diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65102-0.txt | 10486 | ||||
| -rw-r--r-- | old/65102-0.zip | bin | 232085 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10486 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..860d757 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #65102 (https://www.gutenberg.org/ebooks/65102) diff --git a/old/65102-0.txt b/old/65102-0.txt deleted file mode 100644 index eac52bc..0000000 --- a/old/65102-0.txt +++ /dev/null @@ -1,10486 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kainuun mailta, by Samuli Paulaharju - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kainuun mailta - Kansantietoutta Kajaanin kulmilta - - -Author: Samuli Paulaharju - - - -Release Date: April 18, 2021 [eBook #65102] - -Language: Finnish - -Character set encoding: UTF-8 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAINUUN MAILTA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -KAINUUN MAILTA - -Kansantietoutta Kajaaninkulmilta - -Kirj. - -SAMULI PAULAHARJU - - - - - -Helsingissä, -Tietosanakirja-Osakeyhtiön Kirjapaino, -1922. - - - - - - Tuolla se korpi kumottavi, - Salo siintävi sininen. - Sinne mieleni tekevi - Aivoni ajattelevi. - - - -SISÄLLYS: - -Alkusanaksi. -Asutustarinoita. -Kulkuneuvoista. -Rakennuksista. -Yhteiskunnallisista ja oikeustavoista. -Suurperheitä. -Kun vanhat muistelevat muinaisia. -Päiväkausi pirtissä. -Mitä syötiin ja juotiin. -Metsästyksestä. -Karhunpyyntiä ja karhunpalvontaa. -Karhumiehiä. -Kalastuksesta. -Karjanhoidosta. -Niityistä. -Halmeen viljelyksestä. -Peltoviljelyksestä. -Tervanpoltosta. -Kotiteollisuutta. -Juhla- ja merkkipäiviä. -Häätapoja. -Lapsesta aikuiseksi. -Leikkejä ja kisoja. -Tautia ja tuskaa. -Tietäjiä ja taikuutta. -Haltioita ja väkeä. -Luonnontietoa ja eläinoppia. -Kuolema ja peijaiset. - - - - -ALKUSANAKSI. - - -Kajaanin ja Oulujärven takaiset Kainuun korpiseudut, jotka maanselän -vedenjakaja erottaa Valkeaan mereen kallistuvasta Vienan-Karjalasta, -ovat meidän suurimpia sydänmaitamme. Täällä vielä äärettömät metsät -ja selkoset ulottuvat silmän siintämättömiin ja yhtyvät kaukaiseen -taivaanrantaan, ja vain pienoisina päivinä ovat ihmiseläjäin raatamisen -tulokset tässä metsien meressä. - -Jylhä ja suurenmoinen on Kainuun erämaan luonto. Sadat toinen toistaan -korkeammat komeat metsäiset vaarat täällä kohoavat, semmoiset kuin -Hiisivaara ja Saukkovaara, Leipi- ja Lampovaarat, Kivesvaara, Myhkyri -ja Teiriharju, puhumattakaan valtavasta Naapurivaarasta ja mahtavasta -Paljakasta, joka laajana "maanselkänä" ulottuu monin peninkulmin -Ristijärven Uvalta Holstinjärven ohitse Hyrynsalmen Kytömäen kylille -ja siitäkin sivuitse, sekä kuulusta Vuokatista, josta "alkaa tunturien -juonto ja kulkee Lapinmaahan asti". Muutamille vaaroille sanotaan -sydänyön auringonkin näkyvän, niinkuin Kovallevaaralle Kiannan -perukoilla. Kiannan rajaseutu onkin niin taivahista maata, että siellä -eletään "peninkulmaa korkeammalla" Oulun merimaita. - -Vaarojen välissä levittäytyvät suuret, aukeat suot ja rääsyiset rämeet, -taikka aukeavat siellä siintävät selät ja pilkottavat monilukuiset -metsäjärvet ja sadat lampareet. Näistä kaukaisista ylimaan soista, -järvistä ja hetteistä vetää mahtava Oulujoki vetensä. Pienoinen -Sarvijärvikin, joka on synkässä sydänmaassa, kymmenkunta peninkulmaa -Kiannan kirkolta pohjoiseen, Sarvikiven vierellä, Kiannan, Kuusamon -ja Vienan rajakulmauksessa, vierittää vesipisaransa Merikosken kautta -Pohjanlahden helmoihin. Kainuun soista saa myöskin Kiiminginjoki -alkunsa sekä osaksi iso Iijoki kokoo voimansa. Epälukuisten järvien -kautta vierivät sydänmaiden vedet ja monissa sadoissa koskissa ne -valkoisina vaahtopäinä pauhaavat. - -Korpi on aina vanhoillinen, se vaalii huolellisesti vanhaa perintöä -ja vartioi, etteivät uudet virtaukset pääsisi sen rauhaa turmelemaan. -Se iloitsee kuullessaan Tapion haltioineen liikkuvan selkosissa sekä -Vetehisen veurehtivan järvissä, se ihan sykähtää nähdessään vanhan -erämiehen antavan uhrinsa tapionpöydälle, ja hyvillä mielin se -kuuntelee, kun harmaapäinen kalaukko sanelee isiltä oppimiaan lukuja -taikka kun koukkuselkäinen muori karjaa laskiessaan lukee ikivanhat -kauniit rukouksensa. Ymmärtävästi hymyillen se ohjailee naavaista -äijää, joka virsut jalassa, tuohitarakka selässä köppyröi koivumetsässä -tuohiköyden aineksia keräilemässä. Sillä korpi rakastaa kaikkea vanhaa -ja katoavaa ja kunnioittaa menneitten polvien tapoja, se tietää, että -ne, jotka isien opeissa elävät, osaavat myöskin antaa niille oikean -arvon ja kunnian. - -Niin Kainuun korpimaissakin. Täällä ylimaissa asuu jäyhää vakavaa -raatajakansaa, joka monissa asioissa vielä elää entisissä opeissa ja -tavoissa. Täällä tapaa vielä vanhoja tietäjiä, jotka laskettelevat -jyhkeitä loitsuja ja manauksia, vanhoja karhumiehiä, jotka laulaen -ovat hiihtäneet kontionpesälle, kalaukkoja, jotka osaavat vaikka -kamalan kalavalan vannoa. Täällä vielä tervahauta korvessa haikuaa, -täällä kesäilloin lehmisavu suitsuaa pellolla, ja savupirttikin -sauhuaa sydänmailla. Täällä vielä vanhaan tapaan hevonen talvisin -pirtin ovinurkassa jarskuttaa apettaan, ja rahvas nukkuu öitään -pirtinlattialla, ja russakat pitävät öisiä kisojaan pirtinpöydällä. -Kyöpelit ja keijulaiset täällä kummittelevat, pellonaidan takana kasvaa -kalmakoivu, jolle kalmanvihat viedään, ja mäellä kohoaa kontiokuusi, -missä riippuu kaadetun karhun kallo. - -Ken täällä avoimin silmin ja kuulevin korvin liikkuu ja vaivautuu -haastelemaan vanhojen kanssa, hän saa ihmeekseen kuulla paljon -- -uutta, uutta kuulijalle, mutta todellisuudessa ikivanhaa tietoa, jota -nuo kunnioitettavat erämaan asukkaat ovat muistitietoinaan säilyttäneet -polvi polvelta. - -Vanhojen haastatteluista on seuraavien kuvaustenkin aiheet kirjoitettu -muistiin muutamilla korpivaelluksilla Kainuun erämaissa. Jo kesällä -1907, retkeillessäni Pohjois- ja Itä- Karjalassa, pistäysin Kajaanin -kulmilla Sotkamossa, ja kesällä 1910 sattui kulkuni Suomen ja -Venäjän rajamaille Kuhmoon ja Kiannalle. Syksyllä 1913 sain lyhyen -käynnin Oulujärven rannalle Säräisniemelle, ja syyskesällä 1914 tein -pari-, kolmiviikkoisen retken Oulujärven pohjoisrannalle, Otermalle, -Jaalangalle ja Mieslahdelle. Mutta enimmät ainekset on kerätty kahtena -kesäkautena, 1915 ja 1916, jolloin kävin Kajaanin ylimaan pitäjät -Karjalan ja Vienan rajoja myöten ristiin ja rastiin. - -Näillä matkoilla monet vanhat ikäloput vaarit ja monet katoovaikäiset -muorit haastoivat parhaansa, useasti mieli heltyneenä, vanha silmä -kirkkaana loistaen vaipuivat muinaisaikojen muisteluihin, ja veivät -kuulijansakin mukanaan muistojen maille. Parhaimpia ja auliimpia -kertojia olivat Kovan Jeru, Kylänmäen ukko ja Tiikkajan Anna Kiannalla, -Levävaaran ukko ja Lehmivaaran ukko Kuhmossa, Kypärävaaran Matti -Kemppainen, Rämsän ja Naurisahon ukot Hyrynsalmella, Jussi ja Liisa -Kyllönen sekä Latolan ukko Puolangalla, Kemppais-Paavo ja Oilingin -Hermanni Ristijärvellä, Suovaaran ukko Sotkamossa, Hautamäen muori -Kajaanin Murtomäellä ja Soppelon ukko Otermalla. Muutamilla vanhoilla -riitti jopa päiväkausiksi väsymätöntä tarinoimista, niinpä Kypärävaaran -vaarin kanssa pidettiin neli-, viisipäiväinen istunto. - -Kainuun korpimaita on kyllä jo jonkun verran kirjallisuudessa -käsitelty, on pari pitäjänhistoriaakin sekä jokunen kansantapojen -ja kansanelämän kuvaus. Mutta vanhankansan elämää, sellaisena -kuin se esiintyy vanhojen muistannan aikana vanhoine omituisine -tapoineen, epälukuisine taikatemppuineen, loitsuineen ja uskomuksineen -sekä kotitoimissa että ulkotöissä, sekä arkisissa oloissa että -juhlienvietossa, on vain vähäisen kosketeltu. Ehkä siis seuraavatkin -korvenukkojen ja metsänmuorien hartaat muistelmat saanevat sijansa -muiden Kainuuta käsittelevien kirjojen lisänä. - -Oulussa kesäkuulla 1922. Samuli Paulaharju. - - - - -ASUTUSTARINOITA. - - "Hiisi korpi käymättömän, - korpi käynehen urohon." - -Jo ammoisista ajoista on Kainuun mailla ihmiseläjä liikuskellut: -metsänkävijä kierrellyt korpia, kalamies soudellut järviä ja -kaskenpolttaja sauhutellut satoja vaaroja. - -Mutta jo ennen etelästä tulleita eränkävijöitä ja korpien raivaajia -eleli näillä mailla _lappalainen_, "kun koko Kainuu oli Lapinmaana", jo -niin aikaisin, "jottei siitä ole kirjoituksiakaan". Mutta suusanallisia -tarinoita on kyllä vielä sekä paikannimiä että muita muistomerkkejä -seudun ensimmäisistä eläjistä. "Maakuopissa" tiedetään lapinlasten -asustaneen ja niitä tulella lämmittäneen. Useissa paikoissa vielä -tavataan järvien rannoilla "lappalaisten hautoja" sekä pyöreitä -palaneita kiviä, jotka ovat "lappalaisten kiuaskiviä". Peuroja ovat -lappalaiset pyytäneet _haudoilla_, joita ovat kaivaneet "semmoisten -särkkien selille ja vähän kahen puolen vihiä tehneet, jotta peurat on -sinne menneet ja hautaan puonneet". Kaloja he taas ovat pyydystelleet -_katiskoilla_ ja _kivipadoilla_, joita vielä siellä täällä vesissä -tavataan. Metsämarjoja sekä hilloja soilta lappalaiset myös keräsivät -syötävikseen, ja siitä vieläkin sanotaan hillamarjaa "lapin touvoksi". -Suolaa ei lappalaisilla ollut, vaan kalojaan he maustivat koivun- ja -haavantuhalla. - -Lappalaisten asuinsijoja tiedetään olleen esim. Hossanjärven -rannalla Kiannalla. Siellä on _Lapinlahti_ ja _Lapinsaari_, saarella -lappalaisten hautoja, jopa lappalaisen jättämä aarrekin, mutta sitä -ei saa muuten kuin ajamalla yksiöistä jäätä myöten suvikkovarsalla. -Kuhmossa on lapinmuistoja monessa paikassa, on _Lapinvaara, Lapinsalmi_ -ja _Lapinniemi, Kotajärvi_ ja _Kotaharju_, ja lappalaisten hautoja -tiedetään useoita, jopa oikein on _Lappalaisten kirkko_ Vieksillä. -Saarikiekinjärven saarella kerrotaan ennen eläneen lapinukon, -Peura-Paavon, ja pyydelleen peuroja aituuksilla Kuhmon kankailta. -Puolangalla sanotaan lappalaisia asuneen Lapinsalmella, Puutiojärvien -välissä, ja Puolankajärven rannalla oli asustellut Puolakka-niminen -lappi, nykyisen Puolangan talon mailla. Siitä sitten on järvi, -talo ja koko pitäjä saanut nimensä. Talon pelloilla näkyy vielä -lappalaisten hautoja. Säräisniemen Otermalla sanotaan lappalaisten -majailleen _Lapinniemellä, Lapinsalmen_ rannalla sekä Kaihlasjärven -mailla, Hakokankaalla ja Taninkankaalla ja taas Rokuanvaaran -seuduilla. Oulujärvellä on lappeja oleskellut esim. Tervolan saarella, -Jaalangassa, ja on saarella vielä tiedossa neljä lappalaishautaa: -_Iso-Kämmen, Pieni-Kämmen, Harjunhauta_ ja _Tikanpelto_. -Lappalaisten kalapatoja mainitaan useasta paikasta. Niinpä Oterman -Lapinsalmessa on kiviriuttoja, joita sanotaan lappalaisten padoiksi, -samoin Tahkokoskessa, Kuhmoniemellä, lähellä Venäjän rajaa sekä -Katiskalahdessa Lentualla. "Katiskanpato" tavataan myös Aittojoen -niskassa, Kaihlasjärven luusuassa, Otermalla. Siinä on poikki joen -lyöty pystypuista vaajoitus, jossa vielä näkyvät pyyntiaukotkin ja -"semmoinen neliskulmainen kiehkerö, johon on aukko äprään puolesta." -Lappalaisten sanotaan siinä kalastelleen, ja järven seuduilta on -löydetty "kivikapineita". Lapinpatoja mainitaan myös Puutiojärvien -Lapinsalmessa olevan neljä sekä Puutiokoskessa viides ja muuan pato -Rahasalmessa sekä muuan Koppelopuron suussa samoilla vesillä. - -Yksipuisilla ruuhilla kerrotaan kotakansan vesillä meloskelleen. -Rokuanvaaran seutujen pikkujärvien pohjalietteistä on semmoisia -aluksia löydetty useita, ja kansa nimittää niitä "lapinveneiksi". -Talvisin lappi liukui liukkailla lylyillään. Kerrotaanpa vieläkin, -miten lappalaiset ja karjalaiset kerran sattuivat peuranhiihdossa -samoille yötulille. Vihamielisiä tietenkin olivat toisilleen, ja -niin karjalainen poltti lapinukon nukkuessa hänen lylynsä ja sitten -naureskeli toverilleen: - - "En usko minä, että enää - viuhkanooko vauhkanooko - lylyliukas lappalainen." - -Mutta "lylyliukas" kuulikin sen, jopahan nyt tosissaan nukkua uskalsi, -ja vuorostaan lylynpolttajan nukkuessa korvensi hänen kenkänsä. Sitten -aamulla hän nousi, veisti petäjästä uuden lylyn, lähti liukumaan ja -huudahti: - - "Hyvinköhän kilkkanoo, kalkkanoo - tarovieron talloskenkä!" - -[Karjalan vanhauskolainen, staroviera.] - -Ja karjalaisen täytyi kengättömänä jäädä tulille istumaan. - -Mutta eihän lappi aina päässyt vain lylyn polttamisella. Saapui -rintamailta kintereillä vanha vainooja Kainuun korpiinkin ja valtasi -lappalaisen riistamaat ja kalavedet, jopa poltti poroksi satojen -vaarojen ikivanhat metsät. Ja vähäväkisen lapin, pienen metsien -kiertolaisen, täytyi väistyä pohjoisemmaksi, lähemmäksi "Tuli-Lappia" -ja sen tuntureita. - -Uusia tulokkaita retkeili kahdeltakin suunnalta, sekä lännen puolen -merimaista vesireittejä myöten, Siikajokea, Oulu- ja Kiiminginjokia, -että etelästä hiekkasärkkäisen vedenjakaja-erämaan poikki. Aluksi -he kävivät vain metsänriistan ja vedenviljan pyydystäjinä ja -huhdanraatajina, mutta lopulta vähitellen jäivät korpiin asumaankin yhä -syvemmälle ja syvemmälle. Varsin kaukaisiltakin seuduilta kohottiin -tänne sydänmaihin saalistamaan. Niinpä kerrotaan, että liminkalaiset -kävivät aina Ristijärvellä, korkealla _Saukkovaaralla_ halmetta -"ruukaamassa". Kun he tulivat kerran huhtaansa rovitsemaan, niin -Oulujärvelle se jo tummana köyrynä taivaanrannalla komotti. "Niin -paistaa mustana, niinkuin saukonselkä!" huudahtivat, ja siitä sai vaara -nimensä. Hyrynsalmen _Paljakallakin_ kerrotaan liminkalaisten halmetta -viljelleen sekä _Holstinvaaralla_, jossa heillä oli ollut riihikin. -Myöskin Manamansalon asukkaiden, "salonsaarelaisten", sanotaan käyneen -Ristijärvellä huhdan raadannassa sekä Säräisniemen venetheittolaisten -Hyrynsalmen _Kalliojärven_ seuduilla ja _Terva-aholla_, Kypärävaaran -tienoilla. Ristijärveläiset ja puolankalaiset niinikään kävivät -kaskeamassa Hyrynsalmen vaaroja. Muutamat nimet Kainuun mailla -viittaavat hyvinkin etäisille alkutaipaleille, semmoiset kuin -_Hämeenjärvi, Hämeensuo, Vepsänjärvi, Pajarinvaara, Härmänmäki, Kyrö_. - -Varsin monen talon eläjät ovat tulleet Savosta, jopa etäältäkin. Niinpä -kerrotaan, että _Puolangan_ taloon, Puolangan kirkonkylässä, seudun -vanhimpaan, on Savosta tullut Väyrysiä, kolme pitkää miestä. Samoin -Askankylän Pyssyvaaraan on Savosta saapunut kaksi veljestä, kovia -työmiehiä ja huhdan raatajia. Selvää viljaa olivat syöneet, paksua -leipää leikanneet ja tuumanneet: "Kun sen tuon elämän laittaa hyvälle -kannalle, ei tarvitte muuta kun tuommoista pullaa vain viilöö, viilöö." -Samoin Puolangan Puokiovaaralle on Savosta saapunut eläjä, _Laamanen_ -Iisalmesta, ja taloa ruvettu sanomaan Laamalaksi. Siinä on Laamasia -elänyt miespolvia, ja "siitä on sitten heitä kaikkeen maailmaan -hajonnut". Ristijärven _Isoon-Tololaan_, joka ennen oli pappilan -paikalla, tuli kotivävyksi _Tuomas Tolonen_, "Vihtakaulaksi" sanottu, -Leppävirralta, "ja se oli ennen isoa vihaa, heti Lutheeruksen aikana". -Tuomas oli lähtenyt pillojaan pakoon, oli äkkipäissään pyöräyttänyt -vastaan hangottelevan renkinsä päätä niin kovakouraisesti, että se oli -nyrjähtänyt sijoiltaan. Tuomas olikin vahva mies. Huhtaa karhitsemaan -kun kerrankin meni Roukavaaraan, niin tynnyrin ruissäkki oli -nuoraviilekkeillä selässä, ja matkalla ukko vain marjoja poimiskeli. -Suureksi sukeutui talo Tolosilla, nelikymmenhenkiseksi kasvoi perhekin, -ja kun sitten heimo hajosi, niin perhettä meni _Aholaan, Pohjolaan, -Putkolaan ja Pihlajavaavan Tololaan_ sekä Hyrynsalmelle, Luvanjärven -_Tolosenniemelle_. Viimemainitusta paikasta haarautui taas toinen -Tolosien ryhmä. Oli seitsemän veljestä talossa, yksi niistä, Mikko -Tolonen, jäi kotiin, muut lähtivät maailmalle: muuan Moisionvaaran -_Romppalaan_, toinen ja kolmas saman vaarakylän _Heikkilään_ ja -_Kokkolaan_, neljäs ja viides Luvanjärven _Kyröön_ ja _Laitalaan_, -kuudes Kerälänkylän _Lieppaan_. Mikon pojista taas Lassi muutti -_Kotilaan_ ja sen poika, Paavo, Puolangan Väyrylänkylän _Latolaan_, -missä vielä elää. Kiannan _Kinnuset_ ja _Heikkiset_ "ovat kai -tulleet etelästäpäin", ja _Kyllöset_ ovat Kiannan Vuokille saapuneet -Kuhmoniemeltä. - -Lännestä käsin, meren puolesta, taas sai eläjä esim. Oterman -_Paatinjärvelle_. Sinne tuli _Meles_ Utajärvellä. Samoin Kiannan -Näljängälle, _Polvelaan_ ja _Parkkilaan_, tuli Pudasjärven Puhokselta -_Timosen_ suku. Oli ensin tultu kalalle, kalasauna rakennettu ja -siinä eletty, sitten huhtiakin hakattu ja jääty viimein vakituisiksi -asukkaiksi. Nyt on Polvela kahtena talona samoilla Timosilla, toisessa -elää Perttu perheineen, toisessa Matti joukkoineen. - -Paikkakunnan vanhimmat talot kyllä muistetaan, vaikka ei kaikista enää -tiedetä, mistä niihin ovat eläjät saapuneet, mutta toisista saadaan -kuulla aika hupaisia tarinoita. Kuhmon seutujen vanhimpina mainitaan -mahtava _Kiekinniemi_, Katerman _Piirola_, Lentuan _Timoniemi_ sekä -_Saaren_ talo, ja Lentiirassa on _Kuivala_ "niitä kaikkein vanhimpia -taloja". Kiannan Ruhtinansalmen perukkain vanhoiksi sanotaan -_Tormuaa_ ja _Hossaa_, sekä _Röntylää_ Kiannan vesillä. Puolangan -vanhimpia ovat _Neulikko_ ja _Askanmäki_, Lylyjärven _Hiltula_ sekä -Leipivaaran _Vanhatalo, Hovi ja Soppi_. Vanhoja ovat myös Hyrynsalmella -_Kypärävaara_ ja _Oravivaara_, Oulujärven Jaalangalla _Lassila_ ja -_Tervola_, Otermalla _Lapinsalmi_. - -Vanhoista taloista taas raivautui asutus ympäristön sydänmaihin saaden -aikaan pälven siellä, toisen täällä. - -Niin oli Kiekinniemeltä aikoinaan muuttanut _Matti Kilpeläinen_ -- 83 -vuotta vanhan, vielä elävän Risto-ukon ukkovaari _Polvelaan_ taloa -pystyttämään. Paikalla oli silloin ollut vain aukea halmeaho ja aholla -vanha luhtasauna, Paavo Kettusen kyhäämä. Kontissaan oli Matti-ukko -tuonut koko taloutensa, eukko astellut jäljessä ja eukon perässä kaksi -lehmää. Saunassa oli alussa asuttu, kun ukko oli salvanut pirttiä. Kova -työnraataja, sitkeä mies oli Matti ollut, aamulla aikaisin, muiden -vielä maatessa oli tavannut käydä kalalla Raatetlammella, viiden -virstan päässä ja työssä oli silti aina muiden mukana häärinyt. Ukon -jäyhää luonnetta kuvaa Risto-vaarin kasku: Oli kerran Matin emäntä -"hajonnut lapsisaunaan", piika lennättänyt pirttiin: "Paras lehmä -on parren perässä!" Ukko oli hätäyksissään pöydän takaa tasajalkaa -ponnahtanut yli pöydän lattialle ja aikonut juosta navettaan. Mutta -kun piika oli ehättänyt: "ei se navetassa olekaan, vaan saunassa", oli -isäntä arvannut, jotta "millainen lehmä" ja astellut takaisin pirttiin. -Mutta tyytymätön oli ukko ollut, kun oli kuullut, että saunassa olikin -saatu vain tyttö. Kun sitten saunasta aikojen vieriessä tuotiin -perättäin vielä kolme tyttöä, oli ukko emännälle jo vihainen. "Siitä -emäntä pani parhaansa ja teki neljä poikaa." Samaa ukkoa oli sodan -aikana venäläinen sotaherra nahkalätkällä pieksättänyt, mutta äijä ei -ollut ääntäkään päästänyt. Jäljestäkäsin oli kyllä miehilleen sanonut: -"Voi piru, kun se sattu kipeästi!" - -Kuhmon _Kivikiekissä_ oli ensin asunut _Kettus-ukko_, kolme vuotta -elänyt siinä lehmättä ja yhden pusun [tuohinen maitoastia] sillä -ajalla noutanut maitoa naapurista. Oli sitten eksynyt isännätön -vasikka taloon, ja siitä oli ukko hoitanut itselleen lehmän. Sittemmin -muutti Kivikiekkiin _Huotari-ukko Hamarivaarasta_, johon taas oli -koitunut Lentuan _Ohtolasta_. Huotarin suku muuten oli saanut alkunsa -venäjän-karjalaisesta sotamiehestä, joka oli elänyt yhdessä vihkimättä -suomalaisen naisen kanssa. Sotamiestä oli sanottu "Tammipääksi", hän -kun oli saanut sodassa haavan päähänsä, ja "se oli tammella paikattu". -"Tammipää" oli naisensa kanssa saanut pojan, josta tuli Huotarien -kantaisä. - -Kiannan Ruhtinansalmen perukoilla, _Kovassavaarassa_, Venäjän rajalla -on _Seppäsen_ karhumies- ja tietäjäsuku asunut toistasataa vuotta. -Kalasauna oli siinäkin vain ensin ollut ja siihen Pispajärven -_Kirsuniemestä_ muuttanut elelemään _Sakari Naumanen_, vanha -ruotsinaikainen sotamies ja tietäjäukko tyttärineen ja eukkoineen. -Ukolle sitten tuli Kiannalta Seppänen kotivävyksi. - -Puokiovaaran _Väisälässä_ oli ennen asunut _Hyyrysiä_, mutta sitten oli -siihen muuttanut _Somerojärveltä Väisänen_, 80-vuotiaan Antti Väisäsen -ukkovaari, ja taloa oli ruvettu sanomaan Väisäläksi. Saman vaaran -_Riihelässä_ oli alkuaan, jo ruotsinaikana, elänyt sotamies vanhassa -halmeriihessä, ja siitä talo saanut nimensä. _Heikkilä_, joka myös on -samalla vaaralla, oli ensin rakennettu _Utavaaralle_, yksinäiseen -sydänmaahan Utokselle, mutta kun siellä oli jo karhulla olinsijansa, -eikä se antanut karjalle rauhaa, täytyi heittää korpiraivio karhun -haltuun ja muuttaa muiden seuraan Puokiovaaralle. - -Jaalangan _Lassilaan_ oli tullut talontekijä _Kivesniemeltä_ uimalla, -yli neljänneksen levyisen selän poikki oli melonut, välillä vain -parilla saarella levähtänyt. Lassilasta taas lähti _Tervolan_ tekijä. -Se oli oikein ilkikurinen akka, jota ei saatettu talossa sietää, vaan -ajettiin pois koko halmeilta, ja "syömmissään" lähti akka, kiersi vain -ympäri lahden ja ilkeyksissään alkoi tehdä taloa toiselle rannalle -vastapäätä Lassilaa, ja "isopahan talo siihen lopulta on pohjastunut". - -Hyrynsalmen _Kypärävaaralle_ ovat _Kemppaiset_ tulleet Ristijärveltä, -Nuottijärvenmäeltä, ja eläneet siinä miespolvia, jotta "ei ole -vieras käynyt". Ensimmäinen Kemppainen oli ollut _Perttu_, kova -halmeenviljelijä, sitten oli elänyt _Paavo_, sitten _Matti_ ja taas -_Paavo_ ja taas _Matti_, joka vieläkin vaaraa hallitsee. Talossa on -vielä latona vaaran ensimmäinen pirtti, 4.5-metrinen, lautaikkunainen -rakennus, sekä ladossa talon ensimäisen pöydän kansi, jota on -"tallehittu mies mieheltä". Lopulle parisataa vuotta takaperin erosi -talosta eläjä _Eskolaan_, samalle vaaralle vainion reunaan, ja toiselle -pojalle tehtiin talo _Pihlajalehtoon_, selkoseen, pari virstaa vaaralta -etelään. Mutta Pihlajalehto oli hallan paikka, ja siitä syystä omistaja -sen heitti autioksi -- rakennukset tuotiin Kypärään, josta osa oli -vietykin -- ja muutti Ristijärven _Pohjolaan_, jossa vielä samoja -Kemppaisia elää. - -Puolangan Leipivaaran vanhin talo, _Vanhatalo_, oli alkuaan ollut -_Ryyhtylänniemellä_, josta sitten muutettiin korkealle vaaralle -lämpöisempään ilmanalaan. Samoihin aikoihin saatiin vaaralle -_Sopen_ talo, myöhemmin tuli _Hovikin_. Sopessa asusti _Rikas-Kinnunen_ -ja omisti laajat niittymaat. Mutta Vanhatalo oli vaaran vaurain, -jopa oikein upporikas, ainakin siihenaikaan kun siinä isännöi _Pekka -Moilanen_, joka kutsui itseään "vanhurskaaksi". Tapasi ukko kerskua -aina kirkosta tultuaan: "Ei ollut kirkossa muita vanhurskaita kuin -minä ja pappi ja kenties lukkari." Rahojaan säilytteli ukko enimmäkseen -metsien kätköissä, ja sinne ne jäivätkin, kun "vanhurskas" äkkiä -otettiin lepoonsa. Talossa on äijän v. 1784 rakentama eloaitta ja siinä -nähdään jyvälaarin laidassa ukon merkinnöitä, puukolla leikattuja, -esim.: "VO 1819 OLI WILIA WOSI PM". - -Niin levisi kiintonainen uutisasutus Kainuun korpiinkin työntäen -tieltään metsiä harhailevat lappalaiset. - -Aluksi kuuluttiin Limingan suureen seurakuntaan, sitten Oulunjärven -pitäjään 1559, jonka kirkko oli Manamansalolla, sitten saatiin -kirkko Paltaniemelle 1599, ja sen jälkeen vähitellen kaukaisillekin -perukoille: Sotkamoon 1647, Kuhmoniemelle 1753, Hyrynsalmelle 1786, -Suomussalmelle samoihin aikoihin, Puolangalle 1792, Ristijärvelle -1807, jopa Lentiiraankin 1812. Pieniä korpikyliä olivat alussa -kirkonkylätkin, eipä varsin isoja nykyistenkään vanhojen muistannan -aikana. Niinpä Hyrynsalmen kirkolla oli ennen vain _Salmen, Tapion ja -Iston_ talot sekä pappila. Samoin Kuhmossa, jossa nykyään on kokonainen -kaupunki, oli ennen vain pappila ja Tuupola sekä etempänä _Jaakkola, -Sillankorva, Kettula ja Pääkkölä_. - -"Eivät ne olleet arkamaisia ukkoja, jotka ensiksi tänne syönmaan napaan -ovat työntyneet", kuulee monesti vanhojen sanovan. Eivät kylläkään. -Hallaa, kontioita ja kaikkia korven kauhuja vastaan saivat he yksinään -rynnistää. Ja olikin siellä kauhuja. - -Pahimpia oli _rapparisotien_ rajantakainen vainolainen. Se usein monet -talot saattoi turmioon, tappoi kansan, ryösti kaikki taikka poltti -poroksi, "tämä kun on neljä kertaa ollut Itävallalla ja yhen kerran -Kiinalla, tämä Suomi." Melkein lukemattomat ovat ne talot, jotka -ovat rajavainojen aikana hävitetyt, toiset niin tyystin, ettei ole -muuta kuin tarina jäljellä. Ja yhtä lukemattomat ovat kertomukset -karkumatkoista, karkusaunoista sekä kaikenlaisista yhteenotoista, -joissa rajaseudun rahvas sai kokea aina vainolaisen ensimmäiset -ja viimeiset vihanpurkaukset. Tuskin lienee sitä seutua, jolla ei -olisi omaa karkusauna-muistoansa, taikka sitä vanhaa taloa, jolta -puuttuisi rapparitarinaansa. Siellä täällä vanhoissa taloissa on vielä -aittoja, "mehtäaittoja", jotka ovat ennen olleet selkosissa talojen -leipäviljojen sekä muiden tavarain piilotuspaikkoina. Vanhimmat -tämmöiset aitat ovat aina 1600-luvun lopulta, niinkuin esim. Saaren -aitta Kuhmon Lentualta, komea harmaa rakennus, johon on leikattu -vuosiluku 1683. - -Niinpä oli ennen, "kolmesataa vuotta sitten", suuri Niemen talo -Luvanjärven kylässä Hyrynsalmella, niin mahtava, että elätettiin -40 lypsävääkin, ja talossa eli seitsemän veljestä ja yksi tytär. -Mutta polttosotain aikana hävisi talo, ja miehet joutuivat, minne -joutuivatkaan. Tytärkin oli joutua vainolaisten käsiin, mutta pääsi -pakoon uimalla yli järven Leskenniemeen. Talon raunioita näkyy -vielä, ja kesällä 1915 löytyi raunioiden luota, mäenlaiteesta, -peltoa kuokittaessa, talon vanha vesikaivo, jossa vesi oli kirkasta -kuin hopea, ja nelihirsinen salvos sen suojana. Kaivon peittona -oli vahvan kuusen jo lahonnut kanto. Rapparisodissa hävisi myöskin -Leipivaaran Sopesta "Rikas-Kinnunen". Vainolainen tuli, tappoi koko -väen ja ryösti tavarat. Mutta Hovin ja Vanhantalon asukkaat ennättivät -pakosalle Ahvenanvaaran karkusaunalle. Vanhatalo ehti kylvää toukonsa -hangelle, mutta Hovin vilja-aitan rapparit ryöstivät ja polttivat. -Vihajärvella, Puolangalla, hävittivät vainolaiset suuren _Valtalan -talon_. Hyrynsalmen _Mikanmäessä_ oli myös vahva talo. Oli talossa -viisi vankkaa veljestä, yksi aina nelikyynäräinen koljatti. Veljet -menivät piiloon, kun huomasivat kerran vihamiesten tulevan, ja nämä -ihmettelemään, jotta missä miehet nyt. Tuli pirttiin silloin yksi veli. -"Jopahan yks' Mikkainen tultih!" ilostuivat rapparit. Tuli pian toinen -ja sitten kohta kolmas, neljäskin, ja pirtissä olijat ihastelivat: "A -toinen Mikkainen tultih... a kolmas... neljäs..." Mutta kun viimeisenä -sukeltautui ovesta suuri Mikkainen, niin jo vainolainen pelästyi. -Pirtti joutui toratantereksi, ja rapparit tapettiin. Mutta yksi pääsi -karkuun, riensi kotiin, toi kostajat, ja muuanna yönä koko talo -veljesjoukkoineen poltettiin ja hävitettiin. - -Hullusti kävi vainolaisjoukon myös _Kulolan_ pakopirtissä, -Hyrynsalmella. Siellä asusteli kolmattasataa rapparia. _Raudaskosken -Pekka_ ja _Koskelan Kyösti_ tulivat yöllä kuusikymmenmiehisen -suomalaisjoukon kanssa, pöngittivät pirtin oven ja tukehuttivat savuun -koko joukon, laskivat uuninpiipusta savuavia aineita sisään. Pirtissä -olijoilla oli kyllä katolla vartija, joka nähdessään "metsän" lähenevän --- hyökkääjät hiipivät närettä edessään kuljettaen -- lauloi: - - "Yö pimenee, - sumu enenee, - metsä lähenee!" - -Mutta eihän siitä ymmärretty sen enempää, eikä luultu, että sieltä -surma on saapumassa. Kuhmon _Venähenvaavassa_ kerrotaan vihollisia -pirtin täysi poltetun pirttineen, kaikkineen. - -_Vihajärven_ seudut Puolangalla ovat myös rapparitarinain paikkoja. -Järvessä on _Venäläissaari_, johon joukko vainolaisia on kerran -yöpynyt, mutta yöllä ovat seudun asukkaat tulleet ja varastaneet -veneet ja jättäneet rajantakaiset saarelle kuolemaan. Samoin on -tapahtunut _Lylyjärven_ [Lylyjärven saarelta on löytynyt kerran iso -suksi, lyly, jossa oli useampia varpaallisreikiä. Siitä järven nimi] -Venäläissaarella. Tuttu on näillä mailla myös _Laurukais-tarina_, -tarina "valkiapääpojasta", joka vainolaiset heitti saareen kuolemaan. -Yksinään _Törsä-Paavokin_ Hyrynsalmella suoriutui vihollisjoukosta, -joka ajoi häntä takaa, mutta väsyneenä yöpyi nuotiolle. Siinä pahaa -ennustaen vainolaisen jousi piuskahti ääneensä, mutta omistaja vain -arveli: - - "Jouskaha, mitä jouskahat, - huomenna, jousi, jouskahat - Törsäs-Paavon hartioille!" - -Mutta Paavo tulikin yöllä ja kolkki kuoliaaksi koko nuotiolla nukkuvan -joukon. - -Vainolaisen uhatessa monesti kätkettiin talon rahavarat metsään, ja -useasti rapparitkin paluumatkaansa varten raskaita "loutuja" kasoittain -piilottelivat. Mutta sitten mellakoissa saivat kätkijät surmansa, -ja rahat jäivät metsiin. Siten syntyivät aarteet. "Jo tämä olisikin -mahottoman rikas, tämä Suomi, jos ei olisi isoa vihaa ollut... rahoja -niin paljon jäi piiloon." Onhan niitä joskus vähäisen löydettykin, -mutta isompia aarteita ei ole saatu käsiin, sillä ne on kätketty -piiloihinsa kovilla uhreilla ja jätetty haltian hoitoon, joka niitä -tarkasti vartioi ja aina juhannusyönä puhdistelee. Uhriksi pitäisi olla -milloin kastamattoman lapsen pää, milloin kätkijän "oma käsi ottamassa, -kanankynsi kaivamassa", milloin yksiöisen jään yli-ajo yksiöisellä -varsalla, milloin kolmiöisen miehen meno kolmiöistä jäätä myöten. -Sitten vasta aarre antautuisi. Semmoisia aarteita kerrotaan olevan -esim. Kiannalla Hossan lähellä, Poikkeusjärven _Vasikkatörmässä_, -Haapovaaran lähellä _Porttisalmessa_, Puolangalla _Kivarijärven_ -saaressa ja Vihajärven _Rahasalmessa_ sekä Hyrynsalmella _Seitenoikean_ -alla saaressa. - -Rapparien kuuluimpana johtajana oli voimakas _Vorna_, joka on niin -monista tarinoista tunnettu, uros, joka vain istuen veneen perässä -riihenparrella sauvoi ylös Pyhäkoskenkin, puhellen: - - "Ei pojat puoletkaan, - tuskin kolmannetkaan osat, - jos ei voine Vorna - päästä päälle Pällinkorvan." - -Kerran kotiin tullessaan sanotaan Vornan huutaneen: "Lämmitä sie, -akka, kyly, jotta mie soan ruotsin-veret itsestäni pessä!" Mutta akka -varoitteli: "Älä sie pura joustasi, mie näin pahan unen... mussat -kotkat lennettih siun päälles, tapettih." - -"Uo sie, akka, vait!" Vorna vain naureskeli. "Ei uo Hailuotuo myöten -kukkuo kurahtavaa, kananlasta laulavaa. Kaik' olen mie tappan!" - -Mutta kun ukko meni saunaan, tulivatkin Suomen miehet kylyn ovelle. -Silloin Vorna kahmaisi paitansa poroa täyteen, heilautti, niin että -miesten silmät sokenivat, ja ukko roikaisi alastonna metsään. Mutta -saunannurkan takaa paimenpoika jousellaan ampua piukautti pakenijan -kantasuonen poikki, ja siihen selviytyivät jo toisetkin, ja kuulu Vorna -sai surmansa. - -Alituisesti saivat rajaseutulaiset olla varuillaan, ja peloissaan -peltojaan muokkailla ja huhtiaan raataa, niin tällä kuin tuollakin -puolen rajamerkkien. Varsinkin silloin olivat ajat rauhattomat, kun -julkinen sota oli valtakuntien välillä, vaikka vanhaan aikaan kyllä -rauhankin vallitessa saattoivat rajalaiset lähteä vainonpolulle. Sodan -aikana lienevät etuvartioina "seisoneet" nekin henkilöt, jotka vanhan -aitan seinään Kiannalla leikkasivat puukolla tunnusmerkkinsä. - - - - -KULKUNEUVOISTA. - - - "Tie käydä, hako levätä - hakovieri haukotella." - -Tiettömissä erämaissa Kainuun kansa eleli ja käymättömiin korpiin kulki -yhä kauemmaksi. Kesäisiä kulkuteitä olivat vedet: jokia myöten noustiin -ylös, laskettiin alas, ja järviä soudeltiin sinne ja tänne, ja niin -päästiin syvimpiinkin sydänmaiden sopukkoihin. - -Mutta selkosien kulkukeinoja olivat _metsäpolut_, joita myöten -taivallettiin veden ääreltä toiselle. Suot joko kierrettiin kankaita -kapsutellen taikka oiustettiin suoraan yli pitkospuita myöten, -suurimmat vaarat kierrettiin pysytellen laitamilla, korvet halkaistiin, -purojen poikki päästiin porraspuita pitkin. Toiset polut olivat jo -ylimuistoisina aikoina syntyneet, jo silloin kuin ensimmäiset eläjät -puskeutuivat perukoille. Semmoinen ikivanha salopolku oli _Hallantie_, -joka kulki Havukasta, Kiannalta, Hallan kautta Hyrynsalmelle. Se oli -kiantalaisten "kirkko- ja käräjätie", jota myöten vaellettiin Paltamon -kirkkoniemelle. Useilla vanhoilla poluilla oli nimenä Papintie, niitä -kun Paltamon papit "messumatkoillaan" kulkivat. Ne olivat oikein -porrastettuja, "jotta papit mustilla kengillään pääsivät kulkemaan". -Tällainen porrastettu Papintie kulki Jaalangan Polvijärveltä Otermalle. -Puolivälissä taivalta oli _Istumakivenkangas_, jossa oli kivistä tehty -"rouvastin istuin", ja sen vieressä suuri kuiva honka, mihin "kaikki -herrat olivat leikanneet puumerkkinsä ja vuosiluvun". Porrastettu -Papintie oli myös ollut aikoinaan Kiannan Näljängän perukoilla, -samoin Ruhtinansalmen sydänmailla. Hossanjärvessä on _Papinlahti_, -josta on kuljettu Pispajärvelle. Sielläkin on ennen ollut iso honka -puumerkkeineen ja vuosilukuineen. Rajan taaksekin johti joitakuita -käymäteitä. Niinpä vei Kuhmosta Sumsan kautta ikivanha vesi- ja -jalkatie kuulun _Miinuan_ rajakiven vieritse Vienan puolelle Miinuaan, -toinen tie kulki eteläisempiä suuntia Koukkulaan. Suomussalmelta taas -päästiin Kiantajärven seutuja pitkin Latvajärvelle, Vuokkiniemeen ja -Vuonniseen, sekä Vuokin vesiltä Viiangin kautta Kivijärven tienoille. -Näitä reittejä myöten rapparitkin retkeilivät. Jopa oli rajalla -Kiannan ja Lapukan välisillä sydänmailla muinoin ollut _Sotatiekin_, -poikkiteloin porrastettu korpitie. Siitä näkyy vielä porrastuksia -ainakin Lapukan läheisillä saloilla. - -Metsäteitä kun taivallettiin ja saavuttiin järven rannalle, huhuttiin -takarannan talosta venettä taikka tulella ja savulla kutsuttiin -noutajaa. Useasti ohjasi polku kävelijän niemen nokkaan, josta -oli lyhyempi huhunta- ja saattomatka. Tämmöisiä "Huutoniemiä" -ja "Tuliniemiä" on usean järven rannalla. Kiannalla on esim. -Polvijärvellä, Naamangalla, Suolijärvellä ja Kovallajärvellä, kullakin -Huutoniemensä, Otermalla ja Ristijärvellä taas Tuliniemensä. - -Vesiä pitkin vaellettiin _veneillä_. Vanhaan aikaan olivat vaarit -meloneet järviä _purtiloveneillä_. Semmoisella oli _Esko Piirainen_ -vielä vanhojen muistin aikana liikkunut Kuhmossa Kokkamonjärvellä, -olipa sillä jokia, Lammasjärveä ja muita vesiä pitkin lasketellut -aina kirkolle asti. Purtilonraakki on vieläkin nähtävänä Kotajärven -lähellä, Jyrkänkosken alla. Se on vahvasta hongasta koverrettu, lähes -kuusi metriä pitkä, puolta leveä, suippoperäinen, teräväkeulainen -kaukalo. Peräpuolessa on laitojen reunassa kolot, "ennen kun oli -käytetty semmoisia siipiä, ettei vene päässyt keikahtamaan kumoon". -Samanlainen, vielä suuremmasta hongasta ontettu, puolikolmatta syltä -pitkä souturuuhi, oli ollut 50-60 vuotta takaperin Siivikonjärvellä, -Kuhmon Vieksillä. Siinä oli ollut siivet kahtapuolta, noin korttelia -leveät laudat vitsastettu reunoihin pitkin pituutta. Soutuhankoina oli -ollut "tolpat" reunoissa ja tolpissa oksakokkarat airoja varten. - -Olivat vanhat ennen tehneet veneensä myös halotuista petäjälaudoista, -katajalla ompelemalla. Kuhmon Elimysjärvellä, Venäjän rajamailla, vielä -tavattiin rantalietteestä semmoisen veneen jäännökset: näreinen emäpuu, -muutamia kaarilynkiä ja laitalautoja. Laudat oli väännetyillä -katajasiteillä vähin välimatkoin kiristetty kiinni toisiinsa, ja -kaariin oli ne isketty puuvaarnoilla. Katajaside oli aina paikastaan -neljä, viisi kertaa pistetty laitojen lävitse, ja pää kiilattu kiinni. -Veneen pituus oli ollut noin kuusi metriä. Arvelivat ukot venettä -_Polvis-Heikin_ peruiksi. Heikki-ukko, kuollut vanhana vaarina jo 70-80 -vuotta takaperin, oli aikoinaan kesäkaudet aivan päntiönä kalastellut -Elimyksellä, asunut tuohikattoisessa majassa järven rannalla ja koonnut -vedenviljaa kala-astioihinsa kuusen juurelle. - -Nykyiset veneet ovat jo rautanauloin kootut ja muutenkin mukavampia. -Ennen olivat nykymallisetkin veneet kaitaisia ja suppeita tönäköitä, -semmoisia "heilakoita", jotta ei tahtonut hirvitä niillä vesille mennä, -mutta nyt ne ovat joukeaniskaisia, laajarintaisia, leveäpohjaisia, ja -uivat kuin joutsenet. - -Veneitä on kainuulaisella sekä tavallisia _soutuveneitä_ että pitkiä -_tervaveneitä_. - -Tervavene on, ainakin nimeltään, kautta Suomen yhtä tunnettu kuin sen -soutajakin, Kainuun "tervakoura". Se on omituinen vene, pitkä, kapea -suikelo, joka ylpeänä nostaa pitkää nokkaansa ja kopeana peräpuoltaan -kohottaa. Joki ja terva, kuohuvat kosket ja ukkojen äly ovat sen -yhdessä keksineet ja kehittäneet. - -Tavallisen tervaveneen pituus on kyynärää vaille kahdeksan syltä, eli -noin 13.5 metriä, leveys pari kyynärää eli 12 dm, syvyys noin puoli -metriä. Sitä pitempi alus ei Kajaanin "hissistä" mahtuisi uimaan. Ennen -ensimmäiset tervapurret olivat olleet vain viissylisiä purtilolta. -Veneen runkona on kankaan petäjästä juurineen hakattu _emäpuu_, jonka -juurikokka käpertyy _keulakippuraksi_, ja vielä koko kokkapuoli -sylen pituudelta kohoutuu ylöskäsin _niskasta_ alkaen. "Hyvän veneen -keula nousee hyvin keilavasti ja sitten puolen metrin päässä nokasta -vielä hurjasti kohahtaa ylös." Peräpuoleen on liitetty petäjäinen -_perijatko_, juurikkakoukero taikka lengon puun kappale. Nelisylisestä, -vahvasta petäjätukista sahataan -- ennen kirvein ja kiiloin halottiin --- veneenlaitalaudat ja liitetään niitä kaksi aina pääksytysten, pitkät -limit keskikohdalle venettä. Kolme lautaa asetetaan reunatusten veneen -syvyydeksi. Lautojen käyristämiseen on venemestarilla omat keinonsa: -asetetaan lautapari syrjittäin kentälle seiväsparien väliin, haudotaan -varilla vedellä ja tulella lämmitellään ja taivutetaan toinen laita -toisaalle, toinen toisaalle, väännetään pihteihin ja kiristetään -tarpeeksi kieroiksi. Sitten tulella kuivataan laudat taivutuksiinsa. -Siitä ne sovitetaan, limitetään, salvattimilla puristetaan ja naulataan -paikoilleen. _Kaaret_ tehdään kuusien käyristä, jotka hautomalla, -sujuttamalla sovitetaan sijoilleen. Kaksikolmatta kaarta tarvitaan -veneeseen ja vielä _piestinkaaret_ erittäin perään ja keulaan. - -Istuinsijoina on veneessä _perälauta_ huopaajalla sekä _teljot_ ja -_lempilauta_ soutajilla, ja pohjassa on _jalkuteljo_. - -Täydessä panoksessa, 25-27:llä tynnyrillä laskettuna, tarvitsee -tervavene laitainsa korokkeiksi leveät _varppeet_, jotka kiinnitetään -vitsoilla tiukasti parraspuihin. Kovissa koskissa pitää vielä laitoja -korottaa _hattulaudoilla_ ja _räpeillä_, jotka vitsastetaan vuorostaan -varppeisiin. Vielä kuuluu veneen tarpeisiin nelikyynäräiset _airot_, -kolmikyynäräiset _huoparimet_ sekä seitsen- ja puolikyynäräinen -_perämela_. Sitten on 5-6 _sauvointa_ ja nelisylinen _rompsi_ sekä -_köysiä_, joilla venettä koskissa kiskotaan vastavirtaan. Myötätuulessa -nostetaan _pintan_ viereen 7-8-kyynäräinen masto, johon levitetään iso -neliskulmainen purje, ylhäältä raakuun sidottuna, alhaalta joikuun -kiinnitettynä. Vettä viskataan veneestä _auskarilla_. - -Suuritöinen laitos on tervavene, parilta kolmelta mieheltä kuluu -viikkokausi sitä rakentaessa. - -Samaan tapaan kuin tervavene, tehdään muutkin veneet, ovat vain -pienempiä, kolme-, neljäsylisiä soutu- ja nuottaveneitä, sekä -vähän _liehkeämpilaitaisia_, sivut eivät nouse niin jyrkästi kuin -tervaveneen, joka on "purnumpi", mutta keulapuoli nousee samoin -niskoiltaan ja perä samoin kipertyy. - -Useissa taloissa tehdään veneet itse, mutta on joka kulmakunnalla -taitavia venemestareita, jotka kesäkaudet rakentelevat pursia -kotitanhuallaan. Semmoisia vanhankansan veneseppiä oli ennen Kiannan -Vuokilla _Kinnulais-ukko_ ja _Kyllösen Jussi_, joista edellinen oli -valmistanut satakunta tervavenettä; semmoisia oli äskettäin kuollut -_Oilingin Hermanni_, Seitenoikean alla Ristijärvellä, satojen -tervaveneiden ja pikkupursien rakentaja; semmoisia oli _Taneli -Seppänen, Kalliolahden Heikki_ ja _Jonna Heikkinen_ Lentiirassa. -Seppäs-Taneli oli koko ikänsä tehnyt veneitä, jopa "tuhatsotalla", -kulkenut rajan takanakin niitä rakentamassa. Nykyisiä veneseppiä on -esim. _Lassi Tolonen_ Hyrynsalmella, _Matti Heikkinen_ Lentiirassa ja -_Härkös-ukko_ Ristijärvellä. - -Selkosien kesäpolkuja myöten kuljetettiin tavaroita _rentuilla_, ellei -niitä selässään kannettu. Näreisten, puolikolmattasylisten aisojen -käyrät, janhuksiset perät laahasivat jalaksina maata myöten. Jalaksiin -oli isketty kaplaspari, jotka oli yhdistetty poikkipajulla, samoinkuin -käyrä häntäpääkin. Pajujen varassa olivat liisteet, ja liisteille -laskettiin kuorma. Jauhoja vedätettiin tämmöisellä kesäreellä, ja -tervahaudalle ajeltiin sillä murakuormia, ja "se oli kaikkein paras -reki mäteikköisellä tiellä". - -Kotipihasilla koluuteltiin _puukärryillä_, lantaa vedätettiin pelloille -taikka toimitettiin muuta kotiajoa. Paksusta mäntylankusta oli parin -pienan avulla koottu isot pyörät koivuisine rumpuineen. Paksu akselikin -oli koivusta veistetty, rautakisko vain latvan alapuolessa. Kuusisten -aisojen juurikkakokat oli kiinnitetty akseliin, ja aisojen varassa oli -erikseen tehty lava. Tällaisia sydänmaan ajopelejä käytetään vieläkin -muutamissa rajaseutujen taloissa. - -Talvisin päästiin paljoa paremmin liikkumaan. Hypättiin _suksille_ vain -ja hiihdettiin halki lumisten erämaiden, eikä silloin miehen matkaa -estänyt mikään. - -Entisaikaan tehtiin sukset eri pitkät. Pitempi suksi oli _lyly_, se -tehtiin lylystä, _männynjanhuksesta_ tai _honganlongosta_, joka petäjän -kyljestä oli irtautunut. Se oli pihkaista, kovaa ja liukasta puuta. -Tehtiin lyly joskus koivustakin. Lylyn pituus oli viisi, kuusikin -kyynärää, leveys noin neljä tuumaa, ja sen pohjassa oli ura, _olas_. -Mutta lyhyempi suksi, _sivakka_, oli vain kolmea, neljää kyynärää -pitkä, koivuinen olkahaton potkaisuväline. Sen pohjaan oli _pälkään_ -kohdalle uurrettu ja naulattu kappale _poronkoipea_, jotta sivakka, -taakse luikumatta, paremmin kesti ponnistaa. Semmoisilla suksilla -hiihtelivät ennen Murtomäen ukko ja Väyrys-Antti Ristijärvellä. -Oikealla jalalla vain potkaltelivat ja vasemmalla ottivat luikauksia. -Yksi _sauva_ oli ukoilla vain apuna ja sillä he potkaistessaan -_molemmin käsin_ oikealta työntelivät. Sauvan _varsi_ oli koivun -jänteestä, _sompa_ vitsasta, ja yläpäässä oli kuusituumainen litteä -_keihäs_, jolla saattoi jäätyneen lumen kairata pois jalansijasta. - -Nykyiset metsänkävijät jo hiihtelivät tasapitkillä suksilla, jotka -kullakin paikkakunnalla olivat omaa vanhaa malliansa. Varsin omituiset -olivat vanhat kuhmolaiset hiihtoneuvot, "pitkäkaulasukset", joiden -tavattoman pitkä ja kapea kärki suorana kohosi ylös ja sukelsi helposti -pehmeässäkin kinoksessa pinnalle. Semmoisten suksien pituus saattoi -olla neljättä metriä, josta kärkipuolen osalle tuli aina pari metriä. -Leveys oli 9-10 cm, mutta saattoivat vahvat karhumiehet pehmeillä -hangilla hiihdellä 12:kin cm leveillä lautasilla. Sellaisilla, -tavattoman jykevillä koivuliukoimilla Viiksimon Heikkis-Jussi aikoinaan -ajeli peuroja sekä karhuja. - -Suksien alkeismuotoja olivat _potakat, potaskat_ eli _potasmat_, lyhyet -suksientapaiset kalhut, joilla huhdan hakkaajat hiihtivät keväthangilla -sekä heinämiehet laahustelivat veteliä soita niittäessään. Ne metsässä -vain kirveellä veiställettiin koivun, kuusen taikka hongan tyvestä, -semmoiset kyynärän, toista pituiset, korttelin, puolentoistakin -levyiset, urattomat lotikat, joissa vitsaraksi oli varpaallisena. - -Jäljessään vetivät suksimiehet useasti _ahkiota_. Sillä karhun- ja -peuranlihat tuotiin metsästä, sillä kuljetettiin eväitä ja aseita -metsälle sekä huhdanraantiin mentäessä. Ahkion emäpuuna oli korttelia -leveä, toistakin syltä pitkä petäjänlyly, johon oli kiinnitetty -kolme, neljä kaariparia, ja kaariin sitten juurella taikka katajalla -nidottu petäjänliisteet laidoiksi. Varsin keveästi liukui keveä ahkio -pehmeälläkin kinoksella, saattoi hiihtäjä siinä kyllä vetää kokonaisen -kontion taikka parikin peuraa. Vetohihnan silmukka oli vain heitetty -yli olan, ympäri hartioiden. - -Hevosen jäljessä juoksi korkeanokkainen, leveäjalaksinen työreki. -Mutta kirkolle karautettiin _kokkareella_, komealla, siniseksi taikka -keltaiseksi maalatulla kirkkoreellä, jonka laitalaudat oli tehty -halkaisemalla suuren kuusen juurikasta, niin että juurikokka ylpeästi -kohosi perän kuvelaudaksi. Semmoisen reen näkee vielä joskus vanhan -talon rekivajassa. - -Nyt kyllä jo Kainuun kulmille voidaan kulkea kesäpeleillä, päästään -Kiannan kirkolle sekä sieltä rajapuolia mutkin Vuokin ja Lentiiran -kautta Kuhmoon, josta takaisin Sotkamoon ja edelleen muuhun maailmaan. -Sitten päästään haarateitä myöten Puolangalta Näljängälle sekä Perangan -perukoille, Vuokin tieltä Viiankiin, Venäjän rajalle, ja Kuhmosta -syrjäteitä Lammasperälle, Kotajärvelle sekä Saunajärvelle ja Jonkeriin. -Samoin muissa pitäjissä on kesäisiä kulkusuuntia saatu isoimpiin -asutuspaikkoihin. Mutta, varsinkin rajaseuduilla, on vielä kovin monet -talot ja kyläkunnat aivan tiettömien taipaleiden takana. Porrastettu -erämaan polku vain sinne saattelee, peninkulma-määriin kuljettelee -suolta toiselle, vaaralta vaaralle, talolta talolle. Eikä kaikiste ole -porraspolkuakaan, pahainen, sotkuinen käytävä vain, joka monesti katoaa -kanervikkoon ja eksyy korpeen. Ja se on metsäneläjän ainoa yhdysside -asutun maailman kanssa. Talvella tuisku lyö sen tukkoon, kesällä -kanerva ja suoheinä sotkevat. - -Niinpä korven asukas yksinäisyydessään usein elääkin aivan kokonaan -muun maailman unohtamana ja muusta maailmasta tietämätönnä. - - - - -RAKENNUKSISTA. - - - "Siitäpä isännän kiitän, - kun on suolta suojan saanut - hirret hirmulta metältä, - ruotehet ruojehikolta." - -Kuusen juurelle pystyttivät korpien raivaajat ensimmäisen elinsijansa, -asettelivat seipäitä tuuhean puun runkoa vasten pystyyn, kattoivat ne -tuohilla ja havuilla, ja niin oli tilapäinen suoja, hatara _kota_, -valmis. Taikka tehtiin matala kolmiseinäinen tuohikattoinen _maja_. -Niin voitiin asua koko kesä, raataa kontua vaaran rinteelle, rakentaa -saunaa, vaaran laiteelle, kunnes syksyn saapuessa päästiin oman katon -alle, savukiukaiseen saunaan ottamaan vastaan pimeää pakkasen aikaa. - -Vielä näkee sydänmailla näitä asumusten yksinkertaisimpia. -Metsämajoissa vielä niittymiehet ja eränkävijät asustavat rakovalkean -lämpöisissä, ja Sotkamon Juurikkalahdella tapaamme vanhan eukon, joka -kesäkautensa viettää vapaana metsänerakkona kuusenjuurisessa kodassa, -laitellen luutia, pesimiä ja tuohisia. - -Metsäteiden varsilla näkee silloin tällöin vielä varsin vaatimattomia -uutisasumuksia: ahtaassa korvenaukeamassa on matala pieni-ikkunainen -sauna ihmisen tyyssijana, saunan vierellä puusuoja, taampana pieni -navetta, aholla keskeneräinen pirtinsalvos, ja kantoisessa kivikossa -muutamia perunapenkkejä, päivänpolttama ohratilkku sekä harvaan -taiminut, poutinut naurismaan sirpale. Siinä korvenraivaajan raadannan -tulos ja elämäntyö, ympäröitynä karkealla risuaidalla. - -Saunasta päästiin _savupirttiin_, isoisempaan asuntoon, joka -entisaikaan oli kaikkien kotina. - -Vielä nytkin salomaita kierrellessä tapaa pitkillä perukoilla -joissakuissa taloissa tällaisen nokisen isienpirtin. Harmaa honkainen -savutorvi, joka harjan yli kuvastuu taivasta vasten, viittaa heti -muinaisiin aikoihin, pienet omituiset ikkunat katselevat, kuin -päivänkiloa sirristellen, nykyistä maailmaa, ja oven avattua tulvahtaa -pirtistä savutuntuinen kotoinen lämmin. - -Hauskimman, muinaisaikaisimman haikupirtin tapaamme Lentiiran -_Änätinpäässä_. Vaikka ei pirtti olekaan sen vanhempi kuin vuodelta -1847, on sillä kuitenkin oma vanha leimansa. Pienet erimuotoiset -ikkunat -- kolmiruutua, neli- ja kuusiruutua, neliötä sekä seisovaa -ja makaavaa suorakaidetta -- antavat näköä laajoille harmaille -seinäpinnoille. Matalan puolitoistametrisen oven kautta käydään -kyyristyen pirttiin. Siellä suuri harmaakivinen kiuas, korkea -kurkiaisten ja pilaripalikkain kannattama kaartolaki, monilukuiset -orret ja leveät penkit sekä pitkä pöytä. Pirtissä on mustien seinien ja -karstaisen laen laatima rauhallinen hämäryys, johon pikku ikkunoista -tulvehtiva aurinko luo kodikkaat kisapellot kepeäjalkaisille -tomutanssijoille sekä lattialle lämpöiset valotarhat kissavanhuksen -loikoiltavaksi. Savupirtin hirsialustainen patsaaton kiuas ei ole kovin -vanhaa tekoa, mutta esim. Kiannan Vuokilla, Kiholla, näemme hauskan -muinaisaikaisen savukiukaan. Siinä on honkaisista pankonalasista -ulkoneva liesi ja kyljessä luvaslaudat, kolkassa paksu puinen patsas ja -patsaasta seiniin ulottuvat orret, vielä kattilakoukut ja haahlaorret, -kaikki vanhan savukiukaan osat. - -Rajapitäjissä on vielä joitakuita muitakin savupirttejä. Niin -Vuokin Saarivaaralla, Kyllölässä ja Kaariahossa, samoin Pesiöllä -jossakussa pikkutalossa sekä Kuhmon Maanselässä. Ja muutamissa -sydänmaiden pienissä mökeissä näkee savukiukaan vielä Puolangallakin -ja Hyrynsalmella, Paltamon Kivesjärvellä sekä Kajaanin Murtomäellä ja -Sotkamon salomailla. - -Suuria sukutupia ovat monet nykyisetkin ulos savuavat pirtit. Semmoisia -kuin Ristijärven Pyhännällä Klemetin asuinpirtti, joka on seiniltään -yli yhdeksän metriä. Se onkin oikein juhlallisen laaja suurtupa, jossa -on tilaa emännän ja isännän liikkua, talonväenkin työskennellä. On -pirtissä korkeuttakin: laki on keskeltä lähes puoliviidettä metriä -lattiasta. Pirtin mukainen on uunikin,joka on kuin pieni huone, neljä -metriä sivuiltaan, ja sen tulipesä on kolmatta metriä pitkä, -puolitoista leveä, yli puolta korkea. Semmoisia ovat suurpirttien -uunit, 40 isoa leipää sopii tähänkin kerralla paistumaan. Uuni on -pirtin ikäinen -- pirtti on rakennettu 1833 --, paasista muurattu ja -Ristijärven ensimmäisiä savupiippu-uuneja. Nuoremmissa pirtinuuneissa -on useasti holvaus lieden yläpuolella, ja kiukaan ulkokolkassa on -Länsi-Suomen takkaa muistuttava syvennys, peräpohjolainen piisi, jossa -talvi-iltasin poltetaan valaisevaa lämmittävä pystyvalkeata. - -Kovin vaatimaton on kainuulaisen pirtin sisustus, semmoinen vain -arkipäiväinen sydänmaan asunto, jossa kaikki kotoiset toimet tehdään: -syödään ja juodaan, tupakoidaan ja syljeksitään lattialle, istutaan ja -maataan, sairastetaan ja kuollaan sekä kosteat vaatteet, sukat, kintaat -ja kengät, kuivaillaan, keitot kiehautetaan ja leivät, piirakat, -kalakukot leivotaan ja paistetaan, kudotaan, kehrätään ja tehdään -miehisetkin pirttityöt, lapset liekutellaan, eläimet teurastetaan, -ja talvisin hevoset ovipuolessa käytetään appeella ja tarpeen tullen -kengitetäänkin. - -Leveät penkit ovat pitkin seinävieriä, Paltamon Mieslahden Heiskalassa -on yli 6 m pitkä, 73 cm leveä honkainen sivuseinän penkki, ja -peränurkassa pitkä pöytä, toisinaan vanhaa sydänmaan mallia: jalkapari -kuusenjuurakosta veistetty, kansi tukevasta hongantyvestä. Istuimina -on pitkäpöytärahi, nelijalkajakkaroita, pyöreitä honganpölkkyjä ja -puunjuurista koverrettuja palleja, harvoin selkänojallisia tuoleja. -Joskus on karsinassa taikka ovinurkassa tai uunin kupeella leveä, -laudoista naulattu sänky jonkun vanhuksen taikka sairaan leposijana. -Talvipakkasilla useasti loikoillaan uunilla, ja entisaikaan naiset -toisinaan kiipesivät kiukaalle kehräämään ja karttaamaan. - -Pirtin lukuisilla orsilla on kaikilla tehtävänsä. Paksut orret oven -yläpuolella ovat _halko-orsia_ ja tarvispuiden kuivaustelineitä, -_päreorret_ karsinassa päreitä varten, _koukkuorsi_ lieden päällä -patakoukun ripustimena, _kinnasorret_ keskipirtillä kintaiden -kannattajina, sitten on vielä _leipäortta, tupakkiortta_ sekä monia -_vaateorsia_ huiveille, esiliinoille, hameille ja muillekin pukineille. -Lisäksi pidetään vaatteita nauloissa seinillä: miesten takkia, puksua, -lakkia, liiviä sivuseinällä, naisten hametta, röijyä, esiliinaa -karsinapuolessa. Peräseinällä pidetään leipomavehkeitä, peränurkassa -ikkunankorvallisissa miesten työkaluja. Kangaspuiden, _väävistoolien_, -tilapäinen paikka on kesällä sivuseinän puolessa, talvella karsinassa. - -Kukkiakin on toisinaan pirtin ikkunalla asuntoa ilahduttamassa. -Useimmin nähdään punakukkainen _palsami_, useasti myös _pippuri_, -taikka _elämänlanka_, joskus _keisarinmyntti, kurjenmiekka, -pihlajaruusu, kaana, turnes ja nilja_. - -Entisaikaan pestiin pirtti vain kekriksi, jouluksi ja Maariaksi sekä -kesäksi, keväällä kun miehet olivat menneet tervahaudalle. - -Tavallinen kainuulainen asuinrakennus käsittää _asuinpirtin_ ja -eteispirtin eli _eteisen_, joiden välissä on _porstua_. Porstuan -perässä on kamari, _peräinen_, kaksikin, jolloin toinen on _köökinä_. -Eteisen kyljessä on toisinaan _kamari_, johon käydään porstuasta tai -eteisestä. - -Hyvin höllä on vanhan talon eri huoneitten yhteenliittyminen, eri -ajoilla rakennettuina ne saattavat olla tykkänään eri korkuisia. Pirtti -on eteistä korkeampi taikka taas päinvastoin, ja peräinen kaikkein -pienimpänä suojana kyhjöttää yksinään poikittain, aivan irtaallaan -porstuan takana. Sydänmaiden taloja kierrellessä tulee huomaamaan -asuinrakennusten eri kehitysasteet: näkee pirtin, jonka edessä on vain -pisteporstua, talon, jossa eteisen sijalla on pikku aitta, taikka -porstuan peräinen on aittana, tapaapa joskus asunnon, jossa pirtti ja -sauna ovat vastakkain. - -_Sauna_ on pienellekin pirtin eläjälle yhtä tarpeellinen kuin -asuinhuone. Vanhoissa taloissa se on useasti pihan piirissä, mutta -myöhemmin on se saanut siirtyä etemmäksi järven rannalle, puron -partaalle taikka kaivon viereen. Se on vain tavallinen kotoinen kyly, -nokiotsainen matala huone nokisine seinineen ja mustine kiukaineen, -lautasineen, penkkeineen, orsineen. Kiukaansuu on länsisuomalaiseen -tapaan perään käsin ja lautaset tavallisesti peräseinän vieressä. -Saunan edessä on useasti keittokota. - -Samoinkuin sauna on _riihikin_ vanhoissa taloissa aivan kartanon -takana, yksinäinen rakennus vain, talon kolmas tärkeä suoja, jossa -jumalanviljat puidaan ja puhdistetaan. Syksyisin se lämpimissään -hikoilee ja savuaa, taikka pitää se ahkeraa varstankolketta. Kesäisin -ja talvisin on riihi toimetonna, romusuojana taikka olkihuoneena. - -Mutta pihamaan toisella puolella ovat _navetat ja kujat, tallit -kylkeisineen, lammasnavetat sekä karjakodat ja kontuladot_. -Navetat ovat puusiltaisia, parrellisia eläintensuojia, kujat -patsasniekkaisia katoksia navettain ja latojen vaiheilla,tallit monesti -vanhaa kammioniekkamallia pikku kylkeisineen. Pihan jommallakummalla -sivulla on toisinaan komea vanha luhtirakennus puoteineen, ulkonevine -kammioineen, ja sitä vastapäätä _kamarirustinki_ ruokakamarina, -maitohuoneena sekä jonkun perheenjäsenen makuusuojana. - -Etäämmäksi kartanosta ovat asettautuneet _aitat_. Usein muodostavat -ne oman hauskan ryhmänsä, joskus viisilukuisenkin harmaan joukon, -ja ne ovat melkein järjestään kaikki talon vanhinta kantaa ja -sukujuurta, jotkut ikävanhukset polveutuen aina 16. sataluvulta. Mutta -niinkuin vanhan kansan tervaskannot, ovat ne vieläkin vahvaa tervettä -honkaa. Aitat ovat joko _vilja- ja jauhoaittoja_, taikka _kala- ja -liha-aittoja, romu-, verkko- sekä kalma-aittoja_. Taikka ovat aitat -_vaatepuoteja_, pieniä somia huoneita, jotka ovat samalla tyttärien ja -piikojen, poikien ja renkien kesäisiä makuusuojia. Silloin on aitassa -seinään kiinnitetty sänky, ja tyttärillä on orret ja seinät täytenään -vaatetta, vaikka minkälaista ja minkäväristä: paitaa, lakanaa, huivia, -vyöliinaa, hametta, röijyä, sukkaa, vantutta, kaikkea mitä toimekas -talon tytär tarvitsee. - -_Paja_, raution matala reppänäkattoinen kalkutteluhuone, on -joissakuissa taloissa kartanon takana. Silloin tavallisesti joku talon -miehistä osaa, ainakin omiksi tarpeiksi, käytellä pajakapineita. -- -Järven rannassa on talolla _nuottikotansa_. - -Siellä täällä metsäjokien rannalla näkee joskus yksinäisen pikku -myllyn, semmoisen hyvin yksinkertaisen hierinmyllyn, jonka pystyssä -seisova siipitukki käydä kieputtaa, ja samalla ilman rataslaitosta, -vain navallaan pyörittää kiveäkin ja jauhaa salolaisen leipäviljat -sekä puurokset. Parin kolmen talon yhteisiä pikku myllyt tavallisesti -ovat, ja vuoron perään niissä jauhatellaan, jauhatetaan joskus -naapureillekin, taikka annetaan heidän itsensä jauhattaa. Myllyn luona -on pieni sauna, jossa jauhattaja saa ajankulukseen lepäillä, kun -mylly haltian hoidossa käydä kalkuttelee. Tavallisesti ollaan myllyä -käyttämässä yöllä, ja silloin saatetaan helposti saunan lämpimissä -nukahtaakin. Mutta jos kivet käyvät tyhjään, voi haltia kyllä tulla -herättämään nukkujan, jotta "mylly käy tyhjään!" _Tuulimylly_ on -harvinainen laitos, vain jokunen on koko kulmakunnalla. Kuhmolainen -on keksinyt hyvin yksinkertaisen tuulellakävijän: on ladon- tai -aitankatolle laittanut siivekkään kojeen, josta vähäiset hammasrattaat -välittävät viepotuksen alas sijoitettuihin pieniin kiviin. Semmoisen -kummannäköisen tuulessa-hosujan näemme esim. Sumsan kulmilla -Polvelassa, toisen Kuhmon Jonkerintien varrella. - -Vielä yksinkertaisempia hierinmyllyjä ovat _käsikivet_, joita vielä -siellä täällä tavataan, aittaan, saunaan, latoon taikka porstuaan -sijoitettuina. Puurojauhoja, ja talkkunaksia niillä vieläkin tarpeen -tullen pyöräytellään. Kivelän Taneli Puolangalla oli ennen aina -käsikivillä viljansa jauhanut ja kehuskellut, jotta hän on parempi -kehnoa myllyä. - -Harmaita, laudoittamattomia, maalaamattomia ovat tavallisesti -Kainuun maiden talot, pitkille nurkille salvettuja, maloilla -päällystetyillä tuohikatoilla suojattuja. Pirtin uunit on muurattu -harmaista paasikivistä, laki vankoille kurkiaisille ladottu halotuista -puolipyöreistä puista, paksu pilarihirsi on laen alla poikki pirtin, -ikkunat neli-, kuusi-, kahdeksanruutuisia. Aitat on useasti salvettu -pyöreistä hirsistä, jopa vanhimmat pyöreälle salvaimelle, toiset taas -kuusikulmaiselle sulkanurkalle. Aivan erikoisen muodon antaa aitoille -ulkoneva otsakomero, kammio, sekä sen alaiset nurkkaveistokset, ja -omituisen kohottavan keveyden hauskat pienet jalkapatsaat, jotka -seisoen tukevalla hirsiperustuksella kannattavat koko aittaa. Ominaisia -ovat myöskin pihanperäiset patsaalliset kujakatokset sekä vanhat -kammioniekkaiset tallit pienine kylkeissuojineen. - -Harmaa, vaatimaton on Kainuun metsätalo, erämaan tunnelma asuu sen -seurassa vaaran laella. Se on juuri sellainen kuin yksinäisen hiljaisen -korven kodin odottaisi olevankin. Niinkuin harmaa talo sopeutuu -erämaahan, niin sopeutuu erämaan harmaa sarkapukuinen kansakin taloonsa -ja karuun kotiseutuunsa. - -Korpi on kasvattanut kansan kaltaisekseen, ja kansa on luonut -kaltaisensa korpitalon. Puolangan vaaroja. - - - - -YHTEISKUNNALLISISTA OLOISTA JA OIKEUSTAVOISTA. - - - "Maalla eletään maan tavalla, - eikä maalta pois paeta." - -Vaaroille rakennettuja ovat useat Kainuun korpien vanhat talot. -"Ne on kaikki nämä vaarojen selät ennen olleet halmeina, ja ne on -sitten tehty pelloksi, ja sitten talot tehty." Korkealla vaaralla -säilyi pellon vilja maahalloilta ja ylhäiseltä asemaltaan saattoi -vaaran valtias pitää silmällä suunnatonta salomaata: vainosotien -aikoina voi sieltä, milloin mistäkin salaisesta korvesta kohota -vaarallisen rapparin nuotionsauhu. Kovin korkealle ovatkin muutamat -uutisraivaajat uskaltaneet kohottaa kotinsa. Niinpä Hotakkavaaran -pihamaalta, Kuhmon Nurmeksen tien varrella, kantaa silmä joka -suunnalle peninkulmien päähän, näkee vaaroja ja vaaroja kymmenittäin: -Kukkovaarat kaukaa Ontojärven takaa, Kujanginvaarat etäältä Nurmeksen -kulmilta, vieläpä kuulun Vuokatinkin lännessä taivaanrannan komeana -kumuna. Ja läheisempien vaarojen laiteilla, harjuilla erottaa silmä -ihmisasunnoita. Miltei yhtä suunnaton salo on katseltavana Ylitalon -Kuorevaaralta, Puolangalla, sekä saman pitäjän Puokiovaaralta -ja Leipivaaralta, samoin Hyrynsalmen Oravivaaralta ja Sotkamon -Naapurivaaralta. Kiannan Leinosenvaaralta voi kesäiltasin nähdä savun -kohoavan yli 30:sta karjansuitsusta, toiset aina Puolangan, Pudasjärven -ja Taivalkosken puolelta. - -On vanhoja taloja myös suurien selkien ranta-ahoilla. - -Yksinäisiä korpien valtiaita olivat alussa erämaiden talot. -Naapurieläjän saattoi nähdä vain etäisellä vaaran laella, taikka -kohosi sen savu kaukaisen järven laaksosta. Ja niin vielä nytkin -monet talot elävät aivan ypö yksinään salollaan. Toisilla vaaroilla -saattaa taas olla pari taloa, toisilla kolme ja neljäkin, joskus viisi, -kuusikin asukasta saman vaaran seutuvilla. Niinpä suurustaa Puolangan -Leipivaaralla neljä taloa ja kolme, neljä mökkiä, Kiannan Saarivaaralla -viisi taloa, Pyhällävaaralla Pispajärven kulmilla kuusi, Puolangan -Puokiovaaralla on kymmenkunta eläjää, Hyrynsalmen Oravivaaralla samoin, -samoin Kiannan perukoilla, Juntusrannalla. Mutta vaarojen eläjät asuvat -enimmäkseen etäämpänä toisistaan, Länsi- ja Etelä-Suomen tiheitä -suurkyliä ei Kainuun köyhä korpimaa ole jaksanut kohottaa. - -_Vaaraksi_ kansa asuttua vaaraa useasti sanoo, niinpä saa -kuulla: "meiän vaaralla", "teiän vaaralla", "Leinosenvaaralla", -"Naapurivaaralla" j.n.e. Kuulee myös puhuttavan kylästä: "Pyhäkylästä", -"Leinokylästä", "Tapanikylästä"... Sillä "jossa on talot niinkuin -yhessä kohti, niin se on kylä aina". Mutta "kylällä" tarkoitetaan -nykyään myös suurempaakin yhteiskuntaa, kinkeripiiriä, johon saattaa -"vaaroja" ja "kyliä" kuulua useampia, jopa kymmeniä "numerotaloja". -Kaukaista kylää taikka kylän kaukaista kulmaa sanotaan useasti -_perukaksi_ ja _nurkaksi_. Niin voidaan tulla "Jonkerin perukalta" -tai "Vihajärven perukalta" ja mennä "Vieksin", "Auhon" tai -"Askannurkalle". Asukkaita nimitellään elinpaikkansa mukaan, ja -ollaan joko "leipivaaralaisia", "vuokkilaisia", "vihajärveläisiä" -tai "köngäsmäkeläisiä". Puolangan Väyrylän kylässä on toinen pää -"somerolaisia", toinen "salmislaisia", Somero- ja Salmisenjärvien -mukaan. Ja talon isäntä saattaa yksinäänkin olla "-lainen", esim. -"Askalainen", "Kiekkiläinen". - -Harvassa vielä nytkin on ihmiseläjää nälkämaiden karuissa -selkosissa. Niinpä esim. Puolangan kirkolta ajettaessa uutta -Näljängän tietä Pispajärvelle, sattuu tien varrelle vain neljätoista -taloa ja taloryhmää sekä kymmenkunta mökkiä. [Taloja: Ylitalo, -Honkavaara, Lassila, Napikka, Korkeainen, Taltta (2 taloa), Kiehtäjä, -Polvela (2 t.), Lehtovaara (3 t.), Korkeainen, Nivavaara (4 t.), -Leinokylä (5-6 taloa etäällä toisistaan), Huokausvaara ja Pekkala. -Mökkejä: Viiselä, Saari, Sänkelä, Siirtola, Timonen, Sakariaho.] Ja -matkaa on kuitenkin seitsemän, kahdeksan pitkää peninkulmaa. - -Saman vaaran talot ovat tavallisesti saaneet asujansa vaaran -alkutalosta. Perheen lisääntyessä siirrältyi joku pojista syrjemmäksi -ja asui oman kodin. Monesti voi talosta eroava asettua vain samoille -pihoille elelemään yhteisillä tanhuvilla. Ajan vieriessä saattoivat -talot toistamiseen jakautua, ja vaaralle syntyi useita saman suvun -asumuksia, ja vaara ympäristöineen joutui antamaan viljaa koko suvulle. - -Talosta eroavalle annettiin hänen oma osansa. Jos poika asettui -samoille maille elämään, ja talo joutui jaettavaksi, ositeltiin -kaikki vain "ilman lantmeetaria". Kutsuttiin pari syrjäistä -todistajiksi ja arvostelijoiksi, ja siinä sovinnossa määriteltiin, -jotta "se pelto sille, ja se sille, se niitty sille, ja se sille." -Itse kun tiedettiin, missä voimassa pellot olivat ja miten paljon -kuhunkin kylvettiin, ei tarvinnut niitä mittailla. Samoin tiedettiin -niityistä, miten paljon suunnilleen kullekin suovanpohjalle -ja ladonalalle saatiin heiniä. Ei karttoja eikä rajapyykkejä kaivattu, -miten oli ositeltu, se piti paikkansa. Samoin jaettiin sovinnossa -kartanokin, yksi sai yhden huoneen, toinen toisen. Pois muuttavalle -rakennettiin yhteisin voimin uusi asuinhuoneusto. Jos se tuli etemmäksi -emätalosta, muutettiin eroavan saamat ulkohuoneet sen luo, mutta -jos asunto pysytettiin samoilla pihoilla, saivat ulkohuoneet jäädä -asemilleen. Niin saatettiin asustella pihasilla, jossa eri pirttien -talli-, navetta-, lato- ja aittapolut kävivät ristiin ja rastiin. -Saunat ja riihet olivat useasti yhteisiä: riihittiin vuoroin, ja -saunoiteltiin yksissä. Mutta myöhemmin päästiin omiin riihiin ja -saunoihin. Tämmöisen yksillä pihoilla asustavan pari-pirttisen -veljestalon asemakuvan näemme vieressä olevassa piirroksessa, -Timosien talon, Polvelan, Kiannan Näljängältä. Siinä kummallakin -asujalla on omat pirttirakennuksensa saman pihamaan, _kartanon_, -vierellä, mutta ulkohuoneet ovat sekaisin kahden puolen kujaa. -Pertulla on tallinsa Matin puolella pihaa ja Matilla navettansa, -karjakotansa Pertun puolella kujaa. Saunat ovat omilla puolillaan, -mutta riihet samoilla mailla. Paja, kuja ja kaivo sekä veneranta ovat -yhteisiä. Taloa ympäröivät pellot on ositeltu siten, että Perttu -on saanut "Navettapellon" ja "Savikon", riihentakaisen "Suinisen" -ja "Niemipellon" länsipuolen, Matti taas "Hoikan" sekä itäpuolen -"Niemipeltoa". - -Mutta jos perheestä eroava asettui etemmäksi salolle uutiseläjäksi, -tehtiin hänelle koko asumus yksin voimin. Niin esim. Hyrynsalmen -Kypärävaaran miehet pystyttivät pois menevälle pojalle elinsijan -Pihlajalehdon sydänmaahan, neljänneksen päähän talosta. Ainakin aitan --- useasti oman salvamansa makuuaittansa -- otti eroava poika talosta -matkaansa. - -Irtain omaisuus,_maanpäällinen_: työkalut, ajokalut, astiat, jyvät, -eläimet ja kaikki, soviteltiin samanarvoisiin osiin jakajain luvun -mukaan, ja sitten pantiin _arvalla_, kuka minkin osan sai. Mutta -_metsiä_, jotka ennen olivat yhteisiä, ei tarvinnut ositella. Ei -myöskään vaatteita jaoteltu, jokainen piti omansa, mitä oli yhdessä -elettäessä saanut. - -Jos poika taas tykkänään erosi talosta ja tahtoi osuutensa rahassa, -maksettiin se hänelle sopimuksen mukaan. - -Mutta tytär ei ison kodista erotessaan päässyt suurille saamisille, -eikä sitä juuri ansainnutkaan. Talot olivat kaikki _tekemöisissä_ -ja _miesten_ raatamia, tyttäret eivät suuria saaneet aikaan. Sillä -kun he täysi-ikäisiksi tultuaan olisivat jotakin kyenneet tekemään, -jättivätkin he kodin ja menivät naimisiin. Maksa sitten heille vielä, -kun muutenkin saat heidän eteensä raataa ja puskea, pojat manailivat. -Miehelään mennessään saivat tyttäret heti _myötäjäisensä_, jotka olivat -"niinkuin _alkuantoa_". Myötäjäisten suuruus riippui talon rikkaudesta, -mutta _makaukset_ ja _pitovaatteet_ vaatearkkuineen sekä _rukin_ -sai miltei jokainen tytär heti mukaansa ja sitten syksyllä Mikkelin -jäljestä _perintölehmän ja -lampaan_. Niinkuin sanottiinkin: - - "Turkit, veltit laitettiin, - lehmät, lampaat annettiin." - -Isoisen talon tyttärellä oli myötäjäisiä aitan täysi: 5-6 höyhentyynyä, -3-4 alusraanua, 2 takkia, päällysveltit, kymmeniä lakanoita, hurstisia, -piikkoisia ja liinaisia, pitkä turkki mustista lammasnahoista ommeltu, -päällys "ruottinverkaa", 20 hametta, 20 röijyä, 20 paitaa, 50:iä -huiveja, 4-5 silkkihuivia. Oli niissäkin jo koko omaisuus, mutta ne -olivatkin enimmäkseen tyttären omaa työtä, tyttöajan ahkerointia. -Niinpä ei tarvinnut miniän mieheltään kymmeniin vuosiin ruikutella -vaateapua, tuli kyllä ominsa toimeen. - -Jos nuoret elivät talon yksissä pöydissä, joutui perintölehmä appelan -karjaan, sen maidot ja voit anopin aittaan, vain perintölampaansa -sai miniä keritä omiksi hyvikseen, mutta lampaan saamat karitsat -omistettiin talon katraaseen. Yhteisestä pesästä erotessa miniä -sai lehmänsä ja lampaansa, mutta ei lehmän eikä lampaan laittamia -karjanlisiä, ne talon suojissa ja ruoissa saatuina kuuluivat talolle. -Mutta jos taas miniän piteille oli talon karjassa sattunut joku -onnettomuus, vaikkapa "metsä" tuhonnut, oli se talon vahinko, ja -talosta täytyi antaa samanarvoiset siivatat sijaan. Perinnönjaossa -saivat talon miniät jokainen ennen jakoa "ottaa päältä pois piteensä". -Jos miniä kuoli miehelässä lapsetonna, tulivat tyttären vanhemmat ja -veivät pois kaikki, mitä hän oli tuonut myötäjäisinään. Sillä vaimo ei -ennen mennyt miehen suvulle miehen mukaan, vaan oli edelleenkin omalla -suvullaan ja käytti omaa sukunimeään. Lapset vain saivat isän -sukunimen. - -Vasta isän kuoltua saivat tyttäret pienoisen perintöosansa, -tavallisesti puolet siitä, mitä pojalle maksettiin, mutta voitiin -tytärtä joskus niinkin katsoa ylön, että annettiin hänelle vain -satanen, kun pojalle työnnettiin tuhat. Niinpä oli eräässä varakkaassa, -omin viljoin toimeen tulevassa puolankalaisperheessä pojalle annettu -talo, mutta tyttäret hyvitetty vain sadalla markalla. Ja jaon jälkeen -oli poika heti myynyt talonsa metsää 20,000 markasta! - -Äidin kuoleman jälkeen saivat tyttäret mennä perimään emonsa vaatteet. -Ne kaikki kuuluivat heille, vaikka olisivat olleet vuosikausiakin -poissa kotoa ja äiti ollut vuosikausia pojan hoidettavana. "Tyttäret -ne on olleet aina äidin vaatteiden perilliset." Samoin taas pojat ovat -perineet isäukon vaatekerrat. - -Perintölehmänsä ja -lampaansa saivat tyttäret siinäkin tapauksessa, -vaikka eivät menneet mieheläänkään, kunhan vain muuttivat pois kotoa. - -Talo annettiin tavallisesti _vanhimmalle pojalle_ taikka luovutettiin -sille, "kuka enimmin rakasti", taikka pantiin tasan. Sillä, joka -talon otti, oli "suuri vaiva vanhusten hoitamisessa", kun sai heidät -_ruokkolaisikseen_, siksi hän saikin talon kovin vähällä sisarusten -suorittamisilla. - -_Ruokolle_ voitiin ruveta kahdella tavalla: joko _pöytäruokolle_ taikka -_irtonaiselle_. Pöytäruokolla eläjä sai syödätalon pöydästä, mitä siinä -oli tarjottavana, hyvää tai huonoa Mutta jos ruokkija hävisi talostaan, -vaikkapa joutui metsäsaunaan kituroimaan, täytyi ruokkolaisen seurata -mukana ja tyytyä saunapöydän syötäviin. Toisin oli irtonaisessa -ruokossa, se täytyi maksaa, mikä oli sovittu, vaikka maksaja olisi -joutunut kuusen juurelle kupsehtimaan. _Ruokkokirja_ oli ankara kirja, -siinä tarkoin lueteltiin kaikki maksettavat ja tehtävät. Niin piti -ruokkolaisille [tiedot eräästä varakkaasta Hyrynsalmen talosta n. -50-60 v. takaperin] vuosittain antaa kolme tynnyriä jyviä kummallekin, -puoleksi rukiita ja ohria, leiviskä lihaa kummallekin, samoin leiviskä -suolakalaa, puoli leiviskää kapakalaa, tynnyri perunoita taikka -valmiiksi muokattu tynnyrin perunamaa, useita kappoja suoloja, pari -lehmää lypsettäväksi, jopa pari lammasta kerittäväksi talon ruokossa, -vielä joka toinen syksy lehmä teurastettavaksi, jopa tupakkiakin -leiviskä ja viinaa 6-7 kannua, lisäksi tarverahaa 5-6 ruplaa joka -vuosi. Sitten vaatteen puolta piti antaa alusvaatteet joka vuosi, -päällysvaatteita "sen mukaan kuin hajosivat", kintaat käteen ja kahdet -kengät kummallekin vuosittain. Asuntona piti olla lämmin huone, -kynttilöitä tarpeen mukaan, huone ruokia varten, vieläpä oma aittakin. - -Asuinhuone piti pitää puhtaana, ja kun ruokkolainen joutui vanhaksi, -oli palkattava piika hoitamaan. Myllyssä piti käyttää vanhojen viljat, -ja heitä itsiä piti käyttää hevosella kirkossa sekä kinkereillä -- -olipa joillakuilla äijillä ohjelmassa käyttö Kajaanin markkinoilla. Ja -sitten lopuksi piti vanhat saattaa _kunnialla hautaan_. - -Talon väkeä olivat myös _palvelijat_, jotka vuosipalkasta tekivät talon -töitä. Suuren suuri ei palvelijan palkka ollut, _rengille_ maksettiin -3-30:een paperiruplaan vuodelta sekä _piialle_ kymmenkunta ruplaa, -lisäksi vielä annettiin _vuosivärkit_. Renki sai vuosivärkkeinä kahdet -_hurstihousut_ ja kaksi _hurstipaitaa, sukat, syylingät ja vanttuut, -vasikannahkarukkaset, kengät ja kengäkset sekä lakin_. Kotikasvuinen -tupakka oli vapaasti renginkin sauhuteltavana, taikka määrättiin -hänelle piipun täytettä leiviskä vuodessa. Monet rengit ryypiskelivät -suuren osan palkastaan talon viinassa. Olivatpa jotkut isännät -niin ovelia, etteivät huolineet semmoisesta rengistä, jolle ei -viina maistanut. Piian vuosivärkkejä olivat kengät ja kengäkset, -sukat ja vanttuut ja _huivi_ sekä kymmenen kyynärää toimikaista -_hurstia_ paidanylisiksi ja viisi kyynärää kaksivartista _piikkoa_ -paidanalasiksi, vielä neljä naulaa villoja, joita sai talvella, -karjatöiden lomassa kehräillä ja kutoa vaatteikseen. - -Samassa pöydässä istuivat niin talonväki kuin palvelijatkin, samassa -pirtissä maattiin talvisin ja samoja töitä toimiteltiin. Kaikissa -kesätöissä, huhdan raannissa, kyntöpellolla, niittämässä, nuotanvedossa -häärivät naiset niinkuin miehetkin. Juhannukseen asti piti päivä -isäntäin puolta, mutta siitä lähtien rupesi se olemaan palvelijain -puolella. - -Silloin kun terva- ja halmetyöt olivat käynnissä, oli talossa työtä, -niin ettei aina ehditty niitä omin voimin, palvelijainkaan avulla, -toimittaa. Piti vielä palkata kasakoita, jotka elivät talon leivissä -ja talon tupakalla täyttivät piippunsa. Rahapalkkaa maksettiin -kasakalle noin rupla viikolta. Useasti täytyi kasakka paran kesällä -suoritella talvisia syönnöksiään, kun oli "kesätyön päähän" jo -talvella vähennellyt talon viljavarastoja. Kasakkoina työskentelivät -_huonemiehet_ sekä vähävaraiset _mäkitupalaiset_, jotka pikku -mökeissään talojen aidan takana ahertelivat omia aikojaan. - -Huonemiehiä oli tavallisimmin pieniperheisissä taloissa. Pirtinnurkassa -he asustivat, lattialla loukossaan makasivat, keittivät vähät -syötävänsä talon liedellä tai kodassa, talon saunassa kävivät muiden -mukana vihtomassa, saivatpa kylvää jonkun kapan perunoitakin talon -pellon nurkkaukseen, jopa tilkkasen hamppuakin. Mitään varsinaista -vuokraa ei huonemies asunnostaan maksanut, mutta huonemiehen akan -piti kantaa halot pirttiin, lakaista pirtin lattia joka päivä sekä -lauantaisin "luututa" pirtin penkit, akkunat ja pöydät, joskus -lämmittää saunakin vuoroonsa. Peruna- ja hampputilkastaan teki -huonemies taloon jonkun päivätyön. - -Rehelliset ja kunnolliset huonemiehet kyllä saivat talonpirtistä -nurkkansa, mutta epärehellisillä ja kelvottomilla ei tahtonut olla -sijaa missään. Talojen saunoihin he useasti häätyivät tuhrustelemaan -taikka pahimmassa tapauksessa pakenivat metsään ja tekivät sinne -mökkinsä. - -Pirtin asujina oli vielä silloin tällöin _ruotilaisia_ eli -_hollilaisia_ ja _istukkaita_. Ruotilaiset olivat jonkun aikaa talossa -ruokittavina, sitten ne hevosella saatettiin toisen talon vastuksiksi, -sieltä kolmanteen, neljänteen ja niin kierräteltiin ympäri kylää. -Saatiin myös istukkaita vuosikausiksi talon hoitoon: vanhoja ukkoja, -ikäloppuja akkoja, vaivaisia ja hulluja. Työtä heillä teetettiin, minkä -he kykenivät. Vanhat mummot kehräsivät hamppua, loukuttivatkin, -punoivat kengänpaikkuunuoria, vaarit kutoivat verkkoa, kiskoivat -pärettä, hakkasivat havuja. Vaatteissa piti vanhat pitää, ruoassa ja -tupakassa. _Tähderuokia_ heille tavallisesti annettiin, jopa toisissa -taloissa vain _sormipyyhkeitä_, joita ruokakuppien pohjasta oli -sormenkyljellä sivallettu. Penkki taikka pöydän alapää oli näiden -kovaosaisten ruokailusijana. - -Toisinaan saatiin kutsumattomina vieraina _kerjäläisiä_, jotka myöskin -vaativat osansa jumalanhyvistä. Mutta kun olivat kutsumatta tulleet, -niin sen mukaan heitä kohdeltiinkin: karsinapenkille annettiin -heille määräpalat syötäviksi, ruoantähteitä mitä sattui olemaan. "Ei -kerjäläisille toki koskaan pöyälle ruokaa asetettu." - -Pitäjän parhaita oli _pappi_, joka sunnuntaisin piti kirkonmenoa -ja kesin, talvin kierteli kinkerimatkoillaan. Kuunneltiinhan häntä -mielellään ja pidettiin parhaana vieraana, mutta saatiin siitä -maksaakin, jopa niin, jotta tultiin huomaamaan, että "pohjaton -papin säkki". Luonnossa annettiin papille saatavansa. Joulun aikana -vietiin pappilaan hyvinvoivasta talosta 24 kappaa jyviä, 30 leiviskää -heiniä, kuorma halkoja, 12 naulaa lihaa, 3-4 paksua ruisleipää sekä -kynttilärahat kirkkoa varten. Perttulina piti saatella: naula voita -joka lehmästä, naula villoja, 2 naulaa hamppuja ja vasikannahka sekä -leiviskä kaloja nuottatalosta. Vielä vietiin papille nelikko nauriita, -pari juustoa [Askanmäestä oli kerran viety papille oikein suuri juusto. -Siitä pappi kiitellyt: "Niin sitä isosta talosta pitääkin!" Mutta -kun pappi sitten oli maistanut juustoa, joka olikin tehty kuoritusta -maidosta, oli hän manannut: "Niin on sitkeää niinkuin jänönkääpä!"], -oravannahka sekä _pääsiäisrahaa_ 8 kopekkaa parikunnalta. Joka -kolmas, neljäs vuosi täytyi viedä _lammas_ ja talonvanhuksen kuoleman -jälkeen _testamenttilehmä_. Täytyipä vielä kesällä käydä pappilan -leikkuupellolla _päivätöissä_, ja paikoin piti papille raivata niitty -ja pitää se aidassa. - -Mutta toinen kirkonmies, _lukkari_, kävi joulun edellä itse saatavansa -perimässä. Hänen pussiinsa mitattiin talosta viisi kappaa jyviä, -piställettiin kouraan lampaanlapa ja kainaloon työnnettiin paksu -ruisleipä. Lampaalla kuitattiin lukkari silloin, kun papille annettiin -lehmä, ja vainajan veisuusta vei hän vanttuut. - -Tärkeä kirkollinen henkilö oli _kirkonmieskin_, jota aina piti -arvonimeltään mainita. Papille piti hänen kinkeritalossa esittää -_kinkerilista_, johon oli merkitty seuraavan vuoden messutalojen -nimet, sitten oli hänen "kanneltava" papille, mitä pahaa elämää oli -kinkerikunnassa vietetty. Vielä oli kirkonmiehen tehtävänä potkia -ärisevät koirat pois messupirtistä, ja tätä tärkeää toimitusta varten -piti hänen opetella potkaisemaan koiraa yht'aikaa molemmilla -jaloillaan. Muuten ei kelvannut kirkonmieheksi. Sanottiin myös, että -hänen oli kolmesti suoritettava sama temppu, mikä pikku pojille useasti -sattuu, kun he pitävät ensi päiviä ensimäisiä housujaan. Näin vaikeista -kokeista huolimatta oli kirkonmiehen toimi palkaton, vaikkakin -Kylänmäen ukko-kekkuli pyrki siihen virkaan, "jotta kapat sais". - -Maallisia pitäjän kappaherroja oli _siltavouti_, jolle maksettiin jyviä -kappa talosta. Hänen toimenaan oli "katella maantien siltoja ja panna -ylös, kun tielle someroa ve'ettiin". Toinen oli _jahtivouti_, jolle -myös meni kappa, vaikka "hänellä kyllä ei ollut tehtävää paljo mitään". -Juoksutti, niinkuin viimeksi Alankolainen, miehiä rintanaan pitkin -selkosia huudattaen ja ammuttaen, jotta muka kaikki karhut ja sudet -kaikkoaisivat pois paikkakunnalta. - -Oli myöskin kolmenkapanherra, _pitäjäsriivali_, joka pani -paperille kaikki, mitä kunnanasioissa tarvittiin, pyöräytteli -ukoille velkakirjatkin ja otti "lantin" joka paperista. Silloin ei -ollutkaan "pännämiehiä" joka kylässä. _Paavo Juntunen_, Hyrynsalmen -Oravivaaralla oli pitäjänsä ensimmäinen kynänkäyttäjä. Hän oli oppinut -siten, että pappi kinkereillä oli piirtänyt liidulla pirtinseinään -kirjoituskirjaimet, ja niitä oli Paavo alkanut jäljitellä. Kiannan -ensimäinen kynämies ja velkakirjojen kokoonpanija oli siltavouti -_Eljas Moilanen_, "Läkki-Topora". Ristijärvellä taas oli pitäjänkuulu -"Tuliniemen ukko", valtiopäivämies _Lauri Keränen_, kaikissa kirjoitus- -ja muissa asioissa kovin kaivattu ja kysytty. - -Mutta _lautamiehet ja herrastuomarit_ olivat ankaran lain ja oikeuden -miehiä, joille itse tuomari maksoi kapoistaan 1 1/2 tynnyriä viljaa. -Heidän toimenaan oli manailla kansaa käräjiin ja istua lautakuntana -käräjäsalissa. - -Vanhaan aikaan kerrotaan pidetyn _kylänkäräjiä_, joissa oli päämiehenä -ollut _kylätuomari_. Semmoisena kylätuomarina oli ollut Ristijärven -Ison-Tololan Tuomas Tolonen, ennen mainittu "Vihtakaula", ja oli hänen -kylänkäräjissään ratkaistu pieniä rikoksia ja kylän yhteisiä asioita, -oli sakotettu ja muutenkin rangaistu. Limingassa oli ollut pääkäräjät, -ja aina siellä oli hyväksytty ukon tekemät päätökset. - - -Kihlakunnan käräjät kestivät entisaikaan paljoa kauemmin kuin nykyään, -kolme, neljäkin viikkoa, nyt vain viikon, pari. Oli kyllä _juttuja_ -ennen käräjillä: maita kun ei ollut jaettu, riideltiin niityistä ja -huhdista, oli ruununmetsäin hakkuujuttuja, tervaa kun ukot niissä -polttivat ja huhtia raatoivat, oli viinankeitto- ja myöntijuttuja, -velkajuttuja, porojuttuja, perintöriitoja ja kunnianloukkausjuttuja, -oli joitakuita tappeluksiakin sekä kaikenlaisia kinasteluja, mutta -lapsen ruokkojuttuja ei juuri ollut. Joitakuita varkausjuttujakin -sattui aina joukkoon, porojen, perunain, jyvien kähvellyksiä, sitten -kalanpyydyksien repimisiä, veneiden rikkomisia ja sen semmoisia, mutta -törkeitä murhia ja miestappoja vain harvoin tuli esille. Vanhat ne -useimmin olivat varkaudesta syytettyjä, nuoremmat taas tappelivat. -"Vaikka kansa oli ennen sivistymättömämpää, niin enemmän siinä oli -totuutta kuin nyt. Nyt jos markan antaa toiselle, niin pitää olla -todistajat, mutta ennen ei semmoisia tarvittu." - -Pelolla ja vapistuksella astui korven mies käräjäpirttiin ja -kunnioittaen kumarsi korkeaa oikeutta. _Rättäri_ oli sisään kutsumassa -sekä neuvomassa niin _altavastaajaa_ kuin _päällekantajaakin_, -"miten piti olla". Tarvitsivatkin taitamattomat sydänmaan riitelijät -ohjausta, ottivat useasti _vulmahdinkin_ avukseen, yksikseen kun -pelkäsivät puhuvansa asialleen tappion. Lautamiehet tavallisesti -hoitivat käräjöiväin asioita, niinkuin Kiannan Pispajärven lautamies, -_Jussi Tauriainen_, tuima käräjäpukari, joka jo 18:n ikäisenä "vannoi -lautamiehen valan" ja joskus hoiteli yksillä käräjillä yli sataa -juttua. Oli muitakin itseoppineita asianajajia, semmoisia kuin -_Jussi Kyllönen_ Puolangalla, taitava jutun juoksuttaja, satojen -käräjäseikkojen selvittäjä, joka joskus höyhenteli itse ovelan -Tauriaisenkin. Mutta hänellä olikin ohjeenaan: "Pitää pysyä totuuvessa -niin paljon kuin suinkin, ja sitä heikointa kohtaa vain hilpasemalla -mennä." Viidestä viiteentoista markkaan ottivat avustajat palkkaa -suukovustaan. - -Mutta jos käräjöivällä oli käärmeen-käräjäkivi suussa, mällinä sitä -poskessaan hoiteli, kun oikeuden edessä ajoi asiaansa, ei tarvinnut -pelätä puhuvansa tyhmyyksiä, eikä kaivata puolesta puhujia. - -Rumimpia rikoksia oli _varkaus_. Metsänvarkautta ei kyllä pidetty -minään pahana, metsäthän olivat niinkuin yhteistä tavaraa, sillä -"Jumala on kasvattanut metän yhelle niinkuin toisellekin, eikä herrat -ole sen suhteen enempää tehneet kuin talonpojatkaan". Petos oli myös -ruma juttu, mutta hevos- ja kellokaupoissa toisen jutkauttaminen oli -kyllä sallittua. Se mies, ken parhaiten pystyi jymäyttämään, "se -oli kunnian asia saada toista peijata". Sanansa syöjää pidettiin -epärehellisenä ja halveksittiin, valehtelijan puheisiin ei luotettu, -sanottiin vain: "Puhuipa tuossa, kumpi pää tahansa". Avioliiton -rikkojia naurettiin, tappelua ei pidetty niinkään pahana. Mutta -ilmiantajaksi ei ruvettu muuten kuin kostonhalusta, "ottakoot herrat -itse asiasta selvän!" arveltiin vain. Pelättiin sitäpaitsi jotta asiaan -sekaumalla voitiin joutua vieraana miehenä käräjäpaikoilla, pitkien -matkojen päässä, juoksentelemaan. - -Oli sitä entisajalla omat rangaistustapansa. Miesten kesken joskus -käytettiin _korpilakiakin_: annettiin miestuumasta yhteisesti selkään -jotakuta ilkimystä, linnun- tai kalanpyydyksien varasta taikka muuta -kiusallista pahantekijää. - -Selkäänhän annatti korkea laki ja oikeuskin, _raippavitsoilla_ -roiskutteli kaakinpuussa varkaita ja muita suuria pahantekijöitä, 40 -paria lasketti pahimmille, niin että selkä kävi verille. Kiannalla -oli piiskuupaikkana Mannilan riihennurkka sekä Kanervakangas ja -_piiskurina_ muuan silmäpuoli ukko. Kuhmossa _Korhosen Apsalon_ -kylvetteli Jaakkolan huoneen nurkassa, Sotkamossa oli viimeisenä -vitsojana _Heikki Tapperi_. Hyrynsalmella oli _Piiros-Mikko saahkarina_ -ja toimitti virkaansa käräjäkartanolla, livautti peukalonsa aina -vitsalta syrjään kun löi, ettei vitsa olisi iskenyt niin kirpeästi. -Ristijärvellä oli toimitus tapahtunut Mikkolan kujan pylväässä. -Siinä on ropisteltu viimeksi puolankalaista tietäjää, Kilpa-Paavoa, -joka oli vain arvellut: "Piiskathan mulle on selkään tuomittu, -vaan suolarakeillako sinä mua nakkelet?" Ukko oli niin tehostanut -selkänahkansa, ettei siihen vitsa pystynyt. Alle 18 vuoden ikäiselle -pahantekijälle annettiin _lastenpiiskoja_, eikä silloin vitsa lyötäessä -paljon ääntänyt. - -Saahkarin toimena oli vitsojen valmiiksi laittaminen, ja kelloon -katsovan nimismiehen käskyn mukaan hän hutki. Kolme ruplaa sai saahkari -virastaan vuosipalkkaa ja toimituksista eri korvauksen. Mutta "siihen -virkaan kyllä ei ruvennut ei pojat puoletkana". - -Vitsatut eivät vielä päässeet sillä, että selkä suomittiin, heidät -lisäksi istutettiin kirkossa _mustallapenkillä_. Joka pitäjässä on -vielä muistonsa mustanpenkin istujista. Keskellä kirkon käytävää piti -rangaistavan istua synkällä tuolillaan ja kuunnella, kun pappi pani -parastaan hänen manaamisekseen. Jopa Kettu-Paavokin Hyrynsalmella, -kun oli mennä pöhlännyt juovuksissa kirkkoon, joutui tuhmuudestaan -mustallepenkille papin manattavaksi: "Mitä vasten sinä olet rikkonut ja -millä tavalla?" Ja vielä, vannotettavaksi: "Ei vasta piä tehä!" Sitten: -"Luovutkos pois perkeleestä ja hänen menoistansa?" - -Mutta kirkon porstuassa irvisteli hirveä _jalkapuu_ ja ammotteli -viittä-kuutta julmaa silmäänsä huonoille lukijoille, rippikouluun -saapumattomille, kinkereillä käymättömille, rippikoulussa tappelijoille -ja ilkikurisille kirkonmenojen häiritsijöille. Kirkon luona, -kirkkotien vieressä, parhaalla paikalla, parhaana kirkkoaikana -istutettiin rangaistavia, jalkapahanen nilkasta kamalan puun silmään -iskettynä, kaikkien kirkossa kävijäin naurettavana. Olipa Puolangalla -kerran saalistettu jalkapuun istujiksi kolme suurta kanaljaa: Antti -Junkkari, Nurmen Matti ja Joopi Hiltunen eli "Parta-Joopi". Vierekkäin -olivat juuttaat yht'aikaa puulla istua kyköttäneet kuin kukkopojat -orrella. Huonoa lukutaitoaan olivat toiset siinä kohennelleet, mutta -"Parta-Joopi", kuulu voimamies, oli istunut sitä, kun ilkikureissaan -oli kätellyt pappia niin kovakouraisesti, jotta papilta oli päässyt -parku. Mutta eivät olleet puulla istujat ottaneet rangaistustaan -oikein katumuksen ja parannuksen kannalta, olivat vain naureskelleet -ja ilvehtineet ja kivillä viskelleet ohi kulkijoita. Olipa Nurmen -Matti kiskaissut pienen jalkansa irti ja käväissyt "syönnistään tiliä -tekemässä", tuonut koipensa reikään takaisin, jotta "raskin minä vielä -tulla istumaan". - -_Kauppoja_ tehtiin ja "voitoilla elettiin". Enimmin tehtiin -hevoskauppoja ja sitten kun taskukellot tulivat tavallisiksi, -_kellokauppoja_. Kun kauppaa oli kylliksi hierottu ja kinasteltu -puoleen ja toiseen, päätettiin se kättä lyömällä. "Kun minun sanalleni -tullet, niin tuoss' on lämmin käsi!" saattoi toinen tarjota, ja yhteen -puristetut kourat erotti kaksi kuulijaa, toinen sivalsi toisen, toinen -toisen erilleen, ja kauppa oli _lukossa_. Erottajat olivat sitten -vieraina miehinä, jos kaupasta sattui tulemaan oikeusjuttu. Mutta jos -vain kaksi keskenään sopi kaupan, niin "kolmannelle korvapuusti". Kättä -lyötäessä hevoskauppaa tekevät _hevoshuijarit_ samalla _hirnuivat_ -kuin hevonen, ja pyssyn vaihettajat _paukauttivat_ suullaan pyssyn -pamausta matkien. Kaupan päättäjäisiksi pidettiin _harjakaiset_. Jo -kättä lyötäessä toinen tinkasi, että _rahan puolelta_ on harjakaiset -pidettävä, toinen taas: _kalun puolelta_, taikka vain, jotta _kahda_. -Miten sitten sovittiin, useasti oli tapana "rahan puolelta" kustantaa -harjakaiset, ja yhdessä erottajain sekä muidenkin paikalle sattuneiden -kanssa juotiin viinat ja kahvit. Innostuttiin joskus pitämään -kokopäiväiset juomingit, jopa Kiannalla kerran pari miestä vaihtoivat -äimiä ja ilostuivat kaupastaan, niin että joivat harjakaisia kaksi -viikkoa. - -Kauppaa hiereltäessä tavattiin, kun sitä ei voitu vielä saattaa aivan -lukkoon, antaa _käsirahaa_ ja sopia, että silloin ja silloin tullaan -tekemään lopullinen kauppa. Siihen eivät sitten enää sivulliset -saattaneet sotkeutua, kauppa pysyi lujana. Mutta jos käsirahan -antaja ei määräaikana tullut kauppaa päättämään, eikä mitään syytä -ilmoittanut, meni kauppa rikki, ja antaja menetti käsirahansa. - -_Purkaa_ saattoi kaupan se, ken luuli joutuneensa _häviölle_, kunhan -kolmen vuorokauden kuluessa tuli asiaansa ajamaan, myöhemmin ei -purkaminen enää tullut kysymykseen. Mutta joskus tehtiin kauppa sillä -puheella, että "vaikka paikalla... niin ei pureta!" Kellokauppa oli -purkamaton heti, kun kello oli ennätetty pistää taskuun. - -_Vaihtokaupassa_ huonomman tavaran omistaja työnsi _päällisiä_. Mutta -useasti tavaroita, hevosia, pyssyjä ja varsinkin kelloja _pantiin -vastakkata_ eli _suutakkata_, vain _huikittiin_ kourasta kouraan, jotta -"jos tahot, niin tuoss' on!" _Pisteltiin_ kelloa väliin viisi, kuusikin -kertaa samana päivänä. - -_Veikkaakin_ joskus riesauduttiin _panemaan_. "Minä tähän panen, vaikka -veikankin", voitiin väittää, ja _veikkarahat_ annettiin syrjäisen -hoitoon, lyötiin kättä ja erottiin. Se, joka veikan voitti, sai pitää -rahat. - -Sattuipa väliin semmoinen onnentapaus, että _löydettiin_ jotakin, -mitä joku onneton oli kadottanut tai pudottanut. "Oma löytty, vieras -varastettu", muistettiin sanotun vanhoille. Mutta vain harvat, -epärehelliset tätä ikivanhaa omistusohjetta löytöönsä soveltivat. -Useammin seurattiin uudempaa sääntöä: "Kahtia ve'estä, kolmasosa -maasta" löydetystä kuuluu löytäjälle, taikka tyydyttiin vain -löytäjäisiin, taikka annettiin tavara omistajalle löytökorvauksetta. -Mutta jos omistajaa ei ilmaantunut, sai löytäjä pitää tavaran omina -hyvinään. - -Kaupoissa, myönneissä ja ostoissa, sekä muutenkin tulivat monesti -_mitat_ kysymykseen. [Seuraavat mitat Kuhmosta saatuja.] Niitä olikin -kaikenlaisia vanhoja kansanomaisia mittoja sekä määrittelyjä. Jyviä -mitattiin _tynnyrillä_, joka niinkuin ainakin veti 30 _kappaa_, mutta -"kukkurikapan aikana oli tynnyri 32 kappaa". Ennen nimittäin ei -_ryykikappaa_ käytetty. Tervatynnyri veti 50 kannua. Karpioon mahtui -8 kappaa, nelikkoon neljä, kappa oli 2 kannua, kannu 4 hallia ja -hallissa oli 2 korttelia. Epämääräisiä mittoja olivat vakat, joita -tuohesta tehtiin sekä suuria että pieniä, samoin korvot, joilla vettä -kannettiin. Kourallinenkaan ei ollut tarkoin määrätty, siinä saattoi -olla suoloja, jauhoja, jyviä hiukan enemmän tai vähemmän. - -Olkien mittana oli _mitta_: se määrä, mikä mahtui olkia nuoraan, -jonka pituus oli kolme syltä, kolme pivon pituutta ja kolme kertaa -peukalon ympäri. Semmoiseen nuoraan sopi tavallisesti 20 _olkikupoa_. -Heinäin määränä käytettiin _häkkiä_, joka poljettiin ja puskettiin -niin tiukkaan kuin miesvoimin saatiin. Mutta kun ei ollut häkkiä, -köysitettiin heinät kuormaan _raipalla, nuoraraipalla_, joka oli -hampusta punottu 15-sylinen köysi. Se meni tarkoin heinäkuorman -nuorittamiseen, kun kiinnitettiin kaplaista kolme kertaa poikki kuorman -ja sitten yhden kerran vetäistiin yli edestä taakse. - -Halkoja mitattiin kolmikyynäräisellä _sylellä_, jonka tavallinen -mies osasi levitetyin käsin jokseenkin tarkoin määrätä. Alamittaista -syltä sanottiin _nyrkkisyleksi_. Sylen kolmasosa oli _kyynärä_, mutta -_käsikyynärä_ oli mitta miehen kyynäspäästä keskisormen nenään. -_Vaaksa_ oli levitetyn kämmenen peukalon ja keskisormen taikka -pikkusormen pään väli, _tuuma_ peukalon leveys, _pio_ oli kämmenen -leveys, mutta pystykämmenessä luettiin kämmenen leveyden lisäksi -kohotetun peukalon määräämä korkeus. ["Siinä talossa on pystykämmentä -paksu leipä", kiiteltiin talon hyvyyttä.] _Askel_ laskettiin puoleksi -syleksi, _jalka_ oli puoli kyynärää. Suurempia pituusmittoja oli -_viittaväli_, jonka laillinen pituus järven selällä oli 30 syltä. -Suurilla järven selillä piti joka kymmenennen viitan vieressä olla -joitakuita valmiita saverikkovitsoja siltä varalta, että matkamieheltä -sattuisi selällä saverikko katkeamaan. Aivan yleinen matkan mitta -Kainuussa on _neljännes_, penikulman neljäsosa. Sanotaan matkan -tiedustelijalle: "Sinne on puoli neljännestä, pari neljännestä, viisi, -seitsemän, kymmenen, neljätoista neljännestä..." - -Lyhempiä matkanmittoja kuullaan keskusteluissa, esim.: Sinne oli -_pyssykuti_, taikka olisiko ollut _kivellä heittää_. "Kivikiekistä ei -ole kuin _kirvesheitto_ helvettiin." Ei se ole sen kauempana kuin, että -_hyvästi koiranhaukku kuuluu_... taikka _tavallinen tarina kuuluu_... -välillä on kyllä joki, mutta sen yli _hyvästi hyppäämällä pääsee_... -sanovat kyllä, jotta sinne on _silmäsiinto_. -- Matkan mitta on _kielen -pituuskin_. Pahanmakuista ruokaa pisteltäessä arvellaan: "Eihän tuolla -ole matkaakaan kuin kielen pituus." - -Mutta kun aurinko rupeaa lähentelemään taivaanrantaa, niin että on vain -_korennon korkuisella_, on ilta jo ovella ja päivän työt loppumassa. - - - - -SUURPERHEITÄ. - - - "Sitä kuusta kuuleminen, - jonka juurella asunto." - -Entisajan suuria sukutupia ja niiden suurperheitä, muinaisten suurien -sukuyhteisyyksien viimeisiä rippeitä tapaamme vielä Kainuun takamailla, -suurperheitä, jotka ovat miltei kuin muinaisjäännöksiä näinä epäsovun, -hajanaisuuden ja isien tapojen halveksimisen aikoina. - -Semmoinen suurperhe oli ennen, parhaina halmeviljelyksen aikoina, -elänyt Kuhmossa, Kiekinniemellä, mahtavan rikas Piiraisten suku. Iso -oli ollut talossa perhe: seitsemän veljestä yht'aikaa yksissä elänyt, -ja seitsemän kätkyttä yht'aikaa keikkunut pirtin lattialla. Kahdessa -pirtissä oli asuttu, toinen oli ollut 6-sylinen pääpirtti, toinen -hiukan pienempi eteispirtti. Niin kauan oli sama suku samoissa leivissä -elänyt, että oli samoissa pirteissä jo keskenään menty naimisiinkin. - -Toinen suuri sukupirtti oli ollut Kuhmon Rastilla, Saunajärven -puolessa. Siinä olivat eläneet Immosten mahtavat, seudun suurimmat -huhtien raatajat. Yhdessä pöydässä oli siinäkin monikymmenlukuinen -perhe istunut. Sitten kun suku oli jakautunut, oli neljä veljestä -mennyt Varajoelle, neljä Akonkoskelle, ja osa perhettä jäänyt Rastille. - -Suuri perhe oli niinikään elänyt Ristijärvellä, monesti mainitussa -Isossa-Tololassa. Siinä oli Tolosia sikeytynyt ja polveutunut, niin -että oli ollut nelisenkymmentä samannimistä syöjää saman puuropadan -ympärillä. - -Suomussalmen Vuokilla, Jumalisten kylillä, Jumalisjärven rannalla, -Jumalisien talossa eli, eikä varsin tavattomia aikoja takaperin, -Heikkisten suurperhe. Kymmenen vihittyä parikuntaa asui talossa yhteen -aikaan, ja neljäkymmentä Heikkistä pisteli samasta keittokattilasta. -Olikin kattila perheen mukainen, veti koko suuren saavillisen, -ja keittokodassa "raasulla" sillä keitettiin. Suurten Jumalisten -jälkeläinen, 75-vuotias mummo, Kaisa Heikkinen, elää vielä Puolangan -Väyrylänkylän Leppälässä, ja muorin ukkovaari, Antti Heikkinen, oli -ollut Jumalisten suurperheen isäntänä ja "ämmä-vainaa" emäntänä. -Paitsi naimisissa olevia perheen vanhoja jäseniä, oli talossa isännän -veli, "Vanha-Matti", vanhapoika, sekä isännän veljentytär, vanhapiika. -Emännäksi piti kaikkien sanoa muoria, miniöitäkin huomautteli -Vanha-Matti useasti: "Ei piä muoritella, se on emäntä!" Tervanpoltolla, -halmeenviljelyksellä oli talossa eletty, ja viljaa oli saatu, niin -että pääsiäiseen asti oli riittänyt puimista. Iso riihi, 500-600 -lyhdettä vetävä, oli talossa ollut, sen miehet olivat aamurupeamassa -tyhjentäneet, menneet sitten muihin töihin ja jättäneet viljat -naisväen selviteltäviksi. Parin vuoden leipä oli vakituisesti ollut -aitoissa varattuna, mutta silti oli aina jokapäiväiseen leipään -sekoitettu petäjäistä taikka survottu olkea. Parikymmentä lypsävää oli -seisonut navetassa, ja suolakalaa oli varattu talven särpimiksi 19 -tynnyriä. - -Hyvin kirjantaitavaa väkeä oli Jumalisten rahvas ollut, ja jumalisesti -oli talossa eletty. Pitkien pyhäpäivien pitkiä iltapuolia olivat -naiset viettäneet virsiä veisaten, pimeänpäähänkin, päretuletta -olivat isossa sunnuntailakeassa pirtissä istuneet ja veisanneet "niin -komiasti, niinkuin kinkeriväki olisi talossa ollut." - -Nyt ei enää Heikkisten suku elä Jumalisissa, ovat sieltä hajonneet mikä -minnekin, Salmiselle, Laajaanmäkeen, Puolangalle. - -Mutta Hyrynsalmen jo useasti mainitulla Kypärävaaralla, Luvanjärven -kylällä, tapaamme suurperheen vielä tänäpäivänäkin. Siellä elää -yli 20-henkinen joukko Kemppaisia yhdessä pirtissä ja syö samasta -kattilasta. Kypärävaara onkin seudun vanhimpia taloja, ja sama suku on -siinä asunut miespolvia huhtia raataen, tervaa polttaen, kalastellen -ja karhuja kaataen. Ja aina on pysytty esi-isien opeissa ja tavoissa. -Kodikas vanhankansan henki tuntuu viihtyvän talon pirtissä, ja -vieraskin talossa oikein mielellään viivähtää. Talo on korkean vaaran -etelärinteellä, ja vaaran laelta leviävät joka suunnalle suunnattomat -salot. Naapurina on samalla vaaralla Eskola, johon aikoinaan on -Kypärästä Esko-niminen eläjä muuttanut, ja nytkin on siinä Kypärän -tytär emäntänä. - -Isäntänä Kypärävaaran Kemppais-talossa on 76-vuotias hupaisa vanhus, -Matti Kemppainen, talon "äijä", ja kotiväkenä ukon viisi poikaa, joista -neljä on perheellistä. Vanhin pojista on yli 50-vuotias Joeli, sitten -seuraa Kalle, sitten Eetu, Eeli ja Aatu, viime mainittu nuorin, 30 -vuotta vanha. Eeli on 40-vuotias ja naimaton. Ukon neljä tytärtä, -Vappu, Anni, Iita ja Aliina ovat naimisissa muualla, nuorin Amerikassa. -Joelin ja Kalienkin tyttäristä on jo muuan viety miehelään, ja Kallen -kaksi poikaa on vaeltanut valtameren taakse. - -Talon isossa vanhassa pirtissä, rakennettu 1777. syö perhe ateriansa ja -toimittaa jokapäiväiset työskentelynsä. Onkin pirtissä kokoa isonkin -väen liikuskella, seinäin pituus on 8 metriä, ja pirtin korkeutta on -neljättä metriä. Suuri harmaakivinen uuni pitää pirtin lämpöisenä. -Päivät vain pirtissä oleskellaan, mutta makuusuojana on joka -perheellä oma kamarinsa, johon yöksi vetäydytään. Niin on Joelilla, -Aatulla ja Eetulla erikoishuoneensa asuinrakennuksen pohjoispäässä, -Kallella keittiön sivussa, ja äijällä on hallussaan porstuan peräinen. -Eelillä ei ole varsinaista huonetta, nukkuu vain pirtissä samoinkuin -isohkot lapsetkin. Sitten on perheellisillä pojilla omat -pienet vaateaittansa, joissa tyttäret kesäisin nukkuvat. Pojat taas -viettävät kesäyönsä kylkeisessä, kontuhuoneessa ja pihalla olevassa -Uunittomassa kamarirakennuksessa. - -Niinkuin yksissä istutaan ruokapöydässä ja yhdestä kattilasta -ammennellaan, niin yksissä yhteisvoimin, vieraan avutta, kaikki talon -työtkin toimitetaan, pellon muokkaukset, viljanleikkuut, heinänteot, -lehdentaitot, kaikissa sekä miehet että naiset yksituumaisina häärivät. -Samoin syksyisin riihelläkin ovat nuoremmat naiset, mutta emäntäväki -puuhailee pirtissä. Kaksi riihtä on talossa, ne joka toinen päivä -tyhjennetään ja täytetään, molemmat samana päivänä Talvitöissä taas -toimivat vain miehet, toiset hevosenajajina, toiset kirvesmiehinä. -Hevosmiehinä ovat tavallisesti Joeli, Aatu ja Kallen poika, Alpiini, ja -he hoitavat ajokkaansa lepoaikoina sekä tarpeen tullen kengittävät. -Mutta ukko ei enää ota ulkotöihin osaa, häärii kotona vain lasten -hoitajana, soudattelee parkuvia pikku Kemppaisia taikka keikuttelee -niitä polvellaan. - -Kotihommissa on jokaisella määrätyt tehtävänsä. Vanha ukko kyllä -johtaa kaiken ja on isäntänä, mutta Aatu, nuorin poika, on kumminkin -"eeskävijänä". Hän hoitaa talon rahavarat, toimittaa ostokset -- käy -kirkolta noutamassa suolat, raudat, emäntäväen tarpeet ja muut -- ja -suorittaa talosta menevät verot ja ajelee talon asioilla. Ainaisena -kotona häärivänä emäntänä ja ruokahoidon hommaajana on Kallen vaimo. -Hän keittää syötävät, laittaa pöytään ja huolehtii astiainpesusta, -saaden aina kumminkin toisiltakin apua. Mutta ensimmäisenä aamulla, -jo neljältä, nousee ylös Joelin emäntä ja keittää koko väelle riittävän -kahvin. Hänen huolehdittaviaan ovat myös leipomiset, juustonteot -ja voin valmistukset, Vuorovuotensa ovat Eetun ja Joelin eukot -karjakkoina, huolehtivat apulaisineen lehmien ruokinnasta, lypsystä, -navetanluonnista ja maidonhoidosta. Lammaspiikoina ovat tyttäret -vuoron perään, kaksittain yht'aikaa. Pirtin "laasti" on pikku tyttöjen -toimena, vuoroaamunsa aina kullakin. - -Kaikki talon tarvekalut tehdään itse: ajopelit, veneet, työaseet ja -astiat, huonekalutkin. Joka mies osaa tehdä jotakin, mutta parhaita -puuseppiä ovat Joeli ja Aatu, jotka panevat kokoon sänkyjä, pöytiä ja -kaappejakin. Joeli osaa lisäksi rautasepänkin töitä kotitarpeiksi. Ja -vanha vaari on koko kanalja kelaamaan sianvillaköyttä, jota käytetään -kalanpyydyksiin. - -Jokapäiväiset jalkineetkin valmistetaan kotipirtissä, Joeli ja Eetu -ovat talon kenkäseppiä. Anturakengät vain teetetään suutarilla. Samoin -miesten vaatteita varten juoksaistaan räätälin puheille, mutta naisten -puvut ja alusvaatteet kyllä osataan itsekin ommella. Jokainen emäntä -huolehtii oman perhekuntansa vaatetuksesta, ompelee, parsii ja paikkaa, -lisäksi on Kallen tytär niin näppärä, että väliin kuraisee alusvaatteet -koko väelle. Jokaisella on omat pukunsa, mutta voidaan monesti, asian -niin sattuessa, vetäistä päälle jonkun toisen vaatekappale, niinkuin -ainakin omassa kotipirtissä. - -Oman talon töissä aina hääritään, hyvin harvoin talvellakaan -joudetaan tukinvetoon tai muuhun rahdinajoon. Pysytään sen sijaan -talvellakin vain maatöissä, vedätellään muraa pellolle ja kohennetaan -lantakasaa kartanolla, ja kesällä kylvetään ruista ja toukoviljaa -siksi, että "taikinapytty pysyy sulana". - -Pyhäpäivä pyhitetään vanhoilta opitulla tavalla. Kello kymmenen -aikana keräytyy isoon pirttiin koko talonväki saarnanlukua kuulemaan. -Veisataan ensin virsi, sitten lukee Eeli vanhasta Wegeliuksen -postillasta päivän saarnan, jonka jälkeen taas veisataan. Pari tuntia -kestää tällainen kotihartaus, ja joka pyhä se toimitetaan. - -Tuskin tarvinnee mainita, että talo on velaton. Sillä onhan -luonnollista, että tällainen työteliäs, muurahaisten tavalla kaikin -väin yhteen kekoon vetävä joukko tulee toimeen omin varoin. "Jokainen -jos niin paljon kimpuroisi kuin minä olen kimpuroinnut, niin ei köyhiä -olisi", tuumii talon äijäkin. - -Edellistä isompi suurperhe elää Kiannan Yli-Vuokissa, Saarivaaran -Autiolla. Siinä on saman pirtin eläjiä 24 henkeä, kaikki Mäkeläisiä, -vanhasta muorista alkaen. Muorilla, 82 vuotta vanhalla Anna-Reetalla, -on hallittavinaan viisi perheellistä poikaa -- yksi on Amerikassa ja -kaksi tytärtä miehelässä. Emäntänä ja isäntänäkin on vanha muori, hänen -nimissään on talo, hänen hallussaan talon raha-asiatkin, ja kaikissa -"nuoret" vielä häntä, vanhaa kokenutta, kuulevat. Sillä "vosana se on -vanha veneessä", ja tietää enemmän "kuin tämä rotikkaväki". Onkin -muori vielä aika terhakka, lapsia kyllä yksinäänkin hoitelee ja -huolehtii taloudesta, kun koko väki on ulkotöissä. Aapeli, 54-vuotias -vanhin poika, on kyllä "asioissa isäntänä" ja hoitelee tehtävät, mutta -joukolla, "rahvaan tuumissa yhessä päätetään", mitä milloinkin on -tehtävä. - -Samoinkuin Kypärävaarassa on Autiollakin kotitoimet naisten kesken -jaettu. Pääkarjanhoitajana ovat naiset vuorotellen, talven, pari -kerrallaan, samoin lammasemäntänä. Vanha muori itse hoitelee maidot ja -kirnuaa voit. - -Hauskimmin ja monipuolisimmin ryhmittynyt suurperhe on Kiannan -Kyllölässä, Vuohin mahtavassa napatalossa. Siinä elää Kyllösten -23-henkinen voima, jonka päämiehenä on seitsemissäkymmenissä oleva -Vilkko, nimekäs työmies, sukkelasanainen huikeaääninen äijä, ja -vanhimpana emäntänä on Vilkon vaimo, Retriika Juntunen, Parvalasta. -Joku aika takaperin, oli perhettä 28 henkeä, kun vielä elivät -emäntineen Vilkon vanhemmat veljet, Jussi ja Anteri, ensiksi mainittu -isäntänä, taitava kirjoitusmies ja herrastuomari, joka "päivät monet -istu kamarissa ja kirjoitti myötäänsä, mitä lie kirjoittanut". -Vanhempaa kantaa on talossa vielä Vilkon veli, harvapuheinen -Kalle, 67-vuotias ukko, jolla on emäntänä Mari, Hyrynsalmelta, -"hyvänluontoinen ihminen, kova työntekijä", joka tuli aikoinaan taloon -piiaksi, naittui ja pääsi napatalon miniäksi, sitten vielä Vilkon -"siukku, semmoinen hulakulkku kuin Vilkkokin", 55-vuotias Valpuri, -vanhapiika, jota lapset sanovat "ämmäksi, kun ei enää muutakaan ämmää -talossa", ja joka "leskikantturoita kyllä olisi saanut, jos olisi -huolinut". Nuorempaa polvea, lapsia ja lastenlapsia on pirtin täydeltä. -Vilkko-isannällä on vain kaksi, kaksissakymmenissä olevaa tytärtä, -Aliina ja Anni, Vilkko kun ennätti naimisiin vasta 43:n ikäisenä, ei -useampaan perilliseen ehtinyt. Kallella on perhettä Petti, Jaakko, Eeno -ja Iita. Petti on 38-vuotias "rehellinen poikamies, joka ei perusta -tytöistä mitään", mutta nuoremmalla, Jaakolla, on emäntä sekä kaksi -lasta. Herrastuomari-vainajan poikia on Aapeli, 36-vuotias, jolla on -eukko ja pieni tytär. Anteri-vainajan jälkeläisiä ovat taas Anteri, -43-vuotias, sekä Hemma, Janne ja Hilta-Retriika. Anterilla on emäntä ja -pikku tyttö, mutta Hemma on 38:n vuoden ikäinen "naimaton poika, joka -ei ole vielä ketään riijastellukkaa, jotta ei hänessä ole elättäjää". -Samoin 33-vuotias Janne "ei ole vielä yritellykkää, jotta hänellä -emäntä pitäis olla -- se oli se iso mies, joka tässä kävellä jyrkilöi." -Naimaton on Hilta-Retriikakin, 25-vuotias "komea tyttö, joka tässä -pihalla käveli. Ei tämä ole halleja oilukkaa poikamiehiin -- liekö -tullut tätiinsä". - -Samoinkuin edellisissä on Kyllölässäkin talon toimet rahvasta myöten -järjestetty. Vilkko on rahapussin pitäjänä ja Vilkon vaimo pääemäntänä, -maidon ja ruokatalouden hoitajana. Karjaemäntinä ovat Jaakon vaimo ja -Hilta-Retriika sekä tytär Aliina ja karjanhauteiden keittäjinä Iita ja -Anterin emäntä. Lampaiden kaitsijoina häärivät Valpuri ja Aapelin -eukko. Hevosmiehinä toimivat Janne, Hemma ja Eeno. - -Talon pirtti 011 tavaton, isoimpia koko Kainuun kulmilla, seinäin -pituus on aina 9.23 metriä. On talossa toinenkin pirtti, vanha -savupirtti, aika suuri sukutupa sekin ja vielä asuttavassa kunnossa, -tavallisesti työtupana käytetty. - -Mutta vaikka talossa on tällainen kansan paljous, tarvitaan töissä -vielä vierastakin väkeä. Onpa yletaikojaan palvelustyttökin. - - "Kylän pantu palkkalainen, - piikatyttö pikkarainen." - -Ja heinätyössä joskus pidetään puolikymmentäkin kasakkaa, kyntötöissä -keväällä muuan kasakka, samoin leikkuuhommissa sekä syksyllä "röhnän", -mudan, nostossa ja talvella puiden ajossa, kun käydään itse -"savotassa". - -Kuhmon Kankivaaralla elää niinikään suurperhe, 27 henkeä. Neljä -veljestä siellä kaikkineen yhdessä asuu ja askaroi. Talo kyllä ei ole -suinkaan mitään ikitaloja, vain kolmisenkymmentä vuotta takaperin -tapahtui, että veljesparvi meni metsään ja alkoi tehdä taloa ja raivata -peltoa kylmään korpeen. Ja nyt on talo koko paikkakunnan parhaita, ja -asujat ovat parasta vanhankansan väkeä. - -Puolangan kuulussa napatalossa, jo rapparisotien ajoilta tunnetussa -Askanmäessä, eli vielä aivan takavuosina yli 30-henkinen perhe yksillä -tulilla, yksillä suuruksilla. Eläjiä oli kyllä vain kolme, neljä -perhekuntaa, mutta ne olivat _kolmea eri sukua_, Moilasia, Holapoita -ja Karvosia, naimisien kautta keskenään heimolaistuneita. Isäntänä oli -"Askan vanha Junna", sukujaan Holappa, kotoisin Pudasjärven Korpisen -Holapasta, josta oli aikoinaan tullut kotivävyksi Askanmäkeen. Mutta -kun Junna jäi lapsettomaksi, hankki hän ottopojakseen veljensäpojan, -Aatu Holapan, joka nai ja sai perheen talon pöytään. Sitten oli -vanhaa Askan _Moilas_-kantaa Janne Moilanen, vanhan Junnan emännän -veljenpoika, perheineen, ja kolmatta sukua oli Jussi _Karvonen_, joka -Puolangan Neulikosta oli lähtenyt niinikään kotivävyksi ja nainut -Jannen sisaren. Mutta vaikka nämä kolme Jussia -- eroitukseksi toisia -"Junna"-teltiin ja "Janne"-teltiin -- olivatkin eri sukuja, sopivat -he perheineen samoista kupeista lusikoimaan, kunnes vasta pari, kolme -vuotta takaperin erosivat kolmeksi pesueeksi. Holapat jäivät yhteen, -Moilaset muuttivat toiseen, ja Karvoset saivat kolmannen pesän, -niin että suuri Askanmäki on nyt kolmena talona, kaksi jo ennen -rakennettua on samassa pihassa, kolmas, vasta valmistettu, hiukan -erillään. - -Niinkuin Puolangan Askanmäessä erottiin ja hajaannuttiin elämään kukin -omissa oloissaan ja syömään kukin omasta pöydästään, niin ovat jo -monet Kainuun suurperheet hajaantuneet, ja niin ehkä hajaantuvat vasta -nekin, jotka vielä elävät yksissä. Erotaan ensin eri leipäkuntiin, -jaetaan maat miehiä myöten ja tehdään työtä vain oman perheensä eduksi. -Sitten jaetaan kartanot, rakennetaan uusia asuinpirttejä sekä muita -huoneita ja ruvetaan ponnistelemaan kukin vointinsa mukaan. - - - - -KUN VANHAT MUISTELEVAT MUINAISIA. - - - "Ei ole ajat niikuin oli ennen." - -Se on alku, ja se on loppukin kaikkien vanhojen vaarien ja mummojen -entisajan muisteloissa. Ennen oli kaikki toisin, paremmin, nyt on -toisin ja huonommin. Metsät olivat vapaat, hakkasi puun, mistä halusi, -taikka raatoi huhtaa, mihin tahtoi, ei ollut kieltoa, pyysi lintua, -milloin tahansa, ei siitä sakotettu. Kalaakin sai pyytää, milloin vain -halusi, eikä kukaan tullut kieltämään. - -Ja työtä silloin tehtiin. Ei joudettu narukengissä kävelemään, ei -vapriikin vaatteissa komeilemaan, eikä iltaseuroissa istumaan. -Tuohikengissä kesäisin vain asteltiin, virsut, topsut taikka pollot -jalassa liikuttiin halmeilla, niityillä ja leikkuupelloilla. Käytiinpä -virsut jalassa kirkkomatkallakin. Saappaita taikka muita nahkakenkiä -vain kannettiin kainalossa, kunnes ne kirkonkylillä vetäistiin jalkaan. -Aitan orrella oli kyllä kenkiä monet parit riippumassa, saappaita, -pieksuja ja ruojuskenkiä, mutta silti töpsöteltiin tuohisissa. -Korkokenkiä, mustiakenkiä ei ollut kuin joillakuilla rikkailla, jotka -olivat niitä "kaupunnista" tuoneet komeillakseen. - -Jalkineiden mukainen oli muukin asu. Pilkkoa ja hurstia olivat -vaatteet, taikka kotilampaiden villoista valmistettuja. Naisilla -oli kesällä pumpuliset -- naiset itse karttasivat, kehräsivät ja -kutoivat pumpulivilloista vaatetta --, talvella villakuteiset -hameet ja "röijy oli ommeltu hameeseen kiinni". Selässä oli villainen -saali, musta- tai ruunipohjainen, rantureunainen. Kirkkopaidat -tehtiin pellavasta, jota tuotiin Kajaanin markkinoilta taikka -ostettiin karjalaisilta laukkumiehiltä. Kirkkoröijyt ["Ei ollut -ennen takkia koko Ristijärvellä. Mie kun teetin, niin herraksi -sanoivat. Räätälikin, Jaakko Pyykkönen, sanoi, jotta en osaa tehä. -Mutta minä sanoin, jotta kun teet semmoisen, pitemmän kuin röijy, -olethan nähnyt herroilla. Se teki sitten, ja se oli ensimmäinen takki -Ristijärvellä, Penna Heikkisellä oli toinen." (Oilinkin Hermanni).], -lyhyet korkeakauluksiset miestenröijyt, joita pidettiin kymmeniä -vuosia, tehtiin harmaasta sarasta, taikka mustasta tai sinisestä -"ruottinverasta". Talvella pidettiin kotikutoisia sarkavaatteita -sekä sarkapäällystäisiä lammasnahkaisia turkkeja. Päässä oli kesällä -lippalakki, talvella ketun- tai lampaannahkainen hilleri. "Nyt ei enää -kelpaa hurstipuku. Nyt pitää naisilla olla merinat ja silkkivaatteet -ja miehillä vapriikin vaatteet, ja nyt pitää vielä olla nästyykit, ja -niihin nenästä kerätään ja kotiin tuodaan. Raskittiin se ennen kentälle -viskata." - -Kontti selässä kesäisin kirkkomatkat astuttiin perävilkkaa metsäpolkuja -pitkin, ja kontissa oli eväinä rieskat, piirakat, kalakukot ja -linnuntäkät, kapahauvet ja voirasiat. Ei kyllä kaikilla ollut niin -rikas eväskontti, toisilla oli vain karkeaa petäjäistä sekä halpaista -roppavoita. Ja Mustos-ukko Puolangalla oli varannut kirkkomatkalle -mukaansa vain suoloja sekä piimää. Kourallisen oli pistältänyt suolaa -suuhunsa ja ryypännyt piimää painoksi. Voitiin kirkolle mennä myös -veneellä, soudettiin monipeninkulmaiset järvenselät ja joenuomat -ja kosket sauvottiin. Talvisin taas päästeltiin hevosella, ja -eväsarkku oli reessä mukana. Eikä ennen tarvinnut rahaa ottaa mukaan -kirkkomatkalle, mutta nyt ei penningeittä lähdetä. Siellä lanteilla -juodaan kahvit ja syödään vehnäset, ja sittenkin palataan voivotellen: -"Nälkäinen on kirkonkylä, ei lähe nälkä." - -_Kahvista_ ei tiedettykään, vasta noin 50-60 vuotta takaperin sitä -ihmeeksi ilmestyi joidenkuiden keittiöihin. Pappilassa oli kyllä jo -joku saanut sitä maistaa, ja "olipahan se semmoista karstavettä". Yli -70-ikäinen Tiikkajan muori Kiannalla oli parikymmenen-vuotisena saanut -kahvia ensikerran Suomulan talossa, ja hiukan vanhempi Keräsen muori -oli samanikäisenä tutustunut siihen, kun Väisälän emäntä pannustaan -sitä tarjosi. Puolangalla oli pappilan jälkeen ruvennut kahvihommiin -kiertokouluttaja, Matti Kyllönen. Sotkamossa Suonvaaran ukko oli -kohta 30:n vuoden, kun tutustui kahviin, ja Hyrynsalmella Kypärän -ukko nuorra miessä ollessaan oli mennyt naapuriin kekrinä ja saanut -kuumat kahviryypyt. Oli sitten Kypärän ukko tuonut kaupungista "pööniä" -ja sokeria vähäisen, ja kauppias oli neuvonut valmistuskonstit ja -ennustanut: "Kun jouvut 80:n ikään, niin kyllä kahvia juuvaan siinä, -missä vellipannukin on tulella". - -Tarpeellisia olivatkin kahvin käyttöneuvot, ettei olisi tehty niinkuin -muuan Kiannan emäntä. Oli kinkerimatkalla oleva pappi antanut illalla -emännälle pavut, että "keitähän minulle noista!" Ja jäänyt odottamaan. -Vasta aamiaiseksi oli emäntä tuonut kahvipavut lautasella, hyvästi -voilla sekoitettuina, päivitellen: "Olen monet ve'et keittänyt kuiviin, -eikä ne ole pehminnyt". -- "No, annahan olla, kyllä ne välttää!" oli -pappi kiitellyt. - -Vähitellen uuteen juomaan totuttiin, mutta vähän sitä alussa -käytettiin, puolitoista naulaa kun tervamiehet Oulusta toivat, riitti -siitä jo koko vuodeksi. Pienessä puuhuhmaressa, kahvipörsyssä, pavut -survottiin. Ja sen kahvipörsy teki -- niinkuin vanha Kemppais-Matti -Hyrynsalmella oli ennustanutkin --, että ajoi petäjäpörsyn pirtistä -pois. Ne kun eivät sovi samassa seurassa olemaan, riitelevät, jotta -toinen tai toinen pois. - -Ei myöskään _tupakkaan_ mennyt rahoja. Kylvettiin ja kasvatettiin -sitä itse, _kessuja, nurkantakaisia, mehiläisen laulupuita_. Joka -talossa oli huoneiden takana pienoinen kessupelto, ja syksyisin oli -pirtinlaki täynnään kessukerppuja kuivamassa. Sitten kessut korjattiin -aittaan taikka pirtinluhtiin tynnyriin ja tarpeen tullen noudettiin -vihkonen ja hakattiin hienoiksi petkeleellä tai kirveellä pikku -huhmaressa tai _hakkurissa_. _Hakut_ säilytettiin tuohipöntöissä ja -mukana niitä kuljetettiin eläinten rakosta muokatussa kukkarossa. -Ahkerasti sauhuteltiin isoilla, itse koverretuilla _visakopilla_ taikka -_pahkakänillä_, joita imeskeltiin tuomenoksasta tai päreliistakosta -tekaistulla varsikynällä. Isoiset pollauttelivat ylpeästi _syöskummi- -ja hopeapeslaipiipuilla_, joita olivat ostaneet Oulusta parilla, -kolmella ruplalla. Jopa jotkut, niinkuin esim. Hyvölän Renne ja Purolan -ukko Sotkamossa, olivat niin mahtavia isäntiä, että haiuttelivat -"vaapenta". - -Nyt enää vain joku vanhankansan ukko kehtaa kessuja käryytellä. -Ostotupakat pitää jo joka miehellä olla, jopa nuorilla savukelaatikot -taskussa. "Piippuni pilaupi, en pane maankasvuja", oli muuankin -renki ylpeästi torjunut Kemppais-Matin kessujen tarjouksen. Mutta -"teki mieleni sanoa, jotta isäs poltteli vanhana potunvarsia ja -nauriinnaatteja". - -_Kauppiaita_ ei maakylissä ollut, tuotiin Oulusta, mitä tarvittiin. -Pari kertaa talven kuluessa käytiin merenrannalla, syyslumilla joulun -edellä ja kevätkeleillä Maarian jäljestä tehtiin matka. Vietiin -lintua, voita, lihaa ja metsänriistan nahkoja, tuotiin suolaa ja -rautaa. Pari viikkoa kesti matka. Kajaanissa käytiin markkinoilla -joulu- ja helmikuussa, ja vietiin metsäeläinten nahkoja, mutta -ostoksia ei Kajaanista juuri tehty, sillä siellä oli tavara paljon -kalliimpaa kuin Oulussa. Taas "mitä lie räämäkalua tarvittu, sitä -ostettiin laukkukauppiailta". Mutta sitten rupesi tulemaan kauppiaita -maallekin, "ja ne ne on, jokka maakunnasta rahan hävittää". - -_Tuluksilla_ vain lipsautettiin tuli. Mutta vanhan vaarin nuoruuden -aikana jo nähtiin semmoinen kumma, että Hiltulan pojat Oulusta -tullessaan toivat niin mokomia tikkuja, ettei muuta kuin housuihinsa -pyyhkäisi, niin tuli tuiskahti tikun nokkaan. Ensimmäiset öljylamput -olivat pieniä pahaisia läkkisiä _tuijuja_, joiden nokassa pikkuruinen -tulennokare tuhrasi. - -Eikä ennen _kouluilla_ ihmisiä rasitettu. Kiertokouluakaan ei ollut -kuin sanansijaksi, ja rippikoulussa käytiin vain pari kolme, viikkoa. -Sittenkin oli silti enemmän lukijoita kuin nyt, vaikka nyt niin paljon -käydään koulua. Nälkä se opetti työtä tekemään ja maata viljelemään, -ei tarvinnut kouluista hakea mahtia niinkuin nyt. Ja sittenkin nyt -heitetään maat viljelemättä ja myydään yhtiöille. Kaikki parhaat -talot ovat yhtiöiden hallussa, niin ettei jaksa kaikkia luetellakaan. -"Metänjako" myös on yhtenä syynä nykyisiin oloihin. Ennen kun metsät -olivat yhteisiä, ei kukaan saattanut hävittää metsiä niinkuin nyt. -Nyt on ihminen joka puolelta niin kierroksessa, jotta et luulisi siinä -kenenkään elävän. Et saa mennä metsäänkään etkä kalaan muuta kun -määrätyllä ajalla. - -Paljon on vanhoilla myös haastamista entisistä nälkävuosista. Kovia -aikoja on täällä koettu, monet "moruvuodet", "kilovuodet", ja kaikkein -kovinta _isona hallavuonna_, josta on jo vierähtänyt yli puolisataa -vuotta. - -Se oli kamala vuosi jo heti alun pitäen. Kevät oli kylmä ja pitkä, -pari viikkoa jälkeen Eerikinpäivän oli vielä lumikinoksia maassa, -ja kun juhannuksena soudettiin kirkolle, oli järvienselillä jäätä ja -rantakaarteissa lumihankia. Ruis kasvoi vain kurjaa punaista uikeloa, -ja senkin pani Perttulin halla, niin ettei tullut muuta kuin kahuja -niinkuin kuusenhavuja. Ja ohrat menivät niin vähiin, jotta seulalla -tuotiin pirttiin koko riihen elos, akanoineen kaikkineen. Niistä kun -keitettiin puuro, niin vesi valahti lusikan koloon, kun pistettiin -puuroa padasta. Perunat olivat niin voimattomia, jotta veden päällä -lillivät. - -Silloin syötiin _petäjäistä_, aivan puhdasta silkkoakin pitkät ajat -monessa talossa. _Suolaheiniä_ keräiltiin halmeahoilta, sidottiin -parilyhteittäin kuin ohrat, kuivattiin pirtin uunissa ja survottiin -petkeleellä huhmaressa, seulottiin, ja karkeammat rouheet jauhettiin -käsikivillä. _Olkia_ myös samoin survottiin. Niitä sitten yhdessä -petäjän kanssa käytettiin leipään, suolaheinää kuin höystöksi. -_Koivunparkkiakin_ kokeiltiin leiväksi, mutta se oli kovin pahaa, -samoin _jäkälää_ ja _valkeata suokuohua_ [suosammalta], mutta petäjä -oli parasta ja vanhastaan jo koettua. - -Oulusta, Joensuusta ja Kuopiosta asti vedätettiin kallista viljaa, mikä -saatiin, ja rahoja riitti, mutta harvalla oli kylliksi rahaa. - -Silloin kuoli paljon ihmisiä nälkään ja nälän tuomiin tauteihin. -Kaikki oikein laihtuivat ja kuihtuivat, ja "ihminen kun lamaan oikein -menee, niin se sitten on kostutettava". Niin runteli ja kuihdutti -nälkä ihmiset, että "kun kirkastuksena meni kirkkoon, niin ei enää -montakaan tuntenut, mitä oli ennen tuntenut". Eikä niityllä tahtonut -nälkiytyneiden raukkojen viikate pystyä heinään, "jos kuin näpeä -viikate oli". - -Monet perheet rajaseuduilta silloin muuttivat Venäjän puolelle. Jo -taipaleelle nääntyi moni, ja moni kuoli perille, toiset jäivät iäkseen -rajan taakse, Vienan-Karjalaan ja Aunukseen, naittuivat sinne ja -perehtyivät. - - - - -PÄIVÄKAUSI PIRTISSÄ. - - - "Ilta istuin tulee, - päivä maaten valkeaa." - -Hiljaista oli elämä erämaiden yksinäisyydessä, hiljaisesti vieri lyhyt -talvinen päivä lumikenttien ympäröimässä sydänmaan talossa, yhtä -hiljaisesti kuluivat pitkän kesäisen päivän työrupeamat. Elämä oli -ainaista aherrusta, miltei yhtämittaista arkea, jossa toinen päivä oli -toisen kaltainen. Sillä karu maa ei ilmaiseksi, raatamatta lahjoitellut -antimiaan. - -Eipä ollut talvinen päivänkoitto vielä lähelläkään, kun jo korpitalon -kansa havahtui yöunestaan. Emäntä ensinnä nousi, kävi katsomassa -taivaan merkkejä, otti tulen päreeseen hiiloksesta puhumalla taikka -iski sen tuluksilla ja pisti pirtin kiukaan lämpeämään sekä herätti -muutkin nukkujat. Taikka jos oli talossa vanha ahkera muori, piti -hän tarkan huolen nousennasta. Niinpä Leipivaarankin Vanhantalon -Saara-muori aina ensiksi kavahti pystyyn, kävi ulkona taivastelemassa: -"Voi, hyvänen aika, kun päivään nukuttiin! Kolmitähti on jo kujan -päällä." Ja yö oli vasta juuri vierähtänyt sydänhetkensä ohitse. Kelloa -ei ollut monessa talossa sen parempaa kuin mitä taivaantähdet antoivat -merkkiä. - -Pian oli pirtti jalkeilla ja ahkerassa työn touhussa. Kahvitta ja -muitta ryypyittä -- riihelle lähdettäessä jotkut isännät antoivat -työväelle aamuryypyt -- ryhtyi jokainen toimeensa, naiset -karsinapuoleen, miehet toisen sivuseinän puoleen omiin pirttitöihinsä. -Kohta kuului karsinasta rukkien hyrinä, karttain raaputus ja -kangaspuiden kalske, miespuolella niinikään ahkeroitiin. Kuka veisteli -kirvesvartta taikka lapiota, puutaikkoa, kuka laitteli korvoa kokoon, -ken taas rakensi rekeä, muokkaili nahkoja, ompeli tai paikkasi kenkiä. -Vanhat ukot kiskoivat pärettä taikka kutoivat verkkoa. Päreitä -kiskottiinkin ennen tavattomasti, suuret pinot oli niitä kasassa -huoneitten perässä. Seuraavana vuonna niitä vasta poltettiin, eivät -silloin niinkään enää savunneet. Ja se oli talon häpeä, jos oli tuore, -vasta kiskottu päre poltettavana. Ne miehet, jotka eivät kyenneet -pirttitöihin, menivät aamupuhteeksi tunkiolle turvetta pilkkomaan -taikka havuja hakkaamaan. Mutta hevosmiesten täytyi heti noustuaan -lähteä pimeään pakkaseen. Kun olivat hevosen ensin suurustaneet ja -istuneet jonkun kessupiipullisen polttamassa, kopistivat he perät -suuhunsa, vyöttivät turkit päällensä ja lähtivät "pajulle istumaan", -ajoivat selkoselle heinänhakuun taikka puunnoutoon taikka tervaksia -ajamaan kokoon. Niin aikaisin antautuivat miehet taipaleelle, jotta -puolentoista peninkulmankin heinämatkalta jo päivän koittaessa ajoivat -kotipihalle. Jotkut vanhankansan ukot olivat niin ahkeria, että -varasivat käsityön hevosajoonkin. Niin Tunturin ukko Kuhmossa aina -tapasi heinäkuormallaan uurrella astiankimpiä, ja -- Kähkölän äijä -istui halkokuormalla verkkoa kudoskellen. - -Aamiaiseen saakka istuttiin työskentelemässä. Monta pärettä siinä -jo ehdittiin polttaa loppuun, aina uusi ja uusi pistettiin pihtiin -kiukaanpatsaassa, sekä pankkopihtiin ja jalkapihiiin, joka seisoi -pöydänlatvalla ja vielä ikkunapielen rautahampaaseen sekä joku -seinänrakoonkin. Tarkemman työn tekijöille saivat pikku pojat seisoa -päretulen näyttäjinä. Aivan täynnään oli pirtti savua, kun ilta- ja -aamukausi oli pärettä poltettu. - -Emäntä laittoi syötävät pöytään. Naisten kanssa kantoi hän suuren -_kalarokka_-kattilan keittokodasta, jossa talvellakin tavallisesti -keitettiin, pöydän päähän _patapölkylle_, siitä ammensi kullekin -_kuppinsa_ täyteen, pisti lusikat viereen, latoi pöydälle suuret -_leipätorot_, kaksi, kolme isoa kasaa, toi _suolakalapurtilon_ ja -vielä pari _tuoppia hapanta_ juotavaksi. Ja niin oli _aamunen_ valmis. - -Isäntä asettui istumaan pöydän taakse, _yläpäähän_, sitten miehet -kahden puolen pöytää samaan päähän, naiset samoin pöydän _latvapäähän_. -Jokaisella oli oma paikkansa ja oma nimikkokuppinsa ja lusikkansa, -jotka emäntä tiesi asettaa kunkin kohdalleen. Keittokalaa, nauriita -ja perunoita tuotiin kuitenkin pöytään vain parilla, kolmella isolla -_keittokupilla_, joista vuoron jälkeen lusikalla pisteltiin. Herran -pelvossa elävissä taloissa sekä "köyrettiläis"-perheissä oli tapana, -että nuorin lapsista, joka osasi lukea, asettui pöydän latvapuoleen -seisomaan ja ristissä käsin luki isämeidän, siunauksen ja ruokaluvun, -ennenkuin käytiin leipään käsiksi. Mutta kaikissa ei niin menetelty, -sai itsekseen siunata ken halusi. - -Kuppinsa jokainen tyhjensi, kaapi lusikalla puhtaaksi, vieläpä nuolaisi -lusikkansakin, ennenkuin asetti sen kupin viereen pöydälle. Miesten -vellikupit vetivät tavallisesti kolme "halstoopia", naisten kaksi, -mutta oikein vankka syömämies vaati ja tyhjensi kannun kupin. Ohuita -leipiä tärvääntyi kappale mieheen, mutta paksuja ruispullia riitti -yksi kolmelle, neljälle haukkaajalle. Mutta olipa siellä täällä -joitakuita syömisen taidon suurmiehiä, joiden mahtava mahalaukku ei -ottanutkaan täyttyäkseen tavallisen miehen annoksesta. Semmoisia oli -hyrynsalmelainen Karppis-Kalle, joka aina kerralla pureksi puolitoista -paksua "pullaa" -- pulla painui kolme naulaa -- sekä ryyppi kannun -piimää ja vielä väliin pisteli suuteiksi ison kasan suolakaloja. -Semmoisia oli Leipivaaran Väisäs-ukko, "Kujatontiksi" nimitelty, -hän tyhjensi puuroveronaan kahden kannun keittokupin. Ja sellaisia -oli Kiannan "Issi"-vaarikin, joka kerralla poskesi kapan pottuja, -sekä vielä kuhmolainen "Pötsö-Lauri", vankka miehen rumilas, joka -halmeen raadannassa muun hyvän lisäksi hotkelsi kahdesta metsosta -keitetyn rokan lihoineen liemineen. Mutta syöntinsä mukaan ukko sitten -raatoikin: huhdalle mentäessä kantoi selässään viikon eväät sekä -puolen tynnyrin jyväsäkin, ja karhia hän veti itse, poika vain ohjaili -häntäpuusta, ja niin karhittiin koko huhta hevosen avuitta. - -Lapset söivät erikseen. Heille pantiin ruokaa tavallisesti leveälle -jakkaralle, _rahipöydälle_ jonka ympärille koko lauma asettui -polvilleen. Emäntäkin joskus söi lasten mukana, mutta saattoi istua -väen pöydässäkin. Rintalapsi oli emännällä sylissään, ja vuoronsa sai -pienoinenkin pitää: tuon tuostakin pisti äiti pieneen suuhun lusikan -kärjellä kalarokkaa tai "pottupurua". - -Aamiainen syötiin niin aikaisin, että vielä sen jälkeen ennätettiin -tunniksi pariksikin köllähtää _ettoneelle_ pitkin pirtin penkkejä, -ennenkuin päivän tultua lähdettiin ulkotöille. Ahneet isännät kyllä -syödä hotkaisivat hyvin sukkelasti, pyllähtivät heti pitkälleen ja -jo taas nousivat ylös ja kiirehtivät työhön, kun väki oli lopettanut -syömisensä. Toisten täytyi astella jäljessä ja niin jäädä ettoneetta. -Monenlaiset olivat talven ulkotoimet: joko mentiin suolta ajamaan muraa -tunkioon taikka lantakasaa tekemään pellolle taikka vettä vetämään, -heiniä noutamaan, puiden ajoon, taikka tervahaudalle kokoamaan -tervaksia. Sinne kirvesmiehetkin menivät tervaksia särkemään, taikka -jos oli puiden ajoa, menivät puun hakkuuseen. - -Mutta naiset jäivät kotipirttiin omiin toimiinsa, kehräämään, -karttamaan, kutomaan, karjaa hoitamaan ja ruoanlaitosta huolehtimaan. -He korjasivat ruokapöydän, pesivät kupit ja lusikat. Kupit ladottiin -isoon pärevasuun, _kuppikoriin_, jolla oli paikkansa penkillä pöydän -takana, lusikat säilytettiin _lusikkakorissa_, joka riippui orren -päässä taikka oli kuppikorin vieressä penkillä. - -_Puolisille_ tulivat miehet siinä 12-1 paikoissa, hevonenkin tuotiin -pirttiin apetta ja lämmintä saamaan samoinkuin aamiaisaikanakin, -samalla kun miehet saivat _pottuvoinsa_ tai _lihavellinsä_ ja -suolakalansa. Puolissyönnin päälle ei ehditty penkkiä pitkällään -painaa, se vain istuttiin, jotta jokunen piipullinen ehdittiin polttaa, -sitten taas mentiin entisiin ulkotoimiin. - -Pimeän saapuessa palattiin kotipirtin lämpöisiin, ja aamullinen -tupatyöskentely jatkui siksi, kunnes emäntä sai _iltasen_ pöydälle, -_lihakeiton_ tai _piimävellin_. Kauvan ei sitä tarvittu odottaakaan, -sillä heti kun karja oli illastettu ja naiset palanneet navetasta, -saatiin käydä pöytään. Sitten, kun hevosmiehet olivat vieneet -ajokkaansa pirtistä talliin ja siellä ne vielä heinillä illastaneet, -oli päivän töistä päästy. - -Ja niin ruvettiin heti yöpuulle hankkiutumaan, paneuduttiin vain -pitkälleen pirtin lattialle. Naiset toivat porstuasta olkikuvon, -parikin isoa kupoa -- aamulla oli ne sinne korjattu --, jotka -levitettiin lattialle. Ennen kun ei ollut _alusmannukoita_ eikä -_mökkänöitä_ heittäydyttiin vain oljille "kuin siat pehkuun", -paksu hamppuinen alusraanu levitettiin pahnoille, polsteri eli -tyyny paiskattiin pään alle, piikkolakana tyynypuolelle ja peitoksi -halpaisista villoista kudottu raami taikka lammasnahkaiset vellit. -Siihen vain vieri viereen kellahdettiin, siihen heittäysivät -nuoret, siihen vaipuivat vanhat, samaan perheeseen kuuluvat aina -samalle kolkalle, pienet lapset vanhempiensa vaiheille. Jotkut -lepääjät painautuivat pitkäkseen penkille, kääräisten vaatemytyn -päänalaisekseen, takkipahasen peitoksi. Lakeistorvi suljettiin, -päretulet sammutettiin, ja kohta oli koko korven pirtti unten mailla. -Ja talvinen ilta oli ehtinyt vasta siihen kuuden, seitsemän seutuihin. - -Kalpea kuu vain kurkisteli pienistä jäätyneistä, päreillä paikatuista -ikkunoista kuin valvoen raatajien puolesta, kuljettaen tarkastelevaa -valoläikkäänsä hiljalleen koko nukkuvan joukon ylitse. Taikka -valaisivat äänetöntä nukkuvaa taloa pohjoisella taivaalla leimuavat -revontulet. - -Ja russakkain lukematon ruskeakaapuinen lauma piti pirtissä öisiä -kisailijaan vilistellen pitkin kiukaan kylkeä, lattiata ja seiniä ja -orsia sekä tyhjäksi korjattua pöytää. - -Niin tuli illasta ja aamusta toinen päivä, päivä samankaltainen kuin -edellinenkin: samat työt, samat toimet, samat syötävät ja milteipä -samat tarinatkin, arkisen kansan arkiset pakinat. Ja sitten tuli taas -ilta ja aamu ja talvisen päivän raatamiset, ja sitten taas ja taas. Se -vain vaihtelua, että syystalvesta oli tervaspuiden ajoa, kevätpuoleen -muranvetoa, sekä puiden, heinäin ja veden ajoa aina välillä vaihteeksi. -Ja kevättalvella, kun karja rupesi antamaan maitoa, tuli vähän -vaihtelua ja eri makua ruokajärjestykseenkin. - -Kevään ja auringon mukana pitenivät työpäivätkin, ulkotöiset päivät -jatkuivat sekä aamusta että illasta. - -Mutta kesällä työpäivät vasta oikein pitkiksi viruivat. Silloin -otettiin päivä ihan täydestä, varsinkin kiireisenä heinänteon -aikana oltiin kilpasilla itse auringon kanssa. Noustiin silloin kuin -päiväkin, ja vasta päivän kanssa käytiin levolle. Aamiaisettone vain -otettiin sekä päivällisen jälkeen pieni tupakkalevähdys, ja sitten taas -rynnistettiin ihan iltaan asti. Kolmella syömisellä jaksettiin pitkä -kesäinenkin päivä. - -Kesän lyhyet valoisat ja lämpöiset yöt levättiin hämärissä viileissä -aitoissa ja kylkeisissä, ja jätettiin kuuma pirtti russakkain haltuun. - -Silloin oli elämä talossa hyvin hiljaista, kun työväki oli -_viikkokunnassa_ eli _viikkomoissa_, kesällä kaukaisilla niityillä -taikka huhtamailla, talvella etäisellä tervassaunalla. Eväskontit -selässä ja piimäleilitkin viilekkeissä mentiin aina viikoksi -salolle, ja jätettiin kotipirtti lasten ja vanhain haltuun. Silloin ei -kuultu pihasilla muuta kuin lasten mekastelua ja iltasella karjan -ammuntaa ja karjankellon kalkatusta. Läheisemmillä työmailla käytiin -päiväseltään, vain puoliseväät mukana. - -Pientä vaihtelua ikuiseen arkiseen elämään sekä loppumattomaan -raatamiseen toi joka viikko palajava pyhänaika, jolloin raatajakin -sai ottaa vähän pitemmän levähdyksen. Jo lauantaista huomasi, että on -pyhä tulossa: leivottiin rieskat, kirnuttiin roppavoit, ja työväki -palasi viikkoisesta raadannastaan. Viikatteet ja haravat kalahtivat -tikapuiden poikkipuolille, kirveenterät sukeltautuivat porstuan -reikälautaan, kontit ripustautuivat seinälle naulaan, leilit kolahtivat -lattialle, liiat vaatteet joutuivat orsille, kengät kiukaalle taikka -naulahäkkäröihin, ja äidit kävivät hoitelemaan pieniä viikon vartoneita -lapsiaan. - -Sauna järven rannassa oli jo usean tunnin pyhäistä aattoiltaa -sauhunut. Kohta se antoikin raatajille leppoiset löylyt. Sinne miehet -ryhmä ryhmän perästä alusvaatteissaan astuivat ja vähän ajan päästä -palasivat alastomina, punoittaen ja höyryten, ja vaatemyttyä edessään -pitäen astelivat pirttiin pukeutumaan. Talon piika pikkarainen oli -löylyn lyöjänä ja päänpesijänä. Miesten jälkeen tuli naisten sekä -lasten saunavuoro. - -Ja sitten alkoi pyhäpäivän lepo ja rauha. Kotoisen kylyn tuntu oli -kulkeutunut kylpijäin seurassa pirttiinkin, istuskeltiin puhtaissa -alusvaatteissa punoittavin ihoin, kiiltävin, sileiksi suituin -hiuksin, mielessä rauhallinen viihdyttävä lepopäivän tuntu. - -Hiljaisesti kului pyhäinenkin päivä. Lyhkäisten taipaleiden takaa -käytiin kirkossa, mutta kaukaisimmilta perukoilta ani harvoin. -Vietettiin päivä vain leväten kotipirtillä, korkeintaan pistäydyttiin -naapuriin, istuskeltiin siellä, tupakoitiin ja tarinoitiin ja -syljeksittiin lattialle. Aamupäivällä, ennen puolista pidettiin -kotihartaus. Kirjantaitava talon isäntä luki päivän saarnan, -jota koko pirtti kuunteli. Sitten veisattiin virsiä. Varsinkin -köyrettiläistaloissa oli elämä harrasta, niihin useasti kokoontui -samanmielisiä viettämään hiljaista seurustelua Sanan ääressä. Suuret -eivät olleet salotalon kirjavarat. Saatoit tavata siinä _Wegeliuksen_ -postillan taikka _Nohrborgin_ "Langenneen ihmisen autuuden -järjestyksen", _Björkvistin_ "Uskonharjoituksen autuuteen", _Hamnerin_ -"Tien osottajan iankaikkiseen elämään", _Bunyanin_ "Kristityn -vaelluksen", _Siionin virret_ ja jonkun _uuden testamentin_ sekä -"pitkän katkismuksen". Pirtin nurkassa, penkillä pärekorissa, -russakkain tarkasteltavana pahasti pidetty, ruskettunut kirjakokoelma -tavallisesti säilytettiin. - -Yhtä hiljainen oli pyhäpäivän iltakin, hämärtyvää harmaata -äänettömyyttä. Korven raatajat lepäilivät pimeän pirtin penkeillä -toinen siinä, toinen tässä kooten voimia huomista työpäivää varten -ja miettien kukin omia asioitaan. Lapset vain tepastelivat ulkona ja -juoksentelivat ovea paukautellen edestakaisin. - -Sitten seurasi taas ankara työviikko, samanlainen kuin edellinenkin. - - - - -MITÄ SYÖTIIN JA JUOTIIN. - - - "Leipä hyvä kumppaniksi, - hyvä vuosi vierahaksi." - -Ei ollut sydänmaiden asukkailla niin erinomaisia syötäviä eikä -juotavia. Syötiin mitä saatiin, ja saatiin mitä raadettiin. Raadettiin -elääkseensä ja elettiin raataaksensa, se oli salolaisen elämänkutsumus -Maa kasvoi viljansa, karja tuotti viljansa, vesi ja metsäkin antoivat -viljansa. - -Leipä oli ensimmäinen ja viimeinenkin raatajain syötävä. Leveäksi -ja paksuksi se paisuikin parhaana halmeaikana, jolloin aitan -purnut pullottivat rukiita täytenään. Leivottiin aina lähes parin -korttelin levyisiä, puolen paksuisia pehmeitä pullia, mutta ohralla -sekoitettuja kuivia reikäleipiä, joita nykyään jo paljon käytetään, -ei ennen haluttu. Juuripytyssä kiukaan kupeella hapatettiin -leivänaines, sotkettiin, vanutettiin ja pyöräytettiin leiviksi. -Mutta pellonviljasta, ohrasta, taputeltiin ohuita leveitä rieskoja, -kuorimattoman viljan karkeita leipiä. Ne olivat pyhäpäivän syötäviä, -lauantaina niitä leivottiin ja jo heti puolisiksi sekä iltaseksi -haukattiin voin kanssa lämpimiltään. Leivänpuolta olivat myöskin -teokset: ryyni- y.m. piirakat, joita emännät laativat juhlapäiviksi, -sekä punasleivät ja mykyt, joita tehtiin teurastusaikana, ja vielä -laskiaispäivän rasvarieskat. - -Paitsi leipää saatiin pellonviljasta myöskin puurot, vellit ja -talkkunat. Talkkuna oli tavallinen talvisen pyhäaamun suurus, -paksu voisilmäinen puuro talkkunajauhoista rasvalla höystettyyn -veteen keitetty. Talkkunajauhot pyöräytettiin vain käsikivillä -keitetyistä, uunissa kuivatuista ohrista. Velliä ja puuroa keitettiin -tavallisesti metsäsaunalla viikkokunnissa oltaessa sekä talvi-iltoina -kotipirtissäkin. -- Ja keittohierin piti olla "ristitty", risti -leikattu haarukkapohjaan, eikä saanut puuroa padasta syötäessä -padansangan yli kurkotella, ellei ensin pistetty puukapulaa sangan ja -reunan väliin. - -Mutta kun sattui halla ennättämään halmeen korjuuseen ennen sen -raatajaa, tuli leivän muutos, silloin täytyi kansan turvautua -petäjäiseen, ikivanhaan pakkasien panemattomaan, mäellä ruskeana -paistavaan metsäneloon. - -Jopa joskus kaiken varalta pidettiin keväällä, pari viikkoa ennen -juhannusta, vakituiset petäjäpäivät, jolloin koko talon väki aamulla -aikaisin lähti metsään laihon leikkuuseen. Lyötiin mäntyä mäkeen, -ja katajaisella nylkimellä kiskottiin kuori neljän, viiden korttelin -mittaisiin kaistaleisiin. Puolissa päivin palattiin, raskas -surullinen elotaakka selässä, ja iltarupeamalla kuoret silvittiin, -puukolla rapattiin ruskea kaarna pois sekä pyöräyteltiin pihka irti -oksainreijistä. Sitten levitettiin kuoret päiväpaisteeseen kuivamaan, -ja sen jälkeen ne uunin hiiloksella kepillä leuhutellen paahdettiin -ruskeiksi "molleroiksi". Isossa huhmaressa, pörsyssä, survottiin -petäjät rautaisella petkeleellä, kolmin, neljin petkelein akat väliin -hakkasivat saman pörsyn petäjiä. Survotut rouheet seulottiin, ja -seulalle jääneet petäjänperät petkelöitiin uudestaan taikka käytettiin -ne käsikivissä. - -Tavalliseen peläjäleipään tehtiin pellonviljasta juuri, ja -alustettiinkin jauhoilla, mutta sitten vastattiin petäjäisellä. Hyvin -useasti pantiin puoleksi metsällistä, eikä se vielä vienyt miestä -heikoksi. Mutta joskus jouduttiin niinkin puille paljaille, jotta -täytyi leipoa silkkaa petäjäistä. Tuohella taikka petäjänkuorilevyllä -täytyi sellainen leipä työntää uuniin paistumaan, muuten ei pysynyt -koossa. Ruskeaan ruisvelliin murennettiin tällaista mustaa -metsänleipää ja nälänpakolla saatiin menemään alas. - -Leivottiin myös petäjärieskoja. Tehtiin ohrajauhoista imellus, -joka petäjällä sotkettiin, ja ohuet leivät paistettiin miedossa -uuninkuumuudessa sekä roppavoin kanssa syötiin pyhärieskoina. Joskus -keitettiin petäjäistä puuroakin, ja maitoon kiehautettiin karkeista -"petäjän mokareista" petäjäjuustoa. - -Mutta antoi metsä parempaakin syötävää kuin mustaa petäjäistä, -pyytäjälle se soi kaikenlaista riistaa, karhusta alkaen pahaiseen -oravaan saakka. - -Lintukeitto oli metsämiestaloissa useasti pöydällä taikka lintulevy: -tuohipalasella paistettuja linnuntäkkiä. Pyyntiaikana syötiin hyvinä -lisäpaloina myös monet oravannautteet. Heitettiin oravat yöksi lihan -suolaveteen, sitten paistettiin petäjänkuorilevyllä uunissa, ja -semmoiset oravalevyt olivat oikein makeita. Seitsemän oravannautetta -nälkäinen metsämies saattoi kerralla pureskella. - -Enemmän kuin metsänriistaa saatiin vedenviljaa. Sitä nähtiin joka talon -pöydässä. - -Vanha ja huokea kalojen säilyttämistapa oli kuivaaminen. Syksyllä ja -talvella kun nuotalla saatiin paljon norssia ja kiiskiä, laitettiin -niitä uuniin petäjänkuorille kuivamaan ja saatiin kapuja. Norssit -olivat parhaita kapakaloiksi, hyviä olivat myös ahvenet, ja hauenpäät -uunissa kuvattuina olivat oikein mainioita. Joskus kuivattiin ahventa -ja haukea keväällä ulkona päiväpaisteessa seinällä rassiin pistettyinä. -Aitan kammiolla pärevasuissa säilytettiin kapakaloja, ja talvella -niistä nauriiden taikka pottujen kanssa keitettiin kalarokkaa, joka oli -tavallinen talvisen arkiaamun ruoka. - -Toisia kaloja, muikkua, ahventa, säynävää, siikaa, särkeä, haukea -pantiin suolaan. Suolakalaa taikka tuorettakin paistettiin uunissa -petäjänkuorilla ja sanottiin levykalaksi. Tehtiin myös kalakukkoa, -varsinkin kiiskestä tuli hyvä kukko, niinkuin sanottiinkin: "Ei heitä -kiiskikukko maistamasta." Ja kalavelliin, nauriista ja jauhoista -keitettyyn soppaan, pantiin kourantäysi muikkuja. Mutta kun nauris- -taikka perunavelliin pantiin höystöksi uunissa ruskeiksi paistettuja -kalanruotoja, että tuli keittoon kalamnakua, saatiin syötävä, jota -sanottiin _ruotakeitoksi_. Sekin oli pitkän piimättömän talven ruokia. - -Karja antoi leivälle parhaat särpimet. Rieskamaito ei kyllä monelle -maittanut, mutta maitopuurot ja -vellit ja viilit olivat pyhäpäivän -herkkuja samoin _roppavoi, höppävoi eli piimävoi_, jota syötiin -rieskan leivän kanssa. Roppavoita saatiin siten, että kirnuusta -vähäisen lämmitettiin, ja voi suolattiin puolipiimäisenä. Valmista -voita raahdittiin vain harvoin syödä. Mutta kun tahdottiin herkutella, -keitettiin pyhäaamuksi _makujuusto_: lypsylämpöiseen maitoon -pantiin juoksutus, ja sitten kiehautettiin maito kokkareiksi. -Arkisina aamuina, tyydyttiin vain _piimäjuustoon_: kiehuvaan -maitopataan huljautettiin piimähulikan sisällys, ja niin tuli -juustokokkaa siitäkin? Mutta leipäjuustoa kannatti tehdä vain -isoisten karjanemäntien joskus pyhäaamun eineeksi heinämiehille -taikka talvella, kun lehmä poijittuaan lypsi juustomaitoa. Se -juoksutettiin samoinkuin makujuustomaitokin lypsylämpymiltään. -Hiljaisella tulella koottiin juusto kattilassa kapustalla, nostettiin -maitopytyn pohjalle ja puristeltiin pyöreäksi, ja lopuksi tulen lekolla -paistettiin. Juoksuttimena käytettiin pikkuvasikan juomakohtua, joka -hiukan huuhdottuna pistettiin suolavesipulloon, suolavettä sitten -kulautettiin maitoastiaan. Isoon juustoon meni maitoa kaksi, kolmekin -kannua. - -Mutta kun kuivia leipäpalasia keitettiin maidossa, oli se -_maitokeittoa. Maitopiimää_ syntyi, kun kerma kuoraistiin pytystä -pois, ja piimän sekaan lisättiin vastalypsettyä maitoa. Se oli -monesti iltaruokana, varsinkin Kainuun länsipuolessa, jossa piimä -syötiin siltään. Mutta itäpuolessa, Kiannalla ja Kuhmossa, käytettiin -karjalaiseen tapaan piimää uunissa ja saatiin _maitokokkaa_ eli -_kokkamaitoa_. Kuumassa uunissa muodostui piimä kokkeliksi, hera -kaadettiin pois ja sijaan pantiin maitoa, toisinaan kermaakin. Köyhä -kyllä ei saattanut maitokokastella, pian "moitittiin, jotta se -kuuluu herkutelevan". Pohjapiimää ei maitopyttyihin pantu, eikä piimää -venytetty, semmoisenaan vain piimitettiin ja hapatettiin. - -Pitkin kesää koottiin piimää talven varaksi tavattomiin ammeisiin, -jotka olivat maitohuoneen tai eteispirtin loukossa. Kun maito oli -pytyssä piiminyt, kaadettiin se ammeeseen, jossa pian _mokat_ -laskeutuivat pohjaan ja hera kohosi pinnalle. Hapatessa kanneksi -keräytynyt _kanahka_ kuorittiin pois. Monia kuukausia kun piimä sai -ammeissa seisoa ja käydä, tuli se niin tulisen happameksi, "jotta -oikein suuta karvasteli". Pitkin kesää ammeista aina janoissaan -juotiin, ja talven selällä olivat ammeet talon ainoina lypsylehminä. -Siitä ammennettiin herat juomisiksi sekä pohjasakka vellinhöystöksi ja -puuronkastikkeeksi. Tehtiin ammepiimästä _kopottiakin_. Sekoitettiin -siihen kylmiltään rukiisia jauhoja paksuksi talkkunaksi, jota vain -pärelastalla pisteltiin, kun ei tahdottu lusikkaa tuhria. Monen vanhan -muorin iltastoimitus oli se, että tyhjensi kopottikupin, sitten -kellahti pitkäkseen kiukaalle. - -Paitsi maidonpuolta saatiin karjasta ruoan lisäksi lihaakin, niin -että voitiin pyhäpäivän puolisiksi ja useasti arki-illoiksikin -keittää _lihapotut_ taikka _lihavellit_. Lihat _palvattiin_ saunassa, -pidettiin ensin hiukan suolassa, sitten ripustettiin orsille saunan -kuumuuteen, ja lyötiin vielä kova löyly. Ison talon aitan lihaorret -oikein notkuivat palvattujen paistien ja lapojen painosta. _Makkarat -ja punasleivät, punaset ja rasvat_ myös karjaa teurastettaessa -saatiin ja talven vieriessä syötiin, _makkara- ja punaskeittona, -punasleipäjankkina_ ja rasvarieskoina. - -Ammepiimä, _hapan_, oli kesäntalven jokapäiväinen juotava. Sitä -ryypättiin kotona, sitä otettiin mukaan päivä- ja viikkokuntiinkin. -Mutta osasivat emännät tehdä _oluttakin_, ainakin pidoiksi ja suureksi -kekrijuhlaksi sitä valmistettiin. Tehtiin ensin _maltaita_ -- säkissä, -vesiastiassa liotettiin viljaa, ne saunassa _mallaslaudoilla_ -kuivattiin ja imellytettiin, sitten käsikivillä jauhettiin -- ja -maltaista tehtiin _imellus_, joka pantiin umpinaiseen tynnyriin, -lisättiin vettä ja käytettiin, niin että vaahto kuohui. Humaloitakin -- -joissakuissa taloissa oli humalikko huoneiden takana -- pantiin sekaan -ja paikoin katajavettä, jota oli keitetty marjaisista katajanlehvistä. - -Makeiksi välipaloiksi keitettiin muuripadallisittain taikka paistettiin -uunin täysin nauriita _hauvikkaiksi ja paistikkaiksi_. Työnnettiin -uuninpohja nauriita täyteen, kun oli hiilet lakaistu pois, ja kun -nauriit olivat kypsyneet, otettiin ne pankolle vaatteen alle hautumaan. -Varsin makeita olivat hauvikkaat ja paistikkaat, kalan ja leivän -särpimenä niitä syötiin. Kokonaisin vasuin niitä talvisin kannettiin -illallispöytään. - -Poimittiin ja käytettiin hiukan marjojakin. _Lakkoja_ poimittiin soilta -ja keitettiin niistä maitoon lakkajuustoa. _Puolukoita ja karpaloita_ -kerättiin vellin höystöksi, samoin joskus _koiranjuolukoita_. -_Mustikoita_ poimittiin ja sotkettiin suolaheinäjauhojen kanssa -_suolaheinähilloksi_. Suolaheiniä kanniskeli vähävarainen kansa -takoittain ahoilta. - -Lasten makeaisia oli koivun _jälttä_ ja _mahala_. Metsiä -juoksennellessaan he laskea lurittivat mahalaa sekä kiskoivat -petäjänkuoren alta jälttää. - - - - -METSÄSTYKSESTÄ. - - - "Tuolta se korpi kumottavi, - salo siintävi sininen, - tuonne mieleni tekevi, - aivoni ajattelevi, - muien miesten metsimaille, - urosten urisalolle, - jossa kuusenoksat kuuna paistaa, - hopeana honganoksat". - -Semmoisessa metsien maassa kuin Kainuu oli luonnollisesti -metsästyksellä entisaikoina varsin suuri arvo. Kainuun rannattomat -erämaat korpineen, kaikkineen olivat metsämiesten mieliseutuja. -Vapaasti saatiin ennen metsästellä. Riistaa sai kaataa, kuka vain -halusi ja milloin tahansa ja mistä mieli teki. Kukaan ei tullut -kieltämään. Ja silloin oli metsässä viljaa enemmän kuin nyt. - -Syksyllä alkoi varsinainen metsästysaika. Jo vanhalta Perttulilta -jotkut virittivät pyytönsä riistamaille, mutta vasta Mikkeliltä alkoi -syöntilintujen ampuminen, ja kekriltä käytiin pyytämään kauppalintuja -sekä oravia ja muuta metsänviljaa. - -Oikealla metsämiehellä piti olla metsämiehen varukset, jopa vaatteista -alkaen. Talvisilla metsäretkillä oli päällä valkea _hurstipaita_, -niin pitkä, että se ulottui kengänvarsiin saakka. Päässä oli valkea -lammasnahkainen reuhka taikka _näätäreuhka_, jonka päänahka killisteli -otsapuolella, ja häntä heittelehti takana niskassa. Jaloissa oli -harmaat sarkahousut ja polviin ulottuvat voidellut _varsikengät_. -Tämmöisenä valkeana erätonttuna voi metsämies jotenkin huomaamattomana -hiiviskellä huurremetsässä saalista "värjäämässä". Muussa toimessa ei -pyhää eräpukua käytetty, se olisi pilautunut ja saanut vierasta hajua. - -Vanhankansan "ampukeinoja" oli _jousi_, joka vielä vanhojen muistin -aikaan oli joissakuissa taloissa tallella. Komea, raudoitettu ja -luulevyillä silattu oli ollut sen tukki, ja sen teräksinen kaari, -kotiseppien takoma, niin jäykkä, että selän taitse kulkevalla remelillä -ja rautakoukkerolla oli se vartalovoimin vedetty jänteeseen. Kallis -esine se oli ollut, 60 riksiä maksanutkin. Kaksin miehin oli pitänyt -jousen kanssa olla metsällä, toinen nuolennoutajana; yksin ei tullut -toimeen, niinkuin sanottiin: - - "Ei nyt auta ampukeinot, - kun ei ole nuolennoutajata." - -Toinen vanhanväen metsästysase oli _karhukeihäs_. Se oli julma -ase, neljältä taholta teroitettu, litteähkö, paria korttelia pitkä -putkiperäinen teräspistin, joka korvallisistaan oli naulattu pari-, -kolmikyynäräiseen tuomivarteen. Korvalliset taikka korvanaulojen päät -oli kierretty renkaalle, muuten pistäessä "keihäs ja varsi olisi mennyt -läpi, ja karhu syönyt miehen". Varren toisessa päässä oli _suovero ja -sompa_, jotta hiihtomies saattoi keihästä käyttää sauvana. - -Nykyisen vanhan polven metsänkäyntiaikoina oli aivan tavallinen -metsämiehen ase _piilukkoinen luodikko_: isoreikäinen _peura- eli -karhupyssy, peuraväljäksi_ sanottu, sekä pienireikäinen _oravaniuha_ ja -vähän väljempi _lintuharsu_. Peurankoivista tehdyssä nahkatupessa, -_hölstärissä eli hylskärissä_,' kannettiin pyssyä selässä, ja -_ruutikaulukset eli porohkat ruutisarvineen, luoti- ja piikukkaroineen, -ruutimäärineen_ riippuivat kaulassa, hurstipaidan povessa. Vyössä -keikkui iso tuppipuukko, selässä oli vielä eväitä varten nahkalaukku -ja taskussa tulukset. Ja koira juoksi jäljessä taikka laukkasi edellä -saalista etsimässä. - -Näin varustettuna liikkui pyytömies eräretkillään, syksyisin -lumettomina taikka vähän lumen aikoina jalkaisin, mutta paksulla -lumikelillä hiihdellen ja vetäen perässään pientä ahkiota, jossa -kuljetti varuksiaan ja saalistaan. - -Varaten ja taiten oli erämiehen metsälle lähdettävä, etteivät kateiden -pilaukset pystyisi, eikä talosta mikään paha tarttuisi matkaan. Niinpä -piti pyytäjän kaikkine varuksineen, koirineen pujottautua pellonaidan -raosta, jotta siihen jäisi kaikki "paha puoli", taikka tukkeutua kolmen -leppäpehkon lävitse. Toiset vielä veräjillä lakaisivat havuilla -jälkensä, taikka ottivat talosta uuninluudan ja vetivät sitä perässään -aidan taakse, jotkut tekivät keihäällä ristin askeliinsa taikka -piirtelivät viiskantoja, muutamat manasivat jälkeensä katsoen: - - "Ken katein silmin kahtoo, - sen silmät vettä vuotakoon, - rasvaa rapattakoon!" - -Usealla vanhalla metsämiehellä oli lisäksi vielä omat varansa. -Niinpä Kivikiekin ukko Kuhmossa kantoi aina tuluksissaan punaista -langanpätkää ja ruumisarkunnaulaa sekä vyötäisillään, paljaalla -iholla, punaisella villarihmalla kierrettyä jäniksenlankaa. Muutamilla -oli paidankauluksessaan linnunkynä, jossa oli eläväähopeaa, toiset -ukot taas nostivat takinhelmansa takaa vyön alle: siihen kummaan -kun vieras ensinnä katsahti, ei silmäys pystynytkään. Eihän sitä aina -tietänyt, mistä oli "kateen silmä katsomassa, kehnon korva kuulemassa". - -Helposti saattoivat kademieliset turmella toisen _metsälykyn_. -Vaikkapa vain pyssynpaukauksenkin pahansuopa kuuli, saattoi se jo -siitäkin varattoman pyssyn pilata. Ei huolinut muuta, kuin siepata heti -tuppensa, tähdätä sillä sinne käsin, mistä ammunta kuului, ja huutaa -"korjaa raato!", niin jo tuli pilat. Samoin kävi, jos kuulija katsoi -vanhan tuohipökkelön lävitse, taikka rupesi hyppimään petäjää vasten -kuin koira, kynsimään sen kylkeä sekä raastamaan oksia hampaillaan. -Taikka saattoi pilaaja ampumisen kuullessaan heittäytyä vatsalleen -ja huutaa: "ammu kaikki porohkasi!" taikka seisoallaan vain parkaista: -"ammu lintua, mie rupean saunan tekoon, jossa palvataan raatoa!" -taikka: "lisää ruutia, ei totellut, pieni oli loahinkis!" Silloin ei -ampuja enää saanut mitään, vaikka olisi koko päivän pamautellut? - -Keinokkaat metsämiehet osasivat sentään päästää pyssynsä _piljosta_. -Ajoivat käärmeen pihlajavitsoilla piiskaten liukasta kuusenkoskutta -myöten pyssyyn ja ampuivat sitten sen ilmaan, taikka työnsivät "koko -pyssyhuushollin" kynnyksien kohdalle sillan alle, niin että sen -ylitse tulivat kaikki kulkemaan, taikka purkivat pyssyn ja laskea -juohottivat vettänsä sen lävitse pohjoista kohden? Muutamat kuumensivat -piipunperää tulessa, toiset pistivät piippuun luodiksi pihlajaisen -pulikan, jotkut ottivat ja ampuivat rippileipää, niin jotta veri -räiskähti ja voitivat sillä verellä pyssyään, taikka pyysivät oravan -keinolla millä tahansa ja hautasivat sen maahan, pää itäänpäin ja -manasivat: - - "Mene, konna, kotiis, - ilkiä isäntihis, - paha mailles pakene!" - -Mutta jos metsästäjä oli pyssynsä piipun ja tukin väliin kätkenyt -käärmeennahkaa taikka käärmeenpään, taikka pannut pyssynperän -voidelootaan viisihaaraisen raatteenlehden, ei pyssyä saanut niinkään -vain pilatuksi. Ja jos metsästäjä voiteli pyssyn käärmeenrasvalla, -taikka siveli sen käärmeenverellä, taikka tallensi herheläisiä -lukon ja piipun väliin, tuli pyssy varmasti tappavaksi, eikä ollut -pilattavissa. - -Metsämiehen koirankin kateet useasti pilasivat haukkumattomaksi. -Silloin piti panna koiran nokkaan piipunporoja, niin että eläintä -alkoi aivastuttaa, siitä heti parani. Toiset ottivat kolmesta kuusesta -kolminokkaisen, niinkuin kanan jalan, ja niillä pyyhkivät koiran -turpaa, ja siitä alkoi koira taas hakea saalista ja haukkua. Jotkut -pitivät koiran kaulassa jänislankaa, eivätkä silloin silmänteet koiraan -pystyneet. - -Varoen ja salapuoluisin piti erämiehen saatella saalistaan kotiin. -Pirttiin ei sitä heti saanut tuoda, vaan piti se ensin heittää jonnekin -syrjäpaikkaan, sitten vasta kantaa esiin. Jänikselle pistettiin pieni -kolmihaarainen havulehvä vasempaan korvaan, ettei kukaan olisi saanut -pyytöä pilatuksi. Lintukeittoa syömään ruvettaessa ei saanut siunata, -se kun oli metsällistä, niin siunaus olisi vienyt onnen. - -Viikkomäärin metsämiehet toisinaan viipyivät eräretkillään, koluten -kaukaisimmatkin korvet. Sillä "ei ne niin ole äijän takana viljat -otettavana". Kuhmolaiset ja Kiannan miehet monesti retkeilivät -rajan takanakin. Tottuneita olivat erämiehet eksymättä samoilemaan -suurimpiakin saloja. Ilman _mynttiä_ tarkkasivat he petäjästä, -joka päivän puolelta oli silvetto ja pohjoispuolelta oksaisempi ja -paksukaarnainen. Samoin näki ilmansuunnan muurahaispesästä, se kun -eteläpuolelta on avonainen, pohjan puolelta ruohottunut. Mutta jos -joskus sattui astumaan vereksien pirunjälkien ylitse, jotta joutui -eksyksiin, täytyi kääntää vaatteensa nurin ja manata paholaista. Siitä -selviytyi sen jäljistä. - -Yötä vietettiin nuotiolla, _rompsi_- taikka _rakovalkealla_, ellei -sattunut lähimailla olemaan metsäsaunaa, johon oli varsin mieluisa -pysähtyä saunanhaltian yövieraiksi. Rakovalkeaan hakattiin kaksi -vahvaa tervashonkaa, jotka tuettiin päällekkäin, ja tarvittiin -siihen "vippa ja vaaja ja kaksi kantapallukkaa". _Kantapallukat_ -asetettiin nuotiopölkkyjen väliin, _vaaja_ eli _nuotionaula_ lyötiin -päällimmäisen pölkyn selkään pystyyn, ja sen kärki tuettiin pitkällä -nuvulla, vivulla. Niin pysyivät pölkyt palaessaankin päällekkäin, ja -rakoon sytytetty tuli paloi kohentamatta, niin kauan kuin honkaa -riitti, isot pölkyt kestivät hehkua kyllä koko pitkän talvisen yön. -Nuotiohonkaa hakkaamaan käydessä ei saanut sitä ensin kirvespohjalla -kopautella, kuten kaadettavaa puuta tunnusteltiin, vaan piti heti -iskeä terällä. Sitten se ei palaessaan paukkunut. Kun rakovalkea -oli saatu valmiiksi, piti se ristiä: kirveellä kierrettiin kolmesti -nuotionaula ja kolmesti sitä kopautettiin ja sanottiin: - - "Nuotio on nimesi, - Seppänen pappisi, - pala äläkä pauku!" - -[Nuotion ristijä sanoi nimensä.] - -Nuotion viereen tehtiin pakkasilla ja pahoilla ilmoilla havuista ja -puunrungoista kolmiseinäinen katollinen _suojus_ eli _maja_, jossa -oli varsin lämmin tulen paisteessa levähdellä. Oravametsällä oltaessa -siinä oravat "valkaistiin" ja vartaassa paistettiin iltaseksi. Leipää -ja suolaa oli eväskontissa, ja niin saatiin varsin hyvä ateria. Sen -päälle vielä pantiin tupakat, vetäistiin sitten kengät jaloista nuotion -lähelle kuivamaan, kellahdettiin pitkälleen, sukkapeittoiset jalat -tulta kohden ja siunattiin: - - "Isän risti rinnalleni, - Pojan risti polvelleni, - Pyhän Hengen pääni päälle." - -Kaikenlaista metsänriistaa liikkui Kainuun erämaissa, ajeli ja surmasi -toisiaan, ja suurimpana surmana samoili erämies. Mahtavin metsän -liikkujista oli _karhu_, joka metsänkuninkaana ansaitsee oman lukunsa. - -Samoili saloilla suuri _susikin_, harmaaturkkinen _hukka_, jäykkäselkä. -_Sudenhautoihin_ olivat sitä entiset ukot narrailleet. Semmoinen oli -ollut esim. Pitkälammenharjulla, Ristijärvellä: havuilla peitetty -hauta, keskellä hautaa puu pystyssä, ja puussa haukkuvalla koiralla -koppinsa. Elämöivä koira oli houkutellut nälkäisen pedon kuoppaan. Joku -susi oli myös ajamalla tavoitettu. Mutta miesmuistiin ei ole susia enää -paljon liikkunut, parisen vain vanhojen ukkojen muistannan aikana -Kuhmossakin tapettu. - -_Ilveksiäkin_ aina jokunen vaaramailla ja louhikoissa hiiviskeli. -Koiran kanssa ajamalla ja ampumalla niitä silloin tällöin -tavoitettiin. - -_Ahmoja_ oli ennen, varsinkin rajaseutujen metsämaissa, useasti -liikkeellä. Villipeurojen perässä ne retkeilivät Lapista ja -kulkeutuivat toisinaan Hyrynsalmelle ja Puolangallekin. Mutta -sitten kun peurat hävisivät, ovat ahmatkin vähentyneet. Ajamalla -ahdistettiin ahmaakin. Keväällä hiihdettiin sen tekemiä polkuja -seuraten yli selkosten, ja yllätettiin peto pesästään, ahma kun -kevättalvella kaivoi kinokseen onkalon, _lumisuimun_, ja siihen teki -poikasparvensa. Pyydettiin ahmaa myös _ridalla_, lujalla loukulla, joka -oli laitettu samaan tapaan kuin karhunloukkukin. - -_Kettuja, repoja_, ruskeita _tuikeronokkia_ kepsutteli Kainuun -erämaissa kaikkialla, ja surmamies seuraili kintereillä. -Vanhankansan pyyntineuvoja oli ovela _käpykanto, käpylauta eli -käpälälauta_, kolmikourainen hanko, jonka pitkään keskipiikkiin -pistettiin kissanraato tai lampaanpää syötiksi. Sitä tavoittaessaan -tartutti repo etukäpälänsä hangon ahtaaseen haarukkaan. Surmasivat -pyyntimiehet kettuja myös myrkyllä, syöteillä ensin houkuttelivat niitä -paikkakunnalle, sitten heittelivät sinne tänne surmanpaloja. Monet -ovat pyytäneet repoja _sangoilla_, Kissaniemen ukollakin Sotkamossa -oli ollut joka talvi kahdeksat sangat mikkoja vaanimassa. -Kanervavedessä oli saamamies peseskellyt sankojaan, ja muutenkin niitä -aina käsitellyt hyvin huolellisesti. Sillä ovela kettu on varsin -varovainen, ja vaikea pyydettävä. - -_Saukkoja_ asusteli paljonkin sydänmailla, puroissa kalastellen, -ja paljon niitä pyydettiin. Kun koira sattui löytämään saukon -olinpaikan, tehtiin puroon kaksi _tammea_, toinen tiivis, vedenpitävä -alapuolelle, toinen vettä laskeva, mutta saukonpitävä yläpuolelle -saukon piilopaikkaa. Vesi nousi, täytti komut ja koperot ja pakotti -piileskelijän esiin. Siitä heti koirat hampaineen, miehet keihäineen -eläimen kimppuun. - -_Näätääkin_ oli vanhaan aikaan, ainakin Kiannalla ja Kuhmossa, ollut -pyydettäväksi asti, sekä punertavaa _lepikko- eli haavikkonäätää_ -että musakkata _korpinäätää_. Ampumalla pudotettiin se puusta, -johon oli koiran ahdistamana noussut; piiloutui se toisinaan -tikanliukkuunkin, ja kauan saivat, miehet hääriä, ennenkuin saivat -sen sieltä esiin. Väliin puikahti näätä murrokkoon puiden juurien -alle. Silloin piiritettiin murto keppien varaan potketuilla verkoilla, -ja tulella ja savulla sekä seipäillä kornaten ajettiin pakolainen -piilostaan. Karkuun yrittäessään sotkeutui näätä verkkoon ja sai -surmansa. - -_Kärppää_, talven valkeaa vilistäjää, pyydettiin _killerolla_. Pölkky -vain halkaistiin kahtia, hakattiin sydänpuoliin hiukan koperoa, ja -toinen puolikas tuettiin pienellä oksahankuralla kuin arkunkansi toisen -päälle, ja väliin asetettiin syöttipalanen. Pikku otus sipsutteli -täkyä maistelemaan ja laukaisi armottoman puolikkaan surmakseen. -Ajettiin kärppää myös koiran kanssa, saatiin ahdistetuksi johonkin -komuun, laskettiin sinne savua ja pakotettiin eläin tulemaan ulos. - -_Villipeurojakin_ oli rajaseutujen suurilla sydänmailla suurin -joukoin, jopa väliin kymmeniä, satojakin samassa laumassa, ja ne olivat -eri komeita, niiden sarvetkin olivat koko juurikoita, saattoivat -painaa aina toista leiviskää. - -Entisajan lappalaiset olivat pyytäneet peuroja aitouksilla, -_peura-aidoilla_, joita oli rakennettu soiden väliin, poikki kankaiden, -peurat kun kankailla kävivät jäkälälaitumilla. Yksi taikka pari ortta -vain oli asetettu kantojen päihin, puiden oksien varaan, noin pari -kyynärää korkealle. Aitaukseen oli heitetty "noin syltäi" leveät -veräjät, ja veräjiin viritetty ansa taikka kaivettu risuilla ja -sammalilla peitetty salahauta. Monia semmoisia aituuksia mainitaan -olleen Kuhmon kankailla, niin oli Viiksimossa Mahakkaanjoen takana -ollut aitous kuoppineen, ja siinä oli "Peura-Paavo, lappalainen", -pyydystänyt sarvipäitä. - -Vielä nykyisetkin vanhat ukot ovat aikoinaan pyytäneet peuroja, -satakunnankin muutamat kaataneet. Villipeura oli vaikea pyydettävä, -se oli niin arka. Jos se sattui hiukankaan kuulemaan ääntä, taikka -vilaustakaan ihmisestä näkemään, niin "ei ollut kuin hui, kun se jo oli -täyvessä menossa". - -Syksyllä pyydettiin peuroja väijymällä, ja jo Perttulilta lähdettiin -peurametsälle. Niihin aikoihin kokoontuivat peurat tuulisina kirkkaina -päivinä laumoittain soille kiimomaan. Laumaa hallitsemassa oli aina -komea hirvas, ja ne olivat "semmoiset valtiakkaat", etteivät päästäneet -toista hirvasta tokkaansa. Tappelu tuli, jos toinen yritti lähennellä. -Tuulen alta hiipivät pyytäjät lähelle ja ampuivat niin monta kuin -ennättivät, ennenkuin lauma pääsi pakoon. - -Talvella ajettiin peuraa hiihtämällä. Kaksin, kolmin miehin -lähdettiin metsälle ja etsittiin peuralauma, josta jokainen ampui -valitsemansa otuksen. Kohisten lähti lauma karkuun, niin että -lumi sauhuna ryöppysi, ja miehet painuivat pyrynä perässä, ja kun -saavutettiin pakenijat, ammuttiin taas. Jos lauma hajaantui, voivat -miehetkin hajaantua kukin parveaan ajamaan, taikka lähtivät kaikin -saman joukon jälkeen. Peuranhiihto oli kovaa hiihtoa. Siinä ei tullut -armoa, ei muuta kuin hiihdä minkä jaksat, hiihdä, niin että veren -syljet iltasella, kun väsyneenä vetäydyt yötulille. Vuorokausimäärin -joutuivat hiihtomiehet väliin peuraa ajamaan, ennenkuin saivat sen -kaadetuksi. Ja selässään kantoivat pyytäjät raskasta peuraväljää, -eväslaukkua ja kirvestä, taikka oli heillä jäljessään ahkio, johon -sitten nuorittivat saaliinsa. - -Nyt ei enää ole vuosikausiin villipeuroja tavattu, pari-, kolmekymmentä -vuotta on siitä jo, "kun kerran hävisivät selkosilta, niin ei ole enää -nähty", joskus vain joku yksinäinen metsän sarviniekka. - -Metsien ja ahojen koukkupolvista _jänistä_ ahdisteltiin ankarasti sekä -vaskisilla _langoilla_ että rautaisilla _jänisräpsyillä_ ja sangoilla, -ynnä ampumallakin, ja saatiin monin kymmenin samana talvena. Vaikka -paltsasilmä olikin tyhmänlaatuinen laukkailija, oli sillä kuitenkin -siksi älyä, ettei juossut mihin lankaan tahansa. Havuilla piti langat -pyyhkiä, samoin käsineensä, kun kosketteli lankoja. Eikä käynyt jänis -ansaan huutamalla eikä huurremetsässä, vain mustan metsän pimeässä -yössä se siihen erehtyi. Vanhoilla tietäjäukoilla oli _jänisruija_: -keino vetää jänikset pyyntimailleen. He panivat jäniksenpapanoita -säkkiin ja vetivät sitä jäljessään pitkin lumihankea. Ja koukkupolvet -kyykkäilivät perässä. Sanan voimalla virittivät ukot jänislankansakin. -Niinpä loihti Kovan Jeru Kiannalla: - - "Juokse, pyyrä, pyyvyksehen, - juokse, riiviö, ritahan, - kirkkoherran kieluksehen! - Tuoss' on oksa purrakses, - toinen oksa syyväkses, - kolmantehen kuollakses. - Liskis!" - -Ja Kypärän ukko pyyteli jäniksen ajajaa pelättämään arkaa ajettavaansa: - - "Komahuta hongan ontta, - kamahuta kaukeroa! - Joka laiska juoksemaan, - sitä piiskalla sukaise, - rautaruoskalla rapista, - jottei henkeä heruisi, - miehen vainua varoisi, - pyyvyksehen juostessaan." - -Kuhmolainen jäniksen pyytäjä pujotti langat kolmesta verotalosta -varastettujen uuninluutien lävitse ja sanoi: - - "Mää, vinttura, vipuun, - pyöräsilmä pyyvykseen!" - -Pikkuista _oravaa_ on aina "metätty kovasti", kolminsadoinkin parhaat -metsämiehet ampuivat samana syksynä. Kuusi, seitsemän oravaa oli -vähin määrä lyhyimpänäkin päivänä, mutta hyvinä päivinä pudotettiin -20-30:kin. Pari viikkoa ennen kekriä, kun vesipajusta alkoi lehti -lähteä, rupesi oravakin puhdistumaan kesäkarvastaan, varsinkin jos -sillä oli _vanha leipä_ syötävänä. Mutta jos oravan piti nakertaa -_verestä leipää_, uusia käpyjä, puhdistui se hitaammin. Hyvä pyssymies -ja tarkka luodikko piti oravametsällä olla yhteistoiminnassa, -kun monesti täytyi satuttaa otukseen, joka piiloittelihe pitkän -korpikuusen latvassa. Useasti keksi pieni kiipeilijä kiusan: rupesi -"puittamaan". Varsinkin _lepikko-orava_, jolla oli punaruskea häntä, -oli ovela juoksuttamaan metsämiestä jäljessään, mutta musakkahäntäinen -_korpiorava_ oli jurempi, joskus niinkin jura, ettei tullut ensinkään -näkyville. Silloin iskettiin isokin oravikuusi maahan. Mäntymetsässä -männynkäpyä nakerrellessaan oli orava paljon arempi kuin tiheässä -kuusikossa. Oravanpyytäjällä oli useasti _kolkkamies_ mukana puuta -kolauttamassa, että ampuja saattoi huomata, missä piileskelijä -kutjahti. Koiran palkkana oravan haukunnasta oli käpälät heti, kun -otus saatiin käsiin, mutta metsämies söi muut lihat, joko yötulillaan -taikka kotisärpiminään. "En yhtenä talvena syönyt särpimeksi kekrin ja -pääsiäisen välillä muuta kun oravaa, sitä söin leivän nesteeksi." - -Yhtä runsaasti kuin jäniksiä ja oravia, oli selkosilla metsälintujakin, -ja yhtä ahkerasti niitä pyydettiin, ja saatiin sadoittain talvessa. - -Vanhimpia metsälintujen pyyntineuvoja olivat _ansat, liskot ja satimet -sekä kahat_. Ansoilla, hampuista ja jouhista punotuilla rihmoilla -pyydettiin kaikenlaista metsän kanalintua: _metsoa, koppeloa, -teertä, pyytä ja metsikanaa_. Niitä viriteltiin metsäpoluille, -muurahaispesille, juurakkoperille sekä puiden juurille rakennettuihin -havukopperoihin, _linnunkotasiin. Selkospuuhun_ sidottiin ansa -_korvallisvarpujen_ väliin ja vihit pystyteltiin kahden puolen. -Sadoittain oli ahkeralla pyytäjällä ansoja pitkin selkosia, jopa -muutamilla toista tuhatta surmansilmukkaa kautta kankaiden. Yhtä -päätä sai käydä niitä kokemassa, ja valtavan lintutaakan kanssa -palattiin semmoiselta retkeltä. _Virkatieksi_ sanoi kuhmolainen ansojen -virityspiiriä. Monella oli niin laaja virkatie, ettei ennättänyt -päivässä käydä katsomassa kaikkia rihmoja. Jos ei kerralla saatettu -koko saalista ottaa mukaan, ripustettiin loput puuhun ja peitettiin -havuilla, etteivät riettalinnut löytäisi raiskatakseen. Talvella -viriteltiin metsikanoille satamääräiset rihmat pajukkoihin ja -koivuvesakkoihin, joissa kuultiin kanojen ahkerasti käyvän urpaamassa. -Kaksihaaraiseen sorppaan rihma vain sidottiin ja pistettiin haarukka -hankeen. Parisataakin metsän valkeata kanaa sillä tavalla talvessa -petettiin. - -Lisku, paikoin myös _tokkapuu_, oli varsin yksinkertainen vanhankansan -pyyntineuvo. Siinä oli vain _kynnyspuu_ alla ja _painopuu_ päällä; -_lukoilla_ ja _kielivarvulla_ laitettiin se vireeseen metsäpolulle -poikkipuolin taikka vanhalle muurahaispesälle, missä linnut kävivät -rypemässä. Lintu pyrki rangan alatse, työnsi varpaa ja pudotti -painopuun selkäänsä. - -Sadin eli _loukas_ kyhättiin samanlaisille paikoille kuin liskukin. -Siinä taas oli tappavana puolena neljä, viisi pyöreää rankaa -rinnakkain, yhdistetty toisiinsa päähän lyötyyn rakoon isketyllä -poikkipuulla, ja alustana oli paljas maa. Tällainen koko painava katos -viritettiin _korvakoiden, selkosen, kirpun, kirppavitsan ja polkusen_ -avulla kahalleen lintua odottelemaan. Lintu tuli, astui polkuselle, -ja siinä oli sen loppu. Ahkerasti työskentelivät liskut ja satimet -lintumaailmaa surmaten, yhtä päätä sai niiden omistaja olla liikkeellä. -_Liskureissuksi_ sanottiin Hyrynsalmella semmoista kokemiskäyntiä. -"Onko sulla pitkä liskureissu?" pyydysmiehet toisiltaan tiedustelivat. - -Ruishalmeille rakennettiin _kahoja_ eli _katiskoja_ teeren pyydyksiksi. -Noin sylenpituisista hirsistä salvettiin neliskulmainen, pari -kyynärää korkea kehikko, ja asetettiin sen peitoksi tukien varaan -ruislyhteitä, niin että niiden latvat kahdelta suunnalta vastakkain -ulottuivat yhteen. Latvat olivat hiukan alaskäsin ja puolitiestä -vapaina, tuetta. Kun lintu lensi lyhteille suurustelemaan, putosikin -se latvojen lomitse pimeään kopperoon. Kymmenittäin sinne väliin -erehtyi rukiin makuun tottuneita teeriä. Sitten tuli kahan rakentaja ja -sivuun hakatun aukon kautta kepakoi jyvien varkaat hengiltä. Kuhmossa -oli kerran saatu samalla kertaa 40 teertä ja huuhkaja, Hyrynsalmella -oli taas muutamasti erehtynyt kahaan kettu, olipa kerran käväissyt -karhukin. - -Teeriä petettiin myöskin _lahtorihmalla_, asetettiin noin -kuusikorttelinen lauta koivun taikka kuusen latvaan - latva karsittiin -ja työnnettiin laudan keskessä olevaan reikään. Laudan molempiin päihin -pystytettiin urpaisia koivunoksia ja viritettiin niiden välille ansa. -Teeri tuli urpia syömään ja erehtyi ansaan. - -Ampumalla otettiin lintua minkä saatiin. Oravametsällä käytäessä -rupesi koira monesti haukkumaan lintuakin, metsoa, teertä taikka -koppeloa. Jo haukusta kuuli eränkävijä, että on lintu käsillä, lähestyi -hiipien ja pamautti koiraa silmällä pitävän puussa-istujan alas. -Piiskuttavalle pyylle vastailtiin pienellä metsonkynästä taikka pyyn -sääriluusta tehdyllä _pyypiiskulla_. Pyy erehtyi, tuli piiskuttajaa -tavoittelemaan ja sai tappavan lyijymarjan. - -Keväällä soitimen aikana toimitettiin oikein joukkosurmat. Jo -keväthangilla alkoi metso pitää _soidintaan_, "vitisoijinta", ja -soitteli aina sulille maille, jolloin nousi puuhun laulamaan. -Keväthölseiden aikana, kun maa oli kaksikarvalla, oli soiminen -kiivaimmillaan, ja "silloin ei ukko paljon joutanut nukkumaan". -Metsoilla oli varsinaiset soidinpaikkansa, ne kokoontuivat aina -samoille ahoille kisaamaan aikaisina valoisina kevätaamun hetkinä. -Metsän kisakentälle metsämieskin pyssyineen hiipi ja salakavalasti -ammuskeli varomattomia laulajia sen minkä sai. Metson tavoille tottunut -pyssymies saattoi samana aamuna ampua 15-16:kin lintua. Silloin kun -metso alkoi "hivoa: hssss, jotta pää jutai", ei se huomannut mitään, -silloin piti aina laukata lähemmäksi jonkun puun suojaan. Mutta -kun laulaja alkoi kopsautella, piti olla aivan hiljaa ja odotella -hiontavuoroa. Ja sitten taas harpattiin likemmäksi, ja niin päästiin -ammuntamatkan päähän. Monia kymmeniä metsoja ampuivat ahkerimmat -soitimessa kävijät kevätkautena. - -_Vesilinnuista_ ei kainuulainen paljoa välittänyt. Olihan niitä -_sorsaa, hanhea, haapanaa, telkkää, tavia_, joskus joutsentakin. -Ammuttiin niitä, kun satuttiin käsittämään, mutta erityisille -pyyntiretkille ei lähdetty. Mutta jos löydettiin pesä, niin ryöstettiin -munat ja syötiin _munamaitona_ taikka _munavoina_. Laitettiinpa -vesien rannoille _telkänpönttöjäkin_ ja munitettiin tuhmaa lintua ja -herkuteltiin. Viisikintoista munaa lähti telkästä. - -Pikkulintujakin pyydysteltiin huvikseen. Poikaset laittelivat -hangolle _jouhilautoja_: astianvanteeseen istuttivat ylt'ympäri -pieniä, yhdestä jouhesta silmukalle punaistuja jouhiansoja. Sen -kun vei hangolle ja hampunsiemeniä tai ruumenia karisteli syötiksi, -sotkeutuivat nälkäiset pikkulinnut petollisiin silmukkoihin. -_Närhille_ rakentelivat pojat _polkimia_. Kiinnittivät seipään -kylkeen sujakan varvan, jonka toisessa päässä oli hamppurihmainen -silmukka, taivuttivat varvan ja pujottivat silmukan ylempänä -seipäässä olevan reijän lävitse ja kiinnittivät sen näpeästi pikku -ristikolla, jossa oli rasvapalanen täkynä. Kun närhi tuli rasvapalalle, -istahti se ristikolle, joka samalla putosi alas ja laski silmukkarihman -irti. Vipu suoristui ja sieppasi silmukan närhin nilkkoihin. - -Itse syötiin pyydettyjä lintuja, mitä vain vatsa veti. "Tässäkin -talossa syötiin syksyllä aivan lintua... ei jaksettu kaikkia -syödäkään... Ja keväällä oli linnunlihoja niin paljon, jotta -kuljeksimaan joutui." Pyyt, teeret ja metsikanat keitettiin, mutta -metson, koppelon ja ukkoteeren täkät pantiin hienoon suolaan ja -paistettiin uunissa. Semmoisina niitä säilytettiin aitassa ja syötiin -pitkin talvea pyhäpuolisina ja matkaeväinä. Syötyjen lintujen höyhenet -käytettiin päänalaisien täytteiksi. - -Paljon myös lintuja myötiin, vietiin Kajaaniin, Nurmekseen ja Ouluun. -_Isosta parista_ saatiin 60-80 penniä. Isoon pariin luettiin metso ja -koppelo, taikka kaksi teertä, taikka neljä pyytä, taikka neljä valkeaa -metsikanaa, taikka viisi, jos olivat kirjavia. Kajaaniin, Nurmekseen -ja Ouluun metsänriistan nahatkin kaupittiin. Mutta useasti myötiin -metsän saaliit jo kotoa käsin välittäjille. Semmoisena välittäjänä -toimi m.m. Vuokin Kyllös-Vilkko, joka liikkui laajalti Kainuun -kulmilla, jopa rajan takanakin metsänriistaa ostellen. - -Villipeurain lihat syötiin kotona, nahat myötiin taikka parkittiin -kinnasaineiksi tai karvaisena muokattiin makuualustoiksi. - - - - -KARHUNPYYNTIÄ JA KARHUN PALVONTAA. - - - "Ei mies miestä koske!" - -Metsien merkillisin peto oli karhu, jonka syntykin jo oli erikoisempi -kuin muiden metsän otusten. Näin se oli tapahtunut: - - "Miss' on ohto synnytetty, - mesikämmen käännytetty: - kuun luona, tykönä päivän, - otavaisen olkapäillä. - Sielt' on maahan laskettuna - rihmoissa hopeisissa, - kultaisissa kätkyveissä. - Neittyt Maaria emosi - visko villoja vesille, - kapaloihti kuontaloita, - joita tuuli tuuvitteli, - ve'enhenki heilutteli - mehtäisen niemen nenään. - Siitä läksi astumaan, - Pohjan maita polkemaan, - Savoa samoilemaan." - -Siksipä karhua, suursyntyä, pelättiinkin ja pelonsekaisella -kunnioituksella mainittiin silloinkin, kun se teki tuhojaan talon -karjassa. Sitä ei uskallettu edes omalla nimellään sanoa, "karhuksi" -haukkua, se olisi siitä suuttunut, äikeytynyt entistään pahemmaksi. -Vaikka se ei nimittelemistä ollutkaan kuulemassa, tiesi se sen -kuitenkin, se oli semmoinen tietäjä, jolla oli joku salainen mahti, -taikka ilmoitti sille sen haltia asiasta. Niinpä mainittiinkin -korpien valtiasta kaikenlaisilla mielinkielisillä nimityksillä ja -kuvaannollisilla sanoilla. _Kontioksi_ kyllä uskallettiin sanoa, -mutta kaikkein useimmin sanottiin _metsäksi, metsäläiseksi ja -metsälliseksi_ sekä _pöpöksi_ ja _möröksi_. Vielä se oli _metsänmörkö, -metsänmyyrtäjä_ ja _metsänvieri_, jopa _metsänmieskin_ ja _metsänukko_ -sekä _kouko, otso, otsonen_ ja _vihtahousu, raato, peto, tötötöö, -mössi, nallepoika, mesikämmen ja metsänkuningas_. - -Niinkuin kansa tiesi karhun suuren synnyn, niin se tiesi sen -elämäntavatkin ja korpivaelluksen. Muurahaispesiä se kaiveli kankailta -ja kaapi karamättäitä, joissa viholaisia asusteli, lahokannoista -se etsi toukkia, taivutteli haapoja ja riipi niistä lehtiä, vielä -raastoi putkenjuuria niityiltä sekä ampiaispesistä söi toukkia ja -mehiläiskennoista joi mettä; rannoilla se herkutteli tuulen ajamilla -kalanraadoilla. Mutta ristikansan karjaan ei kontio koskenut, ellei -joku kademielinen sitä nostanut sotajalalle, taikka itse sitä -suututettu. - -Kesäkauden kun kontio salomaita liikuskeli, asettui se talven tullen -lepäämään. Oikeat siivot karhut heittäysivät levolle jo "lehen alle", -silloin kun lehti rupesi karisemaan, mutta pahanelkiset olivat -kulkeella siksi, kunnes lumi tuli maahan, ja oikein pahat metsälliset -eivät saaneet asettua talvilepoonsa ensinkään, olivat tehneet niin -paljon ilkeyttä, ettei maa suonut niille ollenkaan sijaa. Sellainen -rauhaton pannahinen, joka ei enää sopinut maan suojiin, jota ei maa -enää suvainnut, liikkui parikymmentä vuotta takaperin Kiannan -Ruhtinansalmen perukoilla, kuljeskeli pahuuden töissä vielä joulurauhan -aikanakin, vasta uudenvuoden aattona saatiin ammutuksi. Siivot -metsänmyyrtäjät nukkuivat silloin jo parasta talviuntaan. Heikinpäivän -tienoissa käännähti nukkuja toiselle kyljelleen ja äännähti: "Yö -puolessa!" Mutta huhtikuussa, kun tulivat suuret suvet, niin että vesi -alkoi pesään kyljen alle kohota, tuli nousunaika. Silloin saapui peippo -lähipuuhun laulamaan: - - "Lakki päästä lahoo, - jos et ala nousta pois!" - -Ja ukko kuopahti päivää katsomaan, kävi ensi työkseen hongan luo -ja puristeli sitä niin ankarasti, että peräsuoleen pikeytynyt -pihkatappi ajautui ulos. Sitten metsänmies kavahti honkaan, katseli -sieltä ympärilleen, jotta minne nyt ottaisi lähteäkseen, ja karjahteli -iloissaan -- Olihan kultainen kesä ovella. - -Kovin pelkäsivät emännät karjansa takia, kun kontio liikkui mailla. -Siksipä he jo lehmiä ulos laskiessaan pyytelivät: - - "Metän kultainen kuningas, - metän ehtoinen emäntä, - kun kuulet kullan kulkevaksi, - maitomuorin matkustavan, - paina pääsi mättähälle, - nurmehen nukahtamahan, - kätke kynnet karvoihisi, - niinkuin talkkunamykkyyn." - -Saikin emäntä maitomuorinsa varata, sillä kovin useasti kontio äityi -karjaa kaatamaan. Varsinkin Perttulin jälkeen, jolloin oli karhun -kiima-aika, oli se tavallista villimpi. Silloin sen sai helposti -suuttumaan sekä nousemaan kenen kimppuun tahansa. Nostamatta se ei -kyllä silloinkaan pahaa tehnyt, ei karjalle eikä ihmiselle, vaan kun -sitä kouhoteltiin, niin kyllä se silloin osasi olla häijy ja ilkeä, -syödä piteitä ja tehdä muuta pahaa. - -Hyvin monesti tietäjät sen tekivät, että nostivat karhun naapurinsa -karjaan tuhoja tuottamaan. Eikä siinä kovin suuria taitoja tarvittu, -ilkeyttä vain ja luonnokasta sisua. Meni metsään ja etsi vereksen -karhunsonnan sekä verestä karjanlantaa, ja ne sekoitti ja hieroi -yhteen kolmihaaraisella leppähierimellä _rannipaskaksi_, taikka sotki -niitä tuohitötteröön tai putkeen ja viskasi metsään. Siitä kontio -julmistui ja kävi sen karjan kimppuun, jonka lantaa oli käytetty. -Samoin saatiin kontio ihmistäkin ahdistelemaan, jos karjanlannan -asemesta käytettiin ihmislantaa. Niin olivat Kuhmon myrrysukot -juoksuttaneet metsänukkoa edestakaisin Kiekinkosken ja Murron väliä, -toistensa kimppuun sitä yllyttivät. Ja Ristijärvellä oli Kalmulainen -syöttänyt karhulla Lehdon Pertun lehmän, ja Perttu siitä nostanut -lehmänsyöjän itse Kalmulaisen kimppuun. Karhu oli kyydinnyt äijän -metsästä kotiin, kaksin jaloin käynyt jäljessä, olkapäitä käsin -puristellut ja viimeksi viskannut vaarin aidan ylitse kotipellolle. -Mutta ei ollut tappanut, kun Perttu oli pannut putkeen kintain väliin -haavanlehden ja sanonut: "Ei rikkoa, mutta raskasta riippiä kotiin -kannattaa". - -Kovin äkäinen karhu olikin lannastaan. Menipä vain pilkaten sitä -liikuttelemaan, heti sai pedon kimppuunsa. Yhtä vihainen se oli -muurahaispesästä, joka oli ukon parhaita ruokapaikkoja. Jos sitä -kontiota matkien myyrästi, sai metsähisen niskaansa, jos siihen -vei karjanannetta, kävi karhu karjan kimppuun, jos meni ja heitti -kuperkeikkaa muurahaiskeolta, muuttui itse kontioksi. Vihainen oli otso -vielä lepakosta, _yölinnusta_. Jos sitä kantoi muassaan, kouko heti -yllätteli päälle. Eikä suvainnut metsä itseään ilkuttavan, "se on otus -semmoinen, jotta kun menee ampumaan, niin ei piä ilkkua". Romppalan -Pekkakin Hyrynsalmella oli kerran manaillut halmeella: "Tulisipas nyt, -niin katottaisiin peräsuoli!" Veli oli kyllä kiellellyt: "Älä sie -manoa, jos tulee, niin kumman sie näet!" Ja olipas kouko tullutkin -halmeen aidan taakse räiskämään ja pannut Pekan pahaan pelkoon. -Hätäyksissään oli hän sentään hoksannut parkaista: - - "Älä, jumalanvilja, päälle tule, - ei minussa ole sinun vastustas!" - -Ja oli karhulla ollut miehen mieli: oli heittänyt Pekan parkumaan ja -lähtenyt pois. - -Jos kontio kävi kovin villiksi, eikä saatu sitä pyydetyksikään, oli -parasta ajaa se pois koko mailta halmeilta. _Kulkemaan_ pantiin -karhu kalmanvoimalla taikka talonväellä. Otettiin hautuumaalta -kolme kalmanaulaa ja polkaistiin ne vasemmalla kantapäällä kolmeen -verekseen kontion vasemman jalan jälkeen. Siitä kalmanväki ahdisti -karhun menemään yli soiden, poikki maiden, taakse suurien vesien. Rapaa -vain syyteli pakenija mennessään kalmanväen silmille. Kalmanväkeä -karhu kovin kammosikin. Jos pyytömiehellä oli ruumiinpaita päällään, -ei tarvinnut hänen pelätä kontiota. Tulenvoimaa taas käytettiin niin, -että käännettiin kolme karhunjälkeä sydänmaalle käsin ja pantiin -niihin tulikiveä, eläväähopeaa ja puunpakkulaa sekä piiskattiin -jälkiä yksikantaisen pihlajan vitsalla ja manattiin: - - "Takana olkoon vuoret, vaarat, - eessä maat siliät!" - -Taikka poltettiin karhun jäljillä tuoreen koivun kääpiä ja sanottiin: - - "Pitää käyvä käyräkengän, - sinisukan suikuttaa, - tuolle puolen Lapinmaita!" - -Vaikka karhua pelättiinkin, ei sitä kuitenkaan jätetty kostamatta, -jos se karjalle rupesi tekemään pillomuksiaan. Ainakin koetettiin -kostaa. Kontion menettämän elukan raadolle, _haaskalle_, laitettiin -_vahtuutalaat_. Piiloiseen paikkaan, kymmenkunnan sylen päähän -raadosta, rakennettiin kolmen, neljän kuusen varaan lava, paria, -kolmea syltä korkealle maasta. Sille nousi, siinä auringon mailleen -mennessä, oksakärvästä myöten pari miestä pyssyineen yövartiolle. -Sillä karhu tavallisesti tuli vielä jonakin toisena yönä saaliinsa luo -herkuttelemaan. Silloin miehet pamauttivat, ja jos hyvin sattui, -päättyivät karjan surmaajan retket ikipäiviksi. Mutta siinä oli monta -mutkaa, ennenkuin niin hyvin onnistuttiin. Pimeähkönä yönä oli vaikea -osata mustaan mörköön, joka kähvelehti mustassa korvessa. Asetettiin -sentähden valkeapintaisia halkoja taikka tuohilevyjä haaskan -vastaiselle puolelle, että tumma karhu niitä vasten kuvastuen olisi -selvempänä maalina. Tuhmat karhut tulivat kyllä jo auringon juuri -laskiessa, mutta vanhat viisaat saapuivat vasta yöpimeällä. Mielevä -metsällinen ei varsin varomatta tullut yölliselle aterialleen, -nuuskien ja jälkiä vainuten se lähestyi. Siksi pitikin talasmiehiä -olla saattamassa _jäljenpaluuttaja_, joka ampujain noustua lavalle, -karhakkaa perässään vetäen asteli kotiin. Karhu ajoi jälkiä taloon -asti ja sitten vasta saapui haaskalle, Hiljaa, aivan äänettä piti -miesten vartoa, ei saanut edes tupakkaa purra, sauhuttelemisesta -puhumattakaan. Havua piti pureksia ja havuun huokua, ettei olisi henki -kajahtanut ristitylle. Makuullaan taikka istuillaan varrottiin, pyssy -ampumaorrella valmiina, ja kun otus tuli määrättyyn paikkaan, piti -vain kädellä tai jalalla antaa sovittu merkki toverille, milloin on -yht'aikaa ammuttava. - -Jo vähää ennen kontion tuloa miehet kyllä saivat merkin sen -saapumisesta. Oli otsolla nimittäin _sanantuoja_, joku _pikku- lintu_, -sellainen "_rastas_", joka lensi likelle talasta ja alkoi raksuttaa. -Silloin kun "rastas räteytyi", kontiokin heti ilmestyi. Ja silloin -unistenkin miesten silmä "oli kuin katajanmarja" tiukkana. - -Mutta ei karhu aina niin vain kutsumatta tullut yöaterialleen, -saattoi olla tulematta, vaikka odotettiinkin. Silloin piti se _kutsua_ -tulemaan, nostaa, ärsyttää. Monenlaisia kutsumiskeinoja oli -tietomiehillä. Niinpä he saattoivat tehdä ilvettä karhun jäljille sekä -haaskalle, kontion ruokapaikalle. Ottivat esim. haaskasta lihaa ja -hierelivät sillä karhun jälkiä, taikka panivat haaskalle suuhun karhun -lävitse ammutun kuulan sekä kalan, jonka toinen kala oli takaperin -niellyt, jopa vielä asettivat haaskalle hauenpään selälleen, hampaat -irvottamaan. Ja siitä karhu, joka on niin ärmäkkä, vasta oikein -suuttui. Muutamat tietäjät nostivat kalmanväen ajamaan karhua, panivat -kirkonmultia sen jäljille, ja silloin väki ajoi, niin että karhu -karjuen laukkasi edellä. Vanhat velhot vielä heittäytyivät alasti -ja kontiota matkien kontallaan raastoivat raatoa, ja niin yllyttivät -karhua tulemaan. Niin teki Kivikiekin ukko Kuhmossa, mutta pani ensin -haaskan suuhun yölinnun ja hopearahan, joka oli ollut kolme yötä -kastamatonna kuolleen lapsen suussa, ja vannehti leppäpangalla turvan -kiinni ja kiilasi sen vielä kolmella leppänaulalla, sitten alastonna -kolme kertaa hampain repäisi raatoa sekä heitti kolme häränpyllyä. Ja -sen päälle äijä pukeutui, kapusi talaille ja sanoi: "Tulkoon nyt syöjä, -täällä on saajat!" - -Siihen kyllä tarvittiin miestä, joka näin uskalsi pelehtiä ja sitten -nousta taloille vartomaan. Sillä kun kontio kerran oli kutsuttu, niin -sen _täytyi_ tulla, vaikka ei olisi halunnutkaan -- tiesihän se, -mikä häntä odotti --, ja siksi se silloin tulikin hirveänä, laukkasi -ja karjui, niin että öinen korpi kaikui. Heikkoverisestä miehestä -ei silloin ensinkään ollut talaille menijäksi. Sillä kontiolla oli -sellainen "soma luntio", että se pani _painajaisen_ ihmiseen, niin -jotta väkisinkin rupesi nukuttamaan, kun nostettu karhu lähestyi. -Mutta oli niitä sellaisiakin äijiä, jotka eivät pelänneet, eikä niihin -metsänäijä saanut painajaista. _Rimpi-Pekkakin_ Hyrynsalmella nosti -karhun ja uskalsi mennä ypö yksinään talaille odottelemaan. Mutta -hänellä olikin ruumiinpaita päällään. - -Mutta niin urheita eivät olleet Pispajärven miehet, vaikka sallivatkin -Vasaran äijän kutsua karhun haaskalleen. Kun kontio kovalla ryminällä -tulla tomahti, pelästyivät talasmiehet ja lähtivät huutaen laukkaamaan -kotiin, ja karhu painalsi karjuen kintereillä aina pellon aidan taakse. - -Mutta syyskesän kiireisenä aikana eivät aikaiset miehet oikein -tahtoneet joutaa monia öitä haaskalla valvomaan. Sillä ei kontio -saapumisestaan ollut mitään liittoa tehnyt, oli tulemattakin, jos -tahtoi. Siksi toisinaan asetettiin haaskalle vain pyssy yksinään -kontiota odottelemaan, laitettiin pyssy _hankaalle_. Haaskan ympärille -rakennettiin kolmiseinäinen katoton karsina, noin syltä leveä ja -korkea, paria pitkä, ja sen aukolle asetettiin sivulta käsin piilosta -pyssy tähtäämään, joskus toinenkin toiselta sivulta. _Rievälanka_ -johdettiin pyssyn liipasimesta kulkutielle, niin että kontio haaskalle -pyrkiessään työnsi rihmaa ja päästi panoksen kylkeensä. - -Samaan tapaan oli Kuhmossa entisaikaan koetettu surmata kontiota -vireeseen asetetulla _keihäällä_. Salvettiin samoin karsina, _saiho_, -jonka perään pantiin haaska ja saihon aukolle sivulta käsin pantiin -keihäs uhkaamaan. Kuivasta näreestä taivutettu vahva _vipu_ potkaisi -keihään, kun kontio kosketti _virosinvitsaa_. - -Toisinaan rakennettiin haaskalle _karhunloukku eli sadin_. Hirsistä -kyhättiin neljättä syltä leveä raskas poikkitekninen lava, joka -toisesta reunasta kohotettiin ylös noin pari syltä korkealle kannon -ja pitkän vivun varaan. Vivun nokasta pujotettiin lavan lävitse -virosinvitsa loukun alle _kirppahoitoon_, jossa oli syötti. Kun karhu -nälissään kävi kiskomaan syöttiä, irtautui vitsa ja vipu, ja loukku -laukesi ja rutisti kiskojan alleen. Kuhmon Jonkerin puolessa on -loukulla muistannan aikana surmattu 7-8 karhua. - -Jotkut pyysivät kontiota _liskulla eli loukkaalla_. Haaskan ympärille -tehtiin taas vahva kolmikulma-karsina, ja avoimelle puolelle laitettiin -kuin linnunliskussa tukevien korvakkojen väliin kaksi vahvaa tukkia, -toinen alas, odottamaan, toinen ylös, uhkaamaan. Puiden kylkeen vielä -toisinaan iskettiin piikkejä, että saalis paremmin pysyisi pinteessään. -Laukaisulaitos oli samankaltainen kuin linnun loukussa. Kun karhu -meni haaskaa tavoittamaan, putosi raskas pölkky varomattoman selkään. - -Väliin koetettiin koukoa narrata _rihmalla_. Väännettiin vankkaan -honkaan reikä toista syltä korkealle, ja reijän läpi pujotettiin vahva -köysi, jonka toinen pää laskettiin maahan hongan juureen silmukalle, -toinen taas kiinnitettiin etemmäksi puuhun, ja välille asetettiin -raskaita pölkkyjä painoksi. Mutta sitä ennen iskettiin köysi silmukan -puolelta reikään "nulakalla" naulalla, jossa oli lehmänlapa syöttinä. -Köysi peitettiin maahan sammalilla ja puunrungolle kätkettiin -se tuohitorveen. Kun karhu meni syöttiä repimään, nuljahti naula -lävestä, ja pölkkyjen painamana hujahti silmukka äkkiä ylös, kuraisten -kontion ilmaan roikkumaan. Siinä kun peto piti hurjaa mölinää, -niin kuultiin, että on vilja käynyt pyydykseen. Tekipä rihma kerran -Kesseliläis-ukollekin Kuhmossa saman karhuntempun. Meni äijä, kun -kaikki oli valmiina, vielä kirveellään koputtelemaan naulaa. Mutta -se lipsahtikin irti, ja silmukka sieppasi koputtelijan koivista ylös -petäjän malloon. Siinä olisi äijä saanut, tiesi, kuinka kauvan roikkua, -ellei olisi ollut mukana poikasta, joka nappasi nuoran poikki. - -Olipa muutamasti keksitty karhun pyytimeksi kamala _käpälälauta_, -kolmea kyynärää pitkä, paria leveä lava, joka oli täpö täyteen isketty -pitkiä teräviä väkäpäisiä rautanauloja, ja se sitten ovelasti peitetty -haaskan viereen. Kun kontio tuli ruokaverolleen, sattui se polkaisemaan -lavaan: jalka tarttui nauloihin, siirsi toisen käpälän, että saisi -edellisen kiskaistuksi irti: siihenkin pureutuivat terävät piikit, -samoin sitten kolmanteen ja neljänteen tallukkaan. Viimein hädissään -sai karhu rukka piikkeihin karjuvan turpansakin -- ja siihen täytyi -jäädä odottamaan kurjaa kuolemaa. - -_Sangoillakin_ olivat vanhat kesäkarhuja pyydystelleet, sekä -joskus tarjoilleet _myrkkyäkin_. Yhdeksän ketunannosta oli kerran -Kesseliläinen saanut karhulle narratuksi, mutta ei ollut tehonnut -metsänukkoon sen enempää kuin että vatsan oli vain pahasti pilannut. - -Jopa olivat entisajan pyytäjät _viinallakin_ yrittäneet houkutella -metsänmiestä. Jokikylän Tuomas Seppänen Ristijärvellä oli haaskan luo -kaivanut turpeeseen viiden kannun täpötäytisen viinakattilan. Olikin -otso sen latkinut, mutta ei ollut tullut muuta kuin vähän ilotuulelle: -vihellellyt vain, hypähdellyt ja kiljahdellut, paukutellut kämmeniään -ja viskellyt kantoja. Ja niine hyvineen viimein kepsutelhit matkaansa. - -Talvella käytiin kontion kimppuun, kun se lepäili korjussaan hangen -alla. Tavallisesti oli otus jo syksyllä _kierretty_ pesäänsä, -hiiviskelty jälkipuolilla silloin kun kontio samoili selkosia etsien -paikkaa, mihin karvaisen päänsä kallistaisi. Sitten kun oli erinäisistä -merkeistä huomattu, että etsijä on lähimailla löytänyt leposijansa, -tehtiin laaja kierros, jonka sisään makuupaikka joutui. Mutta kierrosta -ei saanut ajaa umpeen, piti jättää muuan kohta käymättä, Jos olisi -astunut umpeen, olisi makaajalta kadonnut uni, ja kontio kaikonnut pois -pesästään. Kierrosta käytiin sitten yhä uudelleen tarkastamassa, -ja samalla piiriä varovasti yhä pienennettiin, niin että makuupaikka -lopulta määrättiin jotenkin ahtaalle alalle. Jotkut kiertäjät kantoivat -taskussaan yölintua, ja siitä kierroksesta ei kontio hevillä paennut. - -Sitten kevättalvella vahvimman lumen aikana, lähdettiin karhuntappoon. -Se oli vanhoilla ukoilla merkkipäivä ja merkkitoimi. Niin lähdettiin -kuin suurtyöhön ainakin, monin miehin ja asestettuina. Karhukeihäät -olivat mukana, piilukkoiset karhuväljät ja kirveet, sekä ahkiot -jäljessä juoksemassa. - -Muutenkin olivat kaatomiehet varattuina. Viinaa oli matkassa, ja sillä -nostettiin luontoa, olipa _karhunsappiviinaakin_ tilkkanen. Sitä kun -maistoi, ei peto käynyt käsiksi, ei ainakaan ruvennut puremaan. -Taikka oli taskussa pienoinen _karhunsappirieska_, jota hiven -otettiin suuhun ja pureksittiin ja vielä syljellä siveltiin pyssyä sekä -keihästä. - -Laulaen lähtivät miehet metsälle. Niinpä saattoivat ukot juorotella: - - "Kun minä metälle lähen, - otan kolme koiroani, - viisi villahänteäni, - seitsemän sepeliäni. - Käyn mie korvet kolkutellen, - metät synkät sylkytellen." - - "Hiihata hihasta miestä, - takin helmasta taluta, - vejä verkakauluksesta, - saata sauvan suoverosta, - saata sille saarekkeelle, - sille kummulle kuleta, - joss' on kuuset kultavöissä, - hopeoissa honganoksat." - - "Metän kultainen kuningas - metän ehtoinen emäntä, - saata sille saarekselle, - kuleta sille kunnarelle, - josta saalis saataisihin, - metän vilja vietäisihin - aina akoille iloksi, - kotiväelle kaunoseksi." - -Sitten, kun päästiin pesälle ja ruvettiin kontiota ylös kornaamaan, -laulettiin: - - "Nouse pois, nokinen neiti, - nokiselta nuotiolta, - jalat allasi lahoo, - pääsi päältä märkänöö!" - -Helposti nukkuja miltei aina heräsikin. Se tiesi jo surmamiehiä -odottaa, sillä haltia oli hänelle tappopäivän aamuna tuonut verimaljan -juotavaksi. Vihaisesti ryöpsähti luminen tanner, ja karvainen keko -syöksähti esiin. Alkoi siinä ankara taistelu. Piilukot pamahtelivat, -keihäät ja kirveetkin välähtelivät, ja karjuttiin molemmin puolin. -Kun karhu yllätteli kimppuun, karjaisi erämies: "Älä, jumalanvilja -päälle tule!" taikka: "Ei mies miestä koske!" Silloin karhu jätti -rauhaan, "se kun vielä, pakana, on semmoinen, että se ymmärtää puheen. -Ja siitä se on hyvillään, kun sitä sanoo jumalanviljaksi." - -Tavallisesti päättyi tappelu siten, että otso yksinäisenä, huonommin -asestettuna sortui toratantereelle. Ensi työkseen erämiehet -leikkasivat kaatuneelta karhulta _turvan_ eli _huulipannan_. Oli -nimittäin semmoinen tapa, että niinkauan kuin turpa oli leikkaamatta, -saattoi sivullinen, kuka tahansa, tulla ja vaikkapa vain pistäkää -kuollutta kontiota sompasauvallaan, ja sanoa: "Pitäisi minunkin saaha -pistää jumalanviljaa", ja niin päästä osalliseksi karhuntappoon. Mutta -kun turpa oli leikattu, ei sivullisilla ollut enää mitään sanomista -koko asiaan. Voitiin hänelle ilmoittaa: "Ei sinulla karhusta osaa!" -Turparenkaan pani se, joka oli kuolemaniskun antanut, sauvan -sompaansa taikka kaulaansa. - -Kaatunutta kontiota tervehtivät tappomiehet vuoronperään kämmenestä -puristaen ja sanoen: - - "Terve, ohto, tultuasi, - mesikämmen käytyäsi!" - -Jopa kuin anteeksi pyydellen ja tappamisen syyn omilta niskoilta pois -vierittäen, saneltiin: - - "En minä sinua pannut, - eikä toiset kumppalini. - Ite vierit vempeleltä, - kaavuit koivunkonkelolta, - lepänlengolta lipesit, - puhki kultaisen kupusi, - rikki maljaisen mahasi." - -Tervasnuotio viritettiin metsään, ja sen vieressä kontio havuille -asetettuna nyljettiin, _valkaistiin_. [Jos kaatopaikka oli lähellä, -kannettiin kontio kotiin nyljettäväksi.] Sitten ryypättiin viinaa -"muistiaisiksi": - - "Metän kuululle kuninkaalle, - mesikämmen källeröiselle." - -Jotkut oikein metsähenkiset karhumiehet, niinkuin Kuhmon Jonkerin -ukot, joivat verestä, höyryävää _karhunleppää_, jotta olisivat vasta -sitä vihaisemmat käymään kontion kimppuun. Puuhun pesän luo leikattiin -_vuosiluku_ sekä pantiin puuhun raha "uhriksi" ja sanottiin: - - "Anna, mehtä, vastakin, - viljojasi vierettele, - lahjojasi laupiaasti!" - -Paikoin oli tapana levittää vasta nyljetty nahka hangelle pesänsuulle -siksi, kunnes päästiin kotimatkalle. - -Laulaen lähdettiin hiihtelemään kotia kohden: - - "Lähes, kulta, kulkemahan, - hopio, vaeltamahan - kultaista kujoa myöten, - vaskista vajoa myöten, - vasten varvikkomäkeä, - vasten vuorta korkeata." - - "Nyt on kuulu kulkemassa, - maan varpa vaeltamassa - miehisessä joukkiossa, - urohoisessa väessä." - -Ja ahkiossa metsänhavuilla leväten lähti "metsä" viimeiselle -matkalleen. - -Mutta ei aina näin onnistuttu kontiota pesälleen kaatamaan. Useasti -pääsi karhu miehiltä karkuun, eikä silloin auttanut muuta kuin -lähteä jälkeen. Saivat siinä uroot toisinaan päiväkaupoin painaltaa -peräkkäin, ja oli siinä taas tietomiestenkin mahti tarpeeseen. Hossan -ukko oli varannut taskuunsa hevosen kenkänauloja, joita sitten paineli -karhunjälkiin, ja Kovan Jeru pisteli niihin leppäpalikoita, joita oli -leikellyt kotisuon laidasta, ja sanoi: "Kyllä piätät nyt!" Mutta -Kyröläinen tapasi karjaista: - - "Kiviriippa rinnoiksi, - rautaharkko hartioilles, - jottei selviä sinä ikänä, - ennenkuin saahaan aitan parvelle!" - -Ja vielä huutaa huilautti: "Levähäppäs! Äläpä mäne!" Taikka hönkäisi: -"Älä revitä koiralla ittiäs... nousoohan puuhun siitä!" Ja heti kavahti -kontio honkaan. Mutta kun hanki oli paksua ja pehmeätä, pidettiin -pakenijan perässä kovaa rönkymistä, huudettiin ja hoilattiin, jotta -karhu oikein äkämystyi ja henkensä edestä yritti mennä hosaista. -Siitä se pian uupui, ei jaksanut kuin puolisen virstaa, kun se jo -tavoitettiin. - -Laulaen palasivat karhumiehet kotiin saaliinsa kanssa. Niinpä he -saattoivat hyreksiä: - - "Ei tiijä naiset nuoret, - missä miehet mellastavat, - missä kulkovat urohot." - -Miesten juorottamisen kuullessaan naiset riensivät jo pihalle vastaan -ja lauloivat: - - "Minkäs teille mehtä antoi, - koska laulaen tuletta, - hyreksien hiihtelettä?" - -Siihen miehet vastasivat: - - "Meton meille mehtä antoi, - ilveksen salon isäntä, - metän piian pikkaraisen, - mesikämmen källeröisen." - -Vieläpä he tiedustelivat: - - "Joko tääll' on penkit pesty, - joko lattiat lakaistu, - lusikat lukuhun pantu?" - -Kun naiset olivat myöntäen vastanneet, lähdettiin karhua viemään -pirttiin laulaen: - - "Minnepä vienen vieraitani, - kunnepa kuuluni kuletan? - Alle kuulun kurkihirren, - alle kaunihin katoksen. - Kynnykset alettakohon, - kamanat ylettäköhön, - ohon tullessa tupahan, - karvaturvan kartanohon." - -Ja naisväkeä varoitettiin pelästymästä: - - "Varokaatte, vaimoparat, - varsinni hyvät emännät - tätä kuulua vierasta!" - -Siitä alettiin pitää karhunpeijaisia, joihin naapureitakin kutsuttiin. - -Ensi paloiksi keitettiin metsän saaliista pää ja kämmenet, ja niistä -saatiin hyvä _peijaisrokka_, lisäksi keitettiin vielä _talkkuna_, johon -höystöksi pantiin karhunrasvaa. Sillä voisilmää ei käytetty, ei saanut -karjan viljalla sotkea metsällistä, eikä lehmänannetta ollut koko -pitopöydässä, leipää vain ja talkkunaa sekä karhunlihaa ja rasvaa oli -syötävänä ja viinaa ryypättävänä. - -Ja vanhat ukot, niinkuin kuulu Kissaniemeläinen Sotkamossa, toivat -metsästä pöydälle kimpun _lepänvarpuja_, ja niitä piti jokaisen -pureksia, ennenkuin maistoi lihakeittoa, ettei "metsä" tarttuisi. Ukko -itse ensinnä näytti esimerkkiä. - -Suuressa pahkamaljassa tuotiin karhukeitto pöydälle. Metsänkävijäin -parhaat pyöräyttelivät maljaa ja lauloivat: - - "Niinpä tuo ohto käänteleikse, - kuin koppelo kotinsa luona, - hanhi hautomuksillansa, - teiri urpakoivullansa." - -Leikkasivat sitten korvan kontiolta ja sanoivat: - - "Otan korvan oholta, - minun korvin kuultakseni, - ohon kuulemattomaksi." - -Sitten silmän kaivoivat: - - "Otan silmäsen oholta, - minun silmin nähäkseni, - ohon näkemättömäksi." - -Aukaisivat suunkin laulaen: - - "Tuloo tässä turvan turske, - turvan turske, parran pärske, - leukojen levitysvuoro." - -Ja viimein kiskaltivat hampaan leukapielestä: - - "Anna mulle ainoasi, - heitä hempiät omasi, - tuo mulle tora-aseesi, - tahi kalholla kapistan." - -Kun näin laulaen nykäistiin, niin hammas helposti irtausi, mutta muuten -karhu ei olisi antanut "ainoaansa". - -Naisväellekin annettiin metsällistä ja sanottiin: - - "Annetaanpa tästä - käskijäinsä kämmenille, - helmojensa hypistäjälle." - -Mutta kuormilliset naiset eivät saaneet karhunlihaa syödä, siitä olisi -sikiöstä tullut sydämikkö ja vihainen kuin karhu. Tyhjilliset vain -saivat syödä. Karhun peijaistalkkunaa alettiin pistellä keskeltä kuppia -silmästä reunaan käsin. - -Lopuksi vietiin karhunkallo puuhun, _honkaan_ taikka _kuuseen_, aidan -taakse. Saamamiehet kävivät edellä kalloa kantaen, "peijaisväki" -perässä. Päätä puuhun ripustettaessa laulettiin: - - "Ettehän pannehet pahasti?" - "Emma pannehet pahasti, - panimma puuta paksummalle, - oksia olovimmalle, - lehviä levehimmälle. - emmekä kovin yläälle, - Otavien ouvostella, - tähtien tähystellä." - -Viinaputeli oli viejillä mukana. Kallo pantiin silmänreijästä -oksantynkään syltä, paria korkealle, "sitä niin suuressa arvossa -piettiin metänkuningasta". Ja lopuksi toivottiin: - - "Anna vastakin, Jumala, - toistekin, totinen Luoja, - talven maannutta talia, - pikkusilmäisen pikiä!" - -Semmoisia karhun kallopuita, _otsonmäntyjä_ ja _otsonkuusia_, oli -ennen usean metsämiestalon aidantakana, kuin mitäkin uhripuita -uhrikalloineen. Niin oli Kiannan Kuustolassa, Kotiniemellä, lähellä -venevalkamaa isohko otsonmänty kalloineen, samoin Kovassavaarassa, -vaaran pohjoisrinteellä useita mäntyjä, joista vieläkin on joku -jäljellä. Hyrynsalmen Luvanjärvellä oli Nuottisaaressa suuri -kallohonka, ja Kuhmon Jonkerin Sepposessa oli iso petäjä viisine -kalloineen, ja petäjässä vuosiluku 1842. Kuhmon Saunajärven Kähkölässä -oli aikoinaan ollut iso otsonkuusi, komea uhripuu, jossa oli riippunut -neljänäkymmentä metsänukon kalloa. Vuolijoen Saaresmäellä, Kaaneksen -pellonaidan vieressä, oli vielä hiljakkoin kuusi ja siinä kallo. Mutta -Kuhmon Jonkerin Nuottivaaralla on vielä komea ukkovaarin kuusikko, -kuusi tuuheata kuusta vaaran laiteella, talon länsipuolella, ja -kuusissa on pari kolme kontion vaalennutta kalloa, viimeisinä muistoina -entisestä "metsän" kunnioittamisesta. - -Karhunnahka _peidettiin_, pingotettiin neliskulmaiseen puukehikkoon, -_peidinpuihin_, lapionterällä työnneltiin tiukalle, sitten nuoralla -sidottiin, ja nostettiin koko laitos pirtin lakeen kuivamaan? -Kontionliha pantiin suolaan, paistettiin ja syötiin. - -Niinkuin ainakin suuresta mahtajasta, saatiin karhustakin varsin -voimallisia taikavälineitä tauteja ja kaikenlaista pahaa vastaan, -jopa itse karhuakin vastaan. Vanhoilla tietäjillä oli niitä -tallessaan, ja monessa vanhankansan talossa hoideltiin niitä parhaina -esineinä. _Karhunkallolla_ kierrettiin karjan laidunmaat, eikä siihen -piiriin, mikä oli käyty, metsähinen tullut liikkumaan. Kiertäminen -toimitettiin, ainakin Kiannalla, pääsiäisaamuna. Karhun _kämmenellä_ -siveltiin karjaa sekä hevosia keväällä laitumelle laskettaessa. -Käytettiin sitä myös ammustauteihin ja ajannaisiin. _Kynsillä_ ja -_hampailla_ poistettiin vihoja, kun karhu oli karjaa repinyt. Otettiin -lepänlehtiä yhdeksiltä kannoilta ja muurahaisia pehkuineen kolmesta -pesästä, keitettiin niistä haude, jolla pestiin haavoja, ja kynsillä -sekä hampailla paineltiin: - - "Suli tuo ennen voi sulaessa, - rasva räyvyteltäessä, - minkä sun vihasi. - Nuole, koira, haavasi!" - -Käytettiin kynsiä myös hevosen päitsiin, ettei ajokkaaseen tullut -pääntautia? Hampailla parannettiin hampaanpakotustakin. Karhun -turparengas, _huulipanta_, joka leikattiin jo metsässä, pidettiin -tallessa aitan orren päässä. Sillä paineltiin paiseita, sen lävitse -laskettiin vettä ja annettiin ammuksissa olevalle elukalle. Kovanvaaran -ukko oli sen vienyt metsään puuhun ja sanonut: - - "Etelätuuli kuivakkoon, - ei pohjatuuli!" - -Kontion _kulkkutorven_ eli _kerosen_ lävitse valutettiin vettä -yhdeksät kerrat ja juotiin kulkutaudeissa. _Sappea_ pantiin viinaan, -jolla voideltiin karhunpuremia, käytettiin sitä myös mahakipeissä -sekä sukupuolitaudeissa. _Sydäntäkin_ pantiin viinaan ja ryypättiin -kaikenlaisissa sisällisissä vammoissa, sydänkipeissä, ja ilman vain -terveydeksi. Kontion rasva, _tali, ylys, piki_, oli hyvää kolotuksiin. -Miehet voitelivat uroskarhun, naiset emäkarhun ylyksellä. Sillä -siveltiin myös kaikenlaisia pykimiä, ajannaisia ja riidenvikoja sekä -hevosen längenlyöttymiä. Uroskarhun _kivekset_ pantiin salaa -metsämiehen päänaluksiin, siitä ukko näki unissaan, mistä päin oli -kontioita tavattavissa. Käytettiin niitä myös sukupuolitaudeissa. -Karhun _suolet_ kierrettiin navetanoven ympäritse, kun keväällä -laskettiin karjaa laitumelle. Kontion _konttiluun_ jos pisti varkaan -jäljille, alkoi metsä vaivata varasta niin, että hänen täytyi tuoda -tavara takaisin. Karhunnahasta tehtiin suuria komeoita länkien -_harjuksia_. Se ei ollut mies eikä mikään, jolla ei semmoista ollut. -Komeasti kosiomiehetkin ajelivat, ja koko niskan peittävä -karhuunnahkaharjus oli länkien suojana. - -Aitan kammiolla säilyttivät vanhat karhunkompeitaan. Sieltä ne tarpeen -tullen noudettiin, ja sinne ne taas vietiin talteen. - - - - -KARHUMIEHIÄ. - - - "Ota, metsä, miehiksesi!" - -Metsänkävijöitä, erämiehiä, oli joka talossa, ja ampumavehkeet nähtiin -riippuvan joka pirtin seinällä ylhäällä laen rajassa. Mutta siellä -täällä tavattiin aina joku muita mainiompi eränkävijä, suurmetsästäjä, -joka oli ollut kymmenissä kontioleikeissä sekä muutakin metsänriistaa -surmannut satamäärin. Ja niissä vanhan kansan "mehtuumiehissä" oli -oikea metsänhenki, metsä oli syöpynyt heidän veriinsä. Saattoivat -he, niinkuin _Romppas-Mikko_ Hyrynsalmella, vielä vanhanakin kulkea -yökaudet metsonsoitimessa ja silti päivät raataa muiden mukana. -Saattoivat he tuumia, kuten Kypärävaaran vanha metsänkävijä-ukko: -"Pyynti se on, joka viehättää... ei sitä kuollutta otusta lähtisi -neljänneksenkään päästä hakemaan". Saattoi jollekulle käydä niinkin, -kuin kävi _Lehdon Erkille_ Hyrynsalmella, kymmenien saukkojen, -satojen kettujen, satamäärien oravien ja lintujen surmaajalle, -että metsä otti hänet, satavuotiaan, lopulta ikimiehikseen: ukko -kuoli korpeen, Tapion tanhuvia kierrellessään pääsikin autuaammille -riistamaille. - -Kuuluimpia entisajan karhumiehiä oli Sotkamon "Kissaniemeläinen", -_Lauri Korhonen_, neljänkymmenen karhun kaataja. Siinä oli mies -metsänkävijä, joka kerran pyyntiin lähdettyään oli aina menossa, -viikkokausittain viipyi eräretkillään, lepäili yönsä metsässä, makaili -majoissa, sattui joskus saunallekin. Taloon pohjaksuessaan ei ukko -käynyt pirttiin eikä vienyt suksiaan kartanoon pilattaviksi, hiipi vain -saunaan, teki tulen kiukaaseen, nukahti yösydämen ja aamun koittaessa -taas lähti salolle. Tarkoin puristi ukko vanhasta ruhostaan sen, -mikä siitä suinkin lähti. Niinpä oli äijä kerran ajaa hänkkäröinyt -villiä peuraa koko päivän, jopa niin tiukalle, että lopen uuvuksissa ja -verta sylkien saapui illalla kotiin ja paneutui pitkälleen ja puheli -muorilleen: "jaksat nyt istua siinä niin kauan, kun minä tästä lähen". -Siihen uupunut ukko vaipuikin ja lähti toisille karhumetsille. Siitä on -jo 50-60 vuotta, ja ukko oli kuollessaan kuusissakymmenissä. - -Toinen kuulu karhumies oli _Kinnus-Lassi_ Kiannalla, Kerälän kylässä, -yli kolmenkymmenen kontion surma, joka eli samoihin aikoihin kuin -Kissaniemeläinenkin. Kinnunen oli rohkea ukko, jota ei metsä -pelottanut. Kerrankin kulki äijä poikineen oravametsällä ja sattui -vereksille karhunjäljille. Ukko nosti kontion poikansa kimppuun, -rakensi lujan majan, teki nuotion sen eteen, pani pojan majaan maata; -ja itse asettui pyssyineen, kirveineen majan aukolle tulijaa -odottelemaan. Mutta karhu tulla tomauttikin niin äkkiä, ettei Kinnunen -ehtinyt siepata edes asetta. Tulen taakse jäi otus irvistelemään, ei -uskaltanut yli tulen hyökätä, mutta ei antanut Kinnusen aseisiinkaan -tarttua, nosti heti julman mörinän, jos ukko vain _ajattelikin_ asetta. -Niin istuttiin vastatusten koko yö, ja aamulla kontio loikkasi korpeen. -Uskalsi ukko yksinään käydä haaskallekin karhua vahtimaan, eikä edes -tarvinnut talaita, juurikkaperän koloon, lähelle raatoa vain heittäysi -makaamaan ja siitä pamautti. - -Hyrynsalmellakin, Luvanjärvellä, eleli samoina aikoina mainittava -karhupekka, _Kyröläinen_, joka ennätti olla kuudentoista kontion -tapossa. Kyröläinen oli suuri vankka uros, oikein karhu miehekseenkin, -yksinäänkin vain kirves kourassa uskalsi hyökätä kontion kimppuun. -Mutta vaari terästikin sisuaan joka kerta kun oli kontion kaatanut: -latki sitä verta, joka valui kuolevan karhun sieraimista. Uniinsa sai -ukko useasti ilmoitukset, mistä käsin karhuja milloinkin oli etsittävä. - -Parikymmentä vuotta takaperin eli Kiannan Leinokylällä yhdentoista -karhun mies, _Raiskion Tuomas_, pikkuinen miehen kelleri, mutta sitä -kiukkuisempi käymään kuin kiiliäinen kaikenlaisten metsänotusten -kimppuun. Ei pelännyt pikku mies karhua, jopa väitti, ettei karhu -tapakkaan miestä. Mutta se oli kovin pahoin sanottu. Sillä niin -hullusti kävi, että ukko itse sai kontiolta surmansa. Oli ukko karhua -ajamassa kaksin poikansa kanssa, kun kontio äkkiä syrjästä heittäysi -kimppuun. Poika syöksi keihäällään: tylsä keihäs ei tehonnut, ukko -kiireissään pamautti: ei sattunut hengen paikalle. Silloin karhu ukkoon -käsiksi, heitti hankeen, puri päätä, runteli leukaa ja piteli niin -rumasti, että äijä viiden päivän perästä kuoli. - -Semmoisia olivat entisajan karhumiehet. Mutta on nykypolvenkin -vanhoissa karhuvaareissa monia sitkeitä ja pelottomia korvenkiertäjiä. -Kontioiden ja muunkin Tapion karjan vähentymisen takia eivät nykyajan -karhupekat ole tietysti ennättäneet suurmetsästäjiksi, mutta usean -karhun kanssa hekin ovat olleet toraisilla. - -Mainioimpia vielä elävistä karhumiehistä on Tuomas Haverinen, -"Levävaaran ukko", Kuhmon Lammasperällä, Venäjän rajaseuduilla. Hän -on entinen ruunun metsänvartija, 74-vuotias hupaisa vanhus. Kuutta, -seitsemää kontiota on Tuomas ollut hengiltä häätämässä, ja peuroja on -hän hiihdellyt satakunnan, puhumattakaan saukoista, näädistä, ketuista -ja muusta pienemmästä metsänriistasta. - -Sitkeä on ukko ollut, ehkä yhtä sitkeänsinnikäs kuin konsanaan -Kissaniemeläinen. Hän on hiihdellyt rajaseutujen korpimaat ristiin -ja rastiin, milloin tällä, milloin tuolla puolen rajaviivaa, milloin -kontion kintereillä, milloin pakenevan peuran perässä. On erämies -väliin viipynyt salolla parikin viikkoa, ettei ole ollut suuruksen -hiventä matkassa, suolalla ja metsän viljalla vain elänyt. - -Pariin erään on Tuomas sattunut metsällisen kanssa sylisillekin. -Niinpä kerrankin olivat viiksimolaisen, _Jussi Heikkisen_, kanssa -helmikuun hangilla metsänkarjaa hiihtämässä lähellä Venäjän rajaa. -Hiihdetään, hiihdetään hivutellaan vaaraa ylös, toista alas. Siellä on -ahon laidassa rytö semmoinen, jota epäillen katsellaan ja arvellaan, -jotta niin on kuin metsällisen makuupaikaksi kasonnut. Mennään -lähemmin tutkimaan ja ronkailemaan rytöä. Jo siinä samassa Heikkinen -humahtaakin kainaloita myöten jonnekin pohjattomuuteen... hätäytyy ja -parahtaa pahasti, kiroaa ja huutaa apua. Jussin jalkapuoli on joutunut -karhun makuukammioon, ja kammion eläjä on käynyt vihaisin hampain -häiritsijänsä kantapäähän. Joutuu siihen Tuomaskin, ja saa kiskotuksi -toverinsa ylös. - -Mutta hirmuisena ryöpsähtää karvainen kuvatus hangen alta, hyökkää -Tuomaan kimppuun ja paiskaa hänet alleen, ja punainen kita iskee -säälimättömät purimensa Haverisen pyssyntukkiin ja peukaloon ja -käsivarteen ja otsakulmaan. Mutta siihen jo taas Jussikin ehättää -apuun ja rupeaa sompakeihäällään pistelemään karvaturkin takaisia -sillä menestyksellä, että peto pelästyy ja laukkaa pakoon. Pakenijan -jälkeen pamauttaa Jussi vihaisen panoksen, mutta se vain uudelleen -suututtaa karhun, niin että se pyörähtää takaisin ja toistamiseen käy -kimppuun. Vaan sillä välin on Tuomaskin taas kohonnut kinoksestaan ja -pyyhkäissyt veren pois silmiltään, ja hän vuorostaan ojentaa pyssyn -ja ampaisee päälle yllättelijälle semmoiset tuliaiset, että siihen -sen vihat ja vaivat loppuvat. - -Mutta pesästä kuuluu vielä murinaa. "Vieläköhän siellä on toinen -paholainen?" arvelevat ukot, käyvät penkomaan ja löytävät pesästä -pentupahasen. Tuomas tuumii, että otetaan, peijakas, elävänä matkaan, -mutta Jussi murahtaa: "piru tulee pirun pojasta!" ja keihästää emonsa -vieressä vikisevän pörröturkin. - -Saalistaan ahkiossa raahaten, toinen nilkuttaen, toisella pää ja käsi -käärerepaleissa, saapuvat ukot ihmisten ilmoille. Vuosikauden saavat -karhumiehet vammojaan potea, lääkäriä kun ei ole pahaksi turvonneita -haavoja hoitamassa. Akonlahdelta, rajan takaa, noudetaan Röhelön -Iivana tietäjöimään, ja hän manaa metsänvihat pois sekä koitelee -haavoja. - -Eikä tämä ole ainoa kerta, kun Tuomas on karhun kanssa ollut niin -lähetyksin, kourakoetuksilla. Sattuu taas muutamasti, kun ukko -hiihtelee peuran jälkiä, että kontio yht'äkkiä syöksähtää pensaan -takaa kimppuun. Ei ennätä hiihtäjä edes ampua, mutta pyssyn perällä -roimauttaa, niin että peto siitä "häpee" ja pakenee metsään. Mutta -Tuomas rientää jäljessä kyytimiehenä ja ajaa, kunnes saa kontion -"kuorituksi". - -Mutta kerran otti Tuomaan oikein tiukalle. Läksi ukko taas -peuranhiihtoon, vain päiväpala leipää laukussa, ja peura, villi -menijä, hiihdätti häntä aina Venäjän rajoja myöten, hiihdätti päivän, -toisenkin, eikä sittenkään laskenut kunnon ampumavälille. Yön makasi -ajomies nuotiolla, ja toisen päivän iltana saapui hän niin nälkäisenä -ja niin uuvuksissa Kivikiekin taloon, ettei kieli ollut suussa -liikkua, ei kyennyt edes syömään, palasen leipää kun haukkasi, niin -jo kellahti pitkälleen. Mutta jo aamulla oli äijä ennallaan, ajoi -vielä senkin päivän ja saavutti saaliinsa Riihivaaralla, Roukkulan -taipaleella. Siellä ukko "valkaisi" peuran ja kantoi hiihtäen selässään -Kivikiekkiin, monen neljänneksen matkan. - -Tätä hiihtoaan kai ukko muistaa, kun kertoessaan peuranajon -ankaruudesta sanoo: "Kun näet peuran, niin ala hiihtää, ja hiihä, niin, -että veren syljet iltasella, etkä luulisi enää aamua näkeväs". - -Tyhjin käsin on Tuomas aloittanut elämänsä Levävaaralla. Pyssy ja -koira, akka ja pata ja kolme lasta oli miehellä vain elämisen alkua, -kun vaaralle kapusi, ja asuntona oli alussa vain kurja yksi-ikkunainen -savupirtti. Nyt on vaaralla jo hyvänpäiväinen salotalo, jossa ukko -poikansa luona elelee. - -Haverisen metsästystovereita oli jo mainittu _Jussi Heikkinen_ -Viiksimosta, kymmenien peurojen hiihtäjä hänkin ja karhujen kaataja, -miehevä ukko, totinen raudan takoja, synkän sydänmaan talon asuja. -Toinen eränkäyntikumppani oli Kivikiekin ukko, tietäjä, metsänväen -nostaja, jolla aina oli "varat" mukanaan, ja lisäksi vielä teki -muurahaiskeoissa temppujaan. Hän pyysi kettua, kaatoi peuraa ja otti -osaa karhunkin tappoon. - -Kuhmon Jonkerinperukan parhaita metsämiehiä on _Mikko Piirainen_, -"Matovaaran Mikko", noin 70-vuotias puhelias tietoniekka, kansan -parantelija ja hierojaukko. Kahdeksan karhun surmatyössä on Mikko -häärinyt, "kuorinut" nelisenkymmentä peuraa, joukon kettuja, saukkoja -sekä näätiä. Ensimmäisen karhuotteensa teki Mikko jo knudennellatoista -ikävuodellaan: kohtasi äkkiarvaamatta metsässä mörön ja ampui sen -ketturoimaan. Karhu selvisi siitä kuitenkin ja laukkasi metsään, -ennenkuin poikanen sai pyssynsä uudestaan panokseen, "ja sillä tiellä -on se vieläkin". Korkealla vaaralla elää Mikko kuin mikäkin korpien -valtias, ja äärettömät siintävät salot levittäytyvät peninkulmittain -joka suunnalle kauas Karjalankin puolelle. Eipä ihme, että ne ovat -vaaran eläjää puoleensa houkutelleet. - -Kiannan mainioita metsänkävijöitä taas ovat _Kovanvaaran Seppäset_, -kokonainen Kovan rykmentti, 75-vuotias _Jeremias_, kolmen -veljenpoikansa, _Antin, Ollin ja Matin_ kanssa. Kovalaiset ovat vanhaa -karhunkaataja-sukua, miespolvia asuneet karhumailla, korkealla -Kovallavaaralla, Ruhtinansalmen perukoilla, lähellä Venäjän rajaa. He -ovat olleet myöskin seutunsa parhaita myrrysmiehiä, jotka ovat osanneet -kyllä erämiehen temput ja erämiehen loitsut, vielä metsän nostaa, -metsän asettaa, ja panna metsän kulkemaankin. Niitä vanhanväen -erämiehiä on vielä Jeni-ukko, "Kovan Jeni", pienoinen tuikeannäköinen -äijänkääkkä, karhuvirsien laulaja ja seitsemän karhun surmaaja. Jeni -kyllä vielä on karhunpesälle mennessään muistanut loitsut, ryypännyt -karhunsappiviinat sekä kimppuun yllättelevän kontion "häpäissyt" -huutaen: "Älä, jumalanvilja, päälle tule!" Ja on ukko vielä ollut -näkemässä vanhankansan karhunpeijaisiakin. - -Monissa karhutappeluissa ovat Kovanvaaran nuoremmat miehetkin -heiluneet, kuka parin, kolmen, kuka seitsemän, kuka kymmenenkin -kontion kaadossa. Mutta vanhan Jeni-sedän tietoihin ja taitoihin -he eivät enää usko, vaan luottavat enemmän uudenaikaisiin, takaa -panostettaviin kivääreihinsä. - - - - -KALASTUKSESTA. - - - "Ota onki, niele neula, - koppova kovera rauta!" - -Järvekkäässä Kainuun maassa on kalastuksella aina ollut elinkeinojen -joukossa varsin suuri merkitys. Suolakala oli pitkän pirtinpöydän -alituinen särvin, kapakeitto tavallinen talvisen ajan ruoka, ja -tuoretta kalaa syötiin hyvin useasti, jopa kesäkautena harva -se päivä. - -Viljavat kalavedet houkuttelivatkin monen erämiehen korpeen järven -rannalle elinijäkseen asettumaan. "Kalan pyynnin tähen on tälle -paikalle tultu", kuulee usean ukon sanovan asuinpaikastaan. - -Eipä silti, että järvenrannan eläjä olisi ollut sidottu pyytämään -yksinomaan kotijärvestään. Kalavedet olivat yhteisiä ja kalastus -vapaata. Jokainen sai pyytää, mistä halusi ja missä järven tapasi, -kunhan ei vain mennyt heittämään pyydyksiään ihan toisen _pellon alle_, -"se kun oli vähän sitä rantaoikeutta olevinaan". Peltojen lähimailla -olevaa umpilampea myöskin "vähän omakseen rajoittelivat". - -Niin voitiin entisaikoina käydä kalaretkillä kaukaisiltakin järvillä. -Ristijärven rikkaat Toloset tekivät syksyisin pyyntiretkiä aina -Kiantajärvelle asti ja, jos ei Kianta kylliksi antanut mujetta, -palattiin pois ja mentiin kokemaan Oulujärveä, jossa Tolosilla oli -toinen syysnuotta. Suurilla Kiannan selillä kävivät koko laajan -korpiseudun asukkaat kalalla. Niin Hyrynsalmen Kypärävaarasta oli -siellä muinoin oltu sekä verkkopyynnissä että nuotanvedossa. Sitten -oli vielä erikoisia kalavesiä "kylliksi ite kullekin seuvulle". -Hyrynsalmen moisionvaaralaiset esim. kävivät kalalla _Mikittä_- ja -_Luvanjärvillä_, Kuhmoniemen kirkonseutulaiset ja juttuanvaaralaiset -soutivat pyydystelemään _Lentuanselille, Sauna- ja Lapinsalmille_, -Vuokinperukan saarivaaralaiset kävivät nuotalla _Salmijärvellä ja -Kevättijärvellä_. - -Ukkovaarien aikoina oli vielä pyydetty kalaa _katiskolla_, ikivanhalla -pyydyksellä, jota sanotaan jo lappalaistenkin käyttäneen. Hyrynsalmella -kerrotaan niitä rakennetun metsälampeihin, ja "ne oli kaikkein -ensimmäisiä kalanpyydyksiä, niillä ovat esivanhemmat monta miespolvea -takaperin jo pyytäneet". Petäjästä kiskotuista _liisteistä_ oli lyöty -järven pohjaan, vähän matkan päähän rannasta, pyöreähkö _aulake_, ja -rannasta rakennettu, samoin liisteistä, _aitaus_ aulakkeen nieluun. -Liisteet oli vitsastettu toisiinsa. Ratiskoon joutuneet kalat oli -sitten ammennettu _verkkokauhalla_. - -Vanhoilta periytynyt alkuperäinen kalastustapa oli _kurikoiminen_. -Syksyllä kierän jään aikana mentiin kirves kourassa järvelle ja, kun -nähtiin kala jään alla, iskettiin kirvespohjalla jäähän, niin että -"kala meni tyrmään". Sitten kiireesti, ennenkuin kala ehti selviytyä, -hakattiin avanto ja korjattiin saalis. -- Vanhanväen koukkupyyntejä -oli _nokkonen_: suuri rautakoukku vaskilankaisessa peräimessä. Siihen -pantiin täyksi kala, ja koukku kiinnitettiin rihmalla järvenpohjaan -lyötyyn vaajaan. Nokkosella oli entisaikoina Hyrynsalmen Luvanjärvestä -saatu oikein suuria haukejakin. - -Vanhankansan pyydyksiä olivat myöskin puiset _merrat_, joita -vitsavarvoista taikka puusuikaleista tuohi- tai juurisiteillä nidottiin -kokoon suippoperäisiksi surmasäkeiksi. Leveästä suusta ohjasi sisään -_nielu_, mutta ulospääsyn estivät nielun teräväkärkiset "piipukat". -Pieniä mertoja sanottiin _purreiksi_ ja _suipuiksi_ isompia -_pöhniksi_. Kutuaikoina saatiin niillä siikaa, särkeä, madetta ja -ahventa. Tehtiin järvenpohjaan, liejuisiin rantapuoliin, _havustus_, -johon kalat uivat kutemaan ja siihen laskettiin pyydykset. Mateita -varten laitettiin jään alle oikein _pato_: hakattiin jäähän rako, -työnnettiin seipäistä aitaus, ja aitauksen aukkoon laskettiin merta. - -_Tuohustuskin_ oli ikivanhoja pyyntikeinoja. Syksyn pimeinä öinä, -Mikkelin ja kekrin välillä, soudettiin koskelle. Veneen kokkaan oli -vitsavaululla kiinnitetty puuvartinen rautakoura, _parila_, jossa -tervasjuurikoita palaa loimotti. Toinen mies työnteli sauvoimella -hiljalleen perästä, toinen kokassa väkäpiikkinen rautahaarukka, arina, -kourassa vartoili kalaa. Kun kokkamies näki lohen jonkun kiven suojassa -lepäilemässä, porautti hän äkkiä aseensa kalan niskaan. Monesti myös -saatiin väkäpiikit karauttaa pahaa aavistamattoman hauen selkään -taikka siian tai harrin niskaan. - -Mutta kaikkein tavallisimpia ja parhaimpia kalanpyydyksiä oli _nuotta_, -jota myöskin oli jo vanhoista ajoista käytetty. Se oli suuri kallis -pyydys, kymmenin, sadoin sylin "ympäriinsä" mitaten. Se valmistettiin -kotona, itse kehrättiin liinaiset langat ja talvikausina kudottiin ja -köysitettiin. Iltaa aamua sitä pisteltiin, ja vanhat äijät istuivat -yletaikojaan käpy ja kalvoin kourassa. - -Joka talossa tarvittiin ainakin pari nuottaa: _syysnuotta_ ja -_kesänuotta_. Syysnuotta oli isompi, satakin syltä pitkä, pitempikin -_siuloineen_, kaikkineen, kesänuotta oli vain 60-70 syltä. Korkeuden -eli _alavuuden_ määräsi järven syvyys, suuri Kiantajärvi esim. vaati -yhdeksää kyynärää alavan nuotan, mutta Luvanjärvessä Hyrynsalmella -riitti seitsemän kyynärää. Siuloissa oli ensin _harvat_, sitten -_kalimet, rinnat ja peränhartiat_, ja viimeksi seurasi _perä_, jonka -pituus oli 9-10 kyynärää. _Nuottaköydet_ punottiin petäjänjuurista -taikka tuohesta. - -Kesällä käytiin iltasin nuotalla särvintä vetämässä ja saatiin -kaikenlaista kalaa. Mutta Perttulilta alettiin vetää syysnuottaa, ja -sitä vedettiin niinkauankuin sulaa vettä riitti. Saatiin taas kalaa -kaikenkaltaista, mutta ennen kaikkea saatiin muikkua ja norssia. -Niitä keitettiin ja paistettiin, niitä kavattiin ja suolattiin talven -tarpeiksi. Kaksin, kolmin nelikoin suolattiin pieneen perheeseen, -mutta isossa väessä tarvittiin tynnyrimäärin. Kuustolassakin, -Kiannalla, oli talven mittaan pohjattu 40:n kapan suolakalatynnyri -ja Kypärävaaralla puolitoista tynnyriä. Ahkerasti oltiinkin -myöhäisinä syyspäivinä nuottaa kiskomassa, väliin vetää kinnattiin -aamusta iltaan asti. Kuuteen _apajaan_ ehdittiin päivässä, kun -_summa-vedolla_ heitettiin, mutta, jos saatiin _käestää_ -- kun oli -kaloja, niin että heti voitiin heittää uusi apaja -- ehdittiin -kiskaista useampiakin. Mutta päiväsydämen aikana ei nortta eikä muikkua -saatu. Niillä oli silloin juuri _haudanaika_, pitivät ettonetta syvissä -haudoissa ja vasta iltapuoleen kohosivat matalammille pohjille. Kaksin -venein, kaksin miehin kummassakin veneessä, oltiin nuottaa vetämässä. -Toiset olivat nuottaa hoitamassa, toiset soutu- ja apumiehinä. -Viimemainittuun toimeen kykenivät kyllä naiset sekä puolikasvuiset -pojat ja tytötkin. - -Useasti oli kalamiehillä yhteinen nuotta, sehän oli kovin kallis yksin -laittaa. Kaksi, kolmekin taloa saattoi kuulua samaan _nuottueeseen_, -ja niin oli nuotta "kaksi"- taikka "kolmiyhteinen". Kaksi osakasta -voi omistaa nuotan, niin että olivat "puoliskolla" kumpainenkin, -taikka taas siten, että toisella oli kolme neljännestä, toisella vain -yksi. "Kolmiyhteisessä" pyydyksessä voitiin kaikin olla tasaväkisinä -taikka oli isoisimmalla yksinään puolisko, toisilla toinen tasan. -Nuotanvedossa oltiin osansa mukaan: puoliskon omistaja varasi kaksi -miestä, neljänneksen mies pääsi yhdellä. Sen mukaan jaettiin saaliskin. - -Yhteisnuottia oli aikoinaan ollut Puolangan Puokiovaaran Väisäsillä, -Puokiojärvestä olivat sillä pyydystelleet. Samoin olivat -Kuirinniemeläiset ja Jylhäläiset vetäneet yhteisnuottaa Vihajärvessä, -niinikään Niskalaiset ja Ryyhtäläiset. - -Toisinaan ottivat nuotanomistajat, kun ei oma väki sattunut joutamaan, -kalalle apumieheksi jonkun sivullisen. Saaliin mukaan apulainen sitten -palkittiin kaloilla. Joskus vielä nuotattomat pikkueläjät saivat luvan -omin päinsä käyttää naapurin nuottaa. Saaliistaan tuli silloin -lainaajien antaa puolet nuotan omistajalle. - -Nuottaa ei kyllä sopinut lainata kenelle hyvänsä, ei ainakaan -kateelliselle naapurille: saattoi, hyväkäs, sen pilata. Samoin ei -myöskään saanut saalistaan näyttää vieraalle, salapuolisin piti se -saatella kotiin, jopa saunassa siivotakin. Sanottiinkin: - - "Kaippain kalaerät." - -Vielä vähemmin sai saalista antaa kateelliselle, pahansuovalle. Voi -käydä niinkuin Kuustolassa Kiannalla: annettiin kulkuriäijälle kalaa, -ja äijä istui tallin kynnykselle sitä syömään. Miten siinä ukko lienee -pelehtinytkään, talli kun oli kolmannella sijallaan, mutta sen teki, -jotta pani "kauniinhevosenväen" nuottaa painamaan. Ja niin jykeä oli -sitten nuotta, jotta ei tahdottu saada millään ilveellä ylös. Eikä -päässyt se piloista, ennenkuin etsittiin pilaaja-ukko, lyötiin verille, -otettiin verta tappuroihin ja tappurat työnnettiin nuottaan. Mutta jos -nuotan _kitaskivessä_ oli käärmeenpää, sisiliskon pää, yösiivikko ja -hopearaha, taikka nuotanperään oli kätketty nyyttiin koskikara, niin -ei saatu sitä pilatuksi, eikä sen nuotan jäljiltä samana päivänä toinen -nuotta vetänyt kalaa. - -_Verkkoja_ käytettiin myös paljon. Keväällä kudun aikana pyydettiin -harvoilla _potkuilla_ haukea sekä hienommilla _särysverkoilla_ -eli _säryksillä_ särkeä rantasaraikoista ja pohjaan laitetuista -havustuksista. Syksyisin saatiin tiheillä _muikkuverkoilla_ muikkua -mataloilta karikkorannoilta sekä _siikaverkoilla_ siikaa järvistä -ja jokiloista. Soutajan avustamana verkot laskettiin ja koettiin, -mutta tyynellä ilmalla saattoivat tottuneet kalamiehet hoitaa verkot -yksinäänkin. - -_Rysä_ on nuorimpia kalanpyydyksiä, se on vasta myöhemmin opittu. -Sillä pyydettiin keväisin haukea, ahventa, särkeä. _Luhdille_, -rantaheinikkoihin, lahdenperien likapohjiin, laskettiin kevättulvilla -rysiä _aitaverkkoineen_ haukien surmaksi; purojen suista saatiin särkeä -ja ahventa. - -Onkea ei kovinkaan paljoa käytetty. Jotkut vanhat vaarit olivat -kyllä ahkeria onkivapa kädessä istumaan sekä poikaset kartanpiistä -käännetyllä koukullaan kaloja narrailemaan. Messinkineulasesta myös -monesti onki taivutettiin. Parhaan koukun sai, jos pyhänä papin -saarnatessa istui kirkon kynnyksellä, ja sujautti neulasen koukuksi, -ja sitten leikkasi vavan semmoisesta puusta, jossa oli yksiltä juurilta -lähtenyt kolme varpaa. Sitten kun meni ongelle ja sanoi: - - "Kala minulle, - minä pirulle!" - -niin lähti Vetehisen karjaa sen kuin kehtasi ottaa. - -_Uistimia_ on jo kauvan aikaa käytetty. Itse niitä ennen valmistettiin -messinkilevyistä ja vanhoista kuparirahoista, ja saatiin niilläkin -älyttömiä kaloja. - -Vanhat kalamiehet, ikänsä kalaa pyytäneet, ikänsä vedenviljalla -eläneet, tunsivat kyllä Vetehisen karjan tavat ja tiesivät, mihin -pyydykset milloinkin oli laskettava, mistä nuottaa milloinkin -vedettävä, sekä senkin, milloin kala makasi haudassa, milloin taas oli -liikkeellä, ja vielä, milloin ja missä mikäkin kala kutupaikoillaan -kisaili. Hartaina monet vanhat äijät menivät kalajärvelle. Saattoivat -he turvautua vanhoihin jumaliin ja pyydellä: - - "Vellamo, ve'en äiti, - anna mulle ahvenia, - pistä piikkiselkäisiä! - Souva, souva, soutajainen, - vetele vetelijäinen, - jotta hauki saataisihin - koskesta tulisen korvan, - pyhän korvan pyörtehestä!" - -Tavallisimpia Kainuun vesien kaloja olivat _ahven, hauki, särki -ja muikku_. Ahven, kyrmyniska, oli kutuhommissaan keväällä jo -poreen aikana, ja silloin sitä ahkerimmin rysillä ja verkoilla -ahdisteltiin. Samaan aikaan kuin ahvenella oli hauellakin -kutunsa, se nousi virtoihin ja kevättulvaisille rannoille ja joutui -kalamiehen pyydyksiin. Särkikin kuti keväällä; silloin kun lehti oli -hiirenkorvalla, oli se täydessä toimessaan. Mutta muikun kutuaika -sattui vasta syksyllä kahtapuolta Mikkeliä. Silloin se päivittäin -nousi mataluille karikkoluodoille, ja kalamieskin kiirehti sinne -pyydyksilleen. - -Pyydettiin ja saatiin paljon muutakin kalaa: _siikaa, säynäjää, lohta, -harria, madetta, nortta, kiiskeä, seipeä, salakkaa_. Siikaa saatiin -enimmin syksyllä kutuaikana, pienempää _kalikkasiikaa_, mikä kuti -järvissä Kaijanpäivän tienoissa, sekä isompaa _lautasiikaa_, joka kuti -joissa Mikkelistä aina marraskuun loppupuolelle. Samoihin aikoihin -oli myöskin lohella kutuhommansa. Mutta keväällä, jäiden liikkuessa, -hääri kutukalana harri, jota koskista pyydysteltiin, samoinkuin -seipikin, joka koskipaikoissa toisinaan ihan puurokattilana puristeli. -Keväisille sulille ennätti kiiskikin kutemaan ja joutui kalamiehen -pyydyksiin rasvaisen kukon sekä kalakeiton aineksiksi. Nuottaan se -hätäytyi parhaiten iltahämärissä. Vielä norrellakin, kuoreella, oli -keväinen kutunsa, aikaisin, jäiden vasta liikkuessa, ja salakka hääri -yön aikoina koskella, mutta päiviksi lasketteli suvannolle lepäilemään. -Mutta made piti yksinään omat aikansa, se kuti kylmillä sydänkuilla, -kynttelin ja Matinpäivän välimailla, nouseskellen silloin jokien -suihin. - -On sitten vielä joitakuita kaloja, joita vain aniharvoin saadaan. -_Kuhaa_ tavataan vain Oulujärvessä ja Sotkamon vesissä sekä -korkeimmillaan Puolangan Auliolla, Kolhamanjärvessä. Kuhmossa ja -Kiannalla "ei sitä ole olemassakaan, ei koskaan". _Ankeri_ on kerran -saatu Lentuan selältä, Huotari-ukko sen sai, pari kyynärää pitkän -loikertelijan. Toiset eivät uskaltaneet siihen koskeakaan, mutta ukko, -joka oli ennenkin nähnyt semmoisen kaupungissa, nylki sen ja söi ja -teki nahasta tuppivyön. _Lahna_ on harvinainen kala. Puolangalla -sitä joskus tavataan Auhon Luppajärvessä ja Puokion seuduilla -Piltungissa, Hyrynsalmella kirkon seuduilla, Mustassajärvessä, ja -Kuhmossa on lahnaa joskus saatu Lammasjärvestä, Lutjan- ja -Ontojärvestä. Mutta Saunajärvessä ei sitä enää ole eikä myöskään -Kiannan vesissä. Ennen on lahnaa kyllä joskus "imeeksi saatu" Lentuan -järvistä sekä Kostamuksesta ja Vieksillä Lahnasesta, ja on muuan -Lahnasjärvi Kiannallakin, mutta ne ovat jo kaikki lahnattomia. -Umpilammista käyvät poikaset joskus ongiskelemassa _koureja_. Niitä on -tavattu esim. Puolangan Puokion seuduilla Kapustalammessa. - -Vanhaan hyvään aikaan oli joskus saatu oikein emäkalojakin, -sellaisia kuin Luvanjärven kolniikyynäräiset hauet. Neljä oli niitä -aikoinaan saatu: Kypärän äijä yhden, Ollilan Sihvertti toisen ja -Paavo Kemppainen kolmannen ja neljännen. Vielä mokomamman hauen oli -Pötky-vainaja tavoittanut Puolangan Kuorejärvestä. Se oli tarttunut -koukkuun ja vetänyt ukkoa veneineen kolme kertaa ympäri järven, sitten -syöksynyt jokeen ja äkämyksissään mennä hajauttanut kolmen myllyn -lävitse ja viimeksi tormaimut matalalle karikkorannalle, johon oli -tarttunut. Suuri oli ollut Ristijärvenkin hauki, niinkuin kerrotaan: - -"Oli ennen Uittijärvess' suuri hauki, se ui lahesta lahteen, niemestä -niemeen. Se saatiin, ja selkäluista tuli hyviä kampoja, nahasta hyviä -rekiveltejä." - - - - -KARJANHOIDOSTA. - - - "Pimputa, pamputa, paimenpoika, - tuo sinä lehmät kotiin." - -Karjanhoito oli parhaimpia elämän ylläpitäjiä, karjanvilja pöydän -parhaita syötäviä, sen avulla hallavuosinakin saatiin karkea petäjäinen -painumaan alas. Karjasta saatu liha oli metsänriistalle hyvänä -lisänä, kotilampaitten villoista valmistettiin sarat, ja kotikarjan -nahoista ommeltiin kengät ja turkit. - -_Lehmiä_ oli parhaissa taloissa parikymmentäkin, tavallisissa toimeen -tulevissa seitsemän, kahdeksan, kymmenkuntakin, mutta pikku taloissa -elettiin viiden, neljän, kolmenkin kantturan varassa. Lisäksi kuului -lehmäin seuraan vielä joukko _joutilaita_: vasikkaa, hiehkonuorta -ja sonnia. Tavallisesti oli talossa kolme sonnia, niistä vanhin, -kolmannella oleva, joutui syksyllä teuraspenkkiin, toisella oleva -syötettiin sonnintoimia varten ja kolmas, viimevuotinen vasikka oli -kasvamassa. Teurastetun sijaan taas talvella varattiin uusi -jälkeläinen. - -Jo vasikkana olivat lehmän ristiäiset, annettiin nimi joko -syntymäpäivän mukaan, taikka värin, ko'on, muodon, taikka jonkun -erikoisen tapauksen mukaan, taikka vain muuten mukava kutsuma -keksittiin. Vanhoja hauskoja nimiä olivat useimmat. Syntymäpäivästä -johtuneita oli: _Sunteri, Maatikki, Manteri, Tiistikki, Kestikki, -Torstikki, Perjakka, Laukeri, Laukanen, Lauteri, Pyhikki, Juhlikki -ja Aprilli_. Värin mukaan saatiin nimiä: _Hiilikki, Kirjo, Kyyttö, -Lumikki, Maitopää, Mustikki, Pulmunen, Pulmikki, Pulmi, Punakorva, -Punikki, Päivikki (valkea), Rusko, Räykönen (iso kirjava), Tiilikki, -Tähikki, Valkuna, Valkupää, Valikki, Vallikki ja Yötikki_. Ko'osta -ja muodosta keksittiin esim.: _Elehvantti, Ihana, Korea, Kaunikki, -Nuppa ja Maanmuori_. Sattuman aiheuttamana saatiin esim. _Erröös_ -huonemies tappoi talon vasikan erehdyksestä, "errööksenä", omanaan ja -antoi sitten omansa sijaan --, _Reistikkiä_ "oli reistattu, jääpikö -elämään". Sitten oli tavaton paljous nimiä, joita oli vain ilman -aikojaan annettu, lintujen ja hyönteisten, kasvien, kukkien, marjojen -ja hedelmien nimiä sekä kaikenlaisia somalta soinnahtavia nimityksiä, -jotka osoittavat, miten hellästi kainuulaisemäntä oli karjaansa -kiintynyt. Semmoisia oli _Lintunen, Kyyhkynen, Alli, Sirkku, Sirkka, -Sirkuna, Mettinen, Mesikki, Palmu, Palmikki, Lehikki, Kumina, Kukkanen, -Karjankukka, Onnenkukka, Ilokukka, Kukkeri, Lemmikki, Ruusu, -Kullanruusu, Helakruusu, Mansikki, Muurikki, Omena, Viikuna, Visku, -Pomeranssi, Rusina, Viljakka, Vilkuna, Virkuna, Verkuna, Helmikki, -Helinä, Heluna, Hertta, Kuulikki, Ristikki, Nyyrikki, Mielikki, -Juhtikki, Onnikki, Ensikki, Piirikki, Muutikki, Pessakka, Lupukka, -Pisara, Vimpele, Leikuna, Ruutana, Alku, Hilkku, Seikku, Tuisku, Leiju, -Luppa, Vohla, Kuleri, Manijeri, Luto, Pomi, Pomppa, Vepsa ja -Hopitenka_. - -Härkävasikallekin pidettiin jonkunlaiset ristiäiset, annettiin -nimeksi esim. _Jehu, Tellu_. - -Paljon antoi karjan hoitaminen naisväelle työtä, varsinkin talviseen -aikaan, kun "piteet" oli navettaan ruokittava. - -Jo heti ylös noustua piti karjanhoitajan lennättää tuli karjakodan -_muurin_ alle haudevettä lämmittämään, sitten _päivän kielessä_ -mentiin navettaan, jossa ensi työnä oli _sonnan luominen_. Puulapiolla -työnnettiin _loori_ puhtaaksi ja luomiset heiteltiin ikkunasta -tunkiolle. Sen jälkeen vasta lehmät _edustettiin_, otettiin -pois, mitä oli jäänyt heinistä ja oljista törkyä lehmäin eteen, ja -annettiin karjalle _kuivaa ruokaa: rukiin olkia_ ja hiukan heiniä -lypsämättömille, pelkkiä heiniä maidonantajille, taikka myös _jäkälää -ja lehtiä_. Samalla pantiin lehmille vuoteiksi havuja sekä edestä -otettuja törkyjä. - -Lehmien syödessä einesannostaan toimitettiin _aamulypsy_. Oli -_lypsinkiulut_, joihin maito vedettiin, ja kiuluista kaadettiin -isoon kannelliseen _lypsinpönttöön_ tai _lypsinsaaviin_, jolla maito -kannettiin korennoksissa maitohuoneeseen. Kevätpuoleen kävi emäntä itse -lypsämässä _kellokkaan_, ettei karja sitten kesällä niin vierastaisi, -kun väen ollessa heinäniityllä koko talous oli yksin emännän hoidossa. - -Lypsämisen jälkeen annettiin karjalle _haude_. Ruumenta, lehteä, -jäkälää, heiniä pantiin ammeeseen ja _kynää_ myöten laskettiin kodasta -varia vettä päälle. Vesi vietiin sitten ämpäreillä eläimille -juotavaksi ja muu törky annettiin syötäväksi. Paikoin kuorittiin -talven joutavina hetkinä "pihlaita" ja kuoret pantiin hauteeseen, -jotta maitoon tulisi hyvä maku. Suolaa ei raahdittu käyttää eikä -liioin jauhojakaan. Mitä makua lienee maitoon antanut _ihmislanta_, -mutta hauteenhöystönä sitä aivan yleisesti käytettiin "yli koko tämän -kihlakunnan ja koko maaherran läänin. Ihan joka talossa ja joka -mökissä, kellä vain lehmä oli, keitettiin että ökisi... Luultiin, jotta -ei lehmät elä, jos eivät sitä saa". Talvella lapioitiin kylmettyneet -nurkantaukset ja väännettiin kodan muuripataan ja keitettiin, -"että ökisi". Oikein mielissään lehmät söivät ja joivat ja lypsivät -hyvin, ja olivat komeita ja lihavia. "Kellä vain oli hyvästi antaa, -sillä komeimmat lehmät ja parhaimmat lypsämään." Parikymmentä vuotta -takaperin oli tällaista haudetta vielä valmistettu, ja ehkä vieläkin -jossakussa syrjäisessä paikassa. Pellonhöystöksi ei nurkantakaisia -käytetty -- eivätkä olisi riittäneetkään. - -Hauteen päälle annettiin karjalle vielä olkitukko ja heinävihko, -ja niin oli karjan aamuruokinta toimitettu. Siitä joutuivat lehmät -lepäämään ja märepalaansa puremaan puolille päiville asti, ja naiset -pääsivät pirttiin maitoa käsittelemään sekä aamiaiselle. Sillä kaikki -oli saatava valmiiksi ennen einesateriata. - -Päivällä 12:n tienoissa käytiin karja _puolistamassa_. Heiniä ja -ohranolkia annettiin kaikille sekä joutilaille että lypsäville. Ja taas -kahta käydessä mentiin _iltajuotolle_, jolloin navetta luotiin, ja -karjalle taas annettiin haude sekä samoinkuin aamulla "evästettiin". -Illalla jo neljän paikkeilla navetan eläjät _illastettiin_ oljilla -ja heinillä, ja lehmäin syödessä toimitettiin _iltalypsy_. Sitten -jätettiin karja pitkän talviyön haltuun, pimeän yön pimeään navettaan -olkiaan, heiniään vääntämään. - -Syksyllä, kun melkein koko karja oli "ummessa", syötettiin enemmän -olkia, mutta kevätpuoleen tulivat heinäisemmät ateriat, ainakin -maidonantajille. - -Syksypuoli olikin talossa hyvin kuivaa, miltei ainoana lehmällisenä -oli ammeitten "hapanta". Mutta kevätpuoli oli karjan viljaisempi, -silloin, ainakin Matinpäivältä alkaen, lehmät toinen toisensa -jälkeen vasikoivat ja rupesivat antamaan maitoa. Silloin saatiin -ruokapöytään viilit, voit, maitopiimät, maitovellit, ja makujuustot. -Lehmän poikiminen oli tärkeä tapaus, ja lehmä oli, niinkuin ainakin -synnyttäjä, tulella ja raudalla varattava kaikilta pahoilta. -Ennenkuin lypsäminen toimitettiin, kiersi emäntä lehmän päresoihtu -vasemmassa, kirves ja puukko oikeassa kädessään, teki kirveellä kolme -ristiä lehmän selkään ja kärventeli utarien karvoja, sitten heitti -kirveen ja puukon koko viikoksi parrenperään. Juomaveteen keitti -emäntä velliä padallisen ja pyyhkäisi siihen luudalla navetankatosta -hämähäkinverkkoa ja antoi juoma-astian lehmälle "läpi linnan": -työnsi sen haarainsa välitse. _Piertanoheiniä_ oli varattu lehmälle -_poikimisheiniksi_. - -Olkia, niittyheiniä, lehtiä, jäkäliäkin syötettiin karjalle. Lehtiä -varattiin talveksi pari, kolme, jopa kuusikin tuhatta _kerppua_. -Monin päivin kävi koko talonväki niitä kesällä, ennen heinäntekoa -_taittamassa_, toiset löivät puuta maahan, toiset katkoivat oksia -kerpuille. Lehtikerput ladottiin viissataisiin _haasioihin, -riukusuoviin_, taikka _varrassuoviin_, taikka pieniin pyöreisiin -_lehtinapoihin_. Mikkelin aikoina kaavittiin haravalla kankailta -jäkäliä ja kanniskeltiin vasulla viiden seipään varaan _tukkuihin_ eli -_pantioihin_. - -Mutta keväällä, talven pitkistyessä, kesän tulon hidastuessa, -rupesi monen navettaa jo ruo'anpuute ahdistamaan, kontu ja törky -kun loppuivat. Neljä häkkiä heiniä ja mitta olkia piti varata joka -lehmälle, mutta se ei aina riittänyt. Silloin täytyi lähteä -kaapimaan sulilta kankailta kanervia ja jäkäliä sekä raastamaan soilta -heinäinkuloja, ja niillä nälkäistä karjaa kostutella. Jopa täytyi -joskus lehmätkin laskea laitumelle, suon selille hyyhmän sekaan. - -Kesällä ei karjanruokinnasta ollut kovinkaan paljon huolta. -Laskettiin vain hatasarvet, paimen perässään, metsien soilta ja -ahoilta itse hakemaan syötävänsä. Ja sitten odotettiin karjaa -illalla _lehmisavulle_, joka oli turpeista ja lasturoskasta laitettu -kytöstämään kesantopellolle kyhättyyn aitaukseen. Siinä lehmät -_ottosien_ kanssa otettiin vastaan ja lypsettiin, siinä saivat savun -hengessä rauhassa syöpäläisiltä lepäillä kesäisen yönsä. Eivätkä elukat -polttaneet jalkojaan savukytöksessä, jos vain savuntekijät pitivät -varansa, etteivät koskaan paljain jaloin kävelleet savun luona. - -Kaukaisistakin korvista kävi karja elantoansa etsimässä, ja sentähden -se monesti viipyi metsäkäynnillään myöhäiseen iltaan, useasti sai -emäntä odotella hoidokkejansa puoleen yöhön saakka. Ja taas aamulla -kolmelta, neljältä piti nousta karjaa laskemaan. _Kellokkaaksi_ -valittiin kyllä sellainen lehmä, joka oli paras kotiin tulemaan ja -"hyvin rakas emäntäänsä". Monesti myös korpimailla kohtasi kontiokin -karjan, kaatoi lehmän, kaatoi toisenkin, kopristeli kolmatta, ja -surkeasti mölisten laukkasi karja metsästä kodin turviin. - -Syksyllä kun piteet pantiin navettaan, pyyhittiin niitä yölinnulla -myötäsukaan. Siitä karva pysyi talvella sukevana. - -Karjanviljaa käsiteltiin _maitohuoneessa_, joka oli tavallisesti -porstuan perässä. Sinne kannettiin maito navetasta ja siivilöitiin -havupohja-siivilän lävitse mataliin _maitopyttyihin_, joita vierekkäin -ja päällekkäin asetettiin riveihin maitohuoneen hyllyille. Maitopytyt -haudottiin _katajavedellä_ ja pestiin koivunvarpuisella _vispilällä_ -taikka tuohisella _virsulla_ eli _huosiemella_. Siitä tuli pyttyyn -hyvä viili. Joillakuilla vanhoilla emännillä oli kuolleen sormi, jolla -hämmensivät maitopyttyään ja miten syvältä sekoittivat, niin paksulta -kasosi viiliä. - -Voita kirnuttiin pitkällä _mäntäkirnulla_, jonka korvaan oli useasti -leikattu _viisikanta_ varjelemaan kirnua kateensilmiltä. Mutta jos -kirnuus oli pilattu, piti kirnu viedä hetteeseen, pestä siellä ja -heittää sijaan eläväähopeaa. Voiastia piti ristiä, kolme ristiä -piirrettiin voihin, kun astia oli täytetty, samoin myös voilautanenkin -kapustalla ristittiin. Kesällä koottiin keltaista _kesävoita_ -maidottoman syystalven ajaksi. Kevättalvella jo riitti voita -myytäväksikin, lähetettiin sitä suolannoutajain mukana Ouluun. Siellä -"pakhuusissa" katsottiin tynnyrit, merkittiin hyvä voi ristillä ja -lähetettiin Ruotsiin. - -_Lampaita_ oli talossa viisintoista, kaksinkymmenin talven -yli elätettävinä. Mutta kevättalven ja kesän kuluessa karttui -niitä syksyiseksi vuodentuloksi monikymmenlukuinen katras. -Syysteurastuksissa lampaita sitten lyötiin penkkiin, niin ettei talven -selälle jäänyt kuin entinen määrä. Erikoisessa lammasnavetassa -niitä hoidettiin, mutta pienillä eläjillä oli muutamat lampaansa vain -lehmänavetan karsinassa. Helppo olikin ennen elättää lammaslaumaa: -lehtiä sai vapaasti taittaa metsästä ja sydänmaiden soita niittää -mielensä mukaan, ja halmeet kasvattivat olkea. Lehdillä ja oljilla -lampaita enimmäkseen elätettiin, annettiin myös hiukan heiniäkin -sekä jäkälöitä, ja hätätilassa karsittiin kuusennaavoja. Juotavaksi -annettiin lampaille kattilain pesuvesiä _solkkunelikosta_, -suurustettuina keitontähteillä sekä leipoma-aikoina pöydänpyyhkeillä. - -Neljä kertaa vuodessa lampaat kerittiin. Kevättalvella, helmikuulla, -leikattiin _Matinvilla_ ja kesällä juhannuksen edellä, saatiin -_kevättakkuja_ eli _Eerikin villa_, sukkavilloiksi, sitten syyskesällä -otettiin _Perttulinvilla_ eli _kierävilla_ ja joulun edellä -_Kaijanvilla_, molemmat viimeiset hyviä ja puhtaita pitkiä villoja. -Karitsoista kerittiin _liemingoita_. Lampaan lautaselle heitettiin -leikkaamatta villatukku, _tuulivilla_ eli _purje_. Siitä emälammas -tunsi keritynkin karitsan omakseen eikä sitä vierastanut. - -Kesällä saivat lampaat laukata vapaina ahoilla ja metsissä talojen -ympäristöillä. - -_Sikoja_ oli vain varakkaimmissa taloissa, vanhanaikaisia -pitkäkarvaisia "käärysikoja", pieniä mataloita kärsäkkäitä. -Talvellakin saivat siat kuljeskella ulkona, odotella nurkan taakse -tulevia pirtineläjiä ja penkoa selkäharjaa myöten tallitunkiossa. -Kesät kaiket kävivät siat laitumella lähimetsissä itse etsimässä -syötäväänsä. Joskus heitettiin niille purtiloon kalanperkkauksia -ja sintuvesiä. Mutta syksyllä pantiin siat _saihoon_ syötteelle -muutamaksi viikoksi, annettiin perunoita ja suuruksenpuolta ja sitten -teurastettiin. - -_Vuohta_ ei tunnettu. "En ole nähnyt eläissäni koko siivattaa... -totta se on nelijalkainen." - -_Kanoja_ on aina joissakuissa taloissa ollut "pitkin maailman aikaa... -elatuskanoja", pari, kolme, neljäkin navetanorrella istumassa. Jyviä -niille talvella annettiin, kesällä saivat itse ruoastaan huolehtia. -Monesti oli talossa kanoja ilman kukkoa, ja silloin niitä "kylvetettiin -uuninhiuvalla", ja ne "munivat tuulille". Munat syötiin itse -_munavoina_ taikka _munajuustona_. Joskus pidettiin talossa vain -kukkoa. Se nimittäin kaikotti rumat henget pois navetasta; se kun -yöllä monet kerrat huutaa huikahutti, eivät mitkään liiat eivätkä -näkymättömät uskaltaneet tulla lähimaille. Kesällä kukko taas ajeli -pihamaalta pois käärmeet. - -_Hevosia_ oli toimeentulevassa talossa kaksin, kolmin, joskus -vielä varsa neljäntenä. Kesällä saivat hevoset kello kaulassa käydä -metsälaitumella, monesti peninkulmain päässä, Kiannalla ja Kuhmossa -etenivät usein rajan taaksekin. Talvella vietti hevonen yönsä ja -joutoaikansa tallissa. Mutta aina työstä tultua tuotiin ajokas sisään -sulattamaan lumisia jäseniään ja saamaan lämmintä apetta. Pirtin -ovipielessä oli _apeastia_ ja sen vieressä _juoma-amme_, johon naisten -piti huolehtia vesi. Kun hevonen oli lumesta sulanut ja kuivanut ja -lämmennyt, pantiin sen selkään loimi ja vietiin talliin sekä annettiin -parhaita _joki- ja raivioheiniä_ häkkiin. - -Tallinoven yläpuolella pahojen pelottimena oli monesti naulattuna -pöllön tai haukan taikka kuikanraato siivet levällään. - -_Poroja_ ei entisaikaan pidetty niinkään paljoa kuin nykyään. Nyt on -niitä useissa taloissa Kiannalla, Hossan ja Näljängän paliskunnissa -sekä Hyrynsalmella ja Puolangalla, Hallan paliskunnassa, kaikkiaan -noin kolme, neljä tuhatta. Karjanhoidolle sanotaan sen tekevän -haittaa, kun porolaumat syövät ja sotkevat laitumet ja niityt sekä -polkevat ja raastavat heinäsuovat, "kun on pohjoiset syänmaat täynnä -poroja". - -Syksyllä lokakuussa koitti karjalle kamala _lahtiaika_. Isossa talossa -teurastettiin härkää, lehmää ja "nuorta", sikaa sekä vielä lampaitakin -kymmenkunta, parikin. Isäntä itse hääri apumiehineen, ja veriset toimet -tehtiin pirtissä pimeinä aikaisina aamuina. Sonnit ja vahvemmat eläimet -nuoritettiin jaloista, sitten iskettiin kirvespohjalla niskaan, jotta -köntsähtivät kyljelleen, ja siitä heti sivallettiin kulkkusuonet -poikki ja valutettiin "punanen" astiaan. Lampaat, vasikat ja siat -_pistettiin_ tainnuttamatta, eikä sikaa nyljetty, ajeltiin vain karva -pois kiehuvalla vedellä _kalttaamalla_. - -Lahtipäivänä keitettiin eläimestä ensi ateriaksi selkäkappale -sekä maksa ja muita sisälmyksiä. Sitten tuli naisväelle suuritöinen -_makkarain_ valmistus. Suolet puhdistettiin ja leikeltiin palasiksi, -punastaikinaa valettiin sisään, ja makkarat ensin kiehautettiin -padassa, sitten paistettiin uunissa taikka palvattiin saunassa. -Makkaroita saatiinkin "väki iso läjä". Niitä syötiin sitten -pyhäaamuisin Martista alkaen pitkin talvea. Punasesta, mikä ei mennyt -makkaroihin, leivottiin punasleipiä, säilytettiin punasta myös -semmoisenaan, suolaa vain pantiin, ettei pilautuisi. - -Joskus tuli lehmä taikka muu kotieläin _ammuksiin_. Se oli kova tauti, -ampui milloin kyljiltä, milloin sydämen kautta, milloin mistäkin, niin -että sisukset olivat vallan repaleina, mutta nahka silti ehyenä. Mikä -lienee ollut se _ampuja_, mutta sydämen kautta jos se ampui, niin heti -kuoli. Ammuksissa olevalle annettiin markkulia, hämähäkinverkkoa, -pirunpihkaa, eläväähopeaa ja lahopuun toukkia, jopa vesilutikoita, -jos oli veden päällä ampunut. Leikattiin myös korvasta verta ja sitä -pantiin suuhun, taikka pistettiin tupakkaa sieraimiin ja puristettiin -korvista ja turvasta, niin että eläin rupesi pärskymään. Joskus -annettiin hevoselle ammustautiin karhunsappea, mutta siitä tuli hevonen -vihaiseksi. Jos se silloin sai haistella ihmistä, tuli se ihmiselle -äkäiseksi, mutta jos se sai haistella puuta, alkoi se vihata sitä, ja -rupesi _puuta puremaan_. - -Ilkeät ihmiset useasti pilasivat karjan, niin että se alkoi _lypsää -verta_, taikka maito tuli utarista piimänä. Silloin lypsettiin ja -vietiin maitoa yhdeksän varaseipään juureen. Otettiin myös yhdeksältä -juurelta lepänoksia vastaksi, sidottiin siihen sammakko, ja haettiin -lypsinkiululla hetteestä vettä, ja sillä vedellä ja vastalla haudottiin -utaret, ja vesi lennätettiin takaisin hetteeseen. - -Useasti pahat kateelliset naapurit saattoivat lehmiin _kitumaan_. -Ottivat sammakon, varastivat sen suuhun lehmästä karvoja, sitoivat suun -punaisella langalla, ja sitten solmivat sammakon punaisella langalla -varaseipääseen karjaveräjän pieleen. Ja niin kauan lehmä kitui, kun -sammakkoa siinä pidettiin. - -Eivät olleet eläimet silloinkaan enää oikein "lykyssään", kun niihin -ilmestyi _permuja sekä väiveitä ja sonseria_. Permuista siivoutui -eläin kesällä itsekseen, mutta väiveisiin, samoinkuin _syyhyyn ja -kapeen_, seulottiin tuhkaa selkään sekä kärvennettiin karvoja tulella. - -Joskus lehmä _pudotti märepalansa_, ja silloin siltä "loppui syönti", -ellei annettu suuhun uutta märepalaa. Otettiin ja pureksittiin heinistä -pallero, taikka riistettiin toisen lehmän märepalasta kappale, ja se -työnnettiin palansa pudottaneen poskeen. - -_Pääntauti_ oli tavallisimpia hevosten tauteja, ja sitä kärsiessään -hevonen _köhi ja hoki_, ja lopulta _horkka_ syöpyi kulkkuunkin. -Mutta jos jo syksyllä antoi hevoselle kärpännautetta, kuivattua -kärpänraatoa, appeessa, ei pääntauti tarttunut, taikka kesällä, kun -järvi märki ja lykkäsi semmoisen keltaisen kuoren rannalle, otti -ja pyyhki sillä kuorella hevosta. _Lapautus_ tuli sopimattomista -längistä. Sitä parannettiin hieromalla, lämpöisellä vedellä haudeltiin -ja puupaalikalla työnneltiin. _Patti_ paisui useasti hevosen polveen. -Sitä paineltiin itse kuolleen luilla ja puunliioilla, ja siitä -_lihapatti_ heti painui takaisin sekä _luupatti_ heitti kasvamisen. -_Kaviokuume_ tuli, jos kavioita pidettiin kovin kauvan vuolematta. Piti -aikanaan aina veistellä, tervata ja tulella lämmittää kavionpohjia, -sitten ei kuumetta tullut. Vielä piti valaa tärpättiä kavion pohjalle -niin paljon, jotta suoti kavion lävitse, sitten ei _toukka_ syönyt -kaviota, muuten se kaivoi sen aivan valkealle jauholle. Piti myöskin -_sammakko- eli harakkalihaa_ vuolla, niin ettei se saattanut koskea -maahan. - -_Aitomus_ hevonen parannettiin siten, että se talutettiin yli akkojen -korennon kolme kertaa takaperin ja taas etuperin, ja sanottiin: -"Tuota korkeammasta älä yli mene!" Jos taas hevonen oli paha _kiinni -antaumaan_, piti viskata kovasti kintaansa sen selkään ja sanoa: "Elä -miestä pakene!" - -Toisinaan sattui lehmän taikka hevosen panemaan _talvikko, talviainen, -navettajainen eli navettalintu_. Se teki paljon pilojaan, ja sen jäljet -olivat pahat, siihen kuolikin, ellei ollut "jälen kahtojaa". Piti -vesipajuista ja hetteiden heinistä keittää haude, taikka valkeista, -alangoista kootuista talviheinistä. Myös paineltiin lämmitetyllä -auranluottimella, yhdeksännen navetanhirren raosta otetulla sammalella, -tammisella virsikirjan kannella ja saneltiin: - - "Talvikko, pahantapainen, - kesän heiluit hettehessä, - talvet tallin sillan alla." - -Taikka käytettiin vielä tuhoisampaa keinoa: tapettiin talvikko itse -ja sen raadolla paineltiin puremia. Talvikko oli pieni valkea -eläin kuin hiiri, makaili ruohikossa ladon, navetan sekä riihen -pahnoissa, laskeskeli niihin vettä, niin että siitäkin eläimiin -tarttui. Hyrynsalmen Hyttilässä talvikko puhaltui hevosen sisään ja -ajoi sisukset, niin että henki pois. - -Pahempi talvikon panemaa oli _metsänjälki_. Metsänjälki kun oli paha, -niin se oli niin paha, ettei sen pahempaa ollut, "eikä sen kahtojaa -olhit monta". Siihen paikalla kuoli, ellei ollut katsojaa, se kun -niin ajettui ja märätti. Siihen piti tietää karhun synnyt ja muut -manausluvut, piti painella karhun hampailla ja kämmenillä sekä hautoa -vesillä ja voidella voiteilla. Vanhat tietäjät vain tämmöisiin -toimiin pystyivät. - - - - -NIITYISTÄ. - - - "Missä niitty? - Viikate vilahti!" - -Niityistä saatiin parhaat karjankonnut. Niitä oli sekä _maa- eli -luhtaniittyjä että suoniittyjä_. Suoniityt olivat soiden selillä -ja rantapuolilla, maaniityt järvien, jokien ja purojen rannoilla, -_järvi-, joki- ja puroniittyjä_. Pitkin suuria selkosia oli niitä, -aitaus siellä, toinen täällä, useasti peninkulman, parinkin päässä -talosta. Maaniityt oli raivaamalla rantakorpiin saatuja _perkkiöitä_, -suoniityt taas muuten vallattuja. Kuka vain ensinnä ennätti mennä -suota niittämään, se sitä vastakin piti heinämaanaan, jotta "tämä -on minun!" Maaniityt vallattiin _pilkoittamalla_. Minkä toinen oli -varalleen pilkoittanut, siihen ei tavallisesti toinen enää yritellyt, -sillä "pilkat teki isäntäoikeuden". Mutta tuli joskus riitaakin. Niin -oli Puolangalla Jokelan Väisänen syksyllä oravametsällä kolkkamiehineen -kulkiessaan Pirttijoen varrella löytänyt hyvän niittymaan ja merkinnyt -sen omakseen, veistänyt pilkat puihin poikki niemien tyvistä. Mutta -muuan Auhonkylän mies oli mennyt ja perkannut niityn itselleen. Tuli -siitä riitajuttu, mentiin Paltamon käräjille, ja oikeus tuomitsi niityn -pilkoittajalle. - -Itse kullakin talolla oli omat heinämaansa, pikku eläjilläkin -oli metsässä pienet aitauksensa, ja sekaisin, hujanhajan suurilla -selkosilla olivat niityt. Niin oli esim. Puolangan Kivarijärven -vanhimmilla taloilla, Jokelalla ja Nurmella jokiniittyjä Viitajoella -ja Kiiminginjoella -- "Ylikiimingiksi" sanottiin --, Tulkkipurolla, -Vääräpurolla, Pöytäjoella, Kärryspurolla, Utospurolla ja vielä -Auhonkylän lähellä Pirttijoella. Suoniittyjä oli heillä esim. Utoksella -Häikiönsuo, Välisuo ja Puustisensuo, Viitajärven luona Viitasuo, -Kiiminginjoen pohjoispuolella Luikonsuo. Mutta samoilla seuduilla -oli myös Puolangan talon sekä pappilan heinämaita. Kiannan Vuokin -Kyllösellä oli niittymaita yli peninkulman päässä Kuomussa, Naamajärven -tienoilla, ja Kuhmon Lentuan Saaren talolla perkkiönsä Sumsan takana, -toista peninkulmaa etäällä. Jopa kymmenittäin voi talolla olla -niittypalstoja. Niin esim. Leppälällä, Puolangan Väisälässä, kuulemme -seuraavia hauskoja nimiä: Saarilato, Välilato, Saunapuronkorpi, -Sirppikorpi, Vanhalato, Pahakorpi, Kokonpesä, Hätävara, Pikkulato, -Arolato, Perkkiönlato, Asikaisenlato, Könkäänlato, Uusilato, Matinmaha, -Pajakansuo, Katajanlato, Harviainen ja Pettälä. Näiden nimet jo -osaltaan selittävät paikan luonteen. - -Maaniityt olivat ympäröidyt jonkunlaisella risu- taikka orsiaidalla, -mutta suoniityt olivat tavallisesti aidattomia. - -Joskus näki jollakulla suolla aidaksenkappaleista hakkuloitua -sorkka-aitaa. - -Luonnonheinää vain perkkiöt kasvoivat, sen minkä kasvoivat, ja suot -taas työnsivät harvaa kuivahkoa suoheinää. Kovin kehnon korren -jotkut suot kasvattivatkin, jopa niin että niittäjän piti, kun lähti -ruo'alle, "viikate heittää merkiksi, mihin saakka oli niittänyt". Joka -toinen vuosi soita vain niitettiinkin, toisen kesän aina saivat olla -_kulolla_, niitä ei _raudalla_ niitetty niinkuin maaniittyjä. Eikä -maaniityissäkään kovin kehuttava heinä kasvanut, jaksoi sitä mies -viikatteella katkaista. Kannonjuuria ja mättäiköitä sai niittomies -kalvaa ja pajukoita kierrellä taikka vetisiä rantalietteitä sotkea. -Niinpä pitikin heinämaita, kun ne olivat niin huonoja, olla paljon, -ja siitä taas seurasi, että heinänteko kesti kauan, useasti sivu -leikkuuajan, syksyyn saakka. - -Koko voimin, eväät mukana, mentiin etäisille niityille heinäntekoon, -asuttiin siellä saunassa taikka majassa, ja minkä miehet niittivät, -sen naiset haravoivat, vaikka niittivät entisaikaan naisetkin. -Kotiseppäin takomilla, oksavarsi-viikatteilla niitettiin ja -heiniä kannettiin selässä takkavitsalla. Heinät koottiin pitkiin -_pielessuoviin_ eli _sauroihin_, taikka pyöreisiin _keko- eli -napakkosuoviin_, jotka ympäröitiin aitauksilla. _Latoja_ ei paljoa -käytetty, joitakuita pieniä pahaisia röttelöitä yksilappeisine -kattoineen näki metsäniittyjen kummituksina kyhjöttävän. Suovat ja -pielekset ne enimmäkseen soilla ja niityillä seistä töröttivät ja -talvella lumitonttuina odottelivat heinännoutajaa. - -Sitten kun tuli _lohkojako_, "kun niljoja ruvettiin ajamaan", ja -metsät erotettiin ruunulle, jäivät monet suoniityt ruunun maille. -"Lantmeetari kysyi vain, että kenen niitty tämä on... niin se -merkittiin sen niityksi, joka sitä on niittänyt." Ja niin ne tulivat -vain _nautintoniityiksi_, joita saatiin mielin määrin niittää. Mutta -raivatut niityt merkittiin raivaajan omiksi. Niin on vieläkin monella -vanhalla talolla monia etäisiä _ulkoniittyjä_ "tuolla eteläsyänmaalla -monta, joissa ei kaikissa ole käytykään". Mutta monet pikkueläjien -niittypalstat, suot ja raivaukset, joutuivat talonomistajien sarkoihin -ja heidän omikseen, vaan niitä, jotka jäivät ruunun saralle, saivat he -edelleen niitellä. - - - - -HALMEEN VILJELYKSESTÄ. - - - "Tiijänhän mie tilkun maata, - syömätöntä, juomatonta, - miehen miekan käymätöntä." - -_Halmeen_ viljelys on metsänkäynnin ja kalastuksen rinnalla jo -ikivanhoista ajoista ollut Kainuun tärkeimpiä elinkeinoja. "Sieltähän -se leipä ennen saatiin metästä, ja halmeruuki on tänne eläjät tuonut." -Joka talolla oli metsäraateensa, ja vielä 40-50 vuotta takaperin oli -aivan tavallista, että parhaana polttoaikana sankka kaskisavu kohosi -yht'aikaa kymmenien vaarojen rinteiltä, ja kietoi harmajaan haikuunsa -koko ympäristön. - -Ennen, kun metsät "eivät olleet kenenkään", vaan olivat "kaiken -maailman yhteisiä", sai ken tahansa mennä kirves kourassa salolle ja -kysymättä keneltäkään lupaa, raataa _huuhdan_, minne vain mieli teki. -Syksyisillä metsästysretkillä kulkiessaan erämiehet useasti tapasivat -katsella kaskimaita ja kun löysivät sopivan vaaran, veistivät pilkkoja -puihin, ja sillä oli paikka merkitty omaksi. Eikä siihen tavallisesti -toinen ruvennut tunkeilemaan. Myös "omia aikojaan kun pyhäiltoina -tupakoitiin, tuumattiin miehissä, jotta minä aijon siihen, ja minä -siihen halmeen tehä". - -Sekametsäiset ruohoiset vaarat ja lempisammalikko-ahot, joilla kasvoi -kuusta, koivua, leppää ja pihlajaa, olivat parhaita kaskimaita, -mäntyperäiset vaarat olivat huonompia ja laihempia. Useasti kaadettiin -kaskeksi koko vaara, aina suonrantoja myöten, ja "on ne ennen korvet ja -kaikki kaataneet huuhiksi suurtakin metsää, alempia petäjiköitä". - -Ensi töiksi, syksyllä Mikkelin jälkeen, kaskimetsä kirveillä ja -_kassaroilla näröttiin_ eli _kassaroitiin_. Kaikki pienet puut ja vesat -rapsittiin poikki, ja isommat puut karsittiin tyveltään paljaiksi. -Sitten oli parempi hakata talvella, eivätkä pienet puunnoikkelot olisi -hangen alta yltäneetkään kirveen terään. - -Sillä hangen aikana huhta käytiin _hakkaamassa_. Keväällä -_huuhtikuussa_, jo Maarialtakin, kun lumi oli niin hangittunut, että -kannatti suksimiestä, hiihdettiin salolle lyömään puuta maahan. Kaikki -puut järjestään keikautettiin vieri viereen _pitkinmäiseen_, latva -"vesietelään". Siinä asennossa ne paremmin kuivuivat, ja oli helpompi -sitten rovita, kun eivät olleet ristiin ja rastiin. Mutta kaikkein -isoimmat hongat, aarniopuut, ja haavat jätettiin seisomaan, ne vain -_pyällettiin_, hakattiin kolot tyven kahta puolta, että tuuli sai -toimittaa kaatotyön, taikka kolottiin ympäri puuta korttelia leveä -vanne, niin että puu kuivui ja kuoli maata laihduttamasta. Sillä -myöskin maan piti hautua, turtua ja kuolla, ennenkuin se saattoi -kasvaa hyvän viljan. Semmoisia kuivia tavattomia honkia jäikin usein -huhtaan _patvina, kuivettoina_ eli _keloina_ seisoa törröttämään, -jopa väliin niin paljon, jotta orava pääsi puittamalla huhdan ylitse -metsästä toiseen. [Nykyään saadaan näiden kuivettoskelojen juurista -"ylön hyvää tervaa".] Joskus jo vuosia edeltäkäsin isojen vaarojen -isot hongat pyällettiin ja heitettiin tuulen kaadettavaksi odottamaan -vastaista kaskenkaatajaa. Mutta kuuset, isotkin, lyötiin maahan, -sillä oksikkaina ne olivat hyviä palamaan ja paloa kiihdyttämään. Kun -hakkuuaikana oli vahva hanki, jäivät kannot koko korkeiksi, parin -kyynärän, jopa joskus miehen mittaisiksi. Semmoisina ne sitten kuin -mitkäkin nokitontut jäivät halmeen vartijoina seisomaan. Vain pienet -kannot hakattiin pois tieltä. Majavanhampaalla hioivat kaatomiehet -kirvestään, jottei teränjälki ottaisi vesaa enempää kuin majavankaan -hampaan jälki. Huhtaa hakatessaan liikkui kirvesmies puulta toiselle -lyhyillä suksikalhuillaan, kömpelöillä _potakoilla_. - -Suuret huhdat pitivät hakkuumiehiä työssä aina kevätpuoleen, jotta -lumi jo alkoi sulaa pälviin. Semmoisekseen sitten heitettiin koko -maahan lyöty metsä. _Kuivaperäiset_ maat poltettiin samana kesänä -verikaskesta, samoin koivikoita ja _hyötömetsiä rieskattiin_, mutta -matalat _lamuperäiset_ maat, vanhat metsät ja kuusikot jäivät -_hauduntamaina_ vasta toisena kesänä poltettaviksi. Edellisiä -sanottiin _yksitulisiksi_, jälkimäisiä _kaksitulisiksi_ huhdiksi. - -Juhannuksen edellä, kun touot oli tehty, kun oli tyyni hyvä ilma, -taikka kävi hiljainen tuulenhenki, huhta _poltettiin_; kovalla -tuulella olisi helposti saattanut heittää tulen metsään. Vaikka -vanhoilla oli kyllä siihen varansa: kiersivät huhdan kuikankynnellä, -kuikka kun on semmoinen vesilintu, niin se esti tulen lennähtämästä -metsään. _Iskutulella_, tuluksista ei huhtaa sytytetty, se ei ollut -niin voimakasta, vaan piti ottaa valkea _kitkantulella_, sillä se -oli vihaisempi tuli ja äkäisempi maata kärventämään. Otettiin pari -kuivaa tervaspalikkaa ja elävän puun kuivaksi paahdettua pakkulaa. -Tehtiin sitten toiseen tervaspalikkaan rako, korttelia pitkä, puolta -tuumaa leveä, rakoon pantiin pakkulaa ja toisen tervaspalikan päällä -hangattiin, kunnes savu alkoi tuuhahdella, ja viimein leimahti tuli. -Niin vanhat vaarit kouristaan vain hieraisivat valkean ja itse -ensimmäisen pehkon sytyttivät. Sitten eivät kyenneet pahansuovatkaan -pilaamaan. Tuohikäppyrään pistettiin tuli, se puupihtiin, ja sillä -sytyteltiin huhdan reunoihin aseteltuja lahoja sekä pehkoja. Tuulen -yläpuolelta ja ympäriinsä pistettiin paloksi, huhta syttyi kuin -tappurakuontalo, ja pian oli koko raivio yhtenä hirveänä roviona. -Ryskyen ja rymisten rynnisti tohiseva tuli ryteikköön, ja sankka savu -kohosi taivaille. Sukkelaan kirmaisi valtava palo yli murrokon -kärventäen viimeksi palamattoman keskustankin. Joskus sattui niin, -että suureen huhtaan hätäytyi itse kontio liekkien keskelle. Niin oli -käynyt Kiannan Kerälänkylän Koukovaaralla. Suureen patvihonkaan oli -ukkoparka kaahaissut, siellä kiukuissaan ja peloissaan kiljunut ja -karjunut, viimein kurahtanut maahan ja palanut. - -Niin jätettiin huhta taas talveksi hangen alle, sitten seuraavana -kesänä siinä heinänteko-ajan edellä, se _rovittiin_. Palamattomat -rungot kasattiin palamattomiin paikkoihin ja sytytettiin tuleen, -rovioihin. Viimeksi vielä _tiereltiin_ eli _kekäleidenneltiin_, -kepakolla vieriteltiin palavia kekäleitä _pieltopaikkoihin_, kun oli -jäänyt semmoisia _välkkypaikkoja_, tulen käymättömiä _maankenkiä_. -Tuulella kävi ravitseminen paremmin, alapuolelta tuulen lähdettiin -kärventelemään, ettei tarvinnut niin paljon hääriä savun seassa. -Se oli nokista ja tulenpolttavaa työtä, pikimustina murjaaneina ja -metsäkyöpeleinä siellä nokipilvessä, savun ja tulen ääressä työmiehet -kanki kourassa heiluivat. - -Mutta oli kevätkesäisessä huhdanraadannassa metsäelämää rakastavalla -ja korven ääntä ymmärtävällä salolaisella hauskuutensakin. Niinpä -vanha Kypärän ukko vieläkin oikein kaipaillen muistelee niitä aikoja: -Kyllä se oli ihanaa, kun oltiin sydänmaalla huhtaa polttamassa ja -rovihtemassa... kun linnut lauloivat, niin jotta helisi... kun -käetkin kukkuivat, niin jotta kävi yksi helinä. Kuuli niin monta -laulunlajia, jottei tiedäkään. Mutta käet kaikkein kauneimmin -kukkuivat, yön aikana ne kaikkialla oikein rujusivat. Ja kun -leivo [peipponen] tuli huhtimaalle laulamaan, niin siitä vasta oikein -ihastuttiin, se oli hyvä merkki, jotta leipää tulee. Ja tyyninä öinä -laskettiin lampiin verkkoja, ja käytiin ongella ja pyydettiin rysillä -ja saatiin kalaa. Ei jaksettu syödäkään, suolaan pantiin. Sai pyytää -lintua ja kalaa niinkuin mieli teki, ei ollut vahtia... kaikki oli -omassa hallussa. Oli teerensoidin parhaillaan, viriteltiin rihmoja -teerille ja saatiin niin paljon, niin paljon, jotta aivan lintua -keitettiin, keitettiin lintua ja kalaa. Majassa asuttiin, ja tuli -paloi majan edessä, siinä keitettiin linnut ja kalat ja muut syötävät, -ja juotiin tuohilipillä vettä hetteestä. Jo oli hauskaa, ei tiedetty -näitä aikoja... Se vain piti varata, ettei käki saanut pilata, siksi -nukuttiin aina leipäpalanen päänpohjissa, ja heti herättyä siitä -haukattiin. Sillä jos käki sai pilata raatajat, kasvoi huhta huonon -viljan, tähät tulivat mustapäitä. - -Sitten seurasi viljanpano. Ennen heinäntekoa, jo _etsingon päivältä_ -alettiin, ja _Jaakoksi_ piti joutua valmiiksi, silloin ehti vilja -hyvälle laiholle ennen talven tuloa. Maata ei ensinkään kynnetty --- Jonkerin puolessa ja Sotkamossa jotkut ovat kyntäneetkin --, -kypenikköön vain kylvettiin vilja, sitten päälle _karhittiin_, niin -jotta multa nousi tuhan alta, ja jyvät peittyivät. Kannonjuuret -kaiveltiin kuusen koukkerosta tekaistulla _kuokalla_. _Karhi_ oli tehty -vain kuusen oksikkaista rungoista, kuusi, kahdeksankin metrin pituista -rungonpuolikasta vitsastettiin poikittaisten _ruotopuiden_ väliin, -sivuihin kiinnitettiin aisat ja peräpuoleen _häntäpuu_, josta voitiin -ohjata. Joustavat, toista kyynärää pitkät oksat sujuivat ja karhosivat -joka juurenkin loman. Ruista palomaahan aina pantiin -- pieniin -paloihin myös naurista, Sotkamossa mainitaan joskus kylvetyn ohraa --- ja halme piti aina siementää _halmerukiilla_, sillä _peltoruis_ -ei siinä menestynyt. Mutta hyvin harvaksi kylvettiin kaski, paljoa -harvemmaksi kotipeltoa, sillä voimakas tulimultainen maa työnsi -vahvasti kortta, ja juuri _pensoi_ leveäksi rykelmäksi. Se oli jo koko -iso aho, joka vain tynnyrillä siemennettiin. Niinpä esim. _Akanahon_ -puolentoista tynnyrin halme Akanvaaran liepeellä, Puolangan -Väyrylässä, oli niin laaja, että karhitsija saattoi sen kiertää vain -kolme kertaa rupeamassa. Ja Särkimäkeläisen halme Rakennuslehdossa, -tynnyrin halme, oli noin sata syltä ristiinsä. - -Lopuksi, jos huhta oli lähellä asuttuja maita, tehtiin sen ympärille -aita, lyötiin metsästä puuta vain semmoisenaan maahan ja palopuita -pantiin lisäksi. _Murtoaidaksi, risuaidaksi_ sellaista rytöstä -kutsuttiin. Etäisillä selkosilla, missä ei kylän karja liikkunut, ei -halme kaivannut minkäänlaista aitausta. -- Paikoin laskettiin syksyisin -hevonen halmelaihoa syömään, sillä "ei se pilau, kun hevonen syö, mutta -lampaan syönnillä pilaupi". - -Polttosotien aikoina oli vilja useasti kylvetty kaskeen jo -keväthangille, jotta ei aitasta joutuisi rapparien haltuun. "Siellähän -menee maahan, kun lumi sulaa", arveltiin. Oikein vanhaan aikaan ei -huhtaa ollut ensinkään rovittu, oli viskattu vilja vain polttotuhkiin. - -Seuraavana kesänä halme _leikattiin_, ja hyvinä vuosina joutui -vilja joskus jo Jaakon päivältä sirpille. Ja kun oikein kauniisti -kasvoi, niin oli vilja verissään "kuin veripurtilo, ja siitä se -hyvä jauho lähti". Sattui joskus tällaisen, verissään olevan ihanan -laihon kova pakkanen turmelemaan kesken leikkuutyötä, niin että -kaikki meni kakuiksi. Ahkerasti häärivätkin leikkuumiehet, mutta -suurien halmeiden katkaiseminen kesti viikkomääriä, vaikka öilläkin -päiviä pyöristettiin. Kuutamallakin näki kyllä leikata, mutta -jos ei ollut kuudanta, toimittiin tulen valolla. _Tulisoittoja, -tervassoihtuja_, pitkiä kolmisylisiä hongansäippiä, vitsastettiin -pitkiin kaskikantoihin, ja sen mukaan kuin leikkuu edistyi, siirrettiin -valoneuvoja, ja ne paloivat kuin kynttilät, ja paikoin niitä -sanottiin _miiluiksi_. Sekä miehet että naiset olivat leikkaamassa. -Suuria _lyhteitä_, aina kuusi vaaksaa ympärimitaten, sideltiin -kaksijatkoisilla siteillä -- miehet sitoivat, naiset eivät kyenneet. -Riiheen pantaessa lyhteet sidottiin uudestaan kolmeenkin osaan. -Lyhteet aseteltiin kuivamaan _kuhilaille_ oksikkaisiin puunrunkoihin, -karvaisiin, taikka lyötiin kasken kantoihin neljä naulaa, ja niihin -ripustettiin lyhteet siteistä, latvat alaskäsin ja vielä _kattolyhde_ -kannon nokkaan. Tehtiin myös kymmenlyhteisiä _varajalkoja_. Kärväiltä -ja kannoilta ladottiin lyhteet suuriin _suoviin, aumoihin, kykäille -ja närtteisiin_. Tuhannenkin lyhdettä pantiin samaan aumaan taikka -närtteeseen, ja olivat ne kolmekin syltä korkeita, niin että piti -anteluspuulla kurotella lyhteitä ylös. Suurelle halmeaholle kohosi koko -joukko semmoisia komeita kekoja. - -Talvella lumen tultua, kun järvet jäätyivät ja suot pohjittuivat, -ajettiin aumat kotiin ja puitiin kotiriihissä. - -Hyvin lähtikin halmeriihestä jumalanviljaa, jos oikein otti -lähteäkseen. Tavallisesta laihosta saatiin tynnyri sadasta lyhteestä, -ja useasti lähti sata lyhdettä kapan kylvöstä, joten siis tynnyrin -kylvöstä kasosi kolmekymmentä tynnyriä. Niin oli Ukonvaaran ukko -Kuhmossa saanut _Paloaholta_ 38:n kapan siemennyksestä 33 tynnyriä. -Mutta joskus erkani viljaa vieläkin enemmän. Hyrynsalmella oli saatu -tynnyrin ja kahden kapan kylvöstä 40 tynnyriä, ja Hiienvaaran ukko -Puolangalla oli korjannut Kuirivaaran halmeesta kapan panoksesta sata -kappaa. - -"Siitä viljan sai kaikkein helpoimmalla." - -Siksipä isoisten huhdanraatajien aitat olivatkin eloa täynnään. - -Mutta yksi ainoa kerta vain samasta huhdasta otettiin viljaa, ja -niin oli kärvennetty maa sekä poltettu metsä suorittanut veronsa. -Suomussalmella mainitaan joskus jonkun kerran vielä palomaan entisillä -puilla ravitun ja tierellyn sänkeen, sitten karhitun ja kylvetyn -rukiille, samoin Sotkamossa. Mutta tavallisesti heitettiin aho heti -ensi väljän jälkeen ruohottumaan ja metsittymään. Heinää kasvoivatkin -_halmeahot_ ensi vuosina varsin kovasti ja olivat "mainion hyviä -karjanlaitumia". Lähellä olevia ahoja käyttivätkin niiden raivaajat -aidattuina _hakamainaan_ muutamia kesiä, jopa niitä niittivätkin -ja saivat joskus vahvoista vaaranmaista kymmeniä häkkejä heiniä. Jo -halmeen kasvualkunakin niitettiin nurmea monet häkit väljän keskeen -jääneistä palamattomista aulakkeista. Sitten jäivät entiset halmemaat -yhteisiksi karjalaitumiksi ja rupesivat työntämään metsää, koivikkoa, -männikköä, haapaakin, sillä "se oli hyvin metänottavaa se halmeaho". -_Ahometsiksi_ semmoisia vieläkin sanotaan. - -Mutta vuosia kesti, ennenkuin saman ahon voi uudestaan raataa huhdaksi. -Vähintäänkin kolmekymmentä vuotta piti metsän kasvaa, neljä-, -viisikinkymmentä vuotta, jopa kuusikymmentäkin. Jotkut vanhat ukot -olivat ehtineet eläessään kaksi kertaa käyttää saman ahon halmeena. - -Niinpä täytyikin joka vuosi aina etsiä uusi ja uusi huhtavaara, ja -niin tuli vähitellen kasketuiksi kaikki Kainuun korpien kelvolliset -maat, ei lopulta ollut "ei yhtä saareketta, jossa ei olisi halmetta -käyty", ja niin "ne on läpeensä huuhattu nämä Pohjanmaat moni -kertaan". Ensin kaskettiin lähiseudut ja siitä siirryttiin vaara -vaaralta yhä syvemmille selkosille; ensin savusteltiin neljänneksen, -parin päässä, siitä jo jouduttiin peninkulmaiselle taipaleelle, -parin, kolmenkin peninkulman sydänmaalle ja lopulta neljä-, -viisipeninkulmaisten korpien taakse. Niin oli puokiovaaralaisilla -halmeensa kolmen neljänneksen päässä _Utavaaralla, Lehtovaaralla ja -Piltungissa_. Utavaaralla oli myös Puolangan talolla halme parin, -kolmen peninkulman takana, Kypärävaaran ukolla oli raateensa parin -peninkulman matkassa _Karisenvaaran_ laiteessa, ja vuokkilaiset -raatoivat yhtä pitkän taipaleen takana Venäjän rajaseuduilla, -_Murtovaaroilla, Jännevaaralla, Sakko- ja Luolavaaroilla, Aitto- ja -Pirttivaaroilla sekä Koivukiiman ja Paksunoksan_ ahoilla. Kuhmolaiset -niinikään kaskesivat rajamailla parin, kolmen peninkulman päässä. Olipa -Rastin talolla ollut raade Venäjän rajalla _Hutunsilmän_ vaaroilla, -jonne tuli taivalta viisin, kuusin peninkulmin. Ja rikkaat Ristijärven -Toloset kävivät Hyrynsalmen _Paljakalla_ huhtatöissä. Sinne tuli matkaa -3-4 peninkulmaa, ja laskettiin veneellä Iijärveä Uvajärveen, josta -noustiin Latvajokea Latvajärveen ja edelleen Louhijokea Ilvespuron -haaraan, mistä kontti selässä lähdettiin astumaan metsäpolkuja myöten. -Polkua sanottiinkin "Tolosen tieksi". Paljakan vaaroilla savustelivat -myös Puolangan Impivaaran ukot, Vanhantalon ja Sopen isännät. - -Kaukaisille kaskimaille vedätettiin siemenviljat jo talvenaikana, -vietiinpä suuri piimäleilikin raadantapäivien särpimeksi, havumajaan -vain piilotettiin. Läheisille halmeille kannatettiin siemenet -hevosen selässä, ja omat eväät kannettiin kontissa. Hankien aikana -kun hiihdettiin hakkuuseen, vedettiin eväitä ahkiossa, enimmäkseen -leipää, jauhoja ja suolaa, sillä erämaa antoi kyllä lihaa ja kalaa. -Rakennettiin tuohikattoinen _maja_ tai _kota_, jopa joskus saunakin, -jossa oli mukava asustella. Ja asusteltiinkin siellä viikko-, -kuukausimääriäkin. Kun saatiin tämä huhta hakatuksi, antoi työtä -toinen, lähellä oleva edellisen kesän raivio. Ruvettiin sitä palolle -hankkimaan ja sitten polttamaan. Sen jälkeen käytiin kolmatta huhtaa -rovitsemaan ja laittamaan siemenelle. Kun se oli saatu kylvetyksi, -päästiin kotiin ja ehdittiin hetkisen heilua heinätyössä, mutta sitten -jo taas kiirehti neljäs halme leikkuumiestä, ja kun sieltä jouduttiin -kotipirtille, oli jo syksy käsissä. - -Mutta rikkaat Kiekinniemen Piiraiset asustivat selkosilla koko kesän. -Talossa kun oli tavaton perhe, jouti siitä kyllä osa yletaikojaan -huhtamailla raatamaan, ja silti jäi vielä väkeä kotitöihinkin. -_Saarikiekin_ ja _Kaidankiekin_ selkosilla oli heillä suuret halmeet. -Keväthangilla muutti sinne osa miehistä eukkoineen ja lapsineen, pienet -pahasetkin vietiin kätkyineen, kaikkineen. Metsäpirtissä salolla -asuttiin, kaadettiin huhta, poltettiin toinen, rovittiin kolmas ja -neljäs leikattiin, välitöinä tehtiin heinää halmeitten aulakkeista -ja pyydettiin kalaa sekä lintua. Leipääkin salolla paistettiin. -Jauhinkivet hakattiin paasista, ja pirtissä oli paistinuuni ja -halmeen laidassa aitta, jossa oli kyllä leiväksiä. Oli vielä riihikin -metsän reunassa, ja syksypuoleen kuului sieltä tuon tuostakin -riusanroime. Kaikki lähiahojen vilja siellä puitiin ja talletettiin -aittaan, mutta oljet heitettiin ulos märkänemään taikka pistettiin ne -tuleen. Sitten kun kaikki oli valmiina, palattiin kotiin -Kiekinniemelle, josta oli oltu pois viisi, kuusi kuukautta. - -Piiraiset olivatkin kaskikauden suurviljelijöitä. Paitsi edellä -mainittuja Kiekkien halmeita, kerrotaan heillä olleen kuuden -tynnyrin kylvön Valkeisvaaralla sekä vielä mokomamman suurhalmeen -Kukkosenvaaralla. Siihen oli kylvetty aina yhdeksän tynnyriä. Suuri -raade oli ollut _Määtänvaarallakin_, jossa tiedetään myöskin seisoneen -riihen sekä viisiseinäisen vilja-aitan. Olikin talossa ollut viljaa, -neljä aittaa rinnan kyhjöttänyt kotiniemen rantatöyrällä, ja ne -halmerukiilla täytetty kattoon asti. Vieläkin seisoo talon autiolla -niemellä muiden aittojen joukossa Piiraisten vanhin aitta, rakennettu -jo 1667. Sanotaan sen alkuaan olleen halmeaittana. - -Toinen suurviljelijä oli _Rastivaaran_ eli _Rastin Immosten_ suurperhe. -Se raatoi aina Hutunsilmää myöten Venäjän rajoilla, ja "se oli julma -talo ennen ja mainio halmeenraataja ja maailman rikas paikka". Oli -talolla kerran seitsemän tynnyrin halme Vieksillä, _Kiesonvaaralla_, ja -niin tuli rutosti viljaa, jotta närtteet jäivät puimatta yli vuosien. -Monet aitat olivat viljaa täynnään, ja hinkalot olivat niin korkeat, -että eloa "portailta pantiin ja portailta otettiin". Aina Kiannalle -asti käytiin talosta monin hevosin huhtarukiin siementä noutamassa, -ja "sillä rukiilla kun kylvettiin, niin ei lehmäkään liikkunut", ei -märännyt oras hangen alla. Mutta Rastin aittaan elot märkänivät. Monet -vuodet kun rukiit seisoivat ummehtuneissa hinkaloissa, pilautuivat ne, -niin että kerrankin saatiin tyhjentää aittojen sisus järveen. Ja siihen -kohtaan kohosi sitten _Rytisaari_. Niin mahtavia olivat aikoinaan -Rastin Immoset, etteivät suvainneet toista eläjää lähelläkään, -kielsivät, kun muuan aikoi tehdä talonsa Kankivaaraan, puolen -peninkulman päähän. Sitten kun tuli lohkojako, joutuivat useimmat -huhtamaat ruunulle, ja talo rupesi köyhtymään. - -Suuria halmeita oli ollut Kiannan _Kuustolaisillakin_ Juntusen -selkosilla. Oli kerrankin -- v. 1822 -- saatu 18,000 lyhdettä, ja -niistä oli puitu niin paljon viljaa, että aitan hinkaloita oli pitänyt -korottaa. Myöskin Leipivaaran ennen mainittu "Vanhurskas" oli luettava -suurviljelijäin seuraan. Häneltä oli noudettu eloa aina Tyrnävää ja -Ängeslevää myöten. Kerrankin oli toistakymmentä hevosmiestä ollut -viljansaannissa, ja ukko oli vain arvellut: "Ei niin paljon tähän -kartanoon sovi, ettei kaikki saa". Ristijärven tutut Toloset olivat -myös joka kevät soutaneet venelastittain rukiita Ouluun, ja "jyvät oli -suuria kuin kahvipööniä". - -Vähäväkisemmät raatoivat pienempiä huhtia, parin, kolmen kapan, -kymmenenkin kapan ahoja. Jotkut jaksoivat tynnyriin, pariinkin kaataa -metsää ja saada siementä. - -Useasti yhtyivät raatajat yhteisvoimin raivaamaan _yhteishuhtia_, ja -silloin saatiinkin toisinaan tavaton kaski, kokonaisen metsän aukea -ryteikkö. Semmoinen oli ollut Vuokinkylän Kyllölän, Kovalan, Heikkilän, -Järvelän, Rimpilän ja Kinnulan miehillä _Ison-Murron_ aholla, -Vuokinjärven lähellä. Kaksitoista tynnyriä oli ahoon heitetty siementä, -mutta saatu vain muutamia seulallisia kehnoja kahuja, kun oli halla -niin pahoin turmellut parhaillaan verissään olevan viljan. Yhtä suuri -yhteiskaski oli noin sata vuotta takaperin ollut Hyrynsalmen -Kypärävaaran taloilla sekä Ristijärven Mustanvaaran Karppilalla, -Kuljulla, Heikkilällä ja Myttylällä Syvännoron kankailla. Kylvön -suuruuden mukaan ruvettiin ahoa sanomaan _Kaks'toistatynnyriseksi_. -Toinen suurhalme oli ollut Hyrynsalmen Luvankylän miehillä -_Lehtiaholla_, Heinisuon selkosella, ja siihen oli kylvetty kahdeksan -tynnyriä ja saatu 8,000 suurta lyhdettä. Puolangallakin mainitaan -kerran raadetun kahdentoista tynnyrin huhta "siihen aikaan, kun ei -ollut kirkkoa muualla kuin Paltamossa", ja Paljakan liepeellä, -_Jatkoaholla_, oli ollut yhdeksän tynnyrin halme. - -Suuri yhteishalme oli noin 50 vuotta takaperin ollut myös Ristijärven -Päsämällä ja Kilpelänvaaralla _Riitavaaran-aholla_. Halmeesta oli -lähtenyt 9,000 lyhdettä ja aina sadasta lyhteestä tynnyri eloa. -Näljängän perukoillakin mainitaan Perangan kolmella talolla olleen -_Nälkävaaralla_ yhteinen huhta, johon oli heitetty siementä kolme -tynnyriä. Ja Puolangan Joukokylällä oli kesällä 1867 _Äylönvaaran_ -liepeellä hyvin iso halme, viiden talon raatama, mutta halmeesta ei -saatu mitään, pakkanen palelsi kaikki, ja siitä ruvettiin paikkaa -kutsumaan _Halla-ahoksi_. Kuhmon Saunajärven Kähkölä ja Piiraala -raatoivat useasti yhteisiä suurhuhtia. Semmoinen oli heillä kerran -_Kuusikankaalla_, Jonkerin puolessa, kuuden tynnyrin aho ja toinen iso -halme _Issakanvaaralla_, Saunajärven takana. Viimemainitussa paikassa -viljalyhteet varkaiden pelosta jo halmeella _ravattiin_, pieksettiin -jyvät irti lyhteistä ja korjattiin pois. Sitten vasta talven tultua -vedettiin lyhteet kotiin riihittäviksi. - -Miehissä yhteishalmeet raadettiin. Saman verran oli miestä aina -kustakin talosta joka työssä,6 taikka taas isommasta talosta -oli enemmän, pienemmästä vähemmän raatajia, _päiväluvulla_ ja -_miesluvulla_ kun työskenneltiin. Mutta Kiannan Vuokilla mainitaan -käytetyn ikivanhaa kirves-mittaa. Niin oli voinut jostakusta talosta -olla kasken kaadannassa pari kirvestä, toisesta kolme, toisesta -neljä, viisikin kirvestä, jopa jostakusta aidantauksen mökistäkin -jokunen kirves joukon jatkona. Samoinkuin huuhtaa hakatessa, samoin -sitten polttamassa, roviossa ja tierelyssä sekä leikkuutyössä oltiin -kirvesluvulla, naisetkin kävivät kirveestä roviolla ja leikkuussa -sekä hevonen ajotöissä. Oli sitten _sottalauta_, semmoinen -neliskulmainen palikka, jossa jokaisella oli _puumerkkinsä_ ja sen -vieressä lovia merkkinä kirvespäivistä. Siitä selviytyivät -rästipäivätkin. Jos jollekulle oli jäänyt rästiä, oli se viimeistään -leikkuutyössä yhtä monella kirvespäivällä suoritettava. Kellä taas ei -ollut hevosta antaa yhteistyöhön, hän korvasi sen kirveellä. -Siemenkin pantiin kirvesluvulla: _kappa kirveestä_, viisi, kymmenen, -kaksikinkymmentä kappaa, huhdan suuruuden mukaan. Kirvesluvun mukaan -jaettiin halmeen elotkin, lyhde annettiin aumasta aina kutakin kirvestä -kohden, niinkauankuin jakamista riitti. Sitten kukin sai itse puida -omansa. Kaukaisilla kaskimailla oli entisaikaan omat _metsäriihensä_, -joissa puitiin halmeen viljat, ja vietiin vain jyvät kotiin, mutta -oljet heitettiin metsän hyviksi. Ne jäivät sinne maatumaan useinkin -suuriksi kummuiksi. Monilla vaaroilla ja ahoilla kerrotaan ennen -metsäriihen olleen. Kiannan Vuokin perukoilla on muuan tavaton aho, -jota nimitetään _Viisiriihiseksi_, ja sanotaan siinä toistasataa vuotta -takaperin olleen viisi metsäriihtä. Niiden kiukaanrauniotkin vielä -näkyvät. Sotkamon Riihilehdon talossa, korkealla vaaralla, tapaamme -vielä vanhan, 1746 rakennetun, halmeriihen, vankkahirsisen huoneen, -jota Jäätiöläiset vaaralla halmetta viljellessään olivat käyttäneet. - -Joskus tuli huhtien raatajille salomailla tora ja tappelukin, kun -satuttiin mielimään samaa kaskimaata. Niin olivat kerran Hyrynsalmen -Honkajärven miehet ja Kuhmon Hiirenniemeläiset pitäneet kovaa -metakkaa _Tappeluaholla_, jopa miehenkin surmanneet. Mutta Hiirenniemen -miehet olivat pitäneet puolensa, vallanneet ahon ja raataneet huhdan. -Se kyllä on jo niin vanha asia, että sama aho ehdittiin aikoinaan jo -toistamiseen raivata halmeeksi. Samoin kerrotaan entisaikoina toratun -myös Kuhmon _Hamaravaaralla_. Roviossa olivat teutuneet, muuankin -kirveellä uhkaillut, ja huutanut: "Hamarallako, vai terällä minä sua -vetäisen?" Siitä vaarakin oli sitten perinyt nimensä. - -Mutta vielä useammin tuli halmemaista riitoja rajaseuduilla -rajantakaisten karjalaisten kanssa. Rajantakaiset tuppausivat -tälle puolen huhtia raatamaan, ja tämän puolen miehet taas monesti -pakkausivat tuolle puolen. Ristiin niin puolin ja toisin raadettiin ja -riideltiin, kun ei valtain välillä ollut selvää rajaviivaa. - -Niin olivat vuokkilaiset kerran hakanneet kahdentoista tynnyrin -huhdan _Koukovaaralle_, polttaneetkin sen ja rovinneet. Mutta -sitten tulivat rajan takaa vuokkiniemeläiset, karhitsivat huhdan ja -kylvivät omalla jumalanviljallaan, vieläpä kerskuivat: "Mie kylvän -nellikköni, vaikka honkia taivaasta satakkah!" Mutta kylvämispuuhiin -joutuivat vuokkilaisetkin, pieksivät "nellikön" kylväjiä, niin että -he vaivaisina ratsastivat hevosillaan omalle puolelleen, valitellen: -"Voi miun luitain!" Toisen kerran taas rajantakaiset rovitsivat ja -kylvivät vuokkilaisten raataman huhdan, leikkasivatkin ja kokosivat -elot aumoihin. Sitten raatajat menivät kotiin, jättivät vain miehen -saunalle vartijaksi. Vuokkilaiset, jotka eivät siihen asti olleet edes -näyttäytyneetkään, tulivat miehen luo saunalle muka sovintojakoja -haastelemaan, juottivat miehen tolkuttomaksi ja veivät omiin -hoitoihinsa kaikki halmeen elot. Samoin tuli Kiannan miehille monesti -riita latvajärveläistenkin kanssa, ja kuhmolaiset taas torailivat -koivaasjärveläisten kera. - -Mutta sitten latvajärveläiset kerran menivät Vienaan valittamaan, -ja siitä tultiin rajaa käymään. Mutta paljon siinä riideltiin, -ennenkuin saatiin selväksi, mistä rajan piti kulkea, kuusi viikkoa -kinailtiin Hutunsilmän seuduilla, ja kaksi rajaakin hakattiin. Suomen -insinöörit väittivät, jotta "tästä!" ja Venäjän, jotta "tästä!" Suomen -miehet sanoivat, että "se pitää mennä meijän raja siihen kivenrakoon -järvessä... ja siihen se sitten menikin". - -Entisaikojen valtavasta halmeenviljelyksestä kertovat vielä monet -paikkojen nimet. Puhumattakaan epälukuisista "ahoista", joita on -Kainuun korvissa kaikkialla, Lyhdeahosta Mieronahoon asti, on vielä -monia "raseja" sekä "paloja". Varsin lukuisia nimiä ovat myöskin -Riihivaarat, Riihilehdot, Riihijärvet sekä Aittovaarat, Aittoniemet, -Aittokorvet, jotka kaikki kertovat entisistä suurhalmeista. Onpa -Otermalla _Voudinahokin_, josta tiedetään "vouvin" käyneen perimässä -kymmenyksiänsä, joka kymmenennen varajalan oli ottanut. - -Oli silloin viljaa Kainuun nälkämaillakin, jopa aina Ouluun -vietäväksi. Ei puhuttu puutteesta eikä pyydetty hätä- apua. Vasta -sitten, kun huhdanraadanta täytyi lopettaa, väheni vilja, ja nälkä -rupesi ahdistamaan korven kansaa. - - - - -PELTOVILJELYKSESTÄ. - - - "Elo aitassa, - nauris kuopassa." - -Pienet olivat korpimaiden _pellot_, vain kotivaaran lähimmät ympäristöt -oli viljelykselle raivattu. Ja vaaran juurelta, vainion aidan takaa -alkoi kontioiden korpi, jossa vain siellä täällä oli niittyperkkiöitä -sekä huhtaraateita ja halmeahoja. Kirveellä ja tulella uskalsi -kainuulainen käydä korven kimppuun, mutta kuokkaansa ei hän rohjennut -iskeä sen sitkeään maakamaraan, tyytyi vain möyrimään kotoista -ympäristöään. Eikä ennen niin paljon peltoa tarvittukaan, kun halme -antoi leivän. - -Ja karujahan Kainuun erämaat ovat pelloiksi. Suot ovat enimmäkseen -"kariperiä", savimaita on vain siellä täällä järvien rannoilla, jopa -niin harvassa, että yksin muuraussavikin täytyy paikoin vedättää -parinkin peninkulman päästä. Kivikkovaaroilla ovat talot, taikka -semmoisilla "jantovilla multa-ahoilla", ja niitä kivikkovaaroja ja -ahoja on kainuulainen pelloikseen perkannut ja saanut kotinsa ympärille -semmoisen peltosarjan kuin "Rinnepelto, Kuusipelto, Kaivopelto. -Navettapelto, Vaarapelto ja Vääräpelto". [Hyrynsalmen Kypärävaaran -peltojen nimiä.] - -Jo vanhoista ajoista on Kainuun ukko viljellyt kotipeltojaan -_neljässä_ osassa, kasvattaen niissä vuoron _ohraa_, toisen _ruista_. -Muuan pelto makasi tänä kesänä _mahona_ eli _kesantona_, toinen -oli _ohralla_, kolmas kasvoi _ruista_, ja neljäs oli rukiille -_muokattavana_. Seuraavana kesänä mahopelto lannoitettiin ja pantiin -ohralle, edellisen kesän ohrapelto kylvettiin rukiille, ja rukiin -alta päässyt maa jäi mahoksi. Ja niin jatkettiin iankaikkista -kiertoviljelystä: maho, ohra, ruis... maho, ohra, ruis... Mutta -kun ruis oli kaksikesäinen kasvi, vaati vuorottelu nelipeltoisen -kiekerön. Kesantoon, siemenettömän kesän jälkeen, kylvettiin aina -ohra ja ohransänkeen seuraavana kesänä aina ruis, ja rukiinsänki -heitettiin aina kesannoksi. Ohran alle maa lannoitettiin, vedettiin -tunkiosta karjanlantaa noin sata kuormaa tynnyrinalalle, mutta rukiille -ei lantaa haaskattu. Kesantopeltoon aidattiin karjalle lehmisavu, ja -kesannon kolkassa kasvatettiin peruna sekä hamppu. Syksyllä kynnettiin -viljansänki peittoon talven alle, ja keväällä ennen viljan panoa -kynnettiin vielä pari kertaa. Siemenkin peitettiin kyntämällä. - -Puuperäisillä _auroilla_ vain kynnettiin, _puukarheilla_ harattiin ja -_puutadikoilla_ pistettiin lantaa, _puukuokilla_ nostettiin pottua, ja -kaskikantojen juuria kaavittiin kuusenoksakoukkeroilla. Kotiriihissä -kuivattiin ja puitiin vilja käyrillä _varstoilla_ taikka _riusoilla_, -seulottiin tuomipohja-seulalla ja viskaimella käsin viskattiin. - -_Ruis ja ohra_ olivat jo vanhastaan kasvatetut leipäviljat. Suurina -halmeaikoina kylvettiin toisinaan ruista paljonkin, mutta sitten -jälkeen pantiin sitä tavallisessa talossa peltoon noin tynnyri, -parikin. Ohraa kylvettiin suurtalossa kymmenenkin tynnyriä, mutta -tavallinen talo tyytyi neljään, viiteen tynnyriin. Ohra kylvettiin -paljon tiheämpää kuin ruis, ohratynnyrin maa siemennettiin -kymmenellä, kahdeksalla, jopa vain kaudellakin ruiskapalla. _Kauraa_ -ei entisaikaan viljelty ensinkään, vähän kyllä nytkin, jossakussa -talossa tynnyrin verran heittävät peltoon. Suviruista on myös kokeiltu, -ja hyvinä kesinä tuotti se hyvästi. Heti hankien lähdettyä, kun routa -oli sulanut, jotta aura pystyi peltoon, heitettiin se maahan ja joutui -Perttulin aikana leikattavaksi. - -Syysruis kylvettiin kotipeltoihin heinä- ja elokuun vaiheilla, -Ollinpäivältä alkaen, ja ohra pantiin hankien lähdettyä. Vuosia myöten -oli sitten, miten vilja joutui leikattavaksi. - -Vuosia myöten tuli _satokin_, vaikka eihän se koskaan, lukuun ottamatta -halmeita, karussa korpien ja vaarojen maassa mikään kehuttava tullut. -Hyvinä vuosina saatiin hyvästä maasta 5-6 jyvää, parhaista 8:nkin, -mutta ani harvoin 10. "Ne olivat lukukerrat ja lukumaat, joista niin -viljaa lähti." Monesti saatiin tyytyä 3-4:ään jyvään, sillä "näissä -maissa, kun saisi neljä, viisi jyvää, niin se olisi hyvä, mutta menee -yhtä hyvin, ettei saa kun kahet siemenet", vain _kaksi_ jyvää. Näin -tapahtui silloin, kun halla kävi turmelemassa kasvavan laihon, taikka -satoi viljaan _ruosteen_, niin että jyvä jäi pehmeäksi, taikka -_turilaat_ turmelivat, taikka ilmestyi _nokipäitä_. Nokipäitä tuli -varsinkin vanhaan ohraan, "kun siemen meni hyvin vanhaksi, kun -yksi siemen oli kovin kauan samassa talossa, se otti ja semmoiseksi -heittelehti." Silloin piti saada verestä siemenalaa muualta. -Auttoi myös nokipäistä, kun ohransiemenen leikkasi vihantana. Sillä -"ohransiemen kyllä itää, kunhan on kaksi akanaa yhessä ja vähän syäntä -välissä". - -Leikatut viljalyhteet pantiin kuhilaille eli varajaloille. Ohria -kuivattiin _uluilla_. Lyötiin peltoon tolpat, joiden varaan asetettiin -orsi, niku, ja siihen ripustettiin ohralyhteet kaksittain, latvat -alaskäsin. Pantiin neljä, viisikin lyhdettä yhteen kimppuun, ja -sanottiin kimppua _ohrapariksi_. - -Kolmas vanhan kansan tärkeä viljelyskasvi oli _nauris_. Sitä paljon -viljeltiin syötäväksi, ja parhaiten se kasvoi halmeessa. Joko -jätettiin ruishalmeesta joku kolkka naurista varten, taikka raadettiin -erityinen pieni huhta, varsinkin lepikköaholle. Vedätettiin myös -entiselle halmeelle, rukiinsängelle, talvella havua ja murtoa ja -mitä saatiin palavaa puuta, ja sitten kesällä poltettiin, tiereltiin -ja kuokalla sekä rautapiiharavalla perhosteltiin. Tuhkakypeneeseen -kylvettiin nauris _hypyllään_, vedettiin _sitkaimet_ ja niiden -mukaan siroteltiin siemen. Jotkut sekoittivat siemenen tuhkaan -taikka hiekkaan, jotta saivat kylvön tasaisemmaksi. _Kuiri_-määrällä -[kuiri = lusikka] naurista kylvettiin, puolenkymmentä kuiria kun -halmeeseen heitti, tuli jo kyllä syötävää. Tuhkaperässä kasvoi nauris -hyvästi, ei tehnyt _juuriainenkaan_ [juurimato] haittaa. Paikoin -laskettiin nauriin kylvökselle lehmikarja yöksi, se kun siinä höysti -siemennyksen, niin sitten kasvoi nauris hyvästi. Syksyllä viimeisinä -viljoina käytiin nauris vetämässä ja _listimässä_. Maakuoppaan -peitettiin halmeen sato, _kaalet_ heitettiin päälle ja luotiin vielä -multaa peitoksi. Sitten talven tultua noudettiin nauriit kotiin. - -Nauris olikin tärkeä raatajan ravintoaine. Siitä laitettiin monet -talven vellit, paistikkaat ja hauvikkaat. _Pottua_ eli _potakkaa_ -"ei ennen ollutkaan", vasta vähitellen opittiin sitä viljelemään. -Kesantopeltoon, rukiinsänkeen muokattiin sille maa ja lannoitettiin -"lammasnavetalla", pantiin lantaa, sen minkä aura jaksoi peittää -peltoon. Alussa ei perunaa kovinkaan paljoa viljelty. Jokelassa -Puolangalla oli saatu pottusatona "tervatynnyrin kopallinen". Vain -kekrinä oli niitä raahdittu syödä, ja loput heitetty siemeniksi. -Totuttiin siitä sentään potakalle, niin että jo kylvettiin sitä -tynnyri, pari, kolmekin, hyvissä taloissa viisin, kuusin tynnyrein. -Jopa peruna lopulta ajoi nauriin ruokakupista pois. Mutta vanhat -vaarit eivät olleet tulokkaalle suosiollisia. Niinpä Jokelankin äijä -oli niille kovin vihainen, syömättä jätti ne aina kuppiinsa, jopa -pahalla päällä ollessaan paiskeli lattialle, manaten: "Nuota auringon -karkulaisia kuppiini panevat". - -_Hamppukin_ oli niitä vanhankansan viljelyskasveja, joita ennen -käytettiin paljoa enemmän kuin nykyään. Joka talon kesantopellossa oli -hampulla oma alansa. Puolenkymmentä kappaa, nelikkokin, kymmenenkin -kappaa sitä hyvässä talossa kylvettiin, suurtalossa tynnyrikin. -Juhannuksen edellisviikolla pantiin hamppu peltoon, ja se vaati hyvin -menestyäkseen vahvaa maata, navetanlattian alle keräytynyttä lantavettä -sille paikoin vedätettiin. Nyt ei hamppua enää viljellä kuin -sanan sijaksi, eivätkä kaikki naiset edes osaa hamppua kehrätäkään, -sillä "kansa menee niin tyhmäksi, ettei enää osaa hamppua laitella". - -Uudispeltoa, _pellonlisää_ tehtiin _kuokkimalla_. Metsä kaadettiin -ensin pois, sitten väännettiin rautakangeilla ja puukaljuilla kannot -ja kivet ylös ja maa kuokittiin. Kivet kasattiin _raunioihin_, ja -syksykelillä vedätettiin ne pellon reunaan kiviaidaksi. Monilla -kivikkovaaroilla oli viikoiksi kivenajoa. Kannot ja puunrungot -risuineen poltettiin. _Ympärysojat_ kaivettiin uudispeltoa -piirittämään sekä _niskaoja_ rinteen yläpuolelle, ettei vesi valuisi -viljelykselle. Mutta mitään sarkaojia ja sarkajakoa ei käytetty, pelto -kuin pelto. Jos maa oli kuokittu kevätkesällä, pantiin se jo seuraavana -kesänä viljaa työntämään, mutta jos kuokkiminen oli toimitettu -syksyllä, sai _kuokkamaa_ seuraavan kesän semmoisenaan "märätä". Ensi -viljaksi pantiin kuokkamaa kasvattamaan ohraa, vieläpä toiseksi ja -kolmanneksikin sadoksi. Sitten heitettiin uudispelto mahoksi, ja sen -jälkeen kylvettiin rukiille, ja siitä alkoi tavallinen vuorottelu. - -_Suota_ ei entisaikaan viljelty, jotkut vain yrittelivät, mutta -eivätpä tahtoneet kariperäiset raa'at vetiset maat tottua viljaa -kasvattamaan. Niin oli Kuhmon Varajoella, Petäjäniemellä ja Harjulla jo -noin 60 vuotta takaperin ollut ojitettuja suoraateita, joita isännät -olivat "kyetelleet" ja kylväneet rukiille, mutta saaneet hyvin huonon -sadon palkakseen. Samoin olivat epäonnistuneet erään Kiannan ukonkin -suonviljelyskokeet. - - - - -TERVANPOLTOSTA. - - - "Siellä vainen tervapurret - puhkoo vettä vellovaa." - -Kaikki ovat kyllä kuulleet puhuttavan Kainuun tervanpoltosta ja -Kainuun tervaukoista, jotka korpimaissaan kesäkaudet tervahaudoilla -rujusivat ja taas pitkillä tervavene-suikeloillaan laskettelivat mustia -korvenmujujaan tuhansin tynnyrein maankuuluun Oulun tervahoviin. - -Saivat silloin tervaukkojen kourissa Kainuun aarniometsät kohtalonsa: -mikä huhtaa raadettaessa hylättiin, se tervaa tarvittaessa -tärvättiin. Huhtametsät uhrattiin tulena taivaalle, rukiinjumalalle, -tervasmänniköt kyvennettiin maanuumenissa heliseviksi hiiliksi ja -ruskeaksi sitkeäksi nesteeksi. Oli silloin erämaissa sauhuja: kun -kaskiraateitten satamääräiset roviot lakkasivat ahoilla roihuamasta, -alkoi korpien helmoista kohota miltei vielä lukuisammat tervahautojen -mustat pihkatuoksuiset haikupilvet. - -Ennen yhteismetsien aikakaudella saatiin mielin määrin tervaakin -polttaa, mistä vain haluttiin ja miten paljon mieli teki. Mutta sitten, -kun metsät lohottiin ruunulle ja kylille, saatiin ruununmetsistä ottaa -tervaspuita vain nimismiehen luvalla: lautamies tuli apulaisineen ja -löi merkkinsä luvattuun metsään. - -Lihavilla ahomailla ja kallioroveikoilla kasvoivat parhaat -tervasmänniköt, semmoiset oksaiset jampurat, ryhelöiset männyn kärväät. -Hyviä olivat myös kumisevien kankaiden komeat silvettopetäjät, mutta -lamujen kangasmaiden ja lehtometsien männyt olivat huonoja pihkaa -pursuttamaan, samoin suopetäjät olivat laihoja, helposti sinistyviä. - -Paljon oli työtä, ennenkuin metsien nesteet saatiin tervaksi, ja -suunnattomat määrät täytyi kaataa metsää, ennenkuin tervaa lähti -rahaksi asti. - -Kevätkesällä, kun puu oli nilollaan, siinä kahta puolta juhannusta, -toimitettiin _tervaksien kolominen_. Niin korkealta kuin maasta -yletyttiin, kiskaistiin kuori käyrällä _koloraudalla_ pois aina tyveen -asti, pohjoispuolelle vain heitettiin pari-, kolmituumainen, kuorimaton -_selkä_ puuta pitämään elossa. Jos itsellä ei ollut tarpeeksi miestä -tervasmetsään, otettiin vierasta väkeä. Vanhat huonemiehet, ikä-äijät -tavallisesti työskentelivät kolomiehinä, ja jos oikein ahkerasti -kiskaltelivat, kuuraisivat he sata, parikin sataa silvettorunkoa -päivässä. Saikin siinä paljastaa puun jos toisenkin, sillä tuhansittain -kuorittiin petäjiä, kokonaiset kankaat, ahot ja kalliot vetäistiin -valkeiksi suviaurinkoa paistattamaan. - -Kaksi, kolme, joskus neljäkin kesää saivat petäjät juuri- eli -_tyvikoloksella_ paistatella päivää ja kihotella pihkaa sisuksistaan. -Sitten toimitettiin _jatkaminen_. Noin metriä korkealta _renkulta_ -kurotellen kuorittiin taas puuta sen minkä kädet ylettyivät. Jatkettiin -joko _elätille_, niin ettei selkää kuorittu, taikka kiskaistiin -selkäkin puhtaaksi. _Jatkoksella_ saivat _kolopuut_ seistä kesän, -parikin kesää. - -Syksyllä marraskuussa, kun talven ensi kelit ennättivät, mentiin -kolopuita haudalle kokoamaan. Toiset miehet hakkasivat puuta maahan, -toiset vedättivät. Puut _juurittiin_, hakattiin poikki aivan -maan rajasta, sillä tyvi oli kaikkein tervaisinta, ja latvapäästä -katkaistiin kolotun jatkoksi vielä kolmisen korttelia kuorimatonta -runkoa, niin että tervaspuun pituudeksi tuli noin pari syltä. -Tervaksien latvat karsittiin polttorangoiksi, mutta vanhaan aikaan -heitettiin ne siltään metsään. Haudan ympärille _kierrokselle_, kolmeen -suureen _lateeseen_ ajettiin kolopuut. Suurissa haudoissa täyttivät -puut koko haudan ympärystän. - -Viikkoja kesti _kolonhakkuu_ ja _vedätys_. Jo aikaisin aamupimeissä -lähtivät hevosmiehet toimeensa ja kirvesmiehetkin heti, kun päivä -rupesi antamaan näköä. Mutta jos tervahauta oli kovin etäällä, oltiin -_tervassaunalla_ viikkomoissa, isosta talosta useasti toistakymmentä -miestä. Kuutamoaikoina häärittiin siellä työssä milt'ei yöt päivät, -ei jouduttu paljon nukkumaankaan. Tehtiin työtä saunallakin. Aamulla -puhdetöiksi kiskoivat kirvesmiehet päreitä, hevoskuormittain karttui -niitä kotiin vietäviksi. Jotkut iskivät kokoon tervatynnyreitäkin. - -Tammikuussa kovilla tammipakkasilla toimitettiin kolopuiden -_särkeminen_. Kuta kovempi pakkanen oli, sitä helpommin helähtelivät -tervakset halki. Kaksin miehin häärittiin samalla _rantteella_, jotta -pahan puun sattuessa vieressä työskentelevä mies auttoi kirveellään -kierojen suonien katkomisessa, taikka käytettiin halottaessa kahta -kirvestä. Hienoiksi piti tervaspuut särkeä, _säröspino_ aina jätettiin -jälkipuolelle ja uutta otettiin kolokasasta. Sylen särki kova ja -ahkera mies päivässä, ja viikkomäärin taas kesti särkemistyökin. -Paljon olikin särjettävää puuta, kymmeniä syliä entisaikaan laskettiin -samaan hautaan. Niin oli Sotkamon Kurikkaperällä, Laatikkalan ja -Saijanlahden taloilla ollut yhteinen tervahauta, johon oli ladottu -kolopuita toistasataa syltä. Kaikki Ronnun ja Pihlajakankaan petäjät -oli hautaa varten paljastettu. - -Jo syksyllä laitettiin tervan polttosija valmiiksi, ellei ennestään -ollut saatavilla vanhaa paikkaa. Viettävään mäenrinteeseen, veden -äärelle, kaivettiin suppilomainen kuoppa, jonka sisus luotiin ympärille -korkeaksi kumpurarenkaaksi. Hautasuppilon pohjasta, _silmästä_, -johdettiin pitkä puutorvi, _kynä_ eli _piippu_, sivulle hiukan -alemmaksi kaivettuun kuopanteeseen, _halsiin_. Tervaksista salvettiin -silmään, kynäaukon ympärille, pieni neliskulmainen _kehto_, ja sen -peitoksi vitsastettiin tiheä säleikkö, joka esti rikkoja karisemasta -silmää tukkeamaan. Sitten silmän ympärys ja koko haudan pohja -palttoja myöten peitettiin ja silattiin savella. - -Keväällä, kun kirsi oli maasta sulanut ja touot tehty, jouduttiin -taas tervatöihin, tervaksia hautaan latomaan. Haudan pohja katettiin -ylt'ympäriinsä _tuohilla_ taikka _koskuksilla_ silmästä alkaen -suomustaen palttoon asti. Levyille ladottiin _särökset_ ripo rinnan -ja toinen toisensa päälle. Naiset ja lapset olivat kantamassa, miehet -latomassa. Latominen aloitettiin silmästä käsin, ja huolehdittiin, -että kaikki puut tulivat säteen suunnassa silmää kohti. Sitä varten -olikin keskelle pystytetty pitkä hieno petäjäriuku, sydäntikku, -jota ladottaessa pidettiin silmällä. Särökset asetettiin, niin että -paksummat päät tulivat uloskäsin, joten palton puoli kohosi silmää -sukkelammin, ja luisu tuli jyrkemmäksi, sillä "kuta syvemmäksi menisi -silmä, sitä parempi". Tavallisessa haudassa oli silmä niin syvä, -jotta kun mies seisoi pohjalla, oli hänen päänsä reunain tasalla. -Lopulta silmä nostettiin tasaiseksi kumpuraksi, ja koko _haudanlaki_ -peitettiin vahvasti _sammalilla_. Keskuksiakin pantiin sammalille, ja -kumpuran laelle varattiin iso koko multaa painoksi ja hätävaraksi. -_Rinta_ peitettiin _turpeilla_, mutta rinnan alaosa maankengän rajassa -jätettiin alussa avoimeksi, noin korttelia korkeaksi _sytytyspaltoksi_. -Haudan laelle päästiin porraspuita, paria vierekkäistä riukua myöten. - -Niin oli hauta valmis poltettavaksi. Odotettiin vain ihka tyyntä -iltaa, sillä tuulella ei uskallettu sytytystoimeen ryhtyä: olisi pian -ryöhäyttänyt koko haudan pilalle. Harvat rohkenivat omin päinsä -ruveta hautaa sytyttämään ja polttamaan, vaan kutsuivat opastajakseen -kokeneen tervanpolttajan, _hautamestarin_ eli _hautalongin_. -Semmoisia vanhoja tottuneita "tervankokkia" oli joka perukalla, ja he -olivat kuin mestareita ainakin, myötäänsä kuljetettiin heitä haudalta -haudalle. Paperirupla päivältä sekä talon ruoka oli mestarin palkkana -ja hyvä ryyppy tuon tuostakin. _Hauta-Junkka_ oli Näljängän parhaita -hautamestareita, _Erkki ja Kalle Heikkinen_ ristijärveläisiä sekä -sotkamolaisia _Suovaaran ukko, Lassi Hiltunen_ ja _Härkös-Paavo_. - -Silloin ei ollut hätää, kun itse mestari oli ohjissa, varsinkaan -jos hän oli oikeita vanhankansan tervankokkeja. Itsetietoisena hän -käski ja määräili sytyttäjäjoukkoa. Sytytyspalttoon, ympäri haudan -pystytettiin pieniä tervaksien _silpoja_, jotka helposti ottivat tulen. -Tuohella ei saanut tervahautaa sytyttää, mestari itse nouti metsästä -_tervaskannosta_ kolme lastua, ja itse iski tuluksilla niihin valkean, -ei kelvannut muu tuli, vaikka se olisikin vieressä valmiina palanut. -Ja itse pisti mestari ensimmäisen tulen haudan kupeeseen, sitten vasta -muut saivat ryhtyä tulittelemaan. Kiire olikin, sillä koko hauta piti -saada ympäriinsä yht'aikaa palamaan. Koko talonväki olikin haudalla -hommassa, vieläpä apulaisia naapureistakin. - -Sitä mukaa kuin tuli rupesi tervaspuihin tarttumaan, lyötiin turvetta -ja multaa sytytyspalttoon ja tukittiin tuli pimettoon, jossa sai -itsekseen pihistä ja korvennella. Mutta piti kuitenkin heittää -ilmareikiä, joista tuli sai henkeään vetäistä sekä ylemmäksi toisia, -joista se saattoi huokua ulos. Paksun höyryisen savun hauta alussa -työnsi; ellei olisi jätetty huokumisaukkoja, olisi savu helposti -saattanut pomauttaa turpeet ja sammalet ilmaan. Kävikin toisinaan, kuka -lienee saanut pilata puuhat, niin että tuli rietausi ja kerrassaan -huokaisi peitteet pois ja säväytteli leiskuvia liekkejä kuusten -latvojen tasalle. Silloin tuli miehille kiire lyömään peitoksi turvetta -ja multaa, joita aina piti olla vieressä varalla. Vanhoille mestareille -ei kyllä tapahtunut tämmöistä kommellusta. Sillä he jo etukäteen, heti -kun tuli oli sytytetty, tehostivat haudan silmänteitä ja pilauksia -vastaan. Toiset kiersivät tulella haudan kolme kertaa, toiset viikate -ja kirves kainalossa astuivat ympäritse, toiset lennättivät kirveen -kahdesti yli haudan, niin että heitot sattuivat ristiin. Eivätkä -mestarit antaneet tervaa tervaksi haukkua, vaan piti sanoa _viljaksi_. -Näin kun meneteltiin, niin kävi kaikki hyvin, ja hauta alkoi tasaisesti -palaa pihistä. Jos mistä liiaksi rupesi korventamaan, ja tuli yritteli -pinnalle äikäistä, siihen hautamestari käski heittää multaa, taikka -pahoin uhatessa hypähti sitä itse tukahduttamaan ja sähähti: - - "Tukkiu turkkiisi, - kätkey kypeniisi!" - -Sitten kun hauta oli kunnollisesti syttynyt ja alkanut tasaisesti -palaa, jäi vain mestari parin apulaisen kanssa sitä hoitelemaan, toinen -niistä _halsimiehenä_, toinen _mullanluojana_. Tasaisesti piti haudan -palaa, yhtä nopeasti joka puolelta, sydäntikusta aina otettiin -merkkiä tulen kulun ohjaamiseen. Tuulenpuoliselle rintuukselle -lisättiin aina multapeittoa ja alta tuulen avattiin, että sekin puoli -pysyi samassa menossa. - -Muutaman päivän kuluttua saatiin jo vartoa tervantuloa. Ensin kyllä -valui ruskeata _tervankusta_ eli _hässinkivettä_ edelläkävijänä, mutta -kohta sen perässä rupesi puskeutumaan puhdasta notkeata tervaa. - -Ellei vain joku ilkiö ollut käynyt hautaa silmäntelemässä. Niinkuin -kyllä monesti tapahtui. Joku pahansuopa oli pannut kynän tukkeuksiin -taikka pistänyt vanhan virsikirjan haudansilmään. Silloin ei -tarvinnut tervaa odottaakaan, ellei hautamestarissa ollut avaajaa -ja pilauksen poistajaa; terva saattoi ruveta kuohumaan yli palteiden. -Silloin vanhat hautamestarit kiersivät taikapussillaan, jossa oli -hopearaha, käärmeenpää ja sisilisko, haudan, ja kiertäjällä oli vielä -viikate kainalossa. Viikatteen heittivät he yli haudan ja sitten -yksikantaisella pihlajaisella vitsalla piiskasivat tervakekoa ja -manasivat. Toiset panivat kynän suupuoleen eläväähopeaa, toiset -kulauttivat hautakumpuun maitoa, ja siitä kyllä kynä heti avausi, mutta -lehmä vuorostaan pilautui: arvaahan sen, kun pantiin maitoa tuleen. -Jotkut hautalongit hakkasivat petäjänkyljestä ylöskäsin keikistyneen -oksantyngän, _hongankyrvän_, jolla sohikoivat kynää, ja lähtipäs heti -terva tulemaan. - -Mutta jos ei mitään poikentoimista ollut tapahtunut, ja terva oli -saanut tarpeeksi kypsyä ja kuumentua, valui se sievästi torvestaan, -ja _tervahanikalla_ eli _purtilolla_ laskettiin sitä tynnyriin. Kun -yksi tynnyri täyttyi, varattiin toinen sijaan, ja isosta haudasta -puskeutui tervaa toinenkin tynnyri. Oli ollut aikoinaan sellaisiakin -mujukattiloita, joista oli kihonnut 120-150 tynnyriä, jopa pari -sataakin ja vieläkin enemmän. Ronnunkankaan haudasta oli puristettu -kymmenen venelastia puhdasta tervaa, lukuunottamatta tervavettä, jota -toisinaan sateisina kesinä tuli miltei kolmanneksi osaksi. Kaksi -tynnyriä laskettiin tulevan aina yhdestä tervassylestä. - -Valmiina piti haudalla olla jo kymmenlukuiset tervatynnyrit, -lujasti vannehdittuina ja turvotettuina. Jo kevättalvella oli -miehissä niitä tehty, kuivailtu kimpipuita pitkät ajat pirtin orsilla. -Palkkamiehilläkin monesti täytyi tynnyreitä teettää, kun ei itse -kaikkiin ennätetty, ja tavattoman sukkelia olivatkin jotkut niitä -veistelemään. Niin Keräs-Jussikin, Puolangan Auliolla, oli päivässä -tekaissut kaksitoista tynnyriä. Mutta Jussi olikin tehnyt niitä -ryyppypalkalla, oli saanut joka tynnyriltä, mikä valmistui, heti kaksi -hyvää viina-ryyppyä. - -Hyvällä ilmalla, tyynellä säällä paloi hauta hyvästi, "niin meni kuin -paistikas", ja tervakin tuli paljon parempaa ja notkeampaa, kun -saatiin pitää hautaa ohuemmassa multapeitossa. Mutta tuulella täytyi -peittoa paksunnella, ja terva tuli heti jäykempää. - -Viikkokauden, kauemminkin saatiin suurta hautaa kydetellä. Yötä päivää -piti valvoa, ettei vain tuli pääsisi ominpäisiin töihin. Tarkenikin -siinä, päivällä varsinkin, kun tuli kuumotti alla, ja päivä paahtoi -päällä. Tervasavussa saivat hoitajat hääriä, karkeaa katkua -tuontuostakin vetäistä henkeensä. Mutta se huuhtoikin kaikki taudit -pois rinnasta ja keuhkoista. Ei silloin tiedetty, jotta keuhkotautia -on olemassakaan, eikä tarvinnut juosta ostelemassa tohtoreilta -lääkelappuja. - -Sitten kun tervantulo tyrehtyi, _tukehdutettiin_ tuli, peitettiin -koko hauta mullalla ja poljettiin tiukkaan, jotta palo sammui. Siitä -saatiin haudan sydämestä koko kasa _hiiliä eli sysiä_ jo polttaessa -oli niitä useat erät otettu haudan paltosta -- ja pantiin ne säilöön -katollisiin kopperoihin haudan luona. Tynnyreistä laskettiin erittynyt -vesi pois ja sija täytettiin tervalla ja tapit iskettiin lujasti -kiinni. Niin olivat tynnyrit matkavalmiita. Monesti niillä olikin aika -matka edessä, hauta saattoi olla salolla peninkulmain päässä, pahojen -taipaleiden takana, ennenkuin päästiin selville vesille, joilla saattoi -tervavene liikkua. Maata myöten kuljetettiin tervatynnyrit -_palkkuussa_, pantiin tynnyri jyränä pyöriä kopsottelemaan hevosen -jäljessä. Tynnyrin pohjiin iskettiin palikat, _palkuspuut_, joiden -keskessä oli ulospäinen oksantynkä napana, mikä sopi pyörimään aisojen -päässä olevassa reiässä. Sileillä mailla sonnustettiin kaksikin -tynnyriä peräkkäin, pantiin vain lisäkappaleet, _lyhyet-aisat_, -jatkoksi ja niiden väliin toinen tynnyri. Hyvin tehtyjä, vahvasti -vannehdittuja piti tynnyrien olla, kestääkseen pitkien matkojen kovia -koluutuksia. Useasti kyllä vanne pimpahti poikki, taikka lohkesi uurre, -mutta siitä ei auttanut huolia, täytyi korjata ja taas koettaa. Tervat -täytyi saada selville selille. Soisilla mailla kierivät tynnyrit yhtenä -mutapölkkynä, ja järvien ylitse soudettiin ne lauttana. - -Niinpä sitten monipäiväisen ponnistuksen perästä, monen uupumuksen ja -hikoilun jälkeen saatiin tynnyrit kulkureitin varrelle. Ja se oli siinä -kesä- ja heinäkuun rajoilla. - -Mutta tästä erämaan tuotteelle vasta taival alkoikin. Tynnyrit -aseteltiin pitkiin, kapeisiin tervaveneisiin. Kaksikymmentä, viisi- -ja seitsemänkinkolmatta tynnyriä laskettiin veneeseen pääksytysten -kolmeen riviin, kaksi vierekkäin pohjalle, yksi päälle niiden -jauraukseen. Vahvat varppeet vielä vitsastettiin ja tilkittiin laitojen -korokkeiksi, ettei vesi tuulella selkiä laskettaessa läikähtelisi -veneeseen. Varattiin vielä veneeseen räpeet ja hattulaudat, joita -tarvittiin kovissa koskissa varpelautojen lisäksi. Eväsvakat, kirveet, -vitsarakseja ja muita matkararpeita heitettiin vielä mukaan. - -Ja niin antauduttiin "Oulua soutamaan". Kolme henkeä lähti tavallisesti -matkaan, yksi perässä huopaajana, kaksi kokkapuolessa soutajina. -Useasti oli toisena soutajana naishenkilö, ja kuhmolaiset monesti -tekivät Oulun matkansa vain kaksin miehin, jopa joskus vain nainen -soutamassa. Olikin Kuhmon etäisimmiltä kulmilta, Lammasjärven taikka -Lentiiran perukoilta, Toppilansalmen tervahoviin matkaa, samoin -Kiannan Juntusrannalta ja Vuokin syrjäisistä sopukoista, joista jo -yksin omalle kirkolle karttui viisin, kuusin peninkulmin. Pari, -kolme, neljäkin viikkoa tärvääntyi tervamatkalla. Oulujärvi teki -useasti pahimmat viivytykset: vastatuulen jos nosti, niin sai sitä -päiväkaupoin kiskoa. Nostipa se joskus semmoisen myräkän, ettei -ollut selälle päiväkausiin lähtemistä. Mutta kun sattui myötäiset -purjetuulet, silloin kelpasi meneskellä. Airot vedettiin sisään ja -neliskulma-purje nostettiin mastoon ja alettiin viilettää. Laulellen -laskettiin vesiä, että kokka kohisi. - -Mutta koskissa vasta vauhti annettiin, kun oli semmoinen koski, jota -täysineen saatettiin laskea. Monet kymmenet kosket olikin matkalla, -toiset oikein äkäisiä ja pystyjä. Muutamat olivat niin vähävetisiä, -että täytyi rahtiveneillä viettää osan lastia alas, ja kovimmissa -paikoissa piti turvautua laskumiehen apuun. Niin varsinkin Oulujoen -kuuluissa koskissa. Siellä keräytyikin koskenniskalle väliin sadoittain -tervaveneitä odottamaan vuoroansa, joka suunnalta kun oli tulijaa: -Kuhmosta, Sotkamosta, Kiannalta, Hyrynsalmelta, Ristijärveltä, -Puolangalta, Paltamosta. Jotkut vanhat oulunkävijät uskalsivat -lasketella omin neuvoinsa. - -Oulussa saatiin sitten tervat rahaksi, mutta monesti meni suurin osa -rahoista talvella otettujen tavarain maksuksi, vain vähäisen rippeitä -jäi kotiin vietäväksi. Halvassa hinnassa osasivat tervaporvarit pitää -korven kansan vaivannäöt, joskus maksoivat vain yhdeksän markkaa -tynnyristä. - -Sitten alkoi ankara paluumatka: vastavirrat ja vastaiset äkeät kosket. -Vene oli tosin tyhjä, mutta oli siinäkin puskemista ja sauvomista. -Kovissa koskissa täytyi kahden miehen rantoja kulkien kiskoa -_jukoköydestä_, kun kolmas ohjasi _rompsista_ rannalta käsin taikka -sauvoi veneessä. Pyhäkosken ohitse piti veneet vedättää hevosella -maata myöten, samoin, ennen "hissin" rakentamista, Ämmän ohitse. Jopa -alas mentäessäkin saivat Kajaanin pikkukaupungin hevosmiehet ansiota -kärrätessään ylimaan ukkojen tervatynnyreitä Koivukosken niskasta -Oulujärven rantaan. Kiannan miehet ja muut sen suunnan tervaukot -säästyivät tästä, he kun kulkivat Kiehimäjokea. - -Vihdoin viimeinkin oltiin kotirannassa monen kovan ponnistuksen -perästä, vene tyhjänä, ja melkeinpä kukkarokin tyhjänä. Suolasäkki -oli kaupungin tuomisina sekä tervaporvarin lahjoittama savipiippu ja -"musta-ankkuri" ja palanen Kokkolan pötkyä, naissoutajalla "rossi" -rinnassa ja karttuunihuivi päässä. - -Ja niine hyvinesi sitten heti ala heilua raskaassa heinätyössä! - -Kolmetkin kerrat kesässä jotkut soutivat Oulussa. Kävivät jo ennen -juhannusta viime kesän tervantähteitä kyytimässä, sitten heinäkuun -alkupuolessa tekivät tavallisen tervamatkansa, ja taas syksyllä -Perttulin jälkeen käväisivät saattamassa kolmannen tervalastin. -Polttivat nimittäin useasti toisenkin haudan, joskus kolmannenkin: kun -yhden saivat eräksi, niin toista rupesivat korventamaan. - -Olikin vanhoille tervaukoille tuttuja Oulun tiet, monikymmenikertaan -edestakaisin vatvottuja. Niinpä Suovaaran ukko, 75-vuotias Partas-Juuso -Sotkamosta, on matkan tehnyt 90 kertaa, samoin Kypärän ukko -Hyrynsalmelta, ja Huotari-äijä Kuhmon perukoilta, Hämärästä, on tehnyt -tervamatkan yli sata kertaa. Huotarin ukko on ollutkin vanhankansan -tervaskantoja, vielä 80-vuotiaanakin souti kyllä sen minkä -nuoremmatkin. - -Mutta Näljängän ja Puolangan Suolijärven tervaukot laskivat tuotteensa -Iin Haminaan. He lastasivat tervansa lautoille ja lasketelivat Korvuan- -ja Näljängänjokia myöten Iijokeen ja sitä alas merenrantaan, vaihtoivat -siellä sekä tervat että lautat rahaksi ja tulivat kahta kättä heittäen -takaisin. - -Vähiin on jo Kainuun korpien tervavirta juossut. Jokunen pienoinen -hauta vain savuaa siellä, toinen täällä, ja jokunen tervavene vielä -silloin tällöin laskee myötävirtaa. Mutta nyt on kokka Kajaania kohti, -Ouluun asti nykyinen nuori kansa tuskin millään ilveellä lähtisi. - -Eikä ole enää ukoilla metsiä mistä polttaisikaan tervaa. - - - - -KOTITEOLLISUUTTA. - - - "Jota ei korjata, - sitä hävitetään". - -Ahkerina häärittiin kotoisissa käsitöissä, pitkän talven pitkinä -puhteina oli päivisin niin hiljainen kainuulaispirtti muuttunut -ahertavaksi työtuvaksi. Hyvässä talossa saattoivat kaikki talon -tarve-esineet olla omista kourista puserrettuja. Siksi olikin -kaikilla niin kotoinen leimansa, ja ylpeänä saattoi talo esiintyä -vieraallekin: tämä näyttää kyllä yksinkertaiselta, mutta tämä on kaikki -omaa. - -_Re'et ja ajokalut_ tehtiin kotona, _sukset_ niinikään, _työkalut_ -ja kaikki talossa tarvittavat _astiat_ valmistettiin kotipirtissä. -Koivunkäyristä vuoleksittiin _lusikat_ ja _kapustat_, koivun- ja -kuusenpahkoista [Puunpahkaa sanotaan paikoin jumiksi. Kun pakkanen -räikää ja särkee puun, niin se jumettuu, tekee jumin] koverrettiin -ruokapöydän _puukupit_ sekä isot _maljat_. Kuusi- ja petäjäkimmeistä -närevanteille koottiin _saavit, kiulut, ämpärit, tynnyrit ja ammeet, -kirnut, maitopytyt ja pesupunkat_, katajasta, koivusta ja lepästä -tehtiin _leilit ja tuopit_. Petäjästä kiskotuista päreistä kudottiin -_koreja_, mutta tuohesta taivuteltiin ja punottiin monet _ropeet, -tuohiset, tupakkapöntöt, kalatuijut, piimäpusut, tuohitupet, -suolakopsat, vakkaset ja kontit_ sekä _virsut, pollot, topsut ja -tohvelit_. - -Tehtiin tuohesta _köyttäkin_, vahvaa miltei iänkaiken kestävää -keveää nuoraa, joka nuottaköytenäkään ei miespolveen _mahinut_. -Rauduskoivuista kiskottiin pitkiä tuohinauhoja, kääräistiin vyyhdelle -ja sitten kotona ne puhdistettiin ja kierrettiin kerälle, etteivät -päässeet sykertymään. Tuohimestareilla oli usein isot kasat -tuohikeriä varastossa ladonloukossa. Ennenkuin niistä voi kiertää -köyttä, piti kerät kuumassa vedessä pehmittää. Isolla, seinään -kiinnitetyllä _kelalla_ kehräsi köysimestari pitkät kelantäyteiset -_tuohisäikeet_, joista sitten kaksin miehin _iskettiin_ kolminkertaista -köyttä. Köysimestari toimitti itse punomisen, ja apulainen hääri -edessä nakkaamassa kelaa ympäri säikeen sen mukaan kuin mestari -punoi, ensin kaksin, sitten kolminkertaiseksi. Rajaseuduilla, Kiannalla -ja Kuhmossa, vielä monesti nähdään tuohista nuottaköyttä ja -verkonpaulaa, ja Lentiiran Petäjävaaran 80-vuotias vaari, _Jussi -Kyllönen_ käpsyttelee "tuohimetsällä", tuo kannannaiset tuohivyyhdet -ladonloukkoonsa ja niistä sitten kelailee sitkeät mahimattomat -köytensä. - -Samalla tavalla kuin tuohiköyttä kelattiin _juuriköyttäkin_. -Multamaista ja jäkälikkökankaista kiskottiin suuret kimput hienoja, -sormenpaksuisiakin petäjänjuuria -- paikoin kuusenjuuriakin. -Juuret halottiin hienommiksi ja keitettiin notkeiksi suurissa -muurikattiloissa, ja sitten niistä kelattiin säikeet ja iskettiin -valmiiksi köydeksi. Joskus toimitti köydenpunoja iskemisen -yksinäänkin, kiersi vain säikeen _iskupaalikalle_ ja sitä "nakaten" -iski köyden ensin kaksi-, sitten kolmisäikeiseksi. Juuriköyttä -käytetään paikoin vieläkin nuottaköytenä, mutta se ei ole niin -kestävää kuin tuohiköysi, mahii paljoa nopeammin. Ristijärven -Hiisijärvenkylän _Paavo Kemppainen_ on kelannut juuriköyttä monet sadat -sylet. - -Nykyään käytetään nuottaköytenä paljon _siimaa_, lehmän ja hevosen -häntäjouhista, sianvilloista ja hevosen harjakarvoista kelattua -sitkeää nuoraa. Vinoristimäisellä puisella _koukulla_ kehrätään -_karvakuontalosta_ satoja syliä säiettä, joista sitten miesjoukolla -kelataan kolminkertaista siimansäiettä. Kolme henkilöä hoitelee kukin -säiekoukkuansa, neljäs kiertää seinäkelaa, ja niin lasketaan kolmen -koukun rihma samaksi tasaiseksi säikeeksi. Tämä kolminkertainen -punontainen isketään taas iskupaalikalla, samalla tavalla kuin -juuriköysikin, uudelleen kolminkertaiseksi, yhdeksänsäikeiseksi -siimaksi. Tällaista vahvaa, sormenpaksuista siimaa käytetään -nuottaköytenä, mutta käsiverkkojen ainaksi kelpaa hienompikin, vain -kolminkertainen nuora. Karvoista punottu siima on miltei vielä -kestävämpää kuin tuohiköysi. Se ei vety, ei veny eikä vanu, ei märkäne -eikä lopu muuten kuin kulumalla. On vielä jossakussa talossa aina -ukkovaarin aikaista siimaa käytännössä. Monet vanhat ukot vieläkin -vääntävät karvaköyttä. Kypärävaaran vanha Matti on sen taitava punoja, -ja äsken mainittu Hiisijärven äijä on sadoin sylin kelannut siimaa -ympäri Ristijärven kyliä. Viisikolmattasylisen karvaköyden saa ahkera -punoja viikossa väännetyksi. - -Vanhoilta opitulla tavalla toimitettiin kotona nahkainkin muokkaus, -sekä kenkänahkain _pajuaminen_ että turkkinahkain _paittoaminen_. - -Karva ajettiin nahasta vedessä liottamalla, laskettiin karvainen vuota -vain virtavaan jokeen taikka järven matalaan rantaveteen pariksi -kesäiseksi viikoksi, työnnettiin sitten _puulapukalla_ karva pois, ja -nahka pantiin tuoreeltaan _parkkiammeeseen_. Parkkeina käytettiin -sekä _pajun että kuusen, koivun ja haavankin_ kuoria. Parhaimpia ja -enimmin käytettyjä olivat pajunparkit -- siksi puhuttiinkin nahkojen -"pajuamisesta" -- ja kun pantiin vielä sekaan kuusenkuoria, tuli -nahka hyvin kuohkeata. Mutta koivunparkit, joita kiantalainen käytti -paljon, tekivät nahan punaiseksi, kovanluontoiseksi ja hauraaksi. -Vasikannahkoja parkittiin paikoin _sianmarjanvarvuilla_. Kuusin, -seitsemin viikoin saatiin nahkoja haudella suuressa parkkiammeessa -ja aina tuon tuostakin hämmennellä, väliin taas kaapia koloraudalla -taikka viikatteenhamaralla niistä lihaa pois. Sitten kun nahat olivat -kylliksi "kypsyneet", huuhdottiin ne vedessä, kuivattiin orsilla, ja -sen jälkeen hieroskeltiin ja pehmiteltiin _nahkain lykkyylaudoissa_, -kaksin miehin kangissa kihnuteltiin. Silloin olivat nahat valmiita -käytettäviksi. Miltei joka talossa oli aina joku taitava pikilangan -pistäjä, joka puhdetöinään kotipajuisesta nahasta kuraisi kokoon -pitkävartisia pieksuja koko talonväen tarpeiksi. - -Lammasnahkojen paittoaminen oli teurastusajan jälkeisiä syystalven -puhdetöitä. Paittoaminen toimitettiin _suuruksella_. Valmistettiin -_ohrainen_ velli, johon sekoitettiin jauhettuja _virnoja_, "semmoisia -vesiheinän siemeniä", survottuja _pottuja_ sekä hiukan suolaakin, ja -hapatettiin se oikein äkeäksi niinkuin leipäjuuri. Sitä siveltiin -nahkojen lihapuolelle, kääräistiin nahat kokoon ja pantiin -penkinnurkalle kasaan. Kolme, neljä yötä kun siinä hautuivat, ja vielä -pari kertaa välillä uudistettiin vellisively, niin alkoi jo luottaa. -Nahat levitettiin eteispirtin orsille kuivamaan. - -Kuivuneita nahkoja pehmitettiin sekä käsin hieroen että seinään -kiinnitetyssä _hankaraudassa_ edestakaisin vedellen. Koloraudalla -kaavittiin lihapuolta, taikka hangattiin _nahanmuokkausraudalla_, jonka -oksahankuraan oli asetettu viikatteenterän kappale. Lopuksi valkaistiin -nahat liidulla. - -Useasti annettiin turkkinahkojen muokkaaminen ja hierely -karjalanmiesten, _turkkivenäläisten_, tehtäväksi. He kulkivat talosta -taloon ja päiväkausin hierelivät turkki- ja veltinahkoja, kaapivat -niitä, raudassa venyttelivät ja liitusivat sekä lopuksi leikkelivät ja -ompelivat niistä talonväelle turkkeja. Siltään vain, vaatepäällyksettä -niitä käytettiin. Kuulu Latvajärven laulaja, _Miihkali Arhippainen_, -oli Kiannalla ollut joka syksyinen _nahkojen piiskaaja_ sekä -turkkimestari. Hyvää työtä oli ahkera laatuisa laulajaukko tehnyt, -kymmenen kopekkaa oli saanut nahalta, ja viisi, kuusi nahkaa oli -päivässä pehmittänyt. -- Nahkaveltejä ompelivat emännät itse. - -_Hamppu_ antoi naisväelle tavattoman talvityön. Parituhattakin -_roivajasta_ kun tuli taloon, niin oli siinä työmaa edessä. - -Syyskesällä hamput _nyhdettiin_ pellosta ja _riivittiin_ tynnyrin -laidassa sekä _liotettiin_ lammikossa viisi, kuusikin viikkoa, sitten -aidan selällä kuivattiin. Mutta jos tahdottiin kestävämpiä _liinoja_, -jätettiin roivaat toiseen vuoteen ja vielä kevätahavassa niitä -puretettiin. - -Kekriltä alkoi naisten vuoro. Roivaita ahdettiin saunan orret täyteen, -satakin roivasta kerralla, sitten tuli kiukaaseen, että ahdos kuivui. -Illalla seitsemän, kahdeksan seuduissa, kun muut panivat nukkumaan, -kävivät naiset loukkusaunaan. Kiukaan päällä palaa lekotti päretuli, -ja sen valossa naiset nokisina saunatonttuina häärivät roivaiden -kimpussa. Toiset isoilla loukuilla ruskuttelivat luita rikki, toiset -pienemmillä, nelikielisillä _vetoloukuilla_ eli _hamppulihdoilla_ -raastoivat luita irtaalleen. Muutamat vielä puisella _vitiinveitsellä_ -hakkasivat ja puistelivat, että _päistäret_ lentelivät. Roivajas aina -kerrallaan käsiteltiin ja saatiin siitä puhdistettuna _sormajas_, joita -parikymmentä kimputtiin _vihkoon_. Niin kauan viivyttiin saunassa, -kunnes kaikki oli loukutettu ja lihdattu, useasti aina aamupuoleen, -kahteen, kolmeen asti. Mutta jo taas päivän saapuessa pistettiin -saunaan uusi panos, ja illan joutuessa oli sama yötyö edessä. Ja -sitä riitti siksi, kunnes kaikki roivaat oli saunoitettu. Ei ollut -naisväellä koko aikana paljon yön lepoa eikä päivänkään rauhaa. Sillä -päivällä piti huolehtia karjanhoidosta ja saunanlämmityksestä. - -Sitten kun hamput saatiin saunasta pois, alkoi niiden kanssa uusi -työ: ne piti _häklätä_, ne piti _harjata_ ja sitten _kehrätä_. -Pitkin talvea käärittiin _kuontaloita_ ja kehrättiin, hyrrättiin -monella rukilla. Sitten langat keitettiin _porossa_, huuhdottiin -vedessä ja kuivattiin tangoilla ulkona, ja kankaiksi ne piti olla -_kudottuina_ ennenkuin kesäiset kiireet joutuivat. Jo olikin talossa -hoppua: emännät kutoa helskyttivät, tyttäret ja palvelijatkin -paukuttivat, milloin vain ehtivät. Mutta joskus häädyttiin kylässäkin -kehräyttämään, ja ruiskappa maksettiin kehrääjämuorille lankanaulasta. -_Rohtimista eli tappuroista_, joita saatiin häklätessä, kehrättiin -nelivartisen _hurstin kuteita_, mutta _sydämistä_ pantiin siihen -_loimet_. "Rouvimpaan", kaksivartiseen _piikkoon_ pantiin loimet -harjaustappuroista ja kuteet rohtimista, ja tehtiin siitä _lakanoita, -hantuukeja ja paidanalasia_ sekä karkeammasta piikosta _säkkejä_. -Hurstista ommeltiin _paitoja, paidanylisiä ja alushousuja_, joita -sinisiksi painettuina pidettiin kesällä vain siltään. - -Valmiiksi muokattuja _pellavia_ kuljettivat karjalaiset laukkumiehet -Venäjältä. Niitä ostettiin kymmenestä kopekasta naula, ja niistä -naiset kehräsivät lankaa villakuteisiin pyhähameisiinsa sekä miesten -kesävaatteisiin. - -Paljon oli naisväellä myös työtä, ennenkuin lampaiden villoista -oli _sarat_ kudottu. Siinä saatiin kartata, kehrätä ja kutoa monet -pitkät rupeamat. Parhaita villoja käytettiin sarkaan, mustia ja -valkoisia kartuttiin sekaluutta, että saatiin harmaata saranväriä. -Vahvaksi kudottiin sarka, mutta vielä vahvemmaksi tehtiin se -_tamppaamalla_. Itse vain kotona sarka tampattiin: kasteltiin ensin -kuumassa saippuavedessä, sitten _vyyhdettiin_ ja kaksin naisin sitä -penkillä vastakkain istuen potkittiin, ja kun oli kylliksi potkittu -ja vanutettu, käärittiin sarka pakalle ja leveän pöydän kannella -kaulailtiin sitä lattialla, lapsijoukko vielä pantiin pöydälle -painoksi ja neljin hengin kärräiltiin pöytää edestakaisin. Näin saatiin -sarka niin tukevaksi, jotta siitä karaistut housut seisoivat lattialla -kyllä tyhjiltäänkin. Pari kolme talvea kestivät ne paikkaamatta -kulutella ja paikkaamalla vaikka miehen iän. - -Vanhoin kotoisin keinoin eukot värjäsivät lankansa ja vaatteensa. -_Mustaa_ väriä saatiin lepän kuorista, vain tuoreita kuoria keitettiin -vesikattilassa, ja siihen pantiin langat, kun ne oli ensin kasteltu -_kuparivedessä_. Samalla tavalla myös käsi- ja nuottaverkkoja -_roukattiin_, mutta silloin lisättiin leppäveteen kuusenkäpyjä, -kuusenparkkia ja pihkaa, jopa vanhan tervasangon palasia. Muutamat -painuivat lankoja _puromustalla_, purojen pohjasta kaivetulla -"ruosteella". _Ruskeaa_ saatiin kun lankoja vuorotellen kasteltiin -lämpöisessä liesituhkalipeässä ja kuparivedessä. Keltaisenruskeaa, -_rankuuria_ värjättiin _kiventiiroilla_ ja lepänkuorilla, mutta -kiventiiroilla yksinään tuli _keltaista_. Painettiin keltaista myöskin -"mettävärillä": kerättiin kankailta _kellanpaineita_, ketunliekoja, -keitettiin niitä ja pantiin lisäksi tuoreita koivunlehtiä, sitten -vielä kastettiin langat lipeässä. Mutta kaunista _sinenpainetta_ -valmistivat eukot, niin että laskivat vettänsä astiaan ja hapattivat -sitä viikkokaudet uunilla lämpöisessä peiton alla ja panivat sekaan -_sinikiven_, sinialunan, nokareita sekä hiukan suolaa. Siinä kasteltiin -langat ja saatiin tavattoman kestävää siniväriä. _Punaista_ ei osattu -omilla neuvoilla painaa, vaan täytyi se toimittaa Oulussa, _punertavaa_ -kyllä paikoin painettiin variksenmarjoilla? - -Itse valmistettiin "valkoisenpainettakin", _suopaa_ tehtiin koivun ja -lepäntuhkista oikein äkäinen lipeä, niin että se leikkasi luutkin, -ja siinä keitettiin aitanloukkoon keräytyneistä luista, suolista, -höystöistä ja muista "rasvarosseloista" pehmeä ruskea pesuaine, jota -talossa tarvittiin sekä pyykinpesussa että saunankäynnissä ja monessa -muussakin pesuhommassa. - -Liimaa, _liisteriä_, jolla langat _liisteröitiin_ kovemmiksi, -keitettiin niistä lammasnahkojen tilkkasista, joita jäi turkkien ja -vällyjen ompelijalta. - -_Viinankeittokin_ oli muuatta laatua kotiteollisuutta. Joka talossa -valmistettiin viinaa. Halmerukiista lähtikin oikein hyvä ja väkevä -neste, ja vielä makeampi tuli, jos rukiit olivat hiukan hallanpanemia, -_halliaisia_. Jotkut laskivat viinaa ohristakin, ja niistä irtausikin -niin tulinen aine, ettei pakkanenkaan pystynyt sitä kylmäämään, -vaikka ruisviinan kylmäsi. - -Viinankeitossakin oli paljon puuhaa. Valmistettiin sakea velli, -_viinapanos_, imeltymään isoon _panosammeeseen_, ja siihen lisättiin -sitten kuumaa vettä ja "tööteillä" hämmennettiin, lopuksi pantiin varia -vettä, jotta _imellys_ kypsyi. Imellystä hapatettiin sitten kolme -vuorokautta, ja niin oli _mäski_ valmista keitettäväksi. - -Vanhaan aikaan keittää kuhistettiin viinaa vain tavallisella -_rautamuurilla_, johon oli tekaistu puusta kansi ja vaskesta torvet. -Mutta sitten piti laittaa kupariset viinakattilat, eikä saanut olla -keittohommissa muulloin kuin vain syksyin ja keväin. Syrjäkylissä kyllä -edelleenkin vain poruutettiin padalla. - -Keittokota oli tavallisesti viinapolttimona, ja emäntäväki hääri -keittohommissa. Kun mäski oli pantu kattilaan, _iskostettiin_ sekä -hattu että _piiput_ visusti kiinni taikinalla, iskoksella. Hiljaista -tulta poltettiin alla, niin että _huurukin_ hiljalleen nousi piippuihin -ja _piipputynnyrin_ lävitse kuljettuaan valui astioihin. Ensi keitossa -työnsi viinakattila katkeran _sikunan_, mutta se pantiin uudestaan -pannuun ja keitettiin toinen kerta, _kerrostettiin_. Kerrostusta -keitettäessä tuli alussa, ennenkuin piiput lämpenivät, joku kortteli -savuviinaa, pahanmakuista ja väkevää, höyrynsekaista nestettä, josta -emännät laittoivat tehoisaa lääkettä, _kansvärkkiviinaa_. Mutta kohta -alkoi tiristä _kirkasta_ viinaa, ja sitä valuikin monin kannuin. -Tynnyrin panoksesta juoksi 15 kannua, joskus 19:kin. Lopuksi laski -kattila huonoa pahanmakuista _jälkiperää_. Jotkut siivilöivät piipuista -tippuvan viinan kuminavaatteen lävitse ja saivat väkevää ja makeaa -_kuminaviinaa_. - -Pari-, kolmekymmentä kannua keitettiin viinaa hyvässä talossa. Suurissa -viiden kannun _viinapotelleissa_ säilytettiin sitä aitan jyvähinkalossa -kesänkin varoiksi. Mutta mitä ei itse jaksettu ryypiskellä, se myötiin -niille, joilla ei ollut keittolupaa. Vietiinpä viinaa aina Ouluunkin -ja saatiin kymmenen kopekkaa korttelista. - -Kotiteollisuutta oli entisaikainen, 50-60 vuotta takaperin harjoitettu, -_potaskan_ polttaminenkin. Suuria kääpäisiä korpikoivuja ja -koivupökkelöitä poltettiin metsässä tuhaksi, tuhka tuotiin kotiin ja -uutettiin isoissa ammeissa, _rapuleissa_ lipeäksi. Lipeä keitettiin -kuiviin ja saatiin ruskeaa potaskaa, joka ulkona _potaskauuneissa_ -paistettiin valkeaksi. Potaska vietiin sitten Ouluun "Iisakki -Welmannille" ja saatiin rupla leiviskästä. - -Raudan takomisessa olivat kainuulaiset yhtä taitavia kuin muidenkin -seutujen miehet. Seppiä oli joka kylässä ja paja useassa talossa. On -vieläkin siellä täällä joku taitava pyssyseppäkin, kuten Hyrynsalmen -Luvankylässä ja Ristijärven Uvalla. Entisaikaan lienee ollut vielä -mahdikkaampia rautioita, silloinkuin suurissa korpimaissa oli järvien -ja soiden mudasta lietsottu rautaa. "Hyttejä" tiedetään olleen useissa -paikoissa, "Hyttikankailla", "Hyttipuroissa", ja niissä vieläkin näkyy -jälkiä entisestä raudanvalmistuksesta. - - - - -JUHLA- JA MERKKIPÄIVIÄ. - - - "On kekri köyhälläkin, - joulujuhla vaivaisella." - -Vuoden vieriessä pyörähti esiin, milloin suuri juhlapäivä, milloin taas -joku muu merkkipäivä antamaan yksitoikkoiselle, useinkin ilottoman -arkiselle elämälle mieluisaa vaihtelua. Päiväin viettoon liittyi -kaikenlaisia vanhoja tapoja, taikoja sekä pitämyksiä, monesti varsin -merkillisiäkin, jo ammoisilta ajoilta polveutuneita. - -_Kekri_ oli jo vanhastaan vuoden _kaikista suurin juhla_, jopa -jouluakin jalompi. Sitä vietettiin myöhään syksyllä, kun kesä -kaikkineen oli mennyt, ja pitkä pimeä talvi oli tulossa. Se oli uuden -vuoden alkujuhla, vanhan päätöspäivä, jolloin syötiin ja juotiin -parasta, mitä hyvä vuosi oli taloon tuonut Ja sitten kylläisinä -pidettiin iloa ja kisailtiin. - - "Kerta kekriä pitää, - toinen kerta kellistellä," - -olikin vanhojen ukkojen mieliohjeena. - -Jo etukäteen varustauduttiin kekriä juhlana viettämään: keitettiin -_kekriviinat_, pantiin _kekrioluet_ ja varattiin ruokia sekä laitettiin -_kekrilammaskin_ syötteelle. Pirtit, kamarit ja eteiset, peräiset -ja porstuat pestiin ja puhdistettiin, vaatteetkin pestiin ja -siistittiin. Ja aattoiltana lämmitettiin sauna, käytiin kylyssä ja -laittauduttiin pyhäisiin pukimiin: oltiin valmiina vastassa, kun vuoden -suuri juhla oli ovella. - -Koko yönä jouduttiin tuskin ollenkaan lepäämään, sillä aamulla -ani varhain piti olla pystyällä. Noustiin ylös jo kello kolmelta, -kahdellakin, jopa joissakuissa vanhojen tapojen taloissa heti -puolelta yöltä. Emännät pistivät pirtin lämpeämään ja leipoivat -rieskat ja teokset, tekivät juustoleivät, keittivät ryynipuurot ja -laittoivat talkkunat. Miesväki taas huolehti kekriteurastuksesta. -Kun oli otettu kotikeittoiset aamuryypyt, tuotiin ja teurastettiin -kekrilammas, isoissa taloissa kaksikin. Kekrilammas, useinkin -_musta_, oli jo aikaisemmin valittu ja nimitetty, oli sattunut esim. -lammas sairastumaan, niin oli luvattu: "kun elänet, niin kekriksi -teurastetaan." Lammas lyötiin semmoisenaan, paloittelematta, päineen, -sorkkineen pataan, vain nyljettiin ja puhdistettiin sisälmyksistä. -Vielä piti olla liharuoan lisänä lehmänkylki tai sonninreisi paistina, -vieläpä metsämiestaloissa paistetut oravannautteet ja linnuntäkät -lisäpaloina. Sillä lihaa piti kekripöydässä olla yltäkyllin, -isot kukkuraiset maljat ja kaukalot pitkin pöytää. Lisäksi vielä -oli karjanviljaa, voita, maitoa ja viiliä, sitten leivän puolta -rieskat, limppuleivät, tavalliset leivät ja teokset sekä keitto ja -ryynipuurot ja ennen kaikkea _talkkuna_. Kalataloissa hankittiin -vielä kalakeitotkin. Kaikkea laatua piti hyvän talon pöydässä olla: -jumalanhyviä ja karjanantia, vedenviljaa ja metsänriistaa, ja ylinnä -kaiken täysiaikainen kekrilammas. "Komea oli ruokapöytä, saattoi -siihen istua suurukselle." - -Semmoisena seisoi ruokapöytä koko juhlapäivän, lisättiin vain, minkä -syöden hupenivat. Puolispöytä sai ryynipuuron, ja illalliseksi -hankittiin maitopiimä, lihapotut, ryynipuuro tai ryynivelli. Ja -useat kerrat istuttiin suurustamaan. Aamupuhteen aikana ehdittiin -käväistä pöydän ääressä jo kaksi, kolmekin kertaa. Heti kun joutui, -haukattiin teoksia, juustoleipää ja muuta kuivaa ruokaa karjanviljan -kanssa, ja taas vähän ajan kuluttua puraistiin toinen erä kuivia -syötäviä. Sitten päivän vasta valjetessa istuttiin talkkunalle, joka -oli varsinainen aamiaisateria. Siihen jo joutuivat lihakeitot ja -paistitkin. Kotiolutta sekä kotikeittoviinaa oli pöydässä. Olutta -juotiin kannuista ja tuopeista, viinaryypyt nakattiin pienistä -_puulipeistä_. Pitkin päivää sitten syömistä jatkettiin, "syötiin ja -juotiin, jott' oikein tarvottiin". Vanhat ukot istuivat jumalanviljan -ääressä miltei yhtä päätä koko pitkän päivän, joivat ja söivät, söivät -ja joivat ja turisivat päissään. Jos vieras tuli taloon, vaikkapa -vain naapurinkin väkeä, tarjottiin heti hänellekin pöydän parhaita. - -Kotieläimiäkään ei kekrinä saanut unohtaa, jopa niitä piti silloin -erityisesti muistaa ja ruokkia. Isäntä itse toi aamulla hevosen -tallista pirtin ovipieleen apatettavaksi. Kapan ohria antoi hän -ajokkaalleen ja kuiskasi korvaan: "Nyt on kekri!" Murensipa ukko -vielä kärpännautetta apeastiaan, että hevonen säästyisi pääntaudilta. -Muutamat äijät hämmentelivät apetta lampaan leukaluulla, jotkut -hammastivat pöydältä lihakimpaleesta palasen ja murensivat sen -appeeseen. Niin oli Venähenvaaran ukko Kuhmossa varannut ajokastaan -silmänteiltä. - -Emäntä taas vaali omia hoidokkejansa. Navettaan ei kyllä saanut mennä, -ennenkuin oli aamiainen syöty, mutta sitten vei emäntä joka lehmälle -vasta leivotun _kekririeskan_ eli _kekrikakun_, puhalsi olkipillillä -korvaan ja sanoi: "Nyt on santtipäivä, kekri!" "Täss' on teillekin -kekriä!" Samalla otti emäntä kellon lehmän kaulasta ja toi pirtin -naulaan. Sitten koko päivä ruokittiin lehmiä paremmin kuin muulloin, -annettiin heiniä, sekä juotava suurustettiin leivinjauhoilla, jotka oli -pyyhitty aamulliselta leivinpöydältä. Kekrinä, samoinkuin Mikkelinä, -jouluna, pääsiäisenä ja laskiaisena koottiin _ottosia_ karjan kesäistä -suurustamista varten. Ruokapöydälle ripisteltiin kolmeen kohtaan -suoloja, ja ruokailun loputtua pyyhittiin ruoantähteet ja suolat -vartavastiseen _ottostuohiseen_, jota säilytettiin eteispirtissä -kiukaanpatsaan korvalla. Ottosia annettiin sitten kesällä lehmille, kun -ne illalla saapuivat metsästä kotisavulle. -- Lampaitakin muistettiin -kekrinä paremmalla ruokinnalla, pistettiin päkättävään suuhun -leipäpalanen. - -Mitään arkipäivän töitä ei kekrinä tehty, oltiin kuin pyhäpäivänä -ainakin, naiset korjasivat rukkinsakin pois pirtistä. Vanhat ukot -vain muutamakseen kävivät oravametsällä, olipa se joillakuilla -varsinainen "mehtäpäivä" ja "onnellinen otuksen saantipäivä". -Palvelijatkin, "orjaväki", olivat vapaina, kun oli heiltä "rinnus -katkennut". - -Iltapuolella kokoontui nuori väki jonkun talon pirttiin kekrikisoihin. -Pirtti "roikattiin autioksi", jotta oli tilaa telmätä. Siinä illan -kuluksi oltiin _sokkosilla_, joka oli tavallinen kekrileikki. Vanhat -istuivat pöydän luona juoden ja katsellen nuorten kisaamista. - -Mutta kekrin merkillisin puoli oli ikivanha henkien palvominen. -Muutamissa vanhankansan taloissa oli vielä sitäkin vanhain muistannan -aikaan toimitettu. Kekrin henget siihen aikaan vielä liikkuivat -maatjalassa ja näkymättöminä vierailivat taloissa. Aattoiltana, -kun sauna oli joutunut, valmistettiin se ensin _Kekrille_ ja -_Kekrittärille_, taikka, niinkuin paikoin sanottiin, _pyhille -miehille_, _keijulaisille_, _manalaisille_ kylvettäväksi. Vedet, -vastat, kaikki laitettiin käsille, ja sitten käytiin kylyn ovelta -kutsumassa: - - "Kekrittäret Kekrittäret, - pyhät miehet kylpemään!" - -Vasta sen jälkeen, kun vieraat olivat vihtoneet, otti talonväki -saunavuoronsa. - -Vieläpä vieraita ruokittiinkin. Niinpä Suomussalmen Juntusrannalla, -Päätalon vanhauskoinen vaari itse valmisti pyhille miehille saunan -ja sillä aikaa, kun he olivat kylyssä, hankki omaan vaarinkamariinsa -heille hyvät ruoat, kynttilät vielä kahden puolen viritti palamaan. -Tavallisesti laitettiin kekrivieraille ateria pirtin pitkälle pöydälle, -jotta saivat suurustautua sillä aikaa, kun talonväki oli kylpemässä. -Oli tapana myös kekriaamuna, kun oltiin murkinalla, asettaa pyhille -miehille pimeään _pöydänpääloukkoon_ viinalippi. Paikoin varattiin -ruoka-ateria aikaisin aamupuhteella _saunaan_ rahille taikka lauteille, -paikoin vietiin "maanhaltialle" ruokia vielä riiheen ja talliin -sekä navettaankin laipiolle, joskus kannettiin syötäviä ja juotavia -pihakoivujen juurelle. Parhaita ruokia piti tarjota ja varsinkin lihaa. -Jos oli lihaa niukasti, voivat Kekrittäret pahastua ja ottaa talosta -lehmän. Mutta jos ruokia oli runsaasti, olivat vieraat hyvillään, -ja siitä oli talolle onnea. Kekrivieraiden syönnistä ennustettiin -vuodentuloa: jos ne olivat nälkäisiä ja söivät kovin paljon, oli huono -vuosi tulossa, mutta jos ne vain vähän maistelivat, saatiin odottaa -hyvää vuotta. - -Joskus satuttiin kekrivieraita näkemäänkin. Lentiiran Sutelassa -oli renki iltapimeissä pihalla äkännyt: "Ka, Kekritär on valkeissa -vaatteissa!" Renki oli heittää rytkännyt sitä piilikirveellä, ja se -oli sivujaan pidellen mennyt kirkkomaalle päin, talo kun oli aivan -kirkkomaan lähellä. Kotaliesi ja saunankiukaan edus lakaistiin -aattoiltana puhtaaksi ja sileäksi, ja aamulla käytiin katsomassa, onko -Kekritär käynyt talossa. Jos oli käynyt, näkyi silitetyllä liedellä -niinkuin vasikanjälkiä, ja siitä oltiin hyvillään: talon onneksi olivat -liikkuneet. Näyttäytyivät kekrin henget joskus linnunhaamussakin. -Päätalon vaarin ikkunallekin, kun kekrivieraat olivat yhdeksän yötä -talossa olleet, tuli illalla "niinkuin mettikana istumaan ja -räpistelemään". Siitä vaari arvasi: "Jo vierailla on nyt pois lähtö". -Ja ukko vetäisi turkin päälleen ja lähti vieraitaan saattamaan -metsätielle, metsään käsin kun olivat menossa. - -Kekrin "keijalaisilta" voitiin tiedustella tulevia asioitakin. -Niinpä naiset "laasivat" aamupimeissä pirtin lattian ovesta perään -käsin, peräikkunan alle, työnsivät rikat ikkunasta ulos, lennättivät -helmassaan ne sitten kolmen tien risteykseen ja huppu korvissa -asettuivat rikkakasalle kuuntelemaan "kuuluuko kupsavaista". -Saattoivat naiset siinä kuulla itkua, naurua, tiukuja ja kulkusia, -virrenveisuuta, kirkonkelloja sekä lautojen läiskettä, ja siitä -arvasivat olevan tulossa, joko surua, iloa, häitä taikka kuolemaakin. -Joskus itse isäntäkin lähti samoille asioille, otti talon kaikki -avaimet poveensa ja pysähtyi peite päässä teiden risteykseen ja -kuunteli ennustuksia vuodentulosta. Kekrin aattoiltana työnnettiin -uuniin pyöreitä halkoja, ja aamulla, ennenkuin tuli sytytettiin, -katsottiin, onko halkoja kadonnut tai lisäytynyt: "kekriämmät" olivat -käyneet niitä koskettelemassa. Siitä taas ennustettiin vuodentuloa, -taikka kuolemaa tai perheenlisäystä. - -Monissa muissakin toimissa kekrin henkien palvonta ja osallisuus -ilmeni. Niin emäntä kekriaamuna pirtin uunin luudittuaan lähti -uuniluutaa juoksuttamaan, navetan ympäritse kolme kertaa kierrätti, ja -siitä oli karjalle menestystä. Kekripäivänä pirtin lattialta laastut -rikat vietiin lammaskarsinaan onnea tuomaan, ja kun uunia lämmitettiin, -pantiin "peänalushaloksi" oikein oksainen puu. Sillä kuinka monta -oksaa oli puussa, niin monta karitsaa syntyi talven kuluessa -lammaskarsinaan. Lammasonnea antoi sekin, että kekrilampaan luut -peitettiin lammaskarsinan pohjalle. - -Kekrin viettoon liittyi läheisesti _sieluinpäivä_, joka oli kekrin -jälkeisenä päivänä. Silloinkin noustiin hyvin aikaisin ylös, ja heti -pistettiin tuli pirtin uuniin, että ehdittäisiin ennen naapuria -saada savu kohoamaan lakeistorvesta. Siitä olisi talolle onnea. -Sieluinpäivälläkään ei arkitöihin puututtu. Miehet kulkivat vain -korento olalla talosta toiseen, ja kun tulivat pirttiin, pistivät heti -korennon uunin henkireikään, jotta muka "nyt kiuvas hajalle!" Vasta -heittivät, kun isäntä viinan kanssa hyvitteli: "Älkäähän nyt, saatte -ryypyt!" Ja saivat ryypyt, ruokaakin saivat, ja sitten lähtivät uunia -uhkaamaan toiseen taloon. - -Sieluinpäivänä jo jotkut saattelivat näkymättömät kekrivieraansa pois -talosta. Kiannalla muuan emäntä kaimasi Kekritärtä eväitten kanssa, -voilautaset ja leipäroviot käsivarrella saatteli aidan taakse. Sieltä -saattaja kääntyi takaisin ja vielä helmantakaisiaan kohotti, sanoi: -"Tuossa viimeiset evähät!" - -Kekristä alkoi vanha kainuulainen juhla- ja merkkipäiviensä -viikkolaskun. Niinpä Puolangalla luettiin: - - "Kekristä seittemän jouluun, - joulusta kuusi kyntteliin, - kynttelistä kolme Mattiin, - Matista neljä Maariaan, - Maariasta neljä Jyrkiin, - Jyristä neljä Eerikkiin, - Eerikistä viisi juhannukseen, - juhannuksesta viisi Jaakoon, - Jaakosta viisi Perttuliin, - Perttulista viisi Mikkeliin, - Mikkelistä viisi kekriin." - -_Martti_, makkaroin päivä, marraskuun 11:ntenä, oli kekriä seuraava -merkkipäivä. Vielä näihin aikoihin toimitettiin syysteurastuksia, ja -Martinpäivä oli varsinainen _makkaroin teko- ja syöntipäivä_. Silloin -valettiin "Martinpäivämakkaraa", mitä vain isointa suolta oli, siitä -tehtiin makkaroita, ja puoliseksi niitä jo syötiin "ehotellen niin -paljo kuin jaksettiin". Siitä olikin päivän nimenä _Perso-Martti_. - -Kekrin ja Martin välisinä päivinä oli henkien liikunta-aika. Jopa aina -Simunasta alkaen olivat kuolleet liikkeellä ja tulivat koteihinsa -käymään. Siihen aikaan myös pidettiin kuolleitten _yönistujaisia_. -Pirtti lämmitettiin joka huomen, vielä Marttinakin, niin aikaisin, -ettei savu näkynyt naapuritaloon. - -_Kaijanpäivä_, marraskuun 25:ntenä, oli lammasten merkkipäivä, -lammasten suojelijan, pyhän Katariinan, nimikkopäivä. Silloin -kerittiin lampaista "Kaijan villa", ja iltaseksi keitettiin lihavelli -_lampaanpäistä_. Puoli päätä -- lampaanpäät oli teurastusaikana lyöty -kirveellä halki, palvattu ja pantu aitan orrelle Kaijaa odottamaan --- aina henkeä kohden heitettiin kattilaan, ja sitten illastaessa -sai kukin osansa kuppiinsa. Aamiaiseksi keitettiin, niinkuin ainakin -pyhäpäivänä, talkkuna. - -_Antista_, marraskuun viimeisestä päivästä, tiedettiin: - - "Antti aisoilla ajaa" - -sekä: - - "Anterus pyhäin alku." - -Silloin alkoi uusi kirkkovuosi, ja joulunpyhät rupesivat lähenemään. - -_Annanpäivä_, joulukuun 9:s, oli pimeän syystalven pimeimpiä päiviä -ja pisimpien öiden aikoja. Sanottiinkin: - - "On kesäistä päivää, - yötä Annan aikaista." - -Sitten jo kohta joutui _joulukin_, pimeimmän talven juhla Sitä kyllä -ei vanha kainuulainen kovin suurena juhlana pitänyt, eikä sitä -varten läheskään niin varustautunut kuin kekriksi. Muualta lienee -myöhäisaikoina opittu, että - - "Hyvä Tuomas joulun tuopi, - paha Nuutti pois sen viepi" - -Tavattiinkin sanoa: - - "Talonpojilla kekri, - herrain joulu." - -"Joulurauhaa" kuitenkin pidettiin, niin että jo _Tuomaan_ päivältä -naiset heittivät kehruun aina loppiaiseen asti, ja joulu-aattona -käytiin kylpemässä. Mutta kaikki eivät edes pesseet pirtin lattiata -jouluksi. Varakkaat kyllä varustivat jouluksikin yhtä ja toista -hyvää, mutta köyhemmät tulivat toimeen tavallisilla pyhäpäivän -syötävillä. Jouluaattoiltana saunasta tultua pisteltiin tavallinen -pyhäaattoillan rieskaleipä roppavoin kanssa ja jouluaamuna pyhäaamun -talkkuna. Puolisena saatiin ryynipuuroa ja lihapottua, ja iltaseksi -keitettiin lampaanlihaa tai lehmänselkä. Kirkossa käytiin vain -lyhyemmiltä matkoilta. Oltiin useinkin vain kotona ja kuunneltiin -kotipöydän ääressä luettua saarnaa sekä veisattiin jouluvirsiä. -Mutta "uskoton kansa ryyppäsi viinaa". Viinaa juotiin varsinkin -kirkkomatkalla ja kirkkomäellä. Siellä hevosia ja piippuja vaihdeltiin -ja ajeltiin. - -Mutta kalliin karjansa menestykseksi toimi emäntä joulunakin Silloin -ei saanut päivänaikana käydä navetassa, vaan piti lehmän ruokkiminen -toimittaa aamu- ja iltapuhteiden ajalla, samoin lannanluominenkin. -Joulupäivän lanta oli lisäksi peitettävä tunkioon. Vielä varasi -emäntä heinäkimpun navetan ylisille laskiaisena lehmälle annettavaksi. - -Huolehdittiin vielä kylvön teostakin: leivottiin joulutaikinasta -_ruispulla_, ja pantiin se talteen kylvöpäiväksi. - -Joulupahnoja ei lattialla käytetty, mutta niiden muistoa oli ainakin -se, ettei jouluna vuodekupoja viety päiväksi ulos, kuten tavallisesti, -vaan kasattiin ne penkin alle. Joulukuusta ei korven pirteissä -tunnettukaan, _joulupukkeina_ joskus poikavesat, turkki nurin päälle -kiskottuna, tulivat pirttiin kummittelemaan. - -_Tapanina_ ei tehty sen kummempaa kuin syötiin se iänikuinen -aamutalkkuna, ja päivä vietettiin levossa ja rauhassa arkisilta -askareilta. "Herrat ne vain ajoi Tapania." - -_Uusivuosi_ oli vanhastaan tuttu tinan valamispäivä. Yöllä Uuttavuotta -vasten valettiin tina jokaiselle talon eläjälle, jopa eläimille -ja haltioillekin. Ensin porautettiin _maanhaltialle_, sitten -isännälle, emännälle ja niin vanhimmasta nuorimpaan asti, viimeksi -hevosille, lehmille, lampaillekin. Joku vanha joukossa oli "semmoinen -rohvessoori", joka osasi selittää, mitä kukin tinakuva merkitsi. -Siinä tuli arkkua, ruumia, hevosta, lehmää, lammasta ja kaikkea. Jos -maanhaltian tina tuli kirkas, ennusti se hyvää vuotta, mutta musta ja -samea aavisti huonoa vuodentuloa. Lopuksi vietiin tinan valuvesi kolmen -tien risteykseen, ja siinä kuunneltiin samoinkuin kekrinä rikkakasalla -tulevia tapahtumia. Uudenvuoden yönä myös tyttäret katsoivat -salaa _onnenpeiliin_ ja saattoivat nähdä siinä vastaisen yrkämiehensä. - -_Loppiainen_ meni korvessa vain tavallisena pyhänä. - -Joulunajasta ennustettiin seuraavan kesän ilmoja. Joulun edellä jos oli -"suntailmat ja siitekelit", saatiin hyvät kesäilmat, mutta pakkaset ja -pyryt olivat huonoksi kesäksi. Ja kun talven selälle, _sydänkuulle_, -käännyttäessä oli sekehet säät, oli juhannuskesälläkin hyvät ilmat. - -Joululta alkoikin talven pitkä kylmä taival, jossa juhla- ja -merkkipäivät olivat kuin peninkulma- ja virstapatsaina matkaa -loiventamassa. - -Ensimäisenä oli _Heikki_, tammikuun 19:s, jolloin jo oli - - "Talven selkä poikki, - karhulla yö puolessa," - -Silloin karhu käänsi toisen kylkensä ja jahkaisi: - - "Yö puolessa, - pikipalli peräsuolessa." - -Melkein Heikin kintereillä astui _Paavali_, tammikuun 25:ntenä, josta -ruveten jo "päiväkultakin alkoi lämmittää". Vaikkakin kyllä Paavalina -oli pakkasien pahin aika ja pitikin olla. Sillä: - - "Kun ei kylmä kynttelinä, - eikä palele Paavalina, - niin on halla heinäkuussa, - talvi keskellä kesää." - -Kylmyyttä piti olla _kynttelinäkin_, joka oli jo helmikuulla toisella -sydänkuulla. Silloin kesä oli sitä lämpöisempi. Kyntteliksi -säästettiin lehmän ja lampaansorkat, "kynnet", ja keitettiin niistä -iltaruuaksi _kynsivelli_, suolainen lihavelli. Paikoin vielä vietiin -kalutut sorkkaluut metsään ja haudattiin puun juurelle, "jotta karja -sikiäisi paremmin" Kynsivellin keittoa jatkettiin iltasin niin kauan -kuin sorkkia riitti. Vellin pinnalta kuorittiin kiehuessa kuumaa -_kynsirasvaa_, jolla m.m. "palonjälkiä" paranneltiin. Kyntteliltä jo -jotkut heittivät _iltapihdin_ loukkoon, ja jotkut emännät koettivat -siksi saada hampunkehruunsa suoritetuksi. - -Kynttelin jäljessä kulki _Matti_, helmikuun 25:ntenä. Se oli -ensimmäinen _kevätpäivä_, "Kevät-Matti", joka jo kaikkialla sammutti -iltaiset päretulet ja lopetti iltapuhteet ja puhdetyöt. Vanhat -sanoivatkin: - - "Matilta iltapihti, - aamupihti Maarialta." - -Matin mielihyviksi keitettiin metsämies-taloissa "mehtikanoja", kana -mieheen, siitä paremmin luonnisti metsästys. Matista myös ennustettiin -ilmoja: millainen sää oli Mattina, sellainen koko kesän. Lammasemännät -keritsivät hoidokeistaan kevätvillat, "Matin villan". - -Helmikuulla oli vuoden toinen suurjuhla, _laskiainen_, sydänkuiden -ja talvenselän suuri merkkipäivä, jota koko Kainuu vietti syöden -ja juoden sekä monin menoin. Laskiaiseksi piti varata varsinkin -rasvaruokia, sillä: - - "Jouluna oluen juonti, - lihansyönti laskiaisna." - -Ja olikin "toivottu päivä se laskiainen, jotta silloin sitä saa -ruokaa". - -Aamulla tyydyttiin tavalliseen talkkunaan, mutta puolisiksi jo piti -olla miehekkäämpää muonaa. Leivottiin "laskiaisen nimeen" _rasvamämmit_ -eli _rasvarieskat, punasrieskat_ eli _leppärieskat_. Mämmi tehtiin -ohrajauhoista ja "punasesta", jota oli varta vasten syysteurastuksista -säästetty, ja pantiin runsaasti vielä rasvaa mauksi. Petäjänkuorella -taikka tuohilevyllä se paistettiin uunissa, ja syötiin vastakirnutun -_roppavoin_ kanssa. Viiliäkin vielä piti pöydässä olla, jopa paikoin -pantiin joukkoon keitetty _raavaanpää_, jota oli kolmella kirveellä -hakattu kappaleiksi. Sitä parempi, jota rasvaisempia olivat ruoat. -Silloin karja lihoi kesällä hyvästi, mutta jos ei laskiaisena nautittu -rasvaa, pysyivät piteet laihoina. Siksipä syötiinkin vahvasti, jopa -"jotta pyörtyä tahtoivat syyvessään". Saivat silloin - - "Orjatkin olutta, - palkollisetkin panosta." - -Päivää sanottiinkin leikillään _rasvalaskiaiseksi ja rasvatiistaiksi_. -Vielä iltaseksikin piti olla rasvanpuolta: lyötiin iso lehmän- tai -häränlautanen pataan ja keitettiin lihavelliksi. Mitä isompi oli -häränlautanen, sitä isommaksi härkä kesällä paisui. - -Työtä tehtiin laskiaisena vain aamupuolella päivää, naiset -kehräsivät, miehet tekivät mitä vain, hevosta ajoivat, hakkasivat. -Mutta puolisilta heitettiin työnteko, naiset nostivat rukkinsa -karsinaan tai oviloukkoon "yhteen rojoon", ja panivat _seulan_ päälle -kumolleen, _keritsimet_ ruuviin, vieläpä _heiniä_ tai _lehtikerpun_ -eteen sekä _lakanan_ koko rukkikasan peitoksi. Sitten lampaat kesällä -pysyivät hyvin yhdessä ko'ossa ja menestyivät, karitsoivat ja -kasvattivat paksun villan. - -Puolisiksi, mämmin syöntiajaksi, laitettiin kaikki kuntoon ja pirtti -siivottiin. Sitten "mammalta mäkkeen". Nuoret varsinkin menivät -läheisiltä mäkimailta ja vaarojen rinteiltä ottamaan luikuja, pitihän -luistaa, "kun oli rasvattu vasta" rieskoilla ja mämmillä. Suksilla ja -kelkoilla laskettiin. Mutta se piti varoa, ettei mäessä langennut; jos -niin hullusti kävi, silloin hamppu kesällä sotkeusi, sen "tuuli särki -ja sae huuhtoi", vieläpä kaatuja menetti iltasosansa. - -Iltapäivällä lämmitettiin sauna ja käytiin jo päivänäöllä kylpemässä, -samoin saunan päälle piti iltanen joutua päivänäöllä syötäväksi. -Tulta ei saanut ottaa navetassakaan lehmiä hoidettaessa, jopa piti -emännän ehtiä yötiloilleen niin aikaisin, että sai makuulta katsella -auringonlaskua. Siitä lehmät kesällä tulivat aikaisin kotiin. Piti -vielä muistaa sekin, ettei saunassa käydessään, ei iltasvelliä -syödessään, eikä koko laskiaisiltana puhunut, ei puolta sanaa. Muuten -mäkärät ja sääsket ja syöpäläiset kesällä kovin kiusaisivat. - -Monet toimet teki emäntä laskiaisenakin karjansa menestykseksi, -keräsi ottoset samoinkuin kekrinäkin, pani talteen laskiaismämmiä -karjanlaskupäiväksi sekä leipoi merkillisen _karvakakun_. Käsiensä -pesuveteen sotki hän rieskataikinan ja sekoitti siihen joka lehmästä -nyhdettyjä karvoja sekä laskiaispöydältä pyyhittyjä ruoanmurusia -ja leipoi, pirtin kynnyksellä istuen, paljaalla reidellään -korean kakun, paistoi sen uuninrupussa ja pani kevääksi talteen. -Lehmänkellon asetti emäntä ruokailuajaksi pöydälle ruokien viereen, -ja pöydän ruokamurusilla syötti hän lampaitaan, että ne sitä enemmän -karitsoisivat. - -Helmikuun jälkeen seurasivat _kevätkuut_ lukuisine merkkipäivineen -ja pitkine _paastoaikoineen_, jolloin pidettiin "vähä niinkuin -jumalanpelkoa ja luettiin postillaa". Tuli ensinnä Maaria, joka kyllä -ei ollut muuta pyhäpäivää merkillisempi, tavallinen kirkkopyhä vain, -josta tiedettiin: - - "Minkä Maaria katolta viepi, - sen Jyrki maalta viepi." - -Aamupuhteista ja aamupihdeistä saatiin jo luopua, oli jo -aamupäivässäkin siksi pituutta. - -Mutta pääsiäinen, kevättalven monipäiväinen juhla, oli jo tärkeämpi -ja toimeliaampi. Se oli suurimpia kirkkopyhiä, jolloin pitkän -matkan perukkalaisetkin pistäysivät kirkolla. Se pyhitettiin siten, -että keitettiin lehmän ja häränpäistä lihavelliä, syötiin rasvat -ja lihat, mutta luut vietiin metsään karjan menestykseksi. -Piinaviikon päivillä oli omat nimensä: _maitomaanantai, tiukutiistai, -kellokeskiviikko, kiristorstai_ -- Kuhmossa _kihlatorstai_ -- -_pitkäperjantai, lankalauantai_ ja _pälkkä-pääsiäinen_. Piinaviikko -oli pyhä viikko, silloin ei ensinkään saanut kehrätä, varsinkin -piti varoa kiristorstaita. Kenpä silloin kehräsi tai kiersi lankaa, -hänellä vasta olivat vaikeat hengenlähdön hetket, ja "sitkaat kuoleman -siteet". Kiristorstaina isäntä ja emäntä taikoen kiersivät kartanoa, -ja emännät _ajoivat kiiraakin_. Niin oli Salmijärven Juntulassa, -Kajaanin seuduilla, vanha muori sinä päivänä kerännyt kelkkansa -täyteen kaikenlaista "ryönää": lapiota, kuokkaa, kirvestä, palavaa -tervaämpäriä ja mitä lie roskaa keksinyt, ja vetänyt kelkkaa sitten -ympäri kartanoa. Pitkänäperjantaina moniaat vanhat eivät syöneet -mitään, ennenkuin vasta auringonlaskun jälkeen. Jotkut olivat -sairaana ollessaan tehneet lupauksen, jotta jos paranen, niin olen aina -koko pitkän päivän syömättä. - -Pääsiäisaamuna ani varhain, muiden vielä nukkuessa, muisti emäntä -karjaansa, nousi, otti kellon, pani siihen suoloja ja kiersi navetan -kolme kertaa, meni sisään ja antoi suoloja joka lehmälle, sitoi kellon -lehmän kaulaan ja sanoi: "Muista tulla kotiin!" Siitä kun väki heräsi, -sai se ensi sanomikseen, suuruksettomin suin kuulla kellon kalahtelua -navetasta. Ja niin kello "pilasi" kuulijan, ellei se ollut muistanut -viereensä varata leipäpalasta ja heti herättyään sitä haukata. - -Pääsiäisöinä kahnustelivat _pääsiäisämmät_ vieraissa navetoissa -"toisen elettä pilaamassa ja omaa elettään korjaamassa". He lypsivät -lehmiä, leikkelivät lampaiden ja lehmien häntiä, korvia, karvoja, -nahkaa ja sarvenoita, pilasivat toisen karjan syömättömäksi -ja lypsämättömäksi ja ryöstivät onnen omille piteilleen. Ennen, -vanhaan aikaan oli ollut semmoisiakin pääsiäisämmiä, jotka olivat -lentäneetkin. Niin mokoma oli ollut muuan emäntä Säräisniemellä. -"Hiienvoiteella", sarvesta uunin takaa, oli vain voitanut korennon -nokan, pistänyt korennon ratsukseen ja kiljaissut: "Huis, lakkeisen -kautta Hiitolaan!" Ja silloin oli akka lähtenyt. - -_Tipurtti_, huhtikuun 14:ntenä, oli ensimmäinen suvipäivä, ja sen -edellinen yö ensimmäinen _suviyö_, merkkiyö, jolloin ei olisi pitänyt -pakastaa. Jos silloin kylmäsi, tuli pitkä kevät ja kylmä kesä. - -_Jyrki_, huhtikuun 23:ntena, oli toinen suvipäivä, edellistä vielä -merkittävämpi. Silloin vielä vähemmän olisi suvaittu pakkasta. Sillä -jos Jyrin öinä äkeytyi pakkaseksi, niin kylmäsi "neljäkymmentä yötä, -vaikka sulaan maahan". Jyrinpäivänä ei saanut jyrytä eikä kovin meluta, -siitä ukkonen kesällä pahemmin paukkusi. Muistettiin myös: - - "Mikä Jyrkinä katolla, - se Erkkinä maalla." - -_Vappu_ oli valoisan toukokuun ensimmäinen päivä, tärkeä merkkipäivä -sekin, lihakeitolla ja talkkunalla muistettava. Sillä Vapun "luulevat -vanhat olleen semmoisen kateellisen, jotta on pitänyt lampaanlihaa -keittää iltaseksi, jotta lampaat sikiäisivät... Jos ei Vappua -pyhitetty, niin ei se antanut eleitten menestyä". Vappuna vanhain -mielestä pitäisi olla hyvä sää ja suvituuli, silloin olisi kesäkin -lämmin, mutta jos tuuli on pohjoisessa, lietsoo se pohjoisesta koko -kesän. - -_Ristinpäivä_, toukokuun 3:ntena, oli taas metsämiesten merkkipäivä. -Silloin he kävivät kiertämässä lintujen "soijinmaat" ympäritse, -että linnut siihen vakautuisivat. Lintujen höyheniä he kiertäessään -pistelivät puihin ja pyysivät lintujumalaa: - - "Tuopa lintu tuolta maalta. - Lapinmaalta lennättele, - miehen ehtivän etehen, - pojan pyytävän povehen!" - -_Eerikki_, toukokuun 18:s, oli jo kesän tulopäiviä, silloin jo -kala kuti, ja käki kukkui "vaikka huurremetässä", ja kaikki linnut -lauloivat. Tiedettiinkin: - - "Västistä vähän kesään, - puoli kuuta peipposesta, - pääskestä ei päivääkään." - -Eerikkiin asti ainakin piti karjankonnun riittää, mutta sai monesti -riittää kauemminkin, kun sattui pitkä kylmä kevät. Eerikkinä kerittiin -lampaista "Eerikin villa". - -_Urpaanuksesta_, toukokuun 25:nesta, tiedettiin vain, jotta silloin -pitäisi olla kylmä. Sillä kun on - - "Urpaanus turkki päällä, - kesä kaikki paita päällä." - -Toukokuussa oli vielä pari merkkipäivää. Toinen oli keväinen -_karjanlaskupäivä_, toinen tärkeä _touonpano_. - -Varsin paljon oli emännillä huolta ja puuhaa karjaa keväällä -ensi kerran ulos laskettaessa. Piti varata, että maidontuojat -saisivat metsässä kulkea rauhassa kontiolta ja muilta turman -tuottajilta. Jo aamulla keitti emäntä väelle eineeksi maitopuuron, -_lehmänpäästö-puuron_, ja karjansa suurusti hän ottosilla, -karvakakuilla, kekri-, laskiais- ja joulurieskoilla. Sitten ulos -laskettaessa oli varsin monenlaisia temppuja. Kuka kiersi lehmän -kellolla navetan, kuka taas suoloilla ja ottosilla, ken palavalla -päretulella. Aivan yleinen tapa oli tervaristin vetäminen lehmän otsaan -ja ristiluille. Samoin se, että navetan kynnyksen alle asetettiin -vanha viikate, kirves ja patakoukku tai muu rautaesine, ja ympäri -oven pinnoitettiin punaisella langalla sidottu, renkaaksi halkaistu -yksikantainen pihlaja, pyhä puu, sekä ovipieliin asetettiin tervastulet -ämpäriin. Monesti asettui emäntä kahdahaaroin oven yläpuolelle, niin -että lehmät joutuivat kulkemaan hänen alatseen, kellokas astellen -edellä, toiset jäljessä. Ja kun kaikki olivat ulkona, otti emäntä -ovelta pihlajan ja kiersi sillä navetan kolmesti. Lehmiä laskettaessa -emäntä saneli: - - "Lasken lehmäni leholle, - hatasarveni haavikolle, - panen pajun paimeneksi, - tuomen tuojaksi kotihin. - Kato. Jumala, katottomassa, - kun katoit katollisessa!" - -Jos emäntä ei ollut itse tarpeeksi taitava karjaansa varaamaan, kutsui -hän avukseen jonkun tietäjän, joka hänen puolestaan teki varaukset ja -luki loitsut. - -Paimen lähti karjan mukana metsään, seurasi lehmiä koko päivän ympäri -selkosia. Illalla, kun hän palasi, varasi emäntä vesikiulun orrelle ja -lojautti sieltä sen sisällön paimenen niskaan. "Se tarkoitti sitä, -jotta lehmät sitten kesällä hyvin lypsää." Mutta jos paimenelle oli -päivällä satanut, ei häntä enää kotona tarvinnut kastella? - -Touonpano aloitettiin, jos vain kevät ja pellot sallivat, Eerikin -päivänä, ellei se sattunut olemaan _maanantaina_, jolloin ei saanut -mitään työtä panna aloitteelle. Siinä tapauksessa pantiin vilja jo -edellisenä lauantaina? - -_Kylvöpäivän_ aamiaiseksi syötiin _kylvöpuuro_, joka oli ohrajauhoista -keitetty maitoon. Leipänä oli joulutaikinasta leivottu, aitan kammiolla -säilytetty paksu _kylvöpulla_. Syömään ruvettaessa tarjosi isäntä -joka miehelle viinaryypyn. Kylvöpuuroa annettiin koirallekin kokeillen, -että millainen tulee vuosi. Pantiin laudalle pöydän luo puuroa kolme -kokoa: iso, pienempi ja pieni, ja kutsuttiin koira syömään. Jos koira -hökälsi ensiksi isoimman ko'on, ennusti se hyvää vuotta, mutta jos se -nappasi pienimmän, oli huono vuosi tulossa, jos otti keskikokoisen, -saatiin tavallinen sato. Paikoin veivät kylvöpuuroa riiheenkin haltian -syötäväksi. - -Isäntä itse toimitti kylvämisen, ellei ollut sattunut käen -pilattavaksi, sillä käen pilaama ei saanut kylvää. Joillakuilla -ukoilla oli ennen Eerikkiä pyydetyn hauen kuivattu pää, jonka auki -pöngitetyn kidan lävitse valuttivat ensimmäiset jyväkouralliset, mitkä -kylvötuohisestaan viskasivat peltoon. Niitä heittäessä he pyytelivät: - - "Nostappa noronen maasta, - veännä veäntimen näköinen, - kynnöstäni, kylvöstäni, - vainpa vaivani näöstä!" - -Toiset isännät taas heittivät kourallisen kaikille eläimille, mitä oli -talossa piteitä, ja sanoivat: - - "Hevosille... lehmille... lampaille... - kukoille... kanoille..." - -Sitten eleet eivät sotkeneet toukoja. - -Kylvöaikana kävi osattomia köyhiä taloissa "kysymässä siemenenapua" -pieniin nurkantaustilkkuihinsa. Heille annettiin kupponen, pari, -_kylväjäistä_, ja sekin oli talon menestykseksi. - -Sen jälkeen, kun vilja oli peltoon peitetty, ei talossa saanut -vaatteita pestä eikä muitakaan pesuja toimittaa, ennenkuin ohra oli -noussut oraalle. - -Touko- ja kesäkuun vaiheilla oli _helatorstai_ ja _helluntai_. Ne -menivät melkein samoinkuin muutkin talkkuna-aamuiset pyhäpäivät, -helluntai oli vain suuri kirkkopyhä, jolloin korpien kansa tavallista -lukuisampana saapui kirkolle. Helatorstaita vasten jotkut emännät -taapostelivat öiselle tunkiolle huppu korvissa kuuntelemaan, tuleeko -karjalle rauhallinen, vaiko rauhaton kesä. Kuulivat siinä kovaa -räikettä ja kellonpauketta, silloin kesällä "metsä liikkui", mutta -jos kuului vain hiljaista kellon kalkattelua, antoi metsä piteille -rauhan. - -Kesäkuun merkkipäiviä oli _Esko_, kuun 12:s. Se oli viimeisiä -ohran kylvöpäiviä, siitä lähtien jo piti olla kylväjän koura kiinni. -Eskeliltä aloitettiin kaskimaiden kalkitseminen. Eskoakin käytettiin -ilmatietäjänä: millä ilmalla hän piti tuulta, sieltä käsin tahtoi puhua -koko kesän. - -_Pietari_, kesäkuun 29:s, oli pieni merkkipäivä sekin, "kesä-Pietari", -joka huolehti siitä, että nauris tuli halmeisiin kylvetyksi. - -Mutta kesäkuun, jopa kesän suurin juhlapäivä oli valoisa _juhannus_, -jolloin aurinkokin melkein koko yön läpeensä punersi korkeimpien -vaarojen honganlatvoja ja taas kohotessaan taivaalle oli niin -kesäniloissaan, että "oikein säisti". Silloin nälkämaiden kansakin -oli hyvillään. Suurin laumoin se joka suunnalta keräytyi kirkolle, -selkien takaa veneillä soutaen, sydänmailta jalan kankaita ja soiden -pitkospuita kontti selässä kapsutellen, maanteiden varsilta -rataspeleillä ajellen. Juhannus olikin suurimpia kirkkopyhiä. - -Juhannusaamuna juhlittiin juustoleivällä ja makujuustolla. Siitä -"karja hyvin menestyi". Puolispöytä tarjosi viiliä, ja iltaseksi -saatiin maitopiimää. Rieskaa ja roppavoita ja suolakalaa oli kuten -ainakin pyhäpäivänä. - -Päivän kunnioiksi ja sydänkesän iloiksi pystytettiin jo aattoiltana -pirtin porrasten ympärille nuorista koivuista _juhannustarha_, -ja tuomenkukkia tuotiin pirtinpöydälle vesipulloon tuoksumaan. -Paikoin tuotiin pihamaalle isompikin koivu, _juhannuskoivu_, ja se sai -seisoa siinä koko kesän, kekriaattoon asti, jolloin se hakattiin -kekriaamupirtin lämmityspuiksi. Heinänteon aikana pidettiin -koivunoksalla viikatteita. - -Nuori väki vietti juhannusyötä valvoen. Käveltiin ulkona, katsottiin -päivännousua, kisailtiin ja laulettiin. Juostiin piiriä, juostiin -"enkkaa" ja kykittiin nauriisilla. Tytöt kävivät salaisin puolin -sitomassa rukiinolkiin _ilolankoja_: mustaa, punaista, sinistä ja -valkeata. He leikkasivat rukiinkorren poikki, sitoivat siihen langan -ja kolmen yön perästä kävivät katsomassa, mikä korsi oli kasvanut: -mustako murheeksi, punainenko iloksi, vai sininen naimisiksi, vaiko -valkea kuolemaksi? Vielä salaisemmin toimivat tyttäret: riisuutuivat -ilkosen alastomiksi ja kiersivät talon ruispellon kolmeen kertaan ja -saivat, jos hyvin kävi, vastaan tulijakseen tulevan yrkämiehensä. - -Vanha väki kuunteli tulevia asioita aitan ovella. Avaimen reikään kun -kallisti korvansa, saattoi aitasta kuulua sihinää, niinkuin jyviä olisi -laskettu laariin, ja se ennusti hyvää vuotta, mutta jos ei kuulunut -mitään, saatiin odottaa huonoa vuodentuloa? - -Juhannusyönä paloivat maahan haudatut aarteet. Joskus satuttiin -näkemään, kun savu nousi semmoisesta salaisesta kätköstä. Mutta vielä -ihmeellisempää oli se, että jonakuna lyhyenä juhannusyön hetkenä -hetteiden vesi saattoi muuttua viinaksi, ja "se oli juuri siihen -aikaan, kun Vapahtaja on ve'en muuttanut viinaksi". Käytiinkin -hetteillä lippimässä, että eikö satuttaisi ottamaan juuri oikealla -hetkellä. - -_Vanha juhannus_, siinä heinäajan rinnassa, oli halmeenpano-aika, -jota riitti aina _Jaakonpäivään_ asti. Rukiinkylvöäkin aloitettaessa -pidettiin vähän parempaa murkinaa, syötiin aamiaiseksi talkkunaa ja -juustoleipää. Ja kylvämään ruvetessaan pani isäntä viljaa pikku -nytykkään, leikkasi puukolla halmeen maankengästä rengaspyörykän, jonka -lävitse pujotti nytykän kolme kertaa. Näin varatut siemenet heitti -kylväjä ensi viljaksi halmeeseensa. - -Heinäkuu muuten oli kiireistä heinänteko-aikaa, jolloin ei jouduttu -merkkipäiviä viettämään ja muistelemaan. Eikä niitä näihin -aikoihin juuri ollutkaan. _Saara_ vain ja _Markareeta_, molemmat -"vesihelmoiksi" tunnettuja, heinämiesten kiireisimpiä työaikoja. - -_Ollin päivä_, heinäkuun 29:s, oli parasta rukiin kylvöaikaa koti- -ja rantapeltoihin. Ollia pyhitettiin paikoin, niin ettei uskallettu -silloin kehrätä, ei heinää niittää, eikä leikkuuta aloittaa. - -Mutta elokuussa jo oli syksyn saattaja, _Perttuli_, suuri kirkkopyhä, -juhannuksen vertainen. Silloin maksettiin pappien kesäsaatavat, -ja senkin takia riensi kirkolle kaukaisinkin kulmakunta. Jo -Perttuli-lauantaina alkoi muuten hiljainen kirkonkylä tuntua varsin -väkirikkaalta ja eloisalta, ja pappilat olivat täytetyt voilla ja -vasikannahoilla ja niiden saattelijoilla. - -Perttulina useinkin jo saapuva syksy näytti luontonsa, hiipi yöllä -harmajana hallana, ei vain _maahallana_, vaan joskus oikein _taivaisena -viluna_ ja turmeli pottupellot, veipä joskus rieska- ja leipäviljatkin. - -"Se on kylmä perä Perttulilla", sanottiin, ja: "Perttuli mustikoista -ison hillon tekee." Perttulina kerittiin lampaista "Perttulin villa". -Ja Perttulilta alkoi metsänkävijäin toiminta-aika, silloin jo voitiin -lähteä metsälintuja pyydystelemään. - -Muuta merkillistä ei elokuullekaan riittänyt. _Laurinpäivä_ vain vielä -oli, ja sekin oli opittu tuntemaan pahaksi vihiperäksi, vieläpä -vesiperäksikin. Silloin jo "kylmä kivi järveen puotettiin" Laurin -halloja sanottiin paikoin _kurnotuksen viluiksi_. Lauri oli muutamilla -ensimmäinen perunain ja nauristen syöntipäivä. - -Syyskuu kuului syksyn hengessä sen erikoisemmitta merkkipäivittä. -_Syys-Matti_ vain oli syyskuun 21:ntena, ja silloin jo, ainakin vanhana -Mattina, piti olla - - "Potut kuopassa, nauriit kuopassa, - vanha akka uunin perässä." - -Mutta sitten syyskuun ja lokakuun rajamailla oli syksyn tärkeä -merkkipäivä, _Mikkeli_, vuoden kolmas suurjuhla ja koko Kainuun kulman -suurimpia kirkkopyhiä, jolloin koko kirkkomäki ja kirkonkylä oli -täynnä takamaiden kansaa. - -Kotonakin juhlittiin ja purtua pidettiin jo _arki-Mikkelinä_. -Teurastettiin "karihtainen lammas" ja keitettiin kokonaisena -_mikkelilampaana_, kuten kekrilammaskin. Lammas piti olla valkoinen, -ja se oli jo keväällä "nimitetty" samoinkuin kekrilammaskin: "kun -elänet, niin Mikkelinä syyvään". Sitten syötiin ja juotiin mikkeliä, -vaikka ei varsin niin vahvasti kuin kekrinä. Mikkelilampaan luut -vietiin paikoin järveen, nuottaveteen kalaonnea antamaan. Niinpä -olivat ristijärveläiset kalamiehet tullessaan Kiannalle, Vuonnaniemeen -nuotalle, tuoneet muassaan mikkelilampaan luut ja upottaneet apajaansa. -Joskus haudattiin ne metsään puun juurelle. Sotkamon Kilpelässä oli ne -kuopattu isojen pihakoivujen alle. - -Mikkeliltä noudettiin hevoset metsälaitumilla kotipelloille, ja pimeitä -pirttejä piti jo iltapuhteilla päretulilla valaista. Oli saapunut jo -pimeä syksy pimeine pitkine öineen, jotka synkissä sydänmaissa olivat -sitäkin mustemmat. - -Vanhaan aikaan muistetaan paikoin, ainakin Puolangalla ja Sotkamossa, -Mikkelin jälkeen, eläinten teurastusaikana vietetyn juhlaa, jota oli -nimitetty _vuodenalkajaisiksi_. Lammas oli silloinkin teurastettu -ja syöty, olipa oikein virsi veisattu syömään ruvettaessa. Niin oli -juhlittu Puolangan Poskimäessä sekä Sotkamon Tikkalansalmessa. Niin -tärkeänä oli pidetty juhlaa, ettei talosta oltu mitään eläintä myyty, -ennenkuin oli vuodenalkajaiset vietetty. "Kun ei ole siunattu vielä, -niin ei anneta", oli vain sanottu. - -Ennen kekriä oli vielä muuan merkkipäivä, _Simuna_, lokakuun 28:ntena. -Se oli _sika-Simuna_, joka kiljuvilta kärsäniekoilta riisti hengen. -Sehän tiedettiin, että - - "Simuna sikaa tappaa, - Hanna harjasta pitää, - Pekka peräjouhista." - -Kun sika oli teurastettu, leikattiin saparo, ja käskettiin jonkun -poikasen kantaa se sikopahnaan, jotta "se on kyllä raskas, mutta -reistaahan viijä!" Poikanen kantoi saparoa olallaan, selässään, -niinkuin se olisi ollut hyvinkin painava ja vei pahnaan. Siitä siat -vastakin kasvoivat isoiksi. - -Simunanpäivän aamuna syötiin talkkuna ja puolisiksi keitettiin -_sianselkä_. Simunana jo jotkut vanhat miehet alkoivat pitää kekriä. -Niin olivat Kilpelän ukko ja Nivalan vaari Puolangalla varustaneet -eväslaukkuunsa lampaanlavan, voita ja rieskaa ja siitä peräkkäin astua -kyökytelleet tuttavaan taloon, jossa tiesivät olevan viinaa. Siellä -sitten talon äijän kanssa kolmisin oli syöty ja juotu, laulaen ja -turisten aloiteltu kekriä ja arveltu: "Aatto juhlaa korkeampi". - -Syksyn kuluessa oli vielä pari pientä merkkipäivää: leikkuun ja -riihenpuinnin lopettaminen, jotka sattuivat, milloin millekin päivälle. -_Sirpinkampiaiset_ pidettiin, kun leikkuu oli loppunut. Työväki tuli -ja toi sirpit "emännälle kaulaan", ja silloin piti emännän hyvittää -leikkuumiehiä juustoleivällä, ryynipuurolla, rieskalla ja roppavoilla, -lihalla ja uutispotuilla. Annettiinpa viinaryypytkin. Niin säästyi -emännän kaula sirpeistä, jotka sen sijaan pantiin pirtinseinälle -naulaan "kuivamaan". -- Kun viimeinen viljakouraus oli leikattu, -sanottiin: - - "Nälkä soille, vilja maille, - rikkaijen riihenparsille!" - -_Riihenroikajaiset eli riusanroikaiset, parsiin- eli -vartankolkkajaiset eli vartankolkkaukset_ tapahtuivat viimeisenä -riihipäivänä. Silloinkin työväkeä ravittiin erikoisilla ruoilla. -Aamiaiseksi keitettiin ohrapuuro ja iltaseksi saatiin lihakeitto, ja -ruokaryypyiksi tarjosi isäntä viinaa, jopa aamulla riiheen mentäessä -antoi suunavausta. Yleinen ikivanha tapa oli jättää viimeisestä -riihestä yksi lyhde puimatta. Sitä sanottiin _alkulyhteeksi_ eli -_elättilyhteeksi_, ja heitettiin se parsille perisoppeen pystyyn. -Siellä se sai seisoa seuraavaan syksyyn, jolloin joutui muun viljan -joukkoon, ja oli niinkuin siemenenä uudelle sadolle sekä hyvän -vuodentulon saannille. Kuhmon Venähenvaaran ukko oli heittänyt -kokonaista kolme puimatonta lyhdettä "eloparalle", jota hän oli -palvellut. - -Sitten oli vuoden varrella vielä muuan merkkipäivä, pelottava -_kinkeripäivä_ eli _messupäivä_. Kaksittainkin niitä vuodessa -pidettiin, syksyllä, Mikkelin tienoissa, _syysmessu_ ja kevättalvella -_talvimessu_. Syysmessussa luetettiin vain lapsia, mutta talvimessussa -kuulusteltiin kaikki kansa, nuoret ja vanhat. - -Jo illalla tulivat kinkerienpitäjät, papit ja lukkari, kinkeritaloon -yöksi -- hevosella oli heidät noudettava -- ja pitivät talossa -rahvaalle iltarukouksen. Sillä messuväkeä oli talonpirttiin jo koko -joukko keräytynyt. Papeille tarjottiin parasta, mitä talo oli osannut -hankkia, ja kylän kirkonmies sai suuren kunnian suurustella pappien -pöydässä. Kinkeriväkeäkin ruokittiin varojen mukaan. Viinaakin -tarjottiin sekä papeille että rahvaalle, sillä viinaa piti messutalossa -olla. Jotkut papitkin sitä aivan halusta jonkun naapun nakkasivat, -puhumattakaan lukkareista, joista muutamat eivät oikein tienneet -määräänsäkään. - -Messuväkeä kuulusteltiin sekä sisäluvussa että katkismuksen ulkoa -osaamisessa, ja lopuksi piti pappi kyselykuulustelut. Kovin olivat -muutamat seurakunnan jäsenet huolimattomia kristillisen lukemisen -harjoituksessa. Varsinkin jotkut vanhat ukonkarilaat olivat niin -itsepintaisia oppimaan, että papin täytyi heitä toisinaan kovistella, -jopa pöydän alle työntämällä. Niin hullusti oli käynyt Porkkalan -ukolle Puolangalla, jotta oli joutunut pöydän alle häpeämään. Oli -siellä äijä vain rauhassa istunut ison aikaa, kyököttänyt, jo -kysäissyt: "Joko ma nousen?... Joko ma nousen?" Mutta kun ei pappi -ollut kallistanut korvaansa, oli ukko arvellut: "noustappa taijan!" ja -noussut ja astellut ulos. Pöydän alle oli työnnetty kerran myöskin -Kylänmäen ukko, huono hyrynsalmelainen lukija. Mutta ei ollut hänkään -ottanut papin rankaisua oikein ojennuksekseen: oli vain askaroinut -ahtaassa asemassaan tulitikunpätkillä silmäluomensa ammolleen, ja -niin pöydän alta killistellen keinotellut koko kinkerirahvaan -nauramaan. Mutta Riitavaaran Eskoa ei pappi ollut uskaltanut ruveta -pöydän alle yrittämään. Äkäillyt oli kyllä kovasti ja uhkaillut, mutta -kun oli huomannut, kuinka Esko oli sivullaan isoa nyrkkiään -puristellut, oli pappi lausunut toivovansa ja uskovansa, että Esko ensi -kerraksi ahkeroitsee lukutaitonsa paremmaksi. - -Lopuksi pappi tiedusteli, millaista elämää kyläkunnan ristirahvas -viettää. Silloin tuli kirkonmiehen vuoro astua esiin kylän "ilveitä" -selittelemään. Tavallisesti ei kirkonmiehellä ollut suuria -valittamisia: rahvas eli Herran pelvossa, niinkuin oli ennenkin -elänyt. Mutta kerran Puolangan Leipivaaralla oli muuan akka -ruvennut "juoruamaan" papille kylänsä synnillistä menoa: juovat -kuin siat, tappelevat kuin sudet, lyövät korttia kuin pakanat, elävät -kuin eläimet... "No, no, eikä kirkonmies tiedä mitään!" oli pappi -kauhistunut. Mutta Martin Paavo, kirkonmies, oli puolustautunut: "Oisko -sitä päälleen isäntä, jos menisi kaikkia kantelemaan". - -Ennen vanhaan, kun kirkkoa ei ollut koko laajalla kulmakunnalla -lähempänä kuin Paltaniemellä, olivat Paltamon papit kierrelleet -suunnattoman kotiseurakuntansa sydänmailla messuja pitämässä. -Samalla olivat he toimittaneet muitakin kirkollisia tehtäviä --- kuten monesti nytkin --, olivat siunanneet kuolleita maahan, -kastaneet lapsia, vihkineet aviopareja ja jakaneet ehtoollista. -Aika ankaroita olivat he toisinaan olleet huonoille lukijoille ja -huonosti eläville seurakuntalaisilleen, kaakinpuussakin olivat joskus -vitsoilla kylvetyttäneet. Muuankin vitsottava oli rukoillut: "Älä, hyvä -Herr'-Eerikki rukka!" "Herr'-Eerikki" kun oli ollut se pappi. - - - - -HÄÄTAPOJA. - - - "Jos tahot talohon naija, - tuuva miniän minulle, - elä kihlo kirkkotieltä, - siell' on porsaskin punassa, - sikai on silkki päässä. - Ota olkihuonehesta, - riusanvarresta valihte, - kivenpuusta kiikkumasta". - -Juhlista ja merkkipäivistä puhuttaessa ei suinkaan sovi unohtaa -häitäkään, suuria ilojuhlia, joita miltei joka talo ainakin jonkun -kerran joutui viettämään. Ne olivat nuorten juhlia, kahden toivorikkaan -nuoren onnenpäiviä. - -Mutta ennenkuin päästiin häihin asti, oli nuorilla edessä pitkä ja -monimutkainen taival. Naimisiin joutuivat tyttäret tavallisimmin -kolmattakymmentä aloitellessaan, mutta jotkut tulivat valituiksi jo -alle kahdenkymmenen ikäisinä, jopa muuan tytär Hyrynsalmella oli -mennyt miehelään 17:llä ikävuodellaan, ja Kuhmossa oli eräs vaimo jo -samanikäisenä ennättänyt äidiksi. Mutta toiset taas saivat odottaa -aikaansa aina lähemmä kolmeakymmentä, ylikin, miten milloinkin sattui. -Mitään määrää ei tietysti ollut. "Kuus naulaa kun menis suoloja -hameeseen, niin silloin saa tytär mennä naimisiin", oli leikillisenä -määriönä. - -Miehen tavallisesti piti olla jonkun verran vanhemman, "se kun nainen -ennen mukaa löysätä, niin sillähän ne valikoi naisen nuoremman." -Jouduttiin tietysti joskus ottamaan vaimoksi itseänsä vanhempikin. - -Vanhempi sisaruksista joutui tavallisesti naimisiin ennen nuorempaa, -mutta kävi joskus niinkin, että nuorempi ennätti edelle. Häpeähän -se oli hylätylle, että häätyi _kivikontin kantajaksi_, vaikkakin -kontissa oli "silkkiset viilekkeet ja suu alaspäin." Vielä -häpeällisempää oli jäädä _vanhaksi piiaksi_. - -Aivan likeisiä sukulaisia ei juuri naitu. Ei "viittitty" mennä -naimisiin esim. serkkujen eikä useasti pikkuserkkujenkaan kanssa. -"Se oli mieles, jotta kun suuret sukulaiset ollaan, niin ei se sovi", -jotta "pitää suku tulla, muuttumaan". Joku harva tapaus tiedetään, että -veljen ja sisaren lapset ovat yhtyneet avioliittoon. - -Tulevan kumppaninsa tapasivat toiset omilta kyliltä, mutta toiset taas -saivat etsiä sitä etempääkin, jopa toisinaan aina naapuripitäjästä -asti. Rajan takaa, Vienan-Karjalasta, eivät pojat juuri koskaan -ole emäntää noutaneet, halveksivat hiukan Vienan tyttöjä, eikä -tyttäristäkään ole kuin joku harva mieltynyt rajantakaisiin -"prihatsuihin" siksi, että olisi uskaltanut lähteä mukaan -vienalaistalon miniäksi. Säätyerotus oli jotenkin jyrkkä, eipä juuri -talon poika saanut piikatyttöä ottaa, eikä hyvän talon tytär ruvennut -renkimiehen kumppaniksi. - -Tuttavuutta tehtiin pyhäiltaisissa kisoissa, varsinkin kesäilloin, -jolloin pojat ja tyttäret yhdessä "kävellä koppasivat". Etäisempiä -taas tavattiin suurina kirkkopyhinä kirkkomäellä sekä Oulun -tervansoutumatkoilla. Mutta lähemmin tutustuivat nuoret toisiinsa, -kun pojat kulkivat tyttöjen luona yöjalassa. Kesäisin makasivat sekä -tyttäret että piikatytöt aitoissa tai luhdeissa, joissa heillä oli joko -seinään kiinnitetyt sängyt tai lattialle laitetut vuoteet. Pyhäajan -öinä hiipivät pojat aittoihin tyttärien luo yötä viettämään, kulkivat -riijuussa taikka, niinkuin vanhat sanoivat, _luuhalla_. Tämmöinen -luuhalla-käynti on Kainuunkin mailla aivan yleinen, ikivanha tapa, -_luuhapoikina_ ovat vanhatkin vaarit nuorina päivinään hiiviskelleet, -samoin myös heidän isäukkonsa ja ukkovaarinsa. Eikä sitä ole minään -pahana eikä vikana pidetty, nuoret saivat siten vain tutustua -toisiinsa. Poika kun oli johonkuhun tyttäreen mielistynyt, kävi hänen -luonaan öitsimässä. Mutta jos jollakulla tytöllä oli niin hepsakka -luonnonlaatu, että laski luokseen tänään tämän, huomenna toisen, -niin "sitä inhosivat vähä, jotta se on jokaisen hyvä". Talvellakin, -kun kylmä ahdisti tyttäret pirttiin nukkumaan, pojat joskus sinnekin -yöpimeissä haamusivat, heittivät vain kenkänsä porstuaan. Makasihan -pirtissä kyllä lapsia ja muitakin, mutta lapset nukkuivat sikeästi, -eikä muille hiiviskelijän tulo ollut niin outo asia. Luuhapoika -otti vain ja lähti tiehensä, ennenkuin pirtti aamulla heräsi. Mutta -talon poikaviikarit tekivät joskus, jos kosiskelija ei heille ollut -mieluinen, sen ilkeyden, että laskivat vettä hänen kenkiinsä ja -nostivat ne rappusille jäätymään. - -Vaikka näin "luuhateltiinkin", ei siitä kuitenkaan sen pahempaa -seurannut. _Jalkalapsia_ ei ennen ollut niin määrättömästi kuin -nykyään, vain joku harva sen häpeäikseen laittoi. Sillä häpeä se -oli, "niinkuin olis murhan tehnyt". Semmoista tytärtä "ei pietty, -ei ihmissää enää", eikä se kelvannut kellekään emännäksi, "niin -meni pilalle". Itse saivat äiti rukat huolehtia lapsestaan, jota -myös halveksittiin, niin että useasti haukuttiin _äpäräsikiöksi_ ja -_huorikakaraksi. Kirkon tervuurahoja_ sai jalkalapsen tekijä -maksaa [vasta nainut parikunta, jos sai lapsen "ennen aikojaan", -sai myös "kirkkoa tervauttaa"]. Jos rippikoulu-ikäiset pojat ja -tytöt luuhattelivat, panetti pappi heidät kirkkoon mustallepenkille -jumalanpalveluksen ajaksi istumaan. - -Jotkut tyttäret, jotka syystä tai toisesta heitettiin oheen, -turvautuivat tietäjän apuun nostattaakseen poikien lemmen itseensä, -samoinkuin taas pojat koettivat tyttöjen innostusta kiehtoa puoleensa. -Käytettiin kylvetyksiä ja loitsuja, syötettiin toiselle hikeään, -anastettiin toiselta hiuksia, keitettiin himoheinistä teetä ja -monenlaisia muita keinoja kokeiltiin: kukonhöyheniä, oriin häntäjouhia, -linnun lävitse ammuttuja luoteja, kutusammakon sääriluita, kaikki ne -tavalla taikka toisella olivat tarpeellisia. - -Kun nuoret olivat tarpeeksi toisiinsa tutustuneet ja kiintyneet, -rupesivat he puuhaamaan avioliittoa. Se tapahtui syksypuolella vuotta. -Kun Perttulin kirkolla etämatkaisemmatkin olivat vielä tavanneet -toisiaan ja asioistaan varmuudeksi keskustelleet sekä määräpäivästä -sopineet, varustautui poika _naimoihin_. Kysyttyään vanhemmiltaan -lupaa, laittoi hän eväitä matkaan, kahvia, sokeria, ja ennen kaikkea -viinaa, ja _puhemiehineen_, jona oli joku sukulainen, naimisissa -oleva veli, setä tai muu, lähti _kysymään_ eli _tahtomaan_ tyttöä. -Monesti talossa ei tiedetty sulhasia odottaakaan, tytär ei ollut -ilmoittanut, vaan arvattiin heti, millä asialla vieraat vaeltavat. -Ruokaa pantiin kohta pöytään ja tarjottiin kahvia, mutta kosittavaa -tytärtä ei näkynyt: oli ujouksissaan puikahtanut ulos. Syönnin -jälkeen esitti puhemies: "Mitäs tykkää talonväki, me on lähetty -sille asialle, jotta tästä talosta tahotaan ottaa tyttöä mukaan?" -Siihen vastattiin: "Mitä itse tehnee tytär, oman maksan päällä on -mieli." Silloin sulhanen juoksaisi kutsumaan tyttöä mieltänsä, -myöntymystänsä sanomaan. Niin sai puhemies antaa hänelle _kihlat_: pari -_kihlasormusta_, kihlasilkin ja lisäksi _rahaa_. Ennen ei käytetty -kultaa, annettiin vain _hopeasormus_, rantuniekka ja niin leveä, jotta -täytti melkein koko nivelen. Rahaa annettiin 10-20 ruplaa, silkki -oli 5-10 ruplan hintainen. Kun asia oli näin hyvin päättynyt, keitätti -onnellinen _yrkämies_ iloissaan kahvit omista eväistään, tarjosi sitä -talonväelle ja viinaakin juotti, niin että päästiin vielä paremmalle -ja iloisemmalle tuulelle. Yrkämiehet viipyivät talossa yötä, aamulla -vasta, kun olivat syöneet ja juoneet, lähtivät he kotimatkalle. - -Mutta ei aina kosijoita näin onnistanut. Sattui väliin, ettei tyttöä -annettukaan, ja silloin sai sulhasiksi pyrkijä nolona, tyhjin -toimin palata takaisin. Oli saanut _veden kenkään_ taikka käynyt -_ruunanpäässä_, sanottiin. Mutta olisipa poika hoksannut pitää -sormuksia kolme torstaita pääskysen pesässä, ennenkuin meni tytölle -tarjoamaan, niin ei olisi niitä takaisin työnnetty. - -Kihlauksen jälkeen mentiin _kuulutuksille_, sekä sulhanen että morsian -seurasivat puhemiestä pappilaan. Useimmat kuulutukset toimitettiin -syksyllä Mikkelin ja kekrin välillä, "silloin niitä morsiamia enimmin -tehtiin". Sitten pidettiin morsiamen kotona _ratulat, naittajaiset -eli naittaiset_. Sulhanen ajoi sinne puhemiehineen, veipä mukanaan -syötävääkin kaikenlaista sekä kahvitarpeita ja viinaa. Morsiamen -sukulaiset myös kokoutuivat taloon. Vieraita syötettiin ja juotettiin -sekä talon että sulhasen puolesta lauantai-illasta aina maanantaiaamuun -saakka. Sulhasen eväitä syötäessä ja viinaa viljeltäessä sanoi -puhemies: "Nyt on se päivä, jotta nämä nyt aikovat naimisiin, jotta -nämä on nyt niijen naittajaiset". Ja sen päälle taas syötiin ja -ryypättiin. - -Maanantaiaamuna lähti sulhanen pois ja vei morsiamenkin mukanaan, -että "kotiväelleenkin näyttää sen saaliinsa". Koko viikon viipyi -morsian siellä _housuviikolla_ eli _housunpaikkuuviikolla_ ja -syötettiin häntä ja hyvänä pidettiin. Pois lähtiessä antoi anoppimuori -miniänkokelaallensa nyytin villoja, ja vaari pisti kouraan rahaa, ja -sulhanen antoi kyydin kotiin. - -Kihlauksen jälkeen alkoi morsiamelle ankara työ: _anteiden_ -valmistaminen. Ensi asioiksi piti lähteä _keruuseen_. Joku vanha -"muorin raja" tai "ämmän koppero" oli morsiamen mukana _kaasona_ -[Kiannalla: kaasi] eli _päistärsäkkinä_ ja he kävivät joka talossa, -sukulaisissa ja tuttavissa, sekä koti- että naapurikylissä, jopa -toisilla kirkkoaloillakin, sukulaistaloissa, vieläpä ventovieraissakin. -Kihlasormukset oli morsiamen sormessa sekä sukankudelma aina -käsillä, jotta niistä heti tunnettaisiin keräilijämorsiameksi. Hyviä -tunnusmerkkejä olivat myös keräilijäin isot nyytit, vieläpä sekin, että -he heti taloon päästyään laittoivat kahvipannun tulelle. Heillä oli -nimittäin omat kahvieväät mukana. Niinpä tiedettiin anelijoille antaa -pyytämättä, ja annit korvasi morsian kiitoksilla sekä kahvittamisella. -Saivatkin kahvittajat kaikenlaista tarpeellista: villoja, lankaa, -sukkia, lapasia, huiveja, kahvi- ja ruoka-astioita, rahaa ja -hamppujakin. Heille karttui monesti niin jykeät kantamukset, että -täytyi heittää matkanvarren taloihin hevosella noudettavaksi. Koko -talven ajan kävi morsian aina tuon tuostakin keruussa, välillä taas oli -kotona työhommissa. - -Keräämistään aineista sekä omista varoistaan valmisteli morsian talven -kuluessa hääantejaan. Oli hänellä puuhaa, piti siinä käsi käydä ja -jalka liikkua, kun piti kartuta, kehrätä, kutoa ja ommella, sekä saada -valmiiksi vantutta, sukkaa, vyötä, lakanaa, paitaa, vyöliinaa, jos -jotakin. Paljon niitä karttuikin: varakkailla taitavilla morsiamilla -oli yksi aitta aivan anteilla varattu, siellä orsi sukkia täynnä, -toinen vanttuita, sitten paitoja, huiveja, vyöliinoja ynnä muita -monet orret. Tekemättä ne jäivät tyhmiltä ja taitamattomilta -neitseiltä, taitaviltakin kului monet ajat, vaikka koettivat -mökinakkojakin käyttää kehruuapulaisina. Siksipä entisaikaan täytyi -tyttären olla morsiamena joskus kolmekin vuotta. Talvet sai hän olla -omissa hommissaan yletaikojaan, mutta kesällä piti käydä heinällä ja -leikkuussa, halmetta kyntämässä ja tervahautaa laittamassa sekä Oulua -soutamassa. Mutta sukan- tai vanttuunkudin oli morsiamella aina -matkassa, ja väliajoilla kotipirtissä hän heti istahti kangaspuihin. -Lopulta, jos kovin kiirettä tahtoi tulla, oli koko talon naisväki -apuna. -- Omat vaatekerrat piti tyttärellä olla valmiina jo -kihlottaessa. - -Kihlausaikana pistäysi yrkämies luuhattelemassa kuten ennenkin, ja jos -hänellä oli hevonen, käytti hän mielitiettyään joskus kirkollakin. -Mutta oli niitä semmoisiakin miehenjörriköitä, jotka eivät -vuosikauteen käyneet kihlattuaan katsomassa, siihen vain tyytyivät, -kunhan kirkolla sattuivat näkemään. - -_Häät_ pidettiin, sitten kun morsian oli saanut anteet valmiiksi, -kevättalvella Maarian tai pääsiäisen aikoina. - -Sulhanen tuli puhemiehen sekä puhemiehen emännän, kaason, kanssa -_juohtomiehinä_ morsiamen kotiin noutamaan kihlattuaan vihille. -Tänne kutsuttiin morsiamen sukulaiset vieraiksi ja pidettiin -_lähtiäiset, antajaiset eli antaiset_. Vieraita kohdeltiin talossa -yökausi, ja aamulla vielä syötettiin ja juotettiin, veisattiin virsi, -ja puhemies sanoi: "Tämä on nyt viime vero sen nimellä". Sitten -lähdettiin pappilaan kaksissa hevosissa, puhemies emäntineen edellä, -sulhanen morsiamineen jäljessä. Komeasti ajettiin kokkareellä, komea -karhunnahkaharjus länkien niskalla. [Jos morsiamen koti oli matkan -varrella, käytiin ensin vihillä kirkolla, sitten vasta palattaessa -pidettiin antajaiset.] - -"Vihkireissulle" oli varaten lähdettävä, sillä kilpakosijat ja -kaikenlaiset kadehtijat voivat monesti tehdä elkeitään kiusaksi ja -matkan estämiseksi: panivat painajaisen rekeen, taikka istuttivat -kirkonväen, niin ettei hevonen jaksanutkaan vetää. Keräsen Pentille -Puolangalla oli käynyt kerran niin, että hevonen oli saanut vaahdossa -vetää, ja Salmen Sampan juohto-ori oli väsynyt järvenselälle. -Eihän elkeisiin tarvittu muuta kuin pistää salaa vanha ruumiinarkun -naula rekeen, niin jo tuli siihen painoa, taikka piiloittaa ruumiin -mittakeppi poikittain tielle, niin ei hevonen päässyt ylitse. -Siksi kotona jo juohtomiesten lähdettäessä, piti tehdä varat: panna -siivenkynään eläväähopeaa ja tapittaa se yrkämiehen aisannokkaan -väännettyyn reikään. Silloin ei mikään voinut matkaa seisauttaa. -Lisäksi vielä puhemies edellä ajaessaan sivalsi portilla ruoskallaan -maahan kolme kertaa ristiin. Mutta jos varat olivat jääneet tekemättä, -ja painajainen asettui, piti kääntää reki kumoon ja kopistella, taikka -riisua hevonen ja valjastaa edestakaisin aisoihin, sitten taas riisua -ja valjastaa oikeinpäin ja lähteä ajamaan. - -Vihiltä, "tiaisen valalta", ajoivat nuoret suoraa päätä sulhasen -kotiin, jossa häät pidettiin. _Pelimanni_ oli portilla soittamassa -marssia, kun _juohtojoukko_ eli _juohtokansa_ ajoi pihaan. Ja pari -vahvaa miestä oli portilla vartioimassa, he hyökkäsivät heti sulhasen -hevosen kimppuun sekä koettivat tempaista _luokin_ irti rahkoista, -rinnusta avaamatta, hevosen vielä liikkuessa. Sulhanen puolestaan -ajoi täyttä vauhtia ennättääkseen ehjänä yli pihan, mutta kun -valitut, "riskimmät" miehet oikein riipaisivat, lähti luokki irti, -Mutta useasti rahkeet rapsahtivat poikki, taikka aisat rätkähtivät -kappaleiksi, ja karkaava hevonen tuuskahti turvalleen. Irti saatu -luokki lennätettiin samaa vauhtia katolle, ja kolmas mies saattoi -hevosen talliin. Jos luokki jäi katolle, oli se merkkinä, että suku -pysyi talossa. - -Soittaen saatettiin nuori pari sisään. - -Pirtissä kysyi puhemies ensi asiakseen _lämmintä_: - -"Oisiko talossa lämmintä, jotta saisi jalkoja leväyttää ja yötä olla, -kun on niin pitkältä kulettu ja väsytty?" - -"Mitä matkustavia te olette?" kysyi isäntä. "Enpä mie tiijä luvata, -sopiiko tässä, kun on tässä vieraita muitai paljo." - -"Emmä me ole mitää ryöväreitä eikä muita vakoojia. Me olemma vain -tavallisia matkustavaisia." - -"No, saapi tässä sitten olla, kun ei pahennusta tee. Lakea myöten on -lämmintä." - -Siitä kysyi puhemies vielä: "Saapiko sitä lukea ja virrenvärsyn -veisata?" - -"Saapi!" vastattiin. - -Puhemies veisasi esim.: "Vihollinen karkot' kauvas, jott' sieluni sais' -olla rauhass'". - -Tämän jälkeen vasta tervehdittiin ja käteltiin ja saateltiin vieraat -istumaan kamarihuoneisiin kahviteltaviksi. - -Hääväkeä, sekä yrkämiehen että morsiamen sukulaisia, oli keräytynyt -talo täyteen. "Kuttuvieraita" voi olla isoisten oikeissa "ökähäissä" -toistasataa henkeä. Sulhasen isä, ja sulhanen itsekin, olivat käyneet -kutsumassa: "Olkaa nyt hyvä ja käykää meillä kahtomassa, kun nämä -nuoret tahtoo yhistyä, jotta pietään vähä niinkuin muistiaisia." - -Parhaansa oli talo häiksi varannut. Isoissa pirteissä oli monta pöytää -ruokia ihan täynnään. Oli leivottu leipää ja rieskaa, tehty teoksia -ja kalakukkoa, oli kapahaukea, lohta, säynäjää ja suolasiikaa, oli -paistettua ja keitettyä lihaa sekä metsälinnun täkkiä -- "nehän ne -on ollutkin niitä paraita hääeväitä" --, oli vielä ryynipuuroa sekä -juustoa, maitoa, maitopiimää, viiliä ja voita. Viinaa oli viljalti ja -kotitekoista olutta yltäkyllin. - -Puhemiehen emäntä oli ensi päivänä talossa määrääjänä ja ensi aterialle -johtajana, ja puhemies muuten isäntänä. Kaikki suuremmat sukulaiset -pantiin ensipöytään: morsiamen isä sulhasen isän viereen, samoin äidit -vierekkäin ja heidän rinnalleen puhemiehen emäntä, sitten morsian. -Sulhanen taas istui puhemiehen vieressä lattian puolella pöytää, -"lavittalla", vastapäätä morsianta. Sitten seurasivat muut sukulaiset -niinkuin "Jaakopin lapset järjestyksessä esikoisuutta myöten." Sulhasen -sisar oli _kenkkärinä_, ruokien kantajana. - -Ruoalle ruvettaessa julisti puhemies, minkä kumman hän oli äsken -nähnyt: - -"Kaksi ihmistä vasta vihittiin yheksi. Ne on nyt yheksi tulleet, ja -polvillaan ne oli papin eessä." - -"Valehtelet!" sanottiin. - -"Tosi on, ja tässä nyt sen nimeen pietään nämä piot. Ne nyt ei enää ole -morsian ja yrkämies, vaan nuori mies ja nuori vaimo." - -Sitten luki puhemies ruokaluvut, ja syönnin päälle veisattiin virsi: -"Kiittäkäämm' Jeesust' edest' näitten lahjain." - -Kaksi, kolme, jopa joskus neljäkin päivää pidettiin häitä, pyhäiltana -kun aloitettiin, niin siitä viikkoa myöten jatkettiin. Syötiin -ja juotiin, miehet joivat viinaa, jotta muutamat olivat aivan -"päntiöinä". Ja tanssittiin, pyörittiin _rinkiä_, niin paljon kuin -pirttiin sopi, asetuttiin piiriin ja laulettiin, _tanssautettiin_ -morsianta piirin sisässä ja annettiin hänelle rahaa. Taikka pirtin -täydeltä tanssittiin _hääpolskaa_, parittain pyörittiin kuin luomapuut, -taikka taas vaihteeksi valssattiin. Soittaja pöydän luona veti -säveleitä parhaansa mukaan. Hyrynsalmelais-häissä esim. vingutteli -viulua seppä Antti Kemppainen ja Puolangalla pelaili Matti Väisänen -sekä Massi-Matti, josta sanottiin: - - "Massi-Matti pelaa, - Kaisas-Reeta tanssaa, - Kopotti polkee tahtia." - -Toisinaan esiintyi morsian _ruunu_ päässä, kirkonkylän "herrasrouvilta" -oli sen lainannut. Muuten oli morsian kotikutoisessa mustassa -puvussa, joka oli Oulussa värjäytetty. Samoin sulhanen oli morsiamen -laittamissa mustissa, jotka nekin olivat Oulussa "värjätyt, tampatut ja -rässätyt". - -Illalla laitettiin nuori pari kamariin makuulle, ja samaan huoneeseen, -toiseen sänkyyn, paneutui puhemies emäntineen. Mutta kolme yötä -vihkimisen jälkeen oli nuoren parin "pyhitettävä". Aamulla toi -kenkkäri makuuhuoneeseen viinaryypyt, ensin puhemies-makuukselle, -sitten nuorelle parille. Ja kun nuoret astuivat pirttiin, toivottivat -vieraat heille onnea "tässä uuvessa eesottamisessa". Etäisemmät vieraat -viettivät yön häätalossa. - -Sitten juotiin _huomenpikari_. Laitettiin puumaljaan makeaa juotavaa, -lämmintä vettä ja sokeria, sekä rommia tai konjakkia sekaan, ja sitä -morsian lautaselta puusarkalla tarjosi vieraille. Puhemies kuulutti: - -"Nyt tulee huomenpikari, ja siihen kelpaa neulaa, naulaa, mitä vaan -panee, lehmää, lammasta, vaatekalua kanssa." - -Sarkan tyhjentäjä puolestaan sitten pani morsiamen lautaselle rahaa -ruplan, pari, viisikin ruplaa, rikkaat isännät joivat poikansa häissä -viisikolmattakin ruplaa, ja emännät ryypätä napsauttivat lampaan, jopa -lehmänkin. Ken minkä mitäkin antoi, rahaa tai tavaraa ja mitä oli -huomenpikaria tyhjentäen luvannut, se oli annettava myös. Rahaa karttui -hyvissä häissä sata ja puolitoistasataakin ruplaa. - -Huomenpikarin jälkeen rupesi morsian vuorostaan jakelemaan anteitaan. -Puhemiehen emäntä niitä kantoi koreilla esiin koko hääväen nähden, -ja morsian itse anteli, kelle mitäkin, sulhasen sukulaisille ja -puhemiehelle. Appiukolle antoi hän paidan, alushousut ja liivin, -sukat, vanttuut ja vyön, anoppimuorille röijyn, hameen, huivin, -vyöliinan ja paidan, sukat ja vanttuut sekä "makauksia": tyynyn, -polsterin, lakanan ja peittotäkin. Yrkämiehen veljetkin saivat -sukat ja vanttuut, joskus paidankin, samoin sisaret, joille vielä -oli vyöliina ja huivi. Sedille ja tädeillekin oli varattu sukat ja -vanttuut, tädeille lisäksi vyöliina. Puhemiehen saanteja oli paita -ja vyö sekä sukat ja vanttuut, ja puhemiehen emännän, huivi ja -vyöliina, sukat ja vanttuut. Papillekin oli morsiamen vihillä käytäessä -annettava sukat ja vanttuut, ja sulhaselle oli hän valmistanut koko -hääpuvun. Sitten oli määrä täynnä. Paidat olivat kotipalttinaa, hameet -samoin kotikutoista villavaatetta taikka puolivillaista, tyynyt ja -polsterit itse pyydettyjen metsälintujen höyhenillä täytettyjä, ja -vyöt oli villalangasta sukkapuikoilla kudottuja, leveitä, parisylisiä, -tuppupäisiä monikirjaisia turkkien sitimiä. - -Sitten kun ruvettiin häitä lopettamaan, keitettiin maitovelli -tai -puuro ja puhemies ilmoitti: - -"Nyt nää piot loppuu, mutta pitää syyvä siihen nähen, jotta elää kolmen -kynnyksen yli mennä!" - -Silloin käytiin kiinni ja huutaen nostettiin nuori pari _ukoksi_ ja -_akaksi_, ja samaa kyytiä hyökättiin ja kohotettiin sulhasen isä ja -äiti _vaariksi_ ja _muoriksi_. Sen päälle sitten syötiin viime vero, -_akanvelli_ tai _akanpuuro_. Lähtökahvia oli lopuksi vasta nostettu -"akka" itse tarjoamassa. - -Vieraat lähtivät pois, ja nuorikko jäi elämään uudessa kodissaan ja -talon töitä tekemään niinkuin muukin talon työihminen. Sai hän istua -kangaspuihin, sai mennä navettaan karjaa hoitamaan, sai kehrätä ja -kartata, sekä istua muiden mukana talon ruokapöytään. Myötäjäisensä, -makuu- ja pitovaatteensa toi morsian heti mukanaan _arkussa_ -ja pärekoreissa, lehmän ja lampaan sai vasta syksyllä. Entisessä -kodissaan, jos se oli kovin etäällä, ei nuorikko joutanut käymään -ennenkuin vasta syksyllä perintölehmää noutaessaan. _Miniänä_ eli hän -miehelässä ja vaimojen tapaan palmikoi päänsä jakaukselle ja kahdelle -letille, eikä saanut enää avopäin lukea "kirjaa", kuten ennen tyttönä -ollessaan. Piti huivin sitaista päähänsä, kun otti kirjan lukeakseen. -Ikävä oli monesti nuoren vaimon oudossa kodissa, varsinkin jos vanhat, -_kälyt, langot_ ja _sukkalinnut_ [miehen sisaret (Kuhmo)] olivat -pahansuopia, vielä enemmän, jos mieskään ei ymmärtänyt nuorta vaimoaan -oikein kohdella. - -Voipa joskus sattua niinkin hullusti, että parikunnan väli oli häissä -pilattu. Oli saatettu panna vaikka kolme kuopasta otettua valkeata -kiveä heidän häämakauksiensa päänpohjiin, ja niin rikottu heidän -välinsä. Taikka oli samassa tarkoituksessa mustalla kissalla -hännästä vetäen kynsitetty sitä tietä, jota he vihiltä palasivat. -Heidän epäsopuaan ja rikottua väliään ei saatettu parantaa juuri -muuten kuin siten, että otettiin kaksi kutusammakkoa ja sidottiin -yhteen punaisella langalla ja pantiin muurahaispesään kaluttaviksi, -ja sitten tuotiin niiden luurangot ja kätkettiin salaa riitaisen -parikunnan makauksien alle. Lastensa onnea huolehtiva anoppimuori -saattoi sen tehdä. - -Mutta kaikki eivät aviolliselle yhdyselämälleen halunneet pappilasta -hakea vahvistusta, joko olivat ripillä käymättömiä "pakanoita" taikka -muuten olivat vihkimisestä välinpitämättömiä. Semmoisia _koppapareja, -susipareja_ eli kristillisen seurakunnan keskuudessa aina jokunen, ja -lisäsivät he seurakuntaa, äidin nimissä kyllä vain. Saattoipa joskus -vanha leski asua nuoren miehen kanssa, taikka toisen ukon akka mennä -viettämään yhdyselämää toisen akan ukon kanssa, taikka voi joku -hyväkäs vallata miehen sisareltaan. Vieläpä voi joku vanha talonäijä, -muorinsa vielä eläessä, korottaa toimekkaan piikatyttönsä emännäksi -ja saada sen kanssa uuden lapsisarjan muorin soudateltavaksi. -_Jalkavaimoksi_ ja _leipäsudeksi_ sanottiin vihkimätöntä vaimoa. - - - - -LAPSESTA AIKUISEKSI. - - - "Uni ulkoa kysyypi, - unenpoika porstuasta, - onko lasta kätkyessä, - pientä peittehen sisässä." - -Häiden mukana seurasi aikaa myöten nuorille uusia elämän tehtäviä, -toimia ja huolia. Saatiin perheenlisäystä, ja sen seurassa tuli pienten -perillisten hoitaminen ja kasvattaminen. Näihinkin seikkoihin liittyi -vanhallakansalla mitä monituisimpia perintätietoja ja tapoja. - -Jo raskaana, _kuormillisena_, ollessaan tuli äidin huolehtia vasta -syntyvän pienokaisensa vastaisesta menestyksestä ja elää sen -mukaan. Hän ei saanut istua kynnykselle, ei arkulle, kiululle eikä -muulle onnelle esineelle, siitä voi lapsi tulla riisitautiseksi tai -alusvikaiseksi, ei saanut kantaa rikkoja helmassaan, ettei lapsesta -tulisi kesakkoinen tai rokonrikkoma. Jos äiti potkaisi sikaa taikka -söi sianlihaa, sai pieni harjaksia selkäänsä, jos leipoessaan -pisteli suuhunsa taikinaa, tuli perilliseen ruohdunnaisia, jos -maisteli matikanpäitä, tuli lapsesta likanokka, vesileuka. Viiliäkään -ei kuormillinen saanut syödä, siitä olisi sikiön ihoon kasvanut -"kopannetta". Piti äidin myös varoa vihastumasta, ettei lapsesta tulisi -pahankurinen kiukuttelija. Pimeät yöt varsinkin olivat raskaalle -vaimolle vaarallisia. Silloin saattoi tulla itse rumahenki ja riistää -sikiön äidin rinnan alta. Niin oli kerran eräältä kuhmolaisäidiltä -sikiö hävinnyt. - -Pienien saantasijana oli saunaa totuttu jo ikivanhoista ajoista -käyttämään. "Sieltähän ne saunan sillan alta sikiöt kuokitaan", -sanottiin uteleville lapsillekin. Hetken lähestyessä pistettiin -sauna savuamaan, ja sinne leppoiseen lämpöiseen sitten saatettiin -synnyttäjä, talutettiin, taikka talvella joskus työnnettiin re'ellä, -siellä kylvetettiin ja haudottiin. Ja apulaisena oli vain joku -vanha, päästötoimiin tottunut kyläneukko. Semmoisia itseoppineita -_parmuskoja_ eli _poapoja_ on vieläkin joka kulmakunnalla, toiset -niistä hyvinkin taitavia ja kokeneita, kymmenien ihmistaimien maailmaan -tuloa avustaneita -- eukkoja sellaisia kuin _Koivuniemen muori_ -Jaalangalla, _Laamalan emäntä_ Puolangan Puokiovaaralla, _Kanas-Mari_ -Hyrynsalmen Luvankylillä, _Piirais-Mikon emäntä_ Kuhmon Jonkerissa ja -_Leimun Liisa_ Hamarassa, Mikkos-Liisa Ristijärven Pyhännällä. Monet -avustajamuorit turvautuivat hädän tullen vanhankansan tietoihin ja -taitoihin. - -Ja se olikin tarpeen useat kerrat. Jos esiinastuva maailman matkalainen -rupesi tuloaan kovin viivyttelemään, oli eukoilla apuna monet keinonsa. -Yhdestä jos ei taikaa, turvauduttiin toiseen, toinen jos ei auttanut, -koetettiin kolmatta ja niin edelleen miltei loppumattomiin. Niinpä -laskettiin vettä sormuksen lävitse, jolla oli kolme paria vihitty ja -juotettiin synnyttäjälle. Sitten valutettiin vettä pyssyn, pirtin -peräpenkin reijän, lakeistorven ja saunankiukaan, naapurin uuninluudan -siteen sekä karhun kulkkutorven lävitse ja juotettiin vaimolle. -Kaavittiin längistä hevosenhikeä veteen ja juotettiin. Pirhos-Reeta -Hyrynsalmella kaatoi vettä vanhan kolmineuvoisen "tupenroavon" -ynnä rukin rullien lävitse ja juotti vaimolle, sekä syötti murusia -kuivatusta kalasta, jonka toinen kala oli pää edellä niellyt, ja kun -ei sekään auttanut, huljautti vaimon miehellä kolme suuntäyttä vettä -ja antoi sen eukolle. Mutta jos toimitus yhä pitkästyi, täytyi keksiä -uusia keinoja. Vaimo pujotettiin länkien lävitse, raastettiin aidan -raosta, riiputettiin käsistä saunanorsissa taikka miehensä kaulassa, -pantiin kuumia kiukaankiviä ja tuhkapusseja hänen vatsanpohjilleen, -jopa lopulta, keinojen puututtua, otettiin synnyttäjää sääristä ja -nostettiin päälleen, ja viimeksi pelästytettiin rojauttamalla kylmää -vettä niskaan, taikka ampumalla saunan ikkunasta sisään. Loitsuja -luettiin, minkä osattiin. Niin esim. Kuhmon eukko löi puukon saunanoven -kamanaan ja sanoi: - - "Päästä maalle matkamiestä, - pienisormista pihalle, - pihalle pirisemähän, - pihaa pitkin juoksemahan. - Tuo tuohon Luojan sormet, - pistä pienet peukalosi, - avuksi avuttoman." - -Aivan yleinen tapa oli, että synnyttäjän hiuspalmikot päästettiin -hajalleen, solmut, napit ja nauhat avattiin sekä sormukset poistettiin. -Siitä selviydyttiin asiasta helpommin. - -Paljon oli eukoilla puuhaa vasta tulleen ihmislapsen kanssa. Ensi -työksi oli alaston raukka kolmesti tuikattava saunanovesta ulos, jopa -talvipakkaseenkin, "jotta tuli kylmänkestäväksi". Sitten painettiin -lapsen suuta kolmesti äidin kantapäätä vasten, että hänestä tulisi -kuuliainen äidin sanalle. Pienoisen napa sidottiin äidin hiuksilla -ja sitten myöhemmin, kun se oli katkennut, pistettiin irroittunut -tynkä uunin päälle seinänrakoon, ettei lapsesta tulisi alleen laskija. -Isompana otettiin se "piirräntäpuikoksi", kun lasta opetettiin -lukemaan, se kun lisäsi lukutaitoa. Lapsen ensimmäinen _pesuvesikin_ -oli erikoisesti laitettava. Sitä ei saanut kuumentaa kuohumaan asti, -ja siihen oli pantava _vihkisormus, hopearaha, äimä ja nuppineula_, -jopa hiukan _tervaakin_. Silloin lapsi pysyi terveenä, säilyi -silmäyksiltä ja pistoksilta. Poikalasta pestäessä pantiin vettä ensin -kolmesti hartioille, jotta hänestä tulisi väkevä ja leveähartiainen, -mutta tyttölapselle läiskittiin vettä takasille, että tulisi -"leveäperäinen". Sanottiinkin: - - "Poikalasta hartioille, - tyttölasta perälihoille." - -Pestäessä puristeltiin lapsen päätä otsasta, takaa ja sivuilta, -jotta "jos pää on särkynyt synnyttäessä", niin "hyllyväisluu menöö -paikoilleen päälaella". Silkkihuivi tai lakki sidottiin sitten päähän, -että se vakautuisi sievemmäksi. - -Pesty pienokainen käärittiin ja kapaloitiin isän pesemättömään -paitaan, ja siitä se suopeusi seuraamaan isää. Pärekoriin äidin viereen -asetettiin käärö makaamaan, ja päänalusien pohjalle pistettiin _kirjan -lehti_ sekä _puukko_ -- jotkut lisäksi _eläväähopeaa, tuuliajoa ja -sianvilloja_ --, jotta lapsesta tulisi kirjanlukija, eivätkä häneen -pystyisi kirot, raiskat ja riesat. - -Sillä ristimättömään ihmisenalkuun olivat riesat kovin kärkkäitä -tarttumaan. Jopa voi itse vanhakehno tulla ja vaihtaa, varsinkin -jos lapsonen olisi yksinään taikka vain äidin kanssa kaksin heitetty -saunaan. On tapahtunut, että rumahenki on ottanut kastamattoman -pikku raukan ja pistänyt oman epäsikiönsä sijaan, mistä lienee sen -puupöliköstä veistänyt ja antanut sille hengen. Eikä sellainen riettaan -tuoma _vaihdokas_ ole koskaan kasvanut oikeaksi ihmiseksi. Yhtä avuton -ja heikko pahaa vastaan oli äitikin, häneenkin voi tarttua riesa ja -joutava, jopa kuolleet henkilötkin saattoivat tulla saunankiukaan takaa -häntä säikyttelemään. Siksi ei saanutkaan saunaa jättää vain vaimon -ja lapsen haltuun, vaan hoitajan piti aina olla valvomassa. Vieläpä -pantiin äidin vuoteen alle viikate, ja sitä hän ulkona pistäytyessään -käytti keppinään. - -Saunassa makasivat entiset eukot lapsivuoteensa, kaksin, kolmin -viikoin, jopa joskus kahdeksinkin. Sauna oli aivan kuin omansa -lapsikammioksi, sillä "ei missänä ollut niin hyvä olla lapsivuoteessa -kuin saunassa, siellä oli lämmin". Lauteilla taikka lattialla oli -vaimolla vuoteensa, "olkimökkänät" peittoineen. Sinne vaimolle -kannettiin syötävät ja juotavat. _Pilviviinaa_ -- "pilveä" kun -löydettiin nurmelta pantiin viinaan - ensiksi annettiin suuhun sekä -_savuviinaa_, ja syötäväksi tarjottiin keitettyä maitoa, johon oli -voita sulatettu viiliksi, taikka voissa ja maidossa keitettyä juustoa, -jotta äiti pian vahvistuisi. - -Kohta tulivat naapurin emännätkin _varpaisille_ ja toivat mukanaan -_saunaruokia_: juustoa, lihaa, leipää, teoksia ja voita sekä lapselle -vaatteita, jopa antoivat vastatulleelle rahaakin, _varpajaisrahaa_ eli -_hammasrahaa_. "Sitä kun ei ruukata nimetöntä lasta katsoa, jottei -jotakin anneta", sillä - - "Alastonta autetaan, - kuollutta pyyttään hautaan." - -Saastaisena pidettiin synnyttäjää kuusi, seitsemän viikkoa, ja "se -oli pakana koko immeinen". Hän ei saanut syödä muiden kanssa, ei -käyttää samoja astioitakaan, ei mennä kirkkoon eikä kinkeripaikkaan -jumalansanaa kuulemaan, ei kylään vieraisiin, eipä ketään kätelläkään, -eikä mennä miehensä viereen "salavuoteutta" harjoittamaan. Vasta -sitten, kun oli _kirkoteltu_ ja lapsikin kastettu, saattoi hän olla -muiden ihmisten arvoinen. - -Ristille saatettiin lapsi, kun kyhöydyttiin, talvisaikaan säästettiin -kaukaisilla perukoilla kastamistoimitus monesti kinkeritilaisuuteen, -jolloin pappi saatiin lähemmäksi. Kummeiksi otettiin sukulaisia -tai vennon vieraitakin, semmoisia, joilla oli "täysi kunnia" eikä -kirkonkirjassa "rikkua". Kaksi, neljäkin kummia otettiin, _isäkummi, -äitikummi, piika- ja poikakummit_. Ristille vaatetettaessa pantiin -pienen kapaloksiin kirjanlehti, ja ennenkuin lähdettiin, pistettiin -käärönen hetkiseksi penkin alle ja itse istahdettiin penkille. -Samoin taas ristiltä palattaessa. Siitä eivät pahat silmäykset -sattuneet pieneen. Jotkut pujottivat lapsen äidin jalkojen välitse. -Ukkovaareille ja mummoloille tehtiin ensimäisistä lapsista kaimoja: -Mattia, Paavoa, Pekkaa, Eeroa, Jaakkoa ja Junnua sekä Annaa, Kaijaa, -Maria, Vappua, Liisaa ja Kaisa-Reetaa. Nimeä ei ennen kastamista -mainittu eikä pienoista nimeltä puhuteltu, sanottiin vain lapseksi. -Kastamistoimituksen jälkeen kävi piikakummi heittämässä kasteveden -ulos; sen huoneen seinälle, jossa kastaminen toimitettiin, hän -viskasi veden, korkealle jos heitti, tuli lapsesta "roihu ja -rohkea", matalalle: tuli typerä, käden korkuiselle: tuli siivo ja -tasaluontoinen. _Kumminlahjoiksi_ antoivat kummit vaatetta, rahaa, -minkä mitäkin, "jottei lapsi kaipaisi toisessa elämässä, ettei antanut -mitään". Poikakummi osti ristilapselleen aapisen, kun hän oli joutunut -lukemisikään. - -Kastamisen jälkeenkin oli kapalokääröä varoen ja taidolla hoidettava. -Joka päivä piti pienoista käyttää pesussa, eikä pesuvettä saanut ottaa -auringonlaskun jälkeen, eikä lapsen päälle saanut panna ulkona -kuivamassa olleita vaatteita, ennenkuin puettaja oli niitä puhaltanut -ja nuolaissut. Ulkona kun kaikki raiskat ja riesat kulkivat, voivat -ne tarttua vaatteisiinkin ja niistä lapseen. Muutaman vuorokauden -vanhana sai lapsonen jo oman pienen paidan alastomuutensa verhoksi, -sitten pikkuisen röijyn ja viimein sukatkin kiperiin jalkoihinsa. -Koltun sai hän sitten vasta, kun kyhöytyi istumaan. Kapalokääröissä -pidettiin pientä puolisen vuotta, vuosikin. _Kätkyeen_, lattialla -keikuteltavaksi, pieni huutaja pian laitettiin lepäämään, jopa -pahanjuoniset viikon ikäisenäkin. - -Omilla rinnoillaan äiti parhaansa mukaan lasta ruokki. Se piti vain -varoa, että aina antoi ensiksi oikeata rintaa, ettei lapsesta tulisi -vasenkätistä. Ja savupirtissä, jossa illalla monet päreet palaa -rätisivät, pisti äiti ruokkiessaan huivinnurkan lapsen sieraimiin, -ettei niihin karkea savu menisi lapsen imiessä. Monet vuodet lasta -imetettiin, kaksi ja kolme, neljä, viisikin vuotta saivat vesat -verottaa äitiään, jopa muuan ristijärveläinen miehen alku oli emoaan -"nilkonut" kahdeksannelle vuodelleen. Niin kauvan tavallisesti lasta -ruokittiin rinnoilla, kun "toinen potki leuoille". Jopa "olen seittemän -lasta tehnyt, ja kaksi viikkoa olen sillä ajalla ollut ummessa... Usein -olen läpi lypsänyt siksi, kun olen saanut toisen". Sillä "heruuhan -se lehmäkin kun ruokkii". Mutta se oli pienelle nilkojalle ankara -aika, kun häntä ruvettiin vieroittamaan. Töhrittiin suuhunpantava -tervalla ja karvoilla, noella ja tappuroilla, ja sitten vain ilkuttiin, -jotta "otahan pois"! Eipä ihme siis, että syötävän etsijä suuttui ja -nosti sellaisen menon, että emon täytyi särpimineen paeta kotoa pois -joksikin aikaa, jotta asia unehtuisi. - -Jo aikaisin ruvettiin lapselle antamaan vahvempaakin syötävää. Joskus -jo kolmen viikon vanhana työnnettiin pieneen hampaattomaan suuhun -ruskeaa kiiskivelliä, maitoa keitettiin ja sitä pisteltiin lusikalla -taikka imetettiin rievun lävitse sarvesta, pottu-, leipä- ja -kalapuruakin annettiin. Ja käteen pistettiin parkujalle lihanpalanen, -päätön särki tai silakka, jota sai joutessaan aikansa kuluksi -imeskellä. Näin täytyi monen äiti rukan pieniään ruveta ruokkimaan -jo varsin varhain, itse kun petäjäisellä ja olkileivällä elettiin, -ei tullut rintaan ravintoa siksi, että olisi nälkäiselle lapselle -riittänyt. - -Kovin helposti saattoi vasta elämäänsä aloiteleva ihmistaimi -joutua muutakin elämän kovuutta kokemaan, voi saada sairautta, -milloin yhtä, milloin toista laatua: _elttaa, riisiä, sampaita, -korvanpistosta, vatsanväänteitä, ihon puhtiaisia, hampaiden -puhkeamista, harjaksiakin_, jopa _itkettäjänkin_ eli _kiduttajan_. -Eltta, joka tuli vilusta, saattoi lapsen heikoksi ja vääräsääriseksi, -ja sitä koetettiin parantaa elttapussilla, joka ripustettiin -lapsen kaulaan, sekä kylvyillä, mitkä tehtiin kaikenlaisien puiden -oksia vedessä keittämällä. Käytettiin myös suokanervakylpyjä ja -_tervalehti_-kapaloksia [tervalehdiksi sanottiin tuoreita nuoria -koivunlehtiä], vielä noudettiin yhdeksästä talosta kolme näpillistä -jauhoja ja kolme voinnokaretta kustakin ja tehtiin niistä sairaalle -puuro. Riisi taas "ytimissä ja luijen sisässä ja suonissa kuljeksi", -ja siihen käytettiin _yhdeksänsyöjän voidetta_ ja _riisiheiniä_ -sekä _näsiänmarjoja_. Riisiheinistä leivottiin pieni _riidenkakku_ -ohrajauhoihin, ja sitä annettiin riisitautiselle. _Sampaina_ -ilmestyi veripahkoja leukaperiin taikka tuli samppa suuhun. Pahkoja -paranneltiin puhkomalla ja suuhun pistettiin poltettujen olkien -kyventä. Korvanpistokseen käytettiin rintamaitoa, tupakinsavua, -pikiöljyä, puuöljyä, viinaakin ja suolarakeita sekä _saakelinpojan -korvanvoidetta_. Valkea _kohva_ kohosi lapsen kieleen ja huuliin, kun -oli vikaa vatsassa, ja sekin oli riisitautia. Sitä paranneltiin siten, -että _näkinkynnellä_ annettiin lapselle äidinmaitoa. Ihonpuhtiainen -oli jokaisen ihmisen kärsittävä, punaisina kipeinä näppyinä se -ilmestyi pinnalle. Tulikivijauhoa kun annettiin suuhun, niin pääsi -siitä sukkelammin. Harjaksia tuli useinkin kymmenviikkoisen lapsen -hartioihin, ja ne kovin itkettivät ja vaivasivat. Niitä ei kyllä -pinnalla näkynyt, mutta ne otettiin esiin rintamaidolla hieromalla, -sitten nykittiin pois, niin että oikein rapsahtelivat. Paljon kipuja -tuotti pikkuiselle myös hammasten puhkeaminen, vaikka kyllä ensimmäisen -hampaan ilmestyminen oli niin iloinen asia, että sen ensiksi keksijälle -annettiin joku pikku lahja, huivi, vyö tai esiliina. Maitohampaiden -lähtiessä viskattiin irtautunut, hammas uunille ja sanottiin: - - "Kilkkaa, kalkkaa, - rautahammas sijaan!" - -Useasti vaivasi lasta itkettäjä, ja se oli joutava, joka niin kiusasi. -Joku oli saanut jonkun lapsenrievun varastaa ja sen avulla pahoa -lapsen ja saattaa joutavan vaivattavaksi. Mutta kun lasta kylvetettiin -lepänoksa-hauteella ja sitten pujotettiin kolme kertaa äidin säärien -välitse, jätti itkettäjä pienokaisen. - -Soudattamalla koetettiin itkevää lasta viihdytellä. Heilutettiin -kätkyttä ja laulettiin tuudituslauluja, joita entiseen aikaan osattiin -paljoa enemmän kuin nykyään. Niinpä tuuditeltiin: - - "Tuuti, tuuti, tukkapäätä, - hivuspäätä hiljalleen!" - - "Tuuti lasta Tuonelahan, - tuonne kirkon kamarihin, - siell' on tupa turvekatto, - hieno hiekka peltomaa". - -Viihdytettiin lasta myös kiikussa. Orsiin ripustettiin nuorat, nuoriin -lauta ja laudalle laitettiin kiikutettavalle istumasija, ja niin -edestakaisin heilutettiin ja laulettiin: - - "Poum, paum, papinkello, - Kivijärven kirkonkello, - lukkarin Lumikin kello." - -Isohkoa, jo älyävää pienokaista huviteltiin kaikenlaisilla loruilla. -Niinpä lueteltiin sormia ja nimiteltiin: "Peukalopukki, tuomentukki, -lekkermanni, kultaralli ja pikkurilli". Ja toisessa kädessä: "Peukalo, -paukalo, talonpoika, pekkapappi ja pikkutilli." Sitten osattiin monia -hupaisia loruja. Esim. tuttu: "Äiti hoi, missä voi?" - -Kävelemään totutettiin lasta _reikärahilla_. Siinä sai ensimäisten -askelien yrittelijä laahustella pitkin lattiata sillä aikaa, kun -hoitaja oli omissa hommissaan. Mutta useasti tahtoi heikkojalkainen -olento unohtua kulkuneuvoonsa liian kauaksi. - -Äidin hääriessä työnteossa oli nuorempien sisaruksien hoiteleminen -vanhempien lasten toimena. Mutta ellei vanhempia sisaruksia ollut, -täytyi ottaa hoitajaksi vieras _likkatyttö_. Monesti myös olivat -talon muorit ja vaarit joskus kokonaisen telmääjäparven kaitsijoina, -äitien ja muun väen ollessa työmailla taikka vain kotipirtilläkin -puuhatessa. Mutta pienien eläjien, joilla ei ollut varoja pitää -lapsentyttöä, täytyi heittää lapsensa kotipirttiin yksinään, jopa koko -päiväksi, kun oli mentävä etäisille niityille. Ovi vain pistettiin -pönkään ja korjattiin kaikki särkyvät tavarat ja teräkalut pois ja -jätettiin syötävää käsille. Kolmivuotiaankin lapsi-pahasen voivat -vanhemmat näin päiväkaudeksi heittää pöngätyn pirtin isäntänä -ikävissään itkemään. Illalla kotiutuessaan tapasivat vanhemmat pienen -raukkansa jossakin nurkassa väsyneenä kyhjöttämässä, löysivätpä hänet -joskus pitkän etsinnän jälkeen poroisesta uuninperästä. - -Kun lapsi alkoi älytä, annettiin hänelle kaikenkaltaista kalua, -jonka kanssa hän lattialla kontatessaan saattoi askarrella ja -juonittelematta viihtyä. Työnnettiin konttaajalle, mitä milloinkin -sattui pikku esinettä ja puukappaletta: kiveä, lusikkaa, kapustaa, -kuppia, heitettiin joskus kirjakin repelöitäväksi. Sitten isompana -vuoleskeltiin pojalle päreitä tehtäessä _hevosia, poroja, lintuja, -rekiä, villipyöriä, väkkäröitä, kyykkyvenäläisiä_ [sahaukko] ja -tuulessa kieppuvia "ukkoja", ja "petäjänliinasta", mäihästä, punottiin -_hiirenpinoja, hiirenportaita, osmansolmuja ja sumpsansolmuja_. -Tyttölapselle äidit sekä vanhemmat siskot laittoivat vaatetilkuista -_riepuvauvoja eli riepuäppöjä_. Oulusta tervaretkeltä tuotiin hauskoja -läikkyviä lasipalloja. - -Kesällä laukkasi lapsiparvi ulkona, isommat pienempien paimenina. -Hurstipaitasillaan vain juosta vilkuteltiin, asuttiin "taloja", joissa -puikkojalkaiset, tikkusarviset kuusen- ja männynkävyt olivat lehminä ja -lampaina, putkenpalaset kirnuina, joilla vatuista vatkattiin voita. -Savesta leivottiin leipiä, ja kahvikupin palasia käytettiin astioina. - -Talvella taas hiihtää kahnusteltiin suksikalsuilla ja laskettiin mäkeä. -Monet lapset saivat viettää talvensakin kesäketineissä, pelkässä -hurstipaidassa temmeltää pirtinlattialla. Mutta semmoisinakin useasti, -jos kotipirtti oli mäellä, juoksaistiin ulos, otettiin paljain kintuin -suksi- taikka kelkkahuilaus mäen alle, ja sitten kipitettiin takaisin -pirttiin punaisia varpaita tulen ääressä uuninsuulla paistelemaan. - -Pahanjuonisia, tottelemattomia ja uppiniskaisia lapsia täytyi -rangaista ja kurittaa. Tavallisimpia rangaistuskeinoja oli -_vitsalla ravauttaminen_ sekä _tukan pöläyttäminen_ taikka lyödä -muksauttaminen. Jo pienelle, 3-4-vuotiaalle juonittelijalle voitiin -antaa "teerenleipää" eli "metännennää", taikka lähetettiin -"Koivuniemen herra Saparoniemeen kirjottamaan". Koetettiin kyllä -"hyvittelemällä ja houkuttelemalla panna niin paljo kuin voitiin", -ja sitten uhattiin: "Piiskoan, jos et tottele... vain minä roikasen, -jos et tottele". Ja sitten roikaistiin tottelematonta. "Puolikymmentä -kertaa kun rasautettiin, niin se jo riitti." Muutamat emot olivat niin -ankaroita, että rangaistavan piti itse tuoda vitsa, jopa "kuoria" -vaatteensa, toiset taas tehostivat toimitustaan letittämällä vitsan -kolmisäiseksi. Sukkelammin kävi kurituksen antaminen, kun vain -sivallettiin tukasta ja "puistettiin, jotta harjakset lähti", ja -päällisiksi paukautettiin takasille. Äiti useimmin joutui lapsensa -kanssa vitsatoimituksille, isä taas muuten mukiloitsi, joskus roiski -tuppiremelilläkin. Toiselle kymmenelle asti lasta näin käsiteltiin, -mutta "15:lle kun alkoi joutua, niin se jo piti nahkansa". - -Pieniä lapsia taivuteltiin myös pelottelemalla ja narraamalla. -Juonittelivatpa kovin, parkuivat, olivat pahankurisia taikka -pyrkivät ulos, peloteltiin: "Kössi tuloo! Mörkö lähtöö mehtästä -tulla kurnasemaan!" Pikku poikien kauhuna eli kuoharin tuleminen. -Mutta kun ei pelottelu tepsinyt, narrattiin: "Olehan nyt! Mennään -kylään... pääset kirkkoon". Jos lapsi ei mielinyt antaa päätään etsiä, -sanottiin: "Annahan täit karvaköyven teköö ja vie lampiin". Kiroilijaa, -_noitujaa_, peloteltiin: "Jumala puottaa kuuman kiven taivaasta -päähäs". Kiroilemasta kyllä lapsia kiellettiin, vaikka monesti itse -myötäänsä noiduttiin, lasten kuullenkin lasketeltiin karkeimpiakin -kirosanoja. Samoin häikäilemättä puhuttiin siivottomia asioita. Siitä -pienet perässä. Eivät vielä osanneet hevin puhuakaan, kun jo "noitua -pollauttelivat" sekä yrittelivät rumia sanoja. Sitä vain naurettiin: -"kun tuolla lailla osovaa jo". Valehtelemisestakin sanottiin samalla -tavalla, vaikka siitä isompaa jo toruttiin, "se kun on ensimmäinen -synti maailmassa, vale". "Kantelijoille" toisinaan annettiin kyytiä, -jotta "sopia soutunsa keskenään". Tupakan kanssa tuhrailemaan saivat -monessa kodissa pojat jo pienestä pitäen vapaasti totutella, toisissa -taas oltiin siitä kovin ankaroita. Varastaminen oli paheista pahin ja -häpeällisin ja kovimmin kuritettava. - -Joissakuissa kodeissa oli lapsilla omat _korkonimensä_, joilla toisiaan -haukkua nalkuttivat, kun sattuivat riitautumaan. Vanhemmatkin niitä -käyttivät lasta toruessaan, olivat toisinaan vanhempien keksimiäkin. -Niinpä voitiin kuulla semmoisia erikoisnimiä kuin: Köpiö, Jormo, -Herhiläinen, Lössi, Hoilantorvi, Nokonenä [isonenä], Kierosilmä, -Kus'laukeri, Röppöhuuli, Mustaharja [mustapää], Korpimuna -[mustaverinen], Puurosuu, Linkura, Soopakuppi. - -Jo varsin aikaisin totutettiin lasta työntekoon. Heti kun alkoivat -kyhöytyä, saivat tyttöset totuttautua lattiata lakaisemaan, perunoita -kuorimaan, astioita pesemään, nauhaa, sukkaa, vantutta kutomaan, -villoja karttamaan. Poikaset taas saivat puuhata puun kannossa, tallin -luonnissa, kelkkojen ja muiden nikartelussa, lintujen, jänisten -pyynnissä. Jo kymmenvuotisina vietiin lapsia apulaisiksi halmeelle, -niitylle ja lehdentaittoon, järvelle nuottaa sekä verkonlasku-venettä -soutamaan. Jotkut ahneet isät saattoivat 10-vuotiaan pikku miehen panna -riihenpuintiinkin sekä talvella metsään halkojen sahuuseen. - -Lukemaan opetettiin lasta alle kymmenvuotisena, joskus jo viiden, -kuudenkin ikäisenä. Äidin toimena enimmäkseen oli ensi alkeiden -antaminen, mutta opetti myöskin isä sekä vanha mummu, ja vanhemmat -lapset ohjailivat nuorempia. Pyhäpäivisin istuttiin puustaimia -tunnustelemassa sekä _laville_ harjoittelemassa. Paukutettiin, jotta -"ii, sano, ii" ja "oo, sano, oo", niin että "se puustain, mikä yksin -äänen antoi, luettiin 'sanon' kanssa". Sitten kun lapsi oppi suoraan -lukemaan, sai hän istua työskentelevän äidin vieressä paukuttamassa, -ja äiti kuunteli ja oikaisi väärin luetut. Piirräntäpuikolla pidettiin -lukijaa rivillä. Aamupäivällä tavallisesti piti lukumiehen istua -kirjan ääressä, pyhäaamuna ei annettu ruokaakaan, ennenkuin oli -lukenut ainakin ruokaluvut ja isämeidän. Useat äidit olivat niin -hartaita, että luettivat lapsellaan aina iltasella, ennen maata menoa, -isämeidän, siunauksen ja iltarukouksen, ulkoa opettivat jo, ennenkuin -lapsi osasi kirjaakaan. Monesti lapset olivat hyvin haluttomia ikävään -aapisteluun, vitsaa käyttämälläkin täytyi heidän harrastustaan herättää -sekä mairittelemalla, kukon munimisilla ja muilla. Toiset jäivät, kun -vanhemmatkaan eivät enempää huolehtineet, varsin kehnolukuisiksi, -jotkut eivät oppineet ollenkaan, ei edes aapistansa. Rippikoulu -jäi semmoisilta käymättä, ja joutuivat he hiukan halveksituiksi -_ruunankummeiksi_. Tyttäretkin heitä pilkkailivat. "Isämeijän -piirräntäpuikkoako sinä siitä revit?" ilvehtivät he, kun kuulivat -"ruunankummin" aittansa ovea koputtelevan. - -Mutta lukutaitoiset kävivät viiden-, kuuden-, seitsemäntoista ikäisinä -rippikoulun ja niin pääsivät aikaihmisten kirjoihin, eivätkä heitä -saattaneet tyttäretkään isämeidän piirräntäpuikoilla pilkata. - - - - -LEIKKEJÄ JA KISOJA. - - - "Niinkö täss' on heikot hongat, - niinkö pehmivät petäjät, - ettei kestä köyhän käyvä, - rahattoman raskutella." - -Yksitoikkoisen arkisen elämän hauskoiksi välihetkiksi nuoret toisinaan -kisailivat ja löivät leikiksi. - -Eivät ne niin erikoisia olleet, korven raatajan leikit, eikä raskaan -työn jäykistämä kansa, joka useasti sai petäjäistä purra vaivainsa -palkkioksi, kovin erikoisiin leikkeihin ollut oppinutkaan. Huviteltiin -vain vanhalla totutulla tavalla, kun koreina kesäpäivinä yhteen -yhdyttiin taikka pitkänä talvisena iltapuhteena satuttiin isossa -seurassa samaan savupirttiin. - -Kesäisillä tanterilla oli nuorella väellä vapaat leikkikentät. Oltiin -milloin yhdessä, milloin toisessa puuhassa ja kisassa. Jopa lapsesta -pitäen. - -Tavallisimpia lapsiaikojen leikkejä oli _hippasilla_ olo, jossa muuan -oli _hippana_, toisia, karkailevia kiinni tavoittelemassa. Ennen -leikin aloittamista määrättiin leikkiluvuilla, kuka ensinnä jää -hipaksi. Luettiin esim.: - - "Yksis, toksis, - toravia, käräviä, - käymään, näymään, - niippuu, naappuu, - sulavata suitsaa, - valavata vaitsaa, - kirjava käsi, koukkusormi, - mene metsään, - pukkaa tästä pää pois." - -Pantiin myös arpaa kepillä sekä heinänkorrella, kuka ensiksi alkaisi -leikin. Samaan tapaan oltiin myös _karhusilla_. Yksi kävi karhuksi, -toiset olivat lampaita. Lampaat pakoilivat päälle yllättelevää kontiota -ja määkivät: - - "Eipä se karhu kauvan juokse - yhtä viittä neljännestä." - -Kenen karhu tavoitti kiinni, se vuorostaan häätyi karhuksi. - -Kun karhusilla oloon kyllästyttiin, ruvettiin _kukkokuurosille_. -Muuan meni nurkan taakse _kuurottamaan_. Siellä kuurottaja kolkutti -ja saneli: - - "Kukko kuuroa keittää, - kana lieskoa lämmittää. - Herejää... herejää! - joko heräsit? Jo!" - -Sillä aikaa toiset menivät piiloon, ja sitten kuurottaja etsimään. -Kenen löysi, sen nimen "kävi panemassa kirjaan", kolauttamassa -nurkkaansa. Mutta jos toinen ehätti ennen, ja pani kuurottajan nimen -kirjaan, joutui kuurottaja virattomaksi. Samalla lailla leikittiin -kolkkasilla navetassa ja piilouduttiin navetanparsiin. Hauskana -kesäkenttien leikkinä oli myöskin _enkan_ juokseminen, varsinkin -silloinkuin oli tyttäriäkin parvessa. Omin päinsä pojat taas löivät -_pallia_ taikka napsivat _kirppua_. Pallinlyönneistä oli huvittavin -_nelisuolasilla_ olo. Siinä tarvittiin neljä osanottajaa: kaksi seisoi -keppi kädessä vastakkain vähässä matkaa toisistaan, toinen jalka pikku -koperon, _pesän_, peittona, toiset kaksi seisoivat keppimiesten selän -takana, mies kummassakin päässä, ja heittivät toiselleen palloa heidän -ylitseen. Jos keppimiehet osuivat palloa lyömään, piti heidän käydä -_suolasilla_: kopauttamassa keppejään yhteen, toiset silloin yrittivät -saada pallon pesään. Jos saivat, pääsivät pesämiehiksi, samoin myös, -jos saivat pallon ilmasta kiinni. - -Kirppu oli vanha leikki, jo isien aikainen. Siinä oli aina yksi -vuorostaan _pesällä_ lyömässä korttelin pituista palikkaa, kirppua. -Kepillä tonkaisi lyöjä palikan maasta ylös ja sitten samasta lennosta -lyömällä sinkautti sen menemään. Vastassa olijat koettivat vuorostaan -tavata palikkaa ilmassa kepillään. Jos tapasivat, saivat siitä -kymmenen iskua, maassa jos saivat kopata, kun palikka vielä liikkui, -saivat viisi. Pesässä olija sai lennätyslyönnistään aina kolme iskua, -mutta jos ei tavannut palikkaa, vaan se putosi takaisin pesään, -menetti hän entisetkin iskunsa, kaikki _paloivat_. Vastassa olijat -koettivat viskaamalla saada palikkaa pesään, jos osuivat, pääsivät -vuoroonsa pesälle lyöjäksi. Sata oli tavallisesti iskujen päämääränä, -ken siihen ensinnä ennätti, se oli _etu_, ken jäi viimeiseksi, se oli -_tervakalu_. - -Mutta kun kylläännyttiin kirppuun, alettiin _heittää kiveä_, kuka -kauvimmaksi, kuka korkeimmalle lennättäisi. Koeteltiin myös kourien -voimaa vetämällä _kissanhäntää_ sekä koko vartalon vahvuutta -kiskomalla _väkikarttua_ ja _väkikiveä_ nostamalla. Sormien -jäykkyyttä reistailtiin _koukkusta_ kinnaten ja hyppysien tiukkuutta -_näppikepillä_. Notkeutta näyteltiin _käsillään kävellen_ ja -_hurvelia heittäen_, sekä lopulta voimassa ja notkeudessa kilpailtiin -_painimalla_ vanhaa suomalaista sylipainia. - -Talvisista pirttileikeistä oli tavallisin _sokkosilla_ olo, sitä -varsinkin kekrinä juosta jyryttiin. _Sokko_ asettui huppu silmillä -pankon päähän ja kysyi: - -"Mikä tässä?" - -"Mesimätäs!" vastattiin. - -"Kelle tästä annetaan?" - -"Isännälle ja emännälle ja nuorimmille lapsille." - -"Missä minun osa?" - -Siihen vastattiin hävyttömästi, josta sokko suuttui ja ärjäisi: - -"Kitis lampaat laihoon!" Ja kenen sokko kiinni tavoitti, sen vei -penkille, kopsi päähän ja sanoi: - -"Riu, rau, risti päähän, penkkiin!" Kenen sokko ensin sai kiinni, siitä -tuli seuraava sokko. - -Sitten oltiin _ukkokämppäsillä_, pidettiin oikein häitä, saunoitettiin -ja tanssautettiin. Taikka _kätkettiin kiveä_ ja saneltiin: - - "Sotken savea, kätken kiveä". - -Vielä kykittiin lattialla nauriisilla, jossa karkulainen oli ollut - - "Jumalan lehmiä paimenessa", - -ja saanut palkakseen - - "viisi, kuusi poikalasta", - -joiden nimet olivat; - - "Tuutero, Tautero, - Kemijärven suppiranssi". - -Myytiin myöskin _Hollangin liinaa_, jotta - - "Ostakko Hollangin liinaa?" - "Ostan!" - "Paljonko?" - "Paijakseni." - "Hienoako vai karkeaa?" - -Sen mukaan, tahtoiko ostaja hienoa tai karkeata, "repäisi" myyjä liinaa -ja karautti kurkullaan sievemmin taikka karkeammin. Sitten tuli myyjä -toisen kerran: - -"Minä tulin perimään hintaa, kuka sen maksaa?" Ja hän määräsi -maksajaksi jonkun pojan tytölle ja tytön taas pojalle. Jos ei sitten -ostaja sanonut ääneen maksajan nimeä, taikka jos nauroi sanoessaan, -meni häneltä _pantti_. Lopuksi piti pantit lunastaa, _tuomari_ aina -määräsi ehdot. Niin piti esim. hakea "kolme totta ja kolme valetta", -"vetää seinähirsiä". - -Talvi-iltojen pitkiä puhteita vietettiin useasti vanhalla isien -tavalla. Leikkien taikka puhdetöiden lomassa kerrottiin satuja, -vainolaistarinoita ja kaameita kummitusjuttuja, arvoituksilla -koeteltiin älyn sukkeluutta, ja vanhat äijät laulelivat vanhoja -runojakin. Satuja muistavat vieläkin vanhat vaarit jutella. Niinpä -ikäloppu Rämsän ukko Hyrynsalmella tarinoi paholaisen ja Matin -kilpailuista, ketusta ja kissasta, Kaisa-Liisasta, varkaan opin -käyneestä miehestä, sekä monia pieniä kaskuja, karhujuttuja, -kummitusjuttuja ja haltiatarinoita. - -Vanhojen runojenkin katkelmia, oikein kalevalaisia kappaleita, -vieläkin jotkut vanhat muistavat. Niin kuulemme Kiannalla: - - "Lähin piennä paimenehen, - lassa lammasten ajohon, - lehmät käivät lehtoloita, - lampahat palomäkeä. - Sieltäpä löysin mättähäisen, - kopahutin koan ovea, - sieltä neitonen pirahti, - solki suussa, vyö käessä". - -Ja Kuhmossa: - - "Itse vanha Väinämöinen - venettä veisti kalliolla, - ei kirves kivehen kilko, - eikä kalka kalliohon. - Viimein lipsahti lihahan, - Väinämöisen varpahaseen. - Ei ollut sitä mätästä, - eikä vuorta korkeata, - jok' ei tullut tulvilleen - Väinämöisen varpahasta, - polvesta pätösen pojan." - -Hyrynsalmella kuulemme Hämeen suuresta härästä: - - "Hämehessä härkä syntyi, - sonni Suomessa sikisi, - viikon lenti viirilintu - härän sarvien väliä, - kuukauven orava juoksi - härän päästä hännänpäähän". - -Ja Ristijärvellä saamme kuulla Aino-runon katkelman: - - "Älä itke, pikkuseni, - mene aittahan alasti, - siell' on arkku arkun päällä, - siell' on kirstu kirstun päällä, - pane päällesi parasta." - - - - -TAUTIA JA TUSKAA. - - - "Kust' on kulma puuttununna, - taimio tapahtununna, - kivestäkö, kannostako, - vaiko vatturauniosta, - vaiko siitä seipähästä, - joss' on korppi koitettuna?" - -Monet kivut ja tuskat, taudit ja sairaudet saattoivat ihmisraiskaa -kiusata. Milloin olivat ne pahojen ihmisten panemia "rikkeitä", milloin -mitäkin "vihoja", "jälkiä" ja tartunnaisia, taikka riettaeläinten -puremia ja pistoksia, milloin taas oikeita jumalantauteja. Eikä niitä -parantelemassa ollut opinkäyneitä lääkäreitä, ei käytetty juuri -apteekin rohtojakaan, vaan tultiin toimeen kotoisilla valmisteilla -ja käytettiin apuna oman kulmakunnan "tohtoreita", alussa kotikylän -tietäjiä sekä sitten, jos ei heiltä saatu apua, etempänä eläviä -mahtimiehiä. Yhtä monet kuin olivat taudit ja raihnaisuudet, yhtä -monenlaiset olivat tietäjien taidot. - -Vaikeimpia ja pelättävimpiä olivat kulkutaudit, jotka maita -kierrellessään monesti poikkesivat Kainuun kulmillekin. Semmoisia -oli _isorokko_, joka saattoi sairaan _rokonrikkomaksi_, ja -_rökelinaamaksi_, ellei suorastaan surmannut. Sitä koetettiin -parantaa liinansiemenistä poltetulla öljyllä. Siemeniä pantiin -petäjänkuorisuppiloon ja poltettiin tulta sen yläpuolella, niin että -öljy kihosi alla olevaan astiaan, ja sitä annettiin rokkoa potevalle. -Mutta _tulirokkoa_ ja _tuhkimusta_ vastaan ei tiedetty keinoa, -annettiin vain niiden polttaa ja syyhyttää aikansa, kunnes itsestään -menivät pois, ja veivät monesti, varsinkin ensin mainittu, potilaan -muassaan. Samoin _lavantautiakaan_ ei osattu lääkitä, täytyi katsoa -vain ja kärsiä ja kuoliakin. _Punatauti_ raivosi toisinaan kamalasti, -suurina "moruvuosina" se rasitti kokonaisia kyläkuntia, poltti sisuksia -ja lasketti verta. Jotkut koettivat silloin ryypätä tärpättiä, ja -"erosipahan moni siitä". Lieviä kulkutauteja oli _sikatauti_, jota -sian leukaluilla paineltiin, sekä _silmipasko_, jota lääkittiin -markkulivedellä ja "kansvärkillä". - -Vaikeita olivat myös sisälliset taudit; mutta niillekin oli hoitonsa. -_Rinnanpoltossa_ nuolaistiin kosteata _hikikiveä_ kolme kertaa, -taikka puraistiin vasta teurastetun ja nyljetyn eläimen "hykäjävää" -ihoa. Ja _rintataudissa_ oli tervavesi sekä pikiöljyryyppy hyvää -rohtoa, vieläpä tuomenkuorista keitetty vesikin. _Hengenahdistuksessa_ -hierottiin hartioita ja lääkittiin _hikivedellä_, joka ensimmäisenä -tervahaudan piipusta tipahteli. _Sydänvikoja_ sekä _sydänalan kipuja_ -lievenneltiin juomalla kanervavettä ja hartioita hieromalla ja -lykkelemällä. _Pistos_ oli kova tuska, joka tuntui joko sydänalassa -taikka kainalon alla. Se aiheutui siitä, "kun suonilla veti vaikeista -paikoista", ja sitä lääkittiin monella tavalla: survottiin jauhoksi -hauen leukaluu sekä kappale lasia ja sitä veden seassa ryypättiin, -vuoleskeltiin naskaleista ja äimistä murusia ja niitä nieltiin, -pyyhittiin pajanahjolta ja alasimelta pölyjä vesikuppiin ja ryypittiin. -Mutta pajaan piti vuolla hopeasirusia ja sanoa: - - "Minä pajalle palkan maksan, - hinnan hiilihuonehelle." - -Käytettiin pistokseen myös _pistosvettä_ ja _pistossuoloja_. _Kohtaus_ -oli myös sisällinen tauti, se veti toisen puolen ruumista toista -lyhyemmäksi ja myötäänsä oksennutti. Sairas pantiin silloin lattialle -lakeistorven alle selälleen, kädet pään taakse ojennettuina, ja -mitattiin piakalla kolme kertaa ristiin vasemman koukkusormen nenästä -oikean ukkovarpaan kärkeen ja taas päinvastoin, ja sitten venytettiin, -niin että molemmat puolet tulivat samanpituisiksi. _Kulkun_ jos -puhalsi kipeäksi, haudottiin sitä karhunrasvalla, tupakinlehdillä ja -tervatappuroilla. Hyvä keino oli myös, kun lakeistorven alla seisoen -hamppuharjalla siveltiin kulkkua alhaalta ylöskäsin ja lueteltiin -joka vetäisyllä aina jonkun eläimen karvat, mitä ikinä tiedettiin -karvaisia elikoita: "Lehmän karvat, lampaan karvat, hevosen karvat, -koiran, kissan, hiiren, jäniksen j.n.e. karvat." _Umpitaudit_ olivat -kamalia kipuja, sillä "jos ei tarve lähtenyt, niin henki lähti". Niihin -oli hyvä lääke _umpipuun_ lävitse, taikka lakeistorven kautta kolmesti -laskettu vesi. Vatsanväänteetkin olivat melkein tappavia tuskia. Sattui -ihmiseen semmoinen reväsin, jotta "napa rupesi liikkumaan ja alkoi -hypätä niinkuin eläjä syrjässä". Sitä piti hieroa ja koettaa asettaa -jälleen kuvilleen, ja siitä se parani. Mutta piti varoa, ettei -"kenen tahansa antanut napansa puolta hieroa... taitamaton hieroi pian -pehkuksi suolet niin jotta kuoli". Matoja oli jokaisella ihmisellä -vatsassa, "mahtanevat olla luonnostaan" _heisimatoja, lettimatoja tai -keträvarsimatoja_. Jos ne kovin rupesivat äkäisiksi, ajettiin niitä -pois kamalajauholla ja väkevällä kanvärttiviinalla. Joskus käärmekin -luikerteli nukkuessa ihmisen vatsaan, ja sitten tuotti kantajalle -kamalat tuskat. Se ei lähtenyt helposti pois, mutta jos hevosenvettä -kulautti kuumiltaan, niin heti viskautui mato ulos. - -Sitten oli kaikenlaisia jäsenten vikoja ja ruumiin raihnaisuuksia. -Raatajalta monesti _kirvesti_ selän, yhtäkkiä reuhaisi selkäsuonet -sivujen kohdalta, niin ettei saattanut ensinkään tehdä työtä, kovaa -tuskaa tuntien vain varovasti liikkua. Silloin piti saada semmoinen -kirves, jolla oli tapettu käärme; sitä lämmitettiin ja sillä paineltiin -kirvestävää selkää saunanlauteilla lämpöisissä. Voitiin myös käyttää -toistakin keinoa. Sairas asettui kolmesti muutetun huoneen kynnykselle -poikkipuolin vatsalleen, ja siinä toinen kirveellä paineli paljasta -selkää, kolmas seisoi vieressä ja kysyi: "Mitä sinä hakkaat?" -- -"Kirvestystä!" vastasi kirvesmies. Yhdeksän kertaa painettiin, -kysyttiin ja vastattiin, ja silloin kirvestys erosi. Jotkut vanhat ukot -pitivät aina vyötäisillään _käärmeennahkaa_ tai -_kettua_, eikä silloin -selkää käynyt kirvestämäänkään. _Hiveltynyttä_ eli _niukahtunutta_ -jäsentä paineltiin luudantyngellä, sidottiin siihen myös _venymälanka_ -eli _niukahduslanka_ pesemätöntä _ihvilankaa_, johon oli kolmesti -muutetun huoneen kynnyksellä istuen samalla vetäisyllä, selän takana, -sidottu yhdeksän solmua. _Koi_ oli kiusallinen kärsittävä, se kolotti -ja kulki kuivien suonien lävitse ja nosti ihosta kuin hienon lampaan -villan, kun sitä ruvettiin ahdistelemaan. Se vaati omat menettelynsä. -Otettiin kolme yhdeksää rukiintähkää, poltettiin niistä Siikaset pois -ja sidottiin tähät hamppuvaatteella kipeälle jäsenelle ja valettiin -sitä niin kuumalla vedellä kuin vain siedettiin. Ja valkeina karvasina -kohosi koi tähkiin. Voideltiin koita myös karhun rasvalla, käytettiin -_kointukkoja_ sekä tehtiin erikoista _koinvoidetta_. Pantiin -padanpohjalle kaksi tuoretta leppäpalikkaa ja niiden varaan, peiton -alle, vasta uunista otettu puolikypsä leipä. Kun rupeama pataa pankolla -kuumennettiin, valui sen pohjalle leivästä mehua, joka oli koille -aivan erinomaista voidetta, jopa tehokkaampaa "kuin mikään aputeekin -lääke". Ruusua oli ainakin yhdeksää laatua. Muuankin niistä vei ihon -nahattomaksi ja pöhötti punaiseksi. Siihen tarvittiin _ruususide_, -jossa oli yhdeksäntoista ainetta: saippuaa, kanvärttiä, tervaa, -paperia, viinaa, tupakkaa, liitua, lampaanpapanoita; ja mustalla -lampaannahalla sidottiin aineet kipeää paikkaa parantamaan. Mutta -kun _pöhötauti_ tuli jäseniin, paisutti se koko ruumiin paksuksi -kuin puhuttu rakko, ja sitä haudottiin kuumilla lepänlehtihauteilla. -_Jihtiä_ lievennettiin hieromisilla ja hauteilla. Mutta jihtiä julmempi -oli hampaanpakotus, jonka _hammasmato_ saattoi matkaan. Sitä -lääkittiin monella tavalla: tehtiin _hammassuoloja_ ja sulateltiin -niitä suussa, tukittiin tupakkaa koloon, haudottiin näsiänmarjoilla ja -lopuksi mentiin metsään pikku näveri kainalossa, väännettiin kolme -reikää haapaan ja kolmella leppäpuikolla kaiveltiin hammasta, niin -että veri kihosi, ja sitten iskettiin leppäpuikot näverin reikiin ja -sanottiin: - - "Himmenetkö hiienkoira, - jutemasta, jäytämästä, - syömästä, kaluamasta!"' - -Siitä heitti, vaikka olisi _väkihammasta_ kolottanut. - -Ihotauteja ja tarttumuksia oli monenlaisia, varsinkin lapsissa, jotka -lieden porossa ja ulkona joka rapakossa rypivät ja sotkivat. Oli -_rupeja, rykelmiä, rokahduksia ja ruohunnaisia_. Niitä paineltiin ja -voideltiin milloin milläkin: maalla, savella, liidulla, tiilijauhoilla, -saunankiukaan kivillä, keittokodan permantomullalla, rahkamättäillä, -pestiin kivenkupuraan keräytyneellä sadevedellä, huuhdottiin -suolavedellä, häädettiin kermalla ja suolattomalla voilla. -Paineltaessa sanottiin: - - "Painu maihis, mainen lempo!" - -_Savipuoliin_ ja _täintarhoihin_ piirrettiin _viissoppisia_ kolmella -neulalla, silmä-, nuppi- ja toppineulalla, ja yhdellä vetämällä oli -aina viissoppinen piirrettävä. Mutta rupeja ja ryhelmiä ilkeämpi oli -_syyhy_, joka ei antanut elävää rauhaa, ei yöllä eikä päivällä, ja -"se se oli piettävä, kun se oikein noitaantui". Saunasta se useinkin -tarttui, ellei osannut olla varoillaan: painella kämmenellään vastaa -ja kylvettää ensin jalkapohjiaan. Monta keinoa oli keksitty syyhynkin -karkoittamiseksi: tervattiin iho ja uunin edessä paahdettiin, lykättiin -sammakonkudulla, vieläpä keväällä kun järvi oli poreissa, mentiin -jääkylmään veteen rypemään. Syyhy synnytti toisinaan _ajoksiakin_, -vaikka kasvoi niitä muutenkin pahasta verestä. Niitä haudeltiin -vesiheinillä, paineltiin _puunliioilla_ ja sanottiin: - - "Painu alas, elä nouse ylös!"' - -Taikka puristeltiin kirveellä, jolla oli käärme tapettu ja manattiin: - - "Kun et pääse kolmen kirkon korkuiseksi, - niin painu, jottei tunnukkaan!" - -Mutta jos oikein jouduttiin ajosten valtaan, niin oli paras mennä -metsään niinkuin Heikkis-äijä Hyrynsalmella, kiskoa kuusesta miehen -mittainen koskutlevy, siinä alastonna lykkäytyä ja hierautella ja -sitten pukeutua toisiin vaatteisiin, naulata kuusenkuori leppänauloilla -jälleen sijoilleen ja lähteä pois. _Kasvannaisia_ myös paineltiin -puunliioilla, toisinaan itse kuolleen eläimen luilla. _Naarannäppyä_, -mikä silmäluomeen istuutui, paineltiin vasemman käden nimettömällä -sormella, jolla oli _litomatoa_ hämmennelty. _Syyliä ja käsniä_ -puristeltiin puunliioilla, lykättiin tuoreella lihalla ja kätkettiin -liha maahan _alakiven_ alle, hierottiin myös juhannusaattona, ennen -auringonlaskua, vanhan huoneen seinästä kaavitulla jäkälällä, vieläpä -hangattiin yhdeksäsolmuisella rukiinoljella ja viskattiin olki -uuniin, huutaen: - - "Sypläni palaa, sypläni palaa!" - -_Kesakoilla_ oli merkillinen syntynsä: nainen kun kuormillisena -söi linnukoita, tuli kesakoita lapseen. Mutta kesakot sai lähtemään -pois, jos heti kun keväällä ensikerran näki pääskysen, pesaisi -kasvonsa ja heitti pesuveden pääskysen jälkeen. _Huuletkin_ toisinaan -rokahtuivat. Silloin oli parasta ottaa pieni sammakko, hivellä sillä -huuliaan, vieläpä muklauttaa sitä suussaankin. _Luomet_, joita oli -usean ihossa, saivat alkunsa, jos isä, äidin raskaana ollessa, viskasi -häntä marjalla taikka muuten nyppäsi tai näppäsi. Kosketuskohtaan aina -tuli lapseen luomi. - -Monesti saatiin kaikenlaisia ulkonaisia vammoja, sattautumisia, -puremisia ja pistoksia, jotka jättivät milloin vaikeammat, milloin -lievemmät kivut, vihat ja jäljet. _Tuli_ pääsi toisinaan tekemään -turmansa, tarttui vaatteisiin ja poltti ihon, taikka taas korvensi -varilla vedellä tai punaisella raudalla puraisi. Ja _tulenjälki_ oli -julma, _tulenvihat_ kovin tuskaiset, ellei osattu _tulenväkeä_ asettaa. -Tietäjät kuitenkin tunsivat tehoisat loitsut, joilla manasivat vihoja -pois, puhutellen tulta monin mairenimityksin. Se oli "tuttu", se oli -"kulta", se oli "nuorin neitosista", sekä "auringon poika", ja sen -säkenet olivat "pyhiä kypeneitä". - - "Pyyhi pois pyhät kypenet, - kultaisehen kuppisehen", - -loitsi puolankalainen. - - "Tuli nuorin neitosista, - vesi vanhin veljeksistä", - -aloitti kuhmolainen lukunsa, ja Murtomäen tietäjämuori miellytteli: - - "Tuli, kulta auringoinen, - auringoisen pojan poika, - auringottaren tekemä." - -Kiannan tietäjäukko puhutteli: - - "Umo valkean emue, - hiilihinsä hiuvetkohon, - kätkeös kypenihinsä. - Miksi poltit poikoasi, - turmelit tekijätäsi?" - -Sekä jatkoi: - - "Tulee neiti Pohjolasta, - impi kylmästä kylästä, - joll' on nuttu hyytehessä, - iho kaikki iljanteessa, - paijankaulus kalkarossa, - hyistä kelkkoa vetää, - jäistä talloa taluttaa, - keskellä kesäsyäntä, - parahilla paistehilla. - Tulkohon tulinen karhu - Tuonen mustasta tuvasta - syömähän tätä kipua, - tätä tulta nielemähän. - Pohjahan parahtukohon!" - -Veteen loitsittiin luvut, ja vettä otettiin ensinnä suuhun, etteivät -tuskat painuisi sydämeen, sitten sillä valeltiin palanutta ihoa, ja -vihat lähtivät pois. - -Ruma oli _raudankin jälki_, jos rauta oikein pahasti puraisi, ja se -sitten pääsi vihoille. Siinäkin tarvittiin monet loitsut: ensin piti -_veri_ tyrehdyttää, sitten tietää _raudan synty_ ja _perisanat_, -sitten _voiteen luvut_. Kuhmolainen Lehmivaaran ukko pysäytti veren -äyskäisemällä: - - "Seiso, veri, niinkuin meressä vesi, - paasi pellon penkeressä, - seiso, veri, niinkuin seinä, - asu, hurme, niinkuin aita, - lihan lämpöisen sisässä!" - -Puolankalainen kutsui avukseen Neitsyt Maariaa, ja kiantalainen -pyyteli: - - "Piäty, veri, vuotamasta, - hurme huppelehtamasta!" - -Raudansynnyn paljasti Kuhmon ukko: - - "Tiijän sukusi, tiijän syntysi: - maa sinnäi, maa minnäi, - musta multa kumpanenki! - Et ollut suuri, etkä pieni, - kun sinä suosta sotkettihin, - vetelästä vellottihin. - Ei se rauta paha olisi, - ilman käärmehen kähyjä, - ison mustan muojuvia. - Herhiläinen, hiienlintu, - kantoi käärmehen kähyjä, - ison mustan muojuvia, - rauvan karkaisuvesiksi." - -Voidetta tuotti Kovan Jeru mehiläisellä: - - "Mehiläinen, Luojan lintu, - lennä sinne, kunne käsken, - tuo simoa siivessäsi, - kanna mettä kaulassasi - kipehille voitehiksi, - vammoille valevesiksi!" - -Rautaa, joka oli loukannut, piti puraista ja sitten sylkäistä haavaan. -Rautaa myös kuumennettiin ja sillä kierreltiin kipeätä kohtaa. - -Paha oli _pakkasenkin_ panema. Sitä piti hieroa ulkoa, oven kamanasta -otetulla kuuralla taikka painella kylmettyneellä hevosenkakkaralla ja -sanella: - - "Pakkanen, Pyhyrin poika, - vilu ilman hyyhötyinen, - koskas kylmät kynsiäni, - paleletkos jalkojani, - Kylmä soita, kylmä maita, - kylmä kylmiä kiviä, - pakota vesipajuja, - älä riko ristittyä - älä koa kastettua!" - -Lamppuöljyllä kun vielä päälle siveli taikka potunmäihällä, niin siitä -tuskat hävisivät. - -Saunan leppoisa _löylykin_ voi tehdä tuhoja, jos oli haava tai muu -kipeä ihossa eikä kylpyyn mennessä osannut löylyä lumota. Piti vetäistä -henkeä, sitten puhaltaa ja sanoa: - - "Puun löyly, kivosen lämmin, - henki vanhan Väinämöisen, - mene saunan sammalihin, - mene kiukahan kivihin! - Älä sie, löyly, siihen mene, - se on rauvan haava!" - -Toisinaan saattoi puu satuttaa niin ankarasti, että jäsen tuli -kivuille, sai _puunvihat_. Silloin piti kuumentaa sitä puuta, mikä oli -satuttanut, purra sitä, sekä sillä painella kipeätä ja sanoa: - - "Männyn tyvi jos pahoin teköö, - latva mettä keittäköön, - männyn latva jos pahoin teköö, - tyvi mettä keittäköön. - Puu puhas. Jumalan luoma, - vesa, Jeesuksen vetämä, - tule työsi tuntemaan, - pahasi parantamaan, - ennenkuin emolles sanon, - virkan valtavanhemmilles!" - -Jos taas _kivi_ satutti, piti kivellä painella ja paljastaa kiven -synty: - - "Kivi, Kimmon, Kammon poika, - maan muna, pellon kakkara, - Syöjättären syänkäpynen, - Maattaren maan makunen." - -Ja kun _kenkä lyötti_ jalan rakolle, piti polttaa kipene sukkaa ja -kenkänahkaa sekä panna se kipeälle lyöttymälle. Riihellä taikka -leikkuupellolla sattui väliin _siikanenkin_ pirahtamaan silmään, ja -syöpyi se sisään, ellei saatu pois. Silloin piti "tuuliajolla" heti -voitaa ja loihtia: - - "Siikanen sinun nimesi, - maanrikka, pellonrikka, - nouse ylös!" - -Riettaeläimistä oli pelottavin käärme, jota tavallisesti sanottiin -vain _madoksi_. Sen panema pöhöttyi toisinaan vallan kamalasti. -Sitä paranneltiin vesiheinähauteilla, suolavedellä, paineltiin -tammilautasella, kolmenlaisella vaskella, sidottiin pureman yläpuolelta -vesipajulla, hampunkuidulla sekä madonnahalla. Mutta tehoisin oli -loitsiminen: - - "Kuka sinun kulosta nosti, - herätteli heinikosta, - isäsikö, vai emosi, - vaiko veikko vanhempasi?" - -saneli kiantalainen. Ja Ristijärven tietomies manasi: - - "Mato musta, maanalainen, - toukka tuonenkarvallinen, - pihanrikka, pellonrikka, - karva kanervannäköinen, - karva taivahan yheksän, - tule sinä työsi tuntemahan, - pahasi parantamahan, - ennenkuin sanon emollesi, - isällesi ilmi soatan! - Sulakoon sinun vihasi, - niinkuin voi sulattaessa, - rasva räyvyteltäessä, - kesämaijon keltaiseksi, - kalarasvan kaltaiseksi!" - -_Sisiliskokin_ kyllä puraisi, eikä sen "jälen kahtojaa" ollut monta. -Sisiliskon puremaa paineltiin kolmenlaisella vaskella: kattilavaskella, -kuparivaskella ja messingillä, taikka haudottiin metsänlehvillä, -lepän- ja pajunoksilla ja niitynruohoilla ja saneltiin: - - "Sisilisko sirkunrinta, - jok' on vaskesta valettu, - teräksestä temmattu, - tuohitötterö on sinun kotisi, - lahokanto kartanosi, - tule työsi tuntemahan, - pahasi parantamahan!" - -_Sammakko_ niinikään saattoi vahingoittaa, ja sen pilaamalle piti -keittää vesiheinistä hauteet. _Ampiaisen ja herhiläisen_ pistoksille -oli taas omat lukunsa ja lääkkeensä. _Koiran_ puraisema parannettiin -sillä lailla, että paineltiin sitä leipäpalasella, joka sitten -syötettiin koiralle, ja niin sai purija itse omat vihansa. _Hevosen_ -potkaisemaa paineltiin hevosenkavion vuoluilla. Joskus sattui syöjä -saamaan kulkkuunsa _kalanruodin_. Silloin piti polttaa kalanpää -karreksi ja sillä hautoa kulkkua, ja siitä syöjä hökäisi ruodin pois. - -Mutta "mehtäläisen", karhun purennasta, jopa jos "metsä" sai -säikäyttääkään, tarttui _metsännenä_, ja pani tuskille. Silloin piti -viedä sairas metsään, keittää muurahaispesässä vettä, ja sitten sillä -vedellä ja leppävastalla kylvettää, kaataa vesi muurahaiskekoon ja -sanoa: "Tuossa on omasi!" Muurahaispesä kun on metsäläisen ruokaa, ja -siinä on metsännenä itsessään. - -Samoin myös vedestä voi tarttua _vesihiisi_ ja sairastuttaa ihmisen, -vedessä kun on semmoinen _hiimosti_, ja se alkoi kivistää, polttaa -ja turvottaa. Kosken _vesikivellä_ oli semmoinen sairas päästettävä -levillä painelemalla, ja sijaan piti vuolaista hopeata. Vielä pahempi -hiimosti oli kalmassa. Se voi tarttua hautausmailta ja kalmapaikoista -ja kaikesta, mikä oli ollut kuolleiden kanssa yhteydessä. Kalman voi -toinenkin ihminen tartuttaa kuolleitten luilla, kalman mullilla, -ruumiin verellä, hiuksilla. Ja siitä päästäjää ei ollut monta, kun -se oikein otti tulille. Hetevedellä sairasta pestiin, leppävastalla -kylvetettiin, ja vesi vietiin kalmasijaan ja sanottiin: - - "Ota, Hiisi, hienot sukset, - Lempo, leppäset sivakat, - jolla hiihät Hiienvaaraan, - Lemmon vaaraan leuhuttelet!" - -Niinkuin vedestä tarttui vesihiisi, niin myöskin _maasta_, -vesirapakoista, tulisijoista y.m. rupeutui _maahinen_, ilkeä ihotauti, -jota oli yhdeksää laatua: _vesimaahista, ja tulimaahista, savi-, -kivi-, kapi-, sauna-, hevos-, sika- ja lammasmaahista_, aina "ite -kustakin loavusta" [toisintonimiä: maa-, kuiva-, hiili-, -kalmamaahinen]. Maahiset ruohduttivat ihon, toiset nostivat märälle -näpylle ja panivat märättämällä, kuten vesi- ja sikamaahinen, toiset -taas olivat kuivia ruohdunnaisia, semmoista törttänää, jotta iho -halkeili, kuten kapi-, tuli- ja kivimaahinen. Mutta kaikki ne "panivat -ruohuttamalla", jopa niin, että väliin oli sairaan naama, joskus koko -ihokin pelkkänä rupena. Monilla keinoin niitä paranneltiin, kutakin -laatunsa jälkeen. Vesimaahista paineltiin hetteiden ja vesikivien -"hyölällä", levillä, tulimaahista kiukaan kivillä, savimaahista -savella, kivimaahista kivillä, kapimaahista kuusenkoskuksella, -saunamaahista saunanpehkuilla ja saunankiukaan kivillä, hevosmaahista -hevosen- sekä sikamaahista sianlannalla, ja lammasmaahista -lampaanpapanoilla. Olisi pitänyt arvata painella aina sillä aineella, -mikä maahinen oli, muuten ei ollut apua, siksi "koeteltiin ite kuhunni -loatuun, niin tottapa sattui vähän kohalleen". - -Pahojen ihmisten _rikkomisista_ saattoi tulla kovin kipeäksi ja -surkeasti kitumaan. Silloin tietäjä vei sairaan metsään isolle -muurahaiskeolle ja teki kekoon ison läven puoltapäivää ja puoltayötä -kohti ja pujotti potilaansa reijästä kolme kertaa päivän puolelta -yöpuolelle. Sitten teki äijä tulen ukonsärkemistä puista ja kuljetti -sairaan tulen lävitse ja loihti: - - "Kotiinne, konnankoirat, - heimoonne, hiienrakit, - siell' on muutkin murhamiehet, - ikuiset pahantekijät!" - -Kun tietäjä vielä pois lähdettäessä piirsi veitsellä yhdeksän ristiä -jälkeensä, erosi kiduttaja ja meni lähettäjäänsä. - -Oli sitten vielä joitakuita onnettomia vikoja, jotka joskus karkasivat -ihmisen kimppuun. Semmoinen oli _kopristustauti_ eli _virma_. Se voi -tarttua vaikkapa vedestä, jos esim. kalalla ollessa kovasti säikähti, -ja siitä alkoi ihminen pieksäytyä, puristaa kätensä nyrkkiin, purra -hammasta, niin että vaahto kuohui suusta. Virma heittäytyi ikuiseksi -ja ikää myöten aina vain pahentui, ellei heti, kun tauti ensi kerran -kohtasi, joku heittänyt mustaa vaatetta pieksäytyjän päälle, jolloin -tauti loppui siihen. - -Hyvin useasti ihminen _huimeni_, tuli _vähätaitoiseksi_, niin ettei -älynyt mitään, jopa toisinaan raivosikin. Ei tiedetty "suonistako -se heittäytyi", mutta kovasta säikähdyksestä se ainakin tuli, ja -joskus pahat ihmisetkin saattoivat rikkeillään toisen huimaksi, -_raivohenkiseksi_, ja _päänvikaiseksi_. Huimaa koetettiin parantaa -syöttämällä _karhunaivoja_, miehelle uroskarhun, naiselle -naaraskarhun, ja sen luultiin päätä selvittävän. Mutta rikkomisesta -tulleesta raivohenkisyydestä ei ollut päästäjää. - -Paitsi tietäjiä oli terveydenhoitajina ja avunantajina -sairaustapauksissa sekä huonossa voinnissa myöskin _hierojia, kuppareita -ja suoneniskijöitä_. Monet vanhat eukot olivat taitavia kopeloimaan ja -hieromaan jäykistyneitä jäseniä "kansvärkkilinjamentti"-voiteillaan -ja monet kupparimuorit parantelivat sarvillaan selän ja sivujen -kipuja, "jalkojen katkasemista", hampaanpakotusta, ja suonenlyöjä-ukot -napsauttivat raudallaan käsivarteen, sääreen taikka otsaan, laskivat -verta ja paransivat pyörrytystä. Useat näistäkin olivat pikku -tietäjiä, jotka osasivat yhtä ja toista varsinaisen taitonsa lisäksi. - - - - -TIETÄJIÄ JA TAIKUUTTA. - - - "Pirtti on täynnä tietäjiä, - joka loukko loihtijoita." - -Vanhaan hyvään aikaan oli tietäjiä joka kulmakunnalla, toiset kuuluja -kautta koko Kainuun, toiset vain omalla perukalla tunnettuja, -muutamista taas ei omassa kylässä paljoakaan tiedetty, mutta etempänä -olivat he suuressa maineessa. - -_Tietäjä_ oli heidän arvokkain nimensä, mutta mainittiin heitä myös -monella muullakin mainesanalla, milloin leikillään, milloin halveksien. -Sellaisia nimiä oli _taikuri, loihtija, velho, poppamies ja puoskija, -maanmestari ja maajumala_, jopa joskus _pirukin_. - -Miltei kaikenkaltaisissa pulissa, mitä ikänä voi sattua, osasivat -tietäjät antaa apuansa. He parantelivat tauteja sekä ihmisistä että -eläimistä, he selvittelivät huimia ja raivotautisia, poistivat -rikkeitä, karkottivat painajaisia ja päästivät väkien vallasta, he -saattoivat hyvän onnen pilata ja pahan onnen parantaa, he voivat nostaa -madon, "metsän" sekä muita metsän petoja ja voivat ne asettaakin, jopa -karkoittaa pois koko seudulta. Varastetun tavaran he taisivat hankkia -takaisin, tulipalonkin he saattoivat tukahduttaa, ja useasti he olivat -apuna karjaa kevätlaitumelle laskettaessa sekä karjaa metsänpeitosta -päästettäessä. Kaikenkaltaista väkeä he käskivät ja hallitsivat -mielensä mukaan, parat ja tontut olivat heidän apulaisiaan, tuulet ja -sateetkin olivat heille alamaisia. - -Kotikulmillaan tietäjät tavallisesti olivat taitonsa saavuttaneet, -monet olivat jo tietäjiksi syntyneet -- muutamat oikein hammas suussa --- ja perineet mahtinsa isältään tai äidiltään, jopa useassa polvessa. -Toiset taas olivat muuten tietonsa oppineet, toisilta tietäjiltä, -etäisiltäkin, muutamat käyneet Lapistakin mahtia hakemassa. - -Sillä Lapissa uskottiin kaikkein mahtavimmat tietomiehet elävän, -Tuli-Lapissa, jossa taivaantulet talvi-illoin loimottivat, -suolattomassa Lapissa, jossa ei ollut ensinkään asuinhuoneita, -maakuopissa vain oleskeltiin. Siellä oli mahtia, vaikka mihin -asiaan. Siellä elivät semmoiset tietäjät, jotka saattoivat sukeltautua -palavaan _honkaraasuunkin_ tietoja etsimään, ja taas mennä _ammuksiin_, -tainnostilaan, saamaan selvää epätietoisesta asiasta. Tietäjän -apulainen sitten laulamalla herätti päämiehensä "ammuksista". -Pyörtävissä hurjissa _tuuliaispäissä_ sekä tulisissa _lapinnuolissa_ -kulkea vuhkaisivat Lapin tietäjät etelämpänäkin ja ajoivat täältä -metsänviljaa, karjaa ja muuta riistaa omaan tunturimaailmaansa. - -Tuli-Lapista olivat ennen vanhaan useat tietäjät käyneet mahtia -noutamassa. Niin oli Ristijärven Pyhännältä kuulu Eskolainen siellä -matkannut ja palannut takaisin _noitakyydillä_. Kekrille halusi ukko -joutua omaan pöytäänsä, vaikka olikin jo kekriaatto, ja sitä hän -valitteli tietäjälle. Sanoi lapinukko silloin: "Ka, pääset, kun sen -mustan sonnin perimmästä parresta luvannet". Eskolainen lupasi ja sai -semmoisen lennon, että aamulla löysi itsensä kotinsa kekripöydästä. -Hattu vain oli matkalla pudonnut. Mutta kun akkaväki meni aamulla -navettaan, ei sonnia näkynytkään, pää vain oli jäänyt periparteen. Ja -sitä päätä vieläkin kuulutaan aitanparvessa säilytettävän merkkinä, -että niin on asia tapahtunut. ["Näin minäkin sen siellä", tiesi -kertoja-ukko]. Samoin oli myöskin muuan kuhmolaistietäjä käynyt Lapissa -ja kovalla lentokyydillä tullut takaisin, niinikään eräs Paltamon ukko, -jota oli tuotu oikein _noidannuolella_, niin että vain pari kertaa oli -matkalla kolahtanut kirkontapuliin ja kolmannen kopsahtanut -kotipihalle. - -Lapinkävijä Eskolan ukko oli ollutkin suuria mahtajia. Veikaten oli hän -kirkkoonkin mennyt yöllä, hevosellakin ajanut ja hevostaan alttarin -edessä apattanut. Juhannusyönä oli ukko silloittanut leveätä suota, -_astunut_ vain suota pitkin, ja sitä myöten oli silta ihan itsekseen -syntynyt. Väki, jota hän oli hallinnut, oli sillan rakentanut. -Suuren Hiisijärven oli ukko kuivannut ja siinäkin käyttänyt apuna -lapinmahtiaan. Pienen ojan oli vain kuokkaissut kankaaseen ja sitten -nostanut _vesihiiden_, ja se kun oli alkanut riehkaista, niin koko -järvi oli ollut kiehuvana kattilana, ja hirmuisella voimalla se -oli hyökännyt umpinaiseen Tenkalampeen ja siitä taas murtautunut -edelleen. Kalat vain olivat jääneet korvallisistaan puiden oksiin -riippumaan. Yhdeksän syltä oli Hiisijärvi laskeutunut, ja ukko oli -saanut suuret heinämaat. Järven kuivaus muuten tiedetään tapahtuneen -v. 1761, ja Eskolaan kerrotaan tulleen eläjä Hyrynsalmelta, "Pyhännän -Pertuksi" sanottu. Ja talossa on aina eletty vanhankansan opeissa ja -tavoissa. - -Oli sitten muitakin tietäjiä, toiset mahdikkaampia, toiset -vähempitaitoisia. Semmoisia oli _Lusin tietäjä, Hanna-velho_ ja -_Hurtti-ukko_ Ristijärvellä, käärmeiden hallitsijoita ja tautien -parantajia. Semmoisia oli myös _Lassi Heikkinen_ Puolangalla, kuohari -ja kova tietomies, pienoinen, mutta paksu ja pysty ukko, joka jo -puhuessaankin useasti kauhtui ja kiivastui. Tulisella raudalla ja -tervalla kärventäen hän kuohitsi hevosia, ja lakkia kohautellen luki -loitsujaan ja lopuksi viskaten vettä hevosen selkään siunasi tekonsa: - - "Puista pukusi puhtahaksi, - villasi visertäväksi, - kukon lailla kurkistele, - kanan kaunihin tavalla!" - -Mutta jos joku etempää, nurkan takaa toimitusta pilkisteli, karjaisi -Lassi hänelle: - - "Karsta kateen silmiin, - noki noijan sieramiin!" - -Taikka jos hän epäili jonkun katsojan aikovan pilata asian, meni hän, -painalsi silmäilijän olkapäistä istualleen ja tiuskaisi: "Istu sinä -tuossa, jotta minä saan työn tehä!" Eikä päässyt toinen paikaltaan -Lassin päästämättä. Ei pelännyt kuohari pakkastakaan. Oli kerran -viinahallin veikalla pilvettömänä pakkasyönä astuskellut avojaloin -kahden neljänneksen taipaleen Lyly-Hiltulasta Jalkaseen. Eivätkä -paljaat jalat paleltuneet. Toistakymmentä vuotta takaperin oli ukko -kuollut noin 70 vuoden ikäisenä. Vanhempia puolankalais-tietäjiä -oli _Vanhantalon Jökö_ Leipivaaralla. Hän myös oli yöllä kirkossa -kulkenut, avaimen reikään vain puhaltanut, niin että ovet olivat -auenneet. Olipa äijä hevosellakin ajanut läpi kirkon. Suuri tietäjä, -_Käpryhuuleksi_ haukuttu, oli asunut ennen Puolangalla Jokelan luona, -siinä missä nyt on _Autiomännikkö_. Oli ukko ollut niin luotehikas, -jotta kerran, kun talosta puuttui härkä, loitsi sen koskesta. Meni -Käpryhuuli vain vesikivelle ja siinä jyhkeitä luoteitaan lasketteli. -Nousipa siitä vaahtipalli veden pinnalle, pyöri, pyöri kuin -häränsilmässä, jo muutaltihe metsikanaksi, lensi kosken rannalle, -muutaltihe häräksi ja kävi karjaan, ja vähän ajan päästä taas hävisi -koskeen. Mutta karja tuli kantavaksi ja vasikoi. - -Sotkamolaisia tietomiehiä oli ollut _Hepolahden Antti_ ja _Ansamäen -Pekka_, kuolleitten hiiden tallettelijat ja öiset kirkon kävijät. -Hepolehdon tietäjissä oli kuljettu aina Oulun seutuja myöten. Kajaanin -seuduilla, Murtomäellä, olivat eläneet _Mulari, Kallion ukko, Karppinen -ja Tervos-Jussi_. Mularin kartanolla oli ollut palvontakoivukin, pyhä -puu, jonka juurelle oli viety lehmän ensimmäinen juustokuppinen sekä -palanen pikkuvasikan paistia. Kallion ukon kanssa oli Mulari ollut -kiistoissa, karhua olivat laukoittaneet toistensa kimppuun. Karppinen -ja Tervos-Jussi taas olivat olleet kirkonväen haltioita, kummallakin -ollut hoidossaan _kolmenkirkonväki_, jolla olivat "kaikenlaista" -teettäneet. Kalmanväkeä hallitsivatkin useat tietäjät, niinkuin -_Iso-Eljas ja Korpelan ukko_ Kiannalla, _Louhiniemen piru_ Lentiirassa, -_Esko Kettunen_ ja _Pulkkis-Paavo_ Kuhmossa. Viimemainitulla oli -ollut oikein kokonainen _ruumiinkopra_ kontissaan, ja niin oli kontti -ollut kummallinen, että oli ruvennut itkemään, kun ukko pirttiin -mennessään oli ripustanut sen räystäskokkaan. Muita mahtimiehiä -oli vielä _Vaaran kuohari_ ja _Kuustolan ukko_ Kiannalla, edellinen -teilinaulan omistaja, jälkimmäinen _kauniinhevosenväen_ hallitsija, -sekä kuhmolaiset _Selkävaaran ämmä_ ja _Polvelan ukko_, jotka käärmeitä -lähettelivät toistensa päälle, vielä _Keräs-Matti_ Hyrynsalmen -Levävaaralla sekä _Tuijolan Reeta_ Säräisniemellä ja vasta kuollut -_Riviojan ukko_ Vuolijoella. - -Mutta elää Kainuun erämaissa vieläkin joitakuita tietäjiä, vanhoja -ukkoja ja eukkoja, vanhan tietäjäpolven viimeisiä kantoja. Semmoinen -ikäloppu tietomies on _Lehmivaaran ukko_, 78 vuotta vanha _Matti -Kyllönen_ Kuhmossa, Saunajärven takaisilla saloilla, lähellä Venäjän -rajaa. Hyrynsalmen Särkkävaarasta on äijä kotoisin, mutta on jo -nelisenkymmentä vuotta elänyt Lehmivaaran ruununtilalla. Ukon isä -oli ollut vuokkilaisia tietäjiä, ja häneltä on vaari oppinut enimmät -taitonsa, mutta olipa saanut kerran lappalaistakin haastatella. Sokeana -on äijä ollut jo useita vuosia, mutta muuten on hyvissä voimissa vielä, -onpa aika kärsäkkäkin ikälopuksi vanhukseksi. Pirtin peräpenkillä -vaari vain istuu taikka loikoo päivät päästään, mutta aikoinaan hän -on ollut mahdikas mies, nostanut kontiot ja käärmeet, puoskinut -taudit ja tehnyt kaikenlaiset muut tietäjäntoimet, ei pelännyt mitään -väkeä, ei itse paholaistakaan. Olipa kerran Paha eksyttänyt ukon -metsässä, niin että hän oli tullut kaksi kertaa samaan paikkaan. -Silloin oli äijä karmaissut: "Tuohan, piru, vielä kolmas kerta tähän, -niin katotaanhan, kuinka tässä käy!" Hyvin vielä vaari muistaa monet -taikatemput ja loitsut, hyvin tietää taitonsakin. Helposti hän -kehuskelee: "Kyllä sitä minä olen asioissa vielä jotain ukkoa parempi -ollut tähän asti... vain nyt en ole enää... Ei sitä voi mitään, kun ei -nää." Korkealla vaaralla on ukon yksinäinen korpitalo, sinne näkyvät -kaukaisetkin vaarat, ja rajan takana kohoaa korkea laaja Montonvaara. - -Hyrynsalmen Moisionvaaran ja Luvan välisellä salolla elelee Myllylän -talossa kunnan elättinä 90-vuotias _Rämsän ukko, Risto Kemppainen_, -sokea ukko hänkin, kiukaan vieressä ovipuolessa sängyssä loikoilee -ja pureskelee alituisesti tupakkamälliä, joita on pitkä rivi -sängynlaidalla kuivamassa. Siinä on vanha tietäjä, jota eivät -maailmalliset huolet näytä juuri surettavan: laulelee vain ja laskee -leikkiä ja koirankuria kuin pahainen poika. Sillä: - - "Laulaa se laki lupasi, - hyvät herrat helkytellä, - kun ei lakia laula, - eikä herroja häpäise." - -Ja sitten kehaisee tietäjä: - - "Kyllä meillä virsi juoksee! - Kun saisin suulleni suloista, - kesävettä kielelleni, - laulaisin hyvänni virren, - kauniin virren kalkuttaisin." - -Äijä, vanha metsänkävijä, "jänisruijan" haltia, juttelee karhutaiat, -laulaa karhuvirret ja monet muut virret, lukee loitsut ja kertoo -tarinat. Ja kesken kaikkea tokaisee ikäloppu: "Nyt ei auta muu tuuma, -kun laulamaan nyt pitää ruveta". Ja laskee lallatuksen: - - "Kun mie näkisin nätin likan, - niin karkoaisin kaulaan, - palavalla syämellä, - niinkuin tuli taulaan." - -Ja sitten taas tarinoi: "Olin mie ennen sanain seppä ja vallan viisas -puhuja. Olin mie ennen mies... vain mikä nyt lienöö, kun on voimat -mennyt." - -Suuren talon omistaja on ukko aikoinaan ollut, Honkajärven -Honka-Kemppaisessa syntynyt, mutta sitten kaupitellut talonsa ja -ostanut toisen, taas kaupitellut ja ostanut, ja niin viimein joutunut -Rämsävaaran mökkiin ja siitä lopulta kunnan elätiksi. Kova työmies on -äijä nuorina päivinään ollut, mutta ryypiskelijä, ei juomari. Sillä -"eihän tuota minun kohalleni ole viinaa _juuva_ asti ollut, mutta aina -mie _ryyppäsin_, kun vain sain... ja tappelinkin, kun tarve tuli... ja -kirota ravautin, kun suuttumaan satuin". - -Isältään on Rämsänkin ukko mahtinsa perinyt, ja lisäksi vielä -lappalaiselta hänkin hyötynyt tietoja, oli Puolangalla kerran lappia -saanut puhutella, ja siitä oli ukko tullut seutunsa parhaaksi -tietomieheksi, tautien ja kalman päästäjäksi ja kaikenlaiseksi avun -antajaksi, jonka luona on aikoinaan etempääkin kuljettu. Kateet ja -noidat ukko manasi: - - "Minä laulan lappalaisen, - sanansyöjäni sanelen, - puhki leukani puhelen, - rikki rintalastaseni." - -"Muita hän on auttanut, mutta ei voi itseään auttaa", puhelee ukko -muutamakseen ja kertoo, miten hän on monia kymmeniä silmäkipeitä -parantanut, mutta nyt on itse joutunut pimeyteen. "Mutta vanhuuven -vika tämä minulla jo onkin", lisää vaari vielä. Tarinoimisen lopuksi -laukaisee äijä, itseään tarkoittaen: "Toinen puhuu pöljysissään, mitä -vesi kielelle vetää." - -Hyrynsalmella, Kytömäen kylillä, elää toinenkin tietomies, -_Naurisahon ukko_, pieni, mutta teerevä äijä, seitsemissä, -kahdeksissakymmenissä. Suvultaan on äijäkin saanut tietonsa, isä -sekä edellämainittu Keräs-Matti, ukon setä, ovat olleet mainittavia -tietäjiä. Mutta niin on Keräs-ukko ovela, ettei hevillä ilmoittele -salattuja tietojaan, tekeytyy vain tuhmaksi ja tietämättömäksi; saa -olla kyselijä vielä ovelampi, ennenkuin lähtee sanat salasta ilmi. - -Kiannan tietäjistä lienee _Kovanvaaran ukko_, jo useasti mainittu -"Kovan Jeru", etevin, karhumies, tietomiesten jälkeläinen, pieni kiva -ukko, karhuvirsien laulaja, loitsujen lukija, taikojen taitaja sekä -tekijä. Näljängän perukoilla tapaamme _Ketolaisen_ eli ennenmainitun -Jussi Tauriaisen, joka myös tietää ja osaa tauteja käsitellä ja -parannella. Kirkolta Pesiölle soudettaessa kohtaamme _Kylänmäen ukon_, -tuonain mainitun Kuustolan ukon pojan, sokean vaarin, joka vielä -muistaa joukon virsiä, loitsuja sekä taikatemppuja, vaikka ei enää -niihin luotakaan. Ja Vuokille matkattaessa sattuu lähimaille "tohtori" -_Pulkkinen_, kuulu kuohari, joka on virkatoimissaan kierrellyt koko -Kainuun kulman, useat erät retkeillyt rajan takanakin. -- Puolangan -Puokiovaaralla elää mökin ukko, _Simppa Oikarinen_, jonka apuun -useasti turvaudutaan, ja Väyrylässä asuu vanha Latolan vaari, monien -tietojen omistaja, vaikka kirjamiehenä ja "sanan viljelijänä" ei -tahdo enää "turhiin tietoihin" uskoa. Sitten vielä Kuhmon takamailla, -Venäjän rajoilla, Lammasperän _Kivikiekissä_ eli joku vuosi sitten -vanha metsänkävijä, tietäjäsyntyinen tietomies, 70-vuotias ukko, -_Salomon Huotari_, joka on aikoinaan paljonkin tietäjöinyt sekä metsän -käynnissään että muutenkin. Mutta ei ollut ukosta enää tietäjäksi, poti -ankaraa kivitautia, saunassa loikoili taikka pirtinlattialla penkkiä -vasten ryntäillään kykötti. - -On joitakuita naistietäjiäkin, semmoisia kuin vanha mökin -muori, _Reeta Keränen_, Kekkolanmäellä, Hyrynsalmen Kytömäen -kylässä. Vieläkin, vaikka jo vanhuuden heikkona -- muori on -85:n vuoden ikäinen -- pirtissään makailee, säilyttelee mummo -taikapussissaan kalliita kompeitaan: puunliikoja, maanliikoja, -vaskenpalasia ja vanhoja avaimia, renkaita ja rahoja, tärkeää -"kolmenriikinrahaakin". [Ruotsinaikainen raha, jossa on kolme -kruununkuvaa]. Uskoo niitä vanhus yhä tarvitsevansa, kun sattuu mikä -kova paikka tulemaan, eikä henno muori monesti koetelluista kompeistaan -toki luopua. - -Mutta Kajaanin Murtomäellä, kaukana, yksinäisessä metsä talossa -hallitsee _Hautamäen muori_, 78-vuotias leski, _Kaisa-Reeta -Tormulainen_, "Aaron Kaisaksi" sanottu, oikein päätietäjä Siinä on -muori, jonkalaista ei tapaakaan joka mökissä. Lyhyt muori, mutta -tanakka ja terhakka, vaikka onkin kohta kahdeksissakymmenissään. Jo -siinä äkkinäinen melkein pelästyy, kun piippusuinen akka päästää äänen -kuin torvesta, karjaisee oikein, oikein karkeasti ja vielä terästää -puhettaan epälukuisilla perhanoilla ja perkeleillä ja kaikilla -mahdollisilla rumanhengen nimityksillä, niin että melkein tulikiveltä -kärähtelee, taikka sanoo arveluttavimmatkin asiat häikälemättä halki -ja omalla suomalaisella nimellään. Eikä pelota muoria isot eikä -pienet paholaiset, kerran kun oikein kirota säväyttää, niin pelästyä -pitää karvaisimmankin kuvatuksen. Oli muorin saunaan kerran tuotu -"keikkaiset", jotta siellä alituisesti napsutti, napsutti ja möykkäsi. -Muori etsimään; jo äkkäsi, jotta kiukaaseen on kätketty, jo löysikin. -"Täällä perkelees ne saatanat on!" Ei muuta kuin kiuas hajalle ja -kalmanytykät pihalle tulirovioon, ja "voi perr-hana, minkä pamauksen ne -saatanat antoi!" Ja paholaisen täytyi paeta Sillä "sen minä olen aina -sanonut, jotta ittiäni parempaa en minä ole löytänyt!" - -Isältään sekä mummoltaan, isänäidiltä, on Kaisa-Reeta oppinut useat -taitonsa, mutta paljon on hän kuullut myös alussa mainituilta -Murtomäen tietäjiltä, Karppiselta ja Mularilta, sekä Kiuruveden -ja Sotkamon tietomiehiltä, Utriaiselta, Mustoselta ja Piepposen -Lassilta. Voiteilla, kylvyillä, loitsuilla ja kaikenlaisilla -välikappaleilla, maan- ja puunliioilla, "kolmenriikinrahoilla" -toimittelee muori lääkityksihän. "Voijekokelas olen ollut ikäni, -eikä tiijä yksin Kaikkivaltiaskaan, miten minä voiteeni keitän ja -sekoitan." Kaikenlaisia tauteja osaa muori parannella, hullujakin on -hän selvitellyt. Hullun vie hän saunaan, kylvettelee ja valelee, -ryypyttelee ja voitelee, ja "sitte kun sitä oikein alkaa oksettaa -ja oksettaa ja p--ttaa, niin siitä se paranoo". Paljon muorin luona -käydään apua hakemassa, useasti tullaan etäältäkin. Ja vaikka muori -alussa pelästyttää karkealla esiintymisellään, on hän silti hyvinkin -sydämellinen. Jopa hyvästi viihtyy, vaikka viikommankin muorin -kanssa tarinoimassa, syöttää muori viilit ja voit, ja makuuttaa -savukiukaisessa eteispirtissä. - -Kylässä ei Kaisa-Reeta juuri käy. "Saakeliako sieltä hakoo? Tämmöisiltä -syänmailta kun lähtis kylässä käymään, olis päästä pilalla... -Perhana!" [Hautamäestä on peninkulmainen huono polku Murtomäelle.] - -Paitsi varsinaisia kaikenlaisiin asioihin kykeneviä suurtietäjiä, on -vielä siellä ja täällä yhden ja toisen pikku avun antajia, kointukon -tekijöitä, ruusunvoiteen valmistajia, venymälangan laatijoita, -hammassuolain laittajia, ja sen semmoisia, kukin omaan asiaansa -päteviä. - -Joissakuissa vähäisissä puuhissa tultiin toimeen omin voiminkin, -pikkuisien kipujen ja vammojen paranteluissa sekä kaikenlaisten pikku -temppujen teossa. - -Mitä monilukuisimmissa asioissa tarvittiin isiltä perittyjä -tietoja sekä oppeja. Joka työllä ja työnaloituksella oli omat -aikansa, temppunsa ja taikansa. Metsästäjällä oli omat taikansa, -kalastajalla niinikään, samoin maanmuokkaajalla ja karjanhoitajalla, -tervanpoltossakin tarvittiin tietonsa. Ei ollut sitä seikkaa, jossa ei -vanhojen oppia olisi kaivattu. - -Varsinkin oman menestyksen ja hyvinvoinnin turvaaminen tuotti paljon -huolta. Pelättiin kovin pilauksia, kadehtijoita ja katein silmin -katsojia, niitä vastaan täytyi aina olla varuillaan. Jos pahasilmäinen -kävi talossa, oli parasta heittää portille hänen jälkeensä tulista -tuhkaa, taikka jos hän pistäysi navettaan emännän siellä puuhatessa -taikka tuli maitohuoneeseen, oli hänet kieroon silmäten katsottava -kahdeksi. Jos kademielinen kävi kiittelemään emännän karjaa tai muuta -talon hyvyyttä, piti antaa hänelle hyvin ruma vastaus. Ikivanhoilla -taikamerkeillä turvattiin talon astiat ja muut esineet pilauksilta, -tehtiin astian pohjaan, työkalun varteen, laatikon laitaan _viisikanta_ -taikka _tursaansydän_ [toisintonimiä: turskansydän ja tapionkanta] -taikka _kahdeksakulmio_. Voihin piirrettiin, kun se oli astiaan saatu, -kolme ristiä ja hierimeen leikattiin risti sekä ylä- että alapäähän, -tuohisen pohjaan piirrettiin risti ja aisojen nokkiin piti leikata -risti. Aittaa illalla lukottaessa piirrettiin avaimella risti oveen. - -Varkailta suojeltiin tavaroita monin keinoin. Mutta paras oli, -kun otti _kolmen ruumiin mittalangan_ -- pestäessä oli vainaja -mitattu langalla ja vetäisty siihen pituussolmu - - ja pani sen -tavaran viereen vartijaksi. Tulipa vain joku varastamaan, ei päässyt -paikaltaan liikahtamaan, ennenkuin esineen omistaja kävi päästämässä. -Kalmanväki otti niin koville varastajan. Sama temppu tehtiin _ruumiin -mittakepillä_ esim. naurismaalle. Varastetun tavaran takaisin -saamiseksikin oli keinonsa: Pantiin varkaan jäljiltä saatua rikkaa -sammakon suuhun ja sidottiin suu kiinni punaisella langalla, ja heti -joutui varas semmoiseen vaivaan, että täytyi palauttaa ottamansa -tavara. Yhtä kova teho oli myös, jos pantiin varkaan jäljille -rautanaula, jota oli kolme yötä pidetty ruumiin kantapäässä. Tekivät -jotkut vieläkin vahvemman taian: kalvoivat ristimättömän lapsen -ruumiin haudasta, kiilasivat leppänauloilla vitsapannan sen päähän -ja laskivat sen jälleen hautaan. Siitä tuli varas hulluksi. Mutta -jos varkaallakin oli hiukkasen tietoa, vaikkapa siksi, että käytti -varastamansa esineen tulisijalla porossa, niin eivät tehonneet häneen -toisen taiat. - -Monesti varkaat ja muut yökulkijaimet lumosivat taloa vartioivan -koiran, niin ettei se saattanut haukkua. Ottivat taloa lähestyessään -aidasta, kolmesta varaseipäästä lastun suuhunsa, ennenkuin koira -oli huomannut. Silloin ei halli haukkunut. Mutta jos koiran kaulaan -oli sidottu naisten hameen helmapalletta, niin ei saattanut sitä -haukkujaa lumota. - -Oli sitten joitakuita sellaisia tietäjäin salaisia oppeja ja keinoja, -joiden avulla saattoi tekeytyä _näkymättömäksi ja kuulumattomaksi_. -Niinpä jos ken rohkeni mennä ja nylkeä ruumiin ja vetäistä sen nahan -päälleen, sai hän itsensä näkymättömäksi, taikka jos valoi ruumiin -rasvasta kynttilän ja pisti sen yöllä palamaan pöydälle, eivät eläjät -kuulleet, vaikka olisi rosvonnut koko talon. _Kaikkinäkeväksi_ taas -taikoivat tietäjät itsensä siten, että kantoivat metsikanan täkkää -kolme vuotta kaulassaan, paljaalla povellaan. Siitä rupesivat -näkemään piilossakin olevat asiat. Saattoivatpa vanhat tietomiehet -valmistaa "itekseen kulkevan rejenkin". Kolmena pitkänä perjantaina -piti rekeä rakennella, ja joka kaplaanreikään oli pantava rippileipä, -eikä reki vaatinut hevosta eikä muuta vetäjää, itse juoksi vain että -vilisi. Mutta semmoisen re'en tekijä oli jo Pahan vallassa, rumanhengen -voima se oli, joka rekeä juoksutti. - -Mutta eihän ne vanhankansan mahtimiehet Rumaakaan pelänneet, eivätkä -kammonneet, menivätpä häntä joskus haastattelemaankin. Juhannusyönä -menivät ja kiersivät leppäkepillä kirkon kolme kertaa, ja silloin tuli -itse Paha vastaan. Mutta kiertäjä ei muuta kuin tervehti: - - "Terve, perkele, - oohan nimes väärti!" - -Sitten sanoi hän asiansa, mitä vain tietoja ja neuvoja halusi. Paha -oli kyllä kernas niitä antamaan, jopa rupeamaan vaikka kasakaksikin -pahanteossa. - - - - -HALTIOITA JA VÄKEÄ. - - - "Vesi vanhin veljeksistä, - tuli nuorin tyttäristä." - -_Haltioita_ oli kaikkialla, maassa, metsässä ja vedessä, kaikissa -lämmitettävissä rakennuksissa, metsämajoissakin, samoin _väkeä_ ja -salaista voimaa oli miltei joka paikassa. Niin uskoi vanhakansa, uskoi -ja eli epälukuisen haltiaseuran ympäröimänä, palvoi niitä ja etsi -niiltä apua. - -Maassa asui _maanhaltia_, joka joskus nähtiinkin. Jossakussa talossa -se näyttäytyi sarkatakkisena, nahkalakkisena ukkona, toisessa taas -"isona akanhomerona", kolmannessa tiukua helistelevänä "Tiuku-akkana". -Toisinaan oli maanhaltia pahanlainen möykkääjä ja rauhanhäiritsijä. -Niinpä Hyrynsalmen Toivolassa haltia aina yöllä piti röykettä, ja -Kaartilassa se pirtin pöydän takana usein kuorsasi taikka kämmenellään -läjäytteli pöytään. Maanhaltian väkeä oli _maahinen_, jota asusti -maassa kaikkialla ja saattoi tarttua ihmiseen yhdeksänlaatuisena rupena -ja rokahduksena. Monissa vanhoissa taloissa oli _elättipuita_, -joiden juurelle vietiin maanhaltialle uhria. Niin Murtomäen Matalissa -isoa kartanokoivua "piettiin niinkuin jumalana". Samoin Sotkamossa, -Suonenvaaran Kilpelässä oli pihamaalla kolme isoa koivua ja pyhiä -pihlajia, sen aikaisia kuin talokin ja niin pyhänä pidettyjä, ettei -niistä oksaakaan saanut katkaista. Puiden juurille vietiin lehmästä -ensi juustot ja maidot sekä kekrinä viinat ja kaikenlaiset ruo'at ja -Mikkelinä mikkelipässin luut. Siitä karja hyvästi "lykästi" ja talous -menestyi. Nyt on koivuista vain kannot jäljellä. Sillä kun talon vanha -äijä, 90-vuotias Heikki Kilpeläinen, kolmattakymmentä vuotta takaperin -kuoli, jäivät "elättipuut" hoitajatta ja palvojatta ja kuolivat nekin. -Vain pihlajat vielä seisovat aittojen luona. Pyhänä pidetty pihlaja oli -myös Jonkerin Sepposen pihamaalla. - -Metsässä asui _metsänhaltia_, joka toisinaan nähtiin esiintyvän -karvaisena ukkona, Heikkis-Juuso oli sen kerran helatorstaina nähnyt -pikku-ukkona metsolla ratsastamassa. Metsänhaltia liikkui niitä polkuja -pitkin, jotka sydänmailta toivat taloon, sentähden ei metsäpolulle -saanut sytyttää tulta eikä rakentaa taloa, eikä asettua niille -makaamaan. Haltia ei sallinut. Metsänhaltian alaista oli _metsänväki_, -mikä "erinomattain asusti muurahaispesissä". Metsänväessä oli semmoinen -_hiimosti_, jotta kun metsänvarpukin vain sipaisi silmää, niin että -siitä hiukan häpsähti, silloin heti tarttui siitä _metsännenä_ ja teki -silmän kipeäksi ja vaati parantuakseen havulla hautomista. Metsänväki -oli vahvaa väkeä, ja sen apua käytettiin etupäässä karjanhoito- sekä -metsästystaioissa. Metsänkävijät kalvoivat reiän ison muurahaiskeon -lävitse etelästä pohjoiseen ja pujotteliutuivat siitä kaikkine -metsästysvehkeineen kolme kertaa. Varsin kärkästä oli metsänväki -saattamaan ihmiseläjäin piteet _metsänpeittoon_, jos pahat naapurit -vain pyysivät siihen sen apua. Niin saattoi se kätkeä karjan, ettei -löydetty, vaikka karja oli vain "aivan aijan takana", taikka taas -sorkitteli metsässä kiertäen yhtä puuta, niin että valtainen polku -hiertyi kankaaseen. Ei ollut tavallisissa ihmisissä metsänpeitosta -päästäjää, piti kutsua tietäjä, joka saattoi metsänväkeäkin vallita. -Tietäjälle _metsä puhui_, mihin karja oli kätkettynä, ja oikea tietäjä -heti tiesi, onko karja metsänpeitossa, vai muuten vain hukassa. -Muutamat tietäjät käyttivät apunaan kalmanväkeä, joka sitten pakotti -metsänväen päästämään karjan vapaaksi. Ottivat kalmalaudan ja sillä -mittasivat yhdeksän pituutta vainion veräjältä karjapolkua metsään -käsin, kohottivat kolme närettä juurineen ylös ja vuolivat kolme -hopeasilparetta juurien alle ja loitsivat: - - "Päästä, mehtä, meijän elukat! - Vuolen kullat kuunikuiset, - hopeat iänikuiset - näreelle tammiselle, - Mehtolan kuninkaalle." - -Toiset käyttivät saunan- ja riihenhaltian apua, ottivat kadonneen -lehmän kaulaimen ja veivät sen riihenkiukaalle sekä asettivat -saunankiukaasta noudetun häkäkiven siihen painoksi. Jotkut "ottivat -metän vangiksi, jotta sen täytyi päästää". Vanhalla tylsällä puukolla -käänsivät he lehmän jalansijan toisinpäin, kotiin käsin ja pyöräyttivät -puukon metsäveräjäpuun ympäri kolme kertaa sekä vetäisivät metsäpolun -vieressä kolmihaaraisen katajan solmulle. Silloin oli _metsä vankina_ -ja laski lehmät vapaiksi, ennen kolmen päivän kuluttua. Muutamat taas -panivat "pirun pihtiin". He sitoivat punaisella langalla metsäpolun -yli kolme koivua latvoista yhteen, tekivät lankaan kolmisoppisen -solmun ja panivat siihen kolme muurahaista, taikka panivat -hamppuharjan kannonpäähän pystyyn ja sitoivat punaisella langalla -ristiin harjanterälle asetetun, mutkalle taivutetun leppävarvun, -ja sitä hamppupunontaisella tiukkasivat, jotta "päästäkkö pois!" -Muutamat tietäjät tekivät selkänsä takana tuppivyöstään _osmansolmun_ -ja heittivät sen lehmänparteen, muutamat piirsivät leppäpalikkaan -_tursaansydämen_ ja asettivat palikan metsäpolun ylitse latvoistaan -sidottujen koivujen "vahvistukseksi". Jotkut taas vain kutsuivat lehmiä -kotiin, kolme puunjuurta kun oli päällekkäin koholla yli polun, niin -niiden alatse tpryityttivät: - - "Tpry, tpry, Kirjo, - tpry, tpry, Karjo, - tpry, tpry, haikea Haluna!" - -Mutta Hautamäen Kaisa-Reeta sivalsi vain hameen päältään, ruopsaisi -sillä karjapolkua ja ärjäisi: "Se nyt on saatana... Mikä perhana on kun -ei löyvy!" Sitten otti muori polulta kiven ja toi sen lehmän parteen. -Ja löytyipäs heti lehmä! - -Monesti mainitaan metsänhaltiaa _rumanhengen, metsänmörön_, jopa -_pirun_ nimellä. Joskus tekivät metsämiehet _pirun kanssa urkon_, että -saivat lintua niin paljo kuin vain halusivat, ja peuroja ajoi piru aina -Pyhältätunturilta asti pyytäjän saataville. Mutta sitten määräpäivänä -tuli piru noutamaan itsensä urkkomiehen. "Piru" oli itsekin ahkera -erämies, koirineen kulki synkkiä korpia ja ampui metsänviljaa. -Kivikiekin ukko oli kerran kuullutkin pirunkoiran haukkuvan. Metsästä -kuului kiihkeä viukutus, mutta ei näkynyt mitään, ei jälkiä ei otusta. -Ja sen mukaan kuin ukko eteni metsään, kaikkosi viukutuskin ja vilja -sen seurassa. Piru sitä itse ammuskeli. Mutta jos ukko olisi siunannut, -ei piru olisi saanut mitään. Saarenpään äijä oli kerran ampunut oravan -pirunkoiran haukusta, mutta kun oli sen kanssa mennyt metsäsaunaan, -ei äijä saanutkaan yörauhaa, niin oli saunassa räikätty. -- Väliin -kummitteli korvenhaltia metsästäjälle, niin että ajoi selkosen täyteen -karhua, sutta, peuraa, mutta kun metsämies aikoi ruveta niitä ampumaan, -muuttuivat ne miehiksi ja sitten käärmeiksi, jotka rupesivat päälle -yllättelemään. Silloin oli parasta ottaa jalat alleen. - -Metsänhaltian palvontapaikkoja oli, paitsi muurahaispesä, myöskin -_tapionpöytä_ eli _tapionkämmen_ ja _kesyen- eli kesionkanto_. -Tapionpöytä oli lyhyehkö näre, jonka latva oli tasainen kuin pöytä tai -kämmen, ja oksia oli rungossa "tuhansittain". Sille asetettiin metsälle -annettavat lahjat. Metsänpeiton päästössä sitä joskus käytettiin, -ja syyhyä sekä ajoksia siihen ajettiin ja toisinaan taiteltiin -siitä oksia maitopyttyjen pesuveteen, joskus leikattiin sen latva -puurohärkkimeksi. Vietiin myös ennenkuin itsekään maistettiin, juustoa -ja vasikanlihaa sen juurelle "kaikille kateen silmille". Kesyenkanto -oli ikivanha kuiva tervaskanto, joskus maailmassa palanut reikiin ja -koloihin, sydän vain jäänyt pystyyn tikottamaan. Siitä emännät ottivat -tervassäleitä karjaa keväällä ulos laskiessaan, siitä tietäjät -kiskoivat kylvyn lämmityspuuta, ja hautalonki hakkasi siitä pilkkeitä, -kun tervahauta oli pileessä. - -Läheistä sukua metsänväelle oli _kallionväki_, joka oli "kaikkein -vahvinta väkeä", ja kalliossa myös asui "se vanha piru", semmoinen -rumahenki, joka oli joskus vanhoille näytteliytynyt. Selkosissa kun oli -paljon vaaroja, niin niissä se asusteli, ja ihmisiä pelotteli, niin -että tarttui semmoinen _nihkota_, jonka vain oikein lujaluontoinen -tietäjä saattoi ajaa pois. - -Kivikiekin ukko taas karkoitti _kalliolaisen_ asunnostaan, niin että -ampua paukautti peuraväljällä pirtin sillan alle. -- Taitavat tietäjät -ottivat vuoresta kallionväen avukseen, mutta se oli "niippusampaa" -hallita kuin metsänväki. - -Vesissä asui _vedenhaltia, vesihiisi_ eli _Veteinen_, jonka alaista, -oli vedenväki. Veteinen oli joskus nähtykin järvessä, ja oli se -ollut "niinkuin lehmän rapamaha, köllöttänyt ve'essä, mahanalus -kynsiä täynnä". Sitä oli ammuttukin, ja vesi vain oli räiskähtänyt -korkealle, kun se oli kadonnut. Puolangalla se taas oli nähty isona -koirana kohoavan vedestä, samoin Hyrynsalmella suurisilmäisenä, -suurikorvaisena koirana. Uimassa olevan ihmisen saattoi se kynsiä ja -puristella mustelmille,jopa hukuttaakin, voipa joskus uivaa hevostakin -kopristaa reidestä, niin että se upposi. Siksi pitikin aina ennenkuin -meni veteen, heittää siihen joku rauta taikka syytää kiviä, sitten ei -Veteinen koskenut. Joka järvessä oli oma Veteisensä, jopa eri järvien -vesihiidet olivat toisilleen hyvin vihamielisiä. Vuoksissa oli kerran -toisesta järvestä laskettu vettä toiseen, ja silloin oli järvien -Veteisten kesken, kun olivat sattuneet yhteen, syntynyt vimmattu -tappelu, vesi vain oli taivaalle räiskynyt. Vesi kyllä ei lähtenyt -järvestä juoksemaan, ellei osattu _nostaa_ Veteistä, mutta kun Veteinen -nostettiin, niin vesikin kohosi, aina kevättulvan tasalle -- sitä -ylemmäksi ei Veteinen voi kohota -- ja sitten kaivettua ojaa myöten -lähti pauhaamaan, niin että hongat ja vuoret vei matkassaan. - -Tietäjät saattoivat nostaa vedenväenkin avukseen, koskesta alakivestä -sen ottivat taikka järvestä. Metsänkävijät sen monesti nostivat, -etteivät kateelliset pystyneet heidän metsästysonneansa pilaamaan. -Vedenväki oli helpointa hallita, vaikka se olikin vahvinta ja vanhinta -väkeä. Tiedettiinkin: - - "Vesi vanhin veljeksistä." - -Ken vain osasi oikein ottaa vedenväen ja oikein sen hallita, niin ei -kukaan häntä saattanut pilata. Mutta jos ei osannut oikein menetellä, -voi käydä niinkuin Kivikiekin ukon, joka Valkeaisjärvestä otti _unteet_ -ja pani kenkäänsä ja kengän päänsä alle, kun rupesi nukkumaan. Mutta -pian alkoi ukkoa kohti tulla kankaan täydeltä "tyhjää näkymätöntä", -niin että äijän täytyi viedä "unteensa" jälleen järveen. Ovatpa joskus -nostaneet vedenväen toisen kimppuunkin, niin että vesillä liikkuessa -on melalle noussut "kuin musta sonni". Eikä siitä ole päässyt erilleen -muuten kuin heittämällä hopearahan veteen. - -Veteisen sukua oli _hetteenhaltiakin_, pienempi vain, mutta paha, jos -se pahaksi rupesi, eikä sitä kyllä osannut oikein palvella. - -Nuorinta "lohkoa" oli _tulenväki_. Sillä tiedettiin: - - "Tuli nuorin tyttäristä." - -Se oli väkevä väki ja paha ja teki pahan jäljen. Monella tietäjällä -oli tulenväki hallussaan, ja he teettivät sillä paljon pahaa, sillä -kun ei saattanut ensinkään teettää hyvää. Tulenväki ei sopinut yksiin -kirkonväen kanssa, eipä saman katonkaan alle. Hautamäen muorilla oli -tulenväki hoidossaan, ja tuli kerran mies taloon, aikoi yöksi, mutta ei -saanut rauhaa. Huone alkoi ryskyä ja paukkua kuin pakkasella, ja miehen -täytyi lähteä pois. "En sovi minä tässä olemaan", sanoi lähtiessään. -Miehellä oli kirkonväki muassaan, ja tulenväki oli kirkonväkeä -voimakkaampi, eikä suvainnut sitä lähellään. - -Tulenväen sukua oli _pajanväki_, joka asui pajassa alasimen vieressä -taikka tulihormin tienoilla ahjossa. Se oli niin vahvaa väkeä, että -"sen eelle ei ole käynyttä". Mutta se oli hyvää väkeä, ja sen sai -mukaansa, jos otti karstoja alasimen vierestä pölkyltä. Muutamat -tietäjät pelehtivät pajassa karhunrakolla ja nostivat pajanväen -jonkun henkilön kimppuun. Niistä rikkeistä ei päässyt muuten kuin -piti sairas viedä pajaan ja hormista kolmesti paljaisiin takasiin -palkeilla puhalluttaa. - -Kirkkomailla, kalmistoissa, kalmaraunioissa ja kalmapuiden juurilla -asusti _kalmanväki eli kirkonväki_. Siellä pitivät majaansa -myös _manalaiset_, joita mainittiin varsin monilla nimillä. Ne -olivat _massilaisia, kalmalaisia, keijulaisia_ ja _keikkaita, -ruumiinhaltioita, hittusia, kyöpeleitä, rumia henkiä_ ja _riesoja, -tyhjiä, joutavia_ ja _näkymättömiä_. Ne olivat semmoisia kuvatuksia, -jotka liikkuivat suurissa lukemattomissa parvissa niinkuin sääsket -ilmassa, kun ne lähtivät kalmapaikoistaan vaeltamaan. Niitä oli -kaikennäköisiä: jalkapuolia, käsipuolia, silmäpuolia, isonokkia, -valkolakkeja, semmoisiakin, joilla oli vain yksi silmä otsassa. -Semmoisiin paikkoihin, joissa kohta tapahtui kuolema, ne useinkin -olivat menossa, ja kuolinhetkellä olivat pahat hittuset kehnon -kuolijan pääpuolessa, hyvät jalkopuolessa, hyvän kuolijan taas -päinvastoin. Maita matkatessaan ne hokivat: "Pois sokean tieltä!" Ja -semmoisen ihmisen, joka niitä näki, oli väistyttävä syrjään, taikka ne -heittivät hänet yli aidan pellolle. Niin tekivät Jänesahon Leenalle -Säräisniemellä, ei äkännytkään hän astua sivuun, kun ruumista tuotiin -vastaan, ja silloin heti lennätettiin akka pellolle. Mutta jos näkijä -oli peloton tietäjä, joka uskalsi polkaista jalkaa ja sanoa: "sivu -syyttömistä!" niin kyllä heti aukeni kuja hittusten parveen. - -Niitä oli joitakuita semmoisia ihmisiä, _näkijöitä_, jotka saattoivat -nähdä kalmalaisia, kun ne olivat liikkeellä. Näkijäksi tuli, paitsi -ruumiinsaippualla silmänsä pesemällä, myös, jos säikähti kalmapaikassa -taikka muuten vainajaa pelästyi, taikka jos tietäjä kalmanytyköillä -sipaisi silmät, taikka työnsi vainajaa vetämään valjastetun hevosen -mahan alatse. Näkemisestä taas saattoivat tietäjät parantaa: -pesivät, valoivat ja veivät pesuveden kalmapaikkaan taikka heittivät -kirkolle käsin. Kalmalaisten näkijä oli myöskin kukko, ja sitä kyöpelit -pelkäsivät. Ennen vanhaan oli ihmisillä ollut kukko kainalossa, kun -piti pimeissä mennä kirkkomaalle. Kukko oli heti parkaissut, kun oli -nähnyt kalmalaisen, ja silloin kyöpelit lähteneet pakoon. - -Mutta tietäjät eivät pelänneet kyöpeleitä, he päinvastoin menivät öisin -kirkkomaalle ottamaan kalmanväkeä. He nostivat kuolleita haudoistaan, -jopa niin että ne ihan ilmihaamussaan esiintyivät niinkuin kuuna -päivänä ennen eläessään. Kalmanväen saivat tietäjät mukaansa, kun -ottivat kirkkomaasta _kuolleitten multaa_ -- varsinkin pääkallosta -karistettua -- pikku _nytykköihin_, ja väki seurasi nytyköitä. Vanhat -tietäjät oikein avasivat haudan, avasivat arkunkin ja kolme kertaa -hopearahalla nostivat multaa kolmeen nytykkäänsä ja sanoivat: - - "Nouskoot seittemän äitin lapset - yhellä kerralla!" - -Hopeata vain vuolaisivat sijaan. Vieraasta navetasta kävivät -tietäjät keritsemässä lampaista villoja nytykköihinsä, kiersivät -villat riepuun, tuoheen ja nahkapussiin taikka punaisella langalla -sidottuun vaatemyttyyn. Nytykät kannettiin joko liivintaskussa, taikka -vyöhön asetettuna vatsan alla ohimossa. Oikein täydellisen ja lujan -kalmanväen sai, kun otti multia kolmelta kirkkomaalta. Semmoinen vahva -_kolmenkirkonväki_ oli ollut Karppis-tietäjiillä sekä Tervos-Jussilla -Murtomäellä, samoin eräällä kuhmolaisella taikurilla. Silloin sai jo -aikaan melkein vaikka mitä. Mutta kalmanväki oli vaikeata hallita, -se kun ei tahtonut pysyä alallaan, toimetonna, vaan sillä piti aina -teettää, mitä tahansa, hyvää taikka pahaa. Ja taas, jos ei sitä osannut -oikein hoitaa, saattoi se ruveta itse isäntäänsä ahdistelemaan. -Varsinkin jos nytykät saivat kastua, joutuivat vedenväen kosketuksiin, -hirmustui kalmanväki ja lennätti kantajansa taivaalle. - -Monesti veivät tietäjät kalmanytykät jonkun vihaamansa naapurin -huoneisiin, pirttiin, saunaan, riiheen, navettaan, kätkivät jonnekin -piilopaikkaan, uunin taakse _leppälootaan_, taikka portaiden alle, -sillan alle, nurkkakomeroon. Silloin alkoi huoneessa tyhjä möykätä, -viskellä astioita, huonekaluja sekä pitää kaikenlaista pauketta. Niin -oli laitettu möykkääjä Iivantiiralla Haukilehdon navettaan sekä -Lammasperällä Niemisen vanhaan pirttiin, samoin Hautamäen muorin -saunaan. Mutta jos toinen löysi nytykät ja vei ne _hetteeseen_, kävi -väki vaivaamaan tuojaansa, jopa tappoi hänet, jos nytykät poltettiin -_alakivellä_. - -_Painainen_ oli "yhtä luokkoo manalaisten kanssa". Sen oli joku -pahansuopa nostanut ja saattanut ihmistä vaivaamaan taikka hevosta, -lehmää rasittamaan. Tuli se myös siitä, kun säikähti kuollutta, jotta -"ruumis rupesi päälle pakkaamaan". Sen saattoi tuimalla tulistumisella -karkoittaa. Lehmivaaran ukko sanoi paukauttaneensa kirveellä seinään ja -kirmaisseensa: "Ootko sinä parempi minua? Jos luulet olevasi parempi, -niin tule käsiin!" Mutta jos tiedettiin, että painajainen on tullut -maan päällä olevasta kuolleesta, käytiin vuorostaan häntä -säikäyttämässä. Mentiin riiheen, viskattiin huppu vainajan päältä pois -ja kepillä säväytettiin häntä ja sanottiin: "Mitä sinulla on minun -kanssani tekemistä?" - -_Ne tiet ja polut_, jotka veivät talosta _kirkolle_ käsin, olivat -keijulaisten ja kalmalaisten kulkukeinoja, samoinkuin selkosille -vievät polut olivat metsänväen käymäteitä. Niillekään ei saanut asettua -makaamaan, eikä sytyttää niille tulta. Määttä-Joopinkin, joka kerran -nukahti kirkkopolulle, heittivät kyöpelit syrjään. Joopi ei kyllä siitä -sen enempää säikähtänyt, kysäisihän vain: "Oliko mies raskas?" - -Oli sitten vielä joukko haltioita, jotka asuivat ahtaammilla aloilla. -Semmoisia olivat asuntojen, saunojen sekä muiden rakennusten haltiat. -Jokaisessa asunnossa oli oma haltiansa, _pirtinhaltia_, mies tai -nainen, aina sen henkilön mukaan ja näköön, joka oli ensimmäisen -tulen virittänyt asuinsijalle. Pirtinhaltia näytteliytyi tavallisesti -erinäisten tapausten edellä, tulipalon, kuoleman tai muun suuren -onnettomuuden uhatessa, mutta saattoi se vaaran lähestyessä herättää -talon väenkin: "Nouskaa, nouskaa ylös!" - -Saunassa taas hallitsi _saunanhaltia_, joka oli varsin vihainen, jos -käytiin lauantaina päivänlaskun jälkeen kylpemässä. Pääkkölän vanhalta -muoriltakin, Kuhmossa, oli haltia kiskaissut nahan orteen, ja muuatta -Jonkerin miestä oli se koko yön kylvettänyt ja löylyyttänyt. - -Pajassa eleli kova _pajanhaltia_, ja riihessä asuili _tontti_, ja -purojen pienissä hierinmyllyissäkin oli haltiansa, hyväntahtoinen -äijä, joka huolehti, ettei mylly saanut tyhjään kieputtaa, tuli -myllysaunan ovelle ja sanoi käyttäjälle: "Mylly tyhjään jauhaa!" -taikka: "Nietua mylly kitkuttaa!" Isona hakulipartaisena ukkona oli -myllynhaltia joskus nähty. - -_Metsätulillakin_ ja _metsämajoilla_ sekä _metsäsaunoilla_ oli oma -haltiansa. Missä vain kolmekin yötä pidettiin tulta, siihen haltia -suopeutui elämään ja paneutui sen haalimiseksi, ken viritti ensimmäisen -tulen. Siksi aina, yksinpä metsämajallekin asettautuessa, kysyttiin -haltialta levähtämislupaa, ja taas pois lähdettäessä hyvästeltiin: - - "Hyvä käyköön: kättään lämmittäköön, - paha käyköön: kätensä polttakoon!" - -Mutta itse _ihmisilläkin_ oli haltiansa. Varsinkin suurilla mahtajilla, -tietomiehillä se oli hyvin voimakas ilmiö, joka jo etukäteen kulki -isäntänsä tuloa ilmoittaen. Semmoinen edelläkävijä ennustaja oli -Varhantalon Jököllä Leipivaaralla. Kun ukko oli yölläkin kotiin -saapumassa, tuli hänen haltiansa jo edellä herättämään emännän -sytyttämään tulta. Jökö kun kylästä kotiin lähtiessään aina kerskuen -uhkaili: "Jos ei vain ole tuli kotona päreessä, niin tuleen pistän -koko talon!" Mahtava haltia oli Venetheiton tietäjälläkin, Matti -Pikkaraisella. Hirveän melun ja pauhun kanssa se ukon edellä aina -liikkui, vastaantulijat luulivat itse Pahan olevan tulossa, kun -metsä niin vonkui ja ryski ja piti jyräkkää -- ja tulikin vähän ajan -kuluttua vain tietäjäukon käriläs. - -Ihmishaltian sukua olivat myös _parat_ ja _tontit_, semmoiset -haltia-apulaiset, joita ennen vanhaan tiedetään vauraissa taloissa -olleen. Para oli emännän apulainen, emännät sen itse _synnyttivät_ -saunassa _leppäpalikkaa_ puohtimessa hyssytellen ja laulaen: - - "Synny, para, synny, para, - voita, maitoa kantamaan, - ei lie korva kuulemassa, - eikä silmä näkemässä." - -Ja puohtimesta kohosi "sellainen räpsäke", jolla oli pää kuin -lankakerä, ja lähti lentämään. Oli erikoinen _säntiaikansa_, jolloin -para oli synnytettävä, ja paralle oli emännän uhrattava puoli omaa -henkeänsä sekä puoli kellokaslehmän henkeä, niin että se oli osa -emännästä, osa kellokkaasta. Navetassa para sitten hääri _lehmien -hoitajana_, ja kantoi naapuriemäntien maitohuoneista oman emäntänsä -astioihin maitoa, kermaa ja voita. Paraa oli vuorostaan lehmänannilla -ruokittava, navetan ikkunasta viskattiin sille viiliä. Mutta jos sitä -kohdeltiin huonosti, herkesi se kantamasta, jos sen tappoi, kuoli sekä -emäntä että kellokas. - -Vanhoilla, äveriäillä äijillä oli taas tonttinsa, joka kantoi heidän -aittaansa viljaa sekä latoihinsa olkia. Vilja-aitoissa oli heillä -oikein vartavastinen _tontinkontti_, suuri puolentynnyrin vetoinen -tuohikesseli, joka riippui seinällä sitä varten heitetyssä -luontaisessa seinähirren oksanaulassa. Vanhana harmaana vaarina -tontti joskus nähtiinkin, valkea pitkä sarkatakki päällä, liinapuksut -jaloissa. Semmoisena oli Päätalon tontti entisinä hyvinä aikoina -liikkunut pitkin Kiantaa kanniskellen kotiinsa kokonaisia olkimittoja -selässään. Suoraan oli se vain halki järvien kahlaillut ja järvien -syvyyksiä sanellut: - - "Akoss' oli alle polven, - Pärsämössä päälle polven, - vain Tormua syvä syvyys, - siinä kastui kaationi, - liinapuksuni likosi." - -Ahkera oli tontti toimissaan ollut. Laajankin tontista Hyrynsalmella -tiedettiin: - - "Ei ollut laiska Laajan tontti, - teki tietä Teerelästä." - -Talon aitan ovea illalla lukittaessa ei saanut siunata eikä oveen -piirtää avaimella ristiä, kuten oli tavallista. Silloin ei tontti -viljakontteineen päässyt sisään. Päätalossa oli kerran tontin täytynyt -tunkeutua aittaan katon kautta, päivitellen: "kun piikahurtat siunaavat -oven, jottei pääse oven kautta". Päätalossa olikin ollut viljaa aitassa -aina yltäkyllin, eikä se kulunut paljon syömälläkään. Koko talven kun -15-henkinen perhe oli sitä kuluttanut, oli jyvähinkaloon tullut vain -semmoinen kolo kuin koiran makaus. - -Aittaan, saunaan tai johonkuhun muuhunkin huoneeseen oli tontille -valmistettu ruoka-ateria, kekrinä oli ruokittu talon parhaimmilla ja -pidetty kaikin puolin hyvänä. - -Mutta sitten nuoren polven noustua, vanhan hautaan vaivuttua, oli -Päätalossakin vanha kotihaltia unohdettu, heitetty sen ruokkimiset -ja palvomiset. Siitä oli valkotakki vaari pahastunut, vihoissaan oli -äiskännyt: - - "Kannoin, hyörin, - tein työtä yötä, päivää, - eikä anneta enää, - ei olutta, ei viinaa." - - - - -LUONNONTIETOA JA ELÄINOPPIA. - - - "Aika vanhin, avaruus suurin." - -Suurien salomaiden eläjillä on aina tarkka luonnon tuntemus. He elävät -välittömässä kosketuksessa suuren luonnon kanssa ja saavat monesti -kuulla luonnon syvimpiäkin ääniä ja nähdä sydänmaiden alkuperäistä -elämää, vetää vereensä sen henkeä, niin että itsekin muuttuvat -renkaaksi erämaan elämän suuressa ketjussa. - -Kaikista luonnonilmiöistä ja toiminnoista, eläimistä ja esineistä -oli Kainuunkin kansalla omat isiltä oppimansa, omien kokemuksien ja -havaintojen vahvistamat tiedot, useastikin varsin mielenkiintoiset ja -huvittavat vanhan väen viisaudet ja mielipiteet. - -Valtavin luonnonilmiöistä, "karkeaääninen" ukkonen oli varsin -pelättävä, pilvissä piilevä taivaan voima, jota ei kenkään saanut -kostamatta pilkata. Se sai alkunsa siitä, kun taivaan pilvissä lämmin -ja kylmä paukaisivat vastakkain. Pelätä sai sen paukauksia syntinen -ihminen, hiljaa ja vakavana oltiin silloin pirtissä ja lapsiakin -kiellettiin meluamasta. Mutta vielä enemmän kammoi ukkosta rumahenki. -Sillä juuri häntä ukkonen paukauksillaan ja tulinuolillaan tavoittelu -Peloissaan syöksähteli Paha piiloisiin paikkoihin, yritti useasti -kätkeytyä puihinkin, varsinkin onttoihin keloihin, ja silloin sinkautti -ukkonen nuolensa niihin ja iski puun säpäleiksi. Siksi ei ollut -turvallista mennä ukonilmalla isojen puiden alle suojaan, mutta jos -puukolla piirsi ristin puun kylkeen, ei rumahenki päässyt siihen, eikä -ukkonenkaan iskenyt. - -Varsin komeina pimeän talven ilmiöinä leimusivat öisellä avaruudella -_taivaanvalot_ eli _revontulet_ valaisten korpien autioita lumikenttiä. -Silloin tiedettiin Tuli-Lapissa Jäämeren lainehtivan ja räiskyttelevän -vettä kallioihin, niin että höyry nousi taivaalle. Kun valot -leiskahtelivat oikein korkealle, ennustivat ne tuiskuista ilmoja, mutta -alhaalla ne paloivat pakkasiksi. Ei revontulienkaan kanssa saanut mennä -pelehtimään, eikä niille viheltelemään. Siitä ne kiivastuisivat ja -pahastuisivat, alkaisivat kovemmin sähistä, oikein korvissa kärähdellä. - -_Vesikaari_ eli _taivaallinen kaari_ oli ukko Noakin päivistä asti -tunnettu kaunis taivaan värivemmel. Se joi vettä järvistä ja hetteistä -sadesäiden varaksi, nielaisi useasti sammakoitakin, olipa joskus -ahmaissut miehenkin veneineen taivaan avaruuksia soutelemaan. - -Taivaan pilvissä vesi sitten kierteli ja lankesi taas maahan niin -hyville kuin pahoillekin. Joskus putosi taivaalta _pilveäkin_, ja se -oli kuin sammakonkutua, sulavaa hyytelöä. Vanhat ottivat sen talteen -viinapulloon, käyttivät sitten pistoksiin, ammuksiin sekä lapsen -synnytyksiin. Taikka leipoivat löytäjät siitä pienen _pilvirieskan_, -jolla saattoivat taltuttaa pahoille töille pyrkivän tulen vallan. - -_Tuuliaispää_ oli pirunpuuskien puhalluksia, ja se oli jokaiselle -tunnettua, että siinä matkasi _lapinnenä_. Se pyöri väliin myötäpäivin, -väliin taas tohisti vastahankaan. Silloin kun se kiersi vastapäivään, -kiersi se lämpöisiksi säiksi. Merkille pantuja taivaan tuulia -olivat myös _kevät- ja syysmyrskyt_ sekä _itätormit_ ja _Tapion -riihenpuinnit_. Ilmansuunnat olivat, _pää_- eli _poikkipohjoinen, -itäpohjoinen, itä, vesietelä, korkea- eli poikkietelä, länsi, luet -eli pääluet ja luetpohjoinen_. - -Taivaan monimuotoisella _kuulla_, joka oli "maailman ikuinen, vain -ei viien viikon vanhaksi elä", oli kumma vaikutus ihmisen elämään ja -maan kasvullisuuteen. _Kuuton aika_ oli pimeä aika, mutta mitä puuhasi -silloin, kun näki ensi kerran _uudenkuun_, sitä hommaa riitti koko -kuuksi. Tekivät nuoret myös taikoja uudenkuun nähdessään, kiersivät -puukolla seisomasijansa, sitten vasemmalla sukallaan ja kengällään -- -vetäisivät ne jalastaan -- kiersivät vasemman kantapäänsä ja ottivat, -veivät multaa päänsä alle sänkyyn ja sanoivat: - - "Näytä, uusikuu, mun kultani!" - -Siitä kolmen yön perästä näytti. _Yläkuulla_ kylvivät vanhat ukot -rukiinsa, jotta se paremmin säilyisi talven alla, _kuun kannalla_ -jos olisi kylvänyt, olisi hanki kadottanut laihon. Yläkuulla myös -huoneenhirret ja veneen ainespuut hakattiin. - -Kuun asennosta ennustelivat entiset miehet jumalanilmoja. Jos uusikuu -kiikkui kynsistään avaruudella ja näkyi koko haamullaan, oli se -huonoiksi ilmoiksi ja nöyriksi säiksi, mutta jos se kelletti kyljellään -ja piirtyi vain kapeana sirppinä, oletteli se pakkasiksi. Kuun _kehät_ -taas olivat, milloin pakkasiksi, milloin leudoiksi ilmoiksi. - -Kuun tervaaminenkin oli tuttu juttu. Se oli _Rahko-Matti_, joka tahtoi -mennä rosvontöihin, ja aikoi ensin tervalla pimittää kuun, mutta -tarttuikin siihen suteineen ja tervasankoineen. - -_Päivä, kulta aurinkoinen_, oli lämmön ja valon antaja, samoinkuin -tulikin, "aurinkoisen pojan poika". Hyviksi säiksi, ihaniksi ilmoiksi -se hyvännäköisenä aamulla nousi, samoin illalla meni mailleen, mutta -pahoiksi ilmoiksi se oli pahannäköisenä. _Iltaruskot_ se loihti sekä -_aamuruskot_: - - "Syysruskot lämpimiksi, - kevätruskot keliksi." - -Toisinaan se laati _kehän_ ympärilleen, milloin sateiksi, milloin -kylmiksi ilmoiksi, milloin suveksi ja kauniiksi päiviksi, varsinkin jos -se kehästä vielä kohotti ylöskäsin _suvenveneen_, "semmoisen keukulan", -tiesi se suvisäätä. Toisinaan päivä vielä sai _sapen_ sivuilleen, -"kahen puolen kehästä". Edellä oleva sappi muistutti ennemmäistä huonoa -säätä, jäljessä kulkeva vasta-aikaista. - -_Tähdet_ olivat taivaanmerkkejä, joiden liikkeistä pitkinä talviöinä -tarkattiin päivän tuloa sekä "yön merkkiä" sekä kotipirtillä -että silloin, kun metsiä käydessä maattiin hongalla. Merkillisin -tähtiryhmä oli _otava_, seitsentähtinen taivaan kiertolainen, joka -päivän lähestyessä oikaisi pyrstönsä koitetta kohti. Tunnettiin -myös viisitähtinen _lapinotava_ sekä tiheä ryhmä, _seulajainen_ eli -_seulainen_ ja _Mooseksen_ eli _Maariansauva_, tuttu _kolmitähti_, joka -kiersi ympäri taivaan, tunnettiin _pohjantähtikin_, taivaannapa, sekä -kaunis _ehtootähti_, joka sitten taas _kointähtenä_ vilkutti. Mutta -linnunradasta, taivaan vaaleasta vempelestä, tarkattiin talvenlaatua, -ja _pyrstötähti_ ilmestyi avaruudelle sota-aikoja sekä suuria -hallavuosia ennustamaan. - -Ilmanlaadun ja vuodentulon ilmoitti luonto itse jo edeltäkäsin monella -muullakin tavalla, kun vain ymmärrettiin ottaa merkeistä vaari. Sateen -edellä _tervapääskyt_ "ränkivät" ja _mustat perhoset_ lentelivät, mutta -poutailmaa tiesi _sittiäisten_ pörrääminen ja _valkoisten perhosten_ -lipattelu sekä _kuikan, kurjen_ ja _kärjen_ laulaminen. Pakkasta -ennusti veden pakeneminen _uveavantoihin_. Lumen sataminen lehteen -tiesi kovaa talvea, ja lumetonta talvea seurasi poutakesä sekä -paksulumista talvea sateinen suvi. Jos _pihlajissa_ oli paljon marjoja, -tuli römpsyinen syksy. Kuusien runsaat käpyvarastot ennustivat -maamiehelle täysiä ruislaareja, mäntyjen taas hyvää ohravuotta. Hyväksi -vuodentuloksi oli myöskin hyvä hillavuosi sekä syksyiset jäänpesiäiset, -kun hevoskanto-jäät suvesi vesikaljamalle, samoin vielä, jos talvella -lumikinokset kiersivät seiniä etäältä. Mutta huonoa vuotta saatiin -odottaa, jos kinokset pakkautuivat seinien vieriin, jos käki tuli -kukkumaan hangille, metsikanat nousivat havupuihin, ja hiiret syksyllä -kovin töhersivät ja sotkivat elokokoja. Ja vielä, jos _sumu_ ennen -Maariaa kohosi hangista, niin tuli yhtä paljon ennen Perttulia halla, -mitä korkeammalle sumu kohosi, sitä korkeammalle nousi hallakin, -vaarojen harjallekin, jos sumu nousi niin ylös. Mutta pienet -_lumikirput_ talven hangilla kertoivat kesällä toukoviljoihin tulevasta -ruosteesta; ja sitten heittikin ruosteen pohjatuulella hienossa -sumusateessa. - -Maaliskuussa Maarian tienoissa tutkivat vanhat ukot tulevan kesän -laatua. Päivän paistaessa tiirailivat äijät pitkin maanpintaa aurinkoon -päin. Jos hanki oli selvä ja kirkas, ja aurinko paistoi lämpöisesti, -tuli hyvä kesä, mutta "jos maanlaita oli vaskenvärinen ja maanavaruus -vaskenvärinen ja ölläkkä kuin vaskikattila, tuli huono kesä". - -Ilman ja sään sekä vuodentulon ennustajina toimivat linnutkin, jotka -olivatkin eläinryhmän tutuimpia olioita. - - "Puolikuuta peipposesta, - västäräkistä ei vähääkään", - -laskettiin kesän tuloa. Mutta jo ennen niitä ilmestyi keväisille -hangille isoina vilisevinä parvina pyrähtelevä pulmunen, jonka tulosta -laskettiin viisi viikkoa kesään. Aikaisena kevätviestin tuojana tuli -myös _kivenvika_, ilmojen ylhäinen laulaja. Kun se oikein korkealle -jaksoi kohota, silloin ilmat pian lämpenivät, mutta jos se vain -alhaalla äystäsi, oli korkeuksissa kylmä ja kesti vilua ahtaallakin. - -Kesän suussa sitten tulivat muutkin kesälinnut, _pääskyt, västäräkit, -raunioruntit [kivitasku], leppätertut, tiltaltit [tynnyrilintu], -urpiaiset, sirkkuset, leivoset [peipponen]. Käkikin_ saapui -ahoille kukkumaan ja _kurjet_ soille rallia pitämään sekä muut suo- -ja vesilinnut. Käki oli kumma lintu, ylpeä laulaja, joka liikkui -aina palvelija, _käenpiika_, matkassaan. Siitä itsestä ei ollut -minkään hommaajaa, piiallaan teetti kaiken, ja lauluaikansa loputtua -heittäysi haukaksi sekä ensi töikseen söi piikansa. Käen pesää harvoin -löydettiin, joskus oli tavattu hongasta, kärjenliukusta, ja oli siinä -ollut viisi munaa, yksi hyvin pikkuruinen. Pesän löytäjä ei kyllä ollut -mielissään, sillä: - - "Autuas käen ampuu, - vaivainen pesän löytää." - -Käki saattoi pilata ihmisen, jos huomeneksella suuruksettomalla -suulla sai kuulla sen ensi kukkumisen. Piti sentähden aina heti ylös -noustua haukata leipää ennenkuin meni ulos. Voi pilauksen parantaa -siten, että heti meni ja haukkasi haavankuorta, ja niin paha oli -pilaus, jotta puraistu haapa kuivui. Mutta muuten käeltä tiedusteltiin -elämän pituutta, sanottiin sen kukuntaa kuultaessa: - - "Kuku, kuku, kultarinta, - keltarinta keikuttele, - minun pitkä ikäni määrä!" - -Samoinkuin käki, saattoivat muutkin linnut pilata. Kuikan pilaus oli -huonoksi onneksi kalamiehelle, kurjen pilaus muuten pahaksi. Sillä: - - "Kurjen pilaus kuivovaa, - käen pilaus kääkistää." - -Pääskyn pilaama kovin päivettyi, ellei heti pessyt kasvojaan ja -viskannut vettä pilaajan jälkeen. - -Oli kesällä parhaana aikana elämää ja ääntä ja iloista laulua -kaikkialla. Metsissä oli vielä _rasva- ja pakastiaisia, käpylintuja -ja tervapääskyjä, tikkoja ja palokärkiä, laulu-, kido- ja -murarastaita, kuukkeleita, harakatta, korppeja, närhejä ja variksia, -pyitä, teeriä, metsoja ja metsikanoja_ sekä kaikenlaisia havukoita -ja _iskulintuja: kokkoja, huuhkajia, koppelohavukoita, teeri- ja -hiirihavukoita, pulliais- ja pöllöhavukoita_. Ja soilla oli oma -lintumaailmansa. Siellä riklatti _suokurvi_ ja mäkätti _taivaanmäkärä_ -sekä heinikossa kärähteli _päivänpiiliäinen_, [päivänpiiliäinen, harmaa -rastaankokoinen lintu] ja _rantasipi_ huuteli "tsippitliitä", _viklat_ -viklattivat, ja _liejukukot_ pöyhistelivät komeaa kaulustaansa. -Järvissä ja lammissa taas _sorsat, telkät, koskelot, kuikat_ -elämöivät. - -Närhi oli kummallinen lintu. Se heti keväällä, kun käki tuli, -katosi, "hiiteenköhän katosikin", ja palasi vasta sitten, kun käki -oli lähtenyt pois. Se pelkäsi käkeä, se kun oli ennen vanhaan -saanut käeltä varastaen vaihtaa komean puvun ja oman huonon harmaan -verhonsa heittänyt sijaan. Kumma lintu oli korppikin eli _koro_. Se -vahinkoja lonkkui, ja sillä oli rinnassaan salattu sulka, joka jokeen -höyhennettynä lipui vastavirtaan. Sen kun olisi saanut lakkiinsa, niin -olisi ymmärtänyt korpin ja kaikkien lintujen kielen. Palokärkikin -oli merkillinen lintu: jos siltä elävänä tempaisi kielen ja kuivasi -sen, saattoi sillä kaivellen poistaa hampaanpakotuksen. Kuukkelia eli -_kuuskilaista_ sanottiin paikoin _metsänemännäksi_, koska tiedettiin, -että se on vanhin linnuista. Sitä käytettiin monesti taikauksiin samoin -myös _koskikaraa_. Kurkikin oli merkillinen, koska söi käärmeitä. Siksi -ei siitä syöty muuta kuin oikea puoli, vasen nimittäin oli myrkyllinen. -Ja pyy pienenee yhä maailman lopun lähestyessä, vaikka "eipähän tuo -minun muistini aikana ole pienennyt ei isonnut". - -Mutta lintujen kielen saattoi ymmärtää korpinhöyhenettäkin, kun vain -kuulevalla korvalla tarkkasi. Jokainen lauloi omalla tavallaan, joko -jutteli omia asioitaan, omiksi huvikseen sirkutteli, taikka haasteli -kumppanilleen taikka taas tarinoi kuulijalle. Niin voi laulu- eli -lahorastas ilvennellä tuluksia käyttävälle metsämiehelle: - - "Tulitikulla, tulitikulla! - Puupiippu, puupiippu, - luuvarsi!" - -Ja pieni pääskynen viserteli räystään alla: - - "Minä pesin sormuksen, - panin aijanseipääseen kuivamaan, - siitä vietiin, varastettiin." - -Palokärki tpruitutti lehmiään: - - "Tprui, tprui, tprui, ylöös!" - -Taikka huikkaili se sateen edellä: - - "Minä oon mamman piika, - mamman piika, - sinä itte hormiperse!" - -Kuuskilainen hoki metsässä: - - "Kuukinttu, kuukinttu!" - -Ja varis keväällä toi terveisiä Raahesta, nyökytellen: - - "Raak, raak!" - -"vaikkei ollut, pöljä, Raahessa käynytkään". Korppi taas lonkkui: -"Koa, koa!" Joskus korppi pääsi kehveltämään nuottamiesten kontista -kalakukon, ja kun miehet tulivat syömään, tiedusteli varas -honganlatvasta: - - "Tokko onkaan kukkoa kontis?" - -Metsikanat kun omia aikojaan viidassa liikkuivat, haastelivat -keskenään: - - "Kopeik, kopeik, - väkkäskäkä, keuvakko!" - -Mutta jos sinne osui metsämies pyssyineen, kummasteli väkättäjä: - - "Kah, kah, - veä peälle, veä peälle!" - -Ja pyssyn pamahdettua noitaisi: - - "Ka, ampuu, perkele!" - -Pieni _peltokana_ vihelteli: - - "Pyy pieni, pyy pieni, - minä ite suuri!" - -Vikla eli _hykly_ "pani ihtejään": - - "Hykly, hykly, - hykly-vikla, hykly-vikla!" - -Ja taivaanmäkärä, vanhapiika, ketkutteli: - - "Ketkut, keikut, - tökkää, tökkää!" - -Mutta suokuovi hirnui kuin hevonen, ja kurki huusi "lellerkakkua", -johon toinen pani rallia perään, ja rantasipi valitteli: - - "Kivi viivytti, kivi viivytti!" - -Se kun oli laulunlaatua määrättäessä unehtunut kivelle istumaan ja -niin jäänyt laulunlahjatta. Ja kuikka kaloja pyytäessään kaipasi: -"varrasta, varrasta!" taikka lentäessään lupasi sadetta: - - "Kohta-saat, kohta-saat!" - -Saattoi kuikka joskus käydä pakinoimaan kalamiehen keralla, niinkuin -Heikuran Jaakonkin kanssa, jota "Verkkosuuksi" haukuttiin. Oli Jaakko -kerran kalassa Luvanjärvellä, kuikka vähässä matkaa uiskenteli. - -"Ka, Jaakko, ka, Jaakko!" pani lintu pakinaksi. - -"Mistä sie tiijät, että olen Jaakko?" kalamies kysyi. - -"Heikuraa, Heikuraa!" vastasi lintu. - -"Ka, tunnethan, pakana!" - -"Verkkosuu, Verkkosuu!" rähähti kuikka ja sukelsi turvallisen matkan -päähän. - -Mutta _käärme_ oli kamalin ja pelätyin kaikista eläimistä ja siksipä -siitä kaikkein enimmin tiedettiin. Se oli kavala myrkkymatelija, jota -ei uskaltanut sanoa edes oikealla nimellään, vaan oli mainittava -madoksi. Myrkyllisin kaikista oli joskus nähty _vaskikäärme_, joka -onneksi sentään oli sokea. Olipa väliin kohdattu oikein isokin -madonvenkale, toista syltä pitkä ja "paksu kuin miehen reisi". Kiannan -Kerälän kylän rämeillä oli semmoinen kerran asustellut, moni oli sen -nähnyt, mutta ei kukaan ollut uskaltanut tappaa, ei yrittääkään. - -Käärmeen alkuperä oli tuttu: paholaisen palvelijan, Syöjättären sikiö -se oli, vaikkahan olikin - - "Karva kanervan näköinen, - karva taivahan yheksän." - -Mutta itse se synnytti sikiönsä siten, että kiipesi, hylky, puuhun, ja -sieltä pudotteli pentunsa, ne kun olivat niin vihaisia, että -olisivat muuten syöneet emonsa. - -Madellen mato kulki, vaikka sillä olikin pienet punaiset jalat, jotka -sai nähdä, jos ryöttää kalajoilla taikka suvikuntapajulla vitsoi, -taikka ryvetti muurahaiskeossa taikka tulella kärventeli. Mutta väliin, -jos käärmeen suututti, lähti se vihaisena sähisten, _luokkia nakaten_ -heittelehtimään kiusaajansa kintereillä. Tuli ensin viikatteenniteenä -pyörien, sitten kiekkona kierien, viimein vimmattuna luokkina -lennähdellen. Varsinkin jos joku meni häiritsemään käärmeitten -_käräjiä_, madot äkäisinä näin lähtivät häiritsijää lennättämään. -Sillä käärmeet pitivät käräjiä, keväällä asuinpaikoillaan luolamailla -kokoontuivat suurin joukoin yhteen, ja keskimmäisenä oli iso -valkeakaula _kuningas_, joka piteli suussaan _käräjäkiveä_. -Okkos-vainaja Kuhmossa oli kerran sattunut käärmeiden käräjäpaikalle, -ja kalliolta suuren kiven vieräyttänyt alas, muka niiden päälle. Mutta -sitä ei hänen olisi pitänyt tehdä: koko lauma oli kimpautunut hänen -kintereilleen, ja niin hätään oli ukko joutunut, että oli saanut -sarkatakkinsa päältään niille sivaltaa. Nukaksi olivat madot koko takin -nykkineet. Jotkut rohkeat ja sukkelat henkilöt olivat sentään saaneet -ryöstetyksi käärmeeltä käräjäkiven, pienen pyöreän kiven, sileän kuin -muna. Ja se oli hyvä saalis. Sillä saattoi paiseet parannella, ja vielä -parempi oli sitä pitää taskussaan taikka suussaan käräjillä: silloin -aina voitti asiansa. - -Käärmeen saattoi tietäjä manata paikoilleen tiuskaisten: - - "Piätä, piru, hevoses, - jotta saisin suihtet suuhun - ja päihtet päähän!" - -Ei päässyt käärme pakoon silloinkaan, jos kiersi sen ympäri piirin -jollakin rauta-aseella, vaikkapa puukolla. Siihen kiekeröön täytyi -sen kuolla, ellei sattunut sadetta, joka hävitti jäljen. - -Millään _lehtipuulla_ ei saanut matoa tappaa, ettei se pääsisi -viimeisellä tuomiolla sanomaan, jotta "se ei kun kylvetti häntä vain". -Mutta kun havupuulla tappoi, niin se oli tapettu jälkipuheitta. - -Kaksihaarainen kieli nähtiin käärmeellä olevan ja tiedettiin, että "kun -se sillä äikkejää, niin keltaiseksi heti karahtaa". Veteen meni mato -kohta saatuaan puraista, mutta jos purtu ennätti ennen, niin käärme -itse kuoli, halkesi. - -Varsin voimakkaita taikavälineitä olivat kaikki käärmeestä saadut -kappaleet sekä käärmeen kosketuksissa olleet esineet. Niitä kaikkia -piti olla hyvän tietäjän kompeissa. Käärmeen _nahkaa_ -- elävänä -nylkivät madon, jalallaan vain painoivat pään maahan ja niskasta -alkaen kuoraisivat nahan tuppenaan -- käytettiin selän kirvestyksiin -ja pistoksiin, samoin käärmeen _kettua_. Käärmeen _rasvalla_, jota -otettiin ennen käen kukkumaa, kun ei madolla vielä ollut myrkkyä, -lääkittiin ammustauteja ja puhalluksia sekä käärmeen omia puremia --- leivottiin _käärmeenrasvarieska_, jota purtu sai syödä. _Pääluuta_ -käytettiin myös ammustauteihin ja kolotuksiin, ja naurissiemenet -valutettiin sen lävitse, ettei juuriainen sitten tunkeutuisi -nauriiseen. Metsästäjä kantoi käärmeen pääluuta ruutisarvessaan. -_Keppi_, jolla mato oli tapettu, pantiin naurismaalle pystyyn peltoa -varkailta varjelemaan. Keppi vaikutti sen, että varkaankin hammasta -alkoi mato kalvaa. - -Joskus tietäjät nostivat käärmeitä toistensa kimppuun, tulipakkulat -suussa lähettivät. Niin olivat Kuhmon Lentualla Hetteilän ja Liimatan -ukot pelanneet. Hetteilän ukko ensin laittoi Liimatan kimppuun, mutta -Liimatta otti _riskun_, soljen, rinnastaan, työnsi taulantuojan sen -lävitse ja pani takaisin raatelemaan, ja pian alkoi Hetteilästä savu -tupruta, paloi koko talo. Samoin Hyrynsalmella oli Pienenlehdon akka -laittanut käärmeen Riita-ahon emäntää ahdistelemaan, ikkunasta oli se -pyrkinyt pirttiin. "Pienenlehon Kaijapa se on!" emäntä oli sanonut ja -tappanut tulijan ja lisännyt: "Pitääpä panna pahempi!" Ja oli akka -nostanut karhun Pienenlehdon pirtin oven taakse, ja niin kauan oli -karhu ämmää pirtissä vartioinut, kunnes oli sattunut tulemaan vieraita -pelottamaan kontion pois. - -Ei käärme ihmisen kimppuun kyllä ensinkään yllättelisi, eikä ihmistä -panisi, ellei sitä olisi joku nostanut ja yllyttänyt vihaan. Ja vaikka -se olikin Pahan sikiö ja kirottu eläin, oli se silti hyödyllinenkin -olemassa. Sillä se söi maanvihat, ja maa olisi peräti myrkyllinen, -ellei olisi matoa. - -Käärmeen kaltainen riettaeläin oli _sisoliskokin, sikolisko_ eli -_sikilisko_, joka oli - - "-- vaskesta valettu, - teräksestä temmattu." - -Harvoin se kyllä puri, mutta aina se joskus kielellään äikkäisi, jotta -iho ajettui. Vikkelän sisiliskon jos näki keväällä ennen hidasta -sammakkoa, pysyi siitä virkeänä koko kesän, mutta jos onnettomuudekseen -keksi ensin sammakon, niin nukutti ja piti velttona. - -_Sammakkokin_ oli myrkyllinen, ja sen panema varsin paha. Mutta se hyöty -sammakostakin oli, että se joi vedestä myrkyn, _vedenvihat_, jotta vesi -ei ollut vaarallista ihmisten nauttia. - -Riettaeläimiä oli myös _talvikko_ eli _talviainen_ kärpänkaltainen -valkea eläin, "joka lie sama kuin lumihiiri", ja joka - - "Kesät heilui hettehessä, - talvet tallin sillan alla", - -taikka piileskeli navetassa piteitä pureksien ja hakaten. - -Ihmiseläjäin kiusana olivat myöskin _ampiaiset_. Mutta tietäjät eivät -niitä pelänneet, koska osasivat ne lumota, menivät vain pesälle ja -puhelivat: - - "Eipä ampi ammukkaa, - tiironokka tiijäkkää. - Suolla sinun soijinmaasi, - aholla asuinsijasi, - lahokanto kartanosi," - -Samoin oli pelättävä pistäjä _herheläinen_, "Hiien lintu", joka söi -"käärmeen kähyjä". - -Joskus nähtiin liikkeellä _litomato_, omituinen pikkuisten matojen -kiertue, joka hiljalleen mateli maata myöten. Se jos talosta oli pois -päin matkaamassa, oli asia talon häviöksi, mutta jos se mateli taloon -käsin, oli se hyödyksi. Litomadon tavatessaan hankkivat tietäjät -itselleen _litomatosormen_: vasemmalla pikkusormellaan hämmentelivät -matoa, ja sormella saattoi sitten painella paiseita terveiksi sekä -parantaa hampaanpakotuksia. - -Puiden merkillisimpiä oli _leppä_, jota käytettiin mitä moninaisimpiin -taikauksiin. Pakkasen jälkiäkin sillä paranneltiin, sillä lepikössä -pakkanen pahimmin rapsasi, ja siellä sillä "oli oikein koti". Paljon -käytetty puu oli myös _pihlaja_, pyhä puu, joka useasti kotipihallakin -seisoi, paljon myös _kuusi_, jonka liukasta koskutta tietäjät useasti -kettivät. _Katajaakin_ toisinaan tarvittiin, joskus myös _vesipajua_, -ja _vaivaisenvarvuilla_ haudeltiin matojen ja sisiliskojen panemia. - -Ja monista maan kasveista ja ruohoista valmistelivat tietäjät -voiteitaan ja lääkkeitään, vesiään ja hauteitaan, sekoitellen niitä, -niin että tuskin aina "Kaikkivaltiaskaan sen tiesi". - - - - -KUOLEMA JA PEIJAISET. - - - "Lehti puuhun, ruoho maahan - minä marras maan rakohon." - -Kuolema oli kova ja kolkko vieras, joka löysi tiensä tiettömäänkin -sydänmaan mökkiin. Näkymättömien kalmalaisten seuraamana se saapui -taloon ja otti säälimättä omansa, ja jätti jälkeensä kamalan kalman -pelon. Harvalle se oli mielivieras, vain joku kurjuudessa elävä -ikäloppu vanhus saattoi sitä kaivaten odotella. - -Kuoleman vierailua voivat jo edeltäkäsin kaikenlaiset merkilliset asiat -ennustaa. _Tikka_ voi tulla pirtin nurkkaa nakuttamaan, _teeri_ taikka -_metso_ lentää pirtin katolle taikka _käki_ pihan seipääseen kukkumaan, -taikka saattoi _toukka_ napsuttaa seinähirressä, taikka _koira_ ulvoa -kovin surkeasti, taikka sattui pyydykseen _outo kala_. Siitä arvattiin -jo ruveta odottamaan ikäviä tapahtumia. - -Vakava ja pelottava oli se hetki, jolloin kuolema talossa vieraili. -Kun nähtiin, että kohta oli loppu käsissä, ja sattui olemaan yön aika, -herätettiin koko talonväki _hengenlähtoä_ katsomaan, sillä "ei saisi -ruumiin kanssa yhtaikaa maata". Kuoleva nostettiin tilaltaan lattialle -levitetyille oljille ja vaateresuille, lehtikerppu pään alle, ja -lakeistorvi avattiin, jotta lähtevä henki voisi sen kautta päästä ulos, -ja _kalmanhaju_ poistuisi pirtistä. Äänetönnä ja hiljaisesti piti olla -juuri hengen heittyessä, eikä saanut kuolevaa kosketella. Jos silloin -olisi pahalla äänellä pelästyttänyt taikka mennyt lähtijää -liikuttelemaan, olisi kuoleminen _keskeytynyt_, ja sairas jäänyt -kuolinkamppailuunsa vuorokausiksi. - -Toisilla kuolijoilla oli loppu hyvin helppo, huokaisivat vain -henkensä ja menivät kuin uneen, "totta heille oli kuolemankirves -terävämpi", mutta toisilla oli kuolema sitkaampi. Varsinkin pahoilla ja -jumalattomilla oli kova kuolema ja tietäjillä pitkällinen hengenlähtö, -eivät moneen päivään muuta kuin huokuivat vain, niinkuin Lusin -tietäjäkin Ristijärvellä. Joskus koetettiin lähtöä auttaa siten, että -nostettiin pirtin katolla kaksi malkaa ristiin, taikka kohoteltiin -kattolautoja, "jotta henki katkiaisi", ja apua oli siitäkin, kun -kuoleva muutettiin toiselle vuoteelle. Vanhojen velhojen kuollessa -sattui toisinaan nousemaan kova myrskyilma, samoin semmoisten ihmisten, -jotka olivat eläessään noituneet jumalansäätä. Myrsky sitten lennätti -sielun kadotukseen. Toisinaan jäivät kuolleen silmät auki. "Se toisia -jälkeensä vuottaa", sanottiin. - -Lattialla avonaisen lakeistorven alla, oljilla kuollut heti pestiin. -Lämmintä _hulevettä_ pantiin astiaan -- Uutelan ukko Puolangalla -pani pesuveteen rahan -- ja saippualla sekä vastalla tai vaatteella -lykättiin puhtaaksi. Ne olivat kylässä "yhet pesijät", jotka -tavallisesti aina noudettiin, semmoiset "raakamaiset" vanhat eukot ja -ukot, _kalmakokit_ ja _kollarit_, jotka eivät kalmaa pelänneet, muut -eivät uskaltaneet koskea. Eivätkä sukulaiset edes saaneetkaan ruumista -pestä, ei koskea, eikä kantaa, voi tarttua joku tauti vainajasta. -Nainen pesi, ja mies oli nostelemassa ruumista sen mukaan kuin pesu -vaati. Ja pesijäukkojen poskessa oli tupakkaa suun täydeltä, ettei -kalma menisi keuhkoihin, ja viinaa pesijöille myös piti olla. Pesemättä -ei vainajaa saanut jättää, piti olla puhtaana, kun muutti toiseen -elämään. Hiukset kammattiin, useasti partakin ajettiin. Palkkaa ei -pesijä työstään määrännyt, eikä sitä myöskään saanut kysyä, eikä -rahalla maksaa. Annettiin vain vainajan vaatetta sekä muuta tavaraa. - -Sitten kun kuollut oli pesty, puettiin hänet heti puhtaisiin -vaatteisiin. Paita pantiin päälle sekä miehille alushousut, naisille -hame ja röijy, sukat jalkoihin, kintaat käsiin, liina- tai silkkihuivi -taikka -- miehille -- kesähattu päähän. Toiset pesijät tekivät tikuista -ristin vainajan rinnalle paidan alle, toiset leikkasivat reikiä -vaatteisiin. Kaulusta ei saanut panna kiinni, eikä mitään solmua tehdä -vaateisiin. Mutta jalat sidottiin toisiinsa, että jäykistyisivät -asemilleen. Tämmöisenä nostettiin vainaja _kalmalaudalle, lepo- -eli jäähdytyslaudalle_, lakana pantiin peitoksi sekä riepu silmille, -ja vietiin _riiheen_ kiukaalle taikka pölkkyjen varaan odottamaan -arkun valmistumista. Voitiin ruumista säilyttää myös aitassa taikka -ladossa. Muutamissa vanhankansan taloissa oli oikein erityinen -_kalma-aitta_, vanha aitta, jossa talon kuolijat saivat viimeiset -kotonaoloaikansa levätä. Kalma-aitta oli tavallisesti syrjässä, eikä -sitä juuri muuhun käytetty, kaikenlaisen joutavan romun säiliönä vain, -taikka verkkohuoneena. Semmoisen aitan tapaamme vielä Hyrynsalmella -Kypärävaaralla sekä Moisionvaaran Romppalassa ja Kytömäen Väisälässä, -semmoinen oli ennen myös Kuhmon Saunajärven Piirolassa ja Kähkölässä. - -Tarpeellista olikin tehdä risti vainajan rinnalle, sillä joskus voi -Paha tulla häntä ahdistelemaan, jopa viemään, ainakin semmoisen, jolla -oli ollut jotakin tekemistä paholaisen kanssa. Muuan tietäjä oli, pahaa -aavistaen, jo kuolintaudissaan puhutellut pesijäakkaa: "Jos peset -minut ja vahtaat riihessä kolme yötä, saat mustan lehmän palkakses". -Eukko oli pessyt ja mennyt riiheen yöksi, ottanut karttausvehkeensä -mukaansa. Oli tullutkin näkymätön, ihan eteen tullut ja kysynyt: - -"Villojako vitkuttelet, karvojako katkuttelet?" - -"Niin teen!" oli karttaaja vastannut. - -"Mustan lehmänkö saat palkakses?" - -"Niin saan!" - -Kolme kertaa oli Häijy näin kysynyt ja sitten jälleen poistunut, kun ei -saanut akkaa pelkäämään. - -Heti kun jouduttiin, ruvettiin _arkkua_ laittamaan. Kutsuttiin -osaaja mies, mentiin metsään ja kaadettiin suora petäjä, halottiin ja -veistettiin laudoiksi, jotka sitten kotona höylättiin, sujutettiin -ja naulattiin arkuksi. Ne olivat "yhet kirveet", joilla arkkulautoja -hakattiin, niillä oli pitänyt matokin tappaa, ja jos sellaisella -kirveellä erehtyi lyömään jalkaansa, ei ollut sen jäljen katsojaa. -Sepällä taotettiin arkunnaulat, eikä saanut nauloja paikalleen -lyötäessä päättää eikä katkaista, jotta ne sitten tuomiopäivänä -helpommin lähtisivät irti. Arkun pituus tehtiin mittakepin mukaan, -ja kansi rakennettiin harjalle, jotta siitä vesi paremmin valuisi -pois. Tervalla ja noella tavallisesti vain mustattiin vainajan -asunto, mutta hukkuneiden ja metsään kuolleiden arkku jätettiin -maalaamatta. Pienille keskosille tehtiin arkku kuusesta kovertamalla, -halkaistiin vain pölkky, koverrettiin sisästä ja veistettiin ulkoa -arkun muotoiseksi, koperoon pantiin pienoinen ja puolikkaat naulattiin -vastakkain. Jotkut vanhat ukot teettivät taikka tekivät itse arkun jo -valmiiksi odottamaan. Moisionvaaran kirkonmiehellä, Hyrynsalmella, -oli omatekoinen arkku 20 vuotta vartomassa, samoin Hiidenvaaran -Jaakolla sekä Heikkilän vaarilla Kuhmossa ja Rantalan muorilla -Kiannalla. Aitan parvella ukot säilyttivät kuolinkomeroaan, ja siihen -vaari sitten heti "lämminnä pantiin kuin roppa rasiaan." - -Pehmikkeiksi pantiin arkkuun höylänlastuja, koivunlehtiä, olkia sekä -joitakuita "vaaterötköjä". Sitten vainaja arkkuun ja _kateliina_ päälle -sekä peitto silmille, "kun Mooseskin peitti kasvonsa, niin peitetään -kuolleenkin kasvot." Pojille tehtiin varvusta papereilla koristeltu -_keppi_ käteen, vanhoillekin joskus asetettiin käteen varpu, "jotta -saa pois häristellä tulijat." Kampa, jolla vainajan pää oli suittu, -pantiin arkkuun sekä joku kirjanlehti, jossa oli virren värssy. ja -ennen vanhaan oli pantu viinapullokin, oli löydetty haudasta, Niemelän -ukkovainaa löytänyt. Eräälle köyhälle räätäliparalle oli työnnetty -mukaan koko hänen omaisuutensa: rässirauta, sakset, rässitukki ja -mittakeppi. Puolangalla oli muuan vanha vaari kehoitellut: "Kun minä -kuolen, niin lepläterä [kirves] pankaa arkkuuni, jotta jos vanhankehnon -kanssa riita tulee, niin sillä saan hotaista." Riihessä pantiin vainaja -arkkuunsa siinä tilaisuudessa luettiin "kalliita ja sopivaisia sanoja", -esim.: "Auta, Herra, että minä taitaisin tehdä hyvää", sekä veisattiin: -"Enkelis, Herra, lähetä", ja: "Nyt loppuu surkeuteni." - -Paikoin oli tapana, kun talossa oli lutikoita "liiemmäksi", ottaa niitä -riepuun tai pulloon ja pistää arkkuun. Siitä vainaja vei kaikki lutikat -matkassaan. - -Vapaaksi joutunut kalmalauta vietiin jonkun aitan alle -- kalma-aitan, -jos semmoinen oli talossa, sinne myös mittakeppikin työnnettiin. -Useasti kalmalauta nostettiin etäälle kartanosta aidan selälle, -jossa se sai ilman käsissä, tuulessa ja sateessa pieksäytyä, kunnes -taas tarvittiin. Vanhoissa taloissa olikin sama kalmalauta, "vanhat -maailmanaikuiset lauvat", kymmeniä vuosia. - -Varattavia olivat kaikki ne esineet, jotka olivat olleet vainajan -kosketuksissa lopun hetkellä sekä sen jälkeen. Niistä nimittäin saattoi -tarttua _kalma_. Kaikki vainajan vuodeoljet ja rievut ja kuolintaudissa -päällä olleet vaatteet poltettiin samoin ruumiinpesu-saippuat, vastat -ja raasut, lusikat ja ruokakupit, jopa sänkykin, jos sairas oli -sänkyyn kuollut, vieläpä arkunteossa tulleet _kalmalastutkin_. Oli -aidan takana, järvenrannalla tai metsänreunassa, tavallisesti talosta -kirkolle käsin, mihin vainajaa lähdettiin viemään, _kalmapaikka_ eli -_kalmisto_, jossa polttaminen toimitettiin. Pirtinuunissa jos olisi -polttanut, olisi pirtti alkanut möykätä. Kalmistona oli vain joku -siksi valittu maanpaikka taikka kiviraunio, _kalmaraunio_. Monissa -vanhoissa taloissa oli kalmasijalla isienaikainen puu, _kalmakoivu, -kalmakuusi, kalmapetäjä_ tai _kalmapihlaja_. Olipa toisinaan -kokonainen koivikkokin tai kuusikko taikka männikkö kalmistona, jopa -oli joskus kylällä tai useammalla talolla yhteinen kalmapaikkansa, -"esivanhempain asettama paikka". Kalmapuiden luona toimitettiin -polttamiset ja puun juurelle kaadettiin pesuvedet, ja pesuastiat, -vanhat läkkitörpöt ripustettiin puun oksille. Joskus kalmalautakin -vietiin kalmistoon puunjuurelle kyljelleen. - -Semmoisia kalmapuita on vieläkin useassa vanhassa talossa. Niinpä -Puolangan Aittovaarassa on pajan takana kaksi vanhaa kalmakoivua, -Hyrynsalmen Oravivaaralla riihen luona iso uhkea kuusi ja Jaalangan -Lahdessa komea vanha koivikko maantien vieressä, koivikon ympärillä -vielä vanha riihensalvaimen alaosa kuin mikäkin muinainen uhrilehdon -aitaus. Kokonainen _Kalmasaari_ on Puolangan Väyrylän kylässä -Salmisenjärven rantaniityllä, kylän yhteinen kalmapaikka, metsäinen -kumpu niittyjen keskellä. Ristijärven Jokikylässä oli ennen pieni -Kalmasaari joessa monen käyttämä kalmojen vienti- ja polttopaikka. - -Pelättäviä paikkoja olivat kalmistot, kalmasaaret ja kalmapuut. -Lapsia kiellettiin niiden luo poikkeamasta, eikä itsekään juuri -uskallettu mennä. Voi tarttua helposti kalma, joko _kolottajana_ -jalkaan, käteen tai silmään, varsinkin jos olisi siellä avojaloin -liikkunut taikka sattunut säikähtämään. Siellä kun asuivat kyöpelit -ja keijukaiset ja semmoiset olemattomat möröt. Kalmapuita -vahingoittamaan, vielä vähemmin kaatamaan, ei toki tohdittu ryhtyä, ei -puusta varpuakaan ottamaan. Aittovaarankin koivua olivat pojat kerran -hakanneet, ja heti oli käsi tullut kipeäksi. Tietäjät vain uskalsivat -mennä niiden luo kalmojen paranteluvesiä viemään taikka kalmaa -nostamaan. - -Pirtti, jossa sairas oli kuollut, oli puhdistettava. Ruumiin pesijä -senkin pesi ja vielä kalajoilla savusti, ja tulitteli kuolinsijan. -Sille paikalle, jossa vainaja oli pesty, lyödä "ääkästiin" -_rautanaula_, mutta jos ei rautanaulaa sattunut olemaan, lyötiin -_kirveellä ristiin_, taikka tehiin _viiskanta_. Sitten ei pirtissä -"möykännyt eikä öykännyt". Vanhojen pirttien lattiassa saattoi olla -parikymmentäkin naulaa. Siinä huoneessa, jossa kuolema oli tapahtunut, -ei kyllä ensi yönä uskallettu nukkua, valvottiin, jos ei ollut "rääpyä" -muuttaa toiseen suojaan. - -Vainajan vaatteet kaikki savustettiin saunassa ja sitten puntarilla -nurinpäin punnittiin, jotta ei niihin koi koskisi. Kylän köyhille -jaettiin huonoimmat ja osa annettiin pesijälle. Puhdistettiin vaatteet -myös pesemällä ja ulkoaidoilla tuulettamalla, taikka ripustettiin ne -puiden oksille, ja huonoimmat saivat jäädä sinne "ilmoseksi ijäksi". - -Kovin pelättiin vainajaa, kun se riihessä taikka aitassa makasi, ja oli -joskus syytä pelätäkin. Kuhmossakin muuan akkavainaja karkasi riihestä -ja valkoisissa käveli yöllä kotipihalla, ja ämmän sukka löydettiin -aamulla portailta. Mutta jos vain uskalsi kosketella kuollutta, kun se -makasi laudalla, silittää kättä tai puristaa varvasta, taikka ottaa -kuolleen vasemmasta kainalosta hikeä ja pyyhkiä kasvoihinsa, niin -heitti pelottamasta. Hirveätä oli ruveta ruumista pilkkaamaan, -surmikseen sen joku ajattelematon teki. Oli muuan poika mennyt ja -kepillä koputtanut arkkua ja sanonut: "urkko mi urkko", vainajalla kun -oli ollut sellainen puheentapa. Mutta siitä oli poika tullut kipeäksi -ja kuollut. - -Vaikka kalmalaudat, mittakepit ja ruumiin pesuvedet olivat pelättäviä -esineitä, olivat ne taas toiselta puolen vahvoja taikavälineitä, -sillä niissä asusti kalmanvoima. Kalmalaudalla voitiin päästää -metsänpeitosta, sillä paranneltiin ruusua ja hampaanpakotusta, samoin -tehtiin mittakepillä useita taikoja. Ruumiin pesuvedellä ja saippualla, -jos pesi silmänsä, tuli näkijäksi ja ennustajaksi: rupesi näkemään -kyöpeleitä ja olemattomia, ja tiesi jo edeltäpäin, minkälainen vieras -milloinkin tulee taloon ja mikä hänellä on asiana. Tietäjät näin -hankkivat itselleen näkemis- ja ennustuskyvyn. - -Hautaan vietiin vainaja, konsa valmiiksi saatiin. Kuuman kesän -aikana täytyi maahanpanoa jouduttaa, ettei ruumis märkänisi, mutta -talvella ei ollut niin kovaa kiirettä. Sunnuntaiksi joudutettiin -kirkolle, jos alkuviikolla tapahtui kuolema, taikka vasta seuraavaksi -pyhäksi, jos loppu tuli loppuviikolla. Mutta kaukaisilla perukoilla, -joilta oli pitkä ja vaikea matka kirkolle, pantiin ruumis kesällä -_valehautaan_, ja vasta talvella kelin tultua saatettiin kirkkomaahan. -Metsään vain, jonnekin pehmeään rinteeseen, vainaja kätkettiin kelin -aikaa odottamaan. Ennen vanhaan, kun oli kuolleet pitänyt saattaa -aina Paltaniemelle saakka, kerrotaan arkku vainajineen joskus asetetun -talaille _puihin_ talvea odottamaan. [Puolangalta saatu tieto. Samoin -kerrottiin myös Utajärven Juorkunan kylässä.] - -_Peijaat ja lähtiäiset_ pidettiin talossa, ennenkuin vainajaa -lähdettiin viemään kirkolle. Pitkiltä perukoilta piti joutua -taipaleelle jo perjantaina, jos lauantai-illaksi aijottiin perille. -Sukulaisia, naapureita ja tuttavia kutsuttiin kesteihin, ja he tulivat -jo edellisenä iltana viettämään _yön-istujaisia_. Hyvässä talossa oli -pöydällä paistit, talkkunat, lihavellit, ryynikukot, kalakukot, potut, -voit, juustot ja leivät, ja viinaa yltäkyllin. Ja syödä piti vierasten -niin paljon, jotta "sääriluutkin olivat täynnä ruokaa", ettei tarvinnut -nälissään toivottaa pahaa eikä valitella, ettei annettu ruokaa -peijaisissa. Illalla syötäessä kysyi ruumiin vedättäjä: - -"Tietävätkö vieraat, minkä nimeen nämä syönnit ja juonnit on -laitettu?" - -"Emmä myö tiijä!" sanottiin, kun vainajaa ei vielä oltu saatu -näkyville. Mutta kun aamulla oli vainaja tuotu esille, vastattiin -samaan kysymykseen: - -"Jo myö tiijämmä!" - -Kahdessa pöydässä suurusteltiin, parhaat vieraat istuivat _isossa -pöydässä_, tavalliset ihmiset _alapöydässä_. - -Mutta vanhan isännän tai emännän peijaisiin oli teurastettava _lehmä_ -tai _härkä_, ja se oli kokonaan syötävä peijaispidoissa. Jos muorilla -oli nimikkolehmä, niin se oli tapettava, taikka se, minkä kuoleva muori -määräsi. Niitä kun oli ennen semmoisia _kopperiukkoja_ ja -_akkoja_, -jotta jos ei tappanut lehmää, niin ne kumminkin veivät sen matkassaan. -Lehmä rupesi kitumaan ja kuoli jopa seurasi lehmärutto ja kaasi useita -sarvipäitä, taikka muu "kova lykky" tuli karjalle. Voivatpa vainajat -tulla kotiin kummittelemaankin. Niinpä Housuvaaran akka Puolangalla -tuli ukkoa nykkimään, jotta niin halvasti haudattiin, ei tapettu edes -lampaankaritsaa. Kiannan Saarivaaralla vanha muori tuli kesannolle -lehmiä ajelemaan, jopa pirtin kiukaankin takaa kurkistamaan. Kuhmossa -taas koetettiin vaari-vainajaa pettää, niin että jätettiin pää ja jalat -syömättä, pantiin vain saaviin lakanan alle piiloon. Mutta äijä tuli -sanomaan: "Niinkö luuletta, jotta petättä, jotta ei näy sarvia eikä -jalkoja?" Ja loukattu vainaja tappoi talvella lehmän navettaan. Joskus -vainosivat vainajat niin kovasti, että täytyi pitää uudet peijaiset, ja -ne vietettiin tavallisesti syksyllä Kekrin ja Martinpäivän välisellä -ajalla, kun silloin Simunasta Marttiin olivat kuolleet liikkeellä. -Niin Kiannan Juntusrannan Päätalossa täytyi pitää uudet peijaiset, -kutsuttiin vieraita, tapettiin ja syötiin lehmä. Puolangan Kurtossa, -kun kuollut ei antanut rauhaa, pojat suuttuivat, löivät lehmän penkkiin -ja vielä pari lammastakin, kutsuivat sukulaisia ja naapureita, ja -syötiin kaikki puti puhtaiksi, päät, sorkat ja makkarat, talitkin -lyötiin talkkunaan ja syötiin kaikki, mitä vain elukoissa syötävää oli. -Siitä vasta eläinten surma loppui. -- Joskus myös, kun kesän kiireissä -ei ehditty hankkia peijaisia, pidettiin ne vasta syksyllä kekrin -aikana. Mutta pitämättä niitä ei saanut jättää, sillä vainaja vaati -muistiaisia. - -Peijaispäivän aamulla, kun oli kirkolle lähdettävä, noudettiin -vainaja pihalle rappusten eteen ajopeleille, uuniakkunan kohdalle, -arkunkansi avattuna. Paikoin tuotiin arkku jo illalla siihen, joskus -tuotiin se pirttiin. Ennen lähtöä syötiin lähtövero, veisattiin -vainajalle, ja hyvästeltiin häntä, kateliinan reunasta otettiin kiinni -ja sanottiin hyvästit, käskettiinpä viedä terveisiä ennen kuolleille. -Sitten lyötiin arkunkansi kiinni. Arkuntekijä iski naulat sijoihinsa, -mutta arkunharjaan, ryntäiden kohdalle löi joku omaisista viimeisen -naulan [Vuolijoella sukulaiset vuoron perään löivät viimeistä naulaa] -ja sanoi: - - "Tuoss' on sulle perintös matkaan, - älä kaipaa enempää!" - -_Ruumiin vedättäjänä_ oli tavallisesti pesijä-ukko, hän oli hevosniekka -ja hoiti ruumiin hautaan asti. Pihasta oli taidolla lähdettävä. -Lähtövirttä kun veisattiin, niin jo kopautti viejä kolme kertaa -ruoskanvarrella arkunkanteen ja sitten vetäisi ruoskalla hevosta ja -lähti liikkeelle virren vielä kaikuessa, "ei kun kerran vilahti vain -kun lähti". Toiset tekivät saman ruoskatempun ruumiin mittakepillä, -sitten hyppäsivät rekeen ja sanoivat hyvästi, muutamat rapsauttivat -ruoskalla ristiin arkun kanteen sekä maahan hevosen eteen ja sitten -lähtivät, muutamat ajoivat ruumiin mittakepin ylitse ja veivät -kepin muassaan hautaan. Jotkut taas olivat niin konstikkaita, jotta -valjastivat hevosen edestakaisin aisoihin, sitten vasta uudestaan -asettivat oikeinpäin, puhalsivat hevosen sieraimiin ja kopauttivat -arkunkantta, jotta "lähtö nyt tuli!" Jopa joskus tehtiin semmoiset -temput, että pantiin vainajalle vaskilantti suuhun joksikuksi aikaa, ja -sitten se käytettiin vieraille tarjottavassa maitokeitossa ja lopuksi -asetettiin pöydänjalan alle, ja jalan vieressä istui ruumiin vedättäjä -ruokaillessaan. - -Mutta väliin ei vainaja lähtenytkään liikkeelle, hevonen ei -jaksanutkaan vetää. Se oli semmoinen paha kuolija, taikka oli joku -pahansuopa pannut _painajaisen_ rekeen, vaikkapa ottanut salaa ruumiin -vaatteuksesta nuppineulan ja työntänyt sen umpipäätään aisannenään. -Joko silloin reki ei paikaltaan tikahtanut, taikka taas sai hevonen -ihan valkeissa vaahdoissaan kiskoa, ja useasti vielä valjaatkin -rämähtelivät auki. - -Jos silloin kävi katsomaan hevosen korvain välitse rekeen, niin näki -millaista väkeä arkulla istui: kyöpeleitä kansi täynnään. Ne piti -ajaa pois, ennenkuin päästiin kunnolla kulkemaan. Otettiin ruumiin -mittakeppi ja vetäistiin sillä arkkua, taikka rämäytettiin lehmän -kytkytperillä, taikka iskettiin tuluksilla tulta hevosen turvan edessä, -taikka talutettiin hevonen arkkua nuuskimaan, jotta "tätä sun kyytitä -pitää!" Mutta paras keino oli kerrassaan rojauttaa koko arkku kumoon, -ja kolme kertaa sivauttaa sitä mittakepillä taikka _leppä-piiskalla_, -niin kyllä liika paino hävisi. - -Kuolleen ja koko saaton jälkeen, kun se oli pihasta päässyt ulos, -heitti ruumiinpesijä-akka vettä kiulusta ja sanoi: "Tuoss' on -perintös!" Talon emännän jälkeen kun näin vettä rojautettiin, ei -piimä tullut venyväksi, eikä liioin muutakaan ikävää tapahtunut, -vaikka kuolija olisi ollut pahakin. Joskus porautettiin tulista -tuhkaa, jotta "se menöö kaikkine moskineen, jotta ei kaipoa, kun saa -vielä tuhkatkin jälkeen", joskus taas roikaistiin halolla, joku heitti -rahankin vainajan perinnöksi. Kotiin jääneet eivät saaneet pirtin -akkunasta katsoa vainajan jälkeen, siitä olisivat silmät kipeytyneet. -"Joka menöö, se menöö, ei piä kahtoo!" sanottiin. Eikä saanut ruumiin -vedättäjäkään kääntää päätään taakseen katsoakseen, piti koko -ruumiillaan pyörähtää, etteivät silmät kipeytyisi. Vielä piti varoa -sekin, ettei laskettu karjaa menemään metsälaitumelle, ennenkuin -vainaja oli viety pihasta. Jos olisi kuollutta lähdetty viemään -karjan jälkeen, olisi se pannut lehmät metsänpeittoon. - -Vainajaa ajettiin edellä ja _mureväki_ seurasi jäljessä. "Kahen reisin" -istui vedättäjä arkunkannella, joskus toinenkin mies toverinaan. Valkea -_luokkiliina_ heilui vempelessä, miehellä oikealla, naisella vasemmalla -puolella. Siitä heti nähtiin, jotta oli vainaja vaeltamassa. Leveästi -vain vastaan tulijoita väistämättä ajettiin, sillä "ruumis on herra -tiellä, sen ei tarvihte sivuta vastaan tulijaa"? Helyjä ei ruumiin -vetäjällä saanut olla. Mutta _matkaviinat_ piti olla muassa, sillä -vanhat eivät kuolleitaan vesipäällä kuljettaneet. Isännällä oli pullo -taskussa, ja viejälläkin oli viinahalli. Jo lähdettäessä otettiin -hyvät ryypyt, ja taipaleella tuon tuostakin pysähdyttiin pullon -ääreen, vastaantulijoillekin tarjottiin, "jotta eivät tekisi mitään -pahaa viejille". Ja haudalla otettiin _hautuusryypyt_. Karsikkoja -tehtiin vain Savoon ja Karjalaan rajoittuvissa seuduissa. -Vuolijoella, Saaresmäeltä ajettaessa Oulujärvelle, näkee tien -varrella, metsäkankaalla muutamia vainajien petäjiä puumerkkeineen -ja vuosilukuineen. Ja Kuhmon Jonkerissa on joskus Lieksan ja Nurmeksen -tapaan tehty vainajalle karsikko -- oksia kyllä ei ole karsittu, vaan -on puuhun veistetty syntymä- ja kuolemavuosi. - -Haudalle vietäessä soitettiin _hautauskelloja_, ja jos kellot -sekä veisuu kaikuivat komeasti, oli vainaja taivaan valtakunnan -perillisiä. Neljä, kuusi, joskus kahdeksankin henkeä oli kuollutta -kantamassa, ventovieraitakin, ketä vain satuttiin saamaan. _Paareilla_ -kannettiin hautaan, mutta kotipihoilla kuljetettiin vain karttujen -taikka korennon varassa. Kantajat ja ruumiin viejät kalvoivat haudan -ja taas sen peittivätkin. Arkku asetettiin niin, että vainaja tuli -katsomaan itäänpäin. Hautaa peitettäessä pystytettiin kummulle puinen -_risti_ taikka _taulu_, joka oli arkuntekijän laatima. Tervattu se vain -oli, ja puukolla oli siihen leikattu vainajan puumerkki ja kuolinvuosi, -joskus koko nimikin. - -Kirkolla vielä, kun ruumis oli saatu multiin, pidettiin jossakussa -tuttavassa talossa _maahanpaniaiset_ eli _hautaiset_. Vietiin mukana -ruoka-aineita ja viinoja, syötettiin ja juotettiin kantajia, -vedättäjiä, haudankaivajia, kellonsoittajia sekä saattoväkeä, -kutsuttiin pappikin ja parhaana pidettiin. - -Itkettiin ja surtiin kuollutta toisinaan kovastikin, vaikka ei se ollut -oikein hyväksi, ei vainajalle eikä itkijälle. Vainaja ei saanut silloin -rauhaa, vaan tuli yöllä unissa itkijää pelottelemaan, jopa voi häneen -tarttua painajainenkin. Maan päällä ollessaan vainaja vielä saattoi -kuulla kaiken, mitä ympärillä tapahtui, kuuli siihen asti, kunnes -kirkonkellolla särjettiin korvat sekä pappi heitti mullat päälle. -Siitä vasta muuttui maaksi. Samoin voi vainaja laudalla maatessaan -vielä tunteakin, koska painajaisen ahdistaessa käytiin häntä kepillä -kurittamassa. - -Joskus sattui, ettei vainaja pysynytkään haudassaan. Ellei häntä oikein -varaten osattu saattaa matkaan, voi hän palata kotiin kummittelemaan ja -möykkäämään, varsinkin jos häneltä oli jäänyt jotakin toimittamatta, -taikka oli hän pahoin elänyt, taikka taas kotiväki oli häneen -nähden jotakin lyönyt laimiin. Niin Puolangalla muuan ukkovainaja -monen vuorokauden päästä tuli takaisin ja seisoa kojotti porstuan -pihtipielessä, mutta kaikkosipas, kun oikein karjaistiin: "Johan sin' -oot viety! Mitä sinä siihen tulet?" Kuhmossa samoin, Venähenvaarassa -vaari ja vielä muorikin kotona möykkäsivät, muori käpsehti kamarissa -ja uuninrintaa kapisti laipiolle, ja vaari kopsehti pirtin ylisillä. -Olivatkin molemmat eläessään olleet "paavin palvelijoita"; muorilla -oli ollut hallussaan kuolleenkoura ja ukolla apulaisena elopara. -Kiannalla niinikään entisaikoina Päätalon muorivainaja kulki kotonaan, -oikein kulkusissa ja helyissä ajoi pihaan, sitten tuli pirttiin ovia -aukomaan. Lehmää muori persoili, kun ei sitä tapettu peijaisiin. -Muutamat vainajat taas kävivät valittamassa ikävää ja kehnoa oloaan -tuolla ilmalla. Monesti piti tietäjiä kutsua avuksi möykkääjää -karkottamaan. Ammuttiin möykkääjän jälkeen, kirveellä paukautettiin, -ja heitettiin tulta, iskettiin puukko ovipieleen, ja juostiin "appo -Iesuksen alasti" kolme kertaa pirtin ympäritse, ja vainajan haudalle -peitettiin multaan vanhoja vaateresuja, jotta "ei tartte perinnöitään -kaivata". - -_Manalassa_ eli _Tuonelassa, tuolla ilmalla_ sanottiin vainajien -oleskelevan. Mutta kaikki eivät siellä saaneet lepoa, koska entisiä -tämänilmaisia eloksiaan kävivät vielä tietelemässä ja täällä eläviä -häiritsemässä. - -_Hautausmaat eli kirkkomaat_ -- joskus _tuonenmäki_ -- ovat -tavallisesti kirkon luona tai kirkon tienoilla hiekkakankaalla, -joen taikka järven rannalla, joskus saarella, kuten Kiannalla, -_Kirkkosaarella_. Kaukaisilla perukkalaisilla on omalla kulmallaan -oma kalmismaansa, johon kuolleensa kätkevät. Niin esim. Kiannan -Pesiöllä on vainajiensa leposija järvensaaressa, Näljängällä ja -Vuokinkylällä järven rantakankaalla. - -Vihittyä, siunattua, pyhää maata on vainajien haltuun annettu kenttä. -Vahinkoa siellä ei saa kostamatta tehdä, eikä sieltä mitään omin luvin -rankaisematta ottaa. Voi kalma tarttua. Tietäjät ja mahtimiehet vain -uskalsivat ottaa, mitä milloinkin olivat vailla, mutta heillä oli oma -ottamistaitonsa, ja he maksoivat, minkä ottivat. Mutta hautausmaan -pohjoiskolkassa oli siunaamaton maakappale. Siihen, pahojen valtaan, -joutuivat haudatuiksi ne, jotka olivat itsekin jo pahojen vallassa, -olivat itsensä surmanneet taikka viinalla itsensä menettäneet. - -Pelättäviä paikkoja olivat kuolleitten leposijat. Siellä vainajien -henget saattoivat kummitella ja tulla joskus ohi kulkijaakin -ahdistelemaan. Sieltä kaikenlaisia kyöpeleitä ja keijulaisia saattoi -lähteä tämänilmaisia eläjiä pelottelemaan. Siksipä olikin, jotta -sai rauhassa vaeltaa, vainajien lepopaikan ohi kuljettaessa aina -tervehdittävä ja sanottava: - - "Rauha eläville, - lepo kuollehille!" - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KAINUUN MAILTA*** - - -******* This file should be named 65102-0.txt or 65102-0.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/5/1/0/65102 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/65102-0.zip b/old/65102-0.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index feb6552..0000000 --- a/old/65102-0.zip +++ /dev/null |