NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2229 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..21e8554
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #66013 (https://www.gutenberg.org/ebooks/66013)
diff --git a/old/66013-0.txt b/old/66013-0.txt
deleted file mode 100644
index 3f7c072..0000000
--- a/old/66013-0.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2229 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Haaksirikko, by Niilo Aejmelaeus
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Haaksirikko
-       Suomalainen perustuskielinen Taru
-
-
-Author: Niilo Aejmelaeus
-
-
-
-Release Date: August 8, 2021  [eBook #66013]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: UTF-8
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAKSIRIKKO***
-
-
-E-text prepared by Tuula Temonen
-
-
-
-HAAKSIRIKKO
-
-Suomalainen perustuskielinen Taru
-
-Kirj.
-
-NIILO AEJMELAEUS
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-J. C. Frenckellin ja Pojan Kirjapajassa,
-1838.
-
-
-
-
-
-
-    "Paremp' pyy käissä,
-    Kuin kaks' oksalla" --
-
-    Hywä huonoonkin tyytyä
-    Parempata odottaissa.
-
-
-
-
-Wuonna 18-- kauniina, selkiänä kesä aamuna läksi wenhet *** pappilan
-rannasta lehdin tekoon. Ilma oli raitis ja ihana, ja etelätär, joka
-wälittäin lähetti lämpiöitä puuskauksiansa, näkyi ikäänkuin puoltawan
-näitä wenheläisiä, kosk' eiwät tarwinneet souta'kaan, waan, purjetta
-tuuleen sowitettua, makasiwat huoleta, soudatetut Tuulettarelta sitä
-saarta kohti, johon yrittiwät. Näin joutawana ollessa alkowat joutawia
-lausellakin. "Kyllähän tänä wuonna, Jumalan kiitos! mies elää, jos
-waan on aatran maahan pistänyt," sanoi eräs torppari. "Saadampa
-nähdä, että syksyllä kyllä naimisia kuullaan." -- "Kyllä," wastasi
-isäntärenki Matti, "kumma tuo meiän Lowisa, kuin ei ruwennut Pellisen
-toweriksi!" -- Lowisa pappilan sisuspiika, joka nyt sattui seurassa
-oleman, oli sekä muotonsa kauneuden, että sydämmensä ja mielenlaadunsa
-hywyyden, siweydensä, siisteydensä ja rehellisyydensä suhteen suuressa
-arwossa ja huudossa; ja waikk' ei wielä ollut yhdeksentoistakymmneen
-wuoteen ennättänyt, oli moni pitäjän pojista häntä awioksensa anonut,
-waan ei ollut Lowisa wielä kenenkään mieltynyt. Wiimmeinen kosia oli
-mainittu Pellinen, tilan mies, warakas ja muuten pulska näöltänsä,
-waan kannettiin toisinaan kowin tarkon pulloansa kallistelewan ja
-hänen jo kirkollakin nähtyn humalassa. Tämä rietas ja wahingollinen
-tapa, joka, Jumala paratkoon! meidän aikanamme Suomessakin jo on
-perätin waltaan päässyt, monessa paikassa ei enää pidetä'kään suuresti
-häpiällisenä. Tuskin poika on kuudennella toistakymmenellä, ennen kuin
-jo rupia harjoittamaan itsensä juomisseen, ikäänkuin waroen hänestä
-muuten ei miestä tulewankaan. Toiset pitkällisen harjoituksen kautta
-jo joutuneet: wiinan orjiksi rohwaisewat näitä wastaalkawaisia,
-ja oikein kiittäwät heidän miehuuttansa, kuin taiten tyhjäntäwät
-pikarin. Ja naisetkin, jotka luomisessa owat saaneet tasaisemmat ja
-leppiämmät halut, kuin miehet; ja usein soreudellansa ja siweydellänsä
-saamat miehen taipumaan mieltänsä myöten, eiwät nämätkään käytä näitä
-aseitansa estääksensä sitä yhteistä pahennusta; waan mieltymät kylläkin
-helposti juomariin ja kehuwat häntä rohkiaksi ja miehuulliseksi
-luonostaan. He antauwat naimisseen sellaisen kanssa; ja myöhään; kowin
-myöhään sitte kuin jo owat eroittamattomasti yhdistetyt, saawat wasta
-katua kewiämielisyyttänsä ja turhuuttansa, että ruweta juomarin pariin.
-Lowisa ei ollut näin lyhytnäköinen. Hänelle Pellistä wastaan ei ollut
-muuta, kuin että warosi hänen aikaa myöden perätin joutuwan wiinan
-kahleihin, kosk' oli jokin alku hywä. Hän oli sanonutkin tämän syyksi,
-minkä kautta ei tahtonut suostua häneen. Mutta hän tämän kuultua
-ähmässään otti ryypyn tahi usiammankin, kiroili ja kehui saawansa
-ainakin semmoisen tytön. Näistä Pellisen kehnoista kosiotuumista
-haasteltiin nyt wenhessä ja irwistellen sanoi Matti: "Minä katsoin
-kummaksi, kuin ei Lowisa ottanut Pellistä, mutta jos oikein ajatellaan
-asiaa, on hänelle warmaan toiset tuumat, kuin että olis ruwennut
-talonpojan akaksi. Hän on jo niin kauwan tottunut herroissa oleman
-ja laskee tuota Ruotsin kieltäkin jo niin, että luulee itsensä
-Mamsellin wertaiseksi ja odottaa ehkä herrasmiestä. Jos ei waan meiän
-Magisteri olis niin aika-mies sekä opetuksissaan että käytöksissään,
-niin taidaispa saada hänen paulohinsa -- eli ehkä toiwoo pääsewänsä
-Rowastin miniäksi. Kyllä katsoi iloisesti, kuin nuori Herra Akademiasta
-tultua terwehti häntä." -- Tätä ja muita tainkaltaisia pisto-puheita
-lasketteli nyt isäntärenki Matti pilkaten ja suututtain Lowisata; sillä
-ei ollut hywä hänelle, kosk' oli itsekin aikanansa saanut Lowisalta
-rukkaset. Lowisa punastui, katsoi alaspäin ja oli waiti; hän sekä
-pahaksui että suutui tällaisesta koiruudesta, ja jo wiimmein nieli
-muutamia kyyneliäkin mielikarwauttansa peittäissä. Mutta ei häpiä,
-eikä kansatieto omista wioista waatinut weren hänen poskillensa se oli
-luonollinen häpyyden tunto, jonka pidäis löytymän kaikkein naisten
-tykönä, ja joka osoitaiksen aina, kuin lausutaan eli tehdään jotai,
-mitä loukkaa siweyttä, siisteyttä ja soma-tapaisuutta. -- Lowisa oli
-herroissa oppinut ei kewiämieliseksi, eikä turhan koreuden perään
-pyrkiwäiseksi, niinkuin walitettawasti usein käy, waan hän oli taipunut
-siistiksi puheissa ja käytöksissä -- ja ei ole'kaan siis ihme, jos
-osoitti mielikarwauttansa tainkaltaisen sopimattoman ilwestelemisen
-yli; mutta oli kuitenkin niin ylpiä ja jalo-luontoinen, että piti
-itsensä ylen hywänä, wastata häntä. Eikä ollutkaan Matille tästä
-kunniaa, eikä iloakaan, sillä kaikki wenheläiset, sekä miehet että
-naiset pitiwät kowin paljon siitä siewästä ja hywästä Lowisasta, että
-olisiwat puoltaneet Mattia, waikk' eiwät tohtineet juuri wastaankaan
-sanoa. Sanoipa toki yksi piioista: "Kylläpä teille puhetta piisaa
-ylökatseksi paljon osatten lasketella; mutta jos waan niin olis, kuin
-arweletten, että Lowisa pyrkii rouwaksi, niin eihöhän Matilla samassa
-olis se toiwotus, että olis luottu herraksi! --" -- Tämä oli kaikkein
-mielestä sopiwasti sanottu, ja pyrskähtiwät yhdellä suulla nauruun,
-sillä tiesiwät kyllä mitä piika yritti, nimittäin että Mattikin monesti
-oli toiwonut Lowisaa omaksensa.
-
-Näin wenheläisten pakitessa käänsiksen tuuli idäiselle suunnalle,
-jotta purje ei enää wetänyt. Matti käski siis sen purkata ja ruweta
-soutamaan. Tuuli kaswoi äkisti äsken nimitetystä suunnasta; taiwas
-joka tähän asti oli ollut selkiä, tuli peitetyksi synkiöiltä pilwiltä
-ja ukkoisen woima rupeis kuulumaan. Pian leimauksetkin liehuit risti
-rastin, ja wenheläiset sousiwat kaiken woimansa perästä, jotta
-ennättäisiin saareen ennenkuin myrsky syökseisi heitä surmaan.
-Lowisakin ei säästänyt pieniä walkoisia käsiänsä, waan weti niin
-että airot wetkistyit. Kaukana ei enään olleetkaan rannalta ja
-pääsiwät kuitenkin wähissä hengissä maalla. Kuiwalla tultua usiammat
-kiittiwät Jumalata, jotta oliwat pääsneet hädästä; mutta Matti
-mielipahoissaan sanoi: "Woi tuota ilmaa, mitenkä nyt lehdin teko käy,
-kuin rupee satamaan!" -- "Hätäkös on meiän," wastasi Lowisa, "waikk'ei
-tehdyksi'kään tulis; raukaat ne, jotka nyt sattuwat suurella seljällä
-oleman --" -- "Nyt taas," wirkasi Matti, "hänelle on aina murhe muista,
-ikäänkuin olis koko maailman hallitus hänen huoleensa heitetty. Kyllä
-ma luulen, että Mamsellin olis hywä jouten olla puiden warjossa; mutta
-ei meitä kaikkia laitettu tänne makamaan." Tätä haastaessa wetiwät
-wenhen rannalla, ja jo rupesiwat pilwetkin laskemaan sadetta, jotta
-meniwät kaikki warjoon. Lowisa waan jäi rannalla katselemaan Herran
-ilmaa, eikä huolinut, waikka kastui. Aallot nousiwat korkiammiksi
-ja sortuiwat suurella pauhinalla rantaa wasten; tuulen wiuhina
-oli ikäänkuin ahdistuksen huuto ja joku erikummainen onnettoman
-walitusääni. Lowisa läksi rannalta toisten luoksi ja paniksen istumaan
-puitten warjoon. Myrsky nousi waan nousemistansa; meri kiehui wahdissa,
-tuuli ikäänkuin repi pilwet halki, jotta wesi ei tipatellen laskeunut
-maahan, waan juoksi, kuin wirroissa. "Mistä h--tistä tuo ilma meille
-lie luottu; warmaan on Lowisan hywä onni sen saattanut?" ärjysi Matti.
--- Mutta Lowisa wastasi lujalla ja melkeen ylönluonollisella äänellä:
-"Älä pilkka Jumalaa ja hänen woimaansa." -- Samassa leimahti tuli,
-sitä seuraisi jylinä, jotta wuoreet werisit; puun, jonka warjossa
-Matti istui, halkaisi pitkäisen waaja ja lasketti Matin kappalen
-matkaa erillen puusta. Kaikki hämmästyit ja luuliwat hänen menneen
-hengettömäksi; mutta hän wirkosi taas kohta ja huusi katuwaisesti ja
-hywinkin särjetyllä äänellä: "Suokaat anteeksi, Lowisa." -- "Jumala,
-jonka nimeä sinä pilkanut olet, antakoon sulle anteeksi!" sanoi Lowisa
-juhlaallisesti. Muut ei wirkkaneet mitikään.
-
-Kaikki oliwat jonkun hetken istuneet ääneti; sade oli wähäisen lakannut
-ja pitkäinen näkyi jo olewan toisella puolen saarta: Lowisa meni taas
-rantaan, katsahti mertä päin -- ja mitä näki? wenhen keskellä meren
-selkää, aaltoin ja myrskyin wallassa. "Ah! mitä olen waronnut," --
-huusi hän toisille, "joku onnettomuus warmaan tänäpänä tapahtuu;
-tulkaappas katsomaan. -- Ei nuot suinkaan henkissä rannalla tule." --
-Mutta me jätämme Lowisan ynnä muiden rannalla heitä surkuttelemaan ja
-käymme tiedustelemaan, mitenkä wenhen kanssa käwi.
-
-Talonpoika Paawo (me nimitämme häntä waan ristimä-nimellään) oli kahden
-kumppalien kanssa, toinen oma renki, toinen eräs loismies, eilen kotoa
-lähdettyä, jo tullut kuusi penikuormaa ja toiwoi illaksi ennättää
-matkansa päähän. Hän kuletti riistaa, josta odotti hywän hinnan.
-Paawo, waikk'ei paljon päällä wiidenkolmattakymmenen wuoden, oli toki
-tietonsa, taitonsa ja toimensa suhteen wanhemmiltakin suuressa arwossa
-pidetty. Hänen isänsä oli kuollessa jättänyt hänelle hywän ruunun
-tilan, jota hän sitte lunasti perinnöksi ja toimellansa niin ylösautti,
-että luettiin parhaammiksi tiloiksi sillä tienoin. Kaikkia talossa
-löydyi, mitä waan tarwittiin omaksi ja muidenkin tarpeeksi. Yhtä
-toki kaipatessa oudoksui kukin; Paawo ei ollut wielä waimoa ottanut,
-waikka kyllä moni äiti lie toiwonut saada häntä wäwyksi. Mutta hänen
-äitinsä eli wielä ja toimitti taitawasti kaikki ne talon askareet,
-jotka emännän omituiset owat; ja sentauttapa ei ollut Paawo ruwennut
-naimisen kauppaan, semminkin kosk' ei wielä ollut sattunut tapaamaan
-ketään, johon olisi rakastunut. Aina tarkka parhaamman keinon älymään,
-oli nytkin jättänyt paljon riistaa myymätä siksi, kuin tiesi parhaamman
-hinnan saawansa. Hän oli usein kaupunkeissa ja markkinoilla käynyt,
-tiesi niinmuodoin tarkon kaikki laidat, jonka tautta nytkin itse oli
-matkaan ruwennut, muut talon huoleet kotolaisillen heittäen.
-
-Näin tunnemme jo sen miehen, joka perällä istui siinä wenhessä, jota
-Lowisa ja muut saaren rannalta silmäiliwät. Toiset kumpakin hänen
-kumppalinsa sousiwat. Nämätkin wenheläiset oliwat aamulla iloinneet
-tästä kauniista ilmasta ja lewänneet, yhden heistä aina perää pitäessä.
-Ei ollut siis ihme, jos mielipahalla nousiwat soutamaan, kuin renki,
-joka sattui oleman perällä tuulen kiertyessä, hawautti heidät makiasta
-unestaan. "Noh, eihän tuo woinut piisata yli seljänkään," nurisi
-loismies. "Ompa sitte ihan nänältä wastassa, jotta kyllä saamme airon
-tyweä pitellä, ennen kuin päästään maan warjoon, jos waan rupia
-kowasti tuulemaan. En kuitenkaan uskoisi siitä suurta syntywän."
--- Paawo soutamaan walmistaissa loi tottuneet silmänsä sitä suunta
-kohti, josta uusi tuuli synnyi. Wähän aikaa mertä silmäiltyä sanoi
-renkille: "Tuleppas sinä nyt soutamaan, minä menen ensin perällä:
-jos ei wanhat merkit minua petä, niin tarwitaan wähän ajan perästä
-aika-miestä airoon. Minä säästän itseni siksi." Näin hänen puhuttua,
-rupesiwat toisetkin katselemaan ympärillensä, sillä oliwat aina
-tottuneet pitämään hänen sanansa lujana ja tietonsa tarkkana. Meri oli
-tosin wielä hiljainen; mutta musta pilwi synnyi idässä, ja wesilinnut
-länsiwät jo lewottomasti siipiänsä pyristellen. Äsken syndynyt pilwi
-nousi ja kaswoi äkisti, ja muutaman hetken perästä peitti se jo taiwaan
-ikäänkuin harma waatet ja läheni wenhettä. Nyt oli jo myrsky, josta
-toiset jo mieltä tutut wenheläiset oliwat säilyneet, kohtanut näitä.
-Tuulen wiuhina ja ukkoisen jylinä juurikuin kilwoitteliwat keskenään,
-ja waikia on sanoa, kumpa heitä enämmin kammoitti. Meri ei wielä
-aalloissa käynyt, waan kiehui keltaisessa mahdissa, joka nousi paljon
-korkeimmalla kuin wenhet, ja tuulelta wiskattiin ympäri.Toiwoden
-pääsewänsä saaren warjoon, oliwat wenhemiehet kääntäneet sinne päin.
-Paawo jätti perän ja tartui airoon huutaen renkiä perää pitämään. Näin
-kaiken woimansa perästä wetäen airoilla, ei wenhet kuitenkaan liikkunut
-paikalta; sillä meri oli jo ruwennut lainehtimaan ja juurikuin
-noitumisen kautta kaswoiwat aallot yhtäkkiä suuriksi wesikallioiksi,
-jotka laskeusiwat wenhen yli ja pian peittiwät sen. Renki kyllä ajoi
-wettä ulos, mutta turhaan. -- Nyt olisiwat mielellään laskeneet wenhen
-myötä tuulen, mutta eiwät tohtineet sillä se oli, niinkuin Sawossa ja
-muissakin maa-wesissä Suomessa wieläkin tawallinen oli ilman kölitä,
-ja olisiwat warmaan samassa, kuin olis wenhet halki altoja laskettu,
-hukkuneet. Meidän täydyi niinmuodoin pitää wasta tuulen. Mutta kauwan
-ei tässä taisteltu ukkoisen ja myrskyn yhdistettyä woimaa wastaan:
-pitkäinen leimahti, jylinä weristytti wenhen ja samassa wei aalto
-renkin kerallansa sywyteen. -- Toisten tuskin tätä äkättyä, oli jo
-wenhet ylös-alaisin ja itset aaltojen wallassa. -- --
-
-Näiden wielä taistellessa myrskyn ja meren aaltojen kanssa, koitti
-Lowisa rannalla kehoittaa kansallisiansa ruweta heille awuksi; mutta
-alussa hänen sanansa raukkesiwat tyhjään, kuin olis seinälle haastanut.
-Hän osasi toki sowittaa puhensa niin, että rupesiwat toisetkin jo
-myöntymään, waikka muutamat särisiwät sitä wastaan. "Päästiin mekin
-rantaan," sanoi Matti, "wetäkööt waan woimansa perästä, kyllä hekin
-saawat aallot halaistetuiksi." -- "Että kehtatten kehua," wastasi
-Lowisa suuttuneena, "kylläpä olsitten kauniisti rannalla, jos
-olisitten kolmet olleet ja wenhet täys lastattu, niinkuin ehkä noitten
-on. -- Mutta jääkäät te waan tänne; mennään me, se on welwollisuus
-kansaihmissiä auttaa." -- "Menkäät waan," pakisi taas Matti, "jos
-pääsetten, mutta minä en wenhettä anna. Ei teistä suurta lukua pidettä,
-jos joutuisittenkin muutamat särkien ruuaksi; mutta rowastin wenhestä
-tulee minun tilia tehdä" -- "Mutta minä otan wenhen," huuskahti Lowisa
-mielikarwaudella, "teille on toinen suurempi tilinteko eessänne, jos
-jätätten noita auttamata." -- "Me otamme wenhen ja wastamme siitä,"
-sanoi nyt tarkkaudella torppari Jaakokin, "jääkäät te waan, isäntä,
-rannalla säilyttämään kallista henkeänne, mutta tietäkäät, että
-se, jolla _tuulet ja meri_ muinen oliwat _kuuliaiset_, wieläkin on
-woimallinen suojelemaan meitä myrskyssä, kuin hänen ja ihmissyyden
-nimessä antaumme siihen, ja että hänen woimansa kyllä löytää teidät
-puitten warjossa ja wuortenkin rotkoissa, jos hän niin hywäksi
-katsoo." -- Jaakon tätä wielä lausuessa käänsiksen Matti pois sanoden:
-"kuulkaappas pappia, jo tuossa paikassa tekee saarnan" -- mutta Jaako
-tätä ei kuulewanansa, sanoi wielä: "eli joko oletta unhottaneet
-äsköisen opetuksen ja muistutuksen?" -- Tämän sanottua käski toisten
-wenhettä rannalta lykätä, jota tehtiinkin; mutta tärkin oli wenhet
-rannalta, ennen kuin aallot paiskausiwat sen yliten, jotta sillä lailla
-pian tämäkin wenhet olisi jäänyt wesi-ajollen. Wetiwät sen siis wielä
-maalla, ja weden ulosajettua, lykkäsiwät taas weteen, mutta niin, että
-pitiwät sen aina aaltojen poikki, -- ja niin rannasta erkauntuneet
-laskiwat myötä tuulen sitä haaksirikkoon joutunua wenhettä kohden.
-
-Matti, eräs wanha torppari ja yks' tyttö jäiwät rannalla. Matti saatti
-heitä kauwas ulos merellä soimauksilla, niinkuin kehnojen ja alhaisten
-ihmisten tapa on, kuin eiwät mnuten saa woittoa. Sitte lausui hän
-niille, jotka hänen kanssansa oliwat rannalla jääneet, kehuten: "Olispa
-minun toki pitänyt keralla ruweta; nuot owat kaikki ymmärtämättömät ja
-kehnot, eiwätkä osa wenhettä kuljetta." -- Ja hätäkös nyt oli Matin
-olla suursuinen, kuin ei waarassa ollut. Me olemma jo ennenkin hänen
-alhaisuuttansa hawainneet, -- ja sellaisina saamma me aina nähdä niitä,
-jotk' eiwät ole liikutetut Jumalan pelwolta ja totiselta hurskauden ja
-hywäawullisuuden tunnolta. He owat rohkiat ja miehuulliset, kuin ei
-tarweskaan olisi; mutta kuin hätä on käsissä, he mielellään ottawat
-askelen taaksipäin, seisowat saamattomina ja pelkääwät loppuansa, jota
-he sillä wälillä ei milloinkaan ajattele.
-
-Wenheläiset kappalen matkan rannasta tultua, hawaitsiwat tuulen
-jo joteskin olewan heikentyneen, waikka meri wielä lainehti
-tottumistansa.Nyt sousiwat aika lailla, ett' eiwät ennättäisi myöhään.
-Likemmäksi haaksirikkoisia jouduttua, kuuliwat jonkun ääntäwän,
-juurikuin ahdistuksessa walittawan, ja pian keksiwät miehenkin
-pitäwän toisella kädellään wenhen perästä kiini, toisella ylöspitäwän
-kumppalia, joka heistä näkyi hengettömänä olewan. Kuuliwatkin toisen
-niistä sanowan: "etkös nyt, weli kulta, woi itse pitää kiini? minun
-täytyy jo laskea, muutoin joudumme molemmat hukkaan, sillä jo minun
-käteni heltyy. Parempi on että yksikin meistä pääsee henkeen, kuin
-että kaikki hukumme. Ei mahda Herra rankaistaa minua, jos oman henkeni
-säilyttääkseni jätän sinun; minä olen woimani perästä koittanut
-sinuakin auttaa, mutta nyt on minunkin woimani loppu ja ehkä on
-minullakin hauta luottu meren pohjassa -- --"
-
-Tällä rohkeudella ja sielun jaloudella lausui Paawo tässäkin, -- ja
-niin osoittaiksen totinen sielun jalous aina suurempana, kaunempana,
-jota waikiampi ja painawaisempi tilaisuus on. Hän oli siitä asti, kuin
-meri-hätään joutuiwat, ei laimiinlyönyt mitään, jota inhimillisen
-taidon ja toimen woimassa oli, säilyttääksensä henkeänsä ja tawaraansa,
-tieten Herran wallassa tosin olewan heitä hukuttaa ja auttaa, mutta
-että Hän ilman welikappaleita tässä maailmassa ei osoita woimansa.
-Turhaan ja heikko-luontoisten omituinen on, että suuressa waarassa,
-kaikki huoleet ja koetukset itsiänsä pelastaa heitettyä, rukouksessa
-waan auksihuutaa Jumalata, ikäänkuin Jumala liikutettu heidän
-huudostansa poispoistaisi onnettomuuden, tahi lähettäisi Engelinsä
-heitä suojelemaan. -- Tämän kehnouden syy löytyy epäilemätä heidän
-laimiinlyömisessä antauta walaistaa ja johdattaa Ewangeliumin
-totuudeilta, jonka kautta käsittäisiwät sen järjestyksen tiedossa
-ja sen tywännön, joka matkaansaattaa, että ahkerat ja toimeelliset
-kutsumuksessaan, ei pahanakaan päiwänä nurise, ei waarassakaan epäile,
-waan odottawat rohkeudella päätöksen, tyytywäiset, jos owat käyttäneet
-niitä welikappaleita, jotka heidän wallassansa owat. Eli tuleeko meidän
-pitää sen wäärästi tehtynnä, wiimeiset hetkensä käyttää säilytessä
-henkeänsä ja tawaraansa ja sen ohessa laimiinlyödä ajatella eroansa
-täältä ja sielunsa autuutta? Tosin niinkin -- mutta se, joka elämänsä
-edesmenninä päiwinä ei ole ajatellut tätä painawaa asiata, se, jonka
-huoli ainoastaan on ollut maallisissa, tuskin woip' hän muutamilla
-hädässä uloswaadituilla auksihuutamisilla ja rukouksilla mitään
-matkaansaattaa autuudeksensa; waan sitä wastan lisää hän wiansa taakan
-itsesurmamisella. Eli mimmoisena pitäisi meidän pitämän sen, jonka
-woimassa olisi ollut auttaa itsiänsä, mutta sen laimiinlyönyt? Se taas,
-joka on kunnioittanut Jumalata isänänsä ja hywäntekiänänsä ja kohdellut
-ihmisiä niinkuin weljiä, hän taistelee waarassa luonnon woimiakin
-wastaan; ja jos hän woittaa, antaa hän kiitoksen Herralle, joka hänelle
-mielen ja woiman annoi, jos hän waipuu, on hän kuitenkin yrittänyt
-samaa, ja tyytywäisellä mielellä kiittää sittekin Herraa, tieten,
-Häneltä tulewan sekä ilon että murhen; onnen että wastoinkäymisen, aina
-itsemme hywäksi.
-
-Niin oli Paawokin tehnyt kaikki, mitä hänen woimassansa oli,
-poistaaksensa sen wahinkon, johon kuitenkin nyt joutuiwat, ja wenhen jo
-ylösalaisin mentyä, piti perästä kiini. Renki oli jo ennen, niinkuin
-tiedämme, aalloilta syösty mereen; ja loismies, joka kowasti oli
-rintansa loukannut, oli nyt wähissä hengissä, aiwan tunnotoin, eikä
-älynnyt yrittä'kään etsiä pelastustansa. Häntä tartui Paawo käteen,
-toiwoden omansa ja tämänkin hengen saattawansa säilytetyksi, mutta
-hawaittua sen mahdottomaksi, alkoi jo heittää hänen, kuin toinen wenhet
-sattui rientämään awuksi. "Älä laske," huusi torppari Jaako, "saat
-apua." -- Mutta samassa heltesi hänen kätensä wenhestä, joka aalloilta
-paiskattiin hänen päällensä. Tässä katseliwat nyt kamalasti miehet
-apuwenhessä. Liekö heille kuolema ollut luottu, ajatteliwat, koska nyt
-wasta katoiwat, kuin oli apu niin lähellä. Näin oli kulunnut muutama
-silmänräpäys, jona oli täysi heillä, taitaaksensa pitää wenhen poikki
-aaltoja, kuin taas toisen pää nähtiin weden pinnassa. Sinne lykkäsiwät
-airon, johon tartui ja piti kiini, siksi kuin wenhet likemmäksi saatua,
-häntä nostettiin wedestä ja toistakin, jota ei ollut laskenut, waikka
-kyllä oli tekemistä itsekin weden päälle päästää.
-
-Nämät kowan onnen kumppalit wenhesseen saatua, ei jaksannut Paawokaan
-enää istua, waan huoleista ja ylen kowasta työstä perätin woimatoin
-paniksen pitkälleen; toinen makaisi ihan liikkumatoin, eikä hänessä
-paljon henkeä tuntunutkaan. Sitte keskusteliwat, mitenkä päästäis
-takaisin; sillä waikk' ei enää kowasti tuullut, käwi meri kuitenkin
-wahwasti. Elikkä, jos laskesiwat myötä tuulen, että sitte rannalla
-tultua korjataisi näiden wenhe'kin. -- Lowisa ajatteli, jotta pitäisi
-jättää wenhen ja kääntää takaisin. "Kyllä huomenna sen rannalla
-tapaamma," sanoi hän, "jos ei ennen muruksi mene; ja jos niin lie,
-wähäpä me'kään saisimme sitä autetuksi wasta rannassa." -- Paawo tämän
-kuultua, käski antaa wenhen mennää menoansa, sanoden siitä ei suurta
-lukua pitäwään, kuin waan saisiwat hänet kumppalinensa ihmissiin. Niin
-päättiwätkin, ja nuon tunnin wasta tuulen soudettua pääsiwät takaisin
-siihen saareen, josta oliwat lähteneet, waan ei samaan rantaan, sillä
-laskiwat walkamaan toisella puolella saarta, johon oli lyhempi matka ja
-jossa oli warjo-rantakin.
-
-Maalla tultua, laittiwat tytöt koiwistoon wuoteen lehdistä ja
-waatteista, mitkä kukin taisi olla paitsi, johon molemmat sairaat
-(sillä Paawokin tunsiksen hywin huonoksi) paniwat maata. Olispa
-poislähdetty, mutta satoi wähäisen ja merikin wielä lainehti jott' ei
-tohtineet antauta ulos säljälle. Saareen jätätyitä laitettiin kutsumaan
-sinne. Tullessa huusi Matti jo kaukaa: "Noh, meillä on jo lehtiä
-tehtynnä, mitäpäs teillä on?" -- Siihen wastasi Lowisa: "meillä on
-paljota suurempi saalis, kaksi ihmisen henkeä, joita olemme surmasta
-säilyttäneet, -- ja warmaan owat rowastista ne suuremmasta arwosta,
-kuin teiän lehdinne." Matti tähän ei wirkkanut mitään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sitte wähä lewättyä ruwettiin lehdin tekoon. Kaikki oliwat hywinkin
-ahkerat, ikäänkuin palkitaaksensa mitä oliwat laimiinlyöneet työstä:
-Lowisa waan käwi yht'mittaan sairaita katsomassa ja kuiwatteli heidän
-waattejansa. Matti oli wähemmin puhelias, kuin tawallisesti. Ehkä
-tunsi hän jonkun omantuntonsa soimauksen wäärästä käytöksestään, tahi
-pelkäsi saawansa rowastilta nuhteita. Murkinata (päiwällistä) syötyä,
-oli tuuli lakannut, meren aallot melkeen sorttuneet, ja yksinäiset
-pilwet kulkiwat kehnolla wauhdilla, ikäänkuin eksyneet toisista,
-ja peittiwät silloin tällöin auringon, joka nyt myrskyn herkettyä,
-näytti ihanammalta, kirkkaammalta, kuin milloinkaan muulloin. "Meiän
-täytyy nyt heittää lehdinteon keskeen ja lähteä kotiin, kosk' ilma
-sen jo myödenantaa," sanoi Lowisa "sairaat tarwitsewat ehkä rohtoja
-ja paremman hoiton, kuin minkä täällä woimme antaa heille." -- "Wai
-niin," wastasi Matti irwistellen, "teitähän rowasti lie Inspehtoriksi
-määrännyt; täytyy meiän siis totella." Tähän wirkkasi Jaako wakawasti:
-"ei täällä taida kysymyskään olla tottelemisesta; jos noudatamme
-kaikkein yhteistä tahtoa, olemme warmaan taipuwaiset lähtemään pois,
-waikka tätä päiwää ei luetaiskaan täydeksi possakka-päiwäksi." --
-"Mutta minä woin wakuutta teitä," sanoi Lowisa, "että täydeksi luetaan;
-rowasti waatii tosin täydessä mitassa, mitä hänelle on tulewa, mutta
-hänen tahtonsa on kuitenkin, että kalleempia welwollisuksia täyttäissä
-laimiinlyödään halwempia." -- Suurella ilolla ja tyytywäisyydellä
-kuulteli rahwas Lowisan tätä haastawan. He oliwat aina tottuneet
-hänen mieltänsä noudattamaan; sillä hän kohteli kaikkia hywyydellä
-ja ystäwäällisesti. Usein, kuin joku puutos rasitti heitä, ja eiwät
-tohtineet suoraan ilmoittaa rowastille eli rouwalle, otti Lowisa sen
-toimittaakseen ja sai aina onnistumaan, sillä hänen isäntäwäensä
-pitiwät paljon hänestä. Niin oli nytkin mitä Lowisa haastoi heidän
-mielestänsä, juurikuin olisi rouwa itse haastanut. Heidän sydämmensä
-surkutteli myöskin sairaita, jotta kaikki oliwat walmiit lähtemään
-pois, paitsi Mattia, joka wähäisen nurisi, mutta kuitenkin myöntyi.
-Sairaat niinmuodoin wenhesseen saatettua, läksiwätkin. --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuin näin nyt olemme seuranneet wenheläisiä kaiken päiwän, jätämme
-heidät wähäks' ajaksi soutamaan, ja kiiruhtamme edeltäpäin pappilaan,
-tiedustelemaan, mitenkä siellä oltiin.
-
-Heinät oliwat jo kaikki pappilassa tehtynnä, ja rowasti oli ilmoittanut
-wastaanottawansa päiwätyöhöön ruisleikkoon. Sattui sinä päiwänä,
-josta olemme tarumme aineen ottaneet, tulemaan usiammat, kuin olisi
-tarwittu'kaan, jonka tautta ne wenheläiset, joidenka kanssa jo ollaan
-tutut, laitettiin saareen lehdin tekoon. Lowisa oli, niinkuin jo
-tiedämme, sisuspiika, eikä ulko-töihin milloinkaan määrätty; mutta kuin
-aamulla sattui oleman kaunis ilma, teki hänen mielensä päästää keralla,
-ikäänkuin olisi ennustanut, että häntä siellä tarwittiin.
-
-Aamiaisen aikana läksi rowasti rouwineen pellolle katsomaan
-työ-rahwasta. Wähäisen ympäri käytyä, kutakin sarkaa silmäilessä,
-istuiwat pientereellä. Rouwa neuloi sukkaa, ja rowasti haastatti
-wuorottain häntä ja työrahwasta, hywällä mielellä, kuin näki niin
-kauniin ilman puoltelewan ruisleikkoa. Heidän tässä kappalen aikaa
-wiiwyttyä, tuliwat lapsetkin wanhempainsa luoksi. Pieni Lotta mamselli
-juoksi toisten edellä ja ilossaan huusi jo kaukaa äitillensä: "mamma,
-minä olen jo lukenut mitä määrätty oli aamu-rupiamaks' ja sisar annoi
-minulle luwan tulla kanssansa tänne; saanko ma olla täällä niin kauwan
-kuin te'kin, hywin kauwan?" -- Rouwa tytärtänsä syliin otettua ja
-hywäillessä wastasi: "saat lapseni"; mutta Lotan ei tehnyt mieli kauwan
-äitinsä sylissä istua, waan hyppäsi pois ja juoksi toisia wastaan,
-huutain weljellensä: "minä sain luwan olla täällä kauwan, kauwan,
-niin kauwan kuin pappa ja mamma; onko sinulla magisteriltä lupa?"
--- "Saan minä olla missä minä tahdon yhden tunnin," wastasi weli.
--- "Noh, tuleppas sitte minun kanssani tuonne; tuolla mäen rinnassa
-on warmaan marjoja --" wirkkasi Lotta. "Eikö mitään," nurisi siihen
-weli, "kyllähän työrahwas niitä jo olisi syönyt, jos olis ollutkin, ja
-minäkin menneellä wiikolla siellä olin," mutta seurasi toki sisartansa
-sinne, ja rupesiwat marjoja poimimaan. Wanhin mamselli oli jo tullut
-wanhempainsa luoksen ja istuttua heidän wälillensä, sanoi: "Kah, teillä
-on sukka, äiti, ja minä jätin työni kotiin." -- Tähän wirkkasi rowasti:
-"Ette taida tarwita'kaan paljon huolia työstä; emme enää saa kauwan
-wiipyä täällä, sade ajaa meidät pian suojihin." -- "Sade?" kysyi tytär
-kummastellen -- "mistä te nyt sen saatte, kuin melkeen koko taiwas on
-selkiä ja ilma niin waria, kuin Afrikassa?" -- "Jaa, juuri siitä päätän
-ukkoisen olewan tulemassa, ja näätkös tuota musta pilweä tuolla?"
-Sekä rouwa että tytär katsoiwat sitä suunta päin, johon osoitti, ja
-näkiwätkin hywin mustan hirwittäwän pilwen suurella wauhdilla tuulelta
-ajettawan heitä kohden. Pian päiwä katoisi sen taaksen, pitkäinen
-rupesi pauhamaan, ja rouwa laitti lapsiaan hakemaan pois. Tuskin
-ennättiwät suojihin, ennen kuin leimaus leimausta seurasi, jylinä
-jumahti jylinän perästä, ja wesiojat satteesta kaswanneet juoksiwat
-kuin joet. "Woi Lowisaa raukkaa, joka nyt on ulkona," woiwotteli pieni
-mamselli wesisilmissä, itsekin pelkäen pitkäistä; ja kuin toisetkin
-oliwat murhessaan, waroen myrskyn kohtaawan wenheläisiä, koska juuri
-sillä suunnalla, kuhunka he läksiwät, olit paksuimmat pilwet, rupesi
-Lotta katkerasti itkemään, pitäen sen sulomielisen rakastetun Lowisansa
-jo hukkununna eli ukkoiselta surmattunna. Toiset kuitenkin, waikka
-itse'kin waroiwat wenheläisten ei hywästi käyneen, lohduttiwat häntä
-sanoden, heidän warmaan ennen saareen pääsneet, kuin ilma merellä
-nousi. Pian olikin lohdutettu, ja kuin pelko itsestään pitkäisen kanssa
-oli ohitsen mennyt, suresi waan Lowisan olewan kastuneen saaressa.
-
-Myrskyn ohitsen mentyä, kysyi rouwa mieheltänsä, jos eiwät pitäisi
-laittaman tiedustelemaan, wieläkö lehtimiehet lienee hengissä tahi
-meren pohjassa; mutta rowasti ei luullut sitä tarwittawan. "Kyllä he
-saareen oliwat pääsneet," sanoi hän, "ennen kuin myrsky nousi, ja
-warjossa oltua sateen aikana, rupesiwat sen herkettyä lehdin tekoon;
-emme taida laittaa heitä etsimään ennen kuin illalla, jos eiwät
-silloin ole kotona, josta minä kuitenkin wissi olen." Kuin nyt sade
-oli lakannut ja pilwet harwentuneet taiwaalla, josta auringo toisin
-aiwoin pistiksen näkywiin, oli Lotta jo unhottanut kaiken tuskansa ja
-katseli ikkunasta, kuin pojat omaksi ja hänenkin suureksi huwitukseksi
-juoksewaan ojaan rakensiwat wesimyllyjä -- kuitenkin silloin tällöin
-luoden silmäinsä sinne päin, kusta odotti lehtimiehet ja rakastetun
-Lowisansa.
-
-Kello wiiden lyömän aikana tuli Lotta mamselli juosten salista
-kamariin, jossa äitinsä ja sisar istuiwat, iloisesti huutaen: "tuolta
-tulee yks' wenhet; se on warmaan meiän --". Ja tuskin oli lopettanut
-sanansa, kuin jo oli pihalla kiiruhtain rantaan wastaanottamaan
-Lowisata. Rowasti ja muut tämän kuultua katsoiwat ikkunasta ja
-tunnusteliwat pappilan wenheksi -- ja olipa kaikkein mieli niin
-iloinen siitä, että hengissä oliwat, jotta seurasiwat Lottata rantaan,
-tiedustelemaan mitenkä oliwat säilyneet myrskystä, jos silloin oliwat
-seljällä, ja minkä tautta niin aikaisin tuliwat kotiin.
-
-Wenhet rantaan ennättyä, äkkäsi rowasti, usiammain henkein siinä
-löytywän, kuin mitkä kotoa läksiwät, ja muutaman makawankin. Kysyi
-sentähden, mitä kuului, johon wastattiin, ei niinkään hywiä sanomia
-kuuluwan. Matti ensin sillalle noustua alkoi rowastille kertoa päiwän
-tapaukset ja minkä tautta niin aikaisin tuliwat kotiin, ja pitäen
-rowastin itsensä kaltaisena, yhtä kylmänä kärsiwäistä ihmisyyttä
-kohtaan, walitti suuresti työn olewan huonosti käyneen sen tautta,
-että oltiin haaksirikkoisia auttamassa, ja lisäsi siihen: "minä en
-olisi suwainnut heitä kotiin tulemaan ennen iltaa, mutta Lowisa pyrki
-wäkisin pois ja lupaisi wastata siitä. --" -- "Wai niin," sanoi rowasti
-kowuudella, "sinä olisit antanut näiden kuolla'kin rohtoin ja hoiton
-puutteessa, eikä sittekään tullut kotiin. -- Empä sinusta niin julmaa
-olisi uskonutkaan, jos et itse kehusi siitä."
-
-Näin puhuttua käänsiksen mielikarwaudella pois, ja kuin oli antanut
-käskyn kantaa sairasta tupaan, tiedusteli Paawolta, joka pyrki omilla
-jaloilla wenhestä, mistä oliwat ja muutakin, ja käski hänenkin mennää
-lewolle. Lowisa taas puolestansa oli kertonut rouwalle ruotiksi kaikki
-päiwän tapahtumat ja meni nyt tupaan walmistamaan wuotetta. Sinne tuli
-rowastikin rouwineen katsomaan sairaita. Paawolle, joka luultiin kowin
-raskasta työstä olewan heikon, annettiin kupillinen saksan wiinaa.
-Toinen ei wielä ollut selwä. Rowasti katseli hänen rintaansa ja luuli
-sen olewan perätin runneltun; annoi häneltä sitte suonta iskeä, josta
-tuli joteskin tuntoon. Wähä ympärillensä katsottua, ikäänkuin olisi
-maatessa tullut muutetuksi wieraan paikkaan ja nyt herännyt, kysyi hän,
-missä oli ja kutka hänen ympärillänsä seisoiwat; ja kuin annettiin
-hänelle tieto, mitenkä hänta korjattiin wedestä ja wietiin saareen ja
-sitte pappilaan, alkoi itsekin muistaa, että oli rintansa loukannut ja
-kuinka Paawo piti hänestä kiini wedessä. Hänen ensimmäinen kysymyksensä
-tätä muistaissa oli: "onko Paawo hengissä?" -- "Tääl' olen, weikkonen,"
-wastasi Paawo, "waikk' ei minustakaan paljon ole." -- Tämän äänen
-äkättyä, loisti ilo hänen silmistänsä ja hän käski Paawon tulemaan
-luoksensa. Tullelle lausui hän "minä en tästä enää nouse, mutta minä
-kuolen tyytywäisyydellä, kuin tiedän sinun eläwän; sillä samassa olen
-myöskin wakuutettu, ett' ei lapseni tarwitse nääntyä wiheljäisyydessä."
--- Wesisilmissä kokotti nyt Paawolle kätensä ja lausui lausumistansa:
-"kolmet wuotta on kulunnut sitte kuin surma otti lapseni äitin; minä
-olen siitä asti koittanut antaa heille korjon, joka sinun awullas' on
-menestynyt, Jumalan kiitos! Nyt täytyy minunkin jättää heitä; mutta
-olen wakuutettu siitä, ett' et sinä aja heitä suojasta, ennenkuin
-kunnollisesti osaawat leipänsä etsiä. --" -- Tässä itku lopetti hänen
-puhensa; wähän ajan perästä sanoi taas: "Eikö niin?" -- Tähän wastasi
-Paawo: "Se on kauniisti puhuttu, ja minä tunnen sinun puhestais, että
-suurin huoli maailmassa on lapsistais; ole wakuutettu, että lapseis
-ei pidä kaippaaman mitään enämmän kuin tähänkään asti, niin kauwan
-kuin minun woimassani on heitä auttaa." Muuta ei tahtonut kuulla, waan
-pyysi olla yksinään, jonka tautta toiset meniwät pois; Paawo taas
-wuotteellensa.
-
-Wähäisen itsekseen mietittyä halasi loismies Herran Ehtoollista, ja
-rowasti tästä sanan saatua, oli kohta walmis tulemaan hänen luoksensa.
-Ensin jutteliwat henkellisistä aineista, joissa sairas osoitti suuren
-tiedon ja opin, ja häntä kahde'keskeenkin puhuteltua, piti rowasti
-rippi-puhen näitten Davidin sanoin johdatuksesta: _Autuas on se,
-jonka pahat teot owat annetut anteeksi ja jonka synnit peitetyt owat_
-(Ps. 32: 1). Ilmoitettua missä tilaisuudessa Davidi tähän iloiseen
-todistukseen ulospuhkesi, selitti rowasti millä tawalla ihminen
-taitaa tulla tuntemaan sen autuuden, jonka wakuutus syntein anteeksi
-saamisesta myötänsä tuo. Hän opetti, että, jos ihminen totisseen synnin
-tuntoon tullut, lewottomuudessaan ajattelee omaa kelwollisuuttansa,
-katumustansa, rukouksiansa, hywiä töitänsä, niin ei hän kuitenkaan
-niissä löydä turwaa, taikka lohdutusta; jos hän ajattelee Jumalan
-armoa ilman lunastusta, ei sekään rauhoita häntä: mutta jos hän
-ajattelee Wapahtajansa perään ja sitä sowintoa, joka hänen kauttansa
-on toimitettu -- silloin löytää hän rauhan Jumalan kanssa, lewon
-omassatunnossaan ja toiwon ja wakuutuksen syntein anteeksi saamisesta
-ja i'ankaikkisesta autuudesta. Tätä toimitti rowasti niin suloisilla
-ja liikuttawaisilla sanoilla, että kaikki läsnäolewaiset sulasiwat
-kyyneliin -- ja lopetti puhensa näillä sanoilla:
-
-"Rakas kristitty! O, että sinäkin tällä siunatulla hetkellä tuntisit
-tämän autuuden, sen autuuden, jonka wakuutus syntein anteeksi
-saamisesta myötänsä tuo! -- ja minä tiedän, että sinä sen tunnet;
-sinun rohkeudes tällä painawalla hetkellä todistaa sen, sinun Herrassa
-riemuitsewa sydämmes on minulle sen sanonut. Mahtakoon tämä tunto
-waikuttaa tykönäs sen tyytywäisyyden Jumalan tahdon alla ja sen
-rohkeuden, jota sinä ehkä nyt tarwitset, jos Jumala sen onnettoman
-tapauksen kautta, joka sinua tautiwuotteella laski, tahdoi walmistaa
-sinua wastaanottamaan hänen kutsumustansa täältä! Ero on sinulla
-maallisten suhteen katkera. Sinä muistelet niitä kaksi heikkoa olentoa,
-joidenka äiti ennen sinua on poismennyt täältä ja jotka sinun eros
-kautta jäisiwät orwoiksi. Sinä ajattelet niiden raukkain kyyneliä, jos
-saawat kuulla, että, kuin saattiwat sinua rantaan matkalla ruwetessas,
-se oli wiimmeinen kerta, kuin näkiwät sinun, wiimmeinen kerta, kuin
-heitä syläilit. -- Nämät muistutukset tekewät tawallisesti muutoksen
-hetken waikiaksi, katkeraksi; mutta älä sure heidän tähtensä, waikka
-he orwoiksi jääwät, Hän, joka _ruokkii taiwaan lintuja ja waatettaa
-pellon ruohon_, Hän on isättömäin isä ja tuki niille, joidenka tuki on
-kaatunut. -- Hän on sinunkin lapsiais lohduttawa ja siunawa, Hän on
-lähettäwä Enkelinsä taluttamaan heitä ajan myrskyin ja waiwaloisuudein
-lepitse, jos niinkin käwis, että olisiwat waaditut toisten owella
-anomaan ylöspitonsa ja werhonsa. -- Älä siis sure heidän tähtensä; älä
-anna huolen heistä ja muista maallisista sowaista sielus kirkkauden
-tällä pyhällä hetkellä; waan ylennetty tomusta, onnellinen siitä
-tunnosta, ettäs olet armoitettu, käytä ne waipuwaiset elämän woimat,
-jotka sinulla wielä on jälellä, päästääkses kiintiämmään yhdistykseen
-Wapahtajas kanssa. -- Näin taidat tyytywäisyydellä wastaanottaa
-Herran kädestä mitä Hän nyt hywäksi löytää laittaa sinulle, elämän
-eli kuoleman; niin olet sinä näkewä taiwaan tienoin walkenewan, kuin
-maa pimenee silmäis edessä. Rukoile Herralta woimaa tähän; huokka,
-että se pyhä atria, joka sinulle nyt walmistetaan, tuotais sinulle
-sen wahwistuksen, wakuutuksen ja woiman, jota wapahtajamme tällä
-tarkoittanut on. -- Herra se pyhä, mutta myös laupias Jumala, jotas
-auksihuudat, Hän, joka nytkin on läsnä tällä wuotteellas. Hän suokoon
-sinulle tämän armon, antakoon siunauksensa tähän pyhään toimitukseen ja
-siunatkoon sen rukouksen ja synnintunnustuksen, jonkas Hänen tykönsä
-lähetät --" --
-
-Synnintunnustuksen luettua annoi rowasti sairaalle synnin päästön ja
-teki hänen sakramentistä osalliseksi, -- ja kuin sitte oli sanonut
-hänelle muutaman wirwottawaisen totuuden, läksi tuwasta. Toisetkin
-erkannuiwat samassa sieltä jättäin sairasta yksinään.
-
-Kaiken illan pyhillä miettimisillä ja palaawalla rukouksella wietettyä,
-kutsui sairas wielä ystäwänsä Paawon luoksensa, käski hänen murhetta
-pitää lapsistansa, lopettain näin: "jos he tulewat siihen ikään,
-että itset älywät hyötyänsä, sano heille jää-hywäisiä minulta ja
-minun wiimmeinen toiwotukseni täällä, että tosin etsisiwät onneansa
-maailmassa, mutta ei niin, että se poispoistais rauhan omasta tunnosta,
-waan sitä onnea, joka seuraa Jumalan pelwosta ja rehellisesti
-täytetyistä welwollisuksista, sitä ainoa tarpeellista, joka saattaa
-elämän huwaksi ja antaa tywännön kuolemassa, -- ja kiitoksia nyt,
-Paawo, hywyydestäs minua ja lapsiani kohtaan; Jumala palkitkoon sinua
-siitä. --" -- Tämän sanottua waikeni hän, ja wähän ajan perästä oli
-hänen sielunsa jättänyt ruumillisen majansa. Muutamia päiwiä sen
-jälkeen, wiettiin hän wiimmeisseen lepokammiohon, ja Paawo kustansi
-hänelle kauniit maahanlaskiaiset, johon melkeen kaikki pappilan
-aluswäki oli kutsuttu, paitsi muita.
-
-Paawosta ei tahtonut miestä tulla, hänen woimansa waipuiwat, ja pian
-älyiwät rowasti ja muutkin, hänen kääntywän lawan tautiin. Annettiinpa
-hänelle sentähden rohtojakin, jotka lääkäriltä määrätyt oliwat, mutta
-tauti oli jo niin waltaan pääsnyt, ett' eiwät waikuttaneet muutosta;
-hänen täydyi siis ruweta wuotteella. Äitinsä laitti hän hakemaan;
-mutta wiikon wiiwyi, ennenkuin tuli. Paawon ei kuitenkaan tarwinnut
-kaipata mitään hoitosta; sillä sisarrillisella lempeydellä ja huolella
-murhetta piti Lowisa hänestä. Hän oli oppinut ja tottunut kohtamaan
-sairaita hellemmin, kuin talonpojista tawallista on, ja hänen oma hywä
-sydämmensä älysi parhaamman keinon, taitaaksensa Paawon mieltä noudatta.
-
-Äitin tulossa oli Paawo jo joteskin huono, ja kyynelillä edeskannoi
-hän rowastille, rouwalle, mamsellille ja Lowisalle sydämmensä
-kiitollisuuden sen hoiton edestä, jonka hänen pojallensa oliwat
-antaneet. Kuultua mitenkä hänellä oli Lowisan urhoollisuutta ja jaloa
-mielen rohkeutta kiittää siitä, että hänen poikansa meri hädässä
-tuli autetuksi, ei laimiinlyönyt erinäisesti häntä tämän tautta
-kunnioittaa, pitäen sen onnena onnettomuudessa, että wielä kerran sai
-nähdä poikansa, että jos tautiwuotteella kuoliskin, kuitenkin saada
-kiinnipainaa hänen sammuwaiset silmänsä, jota häneltä olis ollut
-kielty, jos meren pohjassa olisi hautansa löytänyt. Lowisa waan ei
-tahtonut tätä kunniata ja kiitosta wastaanottaa, sanoden ainoastaan
-welwollisuutensa tehneen, jonka laimiinlyöminen olisi saattanut häntä
-edeswastaukseen maallisenkin oikeuden edessä.
-
-Kolmet wiikkoa potettua tuli Paawo niin huonoksi, että warosi ei enää
-nousewansa wuotteelta, ja aina tarkka ja huolellinen toimituksissaan,
-tahdoi hän selwäksi paperiin panettaa wiimmeisen tahtonsa ja
-toiwotuksensa ja lähetti rowastin apulaista hakemaan testamenttiä
-kirjoittamaan. Tullelle lausui hän äitinsä ja saapuwille kutsutuin
-wierain miehien läsnäollessa asioistansa ja käski sitte magisterin
-puolestansa kirjoittaa testamentin, joka suomeksi kuuluu näin:
-
-"Miettien elämän wajawaisuutta ja kuinka tietämätöin kuoleman hetki on,
-tahdon minä, waroen tästä taudista en enää paranewani, jälkeenjääwästä
-omaisuudestani säättää kuin seuraa:"
-
-    "Jos näin naimattomana kuolen, muita lähellissiä ei jättäen,
-    paitsi äitiäni, on wiimmeinen tahtoni, että kaikki minun
-    sekä kiintiä että irtain omaisuudeni kuollessani tykölankee
-    nimitetylle äitilleni, kuitenkin seurawilla erkauksilla ja
-    ehtoilla:"
-
-    "1:siksi pitää loismiehen Philppu Korhoisen wainajan lasten,
-    Adamin ja Lisan, äitiltäni, eli jos hän kuolis, hänen
-    perillisiltään holhottaman ja elätettämän minun tilallani ja
-    pidettämän kuin talon omia lapsia siihen asti, kuin täyttäwät
-    wiisitoistakymmentä wuotta, ja sitte talosta poislähteessä
-    kumpasenkin saaman sata ruplaa paperia."
-
-    "2:seksi pitää *** pappilan sisuspiialle Lowisalle, jonka huolen
-    kautta meri hädästä autetuksi tulin ja joka sitte sairaudeni
-    ajalla helleydellä minua on hoitannut, kuusi kuukautta kuolemani
-    jälkeen uloslainatuista rahoistani maksettaman 200 ruplaa."
-
-    "3:neksi tulee *** pappilan torpparien, Jaakon, Antin, Matin ja
-    Juhanan, jotka ynnä Lowisan kanssa minun awukseni riensiwät,
-    jokaitsen saada 50 ruplaa."
-
-    "4:neksi lahjoitan minä waiwaisille syntymä pitäjässäni 100
-    ruplaa ja samati waiwaisille tässä pitäjässä 100 ruplaa, joita
-    summia kuusi kuukautta jälkeen kuolemani pitää seurakuntain
-    kirkko-herroille laitettaman."
-
-    "5:neksi. Jos minä kuitenkin tästä taudista parannuisin,
-    ja Jumala minulle wielä terweyden soisi, tulee tämä
-    testamentti-kirja samassa mitättömäksi ja kirjakappaleet minulle
-    takaisin annettawiksi, olleen minulla wapautta ja oikeutta
-    käyttää omuisuudeni, niinkuin sitte hywäksi löydän."
-
-    "6:neksi. Tämän testamentti-kirjan -- josta olen teettänyt kolmet
-    kappalta, joista yksi pitää tallella pidettämän tämän seurakunnan
-    rowastiltä, toinen kirkkoherralta syntymä pitäjässäni ja kolmas
-    äitiltäni -- olen minä wapasta tahdosta ja täydessä tunnossa
-    toimittanut ja saapuwille kutsutuin wierain miehien läsnäollessa
-    omalla nimi-piiruttamisellain wahwistanut."
-
-     *** Syyskuussa 18--.
-
-                                                   Paawo.
-
-Näin kirjan walmistettua, johon kuitenkin Paawon sukunimikin pantiin
-ja niinikään muittenkin tässä kirjassa nimitetyin, kirjoitti magisteri
-itsensä kirjan tekiäksi, ja wieraat miehet piiruttiwat tilamerkkinsä --
-ja sitte jaettiin ne kolmet kappalta niinkuin kirjassa säätty on.
-
-Tästä Paawon tuumista ei ollut äiti niinkään hywillään; luulipa
-yksinään saawansa häntä periä. Mutta ei kuitenkaan wirkkanut mitään,
-toiwoden wielä saawaan poikansa eloon. Tästä hetkestä asti rupesi
-myöskin karsasti katselemaan Lowisata, sillä arweli ei ainoastaan
-kiitollisuuden ja ystäwyyden määränneet hänelle sen suuren summan,
-waan jonkun hellemmänkin tunnon olewan heränneen poikansa sydämmessä
-Lowisata kohtaan.Sywässä murhessaan aina ajatellen poikatansa ei wielä
-kohdellut Lowisata pahasti; mutta näkyipä toki, että koitti estää häntä
-kahde'keskeen Paawon kanssa olemasta, waroen ehkä Paawon haastawan
-hänelle rakkaudestaan ja terweksi tultua anowan omakseen. Äiti ajatteli
-Paawon parantuneenna ja kotiin tultua pian woiwan unhottaa Lowisan
-ja ottaa rikkaamman tytön awioksensa. Tässä äitin suuri koettelemus
-osottaiksen. Hän oli asian oikein aihellut; sillä tawallisesti
-käykin niinkuin hän ajatteli. Kuinka usein eikö pojat käy tyttylöitä
-mielittelemässä, ja kuin saawat puolellensa taipumaan, alentawat heidät
-ja sitte, lihallisen himonsa tyydytettyä, jättäwät sillensä kaippauksen
-kyyneliä wuodattamaan pettäjänsä yli, joka kaikki lupaukset ja walat
-unhottain eli mitättömänä pitäen käänsiksen muihin seikkohin -- ja ehkä
-katkeraimmia kyyneliä kaipatessa sitä kalliinta tawaraa, mitä neitselle
-on, hänen wiattomuuttansa? Jos uskoisimmekin harwoin miehien näin
-kunnottomain olewan, löytyy kuitenkin niitä usiampia, jotka tyttöön
-rakastuneet pyytäwät häntä omakseen, wannoen ikuista rakkautta ja
-uskollisuutta, mutta sitte -- waikka tyttö jo oli mieltynyt heihin ja
-osottanut samat tunnot ja liikutukset -- jouduttua toisille tienoille,
-unhottawat tämän entisen rakkaudensa ja rupiawat toista tawoittelemaan,
-jota ehkä samalla tawalla sieltä poismuuttaissa unhottawat ja jättäwät.
-
-Että tainkaltainen käytös on hywinkin tawallinen näinnä aikoinna,
-joinna niin paljon puhutaan ja kehutaan miehen kunniasta ja arwosta,
-joinna tämä wanhain wakaisten sananlasku usein kerrotaan: _sanasta
-miestä, sarwesta härkää_ -- yksikukin lukioistani kyllä huomaitsee;
-mutta jos näin sopinee Paawosta ajatella, ja mitenkä äiti tunsi
-poikansa luonnon, saamme wasta kuulla.
-
-Lowisa, kuultua Paawon testamentissä määränneen hänellekin
-rahasumman, ei ensinkään siitä ilostunut. Luulipa hänen liikutettuna
-hillittämättömältä kiitollisuuden tunnolta sydämmensä heikkoudesta
-sen tehneen, ja toiwoden hänen wielä paranewan, ei olisi suonut hänen
-tautiwuotteella mitään päättää, jota terweksi tultua ei olisi hywäksi
-katsonut, waan purkannut. Lowisa tahdoi hänen siis wielä potessa
-testamenttiä purkamaan, siinä mitassa, kuin se häntä itseä koski, ja
-puhui siitä rowastillekin; mutta tämä enämmin Lowisan puolta pitäwä,
-kuin itsekään, ei suwainnut, ja sai Lowisankin luopumaan näistä
-aikeistaan. Hän sanoi luulewansa Paawon pian parantuwan, ja testamentin
-samassa olewan mitättömän; "mutta," lisäsi hän, "jos nyt rupiat sitä
-rikkomaan ja asetat itsiäs hänen hywää tahtoansa wastaan, on uskottawa,
-hänen siitä niin pahaksuwan, että tulee huonommaksi. Tauti on nyt juuri
-murteessa, ja pieninkin huoli ja wastoinkäyminen saatais wiedä hänen
-hautaan." -- Lowisa näin aikeistaan luowutettu, taiwui perätin rowastin
-tuumiin, eikä siitä asti sanaakaan wirkkanut testamentistä.
-
-Taudin jo murrettua, alkoi Paawo ylöspäin joutua, mutta wiikon wiiwyi
-ennen kuin kästi jaloillaan, ja ei sittekään yht'äkkiä woimiinsa
-pääsnyt. Rowasti, joka hywin tunsi taudin laadun, kielsi hänen monena
-wiikkona pyrkimästä kotiin, pitäen tarpeellisena, hänen ensin woimiinsa
-tulewan, ennenkuin antausi syksyisellä säällä uudestaan meren selkään.
-Paawo ei itsekään pitänyt kiireettää; mutta äiti sitä wastaan kiwotti
-lakkaamata poislähtöä, jotta wiimmein suututti poikansakin. "Jos
-luuletten talon häwiäwän, meidän niin kauwan poisollessa," sanoi Paawo
-suutuksissa, -- "niin minä laitan teitä kotiin ja tulen itse maata
-myöden, kuin waan uskallan antauta matkalla." -- "Äläppäs nyt suutu,"
-wastasi äiti liehakoitsein, "eihän kotona enää mitään niin erinomaista
-työtä ole, joka wälttämättömästi läsnäoloamme tarwitsee, kosk' oliwat
-jo heinät tehtynnä ja ruis leikattunna, kuin minä läksin, ja warmaan
-owat jo kesä-touwotkin leikattunna." Äiti sen perästä ei enää wirkkanut
-sanaakaan poislähtöstä; mutta tajusi kyllä, Paawon, ei ainoastaan
-terweydensä hoiton tähden, waan muustakin syystä niin mielellään
-wiipywän pappilassa. Eikä kellenkään ollut työläs hawaita Paawon
-Lowisasta paljon pitäwän, sillä ei wiisastellutkaan. Äiti waan ei
-olisi tätä suwainnut, toiwoden paremmin rikkaan talon tyttären omasta
-pitäjästä miniäksi; eikä ollutkaan huoleta tämän suhteen.
-
-Kerran kahde'keskeen ollessa haastoi äiti Lowisalle, Paawolle jo
-olewan tytön kihlatun koto-pitäjässä, warakkaan rusthollarin tyttären
-ja ens' syksynä jo aikowan naida. Eikä jättänyt sanomata tietäwänsä
-Paawon hänestäkin paljon pitäwän ja että kiitollisuudesta ehkä rupeisi
-naimisestakin puhumaan; mutta moitti Paawoa kowin huikentelewaiseksi ja
-woroitti Lowisan luottamasta hänen lupauksiin, ja päätti näin: "kuin
-kerran pääsee kotimaillen, nuoren morsiamensa pariin, unhottaa warmaan
-teidät -- ja mitä siitä sitte syntyy?" -- Lowisa mielikarwaudella
-ja jalolla ylpeydellä tätä kuullessa, sanoi käsken hänen puheensa:
-"älkäätte peljätkö, hywä emäntä, minusta mitään; minä en ole sitä
-odotellut, enkä aihellut saada häntä. Kaunis kiitos, näemp', on mulle
-siitä, että olen poikanne hoitellut; hywin selitätten te helleydeni
-häntä kohtaan. Tiesinkoma hänen olewan teiän rikas poikanne, kuin
-annoin itseni hengen waaraan häntä auttaissa? waikk' olis hän ollut
-huonoimman mökkiläisen poika, ja sattunut täällä potemaan -- olkaat
-wakuutettu siitä, että hän olisi saanut saman hoiton. Huonosti tunnetta
-te poikaanne, niinkuin minuakin; minä pidän hänen parempana, kuin
-te. Koska hän on kihlannut tytön kotona, älkäät ensinkään warotko
-hänen rupiawan taikka häntä hyljäämään, taikka minua pettämään. Ja
-jotta saatte olla huoleta, saan nyt sanoa, että jos rupeisikin minua
-pyytämään omakseen, en puutu siihen, enkä olisi ruwennut pyrkimään
-teiän miniäksi, waikk' en olisi tiennytkään hänelle morsiamen olewan."
--- Tämän sanottua, kuuli jonkun tulewan ja läksi pois, nieltäen
-mennessään kyynelen, jonka mielitorruus ja epätoiwoinen rakkaus
-pusersi hänen silmistänsä, -- sillä hänkin oli jo wastaan tietoansa ja
-tahtoansa rakastunut Paawoon.
-
-Tämä Paawon äitin käytös sekä poikaansa että Lowisata kohtaan ja hänen
-tuumansa owat hywinkin tawalliset. Harwoin nähdään talonpojissa,
-että rakkaus kummaltakin puolelta sitoo awiokäskyn. Tawallisesti on
-jo puhemies laittanut asian laadullensa, ennenkuin puhuttelewatkaan
-toinen toistansa; ja usein laittaa tyttö -- eli uskottawammasti tytön
-omaiset -- puhemiestä tarjomaan häntä miehelle, jonka mielellään
-toiwoisiwat hänelle. Näin ollen, on myöskin tietty, ett' ei niin
-paljon katsota muodon kauneutta, eikä sydämmenkään someutta, kuin
-rikkautta ja kunnollisuutta talon töihin ja toimehin. Onko siis
-ihme, jos usein tawataan kylmyyttä ja ynseyttä puolisoin wälillä?
-Emme wainkaan tahdo moittia, että mies tiedustelee, onkohan tyttö,
-jota aikoo lähteä kosiomaan, taitawainen talon toimeissa, waan
-pidämme sen tarpeellisnakin, ja on se tytöltäkin oikein tehty, hankia
-tietoa, jos mies woip' waimon elättää; mutta me toiwoisimme, että
-paremmin tuntisiwat toinen toistansa, ett' ei ainoastaan sattuminen
-eli tuuma päätäis naimista, waan että ensin tottusiwat toistansa
-arwossa pitämään, josta sitte rakkaus syntyy. Tämä rakkaus, jonka
-ihminen ei woi tykönänsä herättää, waan joka syntyy itsestään niiden
-powessa, jotka owat ikäänkuin määrätyt toinen toiselle, jotka sydämmen
-laadunsa ja luontonsa puolesta sopiwat toinen toiselle -- tämä rakkaus
-on pyhin kaikeista ihmisen tunnoista ja ystäwyyttäkin jalompi ja
-wäkewämpi. Moni mies ylhäisestä säädystä, joka on sattunut rakastumaan
-tyttöön alhaisesta luokasta, jota hänen heimonsa eiwät tahtoneet
-suwaita suwussansa, on heittänyt isältä saadun wapasukuisen nimen,
-luowunut perinnöstänsä ja kaukaisessa maan osassa etäällä syntymä
-paikastaan walitun waimonsa helmassa löytänyt paradiisin; samati
-on moni tyttökin uhrannut oman kanssasyntyneen korkeudensa, omain
-wanhempainsa mielisuosion ja helleyden saadaksensa sen, jonka hänen
-sydämmensä halasi -- jaa -- paljota enämmin, uhrannut mitä hänelle
-pyhintä oli -- wiattomuudensakin, ja seurannut rakastettuansa maan
-kulkeuteen, seurattu wanhempainsa kirouksilta ja kosto-huudoilta.
--- -- Tämä niin kaunis halu matkaansaattaa niinmuodoin pahaakin, kuin
-sitä wastustetaan, kuin rakastawia wäjytään ja pyydetään erillen;
-mutta paitsi tätä ei kuitenkaan maailmassa löydy suloisuutta -- ja ne
-puolisot, jotka yhteen menewät, ei tuntein itsensä tältä liikutettuna,
-turhaan toiwowat saada nautia awioyhdistyksen onnellisuutta.
-
-Paawon äiti ehkä ei ensinkään eläissänsä ollut maistanut rakkauden
-makeutta, eikä niinmuodoin tuntenut sen arwoa. Eli jos olisi
-lämmittänytkin hänen sydämmensä nuorena, oli hän jo unhottanut sen ja
-piti paljota hyödyllisempänä ja kunniallisempana saada miniäksi rikkaan
-talon tyttären, kuin köyhän palkka-piian. Ehkä peloitti häntä siinä
-siwussa myöskin, Lowisan herraswäessä tottuneen, olewan kowin typärän
-ja taitamattoman talonpoikaisiin töihin. Mitä waan lie ajatellut, emme
-paljon huoli'kaan, sen toki warmaan tiedämme, hänen kaikella keinolla
-koittaneen estää Paawoa Lowisan pariin rupiamasta, ja ei ole'kaan
-ihme, jos ilostui, kuin Lowisa sanoi, ei menewänsä Paawolle toweriksi.
-Tämän wakuutuksen saatua, ei enää huolinutkaan suuresti heitä wahtata,
-kuin jo Paawollekin oli lausunut nähnyänsä Lowisan erään wieraan
-miehen parissa olleen, heidän kuiskutelleet ja toistansa likistelleet,
-juurikuin naimisen kauppa jo olisi ollut päätetty heidän wälillänsä.
-Paawo tämän perättömän puhen kuultua, tunsi juurikuin miekan käywän
-lepiten sydämmensä ja tuskin jaloillaan kästi. Hän meni kohta erillen,
-miettiäksensä asiata -- ja minkä tuskan, minkä ahdistuksen hänen lemmen
-nuolilta särjetty sydämmensä kärsei, woiwat ainoastaan ne käsittää,
-jotka owat tunteneet iwatun rakkauden katkeruutta. Jalompi luonostaan
-ja kaunemmilla haluilla, kuin hänen yht'ikuisille talonpojille, oli
-hän aina kauhistunut niitä awioliittoja, johon antauwat tarwen wuoksi,
-ei keskinäisestä rakkaudesta. Nyt oli rakkaus ensi kerran lämmittänyt
-hänen sydämmensä, ja waikk' ei wielä ollut Lowisalle siitä puhunut,
-rakensi jo toiwossa itsellensä taiwaan häntä omistaissa; mutta silmän
-räpäyksessä raukkesi tämä tekoparadiisi, kuin wesikello: toiwon tähti
-pimeni -- ja hän tunsi kaikki perikadon waiwat powessansa, jotka
-ikäänkuin madot raateliwat hänen raukkaa surewaista sydäntänsä.
-Mutta toiwo, tämä taiwaan sikiä, tämä ainoa hywä, joka kaikkein
-onnettomuudein maailmaa wallitessa, jäi maan lapsille lohdutukseksi,
-joka usein, waikka kyynelissä, näkee murhen pilwien takana uuden
-aamuruskon rientäwän onnella -- toiwo synnyi toki hetkeksi hänen
-sielussansa ja esti hänen langemasta epäilykseen. Taisipa olla Lowisan
-weli, ajatteli hän, jota niin ystäwäällisesti kohteli, eli joku
-muu heimolainen; ehkä on hän wielä wapaa -- ja näin jonkun hetken
-mietittyä, otti sen miehuullisen päätöksen, awata Lowisalle sydämmensä
-ja hänen omilta huuliltansa odottaa tuomion, joko se päättää hänen
-suurimman maallisen onnensa, tahi työntää hänen epäilyksen sywyteen, --
-ja menikin Lowisata etsimään.
-
-Lowisan tilaisuus tällä ajalla ei ollut suuresti toisin. Hän oli
-tottunut kohtelemaan Paawoa helleydellä ja sisarillisellä lempeydellä,
-eikä waronnut siitä mitään muuta. Nyt wasta, kuultua Paawolle morsiamen
-olewan, äkkäsi tuntonsa häntä kohtaan olewan hellemmän, kuin paljas
-ystäwyyden tunto -- ja samassa kuin rakkaus pääsi waltaan, tunsi hän
-luulonkin tuskaa. Täst' edes ei enää mennyt tupaan Paawon siellä
-ollessa, pakeni pois, jos sattui tulemaan sinne, kussa hän oli, ja
-toiwoi waan hänen pian poislähtäwään; mutta piti kuitenkin huolta,
-jotta hänen wuotteensa tuli hywin tehdyksi, ja hänen ruuastansa, jotta
-oli terweellinen ja siisti. Hän olisi toiwonut hänelle kaiken maailman
-onnen ja riemun; sitä waan ei woinut suwaita, että joku toinen tyttö
-oli hänen sydämmensä saanut.
-
-Näin oli pari päiwää kulunnut, kuin Lowisata laitettiin puolen
-penikuorman päässä olewaan herraskartanoon asialla. Paawo, joka
-mielellään pyrki hänen puheellansa, waikka näki hänen wälttäwän sitä,
-oli tästä tiedon saanut ja pistiksen piiloon, Lowisan sinne lähteissä,
-eikä ollut tietäwänänsäkään siitä, mutta meni sitte jälessä ja odotteli
-häntä tien warrella sylkyttäwäisellä sydämmellä.
-
-Lowisa takaisin tullessa näki Paawon -- ja mitkä toiwon ja pelwon
-yhdistetyt liikutukset samassa hänen tykönänsä nousiwat, emme woi
-selittää. Hän wuorottain punastui ja walistui, eikä tiennyt, jos
-piti kääntämän takaisin taikka käymän päisin. Otti toki jonkun
-askelen tietämätöin omasta olennostansa, ja kuin tuli Paawoa wähäisen
-lähemmäksi, teeskenteliksen juurikuin olisi ollut iloisella mielellä ja
-sanoi: "hywää iltaa, Paawo! mihinkä oletten menossa?" -- Mutta Paawo
-ei sanaakaan wastannut, waan lakkiansa nostaen käwi häntä kohden,
-ja tultua hänen luoksensa, seisahtui perätin ääneti. Lowisa häntä
-silmäiltyä säikähtyi; sillä niin oli hänen muotonsa kummanlainen.
-Hänen kaswoinsa oliwat walistuneet ja kellastuneet, kuin olisi joku
-tuonelasta takaisin tullut, ja hänen silmäinsä wilkkuiwat päässä, kuin
-mielettömän. Pelwossaan kysyi Lowisa lempiästi: "mitä teitä waiwaa,
-Paawo?" mutta hän ei nytkään ääntänyt; waan wapisewa jokaisessa
-jäsenessä tartui häntä käteen ja sanoi wihdoin änkytellen: "Lowisa...
-Lowisa!" -- "Herra Jesus!" wastasi hänelle Lowisa, suosiolla ja
-ystäwäällisesti hänen päällensä katsahtain, "olettako sairas, eli onko
-joku kohtaus lyönyt teitä?" -- "Ei, ei," änkytteli Paawo taas, "en ole
-sairas, enkä pelkä muita kohtauksia, kuin teiän silmäinne ja sydämmenne
-kohtausta" -- ja nyt synnyi heidän wälillänsä kanssapuhe tähän laatuun:
-
-"En ymmärrä mitä yritätten," sanoi Lowisa, waikka kyllä ymmärsi, ja
-toiwolla ja pelwolla odotti mitä tästä piti syntymän.
-
--- "Wai niin, ett'te ymmärrä minua; muita waan ymmärrätten. Noh,
-suokaat anteeksi, jos kysyn teiltä... teiän jaloudenne on minua weden
-hädästä auttanut, teiän lempeydenne temmanut minua kuoleman kourista
-sairasna ollessani, minun kiitollisuudeni siitä teitä kohtaan on
-määrätöin; mutta soisin mielelläni löytänyen haudan meren pohjassa, jos
-ett' te nyt tahdo kuulla minua. --"
-
-"Kuulen, ja olen aina mielelläni kuullut teitä."
-
--- "Wai mielellänne? -- Onko teille... ei... teillä on sulhainen; mikä
-on sen onnellisen nimi?"
-
-"Minulla sulhainen!" äänsi Lowisa kummastellen. "Kuka teille niin on
-sanonut? Minulla ei ole sulhaista."
-
-Luulein Lowisan ei totuutta puhuwan sanoi Paawo: "teillä ei ole
-sulhaista!... suokaat anteeksi; teillä ei ole tarwes sanoa minulle
-totuutta, mutta minä pyydän sen niinkuin armo-osoituksen. -- Tahdottako
-sanoa mulle, kuka teiän sulhaisenne on? Hän mahtaa olla muita ihmissiä
-jalompi. -- --"
-
-"Ei tosiankaan, waikka tähän paikkaan jäisin, minä olen wapaa
-sulhaisesta. Mistä te sen oletta kuulleet?"
-
-Tähän wastasi Paawo, joka jo alkoi tointua: "Ketä te sitte wiikolla
-niin iloisesti haastatitten ja niin lempiästi kohtelitten?"
-
-"En ainoakaan ole hellemmin kohdellut kuin teitäkään, en tällä
-wiikolla, en milloinkaan sitte kuin weljeni kuoli. Kuka hywä ihminen on
-nähnyt minusta niin paljon waiwaa ja sepittänyt teille tämän tarun?"
-
--- "Äitini --."
-
-Ähmissään, mutta ilossaankin, sillä ajatteli, mitä äitiltä oli kuullut
-Paawonkin morsiamesta olewan perätöintä, kysyi Lowisa: "äitinne? Noh,
-nyt olen minä puhunut teille totuuden; sanokaat tekin wuorostanne, mikä
-teiän morsiamen nimi on?"
-
--- "Minun morsiamen? Kuka teille on sanonut minulle morsiamen olewan?"
-
-"Teiän äitinne." --
-
-Äkäyntyneenna huuskahti Paawo tähän: "äiti, äiti! Noh, jo rupia
-selwiämään sumu. -- Wai äitini! Se on niinmuodoin kaikki hänen
-wiekkaudensa. -- Minun sydäntäni ei nainen ole woinut liikuttaa,
-ennen kuin näin teidän -- O hywä, o rakas Lowisa! teiän someudenne,
-jaloudenne ja siweydenne owat wasta sulattaneet jään powessani. Minulla
-ei ole morsianta ja te oletta wapaa? eiköhän olisi minulle luottu saada
-teitä omaksein! Miksi satutta te minun awukseni rientämään? Eikö se
-ollut taiwaan wiittaus, että oletta minulle määrätty? O, Lowisa, minä
-rakastan teitä wäkewämmin, kuin yksikään ennen on rakastanut; sanokaat
-ett' et mielipahalla katsele minua, että minulla on wähäkin arwo
-silmissänne -- sanokaat, että tottusitten ehkä rakastamaan minua...
-eli syöksekäät minua takaisin niiden aaltoin sekaan, joista minua
-autitten..."
-
-Lohduttain wastasi Lowisa: "Älkäät, älkäät, hywä Paawo! te oletta
-kowin liikutettuna, malttakaat! Se on waarallista terweydellenne.
-Te kysytten, jos teillä on arwo minun silmissäni. -- O, tietäkäät
-siis, että te oletta ainoa mies talonpojan, omasta säädystäni, jolle
-olen waadittu ansioittamaan kunnian, että minä aina sisasarillisella
-lempeydellä olen kohtellut teitä, ajatellut teidän peräänne ja toiwonut
-teille suurimman ajallisen ja i'ankaikkisen onnen; sillä te oletta sen
-ansainneet --" --
-
-Tätä lausuessa wuosi muutama kyynelet hänen sinisistä leppiöistä
-silmistään; ja eskääkseen Paawon niitä näkemästä, käänsiksen ja alkoi
-käydä pois, sanoden täytywänsä kiirehtiä kotiin, mutta lupasi toisti
-lausua näistä asioista enämmän. "Huomenna," sanoi hän, "lähtewät
-Herraswäet pitoon, silloin olen minä yksinäin ylisessä pytinkissä
-ja saatte tulla, jos tahdotten, sinne minun puheellani." -- Nämät
-sanat oliwat parantawa öljy Paawon sairaalle sydämmelle, ja waikk'
-ei wielä ollut täyttä wastausta saanut, oli kuitenkin lohdutettu ja
-ilo-kyynelillä seuraisit hänen silmäinsä Lowisata, siksi kuin tien
-haarassa katosi hänen näkywistään. Miettien päiwän tapauksia meni
-hänkin werkailleen pappilaa päin, johon ennätti wähä myöhemmin kuin
-Lowisa, iloinen ett' ei yksikään tiennyt hänen Lowisata kohtaneen.
-
-Molemmat meidän nuoret eiwät nyt olleet huoleta, heidän sydänalaansa
-sylkytti, eikä ens' yönnä saaneet unta silmiinsä. Paawo ajatteli,
-mitenkä asia piti päättymän. Lowisa ei ollut wielä suorasti sanonut
-rakastawansa häntä, mutta toki puolin sanoin. -- Eikö hän sanonut
-pitäwänsä minua arwossa, ajattelewansa minun päälleni ja minun
-ansaitsewan suurimman onnellisuuden? Mutta minä jo ilmoitin hänelle
-suurimman onnellisuudeni olewan häntä omistaa. Ehkä hän kuitenkin
-myöntyy. -- Näin ajatteli Paawo käänteleiksen wuotteella kaiken
-yötä. Ja Lowisalla ei ollut wähemmin huolta ajattellessa, mitä piti
-Paawolle wastaman. Mielellään olisi hän toiwonut Paawon miehekseen.
-Hän kyllä tajusi Paawon häntä sydämmestä rakastawan, ja itsekin oli
-jo hiljaisuudessa omistanut Paawolle sydämmensä; mikä piti siis
-peloittaman häntä antamasta kätensäkin hänelle? Tätä emme juuri
-tarkon woi selittää, mutta arwelemme Paawon äitin puheen sywästi
-juurtuneen hänen tykönänsä. Puhet oli usein kylässä käynyt, Paawon ja
-hänen wälillensä syntywän naimisen kauppa, jota kuullessa Lowisa oli
-olewannaan pahoillaan, waikka toki sydämmessään siitä ihastui. Mutta
-hän oli aina pitänyt sen lempeyden, jolla Paawo häntä kohteli, olewan
-kiitollisuuden sikiän, ei rakkauden; ja waikka Paawo nyt selkiöillä
-sanoilla oli ilmoittanut sydämmensä tilaisuuden, epäili hän kuitenkin
-hänen liikutuksensa pysywäisyydestä. Kiitollisuus ja hänen ulkonainen
-kaunis muotonsa, josta itsekin tiesi, oliwat ehkä synnyttäneet
-rakkauden; mutta kuin tulisi erillen hänestä ja rupeisi miettimään
-asiata, ehkä pitäisi Lowisan kowin halpana ja mielellään luopuisi
-hänestä, jos waan käwisi laatuun. Tätä ajattellessa muisti Lowisa
-äitinkin sanat -- ja waikka hänen sydämmensä lausui Paawon puolesta,
-päätti hän kuitenkin antaa järjen wallita ja suorastaan sanoa hänelle,
-ei syntywän yhdistystä heidän wälillensä. Tämän päätöksen otettua
-tunsiksen tywennäksi ja rohkiaksi, tieten oikein tekewänsä.
-
-Murkinan aikana läksiwät herraswäet pitoon, niinkuin aiwottu oli.
-Lowisa, joka lapsia oli saattanut waunuun, juoksi wikkelästi taas
-sisään; ja Paawo käweli pihalla odottain häneltä wiittausta tulla
-hänen luoksensa. Nuon tunnin werran oli hän jo käynyt eestakaisin
-ja wälistä istunutkin -- ja tämä aika oli hänestä i'ankaikkisuus --
-kuin Lowisa näkyi kuistilla katsahtain iloisesti hänen puoleensa; ja
-waikka jo kauwan oli tätä odottanut, tuntui se kuitenkin hänestä niin
-äkkinäiseltä ja yli hänen toiwotuksensa, jotta paljon ei puuttunut,
-että sulasta ihastuksesta olisi lankenut seljällensä. Meni toki
-muutaman askelen lähemmäksi ja kysyi: "saankoma tulla?" -- "Tulkaat,"
-wastasi Lowisa -- ja samassa oli Paawo yli kynnyksen. --
-
-Etuhuonesseen tultua wei Lowisa hänen saliin ja sitte muihinkin
-kamareihin, juurikuin näyttääkseen hänelle niitä, ja lausui käwellessä
-kutka kunkin huoneet oliwat. Se on hywin arwattawa, että Lowisan
-ei suorastaan käynyt ruweta lausumaan eilisestä asiasta; naisen
-luonnollinen häpyyden tunto teki hänen kainoksi. Mutta Paawo ei tätä
-älynyt, waan piti sen kylmyydenä; ja kuin oliwat tulleet mamsellin
-kamariin, sanoi Lowisa: "tässä asuwat meiän mamsellit ja tässä makaan
-minäkin; tämä on kaikeista rakkain minulle, mamselli pitää minun
-paremmin sisarenansa kuin piikanansa, ja monta hywää ja kaunista
-opetusta olen häneltä saanut." -- "Kyllä," wastasi Paawo karwaudella,
-"onko hän opettanut teitä unhottamaan liittoannekin ja minua tällä
-kowuudella kohtamaan?" -- "Mitä?" kysyi Lowisa kummastellen. -- "Jaa
---" lausui Paawo suuresti liikutettuna ja sywässä murheessa, "te
-koitatten estellä kanssapuhetta wälillämme, te paetten minua wielä,
-waikka eron hetki on niin läsnä, waikk' ehkä wiimmeisen kerran näemme
-toinen toisemme. Ennen tuotti hellä ystäwyydenne minulle kaiken
-onnellisuuden ja ilon, ja nyt on kylmyydenne herättänyt julmimmat
-waiwat sydämmessäni. Mistä olenhän minä onnetoin ansainnut tämän
-kowuuden? Minä tosin rakastan teitä määrättömästi, mutta enhän minä
-sentähden ole sopimattomasti käyttänyt itseni, ennenkuin ehkä eilen,
-ja kuitenkin oli jo kylmyys ennen poistanut kaiken lempeyden tunnon
-sydämmestänne minua kohtaan. Millä olen minä teitä suututtanut? Lowisa,
-minä olen nääntymälläni rakkaudesta teitä kohtaan, ja te wihatten minua
--- --" --
-
-Lowisa suuresti liikutettu näistä soimauksista, joita näytti ehkä
-ansaitsewannaan, ja waroen, että liikutuksensa ilmoittaisi sydämmensä
-tilaisuuden, katseli maahan ääneti muutaman hetken. Pitäen tämän
-wahwistawan luulonsa, astui Paawo askelen taakse'päin, ja huokkaus
-puhkesi hänen sydämmestänsä ja kyynelet kiilsi hänen miehuullisissa
-silmissään. Tätä huomaitessa surkutteli Lowisan sydän häntä, ja waroen
-teko-kowuudellaan saattawansa häntä epäilykseen, tunsi woimansa
-poikkewan; hänen päätöksensä raukkesiwat, ja suosiolla silmäillen
-Paawoa sanoi hän wapisewalla äänellä: "suokaat anteeksi..." Muuta ei
-saanut sanotuksi, waan hyrskähti itkuun. Paawo tartui häntä käteen
-ja wei hänen istumaan, itsekin hänen wiereensä istuen. Wähäisen
-tointununna, Paawon hänen kätensä wielä pitelewän, rupesi taas:
-
-"Paawo!... Minä olen tosin käytöksissäin osottanut kylmyyttä, ehkä
-kowuutta teitä kohtaan, niinkuin sanotten; mutta minun sydämmeni on
-ollut sitä lämmempi sitä hellempi... Teiän nykyinen haikia sielun
-tilaisuudenne, teiän murheenne waatii minua lausumaan mitä wasta äsköin
-rupesin tuntemaan ja mitä en milloinkaan aikonnut ilmoittaa teille
--- että rakastan teitä. Turhaan olisi minulla kieltää sitä, turhaan
-salata mitä sydämmeni tuntee. Minun sydämmeni petti minua alussa;
-minä luulin tuntoin teitä kohtaan olewan ystäwyyden, enkä peljännyt
-siitä mitään, minä en milloinkaan aihellut saadakseni teitä, enkä
-ajatellut teitä toisenkaan kanssa yhdistettynä. Kaikki minun onneni ja
-iloni oli waan, edistää onneanne ja noudattaa mieltänne. Jos silloin
-olisitten poislähteneet, olisi muisto ja kaipaus olleet ihanat niinkuin
-ystäwästä, ja pian olisi joku muu nuorukainen, waikka monissa kohin
-kehnompi, ehkä kuitenkin woinnut poistaa teiän kuwanne sydämmestäni, ja
-olisin käsittänyt onnen. -- Mutta tämä ei ollut minulle luottu. Äitinne
-oli älynyt, mitä minä en hoksannut, että helleydeni minua kohtaan
-oli enämmin kuin kiitollisuus ja ystäwyys. Hän uskotti minua teillä
-morsiamen olewan, ja silloin wasta tunsin kuinka kallis olitten minun
-sydämmelleni... Jos asia tälläkin kannalla olisi seisahtunut, olisin
-ehkä woinnut hallita haluni. Minä olisin katkerasti surenut, pyhittänyt
-muistollenne monen, monen kyynelen; mutta Jumalan awulla olisi järki
-wihdoin woiton käsittänyt, ja aikaa woittain lepo ja rauha taas
-walaunut sydämmeeni. Kaikessa tuskassain ja huoleissa olisi se ollut
-minulla lohdutus, että te ansioitatten minulle kunnian ja arwon. Mutta
-nyt on tämä lohdutus poikessa; minun on täytynyt alentaita silmissänne,
-kuin olen tunnustanut rakastawani teitä, ennenkuin olitten sanaakaan
-minulle wirkkaneet lempeydestänne. --" -- "Wai alentaneet teitänne!"
-äänsi Paawo; mutta Lowisa hänen sanojansa ei kuulewannaan lausui waan
-lausumistansa: "minä otin sen päätöksen ett' ei milloinkaan näyttää
-teille, jotta olitten minulla rakas, ja sen tauttapa wältinkin olla
-parissanne, jott' ette olisi tulleet hawaitsemaan heikkouttani. Minä
-luulin wäkewän olewani, mutta te muistatten, mitenkä eilen käwi... ja
-kuitenkin soimatten minua kylmäksi... O, te oletta jo kylläksi lukenut
-sydämmeni; turhaan, sanon wielä, turhaan olisi minun enää kieltää
-teitä rakastawani..." -- "Ah, kultaiseni!" huuskahti Paawo; hänen
-palawat silmänsä iskiwät ilon kipeniä ja hän kamahti Lowisan kaulaan --
-"kultaiseni, sinä siirrät minua waiwoin laaksosta taiwaan riemuun --"
--- mutta Lowisa työnsi hänen siewästi tyköänsä ja sanoi wakawammalla
-äänellä kuin ennen: "minulla on wielä wähä teille sanomista; tahdottako
-kuulla minua hiljaasti?" -- Paawo wähä kummastuneena tästä Lowisan
-kylmämielisyydestä, tajusi, wielä olewansa maan lapsi; sanoi kuitenkin
-suurimman ilonsa olewan kuulla häntä, ei ajatellen, että hänen puheensa
-piti päättymän perätin toisin, kuin oli alannut. Lowisa sentautta
-rupesi taas: "Te oletta luwanneet minua kuulla. -- Minä olen jo
-sanonut, että rakastan teitä; mutta minä woin myöskin käyttäitä niin,
-jotta, kuin rakkaudenne raukkee, te omistatten minulle ystäwyyden
-ja kunniaosoituksen. Minä uskon, että tuntonne minua kohtaan owat
-wilpittömät, rakkaudenne sydämmellinen; mutta sen juuri on kiitollisuus
-ja ennemmin eli myöhemmin saattaa se kylmistyä. Silloin katseletten
-minua toisilla silmillä, kuin nyt, ja näetten sopimattomaksi
-waimoksenne. Mikä on silloin minun osain?" -- "Mitä joutawia nyt,
-hywä Lowisa!" rupesi Paawo hänen käsken puheensa; mutta Lowisa lausui
-wakuudella: "te lupasitten kuulla minua sanaakaan wirkkamata; --
-Paawo ystäwäin! -- ja ystäwyydellä ajattelen aina teitä -- minä en
-sowi teille, enkä salli, että sidotten teitänne minuun. Te tuletta
-kotiinne; te näette nuoruudenne tuttuja, tyttöjä parempia, rikkaampia,
-talonpojan töihin toimellisimpia, kuin minä, tyttöjä, joihin äitinne
-mieltyy -- huokiasti unhotatten te tätä palkka-piikaa, ja käsitätten
-onnellisuuden puolison helmassa, jonka sekä järkenne että sydämmenne
-walitsee. Minun päätökseni on niinmuodoin..." "Älkäät, Lowisa, älkäät
-päättäkö minun surmaani," huusi Paawo hurmaasti -- "Ah, kuinka sekaisin
-helleys ja kowuus lähtewät huuliltanne! Te nostatten minua autuutteen
-sanotessa minua rakastawanne, ja samassa söyksetten perikatoon.--
-Onko se mahdollista oikein rakastaa ja pyrkiä rakastetunsa parista?
-Sellainen ei ole minun rakkaudeni; sitä ei woi järki hallita. Taiwaan
-onnellisuuden eli ikuisen onnettomuuden odotan minä teiltä. Kaksi
-kertaa on jaloudenne, lempeydenne ja huolenne pelastanut minua
-kuoleman kourista, taidattako epäillä siitä, ett' ette woi onnistaa
-koko elämääni. -- Ah, te oletten ainoa, jonka seurassa päiwän huoleet
-tuntusiwat kewiöiltä, yön lepo makialta -- ja mitä äitiini koskee,
-pitää hän minun ylen hywänä, että rupeisi onneani wastustamaan, kuin
-tietää minulla toden olewan. Ja waikka rupeisikin juonittelemaan, ei
-woita hän mitään, sillä minä olen isäntä, ja hän saap' minulta waan
-eläkkänsä. Minä pidän häntä kunniassa, mutta teen häntä wastaan, jos
-hän on minun onneani wastaan. Ah, Lowisa! sanokaat, että yhdytten minun
-tuumiini, ja te sen kautta ihastutten äitiänikin. Enkelin hywyydellä te
-hoitaisitten häntä elämänsä illalla, ja hänen huulensa ei kylmistyisi,
-ennenkuin hänen wiimmeinen sanansa olisi siunata teitä."... "Älkäät,
-Paawo, älkäät enää näin haastako," rupesi taas Lowisa; "minä olen jo
-sanonut ajatukseni. Minä en anna teille sitä wastausta, jota anotten;
-mutta minä en kuitenkaan kiellä teitä toiwomasta, jos ette saa minua
-poistetuksi sydämmestänne. Minä en toiwo, enkä odota teitä..." Tätä
-sanoessa oli hänen sydämmensä pakahtumallansa, ja kyynel kasti hänen
-poskiansa; kuitenkin lausui wielä: "nyt täytyy meiän mennä pois;
-mutta luwatkaat, ett' ei ennen poislähtöänne sanaakaan wirkata
-rakkaudestanne. Jos pidätten minun wähimmänkin arwon ansaitsewan, niin
-täyttäkäät tämän minun tahtoni; ainoastaan sillä ehdolla tulen minä
-tupaan teiän siellä ollessa, enkä enää pakene teitä." Paawo näitä
-wiimmeisiä sanoja kuultua, lupasi kohta, waikka kyllä käwi hänelle
-katkeraksi -- ja tästä hywilleen lopetti Lowisa puheensa sulomielisesti
-wielä näin lausuen; "nyt on siis asiamme hywällä kannalla: me olemma
-ystäwät, totiset ystäwät, ilman wilpitä. Walitkaat te kotona puolison,
-joka onnistaa päiwiänne; minä tahdon rukoilla Jumalata, että saisitten
-kunnollisen waimon. Minusta oletta te wapaa, minä en toiwo, enkä odota
-teitä, sanon wieläkin; mutta minä en toisenkaan kanssa yhteen rupia,
-sillä käteni en anna ilman sydäntäin. -- Nyt jääkäät hywästi!" -- --
-Nämät wiimmeiset sanat sanottua wuosi kyynel taas hänen poskillensa;
-hän hypväsi pystöön ja oli samassa ulos owesta. Paawo wähä yksineen
-mietittyä odottain hänen takaisin tulewan, läksi wiimmein etsimään
-häntä; mutta kuin monia suojia läpitsenkäytyä häntä ei tawannut, meni
-tupaan sywässä murheessa, kuitenkin ei ilman toiwoa.
-
-Lowisa, kuin tunsi ei enää woiwansa sydämmensä liikutuksia hillittää,
-oli juosnut poies ja piilottiksen rouwan kamarissa. Te lukiani,
-erinomattain te tytöt, joidenka sydämmessä rakkaus on saanut siaa --
-te tunnetta paremmin, kuin minä woin selittää, Lowisan tilaisuutta
-nyt yksinensä päästyä. Hän oli sanonut ei toiwowansa, ei odottawansa
-Paawoa; mutta ehkä lie hänen suurin toiwotuksensa kuitenkin ollut, että
-Paawo olisi niin pysywä liikutuksissaan, kuin itse tunsiksen olewan,
-ja wielä kerran tulisi takaisin, häntä omaksensa pyytämään. Sitä emme
-warmaan tiedä mitä sydämmessänsä aiheli, sen waan olemme kuulleet,
-jotta kaiken iltakauden oli itkenyt, ja herraswäen kotiin tultua ja
-häneltä kysyttyä mitä häntä waiwoi, oli wastannut sairaan olewansa ja
-pyrkinyt lewolle. Ehkä arweliwat toki, mikä sairaus hänellä oli; sillä
-eiwät tarjoneet hänelle rohtojakaan, waan mamselli haastatti häntä
-tawallisella lempeydellään -- parhaat rohdot ja liewitykset, mitkä
-taitiin antaa hänen särjetylle sydämmellensä. Aamulla sanoi itsensä
-taas terweeksi ja oli iloinenkin toisten parissa; mutta kokeneet kyllä
-älyiwät teko-ilon olewan ja hänen sydämmensä wielä sairastawan, waikka
-teeskenteliksen. Niin oli toisnakin päiwänä ja kaiken wiikon, Paawon
-parissa waan hiljaisempi ja harwapuheisempi kuin muulloin.
-
-Paawo oli joteskin tullut entisseen terweyteensä ja waikka wielä oli
-laiha ja huonon näköinen, luuli rowasti hänen kuitenkin pelkäämätä
-taitawan antauta matkalle kotiin. Aurinko oli jo ihanilla säteillänsä
-terwehtänyt lehtöpäiwää, ja Paawo äitineen meni hywästi jättelemään
-herraswäelle. Nyt wahwisti suusanoin rowastille, mitä testamentissään
-oli määrännyt, ja lupasi jonkun wiikon perästä laittaa hänelle sekä
-mitä waiwaisille että torppareille tuli. Lowisa oli suorastaan sanonut
-ei kopeikkaakaan wastaanottawan, jonka tautta hänestä ei ollut
-puhettakaan. Kuin itku silmin oli kättä antanut rowastille ja sanonut
-jäähywäisiä palkollisille läksi rantaan seurattu pappilan lapsilta,
-jotka suresiwat tämän jalon ja hywänluontoisen miehen poislähtöä,
-juurikuin olisi hän ollut heidän heimolaisensa. Wenhesseen astuttua
-nosti lakkinsa ja lausui wielä rannalla olewille muutaman hywästi-jättö
-sanan ja käski Lowisallekin terweyksiä hänen puolestansa sanoa.
-Lowisata sinä päänä ei ollut muka nähnyt; hän oli walittanut sairaaksi
-ja makasi. -- Purje tuuleen sowitettua wei pian heidät pois näkywistä,
-ja kolmet päiwää wuorottain purjettua ja soudettua, oli Paawo omissa
-suojissaan kotolaisten ja kylällisten suureksi iloksi.
-
-Neljä wiikkoa sen jälkeen tuli rowastille *** pitäjässä kirja kolmella
-sadalla ruplalla, jotka pitiwät annettaman pitäjän waiwaisille ja
-pappilan torppareille, Jaakolle, Matille, Antille ja Juhanalle,
-niinkuin ennen määrätty oli -- ja kuin sunnuntainna waiwaisten
-rahoista kiitos tehtiin siihen laatuun, että yksi kunniallinen mies
-ulko pitäjästä net on lahjoittanut, sattui Lowisa oleman kirkossa
-ja punastui juurikuin olisi kuullut itsestään mainittawan ja warosi
-kaikkein häntä silmäillewän, niinkuin melkeen olikin. -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joulun aluswiikolla, kuin torppari Jaako *** pappilan aluelta oli
-matkalla kotiin kaupungista, sattui ilta-hämärässä sellainen pyry
-nousta ja tiet tuliwat niin umpeen, jotta eksyi; ja monta tuntia
-jäitä ristin rastin ajettua äkkäsi wiimmein tulen, jota kohti piti,
-päästääksensä ihmissiin ja saadaksensa hewosen korjoon huomiseksi.
-Lähemmäksi tulta ennätettyä luuli herraskartanon olewan, niin wankkasti
-ja somasti oli muka rakettu. Jaakolla oli se yhtä kaikki, iloinen waan
-jotta pääsi ihmissiin; astui siis rohkiasti siihen huonesseen, jossa
-näki tulen olewan, ja owesta sisään tultua hawaitsi, jotta olikin
-talonpojissa. Suoja, johon ensin tuli, oli asuntotupa, mutta niin
-siisti ja soma, että olisi luullut wieras-tuwaksi. Owesta oikialla
-kädellä oli kaksi sänkyä päällityksin; pihanpuolisella seinällä oli
-lewiä siisti penkki ja kaksi suurta ikkunata; perä-seinällä owea
-wastapäätä oli niinikään kaksi ikkunaa ja penkki, tässä oli myöskin iso
-lewiä maalattu pöytä, jonka edessä pienempi penkki seisoi; ja owesta
-wasemmalla kädellä oli suuri walkoinen muuri rakettu korsteinilla,
-samalla seinällä ylempänä oli pari sänkyjä ja luukku. Seinät ja laki
-oliwat wielä walkoiset, kuin ihan uudet, waikka jo wiisi wuotta oli
-tuwassa asuttu; sillä korsteinista sawu aina nousi, eikä mustuttanut
-lakea ja seiniä, niinkuin Sawossa wieläkin usiammissa paikoissa
-tawallinen on, jossa ei korsteiniä löydy'kään, waan sawu owesta ja
-lakisesta ulosmenee. Orsilla oli owen puolella re'en anturoita ja
-lähellä muuria päreitä; mutta sukkia ja muita waatteita ei ensinkään
-nähty kuiwamassa, sillä niitä warten oli muurin takanurkassa nuora,
-johonka sellaisia ripustettiin. Penkit, ikkunan-poukat ja owen pielet
-oliwat punaisiksi maalatut, niinkuin pöytäkin, ja niinikään kaappi
-perä nurkassa pöydän päässä, jonka wasemmalla puolella rippui peili
-ja oikialla somasti tehty kantele. Peräseinällä muuria wastapäätä
-rippui muutamia miehen nuttuja ja niinikään owen puolisella seinällä
-renkilöitten waatteita. Wuoteet oliwat siististi tehdyt peitteellä,
-että näytti juurikuin olisi wieraita odotettu.
-
-Tällainen oli se tupa, johon Jaako tuli. Pöydän päässä, jossa kynttilä
-paloi, istui eräs mies, pitäen lasta sylissä, jota opetteli lukemaan,
-ja muurin ääreisellä penkillä päre'soiton eessä istui wanha waimo
-kehräen, jonka jalwoissa pienempi lapsi leikitteli. Mies oli pulskian
-näköinen, ja waikka iso kaswannoltaan, näytti kuitenkin kowin nuorelta,
-jotta olisi ollut isä lapsella, jota opetti; Jaako piti hänen paremmin
-lapsen wanhempana weljenä.
-
-Jaakon owesta sisälle tullessa, sanoi wanha waimo: "jo tulewat miehet
-metsästä; turha pelkoni olikin" -- "Enkö minä sitä sanonut," wastasi
-mies pöydän päässä; mutta lapsi, joka lattialla istui, sanoi: "wieras
-onkin" -- kuin samassa Jaako äänsi: "hywää iltaa!" -- Waimo ei tuosta
-millänsäkään odotti wierasta likemmäksi, ennenkuin aikosi wastata;
-mutta mies pöydän päässä laski kohta lapsen lattialle ja Jaakon
-terwetystä wastaen nousi penkiltä ja käski matkamiehen astua ylemmäksi.
-Menikin häntä kohden ja alkoi juuri kuulumisia kysellä, kuin Jaako
-iloisesti huuskahti: "Kah Paawo! tosiankin -- mikä hywä onni minua
-tänne toi?" -- Olikin tieltä eksynyt joutunut Paawon kotiin, jonka
-nyt, waikka entisestään paljon kauneempi, pulskiampi ja wankkaampi,
-kuitenkin tunnusteli. Wanha eukko tuwassa oli Paawon äiti ja lapset
-oliwat Philppu Korhoisen wainajan lapsia -- niinmuodoin kaikki jo
-ennestään lukioini tuttuja. Paawo ei wähemmin ilostunut, kuin tunsi
-Jaakon; ja äitikin kiirehti häntä terwehtämään ja kyselemään mitenkä
-*** pappilassa woitiin ja muitakin. Näin muutamia kysymyksiä tehtynnä
-ja wastattunna kaikkein wielä seisoessa, käski Paawo Jaakon käydä
-istumaan eli lämmittelemään, kumpa tahdoi, ja laitti äitinsä wiinaa
-hakemaan. "Ottakaa tok' ensin kylmästä tultua pisaran," sanoi hän,
-"ennenkuin mennään hewostanne korjamaan; tahi istukaat te waan, minä
-menen riisumaan waljaista." Tähän ei myöntynyt Jaako, waan pyrki ensin
-hewosensa luoksen, sanoden: "kyllähän sittekin on aika pakitessa ryypyn
-ottaa, waikka kaksikin; tuo hepo raukka on kowuutta nähnyt pitkän
-iltakauden kinostuksissa kyntäissä, jotta nyt tarwitsee suuhuunsa
-jotain, minusta ei lukua ole. Kah, ihmettä, sanon wieläkin kuin jouduin
-juurikuin Jumalan saltimuksesta teiän luoksenne." -- Tämän sanottua
-läksi ulos; Paawo seurasi häntä. He riisuiwat hewoisen waljaista ja
-paniwat talliin, ja heiniä ja apettaa eteen pantua, palasiwat takaisin
-tupaan.
-
-Paawon äiti oli sillä ajalla tuonut palowiinaa kamarista ja pöydälle
-pannut. Pikarin täytettyä käski Paawo Jaakon sen tyhjäntää; mutta tämä
-tawallisuuden jälkeen ei puuttunut pikariin, ennenkuin isäntä oli
-näyttänyt tien, ja kysyi sentähden leikkisuin: "mihinkä sitä pannaan,
-isäntä?" -- Paawo ei pitkiä puheita pitäen otti pikarin käteensä ja
-sanoi: "Noh, terwet tulemastanne, saakaapas tästä!" -- ja samassa
-ryyppäsi wähäisen pikarista; sen taas täytetyn annoi Jaakolle, joka
-sanaakaan hiiskumata tyhjänsi sen ja päätänsä pyristellen sanoi:
-"Kah, tuotapa wasta wiinaksi sanon; kost' Jumal'!" -- Sitte rupesi
-Jaako tupakoimaan (Paawo siihen ei wielä ollut tottunut), ja kaiken
-iltakauden pakinoiwat miehet keskenään.
-
-Jaako hawaitessa millä turwalla ne tuwassa olewat lapset lähestyiwät
-Paawoa, millä isällisellä helleydellä hän kohteli heitä, muistain
-sitäkin, jota sisään tullessa oli äkännyt, että Paawo opetti toista
-lukemaan, arweli kohta niiden olewan loismiehen wainajan lapsia,
-joka *** pappilassa kuoli -- ja kuultuansa niin olewankin, tartui
-Paawoa käteen ja haastoi: "kylläpä aina olemme pitäneet teiät
-parempana, jalompana muita ihmisiä; mutta empä olisi tuota toki
-uskonut, että pidätten heitä juurikuin omia lapsia. Jumala teitä
-siitä palkitkoon! Usein on meillä puhet teistä ja näistä lapsistakin,
-waikk' emme yksikään ole sattunut heitä näkemään -- ja jos jolloin
-ken surkittelee heitä, päättyy aina puheemme siihen, että se, joka
-niin kauniisti muisti muut lupauksensa, ei suinkaan jätä näitäkään
-maailman heittiöiksi. Wieläkö muistawat isäänsä? ja mitä sanoiwat, kuin
-tulitten kotiin paitsi häntä?" -- Nämät Jaakon lauseet liikuttiwat sitä
-hellä-luontoista Paawoa ja wesisilmin alkoi hän kertoa kotitulostaan ja
-lapsista:
-
-"Ilman seikkoja ja waaroja," näin puhui Paawo, "saimma me neljäntenä
-päiwänä nähdä oman rannan, johon laskimme wenhen. Wieläkin en saata
-kyynelitä muistella millä liikutuksilla astuin omalla pellollani.
-Muisto waikeuksista, wastuksista ja waiwoista, joita olin lepitsen
-pääsnyt, ja kiitollisuuden tunto Herraa kohtaan, joka niin
-ihmeellisesti oli minua auttanut, ja niitä hywiä häneltä siunatuita
-ihmisiä kohtaan, joidenka kautta toimitti hywät työnsä -- hallitsiwat
-wuorottain sielussani; ja kuin ajattellessa entisiä, sydämmeni oli
-pakahtumallansa, wirkosi se taas siitä iloisesta tunnosta, että taidan
-jollain tawalla ees palkita sitä pahaa, jota olen matkaansaattanut,
-että taidan kostata näille orwoille, mitä he isänsä kanssa kadottiwat,
-joka minun palkkamiehenäni ja minun kauttani kersei niin suuria
-tuskia, minun tähteni meni pois täältä ja jätti nämät kaipauksen
-kyyneliä wuodattamaan. Ei ole ihmisen taidossa kertoa mitkä liikutukset
-wallitsiwat sydämmessäni, kuin tupaan tullessa näin näitä pieniä
-ihastuksella juoksewan minua wastaan terwehtämään ja kysymään missä isä
-oli (sillä eiwät wielä tienneet isän ei takaisin tulewankaan). Wanhempi
-huuskahti: 'hywä oli, jotta tulitte kotiin, niin minä huomenna saan
-Korholan Adamille näyttää, jotta minulla oli oikein. Hän sanoi teiän ei
-enää takaisin palaawankaan; mutta minä kyllä tiesin, jott' ette meiät
-tänne jätä yksin.' -- 'Missä isä on?' -- kysyiwät wielä molemmat --
-ja mitä taisin minä wastata? Sanoin toki hänen pian jälessä tulewan,
-enkä laskenut heitä menemään pellolle häntä wastaan, waikka pyrkiwät."
-
-"Liikutettuna, kuin itse olin, en enää muista mitenkä sain heiät minuun
-mieltyneena hetkeksi unhottamaan isäänsä; annoinpa heille tuomisiakin,
-mitä juuri heitä wasten olin konti-ukolta ostanut *** pappilassa.
-Molemmat istuiwat nyt minun polwilleni kysällen yhtä ja toista
-matkalta, ja wanhempi kaipasi taas isäänsä, ihmetellen missä wiiwyi,
-kuin ei tuonut antimia hänkin; tästä johdatuksen saatua kysyin minä:
-'mutta jos ei tuliskaan enää isä takaisin, mitä sitte sanoisitten?'
-Nuorempi siitä ei millänsäkään söi waan ewäänsä; mutta wanhempi
-silmäili minua tarkasti, juurikuin olisi tahtonut tunkeua sieluni
-salaisimmiin rotkoihin, ja sanoi kummastuneena: 'tosiankin? eikö enää
-tule kotiin?' -- Minä wähä oudoksuen tätä hänen wakaista käytöstään
-sanoin: 'ehkä tulenee: mutta jos ei tulisi?'... 'Ah,' wastasi
-poika, 'kyllä te aina oletta hywä olleet meille, parempi kuin isäkin;
-mutta hän on warmaan kuollut, niinkuin Korholan Adami sanoi'... tässä
-hyrskähti poika itkuun, ja tyttö waikk' ei suuresti tiennyt, minkä
-tautta, seurasi weljensä esimerkkiä, ja minäkin en enää saattanut
-kyyneliäni pidetyiksi. -- Näin itkimme kolmet kappalen aikaa, wiimmein
-sain sanotuksi; 'jaa, lapset -- isänne on kuollut, on kannettu hautaan,
-mutta ettekö tahdo pitää minua isänänne?' -- 'Pidän kyllä,' wastasi
-tyttö ja löi kätensä kaulani ympäri; ja poika katsahti minun silmiini
-ja kysyi niin haikialla äänellä, jotta olisi wuoretkin pehmittänyt,
-sitä wähemmin minun sydämmeni: 'saammako olla täällä wielä, waikka isä
-on kuollut?' -- 'saatte,' wastasin minä kyyneliä nieltäen, 'saatte
-aina täällä asua.' 'Mutta Korholan Adami sanoi mulle,' wirkasi taas
-poika, 'jotta emme enää saa asua täällä, että meitä pannaan ruotuun ja
-sitte'... 'Ei teitä panna ruotuun,' lohdutin minä; 'minä olen nyt
-täst'edes teiän isänne.' -- 'Noh, sitte en enää itke, waikka isä on
-kuollut,' sanoi poika, hyppäsi sylistä ja meni lewolle; tyttö seurasi
-häntä, eiwätkä sanaakaan haastaneet sinä iltana. Hywällä mielellä
-että näin huokiasti pääsin tästä, panin minäkin maata; mutta waikka
-kyllä wäsynyt matkasta, en kuitenkaan saanut unta silmiini ennenkuin
-aamupuol' yötä."
-
-Tätä Paawon lausuessa oliwat miehet tulleet metsästä kotiin, ja äiti
-oli ilta ruuankin pannut pöydälle; ruettiin siis ruualle. Ruoka oli
-niin herkullinen, kuin olisi pappia odotettu wieraksi; ja Jaako ei
-wainkaan ujostellut, waan piti hywänänsä. Illallista syötyä ja wähä
-tupakoittua, kysyi Jaako kuka talossa kanteletta soitti; Paawo wastasi
-osaawansa wähäisen sitä kaikutella -- ja Jaakolta waadittu otti
-soitonkoneensa koukusta ja kappalen aikaa sitä koeteltua, alkoi ynnä
-soittaen, innossaan laulaa näin:
-
-    "Mihin on rinnastain rientänyt rauha?
-    Sorttunut sieluni raittius?
-    Myrsky nyt alati powessain pauhaa,
-    Mennyt on entinen wapaus?"
-
-    "Ennen ma juokselin talosta taloon,
-    Miellytin impejä ilossain;
-    Nyt minut murhe waan työntäpi saloon, --
-    En löyä sielläkään lepoain."
-
-    "Ennen ma juttelin jalosti juuri,
-    Laskelin lauseita lystiksäin;
-    Nyt olen ääneti aiwan kun muuri,
-    Kaino ja kehnokin mielessäin."
-
-    "Ennen ma kantelen ääressä lauloin,
-    Sowitpa soitolle sormeni;
-    Nyt owat kyntäni kiedotut pauloin,
-    Ei taho taipua ääneni."
-
-    "Muutos on julmasti murhannut mielein,
-    Toimeista tarkkaista rajuttanut --
-    En toki walittawan soisi kielein;
-    Tyydyn, waikk' taiwas on pimiänyt."
-
-    "Nyt wasta wiisaus wirwota alkaa,
-    Luonnonkin salaisuus selwiäpi:
-    Yksin en ole, min astupi jalka;
-    Tuttuja on mulla salossaki."
-
-    "Taiwahan piiri ja luonnonkin luodut --
-    Eläimet, linnut ja wirrat ja puut --
-    Owatpa opiksi minulle suodut,
-    waikk' heitä siksi en omistanut."
-
-    "Lintu se laulapi rakkaudesta,
-    Luwaten ikuisen lempeyden;
-    Wirtapa wirkkapi kaipauksesta;
-    Lehdissä näen katowaisuuden."
-
-    "Mutta myös jaloa wahwuutta wannoi
-    Wuori, kun silmäni sinne loin,
-    Järkähtämätöintä älyä annoi,
-    Woimaa, ett' kuormani kantoa woin."
-
-    "Sitte jos katselen piiriä taiwaan --
-    Tähdet ne tuikkawat taukomata,
-    Lupaawat lujasti jälestä waiwan
-    Onnea, iloa loppumata --"
-
-    "Miksipä siis annan murhelle sian;
-    Toiwossa aikani kulupi waan.
-    Onnipa mullekin kukoistaa pian,
-    Autuutta minäkin maistaa saan."
-
-    "Taiwassa yhtywät ystäwät jällen,
-    Taiwassa kultaani tawoittaa saan.
-    Tätäpä toiwon -- ja taas ilotellen
-    Alampa lauluni latelemaan."
-
-Tämän lauloi Paawo samalla nuotilla, kuin se yli kaiken Suomenmaan
-hywin tuttu laulu: _Tuolla minun kultani kaukana kukkuu, j.n.e._ --
-kaiken läsnäolewaisten ihastukseksi; ja olikin hänen äänensä nyt niin
-suloinen, jotta äitikin sanoi, ei milloinkaan olewansa kuulleen hänen
-niin somasti laulaneen. Hän oli laulaessa niin liikutettu ja niin
-innossaan, jotta näytti koko laulu juurikuin olisi ollut hänen oman
-sydämmensä huokkaus; herkettyä kysyikin Jaako mistä oli oppinut sen,
-johon wastasi omia remputoksia olewan. Tämän kuultua alkoi Jaako häntä
-kiitellä tästä somasta runon laitoksestaan; mutta Paawo tätä estäen
-sanoi: "mitä turhia! -- mennään nyt lewolle, oletta ehkä wäsynyt
-matkastanne." Yksi kamari pidettiin kaiken talwen lämpimenä, johon
-Paawo nyt wei Jaakon kanssansa. Siellä pakinoiwat wielä puolen yötä
-haaksirikosta, Paawon sairaudesta, Lowisasta ja muustakin. Mielellään
-kuunteli Paawo Lowisasta, sydämmensä rakastetusta, jonka ei wielä ollut
-mies unhottamaan; Jaako kyllä pitkittikin puheensa hänestä, tieten sen
-olewan otoollisen.
-
-Aamulla, kuin oli aamiainen työtty ja wähä tupakoittukin, läksi Jaako
-pois saatettu Paawolta, joka tuli puolen penikuorman päähän hänelle
-tietä osoittamaan. Sieltä Paawo, ryypyn wielä Jaakon kanssa otettua,
-käänsiksen takaisin. Jaako niinikään istui rekeen ja ajoi suhutteli,
-witsalla wälistä muistuttain hewoistaan, jotta pitäisi joutua jouluksi
-kotiin.
-
-Jaakolla kotia tultua oli paljon haastamista matkaltaan; ja mielellään
-kuuntelikin perhet mitä lateli Paawosta ja hänen taloudestaan. Häntä
-kowin rakkaana pitäwä ei woinnut hillittää juohutustansa, waan puhui
-mieliwiettäissään hänestä niin ylewillä sanoilla, juurikuin olisi jo
-ennen ajatellut mitä piti puhuman. Paitsi muuta sanoi häntä tuskin enää
-taitawansa tunnustella samaksi mieheksi, joka pappilassa potesi; waikka
-silloinkin toimeissaan osoitti wankkaan sielunsa jalouden. "Silloin,"
-näin lausui Jaako, "silloin pidimme hänen hellä luontoisena aika-miehen
-hankkeihin ehkä saamattomana; ja waikka kukin oli kuin waadittu häntä
-hywänä pitämään, harwat toki omistiwat hänelle sen kunnian ja arwon,
-jota ansaitsee. Mutta nyt, kuin näin hänen talon toimeissa wirkkuna
-ja mahtawana ja kuulin hänen haastawan isänsä lausumia wiimmeisestä
-sodasta ja muista miehuullisista seikkoista -- kuin jonkun jalon
-urhoollisen ukon käytöksiä kertoi ja hänen palawat, wiekkaat silmänsä
-tuiskuttiwat tulta ja hän katseli alakulmin -- silloin minusta näytti
-kuin olisi paremmin sota uljaksi luottu, ei talonpojaksi. Minä toiwon,
-jotta Lowisa wielä kerran sattuisi hänet näkemään; näinköhän wielä
-annaisi hänelle rukkaset!" --
-
-Näin lasketteli Jaako lauseitansa pitkän iltakauden pappilan tuwassa
-suureksi iloksi ja huwiksi kaikille läsnäolewaisillen -- ja olikin
-paitsi talon palkollisia kokountuneet monta torppareista sinne:
-Lowisa waan ei näkynyt Paawosta tahtowansa kuulla, sillä istui yksin
-piikoin kamarissa ylisessä pytinkissä. Jaako toki, tuwassa tarpeeksi
-lausuttua, meni häntä etsimään ja wiiwyi ison ajan hänen luonansa. Mitä
-kahde'kesken lie haastaneet, emme tarkon saa sanotuksi; arwelemme waan
-Jaakon Paawolta terwetyksiä tuonneen ja hänestä muutakin lausuneen.
-Lowisa annoi hänelle lähteessä ryypyn ja oli kaiken illan ja kaiken
-joulun pyhänkin erinomaisesti iloinen.
-
-Me olemma jo ennen kuulleet Paawon ei woinneen unhottaa Lowisata, ja
-yhtä mahdotointa oli tällekin poistaa Paawoa sydämmestään. Rakkaus
-oli kerran juurtunut näitten powessa ja tuntenut wastausta, -- ja
-se suloinen tuli, kuin luonnostaan on henkellinen, ei niin pian woi
-sammua. Oliwatkin molemmat niin toisia ylewämmät, jotta emme ensinkään
-ihmettele, heidän rakastuneet toinen toiseensa. Paawo oli ruumiltaan
-pitkä ja hoikka, ja olisi teräwillä tulisilla silmillään ja kauniilla
-muodollaan saanut ainoankin tytön mieltymään itseensä; mutta Lowisa
-ei nähnyt hänen näin wiettelewänä ruumiinsa puolesta, sielun jalous
-oli taiwuttanut hänen sydämmensä helleyteen Paawoa kohtaan -- ja
-nämät liikutukset, joita sielun omaisuudet herättäwät sielussa, eiwät
-ole niin huikentelewaiset, kuin luonollisen rakkauden. Tämä rakkaus
-(jonka saataisimme lihalliseksi rakkaudeksikin nimittää) nostelee
-ainoastaan himoja wähäksi ajaksi, mutta kylmistyy ja sorttuu pian.
-Sielun heimolaisuus on ainoa side, joka woi yhdistää miehen ja naisen
-eroittamattomasti ja tainkaltainen heimolaisuus mahtanee warmaan
-ollut Paawon ja Lowisan wälillä, kosk' eiwät eroitettunakaan woineet
-olla ajattelemata toistansa. Niinkuin Paawokin oli Lowisa luonnolta
-warustettu suurilla eduilla. Hän oli ehkä kauniin pitäjässä ja hänen
-suloiset siniset silmäinsä juurikuin lausuiwat rakkautta kaikelle,
-mitä kohtasiwat. Mutta hänellä oli sielun omaisuksiakin, joiden tautta
-warsin oli Paawon mielestä arwaamatoin: hywä luonnollinen järki, hellä
-mielen-laatu, tunnollinen sydän, siisti ja siwiä käytös -- se on suuri
-kaunistus tytöllä; ja Lowisa oli näillä awuilla kaunistettu. Paitsi
-tätä ei ollut niinkään taitamatoin talonpojan töissä, kuin Paawon
-äiti arweli; hän oli torpparin tytär *** pappilan aluelta ja oli jo
-lapsuudesta tottunut työhöön, waikka sitte siisteydensä, wireydensä ja
-mielensä suloisuuden wuoksi otettiin pappilaan ensin lapsia katsomaan,
-sitte wanhemmaksi tultua sisuspiiaksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Joulu oli ohitsen mennyt, Loppiainen lopettanut talonpoikien juhlan ja
-Nuutin päiwä pappilastakin poistanut pyhän. Tawalliset talon toimet
-oliwat taas pääsneet laadullensa. Talwi oli tawoiltaan tasainen;
-lunta oli teillä tarpeeksi, waan ei liiaksi, jotta näytti juuri
-puoltawan matkamiehiä. Kulkikin kaiken lopun puolen Tammikuuta äiän
-palkka-ajajoita eli rahtimiehiä osittain lautoja sahoilta wetäen
-osittain kauppiain kaluja kulettain. Lowisa katseli näitä matkustawia
-tarkemmin kuin muinna talwina ja tiedusteli mistä oliwat koto-perää;
-mutta jota hänen silmäinsä etsiwät, sitä ei tawannut matkalla.
-
-Kyntilän päiwän tienoilla, sellaisena ihanana talwi päiwänä, jonka
-lapset mielellään, kesän suloisuutta unhottain, toiwowat alati pysywän
--- aurinko oli muka puolen päiwän aikana jo muutaman askelen ylempänä,
-kuin jouluna, ja päiwät niinmuodoin jo pitkistyneet: taiwas oli selkiä
-pilwistä, mutta pakkaista ei kuitenkaan tuntunut, waan oli ilma muuten
-raitis ja terweellinen; lapset laskiwat mäkeä ilolla ja wanhemmatkin
-katseliwat lystiksään tätä heidän wiatointa leikkiä -- tällaisena
-päiwänä wähä jälkeen murkinan istui Lowisa yksinänsä kamarissa ja
-ompeli jotain waaten kappaletta, jota huomenna aikoi uudista kirkossa,
-sillä tämä oli lauwantai. Kulkuisia kuullen katsahti ulos ikkunasta
-ja luuli näkewänsä erään herrasmiehen tulewan pappilaa päin täydessä
-rawissa. Tämän päätti wieraasta pitäjästä olewan, sillä hewoista ei
-muistanut ennen nähneensä. Lähemmäksi tultua ei ajanutkaan pihalla,
-niinkuin herrat tawallisesti, waan seisahtui mäellä, jotta Lowisa
-kummastui, sillä sekä hewoinen että reki oliwat parhaammia, mitä oli
-nähnyt. Mutta kuin mies nousi reestään, katseli wielä suurimmilla
-silmillä: käytöksessään oli wieras hywinkin jalo, mutta waikka mustissa
-oli, näytti waatteistaan kuitenkin oudolta herraksi. Hewoisensa itse
-kiinnipantua ja heiniä eteen wiskattua, läksi tupaan, ja pihalla
-tullut tunsi Lowisa hänen -- ja kukapa oli? ei kukaan muu, kuin hänen
-sydämmensä walittu, kaikkein meidän ystäwämme Paawo. Niin okikin,
-Jaakon lausetta myöten, entisestä kaswannut miehuullisessa kauneudessa,
-jotta Lowisakaan ei tunnustellut, ennenkuin hywin läheltä sai silmäillä.
-
-Mitä Lowisa tämän äkättyä tunsi, olisi turhaan yrittä'kään kertoa:
-hänen sydämmensä ailahti ilosta, weri tunkeusi kaswoihin; ja hän kiitti
-onneansa, että sattui yksin oleman. Ei kauwan wiipynytkään, ennenkuin
-toiset piiat riensiwät riemuiten ilmoittamaan hänelle Paawon tulleen;
-mutta tämä jo ensimmäisestä ihastuksestaan tointununna teeskenteliksen
-ja wastasi Paawon hänellekin, niinkuin ehkä kaikille pappilassa, olewan
-terwe-tultun.
-
-Wähäisen tuwassa wiiwyttyä ja heponsa korjoon saatua, laitti kysymään
-näinköhän saisi käydä rowastin puheella, johon tämä wastasi, jo
-odottawansa häntä. Menikin kohta rowastin luoksi, joka ystäwällisesti
-terwehti häntä juurikuin omaa wäwyänsä, wei istumaan ja käski hänelle
-kahweta tuoda. Lowisan ei enää siis käynyt kainustella, waan piti
-kahweta wiemään sisään. Toiset tytöt tahtoiwat hänen ottamaan päällensä
-parhaimmia waatteitaan; mutta Lowisa sanoi olewansa niin waatetetun,
-jotta taitaisi herroillekin kahweta tarita, sitä wähemmin talonpojalle,
-ja olikin aina siististi ja somasti waatetettuna. Hänen kaswoinsa
-kuumottiwat nyt ikäänkuin tulessa olisiwat olleet, kuin piti menemään
-Paawon luoksi; mutta päätti toki wahwasti, ei ilmoittaa sydämmensä
-lewottomuuden. Käwikin kepsutteli Paawolle kahweta tarjomaan, mutta
-silmiänsä ei tohtinut nostaa suuresti ylös, waan katseli maahan ja
-ympärillensä. Paawo kupin ottaissa terwehti häntä sydämmellisesti ja
-kysyi mitenkä oli jaksannut; tähän wastasi Lowisa olleensa terwenä ja
-lisäsi: "kysyisimpä teiltäkin samaa, jos en olisi Jaakolta kuullut
-teiän terwenä olleen -- ja sen näkee ilmankin jokainen päältänne."
-Muuta ei sanonut, waan läksi pois. Pari tuntia rowastin kanssa
-haastattua yhtä ja toista, ja rouwaa ja lapsiakin terwetettyä, meni
-Paawo taas tupaan, kuin ensin oli luwannut rowastille, ei ensinkään
-wierastella, waan olla niinkuin wanha ystäwä talossa.
-
-Tuwassa taas torpparien ja renkien kanssa kappalen aikaa lausuttua
-pyrki Lowisan puheelle. Tämä oli suuressa tuskassa miettien mitä piti
-wastaman; myöntyi toki ja käski tulla luoksensa. Paawo sisään tultua
-oli niin siewä ja soma sekä puheissaan että liikunnoissaan, jotta
-Lowisan kainous pian katosi ja ystäwällinen kanssapuhe synnyi heidän
-wälillensä. Muutamilla sanoilla kotimatkastaan ja Philppu Korhois'
-wainajan lapsista kerrottua, rupesi moittimaan Lowisan entistä
-kowuutta, kuin ei tahtonut pienintäkään antimetta wastaanottaa, ja
-uhkasi nyt suuttua, jos ei suostuisi siihen halpaan kappaleen, jonka
-sanoi äitinsä laittaneen. Tätä lausuessa otti taskustaan kauniin
-punaisen silkkisen kaula-waaten, jonka taritsi Lowisalle. Tämä otti
-wastaan, mutta sanoi: "minä otan tämän, jos puhutten totuutta; äitinne
-ei laittanut sen, te oletta itse sen ostanut?" -- "Niin olenkin,"
-wastasi Paawo, "ja olisin äititänikin ostanut jotain teille; mutta
-äitini muistutti minua kaupunkiin lähteessä teitä ei unhottaa, waan
-silkin ees ostaa." Tämän kuultua kiitti, ja silkkiään katseltua
-ja somaksi kehuttua pani pöydälle. Paawo suu hymyssä tätä kuullen
-sanoi: "Olisinpa parempaakin tuonut, jos en olisi waronut teiän
-ei wastaanottawan. -- Mutta tosiankin, ette koritusta tarwitse;
-Luonnottaret, jotka owat parhaammansa panneet teitä korittaissa, ehkä
-pahaksuisi sitä." Tätä kauneudensa kiitosta ei paljon kuulewannaan
-katseli Lowisa alas kainustellen; Paawo ei pitkittänytkään puheensa
-tästä, eikä muutenkaan wirkkanut mitään entisistä, waan jätti hywästi
-kysyen, jos huomennakin olisi hänelle suottu Lowisan luoksi tulla.
-Lowisa käski hänen olla terwe-tultun, ja tämän luwan saatua läksi pois.
-
-Sunnuntainna oliwat molemmat kirkossa; ja Paawo katseli warmaan enämmin
-Lowisata, kuin pappia, ja piti hänen kirkon koristuksena, samati oli
-Lowisasta Paawo pulskiin mies. -- Kirkosta tultua ja päiwällistä
-syötyä läksi Paawo taas Lowisata haastattamaan. Tämä sattui, niinkuin
-eilenkin olla yksinään; ja nyt ei Paawo pitkältä joutawia jaaritellut,
-waan muutamilla sanoilla syksyisistä muistuttaen ilmoitti sydämmensä
-tilaisuuden olewan wielä samanlaisen, rakkaudensa yhtä wäkewän ja
-toisti anomustansa saada Lowisata omakseen. -- Lowisa tätä weri
-poskeilla kuultua, kysyi haikialla äänellä, juurikuin huokausta
-hämmäntäen: "mutta äitinne? olettako unhottaneet hänen?" Tähän wastasi
-Paawo: "äitini sydämmeellisin toiwotus on, että myöntyisitten. Hän
-oli täällä tullut wietellyksi muilta karsastelemaan teitä -- ja
-missäpä kontinkantajia puuttuu? mutta nyt tuntee hän arwonne, niinkuin
-minäkin, ja tahdoi minua jo ennen joulua lähtemään tänne." -- Nyt
-kokotti kätensä Lowisalle lausuen lausumistaan: "tässä on käteni se
-päälle, että puhun totuutta; äitini ja omasta puolestaan anon teitä
-omaksein."... "Minä mielelläni uskon mitä sanotten," jänkytteli Lowisa,
-"ja minulla ei ole enää woima tietä wastaan sanoa; warmaan on se niin
-luottu."... Tässä kiilsi kyynel hänen silmissään; Paawo löi kätensä
-hänen kaulaansa -- ja hänen huulensa kajoiwat Lowisan huulia -- ja
-ihastuksella äänsi hän: "sinä olet minun, Enkeli! sinä olet minun,
-eroittamattomasti minun!"... "Jaa, minä olen sinun, Paawo."... sopotti
-Lowisa ja nojasi Paawon olkaa wastaan. Tämä tartui hänen leukaansa ja
-päätä wähä nostaen otti taas suuta, jota Lowisa nytkin sallei. -- Näin
-kappalen aikaa unhottain entistä ja wastaista oliwat he lemmen siipillä
-nostetut maan huolein ja murhein yli ja maistiwat täydemmässä mitassa
-totisen rakkauden suloisuutta. Ikäänkuin hawaittua unesta wetiksin
-Lowisa pois Paawon syläilemisistä ja soppotti: "Ah, jos joku tulee...
-mene nyt jo pois." -- "Julketkos työntää minua nyt tyköäs?" kysyi Paawo
-haikiasti. "Minun täytyy mennää kahweta laittamaan herraswäelle," sanoi
-Lowisa, "mutta tule illalla takaisin."
-
-Lowisan tyköä tultua meni Paawo Jaakoa terwehtämään, joka asui
-nuon wänäjän wirstan päässä pappilasta. Sieltä palasi, kuin päiwän
-salo wielä wähä tuntui; ja tunnin werran tuwassa oltua meni taas
-kultaistansa tawoittamaan. Toikin nyt kerallansa pari kulta tukaateja
-ja ison kulta sormuksen, jonka käski Lowisan pitää ikuisen rakkaudensa
-merkiksi. Lowisa meni näitä kohta rouwalle ja mamsellille näyttämään,
-jotka tuliwat Paawollekin onnea toiwottamaan; rowastikin tästä sanan
-saatua teki niinikään ja lupasi heiät yhteenwihkiä, jos suostuisiwat
-häneen, ja lupasi Lowisalle kauneita läksiäisiä pitää ja tawallisilla
-myymillä warustaa. Paawo sanoi niitä ei tarwittawan -- ja Lowisa
-kiitti rowastia sanoden palkan saneensa palwelluksestaan ja hänelle
-ei tulewansa mitään muuta, ja päätti: "teiän helleydenne minulle on
-ollut suurempi, kuin että hywät sydämmenne woisi käsittää sen, ja jos
-tahdotten sen lisätä millä nyt sanoitten, olkoon teiän tahdossanne;
-sitä kunniaa ja melkeen kumarrusta, jota minä herraswäelle olen
-omistanut ei taida lisätä." -- "Noh, jopas nyt olet sulokielikäs,"
-sanoi rowasti naurahtain ja taputteli häntä poskilla.
-
-Nyt ruwettiin neuwoittelemaan milloinka häät pidettäisiin: Paawo tahdoi
-wielä talwikelillä wiedä Lowisan waimonansa kotiin; mutta Lowisa
-oli alussa perätin sitä wastaan, sanoden ei ennenkuin syksyllä ehkä
-käywänsä laatuun. Paljon puhuttiin myötä ja wastaan; wiimmein toki
-päätettiin kolmantena sunnuntainna kuuluttaa ja Marian päiwänä häät
-pitää.
-
-Paawo läksi hywällä mielellä ja keweennellä sydämmellä kotiin ja
-ilahutti äitinsä sillä sanomalla, että ennen pääsiäistä saisi Lowisan
-miniäksi. Annoikin ens'sunnuntainna kuuluttaa kotipitäjässä aikowansa
-muualta naida ja naima-wapaus-kirjan kirkkoherralta saatua laitti kohta
-postissa *** pitäjän rowastille. Kuulutettiinkin siellä, niinkuin
-puhuttu oli, ja Marian päiwän aattona oli Paawo taas äitineen ***
-pappilassa. Rowasti piti lupauksensa ja kiinitti awio-siden meidän
-nuorten wälillä. Häät oliwat oiwalliset; kaikki pitäjän herraswäki
-oli siihen kutsuttu. Iltaisella tansittiin aika lailla ja rowastikin
-hypitti Paawon äitiä ja Lowisata. Kaksi päiwää oltiin wielä ***
-pappilassa; kolmantena läksi nuori parikunta pois -- molemmat
-onnelliset, Lowisa toki pyhittäen muutaman kaippauksen kyynelen niille,
-joidenka hywyyttä hän oli nautinnut lapsuudesta alkain. -- --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jo olisin lopettanut taruni tähän -- ja olenkin pitkillä
-jaarituksillani ehkä suututtanut lukiani, -- mutta se, joka on ottanut
-kukiaksensa kirjoittamaani, seuranee warmaan minua wielä wähäisen,
-muutamilla sanoilla kertoessani Paawon ja Lowisan koti-elämästä -- --
-
-Kymmenen wuotta oli kulunut siitä ajasta, josta nykyjään lauseltiin.
-Pieni Lotta mamselli *** pappilassa oli kaswannut isoksi ja
-wanhemmiltaan saanut juurikuin perinnöksi kaikki ne hywät awut, jotka
-kaunistawat naisen. Tämä sattui joutua naimisseen erään herrasmiehen
-kanssa samasta pitäjästä, johon Lowisa ennen oli naittu. Ja uusille
-asemille ennättyä laitti hän kirjan wanhemmillensa, josta saan
-ilmoittaa seurawata:
-
-"-- -- -- Pitää minun Paawosta ja Lowisasta myöskin teille muutaman
-sanan ilmoittaa. Minä pidän onnena, että sattuin joutua tänne,
-sillä he owat minusta juuri kuin wanhat ystäwät eli sukulaiset. He
-asuwat ainoastaan puolen penikuorman meiltä ja oliwat kohta minua
-terwehtämässä, kuin tulin. Mieheni pitää Paawon suuressa arwossa, ja
-se ansioitetaan hänelle kaikilta pitäjässä. Käwin minäkin jo kerran
-heitä katsomassa -- ja kuinka hupa ja lystiä oli olla heidän siistissä
-ja somissa suojissa! -- He näyttiwät minusta niin onnellisilta, ja
-heidän rakkaudensa niin palawalta, kuin hää-päiwänä. Minä sanoinkin
-heille tämän -- ja Paawo seisoen waimonsa wieressa, joka piti lasta
-sylissä, sanoi ilo kyynelillä: 'jaa, onnellinen olenkin tosiaan --
-Herra on siunannut minua runsaammin, kuin että olisin ansainnut sen.
-Minä olen warakas ja olen iloinen siitä waimoni ja lasteni puolesta.
-Ja tämä werramatoin waimo! -- hänen kanssansa tuli kaikki onnellisuus
-taloon. Sowinnossa me on elätty; hänen tahtonsa on minun lakini,
-ja hänen suurin ilonsa, noudattaa minun mieltäni. Hupa on minulla
-aika työssä, kuin tiedän työtä tekewäni hänen ja hänen lastensa
-tähden; kuin iltasella wäsynynnä tulen kotia, wirwoittaa minua hänen
-suloiset sanansa. Ihana on hänen parissa kesä; mutta näin talwella,
-kuin myrskyt ja rajuilmat mellastawat ulkona, ja me tulen ääressä
-lausumme muinaisista ajoista eli lapsistamme, silloin wasta tunnen
-minä oikein awio-yhdistyksen suloisuutta. Ja wielä onneni pääkökseksi
-on Herra suonut meille noita lapsia, äitinsa kuwat. Ensimmäiset sanat,
-joita saiwat sanotuiksi, osottiwat, että rakastawat minua -- äitinsä
-opettamia! Ah, hywä rouwa! minä en toiwo teille suurempata onnea, kuin
-minkä itse nautitsen; tyytykäät siihen --' -- Näin lausui Paawo, ja
-hänen waimonsa pyhki pois muutaman ilo-kyynelen silmistään ja minäkin
-tulin liikutetuksi. -- Minä olen tosin onnellinen, mutta he owat
-onnellisemmat ja minun ainoa toiwotukseni on, että Paawon toiwotus
-täytettäisi! -- -- --"
-
-                                                   "Lotta."
-
-
-
-Lehtiarvostelut Niilo Aejemelaeuksen Haaksirikko -teoksesta
-kirjoittivat Borgå Tidning (1839) ja Oulun Wiikko-Sanomat (1841):
-
-Borgå Tidning no 22, 16.3.1839:
-
-Haaksirikko, Suomalainen perustuskielinen Taru. Niilolta. (Den
-förolyckade båten, Finskt original, af Nils) Helsingissä, J. C.
-Frenckellin ja Pojan Kirjapajassa 1838. (84 pag. 8:o; pris 1 Rub.)
-
-Den skrift, som bär ofvananförda titel hör till antalet af de få
-originaler på prosa, som finska literaturen har att framvisa. Såsom
-tillika behandlande ett inhemskt ämne, lärer den, om man undantager
-hvad i tidningar och tidskrifter blifvit infördt, vara ensam i sitt
-slag.
-
-Af bokens hufvud tendens tycker man sig kunna sluta att Förf. är en
-man, som vill verka godt bland allmogen. En sund moral framlyser
-öfverallt, lika ofta uti handlingen som i ordet. Någon gång är
-ordrikheten för stor -- ej dock i jemförelse med mängden af utländska
-noveller, men i förhållande till ämnets naturliga fordran. En och
-annan sida hade kunnat umbäras utan men för det hela. Den som finner
-nöje i Kultala skall äfven genomläsa denna anspråkslösa skrift,
-som visserligen uti en jemförelse med denna förlorar i afseende å
-uppfattningens rikedom, låt vara äfven uti språkets skönhet, men
-städse, bibehåller, hvarje person vid en charakter, lika finsk, som
-språket och ämnet. Förf. hör ej till dem, som hellre dväljas inom
-Bibelfinskans snäfva bojor, än de ur det i folkets mun lefvande språket
-hemta uttryck för sina tankar. Det kan derföre icke undgå, att ej
-läsaren, anträffar ett eller annat ord, som ej öfverensstämmer med hans
-dialekt. För öfvergifvande af allmänt godkända uttryck i oträngda fall
-kan Förf. dock ej beskyllas. Stilar och papper kunna icke klandras, men
-priset är öfverdrifvet. För ståndspersoner är det väl af ringa vigt, om
-de betala 1 Rub. eller halfva summan; men då boken bör bland allmogen
-kunna påräkna de flesta köpare, vore utan tvifvel tjenligast så väl för
-förläggare som köpare, att den äfven såsom inbunden såldes till lägre
-pris än den nu kostar häftad. För att hugna dem, som kunna anse, att
-det endast är asketiska såritfter, som genom våra finska kolportörer
-böra bland allmogen utspridas, bör Ref. tillägga, att Prostens
-skriftetal finnes infördt från början till slut.
-
-
-
-
-Oulun Wiikko-Sanomia no 51 18.12.1841:
-
-Haaksirikko, Suomalainen perustuskielinen Taru. Niilolta. "Parempi pyy
-käissä Kuin kaks'oksalla". "Hywä huonoonki tyytyä Parempata odottaissa."
-
-Tämä Suomesa ensimmäinen ja ainoa perustuskielinen Taru on jo kolme
-wuotta ollut Suomen kansalle tarjona, mutta on kuitenki tääll' tienoin
-wähin tuttu eli aiwan outo, ehkä se kielensä ja erinomattain aineensa
-puolesta on kaunis ja siitä arwosta, että se likimäärin ansaitteepi
-sian Kultalan siwulla, ehk'ei juuri kielensä puolesta. Kumma on, ett'
-ei tästä kirjasta wielä ole, meijän tieten, mitään mainittu Suomen
-Sanoma lehisä niisä tienoin, josa se syntyi. Olemme siis luulleet
-welwollisuuemme olewan tietää antaa, ehkä myöhallaisesti, Suomen
-kansalle näisäki tienoisa, semmosen kirjan löytymän ja siitä lausua
-muutamia sanoja.
-
-Tawallisisa taruisa, ulkomaan kielillä, on usiasti joku Ruhtinas,
-sotasankari eli joku niitten wertainen päämiehenä kertomuksesa; mutta
-näemme täsä kirjasa, niinkuin myös Kultalasa, alaisemman säädyn Suomesa
-taponeen, seuroneen, aiwan hywin mukauwan tämänkaltaisiin kertomuksiin;
-sitä todistaa myös jokainen, joka on lukenut Runebergin, Ruottin
-kielelle kirjoitetun kirjan: Hirwen Ampujat (Elgssyttarne.) Rakkaus on
-näisa, niinkuin muisa taruisa, se ratas, joka käyttää kaikki siihen
-kuuluwat asian haarat. Täsä Haaksirikko-tarusa kerrotaan muutaman
-Lovisa nimisen tyttären olleen sisus (sisä?) piikana *** Pappilasa.
-Hän oli kaunis, hywillä awuilla ja tawoilla ja tuli wihdoin hywiin
-naimisiin Talonpojan Paawon kanssa, jonka pelasti haaksirikosta ja
-kuolemasta. Lovisan kauneus, siweys, lempeys sytytti palawan rakkauen
-Paawon syämmeen ja kiitollisuuen ihana, waan monelta häpiällisesti
-unhotettu eli kukistettu, tunto lisäsi sen. Hupanen on lukia sitäki
-paikkaa kertomuksesa, josa Paawo tunnustaapi rakkauensa Lovisalle ja
-anoo häntä awioksensa. Paawon lewottomuus, terwehyttyä pitkällisestä
-tauti-wuoteesta, johon oli kaatunut haaksirikon kautta, ja pelko ett'ei
-olla rakastettu Lovisalta; toisella puolen Lovisan neitsyllinen ujous
-ja siweys, joka kokee salata ja peittää hänen rakkauensa Paawoon --
-Kaikki nämät asianhaarat owat luonnollisesti ja siewästi kerrotut.
-Paawo oli warakas talonpoika, hänellä oli suuri maa ja kaunis kartano,
-eikä häneltä, täytten tarpeitten seasa, siistisä huoneesaan, puuttunut
-muuta kun rakastettu waimo ja emantä. Ensikerralla tunnustettua
-rakkauensa Lovisaan, sai wastaukseksi, että jos wuoen päästä eli niin
-eespäin olisi yhtä waka ja palawa rakkauesaan, saisi jälleen tulla
-häntä anomaan.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAKSIRIKKO***
-
-
-******* This file should be named 66013-0.txt or 66013-0.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/6/6/0/1/66013
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/66013-0.zip b/old/66013-0.zip
deleted file mode 100644
index 9cc1f5d..0000000
--- a/old/66013-0.zip
+++ /dev/null