diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65108-0.txt | 2634 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65108-0.zip | bin | 49027 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2634 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..63e687c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65108 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65108) diff --git a/old/65108-0.txt b/old/65108-0.txt deleted file mode 100644 index 655d6c7..0000000 --- a/old/65108-0.txt +++ /dev/null @@ -1,2634 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Salon pojat, by Iivo Härkönen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Salon pojat - Mäenlaskumatkoista koulutielle - - -Author: Iivo Härkönen - - - -Release Date: April 19, 2021 [eBook #65108] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALON POJAT*** - - -E-text prepared by Tuula Temonen - - - -SALON POJAT - -Mäenlaskumatkoista koulutielle - -Kirj. - -IIVO HÄRKÖNEN - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1918. - - - - -SISÄLTÖ: - - 1. Mäenlaskumatka Kivimäen vaaralle. - 2. Salon yksinäisessä talossa. - 3. Salon satuja. - 4. Hilpan kaupungissa-käynti ja sen seuraukset. - 5. Kesäisiä puuhia. - 6. Runo kesästä. - 7. Metsän säveliä. - 8. Aarteen etsintä. - 9. Runo aarteen etsinnästä. -10. Kouluun. - - - - -1. Mäenlaskumatka Kivimäen vaaralle. - - --- Hei, hei, Karppa, elä laske sinne nurmelle päin! Laske tänne -järvelle päin, tänne on parempi mäki. Karppa, Karppa! - -Karppa mennä viiletti alamäkeensä niin että lumi pölisi ja peitti koko -miehen pehmeään, valkeaan ryöppyynsä. - --- Sinä, Pyntys, elä ainakaan viitsi laskea hänen perästään! Tätä -aitaviertä näin! Täällä on jyrkempi mäki, ja pitempi! Näin, helei! - -Hilppa komenteli veljiään. Nämä olivat nuoremmat, joten hän katsoi -sanansa yltävän heidän ylitseen. Eipäs yltänytkään. Pojat laskettelivat -pienillä suksillaan minne halusivat. Ja enimmäkseen juuri niihin -suuntiin, minne Hilppa ei halunnut. Pyntys suosi peltomäen kaakkoista -kuvetta, joka ei laskeutunut nurmikolle eikä järvelle, vaan niiden -välillä olevalle niemekkeelle, minkä isoisä oli viime syksynä polttanut -ja perkannut siinä olevista pensaista ja nuorista puista paljaaksi. Ei -sillä ukkosella ollut siinä työssään mitään tarkoitusta, ei polttanut -peltoa eikä nurmea varten, mutta polttihan vain! Annapa häviävät -mokomat häkkyrät, oli hän ähähdellyt hiessä-otsin siinä louhisella -niemekkeellä polttokangen ja kirveen kera häärätessään. Palakoot, -palakoot, pakanat! - -Nyt nuorin ukon pojanpojista käytti hyväkseen hänen työtään, ajaa -karautteli lyhyillä suksillaan hänen puhdistamaansa maa-alaa kohti. - --- Elä viitsi sinne ajaa! Hei, Pyntys, kuuletko, senkin nallikka, kun -kehtaatkin tuonne ukon louhikkoon ajaa! Tänne on parempi, selvälle -järvelle! - -Pyntys ei ollut niitä miehiäkään, joka olisi kuunnellut. Hän mennä -huhki vain niemekettään kohti. - --- Ole vaiti, tänne on mitä paras mäki! Aja sinäkin tänne! Huhui, tänne -sitä on kelpo ottaa luikuja! - -Ja Pyntys peittyi vielä sakeampaan lumipöllyyn kuin Karppa. - -Karppa ei edes vastannutkaan mitään vanhimman veljen kieltoihin ja -houkutteluihin, hän vain painoi itsepintaisesti sinne nurmelle päin, -niemen kainaloa kohti, kesäiseen uimarantaan päin. - -Aikansa lasketeltuaan omiin suuntiinsa kokoustuivat veljekset mäen -kumpuralle ja jäivät siihen kukin levähtämään. Pyöreät posket -helottivat ja rinta kohoili nopeasti. Oli se antanut raikkautta sekä -tuottanut voimainkoettelua tuo kiivas laskettelu. Nyt ikäänkuin -yhteisestä sopimuksesta otettiin yhteinen lepohetki. - -Mitäs nyt? Tuntui kuin ei enää kenenkään heistä kannattaisi laskea -näitä mäkiä. Nyt oli lähdettävä muualle. Mutta minnekä? - -Lähteä täytyi, sillä päivä oli vielä parhaillaan ja voimia ei oltu -kulutettu vielä kuin palanen alkupäästä. Sää taas oli mitä parhain, -oikein erikoinen mäenlaskusää. - --- Kivimäen vaaralle, kiljahti lyhyt, vanttera Pyntys ja rupesi -huitomaan järven ja sen takana olevan metsän taa. - --- Siellähän me oltiin kesällä, jatkoi hän, -- ja miten hyväksi nähtiin -sen pohjoispuolinen rinne, se, joka johdattaa suolle! Voi miten hyvä -rinne! Aivan paljas ja kivetön ja kannoton! Ja kaikki kuin luotu oikein -uhma-laskemista varten! Hyppyreiksi niin hyviä nystermiä, ja sopiva -jyrkkyys ja alaalla niin hauskan loivaa ja kaiken päätteeksi siellä -alla sellainen sileä suo! Ja mäen päällä sellainen korkeus, jotta ihan -päätä huimaa katsellessa ympärille, -- mikä ilo siitä olisi alas -laskea! Voi pojat, sinne! - --- Ei, ei, emme lähde, ennätti väliin epäileväisempi Karppa, joka aina -mietti omia asioitaan ja tuumi jokaista ehdotusta perinpohjin. -- Emme -lähde, sinne on pitkä matka! - --- Ja sieltä on niin paha illalla tulla kotiin, myöhällä, pimeällä, -- -myöntyi häneen Hilppa, joka edusti keskiväliä keskimmäisen veljen -hitaan ja nuorimman kiivaan luonteen välillä. -- Emme lähde! - --- Lähdemme, totta totisesti! Lähdemme kuin lähdemmekin! Ellette lähde -muut, niin lähden minä yksin! Ja edellä lasken, lasken mäkeä niin, että -suksen mäystimet menevät poikki ja itse sauvakin katkeaa! Ja sitten -tullessa eksyn, ja sitten saatte te olla syypäitä minun häipymiseeni -suureen Leutsonkorpeen! Elkääpäs vain lähtekö! - -Tuo tuollainen perustelu muutti toisten mielet. Jospa pakana sittenkin -lähtee ja sinne eksyy! Ja sitten -- mitäs tosiaankin sanotaan isälle ja -äidille? Ei, asiaa kannatti ajatella! - --- Töllistelkää mitä töllistelkää, mutta minä lähden! Lähden uhallakin! -Menkää te isoisän verkkopenkille uunin vieressä! Siellä kuunnelkaa -satuja ja loruja! Minä lähden korkealle Kivimäen vaaralle! - -Tuo itsepintainen into ja muuttumaton lähtömieli vaikutti yhä enemmän, -ja niin toiset pojat taipuivat noudattamaan nuorimman veljen tahtoa. -Lähdetään, lähdetään, mutta pidä sinä sitten varasi, että tulee -lähdetyksi aikanaan takaisin. Pidä siitä varasi, Pyntys! Jos eksytään -kaikki palatessa, niin se on sinun syysi! - --- Olkoon! Olkoon kaikki minun syyni; vaikka sinne soihin ja korpiin -upottaisiinkin, mutta lähdetään nyt vain! - -Lähdetään! Minnekäs sinun kanssasi pääsee! Et lähtisi, niin saisit -nähdä nousevan sellaisen metelin ja elämän, että täytyisi se joko -väkivoimalla tukahuttaa ja saattaa vanhemmat väliin tai, tätä -välttääkseen, paeta riihen tai saunan suojiin, jossa sitten saisi lopun -päivää hyppiä salvamesta salvameen äkeytyneen pikkuveljen -päällehyökkäyksiä vältellen. - -Semmoinen se oli se pikku veli, sille ei ollut antanut voimaa, mutta -sisua sitä enemmän ja se täytyi yhteisen rauhan vuoksi ottaa huomioon. - -Jouduttiin lähtemään loittoiselle mäenlaskuvaaralle. Mutta ennen lähtöä -täytyi käydä vanhemmille ilmoittamassa, ja siihen tärkeään tehtävään -sai käydä keskimmäinen, vakain veli. Hänen sanansa painoi enimmän -tällaisissa tapauksissa. - -Lupa saatiin, ja sitten kiireellä järven ja sen takaisen metsän -helmaan! Pois nyt kotitannerten lumet jaloista, hyvästi nyt hetkeksi -peltoinen, matalataloinen kotiniemi! - -Suuressa Leutson korvessa, syvässä rytönotkelmassa, katkesi Pyntyksen -suksesta mäystin ja sitä saatiin miehissä korjata eheäksi! Kun se -saatiin kuntoon, lähdettiin kiivaasti jatkamaan matkaa, ja kohtahan se -oli Kivimäen jyrkkä rinne edessä! - -Kun tultiin mäen päälle, näkyi sieltä paljon ja laajalti maailmoita. -Tuolla pieni takakylä Ihatsu pienen järven rannalla ja siellä se oli -korkea, pitkillä salovaaroilla sijaitseva Petäjäselkäkin. Tuolla -asumatonta alhomaata Sarkaan päin, sakeine ja kirjavine sekametsineen -ja pienine selänteineen ja vaarannyppylöineen, tuolla taas kotikylän -tuttu puoli. Vihdoin tuonne, Koittoon päin, aava, alava suo. Sinne päin -sitä olisi lasketeltava, ja sen toimen valmisteluihin ryhdyttiinkin. - -Keskimmäinen veli oli ottanut pienen kelkkasen mukaansa suksien -lisäksi, ja siihen hän oli kaiken varaksi asettanut itsekunkin pienen -turkkisen, joka ei voinut olla pahaksi, kun matka oli pitkä ja talvi -oli talvea. Saattaisi illalla kylmetä ja silloin ne, paluumatkalla, -olisivat hyvään tarpeeseen. Nyt keritti hän kelkan nuoran vyöstään ja -valmistui toisten kanssa koe-ajoon, katsomaan, millainen mäki todella -olisi. - -Hurautettiin alas. Suoraan suota kohti, aukeinta paikkaa myöten. - -Hyvä oli mäki, ei siinä ollut mitään vikaa. Verraton! Ei moitteen syytä -minkäänlaista, vaan oli luiunottopaikka ensimäinen koko seudulla, -koko siinä maailmassa, joka tiettiin ja tunnettiin! Varsinaiseen -alas-lasketteluun vain! - -Siihen ei tarvinnut kehotella. Se oppi oli jo saatu ja se oli painunut -jo aivan veriin, se oli talven tapoihin kuuluva yhtä hyvin kuin -syöminen ja juominen. Semmoisia mäenlaskijoita kuin Niemen talon pojat -ei ollutkaan koko kylässä. - -Mutta vähitellen rupesi päivä painumaan iltaan. Se tulikin tuo -iltapuoli niin omituisesti, ettei sitä huomannutkaan. Kun aurinko oli -poissa, harmaiden, lumenväristen pilvien takana, niin eihän sitä -tiennyt, missä se milloinkin viiletteli. Se hurautteli siellä omia -menojaan aivan kuin pojat mäenlaskurinteessä, ja niin se, piilolainen, -pojat petti. Ennenkuin he kerkisivät tulla ensi levähdyshetkeenkään, -oli jo pimeän myräkkä ja siitä jo kehräytyi innokkaiden luiunottajain -ympärille täysi pimeä. - -Huh, mitäs nyt? Katsokaas, nyt on jo täysi pimeä! - -Tämä huudahdus pääsi ensin Karpan suusta, mutta kohta siihen yhtyivät -toisetkin. Katso, katsohan vain! Avasi siinä silmänsä ja suunsa jo itse -Pyntyskin. - -Mitäs nyt? Synkkä pimeys tuli, ja me täällä! Matkaa kolme, neljä -virstaa! Mitäs nyt? - --- Tähän jäämme, ratkaisi asian lyhyesti Pyntys. - --- Emme, pisti vastaan Karppa. - --- Jäämme! Menemme tuonne korpirantaan, mäen alle, suon ja mäen juuren -väliseen metsään, ja sinne suuren puun alle asetumme! Siellähän on -sellaisia suuria puita! Muistammehan, kun kesällä isoisän kera noita -ranteita myöten ansateillä kuljeksimme! Ne ovat kuin pieniä mökkisiä -nuo suurten kuusten juuret! Niin kuivia, ja niin suuret ja tiheät on -niissä kattohavut! Oksat aivan maahan asti ulottuvat. Mutta niiden -alle, aivan puunjuuren ympärille, syntyy sellainen pyöreä, -suippokattoinen suojus, jotta voi, voi! Sinne, sinne! Tässä turkit -peitoksi, sukset ja kelkka pään alle, ja sinne yhteen kasaan kuin -pienet karhunpennut! - --- Mutta mitä vanhemmat sanovat, vastasi neuvokkaalle Pyntykselle juro -Karppa. - --- Ei sinne, virkkoi päättävästi Hilppa. Emme tarvitse maata taivaan -alla, kun ehkä voimme saada lepopaikan oikean katonkin alla. -Muistattekos, pojat, että tässä lähettyvillä on erään salo-ukkosen -mökki? Eikös se ole vielä meidän sukulaisiamme, se pieni naurusuinen -Mikki-ukko? Se, joka tuo meille aina kaloja ja väliin isälle, -kaupunkiin vietäväksi, pyitä, tetrejä, metsäkanoja ja metsoja? Sehän -asuu tuossa tämän ensimmäisen suokannaksen takana -- niinhän on meille -selitetty! Siinä kaidassa korvessa, joka on tämän suokannaksen ja -Ihatsujärven välissä! Siinä sakeassa kuusiryhmässä! Lähdetäänpäs pojat -sinne! Sinne tästä kyllä hyvin osaamme ja siellä on meillä suojaa! -Oikeata Mikki-ukon pikku-mökin suojaa ja lämmintä, ja kyllä se ukko -hämmästyy, kun kolme pientä suksimiestä keskellä pilkkoisen pimeää -hänen matalan ovensa eteen karauttaa! Sinne, pojat! - --- Sinne! - -Arvelematta lähtivät pojat pyrkimään Mikki-ukon mökille päin. Kelkka -kiinnitettiin takaisin vyöhön ja mäestä alas päästyä lähdettiin -kiirehtien sujuttamaan yli edessä olevan suokannaksen. - -Suolla oli täysin pimeää, mutta sitten rupesi vähä kerrassaan -valaistumaan. He saivat kuin uudet silmät, yösilmät, ja niillä he -rupesivatkin oivallisesti näkemään. He olivat havainneet ennenkin, että -pimeässä liikkui ensin kuin upposokea, mutta sitten hetken päästä tuli -siinä aivan hyvin toimeen. Kotijärven jäällä oli sitä koettu. Mutta -siellä oli muitakin apuneuvoja. Oli tie, tienviittoja, nienten päitä ja -rantoja ja vihdoin kotikylän tuttu häämötys. Täällä ei ollut mitään -sellaista. Mutta olihan täälläkin vastaranta ja sitä ei voinut sekottaa -suon muihin ääriin, jotka häipyivät täyteen pimeyteen. - -Kun uutterasti ponnisteltiin, päästiin pian kannaksen yli. Siinä -kannaksen takana piti ensin olla pieni aho, aivan suon rannassa -loivalla rinteellä, sitten vasta alkaisi se Mikki-ukon mökin korpi. -Niin olikin. Aivan suon rannassa piti kasvaa muutamia korkeita kuusia -ja itse aholla, sen keskikohdalla, piti olla vanha kekoaitaus, aumojen -paikka niiltä ajoilta, jolloin tämä aho oli viljelyksellä. Niin oli -kaikki. Se synnytti turvallisuutta pojissa. Kuuset suhisivat niin -hiljaisesti yötuulessa ja se ikäänkuin lohdutteli poikia. Keko-aitaus -oli niin kotoisen ja suojaisan näköinen. Se muistutti kotinientä, sen -kesäisiä eloksia, leikkuutöitä ja sitten syksyisempiä riihenpuinteja. -Siinä pojat aivan levähtivät ennen lähtöään ahon reunasta mustana -seisovaan korpeen. Tässähän olisi vain pienoinen matka päämäärään; -mitäs hätää tässä enää olisi! Ei muuta kuin suksensujaus! - -Siinä tuli mieleen se Mikki-ukkokin, sellaisena läheisempänä, oikeana -poikain ystävänä. Se tuli tavallisimmin käymään heidän kotitalossaan -talvisin -- ainakin niin he muistivat. He istuivat isoisänsä -verkonkutimen ääressä lämpimässä pirtissä, isän veistellessä susta tai -reenjalasta, äidin kehrätessä rukilla ja isoäidin värttinällä sekä -ulkoilman tihuutellessa hiljaa lumiaan, kun yhtäkkiä alkoi kuulua -pihalta, seinämältä kolinaa ja kaikille oli selvää, että joku siellä -asetteli suksiaan seinää vasten. Kohta alkoi kuulua kolinaa -eteisestäkin ja pian avautui ovi, valkeata, huuruista ilmaa pullahti -sisään suuria palloja ja niiden keskeltä ilmestyi pieni, ketteräinen -ukkonen, karvalakki painettuna syvälle korville ja pitkä, -kissanmuotoinen laukku selässä. - --- Hehe, tässähän sitä ollaan, äännähti ukko ja pian oli hän talon -väkeä ja myös heitä, lapsia, tervehtimässä. Pienet valkoiset hampaat -välkkyivät hupaisesti tuuhean parran takana, silmä paistoi kirkkaasti -ja lystikkäästi, ja vedellen jääpuraita parrastaan lausui ukko heille, -toisella kädellään jo nipistäen heitä korvasta tai käsivarresta: - --- Ka, ka, ikuiset vekkulit! Kuin pienet metsäpennut tai kalanhampaat! -Hehe, te keppulin-kääntäjät! - -Sellaisen ukon luo! - -Ja sen mökki kuului olevan sitäkin mukavampi! Melkein kuin suuri kivi -synkässä rikeikössä, sellainen pystypuilla ja havuilla suojailtu, -juuremmalta kivillä ja turpeillakin kaarreltu. Kaksiosainen, -- -toisessa puolessa, pienen eteisen takana, lehmä ja vasikka ammumassa, -toisessa hänen oma asumuksensa. Itse hoitaa ukko karjaansa, ja muun -elatuksen hakee metsästä ja järvestä. Oma asuinpuoli kuuluu olevan kuin -pieni sauna, siinä yksi ainoa pieni ikkuna, seinä ja katto -kiiltävänmustia, nurkassa saunanuunin tapainen uuni ja sen vierellä -oikeat lavatkin -- makuupaikka! Sellainen merkillinen mökki, pieni, -mukava, kotoisa! - -Sinne! - -Kohottiin levähdykseltä ja lähdettiin hiihtämään korpeen. - -Siellä oli omituisen hiljaista ja tutunomaista. Se oli kuin suuri -pirtti, tuo öinen korpi. Siellä oli niin lämpimäntuntuistakin, ja -kuinka turvallista! Suuret vanhat puut olivat kuin mitäkin tovereita, -elollisia olentoja! Yksivakainen hiljainen suhina niiden latvoissa oli -kuin niiden ääntelyä heille. Pienet puut niiden juurilla olivat kuin -niiden lapsia -- heidän ikäisiään! Mikäs siellä oli etsiessä ukon -mökkiä! Ja pianhan se saapuu! - -Eipäs saapunutkaan. He olivat jo tulleet melko pitkälle korpeen, mutta -matalaa, tutunomaista asumusta vain ei näkynyt. Korven piti olla kaidan -ja aivan pian läpi hiihdetyn. Kohta piti sen keskeltä ilmautuman -sellaisen hupaisen hökkelin, joka toki erottautui suuresta kivestä, -niin paljon kuin se sitä muistuttikin. Oli sanottu, että kun vain siltä -aholta ja keko-aitaukselta suoraan hiihtää korpea kohti, niin on kohta -mökki edessä! - -Ei ollut. - -Mikä kumma! - -Kohta saattoi olla korpi jo lopussa ja pieni Ihatsujärvi edessä, ja -silloinhan olisi pitänyt olla jo mökinkin edessä. Mutta minne se -häipyi? Metsäkö sen peitti ja eksytti heidät? - -Kohta oli korpi läpi hiihdettynä ja pojat tulivat pienen lumiaukion -rantaan, joka ei voinut olla muu kuin Ihatsujärvi! Mutta missä oli ukon -mökki? - -Pojat kääntyivät takaisin! - -He tulivat samaan korpeen ja hiihtelivät sitä edestakaisin. Ei löytynyt -mökkiä. Jo kävi ilmakin raskaaksi -- kylmänkoleaksi ja kosteaksi -- ja -lisäksi rupesi nälkä ja väsymys uuvuttamaan. Pojat istuutuivat kuusen -juurelle ja rupesivat eväitään pureskelemaan. Sitten nousivat he ja -lähtivät jatkamaan taivaltaan. Suksia kovin takelsi. Ei ollut hauska -sellaisella kelillä hiihtää. Vihdoin tuli aukea paikka esiin ja se oli --- se entinen aho, jolta he olivat lähteneet korpiselle kiertelylleen. - -Pyntys silloin jo itki. Karppa puri kintaansa peukaloa ja sysieli -suksisauvaansa maahan. Hilppa oli nolona. Koko hauska matka oli saada -ikävän päätöksen. - -Silloin Hilppa korotti äänensä ja lausui: - --- Tässä aholla on myös pieni metsätöillä olijain mökki. Minä tiedän -sen. Minulle isä sanoi. Sellainen pieni maamaja, puoleksi maahan -kaivettu, puoleksi havuista ja pölkyistä rakennettu. Siellä on pieni -uunikin, kuin saunanuuni, ja leveä makuulava. Sinne menkäämme. Siellä -tulipesään tikuillamme tuli tehkäämme ja sitten syökäämme loput -eväämme. Sitten käykäämme maate. Sukset ja kelkka ottakaamme sisään ja -siten olemme kaikki turvassa. Aamulla sitten lähdemme uudella onnella -ukon mökkiä etsimään! Minä sanon sen! - -Kellään ei ollut mitään vastaansanomista. Mentiin ja löydettiin tuo -maamaja ja sinne miehissä työnnyttiin. Siellä viritettiin tuli pesään, -toinen päretikkuun ja sitten syötiin loput eväät. Siitä vierähdettiin -matalan majan lepuulautasille ja siihen tuokiossa nukahdettiin uunin -hiilien vielä risahdellessa ja leppeän lämmön kietoutuessa pienten -eränkävijäin ympärille. - -Aamulla löydettiin heti ukon mökki ja sieltä lähdettiin päivemmällä -kotiin. - - - - -2. Salon yksinäisessä talossa. - - -Pojilla oli monta hyvää ystävää vanhain miesten joukossa. Paitsi -Mikki-eno, tuli ukko Volsku sieltä Ihatsujärven puolelta poikain -kotitaloon sekä talvella että kesällä ja kysyi pojilta, niin -hullunkurisen huolestunut ilme kasvoilla, että kuinkas ne näillä -ukkorukilla ovat nyt oikein asiat. Eikös ne ole oikein huonosti? Voi, -voi teitä ukko-pahoja! - -Eräs Larin Mikki-niminen vanhus se saapui jostakin vielä kauempaa ja -alkoi ladella heille kaikenlaisia valeita: - --- Voi, voi> poikaparat, kun nyt on tapahtunut sellaisia ihmeitä, että -siellä Aunuksessakin ovat kaikki kaivonvivut suurella myrskyilmalla -lentäneet taivaaseen. Ja täällä omilla mailla päin ovat eräillä -paikkakunnilla kaikki virstatolpat kaatuneet ja kuolleet siihen suureen -ruttoon... - --- Elä valehtele, älähti siihen aina innokas Pyntys ja Hilppa säesti -häntä. Karppa vain jäi miettimään. Mutta kun ukko ei hellittänyt, niin -Hilppa ja Pyntys jo alkoivat uskoa häntä, mutta Karppa korotti silloin -äänensä ja pani jyrkän vastalauseen. - -Kaikista hauskin poikain vanhemmista tuttavista oli eräs pitkä -sukulaismies, jota sitäkin sanottiin enoksi ja joka oleskeli enimmät -ajat, etenkin talvisin, kaukana salokylissä, pienissä yksinäisissä -erämaakylissä, joita oli poikain kotikylän takana itäänpäin -- samaan -suuntaan, missä oli Ihatsukin. - -Siellä oli hän jonkinlaisena metsä- ja tukkityöpäällikkönä ja sen -vuoksi siellä viipyili. Ja sieltä oli hänellä paljon kertomista, aina -kun poikain kotitaloon saapui. -- Siellä kun on nuo tuvan uunitkin -niinkuin suuret kivirauniot vain ja savu menee ulos puisesta -savutorvesta. Ja pöydät ovat yhdestä puusta ja ikkunat pienet kuin -kissanreiät aitan ovessa. Ja toinen osa pirtistä on aivan pikimusta ja -toinen valkea kuin vasta pesty vaate ja kaikki on siellä ihmeellistä ja -kummallista. Ja makuupaikat ovat ylhäällä orsien päällä ja kun uunia -lämmitetään, niin on savua huoneet täynnä. -- Onpa siellä sellainen -myllykin, jossa on vain yksi ratas... - --- Voi, voi noita seutuja, huutelivat pojat kuullessaan tällaisia -kuvauksia. Eikä he ensin tahtoneet uskoakaan, mutta johan täytyi uskoa, -kun tottakin todemmilta ne lopulta tuntuivat ja eno ne kertoi. Oi, voi, -tottahan ne ovat ja ovatpa nuo seutuja nuo enon asustelemat maat! Sinne -täytyisi päästä! - -Sinne pääsi eräänä talvena vanhin veli, joulun jälkeen paraana -talvisydämenä. Siellä oleskeli taas tuo hupaisa, leikikäs eno, eräässä -pienessä kylässä, jossa oli vain yksi ainoa talo, ja hän otti -sukulaistalonsa poikasen sinne joksikin aikaa ikäänkuin pieneksi -apulaisekseen -- kirjamieheksi näet, vaikkei Hilppa vielä osannut -montakaan kirjainta merkitä -- ja se se oli ilonpäivä tuolle pienelle -miehelle, tuo hämäräinen, lumitupruinen päivä, jolloin hän sai lähteä -enonsa kanssa syvässä reessä ajelemaan noita ihmeellisiä saloja kohti. - - * * * * * - -Kovin yritti Hilppa kysellä enoltaan noiden ihmeellisten seutujen -oloista, minne oltiin matkalla, mutta eno ei vielä ryhtynyt niistä -paljoakaan kertomaan, sillä parempi oli nähdä ne omin silmin ja -muutenkin: mitä ne paranevat liian tarkasta edeltä kertomisesta! -Pahenevat vain. - -No, Hilppa tyytyi vastaukseen ja painui syvän, laajan reen pohjalle -omiin oloihinsa, miettimään siellä heinäin, loimien ja turkkien välissä -omia asioitaan ja arvelujaan. Erittäin mietitytti häntä se, että -siellä, tämmöisten salojen ja taivalten takana oli semmoinen kylä -- -yksitaloinen! Miten sekin tuli toimeen siellä ja miten se oli voinut -sinne asettua? Semmoisetko ne loittoiset salokylät lienevät yleensäkin? -Joko ne siitä hänen kotikylänsä kohdilta loppuivatkin oikeat, suuremmat -kylät; kulkiko siinä ikäänkuin jokin raja, jonka toisellapuolella oli -oikeita ihmisellisiä kyliä, mutta toisella ei muuta kuin -- taloja. Se -Ihatsukin jo oli semmoinen rähjä. Kulkiko siinä kylien ja salojen raja? - - * * * * * - -Ohoh! - -Eno oli nukahtanut ja heräsi nyt yhtäkkiä kuin hämmästyen ja huudahti -noin pienelle seuralaiselleen. Tämäkin oli nukkunut ja heräsi tuohon -enon huudahdukseen. - -Ympäristö oli täysin muuttunut. Vaikka taival oli yleensä saloista ja -asumatonta, ei alkumatka kuitenkaan ollut ollut varsinaista saloa, vaan -oli siellä ollut aukeampia maita. Aina silloin tällöin oli tien varteen -ilmestynyt pieniä kyliä ja niiden ympärille peltoja ja sitten joku -järvi peltorinteiden alle, ja vaikkapa ei olisi ilmestynyt kyliäkään, -olivat maat aukeampia, vähämetsäisempiä. Niitä oli varmaan joskus -raadettu. Nyt ei tuosta ollut enää jälkeäkään. Ympärille oli kiertynyt -suuri, syvä salo, oikea korpi, josta ei enää mitään aukeampaa auennut. -Puut seisoivat aivan tiessä kiinni ja taivuttivat joskus lumiset -vartensa omituisina valkeina kaarina tien ylikin. Kaikki puut olivat -lumen verhoamina ja tuo teki salon yhä synkemmäksi, sakeammaksi ja -umpinaisemmaksi. Korkeat, vanhat puut olivat vain latvoistaan lumen -kietomia, mutta nuoremmat, matalammat ne seisoivat yltä päältä lumen -vallassa, kuin mitkäkin pienet tornikkeet tai viljakeot. Se oli outoa -Hilpasta nähdä tuo tuollainen metsä. Se oli kovin salaperäinen. - -Ja hiljaista oli siellä. Ei syntynyt ääntä mistään muusta kuin -lumitullojen silloin tällöin tapahtuvista tupsahteluista, hevosen -tiukujen hiljaisesta helkkeestä ja kyytimiehen yksitoikkoisesta -hevosen hoputtelusta. Tuulikin tuntui vaimenneen ja itse lumen -tupruaminenkin. - -Mutta olikin yö. Sydänyö pilkkopimeä jo oli, kun yksinäiset ajajat -heräsivät reessään. Olivat nukahtaneet pimeän tultua illalla ja reen -hiljaa vieriessä eteenpäin siinä ottaneet raittiita ulkoilmaunia -myöhään asti. - --- Hohhoh, kah, eikö sinulla ole kylmä? kysyi eno Hilpalta, luullen -että hän oli herännyt joko Hilpan äännähdyksen tai liikahduksen tähden. - --- Ei, ei, ei minulla ole kylmä. Entäs sinulla? vastasi Hilppa -kirkkaalla äänellä paksujen peittojen alta, koettaen itseään kohottaa -hieman sieltä syvyyksistä ja tuntien itsensä hyvin virkeäksi. Yö oli -lämmin ja hän tunsi olonsa sangen hyväksi. - --- Minullako kylmä, ei minulla ole kylmä, vastasi eno, -- pidä vain -itsestäsi huolta! - --- Mutta emmekö ala jo päästä perille? käänti Hilppa keskustelun -toisaalle. - --- Emme vielä. Vielä on sinne matkaa. Vielä on sinne taivalta yhtä -paljon kuin jos ajaisimme tästä takaisin matkan puoliväliin. - --- Paljonkos oli siihen asti matkaa? - --- Puolet kuudestakymmenestä virstasta. - --- Kolmekymmentä virstaa siis. Siis tuon alkupuolen jälkeen tultiin -viisitoista virstaa. Ja viisitoista vielä on jälellä... - --- Hyvä laskupää! Sellainen se minun apulaisellani pitää ollakin! - -Hilppa tunsi ylpeyttä. - -Sitten painuttiin taas äänettömyyteen. - -Yö soitteli noita yksitoikkoisia hiljaisia säveliään ja siihen yhtyi -nyt vähitellen korviin erottautuva pitkänomainen puunlatvojen humina. -Kun ilma oli lämmin ja kostea, muuttui se kuuntelijain korvissa yhä -enemmän suhinaksi. Se tuntui niin hyvänsuovalta ja viihdyttävältä. - - * * * * * - -Mutta jo rupesi ilma vähän valkenemaan ja samalla maat rupesivat -aukenemaan. Jo ilmaantui tien toiselle puolelle harvapuisempaa maata, -oliko se sitten pikkusuota tai muuta laaksoketta, ja kas, tuolta -kauempaa, ajajain edestä, valotti jotain laajempaa aukeamaa, joka -samalla tuntui olevan ylävämpää maata. - --- Tuolla, tuolla... kas, mitä sieltä näkyy? huudahti Hilppa, kun hänen -silmänsä sattuivat tuohon valotteluun. - --- Sieltä päivänvalo rupeaa ilmenemään. - --- Eikö muuta? - --- No, kunhan ajamme tuon aukeaman ylänteelle, niin ehkäpä siitä rupeaa -samanlainen maa vähän laskemaan, ehkä sieltä rinteen alareunasta lähtee -leviämään suurehko järvenselkä ja kenties siinä rinteen sivureunassa on -joku talokin... - --- Sekö meidän talomme? - --- No, vaikka se! - -Hilppaa ei enää nukuttanut reessä eikä hän pysynyt edes entisessä -olopaikassaan, vaan kohottautui siitä ylös. Ilma rupesi tosiaankin -valkenemaan huomattavasti ja selvää päivänkajoa jo näki edessä olevien -salojen takaa, salojen, jotka siihen aukeaman alkurajalle noustua -näyttäytyivät hyvin laajasiintoisilta. Samalla siinä elpyvässä kajossa -ilmestyi esiin aukeaman vasemmalta sivulta, korven rannasta, suurehko, -vanha talorykelmä, jota kiertelivät kinokset, mutta joka kuitenkin -nousi selvästi ja voittoisasti ympäristöstään katsojan silmään. Katot -olivat jyrkkiä, savupiiput pyöreitä, koko rykelmä ihmeellisesti yhdessä -kasassa ja samalla pisti silmään ikkunoiden pienuus -- kaikki seikkoja, -jotka ihmeellisesti sattuivat yhteen enon kertomusten kera. - --- Voi, voi, siinä se on! Ajappas, Jykki, nopeammin hevostasi! - -Ptpruu, ptpruu! huudahteli Jykki hevoselleen ja reki pysähtyi. Eno -veteli huurteita parrastaan ja kulmakarvoistaan ja Hilppa koetti kaikin -tavoin vääntäytyä syvästä olopaikastaan ja korkeiden laitojen takaa. - -Siinä se oli se talo! - -Satulinna! - -Juuri niinkuin eno oli kertonut, näytti kaikki olevan, mutta sittenkin -se tuntui oudolta ja ihmeelliseltä. Seinätkin jo! Niin paksuhirsiset, -ja nuo hirret olivat aivan pyöreät! Salvamet pitkiä... Ikkunat niin -mukavan neliskulmaisia ja jos nyt ei aivan kissanaukon kokoisia, niin -ei paljoa suurempiakaan. Mutta niissäkin kuitenkin vielä ruutuja, -vieläpä niin lukuisia! Ja miten korkealla nuo pienet valoaukot! Entä -räystäät? Hilpan sylen pituisia ainakin, elleivät aikamiehen! Ja mitkä -mukavat puukourat niiden reunapuita pitämässä. Tässä taas tämä eteinen, -porraslaitos, -- sellainen katettu sola, loivasti nouseva, seinän -viereen sovitettu! Ja katso vaan: kaikki yhden katon alla... kaikki -rakennukset! Ainoastaan tuossa, -- oliko se vilja-aitta vai mikä? Ja -tuolla: riihi, sauna! - -Sisään! - -Niin komensi eno ja sinne lähdettiin nousemaan. Tuota omituista -umpinaista solaa myöten noustiin, joka oli seinän viereen rakennettu, -ja kun sen yläpäähän päästiin, niin siellä oli seinässä ei kovin -korkea, aivan neliskulmainen ovi, jykevä, honkalaudoista tehty, ja -siinä riippui suuri rautarengas. - --- Mitäs tuolla renkaalla tehdään? kysyi Hilppa. - --- Sillä ilmoitetaan, että nyt sitä saavuttiin tänne salon -yksitaloiseen kylään! - --- Saanko minä paukuttaa? - --- Ei, annahan minä, niin tuntevat paremmin. - -Kun eno oli lyönyt pari kolme kertaa rengasta ovilautaan, niin kuului -siellä jossain sisällä käyvän ovi ja kohta sen jälkeen kysyi ulko-oven -takaa leppeä, hyväntahtoinen vanhus-ääni: - --- Kuka siellä? - --- Me vaan, vanhat tutut, yökyöpelit, -- päästähän, Jaakko-ukki! -Minulla on täällä uusi virkamieskin mukana ja se jo haluaisi päästä -vähän seinämien suojaan! - --- Ahaa, kas vaan, astukaahan sisään, astukaahan sisään, kuului -Jaakko-ukin ääni ensin oven takaa, sitten jo vieraitten edestä, ja -naureksien, hauskutellen johti ukko saapujat avaran pimeän eteisen -läpi, Hilppaa aivan kädestä autellen, salon yksinäisen talon suureen, -korkeaan "perheenpirttiin", isoontupaan. - -Siellä sitä oltiin! Oli siinä tarkastelemista. Kun alkuseikoista oli -selvitty, -- heräilevä talonväki tervehditty, saatu kuppi kuumaa -tuliaisiksi ja siirrytty isontuvan viereiseen kamaripuoleen -"levähtämään" ja tarinoimaan talon isäntäväen kanssa -- niin aivan -kohtahan täytyi Hilpan alkaa ankara tutkimus- ja tiedustelutyö, ja -siinä sitä sitten selvitettiin yltä ja päältä tämän merkillisen talon -ja asumuksen olemus. Ei joutanut odottamaan aamiaistakaan, joka oli -aivan kohta tulossa, vaan piti jo sitä ennen ryhtyä työhön. Mitäpäs, -kun jo heti taloon tultuaan olivat hänen silmänsä palaneet kiihkeinä ja -mieli pyrkinyt ottamaan selvää joka ainoasta seikasta! - --- Ahaa, tuossa on se huoneen valkea osa ja tuossa musta -- seinät -alapuolelta orsia puhtaiksi pesty, mutta yläpuolelta jätetty aivan -mustiksi! Ja tuossa uuni -- kas, ei olekaan savukoppaa siinä, vaan -hajoaa siitä savu kaikkeen pirttiin! Ja tuolla aukko katossa, johon se -lopulta kertyy ja josta menee ulos! Pyöreä aukko -- pyöreä on varmaan -savutorvikin! Entä vielä, mitä se eno kertoi? Pöytä yhdestä puusta, -- -kas, niin onkin, leveästä hongantyvestä halkaistu! Ja makuupaikat -- -voi, voi, siellähän ne orsien päällä tuolla kamaripuolella ovatkin, -- -suuret, laveat lavat! Sielläköhän mekin enon kera saadaan maata? - -Sitten täytyi toki välillä syödä aamiainen, mutta sen jälkeen heti taas -tutkimuksia jatkamaan. Nyt talon muita osia, karjasuojia, ylisiä, -sisämittoja, liiterejä... kaikkia... Kaikkia, jotka melkein kaikki -olivat saman katon alla asuinhuoneiden kera! - -Mutta vielähän se on se mylly, se yksirattainen -- missä se on? - -Enon täytyi välttämättä lähteä näyttämään sitä. - -Lähtihän hän. - -Se oli siellä samalla suunnalla, mistä oli tultu, pellon rannassa, -pieni neliskulmainen rakennus pienen puron reunalla. Puron vesi -johdettiin myllyn alle kaitaan kuurnaan ja tämän laitaan oli sovitettu -vesiratas, joka oli pystyssä. Sen akseli oli luonnollisesti myös -pystyssä ja kun se ulottui ylös myllyhuoneeseen, niin mikäs oli sen -yläpäähän kiinnittäessä toista myllynkiveä? Ja kun nyt vesiratas rupesi -pyörimään, niin pyörihän se kivikin. Ja vaikka se ei niin nopeasti -pyörinyt kuin oikeiden vesimyllyjen jauhoinkivi, niin pyöri kuitenkin. -Eipä muita ollutkaan jauhattamassa jyviään kuin yksi talo! - --- Sellainen laitos, yhtä yksinkertainen niinkuin kaikki elämä täällä, -lausui syvämietteisesti Hilppa ja lähti enonsa kera takaisin taloon. - -Kun kaikki tutustumiset oli tutusteltu, kaikki merkillisyydet nähty, -alkoi oleskeleminen talossa. Siinä ei ollut mitään erikoisempaa, -enempää kuin elämässäkään täällä suurten salojen keskessä. Tuo eläminen -se oli aivan samanlaista kuin kotikylässä tai ihan omassa kotitalossa. -Yhtä hyvänsävyistä ja leikittelevää oli puheentapa, yhtä vilkkaita -liikkumiset ja yhtä tarkkaan noudatettiin vanhoja sääntöjä ja tapoja. -Rukouksia ei jätetty pitämättä koskaan, ei aamuin, ei illoin, ei -syömään käydessä eikä siltä lähtiessä. Käsiä ei unohdettu pestä ruoalle -ruvetessa. Pahalla ajatuksella oli kartettava ajattelemasta kalmistoa --- joka oli järven saaressa, melkein saunan vastapäätä --, pahaa -puhumasta äsken kuolleista omaisista ja pyhillekuville ei saanut -nauraa. Papista sopi laskea leikkiä, mutta hänen neuvonsa tuli täyttää. -Vielä tarkemmin oli kuitenkin noudatettava entisten, kuolleitten isäin -ja äitien jälellejättämät neuvot ja säännökset. - -Ja talon ihmisiä sopi verrata melkein oman kotitalon väkeen. -Jaakko-ukki se oli kuin isoisä, nuorempi isäntä kuin isä ja talon -nuoret tyttäret siskoja. Emäntää vain ei talossa ollut -- kuollut oli -joku vuosi sitten. - -Itse omassa oleskelussa oli kyllä paljon hauskaa, mutta eihän se -sentään niin erinomaista ollut, järkeilyä jokaisen kera, joka vain -ryhtyi väittelyyn, lystinlaskua nauraa hehettelevän Jaakko-ukin kera ja -noppakisaa tytärten kera. Omituinen ylemmyyden tunto pyrki Hilpan -mieltä paisuttamaan aina tällaisissa seurusteluissa, hän kun oli sieltä -suurempain kyläin mailta ja lähempää kirkonkylää kotoisin ja nämä taas -täältä synkältä salolta. Mitä nämä olivat! - -Enon kotosalla ollessa istuttiin kamarissa ja piirusteltiin -kaikenlaisia merkkejä vihkoon. Ne olivat jonkinlaisia virkamerkintöjä, -harjoituksia Hilpan tointa varten. Siellä vedettiin neljä pystyä viivaa -ja vino poikkiviiva niiden ylle, osotukseksi että tässä oli viisi -hirttä tuotu vetopaikkaan ja päiväin ja hirren paksuuden ja pituuden -merkeiksi harjoiteltiin numeroita. Tukinvetäjäin nimiä vastaamaan -koetettiin keksiä erilaisia merkkejä, jotka tuntuivat Hilpasta suurilta -keksinnöiltä. Molemmat he olivat yhtä hyviä kirjamiehiä, mutta Hilppa -sentään piti itseään etevämpänä. - -Kun harjoitukset oli onnellisesti suoritettu, otti eno Hilpan metsään -ja siellä se alkoi oikea salon elämä. Ensin hiihdettiin kilpaa jäillä -ja niiden välisillä maakannaksilla ja sitten oltiin kovin arvokkaita ja -vakavia, kun päästiin vetopaikkaan ja siellä suoriteltiin opeteltuja -virkatöitä. Välistä hiihdettiin työmiesten tukkien kaatopaikoille ja -halkojen sahaustanterille. Siellä keskusteltiin kovin miehekkäästi -työntekijäin kera. - -Väliajoilla, sekä metsässä että asuinpaikassa, hulluteltiin ja -lasketeltiin kaikenlaisia sukkeluuksia, opeteltiin venäjää, joka -rajottui muutamiin yksityisiin sanoihin, ja ruotsia, josta tehtiin -runoja. - --- Inge tinge, tuppe taala, elä ojaa ui, vaan kaala! -- Buki uu buu, -pane kii suu, kissa koska, lusikka loska! - -Siinä olivat molempain kielten suurimmat saavutukset. - -Enemmän hullutteli eno muilla aloilla ja hänen antamansa kolme hyvää -neuvoa jäivät ikuisesti Hilpan mieleen. Ensimäinen neuvo: - --- Kun kaadut, niin ensimäiseksi nouse ylös! - -Toinen: - --- Kun yritetään ajaa päälle, väisty pois! - -Mutta kaikkein hauskinta oli silloin, kun Hilpan enon päällikkyyden -alaiset työntekijät saapuivat saloistaan iltaisin samaan taloon, missä -he, päällikötkin asuivat, viettääkseen siinä yönsä -- kun muita taloja -ei lähistöllä ollut -- ja kun nämä, riisuttuaan hevosensa ja -sijotettuaan suojiin tai muuten täysin kotiuduttuaan, alkoivat, tulten -räiskiessä liedellä ja päreissä, salopirtin illoille ja salotyöläisille -ominaisen sadunsanonnan. Isännät puuhasivat omissa askareissaan, toinen -veistellen reenjalasta, toinen taivutellen susta tai paikkaillen -verkkoaan, tyttöset häärivät tulien luona keittojen ääressä ja joku -työläisistäkin oli jossain toimessa. Toinen käänsi vitsaa reen -saverikoksi, toinen venytteli hampain kutistunutta rahetta tai korjasi -muuta ajovehettä, ellei neuloskellut kintaitaan tai paikannut -kenkäänsä. Mutta joku aina sanoi satua, sanoi, sanoi, niin että yksi -hiljainen, välistä vilkastuva, välistä vaimeneva tarina vain kuului. Ja -toiset seurasivat työnsä lomassa sitä, kuuntelivat aivan henkeä -pidätellen, välistä ilmoittaen kiintymyksensä huudahtamalla, toisin -ajoin taas yhteiseen nauruun remahtaen. - -Ja Hilppakin kuunteli tarinaa ja eno kuunteli sitä, ja Hilpan silmät -paloivat. Hän unohti itsensä ja ympäristönsä. Hän oli milloin vielä -synkemmillä saloilla, milloin taas ihanan ihmisrikkailla ja asutuilla -paikoilla, välistä kumahteli alla kuninkaan linnan kultainen silta ja -välistä uhkasi häntä ilkeä peikko syödä. -- Ja usein yli puolen yön -sadut kaikuivat ja olisihan ollut ihme, jos Hilppa olisi nukkunut. - - - - -3. Salon satuja. - - - -Tynnöriin suljettu kuninkaanpuoliso. - - -Olipa kerran kuningas ja hänellä puoliso, oikkein armas ja ihana, ja -heillä on poika, vielä somempi ja rakkaampi, No, he elävät onnellista -elämää kodissaan, hopeisessa linnassa, kultaisessa kartanossa suuren -meren rannalla, joka päivänpaisteisena heidän silmiinsä aina päilyy. - -Mutta heille sattuu palvelijaksi sellainen paha ihminen, ilkeäsisuinen, -mustamielinen, joka ei kellekään hyvää tahdo -- syöjättären tytär. Tämä -rupeaa kadehtimaan kuninkaanpuolison onnea ja käy punomaan juonia hänen -saattamisekseen onnettomuuteen. - -Ensi kerran, kun kuningas lähtee pitkille matkoilleen, särkee hän -kaikki kuninkaan kauniimpain huoneiden huonekalut, ja kun kuningas -tulee kotiin, niin kantelee hänelle tästä teosta: - --- Katso, oma puolisosi särki nämä! Ota ja saata hänet rangaistukseen! - --- Enpä saatakaan, lausui kuningas hetken mietittyään, -- kun särki, -niin omansahan olivatkin! En saata onnettomuuteen omaa puolisoani! - -Se kerta ei auttanut. Mutta kun kuningas lähti toisen kerran matkoille, -niin tapatti syöjättären tytär kaiken kuninkaan karjan eräällä -apulaisellaan ja kun kuningas palasi matkaltaan, sanoi hänelle, että -puoliso oli käskenyt karjan tappaa. - --- En oikein uskoisi, arveli kuningas ja tuumi hetken asiaa. Mutta kun -hän sitä mietti, armahti hän taas ja lausui: - --- No, omansahan nämäkin olivat, -- tapattakoon! - -Syöjättären tytär ei hellittänyt, vaan keksi uuden juonen ja entisiä -viekkaamman. Kun kuningas nyt lähti kolmannelle matkalleen, niin hän ei -tehnytkään nyt tällä kertaa mitään, vaan kun kuningas palasi, niin -riensi hänen luokseen ja hätäisenä selitti: - --- Kuules, korkea isäntäni, kun sinä olit poissa, niin sillä aikaa -sinun armas puolisosi otti ja tapatti oman lapsensa ja otti -ventovieraan lapsen sijaan. - -Enempää tutkimatta asiaa suuttui silloin kuningas ja määräsi pantavaksi -puolisonsa poikineen umpinaiseen tynnöriin ja työnnettäväksi siinä -suurelle, rannattomalle merelle. - -No se täytettiin. Kuningas luuli, että sinne tynnöriin joutuu täten se -vieras, vaihdettu poika, mutta sinne joutuikin hänen oma poikansa -äitineen, sillä eihän sitä oltu vaihdettu. - -No, vierii tynnöri, vierii niitä suuria vesiä, mitkä ajat vierineekin, -kun yhtäkkiä sen pohja alkaa kolkkaa kiviin. - --- Mihinkäs tynnöri kolkkaa? kysyy poika äidiltään umpinaisessa -olosijassa. - --- Mihin kolkkanee, elä välitä siitä, yksinäiseen merikiveen saattaa -kolkkaa! - --- Ei kolka merikiveen, vaan saaren rantaan, vastaa poika. -- -Potkasenko pohjan tynnöristä? - --- Elä potkase, hullusti käy! - --- Ei käy! Tuoss' on! Nyt on tie auki maailmaan. - -No eihän siinä auttanut, piti nousta pois tynnöristä, katsomaan, mihin -oli tultu. Saareen, ihanaan saareen oli saavuttu, kaikenlaisia kauniita -puita ja kukkia kasvavaan saareen, jossa oli paljon vuoria, mutta vielä -enemmän lauhkeita laaksoja ja niiden keskellä oli suuri, kaunis linna. - -No, siihenhän suureen ja komeaan piti mennä! - -Sen keskimmäisessä huoneessa oli keskellä huonetta suuri pöytä ja se -oli täytetty kaikenlaisilla herkkuruoilla. - --- Syömmekö tuosta? kysyi poika. - --- Emme syö, vastasi äiti, -- paha tulee! - --- Ei tule, syömme! On niin kova nälkä. - -No syötiin. Ahmittiin herkkuja oikein innolla ja nautinnolla. - -Mutta silloin, juuri syödessä, se linna pöytineen katosikin heidän -ympäriltään ja he jäivät kahden keskelle saarta, joka oli tullut -melkein autioksi. - --- Mitäs nyt? Milläs nyt täällä eletään? - -No, poika teki pienen merran vitsoista ja pyyteli sillä kaloja merestä -ja metsästä saatiin aina silloin tällöin lintu ja maasta poimittiin -niitä marjoja ja hedelmiä, joita vielä oli saareen jäänyt. Asuntoa -pidettiin vuorenonkalossa. - -Eräänä päivänä sai poika mertaansa suurenlaisen hauin. Hän aikoi juuri -käydä sitä iskemään kiveen, kun hauki laati puhelun ja sanoi hänelle: - --- Elä tapa minua, teen siitä sinulle hyvän työn? - --- Minkä työn sinä tekisit? - --- Minun suussani on tavallista erikoisempi sormus ja jos jätät minut -henkiin, saat ottaa sen. Sitten kun pyörähdytät sitä kolmesti -myötäpäivään ja ajattelet samassa, mitä haluat tapahtuvaksi, tapahtuu -se heti. - --- No, se muuttaa asian! En tapa sinua, anna sormus! - -Hauki avasi suunsa ja poika otti sormuksen. Poika jäi ihastelemaan -saalistaan ja kala pääsi vapaaksi. - --- No tämähän vasta olisi tapaus, jos asiat niin olisi kuin hauki -sanoi, tuumi poika ja pyöritteli sormusta kädessään. -- Kyllä silloin -olisi alkanut onni potkia meille! No, koetetaanpas! - -Ensimäisimmäksi se toki oli se linna toivottava tähän saareen -nousemaan, arveli poika ja pyöräytti sormustaan linnan saamisen -tarkoituksessa. - -Hetkessä välkähtikin linna keskelle saarta. - --- No nyt kelpaa, virkkoi poika ja riensi äitinsä luo. -- Nyt kelpaa, -äitiseni, minä olen saanut sellaiset mahtikeinot käsiini, että saamme -tähän mitä haluamme! - --- Elä turhia puhele, mistä sinä sellaisia, tyynnytteli äiti. - --- Katsopas tuonne saaren keskelle! - -Jo ihastui äitikin ja lähti rientämään linnaan päin. Siellä -tarkasteltiin sormusta yhdessä ja loihdittiin sen avulla saari -kaikinpuolin sellaiseksi, kuin se ennen oli. - -Sitten käytiin siinä saaressa ja linnassa elämään uutta, parannutta -elämää ja tuskin heillä siinä oli mitään valittamisen syytä. - -Mutta kuningas kotona suri kadotettua puolisoaan ja poikaansa. - -Kerran poika huvikseen loihti sormuksellaan siihen saaren ja mannermaan -välille suuren, komean sillan, ja sitä myöten sattui kerran eräs -kerjäläinen uteliaisuuksissaan saapumaan saareen. Siellä tutustui hän -saaren kauniiseen, hyväsydämiseen emäntään ja hänen neuvokkaaseen -poikaansa. Näitä katseli ja tutki hän oikein tarkoin, että muisti -heidän kasvonpiirteensä, puheentapansa, äänensä ja kaikki, jotta -sitten, jos tarvittaisiin, voisi heistä antaa oikein perinpohjaiset -tiedot. - -No, se sama kerjäläinen sattuu kerran osumaan kuninkaan linnaan. Siellä -rupeaa hän kertomaan noista saaren oloista ja eläjistä. Kuningas sattuu -sen kuulemaan. Hänen sydämeensä pistää oudosti. Heti seuraavana aamuna -lähtee hän tuonne outoon saareen ajamaan ratsullaan. Sinne tultuaan -tapaa hän puolisonsa ja poikansa, jotka oli luullut kuolleiksi, -ilmielävinä, muuttuneina kyllä, mutta sittenkin sellaisina, että hän -tunsi heidät ensi sanojen vaihdettua. - -Ja arvatahan sopii, mikä riemu täällä saarella syntyi ja mitä iloa oli -kuninkaalla etenkin pojastaan, joka oli niin neuvokas ja nokkela ja -jolla oli sellaiset mahdit käsissään kuin tuo kaikki aikaansaava -sormus. - -Sen pituinen se. - - - -Savesta tehty poika. - - -Olipa ennen ukko ja akka, mutta heillä ei ollut poikaa. No, he -tahtoivat saada kaikinmokomin itselleen pojan. He olivat hyvin ahneita, -eivätkä suoneet toisille mitään, mitä ei heillä itsellä ollut, ja -sentähden he halusivat saada pojankin. - -No, kun he sitä oikein kovasti kaipasivat, niin tuli kerran eräs -kerjäläisukko heidän luokseen ja teki heille savesta pojan. - -No, tämä on aluksi aivan tönkkö ja hengetön, sillä eihän se ukko -osannut antaa sille henkeä. - -Mutta kun se on hetken loikonut lattialla sellaisena jäykkänä -möhkäleenä, niin jopa se liikahuttaa jalkaansa, kättänsä, nostaa -päätään ja vetää suunsa leveään nauruun. - --- Hehe, tässähän minäkin! - -Ukko ja akka sekä säikähtävät että ihastuvat siitä. Kas, kas, mitä se -tekee tuo savitönkkö, -- mutta katsopas, eikö se vain elä! - -Elää kuin elääkin. He hypähtävät lavitsoillaan ja lyövät kämmeniään -yhteen sekä kyyristyvät ihmeellisen poikansa puoleen. - --- Kas, kas vaan, mimmoinen olet, -- tuollainen lystikäs tönkäle! - --- Kah, tämmöinenhän minä, minkäs muun lainen minä, virkkaa poika -vastaukseksi ja jatkaa: -- Menkääpäs siitä ennemmin katsomaan jotain -pöytään, niin nousen minä tästä ja käyn syömään! Ei tässä elä pelkillä -katselemisilla ja ihasteluilla! - --- Vai syömään, vai syömään jo! No, nouse vain, kyllä me pian tuomme -ruokaa pöytään ja kyllä saat siinä syödä, minkä haluttaa! - --- Hyvä on! - -Poika nousi ja söi. - -Mutta kun hän oli muutaman päivän oleillut talossa, syöden ja -lepäillen, niin ehdotteli "isä" pojalle työtä. - --- Tässä kun minäkin jo vanha ja... - -Eipä poika pitänyt tuosta ehdotuksesta. - --- Vai työtä, vai työtä, kah vaan, jokos sitäkin! Jokos sitä tässä on -kauvan oleiltu jouten... - --- Mutta kun jo syntyissäsi olit täysi mies... - --- Vaikka! Vaikka vieläkin täydempi mies olisin ollut, niin ei tässä -vielä ole niin kauvoja aikoja talon leipiä syöty, että pitäisi suin -päin syöksyä työhommiin! - --- No, olehan nyt vielä muutama päivä joutilaana. - -Muutaman päivän perästä huomautti isä uudestaan pojalle työstä. - -Mutta silloin tämä suuttui, otti ja ryntäsi isää kohti ja oli hänet -siihen paikkaan musertaa. - -Isä pakeni ulkosuojien sopukkoihin. - -Samalla tuli poika yhä vaativaisemmaksi ruoan suhteen. Nyt hän vaati -eteensä kaikenlaisia herkkuja ja kaiken piti tulla silmänräpäyksessä -hänen eteensä. - -Jonkun ajan kuluttua työlästyivät vanhemmat hänen vaatimuksiinsa ja -ilmoittivat, etteivät he voi niitä täyttää. Ei heillä ole kaikkia noita -herkkuja hänen saatavakseen ja syötäväkseen. - --- Vai ei, ärjäsi poika, -- vai ei teillä ole niitä herkkuja! Vai -panette te minun vaatimuksiani vastaan! Kas vaan, sellaisia vanhempia! -No -- kun te ette voi hankkia minulle kylliksi syötävää, niin -- olkoon -menneeksi vaan itsepintaisuutenne -- syön teidät itsenne! - -Samassa syöksähti hän molempia vanhempiaan kohtaan ja avaten suunsa -aikoi tarttua heihin sekä käsin että hampain. - -Silloin vanhemmat lähtivät pakoon. - -He painaltivat järven taa, siitä metsään, siitä pitkälle, pölisevälle -maantielle, jota myöten sukasivat ensin kirkonkylään päin, sitten -syrjäkyliin päin ja vihdoin -- ken tietää, minne. Ja poika tietysti -lensi perästä... - -Ja sanotaan, että heidän juoksunsa jatkuu vieläkin: ahnaan, -kademielisen ukon ja akan ja heidän suurisuisen, savesta tehdyn -pojan... - - - -Viisas Juones. - - -Se viisas Juones oli semmoinen mies -- pojan veitikka -- ettei itse -pahaamiestäkään pelännyt, vaan petti hänetkin. - -Hän oli kyllä tämän kahleissa, sellaisissa omituisissa pahanmiehen -kahleissa, joissa ei ollut näkyväisiä siteitä eikä pitimiä, mutta -pitivät ne vain sen miehen valloissa kiinni, mutta neuvokkuudellaan ja -nokkeluudellaan pääsi niistä. - -Eräänä päivänä kuljetti eräs mies lehmää läheistä maantietä myöten. - -Pahamies huokasi, että nyt se jo lehmäkin maistaisi tässä pitkässä -syömättömyydessä, mutta mistä sen saisi. - -Viisas Juones ehti luo ja ilmoitti: -- Eräs mies kuljettaa lehmää -maantietä myöten... - --- Näen sen. Mutta miten saada. Väkisin ei ole lupa ottaa ja -mielisuosiolla ei se anna. Miten sen saat? - --- Saanko minä tuoda tuon lehmän, etten käytä kumpaakaan keinoa? - --- Tuo vaan! Jos saat sen, niin olet heti vallanalaisuudestani vapaa! - --- Koetan. - -Juones meni ja asetti kappaleen matkan päähän maantielle miehen -etupuolelle miekan ilman tuppea ja juoksi sitten metsään. Mies tuli -miekan kohdalle, näki sen, katseli sitä, otti sen käteensäkin, mutta -sanoi: - --- Siinä olisi miekka, mutta mitäpäs sillä teen ilman tuppea, -- -jääköön siihen! - -Hän meni edelleen. - -Juones otti miekan ja juoksi miehen sivu metsää myöten taas hänen -edelleen ja asetti maantielle tupen, ilman miekkaa. - -Mies tuli siihen, katseli, ähähti: - --- Ah, siinä olisi tuppi; jospa nyt olisin ottanut sen miekan, niin -olisi minulla sekä miekka että tuppi! - -Hän sitoi lehmänsä puuhun tievarteen ja lähti hakemaan miekkaa. Tupen -jätti lehmän viereen. Viisas Juones otti sekä tupen että lehmän, vei -viimemainitun pahallemiehelle ja -- hän oli hänen valloistaan vapaa. - -Mutta heti kun hän oli päässyt vapaaksi, rupesi pahamies katumaan, että -oli päästänyt hänet irti ja rupesi häntä uudelleen vainoamaan. - -Nyt oli Juones erään suutarin luona pienessä kaupungissa asumassa ja -tämä suutari oli pahanmiehen liitossa. Pahamies panee hänen päähänsä -sellaisen ajatuksen, että lähteä Juoneksen kera varastamaan ruunun -raha-aittaa. - --- Lähde pois, sieltä saamme suuria rikkauksia! - --- Lähdetään! - -Kun tullaan pimeällä yöllä raha-aitan seinän viereen, niin siinä onkin -jo valmis aukko, mistä mennä, ja suutari kehottelee Juonesta menemään -hakemaan rahoja. -- Ei, mene sinä ensin katsomaan, onko siitä selvä -tie, sitten minä menen ja haen rahat! - -Suutari tottelee ja pistää päänsä aukkoon. Siellä ovat takana -revonraudat ja ne naksahtavat heti kiinni, kun suutari pistää päänsä -aukkoon. Siihen heittää henkensä suutari. - -Nyt vedätyttää pahamies suutarin ruumista pitkin kaupungin katuja ja -määrä on, että mistä talosta älähdetään, se on suutarin talo; sen oveen -on vedettävä punainen viiva ja siitä pahanmiehen palvelijat tulevat -hakemaan Juonesta. - -Suutarin eukkohan se älähtää talonsa ikkunassa ja hänen ovelleen -vedetään pahaamerkitsevä viiru; mutta seuraavana yönä menee Juones ja -vetää samanlaiset viirut joka talon ovelle. - -Ja Juonesta ei saada kiinni. - -Vihdoin antaa pahamies vetää suutarin ruumiin korkealle mäelle, josta -kaupungin määräysten mukaan on kuolleen omaisten heti vietävä ruumis -pois ja saatettava hautaan, ja pahamies ajattelee, että Juoneshan se -tietystikin tulee suutarin omaisten puolesta ruumista mäeltä hakemaan. -Ja silloinhan se veijari saadaan lopultakin kiinni. - -Juones meneekin suutarin omaisten puolesta ruumista hakemaan. Mutta -juuri kun hän mäen toisella juurella valmistaa hevostaan ja rekeään, -palkkaa hän samaksi hetkeksi mäen vastapäiselle juurelle erään vanhan, -ikilopun ukon rimpuilemaan isoine kuormineen ja huonoine hevosineen -eteenpäin, pääsemättä minnekään. - -Ukko rimpuilee ja rimpuilee ja koettaa auttaa hevostaan. Ei askeltakaan -pääse se eteenpäin eikä reki liikahda tuumaakaan. Siinä on pieni -ylämäki parhaillaan ja se muka seisauttaa matkan kokonaan. - -Ruumiinvartijat katselivat mäeltä ja huudahtivat vihdoin tuolle -rimpuilijalle: - --- Voi sinuas ukkoparka, kyllä sinulla on kova paikka edessä! - --- Onhan, veikkoset, on! Kun olisi joku, joka auttaisi vähäisen, niin -mitä antaisinkaan hänelle, mutta kenpä se köyhää vaivaista auttaa! - --- Mennään auttamaan tuota ukkoraiskaa, tuumivat miehet mäellä ja -laskeutuvat ukon luo. - -Mutta sillä välin katoaa suutarin ruumis mäeltä ja -- Juones pääsee -ikuisesti rauhaan pahalta mieheltä. - - - - -4. Hilpan kaupungissa-käynti ja sen seuraukset. - - -Toisenkin kerran potkaisi Hilppaa sellainen onni, että hän pääsi -pitkälle, harvinaiselle matkalle, sensijaan kuin toisten veljien täytyi -jäädä kotiin. Tällä kertaa se tapahtui isän kera eräänä kesänä ja -matkan päämäärä ei ollut salo, vaan kokonaan toisenlainen ja toisella -puolella maailmaa oleva seutu: kaupunki. Siellä meren rannalla, pitkän -lahden pohjukassa, suurten, korkeavuoristen saarten suojassa on -sellainen suuri kylä, jonka talot ovat kaikki maalattuja, -monenkertaisia ja toinen toisessaan kiinni, jonka tiet ovat suoria ja -leveitä ja jossa on monta kirkkoa ja monta muuta merkillistä rakennusta -ja jossa on keskellä suuri, paljas kenttä, kuin nurmi. Mutta joka on -hiekalla peitetty... Siellä asuu paljon kauppiaita ja siellä on paljon -muutakin kansaa, ja sen rantaan tulevat laivat ja siellä on kaikki -erilaista... Laivalla siihen tulee loppumatka mennäkin, täältä -Niemenkylän puoleltakin päin... - -Siihen! - -Siellä pidettiin taas kesämarkkinoita, joita taatto suosi, ja sinne -otti hän vanhimman poikansa mukaan. - -Toiset pojat panivat ankaria vastalauseita tätä ainaista -yksipuolisuutta vastaan, mutta isän päätös oli järkähtämätön, ja niin -sai Hilppa lähteä yksin. Taatto sanoi: "Eivät kaikki sovi kärreihin ja -toiseksi olette te toiset vielä niin pieniä! Ei Hilppakaan tekisi -mitään tällä matkalla, mutta kun hän on käynyt jo muuallakin, niin -tulkoon!" - -Tuo selitys lohdutti toisia veljiä melkoisesti. "Ei Hilppakaan tekisi -mitään tällä matkalla..." -- aivan oikein, ei tekisikään mitään, mutta -kun nyt sattuu heitä, toisia, suuremmaksi ja vanhemmaksi, niin menköön! -Ei se sieltä mitään hyödy, eivätkä he, toiset, tässä mitään kadota! -Menköön! He sill'aikaa sitä uutterammin takovat kivirahoja rauniopellon -kivisellä kielekkeellä ja ottavatpa vielä esiin sen vanhan -tuulimyllynkin ja laittavat sen uudestaan käyntiin, ja vaikkapa vielä -se lyhytikäinen polkupyörä-laitekin antaisi uutta iloa ja puuhaa, ja -sitten he käyvät vielä järven toisella puolellakin... Menköön vain, -kyllä heidän aikansa täällä kuluu! On täällä naapurinlapsia ja nehän -ovat kehottaneet rakentamaan puoteja multaleipien myymistä varten, ja -sitten voi heidän kanssaan leikkiä kiekkopeliäkin ja monta muuta! Eikä -tuo matka kestä kuin muutamia päiviä... - -Hilppa nousi ylpeästi isän kärryihin ja lähti ajamaan pois talosta. -Toiset veljet katselivat hetken peitetyllä harmilla, mutta sitten he -käänsivät äkkiä päänsä pois ja hyökkäsivät naapurin riihimäen -rinteeseen, syvään kuoppaan, josta sai punervaa multaa, ja kävivät -siellä täyttämään vanhoja savi- ja läkkiastioitaan, joilla aikoivat -lastata vieressäseisovat pikkukärryt. Menköön, menköön, ei harmitella! - -Hilppa ajoi mahtavana ja voitokkaana kuin pikkukuningas ja toivoi, että -kaikki kylän lapset näkisivät hänen uljaan menonsa. Mitä oli tuo käynti -tuolla synkässä salossa tähän verraten, eihän siellä ollut oikeastaan -muuta kuin se pieni yksirattainen mylly, mutta täällä, minne nyt oli -meno, siellä olisi -- mitä tahansa! Jo matkalla! Kun nyt vain näkisivät -tämän menon Jorit, Petrit, Mikit, kaikki! - -Matkalla ei kiintynyt huomio enää Kirkonkylään, vaikka ennen kyllä -aina, sen keltaiset kirkot, suurenlaiset pappilarakennukset ja -matalan lätyskäiset kauppiaan-asunnot sekä vihdoin sen suuri vanha -kalmisto-kuusikkokin saivat mennä sivu aivan ilman mitään huomiota -- -ei niissä nyt ollut mitään katsomista. Tuuhean, mustan kalmiston -autiolla nurkalla huojahteleva pitkä ja jykevä "opettajan-ristikin", -joka aina ennen oli herättänyt sekä ihmettelyn että kammonkin tunteita -tuon harvinaisen suuruutensa tähden, vilahti nyt ohi kuin joku tumma -haamu vain. Nyt oli merkillisempiin paikkoihin matka! Eihän tuo -kirkkokaan ollut nyt mikään korkea! - -Myöhemmällä levähtivät Hilpan silmät suuriksi, kun tien varteen tuli -suuri leveä joki ja sen yli saattamaan oli rakennettu silta, mutta sen -edessä oli portti ja portinpielessä vielä joku kirjoitus, jonka isä -selitti sisältävän, että "ei saa ajaa tätä siltaa myöten". Ei sitä, -vaan toista, joka on tuonnempana, jyrkän kosken kohdalla, kylän -keskellä. Miksei? Näyttihän tuokin silta hyvältä, vakavalta ja -vahvalta! Ei, se oli petollinen: vanha, laho; olisi saattanut ajaessa -romahtaa alas! Voi kauhistus, olisipa se ollut paikka, jysähtää -suureen, leveään, syvään jokeen, -- voi voi toki; oli se hyvä, että oli -kirjoitustaitoa maailmassa ja että sellainen kirjoitus oli siihen -ripustettu! Isä, panetko minut kouluun? Minä tahdon kaikinmokomin oppia -kirjoittamaan ja lukemaan! - -Tuon toisen sillan yli ajo tuntui vieläkin arveluttavammalta, sillä se -kulki aivan kosken niskalla ja joki oli siinäkin leveä ja vesi kiehui -ja kuohui siinä niin hirvittävästi, ja siinä vierellä, toisella -rannalla, jyski ja tärisi vielä joku tehdaslaitos. Mutta isä sanoi, -että tämä silta oli vahva, ja joskin sekä hevonen että poikanen siinä -vilkuilivat kovin levottomina sivuilleen ja hevosen yritellessä sivulle -ja tehdessä tenää poikanen kohoili kärreissä pystyyn, ajettiin -onnellisesti yli. - -Sitten ei ollutkaan mitään pahempaa pelättävää enää ja niin oltiin -- -meren rannassa! - -Meri, meri! Se oli tuontuostakin kangastellut Hilpan ja toistenkin -poikasten mielessä ja monia kuvitelmia oli siitä tehty ja sitä näkemään -kovin kaipailtiin, ja siksipä se tempasikin Hilpan mielen kokonaan, kun -se ilmestyi esiin. Tuossa se oli, tuollainen se oli! Noin aava ja -hämäränä häipyvä jonnekin aivan rajattomuuksiin, jonnekin taivaan -ääriin, maailman tuolle puolelle asti! Tuossa se oli! Kuinka suuri ja -voimakkaan näköinen! Kuin joku, ensin outo, mutta sitten jo miellyttävä -salaperäisyyden henki olisi tulvahtanut ympärille ja kietonut pienen -miehen ja sitten kuin jotkut raskaat, yliluonnollisen voimakkaat kädet -olisivat laskeutuneet hänen olkapäilleen ja kiertyneet hänen -ympärilleen ja yrittäneet hänet aivan murskaksi pusertaa! Semmoinen -ihmeellinen mahti! Siinä tuntui aivan erilaiselta hengittääkin, niin -syvään piti vetää ilmaa! - -Isä jätti hevosensa erääseen rantataloon ja sitten lähdettiin -laivantulopaikkaan, johon oli rakennettu pitkä puinen silta pitkien -ristikkojalkojen varaan. Se huojui hieman ja siinä yritti Hilppaa aivan -pyörryttää, mutta selvisihän siitä, kun tarttui isän käteen. Sillan -päässä oli leveämpi, tukevampi paikka ja sen reunamilla istuimia, ja -siinä tuli odottaa laivaa. - -Laiva, laiva -- nyt jo senkin näkisi! Aivan jo löi Hilpan sydän! Jo -näkyi tuolta niemen takaa sellainen pieni kyrmyniska kääntävän -keulaansa tänne päin ja samalla se savusi ja -- huusi! Voi, voi, -ihanhan se korvat särkee! Mutta tottui sitten jo tuohon ääneen, ja -kohta kellui ja tohisi ja puuskahteli pieni "Ystävä" laiturin vieressä -ja kohta myös olivat pitkämatkaiset kaupunkiin-menijät siinä. - -Kaupunki! Voi, voi, tuollainenko se on? Torneja, torneja, talojen -kattoja ja maalattuja seiniä sellaisessa sekasorrossa, että silmiä -häiritsi! Ja sitten sitä ihmisvilinää rannassa ja laivoja, laivoja, -mastollisia ja purjeellisia, ja tällaisia höyryllä käypiäkin! - -Markkinoiden tähden oli kaupungissa tavallista enemmän väkeä. Siksi tuo -itsessään pieni elinpaikka rikkoi kaikki kuvitelmat Hilpan silmissä ja -mielessä. Tämähän on maailman suurin paikka! Täällähän on kerrassaan -puoli maailmaa koolla! - -Ennenpitkää kuitenkin tottui tuohon elämään ja pian käveli Hilppa -isänsä vierellä kaupungissa kuin olisi aina elänyt ja ollut sellaisessa -hälinässä. - -Kaikkein enimmän kiinnitti Hilpan huomiota kaksi markkinaväen keskellä -tunkeilevaa ja omituista hälinää pitävää miestä, jotka olivat puetut -outoihin pukuihin, väljiin, pitkiin ja vaaleanvärisiin viittoihin, ja -joilla olivat kasvot maalatut aivan valkeiksi ja joilla olivat päässä -ihmeellisen korkeat tötteröt ja käsissä joitakin helistimiä. Ne -kulkivat markkinaväen keskellä ja helistelivät noita helistimiään ja -omituisella, puoleksi ymmärtämättömällä puhetavallaan huutelivat -lakkaamatta: - --- Voi, voi, tulkaa katto, tulkaa katto, täällä on suuri ja kaunis -kometia, ihmeellinen kometia! - --- Mikä tuo on, ketä nuo ovat? kysyi hämmästynein katsein Hilppa -isältään, tarttuen lujemmin hänen käteensä. - --- Ne ovat niitä, joutavia, tyhjänpäiväisiä kometiannäyttäjiä! Mennään -toisaanne! - --- Mikä se on se kometia? tiukkasi Hilppa. - --- No se on semmoinen, ei mikään, joutava konstinnäyttöpaikka vain -- -elä kysele, mennäänhän nyt jo pois! - --- Konstinnäyttöpaikka! Voi, isä, se mahtaa olla merkillinen paikka! - --- Ei ole, -- tulehan jo! - --- Eikö mennä mekin sitä katsomaan? Onko se tuo suuri vaatehuone -tuolla? - --- Ei mennä: turhaa raha kuluu vain! - --- Mennään, mennään, isä! Minun tekisi niin mieli! - -Mikäs siinä auttoi, täytyihän isän lähteä Hilpan kanssa katsomaan sitä -konstinnäyttöä, kun Hilppa niin kovin pyysi ja kiusasi. Ei auttanut -- -piti näyttää pojalle -- uhrata puoli markkaa omasta ja puolet siitä -poikansa puolesta. - -Siellä oli tavallista suuren, kiertävän markkina-teltan menoa. Jotkut -käänsivät kieppejään, pyöräyttelivät neulansilmiään ja heiluivat ja -riippuivat renkaissa, tangoissa ja köysissä katon ja maan välillä, -toiset temmelsivät maassa ja hulluttelivat kujeitaan ja joku käveli -nuoralla. Ei ollut isä ennen nähnyt tällaista, mutta hänestä ne -tuntuivat hyvin luonnollisilta, nähdyiltä ja aivan tavallisilta. Hän ei -niistä innostunutkaan. Mutta sitä enemmän syttyi poika. Hän ei voinut -ajatella mitään tämän parempaa. Hänestä oli tämä maailman -ihmeellisintä, saavutusta sellaista, että sitä jo piti ihmetellä. Jos -isä oli levollinen ja liikkumaton, niin Hilppa suorastaan hyppi -paikoillaan ja hänen silmänsä paloivat ja kädet tekivät tempoilevia -liikkeitä. - -Ja kun tultiin ulos teltasta, niin hän ei enää muuta ajatellutkaan kuin -tuota ihmeellistä vaatehuonetta. Kaikki muu: kaupunki, markkinat olivat -muuttuneet aivan olemattomiksi. - - * * * * * - -Kotiin tultuaan oli Hilppa kovin mahtavaa miestä. Hän ei puhunut mitään -veljilleen, eikä hän heidän kanssaan paljon liikkunutkaan. Ikäänkuin -karttoi heitä. Ohoh, olihan hän käynyt kaupungissa! - -Ja mitä hän oli siellä nähnyt! Veljet ihmettelivät tuota, mutta eivät -hekään tahtoneet oikein lähestyä. Ei heidänkään ylpeytensä antanut. - -Vaan viimein jo laukesi molemminpuolinen jännitys ja silloin Hilppa -kertoi kaupunkinäkemänsä. Kun se kuultiin, valtasi kaikki hurja ilo, -sopu ja ylpeys. He olivat sellaisen talon lapsia, jonka yksi pojista -oli nähnyt kometian! Kometian, kometian -- se oli nyt ylin ja ainoa -puheenaihe Niemen pihoilla, nurmikoilla, pellonkielekkeillä ja -rannoilla! - - - -Salon poikien näytäntö. - - -Eihän siihen pitkiä tuumimisia tarvittu, kun pojat päättivät laatia sen -ihmeellisen laitoksen tapaisen suojuksen pihaansa -- sileälle -saunannurmikolle -- ja sitten ruveta miehissä harjoittelemaan sellaisia -temppuja kuin ne kaupungin kometiannäyttäjätkin ja vihdoin antaa -samallaisia näytöksiä läheisille naapurin lapsille. - -Ryhdyttiin tarmokkaaseen työhön. Hilppa haki rautakangen ja jyskytteli -sillä syviä reikiä saunanurmikkoon omituiseen pyöreään, kahdeksankulmaa -tavoittelevaan kehään ja toiset pojat kantoivat paikalle seipäitä, -nuoria, vanhoja kulimattoja ja säkkejä sekä rikkinäisiä riihihursteja. -Hilppa otti kirveen käteensä ja teroitteli seipäitten päät. Sitten ajoi -hän ne kaivamiinsa reikiin. Senjälkeen sidottiin niihin poikkipuita ja -räystäänyhdistelijöitä ja sitten kivuttiin tikapuiden avulla laittamaan -kattoa. Siinä kehikko; sitten vetämään kuleja ja säkkejä ja hursteja -sen päälle. Etuseinämälle jätettiin oviaukko ja harjaan kiinnitettiin -punainen lippu. - -Siinä oli kometian talo valmis. Nyt harjoittelemaan temppuja. Se oli -vähän vaikeampaa, mutta sujuihan se sekin. Hilppa oli opettajana ja -toiset oppilaina. Tulihan siinä vähän kiistaakin, mutta sovittiin ne, -pian sovittiinkin, kun näin suuri asia oli kysymyksessä! Pyntys se -enimmän kiisteli, mutta silloinpa ehti Karppa hänen kurittajakseen ja -se oli voima, joka lannisti Pyntyksen. Ennen oli usein Karppa asettunut -hänen puolelleen, vanhimman veljen hirmuvaltaa vastaan. - -Vihdoin jo lähestyi se päivä ja hetki, jolloin oli määrätty suuri -näytös annettavaksi uteliaille naapurin lapsille. Sitä ennen piti -poikain pukeutua oikeihin pukuihin -- sentapaisiin, missä olivat ne -kaupunginkin kometiannäyttäjät olleet. Hilppa etsi isän vanhan -riihipaidan ja teki siitä viitan. Hatuksi pisti hän vanhan -tuohitötterön, jota hän tarkoitusta varten vähän muovaili, leikkeli ja -ompeli. Jalkoihin veti hän suuret kolhokengät. Ja kasvot vihdoin -maalasi punamullalla ja liidulla ja noella. - -Karppa veti ylleen äidin vanhan hameen ja päähän pisti vanhan -tötterömäisen tuohiastian, jalat saivat isoisän riihikengät ja kasvot -maalattiin samalla tapaa kuin Hilpan. Pyntys vihdoin vyötti itsensä -isoisän vanhaan liiviin ja päähän kelpasi vanha, syvä rove, joka sopi -juuri hänen päähänsä. Sitten oltiin valmiit ottamaan vastaan pihalle -kertyneet ja hälisevät naapurin lapset. - -Kaikki kävi hyvin, mutta lopulla näytöstä sattui Karppa sekomaan -hameistaan pitkään pystypuuhun sen yläosassa ja jäi siitä kiinni sinne. -Pyntys pyöri matalammalla olevassa poikkipuussa mutta hän tarttui -housuistaan puun terävään oksaan. Siinä hikoiltiin. Ei mikään auttanut, -eivät tahtoneet selvetä pulmistaan hameet eikä housut. Hilppa kieri -maassa näytellen erikoisempia temppuja. Hänen täytyi mennä veljiään -auttamaan. Silloin oli veljille jo käynyt kovin tuskalliseksi olo ja he -pillahtivat itkuun. Se synnytti naurunrähäkän maassa. -- Katso, katso, -miten niille kävi! Katso Kärppääkin! - -Se oli liikaa. Hilppa julmistui, ja kun veljet pääsivät pulmistaan -irti, yhtyivät he samaan ääneen. -- Vai tulitte te tänne rähisemään ja -pilkkaamaan! Oletteko ennen nähneet tällaista? Oletteko käyneet -kaupungissa? Ulos! Ulos joka sorkka! - -Katsojat lähtivät kiireellä ulos ja kiire siinä todella olikin. Pojat -hyökkäsivät pesästä. He näyttivät sekä nyrkkiä että käyttivät -sääriään. -- -- - -Pahanlaiseen sekasortoon päättyi se uljas ihmeitten näyttö, mutta eipä -Sellaista ollut kukaan ennen yrittänyt Niemen kylässä, eikä sellaisilla -matkoilla ollut kukaan muista käynyt kuin Niemen Hilppa! Tai ei, -- nyt -tunsivat tuolla ihmeellisellä matkalla käyneensä jo kaikki veljekset ja -nähneensä omilla silmillä nuo kometiat ja muut! Ja sehän oli jotain se! - - - - -5. Kesäisiä puuhia. - - -Siitä Niemen pojat ryhtyivät muihin kesäisiin puuhiinsa. He takoivat -kivirahoja ja leipoivat multaleivoksia. Ulko-aitan kylkeen rakentui -isoista laatikoista, laudanpaloista, vanhoista hursteista ja säkeistä -laajahko, pitkulainen suojus, joka oli heidän kauppaliikkeensä. -Somissa, pitkissä riveissä kököttivät pienemmät ja suuremmat, kellervän -ja harmaanväriset multaleivokset puodin peräseinän hyllyillä. Seinän -eteen oli asetettu leveä lauta kauppapöydäksi korkeiden laatikoiden -varaan. Sen takana seisoivat päivät päästään Pyntys ja Karppa, Hilpan -käydessä vain silloin tällöin liikkeessä. Sen pääisäntänä oli hänellä -muutakin tehtävää: liikuskelemista siellä ja täällä, uusien myytävien -toimittamista kauppaan, niiden valmistamisen alullepanoa ja vihdoin -apulaisten neuvomista ja ohjailemista, milloin sävyisämmin, milloin -jyrkemmin. Silloin hän tuli puotiin, mutta seisoi kovin mahtavana -kauppapöydän ulkopuolella ja laususkeli heille vakavia sanoja. -Välistä hän vaati rahalaatikon nähtäväksi. Jos veljet panivat -vastalauseita liian sydämetöntä sekaantumista vastaan heidän -uskolliseen palvelukseensa, silloin Hilppa jysäytti nyrkkinsä -kauppapöytään ja ilmoitti, että hän ottaa rahat huostaansa ja sulkee -koko liikkeen. Se vaimensi vihat ja hyvä sopu taas jatkui. Liikettä he -toki eivät suoneet lopetettavaksi, ei edes satunnaisesti, sillä täällä -tiskin takana oli hyvä olla ja tämä oli tuottava liike. Naapurin lapset -kävivät uutterasti vaihtamassa kivirahojaan somiin kellerviin tai -harmaisiin leivänpyörylöihin. - -Välistä suljettiin liike yksin tuumin ja lähdettiin rantaan uimaan tai -leikkimään sen hietikolla. Salolle päin antavalla niemenrannalla oli -soma lahdenkainalo ja sen rantakaarteella leveästi vaaleata hiekkaa. Se -oli se sama lahdenhaara, jonka toisen rannan muodosti se isoisän -polttama louhikkoniemi. Tämä niemi oli muutenkin houkutteleva kesäisin. -Siinä oli monenlaista maanpinnan muodostumaa ja siinä oli vielä jälellä -pieniä puita ja pensaita. Siinä oli isoja korkeita kiviä, joiden kyljet -paistoivat vaalealle ja tummalle, joiden harjat olivat kuin sianselkiä -ja jotka päivänpaisteessa olivat ihmeen lämpimiä. Niiden selkään sopi -nousta ratsastamaan, niiden kylkiä vasten sopi painautua tutkimaan -niiden tummia, mutkittelevia viiruja ja irroittelemaan niiden -rapautunutta pintaa ja pieniä jäkäläkasveja. Välistä oli kivi matala ja -lattea, kuin pöytä, sille sopi ruveta lepäämään, mukavasti alassuin -loikoen päivää paistattamaan ja katselemaan, kun pienenpienet tummat -elukat liikuskelivat kiven rakosissa. Ne eivät olleet muurahaisia, -jotain muita ne olivat; he eivät tienneet, mitä ne olivat, mutta -pääasia oli, etteivät ne olleet muurahaisia. - -Kivien lomissa oli mättäitä ja niillä kasvoi monia marjalajeja. Mesikat -riippuivat mehevinä ja herkullisina ruohoisten mättäiden kupeilla, joku -mansikka pilkoitti kuivemmalta mättään kyljeltä, siimeksisessä -notkelmassa kahden tuuhean pensaan välillä oli mustikanvarpoja ja -niissä oli isoja, täyskypsiä mustikoita. Kostealla, suontapaisella -nurmenkohdalla pisti sammaltuneesta mättäänkyljestä esiin haalea, -puolikypsä karpalo. - -Hyvin monenlainen oli luonto tuolla niemekkeellä ja sentähden se soi -kesällä monta viivähtämisen aihetta. - -Rannalla odottivat kaarnalaivat, joista monet olivat niin suuria, että -niihin oli saattanut pystyttää maston ja siihen sitoa valkean -vaatekappaleen purjeeksi. Rannan ruohikko oli epäedullinen -purjehdukselle, mutta yhdessä hiekkaisen pohjan kanssa se oli edullinen -kahlaamiselle ja pulikoimiselle. Ruohikko seisoi ulompana sakeana kuin -mikäkin suojamuuri ja sen rantapuolella oli lumpeita ja ulpukoita. -Välistä oli veden alla, aivan veden rajassa kiini, suuri lattea kivi. -Sille sopi nousta levähtämään ja kiskomaan sen ympäriltä pyöreitä, -paksuja kaisloja. Näistä tehtiin sorsia, uiskentelemaan kilvan laivojen -kera. - -Itse rantama oli ojiteltu ja kanavoitu niinkuin matala suistomaa -ainakin ja laivat ja sorsat vedettiin retkeilynsä tehtyään näihin -suojaisiin ojanteihin vaalean hiekan keskellä. - -Kun maaleikit kävivät ikäviksi, työnnettiin vene vesille ja soudettiin -jonkun matalan, isokivisen luodon kohdalle, jossa useinkin oli sileä, -laaja kalliopohja ja sen päällä kiviä kuin isoja rautalippaita, -nelikulmaisia, tummia arkkuja. Joukossa oli joku pienempikin kivi, -joka katseli ikäänkuin elollinen olento heihin, veden päältä -tarkastelijoihin, niin että aivan säpsähdytti. Siellä oli kuin eri -maailmansa. Niin olikin; tiedettiinhän veden alla olevan suuria -kultaisia, hopeisia, lasisia linnoja, joissa asui omaa veden väkeä, -enimmäkseen vihamieIistä ihmisille, mutta joiden joukossa oli joskus -hyväsydäminenkin eläjä, joku vangittu kuninkaantytär tai -poika. Siellä -ne elivät omaa salaista, erilIistä elämäänsä suurten rikkauksien kera. -Kenties noista kivistä olivatkin jotkut heidän rahalippaitaan. Olipa -siellä veden alla suuria aarteitakin, noiden samaisten suurien kivien -alla, tällaisilla luotopaikoilla. - -Isoisän polttaman niemen kohdalla oli pieni pyöreä saari, joka oli -vielä monenlaisempaa maanpinnan muodostusta kuin tuo niemi. Se oli -enimmäkseen kalliota, mutta oli siinä myös nurmikkomaata ja sitten -aivan selvää, vesistä suota, joka kasvoi sakeata pensaanrytöä ja -muutamia suuria puita. Saaren rannat olivat enimmäkseen matalia, mutta -eräillä suunnilla syviäkin. Sinne vetivät pojat veneensä johonkin -somaan suojaisaan kallionkainaloon ja ottivat onkivehkeensä esille sekä -ryhtyivät koettelemaan kalaonneaan. Pieni särki välähtikin heti veden -pinnassa, mutta putosi heti takaisin veteen. Suurempi salakka nousi -ankarammin rimpuillen, mutta tuli aina maalle. Pieni, urhoisa -ahvenenpoika pirisi ja pyristelihe kovasti siimassa, mutta ei -ajatellutkaan putoamista veteen. Suurempi särki se tuli kuin suora -lusikka tai välkkyvä lastunpala, aivan liikkumattomana ja -välinpitämättömänä. Suurempia kaloja ei tullut. Välistä ei tullut -mitään, mutta isoisä oli sanonut, että pääasia onkin, että nykii. Ja -tätä tapahtui aina. Pienet säret olivat siihen työhön oikein ovelia. Ne -pirisyttivät kuplua kuin olisi se ollut jossakin rattaassa kiinni. -Mutta välistäpä ne tarttuivatkin koukkuun ja joutuivat maalle, vaikkapa -olisivat puuttuneet ongenkärkeen vain evästä tai suorastaan -pyrstöpuolesta. Ja silloin joutuivat ne aina armottomasti kalliolla -seisovaan vesipurkkiin, tai, jos oli kissa mukana, sen naukuvaan -suuhun, toivotuksi herkkupalaksi tuolle rantakallioilla köyristelevälle -pienten kalamiesten seuralaiselle. - -Kesän kirkkaimpana ja paisteisimpana aikana valtasi pojat pitempien -retkeilyjen henki. Silloin otettiin muutamia voileipiä taskuun ja -soudettiin yli järven. Siellä jo heti, ensimäisellä aholla, joka kasvoi -nuorta vesakkoa ja pensaikkoa ja joka laski loivasti rantaan, sattui -eräs seikka, joka tempasi poikain huomion puoleensa. Pieni harmaa -peltohiiri juoksi vanhan nauriskuopan kuvetta. Pojat syöksähtivät heti -sen perästä. Hilppa asettui kuopan suille tarkastamaan, pujahtaisiko -pieni elukka tuon vanhan säiliön sisään. Pyntys taas kiiti kuin -vimmattu hiiren perästä ja Karppa asettui seiväs kädessä seisomaan -ulommalle, valmiina antamaan vikkelälle kiiruhtajalle pysähtymiskäskyn. - --- Onko, katsokaa, reikiä maan sisään siellä kuopan takapuolella, huusi -Hilppa ja kurkisteli jännittyneenä kuoppaan. - --- Ei ole, en minä näe, vastasi Pyntys juostessaan ja Karppa ei älynnyt -tarkata mitään seisoessaan siellä paikallaan kahareisin ja yrittäen -huitaista seipäällään milloin puoleen, milloin toiseen. - --- Voi teitä, kun ette näe, että hiiri pujahtaa juuri siitä nenän -editse syvään salareikäänsä, valitti Hilppa havaittuaan Karpan -kohdalta, kannon juuresta pienen tumman aukon. - --- Siinä on, katso; siitä on mennyt maahan! Turha on sitä enää jahdata! - -Hilppa viskasi puunsa maahan ja Pyntys pysäytti juoksunsa. - --- No, on täällä vielä muutakin kuin mitättömiä hiiriä, lohdutti -viimemainittu ja ehdotti jatkettavaksi matkaa. - --- Ja jos ei ole täällä, niin on kotitalon aitassa, virkkoi Karppa ja -lähti astuskelemaan metsään päin. - -Siellä tuonnempana kiiti pieni kärppä tietä myöten, niin että pieni -matala ruumis notkuili, häntä muodosti suoran, hiukan nousevan jatkon -ja pää kekotti niin somasti ylöspäin. - --- Voi, voi, tuossa on sellainen orava, jota ei koskaan kiinni saada! -Juostaan pojat, jälestä, niin eikö nähdä, kun se ryntää johonkin -kiviraunioon, hätyytti Hilppa veljiään. -- Juoskaa, juoskaa! - -Toista käskyä ei tarvinnut. Pojat lähtivät perästä. Töintuskin he -ehtivät nähdä, kuinka pieni juoksija katosi äkkiä suureen, -röykkiömäiseen kiviraunioon ja hävisi sinne niinkuin ei koskaan olisi -ollut näkyvillä. Siinä oltiin: ei näkynyt vilahdustakaan eikä kuulunut -pienintäkään hiiskahdusta. Neuvottomina ja henkeä pidätellen seisoivat -pojat siinä. - --- Puretaanpas tuo raunio! virkkoi vihdoin Hilppa. - --- Ei; voi vielä syöksähtää sieltä esiin ja puraista kädestä! Sillä on -hyvin terävät hampaat, terävämmät kuin oravalla. - --- Niinkuin naskalit! - -Pojat jäivät edelleen neuvottomiksi siihen. Kun kaikki toivo jo oli -jättänyt, pisti eräästä kiven raosta pieni soma pää esiin ja tummat -silmät välkähtivät kuin kipunat. Kuin sähkövirta sattui se poikiin ja -he kurkistivat aukkoon. Mutta samassa ilmestyi sama pää toisesta raosta -ja taas toisesta. Näytti kuin kärppä olisi saanut kymmenittäin päitä. -Kuka sellaista otusta jahtaamaan rupesi! - -Syvemmälle metsään tultua narskutteli orava puussa ja kallioisella -aholla juoksi jänis. Mutta tuossa oli se vanha tuttu oja, joka tien -kohdalla juoksi louhikkoista maata, muodostaen jonkinlaisen -koskipaikan, mutta tuonnempana kiemurti kaitaa, pitkulaista -nurmilaaksoa, jonka reunat kasvoivat rehevää lehtoa ja jonka toiselta -laidalta kohosi korkea, kallioreunainen vaara, Toramäki. Nurmikon -keskellä oli vanha lato, joka kyllä sekin vanhastaan hyvin tunnettiin. - --- Tuonne, tuonne, pojat, haukia tavoittelemaan Hako-ojasta! Ettekös -muista: aina siellä jossakin poukamassa seisoo pitkä suora -tummankellervä olento kuin kirveenvarsi ja samassa jo syöksähtää -muuanne. Lähdetään iskemään sitä seipäällä, lähdetään! - --- Ei sitä sillä tavoin saada, virkkoi Pyntys ja kuvaili, kuinka hän -isoisän kanssa oli kerran koettanut tuollaista seisoskelijaa saada -seipään avulla. Loiskahdutettiin, mutta vesi vain sekoi sillä kohtaa ja -kun se selvisi, niin hauesta ei nähty mitään. -- Sille pitää olla onki, -suuri, ja siihen on pistettävä pieni sammakko, kas, silloin se saadaan! - --- Voi, kun ei muistettu ottaa sitä isoisän vanhaa takra-onkea mukaan! - --- Siinäpä se; miksi on niin hätä lähtemään, lausahti Karppa. - --- No mennäänhän nyt kuitenkin; saadaanhan se edes nähdä! - -Pehmeitten ja hiukan vesisten rantojensa keskitse kulki joen vesi -tuskin huomattavasti, hiljaa siirtyi vain, jotta joen pohjassa olevat -naavat ja levät kääntyivät siihen suuntaan, mihin virta kävi. Maa oli -puoleksi soista. Vettä ei joessa ollut yleensäkään paljoa, mutta kesän -kuivalla ajalla oli sitä vieläkin vähemmän. Eräissä kohdissa oli -kuitenkin leveämpiä ja syvempiä poukamia, ja niistä paikoin sopi -tutkiella noita veden yksivakaisia eläjiä. Ne jököttivät siellä -rantapenkereen siimeksissä tosiaankin kuin mitkäkin kirvesvarret ja -tuijottelivat liikkumattomilla silmillään rannoille päin. Ne olivat -kuin kuolleita, mutta annahan olla, jos lähestyit varomattomasti niitä, -niin yksi purskahdus vain! - -Tämän vuoksi lähestyivät pojat ylen varovasti joen poukamia ja aivan -kyyryssä ja henkeä pidätellen. Kun he tulivat rantaan, ei heidän -tarvinnutkaan kauvan tarkkailla veteen, kun yksi tuollaisista -jokottelijoista ilmestyi heidän silmiinsä. Mitäs nyt? Pyntyksellä oli -pitkä seiväs käsissä ja kun hän näki kalan, unohti hän entiset -kokemuksensa ja paiskasi puullaan vettä. Mutta ranta sillä kohtaa oli -ylen pehmeä, puoleksi lementapainen, ja kun hän oli iskenyt kovin -rajusti, murtui tuo pehmeä pengermä hänen altaan ja hän tuiskahti -veteen. - --- Ui, ui, ui, voi, voi, voi, voi, auttakaa! Katsokaa, keppikin lensi -veteen! - -Toiset veljet riensivät auttamaan veteen pudonnutta. He tempasivat -rannalta kumpikin pitkän puun ja ojensivat sen veljelleen. Tämä tarttui -Karpan puuhun ja Karppa veti sitä voimakkaasti maalle päin. Pyntys -pääsi maalle ja oli kiitollinen veljilleen, mutta kysyi samassa, miksi -he eivät olleet hänen pulskiessaan vedessä iskeneet sitä ilkeätä -haukea, joka oli kaiken tämän aiheuttanut. - -Korkean Toramäen tasaisella, kallioisella laella kutoi suuri hämähäkki -suurta verkkoaan kahden puolikasvuisen koivahaisen väliin. Tai oli -oikeastaan jo kutonut. Se oli niin suuri, että sen ylälangat ulottuivat -ylös latvoihin, alalangat taas aina puun juuriin. Se oli kuin suuri -kiehkura, sellainen välkkyvä säteikkö. Olivathan pojat ennenkin -sellaisen nähneet -- eiväthän he ensi kertaa metsässä kuljeskelleet --, -olihan semmoinen havaittu kerran aitan nurkastakin, mutta olihan tuo -sentään tällä kerralla erikoisempi. Mikä lieneekin tällä kerralla -kaikki niin erilaatuisena silmään satuttanut. He kävelivät kuin -missäkin satumetsässä, vaikka kuljeskelivat aivan omilla, usein -kuljetuilla lähimailla; heistä paistoi päivä nyt niin erikoisesti, -tuuli suhisi kuin mikäkin elollinen tuttava ja maa oli niin lämmin, -lehto niin leppoisa, suojaisa. He olivat tavallaan menossa aikuisväen -luo tuonnempana olevalle heinänurmelle, mutta tuskin muistivatkaan -sen, vaan pysähtyivät matkallaan joka mäennystermälle, joka -"merkkipaikalle", tutkaisemaan mitä eteen sattui, levähtämään, -laususkelemaan mietteitään, jopa heittäytymään pitkäkseenkin. - --- Kuule, Pyntys, mene sinä ensin kuivaamaan ne housusi! Niissä on joen -pohjamutia! Katso vain, eikö niistä riipu niitä pitkiä leväkasveja! -Aikuinen mies, sinne pohjaan hervottomana mötkähtää! - --- En minä sinne hervottomana mötkähtänyt! Minut petti puu ja joen -heteranta! Minä sitä haukea iskin. - --- Vettä sinä iskit, sulaa vettä, et mitään haukea huimaissut, -- etkä -edes nähnytkään! Sinä -- haukea! - --- Haukea, haukea iskin, ja sen minä sanon, että semmoinen pitkä -mötköttävä kirvesvarsi se oli, että oikein sydämestä riipaisi! - --- Etpäs pelännyt sen viereen huiskahtaessasi! Sinne tahdoit oikein -uhalla! Ei sinua sinne kukaan käskenyt. - --- Te käskitte, te molemmat, ja minä tein niinkuin kerran isoisän kera -tehtiin. - --- Isoisäpä se kerran kotijärvessä selvään veteen kuutistaan keikahti. -Ei kukaan käskenyt. Aikoi vain iskeä tarpoimellaan vettä verkon -pohjukan kohdalla, -- siinä jo tuiskahtikin saman pohjukan kohdalle. -Niin sinäkin! - --- Isoisän jalat tarttuivat kuutin kaitaan pohjaan. Tahtoi kääntyä; -mutta jalat eivät päässeet irti ja niin kaatui. - --- Sinun jalkojasi ei mikään kiinni pitänyt, aivan irrallaan olivat, ja -kaaduit vain! - --- Minä en kehtaa teidän kanssanne kiistellä; minä lähden katsomaan, -kuinka hämähäkki pyytää suuria paarmojaan kehikköönsä. - -Hämähäkki istui loittona kehikon laidassa, sen alareunoilla, toisen -puun juuressa. Se ei liikahtanutkaan, oli kuin kuollut. Suuri paarma -lentää pörisi koivahaisten väliin. Se tarttui verkkoon. Ensin tarttui -siihen kuono, sitten jo jalat. Jo takertui siihen toinen siipi ja kun -se rupesi lyömään toisella siivellään ilmaa, puuttui sekin -silmukkoihin. Jo pörisi paarma kovin umpinaisesti verkossa, ikäänkuin -jossakin suljetussa astiassa. Pojat katselivat jännityksellä. Heitä -huvitti. Mitenkä hämähäkki selviää tuosta elukasta, joka kovin kiusasi -lehmiä ja hevosia. Oli tunkeutua heidänkin sieramiinsa ja silmiinsä, -tuo paha pörisijä. - -Hyvin hämähäkki selvisi. Se ei heti hyökännyt siihen käsiksi, kun se -tarrautui kiinni verkkoon, eikä vielä sittenkään, kun se hiljeni siinä, -vaan antoi sen olla kauvan aikaa, aivankuin olisi odottanut sitä -jähmettyväksi ja jäykistyväksi. Pelkäsikö se sen voimaa vielä -verkossakin, siihen tarkoin kietoutuneena. Ei, ei se sitä pelännyt; -sillä ei ollut ensi kerta tällaisia petoja pyytää. Se olisi voinut -aivan heti hyökätä sen päälle ja pistää terävän, armottoman piikkinsä -sen läpi ja imeä sen tyhjäksi siemauksessa. Mutta se ei sitä tahtonut. -Se oli hämähäkki, oikea vanha pyytäjä. Se tahtoi perinpohjaisesti -kostaa. - -Alhaalla, mäen toisella puolella, oli toinen lato, matalampi, pienempi, --- vielä tyhjänä heinistä. Pojat hyökkäsivät siihen. Sen pohjalla oli -vähän menneentalvisia haaleutuneita heiniä ja orret olivat niin sopivan -korkealla. Siinähän sopi ruveta tekemään niitä samoja temppuja, joita -kerran oli juhlallisuudella yritetty esittää siellä pihanurmen -kaupungissa opituissa vaatehuoneissa. Täällä oli parempi niitä tehdä. -Täällä ei olisi ketään näkijää eivätkä kieppuilupuut pettäisi. Ei -niissä ollut oksiakaan. Täällä oli oikea paikka harjoitella; täällä ei -niiden epäonnistumisesta seuraisi sellaisia selkkauksia kuin siellä -kotipihoilla. - -Yks, kaks, yks! Hilppa pudota mäksähti vanhaan heinätukkoon ja Pyntys -huomasi korkealta katonrajasta pitkäkoipisen kattohämähäkin kömpivän -häntä vastaan. Tuo oli paha tulija ja hän luisui äkkiä pitkästä -pystypuusta alas. Karppa oli löytänyt ampiaisenpesän nurkasta ja tutki -sitä. Ampiaiset syöksähtivät päälle. Hätäisesti huudahtaen hyökkäsi hän -ulos ovesta ja toiset seurasivat esimerkkiä, sillä kuka sen tiesi, mitä -Karppa näki. He juoksivat kauvan ja seisahtuivat vasta nurmen takana, -metsän reunassa. - -Siellä alkoi sakea metsä. Se ei ollut sitä oikeata salometsän puolta, -jossa he talvisin kävivät loittoisilla mäenlaskumatkoillaan, kesäisin -marjassa Ihatsusuolla ja syksyisen ranteilla ansateillä. Se oli -Ihatsusuon toista puolta ja siellä oli vain kapeat kaistaleet heidän -metsäpalstojaan, sellaiset kielekkeet ja rannakset. Siellä oli -tuonnempana edessä aivan aukea suo, josta ei vesiseen aikaan mitenkään -yli päässyt. Sieltä alkoi jo toisen kylän maat. Siellä päin oli -kuitenkin eräs heidän pienistä metsänurmistaan ja sieltä toi se joki, -joka äskettäin kierteli verkalleen, heidän suuremman metsänurmensa -läpi. Tässä virtaili joki korkean pengermän alitse. Se itse oli kovin -peittynyt notkokasvien, kaikenlaisen rojun ja turan alle, mutta juuri -sillä kohtaa hyppäsi siihen korkealta pengermältä iloinen sivupuronen -terävän kallioreunan yli syösten vettä kuin putkista pitkien ja syvien -kalliouurnien yli, niiden teräviin reunakielekkeihin, rinteen rosoihin -ja louhikkoihin ja vihdoin niiden alle pieneen valkeapohjaiseen -vesipyörylään rinteen alla, joka oli muodostunut veden ainaisesta -putoamisesta siihen ja pohjalle kertyneestä hiekasta. Pyörylästä puron -vesi sitten hiljalleen vierieli turaiseen emäjokeen. Siinähän pojat -pysäyttivät matkansa ja kävivät täydentämään luonnontyötä -kaikenlaisilla estelaitteilla, sivuojanteilla ja uusilla -suihkujohteilla. He hakivat metsästä puunsälöjä ja kaarnoja, kokoilivat -louhikosta sopivia kiviä ja vihdoin jo kasasivat multaakin ja savea -ojanteittensa kylkiin, ja niin muodostui siihen mitä monisokkeloisin -rakennelma veden johdattimeksi kallionräystäältä alas. Eihän mikään -ollut hauskempaa kuin puuhaileminen viileän, raikkaan veden kanssa -kuumana kesäpäivänä. Pian vesi pörhäili, sihisi ja suhisi terävältä -kallionreunakkeelta tuhansissa eri suihkeissa ja johteissa alas ja -muodosti kaikenlaisia ristisuihkuja ja vastakkainpärskeitä sekä loi -pienen sateenkaaren jokaisen vesisäikeen kohdalle. Työ ei olisi ollut -täydellistä, elleivät pojat olisi loppujen lopuksi laskeutuneet -räystäältä alas ja menneet seisomaan paljainpäin vesisuihkujen alle ja -ottaneet siellä oikeata kesäsaunaa pörröiselle tukalleen ja -paahtuneille kasvoilleen, mitkä eivät alituisen kiireen vuoksi olleet -oikeata kotipesua pitkiin aikoihin saaneetkaan. - -Matka päättyi pienen korkeaäyräisen lammin ranteille lähellä sitä -pikkunurmea, jossa muut väet työskentelivät ja joka oli matkan -lopullinen määrä. Siinä tuttu naapurikylän kalaukko istui pienessä -veneessään jyrkän kallion juurella ja onki kokonaisella kolmella -ongella kalojaan. Tuon kumppaniksi! Pyntys tahtoi päästä heti ukon -keikkuvaan veneeseen, mutta Hilppa tuli väliin ja sanoi, että hänellä -vanhempana veljenä oli etuoikeus. Hän oli päässyt kaupunkiinkin ja -kaikkialle... hänen täytyy päästä! - --- Ei, vaan minun, sillä minä olen pienin joukosta ja minun täytyy -päästä -- minulle isäkin markkinoilta tultuaan suurimmat vehnäpalat -katkasee. Minun, minun täytyy sinne päästä! - -Poikain kiistellessä rannalla ukko nosti hiljaa onkensa ja ankkurinsa -pois vedestä ja lähti salakähmää soutelemaan pois rannalta, lammin -keskikohdalle päin. Siihen jäivät pojat noloina ja olivat nyt yhtä -äänettömiä kuin äsken olivat melunneet ja kovaa kiistaa pitäneet. - - - - -6. Runo kesästä. - - - Ken ei muistais kesää, - räystään pikkupesää, - ken ei auvojaan - ikiarmaitaan? - - Ken ei kanssa tuulen -- - joka mies, niin luulen -- - juossut kilpaa ois - poikki nurmen pois? - - Ken ei valkosantaan - rakkaasen ois rantaan - riemuin rientänyt, - uimaan entänyt? - - Uimasta kun tultiin - viileet, raikkaat oltiin, - laivat laskettiin - kaukomaille, niin. - - Kun nuo mahlat juoksi, - suurten koivuin luoksi - metsään riennettiin, - mahlat ahmattiin. - - Siitä kaskimaille - noille noekkaille - maita raatamaan, - paloks saattamaan! - - Ah, jo nurmimaalle - tuolle tuoksukkaalle - heinäväen luo, - tuohan tuuma, tuo! - - Tulee helle hyvä, - onpa joki syvä - siinä -- siihen vaan - uida polskimaan! - - Siell' on lumpeet lempeet, - pohjaheinät hempeet... - Mutta katsokaas, - mik' on tuossa taas! - - Siell' on mutka laaja, - rantaruoho taaja, - siinä kala suur - polskahutti juur. - - Sitä kangen kanssa - piiloruohostansa - pian häätämään, - niskaan iskemään! - - Mitäs pojat ylväät, - suurten tuumain pylväät! - Pian puetaan, - rantaan joudutaan! - - Siellä roiskis, räiskis! - Oi voi, ploiskis, mäiskis, - veteen suin ja päin - pojat syöksyy näin, - - rantaliettymältä - pahoin viettävältä, - veteen viekkaaseen - ploiskis kaikkineen! - - Mitäs tuosta huolta, - pian päästään tuolta, - pian päivyt tuo - kuivaa vaatteet nuo. - - Siitä kunnahille - kukkarikkahille, - kukat poimimaan, - marjat maistamaan! - - Kunnes ladon luota -- - kuunnelkaapas tuota! -- - ääni tuttu soi: - "Keitto kypsyy, hoi!" - - - - -7. Metsän säveliä. - - - -Pikkulintujen laulu. - - - Ihminen, ihminen, - elä sure aina, - katso, ei lintujen - mieltä mure paina; - eivät he varusta - vaatteita, - eivätkä puuhaa - pellolla, - kuitenkin ain' ovat - autettuja! - - Eivät he kylvä, - eivätkä niitä, - täysi on aittansa! -- - Luojaasi kiitä, - ihminen ihana, - taidollinen, - täydempi meitä, -- - tiedäthän sen! - - - -Puron laulu. - - - Tuolta lähdin lähtehestä, - kupehesta kallion, - vuoren kevätkyynelestä - intoa sain elohon, - siksi vuoren vankan innoin - ijän kaiken kuohuilen, - kunnes meri välkkyrinnoin - sulkee syliin pienoisen! - - - -Mehiläisten laulu. - - - Mettä, mettä! - Parahia - kukan päitä! - Punaisia, - keltaisia, - kultaisia! - Viettää häitä - kuningatar korkee. - - Viivykettä - suo ei toimi, - vaikk' on helle! - Vuottaa soimi! - Kultaloimi - yhteisvoimin - arvoiselle - kuningattarelle! - - Mettä, mettä! - Kukan päitä! - Ne kun riittää, - tulkoon säitä - myrskykkäitä, - talven jäitä! - Luojaa kiittää - mehiläinen pieni! - - - -Hämähäkin laulu. - - - Vetelen verkkoja, lankoja laitan, - konnia koukkuhun pyydän, - kiusantekijät kahdeksi taitan, - syylliset suuhuni syydän. - - - -Muurahaisten laulu. - - - Ahkeruus, ahkeruus, - siinä ilo pienten, - ilo mutkat matkustaa, - kiertää ympär nienten; - ennen virsta väärää, - kun vain raataa, häärää, - kuin työttä tavotella matkan määrää - - Onpa eessä elämä, - mik' ei laiskaa siedä, - täytyy yötä päivää vain - kortta pesään viedä, - vaan on sitten pesä - meillä joka kesä, - on niinkuin linna korkee kuninkaitten! - - - -Hongan laulu. - - - Minne, kunne sun, lapsonen, kulkusi lie, - sinne, tänne tai tuonne sen vienevi tie, - kotikunnaissa kun vain juuresi on, - minun laillani honka oot horjumaton! - - - - -8. Aarteen etsintä. - - -Isoäiti kertoi istuttaessa isonpellon harjalla suuren kiven juurella: - --- Näinikään tässä istuin, oli yhtä tyyni ja lämmin kesäilta kuin nyt, -järvi lepäili tuossa yhtä liikahtamattomana, kaikki oli hiljennyt -kylässä, yö jo laskeutui lauhana ja leppoisena kuin mikäkin pehmeä -verho kaiken ylle. Silloin yhtäkkiä tuolta järven takaisen vaaran -rinteeltä alkoi nousta maasta kaita vaaleanvihertävä tuli, ensin -lyhyempänä, sitten pitempänä ja pitempänä, kunnes jo ylettyi puiden -puoliväliin. Se paloi niin hiljaa, liekahdellen ja välistä kuin -katkeillen keskeltä... Arvasin heti, että se oli aarretuli -- sillä -olihan juhannusyö, jolloin ne tavallisesti palavat --, ja jos olisin -silloin lähtenyt yksin, hiljaisesti, kellekään mitään virkkamatta -soutamaan veneellä järven toiselle puolen, niin olisin varmasti saanut -sen alla olevat rikkaudet käsiini. Mutta minäpä, hupsu -- lienenkö -säikähtänyt vai mitä? -- menin tupaan ja siellä kerroin kaikille asian. -Kun sitten tulimme yhdessä tänne tulta uudestaan katsomaan, niin oli se -jo poissa ja turhaan myös teimme matkan järven taakse; emme löytäneet -enää sitä, emme sen paikkaakaan. Ne näet, aarteet, eivät antaudu muuta -kuin yhdelle, tai sille, jolle näyttäytyvät, ja pitäisi niistä oikeata -myöten nähdä vielä unikin, oikein hyvä ja selkeä uni, sellainen, jossa -tarkoin ilmoitetaan niiden paikka ja ne ehdot, joiden täytettyä ne -voidaan saada -- jos ne sellaiset ehdot asettavat. Ainakin on tuli -nähtävä ja sitten lähdettävä kaikessa hiljaisuudessa ja varovaisuudessa -hakemaan. - --- Eikö niitä ole muualla kuin tuolla Viljakkavaaran kupeella? kysyi -silmät intoa täynnä Pyntys, joka kaikkeen ensimmäisenä kerkisi. - --- On tuossa, sanotaan, järven pohjassa niemen edustalla, mutta se on -hyvin syvällä ja hyvin suuren pohjakiven alla -- ei sitä saa. - --- Eikö ole lähempänä, maalla? - --- On tuossa naapurinpellollakin, mutta sekin on ylen suuren kiven -alla, eikä siitä ole nähty tulta eikä untakaan ole juuri kukaan siitä -nähnyt. - --- Mutta minäpä näen, kiljahti Pyntys ja lähti heti nukkumaan, -nähdäkseen unen, joka oli tarpeen. Toistenkin piti lähteä pois, sillä -oli jo yö, ilma kävi viileäksi ja isoäitikin jo sitä ehdotti. - -Ei nähnyt Pyntys sinä yönä unta, eikä toisinakaan. Hän koetteli oikein -erikoisesti hankkia tätä unennäkemistä itselleen, ajatellen -itsepintaisesti tuota asiaa, kiusaten itseään valvomisella y.m. -sellaisilla keinoilla, mutta ei vaan auttanut sekään. Yhtä vähän -näkivät toiset -- jotka muuten eivät siihen taikaan eikä koko -tuollaisen ihmeen saavuttamiseenkaan oikein uskoneetkaan. Heistä oli -isoäidin puhe ollut kovin epäileväinen, ja mitä niistä kaikista vanhain -puheista, olivat he usein kuulleet. - -Kuitenkin tahtoivat he olla asiassa mukana, sillä pitihän ymmärtää -pienen, lapsihupakon veljen tuumia ja puuhia. - -Kun Pyntys ei nähnyt unta, päätti hän muuten ryhtyä aarretta etsimään, -ensin siitä naapurin pellolta, sitten sieltä niemestä, järvestä, suuren -kiven alta. Jos veljet tahtoivat tulla mukaan, oli hyvä, ellei, niin -hän käy asiaan yksin. - -Veljet tulivat mukaan. Ottaen pitkät kanget käsiinsä lähtivät he kaikki -naapurin pellolle. Siellä olivat naapurin lapset katsomassa ja naapuri -itsekin jäi seisomaan aidan taa. - -Siinä oli se iso kivi ja se näytti kovin hyväenteiseltä, kun oli niin -matala. Ei tultu ajatelleeksikaan, että se oli matala vain maan -yläpuolella, mutta maan alla saattoi ulottua vaikka kuinka kauvas. - -Pojat pistivät miehekkäinä kankensa alle. Mitäs tuo tuommoinen kivi, -pian se saadaan paikoiltaan väännetyksi. He väänsivät. Eipä kivi -liikahtanutkaan. Kerran tuntui kuin se liikahtaisi, mutta sitten ei se -ollut tietävinäänkään. Tuohan oli kummaa, kun ei kolmen miehenkään -yrityksestä välitä. - -Mutta yritetäänpäs uusi kerta! - -Yhtä turhaan meni sekin kerta ja samoin kaikki muut. Tämä oli -käsittämätöntä, mutta siihen se oli vain jätettävä se aarre ja -lähdettävä sitä niemenpään vedessä olevaa aarretta katsastelemaan. Niin -päätti Pyntys ja toiset tottelivat. - -Päivällä soudellessa sen yläpuolella paistoi kyllä eräs suuri kivi -sillä kohdalla missä sen piti olla, vieläpä tavallista harvinaisempana, -nimittäin jonkun verran vaaleapintaisena, mutta se oli kovin suuri ja -ylen syvällä. Ei sinne ylettänyt Pyntyksenkään pituinen mies käsillään. -Airot taas olivat liikutella heikot, samoinpa kangetkin. Metsän puita -olisi pitänyt tuoda. Yöllä taas, jolloin sen saanti puheiden mukaan -piti olla varmempaa, ei sitä ollenkaan erottanut vedestä, se häipyi -sinne syvään, pelottavan tummaan veteen kuin mikä kummitus. - -Mahdottomalta näytti. Oltiin täyden pulman edessä. Silloin paukautti -Pyntys: - --- Mutta me ei sitä yritetäkään kohottaa! Me olemme vielä niin pieniä -ja me emme tässä ijässä vielä niin suuria rikkauksia tarvitse! Mitäs, -niillähän saataisiin kokonaiset kiviset kartanot ja sitten ihan -kuninkaanlinnojen omaisuudet! Mitä me niillä tehtäisiin! Jätetään ne -vain tuonne veden pohjaan, kyllä me ne sitten vielä saadaan! Saadaan, -sanon teille ja kun minä sanon, niin se on sillä tavoin! - -Sillä tavoinhan se oli, uskoivat veljet Pyntyksen sanaan. Hänen -sanaansahan piti tässä uskoa kun hän kerran oli tämän puuhan johtaja. -Ja hänen selityksiinsähän piti Niemen vanhempain poikain välistä -muutenkin uskoa, sillä kukapa se muu olisi nämä mutkikkaammat asiat -paremmin tietänyt. - - - - -9. Runo aarteen etsinnästä. - - - Pienet pojat paitaressut - kertomuksen kuulivat: - aarre alla suuren kiven, - kultakirstut hohtavat. - - -- Pojat, pojat, pohtimatta, - tuumimatta toimimaan, - aarre all' on suuren kiven, - sitä, veikot, kaivamaan! - - Käskyä ei uutta tarvis, - viipymättä joudutaan, - kiirehellä kiven luoksi - kangin, tuurin saavutaan. - - Siellä sitä kääntämähän, - vääntämähän, voi ja voi, - puskuellen puuhatahan, - hei ja junttanpoo tuo soi. - - Mutta kumma, kivi suuri - ei vain käänny, paikoill' on, - jokos pahat peikkolaiset - joutuneet on joukkohon? - - Ei vain käänny kivi suuri, - mutta into puutu ei, - hiki-otsin väännetähän, - kaikuu junttanpoo ja hei! - - Mutta vaikka kuinka kaikuis - laulu, voima kuohuisi, - ei vain käänny suuri kivi -- - jääpi siihen ijäksi. - - Tuo nyt kummaa, mutta silloin - veli pienin virkahtaa: - -- Ei se kummaa, täss' on jotain, - jost' ei voittoa nyt saa! - - -- Tähän pahat peikkolaiset - totta saapui estämään, - ne ne voimat meiltä vievät, - jättää aarteen piilemään! - - -- Mutta annas suuriks saadaan, - käsivarret vahvistuu, - totta kivi kääntyy tieltä, - aarre esiin ilmautuu! - - -- Ilmautuvi! Nousee, nousee! - Kerran kivet kirotut - väännähtävät! Käyvät käsiin - rahakirstut salatut! - - - - -10. Kouluun! - - -Mutta kesä päättyi ja syksy saapui. Oli käyty isoisän kera pitkähköllä -ansaintarkastelu-matkalla samoilla metsämailla, missä oli ominpäinkin -kuljeskeltu sekä kesin että talvisin, mutta se olikin viimeinen matka -eletyn kesän lukuun. Kylmä, kolea ja pimeä aika alkoi tulla. Ei silloin -tehnyt mieli loitommaksi liikahdella, ei aina edes pihaankaan. Kuin -karhun poikasten piti silloin taas kerran sulkeutua tuvan ahtaaseen -piiriin ja koettaa löytää ilonsa sieltä. - -Silloin, eräänä myöhäisenä iltana, saapuu isä kirkonkylästä ja julistaa -juhlallisesti, että hän on päättänyt panna poikansa kouluun. Ensin tänä -syksynä panee vanhimman pojan, sitten myöhemmin, kun ne tulevat -parempaan ikään, toiset, nuoremmat. Kaikki muutkin jo panevat lapsensa -niihin, kuinkas ei hänkin! Kun nyt koulu vielä on tullut omaan -kirkonkylään, niin siihenhän nyt toki on pantava lapsensa. Ei sitä enää -nykymaailmassa tulla toimeen ilman oppia ja kouluviisautta. Se olisi -ollut hänellekin ylen tarpeen, kaikenlaisissa asioissa ollessaan ja -suurta perhettä elättäessään, mutta nyt on ainakin poikain sitä -saatava. Se on nyt kaikkien puheina ja kirkonkylänkin kauppiaat ja muut -puhuivat nytkin hänelle sen asian tärkeydestä ja kehottivat panemaan -poikansa kouluun. Sentähden oli hän tehnyt tuon päätöksensä ja kyllä -hän sen nyt toteuttaakin: vie kuin viekin Hilpan jo tänä syksynä -kouluun. - -Vaikka pojat olivat aina kuulleet koulusta ja joinakuina hetkinä sinne -halunneetkin, tuli tuo isän ilmoitus heille melkoisena yllätyksenä. He -eivät olleet sitä sittenkään uskoneet, että heidän tulisi jättää nämä -vanhat tutut lapsuusaskartelunsa ja lähteä tuollaiseen varsin outoon -laitokseen ja olopaikkaan. Ei heillä oikeastaan ollut siitä mitään -selvää käsitystäkään. Mikä se oikein oli? Sekö suuri rakennus siellä -kirkon ja kunnan jyväaitan vieressä -- senhän sen sanottiin olevan --, -vai oliko koulun parempi kuvaus se tuimannäköinen pitkä mies, joka -kerran kirkolla käytäessä oli tullut heitä vastaan ja jonka äiti oli -sanonut opettajaksi? Vai sekö suuri risti siellä kirkonkylän -hautausmaalla? Tai tämänkö lähikylässä elävän kiertävän koulun -opettajan elämä ja toimet ne kuvaisivat paremmin tuota uutta oloa ja -elämää. Vitsaa, vitsaa ja sitten tuntikausia jälelläseisontaa... Kirja -ja keppi... Musta kivitaulu ja viivotin... Pieni repaleinen kirja... - -Eikö heidän elämänsä tullutkaan olemaan samanlainen kuin muiden poikain -ja kylänlasten? Eivätkö he kelvanneet tällä tavalla elämään? Eikö nyt -kirjantaidotta todellakaan tule toimeen maailmassa? - -Oikein heistä kävi apeaksi. Erota kaikesta, jättää kaikki... Kaikki -nämä kesäiset, talviset tepastukset... - -Hilpan silmään jo kohosi kyynel, samoin Pyntyksenkin. Karppa oli kalpea -ja vakava. - -Vaan samassa he jo tunsivat iloakin ja ylpeyttä. Heistä tulisi -erikoisempia kuin muista. He saisivat sellaisia oudompia taitoja ja -oudompaa se tulisi olemaan heidän elämänsäkin. He menisivät loitos -maailmalle ja sieltä tulisivat aivan uusina miehinä takaisin. Tultuaan -kutsuisivat he kaiken kansan kokoon ja jakaisivat heille tuomisiaan. He -kutsuisivat kaikki vanhat toverinsa tuonne Kokkoniemelle ja siellä -antaisivat heidän leikkiä ja kisailla kuten ennen suurina kisailtoina. -Sitten löisivät he heidän olkapäilleen ja sanoisivat: "No, nyt on -kylliksi temmelletty! Nyt on aika mennä nukkumaan ja sitten huomenna -joka mies uudella voimalla taattonsa pellolle ja isoisänsä -perkkausniemelle!" - -Niin tekevät he tulevaisuudessa. He eivät käytäkään oppiaan turhaan. -Heistä täytyy tulla miehiä, jotka tietävät, mitä varten he kävivät -koulua! - -Näin tuumailivat pojat ja se tuotti heille iloa ja lohdutusta. - -Ja mieli täynnä kultaisia kuvitelmia, silmät kyynelistä kuivattuina, -astuivat he pieneen kamaripuoleensa vanhalle veljesvuoteelleen -viettämään ensimäistä yötä suuren koulusanoman kuultua. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SALON POJAT*** - - -******* This file should be named 65108-0.txt or 65108-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/1/0/65108 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65108-0.zip b/old/65108-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1ed494f..0000000 --- a/old/65108-0.zip +++ /dev/null |