänen ilmeensä muuttui ihmettelyksi tai kummasteluksi, niin että minä,
-katsellessani häntä, tuntematta hänen taitavuuttaan, aloin luulla
-englantilaisen olleen oikeassa ja epäillä että levy oli muutettu sitten
-viime näkemämme.
-
-"Lukekaa, lukekaa!" huusi Neuvosto.
-
-"Veljet", hän sanoi: "Sanat näyttävät selviltä, mutta sisältö on niin
-kummallinen, että minä pelkään lukevani väärin, ja minun olisi ehkä
-parasta antaa se muiden tulkittavaksi."
-
-"Ei; lukekaa, lukekaa", he huusivat taas, miltei vihoissaan.
-
-Sitten hän luki:
-
-"Näin sanoo Nimettömän jumalan ääni, jonka hänen profeettansa kuuli
-Kaikkein Pyhintä rakennettaessa ja piirsi Kaikkein Pyhimmän tunnuskuvan
-sisälle kätkemäänsä kultalevyyn, julistettavaksi sinä kaukaisena
-hetkenä, jolloin kadonnut löytyy ja Päivän ja Yön tunnusmerkit
-liitetään yhteen. Sinulle se puhuu, kaukaisen, tulevan ruhtinaan tytär,
-joka kansan nimeä kannat. Kun kansani on vanhaksi käynyt ja sen luku
-vähentynyt ja sydämet ovat uupuneet, ota silloin, tytär, puolisoksesi
-valkoisen jumalan rodun mies, merenkuohun poika, jonka itse tänne tuot
-yli erämaiden. Silloin kansani taas paisuu ja kasvaa vahvaksi ja maa on
-sinun lapsesi ja jumalan lapsen oma idästä länteen, pohjasta etelään,
-laajemmalti kotkan lentoa auringon nousun ja laskun välillä."
-
-Mattain lukiessa kävi Tikalin naama raivosta mustaksi, ja ennenkuin
-Mattain äänen kaiku oli vaiennut, hypähti hän ylös istuimeltaan,
-huutaen:
-
-"Kuka hyvänsä kirjoittikin tuon vale-ennustuksen, jumala tai ihminen,
-olkoon hän kirottu. Onko neiti Maya -- sillä häntä kai tarkoitetaan
-tuolla kansan nimellä -- joutuva naimisiin tuon valkoisen koiran
-kanssa, joka odottaa tuomiotaan oven takana, ja hallitseeko hänen
-poikansa meitä? Ennen tahdon heidät tappaa kummatkin!"
-
-Silloin nousi puhumaan muuan Neuvoston vanhimpia jäseniä, mies nimeltä
-Dimas, joka, mikäli jälkeenpäin sain kuulla, oli ollut Zibalbayn
-kasvinveli, ja vastasi vihoissaan:
-
-"Näyttää siltä, että asiain täytyy mennä tätä latua, Tikal, ja varokaa
-päästämästä kuoleman uhkauksia, muutoin voivat ne kohdata Teitä
-itseänne. Olemme kysyneet jumalan mieltä, ja jumala on puhunut selvällä
-kielellä. Neiti Mayasta täytyy tulla valkoisen miehen, Meren Pojan,
-vaimo, ja sitten saa kaikki käydä kohtalon määräämää latua."
-
-"Mitä?" vastasi Tikal. "Tuoko kuljeksiva muukalainen joutuisi
-hallitsemaan meitä kaikkia?"
-
-"Sitä en tiedä", sanoi neuvosmies, "kirjoitus ei puhu siitä; kirjoitus
-sanoo hänen poikansa hallitsevan meitä, ja toistaiseksi hänellä ei
-ole poikaa. Mutta se on varmaa, että neiti Mayan on mentävä hänen
-vaimokseen, ja Mayan oikeuden nojalla saa hän hallita, koska Maya on
-isänsä laillinen seuraaja, ettekä Te, Tikal, vaikka olettekin anastanut
-hänen paikkansa."
-
-Monet äänet kutsuivat Mayaa, kunnes hän astui esiin, katse maahan
-luotuna.
-
-"Mitä minä sanoisin?" hän alkoi, "muuta kuin sen, että jumalien tahto
-on minun tahtoni, jos kohtalo määrää minut naimisiin valkoisen miehen
-kanssa, suostun minä siihen. Monet vuodet kasvatettiin minua toisessa
-mielessä, mutta hän, josta piti tulla minun mieheni" -- ja hän viittasi
-Tikaliin -- "otti itselleen toisen vaimon ja minä huomaan, ettei hän
-tehnyt sitä täysin omasta tahdostaan, vaan asiat vaativat niin. Vielä
-yksi asia. Minulla, joka olen vain nainen, ei ole lainkaan halua
-hallita tai anastaa Ruhtinatar Nahuan paikkaa. Kirjoitushan sanoo, että
-kaukaisena, tulevana päivänä joku minun lapseni -- jos minä nyt olen
-tuo ruhtinaan tytär, joka kansan nimeä kannan -- nousee hallitsemaan.
-Antaa hänen tulla aikanaan ja ottaa vastaan hänelle kuuluva kunnia,
-mutta sillaikaa saatte Te, Tikal, pysyä paikallanne ja antaa minun elää
-rauhassa."
-
-"Armollinen neiti Maya puhuu suopeasti Teille, Tikal, ja minun
-tyttärelleni", sanoi Mattai, "ja jos kansa vain niin tahtoo, on
-teidän viisainta hyväksyä tämä tarjous ja jättää tulevaisuus oman
-onnensa nojaan. Hän sanoo olevansa valmis ottamaan valkoisen miehen
-puolisokseen, mutta emme ole vielä kysyneet, tahtooko valkoinen
-mies ottaa häntä vaimokseen. Saattaa olla", hän lisäsi hymyillen,
-"että hän mieluummin valitsee kuoleman; mutta meidän täytyy joka
-tapauksessa kuulla vastaus hänen omasta suustaan -- riippuen siitä,
-jos te tunnustatte tämän ennustuksen Taivaan lähettämäksi. Sanokaa,
-tunnustatteko?"
-
-"Tunnustamme", vastasi neuvosto yhteen ääneen.
-
-"Tuotakoon siis valkoinen mies, Meren Poika, eteemme", sanoi Mattai.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN LUKU.
-
-Mayan avioliitto.
-
-
-Ovi aukeni ja englantilainen tuotiin Kaikkein Pyhimpään, niinkuin hän
-itse luuli, kuulemaan kuolemantuomiotansa, sillä näin hänen hampaansa
-olevan puristuksissa ja kätensä nyrkissä kuin puolustaakseen itseään.
-Mutta hänen sisään astuessaan nousi suurin osa Neuvostoa seisomaan ja
-kumarsi hänelle, huutaen:
-
-"Terve Teille! Meren Poika, Taivaan Suosikki, tulevan Vapauttajan
-ennustettu Isä!"
-
-Silloin hän huomasi juonen onnistuneen ja päästi helpoituksen
-huokauksen.
-
-"Kuulkaahan, valkoinen herra", sanoi Mattai, sillä Tikal istui hiljaa
-ja katseli häntä vaieten, "jumalat ovat puhuneet oraakkelinsa kautta.
-Zibalbayn ajatus oli oikea, ja tulollanne yli Sydämen Kaupungin rajan
-on tarkoitus. Kuulkaa jumalien julistus." Ja hän otti levyn ja luki
-hänelle väärän ennustuksen. "Valitkaa siis, valkoinen mies. Tahdotteko
-ottaa neiti Mayan vaimoksenne, vai tahdotteko alistua kuolemaan, jos
-Te, Sydämen Kaupunkiin tultuanne, kieltäydytte tottelemasta jumalien
-käskyä?"
-
-Englantilainen mietti hetken ja vastasi:
-
-"Se mies olisi mieletön, joka epäilisi valitessaan kuoleman ja näin
-kauniin ja suloisen morsiamen välillä. Tämä on kuitenkin sellainen
-asia, jota en voi yksin ratkaista. Mitä sanoo neiti Maya?"
-
-"Hän sanoo", vastasi Maya, "vaikka tämä on odottamaton avioliitto ja on
-outoa Sydämen tyttärelle ottaa miehekseen nuorempaa verta oleva mies,
-on Taivaan tahto hänenkin tahtonsa, ja se herra, jonka Taivas valitsee,
-on hänen herransa." Ja hän ojensi kätensä englantilaiselle.
-
-Englantilainen tarttui siihen ja suuteli hänen sormiansa, sanoen:
-
-"Jospa täyttäisin toiveenne, armollinen neiti."
-
-Luulin jo juhlamenojen loppuneen ja olin iloissani, sillä minua
-kyllästytti tämän ilveilyn katseleminen, mutta vanha pappi, Zibalbayn
-kasvinveli, nousi seisomaan ja sanoi:
-
-"Yksi työ on vielä tehtävä, Veljet; ennenkuin lähdemme täältä
-kaikkein Pyhimmästä, meidän on vannotettava nämä muukalaiset
-Neuvostomme jäseniksi. He ovat tulleet tänne kaukaa, ja täällä meidän
-keskuudessamme on heidän elettävä ja kuoltava, koska he molemmat
-tietävät salaisuutemme ja toinen heistä on määrätty tulemaan suuren
-hallitsijan isäksi, hallitsijan, jonka tuloa me olemme odottaneet monta
-sukupolvea. Siihen asti kuin tuo lapsi syntyy, on häntä vartioitava
-kuin papit kaitsevat pyhää tulta."
-
-"Niin! Se on oikein ajateltu. Heidät on vannotettava ja heidän
-tietoonsa on saatettava, että tuon valan rikkominen tuottaa kuoleman",
-oli vastaus.
-
-Nousi silloin seisomaan Mattai, Kaikkein Pyhimmän Isäntä, ja sanoi:
-
-"Te, valkoinen mies, Meren Poika, ja Te, Ignatio Vaeltava, Sydämen
-Herra, vannokaa Sydämen pyhän tunnusmerkin nimeen vala, jonka
-rikkominen tuo kamalan kuoleman tässä maailmassa ja ikuisen kadotuksen
-tulevissa maailmoissa. Vannokaa, antaen valanne pantiksi sielunne
-ja ruumiinne, ettei kumpikaan teistä sanoin eikä teoin paljasta
-hituistakaan tämän Veljesliiton salamenoista ja tiedoista, tämän
-Liiton, jonka uskollisia palvelijoita te olette hamaan kuolemaanne
-asti, pitäen sitä mahtavimpana valtana maan päällä. Vannokaa, ettette
-ota itsellenne tämän Sydämen kaupungin aarteita, ettekä ilman korkean
-Veljesliiton lupaa yritä lähteä sen rajojen ulkopuolelle tai tuoda
-ketään muukalaista sen muurien sisäpuolelle. Vannokaa kaikki tämä,
-kädet alttarilla, antaen sielunne ja ruumiinne valanne pantiksi."
-
-Oli siinä vielä muitakin pykäliä, jotka olen unohtanut, mutta tämä oli
-meille sanellun valan pääsisältö. Katselimme avuttomina toisiimme, ja
-kun muuta pelastusta ei ollut, vannoimme, polvistuen alttarin ääreen,
-kädet sen päällä.
-
-Kun valan juhlalliset sanat oli sanottu, kuulimme takaamme raskasta
-kivenrahinaa.
-
-"Nouskaa", sanoi vanha pappi, "kääntykää, Veljet, ja katsokaa mitä on
-takananne."
-
-Tottelimme, ja peräydyimme huudahtaen alttarin laitaan, sillä kuuden
-jalan päässä meistä oli lattiasta nostettu suuri kivi ja paljastettu
-lähde, jonka syvistä uumenista kuului kaukaista vedenloisketta.
-
-"Katsokaa, Veljet", hän jatkoi. "Jos vannomanne lain muoto rikotaan,
-tietäkää millä lailla syntinne rangaistaan. Tuohon kuoppaan teidät
-heitetään, jotta vesi tukahuttaisi teidät ja Manalan pahat henget
-saisivat sielunne ijankaikkisesti. Oletteko nähneet, ja ymmärrättekö
-siis?"
-
-"Olemme nähneet ja ymmärrämme", vastasimme.
-
-"Lukittakoon kuopan suu jälleen, ja rukoilkaa sydämessänne, ettei
-se koskaan avautuisi nielemään teidän tai meidän kenenkään ruumista
-elävältä. Meren Poika ja Te, Ignatio Vaeltava, valat ovat vannotut ja
-juhlamenot ovat päättyneet. Tästä hetkestä hamaan kuolemaanne asti
-olette meidän joukkoamme, osallisia oikeuksiimme ja etuuksiimme, ja
-teille määrätään talot, palvelijat sekä asemanne mukaiset tulot.
-Menkää, Veljet, virkistymään ja valmistautumaan kansan kohtaukseen
-pyramiidin huipulla aamunkoitteessa; tunnin kuluttua siis. Viekää
-heidät pois, Lordi Mattai."
-
-Niin me läksimme, jättäen sinne Halkaistun Sydämen taikakalun, sillä
-papit kieltäytyivät antamasta sitä minulle takaisin, sanoen Päivän
-ja Yön vihdoinkin joutuneen oikeaan paikkaansa ja pysyvän siellä
-ainaiseksi. Mayan, Mattain ja pappijoukon saattamana kuljimme salien ja
-käytävien läpi temppelin pihalle ja sieltä palatsin huoneisiin, missä
-vahvistimme itseämme syöden, sillä olimme jo näännyksissä.
-
-Juoni oli onnistunut, virallinen päätös oli ohi, eikä meidän
-toistaiseksi tarvinnut enään pelätä henkeämme. Mattain valtakin
-oli säilynyt ja hänen tyttärensä pysyi yhä Tikalin vaimona; herra
-Strickland ja neiti Maya olivat saavuttamaisillaan toiveidensa
-päämäärän, kun heidät kansan läsnäollessa julistettaisiin
-yhteenkuuluviksi. En koskaan ole syönyt ateriaani alakuloisempana, ei
-koskaan tulevaisuuden huoli ja pelko ole synkentänyt kasvojani niinkuin
-nyt; sillä vaikkei mitään puhuttu, tunsimme kukin sydämessämme itsemme
-syypääksi rikokseen, ja että roistotyömme varhemmin tai myöhemmin,
-tavalla tai toisella, yllättäisi meidät.
-
-Asian suhteen oli minulla nureksimisen syytä, sillä en puolestani
-ollut voittanut mitään, jos toiset ehkä olivatkin; sitäpaitsi tunsin
-juhlallisen valan sitovan itseäni ja kieltävän minun edes lähtemästä
-pois tästä kaupungista, mihin olin tullut niin suurin toivein. No,
-tehty oli tehty, ja oli turhaa murehtia tai miettiä tulevaisuutta,
-joten kysyin Mattailta, mitä tapahtuisi pyramiidin huipulla.
-
-"Siellä on suuri kansankokous", hän vastasi, "niinkuin tapa on Vetten
-Nousuyön jälkeisenä aamuna, ja silloin saavat kaikki tiedon, mitä on
-tapahtunut Kaikkein Pyhimmässä. Jos kansa niin tahtoo, tunnustetaan
-Tikal sopimuksemme mukaisesti päälliköksi, ja joko tänään tai huomenna
-tulee valkoisesta miehestä neiti Mayan puoliso, jotta" -- hän lisäsi
-pilkallisesti -- "heidän liitostaan syntyisi tuleva Pelastaja. Jos
-olette valmiit, on meidän jo aika lähteä, sillä kansanjoukko on
-kokoontunut ja seurue odottaa meitä ulkopuolella."
-
-Tullen ulos palatsista me asetuimme odottavien ylimysten ja asemiesten
-joukon keskeen, astuimme yli pihan ja aloimme kavuta pyramiidin
-portaita. Yö vaaleni koin sarastaessa; ja hämärässä valaistuksessa,
-jonka läpi vain tähdet tuikahtelivat heikosti, me huomasimme
-määrättyihin paikkoihinsa alttarin ääreen kokoontuneen joukon pappeja
-ja ylimyksiä, yllään päärmetyt viitat -- sillä aamu-ilma oli kylmä.
-Heidän edessään seisoivat sankat kansanjoukot, jotka olivat tänä
-juhlapäivänä kokoontuneet tänne rukoilemaan ja kuulemaan oikeata
-selontekoa Zibalbayn kuolemasta; Zibalbayta tuntemattomista maista
-seuranneiden muukalaisten kohtaloa; päällikön paikan ja vallan
-seuraajaa koskevaa Neuvoston päätöstä; ja lopuksi sitä seikkaa, oliko
-jumalan oraakkeli puhunut papeilleen tästä tai mistään muusta asiasta,
-kun kadonnut taikaesine pantiin paikalleen Kaikkein Pyhimpään.
-
-Päästyämme alttarin luo, annettiin meille istuimet Sydämen ylimysten
-joukossa; Mayan ja englantilaisen istuimet oli asetettu niin, että koko
-kansanjoukko saattoi nähdä ne.
-
-Sitten seurasi hiljaisuus, kunnes vihdoin vartiohuoneen katolle
-asettunut pappi ilmoitti hopeatorveen puhaltaen koin syttyneen, jolloin
-valmiina oleva laulajajoukko alkoi laulaa ihanaa virttä, koko joukon
-yhtyessä loppusäkeisiin. Heidän laulaessaan osui nousevan auringon säde
-alttarilla palavaan tuleen, ja taaskin torvi soi.
-
-Hiljaisuuden syntyessä rukoili tulen ääressä seisova, valkoiseen
-viittaan puettu pappi kuuluvalla äänellä:
-
-"Oi jumala, meidän jumalamme, hukuta syntimme hukkuvan vuoden mukana.
-Oi jumala, meidän jumalamme, vahvista ja virvoita meitä voimallasi
-alkavan vuoden vaiheissa. Oi jumala, meidän jumalamme, armahda meitä,
-nosta meidät menneiden päiväin pimeydestä ja anna meille valoa
-vaeltamaan tulevia teitä. Kuule meitä, Taivaan Sydän, kuule meitä!"
-
-Hän lopetti, mutta ympäröivästä joukosta vastasivat lukuisat äänet:
-"_Kuule meitä, Taivaan Sydän, kuule meitä_!"
-
-Hetken aikaa vaikeni vanha pappi, ja tulen loimo läikehti hänen
-pitkällä vartalollaan ja itään suunnatuilla, haltioituneilla
-kasvoillaan. Hämärä vaaleni vaalenemistaan, kunnes yht'äkkiä aurinko
-ampui läpi varjojen nuolen lailla säteensä pyramiidin huippuun, niin
-että pyhä tuli kalpeni ja näytti aivan kuin riutuvan. Auringonvalon
-syttyessä nousi polvistunut rukoilijain joukko -- miehet ja naiset --
-ylös marmorilattialta. Heitettyään pois valkoisia pukujaan peittävät
-tummat levätit, he kääntyivät kohotetuin käsin itää kohti ja huusivat
-yhteen ääneen:
-
-"Terve, oi aurinko sulle, antaja hyvien lahjain! Terve, oi sulle,
-uus-syntyinen auringon lapsi!"
-
-Sitten valo yhä kirkastui, ja pian ilmestyi kaupunki sumuvaipoistaan
-ihanana ja valkoisena; ja kun päivänsäteet alkoivat paistaa sinnekin,
-lukivat toiset, alttarin vieressä olevat papit Vetten Nousun alkaissa
-välttämättömät rukoukset. Sydämen kansalle oli tämä tapaus erikoisen
-tärkeä, sillä heidän maassaan sataa vain hyvin vähän. Heidän satonsa
-runsaus riippui siis siitä, että järven vedet paisuivat mantereen
-valtavien vuorien lumen sulaessa ja peittivät alleen saaren sekä
-mantereen alavat rannat. Kun vedet olivat jälleen laskeutuneet, kylvi
-kansa siemenen mudan lannoittamaan, viljavaan maahan, mistä se, ilman
-suurempaa vaivaa, korjasi sadon, ennenkuin järvi tulvi taas uudelleen.
-
-Kun rukoukset olivat päättyneet ja vartavasten valitut kauniit lapset
-olivat tuoneet tuoreita kukkia alttarille, siunasi Tikal ylimmäisenä
-pappina kansan, ja siihen loppuivat asiaan kuuluvat juhlamenot.
-
-Silloin nousi Mattai puhumaan, ilmoittaen kansalle kaikki tapahtumat,
-tai kaikki ne, jotka olivat heille välttämättömiä. Hän kertoi heille
-Zibalbayn kuolemasta, taikaesineen sovittamisesta tunnusmerkkiin ja
-tämän sisältä löytyneestä kirjoituksesta, jonka hän luki ääneen,
-kuolonhiljaisuuden vallitessa. Sitten hän ilmoitti heille, miten
-armollinen neiti Maya sekä valkoinen mies suostuivat menemään
-naimisiin, oraakkelin ääntä totellen; sekä vielä, miten armollinen
-neiti Maya oli toivonut serkkunsa Tikalin yhä pysyvän Sydämen Kaupungin
-päällikkönä, jotta hän, armollinen neiti Maya, voisi ilahduttaa
-Taivaan lähettämää miestänsä ja levätä siihen asti, kuin lapsesta
-olisi varttunut mies, jonka viisaus ja valta tekisi heidät vielä
-mahtavammiksi kuin heidän esi-isänsä olivat olleet.
-
-Kun hän oli lopettanut selityksensä, kuului suosiohuutoja ja
-ilon-ilmauksia ja joku ääni kansan joukosta kysyi, milloin tuo
-valkoinen mies, Meren Poika, ja armollinen neiti Maya vihittäisiin.
-
-Tähän kysymykseen vastasi Maya itse, sanoen herransa tahtovan sen
-tapahtuvan samana iltana palatsin juhlasalissa, sekä että tapauksen
-kunniaksi järjestettäisiin suuri juhla.
-
-Tämän jälkeen puheet loppuivat, eikä Tikal ollut sanonut hyvää eikä
-pahaa sanaa, mikä ei ollut hänen asemansa mukaista, mutta maan tapojen
-mukaan tuli paljon kansaa, ylhäisiä ja alhaisia, onnittelemaan Mayaa,
-josta oli tulossa morsian.
-
-Väsyneenä katselemaan heitä ja kuulemaan heidän kaunisteltuja puheitaan
-minä liityin erään ystävällisen ylimyksen pariin ja läksin katsomaan
-vesiportin sulkemismenoja: suuri marmorimöhkäle vieritettiin erityiseen
-aukkoon, mihin virkamiehet kiinnittivät sen kuparitelkein, sulkien
-sinetillä. Vaikka tulva olisikin matala, oli kuolemanrikos rikkoa näitä
-sinettejä neljään kuukauteen, ja jos joku tällä aikaa tahtoi lähteä
-ulos kaupungista, oli hänen noustava muurille ja laskeuduttava sieltä
-tikapuiden avulla puiselle laiturille, mihin veneet olivat ankkuroidut.
-Kuljimme jälkeenpäin ympäri muureja ja pitkin pääkatuja, ja minä
-ihmettelin tämän paikan autiutta, sillä se oli enimmäkseen raunioina.
-Siitä huolimatta luulen, ettei Meksiko esi-isäni Montezuman aikoinakaan
-ollut mahtavampi ja väkirikkaampi kuin tämä kaupunki varmasti oli ollut
-suuruutensa päivinä.
-
-Puolipäivän tienoissa palasin palatsiin, minulle määrättyyn
-huoneustoon, ja kun kuulin herra Stricklandin yhä olevan neiti Mayan
-seurassa, söin päivälliseni yksin, niin paljon kuin minulla riitti
-ruokahalua, ja heittäydyin hetkeksi maata.
-
-Minut herätti unestani herra Strickland, joka saapui yhtä iloisena kuin
-hän aina muinoinkin oli, ennenkuin vielä olimme liittyneet Molasinkaan
-seuraan, ja puhui suurella touhulla häävalmistuksistaan. Kuuntelin
-mitä hänellä oli kerrottavana ja yritin parhaani mukaan päästä hänen
-mielialaansa, onnistumatta luullakseni kumminkaan, sillä lopulta
-sai hän minun synkän mielialani ja alkoi katua menneisyyttään ja
-epäröidä tulevaisuuttaan. Lohdutin parhaani mukaan häntä, onnistumatta
-kuitenkaan, sillä hän pudisti päätään, sanoen:
-
-"Vaikka Maya onkin intiaani, rakastan häntä, eikä kukaan muu nainen ole
-merkinnyt minulle sitä kuin hän. Mutta minä pelkään, Ignatio, sillä
-tämä avioliitto alkoi huonoilla enteillä, ja minä rukoilen, ettei
-petoksella alettu asia päättyisi surkeasti. Tulevaisuus on synkkä sekä
-Teille että minulle. Teillä oli tänne tullessanne määrätty tarkoitus
-ja Te tahdotte lähteäkin täältä tarkoitustanne seuraten; enkä minäkään
-tahdo, vaikka otankin tämän neidin vaimokseni, kuluttaa elämäni päiviä
-Sydämen Kaupungissa, vaikka ainakin nyt näyttää siltä, että meidän on
-siihen pakko, ellemme pääse pakenemaan."
-
-"Toivokaamme pääsevämme pakenemaan", minä vastasin.
-
-"Minä epäilen", hän sanoi, "sillä olen huomannut, vaikka meitä
-kohdellaankin kaikella kunnialla, meitä tarkkaan vartioitavan,
-ainakin minua, erinäisistä syistä. Mutta tulkoon mitä tahansa, minä
-ainakin toivon, ettei tämä avioliitto millään lailla sotke meidän
-ystävyyttämme, Ignatio?"
-
-"Eipä tiedä, herra", vastasin, "vaikka luulen saman asian jo viikkoja
-sitten synnyttäneen juovan välillemme ja pelkään että tuo juopa
-syvenee. Onhan sitäpaitsi kohtaloni määrännyt että nainen ja naisen
-lempi asettuu minun, suunnitelmieni ja ystävieni tielle. Siitä asti
-kuin silmäni ensi kertaa näkivät maatilan kappelin alttariin sidotun
-neiti Mayan, tunsin hänen kauneutensa sotkevan suunnitelmamme,
-ja näyttää siltä kuin sydämeni olisi puhunut totta. Sillä hänen
-johtaminaan olemme lähteneet kulkemaan pimeätä polkua, jonka loppua ei
-ihmissilmä aavista."
-
-"Niin", hän vastasi, "mutta lähdimme kulkemaan tuota polkua,
-pelastaaksemme henkemme."
-
-"Hän sen valitsi, ei pelastaakseen omaa henkeään, josta luulen hänen
-vähän välittävän, vaan saadakseen itselleen haluamansa miehen. Minun
-mielestäni olisi meidän molempien ollut parempi kuolla, jos se oli
-Jumalan tahto, kuin elää rikoksen tahraamin sydämin, koska meidän
-kuitenkin kerran on kuoltava, eikä jäljellä olevat vuodet kumminkaan
-voi pyyhkiä pois tuota tahraa. No, mutta tämähän on sulhaselle
-tietenkin mieletöntä puhetta. Unohtakaa se, ystävä, ja levätkää,
-kootaksenne voimia hääjuhlaanne varten."
-
-Vastaamatta mitään heittäytyi herra Strickland vuoteeseensa, missä
-hän viipyi -- unessa vai valveilla, en tiedä -- auringon laskuun
-asti, jolloin joukko ylimyksiä ja palvelijoita herätti hänet, vieden
-hänet kylpyyn. Hänen palattuaan toivat toiset lähetit loistavia
-pukuja ja Mayan hänelle ja minulle lahjoittamia jalokiviä, joita piti
-juhlatilaisuudessa kannettaman.
-
-Kun parturit olivat leikanneet ja voidelleet hänen vaalean tukkansa ja
-partansa tämän kansan tapojen mukaisesti, puettiin hän kuin mikäkin
-teurasuhri.
-
-Kun kaikki oli valmista, avautuivat ovet selki seljälleen ja kuusi
-airutta, sauvat käsissä, astui sisään, mukanaan joukko herttaisia
-laulavia tyttöjä, jotka eivät, totta puhuen, olleet pieniä. Näiden
-airueiden ja neitojen keskeen asetettiin herra Strickland, ja niin
-lähdettiin kulkemaan, minun astellessani raskain sydämin jäljessä,
-juhlasalia kohti. Kun olimme päässeet sen ääreen, temmattiin ovet auki
-ja laulajat virittivät rakkauslaulun, kauniin kylläkin, mutta niin
-hullunkurisen, että olen sen jo unohtanut.
-
-Astuimme yli kynnyksen ja näimme suuren salin olevan tupaten täynnä
-lampunvalossa välkehtiviin jalokiviin pukeutunutta yleisöä. Tämän
-seurueen läpi astuimme salin takaosassa olevalle avoimelle paikalle,
-missä istui puoliympyrän muotoisessa kaaressa Sydämen Neuvosto, Tikal
-vaimoneen keskellä, Mattai heidän oikealla puolellaan ja vasemmalla
-Zibalbayn kasvinveli, tuo vanha pappi Dimas, joka oli sanellut valamme.
-
-Saapuessamme perille nousi koko Neuvosto, yhtä poikkeusta
-lukuunottamatta, seisomaan ja kumarsi englantilaiselle. Tuo poikkeus
-oli Tikal, joka tuijotti liikahtamatta suoraan eteensä. Tuskin olivat
-he jälleen istuutuneet, kun taaskin kuului soiton säestämää laulua
-ja salin toiselta seinältä ilmestyi joukko kuninkaalliseen vihreään
-puettuja, tammenlehdin seppelöityjä soittoniekkoja, ruokopillejänsä
-puhaltaen. Soittoniekkojen marssittua tai oikeammin tanssittua ilmestyi
-parvi nuoria, valkoisiin puettuja tyttöjä, valkoiset liljat käsissä,
-kylväen kukkansa lattialle, morsiamen kulkea.
-
-Sitten saapui itse Maya, kuin kauneuden ilmestys, saaden miltei
-sulamaan minunkin kylmän sydämeni ja pannen minut myötätuntoisemmin
-katselemaan englantilaisen osallisuutta salajuoneen. Hänelläkin oli
-valkoinen, kullalla päärmetty puku, Sydämen tunnusmerkki rinnassaan.
-Hänen vyönsä ja kaulakoristeensa olivat täynnä kallisarvoisia
-smaragdeja; hänen päässään välkkyi järven simpukoista muinoin saatujen
-helmien täyttämä tiaara ja hänen ranteissaan ja nilkoissaan oli
-kultarenkaat. Hänen aaltomainen tukkansa valui valtoimena miltei
-jalkojen sandaaleihin asti ja kädessään piti hän arvonsa merkkinä
-pientä, kultaista valtikkaa, jonka toisessa päässä oli suuri helmi,
-toisessa sydämenmuotoinen smaragdi.
-
-Hän astui esiin, tai oikeammin keinui siro päänsä pystyssä, ja niin
-kummallinen ja ihana oli hänen kasvojensa ilme, etten siitä asti kun
-hänet näin siihen saakka kun hän oli ehtinyt sulhasensa viereen, muista
-huomanneeni mitään muuta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja jotenkin
-vakavat; ne näyttivät sillä hetkellä oikeastaan paremminkin valkoisen
-kuin intiaanirotuisen naisen kasvoilta, ja hänen kaarevat huulensa
-olivat raollaan, kuin olisivat ne halunneet lausua jonkun unohtuneen
-sanan. Hänen syvät, siniset silmänsä olivat avoinna ja katsoivat
-silmäripsien varjosta salaperäisinä ja tenhoavina, kuin unessakävijän
-silmät. Äkkiä ne kohtasivat herra Stricklandin katseen ja saivat
-inhimillisen ilmeen, punaisen veren virratessa hänen rinnassaan,
-käsivarsissaan ja otsassaan.
-
-Sitten minulta loppui lumous. Tarkastin Tikalia ja näin hänen
-kasvoillaan saman ilmeen, jolla hän omana hää-iltanaan oli katsonut
-Mayaa, luultuaan hänen jo kuolleen, mutta huomattuaan hänet edessään,
-täynnä lihaa ja verta. Palavasti, epätoivoisesti tuijotti Tikal häneen,
-ja minä huomasin kyyneleitä hänen tuimissa silmissään, ja että hän
-hehkui raivoa kiireestä kantapäähän asti, nähtyään Mayan ottavan
-riemulla vastaan hänen valkoisen kilpakosijansa.
-
-Tikalista minun katseeni siirtyi hänen vierellään istuvaan tummaan
-kaunottareen, Nahuaan, hänen vaimoonsa, ja minä huomasin hänen tällä
-hetkellä varmasti tietävän sen, mitä hän tähän asti oli ehkä vain
-aavistanut, että hänen miehensä sydämessään halveksi häntä, samalla
-kuin hän kaikesta sydämestään ja sielustaan rakasti tuota nuoruutensa
-kihlattua, joka nyt seisoi hänen edessään toisen miehen morsiamena.
-
-Epäilys, kauhu ja raivo kuvastuivat Nahuan silmissä, kun tuo tieto
-uhkaavasta kurjuudesta syttyi hänessä, naisen kurjuudesta, joka huomaa
-ikipäiviksi kadonneen sen, mikä on hänelle elämässä ollut kaikki
-kaikessa. Painaen hetkeksi käden sydämelleen hän kääntyi poispäin,
-salatakseen häpeänsä ja kurjuutensa, ja kun hän jälleen nosti
-katseensa, oli se tyyni kuin kuvan katse, mutta siitä hehkui kylmä,
-leppymätön viha -- viatonta naista kohtaan, joka oli ryöstänyt hänen
-onnensa.
-
-Nyt seisoivat sulhanen ja morsian yhdessä avoimella paikalla,
-ympärillään puolikaaressa Sydämen Neuvosto, mihin minullekin oli
-järjestetty istuin; heidän takanaan olivat soittoniekat ja laulutytöt
-ja heidän takanaan taas häävieraiden kirjava joukko.
-
-Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, nousi yliairut seisomaan ja
-julisti tulevien aviopuolisoiden nimet ja arvon, ilmoittaen lyhyesti,
-että heidät vihittäisiin kaupungin suojelusjumalan suoranaisesta
-käskystä, Sydämen Neuvoston toivosta, sekä heidän keskinäisen
-rakkautensa takia. Kirjoitetusta asiakirjasta luki hän sitten
-sopimuksen, jonka nojalla Maya luovutti hallitusoikeutensa serkulleen
-Tikalille, ja minä huomasin seurueen kuuntelevan sopimusta kylmällä
-vaitiololla, muutamien ilmaistessa paheksumisensa. Vihdoin luetteli hän
-toisesta asiakirjasta määräykset, etuudet, velvollisuudet, omaisuuden,
-talot ja palvelijat, jotka kuuluivat Ruhtinatar Mayalle ja hänen
-puolisolleen ja myöskin minulle, heidän ystävälleen.
-
-Saatuaan lukunsa loppuun, kysyi hän herra Stricklandilta ja Mayalta,
-olivatko he kuulleet kaikki Neuvoston määräykset ja suostuisivatko
-he niihin. He nyökkäsivät myöntäen, jolloin yliairut, puhutellen
-Tikalia kaikilla hänen arvonimillään, kehoitti häntä päällikköasemansa
-ja papillisen toimensa nojalla kansan nähden vihkimään nämä kaksi
-toisiinsa, niinkuin maan vanhat lait määräsivät.
-
-Tikal kuuli hänen kehoituksensa ja nousi seisomaan, ikäänkuin olisi
-tahtonut käydä suorittamaan toimitusta, mutta istuutui jälleen ja sanoi:
-
-"Hakekaa, airut, joku muu pappi, sillä minä en tee sitä."
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU.
-
-Mattai ennustaa pahaa.
-
-
-Kun Tikal oli sanonut sanansa, kuului salista hämmästyksen kohina, ja
-Mattai alkoi kuiskutella hänen korvaansa. Tikal kuunteli hetken, mutta
-kääntyi sitten vihoissaan hänen puoleensa ja sanoi kovalla äänellä,
-niin että kaikki kuulivat sen:
-
-"Sanon Teille, Mattai, etten halua ottaa osaa tähän rikokseen. Onko
-mokomaa ennen kuultu, että Sydämen Ruhtinatar, maan ylhäisin nainen,
-joutuisi naimisiin jonkun muukalaisen kanssa, joka eksyneen koiran
-tavoin on kuljeksinut meidän porteillemme?"
-
-"Ennustus --", alkoi Mattai.
-
-"Ennustus! En lainkaan usko ennustuksiin. Miksi tottelisin ennustusta,
-joka on kirjoitettu vasta nyt, mutta koska tai kuka sen on
-kirjoittanut, sitä en tiedä? Tämä nainen oli minun kihlattu morsiameni
-ja nyt minua pyydetään vihkimään hänet nimettömään mieheen, joka ei ole
-edes meidän vertamme eikä uskoamme. No, minä en vihi."
-
-"Mutta, herra, Tehän herjaatte", vastasi Mattai raivostuen, "sillä
-ei ole sama asia vastustaa jumalan oraakkelia tai ylipappia. Siksi
-toiseksi", hän jatkoi pisteliäästi, "mitä se Teihin koskee, joka olette
-vasta kymmenen päivää ollut naimisissa vieressänne olevan naisen
-kanssa, jos muinoinen kihlattunne valitsee itselleen toisen miehen?"
-
-"Mitä se minuun koskee?" kertasi Tikal vimmoissaan. "Jos tahdotte
-tietää, kerron Teille. Minuun se juuri koskeekin. Miten tulin
-rikkoneeksi uskollisuuteni ja ottaneeksi tyttärenne vaimokseni? Teidän
-takianne, Mattai, Teidän takianne, valehtelija ja väärä profeetta.
-Ettekö vannonut minulle Mayan kuolleen erämaahan? Ja ettekö Te,
-tyydyttääksenne kunnianhimoanne, pakottanut minua ottamaan tyttärenne
-vaimokseni? Niin! Ja eikö tämä Sydämen Ruhtinattaren ja valkoisen
-miehen välinen avioliittokin ole Teidän omien etujenne tarkoituksessa
-punottu juoni?"
-
-Kaikkien meidän jäädessä hämmästyksiimme nousi Nahua, joka tähän asti
-oli vain kuunnellut ja vaiennut, seisomaan, sanoen:
-
-"Mieheni Tikal unohtaa, että jo yleinen kohteliaisuus turvaa
-epämieluisenkin vaimon julkiselta häväistykseltä."
-
-Sitten hän kääntyi ja lähti takanaan olevasta ovesta ulos.
-
-Seurue sääli tuota naista ja oli närkästynyt miehelle. Ja joka puolella
-kävi kuiske ja jupina. Kun kaikki äänet vaikenivat, sanoi Tikal: "Tämän
-yön touhuista koituu vielä ikäviä, enkä minä tahdo sotkea niihin
-kättäni. Tehkää mitä teitä haluttaa." Ja ennenkuin kukaan ehti mitään
-vastata, oli hänkin lähtenyt salista asemiestensä seuraamana.
-
-Syntyi hetken hiljaisuus, sitten alkoivat miehet puhua hämmästyksissään
-ja jotkut Sydämen Veljesliiton jäsenet nousivat istuimiltaan
-neuvottelemaan hät'hätää. Vihdoin istuivat he takaisin paikoilleen,
-mutta Mattai pyysi, kätensä ylös nostaen, hiljaisuutta ja lausui näin:
-
-"Suokaa anteeksi", hän alkoi, puhuen seurueelle, "jos sanani tuntuvat
-harkitsemattomilta ja raaoilta, mutta minun on vaikea pysyä tyynenä,
-kuullessani tytärtäni ja itseäni julkisesti häväistävän. En tahdo
-alentua vastaamaan niihin syytöksiin, jotka Lordi Tikal raivopäissään
-kohdisti minuun. Joku paha voima on häneltä varmastikin vienyt järjen,
-koska hän saattaa unohtaa miehenkunniansa ja ruhtinaan ja papin
-velvollisuutensa ja lausua tuollaisia parjauksia jumalaamme vastaan
-ja jumalamme Ruhtinatar Mayalle aviopuolisoksi valitsemaa valkoista
-miestä sekä minua, Kaikkein Pyhimmän Isäntää vastaan. Moni teistä piti
-minua mielettömänä silloin, kun oli kysymyksessä Tikalin asettaminen
-viimeisen ruhtinaamme Zibalbayn tilalle, luullessamme hänen tyttärineen
-kuolleen erämaahan, ja minä annoin ääneni Tikalille. Nyt minä huomaan,
-että muut olivat oikeassa ja minä itse olinkin väärässä. Mutta
-riittäköön jo tämä ikävyys ja surkeiden asiain pohtiminen, se on huonoa
-hääiloa. Tikal, pääpappimme, on mennyt, mutta muita pappeja löytyy
-vielä, eikä hänen tahtonsa ole Neuvoston eikä Sydämen kansan tahto. He
-kannattavat tätä avioliittoa, ja Dimas, vanhin joukosta, minä kutsun
-Teitä toimittamaan vihkimisen."
-
-Silloin huusi seurue suosiota, sillä kaikki olivat jännittyneitä tämän
-harvinaisen liiton takia, joskin se etupäässä kutkutti vain heidän
-mielikuvitustaan. Jopa Tikalin puoluelaisetkin olivat raivoissaan
-hänelle hänen kehnon ja raa'an käyttämisensä takia vasta vihittyä
-vaimoaan kohtaan.
-
-Kun melu jälleen hiljeni, nousi vanha pappi Dimas seisaalleen ja
-luki, liitettyään yhteen Mayan ja englantilaisen kädet, liikuttavan
-ja ihanan rukouksen heidän puolestaan, siunaten heidät ja anoen
-Taivaan Sydämeltä ja muilta jumalilta apua, jotta he lisääntyisivät
-ja olisivat onnellisia keskinäisessä rakkaudessaan. Vihdoin pani hän
-vartavasten valmistetun valkoisen silkkivaatteen heidän päänsä päälle
-heidän polvistuttuaan hänen eteensä; irroitettuaan sitten morsiamen
-vyötäisiltä smaragdivyön, hän otti kiinni Mayan oikeasta kädestä ja vei
-sen englantilaisen käteen. Sitten sitoi hän kädet vyöllä yhteen kiinni
-ja julisti juhlallisin sanoin Taivaan ja maan nähden nämä kaksi ihmistä
-mieheksi ja vaimoksi, kunnes kuolema heidät erottaisi.
-
-Sitten otettiin vaate pois ja vyö irroitettiin, ja noustuaan seisomaan
-suutelivat vastavihityt toisiaan kaiken kansan nähden. Riemun huuto
-raikui, ja yksitellen, arvonsa mukaisesti, kävivät vieraat toivottamaan
-onnea morsiamelle ja sulhaselle, useat tuoden arvokkaita ja ihania
-lahjoja, jotka he antoivat palvelevien neitojen huostaan. Kaikkein
-viimeisenä tuli vanha pappi Dimas ja sanoi:
-
-"Suloinen morsian, se lahja, jonka Neuvosto on määrännyt annettavaksi
-Teille, vaikkakin itsessään halpa, on kumminkin kaikkein arvokkaimpia
-tämän kaupungin sisällä, se on itse Taivaan Sydämen Kaikkinäkevän
-Silmän pyhä tunnusmerkki, jonka ihmissilmät Teidän kauttanne näkevät
-tänään ensi kertaa sitten monen sukupolven. Pitäkää sitä aina
-mukananne, armollinen rouva, ja muistakaa, vaikkeikaan tällä kivellä
-ole näköä, että se Silmä, jonka tunnusmerkki tämä on, joka hetki lukee
-sielunne salaisimmat ajatukset. Tehkää ajatuksenne yhtä puhtaiksi kuin
-ruumiinnekin on, älkääkä päästäkö sydämeenne vilppiä tai petosta; sillä
-kaikista näistä seikoista on Teidän tulevina päivinä tili tehtävä."
-
-Näin puhuessaan hän veti kätköstään tuon kaamean Silmän, jonka olimme
-nähneet Sydämen sisässä, kun riettailla käsillämme avasimme sen ja
-panimme oikean sijalle väärän. Nyt se riippui kultaketjuissa, jotka
-Dimas pani morsiamen kaulaan, niin että punainen ja julmannäköinen koru
-joutui välkkymään hänen paljaalla rinnallaan. Maya kumarsi ja mutisi
-jotain kiitokseksi, mutta minä näin että häntä alkoi pyörryttää tuo
-kamala esine, sillä hän kalpeni ja olisi kaatunut, ellei hänen miehensä
-olisi tukenut häntä.
-
-Englantilaisen ja hänen vaimonsa ottaessa vastaan lahjoja ja
-kuunnellessa imarteluja oli palvelijajoukko täyttänyt pilarien taakse
-sijoitetut pöydät kaikenkaltaisella ruualla, ja merkin soitua alkoi
-juhla-ateria. Se oli pitkä ja riemuisa, vaikka ilo näyttikin hävinneen
-Mayan kasvoilta, joka ei syönyt eikä juonut, vaan tavantakaa nosti
-punaista Silmää rinnaltaan, kuin olisi se polttanut ihoa.
-
-Vihdoin nousi hän pöydästä ja astui miehensä saattamana kumartaen
-poikki salin pihalle, missä odottivat kantajat kantotuolein. Näihin he
-istuutuivat, ja kun olimme muodostaneet pitkän ja loistavan kulkueen,
-jota en tässä kuitenkaan rupea kuvaamaan, läksimme kiertämään soiton
-ja laulun kaikuessa ympäri suuren torin, kuun ja tuhansien soihtujen
-näyttäessä tietä.
-
-Tälle torille oli kokoontunut koko Sydämen Kaupungin väestö, miehet,
-naiset ja lapset, juhlimaan morsianta, kukin kantaen kukkia ja
-roihuavaa soihtua; enkä minä koskaan ole nähnyt ihanampaa näkyä kuin
-tämä heidän kunnianosoituksensa.
-
-Kun tori oli jo täynnä, pysähtyi kulkue palatsin porteille ja monet
-kädet olivat auttamassa morsianta ja sulhasta alas kantotuoleistaan.
-Tällä hetkellä huomasin minä, sattuen seisomaan lähellä, erään
-sulkalevättiin pukeutuneen miehen ryntäävän ohitseni ja näin hänen
-kädessään välähtävän kuin veitsen.
-
-Vaistomaisesti minä tulin huutaneeksi: "Varokaa, ystävä!" espanjaksi
-niin kovalla äänellä, että englantilaisen korva kuuli sen. Hän kääntyi
-ympäri, ja siinä samassa hyökkäsikin jo mies hänen kimppuunsa,
-veitsi kädessä. Mutta saatuaan varoituksen, oli englantilainen häntä
-nokkelampi. Hypäten sivuun hän antoi samassa sellaisen täräyksen
-murhamiehelleen, että tämä kierähti holvikäytävän varjoon.
-
-Hetkeen aikaan ei kukaan näyttänyt ymmärtävän mitä tapahtui. Kun he
-ymmärsivät ja alkoivat katsella miestä, oli hän jo tipo tiessään. Kuka
-hän oli tai miksi hän teki roisto-yrityksensä, ei saatu koskaan tietää;
-mutta minä puolestani en epäile, että joko Tikal itse tai joku hänen
-käskyläisensä oli pukeutunut mustaan sulkalevättiin ja aikoi surmata
-Tikalin kilpakosijan. Ajan mennen oli tällä yrityksellä suuri vaikutus
-kansaan, ja se oli yksi syy Tikalin vallan ja suosion sortumiseen.
-
-Herra Strickland vakuutti levollisesti lähellä oleville ylimyksille
-jääneensä vahingoittumatta. Lausuttuaan lyhyet kiitokset vetäytyi hän
-sitten vaimoneen palatsiinsa, enkä minä nähnyt häntä enään sinä iltana.
-
-Tänä hääpäivänä alkoi pisin ja väsyttävin vuosi, mitä pitkän ja
-vaivaloisen elämäni varrella olen viettänyt. Pian ymmärsin mistä
-johtui että Maya oli ruvennut vihaamaan syntymäpaikkaansa Sydämen
-Kaupunkia, sen kansaa ja tapoja, ja kiihkeästi kaipaamaan uutta elämää
-uusissa maissa. Täällä ei ollut mitään vaihtelua ja työtä vähän;
-ylellisen loiston uuvuttamana ränsistyivät suuren sivistyksen tähteet
-ränsistymistään, eikä kukaan kohottanut kättään korjatakseen mitään.
-Jos jotakin tehtiin, oli se vain pappien ja ylimysten aseman ja vallan
-keinottelua, ja yhteinen kansa kulki kuuliaisena tätä tietä tai tuota,
-hankkien ruokaa ja vaatteita yhteiskunnalle -- ei itselleen -- mitä he
-eivät tehneet sydämensä ilolla. Lekotellen ikuisessa päivänpaisteessa,
-kulkivat he kehdosta hautaan asti, toivomatta mitään, kärsimättä
-mitään, pelkäämättä mitään, tyytyen juhlimaan ja kuhertelemaan
-rappeutuvissa palatseissaan ja väsyttyään nukkumaan, kunnes koitti
-taas juhlien ja lemmen aika, hakien väliajoilla sielulleen lohdutusta
-uskonsa kaavoista, uskonsa, jonka sisällön he olivat unohtaneet.
-Sellainen oli kansa, josta Zibalbay toivoi luovansa valloittajaheimon!
-
-Mutta he olivat syntyneet tällaiseen elämään; eivätkä he varmasti
-olisi kestäneet toisenlaista, sillä vaivalloisuus olisi masentanut
-heidät kuten intiaani-esi-isäni masentuivat espanjalaisten rautaisen
-kouran alla. Minulle tämä elämä oli yhtämittainen kidutus. Olen usein
-nähnyt villin eläimen kituvan ja kuolevan vankilassaan, vaikka sille
-on annettu ruokaa paljon enemmän kuin se konsanaan olisi löytänyt
-syntymetsistään, ja tuollaisen villin eläimen kaltaiseksi tunsin
-minäkin itseni tässä toimettomassa Sydämen Kaupungissa.
-
-Rikkautta, jota läksin hakemaan, oli ympärilläni yltäkyllin
-hyödyttömänä ja toimettomana kuin kokoojiensa toimettomat kädet, ja
-tuolla Meksikossa oli taas miehiä, jotka tämän omaisuuden avulla
-voisivat tehdä itsensä vapaiksi ja mahtaviksi. Oi! Minä en voinut koota
-heitä, en voinut edes päästä pakenemaan tyrmästäni, sillä jokaista
-liikettäni vartioitiin. Olisin kuitenkin yrittänyt paeta, ellei
-englantilainen, jolle ilmaisin suunnitelmani, olisi moittinut minua
-uskottomaksi ystäväksi, jos lähtisin ja jättäisin hänet yksin tänne
-muukalaisten maahan.
-
-Hänen laitansa oli vieläkin pahempi kuin minun, sillä hän väsyi kohta
-perinpohjin tähän ikuisen kesän kaameaan kaupunkiin sekä kaikkeen
-muuhun siellä, paitsi vaimoonsa. Kokonaisia tunteja saatoimme istua ja
-tähystellä järven avaroille ulapoille, punoen suunnitelman toisensa
-jälkeen, miten pääsisimme noille vuorille ja vapauteen, hyljätäksemme
-kumminkin jokaisen suunnitelmamme. Sillä ne olivat toivottomia. Yötä
-päivää häntä vartioitiin, sillä tässä kohdassa vain unohti tuo kansa
-välinpitämättömyytensä. Se tiesi rotunsa olevan kuolemaisillaan ja,
-panematta itse kortta ristiin omaksi pelastuksekseen, mieluummin
-uskoi tuohon ennustukseen, joka lupasi valkoisesta miehestä synnyttää
-pelastajan.
-
-Vaikkakin tuo ennustus oli väärä, oli se tai ainakin yksi puoli siitä
-toteutumassa itsessään jo ihme tälle kansalle, jonka keskuudessa lapset
-olivat niin harvinaisia. Vihdoin tuo ennustettu lapsi syntyi -- poika
--- eikä ilolla ollut ollenkaan rajoja. Kumma kyllä, Nahuakin synnytti
-samana päivänä pojan, ja suuri oli hänen surunsa kuultuaan, ettei
-kansan ilo johtunut hänestä ja hänen synnytyksestään.
-
-Joku päivä englantilaisen häiden jälkeen kuulimme Mattain sairastuneen
-jonkunlaiseen halvaukseen, mihin yhtyi parantumaton pitalisuus
-käsivarsissa. Kuukausia hän makasi kotonaan, tullen säännöllisesti
-yhä huonommaksi, kuten lääkärit sanoivat. Eräänä iltana -- muistan
-sen olleen kolme päivää ennen Mayan lapsen syntymistä -- hän ilmestyi
-Mayan, englantilaisen ja minun luo, meidän ihaillessamme palatsista
-kuunpaisteista puutarhaa. Emme olleet ensin tuntea häntä, sillä en
-koskaan ennen ole nähnyt niin kaameata näkyä. Hänen ruumiinsa oli
-pöhötyksissä; vasen käsi oli siteissä; pää vapisi lakkaamatta; ja
-pitalisuus oli jo levinnyt kasvoillekin, jotka olivat kirjavat kuin
-sateenkaari.
-
-"Älkää pelästykö minua", hän alkoi matalalla äänellä, tuijottaissaan
-meihin kalpein silmin. "Ei teidän pitäisi pelästymän, sillä te kaikki
-olette osallisia siihen samaan rikokseen, joka on minusta tehnyt sen
-kuin nyt olen. Niin, epäilkää jos Teitä haluttaa, mutta minä tiedän
-sen. Jumalan kirous on kohdannut minua, hänen väärää palvelijaansa, ja
-se on kohdannut oikein. Olkaa varmasti vakuutettuja, että tuo kosto
-kohtaa teitäkin, sillä Silmä on nähnyt, Suu on puhunut ja Sydän on
-ajatellut tuomionne. Katsokaa minua ja oppikaa tietämään, mikä on
-väärintekijän palkka, ja koettakaa minun kärsimyksistäni saada mitta
-omille kärsimyksillenne. Ehkei teidän mittanne ole vielä täynnä; ehkä
-täytyy teidän tehdä vielä suurempia syntejä; mutta kosto tulee -- sanon
-teille, että kosto tulee täällä ja tulevassa elämässä. Tein tämän,
-kaiken tyttäreni takia rakkaudesta häneen, ainoaan lapseeni. Hän oli
-kunnianhimoinen ja toivoi tätä miestä, ja minä toivoin voivani luoda
-valtaa hänelle ja hänen lapsilleen.
-
-"Mutta katsokaa, miten viini on käynyt etikaksi ja hänen ihana
-hedelmänsä tuhkaksi. Hänen miehensä vihaa ikuisesti häntä; he tuskin
-puhuvat enään, tai syytävät vain katkeria sanoja toisilleen. Vielä nyt
--- joskaan ei kauvan on Tikal Sydämen kaupungin päällikkö, sillä hänen
-kade raivonsa on vienyt mielen häneltä; hänen tekonsa ovat kuristuksen
-ja väkivallan tekoja; hän on saanut kansan vihat ja hänen suosijansakin
-ovat jo luopuneet hänestä ja vehkeilevät häntä vastaan. Tiedättekö,
-mitä he suunnittelevat. He aikovat nostaa, Maya, Teille syntyvän lapsen
-päälliköksi hänen sijaansa ja panna Teidät ja Teidän muukalaisen
-miehenne hallitsemaan niin kauan kuin tuo lapsi kasvaa täysi-ikäiseksi.
-Oi! Te olette suunnitellut taitavasti ja kaikki näyttää teille
-toivorikkaalta, mutta minä ennustan, ettei niin tule käymään.
-
-"Kirous kohtaa Teitä, Ignatio, Sydämen Haltija, sillä kaikki suuret
-toiveenne luhistuvat kuin mätä katto, eikä korista koskaan uneksimanne
-keisarikunnan lippuja kotkat. Orjalauma on se kansa, jonka takia
-ponnistellut olette, ja orjalaumaksi se jää, sillä suvaitsemallanne
-rikoksella olette vahvistanut heidän kahleitaan. Kirous kohtaa Teidän
-lastanne, Maya -- hän ei koskaan kasva mieheksi; kirous kohtaa
-miestänne -- hänen tukkansa ei ehdi harmaantua. Mutta raskaimmin
-kohtaa kirous Teitä, kavala Sydämen Ruhtinatar, Teitä, jonka elämä on
-katkeamaton, pitkä valhe; Teitä, joka hylkäsitte uskonne ja rikoitte
-valanne; Teitä, joka jätitte kansanne sekä ylhäisen, vanhan sukunne
-lait, saadaksenne itsellenne kuljeksivan valkoisen miehen. Nainen, emme
-kohtaa enään koskaan toisiamme; mutta muistakaa viimeisen kurjuutenne
-hetkellä ja ikuisen kadotuksen pitkinä vuosina nämä sanat, jotka Teille
-tänään olen sanonut."
-
-Heristäen kuihtunutta kättään kasvojemme edessä Mattai kääntyi ja lähti
-pois huoneesta.
-
-Hän lähti, mutta me tuijotimme kauhuissamme toinen toisiimme, sillä
-vaikkei kukaan meistä uskonutkaan hänen jumalaansa, tunsimme kumminkin
-sisimmässämme tämän miehen puhuneen totta, ja pahan perivän meidät
-vielä. Hetken nyyhkytti Maya, pää käsien varassa; sitten hypähti hän
-ylös ja silmässään syttynyt tuli kuivasi kyyneleet.
-
-"Käyköön niin", hän huudahti, "en välitä siitä. Ainakin olen saanut
-Teidät, rakkaani, ja joitakuita kuukausia, kaikista ikävyyksistä
-huolimatta, olen ollut rinnallanne mitä onnellisin, ja tulkoon hyvää
-tai pahaa, mikään ei voi ryöstää minun muistojani. Mutta Teidän
-takianne pelkään. Mieheni, Teidän takianne minä pelkään --."
-
-Sitten hänen kiihkonsa meni ohi ja hän heittäytyi miehensä syliin ja
-puhkesi itkuun.
-
-Sitten syntyi lapsi, terhakka poika, miltei valkea, äitinsä
-tähtisilmin; ja samana iltana kuulimme Mattain kuolleen tuskiinsa sekä
-Nahuan synnyttäneen pojan.
-
-Kahdeksantoista päivää kului, ja lapsivuoteestaan noussut Maya istui
-miehensä ja minun kanssa, kamarineitsyen pidellessä sylissään nukkuvaa
-lasta takanamme, kun joukko Neuvoston herroja pyysi saada keskustella
-äidin kanssa. He astuivat sisälle ja puhemies, Lordi Dimas, teki
-kumarruksen ja esitti asiansa:
-
-"Sydämen Ruhtinatar, olemme tulleet luoksenne Neuvoston ja kansan
-puolesta, iloitsemaan kanssanne suuresta onnestanne ja esittämään
-muutamia asioita Teille. Joitakuita kuukausia on kansa jo ollut
-kyllästynyt Tikalin sortoon ja mielivaltaisuuksiin, Tikalin, joka
-vastoin maan lakeja on tuominnut kuolemaan monta sortonsa vastustajaa.
-Mutta eilen sai kaiken lisäksi Neuvosto kuulla erään hänen katalien
-töidensä käskyläisen tunnustuksen, että hän on aikonut murhata
-miehenne, lapsenne ja Lordi Ignation."
-
-"Tosiaanko", sanoi Maya, "ja miksi puuttui minun nimeni tuosta
-luettelosta?"
-
-"Armollinen rouva, emme tiedä", hän sanoi, "mutta tuntuu siltä
-kuin salaliittolaisten olisi ollut määrä vangita Teidät elävänä ja
-piiloittaa jonnekin Tikalin huoneisiin."
-
-Silloin hypähti englantilainen seisaalleen ja vannoi kostavansa
-Tikalille.
-
-"Ei, herra", sanoi Dimas, "hänen persoonansa on pyhä eikä Teidän sovi
-siihen koskea, eikä Teidän enään tarvitse peljätä häntä, sillä hänen
-liittolaisiaan ja häntä itseään vartioidaan yötä päivää. Eikä Tikal
-tule kauvan pysymään Sydämen kaupungin päällikkönä, sillä Neuvosto on
-pitänyt salaisen kokouksen, johon teitä ei ole kutsuttu, ja päättänyt
-erottaa hänet rauhattomuuksiensa takia sekä kansan toivomuksesta."
-
-"Voidaanko päällikkö erottaa?" kysyi Maya.
-
-"Voidaan, armollinen rouva, jos hän on rikkonut lakeja, sillä eikö
-isäännekin erotettu juuri samaisesti syystä? Eikä Tikal ole päässyt
-tuohon paikkaan syntynsä perustuksella, vaan hänet on valittu. Te
-olette oikea Zibalbayn perijä, Sydämen Ruhtinatar."
-
-"Saattaa niin olla", Maya vastasi tyynesti, "mutta olen luopunut
-oikeudestani, enkä halua peruuttaa sanaani."
-
-"Jos Te olette luopunut", sanoi Dimas, "on yksi, jolle se kuuluu." Ja
-hän osotti nukkuvaa lasta. "Tuossa on Ennustuksen Lapsi, kansan toivo,
-ja hänet aioimme korottaa hallitsijaksemme, asettaen Teidät ja miehenne
-holhoamaan häntä, kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi."
-
-"Ei", sanoi Maya, "sillä silloin kohdistuu Tikalin raivo häneen ja
-hänet surmataan -- joko julkisesti tai salaa."
-
-"Mahdotonta, armollinen rouva, sillä samalla kuin hänet nimitetään,
-pannaan Tikal lukkojen taakse, missä hän saa olla elämänsä loppuun
-asti."
-
-"Ja milloin tämä tapahtuisi?" kysyi englantilainen.
-
-"Huomenna, iltapäivällä, pyramiidin huipulla, jotta lapsi voitaisiin
-nimittää kaikkein Pyhimmässä tästä kolmen päivän päähän, Vetten
-Nousuyönä."
-
-"Onhan mieletöntä kruunata pieni lapsi, enkä minä, enempää kuin
-miehenikään, halua tätä huomaavaisuutta", sanoi Maya. "Jos Tikal
-erotetaan rikostensa takia, saakoon joku korkea ylimys hänen paikkansa,
-kunnes lapsi on varttunut, voidakseen ottaa hallituksen vastaan."
-
-"Vaikkakin Te ja miehenne voitte käskeä meitä tulevaisuudessa", vastasi
-Dimas ankarasti, "täytyy Teidän siihen asti totella, armollinen rouva,
-sillä Neuvoston ääni on ylempi ja se seuraa näkymättömän johtajansa,
-Taivaan Sydämen, tahtoa. Neuvosto on päättänyt, että Taivassyntyinen
-lapsi, jonka maallisia vanhempia te olette, ottaisi oman oikeutensa."
-
-"Niinkuin tahdotte", sanoi Maya huokaisten; ja lähetystö poistui.
-
-Tuona iltana olimme englantilainen ja minä erään ylimyksen talossa
-pidetyssä juhlassa, mistä me palasimme melko myöhään. Päästettyämme
-henkivartijamme menemään minä astelin hänen kanssaan aina hänen
-yksityishuoneustonsa ovelle asti, aikoen jättää hänet siihen; mutta hän
-pyysi minua astumaan sisään, pohtiakseen kanssani päivän tapahtumia ja
-tätä lapsen kohta tapahtuvaa kruunausta.
-
-Suostuin siihen, ja kuljettuamme ensimäisen huoneen läpi saavuimme
-toiseen, jonka takana sijaitsivat hänen makuuhuoneensa. Pysähdyimme
-avonaisen ikkunan ääreen ja minä vedin lampun lähemmäksi, koska halusin
-tupakoida, eikä minulla ollut tulta. Siinä samassa olin kuulevinani
-jotakin ja kuulostin tarkemmin, sillä tuntui kuin olisin vankkojen
-makuuhuoneen ovien läpi kuullut naisen avunhuutoa. Tempasin ne auki ja
-syöksyin sisään eteisen läpi, huutaen mennessäni herra Stricklandia
-seuraamaan.
-
-En saapunut liian varhain, sillä makuuhuoneessa kohtasi minua kumma
-näky. Vuoteen vieressä oli kehto, ja sen ääressä kamppaili kaksi
-naista. Toisella heistä -- minä tunsin hänet Nahuaksi, Tikalin vaimoksi
--- oli kädessään kupariveitsi, ja toinen, Maya, piteli häntä takaapäin
-käsistä ja vyötäisiltä kiinni, jottei hän, kaikista ponnisteluistaan
-huolimatta, päässyt lyömään veitsellään. Nahua oli näistä naisista
-sitäpaitsi raskaampi ja vahvempi, ja vaikka hitaastikin, hän kuitenkin
-läheni kehtoa. Saapuessani huoneeseen sai hän riuhtaistuksi irti oikean
-kätensä ja oli juuri iskemäisillään lasta veitsellään.
-
-Tähän päättyi hänen yrityksensä, sillä minä tartuin häntä vyötäisiltä
-kiinni ja heitin hänet taaksepäin, jotta hän kaatui hervottomana
-lattialle, pudottaen veitsensä ja yrittäen kiirehtiä pakoon. Hän olikin
-siinä samassa jaloillaan ja ryntäsi ovea kohti, missä herra Strickland
-kohtasi ja otti kiinni hänet.
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
-
-Pakomme ja sen päättyminen.
-
-
-"Miten tuli tämä rouva tänne, Maya, ja mitä asiaa hänellä on?" kysyi
-englantilainen.
-
-"En tiedä, miten hän tuli", sai hänen vaimonsa hengästyksissään
-sanotuksi. "Kamarineitsyeni olivat menneet, ja minä valmistauduin
-käymään levolle, kun peiliin katsellessani näin hänen seisovan
-takanani, paljastettu puukko kädessään tähystelevän ympäri huonetta.
-Samassa osui hänen katseensa kehtoon, ja hän astui askeleen sitä kohti.
-Silloin käännyin minä ympäri ja tartuin häneen, pidellen häntä miten
-taisin; mutta hän oli liian vahva minuun verraten ja laahasi minua
-mukanaan, ja olisi sillä hetkellä surmannut poikamme, ellei Ignatio
-olisi ehtinyt apuun."
-
-"Onko tämä totta", kysyi englantilainen Nahualta.
-
-"On se totta, valkoinen mies", hän vastasi.
-
-"Miksi tahdotte tappaa niin viattoman?" kysyi englantilainen taas.
-
-"Eikö ole luonnollista, että minä haluaisin hävittää lapsen, joka sysää
-syrjään minun lapseni, ja särkeä sen naisen sydämen, joka on särkenyt
-minun sydämeni?" vastasi Nahua jurosti. "Muun muassa olen minä kuullut,
-valkoinen mies, huomenna tapahtuvista juhlamenoista, jolloin mieheni
-erotetaan ja lapseni häväistään, jotta raivattaisiin tilaa Teille ja
-Teidän lapsellenne -- Teille, valkoiselle kulkurille ja pojallenne,
-Taivassyntyiselle, ennustetulle."
-
-"Mitä nuo meihin kuuluvat, Te petomainen nainen?" hän kysyi. "Jos Tikal
-sysätään pois paikaltaan, on se hänen rikostensa ansio."
-
-"Ja jos Te ja teikäläiset joutuvat sille paikalle, valkoinen mies,
-on se epäilemättä hyveittenne ansio; ja kuitenkin, oi Te syntinen
-roisto, minä ilmoitan Teille tietäväni kaikki. Minä tiedän, miten
-sepititte kirjoituksen ja panitte väärän oikean sijalle Sydämen
-pyhään tunnusmerkkiin. Tiedän myös, että isäni auttoi teitä tuossa
-työssä, sillä vaikkakin hän on jo vainaa, kirjoitti hän koko jutun
-ennen kuolemaansa ja antoi kirjoituksensa minulle, sekä samalla
-vanhan ennustuksen, jonka te uskalsitte varastaa Kaikkein Pyhimmästä.
-Niin, minulla on todistuskappaleet, ja jos tarvis vaatii, voin ne
-näyttää. En tullut tänne murhaamaan, en ainakaan lasta; mutta nähtyäni
-tuon kehdossa nukkuvan, valtasi minut halu kostaa vääryyteni sille
-ja äidille. Olen epäonnistunut tässä, mutta paljastaessani teidät
-Neuvostolle minä en epäonnistu; silloin huomataan, mitä te oikeastaan
-olette, ja saatte ansaitsemanne kuoleman."
-
-"Minusta tuntuu, mieheni", sanoi Maya kylmästi, "että meidän on, jos
-tahdomme oman henkemme pelastaa, surmattava tuo nainen. Hän on sen
-kyllä ansainnut, eikä kukaan moiti meitä, saatuaan kuulla millä asialla
-hän kävi täällä."
-
-Kuultuaan tämän, Nahua yritti riuhtautua irti englantilaisen otteesta
-ja avasi suunsa kuin huutaakseen.
-
-"Hiljaa", sanoi englantilainen, "jos henkenne on kallis Teille.
-Ignatio, sulkekaa ovet ja antakaa minulle tuo vaippa."
-
-Ja niin me sidoimme Nahuan kädet selän taakse ja vedimme vaipan hänen
-suulleen, jottei hän voinut päästää ääntäkään. Otimme vielä nahkavyön
-ja sidoimme sillä hänen jalkansa, niin ettei hän päässyt liikkumaan,
-vaan jäi maata lattialle, tuijottaen meihin vihaisin katsein.
-
-"Nyt käymme neuvottelemaan", sanoin minä.
-
-"Niin", vastasi englantilainen, "käykäämme vain, sillä se onkin
-välttämätöntä. Toinen tai toinen meidän on tehtävä: surmattava tuo
-nainen tai paettava kaupungista, sillä jos hän pääsee elävänä täältä,
-olemme tuomitut kuolemaan alttarin ääressä -- niin! ja lapsikin!"
-
-"Paettava!" sanoi Maya. "Miten voimme paeta, kun vielä olen näin heikko
-ja lapsikin on niin nuori ja pieni? Jos onnistuisimmekin pakenemaan
-kaupungista ja yli järvenkin, hukkuisimme varmasti vuorten lumihankiin
-tai vuorten takaisiin erämaihin. Sitä paitsi otettaisiin meidät kiinni."
-
-"Sitten on Nahuan kuoltava", sanoi englantilainen.
-
-"Emmeköhän voisi vannottaa häntä vaikenemaan, jos päästäisimme hänet
-vapaaksi?" minä kysyin, "sillä minä kammon tuollaista kamalaa tekoa,
-niin oikeutettu ja välttämätön kuin se olisikin."
-
-"Vannottaa häntä vaikenemaan!" sanoi Maya halveksivasti; "yhtä hyvin
-voisitte vannottaa käärmeen olemaan käyttämättä hampaitaan, jos
-joku sattuisi astumaan sen päälle. Ettekö ymmärrä, että tämä nainen
-vihaa minua niin katkerasti, minua, joka olen, niinkuin hän väittää,
-ryöstänyt hänen miehensä rakkauden, että hän menisi iloiten vaikka
-itsekin kuolemaan, jos hän siten voisi toimittaa kuoleman minullekin ja
-minun rakkailleni? Päästyään juuri lapsivuoteeltaan hän tuli luokseni
-surman suunnitteluin, tietäen olevani yksin. Sitten näki hän lapsen,
-ja niin suuri oli hänen kostohalunsa, ettei hän malttanut edes odottaa
-kunnes laki olisi lapsen surmannut. Ei, ratkaisu on selvä: ellemme voi
-paeta, täytyy joko hänen tai meidän kuolla. Eikö totta, Ignatio?"
-
-"Siltä tuntuu", minä vastasin synkästi, "mutta teko on kuitenkin
-hirveä."
-
-"Se on hirveä, mutta välttämätön", sanoi englantilainen, "ja minun
-on se tehtävä vaimoni ja lapseni takia. Voi! Miksi synnyinkään
-koskaan tekemään moista tekoa! Eikö löydy muuta keinoa? Ei; mutta
-murhaajiksihan me näin tulemme. Antakaa veitsi. Ei, pelkät käteni
-riittävät, ja se keinohan tuntuu luonnollisemmaltakin, sillä voin sanoa
-hänen itsensä olleen juuri murha-aikeissa ja sen nähtyäni käyneeni
-häneen käsiksi ja voimallani tappaneeni hänet äkkipikaa, raivoissani,
-tarkoittamatta sitä."
-
-Sitten meni hän Nahuan luo ja polvistui hänen viereensä, mutta me kaksi
-vetäydyimme kirvelevin sydämin pois ja peitimme käsin kasvomme.
-
-Hetken perästä palasi hän takaisin.
-
-"Onko se tehty?" kysyi Maya käheästi.
-
-"Ei; enkä minä ainakaan voi sitä tehdä", hän vastasi vihaisesti.
-"Mieluummin voin tukehuttaa itseni kuin tuon avuttoman naisen, niin
-julma murhaaja kuin hän onkin. Jos hänet surmataan, on jonkun toisen se
-tehtävä."
-
-"Sitten tuo teko saa jäädä tekemättä", sanoi Maya. "Näin ollen on
-meidän suunniteltava pakoa, sillä yön hetket kuluvat ja pako on ainoa
-toivomme."
-
-"Mitä sitten on tehtävä tuolle naiselle?", minä kysyin. "Emme voi viedä
-häntä mukanamme."
-
-"Emme; mutta voimme jättää hänet kiedoksiin tänne, kunnes joku sattuu
-hänet löytämään", vastasi englantilainen.
-
-"Kuulkaahan, Nahua! Säästämme henkenne ja menemme omaan kuolemaamme.
-Tämä olkoon armeliaisuuden oppia kovalle sydämellenne. Hyvästi."
-
-Kaksi tuntia oli kulunut, ja kolme alhaisen kansan käyttämiin
-vaippoihin käärittyä haamua, yksi niistä lasta sylissään kantava
-nainen, laskeutui äänettä alas kaupungin muurilta puisia tikapuita
-myöten laiturille, missä veneet olivat ankkuroituina vedenpaisumuksen
-aikana. Vesi oli tähän vuodenaikaan juuri nousemassa, ja matalassa
-vedessä laiturin vieressä kellui huvivene, jolla englantilaisen ja
-minun oli tapana käydä kalastamassa, kun joskus pääsimme erkanemaan
-muutamiksi tunneiksi kaupungin väsyttävästä elämästä.
-
-Tähän veneeseen me astuimme ja suuntasimme, nostettuamme purjeen,
-kulkumme tähtien mukaan, kohti samaa kylää, mistä vuosi takaperin
-olimme lähteneet Sydämen Kaupunkiin. Kun tuuli oli suotuisa, kävi
-matkamme nopeasti, ja aamun ensi valon sarastaissa näimme kylän olevan
-noin peninkulman päässä. Sinne emme kumminkaan uskaltaneet nousta,
-sillä meidät olisi tunnettu; siksi ohjasimme veneemme muutamien
-kääpiömäisten vesipalmujen suojaan, noin puolen englannin peninkulman
-päähän kylästä ja läksimme, kätkettyämme veneen miten taisimme,
-viivyttelemättä vuoristoa kohti.
-
-Kiertäen kylän takaa, jottei juuri heräävä väki huomaisi meitä, aloimme
-kamalan matkamme. Jonkun aikaa jaksoi Maya hyvin, mutta kun päivän
-helle lisääntyi, alkoi hän näyttää väsymyksen oireita, mikä ei ollut
-ihmekään, sillä hän kantoi sylissään kolmen viikon vanhaa lastaan.
-Keskipäivällä pysähdyimme, jotta hän saisi levätä, piiloutuen puron
-rannalla kasvavan puun suojaan ja syöden mukaan ottamiamme eväitä.
-Iltapäivällä jatkoimme matkaamme ja laahustimme lopun päivää eteenpäin,
-miten parhaiten taisimme, englantilaisen ja minun kantaessa vuorotellen
-pikku poikaa, kaiken muun taakkamme lisäksi.
-
-Vihdoin joutui ilta ja me laitoimme yöleirimme, jos leiriksi voi
-kutsua sitä, että nukkuu setripuun alla ilman tulta, mukana vain
-vähän ruokaa ja peitteinä vain vaipat. Aamuyöstä ilma yhä kylmeni,
-sillä olimme jo koko lailla yläpuolella järven pintaa, ja pienokainen
-alkoi itkeä surkeasti -- tuo itku vallan viilsi sydäntämme. Nousimme
-kumminkin auringon noustessa, ja jatkoimme matkaamme, sillä näimme
-sen olevan ainoan keinon. Koko päivän vaelsimme, yhä uupuvin askelin,
-kunnes auringon laskiessa pääsimme lumirajalle ja näimme edessämme
-metsästäjäin majatuvan, missä olimme yöpyneet, saapuessamme Sydämen
-Maahan.
-
-"Menkäämme sisään", sanoi Maya, "hakemaan ruokaa sekä suojaa yöksi."
-
-Aikomuksemme oli ollut välttää tätä tupaa ja mennä vuorensolaan, missä
-ajattelimme viipyvämme aamunkoittoon asti ja sitten jatkaa matkaa yli
-vuoren rinteen erämaahan.
-
-"Jos menemme sinne, Maya, siepataan meidät kiinni", sanoi
-englantilainen; "ainoa turvamme on kulkea solan läpi ennenkuin meidät
-tavoitetaan, sillä maan lait kieltävät kenenkään seuraamasta meitä
-erämaahan."
-
-"Ellemme mene sisään, kuolee lapseni kylmyyteen", Maya vastasi. "Olitte
-liian helläsydäminen, kun ette surmannut tuota murhanyrityksissä
-kulkevaa naista, mikä olisi ollut ainoa pelastuksemme; onko Teillä nyt,
-mieheni, sydäntä tappaa oma lapsemme?"
-
-Englantilaisen silmiin herahtivat kyyneleet ja hän sanoi:
-
-"Tapahtukoon Teidän tahtonne."
-
-Siitä huolimatta oivalsimme -- kaikki kolme -- että jos tahdoimme
-pelastua, meidän täytyi antaa lapsen kuolla, mutta niin välttämätöntä
-kuin matkamme jatkaminen olikin, emme voineet sitä tehdä.
-
-Näin ollen me poikkesimme tupaan, ja tulen ääressä istui taaskin sama
-mies, vaimoineen, jotka olimme siellä tavanneet vuosi sitten.
-
-"Keitä te olette?" hän huusi hypähtäen ylös. "Anteeksi, rouva, mutta en
-ole tuntea Teitä tuossa viitassa."
-
-"On parasta, ettette tunnekaan meitä", sanoi Maya.
-
-"Olemme eksyksissä vaeltavia metsästäjiä. Antakaahan ruokaa meille,
-niinkuin velvollisuutenne vaatii."
-
-Mies ja vaimo, jotka olivat ystävällistä väkeä, tottelivat meitä ja
-panivat pöytään parasta mitä heillä oli. Söimme ja laskeuduimme sitten
-levolle, sillä olimme lopen väsyneitä, pyytäen miestä pitämään varalla
-ja ilmoittamiaan meille, jos näkisi jonkun vieraan lähestyvän taloa.
-Ennen päivänkoittoa hän herätti meidät, ja me nousimme ylös. Vähän
-myöhemmin tuli hän huoneeseeni ilmoittamaan, että suuri miesjoukko
-näkyi lähestyvän tupaa. Tiesin lopun tulleen ja kutsuin kokoon toiset.
-
-"Meillä on nyt kolme vaihtoehtoa", minä sanoin -- "paeta vuorensolaan,
-puolustautua tässä tuvassa, tai antautua."
-
-"Ei ole aikaa paeta", vastasi englantilainen, "ehdotukseni on että
-taistelemme."
-
-"Luuletteko, että kaksi jousilla aseistettua miestä" -- sillä
-tuliaseemme oli otettu pois pyramiidin huipulla, emmekä saaneet niitä
-enään käsiimme -- "riittäisi viidellekymmenelle. No, ystävä, voimme
-yrittää, jos Teitä haluttaa, ja ehkä niin on yhtä hyvä kuolla kuin
-jollain muullakin tavalla."
-
-"Se on mieletöntä", virkkoi Maya; "on vain yksi keino: antautua
-kohtalon käsiin, jos se voisi mitenkään auttaa. Olisin toivonut
-valinneemme sen keinon, ennenkuin läksimmekään tälle vaivalloiselle
-matkalle."
-
-Nousevan auringon valossa näimme suuren miesjoukon piirittäneen tuvan.
-Joukossa oli ylimyksiäkin, ja minä tunsin Dimasin ja Tikalin.
-
-"Olkaamme uljaita", sanoi Maya. Niin me avasimme oven ja astuimme ulos
-Tikalin, Dimasin ja muiden ylimysten eteen.
-
-"Ketä etsitte, kun saavutte oikein asejoukoin?" kysyi Maya.
-
-"Ketä muuta kuin Teitä itseänne minä etsisin, serkku?" vastasi Tikal
--- ja villi tuli leimahti hänen silmissään. "Vaimoni Nahua olisi kyllä
-puolestaan antanut Teidän mennä viimeisen kerran, mutta hänen tahtonsa
-ei ole minun tahtoni eikä hänen halunsa minun haluni, ja mepä olemme
-yllättäneetkin teidät oikeaan aikaan."
-
-Maya käänsi halveksivin ilmein katseensa hänestä ja kääntyi Dimasin
-puoleen sanoen:
-
-"Sanokaa, mitä olemme tehneet, koska seuraatte meitä kuin mitäkin
-pahantekijöitä?"
-
-"Armollinen rouva", vastasi vakavasti vanha pappi, "näyttää siltä, kuin
-hyvinkin ansaitsisitte tuon nimen, Te ja toverinne. Kuulkaahan: kaksi
-päivää sitten olitte te kateissa, ja armollinen rouva Nahua niinikään.
-Etsittiin ja etsittiin ja avattiin vihdoin yksityisen asuntonne ovet,
-ja sieltä löydettiin Nahua köytettynä. Häneltä saimme kuulla paenneenne
-ja läksimme teitä ajamaan takaa."
-
-"Ilmoittiko hän teille sitten, miksi me pakenimme?" kysyi Maya.
-"Kertoiko hän teille sitä, että hän hiipi yöllä varkaan tavoin
-huoneeseeni ja oli juuri murhaamaisillaan lapseni?"
-
-"Ei, armollinen rouva, ei hän kertonut meille lainkaan sitä. Hänen
-käytöksensä oli tosiaankin kummallinen; sillä toinnuttuaan hieman hän
-peruutti sanansa ja väitti, ettei hän tiedä mitään teistä ja teidän
-aikeistanne, ja että olisi, vaikka olisittekin paenneet, parempi antaa
-teidän mennä, ennenkuin ehtisi tapahtumaan ikävämpiä asioita. Ymmärtäen
-helposti hänen syynsä me kumminkin lähdimme ajamaan teitä takaa ja
-löysimmekin teidät, ja nyt me viemme teidät Neuvoston eteen vastaamaan
-suurista synneistänne, koska olette rikkoneet juhlallisen valanne
-ja yrittäneet lähteä maasta ilman Neuvoston lupaa sekä lisänneet
-rikoksenne suuruutta ottamalla mukaan tämän lapsenne, Taivassyntyisen
-pelastajan, johon heimomme kohdistaa kaikki toiveensa."
-
-"Jos olemmekin rikkoneet valamme", sanoi Maya, "rikoimme ne
-pelastaaksemme henkemme. Pitikö meidän jäädä kaupunkiin, kunnes
-roistojen puukko olisi ehtinyt tehdä tehtävänsä? Hääiltanani juuri
-hyökkäsi murhamies mieheni kimppuun, ja ehkä tuossa on eräs" ja hän
-osoitti Tikalia -- "joka voisi ilmoittaa meille, kuka tuo murhaaja oli
-ja mistä hän tuli. Kolme päivää sitten uhkasi toinen murhamies lapsemme
-henkeä, ja se oli taas Lordi Tikalin vaimo. Onko silloin synti että
-yritimme viedä maasta pois sen, jonka henki ei ollut turvassa siellä?"
-
-"Kaikki nämä seikat voitte esittää Neuvostolle, rouva", vastasi Dimas,
-"ja jos väitteenne Nahuasta on totta, saa hän epäilemättä rangaistuksen
-rikoksestaan. Mutta hänen rikoksensa ei sittenkään ole niin suuri kuin
-Teidän, sillä huomatessanne henkenne olevan vaarassa olisi Teidän
-pitänyt kääntyä niiden puoleen, jotka voivat antaa apua Teille, sen
-sijaan että läksitte pakoon varkaiden lailla. Nouskaahan kantotuoliin,
-joka on otettu Teitä varten, niin lähdemme matkaan."
-
-"Niinkuin tahdotte", Maya sanoi; "mutta yhtä pyydän Teiltä: viekää pois
-näkyvistäni tuo mies, serkkuni Tikal, sillä minä vihaan nähdä häntä,
-koskei hän tyydy vain suunnittelemaan mieheni ja lapseni murhaa, vaan
-häpäisee minua yhtämittaa, rakkauttaan tyrkyttämällä."
-
-"Tapahtukoon tahtonne, armollinen rouva. Miehenne ja ystävänne voivat
-käydä vieressänne, ja kantotuolianne ympäröivät asemiehet pitävät
-varalla, ettei Teille tapahdu mitään pahaa."
-
-Sitten me läksimme. Paluumatkastamme ei ole muuta sanottavaa, kuin
-että se oli vieläkin raskaampi kuin tulomatkamme. Sillä vaikka
-olimmekin uupuneita, nälkäisiä, pelon ahdistamia, paistoi silloin
-kumminkin vapaus meille johtotähtenä, jota vastoin nyt, vaikka kuljimme
-mukavasti, tunsimme häpeän, pilkan ja kuoleman odottavan meitä.
-
-Minua puolestani ei tämä ajatus suuria surettanut, sillä olin jo
-heittänyt kaiken toivon enkä välittänyt elää toivotonta elämää. Teitä,
-ystäväni, jolle kirjoitan tätä kertomusta, ihmetyttää tämä, mutta
-jos tuona päivänä olisitte ollut minun asemassani, ette ollenkaan
-kummastelisi. Vielä nytkin olen joskus unessa joutuvinani Sydämen
-Kaupunkiin, ja herään kammottavasta unestani kuin painajaisen kynsistä.
-Totta kyllä, minulla oli siellä valtaa ja ylellisyyttä, mutta ah!
-mieluummin olisin hankkinut elatukseni paimentamalla karjaa erämaassa
-kuin kuluttanut elämääni tuossa kultaisessa häkissä.
-
-Mitä merkitsivät minulle heidän juhlansa ja tyhjät ilonsa ja heidän
-vallan- ja arvontavoittelunsa -- minulle, joka koko elämäni olin
-seurannut korkeiden toiveitteni tähteä, tuota tähteä, joka nyt oli
-sammumaisillaan? Mayalla ja englantilaisella oli lohtuna lapsensa;
-mutta minulla ei ollut muuta kuin heidän ystävyytensä liikenevät
-tähteet, monen epäonneni muisto, omantunnon ainainen kirvely, koston
-pelko ja kaiken lopuksi viimeisen rauhan toivo. Murtunut ja epätoivon
-murjoma kun olin, valmistauduin tyynesti kohta koittavaa kuolemaa
-varten, mutta miten olisi noiden laita, jotka vielä uhkuivat rakkautta
-ja nuoruutta?
-
-Myöhään illalla pääsimme kaupunkiin ja meidät vietiin, ei asuntoomme
-palatsiin, vaan pyramiidille päin.
-
-"Mitä nyt?" kysyi Maya joukon johtajalta. "Tuonnehan meidän on mentävä."
-
-"Ei, armollinen rouva", hän vastasi; "olen käskenyt viedä teidät
-pyramiidin portaita ylös."
-
-Silloin painoi Maya kasvonsa lapsen kasvoihin ja nyyhkytti, sillä hän
-aavisti että taaskin joutuisimme tuonne synkkään holviin, missä hänen
-isänsä oli kuollut. He veivät meidät portaita ylös ja taas ahtaita
-käytäviä alas, kunnes pääsimme lampuin valaistuun holviin ja kuulimme
-kupariovien pamahtavan kiinni takanamme. Sitten saimme ruokaa ja jäimme
-yksiksemme.
-
-En koskaan ole viettänyt levottomampaa yötä; sillä vaikka miten
-yritin, oli minun mahdotonta saada unta silmiini, ja minä kääntyelin
-vuoteellani mietiskellen missä huomenna uinuisin, kun olisimme olleet
-Kaikkein Pyhimmän neuvoston edessä ja Nahua olisi todistanut meitä
-vastaan. Muistin tuon kuilun alttarin edessä ja olin kuulevinani veden
-loiskeen sen syvyyksistä! No, kuten sanoin, en pelännyt kuolemaa, sillä
-Jumala armahtaa syntisiä; mutta voi! oli sittenkin hirveää kuolla
-valehtelijana ja muistaa, että minä juuri olin tuonut englantilaisen
-tänne samaan kohtaloon.
-
-Aprikoidessani siinä, kuulin läpi paksujen holviovien naisen huutoa
-ja syöksyin ylös vuoteestani, kiirehtien keskisaliin, missä lamput
-paloivat yhtämittaa. Siellä näin Mayan juoksevan ympäri salia
-yöpuvussaan, silmät kauhua kuvastaen.
-
-"Mitä on tapahtunut?" kysyin, pysäyttäen hänet; samassa tuli siihen
-englantilainenkin.
-
-"Oi, minä olen nähnyt unta!" hän läähätti. "Olen nähnyt kamalaa unta.
-Näin isäni saapuvan luokseni ja -- en osaa sanoa -- lapsi -- lapsi --".
-Ja hän keskeytti eikä osannut sanoa sen enempää.
-
-"Tämä paikka on täynnä ikäviä muistoja ja hänen voimansa ovat pilalla",
-sanoi englantilainen, tyynnytellen häntä. "Menkäämme takaisin
-nukkumaan, vaimo."
-
-"Nukkumaan!" hän vastasi. "En luule koskaan enään nukkuvani; ja ilman
-unta tulen varmasti hulluksi. Oi, tuota näkyä! Luultavasti on Mattain
-kirous kohdannut minua."
-
-Joitakuita tunteja myöhemmin tapasimme taas toisemme suuressa salissa,
-mutta Maya ei puhunut mitään unestaan, enkä minäkään pyytänyt häntä
-sitä kertomaan, vaikka näinkin hänen kasvoistaan, ettei se ollut
-unohtunut. Söimme, tai yrittelimme syödä, ja istuimme hetken aikaa
-hiljaa, kunnes ovet avautuivat ja Dimas astui sisään, joitakuita
-pappeja mukanaan. Pyytäen heitä jäämään loitommalle hän yksin astui
-luoksemme ja tervehti ystävällisesti meitä.
-
-"Olen pahoillani", hän sanoi, "että taaskin olette joutuneet tähän
-synkkään komeroon, mutta minä en voinut auttaa asiaa, koska olen vain
-Neuvoston palvelija, ja Neuvosto oli antanut ankaran määräyksen.
-Pelättiin vielä että lapsi häviäisi, jos saisitte olla vapaudessa."
-
-"Pian se varmasti häviää, Dimas", sanoi Maya, "jos sitä pidetään täällä
-pimeässä. Lapsi on jo heikentynyt -- viikossa ehtii se kuolla."
-
-"Älkää peljätkö, armollinen rouva; vankeutenne ei ole pitkäaikainen,
-sillä tänä samaisena yönä, Vetten Nousuyönä, viedään Teidät
-Neuvoston tutkittaviksi Kaikkein Pyhimpään, missä teitä syytetään
-karkausrikoksesta."
-
-"Onko muita syytöksiä?" kysyi Maya.
-
-"Ei ole, armollinen rouva, mikäli minä olen kuullut. Mitä muita
-syytöksiä saattaisi sitten olla?"
-
-"Ja mikä on Neuvoston tuomio?"
-
-"En osaa sanoa, armollinen rouva, mutta tiedän, ettei kukaan tahdo
-tuomita teitä ankarasti, ja jos syytöksenne rouva Nahuaa vastaan
-voidaan näyttää toteen, on siitä Teille etua. Yrittämänne rikos on
-suuri sekä meidän silmissämme että kansan, sillä yötä päivää puhutaan
-tuosta Pelastajasta, joka heille on syntynyt, eivätkä he mielellään
-anna anteeksi niille, jotka ovat yrittäneet ryöstää sitä heiltä. Luulen
-kumminkin että tuomitsijainne ankaruus on lievennettävissä erinäisin
-asianhaaroin."
-
-"Mitkä asianhaarat ne ovat?" kysyi Maya.
-
-Dimas epäröi, mutta vastasi:
-
-"Lain ankara pykälä määrää teidät jokaisen kuolemaan, ellei Teitä
-itseänne säästetä sen perustuksella, että olette syntyessänne perinyt
-Sydämen Ruhtinattaren arvon. Mutta voi olla niin, ettei Neuvosto pane
-täytäntöön sitä kaikessa ankaruudessaan. Se voi tyytyä siihen, että
-nämä muukalaiset saavat pitää henkensä, mutta joutuvat karkoitetuiksi
-pois rannoiltamme."
-
-"Mutta, Dimas, toinen heistä on mieheni."
-
-"Totta kyllä, armollinen rouva, mutta lapsi on syntynyt!"
-
-"En voi erota miehestäni. Parempi on meidän kuolla yhdessä kuin erota.
-Jos ei kansa tarvitse häntä, ei se tarvitse minuakaan; sanokaamme
-hyvästi sille ja lähtekäämme pois yhdessä. Olen kyllästynyt tähän
-maahan, Dimas, sillä täällä kulkevat murhaajat kantapäillämme ja elämä
-on tukalaa. En tahdo kansaltani mitään muuta kuin saada vapauden päästä
-eroon siitä."
-
-"Mutta, armollinen rouva, kansa tahtoo Teiltä jotakin; se tahtoo
-lapsen. Näistä muukalaisista se pääsisi eroon surmaten heidät, tai
-jotenkin muutoin, ja Teidät -- siitä en kylläkään ole varma -- se
-ehkä päästäisi lähtemään heidän mukanaan; mutta lapsestanne se ei
-koskaan halua luopua, sillä se on heidän Taivassyntyinen kuninkaansa,
-ennustuksen poika. Jää jäljelle siis, jos Neuvosto ottaa armahduksen
-huomioon -- mikäli minä ja minun puolueeni olemme enemmistönä -- että
-Teidän on luovuttava joko miehestänne tai pojastanne."
-
-Silloin ilmestyi tuskan ilme Mayan kasvoille, jotta hän näytti kuin
-äkkiä vanhentuneen. Sitten hän vastasi:
-
-"Lähtekää ja ilmoittakaa niille, jotka lähettivät Teidät, Mayan,
-Sydämen Ruhtinattaren, lausuneen näin: Lapseni on rakas minulle,
-sillä se on liha minun lihaani; mutta mieheni on vieläkin rakkaampi,
-sillä hän on sekä liha minun lihaani että sielu minun sieluani. Jos
-minun täytyy valita näiden kahden välillä, valitsen hänet, joka on
-läheisempi; sillä minähän voin saada toisen lapsen, mutta en koskaan
-toista miestä."
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESNELJÄS LUKU.
-
-Nahua todistaa.
-
-
-Joitakuita tunteja kului, ja taaskin ovet avautuivat ja Tikal astui
-sisään viiden asemiehen seuraamana. Vartijajoukon jätti hän oven
-ääreen, astuen itse meidän luoksemme salin toiseen päähän.
-
-"Mitä tahdotte?" kysyi Maya. "Ettekö voi jättää minua rauhaan edes
-vankikomerossanikaan?"
-
-"Tahdon puhua kahden kesken kanssanne, Maya."
-
-"Niinkuin olen Teille, Tikal, sanonut ennen, sanon nytkin, etten halua
-kuulla Teitä kahden kesken. Jos Teillä on jotakin sanottavana, sanokaa
-se mieheni ja ystäväni kuullen, tai jättäkää sanomatta kokonaan."
-
-"Puhutte röyhkeästi minulle, joka tulen tänne toivossa pelastaa teidän
-kaikkien hengen", hän vastasi; "mutta mukaudun nyt, niinkuin useasti
-ennenkin. Kuulkaa: Tiedän kaikki rikoksenne, sillä vaimoni Nahua on ne
-paljastanut minulle. Tiedän teidän ja tuon kuolleen roiston Mattain,
-johon Taivaan kirous on ansaitusti osunut, sepittäneen ennustuksen ja
-ryöstäneen Kaikkein Pyhimmän, sillä olen nähnyt todistuskappaleet."
-
-"Tiedättehän meidän tehneen niin henkemme hädässä", sanoi Maya,
-"sillä ellemme olisi niin tehneet, olisi Mattai murhauttanut meidät,
-saavuttaakseen, toimittamalla minut tieltä pois, varman aseman
-tyttärelleen."
-
-"En tiedä miksi niin teitte enkä välitä tietää, sillä mikään ei
-voi sovittaa sellaista rikosta; mutta luulen Teidän tehneen niin,
-saadaksenne mieheksenne tuon valkoisen miehen. Joka tapauksessa on teko
-tehty ja kosto odottaa teitä -- kosto, josta säästytte vain yhdellä
-ehdolla."
-
-"Millä ehdolla?" kysyi Maya verkkaan, sillä kuultuaan Tikalin tietävän
-kaiken, oli toivon hivenkin kadonnut hänen sydämestään, niinkuin
-meidänkin.
-
-"Maya, kaksi ihmistä elää, ja vain kaksi, jotka tietävät tämän asian --
-vaimoni Nahua ja minä itse. Tähän aamuun asti oli vain yksi ihminen,
-sillä Nahua kertoi sen minulle vasta huomattuaan ettette päässeet
-pakoon, ja tämän hän teki aikeissa toimittaa surman Teille, jota hän
-vihaa kilpailijattarenaan. Siksi olisi hän tahtonut pidättää minua
-vainoamasta Teitä, ja siksi tahtoo hän saapua Sydämen Neuvostoon tänä
-iltana, saadakseen varmasti nähdä Teidän kuolevan Vetten Kuiluun. Mutta
-Teidän minä kaikkein vähimmin haluaisin nähdä sinne häviävän, Teidän,
-jota nyt kuten aina rakastan, enemmän kuin mitään muuta maan päällä."
-
-Mutta silloin kalpeni englantilainen raivosta ja puuttui puheeseen:
-"Suvaitkaa pitää nuo sanat suussanne, Tikal; sillä olkaa varma siitä
--- ellette tottele, että teen yhden rikoksen lisää enkä laske Teitä
-elävänä täältä. Ei tarvitse katsoa henkivartioihinne. Mitä välitän
-heistä minä, jolla on vain yksi henki menetettävänä? Puhukaa vielä
-noin, niin olette kuollut, ennenkuin he ennättävät apuun."
-
-"Antakaa hänen jatkaa, mieheni", sanoi Maya; "eihän yksi lisähäväistys
-meitä enään pahenna? Jatkakaa, kunnioitettavin Tikal; mutta oman
-turvallisuutenne takia pitäkää varanne ja jättäkää sanomatta kaikki
-sellainen, jota aviomies ei voi kuulla."
-
-"Tästä syystä", hän jatkoi, välittämättä englantilaisen raivosta, "olen
-minä tullut tänne esittämään ehdotustani, joka pelastaa teidät kaikki;
-niin, jopa tuon kerskailevan valkoisen miehenkin, joka on ryöstänyt
-Teidät minulta. Jos Nahua ja minä vaikenemme, kuka tietää rikoksianne?
-Ja jos syytös heitettäisiinkin vasten kasvojanne, kuka voi sen näyttää
-toteen? Niin, minä vaikenen -- yhdellä ehdolla. Tuonpa itse tuon oikean
-ennustuksen sekä Mattain tunnustuskirjan ja poltan ne teidän nähtenne."
-
-"Te vaikenette", sanoi Maya, "mutta miten on Nahuan laita? Vaikeneeko
-hänkin?"
-
-Silloin Tikalin tummat kasvot saivat pahan ilmeen ja kuvastivat jotakin
-ajatusta, oliko se murhaa tai muuta, en tiedä.
-
-"Jättäkää Nahua minun haltuuni", hän sanoi. "Peruuttakaa häntä vastaan
-tekemänne lapsen murhayritystä koskeva syytös ja vapauttakaa hänet
-velvollisuudesta saapua tänä yönä Kaikkein Pyhimpään, ja minä vannon,
-ettei hän koskaan hiiskahdakaan tuosta kamalasta salaisuudesta. Sitten
-jää teille vain yksi syytös -- valanne rikkominen yrittäessänne pakoon
-kaupungista -- rikos, joka ei ole anteeksiantamaton."
-
-"Te puhutte ehdosta, Tikal; sanokaa mikä se on?"
-
-"Te itse, Maya. Ei, kuulkaa minua; ja Tekin, valkoinen mies, pysykää
-hiljaa. Jos vannotte Sydämen nimeen tulevanne vaimokseni kuuden
-kuukauden sisällä tästä päivästä, niin minä puolestani vannon,
-että tämä valkoinen mies -- Teidän aviomiehenne, joka ei ole oikea
-aviomiehenne, sillä hän sai Neuvoston avioliittolupauksen petoksella
--- päästetään vaaratta ystävineen poistumaan tästä maasta, ja annetaan
-heidän ottaa mukaansa matkalleen niin paljon omaisuutta ja tarpeita,
-kuin he haluavat. Vannon myöskin -- ja tästä Te näette, miten syvä ja
-kunniallinen rakkauteni Teihin on -- että pojaltanne ei riistetä sitä
-asemaa, joka hänellä kansan silmissä on Taivassyntyisenä pelastajana,
-jonka tulon jo ennustus tiesi. Minun lapseni väistyy Teidän lapsenne
-tieltä, Maya. Jo kerran ennenkin tarjosin Teille rauhan kättä, mutta
-Te hylkäsitte tarjoukseni ja petitte minut, ja tuo hylkäys aiheutti
-isänne kuoleman ja monta muuta surua. Älkää enään hyljätkö, Maya,
-muutoin surut suurenevat ja lisääntyvät Teille, meille kaikille. Ei
-ole kummallista eikä luonnotonta minun pyytää Teitä vaimoksi miehelle,
-jonka kanssa olette ollut kihloissa monet vuodet, sekä ottamaan vastaan
-kaupungin ensimäisen naisen paikkaa, sen sijaan että seuralaistenne
-kanssa antautuisitte hirveimpään kuolemaan."
-
-"Se on sittenkin mitä kummallisinta ja luonnottominta, Tikal, että
-vaimoa näin pyydetään miehestänsä eroamaan. Kuulkaahan -- hänellehän
-Teidän on puhuttava eikä minulle, sillä hänhän voi olla iloinen,
-päästessään tällä keinoin vapaaksi. Ensinnä, mitä mieltä Te, Ignatio,
-olette? Sanokaa minulle -- vaikka minä pelkään vastaustanne, sillä se
-on helppo arvata, koska Tikal tarjoo kaiken, mitä haluatte -- vapauden
-ja aarteita kyllin aikeittenne toteuttamiseksi."
-
-"Totta kyllä, armollinen rouva", minä vastasin, "että hän lupaa minulle
-tuon kaiken -- vaikken tiedäkään, voiko hän antaa sitä; totta on
-myöskin, ettei minulla ole täällä vaimoa, joka minun olisi jätettävä,
-eikä muuta toivetta kuin kavaltajan kuolema. Mutta minä muistan erään
-tuolla erämaassa Teille antamani lupauksen, kun Te urheudellanne
-pelastitte miehenne hengen; ja minä muistan niinikään, että ystäväni
-juuri minun kehoituksestani tuli lähteneeksi tähän kirottuun
-kaupunkiin. Sentähden vastaan, että kaikkien kohtalo olkoon yksi ja
-sama."
-
-"Nuo ovat jaloja sanoja, ystävä", Maya sanoi, "sanoja, jotka voivat
-lähteä vain Teidän jalosta sydämestänne. No, mieheni, nyt on Teidän
-vuoronne."
-
-"Minulla ei ole mitään sanottavaa", vastasi englantilainen naurahtaen,
-"paitsi ehkä sitä, että ihmettelen, miksi kulutatte aikaa, jonka
-onnellisemmin voisimme viettää keskenämme, kuuntelemalla tuon veijarin
-herjauksia. Jos pyydätte minua ajattelemaan pelastusta, ajattelen minä
-sitä, mutta en varmasti astu askeltakaan luotanne pelastaakseni itseäni
-mistään kuolemasta."
-
-"Tuntuu kuin olisin jo saanut vastauksen", sanoi Tikal. "Kunpa vain ei
-kukaan teistä katuisi tänä iltana, joutuessaan katsomaan alas Vetten
-Kuiluun. Hyvä, aika kiitää, ja minulla on paljon tekemistä, ennenkuin
-taas tapaamme." Ja hän kääntyi pois luotamme.
-
-Silloin valtasi Mayan epätoivo. Hetken hän taisteli sitä vastaan, mutta
-huusi sitten:
-
-"Tulkaa takaisin, Tikal!"
-
-Hän tuli ja seisahtui Mayan eteen kylmän äänettömänä, ja Maya kääntyi
-miehensä puoleen, sanoen hitaalla äänellä:
-
-"Olette liian kiireissänne; _minun_ vastaukseni ei vielä ole annettu,
-mieheni. Tikal, hyväksyn ehdotuksenne. Estäkää Nahua todistamasta meitä
-vastaan; hävittäkää hänen hallussaan olevat todistuskappaleet ja viekää
-nämä miehet turvallisesti vuorten tuolle puolen, antaen heille kaikki,
-mitä he haluavat; niin minä suostun kuuden kuukauden kuluessa tulemaan
-vaimoksenne."
-
-Englantilainen ja minä tuijotimme toisiimme hämmästyksen valtaamina.
-
-"Oletteko hullu?" sanoi englantilainen, "vai tahdotteko pelastaa meidät
-puhumalla tuollaisia?"
-
-"Olisiko ihme, mieheni", hän vastasi, "jos haluaisin pelastaa itseni
-ja lapseni? Että olen rakastanut ja vieläkin rakastan Teitä, sen Te
-tiedätte; onko haudassa sitten enään rakkautta? Eläissäni on minulla
-ainakin muistot; kun kuolen, viedään nekin pois minulta. Menkää
-takaisin, mieheni, menkää rikkaana takaisin oman kansanne luo ja oman
-entisen elämänne keskuuteen, ja valitkaa toveriksenne joku toinen
-nainen. Älkää kumminkaan minuakaan unhoittako; mutta antakaa minun
-tulla kuin uneksi Teille, se on oman asianne takia paljon parempi.
-Teillekin, Ignatio, minä sanon, menkää! Tuttavuutemme on tuonut Teille
-vähän onnea; olkoon sen loppuminen onnekkaampi ja saattakoon toiveenne
-vihdoin täytäntöön. Tikal, antakaa kätenne, ja vannokaamme vala."
-
-Tikal astui häntä kohti -- silmät säihkyen voitonriemua; mutta kun
-kädet olivat koskettamaisillaan toisiaan, katsahti Maya sivulleen ja
-näki miehensä kasvoilla kuvastuvan epäilyksen ja tuskan. Kiljahtaen
-astui hän hänen luokseen ja syöksyi hänen syliinsä, sanoen:
-
-"Antakaa anteeksi; olen ponnistanut kaikkeni, mutta tämä käy yli
-voimieni. Oi, kuinka heikko minä olen, en voi erota Teistä, en edes
-pelastaakseni henkenne. Ettehän varmastikaan usko, että olisin
-täyttänyt valani ja mennyt naimisiin hänen kanssaan? Ei, ei --
-kuolemaan minä olisin mennyt lähdettyänne. Mutta en voi erota Teistä --
-en voi erota Teistä vaikkakin itsekkäisyyteni on perikatonne."
-
-"Iloitsen kuullessani sen", sanoi englantilainen. "Kuulkaahan, Tikal,
-jos olette mies, tuokaa miekka minulle, niin ratkaisemme asian
-kahden kesken. Silloin ainakin toinen selviää epätietoisuudestaan ja
-vastuksistaan."
-
-"Valkoinen mies", vastasi Tikal, "Te olette varmasti sekä hullu että
-roisto, muutoin tuskin pyytäisitte minua panemaan henkeäni onnenpeliin
-Teidän henkeänne vastaan, joka jo lain mukaan on arvoton. -- Hyvästi,
-Maya; kauan olette juoksuttanut ja kiduttanut minua, tänä iltana saatte
-kaikesta palkkion." Niin hän lähti.
-
-Olisi luullut, että me Tikalin mentyä olisimme ruvenneet pohtimaan
-tapahtumaa sekä kohta koittavia vaaroja. Mutta niin ei ollut
-asianlaita. Luulen meistä tuntuneen -- kaikista meistä -- ettei ollut
-enään mitään pohtimista. On turhaa potkia Kohtaloa vastaan, ja on
-vieläkin turhempaa pelätä sitä, sillä teimme tai jätimme tekemättä
-jotakin, Kohtalolla kuitenkin aina viimeinen sananvalta on.
-
-Niin me istuimme ja juttelimme mitättömistä asioista elämästämme
-Cumarvon kaivoksessa, Santa Cruzin maatilalla viettämästämme yöstä,
-urhean seuralaisemme Molasin kuolemasta, enkä muistakaan, mistä
-kaikesta. Siinä samassa lapsi heräsi, ja vanhemmat hoivailivat sitä,
-löytäen kumpikin toistensa näköä sen pikku kasvoissa, minun kulkiessani
-pitkin salia, lukien lamppuja, poltellen ja aprikoiden, missä olisin
-seuraavana iltana samaan aikaan.
-
-Vihdoin ovet aukenivat, sillä oli jo miltei puoliyö, ja sisään astui
-Dimas ja joukko pappeja. Vanhus teki kumarruksen ja ilmoitti, että oli
-aika viedä meidät Kaikkein Pyhimpään Neuvoston tutkittaviksi, ja ettei
-meidän tarvinnut pelätä, koska kaikesta siitä päättäen, mitä hän oli
-kuullut, rikostamme käsiteltäisiin lievästi. Maya kysyi, miten oli
-pikku lapsen laita, jota ei voitu jättää yksin, ja pappi vastasi, että
-Mayan oli se otettava mukaan, jolloin hän alkoikin kietoa sitä vaippaan.
-
-"Se on turhaa vaivaa", sanoi Dimas. "Täältä kulkee salainen käytävä
-Kaikkein Pyhimpään, jota myöten minä lupaan viedä Teidät, jottei yön
-kylmyys palelluttaisi pienokaista, meidän herraamme."
-
-Sitten otti hän avainkimpun vyöltään, ojensi sen eräälle
-seuralaiselleen ja käski hänen mennä muutamien pappitoveriensa kanssa
-edellä ovia aukomaan ja sytyttämään käytävien lamppuja. Pappi lähti,
-ja pienen ajan kuluttua lähdimme mekin ja tapasimme hänet seisomassa
-käytävää ja Kaikkein Pyhintä erottavan marmoriseinän luona. Nähtyään
-meidän lähestyvän hän lausui tunnussanat, joihin vastattiin sisältä;
-sitten hän avasi hopea-avaimella salaoven, jättäen avaimen kimppuineen
-riippumaan lukkoon, jotta Dimas saisi ottaa pois sen tullessaan.
-Sitä tuo vanha pappi ei kuitenkaan tehnyt, sillä hän ajatteli meidän
-kaikkien palaavan tämän käytävän kautta, ja kun hän astui Kaikkein
-Pyhimpään, tyytyi hän vetämään oven kiinni, lukitsematta sitä.
-
-Taaskin me seisoimme tuossa synkässä pyhässä paikassa, kuulemassa
-Sydämen Kaupungin lakeja vastaan tehtyjen rikostemme tuomiota. Siellä
-oli koolla koko Neuvosto, ja Tikal, sen ylipappi ja puheenjohtaja,
-istui alttarin takaisella istuimellaan, mutta minä havaitsin ilokseni,
-ettei Nahua istunutkaan hänen vierellään, eikä häntä liioin näkynyt
-koko Neuvoston jäsenten joukossa.
-
-Istuuduimme meille määrätyille tuoleille alttarin edessä olevalle
-avoimelle kohdalle, Maya keskelle ja englantilainen ja minä kummallekin
-puolelle häntä, Oikeuspappi nousi sitten seisomaan ja ilmoitti,
-että Neuvoston ensimäinen asia oli kolmen jäsenensä, Mayan, Sydämen
-Ruhtinattaren, hänen miehensä, Meren Pojan, sekä Ignatio Vaeltavan,
-Sydämen Haltijan, tutkiminen Neuvoston jäseninä tekemiensä valojen
-rikkomisesta. Esittäen tämän muodollisen syytöksen, luki pappi selvästi
-mutta lyhyesti meitä vastaan tehdyt syytökset.
-
-"Samana Vetten Nousun juhlayönä vuosi sitten", hän alkoi, "vannoitte
-te, muukalaiset, alttarin ääressä sielunne ja ruumiinne uhalla valan,
-ettette ilman tämän korkean Veljesliiton lupaa yrittäisi lähteä
-Sydämen Kaupungin rajojen ulkopuolelle. Mutta muuanna päivänä saatiin
-teidät kiinni pakomatkaltanne yli vuorten erämaahan. Eikä siinä vielä
-koko rikoksenne, sillä veitte Sydämen Ruhtinattaresta ja valkoisesta
-miehestä syntyneen pojan, Ennustuksen Taivassyntyisen lapsen, jonka
-katalasti aioitte ryöstää kansalta. Sanokaa, miten puolustaudutte näitä
-rikoksia vastaan?"
-
-"Tunnustamme syytöksen oikeaksi", vastasi Maya, "mutta pyydämme
-ottamaan huomioon puolustuksemme. Kuulkaa, herrat: Aina siitä illasta
-asti, kun me teidän käskystänne jouduimme naimisiin, on miestäni ja
-minua vaaninut surmaaja, ja tuossa istuu Neuvostomme puheenjohtajana
-ja Sydämen ylipappina mies, jolla oli aikomus ottaa hengiltä meidät.
-Näen joukossanne tänä iltana myös joukon henkilöitä, jotka, samana
-päivänä kuin pakenimme, kävivät luonamme Lordi Dimasin johdolla. Mitä
-kertoivat he minulle? Että oli saatu ilmi serkkuni Tikalin muodostama
-salaliitto, jonka oli määrä murhata mieheni, lapseni ja ystäväni
-Ignatio Vaeltava. He ilmoittivat myös minulle, että Tikal erotettaisiin
-tämän ja muidenkin rikostensa takia, ja että tämä sylissäni oleva lapsi
-nimitettäisiin Sydämen kansan päälliköksi. Eikö ole niin, Dimas?"
-
-"Niin on, armollinen rouva", hän vastasi, "ja tietäkää, ettette te
-ole ainoat tänä iltana syytetyt. Vaikka teidän asianne on ensinnä,
-seuraavat ylipappi Tikalin ja muiden asiat perästäpäin; mutta siihen
-asti istuu hän arvonsa mukaisesti Neuvoston puheenjohtajalta."
-
-Silloin Tikal hypähti istuimeltaan, mutta Dimas kääntyi hänen
-puoleensa ja sanoi ankarasti: "Vaietkaa, herra, tai puhukaa vain, mitä
-velvollisuutenne vaatii. Olkoon tuomionne oikeudenmukainen, mutta
-tietäkää, ettei pako ole mahdollinen, sillä henkivartijoiltanne on
-otettu aseet pois, ja kaikkia teitä vartioidaan."
-
-Tikal istuutui jälleen, ja Maya jatkoi:
-
-"Saman päivän iltana, jolloin Lordi Dimas oli käynyt luonani, olin
-yksin huoneessani, ja Ruhtinatar Nahua, Tikalin puoliso, hiipi luokseni
-aikoen surmata lapseni."
-
-Sitten hän kertoi koko jutun, miten englantilainen ja minä, kuultuamme
-hänen avunhuutonsa, olimme kiirehtineet huoneeseen ja vanginneet ja
-sitoneet Nahuan.
-
-"Veljet", hän jatkoi, "silloin valtasi meidät yhtäkkiä kauhu, ja
-me päätimme paeta pois maasta, missä henkemme ei ollut hetkeäkään
-turvattu. Tässä on rikoksemme, ja me annamme rangaistuksen teidän
-käsiinne. Olihan varmasti meidän parempi yrittää pelastaa lapsikin,
-jotta se voisi suorittaa elämäntehtävänsä, minkä tahansa, kuin jättää
-se niiden surmattavaksi, jotka te olette nostaneet hallitsijoiksenne."
-
-Mayan lopetettua puheensa käännyimme, englantilainen ja minä,
-vuorostamme Neuvoston puoleen, todistaen oikeaksi Mayan syyt ja
-ilmoittaen alistuvamme Veljesliiton tuomittaviksi.
-
-Sitten meitä käskettiin siirtymään loitommalle, ja me asetuimme
-Nimettömän jumalan naamion alle odottamaan tuomiotamme, Neuvoston
-jäädessä harkitsemaan. Hetken perästä meidät kutsuttiin taas esiin, ja
-Tikal ilmoitti tuomiomme sysätyn siksi, kunnes olisi käsitelty syytös
-Nahuaa, Mattain tytärtä sekä häntä itseään, Tikalia, Sydämen Kaupungin
-päällikköä ja ylipappia vastaan, lisäten hitaalla ja riemuitsevalla
-äänellä:
-
-"Tuotakoon ulkopuolella odottava Nahua, Mattain tytär, Sydämen
-läheisyyteen."
-
-Kuulimme ja kokosimme rohkeutta lähestyvän kuoleman varalle, sillä
-tiesimme loppumme olevan käsissä, uskaltamatta toivoa armoa ja
-pelastusta.
-
-Ovi aukeni ja Nahua astui sisään arvonsa mukaisissa pukimissa, otsalla
-vihreä, vain päälliköiden vaimojen ja äitien oikeuksiin kuuluva otsavyö.
-
-"Miksi suvaitsette kutsua minut tänne, herrat?" hän sanoi ylpeästi,
-astuttuaan alttarin luo.
-
-Silloin nousi Oikeuspappi seisomaan ja luki syytöksen, että hän oli
-yrittänyt omin käsin surmata Mayan, Sydämen Ruhtinattaren poikalapsen,
-ja että hän niinikään oli ollut miehellensä Tikalille avullisena
-monessa julmuudessa ja väärinkäytössä, pyytäen Nahuaa puolustautumaan.
-
-"Viimeistä syytöstä en tunnusta",.hän sanoi. "Vastatkoon Tikal itse
-omista pahoista töistään. Ensimäisen tunnustan. Yritin kyllä nujertaa
-tuon kakaran, mutta Maya huomasi minut, ja minut ehkäistiin ja
-sidottiin."
-
-"Veljet", sanoi Dimas, nousten seisomaan, "meidän ei tosiaankaan
-tarvitse tästä asiasta enempää keskustella. Olemme kuulleet Ruhtinatar
-Mayan ja muiden puolustuksen, ja nyt Nahua tunnustaa rikoksensa. Hän
-tunnustaa yrittäneensä surmata tuon lapsen, jonka hän tiesi pyhäksi,
-Sydämen kansan toivoksi, ja sellaiselle rikokselle löytyy mielestäni
-vain yksi, vaikkakin kamala rangaistus, ja hän, jonka on kärsittävä, on
-vielä korkeassa asemassa oleva nainen."
-
-"Seis!" katkaisi Nahua. "Ette ole kuulleet minua loppuun, ja minulla on
-oikeus puhua, ennenkuin minut tuomitaan kuolemaan. Syytätte minua pyhän
-lapsen, Sydämen kansan toivon murhayrityksestä, ja totisesti, jos näin
-asianlaita olisikin, ansaitsisin kuoleman, jota vastoin itse asiassa
-ansaitsenkin teidän kiitoksenne. Sydämen ylimykset, tämä lapsi, jota
-te ihailette, Ennustuksen Taivassyntyinen lapsi, jonka te tänä iltana
-aioitte nimittää päälliköksi, erottaen mieheni Tikalin, ja jonka teidän
-mielestänne pitäisi oleman heimomme johtotähtenä suuruuteen ja valtaan,
-se onkin elävä valhe, petos, vääryys!"
-
-Silloin puhkesi Neuvoston kesken hämminki, ja ankarat äänet käskivät
-hänen lopettaa nuo häväistykset; mutta hän sai hiljaisuuden,
-jatkaakseen:
-
-"Kuulkaa minua, minä pyydän, sillä vaikka minä haluaisinkin, en
-uskaltaisi puhua umpimähkään, mutta minä voin näyttää toteen
-jok'ainoan lausumani sanan. Luulette minun aikoneen surmata tämän
-lapsen murtaakseni kilpailijattareni Mayan sydämen -- ja totisesti
-minä haluankin sen murtaa; ja toimittaakseni oman lapseni tuon lapsen
-tilalle -- ja totisesti minä haluankin hänet siihen toimittaa.
-Mutta nämä eivät sittenkään olleet tekoni vaikuttimia. Neuvoston
-ylimykset, kuulkaa kertomusta, joka on kummallisin, mitä koskaan olette
-kuulleet, ja lausukaa sitten tuomionne minusta, miehestäni Tikalista,
-kilpailijattarestani Mayasta sekä hänen ystävistään. Tunsitte kaikki
-hyvin isäni Mattain, sillä kuollessaan ja jo Tikalin hallituksen
-alusta asti oli hän lähinnä Tikalia Sydämen Kansan vaikutusvaltaisin
-mies, hoitaen niitä tehtäviä jotka nyt ovat Dimasin hallussa, muun
-muassa Kaikkein Pyhimmän Isännän virkaa. Mutta isäni Mattai ei ollut
-kuitenkaan rehellinen mies. Voi! että minun täytyy sanoa se, sillä
-hän teki syntinsä enemmän minun takiani kuin itsensä takia, koska hän
-rakasti minua ja piti kaikessa silmämääränään minun hyvinvointiani.
-Tämä hänen rakkautensa vei hänet perikatoon, saaden hänet rikkomaan
-jumalaansa, lakejaan ja maataan vastaan. Alusta asti, kun vielä olin
-lapsi, tiesi hän minun mielistyneen Lordi Tikaliin, joka oli kihloissa
-neiti Mayan kanssa; sitäpaitsi tiesi hän minun olevan kunnianhimoisen
-ja haluavan tulla suureksi. Siitä syystä uskotteli hän Tikalille
-saaneensa Taivaasta tiedon, että neiti Maya oli isineen kuollut
-erämaahan. Saatuaan hänet vakuutetuksi, että Maya näin ollen oli
-kadonnut häneltä ikuisesti, hän hätyytti Lordi Tikalia naimaan minut,
-luvaten korvaukseksi toimittaa hänet Sydämen Kansan päälliköksi. Kaiken
-tämän hän teki, vaikken minä tiennyt asioista mitään, vaan luulin
-mielettömyyksissäni Tikalin naineen minut rakkaudesta.
-
-"Sitten Zibalbay palasikin hää-iltanamme, ja hänen mukanaan Maya
-sekä nämä muukalaiset; ja siitä hetkestä asti alkoi mieheni vihata
-minua, koska olin hänen rakastamansa Mayan paikalla. Kuten jälkeenpäin
-kuulin, meni Tikal Zibalbayn luo vankikomeroon ja lupasi luovuttaa
-hänelle valtansa koko hänen lopuksi ijäkseen ja olla vastustamatta
-hänen aikeitaan, jos saisi Mayan puolisokseen, kun hän ensin olisi
-toimittanut minut tieltä pois, joko surmaten tai muuten. Zibalbay
-olisikin mielellään suostunut; mutta sattuikin niin, että Maya oli
-mielistynyt erämaamatkoillaan tuohon valkoiseen mieheen, ja kieltäytyi
-eroamaan hänestä. Mieheni olisikin ehkä päässyt aikeittensa perille,
-sillä vankien tila oli toivoton ja vaihtoehto oli kuolema, ellei isäni
-Mattai olisi keksinyt keinoa, miten kaikki olisivat pelastettavissa ja
-minä pysyisin edelleen päällikön vaimona. Tällainen oli keino, herrat:
-että tuohon Sydämen tunnusmerkkiin pantaisiin semmoinen ennustus, joka
-pettäisi Sydämen Neuvoston ja toimittaisi Mayan naimisiin rakastamansa
-valkoisen miehen kanssa. Herrat, näin tehtiin. Yön hiljaisuudessa
-hiipivät he kaikkein Pyhimpään, valtasivat Sydämen ja panivat sinne
-tuon Pelastajan syntyä ennustavan kirjoituksen. Lopun tiedätte itse."
-
-"Se ei ole totta", huusivat monet äänet. "Sellainen pyhänhäväistys on
-mahdoton."
-
-"Se on totta", vastasi Nahua, "ja minä todistan teille, että tuo
-pyhäinhäväistys oli mahdollinen. Sydän avattiin, ja isäni tekemä väärä
-ennustus pantiin sisään, mistä te sen löysitte Vetten Nousun yönä vuosi
-takaperin. Mutta katso, kun pyhä sydän avattiin -- se ei ollutkaan
-tyhjä, vaan siinä oli toinen ennustus -- oikea ennustus -- joka pantiin
-talteen, jotta petos selviäisi aikanaan."
-
-"Missä sitten on tuo kirjoitus?" kysyi Dimas.
-
-"Tässä", hän vastasi, vetäen levyn povestaan. "Kuulkaa!" Ja hän luki:
-
-"_Nukkunut Silmä herää ja näkee roistojen sydämen ja tarkoituksen.
-Sanon, ettei kaupunkimme hävityshetkenä edes kaikki Pyhän Järven aallot
-riitä huuhtomaan pois heidän syntiänsä_."
-
-"Ottakaa ja katsokaa itse, ylimykset", hän jatkoi, pannen levyn
-alttarille. "Kuulkaahan vielä, miten tämä esine joutui minun
-käsiini. Isäni tehtyä tuon suuren synnin, kohtasi Nimettömän jumalan
-kirous häntä, -- hän sai, kuten tiedätte, tuon kamalan taudin.
-Kuolinvuoteellaan valtasi hänet katumus, ja hän kirjoitti erään
-paperin, jonka hän todistutti ja antoi minulle, liittäen mukaan tuon
-levyn. Minä pidin hallussani tuota paperia, ylimykset; kuulkaa, mitä
-siinä sanotaan, ja päättäkää, olenko puhunut totta vai valhetta." Ja
-hän luki ääneen Mattain tunnustuksen, missä juurta myöten selitettiin
-meidän juonemme.
-
-"Nyt, ylimykset", hän lisäsi, kun kirjoitus oli lopussa ja kirjaimia
-tutkittu, "ymmärrätte, miksi yritin raivoissani tappaa tuon lapsen,
-jota on uskoteltu teille jumalan antamaksi, ja minä jätän teidän
-huoleksenne toimittaa rankaisun niille, jotka ovat tuon petoksen
-punoneet."
-
-
-
-
-KAHDESKYMMENESVIIDES LUKU
-
-Jäähyväiset.
-
-
-Nahua lopetti ja istuutui, ja niin suuri oli Neuvoston ihmetys -- tai
-paremminkin kauhistus -- ettei hetkeen aikaan kukaan puhunut mitään.
-Vihdoin nousi Dimas ja sanoi:
-
-"Maya, Sydämen Ruhtinatar, ja te muukalaiset, olette kuulleet teitä
-vastaan tehdyn kamalan syytöksen. Miten voitte vastata siihen?"
-
-"Tunnustamme sen todeksi", vastasi Maya tyynesti. "Meidän oli pakko
-valita joko kuolema tai tämän teon tekeminen, ja me valitsimme elämän.
-Mattaihan tuon petoksen punoi ja sepitti kirjoituksen, ja minusta
-tuntuu että meidän on kärsittävä sekä hänen syntinsä että omamme.
-Sananen vielä: Tämä Ignatio ei ryhtynyt vapaasta tahdosta salajuoneen,
-vaan mieheni ja minä pakotimme hänet siihen, minä etupäässä."
-
-Dimas ei vastannut, vaan antoi merkin kahdelle, alttaria paljastetuin
-miekoin vartioivalle papille viedä meidät Kaikkein Pyhimmän ja
-Kuolleitten Kammion väliseen käytävään, mihin meidät suljettiin
-pimeään, kaksois-ovien väliin.
-
-Täällä minä kaiken lopuksi polvistuin, lähettäen viimeiset rukoukseni
-Taivaalle, Mayan itkiessä miehensä sylissä ja jättäessä hyvästi hänelle
-ja sylissään lepäävälle lapselleen.
-
-"Vaimoni", hän sanoi, "olitte tosiaankin viisas, kun kielsitte meitä
-lähtemästä tähän Sydämen Maahan. Vaan tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja
-oltuamme vähän aikaa onnellisia yhdessä, kuolkaammekin yhdessä niin
-urheasti kuin voimme, toivoen taaskin pääsevämme yhteen johonkin uuteen
-rauhan maailmaan."
-
-Pian saapuivat papit ja veivät meidät takaisin Kaikkein Pyhimpään.
-Mayan astuttua yli kynnyksen ensimäisenä meistä kolmesta, astui Tikal
-häntä vastaan ja sieppasi yhdellä tempauksella, olematta silti julma,
-lapsen hänen sylistään. Huomasimme meitä tarkoittavat valmistukset,
-sillä alttarin edessä oleva kivi oli nostettu paikoiltaan ja jalkojemme
-juuressa ammotti musta kuilu, mistä kuului veden loiske. He asettivat
-meidät seisomaan selät alttariin; mutta Tikal seisoi etumaisena, ja
-hänen ja meidän välillä oli kuilun suu.
-
-"Maya, päällikkö Zibalbayn tytär, Sydämen Ruhtinatar; valkoinen mies,
-Meren Poika; Ignatio Vaeltava; ja pappi Mattai, jonka itsensä jo
-kuoltua me kutsumme hänet hengessä esiin", alkoi Dimas kylmällä ja
-kamalalla äänellä, "oman tunnustuksenne mukaan olette te vikapäät
-suurimpaan rikokseen, minkä katala ihmisjärki konsanaan voi keksiä ja
-likaiset kädet suorittaa. Olette rikkoneet Taivaalle ja veljillenne
-tekemät juhlalliset valat; olette häväisseet jumalamme ja raiskanneet
-hänen Kaikkein Pyhimpänsä; ja olette uskotelleet kansalle, joka luotti
-teihin, synnin sikiötänne jumalan lähettämäksi hallitsijaksi. Kaikista
-näistä rikoksista, jotka olette tehneet -- miksi, emme tiedä -- emme
-taida teitä kyllin rangaista. Teille maksetaan palkka jossain muualla,
-kun olette menneet tämän tuomio-istuimen edestä, ja nimenne ovat
-jääneet unohdukseen maan päällä.
-
-"Näin kuuluu Sydämen Neuvoston tuomio -- että sinun nimesi, Mattai,
-pyyhitään pois Sydämen palvelijain luetteloista; että muistosi
-kirotaan; että asunnoitasi kärventäisi tuli ja istuimiasi polttaisi
-suola; että ruumiisi kaivettaisiin haudastaan ja vietäisiin pyramiidin
-huipulle, kunnes ilman linnut sen söisivät; että sielusi annettaisiin
-manalan kiduttajien käsiin ijankaikkisesti.
-
-"Näin kuuluu Sydämen Neuvoston tuomio sinulle, Maya, päällikkö
-Zibalbayn tytär, Sydämen Ruhtinatar; valkoinen mies, Meren Poika,
-ja Ignatio Vaeltava: Että nimenne pyyhitään pois Sydämen Veljien
-luettelosta ja kirotaan kaupungin kaduilla; että kätenne ja jalkanne
-sidotaan ja teidät kahlehditaan elävinä Kaikkein Pyhimmän seiniin ja
-jätetään ryöstämänne jumalan alttarin ääreen, kunnes näännytte nälkään
-ja janoon; että ruumiinne sitten viedään pyramiidin huipulle ilman
-lintujen syötäväksi; ja että sielunne annetaan manalan kiduttajien
-käsiin ijankaikkisesti."
-
-Lausuttuaan nämä sanat ja ennenkuin täysin tajusimmekaan kamalan
-tuomiomme kauheutta, astui Tikal esiin -- vielä kirjoittaessanikin
-minua puistattaa -- pitäen lapsi rukkaa, joka alkoi itkeä kuin tuskasta
-tai pelosta, kuilun päällä ja pudotti sen yht'äkkiä alas syvyyksiin.
-
-Kauhistuneen äidin huuto kaikui pyhän paikan seinissä, ja ennenkuin
-sen kaiku oli edes ehtinyt hälvetä, oli englantilainen -- jalopeuran
-tavoin -- hypännyt yli kuilun ja tarttunut Tikalla kiinni kurkusta ja
-vyötäisiltä. Raivo antoi voimia hänelle, ja hän nosti Tikalin korkealle
-ilmaan ja paiskasi hänet alas tuohon kaameaan kuiluun, minne lapsikin
-vastikään oli hävinnyt.
-
-Pahasti parahtaen katosi Tikal, ja hetken aikaa oli kuolon hiljaisuus.
-Yhtäkkiä huusi Maya hullun ja epätoivoisen äänellä:
-
-"Eivät kaikki Pyhän Järven vedet riitä pyyhkimään pois meidän
-syntiämme, mutta tuokoot ne koston teille, oi te avuttoman lapseni
-surmaajat!"
-
-Näin sanottuaan Maya juoksi alttarin taakse, minun ehkä yksin
-aavistaessa hänen aikeensa, ja tarttui molemmin käsin Sydämen
-tunnusmerkkiin.
-
-"Varokaa!" huusi Dimasin ääni, mutta hän ei totellut. Ennenkuin hän
-tai kukaan muu ehti apuun, oli hän raastanut epätoivoisin ponnistuksin
-vanhan tunnusmerkin paikoiltaan ja nauraen ja pilkaten paiskannut sen
-palasiksi marmorilattiaa vastaan.
-
-Hetken aikaa vallitsi hiljaisuus; mutta sitten kuului alttarilta
-yhtäkkiä paukahdus, aivankuin harpun kielet olisivat katkenneet, ja
-sitä seurasi toinen, hirveämpi ääni, vesipaljouksien kuohu ja kohina.
-
-"Paetkaa! Paetkaa!" huusi ääni, "vedet ovat valloillaan, ja häviö perii
-meidät ja koko Sydämen Kansan!"
-
-Silloin hyökkäsi Neuvosto yhtenä miehenä Kaikkein Pyhimmän ovea kohti;
-mutta minä, Ignatio, Jumalan kiitos, muistin toisen oven, salaoven,
-josta olimme tulleet ja jonka pappi oli jättänyt raolleen.
-
-"Tätä tietä!" huusin minä espanjankielellä englantilaiselle ja.
-tarttuen Mayaa käsivarteen, vein hänet mukanani käytävään. Kun kaikki
-kolme olimme päässeet sinne, käännyin minä lukitsemaan ovea ja näin
-silloin kummallisen näyn.
-
-Alttarin edessä olevan kuilun suusta kohosi valtava vesipatsas,
-suihkuten sellaisella hirvittävällä voimalla kattoon, että
-marmorilohkareet näyttivät putoavan alas pakenevien niskaan,
-pakenevien, jotka turhaan koettivat avata ovea ja paeta Kuolleitten
-Kammioon. Toisenkin näyn minä vielä näin; Tikalin ruumis oli noussut
-kuilusta, minne englantilainen oli hänet paiskannut, ja nousi ja laski
-muodottomana möhkäleenä vesisuihkun mukana lattian ja katon välille.
-
-Ennenkuin vesi vielä ehti meihin asti, suljin minä oven, ja otettuani
-mukaan ovessa yhä riippuvan avainkimpun me pakenimme ylös käytäviä ja
-portaita, kunnes saavuimme vankikomeroomme. Tännekään emme uskaltaneet
-pysähtyä, sillä korviimme kuului jo kumma ääni, ja me tunsimme
-pyramiidin koko valtavan rakennuksen vapisevan, kun vangitut vedet
-pääsivät valloilleen ja levisivät ylös ja sivulle.
-
-Ottaen lamput me kiirehdimme kuparioville salin toiseen päähän ja
-löysimme vaivoin oikean avaimen. Meillä ei ollut vitkastelemiseen
-aikaa, sillä lähtiessämme ennättivät vedet jo huoneen takaosaan ja
-siinä samassa huuhtoivat lattiaa kuuden tai kahdeksan jalan paksuisena
-aaltona. Ryntäsimme pakoon etenevän aallon tieltä, ja hyvä oli että
-kulkumme kävi ylöspäin, sillä muutoin olisimme varmasti hukkuneet,
-etsiessämme eri ovien avaimia. Mutta taaskin oli onni, niinkuin
-tähänkin asti, apunamme, ja me pääsimme pyramiidin huippuun parahiksi
-aamun sarastaissa.
-
-Sarastus selkeni, eikä päivän valkeus koskaan ole paljastanut
-ihmissilmälle sen ihmeellisempää ja kamalampaa näkyä. Pyramiidin pihan
-ulkopuolelle oli kerääntynyt suuri kansanpaljous odottamaan juhlaa,
-joka tänä vuoden päivänä piti tapojen mukaan vietettämän pyramiidin
-huipulla. He olisivat jo kokoontuneet sinne, ellei olisi ollut määräys
-pitää ovet suljettuina, kunnes Neuvosto olisi lähtenyt Kaikkein
-Pyhimmästä, ja tänä yönä viipyi Neuvosto kauvan.
-
-Tällä hetkellä syntyi kauhun ja hämmästyksen huuto kansan kesken, ja
-syy oli seuraava. Pitkin satamapaikan ja suuren torin välisiä katua
-syöksyi kahdenkymmenen jalan korkuinen ja sadan levyinen hyökyaalto.
-
-Silloin huomasimme oikean asianlaidan. Alttarin tunnusmerkki -- en
-tiedä miten -- oli yhdistetty salaisiin merenalaisiin sulkuportteihin,
-jotka monen sukupolven ajan olivat suojelleet Sydämen Kaupunkia
-tulvalta. Kun tunnusmerkki irrotettiin paikaltaan, aukenivat nämä
-sulkuportit, ja vesivirrat syöksyivät esiin, pyrkien järvenpinnan
-tasolle, joka tänä vuodenaikana oli kaupungin talonharjoja korkeammalla.
-
-Pyramiidin huipulla oli kaksi pyhää tulta vartioivaa ja tulevia
-juhlamenoja valmistelevaa pappia. Nähtyään meidän ryntäävän
-vartiohuoneesta he juoksivat meitä kohti käsiään väännellen ja
-kysyen, mitä ihmeitä nyt oli tapahtunut. En sanonut tietäväni, vaan
-kun vettä oli ruvennut kerääntymään vankikomeroomme, olimme paenneet
-sieltä. Miten me olimme paenneet, sitä eivät he ryhtyneet kyselemään,
-vaan juoksivat alas pyramiidin portaita, palatakseen samassa, sillä
-ennenkuin he ehtivät alas asti, oli heidän tiensä katkaistu.
-
-Sillä välin kauhu laajeni ja hävitys alkoi. Kaikkialle syöksyi
-ja tunkeutui vettä, riittäen yhä suuren järven loppumattomista
-varastoista. Kokonaiset kadut olivat jo veden vallassa, ja
-kansanjoukosta kuului katkeamaton tuskan huuto.
-
-Maya kuuli sen ja heittäytyi kasvoilleen pyramiidin katolle, jottei
-näkisi omaa työtään, ja tukki sormin korvansa, mutta englantilainen ja
-minä katselimme tyrmistyneinä. Silloin tulva nieli kansan, useampia
-tuhansia luvultaan, joka oli kokoontunut temppelin ääreen, ja katso!
-silmänräpäyksessä olivat kaikki pyyhkäistyt pois, niinkuin rajutuuli
-pyyhkäisee pudonneet lehdet. Ennenkuin olisi ehtinyt lukea kymmeneen,
-oli suurin osa Sydämen Kaupungin väestöä hukkunut!
-
-Jonkun aikaa näkyi vielä muutamia suurempia taloja, mutta pian
-nekin upposivat näkymättömiin. Ennenkuin aurinko täysin oli ehtinyt
-noustakaan, oli kaikki lopussa, ja tuosta muinaisesta ja ihanasta
-kaupungista, Maailman Sydämestä, näkyi vain puitten latvoja ja
-vedenpinnan yli kohoavia pyramiidien huippuja.
-
-Kultaista kaupunkia ei ollut enää. Se oli hävinnyt ja sen mukana
-kaikki kasatut aarteet, opit, uskot, ja se, mikä monta sukupolvea oli
-kangastanut satuna minulle, oli taaskin todenteolla tullut saduksi.
-Lyhyen tunnin oli tuo vuosisatojen työn valmis hedelmä kestänyt
-huuhtoutua olemattomiin ja sen mukana viimeisen puhtaan intiaanirodun
-häviävät tähteet, intiaanirodun, joka noudatti esi-isieni tapoja ja
-oppeja. Epäilemättä heidän aikansa oli tullut, ja korkeammat voimat
-olivat määränneet heidät häviämään; mutta ankaraa ja äkkinäistä häviötä
-oli kamala katsella tai edes ajatella.
-
-Mitä olisivatkaan, minä mietiskelin, tämän suuren kaupungin perustajat
-ja sen juhlallisten pyramiidien rakentajat mahtaneet ajatella ja
-tuntea, jos he olisivat aavistaneet tällaista loppua? Olisivatkohan he
-sijoittaneet pyhää tunnusmerkkiään niin taitavasti alttarille, että
-hullaantunut nainen voisi, tempaamalla sen pois, haudata alttarit,
-temppelit, kaupungin kaikkineen päivineen ikuisiksi ajoiksi veden alle?
-Näin he tekivät suojellakseen kotejaan vihollista vastaan, jotta he
-hädän tullen voisivat mieluummin valita perikadon kuin häpeän; mutta
-he eivät aavistaneet -- he eivät varmasti edes uneksineet -- että tämä
-vihollinen olisi heidän omaa rotuaan, että heidän oman lapsensa käsi
-toisi korjaamattoman onnettomuuden heidän pyhälle turvapaikalleen,
-Maailman Sydämen kaupungille.
-
-Vähä vähältä saavuttivat vedet tasapinnan ja täyttivät syvennyksen,
-missä kaupunki oli sijainnut, ja aurinko paistoi vetten kalvoon,
-aaltojen soluessa pyramiidin kupeita ja merenalaisten talojen kattoja
-pitkin. Siellä täällä uiskenteli hylkytavaroita, siellä täällä
-ihmisruumiita, joiden ympärille jo merikotkat kokoontuivat. Siinä
-kaikki.
-
-Samassa nousi Maya polvilleen ja katsoi ympärilleen, varjostaen
-kädellä silmiään, sillä päivä paistoi kirkkaasti pyramiidin valkoiseen
-huippuun. Sitten painoi hän kädet takaraivolleen ja kiljasi pahasti.
-
-"Katsokaa kätteni työtä", hän sanoi, "ja syntini paikkaa! Oi! isäni,
-tuo uni, joka ahdisti minua, oli kamala, mutta se ei sittenkään ollut
-tosi. Oi! isäni, kansa, jonka sinä tahdoit pelastaa, on kuollut!
-Hukkunut on rakastamasi kaupunki, ja minä sen hävitin! Oi! isäni,
-isäni, kirouksesi on kohdannut minua, minä olen kirottu!"
-
-Jotenkin tähän tapaan hän puhui ja alkoi sitten nauraa, ja kääntyen
-englantilaisen puoleen kysyi hän:
-
-"Missä lapsi on, mieheni?"
-
-Englantilainen ei voinut vastata, mutta Maya ei siitä välittänyt, vaan
-painoi käsiään rintaansa vastaan, kuin olisi pitänyt lasta sylissään,
-tullen ensin hänen luokseen, sitten minun, ja sanoen: "Katsokaahan,
-eikö hän ole kaunis poika? Enkö ole onnellinen äiti, kun minulla on
-noin kaunis poika?"
-
-Yritin katsoa, mutta hänen säälittävien kasvojensa muoto ja hänen
-tyhjien käsivarsiensa heilutus tuntuivat minusta niin hirveältä, että
-minun täytyi kääntyä pois, salatakseni kyyneleeni. Minä näin totuuden.
-Väsymys, suru ja kauhu oli murtanut hänen järkensä. Hän oli mielipuoli.
-
-Veimme hänet vartiohuoneeseen, missä oli suojaa, ja takaisin palanneet
-papit antoivat meille ruokaa, kun olimme tarpeemme heille selittäneet,
-sillä hekin olivat miltei järjiltään.
-
-Täällä kohtasi Ruhtinatar Mayaa viimeinen sairaus. Se alkoi
-hengenahdistuksella, joka heti kohta muuttui kuumeeksi. Kaksi päivää
-ja yötä hoidimme murtunein mielin häntä pyramiidin huipussa, väsymättä
-hänen hourailuihinsa ja säälittävään lapsen kaipailuunsa, kunnes hän
-kolmannen päivän aamuna kuoli. Ennen kuolemaansa palasi hän tuntoihinsa
-ja puhui miehelleen kauniita ja helliä sanoja, joiden kertominen tuntuu
-minusta liian pyhältä.
-
-"Voi!" hän lopetti, "kuten sydämeni jo aavisti, olen saattanut vain
-suruja teille, ja nyt on aika tullut minun lähteä luotanne. Ignatio oli
-oikeassa ja me olimme väärässä -- tai oikeammin: minä olin väärässä.
-Meidän olisi pitänyt kuolla yhdessä vuosi sitten, jos niin olisi pakko
-ollut, mieluummin kuin tehdä tuo synti Kaikkein Pyhimmässä, sillä
-silloin olisivat kätemme ainakin olleet puhtaat, eikä kansani häviö
-olisi painanut minua. Mutta uskokaa, mieheni, tein tuon kuoleman teon
-hulluna, sillä olin nähnyt lapsemme murhattavan silmieni edessä, ja
-kuulin äänen sisälläni vaativan kostoa.
-
-"No, teko on tehty, ja olen kärsinyt siitä ja saan ehkä vieläkin
-kärsiä, mutta luulen kuitenkin olleeni vain Kohtalon määräämä
-välikappale, jonka piti hävittämän jo kuolemaan tuomittu rotu sekä
-kulunut uskonto. Tuohon uskontoon en enään usko, sillä Te olette
-opettanut minulle toisen opin, siksi en pelkää oman kansani jumalan
-kostoa. Annettakoon muut syntini anteeksi, jos ne ovat syntejä, sillä
-ne aiheutuivat rakkaudestani. Mieheni, minä toivon Teidän pakenevan
-pois tältä pahanenteen paikalta ja elävän onnellisena monta vuotta;
-mutta enin kaikesta toivon, että siellä maassa, minne Tekin kerran
-tulette, löytäisitte lapseni ja minun odottamassa Teitä. Jääkää
-hyvästi. Tämä on synkkä ero, ja elämäni on ollut lyhyt ja surua täynnä.
-Mutta sittenkin minä iloitsen, että olen sen elänyt, sillä se on vienyt
-minut Teidän syliinne, ja niin vähän kuin olisin ansainnutkin, luulen
-Teidän rehellisesti rakastaneen minua ja rakastavan kuoltuani vielä
-muistoanikin.
-
-"Jääkää Tekin hyvästi, Ignatio. Olette ollut uskollinen ystäväni,
-vaikken tuonut Teille yhtään onnea, ja olin aika ajoin kade takianne.
-Ajatelkaa kauniisti minusta, jos voitte, ja kohdelkaa miestäni samalla
-ystävyydellä kuin ennen vanhaan, kun emme vielä olleet tavanneetkaan,
-vaikka olisittekin ehkä ilman minua päässyt aikeittenne perille."
-
-Sitten hän taaskin kääntyi miehensä puoleen ja pyysi hengästyneellä
-ja katkonaisella äänellä, ettei hän unohtaisi vaimoaan ja lastaan.
-Kuulin englantilaisen vastaavan, ettei hänen tarvitsisi pelätä sitä
-lainkaan, koska onni kuolisi häneltä vaimonsa mukana, ja vaikka hän
-pääsisi pakenemaankin, eivät he silti olisi eronneet, eikä kukaan muu
-nainen voisi anastaa hänen sydämestään vaimonsa paikkaa. Maya siunasi
-ja kiitti häntä, hyväillen hänen kasvojaan kuolevin käsin, mutta minä
-en jaksanut kestää kauemmin tällaista näkyä, vaan jätin heidät kaksin.
-
-Tuntia myöhemmin tuli englantilainen ulos vartiohuoneesta, ja vaikkei
-hän puhunutkaan mitään, sanoi jo hänen kasvojensa ilme minulle, että
-kaikki oli ohi.
-
-Näin kuoli Maya, Sydämen Ruhtinatar, vanhojen intiaanikuningasten --
-minua lukuunottamatta -- viimeinen jälkeläinen, herttainen ja ihana
-nainen, vaikkakin joskus uppiniskainen, kiihkeä ja oikullinen.
-
-Tällä välin saimme kuulla, että mantereella oli vielä muutamia
-intiaaneja, miehiä ja naisia, jotka oli lähetetty sinne peltotöihin, ja
-näimme veneenkin kiertävän entistä Sydämen saarta. Molemmat kanssamme
-pyramiidin huipulla olevat papit yrittivät antaa veneeseen merkkiä ja
-kutsua sitä meitä auttamaan, mutta joko veneessä olijat sitten eivät
-nähneet meitä, tai olivat he niin tyrmistyneitä etteivät uskaltaneet
-lähestyä pyramiidia. Koko päivän saimme pysyä siellä, muutta toivoimme
-apua, jotta pääsisimme rannalle hautaamaan Mayan ruumiin.
-
-Illan tullen, kun ketään ei saapunut, keksimme toisen keinon,
-Vartiohuoneen katolla paloi yhä pyhä tuli, sillä molemmat papit olivat
-vartioineet sitä, luultavammin ehkä tottumuksesta kuin mistään muusta
-syystä. Sinne kannoimme muutamia Sydämen ylimysten juhlatiloissa
-käyttämiä tuoleja ja kaikkia muita kasattuja polttoaineita, ja teimme
-näin tuliastiaan ruumiinpolttorovion. Kun se oli valmis, toimme Mayan
-valkeisiin vaatteisiin kiedotun ruumiin ja panimme sen roviolle.
-
-Suuri kokko leimusi kohta ja paloi niin kiihkeästi, että se valaisi
-koko pyramiidin huipun ja ympäröivän pimeyden. Koko illan me vartioimme
-siitä, pappien voivotellessa ja lyödessä rintoihinsa, kunnes tuli alkoi
-itsekseen riutua ja yli tuhannen vuotta palanut pyhä tuli hiipui ja
-sammui kokonaan, Tuntui asiaan kuuluvalta, että tämä vanha, pyhä tuli
-viimeiseksi työkseen poltti rodun viimeisen kuninkaallisen jäsenen
-ruumiin, rodun, joka oli sitä tulta niin kauan vartioinut. Aamun tullen
-syntyi tuuli ja vihmasade, ja kun päivän valjettua tulimme paikalle,
-oli se kylmä ja musta. Ei kyventäkään enään siinä ollut, eikä tuhkaa
-tai muuta jäännöstä ollut jäänyt hänestä, joka kerran oli ihana ja
-suloinen Sydämen Ruhtinatar.
-
-Aloimme tuskallisesti miettiä keinoa päästä mantereelle, mihin oli jo
-syytäkin, sillä vesi oli höllyttänyt suuren pyramiidin perustuksia ja
-irroittanut jo muutamia lohkareita. Aioimme muodostaa lautan käsillä
-olevista penkeistä ja tällä lautalla meloa rantaan.
-
-Sitä ei meidän kumminkaan tarvinnut tehdä, sillä parahiksi saapui
-meitä kohti suuri vene, missä oli kolme intiaania, ja me annoimme
-sille merkin tulla pyramiidin portaitten puolelle. He tekivät työtä
-käskettyä, ja otettuamme mukaamme ruokatarpeita sekä vartiohuoneesta
-löytyviä välttämättömiä tavaroita, astuimme me neljä vaivoin veneeseen,
-sillä vesi loiskui pyramiidin nurkissa, jotta venettä oli vaikea tuoda
-portaiden ääreen.
-
-Intiaaneilta kuulimme rannalla olijoiden niin tyrmistyneen, nähtyään
-pyhää kaupunkiaan kohdanneen onnettomuuden, etteivät uskaltaneet
-lähestyä sen entistä paikkaa. Mutta kun he edellisenä yönä olivat
-nähneet Mayan ruumisrovion suuren liekin, tiesivät he ihmisiä elävän
-vielä pyramiidissa ja kutsuvan heitä apuun tulimerkillään, ja niin he
-uskalsivat lähteä.
-
-He kysyivät meiltä, mistä johtui että aallot olivat haudanneet
-kaupungin, joka oli seisonut siinä turvassa aikojen alusta asti.
-Emme sanoneet tietävämme, ja papeistakin näytti pelastuttuaan liian
-alentavalta ruveta kertomaan, että me olimme olleet vankeina pyramiidin
-onkaloissa, vaikka he tiesivätkin asian niin olleen.
-
-Saavuttuamme rantaan näimme joukon kauhistuneita intiaaneja -- ehkä
-noin sataviisikymmentä -- Sydämen Kansan ainoat eloon jääneet, ellei
-ehkä muutamia ollut pelastunut Sydämen Saaren merenpäällisiin kohtiin.
-Suu auki kuuntelivat he kaupunkinsa äkkipikaisen häviön esitystä. Kun
-he olivat sen kuulleet, ehdotti joku valkoista miestä tapettavaksi,
-koska hän varmasti oli tuonut tämän Taivaan koston ja turman koko
-heidän heimolleen, mutta tämä ehdotus ei saanut laajempaa kannatusta.
-Jos he olisivat tosiaan tienneet, mikä osa meillä oli ollut tässä
-hävityksessä, epäilen, tokko he olisivat rohjenneetkaan surmata meitä.
-
-Sensijaan antoivat he meille ruokaa ja vaatteita, niin paljon kuin
-pyysimme, ja aseitakin, kuten miekkoja, jousia, nuolia, puhallusputkia,
-sekä antoivat meidän lähteä matkaamme. Olen usein mietiskellyt, mitä
-heistä on tullut, ja onko heistä tai heidän lapsistaan kukaan vielä
-elossa.
-
-Me käännyimme kulkemaan vuoristoa kohti, ja toisena päivänä pääsimme
-turvallisesti niiden yli, sillä Maya oli selittänyt meille vuoren läpi
-kulkevan salaisen käytävän, jonka me hänen taluttaminaan viime kerralla
-kuljimme peitetyin silmin.
-
-Heitettyämme viimeisen silmäyksen Pyhän Järven sinisille aalloille,
-jotka välkähtelivät auringon valossa, peittäen alleen kaupungin
-palatsit ja asukkaidensa luut, me jätimme tuon kirotun Sydämen Maan,
-missä niin moni tuska ja vastoinkäynti oli kohdannut meitä.
-
-
-
-
-Loppulisäys.
-
-
-Ystäväni, nyt minä, Ignatio, olen lopettanut kertomuksen käynnistäni
-intiaanien Kultaisessa Kaupungissa, jonka olemassa oloa moni on
-epäillyt ja joka nyt ei enään olekaan olemassa. Se on kummallinen
-kertomus, ja minä luulen että Teitä huvittaa lukea se, kun minä olen jo
-kuollut ja haudattu.
-
-Ehkä Teitä haluttaisi kuulla yksityiskohtaisia tietoja
-paluumatkaltamme, mutta minulla ei tosiaankaan ole voimaa eikä
-kärsivällisyyttä siihen. Se oli kamala matka, ja kerran me kumpikin
-sairastuimme ankaraan kuumeeseen, josta en enään luullut toipuvamme.
-Mutta me toivuimme kumminkin muutamien kuljeksivien intiaanien avulla,
-jotka hoitivat meitä, ja niin me vihdoin pääsimme tänne, tähän
-paikkaan, mistä lähes kaksi vuotta sitten olimme lähteneet henkeämme
-pakoon. Tapasimme tämän maatilan autiona, sillä huhu kertoi siellä
-kummittelevan, vaikkakin joku intiaani, tuon suuren roiston Don Pedro
-Morenon orja, yhä viljeli täällä pieniä peltotilkkuja.
-
-No, herra Stricklandia miellytti jäädä tähän paikkaan, sillä hän oli
-nähnyt täällä vaimonsa ensi kertaa. Niin me möimme smaragdivyön, jonka
-Maya lahjoitti minulle, ollessamme ensi kertaa vangittuina pyramiidin
-holvissa (älkää hukatko solkea ystävä, sillä se on Sydämen Kansan
-ainoa pyhäinjäännös), ja sen hinnalla ostimme halvalla tämän talon ja
-sitä ympäröivät laajat maat nykyiseltä hallitukselta, jonka haltuun ne
-olivat joutuneet, ja senjälkeen olen minä viljellyt näitä maita.
-
-Sillä, ystäväni, kunnianhimoni oli sammunut. Olin pannut kaiken
-viimeisen kortin varaan ja epäonnistunut, ja, vaikkakin suruisella
-mielellä, minä hylkäsin intiaaniheimojen elvyttämistoiveeni, sillä
-minulla ei ollut enään terveyttä eikä voimaa yrittää. Enkä minä ollut
-enään Sydämen Haltijakaan, sillä hallussani ollut Sydämen puolikas
-oli jäänyt Kaikkein Pyhimpään, ja hukkunut Pyhän Järven aaltoihin, ja
-vanhan tunnusmerkin mukana hävisi hyvin paljon vaikutusvaltaanikin.
-
-Viisi vuotta elimme englantilainen ja minä yhdessä täällä, mutta minä
-luulen hänen tehneen kuolemaa koko tuon ajan. Hän, joka aina oli niin
-vahvaruumiinen, reipassieluinen, ei saanut koskaan takaisin ruumiin-
-ja hengenvoimiaan Mayan kuolinhetkestä asti pyramiidin huipulla, ja
-vaikka hän harvoin puhui vaimovainajastaan, tiedän hänen yötä päivää
-aina olleen hänen mielessään. Kahdesti keväällä kärsi hän maamme
-yleistä kuumetta, joka kellastutti hänen kasvonsa ja surkastutti hänen
-ruumiinsa. Kun kolmas kevät tuli, kehoitin häntä muutteiksi menemään
-Meksikoon ja palaamaan kesällä takaisin maatilalle. Turhaan; hän ei
-tahtonut, enkä varmastikaan luule hänen välittäneen, elikö vai kuoli.
-Seurauksena olikin, että hän taas sai kuumeen ja kuoli syliini,
-onnellisena kuin nukkuva lapsi.
-
-Nyt ovat minunkin päiväni luetut, ja epäonnistuttuani kaikessa,
-koettuani surua ja kärsimyksiä, minä yhdynkin ilolla häneen. Ystäväni,
-jääkää hyvästi. Ehkä muistatte minua silloin tällöin ja, vaikka
-olettekin tois-uskoinen, rukoilette joskus intiaanivanhuksen sielun
-puolesta?
-
-                                                  _Ignatio_.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAAILMAN SYDÄN***
-
-
-******* This file should be named 66020-0.txt or 66020-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/6/0/2/66020
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/66020-0.zip b/old/66020-0.zip
deleted file mode 100644
index 679eeba..0000000
--- a/old/66020-0.zip
+++ /dev/null