diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65467-0.txt | 3815 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65467-0.zip | bin | 73983 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3815 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..db7fc51 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65467 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65467) diff --git a/old/65467-0.txt b/old/65467-0.txt deleted file mode 100644 index 116f307..0000000 --- a/old/65467-0.txt +++ /dev/null @@ -1,3815 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Rouva Mayburnin kaksoiset, by John Habberton, -Translated by Werner Anttila - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Rouva Mayburnin kaksoiset - - -Author: John Habberton - - - -Release Date: May 29, 2021 [eBook #65467] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ROUVA MAYBURNIN KAKSOISET*** - - -E-text prepared by Tuula Temonen - - - -ROUVA MAYBURNIN KAKSOISET - -Kirj. - -JOHN HABBERTON - -Englannista suomentanut - -Werner Anttila - - -Kansan Novellikirjasto. 4 - -Elämäkerrallisella katsauksella varustettu - - - - - -Helsingissä, -Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa, -1907 - - - - -JOHN HABBERTON - - -John Habberton oli niitä "omatekoisia miehiä", joita erityisesti -Amerikassa nousee elämän alimmalta portaalta kuuluisuuteen ja -kunniaan. Hän syntyi Brooklynissa 1842, joutui kahdeksanvuotiaana -läntisimpään silloisista asutetuista valtioista, Illinoisiin, missä -sai kansakoulukasvatuksen. Seitsemäntoista vanhana hän sieltä -ilmestyi New Yorkiin, avosilmin, toimihaluisena, mieli uusien olojen -vaikutelmia täynnä käydäkseen taisteluun elämästä. Uransa hän alotti -latojanoppilaana Harper and Brothersin suuressa kustannusliikkeessä -ja sai myöhemmin siirtyä heidän tilipuolelleen. Mutta samassa syttyi -Yhdysvaltain verinen kansalaissota, ja Habberton läksi vapaaehtoisena -riveihin 1862. Hän yleni ensimäisen luutnantin arvoon ja palveli koko -sodan ajan. Seuraavat seitsemän vuotta jälleen työskenneltyään entisten -isäntäinsä liikkeessä hän kolmenkymmenen vuoden ijässä perusti oman -kirjakaupan, jolla kuudessa kuukaudessa joutui loistavaan vararikkoon. - -Nyt alkoi Habbertonin elämässä uusi kausi; joka johti hänet oikealle -alalleen. Hän alkoi kirjotella kaunokirjallisiin aikakauslehtiin pikku -kuvauksia Lännen elämästä. Ne eivät erityisempää huomiota herättäneet, -eikä nuoren perheen toimeentuloa myöskään suuresti turvannut "Christian -Union" lehden kirjallisuusosaston toimittajan vähäpätöinen paikka. -Neljän vuoden ponnistukset ja pettymykset saivat hänen täydentämään -kirjallisia tietojaan, tarkkaamaan päteviä esikuvia ja niiden mukaan -syventämään tyyliään. Varsinkin tutki hän Englannin kahdeksannentoista -vuosisadan suuria kertojia, sittemmin (1876-78) toimittaen kolmiosaisen -kokoelmankin Addisonin ja Steelen aikakauden kirjotelmia. - -Onnellisena hetkenä tuli Habberton ottaneeksi aiheen lapsimaailmasta. -Se oli pieni kertoelma nimeltä "Helen's Babies, by their latest -victim" (Helenan pienokaiset, kuvannut heidän viimeinen uhrinsa). -Käsikirjotuksen kohtalo oli alussa masentava. Yksi kustantaja -hylkäsi sen liian lyhykäisenä eri kirjaksi, toinen katsoi sen kovin -lapselliseksi luettavaksi aikuisille, kolmas näki siinä pahoja -opetuksia lapsille. Se saatiin vihdoin ilmestymään Bostonissa 1876. -Menestys oli kerrassaan tavaton. Kahdessatoista vuodessa myytiin -sitä Yhdysvalloissa 250,000 kappaletta, Englannissa 11 painosta, -englantilaisissa siirtomaissa useampia, jota paitsi se käännettiin -lukuisille vieraille kielille. Tämän kirjan kertoo tekijä syntyneen -yrityksestä yhden ainoan päivän hommissaan merkitä muistiin poikaparin -tekoset, jonka tekijä puoleksi omistaa. Se oli kirja kaikille -lapsimaailman rakastajille; sen sydämellinen huumori virkisti etenkin -lasten vanhempia heidän raskaan, mutta rakkaan taakkansa kantamisessa. - -Habberton oli nyt kuuluisuus, jonka suosiosta kustantajat kilpailivat. -Jo samana vuonna ilmestyi häneltä -- luultavastakin kirjotuspöydän -laatikossa maanneina -- Lännen elämää käsittelevät novellit "The -Barton Experiment" (Barton-koe) ja "The Jericho Road" (Jerikon tie), -ja sitte aivan lyhyessä ajassa sarja samanlaisia: "The Scripture Club -of Valley Rest" (Lepolaakson raamattuklubi), "Some Folks" (Ihmisiä, -kertomuskokoelma), "The Crew of Sam Weller" (Sam Wellerin miehistö), -"Canoing in Kanuckia" (Kanootilla Kanuckiassa) yhteistyönä Charles -L. Nortonin kanssa ja "Who was Paul Grayson?" (Kuka oli P. G.). -Tekijänsä nimi saavutti niille menekkiä, etenkin vuonna 1886 ilmestynyt -"Brueton's Bayou"; muita ovat "The Bowsham Puzzle" (Bowsham-arvotus), -"One Tramp" (Kulkuri). Mutta Habbertonin voimat eivät riittäneet -vaativampiin tehtäviin, eikä hänellä miehuus-ikään ehdittyään ollut -enää niin suurta kannustintakaan: kirjailijatoiminta oli jäänyt hänellä -enemmän sivutyöksi, "Helenan pienokaisten" jo vuonna 1877 hankittua -hänelle mahtavan "New York Heraldin" toimituksessa paikan, jossa -hän äskettäin sattuneeseen kuolemaansa asti pysyi. Amerikalaisten -kirjailijain tapaan hän sentään koetti näyttämöäkin -- ensimäinen -näytelmä, "Deacon Crankett", ilmestyi 1880 -- mutta amerikalaisesta -näytelmäkirjallisuudesta ei kannata puhua. - -Habbertonin maine maansa rajojen ulkopuolella perustuu yksinomaan -hänen lapsijuttuihinsa. Omasta perheestään saamilla aiheilla hän -niissä tarjoaa viehkeän herttaista luettavaa kodeille. Vuonna 1877 -ilmestyi "Other People's Children" (Muiden ihmisten lapsia), 1877-80 -"Grown-up Babies" (Aikuisia lapsia), "My Mother-in-law" (Anoppini), -"Little Guzzy" (Pikku G.), "The Worst Boy in Town" (Kaupungin pahin -poika) ja se teos, joka nyt tässä tarjotaan suomalaiselle yleisölle --- "Just One Day" (Yksi päivä vain) eli kuten seuraavan painoksen -nimenä oli "Mrs. Mayburn's Twins" (Rouva Mayburnin kaksoiset). -Kuvausten välitön todellisuus, hieno sielullinen terävyys, leppoisa -leikillisyys, jonka pohjalla huokuu vakavuutta ja kaihoa, ovat ne -kohottaneet parhaimpain joukkoon alallaan. Joskin "Helenan pienokaiset" -on Habbertonin teoksista kuuluisin, on "Rouva Mayburnin kaksoiset" -epäilemättä arvokkain. Temmeltävässä lapsiparvessa ahertavan äidin -ilojen ja surujen lämpimän myötätuntoiseen kuvaamiseen liittyy terve -opetus, joka saa mielestään mallikelpoisenkin perheen-isän hieman -ajattelevalle päälle. Habberton ei ihannoitse inhimillisiä heikkouksia, -eikä suurentele varjopuolia, mutta hänen elämänkäsityksensä on miehen, -joka olemassaolon taistelusta löytää kodissa ainaisen viihdyttävän -turvapaikan. - -Suomeksi löytyy Habbertonin teoksista ennestään "Helenan pienokaiset" -(Hj. Hagelbergin kustantamana Tampereella 1887). Tekijän nimeä ei -suomennoksessa mainita. - -V. Hämeen-Anttila. - - - - -AAMU - - -Prr-r-r-r--huiss-ss-s-ting-ä-ling-ä-ling-ä-ling-ä-ling -- -- - -Tällainen oli se viiden minuutin pituiseksi venyvä huomautus, joka -eräänä aamuna kello seitsemän tuli herättäjäkellosta herra ja rouva -Mayburnille. Eikä tämä ollut ensimäinen muistutus, minkä rouva Mayburn -oli kuullut siitä lähtien, kun kahdeksan tuntia takaperin pani maata, -sillä huoneessa oli muitakin yöllisiä ääniä kuin tuon pikku kellon -naksutusta ja muitakin osottimia kuin ne, jotka kellon taululla -kiertelivät. Siellä oli vauva Mayburn, muuten nimeltään "Himmu", mikä -oli väännös hänen osakseen joutuneesta pilanimestä "Hirmuinen". Tämä -oli puhunut jo pari-kolme kertaa, ja vaikkei hänen kielenkäyttönsä -ollutkaan virheetöntä, ymmärsi hänen äitinsä kuitenkin, että vauva joka -kerta tahtoi pullaa ja maitoa. Viime vaatimus oli lausuttu juuri päivän -koittaessa, ja kun Himmu oli kunnon tyttönen, siis piti valosta enemmän -kuin pimeästä, niin hän päätti jäädä hereille. Siinä kohden ei ollut -mitään väärää; onhan kullakin oikeus oman makunsa nojalla määrätä, minä -hetkinä hänen on pysyttävä valveilla. Mutta Himmu ei tyytynyt pelkkään -valvomiseen; hän tahtoi nousta ja päästä askaroimaan. Vaan kun hän -oli vasta kymmenen kuukauden ikäinen, ei hän kyennyt muiden avutta -nousemaan eikä paikaltaan liikkumaan. Totta puhuaksemme hän kyllä -koetti parastaan; sätki minkä jaksoi, sysi peitettä niin kauvas kuin -lyhyillä kätösillään ulottui ja potki vielä edemmä. Sitten hän esitti -asiansa papan hatulle, joka riippui tuolin kulmalla parin-kolmen jalan -päässä hänen kehdostaan. Tosin hän olisi voinut jo ennakolta tietää, -ettei hatun sisässä ollut päätä ja että siis keskustelu sen kanssa oli -kerrassaan mahdotonta, mutta vauvojen ei voi odottaa kaikkea tietävän. -Hän siis huomautteli jonkun aikaa ja sitten koko lailla torui hattua, -kun tämä yhä oli ääneti. Siihenkään ei hattu vastannut. Hatut sietävät -torumista yhtä tyynesti kuin hyvästi kasvatetut ihmiset, mutta heidän -vaitiolostaan ei toruja ota vähääkään leppyäkseen. Niinpä Himmukin -lopuksi päästi äkäisen kirkunan, joka kyllä olisi lennättänyt puheena -olevan hatun korkealle ilmaan, ellei siltä, kuten jo sanottiin, olisi -puuttunut päätä, josta se olisi päässyt lentoon. Mutta mamman tyynyllä -lepäsi muuan pää, jonka korvaan vauvan kirkuna osui, ja samalla tämä -pää lennähti pystyyn. Sen huomatessaan Himmu sanoi: "Mom-maa!" niin -ärtyneellä äänellä, että mammasta tuntui tarpeelliselta osottaa -hänelle hieman myötätuntoa. Kun se oli toimitettu, kääri hän Himmun -taas peitteisiin ja tuuditti kehtoa hiljaa. Tämä oli niin Himmun -mieleen, että hän makasi ihan ääneti, ja sill'aikaa mamman silmät -hitaasti menivät umpeen ja takaisin unten maailmaan hakemaan sen -unen jatkoa, joka niiltä oli sinne jäänyt viisi minuuttia takaperin. -Sitten mamman käsi hiljaa heltisi kehdon laidasta ja pujahti takaisin -makuupeitteen alle, eikä hän eikä vauva huomannut koko tapausta, -ennenkuin heilahdusliikkeen yhä ilmeisempi raukeaminen herätti vauvassa -epäluuloa. Himmussa taas, kuten muissakin vilpittömissä henkilöissä, -oli ääretön kammo petosta vastaan, ja älytessään, ettei häntä enää -tuuditettukaan, hän tunsi joutuneensa julmasti petetyksi. Sen johdosta -hän lausui epäluulonsa, pettymyksensä, suuttumuksensa arvoaan -kohdanneesta loukkauksesta ja yleisen paheksumisensa yhdellä ainoalla -sanalla: - -"Äää!" - -Tätä sanaa ei tavata parhaimmissakaan sanakirjoissa, emmekä siis -tiedä, mitä se merkitsee. Ehkä mamma tiesi, mutta ei sattunut sitä -aivan tarkoin kuulemaan, sillä äkkiä hän herkesi hakemasta kadonnutta -untaan, kohottautui kyynärpäänsä nojaan ja selitti Himmulle, että tämä -oli pikkunen paha tyttö ja sietäisi saada "läpsiä". Vauva ei tiennyt, -mitä "läpsi" on, mutta siitä äänensävystä, jolla äiti sitä uhkasi, -hän kutakuinkin tajusi sen olevan jotakin kerrassaan kauheaa. Se taas -koski hänen tunteisiinsa yhä pahemmin, ja hän sanoi uudelleen: "Ää!" -toistaen tätä monta kertaa, ikäänkuin estääkseen äitiä millään ehdolla -erehtymästä siihen nähden, mitä hän tarkotti. Silloin äiti näkyikin -ymmärtävän Himmun sanan, sillä hänen äänensä sävy muuttui, ja hän puhui -niin hellästi kuin suinkin osasi: - -"Ss-ss--. eihän Himmu kultu saa läpsiä -- ei, ei -- ss-ss -- ei läpsiä! -Oliko mamma paha omalle pikku Himmulle? Oli, mamma itte on vanha Himmu --- ss-ss -- semmoinen mamma, oikein paha omalle tuutuvauvalle! Ja nyt -Himmu taas panee simmät kiinni ja nukkuu -- ei herätä pappa rukkaa -- -pappa niin väsynyt -- ss-ss!" - -Samalla mamma jälleen peitti Himmun, kumartui hänen kasvojensa -ylitse ja suuteli häntä, ja Himmu näki mamman katseista, että hänen -epäluulonsa oli varmasti perätön eikä mitään tahallista petosta oltu -harjotettu. Näin saatiin luottamus taas entiselleen, kehto alkoi -jälleen kiikkua, ja Himmu pisti peukalon suuhunsa, kuten hänen oli -tapana aina kun hän oli hyvällä tuulella. Sillä välin mamma yritti -uudestaan nukahtaa nähtyään herättäjäkellosta, että seitsemään oli -vielä melkein kolme neljännestuntia aikaa. Nyt hän ei enää erityisesti -hakenut keskeytyneen unennäkönsä jatkoa. - -Himmu vaipui uneen itsekin, vaikkei ollut vähimmässäkään määrässä -tätä aikonut salliessaan Nukkumatin vaan pikkuruikkusen koskettaa -silmäluomia. Kauvanko hän olisi nukkunut, on mahdoton sanoa, sillä -nukkumisessa tämä tyttönen piti kovasti puoliaan. Mutta tänä aamuna -muuan nälkäinen kärpänen oli lähtenyt suurusta tavottamaan ja -laskeutunut juuri Himmun huulille, osottautuen siten makuaistiltaan -hyvin hienoksi, sillä Himmun huulet olivat makeinta, mitä maailmassa -voi olla, vieläpä niiden makeus oli sitä erikoista lajia, että mitä -enemmän niitä maisteli, sitä enemmän teki mieli. Himmu ei olisi -välittänyt tuosta anteeksi annettavasta näpistelystä, sillä hänellä -oli makeutta loppumaton varasto, mutta kun kärpänen kerran kääntyi -huolimattomammin kuin varkaan sopii, pyyhkäisi sen siipi Himmun huulta -ja kutitti häntä niin, että hän heräsi, ja silloin Himmu havaitsi, -että kehto oli hiljaa ja mamma hiljaa ja hän itsekin hiljaa! Tästä hän -lausui koko joukon sanoja niin äreästi kuin näin nuorella iällä suinkin -osataan. Mamma ei ollut kuulevinaan, mutta kun pappa unenhorroksista -murahti: "Kyll' on kiusaa!" vieläpä ihan parin-kolmen jalan päässä -hänen korvastaan, ponnahti mamma niin äkkiä pystyyn, että pappa -mutisten lisäsi olevan tarpeetonta koko taloa mullistaa. - -Tällä kertaa Himmu päätti olla varuillaan. Hän selitti asianlaidan -omalla tavallaan ja sitten kääntyi niinpäin, että sai pitää mammaa -tarkasti silmällä. Mamma kiikutti kehtoa jonkun aikaa, mutta heti kun -hän hellitti kätensä kehdosta, nuhteli häntä Himmu aika ankarasti. -Silloin mamma yritti työnsä ohella ummistaa silmänsä, mutta tätäkään -vapautta Himmu ei hyväksynyt, ja siksi mamma ne taas aukaisi ja sai -tervehdykseksi niin kovan riemukikatuksen, ettei oikein tiennyt, eikö -Himmun oikkuihin suostuminen ollut torkkumista pahempi, mikäli isän -rauhasta välitettiin. Sitten Himmu viritti pikkusen aamulaulun -- -sanattoman, vaikkei sävel ollut Mendelsohn'in --, vaan mamma koetti -häntä vaientaa sanomalla: "Sh-sh-sh!" Siitä Himmu rupesi itkemään, ja -silloin mamma silitteli hänen poskeaan, ja Himmu pisti suuhunsa mamman -sormen ja muokkasi sitä herttaisilla, terävillä pikku hampaillaan niin, -että mamman oli pakko hammasta purren puristaa huulensa lujasti yhteen. -Sitten mamma veti kätensä irti, mutta silloinpa Himmulta pääsi vasta -äläkkä -- ja papalta aika murina! Kiusaantunut pikku Himmu rukka ojensi -hentoja kätösiään kehdon suojaristikon lävitse ja tavotteli mennyttä -kättä niin rukoilevasti, ettei mamma voinut sitä kestää. Hän siis nosti -Himmun kehdosta omaan vuoteeseensa ja syliinsä, ja juuri silloin kello -löi puoli. - -Seuraava puoli tuntia kului Himmu tyttöseltä hyvin ahkerassa puuhassa. -Ensin hänen oli kiitollisena katseltava mammaa pari-kolme minuuttia, -jolla aikaa mamma pääsi siihen uskoon, ettei sillä ollut lainkaan -väliä, kuinka usein ja kuinka varhain hänet aamulla herätettiin. -Vieläpä teki melkein mieli päästää Himmu papaltakin riistämään unta, -jota hän kuitenkin niin kovin tarvitsi, sillä miksi ei papalle -annettaisi tilaisuutta nähdä, millainen enkeli todellakin oli Himmu, -hänen oma tyttärensä? Kun Himmu oli esiintynyt kiitollisena niin -pitkälti kuin katsoi soveliaaksi, alkoi hän kysellä ja tehdä kokeita. -Hän kaiveli mamman silmäluomet auki, kun ne kiitollisuuden ihastuksesta -hetkeksikään menivät umpeen; hän sai mamman otsalta kiedotuksi kolme -hiusta pikku hyppysiinsä ja huomasi niiden katkeamatta tai heltiämättä -kestävän kovintakin pingotusta, mitä Himmu kykeni aikaansaamaan. -Mamma yritti tätä koetta lopettaa, mutta vauva pani niin jyrkästi -vastaan, että mamman täytyi parhaansa mukaan kestää, päästäen kasvonsa -vääntelemään moneen mutkaan, mikä taas suunnattomasti riemastutti -Himmua, tämä kun oli ihan varma, että tuommoista toimitettiin hänen -erikoiseksi huvikseen. Hän nauroikin niin sydämensä pohjasta, että -mamma taas oli huolissaan papan rauhasta, ja siksi hän syleili Himmua -ihan rintaansa vasten ja suuteli hänen untuvaista, kellertävää -pääkköstään. Mutta tämä kohtelu ei ollenkaan miellyttänyt nuorta -neitosta; suutelot ja hyväilyt olivat kyllä koko hyviä silloin, kun hän -oli väsyksissä tai tarvitsi lohdutusta, mutta varhain aamulla, kun yö -oli nukuttu terveessä unessa, ne olivat sopimattomia. Niinpä kun mamma -juuri oli hyvin hellästi puristamassa Himmua, keskeytti hänet äkkiä -puoleksi tukahtunut äännähdys, joka kuului jokseenkin tällaiselta: - -"Jää-ää-aa-oo-uh!" - -Silloin mammalta jäi puristus kesken ja samaten ihastuksen hurmaus; -mutta sittenkin Himmu oli kerrassaan suloinen tyllerö, jonka mieliksi -mamma näytteli kaikenlaisia elkeitä kasvoillaan ja käsillään, vieläpä -pani sormien avulla toimeen uuden kurkistusleikin. Vaan Himmusta -alkoi jo tuntua, että hänen oli aika nousta eikä enää sopinut milloin -mitenkin levätä; hän siis kurotti toisen palleroisen kätensä mamman -pään taakse, ja tarttui toisella mamman korvaan ja yritti kohota -istualle. Hän olisi kai päässytkin, sillä mamma suostui astuinlaudaksi, -vivuksi tai miksi tahansa, mistä olisi apua hänen lapsilleen. Mutta -Himmun pikku kyntöset olivat kuin terävät piikit, ja kun ne kaikki -yht'aikaa nipistivät mamman korvalehteä, teki se niin kipeätä, ettei -mamma itsekään voinut olla uikuttamatta koettaessaan päästä eroon pikku -kätösestä. Silloin mielipiteet törmäsivät vastakkain, ja väkevämpänä -sai mamma voiton. Himmu julisti omalla vilkkaalla tavallaan, ettei se -ollut rehellistä peliä, ja rupesi itkemään eikä ottanut tyyntyäkseen. -Silloin mamma nousi istumaan tuudittaen häntä sylissään edestakaisin. -Nyt Himmu keksi papan takaraivon ja alkoi sitä tavotella ja oli vähällä -päästä siihen käsiksi, kunnes mamma kerkisi hieman siirtymään. Sitten -Himmu rimpuili ja käänteli päätään yhä sinne päin, mistä sai nähdä -tuon haluamansa saaliin. Mamma nousi nyt hiljaa vuoteesta aikoen hakea -lemmikilleen jonkin leikkikalun, mutta piironkia lähestyessään Himmu -äkkäsi kupin, josta häntä viimeksi oli ruokittu. Heti hän kurkotti -sitä kohti ja puhui yhtä ja toista kovassa kiireessä, joka aiheutui -tositarkotuksesta. Kupissa oli vielä pullaa ja maitoa, ja mamma pelkäsi -sen jo ehtineen hapata; mutta huomattuaan, ettei niin ollutkaan -käynyt, hän antoi sen vauvalle, taas istuutuen vuoteen laidalle häntä -ruokkimaan. Huoneessa liikkuminen oli vilustuttanut mammaa, niin että -pääsy takaisin vuoteen lämpöön oli ihanaa, mutta vauva tunsi niin -vahvistuneensa kevyestä suuruksestaan, että vaati hypittämistä. Mamma -siis hypitti häntä ylös alas, kunnes häneltä kädet niin uupuivat, että -niillä tuskin olisi jaksanut höyhennukkeakaan kohottaa. Sitten hän -oikaisihe levätäkseen edes pikku hetken, vaan silloinpa kello teki sen -huomautuksen, jolla kertomuksemme alkaa, ja mamman olisi tehnyt mieli -tietää, kaukanako kuolemasta hän olisi illalla maata mennessä, kun jo -nyt tunsi olevansa melkein kuollut. - -Mutta mammalla oli niin paljon puuhaa, ettei joutanut kauvaa -mietiskelemään. Kolme muuta lasta oli herätettävä ja niistä yksi, -noin kolmen vanha Burnie, puettava, kun taas kaksoiset, Fred ja -Bertha, jotka kyllä osasivat itse pukeutua, eivät koskaan päässeet -valmiiksi, ellei heitä yhtä mittaa yllytetty, niin että heistä oli -enemmän vaivaa kuin jos olisi pannut vaatteet heidän ylleen. Sitten oli -käytävä keittiössä, sillä Mayburnin ainokainen palvelija ei välittänyt -kellosta niin paljoa kuin olisi pitänyt, ja ellei suurus ollut valmiina -täsmälleen kello kahdeksan, ei pappa ehtisi toimeensa kello yhdeksäksi. -Mamma pukeutui siis kiireesti; sillä välin pappa haukotteli ja -huomautti: - -"Pitihän se vauva tänä aamuna ihan hirmuista metakkaa!" - -"Pitihän se", sanoi mamma. - -"Kah", sanoi pappa, "vai kuulit sen sinäkin?" - -Mamma ei vastannut sanaakaan; hän vaan katseli pappaa, ja tämä katseli -häntä ja näki, kuinka väsyneiltä mamman silmät näyttivät jo näin -varhain aamulla. Nyt pappa sanoi itseään aika naudaksi, joka ei mitään -huomaa, ja mainitsi haluavansa päästä niin pitkälle, että jaksaisi -kustantaa mammalle lapsenhoitajan. Sitten hän suuteli mamman silmiä, -jotka tuntuivat siitä virkistyvän koko lailla, sillä ne näyttivät -kirkkaammilta, kun pappa paria minuuttia myöhemmin hiljakseen siirtyi -ruokahuoneeseen lukemaan aamulehteään. Sillä välin mamma antoi Himmulle -korpun saadakseen häneltä huulet työhön ja kielen pysymään hiljaa ja -riensi viereiseen huoneeseen toimittamaan Fredin ja Berthan hereille -ja pukemaan nuorempaa poikaansa eli "pojua", joksi häntä tavallisesti -sanottiin. Hän tapasi Berthan sikeässä unessa, mutta tämän kaksoisveli -Fred istui, toisessa jalassa sukka ja sylissä housut, lukemassa kirjaa -"Villit eläimet", samalla väristen koko ruumiillaan. - -"Poika kulta", sanoi mamma ja ravisti Berthaa hereille; "pane heti -pois se kirja ja vaatteet yllesi. Kuinka sinä noin istut riisuttuna -lukemassa, kun on niin kylmä?" - -"Jaha, mamma", sanoi Fred; "minä vaan näin hirveätä unta karhusta, ja -minun teki pieleni katsoa kirjasta, mitä lajia se oli. Kyllä minä ihan -heti saan siitä selvän ja sitten panen päälleni." - -Mitä Berthaan tuli, niin hän oli täysin valveilla heti, kun mamma -häneen kajosi, ja sitten mamma astui kolmivuotiaansa vuoteen ääreen ja -näki kaksi suurta ruskeaa silmää, jotka näyttivät kovin vakavilta vaan -muuttuivat aika vallattomiksi huomatessaan, kuka niitä katseli. - -"Kuinkas mamman poju tänä aamuna jaksaa?" kysyi mamma laskien kätensä -hänen poskilleen ja suudellen häntä. - -"Bobboker hyvä olla", vastasi siihen poju. Hän ei ollut vielä -kertaakaan lukenut omaa nimeään perheluettelosta, joka oli paksuun -raamattuun piirretty, tuskinpa hän oli kuullutkaan siksi itseään -nimitettävän. Eipä häntä siis voi moittia siitä, että hän itse -valikoitsi nimensä. Ja vaikkei Bobboker olekaan niin soinnukas nimi -kuin joku muu eikä niin lyhytkään ja vaikkei kukaan tiennyt sen -merkitystä eikä sen omistaja itsekään suostunut mainitsemaan, mistä oli -sen saanut, ei hän itseään koskaan muuksi sanonut. Yleensä hän puhui -itsestään kuin vieraasta henkilöstä. - -"Mitä mamma tekee omalle pojulleen?" kysyi mamma. - -"Ottaa 'ylii, ottaa Bobboker 'ylii", kuului vastaus, ja mamma ottikin -pojan syliinsä ja valmistautui häntä pukemaan, kun samalla huomasi, -että Berthalla oli kirja kädessä ja yhä vielä yöpaita yllään. - -"Bertha! Ala pukea -- heti!" sanoi mamma. - -"Lukeehan Fred", sanoi Bertha sen näköisenä, joka aikoo poistaa jonkin -väärinkäsityksen. Sillä ellei toinen kaksoinen saanut tehdä mitä ikinä -toinenkin, niin edellinen tunsi kärsivänsä tukalaa sortoa. - -"Älä siitä välitä", sanoi mamma. "Lakatkaa lukemasta -- kumpikin -- -heti paikalla!" - -Fred pani pois kirjansa; Bertha sulki omansa, vaan piti siitä kovasti -kiinni, ja samalla hänen silmänsä tulivat kyyneliä täyteen. - -"Mitä sinä nyt itket, tyttöseni?" kysyi äiti. - -"Fred luki kauvemmin kuin minä", nyyhkytti Bertha. - -"Väärin oli Fredin ruveta ollenkaan lukemaan, ennenkuin oli -pukenut ylleen tai syönyt suurusta. Pyyhi nyt silmäsi kuiviksi ja -pane päällesi. Tiedäthän, kuinka se piinaa pappaa, jos joku tulee -suurukselle liian myöhään." - -Bertha kuivasi silmiään hitaasti, mutta ilmeisesti tunsi olevansa -marttyyri, tosin ei sellainen, joka tyytyy kohtaloonsa, sillä äkkiä -Fred valitti: - -"Mamma, Bertha irvistelee minulle niin kauheasti." - -"Bertha, mikäs sinua nyt vaivaa?" kysyi mamma. - -"Niin, mutta hän luki kauvemmin kuin minä," sanoi Bertha, ja samalla -hänen kyyneleensä lähtivät taas virtaamaan. - -"Älä hyvä tyttö ole tuhma", sanoi mamma. "Onhan hullua ja ihan -väärinkin haluta jotakin sopimatonta vain sen vuoksi, että veljesi teki -samaa. Ei nyt muuta kuin silmät kirkkaiksi ja vaatteet ylle! Katsoppas -nyt, kaikki ne minuutit, jotka kulutat itkemiseen, menevät sinulta -hukkaan, etkä koskaan saa niitä takaisin." - -"Kyllä sinä Bertha saat suuret kasat uusia", lohdutti Fred. - -"Aina sinä sittenkin teet minulle kiusaa, niin etten saa koskaan -rauhaa", vastasi Bertha. - -"Sinä olet oikein ilkeä tollikko", huomautti Fred. - -"Jää-jää-jää", härnäsi Bertha näyttäen hyvin rumalla tavalla hampaitaan. - -"Lapset -- lapset!" huusi mamma jalkaa polkien, "olkaa nyt hiljaa! -Fred, vie vaatteesi minun huoneeseeni ja pane siellä yksin päällesi. -Jos kumpikaan myöhästyy suurukselta, niin saa vaan voileipää." - -Fred kahmasi vaatteensa hyvin äkeissään ja poistui viereiseen -huoneeseen. Silloin mamma kuuli hennon äänen sanovan: - -"Bobboker tarttee kans oma hoone panna vaatteet päälle." - -"Ei mammalla ole huoneita lisää", sanoi rouva Mayburn. - -"Anna Bobboker ys hoone", sanoi Bobboker. - -"Eihän minulla ole yhtään", vastasi mamma. - -"Anna nyt, mamma." - -"Mammalla ei ole, etkös sinä kuule?" - -"Bobboker tarttee vaan ys hoone." - -"Ei minulla ole yhtään." - -"Mamma antaa nyt Bobboker." - -"Kuinka minä voin antaa, kun minulla ei ole?" - -"Antaa nyt pian." - -"Älä ole tuhma poju." - -"Bobboker tarttee toinen hoone." - -"Sinä -- et -- saa!" sanoi nyt mamma niin pontevasti, että Bobboker -katsahti hänen silmiinsä perin hämmästyneenä. Silloin hänen mieleensä -johtui, että mamma tarkotti täyttä totta, ja tuskinpa mamma voi -kuvitella minkään pikku pojan osaavan ruveta häijymmäksi kuin Bobboker -parin seuraavan minuutin kuluessa. Hän huusi, kiljui, vikisi, ulvoi -ja porasi, ja kun mamma koetti häntä tyynnyttää, niin poju murisi -vastaan kuin kaikkein äkäisin koiranpentu. Lopuksi hänet voitettiin -sillä lupauksella, että suuruksella annetaan sokeripala, ja mamma -kääntyi katsomaan, miten pitkälle Bertha jo oli ehtinyt. Mutta Berthaa -ei näkynyt; sen sijaan Fred puolivalmiiksi puettuna kuhnaili pitkin -huonetta jotakin hakien. - -"Mitä sinä tahdot, poika? Mitä varten sinä taas olet täällä? Ja missä -sisaresi on?" kysyi rouva Mayburn. - -"En minä tiedä, missä se on, mutta minä haen toista kenkääni. Kai se -putosi minulta tänne, kun korjasin vaatteeni", selitti Fred. - -"Hae nyt pian, Frediseni, ole oikein hyvä poika! Minä tahtoisin sinun -sitte auttamaan pojua valmiiksi sill'aikaa kun käyn katsomassa, saako -Bridget siellä suurusta toimeen." - -"Sama se, mutta minun tekisi mieleni tietää, kuka minun kenkäni on -ottanut. Kyllä minä uskon, että Bertha on sen piilottanut, kun se -on niin paha. Enhän minä voi ilman kenkiä olla. Bobboker, onko poju -ottanut Fred veikon kengän?" - -"Emminä", sanoi Bobboker. - -"Sinun täytyy tietää." - -"Soh-soh", sanoi mamma. "Pane jalkaasi tohvelit -- pyhäkengät -- mitä -tahansa, vaan joudu. Ellei suurus ole ajoissa valmis, niin pappa on -niin hirveästi harmissaan. Mitä ihmettä sinä hommaat?" - -"Kenkääni minä haen, johan sen sanoin", vastasi Fred hyvin äreänä ja -penkoi saamattomasti lankarullia, sormustimia, saksia y.m. mamman -ompelukorista. - -"Oletko koskaan löytänyt kenkiä ompelukoristani ja luuletko, että -tuommoisten pikku kalujen alle mahtuisikaan kenkää?" - -"Vaikkei, mutta" -- alotti Fred, vaan kun hän ei mitenkään osannut -puolustaa hajamielisyyttään, peräytyi hän takaisin sitä huonetta -kohti, jossa oli ollut pukeutumassa. Äkkiä hän kompastui ja parkaisi; -katsahtaessaan, mikä hänen jalkaansa oli tarttunut, hän näki kadoksissa -olleen kengän lojumassa juuri sillä kohtaa, mihin hän sen oli viisi -minuuttia takaperin pudottanut. Fred oli siitä niin häpeissään, -että tunsi sisällistä tarvetta tehdä jotakin tavatonta, ja niin hän -vähääkään aikomatta joutui hyvin pian pukeutuneeksi. Sillä välin -Bobboker oli saatu melkein valmiiksi, ja jättäen hänet Fredin huostaan -mamma kiirehti keittiöön päin. - -Täällä olivat Bridgetin hommat kohtalaisen hyvällä kannalla. Tosin -häneltä oli unohtunut sen kotlettilihan noutaminen, joka vain -kivenheiton päässä oli teurastajalla luvattu pitää valmiina Mayburnille -kello seitsemäksi, mutta sen sijaan hän oli leikannut kappaleen -liikkiötä ja pannut sen paistumaan. Vaan kun palvelustyttö sitten -huomasi puuttuvan munia, kiirehti hän niitä hakemaan ruokakaupasta, -ja hänen poissa ollessaan oli paisti alkanut kärventyä. Juuri silloin -mamma ehti keittiöön sitä pelastamaan. Jälkeenpäin, suuruspöydässä, -pappa kuitenkin pääsi sanomaan, että inhottavinta, mitä hän ainakin -tiesi, oli sellainen ruoka, jossa oli hiukankaan palaneen makua. -Mutta yksi asia oli, johon mamma ei ikinä tahtonut ryhtyä, vaikkapa -pitäisi kieli katkaista ollakseen siitä vaiti, ja se oli palvelijoista -valitteleminen miehelleen. Sen vuoksi hän nytkin sanoi vaan, että oli -kovin ilkeätä, mutta kukaan ei osannut niin täsmälleen mitata sitä -kuumuutta, mitä paistuminen tarvitsi. - -Päästyään siitä selville, että suurus joutuisi pöydälle ajoissa, mamma -riensi taas yläkertaan katsomaan, että lapset kerkiäisivät valmiiksi -laskeutumaan ruokahuoneeseen silloin, kun kellolla helistettäisiin. -Ylhäällä hän tapasi Berthan pujahtamassa esille vierashuoneesta. - -"Mitä sinä olit tekemässä siinä huoneessa, tyttö?" - -"Pukemassa -- oikein eri huoneessa ihan yksin; niinhän Fredkin sai." - -Mamman teki mieli sanoa jotakin, mutta hänen omassa huoneessaan kuului -pari-kolme ihmistä sanovan yht'aikaa niin paljon, että hänen täytyi -kiirehtiä katsomaan, mikä siellä oli hätänä. Avattuaan oven hän näki -Bobbokerin makaavan lattialla hurjasti huutaen, kun taas Himmu porasi -Fredin sylissä niin kovaa, että selvästi osotti voivansa kilpailla -minkä tahansa kolmivuotiaan pojan kanssa, ja Fred kiikkui tuimaa -vauhtia edestakaisin keinutuolissa ja hoilasi jotakin laulua. - -"Soh, soh, mitäs ihmettä tämä on?" huusi mamma rientäen Bobbokerin -avuksi. - -"Mom-mom-mom-mom", selitti Himmu. - -"No kun vauva huusi tuolla toisessa huoneessa", sanoi Fred, "niin minä -laskin Bobbokerin tuohon sohvalle ja menin ottamaan vauvan ja -- --". - -"Ja paha 'ovva pökki Bobbokeri maaha ja maa pökki Bobbokeri ottaa ja -nenää," lisäsi Bobboker veljensä selontekoon. "Ja Feddi otti Himmu -'ylii ja pitää vaan Himmu hyvä, ja Bobboker niin paha yssin olla". Nyt -Bobboker aikoi jatkaa poruaan, mutta mamma nosti hänet syliinsä ja sai -hänet pian tyyntymään. - -"Fred hyvä", sanoi hän sitten, "sinä pidät vauvaa niin pahassa -asennossa. Katso nyt, jalat ja pää on väännetty melkein kiinni -toisiinsa. Tottahan semmoisesta jo huutaakin." - -"Mokomakin!" huudahti Fred. "Kyllä se vaan saa olla mielissään, jos -edes jollakin tapaa pidetään. Minä olen ihan kuolla, kun on täytynyt -sitä tässä kiikuttaa ja laulaa tuntimääriä!" - -"Vai tuntuu sinusta, poika parka, aika niin pitkältä?" sanoi mamma, -jonka onnistui sijottaa vauva toiselle käsivarrelleen ja pitää -Bobbokeria toisella. "Siltä se minustakin toisinaan tuntuu, kun kaikki -yht'aikaa huutavat ja jotakin tarvitsevat. Vaan pese nyt kasvosi ja -kampaa tukkasi, ennenkuin kello soi -- kuulitkos, nyt jo soitetaan!" - -Fred syöksyi pesukaapille, ja mamma pani vauvan sohvalle ja rupesi -harjaamaan Bobbokerin hiuksia. Mutta harja ei oikein kelvannut -suorittamaan, mitä nyt tarkotettiin, sillä Bobbokerilla oli pitkä ja -paksu tukka, ja mamma yritti siis kammalla. Mutta silloin heltisi -vanuneista hiuksista iso tukko ja Bobbokerin suusta korvia vihlova -parahdus. - -"Mamma pian panee Bobbokeri pää kiinni!" porasi pikku mies. - -"Ai ai, tekikö paha mamma kipeää omalle kultupojulleen?" sanoi mamma -pannen kamman pois kädestään ja lasta hyväillen. "Soh, soh, ei mamma -enää kampaa, ollaan taas hiljaa!" Samalla mamma koetti käsin levitellä -pahimpia takkuja pitkin päätä ja sitten märällä harjalla kiinnittää -niistä kutakin kohdalleen. - -"No eukkoseni, etkö sinä jo ala valmistua?" kaikui miehekäs ääni -jostakin alhaalta. - -"Ihan paikalla, mies kulta", vastasi mamma. "Juokseppa, Fred, ja käske -Bridget heti tänne vauvaa pitämään." - -"Vaan kun minä en mistään löydä kaulusliinaani." - -Mamma laski Bobbokerin lattialle, sieppasi lipaston laatikosta nauhan, -solmi sen Fredin kaulaan ja sysäsi häntä ovelle päin; sitten hän -kaappasi Bobbokerin syliinsä ja riensi rappusia alas. Siellä pappa jo -istui paikallaan pöydän alapäässä ja huomautti: - -"Nyt ollaan taas myöhästytty kymmenen minuuttia. Kuuleppas, pikku -emäntä, minusta ei olisi haitaksi, jos otettaisiin ajasta vaaria." - -Mamman silmäys osui kahvikannun kanteen, mutta tämä ei siitä sulanut --- niin erinomaisen kestävää metallia se oli. Heti kun mamma ja kolme -lasta olivat istuutuneet, luki pappa aamusiunauksen, mutta siitä mamma -ei tajunnut melkein mitään, sillä hän joutui sill'aikaa silmät ummessa -muistelemaan, että hänen oma tukkansa oli vielä siivoomatta ja että -hän oli unhottanut kieltää Bridgetiä taas sysäämästä pikku sänkyä, -ennenkuin oli pantu paikalleen se kehrä, joka sen yhdestä jalasta oli -lähtenyt irti, sillä muuten se viiltäisi maton puhki. Pappa pääsi -hartaudenharjotuksen loppuun, ennenkuin mamma ehti kaikin puolin -harkita, oliko vai eikö ollut sälyhuoneessa sellaista tilkaa, jolla -voisi paikata sängynjalan repimän läven, mutta Bobboker kiinnitti hänen -huomiotaan taas nykyisyyteen kiskomalla häntä hihasta ja sanomalla: - -"Mamma, tallikki on nyt jo katteltu loppu!" - -Siihen pappa nauroi ja sanoi: - -"Tällä kertaa minä otan kahvini vaikka suoraa päätä". - -Mamma kaatoi joutuin kaksi kuppia kahvia ja otti toisesta pienen -kulauksen, sillä hänestä tuntui siltä, kuin olisi vähällä haljeta, -ellei kiireimmiten saisi jotakin nielläkseen. Sitten hän täytti kolme -pikku lautasta kaurapuurolla, kaatoi siihen maitoa, ripotti päälle -sokerijauhoja, antoi kullekin vielä täyden maitokupin, muistutti Frediä -sitomaan ruokaliinan kaulaansa, tarjoili miehelleen lähimpiä ruokia ja -oli juuri leikkaamassa itselleen suupalaa liikkiön jäännöksestä, jonka -hänen miehensä oli hänelle ojentanut, kun Fredin lautanen jo saapui -takaisin hakemaan lisää puuroa, Berthan lautanen ilmestyi heti perässä -ja sitten Bobboker muistutti sokeripalasta, joka hänelle oli luvattu. -Toinen kuppi kahvia herra Mayburnille vei aikaa minuutin tai pari; -Berthalle piti leikata liharuoka valmiiksi, sillä hän oli kerrassaan -kömpelö pitelemään veistä ja kahvelia, mutta lopulta mamma sittenkin -sai tuon suupalan syödyksi ja ryhtyi voileivän tekoon. Silloin Bobboker -huomautti: - -"Mamma pitää nyt 'ööttää Bobboker". - -"Kyllä mamman poju osaa itsekin syödä niinkuin oikein suuri mies", -uskotteli mamma ja puri voileipää ahkerasti. - -"Ei Bobboker 'uur mees, Bobbokerin tekee niin kipeet käteen". - -Tämä koski mamman sydämeen liiaksikin, sillä Bobbokerin oikea käsi -oli kerran nyrjähtänyt, ja siitä oli pojulle hellitellen niin usein -puhuttu, että hän vähitellen osasi käyttää tapaturmaa hyväkseen -runsaassa mitassa. Mamma siis otti lusikan ja ruokki pientä veitikkaa, -ja tämä hoki nielemästä päästyään vähän väliä; "Mamma kulta", mikä -hetkeksi virkisti mammaa paremmin kuin kokonainen ateria. Mutta hän -tiesi kuitenkin, että työlään aamun pohjaksi ei voi tyhjän vatsan -sijaan panna täyteläistä sydäntä, ja sen vuoksi hän taas yritti saada -lautaseltaan jotakin suuhunsa. Siinä kohden hän pääsikin jo niin -pitkälle, että ehti syödä pari suupalaa lihaa ja ainokaisen viipaleen -paistettua perunaa, kun Bobboker teki vastalauseen ja sanoi: - -"Bobbokerin vatta 'anoo: anna oikein pallo rookaa". - -Kaikki purskahtivat nauruun, mutta pappa oli jälkeläisensä -hyvinvoinnista sen verran huolissaan, että sanoi: - -"Kuuleppas, anna sille niin paljon, kuin siihen mahtuu!" - -"Kyllä, kyllä!" vastasi mamma niin oudosti, että pappa ihmetellen -katsahti häneen, mutta mamma loi silmänsä alaspäin voimatta vähään -aikaan nähdä oikeastaan mitään. Sillä välin hänen miehensä oli jo -lopettamassa syöntiään; hän lähtisi kotoa jonkun hetken perästä ja -pysyisi poissa monta tuntia, hänen oma miehensä -- hänen rakkaimpansa ---, vaikka he tuskin olivat nähneet toisiaan tänä aamuna, saatikka -yhtään sanaa vaihtaneet. Mamman teki mieli sanoa hänelle jotakin -tai kuulla hänen jotakin sanovan ennen lähtöään, mutta hänen päänsä -oli kaikesta sekamelskasta niin väsynyt, ettei hän keksinyt mitään -sanomista -- ei, vaikka pitäisi siihen paikkaan kuolla, niin vaikealta -se tuntui. Vihdoin hän sittenkin sai kysyttyä: - -"Onkos tänä aamuna mitään uutta?" - -"Tjaa, eipä juuri -- no ei sentään ilmankaan. Eilen oli taas -hassunkurinen jupakka pormestarin ja poliisiviranomaisten välillä. -Annas kun luen sinulle siitä jonkin pätkän." - -Ja pappa luki hyvin leikkisästi tuon asian kulusta parhaan kohtauksen -ja nauroi niin sydämellisesti, että mammakin nauroi mukana, kuten -ainakin hyvän vaimon on tapana, vaikkei saanut oikein päähänsä, mikä -tässä jutussa oli niin hassua tai edes hauskaa. - -"Kas niin!" sanoi pappa, pistäen äkkiä sanomalehden taskuunsa ja nousten -pöydästä; "ei tässä auta kuluttaa aikaa tyhjään. Täytyy lähteä vaan -- -hyväst', hyväst'!" - -Pappa suuteli kutakin lasta kiireesti, painaen huulensa otsaan, nenään -tai tukkaan, mikä tahansa ensiksi kohdalle osui. Mamman osalle hän -uhrasi hieman enemmän aikaa, kumartuen hänen puoleensa ja kiertäen -toisen kätensä hänen kaulaansa. Mutta suoristuessaan lähtöön hän tunsi, -että mamman käsivarsi piti häntä vyötäisiltä niin lujasti kiinni, kuin -aikoisi siihen jäädäkin, ja mamman pää nojasi niin hänen rintaansa -vasten, kuin sekin tahtoisi paikallaan pysyä. - -"Kultuseni", sanoi pappa; "pidätkö sinä minusta pikkusen?" - -"Pidänkö sinusta!" huoahti mamma. Sitten hän puristi pappaa vielä -lujemmin, ja pappa silitti hänen hiuksiaan, ja Bobboker ilmotti: - -"Mamman 'immist tippuu niin pallo vettä". - -Kun pappa kumartui katsomaan, miten asian laita oli, näki hän mamman, -itkevän. Tosin pappa pian suuteli kyyneleet pois silmistä, mutta niitä -tuli lisää, ja hän kysyi: - -"Oma kultuvaimoni, mikä sinun nyt on?" - -Mamma nieli jotakin, mikä ei ollut ruokaa, ja vastasi: - -"Voi, ei mikään -- tai onhan sitä paljonkin. Minä niin tahtoisin, että -saisimme joskus olla edes vähän aikaa yhdessä". - -"Vai se se oli, mutta ollaanhan me joka ilta yhdessä." - -"Niin", sanoi mamma. Ei tämä sana sinänsä, vaan se äänensävy, jolla -se lausuttiin, sai papan silmäilemään mammaa tutkivasti, hellästi, -säälien, epätietoisena ja sitten painamaan hänen päätään lujasti -rintaansa vasten. Kumpaakin kesti vain hetkisen; sitten pappa katsahti -kelloonsa, suuteli taas vaimoaan, kuiskasi: "Pikkunen äiti raukka!" -ja kiirehti pois toimeensa. Tosin hän vielä eteisessä ottaessaan -päällystakkinsa ja hattunsa, mutisi hiljaa kuvalleen, jonka näki -seinäpeilissä, jotakin siihen suuntaan, että vaimot ovat hieman -omituista väkeä. - -Tuskin oli pappa poistunut ruokahuoneesta, kun Fred kavahti tuoliltaan, -kiirehti mamman luo, halasi ja suuteli häntä niin erinomaisen hellästi, -sanomatta sanaakaan; sitten hän pehmoisesti painoi poskeaan mamman -poskea vasten, ja mammalla alkoivat taas silmät vuotaa. Mamma siirsi -nyt tuoliaan edemmä pöydästä, nosti Fredin syliinsä, vastasi pojan -kaikkiin hyväilyihin samalla mitalla ja puhui: - -"Mamman lemmikki -- mamman ystävä -- mamman suuri sydänkäpy!" - -"En minä ymmärrä, mitä sinä itket", sanoi Fred päästyään taas henkeään -vetämään, "mutta minun tulee sinun tähtesi niin hirveän paha mieli. -Onko mamma kipeä?" - -"En, hyvä miekkonen, olen vaan väsynyt, niin kovin väsynyt!" - -"Mikä sinua niin väsyttää?" - -"Voi voi, vauva -- ja pikku lapset, jotka eivät viitsi panna päälleen -aamulla muuten kuin että mamman täytyy niitä aina vahtia ja torua." - -"Vaikka niin, mamma", sanoi Fred suoristaen vartalonsa ja katsoen häntä -rehellisesti silmiin, "mutta minä en sittenkään nähnyt sitä kenkää -ennenkuin siihen ihan kompastuin." - -"Sinä et sitä oikein hakenut, poikani; siksi sinä et löytänytkään. -Jos sinä viitsisit oikein tarkasti ajatella sitä, mitä kulloinkin on -tehtävä, niin mammalta säästyisi tuhansia kiusoja." - -"Kyllä minä panen asiat mieleeni, mutta sitten ne yht'äkkiä haihtuvat -jonnekin enkä minä niistä muista hölynpölyä", selitti Fred. - -Hyväillessään Frediä ja jutellessaan hänen kanssaan mamma oli -tuntenut toista poskeansa suudeltavan ja kaulansa ympärille kiertyvän -jonkun käsivarren, joka hänestä ei voinut olla kenenkään muun kuin -Berthan, mutta hän ei ollut sitä huomaavinaan niin kauvan kuin näkyi -olevan tilaisuutta vaikuttaa jotakin hyvää Fredin luonteeseen. Pojan -viime huomautus oli kuitenkin sellainen, ettei mamma osannut heti -tyydyttävästi vastata, ja niin mamma katsoi parhaaksi kiertää toisen -kätensä Berthan ympärille. Nyt Bertha yritti kiivetä hänen syliinsä, -ja mamman onnistui vääntää Fred toiselle polvelleen ja kiskoa Bertha -toiselle istumaan. Sill'aikaa Bertha piti tätä temppua tarkasti -silmällä, kunnes mielikseen havaitsi olevansa ihan yhtä paljon -mamman sylissä kuin Fred. Näin nyt molemmat lapset istuivat siinä -kuin kaksiselkäinen puolen sadan kilon painoinen tuoli, joka vaappui -niin hontelona, että tarvittiin mamman molemmat kädet sitä koossa -pitämään. Tapausten kulku ei muuten jäänyt huomaamatta eräältä muulta -perheenjäseneltä, joka huudahti: - -"Bobboker tarttee kans mamman 'ylii." - -"Hyvät lapset", sanoi mamma, laskien jokseenkin hätäisesti kaksoiset -maahan, "mammasta tuntuu siltä, että teidän on nyt mentävä; mamma ei -voi pitää kolmea yht'aikaa." - -"Bobboker", sanoi Fred huultaan venyttäen, "sinä olet semmoinen -härkäpää tarapappa." - -"Se tahtoo aina tehdä samaa, mitä näkee jonkun muun tekevän", lisäsi -Bertha. - -"Soh, soh!" hillitsi mamma. "Eikö pikku tyttäreni myös tahdo aina -samaa, mitä ikinä Fred tekee? Ja sinä Fred, sinä et saa koskaan -nimitellä toisia lapsia rumilla sanoilla. Mamma voisi teille antaa -pahempiakin nimiä, jos rupeisi teitä arvostelemaan sen mukaan, mitä -teette." - -"Mutta eikös mamma muista, että minä olen kaksoinen, vaan Bobboker ei -ole", selitti Bertha. - -"Sama se", sanoi Fred, kiertäen pöydän ympäri Bobbokerin tuolin ääreen -ja halaten pikku veikkoaan molemmin käsin, niin että kaula ja kaikki -oli puristuksessa; "tämä on pikkunen ääliö kulta, ei veikko enää tee -kiusaa." - -"Ääh-ii-ngiäh!" sähisi Bobboker. - -"Katsos vaan!" huudahti Fred, kiireesti peräytyen, "siinä sen nyt -näkee, kuinka häijy se on, vaikka minä koetan olla sille hyvä." - -"Kai sinä raastoit pojua tukasta, kun käsivarrellasi puristit", sanoi -mamma. - -"Kai kai!" oli Fred myöntävinään; "jokin on aina tekemässä jotakin -pikku pojulle." - -"Sano hänelle, ettet sinä sillä aikonut tehdä kipeätä -- pidä häntä -nyt pikkusen hyvänä", kehotti mamma. Mutta Fred oli jo tipotiessään, -ja niin mamman täytyi hänen puolestaan hyvitellä pojun mieltä. -Sitten hän taas katsahti lautaseensa, mutta ei näyttänyt erikoisesti -ihastuvan siitä, mitä näki. Sillä liikkiön pala oli tarttunut kiinni -jäähtyneeseen rasvaan, ja paistettujen perunain viipaleet olivat -kurtistuneet kasaan kuin nahkakielekkeet auringon paisteessa. Hän -söi kuitenkin voileipänsä loppuun ja maistoi kahvia, mutta tämä oli -ennättänyt kylmetä ja saada sellaisen äitelän makeuden, johon muuan -laji sokeria on syynä, kun on ollut jonkin aikaa liuonneena. Hän siis -kaasi kupillisen uutta kahvia, joi sen kiireesti, otti Bobbokerin -ja lähti yläkertaan päästämään Bridgetiä sieltä vapaaksi, ensin -muistutettuaan Berthalle, että puolen tunnin päästä hänen ja Fredin -piti mennä kouluun. - -Omaan huoneeseensa päästyään mamma tapasi vuoteensa siistittynä. -Hänestä oli vastenmielistä saattaa siistittyjä vuoteita epäkuntoon, -vaan sittenkin hän nyt heittäytyi makuusijalleen pitäen vauvaa -vieressään, kun taas Bobboker kapusi sänkyyn toiselta puolen, tarttui -toisella kädellä mammaa vyötäisiin, toisella niskaan ja kutitti mammaa -hirveästi. Mitä Himmuun tuli, niin hän puolestaan maiskutteli huuliaan -ja katseli mammaa hyvin tutkivasti, sitten pisti peukalon suuhunsa, -kiskaisi sen taas ulos ja uudestaan maiskutteli. - -"Voi kultu, kultu!" huokaili mamma, "nyt minulta, jäi tuomatta vauvalle -suurusta. Viitsiikö mamman poju mennä alakertaan ja pyytää Bridgetiltä -kupillisen maitoa ja pari korppua vauvalle?" - -"Emminä", sanoi Bobboker. - -"Mene nyt, poju, mamma on niin väsyksissä!" - -"Emminä -- Bobboker pitää mamma niin hyvä." - -"Saat sitten pitää mammaa hyvänä niin paljon kuin tahdot, kun tulet -takaisin." - -"Emminä. Poju on niin pikkunen." - -"Mene nyt, kultu Bobboker." - -"Mamma ei 'aa 'ano 'kultu Bobboker', -- Bobboker ikkee niin pallo". - -"Itke sinä vaan niin paljon kuin jaksat, kunhan ensin tuot vauvan -suuruksen." - -"Emminä -- poju tarttee pian ikkee." - -"No itke nyt oikein ja hae sitten vauvan suurus." - -Pikku miekkonen joutui tästä suostumuksesta jokseenkin hämilleen ja -katseli mammaa hyvin tiukasti, mutta mamman kasvoissa ei värekään -muuttunut. Silloin Bobboker kömpi lattialle ja katosi huoneesta. - -Nyt Himmu taas pyysi suurustaan, entistä pontevammin, ja mamma leikki -hänen kanssaan parhaansa mukaan saadakseen tyttösen edes hetkeksi -unohtamaan aineellisen halunsa. Tämä juoni menestyikin muutamia -minuutteja, vaan Himmun sisällinen muistuttaja pakotti hänet keskellä -iloista kikatusta ryhtymään taas käsiksi elämän tositoimiin, eikä -hän enää sekunniksikaan rauhottunut, kunnes mamma nousi, otti hänet -käsivarrelleen istumaan ja laskeutui ruokahuoneeseen. Täällä hän tapasi -Bobbokerin korjaamassa eri lautasilta jätteitä ja pistämässä sinne, -missä pikku lapset kuvittelevat niiden olevan parhaassa säilössä, ja -Bridget oli ahkerassa syömähommassa eikä arvatenkaan tiennyt pojun -läsnäolosta mitään. Nyt on huomattava, ettei Bobbokerin ruoansulatus -ollut läheskään hyvä, kuten Bridgetillekin oli monta monituista kertaa -muistutettu, ja sianliha oli melkein pahinta, mitä hänen vatsaansa voi -osua. Sen vuoksi mamma huudahtikin: - -"Voi Bridget! Kuinka sinä raskit antaa pojun sulloa suuhunsa tuommoisia -kauheita jätteitä! Miksi sinä et pannut häntä tuomaan vauvan suurusta?" - -Bridget kavahti kuin syvästä unesta ja alkoi tuiskia: - -"Vai sinä pikku kakara -- etkös pysy erossa, kuuletko? Vauvan -suurustako rouva tahtoo? Mistä minä aavistan, ettei rouva itse sitä -vienyt mukanaan?" - -"Käskinhän minä pojun sitä pyytää sinulta! Vauva on niin kovasti -porannut." - -"Ei niin hiventäkään se puhunut siitä asiasta; se tahtoi vaan -sokeripalan." - -"Ethän vaan lie antanut? Yhden se jo sai." - -"Jos rouvalle suoraan puhun, niinkuin asia on, niin poju katseli minua -niin hellästi, että annoin sille kaksi." - -"Ohho sentään", huokasi mamma ja istuutui vauvaa syöttämään. Mamma -oli juuri murentanut pari-kolme korppua maitoon, eikä Himmu ollut -useammasti kuin kuudesti tehnyt onnistumattomia yrityksiä päästä -kuppiin omin käsin kiinni ja pulpahtaa mamman sylistä maahan ja -taittaa kalliin pikku niskansa, kun mamma sattui katsahtamaan kelloon -ja huomasi, ettei lasten kouluunmenoon enää ollut muuta kuin niukasti -neljännes tuntia, ja sen vuoksi hän huusi: "Bertha!" - -Ei mitään vastausta. Sitten hän koetti: - -"Freddi!" - -Kumpaakin nimeä hän nyt huuteli pari-kolme kertaa, jolloin vauva aina -sätkähti pelästyksestä ja pikku suukkosen molemmista pielistä tärskähti -maitoa rintalapulle. - -"Jahka minä menen ne hakemaan rouvan tykö", sanoi Bridget nousten -syömästä. - -"Kiitos, hyvä ihminen", sanoi mamma ja palvelijan poistuttua lisäsi -itsekseen: "Kyllähän sinä olet muuten mukava, mutta toisinaan sinä -kulutat ihan enkelinkin kärsivällisyyden loppuun." - -Muutaman minuutin kuluttua Bridget palasi mukanansa Bertha, jonka oli -tavannut piaanoa rämpyttämässä. - -"Oletko valmis kouluun, tyttöseni? Ja missä veljesi on?" - -"En minä tiedä." - -"Hae hänet tänne heti. Katsokaa nyt kumpikin, että olette valmiit, ja -tulkaa sitten näyttämään itsenne minulle, ennenkuin menette." - -Bertha poistui, ja viisi minuuttia myöhemmin Fred ryntäsi -ruokahuoneeseen ja tiedusti: - -"Mamma, onko sinulla ollut minun aapiseni?" - -"Mihin minä sinun aapistasi tarvitsisin, hyvä poika?" - -Fred näytti jokseenkin nololta, mutta kärtti yhä vaan, että joku oli -sen ottanut. - -"Minne sinä sen panit, kun eilen tulit koulusta?" kysyi mamma. - -"En minnekkään." - -"Mistä olet sitä hakenut?" - -"Joka paikasta." - -"No missä muut kirjasi ovat?" - -"En minä tiedä." - -"Tokkohan sinä niitä toitkaan kotiin?" - -"Kyllä kai -- kun minä läksin koulusta, niin -- jaa, taisivat ne -sittenkin jäädä sinne." - -"Ei siis muuta kuin pian hattu päähän ja päällystakki ylle, ja tule -sitte vielä tänne." - -Fred häpesi niin, että hän nyt teki kiirettä ja ilmestyi vain muutaman -minuutin perästä takaisin, ja Bertha oli hänen mukanaan. - -"No suutele meitä nyt hyvästiksi", sanoi Fred ja painoi mamman kasvoja -vasten kerrallaan otsansa, nenänsä ja leukansa. - -"Vartoo vielä hetkinen", sanoi mamma. "Tuossa on nappi ihan putoomassa -takistasi. Juokse pian yläkerrasta noutamaan ompelukorini. Voi, Bertha, -kenkiesi kärjet ovat melkein valkeat; tuo tänne heti kiiltomustetta." - -Sill'aikaa kun mamma puhui, oli Himmu hyppinyt, sätkinyt ja kiipeillyt -oikein täyttä vauhtia, mutta toisten lasten poissa ollessa hän taas -pääsi nälkäänsä tyydyttämään, vieläpä pari kertaa hyväilemään mammaa, -joka kuitenkin oli niin muissa ajatuksissa, ettei sitä huomannut. -Sitten Fred palasi mukanaan ompelukori ja Bertha toi kenkämustetta, ja -molemmat kurottivat tuomisiaan mammalle ihan nenän alle. Nyt neulottiin -nappi kiinni ilman suurtakaan apua vauvan kätösiltä, jotka nykivät -mammaa hijasta, ja Bertha mustasi kenkiensä kärkiä ja sormiensa päitä, -niin että hänen täytyi mennä ne pesemään. Mutta Fred karkasi mitään -sanomatta kouluun yksinään, kun pelkäsi myöhästyvänsä ja saavansa -päiväkirjaansa muistutuksen. Kiireessä häneltä jäi ulko-ovi auki, -ja kun Bertha haki häntä ja sattui katsahtamaan ovesta ulos, näki -hän Fredin juoksevan jo parin kivenheiton päässä. Bertha siis palasi -mammalle valittamaan ja pistämään itkuksi, mutta mamma ei lainkaan -hyvitellyt, vaan pyyhkäisi häneltä äkkiä silmät kuiviksi ja hoputti -menemään Fredin perässä. Sitten mamma syleili vauvaa ylt'ympäri ja -istui vähän aikaa silmät ummessa, yrittäen selvitellä ajatuksiaan, mikä -ei suinkaan ollut erikoisen helppoa. - -Yhdestä asiasta hän oli aivan varma: ellei hän nyt heti pesisi ja -pukisi vauvaansa, niin häneltä jäisi ostoksilla käynti liian myöhään, -ja siitä olisi seurauksena päivällisen myöhästyminen, mutta tätä -ei pappa voinut mitenkään sietää, sillä hänellä oli niin vähän -päivällisaikaa. - -Mamma siis vei Himmun toiseen kerrokseen, siistiin, lämpöiseen, -valoisaan, aurinkoiseen huoneeseensa. Pöydälle sijotettiin pikkunen -pesusoikko, jossa oli lämmintä vettä; ja sen lähelle ryhmitettiin -saippua, sieni, ihojauhetta, pyyhinliinoja, flanellia, kampa ja harja, -ja läheiselle tuolille levitettiin vauvan puhtaita liinavaatteita. -Aina kun jokin esine ilmestyi näkyviin ja pantiin paikallensa, -kirkaisi Himmu ihastuksesta, sillä pesu ja pukeminen tuntui olevan -hänestä melkein yhtä ihanaa kuin syöminen. Kuinka villissä hän -olikaan sill'aikaa, kun mamma häneltä riisui vaatteita! Vauva käpersi -hyppysensä ihan hurmaantuneena kiinni pikku yöpaidan hijoihin -sisäpuolelta, kun sitä kiskottiin hänen yltään. Hän yritti myös itse -päästää kenkiä jaloistaan, ja kun mamma häntä rauhottaakseen pisti -hänelle käteen toisen kengän, alkoi hän intohimoisesti imeä sen kärkeä. -Hän nipisti sukkiaan pikkuruisilla varpaillaan ja sitten potkaisi ne -hurjasti menemään; hän rimpuili ja kiemurteli joka taholle, kun paitaa -riisuttiin, ja kun vihdoin tämä viimeinen vaatekappale vedettiin hänen -yltään pään kautta, joka siten oli hetkeksi jäänyt piiloon, ja mamma -pään taas ilmestyessä huudahti: "Tui tui!" purskahti Himmu iloiseen, -herttaiseen naurunkikatukseen, joka pani mamman väsyneet kasvot -kauttaaltaan hymyilemään, niin että hän oli sata kertaa suloisempi -näöltään, kuin se sievä tyttö, jonka hänen miehensä oli nainut kymmenen -vuotta takaperin. - -Ja sitten kylpy -- se se jotakin oli! Ensiksi pestiin Himmun kasvot -ja pää. Tästä hän tosin ei erinomaisesti riemastunut, sillä hänen -silmiinsä meni vettä, eikä mamma mitenkään sallinut hänen imeä -pesusientä, vaikka hän voimainsa takaa sitä tavotteli. Mutta kun -pikku kasvot oli pyyhitty kuiviksi ja niin iso kappale Himmun muuta -olemusta laskettu veteen kuin pesusoikkoon mahtui, niin sepä vasta oli -autuutta! Hän potki, hihkui, roiski, kikatti, reistaili ja riemuitsi -kaikilla kielillä mitä osasi. Hän kiemurteli joka puolelle ja tavotteli -pesuastian reunaa; hän yritti juoda, vaan horjahti suulleen ja alkoi -itkeä, kääntäen kuitenkin heti taas nauruksi, ja virnisti mammalle ja -väänteli päätään eri puolille nähdäkseen, oliko kellään muulla näin -lystillisiä kujeita. Sitten hän suoritti samat temput uudestaan, tosin -hieman muuttuneessa järjestyksessä, mutta ainoankaan kohdan jäämättä -pois ohjelmasta. Kerran hän kuitenkin joutui niin haltioihinsa, että -hänen sitä osottaaksensa täytyi paiskata päänsä rennosti taaksepäin; -mamman käsi oli kyllä varalla takana, mutta pikku selkä oli käynyt -vedessä niin liukkaaksi ja ponnahdus oli niin arvaamaton, että Himmu -läiskähti selälleen ja pulisi vedessä, ja silloin pikku jalat, kädet, -pääkkönen ja pelästynyt huuto pyrkivät kaikki yht'aikaa ilmoille. -Mutta mamma pelasti hänet, kuunteli kauhistuneen vauvan selityksiä ja -tyynnytti hänen mielensä, niin että hän taas uskalsi mennä leikkimään, -kunnes mamman mielestä vauva ei enää saanut kauvempaa viipyä vedessä. -Nyt Himmu pantiin makaamaan mamman syliin kuivalle lämpöiselle -pyyhinliinalle, peitettiin toisella liinalla ja hellästi puristettiin -ja hierottiin ihan kuivaksi, ja sitten hänet puuteroittiin. Näin -pitkälle päästyä mamma suuteli häntä niin ylt'ympäri, että vauva näytti -pikkuselta kuvapatsaalta, joka oli ollut ruusujen pommitettavana ja -saanut niiltä muistoksi lukemattomia heleitä täpliä. Nyt seurasi -pukeminen, vaikka se kohtasikin melkoista vastustusta, ja lopuksi -vauvan untuvapäätä harjattiin joka puolelta niin, että hennot suortuvat -pääsivät vapaasti aaltoilemaan. Vauva huoahti nyt hiljaa, vaipui -pehmoisesti mamman syliin ja parin minuutin päästä nukkui sikeätä -unta, ja sellaisesta suloisesta pikku suukkosesta kulki vienon -vienoja hengähdyksiä, samalla kun vauvasta tuli niin erinomaisen -hieno tuoksu! Silloin mamma tunnusti itsensä onnellisimmaksi vaimoksi -koko maan päällä eikä käsittänyt, miksi hänen oli tänä aamuna ollut -niin raskasta, Mutta äkkiä kello löi puoli kymmenen, ja päivälliseksi -hankittava paisti oli vielä teurastajalla! - -Kiireesti mamma heitti vaipan ylleen ja pani hatun päähänsä, aikoen -lähteä valikoimaan tärkeintä osaa päivälliseen, jonka piti heillä -valmistua jo puolipäiväksi. Mutta juuri kun hän oli menossa ulos, -muisti hän, ettei ollut tuntikauteen nähnyt Bobbokeria. Kun hän ei -ollut myöskään kuullut pojan huutavan -- sillä talon väestä jokainen -tiesi varmasti kuulevansa, milloin tahansa poju korotti äänensä --, -niin hänestä tuntui jokseenkin selvältä, ettei pojua ollut kohdannut -mikään mieskohtainen onnettomuus. Mutta Bobbokerin kepposet eivät aina -olleet sitä tunteellista lajia, joka sattuu kipeästi ainoastaan niiden -tekijään, ja sen vuoksi mamma ryhtyi pikaiseen kotitarkastukseen. -Heillä oli keittiöstä toiseen kerrokseen kulkeva nostolaitos ja tämän -yhteydessä puhetorvi, jota myöten mamma nyt lähetti Bridgetille -kysymyksen, mutta heti vastattiin sieltä, ettei ainakaan keittiössä -ollut Bobbokeria. Pian tarkastettiin nyt alikerta ja sitten toisen -kerroksen huoneet ja lopuksi ullakko, mutta missään ei näkynyt -pahanteon merkkejä eikä pojuakaan. Silloin mammaa alkoi pelottaa; ehkä -Bobboker oli pujahtanut ulko-ovesta sillä välin, kun se lasten mennessä -kouluun oli avoinna? Tästä epäluulosta mamma joutui suureen tuskaan, -sillä Bobbokerilla oli kauniit kellertävät kutrit, jotka olivat aina -herättäneet kerjäläisten ja kulkurien huomiota, ja kukaties joku -sellainen oli nyt pojan vienyt varkain pois saadakseen leikata häneltä -tukan? Ja mitähän ne sitten tehnevät pojulle, kun ovat varastaneet -häneltä kultakehyksen? Tokkopa niissä lie senkään vertaa omaatuntoa, -että tuovat hänet takaisin? Ehkä ne ovat hänet tavanneet kaukana -kotoa, sillä kolmivuotiaat pojat voivat marssia koko vinhaan, kun ei -mikään omainen ole niiden mukana. Jos niin on sattunut, mitä sitten -on Bobbokerille tehty? Ovatkohan ne antaneet pojun jollekin kauhealle -akalle, joka siitä kasvattaa varkaan? Mamma oli vähällä menettää -järkensä näissä ajatuksissa ja juoksi yhä huoneesta toiseen, katsoen -joka soppeen ja vuoteiden alle ja huudellen: - -"Bobboker! Mamman poju!" - -Äkkiä hän tapasi eteisessä Bridgetin, jonka koko hahmoa hytkytti jokin -lystillinen seikka. - -"Tuleekos rouva tänne katsomaan?" sai Bridget sanottua, vaikka niin -kovin nauratti. - -"Onko poju siellä -- _onko_?" hätäili mamma. - -"On niinkin", selitti Bridget ja lähti edeltä alakertaan. - -Kun mamma nyt oli arvaamatta päässyt kaikesta tuskastaan, oli hän niin -onnellinen, ettei voinut sanaakaan lausua. Sitä vastoin Bridget päästi -tuon tuostakin kuuluville eräänlaisia repäiseviä äänenpurkauksia, -kunnes ehdittiin keittiökerrokseen. Sitten hän painoi sormen huuliaan -vasten ja varpaillaan hiipien saattoi mamman kellariin. Siellä -mamma sai yksinäisen kaasuliekin hämärtävässä valossa nähdä pojunsa -hiilikasassa, -- tahriintuneimman vaan ilmeisesti onnellisimman pikku -veitikan, mitä maailmassa voi olla. Nyt ne naurut ja huudahdukset, -joita Bridget oli minuutin verran pidätellyt, räjähtivät ilmoille -sellaisena huumaavana purkauksena, että Bobboker olisi pelästyneenä -ihan varmaan lentänyt ulos pikku nahoistaan, jos se olisi -ruumiillisesti käynyt päinsä. Mamma kaappasi hänet syliinsä ja hoki: - -"Voi kultu, kultu! Häijy, herttainen, musta pikku nokikolari, etkö sinä -tiedä, ettei hiilikasa ole mikään sopiva leikkipaikka mamman omalle -suloiselle kultupojalle?" - -"Hiilet on nii lysti," sanoi Bobboker, kietoen kätensä mamman kaulan -ympäri; "kaikki nii mustii ja 'ileit kun papan 'unnuntaihattu". - -Mamma vei lapsen keittiöön, tarkasteli häntä eri puolilta ja huokaili: -"Ohhoh sinua!" Sitten hän käski Bridgetin pitää silmällä, ettei poju -pääsisi uutta pahaa tekemään, kunnes hän palaisi ostoksilta vaihtamaan -Bobbokerin pukua ja väriä. - -Kotoa lähtiessään rouva Mayburn sovitteli vaippansa taas kohdalleen, -sillä hänestä tuntui, että Bobbokerin nostaminen oli saattanut hänen -pukunsa kaikin tavoin epäkuntoon. Pian hän sitten tunnusteli salavihkaa -nappia, joka hänellä oli edessä ylimmäisenä, kun muuan hänen ohitseen -mennyt rouva oli näkynyt sitä niin merkillisesti silmäilevän. Mammasta -itsestäänkin tuntui, että nappi oli hieman sivulla, ja sen vuoksi hän -pikkusen nykäisi sitä toiselle puolen. Sitten näytti taas siltä, että -oli tullut siirrettyä ehkä liiaksikin, sillä seuraava rouva, jonka hän -kohtasi, katsoi myös tiukasti tuohon samaan nappiin. Nyt mammaa alkoi -koko vaippa jo hermostuttaa; hän tarkasteli nappiriviä etupuolella, -ja todella se näyttikin kulkevan hiukkasen vinoon oikealle puolen -- -taikka ei, paremmin vasemmalle --, ei oikein sinnekään. Hän ei olisi -kuolemakseen osannut sanoa, minne päin vinossa se oli, mutta yhdestä -asiasta hän ainakin oli varma: mikä tahansa oli syynä, mutta tuollainen -tarkasteltavaksi joutuminen oli ihan kauheata! Kuinka toiset rouvat, -jotka arvatenkin ovat äitejä ja emäntiä kuten hänkin, kehtaavat noin -pikkumaisen tarkasti mokomaa asiaa huomata ja saattaa hänet semmoiseen -tuskaan! Jos nyt olisi ollut iltapuoli tai sunnuntai, jolloin hän, -kuten muutkin rouvat, koetti esiintyä niin huolellisessa asussa kuin -suinkin, niin ei hän välittäisi, vaikka katselisivat miten paljon -tahansa; olihan hänellä mielestään jokseenkin yhtä paljon aistia kuin -useimmilla muilla. - -Kuka tietää, miten kauvan hän olisi jatkanut mielipahansa yllyttämistä -yhä katkerammaksi, ellei hän lopulta olisi joutunut kauppatorille. -Siellä hän tänään toimitti ostoksensa hyvin nopeasti, vaikka hänen -tapansa muuten oli huolellisesti valikoida. Sitten hän poikkesi -sokerileipuriin, sillä Bobboker odotti häneltä aina tuomisia, kun -hän vähänkään kävi kaupungilla. Mutta se vanha rouva, joka siellä -myyskenteli makeisia, näytti myös kiinnittävän huomionsa hänen -vaippansa ylimmäiseen nappiin, ja mamman ilkeä hävyntunne kuohahti -häneen takaisin kuin karmiva aalto, jota vihan myrsky kiidättää. Vanha -rouva kurkotti itseään puotipöydän ylitse ja kuiskasi kahdenkesken: - -"Kuulkaas, rouva, teillä on leuvassanne pilkku; jos tahdotte, niin -täällä toisessa huoneessa on peili ja pesukaappi." - -Mamma pujahti heti oviverhojen taakse. Matkaa puodista peilin luo ei -ollut paljoa enempää kuin puoli tusinaa askelta, mutta sillä välin -mamma ehti jo kuvitella, mitä kaikkea hänestä olivat ajatelleet ne, -jotka olivat hänet nähneet. Vai pilkku? Pikku peilissä hän näki mustan -jäljen, joka ulottui posken alapuolelta pitkin leukaa ja kaulaa. Se -näytti mammasta hyvinkin kolme jalkaa pitkältä, ja todella sillä olikin -pituutta runsaasti kolme tuumaa, kun taas leveys tarkalleen vastasi -pikkusta nokista etusormea, jolla Bobboker huomaamatta oli pyyhkäissyt -mamman kasvoja päästessään hiilikasalta mamman syliin. Hyi! Mamma otti -pyyhinliinan ja saippuaa ja hankasi tuota kauheaa juovaa niin kauvan, -että sen sijalle tuli hyvin punainen. Sitten hän lähti puodista niin -kiireesti, että tuskin muisti kiittää ja kokonaan unhotti makeiset. - -Hänen olisi pitänyt tietää, ettei hänellä ollut juuri mitään syytä -pelätä tapaavansa ainoatakaan äskeisistä kiusottaneista rouvista -sillä lyhyellä matkalla, mikä hänellä oli astuttavana sokerileipurin -myymälästä kotiinsa, mutta oli miten oli, posket hänellä hehkuivat -häpeästä ja silmät harmista. Kaiken onnettomuuden lisäksi hänet vielä -tapasi kadulla muuan vanhahko keikari, joka aina oli komeasti puettu ja -kohtelias, mutta hänelle kerrassaan vastenmielinen. Hänen täytyi nyt -pysähtyä, kun tuo herra häntä puhutteli ja imelillä kohteliaisuuksilla -ylisti hänen kukoistavaa näköään. Hän pääsi kuitenkin kotiin, ennenkuin -mielenpurkaus vei hänestä voiton, mutta ei sekuntiakaan enää ollut -varalla. Hän lyyhistyi istumaan eteisestä nousevien portaiden alimmalle -askeleelle ja unhotti miehensä ja lapsensa ja ihan Himmunkin ja toivoi, -ettei ilmoisna ikinä olisi mennyt naimisiin. Tosin hän myönsi, ettei -asiaa nyt enää voitu muuttaa, mutta jos yksikään hänen tyttäristään -pyrkisi miehelään, niin hän salpaisi sen lapsen lukkojen taakse, -kunnes jokin miljoonamies tulisi kosimaan, eikä tämäkään ennen saisi -hänen tytärtään, kuin hän itse olisi nuorelle rouvalle valikoinut ja -opettanut palvelijoita niin monta, että kerrankin riittäisi. Muuten -Bobboker oli jo tulossa niin vanhaksi, ettei yhtään tarvinnut mennä -semmoisiin likapesiin leikkimään, ja kyllä sitä nytkin sieti jo -rangaista; niin, parasta oli heti läpsäyttää pojua oikein tuntuvasti, -sillä mikäs hänet pakotti sinne hiilikasaan ja sillä tavalla. - - * * * * * - -Tällöin mamma oli jo noussut seisaalle mennäkseen keittiöön ohjaamaan -Bridgetiä päivällisen valmistamisessa. Samassa kun hän avasi oven, -kuuli Bobboker hänen tulevan, kääntyi häneen päin, kasvoillaan niin -enkelimäinen hymy, ettei sitä hänen nokisuutensa voinut pilata, ja -huudahti ihastuneena: - -"Mamma tulee!" - -Ja mamma -- Jumalan kiitos, että rakkaus on niin epäjohdonmukainen! -- -mamma sieppasi pikku veitikan syliinsä ja suuteli häntä aika lailla, -huomaamatta tai välittämättä, pojuunko hänen huulensa koskivat vai -nokeen. - -Yksi asia oli nyt ainakin varma; ennenkuin Himmu heräisi ja lapset -ja hänen miehensä palaisivat, olisi hänellä kokonaista kaksi tuntia -käytettävänään käyntipukunsa korjaamiseen, jonka helma oli jo kulunut -hyvin rikkinäiseksi ja niin merkillisen itsepäisesti aina pyrki -ihmisten silmiin, milloin tahansa hän vierasten läsnäollessa sattui -katsahtamaan hameensa laahukseen. Hän siis jätti Bobbokerin Bridgetin -haltuun ja kiirehti yläkertaan ja työhön. - -Ensin hän ryhtyi ratkomaan helmanauhaa irti neuloksesta ja ehtikin jo -koko pitkälle, vaikka tämä työ oli niin kovin ikävää, mutta juuri kello -yhdentoista jälkeen Bridget toi hänelle käyntikortin, jossa mamma näki -nimen "Rouva Marston Ballamore". - -Mamman mieleen tuli yht'äkkiä kaikenlaisia ajatuksia. Hän olisi -todellakin suonut, että rouva Marston Ballamoren kaltaiset, jotka -olivat rikkaita ja aina moitteettomasti puettuja, tulisivat -tervehtimään ainoastaan niinä iltapuolina, jolloin mamma varsinaisesti -otti vieraita vastaan ja varmasti oli itsekin hyvin puettuna ja samalla -tiesi, että vierashuone oli täydellisesti kunnossa. Mutta nyt, kun -vierashuoneessa arvatenkin vallitsi se epäjärjestys, johon hän ja hänen -miehensä olivat eilen sen jättäneet, kun olivat koko illan siellä -vetelehtineet, -- piaano täynnä musiikkirojua, työlamppu toisella -puolen nuottitelinettä, alustana sanomalehti! Eikä hänellä ollut mitään -parempaa otettavana ylleen kuin jokseenkin yksinkertainen merinohame, -sillä hänen sievä aamupukunsa -- jossa hän mielestään näyttikin niin -sievältä kuin kukaan miten tahansa puettuna -- oli saanut toiseen -olkapäähänsä tahran, kun toissapäivän aamuna Himmun huulista oli siihen -jäänyt raparperisiirappia. Vaan eihän tässä auttanut harmitella; mamma -siis pukeutui merinohameeseen, korjasi tukkaansa sen verran kuin -parissa minuutissa ehti, pyyhkäisi kostealla pyyhinliinalla sormistaan -kaiken nöyhdän ja pölyn, mitä ratkomisesta oli tullut, ja astui -vierashuoneeseen pyytämään anteeksi sitä, että näin pitkäksi aikaa oli -jättänyt rouva Marston Ballamoren odottamaan. - -Mutta vieraan ei ollutkaan sillä välin tarvinnut yksikseen odotella, -sillä Bobboker oli uhrautunut häntä huvittamaan. Poju oli seurannut -Bridgetiä yläkertaan, kun ovikello soi, ja jaksamatta kulkea niin -nopeasti kuin Bridget hän oli päässyt vierashuoneeseen juuri silloin -kun palvelija oli mamman huoneessa. Kun mamma tuli paikalle, oli poju -parhaansa mukaan pitämässä vieraalle seuraa. Tällöin rouva Ballamore -osasi erinomaisen sievästi vaihtaa pojun kanssa kohteliaisuuksia ja -samalla kuitenkin pidätellä häntä pääsemästä kiinni pukuunsa tai -hansikoittuihin käsiinsä, jotka näyttivät erityisesti miellyttävän -Bobbokeria. Mammaakin olisi tämä kaikki suuresti huvittanut, jos -hänen esteettiset tunteensa olisivat nyt olleet siinä rauhaisassa -tasapainossa, joka on niin tarpeen, jos tahtoo seuraelämän suloja -oikein arvostella. Mutta asian ollessa tällä kannalla mamma punastui -kovasti, karkotti pikku veitikan aika vauhtia, pani hänen jälkeensä -oven kiinni ja tarjosi vieraalleen seikkaperäisiä selityksiä, jolla -aikaa Bobboker oven raosta julisti vastalauseitaan niin äänekkäästi -kuin jaksoi. Mamma luuli Bridgetin kuulevan, kuinka poju huusi, ja -tulevan viemään hänet pois, mutta Bridget oli juuri silloin hakkaamassa -muhennosta sitä vuonanreittä varten, jonka mamma oli päivälliseksi -ostanut. Ei auttanut muu kuin jättää vieras hetkiseksi yksin ja mennä -ruokahuoneeseen puhumaan Bridgetille puhetorven kautta. Sitten mamma -palasi rouva Ballamoren luo ja sai kuulla kerrottavan, kuinka vilkas -ja älykäs pikku miekkonen Bobboker oli, ja samalla ajatella itsekseen, -ettei inhottavista asioista mikään ollut niin vastenmielinen, kuin -hienojen rouvien tapa silitellä juuri sitä, mistä he vähimmin pitivät. -Pian hän kuitenkin taas pääsi hyvälle tuulelle, kun vanha rouva oli -koko olennoltaan niin herttainen ja säädyllinen, ja vietti siten -todellakin hauskan neljännestunnin. Mitä rouva Ballamoreen tuli, -niin astuessaan vihdoin vaunuihinsa hän vaihtoi sen ilmeen, jota hän -kasvoillaan näytti vieraille, toiseen sangen vakavaan, kun hänen -mielessään heräsi se toivomus, että hänen omalla naimisissa olevalla -tyttärellään olisi niin kukoistava näkö, niin varma luonne ja niin -suloiset lapset kuin rouva Mayburnilla. Mutta tästä ei mamma tiennyt -mitään, vaan ajatteli ainoastaan, kuinka suotavaa olisi, että hänellä, -päästyään rouva Ballamoreen ikään, olisi vain täysikasvuisia lapsia, -jotta hänkin voisi esiintyä sellaisena, jonka pukua tai mieltä ei -mikään näy pääsevän häiritsemään. - -Pukunsa korjaustyöhön mamma taas lähti, mutta ennenkuin oli ehtinyt -istuutuakaan, hän kuuli viereisestä huoneesta mitä suloisimman äänen -huomauttavan: - -"Oppuu koppuu äppi jäppii ää huu um puu pää! Iti, iti, iti!" - -Tämä ei mammasta ollut hepreaa tai muuta outoa kieltä, vaan täysin -ymmärrettävää puhetta, joka merkitsi, että Himmu oli alkamassa -valmistua pyrkimään makuulta pystyyn. Nyt tuli vilkas kilpailu mamman -ja Himmun kesken, kun edellinen koetti saada ratkomuksensa loppuun, -ennenkuin jälkimäinen ehtisi sille asteelle, jolloin hänellä olisi -täysi oikeus päästä nostettavaksi. - -"Rip, rip, rip", äänteli mamman pikkunen veitsenterä kulkiessaan -pistojen poikki. - -"Päpi, pöpi-op-op-op-op!" sanoi Himmu, ja siihen pikku veitsi taas -vastasi: - -"Rip, rip, rip". - -"Ätti pätti okki pokki puu", huomautti Himmu, ja veitsi sanoi yhä vaan: - -"Rip, rip, rip-rip-rip." - -Silloin Himmu vaikeni pariksi minuutiksi, ja veitsi pääsi sill'aikaa -puoli metriä edelle, kunnes sen vastapuoli taas kuului sanovan: - -"Öppi-tship-ää-vää-vää-vää." - -"Rip, rip-r-r-r-r-rip." - -"Puu kää. Ommul lommi ummi muu." - -Tämä kuulosti mammasta jokseenkin masentavalta, sillä kun Himmu ennätti -niihin ääniin, jotka vaativat huulten kurottamista eteenpäin, merkitsi -se tavallisesti, että nyt oli tosi mielessä. Veitsi siis lisäsi vauhtia: - -"R-r-r-r--r-r-r-rip-ip-ip." - -Nyt Himmu virkisti itseään vähän aikaa peukalollaan, ja veitsi sai -uuden edun, jota se riensikin hyväkseen käyttämään. Mutta sen sijaan -olikin Himmun seuraavassa vaatimuksessa jotakin pelottavaa: - -"Mom-mom-mom-mom-maa!" - -Veitsellä ei enää ollut kuljettavana kuin noin puolitoista metriä, -päästäkseen matkansa loppuun. Ihan lentämällä se nyt kiiti pitkin -kireäksi jännitettyä helmanauhaa ja ritisi yhtä mittaa: - -"Rip-ip-ip-ip-ip-ip-ip-ip." - -"Jää!" sanoi Himmu. - -"Rip rip rip!" vastasi veitsi. - -"Jää!" uudisti Himmu, sitten hypähti koko oktaavia korkeammalle ja -jatkoi: "Jää-ää-ää-ää-ää. Mom-maa!" - -Tällöin oli mamman joka hermo mennyt tuohon pikku veitseen. Tiedemiehet -sanonevat "oho!" ja väittävät, etteivät hermot voi mennä elottomiin -esineisiin; me kyllä tunnemme sen asian, josta puhumme, mutta -tiedemiehet eivät siitä tiedä mitään. Taas Himmu korotti äänensä ja -sanoi: - -"Jää-jää-ää-ii-ii-um-um-ngää-jää-uputi-uput-tup-tup-kuputi muu kuu puu. -Äää!" - -Tämä kiihotti mammaa äärimmilleen. Tuskin puolta metriä oli enää -jälellä -- sitten vain neljännes -- sitten kymmenkunta senttimetriä. -Juuri silloin Himmu alkoi uudestaan huutaa, ja mamma yltyi siitä -kiskaisemaan nauhaa entistä kovemmin, ja -- rätsis! -- se heltisikin -hameesta, tehden ilmassa kaarroksen niin pitkälle kuin mamman käsi -ulottui ja temmaten mukaansa monta senttimetriä leveän kappaleen helmaa -ja silkkiä. Eikä laahuksessa kuitenkaan ollut liikaa mittaa. - -Mamma pudotti -- viskasi -- hameen laattialle ja olisi sitä vielä -tallannut ja sen päällä tanssinut, mutta hänen onnistui sittenkin -hillitä näin alhainen mieliteko. Sitävastoin se kasvojen ilme, joka -hänessä oli, kun hän syöksyi Himmun luo, ennusti tälle pahantekijälle -vähintäin seivästystä ja sen jälkeen teilausta. Vaan kun mamma -ennätti ovesta ja Himmu näki hänet -- ja hän näki Himmun --, niin -kaikki, mitä olisi voitu järjellisesti odottaa, vaihtui äärimmäiseksi -vastakohdakseen. Sillä Himmu piipitti niin riemuissaan kuin kokonainen -parvi kananpoikasia aamun koittaessa, ja mamma, tuo äsken raivostunut, -kostonvimmainen, ihan paljaaksi riistetty mamma otti vauvan syliinsä -eikä hituistakaan huolinut siitä, jäisikö hänen hameensa liian -lyhyeksi vai voisiko hän hankkia sopivaa silkkiä peittämään repeämää -liehureunuksella -- hän ei välittänyt suorastaan mistään muusta kuin -pikkuruisesta, ruusuposkisesta, kirkassilmäisestä, nauravasta Himmu -kultusestaan. - - - - -PUOLIPÄIVÄ - - -Mutta kellon lyönnit, se kun jo oli kerinnyt kahteentoista, ilmottivat -mammalle, että oli tulossa muitakin riemuja. Hän siis uhrasi pari -minuuttia oman ulkoasunsa hyväksi ja otti sitten Himmun käsivarrelleen -ja lähti alakertaan valvomaan, että päivällinen joutuisi pöydälle -täsmälleen klo 12.15, sillä hänen miehensä saapui silloin kotiin. -Lasten oli määrä tulla jo viittä minuuttia aikaisemmin, vaan harvoin -he pitivät ajasta niin tarkkaa vaaria. Tänä erikoisena päivänä he -kuitenkin tulivat ajoissa, sillä kotimatkalla he näkivät erään myymälän -akkunassa vereksimmän makeisuutuuden ja riensivät pyytämään mammaltaan -kymmentä penniä mieheen. Mamma lupasi heille rahat päivällisen jälkeen, -jos he toimittaisivat itsensä pestyinä ja harjattuina ruokahuoneeseen -siksi, kun kellolla soitettaisiin. Kiireen kautta he nyt lähtivät -toimeen, ja siinä hädässä he tietysti joutuivat rappusissa toistensa -tielle ja riitaan. - -Minuutit kiitivät, ja mammakin kiiti. Hän laski vauvan siihen keittiön -soppeen, joka oli kauvimpana kulkutiestä hellan, astiakaapin, pöydän -ja nostolaitoksen välillä; hän suoritti kastiketta varten viimeiset -temput, valmisti putinkiliemen ja auttoi astioiden siirtämisessä -nostolaitokseen. Vaan sittenkin keittiön kello, joka tarkistettiin -joka päivä papan kellon mukaan, osotti 12.15, ennenkuin nostolauta -tavaroineen oli täysin valmis nousemaan. Silloin ylhäältä kuului -vakavia askelia, jotka lähenivät varmasti nostolaitoksen nurkkaa, -ja sitten soittokello päästi sellaisen vingahduksen, että siitä -tuskin puolen metrin päässä askaroivan mamman korvaa vihlaisi. Mutta -toinnuttuaan tästä säikähdyksestä hän heti huusi puhetorvea myöten: -"Kyllä tulee, kultani, ihan paikalla!" ja riensi yläkertaan. Täällä -hän tervehti miestään niin hymyilevästi ja hellästi kuin ei mitään -olisi tapahtunut koko pitkään aamu päivään eikä hänkään olisi muuta -tehnyt kuin istunut kädet ristissä ja ikävöinyt herransa ja käskijänsä -kotiintuloa. - -Pappa istui jo pöydässä, ja Fred ja Bertha olivat myös paikoillaan, -mutta Bobbokeria ei näkynyt, minkä vuoksi mamma oli hieman -hajamielinen. Mutta hän toimitti kaikki, mitä emännän tehtäviin kuului. -Kun sitten pappa nostamatta katsettaan lautasesta virkkoi: "Tiedätkös, -kenen minä tänä aamuna tapasin?" sattui mamma olemaan puhetorven -ääressä kuiskaamassa Bridgetille, että tämä juoksisi yläkertaan, -hakisi esille Bobbokerin ja toimittaisi hänet ulkoasultaan riittävässä -kunnossa ruokahuoneeseen. - -"Jaa", sanoi taas pappa, "kun et sinä näy välittävän koko asiasta, -niin -- --" Juuri tällöin pappa kohotti päätään, huomasi mamman olevan -poissa ja kysyi: - -"Missä teidän äitinne, on lapset?" - -"Täällähän minä olen, mies hyvä", sanoi mamma palaten tuolilleen. -"Minulla oli vain pari sanaa sanottavana Bridgetille." - -"Minusta tuntuu", huomautti pappa, kun oli ollut hetkisen synkkää -äänettömyyttä, "että palvelijan pitäisi tuntea tehtävänsä kyllin hyvin -jättääkseen sinut rauhaan ruoka-aikana." - -"Ei se ollut hänen syynsä; minä vain tahdoin häntä hakemaan Bobbokeria." - -Nyt pappa otti huomioonsa, että korkea lapsentuoli oli tyhjä, ja -vastasi: - -"Hänen sopisi osata lähettää se tänne muutenkin, ilman erityistä -ohjetta sinun puoleltasi." - -"Tuskinpa se kuuluu hänen toimeensa, Will. Hänellä on ollut täysi puuha -valmistaessaan päivällistä." - -"Vaikka niin, mutta paljonko ylimääräistä vaivaa siinä olisi, että -toisi sellaisen pikku miekkosen päivälliselle?" - -"Ei paljoa, mutta -- --" - -Pappa odotti jatkoa ja kysyi lopulta: - -"Mutta mitä?" - -"No niin monenlaisia asioita. Sinä vaan et käsitä, kuinka tiukasti -hänen aikansa menee kaikenlaiseen työhön aamupäivällä." - -"Vai niin, vai niin. Mutta sen minä ainakin tiedän: jos hän olisi minun -miehiäni ja hänen toimenansa olisi hankkia tuo pikku veitikka paikalle -määrähetkenä, niin hän täyttäisi velvollisuutensa tai laputtaisi -tiehensä." - -Pappa oli niin kiihdyksissä, että mamman tarjoomatta otti toisen -annoksen paistia, vaikkei hänen lautasensa ollut läheskään tyhjä. - -"Naisten työ on toisenlaista, kultani," yritti mamma viittailla. - -"On kai", sanoi pappa, hetkisen harkittuaan. "Vaan yhden asian voin -sanoa: jos minä pääsisin emännäksi edes yhden päivän ajaksi, kyllä -minä teille rouville näyttäisin, kuinka taloudessa pannaan toimeen -liikemiehen periaatteet." - -"Soisin minäkin, että saisit näyttää, mies kulta." - -Näiden sanojen ohella ei mamman äänessä ollut vähääkään suuttumusta, -ivaa tai pistelyä, mutta jostakin syystä tämä huomautus tuntui papasta -epämiellyttävältä. Mamma näki, että hänen miehensä oli joutumassa -jurouden valtaan, jota mamma ei mitenkään sietänyt, kun niin vähän sai -olla hänen seurassaan, ja sen vuoksi hän kiirehti kysymään: - -"Kerroppa nyt, kenen sinä tapasit aamulla?" - -Papan otsa kirkastui. "Vanhan luokkatoverini Freindhoffin. Siitä on -ainakin puoli vuotta, kun viimeksi juttelin sen miekkosen kanssa." - -Mamma ei aivan erikoisesti ihastunut kuullessaan, kuka oli käynyt hänen -miestään tapaamassa. Hän oli nähnyt Freindhoffin usein ja tiesi, että -tämä oli hyvin tunnettu kemisti, vaan niin omituinen ja hajamielinen -kuin saksalainen tiedemies ikinä voi olla. Eikö hän ollut istunut -tupakoimassa hänen miehensä kanssa lukemattomia iltoja, jolloin nuo -kaksi miestä juttelivat menneistä opistovuosista ja kaikenmoisesta -muusta, mikä ei vähääkään huvittanut kolmatta henkilöä, samalla kun -molemmat miehet näyttivät kerrassaan unhottaneen, että talossa oli -emäntäkin? Pappa sanoi, että Freindhoff oli niin perinpohjin uskollinen -sielu ja maailman parhaita miehiä; mutta mamma puolestaan tiesi hänestä -tämän: kaunis hän ei ollut eikä kohteliaskaan, ja monesti tämä vieras -oli suoraan sanoen ryöstänyt häneltä miehen, ja siksi mamma ei sietänyt -nähdäkään koko tuttua. Mutta hän päätti olla ainakin harrastavinaan -sitä, mikä koski hänen miehensä ystäviä, ja sen vuoksi hän kysyi: - -"Kuinka hän nyt jaksaa?" - -"Aina vaan kuin ennenkin. Muuten minä kutsuin häntä viettämään iltaa -meidän kanssamme. Koetappa siis muistaa hankkia vähän Limburgin juustoa -ja olutta pieneksi virkistykseksi -- muistathan?" - -"Kyllä, kyllä", vastasi mamma, vaikka häntä väkisinkin värisytti, sillä -näiden saksalaisten herkkujen pelkkä mainitseminen toi hänen mieleensä -muistoja tuoksuista, jotka häntä aina pahasti ellottivat, miten -tahansa hän oli koettanut voittaa luontaista inhoaan rakkauden kalliin -asian vuoksi. Nyt ei enää ollut epäilemistäkään: ilta oli pilalle -tuomittu, mitä hänen omaan huviinsa tuli, ja hän puolittain toivoi, -että kova päänkipu tai jokin muu tulisi hänet pelastamaan toimittaen -hänelle mahdollisuuden jättää nuo kaksi miestä toistensa ja alhaisten -nautintojensa huostaan, joihin tärkeänä osana kuuluisi vahvan tupakan -polttaminen. Mamma ei olisi kärpäsellekään tehnyt pahaa; hänellä oli -niin hellä sydän, että hän kerran hoiti ruhjoutunutta kissanpoikasta, -jonka hänen lapsensa olivat kadulta löytäneet, vaikka muuten kammosi -kissoja. Mutta mitä Freindhoffiin tuli, niin mamma ei oikeastaan -tukahuttanut sellaista kovin epänaisellista ajatusta, että hän nyt -olisi valmis kuulemaan miehensä ystävän pahasti sairastuneen tai jo -kamppailevan kuoleman kielissä. - -Mutta jos tuo kiusanhenki -- tämän arvonimen mamma antoi Freindhoffille -omien ajatustensa kätkössä -- jos se kerran oli tulossa pilaamaan -häneltä koko illan, niin hän ainakin tahtoi nauttia miehensä seurasta -niin kauvan kuin siihen oli tilaisuutta. Mamma siis rupesi juttelemaan -kaikenlaista hauskaa, mitä vaan mieleen johtui, ja pakotti miehensä -kuuntelemaan, vaikka tämän olikin niin kiire ja nälkä. Ja lopulta mamma -sai hänet houkutelluksi siihen lajiin keskustelua, joka huvitti heitä -molempia mainiosti, kunhan pappakin oli vähin erin päässyt hyvälle -päälle. Kaikki oli nyt asianomaisessa kunnossa, kuten voi odottaakin -ihmisiltä, jotka sanovat rakastavansa toisiaan yli kaiken muun. Mutta -yht'äkkiä pappa maiskutteli huuliaan epäluuloisesti ja huomautti: - -"Se Bridget hölmö ei ole muistanut panna putinkiin suolaa! Kyllä on -ilkeätä!" - -"Voi hyvä mies!" huudahti mamma. "Eikös se ole kiusallista?" - -"Ainakin minun mielestäni", sanoi pappa. "Se maistuu niin äitelältä -kuin mikäkin taikina." - -"Ja minäkin vielä panin kaiken parhaan taitoni sen liemeen", selitti -mamma. - -Ehkä pappa kuuli hänen sanansa. Jos näin oli asian laita, niin -sittenkin hänessä pääsi kitalaki voitolle sydämestä. Sillä yritettyään -väkisinkin syödä putinkia pari lusikallista hän sysäsi lautasen -edestään kauvemmaksi ja näytti hyvin happamelta. Fred lausui -mielipiteensä siihen suuntaan, että putinki oli kerrassaan hyvää, -ja Bertha mutisi jotakin niellessään ja kurotti mammalle lautastaan -saadakseen lisää. Mutta papan ensimäinen vaikutelma ei ottanut siitä -muuttuakseen. Ääneti hän sitten nousi pöydästä ja lähti kotoa, vaikka -mamma saattoi häntä eteiseen, jossa hetkeksi laski kätensä papan -kaulalle ja sai vaivoistaan suutelon. Mamma palasi ruokahuoneeseen, -mutta sen sijaan, että olisi istuutunut paikalleen ja käynyt käsiksi -atriaan, joka hänellä oli vasta alulla, hän seisoi akkunan ääressä ja -tuijotti pihan pystyaitaan, ikäänkuin sen rakenteeseen olisi kätketty -jokin noitasauva, jolla kotoinen raataminen voitaisiin lumota pelkäksi -avio-onneksi. Bobbokerin ilmestyminen kutsui hänet kuitenkin ihanteesta -takaisin todellisuuteen, varsinkin kun pikku miekkonen tahtoi putinkia -ensimäiseksi ruokalajikseen. - -"Lapset", sanoi mamma, torjuttuaan Bobbokerin erikoisvaatimuksen, niin -että hänkin alotti sopasta, "teillä on vaan kaksitoista minuuttia -aikaa." - -"Ai ai!" huudahti Fred. "Pitihän minun saaman lisää putinkia. -Berthallekin annettiin kaksi kertaa." - -"Olisit sinäkin saanut, mutta viivyttelit niin kauvan, ennenkuin söit -liharuokasi. Sinähän leikkelit siitä kaikenlaisia kuvioita." - -"Kyllä minä vielä joudan syömään." - -"Et vähääkään; teillä on sen verran aikaa, että juuri ehditte kouluun." - -"No saankos sitten, kun tullaan kotiin?" - -"Et -- tai saat kyllä, jos nyt heti lähdet!" - -Fred nousi pöydästä. Bertha epäröi silmänräpäyksen verran, lähtisikö -Fredin mukana vai jäisikö yksin, kuten kävisi, jos hän söisi putinkinsa -loppuun, mutta sitten hän koetti tyydyttää molemmat halunsa yht'aikaa -ja ahtasi suuhunsa kaikki, mitä putingista oli jäljellä. Seurauksena -oli tietysti tukehtumispuuska, ja mamma riensi häntä auttamaan -koputtamalla hartioiden väliin. Fred pysähtyi vielä katsomaan, että -hänen sisarensa virvotettiin asianmukaisella tavalla. Kun Bertha -vihdoinkin pääsi vapaasti hengittämään, ei puolipäivälomasta ollutkaan -enää jäljellä kuin viisi minuuttia, ja koulu oli niin kaukana, että -sinne mennessä oli kuusi kadunkulmaa. - -"Mamma", viittaili Fred, "eikö sinustakin tunnu, että meidän olisi -parasta pysyä kotona tämä iltapuoli! Jos me nyt --" - -"Ei, poikani", keskeytti mamma jyrkästi, "minusta ei siltä tunnu." - -"Mutta me saamme myöhästymisestä muistutuksen, jos nyt mennään", -selitti Fred, "enkä minä ymmärrä, miksi juuri minun pitää kärsiä, -vaikkei ole yhtään minun syyni, että Berthalla meni putinki väärään -kurkkuun." - -"Eihän sinun olisi tarvinnut tänne jäädä", vastasi mamma. "Jollet olisi -ruvennut pyytämään lisää putinkia, niin olisit jo koulussa." - -"Ja Bertha olisi voinut kuolla", huomautti Fred, "ja sill'aikaa hänen -ainoa kaksoisveljensä olisi kaukana kotoa. Sehän olisi ollut ihan -kamalaa." - -Mamma suuteli Frediä, mutta ei sittenkään luopunut päätöksestään. -Molemmat lapset pujahtivat siis ulos kaupungille ja astuskelivat siellä -ilman erikoista kiirettä kouluun päin. Sill'aikaa mamma söi niin, kuin -ei ikinä ennen olisi ruokaa nähnyt. Onneksi Bobbokerinkin oli nälkä -- -niin nälkä, että hän syötti itseään ja salli mamman sekä atrioida että -rauhassa ajatella muutamia hetkiä. Mamma tarvitsi ajatusaikaa melkein -yhtä tärkeästi kuin ruokaakin, sillä hänellä oli asioita parikin -tusinaa toimitettavana; niistä oli kukin yhtä tärkeä kuin mikä muu -tahansa, ja kaikista voi sanoa: mitä pikemmin, sitä parempi. - -Nyt alkava iltapuoli kestäisi viisi tuntia. Jollei vieraita tulisi, -niin hän ehtisi hyvinkin parsia ne toistatusinaa sukkaparia, jotka -hänen työkoriinsa olivat parina viime viikkona kasaantuneet. Jos -ajasta vähennettäisiin neljännes tuntia siihen puuhaan, millä Bobboker -saataisiin makuulle, päivällisuntansa nukkumaan, toinen neljännes -juuri illallisen edellä omaan pukeutumiseen, kolmas neljännes Himmun -eri tarpeisiin ja vielä neljännes seuranpitoon, jos sattuisi tulemaan -joku vieras, niin sittenkin jäisi neljä täyttä tuntia. Mamma tunsi nyt -olevansa kyllin vahva käymään käsiksi mihin taloustoimeen hyvänsä, -sillä hän oli todella syönyt kyllikseen, ensi kerran ties mistä ajasta -saakka. - - - - -ILTAPUOLI - - -Ensimäinen neljännestunti, jonka menettämisen mamma jo ennakolta oli -ottanut huomioon, oli käytettävä siihen, että Bobboker pantaisiin -nukkumaan päivällisuntansa, ja tämä homma alkoi seuraavasti: - -"Poju, nyt sinun on aika mennä nukkumaan", sanoi mamma. - -"Ei o' aika", vastasi Bobboker vähääkään epäilemättä. - -"Et sinä saa olla itsepäinen", sanoi mamma lempeästi, vaan vakavalla -äänellä. - -"Ei o' ittepää, on vaan Bobboker", oikaisi poju. - -"Minkä nuken sinä otat mukaasi sänkyyn?" kysyi mamma siinä toivossa, -että tämä juoni nytkin onnistuisi kuten pari kertaa ennenkin. - -"Ei yttään nukke. Nukke on 'uuri immine ja 'uuret immiset ei me' -nukkuun päiväl." - -"No, no, poju, nyt sinä erehdyt. Hyvin monta suurta ihmistä nukkuu -päivällisunta ruuan jälkeen, ja hyvin monen tekisi mieli, jos vaan -voisivat!" Jälkimäisten kaikkia velvollisuuksia muistellessaan mamma -huokasi ja sitten jatkoi: "Mammakin panisi nyt niin mielellään maata -vähäksi aikaa, jos suinkin saisi." - -"Mitä vasten mamma ei 'aa panna maate?" tiedusti Bobboker. "Mamma 'aa -tulla Bobbokerin 'änkyy, ja Bobboker 'itte laulaa mamman nukkuun." - -"Mammalla on niin kovin paljon työtä, ettei jouda. Ei mamma pääse -nukkumaan, ennenkuin on tullut ihan pimeä. Mamma tahtoisi niin -mielellään, että nyt olisi pimeä -- ja se hirveä saksalainen poissa", -lisäsi hän itsekseen hiljaa. - -"Ollaan nyt nii, että on pimee", ehdotti Bobboker, "ja Bobboker on -mamma ja mamma on Bobboker ja Bobboker vie mamman 'änkyyn ja laulaa -mamman nukkuun. Mennään nyt -- mamma ottaa pojun 'ylii." - -"Mitä vielä, sinunhan pitää ottaa minut, jos rupeat mammaksi." - -Bobboker näytti aluksi neuvottomalta, mutta pian hän siitä selvisi, -arvatenkin myöntäen mielessään, ettei hänen suunnitelmaansa voitu joka -kohdassa noudattaa. Hän siis tarttui mamman käteen ja sanoi: - -"Mennään nyt. Bobboker vie pikku pojun omaan 'änkyyn. Poju astuu nyt -itte niinkun oikein 'uur mees." - -Mamma laski toisen kätensä, ja Bobboker nosti omansa ja näin vei -alistuvan holhokkinsa makuuhuoneeseen, kiskoi häntä kädestä ja sanoi: - -"Tu' nyt!" - -Mamma laskeutui vuoteen reunalle ja veti peiton syrjän pojun päälle. - -"Tu' nyt oikein!" käski Bobboker. - -"Emminä", ruikutti mamma matkien pienen poikansa tavallista vastausta. - -Bobboker silmäili häntä kovin ankarasti. Hän näytti epäilevän, ettei -tuo väite ollut omaa keksintöä, mutta kun mamma valitti olevansa -pikkunen paleltuva vauva raukka, rupesi Bobboker rajusti peuhaamaan -makuupeiton kimpussa, ryömien samalla mamman päällä pitkin ja poikin -ja ponnistaen kyynärpäillään, käsillään, polvillaan, kantapäillään ja -varpaillaan milloin mitäkin vasten, ottamatta lainkaan huomioon, mihin -tarkotuksiin luonto oli äidin ruumiin eri osat määrännyt. Mamma kesti -koko joukon, panematta muuta kuin sisällistä vastalausetta, mutta -kun poju yrittäessään hänen jalkojaan peittää sai toisen jalkansa -sellaiseen asentoon, että se sipaisi hänen silmiään ja nenäänsä, ja -sen ohella rutisti polvillaan lujasti hänen rintaansa ja toisella -kyynäspäällään hänen vatsaansa, huudahti hän: - -"Ai ai poju! Sinä teet mammalle niin äärettömän kipeätä!" - -Bobboker pysähtyi puuhassaan, käänsi päätään ja kysyi: - -"Mitä mamma 'anoo?" - -"Sinä teet kipeätä -- niin hirveästi!" - -"Voi voi mamma -- voi pikku poju kipee", säälitteli Bobboker kääntyen -kättensä ja polviensa varassa ympäri, kunnes hänen päänsä joutui -melkein kiinni mamman kasvoihin, ja samalla rääkäten uhriansa -sanomattomasti. "Ei enää kipee, 'uutelee pois kipee." Näin sanoen -hän painoi sääliä ilmaisevat kasvonsa vasten mamman kasvoja ja oli -suutelevinaan, jolloin hänen painonsa siirtyi enimmäkseen kättensä -varaan ja ahdisti mamman rintaa. Hän likisti mamman huulia pari-kolme -kertaa päästämättä toista hengittämään tai ääntämään ja sitten laski -toisen pehmeän poskensa mamman poskelle. Mutta heti kun mamman -huulten sulku lakkasi, tunki pojun korvaan kimeä valitushuuto. Siitä -säikähtäneenä Bobboker kavahti äkkiä pystyyn ja joutui siten käyttämään -kyynärpäitään, polviaan, käsiään ja jalkojaan yhteisenä parannettuna -kidutusvehkeenä, joka pusersi mammasta kiljahduksen toisensa jälkeen, -mutta pian pikku miekkonen tapasi itsensä pyörähtämässä ilmassa ja -sitten vasten tahtoaan mätkähtämässä selälleen, päästen odottamatta -mammansa viereen lepäämään. Oliko hellyyttä ikinä kohdeltu näin -tylysti? Bobboker ei sitä uskonut -- ihan varmaan tämä oli tavatonta! -Hän siis päästi oman äänensä kuuluville niin, että seinät tärisivät. - -"Mikäs mamman kultupojua vaivaa?" kysyi mamma heti, kun mitään muuta -ääntä voitiin kuulla. - -"Bobbokerin on nii hivveen paha olla", selitti loukkaantunut. "Ei poju -enää viitti mamma olla, kun mamma tekee niin hivveen pahaa!" - -"Bobbokerin täytyy paremmin katsoa, ettei rääkkää mammaa." - -"Ei poju viitti kattoo", ärjyi Bobboker. "Ei koskaan viitti kattoo -mammaa -- ää-ää-ngjää!" - -"Ethän omaa mammaasi tahdo piinata, kun mamma aina pitää Bobbokeria -niin hyvänä?" - -"Tahtoo piinaa mamma kaikki immiset piinata -- uu-puu-huu!" - -"No sitten sinun ennemmin sopisi piinata tuota ilkeää, häijyä pikku -poikaa Bobbokeria", sanoi mamma, "ja nyt sinut jätän yksin, että saat -oikein piinata." Samalla mamma nousi ja lähti. - -Mitä maksaisikaan ken tahansa kuninkaallisen oopperan tenoreista --- vielä sopraaneistakin -- voidaksensa ääntää ja jatkuvasti pitää -vireillä niin korkeata nuottia, kuin nyt Bobboker mamman mentyä! Mamma -itsekin, joka oli kuullut monen mainion taiteilijan laulua, pysähtyi -hätkähtäneenä kuuntelemaan ja kävi levottomaksi, sillä mistä ihmeestä -riitti noin paljon henkeä ja koska ja kuinka sen perästä enää voisi -hengittää? Vihdoin ääni lakkasi niin äkkiä, kuin joku olisi sen -yhdellä iskulla katkaissut, ja kun mamma ei vähään aikaan kuullut -hiiskaustakaan, luuli hän pojun läkähtäneen ja syöksi virvottamaan. -Mutta heti kun hän aukaisi oven, alkoi kirkuna uudestaan; sen sävel oli -tosin siirtynyt alempaan asteikkoon, vaan silti pysyi yhtä valtavana -äänen paljouden ja kestävyyden kannalta. Kun pelkkä huutaminen oli -suoritettu loppuun, seurasi sitä ainokainen sana "mamma!" sovitettuna -yhdelle ainoalle nuotille ja niin pitkäksi venytettynä, että mammaa -taas ihmetytti. Hän tiesi kokemuksesta, että kaikenlainen mielenkiihko, -jollaista pojan käytös nyt osotti, tekisi nukkumisen mahdottomaksi, -ellei sitä heti, saataisi tyynnytettyä. Sen vuoksi hän astui kiireesti -huoneeseen, ja tervehdykseksi kuului: - -"Mamma hellii nyt poju -- pojun käteen tekee nii kipeet." - -Mamma tunsi heti olevansa syyllinen; kuinka kovasti olikaan tuota -nyrjähtänyttä kättä kivistänyt sillä välin, kun hän oli itsekkäästi -ruikutellut vaan omista ruumiillisista tuskistaan! Hän siis vakuutti -pojulle, että mamma oli kerrassaan häijy -- ihan kauhea, kammottava -hirviö -- ja että Bobboker oli suloinen rääkätty pikku enkeli. Ja -vähitellen Bobboker taipui hyväksymään hänen anteeksipyyntönsä ja -tarttui molemmin käsin lujasti mamman käteen. Läähätys ja puuskuminen -heikkeni, ja lopulta poju sanoi: - -"Mamma kertoo 'atu." - -Saatuaan sitten kuulla sadun "Punahilkasta" Bobboker esitti: - -"Kertoo toinen 'atu." - -Mamma kertoi lapsista, joille kuu näytti metsässä tietä. - -"Poju tahtoo uus 'atu." - -Nyt seurasi lystillinen tarina "nasusta", joka söi "lätyn", hotkaisten -vaan kerran "nöf". - -"Tahtoo taas 'atu." - -Mamma koetti tyydyttää hänet jutulla "peukaloisesta". - -"Uus 'atu!" - -Vaihtelun vuoksi mamma luopui suorasanaisesta esityksestä ja lauloi -kauniin kehtolaulun. Bobboker kuunteli huomaavaisesti, mutta kun -viimeinen sävel oli rauennut, sanoi hän: - -"Ei mamma enää 'aa laulaa. Ei viitti kuulla 'ellasta -- tahtoo vaan -'atu." - -"Mamma parka on niin väsyksissä satujen kertomisesta", selitti mamma. -"Nyt on sinun vuorosi kertoa, että mamma saa levätä." - -Bobboker näytti harkitsevan tätä mahdollisuutta minuutin verran ja -sitten alkoi: - -"Nyt mamma 'aa kuulla oikein pikkä 'atu. Pitää olla hillaa, kun poju -kertoo. Oli ys ukko ja ys akka. Ja ne ol mettäs. Ja kuu paisto taivaal. -Ja akka paisto lätyn. Ja 'itte lätty hyppäs maaha. Ja 'itte tul nasu -vastaa. Ja nasu 'ano: nöf, nöf. Ja lätty men mettää. Ja mettäs ol aita. -Ja lätty hyppäs yli. Ja nasu tahto kans yli. Ja lätty 'ano: hyppää nyt -kans. Ja nasu ol nii pikkune. Ja 'itte nasu hyppäs lätyn päälle. Ja -lätty 'ano: nöf! ja otti nasun 'uuhun ja 'öi nasun. Ja 'itte ol taas ys -ukko ja akka. Ja 'itte ol loppu." - -"Oletko ihan varma, että satu nyt on kerrottu oikein?" kysyi mamma. - -"Emminä", vastasi Bobboker epätietoisena silmäillen äitiään. - -"Hyppäsikö lätty itse aidan yli?" - -"Emminä." - -"Kuinka lätty voi syödä nasun?" - -"Emminä." - -"No mitä poju kultu tietää?" - -"Emminä." - -Keskustelu oli täten joutunut umpimutkaan, kun Bobbokerilla ei ollut -muuta sanottavaa. Mamma silitti pikku pojunsa poskea ja ilmotti, että -hän oli mamman lemmikki ja että hänen nyt oli aika mennä nukkumaan. -Mutta Bobbokerilla oli siihen parempi suunnitelma. - -"Mamma 'aa nyt ottaa Bobbokerin 'ylii ja tuutii pikkusen. Ja mamma -laulaa kans." - -"Johan minä lauloin sinulle. Etkö muista?" - -Bobboker muisteli ja vastasi: - -"Mamma laulo vaan ys laulu -- tarttee oikein pallo laulaa." - -"Sitten kun poju nukkuu ja taas herää, niin poju saa kuulla niin monta -laulua kuin tahtoo." - -"Ei poju 'itte viitti kuulla -- tarttee nyt pian laulaa. Poju nukkuu -nii kauan ja 'itte ei koskaan herää ja poju ei 'aa yttään kuulla -laulaa." - -"Älähän nyt, kyllä kultu pian herää," vakuutti mamma. "Tiedäthän sinä, -että aina heräät." - -"Ei poju viitti herää", väitti Bobboker. "Ei tartte herää, ei koskaan -herää!" - -"Soh, soh, kultuseni! Älä nyt ole noin paha!" - -"Ei 'o paha", kirkui Bobboker; "ei koskaan viitti herää, ei tartte -pitää nii paha mamma! Ää-jää-ääh!" - -"Bobboker, kuuleppas!" sanoi mamma, kohoten kyynärpäänsä nojalle ja -uhaten etusormellaan hyvin merkitsevästi; "jollet nyt pane nukkumaan, -et saa yhtään laulua etkä mitään muutakaan sitten kun heräät, vaan sen -sijaan heti paikalla 'läpsiä' niin että tuntuu." - -Bobboker katseli mammaa ällistyneenä nähdäkseen, tarkottiko hän täyttä -totta. Päästyään selville siitä, että näin oli asian laita, poju -kääntyi poispäin ja painoi kasvonsa syvälle päänalukseen, ja sitten -kuului puoleksi tukahutettua yninää, kuten ainakin hyljätystä ja -murtuneesta sydämestä. Mutta mamma hypähti seisaalle ja huudahti: - -"Itke nyt niin paljon kuin tahdot; mamma menee pois." - -"Ei pois!" sähisi Bobboker kääntäen taas kasvonsa näkyviin ja -rukoilevasti ojentaen käsiään mammaa kohti; "ei 'aa mennä pois, ei -mamma jätä Bobbokeri yssin." - -Asento, kasvot ja ääni olivat kovin liikuttavia, vaan mamma oli ne -kaikki kokenut ennenkin. Hän paadutti sydämensä niitä vastaan ja oli jo -menossa huoneesta, kun kuuli: - -"Bobbokerin on paha olla; Bobbokerin käteen tekee kipeet." - -Tämä valitus raateli äidillistä sydäntä, mutta mamma oli monta kertaa -ennen kuullut puhuttavan samasta kipeästä kädestä, johon vedottiin -tavallisesti silloin, kun tahdottiin kaunistella jotakin tuskastuttavan -sopimatonta menettelyä. Mamma siis meni vaan menojaan ovesta, vaan -samalla kuului hirveästi huudettavan: - -"Tu' pian, tu' pian -- ää-ää-npjää! Tu' helliin poju, muuten poju antaa -läpsii mammalle! Tu' kattoo Bobbokeri! Mamma-mamma -- Bobboker menee -pois kauvas hukkuun!" - -Mamma tukki käsillään molemmat korvansa, mutta sitten taas kääntyi ja -oli toisella kädellään tarttumaisillaan oveen, kun samassa Bridget -avasi toisen oven, toi näkyviin hyvin punaisen naamansa ynnä Himmun ja -tiedusti kiivaasti: - -"Hyvä rouva, kuinka minä saan työni tehtyä, jos täytyy tätä pikku -kakaraa -- --" - -"Bridget!" keskeytti rouva Mayburn. - -"Ohoh -- tuota -- voi sinua pikku enkeliä -- olethan sinä kultuseni!" -hyväili nyt Bridget Himmua; "mutta en minä sille mitään voi, kun rouva -viskaa mulle keittiöön pikku lapsia heti ruuan perästä. Jos lasken sen -matolle, niin se kiljuu, ja jos panen pöydälle, niin se sysää kaikki -astiat maahan." - -"Luulin sinun pitävän Himmusta", lausui mamma ylevällä äänellä, josta -kuulosti loukatun arvon tuntoa. "Anna vauva minulle." - -"Eihän vaan rouva pane pahakseen", sanoi Bridget lempeästi ja puristi -pienokaista syliinsä, kun mamma yritti itse ottaa hänet, "mutta kuinkas -minä voin pestä astioita ja silittää vauvan vaatteita, kun en yhtään -saa käsiäni tästä irti?" - -"Anna hänet minulle", käski mamma uudestaan; "vauva tarvitsee jonkun, -joka osaa häntä pidellä." - -Bridget luovutti Himmun ja poistui niin alakuloisena kuin olisi jotakin -pahaa tehnyt. Mamma huomasi raskain mielin, että iltapuolta oli jo -kulunut runsaasti tunti, ja palasi Bobbokerin huoneeseen, josta käsin -kirkuna oli ollut suorastaan hirmuista siitä alkaen, kun mamma sinne -jätti pojun. - -"So so so", puheli mamma lepytellen, kun ehti Bobbokerin luo. -"Katsoppas, mitä mamma tuo pikku pojulle. Tässä pojulle tulee -leikkitoveriksi oma rakas pikku sisko Himmu. Mutta Bobbokerin pitää nyt -olla Himmulle hyvin hellä; muuten mamma vie hänet pois." - -Tämä temppu oli mamman puolelta rohkea, nerokas, kaikin puolin sen -tapainen, kuin viekkaasti suunniteltu yllätys; mutta varsinaisena -ehtona yllätyksen onnistumiseen on se, että hyökkääjä tapaa vihollisen -torkkumassa, joko ruumiillisesti tai henkisesti. Vaan nytpä sattui -niin, ettei Bobboker lainkaan torkkunut -- hänen kaikki aistinsa olivat -niin perin vireillä. Ja sen vuoksi hän tarkasteli Himmua niin tyystin -kuin olisi ennen senkin seitsemän kertaa joutunut mokomien uskottelujen -uhriksi eikä nyt enää aikoisi langeta ihan ilmeiseen satimeen. Mutta -nähdessään veikkonsa Himmu ojensi häntä kohti palleroiset kätösensä -ja ihastuneena hoki: "Bob-bob-bob-bob!" rynnistäen kaikin voimin alas -mamman sylistä. Tässä ilmeni kieltämättä niin suoraa todellisuutta -ja alkuperäisyyttä, että Bobbokerin epäluulo haihtui, ja siksi hän -virkkoikin: - -"Tu' tänne vaa!" - -Nyt mamma siirsi Bobbokerin istumaan vuoteen etulaidalle ja laski -Himmun taaemmaksi nähtyään, että sänky oli sysätty ihan kiinni seinään, -joten Himmu ei pääsisi sieltä kierähtämään laattialle. Bobboker -silitteli ja suuteli siskoaan, ja tämä upotti molemmat kätensä pojun -tukkaan ja hurmaantuneena äänteli: "puh-uh-uu!" kun taas Bobboker -puolestaan vastaili: "ää" ja "ii" ja "ee" ynnä muita tuohon leikkiin -sopivia sanoja. Mamman mieli keveni nyt niin, että hän suorastaan lensi -työkorinsa ääreen ja kävi napittomien pikku paitojen ja parsittavien -sukkien kimppuun, joiden lukumäärä kyllä oli melkoinen, vaan sittenkin -pienempi kuin niissä tavattavien reikien. - -Kuinka vinhasti mamman neula nyt lensikään! Eikä vain sen vuoksi, että -tämä työ oli tehtävä ja hänellä nyt oli aikaa siihen ryhtyä -- ei -likimainkaan -- ei sovi kuvitellakaan niin alhaista vaikutinta! Vaan -olihan tuossa likellä, kuuluvissa, par'aikaa vireillä niin erinomaisen -hauska keskustelu veljen ja sisaren kesken, ja kummankin äänestä -kuului pelkkää hellyyttä, jossa nauru ja ihastuksen huudahdukset -vaihtelivat, ja rakkaus tuntui siinä suovan sitä autuutta, jota se -alinomaa lupailee, vaan niin harvoin toteuttaa, ja molemmat lapset -olivat mamman -- aivan hänen omiaan -- ja hän oli heistä niin ylpeä -ja heidän onnestaan niin onnellinen! Ja huolimatta vaivasta ja -huolesta ja rasittavista ajatuksista tuntuivat taivaan portit nyt -olevan avoinna vaikkei näkyvissä! Ja noilla lemmikeillä oli pappana -maailman paras mies eikä heidän veljellään ja sisarellaan ollut -vertaisia missään perheessä, mikäli mamma tiesi. Mamma ei voinut omasta -puolestaan käsittää, kuinka oli ennen jaksanut elää nuorena neitona, -kun tyhjän mielen täytteenä ei ollut muuta kuin koreilua, seurustelua -ja kohteliaisuuksia. Ja siitä hän oli varma, ettei koko maailmankaan -kullasta tahtoisi ajan ratasta pyörähtämään kymmentä vuotta taaksepäin. -Jospa hänen miehensä, rakas Will, sattuisi tulemaan kotiin juuri -tällä hetkellä saadakseen nähdä, ettei hän aina ole väsyksissä ja -hajamielinen! - -Taas Himmulta pääsi vallaton huudahdus, joka osotti entistä -ihastuneempaa mieltä, ja heti kaikui siihen vastauksena kuin -vuorolaulun kilpailussa monenmoisia ääniä Bobbokerin puolelta, ja -silloin mamma itsekin puhkesi sydämensä pohjasta kaiuttamaan ihanan -kevätlaulun säveliä. Mutta kesken kaikkea kuului yht'äkkiä mätkähdys, -kova ja kumea, sitten hurjan pitkä parkaisu, ja toinen ääni hätäili -hiljempaa, vaan hyvin merkitsevästi: - -"Ai-jai-jai-jai!" - -Parsittava sukka lensi maahan, ja mamma syöksyi kiireimmän kautta -viereiseen huoneeseen. Siellä makasi Himmu pää seinää vasten, silmät -tiukasti ummessa, kasvot rumiksi vääntyneinä, suu aivan ammollaan, ja -toinen kimeä kirkuna pyrki par'aikaa ilmoille. - -"Voi hyvänen aika!" huudahti mamma, vetäisi vauvan luoksensa, kahmaisi -syliinsä, painoi lujasti rintaansa vasten ja suuteli hellästi. "Kultu, -kultu! Voi voi, mikä nyt tuli?" - -"Himmu nii paha vauva", selitti Bobboker tylysti. "Ei yttään tottele, -kun Bobboker 'anoo, ja Bobboker anto 'ille oikein läpsii." - -"Vai sinä häijy poika! Saat itse läpsiä mammalta", torui mamma -vihastuneena. - -"E-e-ee-ii!" vastasi Bobboker. "Bobbokerin käteen tekee niin kipeet." - -"Senkö vuoksi sinun pitäisi tehdä pikku Himmu raukan päähän niin -kovasti kipeää?" kysyi mamma tuimasti. - -Bobboker tuumi hetken aikaa, purskahti itkuun ja ruikutti: - -"Emminä." - -"Mutta miksi sinä olit Himmulle häijy?" - -"Emminä." - -"Mitä sinä teit Himmulle?" - -"Emminä." - -"No mitä hän teki sinulle?" - -"Emminä." - -Mamma polki jalkaa vihoissaan ja kovisti: - -"Minkä ihmeen tähden sinä Himmua läpsit?" - -Bobboker pyöritteli silmiään puolelle ja toiselle ja katseli -kynsiäänkin ikäänkuin hakisi vastausta ja selitti sitten: - -"Emminä." - -Mamma kääntyi hänestä kiivaasti poispäin ja lähti huoneesta, vieden -Himmun mukanaan. - -Kun vauvan kyyneleet oli pyyhitty ja pikku kasvot taas hymyilivät -entiseen tapaansa, laski mamma hänet laattialle, antoi hänelle -leikkikaluiksi lankarullan, tyhjän hajupullon ja punaisen sukan ja -kävi jälleen käsiksi keskeneräiseen parsimistyöhönsä. Himmu hyökkäsi -suoraa päätä hampain sukan kimppuun ja torui sitä vähän väliä koko -ankarasti, mutta näytti sittenkin suuresti nauttivan tehtävästään. -Sillä aikaa Bobboker purki toisessa huoneessa mieltänsä pitkäveteisillä -valituksilla, joita kuulosti häneltä riittävän koko iltapuoleksi. -Mutta mamma ei siitä huolinut. Itkeköön vaan ja oppikoon tietämään, -miten onnettoman häijyä on ruveta rääkkäämään pikkusta avutonta -siskovauvaansa! Mamma siis teki tyynesti työtänsä, ikäänkuin ei -Bobbokeria olisikaan, ja hänen sydämensä otti riemuiten osaa kaikkeen -siihen, mitä vauva jutteli ja puuhasi. Näin kului hyvän aikaa, -vaan lopulta Himmu kyllästyi leikkikaluihinsa; hän alkoi väännellä -ruumistaan sinne tänne, ja pikku selkä meni yhä enemmän koukkuun, kuten -ainakin vauvoilla, kun ne istuessaan väsyvät. Mutta mamma, samoin -kuin useimmat muut mammat, ei kertaakaan ollut kuvitellut, että niin -pikkunen selkä voisi koskaan väsyä. Ja niin sai Himmu yhä rimpuilla ja -panna sanattomia vastalauseitaan. - -Äkkiä mamma tunsi kyynärpäässään jotakin nipistystä ja katsahtaessaan, -mikä siellä oli, hän näki vieressään Bobbokerin, joka hyvin juhlallisen -näköisenä julisti: - -"Bobboker on nii 'uuttunu mammaan." - -Mitä mamman kielellä pyöri vastaukseksi tähän ilmotukseen, on -tuntematonta, sillä juuri silloin ryntäsivät sisään Fred ja Bertha, -joiden koulutunnit olivat päättyneet. - -"Mamma, pääsenkö minä puistoon leikkimään?" kysyi Fred. - -"Mamma, sano nyt, saanko minä panna päälleni kauniin hameen ja mennä -katsomaan Ellie Millstonia?" tiedusti Bertha. - -"Mamma, anna pojulle ys omena -- mamma koorii Bobbokerin omena", sanoi -nyt poju. Kun Bobbokerista näytti hieman epäiltävältä, tokko muiden -asiain ohella kuultiinkaan hänen puhettaan, pyysi hän uudestaan omenaa -ja toisti samaa monta kertaa. - -"Ää-jää-puu-huu!" selitti Himmu. - -Mamma olisi kyllä vastannut joka lapselle, mutta neljää eri pyyntöä oli -vaikea yht'aikaa täyttää, kun oli pulmallista saada niistä edes selvää. -Kuitenkin hän koetti parastaan. Ensin hän muisteli, mitä kukin oli -tahtonut, ja sitten käski heidän uudestaan sanoa asiansa. Vastaukseksi -hän sai kuulla: - -"Mamma puu sano pojulle puistoon hameen omena jää Millstonia", mikä oli -sellaista siansaksaa, ettei mammakaan sitä ymmärtänyt, vaikka muuten -osasikin tulkita lastenkieltä. Hän siis yritti toista keinoa ja komensi: - -"Hyvät lapset, yksi ensin ja muut sitte!" - -"Bobboker ol ys ensin, mut muut 'ano kans ja 'itte Bobboker taas 'ano -ensin", vakuutti poju ja kiskoi mammansa kättä niin rajusti, että -sukkalanka kiristyi ja katkesi. - -"Sanoin minäkin ensin", selitti Bertha. "Sano nyt mamma, saanko minä?" - -"Ää-puu-um-pupuluu", ehdotti vauva. - -"Voi voi mamma, näinhän minulta menee aikaa hirveästi hukkaan", valitti -Fred. - -Mamma laski parsimistyön syliinsä ja tarttui molemmin käsin päähänsä, -jota hän sitten ei näyttänyt haluavan hellittää, kun kerran oli -kunnollisesti saanut haltuunsa niin hyödyllisen jäsenen. Hetken aikaa -hänestä tuntuikin siltä, että jos hän irrottaisi kätensä, niin hänen -päänsä samalla putoisi myös syliin, joka tuskin kuitenkaan olisi -monipuuhaisen pikku emännän silmille, korville ja kielelle sovelias -sija. Hän oli ummistanut silmänsä, voidakseen sitä paremmin selvittää -ajatuksiaan, mutta Bobboker, joka seisoi ihan hänen edessään, häiritsi -häntä seuraavalla muistutuksella. - -"Mamma, ei 'aa enää kattella poju, kun 'immiss' on peitto pääl! Ei ne -'ano pojulle mitää." - -Mamma näytti vähän aikaa olevan sitä mieltä, ettei Bobbokerille -puhuminen ollutkaan elämän ainoa tarkotus, mutta kun hän pian sitten -tunsi, että pikkunen, vaan silti ponteva sormi yritti vääntää auki -hänen toista silmäluomeaan, niin hän muutti mieltään ja taipui avaamaan -molemmat silmänsä. - -"Mitä vasten mamma rupee nukkuun, vaikka istuu toolil?" huomautti -Bobboker vakavasti. - -"Pitääkö minun ottaa prinsessapukuni?" kysyi Bertha. - -"Ei suinkaan minun tarvitse ottaa kalosseja puistoon tänään, vai mitä?" -kysyi Fred; "nyt on niin kaunis ilma." - -Tämä asia sai mamman heräämään kaikista mietteistään, sillä hän tiesi, -että kaduilla ja puiston käytävillä oli kovasti likaa. - -"Tietysti sinun täytyy panna kalossit jalkaasi, hyvä poika", sanoi hän, -"jos muuten päästän sinut ulos. Minua sentään niin pelottaa, että sinä -joudut siellä johonkin onnettomuuteen." - -"En ainakaan minä, kun menisin vaan katsomaan Ellie Millstonia", sanoi -Bertha. - -"Sinä Bertha saat mennä, mutta sillä ehdolla, että itse puet päällesi -ja jätät minut ihan rauhaan. Ja sinä Fred pääset myös. Molempien teidän -pitää tulla tänne näyttämään itseänne, ennenkuin menette. Minä tahdon -nähdä, että olette siististi puettuja." - -Kun kaksoiset sitten kiirehtivät pois omaan huoneeseensa, virkkoi mamma -itsekseen: - -"Kas niin, nyt kai saan hyvässä rauhassa ottaa tuon hirveän työkasan -taas käsille." - -"Ottaa ensin käteen Bobbokerin omena!" esitti poju. - -"Ei mammalla ole pikku pojulle yhtään omenaa", vastasi mamma. "Sitten -kun menen taas kaupungille, ostan sinulle oikeen kauniin omenan, ja -sillä on niin punaiset posket kuin sinullakin. Eikös siitä tule lystiä?" - -"Niin hivveen lysti, kun Bobboker 'aa omena nyt pian -- muuten lysti -menee kaikki hukkaan." - -"Odota kuitenkin huomiseen, kultupoju", pyysi mamma. "Mamma parka on -niin väsynyt ja mamman pitää paikata noin suuri kasa pikku paitoja -ja sukkia. Katsoppas tuotakin leveätä isoa reikää, joka on juuri -Bobbokerin omassa sukassa." - -"Pitää paikkaa oikein 'uur reikä Bobbokerin vattas kans, muuten poju ei -viitti enää pitää 'emmost vattaa rikki. Mamma paikkaa nyt pojun vatta -pian kiin. Voi voi pojun vattaa!" - -Tämä oli jo mammastakin liikaa, ehkä sen vuoksi, että Bobboker -valittaessaan piti molempia palleroisia käsiään likistettyinä -puheena olevaa ruumiinosaa vasten ja katseli mammaa niin surkeana ja -rukoilevana, kuin ei viikkokauteen olisi saanut lainkaan ruokaa. Mamma -siis huusi Fredin luokseen ja antoi tälle kymmenen penniä, joilla hänen -oli määrä mennä ostamaan omena pikku veikolleen. - -"Jos saisin kaksikymmentä penniä lisää", arveli Fred, "niin meille -tulisi kullekin yksi omena. Etkö sinä mamma enää muista, kuinka -sinä kerroit Madge tädille, että tohtori sanoi, että ne ovat niin -terveellisiä?" - -"Kyllä, kyllä, poika hyvä, mutta minulla ei ole sen enempää pikkurahaa." - -"Kuulehan mamma, jos annat oikein ison rahan, niin minä tuon niin -suuren kasan pikkurahaa takaisin. Sehän vasta hauskaa olisi!" - -"Tiellä sinulta voisi hukkua, kun olet vielä niin pikkunen. Ei nyt auta -muu kuin odottaa huomiseen; sitte saatte omenanne." - -"Voi sinua, mamma! Et suinkaan sinä tahdo, etten minä saa olla terve?" - -"Ei sinulla vielä ole pahaa hätää", nauroi mamma silmäillen poikansa -pyöreitä punaisia poskia ja kirkkaita silmiä. "Ala sinä nyt vaan -juosta!" - -"Kukas sitä niin tarkkaan tietää", tuumi Fred yhä vielä epäillen, -"Kuules, Bertha", jatkoi hän, kun hänen sisarensa tuli sisään, "eikö -sinustakin tunnu, että olisi paljon terveempi olla, jos nyt saisit -omenan?" - -"Kyllä kaksi tuntuisi vieläkin terveemmältä", myönsi Bertha -haaveilevasti katsellen ylöspäin, kun läheni toisia. Vaan silloinpa -hän kompastui vauvaan, joka yhä vielä istui lattialla kahden tyynyn -välissä. Himmulla oli kyllä ikäisekseen aika vahva pikku selkä, vaan se -ei vielä ollut tottunut kestämään tällaisia yllätyksiä. Ja sen vuoksi -pikku selkä keikahti taaksepäin vieden mukanaan vauvan ison pään, ja -sitten jokin kolahti lattiaan hyvin kovaa. Nyt vauva lausui jotakin, -mikä kiidätti mamman sormet korviin, vaikkei mitään sopimatonta ollut -vauvan puheessa. Sitten mamma kiireesti kumartui vauvan puoleen, -samoin Bertha sanottuaan ensin: "voi voi", ynnä myöskin Fred, joka -arveli: "ai, ai!" Täten kolme päätä jysähti yhteen vauvan yläpuolella, -ja Bertha sanoi taas: "voi!" ja Fred: "ai!" ja mamma huudahti: "soh, -soh, lapset!" kun taas Himmu yhä hoki, mitä oli ruvennutkin sanomaan. -Sitten mamma sieppasi Himmun lattialta ja satutti noustessaan päänsä -Bobbokerin päähän ja Bobboker sanoi: "ää!" Silloin kaikki lapset -itkivät yhdessä, ja mammakin toivoi olevansa itkevä vauva, jotta -pääsisi jonkun syliin helliteltäväksi ja kaikki parsittavat sukat ja -muut kiusat ajettaisiin sinne, missä pippuri kasvaa. - -"Nyt meidän pitää sentään saada omenia, mamma", tiesi Fred mainita, kun -oli kyllikseen itkenyt ja hansikkaisilla sormillaan pyyhkinyt silmiään -niin kauvan, että hänen kasvonsa näyttivät kartalta, johon on piirretty -koko joukko rajaviivoja ja jokia. - -Mamma näkyi myös olevan samaa mieltä, sillä hän avasi rahakukkaronsa, -antoi Fredille suuren hopearahan ja käski hänen lähtemään heti asialle -sisarensa kanssa. Sitten hän puristi vauvaa vielä hellemmin syliinsä ja -suuteli untuvaista pikku takaraivoa. Vauva kohotti toista palleroista -kätöstään ikäänkuin vaan suotta ilmassa heilumaan, vaan äkkiä kaappasi -sillä kiinni kolme-neljä hiusta, jotka liehuivat alhaalla mamman -kasvoilla. - -"Älä, älä, vauva kultu!" esteli mamma ja yritti avata pikkuruista -nyrkkiä. Bobboker lakkasi itkemästä ja nauroi: - -"Hähähää, kattos, mamma ivvistää Himmulle! -- Nyt ei mamma enää -ivvistä." Himmun hyppysistä olikin jo saatu hiukset irti. - -"Ei Bobboker saa nauraa, kun mammaan tekee niin kipeää", nuhteli mamma. -"Mamman tulee siitä niin paha olla." - -"Pitää olla hyvä olla, kun mamma 'aa ivvistää, kun Bobboker nauraa. -Mamman pitää aina tekee kipeet ja aina ivvistää, kun pojun on nii -lysti. Tekees mamman nyt kipeet? Muuten Bobbokerin tulee nii paha olla -ja pitää ikkee niin pallo pian." - -"Kyllä, kyllä -- tekee niin kipeää -- mamma tekee vaikka mitä, kunhan -poju vaan ei enää rupea itkemään." - -Mutta Bobbokerilla olivat silmät jo ehtineet kiertyä moneen mutkaan -ja alahuuli vierähtää riipuksiin, eikä hän tarkoin tiennyt, miten -ne saataisiin taas perääntymään paikoilleen; siksi hän heittäytyi -kitisemään surkean pitkäveteiseen tapaan, joka kuulosti siltä, kuin hän -nyt tahtoisi pistää poruksi oikein mukavasti, ettei väsymys pääsisi -keskeyttämään. - -"Bobboker kultu", sanoi mamma, hätäisesti laskien vauvan pitkälleen -sohvan nurkkaan ja nostaen pikku pojan syliinsä, "mamman päätä särkee -niin kovasti, ja sinun itkustasi särky käy yhä pahemmaksi, -- voi voi, -niin pahaksi!" - -"Helli poju kultaa", ruikutti Bobboker; "mamman kipee menee pois, kun -hellii poju. Ja mamma kertoo pojust ja pojun nimi oi Bobboker, ja poju -oi aina nii hyvä ja mamma piti nii pallo pojust. Kertoo nyt hyvin pian, -muuten pojun pitää taas ikkee." - -Mamma hyväili poikaansa, silitti hänen poskeaan ja alkoi reippaasti: - -"Oli kerran pikkunen poika --" Mutta silloin hänen takanaan lennähti -ovi auki, niin että se paukahti seinää vasten, ja hän kuuli Fredin -sanovan: - -"Kuules, mamma, emmekö saa kumpikin ostaa uutta lyijykynää, kun kerran -mennään kaupungille?" - -"Ostakaa vaan", vastasi mamma hyvin lempeästi, mutta Fred ei nähnyt -sitä ilmettä, joka mamman kasvoihin tuli. - -"Saadaanko myös sokerikanki?" kysyi Bertha. - -"Ei", oli lyhyt vastaus. - -"No mutta, mamma," sanoi Fred, "eihän siihen mene kuin kymmenen penniä -lisää." - -"Sokerimakeisia ei pikku lasten ole hyvä syödä", selitti mamma. -"Muistathan, kuinka pappa ja minä olemme siitä puhuneet ainakin sata -kertaa." - -"Minä kun --" väitti Fred. - -"Minä --" väitti Bertha samalla. - -"Ei mitään enää!" keskeytti mamma niin kiivaasti, että vauva hätkähti, -otti sormen suustaan ja tuijotti mamman kasvoihin. Se, mitä hän -niissä näki, pakotti hänet purskahtamaan niin kuuluvaan ja kestävään -ulvontaan, ettei todellakaan olisi luullut mitään niin suurenmoista -voivan tulla niin pienestä kapineesta kuin vauvan kurkusta. Mamma -hypähti tuoliltaan, laski Bobbokerin maahan, sysäsi Fredin ja Berthan -ulos huoneesta ja sulki oven niin pontevan rajusti, kuin siihen olisi -tarvittu paljonkin voimaa. Sitten hän kaappasi Himmun syliinsä, vaipui -keinutuoliin ja itki paljoa valtavammin kuin vauva, vaikkei pitänytkään -siitä mitään ääntä. - -"Ai, ai, kun mamman poskiin on nii pallo vettä 'atanu", huomautti -Bobboker hetken kuluttua; "tartteeks poju mennä ottamaan 'ateenvarro?" - -Silloin mamma lakkasi itkemästä, kun piti nauraa. Hänen onnistui kiskoa -pikku veitikka ylös syliinsä Himmun viereen, ja sitten hän silmät -ummessa hiljaa keinutti molempia lapsia. Mutta sattuessaan taas kerran -avaamaan silmänsä hän näki kasan paitoja ja sukkia, huoahti ja herkesi -keinuttamasta. - -"Kuuleppas, poju!" sanoi mamma, joka näytti keksineen jotakin. "Eikös -se olisi lystiä, kun saisit rakentaa suuren, korkean kivitalon -vauvalle? Sellaisen oikein hauskan talon, ettei kukaan muu osaa sitä -rakentaa kuin Bobboker yksin?" - -"Nii", myönsi poju hieman harkittuaan. "Too pojulle kivet." - -"Saat sinä ne itsekin, kultuseni. Juokse nyt leikkikamariin ja tuo ne -sieltä kolttusi helmassa." - -Bobboker lähti. Mamma sovitti Himmun pehmoisesti istumaan sohvan -nurkkaan ja siirsi tuolinsa ja työkorinsa hyvin lähelle, ollakseen heti -valmiina pelastamaan vauvan, jos tämä pääsisi keikahtamaan eteenpäin. -Sitten mamma otti jälleen käsille työnsä ja ennätti jo pujottaa -parsinlangan neulaan, kun pikkunen ääni huusi: - -"Pitää avaa ovi pojulle pian." - -"No no, saahan mamman oma iso poika yksinkin oven auki. Pidä vaan -kovasti kiinni kahvasta ja väännä sitä ympäri." - -"Kyl poju pitää kiin, mut kavva ei yttään ota kiin pojun käteen." - -"Yritä uudestaan, niinkuin suuri mies", kehotti mamma. - -Kuului, miten lukon kahvaa rämistettiin ja joku möyrysi ja jyski ja -ähki. Sitten mamma kuuli pienten jalkojen sipsutusta ja näki edessään -perin vakavat pikku kasvot suurine silmineen. - -"Taas poju koitti, mut kavva ei yttään koittanut mennä auki, ja nyt -kavva rupee kovast ikkee, kun mamma ei tu' avaan." - -"Anna sen itkeä," sanoi mamma ja lennätti neulaa niin vinhasti, että se -pisti häntä syvälle sormeen, ennenkuin hän kerkisi näkemäänkään, miten -se siihen osui. Neula vedettiin sormesta ulos tuskallisen hitaasti, -mutta sormi pistettiin sitten kiireesti suuhun. - -"Kattos mamma", ihmetteli Bobboker, "kun panee 'ommen 'uuhun! Niin -rumaa mamma tekee! Ei mammast koskaan tu' 'uur mees, kun 'ommi aina -menee 'uuhun. Ja ovi on aina kiin vaa." - -Mamman piti kuin pitikin mennä avaamaan. - -"No mene nyt!" - -"Mikkäs pojun pitää mennä?" kysyi Bobboker sangen hämmästyneenä. - -"Tietysti noutamaan kivet tänne." - -"Mikkä kivet?" - -"Juuri ne kivet, joista vauvalle tehdään talo." - -"Mikkäs ne on pantu?" - -"No sinne leikkikamariin." - -"Nii", myönsi nyt Bobboker, ja samaa arveli mammakin mennessään -takaisin istumaan. - -"Kai sitä nyt saa rauhaa pari-kolme minuuttia, ehkä viisikin", mutisi -mamma ruvetessaan taas parsimaan. "Mutta vähitellen tässä alkaa koko -tuo työ jo inhottaa." - -Hyvää rauhaa kestikin runsaasti kaksi minuuttia, vaan ei kolmea, sillä -ovikello soi kiivaasti, ja kun ei kukaan tullut avaamaan, soi se -uudestaan. Nyt mamman mieleen johtui, että palvelustyttö oli arvatenkin -kotoa poissa. - -"Voi voi sentään, kun ei vaan olisi joku vieras", huokaili mamma, -ravisteli ja silitteli vaatteitaan siistiksi, järjesteli hiuksiaan -peilin edessä kuntoon muutamin hätäisin tempuin, riensi avaamaan oven -ja sai sieltä vastaansa -- kaksoiset. - -"Meillä on nyt -- mutta mikäs nyt on, mamma?" sanoi Fred ihmetellen. - -"Ei mitään", vastasi mamma. - -Fred näkyi epäilevän tätä mammansa vakuutusta, vaan sitten hän -kuitenkin meni arkihuoneeseen ja mutisi itsekseen: - -"Kyllä minusta tuntuu, että täällä on jotakin kamalaa tapahtunut." - -Mamma tuli lastensa jäljestä, ja kun he olivat istuutuneet, sanoi hän: - -"No nyt pitää tuoda lautanen, jolle saatte kuoria omenanne, ja sitten ---" - -Fred mulkoili Berthaa ja Bertha mulkoili Frediä, molemmat erinomaisen -noloina, ja sitten Fred virkkoi: - -"Onpa tämä hullua! Meiltä on kai unohtunut omenien osto kokonaan!" - -"Millekkäs asialle te oikein menitte?" tiedusti mamma ankarasti. - -"No omenia ostamaan", myönsi Fred. - -"Ja sokeritankoa", huomautti Bertha. - -"Ja lyijykyniä", jatkoi Fred. "Ja lyijykynäpuoti oli lähimpänä, niin -että me ostimme ne ensin, ja sitten me ostimme sokeritangon, kun se -puoti oli siinä vieressä, ja sitten -- niin annas kun muistelen, -mitä me sitten teimme, Bertha? Jaha, niin, sitten me tapasimme -posetiivinsoittajan. Ja me luulimme, että se kai on niitä samoja, jotka -välistä soittavat meidän talomme edessä, ja sen vuoksi me läksimme -hänen perästään tänne päin, kun piti katsoa, onko hän juuri niitä -soittajia, ja sitten me tulimme kotiin." - -"Ja kotiin teidän olisi parasta jäädäkin", sanoi mamma, "kunnes opitte -muistamaan, mille asialle teidät lähetetään, varsinkin silloin, kun -itse olette tahtoneet jotakin toimittaa kaupungilla. Eikö teistäkin -tunnu, että juuri sillä tapaa vähitellen oppisitte?" - -Fred ei näyttänyt lainkaan kallistuvan tämänlaiseen mielipiteeseen. -Berthalla oli myös omat ajatuksensa: hän oli jo ennakolta kuvitellut, -mikä puku hänellä olisi yllään mennessään Ellie'n luo ja mitä hän -juttelisi päästyään tämän nuoren neidon kotiin, ja siksi hän kerrassaan -hylkäsi kaikki kasvatusopilliset saarnat juuri tänä iltapuolena. Mutta -molemmat lapset näkivät mamman kasvoissa jotakin sellaista, mikä pani -heidät arvelemaan, että nyt oli viisainta olla hiljaa vähän aikaa. -Bertha siis aukaisi suunsa ja silmänsä ikäänkuin tahtoisi kokonaan -ahmia sen erikoisen kuvion, johon hän lattiamatossa tuijotti, ja -Fred puolestaan laski huulensa lerpalleen ja rypisti kulmakarvojaan -yhteen, niin että hänestä tuli ihan ilmeinen jöröjukka. Mitä mammaan -tuli, niin hän yhä parsi sukkia uutterasti; kun yksi oli valmistunut, -tarttui hän heti toiseen. Lopulta hänen huomionsa kiintyi siihen, että -huoneessa oli kovin hiljaista. Tyynen sään ja myrskyn keskinäinen -yhteys oli niin usein käynyt ilmi Mayburnin perheessä, että mamma -nyt katseli ympärilleen epäluuloisesti. Ja syytä olikin! Fred ja -Bertha irvistelivät paraikaa toisilleen niin ilkeästi kuin suinkin -osasivat, ja Himmu tuijotti heihin kauhusta jähmettyneenä, voimatta -hiiskahtaakaan. - -"Lapset!" huudahti mamma tuimasti. - -Fred ja Bertha sävähtivät heti ääliömäisen viattomiksi näöltään, ja -Himmu, joka nyt oli päässyt jännityksen kahleista, puhkesi kovaan -parkunaan. - -"Ettekö te yhtään häpeä, lapset? Mitä varten te niin kauheasti -irvistelitte?" - -"No kun Fred rupesi", sanoi Bertha. - -"Bertha irvisteli minulle", selitti Fred. - -Mamma huokasi syvään ja alkoi rauhottaa Himmua. - -"Kuuleppas, mamma", sanoi sitten Fred, "minusta tuntuu, ettei sinun nyt -ole ollenkaan hauskaa nähdä meitä tässä." - -"Niin minustakin tuntuu", vahvisti Bertha. - -"Siinä te todellakin lienette ihan oikeassa", myönsi mamma -surumielisenä. - -"No kyllä minä tiedän, kuinka meistä pääset rauhaan", sanoi Fred. "Anna -meidän kutsua ruokahuoneeseen vieraita teetä juomaan!" - -"Mamma hyvä, saammeko?" ihastui nyt Bertha. "Aijai, kuinka hauskaa!" -Sillä vaikka Bertha oli Fredin kaksoissisar, niin hän oli vieläkin -suurempi herkkusuu, kuin koskaan Fred. - -"Voinhan minä suostua", sanoi mamma. - -"Oo-ooh!" riemuitsi Fred ja riensi halaamaan mammaa, suudellen oikein -tuntuvasti. "Kyllä sinä nyt olet hyvä!" - -Mamma otti tämän tunnustuksen vastaan niin säädyllisesti, kuin todella -ansainneen sopiikin. - -"Montako lajia teeleipää me saamme, mamma?" tahtoi Bertha heti tietää. - -"Vaan yhtä lajia", vastasi mamma. "Saatte voileipää, limonaatia, kakkua -ja hedelmiä, mutta jos vielä piinaatte minua siitä asiasta, niin en -anna mitään. Minä käsken Bridgetin toimittaa kaikki kuntoon eikä teidän -tarvitse mitään muuta kuin vaan pitää seuraa vieraillenne." - -"Mamma", sanoi Bertha, "minun pitää saada tietää vaan yksi asia: saanko -minä kutsua Ellan?" - -"Saat, saat", myönsi mamma. "Kutsu vaan mielesi mukaan, kenen tahdot." - -"Huu-iih!" hihkaisi Fred. "Missähän päällystakkini on? Minä menen -kutsumaan Jimmyn ja Frankin ja Stringeyn ja Whoppsin ja -- --" - -"Älähän nyt!" keskeytti mamma. "Keitä ne ovat?" - -"Oikein hauskoja poikia, joiden kanssa minä aina leikin puistossa." - -"Mitä väkeä ne ovat? Missä he asuvat?" - -"Frank asuu puistokadun varrella, Jim asuu tässä lähellä, -sokerileipurin yläkerrassa, ja Stringey ja Whopps asuvat molemmat -samassa talossa, ja se on koko New-Yorkin hauskin talo." - -"Millä tapaa hauskin?" - -"On se; niin erinomaisen rauhassa. Sen edessä on toinen rakennus, -niin ettei sinne kuulu kadulta yhtään melua. Ja kyllä niillä siellä -on varmaankin hyvin paljo rahaa. Minä olen aina nähnyt Stringeyn -kotona pitkin huoneita niin kovin paljon kaikenlaisia hienoja valkeita -vaatteita, ettei koskaan ole _meidän_ talossamme niin paljoa." - -Mamman mielessä heräsi kateutta, sillä liinavaatteiden runsaus -oli sellaista ylellisyyttä, jota Mayburnin väki ei koskaan ollut -saavuttanut, vaikka mamma olisi kuinkakin ahertanut. Sen vuoksi hän -uteliaana jatkoi tiedusteluaan: - -"Onko siellä oikein hienoja liinavaatteita? Vaan ethän sinä tietysti -osaa sitä selittää?" - -"Miks'en minä osaisi? Ne ovat kauhean hienoja, mamma, ja aina ihan -puhtaita. Mamman pitäisi kerta nähdä, kuinka lystiä minulla on aina kun -siellä käyn!" - -Mammaa alkoi huolettaa. Hänestä oli kovin vastenmielistä, että hänen -lapsensa kävivät vieraissa perheissä, vaikkapa vaan leikkitoveriensa -luona, ellei hän varmasti tiennyt, että lasten ulkoasu oli -sopusoinnussa Mayburnien arvon kanssa. Ja kuitenkin Fred siis oli ollut -noiden poikien kotona ilman hänen lupaansa, arvatenkin puku epäkunnossa -ja kasvot ja kädet likaisina. - -"Ja sellaista lystiä, mamma, mitä me siellä pidämme, sinä et voi -kuvitellakaan", jatkoi Fred. "Juuri niiden akkunan alla on semmoinen -nuora, ja se kulkee semmoisen pyörän ympäri, ja toinen pää kulkee myös -pyörän ympäri, toisen talon vieressä, ja me kiskomme sitä edestakaisin." - -Mamma joutui ymmälle. Mitä ihmettä varten tarvittiin nuoria semmoisessa -paikassa, sitä hän ei saanut päähänsä; ehkä se oli yksityinen -puhelinlanka naapurusten kesken, ja Fred oli käynyt sitä repimässä! Nyt -täytyi tutkia lähemmin. - -"Eikö heidän mammansa toru, kun te sillä tapaa leikitte nuoralla?" -kysyi hän. - -"Ei yhtään", selitti Fred, "paitsi silloin, kun siinä on vaatteita." - -Vaatteita? Olikohan tuo nuora sellainen laitos, jonka avulla -tuuletettiin vaatteita ja turkkeja? Sepä olisi sukkela keksintö! - -"Millaisia vaatteita siinä nuorassa riippuu?" - -"On siinä paitoja ja sukkia ja kaikenlaista -- ihan varmaan -tuhansittain. Stringeyn mamma saa välistä niinkin paljon kuin -viisikymmentä markkaa viikossa, ja niinä päivinä, kun hän pesee -vaatteita, meillä on niin hirmuisen hauskaa, kun saamme puhallella -saippuapalloja pesuammeesta, sittenkun vesi likaantuu niin paljon, -ettei siinä enää voi mitään pestä! Whopps käy sieppaamassa pappansa -piiput ja sitten me -- --" - -"Sh!" keskeytti mamma päästyään nyt täysin selville, että hänen -poikansa oli vieraillut pesijättären perheessä. Fred näytti -hämmästyneeltä, vaan arveli kai sitten käsittäneensä väärin mamman -tarkotuksen ja jatkoi: - -"Whopps saa aina käsiinsä piiput silloin, kun sen pappa on pätkässä, ja -sitten -- --" - -"Ole vaiti, kuuletko", kovisti mamma. "Oh-hoh-hoh -- --" - -"Vaikka vain, mutta kyllä ne ovat paljoa parempia saippuapalloja kuin -ikinä täällä kotona", jankkasi Fred. "Whoppsin mamma sanoo, että -suopavaahto on paksumpaa kuin -- --" - -"Fred!" huusi mamma, hypähtäen tuoliltaan ja tarttuen poikansa -käsivarteen. "Jos vielä sanankaan sanot, niin panen sinut nukkumaan -ilman illallista, vieraita ja kaikkia!" - -Fred katseli vilpittömästi äitiänsä silmiin, mutta niistä hän ei -saanut mitään selitystä tähän outoon kohteluun. Nyrpeänä hän sitten -heittäytyi sohvalle ja tarkasteli julmistunein katsein kenkiensä -kärkiä. Sill'aikaa mamma vaelsi nöyryytyksen laaksossa jok'ikisen -sivupolun ja lätäkön halki. Nyt hän käsitti koko jutun. Hän oli saanut -katsahtaa eräiden kaupunginosien sisälliseen elämään kulkiessaan -joskus rautatiellä kattojen päällitse kaupungin halki; hänen miehensä -oli hänelle kertonut pienistä, ryöttäisistä työväenasumuksista, -jotka sijaitsivat suurten talojen takapihoilla; hän oli nähnyt -semmoisia nuoria, joille oli ripustettu vaatteita kuivamaan, ja -hänen oma poikansa oli sellaisten piirien ja niiden asujanten hyvä -tuttu! Mamma oli lahjottanut montakin myttyä vanhoja vaatteita -hyväntekeväisyysseurojen jaettaviksi juuri tuonlaisiin paikkoihin, -mutta nyt hän olisi suonut, että -- seis, ei kuitenkaan niin -- hän -huoahti sydämensä syvyydestä rukouksen, ettei lankeisi vihaamaan noita -ihmisiä, jotka sekä raamatun että Amerikan itsenäisyysjulistuksen -mukaan olivat ihan yhtä hyviä kuin hän itsekin. Sitten seurasi muutama -hetkinen mitä tuskallisinta hiljaisuutta, ja vihdoin mamma sanoi: - -"Rakas poika, sinä et saa kutsua Stringeytä etkä Whoppsia meille, etkä -enää koskaan leikkiä heidän kanssaan." - -"Samapa se minusta", sanoi Fred, "mutta sen minä sanon, että kehnoa se -sittenkin on." - -"Sinun pitää luottaa siihen, että mamma osaa sen asian ratkaista." - -"No kenen minä saan kutsua?" - -"Jonkun sellaisen, jonka minä kaikin puolin tunnen. Kutsu joku -säällinen poika." - -"Jaha", tuumi Fred ja harkitsi vähän aikaa. "Saanko mennä kutsumaan -Adolfia?" - -"Missä hän asuu?" kysyi mamma. "Eihän vaan hauskassa, hiljaisessa -talossa, jossa on akkunain alla nuoria ja pyöriä?" - -"Ei", vakuutti Fred; "hän asuu siellä lähellä, kun puistokadun kulmasta -käännytään -- samassa korttelissa, kuin rouva Millston -- tunnethan -hänet." - -Tämä seikka tuntui mammasta olevan takeena Adolfin ulkonaisesta -kelvollisuudesta, ja kun keskustelu muuten häiritsi tärkeätä -parsimistyötä, niin mamma suostui muitta mutkitta ja neuvoi lapsia -toimittamaan kutsut heti mieskohtaisesti perille. Sill'aikaa Bridget -pitäisi huolta aineellisesta puolesta. Täytyi rientää, sillä muuten -ruokahuonetta ei ehdittäisi vierasten jälkeen siivota illallisajaksi. - -"Bobboker kans pitää kuttu veerait", kuului mamman korviin, kun Fred ja -Bertha olivat lähteneet. - -"Poju saa kutsua Himmun", selitti mamma ja käski luoksensa Bridgetin -antaakseen määräyksiä kemuja varten. Sitten hänen onnistui päästä -eroon vielä muutamista pikku sukista, ennenkuin Fred ja Bertha -palasivat ja virvokkeita tuotiin pöydälle. Lapset pyysivät mammaa -tulemaan ruokahuoneeseen katsomaan, kuinka hauskalta siellä kaikki -näytti. Ensin hän ajattelikin sinne mennä, mutta parsimiskiihko -oli yhä yltynyt siitä, millä sitä oli tyydytetty, ja sen vuoksi -hän jäi istumaan paikalleen ja käski vanhempien lasten sijottamaan -Bobbokerin pöydän ääreen ja tarkoin valvomaan, että pojun kaikki -pyynnöt täytettäisiin. Himmu puolestaan näkyi ymmärtävän, että -hänen äidillään oli kiireistä työtä, sillä hän kyykötti par'aikaa -pehmoisessa sopessaan niin onnellisena kuin suinkin voi toivoa ja -päästeli ihania äännähdyksiä, ilmaisematta pienintäkään halua kierähtää -sieltä laattialle. Mamman onnea eivät myöskään häirinneet ne lasten -äänet, joiden hän avoimien ovien läpi kuuli pitävän vilkasta, vaan ei -riitaista keskustelua vireillä. Hän tunsi ne kaikki. Sieltä kuului -hänen mainion Fredinsä pontevaa, sointuvaa puhetta ja Berthan äänessä -lukemattomia vaihteluita, joita hänen puheessaan aina oli, vaikkapa hän -olisi vain nuppineulaa pyytänyt. Hän kuuli myös, kuinka Berthan ystävä -Ellie puheli tasaisen säädyllisesti kuin aika ihminen ja Bobboker -sopotti virheellisesti, vaan erinomaisen huvittavasti. Myöskin kuului -jonkin muun pojan rikasta, täyteläistä ja sointuvaa ääntä, ja mamma -vakaantui uskossaan, että Fredin ystävä Adolf oli synnyltään hieno -ja hyvin kasvatettu. Mamma vaipui viehättäviin haaveiluihin lastensa -ystävyyssuhteista ja vastaisista mahdollisuuksista, mutta silti ei -hänen neulansa vähääkään levännyt. Äkkiä hän kuuli Fredin huudahtavan: - -"Jahka minä kysyn mammalta". - -Kohta ilmestyikin Fred ovelle ja tiedusti: - -"Mamma, emmekö me saa appelsiiniviipaleita ja niihin sokerijauhoja -päälle!" - -"Voi sinua Fred, enhän minä taas voi käskeä Bridgetiä pois muusta -työstä. Syökää nyt vaan appelsiininne sinänsä." - -"Mutta minä en tahdo tarjota niitä vieraille kokonaisina. Ryvettäisivät -kaikki sormensa ja hienot vaatteensa myös." - -"Vieraittesi pitää olla hieman varovaisia, hyvä poika. Minä en -todellakaan voi keskeyttää Bridgetin työtä enkä omaani." - -"No anna sitten Berthan ja minun ne leikellä; kyllä me sen osaamme yhtä -hyvin kuin kukaan muu." - -"Hyvä on, voittehan koettaa," myönsi mamma. "Katsokaa, ettette leikkaa -sormianne." - -"Kyllä, kyllä", sanoi Fred, syöksi kiireesti tiehensä ja jysähti suoraa -päätä Berthaa vasten, joka oli juuri tulossa mamman luo. - -Kaksoiset jäljittelivät toisiaan huolellisesti, melkein joka asiassa, -mutta se epäsointu, joka syntyi heidän poratessaan yht'aikaa, osotti -hyvinkin, että heidän vielä oli jotakin opittava. Kun he nyt parkuivat, -kiirehti mamma hätään ja näki, että Fredin nenästä vuoti verta ja -Berthalla oli huuli rikki ja samoin veressä. - -"Bertha on -- puu-huu -- semmoinen ilkeä tollikko -- huu -- töytää kuin -hullu toista vasten", ruikutti Fred päästäen verisen nenän hyppysistään -ja pyyhkien silmiään, jolloin hänen naamansa tuhriintui melkein -kauheammaksi kuin minkään villipäällikön, kun tämä on maalattu täyteen -sotakuntoon. - -"Itse sinä olet vanha tollikko", huusi Bertha, kasvot kyynelten -vallassa. "Sinähän siinä --" - -"Hiljaa, lapset", komensi mamma. "Olihan se vaan tapaturma. Kumpaakaan -ei voi moittia, paitsi jollet juuri sinä, Bertha, tehnyt väärin, kun -läksit tänne yläkertaan. Miksi sinä jätit vieraat yksin?" - -"Minä tulin sen vuoksi, että jos meidän pitää syödä hedelmiä, niin -minun mielestäni pitäisi olla myös hedelmäpyyhkimet." - -"Ette te saa olla niin pikkumaisen tarkkoja, lapsi hyvä", selitti -mamma. "Eihän teillä nyt ole mitään juhlallista atriaa, vaan ainoastaan -jonkinlainen pikkunen voileipäpöytä, näetkös." - -"Vaikka vaan, mutta me olemme sittenkin olevinamme oikein suurilla -päivällisillä. Kun ensi kerran tarjottiin voileipää, niin se oli -soppaa, ja sitten oli kalaa ja sitten -- --" - -"Älä siitä välitä", keskeytti mamma. "Pitäkää hyvänänne, mitä teille on -annettu ja sanokaa, että ruokaliinat ovat hedelmäpyyhkimiä." - -"Sehän on mahdotonta, kun sellaisten pitää olla kirjavia", väitti -Bertha, "ja Ellie sanoo, että -- --" Berthan selitys keskeytyi tähän, -kun mamma kostealla pyyhinliinalla joutui hänen suunsa kohdalle -pestessään kyyneliä pois tyttärensä kasvoilta. Sitten Fredillä, -joka oli muokannut omaa naamaansa pesukaapin ääressä, oli näkyvissä -veritäplä kauluksessa, jonka sijaan mamma käski hänen ottamaan -toisen puhtaan. Tosin Fred napisi tätä vaivaa vastaan koko lailla, -mutta täytyihän se kestää. Nyt mamma pääsi taas työhönsä. Vihdoin, -kymmenkunnan minuutin perästä, Fred oli kunnossa ja laskeutui takaisin -alakertaan. Seuraavassa silmänräpäyksessä kajahti sieltä mamman korviin -kiivasta torumista Fredin puolelta. Sitten seurasi tämä tuima väittely: - -"Sinulla ei ollut siihen mitään asiaa." - -"Oli kyllä." - -"Eikä ollut." - -"Oli sittenkin." - -"Ei ollut, kuuletkos." - -"Mokomakin ilkeä -- --" - -Näin pitkälle oli mielipiteiden vaihto jo ehtinyt, kun mamma pääsi -portaille ja huusi ankarimmalla äänellään: - -"Lapset, lakatkaa heti riitelemästä. Mitähän teistä nyt pikku -ystävännekin ajattelevat?" - -Fred syöksi esille alakerran eteiseen, käänsi kasvonsa ylöspäin mammaa -kohti ja selitti: - -"Bertha on käynyt täällä leikkelemässä appelsiinit -- minunkin osani ja -kaikki." - -"No mitä sinä nyt vaadit minun tekemään -- vai pitääkö minun ne panna -taas kokoon?" - -Fred loi katseensa maahan ja mutisi: "En minä sitä." - -"Mene siis takaisin vieraiden luo ja koeta olla hyvällä päällä." - -Fred palasi toisten seuraan ja mamma entiselle paikalleen. Nyt ei enää -ollut jäljellä kuin yksi ainoa pikku sukka. Tosin se oli jätettykin -viimeiseksi, se kun oli kaikkein pahimmin hajalla, mutta mamma tunsi, -että voitto oli melkein varma, ja hänen sydämensä nautti nyt sellaista -riemua, jonka vertaista hänellä ei ollut pariin viikkoon ollut; silloin -hän näet oli saanut valmiiksi Berthan puvun, josta oli riittänyt ikävää -puuhaa niin äärettömän kauvan. Mutta vielä ei ollut loppu käsissä, -sillä Fredin ääni kaikui taas portaita pitkin yläkertaan: - -"Mamma, missä on jauhosokeria?" - -"Maljassa." - -"Mutta maljahan on tyhjä." - -"No mene Bridgetille sanomaan, että se pitää taas täyttää." - -"Kyllä minä jo kävin keittiössä, mutta Bridget on poissa." - -"Saat ottaa muuta sokeria. Ei siellä kukaan huomaa eroa." - -"Mamma", kuiskasi nyt Fred, kuitenkin niin kovaa, että hänen vieraansa -olisivat kuulleet, jollei ovi olisi sattunut olemaan kiinni, "onko -sinun mielestäsi kaunista kohdella vieraita sillä tapaa?" - -Mamman ei auttanut muu kuin jättää sukka ja mennä alakertaan. Siellä -hän tapasi Fredin pitelemässä sokerimaljaa sylissään. Hän talutti pojan -keittiöön, kaasi maljaan jauhosokeria ja riensi takaisin työhönsä. -Himmu oli sillä välin ruvennut kuvittelemaan, että hänet oli hyljätty, -ja valitteli surkeasti. Mamma nosti epätoivoisen vauvan rintaansa -vasten ja puheli: - -"Vai karkasi paha mamma ihan pois pikkusen Himmu-enkelin luota! Onpa se -oikein kauhea mamma -- pitäisi hakata tuhansiksi kappaleiksi -- juuri -niin." - -Kukaan ei voi käsittää, kuinka nämä hyvin valikoidut sanat lohduttivat -Himmua. Pikku olento lakkasi heti itkemästä ja näytti niin -onnelliselta, että mamma suuteli häntä moneen kertaan. Sitten sukeutui -heidän kesken niin miellyttävä keskustelu, ettei siitä kai olisi tullut -lainkaan loppua, ellei paikalle olisi äkkiä ilmestynyt Bertha. - -"Bertha!" huudahti mamma; "mene heti paikalla takaisin!" - -Bertha purskahti itkemään. - -"Voi voi", huokaili mamma; "mikä nyt taas on?" - -"Tietääkös mamma, siellä oli kuusi palaa kakkua, ja kun jokainen sai -yhden, niin yksi jäi, ja Fred tahtoo nyt leikata sen kahtia ja antaa -puolet Adolfille ja toisen puolen Ellielle. Mutta minun mielestäni se -pitää leikata viiteen osaan, paitsi jos sinä voit antaa meille neljä -palaa lisää. Ainakin täytyy kaikkien saada yhtä paljon.". - -"No leikatkaa viiteen osaan -- ei, vaan tehdään niinkuin Fred ehdotti. -Sinun pitäisi hävetä, kun riitelet mokomasta pikkuasiasta. Kuules: -parasta on sinun tuoda se kakunpala tänne, niin että Himmukin saa -osansa kemuista." - -Silloin Berthan kyyneleet tulvivat virtanaan, ja hänen mielensä joutui -niin ankaraan liikutukseen, että hän nyyhkytti ihan ääneen lähtiessään -hiljaa kompuroimaan alakertaan. Mamma nousi tuoliltaan, kiirehti -perästä, tarttui Berthan olkapäähän, talutti takaisin ja sulki oven. - -"Kuuleppas nyt, tyttäreni", sanoi mamma, "jollet kohta hillitse -itkuasi, niin sinun täytyy mennä sänkyyn suoraa päätä ja pysyä siellä -aamuun asti." - -Bertha tukahutti nyyhkytyksensä; hieroi rystysillään poskia ja silmiä -uutterasti ja tyyntyi lopulta sen verran, että sai sanotuksi: - -"Se oli _meidän_ kakkumme ja minusta tuntuu, että se pitäisi jakaa -tasan." - -"Bertha!" kovisti taas mamma, polkien vihastuneena; "niinhän sinä -puhut, kuin et ikinä olisi nähnyt tai maistanut kakkua. Kuinka sinä -kehtaat olla niin ahne ja tuhma?" - -Bertha alkoi uudestaan itkeä, sillä hän oli hellämielinen pikku tyttö, -johon moite tai kiitos koski syvästi. - -"Lakkaa nyt kerrankin", sanoi mamma, "taikka mene nukkumaan. Sinun -täytyy heti päättää, kumpi on paremmin mieleesi." - -Bertha ponnisteli voimainsa takaa. Hän saikin itkun loppumaan, nieli -nyyhkytyksensä, kuivasi kasvonsa pyyhinliinalla ja lähti alakertaan -sen näköisenä, joka on joutunut kovin pahasti ruusutaudin valtaan ja -toivottomana alistuu kohtaloonsa. - -Mamma oli näöltään myöskin hieman tulehtunut ottaessaan taas käsiinsä -vihoviimeisen sukan. Sen vuoksi Himmun kesti hyvän aikaa rimpuilla ja -ruikutella, ennenkuin mamma edes ulkonaisesti sai takaisin entisen -tyyneytensä. Vihdoin häneltä kiusallakin valmistui tuo sukka, joka -viimeisen neljännestunnin kuluessa oli hänestä käynyt suorastaan -inhottavaksi. Mamman sydän täyttyi taas riemulla, kun hän liitti -viimeisen teoksensa ja sen toverin pariksi ja samoin järjesteli muutkin -sukat yhteen, pistäen ne sitten asianomaisiin laatikkoihin, ensin -kuitenkin ylpeänä silmäiltyään koko läjää. - -Sitten hänen mieleensä johtui, että olisi hauskaa mennä Himmun kanssa -ruokahuoneeseen ja antaa lapsille loppukestitykseksi vähän viikunoita -ja pähkinöitä. Hän laskeutui siis alakertaan, vieläpä paraiksi, -sillä seura oli jo noussut pöydästä ja hääräsi nyt villinä läjänä -lattialla jonkinlaisessa leikissä, jota vain lapset osaavat pitää -arvossa. Ainakaan ei mamma nähnyt siinä mitään hauskuutta, vaan ryhtyi -erottelemaan lapsia toisistaan hajalle. Sitä paitsi innostutti häntä -tässä puuhassa melkoisen kova kirkuna Adolfin puolelta, joka oli sekä -kasan pohjalta että kasvoiltaan niin musta, että kuristumisen vaara -oli hänessä hyvinkin ilmeinen. Lopulta lapsikasa saatiin purkaantumaan -yksityisosiinsa, ja Adolf kömpi pystyyn. Mutta sittenkään ei tämän -vieraan pojan kasvoihin tullut läheskään heleää väriä. Ja kun -mamma otti huomioonsa hänen tukkansa, joka oli pelkkiä pikimustia, -erinomaisen tiheitä sykkyröitä, kävi hänelle "kauhean selväksi", ettei -Adolfia äsken ollutkaan mikään kuristumisen vaara uhannut, vaan että -Adolfin, esi-isät olivat ihan varmaan tulleet Afrikan aurinkoisesta -ilmanalasta, arvatenkin vasten tahtoansa, ja yhä säilyttäneet -alkuperäisen sukuvärinsä täydessä voimassaan. - -Myöhemmin, jo parinkin tunnin perästä, mamma häpesi perinpohjin sitä -säikähdystään ja äkillistä suuttumustaan, jonka tämä huomio hänessä -vaikutti. Kun hän näet jälleen oli ehtinyt tyyntyä, tajusi hän -täydellisesti, ettei Adolfin sukuperä estänyt häntä olemasta kerrassaan -säädyllinen poika, jolla oli viehättävämpi käytöstapa kuin kummallakaan -hänen omista lapsistaan, viattomat, rehelliset lapsenkasvot ja niin -suloinen ääni kuin itse soitanto. Mutta sillä hetkellä, kun hän ensiksi -sai nähdä Adolfin edessään, hän likisti kyynärpään kohdalta Fredin -takinhihan peukalonsa ja etusormensa väliin ja siirtyi vierashuoneeseen -niin vakavin askelin, että pakosta mukana seuraava Fred pelästyneenä -ei saanut edes kysytyksi, mikä oli syynä tähän mielenosotukseen. Ovi -paukahti kiinni heidän jäljestään. Fred tapasi itsensä lennätettynä -tuolille istumaan jollakin nopealla tempulla, josta hän ei oikein -ennättänyt päästä selvillekään, ja sitten hän näki mammansa seisovan -edessään säihkyvin silmin ja sormi pystyssä ja kuuli: - -"Kuinka sinä uskalsit semmoista?" - -"Mimmoista semmoista?" kysyi Fred, kiireesti muistellen viimeisimpiä -pahoja tekojaan, joita ei ehkä vielä oltu saatu ilmi tai joita hän ei -vielä ollut rohjennut tunnustaa. - -"Vai mimmoista?" matki mamma niin kovaa ja tuimasti, että Fred -väkisinkin vapisi. Sitten mamma harppoi huoneessa edestakaisin kädet -selän takana, sen näköisenä, että Fred sitten illalla, maata mennessä, -kertoi Berthalle mamman näyttäneen ihan kamalalta. - -"Vai mimmoista?" toisti taas mamma, ennenkuin Fred oli tointunut ensi -pelästyksestään. Ja yhä siinä kävellessään mamma kuvitteli, kuinka -Ellie tietysti kertoisi mammalleen, että Mayburnin lapset kutsuvat -kotiinsa neekeripoikia, ja kun Millstonit muutenkin olivat herkkiä -juoruamaan, niin Ellien mamma rientäisi puhumaan tästä kaikille -tutuilleen ja varmaankin lähtisi oikein vartavasten levittämään tätä -uutista tuoreena, ja siitä tulisi kauhea juttu. Vaan yhden asian mamma -tiesi varmasti: hän ei ikinä enää voisi pitää päätään pystyssä omien -tuttaviensa edessä, ja hän päätti sanoa miehelleen, heti kun tämä -tulisi kotiin, että nyt täytyy viipymättä mennä uutta asuntoa hakemaan -Brooklynista tai Jersey Citystä tai jostakin muusta esikaupungista, -jossa heitä ei tunnettu. - -Sillä välin Fred alkoi taas rohkaista mieltään, koska mamma oli -vaiti eikä hän kuolemakseenkaan voinut muistaa tehneensä mitään -erikoisen pahaa. Fredistä rupesi tuntumaan, että hänellä oli oikeus jo -loukkaantua, ja hän siis tiedusti: - -"Mamma, mikäs ihme nyt oikein on hätänä?" - -"Mikäkö hätänä!" jankkasi mamma, äkkiä pysähtyen ja vihaisesti silmäten -Frediä. "Se tässä on hätänä, se poika -- se -- se --" Mamma jaksoi -kuitenkin sen verran hillitä sisuaan, että muisti kuuluvansa sellaiseen -sukuun, joka kannatti neekeriorjuuden poistamista, ja siksi hän päätti -vastauksensa lisäämällä vain: "se Adolf." - -"En minä hänessä näe mitään vikaa", virkkoi Fred. "Mitäs _sinä_ näet?" - -"Hänen värinsä", tokaisi mamma. - -"Sinähän olet aina sanonut, että tumma iho miellyttää sinua niin -kovasti", huomautti tähän Fred, "eikä semmoinen puhe ole minusta -ollenkaan hauskaa, kun näet, että me omat lapsesi olemme kaikki näin -vaaleita." - -"Tummuuttakin on monta eri astetta", viittasi mamma. Fred heittäytyi -jurottamaan huuli lerpallaan ja kuului mutisevan, että poikien pitäisi -jollakin keinoin päästä tietämään, mikä oikeastaan on mammojen mieleen. - -"Sinä sanoit, että hän asuu lähellä suuren puistokadun kulmaa", alkoi -taas mamma, vähäksi aikaa keskeyttäen levottoman käyntinsä. - -"Niin asuukin", myönsi Fred, "ja komeimman tallin päällä, mitä koskaan -olen nähnyt. Aijai, kuinka pulskalla mustalla hevosparilla hänen -pappansa saa ajaa ja istua silloin niin korkealla -- -- se se on -jotakin!" - -Mamman kulku alkoi uudestaan, vieläpä melkoista nopeammin askelin kuin -ennen. Vähän aikaa oltiin nyt ääneti, ja sitten Fred kysyi arasti: - -"Eikö sinun mielestäsi hänen tukkansa ole niin erinomaisen kauniisti -kiharassa?" - -"Ei, ei ollenkaan!" vastasi mamma tavattoman vakavasti. Sitten hän -seisahtui, siirsi Fredin viereen tuolin ja puhui: - -"Kuuleppas nyt, hyvä poika, tosin en voi sanoa, että olisit tehnyt -mitään pahaa, mutta sittenkin olet hyvin ikävästi erehtynyt. Sinä et -saa enää koskaan tuoda Adolfia tänne. Minun on hyvin paha mieli, että -kutsuit hänet meille tänään." - -"Minkä tähden?" - -"Sitä et vielä käsitä, mutta sinun pitää uskoa minua ja totella. Mutta -jos koettaisimme -- ei, ei se sovi!" - -Mamman mieleen oli juolahtanut käskeä Fred pyytämään Ellieltä, että -tämä pitäisi teekutsuja suurena salaisuutena, josta ei kukaan saisi -puhua, mutta muistaessaan, miten vuotavia ne säiliöt ovat, joihin -lasten salaisuudet lasketaan, luopui hän aikeestaan ja päätti niin pian -kuin suinkin käydä Ellien äidin ja monen muun rouvan luona ja ennakolta -katkaista jutulta kärjen kertomalla kaikki, mitä oli tapahtunut, -lystillisenä esimerkkinä lasten tietämättömyydestä. Tämä suunnitelma -lohdutti häntä siihen määrään, että hän suuteli Frediä ja palasi hänen -kanssaan ruokahuoneeseen sanomaan vieraille jäähyväiset. Adolfilla oli -todellakin hyvin miellyttävät kasvot, niin että mamma lauhtui heti -kun hänet näki. Vieläpä hän pisti pojan taskuun appelsiineja kahdelle -sisarelle, jotka hänellä oli kotona, kuten mammalle mainittiin. -Nähdessään sitten, että kello kävi jo kuudetta, hän osasi toimittaa -vieraat lähtemään niin, ettei kukaan huomannut mamman heitä jouduttavan -matkalle. Kun Adolf tarjoutui saattamaan Ellie neitosta kotiin, -ilahutti tämä seikka mammaa niin suuresti, että hänen olisi tehnyt -mieli seurata heitä nähdäkseen, kuinka Ellien vanhempien tuttavat -katselisivat noita kahta tavatessaan heidät ulkona. - -Hymyillen seistessään ovella ja silmäillessään pikku parin menoa hän -kuuli erään äänen, joka muistutti hänelle, että Himmu oli jätetty -istumaan ruokahuoneen laattialle. Hän siis kiirehti takaisin vauvansa -luo ja tapasi yritteliään pienokaisen kovin pahasti lapsentuolin -kimpussa, jonka hän oli jotenkin saanut kumoon. Himmun lohduttamisessa -ei ollut paljoakaan vaivaa, ja sitten mamma lensi yläkertaan, mukanaan -pikku neitonen, riisui ja ruokki hänet ja huolimatta tuhansista -äidillisistä mieliteoista, joiden vuoksi hän joutui vihaamaan -Freindhoffia entistä pahemmin, hän pani Himmun nukkumaan ja sievisteli -ulkoasuaan voidakseen ottaa miehensä vieraan vastaan. Vaan keskellä -pukeutumisensa kaikenlaisia kiusoja hän kauhukseen muisti, ettei hänen -miehensä vaatimaa olutta ja Limburgin juustoa vielä oltukaan hankittu. -Bridget siis kutsuttiin -- harmikseen tietysti -- illallispuuhistaan -ja käskettiin kiireimmiten ostamaan mokomat herkut. Mutta Bridget -vuorostaan komensi Fredin suorittamaan tämän taloudellisen toimen. -Pojan muisti teki kuitenkin sen ilkeän kepposen, että hän toi -"Limburgin" asemesta "Brie" juustoa, sillä hän ei muistanut saamastaan -ohjeestaan muuta kuin että ostettavan juuston piti olla "itse -paholaisen moskaa, joka haisee niin pahalta, ettei koko maailmassa -ole semmoista." Kun Fred siis unhotti nimen, niin hän pyysi jotakin -sellaista juustoa, joka haisisi kaikkein pahimmalta. - - - - -ILTA - - -Sill'aikaa kun Bridget pahaa peläten odotteli Fredin tuloa, hääräili -mamma onnellisen tietämättömänä koko asiasta. Hän otti kantaakseen -rakkauden ristiä panemalla ylleen kauneimmat vaatteensa, ja vihdoin -kuullessaan ulko-oven paukahtavan ja miehen äänen alhaalla kaikuvan: -"Täällä ollaan, käpyseni!" laskeutui mamma joutuisasti portaita alas -niin enkelillisen marttyyrin kaltaisena, kuin ikinä on polttoroviota -lähestynyt. Hän astui vierashuoneeseen huulillaan sellainen hymy, -joka olisi tyydyttänyt hänen parhaankin ystävänsä, vaan nyt se oli -varattu juuri sitä miestä varten, joka saisi koko illaksi ryöstää -häneltä hänen puolisonsa. Mutta Freindhoffin tunnusmerkkejä, ulkonevia -silmälaseja, kuluneita vaatteita ja kömpelöä hahmoa ei näkynyt -leveässä vierastuolissa, jonne hänen miehensä ne aina sijotti. Edemmä -silmäillessään mamma tapasi takimmaisessa huoneessa miehensä, joka -istui riippuvan lampun alla kovin masentuneen näköisenä. - -"Hän ei päässytkään", sanoi herra Mayburn vastaukseksi vaimonsa -kysyvään katseeseen; "sai sähkökutsun Philadelphiaan jossakin -ammattiasiassa." - -"Voi sinua mies parkaa, mikä pettymys nyt tuli!" huudahti rouva Mayburn -laskeutuen miehensä syliin ja kietoen kätensä hänen kaulaansa. Hän -oli todellakin pahoillaan, kun hänen miestään oli kohdannut tämmöinen -ikävyys -- aivan varmaan pahoillaan, mutta jos hänen herransa ja -käskijänsä olisi nähnyt ne kasvot, jotka lepäsivät hänen olkapäällään, -niin häneen olisi jäänyt ainainen epäilys vaimon kyvystä tuntea -osanottoa toisen murheeseen. Äkillisestä onnestaan hämillään mamman -täytyi nyt hymyillä, niin että tuntui mahdottomalta salata totuutta, -vaikka kätkikin kasvonsa. Hänen miehensä yritti kääntää hänen päätään -näkyviin saadakseen häntä suudella, mutta mamman oli johdonmukaisuuden -vuoksi pakko vastustella. Mamman sydän sykki niin rajusti, että -olisi luullut hänen miehensä varmaankin sen kuulevan ja rupeavan sen -vilpittömyyttä epäilemään. Vaikka mamma ponnisti voimainsa takaa, ei -hän mitenkään saanut sydäntään tyyntymään. Huone tuntui lämpöisemmältä, -valoisammalta, kauniimmalta kuin milloinkaan ennen, ja mamman oli -melkein mahdotonta pysyä hypähtämättä seisaalle ja riemusta huutamatta. -Mutta hän tahtoi olla miehelleen uskollinen, välittämättä omista -tunteistaan. Siten hän lopulta sai hymyn vaihdettua juhlallisuudeksi -ja suuteli miehensä vakavia kasvoja moneen kertaan niin hellästi ja -osanottavasti, että hänen hyväilynsä saaja katseli häntä tarkkaavasti -ja virkkoi hyvin liikutettuna: - -"Niinkö sinä, kultuseni, todella pidät minusta?" - -"Niin, niin, Will!" huudahti mamma melkein itkien. Mutta hän malttoi -mieltään ja sanoi häntä hupsuksi miekkoseksi, ja silloin illalliskello -soi. Ja kun he nyt nousivat, kiersi mamma käsivartensa miehensä -vartalon ympärille, hyräili polkansäveltä ja pyöritti häntä ympäri -huonetta, niin että toinen aluksi hämmästyi, vaan pian suuresti -riemastui. - -"Mikäs sinuun oikeastaan on tullut tänä iltana, pikku tyttöseni?" kysyi -pappa, kun vihdoin pääsi vapaaksi ja oltiin menossa ruokapöytään. - -"Ei mitään", vastasi mamma, urheasti salaten asian oikean laidan. -"Minun vaan tekee mieli saada sinut unhottamaan harmisi, ja minusta on -aina niin hauskaa, kun voin vähänkin sinua lohdutella ikävässäsi." - -"Sinä olet enkeli, Florence", lausui siihen pappa. - -Tällöin pappa oli kuin huomaamattansa ottanut vaimonsa käsivarren -kainaloonsa ja saattoi häntä nyt mitä kohteliaimmin tuolille pöydän -päähän, vieläpä hänet siihen istuttaessaan kumarsikin, mitä ei -ollut mamman osaksi tullut moneen vuoteen. Ainoastaan yksi lapsista -oli saapuvilla pöydässä, mutta mamma ei kaivannut toisia, eikä -pappakaan huomannut, että nyt oli vähemmän lautasia täytettävänä kuin -tavallisesti. Muuten ei tämä ollut ainoa merkillisyys: keskustelu -kääntyi muihin asioihin kuin talousmenoihin, astioiden rikkomiseen ja -lapsille yhä hankittaviin uusiin vaatteisiin. Pappa joutui kertomaan -jotakin, mitä oli tänään kuullut hauskalta tutulta, ja vaikkei -se mammasta tuntunut erikoisen huvittavalta, niin katsellessaan -miehensä melkein hillitöntä riemastusta hän itsekin nauroi kauvan ja -sydämellisesti. Sitten papan mieleen muistui toinen hyvä juttu, ja -mamma nauroi sitä yhdessä hänen kanssaan, sillä se oli todellakin hyvin -hauska. Lopulta pappaan vaikutti hänen vaimonsa riemuisa näkö ja olo -niin valtavasti, että hän laski kädestään veitsen ja huudahti, ääni ja -katse hellyyttä täynnä: - -"Nyt minä kerrankin uskon saaneeni oman pikku eukkoseni takaisin -- sen -vaimon, joka minulla oli monta vuotta sitten." - -Mamman ilomieli hävisi heti, ja sen sijalle tuli aluksi jotakin -suuttumuksen tapaista. Tämän hän kuitenkin kohta masensi, mutta yhtä -helppoa ei ollut päästä eroon siitä, mikä uhkasi rikkoa hänen äänensä, -kun hän vastasi: - -".Et sinä, Will, koskaan ole vaimoasi menettänyt; hän on aina ollut -täällä -- jospa hänen miehensä vain olisi häntä etsinyt kuten monta -vuotta sitten." - -Pappa näytti hämmästyneeltä ja sitten pahastuneelta. Eikö hän muka -ollut kaikkina näinä vuosina odotellen katsellut vaimoaan? Aina kotiin -tullessaan ikävöinyt nähdäkseen hänet hymyssä suin ja hyvällä päällä? -Eikö hän melkein aina ollut tässä odotuksessa pettynyt? Eikö hänen -vaimonsa melkein aina ollut muissa ajatuksissa tai hiljaa tai milt'ei -näkymättömissä? Eikö hän näyttänyt melkein riemuitsevan, kun pääsi -tekemään semmoista, mikä vei hänet pois miehensä luota? Oliko hän viime -vuosina useinkaan kyennyt sanoillaan syvemmin vaikuttamaan vaimonsa -mieleen, ellei ainakin kahdesti toistanut? Olihan hän niin monen monta -kertaa jutellessaan semmoista, mikä suuresti kiinnitti hänen mieltään, -saanut nähdä vaimonsa katseista, ettei tämä häntä lainkaan kuunnellut, -ja samoin hänen toimistaan, kuinka hän oli paljoa tarkkaavaisempi -valvomaan, että joku lapsista pitäisi ruokaliinaa leukansa alla -ruokapöydässä, että joku toinen pysyisi hankaamatta sukkiaan polvista -hajalle lattiata vasten ja että Bridget panisi leipätaikinan nousemaan -ihan määrähetkenä ja asianomaisessa paikassa, ja taivas ties mitä -kaikkea muuta! Mamma ei ikinä saisi tietää, kuinka syvästi hän oli -pahottanut miehensä mieltä, mutta kun tuolla tapaa nuhdeltiin, ei sitä -voitu aivan vaieten kestää, ja sen vuoksi pappa sanoi: - -"Kultuseni, onko tuo mielestäsi oikein ystävällistä puhetta? Enhän minä -koskaan ole lakannut sinua etsimästä." - -"Sen kyllä uskon, hyvä mies", vastasi mamma siirtyen pahastuneen -miehensä viereen, "mutta jos sinun tekee kovasti mielesi tavata joku, -niin eikö sinustakin tunnu olevan parasta mennä sinne, missä hän on?" - -Pappa silmäili häntä ihmetellen ja kysyi: - -"No enkö minä aina ole tullut tänne, missä sinäkin olet? Missä sinut -muualla tapaisi kuin kotona?" - -"Löydät minut sieltä, missä harrastukseni ovat. Sinä olet ensimäiseni, -rakkaimpani, mutta minulla on neljä muuta rakasta, jotka toisin kuin -sinä ovat todellakin avuttomia. Minun on pidettävä kodista huolta, -eikä sen kaikkea työtä jaksa koskaan suorittaa. Lapset ja koti ovat -sinun omiasi samoin kuin minunkin; miksi et tule niiden luo, kun minua -kaipaat?" - -Välähdys jostakin sellaisesta, mitä pappa ei ollut tähän asti keksinyt, -tuli nyt hänen sisällisen katseensa osaksi; mutta mamma ei puhunut -sanaakaan lisää, ja pappa, jonka rakkaus oli yhtä suuri kuin hänen -tietämättömyytensä ja niin herkkä, kuin minkään hyvän miehen rakkaus, -mieluimmin antamaan kuin saamaan, rupesi nyt lohduttamaan vaimoaan niin -hellästi kuin suinkin osasi. Vihdoin kuivattuaan hänen kyyneleensä ja -nähdessään hänen kasvojensa jo yrittävän hymyilläkin pappa sanoi: - -"Kyllä minä koetan katsoa, osaanko täst'edes olla viisaampi. Älä nyt -enää, kultaseni, siitä välitä. Pidetään kahdenkesken oikein hauska -ilta!" Mamma oli liukunut lattialle ja laskenut päänsä lepäämään -miehensä polvella. Pappa silitteli hiuksia, jotka olivat mamman -otsalla sekaisin; mamma ei näyttänyt aikovan koskaan nousta lattialta -eikä pappa tuntunut sitä mammalta toivovankaan, mutta juuri silloin -syöksähti huoneeseen Fred ja tiedusti: - -"Eikö täällä enää koskaan aiota antaa ruokaa, tekisi mieli tietää?" - -"Sinun olisi pitänyt tulla silloin kun kello soi, ymmärrätkös", vastasi -pappa tuimasti. - -"En minä mitään kelloa kuullut", selitti Fred kohta. - -"No missä sinä olit?" - -"Ulkona." - -Kun pappa ei tiennyt, mitä nyt piti sanoa, niin hän pysyi ääneti. -Sitten osui Berthakin ruokahuoneeseen. Hän oli viipynyt leikkipaikassa -ullakolla eikä tietysti mitään soittoa kuullut. Pappa ja mamma -erkanivat nyt toisistaan vasten tahtoaan ja täyttivät lastensa lautaset -ja kupit. Sitten pappa saattoi mammaa vierashuoneeseen mitä hellimmän -kohteliaasti ja pyysi häntä laulamaan erään laulun, jota ei ollut -vuosikausiin kuullut eikä maininnut. Mamma lauloi sen mainiosti; -hän hämmästyi itsekin taidostaan. Sitten hän lauloi toisen, vieläpä -kolmannenkin, kaikki erityisestä pyynnöstä ja kaikki loistavasti. Pappa -alkoi jo tuumia, ettei näin mainiota iltaa ollut ikinä ollut, mutta -äkkiä hän pani merkille, että mamman ajatukset olivat menossa muualle. -Hän oli juuri aikeissa lempeästi kiinnittää vaimonsa huomiota tähän -seikkaan, kun mamma samassa huudahti: - -"Ja nyt, mies kulta, minun pitää panna Bobboker ja Himmu nukkumaan." - -Pappa teki vasten tahtoaankin kärsimättömän liikkeen, mutta virkkoi -hellästi: - -"Soisin, ettei sinun tarvitsisi mennä pois minun luotani." - -"Olisikohan sinun mahdotonta tulla mukaani?" kysyi mamma hymyillen. - -"Mitä vielä!" ihmetteli pappa. "Pitäähän se pikkuväki lakkaamatonta -meteliä heti kun alat niitä riisua, ihan siihen asti, kunnes niiltä -silmät vihdoin painuvat umpeen! Millä tapaa minä siinä pääsisin -sanaakaan puhumaan sinun kanssasi?" - -Mamma ajatteli, että jos pappa olisi hän ja hän olisi pappa, niin -hänestä olisi ihanaa saada edes istua siellä, missä toinen tekisi -työtään, vaikka meteli olisi kuinka kova tahansa. Mutta hän ei sanonut -huoneesta lähtiessään muuta kuin: - -"Vai niin." - -Pappa nousi tuoliltaan, astui epäröiden pari askelta sinne päin, minne -hänen vaimonsa oli mennyt, pysähtyi, kääntyi ja alkoi mieli apeana -kävellä huoneessa edestakaisin. - -"Vai niin!" matki hän. "Hm! Se kuulosti hieman siltä, kuin hän olisi -loukkaantunut. Tekisi mieli tietää, mistä hyvästä? Muistellaanpa, mistä -me juuri silloin puhelimme? Jaha, minun tulemisestani hänen mukaansa -lasten huoneeseen. Ei suinkaan hän siitä voinut loukkaantua, etten minä -viitsinyt sinne mennä; tietäähän hän yhtä hyvin kuin minäkin, ettei -millään keinoin voida puhua perättäin viittakaan sanaa, kun meidän -molemmat nuorimpamme ovat likellä. Vauva keksii aina jotakin syytä -parkumiseen sill'aikaa kun sitä riisutaan, eikä Bobboker anna hengen -rauhaa sopotukseltaan, jos mamma pikkusenkaan välittää muista lapsista -kuin hänestä. Mitä ihmettä hänen mielessään äsken oli? Sen minä sanon, -että vaimot kyllä ovat maailman parhaita olentoja, mutta yhtä varmasti -myös oikullisimpia." - -Mitä kauvemmin pappa harppoi laattiata pitkin ja itsekseen puheli, -sitä ikävämmäksi kävi hänen mielialansa. Lopuksi hän pääsi sille -kannalle, että ainoa miehekäs menettelytapa olisi ääneti kestää sitä -ansaitsematonta kohtelua, joka vaimon puolelta tuli hänen osakseen. -Olihan hänen vaimonsa ylevä, vakava, tunteellinen nainen, jonka malttia -varmaankin koeteltiin joka päivä kaikenlaisilla kiusoilla, ja jos kohta -elämän vastukset toisinaan pääsivät hämmentämään hänen hyvää älyään ja -mielialaansa, niin hänen miehessään pitäisi olla kylliksi rakkautta -nuo heikkoudet kestämään hellitellen ja valittamatta. Että sellainen -velvollisuus joutuisi hänen täytettäväkseen, se ei kuitenkaan korjannut -hänen huonoa tuultaan. Hän vaelsi yhtä mittaa pitkin huonetta, hakien -helpotusta kirjoista ja kuvistakin, mutta mikään ei auttanut. Sitten -hän istuutui piaanotuolille ja kidutti soittokonetta kaikenlaisiin -epäsointuihin, kunnes mamma kiirehti taas alakertaan ja hänen -viereensä. Papan katseessa oli omituinen sekotus alakuloisuutta ja -itsetietoista sankariutta, kun taas mamman kasvot olivat täynnä katuvaa -murhetta ja nöyryyttä, jonka kaiken pappa otti vastaan liikuttavan -ääneti. - -Mutta mamma ei aikonut ruveta onnettomaksi, vaikka mitä tahansa -sattuisi. Freindhoffin kynsistä pelastettu ilta oli kuin tulesta -temmattu kekäle, siltä ainakin mammasta tuntui; kun hän siis, vaikkei -ollut katselevinaankaan, huomasi miehensä puristavan huuliaan yhteen, -ikäänkuin niiden taakse yritettäisiin teljetä jotakin erikoista, -mikä tietysti sulkisi tien kaikelta muultakin puheelta, siirsi hän -kiireesti miehensä viereen ja piaanon eteen tuolin, alkoi soittaa ja -samalla laulaa erästä viehkeää lemmenlaulua kerrassaan vastustamattoman -hurmaavasti. - -Pappa torjui sävelten vaikutusta parin tahdin verran, mutta pian hänen -täytyi kääntää kasvonsa poispäin, sillä hänen huulensa heltisivät -väkisinkin ja rypyt otsasta silisivät. Hän koetti uskotella itselleen, -että vaikutus samoin kuin laulukin kestäisi vain hetkisen, vaan siitä -ei ollut apua. Hän tapasi itsensä seisomassa tietämättä oikeastaan, -miten oli siihen asentoon joutunut, ja sitten katselemassa hahmoaan -pienessä kuvastimessa, joka oli nuottihyllyllä, ja silloin hän -pääsi selville, että hän vielä oli sangen nuori ja pirteän näköinen -ollakseen marttyyri, jollaiseksi hän äsken oli itseään kuvitellut. -Sitten hän käveli -- melkeinpä keikaili -- huoneen päästä päähän, koko -ajan katsellen vaimoaan, ja kun laulun lopussa viimeinenkin sävel -oli kuulumattomiin hiljennyt, sai hänen sievä vaimonsa kummallekin -poskelleen lämpöisen suudelman, ja kaikki käsitys väärästä kohtelusta -oli yhtä etäällä kuin Aatamin aika. - -"Italialainen ooppera olisi ihan mahdoton yritys New-Yorkissa, jos -kaikki vaimot osaisivat kotona niin laulaa kuin sinä, kultaseni", -lausui pappa. - -Tosin mamma varmasti tiesi käsittävänsä asian paremmin, mutta ei olisi -mistään hinnasta häntä oikaissut, jos miehellä kerta oli tuollainen -maku; hän siis vaan sanoi: - -"Hyvin hauskaa, että edes joku pitää harrastustani arvossa. Mitä muuta -minun sopisi sinulle laulaa?" - -Pappa kiskoi esille kellastuneita nuottikirjoja hyllyltä, jolla aikaa -mamma muististaan soitti pikkusen valssin. - -"Koetappa tuota laulua Faust'ista", pyysi pappa vihdoin sijottaessaan -nuottivihon hänen eteensä. - -"Hyvä ystävä kulta", sanoi mamma estellen, "enhän minä ole mikään -oopperalaulajatar." - -"Mamman pitää laulaa 'Nuku, nuku, kullannuppu'", kuului hyvin tunnettu -lapsenääni sanovan. Molemmat vanhemmat kääntyivät joutuin sinne päin ja -näkivät Bobbokerin seisovan ovella pitkään valkoiseen paitaan puettuna, -pää pörrössä ja kasvoissa enkelin ilme. - -"Johan nyt jotakin!" huudahti mamma. "Voi sinua pikkusta kultu pojua! -Olenko minä todellakin laulanut niin hyvin, että houkutin hänet pois -vuoteestaan ja sitten koko matkan tänne alas?" - -Mamma hypähti istuimeltaan Bobbokeria kohti, ja pappa kovisti: - -"Kuuleppas sinä pikkunen vintiö, jollet nyt paikalla laputa takaisin -sänkyysi, niin saat minulta selkääsi niin että tuntuu. Mikä sinut -riivasi pystyyn, kun kerran olit nukkumassa?" - -"Älä nyt, Will!" torjui mamma ja otti lapsen syliinsä. - -"Poju ei tartte 'elkää", huusi Bobboker, ja sitten hän huusi vielä -paljon muutakin saatuaan päänsä hyvään turvaan mammansa olkapäätä -vasten. - -"Minä vien hänet taas makaamaan ja parin minuutin päästä tulen -takaisin, mies kulta", sanoi mamma rientäen portaita ylös ja jättäen -jälkeensä pitkän sarjan yhä hiljenevää ruikutusta. - -Pappa reuhtoi pitkin huonetta siihen tapaan, että huonekalut -olisivat pelosta vavisseet, elleivät ne onnekseen olisi turvassa -tunteellisuuksilta, jotka ovat ihmiskunta poloiselle ominaisia. -Hän valmisteli hirveätä esitystä mielipiteistään lapsiin nähden, -mutta äkkiä mamma keskeytti hänen ajatustensa juoksun lennähtämällä -huoneeseen, sillä se vauhti, jolla hän taas oli päässyt asianmukaisesti -eroon nuoresta häiritsijästä, oli niin hämmästyttävä, että pappaa -vihastuneemmankin miehen olisi täytynyt sitä ihailla. Mamma astui -sisään niin hymyilevänä kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja tämä seikka -olisi riittänyt pahentamaan papan mielenkuohua, ellei häneltä aina -olisi voima hävinnyt silloin kun hän joutui vaimonsa lempeän hymyn -valtaan. Sitten mamma istuutui piaanon ääreen ja tarttui vähääkään -vapisematta lauluun, jota häneltä oli äsken pyydetty. Tosin hän tiesi -antautuvansa syypääksi mielettömään uhkarohkeuteen, mutta oliko -mitään semmoista, mitä hän ei yrittäisi miehensä mieliksi, joka häntä -rakasti ja jota hän niin hellästi rakasti? Hän oli lukenut miehistä --- sotilaista --, jotka omin neuvoin olivat käyneet kokonaisen joukon -tai patterin kimppuun, kun heitä elähytti vain rakkaus omaisiin tai -isänmaahan. Eikä tuo laulu "Faust'ista" ollut pelottavampi kuin -sotajoukko tai patteri -- ei ainakaan paljoa pahempi. Hän siis -helähytti piaanossa perusäänen ja sovitteli siihen omaa ääntään. Vaan -osuiko hän aivan kohdalleen, sitä hän ei päässyt tarkoin kuuntelemaan, -sillä samassa hän kuuli erään huutavan: - -"Mamma!" - -"Mikä nyt on, Frediseni?" - -"Ole vaiti, miekkonen!" ärjäsi pappa syösten ulos portaiden juurelle ja -ravistaen nyrkkiään hurjasti perillistään kohti. - -"Katsotaan ensin, mitä asiaa hänellä on, Will kulta", ehdotti mamma -lähestyen miestään. "Kuule, Fred, miksi sinä et pysy sängyssä?" - -"Eikö kukaan aio tulla lukemaan meidän kanssamme iltarukousta?" kysyi -Fred. - -"Voi, voi", huokasi mamma; "sen minä unhotin kiireessäni, kun riensin -takaisin sinun luoksesi, Will." - -Sitten mamma katsahti pappaan, joka vastaukseksi melkein tuijotti. -Mamma olisi suonut miehensä tarjoutuvan lähtemään yläkertaan pitääkseen -lastensa kanssa hartautta, mutta pappa häijysti ajatteli, ettei -rukouksia olisi saanut ikinä keksiä. Sitten pappa vähitellen, tajusi, -kuinka itsekäs hänen tunteensa oli, ja hän hiipi pois vierashuoneeseen -itsekseen mutisemaan. Mutta mamma meni hitaasti ja murheellisena -yläkertaan poikansa luo, nosti painavan pikku miehen syliinsä -ja suuteli häntä koko matkalla eteisestä sänkyyn, jättäen hänen -kasvoilleen jotakin, mikä on suuteloita kosteampaa. - -Pappa sillä välin ponnisteli jonkun aikaa rajusti itsekseen -puolustellessaan suuttumustaan. Tietysti rukoileminen oli sangen hyvä -asia, ei hänellä mitään ollut rukousta vastaan, mutta hän toivoi, että -lapset olisivat kyllin hartaita ajatellakseen rukouksiaan silloin kun -joku sattui olemaan heitä kuuntelemassa eivätkä piinaisi aikaihmisiä -tekemään semmoista, mikä oli rukouksen suora vastakohta. Ja jos vaimot -pitäisivät huolta talousasioistaan yhtä täsmällisesti kuin heidän -miehensä suorittavat omia toimiaan, miten toisenlaista olisikaan -aviomiesten onni hänen tietääksensä! - -Kun mamma palasi vierashuoneeseen, oli tämä tyhjä. Mutta pappa oli -kiireesti töhertänyt lyhyen tiedonannon erään kirjan päällyslehteen ja -pistänyt sen piaanon nuottitelineelle. Siitä kävi selville, että hän -juuri oli lähtenyt muutamaksi minuutiksi klubiin katsomaan, saisiko -sieltä pari tuttua mukaansa kotiin, ja sitten voitaisiin pelata hieman -korttia. Kokemuksesta mamma hyvinkin tiesi, mitä tämä merkitsi: hän -jäisi yksikseen istumaan lopun iltaa ja ehkä puolen yötäkin. Vaan -kenties Himmu heräisi siihen tuskaan, jota hammasten puhkeaminen -vauvalle tuotti, ja kaipaisi lohduttelemista; myöskin oli mahdollista, -että Bobboker tarvitsisi mammaa, koska runsas illallinen usein häntä -ahdisti painajaisen tavoin. Näin mamman ilta ei sittenkään jäisi aivan -aution yksinäiseksi. - -Tällä tapaa siis mammalla, kuten miljoonilla muillakin äideillä, joilla -on rakastavat, vaan ajattelemattomat miehet, koko elämän lanka kutoutui -_yhtenä ainoana päivänä aamun, puolipäivän, iltapuolen ja illan halki_. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ROUVA MAYBURNIN KAKSOISET*** - - -******* This file should be named 65467-0.txt or 65467-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/4/6/65467 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65467-0.zip b/old/65467-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5cc5734..0000000 --- a/old/65467-0.zip +++ /dev/null |