diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 21:17:04 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-22 21:17:04 -0800 |
| commit | c3e77b831cab737d5b4ac2053f8e5bc6a958d913 (patch) | |
| tree | 9b73dc630200bb76d7ddc1f5777a2a8e93a39567 | |
| parent | 5895e09405867eb0db60b94c04e66107bafd310f (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65803-0.txt | 5434 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65803-0.zip | bin | 102228 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5434 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..478f614 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65803 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65803) diff --git a/old/65803-0.txt b/old/65803-0.txt deleted file mode 100644 index f47c9fd..0000000 --- a/old/65803-0.txt +++ /dev/null @@ -1,5434 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Helenan pienokaiset, by John Habberton, -Translated by Anna Koskenjaakko - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Helenan pienokaiset - - -Author: John Habberton - - - -Release Date: July 9, 2021 [eBook #65803] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HELENAN PIENOKAISET*** - - -E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen - - - -HELENAN PIENOKAISET - -Kirj. - -JOHN HABBERTON - -Suomentanut - -Anna Koskenjaakko - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus Osakeyhtiö, -1917. - - - - - _Helenan pienokaiset_ ynnä vähäinen katkelma - heidän viattomista, ovelista rakastettavista, - ilkeistä, lumoavista ja vastenmielisistä - teoistaan kymmenen päivän kuluessa. - - Kertoi - heidän viime uhrinsa. - - - - "Ihmisen tulee olla naulattu ja kytketty kiinni yhteiskuntaan, - ennenkuin hän voi hyvin työskennellä sen menestymiseksi; eikä - ole mitään sellaisia nauloja ja siteitä kuin lapset." - - Henry Ward Beecher. - - - -SISÄLLYS: - - I. Willy ja Toddy. - II. Päivällistä syödessä -- ja sen jälkeen. - III. Yö ja aamu. - IV. Kukkakimppuni ja miten sen kävi. - V. Mitä kirkossa tapahtui. - VI. Sunnuntai-iltapäivä. - VII. Vierailumme ja mitä siitä seurasi. - VIII. Kahdet ajoneuvot ja niissä ajavat. - IX. Sateinen päivä -- aamu. - X. Sadepäivä -- iltapäivä. - XI. Auringonpaistetta. - XII. Runoni. - XIII. Hirveä lapsi. - - - - -I LUKU. - -Willy ja Toddy. - - - -Tämän kirjan syntymisen alkusyynä, mikäli sitä voi määritellä, lienee -seuraava kirje, jonka ainoa naimisissa oleva sisareni kirjoitti -minulle, Harry Burtonille, kahdenkymmenenkahdeksanvuotiaalle, -tukkuliikkeessä palvelevalle vanhallepojalle, ja jonka sain juuri -miettiessäni, missä viettäisin pari viikkoa kestävän loma-aikani. - - "Hillcrest, kesäkuun 15 p:nä 1875. - - Rakas Harry! - - Muistelen sinun usein valittelevan, ettei sinulla ole tilaisuutta - lueskelemiseen, ja koska tiedän, ettet saa sitä tänäkään - kesänä, jos vietät lomasi ystäviesi ja tuttaviesi parissa, - kirjoitan sinulle kutsuakseni sinut tänne luoksemme. Myönnän, - etten ole täysin vapaa itsekkäisyydestä sitä tehdessäni. - Asia on näet siten, että Tom ja minä olemme kutsutut pariksi - viikoksi vanhan koulutoverini Alice Waynen luo, joka, kuten - tietänet, on maailman suloisin tyttö, vaikka et totellutkaan - minua ja mennyt hänen kanssaan naimisiin, ennenkuin Frank Wayne - ilmestyi. No niin, noudattaisimme hyvin mielellämme kutsua, - sillä Alice ja Frank viettävät komeata elämää; mutta koska he - eivät kutsuneet lapsiamme eikä heillä itselläänkään ole lapsia, - olemme pakoitetut jättämään Willyn ja Toddyn kotiin. Uskon, ettei - heille mitään tapahdu, sillä palvelustyttöni on oikea helmi - ja hyvin kiintynyt lapsiin, mutta olisin huolettomampi heidän - vuokseen, jos tietäisin, että talossa on mieshenkilö. Täällä - on sitäpaitsi kaikki hopeatavaramme, ja varkaat eivät murtaudu - mielellään taloon, jossa on julmannäköinen mies. (Älä millään - muotoa kiitä kohteliaisuudesta.) Jos sinä vain tulet tänne, olen - aivan levollinen. Lapsista ei sinulla ole mitään huolta; he ovat - maailman kilteimmät lapset -- kaikki sen sanovat. - - Tomilla on yllin kyllin sikaareja, tiedän sen, sillä rahat, - jotka minun piti saada uuteen pukuun, menivätkin sikaareihin. - Hän on myöskin vastikään saanut punaviiniä, johon hän on - suuresti ihastunut; minun mielestäni sitä ei voi eroittaa mitä - inhoittavimmasta musteesta muuten kuin väristä. Hevosemme - ovat erinomaisessa kunnossa, samoin puutarha -- näet, etten - ole unhoittanut miten ihastunut olet kukkiin. Ja loppujen - lopuksi, Hillcrestissä ei koskaan ole ollut niin paljon sieviä - tyttöjä kuin tänä kesänä; tytöt, joihin aikaisemmin olet täällä - tutustunut pitävät kyllä huolen siitä, että tulet esitetyksi - uusille kaunottarille. - - Lähetä viipymättä sähköteitse vastaus. Luonnollisestikin myöntävä. - - Kiireessä, sinua alati rakastava - - Helena siskosi. - - J.K. Saat oman huoneen; siihen tuntuu pieninkin viileä tuulahdus, - ja näköala on hurmaava. Lasten huone on aivan vieressä, niin että - voit kuulla, jos heille yöllä jotakin tapahtuisi." - -"Mainiota!" huudahdin. Käden käänteessä olin jo lähettänyt Helenalle -sähkösanoman, jossa, kiittäen kutsusta, ilmoitin tulevani. Samalla -olin ajatuksissani valikoinut mukaan otettavaa kirjallisuutta -niin runsaasti, että sitä olisi riittänyt vaikkapa kahdeksitoista -loma-ajaksi. En tosin ollut samaa mieltä Helenan kanssa siitä, että -hänen poikansa olivat maailman kilteimmät, mutta tunsinhan heidät -tarpeeksi hyvin tietääkseni, ettei heistä tulisi minulle paljoakaan -vaivaa ja vastusta. Phil pienokaisen kuoltua edellisenä syksynä oli -heitä elossa vain kaksi: viisivuotias Willy, josta muistan pikaisilta -käynneiltäni Helenan luona vain ujot, vakavat, miettivät, hienot kasvot -ja suuret, viattomat, läpitunkevat silmät, Melkeinpä pelkäsin katsetta -noista silmistä. Tom selitti, että poika oli syntynyt profeetaksi tai -suureksi hyväntekijäksi ja Helena ilmaisi ajatuksensa hyräilemällä -Mulochin säettä: - - "Oi päivää ihmeellistä, - kun Willy kosiin käy." - -Toddy oli kolmivuotias, huoleton pikku pallero. Tuolla vaalealla -kiharapäällä oli herttainen tapa tanssia huoneeseen pujahtavien -auringonsäteiden keskellä. Olin aina kadehtinut Tomin hevosia, -puutarhaa, taloa ja sen asemaa, ja olin aivan ihastuksissani -ajatuksesta, että saisin hallita ja vallita kaikkea tuota parin viikon -aikana. Olin aina kunnioittanut Tomin makua mitä tulee sikaareihin ja -punaviiniin, ja Hillcrestin naisasukkaat olivat, mikäli muistan, kuten -muutkin maalaiskaunottaret -- sukupuolensa suloisimpia. - -Kolmen päivän kuluttua läksin matkaan ja, puolentoista tunnin -junamatkan jälkeen New-Yorkista Hillcrestiin, jatkoin matkaani -maanteitse Tomilaisten luo. Vähän matkan päässä lankoni talosta -peljästyivät hevosemme äkkiä. Ärjäistyään hevosille kyytimies kääntyi -puoleeni huomauttaen: - -"Tuo oli yksi lurjuksista." - -"Kuka", kysyin. - -"Tuo pikku veijari, joka peljästytti hevoset. Tuo tuossa, risu ojossa. -Olisipa hänen tapaistaan pyytää päästä hevosen selkään. Kas siinä -sitä tullaan juoksujalkaa. Missähän se toinen on! Ainahan ne ovat -yhdessä. Täälläpäin kutsutaan heitä lurjuksiksi, koska heillä on aina -konnankujeet mielessä. Aina he säikyttävät hevosia, hätyyttävät lehmiä -tai ajavat takaa kananpoikasia. Vanhemmat ovat kyllä kunnon ihmisiä, ja -siksipä täytyykin noita lapsia ihmetellä." - -Sillävälin oli pikku ilkimys läähättäen lähestynyt ajopelejämme. Ja -siinähän olikin ilmielävänä edessäni sisareni poika Willy puettuna -likaiseen merimiespukuun, leveälieriseen olkihattuun, sukat makkarassa -ja kengät hölskyen vain muutaman harvan napin varassa. Tienviereltä, -pensaikosta, ryömi tällävälin esiin pienempi poika vihreässä -pumpulimekossa, kaularöyhelössä, joka todennäköisesti kerran oli ollut -valkea, likaisissa sukissa, sinisissä puolikengissä, jotka olivat -puhki varpaiden kohdalta ja vanhanaikaisessa olkihatussa. Lykäten -edellään maantientomussa puunoksaa hän huusi täyttä kurkkua: "Tättä -on minun juohonleikkuukoneeni!" Hän kiirehti meitä kohden melkeinpä -näkymättömänä pölypilvessä. Kun hän oli pysähtynyt, ja tomupilvi hiukan -hälvennyt, eroitin selvästi Toddy pojan piirteet. - -"He ovat sisareni lapsia", huokasin. - -"Mitä!" huudahti kyytimies. "Hitto vie, unohdin, että olitte matkalla -eversti Lawrencen luo. Mutta enpähän puhunut muuta kuin totta, ovathan -he viisaita kuten pojat yleensäkin. Mutta eivät he kuole ainakaan -siihen tautiin, johon lapset pyhäkoulukirjoissa." - -"Willy", sanoin kaikella mahdollisella vakavuudella "tunnetko minut?" - -Profeetan ja suuren hyväntekijän alku tarkasteli minua tutkivasti -hetkisen. Sitten hän vastasi: - -"Kyllä, olet Harry eno. Toitko meille mitään?" - -"Toitko mitään", kertasi Toddy. - -"Toivonpa, että minulla olisi mukana teille iso vitsa", sanoin hyvin -vakavasti, "koska käyttäydytte noin tuhmasti. Tulkaa tänne rattaille." - -"Tule Tod", kirkaisi Willy, vaikk'ei Toddyn etäämpänä olevasta korvasta -ollut kyynäränkään vertaa Willyn suuhun. "Harry eno antaa meidän -ratsastaa!" - -"Antaa jattattaa", toisti Toddy haaveksivin ilmein. - -Opin ennen pitkää käsittämään, että sanojen toistaminen ja haaveileva -ilme olivat ominaisia Toddylle. - -Heidän kiivetessään rattaille huomasin, että kummallakin oli kädessään -hyvin likainen, keskeltä kiinteään vetosolmuun vedetty käsiliina. -Mietittyäni hetken inhon vallassa noiden riepujen tarkoitusta, ja kun -en päässyt mihinkään tulokseen, kysyin Willyltä, mitä virkaa noilla -käsiliinoilla oli. - -"Eivät ne ole käsiliinoja -- ne ovat nukkeja", vastasi sisarenpoikani -silmänräpäyksessä. - -"Hyvä Jumala", huudahdin. "Luulisipa, että äidillänne on varaa ostaa -teille kunnollisia nukkeja, ettei teidän tarvitsisi näyttäytyä ihmisten -ilmoilla nuo inhoittavat rievut käsissänne." - -"Emme pidä ostonukista", selitti Willy. - -"Nämä ovat niin kauniit. Minun nukkeni nimi on Mary ja Toddyn nuken -Marfa." - -"Marfa?" kysyin ihmetellen. - -"Niin juuri, etkö ole kuullut seuraavaa runoa: - - "Kas Maria ja Marfa jo soittamaan - On menneet kelloja taivaan." - -"Ahaa, tarkoitat Marthaa?" - -"Niin sanoinhan jo, se on Marfa. Toddyn nukella on ruskeat silmät ja -minun nukellani siniset." - -"Näytä kelloati", pyyteli Toddy kiiveten syliini ja temmaisten -kellonperiäni. - -"Oh -- oo -- ee, minä myös", ulvoi Willy varaten itselleen toisen -polveni. Hän pyyhki kenkineen housujani ja takinliepeitäni. -Kumpainenkin lurjus kietoi käsivartensa ympärilleni pysyäkseen -vakavammin istumassa, ja minä vedin esille kuusikymmentä guineaa -maksavan kelloni ja näyttelin heille sen osoittimia. - -"Tahdon nähdä pyörien pyörivän", sanoi Willy. - -"Nähdä pyöjien pyöjivän", kaikui Toddyn suusta. - -"En voi avata kelloani, täällä on niin pölyistä", sanoin minä. - -"Miksi et?" kyseli Willy. - -"Nähdä pyöjien pyöjivän", kertasi Toddy. - -"Tomu tunkeutuu kelloon ja pilaa sen", selitin. - -"Nähdä pyöjien pyöjivän", yltyi Toddy. - -"Sanoinhan, etten voi, Toddy", toistin melko tuimasti. "Pöly pilaa -kellot." - -Viattomat, harmaat silmät katsahtivat ylös ihmeissään, ja likaiset, -mutta kauniit huulet liikkuivat tuskin huomattavasti; Toddy kuiskasi: - -"Nähdä pyöjien pyöjivän." - -Suljin muitta mutkitta kelloni ja pistin sen taskuuni. Heti alkoi -Toddyn alahuuli venyä, ja venyi venymistään, kunnes rupesin pelkäämään -alaleuvan menevän sijoiltaan. Hänen leukansa värähtelivät ja hän huusi: - -"Ah-h-h-h-h-h tahdon -- nähdä -- pyöjien -- pyöjivä-än." - -"Charles", (Charles-nimen hän sai kasteessa) -- "Charles", huusin -melkeinpä vihaisesti, "lopeta tuo heti paikalla! Kuuletko?" - -"Ky-y-y-ll-ä." - -"Älä sitten huuda enää." - -"Nähdä pyö --." - -"Toddy, minulla on matkalaukussani rintasokeria, mutta en anna sinulle -palaakaan, jollet lopeta tuota hirveää melua." - -"Niin. Tahdon nähdä pyöjien pyöjivän. Vo-o-o-i-i." - -"Toddy kulta, älä huuda noin. Tuolla tulee naishenkilöitä ajaen -vaunuissa. Ethän tahdo antaa heidän nähdä että itket? Saat nähdä -pyörien pyörivän heti kun pääsemme kotiin." - -Ajopelit, joissa istui kaksi naista, lähenivät nopeasti. Silloin Toddy -taas huutamaan: - -"Ui-i-i- nähdä pyöjien pyö -- --." - -Epätoivoissani tempasin kellon taskustani, avasin kuoren ja näytin -koneiston. Vaunut olivat juuri sivuuttamaisillaan meidät, ja minä -painoin alas pääni, päästäkseni kohtaamasta vieraiden vaunussaolijoiden -katseita, sillä muutamien hetkien yhdessäolo sisarenpoikieni kanssa -oli tehnyt minut mielestäni sanomattoman epäsiistiksi. Äkkiä vaunut -pysähtyivät. Kuulin nimeäni mainittavan. Kohotin päätäni (Willy ja minä -löimme päämme yhteen, niin että päähineeni keikahti toiselle korvalle) -ja katsahdin toisiin ajopeleihin. Siellä istui neiti Alice Mayton -suorana, terveenä, somana, levollisena, silmät loistavina, kasvot -kirkkaina, hymyillen ja reippaana, hän, jota noin vuosi sitten olin -matkan päästä ihaillut. - -"Milloin olette te tullut tänne, herra Burton?" kysyi hän, "ja kuinka -kauvan olette ollut lapsenhoitajana. Te muodostatte iloisen näköisen -kolmikon, niin epäsovinnaisen. En ensinkään pidä lapsista, jotka ovat -turhamaisesti puetut ja kankeat kuin nuket lähtiessään ajelemaan. Ja -näyttääpä teillä olevan hauskaa heidän kanssaan!" - -"Minä -- minä vakuutan, neiti Mayton", sanoin, "että kokemukseni -ovat kaikkea muuta kuin hauskat. Jos sattuisin tuntemaan jonkun -vivisektionin harrastajan, joka en tietäisi mitään sen hauskempaa tapaa -sammuttaa tiedonjanoaan kuin puuhailemalla koe-esineittensä kanssa, -niin ilmoittautuisin vapaaehtoiseksi ruumisvarkaaksi ja sitoutuisin -silmänräpäyksessä hänelle toimittamaan kaksi mieltäkiinnittävää -ruumista." - -"Te hirveä ihminen", huudahti neiti Mayton. "Äiti, sallitko minun -esittää sinulle herra Burtonin -- Helena Lawrencen veljen. Kuinka -sisarenne voi, herra Burton?" - -"En tiedä", vastasin, "hän on miehensä kanssa parin viikon vierailulla -kapteeni ja rouva Waynen luona, ja minä houkkio lupasin pitää huolta -talosta sillä aikaa." - -"Miten hauskaa!" ilostui neiti Mayton. "Sellaisia hevosia, sellaisia -kukkia, sellainen ruuanlaittaja!" - -"Ja sellaiset lapset", sanoin luoden lurjuksiin paljonpuhuvat katseen. -Sivumennen sieppasin Toddylta nenäliinan, jonka hän oli vetänyt esille -taskustani löyhytellen sitä tuulessa. - -"He ovat maailman kilteimmät lapset -- Helena ainakin sanoi niin -ensimäisen kerran tavatessamme tänä kesänä. Lapsethan ovat lapsia. -Meillä oli luonamme viime kesänä kolme pientä serkkua, ja he ovat aivan -varmaan syypäät siihen, että näytän vuotta vanhemmalta, kuin mitä -oikeastaan olen." - -"Kuinka nuori mahdattekaan sitten olla, neiti Mayton", sanoin minä. -Arvatenkin olin sen näköinen kuin olisin tarkoittanut täyttä totta -sanoillani, sillä vaikka hän taivuttikin päätään sanoen kevyesti: -"Paljon kiitoksia", ei hän tuntunut voivan vastata kohteliaisuuteeni -yhtä varmasti kuin hänen tapansa oli. Ei mikään voinut keskustelussa -saattaa Alice Maytonia hämilleen enempää kuin muutamiksi sekunneiksi, -ja niinpä hän nytkin oli saavuttanut tavallisen mielenmalttinsa kuten -seuraava huomautuksensa selvästi osoitti: - -"Luullakseni te koristitte kukilla huoneuston S:t Zephaniah-myyjäisissä -viime talvena, herra Burton? Se oli aistikkaimmin järjestetty tilaisuus -koko viime talvikautena. En tahdo antaa teille mitään vihjauksia, mutta -rouva Clarksonilla, jonka luona asumme, ei ole ainoatakaan kukkaa -puutarhassaan. Rikon hirveästi kymmenettä käskyä vastaan joka kerran -kun sivuutan eversti Lawrencen puutarhan. Hyvästi, herra Burton!" - -"Oi kiitän teitä. Tulee olemaan ilo. Hyvästi." - -"Tietysti käytte tervehtimässä", sanoi neiti Mayton vaunujen vieriessä -eteenpäin -- "täällä on kuolettavan ikävää -- ainoastaan pyhäisin -herroja." - -Kumarsin myöntävästi. Mietiskellessäni kaikkia mahdollisuuksia, mitä -lyhyt keskusteluni neiti Maytonin kanssa voisi tuoda tullessaan, olin -kokonaan unohtanut pölyisen pukuni ja molemmat pikku rikoksentekijät. -Puhutellessani neiti Maytonia olivat veitikat olleet aivan vaiti, mutta -nyt irtaantuivat heidän kielensä kahleet. - -"Harry eno", sanoi Willy, "osaatko tehdä pillin?" - -"Hajji eno, jakattatko tuota tätiä", sopersi Toddy. - -"En, Toddy, en tietenkään." - -"Tilloin olet paha ihminen, ja Jumala ei päättä tinua taivaateen, jot -et jakatta toitia ihmitiä." - -"Kyllä, Willy", kiiruhdin vastaamaan, "osaan kyllä tehdä pillin; ja -varmasti saat sellaisen." - -"Jumala ei jakatta ihmitiä, jotka eivät jakatta toitia ihmisiä", toisti -Toddy. - -"Hyvä, Toddy, koetapa siinä suhteessa tehdä voitavani. Kiiruhda, -kyytimies, niin paljon kuin voit. Tahdon mahdollisimman pian jättää -nämä nuorukaiset hoitajattarelleen ja pyytää häntä upottamaan heidät -kylpyammeeseen." - -Helena oli tehnyt kaikki voitavansa, jotta minulla olisi mukavaa. Hänen -huoneestaan oli hurmaava näköala ylös vuorenrinnettä ja alas laaksoon. -Sekin tuntui lohdulliselta, että pikku veitikoiden makuuhuone sijaitsi -aivan minun huoneeni vieressä, sillä saatoinhan iltasin, kun he jo -olivat vaipuneet uneen, katsella heitä. Silloin he eivät ainakaan -kiusanneet tuskastunutta enoansa. - - - - -II LUKU. - -Päivällistä syödessä -- ja sen jälkeen. - - -Päivällispöydässä Willy ja Toddy esiintyivät puhtaissa pukimissa ja -kasvotkin olivat päässeet oikeuksiinsa. Willy istuutui avutta pöytään, -mutta Toddy sysäsi kauvas pöydästä korkean tuolinsa, ja kapusi siihen -istumaan huutaen: - -"Pittä jalat pöydän alle." - -Täydelleen käsittäen, että tämä huomautus merkitsi pyyntöä siirtää -tuoli pöydän luokse, täytin sen heti. Palvelustyttö kaatoi minulle -lasiin viiniä ja pojille vettä. Senjälkeen hän hävisi. Mielipahakseni -muistui mieleeni, ettei Helenan luona koskaan ollut palvelijaa -ruokailuhuoneessa aterian aikana muuten kuin juhlatilaisuuksissa. -Hänellä oli näet käsitys, että palvelijat ystävilleen ja tuttavilleen -juoruilevat kuulemiansa perhepiirin yksityiskeskusteluja. Periaatteessa -olin täydelleen samaa mieltä hänen kanssaan, mutta noiden periaatteiden -käytännössä toteuttaminen tuotti minulle enemmän kärsimystä kuin -mitkään muut periaatteet tätä ennen, nyt, kun minulla oli nuo kaksi -pientä ahmattia huolehdittavinani. Mutta eihän siinä mikään auttanut. -Kohtalooni alistuen vain nakutin pöytään ja kumarsin päätäni sanoen: -"Herra opeta meitä kiitollisuudella nauttimaan mitä meille nyt suot." -Sitten kysyin Willyltä halusiko hän leipää vaiko keksiä. - -"Mutta -- emmehän ole lukeneet ruokalukua", sanoi hän. - -"Luinhan jo, Willy", sanoin minä, "etkö kuullut?" - -"Tarkoitatko sitä äskeistä?" - -"Tarkoitan." - -"Minä en pidä sitä minään ruokalukuna. Isä ei koskaan lue sellaista -ruokalukua." - -"No, mitä isä sitten sanoo, jos saan kysyä", utelin jo vähän sulaen. - -"Isä sanoo: 'Hyvä Jumala, me kiitämme Sinua tästä ruuasta, armollisesti -muista tänään kaikkia nälkäisiä ja tarvitsevia Kristuksen tähden, -amen.' Niin hän sanoo." - -"Se on aivan sama asia, Willy." - -"Mutta minä en usko sitä. Ja eihän Toddykaan ole ehtinyt lukea omaa -rukoustaan. Sitäpaitsi en usko, että Taivaan Jumala pitää tuollaisesta -rukouksesta." - -"Kyllä hän varmaankin pitää, poikaseni. Kyllä hän ymmärtää mitä me -ihmiset tarkoitamme." - -"Mitenkä Hän voi ymmärtää, mitä Toddy tarkoittaa, kun hän ei ole saanut -ollenkaan lukea siunaustaan." - -"Tahdon lukea tiunaukteni", ulvoi Toddy. - -Enempää ei tarvittu. Yksi ainoa aikaisempi erimielisyys Toddyn kanssa -oli opettanut minua kunnioittamaan tuon nuoren herrasmiehen luonteen -lujuutta. Niinpä siis vain taivutin pääni ja toistin Willyn opettaman -isän ruokaluvun. Willy täydensi siinä, missä muistini petti. Samassa -silmänräpäyksessä kun aloitin ruokalukuni, rupesi Toddy nopeasti lukea -sopertamaan ja heti kun olin lausunut "amen", nosti hän päänsä ja sanoi -ilmeisellä tyytyväisyydellä: - -"Latketin tiunaukteni kahdetti." - -Willy sanoi juhlallisesti: - -"Luulen, että nyt olemme valmiit aloittamaan." Päivällinen oli -erinomainen, mutta noiden hirveitten lasten ruokahalun tähden -kadotin haluni käydä ruokaan todenteolla käsiksi. Pian jätin heidät. -Kutsuin palvelustytön ja käskin hänen pitämään huolta siitä, että -pojat söisivät tarpeeksi ja että pian pääsisivät levolle. Itse -sytytin sikaarin ja läksin kävelylle puutarhaan. Ruusut kukkivat -parhaillaan, kuusamain tuoksu täytti ilman, rhododendron-pensaat -eivät vielä olleet kuihtuneet ja monissa lempikukissani oli jo suuret -nuput. Tunnustan, että huolellisesti tarkastin puutarhan nähdäkseni -miten kauniin kukkakimpun saisin kokoon neiti Maytonille. Olin niin -ihastunut näkemääni, että halusin heti paikalla ryhtyä työhön. Mutta -sovinnaisuussäännöt eivät sallineet tuollaista kiirehtimistä. Kuljin -käytävää ylös, toista alas kädet selän takana, kasvot tuoksuvan -savupilven peittäminä, mietteissäni ja unelmoiden. Tuumin, oliko -mitään järkeä kukkaiskielessä, josta mielettömät kirjailijat joskus -mainitsevat. Olisinpa ollut iloinen, jos sillä olisi ollut. Mahtoiko -neiti Mayton ymmärtää sitä! Kuvittelin, että joka tapauksessa -kykenin sommittelemaan kukkakimpun sellaisella aistilla, että se -vaateliaimmankin naisen makua tyydyttää. Ja Alice Maytonille halusin -saada, jotakin niin hienon hienoa, että hänen kasvonsa varmaan -kirkastuisivat, kun hän saisi kukkatervehdykseni. Kuvittelin, kuinka -hänen sinisenharmaat silmänsä loistaisivat, poskille leviäisi puna, -ei hempeämielisyyden, vaan todellisen ihastuksen puna, miten hänen -ankarapiirteiset huulensa hieman avautuisivat ja paljastaisivat suun -ympärillä pehmeän piirteen, joka niin harvoin oli havaittavissa, hän -kun aina niin täydellisesti hallitsi kasvojensa ilmeet. Minä -- minä, -selväjärkinen, edistyvä liikemies toivoin kun toivoinkin voivani -irtautua kaikista yhdeksännentoista vuosisadan etuisuuksista ja -mukavuuksista ja tulla henkiolennoksi, joita ainoastaan hupsut tytöt ja -haaveelliset kirjailijat kuvittelevat, ja saavani olla näkymättömänä -läsnä kun kukkaseni kohtaavat tuon hienostuneimman niistä ainoista -kukista, mitä suurkaupungit tuottavat. Mitä kukkaa hän enin muistuttaa? -Liljaa? -- ei, se on liiaksi, ei juuri liiaksi rohkea, mutta liiaksi, -liiaksi, en keksinyt oikeaa sanaa, mutta ainakaan se ei ollut sana -rohkea. Ruusua? Ei tuota loistavaa, mutta silmiinpistävää rönsyruusua -eikä ujoa, siroa, ilmavaa teeruusua sulavine värivivahduksineen. -Ehkäpä ihanaa Gloire de Dijonia, tuota ankaraa, voimakasta ja varmaa -keskellä hennompaa sisarusparvea, mutta samalla niin sopusuhtaista ja -kaunismuotoista, ylevää, epämääräisissä värivivahteluissaan lumoavaa, -joka hurmaa kaikki ja viekottelee ihailijansa yhä uudelleen ja -uudelleen luokseen täydellisyydellään -- muuttumattomalla loistollaan. - -"Ah-h-h-h-ee-oo-" kaikui ikkunasta pääni päällä. Sitten kuului huuto --- "Harry eno" äänellä, jonka tunsin Willyn ääneksi. En vastannut. -On hetkiä, jolloin sielussamme väreilee sointuja, jotka eivät sovi -lasten kuultaviksi. "Haarryy-eenoo", kertasi Willy. Kuulin kuinka -kierrekaihdin laskettiin ylös. Sitten Willy selitti: - -"Harry eno, tahdomme, että tulet kertomaan meille satuja." Katsahdin -ylös, ja olin juuri antamaisillani tuiman, kieltävän vastauksen kun -näin ikkunassa tutut, mutta samalla vieraat kasvot. Saattoivatko nuo -suuret, haaveelliset silmät, tuo kaunis suu, tuo henkevä ilme olla -Willyn. Varmaankin -- --? tuo yläilmoihin pyrkivä nenä, nuo tavattoman -suuret korvat eivät olleet kenenkään muun. Käännyin äkkiä, ja menin -sisälle. Portaissa oli minua vastassa kaksi pientä valkopukuista -olentoa, joista suurempi huomautti: - -"Tahdomme, että kerrot meille satuja, isä tekee niin aina iltaisin." - -"No, hypätkääs vuoteeseen. Mistä saduista pidätte?" - -"Voi, kerro Joonaasta", sanoi Willy. - -"Kejjo Joonaatta", toisti Toddy. - -"Joona istui eräänä päivänä ulkona auringonpaisteessa. Silloin kasvoi -äkisti maasta pensas, joka pian tuli niin suureksi, että se loi hänelle -varjoa. Sitten kaikki taas hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin." - -Syvä hiljaisuus vallitsi hetkisen. Sitten Willy loukkaantuneena -huomautti: - -"Ei tuo ollut ollenkaan Joonaasta. Minäpä osaan kertoa hänestä." - -"Osaatko?" sanoin. "No, sittenhän sinä oletkin niin hyvä ja autat -minua." - -"Mitä?" - -"Jos osaat kertoa Joonaasta, niin tee se. Olisi todellakin hauska -kuulla." - -"Kerran Jumala käski Joonaan menemään Niniven kaupunkiin ilmoittamaan -ihmisille, että he olivat kaikki pahoja. Mutta Joona ei tahtonut mennä, -vaan istui haahteen, joka purjehti Joppeen. Sitten nousi kova myrsky ja -satoi ja tuuli ja aallot olivat talon korkuisia. Ja merimiehet olivat -vakuutettuja siitä, että haahdessa oli joku, josta Jumala ei pitänyt. -Ja sitten Joona sanoi, että hän varmaankin on juuri sellainen. Niin he -ottivat Joonaan ja heittivät hänet mereen, mutta minun mielestäni se -oli pahasti tehty, sillä Joonahan oli puhunut totta. Ja suuri valaskala -tuli uiden ja se oli hirveästi nälissään, sillä kaikki pikku kalat -joista se pitää pakenivat pohjaan, kun myrsky nousi ja valaskalat eivät -voi mennä pohjaan, sillä niiden täytyy tulla ylös hengittämään, mutta -sitä ei pikku kalojen tarvitse tehdä. Ja Joona näki, että valaskalan -sisässä oli pimeää, eikä siellä ollut tulta, ja siellä oli märkää, eikä -hän voinut kuivata vaatteitaan, sillä siellä ei voinut niitä ripustaa -mihinkään, ja siellä ei ollut ikkunoita, mistä katsella ulos, ei mitään -syötävää, eikä mitään, eikä mitään, eikä mitään. Niin hän rukoili -Jumalaa päästämään hänet ulos ja Jumala sääli häntä ja antoi valaskalan -mennä aivan lähelle rantaa, ja Joona hyppäsi suoraan ulos valaskalan -suusta. Kyllä hän mahtoi olla iloinen. Ja sitten hän meni Niniven -kaupunkiin ja teki, mitä Jumala oli käskenyt. Ja se hänen olisi pitänyt -heti tehdä, jos olisi ymmärtänyt omaa parastaan." - -"Ymmäjtänyt omaa pajattaan", tuki Toddy veljensä väitettä. - -"Kejjo meille toinen kejtonut." - -"Ei laula meille laulu", pyyteli Willy. - -"Laula meille laulu", toisti Toddy. - -Koetin muistella jotakin sopivaa laulua, mutta ainoa, joka johtui -mieleeni, oli M'Appari. Lauloin siitä nuorelle kuulijakunnalleni useita -säkeistöjä. Willy keskeytti laulamiseni sanoen: - -"En usko että tuo on hyvä laulu." - -"Kuinka niin, Willy?" - -"Koska en ymmärrä siitä sanaakaan." - -"Laula laulu 'Gory, gory, halleluija'", pyysi Toddy. Taipuvaisena -tottelin. Tuo vanha sävel kiehtoi minut ihmeellisesti. Olin kuullut -sitä pikku poikana usein laulettavan ulkoilma-jumalanpalveluksissa -ja neekeri asunnoissa kaukaisessa lännessä. Senjälkeen olen kuullut -sitä monin paikoin mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Ja kaikki nuo -muistot valtasivat minut kokonaan laulaessani tuota laulua. Ja ehkäpä -tietämättäni innostuin sitä toistamaan, koskapa Willy huomautti: - -"Älä laula ijänkaiken tuota samaa, Harry eno, sinä laulat niin kovasti, -että aivan päähäni koskee." - -"Pyydän anteeksi, Willy", sanoin. "Hyvää yötä." - -"Joko menet, Harry eno? Et ole kuunnellut iltarukouksiamme. Isä teki -sen aina." - -"No, anna tulla sitten." - -"Sinun täytyy sanoa edellä", sanoi Willy, "niin isä aina teki." - -Minä luin virsikirjasta pyhän Chrysostomin rukouksen. Tuskin oli -ehtinyt "ameneen" kun Willy jo huomautti: - -"Isä ei puhu mitään tuollaisista asioista. En luule, että tuo on oikein -hyvä rukous." - -"Lueppas sinä sitten hyvä rukous, Willy." - -Willy sulki silmänsä ja alensi äänensä hyvin nöyräksi. Hänen kasvonsa -olivat kuin nukkuvan enkelin. Hän alkoi: - -"Rakas Jumala, me kiitämme Sinua koko tästä hauskasta päivästä, ja -toivomme, että kaikilla pikku pojilla kaikkialla on myöskin ollut -hauskaa. Suojele meitä ja kaikkia muita ensi yönä, äläkä salli -mitään pahaa tapahtua. Niin, ja sitten on Harry enolla rintasokeria -matkalaukussaan, niin hän ainakin sanoi rattailla. Me kiitämme Sinua -siitä, että olet antanut Harry enon tulla tänne meille, ja me toivomme, -että hänellä on paljon rintasokeria. Ja me rukoilemme Sinua, pidä -huolta kaikista pikku pojista ja tytöistä, joilla ei ole isää ja äitiä, -eikä Harry enoa, eikä rintasokeria, eikä vuoteita, missä nukkua. Ja ota -meidät kaikki kuoltuamme taivaaseen Kristuksen tähden. Amen. Anna nyt -meille rintasokeria, Harry eno." - -"Hiljaa Willy, eikö Toddykin lue rukousta?" - -"Kyllä, anna kuulua, Toddy." - -Toddy sulki silmänsä ähki ja väänteli, hengitti nopeasti ja kuuluvasti, -ikäänkuin rukouksen lukeminen etupäässä olisi ollut ruumiillinen -ponnistus. Vihdoin hän aloitti: - -"Jakat Jumala, älä anna minun olla paha ja vajjele äitiä ja itää ja -Willyä ja itoitää ja molempia itoäitejä ja kaikkia hyviä ihmitiä tättä -talotta ja kaikkia muitakin ja minun nukkeani. A-a-a-men!" - -"Anna meille nyt rintasokeria", sanoi Willy ja Toddy toisti kaikuna -pyynnön tapansa mukaan. - -Nopeasti otin rintasokerin esille matkalaukustani ja annoin kappaleen -kumpaisellekin heidän sanomattomaksi riemukseen. Toistamiseen sanoin -hyvää yötä. - -"Ethän antanut meille lantteja", sanoi Willy. "Isä antaa meille joka -ilta jonkun lantin, jonka saamme pistää säästölaatikkoomme." - -"Minulla ei nyt satu olemaan rahaa mukanani, odota huomiseen." - -"Tahdomme juotavaa." - -"Pyydän Maggien tuomaan teille." - -"Tahdon nukkeni", sopersi Toddy. - -Löysin solmuun sidotut käsiliinat nostin, joskin vastenmielisesti ylös -nuo likaiset rievut ja heitin ne vuoteeseen. - -"Nyt tahdon nähdä pyöjien pyöjivän", sanoi Toddy. Syöksyin ulos -huoneesta ja läimäytin oven perässäni kiinni. Katsoin kelloani, se -oli puoli yhdeksän. Olin ollut puolitoista tuntia noiden hirveitten -lasten luona. Mutta olivatpa he sentään hauskoja, ja huolimatta siitä, -että olin heihin kerrassaan harmistunut -- nauroin. Mutta jos he nyt -rupesivat tällä tavoin anastamaan aikaani, milloinka sitten saisin -aikaa lukemiseen. Otin matkalaukusta Fisken "Kosmillisen Filosofian", -menin alas kirjastoon, sytytin sikaarin ja aloin lukea lukulampun -valossa. Tuskinpa olin päässyt alkuun, kun jo kuulin pikku askelia -ja näin edessäni vanhemman sisarenpojistani. Jokainen piirre hänessä -ilmaisi pettymystä, melkeinpä moitetta, kun hän puhkesi: - -"Ethän sanonut 'hyvää yötä' et 'Jumala siunatkoon teitä', etkä mitään -muutakaan." - -"No hyvää yötä sitten." - -"Hyvää yötä." - -"Jumala siunatkoon sinua." - -"Jumala siunatkoon sinua." - -Willy näytti vielä odottavan jotakin. Viimein hän sanoi: - -"Isä sanoo: Jumala siunatkoon kaikkia." - -"No niin, Jumala siunatkoon kaikkia." - -"Jumala siunatkoon kaikkia", vastasi Willy ja kääntyi vaieten astumaan -ylös portaita. - -"Jumala siunatkoon tuota tuskastuttavaa, mutta samalla niin vilpitöntä -pikku sydäntä", sanoin itsekseni. "Jospa kaikki uskoisivat Jumalaan -kuten te isäänne, miten vähän työtä saarnamiehillä silloin olisikaan." - - - - -III LUKU. - -Yö ja aamu. - - -Yö oli hurmaava. Puhdas ja raitis ilma, kukkien tuoksu, hyönteisten -hyrinä puissa ja pensaissa, itse vuodenaika näytti estävän minua -lukemasta filosofiaa. Siksipä paninkin Fisken syrjään ja herkuttelin -lukemalla jonkun tunneherkän palan Paul Haynen uudesta runoteoksesta -ja muutamia lukuja "Kesä" nimisestä kirjasta. Vihdoin laittauduin -levolle. Sisarenpoikani nukkuivat makeasti. Tuntui mahdottomalta, että -päivällisillä kiusanhengilläni saattoi olla noin puhtaat, enkelimäiset -kasvot. Vuoteessa maatessani saatoin nähdä särmikkään vuorenhuipun -tummat varjot, yläpuolella hopeanhohtavat tähdet taivaan tummaa sineä -vastaan, alapuolella tulikärpästen leikkivät valot tumma vuorenrinne -taustana. Pyörien kolina ei häirinnyt, eikä yksikään noista tuhansista -äänistä, jotka täyttävät suurkaupungin levottomuudella. Ihmetellen, -melkeinpä närkästyneenä ajattelin, kuinka järkevät, mukavuutta -rakastavat ihmiset saattavat asua tuossa kauheassa New-Yorkissa, kun -kerran lähellä saattoi löytyä näin hauskoja asuinpaikkoja. Sitten -tuli Alice Mayton mieleeni ja sitten eräs liiketuttava, myöhemmin -tähdet, tavaraleimat, kukkakimput, likaiset sisarenpojat, tulikärpäset, -virheelliset tilikirjat, rautatieliput, rintasokeri ja Herbert Spencer, -kaikki tuo pyöri mielessäni yhtenä ainoana sekasotkuna. Sitten -ilmestyi ihana näky: ylväs enkeli puettuna erittäin hienoon pukuun -ajaen uudenaikaisissa ajoneuvoissa. Erinomaisella loistollaan tuo näky -himmensi kaikki muut ja olin juuri vaipumaisillani autuaalliseen uneen, -kun kuului: - -"Ah-h-h-o-o-e-e!" - -"Sh-h-h", huusin. - -Varoitus vaikutti ja olin jälleen nukahtamaisillani. - -"Ah-h-h-o-o-ee!" - -"Toddy, tahdotko, että eno lyö sinua?" - -"En." - -"Makaa sitten vaiti." - -"Olen kadottanut nukkeni, enkä voi löytää titä mittaan." - -"Etsin sen sinulle varmasti huomen aamuna." - -"Oo-ee-ee, tahdon nukkeni." - -"Sanoinhan jo, että saat sen heti aamulla." - -"Tahdon ten nyt, heti -oo-ee." - -"Sinä et saa sitä nyt, paneudu vain maata." - -"Oh-ee-oo-oo." - -Hypähtäen ylös kiiruhdin toiseen huoneeseen, kiusanhenkeni luo. -Kiireessäni löin otsani raollaan olevaan oveen. Kiristin hampaitani, -sytytin kynttilän ja sanoin jotakin, samantekevää mitä. - -"Tinä tanoit juman tanan, eno," huudahti Toddy "kun kuolet et pääte -taivaateen." - -"Et sinäkään, jos ulvot kuin pieni hirviö yön läpeensä. Oletko nyt -vaiti?" - -"Kyllä, mutta tahdon nukkeni." - -"En tiedä, niissä nukkesi on enkä rupea panemaan nurin koko taloa tuota -kirottua nukkea etsiessäni." - -"Ei te ole kijottu. Te on minun nukkeni." - -"En tiedä missä se on. Luuletko, että minä sen olen vienyt?" - -"Tahdon ten vuoteeteen kanttani." - -"Charles", sanoin, "huomen aamuna noustessasi löytyy varmaankin -nukkesi. Nyt sinun täytyy tuosta halustasi luopua ja asettua levolle. -Peitän sinut hyvin." Ruvetessani pöyhimään ja järjestämään vuodetta, -putosi sieltä tuo onneton nukke, tuskieni tuottaja. Toddy sieppasi sen -kasvot hellyydestä loistaen ja huusi: - -"Voi, tinä oma nukkeni. Tule nukke, oman itäti luo, minä tinua niin -jakattan." - -Ja tuo lystikäs lapsi oli niin syvän rakkauden valtaamana, että harmini -väistyi ja tuo näky tuotti minulle todellista taidenautintoa. Mutta -voihan ajan ollen väsyä mitä kauneimmankin taulun katselemiseen kun ei -ole täysin valveilla ja seisoo vedossa kynttilä kädessä. Niinpä minäkin -peitin sisarenpoikani hyvin ja palasin omaan huoneeseeni, jossa jäin -mietiskelemään lapsuusajan monia ristiriitoja, kunnes nukuin. - -Seuraavana aamuna heräsin hyvin varhain siihen, että valoa tulvi -huoneeseen. Olin edellisenä iltana jättänyt ikkunaluukut sulkematta. -Ilma oli täynnä lintujen laulua, ja idän taivas liekehti sellaisissa -värivivahduksissa, joita taiteilijan on mahdotonta kankaalle -kiinnittää. Mutta lintujen laulun ja rusopilvien ihaileminen ennen -auringonnousua, ei juuri sovellu miehelle, joka oli valvonut lukien -puoleenyöhön. Siksi vedinkin kierrekaihtimet alas, suljin ikkunaluukut, -ja paneuduin uudestaan maata, puoliksi unessa kiittäen taivasta siitä, -että sain nukkua tuollaiseen ihanaan musiikkiin. Sydämestäni annoin -anteeksi kaikille vihamiehilleni ja olin jo vaipumaisillani suloiseen -tajuttomuuteen, kun tunsin keveän käden poskellani. Hetkessä nousi -vihani. Hypähdin pystyyn ja näin Willyn, joka arkana vetäytyi vuoteeni -luota. - -"Minä vain hyväilin sinua, kun sinä olet niin hyvä ja toit meille -rintasokeria. Isä antoi meidän hyväillä itseään, milloin vain -halusimme, vaikka jok'ikinen aamu." - -"Näinkö aikaisin?" kysyin. - -"Niin pian kuin vain voimme jotakin nähdä." - -Tom parka. En ollut koskaan voinut käsittää minkätähden hän aina oli -niin laiha ja rasittuneen näköinen. Olihan hän melkein huonomman -näköinen kuin Lousianan soilla tai Virginian metsissä ollessamme, -vaikka hänellä nyt oli hyvä vaimo, hyvät tulot ja puhdas omatunto. -Mutta nyt selvisi minulle kaikki. Mutta mitäpä saattoi tehdä? Tuon -lapsen silmät, ääni ja kasvojen ilme voittivat suloudellaan ihanimman -enkelin. Ja tuo lapsi sai miehisen miehen unohtamaan oman mukavuutensa, -vieläpä yö-unensakin tehdessään hänelle mieliksi. Hän todellakin oli -riistämässä yöleponi ja siksipä suutelinkin häntä ja sanoin: - -"Juokse vuoteeseesi, poikaseni, ja anna enon nukkua. Aamiaisen jälkeen -teen sinulle pillin." - -"Oikeinko totta?" Enkeli muuttui yht'äkkiä taas pojaksi. - -"Kyllä, menehän nyt vain!" - -"Kovaäänisen pillin, oikein kovaäänisen?" - -"Kyllä, mutta mene heti paikalla vuoteeseen." - -Pikku askeleet häipyivät. Käännyin vuoteessani ja suljin silmäni. -Lintujen laulu kävi vähitellen heikommaksi, ajatukseni rupesivat -harhailemaan ja hajaantumaan; olin kiitävinäni pehmeällä -pilvenhattaralla seurassani sadottain kerubeja, joilla kaikilla oli -Willyn yöpaita. - -"Harry eno!" - -Antakoon Jumala anteeksi rukouksen, jonka silloin lähetin korkeuteen! - -"Harry eno!" - -"Kyllä minä sinut vielä opetan, poikaseni," ajattelin. "Jos annan sinun -huutaa kauhean kurkkusi käheäksi, silloin ehkä osaat olla häiritsemättä -enoasi, joka juuri yritti ruveta toden teolla sinua hellästi -rakastamaan." - -"Harry-y-ee-noo!" - -"Ulvo vain pikku lurjus", ajattelin. "Olet saanut minut täysin -hereille, keuhkosi kärsikööt siitä!" Yht'äkkiä kuulin, kuinka jotakin -lausuttiin hyvin unisella ja sekavalla äänellä. Toddy se siellä -soperteli: - -"Tahdon nähdä pyöjien pyöjivän!" - -"Willy", huudahdin tuskissani siitä, että Toddy heräisi, "mitä tahdot?" - -"Harry eno!" - -"Mitä tahdot?" - -"Harry eno, mistä puusta aijot tehdä pillin?" - -"En tee sinulle ollenkaan pilliä, vaan sen sijaan ison kepin, jolla -annan sinulle selkään, koska et ole hiljaa, kuten käsken." - -"Mutta eno, isä ei lyö koskaan kepillä, vaan läimähyttää kädellään." - -Taivas! Isä, isä ja aina vain isä! Eikö tuo isään vetoaminen koskaan -loppunut. Kauhistuin huomatessani, että tunsin sydämessäni mitä syvintä -vihaa erinomaista lankoani kohtaan. Yksi asia oli ainakin varma, -nukkumisesta ei ollut puhettakaan. Siksipä pukeuduin ja menin ulos -puutarhaan. Hurmaavien, tuoksuvien kukkasten ympäröimänä kulkiessani -saavutin mielenmalttini takaisin ja olin iloinen kun Willy, vastattuani -ruokakellon soittoon, riensi vastaani sanoen: - -"Missä olit, Harry eno? Etsimme sinua sisältä joka paikasta, mutta emme -nähneet sinusta jälkeäkään?" - -Aamiainen oli erinomainen. Jälkeenpäin sain tietää, että Helena, -tuo kunnon tyttö, oli jokaista ateriaa varten, minkä tulisin heidän -kotonaan syömään, valmistanut ruokaluettelon. Koska minun ja sisaren -poikieni pöytäkeskustelu ei ollut sitä laatua, että sen leviäminen -tuottaisi mitään ikävyyksiä, pyysin palvelustyttöä, Maggia, auttamaan -poikia ruokapöydässä ja annoin pienen juomarahan seurata pyyntöäni. -Tällä tavoin vapautettuna edesvastuusta sisarenpoikieni kauhistuttavaan -ruokahaluun nähden tein täyttä oikeutta aterialle, katselinpa vielä -huvitettuna Willyä ja Toddya, jotka pikku haarukoineen ja lusikoineen -olivat kovassa syömisen touhussa. Vähän aikaa he söivät äänettöminä ja -nopeasti, mutta pian tuli pahin nälkä tyydytetyksi ja kielen siteet -irtaantuivat. - -"Hajjy eno", huomautti Toddy, "tuolla ylhäällä on niin hijmuten hautka -ito kittu. Näytän ten aamulliten jälkeen." - -"Toddy on tuhma pikku poika", sanoi Willy, "hän sanoo aina aamullinen -aamiaisen asemasta." - -"Mitä hän tarkoittaa kittulla, Willy?" - -"Minä luulen että hän tarkoittaa matkakirstua", vastasi vanhempi -sisarenpoikani. - -Muistan, kuinka itse olin ihastuksissani saadessani kääntää mullin -mallin vanhan matkakirstun sisällön. -- Tuntuu kuin jos tuosta ajasta -jo olisi vuosisata kulunut. -- Siksipä hymyilinkin ymmärtämyksellä -Toddylle hänen ilmeiseksi ihastuksekseen. Kuinka miellyttävää onkaan -virittää ymmärtämyksen kieli lapsen mielessä, ajattelin, kuinka -nopeasti lapsen silmä ymmärtääkään katseen, joka käy sanoin lausutun -ajatuksen edellä. Rakas, pikku Toddy! Vuosikausia olisimme voineet -istua saman pöydän ääressä piittaamatta toistemme sanoista, mutta -nyt oli erään mielitekosi satunnainen mainitseminen äkkiä saattanut -sielumme suloiseen sopusointuun, samantapaiseen, joka varmaankin -yhdisti Mestarin siihen opetuslapseen, joka hänkin puolestaan -ilmeisesti oli heikoin kahdestatoista valitusta. "Hijmuten hautka ito -kittu" näytti äkkiä tasoittavan kaikki eroavaisuudet ijässä, asemassa, -kokemuksessa tuon pienen pojan ja minun välilläni. -- - -Kauhistuttava ajatus juolahti yht'äkkiä mieleeni. Syöksyin portaita -ylös huoneeseeni. Niin, hän tarkoitti kuin tarkoittikin minun -matkakirstuani. Minä en havainnut siinä mitään "hautkaa", päinvastoin. -Myötätunnon side minun ja sisarenpoikani välillä katkesi tällä -hetkellä. Katsellessani tuota asiaa joltisenkin välimatkan päästä, -nyt, kun muutamien viikkojen väliaika eroittaa minut tuosta päivästä, -täytyy minun myöntää, etten voinut katsella edessäni olevaa näkyä -rauhallisena ja ilman ennakkoluuloa. Nyt huomaan, että Toddya kohtaan -tuntemani myötätuntoisuuden äkillinen ilmeneminen ja yhtä äkillinen -häviäminen olivat elävä todistus ihmismielen muuttuvaisuudesta. Sieluni -oli ikäänkuin kiiruhtanut hänen luokseen siksi, että hän piti vanhojen -kirstujen penkomisesta, ja koska luulin, että hän nautti katsellessaan -sitä mitä erilaisimmista esineistä kokoonpantua muistomerkkiä, joka -oli tuloksena sellaisesta penkomisesta. Edessäni oleva näky osoitti -selvästi, että olin osunut oikeaan arvostellessani sisarenpoikani -luonnetta. Ja nyt minun itsekkäät vaistoni kiirehtivät peittämään -sieluni kirkkaan näkemyksen ja häiritsemään sitä iloa, jota minun -olisi pitänyt tuntea, kun sain nähdä kaiken "ei enää puolittain, vaan -kasvoista kasvoihin." - -Matkalaukkuuni sain sopimaan yhtä jos toistakin, sillä ollessani -sotilaana olin kehittänyt matkatavaroiden kokoonpanemisen todelliseksi -taiteeksi. Jos luonteessani olisi ollut rahtunenkin itserakkautta, -olisin ollut itsestäni ylpeä, sillä eipä todellakaan olisi voinut -uskoa, että koko tuo laattialla oleva tavararöykkiö oli saattanut -mahtua yhteen ainoaan matkalaukkuun. Toddy oli ilmeisesti enemmän -asianharrastaja kuin asiantuntija matkalaukun täyttämisessä. Sain -pian selville hänen menettelytapansa ja tuo huomioni loi vähän valoa -matkalaukkuni edessä olevien tavaroiden paljouteen. Kun silinterihattu -ja sen kotelo eroitetaan luonnollisesta yhteydestään, niin ne anastavat -lähes kaksi kertaa enemmän tilaa, vaikka edellisessä olisikin -kengänkiilloitusvehkeet, joita siinä ei tavallisesti pidetä, ja -jälkimäisessä muutamia kokonaisessa rommimeressä lionneita Sikaareja. -Samaa voi sanoa kannettavasta pukukotelosta ja sen sisällöstä, jotka -eräs entinen sotatoveri oli ostanut minulle Wienistä, ja jota eräs -vanha europalainen soturi oli pitänyt suorastaan verrattomana. Remmit, -jotka estivät suojuskotelon putoamasta, olivat leikatut poikki, -revityt tai muuten saatu pois paikoiltaan, ja tuossa suojuksessa oli -frakkipukuni tiukasti kokoonkäärittynä. Kärsimättömänä sieppasin tuon -käärön ja ruvetessani sitä aukomaan kuulin ovelta ulvontaa. - -"Otit nukkeni kehdotta -- tahdon tuutia lattani -oo-ee-ee!" - -"Sinä ilkiö", huusin, melkeinpä karjasin, olin niin suutuksissani. -"Tahtoisinpa tällä hetkellä katkaista kaulasi. Mitä ajattelet, kun -käännät matkalaukkuni sisällön nurin narin?" - -"En-en-tiedä." Ja Toddyn alihuuli työntyi eteenpäin. Uskon, että -bengalialainen tiikerikin voisi heltyä tuntemaan sääliä tuota näkyä -katsellessaan, mutta tuollainen ajatus ei pälkähtänyt päähänikään sillä -hetkellä. - -"Miksi teit sen?" - -"Niin kun --." - -"No, miksi?" - -"En minä -- tiedä." - -Juuri tällä hetkellä kauheata melua alkoi kuulua puutarhasta. -Katsahdettuani ulos näin Willyn. Toisella kädellä hän piteli verta -vuotavaa sormea, toisessa oli minun partaveitseni. Hän selitti -jälkeenpäin, että oli vuoleskelemassa venettä ja että veitsi oli -paha hänelle. Haavan peittäminen laastarilla oli vain hetken työ, ja -olin juuri lopettamaisillani tuon lääkäritoimenpiteeni, kun Tomin -puutarhuri, joka samalla palveli kuskina, ojensi minulle kirjeen. -Osoite oli Helenan tuttua käsialaa. Kirje kuului seuraavasti: -(Sulkumerkeissä olevat huomautukset ovat minun lukiessa tekemiäni.) - - "Bloomdale, kesäkuun 21 p:nä 1675. - - Rakas Harry, - - Olen onnellinen ajatellessani, että sinä olet siellä lemmikkieni - luona, ja vaikka minulla onkin täällä kaikin puolin hauskaa, - toivon useasti, että olisin siellä teidän kanssanne. (Hm, niinpä - minäkin.) Toivoisin että oppisit tuntemaan nuo kullanmuruset. - (Kiitos kunniasta, mutta enpä usko, että minulla on halua - juurruttaa tuttavuuttamme syvemmälle, kuin mikä on ehdottomasti - välttämätöntä.) Tuntuu aivan luonnottomalta, että yleensä niin - vähän tunnetaan omia sukulaisia ja ennen kaikkea noita viattomia - pienokaisia, joiden olemassa-oloa tuskin huomataan. (Jollei vain - lukitsemattomia matkalaukkuja satu olemaan käsillä, sisko kulta.) - - Haluaisin pyytää sinulta erästä palvelusta. Kotona, kun olimme - lapsia, oli sinun tapana ylitsevuotavalla kaunopuheisuudella - esittää, kuinka kasvojen ja pääkallon muodosta ja muista - pettämättömistä merkeistä saattoi päättää, minkälainen luonne - kullakin oli. Silloin pidin kaikkea tuota hölynpölynä, mutta - jos nyt vielä siihen ollenkaan uskot, pyytäisin sinun tutkimaan - lapsukaisiani ja sitten antamaan minulle tarkoin harkitun - lausunnon heistä. (Oikeita pahoja henkiä, rouvaseni, lurjuksia, - heittiöitä, syntyneet hirtettäviksi molemmat.) - - En voi päästä ajatuksesta, että Willy on syntynyt jotakin - suurta varten. (Suurta kiusantekoa varten.) Hän on toisinaan - niin miettiväinen ja ajatuksiinsa vaipuneena, että suorastaan - pelkään häiritä häntä. Sitäpaitsi on hänellä kyky pysyä - järkähtämättömänä. Ja eiköhän moni mies olisi voinut tulla - kuuluisaksi, jos ei heiltä olisi puuttunut tuo ainoa ominaisuus. - (Se kyky hänellä kyllä on. Hän antoi oivallisen näytteen siitä - tänä aamuna, kun minä koetin päästä uneen.) - - Toddysta tulee runoilija tai musiikkimies tai taiteilija. (Aivan - niin, kaikki suuret roistot käyvät käsiksi johonkin taiteeseen, - ja taiteilijanimen alla he sitten laiskottelevat.) Hän elää - kokonaan mielikuviensa vallassa. (Aivan niin, esimerkiksi tuo - kiusallinen "nähdä pyöjien pyöjivän.") Hänessä on Willyn ylevää - vakavuutta, mutta hän ei tarvitse sitä; voima, joka vetää häntä - kaiken kauniin puoleen, korvaa tuon puutteen. (Ah, ehkäpä tuo - voi selittää matkalaukkuni kohtalon.) Mutta haluan kuulla sinun - mielipiteesi, sillä tiedän, että sinä olet terävämpi luonteiden - erittelyssä kuin minä. - - Iloitsen ajatuksesta, että minä ansaitsen kunnian siitä, että - sinä jo tähän mennessä olet saanut niin paljon luetuksi. Toivon, - että kohdakkoin saan muutaman rivin siitä, kuinka lemmikkini - voivat. Sinua alati rakastava - - Helena siskosi." - -Harvoin on mikään kirje minua niin kuohuttanut kuin tämä, enkä -milloinkaan ole odottanut niin todellista iloa vastauksen -kirjoittamisesta kuin nyt. Päätin, että siitä tulisi erittelyn ja -rauhallisen, joskin pontevan mielipiteen ilmauksen mestarinäyte. - -Erään asian olin ainakin vakavasti päättänyt. Kutsuin palvelustytön ja -kysyin, missä oli avain, jolla saattoi lukita lasten huoneen ja minun -huoneeni välisen oven. - -"Toddy heitti sen kaivoon, herra." - -"Eikö kylässä ole lukkoseppää." - -"Ei, herra, lähin asuu Patersonissa." - -"Onko talossa ruuviavainta?" - -"Kyllä, herra!" - -"Tuo se minulle ja sano kuskille, että hän heti paikalla valmistautuu -kyyditsemään minua Patersoniin." - -Ruuviavain tuotiin; sillä ruuvasin lukon ovesta. Nousin ajoneuvoihin ja -käskin kuskin viemään minut Patersoniin vuoritietä, joka on Amerikan -kauneimpia. - -"Patersoniin", huudahti Willy, "voi siellä on niin suuri namuspuoti. -Tule Toddy!" - -"Yrittäkääpäs", ajattelin, sieppasin piiskan ja läimähytin sillä -hevosta, "ei, jos se minusta riippuu." Tuollaisen poikaparin räpättely -pilaisi koko matkani. - -Hevoset läksivät liikkeelle. Samassa kuului läpitunkevaa huutoa -ja kauheaa melua. Tuntui kuin nuo molemmat lapset olisivat -hengenvaarallisesti loukkaantuneet, mutta luodessani pikaisen -silmäyksen taakseni näin Toddyn ja Willyn juoksevan täyttä vauhtia -ajopelien perässä surkeasti huutaen ja itkien. Tuo oli jo liian -surullista. En voinut jatkaa matkaani ilman heitä, en vaikka olisivat -olleet isonrokon saastuttamia. Ajaja pysähdytti omasta alotteestaan --- hän näkyi tuntevan poikien tavat --, ja minä autoin Willyn ja -Toddyn ylös ajoneuvoihin salaisesti toivoen, että tuo uhrautumiseni -saisi ansaitun palkkansa. Saavuttuamme vuoritielle olivat ystävälliset -tunteeni sisarenpoikiani kohtaan huomattavasti kasvaneet, sillä näky -edessäni oli hurmaava. Ilma oli kirkas. Parin etukaupunkialueen -takana näin pääkaupungin ja kauvempana rauhallisen Greenwoodin, -näin lahdelmat, kanavat, salmen, näin kaksi hopealle hohtavaa -jokea paaluaituuksen tällä puolen ja Broklynistä suoraan etelään -valtameren. Suuremmoista valojen ja varjojen vaihtelua, koristeellisia -rakennusryhmiä, jotka muodostuivat hajallaan olevista rakennuksista -suuren etäisyyden vaikutuksesta, ikävännäköisiä tehtaita, jotka -olivat muuttuneet ihaniksi linnoiksi auringon säteitten heijastuessa -ikkunaruutuihin. Suuret höyrylaivat näyttivät hitaasti eteneviltä -leikkivenheiltä. Ei näkynyt elon merkkiäkään. Tuo näky johdatti -mieleeni kauniit sadut lumotuista kaupungeista, joista olin lapsena -lukenut, ja tuota mielikuvaa vahvisti New-Yorkin uuden, jättiläismäisen -postitalon katto, joka ikäänkuin vallitsi kaikkea. - -"Harry eno!" - -Ah, tuotahan juuri odotinkin. - -"Harry eno!" - -"No, Willy!" - -"Minusta tuntuu, että tuo on kuin taivaassa." - -"Mikä?" - -"Tarkoitan, kaikki tuo -- täältä tuonne toiseen pilveen ja takaisin -kaiken tuon takaa. Ja minusta tuolla, (hän osoitti jotakin loistavaa, -joka todennäköisesti oli jonkun valokuvaamon lasikatto) tuolla, missä -on niin valoisaa ja loistavaa, siellä asuu Jumala." - -Siunatkoon tuota lasta! Näky oli minulle johtanut mieleen vain -satulinnoja ja lumottuja kaupunkeja, ja kuitenkin ylpeilin siitä, että -minulla on avoin silmä taiteellisille vaikutelmille. - -"Ja tuolla toisella puolen, tuolla, missä on pieni kirkas täplä", -jatkoi Willy, "on rakas pikku Phillie veikko. Milloin vain katson -sinne, näen hänen pistävän kätensä esiin." - -"Jakat, pikku Phillie veikko meni laatikkoon nukkumaan, ja titte Jumala -otti hänet taivaateen", jupisi Toddy tehden yhteenvedon kaikesta, mitä -hän tiesi kuolemasta. Sitten hän koroitti äänensä: - -"Hajji eno, tiedätkö, mikä minutta tulee, kun tulen tuujekti. Minulla -pitää olla hevotet ja vaunut ja titte minä ajan kauvakti kaikkien -puiden ja talojen ja koko maailman yli ja kaiken yli. Ja paljon pikku -lintuja tulee vaunuihin ja ne laulavat minulle ja tinä taat kantta -tulla, jot tahdot ja titte meillä on jäätelöä ja mantikoita ja titte -me kattelemme, kuinka kalat uivat kaukana alhaalla vedettä, ja meillä -on tuuji, tuuji talo, joka on kaunit titältä ja kaunit päältä ja te on -kaikki meidän ja me teemme, mitä me tahdomme." - -"Toddy, sinä olet idealisti." - -"Ei Toddy ole mikään idealitti." - -"Toddy on pikku tyhmyri", huomautti Willy hyvin vakavasti. "Luuletko, -Harry eno, että taivaassa on niin kaunista kuin tuolla?" - -"Kyllä, Willy, paljon kauniimpaakin." - -"Miksi emme sitten kuole ja mene sinne? En minä tahtoisi aina vain -elää. En ymmärrä miksi emme kuole heti. Minusta olemme eläneet jo niin -monta päivää." - -"Jumala tahtoo, että elämme kunnes tulemme suuriksi ja kilteiksi -ja teemme paljon hyvää ennenkuin kuolemme. Siksi emme kuole heti, -poikaseni." - -"Niin, mutta tahtoisin nähdä pikku Phillien, ja jollei Jumala anna -hänen tulla alas maan päälle, luulen, että hän antaa minun kuolla -ja tulla taivaaseen. Pikku Phillie nauroi aina, kun hyppelin hänen -edessään. Eikö enkeleillä ole siivet, Harry eno?" - -"Toiset arvelevat niin, poikaseni." - -"Mutta minäpä tiedän, ettei heillä ole, sillä jos Philliellä olisi -siivet, tulisi hän varmaan lentäen suoraa päätä tänne alas minua -katsomaan. Siksi heillä ei ole." - -"Mutta ehkäpä hänen on lennettävä jonnekin muualle, Willy, tai ehkäpä -hän käykin täällä, vaikk'et sinä voi häntä nähdä. Emme voi meidän -silmillämme nähdä enkeleitä, senhän tietänet!" - -"Mutta kuinka saattoivat juutalaislapset sitten nähdä enkelin palavassa -uunissa. Heidän silmänsä olivat aivan samanlaiset kuin meidän, eikö -niin. En siitä välitä. Tahdon niin, niin mielelläni nähdä pikku Phillie -kullan. Tiedätkö Harry eno mitä tekisin taivaaseen tultuani?" - -"Mitä tekisit, Willy?" - -"Kun olisin nähnyt pikku Phillien, menisin suoraa päätä syleilemään -Jumalaa." - -"Miksi, Willy?" - -"Siksi, että hän antaa meidän olla onnelliset ja hän on antanut minulle -äidin ja isän ja Phillien, vaikka hän ottikin hänet takaisin ja Toddyn, -vaikka Toddy on joskus kauhean paha poika." - -"Aivan niin, Willy", sanoin, muistaessani matkalaukkuni ja ajomatkani -tarkoituksen. - -"Harry eno, oletko milloinkaan nähnyt Jumalaa?" - -"En, Willy. Hän on monta kertaa ollut aivan lähelläni, mutta en ole -koskaan Häntä nähnyt." - -"Mutta minäpä olen, minä näen hänet joka kerran, kun katselen ylös -taivaalle ja kun ei kukaan muu ole mukanani." - -Ajaja teki ristinmerkin: "Hän puhuu aina noin ja, toden totta, uskon -häntä. Luulisipa melkein, että itse pyhimykset puhuttelevat tuota -poikaa." - -Se oli ihmeellistä. Willyn kasvot olivat liian loistavat kuuluakseen -tähän maailmaan, kun hän edelleen selvitteli käsitystään toisesta -paremmasta maasta ja sen asukkaista. -- Toddyn kieli leperteli -lakkaamatta, joskin melkein kuulumattomasti, mutta kun sattumalta -sain muutamista sanoista selvän, olivat ne niin hullunkuriset ja -eriskummalliset, että nostin pojan syliini kuullakseni selvemmin. -Huomasin, että mielessäni tarkistin Helenalle aikomani kirjeen -sisältöä, ja että olin siitä häpeissäni. Mutta eivät Toddyn hullutukset -eikä Willyn henkevyys saaneet minua unohtamaan matkani varsinaista -tarkoitusta. Löysin sepän ja jätin hänelle lukon avaimen valmistamista -varten. Senjälkeen ajoimme putoukselle. Pojat ahdistelivat minua -kysymyksillään seisoessamme putouksen partaalla, ja vaikka veden kohina -esti minua kuulemasta, eivät he vähintäkään väsyneet kyselemään. -Läksin hotelliin saadakseni sieltä itselleni sikaarin ja otin pojat -mukaani. En todellakaan käyttänyt muuta kuin kolme minuuttia sikaarin -valitsemiseen ja muutamiin kysymyksiin putouksesta, mutta kun käännyin, -olivat pojat hävinneet enkä voinut nähdä heitä missään. Äkkiä kaksi -kellahtavaa läikkää sukelsi esiin lähimmältä kosken partaalta. Nuo -läikät tunsin sisarenpoikieni hatuiksi. Sitten näin noiden läikkien -maanpuolella kaksi pikku olentoa pitkin pituuttaan maassa makaamassa. -En uskaltanut huutaa pelosta, että säikäyttäisin heidät, jos he -kuulisivat ääneni. Hiivin ruohoa pitkin vuoroin sadatellen, vuoroin -rukoillen. He lojuivat vatsallaan ja katselivat kalliojyrkänteen yli -alas koskeen. Lähestyin varpaillani, heittäydyin maahan ja tartuin -kumpaakin jalkaan. - -"Voi, Harry eno", huusi Willy korvaani, painaessani häntä rintaani -vastaan vuoroin suudellen ja pudistellen häntä. "Pääsin pitemmälle -reunan yli kuin Toddy." - -"Mutta, mutta -- jiipuinhan minäkin kaukana", puolustelihe Toddy. - - - - -IV LUKU. - -Kukkakimppuni ja miten sen kävi. - - -Koko iltapäivän pyhitin Neiti Maytonin kukkakimpulle. Se olikin -erikoisen hauskaa ajanviettoa. Se ei ollut mikään kukkakauppiaan -valmistama kimppu, jossa oli vain muutamia harvoja lajeja, kukat -rautalankojen varassa, ja järjestetyt matemaattisella tarkkuudella. -Pistin joukkoon monta harvinaista kukkasta, jotka ovat liian -vaatimattomat kukinnoltaan rehennelläkseen kukkakauppiaiden -myymälöissä. Yhdistin yhtä monta väriä kuin kukkasta, ja tuoksuja, -jotka ovat täysin vieraat suurkaupungin kukkasille. Kukkien järjestely -on mielitekojani, mutta nyt tuotti se enemmän iloa kuin koskaan ennen. -Ei siksi, että olisin ollut rakastunut neiti Maytoniin, voihan mies -vilpittömästi ihailla kaunista, lahjakasta naista olematta silti häneen -rakastunut. Hän voi iloita koettaessaan valmistaa tälle iloa. Mutta -silti ei tarvitse pitää välttämättömänä, että tuo nainen antaa itsensä -vastalahjaksi. Tultuani varttuneempaan ikään olen aina ivan hymy -huulillani kuunnellut puhetta rakastuneiden miesten anteliaisuudesta; -minusta on tuntunut, että he pyytävät ääretöntä hintaa siitä, mitä -heillä on tarjona. Tuollaiset eivät tunteeni neiti Maytonia kohtaan -olleet. Onhan ollut olemassa pakanoita, jotka ovat tarjonneet lahjoja -jumalattarilleen puhtaasta ihailusta ilman vähintäkään ajatusta siitä, -että he koskaan saisivat nauttia lempijumaliensa alituista seuraa. -En osoittanut koskaan huomaavaisuutta neiti Maytonille tuntematta -läheistä ymmärtämystä noita suurisieluisia pakanoita sekä heidän hyvää -esimerkkiänsä seuraavia kristittyjä kohtaan. Nähdessäni kimppuni -yhä lisääntyvän ihanuuden iloni ja tyydytyksen tunteeni kasvoivat -ajatellessani, kuinka hän tulisi ihailemaan makuni näytettä. - -Vihdoin se valmistui, mutta äkkiä iloni hävisi, kun tuo kauhea ajatus -"mitä ihmiset sanovat" iski mieleeni. Jos olisimme olleet New-Yorkissa -emmekä Hillcrestissä, ei kukaan muu kuin kukkakauppias, juoksupoika -ja minä olisi tiennyt, että lähetin kukkasia neiti Maytonille, mutta -Hillcrestissä, satoine siellä asuvine kielikelloineen, ja missä kaikki -olivat selvillä toisistansa ja toistensa asioista, siellä pelkäsin -juoruja. Miken, ajajan, vaitioloon saatoin luottaa. Olin hänelle jo -sivumennen pistänyt lantin silloin, toisen tällöin ja kertonut hänelle -eräästä liikkeessämme palvelevasta miehestä, jonka perheen Mike oli -tuntenut Old Erinissä. Mutta kaikkihan tiesivät, missä Mike palveli, -ja kaikkihan tiesivät -- salaperäisesti, näkymättömästi ja nopeasti -uutiset leviävät maalla -- että minä olin nykyisin ainoa herrasmies -eversti Lawrencen kodissa. Ah, nytpä jo keksinkin! Kirjastohuoneen -hyllyllä olin nähnyt pahvilaatikon, joka oli aivan naisten -hattulaatikon näköinen -- sitähän voinkin käyttää. Löysin laatikon, se -oli juuri sopivan suuruinen. Pistin käyntikorttini laatikon pohjalle --- ei tarvitse epäilläkään, ettei neitonen löydä korttia, joka seuraa -kukkalähetystä -- asetin hellävaroen kimpun laatikon keskelle ja menin -etsimään Mikeä. Hän iski iloisesti silmää kuullessaan asiani laadun ja -kuiskasi: - -"Saatte nähdä, että kaikki käy näppärästi, armollinen herra. Rouva -Clarksonin keittäjä ja minä olemme ylimmät ystävät ja minun on tapana -mennä sisään takatietä. Sitä ei näe muut kuin taivaan enkelit, eivätkä -ne juorua." - -"Hyvä, Mike, tässä on vähän vaivoistasi, löydät laatikon eteisestä -vaatenaulakon päältä." - -Puolisen tuntia myöhemmin istuessani lukemassa ikkunani ääressä näin -Miken, joka sileäksi ajeltuna, siististi puettuna ja hyvin harjattuna -ajaa karautti ulos tielle pitäen varovasti laatikkoani suunnattoman -suurella kämmenellään. Pää täynnä suloisia mielikuvia menin alas -illalliselle. Uudet ystäväni olivat harvinaisen kiltit. Ajelumatka -näkyi rauhoittaneen heidän rajuuttaan ja vaikuttaneen kohottavasti -heidän pikku sieluihinsa. Heidän ruokahalunsa ei tosin nytkään ollut -huonoimpia, mutta he puhelivat vähän ja kaikki mitä he sanoivat, oli -siinä määrin somaa ja huvittavaa, että kun he illallisen jälkeen -pyysivät minua auttamaan heitä vuoteeseen, minä ilolla suostuin. Toddy -hävisi jonnekin ja tuli takaisin aivan lohduttomana. - -"En voi löytää nukkeni kehtoa", hän uikutti. - -"Älä ole siitä milläsikään, ystäväni", sanoin lohdutellen. "Tule enon -polvelle ratsastamaan." - -"Mutta minä _tahdon_ nukkeni kehdon", sanoi hän, alahuuli surkeasti -lerpallaan. - -Muistin kokemukseni siitä kuinka Toddy tahtoi nähdä "pyöjien pyöjivän" -ja vapisin. - -"Toddy", sanoin niin taivuttelevalla äänellä, että se olisi voinut -minulle kauppiaana tuottaa tuhansia vuosittain, jos olisin sitä aina -halutessani voinut käyttää, "Toddy, etkö halua ratsastaa enon selässä?" - -"En, tahdon nuken kehdon." - -"Etkö tahdo, että kerron sinulle jotakin?" - -Hetken aikaa ilmaisivat Toddyn kasvot hirveää sisäistä taistelua -vanhan Aatamin ja Eva-äidin välillä, mutta lopuksi uteliaisuus voitti -luontaisen pahuuden, ja Toddy mumisi: - -"Kyllä!" - -"Mistä sitten kertoisin sinulle?" - -"Noanajkitta." - -"Mistä?" - -"Hän tarkoittaa Noakinarkkia", selitteli Willy. - -"Niinhän minä sanoinkin 'Noanajkki'" yritteli Toddy. - -"Hyvä", sanoin silmäellen nopeasti Helenan raamattuun parantaakseni -muistiani -- Helena näet, kuten niin moni muukin unohtaa melkein -poikkeuksetta panna raamattunsa matkalaukkuun lähtiessään muutaman -päivän matkalle -- "no niin pojat, kerran satoi neljäkymmentä päivää ja -neljäkymmentä yötä ja kaikki hukkuivat maan päältä paitsi Noak, joka -oli vanhurskas mies. Hän pelastui, hän ja hänen perheensä, arkkiin, -jonka hän rakensi Jumalan käskystä." - -"Harry eno", sanoi Willy, joka töllisteli minuun, ainakin pari -minuuttia lopetettuani, suu ja silmät selällään. "Onko se sinusta Noak?" - -"Varmasti, Willy. Täällä raamatussa on hänestä pitkä kertomus." - -"Niin, mutta _minusta_ se ei ensinkään ole Noak", sanoi hän yhä -innokkaammin. - -"Varmaankin me luemme eri raamattuja, Willy. Mutta annappas kuulua oma -muunnelmasi." - -"Mitä?" - -"Kerro sinä nyt minulle Noakista, koska tiedät hänestä niin paljon." - -"Kyllä, jos sinä tahdot. Kerran Jumala oli niin pahoillaan, kun -ihmiset olivat pahoja, että hän suri sitä, että oli luonut maailmaa -tai ketään tai mitään. Mutta Noak ei ollut paha ja Jumala piti hänestä -paljon. Niin hän käski Noakia rakentamaan suuren arkin ja sitten Hän -antaisi sataa niin että kaikki hukkuisivat, mutta Noakin ja hänen -pikku poikansa ja tyttönsä ja koirien ja kissojen, lehmä-äidin ja -lehmätyttöjen ja lehmäpoikien ja hevosten ja kaikkien piti mennä -arkkiin ja eivät he siellä ollenkaan kastuisi vaikka sataisikin. Ja -Noak otti mukaansa arkkiin paljon syötävää: leivoksia ja maitoa ja -kaurapuuroa ja mansikoita ja lahnaa ja-ja-ja luumuvanukasta. Mutta -Noak ei tahtonut, että kaikki ihmiset hukkuisivat ja siksi hän sanoi -ihmisille: 'Kohta alkaa hirveästi sataa. Olisi teille parempi, jos -olisitte hyviä, silloin Jumala antaisi teidän tulla minun arkkiini.' -Mutta he sanoivat: 'No jos sataa, menemme sisälle siksi kunnes -se lakkaa.' Toiset sanoivat: 'Me emme pelkää sadetta, meillä on -sateensuojat.' Ja toiset väittivät etteivät he ollenkaan peljänneet -pientä sadetta. Mutta sitten tuli sade, ja ihmiset menivät kiireesti -sisälle taloihinsa ja vesi tuli sisälle ja he menivät yläkertaan ja -vesi tuli sinne ja he menivät talojen katoille ja korkeisiin puihin -ja korkeille vuorille ja vesi seurasi heitä joka paikkaan ja hukutti -heidät, mutta ei Noakia ja ihmisiä, jotka olivat arkissa. Ja sade kesti -neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä ja sitte se lakkasi ja Noak -astui ulos arkista ja hän ja hänen pikku poikansa ja tyttönsä menivät -minne vain halusivat ja kaikki, mitä oli maailmassa, oli heidän. -Ei kukaan käskenyt heitä menemään kotiin, eikä ollut yhtään koulua -mitä käydä, eikä pahoja poikia, jotka antoivat selkään, eikä mitään -muutakaan. Kerro nyt toinen satu." - -Päätin itsekseni, etten enää yrittäisikään kertoa mitään raamatusta; -kokemukseni siinä suhteessa eivät olleet rohkaisevia. Yritin kertoa -sodasta. - -"Tiedättekö, mitä sota oli?" kysyin tunnustellakseni maaperää. - -"Kyllä", sanoi Willy, "isä oli siellä ja hänellä on miekka. Etkö näe, -tuolla se riippuu." - -Näin kyllä, ja muisto tuosta kauheasta sotatantereesta, jossa viimeksi -olin nähnyt Tomin miekkaa heiluttelevan ja tämä rauhallinen huone, -jossa tämä muistomerkki riippui seinällä, olivat suuria vastakohtia. -Vaivuin mietteisiini, josta vasta Willyn huomautus herätti minut: - -"Etkö kerrokaan?" - -"Kyllä, Willy. Eräänä päivänä, kun sota oli täydessä käynnissä, suuri -joukko sotamiehiä marssi tietä pitkin, ja he olivat näännyksissään -nälästä. Koko päivänä he eivät olleet saaneet ruokaa." - -"Mikseivät he menneet sisään johonkin taloon ruokaa pyytämään. Niin -minä aina teen, kun kuljeskelen ulkona." - -"Siksi, etteivät ihmiset niillä seuduin pitäneet heistä. Niiden -ihmisten veljet ja isät ja miehet olivat myöskin sotamiehiä, mutta -he eivät pitäneet niistä sotamiehistä, joista ensiksi kerroin ja he -tahtoivat vain tappaa heidät." - -"Silloin he eivät olleet ensinkään kilttejä", sanoi Willy päättävästi. - -"Mutta sotamiehet, joista ensiksi kerroin, tahtoivat taas tappaa -_heidät_, Willy." - -"Silloin he olivat _kaikki_ pahoja, kun tahtoivat tappaa toisensa!" - -"Eiväthän toki, Willy. Molemmin puolin oli paljon hyviä ihmisiä." - -Willy parka näytti hämmästyneeltä ja siihen hänellä olikin täysi -oikeus, sillä eiväthän viisaimmat ja parhaimmatkaan ihmisistä ole -kyenneet selvittämään sodan herättämiä tunteita. - -"Molemmat puolet olivat ratsain", jatkoin, "ja he olivat aivan lähellä -toisiaan ja kun he näkivät toisensa, kannustivat he ratsunsa ja -torvien törähdellessä kaikki sotamiehet tempasivat esiin miekkansa -hyökätäksensä vihollisen kimppuun. Silloin pikku poika, joka oli ollut -metsässä äidille marjoja noukkimassa, yritti tien yli. Kuinka olikaan, -kompastui hän johonkin ja kaatui tielle ja rupesi huutamaan. Silloin -joku huusi hyvin ääneen: 'Seis!' ja toisella puolen olevat hevoset -pysähtyivät, ja sitten taas joku toinen: 'Seis!' Torvet antoivat merkin -ja toisellakin puolen pysähdyttiin. Eräs soturi hyppäsi hevosen selästä -ja nosti pikku pojan maasta -- hän oli jokseenkin sinun kokoisesi, -Willy -- ja koetti tyynnytellä häntä. Sitten tuli sotamies vihollisen -puolelta katselemaan poikaa ja yhä useampi ja useampi kummaltakin -puolelta. Ja kun poika oli rauhoittunut ja läksi tallustelemaan -kotiinsa, ratsastivat sotamiehet kukin suunnallensa, sillä nyt ei -heillä ollut ensinkään halua taisteluun." - -"Voi, Harry-eno, minusta sotamies oli oikein kiltti, kun hyppäsi alas -hevosen selästä ja hoiti tuota pikku poika parkaa." - -"Niin, Willy, voitko arvata kuka se oli?" - -"En." - -"Se oli sinun isäsi!" - -"Oh-h-h-h." Jos Tom olisi voinut nähdä ilmeen poikansa kasvoilla, kun -tämä ihmetellen huudahti, ei hänestä olisi tuntunut niin suurelta -kuin silloin se tappio, minkä hän kärsi menettäessään tässä yhden -parhaimmista tilaisuuksista kunnostautua ratsuväkiupseerina. Hän -näkyi käsittäneen kertomuksen koko merkityksen ja ilme hänen suurissa -silmissään syventyi saaden tuon yliluonnollisen, kauvastähtäävän -katseen, joka tuntui liian vakavalta kuuluakseen millekään elävälle -olennolle. - -Mutta Toddylla, jota rakastava äiti piti taiteellisesti lahjakkaana, -oli ilme kuin sillä, joka on vaipunut mietiskelemään omia asioitaan, -ja tuskinpa oli Willyn huudahdus ehtinyt kajahtaa, kun Toddy jo alkoi -leperrellä omia sepustuksiaan. - -"Kun minä olin totamiet", hän alkoi hyvin juhlallisesti, "oli minulla -takki ja lakki ja muhvi ja pikku kääjme kaulatta että minun oliti -lämmin ja titte tatoi vettä ja jakeita ja tuuli ja minun oli niin paha -olla, että nielin tapelin ja titte minä ihan kokonaan kuolin." - -"Kuinka sitten tulit tänne?" kysyin mielenkiinnolla, jota Toddyn -viimeinen tärkeä väite oli omiansa herättämään. - -"Minä en viittinytkään enää olla ihan kokonaan kuollut ja tulin tuojaan -tänne. Ja minä tahdon nukkeni kehdon." - -Voi sinua, sinä pieni itsepäinen hirviö! Jos olisit täysi-ikäinen, -miten mainiosti sinä menestyisitkään liikealalla. - -"Harry eno, tahtoisin että isä tulisi nyt heti kotiin", sanoi Willy. - -"Minkätähden?" - -"Tahtoisin pitää häntä niin hyvänä, kun hän oli niin kiltti tuolle -pienelle poika raukalle sodassa." - -"Hajji eno, tahdon nukkeni kehdon, tikti että nukkeni on tiinä, ja minä -tahdon nähdä titä", vaati Toddy. - -"Etkö luule, eno, että Jumala rakasti isää, kun hän teki tuon kauniin -teon", kysyi Willy. - -"Olen varma siitä, poikaseni." - -"Jumala pitää paljon itättä ja tikti minä pidän Jumalatta", pisti Toddy -väliin. "Ja minä tahdon nukkeni ja nukkeni kehdon." - -"Toddy, en tiedä missä kumpainenkaan on -- en löydä niitä nyt mistään --- odotahan huomiseen, sitten eno kyllä etsii ne sinulle." - -"En minä käsitä, kuinka Jumala viitsii olla taivaassa ilman isää!" -sanoi Willy. - -"Jumala ottaa itän taivaateen ja Willyn ja minut ja me menemme -kattomaan Jumalaa ja leikimme enkelien tiivillä ja meillä on niin -hautkaa eikä milloinkaan tarvitte mennä maata." - -Sitä puhdassydämistä viattomuutta! Kun vertaan noita pienokaisia -täysi-ikäisiin ihmisiin, joiden seuraa me siedämme, kuinka onkaan -heidän uskonsa luja ja vikansa harvalukuiset. Kuinka onkaan heiden -rakkautensa suurta -- - -Nakutus ovelle keskeytti mietteeni. "Sisään", huusin. - -Mike astui sisään tärkeänä ja salaperäisenä ja ojensi minulle kirjeen -ja samaisen laatikon, jossa olin lähettänyt kukat neiti Maytonille. -Mitä ihmettä tämä merkitsi. Repäisin kuoren nopeasti auki ja samassa -silmänräpäyksessä Toddy kiljaisi: - -"Tiinä on nukkeni kehto." Hän sieppasi laatikon, aukaisi sen ja -näkyviin tuli -- hänen nukkensa. Sydämeni jähmettyi, eikä sitä ollut -omiansa rauhoittamaan seuraava kirje: - - "Tämän mukana neiti Mayton palauttaa herra Burtonille lähetyksen, - joka juuri saapui hänen korttinsa ohella. Hän tuntee sisällön - herra Burtonin jommankumman sisarenpojan omaisuudeksi, mutta - hänen on mahdotonta käsittää, miksi se lähetettiin hänelle. - - Kesäkuun 20 päivänä 1875". - -"Toddy", raivosin nuoremmalle sisarenpojalleni, joka hyväili -harmillista nukkeansa ja soperteli sille hyväilysanoja, "mistä sait -tuon laatikon?" - -"Vaatenaulakolta", vastasi nuorukainen lainkaan pelkäämättä. "Täilytän -titä kijjahyllyllä ja joku oli ottanut ten tieltä ja pittänyt tiihen -ilkeitä, vanhoja kukkia." - -"Missä sitten ovat kukkaset?" kysyin. Toddy vilkaisi ylös, ilmeisesti -hämmentyneenä, mutta vastasi heti: - -"Heitin ne poit, en tahdo nukkeni kehtoon mitään pahoja vanhoja kukkia. -Näin titä tuuditan, kattot!" Ja tuo kauhea, pieni inhimillisten -toiveiden turmelija heilutti laatikkoa eteenpäin ja taaksepäin mitä -suurimmalla huolettomuudella, puhellen hyväillen kauniin kukkakimppuni -sijaiselle. - -Sanoa, että katselin nuhdellen Toddya olisi tunteitteni kuvaamista -liian heikoin sanoin, mutta en myöskään voinut löytää sanoja, joilla -ne olisin ilmaissut. Parissa lyhyessä hetkessä oli minulle selvinnyt, -kuinka tavattoman tärkeää minulle oli kiinnittää neiti Maytonin huomio -itseeni ja kuinka kovin erilaisena minä nyt sen halusin itseeni -kiintyvän. Tuntui naurettavan epätodelta, että minä, jolla vuosikausien -kuluessa oli ollut tusinoittain loistavia naistuttavuuksia ja aina -olin osannut säilyttää kylmän järjen ja mielenmalttini, minä, joka -aina olin pitänyt epämiehekkäänä kiintyä yhteen naiseen, ennenkuin oli -tuloja tuhat dollaria vuodessa, minä, joka usein ja taidokkaasti olin -väitellyt siitä, kuinka koko elämän kestävä kiintymys tai vain sen -oireetkin, jotka ilmenivat ilman edelläkäypää toisen osakkaan luonteen -huolellista tutkimista, olivat anteeksiantamatonta hullutusta, minä -olin kumonnut jokikisen omista olettamuksistani ja aivan kuin pilkaksi -luullulle viisaudelleni ja varovaisuudelleni sain tulla tuntemaan -puutteellisuuteni kolmen vuotiaan pojan ja kauhean riepunuken kautta. - -Armollinen ja jalostava sallimuksen voima, joka auttaa meitä kantamaan -omat raskaat kärsimyksemme paremmin sen kautta, että huojennamme -toisten huolia, tuli pian avukseni. Ankaran katseeni alla Toddy -vähitellen unohti sekä nuken että kehdon, ja alahuuli työntyi surkeasti -eteen- ja alaspäin, ja hän alkoi kovasti itkeä. - -"Jakat Jumala, älä anna minun olla niin hijveän pahan", hän huusi -kyyneltensä keskeltä. Luulen, ettei hänellä ollut selvää käsitystä -siitä, mitä hän sanoi ja kenen puoleen hän kääntyi, mutta jospa -publikaanilla, jonka rukousta Toddy näin sovellutti omaan tarpeeseensa, -olisi ollut tuollainen ilme, kun hän rukoili kuuluisan rukouksensa, -uskon varmasti, että se olisi heti tullut kuulluksi. Toddy hiipi -nurkkaan ja peitti kasvonsa itseäänsyyttävässä katumuksessa. - -"Älä ole milläsikään, Toddy", sanoin surullisena, "tiedänhän, ettet -tehnyt sitä pahassa tarkoituksessa." - -"Tahdon pitää tinua hyvänä," nyyhkytti Toddy. - -"No, tulehan sitten tänne, poika parka", sanoin minä ojentaen käteni -häntä kohti. Tuumin, että eiköhän kelpo piispa Tegnér ajatellut juuri -tällaista pikku syntistä kirjoittaessaan: - -"Rakkauden syvyys on sovituksen syvyys, sillä rakkaus on sovitusta." - -Toddy tuli syliini, vuodatti vuolaita kyyneliä paidanedustalleni ja -sanoi lopuksi syvään huokaisten: - -"Tahdon, että tinäkin pidät minua hyvänä." - -Täytin hänen pyyntönsä. Periaatteessa olin jo kauvan uskonut, että -Luojan viisaus useimmin ilmenee meille viattomimpien luotujen -kautta. Ja toden totta, tässäpä nyt näkyi vahvistus periaatteelleni, -sillä kukapa olisi ennen minulle käytännössä opettanut loukatun -velvollisuutta loukkaajaa kohtaan. Suutelin ja hyväilin Toddya, ja -loppujen lopuksi sain hänet rauhoittumaan. Hänen ylöspäin kääntyneet -pikku kasvonsa olivat liasta ja kyynelten jäljistä huolimatta -kauniimmat kuin koskaan hänen iloisina hetkinään. Hän katsoi -luottavaisesti ja vakavasti minua silmiin ja onnittelin itseäni -erinomaisesta, anteeksi antavaisesta mielestä, kun Toddy äkkiä osoitti -minulle entisen vanhan luontoni ja anteeksiantoni vaillinaisuuden -sanomalla: - -"Tuutele nukkeani kantta." - -Tottelin. Anteeksiantoni oli siis täydellinen, mutta niinpä oli -jo nöyryytyksenikin. Lopetin keskustelumme lyhyeen. Toivotimme -toisillemme "Jumalan siunausta", kuten Willy edellisenä iltana oli -opettanut ja tuon hurskaan harjoituksen toinen osakas ainakin toivoi -sydämestään, että toisen pyyntö tulisi kuulluksi. Sitten heittäydyin -nojatuoliin kirjastohuoneessa ja vaivuin mietteisiin. Olin todellakin -syvästi huolissani Toddyn hommien tähden kukkakimppuni suhteen. -Kertoisin asianlaidan neiti Maytonille -- senhän kyllä saatoin tehdä, -sillä olihan hän liian hyvä ollakseen loukkaantunut naurettavasta -erehdyksestä, jonka lapsi oli aiheuttanut. Mutta hän nauraisi minulle --- eihän sitä voisi auttaa. Ja ajatus tulla neiti Maytonin naurun -esineeksi, hämmensi minut siinä määrin, että oikein häpesin itseäni. -Kuten kaikki nuoret miehet olin minäkin joutunut monen rohkean -pilapuheen esineeksi toverien joukossa, ja olin sulattanut ne silmää -rävähyttämättä. Siksi tuntui oikein raukkamaiselta ja halveksittavalta -pelkkä ajatus naurusta, jota ei luultavasti kuulisi muut kuin -neiti Mayton itse. Mutta jos ei ole kysymys mistään läheisemmästä -suhteesta, voi henkilö, joka joutuu naurun esineeksi, kadottaa jonkun -verran arvostaan naurajan silmissä. Taivas! Tuo ajatus oli kauhea! -Kuitenkin täytyi minun mahdollisimman pian kirjoittaa anteeksipyyntö. -Ollessani kirjeenvaihtajana liikkeessä, jossa nyt olen myyjänä, voitin -takaisin monta liiketuttavaa, jotka olivat jättäneet liikkeemme. -Toivoin hyvin sepitetyllä kirjeellä voivani saavuttaa jälleen neiti -Maytonin kunnioituksen. Kirjoitin nopeasti kirjeen, korjailin sitä -huolellisesti, kirjoitin sen asianmukaisesti puhtaaksi ja lähetin -uskollisen Mikaelin sitä viemään. Senjälkeen koetin lukea, mutta -turhaan. Tuntikausia kuljeskelin edestakaisin parvekkeella sikaaria -poltellen ja kun vihdoin läksin sisään, oli mieleni täynnä ajatuksia, -toiveita, pelkoa ja mielikuvia, jotka olivat minulle uusia. Uskollisena -tehtävälleni kurkistin sisarenpoikieni huoneeseen. Siellä pojat -lepäsivät asennoissa, jonka vertaisia suloudessa ei yksikään sivellin -tai taltta ole voinut loihtia esiin. - -Toddylla etenkin oli sellainen ilme, etten voinut olla suutelematta -häntä. Mutta kaikesta huolimatta olin hyvin valmis käyttämään hyväkseni -uutta avaintani. Sitäpaitsi lukitsin toisenkin oveni. - - - - -V LUKU. - -Mitä kirkossa tapahtui. - - -Seuraava päivä oli pyhä. Uskoin lujasti kolmannen käskyn sitovaan -voimaan ja suureen viisauteen mikäli se koski lepoa, ja siksipä olinkin -tunnontarkasti totuttautunut nukkumaan pyhä-aamuisin paria tuntia -kauvemmin kuin arkisin. Mutta koska olin perinyt paitsi amerikkalaista -omaatuntoa aito amerikkalaisen kammon ajan tuhlaamista kohtaan, valvoin -säännöllisesti lauvantai-iltaisin paria tuntia kauvemmin kuin muina -iltoina, eikä tämän pyhäpäivän edellinen ilta ollut mikään poikkeus, -kuten lukijakin edelläolevasta voinee päättää. Mutta noin puoli kuuden -ajoissa aamulla huomasin, etteivät sisarenpoikani samalla lailla -tulkinneet Siinain lakia. He eivät olleet ainoastaan hereillä, vaan -kiistelivät kiihkeästi ja kaikesta päättäen hyvin äänekkäästi, koskapa -saatoin kuulla selvästi heidän sanansa. Uneliaalla suvaitsevaisuudella -koetin olla välittämättä noista äänekkäistä rauhanhäiritsijöistä, -mutta äkkiä aloin uskoa sijaissovitukseen, kun jokin lentävä esine -suuremmalla vauhdilla kuin voimalla lensi suoraan nenänvarrelleni -ja sitten se nopeasti ja tarpeettomalla voimalla asettui poikittain -silmilleni. Hetken jännityksen perästä ja ihmeteltyäni kuinka tuo -heittoesine saattoi tunkeutua suljettujen ovien ja ikkunoiden läpi -huomasin, että syynä kaikkeen oli nukke. Sen kauheasta likaisuudesta -päättäen oli se Toddyn omaisuutta. Sitäpaitsi huomasin, että molempien -huoneiden välinen ovi oli auki. - -"Kuka heitti tämän nuken", huusin ankarasti. - -Vastausta ei kuulunut. - -"Kuuletteko", pauhasin. - -"Mitä, Harry eno", kysyi Willy erinomaisen kohteliaasti. - -"Kuka heitti nuken?" - -"Mitä?" - -"Kuka heitti nuken, kysyn?" - -"Ei kukaan." - -"Toddy, kuka heitti tämän nuken." - -"Willy sen heitti", vastasi Toddy niin epäselvällä äänellä, että oli -aivan ilmeistä, että veljen käsi raskaana lepäsi pienellä huuliparilla. - -"Willy, miksi sen teit?" - -"Niin kun -- kun -- kun Toddy viskasi nukkensa minun suuhuni. Sen -hiukset menivät suuhuni, ja kun minä en tahtonut hänen nukkeansa -suuhuni, niin heitin sen takaisin hänelle. Ja sitten kun ei vuoteen -jalkapääty ollut kylliksi korkea, se lensi oven läpi sinun vuoteeseesi." - -Selitys oli ilmeisesti totuuden kanssa yhtäpitävä, vaikkakaan se ei -voinut lievittää kipua silmässäni. Mutta ponnistukseni asian selville -saamiseksi olivat saaneet minut niin täydellisesti hereille, ettei -nukkumisesta voinut olla puhettakaan. Ja avoin ovi sitten! Oliko rosvo -käynyt huoneessa? Ei, kelloni ja muistikirjani olivat paikoillaan. - -"Willy, kuka aukaisi oven?" - -Hetken viivyteltyään ikäänkuin hän olisi miettinyt kuka sen todellakin -oli tehnyt Willy vastasi: - -"Minä." - -"Kuinka sen teit?" - -"Katsos eno, me tahdoimme juotavaa ja ovi oli lukossa. Ja siksi -me menimme ulos ikkunasta kuistin katolle ja tulimme sisään sinun -ikkunastasi. (Tässä hän hiukan pysähtyi.) Ja se oli niin hauskaa. Ja -sitten me avasimme oven ja tulimme takaisin." - -Tulisinko pakoitetuksi sulkemaan heidän tai minun ikkunaluukut -ja vielä päälle päätteeksi näin kesäiseen aikaan! Olisipa Helena -sattunut kulkemaan ohi ja näkemään, kuinka tuo valkopukuinen kulkue -vaelsi kuistin katolla! Makasin mietiskellen sitä ääretöntä määrää -käyttämätöntä neroa, joka piili miljoonissa lapsissa tai jota -käytettiin ainoastaan viattomien aikaihmisten kiusaamiseen. Silloin -kuului keveätä astuntaa vuoteeni vierestä ja näin hennon olennon -lähestyvän vakavin kasvoin ja kuulin äänen: - -"Tahdon tulla vuoteeteeti." - -"Mitä varten, Toddy?" - -"Telmimään, itä telmii aina pyhä-aamuitin. Tule Willy, Hajjy eno telmii -meidän kanttamme." - -Willy vastasi ilohuudolla, heittäytyi alas vuoteestaan ja kiirehti -sille puolelle vuodettani, jota Toddy ei ollut anastanut. Sitten nuo -molemmat pikku ilkimykset antoivat merkin hyökkäykseen ja syöksyivät -kimppuuni. Elämäni varrella olen toisinaan nähnyt hereilläni unta, -josta en ole kenellekään kertonut. Unien joukossa oli eräs, joka -tosin ei enää ole niin selvä kuin ennen nelivuotista sotilasaikaani. -Olin olevinani ankarassa taistelussa tasankojen maalattujen -intiaanien kanssa, olin kuuntelevinani pelottomana heidän kauheita -sotahuutojaan ja itse olin olevinani loistava esimerkki valkoisten -neron etevämmyydestä. Mutta tänä pyhä-aamuna hylkäsin tuon ajatuksen, -vastoin kaikkia sääntöjä, mutta ainaiseksi. Noiden pikku soturien -käydessä hyökkäykseen tuntui minusta niin epämiellyttävältä, että -itsekin halveksin itseäni, ja heidän sotahuutonsa kauhistuttivat minua -enemmän kuin kapinoitsijoiden kimakat huudot. Toddyn puheen mukaanhan -minun piti telmiä heidän kanssaan, mutta alusta alkaen ottivat he koko -johdon omiin pieniin, mutta toimeliaisiin käsiinsä. Toddy selitti -että molemmat polveni yhdessä muodostivat hänen "heponta" ja istuutui -niille hajareisin nauraen iloisesti ponnistuksilleni heittää hänet -"satulasta", ja pitäen itseään vakavassa asennossa kaivamalla pikkuiset -pulleat sormensa niihin kohtiin ruumistani, joihin hän helpoimmin pääsi -käsiksi. Willy huusi: "Minäkin tahdon hevosen!" ja istuutui rinnalleni. -"Näin hevoset kulkevat", selitti hän hitaasti heilutellen itseään -eteenpäin ja taaksepäin. Minulle alkoi selvetä, miksi langollani, joka -aikoinaan oli ollut mainio voimistelija, rinta oli niin sisäänpainunut. -Juuri silloin kävivät Willyn kasvot eloisemmiksi, hänen silmänsä -suurenivat ja alkoivat loistaa ja hän huudahti: "Näin hevoset -laukkaavat!" Hän nousi seisomaan, valmistautui hyppäykseen ja syöksähti -koko 23 kilon painollaan suoraan keuhkoilleni. Tämän tempun hän ehti -uudistaa useampaan kertaan, ennenkuin täydellisesti toinnuin hänen -röyhkeytensä ja painonsa aiheuttamasta hämmennyksestä. Mutta kivun -tunne sai minut lopullisesti täyteen tajuuni ja hurjalla ponnistuksella -heitin nuo pahuuksen ratsastajat "satulasta" ja pelastauduin -keskilattialle. - -"Ah-h-h-h", huusi Toddy. "Tahdon jattattaa." - -"Voi, vooii-i", ulvoi Willy. "Sinä olet paha. En ollenkaan pidä -sinusta." - -Huolimatta Toddyn toivomuksesta, Willyn arvostelusta sekä hänen -arvonantonsa alenemisesta, pukeuduin nopeasti. Vaikka leponi olikin -tullut häirityksi, tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että oli -pyhä; kirkossa ainakin saatoin olla rauhassa kiusanhengiltäni. -Aamiaispöydässä molemmat pojat tarjoutuivat seuraamaan minua -jumalanpalvelukseen, mutta hylkäsin tarjouksen siitä edes kiittämättä. -Ottamalla heidät mukaan olisin voinut olla avuliaana opettamaan heille -yhden kauneimmista tavoista, mutta epäilin suuresti, tokkopa todellakin -saattoi olla velvollisuuteni panna itseni alttiiksi tuollaisen teon -mahdollisille seurauksille. Ja sitäpaitsi, saatoinhan siellä tavata -neiti Maytonin. Samalla sekä toivoin että pelkäsin tapaavani hänet, -enkä voinut sietää ajatusta, että näyttäytyisin hänelle noiden -molempien seurassa, jotka olivat syypäät naurettavaisuuteeni hänen -silmissään. Willy nurisi ja Toddy itki, mutta minä pysyin vahvana, -vaikka olinkin niin myöntyväinen heidän oikeutetuille pyynnöilleen, -että otin heidät pitkälle kävelylle ennen jumalanpalvelusta. Huvitin -lapsia tappamalla käärmeen ja samalla lyömällä säpäleiksi hienon -kävelykeppini; ainoa lohdutukseni oli, että kepin jäännöksistä saatoin -valmistaa kepin Willylle. Kun saavuimme kotiin, tein, ruvetessani -valmistamaan lähtöä kirkkoon, juhlallisen sopimuksen Willyn kanssa, -jota yleensä pidettiin veljesparin päänä. Willy lupasi itsensä ja -veljensä puolesta, etteivät he yrittäisi huoneeseeni, eivät riitelisi, -eivät kaivaisi maata muutoin kuin lapiolla, ja kuljettaisivat -multaa määräpaikkaansa jotenkin muutoin kuin omissa lakeissaan tai -esiliinoissaan, eivät poimisi kukkia puutarhasta, eivät aukaisisi -vesihanoja ja kääntyisivät kaikissa erimielisyyksissä keittäjän puoleen, -jonka tuli olla riidanratkaisijana, eivätkä rakentaisi taloja uusista -kirjoista, jotka olin asettanut kirjaston pöydälle. Toivoen, että -luvatut ehdot tarkkaan täytettäisiin, minä suostuin siihen, että Willy -pääsisi yksin pyhäkouluun, joka alkoi aamujumalanpalveluksen jälkeen, -mutta vasta sitten, kun Maggie julistaisi hänen olevan kaikin puolin -kunnossa. Kun Toddya pidettiin vuoteessa päivittäin yhdestätoista -yhteen, arvelin voivani mennä kirkkoon ilman häiritsevää pelkoa, sillä -yksinään ei Willy voinut yhden ainoan tunnin kuluessa tehdä itsensä -syypääksi mihinkään erikoiseen syntiin. Hillcrestin kirkossa oli tilaa -paljon useammalle, kuin mitä siellä oli ihmisiä, sillä ani harvoja -kesävieraita oli vasta saapunut ja huomasin, että seurakuntalaiset -tähystelivät minua tarkasti. Tässä tuntui jo olevan minulle tarpeeksi, -mutta siinä ei sentään ollut kaikkea, mikä osakseni oli tuleva, sillä -kirkonpalvelija ohjasi minut alttarin lähettyville ja osoitti minulle -paikan penkissä, jossa istui yksi ainoa henkilö -- neiti Mayton. -Tietystikään neitonen ei ollut huomaavinaan minua, hän oli liian hyvin -kasvatettu tehdäkseen mitään sellaista kirkossa, ja lohduttomana -minä vietin kymmenen minuuttia sadatellen mielessäni kaikkia hyviä -tapoja. Jumalanpalveluksen alkaminen lopetti osaksi rauhattomuuteni, -sillä minulla ei ollut virsikirjaa -- penkissäkään ei sellaista -ollut -- jonkavuoksi neiti Mayton ystävällisesti salli minun seurata -omastaan. Ja hänen käytöksensä oli niin moitteetonta ja hän esiintyi -niin vieraana, että minä ajattelin hänen kohteliaisuutensa varmaankin -johtuvan etupäässä kristillisestä velvollisuudentunnosta; hän ei olisi -voinut olla kohteliaampi ja kylmempi, vaikka minä olisin ollut tatarien -khani. Ensimäisen virren sävel oli minulle aivan outo, niin että minä -surkeasti kompastelin yrittäessäni laulaa tenoria, vaikka neiti Mayton -lauloi sopraanoansa kertaakaan erehtymättä. Saarna oli pitempi kuin -mihin olin tottunut ja usein huomasin, etten ensinkään seurannut. -Asemani ja ulkomuotoni eivät koskaan olleet tuntuneet niin mitättömiltä -kuin tämän loppumattoman saarnan aikana. - -Papin päästyä sanoihin: "Ja lopuksi rakkaat veljet", rukoilin osaltani -saarnalle hyvää ja nopeaa loppua. Seurakuntakin tuntui olevan kanssani -samaa mieltä, sillä ympäriltäni kuului yleistä kohinaa näitä sanoja -lausuttaessa. Pian kuitenkin selvisi, että sanankuulijain liikehtiminen -aiheutui jostakin muusta syystä, sillä kuulin takaani pari pidätettyä -nauruntyrskähdystä. Neiti Maytonkin käänsi päätään nopeammin, kuin -mikä oli ominaista hänen liikkeidensä tavalliselle sulolle ja -pappikin pysähtyi arveluttavan pitkäksi aikaa. Käännyin paikallani -ja näin sisarenpoikani Willyn, puettuna parhaaseen pukuunsa, lakki -ylimielisesti päässä, heilutellen uutta keppiänsä mahdollisimman -komeasti. Hän pysähtyi jokaisen penkin päähän tarkastellen perinpohjin -siellä istujia, ei näyttänyt löytävän ketä etsi, mutta jatkoi -ponnistuksiaan huolimatta minun yrityksistäni vangita hänen katsettaan. -Lopuksi hän keksi erään perhetuttavan, jolle hän purki sydämensä sanoen -yli kirkon kuuluvalla äänellä: - -"Tulin etsimään enoani." - -Juuri silloin hänen katseensa osui minuun, hymy kirkasti äkkiä hänen -kasvonsa, hän kiirehti luokseni ja tuo veijari painoi pehmeän poskensa -luottavasti poskeani vastaan. Kirkossa kuului hiljaista sorinaa. En -tiennyt mitä hänelle sanoa tai tehdä. Mutta neuvottomuuteni muuttui -ihmettelyksi, kun neiti Mayton, kasvot loistaen huonosti peitettyä -iloisuutta, mutta silmät täynnä hellyyttä, veti tuon pienen veitikan -syliinsä ja suuteli häntä kuuluvasti. Samalla hetkellä pappi hiukan -vitkastellen sanoi: "Rukoilkaamme." Nopeasti painoin pääni penkkiin -iloisena siitä, että voin kätkeä kasvoni. Mutta kun salaa katsahdin -tämän jumalattoman häiriön syytä, kohtasin neiti Maytonin katseen. Hän -nauroi niin hillittömästi, että minunkin oli mahdoton vastustaa ja minä -nauroin sitäkin enemmän ymmärtäessäni, että toinen vallaton poika oli -sovittanut sen minkä toinen oli rikkonut. - -Loppusiunauksen jälkeen Willy oli yleisen huomion esineenä. Tätä -onnellista tilaisuutta hyväkseni käyttäen minä ehätin sanomaan neiti -Maytonille: - -"Oletteko vieläkin samaa mieltä sisareni kanssa hänen poikiensa -suhteen, neiti Mayton?" - -"Mielestäni he ovat äärettömän hauskat", vastasi neiti suurella -innolla. "Toivon niin hartaasti, että tulette heidän kanssaan käymään -luonani. Haluaisin kerrankin nähdä nuoren gentlemannin kaikessa -alkuperäisyydessään." - -"Kiitos", sanoin minä. "Ja Toddyn vaadin silloin tuomaan kukkakimpun -katumuksen merkiksi." - -"Tehkää se", vastasi hän päästäessäni hänet ohitseni penkistä. Se oli -mitätön lause, mutta se teki minut onnelliseksi vielä kerran. - -"Katsoppas, Harry eno", huudahti Willy, kun lähdimme yhdessä kirkosta, -"pyhäkoulu ei vielä alkanut, ja tahdoin kuulla laulettaisiinko taasen -kirkossa; ja minä tulin sisään ja sinä et ollut isän paikalla ja minä -tiesin, että sinä olit jossakin ja siksi minä etsin sinua." - -"Jumala sinua siunatkoon", ajattelin siepaten hänet syliini ikäänkuin -olisin tahtonut kiirehtiä hänen menoaan pyhäkouluun, mutta itse asiassa -antaakseni hänelle suudelman kiitollisuuden osoitukseksi. "Sinä teit -oikein, aivan oikein!" - - - - -VI LUKU. - -Sunnuntai-iltapäivä. - - -Sunnuntaipäivälliseni oli erinomainen sekä laadultaan että -runsaudeltaan, ja lankoni punaviini oli mainiota, mutta joku erikoinen -levottomuus esti minua nauttimasta ateriasta siinä määrin kuin olisin -nauttinut toisissa olosuhteissa. Rauhattomuuteni johtui jonkunlaisesta -vastuunalaisuuden ja neuvottomuuden tunteesta. Ymmärsin, että minun -oli pidettävä huolta siitä, että sisarenpoikani viettäisivät tämän -päivän tietoisina pyhäpäivän vaatimuksista ja velvoituksista, mutta -en ymmärtänyt, miten oli meneteltävä. Pojat olivat liian pienet, -jotta heille voisi pitää raamattutuntia ja he olivat liian vilkkaita -pysyäkseen rauhallisina millään tavallisilla keinoilla. Pitkän -miettimisen jälkeen päätin neuvotella lasten itsensä kanssa saadakseni -heiltä selville, miten heidän vanhempansa olivat menetelleet. - -"Willy", sanoin minä, "mitä teette sunnuntaisin, kun isä ja äiti ovat -kotona? Mitä he lukevat ja mistä he puhuvat teille?" - -"Oi, he kiikuttavat meitä paljon!" sanoi Willy loistavin silmin. - -"Ja he lähtevät kanttamme ettimään tuo-villaa", huomautti Toddy. - -"Niin, niin", huudahti Willy, "suo-villaa karitsoiksi, etkö tiedä?" - -"Hm, kyllä. Muistan kyllä jotakin sellaista nuoruudenpäiviltäni! Nehän -kasvavat hyvin mutaisilla paikoilla." - -"Niin, ja siellä on puro ja sananjalkoja ja tuohta ja jos et ole -varuillasi, putoat puroon, kun etsit tuohta." - -"Ja me menemme Haukanpetän kallioille", huusi Toddy kimakalla äänellä. -"Ja itä kantaa meitä telatta, kun me vätymme." - -"Ja hän valmistaa meille pillejä", sanoi Willy. - -"Willy", sanoin kiirehtien, "riittää jo!" Runoilija sanoo: - - "'Huveista maailman mä luovun', - -"ja ihmettelenpä suuresti, ettei isänne olo opettanut teitä tekemään -samoin. Eikö hän koskaan lue teille?" - -"Kyllä, kyllä", huusi Willy taputtaen käsiään ikäänkuin onnellinen -ajatus olisi juolahtanut hänen mieleensä. "Hän ottaa esille raamatun --- suuren, paksun raamatun, tiedäthän -- ja me kaikki paneudumme -laattialle pitkäksemme, ja hän lukee siitä meille kertomuksia Davidista -ja Noakista ja Vapahtajasta, kun hän oli pikku poika ja Joosefista ja -Faraon joukko kääntyi takaisin halleluijaa." - -"Ja mitä?" - -"Faraon joukko kääntyi takaisin halleluijaa", toisti Willy. - -"Etkö sinä tiedä siitä, kuinka Mooses piti keppiänsä Punaisen meren -yläpuolella ja kuinka vesi nousi kumpaistakin rantaa ylös ja Israelin -lapset menivät ylitse? Sehän juuri tarkoittaa samaa kuin hukkui muinoin -Faraon joukko halleluijaa! Etkö sitä tiedä?" - -"Willy", sanoin. "Epäilen, että olet kuullut kuljeksivien laulajien -laulavan." - -"Isä ja äiti laulavat meille kaikenlaisia lauluja. Sinähän voit laulaa -niitä meille." - -"Ja itä ottaa meidät kanttanta mettään ja tekee meille keppejä", sanoi -Toddy. - -"Ja siellä missä rakennetaan uusia taloja, vie hän meidät mukanansa -rakennustelineille." - -"Onko hänellä mitään keinoa pidentää iltapäivää", kysyin minä. - -"En tiedä mitä se merkitsee, mutta hän asettaa kummimaton ruohikolle ja -sitten me kaikki käymme siihen pitkäksemme ja kuvittelemme, että olemme -nukkuvia sotamiehiä. Väliin vain kun me heräämme, isä jää nukkumaan ja -äiti ei anna meidän herättää häntä. Se ei ole mielestäni mikään hauska -leikki." - -"Minun mielestäni raamatun kertomukset ovat kaikkein hauskimmat, eikö -teistäkin?" - -Willy näytti hieman epäilevän. "Minun mielestäni on keinuminen -hauskempaa", sanoi hän, "tai ei, mennäänpäs etsimään karitsoja. Nytpä -tiedänkin, tee meille pillit, ja sitten voimme puhaltaa niitä, kun -menemme karitsoja hakemaan. Toddy kulta, etkö sinäkin pidä karitsoista -ja pilleistä?" - -"Kyllä -- ja keinumitetta ja tuohetta ja tahdon mennä Haukanpetän -kalliolle", vastasi Toddy. - -"Lukekaamme ensin raamattua", sanoin minä. "Jumala ei pidä siitä, -ettette opi mitään hyvää tänäpäivänä." - -"Hyvä", sanoi Willy ottaen hurskaasti tekopyhän ilmeen. "Luetaan vain. -Mielestäni on hauskin lukea Joosefista." - -"Kejjo meille Goljatitta", ehdotti Toddy. - -"Ei Toddy", väitteli Willy vastaan. "Joosefin viitta oli aivan yhtä -verinen kuin Goljatin pää." Sitten Willy kääntyi minuun ja selitti, -että "siksi Toddy pitää Goljatista, kun hänen päänsä oli yltäyleensä -verinen, kun se katkaistiin." Ja Toddy -- tuo henkiolento, jota äidin -sanojen mukaan kaikki kaunis vastustamattomasti veti puoleensa -- Toddy -katsoa tuijotti minuun kuten teurastajapoika katsoo kuolemaantuomittua -lammasta ja huomautti: - -"Goljatin pää oli aivan vejinen ja Davidin miekka oli aivan vejinen, -aivan vejinen, niin vejinen kuin, kuin kaikki." - -Lähetin nopeasti pienen huokauksen korkeuteen, avasin raamatun, etsin -kertomuksen Joosefista ja luin huomattavasti lyhennellen. - -"Joosef oli hyvä, pieni poika, jota hänen isänsä hellästi rakasti. -Mutta veljet eivät pitäneet hänestä. Ja he myivät hänet Egyptiin. -Ja hän oli hyvin viisas ja selitti ihmisille, mitä heidän unensa -merkitsivät ja niin tuli hänestä kuuluisa mies. Ja hänen veljensä -tulivat Egyptiin ostamaan viljaa ja Joosef möi heille, ja sitten hän -ilmaisi heille itsensä. Ja hän lähetti heidät kotiin hakemaan isää -Egyptiin ja sitten he elivät siellä kaikki yhdessä." - -"Ei te ole niin", sanoi Toddy, kasvoillaan ilme kuten vääryyttä -kärsineellä ihmisellä. "Onko vaan niin, Willy?" - -"Ehei", sanoi Willy. "Sinä et ole lukenut ollenkaan hyvin. Minäpä -kerron teille kuinka se oli. Oli kerran pieni poika, jonka nimi oli -Joosef ja hänellä oli yksitoista veljeä -- yksitoista kauheata veljeä. -Ja hänen isänsä antoi hänelle uuden viitan ja hänen veljillään ei ollut -yllään muuta kuin vanhat nuttunsa. Ja eräänä päivänä hän vei heille -heidän päivällisruokansa ja he pistivät hänet syvään, pimeään kuoppaan, -mutta he eivät panneet hänen uutta kaunista viittaansa sinne -- he -tappoivat kauriin ja kastoivat viitan -- ajatelkaa, että se tehtiin -uudelle kauniille viitalle -- ja kastoivat sen kauriin vereen, ja se -tuli aivan veriseksi." - -"Aivan vejitekti", ehätti Toddy väliin julmalla innolla. Willy jatkoi: - -"Mutta samaa tietä tuli muutamia ismaelilaisia ja nuo yksitoista -kauheaa veljeä ottivat hänet pois syvästä, pimeästä kuopasta ja möivät -hänet ismaelilaisille ja he veivät hänet kauvas Egyptiin. Ja hänen -vanha isärukkansa itki ja itki ja itki, kun hän ajatteli, että suuri -leijona söi Joosefin suuhunsa: mutta häntä ei ollenkaan syöty; mutta -siellä ei ollut postikonttoria eikä rautatievaunuja eikä postivaunuja, -siellä Egyptissä, ja siellä ei ollut sähkösanomia, niin että Joosef -ei voinut antaa isällensä tietoja missä oli, ja hänestä tuli niin -hyvä ja viisas, että Egyptin kuningas antoi hänen myydä kaiken viljan -ja ottaa rahat hoitoonsa, ja eräänä päivänä tuli muutamia miehiä -ostamaan viljaa, ja Joosef katseli heitä ja siinähän olikin hänen omat -veljensä. Ja hän säikytti heitä -- minä olisin antanut heille kaikille -selkään, jos minä olisin ollut Joosef, mutta hän vain säikytti heitä, -ja sitten hän ilmaisi heille kuka hän oli, ja hän suuteli ja hän ei -lyönyt heitä, eikä jättänyt ilman aamiaista, eikä pannut heitä nurkkaan -eikä mitään sellaista, ja sitten hän lähetti heidät isää noutamaan, -ja kun hän näki isänsä tulevan, hän juoksi kovaa kyytiä ja halasi ja -suuteli häntä. Joosef oli liian iso kysyäkseen isältänsä, oliko hänellä -rintasokeria, mutta hän oli hyvin iloinen nähdessään hänet. Ja kuningas -antoi Joosefin isälle kauniin maatalon, ja he elivät senjälkeen kaikki -iloisina." - -"Ja he kattoivat viitan vejeen", toisteli Toddy. - -"Harry eno", sanoi Willy, "mitä luulet että minun isäni tekisi, jos -hän luulisi, että leijona söisi minut suuhunsa? Minä luulen, että hän -itkisi kauheasti, etkö sinäkin? Kerro nyt meille toinen kertomus -- tai -minäpäs tiedän -- lue meille --." - -"Goljatitta", keskeytti Toddy. - -"Kerroppas sinä minulle hänestä, Toddy", sanoin. - -"No", sanoi Toddy. "Goljat oli pitkä, tuuji miet, ja David oli hyvin -pieni miet, ja Goljat tanoi 'Tule tänne niin minä työn tinut' ja David -tanoi 'En minä tinua pelkää.' Titte David pitti viiti pientä kiveä -linkoon ja pyyti Jumalalta apua, ja antoi lingon paitkata kivet -Goljatin tiimiin ja tappaa hänet aivan kokonaan, ja David otti Goljatin -miekan ja löi Goljatin pään poikki ja te tuli aivan vejitekti, ja -Goljat juokti tiehentä." Tätä lyhyttä kertomusta säesti suurempi määrä -vilkkaita ja yllättäviä eleitä, kuin mitä hillitty kaunopuhuja Gough -milloinkaan tuhlaa pitkään puheeseen. - -"Minusta ei ole ollenkaan hauskaa kuulla Goljatista", sanoi Willy. -"Minä tahtoisin kuulla Feruksesta." - -"Kenestä?" - -"Feruksesta, etkö tiedä kuka hän on?" - -"En ole milloinkaan kuullut hänestä, Willy." - -"Ohhoh", ihmetteli Willy, "eikö sinulla ollut isää, kun olit pieni?" - -"Kyllä, mutta hän ei koskaan kertonut kenestäkään Ferus-nimisestä, eikä -sen nimistä ole Tietosanakirjassakaan. Mikä mies hän oli?" - -"Oli kerran mies, jonka nimi oli Ferus-Offerus ja hän taisteli -kuninkaiden puolesta, mutta kun joku kuningas rupesi jotakin toista -pelkäämään, hän ei enää tahtonut taistella hänen puolestaan. Ja eräänä -päivänä ei hän löytänyt yhtään ainoata kuningasta, joka ei olisi -ketään peljännyt. Ja ihmiset sanoivat hänelle, että Jumala on maailman -mahtavin kuningas ja hän ei peljännyt mitään eikä ketään. Ja hän kysyi -heiltä, missä hän voisi löytää Jumalan, ja he sanoivat, että hän on -ylhäällä taivaassa, niin etteivät muut kuin enkelit voineet häntä -nähdä, mutta hän tahtoi, etteivät ihmiset taistelisi hänen puolestaan, -vaan _tekisivät työtä_ hänen hyväkseen. Niin Ferus tahtoi tietää, -minkälaista työtä hänen pitäisi tehdä, ja ihmiset sanoivat, että -siellä lähellä oli joki, jossa ei ollut lauttaa, siksi, että siinä oli -niin kova virta, ja he luulivat, että Jumala pitäisi siitä, että hän -kantaisi ihmisiä joen ylitse. Niin Ferus meni sinne, ja hän valmisti -itselleen hyvän, vahvan kepin, ja kun joku tahtoi päästä joen yli, -kantoi hän hänet selässään. - -"Eräänä iltana hän istui pikku tuvassaan tulen ääressä piippua polttaen -ja lukien sanomalehteä, ja ulkona satoi vettä ja rakeita ja tuuli -ja myrskysi, ja hän oli iloinen siitä, ettei kukaan tahtonut joen -yli. Silloin hän kuuli jonkun huutavan: 'Ferus!' Ja hän katsoi ulos -ikkunasta, mutta kun hän ei voinut nähdä ketään, istuutui hän jälleen. -Sitten taas joku huusi: 'Ferus!' ja hän avasi oven ja siellä oli pikku -poikapahanen, suunnilleen Toddyn kokoinen. Ja Ferus sanoi: 'Hei poika, -tietääkö äitisi, että olet ulkona?' Ja pikku poika sanoi: 'Tahdon mennä -joen yli.' 'Hyvä', sanoi Ferus, 'sinä olet kokolailla pieni poika -kulkeaksesi yksin, mutta hyppää selkääni!' Niin pikku poika hyppäsi -Feruksen selkään, ja Ferus meni veteen. Kyllä se mahtoi olla kylmää! -Ja joka askeleelta pikku poika tuli raskaammaksi, niin että Ferus -oli kaatumaisillaan, ja jos hän sen olisi tehnyt, molemmat olisivat -hukkuneet. Ja kun he tulivat toiselle rannalle, Ferus sanoi: 'Sinä -olet painavin pikku olento, mitä milloinkaan olen kantanut', ja hän -kääntyi ympäri katsoakseen häneen, ja siinä ei ollutkaan mitään pientä -poikaa, vaan suuri mies -- Vapahtaja. Ja Vapahtaja sanoi: 'Ferus, -kuulin, että koetit tehdä työtä minun hyväkseni, ja minä ajattelin, -että tulisin katsomaan sinua, ilman että sinä tietäisit kuka olen. Ja -nyt sinä saat uuden nimen; sinua kutsuttakoon Christ-offerus, sillä -se merkitsee Vapahtajan kantaja.' Ja kaikki kutsuivat häntä täst'edes -Christ-offerukseksi, ja kun hän kuoli, kutsuivat he häntä Pyhäksi -Christopheriksi, sillä Pyhäksi kutsutaan hyviä ihmisiä, kun he ovat -kuolleet." - -Willyllä itsellään oli kasvoillaan ilme kuin pyhimyksellä, kun hän -esitti tämän kertomuksen, mutta nämä hänen ulkonäköään koskevat -mietteeni keskeytti Toddy, joka, pitäen veljensä kertomusta liian vähän -jännittävänä, oli karannut puutarhaan, tutkinut siellä ampiaispesää, -saanut piston ja kirkui nyt täyttä kurkkua. Hän juoksi luokseni, minä -nostin hänet syliini. Hän nyyhkytti: - -"Tuudi minua. Tahdon Kalle mihin joutunut." - -Heilutin häntä edestakaisin, hyväilin hellästi, mutta yhä hän vain -nyyhkytti: - -"Tahdon Kalle mihin joutunut." - -"Mitähän tuo lapsi tarkoittanee?" kysyin ihmeissäni. - -"Hän tahtoo, että laulaisit laulun Kalle pojasta" sanoi Willy. "Hän -tahtoo, että äiti laulaa sen hänelle aina, kun hän on satuttanut -itsensä ja sitten hän lakkaa itkemästä." - -"Sitä en osaa", sanoin. "Eiköhän 'Virtaa, Jordan' kelpaisi, Toddy?" - -"Minä sanon, kuinka se on", sanoi Willy, ja tuo nuori mies lauloi -seuraavan laulun, säkeen kerrallaan, minä kerraten sanat ja säveleen: - - "Ken tietää, mihin joutunut - korini pieni ois", - näin Kalle kysyy, "joku lie - sen vienyt multa pois. - - Ja entäs pikku kissasein? - Se myöskin poissa on. - No ihmettä, yht'aikaa ne - on päässeet piilohon! - - Käyn äidin luo, ma aavistan - sen sinne mennehen - se sohvalla lie ottanut - taas pikku unosen. - - Käy äiti, äiti, katsohan - näkyä hupaisaa: - kas, kissa unta ottelee - korissa makeaa!" - -En voinut käsittää, missä tämän laulun vaikutus sisarenpoikani -vaivoihin piili, mutta lopetettuani sen muuttuivat nyyhkytykset -tyytyväisyyden huokaukseksi. - -"Toddy", sanoin, "pidätkö enosta?" - -"Pidän." - -"Sanoppas sitten, kuinka tuo lystikäs laulu voi sinua lohduttaa?" - -"Tuntuu vain niin hyvältä, eikä tee kipeätä", vastasi Toddy. - -"Eikö tuntuisi yhtä hyvältä, jos laulaisin 'Syöstynä kuiluun synkän -epätoivon?'" - -"Ei, minä en pidä tynkättä epätoivotta ja jot tynkkä epätoivo tekiti -minulle jotain pahaa, löitin ten heti aivan kuoliaakti." - -Tähän nerokkaaseen huomautukseen päättyi keskustelumme tästä asiasta, -mutta minä ajattelin muutaman hetken huolestuneena, voisivatkohan -Helenan ja minun isoisän ajoittaiset henkiset häiriöt ilmetä jälleen -tässä hänen nuorimmassa jälkeläisessään. Ajatukseni katkaisi Willy, -joka rohkeasti huomautti: - -"Nyt kai saamme pillit, Harry eno, vai kuinka." Otin varteen -huomautuksen ja vein heidät metsään. Vuosikausiin en ollut -ollut hakemassa pähkinäpuunvesoja, en todellakaan sittenkuin -sodassa, jolloin opin tietämään kuinka kuuman tulen saattoi saada -pienistäkin pähkinätikuista. En ollut etsinyt puuta pilleihin -- -neljännesvuosisataan. Näiden muistojen mieleeni nostamat erilaiset -kuvat uhkasivat saattaa minut mielentilaan, joka olisi voinut purkautua -johonkin epäonnistuneeseen runotekeleeseen, mutta sisarenpoikani -estivät sen ahdistellen minua vilkkailla kysymyksillään, kysymyksillä -sellaisilla, joita ainoastaan lapset voivat tehdä. Pillit valmistuivat, -ja minut vietiin marssin tahdissa paikkaan, missä "karitsat" kasvoivat. -Se oli juuri sellainen paikka, johon pojat tuntevat viehätystä -- -alava, kostea, soinen, puroineen, joka petollisesti luikertelee ruohon -ja tuuheitten sananjalkojen lomitse. Lapset tunsivat jo kaukaa kasvin, -jossa kasvoi "karitsoja" ja jokaista uutta löytöä seurasi läpitunkeva -riemuhuuto. Alussa katsahdin nopeasti puroon päin, kun tuollainen -kimakka huuto halkaisi ilman, mutta kun vähitellen totuin siihen, -kiintyi huomioni muutamiin erinomaisen ihaniin sananjalkoihin. Äkkiä -kuitenkin useat peräkkäin kuuluvat huudot ilmaisivat, että jokin oli -hullusti, ja suuren sananjalan ylitse näin pienet, hätääntyneet kasvot. -Willy riensi veljensä avuksi, mutta oli hänkin pian vajonnut yhtä -syvälle kuin Toddy mustaan, puron pohjassa olevaan mutaan. Riensin -hätään, asetuin hajasäärin puron yli ja ojensin käden kummallekin -pojalle. Silloin antoi petollinen mätäs myöten ja minäkin pudota -loiskahdin sekaan. Tämä tapaus vaihtoi Toddyn surun nauruun, mutta -en voi sanoa, että onnettomuuteni tässä tapauksessa olisi huvittanut -minua. Putoaminen puhtaaseen veteen ei ole miellyttävää, ei edes -kalassa ollessa, mutta valkeissa housuissa äkkiä vajota polvia myöten -maaemon helmaan, se on eri asia. Nopeasti vedin lapset ylös ja asetin -heidät rannalle, sitten kompuroin itse ylös vihapäissäni ja koetin -päristellä, kuten olen nähnyt Newfoundlandilaiskoiran tekevän. -Päristeleminen ei kumminkaan ollut hyvä -- sillä housunlahkeena -rupesivat kauheasti lyömään nilkkoihini, ja lähettivät alas kenkiini -inhoittavia liejuvesivirtoja. Vaaleanharmaa huopahattuni oli pudonnut -puron reunalle ja tullut aivan tahraiseksi, kun kiipesin ylös vedestä. -Katsoin nuorempaan sisarenpoikaani sanattomalla suuttumuksella. - -"Harry eno", sanoi Willy, "Jumala oli hyvä, kun antoi sinun olla -kanssamme, muutoin Toddy olisi hukkunut." - -"Niin kyllä", sanoin, "ja enpä todellakaan olisi --" - -"Hajji eno," huusi Toddy juosten nopeasti luokseni, ja, taivuttaen -minut itseään kohti, taputteli poskeani mutaisella, mustalla kädellään. -"Minä pidän tinutta, kun vedit minut vedettä." - -"Annan sinulle anteeksi", sanoin, "mutta kiiruhtakaamme kotiin." Meidän -oli sivuutettava vain yksi ainoa talo ja se oli, Luojan kiitos, niin -tiheän pensaikon peitossa, etteivät asukkaat voineet nähdä tietä. -Kuljimme tosin yleisesti suosittua ajelutietä, mutta voisimmehan ehtiä -kotiin viidessä minuutissa, tai pujahtaa metsään, jos kuulisimme -vaunujen lähestyvän. Voi! Siellä jo tulivatkin vaunut, ja me, me -muodostimme niin surullisen näköisen ryhmän! Vaunuissa istui naisia, ja -vielä päälle päätteeksi -- mutta olikohan siinä, tietysti siinä oli -- -oliko paholainen, joka aina johti noita lapsia, lähettänyt palvelijansa -hakemaan neiti Maytonia, ennenkuin se ryhtyi toimeen. Siinä hän nyt -auttamattomasti istui, kylmänä, hienona, sievänä, koettaen säilyttää -mielenmalttinsa, vaikkakin sitä tehdessään punastui. Ei auttanut, -että loin katseeni maahan; hän oli jo tuntenut minut. Käänsin häntä -kohti kasvoni, joissa oli yhtä uhmaava, jos ei uhmaavampikin ilme kuin -sodassa käydessäni hyökkäykseen. - -"Teillä näkyy olleen hauska iltapäivä yhdessä", sanoi hän tapansa -mukaan hymyillen vaunujen sivuuttaessa meidät. "Muistakaa kaikki tulla -luokseni huomenna." - -Jumala siunatkoon tuota tyttöä! Hänen sydämensä toimi yhtä nopeasti -kuin hänen silmänsä -- kuka muu nuori nainen tahansa olisi tällaisessa -tilaisuudessa tarvinnut kaiken tarmonsa nauramiseen, mutta hän ennen -muuta koetti helpoittaa minun asemaani. Sellainen kuninkaallisen ylevä -nainen ansaitsee -- tässä äkkiä huomasin kasvojeni lentävän kuumiksi -mudan alla, jota Toddyn käsistä oli niihin tarttunut ja minä johdin -paluumatkaamme ryhdiltäni komeampana kuin mitä ulkomuotoni oikein -edellytti ja sitten minä jätin sisarenpoikani palvelijalle samalla -suuremmoisella arvokkuudella, jolla upseeri luovuttaa suuren vangiksi -ottamansa sotilasjoukon. Nopeasti vaihdoin ryvettyneet vaatteet -parhaaseen pukuuni -- ei siksi, että olisin toivonut ketään tapaavani, -mutta siksi, että äkkiä tunsin itsekunnioitukseni huimasti kasvaneen. -Kun lapset oli pantu makuulle, ja minulla oli vain omat ajatukset -seuranani, vietin pari onnellista hetkeä kuvittelemalla mahdolliseksi -sellaista, jota en koskaan ennen ollut uskaltanut ajatellakaan. - - - - -VII LUKU. - -Vierailumme ja mitä siitä seurasi. - - -Maanantaina olin puutarhassa jo auringon noustessa. Tänään Toddyn tuli -viedä sovitukseksi tarkoitettu kukkavihkonsa neiti Maytonille, ja minä -lupasin juhlallisesti, ettei mitään vaivaa säästettäisi, jotta hänen -sovituksensa tulisi mahdollisimman kauniiksi. Tarkastin huolellisesti -jokaisen kukkareunuksen ja lavan, jokaisen yksityisen kukkasen, niin -että minulla viimein oli niiden mahdollisuudet niin täysin selvillä, -kuin olisin tehnyt musteella ja kynällä niistä luettelon. Kun olin -tämän tehnyt, neuvottelin palvelijattaren kanssa sisarenpoikieni -puvuista. Hän alisti koko heidän pukuvarastonsa tarkasteluni alaiseksi, -ja tutkisteltuani tarkasti kaikkia valitsin ne, joihin poikien oli -pukeuduttava iltapäivällä. Sitten ilmoitin palvelijattarelle, että -pojat lähtisivät päivällisen jälkeen kanssani käynnille muutamien -rouvashenkilöiden luo ja että toivoin hänen pesevän ja pukevan lapset -huolellisesti. - -"Ilmoittakaa milloin haluatte lähteä, herra, ja minä alotan tuntia -aikaisemmin", sanoi hän. "Ainoastaan silloin voi olla vakuutettu, -etteivät he tuota teille häpeää." - -Aamiaiseksi oli meillä muun muassa muhennettuja ostereita, joita -syötiin syviltä lautasilta. - -"Voi Todd", huudahti Willy, "nyt on meillä taasen kilpikonnalautaset -- -oi, kuinka hauskaa!" - -"Ai, kilpikonnalautatet", kirkaisi Toddy. - -"Mitä ihmettä te tarkoitatte, pojat?" kysyin minä. - -"Näytän sinulle", sanoi Willy hypäten alas tuoliltaan ja kantaen -osterilautastaan varovasti minua kohti. "Pistä pääsi lautaseni alle ja -katso ylös, silloin näät kilpikonnan." - -Hetkeksi unohdin, etten ollut ravintolassa, tartuin lautaseen, kohotin -sitä ja tarkastin sen pohjaa. - -"Tuossa", sanoi Willy osoittaen tehtaanleimaa, moniväristä -tavaramerkkiä. "Etkö näe kilpikonnaa?" - -Komensin Willyn heti paikalleen, tunnottomana Toddyn huomautukselle, -että -- - -"Tiellä on kilpikonnia, mutta ne eivät otaa jyömiä eteenpäin niin kuin -muut kilpikonnat." - -Aamiaisen jälkeen kiinnitin milt'ei koko huomioni itseeni. -Vaatevarastoni ei ole milloinkaan tuntunut niin köyhältä ja huonosti -varustetulta; en koskaan ole niin monta kertaa haavoittunut partaa -ajaessani, en ole koskaan käyttänyt niin kunnotonta kengänmustetta. -Lopuksi luovuin epätoivoissani kaikista yrityksistä esiintyä hienona ja -omistin aikani ja ajatukseni kukkakimpulle. Poimin niin paljon kukkia, -että niillä olisi voinut koristaa kokonaisen kirkon ja armotta hylkäsin -jokaisen, joka ei ollut ihan täydellinen. - -"Hajji eno", sanoi Toddy, "onko taivaattakin näin kauniita kukkia? -Millä enkelit tiellä muuten leikittelitivät, jollei kukkatilla." - -"Harry eno", sanoi Willy, "kun lehdet liikkuvat ylös ja alas ja -lepattavat, niin puhuvatko ne siiloin tuulen kanssa?" - -"Minä -- minä luulen niin, poikaseni." - -"Kenelle teet tätä kimppua, Harry eno?" kysyi Willy. - -"Eräälle rouvashenkilölle, neiti Maytonille, samalle joka näki meidät -eilen niin savisina", sanoin minä. - -"Oi, minä pidän hänestä", sanoi Willy. "Hän on niin sievä ja soma -- -aivan kuin leivos -- aivan kuin hän maistuisi hyvälle -- oi, minä -rakastan häntä niin, etkö _sinäkin_?" - -"Kyllä, minä tunnen häntä kohtaan suurta respektiä, Willy." - -"Respektiä? Mitä sinä tarkotat respektillä?" - -"Niin, tarkoitan sillä sitä, että hän on hieno nainen -- hyvin -miellyttävä nainen -- maailman kaunein nainen -- juuri sellainen -henkilö, jonka haluaisin nähdä joka päivä ja kernaammin kuin kenenkään -muun." - -"Niin no, sitten respekti tarkoittaa samaa kuin rakastaa, eikö -tarkoitakin, Harry eno?" - -"Willy", sanoin äkkiä nopeasti, "juokse pyytämään Maggielta -nyörinkappaletta -- nopeasti!" - -"Kyllä", sanoi Willy lähtiessään; "mutta tarkoittaahan, eikö tarkoita?" - -Kello kahdelta käskin Maggien pukemaan sisarenpoikani ja kello kolme -lähdimme vierailulle. Ei ollut helppoa kantaa Toddyn kukkavihkoa -ja samalla pitää kummastakin pojasta kiinni, etteivät he pääsisi -pensaikkoon heinäsirkkoja etsimään tai pellonpientareelle perhosia -kiinni ottamaan, mutta suoriuduin siitä onnellisesti. Lähestyessämme -Clarksonin täysihoitolaa tunsin, että lakkini oli toisella korvalla ja -kaulaliinani vinossa, mutta en voinut korjata niitä, sillä näin Alice -Maytonin kuistilla ja tunsin, että hän näki minut. Annoin kukkakimpun -Toddylle ja lupasin hänelle kolme rintasokeripalasta, jos hän olisi -varovainen eikä pudottaisi sitä. Niin astuimme puutarhaan. Samassa -hetkessä kuin tulimme pensasaidan sisäpuolelle ja Toddy näki miehen -kantavan ruohonleikkauskonetta ruohokentän poikki, huusi hän: - -"Voi, tuolla on juohonleikkuukone!" ja pudotti innoissaan kukkakimpun. -Sieppasin sen käteeni ennenkuin se putosi maahan, pakoitin tuon -sopimattomasti käyttäytyvän nuorukaisen astumaan edelleen, tervehdin -neiti Maytonia ja käskin Toddyn ojentamaan kimpun hänelle. Tämän hän -onnellisesti suorittikin, mutta kun neiti Mayton kiitti häntä ja -kumartui häntä suutelemaan, hän luikahti alas kuistilta kuin pieni -ankerias, huusi "tule!" veljelleen ja hetkeä myöhemmin sisarenpoikani -seurasivat ruohonleikkauskonetta jälkijoukkona kunnioittavan välimatkan -päässä. - -"Nuo ovat sisareni mielestä maailman parhaimmat lapset, neiti Mayton," -sanoin minä. - -"Niitä pikku miehiä!" vastasi neiti Mayton, "minusta on niin hauska -nähdä lasten huvittelevan." - -"Niin minustakin", sanoin minä, "kun en ole vastuunalainen heidän -hyvinvoinnistaan; mutta jos olisin suunnannut kaikki ne ponnistukset, -jotka näiden poikien vuoksi olen tehnyt, isäntieni etujen valvomiseen, -niin nuo arvon herrat voisivat pitää minua korvaamattomana." - -Neiti Mayton vastasi jotakin, ja me istuuduimme alkaen iloisesti -keskustella yhteisistä tutuista, kirjoista, tauluista, musiikista ja -seurapiirimme juoruista. Olisin voinut iloisesti keskustella Herbert -Spencerin järjestelmästä, assyyrialaisista savitauluista tai mistä -muusta ikävästä asiasta tahansa ja tuntea, että hänen läsnäolonsa -moninkertaisesti korvasi kaiken. Kauniina, järkevänä, tyynenä, -aistikkaasti puettuna, halveksien keimailua ja hänen seurapiirissään -niin tavallista elämäänkyllästymistä, hän herätti koko miehisen -ihailuni. Mutta voi! Ehkäpä en ansainnut niin suurta iloa, koska se -loppui niin lyhyeen. Clarksonilla asui muitakin naisia täysihoidossa -ja, kuten neiti Mayton ensi kerran tavatessamme aivan oikein huomautti, -miehet olivat Hillcrestissä sangen harvinaisia. Naiset tulivat, -tietystikin aivan sattumalta, kuistille ja jokainen heistä esitettiin -minulle ja tavallinen kohteliaisuus ei sallinut minun puhutella neiti -Maytonia enemmän kuin kerran kymmenen minuutin aikana. Aina muulloin -ja kaikissa muissa tilaisuuksissa olisi näin monen naisen seura ollut -minulle erinomaisen miellyttävää, mutta nyt -- - -Yht'äkkiä kajahti yhteishuuto ruohokentältä, ja kaikki naiset -hypähtivät pystyyn. Seurasin heidän esimerkkiänsä ja purren hampaani -lujasti ja julmasti yhteen toivoin, että se sisarenpojistani, joka -siellä oli loukkaantunut, olisi loukkaantunut oikein pahoin. Näimme -Toddyn juoksevan meitä kohden käsi suussa Willyn juostessa hänen -rinnallaan lohdutellen: - -"Toddy _parka_! Älä itke! Koskeeko kovasti? Älä ole milläsikään. Harry -eno lohduttaa sinua. Älä itke, Toddy _kulta_!" - -Pojat olivat ehtineet kuistin luo ja kiipesivät portaita ylös Willyn -selitellessä: - -"Voi Harry eno, Toddy pisti sormensa ruohonleikkauskoneen pieneen -pyörään ja se liikahti vain aivan, aivan vähän, ja se se häneen koski." - -Mutta Toddy juoksi minun luokseni, tarttui sääriini ja nyyhkytti: - -"Laula Toddy mihin joutunut." - -Vereni jähmettyi. Olisin voinut kuristaa kuoliaaksi tuon kauhean -lapsen, vaikka hän näyttikin kärsivän. Kumarruin hänen puoleensa, -hyväilin häntä, lupasin hänelle rintasokeria, otin esiin kelloni -ja annoin hänen sillä leikitellä, mutta hän kertasi vain yhä samaa -pyyntöänsä. Eräs neideistä, yksinkertaisin joukosta tarjoutui sitomaan -sormen, ja sisimmässäni minä siunasin häntä, mutta Toddy vain pyysi -yhtä itsepintaisesti: "Toddy minne joutunut", ja nyyhkytti surkeasti. - -"Mitä hän sillä voi tarkoittaa?" kysyi neiti Mayton. - -"Hän tahtoo, että Harry eno laulaisi hänelle laulun, joka alkaa: 'Ken -tietää, minne joutunut'", ilmoitti Willy. "Hän tahtoo että tätä laulua -lauletaan aina, kun hän on jollakin tavoin satuttanut itsensä." - -"Oi, laulakaa se hänelle, herra Burton", pyysi neiti Mayton, ja kaikki -muutkin naiset pyytelivät: "Oi laulakaa." - -Vihaisena nostin Toddyn syliini ja hyräilin kysymyksessä olevan laulun -säveltä. - -"Ittu keinutuoliin", nyyhkytti Toddy. - -Tottelin; ja senjälkeen kiusanhenkeni sanoi: - -"Ethän laula tanoja -- tahdon, että laulat tanat." - -Lausuin sanat niin hiljaa kuin mahdollista huulet kiinni hänen -korvassaan, mutta hän tokasi: - -"Laula kovemmin." - -"En osaa enempää, Toddy", sanoin epätoivoissani. - -"Voi, eno, luen sen sinulle kokonaan", sanoi Willy. - -Ja siellä, sellaiselle kuulijakunnalle _hänen_ edessään täytyi -minun laulaa tuo turhanaikainen laulu säe säkeeltä Willyn perässä. -Hampaat lujasti yhteenpuristettuina, otsa kosteana katselin Toddya, -ja hirmuiset ajatukset risteilivät aivoissani. Ei kukaan nauranut -- -olin niin epätoivoinen, että pieninkin nauruntyrskähdys olisi tuntunut -helpotukselta. Äkkiä kuulin jonkun kuiskaavan: - -"_Katso_, kuinka hän pitää pojasta! Mies poloinen! -- hän on -äärettömästi huolissaan pikku pojan tähden!" - -Jos laulu ei olisi juuri tällä hetkellä itse luonnollisella tavalla -loppunut, olisin heittänyt haavoittuneen sisarenpoikani kuistin -kaidepuun ylitse. Näin ollen asetin hänet seisomaan ja selitin, että -meidän täytyi lähteä ja aloin jo jättää jäähyväisiä, kun neiti Maytonin -äiti pyysi meitä jäämään päivälliselle. - -"Mitä minuun itseeni tulee, rouva Mayton, niin tuottaisi se minulle -iloa", sanoin minä, "mutta sisarenpoikani ovat tuskin vielä oppineet -seuratapoja. Pelkään, ettei sisareni antaisi anteeksi, jos hän saisi -tietää, että olen ottanut heidät mukaani päivälliskutsuille." - -"Oi, minä pidän kyllä pienokaisista huolen", sanoi neiti Mayton. "Olen -varma siitä, että he viihtyvät kanssani." - -"En voisi millään muotoa olla niin epäystävällinen, että antaisin -teidän sitä koettaa", vastasin minä. - -Mutta hän oli järkähtämätön ja ilo, jota tunsin mukautuessani hänen -tahtoonsa, oli niin valtava, että olisin voinut panna enemmänkin -alttiiksi. Neiti Mayton istuutui siis päivällispöytään Willy -toisella ja Toddy toisella puolella. Minun paikkani oli onneksi -heitä vastapäätä, niin että saatoin antaa heille varoitusmerkkejä ja -paljonpuhuvia silmäyksiä. Tarjottiin lientä. Annoin pojille merkin, -että he pistäisivät lautasliinan leuvan alle ja käännyin sitten -puhuttelemaan oikealla puolellani istuvaa neitiä. Hän taivutti -kohteliaasti päätään minua kohti, mutta hänen ajatuksensa tuntuivat -olevan muualla. Kun seurasin hänen katsettaan, näin nuoremman -sisarenpoikani, joka piteli liemilautastaan ylhäällä ojennetuin käsin -pää leväten pöydällä ja katse kiinteästi ylöspäin kääntyneenä. En -uskaltanut sanoa sanaakaan, muutoin hän olisi pudottanut lautasensa. -Äkkiä hän vetäsi päänsä takaisin, hymyili enkelimäisesti, kallisti -lautastaan niin että osa sen sisällöstä etsi turvaa neiti Maytonin -kauniin, lumivalkean puvun laskoksissa, ja huudahti: - -"Voi-vooii- minun lautatettani on kilpikonna, katto Willy, minun -lautatettani on kilpikonna." - -Willy oli juuri nostamaisillaan lautasensa kun huomasi katseeni -ja pysähtyi. Neiti Mayton oli todellakin hämillään -- mikäli minä -tiesin, ensimäistä kertaa eläessään. Hän saavutti kuitenkin pian -taas tasapainonsa ja hän kohteli tuota kauheaa poikaa oikealla -kristillisellä pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä koko aterian -loppuajan. Senjälkeen kun jälkiruoka oli syöty, poistui neiti -Mayton anteeksipyytäen, ja minä vein Toddyn erääseen rauhalliseen -kuistinsoppeen ja läksytin häntä aika tavalla, joka taas aiheutti, että -hän rupesi surkeasti huutamaan ja minä olin pakoitettu hyvälemään häntä -ja sillä tavoin tekemään tyhjäksi nuhteitteni aikaansaaman hyödyn. -Sitten hän ja Willy läksivät pihalle, ja minä jäin odottamaan neiti -Maytonin palaamista pyytääkseni anteeksi Toddyn puolesta ja ottaakseni -jäähyväiset. Clarksonilla asuvien naisten tapana oli lähteä kävelylle -heti päivällisen jälkeen ja viipyä hämärään asti; ja juuri tänä iltana -he läksivät kaksi, kolme yhdessä jättäen minut ilman todistajia -esittämään anteeksipyyntöni. Olin milt'ei pahoillani siitä, että he -läksivät; tunne, että itse asiassa olin vastuunalainen sisarenpoikieni -hairahduksista ja ettei keskustelu tulisi millään tavalla lievittämään -omantunnontuskiani, ei ollut ensinkään miellyttävä. Minusta tuntui, -että neiti Mayton viipyi äärettömän kauvan; kutsuinkin jo pojat -kuistille, että olisi joku, jonka kanssa puhua. - -Äkkiä neiti Mayton näyttäytyi ja sillä hetkellä minä hartaasti siunasin -Toddya ja lientä, jonka lapsi oli pannut menemään kaiken maailman -tietä. Maksaisin kernaammin hienon puvun hinnan kuin koettaisin kuvata, -miten neiti Mayton oli puettu. Voin vain sanoa, että hänen pukunsa -tekotapa, väri ja koristeet sopivat hänelle erinomaisesti ollen omiansa -koroittamaan hänen kasvojensa kauneutta, joita aina ennen olin pitänyt -vain miellyttävinä ja henkevinä. Ehkäpä anteeksiannettava harmi Toddyn -hillittömän vallattomuuden vuoksi oli osaltaan syynä hänen poskiensa -tavallista helakampaan väriin ja hänen silmiensä harvinaiseen loistoon. -Mikä sitten syy lie ollutkin, hän näytti kuninkaallisen ylevältä ja -minä puolittain kuvittelin huomaavinani hänen kasvoillaan mielihyvän -välähdyksen siitä, että tahtomattani säpsähdin nähdessäni hänet niin -odottamatta. Hän kuunteli Toddyn puolesta esittämääni anteeksipyyntöä -suosiollisena kuin kuningatar ja sitten hän istuutui sensijaan, että -olisi ehdottanut lähdettäväksi muiden naisten jäljessä, kuten hetkistä -aikaisemmin olin toivonut. Minäkin istuuduin hänen pyynnöstään. -Lasten olisi pitänyt olla vuoteessa jo puoli tuntia sitten, mutta -vastuunalaisuuden tunteeni oli hävinnyt neiti Maytonin ilmestyessä. Nuo -pikku junkkarit olivat rauhallisia, kunnes he taas tekisivät uuden ja -odottamattoman konnantyön. He olivat vetäytyneet kuistin toiseen päähän -ja puuhailivat suuren New Foundlandilaiskoiran kanssa, sill'aikaa -kuin minä, maailman onnellisin mies, keskustelin edessäni olevan -häikäisevän naisen kanssa ja nautin katsellessani hänen säteilevää -kauneuttansa. Hämärä laskeutui ja syveni, mutta mielikuvitukseni esti -tuon äskeisen näkyni hälvenemästä. Pimeän saavuttua ja kun tähdet -syttyivät taivaalle, meidän äänemme huomaamatta alenivat, ja hänen -äänensä kaikui kuin kaunein soitto. Ja kuitenkaan me emme sanoneet -mitään, jota kokomaailma ei olisi saanut kuulla tarvitsematta epäillä -että siinä piili joku salaisuus. Naiset palasivat pienissä joukoissa, -mutta joko naisellisen vaiston ohjaamina tai julkilausumattoman, mutta -hartaan rukoukseni vuoksi, he kulkivat meidän ohitsemme ja menivät -sisälle. Olin samalla kertaa epätoivoisen rohkeuden ja halveksittavan -raukkamaisuuden vallassa. Olin päättänyt sanoa hänelle kaiken, mutta -pelkäsin enemmän kuin ennen olin pelännyt hyökkäykseen lähtiessäni. - -Äkkiä ilmestyi takaamme pieni varjo, joka pysähtyi välillemme ja Willyn -ääni sanoi: - -"Harry eno, tunnetko sinä neiti Maytonia kohtaan?" - -"Tunteeko minua? -- kuinka niin?" huudahti Alice taputtaen -sisarenpoikani poskea. - -"Willy!" sanoin minä -- huomasin melkein huutavani -- "Willy, sinä et -saa kertoa sellaista, jota sinulle on täydellä luottamuksella uskottu." - -"Mitä tarkoitat, Willy?" toisti neiti Mayton; "tunnettehan vanhan -sanantavan, herra Burton: lapset ja hullut puhuvat totta. Kuinka hän ei -tuntisi minua, Willy?" - -"Ei, en minä tarkoita, että hän ei tunne sinua, vaan että hän tuntee -sinua kohtaan. Tiedän, mitä se merkitsee, sillä kysyin häneltä. Kun -ihmiset tuntevat jotakin kohtaan, niin he ajattelevat, että sinä olet -kaunis ja että he haluavat puhua sinun kanssasi ja --" - -"Poika haluaa sanoa: tuntea respektiä, neiti Mayton," keskeytin minä -estääkseni sitä, minkä pelkäsin seuraavan. "Willyllä on peloittava -taito tehdä kysymyksiä, ja muutamien tämänaamuisten kysymysten tulos -oli, että parhaani mukaan koetin selittää mitä tarkoitetaan sillä, kun -mies tuntee respektiä naista kohtaan." - -"Niin", jatkoi Willy, "tiedän sen kaiken, mutta Harry eno ei sano sitä -oikein. Mitä hän sanoo tuntemiseksi, sitä minä sanon _rakastamiseksi_." - -Syntyi kiusallinen äänettömyys, joka tuntui kestävän ijankaikkisuuden. -Toisen kerran sain jo hävetä ja kaikki noiden hirveitten lasten tähden. -En voinut keksiä keinoa, millä kääntää keskustelun toisaalle. Vielä -ihmeellisempää oli, ettei neiti Maytonkaan kyennyt keksimään. Jotakin -oli tehtävä -- voinhan ainakin olla suora, tuli mitä tuli, minun täytyy -olla suora. - -"Neiti Mayton", sanoin minä äkkiä vakavasti, mutta hyvin hiljaa, -"Willy on kielikello, mutta hän on siitä huolimatta hyvä tulkki. Mikä -tulkoonkaan kohtalokseni, niin sitä teidän ei ainakaan pidä luulla, -että olisin äkkiä rakastunut paremman tehtävän puutteessa lomalla -ollessani. Hulluuteni on kestänyt jo kuukausia. Minä --" - -"Minä tahtoisin vähän puhua", huomautti Willy. "Te puhutte koko ajan. -Minä, minä, kun minä rakastan jotakin niin minä suutelen häntä." - -Neiti Mayton säpsähti, ja ajatukseni ajoivat toisiaan takaa -hämmästyttävällä nopeudella. _Hän_ ei kääntänyt keskustelua toisaalle --- oli mahdotonta ajatella, ettei hän sitä _voinut_. Hän ei ollut -vihastunut, sillä silloin hän olisi sanonut jotakin. Oliko mahdollista, -että -- - -Kumarruin hänen puoleensa ja toimin Willyn neuvojen mukaisesti. Kun -hän ei pahastunut, minä painoin toistamiseen huuleni hänen otsalleen, -sitten hän vähän kohotti päätään, ja minä näin huolimatta pimeydestä -ja varjoista, että Alice Mayton oli antautunut armoille. Minä tartuin -hänen käteensä ja ojentautuen täyteen pituuteeni minä kiitin Jumalaa -hartaammin, kuin olin koskaan kirkossa kiittänyt. Silloin kuulin Willyn -sanovan: "Tahdon suudella teitä molempia", ja näin säteilevän Aliceni -tempaavan tuon pikku lurjuksen syliinsä ja osoittavan hänelle enemmän -hellyyttä, kuin mitä olisin hänen luonteelleen luullut mahdolliseksi. -Sitten hän sieppasi Toddyn ja antoi hänelle monta merkkiä -anteeksi annostaan -- en uskalla ajatellakaan, että ne johtuivat -kiitollisuudesta. - -Äkkiä pari kolme naista ilmestyi kuistille. - -"Tulkaa pojat", sanoin minä. "Tulen siis huomenna kolmelta hakemaan -teitä ajelulle, neiti Mayton. Hyvästi!" - -"Hyvästi", vastasi maailman suloisin ääni. "Olen valmis kello kolme." - - - - -VIII LUKU. - -Kahdet ajoneuvot ja niissä ajavat. - - -"Willy", sanoin minä niin pian kun olimme päässeet pensasaidan -ulkopuolelle. "Mistä pidät eniten maailmassa?" - -"Rintasokerista", vastasi Willy viipymättä. - -"Entäs sitä lähinnä?" - -"Appelsiineistä." - -"Entäs sitä lähinnä'?" - -"No, viikunoista ja rusinoista ja pikkusista herttaisista kissanpojista -ja rummuista ja kuvakirjoista ja pienistä kupeista, joissa voi -valmistaa multa-ruokaa ja kilpikonnista ja pienistä työntökärryistä." - -"Eikö muusta?" - -"Kyllä, suurista mustista koirista ja pukista ja rattaista, joissa se -voi minua vetää." - -"Hyvä, poikaseni -- huomenna saat kaikki nämä tavarat." - -"Oh-h-h-!" huudahti Willy. "Luulen, että sinä olet vähän Jumalan -tapainen, etkö olekin?" - -"Miksi arvelet niin, Willy?" - -"Oi, siksi, että voit yht'äkkiä tehdä niin monta asiaa. Mutta eikö -pikku Toddy saakaan mitään?" - -"Kyllä, mitä hän vain haluaa. Mitä tahtoisit, Toddy?" - -"Minä tahtotin kajamellitikaajin", vastasi Toddy. - -"Mitä muuta?" - -"En tahdo mitään muuta; kun on paljon tavajoita, niin niittä on niin -paljon vaivaa." - -Ajatukset, jotka tänä iltana liikkuivat mielessäni -- tunto siitä, -kuinka ihanaa on olla mies ja olla rakastettu -- nöyryyden tunne, joka -seuraa tällaista voittoa, jonka minä olin saavuttanut -- onnellisten -ajatusten ja ylevien päätösten nopea vaihtelu -- kukapa mies ei -tuntisi koko tarinaani paremmin, kuin mitä minä osaan kertoa? Panin -sisarenpoikani vuoteeseen. Kerroin heille kaikki sadut, mitä he -pyysivät, ja kun Willy rukoillessaan sanoi: "ja siunaa sitä kaunista -tätiä, jota kohtaan Harry eno tuntee", keskeytin sydämmellisellä -syleilyllä hänen hartaudenharjoituksensa. Lapset olivat olleet ylhäällä -niin paljon yli tavallisen maatapanoaikansa, että he vaipuivat uneen -ilman mitään edelläkäypää vakuutusta, että he tulisivat niin tekemään. -Nukkuessaan olivat heidän kasvonsa suorastaan enkelimäiset. Seisoessani -siinä kynttilä kädessä kiitollisena heitä katselemassa muistui mieleeni -eräs surullisesti laiminlyömäni velvollisuus. Kiiruhdin kirjastoon ja -kirjoitin sisarelleni seuraavasti: - - "Hillcrest, maanantai-iltana. - - Rakas Helena! - - Olisin kirjoittanut sinulle ennemmin, jos olisin ollut oikein - selvillä siitä, mitä sanoa pojistasi. Tunnustan, että aina tähän - asti olen ollut sokea muutamille heidän hyveillensä ja olen - kuvitellut silloin tällöin huomaavinani jonkun hairahduksenkin. - Mutta suomukset ovat pudonneet silmistäni ja minä näen selvästi, - että sisarenpoikani ovat enkeleitä -- todellisia enkeleitä. - Ja jos mielestäsi liioittelen, pyydän sinua kääntymään Alice - Maytonin puoleen, joka sivullisenakin sen voi todistaa. Älkää - tulko ensinkään kotiin -- kaikki on täällä niinkuin olla pitää -- - ja jos tulette, kutsun luultavasti itseni viettämään lopun kesää - teidän kanssanne. Olen muuttanut mieleni mitä tulee väitteeseen, - että on vaivaloista asua maalla ja matkustaa joka päivä junalla - kaupunkiin. Käske Tomia miettimään olisiko naapuruudessanne - jotakin sopivaa maapalstaa, josta hän luulee minun pitävän. - - Toistan, pojat ovat enkeleitä, ja Alice Mayton on myöskin enkeli. - Ja onnellisin kangasliikkeessä palveleva mies on sinua alati - rakastava veljesi - - Harry." - -Aikaisin seuraavana aamuna lyöttäydyin sisarenpoikieni seuraan. -Minun piti välttämättömästi saada purkaa tunteitani jollekin -- -jollekin, joka oli myötätuntoinen ja viaton ja puhdas. Kaipasin -sisartani -- äitiäni, mutta jollekin täytyi minun heti saada puhua. -Willy olikin siihen erinomaisen sopiva; hän osasi kuunnella, oli -luonnostaan herttainen ja vastauksissaan näppärä. Kunnianarvoisimman -neron viisaus ei olisi voinut korvilleni olla niin mieluisaa kuin -tuon lapsen lepertely tänä kauniina aamuna. Mitä Toddyyn tulee -- -siunattu olkoon se laki, jonka mukaan jokainen teko saa palkkansa! --- hänen tapansa matkia ja kerrata kuulemaansa aiheutti, että hän -koko aamun mumisi: "Neiti Mayton, Neiti Mayton", ja tuo nimi tuntui -käyvän yhä suloisemmaksi, kun Toddy sitä lakkaamatta toisti. Willy -tosin käytti myöhään ja varhain tilaisuutta hyväkseen muistuttaakseen -edellisen illan lupauksistani, ja Toddy taas yhä uudestaan kyselläkseen -karamellisikaaria, mutta kaikki nämä keskeytykset vain joka kerta -lisäsivät minun omaa iloani. Willyn toivomusten täyttämiseen uhrattiin -kolme tuntia ja tyhjä paikka ajoneuvoissa; sitäpaitsi täytyi pukin -rattaineen tulla perässä. - -Iltapäivän ohjelma oli laadittu niin, että se täysin tyydytti kaikkia. -Annoin Mike rengille puolisen kruunua, että hän valjastaisi pukin ja -opettaisi lapsia ajamaan sitä; täten sain vapaasti ajaa pois, ilman -että kaksi pientä säälittävästi kirkuvaa olentoa seurasi minua. - -Olin aina uskonut, että hevoseen tarttuu ajajan mielentila. Rakas vanha -nelijalkainen sotaveikkoni näkyi aina erinomaisesti käsittävän haluni -ja aikomukseni, ja olen varma siitä, että lankoni hevosten mieli oli -samassa vireessä kuin minunkin tänä iltapäivänä. Ne juoksivat ylpeinä, -voimakkaat kaulat kauniisti kaartuneina, jalat näyttivät tuskin -maata tapaavan; ne eivät käyneet rauhattomiksi valjaissaan eivätkä -säikkyneet hirvittävän näköistä höyryjyrää, joka kulki ohitsemme. Kun -ajoin Clarksonin oven eteen, huomasin, että suurin osa siellä asuvista -naisista oli kuistilla -- naisten muisti on toisinaan erinomainen. -Alice näyttäytyi heti, tietystikin tyynenä, mutta tavallista -säteilevämpänä. - -"Mutta missä ovat pojat?" hän huudahti. - -"Minä pelkäsin, että he häiritsisivät äitiäsi", vastasin, "ja siksi -jätin heidät kotiin." - -"Oi, äiti tuskin tänään jaksanee jalkeille", sanoi hän. "Hän on -vuoteessa." - -"Sittenhän voimme ottaa pojat tieltä ajoneuvoihimme," sanoin, ja Alice, -joka jo oli tulossa portaita alas, palkitsi ehdotukseni niin lumoavalla -katseella, että hänen takanaan olevat naiset varmaankin olisivat -luopuneet parhaista tekopalmikoistaan nähdäkseen sen. - -Läksimme ajamaan niin säädyllisesti kuin olisi ollut sunnuntai ja -me matkalla kirkkoon; osoittelimme väsymättä toisillemme kauniita -puutarhoja ja aistikkaita rakennuksia, joiden ohi ajoimme; kohtasimme -toisia ajelevia ihmisiä, ja keskustelimme innokkaasti heidän -hevosistaan, vaunuistaan ja puvuistaan. Mutta kun olimme ehtineet -kylän laitaan ja kääntyneet "Happy Valley" nimiseen laaksoon, jossa -tie seurasi pitkän, komeata metsää kasvavan laakson jokaista mutkaa ja -notkoa, ja jossa ei näyttänyt olevan mitään jäykkää ja suoraviivaista, -silloin käännyin katsomaan rakastettuani kasvoihin. Meidän katseemme -yhtyivät, ja vaikka hänen silmänsä säteilivät onnesta, jommoista en -niissä koskaan ollut nähnyt, täyttyivät ne kyynelillä, ja niiden rakas -omistajatar painoi päänsä olkaani vastaan. - -Mitä me tällä pitkällä ajelulla puhuimme, ei huvittane lukijaa. Olen -omasta kokemuksesta oppinut romaaneissa jättämään väliin kaikki -rakkauskohtaukset, huolimatta siitä kuinka viehättäviä rakastavaiset -lienevätkin. Muistellessani nyt silloista keskusteluamme ei se tainnut -sisältää mitään niin erikoista. Tahdon vain sanoa, että jos edellisenä -iltana olin ollut onnellinen, oli onneni nyt pyhää. Suurempaa kunniaa -tuottaa se, että saa vastaanottaa aivan nuoren yksinkertaisen tytön -rakkauden ja luottamuksen, kuin virka-ura tai taistelutanner voivat -tarjota; mutta monin verroin kunniakkaampaa on miehelle, kun nainen, -joka on nerokas, ja joka tuntee maailmaa ja seuraelämää, uskoo -hänelle sydämensä toiveet ja huolet ja empimättä jättää kohtalonsa -hänen rakkautensa määrättäväksi. Alice Maytonin tapaiset naiset eivät -antaudu sokeasti, jollei heidän luottamuksensa perustu toisen henkilön -tuntemiseen ja heidän omaan tunteeseensa, ja tietoisuus kaikesta tästä -muutti minut tänä iltapäivänä siitä, mitä lienen ollutkin siksi, miksi -kauvan olin toivonut joskus tulevani. - -Mutta aika riensi kuin siivin ja vastahakoisesti käänsin hevoset kotiin -päin. Olimme jättäneet taaksemme milt'ei koko "Happy Valleyn" ja olimme -lähestymässä jälleen ihmisasuntoja. - -"Nyt meidän täytyy olla niinkuin ei mitään olisi tapahtunut", sanoi -Alice. - -"Niin kyllä", vastasin minä, "nyt saamme sanoa hyvästi täksi illaksi -kaikille onnellisille lapsellisuuksille." - -Kumarruin hänen puoleensa ja kiersin hellästi käteni hänen kaulalleen; -hän nosti kasvonsa, joista ilo ja luottamus olivat karkottaneet -kaiken arkuuden ja varovaisuuden, huuleni etsivät hänen huuliansa -- -silloin äkkiä kuulimme kauhistuttavaa, korviasärkevää huutoa, ja pian -saatoimme erottaa kaksi ääntä, jotka kumpikin jatkoivat huutamistaan -aivan rajattomasti. Hevoset peljästyivät ja Alice -- siunattu olkoon -kaikki, mikä säikyttää nyt, vast'edes ja ainiaan! -- painautui minua -vastaan. Äänet tuntuivat lähenevän ja niitä säesti äänekäs kolina, -joka tuntui lähtevän jostakin puuesineestä. Lähestyessämme tien mutkaa -näin nuoremman sisarenpojistani äkkiä ilmestyvän eteeni -- en tiedä -mistä -- tekevän kaaren ilmassa, ja päätyvän vihdoin maantienojaan. -Samalla hetkellä ilmestyi tienkäänteestä pukki, sitten syrjällään -olevat rattaat ja loppujen lopuksi Willy poika, joka epätoivoisena oli -tarrautunut kiinni rattaiden selustaan ja huusi täyttä kurkkua. Kun -rattaat törmäsivät kiveen, oli Willyn hellitettävä otteensa, jonka -jälkeen pukki, täydellisesti käsittäen tilanteen, laiskasti asteli -edelleen ja hävisi tielle, joka johti sen edellisen isännän taloon. - -"Willy", huusin, "lopeta huutosi ja tule tänne. Missä on Mike?" - -"Hän -- uhuu -- meni -- uhuu -- pistämään piippuunsa -- uhuu -- ja minä -annoin piiskan vain vähän koskea pukkia -- uhuu -- ja sitten se läksi -nelistämään -- uhuu --." - -"Paha pukki lähti nelittämään", vakuutti Toddy. - -"Menkää suoraan kotiin ja pyytäkää, että Maggie pesee teidät ja vaihtaa -teille vaatteet", sanoin minä. - -"Voi Harry", puhui Alice lasten puolesta, kun juuri ovat olleet -tuollaiselle vaaralle alttiina! "Tulkaa oman Alice tätinne tykö, Willy -kulta -- ja sinäkin Toddy. -- Muistathan, että meidän piti tiellä ottaa -pojat vaunuihin, itsehän niin sanoit, Harry. Kas niin -- älä itke, -annahan kun pyyhin pois pahan mullan ja suutelen kasvojasi, niin ne -paranevat." - -"Alice", vastustelin minä, "älä anna noiden likaisten poikien tuolla -tavalla kiivetä ylitsesi." - -"Hiljaisuutta, herraseni", sanoi hän, teeskennellen arvokkaisuutta, -"kuka antoi minulle ystäväni? Haluaisin tietää." - -Sitten me ajoimme täysihoitolaan ja käyttäydyimme kuten ihmiset, jotka -ovat antautuneet parin hyvin ikävän lapsen suojelijoiksi, ja nopeasti -läksin minä jälleen matkaan, etteivät lapset olisi paljastaneet asian -oikeaa laitaa. Pian kohtasimme Miken, joka tuli juosten vastaamme. -Huomattuaan meidät hän heti huudahti: - -"Voi teitä, pikku paholaiset -- pyydän anteeksi teiltä Harry herra ja -kiitän Pyhää Äitiä, etteivät heidän turhanpäiväiset luunsa ole menneet -kappaleiksi. Jos he näkisivät vaikka virtahevon Faraon vaunujen edessä, -he varmaankin pitäisivät itsestään selvänä, että he kävisivät ohjaksiin -käsiksi." - -Mutta ei mikään niin jokapäiväinen asia kuin virtahepo tai vaunut -voineet häiritä mieleni taivaallista rauhaa tänä iltojen ihanampana. -Jonkunlainen vaistomainen käsitys siitä, mikä oli sopivaa, mikä ei, -näkyi vallanneen sisarenpoikani. Ehkäpä kohtaaminen rakastettuni -kanssa sen teki, tai ehkäpä se johtui vain luonnollisesta jännityksen -laukeamisesta, mutta olkoon syy mikä tahansa, tosiasia on, että -lopun iltaa noissa kahdessa likaisessa puvussa oli kaksi lasta, -joista sai jonkunlaisen käsityksen siitä, miltä Paratiisin asujamet -näyttävät ja mitä he toimivat. He söivät illallisensa tekemättä -mitään kepposia, joita heillä aina oli varalla suuri joukko, eivätkä -he salaa kuljetelleet pöydästä voin ja leivän jätteitä pianolle, -käyntikorttilippaaseen, ja muihin paikkoihin, jotka eivät soveltuneet -vastaanottamaan tällaista hyljättyä tavaraa. He pyysivät, että -laulaisin heille jotakin illallisen jälkeen, ja kun lauloin "Juo -maljani vain silmilläsi" ja "Sinä olet minun sydämeni valtiatar", he -seisoivat kuunnellen, hiljaisina, katse täynnä kunnioitusta. Kun he -läksivät levolle, seurasin heitä erikoisesta pyynnöstä, mutta heillä -ei näyttänyt olevan mitään halua telmimiseen ja leikkimiseen, kuten -tavallisesti maatamenon aikana. Kun Willy oli vuoteessa, sulki hän -silmänsä, pani kätensä ristiin ja rukoili: - -"Rakas Jumala, siunaa isää ja äitiä ja Toddya ja Harry enoa ja kaikkia -muitakin, niin, ja siunaa oikein, oikein, sitä kaunista tätiä, joka -lohdutti minua, kun pukki oli minulle paha, ja anna hänen lohduttaa -minua monta, monta kertaa, Kristuksen tähden, amen." - -Ja Toddy vääntelehti ja kääntelehti, huoahti raskaasti, heitti päänsä -taaksepäin ja rukoili: - -"Jakat Jumala, älä anna tuon pahan pukin enää heittää minua päälleni -maantienojaan ja anna Hajji enon ja ten tievän tädin olla lähellä, kun -minä enti kejjan loukkaan itteni." - -Sitten toivotimme toisillemme hyvää yötä, ja minä jätin nuo pikku -kullat antautuakseni kokonaan omien ajatusteni valtaan, jotka -olivat niin rauhalliset ja niin suloiset, kuin ei maailmassa olisi -olemassakaan kangasliikkeitä, ei epäluotettavia liiketuttavia, ei -liikekilpailua, politiikkaa, liikeyhtymiä, arvopaperipörssejä, -epävarmoja pankkeja, poliittisia häväistysjuttuja tai henkilökohtaisia -ikävyyksiä -- ei mitään, joka olisi voinut estää lyhyen loma-ajan -kestämistä läpi elämän. - - - - -IX LUKU. - -Sateinen päivä -- aamu. - - -Seuraava aamu olisi voinut tuntua kauhealta kenestä muusta hyvänsä, -mutta ei rakastuneesta nuoresta miehestä. Sade valui virtanaan -tuohon tasaiseen, hartaaseen tapaansa, joka ikäänkuin takaa, että se -tulee jatkumaan koko pitkän päivän. Taivas oli läpitunkemattomien, -lyijynkarvaisten pilvien peitossa, vesilätäköitä muodostui teille, -jotka muutamia tunteja aikaisemmin olivat pölystä pehmeinä; kukilla oli -päät nuokuksissa kuten pahantekijöillä, jotka ovat valvoneet koko yön -ja häpeävät katsoa päivänvaloa silmiin. Kanatkin olivat nolostuneen -näköisiä ja muutamat toisista kanaloista karkuteillä olevat kukot -etsivät suojaa Tomin kanatarhassa tarvitsematta silti ensin joutua -alttiiksi Tomin kukon voimalle ja taidolle. - -Mutta yksikään ihminen minun mielentilassani ei olisi helposti voinut -tuntea olevansa masennuksissaan huonon sään takia. Olisinhan kyllä -mieluummin ajellut ulkosalla pilvettömän taivaan alla tai lojunut -puiden varjossa tai mennyt iltapäivällä postitoimistoon, jonne tie -kulki aivan rouva Clarksonin täysihoitolan ohitse -- mutta eihän -saanut elää vain itseään varten. Viereisessä huoneessa nukkui kaksi -ihmistainta, joille olin niin suuressa kiitollisuuden velassa, ja -jotka olisivat hyvin pahoillaan, kun näkisivät, minkälaiset taivas -ja maa olivat -- ja minä panisin parhaani heitä huvittaakseni niin, -että he unohtaisivat, ettei ulkosalla ollut auringon paistetta -- minä -istuisin heidän vuoteensa vieressä valmiina kertomaan satuja, heti kun -he heräisivät ja minä saisin heidät niin hyvälle tuulelle, että he -nauraisivat kanssani sekä pilville että sateelle. - -Aloin heti heille sommitella satua; tapahtumapaikka tulisi olemaan -maatalo sateisena päivänä ja henkilöt kaksi pikku poikaa, jotka -voisivat olla niin huimaavan iloisia ilmasta huolimatta. Edistyin -hyvin hitaasti kuten ainakin ihmiset, jotka ovat tottumattomia -satuja laatimaan; totta puhuen olin ehtinyt vain edellä mainittuun -suunnitelmaan, kun lasten huoneesta kuului vihaista murinaa. - -"Mitä on tekeillä, Willy?" huusin pukeutuen niin pian kuin mahdollista. - -"Vo-o-o-i-kuun-Toddy-y-", kuului jonkun verran epäselvä vastaus. - -"Mitä sinä sanoit?" - -"En mitään." - -"Sitähän minä ajattelin." - -"Et saa ajatella." - -"Willy -- Willy -- oleppas nyt kiltti," - -"En minä tahdo olla kiltti!" - -"Pidetäänpäs vähän hauskaa, Willy, -- etkö tahdo telmiä?" - -"En, ei telmiminen ole hauskaa." - -"Tahdotko sinä karamellin." - -"Ei enolla kuitenkaan ole karamelleja." - -"Et saa yhtään ainoata, jos et lakkaa juonittelemasta." - -Vastaukseksi kuului vain kovaa vuodevaatteiden kahinaa poikien -huoneesta, ja kesken kaikkea läiskähdys, joka pelottavasti muistutti -korvapuustia; sitten kuului pitkällistä uikutusta, joka muistutti -voitelemattomien kärrynpyörien kitinää. - -"Mitä nyt, Toddy?" - -"Willy löi minua-vo-voii-i!" - -"Miksi löit veljeäsi, Willy?" - -"En minä lyönyt". - -"Löitpät", kirkasi Toddy. - -"Mutta kun nyt en lyönyt -- sinä olet paha poika, kun noin narraat, -Toddy." - -"Mitä sitten teit, Willy?" puutuin minä puheeseen. - -"Minä -- minä vain -- vain käännyin vuoteessani ja minun käteni oli -ojennettuna, ja sitten se putosi Toddyn päälle -- siinä kaikki." - -Tällöin olin jo pukeissa ja poikien huoneessa. Molemmat sisarenpoikani -istuivat vuoteissaan, Willy yrmeänä kuin vanha häkkilintu ja Toddy -kyyneleet vuolaina valuen poskia alas. - -"Älkää olko vihaisia toisillenne, pojat," sanoin. "Se ei ole oikein. -Mitä luulette Jumalan ajattelevan, kun Hän näkee, miten äreitä olette -toisillenne?" - -"Ei Hän mitään ajattele", sanoi Willy, "luuletko sinä, että Hän voi -nähdä noin mustien pilvien läpi?" - -"Hän näkee kaikkialle, Willy, ja Hän on hyvin pahoillaan, kun Hän -näkee, kuinka pikku veljekset ovat vihaisia toisilleen." - -"Minä olen myöskin pahoillani -- minä toivon, ettei koskaan sataisi, -eikä mitään muutakaan." - -"Mitä kasvit ja kukat sitten joisivat, ja mistä muodostuisivat joet, -joilla voitte käydä soutelemassa?" - -"Ja mittä valmittaa tavileipiä," lisäsi Toddy. "Tinä olet paha poika, -Willy." Tässä rupesivat Toddyn kyyneleet uudelleen virtaamaan. - -"Minä en ole paha poika, ja minä en tahdo, että sataa. Ja minä en tahdo -nousta ylös, ja Maggien täytyy tuoda minulle aamiaista vuoteeseen." - -"Ui-i-i-i", ulisi Toddy, "minäkin tahdon aamulliten vuoteeteen." - -"Pojat", sanoin minä, "kuulkaahan nyt. Te ette saa ensinkään aamiaista, -jos ette ole jalkeilla ja puettuina, kun aamiaiskello soi. _Teidän_ -kellonne soi jo aikoja sitten. Pukeutukaapas nyt kuten kiltit lapset -ainakin, sitten te saatte aamiaista ja kaikki tuntuu teistä hauskalta. -Ja Harry eno leikkii teidän kanssanne ja kertoo teille satuja koko -päivän." - -Willy kiipesi vastahakoisesti vuoteestaan ja sieppasi toisen sukkansa -Toddyn taas ruvetessa itkemään. - -"Toddy", huudahdin minä, "lopeta tuo kauhea elämä ja pukeudu. Miksi -sinä huudat?" - -"No, kun minutta tuntuu pahalta." - -"Pane päällesi niin varmasti tuntuu taas hyvältä." - -"Minä tahdon, että tinä puet minut." - -"Tuo sitten vaatteesi tänne -- ja nopeasti!" - -Taas alkoivat kyyneleet vuolaina valua. "Minä en tahdo tuoda niitä", -sanoi Toddy. - -"Tule sitten tänne", sanoin minä vetäen häntä perässäni huoneen -poikki ja siepaten mennessäni hänen pienet vaatekappaleensa. En ollut -pukenut pikku lapsia siitä lähtien, kun itse olin pieni poika, ja -Toddyn pukeminen tuotti minulle jonkun verran päänvaivaa. Lopuksi sain -joitakuita vaatekappaleita hänen ylleen. Silloin Willyn halveksiva -nauru keskeytti minut. - -"Kuinka eno aikoo saada paidan _noitten_ sisään?" uteli vanhin -sisarenpojistani. - -"Willy", kysyin minä puolestani, "kuinka luulet saavasi aamiaista, jos -et saa enempää päällesi kuin tuon sukan?" - -Nuoren miehen kasvoille levisi alakuloinen ilme, ja juuri silloin soi -aamiaiskello. Nolona Willy kiiruhti rappujen luo ja huusi: - -"Maggie!" - -"Mitä, Willy?" - -"Oliko se meidän kellomme vaiko aamiaiskello?" - -"Aaamiaiskello." - -Oli hetken aikaa kuolonhiljaista, sitten Willy huudahti: - -"Me pidämme sitä meidän kellonamme. Voit soittaa uudestaan aamiaiselle -niin pian kuin minä olen valmis." Sitten tämä taloustoimien -vapaehtoinen valvoja tuli rauhallisesti takaisin ja alkoi hyvin tärkeän -näköisenä pukeutua, sillä välin kun minä puuhailin Toddyn vaatteiden -kanssa. - -"Missä on nappikoukku, Willy?" kysyin minä. - -"Minä tuota -- minä pistin sen -- sano, Toddy, mihin sinä panit -nappikoukun eilen?" - -"Ei minulla ollut mitään nappikoukkua," vakuutti Toddy. - -"Kyllä se sinulla oli, etkö muista, kuinka me leikimme hampaiden -kiskomista ja tohtorin koiralla oli hammastautia ja minä vedin pois sen -hampaan nappikoukulla, ja sinä olit minun pikku poikani ja minä annoin -sinulle hammaspihdit, että sinä pitäisit niitä minulle? Mihin sinä ne -panit?" - -"Ei minulla niitä ollut," vastasi Toddy pistäen käden taskuunsa ja -vetäen esiin surkeannäköisen rupisammakon. - -"Hae paremmin", sanoin minä ja heitin sammakon ikkunasta pihalle. -Tämän nähdessään Toddylta pääsi epätoivoinen parahdus. Taasen hän -tunnusteli taskujaan, ja erään Helenan ompelukoneeseen kuuluvan ruuvin -löytö palkitsi hänen etsiskelynsä. Sitten minä itse yritin hakea, ja -pian tunsin sormissani jotain tahmeaa. Nopeasti vedin käteni esiin -huudahtaen: - -"Mitä inhottavaa sinulla on siellä taskussasi, Toddy?" - -"Ei te ole mitään inhottavaa, tiellä on vain tiijappivoileipää ja te -on niin hyvää, ja Willy ja minä pidämme kanakopitta teekuttuja ja me -työmme titä ja te on niin hijveän hyvää." - -Tämä oli kaikki selvää, vaikkakin se tuntui vastenmieliseltä, mutta -emme silti löytäneet mitään nappikoukkua ja sillä välin aamiainen -jäähtyi. Minun onnistui napittaa sormin Toddyn kengät, mutta siinä -sainkin kynteni halki. Huomioni oli niin kiintynyt Toddyyn etten -muistanut ollenkaan pitää Willyä silmällä. Nyt hän siinä puolipuettuna -koetti pyytää kärpäsiä ikkunaruudulta. Temmaten Toddyn mukaani läksin -kiiruhtamaan ruokahuoneeseen. Mutta silloin Willy nuhdellen virkkoi: -- - -"Harry eno, _sinä_ et ollut pukeissa, kun kello soi, ja nyt _sinä_ et -saa aamiaista." - -Se oli totta -- minulla ei ollut kaulusta, kravattia eikä takkia. Kun -olin saanut nämä nopeasti ylleni ja olin lähdössä kuului taas: - -"Harry eno, täytyykö minun tänään harjata hampaani?" - -"Ei tarvitse -- kiiruhda nyt -- tule alas, äläkä tee enää mitään, jos -ei sinua haluta, mutta tule -- tulee päivällisaika ennenkuin saamme -aamiaista." - -Silloin näkyi tuossa heittiössä ensi kerran tänä aamuna jotakin -hyväntuulen tapaista ja hihittäen hän huudahti: - -"Voi, kuinkahan suuret vatsat meillä silloin olisikaan!" - -Aamiaispöydässä Toddy itki taasen, kun minä ehdotin, että rupeaisimme -syömään ennen Willyn tuloa. Ei kumpikaan pojista tiennyt, mitä -oikein tahtoi. Willy piti huolta siitä, että lautasen sisältö joutui -hänen syliinsä, ja kun minä parhaillaan autoin häntä siistimisessä -ja pyyhkimisessä, käytti Toddy tilaisuutta hyväkseen ja kaatoi -maitoa kala-annokseensa ja pisti useita lusikallisia kaurapuuroa -minun kahvikuppiini. Nousin mahdollisimman pian pöydästä ja jätin -lapset Maggien huostaan. Olin väsynyt kuin raskaasta päivätyöstä -ja kauhistuin huomatessani, että päivä vasta oli alussa. Sytytin -sikaarin ja istuuduin Helenan pianon ääreen. En ole mikään -soittoniekka, mutta posetiivin säveleetkin olisivat tuntuneet minusta -suloisilta tänä aamuna. Käsillä oli siinä lähinnä koraalikirja ja -ensi sävel, johon silmäni sattuivat oli "Greenville." Asuin kerran -kaupungissa, jossa eräs kauppias saattoi yhtenä ainoana päivänä -koetella kolmeakymmentäkahdeksaa hanuria, aina saman kirjan mukaan, -jossa oli vain tuo yksi sävel. Yksi ainoa äänikin tuosta säveleestä -herätti mielessäni ikäviä muistoja, mutta nyt, kun nuo tutut sävelet -lohduttavina tulvivat soittokoneen koskettimista, annoin anteeksi -kaikille, jotka minua olivat kiduttaneet soitollaan. Mutta yht'äkkiä -kuului säestystä, -- jonkunlaista viheltävää ääntä -- ja kun katsoin -taakseni näin Toddyn jälleen kyynelissä. Lopetin heti soittoni ja -kysyin: - -"Mitä nyt taasen, Toddy?" - -"En minä tahdo kuulla tuota ianikuitta täveltä, tahdon että toitat -jotakin, jonka mukaan minä voin tanttia." - -Heti rupesin soittamaan "Yankee Doodlea", ja Toddy alkoi pyöriä huoneen -ympäri kasvoillaan ilme kuin miehellä, joka aikoo perinpohjin täyttää -velvollisuutensa. Silloin Willy näyttäytyi kantaen sylissään koviin -kansiin sidottua S:t Nicholas kirjaa. Heti kun Toddy tämän huomasi, -lakkasi hän tanssimasta ja antautui kyyneleiden valtaan. - -"Toddy", huudahdin minä, hypähtäen ylös pianotuolilta. "Mitä sinä -ajattelet, kun itket kaikelle? Minä panen sinut jälleen vuoteeseen, jos -sinä olet tuollainen pikku vauva." - -"Noin hän tekee aina sadepäivinä", selitti Willy. - -"Tahdon nähdä valatkalan, joka nieli Joonan", nyyhkytti Toddy. - -"Etkö voi pyytää mitään sellaista, joka olisi mahdollisuuden rajojen -sisäpuolella, Toddy", kysyin minä lempeästi. - -"Se valaskala, jota Toddy tarkottaa, on tuossa suuressa, punaisessa -kirjassa -- etsin sen sinulle", sanoi Willy selaillen lehtiä. - -Äkkiä ilon kiljahdus Toddyn suusta ilmaisi, että tuo merihirviö oli -löytynyt, ja minä kiiruhdin sitä katselemaan. Se oli todellakin -kauhean näköinen elukka, sillä oli suuri suu ja sitä Toddy pienellä -pallukka-kädellään hyväili ja hellästi suuteli mumisten itsekseen sitä -tehdessään: - -"Jakat valatkala, minä pidän tinutta. Onko Joona kokonaan poitta tinun -vattattati? Minutta oli paha, että Joona tuli poit tieltä, kun tinulla -ei ollut muutakaan työtävää, valatkala pajka." - -"Tietysti Joona on sieltä poissa", sanoi Willy, "hän meni taivaaseen jo -kauvan aikaa sitten -- heti senjälkeen, kun hän meni Niniven kaupunkiin -ja oli tehnyt, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä. No, Harry eno, -keinutappas nyt meitä." - -Kun keinu oli kuistilla, suojassa sateelta, tottelin minä. Pojat -riitelivät siitä, kumpi ensiksi pääsisi keinumaan, ja kun minä -määräsin, että Willy alottaisi, läksi Toddy itkien pois ja selitti, -että sitten hän menisi ainakin katsomaan rakasta valaskalaansa. -Hetken kuluttua hänen itkunsa muuttui läpitunkevaksi kirkunaksi ja -kiiruhtaessani hänen avukseen näin hänen varovasti pitävän sormeansa -ilmassa ja polkevan ampiaista jalallaan. - -"Mikä hätänä, Toddy?" - -"Oi-voi-i-i pittin tojmeni ampiaiten päälle ja tuo paha ampiainen -puji minua. Minä en ollenkaan pidä ampiaititta mutta minä pidän -valatkaloitta voi-voo-i-i!" - -Onnellinen ajatus juolahti mieleeni. "Miksi ette leiki, että vinnillä -oleva suuri pakkalaatikko on valaskala, pojat", sanoin minä. - -Ehdotustani seurasi yhteinen riemun huuto, ja molemmat pojat mennä -kolistelivat rappusia ylös jättäen minut taas hetkiseksi vapaaksi. -Omatuntoni soimasi minua katsellessani tuota pöydällä olevaa -kirjaröykkiötä, johon en ollut vilkaissutkaan. Paha omatuntonikaan -ei voinut saada minua niitä avaamaan -- sen sijaan tunsin vetovoimaa -Tomin kirjastoon, jossa minä tarkastelin romaanien ja runoteoksien -nimiä. Huomioni kiintyi "Nimikirjaimet" nimiseen kirjaan -- -rakkausromaaniin, jota aina olin koettanut välttää, siksi että olin -kuullut herkkätunteisten naisten sitä taivaisiin asti ylistelevän, -mutta nyt otin sen esille ja istuuduin nojatuoliin. Äkkiä kuulin Mike -rengin huutavan: - -"Menkää sieltä matkaanne, menettekö? Voi teitänne, te pikku heittiöt, -onpa hyvä, ettei isänne näe teitä tuolla ylhäällä. Menettekö -matkoihinne tai minä kerron enollenne." - -"En minä välitä mittään enotta", kuului Toddyn piipittävä ääni. - -Huoaten laskin kirjan kädestäni ja menin puutarhaan. Mike näki minut ja -huusi: - -"Herra Burton, oletteko koskaan nähnyt tuollaista poikaa?" - -Kun katsahdin ylös gootilaistyyliseen ullakonikkunaan, jona oli -vain korkea, kapea aukko rakennuksen päädyssä, näin nuoremman -sisarenpojistani seisovan aivan ikkunalaudalla. - -"Toddy, mene heti sisään!" minä huusin ja kiiruhdin ikkunan alle -ottaakseni hänet vastaan, jos hän putoaisi ulospäin. - -"En minä voi", sanoi Toddy. - -"Mike, juokse sinne ylös ja vedä hänet sisään! Toddy, mene sisälle, -minä pyydän." - -"Johan minä tanoin, etten voi", kertasi Toddy. "Tuuji laatikko on -valatkala, ja minä olen Joona, ja valatkala on työnyt minut ja minä -olen tullut tänne teitomaan, ettei valatkala minua taaten nieliti." - -"En minä anna sen sinua niellä. Mene nyt sisään nopeasti", sanoin minä. - -"Annatko tinä tille lantin, ettei te minua enää työ?" kysyi Toddy. - -"Kyllä -- paljon lantteja." - -"Hyvä. Jot et tinä valatkala enää minua niele, niin Hajji eno antaa -tinulle paljon pennejä. Oleppat nyt oikein kiltti, valatkala, niin minä -ottan tinulle kajamellia lanteillati, ja --" - -Silloin kaksi isoa kättä tarttui Toddyyn, joka hävisi ulvoen ja minä, -joka ensi kerran elämässäni tunsin jonkunlaista voimattomuutta, läksin -etsimään vasaraa, nauloja ja laudanpätkiä, joilla voisin lyödä ikkunan -peittoon. Mutta kun lautoja ei löytynyt, menin ylös vinnille ja aloin -nakutella kappale kappaleelta rikki pakkalaatikkoa, joka oli näytellyt -valaskalan osaa. Toddyn säälittävä huuto sai minut pysähtymään työssäni. - -"Tinä tatutat minun jakatta valatkalaani; tinä lyöt ten vattan puhki --- tinä olet paha miet -- lopeta nyt jo lyömättä minun valatkalaani", -huusi sisarenpoikani. - -"En minä sitä lyö niin, että siihen koskee, Toddy", sanoin minä, "minä -teen sen suun vain suuremmaksi, niin että se voi sinut helpommin -niellä." - -Toddyn kasvot kirkastuivat ja hänen silmänsä loistivat kyynelten läpi. -"Titten te voi niellä Willynkin ja titte meitä on kakti Joonatta -ha-ha-haa! Tee ten tuu niin tuujekti, että Mikekin mahtuu, ja titte -taat pienekti, ettei Mike pääte ulot; paha Mike!" - -Minä selitin, ettei Mike tulisi enää sinne ylös, ja tehtyäni ikkunan -vaarattomaksi läksin tieheni. - -Laittauduin taas mukavasti istumaan sikaareineni ja kirjoineni; minulle -tuotti erikoista iloa tietoisuus siitä, että olin leponi työllä ja -vaivalla ansainnut. Miltei heti Willy astui huoneeseen. En ollut -huomaavinani häntä, mutta hän ei antanut sen itseään häiritä. - -"Harry eno", sanoi hän tunkeutuen syliini kirjan ja minun väliin. -"Minulla ei ole ollenkaan hauskaa." - -"Mikä hätänä, poikaseni", kysyin. Ennenkuin hän alkoi puhua, olisin -voinut sivaltaa häntä korvalle ja olisin tuntenut siitä suurta -tyydytystä, mutta kaikessa, mitä Willy sanoo, on niin paljon todellista -tunnetta, että se herättää kunnioitusta. - -"En minä enää jaksa leikkiä Toddyn kanssa, ja minun on ikävä. Etkö sinä -kertoisi minulle satuja?" - -"Mitä Toddy parka silloin tekee, Willy?" - -"Ei hänestä ole hätää -- hän on löytänyt kuolleen hiiren, ja se on nyt -Joona, eikä se minusta ole ollenkaan hauskaa. Kerro nyt minulle joku -satu!" - -"Mikä?" - -"Kerro sellainen, jota en ennen ole kuullut." - -"Odotappas -- annahan olla -- luulen, että kerron --" - -"Oi-vo-o-o-i-i-!" kuului kaukaa, mutta pahaa ennustavasti. Huuto tuli -lähemmäksi -- se tuli rappusia alas ja kirjastoon ja sen mukana tuli -Toddy, joka huomatessaan minut lakkasi voihkimasta ja parkumasta, -ojensi vain molemmat kätensä ylös ja huusi: - -"Joona -- katkaiti häntäntä!" - -Se oli kuin olikin totta. Toisessa kädessä Toddylla oli hännänkappale -ja toisessa hännätön hiiri; huoneessa tuntui paha haju. - -"Toddy", sanoin, "mene heittämään Joona kanakoppiin, niin minä annan -sinulle namusia." - -"Minulle myös", ehätti Willy, "minähän sen hiiren Toddylle löysin." - -Onnellistutin molempia poikia rintasokerilla; he taas puolestaan -lupasivat, etteivät mene ulos sateeseen ja niin minä jälleen, -päästettyäni heidät ulos kuistille, saatoin istuutua kirjani ääreen. -Tuskin olin lukenut kymmenisen sivua, kun jo rupesi kuulumaan huutoa, -ensin vähemmin äänekästä, mutta hetki hetkeltä yhä voimakkaampaa. Se -oli Toddy. Syöksyin ulos kuistille mielessäni vakava päätös sitoa -molemmat pojat kiinni nojatuoleihin ja liimata suu laastarilla kiinni. - -"Willy tahtoi työdä jintatokejini." - -"Enpäs", sanoi Willy. - -"Mitä nyt, pojat?" kysyin minä. - -"En minä sitä ollenkaan purrut, minä vain koetin, miltä se tuntuisi -hampaiden välissä -- siinä kaikki." - -Tunsin kuinka suupieleni naurusta värähtelivät ja kiiruhdin takaisin -kirjastoon, jossa vietin rauhallisen neljännestunnin mietiskellen, -kuinka vahingollista kaikille periaatteille on, jos meillä on kärkäs ja -avoin silmä kaikelle hupaiselle. Jonkun aikaa pojat olivat siellä omin -neuvoin tekemättä mitään sen merkillisempää, kuin että kolistelivat -niin hirvittävästi, että minä itsekseni tein lujan päätöksen keksiä -jonkun keinon, jonka avulla saisi kuistien laattiat sellaisiksi,että -niillä liikkuminen synnyttäisi vähän vähemmän melua. Tämä siltä -varalta, että itse joskus tulisin maatalon omistajaksi. Lyhyinä -väliaikoina, jolloin oli suhteellisen hiljaista, saatoin kuulla -katkelmia sangen hupaisesta keskustelusta. Pojat olivat keksineet -paljon sanoja, joiden merkitys oli kylläkin itsestään selvä, mutta -ihmettelin suuresti, etteivät Tom ja Helena olleet opettaneet heille -niitä vastaavia tavallisia nimityksiä. - -Muiden muassa käyttivät he sanaa "kuolijainen", jonka merkityksestä -minulla ei ollut kaukaisintakaan aavistusta. Willy huusi: - -"Voi, Tod! tuolla tulee kuolijainen. Katso miten nuo kukon pyrstön -näköiset heiluvat. Niin, siellä on kuolijainen niiden alla." - -"Tepät on mukavan näköittä", sanoi Toddy. - -"Ja katso, kuinka siellä tulee paljon ihmisiä", jatkoi Willy, "he -tuntevat kuolijaisen, ja he menevät katsomaan kuinka se pannaan -talteen. Tässä se jo tulee. Seis, kuolijainen!" - -"Teit, kuolijainen", kertaa Toddy. - -Mitähän mahtoi kuolijainen tarkottaa? - -"Tässä se on nyt aivan meidän kohdallamme", huusi Willy, "ja eikö -olekin paljon ihmisiä? Ja kaksi hevosta kuolijaista vetämässä -- -muutamilla on vain yksi." - -Uteliaisuus voitti väsymykseni; menin ikkunan luo, joka on tielle päin, -ja katsoin ulos. Mitä näinkään -- ruumissaaton! Silmänräpäyksessä olin -kuistilla, pojat niskasta kiinni; hetkeä myöhemmin kaksi pikku poikaa -makasi eteisen laattialla, ovi oli lukittuna, ja kaksi päättävää kättä -lepäsi kaksilla vastustelevilla huulilla. - -Kun ruumissaatto oli onnellisesti sivuuttanut talon, päästin pojat -irti ja sain vaivan palkaksi kaksi pitkää ulvahdusta. Sitten kysyin -Willyltä, eikö hän hävennyt tuollaista puhetta, kun ruumissaatto oli -ohi kulkemassa. - -"Se ei ollut ruumissaatto", sanoi hän. "Se oli vain kuolijainen, ja -kuolijaiset eivät voi kuulla mitään." - -"Mutta ihmiset ajoneuvoissa voivat", sanoin. - -"Mitäs siitä", sanoi hän, "he olivat niin iloiset, kun kuolijaisen -toinen puoli oli päässyt taivaaseen, etteivät he ollenkaan välittäneet -siitä, mitä minä sanoin. Kaikki ovat niin iloisia, kun kuolijaisten -toiset puolet pääsevät taivaaseen. Isä käski minun iloitse maan siitä, -että rakas, pikku Phillie on taivaassa, ja tietysti minä iloitsinkin, -mutta kyllä minä kauhean kernaasti tahtoisin häntä taasen nähdä." - -"Minäkin tahtoitin kauhean kejnaatti nähdä Phillien", sanoi Toddy. -Minä suutelin Willyä ja riensin kirjastoon. Minun oli mahdotonta -juuri silloin neuvoa tai torua heitä. Yhdestä asiasta olin selvillä --- siitä, että toivoisin sateen lakkaavan, niin että pojat voisivat -mennä ulos, ja minä hiukan voisin levätä ja hetkiseksi saada vapautta -vastuunalaisesta tehtävästäni. Mutta taivas näytti yhtä toivottomalta, -pojat olivat jo rappusilla ja minua rupesi tuskastuttamaan. - - - - -X LUKU. - -Sadepäivä -- iltapäivä. - - -En voinut käsittää, millä huvittaa lapsia. Yhtäkkiä muistui mieleeni -eräs lapsuudenaikaisista mielitehtävistäni -- kuvien leikkaaminen -ja liimaaminen. Eräässä laatikossa Tomin kirjastossa oli suuri -joukko kuvilla varustettuja aikakauslehtiä. Tietysti Helena oli -aikonut sidottaa ne yhteen, mutta saatoinhan ostaa irtonumeroita -tilalle; ne maksoivat noin 10-12 shillingiä; kannatti toki maksaa -rauhasta sellainen hinta. Eräällä hyllyllä ullakolla muistin nähneeni -"Kauppalehden" liitteitä, jotka odottivat vain hetkeä, jolloin ne -tarpeettomina heitettäisiin pois, kirjaston pöydällä oli liimapullo -ja pojilla itsellään oli vanhat sakset. Viiden minuutin kuluttua olin -sijoittanut kaksi onnellista lasta kylpyhuoneen laattialle, opettanut -heitä leikkaamaan irti kuvia (jossa toimessa pian huomasin heidät yhtä -taitaviksi, kuin mitä itse olen) ja neuvonut heitä liimaamaan niitä -tilapäistä tarvetta varten valmistettuun kirjaan. Sitten läksin pois -muistutellen mielessäni kohtia Newman Hallin esitelmästä, joka kosketti -"työn arvoa." Miksi en ennen ollut neuvonut sisarenpojilleni mitään, -missä olisi ollut ajatuksille ja samalla hyppysille työtä. Kuka voisi -moittia pieniä, avuttomia olentoja kaikista ohjaamattomain ajatusten -äkillisistä ilmauksista. Eikö minulle lapsena sanottu satoja kertoja, -kun minut lähetettiin panemaan puita pinoon tai kitkemään siihen -puutarhan osaan, missä rikkaruoho runsaimpana rehotti: - - Laiskoille käsille tehtävää - Kiusaaja kyllä keksii. - -En tulisi koskaan enää nuhtelemaan lapsia, jos he ovat vallattomia, kun -ovat joutilaina. - -Puolisen tuntia istuin kaikessa rauhassa kirjani ääressä. Silloin -rupesi minusta tuntumaan, ettei toinen sikaari olisi hullummaksi. -Mennessäni yläkertaan sitä noutamaan näin, että Willy oli laskenut -kylpyammeen vettä täyteen ja uitti siinä laivoja s.t.s. hiusharjoja. -Tämä tuntui minusta niin lievältä rikokselta, ettei se antanut aihetta -nuhteisiin; ja niin jatkoin matkaani häiritsemättä häntä ja aijoin -mennä omaan huoneeseeni. Mutta lähestyessäni sitä kuulin Toddyn äänen, -ja kun sisareni oli sanonut, että Toddyn yksinpuheluja kannatti kuulla, -pysähdyin oven taakse. Kuulin Toddyn hellällä äänellä sopottavan: - -"Kat noin, kaunit jouva, kat noin. No, pikku poika, minä panen tinut -äititi viejeen, kun äidit niin mielellään pitävät pikku poikanta -lähellä. Ja tinä taat pikku titkon tuonne toitelle puolelle, kat noin. -No, pikku pojan ja tytön äiti, etkö tinä ole iloinen, enkö minä ole -hijveän kiltti, kun minä annan tinulle pikku lapteti noin lähelle? -Tinun täytyy tanoa 'kiitot Toddy -- tinä olet tievä, tuloinen pikku -hejja'." - -Tirkistelin varovasti -- sitten astuin nopeasti huoneeseen. Vähään -aikaan en sanonut sanaakaan, sillä oli mahdotonta heti oikein -arvostella sitä, mitä näin odottamatta olin joutunut näkemään. Toddy -oli luonteeltaan edistystä harrastava -- ja jos kerran oli kaunista -kuvilla koristaa vanhoja kirjoja, miksei sitten tällä tavoin voisi -koristaa sellaista, joka on enemmän näkyvissä. Tällainen ei Toddyn -ajatusjuoksu mahtanut olla, mutta hänen toimintansa tuntui vahvistavan -tuollaista otaksumaa. Hän oli leikannut irti suuren joukon kuvia -ja liimannut ne huoneeni seinille. Tuo vaaleanpunaisella paperoitu -huone oli Helenan lempihuone. Jos Toddy olisi kuulunut johonkin -näyttelytoimikuntaan, ei hänen tapansa järjestää taideteoksia -varmaankaan olisi miellyttänyt toimikunnan varttuneimpia jäseniä. Mutta -hän oli liimannut kuvat aivan säännöllisesti, jokseenkin silmiensä -korkeudelle, ei ollut pitänyt toista taiteilijaa toista parempana -ja oli asettanut sekaisin muotokuvia, maisemia ja laatukuvia. Kun -hänen omaan huoneeseensa johtava ovi rikkoi sileän seinäpinnan, oli -hän selviytynyt siten, että oli sulkenut oven, antaen kuvasaattueen -kulkea poikki oven ali-osan. Kun kuva tipahti alas seinältä, jäi liima -uskollisesti jälelle loistaen siinä niin hartaasti. Ja kuitenkin -minuun koko tuo taiteellinen näytelmä vaikutti niin vähän, että kun -minä lopuksi olin koonnut kaikki voimani ja huusin "Toddy!" tuli se -sellaisella äänellä, että tuo toimekas taiteenharrastaja säpsähti ja -pudotti liimapullon alassuin matolle. - -"Mitä äiti sanoo", kysyin. - -Toddy katseli minua kasvoihin, ensin nolona, sitten kysyvästi, mutta -kun hän ei voinut lukea niiden ilmeestä vastausta ja kun hän ei -havainnut niissä ymmärtämystä, purskahti hän itkuun ja vastasi: - -"En minä tiedä." - -Aamiaiskellon ääni muutti Toddyn, tuon kyynelissä kylpevän kerubin taas -hyvin käytännölliseksi, toimekkaaksi pojaksi, joka huutaen: "Tule, tule -Willy", riensi alakertaan. Minä ajattelin pääni ympäri, millä keinoin -nopeimmin ja parhaiten saisin Toddyn vallattomuuden jäljet korjatuiksi. - -Sisarenpoikieni kunniaksi täytyy minun myöntää, että he istuivat -yleensä verrattain hiljaa aterioiden aikana; epäilemättä he kyllä -halusivat käyttää kieliänsä molempiin tarkotuksiin, johon nuo -hyödylliset jäsenet ovat luodut, mutta he eivät ensinkään epäilleet, -kumman valita, nälän vaiko hiljaisuuden. Seurauksena oli suhteellisen -levollinen puolituntinen. Juuri kun aloin leikata melonia, Willy -katkaisi äänettömyyden huomauttamalla: - -"Voi Harry eno, tänään emme ensinkään ole olleet pukkia katsomassa." - -"Willy", sanoin, "heti aamiaisen jälkeen vien sinut sateensuojan -turvissa sinne, ja jos haluat, voit leikkiä pukin kanssa koko -iltapäivän." - -"Voi kuinka hauskaa!" huudahti Willy. "Pukki parka se varmaankin luulee -etten minä siitä ensinkään pidä, kun minä en ole ollut tänään sitä -katsomassa. Pääsevätkö pukit kuoltuaan taivaaseen, Harry eno?" - -"Pelkään pahasti, etteivät ne pääse." - -"Voi sentään, sitten Phillie ei saa nähdä pukkiani. Olen siitä niin -kauheasti pahoillani", sanoi Willy. - -"Mutta _minä_ voin nähdä pukkiti, Willy", sanoi Toddy. - -"Sinä", sanoi Willy hyvin halveksivasti, "ethän sinä ole kuollut." - -"Mutta jotkuthan minä kuolen, ja titten tinun paha pukkiti ei taa minua -ollenkaan nähdä -- mitähän te tiitä tuumaa." - -Ja Toddy teki ankaran hyökkäyksen meloniviipaletta vastaan, joka oli -melkein yhtä suuri kuin hän itse. - -Aamiaisen jälkeen Toddy lähetettiin huoneeseensa nukkumaan päiväuntansa -ja minä kannoin Willyn selässäni talliin. Annoin Mikelle dollarin ja -pyysin häntä pitämään Willyä silmällä, ettei hän pääsisi ärsyttämään -pukkia, niin että tämä häntä pökkäisi tai ettei hän tulisi teljetyksi -talliin. Sitten minä heittäydyin jälleen mukavasti nojatuoliin -itsekseni ihmetellen, oliko todellakin vain puoli päivää kulunut siitä, -kun minä ja maailman suloisin nainen olimme olleet niin onnellisina -yhdessä. Kuinka paljon onnellisempi olisinkaan, kun hänet ensikerran -tapaisin! Sadepäivän kaikki vastukset tuoreessa muistissa tuntuisi -iloni vain syvemmältä ja suuremmalta. Uneksin muutaman hetken silmät -avoinna, sitten ne tietämättäni sulkeutuivat. En tiedä, mikä toi -mieleeni haaksirikkokohtauksen "David Copperfield" näytelmästä, -mutta siinä se vain oli ilmielävänä edessäni. Olin istuvinani -teatteri-aitiossa ja olin olevinani hyvin huvitettu näkemästäni. -Mutta minusta tuntui, että ukkosen äänessä oli vähemmän kaikua ja -enemmän jotakin puun kolinan tapaista, kuin mitä onnistuneelle -teatteri-ukkoselle on luvallista. Se henkinen ponnistus, jonka tuo -ukkosen miettiminen aiheutti, häiritsi untani. Kun jo olin täysin -hereillä, ei tuo kurjalta kaikuva ukkonen sittenkään laannut; -päinvastoin se tuntui käyvän yhä äänekkäämmäksi ja yhä toivottomammaksi -koettaessaan jäljitellä luonnollista ukkosta. Mikähän tuo ääni -mahtoi olla? Kun astuin ovesta kuistille kuului ääni suoraan pääni -päältä. Juoksin käytävää alas ruohokentälle, katsoin ylös, ja näin -nuoremman sisarenpojistani kävellä tömistelevän edes takaisin kuistin -peltikatolla; vanhaa, rikkonaista päivänvarjoa hän piti yllään. Minä -kivahdin: - -"Mene sisään. Toddy -- heti paikalla!" - -Toddy säikähti ääneni kaikua niin, että kadotti tasapainonsa, kaatui -ja alkoi kieriä alaspäin. Samalla hän alkoi huutaa. Minä juoksin -lähemmäksi ottaakseni hänet vastaan, kun hän putoaisi, mutta rännin -ulommainen reuna oli niin korkea, että se esti häntä liukumasta -edelleen. Silti ei hän lakannut parkumasta. - -"Toddy", minä huusin, "makaa aivan hiljaa kunnes eno pääsee sinne sinun -luoksesi. Kuuletko?" - -"Kyllä, mutta en minä tahdo maata hiljaa", tuli vastaus katolta. "Minä -en voi täällä nähdä muuta kuin pilviä ja tadetta." - -"Makaa hiljaa", toistin, "tai minä annan sinulle selkäsaunan." Sitten -kiiruhdin rappusia ylös, riisuin kenkäni, ryömin ulos ja pelastin -Toddyn sekä ravistelin häntä perinpohjaisesti. - -"Minä vain olin olevinani äiti ja kuljin ulkona tateentuoja ylhäällä", -selitti Toddy. - -Pistin hänet vuoteeseen ja läksin. Oli ilmeistä, ettei järki, uhkaukset -eivätkä uhkaavat vaarat voineet estää tuota kauheaa lasta tekemästä, -mitä hän milloinkin keksi. Mitä muita keinoja voisi enää keksiä. Vaikka -en olekaan niin uskonnollismielinen kuin mitä minun hyvä äitini ehkä -olisi toivonut, arvelin eikö rukous viimeisenä apukeinona auttaisi. -Pojan takia ja rauhani tähden olisin ilomielellä lukenut vaikka koko -Rukouskirjan lävitse. Tuskinpa olisin sitä silloin kuitenkaan voinut -tehdä, sillä Mike anoi keittiön ovella puheillepääsyä ja kertoi, että -Willy oli antanut vaunusienen pukille, pistänyt kourallisen kauroja -pumpun putkeen, vetänyt jouhia mustan tamman hännästä, ja piirustellut -terävällä naulalla kuvia kiiltomaalilla maalattuihin vaunuihin. Willy -ei vastustellut, oli vain hyvin surkean näköinen ja selitti, ettei -hän koskaan voinut pitää hauskaa ilman että joku siitä pahastui -- -ja hän toivoi, ettei maailmassa olisi ketään muita ihmisiä kuin -posetiivinsoittajia ja makeiskauppiaita. Hän seurasi minua sisään, -viskautui tuolille, kasvoillaan samanlainen ilme, kuin mitä olen -kuvitellut että Byronilla oli ennenkuin hän oli kyllin vanha ollakseen -ylimielinen, ja huudahti: - -"En minä voi ymmärtää, miksi pikku poikia on olemassa, kun ne eivät voi -olla kenellekään mieliksi eikä heidän anneta tehdä, mitä he tahtovat. -Minä olen ihan varma siitä, että kun minä tulen taivaaseen, ei Jumala -ole minulle niin paha kuin Mike -- ja muutamat muut ihmiset. Minä -toivon, että minä kuolisin ja minut heti haudattaisiin -- minut ja -pukki -- ja minä pääsisin taivaaseen, jossa meitä ei toruttaisi." - -Pikku poika parka! Ensin nauroin itsekseni hänen käsitykselleen -taivaasta ja sitten jäin miettimään oliko omani siitä hyvin eroava -ja enemmän kunnioitusta herättävä. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa -syventyä hurskaisiin ajatuksiin. Willy oli läpimärkä, kengät kastuneet -ja hänellä oli jo yskän alkua. Vein hänet omaan huoneeseensa ja -muutin hänelle vaatteet ajatellen koko ajan sitä tehdessäni kuinkahan -suuressa määrin samanlaiset velvollisuudet, joita minun isäni sai minun -suhteeni täyttää, mahtoivat lyhentää hänen elämäänsä, ja kuinka hän oli -voinut elää niin kauvan, kun hänellä oli sellainen poika, kuin mitä -minä olin. Ajatus, että minä nyt jossakin määrin sovitin nuoruuden -syntejäni, oli niin vallannut minut, että en heti huomannut Toddyn -hävinneen. Kun minulle täysin selvisi, ettei nuorempi sisarenpojistani -ollut vuoteessa, jonne hänet olin pistänyt, läksin häntä etsimään. En -löytänyt häntä sisältä huoneista, mutta kuullessani eräästä valoisasta, -pitkästä säilytyshuoneesta hiljaista sopertelua katsahdin sisälle -ja näin Toddyn istuvan laattialla syömässä juustoa hiirenloukusta. -Kenkieni narahtaminen ilmaisi minut, ja Toddy selitti pystyyn hypähtäen: - -"En minä ollenkaan tatuttanut pikku hiijtä. Minä päättin ten ijti ja te -juokti tiehentä." - -Ja yhäti vain satoi. Voi, jospa tulisi edes tunninkin auringonpaiste, -niin että maa vähän kuivaisi, ja lapset voisivat leikkiä häiritsemättä -toisia ihmisiä! Mutta sitä ei tullut; hitaasti laulujen, satujen ja -tilapäisen eläinnäyttelyn avulla, jossa minä esitin kaikkia eläimiä, -lukuunottamatta kamelikurkea ja vyötiäistä, läheni iltapäivä monien -riitojen jälkeen loppuaan ja minun sydämeni tuntui verkalleen -kevenevän. Vain tunti tai pari lisäksi ja lapset olisivat yöpuulla, -ja sitten minä voisin rajattomassa määrässä nauttia muutamista -rauhallisista tunneista, jotka saisin viettää aivan itsekseni. Nyt he -näyttivät voivan olla kiltisti. He olivat väsyneet ja nälissään ja -heittäytyivät laattialle makaamaan odottaessaan päivällistä. Käytin -hyväkseni tilaisuutta ja palasin kirjani luo, mutta tuskin olin -lukenut sivuakaan, kun jo kuului yht'aikaa kolinaa ja huutoa, Riensin -ruokahuoneeseen. Laattialla makasi Toddy sekä suuri joukko vateja, -lampaanpaistia, perunoita, pinaattia, voiastia sisältöineen sekä muita -haaksirikon kärsineitä ruokia. Yksi asia oli aivan selvä: Toddy oli -saanut liemiastian polttavan kuuman sisällön käsivarrelleen, enkä -tietänyt, kuinka pahasti tuo lapsi parka oli korventunut. Nopeasti -repäisin hänen hihansa auki ranteesta aina olkapäähän asti ja näin, -että iho oli aivan tulipunainen. Silloin muistui mieleeni, kuinka äiti -tavallisesti oli lääkinnyt palovammoja, ja minä kaadoin koko vadillisen -perunasosetta puhtaaseen nenäliinaan ja kiersin tämän kääreeksi Toddyn -käsivarren ympäri. Sitten pyysin selitystä. - -"Ojentin vain käteni ottaakteni leivän palan", nyyhkytti Toddy, "titte -paha pöytä jupeti vitkaamaan kaikki tavajat minun päälleni ja koliti -niin kovatti." - -Epäilemättä hän puhui totta, oman käsityskykynsä mukaan, mutta pikku -poikain paha tapa on kurottautua pöytien ylitse, etenkin kun heidän -äitinsä itsepintaisesti käyttävät vanhanaikaisia kokoonlaskettavia -perintöpöytiä. Minä tuomitsin Toddyn menemään omaan huoneeseensa -päivällisettä miettimään, mitä hän oli tehnyt. Willyn kanssa kahden -söimme kaikessa rauhassa päivällisen Toddyn aiheuttaman hävityksen -keskellä, sitten menin yläkertaan katsomaan, oliko rikoksentekijä -katunut. Noin päältä katsoen oli vaikea sanoa oliko hän katunut -vai ei, sillä näin vain hänen selkänsä, kun hän nenä ikkunaruutua -vasten litistyneenä katseli ulos, mutta saatoin nähdä, että kääre oli -tipotiessään. - -"Missä on se, mitä eno pani käsivarrellesi, Toddy?" minä kysyin. - -"Töin ten tuuhuni", sanoi tuo suora nuorukainen. - -"Söitkö nenäliinan myöskin?" - -"En, minä heitin ten juman nenäliinan ikkunatta ulot, en minä tahdo -likaitia, vanhoja nenäliinoja tievään huoneeteeni." - -Olin niin iloinen huomatessani, että hänen palovammansa oli ollut -lievä, että annoin anteeksi nenäliinaani kohdanneen solvauksen. Käskin -Willyn tulemaan ylös, niin että heti saisin molemmat pojat vuoteeseen, -ja vihdoin vapautuisin orjuudestani, jota oli kestänyt koko pitkän -päivän. Mutta se ei ollut niinkään helppoa. Tietysti lankoni, Tom -Lawrence, tietää paremmin kuin kukaan muu lastensa tarpeet, mutta -minä en tule opettamaan lapsiani käyttämään siinä määrin hyväkseen -vanhempien hyväntahtoisuutta. Heidän ohjelmansa käsitti satuja, laulua, -opettavaa keskustelua, telmimistä, lanttien lahjoittamista ja niiden -pistämistä pitkien väliaikojen jälkeen läkkisiin säästölaatikkoihin, -jota seurasi korvia särkevä molempien laatikkojen kalisteleminen, -sitten tuli rukoilla iltarukous, eikä se saanutkaan olla mikään -tavallinen rukous; sitten pojat toimittivat oman hartautensa, jonka -jälkeen minun sallittiin lähteä, kun ensin oli molemmin puolin -toivotettu "Jumala siunatkoon sinua." Kun tänä iltana läksin heidän -huoneestansa, heidän viattomien siunaustensa minua seuratessa, sai -jonkunlainen päivän tapausten aiheuttama henkilökohtaisen heikkouden -tunne minut hartaasti vastaamaan "amen." - -Te äidit, joilla on poikia, vastaanottakaa kunnioitukseni ja -arvonantoni, jota en sanoin kykene ilmaisemaan -- ihmettelyni, jonka -vertaista maailman suurteotkaan eivät ole minussa voineet herättää --- ihailuni, joka on niin vakava ja nöyrä kuin katolilaisen Pyhän -Neitsyen palvominen. Yhden ainoan päivän aikana olen minä, voimakas -mies, jolla ei ole mitään muutakaan ajateltavaa, käynyt henkisesti ja -ruumiillisesti raihnaiseksi, vain siksi, että minun piti huolehtia -kahdesta pojasta, jotka eivät ole ylenmäärin vallattomia tahi häijyjä. -Ja teillä, vain taivas tietää, kuinka se on mahdollista, on viikot, -kuukaudet, vuodet, niin, vieläpä ihmis-ikä läpeensä samanlaisia -kokemuksia ja niiden lisäksi taloushuolten taakka, sairautta ja -väsymystä, surua ja tuskaa, joka särkee sydämenne kuin Pyhän Äidin -ennen muinoin. Nuoren miehen, voimakasrakenteisenkin, kestävyys on -teihin verraten vain heikkoutta. Salaisuus, joka piilee hermoissanne, -heikkoudessaankin ihmeteltävissä, on suuremmoinen kuin tuulten voima. -Teillä on useimmin tilaisuus osoittaa lujuutta kuin kuuluisammallakaan -valtiomiehellä, teidän uljuutenne vähäksyen naurahtaa taistelutannerten -urhoollisuudelle. Te olette saaneet valtioviisaudessa sellaista -opetusta, jota ei kuuluisinkaan hovi voi tarjota. Sanovatko -pilkkaajat, että te ette voi pitää hallitusohjia käsissänne? Helpompi -on hallita raakalaisjoukkoa kuin olla itsevaltiaana teidän pienessä -kuningaskunnassanne. Verrattuna miesten toimiin, ovat erehdyksennekin -täynnä kunniaa. Olkoot puutteenne mitkä tahansa, teidän suuri, -salainen, saavuttamaton voimanne nostaa teidät kunniapaikalle sotilaan, -lainlaatijan ja papin yläpuolelle. - - - - -XI LUKU. - -Auringonpaistetta. - - -Edellä oleva yksinpuhelu askarteli mielessäni maatessani vuoteellani, -jonne olin heittäytynyt palattuani lasten huoneesta. Senjälkeen olin -aivan mahdoton kaikkiin henkisiin ponnistuksiin seuraavaan aamuun -asti, jolloin herättyäni huomasin nukkuneeni vuoteellani, jonne olin -viskautunut, lähes kaksitoista tuntia poikkipäin epämukavassa asennossa -ja riisuutumatta. Seuraava vaikutus, jonka sain, oli, että paksu -kirje oli pistetty oven alitse huoneeseen. Olikohan mahdollista, että -rakkaani? -- nopeasti sieppasin kirjeen laattialta ja näin että se oli -sisareni käsialaa ja että se oli paljoa paksumpi kuin niillä kukaan -naishenkilö oli minua ennen onnellistuttanut. Avasin sen. Silloin siitä -putosi joku toinen paperi, joka tietystikin oli luettelo siitä, mitä -minun hyväntahtoisesti tulisi heille lähettää. Kirje kuului seuraavasti: - - "Heinäkuun 1 p:nä 1875. - - Rakas vanha veikko! - - Nytpä haluaisin sinua oikein sisarellisen sydämellisesti - syleillä. Minä en voi uskoa sitä ja kuitenkin minä olen aivan - haltioissani. On liian ihmeellistä ajatella, että sinä, - maltillinen, käytännöllinen, epärunollinen veikkoni olet saanut - tuon tytöistä parhaimman, joka on hyljännyt niin monta edullista - naimatarjousta. Mutta kun oikein ajattelen, olette te kerrassaan - sopivat toisillenne. Haluaisin sanoa, että sitä olen aina niin - tahtonutkin ja että kutsuin sinut Hillcrestiin saadakseni sen - aikaan; mutta tuollaisen väitteen paha puoli on se, ettei sitä - kukaan usko. Sinulla oli aina tapana tehdä kaikki, mikä sinua - miellytti, ja mitä ei kukaan koskaan olisi tahtonut sinun - tekevän, mutta nyt olet itsesikin voittanut. - - Ja ajatteles, että pikku lemmikkini ovat näytelleet tärkeää osaa - tässä asiassa! Tästä otan minä kiitoksen ja kunnian, sillä jos ei - minua olisi ollut olemassa, kuka olisi auttanut sinua, herraseni? - Toivon, että muistat heitä molempia kauniilla lahjoilla ensi - jouluna. - - En usko, että teen itseni syypääksi luottamuksen - väärinkäyttämiseen, jos lähetän sinulle myötäseuraavan kirjeen, - jonka juuri sain tulevalta kälyltäni. Se kertoo sinulle, - mikä on ollut syynä menestykseesi, jota et sinä miehisellä - mielikuvituksellasi voi ensinkään aavistaa ja se kertoo sinulle - myöskin nuoren naisen luonnollisesta ensi pelosta tällaisessa - tapauksessa, pelosta, jonka tiedän sinun vilpittömin, rehellisin - mielin kiiruhtavan karkottamaan. Koska olet mies ja kaikesta - päättäen liian tyhmä lukeaksesi, mitä on kirjoitettu rivien - väliin, katson parhaaksi sanoa sinulle suoraan Alicen pelkäävän - jonkun voivan luulla, että häneltä puuttuu tarpeellista malttia - ja itsekunnioitusta, kun hän antautui niin helposti. En tarvinne - sinulle sanoa, ettei kenelläkään naisella maailmassa ole sitä - suuremmassa määrin kuin Alicella. - - Jumala siunatkoon sinua, vanha, rakas Harryni -- oletpa toden - totta onnellisin mies maailmassa. Minun täytyy kiiruhtaa - kotiin nähdäkseni teidät molemmat omin silmin ja oppiakseni - uskomaan, että kaikki tämä ihmeellinen, tämä ihana, todellakin - on tapahtunut. Anna Alicelle puolestani sisaren suutelo (jos - osaat antaa muuta kuin yhdenlaatuisia) ja anna enkeleilleni sata - kummallekin äidin puolesta, joka niin halajaa heitä nähdä. - - Monet terveiset ja onnittelut - - Helenalta." - -Toinen kirje, jonka avasin jonkunlaisella kunnioituksella ja vielä -suuremmalla riemulla, kuului: - - "Hillcrestissä, kesäkuun 29 p:nä 1875. - - Rakas Helena-ystäväni! - - Jotakin on tapahtunut, ja minä olen niin onnellinen, mutta - samalla aika lailla huolissani, ja koska sinä olet yksi niitä, - joita asia lähinnä koskee, avaan sinulle mahdollisimman pian - sydämen. Harry-veljesi tarkotan -- kertoo sinulle asiasta aivan - pian, jollei hän ole sitä jo tehnytkin, ja minä kiiruhdan - juhlallisesti vakuuttamaan sinulle, ettei minulla ollut - vähäisintäkään aavistusta siitä, että näin tulisi käymään ja - etten minä ole millään tavalla osallinen asioiden menoon. - - Olen aina pitänyt veljeäsi erinomaisena miehenä, enkä ole - koskaan peljännyt lausua mielipidettäni hänestä, jos vain ei - ollut muita kuin tyttöjä läsnä. Mutta täällä maalla olen oppinut - häntä ihailemaan entistä enemmän. Myönnän, ettei hän koskaan - tahallaan tehnyt mitään esiintyäkseen edukseen: ja päättäen - siitä, minkälaisena minä hänet saatoin nähdä on hän varmasti - merkillisin olento, mistä milloinkaan olen kuullut. Sinun lapsesi - ovat enkeleitä -- olethan sen itse minulle sanonut, ja onhan - se minulle itsellenikin jo selvinnyt, mutta eivät he ensinkään - yritä sääliä enonsa ulkonäköä. En tahdo koettaa paperilla kuvata, - minkä näköinen tuo onneton mies toisinaan on ollut, pelosta, että - hän jonakin kauniina päivänä näkee sen ja loukkaantuu. Mutta - hän näyttää olevan aina kärsivällinen ja pitävän heistä paljon, - ja minä olen ollut sitä mieltä, että mies, joka saattaa olla - niin hyvä noille ajattelemattomille ja järjettömille lapsille, - mahtanee olla erinomaisen hellä rakastamallensa naiselle. Mutta - minulla ei ollut kaukaisintakaan aavistusta siitä, että minä - olisin tuo onnellinen nainen. Viimein se päivä koitti, mutta - minä elin autuaassa tietämättömyydessä siitä, mitä tulisi - tapahtumaan. Sinun pieni Charleysi satutti itsensä ja pyysi - pyytämällä, että Harry-veljesi laulaisi hänelle erään lystikkään - laulun, ja ajatteles, vielä lisäksi, juuri kun tuo nuori mies - mitä rakastettavimmalla tavalla seurusteli suuren naisjoukon - kanssa! Jospa olisit nähnyt hänen kasvonsa! -- se oli todellakin - aivan lystikästä siksi kunnes hän oli voittanut suuttumuksensa - ja alkoi todellakin sääliä pikku poikaa -- silloin hänessä - näytti yht'äkkiä olevan vain pelkkää sydäntä ja hellyyttä, - ja minä toivoin toden teolla, että tulisi hetki, jolloin ei - sovinnaisuussääntöjä tarvitsisi noudattaa ja minä voisin - sanoa hänelle, että hän on suorastaan miehen esikuva. Sitten - nuorempasi leikitellessään kaatoi liemilautasen puvulleni (älä - ole huolissasi -- se oli vain pesukelpoista muslimia). Tietysti - minun täytyi vaihtaa puku. ja mennessäni huoneeseeni onnellinen - ajatus pälkähti päähäni: pukeudun niin perinpohjin, etten ehdi - valmiiksi ajoissa yhtyäkseni toisiin naisiin, jotka lähtevät - tavalliselle iltakävelylleen. Täten olisi minulla mahdollisuus - yksin anastaa mies puoleksi tunniksi, ehkä enemmäksikin -- - mahdollisuus, joka, kiitos olkoon miesten, jotka eivät tule - Hillcrestiin, ei ole tänä kesänä tullut yhdenkään naisen osaksi. - Joka kerran, kun tirkistelin kierrekaihtimien raosta nähdäkseni, - olivatko toiset tytöt jo lähteneet, voin nähdä hänet väsymättä - huolehtivan noista kahdesta lapsesta ikäänkuin hän olisi ollut - heidän äitinsä -- ja hän oli niin hyvän näköinen. Hän näkyi - ihastuvan minut nähdessään ja sellaisen miehen salainen tunnustus - tuntui minusta hyvin suuriarvoiselta; kaikki mitä hän sanoi - tuntui minusta arvokkaammalta, kuin jos joku toinen mies, joka - ei ole niin hyvä, olisi sen sanonut. Yht'äkkiä vanhempi poikasi - halusi kiihkeästi kertoa mihin johtopäätökseen hän ja hänen - enonsa olivat tulleet eräässä keskustelussa, ja seuraus oli, - että Harry kosi; hän ei ollut ensinkään haaveellinen, mutta tosi - miehekäs ja suorasukainen. Minä olin niin hämmennyksissäni, - etten tiennyt, mitä sanoa. Sitten tuo rohkea poika suuteli minua - ja minä kävin yhä enemmän hämilleni. Jos olisin tiennyt hänen - tunteistaan etukäteen, olisin voinut valmistautua käyttäytymään - maltillisemmin; mutta voi Helena! Olen niin iloinen, etten - tiennyt. Olisin maailman onnellisin ihminen, jollen pelkäisi, - että sinä ja miehesi mahdollisesti ajattelette, että olen - antautunut liian nopeasti. Mitä toisiin ihmisiin tulee, pidämme - huolta siitä, etteivät he vielä kuukausiin saa vihiä asiasta. - Kirjoita, etten ansaitse moitteita ja anna minun uskoa, että otat - minut sisareksesi, sillä minä en voi luopua Harryst jonkun toisen - hyväksi, jonka sinä mahdollisesti olet hänelle valinnut. - - Todellinen ystäväsi - - Alice Mayton." - -Voiko löytyä ihanampaa aamutervehdystä? Kaikki poikamaisuus, mikä -minussa vielä oli, tuntui äkkiä pulpahtavan esiin ja sen sijaan, -että olisin puhunut ja käyttäytynyt siivosti, kuten romaanisankarit -tällaisissa tapauksissa, huusin: "Eläköön!" ja riensin hyppien lasten -huoneeseen sellaisella kyydillä, että Willy hypähti istualleen -vuoteessaan ja katseli minua nuhtelevin silmin. Toddy taas purskahti -iloiseen nauruun ja yhtyi vapaaehtoisesti tanssiini. Silloin huomasin, -että sade oli tauvonnut ja aurinko paistoi. Voisinhan hakea Alicea -jälleen ajelemaan, lapset saattaisivat sen aikaa pitää huolta -itsestään. Yht'äkkiä selvisi minulle suureksi surukseni, että lomani -oli loppumaisillaan, ja halusin kiihkeästi tietää kuinka pitkäksi aikaa -Alice vielä jäisi Hillcrestiin. Olisihan kauheata toivoa, että hän -tulisi kaupunkiin ennen elokuun loppua, mutta kyllä minä kuitenkin -- - -"Harry eno", sanoi Willy, "isä sanoo, ettei ole kaunista istuutua -mietiskelemään aamuisin, ennenkuin tukka on harjattu -- niin hän sanoo -_minulle_." - -"Anteeksi Willy," sanoin hypähtäen ylös hämmennyksissäni; "ajattelin -erästä hyvin tärkeää asiaa." - -"Minunko pukkiani?" - -"En, en tietenkään. Älä nyt hulluttele, Willy." - -"Mutta minä ajattelen sitä hyvin usein, eikä se minusta ole ollenkaan -hullua. Minä toivon, että se pääsee kuoltuaan taivaaseen. Onko -enkeleillä pukin vetämiä rattaita, Harry eno?" - -"Ei, rakas poikani -- ne voivat liikkua ilman rattaita." - -"Kun minä menen taivaateen", sanoi Toddy kohottautuen vuoteessaan, -"niin minulla on paljon pukin-jattaita ja minä vien kaikki enkelit ulot -ajelemaan." - -Päättäessäni pukeutumiseni minua kestittiin monilla muillakin -ennustuksilla ja kuvauksilla taivaasta, ja minä kiiruhdin ulkosalle -saadakseni mahdollisuuden ajatella häiriintymättä. Kulkiessani -kanatarhan ohi näin ajatuksiinsa vaipuneen kilpikonnan. Otin sen -ylös ja huusin poikia. Samalla pidin elukkaa niin korkealla, että he -saattaisivat sen nähdä. Kierrekaihtimet lensivät ylös ja yhteinen, -joskaan ei aivan sointuva: "Oh!" tervehti minua. - -"Mistä sinä sen löysit, Harry eno?" kysyi Willy. - -"Tuolta alhaalta kanatarhan luota." - -Willyn silmät suurenivat, hän näytti hetkeksi vaipuvan mietteisiin, -sitten hän huudahti: - -"En voi ymmärtää, kuinka kanat voivat munia noin suuria tavaroita -- -pistä se hattuusi siksi kun minä ehdin sinne, pistätkö?" - -Asetin kilpikonnan Willyn työntökärryihin ja tein kierroksen -kukkalavojen lomitse. Kukat, joita aina olin kiihkeästi ihaillut, -näyttivät äkkiä saaneen uutta suloa ja uutta voimaa; ne suorastaan -pakottivat minut, vakavan käytännönmiehen, kokeilemaan runoseppänä. -Kiusaus oli liian suuri voidakseni vastustaa sitä, jos kohta minun -onkin myönnettävä, että tulos oli säälittävän heikko. - - "Niin loistava kuin ruusu kaunoisin - Haaveissa runoniekan helottava. - Niin puhtoinen kuin lilja valkoisin, - Kuin kaino orvokki - Tai sulo kaunokki - Kuin aamun kastehelmi kimaltava, - Mi kätköön suudelmaa käy auringon - Ah, niin on hänkin, Alice, verraton - Tuo oma, armas tyttö suloisin". - -Rangaistessani lukijaa tällä runokatkelmalla ymmärrän kyllä, ettei hän -voi löytää siinä mitään ansiota; lainasin sen tähän vain siksi, että -myöhäisemmät kokeeni ymmärrettäisiin paremmin. Kun olin sommitellut nuo -kurjat säkeet, huomasin, ettei minulla ollut ei kynää eikä paperia, -joiden avulla säilyttää, ne muistissa. Pitäisikö tämän ensimäisen -omatekoisen runoni joutua häviöön? Ei koskaan! - -Ennenkin olin ymmärtänyt, miten välttämätöntä on kyetä säilyttämään -mielessään sanoja vain muistin avulla. Siksipä kertasinkin naurettavat -säkeeni yhä uudelleen, kunnes paljon puhuva tunne, jonka sulottomana -ilmauksena ne olivat, innostutti minut säestämään elein lukuani. -Kuusi -- kahdeksan -- kymmenen -- kaksitoista -- kaksikymmentä kertaa -kertasin säkeet, kerta kerralta yhä enemmän liikutettuna ja yhä -kiihkeämmin. Silloin hiljainen ääni aivan vieressäni huomautti: - -"Hajji eno, tinä teet aivan kuin tinä olitit uimatta." - -Kääntyessäni näin sisarenpoikani Toddyn -- minulla ei ollut -aavistustakaan, miten kauvan hän oli ollut takanani. Hän katsoi minua -vakavasti silmiin ja sanoi: - -"Tinä olet aivan tulipunainen katvoiltati." - -"Menkäämme aamiaiselle, Toddy", sanoin ääneen hiljaa itsekseni -ihmetellen kuinka kehittynyt huomiokyky Tomin pojilla näytti olevan. - -Heti aamiaisen jälkeen lähetin Miken viemään Alicelle kirjelipun, jossa -ilmoitin, että minulle tuottaisi suurta iloa, jos hän läksisi kanssani -iltapäivällä ajelemaan koskille, ja että tulisin hakemaan häntä kello -kahdelta. Sitten antauduin poikien käytettäväksi koko aamupäiväksi, -mutta samalla annoin poikien ymmärtää, ettei heidän tarvinnut -toivoakaan näkevänsä minua aamiaisesta päivällisiin. Ensiksi minut -määrättiin valjastamaan pukki, jota käskyä tottelinkin, ja sen jälkeen -katselin, kuinka tuo vakavan näköinen eläin veti sisarenpoikiani -ajotietä edes takaisin. Se oli niin siivon näköinen, kuin jos sillä -ei olisi aikomustakaan lähteä juosta nelistämään, jos vain kääntäisin -sille selkäni. Kärryn pyörät pitivät niin hirvittävää ääntä, etten -semmoista ole koskaan kuullut minkään pyöränakselin synnyttävän. -Siksi pyysinkin poikia astumaan maahan rattailta ja sain heidät -suostumaan siihen, että vähäksi aikaa riisuisin pukin valjaista, että -saisin voidella pyörien akselit. Puolen tunnin likainen työ, nuorten -neuvoillaan minua avustaessa, riitti työn kunnolliseen suorittamiseen; -sitten pistin sarvipään aisoihin. Willy heilautti piiskaa ja kärryt -läksivät kitisemättä vierimään. Silloin Toddy alkoi katkerasti itkeä. - -"Käjjyt ovat aivan jikki; jattaat eivät enää ollenkaan laula." Willy -huomautti: - -"Minusta kärryjen äänessä on jotain niin surullista, eikö sinustakin, -Harry eno?" - -"Harry eno", kysyi Willy vähän myöhemmin aamupäivällä, "tiedätkö kuinka -ukkonen syntyy?" - -"Kyllä, Willy -- kun kaksi pilveä törmää yhteen syntyy siitä kova -jyrinä, jota kutsutaan ukkoseksi?" - -"Ei se ole ollenkaan sitä", sanoi Willy. "Kun ukkonen eilen jyrisi, oli -se siksi että Jumala ajoi pilvissä ja Hänen vaununsa pitivät hirveää -melua, ja se oli ukkonen se." - -"En minä ollenkaan pidä pahatta ukkotetta", sanoi Toddy. "Te menee -meidän kellajiin ja tekee kaiken maidon happamekti -- Maggie sanoo -niin. Ja tilloin minä en taa kaunitta, valkeaa teetä aamiaitekti." - -"Minusta pitäisi sinun pitää siitä, kun Jumala ajaa, ja kaikki enkelit -juoksevat Hänen jäljissään", sanoi Willy, "vaikkakin se tekee maidon -happameksi. Ja ukkosen jyrähdys on niin äärettömän kaunis." - -"Kuinka sinä voit sen nähdä, Willy?" kysyin. - -"Etkö sinä tiedä, milloin ukkonen jyrähtää, ja sitten sinä näet -hirveän kirkkaan paikan taivaalla? -- siellä Jumalan vaunut jysähtävät -kauheasti jotakin vastaan, ja taivaan laattiaan tulee pieniä rakosia, -josta me voimme nähdä suoraan sinne sisälle." - -"En usko, poikaseni -- en usko, että ne ovat rakoja taivaassa, jotka -niin kirkkaasti loistavat -- se on eräänlainen tuli, jonka Jumala -sytyttää pilvissä. Saat tietää siitä enemmän, kun tulet suuremmaksi." - -"Minusta on hyvin surullista, ettei se olekaan muuta kuin tulta. -Osaatko sinä tätä hauskaa laulua, jota isä laulaa: - - "Ukkosen jylinä, salaman leimaus - Laulavat Luojalle kunniaa. - -"Minä en oikein ymmärrä, mitä se tarkottaa, mutta minusta se on niin -kaunis, eikö sinustakin?" - -Kyllähän minä tunsin tuon vanhan laulun; olin kuullut neekerien sitä -laulavan ollessani tuskin Willyä vanhempi, ja se vaikutti minuun -samalla tavalla, kuin mitä se nyt näkyi vaikuttaneen Willyyn. Siunasin -hänen herttaista, nuorta sydäntänsä ja sieppasin hänet syliini. Silloin -hän heti taas muuttui läpeensä pojaksi. - -"Harry eno", hän huudahti, "ryömippäs käsilläsi ja polvillasi ja leiki -hevosta; minä ratsastan selässäsi." - -"Ei kiitoksia, Willy, ei täällä liassa." - -"No, leikitään sitten eläinnäyttelyä, ja sinä esität kaikkia eläimiä." - -Tähän ehdotukseen minä suostuin, ja sittenkun olimme piilottautuneet -talon kaukaisimpaan kolkkaan, niin ettei kukaan voinut tietää, kuka -rauhanrikkoja oli syypää hirveään meluun, alkoi näyttely. Esitin -vuoroin karhua, jalopeuraa, seebraa, norsua, erilajisia koiria ja -kissaa. Esittäessäni viimemainittua eläintä Toddy avusti minua -matkimalla sen ääntä. - -"Miauu, miauu", sanoi hän, "niin tanoo kitta, kun te putoaa kaivoon." - -"Sen hän totta totisesti tietää", tokasi Mike, joka omin lupinsa oli -asettunut vapaapaikalle eläinnäytteessä, innokkaasti ottaen osaa -jokaista esitystä seuraaviin kättentaputuksiin. "Voitteko uskoa, -Harry herra, että tuo pahuuksen poika meni pelkässä yöpaidassaan -eräänä aamuna ulos 'isosta' ovesta ennen auringon-nousua ja meni -tohtorin puolelle ja otti sieltä kissanpoikasen, joka makasi keittiön -kynnysalusmatolla, ja heitti sen kaivoon. Tohtori itse ei ollut -kotona, mutta rouva näki hänet, ja hän oli niin hyväsydäminen, että -hän kiiruhti ulos ja heitti kaivoon laudankappaleita, joilla pikku -elukkaparka voi seistä. Sitten hän laski korin nuorassa kaivoon ja -kun hän sai pienen kissapahasen ylös kaivosta, oli eläin rukka niin -heikko, että tupertui nurmikolle. Ja kaivon puhdistaminen maksoi herra -Lawrencelle ainakin kolmekymmentä dollaria." - -"Niin", sanoi Toddy, joka tarkkaavaisesti oli kuunnellut Miken -kertomusta, "ja kittanpoika tanoi 'Miauu miauu!', kun te meni alat -kaivoon. Ja tohtojin täti tanoi: 'Paha poika -- mene kotiin, älä enää -kotkaan tule minun talooni', niin hän tanoi minulle. Ole nyt vielä joku -eläin, Hajji eno. Etkö voi olla valatkala?" - -"Valaskalat eivät ollenkaan ääntele, Toddy. Ne loiskuttavat vain -vedessä." - -"Hyppää titten vetialtaateen ja loitkuttele tiinä." - - - - -XII LUKU. - -Runoni. - - -Keskipäivällä on Toddyn aika nukkua päiväunensa. Willyllä ei ollut -ketään leikkitoveria, sillä tohtorin pikku tyttökin oli sairas. Hän -seurasi minua niin äänettömänä ja ikävystyneen näköisenä, että tunsin -velvollisuuteni olevan ottaa hänet mukaan ajeluretkelleni -- meidän -ajeluretkellemme. Jos hän olisi valitellut, ei minusta olisi tuntunut -niin vaikealta, mutta ei mikään ole niin liikuttavaa ja valtavaa kuin -äänetön alistuminen. Vihdoin hän suureksi ilokseni aukaisi suunsa ja -sanoi: - -"Harry eno, luuletko, että ihmisillä milloinkaan on ikävä taivaassa?" - -"Sitä en usko." - -"Lähtevätkö enkeli-poikien isät ja äidit kylään, jossa viipyvät niin -kovin kauvan?" - -"En tiedä oikein varmasti sitä, mutta jos he lähtevät, on pienillä -enkeli-pojilla monta, monta leikkitoveria, niin ettei heidän hevillä -tule ikävä." - -"Luulen, etteivät he saisi minua iloiseksi, jos minä tahtoisin nähdä -isääni ja äitiäni. Jos minulla ei ole leikkitoveria, kaipaan isää ja -äitiä niin hirveästi -- niin hirveästi, että kuolen, jos en heitä heti -saa nähdä." - -Olin ajamassa partaani, ja vaikka olin vasta puolitiessä, pyyhin -kasvoni, istuuduin nojatuoliin, otin yksinäisen pikku pojan syliini, -suutelin ja hyväilin häntä ja tein kaikki voitavani huvittaakseni ja -lohduttaakseni häntä. Hänen pienet, vakavat kasvonsa kirkastuivat -vähitellen; huulet avautuivat tavalla, jota eivät edes vanhat -mestaritkaan ole voineet kuvata; silmät, äsken vielä himmeät ja -toivottomat, loistivat nyt lämpiminä ja säteilevinä ja heltyneinä. -Viimein hän sanoi: - -"Nyt olen niin, niin iloinen, Harry eno. Eikö Mike voi olla ulkona -pukin ja minun kanssani koko ajan, kun sinä olet ajelemassa? Ja tuo -meille kotiin muassasi rintasokeria ja marmoripalloja -- niin, ja uusi -koira." - -Koska kiihkeästi halusin päästä lähtemään sovittuna aikana -kohtaamaan Alicea, olin kerrassaan harmissani laskiessani Willyn -alas sylistäni ja palatessani partaveitseni luo. Niin kauvan kun hän -oli suruissaan ja minä hänen ainoa toivonsa, ei sanoin voi selittää -hänen rakastettavuuttaan, mutta samassa silmänräpäyksessä, kun hän -ponnistusteni avulla oli tullut tavalliseen mielentilaansa, hän ei enää -tarvinnut minua muuhun kuin pyytääkseen minulta yhä uusia palveluksia. -Arvostellakseni kuitenkin poika parkaa oikeudenmukaisesti on minun -sanottava, että tuo ilmiö on vaarallisempi ihmiskunnalle yleensä -kuin Willylle; se loi jonkunverran valoa mieskohtaisiin hengellisiin -mielipiteisiini ja melkein sai minut vakuutetuksi, että velvollisuuteni -oli saarnata uutta evankeliumia. - -Kun ajoin rouva Clarksonin täysihoitolan rappujen eteen, tuntui minusta -kuin olisi kuukausi kulunut viime käynnistäni, ja vain tämä tunne esti -minua pitämästä ihmeenä sitä omituista ja miellyttävää muutosta, jonka -alaisina Alicen kasvot kahden lyhyen päivän kuluessa olivat olleet. -Mielenmaltti, nopea käsityskyky ja varovaisuus ovat ominaisuuksia, -jotka kuuluvat nuoren hienoston naisen käytökseen, mutta kun näiden -lisäksi kasvoja valaisee rakkauden ja luottamuksen synnyttämä loiste, -on näky hurmaava -- etenkin sen miehen silmissä, joka muutoksen on -aiheuttanut. Uskallan väittää, että aikaisemmin tuskin on tunnettu -Hillcrestin ja koskien välillä pitempiä, syrjäisempiä, yksinäisempiä -teitä, kuin mitä tänä iltapäivänä ajoin, eikä onnellinen toverini, -jonka aikaisemmin olin kuvitellut jonakin kauniina päivänä voivan -päättäväisyydellään, valppaudellaan ja voimallaan voittaa rouva Bakerin -ja neiti Tinnen sankarityöt, kertaakaan tiedustellut tiesinkö minä, -olimmeko oikealla tiellä. Ainoastaan kerran pilvi peitti hänen kasvonsa -ja syyn siihen sain pian tietää. - -"Harry", sanoi hän rukoilevalla äänellä painautuen lähemmäksi minua, -"pidätkö minusta niin paljon, että voisit kärsiä jotakin ikävää -tähteni?" - -Vastaukseni ei ollut suusanallinen, mutta Alice näkyi ymmärtävän ja -hyväksyvän sen, koskapa hän jatkoi: - -"En tahtoisi luopua mistään, mikä on tapahtunut -- olenhan maailman -onnellisin, ylpein nainen. Mutta me olemme kiirehtineet katsoen -siihen, että olimme niin vähän tuttuja. Ja äiti on kauheasti tällaisia -naimiskauppoja vastaan -- hän on näet mielipiteiltään vanhanaikainen." - -"Minähän olin kaikkeen syypää", sanoin minä, "tahdon heti pyytää -häneltä kunnioittavimmin anteeksi. Ajan ja tuskan, joita en -tarvinnut käyttää sydäntäsi vallatessani, voin uhrata äitisi suosion -saavuttamiseen." - -Katse, jonka sain tämän huomautukseni johdosta, olisi ollut minulle -riittävä palkinto, vaikka minun olisi ollut lepytettävä niin monta -anoppia, kuin mitä Brigham Youngilla on. Mutta hänen hymynsä hälveni, -kun hän sanoi: - -"Et käsitä mikä työ sinua odottaa. Äiti on hyvin hyväsydäminen, mutta -hänen sydämensä ympäri on rakennettu täydellinen sopivaisuussääntöjen -aita. Hänen aikanaan ja hänen piireissään kosiminen kävi säädyllisesti -ja hitaasti, ja äiti luulee, että vieläkin on sellainen tapa; samaa -mieltähän minäkin olen, mutta minusta voi olla poikkeuksia, äidistä ei. -Pelkään, ettei hän voi pysyä tyynenä, jos hän saa tietää koko totuuden, -ja enhän minä voi sitä häneltä salata. Tiedäthän, että minä olen hänen -ainoa lapsensa." - -"Älä salaa sitä häneltä, jollei sinulla itselläsi ole siihen syytä. -Anna minun kertoa koko juttu, vastata kaikesta ja jos tarvitaan, kärsiä -rangaistus. Äitisi on periaatteessa oikeassa, vaikka onkin olemassa -eräs miellyttävä poikkeus, josta vain me tiedämme." - -"Minä pelkään vain sinun vuoksesi", sanoi rakastettuni painautuen -lähemmäksi minua. "Hän on perheestä, joka helposti kiihtyy, kun siihen -vain aihetta on, ja minä en voi ajatella loppuun ajatusta, että sinä -olisit tällaiseen purkaukseen syynä." - -"Olen rohkeasti käynyt mitä kauheimpia tykkejä vastaan erään -toisenlaatuisen rakkauden tähden, tyttöseni", minä vastasin, "ja voisin -panna alttiiksi vieläkin enemmän sen tunteen tähden, jonka vuoksi sinua -moititaan. Ja mitä minuun tulee, voisin kestää mitä muuta tahansa -pikemmin kuin sitä ajatusta, että olisin pettänyt jonkun, erittäinkin -tällaisen tyttären äidin. Sitäpaitsihan sinä olet hänen kallein -aarteensa, ja hän on oikeutettu tietämään vähäpätöisimmänkin asian, -joka jossakin suhteessa sinua vaivaa." - -"Ja sinä olet niin hyvä, ja --" Mikä toinen ajatus toveriltani jäi -sanoiksi pukematta, sen hänen rakkaat silmänsä välittömästi ja -eloisasti ilmaisivat. - -Mutta voi! Kuinka arkaa sydäntä vastaan lepäsikään hetkeä myöhemmin -sinun poskesi, vaalea tyttöni! En vavahtanut ja vavissut nyt ensi -kertaa eläissäni huomatessani, mikä oli ehdoton velvollisuuteni, en -käynyt nyt ensi kertaa ankarampaa taistelua, kuin mitä miekan ja tykin -avulla koskaan on käyty, taistelua, jossa olin alttiina suuremmille -vaaroille kuin koskaan taistelutantereella. Minä voitin, kuten miehen -tulee tällaisissa taisteluissa, jos hän ansaitsee elää; mutta en voinut -auttaa, että tunsin itseni kotimatkalla alakuloiseksi. - -Lähestyimme taloa, ja minut valtasi mieletön tunne siitä, että -en ajanutkaan kahta hevosta, vaan ratsastin yhdellä, kannukset -kantapäissäni ja miekka sivullani. - -"Anna minun nyt puhua hänelle, Alice! On pelkurimaista sitä lykätä." - -Tuskin huomattava vavahdus vierelläni -- hetken hiljaisuus, joka tuntui -tunnilta, mutta jonka aikana kuitenkin saatoin vain laskea kuusi -askelta, ja Alice vastasi: - -"Niin, ellei vierashuoneessa sattumalta ole ketään, kysyn, tahtoisiko -hän tulla tapaamaan sinua hetkeksi." Sitten sain katseen, joka oli niin -täynnä hellyyttä, ihmettelyä, tuskallista levottomuutta ja sitten kaksi -rakasta silmää täyttyi kyynelillä. - -"Kohta olemme perillä, rakkaani", sanoin hellästi ja rohkaisevasti -häntä syleillen. - -"Niin, etkä sinä tule olemaan ainoa sankari", sanoi hän ojentautuen -ylpeästi. Hän oli kuin sopiva Zenobian malli. - -Kun ajoimme esiin pensasryhmän takaa, joka esti meitä näkemästä taloa, -minä huudahdin tahtomattani: "Hyvänen aika!" Kuistilla seisoi rouva -Mayton; hänen rinnallaan seisoivat molemmat sisarenpoikani, niin -likaisina kasvoiltaan ja puvuiltaan, etten sellaisina ollut heitä -koskaan nähnyt. En voinut muuta kuin antaa heille anteeksi, sillä -varmaankin heidän läsnäolonsa valmistaisi minulle lykkäyksen, jota ei -velvollisuudentuntoni mitenkään voinut minulle sallia. - -"Olemme tulleet tänne, jotta taitimme ajaa tinun kanttati kotiin", -sanoi Toddy rouva Maytonin tervehtiessä minua kohteliaasti, uteliaana -ja huvitettuna. Alice vei meidät vierashuoneeseen, kuiskasi jotakin -äidilleen ja oli juuri nopeasti poistumassa huoneesta, kun rouva Mayton -käski hänen jäämään ja osoitti hänelle tuolin. Alice ja minä vaihdoimme -salavihkaa katseita. - -"Alice sanoo, että te haluatte puhutella minua, herra Burton", hän -sanoi. "Mahtaneekohan asianne olla sama, josta vanhempi herra Lawrence -on antanut seikkaperäisen, suusanallisen selostuksen." - -Alice näytti hämmentyneeltä; varmasti olin sitä minäkin. Mutta ainoa -pelastuksemme oli vain toiminnassa ja niinpä minä sammalsin: - -"Jos te tarkotatte epäoikeutettua tunkeutumista perhepiiriinne, -rouva --" - -"Sitä juuri tarkotan", vastasi vanha rouva. "Päättäen tämän lapsukaisen -antamista tiedoista ja tähän asti käsittämättömästä muutoksesta, jonka -olen tyttäreni ulkonäössä huomannut parin kolmen viime päivän kuluessa, -luulen saaneeni selville totuuden. Jos olisi kysymyksessä joku muu -kuin te, olisin mahdollisesti ankara; mutta me äidit, joilla on vain -yksi tytär, olemme taipuvaiset muodostamaan itsellemme hyvin selvän -mielipiteen nuorten miesten ansioista, ja --" - -Vanha rouva taivutti päätään; hypähdin ylös, tartuin hänen käteensä ja -suutelin sitä kunnioittavasti; sitten rouva Mayton, jonka ainoa poika -oli kuollut viisitoista vuotta sitten, kohotti päänsä, ja otti minut -lapsekseen äideille ominaisella tavalla. Mutta Alice purskahti itkuun -ja suuteli meitä molempia. - -Vähän myöhemmin kolme onnellista ihmistä koetti näyttää siltä, kuin -ei mitään olisi tapahtunut, ettei kukaan, joka sattumalta tulisi -vierashuoneeseen, voisi heidän ilmeistään mitään lukea. Rouva Mayton -virkkoi: - -"Lapseni, meidän keskemme on tämä asia selvä, mutta minun täytyy -varottaa teitä käyttäytymästä siten, että kihlaus pian tulee yleisesti -tunnetuksi." - -"Voit luottaa minuun siinä suhteessa", sanoi Alice nopeasti. - -"Minuun myöskin", sanoin minä. - -"En epäile kumpaisenkaan teidän hyvää tahtoa tässä suhteessa", alkoi -rouva Mayton jälleen, "mutta te ette ehkä ymmärrä olla tarpeeksi -varovaisia." Tässä rouva Maytonin ääni hukkui hetkeksi äänekkääseen -nauruun, joka kajahti pensaikosta ikkunan alla, mutta hän jatkoi: -"Palvelijat, lapset --" tässä hän hymyili, ja minun pääni painui -- -"ihmiset, jotka sattumalta kohtaatte --" - -Taasen kajahti ilmoille nauru ikkunan alta. - -"Mitähän nuo tytöt mahtavat nauraa?" ihmetteli Alice, läheten ikkunaa -hänen äitinsä ja minun seuratessa häntä. - -Useimmat Clarksonin täysihoitolassa asuvista naisista istuivat -ruohikolla puoliympyrässä ja heidän keskellään seisoi Toddy, hyvin -kiihdyksissään, jommoiseksi hyväksyvät kättentaputukset hänet aina -saattoivat. - -"Sano se vielä kerran", pyysi yksi naisista. - -Toddy kävi hyvin syvämietteisen näköiseksi, huitoi kiihkeästi -molemmilla käsillään ja lausui monin elein seuraavaa: - - "Niin loittava kuin juutu kaunoitin, - Haaveitta junoniekan helottava, - Niin puhtoinen kuin lilja valkoitin, - Kuin kaino ojvokki - Tai tulo kaunokki, - Kuin aamun kattehelmi kimaltava, - Mi kätköön tuudelmaa käy aujingon, - Ah niin on hänkin, Alit, vejjaton, - Tuo oma ajmat tyttö tuloitin." - -Haukkasin ilmaa. - -"Kuka sinulle opetti kaiken tuon", kysyi yks naisista. - -"Ei titä kukaan opettanut minulle -- minä kuulin ten." - -"Milloin sinä kuulit sen?" - -"Tänä aamuna. Hajji eno luki titä yhä uudettaan ja uudettaan ja -uudettaan, hyvin moneen kejtaan, ulkona puutajhatta." - -Naiset vaihtoivat katseita -- naislukijani ymmärtävät millaisia -- -ja miehille vakuutan, ettei heidän katseitaan ollut ensinkään vaikea -tulkita. Alice katsahti minuun kysyvästi, ja nyt jälkeenpäin hän sanoo -minulle, että punastuin arkana ja syyllisen näköisenä. Rouva Mayton -parka vaipui nojatuoliin valittaen: - -"Liian myöhään! Liian myöhään!" - - - - -XIII LUKU. - -Hirveä lapsi. - - -Katsoen Willyn ja Toddyn viime sankaritekoon istuivat he hyvin -siivosti, kun kyyditsin heitä kotiin tänä iltana. Willykin koetti -pyydellä anteeksi heidän ulkonäköänsä selittämällä, etteivät he -voineet löytää Maggia, eivätkä mitenkään voineet kauvempaa odottaa; -minä puolestani vakuutin hänelle, ettei mitään anteeksipyyntöjä ja -puolustuksia tarvittu. Minä olin niin erinomaisella tuulella, että -iloinen mielentilani tarttui, ja me lauloimme lauluja, kerroimme -satuja ja leikimme hupaisia leikkejä suurimman osan iltaa vain vähän -kiinnittäen huomiota päivälliseen, joka oli meille katettu. - -"Harry eno", sanoi Willy äkkiä, "emmehän ole yhtään laulaneet: -'Hukkui muinoin Faraon joukko, halleluijaa!' koko sinä aikana, -kun sinä olet ollut täällä. Lauletaanpas sitä nyt." - -"Hyvä, vanha veikko." Osasin laulun kertosäkeineen kuten kaikki, -jotka ovat kuulleet kuljeskelevien laulajien sitä laulavan, mutta -Willyn alkuvalmistusten tarkotusta en ymmärtänyt. Hän laahasi suuren -keinutuolin keskelle laattiaa ja huudahti: - -"Istuuduppas tuohon, Harry eno. Tule Tod, istu sinä tuolla polvella, -minä istun tällä. Nosta molemmat kätesi, Tod, samalla tavoin kuin minä. -Nyt olemme valmiit, Harry eno." - -Lauloin ensimäisen säkeen: - -"Huusi Herran puoleen vankeudessa Israelin kansa", aivan yksinäni, -mutta pojat yhtyivät pontevasti kertosäkeeseen ja iskivät neljän -nyrkin voimalla rintaani. Minusta ei ole ensinkään ihme, että äkkiä -lakkasin laulamasta, mutta pojat katselivat menettelyäni aivan toiselta -näkökannalta. - -"Miksi lakkasit, Harry eno?" kysyi Willy. - -"Siksi, että mukiloimisenne koskee kovasti, poikaseni, älkää tehkö sitä -enää." - -"Luulenpa sitten, ettet ole varsin vahva, näin teemme isälle, eikä -_häneen_ koske." - -Tom parka! Ei ihme, että hänen rintansa painuu yhä enemmän sisäänpäin. - -"Luulen että olet pikku lapti", sanoi Toddy. - -Tämän syytöksen kannoin nöyrästi, mutta minä rohkenin huomauttaa, että -oli maatameno-aika. Kun olin luovuttanut muutamia hetkiä tavallisille -tyytymättömyyden ilmauksille, kompuroin yläkertaan Toddy sylissä ja -Willy selässä, molemmat laulaa hoilottaen neekerilaulun kertosäettä: - -"Vaellan läpi vihamielisen maailman." - -Lupasin palan rintasokeria sille pojista, joka ensiksi valmistuisi -vuoteeseen, ja tätä lupausta seurasi nopsa riisuutuminen, niin, että -saatoin antaa palkinnon kumpaisellekin. Willy puraisi ison kappaleen, -tunki sen posken ja hampaiden väliin, sulki silmänsä, risti kätensä -rinnalle ja rukoili: - -"Rakas Jumala, siunaa isää ja äitiä ja Toddya ja minua ja kilpikonnaa, -jonka Harry eno löysi, ja siunaa sitä kilttiä tätiä, jonka kanssa Harry -eno käy ajelemassa ja suo, että he ottavat minutkin mukaan ja siunaa -sitä kaunista, vanhaa, valkotukkaista tätiä, joka itki ja sanoi, että -minä olen älykäs poika, amen." - -Toddy huokaisi ottaessaan rintasokerikappaleen suustaan, sitten hän -sulki silmänsä ja rukoili: - -"Jakat Jumala, tiunaa Toddya ja tee hänettä hyvä poika, ja tiunaa -tätejä, jotka pyytivät minun tanomaan 'vielä kejjan.' Mitä tuo -tarkotti, sen ymmärtävät ainakin kolme tuttavapiiriini kuuluvaa -täysi-ikäistä henkilöä. - -Willyn ja rouva Maytonin välisen kohtauksen kulusta on jälkimäinen -jälestäpäin kertonut seuraavaa: - -Hän istui omassa huoneessaan, joka on ensimäisessä kerroksessa, -samassa kuin arkihuone, mutta talon vastakkaisella puolen, ja lueskeli -"Kohtalon sallimuksesta vapaa" nimistä kirjaa, kun hän vahingossa -pudotti silmälasinsa laattialle. Kun hän kumartui niitä ottamaan, -huomasi hän, ettei hän ollutkaan yksin. Pieni, hirveän likainen, mutta -piirteiltään hauskan näköinen poika seisoi hänen edessään, kädet selän -takana, kysyvä ilme silmissä. - -"Juokse pois, poikaseni", sanoi rouva Mayton. "Etkö tiedä, että ei ole -kohteliasta astua huoneeseen naputtamatta ovelle?" - -"Etsin enoani", sanoi Willy erinomaisen sointuvalla äänellä, "ja toiset -tädit sanoivat, että sinä kyllä tiedät koska hän palaa." - -"Pelkäänpä, että he tekevät pilaa sinusta -- tai minusta", sanoi -vanha rouva hieman ankarasti. "En tiedä mitään pikku poikien enoista. -Juokseppas nyt matkoihisi, äläkä enää häiritse minua." - -"Mutta", jatkoi Willy, "he sanoivat, että sinun pikku tyttösi meni -hänen mukanaan ja että sinä kyllä tietäisit, milloin hän tulee kotiin." - -"Ei minulla ole mitään pikku tyttöä", sanoi vanha rouva. Hänen -suuttumuksensa mahdollisesta pilanteosta uhkasi voittaa arvokkuuden. -"Mene nyt matkoihisi." - -"Ei hän ole hyvin pieni tyttö", sanoi Willy vilpittömästi haluten -rakentaa rauhaa; "kyllä hän on isompi minua, mutta he sanoivat että -sinä olet hänen äitinsä, sittenhän hän on sinun pikku tyttösi, eikö -niin. Minun mielestäni hän on niin kilttikin." - -"Tarkotatko neiti Maytonia?" kysyi rouva. Hänelle alkoi jossakin määrin -selvitä syy Willyn levottomuuteen. - -"Niin, se on hänen nimensä -- vaikka en sitä muistanut heti", vastasi -Willy touhuissaan. "Ja eikö hän ole _hirveän_ kaunis? -- Minä tiedän, -että hän on." - -"Arvostelusi on aivan oikea, huolimatta ijästäsi", sanoi rouva Mayton, -jonka huomiota Willy yhä enemmän rupesi herättämään. "Mutta miksi -pidät häntä kauniina? Sinä olet melkoista nuorempi kuin mitä hänen -miesihailijansa ovat." - -"Niin, Harry eno sanoi minulle, että hän on kaunis", vastasi Willy, "ja -hän tietää _kaikki_." - -Rouva Mayton elostui silmänräpäyksessä ja pani pois kirjansa. - -"Kuka on sinun Harry enosi, pikku poika?" - -"Hän on Harry eno, etkö sinä tunne häntä? Hän osaa tehdä parempia -pillejä kuin isä. Ja hän löysi kilpikonnan --" - -"Kuka on isäsi?" keskeytti vanha rouva. - -"Niin hän on isä -- luulin, että kaikki tietäisivät, kuka isä on." - -"Mikä on nimesi?" - -"William Burton Lawrence", vastasi Willy viipymättä. - -Rouva Mayton rypisti kulmakarvojaan hetkiseksi; lopulta hän kysyi: - -"Onko herra Burton enosi, jota etsit?" - -"En tunne ketään herra Burtonia", sanoi Willy, "eno on äidin veli ja -hän on ollut meillä siitä lähtien, kun äiti ja isä läksivät kylään ja -hän käy ajelemassa meidän vaunuillamme, ja --" - -"_Vai niin_!" huudahti rouva niin ponnekkaasti, että Willy pysähtyi -puheessaan. Hetken kuluttua rouva Mayton sanoi: - -"Tarkotukseni ei ollut keskeyttää sinua, poikaseni, jatka!" - -"-- ja hän on ajelemassa maailman kilteimmän tädin kanssa. Eno arvelee -niin ja tiedänhän minäkin sen, että hän on kiltti. Ja eno tuntee häntä -kohtaan." - -"Mitä tekee?" kysyi vanha rouva nopeasti. - -"-- sanon tuntee häntä kohtaan ja niin eno sanoo. Minusta se merkitsee -juuri samaa kuin rakastaa. Jos ei se sitä merkitsisi, miksi eno sitten -syleilee ja suutelee häntä?" - -Rouva Mayton veti syvään henkeään, eikä vastannut vähään aikaan. -Viimein hän sanoi: - -"Mistä sinä tiedät, että hän syleilee ja suutelee?" - -"No, kun minä näin samana päivänä, jolloin Toddy loukkasi sormensa -ruohonleikkuukoneessa. Ja eno oli niin iloinen, että hän osti minulle -seuraavana aamuna pukinrattaat -- näytän ne sinulle, jos tulet meidän -talliin, ja näytän sinulle myöskin pukin. Ja hän osti --" - -Juuri tässä Willy lopetti, sillä rouva Mayton painoi nenäliinan -silmiään vastaan. Hetken, parin perästä hän tunsi polveaan keveästi -kosketettavan ja pyyhittyään silmänsä hän huomasi Willyn osaaottavan -katseen. - -"Olen niin pahoillani, kun sinun on niin paha olla. Oletko huolissasi, -kun pikku tyttösi on mennyt niin kauvaksi ajelemaan?" - -"Olen!" vastasi rouva Mayton hyvin päättävästi. - -"Ei sinun tarvitse peljätä", sanoi Willy, "Harry eno on niin -huolellinen ja tarkka." - -"Hänen pitäisi hävetä käytöstään!" huudahti rouva. - -"Niin hän tekeekin", sanoi Willy, "sillähän tekee kaikkea, mitä hänen -pitää tehdä. Hän on hirveän huolellinen. Eräänä päivänä, kun pukki -pillastui ja Toddy ja minä pääsimme heidän vaunuihinsa, piti eno -hänestä oikein tiukasti kiinni, ettei hän vain putoisi ulos vaunuista." - -Rouva Mayton polkaisi kärsimättömänä jalkaansa. - -"Tiedän, että sinäkin tuntisit häntä kohtaan, jos vain tietäisit, miten -hauska hän on", jatkoi Willy. "Hän laulaa hirvittävän lystikkäitä -lauluja ja kertoo suunnattoman hauskoja satuja." - -"Loruja!" huudahti suuttunut äiti. "Eivät ne ole ollenkaan loruja", -sanoi Willy. "Ei minusta ole hyvä, että sanot niin, kun hän aina kertoo -Josefista ja Abrahamista ja Moseksesta ja Jesuksesta, kun hän oli -pikkupoika, ja juutalaislapsista ja monesta muusta, josta Jumala piti. -Ja sitten hän on hyvin kiltti." - -"Arvaan, että hän sitä on", sanoi rouva Mayton. - -"Kun me luemme rukouksemme, me rukoilemme myöskin sen kauniin tädin -puolesta, josta eno pitää, ja hän pitää siitä, että niin teemme", -jatkoi Willy. - -"Mistä sen tiedät?" kysyi rouva Mayton. - -"Siitä, että hän suutelee meitä aina, kun niin teemme, ja niinhän -isäkin tekee, kun hän pitää siitä, mitä rukoilemme." - -Rouva Mayton vaipui vakaviin ajatuksiin, mutta Willy ei ollut saanut -sanotuksi kaikkea, mikä oli hänen sydämellään. - -"Ja kun Toddy tai minä lankeamme ja satutamme itsemme, niin Harry -eno juoksee hätään, nostaa ylös ja lohduttaa, vaikka hän olisi ollut -tekemässä mitä hyvänsä. Eräänä päivänä hän heitti pois sikaarin, kun -hän tuolla tavalla kiirehti minun tyköni, silloin kun ampiainen pisti -minua, ja Toddy otti sikaarin maasta ja söi sen, ja siitä hän tuli -kauhean sairaaksi." - -Viimemainittu tapaus ei tehnyt rouva Maytoniin syvää vaikutusta -mahdollisesti siitä syystä, että se ei kuulunut asiaan, joka hänen -mielessään askarteli. Willy jatkoi: - -"Ja eikö hän ollut kiltti minulle tänään? Kun minä olin aivan hukassa, -kun ei minulla ollut leikkitoveria ja halusin kuolla ja mennä -taivaaseen, silloin eno lopetti parranajonsa kesken lohduttaakseen -minua." - -Rouva Mayton oli miettinyt nopeasti ja vakavasti ja hän alkoi -jonkunverran leppyä tuolle pienelle rauhanhäiritsijälle. - -"Ajatteleppas", sanoi hän, "jos en enää päästäisikään pikku tyttöäni -ajelemaan enosi kanssa?" - -"Silloin", sanoi Willy, "silloin hänen on varmasti hirveän, hirveän -paha mieli, ja minun tulee mieleni niin pahaksi hänen tähtensä, sillä -kilttejä ihmisiä ei saa tehdä onnettomiksi." - -"Ajatteleppas sitten, että _annan_ hänen mennä?" sanoi rouva Mayton. - -"Silloin annan sinulle oikein monta suukkoa, kun olet niin hyvä -enolle", sanoi Willy. Ja otaksuen, että rouva Mayton tulisi -noudattamaan jälkimäistä menettelytapaa Willy kiipesi hänen syliinsä ja -alkoi äkkiä täyttää lupaustaan. - -"Siunatkoon sinun hellää pikku sydäntäsi!" sanoi rouva Mayton; "olet -samaa verta ja se on hyvää verta, joskin jonkun verran tulista." - -Herätessäni seuraavana aamuna löysin kirjeen oveni alla. Petyin -nähdessäni, ettei kuoressa ollut Alicen käsialaa, mutta olin kaikesta -huolimatta iloinen saadessani sisareltani muutaman sivun, etenkin kun -kirje kuului seuraavasti: - - "Heinäkuun 1 päivänä 1875. - - Rakas, vanha veikko. - - Olen muistellut meidän kokemuksiamme, kun me vastakihlautuneina - oleilimme parin viikon ajan eräässä täysihoitolassa -- ja - siksi olen päättänyt lopettaa täällä-olomme lyhyeen, kiiruhtaa - kotiin ja valmistaa Alicelle ja sinulle tilaisuuden silloin - tällöin tavata "perheessä". Silloin olette turvassa kaikilta - mahdollisilta häiriöiltä, joiden alaisina nyt varmaankin olette - joka ilta. - - Tom, tuo tottelevainen, vanha poika on kanssani samaa mieltä. - Pyydän sinun huolehtimaan siitä, että vaunut ovat meitä - vastassa Hillcrestin asemalla perjantaiaamuna 11,40 junalla. - Kutsu puolestani Alicea ja hänen äitiään sunnuntaina syömään - päivällistä meidän kanssamme -- tulemme yhtä matkaa kirkosta - meille. - - Rakkaat terveiset - - Helena siskoltasi. - - J.K. Tietysti otat lemmikkini mukaasi vaunuihin meitä vastaan. - - J.J.K. Olisitko pahoillasi jos muuttaisin sinut parhaaseen - vierashuoneeseen? -- en voi nukkua, jolleivät he ole aivan - vieressäni." - -Perjantai-aamuna he aikoivat saapua -- siunattu olkoon heidän -huolenpitonsa! -- ja tänäänhän oli perjantai. Kiiruhdin poikien -huoneeseen ja huudahdin: - -"Toddy, Willy! kenenkä luulette tulevan tänä aamuna teidän luoksenne?" - -"Kuka tulee?" kysyi Willy. - -"Potetiivintoittaja"? kysyi Toddy. - -"Ei, vaan isä ja äiti." - -Willyn ilme muuttui heti enkelimäiseksi, mutta Toddy rävähytteli kerran -pari silmiään ja mumisi surullisesti: - -"Luulin, että te oliti potetiivintoittaja." - -"Oi, Harry eno!" sanoi Willy karaten ylös vuoteesta hurjana ilosta. -"Jos isä ja äiti olisivat viipyneet kauvemmin, luulen, että olisin -_kuollut_. Minä olen niin ikävöinyt heitä, etten ole tiennyt mitä tehdä --- olen sen tähden itkenyt monta päänalustaa täyteen, täällä aivan -pimeässä." - -"No, poika parka", sanoin minä nostaen hänet syliini ja suudellen -häntä, "miksi et tullut kertomaan tuosta Harry enolle ja antanut enon -koettaa sinua lohduttaa?" - -"Minä en voinut. Aina kun minun on ikävä, tuntuu kuin minun suuni olisi -sidottu kiinni, ja mahdottoman suuri kivi olisi juuri tässä, sisässä." -Ja Willy osoitti kädellä rintaansa. - -"Jot ito kivi oliti minun titättäni", sanoi Toddy, "minä ottaitin ten -tieltä etille ja heittäitin ten kananpoikien päälle." - -"Toddy", kysyin minä, "etkö ole iloinen, kun isä ja äiti tulevat?" - -"Olen", sanoi Toddy, "minä luulen, että te on hijveän hautkaa. Äiti tuo -aina minulle jintatokejia, kun hän menee jonnekin." - -"Toddy, sinä olet voitonhimoinen pikku raukka." - -"En minä ole voitonhimoinen pikku jaukka; minä olen Toddy Lawjent." - -Toddy ei kuitenkaan pitänyt pukeutumisessa vähempää kiirettä kuin hänen -veljensä. Rintasokeri oli hänelle samaa kuin muutamat jumaluusopin -järjestelmät ovat kannattajilleen -- ei mikään erikoisen ylevä vaikutin -toimintaan, vaan jotakin suloista ja jotakin, jota hän täysin saattoi -käsittää. Niinpä olikin tarmo, jolla hän heitti vaatteet ylleen, -jotakin aivan erikoista. - -"Seis pojat", sanoin minä, "tänään teillä täytyy olla puhtaat vaatteet -yllänne. Ettehän tahdo, että isä ja äiti näkevät teidät likaisina?" - -"Emme tietystikään", sanoi Willy. - -"Puetaanko minut oikein kauniikti?" kysyi Toddy. "Voi, tepä hautkaa." - -Olin aina ollut sitä mieltä, että Helena siskossani oli tarpeettoman -paljon turhamaisuutta, ja tässä se nyt ilmeni toisessa polvessa. - -"Minä tahdon kenkäni aivan neekejimäitikti" pyysi Toddy. - -"Minkälaisiksi?" - -"Minä tahdon, että kenkäni tehdään aivan neekejimäitikti -pullohajjalla", selitti Toduy. - -Katsahdin kysyvästi Willyyn, joka vastasi: - -"Hän tahtoo saada kenkänsä kiillotetuiksi pullovoiteella, jota -hangataan nahkaan harjalla." - -"Ja minä tahdon ylleni nauhan", jatkoi Toddy. - -"Hän tarkottaa vyötä", sanoi Willy. "Hän on hirveästi olevinaan." - -"Ja titte panen päähäni tuptulakkini", sanoi Toddy, "ja punaitet -hantikkaat." - -"Tupsulakin ja punaiset vantut", jatkoi tulkki. - -"Toddy, ethän voi käyttää vanttuja, kun on näin kuuma", sanoin minä. - -Loin kysyvän katseen Toddyyn, jonka kasvoissa näin hänelle ominaiset -pettämättömät itkun alkuvalmistukset; ja kun en halunnut, että hänen -silmänsä olisivat sameat, kun hänen äitinsä katsoisi niihin, sanoin -nopeasti: - -"Pistä ne käteesi ja -- heitä yllesi vaikka turkit, jos haluat, mutta -älä rupea itkemään." - -"En minä tahdo tujkkeja", selitti Toddy, "tahdon omat hienot vaatteeni." - -"Voi, Harry eno", sanoi Willy, "tahdon tuoda äidin kotiin -pukinrattaillani!" - -"Pukki ei jaksa vetää äitiä ja sinua, Willy." - -"No, anna minun sitten ajaa asemalle, niin että isä ja äiti näkevät, -että minulla on pukki rattaineen. Äiti olisi varmaankin pahoillaan, jos -hän saisi tietää, että minulla on pukki, eikä olisi sitä heti saanut -nähdä." - -"No, voithan tulla mukanani asemalle, Willy, mutta sinun täytyy ajaa -hyvin varovasti." - -"Kyllä, en ollenkaan tahtoisi, että satuttaisimme itsemme, nyt juuri -kun äiti tulee." - -"Pojat", sanoin minä, "tahdon, että leikitte sisällä tänä aamuna. Jos -menette ulos, tulette likaisiksi." - -"Luulen, että aurinko on pahoillaan, jos se ei saa meitä nähdä", sanoi -Willy. - -"Sitä en usko", sanoin minä, "aurinko on kyllin vanha ymmärtääkseen -olla kärsivällinen." - -Aamiaisen jälkeen pojat lähtivät, joskin vasten mielisesti, omaan -huoneeseensa ja minä tarkastin perinpohjin sekä talon että pihan -nähdäkseni, ettei mikään tuottaisi minulle talonhoitajana häpeää. -Annoin kruunun Mikelle ja toisen Maggielle ja niin vapautuneena -raskaasta taakasta koristin arkihuoneen ja Helenan huoneen kukilla. Kun -astuin Helenan huoneeseen, kuulin sivukomerossa olevan pesukaapin luota -liikettä ja kun katsahdin sinne, näin Toddyn, joka parhaillaan joi -viimeisiä siemauksia mustaa nestettä sisältävästä pullosta. - -"Juon muttaa lääkettä", sanoi Toddy, "minä pidän niin hijveätti -muttatta lääkkeettä." - -"Mistä sinä sitä valmistat?" kysyin minä, jonkunlaisella -ymmärtämyksellä. Olin huomaavinani tässä jälleen perinnöllisyyden -vaikutusta. Kun Helena ja minä olimme lapsia, saatoimme leikkiä -tuntikausia siten, että liotimme lakritsia vedessä. Tuo musta neste oli -olevinaan lääkettä. - -"Minä tekoitan titä tättä miktuujatta", sanoi Toddy. - -Se oli toinen lääke lapsuuden ajoilta, mutta sitä valmistettiin vain -lääkärin määräysten mukaan, eikä se ollut varsin terveellistä, jos sitä -otti "tarpeen mukaan." Tarttuessani pulloon --; noin sadan gramman -suuruiseen -- minä kysyin: - -"Paljonko sinä sitä joit, Toddy?" - -"Koko pullolliten -- te oli niin hautkaa", sanoi hän. - -Samassa kiintyi katseeni nimilappuun -- siinä oli _tuskaa lievittävää_. -Silmänräpäyksessä olin temmannut huivin, kietonut Toddyn siihen, -pistänyt hänet kainalooni ja olin matkalla talliin. Seuraavassa -hetkessä istuin hevosen selässä ja ratsastin täyttä laukkaa kylään, -sylissäni Toddy, jonka vaaleat kiharat liehuivat tuulessa. Ihmiset -riensivät ulos ja töllistelivät meitä. Eräs vanha talonpoika joka ajoi -vastaani, käänsi hevosensa ympäri, läimähytti vimmatusti piiskallaan -ja läksi minua ajamaan takaa huutaen: "Ottakaa varas kiinni?" -Jälkeenpäin sain kuulla, että hän luuli minun olevan jonkun Charley -Rossin ryöstäjistä, varastettu lapsi kainalossa, ja 20,000 dollarin -palkinto kajasti hänen silmiensä edessä. Apteekin edessä minä pysäytin -hevosen niin äkkiä, että se lysähti takajaloilleen, syöksyin sisälle ja -huudahdin: - -"Antakaa tälle lapselle jotakin, joka saa hänet antamaan ylen -- -nopeasti? Hän on niellyt myrkkyä?" - -Myyjä kiiruhti pulpettinsa luo sillä välin kun äidillisen näköinen -nainen, jota hän juuri oli palvellut, puhkesi: "Pyhä Äiti! Menen -hakemaan isä O'Kelleytä", ja hävisi. Tällä välin oli Toddy, johon -lääke ei vielä ollut ruvennut vaikuttamaan, vetänyt apteekkarin kissaa -hännästä ja tämän toimenpiteen seurauksena oli äänekäs vastalause -kissan puolelta. - -Seuraavien hetkien tapahtumat olivat laadultaan niin mullistavat -ja äänekkäät, ettei niiden yksityiskohtainen kuvaaminen liene -miellyttävää. Riittänee mainita, että Toddyn paino väheni huomattavasti -ja että hän ajoittain oli kalman kalpea. Isä O'Kelley saapui -juoksujalkaa ja oli sydämestään iloinen, ettei hänen palvelustaan -tarvittu. Minä selitin kuitenkin, että jos roomalaiskatolilainen -kaste ja pyhän veden priiskoittaminen voisi vaikuttaa edullisesti -Toddyn luonteeseen, niin saattaisi koe olla paikallaan. Ratsastimme -rauhallisesti kotiin ja kun pyysin, että Maggie koettaisi saada Toddyn -vähän nukkumaan, kuulin sairaan sanovan veljelleen: - -"Willy, kun minä olin kylättä, olin minä valatkala. En minä tylkenyt -tuuttani Joonatta, mutta minä tyljin koko laattian täyteen muuta -tavajaa." - -Sinä aikana, joka vielä oli jäljellä, ennenkuin oli lähdettävä -asemalle, omistin kaikki voimani pitääkseni lapset puhtaina; mutta -menestykseni oli niin vähäinen, että lopulta kadotin kärsivällisyyteni. -Ensiksikin tahtoivat he leikkiä sillä osalla pihanurmea, johon aurinko -ei vielä paistanut. Sitten, sillävälin kun minä menin sisälle hakemaan -tulitikkuja sytyttääkseni savukkeeni, oli Toddy tallustellut, kosteissa -kengissään keskelle tietä, jossa pölyä oli nilkkaa myöten. Sitten he -ryömivät nelinkontin kuistilla ja leikkivät karhua. Kumpainenkin halusi -poimia kimpun kukkia äidille, ja Toddy haisteli varovaisuuden vuoksi -jokaista kukkaa, jota hän lähestyi. Tämä aiheutti, että hänen nenänsä -ennen pitkää oli liljan siitepölyn peitossa, niin että se loisti -kirjavana kuin pahoinpidellyn nyrkkitaistelijan. Kun he hetkiseksi -pysähtyivät työssään, kysyi Willy: - -"Minkätähden toisilla miehillä kirkossa ei ole ollenkaan hiuksia -päälaellaan, Harry eno?" - -"Siksi", sanoin minä, mutta keskeytin äkkiä ravistellakseni Toddya, -joka koetti saada kelloani povitaskusta, "siksi, että heillä on pahoja -pikku poikia, jotka aina heitä vaivaavat, niin että hiuksetkin lopulta -lähtevät." - -"Titten minä luulen, että minunkin tukkani lähtee hyvin pian", -huomautti Toddy loukkaantuneen näköisenä. - -"Valjasta hevoset, Mike", huusin minä. - -"Ja pukki myöskin", lisäsi Willy. - -Viiden minuutin kuluttua istuin ajoneuvoissa tai oikeammin Tomin -avovaunuissa. "Mike", minä huudahdin, "unohdin sanoa Maggielle, että -hän valmistaisi aamiaisen siksi, kun he tulevat -- vie nopeasti hänelle -sana." - -"Kyllä, herra", sanoi Mike ja kiiruhti pois. - -"Oletteko valmiit, pojat", kysyin. - -"Heti paikalla", sanoi Willy, "kunhan vain saan tämän paikoilleen. No -nyt", jatkoi hän, istuutui, tarttui ohjaksiin ja hujautti piiskalla, -"alappas astua." - -"Odotappas hetkinen, Willy -- pane pois tuo piiska, äläkä koske -pukkia sillä kertaakaan matkalla. Aijon ajaa hyvin hitaasti, meillä -on yllin kyllin aikaa -- sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin pidellä -ohjaksistasi." - -"Hyvä", sanoi Willy, "mutta minä tahdon olla oikein miehen näköinen -ajaessani." - -"Sen voit tehdä, kun joku voi juosta vierelläsi. Nyt matkaan." - -Hevoset läksivät juosta hölkyttämään, ja pukki seurasi kintereillä. -Kun olimme minuutin matkan päässä asemalta, saapui juna. Olin aikonut -olla asemasillalla Tomia ja Helenaa vastassa, mutta kelloni oli -nähtävästi jäljessä. Läimähytin hevosia, katsoin taakseni ja näin, -että pojat tulivat heti perässä. Uudelleen kääntyessäni näin, että -olin jo niin lähellä asemasiltaa, ettei muu kuin hyvin äkkinäinen -käännös voisi pelastaa minua vakavasta onnettomuudesta. Mutta nuo jalot -eläimet oivalsivat vaaran yhtä pian kuin minäkin ja kääntyivät miltei -paikoillansa. Samassa kuulin kaksi kovaa jysähdystä pienen asematalon -puuseinää vastaan, kuulin hirveätä huutoa kahdesta suusta, näin -molemmat sisarenpoikani yhdessä mylläkässä asemasillalla Bloam Parkin -postivaunujen ajajan jyristäessä korvaani: - -"Kuinka ihmeessä annoitte niiden sitoa pukin kiinni vaunujen akseliin?" - -Minä katsoin ja näin, että miehen puheessa oli perää. Jätän -luonnontutkijan selitettäväksi, kuinka pukin pää ja hartiat voivat -ajeluni viimeisen minuutin aikana säilyttää luonnollisen yhteytensä. En -voinut juuri silloin asiaa enemmän ajatella, sillä juna oli pysähtynyt. -Onneksi olivat lapset pudonneet päälleen ja Lawrence-Burtonilainen -pääkallo on kerrassaan ihmeteltävän luja. Nostin heidät jaloilleen, -harjasin heitä käsilläni, lupasin heille niin paljon rintasokeria, kuin -he kokonaisen viikon aikana jaksoivat syödä, kuivasin heidän silmänsä -ja kiirehdin heitä menemään aseman toiselle puolen. Willy syöksyi Tomin -luo huutaen: - -"Katso pukkiani, isä?" - -Helena avasi sylinsä ja Toddy heittäytyi siihen nyyhkyttäen: - -"Äiti! laula Toddy minne joutunut." - -En ollut saattanut kuvitellakaan, kuinka onnettomaksi voi tuntea -itsensä rakastetun sisaren ja verrattoman langon seurassa, ennenkuin -tämän lyhyen ajomatkan aikana. Helena oli jonkun verran huolissaan -lasten tähden, mutta hänellä oli kuitenkin aikaa katsella minua niin -suurella myötätunnolla, hellyydellä, rakkaudella ja samalla niin -huvitettuna, että minusta todellakin oli suuri helpotus, kun pääsimme -kotiin. Vetäydyin nopeasti huoneeseeni, mutta ennenkuin ehdin sulkea -oveani, oli Helena jo luonani, kädet kaulallani; ja ennenkuin tuo -rakas, vanha tyttö otti ne pois, olimme tulleet toisiamme lähemmäksi -kuin koskaan sitä ennen. - -Ja kuinka herttaisesti ja hauskasti loppupäivä kuluikaan. Meillä oli -pieni hieno aamiainen, ja Tom avasi Roederer pullon, eikä Helena -vastustellut, kun hän ehdotti, että otettaisiin esille Helenan -hienoimmat lasit. Siellä juotiin sitten "hänen", "hänen äitinsä" ja -tulevan nuoren aviomiehen malja. Helena ehdotti "puhemiesten -- Willyn -ja Toddyn" maljan, joka juotiin pohjaan. Nuo nuoret herrat eivät -vastanneet, töllistelivät vain niin uteliaina ja ihmeissään, että -hypähdin tuoliltani ja suutelin heitä oikein kuuluvasti, jonka johdosta -Tom ja Helena katsahtivat merkitsevästi toisiinsa. - -Sitten Helena läksi Clarksonin täysihoitolaan yksinomaan vain siksi, -että hän halusi näyttää eräälle siellä asuvista naisista, joka aikoi -kääntää erään puvun, miten hän sen parhaiten voisi tehdä, Helena kun -oli juuri sattunut näkemään samantapaisen puvun erinomaisen hauskasti -uudelleen laitettuna. Ja Alice seurasi häntä portille sanoakseen -hyvästi; mutta heillä olikin niin paljon puhumista, että Alice saattoi -Helenan melkein kotiin asti. Helena pyysi häntä sisälle lepäämään; -hänethän voitaisiin sitten kyyditä kotiin. - -Sitten Mike lähetettiin viemään rouva Maytonille kirjettä, -jossa ilmoitettiin, että hänen tyttärensä oli suostunut jäämään -päivällisille, ja että hänet täydessä turvassa saatetaan kotiin. Kun -päivällinen oli syöty ja lapset olivat levolla, valitti Tom, että -hänen täytyi lähteä sikäläisen valtuuston kokoukseen, ja Helena pyysi -anteeksi, että hän poistui hetkiseksi pistäytyäkseen lääkärin luona -tiedustelemassa, kuinka rouva Brown parka jaksoi, ja sillä matkalla -hän viipyi kolme tuntia ja kaksikymmentä viisi minuuttia; kunnia hänen -hienotunteisuudelleen! - -Lomani peljätty loppuminen ei tuottanut minulle niin suurta tuskaa -kuin olin luullut. Eräänä iltana Helena kysyi, eikö hänen iso, laiska -veljensä voisi täältä käsin käydä päivittäin kaupungissa tointansa -hoitamassa, kun kerran hänen rakas Tominsakin sen voi tehdä; ja jos -se käy päinsä, niin hän pyytää häntä viettämään heidän luonaan kesän -lopun. Vaikka minä olinkin vuosikausia jyrkästi tuominnut tuota -sivistyneiden ihmisten mielettömyyttä, että he jättävät kaupungin -etsiäkseen asuntoja muualta, niin en voinut vastustaa Helenan -kutsua, vaan suostuin. Meninpä pitemmällekin: ostin sievän maa-alueen -(vaikkakin se tapahtui Tomin nimissä), ja Tom on hankkinut tänne joukon -huvilapiirustuksia, ja joka ilta ne levitetään ruokasalin pöydälle, -jonka ääreen kokoontuu neljä henkeä, niiden joukossa eteenpäin-pyrkivä -liikemies ja nuori loistavasilmäinen nainen, jonka poskilla näyttävät -ruusut ja liljat kukkivan. Tällä viimemainitulla henkilöllä on oma -käsityksensä kaikkien piirustusten ansioista, ja hän on jyrkästi sitä -mieltä, että mitkä piirustukset sitten valittaneenkin, niin Helenan -poikia varten niissä täytyy olla varattuna erityinen huone. Kun nämä -herrasmiehet ovat nuoria, on minulla usein syytä olla heille hirveän -mustasukkainen, mutta he eivät vähääkään välitä vihastani eivätkä -pyynnöistäni -- kekseliäisyydelläni vain voin estää heitä kokonaan -anastamasta erään suloisen henkilön ajan, jonka seurasta en koskaan -saa kyllikseni. Hän toivoo, että kun meidät joulukuussa vihitään, he -tulevat olemaan sulhaspoikina, eikä minulla ole pienintäkään epäilystä -siitä, ettei käy hänen tahtonsa mukaan. Ja tunnustanpa itsekin -kiintyneeni heihin yhä enemmän ja jos joskus vetäydyn huoneeseeni ensin -pistäytymättä heidän luonaan painamassa kiitollisuuden suudelmaa heidän -viattomille huulilleen, niin omatuntoni soimaa minua halpamaisesta -kiittämättömyydestä. Ja ajatellessani, että ilman heitä olisin nyt -toivoton vanhapoika, valtaa minut ylenpalttinen kiitollisuus Häntä -kohtaan, joka on lahjoittanut minulle Helenan pienokaiset. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HELENAN PIENOKAISET*** - - -******* This file should be named 65803-0.txt or 65803-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/8/0/65803 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65803-0.zip b/old/65803-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 0d68fcf..0000000 --- a/old/65803-0.zip +++ /dev/null |