diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65469-0.txt | 2677 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65469-0.zip | bin | 52310 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2677 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..7b9e4f9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65469 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65469) diff --git a/old/65469-0.txt b/old/65469-0.txt deleted file mode 100644 index 29d15a0..0000000 --- a/old/65469-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2677 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kansanopistosta ja kansanopiston -ympäristöiltä, by Lauri Soini - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kansanopistosta ja kansanopiston ympäristöiltä - - -Author: Lauri Soini - - - -Release Date: May 30, 2021 [eBook #65469] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSANOPISTOSTA JA KANSANOPISTON -YMPÄRISTÖILTÄ*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KANSANOPISTOSTA JA KANSANOPISTON YMPÄRISTÖILTÄ - -Kirj. - -LAURI SOINI - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1898. - - - - -SISÄLTÖ: - -Opettajattarellemme. -Kansanopiston avajaiset. -Laulava kansa.. -Johtaja. -Esityksiä. -Kuusikon Vuokko. -Uutta sisällystä. -Toivioretki. -Nuori vanhus. -Ero. -Otto. - - - - -Opettajattarellemme. - - - Reväisen talven kullankirkas päivä - luo nietoksille verhon hohtavan. - Jo kaikotkoon nyt kauvas kaihon häivä, - kun päiväpaiste täyttää maailman! - Nyt varjotonna valonvälke päilyy - mun rinnassani, siellä muistot häilyy - iloiset, heijastaen loistettaan. - Semmoista kirkkahinta varjottuutta, - keväimen lepposinta herttaisuutta - sä myöskin lietsot tänne maailmaan. - - Sä luonnon kukkasista kerrot meille, - viet talvellakin suvimaailmaan, - vaan lemmikkinä pellon penkereille - oot auvennut myös itse nuokkumaan. - Sä rikkaimmilla väreillä et loista, - on ihanuutta sulla toisenmoista, - on tunnelemuisuutta henkevää. - Lait luonnon koitat meille selvitellä, - sen lakia myös näytät käytöksellä, - lakia lempeätä, lämpimää. - - Sä laulatatkin meitä iltasilla - ja neuvot rintojamme soittamaan - iloisten tuntehitten kantelilla - ja laulamalla huolet voittamaan. - Sä seurassamme leikit siskonamme, - me sua äitinämme rakastamme, - oot lemmen lempeydellä voittanut. - Sun luonasi on olo onnekkuutta, - kun eroamme, uutta suloisuutta - on tuovat tuoksuntasi muistelut. - - - - -Kansanopiston avajaiset. - - -Yötä myöten olimme hevosella ajaa ryhmäneet kaupunkiin. Aamuyöstä -olimme vasta perille saapuneet. - -Siksi oli aamulla unetar kovin vierasvarainen... ei olisi mielellään -luotaan laskenutkaan. - -Eli eihän se oikeastaan vieraanaan pitänytkään... minne lienee mukanaan -kuljetellut. Reki tuntui tärähdellessään aivan ruumistakin -tärahdyttelevän, ja tierat narskahtelivat hevosen kavioissa. Korkea -kukkula kuumotti edestä, lumisten lehdon lehvien välitse ja halki öisen -ilman, jossa souteli vienon vitisateen näköistä utua. - -Mäkipä se näkyi olevan allammekin... nyt rupesi juuri tie eteenpäin -viettämään. Kovin reki kulkikin kovasti... aivan korvissa rupesi -vinkumaan... mitenhän tässä käyneekään... - --- Laiva lähtee kohta. - -Mitä se nyt veli Ellu siinä laivasta hourii... pidätä, pidätä -veikkonen... eihän laivakaan toki noin kovasti... Pitele... pitele, -Ellu... muuten menemme möyhnäksi mäen alle. - -Koetin huutaakin, mutta mikä lienee painanut rintaa ja kuristanut -kurkkua, etten saanut ääneen pikahdetuksi. - --- Kuulkaahan! Puolen tunnin perästä lähtee laiva. - --- Mikä? - --- Laiva. - --- Minnekä? - --- Sinne sen koulun avajaisiin. - -Silmäni revähtivät auki ja ensityökseni rupesin katsomaan edelle, että -vieläkö siellä on pysynyt hevonen seisallaan. Ei näkynyt enää koko -hevosta, eikä asuntonani ollut reki, vaan sänky. - --- Niinkö opiston avajaisiin! - -Ja silloin se uni silmistä sirkosi -- sirkosi kuin usva tullessa -aamuisen tuulen. Tunnin aika oli vielä höyryvenheen lähtöön, mutta ei -siinä ollut liikaa siinäkään. - -Siellä se höyryvenhe jo ähkyi ja puhkui laiturin kyljessä. Lienee -varmaankin ruvennut tukehduttamaan, kun olivat vatsa ja povukset kansaa -täytenään sekä vielä täysi kannannainen harteilla. - -Lähdettiin. Höyryvenhe velloi itsensä ympäri, osotti kokkansa -salmensuuta kohden ja läksi sinne mustaa savua torvestaan puhkuen -pahkuamaan. Vesi vuohkautui vaaleaksi venheen pyrstöllään potkiessa, -laittautui laineiksi, ja laineet läksivät vierymään venheemme perästä. -Uusia aaltoja kohota kumpuili toinen toisensa edelle ja jälkimmäiset -vierymiseen väsyneinä paikoilleen painautuivat. Mutta suuremmiksi -aalloiksi vesi vääntäytyi venheemme sivuilla, siirtäytyen syrjään -mahtavan matkustajan tieltä. Pyöreäselkäisinä ne pyörivät perätysten ja -vieryivät vieretysten rantaan päin, viskautuivat vimmoissaan rannikkoa -vasten ja pirstouneina takaisin pauhahtivat. - -Niin me aaltoja nostatimme ja aaltoja mursimme ja eteenpäin menimme, -lahden halki salmensuulle ja sieltä aukealle ulapalle. - -Kyllä kaiketi se oli oikeastaan samalaista kuin muulloinkin -höyryvenheellä matkustaminen, mutta siinä tuntui olevan niin omituista -toisellaisuutta. Minusta tuntui jotenkin samalta kuin silloin, jolloin -isäni kanssa kuljin ensikertaa kirkkoon ja odotin uteliaana näkemistä -komean kirkon, jota naapurini pienen Pentin olin kuullut ihastellen -ihmettelevän. - -Ja samaa minä luulin huomanneeni matkatovereissanikin, nimittäin -niissä, jotka ympärilläni olivat, mutta joista ennestään en ketään -tuntenut. Kaikki näyttivät he olevan niin totisella tuulella ja jos -nauroivat, nauroivat niinkuin juhlissa nauretaan. - -Matka ei ollut pitkä, mutta matkan määrän utelias odotus tuntui sitä -aivan ijänikuiseksi venyttävän. Ja kuitenkin tunsin jotakin melkein -pelon tapaista arkuutta, joka yhä kasvoi matkan määräämme lähetessäni. -Tuntui melkein siltä kuin kansanopistoa ympäröisi lämpösempi ja -pehmosempi ilmakehä, jota minä en oikein uskaltaisi lähetä ja joka -minua puoleensa päin vetäisi ja samalla luotaan lykkeleisi, tekisi -molempia sitä voimakkaammin mitä lähemmäksi tuon tenhopiirin keskustaa -jouduimme. - -Semmoista pelon sekaista juhlatuulta, semmoista arkailevaa mielitekoa -en ennen tietänyt tunteneeni muulloin kuin pahaisena poikasena -ensikertaa lukukinkereillä käydessäni -- ja siksi se nyt minun kaikki -viettini valloitti. Hämärä juhlaharso näytti peittävän metsäiset -rannat, joista tasaisimmilla paikoilla kuulti vasta sataneita syksyn -ensimmäisiä lumihiveneitä. Ja höyryvenheen yksitoikkoinen jyskytyskin -pehmeni yhä sulavammaksi ja soinnukkaammaksi. - -Laskeuduin alas salonkiin, kun tuntui ruumiissani vilun väreitä suuren -selän syksyisessä tuulessa. Sieltä alhaalta täytyi silloin tällöin -vilkaista ulos, sitä tiheämpään, mitä pitemmältä matkustimme. Mutta -pienestä ikkunasta katsoen oli maisemista kadonnut juhlatuulinen -kokonaisuus. Sinne näki rannoilta ainoastaan palasen siitä mitä -kohdalle sattui, alastomasta lahdesta tai niemen kaistaleesta, lumen -rippeitä rantaäyräällä tai ehkä harmaaseinäisen talon peltojensa -keskellä. - -Höyrykone jyskytti ja sydämeni jyskytti... taisi toki höyrykone -jyskyttää kovemmin. - -Mutta muuten melkein äänetönnä me matkaa jatkoimme, joskus vain joku -virkkoi vähän kärsimättömän näköisenä kumppanilleen, että "eiköhän sitä -jo kohta aljettane olla perillä" ja sitten taas painautui koettamaan -odottaa. - -Vihdoinkin joku ikkunasta katsonut virkahti: - --- Nytpäs se jo sittenkin näkyy. - --- Niin sekö opisto jo? - --- Niin. Se on tuo tuolla koivujen keskellä. - -Menin muiden mukana ikkunasta tirkistämään. Ja sieltä se näkyi koivujen -välistä. Lumen hiveneitä oli levittynyt liinaksi katolle. - -Laivamme laulahti viestiksi rannalla oleville. Kohta alkoi sen runko -vavista potkurin takaperin pyöriessä, ja köysi viskattiin. - -Lappauduimme laiturille ja tienoota silmäsimme. Toinen puoli taivasta -oli jo poudassa, vaikka se oli ollut kokonaan pilvessä aamummalla. -Pilven reunan alta pilkahti juuri parhaiksi ruskoisenpunainen päivä -maan ohutta lumipeitettä kirkastamaan. - --- Mihinkä tästä mennään? - --- Eikö tuota vaan mentäne suoraan sinne opistolle. - -Lähdimme siitä peräsukaa pistättämään laivassa tulleet ja laivaa -vastaanottamassa olleet, tuttavukset vähän keskenään ryhmittyen ja -tuttavattomat yksitellen. Kävelimme ensin kuistia myöten rannasta ylös -ja mäen päältä pellon poikki opistotaloon. - -Aivan kummalliseksi kävi siinä yksin astuessani mieleni arkuus. Enkä -minä tahtonut mitenkään uskaltaa astua ovestakaan sisälle, ennenkuin -muut menijät mukanaan työnsivät. - -Mutta ovella oli vastassa herttainen ja ystävällinen mies, jonka -kaikkia liikkeitä näytti johtavan lämpimän ystävyyden tenho ja silmissä -loisti vastustamattomasti puoleensa vetävä iloisuus. Keltään kysymättä, -melkein itsekään ajattelematta oli minulla mielessä tunne, että "tuo se -nyt on se johtaja", ja pettymykseni olisi varmaankin tuntunut -sietämättömältä, jos asia olisi sattunut olemaan toisin. - -Siellä sisällä oli ja sinne tuli yhä joukkoa kosolta, enimmäkseen -nuorta väkeä, joiden kaikkien kasvot kuvastivat kuin ennen tehtyä -sopimusta noudattaen aivan samallaista arkuuden, ilon ja toivon -sekasotkua, jommoista itsekin tunsin. - -Vanhemmalla väellä ei tietysti ollut mitään syytä näin hupsusti -hätäillä -- niillä, jotka olivat tulleet omiaan kyyditsemään, eikä -niilläkään, jotka muuten ystävinä tai epäluuloisina tarkastelijoina -tulivat tämän uuden laitoksen avajaisia katsomaan. Mutta nuoret menivät -sen ystävällisen miehen luo, jonka kasvot näyttivät niin paljojen -ponnistusten uurtamilta, ja ilmoittivat tulonsa. Ja kun se ystävällinen -mies toivotti meille tervetuloa, tuntuivat hänen sanansa niin sydämestä -tulleilta ja siksi ne niin tyynnyttävästi sydämeen sattuivat. Aloimme -olla kuin kotonamme, sillä arkuus alkoi sulautua pehmosen puhtaaksi -juhlatunnelmaksi, joka tuntui olevan yhdistys vienosta hartaudesta ja -raittiista ilosta. - -Kun sitten toimitus aljettiin ja veisattiin virsikirjan virttä, tuntui -siinäkin olevan ponnistavaa voimaa, voimakasta hartautta enemmän kuin -milloinkaan muulloin. Ja pitäjään vanhan rovastin rukous lämmitti -mielen ja vei väkistenkin mukanaan rinnastani huokauksen korkeutta -kohden, sinne, jonne en aikoihin ollut uskaltanut huoata muka -miehuuteni mainetta peljäten. - -Mutta tuossahan nousee johtaja puhumaan. Hän tietää, että joukossa on -monta, jotka ovat tulleet tänne mielessään epäilevää arvelua, ja hän -tietää että siinä on myöskin ystäviä, jotka toivovat täältä valonhalua -kansansa nuorisolle, tulevaisuuden polvelle, eivätkä tahdo ihmistyön -heikkouksista opistoa vastaan syitä etsiä. Hän on tahtonut kuulijainsa -erilaisuuden unhottaa, mutta kuitenkin on se hänen puheensa sisältöön -jotakin vaikuttanut, kun hän totisesti hymyillen selittää työnsä -tarkoitusta. - --- Arvoisat kansalaiset! näin hän lausuu ja kuin katsoen johonkin -kauvas, miettii hetkisen. Kun tapaan jonkun savolaisen työtä -alottamassa ja häneltä kysyn: "mikä siitä tulee?", vastaa hän -tavalllisesti: "mikähän tullookin, -- eihän tuota vielä tiijä sannoo". -Tämmöinen välttelevä epämääräinen vastaus on minua aina aikatavalla -harmittanut. - -Nyt olen työtoverieni kera työtä alottamassa ja ikäväkseni huomaankin, -että itse olen pakotettu käyttämään tuota harmillista vastausta. Täytyy -oikein savolaisen tapaan kysyjälle vastatakseni, että "mikähän tullee, -eihän tuota vielä tiedä sanoa". Mutta on tällä epämääräisellä -vastauksella tällä kertaa kuitenkin puolustuksensakin. Aines ei tässä -työssä ole puuta, ei kiveä, eikä savea, vaan nuorta väkeä, jolla -on oma päänsä kuten omat jalkansakin, omat tapansa kuten omat -taipumuksensakin. - -Mutta jos tulos onkin näin epävarma, niin tarkoituksesta olemme -kuitenkin selvillä. Ja varmasti toivomme työn jotakin hyvää tuottavan. -Ilman sitä varmuutta emme olisi uskaltaneet ryhtyä näin suureen ja -tärkeään työhön ja ilman varmaa toivoa ette tekään, arvoisat -kansalaiset, olisi tämän opiston eduksi niin paljoa puuhanneet. - -Mutta toiveet aina jonkun verran pettävät, pettävät siksi, että me -tavallisesti ne kohotamme korkeammalle kuin todellisuus voi nousta. -Silloin on voimaa ja luottamusta ammennettava työn tarpeellisuudesta, -tärkeydestä. - -Ja onko sitten tämä työ tarpeellinen, työ, joka tarkoittaa nuorison -henkistä kehitystä? Onko se tärkeätä? - -Olet kaiketi, kansalaiseni, usein katsellut kansaasi, tätä jonka kanssa -yhteistä henkeä huovut. Olet nähnyt siinä paljon hyvää, olet iloinnut -sen sitkeydestä, sen kärsivällisyydestä, sen edistyksestä. Mutta olet -varmaankin nähnyt siinä paljon, josta et iloitse. Olet nähnyt paljon -raakuutta, nähnyt paljon hellyyden puutetta, paljon epärehellisyyttä, -paljon tyhjyyttä elämässä. Ja mielessäsi on liikkunut elävä tunne -siitä, että jotakin olisi tehtävä -- ja paljonkin -- että kansa ja -varsinkin sen nuoriso pääsisi tuosta tilasta. - -Mutta mitä? - -Kokemus ja sielutiede sanovat: opeta, jos tahdot täyttää tuon henkisen -tyhjyyden, niin -- opeta! Anna tietoja, rikastuta sielun tietovarastoa, -siitä tyhjyys täyttyy. Tahdot enemmän hellyyttä, voimakkaampaa, -jalompaa tunne-elämää. Opeta, anna tietoja sellaisia, joihin tunnetta -liittyy ja jotka tunnetta herättävät. Tahdot hyvää tahtoa. Taaskin -opeta. Anna yhä tietoja, jotka herättävät tai vastaisuudessa voivat -herättää voimakkaita siveellisiä tunteita. Tunteita tahto tottelee. -Ainoastaan voimakkaita hyviä tunteita herättämällä nuorisoomme voimme -siitä perinpohjin poistaa pahuutta. - -Ja jos todella tunnet kansaamme, olet tavannut sen nuorisossa -- ja -vanhoissakin -- opinhalua, tiedonikävää, liikuttavaa kaukaisuuden -kaihoa. Ajattelen, että paljas mainitseminen herättää mielessäsi -muiston monesta sellaisesta tapauksesta. Minussa se herättää yhden, -jonka kerron. - -Pari vuotta takaperin tuli luokseni mies, joka pyrki kansanopistoon. -Hakuaika oli jo umpeen kulunut, kaikki paikat täytetyt. En voinut siis -luvata hänelle pääsyä. Lupasin kuitenkin kaukopuhelimella ilmoittaa -hänen kotipitäjäänsä kirkonkylään, jos joku paikka sattuisi opistossa -avonaiseksi. - -Raskaalla mielellä läksi mies luotani. Hän pääsi kuitenkin opistoon ja -kertoi sitten miten tukalan raskaalta ja pitkältä odotusaika oli -tuntunut. Eräänäkin päivänä oli kuljeskellut metsällä, mutta ollut niin -toivoton, ettei muistanut ensinkään riistan etsintää. Oma toivottomuus -oli tehnyt metsänkin niin suruisen ja kaihoavan näköiseksi. Mutta kun -tuli kotiinsa, oli siellä eräs naapurin ukko, joka kertoi: "Sinulle -käskettiin sanomaan, että minne toivot, sinne pääset." "Minne sitten -pääsen?" oli hän iloisesti kysäissyt. "Itsepähän parhaiten tietänet", -vastasi ukko. "Pääsenköhän kansanopistoon?" "No, niin sitä vaan -käskettiin sanomaan sieltä telehvoonikonttoorista, että minne toivot, -sinne pääset." - -Ja kansanopistostahan tuo sanoma oli. Hän oli mielestään saavuttanut -kaikkein rakkaimman toiveensa. Keväällä pois lähtiessään ei hän paljoa -puhunut -- itki vaan, kyyneleet tukahduttivat hänen puheensa. Ajattelin -hänen varmaankin olevan kiitollisen siitä, että kansanopisto on -olemassa. - -Mutta miksi kaukaa etsinkään todistuksia työmme tarpeellisuudelle. -Todistaahan sitä jo osaltaan tämä lukuisa nuorisojoukko, joka tähänkin -opistoon on nyt saapunut. - -Ja toivon, rakkaat oppilaani -- käännyn nyt teidän puoleenne -- että -puhdas tiedonhalu on teidät tänne johdattanut. Ainoastaan silloin -voitte täällä saada omat toiveenne täytetyiksi, ainoastaan silloin -täytätte tämän yleisön vaatimukset. Muistakaa, että tämä yleisö, joka -ponnistuksillaan on meille tämän yhteisen työpaikan toimittanut, -vaatii tosityötä vastapalkkioksi ja on samalla tarkastajamme kuin -hyväntekijämmekin. Toivon että se hyväntahtoisesti arvostelee meitä, ei -millään alentuvalla armeliaisuudella, mutta oikeuden mukaisesti, -vanhurskaan kannalta. Raskaaksi taakaksi tiedän vastuunalaisuutemme -tulevan, vaan jos yhdestätuumin panemme viidetkymmenet hartiamme sitä -kantamaan, niin ei hätääkään. - -Mutta taakan kantaminen, yleisön vaatimusten täyttäminen -- sekö yksin -tulisi täällä olostanne voitoksenne? Ei, palkaksi lupaan teille vapaan -kehityksen ilon. Tahdon, että minua käsitettäisiin ihan sanani mukaan. -Kun puhun vapaasta kehityksestä, niin käytän tarkoituksella sanaa -_vapaa_. En uhratakseni vapausaatteelle, vaan sentähden että uskon ja -olen kokenut, että vapaa kehitys se saa parhaiten nuorisossa kaikki -voimat esille, ja me tahdomme todella saada nuorissa kaikki hyvät -voimat hereille. - -Vapaudella ei täällä ymmärretä vallattomuutta eikä mielivaltaisuutta -vaan vapaata alistumista siveellisyyden lakien alle. Muita ohjeita ei -ole, sanotaan vaan: tee ainoastaan sitä, josta voit vastata Jumalan, -ihmisten ja omantuntosi edessä. Se on vaikea ja velvollisuuksia, -painavia velvollisuuksia lisäävä ohjelma ja joskus erehdykseenkin -vievä. Mutta kehittävä se on. Ja kehittymään olemme tänne kokoontuneet, -emmekä ainoastaan kesyttymään. - -Tähän kehitystyöhön sanon teidät, rakkaat oppilaat, sydämmellisesti -tervetulleiksi samalla kuin kiitän sitä yleisöä, joka on toimittanut -meille tällaisen työtilaisuuden. Suljen lopuksi vakavan työmme Jumalan -haltuun. Uskon, että hän tahtoo auttaa työtä, joka tehdään hänen -nimeensä ja hänen kunniakseen ja jonka päätarkoitus on Jumalan kuvan -kirkastaminen ihmisessä. - -Hän lopetti. Kaikki olivat liikutettuja, vaikka sanat olivatkin -yksinkertaiset, eivätkä loistavia korusanoja. Tuntui rintaani puheesta -tarttuneen jotakin niin vaativaa, melkein pelvon tapaista, mutta -kuitenkin se tuntui niin hyvältä. - -Minusta tuntui kuin olisin ollut eksyksissä, kulkenut korvessa kauvan -ja kaihoissani huhuillut, mutta kuin nyt vihdoinkin lehtevän vesakon -välitse alkaisi kuumottaa silmiini kaivattu kotoinen veräjä. Ja siksi -se lienee tullut rintaani niin raivoisa riemun puuska, että se herutti -silmäini nurkkiin suuret kyyneleet. - -Minä painausin piiloon siellä nurkassani jossa olin, ja muiden -Savolaisen laulua laulaessa pyyhiskelin silmäini nurkkia. Sillä minua -tahtoi semmoinen vetisteleminen vähän hävettää. - -Mutta kun jykevimmän juhlallisuuden aika oli ohitse ja me joukolla -iltaa viettäen opistossa ensimmäisiä laulujamme lauloimme, niin silloin -olivat kyyneleet jo poissa ja mieleni vilpastui kotoiseen toveruuteen. - -Minä melkein luulin, että olin siellä kaiken ikäni viettänyt, enkä -koskaan tulisi pois lähtemään. - - - - -Laulava kansa. - - -Kukapa meistä suomalaisista ei olisi kehaissut kansamme laulunlahjalla. -Ja onkinhan se ihanata ajatella kuuluvansa kansaan, joka uinuessaan -öisessä hämärässä on osannut kastehelmin kimaltelevat niittyjensä -nurmet ja ijänikuisten kuusikkojensa humun niin taitavasti lauluiksi -loihtia. Vielähän niistä lauluinakin kuuluu kuusikkojen syvää, -surusointuista huminata, ja vielähän niistä tuommoiset vesihelmiä -helpeillään keinuttelevat nurmet kuumottavat! - -Mutta surulliselta se tuntuu, kun sanovat kansaltamme laululahjan -katoavan. - -Mistähän entiset isämme ja äitimme sitten tuon laulutaitonsa saivat, -kun se ei voi heidän lapsillaan ja lastensa lapsilla säilyä, vaan -edistyksen vauhdin enetessä alkaa aamuisen usvan tavalla ilmaan hajota? -Olivatkohan sen idut kiinitetyt taikuuden hämärään, kuten muutamat -sanovat, ja täytyikö sen sitten hämärän hajotessa hukkaan haihtua? - -Niin se lienee ollut. Oikeastaan tahtoisin sanoa isiemme laulunlahjan -orastaneen omasta kotoisesta, kansallisesta hengenelämästä, jommoinen -meiltä on alkanut sekoittua ja peittyä ulkoa puhalteleviin -edistysvirtauksiin. Tahtoisin sanoa, että kun vanhat isämme ja äitimme -saivat hengittää kotona kehkeytynyttä henkistä ilmaa, tai ainakin -kotoisten kuusikkojen humussa omaksi sulautunutta, niin siksi he olivat -pakoitetut laulamaan parhaimmat laulunsa. Siksi he lauloivat, kun -heillä oli paljon semmoista, jota he eivät tienneet kellään muilla -olevan, jota he sydämmensä sisimmässä pyhänä pitivät, joka heidän -ympärillään pehmoisena henkäili ja heidät tuttavallisesti tenhosi. - -Mutta sitten ihmiset toivat tänne muilta mailta uusia uskoja, uusia -tuulia, joiden liijan niukasti antoivat kansalle henkäillä. Kansaa ne -tuulet eivät voineet tenhota, sillä kansa ei niitä omikseen tuntenut. -Kansa katsoi uusiin oppeihin ja uskoihin kuin loistaviin torneihin, -joiden kullatut kuvut eivät ole omia, joita ei tohdi koskettaa, vaan -niiden kirkkautta kaukaa kurkistella -- kuin kerjäläinen avautuessa -eteen loistavan salongin. - -Ja kuu tämä meidän niemekkeemme alkoi paukahdella, ryskää ja rätistä -yhä uusien ja uusien tulokkaiden jaloissa, joista tulokkaista saloille -kuului ainoastaan kaukainen kaiku, niin meidän saloiset eläjämme -tunsivat jäävänsä voimattomina edistyksen vilkkaiden vyöryjen -jalkoihin. Silloin he alkoivat vain hiljalleen hyöriä ja pyöriä muiden -puuhaavain ja pyöriväin perästä, eivätkä voineet ihania lauluja laulaa. - -Mutta se on niin ihanata uskoa, ettei laulunlahja vielä ole tykkönään -sammunut, vaikkakin se yksityisten sydänten sisimpiin on äänensä -alentanut. Ja meillä on niin usein syytä tuommoiseen uskoon. - -Ovathan meidän saloillamme nykyään vielä melkein nukuksissa henkiset -voimat. Kun me nukkuvat herätämme, niin tottahan ne taasen herättyään -ainakin aamulaulunsa laulavat. Ja parhaallaanhan ollaan puuhassa kansan -henkeen omaa elämää, uutta täytelästä tunnetta herättää. - -Kun tuonne sydänsaloille astelemme, tapaamme siellä niin tiheässä -nuoria ihmisiä, joilla ovat suuret tukut tekemiään runoja tallessa. -Olen tavannut kokonaista puolikymmentä yhdessä ainoassa kylässäkin. -Kuka tietää minkälainen laulajajoukko niistä oikeastaan karttuisi, -jos jokainen tietoon tulisi. Mutta me emme niistä tiedä, kun -meille on tullut siunattu kirjoitustaito, joka auttaa kainoja -kansanrunoilijoitamme pistämään tuotteensa piiloon johonkin -romukoppaan, ettei niitä tarvitse laulaa kotiväen ja naapurien -kuultavaksi, josta ne sitten laulunrakastajat ihaillakseen ottaisivat. - -En ensinkään tahdo väittää, että nykyisten eläjäin laatimat laulut -kauneimpana kansanrunoutena kajahtelisivat. Mutta kuitenkin olen niissä -tavannut niin paljon kaunista, että on syytä uskoa kansamme -laulunlahjan vielä elävän. - -Ja kukapa tietää mitenkä sulosointuisin sävelin kansamme kannelkin -vielä kaikumaan herkkeneisi, kunhan henkiset riennot saataisiin -saloillamme kaikkein nukkuvainkin omiksi ja kun kirkastettu -kansallistunne kasvaisi vahvaksi ulkonaisten tuulien avulla. Ja tuosta -omasta henkisestä voimasta kansamme laulut sitten uhkuisivat, sen -kotoista loistoa ne heijastaisivat ja jälleen lähteelleen kirkkautta -antaisivat. - -Semmoista ainakin olen uinaillut silloin, kun muistelen lukuisia -runomestarejamme ja etenkin niitä, jotka kansanopistossa ollessamme -runoniekoiksi rupesivat. - -Siellä opistossa oli alkanut vähitellen tuntua olevan rinnoissamme -semmoista ponnistavaa voimaa, joka yhä vahvemmaksi varttui johtajan ja -opettajain luentoja kuullessamme. Aikansa se voima siellä syvällä -ponnisteli ja jännisteli, kunnes vihdoin puhkesi esille runsaana -runotulvana. - -Meillä oli siellä opistossa varsinainen historioitsija, joka -kirjoitteli jokaisen viikon "Toveriin" jälkikatsauksia Toverilan joukon -elämästä. Kerran, taisi olla talvisydämen aikana, oli arvoisan -historioitsijamme päähän pälkähtänyt lehden lukijakuntaa iloisesti -hämmästyttää käärimällä viikkokatsauksensa runollisuuden huntuun. Mutta -hän saikin itse hämmästyä nähdessään, mitenkä koko "Toveri" sisälsi -yksinomaan runoja, kun sitä lukemaan ruvettiin. Vieläpä runojen alla -olevia nimimerkkejäkin karttui kokonainen kymmenkunta ja jokainen -heistä oli aikonut säkeillään säikähdyttää tätä tiedonviljelykseen -hautautunutta nuorisojoukkoa. Arvoisa historioitsijamme koetti arvella -runsaan runotulvan syyksi sitä, että oli muutamina päivinä tuuli -hengähdellyt karjalaisilta runoseuduilta päin ja sieltä kaiketi -runohenkeä tullessaan tuoksuttanut. - -Mutta sinä iltana oli talossamme iloa ja riemua noiden ainoastaan -arvaamalla tunnettujen runoseppien kunniaksi. Me lauloimme entistä -enemmän, ja me valitsimme laulettaviksemme semmoisia lauluja, jotka -parhaiten soveltuivat meidän lajisillemme laulajapojille. - -Mutta voi sitä kuumeentapaista intoa, millä me sen perästä rupesimme -lauluja laatimaan! Meillä oli siellä eräs asunto, jossa asui seitsemän -nuorukaista ja jonka me siksi olimme Jukolaksi nimittäneet. Näissä -Jukolan veljeksissäkin oli kokonaista neljä runoniekan kokelasta. Kun -aina iltasella oli kiireisesti saatu huomisiin luentoaineihin -tutustuneiksi ja yönseuduksi asuntoihimme eväiksi annetut -laskentoesimerkit suoritetuiksi, silloin me miehissä pöydän ympärille -istuen kävimme runosäkeitä sydämistämme suoltamaan. Ja kun veljesjoukko -vuoteihinsä vetäytyi ja uneen uupuivat, jäi useimmiten vielä parinen -veljeksistä runotaidossa kilpailemaan, istumaan vastatusten hehkuvin -poskin ja tulisin tuntein, vuodattaen paperille sydämensä syvyyttä -veljesjoukon sihisevän hengityksen säestäminä. - -Ja semmoista sitä sitten jatkui kevääseen asti. Toinen runoniekka sai -vauhtia toiselta, jalon kilpailun kautta ja muuten. Ja runotuulahdukset -vetivät tenhoonsa yhä uusia ja uusia miehiä, jotta "Toverissa" oli -useimmiten ainoastaan runoja ja että laulajapoikia oli keväällä melkein -puolet toverijoukostamme. - -Keväällä -- silloin se tietysti runotulva tulvimmilleen paisui ja -vahvimpina aaltoina edelleen vyörähteli. - - * * * * * - -Olen ollut jälkeenpäin noiden runoniekkojemme parissa, ja silloin me -olemme toisillemme runojamme lukeneet ja toistemme tekeleitä -arvostelleet. Ja sitä mieltä me olemme olleet, että kunkin runosuoni on -puhdistumaan päin ja alkaa yhä vuolaammin väylässään pulahdella. - -Ja siksi minusta on niin ihanata uskoa, että laulunlahja on vielä -kansassamme eleillä, vaikka sen sävelet kumahtelevatkin ainoastaan -kunkin runoniekan pöytälaatikossa. Mutta kunhan jokainen henki -saataisiin hereille, kun jokaiset aivot saataisiin täytetyksi -ajatuksilla, jokainen sydän rakkaudella ja jokainen henki innon -tulella, niin silloin minä uskoisin ilmestyvän laulajoita, jotka -voisivat saada kantelonsa kaikumaan tunteittensa tulkkeina, ainakin -niin, että laulajat itse tuntisivat tyydytystä. - - - - -Johtaja. - - -Kansanlapsena oli hän syntynyt, sieltä opintielle urennut ja -yliopistoon asti kavunnut. Siellä oli tyhjäntoimittajana toverien -seurassa taivastellut, ilopöydissä istunut ja tutkintojakin -suorittanut. - -Mutta kerran keväällä, kun oli pääkaupungista kotiseuduilleen palannut -ja kun maaseudun mehevä ja raitis luonto oli saanut mielen entistään -herkemmäksi, oli hänessä herännyt entistä enemmän osanottoa niiden -ihmisten kohtaloon, jotka karun maan kamaraan sitoutuneina saivat -päivät päästään myrätä ja möyriä, maksaen veroja niille, jotka -puolijoutilaina iloisia päiviä viettivät. Siellä he henkisesti -ummehtuneina hiessäotsin ahersivat, kohottivat hattua niille, jotka -heitä halveksivat ja heihin yli olkansa katsoivat. Silloin löysi hän -itsellensä elämän tehtävän, hän tahtoi tulla antamaan salolla asuville -veljille ja siskoille sitä, jota heidän hikensä ja vaivansa avulla oli -itse osakseen saanut, tahtoi tulla herättämään kansalaisiinsa -itsetuntoa ja kuntoa, halua ja tahtoa kohoamaan notkostaan pois, ja -auttamaan niitä jotka itse eivät kohoamaan kyenneet. - -Ja niin hän rupesi kansanopiston johtajaksi. - -Hän oli ollut jo toimessaan vuosia ja saanut tottumusta ja vakaumusta -ja työnsä tulokset antoivat hänelle uutta intoa ja elähdytystä. - -Talonpoikaisena miehenä matkusteli hän kesäisin pitkin saloja, -keskusteli isäntien kanssa, kyseli nuorison puuhia, harrastuksia, iloja -ja huolia. Hän tahtoi tarkalleen tietää minkälaatuinen se maa oli, jota -hänen oli viljeltävä, minkälaisia ne sydämmet, joihin hänen oli -henkisen herätyksen siemeniä kylvettävä ja mitä ne kasvunvoimaa -saadakseen kaipasivat. Veljenä hän heidän keskessään liikkui ja koetti -valonhalua herättää. - -Hän näki mitenkä hyviä ihmisiä kaikki siellä pohjaltaan olivat, -mutta hyvän pohjan peittona hän näki niin paljon itsenäisyyden, -avomielisyyden ja suoruuden puutetta. Hän näki, että niiden puutteesta -olivat saaneet alkunsa kaikki ne moitittavat ominaisuudet, joita he -omistivat. - -Hänet tunsivat pian ystäväkseen ympäristöpitäjästen asukkaat, ystävänä -he hänet vastaan ottivat ja mielihyvällä hänen vieraikseen tulivat. Ja -kerran opiston työkauden alkajaisissa muistan hänen puhuneen seuraavaan -tapaan: - --- Teitä en toivota tänne tervetulleiksi arkuutta oppimaan enkä -umppuunne sulkeutumaan, vaan avautumaan, näkemään ympäristöänne ja -ymmärtämään itseänne ja muita. Ensiksikin toivoisin teidän oppivan -tuntemaan itsenne aivan vapaiksi, mutta myöskin rakastamaan -ympärillänne olevia, jolloin ette voi vapauttanne väärin -käyttää. Opetuksieni suhteen tahtoisin teidän oppivan semmoista -tarkkaavaisuutta, että arvostelette, onko oikea se henki, jossa -opetukseni annan ja lausumaan myöskin peittelemättä ajatuksenne. Niin -kun te seuraatte, niin silloin opetukset teissä parhaita hedelmiä -kantavat. Oppikaa ystävällistä avonaisuutta! Puhdistakaa ajatuksenne, -ettei teidän tarvitse niitä keneltäkään salata, tehkää tehtävänne niin, -että voitte kaiken toimittaa vapaasti kaikkien nähden! Koettakaa -heikkouksista vapautua, ja parhaiten voitte niistä vapautua, kun ne -suoraan muille tunnustatte ja rakkauden voimalla yhdessätuumin -eteenpäin pyritte. Minä puolestani en tahdo olla poikkeuksena, minulle -voitte tehdä huomautuksia, milloin erehdyn, voitte arastelematta sanoa -huolenne ja puutteenne ja yhdessä voimme etsiä apua. - -Reipas, iloinen henki oli hänen opistossaan vallalla. Iloisina ja -vapaasti tulivat oppilaat paikoilleen, mitään hienoja tapoja ja -kohteliaisuuksia ei heiltä vaadittu. Vapaasti ja tapoihin kahlehtimatta -he käyttäytyivät, ja pääpainoa kehotettiin heitä panemaan henkiseen -kauneuteen. Semmoisia palveluksia heitä kehoitettiin toisilleen -tekemään, josta toiselle oli todellista hyötyä tai edes iloa. - -Käytännölliselle opetukselle antoi hän yhtä suuren arvon kuin -henkisellekin. Hänen ihanteensa oli semmoinen, että jokaisen olisi -saatava tilaisuus jakaa aikansa ruumiin ja hengen hoidon välillä, -molempien terveyttä ja hyvinvointia kartuttaa. Siksi oli hänestä -kansanopistonkin työ yksipuolista, jos siellä annettiin arvoa -yksinomaan henkisyydelle. Silloin kun siellä olivat mielet -herkimmillään, silloin oli suorastaan herätettävä harrastusta myöskin -taloudellisen edistyksen vilkastuttamiseen. - -Yksinkertaisuuteen elämäntavoissa hän kehoitti oppilaitaan. Hän näytti -oppilailleen varmoilla laskuilla, mitenkä jokaiselle kansalaiselle -riittää henkisiin harrastuksiin runsaasti puolet ajasta, jos jokainen -asettaisi itsellensä yksinkertaiset elämänvaatimukset ja käyttäisi -ruumiillisia voimiaankin työhön edes sen verran kuin se tarvitsee -liikettä pysyäkseen täysin terveenä ja raittiina. Silloin saisivat -paljon raikkaamman voiman ja tuoreuden henkisetkin harrastukset. - -Opistossa oli keittokoulu, jossa pidettiin yksinkertaista -yksinkertaisempi ruokajärjestys, sillä voitakaan ei annettu kuin -välistä, silloin kuin ei ollut keittoa. Johtaja vaimonsa kanssa söi -samassa pöydässä samoja ruokia. Kerran kun joku oppilaista -ruokajärjestyksen puheena ollessa kysäsi mitenkä johtaja voi tulla -toimeen semmoisella ruualla, vastasi johtaja: - --- Kuinka minä voisin kehoittaa teitä tekemään sitä, jota en täytä -itse? Ja olisiko minulla silloin toivoakaan, että te minua uskotte. -Minä toivon, että teidän pitää saada varmaksi ohjelmanne ja että te -opitte tahtomaan muiltakin sen täyttämistä. - -Kerran oli hän muutamain suurempain vastoinkäymisten tähden hyvin -kärtyisällä tuulella, ja esiintyi semmoisena tunnillakin. Muutamat -tytöt olivat ottaneet asiasta keskustellakseen ja eräs suora -suomalaistyttö oli ottanut tehdäkseen johtajalle muistutukset. -Tämmöistä ei muilla olisi ollut rohkeutta tehdä, ja siksi he -varoittelemallakin varoittelivat olemaan menemättä, mutta tyttö oli -vaan mennyt johtajan luokse ja alakuloisena valittanut, että johtaja -kun on pahalla tuulella, on meidän niin vaikea olla. Kauvan olivat he -sitten asiasta tuumineet ja johtaja esiintyi sen perästä yhtä iloisena -kuin ennenkin. - -Toisen kerran oli eräs miesoppilaista ollut veiston ja piirustuksen -opettajalle niin uppiniskainen, että opettaja oli katsonut -tarpeelliseksi tehdä johtajalle valituksen. Johtaja oli sanonut, että -koettakaa vaan vasta sopia riitanne keskenänne. Kuitenkin kutsui hän -oppilaan luokseen, käski istumaan viereensä, kertoi asian ja sanoi -oppilaan velvollisuuden olevan pyytää anteeksi. Oppilas puristi -kiitollisena johtajansa kättä ja kävi opettajansa luona asiasta -tuumimassa. - -Meillä oli tapana raitista ilmaa hengittääksemme käydä useimmilla -välitunneilla pihalla piirissä pyörähtelemässä; sillä sisällä oli -ankara veto, kun kovimmillakin pakkasilla revautettiin välitunniksi -ikkunat auki. Tavallisesti me piirissä pyöriessämme lauloimme, että -"arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa." Mutta kerran -talvisella iltapuhteella me menimme pihalle ja rupesimme huutelemaan -muita piirilauluja, vaikka tavallisesti emme puhteen aikana ensinkään -ulkona laulaneet. Piirissä pyöriessämme näimme johtajan kulkevan -sivuitse ja äänetönnä menevän sisälle, vaikka hän useimmiten oli mukana -pyörähtelemässä ja samoin muutkin opettajat. - -Seuraavalla tunnilla oli johtaja tavallista totisempi. Rukousten -jälkeen alkoi hän uhkaavan totisena puhua: - --- Minä näin viime yönä unta, joka sai minut kovin levottomaksi. Se -tuntui puristavan ja ahdistavan, se tahtoi viedä kaiken rauhan -rinnastani. Minulle valitettiin, että te olette käyttäneet vapauttanne -väärin, antaneet sen vallattomuudeksi yltyä. Ihmiset ovat sen saaneet -tietää, he tuomitsevat siitä teitä ja koko meidän opistoamme. - -Me kuuntelimme hymyssäsuin alkua, odotellen, että mitähän sieltä -oikeastaan tuleekaan. Johtaja alkoi sitten jättää pois peloittavan -totista naamariaan, mutta meidän vuoromme oli muuttua vakavaksi, kun -johtaja jatkoi, kerrottuaan asian, josta tahtoi meitä huomauttaa: - --- Minun puolestani ei tosin ole mitään pahaa tavallisissa -piirilauluissakaan, kun ne vaan raittiilla mielellä lauletaan. Mutta -onhan niistä ihmisillä, varsinkin vanhoilla, aivan toisellainen käsitys -ja kun he täältä opistosta päin niitä kuulevat, varsinkin niin -puhteella, voi siitä syntyä jos minkälaisia huhuja. Vilkkailla maineen -siivillä voivat tämmöiset huhut levitä jos kuinka laajalle ja olla -suureksikin haitaksi työllemme. Minä uskon, että te tahdotte säilyttää -ihmistenkin silmissä itsenne kunnioitusta ansaitsevana ja samoin -laitoksen, jossa työskentelemme. Tahdotteko? - --- Tahdomme! kuului jokaisesta suusta varma vastaus, ja me täytimme -myöskin lupauksemme. - -Paljon on meillä oppilailla muistoja hänestä ja koskaan ne eivät -unhoitu. Mutta miksikä niitä enää jatkaisin, jokainenhan näkee jo -näistäkin mitenkä hän veljenä keskellämme työskenteli, ja me häntä -isänämme kunnioitimme. - -Hänen nimipäivänään luki eräs opistolaisista hänelle tekemänsä runon, -josta lopuksi liitetään tähän kolme säkeistöä. - - Sun vastahasi täältä kultamuuri - ei hohda, nuoren rusoposket vaan. - Ne nuoret sulle lausuu: "kiitos suuri" - vain työnsä lomaan, hiet poskillaan. - - Liekkeinä taivahalle hulmahdellen - ei tulkitse tää kansa tunteitaan, - vaan sydän äänetönnä sydämelle - hartaasti kuiskehtivi kiitostaan. - - Sä kestä kauvan, kauvan voimakassa - ja hengenvoimaa lietso nuorisoon! - Ja meissä, nuorisossa nousevassa - sun iloksesi touko toittakoon! - - - - -Esityksiä. - - -Olimme olleet opistossa marraskuun alusta jo lähelle joulua. Olimme -siellä tutkineet raamattua, koettaen sitä oppia lukemaan ymmärtäen, -missä tarkoituksessa ja millä mielialoilla kunkin paikan ovat sen -aikuiset suuret miehet kirjoittaneet. Olimme historian hengetärten -keralla kulkeneet kaukana muinaisuuden yössä, jolloin suomalaiset -samoilivat tuntemattomina Aasian aroilla ja kentiesi ensimmäisiä -laulujansa laulelivat. Olimme alotelleet matkustelemistamme mailla ja -merillä, muita maita pohjolaiseen niemekkeeseemme vertaillen ja -koettaneet saada selville, minkälaisia elämänmahdollisuuksia meillä -täällä on odotettavissa. Olimme runsaasta runoudestamme kotoista -elonvoimaa rintoihimme ammentaneet ja kukkaansa puhkeavan -kansalliskirjallisuutemme umppujen aukeamisen alkuaikoja tutkineet. -Olimme luontoa ja luotujen ihmeellisyyttä ihastelleet ja kummastelleet -sitä, mitenkä ihminen on ottanut luonnonvoimia hallitakseen, mutta -kuitenkin on itsekin voimana luonnossa, luonnon muuttumattomien lakien -alaisena. Olimme kansamme pääelinkeinoille etsineet uusia järkevämpiä -uria, olimme piirrelleet kuvia, joiden mukaan itsellemme mukavimmin -asuntoja valmistaisimme, olimme opetelleet kynää käyttämään ja tätä -suloista suomenkieltä kauniisti ja sujuvasti kirjoittamaan, olimme -numerojen avulla valmistautuneet tekemään selkoa siitä mitä ansaitsemme -ja kulutamme -- ja mitä kaikkea jo olimmekaan alkaneet puuhata! - -Eräänä iltana joulun edellä, kun viimeisellä tunnilla olimme opetelleet -lausumaan Vänrikki Stoolin tarinoita, että se tuntuisi aivan luissa ja -ytimissä, ja kun sen perästä oli iltarukoukset pidetty, laskeutui -johtaja luennoitsijalavalta ja seisottui sen vierustalle hyvin -merkillisen näköisenä. - --- Niin, sanoi hän ja sitten silmäili meihin hymyssäsuin. Nyt teidän -olisi ruvettava näyttämään, mihinkä kelpaatte. Vaikkapa tämä etumainen -rivi ottaisi ensiksikin huolekseen valmistaakseen meille muille -kuulemista ensi sunnuntai-illaksi. - -Siitä oli jo ollut ennen siksi paljon puhetta, että me aivan hyvin -tiesimme mitä hän tarkoitti. Viikon varrella olivat nuoret hyvin -touhuissaan, salaisin puolin sanoja toisiinsa solmisivat ja puheitaan -punnitsivat. Sunnuntaina heidän oli astuttava esiin ja sanottava -sanottavansa. Ja meillä toisilla oli ankara arvostelijan ilme -kasvoilla, sillä meidän oli saatava selville missä kohden mikin esitys -vinolleen vääristyy. - -Kajahti laulu, kaikui loppuun ja kaiku sammui. Esitysten oli alettava. -Epäröimistä siinä oli kuka ensiksi uskaltaisi. Vihdoin joku nousi, -jäykkä nuorukainen, jykevä poika, astui lavalle, rykäsi suljetusti ja -alotti. - --- Hyvät toverit! -- -- -- - -Vapauskäsitteen oli hän esityksensä aiheeksi valinnut. Ja niin -kohisevasti soinnahtavalla äänellä kertoi hän vapauskäsitteestään ennen -ja nyt. Kertoi mitenkä hänelle kansanopistossa oli muodostunut aivan -toinen käsitys, toinen tunne vapaudesta -- jos hänellä oikeastaan siitä -mitään käsitettä ennen olikaan. Ei hän sanonut käsittävänsä vapautta -oikeudeksi mielinmäärin mellastaa. Päinvastoin sanoi hän oikeata -vapausihannetta ajatellessaan tuntevansa semmoisen pyhän tuulahduksen, -joka tuntuu niin suloiselta, mutta tuopi samalla jonkillaista pelkoa, -arkuutta mieleen. Arveli, että tämä tämmöinen tunne on vapauden -vahventamaa velvollisuuden tuntoa. Luuli tätä tunnetta vahventavan -jokaisessa ihmisessä, suuremmassa tai vähemmässä määrässä, aseman, -jossa ei rakenneta mitään ulkonaisia, lukuunottamattakaan pakollisia -raja-aitoja oikean ja väärän välille, vaan jossa on siveellisyyden -kirkas laki ohjaajana. - -Semmoinen oli pääsisältö hänen esitelmässään, sillä vapauden kaikkia -puolia ei hän sanonut kykenevänsä selittämään. Lopuksi hän kertoi: - --- Kun tulin tänne opistoon eikä täällä ollut mitään tauluja, joissa -olisi talon järjestys määrätty, tuntui mielestäni niin _orjalliselta_. -Kun olin tätä laitosta ennen niin kovin pilventakaiseksi kuvitellut, -tuntui peloittavan, että mitenkä tässä osaa olla ja käyttäytyä -niinkuin pitäisi. Nyt en enää kuitenkaan kaipaa täällä mitään -järjestyssääntöjä, olenpahan vaan samallaisena ihmisenä kuin ennenkin. -Minusta tuntuu täällä olevan semmoinen tenhovoima, joka sanoo -sydämelle, mitä on tehtävä ja mitä tekemättä jätettävä. Se kyllä -ponnahduttaa takaisin, etten tee mitään, joka olisi muille tahi -itselleni vahingoksi, kun vaan koetan sen ääntä seurata. - -Lopuksi kajahti viidestäkymmenestä suusta voimakas laulu: - - -- -- -- -- -- - -- -- -- -- -- - - Oi terve vapaus, - sä kansain ihanuus! - Eipä ken - orjuuteen - voi syöstä poikiamme. - -Sitten nousi toinen poika, matala mies, puhumaan. Lappalaisista hän -puhui ja niitä itsekin pienuudellaan muistutti. Hän kertoi, että he -ovat pohjaltaan suomalaisia hekin, ainakin hän sanoi niistä tulevan -kunnon suomalaisia, kun ruvetaan tekemään. Hän oli ahkerasti kirjoja -selaillut, katsellut Kalevalat, Maammekirjat ja muut, joissa -lappalaisista oli vähänkään puhuttu ja nyt hän niistä löytämistään -langoista kudottua kangasta koetti toveriensa nähtäviksi levitellä. - -Lopuksi lauloimme, että "juokse porosein!" Senperästä hiipi esille -tyttö, lempeäsilmäinen, ruunitukkainen. Hän oli kirjoittanut paperille -esityksensä, jossa sydämellisin sanoin kehoitti kotieläimiä säälimään. -Muun ohella kertoi hän siitä kauniista hevosesta, joka nuorena -ollessaan oli hänen kanssaan leikitellyt kuin mikähän hyvä toveri. -Kerrankin oli ruvennut häntä syleilemään, mutta oli sen tehnyt niin -taitamattomasti, että oli sormellaan raapaissut suuren verihaavan hänen -otsaansa. Sitten se oli vanhennut, tullut hitaaksi ja laihtunut, mutta -sillä oli yhä kiskotettu suuria tukkikuormia ja lyöty selkään, kun se -ei jaksanut. Mutta miten ystävällisesti se oli aina häneen katsonut, -kun hän illalla oli vienyt sille leipää ja silitellyt ja taputellut sen -kaulaa! Kerran -- niin, hän oli todellakin nähnyt sen vanhan tamman -silmistä vierivän kyyneleitä. - -Esitelmän jälestä lauloimme "jos sydän sulla puhdas on." - -Seuraava puhuja kertoi kauneuskäsitteestään. Hän sanoi miellyttävän -itseään luonnossa ilmenevän vapaan kauneuden. Puu joka metsässä vapaana -tuuheita lehviään levittelee, kuului hänen mielestään olevan paljon -kauniimpi kuin se, joka kitukasvuisena kääköttää jäykkiin riveihin -istutetuissa puutarhoissa ja jolta kaikki hienoimmat oksat ovat poikki -saksitut. Ihmisissä ja heidän keskinäisessä yhteydessään sanoi hän -näyttävän paljoa kauniimmalta vapaan ja yksinkertaisen lähimmäisen -palvelemisen kuin koneellisten ja luonnottomiin sääntöihin -typistettyjen turhanpäiväisten seuraelämän temppujen noudattamisen. -Kaikki muodit ja muut turhuudet kuuluivat häntä vaivaavan, sillä hän -sanoi näyttävän itsestään paljon kauniimmalta, että kukin seuraa omaa -makuaan puvuissa ja muissa kuin että antautuu muotien kahleihin ja -yksitoikkoisuutta maailmaan rakentamaan. Ja että hänen suunsa oli -sydämen kyllyydestä puhunut, osoitti sekin, että hänen tukkansa oli -vanhaan talonpoikaiseen tapaan tasalatvaksi leikattu eikä -perunapetkeleen muotoiseksi kulittu. Hänellä oli todellakin ollut -tahdonvoimaa pitää tukkansa semmoisena, jommoinen häntä miellytti, -muiden muoteja noudattaessa. - -Vielä esiintyi sinä iltana sinisilmä neitonen, jonka kasvoista ei -vieläkään ollut ennättänyt kesäinen päivettymys täydelleen hävitä, -vaikkakin oli jo talvi solunut niin joulun lähelle. Hän kertoi kesäisiä -muistojaan kotitalonsa karjamailta, jonka taloutta kuului olleen -monena monituisena kesänä hoitamassa. Hän jutteli lehmistään ja -lehmisavuistaan, hohisevasta petäjiköstä karjamajan viereisellä -kankaalla ja ihanien iltahetkien vietosta mökkinsä kynnyksellä istuen -ja ommellen ja lammen pintaan kuvastuvia lehtoja katsellen. Oli siellä -ollut välistä ikäväkin, mutta ensi kesänä hän ei aikonut ikävöidä, kun -ottaisi kirjoja mukaansa ja laulaisi täällä opistossa oppimiaan -lauluja. - -Kertomusta kuunnellessa meidän mielemme herkkenivät ja lämpenivät ja -tavallista vienommasti me lauloimme: - - Mull' laaksossa on koti armainen, - miss' salojen tyyneys vallitsee. - Siell' lintuset laulavat riemuiten, - ja tuulonen lehdossa humisee - ja puroset kirkasna välkkyilee, - niin kirkasna puroset välkkyilee. - Oi laaksoni! Riemujas muistelen. - Oi laaksoni! Rauhaasi kaipailen. - -Tämän kertomuksen täydennykseksi lienee tässä mainittava, ettei tämä -sinisilmä kuulu enää senperästä olleenkaan kotitalonsa karjamajalla, -vaan on muuttanut yhden kansanopistotoverinsa kotiin miniäksi. - -Monta on näistä "esityksistä" -- joiksi me niitä johtajan ehdotuksen -mukaan rupesimme kutsumaan, vaikka ensin esitelmiksi nimitimme -- -painunut syvästi muistooni. Useimmat olivat aineensa valinneet -kotoisilta aloilta, jotka olivat itseään lähinnä ja siis enimmän -tuttuja ja rakkaita. Usea esitti opistossa opittua tai kirjoista -lukemaansakin ainetta, varsinkin kevätpuolella, kun tiedonviljelys oli -tullut enemmän omaksi. Ja esitysten perästä oli aina lopputehtävänä -arvosteleminen. - -Puheenjohtaja valittiin kuten keskustelutunneillammekin, usea oli jo -merkinnyt paperille kohdat, joista aikoi muistuttaa -- sillä -muistutuksia ne enimmät arvostelumme olivat. Lopuksi antoi johtaja -lausunnon, jossa ansiotkin otettiin huomioon heikkouksien ohella. - - * * * * * - -Ne olivat kuin varpusenpoikasten lentoyrityksiä nuo meidän esityksemme. -Mutta nyt jälkeenpäin olen heistä usean nähnyt punakoin poskin ja -säkenöivin silmin kansanjuhlissa ja iltamissa, seisovan seisovan -puhujan paikalla, selittämässä kotinurkkiensa asukkaille niitä tunteita -ja mietteitä, joita sydäntensä sisimmässä liikkuu. - - - - -Kuusikon vuokko. - - -Meitä oli melkein kymmenkuntainen joukko meitä kansanopistolaisia ja me -ajoimme lumisten metsien sisäistä, sydänmaan poikki kulkevaa tietä -joululomalle koteihimme. - -Varhain aamulla olimme olleet jalkeilla ja opistolle olimme joulukuusen -ympärille kokoutuneet. Johtaja, joka aina osasi löytää sopivan hetken -kullan kaivamiseen sydämistämme ja aina mieltämme ihanteellisuuteen -ylentää, oli kertonut meille joulukuusen vaiheista ja lausunut lopuksi: - --- Mutta lieneepä muinen kuusta koristeltukin mitä tarkoitusta varten -tahansa, niin sen puhtaus meidän mieltämme puhtauteen viitatkoon! -Vihertäkäämme kasvavina kärsimyksissäkin kuin talven tuiskussa kuusi, -ja toivon kynttilöitä kantakaamme! - -Niin hän oli lausunut ja hänen reipas hymyilynsä ja nuo timantteina -kiiltelevät sanat kuvastivat niin selvästi mieleen siinä reen laitaa -vasten istuessa. Koko lähtijäisjuhlakin palautui muistoon niin -lämpimänä ja kotoisena. - -Samalla tuntui mielessä vähän kuin alakuloisuuden tapaista opistosta -poispäin ajaessamme. Eikä sitä alakuloisuuden tapaista tahtonut saada -täydelleen pois karkotetuksi tieto kotiin ja kotijoukon pariin -pääsemisestäkään. Tuntui kuin olisi ollut siinä soutelemassa semmoisen -lammin pinnalla, josta lähtevät virrat molemmille päin ja molempien -virtojen varsilla olisi tuttuja kukkarantoja, ja tekisi mieli -jakautumaan kahdeksi saadakseen kumpaakin virtaa myöten meloskella. - -Mutta kun tuolta edelläkulkevasta reestä kajahtaa äkkiä reipas laulu, -niin silloin se kaihontapainen ilmaan huiskahtaa. Äänensä antavat -jokainen laulun vahvikkeeksi ja luminen metsä koettaa laulaa mukana. -Mutta tottapa se metsä ei oikein osanne meidän uusia laulujamme, -koskahan surumielisesti vetelee vähän jälelläpäin, kuin olisi -kuulosteltava laulumme sanoja. Vaan kun meidän mielemme ovat nuoruuden -riemua täynnä, niin näyttää metsäkin vanhat huolensa unhottavan ja -riemuumme yhtyvän. Kuusoset niin kovasti vavahtelevat, että lumihyreet -oikein lehviltä hankeen putoilevat... ja tienvartisimmat puut -viskelevät välistä niskaamme suuria lumipalloja. - -Laulaen, puhellen ja muuta melskettä pitäen me ajoimme poikki -neljättäpeninkulmaisen sydänmaan, jossa ihmisasuntoa ei nähnyt muuta, -kuin silloin tällöin pienoisen torpan. Kun lähenimme ensimmäisen kylän -taloja, oli jo puolisenkymmentä tuntia pimeän aikaakin kulunut ja -hepomme käyneet hikisiksi ja väsyneiksi. - -Mutta ensiksi olikin siinä tien varressa vahvasti elävä talo, jossa -kyllä sopi yösydäntä viettämään. Olivatpa talon asukkaat vielä vähäsen -sukuakin eräälle pojalle matkueessamme, joka sekin oli oikeuttavinaan -koko sisaruskuntaa siihen taloon yöpymään. - -Ystävällisestihän nuo vastaan ottivatkin. Kamarihuoneisiin veivät -suoraa päätä ja ainoat taloiset miehet, kaksi eukotonta veljestä, -tulivat pakinata pitämään. Ainoa taloinen naishenkilö, veljesten sisko, -meni piikojen kanssa kahvipuuhiin, käytyään ensin vieraille kättä -pistämässä. - -Vaikka tuon neitosen näinkin ainoastaan niin melkein vilahdukselta, -huomasin hänen kasvoissaan jotakin niin erinäistä, että hän aivan -ehdottomasti veti katseeni itseään lähemmin tarkastamaan. Hänen -naurahduksessaan näytti olevan niin väkinäinen ja surunsekainen ilme. -Kasvoistakin ja ruskeista silmistä aivan hehkumalla hehkui niin haikean -heleätä kaihomielisyyttä, että heti tulin kuvitelleeksi hänen -vuosikausia aivan riemun pisaratontakin elämää eläneen. - -Puhe luonnollisesti siirtyi kansanopistoon. Veljekset näyttivät sen -pitävän kohteliaana velvollisuutenaan, kun me olimme juuri sieltä -tulossa, joshan lienevät muutenkin halunneet kuulla jotakin omin silmin -näkijöiltä. Huomasin heidän ajattelevan jokseenkin nurjanpuolisesti -kansanopistoa, vaikka eivätkään meidän kuultemme ruvenneet jyrkempiä -tuomioita lausumaan. Kilvalla rupesimme kertomaan mitä kukin oli -opistossa parhaimpana pitänyt. - -Mutta mitä kaikkea puhelimmekin, ei hetkeksikään häipynyt mielestäni -äsken näkemäni neitosen kuva. Se oli niin sinne syöpynyt, että huomasin -häntä ajatellessani huulteni heittäytyneen huultensa surumielisyyden -vivahdusta matkimaan, Ja kun hän vaan sattui huoneesen tulemaan, -kääntyivät silmäni väkivedolla häntä tarkastelemaan. Saamani vaikutus -yhä vahvistui. Noissa kasvoissa ilmenevä alakuloisuus oli jotakin niin -voimakasta, että sen nähtyään olisi aivan kivikovakin sydän tuntenut -osanottoa. - -Heräsin mietteistäni kuuntelemaan toisten keskustelua. Veljekset -näyttivät yhä halukkaammin ja uteliaamminkin kuuntelevan kertomuksiamme -opiston oloista. Eiväthän he ennen olleet niistä mitään tietäneetkään -muuta kuin suusta suuhun kulkevia juttuja. - -Illallisen jälkeen olimme pari kolme vieraista vierashuoneen -viereisessä kamarissa talon merkillisyyksiä katselemassa ja talon -neitonen -- Hanna kuului olevan nimeltään -- oli meitä opastamassa. -Toiset vieraat olivat vierashuoneessa isäntämiesten kanssa tarinata -jatkamassa. - -Toverini sattuivat kuulemaan jotakin erinäisempää keskustelusta -toisessa huoneessa ja menivät sinne. Siten jäin Hannan kanssa kahden -kesken. - -Puhe solahti pian kansanopistoon siinä pöydän nurkan kahden puolen -istuessamme. Kerroin hänelle niistä kohdista kansanopistoelämää, jotka -olivat selvimmin mieleeni painuneet. Kerroin toveri-iltojemme -rattoisuudesta, innostuttavista esitelmistä ja muista opiston oloista. -Välistä hänen silmissään näytti olevan vähän iloisuuteen vivahtavaa, -mutta sitten hän taasen painui alakuloisuuteensa ja hänen suupielissään -luulin huomanneeni jotakin katkeruuden tapaista. Joskus hän yhtä tai -toista seikkaa kysäsikin, mutta näytti kysyvän kuin vasten tahtoaan, -kuin ei olisi kysymistään asioista tahtonut tietoa ensinkään. - -Silloin tuntui hän minusta olevan kuin suljettu kirja, josta on kuullut -kerran jotakin kaunista kerrottavan ja jonka sen vuoksi niin mielellään -tahtoisi avata. - -Vaivuin mietteihini. Vaivuin muistelemaan häntä niin, kuin olisin hänet -jolloinkin nähnyt, mutta nyt olisin hänestä kaukana. Hän koetti alottaa -uudestaan keskustelua kysymällä oliko sydänmaalla tie tukossa. - --- Ei pahasti, vastasin kuin heräten vähän ajan perästä. - -Ja siihen se taas keskustelu katkesi. - -Mutta minulla oli vastustamaton halu saada tietää, mitä oikeastaan -liikkui noiden kasvojen kätkössä. - -Vähän arastellen vihdoinkin kysäsin: - --- Minkätähden te olette noin alakuloisen ja surullisen näköinen? Onko -ehkä äskettäin kuollut sukulaisia? - --- Onhan niitä, vastasi hän aina surulle soinnahtavalla äänellään. - --- Vanhemmista ehkä toinen? - --- Äiti. - --- Vastako hän on kuollut? - --- Onhan siitä jo kaksi vuotta, mutta ainahan se säilyy sekin mielessä. - --- Isä on tainnut kuolla aikasemmin? - --- Johan se... En minä hänestä muista kuin yhden illan. - --- Vai yhden illan vaan! - -Hän puhui niin ihailuttavan alakuloisella ja surunsekaisella äänellä, -että se helähti kuin raukean kaipauksellinen soitto. - -Hän jatkoi: - --- Hän oli tullut markkinoilta silloin ja minä muistan kuin unen näköä, -miten hän piti minua polvellaan ja antoi jotakin makeaa. Kuuluivat -olleen rusinoita. Olin ollut kaksivuotias hänen kuollessaan. - --- Olette häntä kaiketi paljon kaivannut. - --- Mitenkä minä häntä, kun en hänestä muistakaan sen enempää. -Äitiä kaipaan sitä enemmän, hänhän se kertoi isästäkin mitä hänestä -tiedän. - --- Vieläkö kovastikin surette äitiänne nyt kahden vuoden perästä? - --- Vieläkin minä... usein täytyy itkeänikin. - -Ja silloin hän hymyili. Eikä hänen hymyilynsä nyt näyttänyt -väkinäiseltä, vaikka se olikin niin surunsekaista. - --- Ei moni niin useita vuosia rupeisi suremaan, arvelin. - --- Mutta hän olikin niin hyvä. Mitään ei hän hennonnut kieltää, jota -vaan oikein halusin. Jos ei hän olisi silloin elänyt, en olisi päässyt -kansakouluunkaan siksikään yhdeksi ainoaksi kevät-talveksi, jonka -siellä sain olla. - --- Mutta eihän se asia suremalla parane... menettää vaan siten -nuoruutensa onnen, koetin muka lohdutella. Pitäisi koettaa olla -iloinen. - --- Kyllähän se niin olisi, myönnytti hän. Mutta minä en ole koko -ikänänikään voinut olla oikein iloinen. Aina on vaan niitä kaihoja. -Eikä niille voi edes mitään, joten toisinaan tekee mieli aivan itseensä -kyllästymään. - --- Mutta mikäs teitä sitten surettaa? - --- Eihän sitä kaikistellen ymmärrä itsekään, mutta mieli on sittenkin -surua ja kaihoa täynnä. Lapsena minä kuulun olleen vähän iloisempi, -mutta kohta kansakoulusta päästyä alkoi kaipaus rinnassa asustaa ja -viime vuosina se on yhä yltynyt. Ja kun ne ihmiset vielä kiusottelevat -ja koettavat etsiä syitä, vaikka eikö tuo liene vaan Luoja antanut -semmoisen luonteen, ja sillehän ei voi mitään. Mähölän Maiju -- tuolta -mökistä peltomaiden takaa -- se aina sanoo, että minun mieleni muka -palastaa Helsinkiin tahi muuanne suureen maailmaan. Mutta en tok -lähtisi, vaikka maksaisivat mitä. Ja äsken kävi niin pahasti -sydämmelleni, kun suutari tuolla tuvassa vornuili... ikään kuin minä -vähät välittäisin hänen sulhasistaan ja muistaan. - -Viimeisiä sanoja sanoessaan oli hänen alakuloisuutensa muuttunut -melkein mieliharmiksi, jolle hänen itsensäkin täytyi kohta naurahtaa. - --- Eikä se useinkaan niin raskaalta tunnu, kun ne luulevat, jatkoi hän -vähän vilkastuneena. Luulen melkein että jos pääsisin oikein iloiseksi -ihmiseksi, niin silloin rupeisin ikävöimään entisiä kaihojani. Sitä -eivät voi ihmiset uskoa, miten hyvältä se joskus tuntuu, kun saa -heittäytyä utuisten surujensa syliin. - --- Ehkäpä sitä voi niin suruihinkin ystävästyä että niitä kaipaa, -arvelin. - --- Jospa lienee tottumuksessakin, myönsi hän. - -Niin aukeni hänen sydämenkirjansa lehti lehdeltä siinä istuessamme. - --- Se tuntuu tekevän niin hyvää mielelle, kun saa kerrankin haastella -huolensa semmoiselle, jonka ei näe niille nauravan, sanoi hän -muutamakseen kertomustensa lomassa. - -Hän sanoi pienestä pitäen olleensa semmoinen, ettei koskaan saanut -huviaan vertaistensakaan seurassa ja hänestä oli näyttänyt, että toi -mukanaan muihinkin äänettömyyttä ja jotakin raskasta. Tyttösempänä -ollessaan oli hän aina mennyt aitan parvelle, jossa oli neliruutuinen -ikkuna järvelle päin ja siellä "katsonut kauvas". Välistä oli hänestä -tuntunut siellä siltä, kuin ei olisi oikein tietänyt, onko hän -tosiaankin täällä kotiaitan parvekkeella, vaiko tuolla kaukana järvien -ja metsäin takana, jossa on siniseltä näyttävä korkea kukkula ja suuren -raunion näköinen talo kukkulan vierulla. - --- Niinhän minä hupsu ikävöin ja uneksin, sanoi hän. Tuntui niin -tyhjältä ja toivottomalta, että minä melkein ihmettelin muita nuoria, -kun voivat olla niin iloisia ja tyytyväisiä, vaikka en itsekään -ymmärtänyt, mitä minulta puuttui. - --- Ettekös ole ajatelleet kansanopistoon menoa? kysäsin. - -Mutta ei ikinä mene mielestäni se, minkälaisen vaikutuksen tämä -kysymykseni näytti häneen tekevän. Hän näytti saaneen kuin pistoksen, -hänen kasvonsa rupesivat punehtumaan, ja se puna liekehti kuin -hiiloksen hehku. Vihdoin häneltä pääsi itku, tuommoinen kuin sateen -edellä lienteytyvä pilvi, joka tahtoo purkautua yhdellä kertaa ympäri -taivasta. Silmistä se vihdoin purkautuikin kyyneleinä, joita hän koetti -huolellisesti pois pyhkiä. - -Minusta näytti, että hän oli varsin koettanut karttaa kansanopistosta -puhumista kaihoistaan kertoessaan. - -Olihan hän toki opistoa ajatellut. -- Oli syksyllä sinne pyrkinyt, -rukoillut ja itkenytkin. -- Eivätkä olleet laskeneet, hupsuksi olivat -vaan sanoneet. - --- Meidän miehet, jotka toki eivät välitä muusta kuin perkkiöistään ja -viljansa kasvusta, virkkoi hän, ja hänen mielensä oli alakuloinen -samalla tavalla kuin lapsen, joka ei pidä siitä, että vanhemmat eivät -laske häntä mäkeen. -- Sanovat vaan että "sinne vielä tärväämään ja -herrastumaan! Ole vaan yksin tein, jos aijot tässä kerran pysyä." - --- Ensi syksynä pitää koettaa uudestaan! kehottelin. - --- Tulleeko tuosta sen paremmuutta. Saahan vaan sitten olla enemmän -pahoillaan, jos ensin heittäytyy toivomaan. - --- Minkälaiseksi olette opistoa kuvitelleet ennen? kysäsin. - -Eihän hän sitä osannut niin sanoa, tokko lienee kuvitellut erittäin -miksikään. Olihan kuvastanut vaan jotakin kirkonkylän kansakoulun -tapaista mieleen, joka seisoisi samallaisella mäenkenkämällä, vaan -jossa olisi sisällä jotakin niin -- niin -- ei hän sitä oikein osaisi -sanoa, -- niin lämmintä ja kirkasta... - --- Viime kesänä, kertoi hän, kun haudoin mielessäni toivoa sinne -pääsyyn, tuntui usein peloittavan, että jos ne sielläkin pilkkaavat ja -kiusoittelevat... minä kun poloinen olen niin jokapäiväinen ja -yksinkertainen. - -Ja sekin oli peloittanut, että jos hän ei mitään ymmärtäisi. Ja jos hän -jäisi siellä kaikista jälelle, niin nauraisivat. - --- Kansanopistostako pelkäätte semmoista! huudahdin innoissani. Enkä -minä mitenkään voinut löytää sanoja semmoisia kuin olisin tahtonut -selittääkseni opistossa vallitsevaa yhdenvertaisuuden tunnetta. - -Hänenkin kasvoihinsa oli yhdenvertaisuussaarnastani tarttunut jonkun -verran eloisuutta. Vähän toiveekkaamman näköisenä hän huoahti: -- Kunpa -sinne pääsisi! - -Ja se hänen huokauksensa tuntui tulevan niin syvältä. - -Siihen meidän puhelumme päättyi. Toisessa huoneessa olivat muut yhä -jatkaneet keskustelua kansanopistosta ja ovea avatessani kuulin juuri -toisen veljeksistä lausuvan: - --- Kyllä siellä taitaa pitää käydä katsomassa jolloinkin tässä talven -varrella. - -Aamulla, jo puolenyön puhteella, läksi meidän iloinen joukkomme -matkaansa jatkamaan. Hän oli pihalla lyhty kädessä meitä matkalle -puuhaamassa. - --- Kiitos vaan itsellenne kaikesta! vastasi hän kiittelyihimme -yösijasta. Tuntui aivan kuin olisin ollut _siellä_. - --- Elkää ikävöikö kovin paljoa, lohduttelin. Minä uskon, että ensi -syksynä pääsette. - -Mutta minä näin, miten kaihoisena hän jäi sinne seisomaan. Näin hänen -lyhtynsä pilkoittavan sieltä pimeältä pihamaalta pellon veräjälle asti -ja vielä lumiseen lehtoon peittyessämmekin. Ja pitkin tietä minä hänen -toivotonta toivoaan ajattelin ja hänen kaihoisia kasvojaan muistelin. -Kuvittelin häntä keväiseksi vuokoksi, jonka kohtalo on kasvattanut -jykeväin kuusien keskeen. Siellä hän kaihoaa ja kärsii, toivoo -toivotonna ja tahtoo tahdotonna aukeammille aloille, päivän -paistantatiloille. - -Ja täällä saloillahan on vielä tiheässäkin tämmöisiä vuokkoja, jotka -kuusikon keskessä kärsivät, kaipaavat ja kuoleutuvat -- tai kuoleutuvat -kaipaamatta. - -Mutta toivokaamme päivän kerran niin korealle nousevan, että se paistaa -täydellä terällä kuusikonkin kukkasille, kaipaaville ja -kaipaamattomille, ja lämmittää kuusetkin kukkasia kantamaan! - - - - -Uutta sisällystä. - - -Esa astuskeli myllykuormansa perässä mietteihinsä vaipuneena. - -Hevonen, kolmitalvias tammavarsan heppalainen, kävellä virvelsi rekensä -edessä ja löi astunnalleen tahtia päällään, jotta vainen liinaharja -hessahteli. Karskiksi oli kuiva pakkasilma karkaissut hepovarsan -mielen, ja hevon kävely sotkeutui niin juoksunsekaisen näköiseksi. -Vähänväliä varsa vilkasi Esaan, kuin anteeksi pyytäen ja sitten melkein -paikoillaan koetti ottaa juoksuaskeleita! Kavioita näytti aivan -polttavan juoksemishalu, mutta kun koetettua aina kuului trrr jäljeltä -päin, täytyi kuitenkin asettua kävelemään. Katseli heitä sitten -huvikseen noita kantojen hangen pintaa pullistamia lumikuplia ja -jokaista lumilakkista männynkäkkyrätä tien varressa. - -Esa kävellä kirmitti uusine valkovartisine lapikkaineen reen perässä, -katsellen nuoren nimikkohevosensa metkuja sekä kuunnellen reen jalaksen -narinaa, pakkasen rysähtelemistä etäisemmässä, vesakon takaisessa -lehdossa ja pakastiaisen tiitäälitöstä läheisten lumisten vesojen -oksilla. - -Esa oli juuri siinä kävellessään hymyillen mietiskellyt ihmisiä ja -kotioloja kansanopistosta joululomalle tultuaan. Miten somilta -olivatkaan kotiolot näyttäneet kerrankin vähäsen pitemmän aikaa poissa -oltua! Olivat näyttäneet niin yksinkertaisilta ja melkein kömpelöiltä, -mutta sittenkin niin paljon hauskemmilta ja rakkaammilta kuin ennen. -Esan mieleen kun siinä kotioloja muistellessa välähti ajatus opistoon -pyhien jälkeen uudestaan menosta, tuntui kuin olisi oikein säälittänyt -kodista eroaminen. Heti sääli kuitenkin ääntään laimensi, kun Esa -ajatteli tarkemmin opistoa. Ja kyllähän tuota nyt toki yhden -talvikorvan voi olla kotoa poissakin. - -Isävanhalle oli Esan täytynyt aivan hymyillä siinä yksin kävellessään -ja mietiskellessään. Miten kunnioittavan näköisesti hän oli katsonut -opistosta juuri tullutta poikaansa... melkein kuin pappia. Mutta siinä -katseessa oli kuitenkin niin totisen tutkiva vivahdus kunnioittavan -ihailun seassa. Ei liene kuitenkaan ehkä pahoja vikoja huomannut, -koskahan koko yönseudun piti aivan kuin jonkin parhaimman vieraan -tavalla. Äiti kun oli aikonut pitää vaan jokapäiväisen kotoisen ihmisen -laisena eikä tuoda voitakaan "vieraalle" kun sitä ei ollut muullakaan -perheellä, niin isä oli katsonut häneen pitkästi ja sanonut, että -"eikös sitä meidän talossa ole enää voitakaan". Äiti oli vaan -naurahtanut herttaisella tavallaan, ottanut avainkimppunsa koukusta -uunin nurkasta ja käynyt särvinaitasta hakemassa ison voimurikan -lautaselle. - -Esa ajatteli siinä piloillaan, että olisiko hänen syynsä, jos kohta -saisivat moittia herrastelemisesta, kun ensin sillä tavalla -hemmoittelevat. - -Tulonsa jälkeisenä aamuna kun hän oli kuullut, että pariltakin lehmältä -olivat peräimet rikki ja kun hän oli silloin hakenut vitsaksia ruveten -niitä karsimaan ja vääntämään, koska rengeilläkin näkyi olevan -semmoista touhakkata reenkaplaittensa teossa, oli isäukko silloin niin -hyväntuulisen näköisenä katsellut hänen touhujaan verkonkudelmansa -äärestä pöydän takaa. Mutta sitten päivän valjetessa, ruokalevolta -noustua, kun hän oli mennyt isäukolle arvelemaan, etteiköhän se varsa -jaksaisi olla toisten hevosten kanssa mudanvedossa niinä parina -päivänä, jotka tästä enää jouluun olivatkin, silloin oli isä hänelle -tuumitellut hyvitellen kuin pienelle lapselle: - --- Noo, olehan nyt vähän kuin vieraan tavoin, kun tuota niin vähäsen -aikaa joudat olemaankin. Kyllähän nämä työt näyttävät tässä vähitellen -eteenpäin niehautuvau, jos vähän lepäiletkin. - -Kylläpähän hän nyt olisi kotona viitsinyt ruveta sillä lailla -herrastelemaan -- varsinkin kun opistossakin oli alkanut ruveta -tuntumaan niin pakottavalta alituinen istuminen! - -Ja kun hän ei ollut helpottanut, oli isä lopulta sanonut: - --- Jos niin kovin mielesi tekee, niin laita tuolta aitasta jyväkuorma -rekeen ja vie myllyyn sillä varsallasi. - -Myllyllä olivat kaikki häneen katsoneet kuin johonkin ulkomaalaiseen -- -tahi kuin hän ei olisi enää ollut tavallinen ihminenkään. Vauhkolan -vanha isäntä oli katsonut niin alta kulmainsa, tullessaan vastaan -Myllylän riihen perässä ja ivallisen näköisenä myhähdellyt. Lieneekö -muistellut syksyllistä, kun olivat menneet hänen päivittelemisensä -hukkaan ja hän oli vaan mennyt kansanopistoon. Myllärin emäntä oli niin -lepposasti kutsunut kammariin ja kahvia keittäessään ja sitten juodessa -puhua purpattanut tyttärensä kirjeistä ja hyvästä edistymisestä -karjakkokoulussa. Mitähän lienee oikein meinannut sillä niin paljolla -tyttärestään puhumisella... Ensi syksynäkö kuului pääsevän pois -koulusta. Olihan se hyväsydäminen tyttö, kasvukumppani ja -leikkitoveri... - -Esan täytyi hymähtää yksikseen, kun huomasi, mille tielle olivat -ajatukset joutuneet. - -Mylläri se oli vasta mukavaksi heittäytynyt. Aivan oli käähyytellyt -kättään jauhoisen lakkinsa reunukseen hyvää päivää sanoessaan. Esalta -oli silloin päässyt ilmeinen nauru ja molemmat olivat olleet vähän -hämillään kättä pistäessään. Mutta kankeus oli haihtunut ja Esasta oli -tuntunut, että he olivat paremmat ystävykset kuin ennen sitten -yhdestätuumin säkkejä myllyyn kantaessaan. - -Tuota hevosta, kun taas hypähti juoksuun! Heti se asettui kävelemään, -kun Esa kielsi, mutta saihan kuitenkin ajatukset eksytetyksi entiseltä -tolaltaan. - -Esa katseli ympärilleen. Miten ihmeellisen värikkäänä säteili hanki ja -miten pyhäisen pehmosina heilahtelivat lumipallot petäjäin lehvillä! -Koko tienoo tuntui niin juhlallisen henkevältä. Todellakin tuntui -luminen ja jäinen metsä melkein elävän ja huokuvan. Esasta tuntui aivan -ihmeeltä, että hän oli ennen voinut kulkea kuin kuuroin korvin ja -sokein silmin tätäkin tietä tämän kaiken kauneuden keskellä. - -Siinä kulki tie juuri poikki mäkijonon, joka oli seutukunnalla kaikista -korkein. Mäen päällä, solakan petäjikön juurella, oli semmoinen soikea -loivalaitainen notkelma, jommoisia näkee useinkin hiekkaisilla ja -somerikkoharjanteilla. Esan mieleen välähti aivan sydäntä hiipaseva -havainto, kun hän huomasi laakson. Kyllä kaiketi se oli tämäkin -harjanne syntynyt silloin jääkaudella, josta johtaja maantietotunnilla -kertoi. Tuolla kahden puolen ovat olleet suuret jäävuoret, tuollakin -jossa ovat nyt heidän suuret perkkiöniittynsä ja tuolla jossa saarikas -järvi jään alla ähöttää, mutta tällä kohdalla on voimakasvesinen virta -jäiden välissä juosta hulistanut ja tuossa on ollut jääsaari tuon -mäenpäällisen kuoppuran kohdalla. Sitten ovat jäät alkaneet sulaa -virran molemmin puolin ja lähteneet mereenpäin viettävää maata tuonne -Hukkalan kylää kohden mennä rymyämään. Silloin on vesi saanut levitä -vapaasti tästä vanhasta väylästään ja jättänyt kuljettamansa hiekan ja -somerikon tähän tämmöiseksi mäeksi. Mutta tuossa kun on ollut se -jääsaari, niin siihen ei ole päässyt hiekkaa niin paljoa ja siksi -siihen on tullut tuommoinen laakson loivanne harjanteen korkeimmalle -kohdalle. - -Esa koetti kuvitella mielessään, että miltähän seutu olisi silloin -mahtanut näyttää, jos olisi ollut sitä katsomassa jääpaljouden -pakenemaan lähtiessä. On siinä vainen mahtanut olla rytinätä ja -solinata ja hulinata! Nyt vasta tunsi Esa saavansa oikein elävän -käsityksen silloisista johtajan selityksistä. Samalla tuntui oikein -peloittavalta, kun ajatteli että tämäkin mäki olisi kätkenyt nuo -suuremmoiset muistonsa ehkä kuuksi päiväksi, jos ei olisi ollut -kansanopistossa. Ja siinä kiertyi mieleen sekin johtajan puhe, jossa -hän oli verrannut nuoruutta tulvivaan kevääseen, jolloin lampi ruhtoo -jäitä pinnaltaan, saattaakseen sitten vapaana aallota tai kesäisinä -iltoina tyynenä päilyä rannan kukkasia kuvastaen. - -Esan mietiskellessä oli varsa kulkea keikutellut harjanteen päällisen -tasangon ylitse, ja myöttävän maan lähetessä hypätä keksahti Esa -jauhosäkkien päälle istumaan. Mäen sen puolinen rinne oli aukeaa ahoa -ja siitä rinteen niskoilta oli niin laaja ja mahtava näköala, että Esan -täytyi oikein hevosensa seisauttaa saadakseen rauhassa silmäillä. Siitä -heidän matalavesakoisen hakamaansa ylitse näkyi lahden takaa suuren -suurehko liuta taloloita seisten mikä milläkin mäen kenkämällä, näkyi -lumivalkoisia peltoja rinteitten vieruilla, sikin sokin risteileviä -aitoja peltojen rajoilla ja äärillä, talojen takana taasen lumisia -ahoja ja tuolla toisaalla vihreän ja vaalean kirjava petäjikkö. -Edempätä näkyi monenmuotoisten, ilman sinertämäin kukkulakihermäin -vuorovaihtelua, udun verhossa uinailevia sinisaloja ja sieltä täältä -voimakkaan vaalea, pullea savukasvannainen. - -Esa ei tiennyt mikä niistä noista enimmin miellytti, eikä niistä -tainnut miellyttää erikseen mikään, sillä kaikkiallahan niitä semmoisia -oli nähtävissä. Mutta se oli tuo puhtosen mahtava kokonaisuus, joka -mielen aivan huikasi ja hurmasi. Taas välähtivät Esan mieleen tiedot, -joita hänellä oli isänmaan historiasta. Mikä niitä lienee ruvennutkin -sinne palauttelemaan. Esa kuvitteli mielessään, että miltähän mahtaisi -tuntua, jos tuolta sinisalolta olisi nyt juuri sota tulossa ja nuo -pauhkean pulleat savupatsaat olisivatkin "soan savuja, noita -vainovalkehia". Ja Esan rinnassa tuntui niin hyvältä, kun ei toki -tarvinnut semmoista peljätä. - -Sieltä sodan muistojen kautta kiertivät Esan ajatukset -peruslakeihimmekin, joitten sisältöä myös oli kansanopistossa isänmaan -historian yhteydessä selitetty. Tuntui kuin hän olisi voinut paljon -huolettomammin juuri siihen jauhosäkkiensä päälle heittäytyä niitten -turvissa. Tuntuipa melkein kuin niistä laeista olisi liikkunut jotakin -tuoksun tapaista talvista pakkasilmaa lämmittämässä. - -Noita kaikkia mietiskellessä ja tunnustellessa tunsi Esa itsensä paljon -onnellisemmaksi kuin milloinkaan ennen. Tuntui kuin tienoot ja koko -elämä olisivat saaneet uutta sisällystä, kuin lumiset petäjät, talot -tuolla ja savupatsaatkin olisivat osanneet kertoa menneitä ja nykyisiä -asioita. - -Mutta hepovarsa oli Esan mietiskellessä lähtenyt hiljalleen alamäkeen -astuskelemaan. Reki alkoi puskea päälle eikä nuori liinaharja -tahtonutkaan sitä vastustella, vaan läksi juoksemaan. Juoksu kiihtyikin -pian huimaksi laukaksi huolimatta Esan pidättelemisestä. Reki hypähteli -ja rysähteli lumen vähyyden vuoksi vielä korkealla olevissa kivissä ja -Esa odotti joka hetki huiskahtavansa metsään säkkiensä keralla. - -He pääsivät kuitenkin mäen alle onnellisesti molemmat. Ja Esa antoi -saman vauhdin jatkoksi varsan mennä pihaan asti juoksun hölkällä. - -Mutta kun Esa oli riisunut heponsa, laittanut sille apetta ja sitte -meni kotoiseen lämpimään tupaan, tuntui hänestä elämä niin herttaiselta -ja hyvältä. Ja hän oli niin iloisella tuulella, ettei tahtonut osata -syödäkään. - - - - -Toivioretki. - - -Sydänmaan kylässä, syrjässä suurempain eläjäin tienoilta, jonne kulki -kivikkotie kuusikon keskitse, siellä oli hän syntynyt, siellä kasvanut -ja siellä aikojaan eleli. - -Hän oli kylän rikkaimman talon ainoa poika, vaikkei se talo siltä niin -suuremmoinen pohatta ollut. Olihan vaan omistaan elävä, velaton ja -muiden mielivallasta riippumaton. Lahden rantaan laskeutuivat laakeata -rinnettä kattaen talon vanhojen peltojen reunat. Ylimmäisessä reunassa -oli kartano petäjikön peittämän kukkulan juurella. Toinen talo oli -peltojen perillä, molempain talojen pellot vastatusten, ja toisen talon -takana oli pari muutakin samallaista pienehköä taloa. Lahden takaisen -keihkeän mäenkenkämän vieruilta näkyvät harmaat talot kuuluivat myöskin -saman kylän kirjoihin. - -Siellä olivat kyläläiset elelleet erillään muusta maailmasta, ahkerasti -olivat työssään touhunneet, iltasilla kylpeneet ja tyytyväisiä olleet. -Sunnuntaisin oli naapuriin pistäytynyt vakava vanhus, naapurin miesten -kanssa juttelemaan ilmoista, viljojen kasvusta, kesannon kynnöstä, -heinänteosta ja talvisista töistä. Nuoret olivat kesäisinä -sunnuntaipäivinä parvehtineet sileällä kentällä kylän reunalla, -karkeloineet siellä, lyöneet palloa, pistäytyneet metsässä nakilla, -talvisin istuneet jonkun talon saunassa ja tuohtuneina paiskiloineet -penkkiin kuvitettuja paperipalasia, ja veren suonissa kiehumaan -ruvetessa olivat he laittaneet karkelokemut kylän äärimäiseen taloon. - -Kauvan oli siellä sillä tavalla eletty, nuoret olivat vanhoilta -tämmöiset tavat oppineet ja vanhat vakauduttuaan niistä nuorempia -moittivat. Joskus oli sinne jotakin uuttakin kulkenut, ensin oli -semmoista pilkattu ja ivattu ja sitten se oli omaksi otettu. - -Mutta sitten alkoi kiertokoulu kulkea kylässä, jokaisena talvena kävi -ja parisen viikkoa kerrallaan viipyi. Hän, kylän rikkaimman talon ainoa -poika oli siellä myöskin parina kolmena talvena kulkenut, katkismusta, -piplianhistoriaa ja virsikirjaa päähänsä päntännyt ja kiviselle -taululle kirjaimia raaminut. Avaimet oli siellä annettu tiedon -tenholinnan tanhuille pääsyä varten, hämärästi hän sen loistoa aavisti, -mutta se ei näyttänyt kuuluvan hänelle. Lukossa antoi hän oven olla ja -kätki avaimet takkinsa taskuun. - -Vaan kerran kirkolla käydessään sattui hän näkemään lainattavan kirjoja -kirkonkylän lainakirjastosta. Kun kuuluivat maksavan ainoastaan -viisitoista penniä vuodelta ja sitten kuului saavan vaihtaa vaikka -kuinka tiheään, arveli hän, että sopiihan nuo talossa olemaan. Niin oli -tullut pari kirjaa otetuksi, ruokalevon aikana rupesi niistä toista -silmäilemään ja mukaansa se rupesi vetämään. Siinä kerrottiin niin -kauniisti ja hauskasti köyhästä pojasta ja tytöstä, jotka tahtoivat -saada itselleen "oman tuvan ja oman luvan", ettei mitenkään malttanut -olla lukematta loppuun, että saisi tietää, tulivatko he tuvalliseksi. -Illoin, ruokalevon aikoina ja sunnuntaisin saivat ajatukset siivittää -kirjan sisällön mukana, ettei joutanut kuin hädintuskin pistäytymään -naapurissa, eikä laisinkaan ottamaan osaa muiden nuorten kisoihin. -Puolenkymmenen päivän perästä sai nähdä, että tyttö ja poika tulivat -tuvalliseksi, kun lujalla tahdolla päämääräänsä kohden ponnistelivat. - -Kun kirjat tulivat loppuun luetuiksi, oli hän kirkolla käydessään -ottanut uusia aina uudestaan ja uudestaan. Niin hän alkoi matkustella -mailla ja merillä, kotimaalla ja muualla, rakennella ajatuksissaan -kuvia ja niihin kotoisia oloja vertailla. Alkoi tuntua kuin olisi -elänyt unissaan ennen ja vähitellen valveille pääsyä kaivannut, nyt oli -alkanut herätä ja tunsi valveille pääsystään iloa. - -Hän alkoi muillekin nuorille löydöistään puhua, näytellä kirjojaan ja -niiden sisältöä kertoa. Muutamat alkoivat kirjoihin mielistyä, etsivät -ensin niitä paikkoja, joista Ellu oli kertonut ja vähitellen -viekoittuivat muitakin sivuja silmäilemään. Vaikka toiset olivat -kirjoja joutaviksi väittäneet ja olleet tyytymättömiä siihen, että he -niiden ääressä tuhersivat, olivat nämä muutamat kuitenkin yhä Ellun, -kylän rikkaimman talon ainoan pojan, lainaamia kirjoja lukeakseen -kulettaneet ja sitten itsekin lainaamaan lähteneet. Ja niin oli heitä -siellä karttunut melkein kymmenkuntainen joukko, joukko nuorukaisia, -jotka eivät joutaneet käymään öisin tyttöjä katsomassa niin tiheään -kuin muut, eivätkä sunnuntaisin kaikkiin nuorten kisoihin. - -Viime syksynä panivat he säästörahojaan kokoon ja tilasivat tienoon -sanomalehden. Talosta taloon saivat lehdet kierrellä ja vasta viikkojen -perästä viimeisille luettaviksi tulivat, mutta silloin ne olivatkin -luetut niin tarkkaan, ettei jäänyt kuin riekaleita jälelle. Ne -muuttuivat pian nekin aivan jokapäiväiseksi leiväksi, niitä täytyi -silmäillä aina palanpaineeksi puolisen perästä, useimmiten semmoisia -parhaimpia paloja, jotka jo oli lukenut ja tiesi lukemista ansaitsevan. -Alkoi jo ruveta tuntumaan pitkältä odottaessa, milloin kirkolla kävijät -ne kauppamiehestä tullessaan kulettivat, ja vähitellen tuli tavaksi -kokoontua sunnuntaisin puolisen perästä rikkaimman talon tupaan, johon -sanomalehdet ensiksi tulivat. - -Vähitellen alkoi lehdissä olla yhä tiheämpään uutisia uudesta -laitoksesta, josta kylän nuoret ensimäisiä kertoja kuulivat. Ja vihdoin -niissä oli pitkä, juhlallinen kirjoitus, jossa kerrottiin mitenkä -naapuripitäjäässä on avattu kansanopisto. Silloin sykähti niin somasti -rinnassa ja mielen täytti epäselvä kaipaus. - -Ellun mieleen laitos lähtemättömäksi hautautui. Sinne ne aina ajatukset -siivittivät ja mielikuvitus koetti opistoa nähtäväksi muodostella. -Kuvastui mieleen Kotoisen kylän kiertokoulu ja kirkonkylän -kansakoulukartano, joka kirkon jälkeen komeinna korkealla kummulla -seisoi. Niistä sulautui sekoitettu kuva, joka muistellessa yhä -kaunistui ja kirkastui. - -Sitten sinne kaukaiseen salokylään kulkeutui pienonen kirja, jossa -opiston oloista kerrottiin. - -Ellun opistokuvaan puhalsi se elävän hengen ja niin se tuli hänelle -kaukana kuvastavaksi toivojen keskustähdeksi. - -Muutkin nuoret, jotka Ellun puolueeseen kuuluivat, lukivat kirjan ja -olivat jo ennen sanomalehdistä uutiset lukeneet. Opistosta alettiin -yhteen tultua keskustella siellä salomaan kaukaisessa kylässä, ja se -painautui unhottumattomasti muistoon tuolle melkein kymmenkuntaiselle -nuorisojoukolle. - -Tultua pitkän talven, jolloin jokapäiväisissä oloissa ei niin tulista -kiirettä ollut, heräsi Ellun mielessä ajatus, että kun olisi lähteä -käymään siellä opistolla. Viikkokausia sitä asiata sitten joukolla -tuumittiin ja pohdittiin, uhkauksia tehtiin, arkailtiin ja epäiltiin, -ja vihdoin saatiin määrätyksi päivä, jolloin lähdetään. - -Ja kerran kevättalvella, kun useimmissa taloissa oli mudanveto -lopetettu ja kaikki, jotka edelleen elää aikoivat, olivat pitkät -pinot kesähalkoja liitereihinsä vedättäneet, silloin muutamana -sunnuntai-aamuna kohosi nuorukaisia suksilleen melkein kymmenkuntainen -joukko, ja kylän rikkaimpaan taloon he saapuivat. Siinä he pihalla -suksiaan sujuttivat, odottelivat toisiaan ja suksien varvasremmejä -kuntoon laittelivat. Potkasivat sitten pitempään ja sauvoillaan -survasivat, kansanopistoa kohden alkoivat liukua sukset ja lumi pelmusi -valkoisena vitinä joukon ympärillä. - -Kuusikkojen läpi he kulkivat, saloja samosivat ja vuorien rinteitä -liukuivat. Heikompia alkoi väsyttää, mutta jälestä hekin tulivat -vahvempain halkaisemaa latua. Ja kun kovin paljon alkoivat jälelle -jäädä, niin vahvemmat odottivat. Talossa kävivät he laukuistaan palasta -haukkaamassa, mutta eivät malttaneet levolle heittäytyä. Jännerten -jousia jännittäen he vaan yhä eteenpäin kiitivät. - -Vihdoin alkoi hämärtää ilta. Mutta illan hämärtyessä pilkisti heidän -silmiinsä kirkas valo opistotalon ikkunarivistä sinne jään reunalle, -jonne he hangen kattaman katajikon halki myötämäkeä suksillaan -sujauttivat. Ellu, joka edellä laski, seisottu! jäälle, viittasi -valonvälkettä kohden ja huusi tovereillensa: - --- Tuolla se nyt on! - -Sydämet sykkivät arkuudesta ja ilosta, kun he jään poikki -ponnisteltuaan opistotaloon saapuivat ja sydämet sykinnässään -kiihtyivät, kun he hiljaa kuiskien astuivat opiston eteiseen. Avoimen -oven kautta loisti vastaan valoisa sali, jossa nuorisojoukko -rattoisasti piirissä istuen sunnuntai-iltaansa vietti. - -Vieraiden tulon huomattuaan astui salista johtaja eteiseen. Hän -tervehti heitä niin yksinkertaisesti ja koristelematta kuin olisi ollut -oikea talonpoika ja kyseli, mistä olivat ja minne menivät. Vieraita -ensin vähän ujostutti, mutta johtajan koristelematon käytös pian -ujouden haihdutti. Peräkkäin vetäytyivät he sisään ja istuutuivat -rinnakkain penkille pitkin oviseinämää. - -Mutta johtaja astui iloisena huoneen perälle. Hän silmäsi vieraita, -silmäsi oppilaitaan ja vieraita taas. Ja sitten hän lausui: - --- Niin, tässähän on meillä vieraita, kuten näkyy. Ovat harvinaisia -vieraita, mutta sitä enemmän tervetulleita. He ovat salon sisästä, -kaukaisesta kylästä. Ovat kuulleet työstämme kerrottavan ja tulleet -katsomaan. Emme ole osannet teitä odottaa, mutta sitä parempi on -ilomme. Olkaa tervetulleet, tervetulleet joukkoomme, tovereiksemme! - -Enempää ei hän sanonut, mutta sen hän sanoi niin sydämenhartaudella, -että se tempasi mukaansa kotijoukot ja vieraat. Sitten meni hän -istumapaikkansa luo, oppilasjoukkonsa sekaan. Mutta hän ei istunut, -silmäili vaan ympärilleen hymyillen ja vihdoin virkkoi: - --- Emmekö muista enää tervehdyslauluammekaan? - -Seisomaan sinkosi nuorisojoukko. Värähteli salin valoisa ilma ja seinät -tuntuivat tahtovan hajota reippaan ja intoa uhkuvan laulun kaikua -rajoittamasta. - - Terve ystävä sä tänne seuranamme, - terve joukkohon nyt nuorien! - Edistys, valistus, siinä ohjelmamme - sekä rakkaus pohjana sen. - - Palvellaksemme Suomea, kansaa sen, - ja sen toiveitakin ilolla, - oomme yhtyneet liittohon nuoruuden -- - lippu liehukoon korkealla. - -Iloisa puna kohosi nuorten laulajain poskille. Vieraat seisoivat kauvan -äänettä ja värähtämättä. Mutta sitten tahtoi Ellu puhua. Kauvan hänen -huulensa ensin sanoja tapailivat, kuului sitten sanatonta ääntäkin, -kunnes se vihdoin puhkesi katkonaisiksi sanoiksi. - --- Hyvät... rakkaat... hyvät ihmiset! Tänne me tulimme... emme -tienneet... emme osanneet uneksiakaan... Minä kiittäisin, mut... -minä... kiitoksia meidän kaikkien edestä! - -Puhuja seisoi vielä hetkisen paikallaan ikäänkuin lisäsanoja odottaen, -mutta kun niitä ei ruvennut kuulumaan, painautui hän verkkaan -istualleen, kaivoi taskustaan äitinsä laskoksille laittaman nenäliinan -ja pyyhiskeli poskiaan, joille oli valunut silmistä jotakin kosteata. -Ja pyyhkiessään hän hymyili puheelleen. Hän katui, että oli ruvennut -yrittämäänkään puhumista. - -Mutta hetki oli ylevä juhlahetki, lämmin sydänten juhla. Jokainen -huoneessa olija hengitti tavallista voimakkaammin ja jokaisen silmät -kirkkaasta kosteudesta loistivat. - -Vieraat olivat muuttuneet aivan kotijoukoksi. Heidän täytyi olla mukana -laulamassa ja leikkimässä, vaikkakin heitä tahtoi ujostuttaa, ja vaikka -heistä tuntui, etteivät he ole kunnon ihmisiäkään, kun eivät osaa noita -lauluja, joita opistolaiset. - -Aamulla olivat he tuntia ennen opistotyön alkamista luentosalissa -istumassa. Johtajalla olisi ollut vielä työtä historialuentonsa -valmistamisessa, mutta hän tuli vieraitten luo, kyselemään heidän -kotikylänsä kuulumisia ja kertomaan opiston oloista. - -Koko päivän he istuivat hievahtamatta opiston perimmäisellä penkillä, -oppilasjoukon takana, seurasivat tarkasti työntekoa ja kuuntelivat -luentoja. Iltapäivällä otettiin keskustelua, siirrettiin -keskustelutunti siksi illaksi, että vieraat saisivat olla siinäkin -mukana. - -Tasa-arvoisuudesta keskusteltiin. Lämmintä vastakaikua herättivät -vieraitten sydämissä nuo innokkaat lausunnot, että kaikki olemme -yhdenarvoisia, kun vaan vilpittömästi voimaimme mukaan tehtävämme -täytämme, olipa sitten ulkonainen asemamme rengin, päiväläisen eli -kaikkein korkeimpain. Johtaja sanoi, että silloin olemme tasa-arvoisia -kuin luontoa tarkastaen ja kirjoista tai muuten tietoja ammentaen -opimme tuntemaan oman arvomme. Jokainen on asemassaan yhtä tärkeä kuten -hammas myllyn rattaassa, siksi ei meillä kenelläkään ole oikeutta -toista halveksua eikä mitään syytä toisen edessä matalana madella. -Oppikaamme tietämään tehtävämme ihmisenä, kansan ja ihmiskunnan -jäsenenä, kasvakaamme henkisesti niin korkealle kuin voimme! -Asettakaamme itsellemme jalo päämäärä, ei ainoastaan omaa onneamme -varten, vaan niin, että oman onnemme ehdot ovat sopusoinnussa kaikkien -niiden onnen kanssa, joiden keskellä elämme! Kun tämän opimme, silloin -meillä on voimaa toteuttaa omat vaatimuksemme itseemme ja muihin nähden -ja silloin me osaamme heikonkin tunnustaa yhtä arvokkaaksi kuin itse -olemme. Ja heikolle on meidän etupäässä koetettava saada heräämään -oikea tunto ihmisarvostaan, siinä on hänellä paras kohoamisen voima. -Pyrkikäämme henkiseen tasa-arvoisuuteen, oppikaamme rakastamaan -lähimmäisiämme, joista jokainen on ihminen yhtähyvin kuin meistä kuka -hyvänsä, ja oppikaamme, että kaikki mitä maapallolla on, on olemassa -ainoastaan nykyisten eläjäin ja tulevain polvien yhteistä onnea varten. -Siinä on korkein tasa-arvoisuus, mitä ihmiskunnan kehityksen -nykyisellään ollen voimme käsittää, siinä on suurin onni, että voimme -etsiä oman onnemme jokaisen onnellisuudesta. - -Ellu hypähti innostuneena seisalleen. Hän ei osannut pyytää -puheenvuoroa, vaan sanoi värähtelevällä äänellä, navakasti kuin mies: - --- Tasa-arvoisia olemme Jumalan edessä kaikki! Eläköön tasa-arvoisuus! - -Hän hujautti kädellään ja astui innoissaan eteiseen. Kun hän ei -tietänyt, mitä varten oli liikkeelle lähtenyt, palasi hän takaisin ja -painautui paikoilleen istumaan. - -Iltarukousten jälestä lauloivat oppilaat vielä vierailleen -kokoontuneena suureen ryhmään luentolavan juurelle. Vieraat seisoivat -ovensuussa samoin yhdessä ryhmässä. He seisoivat siinä kuin kaksi -sotajoukkoa vastatusten, mutta tuo pienempi joukko halusi liittyä -yhteen suuremman kanssa. Heille oli hetkeksi välähtänyt tuntemattomia -oloja kuin päivän säteet välähtävät pilven raosta keväisen lumen -sulaessa. Hekin tahtoivat astua taisteluun henkisen vapauden puolesta -itseään ja muita vastaan. - -Mutta tuolla perällä lauloi tuo suurempi joukko reippaita laulujaan. -Laulujen lomassa sanelivat he yhteen ääneen, sanelivat voimakkaasti, -jotta ääni ukkosena jyrähteli: - - Takokaa, - takokaa, - heiluttakaa vasaraa! - Sepät nuoret nuoren Suomen, - takokaa ja takokaa! - Teidän tulee kansallenne - onnensampo valmistaa. - -Sitten johtaja puhui kiittäen käynnistä ja lähettäen terveisiä -vieraitten kotikulmille. - --- Kun olette olleet täällä työhömme tutustumassa, viekää terveisiä -niille, jotka eivät työstämme tiedä, lausui hän. Viekää terveisiä ja -sanokaa heidän olevan tervetulleita tänne edes katsomaan, jos ei -olisikaan halua ryhtyä kanssamme yhdessä henkisesti eteenpäin -pyrkimään. Olkaa itse tervetulleet tänne takaisin ja tuokaa muita -mukananne! - --- Minä ainakin ensisyksynä tulen, lausui Ellu. - --- Ja minä! - --- Ja minä! - -Niin kuului useasta suusta, ja sanojain silmät kuvastivat elävää intoa -ja kasvot varmaa tahtoa. - -Oppilaat lauloivat vieraitten mennessä ovensuuhun kokoontuneina: - - Mä tiedän maan, se pohjolassa on, - ei rikkautta löydy siellä, - vaan raitis rohkeus on nuorison - ja miehuutta - ja miehuutta - on Saimaan äyristöillä. - -- -- -- -- -- - -Nuorukaiset törmäsivät suksilleen ja käänsivät niiden kärjet -kotikyläänsä kohden. - --- Huudetaan hurraata, äännähti Ellu. - -Ja he huusivat. Kartano kajahteli, kun he huusivat kartanolla ja vielä -suksillaankin, nuoruuden uhkuvin voimin eteenpäin kiitäen. - - - - -Nuori vanhus. - - -Hän, viidettäkymmentään kulkeva mies, on jo kauvan aikaa ollut mies -pitäjäänsä pontevin. Kuntakokouksissa on hän kaikissa käynyt, vaikkakin -on asunut kahden peninkulman päässä kirkolta, on kuntakokouksia -johtanut ja toimella ja menestyksellä kunnan yhteisten asiain eduksi -puuhannut. - -Hänellä on kotonaan kunnollinen kirjasto, jonka nidoksia hän on -jokaista perin pohjin aina uudestaan ja uudestaan tutkinut ja niistä -jokaisella kerralla uutta ajattelemisen aihetta löytänyt. Kun hän -jonkun tietävämmän seuraan pääsee, osaa hän aina niehittää keskustelun -semmoisille aloille, joilla luulee jotakin uutta kuulevansa. Hän -kyselee ja latelee, kiertelee ja kaartelee, antaa myöten ja väittää -joskus vastaan, vaikka olisi yhtä mieltä keskustelukumppaninsa kanssa, -pakottaen toisen tuomaan ilmi sisimmätkin mielihauteensa. Ja usein on -hän paljailla kysymyksilläänkin pannut ystävänsä ymmälle, kiertänyt -kyselemään semmoisia kohtia, jotka eivät ole olleet toiselle -itselleenkään selvillä. Siten on välistä saanut kokonaisia mielipiteitä -muserretuksi, johtanut toisen ajattelemaan asiansa hämäriä ja häilyviä -kohtia, jolloin on voinut ennen hartaasti ajamansa aate ruveta -tuntumaan kokonaan lapsekkaalta. - -Mutta kaiken sen on hän tehnyt ainoastaan oppiakseen. - -Ja kun hän on pelloillaan työskennellyt tai niityillään liikkunut, on -hän kiintynyt jokaista kukkaa, jokaista pienintäkin esinettä -tarkastamaan ja kuunnellut jokaisen lintusen laulua. Siksi hän tuntee -jokaisen kukkasen, jotka hänen tienoillaan kasvavat ja jokaisen linnun, -jotka hänen metsissään laulavat. Ja missään ei hän tunne yksinäisyyden -kaihoa. - -Mutta kun tienoolle avattiin kansanopisto, täytyi hänen heti -ensimmäisenä talvena sinne päästä. - --- Sillä vanhalla ovat aina vuodet vähenemässä, lausui hän. - -Ja hän saapui sinne, tuo viidettäkymmentään kulkeva, vahvaan sarkaan -puettu isäntä, jolla olivat kädet työstä kovettuneet, luisevat kyntäjän -kasvot, raatajan leveä leuka ja leuvassa harmahtava savolaisparta, -mutta joka oli kuitenkin maamme hienoimpia miehiä. - -Kun hän opistoon saapui, näytti hänessä olevan arkuutta melkein enemmän -kuin yhdessäkään meissä muissa. Kuin vierastava lapsi tuntemattomassa -kylässä, niin tarkasteli hän kaikkea näyttäen pelkäävän, että -saapikohan siihen koskettaa. Ja kun hän jotakin sanoi, johtajalle ja -opettajille etenkin, lausui hän sen niin tarkkaan tahkottuna ja -punnittuna ja arasti nauraa hykerteli. - -Vaikka me muut olimme jo täysin taloon kotiutuneet, näkyi hänen -olennossaan vielä sittenkin semmoista arkuutta. Näytti kuin joku -näkymätön käsi olisi ohjannut hänen pienimpiäkin liikkeitään, ettei hän -milloinkaan sattunut toisten tielle ja että hänen kömpelyytensäkin -tuntui niin miellyttävältä. - -Hän ei koskaan koettanutkaan lausua sukkeluuksia, mutta kun hän jotakin -rupesi puhumaan kääntyivät kaikki mielihyvällä häntä kuuntelemaan. -Hänen suustaan tulevat sanat tiettiiu jo edeltäpäin ikäänkuin -yksinkertaiseksi ytimeksi, jossa ei ole mitään ihmeellistä, mutta -kuitenkin aina jotakin arvokasta. - -Ja miten hartaasti hän luentotunneilla kuunteli! Usein täytyi -kääntyäkseni ihaillen katsomaan hänen hartaan näköisiä kasvojaan, -hartaampia kuin yhdenkään muiden. Ja jos luennoitsijan kysymyksiin ei -kukaan muu olisi osannut selitystä antaa, osasi hän silloinkin -useimmiten, -- varsinkin, jos oli kysymys omien seutujen oloista. - -Laskennossa ja piirustuksessa pääsi hän pian etevimmäksi väsymättömän -hartautensa avulla. Teki oikein hyvää sydämelle, kun katseli häntä -työpöytänsä ääressä, muun joukon keskellä, kymmenysmurtomain, muiden -murtolukujen tai päätöslaskentojen numeroihin vaipuneena, eli toisilla -tunneilla äidinkielen oikeinkirjoitussääntöjä itselleen selvittämässä. - -Ja miten totisena, huulet vähän tavallista pitemmälle puristuneena, -hääräili hän piirustustunneilla suunnitellen maatalousrakennusten tai -huonekalujen kaavoja! Ajanmukaisen navettarakennuksen piirustukset -laati hän huolellisimmin, kun sanoi jo kolmisen vuotta kyteneen -mielessään uuden kivinavetan teettämisen taloonsa. Huonekalujen -piirustukset hän myöskin kaikki jäljensi, sillä niiden sanoi hän olevan -tarpeen talven pakkasilla ja pitkillä puhteilla. Hänen puhdetöinään -kaupaksi tekemänsä huonekalut olivat jo ennestäänkin kaikkien halutut. - -Maanviljelysluentojen aikana hänen kynänsä rapsahteli ja pyöri, sillä -hän tahtoi säilyttää niistä edes pääpiirteet jälkeenkinpäin -nähtäväkseen, että voisi niitä sitä tarkemmin noudattaa viljamaitaan -uuteen kuntoon laittaessaan ja raataessaan uusia viljelysaloja suureen -suohon, josta hän välistä puhui omistajan iloisuudella. - -Kun hän noin taloutensa kaikenpuolisia parannuksia ajatellen puuhasi, -olisi häntä ainoastaan silloin näkijä voinut luulla nykyisen vilkkaan -aineellisen edistyksen orjaksi. Mutta toista luuli se, joka näki hänen -laulavan, ottavan osaa keskusteluihin tai opettajain luennoista -ihanteitten siemeniä sydämeensä kätkevän. Millaista lämpöä väreilikään -silloin hänen karkeista kasvoistaan ja mitenkä hänen ruunisen harmaat -silmänsä nuoruuden tuoreutta säteilivät! - -Ja talviset illat tutki hän ahkerasti läksyjään ja kunnallisoppia -- -tuo viidettä kymmentään kulkeva nuorukainen. "Läksyiksi" nimitti hän -niin hartaalla vakavuudella niitä aineita, joita opettajat aina illoin -sanoivat seuraavana päivänä tulevan esille sekä harjoitus- että -luentotunneilla. Jos kuka sattui, useimmiten ihmetellen, mainitsemaan -hänen alituista ahkeruuttaan, vastasi hän tavallisesti melkein kuin -anteeksi anovalla äänellä: - --- Niin, ettei aika kuluisi hukkaan, kun on kerrankin onni olla aivan -näin oppimisen nojalla. - -Niin vietti hän opistossa talveaan, hän, joka jokaista vakoa -kotipellollaan kyntäessään oli osannut jotakin oppia. - -Mutta keväällä, kun hän opistosta lähtiessään antoi johtajalle kättä, -näyttäen tahtovan hänet rintaansa vastaan rusentaa -- rusentaa koko -talven käyttämättä väkineellä kyntäjävoimallaan -- niin hänen kasvonsa -värähtelivät, kun hän vakavasti lausui: - --- Nyt kun on päästy vähäsen alulle, nytkö sitä jo täytyy lähteä. - -Mutta hänen kuvansa viimesine sanoineen ja kaikkineen on painunut -sydämeeni niin syvälle. Ainakin silloin kuin sanomalehdissä huomaan -jotakin hänen kotipitäjäänsä rauhallisista kuntakokouksista, ilmestyy -hän elävänä eteeni. Ja silloin minä aina tulen ajatelleeksi, että -onkohan se sittenkään niin kokonaan korupuhetta, jos ne sanovat -kansaamme tiedonhaluiseksi kansaksi. - - - - -Ero. - - -Talvi oli mennyt opistolla oppimisen touhussa. Oli kuin olisimme -vähitellen horroksista heränneet ja alkaneet nähdä ympäristöä uuden -aamun hohteessa. Meitä oli opistossa kuljetettu tiedon kukkuloille, -joista näköaloja katselimme ja näkemästämme ihastuimme. Mutta näköala -näytti niin ahtaalta ja pieneltä, silmän kantaman takana peittyivät -maisemat sinertäväin metsien peittoon ja metsien keskeltä kuumotti -korkeampia kukkuloita, joille mielemme halusi yhä laajemmalta -nähdäksemme. - -Veljinä ja siskoina olimme opistossa ahkeroineet ja yhdeksi kotoiseksi -perheeksi toisemme tunsimme. Olimme rinnakkain kehittyneet ja meistä -tuntui kuin henkisillä siteillä olisimme toisiimme liitetyt ja -kasvaneet kiinni opettajiimme. - -Mutta vähitellen läheni eron hetki, jolloin lapsilauman täytyi -maailmalle lähteä, lähteä armottoman arvostelun alaiseksi, malliksi -siitä, millaiseksi kansanopistossa tullaan -- yhdessä ainoassa -talvessa. - -Säännölliseen, iloiseen hyörinään ja pyörinään alkoi vähitellen yhä -tiheämpään tulla semmoisia surunsekaisia juhlahetkiä, jotka -sydämmestä alkunsa saivat, eivätkä sieltä huomattavasti ilmoihin -päässeetkään. Tyttöoppilaat kuuluivat jonakin rauhallisena iltahetkenä -opettajattarensa kanssa kahden kesken itkeä tihuuttaneenkin, mutta me -miesväki emme semmoiseen tunteneet niin voittamatonta halua. - -Ja vihdoin saapui lopettajaispäivä yksinkertaisine juhlatoimituksineen. -Vieraita ei ollut monta eikä komeita juhlapuheita pidetty. Pitäjään -rovasti piti rukoukset toivottaen siunausta talven työlle ja johtaja -jäähyväispuheessaan kehotti vilpittömästi valoa kohden pyrkimään -kotoisten askareitten lomassa, kehoitti koettamaan yhä laajemmalle -katsoa, yhä kasvamaan ja kehittymään. Mutta kellään meistä ei ollut -halua vielä sinä päivänä pois lähtemään. Me tahdoimme vielä kerran -kokoontua yhteen ainoastaan toverien kesken, kokoontua viettämään -viimeistä iltaa, laulamaan viimeiset laulumme yhdessä ja -jäähyväissanoja toisillemme lausumaan. - -Äänettöminä me istuimme kokouduttuamme opiston saliin auringon -lasketessa ja illan hämärtäessä. Laulu ei ottanut oikein huuliltamme -kaikuakseen ja unhottuneet olivat iltojemme rattoisat leikit. - -Johtaja astui huoneestaan keskellemme. Hänenkin kasvoistaan kuvasti -eron ikävä, mutta kuitenkin hän koetti hymyillä kuten ennenkin -tullessaan keskellemme. - --- Kyllä kaiketi me vielä laulaa voimme sanoi hän alakuloisen -reippaasti ja asettui joukkoon istumaan. - -Me lauloimme ja sitten taasen äänettöminä istuimme. Mutta se tuntui -puhuvan tuo äänettömyys, tuntui puhuvan lämmintä sydänten kieltä, josta -kauneimminkin lausutut sanat ovat ainoastaan varjoja. - -Koettivat meistä muutamat tunteitaan lausuakin, mutta sanat eivät -ottaneet kuuluviin tullakseen. - -Eräskin tyttöoppilas nousi ja astui Lönnrotin kuvan eteen, joka oli -luennoitsijalavan pöydällä päivällisen juhlan jäleltä. - --- Hyvät toverit! lausui hän ja alkoi itkeä nyyhkyttää. -- Hyvät -toverit, lausui hän uudestaan ja pullahti täyteen itkuun. Nyt meidän --- -- täytyy -- täältä -- erota -- -- --. Puheen jatkoksi seurasi -melkein äänekäs itku, ja hänen täytyi mennä paikoilleen istumaan. -Meidän täytyi hänen puheelleen hymyillä, ja hän hymyili itsekin -kyyneleittensä sekaan. - -Saimme silloin vielä kuulla johtajankin meille viimeiset sanansa -lausuvan. - --- Nuoret ystävät! sanoi hän. Me olemme nyt täällä talven puuhanneet, -ja kevääseen on päästy. Kevät on nyt luonnossa tuolla. Hanget ovat -siellä melkein olemattomiksi hiutuneet, järvistä ovat jäät lähtemässä. -Mailla virtaavat jäistä sulaneet vedet antaen nousevalle nurmen oraalle -kosteutta kasvun tarpeeksi. Lammet paisuvat yli äyräittensä, pyrkivät -pois ahtaitten rantojensa sisältä, ja purot tulvilleen paisuttavat. -Elämä, vilkas keväinen elämä esiintyy siellä kaikkialla. Puron -paisuessa pelkäämme me sen tuhoja tuottavan. Mutta älkäämme liijaksi -arkailko; jos meillä ei olisi tulvarunsaita keväitä, ei meillä olisi -kasvurikkaita kesiäkään, ei viljavia syksyjä. - -Mutta miksi kauvempaa kevään kuvia etsisin, keväthän on tässä -edessänikin. Nuoria te olette, voimanne ovat parhaallaan versomassa. -Toivon ja uskon sydämessännekin olevan keväistä elonintoa ja -kasvunhalua. Sydämissäkin liikkuu keväisiä tulvia, liikkuu myrskyjäkin. -Mutta ne meitä kasvattavat, kevään perästä saapuu ihmissydämeenkin -sointuisa kesä. Kaikilla ihmisillä ovat aina huolenpuuskansa, mutta -surukin on elämätä, ja elämässä me vahvoiksi vartumme, kun tahdomme -tulla vahvoiksi. - -Hämärä hiipi hiljaa opiston saliin. Ja hämärässä me istuimme, hämärässä -kostein silmin hymyilimme. - -Huomenna aamupäivällä kokouduimme kaikki opistolle. Pihalla vapunpäivän -jäleltä liehuvan lipun ääressä lauloimme jäähyväislaulumme ja läksimme -joukolla liikkeelle opistontiehaaraan asti, josta kunkinpuolelaisten -oli kotiaan kohden erottava. - --- Käyhän siellä meillä päin ja tule taloon, varusta enemmän aikaa -mukaasi, kuului siinä monesta suusta. - -Mutta miksikä rupeisin yrittämäänkään kömpelöllä kynälläni kuvata pyhää -ja puhdasta surua ja sen verhoon kietoutunutta eronhetkeä! - -Hetki oli pitkä ja sydämmellinen, se päättyi vähitellen, kunkin -noustessa rattailleen ja ajamaan lähtiessä, tai alkaessa jalkaisin -taivaltaa kotoisiin töihin. Keväinen päivä paistoi lämpimästi -kirkastaen maiseman, mutta valkoisten liinain liehuessa tuntui ilma -jäähtyvän ja niin kylmästi värähtelevän. - - - - -Otto. - - -Heppulei! - -Ja kyytimieheni sivalsi laiskansutkeaa ruunaansa ohjasperillä. Hepo -kitrautti ruumistaan, huiskautti häntäänsä ja läksi juosta jyystämään, -pitäen päätään polviensa tasalla ja korviaan luimussa. - --- Heppulei! - -Ja sivallus samalla. - --- Elä tuota lyö! - --- Ääh, mokomaakin ei tässä... - --- No, ennätetäänhän sitä vähemmälläkin. - --- Paremmin syö. Heppulei! - -Niin sitä matkaa katkaistiin. - -Tyynenä lehotti lehto ja näytti päivänpaahteessa aivan höyrähtelevän. -Peltojen ja rannalla kasvavain koivujen ylitse välkkyi peilipintainen -lahdelma. - --- Tälle kylälle minä jään. - --- Vai tälle... - -Ajoimme tienviereisen talon pihalle, maksoin kyytimieheni, ja läksin -taivaltamaan Oton kotiin, jonne kuului tieltä olevan matkaa kolmisen -kilometrin verran. Lahden rantaa myöten oli mentävä, heilimöiväin -ruispeltojen poikki ja lepikkojen halki kulkevaa kivikoista polkua. - -Otto ei ollut kotona. Kuului menneen suolle karhitsemaan. Eilisaamuna -oli jo lähtenyt ja aikonut nukkua yötä salopalstalla olevassa mökissä, -ettei matkalla tarvitseisi suotta kuluttaa aikaa eikä vaivoja. - --- Vai olette te Oton opistotoveri, tuumaili talon nuorenpuolinen -emäntä, Oton veljen vaimo, minuun tirkistellen. - --- Olenhan minä. - --- Mitähän se oikein tuumaa, kun tulee. - --- Ei nyt tiedä. - --- Kyllä se on täällä odotellut. - --- Eihän tuo sitten taas ruvenne riitelemään, arvelin. - --- Miten riitelemään? - --- Samoin kuin siellä opistossakin. - --- Riitelittekö te sitten siellä? - --- Mehän nyt olimme ainaiset väittelyveikot keskustelutunneilla. -Me näet teimme keskenämme sopimuksen, että tahdomme pitää -keskustelutunneilla vilkkautta vireillä. Ja sitten kun keskustelemaan -ruvettiin, kuulosti toinen, minne päin toisen mieli rupeaa -kallistumaan, ja silloin rupesi väittämään aivan vastaiseen suuntaan. -Silloin toiset tarrautuivat kiini kuin nakiaiset ja silloin varmaan -oppi itsekin katsomaan, mikä puoli asiasta se antaa pelastuksen. - --- Ai, tekös siellä istuitte Oton kanssa saman pöydän ääressä? - --- Minä, vaan mistä te... - --- Voi, onhan se Otto niistä kaikista kertonut. - --- Taitaahan niistä tulla kertoneeksi. - --- Ja Otto on aina kehunut, että ne "Toverit" olivat kaikkein -runollisimmat, jotka yhdessä toimititte. - --- Vai niin itserakkaasti hän... - --- Niinhän se. Jokaisena päivänä hän muistaa johonkin asiaan liittää -kansanopiston nimen. - --- Niinkö? - --- Niin. Ja välistä kun sattuu sille tuulelle, huokasee hän juttunsa -loppuun, että "kun saisi aina olla kansanopistossa!" - --- Eihän sitä aina jouda opistossa olemaan, elämä vaatii eläjät -tekemään jotakin työtäkin eikä ainoastaan oppimaan. -- Puuhaako hän -yhtä ahkerasti taloustoimissa kuin ennenkin? kysäsin. - --- Voi toki! Paljoa tyytyväisempiä häneen olemme kaikki. Isäukkonsakin -on oikein hyvillään hänestä, vaikka ennen niin opistoon menoa vastusti. -Välistä hän hukkuu niin kirjoihinsa, kirjoituksiinsa ja muihinsa, ettei -tahdo muiden ruokalevolta noustua muistaa lähteä työhönsä oikealla -ajalla. Mutta ei häntä isänsäkään tahdo hennoa muistuttaa, ja isänsä -sanoikin kerran, että "ei hän tahdo iletä koko pojalle työtä neuvoa, -sillä paremmin se sopisi isännäksi kun minä." Mutta sitten kun hän -kirjoistaan selviää, niin siinä alkaa ura auveta. Enemmän hän ennättää -tehdä sittenkin kuin muut ja kaikki niin sirosti ja täsmällisesti. -Työväkeä hän on aina neuvomassa ja ojentamassa, eivätkä ne edes häneen -suutukaan kun hän osaa melkein niin kyselemisen tapaan arvella, -etteikös noin ole parempi. - -Emännän kasvoista loisti niin paljasta päiväpaistetta, kun hän Ottoa -kehuskeli. - --- Kirjoituksiinsa -- sanoitte. Mitä hän kirjoittelee? - --- No, hänellähän on jos senkin seitsemiä puuhia. Toissakevännä kun -tuli opistosta, rupesi hän puuhaamaan nuorisoseuraa, eikä antanut koko -kylän nuorille ei hengenrauhaa, ennenkuin sai sen seuran. Ja -sanomalehtiinkin on hän täältä kirjoitellut, että ihmiset alkavat -oikein pelätä. Sanovat, etteihän tässä tiedä milloin sitä kukin -kohdastaan joutuu sanomalehteen. - --- Onhan se hauska, ettei ole poika opistossa ollessaan turmiolle -tullut, arvelin. - --- Ei toki, eikähän tuolla näy kukaan laiskistuvan, jos ei ole laiska -ollut jo ennen menoaan. Santalan Tiinakin -- tuolta järven takaa --, -joka ennen oli niin olevinaan, ettei mihin panna, on tänä kesänä ollut -paljon ahkerampi ja elävämpi. Keväällä hän oli ensimmäisinä päivinä -ollut kuin ei maailmassa olisikaan, oli kävellä huipotellut kuin haamu -ympäri metsiä, istuskellut järven rannalla ja aina itkeä tihauttanut. -Mutta sitten oli kerran päätään puistanut, mennyt lehmiä lypsämään ja -kaikkiin talousaskareihin ja siihen oli uiveloisuus haihtunut. Itse -kertoi hän, että kevätkesällä oli ruvennut aittojen ja tuvan väliin -pistävä pellon kulma näyttämään niin rumalta. Silloin oli mennyt siitä -kiviä poimimaan, ja kun aina olivat kivenmukulat sieltä silmään -paistaneet, oli hän kivennyt melkein puolen peltoa. - --- Onko hänkin nuorisoseurassa? - --- Voi voi, etunenässä toki! Hänhän se on sinne muitakin tyttöjä -kuskannut. - --- Hyvähän se on, kun on joku saman hengen elähyttämä Oton turviksi -kylässä. - --- Saman hengen... - -Ja emäntä iski veitikkamaisesti silmää. - --- Miten niin? kysäsin uteliaana. - --- Sanohan muuta! - --- No! - --- Kunhan vaan ei... - -Emäntä viputti pystyyn nostettua sormeaan salaperäisen näköisenä. - --- Mutta voihan sitä olla paljon yksissä, jos siihen ei mitään niin -salaperäistäkään liittyisi. - --- Eipähän vaan! - --- No mutta... - --- Sormukset jo toi Otto kaupungista ja odotetaan vaan... - -Minulta jo loppuivat vastaväitökset. Tuommoiset uutiset toki saavat -pian miehen hyväksi tuuleksi aivan kokonaan. - --- No, eihän se nyt semmoinenkaan niin hulluinta ole, taisin arvella. - --- Eipä toki, ei mitenkään? Semmoisen hyvän toverin hyvinkin mielelläni -ottaisin emännän virkaa jakamaan. - -Keskustelun aikana oli emäntä asetellut kupit pöydälle. Hän toi siihen -piian keittämän kahvipannun ja kahvia juodessamme kehuskeli hän Ottoa, -kun näki sen minua huvittavan. Ja huvittavan se näkyi häntä itseäänkin. - -Kahvin juotua menin kesantopellolle, jossa vanhempi veli oli kyntämässä -vasta ojitetuilla sasoilla. - --- Johan teilläkin on ruvettu peltoja ojittamaan. - --- Johan sitä. Se Ottohan se viime kesänä rupesi sitä kihnaamaan. Alkoi -tinkiä ja tinkiä, isäukko tinki vastaan, eikä sanonut kaikkiin -semmoisiin ajan eikä varojen riittävän. Mutta Otto kun selitti ja -selitti, luki kirjoistaan ukolle ja muisteli maanviljelyksen opettajan -kansanopistossa antamia neuvoja, niin antoi hän kuitenkin kaivaa pari -ojaa kesantopellon reunamalle. Maan povesta perkatun väkevän mullan -kohdalla kun on nyt paljon parempi ruis kuin muualla, sai Otto aivan -tinkimättä tänä kevännä ojittaa koko kesannon. Eikähän meillä ole -mitään häntä vastaan väittämistä. Vaikka on nuorin mies talossa, emme -me oppimattomat osaa muuta kuin antaa hänen mullistaa mielensä mukaan. - --- Eipäs sitä sankaria ala sieltä kuulua, arvelin. - --- Eipähän ala. Kyllä kaiketi se on saanut siellä suon karhituksi, -mutta mitä lienee tuohtunut mylvimään. Se käytti siellä -suonviljelysneuvojaakin keväällä, mitähän nyt ruvennee auttamaan. - -Mutta kun me siinä vanhemman veljeksen kanssa keskustelimme, kuului -veräjäpuitten romahdus kujasten suulta. Ottopoika talutti veräjästä -heponsa, pani veräjän kiini ja hyppäsi jälleen selkään. Menin häntä -vastaan. - --- Mi... sinäkö... mistä sinä... Koppina kimposi hän heponsa selästä, -ryntäsi kiini ja nujuutteli hartioistani. Nujuutin myöskin puolestani. - -Vihdoin heitti hän irti, meni melkein sylen päähän ja katsoi kuin -kummitukseen. - --- Ja että sinä todellakin täällä! - --- Muistahan nyt toki lähteä kotiisi asti. - -Hän ei sitten puhunut mitään, enkä minä puhunut mitään. Me molemmat -vaan nauroimme kuin tytöt ja tarkastelimme toisiamme. Ja hänen -laihahkoista kasvoistaan loistivat samat silmät, jotka minä niin -hyvästi muistin opistossa olomme ajoilta ja jotka olivat niin -kauniisti kimallelleet hänen tehdessään nasakoita väitteitään -keskustelutunneilla. Hän oli yhtä pieni kuin silloinkin, melkein päätä -lyhempi minua, ja näytti vähän laihtuneen. - --- Joko sinä olet täällä ollut kauvankin? - --- Äsken tulin vasta. - --- Enkä minä tiennyt, että sinä... Siellä karhittuani rupesin vielä -suota juurimaan hevosen syödessä. -- Tästä onkin kohta kokolle lähtö. -Tietysti sinäkin lähdet? - --- Tietysti toki. - --- Nuorisoseura polttaa kokkoa tuolla lahden pohjukassa. Tässä olisi -minun, esimiehen, siellä puhuttavakin, mutta ehkäpä nyt sinä... Niin, -sinun kirjeesihän on ollut vastaamatta, puolitiehen sitä on -kirjoitettu, vaan enhän, herra paratkoon, koskaan jouda saamaan -kerralla loppuun alotettua kirjettä. - -Kylvettyä ja syötyä läksimme kokolle. - --- Ja että sinä sentään tulit, puhui hän tiellä mennessämme. -Ajatteleppas, miltä minusta tuntui ensimmältä opistosta tultua tänne -- -vaikka täisinhän siitä silloin kirjoittaa. -- Ei mitään henkistä -elämätä, eikä edes ketään, jolle olisi saanut sydämmensä kuohuja -purkaa. Luulin jo, että täytyy heretä elämästä, lyödä rukkaset lautaan. -Sitten rupesin puuhaamaan nuorisoseuraa, se sai ivaa osakseen, harvat -siihen tulivat, eivätkä nekään mistään välittäneet, kulkivat vaan -korttisakeissa ja yöjalassa tutulla tavallaan, ja muut sanoivat, että -"niinpä nuo tekevät nuorisoseuran jäsenetkin." Vanhat alkoivat -seuraamme vihata jo alussa, sanoen sen syyksi kortinlyöntiä, yöjuoksua -ja muita. Kansakoululla emme saaneet pitää kokouksiammekaan, opettaja -pysyi kaukana pyrinnöistämme ja halveksien nauroi. Ei mitään apua, minä -vain yksin johtamassa, joka itsekin johtajaa kaipasin. Puolikymmentä -nuorukaista tarttui paremmin runkoon, usein pidimme kokouksia -ainoastaan heidän kesken. Syksykesäksi saimme iltaman ja vähillä -tuloilla ostimme kirjoja. Niitä olen houkutellut lukemaan ja kiskonut -mukaan nuorisoa. Viitisenkymmentä jäsentä jo on, joukossa oikein -hartaita ja innokkaitakin, joshan enimmät toimintaan katsoen ovatkin -ainoastaan joukon jatkona. Mutta onhan seurastamme ainakin se etu, että -on jotakin elämätä, edes tilaisuutta elämälle. - -Hän lämpeni, aivan tulistui puhuessaan, ja hänen silmistään loisti tuo -tuttu, pirteä kirkkaus. - -Kokolla oli jo paljon kyläläisiä koolla. Risukasa sytytettiin ja liekit -liehuivat iltaöistä taivasta kohden. Otto piti puheen riutuvien hiilien -ääressä, puhui terävästi ja elävästi, ja totisena joukko kuunteli. -Luettiin seuran sanomalehti, jossa oli muun ohella parikin Oton tekemää -runoa, yksinkertaisia mutta hehkuvia herätyshuudahduksia. - -Juhannuksen jälkeisenä aamuna erosimme. Hänen silmänsä kimaltelivat -kosteina, kun hän otti suitset ja läksi haasta hevosta hakemaan. Mutta -mennessäni minä ajattelin, että jos jokainen hänen tavallansa tekisi -minkä voi, niin meidän olisi helppo synkimmistäkin seuduista saada -kansa kulkemaan valoa kohden. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANSANOPISTOSTA JA KANSANOPISTON -YMPÄRISTÖILTÄ*** - - -******* This file should be named 65469-0.txt or 65469-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/4/6/65469 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65469-0.zip b/old/65469-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9894874..0000000 --- a/old/65469-0.zip +++ /dev/null |