As captured January 23, 2025

3 files changed, 11457 insertions, 5917 deletions

diff --git a/65054-0.txt b/65054-0.txt
index 24f23e1..4dd598f 100644
--- a/65054-0.txt
+++ b/65054-0.txt
@@ -1,5917 +1,5540 @@
-The Project Gutenberg eBook of Muistelmia hyönteismaailmasta, by J. H.

-Fabre

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions

-whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms

-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at

-www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you

-will have to check the laws of the country where you are located before

-using this eBook.

-

-Title: Muistelmia hyönteismaailmasta

-       Kuvauksia hyönteisten tavoista ja vaistosta

-

-Author: J. H. Fabre

-

-Translator: Asko Pulkkinen

-

-Release Date: April 10, 2021 [eBook #65054]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: UTF-8

-

-Produced by: Jari Koivisto

-

-*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA ***

-

-

-

-

-MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA

-

-Kuvauksia hyönteisten tavoista ja vaistosta

-

-

-Kirj.

-

-J. H. FABRE

-

-

-Ranskasta suomentanut

-

-Asko Pulkkinen

-

-

-

-

-

-Porvoossa,

-Werner Söderström Osakeyhtiö,

-1910.

-

-

-

-

-SISÄLTÖ:

-

-J.H. Fabre.

-Harmas

-Muurarimehiläisen pesärakennukset.

-Tikariampiainen haavataiturina.

-Hieta-ampiainen.

-Riikinkukkokehrääjät kosimassa.

-Tammikehrääjän häälennot.

-Maakiitäjän ravinto.

-Turkkilot hautajaisissa.

-Turkkilot. -- Kokeita.

-Hernekärsäkkään muniminen.

-Hernekärsäkkään toukka.

-Rukoilijasirkan metsästys.

-Rukoilijasirkan lemmenvehkeet.

-Kaskaan laulu.

-Skorpionin häät.

-Skorpionin perhe-elämä.

-Skorpionin myrkky.

-

-

-

-

-

-J.H. Fabre.

-

-

-      Tämä suuri tiedemies ajattelee

-      kuin filosofi, näkee kuin taiteilija,

-      tuntee ja kertoo kuin runoilija.

-

-                       Edmond Rostand.

-

-Pitkät puheet eivät kuvaa niin tarkasti ja niin sattuvasti Jean Henri

-Fabrea, ranskalaista hyönteistieteilijää kuin edellä olevat hänen

-maanmiehensä muutamat sanat. J.H. Fabre oli todellakin tiedemies,

-filosofi, taiteilija ja runoilija. Hänen terävä tieteilijäsilmänsä

-näki ja seurasi kaikkea, mitä hyönteisten maailmassa tapahtui. Hän oli

-verraton havaintojen tekijä, pienimmätkään piirteet, vähäisimmätkään

-seikat hyönteisten elämässä ja toiminnassa eivät jääneet häneltä

-huomaamatta. Selkeästi ajatellen hän tutki hyönteisten ihmeellisten

-tapojen syntyjä, filosofin tavoin selvitteli vaiston ja älyn

-vaikeita ongelmia näiden pienten kielettömien valtakunnassa. Hänen

-taiteilijakatseensa kiinnittyi ja kiintyi kaikkeen kauniiseen,

-säännölliseen ja tarkoituksenmukaiseen, mikä ilmenee hyönteisten

-rakennuksissa ja töissä. Runoilijana hän sitten kertoo näkemänsä

-ja havaitsemansa. Fabre on hyönteisten elämäkertojen erinomainen

-kirjoittaja. Mutta hän ei ole kuivantieteellinen historioitsija, vaan

-elävän elämän mestarikuvaaja.

-

-Fabre ei saanutkaan oppiaan koulussa eikä tieteellisistä kirjoista,

-hänen opettajanaan oli suuri ja loppumattoman rikas luonto. Hänellä ei

-ollut apunaan tiedemiehen koneita ja kompeita, vaan terävä silmänsä

-näkemään ja ymmärryksensä tajuamaan, mitä luonnossa tapahtui.

-Itse ja omin neuvoin hän hankki oppinsa ja tietonsa, hänen suuri

-rakkautensa luontoon pakoitti hänet tutkimaan, hänen järkkymätön

-tahtonsa raivasi edestä esteet, esteet, jotka usein näyttivät kohoavan

-ylipääsemättömäksi muuriksi.

-

-Jean Henri Fabre syntyi Saint-Leon'issa Etelä-Ranskassa joulukuun 22

-p:nä v. 1823. Isä oli talonpoika, varaton työstänsä eläjä, ei näyttänyt

-mahdolliselta, että pojasta polvi muuttuisi, että Jean Henri voisi

-poiketa isänsä elämänuralta. Varhaisimman lapsuutensa hän vietti köyhän

-isoäitinsä kotona. Vaikka hän kuuntelikin mummon satuja ja tarinoita,

-kiintyi hän kuitenkin jo pienenä luontoon ja sen todellisuuteen.

-Kotiseudun punakukkaiset kanervikot ja sinivattuvarvikot viekoittivat

-poikaa luokseen, maakiitäjän kiiltävät kuoret ja perhosen kirjavat

-siivet ihastuttivat häntä. Hän riensi kukkasten seuraan kuin mehiläinen

-apilan mykerölle.

-

-Seitsenvuotiaana tuli Jean Henri isänsä kotiin alottaakseen

-koulunkäyntinsä. Koulumestari oli samalla kylän parturi, kellonsoittaja

-ja lukkari. Hän ei voinut kasvattaa pojan synnynnäistä rakkautta

-luontoon, ei ohjata häntä näkemään silmillään eikä kuulemaan

-korvillaan. Ei sitä tehnyt koulutupakaan, vaikkakin siellä

-seurusteltiin porsaiden ja kanojen kanssa.

-

-Kolmen vuoden kuluttua isä muutti pieneen Rodezin kylään, jossa

-hän ansaitsi toimeentulonsa vähäisestä kahvilaliikkeestä. Täällä

-pääsi Henri kylän ylempään kouluun (college). Isä ei voinut maksaa

-koulumaksuja, mutta Henri toimi kirkossa kuoripoikana ja sai siten

-vapaapaikan koulussa. Mutta tätäkin kesti vain pari vuotta. Isän

-liike menestyi huonosti, hän muutti Toulouseen, jossa poika pääsi

-seminaariin. Perheen toimeentulo ei kuitenkaan parantunut, pikemmin

-huononi.

-

-Tuli kovia koettelemuksen aikoja. Jean Henrin oli itsensä pidettävä

-huoli jokapäiväisestä leivästään, koulunkäynti oli keskeytettävä,

-elatusta hankittava. Hän yritti jos jotakin. Milloin käveli

-hedelmäkoreineen pitkin raittia, milloin oli rautatiellä työmiehenä,

-milloin taas vaelteli aivan työttömänä.

-

-Vaikkakin tyhjä vatsa esitti sangen jyrkästi vaatimuksiansa, niin

-henkinen nälkä oli vielä suurempi. Viimeisillä penneillään poika voi

-ostaa runokirjan ja sitä lukiessaan unohtaa "jokapäiväiset" kylläkin,

-mutta sangen välttämättömät tarpeensa. Jean Henrin runollisuus ei

-ollut ilmassa leijailevia, todellisesta elämästä piittaamattomia

-mielikuvituksen tuulentupia, vaan se oli tiedonhalua, oikeata hengen

-isoomista ja janoomista, joka ajaa toimimaan ja pakoittaa hankkimaan

-tyydytystä. Hänen täytyi saada oppia. Siksipä hän, niin kurjissa

-oloissa kuin elikin, haki vapaapaikkaa Avignonin seminarissa. Sen hän

-saikin. Hän pääsi jatkamaan keskeytettyjä opinnoitaan.

-

-Nyt alkoi Henrin elämässä uusi ajanjakso, entistä valoisampi. Mutta

-taipumukset nytkin johtivat hänet oppikirjojen äärestä luonnon suurta

-kirjaa lukemaan. Hän opetteli sen aakkosia. Hyönteiset ja kasvit

-alkoivat kuiskutella ihmeellisiä kertomuksia, ihmeellisempiä usein

-kuin paraimmatkaan sadut, mutta tosia ja todellisia. Koulutodistus

-oli toisena vuotena huono, aikaa oli kulunut enemmän muuhun kuin

-lukemiseen. Mutta seuraavana vuonna hän tarttui tarmokkaasti töihinsä,

-ja päästötutkinto oli loistava.

-

-Suoritettuaan vielä kursseja kemiassa, latinan ja kreikan kielissä

-Jean Henri Fabre pääsi v. 1843 Carpentrasiin kansakoulunopettajaksi.

-Palkka ei ollut suuri, 700 frangia vain, vaikea oli sillä tulla

-toimeen. Sitä paitsi hän meni jo 21-vuotiaana naimisiin. Perhe

-lisäytyi, huolet kasvoivat, mutta hänen mielensä ei lannistunut.

-Hän suoritti vielä lisätutkintoja, antoi yksityistunteja, haki

-paikkoja, mutta ei niitä saanut. Ahtaat olivat ajat. Ylimääräisiin

-menoihin, kirjoihin esimerkiksi, oli rahat säästettävä ruuasta, ja

-elettävä kieltäymyksessä. Vihdoin hän kuitenkin pääsi Korsikkaan

-Ajaccion lyseoon fysikan opettajaksi. Korsikassa olo oli Fabrelle

-uuden käänteen alkuna. Saaren rikas luonto, metsät, vuoret, aava meri

-valtasivat hänet kokonaan. Nyt hän voi jo uhrata enemmän aikaansakin

-mielitutkimuksiinsa. Metsä veti puoleensa, hyönteiset kutsuivat

-luoksensa, mutta vaellellessaan rämeiköissä hän sai kuumetaudin, joka

-pakoitti taas muuttamaan mantereelle.

-

-Jonkun ajan kuluttua Fabre pääsi Avignonin lyseoon opettajaksi.

-Sitten hän suoritti lisensiaattitutkinnon luonnonhistoriassa. Näihin

-aikoihin joutui kerran hänen käsiinsä kuuluisan hyönteistutkijan,

-Leon Dufour'in teos. Se elvytti hänessä rakkauden hyönteisiin, se

-kiinnitti hänen huomionsa taas hyönteismaailmaan, se valtasi hänet

-niin, että hän päätti kokonaan antautua hyönteisiä tutkimaan. Työ oli

-palkatonta. Hänen oli jatkettava tukalaa kamppailuaan aineellisia

-vastuksia vastaan, ja hän voi vain loma-aikansa uhrata tieteellisiin

-tutkimuksiinsa.

-

-J.H. Fabren ensimäinen hyönteistieteellinen teos ilmestyi v. 1855.

-Se herätti heti joltistakin huomiota tiedemiespiireissä, ja kun hän

-jonkun vuoden kuluttua matkusti Parisiin, ei hänen nimensä ollut aivan

-tuntematon.

-

-Sitten seurasi sarja krappiväritutkimuksia, mutta aineellista hyötyä ei

-niistäkään ollut, sillä toiset käyttivät hyväkseen hänen keksintönsä.

-

-Varsinaiseen elämäntyöhönsä, luonnonhistorialliseen kirjailemiseen

-voi Fabre ryhtyä vasta viisikymmenvuotiaana. Hän erosi lyseosta v.

-1871, kun oli saanut pienen lainan ystävältään Stuart Milliltä, ja

-muutti Orangeen lähelle Avignonia. Täällä hän aluksi kirjoitteli

-luonnontieteellisiä koulukirjoja. Ne olivat kylläkin paljon parempia

-kuin aikaisemmin käytetyt oppikirjat, mutta maineensa hän hankki

-elämänsä pääteoksella, "hyönteistieteellisillä muistelmillaan".

-"Muistelmien" ensimäinen osa ilmestyi v. 1878. Sitten seurasi toisia

-katkeamattomana sarjana, niin että "_Souvenirs entomologiques, --

-Etudes sur l'instinct et les moeurs des insectes_" -kokoelmaa tuli

-kaikkiaan kymmenen nidettä.

-

-"Muistelmat" saivat runsaasti lukijoita ja ihailijoita, ne menivät

-hyvin kaupaksi. Nyt oli Fabren toimeentulo turvattu, vasta nyt

-neljäkymmentä pitkää vuotta kestäneen vaikean kamppailun jälkeen.

-Nyt hän voi hankkia itselleen pienen maatilan Sérignan'in kylässä

-Provencessa. Siellä maaseudun rauhassa hän voi häiritsemättä

-seurustella pienten hyönteisystäviensä kanssa. Siellä rakkaassa

-"Harmas'issaan" hän teki tutkimuksiaan ja kirjoitteli muistelmiaan.

-Päivät pitkät hän mielenkiinnolla seurasi asioiden kehittymistä

-kosivien skorpionien häkissä, tuntimäärin hän loikoi nurmikolla

-iso huopahattu päässä ja piti silmällä eksyneen kovakuoriaisen

-vaelluksia tai tarkasteli rakennustoimissa puuhailevia mehiläisiä tai

-metsästysretkellä kuljeksivia ampiaisia.

-

-Sérignan'issa Harmasissaan Fabre eli loppuikänsä, siellä hän kuoli

-syksyllä v. 1915 melkein yhdeksänkymmenenkahden vuoden ikäisenä. Pitkä

-oli hänen elämänsä, pitemmältä se tuntui taistellessa vastatuulessa

-ja vastoinkäymisessä, mutta rikas se oli, sillä se oli yhtäjaksoista

-innostunutta työtä, työtä, joka kantoi runsaan hedelmän.

-

-"Henri Fabre on nykyisen sivistyneen maailman etevimpiä ja jaloimpia

-suurmiehiä, oppinut luonnontutkija ja samalla ihmeellinen runoilija

--- --. Hän on niitä miehiä, joita mitä syvimmästi ihailen koko elämäni

-ajan", sanoo Maurice Maeterlinck, mehiläisten elämän suuri runoilija.

-

-"Souvenirs entomologiques" on tunnontarkan tiedemiehen tarkkoja ja

-täsmällisiä havaintoja sekä niistä tehtyjä johtopäätöksiä. Fabre

-on asettanut elämäntehtäväkseen tutkia älyn ja vaiston rajamaita,

-selvittää, kumpiko niistä määrää hyönteisten toimia ja tapoja. Lukija

-huomaa usein, kuinka hän erikoisesti painostaa, että hyönteisillä ei

-ole sitä, jota sanomme älyksi, että hyönteiset eivät voi harkiten

-työskennellä, vaan että niitä ohjaa tottumukset ja vaistot. Fabre

-tekee moninaisia ja monenlaisia kokeita ja ottaa niiden tulokset

-mielipiteittensä todistuskappaleiksi ja tueksi, vaikka lukijasta usein

-näyttää, että ne todistaisivat aivan päinvastaista. -- Lukija huomaa

-niinikään, miten Fabre suhtautuu vuosisatansa käänteentekevään ja

-kauaksikantavimpaan luonnontieteelliseen saavutukseen, kehitysoppiin.

-Fabre ihaili kyllä Darwinia ja Darwin puolestaan kutsuu Fabrea

-"verrattomaksi havainnontekijäksi", olivatpa he kirjevaihdossakin,

-mutta kehitysajatusta ei Fabre hyväksynyt, päinvastoin viittaa siihen

-usein pilkallisesti. Fabre näki suuren pienessä, mutta oli liiaksi

-kiintynyt pikkupiirteisiin ja yksityiskohtiin voidakseen pitää

-kokonaisuutta silmällä, voidakseen nähdä syiden ja seurausten lakia

-koko elävien olioiden maailmassa.

-

-"Souvenirs entomologiques" on myös ranskalaisen runoilijan

-luonnonrunoutta ja senvuoksi vaikeaa kääntää muille kielille. Tässä

-vihkosessa on valikoima Fabren "Muistelmia" suomennettuina. Fabre itse

-sanoo, että hän kirjoittaa nuorille ja etupäässä heille, herättääkseen

-heissä rakkautta luontoon ja luonnonhistoriaan. Jos Fabre voisi tämän

-vihkosen välityksellä puhua myös Suomen nuorille, herättää heissäkin

-rakkautta luontoon, opettaa heitäkin lukemaan suurta luonnon kirjaa ja

-näkemään sen ihmeitä, olisi vihkosen tarkoitus täytetty.

-

-Muutamat "Muistelmat" ovat hiukan lyhennetyt, niistä on jätetty pois

-kokonaisuuteen kovin höllästi liittyviä tai suomalaiselle lukijalle

-vähemmän mielenkiintoisia paloja. Suomentaja ei ole siinä suhteessa

-menetellyt sen omavaltaisemmin kuin saksalaisen tai ruotsalaisenkaan

-valikoiman kääntäjät, vaikkakin heidän käännöksensä ovat "tekijän

-luvalla" tehdyt. Moni olisi ehkä pitänyt vieläkin suurempia lyhennyksiä

-tarpeellisina.

-

-_Suomentaja_.

-

-

-

-

-Harmas.

-

-

-Sitähän minä aina olin toivonut, hoc erat in votis, maapalaa, oi,

-ei kovin suurtakaan, mutta rauhallista, semmoista, joka on loitolla

-yleisen maantien hälinästä, yksinäistä, autiota, auringon polttamaa

-palstaa, ohdakkeiden, ampiaisten ja kimalaisten suosimaa. Siellä minä

-voisin tutkia petoampiaisia ja hietapistiäisiä, antautua vaikeaan

-kaksinpuheluun, jossa kysytään ja vastataan kokeiden kielellä eikä

-minun tarvitsisi peljätä ohikulkevien häiritsemisiä. Siellä minä

-voisin ilman aikaavieviä, suuria toimenpiteitä, ilman väsyttäviä ja

-huomiokykyä tylsyttäviä retkeilyjä viritellä ansojani ja seurata joka

-hetki niiden vaikutuksia. Hoc erat in votis, niin, se oli toivoni,

-unelmani, joka aina oli mielessäni väikkynyt, mutta aina häipynyt

-vastaisuuden utupilviin.

-

-Ei ole ollut helppoa laatia itselleen ulkolaboratoriota, niin kauan

-kuin huoli jokapäiväisestä leivässä on ollut kiusana. Neljäkymmentä

-vuotta olen järkähtämättömänä taistellut elämän pikkupuutteita vastaan,

-mutta nyt on se niin kiihkeästi kaipaamani laboratorio kuitenkin

-valmis. En koetakaan kertoa, kuinka paljon kestävyyttä ja väsymätöntä

-työtä se minulle maksoi. Se on valmis ja se suo ehkä hiukan lepoa, mikä

-on tärkeää sekin. Sanon "ehkä", sillä minulla on yhä vielä joku rengas

-kaleriorjan kahleista jaloissani.

-

-Toivoni on toteutunut. Hiukan liian myöhään kylläkin, kauniit

-pikkuhyönteiseni! -- luulen, että minulle annettiin pähkinä vasta

-sitten, kun hampaani alkavat olla liian heikot sitä pureskelemaan.

-Niin, hiukan liian myöhään. Nuoruuden laaja näköpiiri on supistunut

-matalaksi ja painostavaksi holviksi, joka päivä päivältä yhä alemmaksi

-laskeutuu. Kaipaamatta mitään mennyttä, haluamatta takaisin edes

-nuoruusvuosiani ja vielä vähemmin tulevaisia toivomatta olen tullut

-siihen käänteeseen, jolloin koettelemusten murtamana kyselee itseltään,

-onko elämä ollut elämisen arvoista.

-

-Näiden ympäröivien raunioiden keskelle on jäänyt vahvalle perustalleen

-pystyyn kappale muuria, nimittäin rakkauteni tieteelliseen totuuteen.

-Voi, näppärät ampiaiseni, onko siinä kylliksi, että voisin täyttää

-muutamia sivuja teidän historiastanne? Eivätkö voimani petä hyvää

-tahtoani?

-

-Mutta miksi minä olen hyljännyt teidät niin kauaksi aikaa? Sitä ovat

-jotkut ystäväni minulta tiedustelleet. Oi, kertokaa niille ystävilleni

--- ovathan ne yhtä hyvin teidänkin ystäviänne -- kertokaa, ettei syynä

-ole ollut unohtaminen, ei väsyminen eikä laiminlyönti. Minä ajattelin

-teitä. Olin varma, että rengasampiaisen (Cerceris) pesäkolo voi vielä

-ilmaista monta salaisuutta, että petoampiaisen (Sphex) pyydystäminen

-voi tuottaa uusia yllätyksiä. Mutta minulla ei ole ollut aikaa, sillä

-minä taistelin yksin vastoinkäymisissä, ja ennen filosofointia täytyy

-elää. Kertokaa niille se, niin ne antavat minulle anteeksi.

-

-Toiset moittivat minun kirjoitustapaani, ettei se ole kylliksi

-juhlallista eli, oikeammin sanoen, oppineenkuivaa. He pelkäävät, ettei

-sivu, jonka helposti lukee, aina ilmaise totuutta. Tulkaa kaikki

-pistiäiset ja kaikki peitinsiivin panssaroidut, puolustakaa minua ja

-todistakaa minun hyväkseni! Kertokaa kuinka tuttavallisesti olen teidän

-kanssanne seurustellut, kuinka kärsivällisesti havaintojani tehnyt ja

-kuinka tunnollisesti merkinnyt muistiin kaikki teidän toimenne! Teidän

-todistuksenne on yksimielinen: minun sivuni eivät ole täynnä onttoja

-kaavoja eivätkä oppineita puheenparsia, vaan ne sanovat tarkasti vain

-havaitun tosiasian, ei sen enempää eikä vähempää, ja jos jotakuta

-teistä haluttaa minun jäljestäni vuorostaan kysyä niitä asioita, niin

-hän saa samat vastaukset kuin minäkin.

-

-Ja jollette te, hyvät hyönteiseni, saa tuota kelpo väkeä asiasta

-vakuutetuksi, sillä teillähän ei ole ikävystymisen taakkaa

-hartioillanne, niin sanon minä vuorostani heille: te leikkelette

-eläimen, mutta minä tutkin sitä elävänä; te teette siitä pelon ja

-säälin esineen, mutta minä teen sen rakastettavaksi; te työskentelette

-kidutuskammiossa ja leikkaushuoneessa, minä taasen teen havaintoja

-sinisen taivaan alla kaskaiden laulaessa; te teette solulla ja

-alkulimalla kemiallisia kokeita, minä tarkastan vaiston korkeimpia

-ilmenemismuotoja; te tutkitte kuolemaa, mutta minä tutkin elämää.

-Ja miksipä en sanoisi kaikkea, mitä ajattelen: susi on sekoittanut

-karitsalta veden, luonnonhistoriaa, tätä nuorison mielitutkimusta

-on alettu karttaa ja vihata sen jälkeen kuin solu on nostettu

-valtaistuimelle. Siksipä, vaikkakin minä kirjoitan oppineille

-ja filosofeille, jotka joskus vielä koettavat ratkaista vaiston

-pulmallista kysymystä, kirjoitan myöskin nuorille ja ennen kaikkea

-heille, että saisin heidät rakastamaan luonnonhistoriaa, jota te

-opetatte heidät vihaamaan. Tämän tähden minä, pysyen kuitenkin aina

-totuudessa, vältän teidän tieteellistä proosaanne, joka liiankin usein

-näyttää olevan lainaa jostakin intialaisesta murteesta.

-

-Mutta näistä asioista ei ole nyt kysymys, vaan minunhan piti puhua

-siitä maapalasta, jota niin kauan toivoin ja jonka suunnittelin

-tekeväni elävän hyönteistieteen laboratorioksi, siitä maapalasta, joka

-minun on viimeinkin onnistunut saada pienessä, yksinäisessä kylässä.

-Se on "Harmas". Sillä sanalla tarkoitetaan meillä viljelemätöntä,

-kivistä ja ajuruohoa täpötäynnänsä kasvavaa aluetta Maa on liiaksi

-karua kelvatakseen viljeltäväksi, vain lampaat laiduntavat siellä

-keväällä, jos on sattunut sen verran satamaan, että ruoho hiukan pääsee

-kohoamaan. Mutta "Harmas" on ennen ollut hiukan viljeltyäkin, sanotaan

-sen kasvattaneen viiniköynnöksiä, sillä suurten kivilohkarekasojen

-välissä on vähän punaista savimaata. Kaivaessamme kuoppia muutamille

-istutettaville puille olemme tosiaankin tavanneet tuon arvokkaan kasvin

-puoleksi hiiltyneitä tähteitä. Kolmepiinen talikko, ainoa työase,

-joka kykenee tunkeutumaan semmoiseen maaperään, on siis ollut siellä

-käytännössä, valitettavasti kyllä, sillä alkuperäinen kasvullisuus on

-sentähden kadonnut. Siellä ei ole enää ajuruohoa, ei laventelia eikä

-kermestammipensaita, tuota tammikääpiötä, jonka muodostamien metsien

-yli voi kulkea, kun kohottelee jalkojaan hiukan korkeammalle kuin

-tavallisesti. Kuinka hyödyllisiä nämä kasvit minulle olisivatkaan,

-etenkin kaksi ensimäistä, joista mehiläiset ja kimalaiset saisivat

-hunajaa! Minun on täytynytkin tuoda ne takaisin siihen maahan, josta

-talikko ne karkoitti.

-

-Sen sijaan on ilman minun välitystäni niitä kasveja ylenmäärin,

-jotka tavallisesti rehoittavat entisillä, oman onnensa nojaan

-jätetyillä viljelysmailla. Kaikista runsaimmin kasvaa juolavehnää,

-kiusallista heinää, jota ei ole kyennyt kolmivuotinen, katkera

-hävityssotani tyystin poistamaan. Sen jälkeen on enimmin piikkisiä

-ja tähtikarvapertuskoin asestettuja kaunokkeja, kaikkiaan kolme

-lajia. Läpipääsemättömän kaunokkitiheikön yli kohoaa siellä täällä

-espanjalainen kultaohdake kuten monihaarainen kynttiläjalka, jossa

-liekkeinä ovat oranssinkeltaiset kukat. Sen piikit ovat vahvat kuin

-kynnet. Sitäkin korkeampi on illyrilainen ohdake, jonka parin metrin

-pituinen haaraton varsi päättyy suureen, ruusunpunaiseen kukkaterttuun.

-Näiden välissä ryömii sinivatukan pitkät ja okaiset oksat. Jos tahtoo

-kulkea läpi tämän piikkisen viidakon, jossa kimalaiset ja ampiaiset

-keräävät mettä, niin täytyy vetää jalkaansa saappaat, joiden varret

-ylettyvät yli polven, tai muuten saa verinaarmuja sääriinsä. Niin

-kauan kuin kevätsateiden kosteus pysyy maassa, on kasvullisuudella

-jonkinlainen viehätyksensä, mutta kun kesän kuivuus tulee, muuttuu

-seutu lohduttomaksi erämaaksi, jonka tulitikku voisi sytyttää ja

-polttaa reunasta toiseen. Semmoinen on tai pikemminkin oli se Eden,

-jossa aijoin elää ja työskennellä hyönteisten! seurassa. Neljäkymmentä

-vuotta kestänyt kamppailu on sen minulle hankkinut. Sanoin Eden, ja

-minun kannaltani katsoen on nimitys oikea. Tämä kirottu maa, johon ei

-kenkään uskaltanut kylvää edes turnipsia, on ampiaisten paratiisi. Sen

-rehevät ohdakkeet ja kaunokit houkuttelevat hyönteisiä kaikkialta. En

-koskaan ennen retkilläni ole nähnyt niitä niin paljoa samassa paikassa.

-Kaikki, jotka ampiaisen nimeä kantavat, keräytyvät sinne. Sinne tulee

-kaikenlaisen riistan pyydystäjät, rakennustyöläiset, jotka rakentavat

-savesta asumuksiaan, kankurit, jotka kehräävät ja kutovat, verhoilijat,

-jotka leikkelevät lehtiä tai kukkien teriöistä kappaleita, arkkitehdit,

-jotka tekevät rakennuksia paperimassasta, sementtityöläiset, jotka

-sekoittavat savea, kirvesmiehet, jotka kaivertavat puita, kaivajat,

-jotka tekevät maanalaisia koloja, monen monet muut sen lisäksi.

-

-Mikä on tuokin hyönteinen? Se on villamehiläinen (Anthidium), joka

-raapii hämähäkin seitin tapaista karvapeitettä kaunokin varresta ja

-muodostaa siitä villapallon, jonka se vie leukojensa välissä ylpeänä

-kotiin. Maanalaisissa käytävissään se tekee siitä pumpulihuopapussin,

-johon se kätkee hunajaa ja munansa.

-

-Entä nuo toiset, jotka niin innokkaasti kukissa hyörivät? Ne ovat

-verhoilijamehiläisiä (Megachile), joiden vatsan alla on mustia,

-valkeita tai tulipunaisia kokoomiskarvoja. Kun ne lähtevät ohdakkeista,

-menevät ne läheisiin pensaisiin, joiden lehdistä ne leikkaavat palasia

-ja muodostavat niistä pesässään tötteröitä, jotka ne täyttävät

-hunajalla ja joihin sitten pistävät munansa. -- Entä nuo mustassa

-samettipuvussa? Ne ovat muurarimehiläisiä (Chalicodoma), jotka

-rakentavat pesänsä hiekkasiruista ja sementistä, s.o. syljestään.

-Niiden pesiä löytää usein Harmas'issa kivistä. -- Mitäs nuo, jotka

-surisevat niin äänekkäästi? Turkkimehiläisiä (Anthophora), joiden pesät

-ovat muurin koloissa ja aurinkoisissa törmissä.

-

-Nämä ovat muurimehiläisiä (Osmia). Joku niistä tekee pesäkammioitaan

-kotilon tyhjän kuoren kierteisiin, toinen poraa sinivatukkapalasesta

-ytimen ja muuraa sinne monikerroksisen asunnon toukilleen, kolmas

-käyttää samaan tarkoitukseen ruo'on luonnollista varsionteloa, neljäs

-asuu vuokratta jonkin muun kimalaisen maanalaisissa pesäkoloissa.

-Tuolla on sarvimehiläisiä (Macrocera, Eucera longicornis, L.), joiden

-koirailla on komeat sarvet; housumehiläisten (Dasypoda) takajalat ovat

-kankeakarvaiset. Nämä tässä ovat monilajisia maamehiläisiä (Andrena) ja

-hietamehiläisiä (Halictus).

-

-Jätän lukuisat muut mainitsematta, sillä jos tahtoisin luetella kaikki

-ohdakkeitteni vieraat, saisin tässä tuoda katselmukseen melkein koko

-hunajanvalmistajoiden heimon. Oppinut hyönteistieteilijä, professori

-Pérez Bordeauxista, jolle lähetin löytöni määrättäviksi, kysyi kerran,

-käytänkö mitään erikoisia pyyntineuvoja, kun niin paljon harvinaisia,

-niin, ennen tuntemattomiakin hyönteisiä hänelle annoin. Mutta minähän

-en ole kokenut, vielä vähemmin innostunut hyönteisten pyydystäjä, sillä

-hyönteiset huvittavat minua enemmän silloin, kun ne ovat elävinä omissa

-toimissaan kuin kuolleina ja neuloihin pistettyinä laatikoissani. Koko

-minun metsästyssalaisuuteni on rehevä, ohdakkeita ja kaunokkeja kasvava

-puutarhani.

-

-Onnellinen sattuma on liittänyt hunajan-kokoojiin vielä

-metsästäjäheimot. Jotkut muurarit ovat koonneet ympärysaitaa varten

-sinne ja tänne hiekkaa ja kiviä kasoihin. Aitatyöt edistyivät

-hitaasti, joten hyönteiset valloittivat jo ensimäisenä vuonna aidan

-aines-varastot. Muurarikimalaiset valitsivat kivien kolot asunnoikseen

-ja viettivät siellä yönsä suurissa joukoin. Vahva muurisisilisko oli

-valinnut erään kolon, jossa se tähysteli ohikulkevia sittiäisiä.

-Kivitasku, jonka puku on kuin dominikanimunkin, istui ylimmäisellä

-kivellä ja lauloi lyhyen laulunsa.

-

-Hiekkakasoissa oli toisia siirtolaisia. Pyörreampiaiset (Bembex)

-pörisyttivät siihen pesäkolojaan. Petoampiaiset (Sphex) laahasivat

-sinne tuntosarvista heinäsirkkoja. Sarviampiainen (Stizus) kasasi

-kellareihinsa kaskassäilykkeitä. Kaikki nämä hyönteiset katosivat, kun

-muurarit käyttivät hiekan, mutta sain ne takaisin, kun hankin uusia

-hiekkaläjiä.

-

-Hieta-ampiaiset (Ammophila) eivät kuitenkaan hävinneet, sillä

-niiden pesät ovat toisaalla. Keväällä näen yhden lajin ja muiden

-syksyllä lentää hyörivän pyydystämässä toukkia teiden varsilta ja

-ruohokkojen välimailta puutarhassani. Iloiset ja vilkkaat tieampiaiset

-(Pompilus) tarkastavat piilopaikoista hämähäkkejä. Suurin vaanii

-tarantella (Lycosa narbonensis, Latr.), jonka maakolot eivät ole

-harvinaisia Harmas'issa. Lämpiminä päivinä marssivat maakasarmeistaan

-amatsonimuurahaiset (Polyergus rufescens, Latr.) komppanioittain orjia

-metsästämään. Viisi senttimetriä pitkät tikariampiaiset (Scolia)

-lentävät hitaasti mätänevän ruoholäjän ympärillä ja kaivautuvat

-sen sisään pyydystämään otuksiaan, lehtisarvisten (Lamellicornia),

-nokkakärsäkkään (Oryctes) ja kultakuoriaisen (Cetonia) toukkia.

-

-Miten paljon tutkimusten esineitä! Ja uusia vielä tulee. Talo oli

-yhtä autio kuin maakin. Kun ihmiset menivät, ja rauha oli varma,

-tulivat eläimet ja valtasivat kaiken. Kertut asettuivat asumaan

-sirenipensaisiin, vihreäpeipponen kypressikatoksen suojaan, varpunen

-kokosi korsia kattotiilien alle. Platanin latvassa viserteli

-vihreävarpunen, jonka pesä ei ole aprikosin puolikasta suurempi.

-Iltaisin yhtyivät soittajaisiin pöllöt yksitoikkoisine äänineen.

-

-Talon lähellä on lampi, johon vesi tulee kylän vesijohtokanavasta.

-Sinne kokoutuvat kosimisaikanaan kaikki sammakot aina kilometrin

-päästä. Isot ristikonnat tulevat kylpemään. Lehtisammakot, jolleivät

-kurnuta puissa, huvitteleivat tehden uimahyppyjä. Kun toukokuun yöt

-hämärtyvät, alkaa lammikolla sellainen korvia särkevä soitanto, että on

-mahdoton kotona pöydässä keskustella, mahdoton nukkua.

-

-Talon ovat vallanneet vielä rohkeammat ampiaiset. Kynnysalla

-roskakasassa pesii valkoviiruinen petoampiainen (Sphex albisectus

-Lep. et Serv.). Kun menen huoneeseen, pitää varoa rikkomasta sen

-pesäkoloja ja tallaamasta työssään olevaa kaivajaa. Varmaan on

-siitä neljännesvuosisata kulunut, kun viimeksi näin tämän raivoisan

-sirkanmetsästäjän. Kun siihen ensiksi tutustuin, täytyi minun kulkea

-useita kilometrejä elokuun helteessä tavatakseni sen, mutta nyt se on

-aivan kynnykseni alla.

-

-Ikkunakomerossa on hämähäkkien tappajalla (Pelopoeus) lämmin ja

-mieluisa asuinpaikka. Se muuraa mullasta tehdyn pesänsä kiviin ja

-käyttää sisääntuloreikänä ikkunaluukussa olevaa rakoa. Kaihtimien

-lustoihin rakentavat jotkut muurarimehiläiset (Chalicodoma) kammioitaan

-ja luukkujen sisäpinnalle kokoo muurariampiainen (Eumenes) pieniä

-savikekoja. Tavallinen ampiainen (Vespa vulgaris, L.) ja Ranskan

-ampiainen (Pollistes gallicus, L.) ovat ruokatovereitani, ne tulevat

-päivällisen aikana katsomaan, ovatko rypäleet pöydälläni jo niin kypsiä

-kuin ne näyttävät olevan.

-

-Nämät hyönteiset -- kaikki eivät ole läheskään mainitut -- ovat

-lukuisana ja valittuna seurueenani. Entiset ystäväni ja uudet tuttavani

-ovat lähelläni metsästämässä, mettä kokoomassa ja rakentamassa. Ja

-jos on tarpeellista vaihtaa havaintopaikkaa, niin on vuori muutaman

-sadan askelen päässä asunnostani. Sen aurinkoisia rinteitä rakastaa

-pyörreampiainen (Bembex) ja sen savikuopista saavat monet muut

-rakennusaineita. Tämän hyönteisrikkauden takia minä vaihdoin

-kaupungin kylään, asetuin Sérignan'iin viljelläkseni turnipsia ja

-kylvääkseni salattia.

-

-Atlantin ja Välimeren rannikoille on Ranskaamme perustettu kalliiksi

-tulleita laboratorioita merieläinten tutkimista varten. Siellä ihmiset

-leikkelevät merestä saamiaan pikkuisia ja meille arvottomia eläväisiä,

-uhraavat koko omaisuuksia mikroskoppeihin, hienoihin leikkauskoneisiin,

-pyyntineuvoihin, laivoihin, kalasäiliöihin ja akvarioihin saadakseen

-selville minkälainen on rakenteeltaan nivelmadon munasolu, kysymys,

-jonka täyttä tarkoitusta en ole koskaan ymmärtänyt. He unohtavat

-kokonaan pienet maahyönteiset, jotka aina ovat lähellämme, jotka

-antavat yleiselle sielutieteelle erinomaisen tärkeitä todistuksia ja

-jotka hävitystyöllään saavat aikaan kansantaloudellisia vahinkoja.

-Milloin perustettanee hyönteislaboratorio, jossa ei tutkita kuolleita

-hyönteisiä, vaan eläviä, niiden vaistoa, tapoja, töitä, taisteluja

-ja lisäytymistä? Olisi kai tärkeämpi tietää viinitarhojen tuhoojien

-elämä kuin jonkun siimajalkaisen hermosäikeiden päätepisteet. Olisi

-kai tärkeämpää kokeillen saada selvä vaiston ja älyn välisestä

-rajasta, vertailemalla voida määrätä, onko ihmisjärki selittämätön

-tekijä vai ei, se olisi kai tärkeämpää kuin lukea jonkin äyriäisen

-tuntosarvien renkaita. Näiden kysymysten ratkaisu vaatisi kokonaisen

-joukon tutkijoita, mutta meillä ei ole ainoatakaan. Nilviäiset

-ja onteloeläimet ovat muodissa, merten syvyydet tutkitaan

-vartavasten valmistetuilla koneilla -- mutta maa jalkojemme alla

-jää tuntemattomaksi. Odotellessani muodin muuttumista avaan elävän

-hyönteistieteen laboratorion Harmas'issa, eikä se laboratorio maksa

-verotetuille penniäkään.

-

-

-

-

-Muurarimehiläisen pesärakennukset.

-

-Chalicodoma muraria Fabr.

-

-

-Réaumur on omistanut erään teoksensa _muurarimehiläisten_

-(Chalicodoma muraria Fabr.) historialle. Aikomukseni on ottaa tämä

-asia uudestaan käsiteltäväksi, täydennettäväksi ja ennen kaikkea

-tarkastettavaksi eräältä näkökannalta, jonka kuuluisa tutkija on

-kokonaan lyönyt laimin. Ensiksi tekee mieleni kuitenkin kertoa, miten

-tutustuin näihin pistiäisiin.

-

-Se tapahtui opettajatoimeni alkuaikoina, noin 1843. Jonkun aikaa sen

-jälkeen kun olin lähtenyt Vauclusen opettajaseminarista todistus

-taskussa ja välittömän iloisena kuten kahdeksantoista-vuotias

-konsanaankin, lähetettiin minut Carpentrasiin johtamaan sikäläiseen

-kaupungin yläkouluun liitettyä alkeiskoulua. Omituinen koulu, totta

-tosiaan, huolimatta mahtavasta "ylä"-nimestään. Se oli jonkinlainen

-avara kellari, kostea ja ummehtunut. Eipä siis ihme, että opettaja

-ja oppilaat pitivät enemmän ulkoilma-geometriasta, s.o.

-käytännöllisestä maanmittauksesta.

-

-Kun tuli toukokuu, vaihdettiin hämärä kouluhuone ketoihin. Se oli

-juhlahetki. Toimintakenttä oli laaja, asumaton kivinen tasanko,

-_harmas_. Siellä ei ollut puita eikä pensaita estämässä nuorten parven

-vartioimista, siellä ei minun tarvinnut peljätä, että oppilaani

-maistelisivat raakoja aprikoseja.

-

-Jo ensi retkellä herätti eräs epäiltävä seikka huomiotani. Jos

-lähetin pojan kauas pystyttämään mittapuuta, niin näin hänen matkalla

-useasti pysähtyvän, kumartuvan, suoristuvan, tutkivan, taas kumartuvan

-välittämättä rahtuakaan mitan pystyttämisestä ja merkinannosta.

-Toinen otti maasta rautaisen mittanauhan asemasta kivisirpaleen,

-kolmas murenteli multaa käsissään eikä mitannut kulmaa, kuten olisi

-pitänyt. Monet tapasin imemässä oljenkortta Monikulmio ei syntynyt,

-halkaisijoita ei vedetty. Mistä tämä kumma johtui?

-

-Kysyin ja sain selityksen. Oppilas, synnynnäinen nuuskija ja

-havainnontekijä, oli jo kauan tiennyt, mistä opettajalla ei ollut

-aavistustakaan. Harmas'in piikivisirpaleiden päälle rakensi eräs

-suuri ja musta mehiläinen multapesiään. Näissä pesissä on hunajaa

-ja maanmittarini aukoivat niitä imeäkseen niiden kennot kuiviin

-olkipillillä. Menetelmä näytettiin minulle. Hunaja on hiukan

-väkevää, mutta kylläkin mukiin menevää. Minullekin se maittoi, siksi

-liityin pesänetsijöiden seuraan, ja vasta myöhemmin jatkoimme

-moni-kulmiomittaustamme. Niin näin ensi kerran muurarimehiläisen,

-kuten sitä Réaumur nimittää, ennenkuin tiesin mitään sen historiasta

-tai sen historian kirjoittajasta.

-

-Tämä komea ampiainen, jolla on tummansinipunervat siivet ja

-musta samettipuku, sen pesärakennukset aurinkoisilla sorakasoilla

-ajuruohovarvikossa ja sen hunaja, joka toi vaihtelua vakavassa

-maanmittaustyössä, vaikuttivat virkistävästi minuun. Toivoin saavani

-tietää enemmän kuin mitä oppilaani olivat minulle opettaneet.

-Kirjakauppiaalle oli juuri saapunut erinomainen hyönteisiä käsittelevä

-teos, de Castelnau'n, E. Blanchard'in ja Lucas'in "Histoire naturelle

-des animaux articulés" (Niveljalkaisten luonnonhistoria). Siinä oli

-hyvin runsaasti kuvia, mutta, voi, oli sillä hintaakin! Mutta mitäpä

-siitä, minun runsaista seitsemänsadan markan vuosituloistani täytyi

-uhrata siihen koko kuukauden palkka. Mitä menetin liikaa hengen

-ravintoon, sen sain säästää ruumiin ylläpidosta.

-

-Ahmin kirjan kannesta kanteen. Sain tietää siitä mustien mehiläisten

-nimen, luin ensi kerran hyönteisten tavoista yksityiskohtaisia

-kuvauksia, löysin siitä minun silmissäni sädekehän ympäröimät,

-kuuluisat nimet: Réaumur, Huber, Léon Dufour, ja kun selailin kirjaa

-sadannetta kertaa, kuiskasi sisäinen ääni hiljaa: sinustakin tulee

-eläinten historioitsija kerran! -- Lapselliset kuvitelmat, mihin

-katosittekaan! Tahdoin kuitenkin elvyttää näitä muistoja, samalla

-kertaa sekä surullisia että iloisia, johtuakseni mustien mehiläisten

-töihin ja toimiin.

-

-Chalicodoma-nimi tarkoittaa hyönteistä, joka rakentaa pesänsä

-yhteenmuuratuista kivensirpaleista. Se sopii erinomaisesti näille

-ampiaisille, jotka tekevät kennonsa samoista aineksista kuin mekin

-talomme. Niiden työ on muurarien työtä, maalaismuurarien, jotka

-käyttävät laastiinsa enemmän savea kuin kiveä. Réaumur, jolle

-tieteellinen jaoittelu oli vierasta, kutsui niitä, kuten jo sanoin,

-muurarimehiläisiksi. Se sana on kylliksi kuvaava.

-

-Kotiseudullani on niitä kolme lajia, pesän rakennustavan mukaan

-kutsun niitä somerikko-, oksa- ja katosmuurarimehiläisiksi. Ensimäisen

-lajin, Réaumurin muurarimehiläisen, molemmat sukupuolet ovat niin

-eri-värisiä, että vasta-alkava tutkija nähdessään ihmeekseen niiden

-tulevan samasta pesästä pitää niitä eri lajeina. Naaras on mustan

-sametin karvainen sen siivet tummansinipunaiset. Koiraan samettipuku

-on kirkkaanpunainen. Molempien toisten pienempien lajien väreissä ei

-ole tämmöistä eroa, kumpikin sukupuoli on samanlaisessa puvussa, jonka

-värinä on sekaisin ruskeaa, punakeltaista ja tuhkanharmaata.

-

-Pesänsä perustaksi valitsee muurarimehiläinen Pohjois-Ranskassa, kuten

-Réaumur sanoo, aurinkoisen, rappaamattoman muurin, sillä rappaus

-liuotessaan voisi turmella kennokomerot. Se rakentaa asuntonsa

-vakavalle alustalle, paljaalle kivelle. Etelä-Ranskassa on se

-yhtä varovainen, mutta en ymmärrä, miksi se täällä yleisesti ottaa

-mieluummin perustaksi muun kuin muurikiven. Se ottaa mieluummin

-veden kuljettamia piimöhkäleitä, usein vain nyrkin kokoisia, joita

-muinoin jäätiköt ovat kasanneet Rhônen laakson pengermistä. Tämmöisten

-asumussijojen yleisyys vaikuttanee muurarimehiläisen valintaan.

-Laaksoissa on mehiläisellä käytettävänään vuoristopurojen tuomat

-somerkasat. Semmoisten kivien puutteessa rakentaa muurari pesänsä

-mille kivelle tahansa.

-

-Katosmuurarimehiläisen valinta on vielä vapaampi. Erityisesti se

-mieltyy räystäästä ulospistävien kattotiilien aluksiin. Tuskinpa

-lie sitä maalaistaloa, jonka räystästiilien alla ei olisi sen

-pesiä. Sinne se joka kevät perustaa väkirikkaita siirtoloita, joiden

-sukupolvesta toiseen säilyvät ja vuosittain laajenevat muuraukset

-peittävät lopuksi laajoja aloja. Olen nähnyt pesiä, jotka peittivät

-katoksesta viisi tai kuusi neliömetriä. Kun mehiläiset olivat

-toimissaan, niin oli työläisten joukko ja surina vallan hämmästyttävä.

-Nämä muurarit ovat myös mieltyneitä parvekkeen sillanalukseen ja

-käyttämättömän ikkunan komeroon. Semmoisiin paikkoihin asettuvat ne

-sadoittain, kukin kuitenkin työskennellen yksin.

-

-Oksamuurarimehiläinen tekee ilma-asuntoja puiden oksille. Kaikenlaiset

-pensaat, kuten orapihlaja, granattiomena, orjantappura, kelpaavat

-sille, mutta tammi, jalava ja pinja kohottavat sen vielä korkeammalle.

-Lehvistöstä se valitsee oksan, oljen paksuisen, ja rakentaa tälle

-ohuelle alustalle pesänsä saviruukista. Valmis pesä on kuin multapallo,

-jonka läpi oksa kulkee. Jos se on yhden hyönteisen tekemä, on se

-aprikosin kokoinen, mutta jos useampia on ottanut töihin osaa, on se

-yhtä suuri kuin nyrkki. Viimemainittu tapa on harvinainen.

-

-Nämä kolme muuraria käyttävät samoja rakennusaineita, kalkkipitoista,

-hiekansekaista savea, johon on sotkettu työläisen omaa sylkeä.

-Mehiläiset halveksivat kosteita paikkoja, vaikkakin ne helpoittaisivat

-töitä ja vähentäisivät laastin kostuttamiseen kuluvaa sylkimäärää.

-Luonnostaan kosteat aineet eivät sitoisi kylliksi laastia. Ne käyttävät

-sentähden kuivaa pölyä, joka imee itseensä hyvin paljon sylkeä ja

-josta muodostuu syljen munanvalkuaisaineiden kanssa jonkinlaista

-sementtiä. Se kovettuu yhtä pian kuin sammuttamattomasta kalkista ja

-munanvalkuaisesta tehty kivikittikin.

-

-Kaikki kolme mehiläislajia keräävät muuriruukkitarpeensa paljon

-käytetyiltä teiltä, joiden kalkkikivet ovat murskautuneet hienoiksi

-ajoneuvojen pyörien alla. Sieltä ne hankkivat rakennusaineensa

-vähääkään välittämättä ainaisesta eläinten ja ihmisten edestakaisin

-kulkemisesta. Eloisa mehiläinen on toimissaan tosiaan näkemisen

-arvoinen. Tien, saviruukinvalmistuspaikan, ja pesän välillä on

-yhtämittainen tulevien ja menevien surina. Työskentelevien lento

-on niin suoraviivaista ja nopeaa, että näyttää siltä kuin ilman

-läpi kulkisi usvajuova. Pesään menevät vievät mukanaan herneenkokoisen

-laastipallon, sieltä tulevat laskeutuvat suoraan kaikista kovimmalle

-ja kuivimmalle paikalle. Koko ruumis väristen ne nakertavat

-leukojensa päillä, raapivat etujalkojensa nilkoilla saadakseen multa-

-ja hiekkahitusia, joita ne pyörittelevät suuosiensa välissä ja

-kostuttavat syljellään, kunnes ne yhtyvät kiinteäksi palloksi. Ne ovat

-niin innostuneita työhönsä, että jättäytyvät ennemmin ohikulkevien

-jalkoihin kuin keskeyttävät toimensa.

-

-Mehiläinen joko tekee uusia pesiä uusille pesäpaikoille tai käyttää

-vanhoja kennokomeroita korjattuaan ne. Tarkastetaan ensiksi

-ensimäistä tapausta. Valittuaan sopivan kiven tavallinen eli

-somerikko-muurarimehiläinen tuo leukojensa välissä laastipallon ja

-paloittelee sen ympyriäiseksi renkaaksi kiven päälle. Etujalat ja

-leuat, muurarin tärkeimmät työaseet, muokkaavat laastia, joka pehmenee

-siihen vähitellen valuvasta syljestä. Savea vahventamaan pannaan siihen

-kulmikkaita, virnaherneen kokoisia kivisiruja yksitellen, mutta vain

-renkaan ulkolaidalle, joka on vielä pehmeä. Semmoinen on rakennuksen

-kivijalka. Tälle perustalle lisätään uusia kerroksia, kunnes kenno on

-tarpeeksi, s.o. pari, kolme senttimetriä korkea.

-

-Me rakennamme taloja latomalla päälletysten kiviä, jotka sitten

-muuraamme yhteen kalakilaastilla. Muurarimehiläisen työt ovat

-samantapaisia, säästääkseen vaivaa ja muuriruukkia käyttää se

-piisiruja, kuten näimme. Ne se valitsee yksitellen ja huolellisesti,

-melkein aina semmoisia, jotka ovat kulmikkaita, joten ne tiiviisti

-toistensa viereen sopien tukevat toisiaan ja vahvistavat pesää

-kokonaisuudessaan. Pesä on päältäpäin katsoen sen vuoksi kuin

-maalaistalon kivijalka, josta kivet pistävät esiin luonnollisen

-epätasaisina, mutta sisäpuolen pitää olla sileä, ettei toukan heikko

-nahka vahingoittuisi, siksi mehiläinen laittaakin sen pelkästään

-laastista. Siitä huolimatta jää sisäpinta karheaksi, mutta toukka

-itse kehrää siihen verhoksi silkkisen kotelokopan syötyään ensin

-hunajan loppuun. Turkkimehiläinen (Anthophora) ja hietamehiläinen

-(Halietus) sitävastoin tekevät kennokomeronsa sisäseinät sileiksi

-mullalla, sillä niiden toukat eivät kudo kotelokoppaa.

-

-Pesä on melkein pystysuorassa asennossa ja sen suu aina ylöspäin, ettei

-hunaja vuotaisi siitä pois, mutta sen muoto vaihtelee hiukan alustan

-muodon mukaan. Litteällä, vaakasuoralla kivellä se on kuin pysty,

-munanmuotoinen torni, kohtisuoralla tai vinolla taas kuin keskeltä

-katkaistu sormustin. Jälkimäisessä tapauksessa liittyy alustakivi

-suorastaan pesän seinän alaosaksi.

-

-Kun pesä on valmis, alkaa mehiläinen sitä muonittaa. Läheisistä

-kukista, etenkin kullankeltaisesta kinsteripensaasta (Genista

-scorpius), se kokoo sokerinestettä ja siitepölyä. Se palaa kukista

-pesälleen hunajamaha täynnä ja vatsan alus siitepölystä keltaisena.

-Päänsä se pistää kennoon ja ruumiin nykäyksittäin kouristuessa se

-oksentaa hunajan pesäänsä. Kun hunajamaha on tyhjä, vetäytyy

-mehiläinen ulos, mutta pistäytyy heti uudestaan komeroon, tällä kertaa

-kuitenkin takaperin. Nyt se sukii takajaloillaan vatsakarvoissa

-olevan siitepölyn hunajan sekaan kennokomeroon. Taas se vetäytyy

-ulos ja pistää taas päänsä pesään sekoittaakseen hunajan ja siitepölyn

-lusikanmuotoisilla leuoillaan puuroksi.

-

-Kun kenno on puolillaan hunajaa, on muonaa kylliksi. Siihen on vain

-munittava muna ja komero sitten suljettava huolellisesti. Tämä tehdään

-viipymättä. Pesän sulkemisaineeksi käytetään puhdasta laastia. Koko

-työ kestää enintään kaksi päivää, ellei epäsuotuisat ilmat saa sitä

-keskeytetyksi. Tämän ensimäisen pesän viereen rakennetaan toinen ja

-täytetään kuten edellinenkin, sitten kolmas, neljäs ja niin edespäin.

-Uutta kennoa ei aloiteta ennenkuin edellinen on aivan valmis,

-muonitettu, suljettu.

-

-Tavallinen muurarimehiläinen rakentaa pesäkomeroitaan yksin ja itse

-kukin omalle kivelleen, siksi on pesiä samalla kivellä vain kuusi tai

-korkeintaan kymmenen. Kun kaikki pesäkennot ovat valmiit, peittää

-mehiläinen ne yhteisellä paksulla laastikerroksella suojellakseen

-niitä kosteudelta, lämpimältä ja kylmältä. Katettu pesäjoukko on

-appelsinipuolikkaan kokoinen. Sitä voisi pitää kiveä vasten viskattuna

-ja siihen kuivuneena savipallona. Päältäpäin katsoen ei huomaa, mitä

-sen sisällä on. Laastikerros kovettuu hyvin pian, ja puukko on tarpeen,

-jos aikoo sen saada rikki.

-

-Uusien pesien asemasta käyttää muurarimehiläinen mielellään myös

-vanhoja, jotka eivät ole kovin särkyneitä. Pesien yhteinen laastikate

-on aina säilynyt, niin kestävää on muuraus, mutta sen läpi on puhkaistu

-reikiä, yhtä monta kuin edellisen sukupolven toukkien pesäkomeroita

-on pesäryhmässä ollut. Tämmöisten vanhojen kennokomeroiden korjailu

-säästää paljon aikaa ja vaivoja, siksi mehiläiset hakevatkin niitä ja

-rakentavat uusia vasta silloin, kun entisiä pesiä ei ole tavattavissa.

-

-Samasta pesäryhmästä tulee ulos erilaisia asukkaita, veljiä ja

-sisaria, punaisia koiraita ja mustia naaraita, kaikki saman emon

-jälkeläisiä. Koiraat viettävät huoletonta elämää, niille ei työnteko

-kuulu. Ne tulevat pesärakennuksille vain kosiakseen naaraita. Ne juovat

-mettä kukkien viinitynnyreistä, mutta eivät sekoita muurilaastia

-leukojensa välissä. Nuoren emon on yksin pidettävä huoli perheensä

-tulevaisuudesta. Mutta kuka niistä perii vanhan pesän? Sisarina on

-niillä kaikilla yhtä suuri oikeus siihen, niin säätäisi meidän lakimme,

-joka on hyljännyt ensiksi syntyneen etuoikeuden. Muurarimehiläisellä on

-alkuperäiset omistussäännöksensä, nimittäin ensiksi anastaneen

-omistusoikeus.

-

-Kun munimisaika lähestyy, valtaa naaras ensimäisen pesän, joka on

-vapaa, ja aloittaa rakennuspuuhansa. Voi sitä naapuria tai sisarta,

-joka uskaltaa tulla pesän omistamisesta riitelemään! Raivoisat

-hyökkäykset pakoittavat sen tiehensä. Mehiläinen ei aluksi kylläkään

-tarvitse kuin yhden pesäkomeron, mutta se tietää myöhemmin käyttävänsä

-ja täyttävänsä ne kaikki ja vartioi niitä kaikkia yhtä huolellisesti.

-Siksi en muista koskaan nähneeni kahden emon työskennelleen samalla

-kivellä.

-

-Nyt on työ sangen yksinkertainen. Hyönteinen tutkii vanhan komeron

-sisuksen nähdäkseen, onko mitään korjattavaa. Se repii seiniltä entiset

-kotelokoppaverhot, heittää pois entisen asukkaan uloskaivautuessa

-murenneet multajyväset, paikkaa laastilla rikkoutuneet kohdat, korjaa

-pesän aukkoa hiukan, siinä kaikki. Sitten seuraa muonitus, muniminen ja

-komeron sulkeminen. Kun kaikki kennot ovat toinen toisensa jälkeen

-täytetyt, parannetaan yhteistä laastikatetta, jos tarvis vaatii, ja

-työt ovat lopussa.

-

-Katosmuurarimehiläinen pitää seuraelämää yksinoleksimista parempana.

-Se asustaa sadoittain, usein tuhansittainkin katoksien kattotiilien

-tai räystäitten alla. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys varsinaisesta

-yhdyskunnasta, jossa kaikki yksilöt työskentelisivät yhteiseksi

-hyväksi, vaan mehiläiset ovat ainoastaan kokoontuneet yhteen,

-jokainen rakentaa omaa pesäänsä toisista vähääkään välittämättä.

-Rakennusaineena käytetty laasti on samanlaista kuin tavallisen eli

-somerikkomuurarimehiläisenkin, yhtä kestävää, yhtä läpäisemätöntä,

-mutta hienompaa ja vailla piisiruja. Nekin ottavat haltuunsa vanhoja

-pesiä, jos vain niitä löytävät. Jokainen tyhjä kennokaminio korjataan,

-muonitetaan ja suljetaan. Mutta vanhoja pesäkomeroita ei riitä

-nopeasti vuosi vuodelta lisäytyvälle asutukselle. Siksi rakennetaan

-uusia kennoja entisten laastikatteen päälle. Ne ovat melkein tai aivan

-vaakasuorassa asennossa vieretyksin, ilman varsinaista järjestystä.

-Jokaisella rakentajalla on omat piirustuksensa, jokainen tekee

-miten tahtoo, kunhan ei vain häiritse naapurin töitä, sillä silloin

-loukatut tarttuvat asiaan ja pakoittavat tunkeilijan noudattamaan

-järjestystä. Pesiä kohoo siis sinne tänne, ilman yhteistä suunnitelmaa.

-Pesäkomerot muistuttavat muodoltaan sormustinta. Niiden pinta on

-ryppyinen ja siinä näkee eriaineisen laastin kerroksia. Seinät ovat

-tasoitetut, vaikkeivät sileät, toukan kotelokoppakudos saa myöhemmin

-peittää epätasaisuudet.

-

-Pesän valmistuttua hankitaan siihen hunaja, ja komero muurataan

-sitten kiinni. Näitä töitä tehdään toukokuun kuluessa. Kun muniminen

-on päättynyt, ryhtyvät kaikki mehiläiset yhdessä rakentamaan

-siirtolan päälle yhteistä katetta. Siirtola katetaan paksulla

-laastikerroksella, komeroiden väliset täytetään, kaikki pesät

-peitetään, joten pesäjoukko lopulta näyttää kuivalta savilevyltä,

-joka on keskeltä paksumpi kuin reunoilta; keskessä on alkuperäisen

-siirtolan rakennukset, mutta reunoilla vastaperustettuja uusia

-kennokomeroita. Pesäkasan laajuus on erilainen riippuen työskentelevien

-mehiläisten luvusta ja alkuperäisen pesän iästä. On pesiä, jotka

-peittävät vain kämmenen levyisen alan ja taas toisia, usean

-neliömetrin laajuisia, joiden hallussa on melkein koko räystäs.

-

-Oksamuurarimehiläinen tekee tavallisesti töitänsä yksin. Se aloittaa

-rakentamisensa kiinnittämällä pesän pohjan ohuelle oksalle. Rakennus

-kohoo vähitellen ja muovautuu pienen, pystyn tornin muotoiseksi.

-Tämän ensimäisen muonitetun ja suljetun kennokomeron jälkeen tehdään

-toinen, jonka perustana on oksa ja tämä valmis pesä. Kammioita tulee

-kaikkiaan kuudesta kymmeneen, toinen toisensa viereen. Sitten

-peitetään pesäjoukko yhteisellä laastikatteella, jonka keskeen jää oksa

-tukemaan rakennusta.

-

-

-

-

-Tikariampiainen haavataiturina.

-

-Scolia bifasciata Van der Lind.

-

-

-Jos voima olisi tärkein kaikista eläinten ominaisuuksista, silloin

-olisivat tikariampiaiset ensimäisiä ampiaisten lahkossa. Muutamat ovat

-miltei keltatupsuisen hippiäisen kokoisia ja meidän suurimmat

-pistiäisemme, kimalaisetkin, ovat viheliäisiä eräiden tikariampiaisten

-rinnalla. Kotiseudullani on tästä jättiläisten ryhmästä edustajina

-puistotikariampiainen (Scolia hortorum Van der Lind), joka on enemmän

-kuin neljä senttimetriä pitkä ja jonka levitettyjen siipien väli siiven

-kärjestä toiseen on kymmenen senttimetriä, sekä pukamatikariampiainen

-(Scolia hemorrhoidalis Van der Lind), joka koossaan kilpailee edellisen

-kanssa.

-

-Tikariampiaisen mustassa puvussa on leveitä, keltaisia täpliä,

-nahkeat siivet ovat merenpihkankeltaiset kuten sipulin kuoret ja

-purppuranhohtoiset, jalat karkeakarvaiset, ruumis kookas ja kömpelö,

-pää vankka, kypärinä kova takaraivo, käynti raskas, vailla notkeutta,

-lento lyhyt ja äänetön semmoinen on ulkomuodoltaan naaras, jolla

-on vahvat aseet raskasta työtään varten. Koiras, rakastunut

-tyhjäntoimittaja, on sirompisarvinen, hienommin puettu ja

-somempivartaloinen, vaikkakaan kömpelyys, joka on sen naarastoverin

-pääpiirre, ei ole aivan jäljettömiin kadonnut.

-

-Eipä hyönteisten kerääjä ensi kertaa tavatessaan kohtele aivan

-varomattomasti puistotikariampiaista. Miten pyydystäisi tuon mahtavan

-elukan, miten säästyisi sen pistimeltä? Jos ampiaisen tikarin jälki

-on suhteellinen muuhun ruumiiseen, niin pitäisi piston olla peloittava.

-Jo kimalaisenkin pisto tekee hyvin kipeää, mitä sitten tikariampiaisen,

-jolla on aseena tuollainen väkipuukko.

-

-Tunnustan avomielisesti, että peräydyin ensimäisen tikariampiaisen

-tieltä, niin mielelläni kuin olisinkin lisännyt tuon komean

-hyönteisen vasta alussa olevaan kokoelmaani. Ikävät muistot

-ampiaisten ja kimalaisten myrkkypiikeistä johtivat tähän liialliseen

-varovaisuuteen. Sanon "liialliseen", sillä olen nyt pitkän

-kokemukseni opettamana vapautunut silloisesta pelostani, ja jos näen

-tikariampiaisen ohdakkeen mykeröllä, otan sen arastelematta ja

-ilman varovaisuustoimenpiteitä sormenpäilläni kiinni, niin uhkaavan

-näköinen kuin se onkin. Rohkeuteni on kuitenkin näennäistä, sillä --

-sanon sen vasta-alkaville ampiaisten pyydystäjille -- tikariampiaiset

-ovat hyvin rauhallisia. Niiden pistin on pikemmin työase kuin

-sotapeitsi, ne käyttävät sitä lamauttaessaan saalistaan ja vain

-viimeisessä hätätilassa puolustaakseen itseään. Pistintä voi sitäpaitsi

-helposti karttaa, niiden liikkeet kun ovat kömpelöitä, ja vaikka pisto

-sattuisikin, on kipu hyvin mitätön. Melkein kaikkien kaivaja-ampiaisten

-myrkky on mietoa, niiden ase on kirurgin neula, hienoja fysiologisia

-leikkauksia varten tehty.

-

-Kotiseutuni muista tikariampiaisista mainitsen keskikokoisen

-kaksivöisen tikariampiaisen (Scolia bifasciata Van der Lind), jonka

-näen joka vuosi syyskuussa tutkivan niitä mädänneitä lehtikasoja, jotka

-olen sitä varten koonnut erääseen pihani nurkkamaan. Seuratkaamme sen

-leikkausmenetelmiä silloin, kun se on itsekseen omassa vapaudessaan.

-

-Cerceris-lajin jälkeen on hyvä tutkia muitakin ampiaisia, jotka

-käyttävät suojuksettomia otuksia, semmoisia, joita voi haavoittaa

-kaikkialle muuanne paitsi päähän, mutta eivät pistä saalistaan kuin

-kerran. Tikariampiaiset täyttävät näistä ehdoista ensimäisen,

-sillä niiden riistana on pehmeät kultakuoriais (Cetonia), Oryctes-

-ja Anoxia-toukat, kullakin lajilla omansa. Täyttävätkö ne myös toisen

-ehdon? Olin jo edeltäpäin varma, että pistin vain kerran paljastuisi,

-sillä tunsin uhrien rakenteen, tiesin niiden hermoston olevan

-keskitetyn, arvasinpa jo paikankin, johon tikari työntyisi.

-

-Tämän varmuuden sain anatomin leikkelyveitsen välityksellä, ilman

-minkäänlaisia välittömästi havaittuja todistuksia. En nimittäin

-näe, mitä siellä maan alla tapahtuu, enkä voi toivoa, että

-ampiainen tottuneena harjoittamaan taitojaan pimeässä mätänevässä

-kasvimultakasassa, näyttäisi niitä, jos sen vedän päivän valoon. En

-ottanut sitä lukuunkaan, mutta mieltäni rauhoittaakseni suljin

-kumminkin sen riistoineen huoneessani olevaan häkkiin. Kovin

-hämmästyin, kun tapahtui semmoista, jota en uskaltanut toivoakaan.

-Mikään muu petoampiainen ei keinotekoisissa olosuhteissa hyökännyt niin

-innokkaasti saaliinsa kimppuun. Kaikki koeampiaiseni palkitsivat

-kärsivällisyyteni. Kirkastakaamme ensiksi, miten kaksivöinen

-tikariampiainen lävistää kultakuoriaisen toukkia.

-

-Vangittu toukka koettaa paeta julmaa naapuriaan. Se kulkee tapansa

-mukaan selällään ympäri lasista sirkusta. Ampiainen sen huomaa pian,

-taputtelee ensin tuntosarviensa päillä maata ja hyökkää sitten

-saaliinsa kimppuun, nousee sen päälle ratsastamaan käyttäen

-takaruumistaan tukenaan. Toukka kiiruhtaa nopeammin, käyristymättä

-puolustusasentoonsa. Ampiainen tarttuu sen pääpuoleen vuoroin

-rynnäten, vuoroin peräytyen aina toukan kärsivällisyyden mukaan.

-Leukansa se iskee keskiruumiiseen selkäpuolelle, asettuu poikittain

-toukan päälle, kääntää takaruumiinsa koettaen saavuttaa sen paikan,

-johon pistin on työnnettävä. Kaareutunut ruumis on liian lyhyt

-ylettääkseen lihavan toukan ympäri, siksi se yrittää yrittämistään.

-Takaruumis väsyy, kääntyy sinne ja tänne, mutta ei pääse vielä

-määräänsä. Tämä itsepintainen hakeminen jo osoittaa, kuinka suuri

-merkitys on sillä paikalla, johon tikari on pistettävä.

-

-Toukka yhä kulkee selällään kulkuaan. Yht'äkkiä käyristyy kokoon,

-päänsä sysäyksellä se heittää vihollisen kauas itsestään. Mutta

-ampiainen ei masennu tästä iskusta, vaan nousee pystyyn, pudistaa

-siipiään ja hyökkää uudelleen nousten toukan päälle melkein aina sen

-takapuolelta. Monen turhan yrityksen jälkeen onnistuu sen vihdoin

-tarttua oikeaan paikkaan. Se asettuu poikittain toukan päälle pitäen

-leuoillaan sitä keskiruumiin selkäpuolelta kiinni ja sen kaareksi

-kääntynyt takaruumis kohdistaa päänsä toukan kaulaan. Näin vakavassa

-asemassa toukka käyristyy, kiemurtelee, suoristuu ja kääntyy ympäri.

-Ampiainen ei ole millänsäkään. Pitäen lujasti saaliistaan kiinni

-se kierii sen mukana, ylös, alas, sivulle, miten milloinkin toukka

-kiemurteleikse. Sen sokea kiihko on niin suuri, että voin nostaa

-häkkikuvun pois ja seurata läheltä näytelmän yksityiskohtia.

-

-Lopultakin ampiaisen takaruumiin pää tuntee sekamelskasta huolimatta,

-että sopiva paikka on löytynyt. Silloin ja ainoastaan silloin se

-paljastaa piikkiinsä, pistää. Asia on sitä myöten selvä. Toukka,

-eloisa ja kiinteän turpea, lamautuu äkkiä liikkumattomaksi, veltoksi.

-Vain tuntosarvissa ja suunosissa on enää elon merkkejä.

-

-Lukuisien taistelujen lopuksi pistettiin toukkaa aina samaan kohtaan,

-nimittäin keskiruumiin ensimäisen ja toisen renkaan välinivelen

-keskipalkkaan eläimen vatsapuolelle. Huomattavaa on, että toinen

-petoampiainen, Cerceris, pistää pyydystämiään kärsäkkäitä, joiden

-hermosto on keskittynyt kutun kultakuoriaistoukankin, aivan samaan

-paikkaan. Samanlainen hermosto määrää menetelmätkin samanlaisiksi.

-Huomattavaa on vielä, että ampiainen pitää pistintään jonkun aikaa

-haavassa ja pyörittää sitä siellä erikoisen kauan. Takaruumiin

-liikkeistä päättäen näyttäisi siltä kuin ase hakisi ja tunnustelisi.

-Pistimen kärki, joka voi hiukan kääntyä sinne tänne, etsii kai

-hermosolmua pistääkseen siihen tai ainakin vuodattaakseen myrkkyä, joka

-lamauttaa silmänräpäyksessä.

-

-En lopeta tätä kaksintaistelupöytäkirjaa kertomatta muutamia

-muita vähemmän tärkeitä asioita. Kaksivöinen tikariampiainen on

-kultakuoriaisen innokas ahdistaja. Sama naaras pistää yhteen

-menoon kolme toukkaa toisen toisensa jälkeen. Neljännen se hylkää kai

-väsymyksen tähden tai siksi, että sen myrkkyrakko on tyhjentynyt.

-Mutta tämä kieltäytyminen on hetkellinen. Seuraavana aamuna se alkaa

-uudestaan ja lamauttaa kaksi toukkaa, sitä seuraavana samoin, into

-kuitenkin vähenee päivä päivältä.

-

-Toiset ryövärit, jotka vapaudessaan tekevät paljon pitempiä

-sotaretkiä, iskeytyvät toukkiin kiinni, herpaisevat ne, vetävät tai

-laahaavat niitä sitten kukin tavallaan ja pyrkivät pyrkimistään

-kuormineen pois häkistä päästäkseen maanalaisiin koloihinsa.

-Lopulta ne turhista ponnistuksista väsähtäneinä jättävät toukan.

-Tikariampiainen ei vie saalistaan pois, vaan antaa sen jäädä selälleen

-siihen, missä se sen lamautti. Kun se on vetänyt piikkinsä haavasta,

-lentää räpyttelee se häkin seiniä vasten toukasta vähääkään

-välittämättä. Multakasassa tavallisissa oloissa se varmaan menettelee

-samoin. Se ei kuljeta herpaisemaansa otusta mihinkään, vaan siinä,

-missä taistelu tapahtui, siinä pistetään toukan vatsaan muna, josta

-kehittyy tuon mehevän makupalan kuluttaja. On itsestään selvää,

-ettei häkissä tapahdu munimista. Emo on varovainen eikä jätä muniaan

-ulkoilman vaaroille alttiiksi, sillä multaa on häkissä liian vähän

-kolojen kaivamiseksi.

-

-Toinenkin seikka hämmästyttää minua, nimittäin tikariampiaisen sokea

-raivo. Näin taistelun kestävän pitkän neljännestunnin, hyökkäysten

-vuoroin onnistuvan vuoroin epäonnistuvan, ennenkuin ampiainen sai

-sopivan asennon ja sen takaruumiin pää löysi sen kohdan, johon piikki

-oli tungettava. Ampiainen pistää vain silloin, kun se määrätty

-paikka on aseen edessä. Syy siihen, ettei ampiainen haavoita toukan

-muita osia, ei ole tämän ruumiinrakenteessa, sillä se on, päätä

-lukuunottamatta, siksi pehmeä, että sen voisi lävistää miltä kohdalta

-tahansa. Ja se kohta, jota pistin hakee, ei toiselta puolen ole sen

-ohuemman ihon peittämä kuin muukaan ruumis.

-

-Taistelun aikana joutuu välistä kaareksi taipunut ampiainen koukistuvan

-ja kiemuroivan toukan kouristukseen kuten pihteihin. Mutta se ei

-välitä tästä väkipakollisesta syleilystä eikä irroita otettaan.

-Molemmat eläimet kieppuvat yhdessä toisiinsa kietoutuneina, milloin

-toinen alla ja toinen päällä, milloin päinvastoin. Jos toukan

-onnistuu ryöstäytyä irti vihollisestaan, niin oikaisee se itsensä ja

-koettaa selällään kiiruhtaa pakoon mahdollisimman pian. Ennenkuin

-olin tarkannut tätä taistelua, otaksuin, että toukka käyttäisi siilin

-viekkautta, kääriytyisi palloksi, ettei ampiainen jaksaisi sitä

-kiertää auki, eikä voisi päästä pistämään siihen paikkaan, jota se

-hakee. Minä luulin, että ne näin yksinkertaisesti ja tehokkaasti

-puolustautuisivat, mutta olin edellyttänyt niiden olevan älykkäämpiä

-kuin ovatkaan. Ne eivät matki siiliä eivätkä jää kokoon kiertyneiksi,

-vaan pakenevat vatsa vasten taivasta. Yksinkertaisuudessaan ne

-asettuvat juuri siihen asentoon, että ampiainen pääsee niiden päälle ja

-ylettää pistää haluamaansa kohtaan.

-

-Siirtykäämme toiseen tikariampiais-lajiin. Olen juuri saanut vangiksi

-Colpa interrupta'n joka oli tutkimassa hiekkakasaa, epäilemättä

-saaliin haussa. Sitä on siis käytettävä kokeiluihin mahdollisimman

-pian, ennenkuin sen kiihko vankilan ikävässä jäähtyy. Tunnen sen

-riistan, Anoxia australis-toukat, tiedän, että niitä on läheisen

-kukkulan rinteellä rosmariinipensaiden alla tuulen kasaamissa

-hiekkakeoissa. Mutta niiden löytäminen on sangen vaikeaa, sillä

-kaikista yleisinkin toukka on mitä harvinaisin, silloin kun sitä

-vartavasten hakee. Minun täytyy pyytää avuksi isäni, joka, vaikka onkin

-yhdeksänkymmentä ajastaikaa elänyt, on vielä suora kuin sotamies.

-Aurinko paistaa niin, että muna hiekassa kypsyisi, kun me marssimme

-lapio ja hanko olalla kunnaalle. Kaivamme hiekkaa vuorotellen. Otsamme

-hiessä myllerrettyämme ja sormin pengottuamme löydän vihdoin kaksi

-Anoxia-toukkaa. Tämä vähäinen ja vaivoja maksanut saalis riittää

-kuitenkin kerrakseen. Huomenna lähetän voimakkaammat käsivarret

-lapiota heiluttamaan.

-

-Toukat päästän ampiaisen häkkiin. Pistinniekan huomio herää. Se

-valmistautuu taisteluun samoinkuin kaksivöinen tikariampiainen, se

-siristää siipiään ja taputtelee tuntosarvillaan pöytää. Eteenpäin,

-mars! Rynnäkkö alkaa. Pullea mato käyristyy kokoon, se ei aiokaan

-paeta, sillä sen jalat ovat liian heikot ja liian lyhyet pöytälaudalla

-liikkumiseen eikä se voi kulkea selällään kuten kultakuoriaistoukka.

-Tikariampiainen haukkaa sen nahkaa milloin mistäkin. Kiemurassa,

-pää melkein takaruumiissa kiinni, se koettaa työntää takapäätään toukan

-käpertyneen ruumiin muodostamaan ahtaaseen kierukkaan. Taistelu on

-rauhallista, ilman äkkiryntäyksiä. Elävä, poikkinainen rengas koettaa

-itsepintaisesti tunkea toista päätään toiseen elävään ja poikkinaiseen

-renkaaseen, joka pitää yhtä itsepintaisesti päitään yhdessä.

-Ampiainen koettaa lannistaa saalistaan kynsin ja hampain, jaloin ja

-leuoin, yrittää puolelta ja toiselta, mutta turhaan, sen ei onnistu

-aukaista lihavannetta, joka kiristyy sitä tiukemmaksi, kuta lähempänä

-vaara on. Paikalliset olot vaikeuttavat niiden toimia, saalis näet

-pyörii ja liukuu pöydällä silloin, kun ampiainen pitelee sitä liian

-innokkaasti. Tukipaikkoja ei ole eikä pistin pääse haluamaansa kohtaan.

-Tuloksetonta temmellystä kestää kokonaisen tunnin, lepohetkiä vain

-silloin tällöin. Levätessään ovat taistelijat kahtena toisiinsa

-kiertyneenä renkaana.

-

-Mitä olisi kultakuoriaistoukan pitänyt tehdä uhmaillakseen itseään

-heikompaa kaksivöistä tikariampiaista? Matkia tietysti Anoxia-toukkaa

-ja olla kokoon käyristyneenä kuten siili, kunnes vihollinen on

-peräytynyt. Mutta se tahtoo paeta, oikaisee itsensä ja tekee sen

-turmiokseen. Toinen ei hellitä puolustusasentoaan ja vastustaa

-murhaajaansa menestyksellä. Onko se opittua viisautta? Ei. Sen on

-vain mahdoton tehdä toisin. Raskas, pöhöttyneen lihava, heikkojalkainen

-Anoxia-toukka kykenee vain vaivoin liikkumaan liukkaalla laudalla,

-sivuttain ryömien se kulkeutuu siitä pois. Maan, johon se kaivautuu

-käyttäen leukojaan aurana, täytyy olla möyheää.

-

-Kun taistelu ei ole vielä tunnin kuluttua päättynyt, kokeilen,

-voisiko hiekka sitä lyhentää. Ripottelen sitä hienosti häkin

-permannolle. Kahakka alkaa uudestaan. Toukka, joka tuntee allaan

-tavallista kotihiekkaansa, aikoo heti pötkiä pakoon. Kuten jo

-sanoin, ei sen uppiniskainen kiemurassaoleminen ollut hankittua

-älykkyyttä, vaan tilapäistä pakkoa. Se ei ole vielä oppinut entisistä

-katkerista kokemuksistaan, miten arvaamattoman edullinen on sille

-kokoon kiertyminen vaaran ajaksi. Myöhemmin kokeisiin käyttämäni

-saman lajin toukat eivät olleet yhtä varovaisia paljaallakaan

-pöydällä. Suurimmat näyttivät unohtaneen mitä nuorena oppivat:

-puolustautua kokoon kipertymällä.

-

-Jatkan esitystäni ja kerron kookkaasta toukasta, joka ei liukunut

-tikariampiaisen tuuppimisista. Se ei ampiaisen hyökätessä käänny

-kokoon, ei vetäydy renkaaksi kuten edellinen, joka oli nuori ja

-puolta pienempi kuin tämä. Se on kyljellään, puoliksi oijenneena ja

-liikkuu levottomasti. Se puolustautuu vain koukistelemalla itseään sekä

-aukoo, sulkee ja taas aukoo vahvoja leukojaan. Ampiainen haukkiloi

-sitä umpimähkään, puristaa sen karvaisten jalkojensa väliin ja

-rimpuilee neljännestunnin tuon lihavan kimpaleen kanssa. Vihdoin on

-sopiva asento saavutettu, otollinen hetki tullut. Pistin tunkeutuu

-toukan keskiruumiiseen, kaulan alle, etujalkojen tasalle. Vaikutus

-näkyy heti, liikuntokyky lamautuu, vain tuntosarvet ja leuat väräjävät.

-Kaikkia toukkia, joita käytän kokeisiini, pistetään samoin ja samaan

-paikkaan.

-

-Lopuksi vielä huomautan, että viimeksi puheena olleen lajin hyökkäykset

-eivät ole niin kiivaita kuin kaksivöisen tikariampiaisen. Se, Colpa

-interrupta, suorittaa raskaita kaivostöitä hiekassa, siksi sen käynti

-on raskasta, liikkeet kankeita, miltei tahdottomia. Se ei mielellään

-uudista pistojaan. Useimmat koe-eläimistäni hylkäsivät toisena tai

-kolmantena päivänä niille tarjoamani otukset. Kuten unissakävijät

-ne liikkuivat, kun kutitin niitä oljenkorrella. Kaikilla näillä

-kulkureilla on toimettomuuden hetkiä, joita eivät uudet uhritkaan voi

-häiritä.

-

-Enempää en voinut tikariampiaisista oppia, kun en saanut toisia

-lajeja koe-eläimikseni. Mutta se ei tee mitään. Saavutetut tulokset

-eivät ole aivan vähäisiä voittoja mielipiteilleni. Ennenkuin olin

-nähnyt tikariampiaisten pistävän saaliitaan, olin sanonut uhrin

-ruumiinrakenteen perusteella, että Cetonia-, Anoxiaja Oryctes-toukat

-lamautuvat yhdestä pistosta, olinpa määrännyt paikankin, johon

-pistimen piti sattua, nimittäin etujalkojen viereen, keskikohdalle.

-Kolmesta tikariampiaislajista kaksi antoi minun tarkastaa kirurgisia

-leikkauksiaan. Olen varma, että kolmas menettelisi pistäessään

-samoin kuin nekin. Kumpikin tarkastamani laji pisti vain kerran

-haavaneulallaan ja joka kerran vuodatti myrkyn määrättyyn kohtaan.

-Tähtitornin luvunlaskija ei voi edeltäpäin sen tarkemmin määrätä

-kiertotähtiensä asemia. Mielipidettä voi pitää todistettuna, kun se

-kykenee näin matemaattisen tarkasti ennustamaan tulevia ja varmasti

-tietämään tuntemattomia asioita. Milloin sattuman saarnaajat päässevät

-yhtä hyviin tuloksiin? Järjestys vaatii järjestystä, mutta sattumalla

-ei ole sääntöjä.

-

-

-

-

-Hieta-ampiainen.

-

-Ammophila.

-

-

-Ruumis pitkä ja hoikka, takaruumiin liittää keskiruumiiseen

-säikeenhieno varsi, puku musta, vatsan ympäri punainen vyö, siinä

-lyhyesti hieta-ampiaisen (Ammophila) tuntomerkit. Hieta-ampiaiset

-muistuttavat muodoltaan ja väriltään Sphex-sukuun kuuluvia

-peto-ampiaisia, mutta niiden tavat ovat aivan toiset. Sphex-lajit

-pyydystävät suorasiipisiä, hepokatteja ja heinäsirkkoja, mutta

-Ammophilat toukkia. Kun saalis on näin erilainen, niin me aavistamme,

-että vaistomaiset murhaamistavatkin ovat erilaiset.

-

-Kreikan kielestä lainattu sana Ammophila merkitsee "hiekan ystävä".

-Mutta nämä toukkien metsästäjät, joiden historian tässä aion kertoa,

-eivät pidä puhtaasta ja irtonaisesta hiekasta. Ne tekevät pystysuoran

-pesäkolonsa keveään maahan, jota on helppo kaivaa, mutta samalla

-kiinteään, jossa kalkki ja savi sitoo hiekkajyväset, ettei kolo

-täyttyisi mullalla, ennenkuin sen pohjakammioon on laskettu muona ja

-muna. Tien syrjät ja aurinkoiset, niukkakasvuiset rinteet ovat niiden

-mielipaikkoja.

-

-Keväällä huhtikuun ensi päivistä alkaen näkee kotiseudullani

-karvaisen hieta-ampiaisen (Ammophila hirsuta Scop) lentelevän, kun

-saapuu syys- ja lokakuu, tapaa tavallisen (A. sabulosa L.), hopea- (A.

-argenlata Lp.) ja silkkihieta-ampiaisen (A. holosericea Fab.). Kerron

-tässä muutamin sanoin, mitä nämä neljä hieta-ampiais-lajia ovat minulle

-opettaneet.

-

-Kaikki ne kaivavat pesäkseen kohtisuoran kolon, joka on yhtä leveä kuin

-paksu hanhenkynä ja puoli desimetriä syvä. Tämän käytäväkolon pohja

-laajennetaan yksinkertaiseksi kammioksi. Se on kehno, yhteen kyytiin

-laadittu maanalainen maja, jossa nelinkertaisen kopan sisässä oleva

-kotelo on suojassa.

-

-Hieta-ampiainen työskentelee kaivoksessaan aina yksin, kiirehtimättä.

-Kaivaessaan se käyttää etujalkojansa harana ja leukojansa varsinaisina

-kaivamisaseina. Jos tulee eteen joku hiekkasiru, jota on vaikea saada

-pois, niin kuuluu kolon pohjalta sirinää hyönteisen ponnistusten

-merkkinä. Ääni syntyy siipien ja koko ruumiin väräjämisestä. Vähän

-päästä nousee ampiainen ylös, leukojen välissä kantamus multaa, jonka

-se pudottaa muutaman desimetrin päähän pesästä. Jotkut sopivan

-muotoiset ja kokoiset kivisirut näyttävät saavan erikoista huomiota

-osakseen, ne jätetään aivan kolon suulle. Näillä valiosirpaleilla

-nimittäin peitetään myöhemmin pesäaukko.

-

-Kolo valmistuu vähitellen. Vaikka aurinko on jo ehtinyt painua

-kaivamispaikalta näkymättömiin, niin ampiainen ei heitä hakematta

-kaivamisaikana kootusta hiekkakasasta sopivaa kivisirua. Jollei se

-siitä löydä tyydyttävää, niin se etsii ympäristöstä. Sirun pitää olla

-litteä ja hiukan suurempi kuin pesäkäytävän suu. Tämän liuskan se

-kuljettaa leukojensa välissä ja panee väliaikaiseksi katteeksi kolon

-aukolle. Seuraavana aamuna, kun aurinko valaisee rinteen, ja on lämmin

-ja suotuisa metsästysilma, palaa hieta-ampiainen pesälleen, jonka

-kiviportti on koskemattomana paikoillaan. Pesäkolonsa se löytää sangen

-pian. Se palaa sinne laahaten mukanaan pistämällä lamauttamaansa

-toukkaa, jota se pitää kiinni leuoillaan niskasta ja jaloillaan

-muusta ruumiista. Se nostaa pesän suulta sulkupaaden, joka on aivan

-toisten lähellä olevien sirujen kaltainen ja jonka salaisuuden

-ampiainen yksin tietää. Sitten se laskee saaliinsa pesäkammioon,

-pistää siihen munansa ja peittää kolon, tulevan toukkansa asunnon,

-lopullisesti sillä mullalla, jonka se on kaivaessaan kasannut lähelle.

-

-Useasti olen nähnyt hopea- ja tavallisen hieta-ampiaisen sulkevan

-pesänsä väliaikaisesti, kun auringon laskeutuminen ja myöhäinen hetki

-pakoittivat jättämään muonituksen seuraavaan päivään. Samoin oli

-minunkin jätettävä havaintoni, mutta en lähtenyt pois, ennenkuin

-merkitsin paikan tarkoin ja pistin maahan muutamia tikkuja siltä

-varalta, että kolon suu peittyisi jostakin tärähdyksestä. Jos saavuin

-liian myöhään, niin että ampiaisella oli ollut aikaa toimia jo auringon

-ylhäällä ollessa, tapasin pesän muonitettuna ja lopullisesti

-mullattuna.

-

-Hieta-ampiaisen muisti on hämmästyttävän tarkka. Mitä se ei ennätä

-yhtenä päivänä tehdä, sen se jättää seuraavaksi. Mutta se ei vietä

-iltaansa eikä yötänsä kaivamassaan asunnossa, vaan lähtee pois

-peitettyään pesän suun kiven sirulla. Paikat eivät sille ole

-erikoisemmin tuttuja, ei tutumpia kuin mitkä muut paikat tahansa, sillä

-se kaivaa pesiänsä sinne tänne, mihin vain retkeillessään parhaaksi

-näkee. Aivan sattumalta se pesäpaikan valitsee, maa sitä miellyttää,

-ja kolo kaivetaan. Sitten hyönteinen lentää pois. Minne? Kukapa sen

-tietää. Ehkä läheisiin kukkiin juodakseen vielä pisaran mettä niiden

-teriöiden kätköistä illan hämärtyessä, kuten kaivostyömiehet päivän

-työstä väsyneinä juovat iltatuoppinsa virkistyksekseen. Niin lentää

-ampiainen paikasta toiseen, milloin etemmäksi milloin lähemmäksi,

-missä vain kukkien viinikellarit ovat auki. Ilta, yö ja aamu kuluvat.

-Sitten sen on palattava takaisin pesäpaikalleen jatkamaan töitänsä,

-sen on palattava harhailtuaan edellisenä iltana kukasta kukkaan ja

-marssittuaan aamulla toukkia metsästäessään sinne ja tänne. Minua ei

-kummastuta, että tavallinen ampiainen ja mehiläinen löytävät pesänsä,

-sillä niiden asunnot ovat pysyväisiä ja sinne vievä tie tuttu. Mutta

-hieta-ampiainen kaivoi kolonsa paikkaan, jossa se ehkä eilen kävi

-ensimäisen kerran, ja nyt sen on se löydettävä pitkän poissaolonsa

-jälkeen, unohdettuaan jo paikan muististaan. Lisäksi on ampiaisella

-raskas saalis haittana. Siitä huolimatta ei sen topografinen muisti

-petä, päinvastoin se on usein ihmeteltävän tarkka. Hyönteinen marssii

-suoraa tietä pesälleen, ikäänkuin se tuntisi hyvin kaikki läheiset

-pikku polut. Joskus on sen kuitenkin epäröiden haeskeltava. Jos

-toukkaa on silloin liian hankala laahata mukana, niin se jättää sen

-ajuruohotukon luo tai muuhun sopivaan paikkaan, josta se löytää sen

-helposti.

-

-Pesäkololleen palaavalla hieta-ampiaisella on muisti oppaana, mutta

-minä en uskaltanut luottaa muistiini, vaan minun oli tarkoin

-merkittävä pesäkolon seutu, että sen seuraavana päivänä löytäisin.

-

-Vain tavallinen ja hopeahieta-ampiainen näyttävät sulkevan kolonsa

-tilapäisesti, en ole ainakaan huomannut toisten niin tekevän.

-Karvainen hieta-ampiainen pyydystää ensin toukan, lamauttaa sen

-piikillään ja sitten vasta kaivaa kolon toukan lähelle, sentähden sen

-ei tarvitse koloa tilapäisesti peittää. Silkkihieta-ampiaisella on

-otaksuttavasti tähän toiset syyt. Se panee nimittäin samaan koloon

-useampia pikkutoukkia, viisikin, toiset taas vain yhden. Samoin kuin

-mekin jätämme auki oven, josta useasti aiomne kulkea, samoin kai

-sekin pitää tarpeettomana sulkea pesäänsä, kun hetken kuluttua

-aina palaa takaisin.

-

-Kaikki neljä hieta-ampiaislajia hankkivat toukalleen ravinnoksi

-yöperhosten toukkia. Silkkihieta-ampiainen valitsee usein, mutta ei

-aina kehrääjätoukkia, joita se kuljettaa, kuten sanottu, viisikin

-samaan pesään. Toiset taas yhden, mutta ison. Kerran otin tavalliselta

-hieta-ampiaiselta leukojen välistä toukan, joka oli viisitoista kertaa

-raskaampi kuin kuljettaja. Tosiaankin ihmeteltävä taakka, jota

-hyönteisen on vetää retuutettava, niskasta kiinni pitäen, monenlaisten

-esteitten yli.

-

-Kaikista suurimmassa määrässä herätti huomiotani hieta-ampiaisten

-tapa voittaa saaliinsa ja lamauttaa se oman toukkansa turvallisuuden

-tähden. Perhostoukan, "ukonkoiran", ruumis on kolmetoistanivelinen.

-Kolmessa ensimäisessä nivelessä on kussakin pari oikeita jalkoja,

-jotka vastaavat perhosen jalkoja, seuraavissa on iho- eli

-käsnäjalkoja, joita on vain toukalla, ei täysimuotoisella perhosella,

-muutamat nivelet ovat aivan jalattomia. Kussakin nivelessä on myös

-hermosolmu eli ganglion, tunnon ja liikunnon järjestäjä, joten

-toukan hermosto on jakautunut kahteentoista jonkun välimatkan päässä

-toisistaan olevaan keskukseen. Päässä on lisäksi hermosolmurengas, joka

-vastaa aivoja.

-

-Jos siis hieta-ampiainen lamauttaa jonkun hermosolmun, jäävät muut

-vahingoittumatta liikunto- ja tuntokykyisiksi. Siksipä juuri on

-ampiaisen lamauttamistapa hyvin mielenkiintoinen. Se ei voi näet

-tappaa saalistaan, sillä tapettuna se alkaisi pian mädätä. Vaikkakin

-on varsin vaikea tehdä havaintoja ampiaisen pistämismenetelmistä,

-niin kuitenkin sain selville, että se joka kerran poikkeuksetta työnsi

-pistimensä viidenteen tai kuudenteen ruumiinrenkaaseen.

-

-Tutkiakseni missä määrin eri renkaissa on tuntoa, pistelen niitä

-terävällä neulalla. Toukka ei liikahdakaan, jos pistän viidenteen

-tai kuudenteen renkaaseen, ei vaikka työnnän neulan läpi, mutta jos

-pistän muihin joko etumaisiin tai takimaisiin renkaisiin, niin se

-käyristeleikse ja väänteleikse sitä enemmän, kuta kauempana rengas on

-noista edellisistä. Mitä noissa kahdessa renkaassa on sitten erikoista,

-että murhaajan ase vain niihin yksinomaan työntyy? Ei mitään erikoista

-niiden rakenteessa, vaan niiden asemassa. Jollen ota lukuun

-kehrääjätoukkia, vaan tarkastan muita hieta-ampiaisen pesäänsä

-kuljettamia toukkia, niin on niiden ruumiin renkaissa jos luemme pään

-ensimäiseksi -- kolme paria oikeita jalkoja renkaissa 2, 3 ja 4; neljä

-paria käsnäjalkoja renkaissa 7, 8, 9 ja 10 ja viimeinen käsnäjalkapari

-viimeisessä eli kolmannessatoista renkaassa. Kaikkiaan on siis

-kahdeksan jalkaparia, jotka ryhmittyvät niin, että kolme paria on

-ensiksi, sitten neljä ja viimeksi yksi pari. Molempien ensimäisten

-jalkapariryhmien viilillä on viides ja kuudes ruumiinrengas jalkoja

-vailla.

-

-Pistääkö ampiainen tikarillaan toukan jokaiseen kahdeksaan

-hermosolmulla varustettuun renkaaseen lamauttaakseen toukan, ettei se

-pääsisi pakenemaan, eikä myöskään käyristelyllään voisi vahingoittaa

-ampiaisen hentoa toukkaa? Onko se yhtä varova pieniin ja

-heikkoihinkin saaliisiin nähden? Ei. Yksi pisto riittää, jos se sattuu

-keskipisteeseen, josta myrkkypisaroiden vaikuttama lamaus voi johtua

-toisiin raajallisiin renkaisiin. Selvää on myös, mihin renkaisiin

-pisto on satutettava, viidenteen ja kuudenteen, jotka ovat molempien

-raajallisten rengasryhmien välissä. Meidän järkemme määräämään

-pisteeseen on myös vaisto johtanut.

-

-Näihin samoihin lamauttamiinsa renkaisiin panee hieta-ampiainen

-myös munansa. Tähän paikkaan ja yksistään tähän voi ampiaistoukka

-kaivautua aiheuttamatta sille itselleen vaarallisia saalistoukan

-kiemurteluja. Tähän paikkaan pistäen ei neulanikaan saanut aikaan

-mitään vaikutusta, ei siihen vaikuttane myöskään ampiaistoukan puremat.

-Saalis on siis herpoutuneena, liikuntokyvyttömänä, siksi kuin tuo

-ampiaisen kapalolapsi on kylliksi varttunut tarttuakseen leuvoillaan

-muihin renkaisiin.

-

-Olin useasti huomannut, että hieta-ampiainen lamautti kehrääjätoukkia

-pistämällä niitä edellä kerrottuun tapaan, mutta en tiennyt,

-menettelikö se samoin muihin toukkiin nähden. Tavallinen ja karvainen

-hieta-ampiainen pyydystää toukkia, jotka ovat niihin itseensä nähden

-todellisia hirviöitä. Lamauttaako ampiainen samoin näitä jättiläisiä

-kuin heikkoja kehrääjätoukkia? Riittääkö yksi tikarinpisto tekemään

-nekin vaarattomiksi?

-

-Minun onnistui nähdä, miten hieta-ampiainen käyttää asettaan suuria

-toukkia herpaistessaan.

-

-Olimme kerran retkellä, minä ja eräs ystäväni, jonka kuolema on minulta

-riistänyt, kun huomasimme karvaisen hieta-ampiaisen hyvin innokkaasti

-häärivän ajuruohopensaan juurella ja juoksentelevan sinne ja tänne.

-Paneuduimme heti maahan voidaksemme tarkata hyönteistä lähemmin.

-Läsnäolomme ei sitä häirinnyt. Huomasimme heti, ettei se ollut pesän

-rakennuspuuhissa, vaan että sillä oli maan sisässä kätkössä jokin

-saalis. Pian se vetikin paksun, harmaan toukan esiin ja hyökkäsi sen

-niskaan. Istuen tuon hirviön selässä koukistaa se takaruumiinsa ja

-työntää pistimensä hätäilemättä ja sääntöjen mukaisesti saaliin

-jokaiseen ruumiinrenkaaseen, kuten kirurgi, joka tuntee leikattavansa

-anatomian perinpohjin. Ei ainoakaan rengas, ei jalallinen eikä

-jalaton jää pistämättä, järjestyksessä saa kukin osansa ensimäisestä

-viimeiseen.

-

-Siitä päättäen, mitä olen tarkasti nähnyt ja edellä selostanut,

-menettelee siis hieta-ampiainen niin tarkasti harkiten, että tiede

-voisi sitä kadehtia. Se tietää senkin, mitä ihminen ei tiedä, se tuntee

-saaliinsa monimutkaisen hermoston ja pistää tikarinsa suuren toukan

-kuhunkin hermosolmuun. Sanoin: se tietää ja tuntee -- olisi ollut

-sanottava: se menettelee ikäänkuin tietäisi ja tuntisi. Tekemättä

-itselleen selkoa töistään seuraa hyönteinen vain vaistoaan, joka

-käskee. Mutta mistä tämä johtuu? Voivatko sen atavismi-, valinta- ja

-olemisen-taisteluteoriat tyydyttävästi selittää? Viimeinen tapaus

-oli minulle ja ystävälleni sen käsittämättömän logikan tärkeimpiä

-ilmenemismuotoja, joka hallitsee maailmaa ja ohjaa itsetiedottomia

-olioita vaistojensa lailla.

-

-

-

-

-Riikinkukkokehrääjät kosimassa.

-

-Saturnia pyri Schiff.

-

-

-Se oli merkillinen ilta. Minä kutsuisin sitä riikinkukkokehrääjän

-illaksi. Kuka ei tuntisi tätä Europan kaikista suurinta perhosta,

-jolla on kastanjanruskea samettipuku ja valkoinen turkiskaulus?

-Sen harmaa- ja ruskeapilkkuisissa siivissä on vaalea, vinkkurainen

-poikkijuova ja himmeänvalkoinen reunuste. Keskellä siipeä on

-pyöreä silmätäplä, jonka terä on musta ja kehässä mustat, valkeat,

-kastanjanruskeat ja amarantinpunaiset kaaret ryhmittyvät renkaiksi.

-

-Yhtä huomiota herättävä kuin perhonenkin on sen vihervänkeltainen

-toukka, jonka mustakarvaisten ihonystermien päissä on turkoosinsiniset

-helmet. Sen kotelo on luja, ruskeavärinen ja siinä on merkillinen

-rysänmuotoinen ulostulosuppilo. Koteloita tapaa vanhojen

-mantelipuiden juurelta niiden kuoreen kiinnittyneinä, toukka näet syö

-mantelin lehtiä.

-

-Toukokuun kuudennen päivän aamuna kuoriutuu kotelostaan eräs

-riikinkukkokehrääjänaaras minun työhuoneeni pöydällä ja

-minun läsnäollessani. Suljen sen heti syntymiskosteudessaan

-rautalankaverkosta tehtyyn häkkiin. En tarkoita mitään erikoista

-tällä toimenpiteelläni, suljen sen vain tottumuksesta, kuten tutkijat

-tavallisesti tekevät jäädessään tarkkaavaisina odottamaan, mitä sitten

-mahdollisesti voisi seurata.

-

-Pianpa sen näinkin. Yhdeksän seuduissa illalla, talonväen jo

-paneutuessa levolle, nousee huoneeni viereisessä kamarissa aika

-hälinä. Puolittain riisuutunut pikku Paul alkaa tulla ja mennä, juosta

-ja hyppiä kuin puolihullu polkien jalkojaan ja kaataen tuoleja. Kuulen

-itseäni kutsuttavan. "Tule pian", hän huutaa, "tule katsomaan perhosia,

-lintujen kokoisia perhosia! Niitä on huone täpö täynnä!"

-

-Kiiruhdan sinne. Voin hyvin käsittää pojan innostuksen ja liialliset

-huudot nähdessäni, mitä on tapahtunut. Asuntoomme on tehty rynnäkkö,

-jolle ei ole vertaa. Jättiläisperhoset ovat hyökänneet sisään.

-

-Neljä niistä on jo otettu kiinni ja pistetty lintuhäkkiin, mutta

-lukuisat muut lentelevät laipiossa. Kaiken tämän nähdessäni johtuu

-mieleeni aamulla vangitsemani naaras.

-

-"Pukeuduppas", sanon pojalleni, "jätä häkkisi siihen ja tule mukaani.

-Saamme nähdä uusia kummia."

-

-Menemme keittiön läpi työhuoneeseeni, joka on rakennuksen oikeassa

-sivustassa. Keittiössä on palvelijatar, hämmästyksissään hänkin,

-esiliinallaan hosumassa suuria perhosia, joita hän ensin luuli

-yölepakoiksi.

-

-Riikinkukkokehrääjiä näytti olevan vähän kaikkialla asunnossani.

-Miten paljon lieneekään vangin luona, sehän se on syypääkin koko tähän

-tulvaan? Onneksi on huoneen toinen ikkuna jäänyt auki, joten pääsy on

-vapaa.

-

-Kynttilä kädessä astumme huoneeseen, ja se mitä siellä näemme, ei lähde

-mielestäni koskaan. Veltosti räpytellen suuret perhoset lentelevät

-häkin ympärillä, laskeutuvat sen päälle, lähtevät pois, palaavat

-jälleen, nousevat kattoon ja laskeutuvat alas. Ne paiskautuvat

-kynttilään, sammuttavat sen yhdellä siivenlyönnillä, istuutuvat

-olallemme, tarttuvat vaatteisiimme ja sipuvat kasvojamme. Koko huone on

-kuin loitsijan luola liitelevine lepakkoineen. Turvaa hakien pikku

-Paul puristaa kättäni kovemmin kuin tavallisesti.

-

-Kuinka paljon niitä on? Parisenkymmentä, ja jos lisää siihen ne

-perhoset, jotka harhailevat keittiössä, lastenkamarissa ja muissa

-huoneissa, niin summa lähentelee neljääkymmentä. Tämäpä on muistettava

-ilta, sanoin, tämä riikinkukkokehrääjien ilta. Neljäkymmentä

-rakastunutta liehakoitsijaa on tullut kaikilta ilmansuunnilta

-kunniatervehdykselle aamupäivällä työhuoneeni salasopissa syntyneen

-morsiamen luo, mutta en tiedä, miten ne ovat saaneet kutsun.

-

-En häiritse enää tänään kosijoiden parvea, kynttilän liekki saattaa

-ne vaaraan, päätäpahkaa ne syöksyvät siihen ja kärventävät hiukan

-itseään. Mutta huomenna jatkan tutkimistani ja teen kokeita edeltäpäin

-miettimieni suunnitelmien mukaan.

-

-Ensi aluksi kerron, mitä tapahtui joka ilta kahdeksan päivää

-kestäneiden havaintojeni aikana. Joka ilta tulivat perhoset toinen

-toisensa jälkeen yön pimetessä siinä kello kahdeksan ja kymmenen

-välillä. Sää oli myrskyinen, taivas paksussa pilvessä, ja oli niin

-pilkkoisen pimeä, että tuskin näki kättään silmiensä edestä ulkona

-puutarhassakaan, kaukana puiden varjosta. Paitsi näitä haittoja, oli

-saapuvien perhosten vaikea löytää sisään vievää tietä. Taloni on

-suurien platanien varjossa, sen ulkoeteisenä on sirenien ja ruusujen

-muodostama tiheä lehtikuja, mistraltuulen suojana on mäntyryhmä ja

-kypressiaita, ja muutamien askelten päässä ovesta on varustuksena

-tuuhea pensaikko. Tämän tiheikön läpi pilkkopimeässä täytyy siis

-kehrääjien luovia päästäkseen vaelluksensa määränpäähän.

-

-Tällaisissa olosuhteissa pöllö tuskin uskaltaisi lähteä öljypuunsa

-ontelosta, mutta perhonen, jonka verkkosilmät ovat tarkemmat kuin

-yölinnun isot näköelimet, tekee matkansa empimättä ja itseään

-loukkaamatta. Se ohjaa niin hyvin mutkikkaan lentonsa, että se saapuu

-tiellä olevista esteistä huolimatta moitteettoman siistinä perille,

-suuret siivet ehyinä ja naarmuttomina. Pimeässäkin on sille tarpeeksi

-valoa.

-

-Mutta vaikka otaksuisikin perhosten havaitsevan erityisiä valonsäteitä,

-jotka eivät tavallisen silmän hermokalvoon vaikuta, niin tämä

-erinomainen näköaisti ei kuitenkaan voi antaa perhosille tietoja

-kauaksi eikä saada niitä liikkeelle. Johan matkan pituus ja välillä

-olevat näkemistä haittaavat esineet tekevät sen mahdottomaksi. Ja

-erehtyvätkinhän perhoset joskus, eivät kuitenkaan matkan pääsuunnasta,

-vaan niitä puoleensa vetävän, määrätyn paikan suhteen. Kerroinhan jo,

-että minun huoneeni -- joka on vierailijoiden varsinainen päämäärä

-tällä kertaa -- vieressä oleva lastenkamari oli täynnä perhosia, samoin

-keittiökin. Luultavasti oli ne johtanut harhaan lampun valo, joka

-vastustamattomasti houkuttelee yöhyönteisiä puoleensa. Mutta aivan

-pimeissäkin huoneissa oli eksyneitä, vähän kaikkialla, kuten jo

-sanoin.

-

-Vaikkakin vanki oli minun huoneessani, niin kaikki perhoset eivät

-lentäneet sisään suorinta ja selvintä tietä avoimen ikkunan kautta.

-Olihan lisäksi häkkiin teljetty naaras aivan lähellä ikkunaa, vain

-kolmen neljän askeleen päässä siitä. Mutta monet lensivät liki maata

-ja eksyivät eteiseen. Sieltä ne eivät päässeet kauemmaksi kuin

-portaille, sillä portaitten yläpäässä sulki ovi tien. Tästä käy

-selville, että häihin kutsutut eivät mene suoraan päämääräänsä, kuten

-ne tekisivät, jos niitä ohjaisi jonkinlaiset valonsäteet, joko

-semmoiset, joita me näemme, tai semmoiset, joita meidän silmämme ei

-pysty havaitsemaan. Ei, jokin muu tuo niille sanomia jo kauaksi ja

-neuvoo ne lähelle, mutta jättää ne sitten epäröiden haeskelemaan

-lopullista päämääräänsä. Melkeinpä yhtä epävarmoja oppaita ovat

-meidänkin kuulo- ja hajuaistimme, jos niiden pitää tarkalleen määrätä

-se kohta, josta ääni tai haju saa alkunsa.

-

-Mitkä aistimet sitten opastavat suurta perhoa öisillä retkillään

-kiima-aikana? Luulisipa tuntosarvilla olevan osansa tässä. Koiraat

-todella näyttävätkin tunnustelevan paikkoja komeilla ja sulkamaisilla

-tuntosarvillaan. Ovatko siis nämä uhkeat töyhdöt ainoastaan

-koristeina, vai onko niillä myöskin merkitystä niiden hajujen

-aistimisessa, jotka ehkä johtaisivat rakastuneita? Kysymykseen lie

-helppo saada vastaus kokeilemalla.

-

-Perhostulvan jälkeisenä päivänä on huoneessani vielä eilisestään

-kahdeksan vierailijaa. Ne ovat leiriytyneet suljetun ikkunan

-pienapuulle ja istuvat siinä liikkumatta. Kaikki muut, lopetettuaan

-balettinsa noin kello 10 illalla, ovat menneet ulos samaa tietä, jota

-tulivatkin, s.o. toisesta ikkunasta, joka on auki yöt ja päivät.

-Nämä kahdeksan väsymättömän harrasta odottelijaa otan kokeilujeni

-esineiksi. Pienillä saksilla katkaisen niiden tuntosarvet juuresta

-poikki muutoin niihin koskematta. Ne eivät piittaa juuri mitään tästä

-leikkauksesta, sillä ei yksikään hievahda, ei siipeään väräytä.

-Haavoittaminen ei näytä olleen vaarallista. Sehän onkin hyvä minun

-suunnitelmilleni.

-

-Päivä kuluu. Perhoset pysyvät yhä samalla paikallaan ikkunan pienalla.

-

-Mutta nyt on ryhdyttävä toisiin toimenpiteisiin.

-

-Jos perhosten on saatava tunnustus naaraan löytämisestä, niin on

-naaras muutettava toiseen paikkaan ennen öisen lennon alkua. Siksipä

-vienkin häkin vankeineen rakennuksen toisessa päässä olevan katoksen

-permannolle, noin viidenkymmenen metrin päähän työhuoneestani.

-

-Illan suussa minä tarkastan viimeisen kerran leikattuja. Kuusi niistä

-on mennyt ulos avoimesta ikkunasta, kaksi on kyllä jälellä, mutta ne

-ovat pudonneet lattialle. Ne ovat riutuneita ja kuoleman kielissä,

-ei niillä ole edes voimia nousta ylös, kun käännän ne selälleen.

-Tähän äkilliseen heikontumiseen ei ole syynä minun kirurgiani, sillä

-se uudistuu, kuten tuonnempana kerron, ilman että minun sakseni ovat

-sekautuneet asiaan.

-

-Kuusi vahvempaa on mennyt. Palaavatkohan ne sen syötin luo, joka niitä

-eilen veti puoleensa? Löytävätköhän ne tuntosarvettomina vielä

-häkin, joka nyt on jokseenkin kaukana entisestä paikastaan?

-

-Häkki on pimeässä, melkein avotaivaan alla. Silloin tällöin pistäydyn

-sitä katsomassa lyhty kädessä ja haavi toisessa. Otan kiinni kaikki

-häkin luo tulleet vierailijat, tarkastan ne, merkitsen ja lasken

-sitten vapaiksi viereiseen huoneeseen, jonka oven visusti suljen. Näin

-yksitellen eristäessäni voi tarkalleen laskea, kuinka monta niitä on,

-tarvitsematta peljätä, että luen saman perhosen kahdesti. Väliaikainen

-vankikoppi on tyhjä ja tilava, joten sen ei pitäisi häiritsevästi

-vaikuttaa vankeihin. Niillä on rauhallisia piilopaikkoja levätäkseen

-ja kylliksi väljää lennelläkseen. Puoli yhdentoista jälkeen ei enää

-tule yhtään perhoa häkin luo. Kokous on päättynyt. Kaikkiaan sain 25

-koirasta pyydystetyksi. Niiden joukossa oli yksi, jonka tuntosarvet

-olivat leikatut. Yksi siis vain palasi niistä kuudesta, jotka olivat

-kyllin terveitä lentääkseen huoneestani ulos. Tämä huono tulos panee

-ajattelemaan, että pitäisikö myöntää vai kieltää tuntosarvien ohjaava

-merkitys. Koe on laajemmin uudistettava.

-

-Seuraavana aamuna menen vankieni luokse. Mitä siellä näenkään! Useimmat

-loikovat permannolla melkein kuolleina. Kun otan ne käteeni, niin

-vain harvat osoittavat elonmerkkejä. Mutta ehkäpä ne virkoavat, kun

-tulee aika lähteä lempimismatkoille.

-

-Kaikilta kahdeltakymmeneltäneljältä uudelta perhoselta katkaisen

-tuntosarvet. Eilen leikatusta koiraasta ei ole enää puhetta, sillä

-se haukkoo jo henkiään. Vankilan oven jätän auki loppupäiväksi. Menköön

-ulos ken tahtoo ja lentäköön iltajuhliin ken voi. Saadakseni

-poislentäneet taas hakemaan häkkiä, muutan sen rakennuksen toiseen

-päähän alakerroksessa olevaan huoneeseen, johon pääsee suoraan ja

-helposti ulkoa.

-

-Näistä kahdestakymmenestä neljästä vain kuusitoista kykenee lähtemään

-lentoon, kahdeksan jää heikontuneina lattialle ja hetken kuluttua ne

-jo kuolevatkin. Montakohan noista kuudestatoista palannee illalla

-häkin luo? Ei ainoakaan. Saan kyllä pyydystäneeksi seitsemän

-perhosta, mutta niillä on kaikilla tuntosarvet. Näyttäisihän tämä

-todistavan, että tuntosarvien leikkaamisella on jokseenkin tärkeä

-merkitys, mutta mikä?

-

-"Olenpa nyt jonkin näköinen! Toisten koirien joukkoon ei

-ole menemistäkään!" arveli nuori verikoira, jolta ihmiset

-säälimättä leikkasivat korvat. Olivatko perhoset samaa mieltä

-kuin koirakin? Eivätkö ne kehtaisi esiintyä kilpailijoittensa seurassa

-kosiskeluhommissa, kun niillä ei ole komeita otsatöyhtöjä? Onko se

-häveliäisyyttä, vai puuttuuko perhosilta matkaopas? Tai ovatko ne

-pikemminkin lopen kuluneita jo kauan hehkuneesta rakkaudesta? Seuraavat

-kokeet selvittävät näiden kysymysten vyyhtiä.

-

-Neljäntenä iltana panen neljätoista uutta ja leikkaamatonta

-perhoa vangiksi seuraavaksi yöksi. Aamulla käytän hyväkseni niiden

-liikkumishaluttomuutta ja poistan hiukan karvoja niiden eturuumiin

-selkäkilveltä. Tämä vähäinen tonsuri ei ollenkaan vahingoita

-hyönteisiä, silkinhienon untuvan saa helposti raaputelluksi, eivätkä

-perhoset kadota mitään elintänsä, joka olisi niille välttämättömän

-tarpeellinen hakiessaan naaraan jälkiä. Niin, perhoille ei ole

-menetelmästäni haittaa, mutta minulle se on kuitenkin tärkeä

-tunnusmerkki, jos niitä samoja tapaan häkin luota.

-

-Tällä kertaa ei ole yhtään heikkoa ja lentoon kykenemätöntä, vaan

-ne kaikki neljätoista katoavat huoneesta yön tullen. Sanomattakin

-on selvää, että muutan taas häkin. Illalla kahden tunnin kuluessa

-vangitsen kaksikymmentä perhosta, mutta vain kahdella niistä on kalju

-täplä. Sitä vastoin niistä, joilta toissapäivänä katkaisin tuntosarvet,

-ei yksikään ole palannut. Niiden kiima-aika on tyystin päättynyt.

-

-Siis neljästätoista kaljusta vain kaksi tuli takaisin. Miksi

-kaksitoista oli tulematta, vaikka niillä oli tuntosarvet, joita

-edellä olemme olettaneet opastajiksi? Miksi toisekseen niin paljon

-koiraita kuoli, kun olivat vankeina yhden yön? Siksi, että

-riikinkukkokehrääjän parituskiihko päättyy pian.

-

-Häät ovat perhosten elämän ainoana tarkoituksena ja häitä varten on

-niillä ihmeteltävät edellytykset. Matkasta, pimeästä ja esteistä

-huolimatta koiras voi löytää toivottunsa, mutta etsiskelemiseen ja

-huvitteluun se voi käyttää vain muutaman tunnin kahtena tai kolmena

-iltana. Jollei se sinä aikana ole mitään hyötynyt, on kaikki lopussa,

-sillä sen tarkka kompassi joutuu epäkuntoon ja loistava johtotähti

-sammuu. Mitäpä enää kauemmin eläisikään! Välinpitämättömänä

-se vetäytyy johonkin sopukkaan ja nukkuu siellä viimeistä untansa

-haaveilujen ja vastoinkäymisten päätyttyä.

-

-Suuri riikinkukkokehrääjä elää vain jatkaakseen sukuaan, itsensä

-ravitsemista se ei tunnekaan. Toiset perhoset lentelevät

-iloisesti kukasta kukkaan ja pistävät oikaistun imutorvensa

-niiden mesiteriöihin, mutta tämä verraton paastooja on vapautunut

-täydellisesti vatsansa vaatimuksista eikä nauti mitään, millä itseään

-virvoittaisi. Sen suuosat ovat vain näennäisiä, mutta eivät todellisia

-ja käyttökelpoisia elimiä. Ei ainoatakaan suupalaa se nielaise,

-siksi sen elämä on niin lyhyt. Sammuuhan lamppukin, jollei siinä ole

-öljyä. Riikinkukkokehrääjä kieltäytyy ruuasta, mutta sen on myös

-kieltäydyttävä pitkästä iästä. Kaksi tai kolme iltaa riittää parien

-kohtaamiseen, ja sen jälkeen on kaikki lopussa, perhonen on elämänsä

-elänyt.

-

-Miksi sitten ne, joilta tuntosarvet leikattiin, eivät tulleet takaisin?

-Eivätkö ne enää voineet löytää vangitun naaraan häkkiä? Ei suinkaan,

-vaan niiden lentoaika oli päättynyt, kuten niidenkin, joilta nypittiin

-karvat eturuumiista. Yhä vieläkin on siis tuntosarvien merkitys

-hämärä, sillä kokeiluaika oli liian lyhyt.

-

-Minun vankini elää kahdeksan päivää häkissään ja houkuttelee joka ilta

-aina oikkujeni mukaan milloin mihinkin paikkaan taloani vierailijoita,

-välistä enemmän ja välistä vähemmän. Minä pyydystän ne kaikki, suljen

-yöksi johonkin huoneeseen ja raaputan seuraavana päivänä eturuumiista

-karvat.

-

-Näinä kahdeksana iltana saapui häkin luo kaiken kaikkiaan

-sataviisikymmentä koirasta. Kun ottaa huomioon, että minun oli

-kahtena seuraavana vuonna sangen vaikea löytää näitä perhosia

-jatkaakseni tutkimuksiani, niin tuo summa on hämmästyttävän

-suuri. Kyllähän riikinkukkokehrääjän koteloita on minun seudullani,

-mutta ne ovat jokseenkin harvinaisia, sillä toukan ravintokasvit,

-vanhat mantelipuut ovat myös harvinaisia. Kahtena talvena hain

-niitä kaikkialta, kaavin mantelipuita, tarkastin kuloheinätukut

-niiden juurelta, mutta aina sain palata tyhjin käsin. Noiden

-sadanviidenkymmenen on siis täytynyt tulla kaukaa, hyvinkin kaukaa,

-ehkä parin kilometrin päästä. Mutta miten ne saivat tiedon siitä, mitä

-oli tapahtunut minun huoneessani? Niillä on voinut olla oppaina vain

-joko valo, ääni tai haju. Kilometrien päähän näkeminen on tietysti

-mahdoton, eihän näkö ohjannut niitä edes avonaiseen ikkunaan. Samoin

-ei äänestäkään voi olla puhetta, sillä lihava naaras, joka voi

-houkutella koiraita niin loitolta, ei ääntele ollenkaan, ei ainakaan

-niin kovasti, että ihmiskorva sitä tajuaisi. Ja vaikka otaksuisikin

-äänen syntyvän sisäisistä värähdyksistä, joita ehkä kuulisi kaikista

-tarkimmalla mikrofonilla, niin ne äänet eivät voisi kuulua niin

-pitkien matkojen päähän kuin kyseessä olevat.

-

-Haju on siis ainoa mahdollinen opastaja. Haihtuvien hajuerityksien

-olettaminen näyttää todellakin selittävän perhosten kokoutumisen

-paremmin kuin muut otaksumat, perhosethan löytävät viekoittimen vasta

-jonkun aikaa epäröiden haeskeltuaan. Onko tämä haju käsitettävä

-samanlaiseksi kuin se, jota me tavallisesti hajuksi tai tuoksuksi

-kutsumme, nimittäin pienen pienten hiukkasien virtailemiseksi, niin

-pienien ja hienojen, ettemme niitä ollenkaan tunne, vaan jotka voivat

-kuitenkin vaikuttaa paremmin kehittyneisiin hajuelimiin kuin meidän

-nenämme? Hyvin yksinkertainen koe valaisee kysymystä. Tämä hieno haju

-on sekoitettava ja vaimennettava jollakin pistävällä ja väkevällä

-haisulla, joka voi ottaa kokonaan valtoihinsa hajuaistimet.

-Ylenmääräinen hajuhan tekee hienoimmat tuoksut tehottomiksi.

-

-Minä ripottelen sentähden edeltäpäin naftalinia siihen huoneeseen,

-johon koiraiden pitäisi illalla tulla, ja panen naftalinilla täytetyn

-rasian häkkiin aivan naaraan vierelle. Illalla haiseekin huone

-niinkuin kaasutehdas. Mutta minun metkuni eivät auta. Perhoset

-saapuvat kuten tavallisesti ja lentävät kivihiilitervan hajulla

-kyllästetystä ilmasta huolimatta suoraan häkin luo, yhtä suoraan ja

-varmasti kuin hajuttomassakin huoneessa.

-

-Minun uskoni hajun ohjaamiskykyyn horjuu. Ikävä kyllä, en voi tehdä

-enää lisäkokeita, sillä sinä samana päivänä vankini heittää henkensä

-munittuansa hedelmöittymättä jääneet munansa häkin rautalankaverkkoon.

-Se menehtyi tuloksettomaan vartomiseen.

-

-Minun täytyy odottaa tulevaan vuoteen saadakseni uusia perhosia ja

-täydentääkseni kokeilujani.

-

-Kesällä ostan toukkia viidellä pennillä kappaleen. Tämä kauppa on

-mieleistä muutamista naapurieni poikaviikareista, jotka tavallisesti

-hankkivat minulle kaikenkaltaisia tavaroita. Torstaisin, päästyään

-hirveistä verbien taivutuksista, he juoksentelevat ympäri maita

-ja mantuja ja löydettyään silloin tällöin suuren toukan kantavat sen

-minulle kepakon nenässä. Poikapahat eivät uskalla siihen koskea ja

-ihmetellen katselevat minun rohkeuttani, kun otan sen käteeni kuten

-he itse ottaisivat omat silkkimatonsa.

-

-Ranskassa on kouluilla lupa joka torstai. Syötettyäni toukkia

-mantelipuun lehdillä ne koteloituivatkin muutamien päivien kuluttua.

-Seuraavana talvena etsiskelin vielä koteloita ravintokasvien juurilta

-ja sainkin monta entisten lisäksi. Tutkimuksista innostuneet

-ystäväni auttoivat myös minua. Ja lopulta kaiken puuhan, juoksun,

-kaupanhieronnan ja risukkojen raapimisten jälkeen olen saanut

-haalituksi kokonaisen kotelovalikoiman. Koteloiden joukossa on

-kaksitoista muita suurempaa ja painavampaa koteloa. Niistä tulee

-naaraita.

-

-Mutta taaskin toiveeni pettyvät. Toukokuussa, juuri silloin kun

-koteloiden aika on puhjeta, tulee takatalvi. Mistraltuuli ulvoo,

-repii platanien lehtialut ja ripottelee ne pitkin maata. On kylmä kuin

-joulukuussa. Taas saa sytyttää iltaisin takkavalkean ja ottaa paksun

-vaatetuksen, jonka jo on heittänyt pois.

-

-Perhosille tulee kovat koettelemusten ajat. Koteloiden puhkeaminen on

-hidasta, niistä kömpivät ovat kohmettuneita.

-

-Naaraat vartovat häkeissään, tänään toinen, huomena toinen

-aina syntymisvuoronsa mukaan, mutta vain muutamia koiraita tulee

-vierailulle. Niitä töyhtöpäitä kyllä on lähellä, sillä olen laskenut

-kaikki kokoelmani koteloista päässeet puutarhaan, merkittyäni ne

-kuten ennenkin. Tulee vain joitakuita, tulkootpa sitten läheltä tai

-kaukaa, ja nekin ovat innostuksettomia. Ne lentävät sisään ja hetken

-kuluttua katoavat taas eivätkä enää palaa. Kylmyys on jäähdyttänyt

-rakastelevaisiakin.

-

-Ehkä alhainen lämpömäärä vaikuttaa myös hajujen synnyttäjiin,

-naaraisiin, haitallisesti, ehkä lämpö niitäkin kiihoittaa, kylmä

-lamauttaa kuten hajujen vastaanottajia, koiraita.

-

-Oli miten oli, mutta tämä vuosi on taas mennyt hukkaan. Miten katkeraa

-onkaan, että kokeiluni ovat vuodenaikojen oikkujen orjia!

-

-Yritän vielä kolmannen kerran. Kasvatan toukkia, juoksentelen koteloita

-etsimässä, ja toukokuun tullessa onkin minulla taas niitä tarpeeksi

-suuri varasto. Kevät on kaunis, niinkuin toivoinkin. Taas tulee

-perhosia tulvanaan kuten ensi kerralla sen suuren hyökkäyksen aikana,

-joka aiheutti nämä tutkimukseni.

-

-Joka ilta saapuu vieraita kaksitoista, kaksikymmentä ja enemmänkin

-aina parvessaan. Naaras, tanakka ja turpea muori, pysytteleikse

-rautalankahäkin verkossa kiinni, aivan liikkumattomana, siipeään

-väräyttämättä. Se ei näytä välittävän rahtuakaan siitä, mitä

-häkin ulkopuolella tapahtuu. Siitä ei leviä minkäänlaista hajua,

-jota perheeni herkinkään nenä tuntisi, se ei päästä ääntä, jota

-todistajiksi kutsumani väen tarkinkaan korva kuulisi. Hievahtamatta ja

-hartaasti se odottaa.

-

-Koiraat, kaksittain, kolmittain ja useampiakin yhtaikaa, laskeutuvat

-häkin kuvulle, juoksentelevat vilkkaasti edestakaisin sen päällä,

-piiskaavat sitä alati värisevien siipiensä kärjillä. Kilpailijat

-eivät tappele keskenään, mustasukkaisuudesta ei merkkiäkään,

-jokainen koettaa vain parhaan kykynsä mukaan päästä häkin sisään.

-Hetkeksi ne jättävät turhat yrityksensä, lentävät pois ja yhtyvät

-ylös-alas-hyörivän joukon tanssiin. Jotkut lähtevät toivottomina

-avoimesta ikkunasta ulos, mutta toisia tulee niiden sijaan, ja häkin

-päällä jatkuvat sisäänpyrkimysyritykset kello kymmeneen saakka

-keskeytymättä, joskus hiukan vaimeten, toisin ajoin taas yltyen.

-

-Joka ilta muutan häkin eri paikkaan, milloin vien sen pohjoiseen,

-milloin etelään, välistä ensimäiseen, välistä toiseen kerrokseen,

-joskus oikeaan siipirakennukseen, joskus vasempaan viidenkymmenen

-metrin päähän edellisestä, ulkosalle tai syrjäisen huoneen

-sopukkoihin. Mutta kaikki nämä äkilliset majanmuutot eivät eksytä

-perhosia, eivät johda niitä oikealta tieltä harhaan. Niitä narratessani

-olen kuluttanut kokeiluaikaani ja ehdyttänyt kolttosieni varaston.

-

-Perhosien paikanmuisti ei tässä suhteessa merkitse mitään. Eilen

-esimerkiksi oli naaras eräässä huoneessa. Koiraat lentelivät siellä

-pari tuntia, jotkut jäivät sinne yöksikin. Kun huomeniltana auringon

-laskeutuessa menen muuttamaan häkkiä, ovat kaikki poissa. Useimmat

-voivat vain kaksi tai kolme kertaa uudistaa öisen retkeilynsä, kuten

-edellä näimme. Mihin ne takaisin tullessaan lentävät ensiksi?

-

-Niille on tie tuttu eiliseen rendez-vous-paikkaan. Luulisi niiden sinne

-menevänkin muistin ohjaamina, ja vasta kun huomaavat, ettei siellä

-mitään ole, vasta sitten jatkavan muualle tutkimusretkeilyään. Niin

-luulisi, mutta vastoin minun odotuksiani tapahtuikin vallan toisin.

-Siihen huoneeseen, jossa naaras eilen oli, ei yksikään kosijoista

-pistäydy. Opas, luotettavampi kuin muisti, johtaa ne toisaalle.

-

-Tähän saakka olen pitänyt naarasta peittämättömässä

-metalliverkkohäkissä. Tarkkasilmäiset vierailijat ovat sen nähneet

--- niin, me sanoisimme -- pilkkopimeässä. Mutta mitä tapahtuisi, jos

-sulkisi naaraan läpinäkymättömään koppaan? Eivätkö erilaatuiset

-laatikot voisi joko päästää tai estää ohjaavien hajujen leviämistä?

-

-Sydämen sähköaallot ovat johtaneet langattoman telegrafin keksimiseen.

-Mutta eikö riikinkukkokehrääjä ole siinä suhteessa meistä edellä?

-Eikö kotelosta tullut naaras lähetä kilometrien päässä oleskeleville

-kosijoille hääkutsuja sähkö- tai magnettiaaltojen välityksellä,

-aaltojen, joita eri aineista valmistetut laatikot voisivat joko

-johtaa tai pysäyttää? Sanalla sanoen, eikö riikinkukkokehrääjänaaras

-käytä omalla tavallaan jonkinlaista langatonta sähkötystä?

-Mahdottomalta tuo ajatus ei tunnu, sillä hyönteisillä on usein hyvin

-ihmeteltäviä keksintöjä.

-

-Kokeillakseni panen naaraan vuorotellen rautapelti-, puu- ja

-pahvilaatikkoihin, jotka kaikki ovat ilmaapitävästi suljettuja ja

-tarkasti kitattuja. Käytän myös lasikupua, joka on eristysalustalla,

-lasilevyn päällä.

-

-No niin. Silloin kun naaras on suljettuna aivan tiiviiseen laatikkoon,

-ei sen luo tule yhtään koirasta, ei ainoatakaan, olkoonpa ilta kuinka

-lämmin ja tyyni tahansa. Metallinen, lasinen, puinen ja pahvinen koppa

-on kyennyt estämään kutsun leviämisen.

-

-Kun panen naaraan laajaan purkkiin, jonka suulle sidon tulpaksi paksun

-pumpulikerroksen, niin on tulos samanlainen, kielteinen. Pumpulikin

-riittää ehkäisemään viestin viennin laboratorioni salaisuuksista.

-Yksikään koiras ei saavu.

-

-Käytän sitten toisekseen hataroita ja hiukan raollaan olevia

-rasioita, jotka pistän vielä pöytälaatikkoon tai kaappiin, mutta näistä

-lisäkätköistä huolimatta perhoset tulevat yhtä monilukuisina kuin

-silloinkin, kun naaras oli rautalankahäkissä huoneeni pöydällä.

-Muistanpa elävästi eräänkin illan, jolloin naaraserakko odotteli

-vieraitaan hattuaskissa vaatekomeron perukassa. Vierailijat tulivat,

-lensivät komeron ovelle ja puskea toksivat sitä vastaan pyrkien sisään.

-Mistä kaukaa ketojen takaa lienevät nämä matkailevaiset olleetkin,

-kuitenkin ne tarkkaan tiesivät, kuka ovilaudan takana piili.

-

-Edellisestä selviää, että hyvin suljettu laatikko, olipa se sitten hyvä

-tahi huono sähkön johtaja, ehkäisi kaikki naaraan merkinannot. Tässä

-ei siis voi olla kysymys langattoman telegrafin tapaisesta tietojen

-lähettämisjärjestelmästä. Mutta kun laatikko ei ollut aivan tiivis,

-joten sen sisässä oleva ilma oli yhteydessä ulkoilman kanssa, silloin

-voi naaras kutsua koiraat jo kaukaa ja opastaa ne oikealle tielle.

-Sentähden näyttää todenmukaiselta, että haju sittenkin on perhosten

-ohjaajana, vaikka ennen tekemäni naftalinikoe tuntui kumoavan tämän

-otaksuman.

-

-Minun kotelovarastoni loppuu ja kysymys jää yhä hämäräksi.

-

-Yrittäisinkö vielä neljäntenä vuotena? Luovun tästä tuumastani

-siksi, että yöllä häitänsä viettävästä perhosesta on vaikea tehdä

-havaintoja. Kosiskelijan osatakseen päämääräänsä ei tarvitse valvoa,

-mutta minun inhimillinen silmäni ei voi pimeässä tarkasti seurata sen

-parittelemismenoja. En voi kynttilälläkään huonetta valaista, sillä

-hyörivien parvi sen pian sammuttaa. Lyhty ei kyllä sammuisi, mutta

-sen valo ei ole tarpeeksi riittävä minun tutkijan-turhantarkkuudelleni,

-sillä minä tahdon nähdä ja nähdä selvästi.

-

-Eikä siinä kaikki. Valo harhauttaa perhoset päämäärästään, hämmentää

-ne pois toimistaan ja häiritsee niitä pahasti. Huoneeseen tulleet

-vierailijat lentävät mielettöminä liekkiä kohti, kärventävät karvansa

-ja ovat senjälkeen palohaavoista kiihoittuneina epäluotettavia

-todistajia. Ja jos lasisuojus pitäisikin ne kaukana liekistä,

-etteivät ne voisi korventua, niin ne asettuvat kuitenkin lähelle tulta

-eivätkä sen häikäiseminä liikahda paikaltaan.

-

-Eräänä iltana oli naaras ruokasalin pöydällä vastapäätä avonaista

-ikkunaa. Katosta riippuva öljylamppu, jossa oli leveä valkoinen

-emaljivarjostin, oli sytytetty. Sisään tulleista perhosista jotkut

-pysähtyivät hyvin kärkkäinä häkin kuvulle vangin viereen, mutta toiset

-tehtyään ohimennen pienen tervehdyksen lensivät lampun luo, kiersivät

-sitä hetken ja leiriytyivät sitten pysyväisesti opaalinvärisestä

-liekkikartiosta virtaavan valon lumoamina lampunsuojustimen alle.

-Lasten kädet ojentuivat niitä ottamaan.

-

-"Älkää ottako", sanoin, "älkää! Olkaamme vieraanvaraisia, älkäämmekä

-häiritkö valotabernakeliin tulleita pyhiinvaeltajia."

-

-Ei yksikään perhonen liikahtanut koko iltana, seuraavankin päivän ne

-olivat siinä. Valosta hurmaantuneina ne olivat unohtaneet rakkauden

-hurmauksen.

-

-Tulesta siihen määrin kiihoittuvilla perhosilla on mahdotonta tehdä

-tarkkoja ja pitkäaikaisia kokeiluja niinä vuorokauden hetkinä,

-jolloin havainnon tekijä itse tarvitsee valaistusta. Jätän sen

-vuoksi sikseen suuren riikinkukkokehrääjän ja sen yölliset häät.

-Kokeisiini tarvitsen toisenlaista perhosta, semmoista, joka on yhtä

-etevä lemmenkohtauksiensa järjestäjä, mutta viettää häänsä päivällä.

-

-Ennenkuin alan kertomuksen siitä perhosesta, joka nämä ehdot täyttää,

-jätän asioiden aikajärjestyksen hetkiseksi ja sanon muutaman sanan

-eräästä perhosesta, johon tutustuin vasta sen jälkeen kuin olin jo

-nämä tutkimukseni lopettanut. Se on _pieni riikinkukkokehrääjä_

-(Saturnia pavonia L.).

-

-Sen komea kotelo tuotiin minulle mistä lie tuotukaan. Kotelon yllä

-on väljä, valkoinen silkkipaita. Tässä epäsäännöllisen poimukkaassa

-kopassa on irtonainen kotelo mukavasti. Se on rakenteeltaan samanlainen

-kuin suuren riikinkukkokehrääjän kotelo, mutta kooltaan sitä

-pienempi.

-

-Tästä tallessani olleesta kotelosta tulee maaliskuun lopulla

-palmusunnuntain aamuna naarasperhonen, jonka suljen heti

-rautalankahäkkiin huoneeseeni. Aukaisen ikkunan, että sanoma

-tapahtumasta pääsisi leviämään kedoille ja vierailijoilla olisi

-vapaa pääsy, jos niitä tulee. Naaras tarttuu kynsillään häkin

-rautalankoihin eikä siitä liikahda viikkokauteen.

-

-Vankini on komea. Sen ruskea sametti on aaltomaisesti juovikas,

-niskassa valkoinen turkisreunus, etusiipien kärjissä karmiinipunainen

-laikku, siipien suurissa silmätäplissä kaartuu musta, valkoinen,

-punainen ja okrakeltainen samankeskisiksi kuultaviksi renkaiksi. Sen

-puku on melkein samanlainen kuin suuren riikinkukkokehrääjänkin, mutta

-hiukan vaaleampi. Kolme tai neljä kertaa eläessäni olen tavannut tämän

-niin silmäänpistävän perhosen. Koteloon tutustuin vasta eilen. Koirasta

-en ole nähnyt koskaan, mutta kirjoista olen saanut tietää, että se on

-puolta pienempi kuin naaras, sen väri on eloisampi ja koreampi ja

-etusiivillä on oranssin keltaa.

-

-Saapuukohan tuo töyhtöpäinen hieno keikari, jota en vielä tunne, koska

-se näyttää olevan harvinainen minun paikkakunnallani? Saakohan se

-sanoman kaukaisille olinpaikoilleen morsiamesta, joka sitä odottaa

-työhuoneeni pöydällä? Uskallan luottaa siihen enkä petykään. Niitä

-tulee, tulee enemmän kuin osasin aavistaa.

-

-Kun me kello kahdentoista aikaan istuudumme syömään, töytää pikku Paul

-sisään. Mahdollisesti sattuvat tapaukset olivat jännittäneet hänen

-mieltänsä niin, että hän myöhästyi pöydästä. Nyt hän juoksee luoksemme

-posket hehkuen ja tuo näpissään jonkun kauniin perhosen siiven kärkeä,

-jonka hän sai kopatuksi, kun perhonen lensi minun kamariini. Hän

-näyttää minulle ja pyytää tarkastamaan.

-

-"Kas niin", sanoin, "se on juuri meidän odottamamme vaeltaja.

-Käärikäämme ruokaliinamme kokoon ja menkäämme katsomaan, mitä on

-tekeillä. Syödään sitten myöhemmin."

-

-Aamiainen unohtuu nähdessämme niitä ihmeitä, mitä huoneessani tapahtuu.

-Käsittämättömän täsmällisesti koiraat tulevat naaraan taikakutsusta.

-Mutkitellen lentäen ne saapuvat toinen toisensa jälkeen, kaikki

-pohjoisesta päin. Tällä seikalla on oma merkityksensä. Ilma oli

-nimittäin kylmä koko viikon ja talvi tulemassa takaisin. Pohjatuuli

-ulvoo ja kuolettaa mantelipuiden varomattomat kukkanuput. Se on vain

-yksi meidän tavallisista puuskapäisistä kevään enteistämme. Tänään

-ilma äkkiä lämpenee, mutta pohjoistuuli yhä puhaltaa.

-

-Siitäpä syystä vangin luokse tulleet perhoset lentävät pohjoisesta

-päin myötätuuleen seuraten ilmavirran mukana. Ei yksikään kulje

-vastatuuleen. Jos niillä olisi kompassina meidän nenämme tapainen

-hajuaistin, jos niitä olisivat johtaneet ilmaan levinneet

-hajuhiukkaset, niin niiden olisi pitänyt saapua päinvastaiselta

-suunnalta. Etelään olisi tuuli voinut hajua kuljettaa, mutta miten voi

-luulla, että se, jota me sanomme hajuksi, olisi voinut niille viedä

-tietoja pitkien matkojen päähän vastatuuleen nyt tuon itsevaltiaan

-ilmojen lakaisijan, mistralin puhaltaessa? Mahdottomalta se minusta

-tuntuu.

-

-Kahden tunnin ajan lensivät vierailijat huoneeni edustalla

-päivänpaisteessa edes ja takaisin. Useimmat hakevat kauan tutkien

-seinämää, lentäen pitkin maata. Nähdessään niiden niin etsivän,

-tahtoisi niitä auttaa löytämään sitä paikkaa, jossa niitä luoksensa

-vetävä syötti odottaa. Kaukaa ne lensivät erehtymättä, mutta nyt

-lähellä näyttää niitä suuntaava aisti olevan heikko. Kuitenkin

-ne ennemmin tai myöhemmin pääsevät perille huoneeseen vankia

-tervehtimään. Kahden tunnin kuluttua on juhla lopussa. Kaikkiaan tuli

-kymmenen perhosta.

-

-Koko viikon ajan, joka kerta puolenpäivän seuduissa, auringon

-kirkkaimmin paistaessa tulevat perhoset, mutta niiden luku pienenee

-päivä päivältä. Niiden koko määrä lähentelee neljääkymmentä.

-Mielestäni on tarpeetonta toistaa niitä kokeita, joiden tulokset jo

-tiedän. Rajoitun vain toteamaan kaksi seikkaa.

-

-Ensiksikin, että pieni riikinkukkokehrääjä on päivisin

-liikkuva, s.o. viettää häänsä keskellä kirkasta päivää. Suurelle

-riikinkukkokehrääjälle -- jonka sekä täysimuotoisen perhosen rakenne

-että toukan teollisuustoimet sitä niin paljon muistuttavat -- pitää

-sitävastoin olla yön ensimäisten tuntien hämärä. Selittäköön ken

-tahtoo tämän tapojen vastakkaisuuden.

-

-Toiseksi: perhosten saapumista tuulen päältä ei estänyt ilman kova

-virtailu, joka kuljetti hajua synnyttävät hiukkaset päinvastaiseen

-suuntaan.

-

-Jatkaakseni tutkimustani tahtoisin siis päivällä häitään viettävää

-perhosta, jotakin toista kuin pieni riikinkukkokehrääjä, sillä tämä

-tuli liian myöhään, minulla ei ollut enää mitään siltä kysyttävää,

-jotakin toista, jota ei mikään ulkonainen syy kuljettaisi, vaan

-joka, itse toimisi ja voisi minulle selittää hääjuhlien salaisuuden.

-Saankohan semmoisen perhon?

-

-

-

-

-Tammikehrääjän häälennot.

-

-Lasiocampa quercus L.

-

-

-Olen päättänyt sen perhosen saada, -- niin, nyt se minulla onkin.

-Eräänä aamuna tuli luokseni vihanneskoreineen seitsenvuotias

-poikaressu, vilkkaat kasvot pesemättöminä, avojaloin, rikkinäiset

-housut nuoranpätkällä vyötettyinä. Saatuaan maksun äitinsä

-lähettämistä nauriista ja tomaateista, muutamia viisipennisiä, jotka

-minä laskin yksitellen hänen kouraansa, hän otti taskustaan käärön,

-jonka hän oli löytänyt edellisenä iltana pensaikosta nyhtäessään ruohoa

-kaniineille.

-

-"Entäs tämän", sanoo hän ojentaen minulle löytönsä, "otatteko tämän?"

-

-"Otan toki. Koetappa löytää useampia, niin monta kuin suinkin, niin

-minä lupaan sinulle sunnuntaina hyvät kyydit karusellissa. Tästä saat

-jo aluksi pari kolikkoa. Älä sekoita niitä naurisrahoihisi, vaan pistä

-erilleen."

-

-Pitäen ylen iloisena jo kokonaista omaisuutta kourassaan ja varmana

-vastaisesta rikkaudestaan lupaa pikku pörröpääni etsiä kovasti.

-

-Hänen mentyään tarkastan esinettä, ja tarkastamisen arvoinen se

-onkin. Se on kaunis, tylpänpyöreä kotelo, kiinteä ja helakanpunainen,

-muistuttaen hyvin paljon silkkimatoviljelyksen tuotteita. Kirjojeni

-lyhyiden selostuksien johdolla voin melkein varmasti päättää sen

-olevan tammikehrääjän (Lasiocampa [Gastropacha] quercus L.) kotelon.

-Mikä onni, jos niin olisi, silloin voisin jatkaa tutkimuksiani,

-täydentää ehkä sen, jota riikinkukkokehrääjä (Saturnia) pani

-olettamaan.

-

-Tammikehrääjä on todellakin klassillinen perhonen, eikä ole sitä

-hyönteistieteellistä teosta, jossa ei puhuttaisi sen häiden-aikaisista

-seikkailuista. Tulkoonpa, sanotaan, naaras vankeuskotelostaan esiin

-asuinhuoneessa tai vaikka laatikon kätkössä ja olkoon kuinka kaukana

-tahansa maaseudulta suurkaupungin humussa, sen tulosta leviää kuitenkin

-tieto asianharrastajille metsiin ja niityille. Meille käsittämättömän

-kompassin ohjaamina rientävät koiraat etäisiltä olinpaikoiltaan,

-tulevat laatikon luo ja tutkivat sitä kierrellen ja kaarrellen.

-

-Nämä ihmeet olivat minulle kirjoista tuttuja, mutta onhan aivan toinen

-asia nähdä sitä kaikkea omin silmin ja samalla hiukan kokeillakin.

-

-Mitähän minä saanenkaan tästä saaliistani? Tuleeko siitä tuo kuuluisa

-kehrääjä?

-

-Sillä on toinenkin nimi "Minime à bande", s.o.[_Minime_ erään

-fransiskanimunkkikunnan alaosaston "vähäisimpien veljesten" (latinaksi

-Fratres minimi) jäsen.] juovikas munkki. Tämän omituisen nimen on

-kehrääjä saanut koiraspuolen värin mukaan. Sillä on näet munkkikaapu,

-mutta ei villakangasta, vaan parainta samettia. Etusiivissä on himmeä

-poikkijuova ja pieni valkea silmätäplä.

-

-Tammikehrääjä ei ole kotiseudullani tavallinen perho, jonka saisi

-kiinni, milloin vain haaveineen ulos menee. En ole sitä kertaakaan

-tavannut niinä kahtenakymmenenä vuotena, jotka olen syrjäisessä

-kylässäni viettänyt. Totta kyllä on, etten ole innokas keräilijä,

-sillä kokoelmien kuolleet hyönteiset kiinnittävät mieltäni sangen

-vähän. Elävistä minä pidän, kaikkia elimiään käyttävistä eläimistä,

-ja tarkkaavainen katseeni seuraa kaikkea, mikä elävöittää luontoa,

-korvaten kokoomisinnon puutteen. Siksipä muodoltaan ja väriltään

-niin silmäänpistävä perhonen ei olisi jäänyt huomaamatta, jos sen

-kerrankin olisin tavannut. Eikä pieni etsiskelijäkään enää toista

-löytänyt, vaikkakin olin hänen intoaan kohottanut karusellissa

-ajamislupauksella. Kolmen seuraavan vuoden aikana otin avukseni

-sitä hakemaan ystäväni ja naapurini, etupäässä nuoret, jotka ovat

-erinomaisen teräväsilmäisiä risukkojen ruopijoita. Minä itsekin

-kaivelin lehtikasojen alukset, tarkastin soraläjät ja tutkin ontot

-puut, mutta turhaan, arvokasta koteloa ei löytynyt. Tästä käy jo

-tarpeeksi selville, että tammikehrääjä on hyvin harvinainen asuntoni

-ympäristössä. Tuonnempana näemme, kuinka tärkeä seikka tämä on.

-

-Kuten otaksuinkin, oli kotelossa tuo erinomainen perhonen. Elokuun

-20 p. tuli siitä esiin lihava ja pullea naaras, puettuna samanlaiseen

-verhaan kuin koiraskin, väriltään kuitenkin hiukan kirkkaampi, melkein

-vaaleankeltainen. Panin sen rautalankaverkosta tehdyn kuvun

-sisään huoneeni keskellä olevalle suurelle laboratoriopöydälle, joka

-oli täynnä kirjoja, pulloja, maljoja, rasioita, koeputkia ja muita

-kompeita. Lukija tuntee jo paikat, ne samat, joista on ollut puhetta

-edellisessä kappaleessa. Kaksi puutarhan puolella olevaa ikkunaa

-valaisee huoneen. Toinen niistä on kiinni, toinen auki yöt ja päivät.

-Näiden välille, neljä tai viisi metriä niistä, on perhonen asetettu

-puolihämärään.

-

-Se päivä ja seuraavakin kuluu ilman mainitsemisen arvoisia

-tapahtumia. Vanki riippuu etujalkojensa kynsien varassa rautalankahäkin

-valoon käännetyllä puolella liikkumattomana ja velttona,

-siipiään väsyttämättä, tuntosarviaan heilauttamatta, kuten

-riikinkukkokehrääjänaaraskin riippui.

-

-Kehrääjäemo kypsyy ja vahventaa pehmeää lihaansa. Elintensä

-toiminnalla, josta tiede ei tiedä rahtuakaan, se valmistaa

-houkutuskeinoa, joka sille haalii vieraita kaikilta ilmansuunnilta.

-Mitä tapahtuu sen turpeassa ruumiissa, mitkä muutokset siinä päättyvät,

-niin että se kohta voi saada liikkeelle koko ympäristönsä?

-

-Kolmantena päivänä on morsian valmis. Juhla alkaa täydessä loistossaan.

-Olin juuri puutarhassa enkä enää mitään toivonutkaan asian niin

-pitkistyttyä, kun huomasin kolmen seuduissa iltapäivällä -- ilma oli

-silloin lämmin ja aurinko paistoi -- perhosparven lentää lepattelevan

-avonaisen ikkunan aukossa.

-

-Ne ovat rakastuneita koiraita, jotka tulevat tervehtimään kaunotarta.

-Toiset lentävät huoneeseen, toiset ulos, muutamat laskeutuvat

-seinämälle lepäämään kuten pitkästä matkasta väsyneet.

-

-Näen jonkun lentävän kaukaa muurien ja kypressiaidan ylitse. Niitä

-tulee joka suunnalta, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Olen lyönyt

-laimin kokoontumistilaisuudessa olon, ja nyt ovat jo melkein kaikki

-kutsuvieraat saapuneet.

-

-Menen sisään. Tällä kertaa näen ihmeellisen näytelmän, jollaiseen jo

-suuret yöperhoset ovat tutustuttaneet, mutta nyt näen sen selvällä

-päivällä, joten ei pieninkään yksityisseikka jää huomaamatta.

-Huoneessa leijaa kokonainen pilvi perhoskoiraita, noin kuusikymmentä,

-sikäli kuin niitä voi laskea tuosta liikehtivästä sekamelskasta.

-Jotkut lentävät ikkunan luo kierrettyään rautalankahäkin, mutta

-palaavat pian tehden taas kierroksensa. Innokkaimmat laskeutuvat

-häkin päälle hätyytellen toisiaan jaloillaan, tuuppien ja koettaen

-tunkeutua paraimmille paikoille. Väliseinän toisella puolella odottaa

-vanki rauhallisena, paksu takaruumis verkkoa vastaan riippuen. Ei

-liikutuksen merkkiäkään herätä hänessä tuo levoton tungos.

-

-Mennen ja tullen, istuen häkin päällä ja lennellen huoneessa ne ovat

-jatkaneet kolmisen tuntia hillitöntä häätanssiaan. Mutta aurinko

-laskeutuu, ja ilma hiukan viilenee. Se jäähdyttää myös perhosten intoa.

-Monet lentävät ulos palaamatta enää takaisin. Toiset hakevat sopivan

-paikan odottaen huomista kokousta, ne asettuvat suljetun ikkunan

-pienapuulle, kuten riikinkukkokehrääjänkin koiraat tekivät. Juhla on

-päättynyt täksi päiväksi, mutta se kait alkaa huomenna uudestaan,

-sillä se on jäänyt suojelevan rautalankaverkon takia tuloksettomaksi.

-

-Vielä mitä! Suuren erehdykseni tähden se ei enää alkanutkaan.

-Iltamyöhällä tuotiin näet minulle rukoilijasirkka (Mantis religiosa),

-jonka erinomaisen pieni ruumis oli huomiota ansaitseva. Ajatellen

-iltapäivän tapahtumia, hyvin hajamielisenä panin kaikessa kiireessäni

-tuon petohyönteisen talteen kehrääjän häkkiin. Ei pistänyt päähänikään,

-ettei tämä yhdessä asuminen voisi luonnistua. Sirkkahan oli niin hento

-ja toinen niin paksu. Minun ei siis tarvinnut mitään pelätä.

-

-Mutta miten huonosti tunsinkaan tuon elukan lihanhimon! Seuraavana

-päivänä näin katkeraksi hämmästyksekseni sirkan ahmimassa isoa

-perhosta. Pää ja rinnan etuosa olivat jo tipotiessään. Kauhea elävä,

-miten pahasti teitkään! Hyvästi tutkimukseni, joita olin hartaasti

-ajatellut koko yön! Kolmeen vuoteen en niihin voi ryhtyä, kun en saa

-toista perhosta.

-

-Tästä vastoinkäymisestä huolimatta älkäämme unohtako sitä vähää, minkä

-jo opimme. Noin kuusikymmentä koirasta kokoontui yhtenä ainoana

-iltana. Kun muistaa, kuinka harvinaisia kehrääjät ovat, ja miten minä

-ja apulaiseni etsimme niitä turhaan vuosikausia, niin tämä luku

-hämmästyttää. Siis sieltä, mistä ei hakiessa löytynyt yhtään ainoaa,

-sieltä keräsi naaraan houkutuskeino niitä koolle kokonaisen parven.

-

-Mutta mistä ne tulivat? Epäilemättä hyvin kaukaa ja joka suunnalta.

-Niin kauan olen tehnyt matkoja ympäristööni, että joka pensas, joka

-sorakasa on minulle tuttu ja voin vakuuttaa, ettei tammikehrääjää

-siellä ole ollut.

-

-Kolmen vuoden kuluttua suo onni, jota niin hartaasti olen odottanut,

-taas minulle kaksi kehrääjän koteloa. Niistä kummastakin tulee naaras

-muutaman päivän väliajan perästä keskipalkoilla elokuuta. Tämä

-onnenpotkaus tekee mahdolliseksi uudistaa kokeeni ja järjestää ne

-hiukan toisin.

-

-Teen hetimmiten vielä kerran kokeilut, joihin jo riikinkukkokehrääjä

-antoi sangen varman vastauksen. Päivällä liikkuja ei ole yövaeltajaa

-tyhmempi. Se ei välitä kepposistani, vaan lentää erehtymättä

-rautalankahäkkiin teljetyn luokse, mihin paikkaan kojeen huoneessa

-siirtänenkin. Se osaa sen hakea vaatekaapin kätköistä, se löytää sen

-laatikosta, jos laatikko ei ole aivan tiivis. Mutta jos laatikko on

-ilmanpitävästi suljettu, lopettaa se lentonsa tietojen puutteessa.

-Siihen saakka siis vain riikinkukkokehrääjäkoiraan suurenmoisten

-saavutusten toistamista.

-

-Jos laatikko on tiiviisti suljettu, joten sen ilma ei ole yhteydessä

-ulkoilman kanssa, ei tammikehrääjäkoiras saa mitään viestiä

-vangitulta. Ei yksikään saavu, vaikka laatikko olisi avonaisen ikkunan

-laudalla silmin nähtävänä. Siksi tulee mieleeni yhä varmempana

-ajatus erittyvästä hajusta, joka ei voi tunkeutua metallisen, puisen,

-pahvisen tai lasisen suojuksen läpi.

-

-Tätä seikkaa tutkiessani ei suurta yöperhosta voinut pettää naftalini,

-jonka piti minun mielestäni voimakkaalla hajullaan voittaa ne

-erinomaisen hienot haihtumaeritykset, joita ei ihmisen hajuaisti tunne.

-Kokeen uudistan tammikehrääjälläkin. Tuhlaan tällä kertaa ylenmäärin

-kaikkien mehusteiden tuoksuja ja hajuaineiden löyhkää, mitä vaan

-rohdosvarani suinkin tarjoavat.

-

-Osaksi naaraan vankilan, rautalankakuvun sisään, osaksi sen ympäri olen

-asettanut kymmenkunnan teevatia, joissa on naftalinia muutamissa,

-toisissa laventeliöljyä, petroleumia ja eräissä rikkivetyvettä, joka

-haisee kuin mädännyt muna. Sen enempää en voi tehdä, ettei vanki

-vallan tukehtuisi. Tein nämä valmistukset aamulla, että huone ehtisi

-täyttyä hajuilla siksi kun kokoontumisen hetki tulee.

-

-Iltapäivällä olikin työhuoneeni kuin ilkeä apteekin laboratorio,

-läpitunkevat laventelin ja rikkivedyn hajut vallitsevina. Savuakin

-oli sen lisäksi runsaasti. Saisivatkohan nyt kaasun käytöstä,

-tupakoimisesta, hajuveden ja petroleumin hajuista sekä kemiallisista

-löyhkistä yhdistyneet sauhut ja haisut kehrääjäkoiraat kääntymään

-takaisin?

-

-Eipä suinkaan. Kolmen seuduissa tulevat perhoset yhtä lukuisina kuin

-tavallisestikin. Ne lentävät häkin luo, jonka vielä vaikeuttaakseni

-löytämistä olin huolellisesti peittänyt paksulla liinalla. Näkemättä

-naarasta ja outohajuisesta ilmasta huolimatta, jossa hienon hienojen

-tuoksujen täytyy tukehtua, ne lentävät kuitenkin vangittua kohti ja

-koettavat päästä sen luo tunkeutumalla liinan laskoksien alle. Minun

-metkuni eivät auttaneet.

-

-Tämän epäonnistumisen jälkeen, josta saatu johtopäätös on niin selvä,

-ja muistaen, mitä riikinkukkokehrääjällä tekemäni naftalinikoe

-opetti, pitäisi minun järkevästi ajatellen luopua mielipiteestäni,

-että erittyvät hajut johtaisivat perhoskoiraita hääjuhliin. Etten niin

-tee, siitä on minun kiittäminen satunnaista havaintoani. Sattuma tekee

-toisinaan yllätyksiä johtaen totuuden poluille, joita siihen saakka

-on turhaan etsinyt.

-

-Eräänä aamuna kokeillessani, oliko näköaistilla mitään osaa koiraiden

-tiedusteluretkillä, suljin naaraan lasikuvun alle ja panin sen pohjalle

-kuivalehtisen tammenoksan. Asetin kuvun pöydälle vastapäätä avonaista

-ikkunaa.

-

-Sisään tullessaan eivät koiraat voi olla näkemättä heidän kulkutiensä

-vierellä olevaa vankia. Laatikko, jonka pohjalla oli hiekkaa ja jossa

-naaras vietti edellisen yönsä ja aamupäivänsä rautalankahäkissä,

-oli tielläni. Nostin sen sentähden mitään erityistä ajattelematta

-lattialle huoneen toiselle puolelle hämärään nurkkaan kymmenisen

-askeleen päähän ikkunasta.

-

-Mitä nyt tapahtui, hämmästytti minua. Tulokkaista ei yksikään

-pysähtynyt lasikuvun luo, jonka sisässä naaras oli kirkkaassa

-päivän valossa nähtävänä, vaan menivät välinpitämättöminä ohi, sitä

-tarkastamatta, silmäystäkään siihen heittämättä. Kaikki lensivät

-huoneen toiseen päähän puolipimeään nurkkaan, johon olin sijoittanut

-laatikon ja rautalankahäkin. Siellä ne laskeutuivat rautalankakuvun

-päälle räpytellen siipiään ja tupsahdellen sitä vastaan. Koko

-iltapäivän auringonlaskuun saakka jatkuu tyhjän häkin ympärillä

-sarabanditanssi, jonka muutoin naaraan todellinen läsnäolo aiheuttaa.

-Viimeinkin ne poistuvat, mutta eivät kaikki. Jotkut ovat itsepäisiä,

-eivät tahdo mennä, niitä kahlehtii jokin tenhoisa vetovoima.

-

-Kumma seikka todellakin. Perhoset kiiruhtavat sinne, missä ei mitään

-ole ja sinne jäävätkin huolimatta toistuneista näköaistinsa

-ilmoituksista. Ne lentävät lasikuvun ohi pysähtymättä, vaikkakin joku

-tuleva tai menevä on siinä ehdottomasti keksinyt naaraan. Jonkun

-viekoittimen lumoamina niiden huomio ei kiinny oikeaan.

-

-Mikä on ne puijannut? Koko edellisen yön ja tämän aamupäivän on

-naaras ollut rautalankahäkissä, milloin riippuen verkosta, milloin

-leväten laatikon hiekalla. Sen, erittäinkin sen paksun takaruumiin

-koskettamiin paikkoihin tarttui tämän pitkän kosketusajan kuluessa

-jonkinlaisia hajuja. Siinä niiden lumousvoima, siinä lemmenjuoma,

-siinä se, mikä saattaa mylläkän tammikehrääjäin maailmaan. Hiekka

-säilyttää hajun jonkun aikaa ja levittää sitä ympäri.

-

-Haju se siis sittenkin perhosia ohjaa ja antaa niille tietoja jo pitkän

-matkan päähän. Hajuaistinsa hallitsemina ne eivät anna näköaistin

-havainnoille mitään arvoa, vaan menevät lasikuvun ohi, johon kaunotar

-on suljettu, rautalankahäkin ja hiekan luo, mihin tenhokannu on

-vuotanut -- tyhjään paikkaan, jossa ei ole velhosta muuta jäljellä kuin

-lemuava todistus sen äskeisestä oleskelusta siellä.

-

-Vastustamaton rakkauden taikajuoma tarvitsee valmistuakseen jonkin

-määrätyn ajan. Minä kuvittelen sen olevan haihtumisen tapaista, joka

-vähitellen kehittyy ja kyllästää ne esineet, joihin tuo liikkumaton

-möhömaha on koskettanut. Jos lasikupu on tiiviisti pöydällä

-tai, mikä on vieläkin parempi, lasilevyä vasten, joten sisä- ja

-ulkoilman välinen yhteys on katkaistuna, niin koiraat eivät saavu, kun

-eivät tunne hajua, vaikka kokeilemista jatkaisi kuinka kauan tahansa.

-Jos kohotan kupua hiukan työntämällä sen alle kolme kiilaa, niin

-perhoset eivät kuitenkaan heti lennä luokse, vaikka niitä on huoneessa

-koko joukko. Mutta kun odotan puoli tuntia, joll'aikaa naaraan

-tislauslaitos yhä toimii, niin vierailijoiden käynti tapahtuu kuten

-ennenkin.

-

-Kun olen saanut tästä kaikesta odottamattani selvän, voin tehdä

-vaihtelevia kokeiluja sitä samaa periaatetta seuraten. Aamulla panen

-naaraan taas metalliverkkohäkkiin ja sen alustaksi saman tammenoksan

-kuin edelläkin. Siinä se pysyy liikkumattomana kuten kuollut,

-kätkeytyneenä lehtien alle ja tartuttaa niihin varmaankin hajunsa.

-Kun vieraiden tuloaika lähestyy, otan juuri parahiksi kyllästetyn

-oksan ja panen sen tuolille lähelle avonaista ikkunaa. Naaraan jätän

-verkkohäkkiin keskelle huonetta olevalle pöydälle.

-

-Perhoset saapuvat, ensin yksi, sitten toinen, kolmas, pian viides ja

-kuudes. Ne tulevat ja menevät, palaavat, kohoovat, laskeuvat, lentävät

-ulos ja sisään aina lähellä ikkunaa, jonka edessä on tuoli

-tammenoksineen.

-

-Ei yksikään lennä muutaman askeleen päähän suuren pöydän luo, jossa

-naaras niitä odottaa rautalankahäkissään. Ne ovat epävarmoja, sen

-selvästi huomaa, ne etsivät.

-

-Vihdoinkin ne löytävät, mutta mitä? Vain sen oksan, joka on

-aamupäivällä ollut lihavan muorin vuoteena. Siipiään räpytellen ne

-tarttuvat jaloillaan lehviin, tutkivat ne yltä ja alta, tunnustellen,

-kohotellen ja painaen niitä, kunnes lopulta kevyt oksakimppu putoo

-lattialle. Mutta lehtien tarkasteleminen jatkuu edelleen. Siipien

-lyönneistä ja jalkojen lyönneistä liikkuu oksa lattialla kuten

-paperimytty, jota kissanpoika viskoo käpälillään.

-

-Sillä aikaa kun oksa loittonee tutkijajoukkoineen, lentää kaksi

-uutta tulokasta sisään. Niiden matkan varrella on tuoli, jolla

-lehvävesa oli jonkun aikaa. Ne pysähtyvät ja nuuskivat innokkaina

-oksan koskettamia paikkoja. Vaikka kumpaisenkin toivon oikea esine on

-aivan lähellä metalliverkkohäkissä, jota en edes peittänyt, niin ei

-kumpikaan kuitenkaan siitä välitä. Lattialla tuupitaan yhä edelleen

-makuualusta, jonka päällä naaras aamulla lepäsi, ja tuolilla tutkitaan

-sijaa, jossa tämä vuode hetki sitten oli. Aurinko painuu ja

-palaamishetki lähestyy, rakkauden tuli heikkenee, sammuu, ja vieraat

-poistuvat huomiseen saakka.

-

-Seuraavat kokeeni osoittavat, että kaikenlaiset esineet voivat

-olla lehtisen oksan asemasta tilapäisenä kiihokkeena. Muutamia

-aikoja edeltäpäin pidin naarasta milloin verka-, milloin

-flanelli-, puuvilla- tai paperialustalla, paninpa sen kovalle

-kenttävuoteellekin, puiselle, lasiselle, marmoriselle tai metalliselle.

-Ja kaikilla näillä esineillä oli jonkun aikaa kestäneen kosketuksen

-jälkeen koiraisiin sama vastustamaton vetovoima kuin naaraalla

-itsellään. Ne säilyttävät tämän ominaisuuden aina laatunsa mukaan

-lyhyemmän tai pitemmän aikaa. Paraimpia tässä suhteessa ovat puuvilla,

-flanelli, tuhka, hiekka, sanalla sanoen kaikki huokoiset aineet.

-Metallit, marmori ja lasi kadottavat sitä vastoin tehokkuutensa.

-Vieläpä kaikki esineet, joiden päällä naaras on ollut, välittävät

-koskettaessaan toisia houkutusvoimansa niihin. Senpä tähden lensivätkin

-perhoset tuolin istuinlaudalle, senjälkeen kuin tammenoksa oli

-siitä pudonnut.

-

-Käyttäkäämmepä jotakin parhaista alusista, flanellia esimerkiksi,

-niin me näemme ihmeitä. Pitkään koeputkeen tai pulloon, jonka kaula

-on juuri niin laaja, että perho mahtuu ryömimään sisään, panen

-flanellitilkun, emon kokoaamuisen lepolavitsan. Vierailijat

-tunkeutuvat pulloon ja räpistelevät siellä osaamatta enää ulos. Tein

-niille satimen, jolla voisin ne tuhotakin, mutta vapautan kuitenkin

-onnettomat ja vedän flanellipalan ulos. Siitä huolimatta huimapäät

-ahtautuvat pulloon takaisin ja jäävät ansaan. Niitä on sinne vetänyt

-haju, joka imeytyneenä flanelliin on tarttunut siitä lasiin.

-

-Asia on todistettu. Naimaikäinen morsian levittää erinomaisen hienoa,

-meidän hajuaistillemme tajuamatonta lemua kutsuakseen ympäristön

-perhoset häihin, antaakseen niille tiedon jo kauaksi ja ohjatakseen

-niitä matkalla. Ei kukaan naapureistani tunne haistellessaan

-vähintäkään hajua, eivät nuoretkaan, joiden nenähermot eivät vielä ole

-tylsyneet, vaikka sieraimet olisivat kiinni kehrääjänaaraassa.

-

-Tämä hienon hieno mehuste tunkeutuu helposti joka esineeseen, jonka

-päällä naaras on hetken levännyt, ja niin kauan kuin haju ei ole

-vielä kokonaan haihtunut, on esine yhtä hyvä viekoitin kuin emo itse.

-Tästä syötistä ei ole näkyvissä jälkeäkään. Paperilla, joka on ollut

-alustana ja jonka ympärillä vierailijat hääräävät, ei näy mitään

-huomattavaa merkkiä eikä kosteita pilkkuja, vaan sen pinta on yhtä

-puhdas kuin ennen hajun imeytymistäkin.

-

-Tuo mehuste kehittyy hitaasti ja sitä täytyy hiukan keräytyä

-varastoon, ennenkuin sen mahti tulee täysin ilmi. Jos naaraan

-nostaa pois lepopaikaltaan ja asettaa muualle, kadottaa se hetkeksi

-vetovoimansa, mutta lepopaikkaan tarttunut haju pitkän kosketuksen

-aikana viettelee tulokkaat luoksensa. Naaraan patterit kuitenkin

-jatkavat jälleen toimintaansa, ja hyljätty saa valtansa takaisin.

-

-Perhoslajin mukaan tapahtuu erittymän valmistuminen aikaisemmin

-tai myöhemmin. Juuri kotelosta tullut naaras tarvitsee jonkin aikaa

-kehittyäkseen ja ja järjestääkseen suodatusputkiaan. Aamulla

-syntyneellä riikinkukkokehrääjänaaraalla on vierailijoita välistä jo

-samana iltana, mutta useimmiten kuitenkin vasta seuraavana päivänä,

-noin neljäkymmentuntisen valmistelun perästä. Tammikehrääjänaaras sitä

-vastoin viivyttää kutsuansa kauemmin. Sen naimakuulutus julaistaan

-vasta parin kolmen päivän kuluttua.

-

-Palatkaamme hetkiseksi tuntosarvien arvoitukselliseen merkitykseen

-tässä kysymyksessä.

-

-Tammikehrääjäkoiraalla on komeat tuntosarvet, samanlaiset kuin

-riikinkukkokehrääjälläkin, sen kilpailijalla naimaretkillä. Voiko

-tuntosarven lehtiä pitää johtavana kompassina? Teen toistamiseen

-leikkauskokeeni panematta niille liiaksi painoa, eikä yksikään

-leikatuista palaa. Varokaamme kuitenkin ennakkopäätelmiä.

-Riikinkukkokehrääjä on opettanut, että on tärkeämpiäkin syitä kuin

-tuntosarvet estämässä palaamista.

-

-Sitäpaitsi eräs toinen kehrääjä, apilakehrääjä (Lasiocampa trifolii),

-edellisen lähisukulainen ja yhtä komeatöyhtöinen kuin sekin, jättää

-ratkaistavaksi sangen pulmallisen kysymyksen. Apilakehrääjä on hyvin

-yleinen asuntoni ympäristöllä, aivan pihastanikin olen sen koteloita

-löytänyt. Ne sekoittaa helposti tammikehrääjän koteloihin, niin

-samannäköisiä ne ovat. Aluksi minäkin petyin. Kuudesta kotelosta,

-joista odotin tammikehrääjiä tulikin kuusi toisen lajin naarasta. No

-niin, näiden kuuden naaraan luo, jotka syntyivät huoneessani, ei tullut

-koskaan koiraita, vaikka niitä töyhtöpäitä oli läheisyydessä

-yltäkyllin.

-

-Jos suuret ja sulkamaiset tuntosarvet ovat todellakin suunnan

-neuvojina, mikseivät muhkeasarviset naapurini tienneet mitään siitä,

-mitä huoneessani tapahtui? Miksi niiden tuuheat tupsut jättivät ne

-välinpitämättömiksi niiden merkkitapausten suhteen, jotka saivat

-tammikehrääjiä joukoittain liikkeelle? Vielä kerran sanottakoon, että

-elin ei määrää toimintakykyänsä. Toisella eläimellä on luonnonlahjat,

-jotka toiselta puuttuvat, vaikkakin elimet olisivat rakenteeltaan

-yhtäläiset.

-

-

-

-

-Maakiitäjän ravinto.

-

-Carabus auratus L.

-

-

-Kirjoittaessani tämän luvun ensi rivejä muistuu mieleeni Chicagon

-teurastamot, nuo kauheat lihatehtaat, joissa tapetaan vuosittain

-1,080,000 nautaa ja 1,750,000 sikaa. Elävinä pannaan eläimet koneisiin

-ja ne tulevat toisesta päästä valmiina säilykkeinä, silavana,

-makkarana ja kääröliikkiönä. Ne minun mieleeni muistuvat, sillä

-maakiitäjän teurastusvimma on yhtä nopeaa.

-

-Minulla on tilavassa lasihäkissä kaksikymmentä viisi maakiitäjää.

-Nyt ne ovat piilossa laudanpätkän alla, jonka olen pannut niille

-suojukseksi. Vatsa painuneena viileää hiekkaa vasten, selkä kiinni

-lämpimässä laudassa, jota auringon säteet hyväilevät, ne nukkuvat

-ja sulattavat ruokaansa. Onni suosii minua. Sattumalta tapaan

-kulkuekehrääjän toukkamatkueen, joka laskeuduttuaan puusta hakee

-soveliasta paikkaa kaivautuakseen maahan koteloitumaan. Siinäpä on

-erinomainen karja maakiitäjän teurastamoon.

-

-Kokoon toukkia ja panen ne häkkiin. Pian järjestyy kulkue uudestaan.

-Toukat, luvultaan noin sata viisikymmentä, taivaltavat kiemuraisessa

-jonossa, menevät laudan pätkän lähelle peräkkäin kuin Chicagon siat.

-Silloin juuri on sopiva hetki päästää pedot liikkeelle. Minä kohotan

-suojuslautaa.

-

-Nukkuvat heti heräävät tuntiessaan lähellä marssivan saaliin hajun.

-Yksi juoksee toukkien luo, toinen ja kolmas sitä seuraa saaden aikaan

-hämmennystä maakiitäjien leirissä. Maahan piiloutuneet kavahtavat ylös

-ja koko rosvolauma hyökkää ohikulkevan joukon kimppuun. Siitäpä

-syntyy unohtumaton näytelmä.

-

-Rynnätään kulkueen alkupäähän, loppuun ja keskipaikoille,

-haukkiloidaan sinne tänne, selkään, vatsaan, aivan arviokaupalla.

-Toukkien karvaiset nahat repeilivät, pinjan neulasista, ravinnosta

-vihreät suolet valuvat ulos. Toukat kouristuvat suonenvedontapaisesti

-kokoon, tuntien kipua runnellussa ruumiissaan, ne tarttuvat

-jalkoihinsa, valuttavat nestettä suustaan ja pureskelevat itseään.

-Vahingoittumattomat kokevat hakea turvaa piiloutumalla maahan. Mutta

-ei yksikään selviä ehyin nahoin. Tuskin ne ovat ehtineet kaivaa puolen

-ruumistaan hiekkaan, kun maakiitäjä karkaa kimppuun, repii ja halkaisee

-vatsan.

-

-Jollei murhaaminen näin tapahtuisi mykkien maailmassa, niin me

-silloin huutaisimme hirveästi Chicagon joukkoteurastuksista. Tarvitaan

-mielikuvituksen korvia kuulemaan näiden raadeltujen vihlovia

-hätähuutoja. Minulla on ne korvat, ja tuntoani painaa, että olen syypää

-tähän kurjuuteen.

-

-Nyt kaikkialta kuolevien ja kuolleiden läjästä jokainen maakiitäjä

-kiskoo ja repii kappaleen itselleen, vie sen pois ja menee syrjään,

-toisista kauas sitä nieleksimään. Tämän kappaleen jälkeen toinen

-leikkaa itselleen madosta palan, sitten muut, ja niin jatkuu niin

-kauan kuin teuraita on jäljellä. Muutamassa minuutissa on toukkajoukko

-paloiteltu sykähteleviksi repaleiksi, leikkeleiksi.

-

-Toukkia oli sataviisikymmentä, teurastajia kaksikymmentäviisi,

-siis kuusi toukkaa kunkin maakiitäjän osalle. Jos hyönteiset vain

-määrättömästi teurastaisivat, kuten lihatehtaitten työläiset, ja

-jos niitä olisi sata, kuten kohtalaisen suurissa liikkiötehtaissa,

-niin niiden kymmentuntisena työpäivänä tappamien uhrien luku nousisi

-kolmeenkymmeneenkuuteen tuhanteen. Semmoista ennätystä eivät ole

-Chicagon teurastamot koskaan saavuttaneet.

-

-Tappamisnopeus on vieläkin ihmeteltävämpi, kun ottaa huomioon

-maakiitäjien rynnäkön vaikeudet. Maakiitäjällä ei ole pyörivää ratasta,

-joka tarttuu sian jalkaan, nostaa sen valmiiksi teurastajan puukkoa

-varten, ei sillä ole liikkuvaa permantoa, joka kuljettaa tappajan

-nuijan alle härän, vaan sen itsensä täytyy hyökätä saaliiseensa kiinni,

-voittaa se ja varoa sen harpuuneja ja hampaita. Eikä se ainoastaan tapa

-saalistaan, mutta se sen vielä syökin samalla paikalla, ja sitä eivät

-Chicagon työläiset tee. Mikä verilöyly tulisikaan, jos hyönteiset

-ainoastaan tappaisivat!

-

-Mitä meille kertovat Chicagon teurastamot ja maakiitäjän mässäilyt?

-Ne kertovat, että ihminen, jonka siveyskäsitteet ovat ylevät, on

-meidän aikanamme harvinainen poikkeus. Sivistyksen kuoren alla on

-melkein aina luolakarhun aikaisten esi-isien raakuutta. Oikeaa

-inhimillisyyttä ei vielä ole. Se kehittyy vähitellen vuosisatain

-käytteen kohottamana ja omantunnon opastamana, mutta edistyy

-epätoivoisen hitaasti.

-

-Vasta meidän päivinämme on lopullisesti hävitetty orjuus, tuo

-muinaisten yhteiskuntien tuki. On tultu huomaamaan, että ihminen,

-vaikka mustakin, on todellakin ihminen ja toisten ihmisten arvoinen.

-

-Mikä oli nainen ennenmuinoin ja mikä hän on vieläkin Itämailla?

-Kiltti, sieluton elukka. Naisesta ovat tohtorit kauan väitelleet.

-Seitsemännentoista vuosisadan mahtava piispa Bossuetkin piti naista

-ala-arvoisempana kuin miestä. Tähän otettiin todistukseksi Eevan

-luomiskertomus ja ylimääräinen kolmastoista kylkiluu, joka oli muka

-Aatamilla ennen ollut. Lopultakin on myönnetty, että naisella on

-samanlainen sielu kuin meilläkin, vaikka vielä hellätunteisempi ja

-uhrautuvaisempi. Naisen on sallittu kehittää itseään, ja hän onkin sen

-tehnyt yhtä innokkaasti kuin hänen miespuolinen kilpailijansa.

-

-Orjuuden poistaminen ja naisen sivistäminen ovat kaksi suurta askelta

-edistyvän siveyden tiellä. Meidän jälkeläisemme jatkavat vielä

-kauemmaksi. He jaksavat kohota kaikkien vastustusten yläpuolelle ja

-he näkevät selvästi, että sota on meidän kaikista luonnottomin

-nurinkurisuutemme, että voittajat, taistelujen urakoitsijat ja kansojen

-rosvot, ovat iljettävä maanvaiva, että toistensa käsien puristaminen

-on pyssynlaukausta parempi, että onnellisin kansa ei ole se, jolla

-on enimmän tykkejä, vaan se, joka rauhassa tekee työtä ja vaurastuu

-runsain määrin.

-

-He sen näkevät, meidän jälkeläisemme, ja näkevät paljon muitakin

-ihmeitä, jotka nyt ovat turhia haaveita.

-

-Milloin tapahtunee tämä kohoaminen pilventakaisia ihanteita kohti?

-Tuskinpa se aika on lähelläkään? Meillä on painajaisena heltiämätön

-taakka, jonkinlainen perisynti, jos sitä voi sanoa synniksi, kun

-emme siitä edes tahdokaan päästä. Se kuuluu olemukseemme, emmekä

-sille mitään mahda. Siihen taakkaan on syynä vatsamme, tuo erehtymätön

-eläimellisyyden lähde.

-

-Suolisto hallitsee maailmaa. Meidän kaikista arvokkaimpienkin

-toimiemme takaa pistäikse käskevänä liemi- ja paistikysymys. Niin kauan

-kuin vatsa määrää -- ja sen hallitusaika ei ole kohtakaan lopussa --

-vaatii se jotakin täytteekseen, ja voimakas elää vähäväkisen hädästä.

-Elämä on hauta, jonka vain kuolema voi luoda umpeen. Loppumartomasti

-teurastaen ihminen, maakiitäjä ja kaikki muut ruokkivat itseään,

-ainaiset joukkomurhat tekevät maan teurastamoksi, johon verraten

-Chicagon lihatehtaat eivät ole mainitsemisen arvoisia.

-

-Syöjiä on legionia ja taas legionia, mutta syötäviä ei ole yhtä

-runsaasti. Puutteessa oleva kadehtii uhkauksien omistajaa, nälkäinen

-näyttää kylläiselle hampaitaan. Taistelu seuraa omistamisesta. Ihminen

-nostaa armeijansa suojelemaan laihojaan, viinikellareitaan ja

-jyväaittojaan; sellainen on sota. Milloin se loppuu? Voi! Tuhat kertaa

-voi! Niin kauan kuin on susia maailmassa, tarvitaan paimenkoiria

-lammaslaumoja vartioitsemaan.

-

-Kuinka kauaksi maakiitäjistä onkaan minut ajatuksen juoksu

-viekoitellut! Siis asiaan.

-

-Mistä syystä yllytin maakiitäjät teurastamaan toukkia, jotka hiljalleen

-olivat kaivautumassa maahan, kun olin ne vienyt noiden raatelijoitten

-läheisyyteen? Oliko tarkoituksenani järjestää itselleni hurja

-murhanäytelmä? Eihän toki. Minä olen aina ottanut osaa eläinten

-kärsimyksiin, ja kaikista vähäisimmänkin elämä ansaitsee huomiota.

-Kun syrjäytin sääliväisyyden tein sen tieteellisten tutkimusten

-vaatimuksesta, vaatimuksesta kylläkin sydämettömästä.

-

-Siten minä näin maakiitäjien tavat, noiden puutarhan pienien

-polisien, joita kansa kutsuu puutarhureiksi (la Jardinière). Mistä

-ne ovat tuon liikanimen saaneet? Mitä maakiitäjä pyydystää, mistä

-syöpäläisistä se puhdistaa kukkalavat? Ensi ottelu kulkuetoukkien

-kanssa antaa jo viittauksia, jatkakaamme samaan suuntaan.

-

-Useamman kerran huhtikuun lopulla saan pihastani kulkuetoukkia,

-milloin enemmän, milloin vähemmän. Poimin ne ja vien lasihäkkiin.

-Juhlapöytä heti katetaan ja mässäily alkaa. Kunkin toukan kimppuun

-kiiruhtaa raatelijoita joko yksi tai useampia, ja pian ovat toukan

-suolet ulkona. Toukkalauman sukupuuttoon tappamisessa ei mene

-neljännestuntiakaan. Niistä ei jää jäljelle muuta kuin muodottomia

-repaleita, joita on kuljetettu sinne tänne laudanpätkän alla piilossa

-syötäviksi. Saalis hampaissaan pötkii rosvo pakoon haluten juhlia

-rauhassa. Virkaveljiä tulee vastaan. Ne himoitsevat karkuun pyrkijän

-kanssa roikkuvaa palasta ja alkavat rohkeasti sitä ryöstää. Kaksi,

-kolmekin koettaa yhtaikaa ryövätä toverinsa laillista osaa. Jokainen

-tarttuu leuoillaan kappaleeseen, repii ja nielee ilman pahaa kiistaa.

-Siinä ei synny tositappelua kuten luusta riitelevien koirien kesken.

-Kaikki jää ryöstöyritykseen. Jos omistaja on suopea, niin aterioidaan

-rauhassa sen kanssa, leuat vasten leukoja, kunnes kappaleen revettyä

-kukin vetäytyy omine osuuksineen tiehensä.

-

-Nämä kirpeät toukat ovat varmaankin hyvin maukasta ruokaa,

-maakiitäjät pitävät niitä herkkunaan. Mitä enemmän näet toukkia hankin,

-sitä enemmän ne niitä syövät. Kulkukehrääjän kotelokoppien joukossa

-ei ole kukaan tietääkseni tavannut maakiitäjää eikä sen toukkaa. En

-minäkään ollenkaan toivo löytäväni niitä sieltä. Kotelokopissa on

-asukkaita vain talvella, jolloin maakiitäjät majailevat maan

-sisässä horroksissa, ruuasta välittämättä. Mutta huhtikuussa, kun

-kulkuekehrääjän toukat ovat etsimässä sopivaa paikkaa hautautuakseen

-maahan koteloitumaan, maakiitäjä käyttänee hyväkseen näitä makupaloja,

-jos se niitä tapaa.

-

-Tämän riistan karvaisuus ei siitä ole vastenmielinen, päinvastoin

-karvaisimmat kaikista toukistamme, ukonkoirat, näyttävät erikoisesti

-kiihoittavan tuon suursyömärin ruokahalua. Päiväkausia harhailee

-toukka häkissäni teurastajien joukossa. Maakiitäjät eivät ole siitä

-piittaavinaan. Silloin tällöin joku niistä pysähtyy, kiertelee

-ukonkoiran ympärillä, tutkistelee sitä, koettaa tonkia sen karheata

-turkkia. Toukan tuuhea ja pitkä karva peljästyttää sitä, ja se peräytyy

-pääsemättä otuksen makuun. Ylpeänä ja vahingoittumattomana ukonkoira

-menee menojaan aallotellen selkänahkaansa.

-

-Tätä ei kestä kauan. Kun pelkuri on hyvin nälkäinen ja saa vielä

-kumppaneita itselleen, niin se tulee rohkeammaksi ja päättää ryhtyä

-tosihyökkäykseen. Niitä on nyt neljä ukonkoiran kimpussa, joka niiden

-edestä ja takaa ahdistamana lopuksi nääntyy. Toukan suolet revitään

-ulos ja se syödä hotkitaan, kuten mikä muu toukka tahansa.

-

-Annan eläintarhani asukkaille erilaisia toukkia sekä karvattomia

-että karvaisia, miten milloinkin satun löytämään. Kaikki ne

-saavat osakseen ylen lämpimän vastaanoton, kunhan ne vain ovat

-keskikokoisia. Liian pieniä halveksitaan, sillä niistä ei saisi

-riittävän suurta suupalaa. Liian isot taas olisivat maakiitäjälle

-ylivoimaisia. Kärsäkiitäjän ja riikinkukkokehrääjän toukat esimerkiksi

-olisivat maakiitäjälle hyvin mieluisia, mutta nämä ahdistettuina,

-ensi piston saatuaan kiemurrellessaan heittävät ahdistajan matkojen

-päähän. Hyökättyään jonkun kerran ja tehtyään aina kuperkeikan

-maakiitäjä voimattomana jättää rynnäkkönsä sikseen, vaikkakin karvain

-mielin. Saalis on liian väkevä. Pidin parisen viikkoa noita kahta

-vahvaa toukkaa tiikerien lähettyvillä, mutta niille ei tehty mitään

-pahaa. Toukkien äkkikiepaukset herättivät pedoissa kunnioitusta.

-

-Ennen kaikkea on maakiitäjä heikonlaisten toukkien teurastaja. Yksi

-vika sillä kumminkin on. Se metsästää maassa eikä puissa. En ole

-koskaan nähnyt sen olevan tutkistelemassa pienimmänkään pensaan

-lehvistössä. Häkissäkään se ei yhtään välitä ajuruohotukun oksilla

-olevasta saaliista, olipa saalis sitten miten houkutteleva tahansa.

-Se on vahinko, sillä jos maakiitäjä osaisi kiivetä ja kapuilla, niin

-miten pian kolmi- tai nelimiehinen joukko niitä puhdistaisikaan

-kaalin madoista! Ei niin hyvää, ettei siinä jotain pahaakin.

-

-Toukkien tappamisessa on maakiitäjä oikea mestari, mutta

-puutarhojemme toisten tuhoojien, etanoiden, hävittämisessä on siitä

-vähän apua. Nilviäisen näljä on sille näet vastenmielistä, siksi se

-käy vain sellaisten etanoiden kimppuun, jotka ovat raajarikkoja ja

-ontuvia. Mutta kaikkia maakiitäjiä eivät etanat yhtä paljon inhoita.

-Eräs toinen, suuri ja musta laji (Procustus coriaceus) tarttuu

-rohkeasti etanoihinkin, tyhjentää niiden kuoret välittämättä saaliin

-erittämästä limasta. Vahinko vain, että tämä laji on harvinainen

-puutarhassa, se kun olisi niin erinomainen apurimme.

-

-

-

-

-Turkkilot hautajaisissa.

-

-Necrophorus vestigator Hersch.

-

-

-Tien varrella on maamyyrä, jonka maamiehen lapio on tappanut, ja aidan

-vieressä on sydämettömien poikien kuolleeksi kivittämä sisilisko,

-joka juuri oli pukeutunut viheriään helmipukuunsa. Kävelijä luuli

-tehneensä ansiokkaan työn, kun polki viattoman tarhakäärmeen pään.

-Tuulenpuuska heitti pesästä höyhenettömän linnunpojan. Miten näille

-ja monille muille pikku raadoille käy? Etteivät ne kauan saa häiritä

-meidän silmäämme ja nenäämme, siitä pitävät huolen ketojen pienet

-terveystarkastajat, ja niitä on legio.

-

-Ensiksi kiiruhtavat innokkaat pikku sissit, muurahaiset, ja alkavat

-leikellä raatoa kappaleiksi, sitten tulee hajun houkuttelemina kärpäsiä

-ja niiden kanssa yhtaikaa lentävät parvittain mistä lentänevätkään --

-latuskaiset raatokuoriaiset (Silpha) ihrakuoriaiset (Dermestes) ja

-lyhytsiipiset (Slaphylinus), kaikki alkaen innokkaasti tutkia, kaivaa

-ja tonkia tuossa haisevassa raadossa.

-

-Miltä näyttääkään kuollut maamyyrä? Voittakaamme vastenmielisyytemme

-ja kääntäkäämme raato jalallamme. Mikä mylläkkä onkaan sen alla, mikä

-työläisten hyörinä! Säikähtyneinä pakenevat surusiipiset

-raatokuoriaiset (Silpha atrala L.) ja kaivautuvat maakoloihin,

-saprinit (Saprinus), joiden pinta on kuin kiilloitettua ebenpuuta,

-ehättäytyvät pois, ihrakuoriaiset (Dermestes) joiden hartioilla on

-kirkkaanruskea, mustapisteinen huppuhuivi, aikovat myös piiloon,

-mutta kompastuvat visvasta juopuneina ja kääntävät hohtavanvalkoisen

-vatsapuolensa näkyviin.

-

-Mitä ne kaikki tekivät niin kuumeisen kiihkoisina? Ne poistavat

-kuolleita elävien tieltä. Ne ovat erinomaisia alkemistejä ja

-muuttavat meille vahingolliset mädäntyvät raadot vaarattomiksi,

-hedelmöittäviksi aineiksi, ne imevät raadon kuiviin eivätkä lepää,

-ennenkuin se on aivan vahingoton.

-

-Suurin näistä maan puhdistajista on turkkilo (Necrophorus vespillo

-L.) joka eroaa suuresti kooltaan, väriltään ja tavoiltaan pienempien

-raatokuoriaisten roskaväestä. Tärkeitten toimiensa merkiksi haisee

-se myskiltä. Sen tuntosarvien päissä on punakeltainen nuppi, rinta

-on nankiininkeltainen ja peitinsiivillä kaksi oranssinkeltaista

-poikkijuovaa. Sen puku on komea, melkeinpä ylellinen ja loistaa toisten

-rinnalla, jotka ovat mustissaan, kuten hautajaisiin menevien tuleekin

-olla.

-

-Ei se ole mikään ruumiinraivaaja, joka paloittelee ruumiita leukojensa

-leikkelyveitsillä, vaan se on kirjaimellisesti haudankaivaja. Muut

-raatokuoriaiset syövät haudattavasta kappaleen kuitenkaan unohtamatta

-perheitään, mutta turkkilo ei käytä löytöään juuri ollenkaan omaksi

-hyväkseen, vaan kaivaa sen karvoineen päivineen kuoppaan, jossa se

-ajan tullen on toukan ravintovarastona. Se hautaa sen pannakseen

-siihen munansa.

-

-Vaikka turkkilo onkin varova ja melkeinpä kömpelö liikkeissään, on se

-erittäin taitava työssään. Jonkun tunnin kuluttua katoaa sen omaan

-ruumiiseen nähden suunnaton saalis, maamyyrä esimerkiksi, kuin maan

-nielemänä, ja merkiksi siitä jää vain pieni multakasa hautauspaikalle.

-

-Tähän nopeaan toimintatapaansa nähden on turkkilo ensimäisiä kedon

-terveysoloista huolehtivien pikku olioiden joukossa. Sitä paitsi se on

-myös erittäin älykäs hyönteinen, jonka henkisten kykyjen on sanottu

-olevan yhtä kehittyneitä kuin kaikista korkeimmalla asteella olevien

-ampiaisten, mehiläisten ja muurahaisten. Me aiomme tutkia tätä

-kysymystä erikseen, nyt ajoitumme tarkastamaan turkkiloa työssään.

-

-Emme tyydy niihin havaintoihin, joita sattumalta saamme tehdä siellä ja

-täällä, vaan meidän on hankittava tilava häkki, jossa voimme seurata

-tarkasti turkkiloiden elämää. Mutta mistä saamme häkkiin asukkaita?

-Minun kotiseudullani, Etelä-Ranskassa, olivien maassa on vain vähän

-turkkiloita, mikäli tiedän, vain yksi laji, _Necrophorus vestigator_

-Hersch, ja sekin sangen harvinainen. Ennen sain keväisillä retkilläni

-niitä vain kolme tai neljä kappaletta, mutta nyt tarvitsisin

-tutkimuksia varten vähintäin kymmenkunnan.

-

-Saan toivomani määrän kuitenkin kokoon, kun sijoittelen puutarhaani

-sinne tänne rosmarinien, mansikoiden ja laventelipensaiden väliin

-kuolleita maamyyriä. Taivaan tuulet kuljettavat raadon hajun ympäri, ja

-ruumiinkantajoita tulee kaikkiaan neljätoista. Mutta ennenkuin

-kerron häkkihuomioistani, pysähdymme tarkastamaan turkkiloiden toimia

-vapaudessaan.

-

-Hyönteinen ei valitse saalistaan voimiensa mukaan, niinkuin

-petoampiaiset tekevät, vaan se ottaa mitä sattuma antaa. Sen

-löytämistä raadoista ovat toiset pieniä, kuten päästäiset, toiset

-keskikokoisia, kuten peltohiiret, ja muutamat tavattoman suuria, kuten

-maamyyrät, rotat ja tarhakäärmeet, joiden hautaamiseen eivät

-yhden haudankaivajan voimat yksin riitä. Tavallisesti turkkilot eivät

-jaksa kuljettaa raatoja paikasta toiseen, korkeintaan hiukan siirtää

-työntämällä altapäin selällään.

-

-Hieta- (Ammophila), rengas- (Cerceris), peto- (Sphex) ja tieampiaiset

-(Pompilus) kaivavat kolonsa, mihin parhaaksi näkevät, ja vievät

-sitten saaliinsa sinne joko lentäen, tai, jos saalis on liian raskas,

-laahaten pitkin maata. Niin ei voi turkkilo tehdä, vaan sen on

-haudattava raato siihen, jossa se sattuu olemaan. Se voi olla joko

-pehmeällä maalla tai kivellä, paljaalla paikalla tai ruohokossa,

-jossa erittäinkin juolavehnän juuret ovat kaivamista estämässä. Joskus

-sattuu puutarhurin lapio heittämään sen pensaikkoon, jolloin se jää

-ehkä riippumaan jonkun tuuman päähän maasta.

-

-Näin erilaisista paikoista ja niistä johtuvista erilaisista

-kaivamisen haitoista voi jo päättää, että turkkilolla ei voi olla

-mitään määrättyä menetelmää töissään. Sattumia lukuunottamatta pitää

-sen muuttaa toimintatapojaan sikäli kuin sen heikko arvostelukyky

-sallii. Sahata, taittaa, irroittaa, kohottaa, kaivaa, siirtää

--- ne ovat keinoja, joita turkkilon täytyy tarpeen tullen käyttää

-hautaamispuuhissaan. Jollei se niihin kykenisi, vaan menettelisi samoin

-kaikissa tapauksissa, silloin se ei voisi tehdä töitään, jotka sille

-kuuluvat.

-

-Tästä jo huomaa, kuinka lyhytnäköistä on tehdä johtopäätöksiä

-yhdestä ainoasta tapauksesta, jossa luulee havaitsevansa älyllisiä

-yhdistelmiä ja harkittuja tarkoituksia. Jokaisella vaiston ilmauksella

-on tietysti syynsä, mutta voiko hyönteinen jo etukäteen arvostella

-menetelmiensä tarkoituksenmukaisuutta? Ottakaamme ensin selvää työstä

-kokonaisuudessaan, lisätkäämme tosiasia toiseen, niin voimme ehkä

-sitten vastata tuohon kysymykseen.

-

-Ravinnosta aluksi sananen. Yleisenä terveyspolisina ei turkkiin hylji

-mitään raatoa, joka jo alkaa mädätä. Kaikki sille kelpaa sekä karvaiset

-että höyheniset, kunhan raato vain ei ole ylivoimaisen iso. Se

-tutkii yhtä innokkaasti konnaa kuin käärmettäkin. Arvelematta se ottaa

-haltuunsa semmoiset harvinaisetkin löydöt, joita se ei koskaan sitä

-ennen ole tuntenut. Niinpä pitivät turkkilot häkissäni hyvänä saaliina

-kiinalaista kultakalaa ja hautasivat sen tavalliseen tapaansa.

-Ei teuraslihaakaan halveksita, lampaan kyljys, palanen pihviä, jos ne

-vain haisevat tarpeeksi, katoavat maahan yhtä hyvin kuin maamyyrä tai

-hiiri. Turkkilo ei, sanalla sanoen, pidä erikoisesti mistään, vaan

-hautaa kaiken, mikä on mädäntynyttä.

-

-Seuratkaamme hautaamista. Maamyyrä on maan pinnalla. Pehmeä multa on

-helppoa kaivaa. Neljä turkkiloa on saapunut, kolme koirasta ja yksi

-naaras. Ne ovat piilossa raadon alla, joka näyttää tulleen eläväksi

-uudestaan, kun se liikkuu kaivajien selkien kohottamana. Kuka ei

-tietäisi, mitä tapahtuu, voisi hämmästyä tuota elävää kuollutta.

-Aika ajoin pistäytyy joku, kaivaja näkyviin, kulkee yli raadon tutkien

-ja tarkastaen sen turkkia sekä pujahtaa taas sen alle, nousee jälleen

-tarkastusmatkalleen ja katoaa uudestaan.

-

-Raato liikkuu kovasti, tärisee ja kohoilee samalla kuin sen ympärille

-kohoo pieni multavalli. Omasta painostaan se vajoo hautaajien kaivamaan

-kuoppaan.

-

-Pian liikkuu myöskin multavalli näkymättömien työläisten tonkimana,

-putoo kuoppaan ja peittää ruumiin. Se on salainen hautaus. Raato

-näyttää itsestään vaipuvan kuten nestemäiseen aineeseen. Vajottaminen

-jatkuu siksi, kunnes haudattava on tarpeeksi syvällä.

-

-Mutta vaikka maamyyrä on peittynyt multaan, ei hautaamisen tarkoitus

-ole saavutettu. Jos parin, kolmen päivän kuluttua avaa haudan,

-niin näkee töiden jatkoa. Maamyyrä ei ole enää maanmyyrä, vaan haiseva,

-vihertävä, mätänevä, karvaton, kasaan työnnetty kimpale. Se

-on tilavassa kuopassa, jonka seinät ovat tiiviiksi painetut. Karva

-on tosin lähtenyt, joko turkkilot ovat sen leikanneet tai se on

-mädätessä irtautunut, mutta muuten on raato eheä. Se on säästetty

-tulevalle sukupolvelle, vanhemmat eivät ole sitä syöneet, ehkä ottaneet

-virkistyksekseen vain jonkun suuntäyden siitä kihoavaa visvaa.

-

-Haudankaivajista on kaksi raadon vieressä, koiras ja naaras. Neljä

-niitä oli hautajaisissa, mihin siis on kaksi koirasta mennyt? Löydän ne

-käyristyneinä kokoon mullasta, melkein maanpinnasta.

-

-Tämä huomio ei ole ainoa laatuaan. Joka kerta kun olen nähnyt

-turkkiloiden hautaamismenettelyn, ovat lopuksi muut, jotka

-tavallisesti ovat koiraita, kadonneet ja vain yksi pari jäänyt

-jäljelle. Turkkilot ovat erinomaisia perheenisiä, jotka eivät ole

-niin huolehtimattomia jälkeläisistään kuin muut hyönteiset. Ne

-työskentelevät eroituksetta sekä omaksi että toisten hyväksi. Jos

-joku pari on saanut liian vaikean tehtävän, tulevat toiset hajun

-viekoittelemina apuun. Ne kaivavat, vajottavat raadon maahan ja

-poistuvat sitten, jättäen parin yksin nauttimaan perheilojaan.

-

-Tämä pari jatkaa töitään toukkiansa varten. Kun kaikki on tehty,

-menevät ne pois ja eroavat, alkaakseen toisaalla uudestaan, jollei

-muutoin, niin apumiehinä.

-

-Olen vain kahden hyönteislajin koiraan nähnyt huolehtivan

-jälkeläisistään hankkimalla niille ravintoa. Toinen on lehmän lannassa

-elävä sittiäinen, toinen raatoja hautaava turkkilo. Likaviemärin

-puhdistajan ja haudankaivajan tavat ovat siis esimerkiksi kelpaavia.

-Mihin hyve joskus eksyykään?

-

-Munasta tulleen toukan elämästä ja muodonvaihdoksesta kerron vain

-lyhyesti, koska asia liikkuu niin vähän miellyttävillä alueilla.

-Toukokuun lopulla kaivan ylös hiiren, jonka turkkilot hautasivat

-kaksi viikkoa sitten. Se on muuttunut mustaksi, pikimäiseksi

-puuroksi, jossa viisitoista täyskokoista toukkaa kaivelee. Muutamia

-turkkiloita, arvattavasti toukkapesueen vanhemmat, tonkii myös

-puuroa. Munimisaika on ohi, ruokaa yllin kyllin, ja kun vanhuksilla

-ei ole muuta tekemistä, ovat ne asettuneet nuorison kanssa samaan

-pöytään.

-

-Turkkilon kehitys käy nopeasti. Korkeintaan on neljätoista päivää

-hiiren hautaamisesta kuhmut, ja nyt ovat jo toukat koteloitumaisillaan.

-Kaadosta kihoava neste, joka on muiden vatsoille myrkkyä, on kai

-turkkilon toukille hyvää, kasvamista jouduttavaa ravintoa. Elävä kemia

-kiiruhtaa epäorgaanisen kemian viimeisten reaktioiden edelle.

-

-Toukat ovat, kuten pimeässä elävät ylimalkaan, likaisen valkeita,

-karvattomia ja sokeita. Ulkomuodoltaan ne jossain määrin muistuttavat

-maakiitäjän toukkia. Leuat ovat mustat ja vahvat, leikkaamiseen

-erittäin sopivat. Jalat ovat lyhyet, mutta toukan liikkeet ovat silti

-vilkkaat.

-

-Toukkien seurassa olevissa turkkiloissa on pelästyttävässä

-määrässä syöpäläisiä. Niiden pinta on aivan loisten peitossa, niin

-että hyönteinen muuttuu melkein muodottomaksi. Syöpäläiset ovat

-pieniä punkkeja (Gammasus coleopterorum), joita on niin usein myös

-sittiäisen vatsan alla. Turkkilo ja sittiäinen, nuo, jotka omistavat

-elämänsä yleiselle terveydenhoidolle ja joiden perhe-elämä on niin

-mieltäkiinnittävä, ne saavat hyvistä töistään niin pahan palkan.

-Turkkilon perhe-elämä on esimerkiksi kelpaava, mutta vain vähän aikaa.

-Kesäkuun ensi puoliskolla, kun perheestä on pidetty tarpeeksi huolta,

-lakkaavat turkkilot hautaamasta, vaikka mitä panisin häkkiin syötiksi.

-Turkkilot pysyvät piilossa mullassa, vain silloin tällöin nousee joku

-pinnalle hitaasti, väsyneenä.

-

-Eräs erikoisuus niissä herättää huomiotani. Kaikki, jotka nousevat

-maasta, ovat vaivaisia, niiden jäsenet ovat milloin ylempää milloin

-alempaa poikki nivelistään. Muutamalla on kuitenkin yksi silpomaton

-jalka. Sen ja toisten tynkien avulla se laahaa itseään vaivoin hiekasta

-ylös. Tuossa tulee sen luo toveri, jonka jalat ovat terveet. Se tarttuu

-vaivaiseen, repii vatsan ja tappaa sen. Häkkini muutkin turkkilot

-saavat saman kohtalon, ne syödään tai ainakin ruhjotaan. Aluksi niin

-rauhalliset suhteet ovat muuttuneet kannibalismiksi.

-

-Historiasta tiedämme, että monet kansat, massateetit esimerkiksi,

-tappoivat ikäihmiset säästääkseen ne vanhuuden heikkoudelta. Murhaava

-kurikan isku harmentuneeseen kalloon oli heidän mielestään lapsen

-rakkautta vanhempiaan kohtaan. Niin lie turkkiloistakin. Kun ne

-vanhoina eivät enää mihinkään kelpaa, niin tappavat ne toisensa. Mitä

-hyödyttää pitkittää sairaan ja vaivaisen elämää?

-

-Massateetit voivat kauheaa tapaansa puolustaa ruuan puutteella,

-mutta eivät turkkilot, sillä, kiitos minun anteliaisuuteni, niillä

-on ravintoa sekä maassa että maan alla. Nälällä ei ole mitään osaa

-tässä keskinäisessä tappamisessa. Se on vain sammuvan elämän

-sairaalloista raivoa, nurinkurisia haluja. Kun vanhalla turkkilolla

-ei ole enää muuta tekemistä, katkoo se toisten jalkoja ja syö

-tovereitaan välittämättä siitä, että senkin jalat vuorostaan katkotaan

-ja sekin syödään. Siten päättyvät turkkilon syöpäläisten saastuttaman

-vanhuuden päivät.

-

-

-

-

-Turkkilot. Kokeita,

-

-

-Turkkilot ovat tulleet kuuluisiksi erinomaisen älykkäinä hyönteisinä.

-Lacordaire kertoo niistä kaksi tarinaa teoksessaan "Introduction à

-Tentomologie" (Johdatus hyönteisoppiin), minä lainaan ne tähän:

-

-"Clairville", sanoo tekijä, "ilmoittaa nähneensä Necrophorus

-vespillo'n, joka, aikoessaan haudata kuollutta hiirtä ja

-huomatessaan, että maa hiiren alla oli liian kovaa, kaivoi kuopan

-hiukan kauemmaksi pehmeämpään maahan. Kun kuoppa oli valmis, koetti se

-vierittää hiiren siihen, mutta ei yksin jaksanut. Silloin se lensi pois

-ja palasi hetken kuluttua neljän toverin kanssa, jotka sitä auttoivat

-kuljettamaan hiirtä ja hautaamaan sen." "Tämmöiset teot", lisää

-Lacordaire, "edellyttävät älyperäisiä johtopäätöksiä."

-

-"Seuraava piirre", sanoo hän edelleen, "jonka Gledditsch kertoo,

-viittaa kaikesta päättäen myöskin ymmärryksen olemassa oloon. Eräs

-hänen ystävänsä tahtoi kuivata rupikonnan ja pani sen sentähden maahan

-pistetyn seipään nenään, etteivät turkkilot sitä saisi viedyksi.

-Mutta tämä varovaisuus ei auttanut, sillä turkkilot kalvoivat mullan

-kepin juurelta, niin että keppi kaatui, ja hautasivat sitten sekä kepin

-että rupikonnan."

-

-Olisi paljon merkitsevä tunnustus hyönteisten älyä koskevassa

-kysymyksessä, jos me näiden kahden kertomuksen perusteella

-myöntäisimme turkkiloiden ymmärtävän teon ja seurauksen, tarkoituksen

-ja keinon välisen suhteen. Mutta ovatko nuo jutut täysin tosia?

-Tukevatko ne niistä tehtyjä johtopäätöksiä? Eivätkö ne henkilöt ole

-hiukan yksinkertaisen lapsellisia, naiveja, jotka pitävät niitä

-täysin pätevinä todistuksina?

-

-Hyönteistieteilijä on varmasti jonkin verran naivi ainakin käytännön

-ihmisten silmissä, kun antautuu tutkimaan niin pieniä eläimiä. Niin,

-olkaamme naiveja, mutta älkäämme lapsellisen herkkäuskoisia. Ennenkuin

-myönnämme hyönteisillä olevan ymmärrystä, käyttäkäämme omaamme

-ja, mikä tärkeintä, kokeilkaamme. Tosiasiaan, joka on sattumalta

-tapahtunut, ei ole arvostelematta perustettava sääntöä.

-

-Minä en tahdo, hyvät turkkiloni, vähäksyä teidän ansioitanne, en,

-se ajatus on kaukana minusta, minä vain olen hiukan varovainen

-muistiinpanoissani, jotka ylistävät teitä vielä enemmän kuin rupikonna

-ja keppi ja jotka tahtovat kohottaa teidän maineenne uuteen valoon.

-

-Puolueettoman historian asia ei ole tukea jotakin määrättyä oppia, vaan

-kulkea sitä tietä, johon tosiseikat viittaavat. Minä tahdon kysyä,

-ajatteletteko te johdonmukaisesti, kuten teistä sanotaan. Onko teillä

-vai eikö teillä ole älyn välkähdyksiä, pieniä hitusia ihmisen järjestä?

-Sitä tahdon kysyä.

-

-Ensiksi on otettava kokeilemalla selvää siitä, mitä Clairville kertoo

-kovasta maasta ja avuksi kutsutuista turkkiloista. Päästäkseni asian

-alkuun on minun hankittava hiiri, sillä maamyyrän iso ruumis olisi ehkä

-liian raskas liikuteltavaksi. Saadakseni hiiriä pyydän ystäviänikin ja

-naapureitani olemaan minun apunani. He nauravat minulle, mutta

-tarkastavat kuitenkin pyydyksiään. Turhaan. Aina on niin, että kun

-haluaa jotakin hyvin tavallista, on se tullut hyvin harvinaiseksi.

-Provencelainen sananlasku, ruma kylläkin, sanoo isänisänsä latinalaisen

-sananlaskun mukaan: kun hakee kakaroita ovat hevoset ummella.

-

-Vihdoin kuitenkin saan toivomani hiiren. Panen sen häkkiin. Häkin

-multaan peitän tiilikiven, joka on olevinaan kova maa ja sen lähellä

-samassa tasossa on pehmeää hiekkaa. Asetan hiiren tiilen keskelle.

-Häkissäni on seitsemän turkkiloa, neljä koirasta ja kolme naarasta,

-jotka kaikki ovat mullassa, toiset lähellä pintaa toimettomina,

-toiset työskennellen koloissaan. Ne nuuskivat kohta uuden raadon

-olevan lähellä ja kello seitsemän aamulla tulee kolme turkkiloa, yksi

-naaras ja kaksi koirasta, kiireesti sen luo. Ne tunkeutuvat hiiren

-alle, joka liikkuu niiden ponnistuksista. Ne koettavat kaivaa kuoppaa

-tiiltä peittävään ohueen hiekkakerrokseen, sentähden kasautuu pieni

-hiekkavalli hiiren ympärille.

-

-Muutaman tunnin ne nykivät raatoa, mutta tuloksetta. Minä käytän

-tilaisuutta hyväkseni tarkastaakseni, miten ne kaivamistaan

-harjoittavat. Kun turkkilo tahtoo liikuttaa kuollutta, kääntyy se

-selälleen, tarttuu kaikilla kuudella jalallaan kiinni hiiren

-turkkiin, painaa selkänsä maata vasten, työntää jaloillaan eteenpäin

-samalla kuin otsa ja takaruumiin pää ovat apuna pitämässä raatoa

-koholla. Maata kaivettaessa käännytään taas oikeaan asentoon. Niin

-työskentelevät kaivajat vuorotellen jalat ilmassa, silloin kun raatoa

-tahdotaan liikuttaa, vuorotellen maassa, kun tahdotaan kuoppaa

-syventää.

-

-Paikka, jossa hiiri on, tunnustetaan lopultakin mahdottomaksi. Eräs

-koiras tulee näkyviin, tutkii hiirtä, kulkee sen ympäri ja tonkaisee

-sitä sieltä täältä. Hyönteinen katoaa, ja nykimiset alkavat taas.

-Onko tutkimusmatkalla käynyt koiras kertonut toisille tutkimustensa

-tulokset, ja alkavatko ne nyt siirtää raatoa paremmalle paikalle?

-

-Niiden teot eivät sitä ollenkaan todista. Kun tutkimusmatkailija

-liikuttelee hiirtä, seuraavat toiset esimerkkiä ja kohottelevat

-sitä, mutta niiden jalat eivät potki samaan suuntaan, sillä kun kuorma

-on saatu tiilikiven reunalle, siirtyy se takaisin alkuperäiselle

-paikalleen. Kolme tuntia jatkuu tätä heiluttelemista, mutta hiiri ei

-kulje sen multavallin yli, joka on luotu sen ympäri.

-

-Toinen koiras tulee, tekee tutkimiskiertomatkansa. Se koettaa millaista

-maa on aivan tiilikiven vieressä, se kaivaa koekolon. Sitten se palaa

-takaisin työpaikalleen ja tukien selkäänsä työntää hiirtä sormen

-leveyden verran toivottuun suuntaan. Onnistuuko se tällä kertaa? Eipä

-suinkaan, sillä hiiri heti vierähtää takaisin.

-

-Nyt menevät molemmat koiraat tarkastusretkelle, kumpikin suunnallensa.

-Ne eivät pysähdy ensimäisen koiraan kaivaman koekuopan luo, vaikka

-se on aivan lähellä tiilikiveä, joten turkkiloilla ei olisi suurta

-vaivaa hiiren kuljetuksessa siihen, vaan ne juoksentelevat kiiruusti

-ympäri häkkiä tonkaisten maata sieltä ja täältä ja kyntäen matalia

-vakoja multaan. Ne menevät tiilestä niin kauaksi kuin mahdollista.

-Erikoisesti ne kaivelevat häkin seinien vieruksia. En käsitä, miksi

-ne niin tekevät, sillä multa on kaikkialla samanlaista. Toisesta

-kaivospaikasta ne siirtyvät toiseen, sitten kolmanteen, neljänteen,

-viidenteen ja vasta kuudennessa paikassa on maa kelpaavaa. Ne eivät

-kaiva kuitenkaan hautaa, johon hiiri mahtuisi, vaan koekuoppia, jotka

-eivät ole syvempiä kuin eläimen puoliruumiiseen saakka.

-

-Sitten ne palaavat hiiren luo. Hiiri liikkuu sinne ja liikkuu tänne,

-kunnes se vihdoin pyörähtää hietavallin yli. Nyt se on tiileltä

-poissa ja liukuu vähin erin eteenpäin, nykäyksittäin, näkymättömien

-vipujen nostamana. Näyttää kuin se kulkisi itsestään. Tällä kertaa

-työskentelevät kaikki yhdistetyin voimin, ainakin joutuu kuorma

-viimeiselle koekaivospaikalle pikemmin kuin odotankaan. Sitten alkaa

-hautaus tavalliseen tapaan. Kello on nyt yksi. Osoittaja on siis

-kulkenut puoli kierrosta kellon numerotaululla, ennenkuin turkkilot

-löysivät sopivan hautapaikan ja saivat hiiren sinne viedyksi.

-

-Tästä kokeesta näkee, että koirailla on erittäin tärkeä osa yhteisessä

-työssä, koska ne ovat luultavasti kehittyneempiä kuin naaraat. Kun

-tilanne on vaikea, hakevat ne selvitystä, tutkivat maata päästäkseen

-esteistä perille, valitsevat paikan, johon hauta on kaivettava. Kauan

-turhaan koeteltuaan haudata tiilen päälle lähtivät koiraat yksin

-tarkastusmatkoille ja koettivat voittaa vaikeudet. Naaras, luottaen

-apulaisiinsa, odotti hiiren alla koiraiden tutkimusten tuloksia.

-Seuraavat kokeet vahvistavat apulaisten ansioita.

-

-On huomattava, että sitten kun todettiin hiiren alla olevan

-voittamattomia esteitä, ei kaivettu hautaa valmiiksi pehmeään maahan,

-vaan tyydyttiin vain koettelemaan, olisiko paikka hautaamiseen

-sovelias. On siis väärä otaksuma, että turkkilot kaivaisivat ensiksi

-kuopan, johon sitten kuljettaisivat raadon. Niiden täytyy tuntea raadon

-ruumiin paino selässään ennenkuin ne ryhtyvät hautaamispuuhiin. Ne

-työskentelevät vain silloin, kun saaliin kosketus niitä kiihoittaa.

-Turkkilot eivät koskaan kaiva kuoppaa, jollei raato jo ole sopivalla

-hautaamispaikalla. Sen ovat minulle enenemän kuin kaksi kuukautta

-kestäneet päivittäiset kokeeni osoittaneet.

-

-Clairvillen jutun loppuosa ei pidä paikkaansa sen paremmin.

-Turkkiloiden pitäisi siis Clairvillen mukaan voittamattomien

-esteitten sattuessa hakea apua, palata tovereineen ja yhteisvoimin

-ryhtyä hautaamiseen.

-

-Ensiksi täytyy kysyä, mihin toimenpiteisiin havainnontekijä oli

-ryhtynyt tunteakseen hiiren luona olleet turkkilot. Miten hän oli

-merkinnyt niiden joukosta sen, joka lähti hakemaan apua? Onko varmaa,

-että pois mennyt palasi ja tuli toisten seurassa? Siitä ei sanota

-mitään, vaikka se kuitenkin on siksi tärkeä seikka, ettei tarkan

-havainnontekijän olisi sitä pitänyt jättää huomioon ottamatta. Eivätkö

-kyseessä olevat olleet pikemminkin viisi mitä tahansa muuta turkkiloa,

-jotka hajun houkuttelemina tulivat hiiren raadolle vain omaa hyötyään

-hakien eivätkä yhteisestä sopimuksesta toisiaan auttamaan? Minä

-tunnustan, että pidän tätä otaksumaa tarkkojen tietojen puutteessa

-oikeampana.

-

-Todennäköisyys on sittenkin vasta todellisuus, kun tapahtumat

-tarkistetaan ja kokeillen todetaan. Tiilikivikoe jo valaisee asiaa.

-Kolme koe-eläintäni ponnisteli kuusi tuntia, ennenkuin saivat saaliinsa

-viedyksi pehmeälle maalle. Ne olisivat tarvinneet apua tässä

-raskaassa ja pitkällisessä päivätyössä. Olihan samassa häkissä vielä

-neljä muuta turkkiloa vain matalalle multaan kaivautuneena, olivathan

-ne tuttuja tovereja, joiden kanssa ne olivat jo ennen työskennelleet

-yhdessä, mutta kuitenkaan ei kenenkään päähän pälkähtänyt hakea

-niitä apuun. Vastuksista huolimatta tekivät ne, jotka ensiksi hiiren

-valloittivat, työnsä loppuun ilman apua, ilman helposti saatavissa

-olevaa apua.

-

-Mutta, voitaisiin sanoa, olihan niitä kolme, ne pitivät itseään ilman

-apuakin kylliksi vahvoina. Tämä käänne ei pidä paikkaansa, sillä

-useita kertoja kokeita toistaessani eivät turkkilot koskaan jättäneet

-työpaikkaansa, eivät vaikeimmissakaan olosuhteissa, eivätkä menneet

-apulaisia noutamaan. Työkumppanit ovat satunnaisia eivätkä hankittuja

-apumiehiä, ne otetaan vastaan ilman riitaa, mutta myöskin ilman

-kiitollisuutta. Niitä ei kutsuta, vaan niitä siedetään.

-

-Kova maaperä, joka pakoittaa kuljettamaan raadon muualle, ei ole ainoa

-vastus, joka turkkiloiden on voitettava. Usein, niin, useimmiten on maa

-ruohoa kasvavaa, etenkin juolavehnää, jonka sitkeät juurisäikeet ovat

-maassa selviämättömänä verkkona. Kaivautuminen juurien väliin on

-helppoa, mutta raadon hautaaminen juuriverkon läpi on toista, sillä

-verkon silmät ovat liian pienet, että raato sopisi niistä

-pujottautumaan. Ovatko turkkilot neuvottomia tämmöisen ja niin

-tavallisen esteen sattuessa? Eivätpä toki.

-

-Turkkilo on toimissaan tottunut selviytymään semmoisista ja muistakin

-vastuksista, muutoinhan sen työ olisi tuloksetonta. Eihän mitään

-saavuteta ilman tarvittavia keinoja ja keinokkuutta. Turkkilon ei ole

-osattava vain kaivaa, mutta myös katkoa juuria, rönsyjä ja hienoja

-juurakolta, jotka haittaavat hautaamista. Paitsi lapiota ja kuokkaa

-on niiden myös osattava käyttää pensassaksia. Sehän on jo itsestään

-selvää, mutta kuitenkin turvaudun kokeilemiseen, tuohon kaikista

-luotettavimpaan todistajaan.

-

-Otan keittiöstä rautaiset padanjalat ja pujottelen niiden kolmen sorkan

-väliin ristiin rastiin niinisyitä, niin että ne muistuttavat jossakin

-määrin juolavehnän juurikkoverkkoa. Silmät ovat eri suuria, mutta

-raato, tällä kertaa maamyyrä, ei silti sovi yhdenkään läpi putoamaan.

-Peitän kojeen multaan niin, että verkko on aivan maan tasalla ja sen

-päällä vain hiukan hiekkaa. Maamyyrän asetan keskelle ja päästän

-turkkilot valloilleen.

-

-Iltapäivän kuluessa tapahtuu hautaaminen keskeytyksettä. Juolavehnän

-juuria muistuttava niiniverkko ei estä hautaamista, vaikkakin kaikki

-tapahtuu hitaammin kuin tavallisesti. Maamyyrä katoaa multaan siihen

-paikkaan, jossa se on, sitä ei koetetakaan siirtää. Kun työ on tehty,

-otan padanjalat ylös. Verkko on katkottu siitä paikasta, jossa raato

-oli. Muutamia säikeitä on katkaisematta, mutta vain muutamia niihin

-nähden, jotka olivat välttämättä leikattavat poikki, jotta raato

-pääsisi putoamaan läpi.

-

-Hyvä, haudankaivajani! Niin teidän odotinkin tekevän! Te käytitte

-leukojanne kuin saksia, te leikkasitte niinisäikeeni kuten olisitte

-leikanneet ruohon juuriverkon. Tyhminkin maata kaivava hyönteinen olisi

-tehnyt samoissa olosuhteissa samoin.

-

-Teen esteet hiukan vaikeammiksi. Sidon maamyyrän etu- ja takaosastaan

-niinellä poikkipienaan, joka on kahden kepakon haarukassa niin

-korkealla, että eläimen vatsa pitkin pituuttaan juuri ja juuri

-koskettaa maahan.

-

-Turkkilot ryömivät raadon alle ja alkavat kaivaa tuntiessaan sen turkin

-kosketuksen. Hauta syvenee ja levenee, mutta saalis ei putoa siihen,

-sillä haarukoissa oleva poikkipiena pitää sen koholla. Kaivaminen

-hidastuu, väliajat pitenevät.

-

-Tuleepa yksi hautaaja maan pinnalle, kiertää maamyyrän yli,

-tarkastelee ja huomaa viimein takaruumiin siteen. Silloin se tarttuu

-siihen leuoillaan, jyrsii itsepäisesti siksi kuin niinet katkeavat.

-Krats! ja side on poikki. Omasta painostaan vaipuu maamyyrä hautaan,

-kuitenkin vinosti, sillä pääpuoli on vielä sidottu.

-

-Jatketaan takaosan hautaamista. Raatoa nyitään temmotaan kauan eri

-suuntiin, mutta turhaan, se ei putoa. Taas tulee yksi turkkiin

-tutkimaan mikä siellä ylhäällä on esteenä. Se huomaa toisen siteen,

-nakertaa sen poikki ja sitten työ jatkuu kaikessa rauhassa.

-

-Onnittelen teitä, te älykkäät siteennakertajat, en kuitenkaan

-liioitellen. Niinisäikeet olivat mielestänne juuririhmoja, jotka teille

-olivat niin tuttuja jo ruohokosta. Te ne katkoitte kuten katkotte

-luonnolliset säikeet, jotka ovat teidän katakombienne edessä. Jos te

-olisitte sen vasta nyt kokeillessa oppineet ensin asiaa mietittyänne,

-olisi teidän sukunne jo sukupuuttoon sammunut, sillä teidän

-makunne mukaiset saaliit, maamyyrät, konnat, sisiliskot ja muut ovat

-tavallisesti ruohoisilla paikoilla.

-

-Paljon ihmeellisempiä te saatte aikaan, mutta ennenkuin niihin tulen,

-kokeilen vielä ja ripustan raadon pikku pensaaseen maan pintaa hiukan

-korkeammalle. Pistän häkkiin kuivan ajuruohovarvun, noin vaaksan

-korkuisen. Asetan siihen hiiren, kiedon oksilla sen hännän, jalat ja

-kaulan, että sitä olisi vaikeampi saada irti.

-

-Häkissäni on nyt neljätoista turkkiloa ja tämä määrä pysyy sitten

-muuttumattomana kokeiluajan loppuun. Kaikki eivät tiettävästi ota

-yhtaikaa töihin osaa, vaan useimmat ovat maan alla joko unisina tai

-järjestelemässä ravintovarastojaan. Joskus on vain yksi, tavallisesti

-kaksi, kolme tai neljä, harvoin enemmän antamani raadon kimpussa.

-Tänään kiiruhtaa kaksi hiiren luo. Ne nousevat häkin verkkoa pitkin

-ajuruohotukon latvaan. Epämukava tukipaikka panee hetkeksi

-miettimään, mutta lopuksi turkkilot ryhtyvät kuitenkin samanlaisiin

-toimenpiteisiin kuin raatoa siirtäessään sopimattomalta paikalta

-soveliaalle. Kumpikin nojaa oksaan ja työntää hiirtä vuoroin selällään,

-vuoroin jaloillaan, täristää ja töykkii, kunnes raadon kiinnioleva

-osa irtautuu oksista. Selällään kohotellen ne päästelevät hiiren

-vähitellen oksasotkusta vapaaksi. Vielä nykäys, ja hiiri putoaa maahan.

-Sitten seuraa hautaus.

-

-Tässä kokeessa ei ilmene mitään uutta. Turkkilot menettelivät juuri

-siten kuin ne menettelevät haudatessaan raatoa sopimattomaan maahan.

-Nyt putosi hiiri alas, muulloin se kuljetetaan pois.

-

-Nyt on tullut aika pystyttää Gledditsch'in mainitsema hirsipuu

-rupikonnineen. Konna ei ole välttämätön, maamyyrä on yhtä hyvä,

-parempikin. Sidon sen niinellä takajaloistaan keppiin, jonka pistän

-maahan pystyyn, en kumminkaan liian syvälle. Raato riippuu alaspäin

-pää ja hartiat maassa.

-

-Turkkilot alkavat työnsä maamyyrän pään alla kepin juurella. Ne

-kaivavat suppilomaisen syvennyksen, johon raadon kuono, pää ja kaula

-vajoo vähitellen. Hirsipuun tyvi paljastuu, se kaatuu maamyyrän

-painosta. Olin saapuvilla, kun keppi kaatui. Se oli ihmeellisimpiä ja

-älykkäimpiä töitä, mitä hyönteiset kykenevät tekemään.

-

-Sille, joka on huvitettu eläinten vaistojen ihmetöistä, on tämä

-hämmästyttävää, mutta älkäämme kiiruhtako vielä mitään päättelemään.

-Kysykäämme pikemminkin, kaatuiko keppi sattumalta tai tahallisesti.

-Olivatko turkkilot kaivaneet mullan kepin tyveltä sentähden, että

-keppi kaatuisi vai saadakseen vain maamyyrän kuoppaansa haudatuksi?

-Siihen kysymykseen on helppo vastata.

-

-Uudistan kokeeni, mutta nyt pistän hirsipuun viistoon, niin että raadon

-pää koskee maahan jonkun matkan päässä kepin juurelta. Kepin ollessa

-tässä asennossa eivät turkkilot kertaakaan yritä sitä kaataa, eivät

-kertaakaan. Kepin tyven lähettyville ei kaiveta kuoppaa, vaan juuri

-raadon alle, siihen, jossa sen pää ja hartiat ovat.

-

-Siis muutaman tuuman välimatka raadosta kepin tyvelle kumoo

-Gledditsch'in kuuluisan tarun. Mutta edelleen. Olkoonpa keppi pystyssä

-tai vinossa, nyt asetan sen niin, ettei takajaloistaan riippuva raato

-satu ollenkaan maahan, vaan roikkuu jotakuta tuumaa korkeammalla.

-

-Mitä nyt turkkilot tekevät? Kaivavatko ne hirsipuun irti saadakseen

-sen kumoon?. Ei ollenkaan, ja jos joku yksinkertainen semmoista

-luulisi, erehtyisi perin pohjin. Turkkilot eivät kiinnitä vähääkään

-huomiotaan keppiin, vaan käyttävät muita keinoja päästäkseen

-raatoon käsiksi. Kuten useista ja erilaisista kokeiluistani näin, ei

-kepin alle kaiveta hautaa, jollei ripustetun saaliin mikään osa kosketa

-maahan. Jos koskettaa, kaivetaan hauta ja keppi kaatuu, mutta silloin

-turkkilot eivät ole kaivaneet kaataakseen kepin, vaan kaatuminen on

-tapahtunut yksinkertaisesti siitä syystä, että hauta on ulottunut kepin

-tyvelle saakka.

-

-Miten on se mies, josta Gledditsch kertoo, pannut rupikonnansa

-kuivumaan? Nähtävästi hän on kääntänyt kepin ylösalasin, niin että

-konna on ollut maata vasten. Sangen omituinen tapa suojella konnaa

-turkkiloilta ja maan kosteudelta! Täytyyhän otaksua, että se, joka

-kuivaa rupikonnaa, ripustaa sen ylös maasta, ilmaan. Mutta kaikki minun

-kokeeni osoittavat, että siinä tapauksessa kepin kaatuminen sen

-juurelle kaivetun kuopan takia on puhdas ja selkeä mielikuvituksen

-tuote.

-

-Siinä taas pykälä eläinten älykysymyksessä, joka pakenee kokeen

-kirkasta valoa ja katoo erehdysten somerikkoon. Minä ihmettelen

-teidän lujaa uskoanne, hyvät herrat, kun te pidätte totena kaikkea,

-mitä havainnontekijät kertovat enemmän mielikuvituksessa -- kuin

-todellisuudessa sattuneista tapauksista. Minä ihmettelen teidän

-vahvaa luottamustanne, kun te ilman arvostelua perustatte teorianne

-tämmöisille tyhmyyksille.

-

-Mutta edelleen. Asetan nyt hirsipuun kohtisuorasti, kuitenkin niin

-ettei raato ulotu maahan, joten ei siis kuoppaa kaiveta. Otan hiiren,

-joka kevyempänä sopii paremmin hyönteisten askarteluihin. Ripustan

-sen niinisiteellä takajaloistaan kepin nenään. Se koskettaa pitkin

-pituuttaan keppiin.

-

-Kaksi turkkiloa huomaa heti otuksen. Ne kiipeävät keppiä myöten,

-tutkivat raatoa tonkien sen karvoja päällään. Se tuntuu olevan hyvä

-saalis, siispä työhön! Menetelmä on sama, vaikka olosuhteet

-vaikeammat kuin sopimattomalla paikalla olevaa raatoa haudattaessa.

-Molemmat työtoverukset ryömivät hiiren ja kepin väliin, ponnistavat

-kepistä käyttäen selkäänsä vipuna ja saavat siten hiiren ruumiin

-heilumaan edes ja takaisin. Koko aamupäivä kuluu näissä turhissa

-puuhissa, joita keskeyttää vain hiiren raadon uudet tutkimiset.

-

-Illalla vasta keksitään syy, joka estää hiirtä putoamasta, ei

-kuitenkaan aivan selvästi, sillä kumpikin saaliinhimoinen ryöväri

-tarttuu kiinni hiiren takajalkaan jonkin verran siteen alapuolelle.

-Ne nyppivät karvat, nylkevät nahkan, leikkaavat lihan varpaisiin

-saakka. Kun ne ovat päässeet luihin asti, sattuu niiniside toisen

-turkkilon leukojen väliin. Se ei ole kaivurille mitään uutta,

-se pitää sitä heinänjuurina, joita on niin paljon ruohoisilla

-hautauspaikoilla. Turkkilon leuat työskentelevät itsepintaisesti, siksi

-kun side kätkee, ja hiiri putoo maahan, johon se heti haudataan.

-

-Tämä saalista kiinni pitävän siteen poikkileikkaaminen sinänsä on

-huomattava saavutus, mutta tavallisen työn yhteydessä katsottuna

-se kadottaa erikoismerkityksensä. Ennenkuin hyönteiset katkaisivat

-niinen, olivat ne koko aamun koettaneet entistä menetelmäänsä.

-Viimein ne huomaavat siteen, ja katkaisevat sen kuten juolavehnän

-juuren.

-

-Tämmöisissä tilanteissa on turkkilon leikkaamisaseet lapiona

-toimivien jalkojen välttämättömänä täydennyksenä ja sen vähäinen

-arvostelukyky riittää ilmoittamaan, milloin saksien aika on tullut.

-Hyönteinen leikkaa kaiken, mikä on esteenä, ajattelematta sitä

-tehdessään raadon pudottamista maahan. Turkkilo ei käsitä sen vertaa

-syyn ja seurauksen suhdetta, että nakertaisi niinisiteen, ennenkuin

-alkaa kalvaa hiiren jalkaluita poikki. Se tarttuu vaikeampaan työhön,

-jättää helpomman tekemättä.

-

-Vaikeaan kylläkin, mutta ei mahdottomaan, edellyttäen, että hiiri

-on nuori. Käytän toiseen kokeeseen rautalankaa, jota hyönteisen leuat

-eivät kykene puremaan poikki, ja nuorta, keskenkasvuista hiirtä.

-Tällä kertaa jyrsitään toinen jalka poikki, ja toinen, saatuaan

-enemmän tilaa rautalankasilmukassa, soljahtaa silmukan läpi, ja saalis

-putoo maahan.

-

-Jos luut ovat liian vahvat, kuten maamyyrän, vanhan hiiren ja

-varpusen luut, niin on rautalanka voittamaton este turkkiloille,

-jotka näkevät vaivaa kokonaisen viikon ja heittävät raadon oman

-onnensa nojaan vasta sitten, kun se alkaa jo kuivua. Olisihan niillä

-tarkoituksenmukainen ja pettämätön keino: kaataa hirsipuu, mutta se

-ei johdu koskaan niiden mieleen.

-

-Vielä kerran muutan keppostani. Kiinnitän kepin nenään laajan haarukan,

-jonka sorkat ovat vain senttimetrin pituiset. Hiiren jalat sidon

-yhteen liinalangalla, joka on vahvempaa kuin niini, ja näin yhteen

-sidottujen jalkojen väliin pistän haarukan toisen sorkan. Tarvitsee

-vain hiukan kohottaa hiirtä alhaalta ylös, niin se irtautuu haarukasta

-ja putoo maahan kuten jänis metsänriistakauppiaan koukusta.

-

-Viisi turkkiloa tulee kojeeni luo. Ensin ne pudistelevat hiirtä

-turhaan, mutta tarttuvat sitten jalkoihin. Nähtävästi on niiden tapa

-semmoinen silloin, kun saalis on tarttunut jaloistaan pensaiden

-oksahaaroihin. Sahatessaan poikki luuta, joka tällä kertaa on kovaa,

-tunkeutuu eräs työntekijöistä hiiren yhteensidottujen jalkojen väliin.

-Silloin se tuntee selässään hiiren kosketuksen, ja enempää ei tarvita

-herättämään siinä halua kohottaa hiirtä selällään. Muutamien

-nostamisyritysten jälkeen pääsee hiiri haarukasta ja putoo.

-

-Onko tämä nyt mietitty menetelmä? Onko välähtävä älykipuna neuvonut

-hyönteistä pudottamaan saaliin nostamalla sen tapista? Onko turkkilo

-todellakin päässyt perille ripustuskojeesta? Monet varmaankin

-vastaisivat myöntävästi nähtyään niin ihmeellisen tapahtuman,

-myöntäisivät ja olisivat tyytyväisiä.

-

-Minä en ole niin herkkäuskoinen ja siksi muutan hiukan koetta,

-ennenkuin teen loppupäätelmäni.

-

-Otaksun näet, että turkkilo, ajattelematta seurauksia, kohotti

-selällään vain siitä syystä, että tunsi hiiren jalan kosketuksen.

-Kohottaminen, jota käytetään kaikissa tilanteissa, vaikutti nyt

-ripustamiskoukkuuni, ja putoaminen oli siis seurauksena onnellisesta

-sattumasta. Tämän koukun, josta raato on nostettava, pitäisi olla

-hiukan sivulla, niin etteivät turkkilot nostamispuuhissa ollen

-tuntisi hiirtä selässään.

-

-Teen siis silmukan rautalangasta, jolla olen sitonut varpusen tai

-hiiren jalat, ja pistän sen tällä kertaa melkein vaakasuorassa

-asennossa olevan haarukan sorkkaan. Tarvitsee vain hiukan sysätä

-silmukkaa, niin se pääsee tapista, ja saalis putoo maahan. Raadon

-kiinnittämispaikka on siis nyt muutaman senttimetrin päässä ruumiista,

-muutoin on kaikki kuten ennenkin.

-

-Kujeellani, kylläkin yksinkertaisella, on menestys. Kauan koetellaan

-raatoa töyttiä, mutta turhaan, luut ovat liian vahvat sahattaviksi.

-Hiiri ja varpunen jäävät hirteen kuivumaan. Mekaninen problemi:

-kohottaa hiukan rautalankasilmukkaa ja pudottaa siten saalis jää

-turkkiloilta ratkaisematta. Turkkilot työskentelevät päivämääriä

-raadon kimpussa, tutkivat sen yltä ja alta huomaamatta liikkuvaa

-ripustusrengasta, joka estää työn onnistumista. Turhaan pidän niitä

-silmällä, ei yksikään työnnä jalallaan eikä nosta päällään.

-

-Niiden puuhien epäonnistumiseen ei ole syynä voimien vähyys. Kuten

-sittiäisetkin, ovat turkkilot vahvoja kaivajia. Jos sulkee ne käteensä,

-tunkeutuvat ne sormien väliin ja kouristavat ihoa niin kovasti,

-että ne täytyy päästää irti. Erityisesti kaivamiseen muodostuneella

-otsallaan voisivat ne helposti pudottaa rautalankarenkaan lyhyestä

-tapista. Mutta ne eivät sitä tee, sillä ne eivät sitä ajattele ja ne

-eivät ajattele, sillä ne eivät kykene ajattelemaan huolimatta siitä,

-että kehitysoppi edellyttää niillä olevan ajattelukykyä liiallisen

-paljon.

-

-Sinä jumalallinen järkiälykkyyden aurinko, miten pahasti villien

-eläinten ihannoijat ovatkaan tahrineet sinun ylevän olentosi!

-

-Tutkikaamme turkkiloiden henkistä pimeyttä toisellakin kannalta.

-Vankini eivät ole niin tyytyväisiä erinomaiseen asuntoonsa, etteivät

-pyrkisi sieltä pois, etenkin silloin kun niiltä puuttuu työtä, tuota

-ikävystyneiden eläinten ja ihmisten parasta lohdutusta. Häkkiin

-sulkeminen niitä painostaa. Kun ne ovat saaneet raadon haudatuksi

-ja kuopassa kaikki järjestykseen, juoksentelevat ne levottomina

-edestakaisin pitkin rautalankaverkkoa, kiipeevät ylös, laskeutuvat

-maahan, taas nousevat, lähtevät lentoon, vaikka juuri ovat tupsahtaneet

-verkkoa vasten. Taivas on pilvetön, ilma lämmin, tyyni ja juuri

-omiaan kutsumaan turkkiloita tien vierellä mätänevän sisiliskon luokse.

-Ehkä ne tuntevat hajuja, joita eivät muut kuin turkkilot tunne. Ne

-tahtovat mennä matkoihinsa, ne halajavat pois.

-

-Pääsisivätkö ne? Hyvin helposti, jos vain niillä olisi älyn hivenkään

-apuna. Satoja kertoja ne ovat kaivaneet häkin seinävieriä, ne ovat

-levänneet siellä koloissaan päiväkausia. Kun annan niille uuden

-maamyyrän, tulevat ne komeroistaan käytäviä myöten ylös ja tunkeutuvat

-raadon alle. Hautaamisen jälkeen ne kaivautuvat taas seinävierille mikä

-minnekin.

-

-Kaksi ja puoli kuukautta kestäneen vankeuden aikana on neljästätoista

-turkkilosta vain yksi kiertänyt esteen. Se kaivoi kolon seinän alle,

-joka on painettu hiekkaan vain pari senttimetriä syvälle, sitten se

-kääntyi ylöspäin ja tuli maan pinnalle seinän ulkopuolella. Sehän

-oli vallan mitätön työ niin vahvalle kaivurille. Siis vain yksi

-neljästätoista pääsi pois häkistä.

-

-Tämäkin karkaaminen tapahtui sattumalta, ilman harkittuja suunnitelmia,

-päinvastaisessa tapauksessa olisivat kaikki muutkin, jotka ovat melkein

-yhtä älykkäitä, tehneet samoin, ja häkkini olisi pian ollut tyhjä.

-Älkäämme myöskään arvostelko turkkiloiden älyllisiä kykyjä pienemmiksi

-kuin ne yleensä ilmenevät hyönteisten sieluelämässä. Olen nimittäin

-huomannut, että kaikki häkissäni vankeina olleet hyönteiset ovat yhtä

-tyhmiä karkaamaan hiekkaan painetun seinän alitse. Hyvin harvinaisia

-poikkeuksia, aivan sattumalta poispäässeitä lukuunottamatta ei

-yksikään niistä ole ymmärtänyt paeta kaivamalla polvikasta käytävää

-seinän alle, ei niinkään taitavat kaivurit kuin sittiäiset ja muut

-lannassa elävät kovakuoriaiset.

-

-Huolimatta taruihin kuuluvasta maineestaan ei turkkiloita, yhtä vähän

-kuin muitakaan hyönteisiä, johda äly, vaan vaiston itsetiedoton

-kiihoitus.

-

-

-

-

-Hernekärsäkkään muniminen.

-

-Bruchus pisorum L.

-

-

-Ihminen pitää herneitä suuressa arvossa. Jo kaukaisista ajoista

-saakka on hän koettanut yhä tarkoituksenmukaisemmin viljellen saada

-sen tuottamaan aina vain isompia, pehmeämpiä ja sokeripitoisempia

-siemeniä. Huolellisesti hoitaen on kasvi laadultaan mukautuvaisena

-lopulta muuttunut puutarhurin toivomuksia vastaavaksi. Kuinka

-suuresti meidän satomme eroaakaan muinaisten kansojen vuodentuloista!

-Kuinka paljon meidän herneemme eroavatkaan alkuperäisistä

-metsäherneistä!

-

-Mutta kaikista suojateistaan huolehtiva luonto ei salli viljan

-ainoastaan ihmistä varten kypsyä, vaan se lähettää hyönteisten parven

-kantamaan sadosta kymmenyksiä. Meille, jotka muokkaamille multaa,

-kitkemme ja kastelemme päivän helteessä lopen väsyneinä, meille

-se antaa herneen palkojen paisua, mutta se antaa niiden myös paisua

-_hernekärsäkkäälle_ (Bruchus pisorum L.), vaikkakaan tämä ei ole

-ottanut viljelystöihin osaa.

-

-Seuratkaamme tämän innokkaan verottajan matkoja vihreähernevainiolla.

-Hyväntahtoisena maksajana annan sen tehdä tehtävänsä, olenpa sitä

-varten vielä kylvänytkin puutarhaani jonkun rivin sen mielikasvia.

-Muulla tavoin kutsumatta kuin herneitä kasvattamalla saan sen tulemaan

-täsmällisesti toukokuun kuluessa. Se tietää, että kivisessä,

-vihannesviljelykselle sopimattomassa maassa ensi kertaa herneet

-kukkivat. Kiireesti se hyönteisten valtiovarojen asiamiehenä tulee

-valvomaan etujaan.

-

-Mistä se tulee? Siihen on mahdoton tarkkaan vastata. Se tulee jostakin

-kätköstä, jossa se on kohmettuneena viettänyt talvensa. Ensimäiset

-lempeät auringonsäteiden hyväilyt ovat sen herättäneet horroksista.

-Vaiston almanakka on sitä neuvonut. Se on tiennyt yhtä hyvin kuin

-puutarhurikin herneiden kukkimisajan ja se tulee kasviaan tarkastamaan,

-hitaasti kävellen, mutta nopeasti lentäen.

-

-Vierailijallani on pieni pää, hieno kärsä, puku harmaankeltaisen ja

-ruskean kirjava, takapäässä kaksi mustaa laikkua sekä lyhyt ja tanakka

-ruumis.

-

-Toukokuun ensimäkien puolisko on kulumassa, kun kärsäkkäiden etujoukko

-saapuu. Ne istuutuvat herneen valkosiipisille kukille, ne asettuvat

-purjeelle, ne kätkeytyvät venhon suojaan, toiset taas, lukuisammat,

-tutkivat valtaamiaan kukintoja. Munimisaika ei ole vielä tullut. Aamu

-on lämmin, aurinko paistaa kirkkaasti, ei kuitenkaan liian kuumasti.

-On häähuvien aika, on valon loisteen onnellinen aika. Vieraat nauttivat

-elämästään. Pareja yhtyy, eroo ja taas yhtyy. Keskipäivä tulee

-liian helteiseksi, huvittelevaiset vetäytyvät varjoon kukan poimujen

-kätköön, nehän tuntevat niin hyvin teriön salaisimmatkin komerot.

-Huomenna jatketaan juhlia, ylihuomenna niinikään, siihen asti kuin

-palko puhkaisee venhotupen, tulee ulos ja paisuu päivä päivältä enemmän

-ja enemmän.

-

-Toukokuun lopulla, kun palot herneiden pullistamina tulevat

-ryhmyisiksi ja saavuttavat melkein lopullisen kokonsa, alkaa

-tärkein jakso emon toimissa. Olin halunnut nähdä hernekärsäkästä

-ominaisuuksiensa mukaisessa työssä. Toiset kärsäkkäät, curculionidit,

-ovat pitkänokkaisia ja poraavat kärsällään kolot, joihin sitten

-munansa laskevat, tällä on vain lyhyt kuono, erinomainen kylläkin

-imemään sokerinesteitä, mutta aivan sopimaton kaivertamisiin. Siksipä

-sen munien sijoittamispuuhat ovatkin toisenlaiset.

-

-Auringon lämpimästi paistaessa kello kymmenen aamulla emo tepsuttelee

-mielipalkoansa pitkin tyvestä latvaan, latvasta tyveen ja toiselta

-puolelta toiselle. Se pistää tuon tuostakin munanasetinputkensa

-näkyviin, heiluttaa sitä oikealle ja vasemmalle ikäänkuin naarmuttaisi

-palon pintaa ja tipahuttelee munia kiireesti sinne ja tänne palon

-viheriälle kuorelle.

-

-Siihen ne kärsäkkään siemenet jäävät suojatta auringon paisteeseen

-ja peitotta sateeseen. Emo ei millään tavalla valitse munan paikkaa

-auttaakseen siitä tulevaa toukkaa lyhyintä tietä pääsemään

-ruokakaapilleen. Ja mikä on vielä pahempi, munien luku ei ole

-suhteellinen palon sisässä olevien herneiden määrään, vaan joka herneen

-osalle tulee viidestä kahdeksaan, joskus kymmenenkin ruokavierasta.

-Paljon on kutsutuita, mutta vähän valittuja! Miten käy noille

-ylimääräisille, jotka eivät saa pöydässä paikkaa? Siitä lähemmin

-tuonnempana.

-

-Munat ovat kirkkaan merenpihkankeltaiset, lieriömäiset, molemmista

-päistään pyöristyneet, sileät ja korkeintaan millimetrin mittaiset.

-Jokaisen kiinnittää palkoon kovettuneista limarihmoista muodostunut

-verkko, joten sitä ei saa sade eikä tuuli irti revityksi.

-

-Munasta tulee tuskin millimetrinkään pituinen, vaalea, mustakypäräinen

-toukka, joka nakertaa palon pintaa aivan munakuorensa lähellä

-päästäkseen palon sisään siemeniä hakemaan. Se tarttuu ensimäiseen

-löytämäänsä herneeseen. Tarkastan suurennuslasilla, kuinka se tutkii

-palloansa, maailmaansa ja kaivaa sitten kohtisuoran kuopan sen

-pinnalle. Puoleksi kaivautuneena se peräytyy pinnalle takaisin

-ottaakseen vauhtia ja lyhyen ajan kuluttua poraaja on kadonnut

-herneeseen, on päässyt kotiinsa.

-

-Sisäänmenoreikä on pieni, mutta sen väri on ruskea, siksi sen

-helposti eroittaa herneen vaaleanvihreältä tai keltaiselta pinnalta.

-Käytäviä ei kaiveta mihinkään määrättyyn paikkaan, vaan niitä näkee

-kaikkialla, paitsi alapuoliskolla, sillä, jossa napasuoni on kiinni.

-Miksi tämä osa jätetään vahingoittamattomaksi? On sanomattakin

-selvää, ettei kärsäkästoukka pidä huolta puutarhurin sadosta. Herneet

-ovat sitä itseään varten ja vain sitä varten. Se ei jätä napasuonta

-purematta siksi, että siitä olisi seurauksena siemenen kuolema ja

-vahinko siten tulisi suuremmaksi, vaan muut syyt siihen vaikuttavat.

-

-On huomattava, että herneet koskevat kyljittäin toisiinsa, ovat

-painautuneet toisiansa vastaan, niin ettei toukka hakiessaan

-kaivautumispaikkaa voi kiertää siemenen ympäri. Huomattava on myös,

-että napasuonikyhmyä on vaikeampi porata kuin muita kohtia, joita

-suojelee yksinomaan kuori.

-

-Siinä on epäilemättä kärsäkästoukan kaivamismenetelmän koko

-salaisuus. Herneen siemenet ovat turmellut, mutta eivät kuolleet, sillä

-käytävät kaivetaan niiden vapaisiin osiin, niihin, joihin toukka

-helposti pääsee, mutta joiden haavoittaminen ei ole niin vahingollista.

-Siten säilyttää siemen kuitenkin kasvukykynsä.

-

-Sanottiin jo, että palkojen kuorella on paljon enemmän munia kuin

-herneitä sen sisässä, ja että toiselta puolen jokaisen herneen ottaa

-yksi ainoa toukka haltuunsa, ja kysyttiin, miten käy ylimääräisille

-toukille. Kuulevatko ne ulkopuolella, kun ennen ehtineet ovat

-vallanneet kukin oman herneensä, vai sortuvatko ne aikaisemmin

-tulleiden, suvaitsemattomien hampaiden iskuihin? Ei kumpaakaan. Ei niin

-eikä näin. Asia on seuraava.

-

-Vanhoissa, kuivissa herneissä, joista täysimuotoinen kärsäkäs on jo

-mennyt pois jättäen jälkeensä vain pyöreän, leveän kolon, niissä huomaa

-suurennuslasilla katsoen vaihtelevan määrän pieniä, ruskeanpunaisia

-pisteitä, joiden keskessä on reikä. Niitä on viisi, kuusi, vieläpä

-enemmänkin kussakin herneessä. Mitä pilkkuja ne ovat? Ei voi erehtyä

-sanoessaan, että ne ovat toukkien kaivautumiskuoppia. Joka siemeneen

-on siis mennyt useampia vieraita, mutta niistä jää vain yksi jäljelle,

-syö, kasvaa ja tulee täysimuotoisena ulos. Mutta muut, mihin ne

-joutuvat? Tutkitaan.

-

-Tarkastakaamme munimisaikana toukokuun lopulla tai kesäkuussa herneitä,

-jotka ovat vielä vihreitä ja pehmeitä. Melkein kaikissa, joissa on

-toukka, on lukuisia pisteitä, samanlaisia kuin kuivissakin, joista

-kärsäkäs on jo lähtenyt pois. Onko se merkki usean pöytävieraan

-läsnäolosta? On kyllä. Kuorimme nyt varovasti herneen, eroitamme

-sirkkalehdet ja paloittelemme ne, jos tarvis vaatii. Silloin me näemme

-useita toukkia, vielä nuoria, käyristyneitä ja pyyleviä, joista kukin

-potkii omassa pyöreässä komerossaan.

-

-Rauha ja hyvinvointi näyttää vallitsevan yhdyskunnassa. Veljesten

-kesken ei ole riitaa eikä kateellista kilpailua. Kulutus alkaa,

-ruokaa on yllinkyllin ja pöytätovereita eroittaa toisistaan

-sirkkalehtien koskemattomien osien muodostamat seinämät. Kun

-naapurukset ovat siten eristettyinä eri kammioihin, niin ei tarvitse

-pelätä toraa, ei satunnaista eikä tahallista iskua. Jokaisella

-vieraalla on yhtä suuri omistusoikeus, yhtä hyvä ruokahalu ja yhtä

-paljon voimia. Mutta miten päättyy tämä yhteinen ruokaliike?

-

-Panen lasiputkeen paloiteltuja herneitä, joissa on paljon toukkia.

-Toisia avaan joka päivä, joten aina näen, miten pöytätoveruus edistyy.

-Aluksi ei ole mitään erityistä havaittavissa. Joka toukka eristettynä

-ahtaaseen koloonsa nakertaa seiniä ympäriltään. Rauhallisesti ja

-säästävästi ne syövät, ne ovat vielä niin pieniä, että atomista jo

-saisivat kyllikseen. Mutta hernekakku ei riitä niin monelle loppuun

-saakka. Nälänhätä uhkaa, kaikkien täytyy kuolla yhden ainoan hyväksi.

-

-Asioiden kulku muuttuukin pian. Yksi toukka, se, joka on herneen

-keskustassa, kasvaa nopeammin kuin toiset. Tuskin se on tullut

-kilpailijoitaan suuremmaksi, kun nämä viimemainitut jo lakkaavat

-syömästä ja kaivamasta itseään kauemmaksi. Ne eivät enää liiku, ne

-alistuvat kohtaloonsa, kuolevat hiljaisesti, kuten itsetiedottomat

-pikkueläimet kuolevat. Ne häviävät, liukenevat, joutuvat perikatoon.

-Nämä uhreiksi joutuneet olivat liian pieniä ja heikkoja. Ainoalle

-eloon jääneelle kuuluu sen jälkeen koko herne. Mikä tappoi toiset tämän

-yhden etuoikeutetun ympäriltä? Täsmällistä vastausta ei voi antaa,

-asian voi vain olettaa.

-

-Ehkäpä herneen keskuksen on auringon kemia tehnyt imelämmäksi, joten

-se on parempaa ravintoa hennolle toukalle kuin pintaosat. Ehkäpä

-keskustassa olevan toukan ruuansulatuskanava tulee tästä

-sokeripitoisesta ravinnosta erikoisen vahvaksi ja sopivaksi sittemmin

-sulattamaan kovempiakin osia. Saahan kapalolapsikin ensin maitoa,

-ennenkuin sille annetaan leipää tai puuroa. Eikö herneen keskusosa

-voisi olla hernekärsäkkäälle äidin rintana?

-

-Niin pian kuin joku herneeseen kaivautuneista toukista, saatuaan

-sattumalta hyvän suunnan, saapuu keskusmeijeriin, niin se jää sinne

-pysyväiseksi asukkaaksi ja kaikki muut kulkevat kohti perikatoaan.

-Mistä ne tietävät, että keskuspaikka on jo vallattu? Kuulevatko ne

-toverinsa jyrsivän seinää, huomaavatko ne nakertelun tärisemistä kauas?

-Jotain sen tapaista lienee asioiden kulku, sillä toukat lakkaavat heti

-porautumasta keskustaan. Taistelematta onnellisen valloittajan

-kanssa, koettelematta sitä ajaa ulos jättäytyvät nämä viivästyneet

-kuolemaan. Minä rakastan naiden pienten matti-myöhäisten vilpitöntä

-kohtaloonsa alistumista.

-

-

-

-

-Hernekärsäkkään toukka.

-

-

-Seuratkaamme hernekärsäkästoukan kehitystä sen jälkeen kuin sen veljet

-ovat kuolleet ja se on jäänyt yksin herneen perijäksi. Se tekee

-siemenen keskustassa sitä, mitä madot yleensä tekevät, se syö. Se

-nakertaa ympäristöään, suurentaa komeroaan, jonka sen pullea maha aina

-kuitenkin täyttää. Jos sitä kiusaan, kääntyy se veltosti kolossaan ja

-heiluttaa päätään. Sillä tavoin se valittaa minun tunkeilevaisuuttani.

-Jättäkäämme se rauhaan.

-

-Toukka kasvaa niin pian, että se mätäkuun helteiden alkaessa

-valmistelee jo vastaista vapautumistaan. Täysimuotoisella

-hyönteisellä ei ole työaseita kaivaukseen tiensä silloin jo

-kovettuneiden herneenkuorien läpi. Toukka tietää tämän tulevan

-kykenemättömyyden ja auttaa sitä sen vuoksi aivan mestarillisesti.

-Vahvoilla leuoillaan se kovertaa aivan pyöreän ja sileän

-ulostuloaukon. Parempaa ei meidän norsunluusorvimmekaan voisi porata.

-

-Mutta tämän reiän kaivertaminen ei yksin riitä, on myös pidettävä yhtä

-hyvää huolta arkaluontoisen koteloitumisen rauhallisuudesta. Reiästä

-voisi näet päästä joku vihollinen vahingoittamaan puolustautumaan

-kykenemätöntä koteloa. Reikä on siis tukittava, ja se tehdäänkin

-taidokkaasti.

-

-Toukka nakertaa poratessaan käytävään jauhemaisen aineen aina

-viimeiseen hiukkaseen saakka pois. Päästyään herneen pintaan se

-lopettaa työnsä. Ohut, puoleksi läpinäkyvä kuori jää vuodeuutimeksi.

-jonka takana muodonvaihdos tapahtuu, jää peitteeksi, joka suojelee

-kammiota syrjäisiltä pahanilkisiltä tungettelijoilta.

-

-Tämä kalvo on ainoa este, joka on täysimuotoisen kärsäkkään rikottava

-tullessaan ilmoille. Helpoittaakseen vielä rikkomistakin toukka

-uurtaa kalvon reunan ympäri hienon kourun, joten hyönteisen ei tarvitse

-kuin työntää hartioillaan ja kohottaa päällään, niin sulkukalvo nousee

-kuten laatikon kansi. Ulkoapäin katsoen näyttää aukko pyöreältä,

-tummalta täplältä herneen pinnalla, tummalta siksi, että sisässä

-oleva hyönteinen kuultaa ohuen kalvon läpi. Mitä siellä sisässä

-tapahtuu, ei voi nähdä, sillä kansi sulkee kolon kuten himmeäksi

-tahkottu lasilevy.

-

-Todellakin viisas keksintö tämä kansi, joka suojelee vierailta

-anastajilta, laskuovi, jonka hyönteinen saa ajan tullen hartioillaan

-kohotetuksi pois. Onkohan sen keksimisestä kunnia tuleva kärsäkkään

-toukalle? Työskenteleekö toukka todellakin ennakolta mietittyjen ja

-harkittujen suunnitelmien mukaisesti? Se olisi liian suurta kärsäkkään

-aivojen teoksi. Ennenkuin mitään päätämme, annamme kokeiden puhua.

-

-Kuorin herneen, jossa on kärsäkästoukka, ja suojelen sen liian pian

-kuivumasta sulkemalla sen lasiputkeen. Toukka syö sitä kuten

-koskematontakin hernettä ja alkaa vähitellen valmistaa täysimuotoisen

-hyönteisen ulostulokäytävää. Mitähän nyt tapahtuu sillä hetkellä,

-jolloin toukka tavallisesti tapojensa mukaan lakkaa kaivamasta

-tuntiessaan katon päänsä päällä tarpeeksi ohueksi? Sen pitäisi tietysti

-jättää herneen päällimäisin kerros puhkaisematta suojaksi kotelolle.

-Mutta niin se ei tee, vaan kovertaa käytävänsä aivan pintaan, joten

-aukko jää peitteettä. Kolo on yhtä leveä ja yhtä hyvin porattu kuin

-kuorellistenkin herneitten kolot. Suojaamistarkoitus ei ole muuttanut

-työtapoja tavallisuudesta poikkeaviksi. Toukka ei ole välittänyt siitä,

-että näin avonaiseen asuntoon voivat viholliset tunkeutua.

-

-Sitä se ei ajattele myöskään silloin, kun se keskeyttää työnsä

-kuorellisessa herneessä, vaan se keskeyttää pikemminkin sentähden,

-että kuoressa ei ole sitä miellyttäviä jauhoisia aineita.

-Keittäjättäretkin poistavat suolistossa sulamattomat ja arvottomat

-herneiden kuoret siivilöimällä hernemuhennoksen. Samoin hylkii

-kärsäkästoukkakin nahkeita kalvoja eikä nakerra niitä puhki, kun

-ne eivät sitä miellytä. Ja tästä vastenmielisyydestä on seurauksena

-pikku ihme. Hyönteisellä itsellään ei ole logikkaa, vaan se tottelee

-itsetiedottomasti korkeampaa logiikkaa, tietämättä taidoistaan sen

-enempää kuin kiteytyvä aine, joka järjestää atomipataljoonansa mitä

-ihmeellisimmällä tavalla.

-

-Elokuun kuluessa, joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin, tulevat

-edellämainitut tummat täplät huomattaviksi yksi kunkin herneen

-pinnalla. Useimmat näistä aukenevat syyskuussa. Kiekkomainen, kuten

-kourupuralla tehty kansi irtautuu ja putoaa maahan, joten käytävän suu

-jää avonaiseksi, ja juuri täysimuotoiseksi kehittynyt kärsäkäs tulee

-ulos.

-

-Sää on erinomainen. Kasvit kukoistavat sateen elvyttäminä, ja

-hernesiirtolan asukkaat vierailevat niissä syksyn iloja viettäen.

-Kun saapuu talvi, vetäytyvät kärsäkkäät talviasuntoonsa

-johonkin piilopaikkaan. Toiset, yhtä monet, eivät kiirehdi pois

-syntymäherneestään, vaan jäävät sinne koko koleaksi vuodenajaksi kannen

-alle, jota ne tietysti eivät pudota pois. Komeron ovi ei liiku

-saranoillaan, toisin sanoen, kansi ei murru irti reunakourustaan,

-ennenkuin taas seuraavana keväänä ilmat lämpenevät. Silloin nämäkin

-myöhästyneet ryömivät asunnoistaan, yhtyvät jo syksyllä kehittyneitten

-parveen, ja kaikki ovat valmiit herneiden kukkiessa jatkamaan sukuaan.

-

-Edellisestä selviää, että tuleentuneitten herneitten mukana korjataan

-myös niissä koteloituneet hernekärsäkkäät aittoihin ja viedään sieltä

-ruokapatoihin. Silloin ovat siis jo herneet vahingoittuneet, eikä

-vahinkoa voi enää parantaa, mutta se ei myöskään onneksi suurene,

-sillä kärsäkkäät eivät tunkeudu uusiin herneisiin, vaan ne ajan

-tullen lentävät pois, jos pääsevät, päinvastaisessa tapauksessa

-kuolevat herneiden joukkoon.

-

-Kärsäkäs ei ole pysyväinen aittojen asukas. Se tarvitsee raitista

-ilmaa, aurinkoa ja puutarhojen vapautta. Se halveksii kuivia palkoja,

-mutta imee ulkona kukista muutamia mesipisaroita pienellä kärsällään.

-Aitoissa ei siis sinne vietyjen kärsäkkäiden luku lisäänny, vaan tämän

-pahan alkujuuret ovat haettavat ulkoa puutarhoista, siellä olisi

-hyönteistä väijyttävä ja vainottava. Ihminen on kuitenkin melkein

-voimaton hävittämään kärsäkästä, siksi paljon niitä on, siksi pieniä ja

-piiloutuneita ne ovat. Puutarhuri sadattelee ja kiroilee, mutta siitä

-ei hernekärsäkäs välitä, vaan jatkaa häiriytymättä kymmenystensä

-kokoamista. Onneksi on ihmisellä apulaisia, jotka ovat häntä

-kärsivällisempiä ja tarkkanäköisempiä.

-

-Elokuun alkuviikoilla, jolloin kärsäkkäät valmistautuvat tulemaan

-ulos herneistä, näen muutaman pienen ampiaisen (Chalcidiae-heimoa)

-suojelemassa herneitä. Näitä ihmisen pieniä liittolaisia tulee

-joukoittain lasiastioissani olevista kärsäkkäitä sisältävistä

-herneistä ulos. Naaraan pää ja keskiruumis ovat punakeltaiset,

-takaruumis musta ja sen päässä pitkä munanasetin. Hiukan pienempi

-koiras on mustapukuinen. Molempien sukupuolien jalat ovat punertavat ja

-tuntosarvet rihmamaiset. Tullakseen ulos herneestä tekee kärsäkkään

-vihollinen itse aukon siihen kanteen, jonka kärsäkkään toukka on

-jättänyt peitteekseen. Kärsäkästoukka on valmistanut tuhoojalleen

-uloskäytävän. Kun tämän tietää, niin arvaa lopun.

-

-Kun kärsäkästoukka on lopettanut muodonvaihdosvalmistelunsa ja

-kaivanut kannellisen kolonsa, saapuu loisampiainen hääräilevänä.

-Se tutkii paloissa olevat herneet, taputtelee tuntosarvillaan ja

-huomaa palon sisässä olevissa herneissä kansien peittämät heikot

-kohdat. Silloin se oikaisee munanasettimensa ja pistää sen kannen

-läpi herneeseen. Olipa kärsäkästoukka herneessä kuinka syvällä

-tahansa, pitkä munanasetin siihen kuitenkin ylettyy. Muna joutuu

-kärsäkästoukan pehmeään lihaan, ja temppu on tehty. Munasta tuleva

-ampiaistoukka syö puolustautumaan kykenemättömän kärsäkästoukan tai

-kotelon aivan loppuun.

-

-Vahinko, ettemme voi mielin määrin edistää loisampiaisen

-lisääntymistä. Ikävä, että saamme syy- ja seurausrenkaan, sillä

-jos tahtoisi paljon loisampiaisia, pitäisi ensin olla paljon

-hernekärsäkkäitä.

-

-

-

-

-Rukoilijasirkan metsästys.

-

-Mantis religiosa L.

-

-

-Rukoilijasirkka on Välimeren maiden kuuluisimpia ja omituisimpia

-hyönteisiä. Täällä minun kotiseudullani on sillä kansan kesken nimenä

-_lou Prègo-Diéu_, Jumalaa rukoileva eläin. Sen virallinen nimi on

-Mantis religiosa L.

-

-Tieteen kieli ja kansan yksinkertainen sanasto merkitsevät tässä samaa

-ja tekevät tuosta eriskummaisesta oliosta ennustajan, haltioituneena

-rukoilevan lihankiduttajan. Vertaus juontaa juurensa kaukaa.

-Kreikkalaiset jo kutsuivat sitä Mantis-nimellä, s.o. tietäjäksi,

-profetaksi. Kansanmies ei ole erittäin tarkka vertauksissaan, jo

-jokin epämääräinen piirre riittää yhtäläisyyksien keksimiseen. Hän

-on tavannut auringon polttamassa heinikossa komean hyönteisen, jonka

-eturuumis on majesteetillisesti pystyssä. Hän on huomannut sen suuret

-ja vihreät siivet, joita hyönteinen laahaa kuin pitkää huntua, hän on

-nähnyt sen etujalat kuten rukoilevan kädet kohotettuina taivasta kohti.

-Sen enempää hänen ei ole tarvinnut huomatakaan, vaan mielikuvitus on

-luonut lopun. Se on kansoittanut pensaikot tietäjillä ja hurskailla

-rukoilijoilla.

-

-Voi, hyvät yksinkertaiset ihmiset, kuinka suuresti erehdyittekään! Nuo

-hurskaat eleet kätkevät julmurin, nuo rukoukseen kohotetut kädet

-ovat hirveitä ryöväyskojeita, ne eivät nypi rukousnauhan helmiä,

-vaan hävittävät perinpohjin kaiken, mikä tulee niiden kantamiin.

-Rukoilijasirkka on poikkeus kasviravintoa käyttävistä suorasiipisistä,

-se syö yksinomaan eläimellistä riistaa. Se on rauhallisten

-hyönteisten joukossa tiikeri, väijyvä ahma, joka "ottaa päältä"

-tuoreslihasaatavansa. Jos sillä olisi kylliksi voimia, niin sen lihan

-himo, sen julmiksi kehittyneet pyydysaseet tekisivät siitä ketojen

-kauhun. Rukoilija muuttuisi saatanalliseksi verenimijäksi.

-

-Paitsi murha-aseita ei sirkassa ole mitään muuta peloittavaa,

-päinvastoin sen solakka ruumis, ohut rintaosa, vaaleanvihreä väri

-ja pitkät harsosiivet ovat jossakin määrin miellyttäviä. Sillä ei ole

-saksimaisesti liikkuvia, raatelevia leukoja, vaan pieni, suippo,

-nokanmuotoinen kuono. Pään liittää keskiruumiiseen taipuvainen

-kaula, joten pää voi kiertyä kuin navan ympäri, kääntyä oikealle ja

-vasemmalle, painua ja kohota. Hyönteisistä vain rukoilijasirkka voi

-suunnata katseensa jollekin erityiselle taholle, se tarkastelee ja

-tutkii, sillä on melkein ilmeitä.

-

-Suuri on ero rauhalliselta näyttävän muun ruumiin ja murha-aseiksi

-muodostuneitten eturaajojen välillä. Ensimäinen keskiruumiin rengas,

-jossa pyyntijalat ovat kiinni, on erinomaisen pitkä ja vahva. Sen

-lihaksien tehtävänä on ojentaa eturaajat, jotka eivät odota saalista,

-vaan hakevat sen. Nämä pyydystyskojeet ovat hiukan koristellutkin.

-Rintapuolella, lonkan juuressa on kaunis, valkopisteinen musta täplä,

-ja muutama rivi pieniä helmiä lisää koristusta.

-

-Eturuumista pitemmän ja litteänkäämimäisen reiden alareunassa

-on kaksi riviä teräviä piikkejä. Sisärivin piikit, luvultansa

-noin kaksitoista, ovat vuorotellen mustia ja pitkiä, vihreitä ja

-lyhyitä. Tämä eripituisuus tekee aseet vaikuttavimmiksi. Ulkorivi on

-yksinkertaisempi, siinä on vain neljä hammasta. Näiden rivien takana

-on vielä kolme okaa, jotka ovat kaikista pisimmät. Reisi on, lyhyesti

-sanoen, kuin saha, jonka hampaat ovat kahdessa kourun eroittamassa

-rivissä, ja tuohon välikouruun kääntyy sääri kuten taskuveitsen terä

-päähänsä.

-

-Sääressä on niinikään kaksiteräinen saha, jonka hampaat ovat pienempiä,

-lukuisampia ja tiheämmässä kuin reiden sahassa. Sääri on hyvin

-liikkuva, ja sen päässä on iso, sirpinmuotoinen koukku, niin

-teräväkärkinen kuin neula. Useasti on sattunut, että kun vain toinen

-käteni on ollut vapaa ja olen sillä ottanut kiinni sirkan, on se

-näpistänyt niin kovasti, että minun on täytynyt pyytää toisia

-irroittamaan itsepäinen elukka sormestani.

-

-Levätessään pitää sirkka näitä näköään viattomia aseita

-kokoonkäännettyinä ja rintaa vasten painettuina. Silloin se onkin kuin

-rukoileva hyönteinen ja se asento on sille nimenkin antanut. Mutta kun

-saalis tulee lähelle, on rukous lopussa. Sirkka ojentaa äkkiä

-eturaajansa kolme pitkää osaa, joten päässä oleva koukku ulottuu kauas.

-Koukulla se lävistää otuksen ja vetää sen molempien sahojen väliin.

-Pihdit puristuvat kuten kyynärvarsi olkavartta vasten, ja neljän

-hammasrivin väliin joutunut hepokatti, heinäsirkka, vieläpä

-vahvemmatkin hyönteiset ovat ehdottomasti hukassa. Ei epätoivoinen

-rimpuileminen eikä potkiminen voi niitä enää päästää irti näistä

-hirmuaseista.

-

-Luonnossa on tarkka havaintojen teko rukoilijasirkan elintavoista

-mahdoton, mutta sen vankina pitäminen ei ole vaikea. Se on hyvin

-tyytyväinen elämäänsä häkissä, jos se vain saa tarpeeksi ravintoa.

-Jos sille antaa vaihtelevaa ruokaa ja joka päivä uutta, niin

-pensaikosta muuttaminen ei ollenkaan sitä vahingoita.

-

-Häkkeinä minulla on tusina metalliverkkokupuja, joista jokainen on

-hiekkalaatikossa. Kuiva ajuruohokimppu ja kiviliuska ovat ainoana

-kalustona. Kaikki nämä majat ovat laboratorioni suurella pöydällä,

-johon aurinko paistaa suurimman osan päivää. Toiset vangit ovat

-yksitellen, toisia useampia kussakin häkissä.

-

-Elokuun loppupuolella alkaa nähdä hyönteisiä kuloutuneessa heinikossa

-ja pensastoissa teiden varsilla. Naaraat, joiden takaruumis on jo

-paksuna, tulevat päivä päivältä yleisemmiksi. Niiden hoikat

-koirastoverit ovat sen sijaan jokseenkin harvinaisia, ja minulla on

-usein täysi työ hankkiessani naaraille pareja, sillä näillä kääpiöillä

-on suuri ja surullinen menekki häkeissä. Jättäkäämme kuitenkin nämä

-kuvaukset tuonnemmaksi ja puhukaamme naaraasta.

-

-Rukoilijasirkkanaaraat ovat oikeita suursyömärejä, siksi niiden

-elättäminen kuukausimääriä ei ole suinkaan helppoa. Melkein joka

-päivä on muonavarasto uudistettava, sillä suurin osa on jonkun

-maistiaispalan jälkeen halveksien heitetty syrjään. Luulen, että

-sirkka on tarkempi synnyinpensaikossaan ja syö siellä, jollei riistaa

-ole runsaasti, kaikki kiinnisaamansa. Mutta minun häkissäni se on

-tuhlaavampi, usein se pudottaa ja hylkää muutaman suupalan syötyään

-hyvän otuksen. Siihen näyttää olevan syynä ikävä vankeudessa.

-

-Jaksaakseni täyttää nämä herkuttelun vaatimukset on

-minun turvauduttava apulaisiin. Pari, kolme naapurieni pikku

-tyhjäntoimittajaa keräilee joka aamu ja ilta, voileipä tai

-meloniviipale palkkionaan, heinäsirkkoja ja hepokatteja nurmikoilta,

-ja minä puolestani teen joka viikko haaveineni retken voidakseni

-tarjota ruokavierailleni erikoista riistaa.

-

-Näiden valiopalojen tarkoituksena on osoittaa, miten pitkälle

-rukoilijasirkan rohkeus ja voima riittää. Valikoimaan kuuluu syöjäänsä

-suurempi tuhkanharmaa matkasirkka (Pachytylus cinerascens Fab.);

-valko-otsainen hepokatti (Decticus albifrons Fab.), jonka leuat ovat

-niin vahvat, että saa varoa sormiaan; omituinen nokkasirkka (Tryxalis)

-piippolakki päässä ja viinihepokatti (Ephippigera), viulunkitkuttaja,

-joka kantaa sapeliaan pönkkämahansa alla. Tähän riistalajitelmaan

-lisättäköön vielä kaksi hirmua: silkkiristihämähäkki, jonka takaruumis

-on kiekonlitteä, ja tavallinen pullearuumiinen ristihämähäkki.

-

-Tuskin on epäilemistäkään, että rukoilijasirkka vapaudessaanko uskaltaa

-tarttua näihin vastustajiin, koska olen sen häkissä nähnyt rohkeasti

-hyökkäävän kiinni kaikkeen, mitä sille annan. Näiden vaaralliseen

-metsästykseen ei sirkka ryhdy yhtäkkiä, vaan sen täytyy vähitellen

-totuttautua. Näyttää kuitenkin siltä, että sirkka verrattain harvoin

-käy käsiksi tämmöisiin otuksiin, usein erehdyksessä, jota se kai saa

-jälestäpäin katua.

-

-Tavallisemmin joutuvat pyyntijalkojen pihteihin sirkat, perhot,

-sudenkorennot, suuret kärpäset, kimalaiset ja pienemmät hyönteiset,

-mutta häkissäni se ei koskaan pakene vaarallisempiakaan otuksia.

-Ennemmin tai myöhemmin joutuvat hämähäkki, matka- ja nokkasirkka sekä

-hepokattikin tuon hurjan metsästäjättären sahojen väliin, niiden

-piikkien ja koukkujen puhkomina. Tämmöinen kaksintaistelu on kertomisen

-arvoinen.

-

-Nähdessään ison matkasirkan huolettomana lähenevän pitkin häkin

-verkkoa rukoilijasirkka vetäikse kouristuksen tapaan kokoon pelkoa

-herättävään asentoon. Sähköisku ei voisi tapahtua nopeammin kuin

-tämä asennon vaihdos. Ilmekin on sillä niin uhkaava, että vasta-alkava

-havainnontekijä tästä kaikesta säikähtyneenä tempaa äkkiä kätensä

-pois. Sirkan peitinsiivet aukenevat ja kääntyvät viistoon sivulle,

-lenninsiivet leviävät ja pingoittuvat selkäpuolelle kuin kaksi

-laajaa purjetta. Takaruumiin pää kiertyy kokoon, ojentuu taas ja

-painuu velttona alas. Nämä liikkeet ovat niin äkillisiä, että syntyy

-jonkinlainen suhahdus: puf, puf, joka muistuttaa koiraskalkkunan

-pyrstösulkien ääntä kiima-aikana tai säikähtyneen tarhakäärmeen

-suhinaa.

-

-Seisten ylpeänä neljällä takimaisella jalallaan sirkka nostaa pitkän

-takaruumiinsa melkein pystysuoraksi. Raatelujalat ovat tähän saakka

-olleet kokoon taivutettuina ja rintaa vasten painettuina, nyt ne

-aukenevat pitkäksi pituuttaan, ojentautuvat eteen ristiin, joten

-rinnan alla piilossa olevat sotakoristeet, helmirivit ja valkopisteinen

-musta täplä paljastuvat Näitä kalleuksiaan ei sirkka näytä ennenkuin

-silloin, kun se tekeytyy taistelua varten pelättävän ja hirmuisen

-näköiseksi.

-

-Tässä kummallisessa asennossaan liikkumattomana vahtii Mantis nyt

-heinäsirkkaa katse siihen suunnattuna, pää hiukan kallistuen aina

-sen mukaan miten saalis muuttaa paikkaansa. Tämän ilmeen tarkoitus on

-selvä: rukoilijasirkka tahtoo peloitella, hervaista kauhulla vahvan

-otuksen, joka lamauttamatta olisi liian vaarallinen.

-

-Onnistuuko se siinä? Ei kukaan tiedä, mitä ajatuksia liikkuu

-hepokatin kiiltävässä päänupussa tai matkasirkan pitkulaisen naaman

-takana. Meidän silmämme ei voi huomata mitään mielenliikutusta niiden

-muuttumattoman naamion alla. Kuitenkin aavistanee uhattu hyönteinen

-vaaran. Se näkee edessään kuvatuksen nousevan pystyyn, koukut

-ilmassa, taisteluun valmiina; se tuntee olevansa kuoleman kanssa

-silmätyksin, mutta ei pakene, sillä sillä on vielä aikaa tarpeeksi.

-Tuo, joka voisi helposti loikata kauas, paeta pihtejä, tuo

-vahvareisinen hyppyri jää hölmönä paikoilleen, vieläpä hitaasti

-lähestyykin.

-

-Sanotaan, että pikku linnut herpoutuvat nähdessään käärmeen avoimen

-kidan, kivettyvät matelijan katseesta ja antautuvat kiinni lentoon

-kykenemättöminä. Samoin käy hyvin usein heinäsirkallekin jouduttuaan

-lumoojan eteen. Molemmat koukkuharat tarttuvat siihen, kynnet sen

-lävistävät, kaksiteräiset sahat sulkeutuvat ja piikit tunkeutuvat sen

-ruumiiseen. Turhaan onneton vastustaa, sen leuat haukkovat tyhjää, sen

-koivet epätoivoisesti pieksävät ilmaa. Sen täytyy antautua. Mantis

-laskee siipensä, sotalippunsa kokoon, ottaa tavallisen asentonsa, ja

-ateria alkaa.

-

-Kun rukoilija hyökkää nokkasirkan kimppuun, joka ei ole niin

-vaarallinen vastustaja kuin matkasirkka tai hepokatti, ei sen

-kummitusasento ole niin kauan kestävä. Usein riittää jo koukkuharojen

-heitto yksinkin. Se riittää myös hämähäkkimetsästyksellä. Sirkka

-ottaa hämähäkin poikittain pihteihinsä eikä pelkää sen myrkyllisiä

-leukoja. Pyydystäessään pieniä heinäsirkkoja, jotka ovat rukoilijan

-jokapäiväistä ruokaa niin häkissä kuin vapaudessakin, se harvoin

-käyttää peloituskeinoja, tavallisesti se sieppaa saaliinsa muitta

-mutkitta, heti kun se on tullut ylettyville.

-

-Jos kiinniotettava eläin voi vakavasti vastustaa, asettuu

-rukoilijasirkka asentoon, joka pelästyttää ja lumoaa sen, niin että

-sirkka saa sen varmasti siepatuksi ja koukuillaan keihästetyksi.

-

-Rukoilijasirkan kummallisessa asennossa on siivillä hyvin suuri

-merkitys. Ne ovat leveät, ulkoreuna vihreä, mutta muutoin värittömät ja

-läpinäkyvät. Niiden monet suonet kulkevat viuhkamaisesti säteillen

-pitkittäin siiven tyvestä kärkeen. Toiset, hienommat suonet ovat

-poikittaisia. Ne leikkaavat edellisiä kohtisuorasti ja muodostavat

-niiden kanssa verkkomaisia silmukkoja. Uhka-asennossa ovat siivet

-levällään, pystyyn nostettuina, vieri-vieretysten melkein

-toisissaan kiinni kuten päiväperhosten siivet perhosten levätessä.

-Siipien väliin kohoaa äkkiä takaruumiin kiertynyt pää. Takaruumiin

-hankautumisesta siipisuoniin syntyy se ääni, jota vertasin pelästyneen

-tarhakäärmeen suhahdukseen. Saman äänen saa aikaan, jos vetää

-nopeasti sormensa kynttä levitetyn siiven pintaa pitkin.

-

-Rukoilijasirkan pienet, hoikat koiraat tarvitsevat välttämättä

-siipiä, sillä niiden täytyy paritellakseen kulkea pensaasta toimeen.

-Niiden siivet ovatkin hyvin kehittyneet ja voivat lennättää eläimen

-tarpeellisen kauas, s.o. neljä tai viisi askelta. Nuo hennot

-poikaparat ovat hyvin kohtuullisia ja tyytyvät muutamaan laihaan

-heinäsirkkaan. Ne eivät käytä naaraan kummitustapoja, jotka niille

-vaatimattomille metsästäjille ovat tarpeettomia. Sitä vastoin ei aluksi

-käsitä, miksi munien kypsyessä suunnattomasti turpoavalla naaraalla on

-siivet. Se kiipeilee ja juoksee, mutta ei koskaan lennä, sillä siihen

-sen pyylevyys tekee sen liian raskaaksi. Miksi sillä sitten on siivet

-ja vielä niin tavattoman isot?

-

-Erään toisen lähisukulaisen, _värittömän rukoilijasirkan_ (Ameles

-decolor Charp.) koiraalla on siivet, mutta paksuruumiisella naaraalla

-vain siiven tyngät. Ovatko Mantis religiosan siivet tarpeettomat tai

-tarkoituksettomat? Eipä suinkaan. Mantis pyydystää suuria otuksia,

-jotka voisivat olla sille vaarallisia, ellei se niitä säikäyttäen

-lamauttaisi, ja siinä juuri on äkkiä levitetyillä siivillä tärkeä osa.

-Pieni Ameles ei tarvitse tarttua tämmöiseen sotaviekkauteen, sillä se

-metsästää vain heikkoja otuksia, hyttysiä ja pieniä sirkkoja.

-

-Hämmästyksekseni näin rukoilijasirkan kerran, muutamien

-paastoamispäivien jälkeen nälkäisenä kuin suden, syövän itsensä

-kokoisen tai isomman matkasirkan aivan siipiä myöten. Tämän

-jättiläisotuksen järsimiseen kului kaksi tuntia. Semmoinen ylensyöminen

-on kuitenkin harvinaista. Vain kaksi kertaa olen nähnyt niin

-tapahtuvan aina kummastellen, miten tuo ahmatti sai suoliinsa sopimaan

-semmoisen ravintomäärän ja miten se kumosi selviön, että sisältö on

-pienempi kuin astia.

-

-Rukoilijasirkan tavalliseen ruokalistaan häkissä kuuluu erimuotoiset

-ja -lajiset ketosirkat, joista se ei jätä jälelle muuta kuin kuivat

-siivet. Jalat, kitininen iholuusto, kaikki ovat kadonneet. Se vie

-takapaistin, saaliin paksut hyppyjalat suuhunsa, maistelee ja pureksii

-niitä nähtävän tyytyväisenä. Siitä lie sirkan pullea reisi yhtä

-hyvä makupala kuin meistä kappale lammasta.

-

-Mantis aloittaa syömisensä saaliin niskasta. Toisella

-raatelujalallaan se pitää keihästettyä otusta keskipaikoilta kiinni

-ja toisella painaa sen päätä, että kaula päältäpäin paljastuu. Tähän

-kitinittömään paikkaan se iskee kuononsa ja pureutuu kiinni. Niskaan

-tulee leveä haava. Kun aivohermosolmut vahingoittuvat, herpoutuvat

-heinäsirkan potkimiset, ja saalis on pian vain eloton raato, josta peto

-saa valita makupalat mielensä mukaan.

-

-

-

-

-Rukoilijasirkan lemmenvehkeet.

-

-

-Mitä me edellisessä luvussa saimme tietää rukoilijasirkan (Mantis

-religiosa L.) elämäntavoista, ei juuri ole sopusoinnussa sen nimen

-kanssa. Rukoilijan otaksuisi olevan hiljaisen, hurskaan ja jumalisen

-hyönteisen, mutta se onkin kannibali, julma kummittelija, joka

-pelästytettyään saaliinsa lamaan, pureksii sen aivot. Mutta tämä ei

-vielä ole kaikista kauheinta. Oman sukunsa kanssa tekemisissä ollen

-on sillä tapoja, jotka ovat vielä julmempia kuin tässä suhteessa

-pahamaineisten hämähäkkien.

-

-Vähentääkseni pöydälläni olevien häkkien lukua, saadakseni sijaa

-riittämään koko eläintarhalleni panen yhteen ja samaan häkkiin useampia

-rukoilijasirkkanaaraita, joskus kymmenkunnan. Tilan vuoksi sopii

-yhdessä asuminen kyllä. Häkki on tarpeeksi avara vangeille, jotka

-raskaan takaruumiinsa takia liikkuvat verrattain vähän. Häkin verkkoon

-tarttuneina ne sulattavat ruokaansa liikkumattomina tai odottavat

-saaliin lähestymistä. Niin ne tekevät vapaudessaankin pensaikossa.

-

-Yhdessäelämisellä on kuitenkin vaaransa. Tiedän, että jos heinät

-loppuvat heinähäkistä, niin rauhalliset aasitkin käyvät potkusille.

-Vähemmän säyseät ruokavieraani voisivat nälkäisinä hyvin pian kiukustua

-ja alkaa tapella keskenään. Siksipä pidänkin häkeissä runsaasti muonaa

-ja tuon joka päivä uusia heinäsirkkoja. Jos kansan kapina syttyy, niin

-ei ainakaan nälänhätä ole siihen syynä.

-

-Aluksi eivät asiat mene ollenkaan hullusti. Kansa elää rauhassa,

-jokainen rukoilijasirkka sieppaa ja jyrsii, mitä liikkuu sen

-lähettyvillä, eikä rakenna riitaa naapuriensa kanssa. Mutta

-sovinnollisuuden aika on lyhyt. Naaraan ruumis paksunee, munasarjoissa

-kypsyy munajonot, ja munimisaika lähestyy. Mustasukkaisuuden

-puuskia puhkeaa, vaikkei ole saapuvilla yhtään ainoaa koirasta, joka

-voisi naaraita kiihoittaa. Munarauhasen toiminta myllertää koko

-väestön ja kiihoittaa syömään toisiansa. Syntyy hälinä, kahakka ja

-kannibalijuhlat. Taas otetaan uhka-asentoja, suhistetaan siipiä ja

-ojennetaan koukkuharat ilmaan. Nämä vihaiset mielenosoitukset eivät ole

-uhkaavampia heinäsirkkaa ja hepokattia vastaan.

-

-Ilman huomaamaani syytä asettuu kaksi naapurusta äkkiä sota-asentoon.

-Ne kääntelevät päätään oikealle ja vasemmalle yllyttääkseen toisiaan

-taisteluun, ne heittävät toisiinsa halveksivia silmäyksiä.

-Takaruumiin hankauksesta siipiä vasten syntynyt puf, puf on merkkinä

-hyökkäykseen. Jos kaksintaistelu päättyy ensimäiseen naarmuun eikä

-jätä vakavampia seurauksia, niin avautuvat pyyntijalkojen pihdit kuten

-kirjan lehdet ja laskeutuvat eturuumiin sivuille. Se on mahtava asento,

-mutta ei niin julma kuin kamppailtaessa elämästä ja kuolemasta.

-

-Sitten työntyy toinen koukkuhara nopeasti eteen keihästääkseen

-vastustajan sekä vetäytyy yhtä nopeasti takaisin kätköönsä. Vastustaja

-tekee vastaiskun. Kaksi kissaa lyödessään käpälillään toisiaan korvalle

-tekee samanlaisia miekkailuharjoituksia. Jos toisen pehmeälle

-vatsalle kihoaa pisara verta, joskus haavan syntymättäkin, tunnustaa

-se tulleensa voitetuksi ja vetäytyy pois. Toinen laskee kokoon

-sotalippunsa, siipensä, ja alkaa näennäisesti tyynenä tuumia

-heinäsirkkametsästystä, vaikka on kuitenkin aina taisteluun valmiina.

-

-Useimmiten on tappelun loppu surullisempi. Silloin otetaan armotta

-kaksintaisteluasennot. Raatelujalat aukenevat ja ojentuvat ilmaan.

-Onneton silloin voitettu. Toinen puristaa sen pihteihinsä ja ryhtyy

-heti ruokailemaan alkaen tietysti niskasta. Inhoittava syöminen

-tapahtuu yhtä suurella mielihyvällä kuin heinäsirkan nakertelu.

-Aterioitsija nauttii sisartaan kuten luvallista riistaa konsanaankin,

-eikä kukaan lähimäisistä pane vastalausetta, sillä ne toivovat

-saavansa tehdä samoin ensimäisen hyvän tilaisuuden sattuessa.

-

-Huh, noita hirveitä elukoita! Sanotaan, etteivät sudetkaan syö

-toisiaan, mutta rukoilijasirkat eivät ole niin turhantarkkoja. Ne

-laittavat herkut naapureistaan, vaikka häkissä on yllin kyllin niiden

-mieliriistaa, heinäsirkkoja.

-

-Kantavat naaraat voivat harhautua haluissaan vieläkin

-vastenmielisempiin tekoihin. Seuratkaammepa parittelua.

-Ehkäistäkseni eripuraisuutta liian monilukuisessa seurueessa suljen

-kunkin parin omaan häkkiinsä, niin ettei niiden häitä voi syrjäiset

-häiritä. Muonitustakaan ei saa unohtaa, jottei nälkää voisi syyttää

-seuraavista tapahtumista.

-

-On elokuun loppu käsissä. Koiras, laiha rakastaja, pitää hetkeä

-otollisena. Se iskee silmää hyvinvoivalle kumppanilleen, se kääntää

-päänsä sen puoleen, taivuttaa kaulaansa ja nostaa eturuumiinsa pystyyn.

-Sen pienessä, kaidassa naamassa on melkein intohimoinen ilme.

-Tässä asennossa, liikkumatta; se katselee kauan toivottuaan. Tämä

-pysyy paikoillaan välinpitämättömänä. Nyt on rakastaja saanut

-myöntymisen merkin, merkin, jonka salaisuutta minä en tunne. Se

-lähestyy. Äkkiä se levittää värisevät siipensä. Semmoinen on

-rukoilijasirkan rakkaudentunnustus. Heiveröinen koiras hyppää nyt

-naaraan selkään ja tarttuu siihen kiinni niin lujasti kuin voi. Nämä

-alkuvalmistukset ovat hyvin pitkälliset ja itse parittelukin kestää

-viisi, kuusi tuntia.

-

-Parittelevat pysyvät koko ajan liikkumatta, muuten ei menoissa

-ole mitään erikoisen huomattavaa. Lopulta puolisot eroavat, mutta

-yhtyvät pian uudestaan ja vielä läheisemmin. Jos kaunotar rakastaa

-koiraspoloista siksi, että koiras elävöittää sen munasarjoja, niin se

-rakastaa myös siksi, että se saa siitä herkullisen aterian. Jo samana

-päivänä tai viimeistään seuraavana hyökkää naaras toveriinsa kiinni,

-ensiksi tietysti totuttuun tapaansa sen niskaan, ja syö sen sitten

-järjestelmällisesti pikku paloissa, ettei jää jälelle muuta

-kuin siivet. Tämä ei ole enää haareminaisen mustasukkaisuutta, vaan

-turmeltuneen lihan himoa.

-

-Olin utelias tietämään, miten jo hedelmöitetty naaras ottaisi vastaan

-toisen koiraan. Tutkimusteni tuloksena on häpeällinen juttu. Useimmissa

-tapauksissa ei naaras ollut kyllästynyt syleilyihin eikä aviollisiin

-menoihin. Jonkun lepohetken kuluttua lyhyemmän tai pitemmän,

-ja olivatpa munat jo munitut tai munimatta suostuu se toiseen

-koiraaseen ja syö sen lopuksi kuten ensimäisenkin. Kolmas koiras,

-täytettyään tehtävänsä, katoaa samaa tietä, neljännellä on sama

-kohtalo. Kahden viikon ajalla näin saman naaraan käyttävän seitsemän

-koirasta. Kaikille se antautui, mutta kaikkien oli maksettava

-häänautintonsa hengellään.

-

-Tämmöiset orgiat ovat tavallisia, mutta on poikkeuksiakin. Etenkin

-kuumina ja sähköisinä päivinä ne ovat yleisenä sääntönä. Semmoisina

-aikoina on rukoilijasirkkanaaraillakin "hermonsa". Suurijoukkoisissa

-häkeissä syövät naaraat silloin toisiaan enemmän kuin tavallisesti,

-ja yhden parin häkeissä pidetään koirasta useammin kuin muulloin

-tavallisen riistan veroisena.

-

-Näiden aviollisten julmuuksien selitykseksi tahtoisin sanoa, ettei

-sirkka vapaudessaan siten menettele. Siellä on koiraalla tehtyään

-velvollisuutensa aikaa pötkiä tiehensä, paeta tuota hirveää ämmää,

-mutta minun häkissäni se voi siirtää loppukohtalonsa korkeintain

-seuraavaan päivään.

-

-Kun en ole sattunut milloinkaan näkemään vapaudessaan elävien

-rukoilijasirkkojen rakasteluja, enkä tiedä, mitä pensaikossa todella

-tapahtuu, siksi voin vain vedota vankeina elävien sirkkojen tapoihin.

-Häkissä on niillä kyllä tarpeeksi aurinkoa, runsaasti ruokaa ja

-hyvästi tilaa, eikä niitä näytä koti-ikäväkään vaivaavan, joten ne kai

-säännöllisissä olosuhteissa tekisivät samoin kuin vankeudessakin.

-

-No niin. Aioin sirkkoja puolustaa, mutta puolustukseni jää siihen,

-että vapaudessa on koiraalla aikaa paeta.

-

-Kerran minua hämmästytti eräs kamala pariskunta. Tapaus on seuraava.

-Koiras on täyttämässä elämänsä tehtäviä ja pitää lujasti kiinni

-naaraasta, mutta sillä onnettomalla ei ole päätä, ei kaulaa, tuskin

-eturuumistakaan. Naaras sitävastoin, pää olan yli kääntyneenä,

-jatkaa hyvin levollisena suloisen rakastettunsa tähteitten nakertelua.

-Siitä huolimatta on tuo maskulininen tynkä, tiukasti kiinni

-takertuneena, täydessä toimessa!

-

-Rakkaus on kuolemaa voimakkaampi, sanotaan. Aivan kirjaimellisesti

-käsitettynä ei tämä mietelmä tulle koskaan tämän loistavammin

-todistetuksi. Päätön, puoleksi syöty raato koettaa antaa elämää

-uusille sukupolville. Se ei päästä naarasta, ennenkuin naaras on

-repinyt sen takaruumiin, jossa sukupuolielimet ovat.

-

-Voi jossakin määrin käsittää, että naaras, joka ei ole liian

-turhantarkka tunneasioissa, syö rakastettunsa häiden jälkeen,

-jolloin rakkaasta ei ole enää muuta hyötyä, mutta että se järsii sitä

-yhdynnän aikana, se voittaa kaiken, mitä julminkaan mielikuvitus voi

-haaveilla. Minä olen nähnyt siten tapahtuvan, nähnyt sen omin silmin,

-enkä ole vielä toipunut hämmästyksestäni. Voisiko koiras puolustautua

-tai paeta naarasta juuri parittelemisen kestäessä? Eihän toki.

-

-Rukoilijasirkan rakkaus on siis varsin surullista, ehkäpä vielä

-surullisempaa kuin hämähäkin. Tunnustan kyllä, että vankilan ahtaus

-edistää koirasten murhaamista, mutta syy tähän teurastukseen on

-toinen.

-

-Ehkäpä se on muisto geologisilta ajoilta, kivihiilikaudelta, jolloin

-hyönteinen kehittyi niin luonnottoman kiimaiseksi. Suorasiipiset,

-joihin rukoilijasirkkakin kuuluu, ovat hyönteismaailman esikoisia.

-Kömpelöinä ne harhailivat puusaniaismetsissä, ja vaillinainen oli

-niiden muodonvaihdos kuten vielä nytkin. Silloin oli niiden valta-aika,

-silloin, kun ei vielä ollut hyönteisiä, joiden muodonvaihdos olisi

-ollut täydellinen, ei ollut perhosia, ei kovakuoriaisia, ei kärpäsiä

-eikä kimalaisia. Tavat eivät olleet lempeät siihen aikaan, jolloin raju

-intohimo pakoitti hävittämään, että luotaisiin uutta. Rukoilijasirkat,

-muinoisten hyönteiskummitusten vähäiset jälkeläiset, jatkavat kai

-senaikaisia rakastelumenoja.

-

-Muidenkin rukoilijasirkkojen heimoon kuuluvien lajien naaraat syövät

-koiraitaan. Pieni _väritön rukoilijasirkkakin_ (Ameles decolor

-Charp), joka on vankeudessa niin kiltti ja rauhallinen eikä koskaan

-rakenna riitaa naapuriensa kanssa, vaikka niitä on runsaasti häkissä,

-sekin sieppaa koiraansa kiinni ja syö sen yhtä julmasti kuin Mantis

-religiosa. Koettelen retkilläni hankkia naaraille välttämättömän

-tarpeellisia seuralaisia, mutta tuskin olen ehtinyt pistää laihan,

-siivekkään koiraan häkkiin, kun joku naaras sen sieppaa ja syö, naaras,

-joka ei enää tarvitse sen apua. Kun munarauhaset ovat tyydytetyt,

-kammovat molempien lajien naaraat koiraita tai pikemminkin ne pitävät

-niitä vain erinomaisina riistapaloina.

-

-

-

-

-Kaskaan laulu.

-

-Cicada plebeja Scop.

-

-

-Kotiseudullani Sérignanissa on viisi lajia laulukaskaita, joista

-yleisimmät ovat tavallinen laulukaskas (Cicada plebeja Scop.) ja

-saarnilaulukaskas (Cicada plebeja fraxini). Suurin on tavallinen

-laulukaskas, jonka soittokoneesta teen ensiksi selkoa.

-

-Koiraan keskiruumiin alapuolella, juuri viimeisen jalkaparin takana on

-kaksi puolipyöreää levyä, joista oikealla oleva peittää hiukan vasenta.

-Ne ovat luukut, katteet, sanalla sanoen, soittokoneen kannet.

-Jos niitä kohottaa, näkee niiden alla kaksi laajaa lokeroa, toisen

-oikealla, toisen vasemmalla. Provencelaiset sanovat niitä kappeleiksi

-(_li capello_) ja molempia yhteisesti kirkoksi (_la glèiso_).

-Etuosassa sulkee ne hieno, pehmeä ja kermankeltainen kalvo, takaosassa

-kuiva kelmu, joka välkkyy kuin saippuakupla sateenkaarenvärisenä.

-Sitä provencelaiset kutsuvat peiliksi (_mirau_).

-

-Kirkkoa, peiliä ja kansia pitää kansa äänielimenä. Laulajasta, jolta

-loppuu ilma keuhkoista, sanotaan, että hänellä on "särkynyt peili" (_a

-li mirau creba_). Äänioppi väittää tämän kansan luulon vääräksi. Voi

-rikkoa peilin, nostaa kannen syrjään leikkaamalla sen saksilla, repiä

-etukalvon, mutta nämä silpomiset eivät saa kaskaan laulua taukoamaan,

-ne vain muuttavat sitä, heikentävät hiukan. Kappelit ovat kumun

-vahvistajia. Ne eivät synnytä ääntä, vaan tekevät sen voimakkaammaksi,

-ne muuttavat sen sitä mukaa kuin ikkunan luukut ovat auki tai kiinni.

-

-Oikeaa ääntä synnyttävää elintä on vasta-alkajan vaikea löytää.

-Molempien kappelien ulkosivulla, vatsan ja selän yhtymäpaikassa

-on vahvaseinäinen ilmareikä, joka peittyy kansien alle. Sitä

-kutsumme ikkunaksi. Tästä reiästä vie käytävä kaikukammioon, joka

-on syvemmällä kuin kappeli. Juuri siinä paikassa, missä takasiivet

-liittyvät keskiruumiiseen on matala, musta kohopaikka, joka eroittautuu

-väriltään muun ruumiin hopeanvalkoisesta untuvasta. Se on kaikukammion

-ulkoseinä.

-

-Jos sen halkaisee, niin paljastuu soittolaite, symbali. Se on pieni,

-kuiva, valkoinen kalvo, pitkänpyöreä ja ulospäin kupera, sen päästä

-toiseen, pitemmän halkaisijan suuntaan kulkee kimpussa kolme, neljä

-suonta, jotka tekevät kalvon kimmoiseksi ja ympäröiden kehyksenä

-vahvistavat sitä. Kun kalvo painuu ja joustavien suonien vaikutuksesta

-kimmoaa takaisin, niin tämä edestakainen väräjöiminen synnyttää

-sirisevän äänen.

-

-Mutta mikä painaa tuota kuperaa kalvoa sisäänpäin? Kirkossa on kaksi

-paksua, vaaleankeltaista lihaskimppua, jotka yhtyvät V:n muotoiseksi

-ja joiden yhdistymiskohta on kiinni hyönteisen ruumiin keskipalkoilla.

-Molemmat kimput aivan kuin katkeavat V:n sorkkien päässä ja siitä

-lähtee lyhyt, ohut jänne, joka kiinnittyy symbaliin. Semmoinen on

-soittokoneen yksinkertainen rakenne. Molemmat lihakset supistuvat ja

-herpoutuvat, lyhenevät ja pitenevät, vetävät kalvon sisäänpäin ja

-antavat perää, jolloin suonet sen kimmauttavat takaisin alkuperäiseen

-asentoonsa. Niin joutuu kalvo väräjämään.

-

-Äänilokerojen, kirkon, kannet ovat liikkumattomia, mutta kaskaan

-takaruumis, painuen ja kohoten, sulkee ja avaa kirkon. Kun takaruumis

-painuu, heikkenee ääni ja kun se kohoo, soi laulu täyteläisenä.

-

-Kuumalla, tyynellä säällä keskipäivän aikana on kaskaan laulu

-jaksottaista. Mutta viileinä iltahetkinä laulaa kaskas miltei yhtä

-mittaa, vain hiukan heikentäen ja vahvistaen ääntään. Kuuden tai

-seitsemän aikaan aamulla kuuluu ensimäiset sävelet, ja soitantoa

-jatkuu koko päivä aina auringon laskuun, noin kello kahdeksaan. Jos

-taivas on pilvessä ja tuuli kylmä, ei kaskas laula, vaan vaieten

-odottaa kaunista ilmaa.

-

-Toinen alussa mainittu laji, saarnilaulukaskas on puolta pienempi kuin

-tavallinen kaskas. Sillä on täällä nimenä "Cacan", jonka se on saanut

-äänestään. Se on heikompi ja varovampi kuin tavallinen kaskas. Laulu

-on äänekästä, raakaa can-can-can'ia, yhtäjaksoista, paussitonta.

-Se on yksitoikkoista, vihlovaa ja hyvin vastenmielistä, etenkin

-kun orkesteriin kuuluu muutamia satoja soittoniekkoja, kuten minun

-platanieni lehvistöissä on mätäkuulla. Tämä tuskastuttava konsertti

-ei toki ala niin aikaisin eikä kestä niin myöhään kuin tavallisen

-kaskaan laulaminen.

-

-Saarnilaulukaskaan äänensynnyttämiselimet ovat pääasiassa samanlaiset

-kuin tavallisen laulukaskaankin. Suurin ero on siinä, että sen

-takaruumiin vatsapuolisko on melkein tyhjä kumuontelo, joka jatkuu

-vielä keskiruumiiseenkin. Hyönteisen täytyy olla intohimoinen

-laulun ystävä, kun on tyhjentänyt vatsansa ja rintansakin saadakseen

-niistä pelilaatikon. Kumuontelo on työntänyt muut elimet,

-ruuansulatuskanavan ja sukupuolielimet, hyvin ahtaalle. Laulu on

-pääasia ja muut syrjäseikkoja.

-

-Onpa onni, ettei saarnikaskas seuraa kehitysopin kannattajien neuvoja.

-Jos se sukupolvesta toiseen yhä innokkaammin askel askelelta kehittäisi

-takaruumiinsa kumuonteloa, tulisi siitä tyhjä kuin paperitötterö,

-ja Provencesta katoaisi koko cacan-asutus.

-

-Mutta miksi kaskaat laulavat, mitä varten pitävät semmoista melua?

-Siihen vastataan: koiraat siten kutsuvat naaraita, se on rakastuneen

-kaskaan kantaatti.

-

-Tahdonpa hiukan tarkastaa tätä, muutoin niin luonnollista vastausta.

-

-Noin kolmekymmentä vuotta sitten tuppautuivat laulukaskas ja sen

-pienempi toveri Cacan minun seuraani Joka kesä parin kuukauden ajan

-olivat ne alati silmissäni ja korvissani Vaikken niitä kuuntelekaan

-mielelläni, niin tarkastelen kyllä innokkaasti. Näen niitä rivittäin

-platanin sileällä kuorella päät puun latvaan päin, molempia

-sukupuolia sekaisin, jokainen parin tuuman piiassa toisestaan.

-

-Kuoreen pistetyllä imukärsällään juovat ne yhtämittaa puun nesteitä.

-Sitä mukaa kuin aurinko kääntyy ja varjo siirtyy, kiertävät ne puun

-oksaa syrjittäin kulkien ja pysytteleytyvät aina valoisalla, lämpimällä

-puolella. Laulu kaikuu keskeytymättä olipa hyönteisen imutorvi

-toiminnassa, tai olivatpa kaskaat paikkaansa muuttamassa.

-

-Onko tämä ainainen laulu intohimoista kutsumista? Epäilen. Molemmat

-sukupuolet ovat siinä vieretyksin, ja eihän huudeta kuukausimääriä

-sitä, jota voi tuupata kyynärpäällään. En näe myös milloinkaan naaraan

-kiiruhtavan soittoniekkojen luokse, vaikka orkesteri soittaisi kuinka

-äänekkäästi tahansa.

-

-Tahtoisiko ehkä koiras laulullaan miellyttää tuota tunteetonta,

-liikuttaa sen mieltä? Yhä epäilen. En näet huomaa naaraissa

-minkäänlaista tyytyväisyyden merkkiä, en mielenliikutusta, niin että ne

-edes kääntäisivät päätään kovimmankaan melun aikana.

-

-Talonpojat, naapurini, sanovat kaskaan laulavan elonleikkuun aikana:

-Sego, sego, sego! (Niitä, niitä, niitä!) muka kehoittaakseen heitä

-työhön. Olimmepa ajatusten tai tähkien niittomiehiä, kaikki olemme

-ihmisiä, joista toiset hankkivat vatsalle ruokaa, toiset henkistä

-ravintoa, sentähden minä ymmärrän heidän tulkintansa ja pidän sitä

-ystävällisen luonnollisuuden ilmauksena.

-

-Toinen epäilykseni syy on seuraava. Keneen ylimalkaan laulu

-vaikuttaa, sillä on tarkat korvat ja ne varoittavat pienenkin äänen

-kuuluessa mahdollisesta vaarasta. Laululinnuilla on erittäin tarkka

-kuulo. Jos lehti liikahtaa, jos ohikulkevat vaihtavat sanan, niin

-linnut vaikenevat ja tarkastelevat levottomina ympärilleen. Kuinka

-kaukana kaskas onkaan semmoisesta tunteesta!

-

-Sillä on tarkka näkö. Sen suuret verkkosilmät huomaavat kaiken, mitä

-sen oikealla tai vasemmalla puolella tapahtuu. Sen kolme päälaella

-olevaa pikkuilmää, pienet rubinikaukoputket, tarkastavat yläilmoja.

-Jos kaskaat näkevät ihmisen tulevan, vaikenevat ne ja pakenevat. Mutta

-jos olemme oksan takana, niin ettei se meitä näe, niin voimme puhella,

-viheltää, paukuttaa käsiämme sitä häiritsemättä. Paljoa pienempi melu

-säikyttäisi linnun, joka ei meitä näe, ja saisi sen lähtemään lentoon,

-mutta kaskas vain jatkaa sirinäänsä. Kerron erään kokeeni.

-

-Lainasin meidän kunnallisen tykistömme, s.o. pienet kanunat, joilla

-ammutaan kylämme suojeluspyhän nimipäivänä. Kanunanlaukaisijasta on

-hauskaa ladata ne kaskaiden kunniaksi ja laukaista ne minun luonani.

-Kanunoita on kaksi, ja ne molemmat ovat ladatut kuin suurta juhlaa

-varten. Ei koskaan ole ketään politista suuruutta tervehditty

-vaalimatkoillaan semmoisella ruutimäärällä. Panen ikkunat auki,

-etteivät ruudut särkyisi. Kanunat ovat oven edessä platanien alla,

-joten eivät oksilla laulavat kaskaat näe, mitä tapahtuu.

-

-Kuusi meitä on kuuntelemassa. Varromme hetkeä, jolloin laulu hiukan

-hiljenee. Jokainen koettaa tarkata, kuinka monta kaskasta on äänessä,

-ja minkälainen on niiden laulun rytmi ja vahvuus. Nyt olemme valmiit

-ja kiinnitämme huomiomme siihen, mitä tapahtuu ilmaorkesterissa. Kanuna

-syttyy, pamahtaa kuin ukkonen...

-

-Mutta ylhäällä ei hämmästytä. Laulavien luku on sama, sama on laulun

-voima ja rytmi. Kuusi kuulijaa todistaa yksimielisesti, että mahtava

-pamaus ei ole vaikuttanut mitään kaskaiden lauluun. Toisen tykin

-laukaisemisesta on sama tulos.

-

-Mitä on sanottava tästä orkesterista, joka ei hämmenny eikä keskeytä

-soittoaan edes kanunalla ammuttaessa? Sitäkö, että kaskaat ovat

-kuurot? En uskalla mennä niin kauaksi päätelmissäni, mutta jos joku

-rohkea sitä väittäisi, niin en voisi millään tavoin hänen väitettään

-kumota, ainakin minun täytyisi myöntää, että kaskaat ovat joka

-tapauksessa sangen kovakorvaisia.

-

-Kun sinisiipinen ketosirkka kitkuttaa paksuja reisiään siipisuonia

-vasten polun hietikolla ihanassa päivänpaisteessa, kun vihreä

-lehtisammakko puiden oksilla puhaltaa kurkkunahkansa pussiksi ja

-kurnuttaa yhtä kovasti kuin saarnilaulukaskas, niin tahtovatko ne

-silloin kutsua poissaolevaa naarastoveriaan? Eivät millään muotoa.

-Sirkan kitkutus on tuskin kuuluvaa, mutta lehtisammakonkin äänekäs

-huuto kaikuu turhaan: toivottu ei tule.

-

-Tarvitseeko hyönteinen näitä raikuvia purkauksia, näitä suulaita

-julistuksia tunnustaakseen rakkauttaan? Jos tutkimme asiaa, niin

-huomaamme pikemminkin, että useimmat lähestyvät toista sukupuolta

-ääneti ja hiljaa. Heinäsirkan viulu, lehtisammakon säkkipilli ja

-laulukaskaan symbali ei minun mielestäni ole muuta varten kuin

-ilmaisemaan eläinten elämäniloa, tuota yleistä riemua, jota

-kaikki olennot kukin tavallaan julistavat.

-

-Jos joku minulle vakuuttaisi, että kaskas soittelee välittämättä

-itse vähääkään äänestään, vain elämänilosta, kuten me tyytyväisinä

-ollen hieromme käsiämme yhteen, niin olisi se minusta riittävä selitys.

-Olisihan mahdollista ja luonnollistakin, että sen soitolla olisi

-toinenkin tarkoitus, tarkoitus, joka kohdistuisi kuuroon naaraaseen,

-mutta se mahdollisuus on toistaiseksi todistamaton.

-

-

-

-

-Skorpionin häät.

-

-Bulbus occitanus Am.

-

-

-Skorpioni on vaitelias piilossa-eläjä, ja kun sen kanssa

-seurusteleminen on kaikkea muuta kuin miellyttävää sen myrkyllisten

-pistojen takia, niin ei tiedetä sen historiasta, ruumiinrakennetta

-lukuunottamatta, juuri mitään. Leikkaajan veitsi on selittänyt sen

-elimistön rakenteen, mutta kenenkään tutkijan päähän ei ole pistänyt --

-mikäli tiedän -- tarkastaa lähemmin sen tapoja. Tapetut, alkoholissa

-säilytetyt ja paloitellut skorpionit tunnetaan perinpohjin, mutta

-elävät, vaistojensa ohjaamina toimivat eläimet ovat syrjäytetyt.

-Ja kuitenkaan ei mikään muu niveljalkaisista paremmin ansaitse

-yksityiskohtiin saakka tarkkaa elämäkertaa. Onhan skorpioni jo

-muinoisista ajoista liikkunut kansan mielikuvituksessa, onhan se

-otettu eläinradan merkkien joukkoon. Pelko on tehnyt jumalat,

-sanoi Lucretius. Pelon jumaloimana on skorpioni saanut kunniapaikan

-etelätaivaan tähdistössä ja meidän almanakkamme mukaan on aurinko

-lokakuussa skorpionin merkissä.

-

-Tavallinen _musta skorpioni_ (Scorpio europaeus L. = Euscorpius

-carpathicus L.) on yleinen Välimeren maissa. Se oleksii pimeissä

-paikoissa lähellä asuntoja, sateisina syyspäivinä se tunkeutuu

-huoneisiinkin, vieläpä joskus peitteen alle vuoteeseen. Mutta tämä

-epämieluisa vieras säikyttää enemmän kuin vahingoittaa. Vaikka se

-ei olekaan harvinainen kotipaikkakunnallani, niin ei se ole saanut

-aikaan minkäänlaisia vakavia seurauksia.

-

-Pelättävämpi on vähemmin tunnettu _Languedoc'in eli

-kenttäskorpioni_ (Bulhus occitanus Am.). Se ei hae asuntojamme, vaan

-pysytteleikse asumattomilla seuduilla, erittäinkin kivikkoisilla,

-auringonpaisteisilla rinteillä. Mustaan skorpioniin verraten on

-se jättiläinen, joka täyskasvuisena on kahdeksan tai yhdeksän

-senttimetriä pitkä. Väriltään se on oljenkeltainen.

-

-Sen häntä, oikeammin eläimen takaruumis, on viisinivelinen muistuttaen

-jossakin määrin helminauhaa. Kuudes, viimeinen nivelrengas on

-rakkomainen. Sen päässä on kova, terävä ja käyrä myrkkykoukku. Kun

-häntä on suoraksi ojennettu, on koukun kärki alaspäin, mutta asetta

-käyttäessä taipuu häntä selän yli eteen ja pisto tapahtuu alhaalta

-ylöspäin. Täten skorpionit aina menettelevät, mutta yleensäkin ovat

-siinä asennossa, pitävät piikkinsä selkäpuolelle käännettynä sekä

-liikkuessaan että levätessään, vain harvoin on ruumis suorana.

-

-Skorpionin jalkamainen toinen leukapari päättyy pihteihin. Ne ovat

-kuten suunosiin kuuluvat kädet ja muistuttavat paljon kravun saksia.

-Niiitä raajoja käyttää skorpioni taistellessaan ja tutkiessaan sille

-outoja esineitä. Liikkuessaan pitää eläin ne eteen ojennettuina,

-sakset avattuina valmiina tarttumaan siihen, mitä tulee vastaan. Jos

-vastaantulija on vihollinen, joka on lävistettävä myrkkytikarilla,

-niin tarttuu se siihen saksillaan, pitää sitä yhdessä paikassa

-sillä aikaa kuin häntä kääntyy selän yli eteen. Jos taas saalis on

-nakerrettava, niin sakset pitävät sitä suun edessä kuten kädet. Mutta

-skorpioni ei koskaan käytä niitä kulkiessaan, ei pysytelläkseen

-tasapainossa eikä kaivaessaan koloja.

-

-Ne työt kuuluvat varsinaisille jaloille, joita on neljä paria.

-Varsinaiset jalat ovat lyhyet, karkeakarvaiset ja päättyvät käyriin

-ja liikkuviin kynsiin, joita vastassa on lyhyt, terävä piikki kuten

-peukalo. Kokonaisuudessaan jalka on erinomainen tarttumaelin, siksipä

-skorpionit voivatkin kulkea ympäri häkkini verkkoa, riippua kauan selkä

-alaspäin ja kiivetä painostaan ja kömpelyydestään huolimatta pitkin

-pystyä seinämuuria.

-

-Jalkojen alapuolella ovat omituiset, vain skorpioneilla tavattavat

-elimet n.s. kammat, jotka ovat saaneet nimensä muodostaan. Niissä on

-nimittäin pitkässä rivissä vierekkäin levyjä, kuten kammassa piitä.

-Anatomit pitävät niitä jonkinlaisina tarttumaeliminä, jotka pitävät

-parittelevia eläimiä toisissaan kiinni.

-

-Voidakseni tehdä havaintoja skorpionien elämästä ja tavoista hankin

-niitä parisenkymmentä suureen lasiseinäiseen puuhäkkiin, jonka pohjalle

-panen kattotiiliä niille lymypaikoiksi.

-

-Huhtikuussa pääskysen palaamisaikana ja ensimäisten käkien kukkuessa

-syntyy siihen saakka rauhallisten skorpionien! kesken hämminki.

-Avotaivaan alle puutarhaan perustamastani skorpionisiirtolasta lähtee

-useita öisin retkeilemään, eivätkä enää palaa takaisin. Mutta

-vielä hullummin käy, kun kaksi sattuu saman tiilen alle, sillä

-silloin toinen syö toisen, kuten usein olen nähnyt. Onko se kahden

-samaa sukupuolta olevan taistelua keskenään, joista toinen kevään

-ihanuuden viekoittamana on lähtenyt käyskentelemään, pistäytynyt

-ajattelemattomasti naapurinsa luokse ja kohtaa siellä kuolemansa, jos

-naapuri on sitä vahvempi? Tuskin, sillä tunkeilijaa järsitään hyvin

-hitaasti, pitkin päivää ja pienissä annoksissa ikäänkuin se olisi

-tavallista riistaa.

-

-Ja vielä eräs seikka herättää huomiotani. Saaliiksi joutuneet

-ovat kaikki pienenlaisia. Niiden vaalea väri ja solakampi vartalo

-todistaa, että ne ovat koiraita, kaikki vain koiraita. Suuremmat,

-pönäkämmät ja hiukan tummemmat naaraat eivät toki saa näin surkeata

-loppua. Nähtävästi tämä siis ei ole naapurusten välistä riitaa,

-jolloin erakko yksinäisyyttään säilyttääkseen kohtelisi sopimattomasti

-jokaista vierailijaa ja söisi sen sitten suuhunsa. Se on

-pikemminkin häätapa, jonka naaras lopettaa parittelun jälkeen näin

-surullisesti.

-

-Kevät saapuu. Olen järjestänyt tilavan lasiseinäisen häkin kuntoon,

-sijoittanut sinne kaksikymmentä viisi asukasta, jokaisen oman tiilensä

-alle. Joka ilta huhtikuun puolivälistä alkaen, siinä kello seitsemän ja

-yhdeksän seuduilla, hämärän tullessa syntyy aika elämä lasipalatsissa.

-Päivällä se näytti olleen autio, mutta nyt siellä esitetään hauskoja

-näytelmiä, joita koko talonväki, melkeinpä kesken illallisensa,

-kiiruhtaa katsomaan. Häkin eteen ripustetun lyhdyn valossa voimme

-seurata tapahtumia.

-

-Se on meidän huvitteluamme päivän töiden päätyttyä, se on meidän

-teatterimme. Me kaikki, suuret ja pienet, kiiruhdamme ottamaan

-permantopaikkoja yksinkertaisessa teatterissamme, sillä näytäntö alkaa,

-kun lyhty sytytetään. Kaikki me kiiruhdamme, yksinpä Tomkin, talon

-koira. Sitä ei skorpioniasia huvita, filosofin tyyneydellä se paneutuu

-makaamaan jalkoihimme ja torkkuu, mutta vain toisella silmällään,

-toisella se vahtii ystäviään, lapsia.

-

-Koetan antaa lukijoille jonkinlaisen kuvan siitä, mitä häkissä

-tapahtuu. Lasiseinän viereen, lyhdyn valaisemaan piiriin kokoutuu

-pian suuri seurue. Kaikkialla kävelee yksityisiä eläimiä, mutta

-nyt ne tulen houkuttelemina jättävät varjopaikat ja rientävät

-ilotulitusjuhlaan. Yöperhosetkaan eivät sen mieluummin lentäneet lampun

-valoa kohti. Vastatulleet sekoittuvat tungokseen, toiset taas

-telmeeseen kyllästyneinä vetäytyvät hämärään, lepäävät siellä hetken,

-mutta palaavat taas innokkaina näyttämölle.

-

-Sepä on sarabandia (espanjalainen tanssi), mielenkiintoista ja kamalan

-hurjaa. Muutamat tulevat kaukaa, sukeltavat arvokkaasti pimeästä,

-heittäytyvät nopeasti ja sievästi kuten liukuen valossa hyörivään

-joukkoon. Niiden notkeus muistuttaa hypähtävää hiirtä. Ne hakevat

-toistensa seuraa ja pakenevat taas heti, kun ovat sormenpäillään

-toisiinsa koskeneet, aivan kuin olisivat polttaneet toisiaan. Jotkut

-kävelevät tovereineen ympäri, mutta pötkivät äkkiä matkoihinsa.

-Rauhoituttuaan piilossa ne taas tulevat takaisin.

-

-Aika ajoin on oikea sekamelska: sotkuinen kasa viliseviä jalkoja,

-haukkovia pihtejä ja ylöskääntyneitä häntiä, jotka jakelevat pistoja,

-hyväileviäkö vai uhkaavia -- en oikein tiedä. Kaikki ottavat osaa

-temmellykseen, isot ja pienet, luulisi siinä olevan taistelun

-elämästä ja kuolemasta, julkisen joukkomurhan, mutta se onkin huimaa

-leikkiä. Ne pyörivät kuin kissanpojat yhtenä keränä. Pian ryhmä hajoo,

-jokainen livistää tiehensä mikä minnekin haavoittumatta ja jäseniään

-mukauttamatta.

-

-Jo taas keräytyvät pakolaiset lyhdyn luokse. Ne kulkevat edestakaisin,

-tulevat ja menevät ja joutuvat usein silmä vasten silmää.

-Kiireellisimmät marssivat toistensa selkien yli ja nämä eivät pane

-muuta vastalausetta kuin heilauttavat häntäänsä. Nyt ei ole toran

-aika, korkeintaan vastaantulijat vain hiukan läimäyttävät toisiaan

-häntänsä koukkukepillä. Skorpionien seuraelämässä on tämä tuttavallinen

-isku, jonkinlainen kädenpuristus, jolloin myrkkypiikki ei sekoitu

-asiaan.

-

-Mutta skorpioneilla on muitakin asentoja kuin nämä toisiinsa

-takertuneet jalat ja heiluvat hännät ja ne asennot ovat hyvin kuvaavia.

-Otsa otsaa vasten, pihdit sivulla, hännät pystyssä ja rinta maahan

-painuneena molemmat painiskelijat seisovat honkaa. Sitten hankautuvat

-ilmaan kohotetut takaruumiit sivuttain vastakkain, toinen sivelee

-toistaan, samalla kuin niiden päänivelet ovat taipuneet koukkuun,

-uudestaan, yhä uudestaan ne kiertyvät yhteen ja taas eroavat. Yhtäkkiä

-ystävysten pyramidi luhistuu kokoon ja kumpikin lähtee muitta mutkitta

-käpälämäkeen.

-

-Mitä nuo ottelijat tarkoittavat tällä omituisella asennollaan?

-Onko se kahden kilpailijan käsikähmää? Ei siltä näytä, sillä

-kohtaus oli rauhallinen. Seuraavista huomioistani päättäen se

-on kihlajaiskeimailua. Rakkautta tunnustaessaan skorpioni seisoo

-päälaellaan.

-

-Jos jatkaisin kuvausta kuten olen alkanut, jos esittäisin

-yhtäjaksoisesti ne tuhannet pikkupiirteet, jotka olen useiden päivien

-kuluessa havainnut, niin kertomus tulisi kylläkin lyhyeksi, mutta

-menettäisi osan mielenkiinnostaan, sillä siitä jäisi pois monet

-ja joka ilta vaihtelevat yksityisseikat, joita on sangen vaikea

-järjestelmällisesti ryhmittää. Ei pienintäkään havaintoa saa sivuuttaa

-näin outoja ja vähän tunnettuja tapoja kerrottaessa. Vaikkakin sama

-asia tulisi kahdesti sanotuksi, on kuitenkin parempi seurata

-tapahtumien aikajärjestystä ja esittää pala palalta mitä milloinkin

-uutta huomasin. Havaintojeni epäjärjestys järjestyy, toinen pikkupiirre

-tukee ja täydentää toistaan. Siksi seuraavassa jätän puheenvuoron

-päiväkirjalleni.

-

-Huhtik. 25 p. 1904 -- Ohoo! Mitäs tämä on? Ensi kertaa semmoista

-näen, vaikka aina olen vahdissa. Kaksi skorpionia on vastakkain,

-pihdit eteen ojennettuina ja toisissaan kiinni. Se on ystävällinen

-kädenpuristus eikä taistelun alkusoitto, sillä molemmat toverukset

-kohtelevat toisiaan mitä rauhallisimmin. Ne ovat eri sukupuolta. Toinen

-on turpea ja tumma, se on naaras, toinen jokseenkin hoikka ja vaalea,

-koiras. Hännät kauniisti kiertyneinä aviopari kävelee hillityin askelin

-lasiruudun ohi. Koiras on viejänä ja marssii takaperin sysimättä ja

-kohtaamatta vastarintaa. Tottelevaisena seuraa naaras, koiraan pihdit

-kiinni sen pihdeissä, silmäkkäin johtajansa kanssa.

-

-Matkalla pysähdytään, mutta ei vaihdeta otetta. Suuntaa muutetaan

-milloin sinne milloin tänne, häkin toisesta päästä toiseen. Mikään ei

-viittaa kävelijöitten varsinaiseen päämaaliin. Ne käyskentelevät kuten

-vetelehtijät ja heittelevät toisilleen silmäyksiä. Siten kävelee

-sunnuntaisin iltamessun jälkeen kylän nuoriso maantiellä "itse kukin

-Eevoineen".

-

-Usein ne tekevät mutkia. Koiras aina määrää uuden suunnan. Päästämättä

-käsiään se tekee sirosti täyskäännöksen ja asettuu toverinsa kanssa

-kyljittäin. Silloin se hetkisen hyväilee naaraan selkää litteäksi

-painetulla hännällään, mutta naaras ei liiku, ei hievahda.

-

-Pitkän tunnin minä katselen tuota loppumatonta menemistä ja tulemista.

-Osa meidän väestämme on kanssani ihmettelemässä tätä omituista

-näytelmää, jota ei kukaan koskaan maailmassa ole nähnyt, ei ainakaan

-kukaan kykenevä havainnontekijä.

-

-Vihdoin kymmenen aikaan tulee eronhetki. Koiras on löytänyt tiilen,

-jonka katos näyttää niin houkuttelevalta. Se päästää toisen kätensä

-irti, mutta pitää toisella vielä kiinni toveriaan, raapii jaloillaan

-tiilen alusta ja lakaisee sitä hännällään. Luola avautuu. Se menee

-sinne ja vetää vähitellen väkivallatta suvaitsevaisen skorpionittaren

-perässään. Pian ovat molemmat kadonneet. Hiekkakasa sulkee asunnon.

-Aviopari on kotonaan.

-

-Niiden häiritseminen olisi moukkamaista. Sekoittuisin asiaan liian

-aikaisin ja sopimattomalla hetkellä, jos heti tahtoisin katsoa mitä

-siellä tapahtuu. Ehkä asioiden valmistelu kestää suurimman osan yötä

-ja kauan valvominen alkaa painostaa minun kahdeksankymmenvuotiasta

-päätäni. Polviniveleni jo väsyvät. Nukku-Matti tulee. Hyvää yötä!

-

-Koko yön minä uneksin skorpioneista. Ne juoksevat peitteeni alle, ne

-kävelevät kasvoillani. Seuraavana päivänä jo aamun sarastaessa olen

-kohottamassa tiiltä. Naaras on yksin, koiraasta ei jälkeäkään, ei

-yömajassa eikä lähistöllä. Ensimäinen pettymykseni, jota vielä monta

-muuta seuraa.

-

-Touk. 10 p. -- Seitsemän seuduissa illalla. Taivas pilvessä, ennustaen

-rankkasadetta. Häkissä erään tiilen alla on pariskunta liikkumatta otsa

-vasten otsaa, pihdit toisissaan kiinni. Varovasti nostan tiilen,

-että voin mukavasti seurata tiilimajan omistajien kohtausta. Yö jo

-pimenee, mutta mikään ei voi, kuten minusta näyttää, häiritä katottoman

-asumuksen rauhaa. Aimo sade pakoittaa minut peräytymään. Molemmat

-rakastavaiset ovat häkin kannen suojassa, niiden ei tarvitse välittää

-sateesta. Mitähän ne nyt tekevät katottomassa komerossaan?

-

-Tunnin kuluttua lakkaa sade ja minä palaan skorpionieni luo. Ne ovat

-muuttaneet majaa toisen läheisen tiilen alle. Yhä pitäen kiinni

-toisistaan on naaras ulkona, koiras sisällä valmistelemassa asuntoa.

-Joka kymmenen minutin kuluttua me vaihdamme vahtivuoroamme, ettei

-sopiva hetki menisi huomaamatta, sillä minusta näyttää se olevan jo

-lähellä. Huolellisuutemme on kuitenkin turhaa, sillä kahdeksan aikaan

-pilkkopiineässä lähtee siihen asuntoonsa tyytymätön pari kävelylle.

-Käsikädessä ne hakevat uutta katosta. Koiras takaperin kulkien suuntaa

-matkan, ja valitsee asuinsijan, naaras seuraa kuuliaisena. Toistuu

-samat menot, jotka näin huhtik. 25 p:nä.

-

-Lopulta löydetään tiili, joka miellyttää. Koiras ryömii sen alle

-päästämättä tällä kertaa käsiään toverinsa käsistä. Muutamalla hännän

-huiskauksella lakaistaan häähuone puhtaaksi. Skorpionitar menee

-sisään johtajansa jäljessä, joka sitä hellästi vetää.

-

-Parin tunnin kuluttua käyn niiden luona, luullen antaneeni niille jo

-kylliksi aikaa valmistelupuuhiin. Kohotan tiiltä. Ne ovat yhä samassa

-asennossa vastakkain ja käsitysten. Tänään en nähnyt enempää.

-

-Seuraavanakaan päivänä ei mitään uutta. Vastatusten, toisiaan

-katsellen, jalankaan liikkumatta, pitkittävät puolisot tiilen alla,

-käsikädessä loppumatonta kohtaustaan. Illalla auringon laskiessa

-eroavat lempiväiset vuorokauden kestäneen yhdessäolon jälkeen. Koiras

-lähtee pois, naaras jää tiilen alle ja niiden suhde ei edistynyt

-rahtuakaan.

-

-Tähänastisista havainnoista selviää kaksi seikkaa. Kihlajaispromenadin

-perästä tarvitsee pariskunta rauhaisan piilopaikan. Avioliittoa

-ei koskaan lopullisesti solmita avotaivaan alla, häärivän joukon

-keskellä tai kaikkien nähden. Jos nostaa niiden asunnon katon vaikka

-kuinkakin varovasti, niin lähtevät, olipa päivä tai yö, molemmat

-yhdistyneet, jotka näyttävät olevan toistensa katselemiseen vajonneina,

-marssimaan ja hakemaan uutta huoneistoa. Toiseksi huomasin, että

-pari viipyy hyvin kauan tiilikiven alla. Näin niiden olleen siellä

-kaksikymmentäneljä tuntia, eikä sittenkään mitään ratkaisevaa

-tapahtunut.

-

-Toukok. 12 p. -- Mitähän tämä ilta opettanee? Ilma on lämmin ja tyyni,

-hyvin sopiva öisiin huvitteluihin. Eräs pari on muodostunut, en

-nähnyt niiden ensimäistä kohtausta. Tällä kertaa on koiras paljon

-hennompi kuin paksu naaras, mutta kuitenkin se hoikkahousu täyttää

-urheasti tehtävänsä. Takaperin kulkien tavalliseen tapaan ja häntä

-pystyssä se vie lihavan morsiamensa kävelylle. Ne kiertävät kerran

-lasiseinien vieriä, kiertävät toisen, milloin myötäpäivään, milloin

-vastakkaiseen suuntaan.

-

-Usein ne pysähtyvät. Silloin päät koskevat toisiinsa, kallistuvat

-oikealle, kallistuvat vasemmalle kuten kuiskuteltaisiin jotain korvaan.

-Pienet etujalat värisevät ja hyväillen sivelevät toisiaan. Mitähän ne

-puhelevat keskenään? Miten muuttaisi niiden mykän häärunon sanoiksi?

-

-Koko perheeni tulee katsomaan tätä harvinaista parivaljakkoa.

-Kosivaiset eivät näytä ollenkaan häiriytyvän meidän läsnäolostamme.

-Ne ovat liioittelematta sanoen siroja. Puolittain läpikuultavina ja

-lyhdyn valossa loistavina ne ovat kuin merenpihkasta veistetyt. Ne

-kävelevät hitaasti valituin askelin, käsivarret ojennettuina, häntä

-kauniisti kaaressa.

-

-Niitä ei mikään häiritse. Jos niitä vastaan tulee joku maankiertäjä,

-joka samoin kuin nekin kulkee lasiseinän sivustaa iltaviileässä, niin

-se ymmärtää toisten arkaluontoiset asiat, siirtyy syrjään ja antaa

-tietä. Lopuksi ne hiipivät tiilen kätköön, koiras tietysti edellä,

-takaperin. Kello on yhdeksän.

-

-Tätä iltaidylliä seuraa yöllä julma murhenäytelmä. Seuraavana aamuna

-on naaras saman yöllisen tiilensä alla. Pieni koiras on sen vieressä,

-mutta murhattuna ja jonkun verran syötynä. Sillä ei ole päätä, ei

-toista pihtiä eikä yhtä jalkaparia. Asetan raadon majan kynnykselle.

-Erakko ei liiku koko päivänä. Illan tullen se lähtee ulos ja tapaa

-vainajan tiellään. Se kantaa sen kauaksi haudatakseen kunniallisesti,

-se on, syödäkseen sen kynsineen karvoineen suuhunsa.

-

-Tämä kannibalinäytös on samanlaista kuin se, jonka näin viime vuonna

-skorpionien ulkoilmasiirtolassa. Yhä uudestaan näin silloin kivien

-alla turpeita naaraita nautinnolla maistelemassa työtovereitaan kuten

-asiaankuuluvaa ateriaa. Otaksuin heti, että muorit syövät koiraansa

-joko kokonaan tai osittain aina ruokahalunsa mukaan, elleivät

-koiraat, tehtyään tehtävänsä, ajoissa pääsee pakoon. Nyt on minulla

-selvä todistus edessäni. Eilen näin, miten pari tavallisen

-alkuvalmistuksen, kaksinkävelyn, jälkeen meni majaansa, ja nyt aamulla

-näen, kuinka puoliso saman tiilen alla syö apulaistaan.

-

-On luultavaa, että koiraspoloinen on ehtinyt täyttää

-velvollisuutensa. Niin kauan kuin sitä tarvittiin suvun jatkamisessa,

-sai se olla elossa. Tällä kertaa on pari ollut pikainen puuhissaan,

-kun taas toiset, päästäkseen lopputulokseen, tarvitsivat aikaa

-hakkailuihinsa ja toistensa katselemiseen kaksi kertaa kaksitoista

-tuntia. On vaikea sanoa, mikä tähän erilaisuuteen on syynä. Ehkä

-ilman luonne, sähköjännitys, lämpömäärä ja yksilölliset intohimot

-jouduttavat tai hidastuttavat lopullista parittelua. Tämä epämääräisyys

-on havainnnontekijälle hyvin haitallista, kun hänen pitää vartoa

-otollista hetkeä saadakseen selvää kampojen toistaiseksi

-tuntemattomasta merkityksestä parittelussa.

-

-Toukok. 14 p. -- Nähtävästikään ei nälkä aja eläimiäni joka ilta

-liikkeelle. Ravinnonhaku ei ole syynä niiden ehtoovaelluksiin,

-sillä minä annan niille täysin määrin erilaista riistaa, semmoista,

-minkä luulen parhaiten maittavan. Niillä on nuoria sirkkoja,

-pieniä hepokatteja, yöperhosia, joilta olen katkonut siivet, ja

-sudenkorentoja, mutta tämä ruuan paljous ei niihin vaikuta. Kävelijät

-eivät katsokaan joukossaan hyppiviä sirkkoja, siiventyngillään maata

-pieksäviä perhosia eikä väriseviä sudenkorentoja. Ne tallaavat

-vain ne jalkoihinsa, töykkivät nurin, hosaisevat niitä hännällään, ne,

-sanalla sanoen, eivät niitä tahdo, eivät niistä huoli. Kokonaan toiset

-syyt ovat kyseessä.

-

-Melkein kaikki kävelevät lasiseinän vierustalla. Itsepäisimmät

-koettavat kiivetäkin pitkin ruutua. Ne nousevat häntänsä varaan,

-putoavat maahan, mutta yrittävät toisaalla uudestaan. Avonaisilla

-pihdeillään ne koputtavat lasia, ne tahtovat päästä ulos kaikin

-mokomin. Vaikka niiden aituuksessa on kylliksi tilaa jokaiselle, on

-kylliksi tilaa pitkältäkin kuljeskella, niin siitä ei apua. Ne tahtovat

-mennä kauaksi. Jos ne olisivat vapaina, hajautuisivat ne kaikille

-suunnille. Samaan aikaan viime vuonna lähtivät niinikään minun

-ulkoilmasiirtolani asukkaat enkä minä niitä sen koommin nähnyt.

-

-Kiima-aika se keväisin saa skorpionit matkailemaan. Siihen saakka ne

-ovat jöröjäerakoita, mutta silloin ne lähtevät kammioistaan rakkauden

-pyhiinvaellusretkelle, ruuasta piittaamatta ne hakevat toisiaan.

-Kotiseutunsa kivikossa ne löytävät valiopaikkoja, missä voivat kohdata

-toisiaan ja mihin voivat vetäytyä yhdistyttyään. Jollen pelkäisi

-taittavani jalkaani yöllä niiden asuinkukkuloiden kiviröykkiöissä, niin

-tahtoisin lähteä katsomaan niiden vapauden riemussa vietettäviä

-hääjuhlia. Miten ne menettelevät siellä alastomina kallionrinteillä?

-Samoin kai kuin lasihäkissäkin. Kun koiras on valinnut puolison,

-menevät ne käsikädessä kävelemään laventelipensaikkoihin. Siellä niitä

-ei ilahduta minun kynttilänpätkäni, mutta siellä on niillä valona

-verraton lyhty, kuu.

-

-Toukok. 20 p. -- Joka ilta ei tarvitse luulla näkevänsä kävelyyn

-lähtöä. Monet tulevat jo parittain tiiliensä luo. Ne ovat jo

-koko päivän pitäneet toisiaan käsistä ja ovat olleet toistensa

-katselemiseen vaipuneina. Yön tullen ne jatkavat lasiseinän

-kiertelemistä, jonka ne jo edellisenä iltana, ehkä aikaisemminkin ovat

-aloittaneet. En tiedä milloin ja missä ne jo yhtyivät. Muutamat

-kohtaavat toisensa sattumalta salaisissa käytävissään, joten niitä

-on vaikea pitää silmällä. Kun minä ne huomaan, on valjakko jo

-taivaltamassa.

-

-Tänään on onni suotuisa. Näen parin yhtyvän lyhdyn valossa. Iloinen

-ja tungetteleva koiras, joka kiiruhtaa tungoksessa, sattuu silmäkkäin

-erään ohikulkevan naaraan kanssa, joka sitä miellyttää. Naaraskaan

-ei ole vastaan, ja asiat kehittyvät pikaisesti.

-

-Otsat käyvät yhteen, pihdit ovat liikkeessä, hännät heiluvat pitkin

-ottein, nousevat pystyyn, takertuvat toisiinsa ja hellästi hyväillen

-hankautuvat vastakkain. Eläimet nousevat päälaelleen seisomaan samoin

-kuin edellä jo kerrottiin Pian asetelma laskeutuu taas, pihdit

-puristuvat toisiinsa ja pari lähtee marssimaan. Pyramidiasento on

-siis yhdistymisen alku. Se on hyvin tavallinen asento, vieläpä samaa

-sukupuoltakin olevat kohoovat siten pystyyn, mutta ei niin sääntöjen

-mukaisesti, ei niin muodollisuuksia seuraten. Silloin se ei ole

-rakastuneiden keimailua, vaan on kärsimättömyyden merkki, hännät

-hosuvat toisiaan, eivät hyvälle.

-

-Koiras kulkee kiiruusti takaperin sangen ylpeänä valloituksestaan.

-Toiset naaraat, jotka tulevat valjakkoa vastaan, asettuvat ympärille

-ja töllistelevät uteliaina, ehkäpä mustasukkaisinakin. Yksi niistä

-heittäytyy vietävänä olevan naaraan päälle, kiertää jalkansa sen

-ympäri ja koettaa pysäyttää matkailevaiset. Semmoista välikohtausta

-koiras vastustaa, se pudistaa naarastaan, vetää sitä, mutta naaras ei

-liiku. No, tästä käänteestä se ei ole kovin murheissaan, vaan jättää

-naaraan. Onhan niitä toisia ja aivan lähellä. Nyt se tarttuu ilman

-rakkauden tunnustuksia suorastaan uuden tuttavansa käsiin ja vaatii

-sitä kävelylle. Mutta tämä kieltäytyy, irroittautuu ja pakenee.

-

-Se houkuttelee yhtä kursailematta toista noiden uteliaina

-töllistelevien joukosta. Tämä myöntyy tuumaan, mutta ei ole sanottua,

-ettei se matkalla karkaisi johtajansa pihdeistä. Mitäpä tuo

-huikentelija siitä välittäisi! Jos yksi menee, onhan niitä toisia, se

-tyytyy ensimäiseen vastaantulijaan.

-

-Nyt se vie voittamaansa valaistun alueen poikki. Kaikin voimin se

-tempoo naarasta, jos naaras ei tahdo seurata, mutta vetää hellästi, jos

-se kuuliaisena tottelee. Pysähdytään välistä, joskus kauaksikin aikaa.

-

-Silloin koiras tekee ihmeellisiä liikkeitä. Se koukistaa

-jalkamaisiksi pidenneet, pihtipäätteiset leukajalkansa, sanokaamme

-kuten edelläkin, käsivartensa, ojentaa ne taas suoriksi eteen ja

-pakoittaa siten naaraan leikkiinsä, lähestymään sitä ja taas

-etenemään. Molempien käsivarret muodostavat yhdessä nivelikkään

-säleneliön, joka vuoroin levenee, vuoroin sulkeutuu. Näiden

-notkeusvoimisteluharjoitusten jälkeen koneisto koukistuu ja pysähtyy.

-

-Nyt niiden otsat ovat kiinni toisissaan, hellyyden purkauksessa

-molempien suut yhtyvät. Tämmöisiä hyväilyjä kuvatessaan johtuvat

-mieleen "suudelmat" ja "syleilyt", mutta niitä sanoja ei uskalla

-käyttää, kun skorpionilla ei ole päätä, ei kasvoja, huulia eikä poskia.

-Eläin on kuin saksilla poikki leikattu, sillä ei ole edes kuonoakaan ja

-naaman paikalla on alaleukojen hirvittävät purulevyt.

-

-Ja kuitenkin se on skorpionista kauneinta kaikesta! Etujaloillaan,

-jotka ovat hennommat ja liikkuvammat kuin muut, taputtelee se

-lempeästi toisen julmannäköistä naamaria, sen mielestä viehättäviä

-kasvoja, intohimoisesti se hiukan puraisee, kutittaa puruleuoillaan

-toisen suuta, joka on yhtä ruma kuin omansakin. Sanotaan, että

-kyyhkynen on keksinyt suutelemisen, mutta minä tiedän hänen

-edeltäjänsä: se on skorpioni.

-

-Sen mielitietty antaa kaiken tapahtua ja pysyy aivan hiljaa,

-mielessään se kuitenkin salaisesti toivoo pääsevänsä karkuun. Mutta

-miten irroittautua? Se antaa hyvin yksinkertaisesti liian tuliselle

-rakastajalle läimäyksen sormille, ja silloin se on heti vapaa. Välit

-menevät rikki. Huomenna on huono tuuli ohi ja menot voivat alkaa

-alusta.

-

-Toukok. 25 p. -- Naaraan hännänisku todistaa, että aluksi niin nöyrällä

-ystävättärellä on omat oikkunsa, itsepintaiset vastustamishalunsa ja

-äkkipikaiset eroamispuuskansa. Siitä vielä lisäesimerkki.

-

-Tänä iltana lähtee kaksi hyvin arvokkaan näköistä rakastelevaista

-kävelylle. Ne löytävät miellyttävän tiilikatoksen. Koiras päästää

-toisen pihtinsä irti, vain toisen, voidakseen hiukan vapaammin liikkua

-ja lakaisee hännällään ja jaloillaan mullan kolon suulta. Se ryömii

-sisään. Sitä mukaa kuin kolo puhdistuu mullasta, seuraa naaras hyvin

-suostuvaisena, kuten näyttää.

-

-Mutta ehkä siitä ei asunto tai aika ole sopiva, koska se tulee pois,

-työntää puoli ruumistaan takaperin ulos. Se kamppailee johtajansa

-kanssa, joka sitä puolestansa vetää luoksensa pysyen vielä piilossa.

-Paini on vilkasta, toinen reutoo luolan sisällä, toinen rimpuilee sen

-ulkopuolella. Vuoroin toinen, vuoroin toinen on voitolla, menestys on

-hyvin häilyvä. Viimeinkin kaikin voimin riuhtaistuaan saa naaras

-vetäneeksi koiraan ulos.

-

-Yhä yhdessäoleva valjakko on taivasalla ja lähtee taas vaeltamaan.

-

-Pitkän tunnin ne kulkevat lasiseinän sivustaa edes ja takaisin ja

-palaavat taas saman tiilen suojiin. Tie on selvä ennestään, siksi

-koiras menee suoraan sisälle ja kiskoo epätoivoisena vastustelevaa

-naarasta perässään. Naaras jännittää jalkansa maata vasten, koukistaa

-häntänsä tiilen holviin kiinni, eikä tahdo tulla mukaan. Tämä

-vastarinta huvittaa minua. Mitä olisikaan parittelu ilman näitä

-alkukoristeita!

-

-Tiilen alla ryöstäjä pitää niin hellittämättömästi kiinni ja

-keinottelee niin hyvin, että kapinoitseva alistuu ja menee sisään.

-Kello lyö kymmenen. Vaikken valvoisikaan koko yötä, niin odotan

-kuitenkin loppuratkaisua, käännän sopivalla hetkellä tiilen

-nähdäkseni jotain sen alla tapahtuvista menoista. Näin hyvää

-tilaisuutta ei ole aina, siksi täytyy siitä ottaa vaari. Mitä saanen

-nähdä?

-

-En kerrassaan mitään. Tuskin on puoli tuntia kulunut, kun niskoitteleva

-pääsee irti, tulee ulos piilostaan ja pakenee. Toinen hyökkää

-jäljestä, pysähtyy kynnykselle ja katselee. Henttu on karannut,

-nolona se vetäytyy takaisin koloonsa. Se on pettynyt -- samoin minäkin.

-

-Kesäkuun alussa. -- Peläten, että lyhdyn liian kirkas valo voisi

-häiritä vankejani, olen ripustanut lyhdyn jonkun matkan päähän

-ruuduista. Mutta nyt on liian hämärää, niin etten voi nähdä tarkasti

-kävelyssä olevan parivaljakon yksityisiä liikkeitä. Puristavatko

-molemmat pihdeillään, vai toinenko vain, kumpiko? Sillä seikalla on

-merkityksensä. Katsotaanpa.

-

-Ripustan lyhdyn keskelle häkkiä, niin että se valaisee ylt'ympäri.

-Skorpionit eivät pelästy, päinvastoin tulevat iloisemmiksi. Ne

-rientävät kaikkialta lyhdyn luo, koettavat vielä kiivetä lähemmäksi

-valonlähdettä. Ruutujen läkkipeltikehyksiä myöten ne pääsevätkin

-ylös, ensin kyllä pudottuaan jonkun kerran.

-

-Ylhäällä sitten, pysytellen kiinni lasista ja kehyksistä, ne

-tuijottavat tuleen häikäistyinä koko illan. Johtuu mieleeni

-riikinkukkokehrääjäin huumautuminen lampun valossa.

-

-Lyhdyn alla aivan valoisassa paikassa asettuu eräs pari päälaelleen

-honkaa seisomaan. Ne huiskivat sirosti hännillään ja lähtevät

-marssimaan. Koiras yksin on toimivana. Se tarttuu pihdeillään naaraan

-pihteihin, ponnistelee, vetää, se yksin voi määrätä eroamishetken

-irrottamalla pihtinsä. Naaras ei sitä voi, se on vanki, ryöstäjä on

-pistänyt sille käsiraudat.

-

-Hyvin harvoin voi nähdä muutakin. Näin skorpionin kerran vetävän

-kultastaan toisesta jalasta ja hännästä. Mutta tämä ei tahtonut olla

-missään tekemisissä koiraan pihtien kanssa, sentähden se heitti tuon

-tolvanan päistikkaa tiepuoleen ja lähti itse käpälämäkeen. Asia on

-siis selvä. Tässä on kysymyksessä naisen ryöstö ja väkivaltainen

-anastus, samoin kuin muinoin Romuluksen miehet sieppasivat

-sabinittaria.

-

-

-

-

-Skorpionin perhe-elämä.

-

-

-Kirjoista saatu tieto on huononpuoleinen apuneuvo elämän problemeja

-ratkaistaessa. Tosiasioiden alituinen tutkiminen on parempi kuin

-suuri kirjasto. Useasti on hyvin hyvä olla ilman tietoja, sillä henki

-säilyttää silloin tutkimisvapautensa eikä eksy umpikujiin lukemisen

-harhaan viemänä. Siitä minulla on taas uusi kokemus.

-

-Eräästä anatomisesta teoksesta, joka muutoin on mestarin kädestä

-lähtenyt, sain tietää, että kenttäskorpioni saa poikia syyskuussa.

-Voi, kuinka hyvä olisi ollut, jollen olisi kirjaa avannut, sillä

-skorpionin lisäytyminen tapahtuu paljon aikaisemmin, ainakin minun

-ilmanalassani. Jollen sattumalta olisi huomannut asian oikeaa laitaa,

-vaan olisin odottanut syyskuuta, olisin antanut sopivan hetken

-luisua käsistäni ja kadottanut kokonaisen vuoden havaintoaikaani, ehkä

-jättänyt koko asian sikseen.

-

-Niinpä niin, tietämättömyydelläkin on etunsa, kaukana valtateistä

-löytää aina jotain uutta. Eräs meidän suuria mestareitamme opetti sen

-minulle kerran itse aavistamatta antamaansa neuvoa. Aivan odottamatta

-soitti eräänä päivänä ovikelloani Louis Pasteur, sama, josta jonkun

-aikaa sen jälkeen tuli niin suuri kuuluisuus. Hänen nimensä oli minulle

-tuttu. Olin lukenut hänen kauniin teoksensa viinihapon jakautumisesta

-ja olin seurannut hyvin jännittyneenä hänen tutkimuksiaan likoeläinten

-synnystä.

-

-Joka aikakaudella on oma tieteellinen tunnussanansa, meillä on nyt

-kehitysoppi, silloin oli alkusynty (generatio spontanea). Erinomaisen

-tarkoilla ja yksinkertaisilla kokeillaan Pasteur kumosi sen järjettömän

-mielipiteen, että mädäntymisessä tapahtuvat kemialliset muutokset

-voisivat synnyttää elämää.

-

-Minä poikkesin tähän niin loistavasti ja voitokkaasti selvitettyyn

-kiistakysymykseen ottaakseni kuulun vieraani parhaani mukaan vastaan.

-Hän tuli luokseni etupäässä erinäisiä tietoja saadakseen. Tästä

-suuresta kunniasta on minun kiittäminen työskentelyäni fysikan ja

-kemian aloilla. Voi, miten vähäistä ja mitätöntä on työskentelyni

-ollut!

-

-Pasteurin matkan tarkoituksena Avignonin seuduille oli silkkimatojen

-tutkiminen. Silkkiviljelyksiä oli muutamina vuosina hävittänyt jokin

-tuntematon tauti. Toukat alkoivat mädätä ilman huomattavaa syytä ja

-kovettuivat sitten liitumaisiksi kimpaleiksi. Kauhukseen näkivät

-talonpojat niin tärkeän tulolähteensä kuivuvan. Suurista puuhista ja

-kustannuksista huolimatta oli toukkajoukot heitettävä tunkiolle.

-

-Keskusteltuamme hiukan tästä raivoavasta rutosta, Pasteur sanoi muitta

-mutkitta:

-

-"Tahtoisin kernaasti nähdä silkkimadon koteloita, tunnen ne vain

-nimeltään, mutta en ole koskaan niitä nähnyt. Voisitteko ehkä hankkia

-joitakuita?"

-

-"Hyvin kernaasti. Se on helposti tehty. Minun isännälläni on niitä

-kaupan, ja hän asuu aivan vastapäätä. Tahdotteko odottaa hetken,

-niin noudan?"

-

-Juoksen naapuriini ja täytän taskuni kotelokopilla. Annoin ne

-vieraalleni. Hän otti yhden, käänteli sitä sormissaan puolelle ja

-toiselle, tarkasteli uteliaana, kuten omituista, toisesta maanäärestä

-peräisin olevaa esinettä. Hän pudisteli sitä korvansa juuressa.

-

-"Sehän kopisee", sanoi hän ihmeissään, "siellä on jotain sisässä."

-

-"Tietysti!"

-

-"Mitä sitten?"

-

-"Krysalidi (varsinainen kotelo)."

-

-"Kuinka sanoitte? Krysalidi?"

-

-"Niin, jonkinlainen muumio, joksi toukka muuttuu ennenkuin tulee

-täysinkehittyneeksi perhoseksi."

-

-"Onko joka kotelokopassa semmoinen muumio?"

-

-"On kyllä. Suojellakseen koteloaan on toukka kehrännyt kopan."

-

-"Vai niin!"

-

-Ilman pitkiä puheita kotelokopat hävisivät tiedemiehen taskuun.

-Hän tahtoi tarkasti tutkia tätä suurta uutuutta, koteloa. Pasteurin

-luja itseluottamus hämmästytti minua. Hän aikoi parantaa

-silkkimatoja tietämättä mitään toukista, koteloista, kotelokopista,

-muodonvaihdoksesta. Muinaisajan voimistelijat astuivat alastomina

-otteluun. Älykäs silkkimatoruton vastustaja lähti myös alastomana

-taisteluunsa, tietämättä kerrassaan mitään niistä hyönteisistä, jotka

-hän aikoi pelastaa perikadosta. Minä aivan ällistyin -- niin,

-enemmänkin, minä suuresti ihastuin.

-

-Ihastustani kyllä vähensi seuraava seikka. Pasteurin mieltä kiinnitti

-toinenkin kysymys, nimittäin viinin parantaminen lämmittämällä sitä.

-Hän käänsi äkkiä puheen sanoen:

-

-"Näyttäkää minulle viinikellarinne."

-

-Näyttää hänelle viinikellarini, oma viinikellarini, minun, viheliäisen

-opettajan, joka en voi palkkavähästäni penniäkään viiniin uhrata,

-vaan valmistan itse jonkinlaista juomaa käyttämällä saviruukussa

-muserrettuja omenoita raakasokerin kanssa! Kellarini! Viinikellarini,

-tynnyrini ja pölyiset pulloni, joiden nimilipuissa on viinin ikä ja

-laatu!

-

-Hämilläni kartoin vastausta ja koetin kääntää puheen toisaalle. Mutta

-hän tiukkasi:

-

-"Näyttäkää minulle kellarinne, olkaa hyvä!"

-

-Ei auttanut vastustaa. Osoitin sormellani keittiön eräässä nurkassa

-seisovaa rikkinäistä tuolia ja sen päällä olevaa kymmenen litran

-pulloa.

-

-"Tuo on minun viinikellarini."

-

-"Tuo teidän kellarinne?"

-

-"Niin, parempaa ei ole."

-

-"Siinä kaikki?"

-

-"Siinä."

-

-Keskustelu ei jatkunut. Näytti siltä kuin Pasteur ei tuntisi tätä

-vahvasti höystettyä juomaa, jota kansa kutsuu nimellä "la vache

-enragée" (raivostunut lehmä). Jos minun viinikellarini, vanha tuoli

-ja tyhjältä kumahtava pullo, ei kertonutkaan hiivan tappamisesta

-lämmön avulla, niin se puhui kauniisti toisia asioita, joita minun

-kuuluisa vieraani ei näyttänyt ymmärtävän. Hän ei huomannut mikrobia,

-erästä kaikista pahimpia, sitä, että kova onni tukahduttaa hyvän

-tahdon.

-

-Ikävästä kellarivälikysymyksestä huolimatta minua ihmetyttää hänen

-varma luottamuksensa omaan itseensä. Hyönteisen muodonvaihdos on

-hänelle outo, ensi kerran hän näki kotelokopan ja kuuli, että sen

-sisässä on jotain, josta tulee perhonen. Hän ei tiedä mitään siitä,

-minkä jo pahaisinkin koulupoika tietää. Ja tämä aloittelija on

-mullistava silkkimatoviljelysten terveydenhoidon, hän on mullistava

-koko lääketieteen ja yleisen terveysopin.

-

-Hänen aseenaan on ajatus, joka ei välitä yksityiskohdista, vaan pitää

-silmällä kokonaisuutta. Mitä häntä liikuttaa muodonvaihdos, toukat,

-nymfit, kotelokopat ja tuhannet muut hyönteistieteen pikkusalaisuudet!

-Hänen vaikean tehtävänsä ratkaisulle on ehkä parempi olla niitä

-tietämättä. Ajatukset pysyvät itsenäisempinä ja säilyttävät paremmin

-rohkean lennokkuutensa, liikkuminen on vapaampaa, kun sitä eivät sido

-tunnettujen asioiden talutusnuorat.

-

-Kotelokopista, joiden Pasteur ihmeekseen kuuli heläjävän,

-saamani erinomaisen esimerkin rohkaisemana olen koroittanut

-tietämättömyysjärjestelmän säännöksi tutkiessani hyönteisten

-vaistoja. Luen hyvin vähän. Kirjojen hankkimisen joka tulee niin

-kalliiksi, ettei varani siihen riitä ja toisilta kyselemisen

-asemesta minä olen tutkimusteni esineiden kanssa kahden kesken siksi

-kuin saan ne puhumaan. En tiedä mitään. Sitä parempi, sillä silloin

-ovat kysymykseni vapaat. Tänään tutkin tähän tapaan, huomenna

-päinvastaiseen, aina seuraten saamiani selityksiä. Ja jos sattumalta

-avaan kirjan, niin pidän huolta siitä, että henkeni saa tarpeeksi sijaa

-epäilyksille.

-

-Jos minä olisin luopunut tästä varokeinosta, niin olisin menettänyt

-vuoden skorpionihavaintojeni ajasta, kuten jo sanoin. Lukemaani

-tiedonantoon luottaen en odottanut ennen syyskuuta skorpionipoikasten

-syntymistä, mutta se tapahtuikin jo heinäkuussa. Tämän todellisen ja

-ennustetun aikamäärän eron luulen johtuvan ilmaston erilaisuudesta,

-minä teen näet havaintoni Provencessa ja tiedonantajani, Leon Dufour,

-Espanjassa. Huolimatta mestarin suuresta asiantuntemuksesta olisi

-minun pitänyt olla varuillani. Minä en niin tehnyt, sillä musta

-skorpioni ei ollut minua vielä opettanut. Voi, kuinka oikein Pasteur

-teki, kun ei ollut ottanut selkoa koteloista.

-

-Tavallisia skorpioneja, jotka ovat pienempiä ja vähemmän eloisia

-kuin kenttäskorpionit, pidin vertailun vuoksi kohtalaisen isoissa

-lasiastioissa työhuoneeni pöydällä. Kun ne ottivat vähän tilaa ja

-niitä oli helppo tutkistella, tarkastin niitä joka päivä. Aamuisin

-ennenkuin kirjoitin tietoja muistikirjaani, en lyönyt laimin kohottaa

-lasien päälle pantuja pahvipalasia ja ottaa selkoa yöllisistä

-tapauksista.

-

-Kun taaskin heinäkuun 22:na päivänä noin kello kuusi aamulla nostin

-pahvia, näin sen alla emon ja sen selässä joukon poikasia, kuten

-minkäkin valkean vaipan. Se oli yksi niitä mieluisia ilon hetkiä,

-jotka korvaavat tutkijalle hänen vaivansa. Ensimäisen kerran näin

-skorpioniemon poikasineen. Poikaset olivat syntyneet yöllä, sillä eilen

-oli emo vielä yksin.

-

-Onni oli myötäinen. Seuraavana päivänä oli toinen naaras poikasvaipan

-ympäröimä, sitä seuraavana kaksi yhtaikaa. Yhteensä siis neljä

-poikuetta, enemmän kuin osasin toivoakaan.

-

-Heti ensimäiset poikaset nähtyäni ajattelin, että eivätköhän

-lasihäkissä olevat kenttäskorpionit saisi poikasia yhtä aikaisin. Otin

-siitä selvän.

-

-Käännän kaksikymmentäviisi tiiltä nurin ja mitä näenkään! Tunnen

-vanhan vereni virtailevan innostuksesta kuten kaksikymmenvuotiaana

-ollessani. Kolmen kiven alla on emo perheineen. Yhdellä on jo

-suurenpuoleisia poikasia, ne mahtavat olla viikon vanhoja. Toiset

-ovat synnyttäneet edellisenä yönä, päättäen vatsapuolella olevista

-kalvopalasista, joista tulee tuonnempana tarkemmin puhe.

-

-Heinäkuu loppuu, syyskuu kuluu eläintarhani enää lisäytymättä.

-Molempien skorpionilajien synnyttämisaika on heinäkuun lopulla ja

-sitten se on ohi. Lasihäkissäni on kuitenkin yhtä paksuja naaraita

-kuin nekin, jotka saivat poikasia. Kaikki merkit viittaavat siihen,

-että nekin vielä synnyttäisivät. Mutta talvi kuluu, eikä odottamaani

-tapahdu. Synnytys siirtyy seuraavaan kesään. Näin kauan alemmat eläimet

-hyvin harvoin kantavat.

-

-Voidakseni helpommin tehdä havaintoja eroitin heti joka emon perheineen

-kohtalaisen suureen häkkiin. Tarkastaessani niitä aamulla oli osa

-yöllä syntyneistä pojista vielä emonsa vatsan alla. Kun nostin emon

-oljenkorrella syrjään, näin poikaparvessa kalvokappaleita, joista

-jo edellä mainitsin. Tämä huomioni kumosi täydellisesti kirjoista

-saamani lyhyet tiedot. Kirjoissa näet sanotaan, että skorpioni on

-eläviä sikiöitä synnyttävä, mutta tämä tieteellinen lausetapa ei

-ole tosiasioiden kanssa yhtäpitävä. Poikaset eivät tule maailmaan

-semmoisina kuin ne ovat. Miten ne voisivatkaan ojennettuine pihteineen,

-harallajaloin ja häntä kippurassa kulkea emon synnytyselinten käytävien

-läpi? Ei mitenkään, vaan niiden täytyy syntyä niin pienenä myttynä

-kuin mahdollista.

-

-Emon alla olevat kalvot ovat munia, oikeita munia, melkein

-semmoisia kuin kantoajan lopulla munarauhasista otetut munat. Sikiö

-on munassa puristunut riisijyvän kokoiseksi, häntä on kääntynyt

-vatsan alle, pihdit painuneet rintaa, jalat kylkiä vasten, niin että

-munanmuotoisessa käärössä ei ole kohonemia, jotka sen liukumista

-haittaisivat. Silmät kuultavat mustina pisteinä kalvojen läpi. Sikiötä

-ympäröi kirkas nestepisara, jonka päällä on erinomaisen hieno kelmu.

-Siinä poikasen silloinen maailma, siinä sen ilmakehä.

-

-Kalvot emon vatsan alla ovat munakalvoja. Niitä oli kenttäskorpionin

-poikasten välissä kolme-, neljäkymmentä, mustalla lajilla hiukan

-vähemmän. Kun tulin yöllisiin synnytyksiin liian myöhään, näin vain

-jälkeiset, mutta nekin riittävät todistamaan, että skorpioni on muniva

-eläin, vaikka poikaset kuoriutuvat heti munimisen tapahduttua.

-

-Miten tuo kuoriutuminen sitten tapahtunee? Minulla oli harvinainen

-onni olla tilaisuudessa todistajana. Näin emon leukojensa kärjillä

-leikkaavan munakelmun varovasti, repivän sen ja syövän sitten

-suuhunsa. Se nylki kalvot vastasyntyneen ympäriltä yhtä huolellisesti

-ja hellästi kuin lammas ja kissakin syödessään sikiönsä kalvot.

-Jollei uuhi huulillaan päästämiä kalvoja nielisi, niin karitsa ei

-voisi koskaan irtautua kapaloistaan. Siten tarvitsee skorpionin

-poikanenkin emon apua. Näin niiden turhaan koettavan vapautua

-limaisista repeytyneistä munapusseistaan.

-

-Munasta kuoritut ja puhdistetut sikiöt ovat valkeita.

-Kenttäskorpionin poikaset ovat yhdeksän, mustan skorpionin vain

-neljän millimetrin pituisia. Niin pian kuin syntymissiivous on pidetty,

-nousevat nuoret kiirettä pitämättä toinen toisensa jälkeen emon selkään

-emon pihtejä pitkin kiiveten. Vieri-vierekkäin ne peittävät selän

-kokonaan. Pienillä kynsillään ne pitävät niin tiukasti kiinni, että

-niitä on vaikea pyyhkäistä pois hahtuvalla tekemättä niille pahaa.

-Tässä asemassa ei ratsu eikä sen taakka liiku, joten on otollinen hetki

-hiukan kokeilla.

-

-Kun vien oljenkorren lähelle perhettä, nostaa naaras heti pihtinsä

-vihaisen näköisenä, ja sitä se tekee harvoin puolustaessaan yksinomaan

-itseänsä. Nyrkit kohoavat boksausasentoon, sakset aukenevat

-hyökkäykseen valmiina. Häntää se ei juuri koukista, sillä sen äkillinen

-liike voisi tärähdyttää selkää ja pudottaa osan kuormaa. Rohkea,

-pikainen ja mahtavan näköinen nyrkeillä uhkaileminen riittää.

-

-Mutta siitä ei minun tiedonhaluni välitä. Otan yhden poikasen ja asetan

-sen emon eteen, tuuman päähän siitä. Emo ei näytä pojan tapaturmasta

-pihtaavan, vaan on yhtä rauhallinen kuin ennenkin. Mitäpä

-tuommoisesta pikku kuperkeikasta! Pudonnut osaa jo itse auttaa itseään.

-Se ryömii sinne tänne, kunnes löytää emon toisen pihdin, kiipee sitä

-pitkin ja palaa sisaruksiensa joukkoon.

-

-Uudistan kokeeni, mutta pudotan nyt useita maahan. Poikaset ovat

-hajallaan, mutta kuitenkin emon lähellä. Ne harhailevat ympäriinsä.

-Nyt alkavat asiat jo emoa huolestuttaa. Se yhdistää käsivartensa

--- pihtitunnustimensa -- kaareksi, haroo ja pyyhkii niillä hiekkaa

-haaliakseen eksyneet luoksensa. Liikkeet ovat kömpelöitä ja

-varomattomia. Kana kutsuu poikansa hellällä äänellä siipiensä

-suojaan, skorpioninaaras kokoo perheensä yhdellä haravanvetäisyllä,

-välittämättä siitä, että joku murskautuisi kuoliaaksi. Kaikki ovat

-kuitenkin loukkautumattomia ja päästyään emoonsa kiinni ne kiipeävät

-selkään jälleen.

-

-Tähän joukkoon otetaan vieraat poikaset vastaan yhtä ystävällisesti

-kuin omatkin. Kun lakaisen siveltimellä erään naaraan poikaset maahan

-ja vien ne toisen emon luo, jonka selässä on jo omat pojat, niin kerää

-emo ne käsivarsillaan viereensä ja antaa tulokkaiden nousta selkäänsä.

-Voisi sanoa, että se ottaa ne kasvateikseen, jollei tällä käsitteellä

-tarkoitettaisi liian paljoa. Varsinaisista ottopojista ei tässä ole

-kysymys, vaan naarasta johtaa sama hämärä vaisto kuin taranteliakin,

-joka ei osaa omia poikiaan eroittaa vierasta, vaan kerää luokseen

-kaikki, jotka tulevat sen lähelle.

-

-Luulin emon lähtevän poikineen ravinnon hakuun, mutta se ei liiku

-paikaltaan, ei edes iltaisin, jolloin muut joukoittain hyörivät.

-Syömättä se valvoo lastensa kehitystä ja kasvamista.

-

-Heikkojen pienokaisten onkin kestettävä vaikea koettelemus, niiden

-on, sanoisinko, synnyttävä uudestaan. Niissä tapahtuu jonkinlainen

-sisäinen kehitys, samantapainen kuin toukassa sen muodostuessa

-hyönteiseksi. Poikasten ulkomuoto on kyllä kuten täysinkasvaneen

-skorpionin, mutta hiukan paisuneempi. Niillä on ikäänkuin lapsenmekko,

-joka on riisuttava, ennenkuin ne voivat saada lopulliset solakat

-piirteet.

-

-Siihen kuluu kahdeksan päivää. Koko ajan ovat poikaset liikkumatta

-emon selässä. Ne luovat nahkansa, mutta tämä luominen eroo suuresti

-varsinaisesti myöhemmin ja useasti tapahtuvista nahkanvaihdoksista,

-jolloin iho halkeaa pitkin eturuumiin selkäpuolta ja eläin tulee ulos

-jättäen jäljelle skorpionin muotoja jäljittelevän kuivan nahkatupen.

-

-Toisin nyt tapahtuu. Panen muutamia luomasillaan olevia poikasia

-lasilevylle. Ne eivät hievahda, ovat, kuten näyttää, hyvin väsyneitä,

-melkein kuoleman kielissä. Nahka ei halkea mitään määrättyä viivaa

-pitkin, vaan repeilee samalla kertaa edestä, takaa ja sivuilta. Jalat

-tulevat ulos säärystimistään, pihdit sormikkaistaan ja häntä tupestaan.

-Pieninä repaleina putoo nahka kaikkialta yht'aikaa. Luomisen jälkeen

-ovat poikaset täyskasvaneen näköisiä. Ne tulevat vikkelämmiksikin.

-Vaikka ovatkin vielä vaaleita, ovat ne terhakoita ja nopeita

-leikkiessään ja juoksennellessaan emon ympärillä. Mutta ihmeellisintä

-tässä kehittymisessä on niiden äkillinen kasvaminen. Kenttäskorpionin

-poikaset olivat 9 mm pitkiä, nyt ne ovat 14 mm. Mustan skorpionin

-pojat kasvavat 4:stä mm 6:n tai 7:n millimetrin mittaisiksi. Pituus

-on siis lisäytynyt melkein puolella, joten koko tilavuus on tullut

-kolminkertaiseksi.

-

-Tätä kasvamista ihmetellen kyselee, mistä se johtuu, sillä pojathan

-eivät ole vielä mitään syöneet. Paino ei ole lisäytynyt, päinvastoin

-ehkä pienentynyt luodun nahkan painon verran. Koko on kasvanut,

-ainemäärä ei. On tapahtunut laajeneminen, jota voisi verrata lämmön

-vaikuttamaan epäorganisten kappaleiden laajenemiseen. Sisäinen

-muodostuminen on järjestänyt elävät molekylit enemmän tilaa

-ottaviksi, joten koko paisuu ilman lisäaineksia. Jos jollakulla olisi

-kylliksi malttia ja sopivat apuneuvot tämän äkillisen kasvamisen

-tutkimiseen, niin hän voisi luullakseni saavuttaa huomattavia

-tuloksia. Varattomuuteni takia jätän tehtävän toisille.

-

-Nahkanluonnin jätteet, valkoiset viilekkeet, eivät putoa maahan, vaan

-takertuvat emon selkään, etenkin jalkojen tyville pehmeäksi peitteeksi,

-jonka päällä poikaset lepäävät. Ratsulla on siis selässään satulaloimi,

-jonka päällä ratsastajat teutaroivat.

-

-Kun siveltimellä pyyhkäisen keveästi perheen maahan, niin on hauskaa

-katsella, miten pudonneet nopeasti kiipeävät takaisin satulaansa.

-Ne tarttuvat loimen ripsuihin, ponnistavat hännällään ja kiepsahtaen

-ovat paikoillaan. Tämä omituinen kiipeämismatto kestää ehyenä

-kokonaisen viikon, siksi kuin pojat tulevat itsenäisiksi. Sitten se

-irroittuu ja putoo joko kokonaan tai kappaleina.

-

-Poikasten väri alkaa myös muuttua. Takaruumis ja häntä rusottuvat,

-pihdit saavat heikon merenpihkan kiillon. Nuoruus kaunistaa kaikkia. Ne

-ovat todellakin sieviä nuo pikku languedocilaiset skorpionit. Jos ne

-pysyisivät semmoisina, eivätkä saisi myrkkysuodattimiaan, niin niitä

-hauskuudekseen kasvattaisi.

-

-Pian niissä herää itsenäistymishalu. Ne laskeutuvat mielellään emon

-selästä peuhatakseen iloisina maassa. Jos ne loittonevat liiaksi,

-varoittaa emo niitä kasaten ne kokoon käsivarsiharavallaan.

-

-Lepohetkellä muistuttaa skorpioniemo poikasineen lepäävää kanaa. Suurin

-osa lapsiparvesta on maassa emoa vasten painuneena, muutamat loikovat

-valkoisella loimella, jotkut ovat kiivenneet häntää pitkin, asettuvat

-sen käyrälle huipulle ja näyttävät sieltä tyytyväisinä katselevan

-sisaruksiaan. Uusia akrobatteja tulee ja ne työntävät edelliset

-syrjään. Jokainen tahtoo katsella näköaloja häntätornista.

-

-Maassa-olijat tunkeutuvat emon alle, niin ettei näy muuta kuin otsa

-ja mustat silmäpisteet. Pahimmat vekkulit kieppuvat emon jaloissa,

-harjoittelevat voimistelua ja trapetsiliikkeitä. Lopuksi kiipeää koko

-joukkokunta emon selkään, asettuu sinne, ja sitten ei enää liiku emo

-eikä pojat.

-

-Tämä kypsymisen ja itsenäistymisen valmistusaika kestää viikkokauden,

-samoin kuin ensimäinenkin kehitysjakso kesti, jolloin poikasten ruumis

-ilman ruokaa kasvoi kolminkertaisesti. Parisen viikkoa kaikkiaan

-oleksivat pienokaiset emon selässä. Mutta mitä emo syöttää niille sillä

-aikaa, eritoten ensimäisen nahkanvaihdon jälkeen, jolloin poikaset

-ovat tulleet vilkkaammiksi ja syntyneet uuteen elämään? Antaako emo

-niille ravintoa ja säästääkö pehmeimmät palat poikasilleen? Ei anna

-mitään eikä mitään säästä.

-

-Tarjoan emolle pienen, pehmeän heinäsirkan, joka mielestäni sopii

-poikastenkin ravinnoksi. Kun se nakertelee saalistaan seuralaisistaan

-vähääkään välittämättä, juoksee eräs pienokainen sen selkää pitkin,

-menee aivan otsalle saakka, kurkistaa sieltä, mitä emon edessä

-tapahtuu. Se koskettaa jalallaan emon leukoja, mutta vetäytyy äkkiä

-säikähtyneenä takaisin. Se pötkii pakoon, viisaasti kyllä, sillä ei ole

-puhettakaan, että muserruspuuhissa oleva suu antaisi sille palasen,

-vaan päinvastoin voisi sen itsensä siepata ja nielaista.

-

-Toinen tarttuu sirkan takaruumiiseen emon syödessä etuosaa. Se puree

-ja repii, mutta ei saa muruakaan, otus on liian kova.

-

-Olen nähnyt tarpeeksi. Poikien ruokahalu herää, ne söisivät mielellään,

-jos emo hiukankaan niistä huolehtisi ja antaisi niiden heikolle

-vatsalle sopivaa ruokaa, mutta se syö vain itse ja sillä hyvä.

-

-Mitä te tahtoisitte, sievät pikku skorpionit, monen hetkeni kuvittajat?

-Te tahtoisitte mennä kauas hakemaan sopivaa ravintoa, pieniä

-eläväisiä. Huomaan sen teidän levottomasta harhailemisestanne. Te

-pakenette äidin luota, joka ei teitä enää tunne. Te olette vahvoja.

-Eronhetki on tullut.

-

-Jos tietäisin tarkkaan, mitä pieniä otuksia te haluaisitte, ja jos

-voisin niitä teille hankkia, niin hoitaisin vielä teitä mielelläni,

-en syntymähäkkinne tiilien alla enkä vanhempien seurassa, sillä tunnen

-niiden suvaitsemattomuuden. Ne syöjättäret lopettaisivat teidät,

-piskuiseni, eivät omat emonnekaan teitä säästäisi. Niille olette te jo

-vieraita, ja seuraavana vuonna häiden aikaan ne kadehtijat söisivät

-teidät. Kaikista viisainta on, että menette.

-

-Mihin teidät sijoittaisin ja miten teitä ruokkisin? Ero on paras,

-vaikka teitä jonkin verran kalpaankin. Jonakin päivänä vien teidät pois

-ja hajoitan teidät asumasijoillenne, kivikkoiselle rinteelle, johon

-aurinko niin lämpimästi paistaa. Siellä te tapaatte tovereitanne,

-tuskin teidän kokoisianne, jotka jo elävät yksin kukin oman, joskus

-vain kynnen levyisen kivisirpaleensa alla. Siellä te opitte paremmin

-kuin minun luonani taistelemaan ankaraa olemisen taistelua.

-

-

-

-

-Skorpionin myrkky.

-

-

-Hyökätessään pienien hyönteisten kimppuun, jotka ovat sen tavallisena

-ravintona, ei skorpioni juuri käytä myrkkyasettaan. Se tarttuu niihin

-pihdeillään ja pitää niitä nakerrellessaan suunsa lähettyvillä. Vain

-silloin kun saalis vastustamisellaan häiritsee ruokailua, kääntyy häntä

-ja lamauttaa uppiniskaisen pienellä pistolla. Saadakseni selville

-skorpionin myrkyn vaikutuksen niveljalkaisiin panin tilavaan,

-hiekkapohjaiseen lasiastiaan ensiksi tarantelin (Lycosa narbonensis

-Latr.) kenttäskorpionin kanssa yhteen. Kumpikohan näistä, joilla

-kummallakin on myrkkyaseet, pääsee voitolle ja saa toisen syödyksi?

-Taranteli ei tosin ole niin vahva kuin skorpioni, mutta sukkelampi

-liikkeissään, joten se voi tehdä hyppyjä ja odottamattomia hyökkäyksiä

-nopeammin kuin vastataistelija. Menestymisen mahdollisuudet näyttävät

-olevan siis tarantelilla.

-

-Lopputulos ei kuitenkaan vastaa edellytyksiä. Niin pian kuin taranteli

-huomaa vastustajansa, kohoo se pystyyn, aukaisee leukakoukkunsa, joiden

-kärjellä myrkkypisarat helmeilevät, ja odottaa pelottomana. Skorpioni

-lähestyy pienin askelin, pihdit ojennettuina. Näillä kaksisormisilla

-käsillään se tarttuu taranteliin. Taranteli aukoo ja sulkee turhaan

-leukojaan, se ei voi purra vihollistaan, sillä tämä pitää sen kaukana

-itsestään. Suuritta voimanponnistuksitta taivuttaa skorpioni

-häntänsä selän yli eteen ja työntää tikarinsa uhrin mustaan rintaan.

-Pistin jää haavaan joksikin aikaa, epäilemättä siksi, että myrkky

-ehtisi tarpeeksi vuotaa. Seuraus näkyy siinä silmänräpäyksessä: heti

-kun myrkkykoukku on tunkeutunut ruumiiseen, vetää tanakka taranteli

-jalkansa kokoon -- se on kuollut.

-

-Puoli tusinaa taranteleja pistää skorpioni samalla tavalla, ja aina

-seuraa kuolema yhtä pian. Tapettuaan se syö saaliinsa hetipaikalla

-aivan jalkojen nahkeisiin osiin saakka. Ruokailu kestää joskus

-kokonaisen vuorokauden. Ihmetellen kysyy, miten vatsaan, joka ei

-ole juuri saalista suurempi, on mahtunut semmoinen ravintomäärä.

-Nähtävästi voi skorpioni kauan paastottuaan ahtaa suolistonsa täpösen

-täyteen sopivan tilaisuuden sattuessa.

-

-Myöskin kaikista suurimmat ja vahvimmat verkkohämähäkit, kuten

-ristihämähäkit, joutuvat skorpionin uhreiksi. Ne eivät edes koetakaan,

-pelästyttyään voimattomiksi, kietoa vihollistaan seittiinsä ja

-kuitenkin ne siten voisivat sen niin helposti hervaista. Verkoissaan

-ne pitävät ohjissa hurjan rukoilijasirkan, peloittavan kimalaisen ja

-kaikista suurimmat heinäsirkat kietomalla ne lankapauloihinsa, mutta

-tavatessaan ne muualla vihollisena eikä saaliina, unohtaa se

-täydellisesti tämän taitonsa. Nekin kuolevat salamannopeasti skorpionin

-tikarin lävistäminä, ja skorpioni saa aterian.

-

-Nyt tuon syvän laatikon arenalle kaksintaisteluun skorpionin ja

-rukoilijasirkan, molemmat hyvin vahvoja. Kutitan ja kiihoitan niitä

-oljella. Skorpioni sieppaa sirkan saksiinsa, ja sirkka pöyristäytyy

-meille jo tunnettuun uhka-asentoonsa, ojentaa pyyntijalkansa ja

-levittää siipensä. Tämän pitäisi muka pelästyttää skorpionia, mutta se

-pikemminkin helpoittaa sen hyökkäystä. Skorpionin pistin tunkeutuu

-sirkan rintaan pyyntijalkojen väliin ja jää haavaan joksikin aikaa.

-Rukoilija vetää pian jalkansa kokoon kuolemankamppailussa, vatsa

-tykkää, takaruumiin renkaat kouristuvat nykäyksittäin, sääret

-tärisevät epätasaisesti, mutta pyyntijalat ja suuosat sitävastoin eivät

-liiku. Noin neljännestunnin kuluttua on rukoilijasirkka tyystin

-kuollut.

-

-Skorpioni ei satuta piikkiään mihinkään erityiseen paikkaan, vaan

-pistää mihin sattuu. Rukoilijasirkkaa se osui pistämään hyvin

-tunnokkaaseen kohtaan, rintaan pyyntijalkojen väliin, lähelle

-keskushermosolmuja. Mitkähän olisivat seuraukset, jos pisto sattuisi

-vähemmän arkoihin ruumiinosiin? Seuraavissa kaksintaisteluissa,

-joissa aina käytän uusia yksilöitä, tunkeutuu myrkkyase milloin sirkan

-rintaan ja lähelle hermokeskusta, milloin kauemmaksi siitä, mutta aina

-se kuolee heti tai jonkun minutin kestäneen kouristuskohtauksen

-jälkeen. Sen pikemmin eivät kaikista pahimmat myrkkykäärmeetkään tapa

-saalistaan.

-

-Johdonmukaisuuden vuoksi otan nyt vankempia otuksia, sillä

-rukoilijasirkat ja hämähäkit ovat korkeammalle kehittyneinä

-haavoittamiselle arempia kuin luonnonlahjoiltaan heikommat, jotka ehkä

-voivat vastustaa myrkyn vaikutuksia useita tunteja tai päiviä, ehkäpä

-jäävät kokonaan vahingoittumattomiksi.

-

-Valitsen nyt maamyyräsirkan (Gryllotalpa vulgaris L.), joka on 5

-cm pitkä, vahva, kömpelö ja vähemmän kehittynyt kuin edelliset

-koe-eläimet. Maamyyräsirkka syö kasvien juuria ja tuottaa siten paljon

-vahinkoa. Se on jonkinlainen maamyyrän pilakuva, sen etujalat

-ovat kuten maamyyränkin muodostuneet kaivamisaseiksi.

-

-Panen maamyyräsirkan ja skorpionin ahtaaseen laatikkoon. Ensiksi ne

-katselevat toisiaan kauan. Ne eivät kai tunne toisiaan, sillä sirkka

-oleksii puutarhoissa ja viljelysmailla, skorpioni taas kivisillä,

-karuilla rinteillä, joissa kasvaa vain pari lajia kuivia heiniä.

-Molemmat huomaavat kuitenkin, miten uhkaava on vaara. Ilman että minun

-tarvitsee yllyttää, hyökkää skorpioni rohkeasti sirkan kimppuun ja

-sirkka asettuu heti puolustusasentoon aukaisten leukansa ja virittää

-sotalaulunsa hankaamalla peitinsiipiään vastakkain. Skorpioni pistää

-sitä häntänsä tikarilla, ennenkuin se on ehtinyt lopettaa laulunsa.

-Sirkan rintaa suojelee vahva, kupera rintahaarniska, mutta tämän

-läpipääsemättömän panssarin takana on ohuen ihon peittämä poimu, ja

-siihen juuri tikari tunkeutuu. Tämä yksi ainoa pisto kaataa

-sirkkajättiläisen maahan, kuten salaman isku. Joissakin elimissä huomaa

-vielä epämääräisiä liikkeitä, mutta hetken kuluttua lakkaavat

-värisemästä nilkatkin, jalan päätenivelet, jotka kuolevat

-viimeiseksi. Maamyyräsirkka kuoli yhtä helposti kuin taranteli ja

-rukoilijasirkkakin, kuolinkamppaus oli vain jonkin verran pitempi.

-

-Nyt tulee suurten heinäsirkkojen ja hepokattien vuoro astua

-näyttämölle. Viinitarhahepokatti (Ephippigera) kitui kokonaisen

-viikon elämän ja kuoleman välillä. Se oli saanut tikarin piston

-vatsaansa ja heitti henkensä vasta seitsemän päivän kuluttua.

-Skorpionin myrkky on kaikista vahvimmillekin hyönteisille kuolettavaa,

-toiset sortuvat heti, toiset useiden päivien kuluttua, mutta

-lopuksi kaikki kumminkin kuolevat. Haavoittamiskohta ja siihen valunut

-myrkkymäärä vaikuttavat paljon asiaan. Joskus tiputtaa skorpioni

-vähän, joskus tuhlailevasti myrkkyrauhasensa erittymää, enkä minä

-puolestani voi mitenkään vuotamismäärää järjestää. -- Yleensä olivat

-heinäsirkat vastustuskykyisempiä kuin hepokatit. Laulukaskas kuolee

-hyvin pian, ja sudenkorento (Libellula depressa L.) melkein yhtä

-nopeasti kuin rukoilijasirkka.

-

-Kovakuoriaisten paksu kitini-iho suojelee niitä hyvin ja tekee ne

-haavoittumattomiksi. Skorpionin miekkailu on sattuman varassa,

-siksi sen pistot eivät osu kovakuoriaisten ruumiinrenkaiden

-ohutihoisiin nivelvakoihin. Voidakseen taas lävistää kitinipanssarin

-pitäisi sen porata kauan aikaa, mutta sitä eivät ankarasti

-puolustautuvat kovakuoriaiset salli, ja porausmenetelmäkin on

-sitäpaitsi skorpionille vieras, se käyttää vain äkillisiä pistoja

-taistelutapoinaan.

-

-Skorpionin pistin voisi tunkeutua vain yhteen ainoaan osaan

-kovakuoriaisen ruumista, nimittäin takaruumiin selkäpuolelle

-peitinsiipien alle. Paljastan sen kääntämällä peitinsiivet ulospäin

-tai, vielä paremmin, leikkaamalla ne kokonaan pois. Peitinsiipien

-poistaminen ei ole hyönteiselle ollenkaan vaarallista, eikä lyhennä sen

-ikää. Vien skorpionin häkkiin isoja siivettömiä kovakuoriaisia,

-maakiitäjiä, sittiäisiä, kultakuoriaisia, toukohärkiä ja

-hapsenkakkiaisia. Kaikki kuolevat myrkkyyn, vaikka kuolintaistelu

-kestää milloin kauemmin, milloin lyhyemmän aikaa.

-

-Mainitsen vain jonkun esimerkin. Muinaisten egyptiläisten pyhä

-pillerinpyörittäjä (Ateuchus sacer L.) venyttää ruumistaan piston

-saatuaan kouristuksen tapaan, nousee pystyyn, nostelee jalkojaan

-paikoillaan ja horjuu, sillä liikuntokoneisto on joutunut

-epäjärjestykseen. Sitten se kaatuu eikä enää nouse, potkii kiivaasti,

-herpoutuu -- se on kuollut. Hapsenkakkiaiset (Cerambyx cerdo L.

-ja C. scopolii Füssl.) saavat jonkinlaisen kangistuskohtauksen,

-useat kuolevat vasta seuraavana päivänä, toiset jo kolmen, neljän

-tunnin kuluttua. Samoin vaikuttaa pisto myöskin kultakuoriaisiin,

-saksanturilaaseen (Melolontha vulgaris L.) ja mäntyturilaaseen

-(Polyphylla fullo L.).

-

-Sarvikuoriainen (Oryctes narsicornis L.), suuri, kolme, neljä

-senttimetriä pitkä, komea ja vahva kovakuoriainen ottaa iskun vastaan

-stoalaisen kylmäverisesti. Sille ei pisto aluksi näytä tuottaneen

-mitään pahoja vammoja, arvokkaana ja tasapainonsa säilyttäen se

-kävelee tiehensä. Yht'äkkiä alkaa voimakas myrkky kuitenkin vaikuttaa.

-Jalat eivät tottele hyönteistä, se horjuu, kellahtaa selälleen

-nousematta enää ylös. Kolme, neljä päivää se vielä värähtelee

-henkitoreissa ja nukkuu sitten rauhallisesti kuolonuneen.

-

-Olin jo ennen kokeita varma, että myrkky vaikuttaa hentoihin

-perhosiin hyvin pian, kuitenkin tarkkana havainnontekijänä tahdoin

-niilläkin kokeilla. Ritariperhonen (Papillo machaon L.), amirali

-(Vanessa atalanta L.) ja kärsäkiitäjä (Deilephila euphorbiae L.)

-sortuvat heti, kun pisto niihin sattuu. Suuri riikinkukkokehrääjä

-(Saturnia pyri Schiff.) näyttää kuitenkin kummakseni olevan

-voittamaton. Ainakin on skorpionin hankala iskeä tähän turpeaan ja

-leveäsiipiseen kehrääjään, piikki liukuu pois suunnastaan pehmeässä

-villakarvassa, josta joka piston jälkeen pölähtää tukko ilmaan.

-Toistuneista iskuista huolimatta en ole varma, onko pistimen kärki

-voinut tunkeutua perhosen ruumiiseen. Sentähden nypin karvat sen

-takaruumiista ja näen nyt selvästi, että ase lävistää paljaan ihon.

-Siirrän kehrääjän rautalankahäkkiin, se tarttuu verkkoon kiinni ja on

-siinä koko päivän liikkumatonna -- neljäntenä päivänä se kuolee.

-

-Otaksuisi tietysti mielellään, että tämän perhosjättiläisen

-vastustuskyky aiheutuu sen vahvasta rakenteesta, mutta kokeet

-paljon pienemmällä, tavallisella silkkiperhosella (Bombyx mori L.)

-osoittivat, että syy on haettava toisaalta. Tämä heikko kääpiö näet

-kestää piston seurauksia yhtä kauan kuin riikinkukkokehrääjäkin.

-Nämä molemmat kehrääjät ovat epätäydellisesti kehittyneitä olioita,

-aivan erilaisia kuin toiset perhoset, erilaisia kuin kiitäjät, jotka

-hämärissä niin innokkaasti tutkivat kukkien teriöitä, erilaisia kuin

-ritariperho ja amirali, nämä kukkakappeliin kulkevat väsymättömät

-pyhiinvaeltajat. Edellisillä ei nimittäin ole suuosia, ne eivät

-ota ollenkaan ravintoa koko elämänsä ajalla. Kun niiltä puuttuu

-syömisen kiihote, elävät ne vain muutaman päivän, siksi kun munat ovat

-hedelmöitetyt. Tällä lyhyellä elämänajalla pitää olla vastaavaisuutensa

-elimistökoneistossa, niin että se on vahvempi ja siitä johtuen myös

-kestävämpi ja vastustuskykyisempi.

-

-Astukaamme askel alemmaksi ja tuokaamme tuhatjalkaiset

-kokeilukentälle. Ne ovat skorpionille varmaan tuttuja,

-sillä ulkoilmasiirtolassani tapasin usein skorpionin saaliina

-kivituhatjalkaisia (Lithobius forficatus L.) Ne ovat skorpionille

-vaarattomia suupaloja ja liian heikkoja puolustautuakseen.

-Mutta tuonpa sille seuraksi meikäläisten tuhatjalkaisten

-jättiläisen, juoksujalkaisen (Scolopendra morsitans L.). Tämäkään

-kaksikymmenkaksijalkaparinen lohikäärme ei ole skorpionille vieras,

-olen niitä usein tavannut yhdessä saman kiven alla. Tämä öinen vaeltaja

-oli hakenut skorpionin kodista piilopaikan. Molemmat sietivät silloin

-hyvin toisiaan, mutta onkohan asia aina niin?

-

-Panen molemmat hirviöt leveään lasiastiaan, jossa on pohjalla hiukan

-hiekkaa. Tuhatjalkainen kiertää seinävieriä näyttämön ympäri. Se on

-kuin sormenlevyinen, 12 cm pitkä, viheltävä, koukeroinen nauha.

-Pitkät tuntosarvet väristen tunnustelevat esineitä, ja kun ne sattuvat

-koskemaan skorpioniin, kääntyy tuhatjalkainen äkisti takaisin. Mutta

-päinvastaiseen suuntaan tehty kierros tuo sen uudestaan skorpionin

-luo, taas kosketus ja pako jälleen. Nyt on skorpioni varuillaan,

-häntäkaari jännitettynä ja pihdit avattuina. Kun scolopendra tulee

-vielä kerran ratansa vaaranpaikkaan, tarttuu skorpioni siihen

-saksillaan juuri pään taakse. Turhaan kiemurtelee ja koukertelee

-pitkä, taipuisa ruumis, vastustaja puristaa vain sitä lujemmin, eivät

-tempomiset eivätkä käyristelemiset sitä enää voi vapauttaa.

-

-Nyt tulee piikin vuoro toimia, se uppoaa kolme, neljä kertaa perätysten

-tuhatjalkaisen kylkeen. Tuhatjalkainenkin, jonka ensimäinen jalkapari

-on muodostunut myrkkykoukuiksi, avaa myrkkypihtinsä, mutta turhaan se

-niillä koettaa purra, sillä skorpionin sakset puristavat vahvasti sitä

-niskasta ja pitävät sen kaukana. Takaruumis vain voi vastustella,

-kiertyä, kääriytyä kokoon ja oieta. Olen nähnyt jo monien pikku

-eläimien kamppailut, mutta en tiedä mitään julmempaa kuin näiden

-vastenmielisten eläinten pöyristyttävä kaksintaistelu.

-

-Lyhyen aselevon aikana saan tappelijat eroamaan. Tuhatjalkainen nuolee

-vuotavia haavojaan ja on jonkin tunnin kuluttua taas voimissaan,

-skorpioni ei näytä saaneen mitään vaurioita. Seuraavana päivänä on

-uusi näytäntö. Tuhatjalkainen saa kolme pistoa peräkkäin. Silloin

-vetäytyy skorpioni pois kuin vastaiskuja peläten. Mutta haavoitettu

-ei tee hyökkäystä, vaan koettaa paeta kiertäen ympyrässä. Tämä riittää

-jo täksi päiväksi. Peitän lasiastian pahvikotelolla, että molemmat

-taistelijat rauhoittuisivat pimeässä.

-

-Mitä sitten tapahtui, erittäinkin yön kuluessa, en tiedä. Ehkä

-kamppailu alkoi taas, ja uusia iskuja jaettiin. Ainakin oli

-tuhatjalkainen kolmantena päivänä hyvin raukea ja neljäntenä aivan

-henkitoreissa. Skorpioni vartioi sitä, mutta ei uskalla vielä iskeytyä

-kiinni. Vasta kun se lepää aivan hiljaa, tarttuu skorpioni siihen,

-syö ensin pään, sitten molemmat ensimäiset ruumiinrenkaat. Saalis on

-kuitenkin liian suuri, loppu mätänee, sillä skorpioni pitää tuoreesta

-ruuasta eikä koske enää raatoon.

-

-Seitsemän, ehkä useampiakin pistoja saanut tuhatjalkainen kuolee

-vasta neljäntenä päivänä, mutta vahva taranteli heittää henkensä heti

-ensimäisen iskun jälkeen. Yhtä pian päättyvät rukoilijasirkan,

-pillerinpyörittäjän, maamyyräsirkan ja muidenkin suurien

-hyönteisten päivät. Kaikista vastustuskykyisimmätkään eivät kestä

-kuin seuraavaan päivään, mutta hyvin monta kertaa haavoitettu

-juoksujalkainen elää neljä vuorokautta, ja ehkä sen kuolemaan on yhtä

-paljon syynä verenvuoto kuin myrkkykin.

-

-Mistä johtuu tämmöinen eroavaisuus? Nähtävästi se aiheutuu

-erilaisesta ruumiinrakenteesta. Paremmin kehittyneet kuolevat

-pikemmin kuin heikompilahjaiset. Onkohan asia todella niin?

-Maamyyräsirkan kohtalo saa epäilemään. Sehän alkuperäisestä

-rakenteestaan huolimatta kuolee yhtä nopeasti kuin perhoset ja

-rukoilijasirkka, jotka kuitenkin ovat paljon tunnokkaampia. Ei, me emme

-ole vielä skorpionin myrkkyrauhasen salaisuuden perillä. Ehkäpä uudet

-kokeet luovat valaistusta tähän hämäryyteen.

-

-

-

-

-*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA ***

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions will

-be renamed.

-

-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright

-law means that no one owns a United States copyright in these works,

-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the

-United States without permission and without paying copyright

-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part

-of this license, apply to copying and distributing Project

-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm

-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,

-and may not be used if you charge for an eBook, except by following

-the terms of the trademark license, including paying royalties for use

-of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for

-copies of this eBook, complying with the trademark license is very

-easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation

-of derivative works, reports, performances and research. Project

-Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may

-do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected

-by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark

-license, especially commercial redistribution.

-

-START: FULL LICENSE

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full

-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at

-www.gutenberg.org/license.

-

-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project

-Gutenberg-tm electronic works

-

-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or

-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your

-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a

-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound

-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the

-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph

-1.E.8.

-

-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement. See

-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this

-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm

-electronic works. See paragraph 1.E below.

-

-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the

-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection

-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual

-works in the collection are in the public domain in the United

-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the

-United States and you are located in the United States, we do not

-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,

-displaying or creating derivative works based on the work as long as

-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope

-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting

-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm

-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the

-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily

-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the

-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when

-you share it without charge with others.

-

-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are

-in a constant state of change. If you are outside the United States,

-check the laws of your country in addition to the terms of this

-agreement before downloading, copying, displaying, performing,

-distributing or creating derivative works based on this work or any

-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no

-representations concerning the copyright status of any work in any

-country other than the United States.

-

-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other

-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear

-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work

-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the

-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,

-performed, viewed, copied or distributed:

-

-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and

-  most other parts of the world at no cost and with almost no

-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it

-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this

-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the

-  United States, you will have to check the laws of the country where

-  you are located before using this eBook.

-

-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is

-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not

-contain a notice indicating that it is posted with permission of the

-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in

-the United States without paying any fees or charges. If you are

-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project

-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply

-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or

-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm

-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any

-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms

-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works

-posted with the permission of the copyright holder found at the

-beginning of this work.

-

-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including

-any word processing or hypertext form. However, if you provide access

-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format

-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official

-version posted on the official Project Gutenberg-tm website

-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense

-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means

-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain

-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the

-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works

-provided that:

-

-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed

-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has

-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid

-  within 60 days following each date on which you prepare (or are

-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty

-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project

-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in

-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg

-  Literary Archive Foundation."

-

-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-  License. You must require such a user to return or destroy all

-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue

-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm

-  works.

-

-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of

-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of

-  receipt of the work.

-

-* You comply with all other terms of this agreement for free

-  distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project

-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than

-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing

-from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of

-the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set

-forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project

-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm

-electronic works, and the medium on which they may be stored, may

-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate

-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other

-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or

-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or

-cannot be read by your equipment.

-

-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from. If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium

-with your written explanation. The person or entity that provided you

-with the defective work may elect to provide a replacement copy in

-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person

-or entity providing it to you may choose to give you a second

-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If

-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing

-without further opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO

-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT

-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of

-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement

-violates the law of the state applicable to this agreement, the

-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or

-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or

-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the

-remaining provisions.

-

-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in

-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the

-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm

-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,

-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of

-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this

-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or

-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any

-Defect you cause.

-

-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of

-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It

-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations

-from people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future

-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see

-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at

-www.gutenberg.org

-

-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by

-U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,

-Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up

-to date contact information can be found at the Foundation's website

-and official page at www.gutenberg.org/contact

-

-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without

-widespread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine-readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment. Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements. We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND

-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular

-state visit www.gutenberg.org/donate

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg web pages for current donation

-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations. To

-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate

-

-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works

-

-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project

-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be

-freely shared with anyone. For forty years, he produced and

-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of

-volunteer support.

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in

-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not

-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper

-edition.

-

-Most people start at our website which has the main PG search

-facility: www.gutenberg.org

-

-This website includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 65054 ***
+
+MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA
+
+Kuvauksia hyönteisten tavoista ja vaistosta
+
+
+Kirj.
+
+J. H. FABRE
+
+
+Ranskasta suomentanut
+
+Asko Pulkkinen
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1910.
+
+
+
+
+SISÄLTÖ:
+
+J.H. Fabre.
+Harmas
+Muurarimehiläisen pesärakennukset.
+Tikariampiainen haavataiturina.
+Hieta-ampiainen.
+Riikinkukkokehrääjät kosimassa.
+Tammikehrääjän häälennot.
+Maakiitäjän ravinto.
+Turkkilot hautajaisissa.
+Turkkilot. -- Kokeita.
+Hernekärsäkkään muniminen.
+Hernekärsäkkään toukka.
+Rukoilijasirkan metsästys.
+Rukoilijasirkan lemmenvehkeet.
+Kaskaan laulu.
+Skorpionin häät.
+Skorpionin perhe-elämä.
+Skorpionin myrkky.
+
+
+
+
+
+J.H. Fabre.
+
+
+      Tämä suuri tiedemies ajattelee
+      kuin filosofi, näkee kuin taiteilija,
+      tuntee ja kertoo kuin runoilija.
+
+                       Edmond Rostand.
+
+Pitkät puheet eivät kuvaa niin tarkasti ja niin sattuvasti Jean Henri
+Fabrea, ranskalaista hyönteistieteilijää kuin edellä olevat hänen
+maanmiehensä muutamat sanat. J.H. Fabre oli todellakin tiedemies,
+filosofi, taiteilija ja runoilija. Hänen terävä tieteilijäsilmänsä
+näki ja seurasi kaikkea, mitä hyönteisten maailmassa tapahtui. Hän oli
+verraton havaintojen tekijä, pienimmätkään piirteet, vähäisimmätkään
+seikat hyönteisten elämässä ja toiminnassa eivät jääneet häneltä
+huomaamatta. Selkeästi ajatellen hän tutki hyönteisten ihmeellisten
+tapojen syntyjä, filosofin tavoin selvitteli vaiston ja älyn
+vaikeita ongelmia näiden pienten kielettömien valtakunnassa. Hänen
+taiteilijakatseensa kiinnittyi ja kiintyi kaikkeen kauniiseen,
+säännölliseen ja tarkoituksenmukaiseen, mikä ilmenee hyönteisten
+rakennuksissa ja töissä. Runoilijana hän sitten kertoo näkemänsä
+ja havaitsemansa. Fabre on hyönteisten elämäkertojen erinomainen
+kirjoittaja. Mutta hän ei ole kuivantieteellinen historioitsija, vaan
+elävän elämän mestarikuvaaja.
+
+Fabre ei saanutkaan oppiaan koulussa eikä tieteellisistä kirjoista,
+hänen opettajanaan oli suuri ja loppumattoman rikas luonto. Hänellä ei
+ollut apunaan tiedemiehen koneita ja kompeita, vaan terävä silmänsä
+näkemään ja ymmärryksensä tajuamaan, mitä luonnossa tapahtui.
+Itse ja omin neuvoin hän hankki oppinsa ja tietonsa, hänen suuri
+rakkautensa luontoon pakoitti hänet tutkimaan, hänen järkkymätön
+tahtonsa raivasi edestä esteet, esteet, jotka usein näyttivät kohoavan
+ylipääsemättömäksi muuriksi.
+
+Jean Henri Fabre syntyi Saint-Leon'issa Etelä-Ranskassa joulukuun 22
+p:nä v. 1823. Isä oli talonpoika, varaton työstänsä eläjä, ei näyttänyt
+mahdolliselta, että pojasta polvi muuttuisi, että Jean Henri voisi
+poiketa isänsä elämänuralta. Varhaisimman lapsuutensa hän vietti köyhän
+isoäitinsä kotona. Vaikka hän kuuntelikin mummon satuja ja tarinoita,
+kiintyi hän kuitenkin jo pienenä luontoon ja sen todellisuuteen.
+Kotiseudun punakukkaiset kanervikot ja sinivattuvarvikot viekoittivat
+poikaa luokseen, maakiitäjän kiiltävät kuoret ja perhosen kirjavat
+siivet ihastuttivat häntä. Hän riensi kukkasten seuraan kuin mehiläinen
+apilan mykerölle.
+
+Seitsenvuotiaana tuli Jean Henri isänsä kotiin alottaakseen
+koulunkäyntinsä. Koulumestari oli samalla kylän parturi, kellonsoittaja
+ja lukkari. Hän ei voinut kasvattaa pojan synnynnäistä rakkautta
+luontoon, ei ohjata häntä näkemään silmillään eikä kuulemaan
+korvillaan. Ei sitä tehnyt koulutupakaan, vaikkakin siellä
+seurusteltiin porsaiden ja kanojen kanssa.
+
+Kolmen vuoden kuluttua isä muutti pieneen Rodezin kylään, jossa
+hän ansaitsi toimeentulonsa vähäisestä kahvilaliikkeestä. Täällä
+pääsi Henri kylän ylempään kouluun (college). Isä ei voinut maksaa
+koulumaksuja, mutta Henri toimi kirkossa kuoripoikana ja sai siten
+vapaapaikan koulussa. Mutta tätäkin kesti vain pari vuotta. Isän
+liike menestyi huonosti, hän muutti Toulouseen, jossa poika pääsi
+seminaariin. Perheen toimeentulo ei kuitenkaan parantunut, pikemmin
+huononi.
+
+Tuli kovia koettelemuksen aikoja. Jean Henrin oli itsensä pidettävä
+huoli jokapäiväisestä leivästään, koulunkäynti oli keskeytettävä,
+elatusta hankittava. Hän yritti jos jotakin. Milloin käveli
+hedelmäkoreineen pitkin raittia, milloin oli rautatiellä työmiehenä,
+milloin taas vaelteli aivan työttömänä.
+
+Vaikkakin tyhjä vatsa esitti sangen jyrkästi vaatimuksiansa, niin
+henkinen nälkä oli vielä suurempi. Viimeisillä penneillään poika voi
+ostaa runokirjan ja sitä lukiessaan unohtaa "jokapäiväiset" kylläkin,
+mutta sangen välttämättömät tarpeensa. Jean Henrin runollisuus ei
+ollut ilmassa leijailevia, todellisesta elämästä piittaamattomia
+mielikuvituksen tuulentupia, vaan se oli tiedonhalua, oikeata hengen
+isoomista ja janoomista, joka ajaa toimimaan ja pakoittaa hankkimaan
+tyydytystä. Hänen täytyi saada oppia. Siksipä hän, niin kurjissa
+oloissa kuin elikin, haki vapaapaikkaa Avignonin seminarissa. Sen hän
+saikin. Hän pääsi jatkamaan keskeytettyjä opinnoitaan.
+
+Nyt alkoi Henrin elämässä uusi ajanjakso, entistä valoisampi. Mutta
+taipumukset nytkin johtivat hänet oppikirjojen äärestä luonnon suurta
+kirjaa lukemaan. Hän opetteli sen aakkosia. Hyönteiset ja kasvit
+alkoivat kuiskutella ihmeellisiä kertomuksia, ihmeellisempiä usein
+kuin paraimmatkaan sadut, mutta tosia ja todellisia. Koulutodistus
+oli toisena vuotena huono, aikaa oli kulunut enemmän muuhun kuin
+lukemiseen. Mutta seuraavana vuonna hän tarttui tarmokkaasti töihinsä,
+ja päästötutkinto oli loistava.
+
+Suoritettuaan vielä kursseja kemiassa, latinan ja kreikan kielissä
+Jean Henri Fabre pääsi v. 1843 Carpentrasiin kansakoulunopettajaksi.
+Palkka ei ollut suuri, 700 frangia vain, vaikea oli sillä tulla
+toimeen. Sitä paitsi hän meni jo 21-vuotiaana naimisiin. Perhe
+lisäytyi, huolet kasvoivat, mutta hänen mielensä ei lannistunut.
+Hän suoritti vielä lisätutkintoja, antoi yksityistunteja, haki
+paikkoja, mutta ei niitä saanut. Ahtaat olivat ajat. Ylimääräisiin
+menoihin, kirjoihin esimerkiksi, oli rahat säästettävä ruuasta, ja
+elettävä kieltäymyksessä. Vihdoin hän kuitenkin pääsi Korsikkaan
+Ajaccion lyseoon fysikan opettajaksi. Korsikassa olo oli Fabrelle
+uuden käänteen alkuna. Saaren rikas luonto, metsät, vuoret, aava meri
+valtasivat hänet kokonaan. Nyt hän voi jo uhrata enemmän aikaansakin
+mielitutkimuksiinsa. Metsä veti puoleensa, hyönteiset kutsuivat
+luoksensa, mutta vaellellessaan rämeiköissä hän sai kuumetaudin, joka
+pakoitti taas muuttamaan mantereelle.
+
+Jonkun ajan kuluttua Fabre pääsi Avignonin lyseoon opettajaksi.
+Sitten hän suoritti lisensiaattitutkinnon luonnonhistoriassa. Näihin
+aikoihin joutui kerran hänen käsiinsä kuuluisan hyönteistutkijan,
+Leon Dufour'in teos. Se elvytti hänessä rakkauden hyönteisiin, se
+kiinnitti hänen huomionsa taas hyönteismaailmaan, se valtasi hänet
+niin, että hän päätti kokonaan antautua hyönteisiä tutkimaan. Työ oli
+palkatonta. Hänen oli jatkettava tukalaa kamppailuaan aineellisia
+vastuksia vastaan, ja hän voi vain loma-aikansa uhrata tieteellisiin
+tutkimuksiinsa.
+
+J.H. Fabren ensimäinen hyönteistieteellinen teos ilmestyi v. 1855.
+Se herätti heti joltistakin huomiota tiedemiespiireissä, ja kun hän
+jonkun vuoden kuluttua matkusti Parisiin, ei hänen nimensä ollut aivan
+tuntematon.
+
+Sitten seurasi sarja krappiväritutkimuksia, mutta aineellista hyötyä ei
+niistäkään ollut, sillä toiset käyttivät hyväkseen hänen keksintönsä.
+
+Varsinaiseen elämäntyöhönsä, luonnonhistorialliseen kirjailemiseen
+voi Fabre ryhtyä vasta viisikymmenvuotiaana. Hän erosi lyseosta v.
+1871, kun oli saanut pienen lainan ystävältään Stuart Milliltä, ja
+muutti Orangeen lähelle Avignonia. Täällä hän aluksi kirjoitteli
+luonnontieteellisiä koulukirjoja. Ne olivat kylläkin paljon parempia
+kuin aikaisemmin käytetyt oppikirjat, mutta maineensa hän hankki
+elämänsä pääteoksella, "hyönteistieteellisillä muistelmillaan".
+"Muistelmien" ensimäinen osa ilmestyi v. 1878. Sitten seurasi toisia
+katkeamattomana sarjana, niin että "_Souvenirs entomologiques, --
+Etudes sur l'instinct et les moeurs des insectes_" -kokoelmaa tuli
+kaikkiaan kymmenen nidettä.
+
+"Muistelmat" saivat runsaasti lukijoita ja ihailijoita, ne menivät
+hyvin kaupaksi. Nyt oli Fabren toimeentulo turvattu, vasta nyt
+neljäkymmentä pitkää vuotta kestäneen vaikean kamppailun jälkeen.
+Nyt hän voi hankkia itselleen pienen maatilan Sérignan'in kylässä
+Provencessa. Siellä maaseudun rauhassa hän voi häiritsemättä
+seurustella pienten hyönteisystäviensä kanssa. Siellä rakkaassa
+"Harmas'issaan" hän teki tutkimuksiaan ja kirjoitteli muistelmiaan.
+Päivät pitkät hän mielenkiinnolla seurasi asioiden kehittymistä
+kosivien skorpionien häkissä, tuntimäärin hän loikoi nurmikolla
+iso huopahattu päässä ja piti silmällä eksyneen kovakuoriaisen
+vaelluksia tai tarkasteli rakennustoimissa puuhailevia mehiläisiä tai
+metsästysretkellä kuljeksivia ampiaisia.
+
+Sérignan'issa Harmasissaan Fabre eli loppuikänsä, siellä hän kuoli
+syksyllä v. 1915 melkein yhdeksänkymmenenkahden vuoden ikäisenä. Pitkä
+oli hänen elämänsä, pitemmältä se tuntui taistellessa vastatuulessa
+ja vastoinkäymisessä, mutta rikas se oli, sillä se oli yhtäjaksoista
+innostunutta työtä, työtä, joka kantoi runsaan hedelmän.
+
+"Henri Fabre on nykyisen sivistyneen maailman etevimpiä ja jaloimpia
+suurmiehiä, oppinut luonnontutkija ja samalla ihmeellinen runoilija
+-- --. Hän on niitä miehiä, joita mitä syvimmästi ihailen koko elämäni
+ajan", sanoo Maurice Maeterlinck, mehiläisten elämän suuri runoilija.
+
+"Souvenirs entomologiques" on tunnontarkan tiedemiehen tarkkoja ja
+täsmällisiä havaintoja sekä niistä tehtyjä johtopäätöksiä. Fabre
+on asettanut elämäntehtäväkseen tutkia älyn ja vaiston rajamaita,
+selvittää, kumpiko niistä määrää hyönteisten toimia ja tapoja. Lukija
+huomaa usein, kuinka hän erikoisesti painostaa, että hyönteisillä ei
+ole sitä, jota sanomme älyksi, että hyönteiset eivät voi harkiten
+työskennellä, vaan että niitä ohjaa tottumukset ja vaistot. Fabre
+tekee moninaisia ja monenlaisia kokeita ja ottaa niiden tulokset
+mielipiteittensä todistuskappaleiksi ja tueksi, vaikka lukijasta usein
+näyttää, että ne todistaisivat aivan päinvastaista. -- Lukija huomaa
+niinikään, miten Fabre suhtautuu vuosisatansa käänteentekevään ja
+kauaksikantavimpaan luonnontieteelliseen saavutukseen, kehitysoppiin.
+Fabre ihaili kyllä Darwinia ja Darwin puolestaan kutsuu Fabrea
+"verrattomaksi havainnontekijäksi", olivatpa he kirjevaihdossakin,
+mutta kehitysajatusta ei Fabre hyväksynyt, päinvastoin viittaa siihen
+usein pilkallisesti. Fabre näki suuren pienessä, mutta oli liiaksi
+kiintynyt pikkupiirteisiin ja yksityiskohtiin voidakseen pitää
+kokonaisuutta silmällä, voidakseen nähdä syiden ja seurausten lakia
+koko elävien olioiden maailmassa.
+
+"Souvenirs entomologiques" on myös ranskalaisen runoilijan
+luonnonrunoutta ja senvuoksi vaikeaa kääntää muille kielille. Tässä
+vihkosessa on valikoima Fabren "Muistelmia" suomennettuina. Fabre itse
+sanoo, että hän kirjoittaa nuorille ja etupäässä heille, herättääkseen
+heissä rakkautta luontoon ja luonnonhistoriaan. Jos Fabre voisi tämän
+vihkosen välityksellä puhua myös Suomen nuorille, herättää heissäkin
+rakkautta luontoon, opettaa heitäkin lukemaan suurta luonnon kirjaa ja
+näkemään sen ihmeitä, olisi vihkosen tarkoitus täytetty.
+
+Muutamat "Muistelmat" ovat hiukan lyhennetyt, niistä on jätetty pois
+kokonaisuuteen kovin höllästi liittyviä tai suomalaiselle lukijalle
+vähemmän mielenkiintoisia paloja. Suomentaja ei ole siinä suhteessa
+menetellyt sen omavaltaisemmin kuin saksalaisen tai ruotsalaisenkaan
+valikoiman kääntäjät, vaikkakin heidän käännöksensä ovat "tekijän
+luvalla" tehdyt. Moni olisi ehkä pitänyt vieläkin suurempia lyhennyksiä
+tarpeellisina.
+
+_Suomentaja_.
+
+
+
+
+Harmas.
+
+
+Sitähän minä aina olin toivonut, hoc erat in votis, maapalaa, oi,
+ei kovin suurtakaan, mutta rauhallista, semmoista, joka on loitolla
+yleisen maantien hälinästä, yksinäistä, autiota, auringon polttamaa
+palstaa, ohdakkeiden, ampiaisten ja kimalaisten suosimaa. Siellä minä
+voisin tutkia petoampiaisia ja hietapistiäisiä, antautua vaikeaan
+kaksinpuheluun, jossa kysytään ja vastataan kokeiden kielellä eikä
+minun tarvitsisi peljätä ohikulkevien häiritsemisiä. Siellä minä
+voisin ilman aikaavieviä, suuria toimenpiteitä, ilman väsyttäviä ja
+huomiokykyä tylsyttäviä retkeilyjä viritellä ansojani ja seurata joka
+hetki niiden vaikutuksia. Hoc erat in votis, niin, se oli toivoni,
+unelmani, joka aina oli mielessäni väikkynyt, mutta aina häipynyt
+vastaisuuden utupilviin.
+
+Ei ole ollut helppoa laatia itselleen ulkolaboratoriota, niin kauan
+kuin huoli jokapäiväisestä leivässä on ollut kiusana. Neljäkymmentä
+vuotta olen järkähtämättömänä taistellut elämän pikkupuutteita vastaan,
+mutta nyt on se niin kiihkeästi kaipaamani laboratorio kuitenkin
+valmis. En koetakaan kertoa, kuinka paljon kestävyyttä ja väsymätöntä
+työtä se minulle maksoi. Se on valmis ja se suo ehkä hiukan lepoa, mikä
+on tärkeää sekin. Sanon "ehkä", sillä minulla on yhä vielä joku rengas
+kaleriorjan kahleista jaloissani.
+
+Toivoni on toteutunut. Hiukan liian myöhään kylläkin, kauniit
+pikkuhyönteiseni! -- luulen, että minulle annettiin pähkinä vasta
+sitten, kun hampaani alkavat olla liian heikot sitä pureskelemaan.
+Niin, hiukan liian myöhään. Nuoruuden laaja näköpiiri on supistunut
+matalaksi ja painostavaksi holviksi, joka päivä päivältä yhä alemmaksi
+laskeutuu. Kaipaamatta mitään mennyttä, haluamatta takaisin edes
+nuoruusvuosiani ja vielä vähemmin tulevaisia toivomatta olen tullut
+siihen käänteeseen, jolloin koettelemusten murtamana kyselee itseltään,
+onko elämä ollut elämisen arvoista.
+
+Näiden ympäröivien raunioiden keskelle on jäänyt vahvalle perustalleen
+pystyyn kappale muuria, nimittäin rakkauteni tieteelliseen totuuteen.
+Voi, näppärät ampiaiseni, onko siinä kylliksi, että voisin täyttää
+muutamia sivuja teidän historiastanne? Eivätkö voimani petä hyvää
+tahtoani?
+
+Mutta miksi minä olen hyljännyt teidät niin kauaksi aikaa? Sitä ovat
+jotkut ystäväni minulta tiedustelleet. Oi, kertokaa niille ystävilleni
+-- ovathan ne yhtä hyvin teidänkin ystäviänne -- kertokaa, ettei syynä
+ole ollut unohtaminen, ei väsyminen eikä laiminlyönti. Minä ajattelin
+teitä. Olin varma, että rengasampiaisen (Cerceris) pesäkolo voi vielä
+ilmaista monta salaisuutta, että petoampiaisen (Sphex) pyydystäminen
+voi tuottaa uusia yllätyksiä. Mutta minulla ei ole ollut aikaa, sillä
+minä taistelin yksin vastoinkäymisissä, ja ennen filosofointia täytyy
+elää. Kertokaa niille se, niin ne antavat minulle anteeksi.
+
+Toiset moittivat minun kirjoitustapaani, ettei se ole kylliksi
+juhlallista eli, oikeammin sanoen, oppineenkuivaa. He pelkäävät, ettei
+sivu, jonka helposti lukee, aina ilmaise totuutta. Tulkaa kaikki
+pistiäiset ja kaikki peitinsiivin panssaroidut, puolustakaa minua ja
+todistakaa minun hyväkseni! Kertokaa kuinka tuttavallisesti olen teidän
+kanssanne seurustellut, kuinka kärsivällisesti havaintojani tehnyt ja
+kuinka tunnollisesti merkinnyt muistiin kaikki teidän toimenne! Teidän
+todistuksenne on yksimielinen: minun sivuni eivät ole täynnä onttoja
+kaavoja eivätkä oppineita puheenparsia, vaan ne sanovat tarkasti vain
+havaitun tosiasian, ei sen enempää eikä vähempää, ja jos jotakuta
+teistä haluttaa minun jäljestäni vuorostaan kysyä niitä asioita, niin
+hän saa samat vastaukset kuin minäkin.
+
+Ja jollette te, hyvät hyönteiseni, saa tuota kelpo väkeä asiasta
+vakuutetuksi, sillä teillähän ei ole ikävystymisen taakkaa
+hartioillanne, niin sanon minä vuorostani heille: te leikkelette
+eläimen, mutta minä tutkin sitä elävänä; te teette siitä pelon ja
+säälin esineen, mutta minä teen sen rakastettavaksi; te työskentelette
+kidutuskammiossa ja leikkaushuoneessa, minä taasen teen havaintoja
+sinisen taivaan alla kaskaiden laulaessa; te teette solulla ja
+alkulimalla kemiallisia kokeita, minä tarkastan vaiston korkeimpia
+ilmenemismuotoja; te tutkitte kuolemaa, mutta minä tutkin elämää.
+Ja miksipä en sanoisi kaikkea, mitä ajattelen: susi on sekoittanut
+karitsalta veden, luonnonhistoriaa, tätä nuorison mielitutkimusta
+on alettu karttaa ja vihata sen jälkeen kuin solu on nostettu
+valtaistuimelle. Siksipä, vaikkakin minä kirjoitan oppineille
+ja filosofeille, jotka joskus vielä koettavat ratkaista vaiston
+pulmallista kysymystä, kirjoitan myöskin nuorille ja ennen kaikkea
+heille, että saisin heidät rakastamaan luonnonhistoriaa, jota te
+opetatte heidät vihaamaan. Tämän tähden minä, pysyen kuitenkin aina
+totuudessa, vältän teidän tieteellistä proosaanne, joka liiankin usein
+näyttää olevan lainaa jostakin intialaisesta murteesta.
+
+Mutta näistä asioista ei ole nyt kysymys, vaan minunhan piti puhua
+siitä maapalasta, jota niin kauan toivoin ja jonka suunnittelin
+tekeväni elävän hyönteistieteen laboratorioksi, siitä maapalasta, joka
+minun on viimeinkin onnistunut saada pienessä, yksinäisessä kylässä.
+Se on "Harmas". Sillä sanalla tarkoitetaan meillä viljelemätöntä,
+kivistä ja ajuruohoa täpötäynnänsä kasvavaa aluetta Maa on liiaksi
+karua kelvatakseen viljeltäväksi, vain lampaat laiduntavat siellä
+keväällä, jos on sattunut sen verran satamaan, että ruoho hiukan pääsee
+kohoamaan. Mutta "Harmas" on ennen ollut hiukan viljeltyäkin, sanotaan
+sen kasvattaneen viiniköynnöksiä, sillä suurten kivilohkarekasojen
+välissä on vähän punaista savimaata. Kaivaessamme kuoppia muutamille
+istutettaville puille olemme tosiaankin tavanneet tuon arvokkaan kasvin
+puoleksi hiiltyneitä tähteitä. Kolmepiinen talikko, ainoa työase,
+joka kykenee tunkeutumaan semmoiseen maaperään, on siis ollut siellä
+käytännössä, valitettavasti kyllä, sillä alkuperäinen kasvullisuus on
+sentähden kadonnut. Siellä ei ole enää ajuruohoa, ei laventelia eikä
+kermestammipensaita, tuota tammikääpiötä, jonka muodostamien metsien
+yli voi kulkea, kun kohottelee jalkojaan hiukan korkeammalle kuin
+tavallisesti. Kuinka hyödyllisiä nämä kasvit minulle olisivatkaan,
+etenkin kaksi ensimäistä, joista mehiläiset ja kimalaiset saisivat
+hunajaa! Minun on täytynytkin tuoda ne takaisin siihen maahan, josta
+talikko ne karkoitti.
+
+Sen sijaan on ilman minun välitystäni niitä kasveja ylenmäärin,
+jotka tavallisesti rehoittavat entisillä, oman onnensa nojaan
+jätetyillä viljelysmailla. Kaikista runsaimmin kasvaa juolavehnää,
+kiusallista heinää, jota ei ole kyennyt kolmivuotinen, katkera
+hävityssotani tyystin poistamaan. Sen jälkeen on enimmin piikkisiä
+ja tähtikarvapertuskoin asestettuja kaunokkeja, kaikkiaan kolme
+lajia. Läpipääsemättömän kaunokkitiheikön yli kohoaa siellä täällä
+espanjalainen kultaohdake kuten monihaarainen kynttiläjalka, jossa
+liekkeinä ovat oranssinkeltaiset kukat. Sen piikit ovat vahvat kuin
+kynnet. Sitäkin korkeampi on illyrilainen ohdake, jonka parin metrin
+pituinen haaraton varsi päättyy suureen, ruusunpunaiseen kukkaterttuun.
+Näiden välissä ryömii sinivatukan pitkät ja okaiset oksat. Jos tahtoo
+kulkea läpi tämän piikkisen viidakon, jossa kimalaiset ja ampiaiset
+keräävät mettä, niin täytyy vetää jalkaansa saappaat, joiden varret
+ylettyvät yli polven, tai muuten saa verinaarmuja sääriinsä. Niin
+kauan kuin kevätsateiden kosteus pysyy maassa, on kasvullisuudella
+jonkinlainen viehätyksensä, mutta kun kesän kuivuus tulee, muuttuu
+seutu lohduttomaksi erämaaksi, jonka tulitikku voisi sytyttää ja
+polttaa reunasta toiseen. Semmoinen on tai pikemminkin oli se Eden,
+jossa aijoin elää ja työskennellä hyönteisten! seurassa. Neljäkymmentä
+vuotta kestänyt kamppailu on sen minulle hankkinut. Sanoin Eden, ja
+minun kannaltani katsoen on nimitys oikea. Tämä kirottu maa, johon ei
+kenkään uskaltanut kylvää edes turnipsia, on ampiaisten paratiisi. Sen
+rehevät ohdakkeet ja kaunokit houkuttelevat hyönteisiä kaikkialta. En
+koskaan ennen retkilläni ole nähnyt niitä niin paljoa samassa paikassa.
+Kaikki, jotka ampiaisen nimeä kantavat, keräytyvät sinne. Sinne tulee
+kaikenlaisen riistan pyydystäjät, rakennustyöläiset, jotka rakentavat
+savesta asumuksiaan, kankurit, jotka kehräävät ja kutovat, verhoilijat,
+jotka leikkelevät lehtiä tai kukkien teriöistä kappaleita, arkkitehdit,
+jotka tekevät rakennuksia paperimassasta, sementtityöläiset, jotka
+sekoittavat savea, kirvesmiehet, jotka kaivertavat puita, kaivajat,
+jotka tekevät maanalaisia koloja, monen monet muut sen lisäksi.
+
+Mikä on tuokin hyönteinen? Se on villamehiläinen (Anthidium), joka
+raapii hämähäkin seitin tapaista karvapeitettä kaunokin varresta ja
+muodostaa siitä villapallon, jonka se vie leukojensa välissä ylpeänä
+kotiin. Maanalaisissa käytävissään se tekee siitä pumpulihuopapussin,
+johon se kätkee hunajaa ja munansa.
+
+Entä nuo toiset, jotka niin innokkaasti kukissa hyörivät? Ne ovat
+verhoilijamehiläisiä (Megachile), joiden vatsan alla on mustia,
+valkeita tai tulipunaisia kokoomiskarvoja. Kun ne lähtevät ohdakkeista,
+menevät ne läheisiin pensaisiin, joiden lehdistä ne leikkaavat palasia
+ja muodostavat niistä pesässään tötteröitä, jotka ne täyttävät
+hunajalla ja joihin sitten pistävät munansa. -- Entä nuo mustassa
+samettipuvussa? Ne ovat muurarimehiläisiä (Chalicodoma), jotka
+rakentavat pesänsä hiekkasiruista ja sementistä, s.o. syljestään.
+Niiden pesiä löytää usein Harmas'issa kivistä. -- Mitäs nuo, jotka
+surisevat niin äänekkäästi? Turkkimehiläisiä (Anthophora), joiden pesät
+ovat muurin koloissa ja aurinkoisissa törmissä.
+
+Nämä ovat muurimehiläisiä (Osmia). Joku niistä tekee pesäkammioitaan
+kotilon tyhjän kuoren kierteisiin, toinen poraa sinivatukkapalasesta
+ytimen ja muuraa sinne monikerroksisen asunnon toukilleen, kolmas
+käyttää samaan tarkoitukseen ruo'on luonnollista varsionteloa, neljäs
+asuu vuokratta jonkin muun kimalaisen maanalaisissa pesäkoloissa.
+Tuolla on sarvimehiläisiä (Macrocera, Eucera longicornis, L.), joiden
+koirailla on komeat sarvet; housumehiläisten (Dasypoda) takajalat ovat
+kankeakarvaiset. Nämä tässä ovat monilajisia maamehiläisiä (Andrena) ja
+hietamehiläisiä (Halictus).
+
+Jätän lukuisat muut mainitsematta, sillä jos tahtoisin luetella kaikki
+ohdakkeitteni vieraat, saisin tässä tuoda katselmukseen melkein koko
+hunajanvalmistajoiden heimon. Oppinut hyönteistieteilijä, professori
+Pérez Bordeauxista, jolle lähetin löytöni määrättäviksi, kysyi kerran,
+käytänkö mitään erikoisia pyyntineuvoja, kun niin paljon harvinaisia,
+niin, ennen tuntemattomiakin hyönteisiä hänelle annoin. Mutta minähän
+en ole kokenut, vielä vähemmin innostunut hyönteisten pyydystäjä, sillä
+hyönteiset huvittavat minua enemmän silloin, kun ne ovat elävinä omissa
+toimissaan kuin kuolleina ja neuloihin pistettyinä laatikoissani. Koko
+minun metsästyssalaisuuteni on rehevä, ohdakkeita ja kaunokkeja kasvava
+puutarhani.
+
+Onnellinen sattuma on liittänyt hunajan-kokoojiin vielä
+metsästäjäheimot. Jotkut muurarit ovat koonneet ympärysaitaa varten
+sinne ja tänne hiekkaa ja kiviä kasoihin. Aitatyöt edistyivät
+hitaasti, joten hyönteiset valloittivat jo ensimäisenä vuonna aidan
+aines-varastot. Muurarikimalaiset valitsivat kivien kolot asunnoikseen
+ja viettivät siellä yönsä suurissa joukoin. Vahva muurisisilisko oli
+valinnut erään kolon, jossa se tähysteli ohikulkevia sittiäisiä.
+Kivitasku, jonka puku on kuin dominikanimunkin, istui ylimmäisellä
+kivellä ja lauloi lyhyen laulunsa.
+
+Hiekkakasoissa oli toisia siirtolaisia. Pyörreampiaiset (Bembex)
+pörisyttivät siihen pesäkolojaan. Petoampiaiset (Sphex) laahasivat
+sinne tuntosarvista heinäsirkkoja. Sarviampiainen (Stizus) kasasi
+kellareihinsa kaskassäilykkeitä. Kaikki nämä hyönteiset katosivat, kun
+muurarit käyttivät hiekan, mutta sain ne takaisin, kun hankin uusia
+hiekkaläjiä.
+
+Hieta-ampiaiset (Ammophila) eivät kuitenkaan hävinneet, sillä
+niiden pesät ovat toisaalla. Keväällä näen yhden lajin ja muiden
+syksyllä lentää hyörivän pyydystämässä toukkia teiden varsilta ja
+ruohokkojen välimailta puutarhassani. Iloiset ja vilkkaat tieampiaiset
+(Pompilus) tarkastavat piilopaikoista hämähäkkejä. Suurin vaanii
+tarantella (Lycosa narbonensis, Latr.), jonka maakolot eivät ole
+harvinaisia Harmas'issa. Lämpiminä päivinä marssivat maakasarmeistaan
+amatsonimuurahaiset (Polyergus rufescens, Latr.) komppanioittain orjia
+metsästämään. Viisi senttimetriä pitkät tikariampiaiset (Scolia)
+lentävät hitaasti mätänevän ruoholäjän ympärillä ja kaivautuvat
+sen sisään pyydystämään otuksiaan, lehtisarvisten (Lamellicornia),
+nokkakärsäkkään (Oryctes) ja kultakuoriaisen (Cetonia) toukkia.
+
+Miten paljon tutkimusten esineitä! Ja uusia vielä tulee. Talo oli
+yhtä autio kuin maakin. Kun ihmiset menivät, ja rauha oli varma,
+tulivat eläimet ja valtasivat kaiken. Kertut asettuivat asumaan
+sirenipensaisiin, vihreäpeipponen kypressikatoksen suojaan, varpunen
+kokosi korsia kattotiilien alle. Platanin latvassa viserteli
+vihreävarpunen, jonka pesä ei ole aprikosin puolikasta suurempi.
+Iltaisin yhtyivät soittajaisiin pöllöt yksitoikkoisine äänineen.
+
+Talon lähellä on lampi, johon vesi tulee kylän vesijohtokanavasta.
+Sinne kokoutuvat kosimisaikanaan kaikki sammakot aina kilometrin
+päästä. Isot ristikonnat tulevat kylpemään. Lehtisammakot, jolleivät
+kurnuta puissa, huvitteleivat tehden uimahyppyjä. Kun toukokuun yöt
+hämärtyvät, alkaa lammikolla sellainen korvia särkevä soitanto, että on
+mahdoton kotona pöydässä keskustella, mahdoton nukkua.
+
+Talon ovat vallanneet vielä rohkeammat ampiaiset. Kynnysalla
+roskakasassa pesii valkoviiruinen petoampiainen (Sphex albisectus
+Lep. et Serv.). Kun menen huoneeseen, pitää varoa rikkomasta sen
+pesäkoloja ja tallaamasta työssään olevaa kaivajaa. Varmaan on
+siitä neljännesvuosisata kulunut, kun viimeksi näin tämän raivoisan
+sirkanmetsästäjän. Kun siihen ensiksi tutustuin, täytyi minun kulkea
+useita kilometrejä elokuun helteessä tavatakseni sen, mutta nyt se on
+aivan kynnykseni alla.
+
+Ikkunakomerossa on hämähäkkien tappajalla (Pelopoeus) lämmin ja
+mieluisa asuinpaikka. Se muuraa mullasta tehdyn pesänsä kiviin ja
+käyttää sisääntuloreikänä ikkunaluukussa olevaa rakoa. Kaihtimien
+lustoihin rakentavat jotkut muurarimehiläiset (Chalicodoma) kammioitaan
+ja luukkujen sisäpinnalle kokoo muurariampiainen (Eumenes) pieniä
+savikekoja. Tavallinen ampiainen (Vespa vulgaris, L.) ja Ranskan
+ampiainen (Pollistes gallicus, L.) ovat ruokatovereitani, ne tulevat
+päivällisen aikana katsomaan, ovatko rypäleet pöydälläni jo niin kypsiä
+kuin ne näyttävät olevan.
+
+Nämät hyönteiset -- kaikki eivät ole läheskään mainitut -- ovat
+lukuisana ja valittuna seurueenani. Entiset ystäväni ja uudet tuttavani
+ovat lähelläni metsästämässä, mettä kokoomassa ja rakentamassa. Ja
+jos on tarpeellista vaihtaa havaintopaikkaa, niin on vuori muutaman
+sadan askelen päässä asunnostani. Sen aurinkoisia rinteitä rakastaa
+pyörreampiainen (Bembex) ja sen savikuopista saavat monet muut
+rakennusaineita. Tämän hyönteisrikkauden takia minä vaihdoin
+kaupungin kylään, asetuin Sérignan'iin viljelläkseni turnipsia ja
+kylvääkseni salattia.
+
+Atlantin ja Välimeren rannikoille on Ranskaamme perustettu kalliiksi
+tulleita laboratorioita merieläinten tutkimista varten. Siellä ihmiset
+leikkelevät merestä saamiaan pikkuisia ja meille arvottomia eläväisiä,
+uhraavat koko omaisuuksia mikroskoppeihin, hienoihin leikkauskoneisiin,
+pyyntineuvoihin, laivoihin, kalasäiliöihin ja akvarioihin saadakseen
+selville minkälainen on rakenteeltaan nivelmadon munasolu, kysymys,
+jonka täyttä tarkoitusta en ole koskaan ymmärtänyt. He unohtavat
+kokonaan pienet maahyönteiset, jotka aina ovat lähellämme, jotka
+antavat yleiselle sielutieteelle erinomaisen tärkeitä todistuksia ja
+jotka hävitystyöllään saavat aikaan kansantaloudellisia vahinkoja.
+Milloin perustettanee hyönteislaboratorio, jossa ei tutkita kuolleita
+hyönteisiä, vaan eläviä, niiden vaistoa, tapoja, töitä, taisteluja
+ja lisäytymistä? Olisi kai tärkeämpi tietää viinitarhojen tuhoojien
+elämä kuin jonkun siimajalkaisen hermosäikeiden päätepisteet. Olisi
+kai tärkeämpää kokeillen saada selvä vaiston ja älyn välisestä
+rajasta, vertailemalla voida määrätä, onko ihmisjärki selittämätön
+tekijä vai ei, se olisi kai tärkeämpää kuin lukea jonkin äyriäisen
+tuntosarvien renkaita. Näiden kysymysten ratkaisu vaatisi kokonaisen
+joukon tutkijoita, mutta meillä ei ole ainoatakaan. Nilviäiset
+ja onteloeläimet ovat muodissa, merten syvyydet tutkitaan
+vartavasten valmistetuilla koneilla -- mutta maa jalkojemme alla
+jää tuntemattomaksi. Odotellessani muodin muuttumista avaan elävän
+hyönteistieteen laboratorion Harmas'issa, eikä se laboratorio maksa
+verotetuille penniäkään.
+
+
+
+
+Muurarimehiläisen pesärakennukset.
+
+Chalicodoma muraria Fabr.
+
+
+Réaumur on omistanut erään teoksensa _muurarimehiläisten_
+(Chalicodoma muraria Fabr.) historialle. Aikomukseni on ottaa tämä
+asia uudestaan käsiteltäväksi, täydennettäväksi ja ennen kaikkea
+tarkastettavaksi eräältä näkökannalta, jonka kuuluisa tutkija on
+kokonaan lyönyt laimin. Ensiksi tekee mieleni kuitenkin kertoa, miten
+tutustuin näihin pistiäisiin.
+
+Se tapahtui opettajatoimeni alkuaikoina, noin 1843. Jonkun aikaa sen
+jälkeen kun olin lähtenyt Vauclusen opettajaseminarista todistus
+taskussa ja välittömän iloisena kuten kahdeksantoista-vuotias
+konsanaankin, lähetettiin minut Carpentrasiin johtamaan sikäläiseen
+kaupungin yläkouluun liitettyä alkeiskoulua. Omituinen koulu, totta
+tosiaan, huolimatta mahtavasta "ylä"-nimestään. Se oli jonkinlainen
+avara kellari, kostea ja ummehtunut. Eipä siis ihme, että opettaja
+ja oppilaat pitivät enemmän ulkoilma-geometriasta, s.o.
+käytännöllisestä maanmittauksesta.
+
+Kun tuli toukokuu, vaihdettiin hämärä kouluhuone ketoihin. Se oli
+juhlahetki. Toimintakenttä oli laaja, asumaton kivinen tasanko,
+_harmas_. Siellä ei ollut puita eikä pensaita estämässä nuorten parven
+vartioimista, siellä ei minun tarvinnut peljätä, että oppilaani
+maistelisivat raakoja aprikoseja.
+
+Jo ensi retkellä herätti eräs epäiltävä seikka huomiotani. Jos
+lähetin pojan kauas pystyttämään mittapuuta, niin näin hänen matkalla
+useasti pysähtyvän, kumartuvan, suoristuvan, tutkivan, taas kumartuvan
+välittämättä rahtuakaan mitan pystyttämisestä ja merkinannosta.
+Toinen otti maasta rautaisen mittanauhan asemasta kivisirpaleen,
+kolmas murenteli multaa käsissään eikä mitannut kulmaa, kuten olisi
+pitänyt. Monet tapasin imemässä oljenkortta Monikulmio ei syntynyt,
+halkaisijoita ei vedetty. Mistä tämä kumma johtui?
+
+Kysyin ja sain selityksen. Oppilas, synnynnäinen nuuskija ja
+havainnontekijä, oli jo kauan tiennyt, mistä opettajalla ei ollut
+aavistustakaan. Harmas'in piikivisirpaleiden päälle rakensi eräs
+suuri ja musta mehiläinen multapesiään. Näissä pesissä on hunajaa
+ja maanmittarini aukoivat niitä imeäkseen niiden kennot kuiviin
+olkipillillä. Menetelmä näytettiin minulle. Hunaja on hiukan
+väkevää, mutta kylläkin mukiin menevää. Minullekin se maittoi, siksi
+liityin pesänetsijöiden seuraan, ja vasta myöhemmin jatkoimme
+moni-kulmiomittaustamme. Niin näin ensi kerran muurarimehiläisen,
+kuten sitä Réaumur nimittää, ennenkuin tiesin mitään sen historiasta
+tai sen historian kirjoittajasta.
+
+Tämä komea ampiainen, jolla on tummansinipunervat siivet ja
+musta samettipuku, sen pesärakennukset aurinkoisilla sorakasoilla
+ajuruohovarvikossa ja sen hunaja, joka toi vaihtelua vakavassa
+maanmittaustyössä, vaikuttivat virkistävästi minuun. Toivoin saavani
+tietää enemmän kuin mitä oppilaani olivat minulle opettaneet.
+Kirjakauppiaalle oli juuri saapunut erinomainen hyönteisiä käsittelevä
+teos, de Castelnau'n, E. Blanchard'in ja Lucas'in "Histoire naturelle
+des animaux articulés" (Niveljalkaisten luonnonhistoria). Siinä oli
+hyvin runsaasti kuvia, mutta, voi, oli sillä hintaakin! Mutta mitäpä
+siitä, minun runsaista seitsemänsadan markan vuosituloistani täytyi
+uhrata siihen koko kuukauden palkka. Mitä menetin liikaa hengen
+ravintoon, sen sain säästää ruumiin ylläpidosta.
+
+Ahmin kirjan kannesta kanteen. Sain tietää siitä mustien mehiläisten
+nimen, luin ensi kerran hyönteisten tavoista yksityiskohtaisia
+kuvauksia, löysin siitä minun silmissäni sädekehän ympäröimät,
+kuuluisat nimet: Réaumur, Huber, Léon Dufour, ja kun selailin kirjaa
+sadannetta kertaa, kuiskasi sisäinen ääni hiljaa: sinustakin tulee
+eläinten historioitsija kerran! -- Lapselliset kuvitelmat, mihin
+katosittekaan! Tahdoin kuitenkin elvyttää näitä muistoja, samalla
+kertaa sekä surullisia että iloisia, johtuakseni mustien mehiläisten
+töihin ja toimiin.
+
+Chalicodoma-nimi tarkoittaa hyönteistä, joka rakentaa pesänsä
+yhteenmuuratuista kivensirpaleista. Se sopii erinomaisesti näille
+ampiaisille, jotka tekevät kennonsa samoista aineksista kuin mekin
+talomme. Niiden työ on muurarien työtä, maalaismuurarien, jotka
+käyttävät laastiinsa enemmän savea kuin kiveä. Réaumur, jolle
+tieteellinen jaoittelu oli vierasta, kutsui niitä, kuten jo sanoin,
+muurarimehiläisiksi. Se sana on kylliksi kuvaava.
+
+Kotiseudullani on niitä kolme lajia, pesän rakennustavan mukaan
+kutsun niitä somerikko-, oksa- ja katosmuurarimehiläisiksi. Ensimäisen
+lajin, Réaumurin muurarimehiläisen, molemmat sukupuolet ovat niin
+eri-värisiä, että vasta-alkava tutkija nähdessään ihmeekseen niiden
+tulevan samasta pesästä pitää niitä eri lajeina. Naaras on mustan
+sametin karvainen sen siivet tummansinipunaiset. Koiraan samettipuku
+on kirkkaanpunainen. Molempien toisten pienempien lajien väreissä ei
+ole tämmöistä eroa, kumpikin sukupuoli on samanlaisessa puvussa, jonka
+värinä on sekaisin ruskeaa, punakeltaista ja tuhkanharmaata.
+
+Pesänsä perustaksi valitsee muurarimehiläinen Pohjois-Ranskassa, kuten
+Réaumur sanoo, aurinkoisen, rappaamattoman muurin, sillä rappaus
+liuotessaan voisi turmella kennokomerot. Se rakentaa asuntonsa
+vakavalle alustalle, paljaalle kivelle. Etelä-Ranskassa on se
+yhtä varovainen, mutta en ymmärrä, miksi se täällä yleisesti ottaa
+mieluummin perustaksi muun kuin muurikiven. Se ottaa mieluummin
+veden kuljettamia piimöhkäleitä, usein vain nyrkin kokoisia, joita
+muinoin jäätiköt ovat kasanneet Rhônen laakson pengermistä. Tämmöisten
+asumussijojen yleisyys vaikuttanee muurarimehiläisen valintaan.
+Laaksoissa on mehiläisellä käytettävänään vuoristopurojen tuomat
+somerkasat. Semmoisten kivien puutteessa rakentaa muurari pesänsä
+mille kivelle tahansa.
+
+Katosmuurarimehiläisen valinta on vielä vapaampi. Erityisesti se
+mieltyy räystäästä ulospistävien kattotiilien aluksiin. Tuskinpa
+lie sitä maalaistaloa, jonka räystästiilien alla ei olisi sen
+pesiä. Sinne se joka kevät perustaa väkirikkaita siirtoloita, joiden
+sukupolvesta toiseen säilyvät ja vuosittain laajenevat muuraukset
+peittävät lopuksi laajoja aloja. Olen nähnyt pesiä, jotka peittivät
+katoksesta viisi tai kuusi neliömetriä. Kun mehiläiset olivat
+toimissaan, niin oli työläisten joukko ja surina vallan hämmästyttävä.
+Nämä muurarit ovat myös mieltyneitä parvekkeen sillanalukseen ja
+käyttämättömän ikkunan komeroon. Semmoisiin paikkoihin asettuvat ne
+sadoittain, kukin kuitenkin työskennellen yksin.
+
+Oksamuurarimehiläinen tekee ilma-asuntoja puiden oksille. Kaikenlaiset
+pensaat, kuten orapihlaja, granattiomena, orjantappura, kelpaavat
+sille, mutta tammi, jalava ja pinja kohottavat sen vielä korkeammalle.
+Lehvistöstä se valitsee oksan, oljen paksuisen, ja rakentaa tälle
+ohuelle alustalle pesänsä saviruukista. Valmis pesä on kuin multapallo,
+jonka läpi oksa kulkee. Jos se on yhden hyönteisen tekemä, on se
+aprikosin kokoinen, mutta jos useampia on ottanut töihin osaa, on se
+yhtä suuri kuin nyrkki. Viimemainittu tapa on harvinainen.
+
+Nämä kolme muuraria käyttävät samoja rakennusaineita, kalkkipitoista,
+hiekansekaista savea, johon on sotkettu työläisen omaa sylkeä.
+Mehiläiset halveksivat kosteita paikkoja, vaikkakin ne helpoittaisivat
+töitä ja vähentäisivät laastin kostuttamiseen kuluvaa sylkimäärää.
+Luonnostaan kosteat aineet eivät sitoisi kylliksi laastia. Ne käyttävät
+sentähden kuivaa pölyä, joka imee itseensä hyvin paljon sylkeä ja
+josta muodostuu syljen munanvalkuaisaineiden kanssa jonkinlaista
+sementtiä. Se kovettuu yhtä pian kuin sammuttamattomasta kalkista ja
+munanvalkuaisesta tehty kivikittikin.
+
+Kaikki kolme mehiläislajia keräävät muuriruukkitarpeensa paljon
+käytetyiltä teiltä, joiden kalkkikivet ovat murskautuneet hienoiksi
+ajoneuvojen pyörien alla. Sieltä ne hankkivat rakennusaineensa
+vähääkään välittämättä ainaisesta eläinten ja ihmisten edestakaisin
+kulkemisesta. Eloisa mehiläinen on toimissaan tosiaan näkemisen
+arvoinen. Tien, saviruukinvalmistuspaikan, ja pesän välillä on
+yhtämittainen tulevien ja menevien surina. Työskentelevien lento
+on niin suoraviivaista ja nopeaa, että näyttää siltä kuin ilman
+läpi kulkisi usvajuova. Pesään menevät vievät mukanaan herneenkokoisen
+laastipallon, sieltä tulevat laskeutuvat suoraan kaikista kovimmalle
+ja kuivimmalle paikalle. Koko ruumis väristen ne nakertavat
+leukojensa päillä, raapivat etujalkojensa nilkoilla saadakseen multa-
+ja hiekkahitusia, joita ne pyörittelevät suuosiensa välissä ja
+kostuttavat syljellään, kunnes ne yhtyvät kiinteäksi palloksi. Ne ovat
+niin innostuneita työhönsä, että jättäytyvät ennemmin ohikulkevien
+jalkoihin kuin keskeyttävät toimensa.
+
+Mehiläinen joko tekee uusia pesiä uusille pesäpaikoille tai käyttää
+vanhoja kennokomeroita korjattuaan ne. Tarkastetaan ensiksi
+ensimäistä tapausta. Valittuaan sopivan kiven tavallinen eli
+somerikko-muurarimehiläinen tuo leukojensa välissä laastipallon ja
+paloittelee sen ympyriäiseksi renkaaksi kiven päälle. Etujalat ja
+leuat, muurarin tärkeimmät työaseet, muokkaavat laastia, joka pehmenee
+siihen vähitellen valuvasta syljestä. Savea vahventamaan pannaan siihen
+kulmikkaita, virnaherneen kokoisia kivisiruja yksitellen, mutta vain
+renkaan ulkolaidalle, joka on vielä pehmeä. Semmoinen on rakennuksen
+kivijalka. Tälle perustalle lisätään uusia kerroksia, kunnes kenno on
+tarpeeksi, s.o. pari, kolme senttimetriä korkea.
+
+Me rakennamme taloja latomalla päälletysten kiviä, jotka sitten
+muuraamme yhteen kalakilaastilla. Muurarimehiläisen työt ovat
+samantapaisia, säästääkseen vaivaa ja muuriruukkia käyttää se
+piisiruja, kuten näimme. Ne se valitsee yksitellen ja huolellisesti,
+melkein aina semmoisia, jotka ovat kulmikkaita, joten ne tiiviisti
+toistensa viereen sopien tukevat toisiaan ja vahvistavat pesää
+kokonaisuudessaan. Pesä on päältäpäin katsoen sen vuoksi kuin
+maalaistalon kivijalka, josta kivet pistävät esiin luonnollisen
+epätasaisina, mutta sisäpuolen pitää olla sileä, ettei toukan heikko
+nahka vahingoittuisi, siksi mehiläinen laittaakin sen pelkästään
+laastista. Siitä huolimatta jää sisäpinta karheaksi, mutta toukka
+itse kehrää siihen verhoksi silkkisen kotelokopan syötyään ensin
+hunajan loppuun. Turkkimehiläinen (Anthophora) ja hietamehiläinen
+(Halietus) sitävastoin tekevät kennokomeronsa sisäseinät sileiksi
+mullalla, sillä niiden toukat eivät kudo kotelokoppaa.
+
+Pesä on melkein pystysuorassa asennossa ja sen suu aina ylöspäin, ettei
+hunaja vuotaisi siitä pois, mutta sen muoto vaihtelee hiukan alustan
+muodon mukaan. Litteällä, vaakasuoralla kivellä se on kuin pysty,
+munanmuotoinen torni, kohtisuoralla tai vinolla taas kuin keskeltä
+katkaistu sormustin. Jälkimäisessä tapauksessa liittyy alustakivi
+suorastaan pesän seinän alaosaksi.
+
+Kun pesä on valmis, alkaa mehiläinen sitä muonittaa. Läheisistä
+kukista, etenkin kullankeltaisesta kinsteripensaasta (Genista
+scorpius), se kokoo sokerinestettä ja siitepölyä. Se palaa kukista
+pesälleen hunajamaha täynnä ja vatsan alus siitepölystä keltaisena.
+Päänsä se pistää kennoon ja ruumiin nykäyksittäin kouristuessa se
+oksentaa hunajan pesäänsä. Kun hunajamaha on tyhjä, vetäytyy
+mehiläinen ulos, mutta pistäytyy heti uudestaan komeroon, tällä kertaa
+kuitenkin takaperin. Nyt se sukii takajaloillaan vatsakarvoissa
+olevan siitepölyn hunajan sekaan kennokomeroon. Taas se vetäytyy
+ulos ja pistää taas päänsä pesään sekoittaakseen hunajan ja siitepölyn
+lusikanmuotoisilla leuoillaan puuroksi.
+
+Kun kenno on puolillaan hunajaa, on muonaa kylliksi. Siihen on vain
+munittava muna ja komero sitten suljettava huolellisesti. Tämä tehdään
+viipymättä. Pesän sulkemisaineeksi käytetään puhdasta laastia. Koko
+työ kestää enintään kaksi päivää, ellei epäsuotuisat ilmat saa sitä
+keskeytetyksi. Tämän ensimäisen pesän viereen rakennetaan toinen ja
+täytetään kuten edellinenkin, sitten kolmas, neljäs ja niin edespäin.
+Uutta kennoa ei aloiteta ennenkuin edellinen on aivan valmis,
+muonitettu, suljettu.
+
+Tavallinen muurarimehiläinen rakentaa pesäkomeroitaan yksin ja itse
+kukin omalle kivelleen, siksi on pesiä samalla kivellä vain kuusi tai
+korkeintaan kymmenen. Kun kaikki pesäkennot ovat valmiit, peittää
+mehiläinen ne yhteisellä paksulla laastikerroksella suojellakseen
+niitä kosteudelta, lämpimältä ja kylmältä. Katettu pesäjoukko on
+appelsinipuolikkaan kokoinen. Sitä voisi pitää kiveä vasten viskattuna
+ja siihen kuivuneena savipallona. Päältäpäin katsoen ei huomaa, mitä
+sen sisällä on. Laastikerros kovettuu hyvin pian, ja puukko on tarpeen,
+jos aikoo sen saada rikki.
+
+Uusien pesien asemasta käyttää muurarimehiläinen mielellään myös
+vanhoja, jotka eivät ole kovin särkyneitä. Pesien yhteinen laastikate
+on aina säilynyt, niin kestävää on muuraus, mutta sen läpi on puhkaistu
+reikiä, yhtä monta kuin edellisen sukupolven toukkien pesäkomeroita
+on pesäryhmässä ollut. Tämmöisten vanhojen kennokomeroiden korjailu
+säästää paljon aikaa ja vaivoja, siksi mehiläiset hakevatkin niitä ja
+rakentavat uusia vasta silloin, kun entisiä pesiä ei ole tavattavissa.
+
+Samasta pesäryhmästä tulee ulos erilaisia asukkaita, veljiä ja
+sisaria, punaisia koiraita ja mustia naaraita, kaikki saman emon
+jälkeläisiä. Koiraat viettävät huoletonta elämää, niille ei työnteko
+kuulu. Ne tulevat pesärakennuksille vain kosiakseen naaraita. Ne juovat
+mettä kukkien viinitynnyreistä, mutta eivät sekoita muurilaastia
+leukojensa välissä. Nuoren emon on yksin pidettävä huoli perheensä
+tulevaisuudesta. Mutta kuka niistä perii vanhan pesän? Sisarina on
+niillä kaikilla yhtä suuri oikeus siihen, niin säätäisi meidän lakimme,
+joka on hyljännyt ensiksi syntyneen etuoikeuden. Muurarimehiläisellä on
+alkuperäiset omistussäännöksensä, nimittäin ensiksi anastaneen
+omistusoikeus.
+
+Kun munimisaika lähestyy, valtaa naaras ensimäisen pesän, joka on
+vapaa, ja aloittaa rakennuspuuhansa. Voi sitä naapuria tai sisarta,
+joka uskaltaa tulla pesän omistamisesta riitelemään! Raivoisat
+hyökkäykset pakoittavat sen tiehensä. Mehiläinen ei aluksi kylläkään
+tarvitse kuin yhden pesäkomeron, mutta se tietää myöhemmin käyttävänsä
+ja täyttävänsä ne kaikki ja vartioi niitä kaikkia yhtä huolellisesti.
+Siksi en muista koskaan nähneeni kahden emon työskennelleen samalla
+kivellä.
+
+Nyt on työ sangen yksinkertainen. Hyönteinen tutkii vanhan komeron
+sisuksen nähdäkseen, onko mitään korjattavaa. Se repii seiniltä entiset
+kotelokoppaverhot, heittää pois entisen asukkaan uloskaivautuessa
+murenneet multajyväset, paikkaa laastilla rikkoutuneet kohdat, korjaa
+pesän aukkoa hiukan, siinä kaikki. Sitten seuraa muonitus, muniminen ja
+komeron sulkeminen. Kun kaikki kennot ovat toinen toisensa jälkeen
+täytetyt, parannetaan yhteistä laastikatetta, jos tarvis vaatii, ja
+työt ovat lopussa.
+
+Katosmuurarimehiläinen pitää seuraelämää yksinoleksimista parempana.
+Se asustaa sadoittain, usein tuhansittainkin katoksien kattotiilien
+tai räystäitten alla. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys varsinaisesta
+yhdyskunnasta, jossa kaikki yksilöt työskentelisivät yhteiseksi
+hyväksi, vaan mehiläiset ovat ainoastaan kokoontuneet yhteen,
+jokainen rakentaa omaa pesäänsä toisista vähääkään välittämättä.
+Rakennusaineena käytetty laasti on samanlaista kuin tavallisen eli
+somerikkomuurarimehiläisenkin, yhtä kestävää, yhtä läpäisemätöntä,
+mutta hienompaa ja vailla piisiruja. Nekin ottavat haltuunsa vanhoja
+pesiä, jos vain niitä löytävät. Jokainen tyhjä kennokaminio korjataan,
+muonitetaan ja suljetaan. Mutta vanhoja pesäkomeroita ei riitä
+nopeasti vuosi vuodelta lisäytyvälle asutukselle. Siksi rakennetaan
+uusia kennoja entisten laastikatteen päälle. Ne ovat melkein tai aivan
+vaakasuorassa asennossa vieretyksin, ilman varsinaista järjestystä.
+Jokaisella rakentajalla on omat piirustuksensa, jokainen tekee
+miten tahtoo, kunhan ei vain häiritse naapurin töitä, sillä silloin
+loukatut tarttuvat asiaan ja pakoittavat tunkeilijan noudattamaan
+järjestystä. Pesiä kohoo siis sinne tänne, ilman yhteistä suunnitelmaa.
+Pesäkomerot muistuttavat muodoltaan sormustinta. Niiden pinta on
+ryppyinen ja siinä näkee eriaineisen laastin kerroksia. Seinät ovat
+tasoitetut, vaikkeivät sileät, toukan kotelokoppakudos saa myöhemmin
+peittää epätasaisuudet.
+
+Pesän valmistuttua hankitaan siihen hunaja, ja komero muurataan
+sitten kiinni. Näitä töitä tehdään toukokuun kuluessa. Kun muniminen
+on päättynyt, ryhtyvät kaikki mehiläiset yhdessä rakentamaan
+siirtolan päälle yhteistä katetta. Siirtola katetaan paksulla
+laastikerroksella, komeroiden väliset täytetään, kaikki pesät
+peitetään, joten pesäjoukko lopulta näyttää kuivalta savilevyltä,
+joka on keskeltä paksumpi kuin reunoilta; keskessä on alkuperäisen
+siirtolan rakennukset, mutta reunoilla vastaperustettuja uusia
+kennokomeroita. Pesäkasan laajuus on erilainen riippuen työskentelevien
+mehiläisten luvusta ja alkuperäisen pesän iästä. On pesiä, jotka
+peittävät vain kämmenen levyisen alan ja taas toisia, usean
+neliömetrin laajuisia, joiden hallussa on melkein koko räystäs.
+
+Oksamuurarimehiläinen tekee tavallisesti töitänsä yksin. Se aloittaa
+rakentamisensa kiinnittämällä pesän pohjan ohuelle oksalle. Rakennus
+kohoo vähitellen ja muovautuu pienen, pystyn tornin muotoiseksi.
+Tämän ensimäisen muonitetun ja suljetun kennokomeron jälkeen tehdään
+toinen, jonka perustana on oksa ja tämä valmis pesä. Kammioita tulee
+kaikkiaan kuudesta kymmeneen, toinen toisensa viereen. Sitten
+peitetään pesäjoukko yhteisellä laastikatteella, jonka keskeen jää oksa
+tukemaan rakennusta.
+
+
+
+
+Tikariampiainen haavataiturina.
+
+Scolia bifasciata Van der Lind.
+
+
+Jos voima olisi tärkein kaikista eläinten ominaisuuksista, silloin
+olisivat tikariampiaiset ensimäisiä ampiaisten lahkossa. Muutamat ovat
+miltei keltatupsuisen hippiäisen kokoisia ja meidän suurimmat
+pistiäisemme, kimalaisetkin, ovat viheliäisiä eräiden tikariampiaisten
+rinnalla. Kotiseudullani on tästä jättiläisten ryhmästä edustajina
+puistotikariampiainen (Scolia hortorum Van der Lind), joka on enemmän
+kuin neljä senttimetriä pitkä ja jonka levitettyjen siipien väli siiven
+kärjestä toiseen on kymmenen senttimetriä, sekä pukamatikariampiainen
+(Scolia hemorrhoidalis Van der Lind), joka koossaan kilpailee edellisen
+kanssa.
+
+Tikariampiaisen mustassa puvussa on leveitä, keltaisia täpliä,
+nahkeat siivet ovat merenpihkankeltaiset kuten sipulin kuoret ja
+purppuranhohtoiset, jalat karkeakarvaiset, ruumis kookas ja kömpelö,
+pää vankka, kypärinä kova takaraivo, käynti raskas, vailla notkeutta,
+lento lyhyt ja äänetön semmoinen on ulkomuodoltaan naaras, jolla
+on vahvat aseet raskasta työtään varten. Koiras, rakastunut
+tyhjäntoimittaja, on sirompisarvinen, hienommin puettu ja
+somempivartaloinen, vaikkakaan kömpelyys, joka on sen naarastoverin
+pääpiirre, ei ole aivan jäljettömiin kadonnut.
+
+Eipä hyönteisten kerääjä ensi kertaa tavatessaan kohtele aivan
+varomattomasti puistotikariampiaista. Miten pyydystäisi tuon mahtavan
+elukan, miten säästyisi sen pistimeltä? Jos ampiaisen tikarin jälki
+on suhteellinen muuhun ruumiiseen, niin pitäisi piston olla peloittava.
+Jo kimalaisenkin pisto tekee hyvin kipeää, mitä sitten tikariampiaisen,
+jolla on aseena tuollainen väkipuukko.
+
+Tunnustan avomielisesti, että peräydyin ensimäisen tikariampiaisen
+tieltä, niin mielelläni kuin olisinkin lisännyt tuon komean
+hyönteisen vasta alussa olevaan kokoelmaani. Ikävät muistot
+ampiaisten ja kimalaisten myrkkypiikeistä johtivat tähän liialliseen
+varovaisuuteen. Sanon "liialliseen", sillä olen nyt pitkän
+kokemukseni opettamana vapautunut silloisesta pelostani, ja jos näen
+tikariampiaisen ohdakkeen mykeröllä, otan sen arastelematta ja
+ilman varovaisuustoimenpiteitä sormenpäilläni kiinni, niin uhkaavan
+näköinen kuin se onkin. Rohkeuteni on kuitenkin näennäistä, sillä --
+sanon sen vasta-alkaville ampiaisten pyydystäjille -- tikariampiaiset
+ovat hyvin rauhallisia. Niiden pistin on pikemmin työase kuin
+sotapeitsi, ne käyttävät sitä lamauttaessaan saalistaan ja vain
+viimeisessä hätätilassa puolustaakseen itseään. Pistintä voi sitäpaitsi
+helposti karttaa, niiden liikkeet kun ovat kömpelöitä, ja vaikka pisto
+sattuisikin, on kipu hyvin mitätön. Melkein kaikkien kaivaja-ampiaisten
+myrkky on mietoa, niiden ase on kirurgin neula, hienoja fysiologisia
+leikkauksia varten tehty.
+
+Kotiseutuni muista tikariampiaisista mainitsen keskikokoisen
+kaksivöisen tikariampiaisen (Scolia bifasciata Van der Lind), jonka
+näen joka vuosi syyskuussa tutkivan niitä mädänneitä lehtikasoja, jotka
+olen sitä varten koonnut erääseen pihani nurkkamaan. Seuratkaamme sen
+leikkausmenetelmiä silloin, kun se on itsekseen omassa vapaudessaan.
+
+Cerceris-lajin jälkeen on hyvä tutkia muitakin ampiaisia, jotka
+käyttävät suojuksettomia otuksia, semmoisia, joita voi haavoittaa
+kaikkialle muuanne paitsi päähän, mutta eivät pistä saalistaan kuin
+kerran. Tikariampiaiset täyttävät näistä ehdoista ensimäisen,
+sillä niiden riistana on pehmeät kultakuoriais (Cetonia), Oryctes-
+ja Anoxia-toukat, kullakin lajilla omansa. Täyttävätkö ne myös toisen
+ehdon? Olin jo edeltäpäin varma, että pistin vain kerran paljastuisi,
+sillä tunsin uhrien rakenteen, tiesin niiden hermoston olevan
+keskitetyn, arvasinpa jo paikankin, johon tikari työntyisi.
+
+Tämän varmuuden sain anatomin leikkelyveitsen välityksellä, ilman
+minkäänlaisia välittömästi havaittuja todistuksia. En nimittäin
+näe, mitä siellä maan alla tapahtuu, enkä voi toivoa, että
+ampiainen tottuneena harjoittamaan taitojaan pimeässä mätänevässä
+kasvimultakasassa, näyttäisi niitä, jos sen vedän päivän valoon. En
+ottanut sitä lukuunkaan, mutta mieltäni rauhoittaakseni suljin
+kumminkin sen riistoineen huoneessani olevaan häkkiin. Kovin
+hämmästyin, kun tapahtui semmoista, jota en uskaltanut toivoakaan.
+Mikään muu petoampiainen ei keinotekoisissa olosuhteissa hyökännyt niin
+innokkaasti saaliinsa kimppuun. Kaikki koeampiaiseni palkitsivat
+kärsivällisyyteni. Kirkastakaamme ensiksi, miten kaksivöinen
+tikariampiainen lävistää kultakuoriaisen toukkia.
+
+Vangittu toukka koettaa paeta julmaa naapuriaan. Se kulkee tapansa
+mukaan selällään ympäri lasista sirkusta. Ampiainen sen huomaa pian,
+taputtelee ensin tuntosarviensa päillä maata ja hyökkää sitten
+saaliinsa kimppuun, nousee sen päälle ratsastamaan käyttäen
+takaruumistaan tukenaan. Toukka kiiruhtaa nopeammin, käyristymättä
+puolustusasentoonsa. Ampiainen tarttuu sen pääpuoleen vuoroin
+rynnäten, vuoroin peräytyen aina toukan kärsivällisyyden mukaan.
+Leukansa se iskee keskiruumiiseen selkäpuolelle, asettuu poikittain
+toukan päälle, kääntää takaruumiinsa koettaen saavuttaa sen paikan,
+johon pistin on työnnettävä. Kaareutunut ruumis on liian lyhyt
+ylettääkseen lihavan toukan ympäri, siksi se yrittää yrittämistään.
+Takaruumis väsyy, kääntyy sinne ja tänne, mutta ei pääse vielä
+määräänsä. Tämä itsepintainen hakeminen jo osoittaa, kuinka suuri
+merkitys on sillä paikalla, johon tikari on pistettävä.
+
+Toukka yhä kulkee selällään kulkuaan. Yht'äkkiä käyristyy kokoon,
+päänsä sysäyksellä se heittää vihollisen kauas itsestään. Mutta
+ampiainen ei masennu tästä iskusta, vaan nousee pystyyn, pudistaa
+siipiään ja hyökkää uudelleen nousten toukan päälle melkein aina sen
+takapuolelta. Monen turhan yrityksen jälkeen onnistuu sen vihdoin
+tarttua oikeaan paikkaan. Se asettuu poikittain toukan päälle pitäen
+leuoillaan sitä keskiruumiin selkäpuolelta kiinni ja sen kaareksi
+kääntynyt takaruumis kohdistaa päänsä toukan kaulaan. Näin vakavassa
+asemassa toukka käyristyy, kiemurtelee, suoristuu ja kääntyy ympäri.
+Ampiainen ei ole millänsäkään. Pitäen lujasti saaliistaan kiinni
+se kierii sen mukana, ylös, alas, sivulle, miten milloinkin toukka
+kiemurteleikse. Sen sokea kiihko on niin suuri, että voin nostaa
+häkkikuvun pois ja seurata läheltä näytelmän yksityiskohtia.
+
+Lopultakin ampiaisen takaruumiin pää tuntee sekamelskasta huolimatta,
+että sopiva paikka on löytynyt. Silloin ja ainoastaan silloin se
+paljastaa piikkiinsä, pistää. Asia on sitä myöten selvä. Toukka,
+eloisa ja kiinteän turpea, lamautuu äkkiä liikkumattomaksi, veltoksi.
+Vain tuntosarvissa ja suunosissa on enää elon merkkejä.
+
+Lukuisien taistelujen lopuksi pistettiin toukkaa aina samaan kohtaan,
+nimittäin keskiruumiin ensimäisen ja toisen renkaan välinivelen
+keskipalkkaan eläimen vatsapuolelle. Huomattavaa on, että toinen
+petoampiainen, Cerceris, pistää pyydystämiään kärsäkkäitä, joiden
+hermosto on keskittynyt kutun kultakuoriaistoukankin, aivan samaan
+paikkaan. Samanlainen hermosto määrää menetelmätkin samanlaisiksi.
+Huomattavaa on vielä, että ampiainen pitää pistintään jonkun aikaa
+haavassa ja pyörittää sitä siellä erikoisen kauan. Takaruumiin
+liikkeistä päättäen näyttäisi siltä kuin ase hakisi ja tunnustelisi.
+Pistimen kärki, joka voi hiukan kääntyä sinne tänne, etsii kai
+hermosolmua pistääkseen siihen tai ainakin vuodattaakseen myrkkyä, joka
+lamauttaa silmänräpäyksessä.
+
+En lopeta tätä kaksintaistelupöytäkirjaa kertomatta muutamia
+muita vähemmän tärkeitä asioita. Kaksivöinen tikariampiainen on
+kultakuoriaisen innokas ahdistaja. Sama naaras pistää yhteen
+menoon kolme toukkaa toisen toisensa jälkeen. Neljännen se hylkää kai
+väsymyksen tähden tai siksi, että sen myrkkyrakko on tyhjentynyt.
+Mutta tämä kieltäytyminen on hetkellinen. Seuraavana aamuna se alkaa
+uudestaan ja lamauttaa kaksi toukkaa, sitä seuraavana samoin, into
+kuitenkin vähenee päivä päivältä.
+
+Toiset ryövärit, jotka vapaudessaan tekevät paljon pitempiä
+sotaretkiä, iskeytyvät toukkiin kiinni, herpaisevat ne, vetävät tai
+laahaavat niitä sitten kukin tavallaan ja pyrkivät pyrkimistään
+kuormineen pois häkistä päästäkseen maanalaisiin koloihinsa.
+Lopulta ne turhista ponnistuksista väsähtäneinä jättävät toukan.
+Tikariampiainen ei vie saalistaan pois, vaan antaa sen jäädä selälleen
+siihen, missä se sen lamautti. Kun se on vetänyt piikkinsä haavasta,
+lentää räpyttelee se häkin seiniä vasten toukasta vähääkään
+välittämättä. Multakasassa tavallisissa oloissa se varmaan menettelee
+samoin. Se ei kuljeta herpaisemaansa otusta mihinkään, vaan siinä,
+missä taistelu tapahtui, siinä pistetään toukan vatsaan muna, josta
+kehittyy tuon mehevän makupalan kuluttaja. On itsestään selvää,
+ettei häkissä tapahdu munimista. Emo on varovainen eikä jätä muniaan
+ulkoilman vaaroille alttiiksi, sillä multaa on häkissä liian vähän
+kolojen kaivamiseksi.
+
+Toinenkin seikka hämmästyttää minua, nimittäin tikariampiaisen sokea
+raivo. Näin taistelun kestävän pitkän neljännestunnin, hyökkäysten
+vuoroin onnistuvan vuoroin epäonnistuvan, ennenkuin ampiainen sai
+sopivan asennon ja sen takaruumiin pää löysi sen kohdan, johon piikki
+oli tungettava. Ampiainen pistää vain silloin, kun se määrätty
+paikka on aseen edessä. Syy siihen, ettei ampiainen haavoita toukan
+muita osia, ei ole tämän ruumiinrakenteessa, sillä se on, päätä
+lukuunottamatta, siksi pehmeä, että sen voisi lävistää miltä kohdalta
+tahansa. Ja se kohta, jota pistin hakee, ei toiselta puolen ole sen
+ohuemman ihon peittämä kuin muukaan ruumis.
+
+Taistelun aikana joutuu välistä kaareksi taipunut ampiainen koukistuvan
+ja kiemuroivan toukan kouristukseen kuten pihteihin. Mutta se ei
+välitä tästä väkipakollisesta syleilystä eikä irroita otettaan.
+Molemmat eläimet kieppuvat yhdessä toisiinsa kietoutuneina, milloin
+toinen alla ja toinen päällä, milloin päinvastoin. Jos toukan
+onnistuu ryöstäytyä irti vihollisestaan, niin oikaisee se itsensä ja
+koettaa selällään kiiruhtaa pakoon mahdollisimman pian. Ennenkuin
+olin tarkannut tätä taistelua, otaksuin, että toukka käyttäisi siilin
+viekkautta, kääriytyisi palloksi, ettei ampiainen jaksaisi sitä
+kiertää auki, eikä voisi päästä pistämään siihen paikkaan, jota se
+hakee. Minä luulin, että ne näin yksinkertaisesti ja tehokkaasti
+puolustautuisivat, mutta olin edellyttänyt niiden olevan älykkäämpiä
+kuin ovatkaan. Ne eivät matki siiliä eivätkä jää kokoon kiertyneiksi,
+vaan pakenevat vatsa vasten taivasta. Yksinkertaisuudessaan ne
+asettuvat juuri siihen asentoon, että ampiainen pääsee niiden päälle ja
+ylettää pistää haluamaansa kohtaan.
+
+Siirtykäämme toiseen tikariampiais-lajiin. Olen juuri saanut vangiksi
+Colpa interrupta'n joka oli tutkimassa hiekkakasaa, epäilemättä
+saaliin haussa. Sitä on siis käytettävä kokeiluihin mahdollisimman
+pian, ennenkuin sen kiihko vankilan ikävässä jäähtyy. Tunnen sen
+riistan, Anoxia australis-toukat, tiedän, että niitä on läheisen
+kukkulan rinteellä rosmariinipensaiden alla tuulen kasaamissa
+hiekkakeoissa. Mutta niiden löytäminen on sangen vaikeaa, sillä
+kaikista yleisinkin toukka on mitä harvinaisin, silloin kun sitä
+vartavasten hakee. Minun täytyy pyytää avuksi isäni, joka, vaikka onkin
+yhdeksänkymmentä ajastaikaa elänyt, on vielä suora kuin sotamies.
+Aurinko paistaa niin, että muna hiekassa kypsyisi, kun me marssimme
+lapio ja hanko olalla kunnaalle. Kaivamme hiekkaa vuorotellen. Otsamme
+hiessä myllerrettyämme ja sormin pengottuamme löydän vihdoin kaksi
+Anoxia-toukkaa. Tämä vähäinen ja vaivoja maksanut saalis riittää
+kuitenkin kerrakseen. Huomenna lähetän voimakkaammat käsivarret
+lapiota heiluttamaan.
+
+Toukat päästän ampiaisen häkkiin. Pistinniekan huomio herää. Se
+valmistautuu taisteluun samoinkuin kaksivöinen tikariampiainen, se
+siristää siipiään ja taputtelee tuntosarvillaan pöytää. Eteenpäin,
+mars! Rynnäkkö alkaa. Pullea mato käyristyy kokoon, se ei aiokaan
+paeta, sillä sen jalat ovat liian heikot ja liian lyhyet pöytälaudalla
+liikkumiseen eikä se voi kulkea selällään kuten kultakuoriaistoukka.
+Tikariampiainen haukkaa sen nahkaa milloin mistäkin. Kiemurassa,
+pää melkein takaruumiissa kiinni, se koettaa työntää takapäätään toukan
+käpertyneen ruumiin muodostamaan ahtaaseen kierukkaan. Taistelu on
+rauhallista, ilman äkkiryntäyksiä. Elävä, poikkinainen rengas koettaa
+itsepintaisesti tunkea toista päätään toiseen elävään ja poikkinaiseen
+renkaaseen, joka pitää yhtä itsepintaisesti päitään yhdessä.
+Ampiainen koettaa lannistaa saalistaan kynsin ja hampain, jaloin ja
+leuoin, yrittää puolelta ja toiselta, mutta turhaan, sen ei onnistu
+aukaista lihavannetta, joka kiristyy sitä tiukemmaksi, kuta lähempänä
+vaara on. Paikalliset olot vaikeuttavat niiden toimia, saalis näet
+pyörii ja liukuu pöydällä silloin, kun ampiainen pitelee sitä liian
+innokkaasti. Tukipaikkoja ei ole eikä pistin pääse haluamaansa kohtaan.
+Tuloksetonta temmellystä kestää kokonaisen tunnin, lepohetkiä vain
+silloin tällöin. Levätessään ovat taistelijat kahtena toisiinsa
+kiertyneenä renkaana.
+
+Mitä olisi kultakuoriaistoukan pitänyt tehdä uhmaillakseen itseään
+heikompaa kaksivöistä tikariampiaista? Matkia tietysti Anoxia-toukkaa
+ja olla kokoon käyristyneenä kuten siili, kunnes vihollinen on
+peräytynyt. Mutta se tahtoo paeta, oikaisee itsensä ja tekee sen
+turmiokseen. Toinen ei hellitä puolustusasentoaan ja vastustaa
+murhaajaansa menestyksellä. Onko se opittua viisautta? Ei. Sen on
+vain mahdoton tehdä toisin. Raskas, pöhöttyneen lihava, heikkojalkainen
+Anoxia-toukka kykenee vain vaivoin liikkumaan liukkaalla laudalla,
+sivuttain ryömien se kulkeutuu siitä pois. Maan, johon se kaivautuu
+käyttäen leukojaan aurana, täytyy olla möyheää.
+
+Kun taistelu ei ole vielä tunnin kuluttua päättynyt, kokeilen,
+voisiko hiekka sitä lyhentää. Ripottelen sitä hienosti häkin
+permannolle. Kahakka alkaa uudestaan. Toukka, joka tuntee allaan
+tavallista kotihiekkaansa, aikoo heti pötkiä pakoon. Kuten jo
+sanoin, ei sen uppiniskainen kiemurassaoleminen ollut hankittua
+älykkyyttä, vaan tilapäistä pakkoa. Se ei ole vielä oppinut entisistä
+katkerista kokemuksistaan, miten arvaamattoman edullinen on sille
+kokoon kiertyminen vaaran ajaksi. Myöhemmin kokeisiin käyttämäni
+saman lajin toukat eivät olleet yhtä varovaisia paljaallakaan
+pöydällä. Suurimmat näyttivät unohtaneen mitä nuorena oppivat:
+puolustautua kokoon kipertymällä.
+
+Jatkan esitystäni ja kerron kookkaasta toukasta, joka ei liukunut
+tikariampiaisen tuuppimisista. Se ei ampiaisen hyökätessä käänny
+kokoon, ei vetäydy renkaaksi kuten edellinen, joka oli nuori ja
+puolta pienempi kuin tämä. Se on kyljellään, puoliksi oijenneena ja
+liikkuu levottomasti. Se puolustautuu vain koukistelemalla itseään sekä
+aukoo, sulkee ja taas aukoo vahvoja leukojaan. Ampiainen haukkiloi
+sitä umpimähkään, puristaa sen karvaisten jalkojensa väliin ja
+rimpuilee neljännestunnin tuon lihavan kimpaleen kanssa. Vihdoin on
+sopiva asento saavutettu, otollinen hetki tullut. Pistin tunkeutuu
+toukan keskiruumiiseen, kaulan alle, etujalkojen tasalle. Vaikutus
+näkyy heti, liikuntokyky lamautuu, vain tuntosarvet ja leuat väräjävät.
+Kaikkia toukkia, joita käytän kokeisiini, pistetään samoin ja samaan
+paikkaan.
+
+Lopuksi vielä huomautan, että viimeksi puheena olleen lajin hyökkäykset
+eivät ole niin kiivaita kuin kaksivöisen tikariampiaisen. Se, Colpa
+interrupta, suorittaa raskaita kaivostöitä hiekassa, siksi sen käynti
+on raskasta, liikkeet kankeita, miltei tahdottomia. Se ei mielellään
+uudista pistojaan. Useimmat koe-eläimistäni hylkäsivät toisena tai
+kolmantena päivänä niille tarjoamani otukset. Kuten unissakävijät
+ne liikkuivat, kun kutitin niitä oljenkorrella. Kaikilla näillä
+kulkureilla on toimettomuuden hetkiä, joita eivät uudet uhritkaan voi
+häiritä.
+
+Enempää en voinut tikariampiaisista oppia, kun en saanut toisia
+lajeja koe-eläimikseni. Mutta se ei tee mitään. Saavutetut tulokset
+eivät ole aivan vähäisiä voittoja mielipiteilleni. Ennenkuin olin
+nähnyt tikariampiaisten pistävän saaliitaan, olin sanonut uhrin
+ruumiinrakenteen perusteella, että Cetonia-, Anoxiaja Oryctes-toukat
+lamautuvat yhdestä pistosta, olinpa määrännyt paikankin, johon
+pistimen piti sattua, nimittäin etujalkojen viereen, keskikohdalle.
+Kolmesta tikariampiaislajista kaksi antoi minun tarkastaa kirurgisia
+leikkauksiaan. Olen varma, että kolmas menettelisi pistäessään
+samoin kuin nekin. Kumpikin tarkastamani laji pisti vain kerran
+haavaneulallaan ja joka kerran vuodatti myrkyn määrättyyn kohtaan.
+Tähtitornin luvunlaskija ei voi edeltäpäin sen tarkemmin määrätä
+kiertotähtiensä asemia. Mielipidettä voi pitää todistettuna, kun se
+kykenee näin matemaattisen tarkasti ennustamaan tulevia ja varmasti
+tietämään tuntemattomia asioita. Milloin sattuman saarnaajat päässevät
+yhtä hyviin tuloksiin? Järjestys vaatii järjestystä, mutta sattumalla
+ei ole sääntöjä.
+
+
+
+
+Hieta-ampiainen.
+
+Ammophila.
+
+
+Ruumis pitkä ja hoikka, takaruumiin liittää keskiruumiiseen
+säikeenhieno varsi, puku musta, vatsan ympäri punainen vyö, siinä
+lyhyesti hieta-ampiaisen (Ammophila) tuntomerkit. Hieta-ampiaiset
+muistuttavat muodoltaan ja väriltään Sphex-sukuun kuuluvia
+peto-ampiaisia, mutta niiden tavat ovat aivan toiset. Sphex-lajit
+pyydystävät suorasiipisiä, hepokatteja ja heinäsirkkoja, mutta
+Ammophilat toukkia. Kun saalis on näin erilainen, niin me aavistamme,
+että vaistomaiset murhaamistavatkin ovat erilaiset.
+
+Kreikan kielestä lainattu sana Ammophila merkitsee "hiekan ystävä".
+Mutta nämä toukkien metsästäjät, joiden historian tässä aion kertoa,
+eivät pidä puhtaasta ja irtonaisesta hiekasta. Ne tekevät pystysuoran
+pesäkolonsa keveään maahan, jota on helppo kaivaa, mutta samalla
+kiinteään, jossa kalkki ja savi sitoo hiekkajyväset, ettei kolo
+täyttyisi mullalla, ennenkuin sen pohjakammioon on laskettu muona ja
+muna. Tien syrjät ja aurinkoiset, niukkakasvuiset rinteet ovat niiden
+mielipaikkoja.
+
+Keväällä huhtikuun ensi päivistä alkaen näkee kotiseudullani
+karvaisen hieta-ampiaisen (Ammophila hirsuta Scop) lentelevän, kun
+saapuu syys- ja lokakuu, tapaa tavallisen (A. sabulosa L.), hopea- (A.
+argenlata Lp.) ja silkkihieta-ampiaisen (A. holosericea Fab.). Kerron
+tässä muutamin sanoin, mitä nämä neljä hieta-ampiais-lajia ovat minulle
+opettaneet.
+
+Kaikki ne kaivavat pesäkseen kohtisuoran kolon, joka on yhtä leveä kuin
+paksu hanhenkynä ja puoli desimetriä syvä. Tämän käytäväkolon pohja
+laajennetaan yksinkertaiseksi kammioksi. Se on kehno, yhteen kyytiin
+laadittu maanalainen maja, jossa nelinkertaisen kopan sisässä oleva
+kotelo on suojassa.
+
+Hieta-ampiainen työskentelee kaivoksessaan aina yksin, kiirehtimättä.
+Kaivaessaan se käyttää etujalkojansa harana ja leukojansa varsinaisina
+kaivamisaseina. Jos tulee eteen joku hiekkasiru, jota on vaikea saada
+pois, niin kuuluu kolon pohjalta sirinää hyönteisen ponnistusten
+merkkinä. Ääni syntyy siipien ja koko ruumiin väräjämisestä. Vähän
+päästä nousee ampiainen ylös, leukojen välissä kantamus multaa, jonka
+se pudottaa muutaman desimetrin päähän pesästä. Jotkut sopivan
+muotoiset ja kokoiset kivisirut näyttävät saavan erikoista huomiota
+osakseen, ne jätetään aivan kolon suulle. Näillä valiosirpaleilla
+nimittäin peitetään myöhemmin pesäaukko.
+
+Kolo valmistuu vähitellen. Vaikka aurinko on jo ehtinyt painua
+kaivamispaikalta näkymättömiin, niin ampiainen ei heitä hakematta
+kaivamisaikana kootusta hiekkakasasta sopivaa kivisirua. Jollei se
+siitä löydä tyydyttävää, niin se etsii ympäristöstä. Sirun pitää olla
+litteä ja hiukan suurempi kuin pesäkäytävän suu. Tämän liuskan se
+kuljettaa leukojensa välissä ja panee väliaikaiseksi katteeksi kolon
+aukolle. Seuraavana aamuna, kun aurinko valaisee rinteen, ja on lämmin
+ja suotuisa metsästysilma, palaa hieta-ampiainen pesälleen, jonka
+kiviportti on koskemattomana paikoillaan. Pesäkolonsa se löytää sangen
+pian. Se palaa sinne laahaten mukanaan pistämällä lamauttamaansa
+toukkaa, jota se pitää kiinni leuoillaan niskasta ja jaloillaan
+muusta ruumiista. Se nostaa pesän suulta sulkupaaden, joka on aivan
+toisten lähellä olevien sirujen kaltainen ja jonka salaisuuden
+ampiainen yksin tietää. Sitten se laskee saaliinsa pesäkammioon,
+pistää siihen munansa ja peittää kolon, tulevan toukkansa asunnon,
+lopullisesti sillä mullalla, jonka se on kaivaessaan kasannut lähelle.
+
+Useasti olen nähnyt hopea- ja tavallisen hieta-ampiaisen sulkevan
+pesänsä väliaikaisesti, kun auringon laskeutuminen ja myöhäinen hetki
+pakoittivat jättämään muonituksen seuraavaan päivään. Samoin oli
+minunkin jätettävä havaintoni, mutta en lähtenyt pois, ennenkuin
+merkitsin paikan tarkoin ja pistin maahan muutamia tikkuja siltä
+varalta, että kolon suu peittyisi jostakin tärähdyksestä. Jos saavuin
+liian myöhään, niin että ampiaisella oli ollut aikaa toimia jo auringon
+ylhäällä ollessa, tapasin pesän muonitettuna ja lopullisesti
+mullattuna.
+
+Hieta-ampiaisen muisti on hämmästyttävän tarkka. Mitä se ei ennätä
+yhtenä päivänä tehdä, sen se jättää seuraavaksi. Mutta se ei vietä
+iltaansa eikä yötänsä kaivamassaan asunnossa, vaan lähtee pois
+peitettyään pesän suun kiven sirulla. Paikat eivät sille ole
+erikoisemmin tuttuja, ei tutumpia kuin mitkä muut paikat tahansa, sillä
+se kaivaa pesiänsä sinne tänne, mihin vain retkeillessään parhaaksi
+näkee. Aivan sattumalta se pesäpaikan valitsee, maa sitä miellyttää,
+ja kolo kaivetaan. Sitten hyönteinen lentää pois. Minne? Kukapa sen
+tietää. Ehkä läheisiin kukkiin juodakseen vielä pisaran mettä niiden
+teriöiden kätköistä illan hämärtyessä, kuten kaivostyömiehet päivän
+työstä väsyneinä juovat iltatuoppinsa virkistyksekseen. Niin lentää
+ampiainen paikasta toiseen, milloin etemmäksi milloin lähemmäksi,
+missä vain kukkien viinikellarit ovat auki. Ilta, yö ja aamu kuluvat.
+Sitten sen on palattava takaisin pesäpaikalleen jatkamaan töitänsä,
+sen on palattava harhailtuaan edellisenä iltana kukasta kukkaan ja
+marssittuaan aamulla toukkia metsästäessään sinne ja tänne. Minua ei
+kummastuta, että tavallinen ampiainen ja mehiläinen löytävät pesänsä,
+sillä niiden asunnot ovat pysyväisiä ja sinne vievä tie tuttu. Mutta
+hieta-ampiainen kaivoi kolonsa paikkaan, jossa se ehkä eilen kävi
+ensimäisen kerran, ja nyt sen on se löydettävä pitkän poissaolonsa
+jälkeen, unohdettuaan jo paikan muististaan. Lisäksi on ampiaisella
+raskas saalis haittana. Siitä huolimatta ei sen topografinen muisti
+petä, päinvastoin se on usein ihmeteltävän tarkka. Hyönteinen marssii
+suoraa tietä pesälleen, ikäänkuin se tuntisi hyvin kaikki läheiset
+pikku polut. Joskus on sen kuitenkin epäröiden haeskeltava. Jos
+toukkaa on silloin liian hankala laahata mukana, niin se jättää sen
+ajuruohotukon luo tai muuhun sopivaan paikkaan, josta se löytää sen
+helposti.
+
+Pesäkololleen palaavalla hieta-ampiaisella on muisti oppaana, mutta
+minä en uskaltanut luottaa muistiini, vaan minun oli tarkoin
+merkittävä pesäkolon seutu, että sen seuraavana päivänä löytäisin.
+
+Vain tavallinen ja hopeahieta-ampiainen näyttävät sulkevan kolonsa
+tilapäisesti, en ole ainakaan huomannut toisten niin tekevän.
+Karvainen hieta-ampiainen pyydystää ensin toukan, lamauttaa sen
+piikillään ja sitten vasta kaivaa kolon toukan lähelle, sentähden sen
+ei tarvitse koloa tilapäisesti peittää. Silkkihieta-ampiaisella on
+otaksuttavasti tähän toiset syyt. Se panee nimittäin samaan koloon
+useampia pikkutoukkia, viisikin, toiset taas vain yhden. Samoin kuin
+mekin jätämme auki oven, josta useasti aiomne kulkea, samoin kai
+sekin pitää tarpeettomana sulkea pesäänsä, kun hetken kuluttua
+aina palaa takaisin.
+
+Kaikki neljä hieta-ampiaislajia hankkivat toukalleen ravinnoksi
+yöperhosten toukkia. Silkkihieta-ampiainen valitsee usein, mutta ei
+aina kehrääjätoukkia, joita se kuljettaa, kuten sanottu, viisikin
+samaan pesään. Toiset taas yhden, mutta ison. Kerran otin tavalliselta
+hieta-ampiaiselta leukojen välistä toukan, joka oli viisitoista kertaa
+raskaampi kuin kuljettaja. Tosiaankin ihmeteltävä taakka, jota
+hyönteisen on vetää retuutettava, niskasta kiinni pitäen, monenlaisten
+esteitten yli.
+
+Kaikista suurimmassa määrässä herätti huomiotani hieta-ampiaisten
+tapa voittaa saaliinsa ja lamauttaa se oman toukkansa turvallisuuden
+tähden. Perhostoukan, "ukonkoiran", ruumis on kolmetoistanivelinen.
+Kolmessa ensimäisessä nivelessä on kussakin pari oikeita jalkoja,
+jotka vastaavat perhosen jalkoja, seuraavissa on iho- eli
+käsnäjalkoja, joita on vain toukalla, ei täysimuotoisella perhosella,
+muutamat nivelet ovat aivan jalattomia. Kussakin nivelessä on myös
+hermosolmu eli ganglion, tunnon ja liikunnon järjestäjä, joten
+toukan hermosto on jakautunut kahteentoista jonkun välimatkan päässä
+toisistaan olevaan keskukseen. Päässä on lisäksi hermosolmurengas, joka
+vastaa aivoja.
+
+Jos siis hieta-ampiainen lamauttaa jonkun hermosolmun, jäävät muut
+vahingoittumatta liikunto- ja tuntokykyisiksi. Siksipä juuri on
+ampiaisen lamauttamistapa hyvin mielenkiintoinen. Se ei voi näet
+tappaa saalistaan, sillä tapettuna se alkaisi pian mädätä. Vaikkakin
+on varsin vaikea tehdä havaintoja ampiaisen pistämismenetelmistä,
+niin kuitenkin sain selville, että se joka kerran poikkeuksetta työnsi
+pistimensä viidenteen tai kuudenteen ruumiinrenkaaseen.
+
+Tutkiakseni missä määrin eri renkaissa on tuntoa, pistelen niitä
+terävällä neulalla. Toukka ei liikahdakaan, jos pistän viidenteen
+tai kuudenteen renkaaseen, ei vaikka työnnän neulan läpi, mutta jos
+pistän muihin joko etumaisiin tai takimaisiin renkaisiin, niin se
+käyristeleikse ja väänteleikse sitä enemmän, kuta kauempana rengas on
+noista edellisistä. Mitä noissa kahdessa renkaassa on sitten erikoista,
+että murhaajan ase vain niihin yksinomaan työntyy? Ei mitään erikoista
+niiden rakenteessa, vaan niiden asemassa. Jollen ota lukuun
+kehrääjätoukkia, vaan tarkastan muita hieta-ampiaisen pesäänsä
+kuljettamia toukkia, niin on niiden ruumiin renkaissa jos luemme pään
+ensimäiseksi -- kolme paria oikeita jalkoja renkaissa 2, 3 ja 4; neljä
+paria käsnäjalkoja renkaissa 7, 8, 9 ja 10 ja viimeinen käsnäjalkapari
+viimeisessä eli kolmannessatoista renkaassa. Kaikkiaan on siis
+kahdeksan jalkaparia, jotka ryhmittyvät niin, että kolme paria on
+ensiksi, sitten neljä ja viimeksi yksi pari. Molempien ensimäisten
+jalkapariryhmien viilillä on viides ja kuudes ruumiinrengas jalkoja
+vailla.
+
+Pistääkö ampiainen tikarillaan toukan jokaiseen kahdeksaan
+hermosolmulla varustettuun renkaaseen lamauttaakseen toukan, ettei se
+pääsisi pakenemaan, eikä myöskään käyristelyllään voisi vahingoittaa
+ampiaisen hentoa toukkaa? Onko se yhtä varova pieniin ja
+heikkoihinkin saaliisiin nähden? Ei. Yksi pisto riittää, jos se sattuu
+keskipisteeseen, josta myrkkypisaroiden vaikuttama lamaus voi johtua
+toisiin raajallisiin renkaisiin. Selvää on myös, mihin renkaisiin
+pisto on satutettava, viidenteen ja kuudenteen, jotka ovat molempien
+raajallisten rengasryhmien välissä. Meidän järkemme määräämään
+pisteeseen on myös vaisto johtanut.
+
+Näihin samoihin lamauttamiinsa renkaisiin panee hieta-ampiainen
+myös munansa. Tähän paikkaan ja yksistään tähän voi ampiaistoukka
+kaivautua aiheuttamatta sille itselleen vaarallisia saalistoukan
+kiemurteluja. Tähän paikkaan pistäen ei neulanikaan saanut aikaan
+mitään vaikutusta, ei siihen vaikuttane myöskään ampiaistoukan puremat.
+Saalis on siis herpoutuneena, liikuntokyvyttömänä, siksi kuin tuo
+ampiaisen kapalolapsi on kylliksi varttunut tarttuakseen leuvoillaan
+muihin renkaisiin.
+
+Olin useasti huomannut, että hieta-ampiainen lamautti kehrääjätoukkia
+pistämällä niitä edellä kerrottuun tapaan, mutta en tiennyt,
+menettelikö se samoin muihin toukkiin nähden. Tavallinen ja karvainen
+hieta-ampiainen pyydystää toukkia, jotka ovat niihin itseensä nähden
+todellisia hirviöitä. Lamauttaako ampiainen samoin näitä jättiläisiä
+kuin heikkoja kehrääjätoukkia? Riittääkö yksi tikarinpisto tekemään
+nekin vaarattomiksi?
+
+Minun onnistui nähdä, miten hieta-ampiainen käyttää asettaan suuria
+toukkia herpaistessaan.
+
+Olimme kerran retkellä, minä ja eräs ystäväni, jonka kuolema on minulta
+riistänyt, kun huomasimme karvaisen hieta-ampiaisen hyvin innokkaasti
+häärivän ajuruohopensaan juurella ja juoksentelevan sinne ja tänne.
+Paneuduimme heti maahan voidaksemme tarkata hyönteistä lähemmin.
+Läsnäolomme ei sitä häirinnyt. Huomasimme heti, ettei se ollut pesän
+rakennuspuuhissa, vaan että sillä oli maan sisässä kätkössä jokin
+saalis. Pian se vetikin paksun, harmaan toukan esiin ja hyökkäsi sen
+niskaan. Istuen tuon hirviön selässä koukistaa se takaruumiinsa ja
+työntää pistimensä hätäilemättä ja sääntöjen mukaisesti saaliin
+jokaiseen ruumiinrenkaaseen, kuten kirurgi, joka tuntee leikattavansa
+anatomian perinpohjin. Ei ainoakaan rengas, ei jalallinen eikä
+jalaton jää pistämättä, järjestyksessä saa kukin osansa ensimäisestä
+viimeiseen.
+
+Siitä päättäen, mitä olen tarkasti nähnyt ja edellä selostanut,
+menettelee siis hieta-ampiainen niin tarkasti harkiten, että tiede
+voisi sitä kadehtia. Se tietää senkin, mitä ihminen ei tiedä, se tuntee
+saaliinsa monimutkaisen hermoston ja pistää tikarinsa suuren toukan
+kuhunkin hermosolmuun. Sanoin: se tietää ja tuntee -- olisi ollut
+sanottava: se menettelee ikäänkuin tietäisi ja tuntisi. Tekemättä
+itselleen selkoa töistään seuraa hyönteinen vain vaistoaan, joka
+käskee. Mutta mistä tämä johtuu? Voivatko sen atavismi-, valinta- ja
+olemisen-taisteluteoriat tyydyttävästi selittää? Viimeinen tapaus
+oli minulle ja ystävälleni sen käsittämättömän logikan tärkeimpiä
+ilmenemismuotoja, joka hallitsee maailmaa ja ohjaa itsetiedottomia
+olioita vaistojensa lailla.
+
+
+
+
+Riikinkukkokehrääjät kosimassa.
+
+Saturnia pyri Schiff.
+
+
+Se oli merkillinen ilta. Minä kutsuisin sitä riikinkukkokehrääjän
+illaksi. Kuka ei tuntisi tätä Europan kaikista suurinta perhosta,
+jolla on kastanjanruskea samettipuku ja valkoinen turkiskaulus?
+Sen harmaa- ja ruskeapilkkuisissa siivissä on vaalea, vinkkurainen
+poikkijuova ja himmeänvalkoinen reunuste. Keskellä siipeä on
+pyöreä silmätäplä, jonka terä on musta ja kehässä mustat, valkeat,
+kastanjanruskeat ja amarantinpunaiset kaaret ryhmittyvät renkaiksi.
+
+Yhtä huomiota herättävä kuin perhonenkin on sen vihervänkeltainen
+toukka, jonka mustakarvaisten ihonystermien päissä on turkoosinsiniset
+helmet. Sen kotelo on luja, ruskeavärinen ja siinä on merkillinen
+rysänmuotoinen ulostulosuppilo. Koteloita tapaa vanhojen
+mantelipuiden juurelta niiden kuoreen kiinnittyneinä, toukka näet syö
+mantelin lehtiä.
+
+Toukokuun kuudennen päivän aamuna kuoriutuu kotelostaan eräs
+riikinkukkokehrääjänaaras minun työhuoneeni pöydällä ja
+minun läsnäollessani. Suljen sen heti syntymiskosteudessaan
+rautalankaverkosta tehtyyn häkkiin. En tarkoita mitään erikoista
+tällä toimenpiteelläni, suljen sen vain tottumuksesta, kuten tutkijat
+tavallisesti tekevät jäädessään tarkkaavaisina odottamaan, mitä sitten
+mahdollisesti voisi seurata.
+
+Pianpa sen näinkin. Yhdeksän seuduissa illalla, talonväen jo
+paneutuessa levolle, nousee huoneeni viereisessä kamarissa aika
+hälinä. Puolittain riisuutunut pikku Paul alkaa tulla ja mennä, juosta
+ja hyppiä kuin puolihullu polkien jalkojaan ja kaataen tuoleja. Kuulen
+itseäni kutsuttavan. "Tule pian", hän huutaa, "tule katsomaan perhosia,
+lintujen kokoisia perhosia! Niitä on huone täpö täynnä!"
+
+Kiiruhdan sinne. Voin hyvin käsittää pojan innostuksen ja liialliset
+huudot nähdessäni, mitä on tapahtunut. Asuntoomme on tehty rynnäkkö,
+jolle ei ole vertaa. Jättiläisperhoset ovat hyökänneet sisään.
+
+Neljä niistä on jo otettu kiinni ja pistetty lintuhäkkiin, mutta
+lukuisat muut lentelevät laipiossa. Kaiken tämän nähdessäni johtuu
+mieleeni aamulla vangitsemani naaras.
+
+"Pukeuduppas", sanon pojalleni, "jätä häkkisi siihen ja tule mukaani.
+Saamme nähdä uusia kummia."
+
+Menemme keittiön läpi työhuoneeseeni, joka on rakennuksen oikeassa
+sivustassa. Keittiössä on palvelijatar, hämmästyksissään hänkin,
+esiliinallaan hosumassa suuria perhosia, joita hän ensin luuli
+yölepakoiksi.
+
+Riikinkukkokehrääjiä näytti olevan vähän kaikkialla asunnossani.
+Miten paljon lieneekään vangin luona, sehän se on syypääkin koko tähän
+tulvaan? Onneksi on huoneen toinen ikkuna jäänyt auki, joten pääsy on
+vapaa.
+
+Kynttilä kädessä astumme huoneeseen, ja se mitä siellä näemme, ei lähde
+mielestäni koskaan. Veltosti räpytellen suuret perhoset lentelevät
+häkin ympärillä, laskeutuvat sen päälle, lähtevät pois, palaavat
+jälleen, nousevat kattoon ja laskeutuvat alas. Ne paiskautuvat
+kynttilään, sammuttavat sen yhdellä siivenlyönnillä, istuutuvat
+olallemme, tarttuvat vaatteisiimme ja sipuvat kasvojamme. Koko huone on
+kuin loitsijan luola liitelevine lepakkoineen. Turvaa hakien pikku
+Paul puristaa kättäni kovemmin kuin tavallisesti.
+
+Kuinka paljon niitä on? Parisenkymmentä, ja jos lisää siihen ne
+perhoset, jotka harhailevat keittiössä, lastenkamarissa ja muissa
+huoneissa, niin summa lähentelee neljääkymmentä. Tämäpä on muistettava
+ilta, sanoin, tämä riikinkukkokehrääjien ilta. Neljäkymmentä
+rakastunutta liehakoitsijaa on tullut kaikilta ilmansuunnilta
+kunniatervehdykselle aamupäivällä työhuoneeni salasopissa syntyneen
+morsiamen luo, mutta en tiedä, miten ne ovat saaneet kutsun.
+
+En häiritse enää tänään kosijoiden parvea, kynttilän liekki saattaa
+ne vaaraan, päätäpahkaa ne syöksyvät siihen ja kärventävät hiukan
+itseään. Mutta huomenna jatkan tutkimistani ja teen kokeita edeltäpäin
+miettimieni suunnitelmien mukaan.
+
+Ensi aluksi kerron, mitä tapahtui joka ilta kahdeksan päivää
+kestäneiden havaintojeni aikana. Joka ilta tulivat perhoset toinen
+toisensa jälkeen yön pimetessä siinä kello kahdeksan ja kymmenen
+välillä. Sää oli myrskyinen, taivas paksussa pilvessä, ja oli niin
+pilkkoisen pimeä, että tuskin näki kättään silmiensä edestä ulkona
+puutarhassakaan, kaukana puiden varjosta. Paitsi näitä haittoja, oli
+saapuvien perhosten vaikea löytää sisään vievää tietä. Taloni on
+suurien platanien varjossa, sen ulkoeteisenä on sirenien ja ruusujen
+muodostama tiheä lehtikuja, mistraltuulen suojana on mäntyryhmä ja
+kypressiaita, ja muutamien askelten päässä ovesta on varustuksena
+tuuhea pensaikko. Tämän tiheikön läpi pilkkopimeässä täytyy siis
+kehrääjien luovia päästäkseen vaelluksensa määränpäähän.
+
+Tällaisissa olosuhteissa pöllö tuskin uskaltaisi lähteä öljypuunsa
+ontelosta, mutta perhonen, jonka verkkosilmät ovat tarkemmat kuin
+yölinnun isot näköelimet, tekee matkansa empimättä ja itseään
+loukkaamatta. Se ohjaa niin hyvin mutkikkaan lentonsa, että se saapuu
+tiellä olevista esteistä huolimatta moitteettoman siistinä perille,
+suuret siivet ehyinä ja naarmuttomina. Pimeässäkin on sille tarpeeksi
+valoa.
+
+Mutta vaikka otaksuisikin perhosten havaitsevan erityisiä valonsäteitä,
+jotka eivät tavallisen silmän hermokalvoon vaikuta, niin tämä
+erinomainen näköaisti ei kuitenkaan voi antaa perhosille tietoja
+kauaksi eikä saada niitä liikkeelle. Johan matkan pituus ja välillä
+olevat näkemistä haittaavat esineet tekevät sen mahdottomaksi. Ja
+erehtyvätkinhän perhoset joskus, eivät kuitenkaan matkan pääsuunnasta,
+vaan niitä puoleensa vetävän, määrätyn paikan suhteen. Kerroinhan jo,
+että minun huoneeni -- joka on vierailijoiden varsinainen päämäärä
+tällä kertaa -- vieressä oleva lastenkamari oli täynnä perhosia, samoin
+keittiökin. Luultavasti oli ne johtanut harhaan lampun valo, joka
+vastustamattomasti houkuttelee yöhyönteisiä puoleensa. Mutta aivan
+pimeissäkin huoneissa oli eksyneitä, vähän kaikkialla, kuten jo
+sanoin.
+
+Vaikkakin vanki oli minun huoneessani, niin kaikki perhoset eivät
+lentäneet sisään suorinta ja selvintä tietä avoimen ikkunan kautta.
+Olihan lisäksi häkkiin teljetty naaras aivan lähellä ikkunaa, vain
+kolmen neljän askeleen päässä siitä. Mutta monet lensivät liki maata
+ja eksyivät eteiseen. Sieltä ne eivät päässeet kauemmaksi kuin
+portaille, sillä portaitten yläpäässä sulki ovi tien. Tästä käy
+selville, että häihin kutsutut eivät mene suoraan päämääräänsä, kuten
+ne tekisivät, jos niitä ohjaisi jonkinlaiset valonsäteet, joko
+semmoiset, joita me näemme, tai semmoiset, joita meidän silmämme ei
+pysty havaitsemaan. Ei, jokin muu tuo niille sanomia jo kauaksi ja
+neuvoo ne lähelle, mutta jättää ne sitten epäröiden haeskelemaan
+lopullista päämääräänsä. Melkeinpä yhtä epävarmoja oppaita ovat
+meidänkin kuulo- ja hajuaistimme, jos niiden pitää tarkalleen määrätä
+se kohta, josta ääni tai haju saa alkunsa.
+
+Mitkä aistimet sitten opastavat suurta perhoa öisillä retkillään
+kiima-aikana? Luulisipa tuntosarvilla olevan osansa tässä. Koiraat
+todella näyttävätkin tunnustelevan paikkoja komeilla ja sulkamaisilla
+tuntosarvillaan. Ovatko siis nämä uhkeat töyhdöt ainoastaan
+koristeina, vai onko niillä myöskin merkitystä niiden hajujen
+aistimisessa, jotka ehkä johtaisivat rakastuneita? Kysymykseen lie
+helppo saada vastaus kokeilemalla.
+
+Perhostulvan jälkeisenä päivänä on huoneessani vielä eilisestään
+kahdeksan vierailijaa. Ne ovat leiriytyneet suljetun ikkunan
+pienapuulle ja istuvat siinä liikkumatta. Kaikki muut, lopetettuaan
+balettinsa noin kello 10 illalla, ovat menneet ulos samaa tietä, jota
+tulivatkin, s.o. toisesta ikkunasta, joka on auki yöt ja päivät.
+Nämä kahdeksan väsymättömän harrasta odottelijaa otan kokeilujeni
+esineiksi. Pienillä saksilla katkaisen niiden tuntosarvet juuresta
+poikki muutoin niihin koskematta. Ne eivät piittaa juuri mitään tästä
+leikkauksesta, sillä ei yksikään hievahda, ei siipeään väräytä.
+Haavoittaminen ei näytä olleen vaarallista. Sehän onkin hyvä minun
+suunnitelmilleni.
+
+Päivä kuluu. Perhoset pysyvät yhä samalla paikallaan ikkunan pienalla.
+
+Mutta nyt on ryhdyttävä toisiin toimenpiteisiin.
+
+Jos perhosten on saatava tunnustus naaraan löytämisestä, niin on
+naaras muutettava toiseen paikkaan ennen öisen lennon alkua. Siksipä
+vienkin häkin vankeineen rakennuksen toisessa päässä olevan katoksen
+permannolle, noin viidenkymmenen metrin päähän työhuoneestani.
+
+Illan suussa minä tarkastan viimeisen kerran leikattuja. Kuusi niistä
+on mennyt ulos avoimesta ikkunasta, kaksi on kyllä jälellä, mutta ne
+ovat pudonneet lattialle. Ne ovat riutuneita ja kuoleman kielissä,
+ei niillä ole edes voimia nousta ylös, kun käännän ne selälleen.
+Tähän äkilliseen heikontumiseen ei ole syynä minun kirurgiani, sillä
+se uudistuu, kuten tuonnempana kerron, ilman että minun sakseni ovat
+sekautuneet asiaan.
+
+Kuusi vahvempaa on mennyt. Palaavatkohan ne sen syötin luo, joka niitä
+eilen veti puoleensa? Löytävätköhän ne tuntosarvettomina vielä
+häkin, joka nyt on jokseenkin kaukana entisestä paikastaan?
+
+Häkki on pimeässä, melkein avotaivaan alla. Silloin tällöin pistäydyn
+sitä katsomassa lyhty kädessä ja haavi toisessa. Otan kiinni kaikki
+häkin luo tulleet vierailijat, tarkastan ne, merkitsen ja lasken
+sitten vapaiksi viereiseen huoneeseen, jonka oven visusti suljen. Näin
+yksitellen eristäessäni voi tarkalleen laskea, kuinka monta niitä on,
+tarvitsematta peljätä, että luen saman perhosen kahdesti. Väliaikainen
+vankikoppi on tyhjä ja tilava, joten sen ei pitäisi häiritsevästi
+vaikuttaa vankeihin. Niillä on rauhallisia piilopaikkoja levätäkseen
+ja kylliksi väljää lennelläkseen. Puoli yhdentoista jälkeen ei enää
+tule yhtään perhoa häkin luo. Kokous on päättynyt. Kaikkiaan sain 25
+koirasta pyydystetyksi. Niiden joukossa oli yksi, jonka tuntosarvet
+olivat leikatut. Yksi siis vain palasi niistä kuudesta, jotka olivat
+kyllin terveitä lentääkseen huoneestani ulos. Tämä huono tulos panee
+ajattelemaan, että pitäisikö myöntää vai kieltää tuntosarvien ohjaava
+merkitys. Koe on laajemmin uudistettava.
+
+Seuraavana aamuna menen vankieni luokse. Mitä siellä näenkään! Useimmat
+loikovat permannolla melkein kuolleina. Kun otan ne käteeni, niin
+vain harvat osoittavat elonmerkkejä. Mutta ehkäpä ne virkoavat, kun
+tulee aika lähteä lempimismatkoille.
+
+Kaikilta kahdeltakymmeneltäneljältä uudelta perhoselta katkaisen
+tuntosarvet. Eilen leikatusta koiraasta ei ole enää puhetta, sillä
+se haukkoo jo henkiään. Vankilan oven jätän auki loppupäiväksi. Menköön
+ulos ken tahtoo ja lentäköön iltajuhliin ken voi. Saadakseni
+poislentäneet taas hakemaan häkkiä, muutan sen rakennuksen toiseen
+päähän alakerroksessa olevaan huoneeseen, johon pääsee suoraan ja
+helposti ulkoa.
+
+Näistä kahdestakymmenestä neljästä vain kuusitoista kykenee lähtemään
+lentoon, kahdeksan jää heikontuneina lattialle ja hetken kuluttua ne
+jo kuolevatkin. Montakohan noista kuudestatoista palannee illalla
+häkin luo? Ei ainoakaan. Saan kyllä pyydystäneeksi seitsemän
+perhosta, mutta niillä on kaikilla tuntosarvet. Näyttäisihän tämä
+todistavan, että tuntosarvien leikkaamisella on jokseenkin tärkeä
+merkitys, mutta mikä?
+
+"Olenpa nyt jonkin näköinen! Toisten koirien joukkoon ei
+ole menemistäkään!" arveli nuori verikoira, jolta ihmiset
+säälimättä leikkasivat korvat. Olivatko perhoset samaa mieltä
+kuin koirakin? Eivätkö ne kehtaisi esiintyä kilpailijoittensa seurassa
+kosiskeluhommissa, kun niillä ei ole komeita otsatöyhtöjä? Onko se
+häveliäisyyttä, vai puuttuuko perhosilta matkaopas? Tai ovatko ne
+pikemminkin lopen kuluneita jo kauan hehkuneesta rakkaudesta? Seuraavat
+kokeet selvittävät näiden kysymysten vyyhtiä.
+
+Neljäntenä iltana panen neljätoista uutta ja leikkaamatonta
+perhoa vangiksi seuraavaksi yöksi. Aamulla käytän hyväkseni niiden
+liikkumishaluttomuutta ja poistan hiukan karvoja niiden eturuumiin
+selkäkilveltä. Tämä vähäinen tonsuri ei ollenkaan vahingoita
+hyönteisiä, silkinhienon untuvan saa helposti raaputelluksi, eivätkä
+perhoset kadota mitään elintänsä, joka olisi niille välttämättömän
+tarpeellinen hakiessaan naaraan jälkiä. Niin, perhoille ei ole
+menetelmästäni haittaa, mutta minulle se on kuitenkin tärkeä
+tunnusmerkki, jos niitä samoja tapaan häkin luota.
+
+Tällä kertaa ei ole yhtään heikkoa ja lentoon kykenemätöntä, vaan
+ne kaikki neljätoista katoavat huoneesta yön tullen. Sanomattakin
+on selvää, että muutan taas häkin. Illalla kahden tunnin kuluessa
+vangitsen kaksikymmentä perhosta, mutta vain kahdella niistä on kalju
+täplä. Sitä vastoin niistä, joilta toissapäivänä katkaisin tuntosarvet,
+ei yksikään ole palannut. Niiden kiima-aika on tyystin päättynyt.
+
+Siis neljästätoista kaljusta vain kaksi tuli takaisin. Miksi
+kaksitoista oli tulematta, vaikka niillä oli tuntosarvet, joita
+edellä olemme olettaneet opastajiksi? Miksi toisekseen niin paljon
+koiraita kuoli, kun olivat vankeina yhden yön? Siksi, että
+riikinkukkokehrääjän parituskiihko päättyy pian.
+
+Häät ovat perhosten elämän ainoana tarkoituksena ja häitä varten on
+niillä ihmeteltävät edellytykset. Matkasta, pimeästä ja esteistä
+huolimatta koiras voi löytää toivottunsa, mutta etsiskelemiseen ja
+huvitteluun se voi käyttää vain muutaman tunnin kahtena tai kolmena
+iltana. Jollei se sinä aikana ole mitään hyötynyt, on kaikki lopussa,
+sillä sen tarkka kompassi joutuu epäkuntoon ja loistava johtotähti
+sammuu. Mitäpä enää kauemmin eläisikään! Välinpitämättömänä
+se vetäytyy johonkin sopukkaan ja nukkuu siellä viimeistä untansa
+haaveilujen ja vastoinkäymisten päätyttyä.
+
+Suuri riikinkukkokehrääjä elää vain jatkaakseen sukuaan, itsensä
+ravitsemista se ei tunnekaan. Toiset perhoset lentelevät
+iloisesti kukasta kukkaan ja pistävät oikaistun imutorvensa
+niiden mesiteriöihin, mutta tämä verraton paastooja on vapautunut
+täydellisesti vatsansa vaatimuksista eikä nauti mitään, millä itseään
+virvoittaisi. Sen suuosat ovat vain näennäisiä, mutta eivät todellisia
+ja käyttökelpoisia elimiä. Ei ainoatakaan suupalaa se nielaise,
+siksi sen elämä on niin lyhyt. Sammuuhan lamppukin, jollei siinä ole
+öljyä. Riikinkukkokehrääjä kieltäytyy ruuasta, mutta sen on myös
+kieltäydyttävä pitkästä iästä. Kaksi tai kolme iltaa riittää parien
+kohtaamiseen, ja sen jälkeen on kaikki lopussa, perhonen on elämänsä
+elänyt.
+
+Miksi sitten ne, joilta tuntosarvet leikattiin, eivät tulleet takaisin?
+Eivätkö ne enää voineet löytää vangitun naaraan häkkiä? Ei suinkaan,
+vaan niiden lentoaika oli päättynyt, kuten niidenkin, joilta nypittiin
+karvat eturuumiista. Yhä vieläkin on siis tuntosarvien merkitys
+hämärä, sillä kokeiluaika oli liian lyhyt.
+
+Minun vankini elää kahdeksan päivää häkissään ja houkuttelee joka ilta
+aina oikkujeni mukaan milloin mihinkin paikkaan taloani vierailijoita,
+välistä enemmän ja välistä vähemmän. Minä pyydystän ne kaikki, suljen
+yöksi johonkin huoneeseen ja raaputan seuraavana päivänä eturuumiista
+karvat.
+
+Näinä kahdeksana iltana saapui häkin luo kaiken kaikkiaan
+sataviisikymmentä koirasta. Kun ottaa huomioon, että minun oli
+kahtena seuraavana vuonna sangen vaikea löytää näitä perhosia
+jatkaakseni tutkimuksiani, niin tuo summa on hämmästyttävän
+suuri. Kyllähän riikinkukkokehrääjän koteloita on minun seudullani,
+mutta ne ovat jokseenkin harvinaisia, sillä toukan ravintokasvit,
+vanhat mantelipuut ovat myös harvinaisia. Kahtena talvena hain
+niitä kaikkialta, kaavin mantelipuita, tarkastin kuloheinätukut
+niiden juurelta, mutta aina sain palata tyhjin käsin. Noiden
+sadanviidenkymmenen on siis täytynyt tulla kaukaa, hyvinkin kaukaa,
+ehkä parin kilometrin päästä. Mutta miten ne saivat tiedon siitä, mitä
+oli tapahtunut minun huoneessani? Niillä on voinut olla oppaina vain
+joko valo, ääni tai haju. Kilometrien päähän näkeminen on tietysti
+mahdoton, eihän näkö ohjannut niitä edes avonaiseen ikkunaan. Samoin
+ei äänestäkään voi olla puhetta, sillä lihava naaras, joka voi
+houkutella koiraita niin loitolta, ei ääntele ollenkaan, ei ainakaan
+niin kovasti, että ihmiskorva sitä tajuaisi. Ja vaikka otaksuisikin
+äänen syntyvän sisäisistä värähdyksistä, joita ehkä kuulisi kaikista
+tarkimmalla mikrofonilla, niin ne äänet eivät voisi kuulua niin
+pitkien matkojen päähän kuin kyseessä olevat.
+
+Haju on siis ainoa mahdollinen opastaja. Haihtuvien hajuerityksien
+olettaminen näyttää todellakin selittävän perhosten kokoutumisen
+paremmin kuin muut otaksumat, perhosethan löytävät viekoittimen vasta
+jonkun aikaa epäröiden haeskeltuaan. Onko tämä haju käsitettävä
+samanlaiseksi kuin se, jota me tavallisesti hajuksi tai tuoksuksi
+kutsumme, nimittäin pienen pienten hiukkasien virtailemiseksi, niin
+pienien ja hienojen, ettemme niitä ollenkaan tunne, vaan jotka voivat
+kuitenkin vaikuttaa paremmin kehittyneisiin hajuelimiin kuin meidän
+nenämme? Hyvin yksinkertainen koe valaisee kysymystä. Tämä hieno haju
+on sekoitettava ja vaimennettava jollakin pistävällä ja väkevällä
+haisulla, joka voi ottaa kokonaan valtoihinsa hajuaistimet.
+Ylenmääräinen hajuhan tekee hienoimmat tuoksut tehottomiksi.
+
+Minä ripottelen sentähden edeltäpäin naftalinia siihen huoneeseen,
+johon koiraiden pitäisi illalla tulla, ja panen naftalinilla täytetyn
+rasian häkkiin aivan naaraan vierelle. Illalla haiseekin huone
+niinkuin kaasutehdas. Mutta minun metkuni eivät auta. Perhoset
+saapuvat kuten tavallisesti ja lentävät kivihiilitervan hajulla
+kyllästetystä ilmasta huolimatta suoraan häkin luo, yhtä suoraan ja
+varmasti kuin hajuttomassakin huoneessa.
+
+Minun uskoni hajun ohjaamiskykyyn horjuu. Ikävä kyllä, en voi tehdä
+enää lisäkokeita, sillä sinä samana päivänä vankini heittää henkensä
+munittuansa hedelmöittymättä jääneet munansa häkin rautalankaverkkoon.
+Se menehtyi tuloksettomaan vartomiseen.
+
+Minun täytyy odottaa tulevaan vuoteen saadakseni uusia perhosia ja
+täydentääkseni kokeilujani.
+
+Kesällä ostan toukkia viidellä pennillä kappaleen. Tämä kauppa on
+mieleistä muutamista naapurieni poikaviikareista, jotka tavallisesti
+hankkivat minulle kaikenkaltaisia tavaroita. Torstaisin, päästyään
+hirveistä verbien taivutuksista, he juoksentelevat ympäri maita
+ja mantuja ja löydettyään silloin tällöin suuren toukan kantavat sen
+minulle kepakon nenässä. Poikapahat eivät uskalla siihen koskea ja
+ihmetellen katselevat minun rohkeuttani, kun otan sen käteeni kuten
+he itse ottaisivat omat silkkimatonsa.
+
+Ranskassa on kouluilla lupa joka torstai. Syötettyäni toukkia
+mantelipuun lehdillä ne koteloituivatkin muutamien päivien kuluttua.
+Seuraavana talvena etsiskelin vielä koteloita ravintokasvien juurilta
+ja sainkin monta entisten lisäksi. Tutkimuksista innostuneet
+ystäväni auttoivat myös minua. Ja lopulta kaiken puuhan, juoksun,
+kaupanhieronnan ja risukkojen raapimisten jälkeen olen saanut
+haalituksi kokonaisen kotelovalikoiman. Koteloiden joukossa on
+kaksitoista muita suurempaa ja painavampaa koteloa. Niistä tulee
+naaraita.
+
+Mutta taaskin toiveeni pettyvät. Toukokuussa, juuri silloin kun
+koteloiden aika on puhjeta, tulee takatalvi. Mistraltuuli ulvoo,
+repii platanien lehtialut ja ripottelee ne pitkin maata. On kylmä kuin
+joulukuussa. Taas saa sytyttää iltaisin takkavalkean ja ottaa paksun
+vaatetuksen, jonka jo on heittänyt pois.
+
+Perhosille tulee kovat koettelemusten ajat. Koteloiden puhkeaminen on
+hidasta, niistä kömpivät ovat kohmettuneita.
+
+Naaraat vartovat häkeissään, tänään toinen, huomena toinen
+aina syntymisvuoronsa mukaan, mutta vain muutamia koiraita tulee
+vierailulle. Niitä töyhtöpäitä kyllä on lähellä, sillä olen laskenut
+kaikki kokoelmani koteloista päässeet puutarhaan, merkittyäni ne
+kuten ennenkin. Tulee vain joitakuita, tulkootpa sitten läheltä tai
+kaukaa, ja nekin ovat innostuksettomia. Ne lentävät sisään ja hetken
+kuluttua katoavat taas eivätkä enää palaa. Kylmyys on jäähdyttänyt
+rakastelevaisiakin.
+
+Ehkä alhainen lämpömäärä vaikuttaa myös hajujen synnyttäjiin,
+naaraisiin, haitallisesti, ehkä lämpö niitäkin kiihoittaa, kylmä
+lamauttaa kuten hajujen vastaanottajia, koiraita.
+
+Oli miten oli, mutta tämä vuosi on taas mennyt hukkaan. Miten katkeraa
+onkaan, että kokeiluni ovat vuodenaikojen oikkujen orjia!
+
+Yritän vielä kolmannen kerran. Kasvatan toukkia, juoksentelen koteloita
+etsimässä, ja toukokuun tullessa onkin minulla taas niitä tarpeeksi
+suuri varasto. Kevät on kaunis, niinkuin toivoinkin. Taas tulee
+perhosia tulvanaan kuten ensi kerralla sen suuren hyökkäyksen aikana,
+joka aiheutti nämä tutkimukseni.
+
+Joka ilta saapuu vieraita kaksitoista, kaksikymmentä ja enemmänkin
+aina parvessaan. Naaras, tanakka ja turpea muori, pysytteleikse
+rautalankahäkin verkossa kiinni, aivan liikkumattomana, siipeään
+väräyttämättä. Se ei näytä välittävän rahtuakaan siitä, mitä
+häkin ulkopuolella tapahtuu. Siitä ei leviä minkäänlaista hajua,
+jota perheeni herkinkään nenä tuntisi, se ei päästä ääntä, jota
+todistajiksi kutsumani väen tarkinkaan korva kuulisi. Hievahtamatta ja
+hartaasti se odottaa.
+
+Koiraat, kaksittain, kolmittain ja useampiakin yhtaikaa, laskeutuvat
+häkin kuvulle, juoksentelevat vilkkaasti edestakaisin sen päällä,
+piiskaavat sitä alati värisevien siipiensä kärjillä. Kilpailijat
+eivät tappele keskenään, mustasukkaisuudesta ei merkkiäkään,
+jokainen koettaa vain parhaan kykynsä mukaan päästä häkin sisään.
+Hetkeksi ne jättävät turhat yrityksensä, lentävät pois ja yhtyvät
+ylös-alas-hyörivän joukon tanssiin. Jotkut lähtevät toivottomina
+avoimesta ikkunasta ulos, mutta toisia tulee niiden sijaan, ja häkin
+päällä jatkuvat sisäänpyrkimysyritykset kello kymmeneen saakka
+keskeytymättä, joskus hiukan vaimeten, toisin ajoin taas yltyen.
+
+Joka ilta muutan häkin eri paikkaan, milloin vien sen pohjoiseen,
+milloin etelään, välistä ensimäiseen, välistä toiseen kerrokseen,
+joskus oikeaan siipirakennukseen, joskus vasempaan viidenkymmenen
+metrin päähän edellisestä, ulkosalle tai syrjäisen huoneen
+sopukkoihin. Mutta kaikki nämä äkilliset majanmuutot eivät eksytä
+perhosia, eivät johda niitä oikealta tieltä harhaan. Niitä narratessani
+olen kuluttanut kokeiluaikaani ja ehdyttänyt kolttosieni varaston.
+
+Perhosien paikanmuisti ei tässä suhteessa merkitse mitään. Eilen
+esimerkiksi oli naaras eräässä huoneessa. Koiraat lentelivät siellä
+pari tuntia, jotkut jäivät sinne yöksikin. Kun huomeniltana auringon
+laskeutuessa menen muuttamaan häkkiä, ovat kaikki poissa. Useimmat
+voivat vain kaksi tai kolme kertaa uudistaa öisen retkeilynsä, kuten
+edellä näimme. Mihin ne takaisin tullessaan lentävät ensiksi?
+
+Niille on tie tuttu eiliseen rendez-vous-paikkaan. Luulisi niiden sinne
+menevänkin muistin ohjaamina, ja vasta kun huomaavat, ettei siellä
+mitään ole, vasta sitten jatkavan muualle tutkimusretkeilyään. Niin
+luulisi, mutta vastoin minun odotuksiani tapahtuikin vallan toisin.
+Siihen huoneeseen, jossa naaras eilen oli, ei yksikään kosijoista
+pistäydy. Opas, luotettavampi kuin muisti, johtaa ne toisaalle.
+
+Tähän saakka olen pitänyt naarasta peittämättömässä
+metalliverkkohäkissä. Tarkkasilmäiset vierailijat ovat sen nähneet
+-- niin, me sanoisimme -- pilkkopimeässä. Mutta mitä tapahtuisi, jos
+sulkisi naaraan läpinäkymättömään koppaan? Eivätkö erilaatuiset
+laatikot voisi joko päästää tai estää ohjaavien hajujen leviämistä?
+
+Sydämen sähköaallot ovat johtaneet langattoman telegrafin keksimiseen.
+Mutta eikö riikinkukkokehrääjä ole siinä suhteessa meistä edellä?
+Eikö kotelosta tullut naaras lähetä kilometrien päässä oleskeleville
+kosijoille hääkutsuja sähkö- tai magnettiaaltojen välityksellä,
+aaltojen, joita eri aineista valmistetut laatikot voisivat joko
+johtaa tai pysäyttää? Sanalla sanoen, eikö riikinkukkokehrääjänaaras
+käytä omalla tavallaan jonkinlaista langatonta sähkötystä?
+Mahdottomalta tuo ajatus ei tunnu, sillä hyönteisillä on usein hyvin
+ihmeteltäviä keksintöjä.
+
+Kokeillakseni panen naaraan vuorotellen rautapelti-, puu- ja
+pahvilaatikkoihin, jotka kaikki ovat ilmaapitävästi suljettuja ja
+tarkasti kitattuja. Käytän myös lasikupua, joka on eristysalustalla,
+lasilevyn päällä.
+
+No niin. Silloin kun naaras on suljettuna aivan tiiviiseen laatikkoon,
+ei sen luo tule yhtään koirasta, ei ainoatakaan, olkoonpa ilta kuinka
+lämmin ja tyyni tahansa. Metallinen, lasinen, puinen ja pahvinen koppa
+on kyennyt estämään kutsun leviämisen.
+
+Kun panen naaraan laajaan purkkiin, jonka suulle sidon tulpaksi paksun
+pumpulikerroksen, niin on tulos samanlainen, kielteinen. Pumpulikin
+riittää ehkäisemään viestin viennin laboratorioni salaisuuksista.
+Yksikään koiras ei saavu.
+
+Käytän sitten toisekseen hataroita ja hiukan raollaan olevia
+rasioita, jotka pistän vielä pöytälaatikkoon tai kaappiin, mutta näistä
+lisäkätköistä huolimatta perhoset tulevat yhtä monilukuisina kuin
+silloinkin, kun naaras oli rautalankahäkissä huoneeni pöydällä.
+Muistanpa elävästi eräänkin illan, jolloin naaraserakko odotteli
+vieraitaan hattuaskissa vaatekomeron perukassa. Vierailijat tulivat,
+lensivät komeron ovelle ja puskea toksivat sitä vastaan pyrkien sisään.
+Mistä kaukaa ketojen takaa lienevät nämä matkailevaiset olleetkin,
+kuitenkin ne tarkkaan tiesivät, kuka ovilaudan takana piili.
+
+Edellisestä selviää, että hyvin suljettu laatikko, olipa se sitten hyvä
+tahi huono sähkön johtaja, ehkäisi kaikki naaraan merkinannot. Tässä
+ei siis voi olla kysymys langattoman telegrafin tapaisesta tietojen
+lähettämisjärjestelmästä. Mutta kun laatikko ei ollut aivan tiivis,
+joten sen sisässä oleva ilma oli yhteydessä ulkoilman kanssa, silloin
+voi naaras kutsua koiraat jo kaukaa ja opastaa ne oikealle tielle.
+Sentähden näyttää todenmukaiselta, että haju sittenkin on perhosten
+ohjaajana, vaikka ennen tekemäni naftalinikoe tuntui kumoavan tämän
+otaksuman.
+
+Minun kotelovarastoni loppuu ja kysymys jää yhä hämäräksi.
+
+Yrittäisinkö vielä neljäntenä vuotena? Luovun tästä tuumastani
+siksi, että yöllä häitänsä viettävästä perhosesta on vaikea tehdä
+havaintoja. Kosiskelijan osatakseen päämääräänsä ei tarvitse valvoa,
+mutta minun inhimillinen silmäni ei voi pimeässä tarkasti seurata sen
+parittelemismenoja. En voi kynttilälläkään huonetta valaista, sillä
+hyörivien parvi sen pian sammuttaa. Lyhty ei kyllä sammuisi, mutta
+sen valo ei ole tarpeeksi riittävä minun tutkijan-turhantarkkuudelleni,
+sillä minä tahdon nähdä ja nähdä selvästi.
+
+Eikä siinä kaikki. Valo harhauttaa perhoset päämäärästään, hämmentää
+ne pois toimistaan ja häiritsee niitä pahasti. Huoneeseen tulleet
+vierailijat lentävät mielettöminä liekkiä kohti, kärventävät karvansa
+ja ovat senjälkeen palohaavoista kiihoittuneina epäluotettavia
+todistajia. Ja jos lasisuojus pitäisikin ne kaukana liekistä,
+etteivät ne voisi korventua, niin ne asettuvat kuitenkin lähelle tulta
+eivätkä sen häikäiseminä liikahda paikaltaan.
+
+Eräänä iltana oli naaras ruokasalin pöydällä vastapäätä avonaista
+ikkunaa. Katosta riippuva öljylamppu, jossa oli leveä valkoinen
+emaljivarjostin, oli sytytetty. Sisään tulleista perhosista jotkut
+pysähtyivät hyvin kärkkäinä häkin kuvulle vangin viereen, mutta toiset
+tehtyään ohimennen pienen tervehdyksen lensivät lampun luo, kiersivät
+sitä hetken ja leiriytyivät sitten pysyväisesti opaalinvärisestä
+liekkikartiosta virtaavan valon lumoamina lampunsuojustimen alle.
+Lasten kädet ojentuivat niitä ottamaan.
+
+"Älkää ottako", sanoin, "älkää! Olkaamme vieraanvaraisia, älkäämmekä
+häiritkö valotabernakeliin tulleita pyhiinvaeltajia."
+
+Ei yksikään perhonen liikahtanut koko iltana, seuraavankin päivän ne
+olivat siinä. Valosta hurmaantuneina ne olivat unohtaneet rakkauden
+hurmauksen.
+
+Tulesta siihen määrin kiihoittuvilla perhosilla on mahdotonta tehdä
+tarkkoja ja pitkäaikaisia kokeiluja niinä vuorokauden hetkinä,
+jolloin havainnon tekijä itse tarvitsee valaistusta. Jätän sen
+vuoksi sikseen suuren riikinkukkokehrääjän ja sen yölliset häät.
+Kokeisiini tarvitsen toisenlaista perhosta, semmoista, joka on yhtä
+etevä lemmenkohtauksiensa järjestäjä, mutta viettää häänsä päivällä.
+
+Ennenkuin alan kertomuksen siitä perhosesta, joka nämä ehdot täyttää,
+jätän asioiden aikajärjestyksen hetkiseksi ja sanon muutaman sanan
+eräästä perhosesta, johon tutustuin vasta sen jälkeen kuin olin jo
+nämä tutkimukseni lopettanut. Se on _pieni riikinkukkokehrääjä_
+(Saturnia pavonia L.).
+
+Sen komea kotelo tuotiin minulle mistä lie tuotukaan. Kotelon yllä
+on väljä, valkoinen silkkipaita. Tässä epäsäännöllisen poimukkaassa
+kopassa on irtonainen kotelo mukavasti. Se on rakenteeltaan samanlainen
+kuin suuren riikinkukkokehrääjän kotelo, mutta kooltaan sitä
+pienempi.
+
+Tästä tallessani olleesta kotelosta tulee maaliskuun lopulla
+palmusunnuntain aamuna naarasperhonen, jonka suljen heti
+rautalankahäkkiin huoneeseeni. Aukaisen ikkunan, että sanoma
+tapahtumasta pääsisi leviämään kedoille ja vierailijoilla olisi
+vapaa pääsy, jos niitä tulee. Naaras tarttuu kynsillään häkin
+rautalankoihin eikä siitä liikahda viikkokauteen.
+
+Vankini on komea. Sen ruskea sametti on aaltomaisesti juovikas,
+niskassa valkoinen turkisreunus, etusiipien kärjissä karmiinipunainen
+laikku, siipien suurissa silmätäplissä kaartuu musta, valkoinen,
+punainen ja okrakeltainen samankeskisiksi kuultaviksi renkaiksi. Sen
+puku on melkein samanlainen kuin suuren riikinkukkokehrääjänkin, mutta
+hiukan vaaleampi. Kolme tai neljä kertaa eläessäni olen tavannut tämän
+niin silmäänpistävän perhosen. Koteloon tutustuin vasta eilen. Koirasta
+en ole nähnyt koskaan, mutta kirjoista olen saanut tietää, että se on
+puolta pienempi kuin naaras, sen väri on eloisampi ja koreampi ja
+etusiivillä on oranssin keltaa.
+
+Saapuukohan tuo töyhtöpäinen hieno keikari, jota en vielä tunne, koska
+se näyttää olevan harvinainen minun paikkakunnallani? Saakohan se
+sanoman kaukaisille olinpaikoilleen morsiamesta, joka sitä odottaa
+työhuoneeni pöydällä? Uskallan luottaa siihen enkä petykään. Niitä
+tulee, tulee enemmän kuin osasin aavistaa.
+
+Kun me kello kahdentoista aikaan istuudumme syömään, töytää pikku Paul
+sisään. Mahdollisesti sattuvat tapaukset olivat jännittäneet hänen
+mieltänsä niin, että hän myöhästyi pöydästä. Nyt hän juoksee luoksemme
+posket hehkuen ja tuo näpissään jonkun kauniin perhosen siiven kärkeä,
+jonka hän sai kopatuksi, kun perhonen lensi minun kamariini. Hän
+näyttää minulle ja pyytää tarkastamaan.
+
+"Kas niin", sanoin, "se on juuri meidän odottamamme vaeltaja.
+Käärikäämme ruokaliinamme kokoon ja menkäämme katsomaan, mitä on
+tekeillä. Syödään sitten myöhemmin."
+
+Aamiainen unohtuu nähdessämme niitä ihmeitä, mitä huoneessani tapahtuu.
+Käsittämättömän täsmällisesti koiraat tulevat naaraan taikakutsusta.
+Mutkitellen lentäen ne saapuvat toinen toisensa jälkeen, kaikki
+pohjoisesta päin. Tällä seikalla on oma merkityksensä. Ilma oli
+nimittäin kylmä koko viikon ja talvi tulemassa takaisin. Pohjatuuli
+ulvoo ja kuolettaa mantelipuiden varomattomat kukkanuput. Se on vain
+yksi meidän tavallisista puuskapäisistä kevään enteistämme. Tänään
+ilma äkkiä lämpenee, mutta pohjoistuuli yhä puhaltaa.
+
+Siitäpä syystä vangin luokse tulleet perhoset lentävät pohjoisesta
+päin myötätuuleen seuraten ilmavirran mukana. Ei yksikään kulje
+vastatuuleen. Jos niillä olisi kompassina meidän nenämme tapainen
+hajuaistin, jos niitä olisivat johtaneet ilmaan levinneet
+hajuhiukkaset, niin niiden olisi pitänyt saapua päinvastaiselta
+suunnalta. Etelään olisi tuuli voinut hajua kuljettaa, mutta miten voi
+luulla, että se, jota me sanomme hajuksi, olisi voinut niille viedä
+tietoja pitkien matkojen päähän vastatuuleen nyt tuon itsevaltiaan
+ilmojen lakaisijan, mistralin puhaltaessa? Mahdottomalta se minusta
+tuntuu.
+
+Kahden tunnin ajan lensivät vierailijat huoneeni edustalla
+päivänpaisteessa edes ja takaisin. Useimmat hakevat kauan tutkien
+seinämää, lentäen pitkin maata. Nähdessään niiden niin etsivän,
+tahtoisi niitä auttaa löytämään sitä paikkaa, jossa niitä luoksensa
+vetävä syötti odottaa. Kaukaa ne lensivät erehtymättä, mutta nyt
+lähellä näyttää niitä suuntaava aisti olevan heikko. Kuitenkin
+ne ennemmin tai myöhemmin pääsevät perille huoneeseen vankia
+tervehtimään. Kahden tunnin kuluttua on juhla lopussa. Kaikkiaan tuli
+kymmenen perhosta.
+
+Koko viikon ajan, joka kerta puolenpäivän seuduissa, auringon
+kirkkaimmin paistaessa tulevat perhoset, mutta niiden luku pienenee
+päivä päivältä. Niiden koko määrä lähentelee neljääkymmentä.
+Mielestäni on tarpeetonta toistaa niitä kokeita, joiden tulokset jo
+tiedän. Rajoitun vain toteamaan kaksi seikkaa.
+
+Ensiksikin, että pieni riikinkukkokehrääjä on päivisin
+liikkuva, s.o. viettää häänsä keskellä kirkasta päivää. Suurelle
+riikinkukkokehrääjälle -- jonka sekä täysimuotoisen perhosen rakenne
+että toukan teollisuustoimet sitä niin paljon muistuttavat -- pitää
+sitävastoin olla yön ensimäisten tuntien hämärä. Selittäköön ken
+tahtoo tämän tapojen vastakkaisuuden.
+
+Toiseksi: perhosten saapumista tuulen päältä ei estänyt ilman kova
+virtailu, joka kuljetti hajua synnyttävät hiukkaset päinvastaiseen
+suuntaan.
+
+Jatkaakseni tutkimustani tahtoisin siis päivällä häitään viettävää
+perhosta, jotakin toista kuin pieni riikinkukkokehrääjä, sillä tämä
+tuli liian myöhään, minulla ei ollut enää mitään siltä kysyttävää,
+jotakin toista, jota ei mikään ulkonainen syy kuljettaisi, vaan
+joka, itse toimisi ja voisi minulle selittää hääjuhlien salaisuuden.
+Saankohan semmoisen perhon?
+
+
+
+
+Tammikehrääjän häälennot.
+
+Lasiocampa quercus L.
+
+
+Olen päättänyt sen perhosen saada, -- niin, nyt se minulla onkin.
+Eräänä aamuna tuli luokseni vihanneskoreineen seitsenvuotias
+poikaressu, vilkkaat kasvot pesemättöminä, avojaloin, rikkinäiset
+housut nuoranpätkällä vyötettyinä. Saatuaan maksun äitinsä
+lähettämistä nauriista ja tomaateista, muutamia viisipennisiä, jotka
+minä laskin yksitellen hänen kouraansa, hän otti taskustaan käärön,
+jonka hän oli löytänyt edellisenä iltana pensaikosta nyhtäessään ruohoa
+kaniineille.
+
+"Entäs tämän", sanoo hän ojentaen minulle löytönsä, "otatteko tämän?"
+
+"Otan toki. Koetappa löytää useampia, niin monta kuin suinkin, niin
+minä lupaan sinulle sunnuntaina hyvät kyydit karusellissa. Tästä saat
+jo aluksi pari kolikkoa. Älä sekoita niitä naurisrahoihisi, vaan pistä
+erilleen."
+
+Pitäen ylen iloisena jo kokonaista omaisuutta kourassaan ja varmana
+vastaisesta rikkaudestaan lupaa pikku pörröpääni etsiä kovasti.
+
+Hänen mentyään tarkastan esinettä, ja tarkastamisen arvoinen se
+onkin. Se on kaunis, tylpänpyöreä kotelo, kiinteä ja helakanpunainen,
+muistuttaen hyvin paljon silkkimatoviljelyksen tuotteita. Kirjojeni
+lyhyiden selostuksien johdolla voin melkein varmasti päättää sen
+olevan tammikehrääjän (Lasiocampa [Gastropacha] quercus L.) kotelon.
+Mikä onni, jos niin olisi, silloin voisin jatkaa tutkimuksiani,
+täydentää ehkä sen, jota riikinkukkokehrääjä (Saturnia) pani
+olettamaan.
+
+Tammikehrääjä on todellakin klassillinen perhonen, eikä ole sitä
+hyönteistieteellistä teosta, jossa ei puhuttaisi sen häiden-aikaisista
+seikkailuista. Tulkoonpa, sanotaan, naaras vankeuskotelostaan esiin
+asuinhuoneessa tai vaikka laatikon kätkössä ja olkoon kuinka kaukana
+tahansa maaseudulta suurkaupungin humussa, sen tulosta leviää kuitenkin
+tieto asianharrastajille metsiin ja niityille. Meille käsittämättömän
+kompassin ohjaamina rientävät koiraat etäisiltä olinpaikoiltaan,
+tulevat laatikon luo ja tutkivat sitä kierrellen ja kaarrellen.
+
+Nämä ihmeet olivat minulle kirjoista tuttuja, mutta onhan aivan toinen
+asia nähdä sitä kaikkea omin silmin ja samalla hiukan kokeillakin.
+
+Mitähän minä saanenkaan tästä saaliistani? Tuleeko siitä tuo kuuluisa
+kehrääjä?
+
+Sillä on toinenkin nimi "Minime à bande", s.o.[_Minime_ erään
+fransiskanimunkkikunnan alaosaston "vähäisimpien veljesten" (latinaksi
+Fratres minimi) jäsen.] juovikas munkki. Tämän omituisen nimen on
+kehrääjä saanut koiraspuolen värin mukaan. Sillä on näet munkkikaapu,
+mutta ei villakangasta, vaan parainta samettia. Etusiivissä on himmeä
+poikkijuova ja pieni valkea silmätäplä.
+
+Tammikehrääjä ei ole kotiseudullani tavallinen perho, jonka saisi
+kiinni, milloin vain haaveineen ulos menee. En ole sitä kertaakaan
+tavannut niinä kahtenakymmenenä vuotena, jotka olen syrjäisessä
+kylässäni viettänyt. Totta kyllä on, etten ole innokas keräilijä,
+sillä kokoelmien kuolleet hyönteiset kiinnittävät mieltäni sangen
+vähän. Elävistä minä pidän, kaikkia elimiään käyttävistä eläimistä,
+ja tarkkaavainen katseeni seuraa kaikkea, mikä elävöittää luontoa,
+korvaten kokoomisinnon puutteen. Siksipä muodoltaan ja väriltään
+niin silmäänpistävä perhonen ei olisi jäänyt huomaamatta, jos sen
+kerrankin olisin tavannut. Eikä pieni etsiskelijäkään enää toista
+löytänyt, vaikkakin olin hänen intoaan kohottanut karusellissa
+ajamislupauksella. Kolmen seuraavan vuoden aikana otin avukseni
+sitä hakemaan ystäväni ja naapurini, etupäässä nuoret, jotka ovat
+erinomaisen teräväsilmäisiä risukkojen ruopijoita. Minä itsekin
+kaivelin lehtikasojen alukset, tarkastin soraläjät ja tutkin ontot
+puut, mutta turhaan, arvokasta koteloa ei löytynyt. Tästä käy jo
+tarpeeksi selville, että tammikehrääjä on hyvin harvinainen asuntoni
+ympäristössä. Tuonnempana näemme, kuinka tärkeä seikka tämä on.
+
+Kuten otaksuinkin, oli kotelossa tuo erinomainen perhonen. Elokuun
+20 p. tuli siitä esiin lihava ja pullea naaras, puettuna samanlaiseen
+verhaan kuin koiraskin, väriltään kuitenkin hiukan kirkkaampi, melkein
+vaaleankeltainen. Panin sen rautalankaverkosta tehdyn kuvun
+sisään huoneeni keskellä olevalle suurelle laboratoriopöydälle, joka
+oli täynnä kirjoja, pulloja, maljoja, rasioita, koeputkia ja muita
+kompeita. Lukija tuntee jo paikat, ne samat, joista on ollut puhetta
+edellisessä kappaleessa. Kaksi puutarhan puolella olevaa ikkunaa
+valaisee huoneen. Toinen niistä on kiinni, toinen auki yöt ja päivät.
+Näiden välille, neljä tai viisi metriä niistä, on perhonen asetettu
+puolihämärään.
+
+Se päivä ja seuraavakin kuluu ilman mainitsemisen arvoisia
+tapahtumia. Vanki riippuu etujalkojensa kynsien varassa rautalankahäkin
+valoon käännetyllä puolella liikkumattomana ja velttona,
+siipiään väsyttämättä, tuntosarviaan heilauttamatta, kuten
+riikinkukkokehrääjänaaraskin riippui.
+
+Kehrääjäemo kypsyy ja vahventaa pehmeää lihaansa. Elintensä
+toiminnalla, josta tiede ei tiedä rahtuakaan, se valmistaa
+houkutuskeinoa, joka sille haalii vieraita kaikilta ilmansuunnilta.
+Mitä tapahtuu sen turpeassa ruumiissa, mitkä muutokset siinä päättyvät,
+niin että se kohta voi saada liikkeelle koko ympäristönsä?
+
+Kolmantena päivänä on morsian valmis. Juhla alkaa täydessä loistossaan.
+Olin juuri puutarhassa enkä enää mitään toivonutkaan asian niin
+pitkistyttyä, kun huomasin kolmen seuduissa iltapäivällä -- ilma oli
+silloin lämmin ja aurinko paistoi -- perhosparven lentää lepattelevan
+avonaisen ikkunan aukossa.
+
+Ne ovat rakastuneita koiraita, jotka tulevat tervehtimään kaunotarta.
+Toiset lentävät huoneeseen, toiset ulos, muutamat laskeutuvat
+seinämälle lepäämään kuten pitkästä matkasta väsyneet.
+
+Näen jonkun lentävän kaukaa muurien ja kypressiaidan ylitse. Niitä
+tulee joka suunnalta, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Olen lyönyt
+laimin kokoontumistilaisuudessa olon, ja nyt ovat jo melkein kaikki
+kutsuvieraat saapuneet.
+
+Menen sisään. Tällä kertaa näen ihmeellisen näytelmän, jollaiseen jo
+suuret yöperhoset ovat tutustuttaneet, mutta nyt näen sen selvällä
+päivällä, joten ei pieninkään yksityisseikka jää huomaamatta.
+Huoneessa leijaa kokonainen pilvi perhoskoiraita, noin kuusikymmentä,
+sikäli kuin niitä voi laskea tuosta liikehtivästä sekamelskasta.
+Jotkut lentävät ikkunan luo kierrettyään rautalankahäkin, mutta
+palaavat pian tehden taas kierroksensa. Innokkaimmat laskeutuvat
+häkin päälle hätyytellen toisiaan jaloillaan, tuuppien ja koettaen
+tunkeutua paraimmille paikoille. Väliseinän toisella puolella odottaa
+vanki rauhallisena, paksu takaruumis verkkoa vastaan riippuen. Ei
+liikutuksen merkkiäkään herätä hänessä tuo levoton tungos.
+
+Mennen ja tullen, istuen häkin päällä ja lennellen huoneessa ne ovat
+jatkaneet kolmisen tuntia hillitöntä häätanssiaan. Mutta aurinko
+laskeutuu, ja ilma hiukan viilenee. Se jäähdyttää myös perhosten intoa.
+Monet lentävät ulos palaamatta enää takaisin. Toiset hakevat sopivan
+paikan odottaen huomista kokousta, ne asettuvat suljetun ikkunan
+pienapuulle, kuten riikinkukkokehrääjänkin koiraat tekivät. Juhla on
+päättynyt täksi päiväksi, mutta se kait alkaa huomenna uudestaan,
+sillä se on jäänyt suojelevan rautalankaverkon takia tuloksettomaksi.
+
+Vielä mitä! Suuren erehdykseni tähden se ei enää alkanutkaan.
+Iltamyöhällä tuotiin näet minulle rukoilijasirkka (Mantis religiosa),
+jonka erinomaisen pieni ruumis oli huomiota ansaitseva. Ajatellen
+iltapäivän tapahtumia, hyvin hajamielisenä panin kaikessa kiireessäni
+tuon petohyönteisen talteen kehrääjän häkkiin. Ei pistänyt päähänikään,
+ettei tämä yhdessä asuminen voisi luonnistua. Sirkkahan oli niin hento
+ja toinen niin paksu. Minun ei siis tarvinnut mitään pelätä.
+
+Mutta miten huonosti tunsinkaan tuon elukan lihanhimon! Seuraavana
+päivänä näin katkeraksi hämmästyksekseni sirkan ahmimassa isoa
+perhosta. Pää ja rinnan etuosa olivat jo tipotiessään. Kauhea elävä,
+miten pahasti teitkään! Hyvästi tutkimukseni, joita olin hartaasti
+ajatellut koko yön! Kolmeen vuoteen en niihin voi ryhtyä, kun en saa
+toista perhosta.
+
+Tästä vastoinkäymisestä huolimatta älkäämme unohtako sitä vähää, minkä
+jo opimme. Noin kuusikymmentä koirasta kokoontui yhtenä ainoana
+iltana. Kun muistaa, kuinka harvinaisia kehrääjät ovat, ja miten minä
+ja apulaiseni etsimme niitä turhaan vuosikausia, niin tämä luku
+hämmästyttää. Siis sieltä, mistä ei hakiessa löytynyt yhtään ainoaa,
+sieltä keräsi naaraan houkutuskeino niitä koolle kokonaisen parven.
+
+Mutta mistä ne tulivat? Epäilemättä hyvin kaukaa ja joka suunnalta.
+Niin kauan olen tehnyt matkoja ympäristööni, että joka pensas, joka
+sorakasa on minulle tuttu ja voin vakuuttaa, ettei tammikehrääjää
+siellä ole ollut.
+
+Kolmen vuoden kuluttua suo onni, jota niin hartaasti olen odottanut,
+taas minulle kaksi kehrääjän koteloa. Niistä kummastakin tulee naaras
+muutaman päivän väliajan perästä keskipalkoilla elokuuta. Tämä
+onnenpotkaus tekee mahdolliseksi uudistaa kokeeni ja järjestää ne
+hiukan toisin.
+
+Teen hetimmiten vielä kerran kokeilut, joihin jo riikinkukkokehrääjä
+antoi sangen varman vastauksen. Päivällä liikkuja ei ole yövaeltajaa
+tyhmempi. Se ei välitä kepposistani, vaan lentää erehtymättä
+rautalankahäkkiin teljetyn luokse, mihin paikkaan kojeen huoneessa
+siirtänenkin. Se osaa sen hakea vaatekaapin kätköistä, se löytää sen
+laatikosta, jos laatikko ei ole aivan tiivis. Mutta jos laatikko on
+ilmanpitävästi suljettu, lopettaa se lentonsa tietojen puutteessa.
+Siihen saakka siis vain riikinkukkokehrääjäkoiraan suurenmoisten
+saavutusten toistamista.
+
+Jos laatikko on tiiviisti suljettu, joten sen ilma ei ole yhteydessä
+ulkoilman kanssa, ei tammikehrääjäkoiras saa mitään viestiä
+vangitulta. Ei yksikään saavu, vaikka laatikko olisi avonaisen ikkunan
+laudalla silmin nähtävänä. Siksi tulee mieleeni yhä varmempana
+ajatus erittyvästä hajusta, joka ei voi tunkeutua metallisen, puisen,
+pahvisen tai lasisen suojuksen läpi.
+
+Tätä seikkaa tutkiessani ei suurta yöperhosta voinut pettää naftalini,
+jonka piti minun mielestäni voimakkaalla hajullaan voittaa ne
+erinomaisen hienot haihtumaeritykset, joita ei ihmisen hajuaisti tunne.
+Kokeen uudistan tammikehrääjälläkin. Tuhlaan tällä kertaa ylenmäärin
+kaikkien mehusteiden tuoksuja ja hajuaineiden löyhkää, mitä vaan
+rohdosvarani suinkin tarjoavat.
+
+Osaksi naaraan vankilan, rautalankakuvun sisään, osaksi sen ympäri olen
+asettanut kymmenkunnan teevatia, joissa on naftalinia muutamissa,
+toisissa laventeliöljyä, petroleumia ja eräissä rikkivetyvettä, joka
+haisee kuin mädännyt muna. Sen enempää en voi tehdä, ettei vanki
+vallan tukehtuisi. Tein nämä valmistukset aamulla, että huone ehtisi
+täyttyä hajuilla siksi kun kokoontumisen hetki tulee.
+
+Iltapäivällä olikin työhuoneeni kuin ilkeä apteekin laboratorio,
+läpitunkevat laventelin ja rikkivedyn hajut vallitsevina. Savuakin
+oli sen lisäksi runsaasti. Saisivatkohan nyt kaasun käytöstä,
+tupakoimisesta, hajuveden ja petroleumin hajuista sekä kemiallisista
+löyhkistä yhdistyneet sauhut ja haisut kehrääjäkoiraat kääntymään
+takaisin?
+
+Eipä suinkaan. Kolmen seuduissa tulevat perhoset yhtä lukuisina kuin
+tavallisestikin. Ne lentävät häkin luo, jonka vielä vaikeuttaakseni
+löytämistä olin huolellisesti peittänyt paksulla liinalla. Näkemättä
+naarasta ja outohajuisesta ilmasta huolimatta, jossa hienon hienojen
+tuoksujen täytyy tukehtua, ne lentävät kuitenkin vangittua kohti ja
+koettavat päästä sen luo tunkeutumalla liinan laskoksien alle. Minun
+metkuni eivät auttaneet.
+
+Tämän epäonnistumisen jälkeen, josta saatu johtopäätös on niin selvä,
+ja muistaen, mitä riikinkukkokehrääjällä tekemäni naftalinikoe
+opetti, pitäisi minun järkevästi ajatellen luopua mielipiteestäni,
+että erittyvät hajut johtaisivat perhoskoiraita hääjuhliin. Etten niin
+tee, siitä on minun kiittäminen satunnaista havaintoani. Sattuma tekee
+toisinaan yllätyksiä johtaen totuuden poluille, joita siihen saakka
+on turhaan etsinyt.
+
+Eräänä aamuna kokeillessani, oliko näköaistilla mitään osaa koiraiden
+tiedusteluretkillä, suljin naaraan lasikuvun alle ja panin sen pohjalle
+kuivalehtisen tammenoksan. Asetin kuvun pöydälle vastapäätä avonaista
+ikkunaa.
+
+Sisään tullessaan eivät koiraat voi olla näkemättä heidän kulkutiensä
+vierellä olevaa vankia. Laatikko, jonka pohjalla oli hiekkaa ja jossa
+naaras vietti edellisen yönsä ja aamupäivänsä rautalankahäkissä,
+oli tielläni. Nostin sen sentähden mitään erityistä ajattelematta
+lattialle huoneen toiselle puolelle hämärään nurkkaan kymmenisen
+askeleen päähän ikkunasta.
+
+Mitä nyt tapahtui, hämmästytti minua. Tulokkaista ei yksikään
+pysähtynyt lasikuvun luo, jonka sisässä naaras oli kirkkaassa
+päivän valossa nähtävänä, vaan menivät välinpitämättöminä ohi, sitä
+tarkastamatta, silmäystäkään siihen heittämättä. Kaikki lensivät
+huoneen toiseen päähän puolipimeään nurkkaan, johon olin sijoittanut
+laatikon ja rautalankahäkin. Siellä ne laskeutuivat rautalankakuvun
+päälle räpytellen siipiään ja tupsahdellen sitä vastaan. Koko
+iltapäivän auringonlaskuun saakka jatkuu tyhjän häkin ympärillä
+sarabanditanssi, jonka muutoin naaraan todellinen läsnäolo aiheuttaa.
+Viimeinkin ne poistuvat, mutta eivät kaikki. Jotkut ovat itsepäisiä,
+eivät tahdo mennä, niitä kahlehtii jokin tenhoisa vetovoima.
+
+Kumma seikka todellakin. Perhoset kiiruhtavat sinne, missä ei mitään
+ole ja sinne jäävätkin huolimatta toistuneista näköaistinsa
+ilmoituksista. Ne lentävät lasikuvun ohi pysähtymättä, vaikkakin joku
+tuleva tai menevä on siinä ehdottomasti keksinyt naaraan. Jonkun
+viekoittimen lumoamina niiden huomio ei kiinny oikeaan.
+
+Mikä on ne puijannut? Koko edellisen yön ja tämän aamupäivän on
+naaras ollut rautalankahäkissä, milloin riippuen verkosta, milloin
+leväten laatikon hiekalla. Sen, erittäinkin sen paksun takaruumiin
+koskettamiin paikkoihin tarttui tämän pitkän kosketusajan kuluessa
+jonkinlaisia hajuja. Siinä niiden lumousvoima, siinä lemmenjuoma,
+siinä se, mikä saattaa mylläkän tammikehrääjäin maailmaan. Hiekka
+säilyttää hajun jonkun aikaa ja levittää sitä ympäri.
+
+Haju se siis sittenkin perhosia ohjaa ja antaa niille tietoja jo pitkän
+matkan päähän. Hajuaistinsa hallitsemina ne eivät anna näköaistin
+havainnoille mitään arvoa, vaan menevät lasikuvun ohi, johon kaunotar
+on suljettu, rautalankahäkin ja hiekan luo, mihin tenhokannu on
+vuotanut -- tyhjään paikkaan, jossa ei ole velhosta muuta jäljellä kuin
+lemuava todistus sen äskeisestä oleskelusta siellä.
+
+Vastustamaton rakkauden taikajuoma tarvitsee valmistuakseen jonkin
+määrätyn ajan. Minä kuvittelen sen olevan haihtumisen tapaista, joka
+vähitellen kehittyy ja kyllästää ne esineet, joihin tuo liikkumaton
+möhömaha on koskettanut. Jos lasikupu on tiiviisti pöydällä
+tai, mikä on vieläkin parempi, lasilevyä vasten, joten sisä- ja
+ulkoilman välinen yhteys on katkaistuna, niin koiraat eivät saavu, kun
+eivät tunne hajua, vaikka kokeilemista jatkaisi kuinka kauan tahansa.
+Jos kohotan kupua hiukan työntämällä sen alle kolme kiilaa, niin
+perhoset eivät kuitenkaan heti lennä luokse, vaikka niitä on huoneessa
+koko joukko. Mutta kun odotan puoli tuntia, joll'aikaa naaraan
+tislauslaitos yhä toimii, niin vierailijoiden käynti tapahtuu kuten
+ennenkin.
+
+Kun olen saanut tästä kaikesta odottamattani selvän, voin tehdä
+vaihtelevia kokeiluja sitä samaa periaatetta seuraten. Aamulla panen
+naaraan taas metalliverkkohäkkiin ja sen alustaksi saman tammenoksan
+kuin edelläkin. Siinä se pysyy liikkumattomana kuten kuollut,
+kätkeytyneenä lehtien alle ja tartuttaa niihin varmaankin hajunsa.
+Kun vieraiden tuloaika lähestyy, otan juuri parahiksi kyllästetyn
+oksan ja panen sen tuolille lähelle avonaista ikkunaa. Naaraan jätän
+verkkohäkkiin keskelle huonetta olevalle pöydälle.
+
+Perhoset saapuvat, ensin yksi, sitten toinen, kolmas, pian viides ja
+kuudes. Ne tulevat ja menevät, palaavat, kohoovat, laskeuvat, lentävät
+ulos ja sisään aina lähellä ikkunaa, jonka edessä on tuoli
+tammenoksineen.
+
+Ei yksikään lennä muutaman askeleen päähän suuren pöydän luo, jossa
+naaras niitä odottaa rautalankahäkissään. Ne ovat epävarmoja, sen
+selvästi huomaa, ne etsivät.
+
+Vihdoinkin ne löytävät, mutta mitä? Vain sen oksan, joka on
+aamupäivällä ollut lihavan muorin vuoteena. Siipiään räpytellen ne
+tarttuvat jaloillaan lehviin, tutkivat ne yltä ja alta, tunnustellen,
+kohotellen ja painaen niitä, kunnes lopulta kevyt oksakimppu putoo
+lattialle. Mutta lehtien tarkasteleminen jatkuu edelleen. Siipien
+lyönneistä ja jalkojen lyönneistä liikkuu oksa lattialla kuten
+paperimytty, jota kissanpoika viskoo käpälillään.
+
+Sillä aikaa kun oksa loittonee tutkijajoukkoineen, lentää kaksi
+uutta tulokasta sisään. Niiden matkan varrella on tuoli, jolla
+lehvävesa oli jonkun aikaa. Ne pysähtyvät ja nuuskivat innokkaina
+oksan koskettamia paikkoja. Vaikka kumpaisenkin toivon oikea esine on
+aivan lähellä metalliverkkohäkissä, jota en edes peittänyt, niin ei
+kumpikaan kuitenkaan siitä välitä. Lattialla tuupitaan yhä edelleen
+makuualusta, jonka päällä naaras aamulla lepäsi, ja tuolilla tutkitaan
+sijaa, jossa tämä vuode hetki sitten oli. Aurinko painuu ja
+palaamishetki lähestyy, rakkauden tuli heikkenee, sammuu, ja vieraat
+poistuvat huomiseen saakka.
+
+Seuraavat kokeeni osoittavat, että kaikenlaiset esineet voivat
+olla lehtisen oksan asemasta tilapäisenä kiihokkeena. Muutamia
+aikoja edeltäpäin pidin naarasta milloin verka-, milloin
+flanelli-, puuvilla- tai paperialustalla, paninpa sen kovalle
+kenttävuoteellekin, puiselle, lasiselle, marmoriselle tai metalliselle.
+Ja kaikilla näillä esineillä oli jonkun aikaa kestäneen kosketuksen
+jälkeen koiraisiin sama vastustamaton vetovoima kuin naaraalla
+itsellään. Ne säilyttävät tämän ominaisuuden aina laatunsa mukaan
+lyhyemmän tai pitemmän aikaa. Paraimpia tässä suhteessa ovat puuvilla,
+flanelli, tuhka, hiekka, sanalla sanoen kaikki huokoiset aineet.
+Metallit, marmori ja lasi kadottavat sitä vastoin tehokkuutensa.
+Vieläpä kaikki esineet, joiden päällä naaras on ollut, välittävät
+koskettaessaan toisia houkutusvoimansa niihin. Senpä tähden lensivätkin
+perhoset tuolin istuinlaudalle, senjälkeen kuin tammenoksa oli
+siitä pudonnut.
+
+Käyttäkäämmepä jotakin parhaista alusista, flanellia esimerkiksi,
+niin me näemme ihmeitä. Pitkään koeputkeen tai pulloon, jonka kaula
+on juuri niin laaja, että perho mahtuu ryömimään sisään, panen
+flanellitilkun, emon kokoaamuisen lepolavitsan. Vierailijat
+tunkeutuvat pulloon ja räpistelevät siellä osaamatta enää ulos. Tein
+niille satimen, jolla voisin ne tuhotakin, mutta vapautan kuitenkin
+onnettomat ja vedän flanellipalan ulos. Siitä huolimatta huimapäät
+ahtautuvat pulloon takaisin ja jäävät ansaan. Niitä on sinne vetänyt
+haju, joka imeytyneenä flanelliin on tarttunut siitä lasiin.
+
+Asia on todistettu. Naimaikäinen morsian levittää erinomaisen hienoa,
+meidän hajuaistillemme tajuamatonta lemua kutsuakseen ympäristön
+perhoset häihin, antaakseen niille tiedon jo kauaksi ja ohjatakseen
+niitä matkalla. Ei kukaan naapureistani tunne haistellessaan
+vähintäkään hajua, eivät nuoretkaan, joiden nenähermot eivät vielä ole
+tylsyneet, vaikka sieraimet olisivat kiinni kehrääjänaaraassa.
+
+Tämä hienon hieno mehuste tunkeutuu helposti joka esineeseen, jonka
+päällä naaras on hetken levännyt, ja niin kauan kuin haju ei ole
+vielä kokonaan haihtunut, on esine yhtä hyvä viekoitin kuin emo itse.
+Tästä syötistä ei ole näkyvissä jälkeäkään. Paperilla, joka on ollut
+alustana ja jonka ympärillä vierailijat hääräävät, ei näy mitään
+huomattavaa merkkiä eikä kosteita pilkkuja, vaan sen pinta on yhtä
+puhdas kuin ennen hajun imeytymistäkin.
+
+Tuo mehuste kehittyy hitaasti ja sitä täytyy hiukan keräytyä
+varastoon, ennenkuin sen mahti tulee täysin ilmi. Jos naaraan
+nostaa pois lepopaikaltaan ja asettaa muualle, kadottaa se hetkeksi
+vetovoimansa, mutta lepopaikkaan tarttunut haju pitkän kosketuksen
+aikana viettelee tulokkaat luoksensa. Naaraan patterit kuitenkin
+jatkavat jälleen toimintaansa, ja hyljätty saa valtansa takaisin.
+
+Perhoslajin mukaan tapahtuu erittymän valmistuminen aikaisemmin
+tai myöhemmin. Juuri kotelosta tullut naaras tarvitsee jonkin aikaa
+kehittyäkseen ja ja järjestääkseen suodatusputkiaan. Aamulla
+syntyneellä riikinkukkokehrääjänaaraalla on vierailijoita välistä jo
+samana iltana, mutta useimmiten kuitenkin vasta seuraavana päivänä,
+noin neljäkymmentuntisen valmistelun perästä. Tammikehrääjänaaras sitä
+vastoin viivyttää kutsuansa kauemmin. Sen naimakuulutus julaistaan
+vasta parin kolmen päivän kuluttua.
+
+Palatkaamme hetkiseksi tuntosarvien arvoitukselliseen merkitykseen
+tässä kysymyksessä.
+
+Tammikehrääjäkoiraalla on komeat tuntosarvet, samanlaiset kuin
+riikinkukkokehrääjälläkin, sen kilpailijalla naimaretkillä. Voiko
+tuntosarven lehtiä pitää johtavana kompassina? Teen toistamiseen
+leikkauskokeeni panematta niille liiaksi painoa, eikä yksikään
+leikatuista palaa. Varokaamme kuitenkin ennakkopäätelmiä.
+Riikinkukkokehrääjä on opettanut, että on tärkeämpiäkin syitä kuin
+tuntosarvet estämässä palaamista.
+
+Sitäpaitsi eräs toinen kehrääjä, apilakehrääjä (Lasiocampa trifolii),
+edellisen lähisukulainen ja yhtä komeatöyhtöinen kuin sekin, jättää
+ratkaistavaksi sangen pulmallisen kysymyksen. Apilakehrääjä on hyvin
+yleinen asuntoni ympäristöllä, aivan pihastanikin olen sen koteloita
+löytänyt. Ne sekoittaa helposti tammikehrääjän koteloihin, niin
+samannäköisiä ne ovat. Aluksi minäkin petyin. Kuudesta kotelosta,
+joista odotin tammikehrääjiä tulikin kuusi toisen lajin naarasta. No
+niin, näiden kuuden naaraan luo, jotka syntyivät huoneessani, ei tullut
+koskaan koiraita, vaikka niitä töyhtöpäitä oli läheisyydessä
+yltäkyllin.
+
+Jos suuret ja sulkamaiset tuntosarvet ovat todellakin suunnan
+neuvojina, mikseivät muhkeasarviset naapurini tienneet mitään siitä,
+mitä huoneessani tapahtui? Miksi niiden tuuheat tupsut jättivät ne
+välinpitämättömiksi niiden merkkitapausten suhteen, jotka saivat
+tammikehrääjiä joukoittain liikkeelle? Vielä kerran sanottakoon, että
+elin ei määrää toimintakykyänsä. Toisella eläimellä on luonnonlahjat,
+jotka toiselta puuttuvat, vaikkakin elimet olisivat rakenteeltaan
+yhtäläiset.
+
+
+
+
+Maakiitäjän ravinto.
+
+Carabus auratus L.
+
+
+Kirjoittaessani tämän luvun ensi rivejä muistuu mieleeni Chicagon
+teurastamot, nuo kauheat lihatehtaat, joissa tapetaan vuosittain
+1,080,000 nautaa ja 1,750,000 sikaa. Elävinä pannaan eläimet koneisiin
+ja ne tulevat toisesta päästä valmiina säilykkeinä, silavana,
+makkarana ja kääröliikkiönä. Ne minun mieleeni muistuvat, sillä
+maakiitäjän teurastusvimma on yhtä nopeaa.
+
+Minulla on tilavassa lasihäkissä kaksikymmentä viisi maakiitäjää.
+Nyt ne ovat piilossa laudanpätkän alla, jonka olen pannut niille
+suojukseksi. Vatsa painuneena viileää hiekkaa vasten, selkä kiinni
+lämpimässä laudassa, jota auringon säteet hyväilevät, ne nukkuvat
+ja sulattavat ruokaansa. Onni suosii minua. Sattumalta tapaan
+kulkuekehrääjän toukkamatkueen, joka laskeuduttuaan puusta hakee
+soveliasta paikkaa kaivautuakseen maahan koteloitumaan. Siinäpä on
+erinomainen karja maakiitäjän teurastamoon.
+
+Kokoon toukkia ja panen ne häkkiin. Pian järjestyy kulkue uudestaan.
+Toukat, luvultaan noin sata viisikymmentä, taivaltavat kiemuraisessa
+jonossa, menevät laudan pätkän lähelle peräkkäin kuin Chicagon siat.
+Silloin juuri on sopiva hetki päästää pedot liikkeelle. Minä kohotan
+suojuslautaa.
+
+Nukkuvat heti heräävät tuntiessaan lähellä marssivan saaliin hajun.
+Yksi juoksee toukkien luo, toinen ja kolmas sitä seuraa saaden aikaan
+hämmennystä maakiitäjien leirissä. Maahan piiloutuneet kavahtavat ylös
+ja koko rosvolauma hyökkää ohikulkevan joukon kimppuun. Siitäpä
+syntyy unohtumaton näytelmä.
+
+Rynnätään kulkueen alkupäähän, loppuun ja keskipaikoille,
+haukkiloidaan sinne tänne, selkään, vatsaan, aivan arviokaupalla.
+Toukkien karvaiset nahat repeilivät, pinjan neulasista, ravinnosta
+vihreät suolet valuvat ulos. Toukat kouristuvat suonenvedontapaisesti
+kokoon, tuntien kipua runnellussa ruumiissaan, ne tarttuvat
+jalkoihinsa, valuttavat nestettä suustaan ja pureskelevat itseään.
+Vahingoittumattomat kokevat hakea turvaa piiloutumalla maahan. Mutta
+ei yksikään selviä ehyin nahoin. Tuskin ne ovat ehtineet kaivaa puolen
+ruumistaan hiekkaan, kun maakiitäjä karkaa kimppuun, repii ja halkaisee
+vatsan.
+
+Jollei murhaaminen näin tapahtuisi mykkien maailmassa, niin me
+silloin huutaisimme hirveästi Chicagon joukkoteurastuksista. Tarvitaan
+mielikuvituksen korvia kuulemaan näiden raadeltujen vihlovia
+hätähuutoja. Minulla on ne korvat, ja tuntoani painaa, että olen syypää
+tähän kurjuuteen.
+
+Nyt kaikkialta kuolevien ja kuolleiden läjästä jokainen maakiitäjä
+kiskoo ja repii kappaleen itselleen, vie sen pois ja menee syrjään,
+toisista kauas sitä nieleksimään. Tämän kappaleen jälkeen toinen
+leikkaa itselleen madosta palan, sitten muut, ja niin jatkuu niin
+kauan kuin teuraita on jäljellä. Muutamassa minuutissa on toukkajoukko
+paloiteltu sykähteleviksi repaleiksi, leikkeleiksi.
+
+Toukkia oli sataviisikymmentä, teurastajia kaksikymmentäviisi,
+siis kuusi toukkaa kunkin maakiitäjän osalle. Jos hyönteiset vain
+määrättömästi teurastaisivat, kuten lihatehtaitten työläiset, ja
+jos niitä olisi sata, kuten kohtalaisen suurissa liikkiötehtaissa,
+niin niiden kymmentuntisena työpäivänä tappamien uhrien luku nousisi
+kolmeenkymmeneenkuuteen tuhanteen. Semmoista ennätystä eivät ole
+Chicagon teurastamot koskaan saavuttaneet.
+
+Tappamisnopeus on vieläkin ihmeteltävämpi, kun ottaa huomioon
+maakiitäjien rynnäkön vaikeudet. Maakiitäjällä ei ole pyörivää ratasta,
+joka tarttuu sian jalkaan, nostaa sen valmiiksi teurastajan puukkoa
+varten, ei sillä ole liikkuvaa permantoa, joka kuljettaa tappajan
+nuijan alle härän, vaan sen itsensä täytyy hyökätä saaliiseensa kiinni,
+voittaa se ja varoa sen harpuuneja ja hampaita. Eikä se ainoastaan tapa
+saalistaan, mutta se sen vielä syökin samalla paikalla, ja sitä eivät
+Chicagon työläiset tee. Mikä verilöyly tulisikaan, jos hyönteiset
+ainoastaan tappaisivat!
+
+Mitä meille kertovat Chicagon teurastamot ja maakiitäjän mässäilyt?
+Ne kertovat, että ihminen, jonka siveyskäsitteet ovat ylevät, on
+meidän aikanamme harvinainen poikkeus. Sivistyksen kuoren alla on
+melkein aina luolakarhun aikaisten esi-isien raakuutta. Oikeaa
+inhimillisyyttä ei vielä ole. Se kehittyy vähitellen vuosisatain
+käytteen kohottamana ja omantunnon opastamana, mutta edistyy
+epätoivoisen hitaasti.
+
+Vasta meidän päivinämme on lopullisesti hävitetty orjuus, tuo
+muinaisten yhteiskuntien tuki. On tultu huomaamaan, että ihminen,
+vaikka mustakin, on todellakin ihminen ja toisten ihmisten arvoinen.
+
+Mikä oli nainen ennenmuinoin ja mikä hän on vieläkin Itämailla?
+Kiltti, sieluton elukka. Naisesta ovat tohtorit kauan väitelleet.
+Seitsemännentoista vuosisadan mahtava piispa Bossuetkin piti naista
+ala-arvoisempana kuin miestä. Tähän otettiin todistukseksi Eevan
+luomiskertomus ja ylimääräinen kolmastoista kylkiluu, joka oli muka
+Aatamilla ennen ollut. Lopultakin on myönnetty, että naisella on
+samanlainen sielu kuin meilläkin, vaikka vielä hellätunteisempi ja
+uhrautuvaisempi. Naisen on sallittu kehittää itseään, ja hän onkin sen
+tehnyt yhtä innokkaasti kuin hänen miespuolinen kilpailijansa.
+
+Orjuuden poistaminen ja naisen sivistäminen ovat kaksi suurta askelta
+edistyvän siveyden tiellä. Meidän jälkeläisemme jatkavat vielä
+kauemmaksi. He jaksavat kohota kaikkien vastustusten yläpuolelle ja
+he näkevät selvästi, että sota on meidän kaikista luonnottomin
+nurinkurisuutemme, että voittajat, taistelujen urakoitsijat ja kansojen
+rosvot, ovat iljettävä maanvaiva, että toistensa käsien puristaminen
+on pyssynlaukausta parempi, että onnellisin kansa ei ole se, jolla
+on enimmän tykkejä, vaan se, joka rauhassa tekee työtä ja vaurastuu
+runsain määrin.
+
+He sen näkevät, meidän jälkeläisemme, ja näkevät paljon muitakin
+ihmeitä, jotka nyt ovat turhia haaveita.
+
+Milloin tapahtunee tämä kohoaminen pilventakaisia ihanteita kohti?
+Tuskinpa se aika on lähelläkään? Meillä on painajaisena heltiämätön
+taakka, jonkinlainen perisynti, jos sitä voi sanoa synniksi, kun
+emme siitä edes tahdokaan päästä. Se kuuluu olemukseemme, emmekä
+sille mitään mahda. Siihen taakkaan on syynä vatsamme, tuo erehtymätön
+eläimellisyyden lähde.
+
+Suolisto hallitsee maailmaa. Meidän kaikista arvokkaimpienkin
+toimiemme takaa pistäikse käskevänä liemi- ja paistikysymys. Niin kauan
+kuin vatsa määrää -- ja sen hallitusaika ei ole kohtakaan lopussa --
+vaatii se jotakin täytteekseen, ja voimakas elää vähäväkisen hädästä.
+Elämä on hauta, jonka vain kuolema voi luoda umpeen. Loppumartomasti
+teurastaen ihminen, maakiitäjä ja kaikki muut ruokkivat itseään,
+ainaiset joukkomurhat tekevät maan teurastamoksi, johon verraten
+Chicagon lihatehtaat eivät ole mainitsemisen arvoisia.
+
+Syöjiä on legionia ja taas legionia, mutta syötäviä ei ole yhtä
+runsaasti. Puutteessa oleva kadehtii uhkauksien omistajaa, nälkäinen
+näyttää kylläiselle hampaitaan. Taistelu seuraa omistamisesta. Ihminen
+nostaa armeijansa suojelemaan laihojaan, viinikellareitaan ja
+jyväaittojaan; sellainen on sota. Milloin se loppuu? Voi! Tuhat kertaa
+voi! Niin kauan kuin on susia maailmassa, tarvitaan paimenkoiria
+lammaslaumoja vartioitsemaan.
+
+Kuinka kauaksi maakiitäjistä onkaan minut ajatuksen juoksu
+viekoitellut! Siis asiaan.
+
+Mistä syystä yllytin maakiitäjät teurastamaan toukkia, jotka hiljalleen
+olivat kaivautumassa maahan, kun olin ne vienyt noiden raatelijoitten
+läheisyyteen? Oliko tarkoituksenani järjestää itselleni hurja
+murhanäytelmä? Eihän toki. Minä olen aina ottanut osaa eläinten
+kärsimyksiin, ja kaikista vähäisimmänkin elämä ansaitsee huomiota.
+Kun syrjäytin sääliväisyyden tein sen tieteellisten tutkimusten
+vaatimuksesta, vaatimuksesta kylläkin sydämettömästä.
+
+Siten minä näin maakiitäjien tavat, noiden puutarhan pienien
+polisien, joita kansa kutsuu puutarhureiksi (la Jardinière). Mistä
+ne ovat tuon liikanimen saaneet? Mitä maakiitäjä pyydystää, mistä
+syöpäläisistä se puhdistaa kukkalavat? Ensi ottelu kulkuetoukkien
+kanssa antaa jo viittauksia, jatkakaamme samaan suuntaan.
+
+Useamman kerran huhtikuun lopulla saan pihastani kulkuetoukkia,
+milloin enemmän, milloin vähemmän. Poimin ne ja vien lasihäkkiin.
+Juhlapöytä heti katetaan ja mässäily alkaa. Kunkin toukan kimppuun
+kiiruhtaa raatelijoita joko yksi tai useampia, ja pian ovat toukan
+suolet ulkona. Toukkalauman sukupuuttoon tappamisessa ei mene
+neljännestuntiakaan. Niistä ei jää jäljelle muuta kuin muodottomia
+repaleita, joita on kuljetettu sinne tänne laudanpätkän alla piilossa
+syötäviksi. Saalis hampaissaan pötkii rosvo pakoon haluten juhlia
+rauhassa. Virkaveljiä tulee vastaan. Ne himoitsevat karkuun pyrkijän
+kanssa roikkuvaa palasta ja alkavat rohkeasti sitä ryöstää. Kaksi,
+kolmekin koettaa yhtaikaa ryövätä toverinsa laillista osaa. Jokainen
+tarttuu leuoillaan kappaleeseen, repii ja nielee ilman pahaa kiistaa.
+Siinä ei synny tositappelua kuten luusta riitelevien koirien kesken.
+Kaikki jää ryöstöyritykseen. Jos omistaja on suopea, niin aterioidaan
+rauhassa sen kanssa, leuat vasten leukoja, kunnes kappaleen revettyä
+kukin vetäytyy omine osuuksineen tiehensä.
+
+Nämä kirpeät toukat ovat varmaankin hyvin maukasta ruokaa,
+maakiitäjät pitävät niitä herkkunaan. Mitä enemmän näet toukkia hankin,
+sitä enemmän ne niitä syövät. Kulkukehrääjän kotelokoppien joukossa
+ei ole kukaan tietääkseni tavannut maakiitäjää eikä sen toukkaa. En
+minäkään ollenkaan toivo löytäväni niitä sieltä. Kotelokopissa on
+asukkaita vain talvella, jolloin maakiitäjät majailevat maan
+sisässä horroksissa, ruuasta välittämättä. Mutta huhtikuussa, kun
+kulkuekehrääjän toukat ovat etsimässä sopivaa paikkaa hautautuakseen
+maahan koteloitumaan, maakiitäjä käyttänee hyväkseen näitä makupaloja,
+jos se niitä tapaa.
+
+Tämän riistan karvaisuus ei siitä ole vastenmielinen, päinvastoin
+karvaisimmat kaikista toukistamme, ukonkoirat, näyttävät erikoisesti
+kiihoittavan tuon suursyömärin ruokahalua. Päiväkausia harhailee
+toukka häkissäni teurastajien joukossa. Maakiitäjät eivät ole siitä
+piittaavinaan. Silloin tällöin joku niistä pysähtyy, kiertelee
+ukonkoiran ympärillä, tutkistelee sitä, koettaa tonkia sen karheata
+turkkia. Toukan tuuhea ja pitkä karva peljästyttää sitä, ja se peräytyy
+pääsemättä otuksen makuun. Ylpeänä ja vahingoittumattomana ukonkoira
+menee menojaan aallotellen selkänahkaansa.
+
+Tätä ei kestä kauan. Kun pelkuri on hyvin nälkäinen ja saa vielä
+kumppaneita itselleen, niin se tulee rohkeammaksi ja päättää ryhtyä
+tosihyökkäykseen. Niitä on nyt neljä ukonkoiran kimpussa, joka niiden
+edestä ja takaa ahdistamana lopuksi nääntyy. Toukan suolet revitään
+ulos ja se syödä hotkitaan, kuten mikä muu toukka tahansa.
+
+Annan eläintarhani asukkaille erilaisia toukkia sekä karvattomia
+että karvaisia, miten milloinkin satun löytämään. Kaikki ne
+saavat osakseen ylen lämpimän vastaanoton, kunhan ne vain ovat
+keskikokoisia. Liian pieniä halveksitaan, sillä niistä ei saisi
+riittävän suurta suupalaa. Liian isot taas olisivat maakiitäjälle
+ylivoimaisia. Kärsäkiitäjän ja riikinkukkokehrääjän toukat esimerkiksi
+olisivat maakiitäjälle hyvin mieluisia, mutta nämä ahdistettuina,
+ensi piston saatuaan kiemurrellessaan heittävät ahdistajan matkojen
+päähän. Hyökättyään jonkun kerran ja tehtyään aina kuperkeikan
+maakiitäjä voimattomana jättää rynnäkkönsä sikseen, vaikkakin karvain
+mielin. Saalis on liian väkevä. Pidin parisen viikkoa noita kahta
+vahvaa toukkaa tiikerien lähettyvillä, mutta niille ei tehty mitään
+pahaa. Toukkien äkkikiepaukset herättivät pedoissa kunnioitusta.
+
+Ennen kaikkea on maakiitäjä heikonlaisten toukkien teurastaja. Yksi
+vika sillä kumminkin on. Se metsästää maassa eikä puissa. En ole
+koskaan nähnyt sen olevan tutkistelemassa pienimmänkään pensaan
+lehvistössä. Häkissäkään se ei yhtään välitä ajuruohotukun oksilla
+olevasta saaliista, olipa saalis sitten miten houkutteleva tahansa.
+Se on vahinko, sillä jos maakiitäjä osaisi kiivetä ja kapuilla, niin
+miten pian kolmi- tai nelimiehinen joukko niitä puhdistaisikaan
+kaalin madoista! Ei niin hyvää, ettei siinä jotain pahaakin.
+
+Toukkien tappamisessa on maakiitäjä oikea mestari, mutta
+puutarhojemme toisten tuhoojien, etanoiden, hävittämisessä on siitä
+vähän apua. Nilviäisen näljä on sille näet vastenmielistä, siksi se
+käy vain sellaisten etanoiden kimppuun, jotka ovat raajarikkoja ja
+ontuvia. Mutta kaikkia maakiitäjiä eivät etanat yhtä paljon inhoita.
+Eräs toinen, suuri ja musta laji (Procustus coriaceus) tarttuu
+rohkeasti etanoihinkin, tyhjentää niiden kuoret välittämättä saaliin
+erittämästä limasta. Vahinko vain, että tämä laji on harvinainen
+puutarhassa, se kun olisi niin erinomainen apurimme.
+
+
+
+
+Turkkilot hautajaisissa.
+
+Necrophorus vestigator Hersch.
+
+
+Tien varrella on maamyyrä, jonka maamiehen lapio on tappanut, ja aidan
+vieressä on sydämettömien poikien kuolleeksi kivittämä sisilisko,
+joka juuri oli pukeutunut viheriään helmipukuunsa. Kävelijä luuli
+tehneensä ansiokkaan työn, kun polki viattoman tarhakäärmeen pään.
+Tuulenpuuska heitti pesästä höyhenettömän linnunpojan. Miten näille
+ja monille muille pikku raadoille käy? Etteivät ne kauan saa häiritä
+meidän silmäämme ja nenäämme, siitä pitävät huolen ketojen pienet
+terveystarkastajat, ja niitä on legio.
+
+Ensiksi kiiruhtavat innokkaat pikku sissit, muurahaiset, ja alkavat
+leikellä raatoa kappaleiksi, sitten tulee hajun houkuttelemina kärpäsiä
+ja niiden kanssa yhtaikaa lentävät parvittain mistä lentänevätkään --
+latuskaiset raatokuoriaiset (Silpha) ihrakuoriaiset (Dermestes) ja
+lyhytsiipiset (Slaphylinus), kaikki alkaen innokkaasti tutkia, kaivaa
+ja tonkia tuossa haisevassa raadossa.
+
+Miltä näyttääkään kuollut maamyyrä? Voittakaamme vastenmielisyytemme
+ja kääntäkäämme raato jalallamme. Mikä mylläkkä onkaan sen alla, mikä
+työläisten hyörinä! Säikähtyneinä pakenevat surusiipiset
+raatokuoriaiset (Silpha atrala L.) ja kaivautuvat maakoloihin,
+saprinit (Saprinus), joiden pinta on kuin kiilloitettua ebenpuuta,
+ehättäytyvät pois, ihrakuoriaiset (Dermestes) joiden hartioilla on
+kirkkaanruskea, mustapisteinen huppuhuivi, aikovat myös piiloon,
+mutta kompastuvat visvasta juopuneina ja kääntävät hohtavanvalkoisen
+vatsapuolensa näkyviin.
+
+Mitä ne kaikki tekivät niin kuumeisen kiihkoisina? Ne poistavat
+kuolleita elävien tieltä. Ne ovat erinomaisia alkemistejä ja
+muuttavat meille vahingolliset mädäntyvät raadot vaarattomiksi,
+hedelmöittäviksi aineiksi, ne imevät raadon kuiviin eivätkä lepää,
+ennenkuin se on aivan vahingoton.
+
+Suurin näistä maan puhdistajista on turkkilo (Necrophorus vespillo
+L.) joka eroaa suuresti kooltaan, väriltään ja tavoiltaan pienempien
+raatokuoriaisten roskaväestä. Tärkeitten toimiensa merkiksi haisee
+se myskiltä. Sen tuntosarvien päissä on punakeltainen nuppi, rinta
+on nankiininkeltainen ja peitinsiivillä kaksi oranssinkeltaista
+poikkijuovaa. Sen puku on komea, melkeinpä ylellinen ja loistaa toisten
+rinnalla, jotka ovat mustissaan, kuten hautajaisiin menevien tuleekin
+olla.
+
+Ei se ole mikään ruumiinraivaaja, joka paloittelee ruumiita leukojensa
+leikkelyveitsillä, vaan se on kirjaimellisesti haudankaivaja. Muut
+raatokuoriaiset syövät haudattavasta kappaleen kuitenkaan unohtamatta
+perheitään, mutta turkkilo ei käytä löytöään juuri ollenkaan omaksi
+hyväkseen, vaan kaivaa sen karvoineen päivineen kuoppaan, jossa se
+ajan tullen on toukan ravintovarastona. Se hautaa sen pannakseen
+siihen munansa.
+
+Vaikka turkkilo onkin varova ja melkeinpä kömpelö liikkeissään, on se
+erittäin taitava työssään. Jonkun tunnin kuluttua katoaa sen omaan
+ruumiiseen nähden suunnaton saalis, maamyyrä esimerkiksi, kuin maan
+nielemänä, ja merkiksi siitä jää vain pieni multakasa hautauspaikalle.
+
+Tähän nopeaan toimintatapaansa nähden on turkkilo ensimäisiä kedon
+terveysoloista huolehtivien pikku olioiden joukossa. Sitä paitsi se on
+myös erittäin älykäs hyönteinen, jonka henkisten kykyjen on sanottu
+olevan yhtä kehittyneitä kuin kaikista korkeimmalla asteella olevien
+ampiaisten, mehiläisten ja muurahaisten. Me aiomme tutkia tätä
+kysymystä erikseen, nyt ajoitumme tarkastamaan turkkiloa työssään.
+
+Emme tyydy niihin havaintoihin, joita sattumalta saamme tehdä siellä ja
+täällä, vaan meidän on hankittava tilava häkki, jossa voimme seurata
+tarkasti turkkiloiden elämää. Mutta mistä saamme häkkiin asukkaita?
+Minun kotiseudullani, Etelä-Ranskassa, olivien maassa on vain vähän
+turkkiloita, mikäli tiedän, vain yksi laji, _Necrophorus vestigator_
+Hersch, ja sekin sangen harvinainen. Ennen sain keväisillä retkilläni
+niitä vain kolme tai neljä kappaletta, mutta nyt tarvitsisin
+tutkimuksia varten vähintäin kymmenkunnan.
+
+Saan toivomani määrän kuitenkin kokoon, kun sijoittelen puutarhaani
+sinne tänne rosmarinien, mansikoiden ja laventelipensaiden väliin
+kuolleita maamyyriä. Taivaan tuulet kuljettavat raadon hajun ympäri, ja
+ruumiinkantajoita tulee kaikkiaan neljätoista. Mutta ennenkuin
+kerron häkkihuomioistani, pysähdymme tarkastamaan turkkiloiden toimia
+vapaudessaan.
+
+Hyönteinen ei valitse saalistaan voimiensa mukaan, niinkuin
+petoampiaiset tekevät, vaan se ottaa mitä sattuma antaa. Sen
+löytämistä raadoista ovat toiset pieniä, kuten päästäiset, toiset
+keskikokoisia, kuten peltohiiret, ja muutamat tavattoman suuria, kuten
+maamyyrät, rotat ja tarhakäärmeet, joiden hautaamiseen eivät
+yhden haudankaivajan voimat yksin riitä. Tavallisesti turkkilot eivät
+jaksa kuljettaa raatoja paikasta toiseen, korkeintaan hiukan siirtää
+työntämällä altapäin selällään.
+
+Hieta- (Ammophila), rengas- (Cerceris), peto- (Sphex) ja tieampiaiset
+(Pompilus) kaivavat kolonsa, mihin parhaaksi näkevät, ja vievät
+sitten saaliinsa sinne joko lentäen, tai, jos saalis on liian raskas,
+laahaten pitkin maata. Niin ei voi turkkilo tehdä, vaan sen on
+haudattava raato siihen, jossa se sattuu olemaan. Se voi olla joko
+pehmeällä maalla tai kivellä, paljaalla paikalla tai ruohokossa,
+jossa erittäinkin juolavehnän juuret ovat kaivamista estämässä. Joskus
+sattuu puutarhurin lapio heittämään sen pensaikkoon, jolloin se jää
+ehkä riippumaan jonkun tuuman päähän maasta.
+
+Näin erilaisista paikoista ja niistä johtuvista erilaisista
+kaivamisen haitoista voi jo päättää, että turkkilolla ei voi olla
+mitään määrättyä menetelmää töissään. Sattumia lukuunottamatta pitää
+sen muuttaa toimintatapojaan sikäli kuin sen heikko arvostelukyky
+sallii. Sahata, taittaa, irroittaa, kohottaa, kaivaa, siirtää
+-- ne ovat keinoja, joita turkkilon täytyy tarpeen tullen käyttää
+hautaamispuuhissaan. Jollei se niihin kykenisi, vaan menettelisi samoin
+kaikissa tapauksissa, silloin se ei voisi tehdä töitään, jotka sille
+kuuluvat.
+
+Tästä jo huomaa, kuinka lyhytnäköistä on tehdä johtopäätöksiä
+yhdestä ainoasta tapauksesta, jossa luulee havaitsevansa älyllisiä
+yhdistelmiä ja harkittuja tarkoituksia. Jokaisella vaiston ilmauksella
+on tietysti syynsä, mutta voiko hyönteinen jo etukäteen arvostella
+menetelmiensä tarkoituksenmukaisuutta? Ottakaamme ensin selvää työstä
+kokonaisuudessaan, lisätkäämme tosiasia toiseen, niin voimme ehkä
+sitten vastata tuohon kysymykseen.
+
+Ravinnosta aluksi sananen. Yleisenä terveyspolisina ei turkkiin hylji
+mitään raatoa, joka jo alkaa mädätä. Kaikki sille kelpaa sekä karvaiset
+että höyheniset, kunhan raato vain ei ole ylivoimaisen iso. Se
+tutkii yhtä innokkaasti konnaa kuin käärmettäkin. Arvelematta se ottaa
+haltuunsa semmoiset harvinaisetkin löydöt, joita se ei koskaan sitä
+ennen ole tuntenut. Niinpä pitivät turkkilot häkissäni hyvänä saaliina
+kiinalaista kultakalaa ja hautasivat sen tavalliseen tapaansa.
+Ei teuraslihaakaan halveksita, lampaan kyljys, palanen pihviä, jos ne
+vain haisevat tarpeeksi, katoavat maahan yhtä hyvin kuin maamyyrä tai
+hiiri. Turkkilo ei, sanalla sanoen, pidä erikoisesti mistään, vaan
+hautaa kaiken, mikä on mädäntynyttä.
+
+Seuratkaamme hautaamista. Maamyyrä on maan pinnalla. Pehmeä multa on
+helppoa kaivaa. Neljä turkkiloa on saapunut, kolme koirasta ja yksi
+naaras. Ne ovat piilossa raadon alla, joka näyttää tulleen eläväksi
+uudestaan, kun se liikkuu kaivajien selkien kohottamana. Kuka ei
+tietäisi, mitä tapahtuu, voisi hämmästyä tuota elävää kuollutta.
+Aika ajoin pistäytyy joku, kaivaja näkyviin, kulkee yli raadon tutkien
+ja tarkastaen sen turkkia sekä pujahtaa taas sen alle, nousee jälleen
+tarkastusmatkalleen ja katoaa uudestaan.
+
+Raato liikkuu kovasti, tärisee ja kohoilee samalla kuin sen ympärille
+kohoo pieni multavalli. Omasta painostaan se vajoo hautaajien kaivamaan
+kuoppaan.
+
+Pian liikkuu myöskin multavalli näkymättömien työläisten tonkimana,
+putoo kuoppaan ja peittää ruumiin. Se on salainen hautaus. Raato
+näyttää itsestään vaipuvan kuten nestemäiseen aineeseen. Vajottaminen
+jatkuu siksi, kunnes haudattava on tarpeeksi syvällä.
+
+Mutta vaikka maamyyrä on peittynyt multaan, ei hautaamisen tarkoitus
+ole saavutettu. Jos parin, kolmen päivän kuluttua avaa haudan,
+niin näkee töiden jatkoa. Maamyyrä ei ole enää maanmyyrä, vaan haiseva,
+vihertävä, mätänevä, karvaton, kasaan työnnetty kimpale. Se
+on tilavassa kuopassa, jonka seinät ovat tiiviiksi painetut. Karva
+on tosin lähtenyt, joko turkkilot ovat sen leikanneet tai se on
+mädätessä irtautunut, mutta muuten on raato eheä. Se on säästetty
+tulevalle sukupolvelle, vanhemmat eivät ole sitä syöneet, ehkä ottaneet
+virkistyksekseen vain jonkun suuntäyden siitä kihoavaa visvaa.
+
+Haudankaivajista on kaksi raadon vieressä, koiras ja naaras. Neljä
+niitä oli hautajaisissa, mihin siis on kaksi koirasta mennyt? Löydän ne
+käyristyneinä kokoon mullasta, melkein maanpinnasta.
+
+Tämä huomio ei ole ainoa laatuaan. Joka kerta kun olen nähnyt
+turkkiloiden hautaamismenettelyn, ovat lopuksi muut, jotka
+tavallisesti ovat koiraita, kadonneet ja vain yksi pari jäänyt
+jäljelle. Turkkilot ovat erinomaisia perheenisiä, jotka eivät ole
+niin huolehtimattomia jälkeläisistään kuin muut hyönteiset. Ne
+työskentelevät eroituksetta sekä omaksi että toisten hyväksi. Jos
+joku pari on saanut liian vaikean tehtävän, tulevat toiset hajun
+viekoittelemina apuun. Ne kaivavat, vajottavat raadon maahan ja
+poistuvat sitten, jättäen parin yksin nauttimaan perheilojaan.
+
+Tämä pari jatkaa töitään toukkiansa varten. Kun kaikki on tehty,
+menevät ne pois ja eroavat, alkaakseen toisaalla uudestaan, jollei
+muutoin, niin apumiehinä.
+
+Olen vain kahden hyönteislajin koiraan nähnyt huolehtivan
+jälkeläisistään hankkimalla niille ravintoa. Toinen on lehmän lannassa
+elävä sittiäinen, toinen raatoja hautaava turkkilo. Likaviemärin
+puhdistajan ja haudankaivajan tavat ovat siis esimerkiksi kelpaavia.
+Mihin hyve joskus eksyykään?
+
+Munasta tulleen toukan elämästä ja muodonvaihdoksesta kerron vain
+lyhyesti, koska asia liikkuu niin vähän miellyttävillä alueilla.
+Toukokuun lopulla kaivan ylös hiiren, jonka turkkilot hautasivat
+kaksi viikkoa sitten. Se on muuttunut mustaksi, pikimäiseksi
+puuroksi, jossa viisitoista täyskokoista toukkaa kaivelee. Muutamia
+turkkiloita, arvattavasti toukkapesueen vanhemmat, tonkii myös
+puuroa. Munimisaika on ohi, ruokaa yllin kyllin, ja kun vanhuksilla
+ei ole muuta tekemistä, ovat ne asettuneet nuorison kanssa samaan
+pöytään.
+
+Turkkilon kehitys käy nopeasti. Korkeintaan on neljätoista päivää
+hiiren hautaamisesta kuhmut, ja nyt ovat jo toukat koteloitumaisillaan.
+Kaadosta kihoava neste, joka on muiden vatsoille myrkkyä, on kai
+turkkilon toukille hyvää, kasvamista jouduttavaa ravintoa. Elävä kemia
+kiiruhtaa epäorgaanisen kemian viimeisten reaktioiden edelle.
+
+Toukat ovat, kuten pimeässä elävät ylimalkaan, likaisen valkeita,
+karvattomia ja sokeita. Ulkomuodoltaan ne jossain määrin muistuttavat
+maakiitäjän toukkia. Leuat ovat mustat ja vahvat, leikkaamiseen
+erittäin sopivat. Jalat ovat lyhyet, mutta toukan liikkeet ovat silti
+vilkkaat.
+
+Toukkien seurassa olevissa turkkiloissa on pelästyttävässä
+määrässä syöpäläisiä. Niiden pinta on aivan loisten peitossa, niin
+että hyönteinen muuttuu melkein muodottomaksi. Syöpäläiset ovat
+pieniä punkkeja (Gammasus coleopterorum), joita on niin usein myös
+sittiäisen vatsan alla. Turkkilo ja sittiäinen, nuo, jotka omistavat
+elämänsä yleiselle terveydenhoidolle ja joiden perhe-elämä on niin
+mieltäkiinnittävä, ne saavat hyvistä töistään niin pahan palkan.
+Turkkilon perhe-elämä on esimerkiksi kelpaava, mutta vain vähän aikaa.
+Kesäkuun ensi puoliskolla, kun perheestä on pidetty tarpeeksi huolta,
+lakkaavat turkkilot hautaamasta, vaikka mitä panisin häkkiin syötiksi.
+Turkkilot pysyvät piilossa mullassa, vain silloin tällöin nousee joku
+pinnalle hitaasti, väsyneenä.
+
+Eräs erikoisuus niissä herättää huomiotani. Kaikki, jotka nousevat
+maasta, ovat vaivaisia, niiden jäsenet ovat milloin ylempää milloin
+alempaa poikki nivelistään. Muutamalla on kuitenkin yksi silpomaton
+jalka. Sen ja toisten tynkien avulla se laahaa itseään vaivoin hiekasta
+ylös. Tuossa tulee sen luo toveri, jonka jalat ovat terveet. Se tarttuu
+vaivaiseen, repii vatsan ja tappaa sen. Häkkini muutkin turkkilot
+saavat saman kohtalon, ne syödään tai ainakin ruhjotaan. Aluksi niin
+rauhalliset suhteet ovat muuttuneet kannibalismiksi.
+
+Historiasta tiedämme, että monet kansat, massateetit esimerkiksi,
+tappoivat ikäihmiset säästääkseen ne vanhuuden heikkoudelta. Murhaava
+kurikan isku harmentuneeseen kalloon oli heidän mielestään lapsen
+rakkautta vanhempiaan kohtaan. Niin lie turkkiloistakin. Kun ne
+vanhoina eivät enää mihinkään kelpaa, niin tappavat ne toisensa. Mitä
+hyödyttää pitkittää sairaan ja vaivaisen elämää?
+
+Massateetit voivat kauheaa tapaansa puolustaa ruuan puutteella,
+mutta eivät turkkilot, sillä, kiitos minun anteliaisuuteni, niillä
+on ravintoa sekä maassa että maan alla. Nälällä ei ole mitään osaa
+tässä keskinäisessä tappamisessa. Se on vain sammuvan elämän
+sairaalloista raivoa, nurinkurisia haluja. Kun vanhalla turkkilolla
+ei ole enää muuta tekemistä, katkoo se toisten jalkoja ja syö
+tovereitaan välittämättä siitä, että senkin jalat vuorostaan katkotaan
+ja sekin syödään. Siten päättyvät turkkilon syöpäläisten saastuttaman
+vanhuuden päivät.
+
+
+
+
+Turkkilot. Kokeita,
+
+
+Turkkilot ovat tulleet kuuluisiksi erinomaisen älykkäinä hyönteisinä.
+Lacordaire kertoo niistä kaksi tarinaa teoksessaan "Introduction à
+Tentomologie" (Johdatus hyönteisoppiin), minä lainaan ne tähän:
+
+"Clairville", sanoo tekijä, "ilmoittaa nähneensä Necrophorus
+vespillo'n, joka, aikoessaan haudata kuollutta hiirtä ja
+huomatessaan, että maa hiiren alla oli liian kovaa, kaivoi kuopan
+hiukan kauemmaksi pehmeämpään maahan. Kun kuoppa oli valmis, koetti se
+vierittää hiiren siihen, mutta ei yksin jaksanut. Silloin se lensi pois
+ja palasi hetken kuluttua neljän toverin kanssa, jotka sitä auttoivat
+kuljettamaan hiirtä ja hautaamaan sen." "Tämmöiset teot", lisää
+Lacordaire, "edellyttävät älyperäisiä johtopäätöksiä."
+
+"Seuraava piirre", sanoo hän edelleen, "jonka Gledditsch kertoo,
+viittaa kaikesta päättäen myöskin ymmärryksen olemassa oloon. Eräs
+hänen ystävänsä tahtoi kuivata rupikonnan ja pani sen sentähden maahan
+pistetyn seipään nenään, etteivät turkkilot sitä saisi viedyksi.
+Mutta tämä varovaisuus ei auttanut, sillä turkkilot kalvoivat mullan
+kepin juurelta, niin että keppi kaatui, ja hautasivat sitten sekä kepin
+että rupikonnan."
+
+Olisi paljon merkitsevä tunnustus hyönteisten älyä koskevassa
+kysymyksessä, jos me näiden kahden kertomuksen perusteella
+myöntäisimme turkkiloiden ymmärtävän teon ja seurauksen, tarkoituksen
+ja keinon välisen suhteen. Mutta ovatko nuo jutut täysin tosia?
+Tukevatko ne niistä tehtyjä johtopäätöksiä? Eivätkö ne henkilöt ole
+hiukan yksinkertaisen lapsellisia, naiveja, jotka pitävät niitä
+täysin pätevinä todistuksina?
+
+Hyönteistieteilijä on varmasti jonkin verran naivi ainakin käytännön
+ihmisten silmissä, kun antautuu tutkimaan niin pieniä eläimiä. Niin,
+olkaamme naiveja, mutta älkäämme lapsellisen herkkäuskoisia. Ennenkuin
+myönnämme hyönteisillä olevan ymmärrystä, käyttäkäämme omaamme
+ja, mikä tärkeintä, kokeilkaamme. Tosiasiaan, joka on sattumalta
+tapahtunut, ei ole arvostelematta perustettava sääntöä.
+
+Minä en tahdo, hyvät turkkiloni, vähäksyä teidän ansioitanne, en,
+se ajatus on kaukana minusta, minä vain olen hiukan varovainen
+muistiinpanoissani, jotka ylistävät teitä vielä enemmän kuin rupikonna
+ja keppi ja jotka tahtovat kohottaa teidän maineenne uuteen valoon.
+
+Puolueettoman historian asia ei ole tukea jotakin määrättyä oppia, vaan
+kulkea sitä tietä, johon tosiseikat viittaavat. Minä tahdon kysyä,
+ajatteletteko te johdonmukaisesti, kuten teistä sanotaan. Onko teillä
+vai eikö teillä ole älyn välkähdyksiä, pieniä hitusia ihmisen järjestä?
+Sitä tahdon kysyä.
+
+Ensiksi on otettava kokeilemalla selvää siitä, mitä Clairville kertoo
+kovasta maasta ja avuksi kutsutuista turkkiloista. Päästäkseni asian
+alkuun on minun hankittava hiiri, sillä maamyyrän iso ruumis olisi ehkä
+liian raskas liikuteltavaksi. Saadakseni hiiriä pyydän ystäviänikin ja
+naapureitani olemaan minun apunani. He nauravat minulle, mutta
+tarkastavat kuitenkin pyydyksiään. Turhaan. Aina on niin, että kun
+haluaa jotakin hyvin tavallista, on se tullut hyvin harvinaiseksi.
+Provencelainen sananlasku, ruma kylläkin, sanoo isänisänsä latinalaisen
+sananlaskun mukaan: kun hakee kakaroita ovat hevoset ummella.
+
+Vihdoin kuitenkin saan toivomani hiiren. Panen sen häkkiin. Häkin
+multaan peitän tiilikiven, joka on olevinaan kova maa ja sen lähellä
+samassa tasossa on pehmeää hiekkaa. Asetan hiiren tiilen keskelle.
+Häkissäni on seitsemän turkkiloa, neljä koirasta ja kolme naarasta,
+jotka kaikki ovat mullassa, toiset lähellä pintaa toimettomina,
+toiset työskennellen koloissaan. Ne nuuskivat kohta uuden raadon
+olevan lähellä ja kello seitsemän aamulla tulee kolme turkkiloa, yksi
+naaras ja kaksi koirasta, kiireesti sen luo. Ne tunkeutuvat hiiren
+alle, joka liikkuu niiden ponnistuksista. Ne koettavat kaivaa kuoppaa
+tiiltä peittävään ohueen hiekkakerrokseen, sentähden kasautuu pieni
+hiekkavalli hiiren ympärille.
+
+Muutaman tunnin ne nykivät raatoa, mutta tuloksetta. Minä käytän
+tilaisuutta hyväkseni tarkastaakseni, miten ne kaivamistaan
+harjoittavat. Kun turkkilo tahtoo liikuttaa kuollutta, kääntyy se
+selälleen, tarttuu kaikilla kuudella jalallaan kiinni hiiren
+turkkiin, painaa selkänsä maata vasten, työntää jaloillaan eteenpäin
+samalla kuin otsa ja takaruumiin pää ovat apuna pitämässä raatoa
+koholla. Maata kaivettaessa käännytään taas oikeaan asentoon. Niin
+työskentelevät kaivajat vuorotellen jalat ilmassa, silloin kun raatoa
+tahdotaan liikuttaa, vuorotellen maassa, kun tahdotaan kuoppaa
+syventää.
+
+Paikka, jossa hiiri on, tunnustetaan lopultakin mahdottomaksi. Eräs
+koiras tulee näkyviin, tutkii hiirtä, kulkee sen ympäri ja tonkaisee
+sitä sieltä täältä. Hyönteinen katoaa, ja nykimiset alkavat taas.
+Onko tutkimusmatkalla käynyt koiras kertonut toisille tutkimustensa
+tulokset, ja alkavatko ne nyt siirtää raatoa paremmalle paikalle?
+
+Niiden teot eivät sitä ollenkaan todista. Kun tutkimusmatkailija
+liikuttelee hiirtä, seuraavat toiset esimerkkiä ja kohottelevat
+sitä, mutta niiden jalat eivät potki samaan suuntaan, sillä kun kuorma
+on saatu tiilikiven reunalle, siirtyy se takaisin alkuperäiselle
+paikalleen. Kolme tuntia jatkuu tätä heiluttelemista, mutta hiiri ei
+kulje sen multavallin yli, joka on luotu sen ympäri.
+
+Toinen koiras tulee, tekee tutkimiskiertomatkansa. Se koettaa millaista
+maa on aivan tiilikiven vieressä, se kaivaa koekolon. Sitten se palaa
+takaisin työpaikalleen ja tukien selkäänsä työntää hiirtä sormen
+leveyden verran toivottuun suuntaan. Onnistuuko se tällä kertaa? Eipä
+suinkaan, sillä hiiri heti vierähtää takaisin.
+
+Nyt menevät molemmat koiraat tarkastusretkelle, kumpikin suunnallensa.
+Ne eivät pysähdy ensimäisen koiraan kaivaman koekuopan luo, vaikka
+se on aivan lähellä tiilikiveä, joten turkkiloilla ei olisi suurta
+vaivaa hiiren kuljetuksessa siihen, vaan ne juoksentelevat kiiruusti
+ympäri häkkiä tonkaisten maata sieltä ja täältä ja kyntäen matalia
+vakoja multaan. Ne menevät tiilestä niin kauaksi kuin mahdollista.
+Erikoisesti ne kaivelevat häkin seinien vieruksia. En käsitä, miksi
+ne niin tekevät, sillä multa on kaikkialla samanlaista. Toisesta
+kaivospaikasta ne siirtyvät toiseen, sitten kolmanteen, neljänteen,
+viidenteen ja vasta kuudennessa paikassa on maa kelpaavaa. Ne eivät
+kaiva kuitenkaan hautaa, johon hiiri mahtuisi, vaan koekuoppia, jotka
+eivät ole syvempiä kuin eläimen puoliruumiiseen saakka.
+
+Sitten ne palaavat hiiren luo. Hiiri liikkuu sinne ja liikkuu tänne,
+kunnes se vihdoin pyörähtää hietavallin yli. Nyt se on tiileltä
+poissa ja liukuu vähin erin eteenpäin, nykäyksittäin, näkymättömien
+vipujen nostamana. Näyttää kuin se kulkisi itsestään. Tällä kertaa
+työskentelevät kaikki yhdistetyin voimin, ainakin joutuu kuorma
+viimeiselle koekaivospaikalle pikemmin kuin odotankaan. Sitten alkaa
+hautaus tavalliseen tapaan. Kello on nyt yksi. Osoittaja on siis
+kulkenut puoli kierrosta kellon numerotaululla, ennenkuin turkkilot
+löysivät sopivan hautapaikan ja saivat hiiren sinne viedyksi.
+
+Tästä kokeesta näkee, että koirailla on erittäin tärkeä osa yhteisessä
+työssä, koska ne ovat luultavasti kehittyneempiä kuin naaraat. Kun
+tilanne on vaikea, hakevat ne selvitystä, tutkivat maata päästäkseen
+esteistä perille, valitsevat paikan, johon hauta on kaivettava. Kauan
+turhaan koeteltuaan haudata tiilen päälle lähtivät koiraat yksin
+tarkastusmatkoille ja koettivat voittaa vaikeudet. Naaras, luottaen
+apulaisiinsa, odotti hiiren alla koiraiden tutkimusten tuloksia.
+Seuraavat kokeet vahvistavat apulaisten ansioita.
+
+On huomattava, että sitten kun todettiin hiiren alla olevan
+voittamattomia esteitä, ei kaivettu hautaa valmiiksi pehmeään maahan,
+vaan tyydyttiin vain koettelemaan, olisiko paikka hautaamiseen
+sovelias. On siis väärä otaksuma, että turkkilot kaivaisivat ensiksi
+kuopan, johon sitten kuljettaisivat raadon. Niiden täytyy tuntea raadon
+ruumiin paino selässään ennenkuin ne ryhtyvät hautaamispuuhiin. Ne
+työskentelevät vain silloin, kun saaliin kosketus niitä kiihoittaa.
+Turkkilot eivät koskaan kaiva kuoppaa, jollei raato jo ole sopivalla
+hautaamispaikalla. Sen ovat minulle enenemän kuin kaksi kuukautta
+kestäneet päivittäiset kokeeni osoittaneet.
+
+Clairvillen jutun loppuosa ei pidä paikkaansa sen paremmin.
+Turkkiloiden pitäisi siis Clairvillen mukaan voittamattomien
+esteitten sattuessa hakea apua, palata tovereineen ja yhteisvoimin
+ryhtyä hautaamiseen.
+
+Ensiksi täytyy kysyä, mihin toimenpiteisiin havainnontekijä oli
+ryhtynyt tunteakseen hiiren luona olleet turkkilot. Miten hän oli
+merkinnyt niiden joukosta sen, joka lähti hakemaan apua? Onko varmaa,
+että pois mennyt palasi ja tuli toisten seurassa? Siitä ei sanota
+mitään, vaikka se kuitenkin on siksi tärkeä seikka, ettei tarkan
+havainnontekijän olisi sitä pitänyt jättää huomioon ottamatta. Eivätkö
+kyseessä olevat olleet pikemminkin viisi mitä tahansa muuta turkkiloa,
+jotka hajun houkuttelemina tulivat hiiren raadolle vain omaa hyötyään
+hakien eivätkä yhteisestä sopimuksesta toisiaan auttamaan? Minä
+tunnustan, että pidän tätä otaksumaa tarkkojen tietojen puutteessa
+oikeampana.
+
+Todennäköisyys on sittenkin vasta todellisuus, kun tapahtumat
+tarkistetaan ja kokeillen todetaan. Tiilikivikoe jo valaisee asiaa.
+Kolme koe-eläintäni ponnisteli kuusi tuntia, ennenkuin saivat saaliinsa
+viedyksi pehmeälle maalle. Ne olisivat tarvinneet apua tässä
+raskaassa ja pitkällisessä päivätyössä. Olihan samassa häkissä vielä
+neljä muuta turkkiloa vain matalalle multaan kaivautuneena, olivathan
+ne tuttuja tovereja, joiden kanssa ne olivat jo ennen työskennelleet
+yhdessä, mutta kuitenkaan ei kenenkään päähän pälkähtänyt hakea
+niitä apuun. Vastuksista huolimatta tekivät ne, jotka ensiksi hiiren
+valloittivat, työnsä loppuun ilman apua, ilman helposti saatavissa
+olevaa apua.
+
+Mutta, voitaisiin sanoa, olihan niitä kolme, ne pitivät itseään ilman
+apuakin kylliksi vahvoina. Tämä käänne ei pidä paikkaansa, sillä
+useita kertoja kokeita toistaessani eivät turkkilot koskaan jättäneet
+työpaikkaansa, eivät vaikeimmissakaan olosuhteissa, eivätkä menneet
+apulaisia noutamaan. Työkumppanit ovat satunnaisia eivätkä hankittuja
+apumiehiä, ne otetaan vastaan ilman riitaa, mutta myöskin ilman
+kiitollisuutta. Niitä ei kutsuta, vaan niitä siedetään.
+
+Kova maaperä, joka pakoittaa kuljettamaan raadon muualle, ei ole ainoa
+vastus, joka turkkiloiden on voitettava. Usein, niin, useimmiten on maa
+ruohoa kasvavaa, etenkin juolavehnää, jonka sitkeät juurisäikeet ovat
+maassa selviämättömänä verkkona. Kaivautuminen juurien väliin on
+helppoa, mutta raadon hautaaminen juuriverkon läpi on toista, sillä
+verkon silmät ovat liian pienet, että raato sopisi niistä
+pujottautumaan. Ovatko turkkilot neuvottomia tämmöisen ja niin
+tavallisen esteen sattuessa? Eivätpä toki.
+
+Turkkilo on toimissaan tottunut selviytymään semmoisista ja muistakin
+vastuksista, muutoinhan sen työ olisi tuloksetonta. Eihän mitään
+saavuteta ilman tarvittavia keinoja ja keinokkuutta. Turkkilon ei ole
+osattava vain kaivaa, mutta myös katkoa juuria, rönsyjä ja hienoja
+juurakolta, jotka haittaavat hautaamista. Paitsi lapiota ja kuokkaa
+on niiden myös osattava käyttää pensassaksia. Sehän on jo itsestään
+selvää, mutta kuitenkin turvaudun kokeilemiseen, tuohon kaikista
+luotettavimpaan todistajaan.
+
+Otan keittiöstä rautaiset padanjalat ja pujottelen niiden kolmen sorkan
+väliin ristiin rastiin niinisyitä, niin että ne muistuttavat jossakin
+määrin juolavehnän juurikkoverkkoa. Silmät ovat eri suuria, mutta
+raato, tällä kertaa maamyyrä, ei silti sovi yhdenkään läpi putoamaan.
+Peitän kojeen multaan niin, että verkko on aivan maan tasalla ja sen
+päällä vain hiukan hiekkaa. Maamyyrän asetan keskelle ja päästän
+turkkilot valloilleen.
+
+Iltapäivän kuluessa tapahtuu hautaaminen keskeytyksettä. Juolavehnän
+juuria muistuttava niiniverkko ei estä hautaamista, vaikkakin kaikki
+tapahtuu hitaammin kuin tavallisesti. Maamyyrä katoaa multaan siihen
+paikkaan, jossa se on, sitä ei koetetakaan siirtää. Kun työ on tehty,
+otan padanjalat ylös. Verkko on katkottu siitä paikasta, jossa raato
+oli. Muutamia säikeitä on katkaisematta, mutta vain muutamia niihin
+nähden, jotka olivat välttämättä leikattavat poikki, jotta raato
+pääsisi putoamaan läpi.
+
+Hyvä, haudankaivajani! Niin teidän odotinkin tekevän! Te käytitte
+leukojanne kuin saksia, te leikkasitte niinisäikeeni kuten olisitte
+leikanneet ruohon juuriverkon. Tyhminkin maata kaivava hyönteinen olisi
+tehnyt samoissa olosuhteissa samoin.
+
+Teen esteet hiukan vaikeammiksi. Sidon maamyyrän etu- ja takaosastaan
+niinellä poikkipienaan, joka on kahden kepakon haarukassa niin
+korkealla, että eläimen vatsa pitkin pituuttaan juuri ja juuri
+koskettaa maahan.
+
+Turkkilot ryömivät raadon alle ja alkavat kaivaa tuntiessaan sen turkin
+kosketuksen. Hauta syvenee ja levenee, mutta saalis ei putoa siihen,
+sillä haarukoissa oleva poikkipiena pitää sen koholla. Kaivaminen
+hidastuu, väliajat pitenevät.
+
+Tuleepa yksi hautaaja maan pinnalle, kiertää maamyyrän yli,
+tarkastelee ja huomaa viimein takaruumiin siteen. Silloin se tarttuu
+siihen leuoillaan, jyrsii itsepäisesti siksi kuin niinet katkeavat.
+Krats! ja side on poikki. Omasta painostaan vaipuu maamyyrä hautaan,
+kuitenkin vinosti, sillä pääpuoli on vielä sidottu.
+
+Jatketaan takaosan hautaamista. Raatoa nyitään temmotaan kauan eri
+suuntiin, mutta turhaan, se ei putoa. Taas tulee yksi turkkiin
+tutkimaan mikä siellä ylhäällä on esteenä. Se huomaa toisen siteen,
+nakertaa sen poikki ja sitten työ jatkuu kaikessa rauhassa.
+
+Onnittelen teitä, te älykkäät siteennakertajat, en kuitenkaan
+liioitellen. Niinisäikeet olivat mielestänne juuririhmoja, jotka teille
+olivat niin tuttuja jo ruohokosta. Te ne katkoitte kuten katkotte
+luonnolliset säikeet, jotka ovat teidän katakombienne edessä. Jos te
+olisitte sen vasta nyt kokeillessa oppineet ensin asiaa mietittyänne,
+olisi teidän sukunne jo sukupuuttoon sammunut, sillä teidän
+makunne mukaiset saaliit, maamyyrät, konnat, sisiliskot ja muut ovat
+tavallisesti ruohoisilla paikoilla.
+
+Paljon ihmeellisempiä te saatte aikaan, mutta ennenkuin niihin tulen,
+kokeilen vielä ja ripustan raadon pikku pensaaseen maan pintaa hiukan
+korkeammalle. Pistän häkkiin kuivan ajuruohovarvun, noin vaaksan
+korkuisen. Asetan siihen hiiren, kiedon oksilla sen hännän, jalat ja
+kaulan, että sitä olisi vaikeampi saada irti.
+
+Häkissäni on nyt neljätoista turkkiloa ja tämä määrä pysyy sitten
+muuttumattomana kokeiluajan loppuun. Kaikki eivät tiettävästi ota
+yhtaikaa töihin osaa, vaan useimmat ovat maan alla joko unisina tai
+järjestelemässä ravintovarastojaan. Joskus on vain yksi, tavallisesti
+kaksi, kolme tai neljä, harvoin enemmän antamani raadon kimpussa.
+Tänään kiiruhtaa kaksi hiiren luo. Ne nousevat häkin verkkoa pitkin
+ajuruohotukon latvaan. Epämukava tukipaikka panee hetkeksi
+miettimään, mutta lopuksi turkkilot ryhtyvät kuitenkin samanlaisiin
+toimenpiteisiin kuin raatoa siirtäessään sopimattomalta paikalta
+soveliaalle. Kumpikin nojaa oksaan ja työntää hiirtä vuoroin selällään,
+vuoroin jaloillaan, täristää ja töykkii, kunnes raadon kiinnioleva
+osa irtautuu oksista. Selällään kohotellen ne päästelevät hiiren
+vähitellen oksasotkusta vapaaksi. Vielä nykäys, ja hiiri putoaa maahan.
+Sitten seuraa hautaus.
+
+Tässä kokeessa ei ilmene mitään uutta. Turkkilot menettelivät juuri
+siten kuin ne menettelevät haudatessaan raatoa sopimattomaan maahan.
+Nyt putosi hiiri alas, muulloin se kuljetetaan pois.
+
+Nyt on tullut aika pystyttää Gledditsch'in mainitsema hirsipuu
+rupikonnineen. Konna ei ole välttämätön, maamyyrä on yhtä hyvä,
+parempikin. Sidon sen niinellä takajaloistaan keppiin, jonka pistän
+maahan pystyyn, en kumminkaan liian syvälle. Raato riippuu alaspäin
+pää ja hartiat maassa.
+
+Turkkilot alkavat työnsä maamyyrän pään alla kepin juurella. Ne
+kaivavat suppilomaisen syvennyksen, johon raadon kuono, pää ja kaula
+vajoo vähitellen. Hirsipuun tyvi paljastuu, se kaatuu maamyyrän
+painosta. Olin saapuvilla, kun keppi kaatui. Se oli ihmeellisimpiä ja
+älykkäimpiä töitä, mitä hyönteiset kykenevät tekemään.
+
+Sille, joka on huvitettu eläinten vaistojen ihmetöistä, on tämä
+hämmästyttävää, mutta älkäämme kiiruhtako vielä mitään päättelemään.
+Kysykäämme pikemminkin, kaatuiko keppi sattumalta tai tahallisesti.
+Olivatko turkkilot kaivaneet mullan kepin tyveltä sentähden, että
+keppi kaatuisi vai saadakseen vain maamyyrän kuoppaansa haudatuksi?
+Siihen kysymykseen on helppo vastata.
+
+Uudistan kokeeni, mutta nyt pistän hirsipuun viistoon, niin että raadon
+pää koskee maahan jonkun matkan päässä kepin juurelta. Kepin ollessa
+tässä asennossa eivät turkkilot kertaakaan yritä sitä kaataa, eivät
+kertaakaan. Kepin tyven lähettyville ei kaiveta kuoppaa, vaan juuri
+raadon alle, siihen, jossa sen pää ja hartiat ovat.
+
+Siis muutaman tuuman välimatka raadosta kepin tyvelle kumoo
+Gledditsch'in kuuluisan tarun. Mutta edelleen. Olkoonpa keppi pystyssä
+tai vinossa, nyt asetan sen niin, ettei takajaloistaan riippuva raato
+satu ollenkaan maahan, vaan roikkuu jotakuta tuumaa korkeammalla.
+
+Mitä nyt turkkilot tekevät? Kaivavatko ne hirsipuun irti saadakseen
+sen kumoon?. Ei ollenkaan, ja jos joku yksinkertainen semmoista
+luulisi, erehtyisi perin pohjin. Turkkilot eivät kiinnitä vähääkään
+huomiotaan keppiin, vaan käyttävät muita keinoja päästäkseen
+raatoon käsiksi. Kuten useista ja erilaisista kokeiluistani näin, ei
+kepin alle kaiveta hautaa, jollei ripustetun saaliin mikään osa kosketa
+maahan. Jos koskettaa, kaivetaan hauta ja keppi kaatuu, mutta silloin
+turkkilot eivät ole kaivaneet kaataakseen kepin, vaan kaatuminen on
+tapahtunut yksinkertaisesti siitä syystä, että hauta on ulottunut kepin
+tyvelle saakka.
+
+Miten on se mies, josta Gledditsch kertoo, pannut rupikonnansa
+kuivumaan? Nähtävästi hän on kääntänyt kepin ylösalasin, niin että
+konna on ollut maata vasten. Sangen omituinen tapa suojella konnaa
+turkkiloilta ja maan kosteudelta! Täytyyhän otaksua, että se, joka
+kuivaa rupikonnaa, ripustaa sen ylös maasta, ilmaan. Mutta kaikki minun
+kokeeni osoittavat, että siinä tapauksessa kepin kaatuminen sen
+juurelle kaivetun kuopan takia on puhdas ja selkeä mielikuvituksen
+tuote.
+
+Siinä taas pykälä eläinten älykysymyksessä, joka pakenee kokeen
+kirkasta valoa ja katoo erehdysten somerikkoon. Minä ihmettelen
+teidän lujaa uskoanne, hyvät herrat, kun te pidätte totena kaikkea,
+mitä havainnontekijät kertovat enemmän mielikuvituksessa -- kuin
+todellisuudessa sattuneista tapauksista. Minä ihmettelen teidän
+vahvaa luottamustanne, kun te ilman arvostelua perustatte teorianne
+tämmöisille tyhmyyksille.
+
+Mutta edelleen. Asetan nyt hirsipuun kohtisuorasti, kuitenkin niin
+ettei raato ulotu maahan, joten ei siis kuoppaa kaiveta. Otan hiiren,
+joka kevyempänä sopii paremmin hyönteisten askarteluihin. Ripustan
+sen niinisiteellä takajaloistaan kepin nenään. Se koskettaa pitkin
+pituuttaan keppiin.
+
+Kaksi turkkiloa huomaa heti otuksen. Ne kiipeävät keppiä myöten,
+tutkivat raatoa tonkien sen karvoja päällään. Se tuntuu olevan hyvä
+saalis, siispä työhön! Menetelmä on sama, vaikka olosuhteet
+vaikeammat kuin sopimattomalla paikalla olevaa raatoa haudattaessa.
+Molemmat työtoverukset ryömivät hiiren ja kepin väliin, ponnistavat
+kepistä käyttäen selkäänsä vipuna ja saavat siten hiiren ruumiin
+heilumaan edes ja takaisin. Koko aamupäivä kuluu näissä turhissa
+puuhissa, joita keskeyttää vain hiiren raadon uudet tutkimiset.
+
+Illalla vasta keksitään syy, joka estää hiirtä putoamasta, ei
+kuitenkaan aivan selvästi, sillä kumpikin saaliinhimoinen ryöväri
+tarttuu kiinni hiiren takajalkaan jonkin verran siteen alapuolelle.
+Ne nyppivät karvat, nylkevät nahkan, leikkaavat lihan varpaisiin
+saakka. Kun ne ovat päässeet luihin asti, sattuu niiniside toisen
+turkkilon leukojen väliin. Se ei ole kaivurille mitään uutta,
+se pitää sitä heinänjuurina, joita on niin paljon ruohoisilla
+hautauspaikoilla. Turkkilon leuat työskentelevät itsepintaisesti, siksi
+kun side kätkee, ja hiiri putoo maahan, johon se heti haudataan.
+
+Tämä saalista kiinni pitävän siteen poikkileikkaaminen sinänsä on
+huomattava saavutus, mutta tavallisen työn yhteydessä katsottuna
+se kadottaa erikoismerkityksensä. Ennenkuin hyönteiset katkaisivat
+niinen, olivat ne koko aamun koettaneet entistä menetelmäänsä.
+Viimein ne huomaavat siteen, ja katkaisevat sen kuten juolavehnän
+juuren.
+
+Tämmöisissä tilanteissa on turkkilon leikkaamisaseet lapiona
+toimivien jalkojen välttämättömänä täydennyksenä ja sen vähäinen
+arvostelukyky riittää ilmoittamaan, milloin saksien aika on tullut.
+Hyönteinen leikkaa kaiken, mikä on esteenä, ajattelematta sitä
+tehdessään raadon pudottamista maahan. Turkkilo ei käsitä sen vertaa
+syyn ja seurauksen suhdetta, että nakertaisi niinisiteen, ennenkuin
+alkaa kalvaa hiiren jalkaluita poikki. Se tarttuu vaikeampaan työhön,
+jättää helpomman tekemättä.
+
+Vaikeaan kylläkin, mutta ei mahdottomaan, edellyttäen, että hiiri
+on nuori. Käytän toiseen kokeeseen rautalankaa, jota hyönteisen leuat
+eivät kykene puremaan poikki, ja nuorta, keskenkasvuista hiirtä.
+Tällä kertaa jyrsitään toinen jalka poikki, ja toinen, saatuaan
+enemmän tilaa rautalankasilmukassa, soljahtaa silmukan läpi, ja saalis
+putoo maahan.
+
+Jos luut ovat liian vahvat, kuten maamyyrän, vanhan hiiren ja
+varpusen luut, niin on rautalanka voittamaton este turkkiloille,
+jotka näkevät vaivaa kokonaisen viikon ja heittävät raadon oman
+onnensa nojaan vasta sitten, kun se alkaa jo kuivua. Olisihan niillä
+tarkoituksenmukainen ja pettämätön keino: kaataa hirsipuu, mutta se
+ei johdu koskaan niiden mieleen.
+
+Vielä kerran muutan keppostani. Kiinnitän kepin nenään laajan haarukan,
+jonka sorkat ovat vain senttimetrin pituiset. Hiiren jalat sidon
+yhteen liinalangalla, joka on vahvempaa kuin niini, ja näin yhteen
+sidottujen jalkojen väliin pistän haarukan toisen sorkan. Tarvitsee
+vain hiukan kohottaa hiirtä alhaalta ylös, niin se irtautuu haarukasta
+ja putoo maahan kuten jänis metsänriistakauppiaan koukusta.
+
+Viisi turkkiloa tulee kojeeni luo. Ensin ne pudistelevat hiirtä
+turhaan, mutta tarttuvat sitten jalkoihin. Nähtävästi on niiden tapa
+semmoinen silloin, kun saalis on tarttunut jaloistaan pensaiden
+oksahaaroihin. Sahatessaan poikki luuta, joka tällä kertaa on kovaa,
+tunkeutuu eräs työntekijöistä hiiren yhteensidottujen jalkojen väliin.
+Silloin se tuntee selässään hiiren kosketuksen, ja enempää ei tarvita
+herättämään siinä halua kohottaa hiirtä selällään. Muutamien
+nostamisyritysten jälkeen pääsee hiiri haarukasta ja putoo.
+
+Onko tämä nyt mietitty menetelmä? Onko välähtävä älykipuna neuvonut
+hyönteistä pudottamaan saaliin nostamalla sen tapista? Onko turkkilo
+todellakin päässyt perille ripustuskojeesta? Monet varmaankin
+vastaisivat myöntävästi nähtyään niin ihmeellisen tapahtuman,
+myöntäisivät ja olisivat tyytyväisiä.
+
+Minä en ole niin herkkäuskoinen ja siksi muutan hiukan koetta,
+ennenkuin teen loppupäätelmäni.
+
+Otaksun näet, että turkkilo, ajattelematta seurauksia, kohotti
+selällään vain siitä syystä, että tunsi hiiren jalan kosketuksen.
+Kohottaminen, jota käytetään kaikissa tilanteissa, vaikutti nyt
+ripustamiskoukkuuni, ja putoaminen oli siis seurauksena onnellisesta
+sattumasta. Tämän koukun, josta raato on nostettava, pitäisi olla
+hiukan sivulla, niin etteivät turkkilot nostamispuuhissa ollen
+tuntisi hiirtä selässään.
+
+Teen siis silmukan rautalangasta, jolla olen sitonut varpusen tai
+hiiren jalat, ja pistän sen tällä kertaa melkein vaakasuorassa
+asennossa olevan haarukan sorkkaan. Tarvitsee vain hiukan sysätä
+silmukkaa, niin se pääsee tapista, ja saalis putoo maahan. Raadon
+kiinnittämispaikka on siis nyt muutaman senttimetrin päässä ruumiista,
+muutoin on kaikki kuten ennenkin.
+
+Kujeellani, kylläkin yksinkertaisella, on menestys. Kauan koetellaan
+raatoa töyttiä, mutta turhaan, luut ovat liian vahvat sahattaviksi.
+Hiiri ja varpunen jäävät hirteen kuivumaan. Mekaninen problemi:
+kohottaa hiukan rautalankasilmukkaa ja pudottaa siten saalis jää
+turkkiloilta ratkaisematta. Turkkilot työskentelevät päivämääriä
+raadon kimpussa, tutkivat sen yltä ja alta huomaamatta liikkuvaa
+ripustusrengasta, joka estää työn onnistumista. Turhaan pidän niitä
+silmällä, ei yksikään työnnä jalallaan eikä nosta päällään.
+
+Niiden puuhien epäonnistumiseen ei ole syynä voimien vähyys. Kuten
+sittiäisetkin, ovat turkkilot vahvoja kaivajia. Jos sulkee ne käteensä,
+tunkeutuvat ne sormien väliin ja kouristavat ihoa niin kovasti,
+että ne täytyy päästää irti. Erityisesti kaivamiseen muodostuneella
+otsallaan voisivat ne helposti pudottaa rautalankarenkaan lyhyestä
+tapista. Mutta ne eivät sitä tee, sillä ne eivät sitä ajattele ja ne
+eivät ajattele, sillä ne eivät kykene ajattelemaan huolimatta siitä,
+että kehitysoppi edellyttää niillä olevan ajattelukykyä liiallisen
+paljon.
+
+Sinä jumalallinen järkiälykkyyden aurinko, miten pahasti villien
+eläinten ihannoijat ovatkaan tahrineet sinun ylevän olentosi!
+
+Tutkikaamme turkkiloiden henkistä pimeyttä toisellakin kannalta.
+Vankini eivät ole niin tyytyväisiä erinomaiseen asuntoonsa, etteivät
+pyrkisi sieltä pois, etenkin silloin kun niiltä puuttuu työtä, tuota
+ikävystyneiden eläinten ja ihmisten parasta lohdutusta. Häkkiin
+sulkeminen niitä painostaa. Kun ne ovat saaneet raadon haudatuksi
+ja kuopassa kaikki järjestykseen, juoksentelevat ne levottomina
+edestakaisin pitkin rautalankaverkkoa, kiipeevät ylös, laskeutuvat
+maahan, taas nousevat, lähtevät lentoon, vaikka juuri ovat tupsahtaneet
+verkkoa vasten. Taivas on pilvetön, ilma lämmin, tyyni ja juuri
+omiaan kutsumaan turkkiloita tien vierellä mätänevän sisiliskon luokse.
+Ehkä ne tuntevat hajuja, joita eivät muut kuin turkkilot tunne. Ne
+tahtovat mennä matkoihinsa, ne halajavat pois.
+
+Pääsisivätkö ne? Hyvin helposti, jos vain niillä olisi älyn hivenkään
+apuna. Satoja kertoja ne ovat kaivaneet häkin seinävieriä, ne ovat
+levänneet siellä koloissaan päiväkausia. Kun annan niille uuden
+maamyyrän, tulevat ne komeroistaan käytäviä myöten ylös ja tunkeutuvat
+raadon alle. Hautaamisen jälkeen ne kaivautuvat taas seinävierille mikä
+minnekin.
+
+Kaksi ja puoli kuukautta kestäneen vankeuden aikana on neljästätoista
+turkkilosta vain yksi kiertänyt esteen. Se kaivoi kolon seinän alle,
+joka on painettu hiekkaan vain pari senttimetriä syvälle, sitten se
+kääntyi ylöspäin ja tuli maan pinnalle seinän ulkopuolella. Sehän
+oli vallan mitätön työ niin vahvalle kaivurille. Siis vain yksi
+neljästätoista pääsi pois häkistä.
+
+Tämäkin karkaaminen tapahtui sattumalta, ilman harkittuja suunnitelmia,
+päinvastaisessa tapauksessa olisivat kaikki muutkin, jotka ovat melkein
+yhtä älykkäitä, tehneet samoin, ja häkkini olisi pian ollut tyhjä.
+Älkäämme myöskään arvostelko turkkiloiden älyllisiä kykyjä pienemmiksi
+kuin ne yleensä ilmenevät hyönteisten sieluelämässä. Olen nimittäin
+huomannut, että kaikki häkissäni vankeina olleet hyönteiset ovat yhtä
+tyhmiä karkaamaan hiekkaan painetun seinän alitse. Hyvin harvinaisia
+poikkeuksia, aivan sattumalta poispäässeitä lukuunottamatta ei
+yksikään niistä ole ymmärtänyt paeta kaivamalla polvikasta käytävää
+seinän alle, ei niinkään taitavat kaivurit kuin sittiäiset ja muut
+lannassa elävät kovakuoriaiset.
+
+Huolimatta taruihin kuuluvasta maineestaan ei turkkiloita, yhtä vähän
+kuin muitakaan hyönteisiä, johda äly, vaan vaiston itsetiedoton
+kiihoitus.
+
+
+
+
+Hernekärsäkkään muniminen.
+
+Bruchus pisorum L.
+
+
+Ihminen pitää herneitä suuressa arvossa. Jo kaukaisista ajoista
+saakka on hän koettanut yhä tarkoituksenmukaisemmin viljellen saada
+sen tuottamaan aina vain isompia, pehmeämpiä ja sokeripitoisempia
+siemeniä. Huolellisesti hoitaen on kasvi laadultaan mukautuvaisena
+lopulta muuttunut puutarhurin toivomuksia vastaavaksi. Kuinka
+suuresti meidän satomme eroaakaan muinaisten kansojen vuodentuloista!
+Kuinka paljon meidän herneemme eroavatkaan alkuperäisistä
+metsäherneistä!
+
+Mutta kaikista suojateistaan huolehtiva luonto ei salli viljan
+ainoastaan ihmistä varten kypsyä, vaan se lähettää hyönteisten parven
+kantamaan sadosta kymmenyksiä. Meille, jotka muokkaamille multaa,
+kitkemme ja kastelemme päivän helteessä lopen väsyneinä, meille
+se antaa herneen palkojen paisua, mutta se antaa niiden myös paisua
+_hernekärsäkkäälle_ (Bruchus pisorum L.), vaikkakaan tämä ei ole
+ottanut viljelystöihin osaa.
+
+Seuratkaamme tämän innokkaan verottajan matkoja vihreähernevainiolla.
+Hyväntahtoisena maksajana annan sen tehdä tehtävänsä, olenpa sitä
+varten vielä kylvänytkin puutarhaani jonkun rivin sen mielikasvia.
+Muulla tavoin kutsumatta kuin herneitä kasvattamalla saan sen tulemaan
+täsmällisesti toukokuun kuluessa. Se tietää, että kivisessä,
+vihannesviljelykselle sopimattomassa maassa ensi kertaa herneet
+kukkivat. Kiireesti se hyönteisten valtiovarojen asiamiehenä tulee
+valvomaan etujaan.
+
+Mistä se tulee? Siihen on mahdoton tarkkaan vastata. Se tulee jostakin
+kätköstä, jossa se on kohmettuneena viettänyt talvensa. Ensimäiset
+lempeät auringonsäteiden hyväilyt ovat sen herättäneet horroksista.
+Vaiston almanakka on sitä neuvonut. Se on tiennyt yhtä hyvin kuin
+puutarhurikin herneiden kukkimisajan ja se tulee kasviaan tarkastamaan,
+hitaasti kävellen, mutta nopeasti lentäen.
+
+Vierailijallani on pieni pää, hieno kärsä, puku harmaankeltaisen ja
+ruskean kirjava, takapäässä kaksi mustaa laikkua sekä lyhyt ja tanakka
+ruumis.
+
+Toukokuun ensimäkien puolisko on kulumassa, kun kärsäkkäiden etujoukko
+saapuu. Ne istuutuvat herneen valkosiipisille kukille, ne asettuvat
+purjeelle, ne kätkeytyvät venhon suojaan, toiset taas, lukuisammat,
+tutkivat valtaamiaan kukintoja. Munimisaika ei ole vielä tullut. Aamu
+on lämmin, aurinko paistaa kirkkaasti, ei kuitenkaan liian kuumasti.
+On häähuvien aika, on valon loisteen onnellinen aika. Vieraat nauttivat
+elämästään. Pareja yhtyy, eroo ja taas yhtyy. Keskipäivä tulee
+liian helteiseksi, huvittelevaiset vetäytyvät varjoon kukan poimujen
+kätköön, nehän tuntevat niin hyvin teriön salaisimmatkin komerot.
+Huomenna jatketaan juhlia, ylihuomenna niinikään, siihen asti kuin
+palko puhkaisee venhotupen, tulee ulos ja paisuu päivä päivältä enemmän
+ja enemmän.
+
+Toukokuun lopulla, kun palot herneiden pullistamina tulevat
+ryhmyisiksi ja saavuttavat melkein lopullisen kokonsa, alkaa
+tärkein jakso emon toimissa. Olin halunnut nähdä hernekärsäkästä
+ominaisuuksiensa mukaisessa työssä. Toiset kärsäkkäät, curculionidit,
+ovat pitkänokkaisia ja poraavat kärsällään kolot, joihin sitten
+munansa laskevat, tällä on vain lyhyt kuono, erinomainen kylläkin
+imemään sokerinesteitä, mutta aivan sopimaton kaivertamisiin. Siksipä
+sen munien sijoittamispuuhat ovatkin toisenlaiset.
+
+Auringon lämpimästi paistaessa kello kymmenen aamulla emo tepsuttelee
+mielipalkoansa pitkin tyvestä latvaan, latvasta tyveen ja toiselta
+puolelta toiselle. Se pistää tuon tuostakin munanasetinputkensa
+näkyviin, heiluttaa sitä oikealle ja vasemmalle ikäänkuin naarmuttaisi
+palon pintaa ja tipahuttelee munia kiireesti sinne ja tänne palon
+viheriälle kuorelle.
+
+Siihen ne kärsäkkään siemenet jäävät suojatta auringon paisteeseen
+ja peitotta sateeseen. Emo ei millään tavalla valitse munan paikkaa
+auttaakseen siitä tulevaa toukkaa lyhyintä tietä pääsemään
+ruokakaapilleen. Ja mikä on vielä pahempi, munien luku ei ole
+suhteellinen palon sisässä olevien herneiden määrään, vaan joka herneen
+osalle tulee viidestä kahdeksaan, joskus kymmenenkin ruokavierasta.
+Paljon on kutsutuita, mutta vähän valittuja! Miten käy noille
+ylimääräisille, jotka eivät saa pöydässä paikkaa? Siitä lähemmin
+tuonnempana.
+
+Munat ovat kirkkaan merenpihkankeltaiset, lieriömäiset, molemmista
+päistään pyöristyneet, sileät ja korkeintaan millimetrin mittaiset.
+Jokaisen kiinnittää palkoon kovettuneista limarihmoista muodostunut
+verkko, joten sitä ei saa sade eikä tuuli irti revityksi.
+
+Munasta tulee tuskin millimetrinkään pituinen, vaalea, mustakypäräinen
+toukka, joka nakertaa palon pintaa aivan munakuorensa lähellä
+päästäkseen palon sisään siemeniä hakemaan. Se tarttuu ensimäiseen
+löytämäänsä herneeseen. Tarkastan suurennuslasilla, kuinka se tutkii
+palloansa, maailmaansa ja kaivaa sitten kohtisuoran kuopan sen
+pinnalle. Puoleksi kaivautuneena se peräytyy pinnalle takaisin
+ottaakseen vauhtia ja lyhyen ajan kuluttua poraaja on kadonnut
+herneeseen, on päässyt kotiinsa.
+
+Sisäänmenoreikä on pieni, mutta sen väri on ruskea, siksi sen
+helposti eroittaa herneen vaaleanvihreältä tai keltaiselta pinnalta.
+Käytäviä ei kaiveta mihinkään määrättyyn paikkaan, vaan niitä näkee
+kaikkialla, paitsi alapuoliskolla, sillä, jossa napasuoni on kiinni.
+Miksi tämä osa jätetään vahingoittamattomaksi? On sanomattakin
+selvää, ettei kärsäkästoukka pidä huolta puutarhurin sadosta. Herneet
+ovat sitä itseään varten ja vain sitä varten. Se ei jätä napasuonta
+purematta siksi, että siitä olisi seurauksena siemenen kuolema ja
+vahinko siten tulisi suuremmaksi, vaan muut syyt siihen vaikuttavat.
+
+On huomattava, että herneet koskevat kyljittäin toisiinsa, ovat
+painautuneet toisiansa vastaan, niin ettei toukka hakiessaan
+kaivautumispaikkaa voi kiertää siemenen ympäri. Huomattava on myös,
+että napasuonikyhmyä on vaikeampi porata kuin muita kohtia, joita
+suojelee yksinomaan kuori.
+
+Siinä on epäilemättä kärsäkästoukan kaivamismenetelmän koko
+salaisuus. Herneen siemenet ovat turmellut, mutta eivät kuolleet, sillä
+käytävät kaivetaan niiden vapaisiin osiin, niihin, joihin toukka
+helposti pääsee, mutta joiden haavoittaminen ei ole niin vahingollista.
+Siten säilyttää siemen kuitenkin kasvukykynsä.
+
+Sanottiin jo, että palkojen kuorella on paljon enemmän munia kuin
+herneitä sen sisässä, ja että toiselta puolen jokaisen herneen ottaa
+yksi ainoa toukka haltuunsa, ja kysyttiin, miten käy ylimääräisille
+toukille. Kuulevatko ne ulkopuolella, kun ennen ehtineet ovat
+vallanneet kukin oman herneensä, vai sortuvatko ne aikaisemmin
+tulleiden, suvaitsemattomien hampaiden iskuihin? Ei kumpaakaan. Ei niin
+eikä näin. Asia on seuraava.
+
+Vanhoissa, kuivissa herneissä, joista täysimuotoinen kärsäkäs on jo
+mennyt pois jättäen jälkeensä vain pyöreän, leveän kolon, niissä huomaa
+suurennuslasilla katsoen vaihtelevan määrän pieniä, ruskeanpunaisia
+pisteitä, joiden keskessä on reikä. Niitä on viisi, kuusi, vieläpä
+enemmänkin kussakin herneessä. Mitä pilkkuja ne ovat? Ei voi erehtyä
+sanoessaan, että ne ovat toukkien kaivautumiskuoppia. Joka siemeneen
+on siis mennyt useampia vieraita, mutta niistä jää vain yksi jäljelle,
+syö, kasvaa ja tulee täysimuotoisena ulos. Mutta muut, mihin ne
+joutuvat? Tutkitaan.
+
+Tarkastakaamme munimisaikana toukokuun lopulla tai kesäkuussa herneitä,
+jotka ovat vielä vihreitä ja pehmeitä. Melkein kaikissa, joissa on
+toukka, on lukuisia pisteitä, samanlaisia kuin kuivissakin, joista
+kärsäkäs on jo lähtenyt pois. Onko se merkki usean pöytävieraan
+läsnäolosta? On kyllä. Kuorimme nyt varovasti herneen, eroitamme
+sirkkalehdet ja paloittelemme ne, jos tarvis vaatii. Silloin me näemme
+useita toukkia, vielä nuoria, käyristyneitä ja pyyleviä, joista kukin
+potkii omassa pyöreässä komerossaan.
+
+Rauha ja hyvinvointi näyttää vallitsevan yhdyskunnassa. Veljesten
+kesken ei ole riitaa eikä kateellista kilpailua. Kulutus alkaa,
+ruokaa on yllinkyllin ja pöytätovereita eroittaa toisistaan
+sirkkalehtien koskemattomien osien muodostamat seinämät. Kun
+naapurukset ovat siten eristettyinä eri kammioihin, niin ei tarvitse
+pelätä toraa, ei satunnaista eikä tahallista iskua. Jokaisella
+vieraalla on yhtä suuri omistusoikeus, yhtä hyvä ruokahalu ja yhtä
+paljon voimia. Mutta miten päättyy tämä yhteinen ruokaliike?
+
+Panen lasiputkeen paloiteltuja herneitä, joissa on paljon toukkia.
+Toisia avaan joka päivä, joten aina näen, miten pöytätoveruus edistyy.
+Aluksi ei ole mitään erityistä havaittavissa. Joka toukka eristettynä
+ahtaaseen koloonsa nakertaa seiniä ympäriltään. Rauhallisesti ja
+säästävästi ne syövät, ne ovat vielä niin pieniä, että atomista jo
+saisivat kyllikseen. Mutta hernekakku ei riitä niin monelle loppuun
+saakka. Nälänhätä uhkaa, kaikkien täytyy kuolla yhden ainoan hyväksi.
+
+Asioiden kulku muuttuukin pian. Yksi toukka, se, joka on herneen
+keskustassa, kasvaa nopeammin kuin toiset. Tuskin se on tullut
+kilpailijoitaan suuremmaksi, kun nämä viimemainitut jo lakkaavat
+syömästä ja kaivamasta itseään kauemmaksi. Ne eivät enää liiku, ne
+alistuvat kohtaloonsa, kuolevat hiljaisesti, kuten itsetiedottomat
+pikkueläimet kuolevat. Ne häviävät, liukenevat, joutuvat perikatoon.
+Nämä uhreiksi joutuneet olivat liian pieniä ja heikkoja. Ainoalle
+eloon jääneelle kuuluu sen jälkeen koko herne. Mikä tappoi toiset tämän
+yhden etuoikeutetun ympäriltä? Täsmällistä vastausta ei voi antaa,
+asian voi vain olettaa.
+
+Ehkäpä herneen keskuksen on auringon kemia tehnyt imelämmäksi, joten
+se on parempaa ravintoa hennolle toukalle kuin pintaosat. Ehkäpä
+keskustassa olevan toukan ruuansulatuskanava tulee tästä
+sokeripitoisesta ravinnosta erikoisen vahvaksi ja sopivaksi sittemmin
+sulattamaan kovempiakin osia. Saahan kapalolapsikin ensin maitoa,
+ennenkuin sille annetaan leipää tai puuroa. Eikö herneen keskusosa
+voisi olla hernekärsäkkäälle äidin rintana?
+
+Niin pian kuin joku herneeseen kaivautuneista toukista, saatuaan
+sattumalta hyvän suunnan, saapuu keskusmeijeriin, niin se jää sinne
+pysyväiseksi asukkaaksi ja kaikki muut kulkevat kohti perikatoaan.
+Mistä ne tietävät, että keskuspaikka on jo vallattu? Kuulevatko ne
+toverinsa jyrsivän seinää, huomaavatko ne nakertelun tärisemistä kauas?
+Jotain sen tapaista lienee asioiden kulku, sillä toukat lakkaavat heti
+porautumasta keskustaan. Taistelematta onnellisen valloittajan
+kanssa, koettelematta sitä ajaa ulos jättäytyvät nämä viivästyneet
+kuolemaan. Minä rakastan naiden pienten matti-myöhäisten vilpitöntä
+kohtaloonsa alistumista.
+
+
+
+
+Hernekärsäkkään toukka.
+
+
+Seuratkaamme hernekärsäkästoukan kehitystä sen jälkeen kuin sen veljet
+ovat kuolleet ja se on jäänyt yksin herneen perijäksi. Se tekee
+siemenen keskustassa sitä, mitä madot yleensä tekevät, se syö. Se
+nakertaa ympäristöään, suurentaa komeroaan, jonka sen pullea maha aina
+kuitenkin täyttää. Jos sitä kiusaan, kääntyy se veltosti kolossaan ja
+heiluttaa päätään. Sillä tavoin se valittaa minun tunkeilevaisuuttani.
+Jättäkäämme se rauhaan.
+
+Toukka kasvaa niin pian, että se mätäkuun helteiden alkaessa
+valmistelee jo vastaista vapautumistaan. Täysimuotoisella
+hyönteisellä ei ole työaseita kaivaukseen tiensä silloin jo
+kovettuneiden herneenkuorien läpi. Toukka tietää tämän tulevan
+kykenemättömyyden ja auttaa sitä sen vuoksi aivan mestarillisesti.
+Vahvoilla leuoillaan se kovertaa aivan pyöreän ja sileän
+ulostuloaukon. Parempaa ei meidän norsunluusorvimmekaan voisi porata.
+
+Mutta tämän reiän kaivertaminen ei yksin riitä, on myös pidettävä yhtä
+hyvää huolta arkaluontoisen koteloitumisen rauhallisuudesta. Reiästä
+voisi näet päästä joku vihollinen vahingoittamaan puolustautumaan
+kykenemätöntä koteloa. Reikä on siis tukittava, ja se tehdäänkin
+taidokkaasti.
+
+Toukka nakertaa poratessaan käytävään jauhemaisen aineen aina
+viimeiseen hiukkaseen saakka pois. Päästyään herneen pintaan se
+lopettaa työnsä. Ohut, puoleksi läpinäkyvä kuori jää vuodeuutimeksi.
+jonka takana muodonvaihdos tapahtuu, jää peitteeksi, joka suojelee
+kammiota syrjäisiltä pahanilkisiltä tungettelijoilta.
+
+Tämä kalvo on ainoa este, joka on täysimuotoisen kärsäkkään rikottava
+tullessaan ilmoille. Helpoittaakseen vielä rikkomistakin toukka
+uurtaa kalvon reunan ympäri hienon kourun, joten hyönteisen ei tarvitse
+kuin työntää hartioillaan ja kohottaa päällään, niin sulkukalvo nousee
+kuten laatikon kansi. Ulkoapäin katsoen näyttää aukko pyöreältä,
+tummalta täplältä herneen pinnalla, tummalta siksi, että sisässä
+oleva hyönteinen kuultaa ohuen kalvon läpi. Mitä siellä sisässä
+tapahtuu, ei voi nähdä, sillä kansi sulkee kolon kuten himmeäksi
+tahkottu lasilevy.
+
+Todellakin viisas keksintö tämä kansi, joka suojelee vierailta
+anastajilta, laskuovi, jonka hyönteinen saa ajan tullen hartioillaan
+kohotetuksi pois. Onkohan sen keksimisestä kunnia tuleva kärsäkkään
+toukalle? Työskenteleekö toukka todellakin ennakolta mietittyjen ja
+harkittujen suunnitelmien mukaisesti? Se olisi liian suurta kärsäkkään
+aivojen teoksi. Ennenkuin mitään päätämme, annamme kokeiden puhua.
+
+Kuorin herneen, jossa on kärsäkästoukka, ja suojelen sen liian pian
+kuivumasta sulkemalla sen lasiputkeen. Toukka syö sitä kuten
+koskematontakin hernettä ja alkaa vähitellen valmistaa täysimuotoisen
+hyönteisen ulostulokäytävää. Mitähän nyt tapahtuu sillä hetkellä,
+jolloin toukka tavallisesti tapojensa mukaan lakkaa kaivamasta
+tuntiessaan katon päänsä päällä tarpeeksi ohueksi? Sen pitäisi tietysti
+jättää herneen päällimäisin kerros puhkaisematta suojaksi kotelolle.
+Mutta niin se ei tee, vaan kovertaa käytävänsä aivan pintaan, joten
+aukko jää peitteettä. Kolo on yhtä leveä ja yhtä hyvin porattu kuin
+kuorellistenkin herneitten kolot. Suojaamistarkoitus ei ole muuttanut
+työtapoja tavallisuudesta poikkeaviksi. Toukka ei ole välittänyt siitä,
+että näin avonaiseen asuntoon voivat viholliset tunkeutua.
+
+Sitä se ei ajattele myöskään silloin, kun se keskeyttää työnsä
+kuorellisessa herneessä, vaan se keskeyttää pikemminkin sentähden,
+että kuoressa ei ole sitä miellyttäviä jauhoisia aineita.
+Keittäjättäretkin poistavat suolistossa sulamattomat ja arvottomat
+herneiden kuoret siivilöimällä hernemuhennoksen. Samoin hylkii
+kärsäkästoukkakin nahkeita kalvoja eikä nakerra niitä puhki, kun
+ne eivät sitä miellytä. Ja tästä vastenmielisyydestä on seurauksena
+pikku ihme. Hyönteisellä itsellään ei ole logikkaa, vaan se tottelee
+itsetiedottomasti korkeampaa logiikkaa, tietämättä taidoistaan sen
+enempää kuin kiteytyvä aine, joka järjestää atomipataljoonansa mitä
+ihmeellisimmällä tavalla.
+
+Elokuun kuluessa, joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin, tulevat
+edellämainitut tummat täplät huomattaviksi yksi kunkin herneen
+pinnalla. Useimmat näistä aukenevat syyskuussa. Kiekkomainen, kuten
+kourupuralla tehty kansi irtautuu ja putoaa maahan, joten käytävän suu
+jää avonaiseksi, ja juuri täysimuotoiseksi kehittynyt kärsäkäs tulee
+ulos.
+
+Sää on erinomainen. Kasvit kukoistavat sateen elvyttäminä, ja
+hernesiirtolan asukkaat vierailevat niissä syksyn iloja viettäen.
+Kun saapuu talvi, vetäytyvät kärsäkkäät talviasuntoonsa
+johonkin piilopaikkaan. Toiset, yhtä monet, eivät kiirehdi pois
+syntymäherneestään, vaan jäävät sinne koko koleaksi vuodenajaksi kannen
+alle, jota ne tietysti eivät pudota pois. Komeron ovi ei liiku
+saranoillaan, toisin sanoen, kansi ei murru irti reunakourustaan,
+ennenkuin taas seuraavana keväänä ilmat lämpenevät. Silloin nämäkin
+myöhästyneet ryömivät asunnoistaan, yhtyvät jo syksyllä kehittyneitten
+parveen, ja kaikki ovat valmiit herneiden kukkiessa jatkamaan sukuaan.
+
+Edellisestä selviää, että tuleentuneitten herneitten mukana korjataan
+myös niissä koteloituneet hernekärsäkkäät aittoihin ja viedään sieltä
+ruokapatoihin. Silloin ovat siis jo herneet vahingoittuneet, eikä
+vahinkoa voi enää parantaa, mutta se ei myöskään onneksi suurene,
+sillä kärsäkkäät eivät tunkeudu uusiin herneisiin, vaan ne ajan
+tullen lentävät pois, jos pääsevät, päinvastaisessa tapauksessa
+kuolevat herneiden joukkoon.
+
+Kärsäkäs ei ole pysyväinen aittojen asukas. Se tarvitsee raitista
+ilmaa, aurinkoa ja puutarhojen vapautta. Se halveksii kuivia palkoja,
+mutta imee ulkona kukista muutamia mesipisaroita pienellä kärsällään.
+Aitoissa ei siis sinne vietyjen kärsäkkäiden luku lisäänny, vaan tämän
+pahan alkujuuret ovat haettavat ulkoa puutarhoista, siellä olisi
+hyönteistä väijyttävä ja vainottava. Ihminen on kuitenkin melkein
+voimaton hävittämään kärsäkästä, siksi paljon niitä on, siksi pieniä ja
+piiloutuneita ne ovat. Puutarhuri sadattelee ja kiroilee, mutta siitä
+ei hernekärsäkäs välitä, vaan jatkaa häiriytymättä kymmenystensä
+kokoamista. Onneksi on ihmisellä apulaisia, jotka ovat häntä
+kärsivällisempiä ja tarkkanäköisempiä.
+
+Elokuun alkuviikoilla, jolloin kärsäkkäät valmistautuvat tulemaan
+ulos herneistä, näen muutaman pienen ampiaisen (Chalcidiae-heimoa)
+suojelemassa herneitä. Näitä ihmisen pieniä liittolaisia tulee
+joukoittain lasiastioissani olevista kärsäkkäitä sisältävistä
+herneistä ulos. Naaraan pää ja keskiruumis ovat punakeltaiset,
+takaruumis musta ja sen päässä pitkä munanasetin. Hiukan pienempi
+koiras on mustapukuinen. Molempien sukupuolien jalat ovat punertavat ja
+tuntosarvet rihmamaiset. Tullakseen ulos herneestä tekee kärsäkkään
+vihollinen itse aukon siihen kanteen, jonka kärsäkkään toukka on
+jättänyt peitteekseen. Kärsäkästoukka on valmistanut tuhoojalleen
+uloskäytävän. Kun tämän tietää, niin arvaa lopun.
+
+Kun kärsäkästoukka on lopettanut muodonvaihdosvalmistelunsa ja
+kaivanut kannellisen kolonsa, saapuu loisampiainen hääräilevänä.
+Se tutkii paloissa olevat herneet, taputtelee tuntosarvillaan ja
+huomaa palon sisässä olevissa herneissä kansien peittämät heikot
+kohdat. Silloin se oikaisee munanasettimensa ja pistää sen kannen
+läpi herneeseen. Olipa kärsäkästoukka herneessä kuinka syvällä
+tahansa, pitkä munanasetin siihen kuitenkin ylettyy. Muna joutuu
+kärsäkästoukan pehmeään lihaan, ja temppu on tehty. Munasta tuleva
+ampiaistoukka syö puolustautumaan kykenemättömän kärsäkästoukan tai
+kotelon aivan loppuun.
+
+Vahinko, ettemme voi mielin määrin edistää loisampiaisen
+lisääntymistä. Ikävä, että saamme syy- ja seurausrenkaan, sillä
+jos tahtoisi paljon loisampiaisia, pitäisi ensin olla paljon
+hernekärsäkkäitä.
+
+
+
+
+Rukoilijasirkan metsästys.
+
+Mantis religiosa L.
+
+
+Rukoilijasirkka on Välimeren maiden kuuluisimpia ja omituisimpia
+hyönteisiä. Täällä minun kotiseudullani on sillä kansan kesken nimenä
+_lou Prègo-Diéu_, Jumalaa rukoileva eläin. Sen virallinen nimi on
+Mantis religiosa L.
+
+Tieteen kieli ja kansan yksinkertainen sanasto merkitsevät tässä samaa
+ja tekevät tuosta eriskummaisesta oliosta ennustajan, haltioituneena
+rukoilevan lihankiduttajan. Vertaus juontaa juurensa kaukaa.
+Kreikkalaiset jo kutsuivat sitä Mantis-nimellä, s.o. tietäjäksi,
+profetaksi. Kansanmies ei ole erittäin tarkka vertauksissaan, jo
+jokin epämääräinen piirre riittää yhtäläisyyksien keksimiseen. Hän
+on tavannut auringon polttamassa heinikossa komean hyönteisen, jonka
+eturuumis on majesteetillisesti pystyssä. Hän on huomannut sen suuret
+ja vihreät siivet, joita hyönteinen laahaa kuin pitkää huntua, hän on
+nähnyt sen etujalat kuten rukoilevan kädet kohotettuina taivasta kohti.
+Sen enempää hänen ei ole tarvinnut huomatakaan, vaan mielikuvitus on
+luonut lopun. Se on kansoittanut pensaikot tietäjillä ja hurskailla
+rukoilijoilla.
+
+Voi, hyvät yksinkertaiset ihmiset, kuinka suuresti erehdyittekään! Nuo
+hurskaat eleet kätkevät julmurin, nuo rukoukseen kohotetut kädet
+ovat hirveitä ryöväyskojeita, ne eivät nypi rukousnauhan helmiä,
+vaan hävittävät perinpohjin kaiken, mikä tulee niiden kantamiin.
+Rukoilijasirkka on poikkeus kasviravintoa käyttävistä suorasiipisistä,
+se syö yksinomaan eläimellistä riistaa. Se on rauhallisten
+hyönteisten joukossa tiikeri, väijyvä ahma, joka "ottaa päältä"
+tuoreslihasaatavansa. Jos sillä olisi kylliksi voimia, niin sen lihan
+himo, sen julmiksi kehittyneet pyydysaseet tekisivät siitä ketojen
+kauhun. Rukoilija muuttuisi saatanalliseksi verenimijäksi.
+
+Paitsi murha-aseita ei sirkassa ole mitään muuta peloittavaa,
+päinvastoin sen solakka ruumis, ohut rintaosa, vaaleanvihreä väri
+ja pitkät harsosiivet ovat jossakin määrin miellyttäviä. Sillä ei ole
+saksimaisesti liikkuvia, raatelevia leukoja, vaan pieni, suippo,
+nokanmuotoinen kuono. Pään liittää keskiruumiiseen taipuvainen
+kaula, joten pää voi kiertyä kuin navan ympäri, kääntyä oikealle ja
+vasemmalle, painua ja kohota. Hyönteisistä vain rukoilijasirkka voi
+suunnata katseensa jollekin erityiselle taholle, se tarkastelee ja
+tutkii, sillä on melkein ilmeitä.
+
+Suuri on ero rauhalliselta näyttävän muun ruumiin ja murha-aseiksi
+muodostuneitten eturaajojen välillä. Ensimäinen keskiruumiin rengas,
+jossa pyyntijalat ovat kiinni, on erinomaisen pitkä ja vahva. Sen
+lihaksien tehtävänä on ojentaa eturaajat, jotka eivät odota saalista,
+vaan hakevat sen. Nämä pyydystyskojeet ovat hiukan koristellutkin.
+Rintapuolella, lonkan juuressa on kaunis, valkopisteinen musta täplä,
+ja muutama rivi pieniä helmiä lisää koristusta.
+
+Eturuumista pitemmän ja litteänkäämimäisen reiden alareunassa
+on kaksi riviä teräviä piikkejä. Sisärivin piikit, luvultansa
+noin kaksitoista, ovat vuorotellen mustia ja pitkiä, vihreitä ja
+lyhyitä. Tämä eripituisuus tekee aseet vaikuttavimmiksi. Ulkorivi on
+yksinkertaisempi, siinä on vain neljä hammasta. Näiden rivien takana
+on vielä kolme okaa, jotka ovat kaikista pisimmät. Reisi on, lyhyesti
+sanoen, kuin saha, jonka hampaat ovat kahdessa kourun eroittamassa
+rivissä, ja tuohon välikouruun kääntyy sääri kuten taskuveitsen terä
+päähänsä.
+
+Sääressä on niinikään kaksiteräinen saha, jonka hampaat ovat pienempiä,
+lukuisampia ja tiheämmässä kuin reiden sahassa. Sääri on hyvin
+liikkuva, ja sen päässä on iso, sirpinmuotoinen koukku, niin
+teräväkärkinen kuin neula. Useasti on sattunut, että kun vain toinen
+käteni on ollut vapaa ja olen sillä ottanut kiinni sirkan, on se
+näpistänyt niin kovasti, että minun on täytynyt pyytää toisia
+irroittamaan itsepäinen elukka sormestani.
+
+Levätessään pitää sirkka näitä näköään viattomia aseita
+kokoonkäännettyinä ja rintaa vasten painettuina. Silloin se onkin kuin
+rukoileva hyönteinen ja se asento on sille nimenkin antanut. Mutta kun
+saalis tulee lähelle, on rukous lopussa. Sirkka ojentaa äkkiä
+eturaajansa kolme pitkää osaa, joten päässä oleva koukku ulottuu kauas.
+Koukulla se lävistää otuksen ja vetää sen molempien sahojen väliin.
+Pihdit puristuvat kuten kyynärvarsi olkavartta vasten, ja neljän
+hammasrivin väliin joutunut hepokatti, heinäsirkka, vieläpä
+vahvemmatkin hyönteiset ovat ehdottomasti hukassa. Ei epätoivoinen
+rimpuileminen eikä potkiminen voi niitä enää päästää irti näistä
+hirmuaseista.
+
+Luonnossa on tarkka havaintojen teko rukoilijasirkan elintavoista
+mahdoton, mutta sen vankina pitäminen ei ole vaikea. Se on hyvin
+tyytyväinen elämäänsä häkissä, jos se vain saa tarpeeksi ravintoa.
+Jos sille antaa vaihtelevaa ruokaa ja joka päivä uutta, niin
+pensaikosta muuttaminen ei ollenkaan sitä vahingoita.
+
+Häkkeinä minulla on tusina metalliverkkokupuja, joista jokainen on
+hiekkalaatikossa. Kuiva ajuruohokimppu ja kiviliuska ovat ainoana
+kalustona. Kaikki nämä majat ovat laboratorioni suurella pöydällä,
+johon aurinko paistaa suurimman osan päivää. Toiset vangit ovat
+yksitellen, toisia useampia kussakin häkissä.
+
+Elokuun loppupuolella alkaa nähdä hyönteisiä kuloutuneessa heinikossa
+ja pensastoissa teiden varsilla. Naaraat, joiden takaruumis on jo
+paksuna, tulevat päivä päivältä yleisemmiksi. Niiden hoikat
+koirastoverit ovat sen sijaan jokseenkin harvinaisia, ja minulla on
+usein täysi työ hankkiessani naaraille pareja, sillä näillä kääpiöillä
+on suuri ja surullinen menekki häkeissä. Jättäkäämme kuitenkin nämä
+kuvaukset tuonnemmaksi ja puhukaamme naaraasta.
+
+Rukoilijasirkkanaaraat ovat oikeita suursyömärejä, siksi niiden
+elättäminen kuukausimääriä ei ole suinkaan helppoa. Melkein joka
+päivä on muonavarasto uudistettava, sillä suurin osa on jonkun
+maistiaispalan jälkeen halveksien heitetty syrjään. Luulen, että
+sirkka on tarkempi synnyinpensaikossaan ja syö siellä, jollei riistaa
+ole runsaasti, kaikki kiinnisaamansa. Mutta minun häkissäni se on
+tuhlaavampi, usein se pudottaa ja hylkää muutaman suupalan syötyään
+hyvän otuksen. Siihen näyttää olevan syynä ikävä vankeudessa.
+
+Jaksaakseni täyttää nämä herkuttelun vaatimukset on
+minun turvauduttava apulaisiin. Pari, kolme naapurieni pikku
+tyhjäntoimittajaa keräilee joka aamu ja ilta, voileipä tai
+meloniviipale palkkionaan, heinäsirkkoja ja hepokatteja nurmikoilta,
+ja minä puolestani teen joka viikko haaveineni retken voidakseni
+tarjota ruokavierailleni erikoista riistaa.
+
+Näiden valiopalojen tarkoituksena on osoittaa, miten pitkälle
+rukoilijasirkan rohkeus ja voima riittää. Valikoimaan kuuluu syöjäänsä
+suurempi tuhkanharmaa matkasirkka (Pachytylus cinerascens Fab.);
+valko-otsainen hepokatti (Decticus albifrons Fab.), jonka leuat ovat
+niin vahvat, että saa varoa sormiaan; omituinen nokkasirkka (Tryxalis)
+piippolakki päässä ja viinihepokatti (Ephippigera), viulunkitkuttaja,
+joka kantaa sapeliaan pönkkämahansa alla. Tähän riistalajitelmaan
+lisättäköön vielä kaksi hirmua: silkkiristihämähäkki, jonka takaruumis
+on kiekonlitteä, ja tavallinen pullearuumiinen ristihämähäkki.
+
+Tuskin on epäilemistäkään, että rukoilijasirkka vapaudessaanko uskaltaa
+tarttua näihin vastustajiin, koska olen sen häkissä nähnyt rohkeasti
+hyökkäävän kiinni kaikkeen, mitä sille annan. Näiden vaaralliseen
+metsästykseen ei sirkka ryhdy yhtäkkiä, vaan sen täytyy vähitellen
+totuttautua. Näyttää kuitenkin siltä, että sirkka verrattain harvoin
+käy käsiksi tämmöisiin otuksiin, usein erehdyksessä, jota se kai saa
+jälestäpäin katua.
+
+Tavallisemmin joutuvat pyyntijalkojen pihteihin sirkat, perhot,
+sudenkorennot, suuret kärpäset, kimalaiset ja pienemmät hyönteiset,
+mutta häkissäni se ei koskaan pakene vaarallisempiakaan otuksia.
+Ennemmin tai myöhemmin joutuvat hämähäkki, matka- ja nokkasirkka sekä
+hepokattikin tuon hurjan metsästäjättären sahojen väliin, niiden
+piikkien ja koukkujen puhkomina. Tämmöinen kaksintaistelu on kertomisen
+arvoinen.
+
+Nähdessään ison matkasirkan huolettomana lähenevän pitkin häkin
+verkkoa rukoilijasirkka vetäikse kouristuksen tapaan kokoon pelkoa
+herättävään asentoon. Sähköisku ei voisi tapahtua nopeammin kuin
+tämä asennon vaihdos. Ilmekin on sillä niin uhkaava, että vasta-alkava
+havainnontekijä tästä kaikesta säikähtyneenä tempaa äkkiä kätensä
+pois. Sirkan peitinsiivet aukenevat ja kääntyvät viistoon sivulle,
+lenninsiivet leviävät ja pingoittuvat selkäpuolelle kuin kaksi
+laajaa purjetta. Takaruumiin pää kiertyy kokoon, ojentuu taas ja
+painuu velttona alas. Nämä liikkeet ovat niin äkillisiä, että syntyy
+jonkinlainen suhahdus: puf, puf, joka muistuttaa koiraskalkkunan
+pyrstösulkien ääntä kiima-aikana tai säikähtyneen tarhakäärmeen
+suhinaa.
+
+Seisten ylpeänä neljällä takimaisella jalallaan sirkka nostaa pitkän
+takaruumiinsa melkein pystysuoraksi. Raatelujalat ovat tähän saakka
+olleet kokoon taivutettuina ja rintaa vasten painettuina, nyt ne
+aukenevat pitkäksi pituuttaan, ojentautuvat eteen ristiin, joten
+rinnan alla piilossa olevat sotakoristeet, helmirivit ja valkopisteinen
+musta täplä paljastuvat Näitä kalleuksiaan ei sirkka näytä ennenkuin
+silloin, kun se tekeytyy taistelua varten pelättävän ja hirmuisen
+näköiseksi.
+
+Tässä kummallisessa asennossaan liikkumattomana vahtii Mantis nyt
+heinäsirkkaa katse siihen suunnattuna, pää hiukan kallistuen aina
+sen mukaan miten saalis muuttaa paikkaansa. Tämän ilmeen tarkoitus on
+selvä: rukoilijasirkka tahtoo peloitella, hervaista kauhulla vahvan
+otuksen, joka lamauttamatta olisi liian vaarallinen.
+
+Onnistuuko se siinä? Ei kukaan tiedä, mitä ajatuksia liikkuu
+hepokatin kiiltävässä päänupussa tai matkasirkan pitkulaisen naaman
+takana. Meidän silmämme ei voi huomata mitään mielenliikutusta niiden
+muuttumattoman naamion alla. Kuitenkin aavistanee uhattu hyönteinen
+vaaran. Se näkee edessään kuvatuksen nousevan pystyyn, koukut
+ilmassa, taisteluun valmiina; se tuntee olevansa kuoleman kanssa
+silmätyksin, mutta ei pakene, sillä sillä on vielä aikaa tarpeeksi.
+Tuo, joka voisi helposti loikata kauas, paeta pihtejä, tuo
+vahvareisinen hyppyri jää hölmönä paikoilleen, vieläpä hitaasti
+lähestyykin.
+
+Sanotaan, että pikku linnut herpoutuvat nähdessään käärmeen avoimen
+kidan, kivettyvät matelijan katseesta ja antautuvat kiinni lentoon
+kykenemättöminä. Samoin käy hyvin usein heinäsirkallekin jouduttuaan
+lumoojan eteen. Molemmat koukkuharat tarttuvat siihen, kynnet sen
+lävistävät, kaksiteräiset sahat sulkeutuvat ja piikit tunkeutuvat sen
+ruumiiseen. Turhaan onneton vastustaa, sen leuat haukkovat tyhjää, sen
+koivet epätoivoisesti pieksävät ilmaa. Sen täytyy antautua. Mantis
+laskee siipensä, sotalippunsa kokoon, ottaa tavallisen asentonsa, ja
+ateria alkaa.
+
+Kun rukoilija hyökkää nokkasirkan kimppuun, joka ei ole niin
+vaarallinen vastustaja kuin matkasirkka tai hepokatti, ei sen
+kummitusasento ole niin kauan kestävä. Usein riittää jo koukkuharojen
+heitto yksinkin. Se riittää myös hämähäkkimetsästyksellä. Sirkka
+ottaa hämähäkin poikittain pihteihinsä eikä pelkää sen myrkyllisiä
+leukoja. Pyydystäessään pieniä heinäsirkkoja, jotka ovat rukoilijan
+jokapäiväistä ruokaa niin häkissä kuin vapaudessakin, se harvoin
+käyttää peloituskeinoja, tavallisesti se sieppaa saaliinsa muitta
+mutkitta, heti kun se on tullut ylettyville.
+
+Jos kiinniotettava eläin voi vakavasti vastustaa, asettuu
+rukoilijasirkka asentoon, joka pelästyttää ja lumoaa sen, niin että
+sirkka saa sen varmasti siepatuksi ja koukuillaan keihästetyksi.
+
+Rukoilijasirkan kummallisessa asennossa on siivillä hyvin suuri
+merkitys. Ne ovat leveät, ulkoreuna vihreä, mutta muutoin värittömät ja
+läpinäkyvät. Niiden monet suonet kulkevat viuhkamaisesti säteillen
+pitkittäin siiven tyvestä kärkeen. Toiset, hienommat suonet ovat
+poikittaisia. Ne leikkaavat edellisiä kohtisuorasti ja muodostavat
+niiden kanssa verkkomaisia silmukkoja. Uhka-asennossa ovat siivet
+levällään, pystyyn nostettuina, vieri-vieretysten melkein
+toisissaan kiinni kuten päiväperhosten siivet perhosten levätessä.
+Siipien väliin kohoaa äkkiä takaruumiin kiertynyt pää. Takaruumiin
+hankautumisesta siipisuoniin syntyy se ääni, jota vertasin pelästyneen
+tarhakäärmeen suhahdukseen. Saman äänen saa aikaan, jos vetää
+nopeasti sormensa kynttä levitetyn siiven pintaa pitkin.
+
+Rukoilijasirkan pienet, hoikat koiraat tarvitsevat välttämättä
+siipiä, sillä niiden täytyy paritellakseen kulkea pensaasta toimeen.
+Niiden siivet ovatkin hyvin kehittyneet ja voivat lennättää eläimen
+tarpeellisen kauas, s.o. neljä tai viisi askelta. Nuo hennot
+poikaparat ovat hyvin kohtuullisia ja tyytyvät muutamaan laihaan
+heinäsirkkaan. Ne eivät käytä naaraan kummitustapoja, jotka niille
+vaatimattomille metsästäjille ovat tarpeettomia. Sitä vastoin ei aluksi
+käsitä, miksi munien kypsyessä suunnattomasti turpoavalla naaraalla on
+siivet. Se kiipeilee ja juoksee, mutta ei koskaan lennä, sillä siihen
+sen pyylevyys tekee sen liian raskaaksi. Miksi sillä sitten on siivet
+ja vielä niin tavattoman isot?
+
+Erään toisen lähisukulaisen, _värittömän rukoilijasirkan_ (Ameles
+decolor Charp.) koiraalla on siivet, mutta paksuruumiisella naaraalla
+vain siiven tyngät. Ovatko Mantis religiosan siivet tarpeettomat tai
+tarkoituksettomat? Eipä suinkaan. Mantis pyydystää suuria otuksia,
+jotka voisivat olla sille vaarallisia, ellei se niitä säikäyttäen
+lamauttaisi, ja siinä juuri on äkkiä levitetyillä siivillä tärkeä osa.
+Pieni Ameles ei tarvitse tarttua tämmöiseen sotaviekkauteen, sillä se
+metsästää vain heikkoja otuksia, hyttysiä ja pieniä sirkkoja.
+
+Hämmästyksekseni näin rukoilijasirkan kerran, muutamien
+paastoamispäivien jälkeen nälkäisenä kuin suden, syövän itsensä
+kokoisen tai isomman matkasirkan aivan siipiä myöten. Tämän
+jättiläisotuksen järsimiseen kului kaksi tuntia. Semmoinen ylensyöminen
+on kuitenkin harvinaista. Vain kaksi kertaa olen nähnyt niin
+tapahtuvan aina kummastellen, miten tuo ahmatti sai suoliinsa sopimaan
+semmoisen ravintomäärän ja miten se kumosi selviön, että sisältö on
+pienempi kuin astia.
+
+Rukoilijasirkan tavalliseen ruokalistaan häkissä kuuluu erimuotoiset
+ja -lajiset ketosirkat, joista se ei jätä jälelle muuta kuin kuivat
+siivet. Jalat, kitininen iholuusto, kaikki ovat kadonneet. Se vie
+takapaistin, saaliin paksut hyppyjalat suuhunsa, maistelee ja pureksii
+niitä nähtävän tyytyväisenä. Siitä lie sirkan pullea reisi yhtä
+hyvä makupala kuin meistä kappale lammasta.
+
+Mantis aloittaa syömisensä saaliin niskasta. Toisella
+raatelujalallaan se pitää keihästettyä otusta keskipaikoilta kiinni
+ja toisella painaa sen päätä, että kaula päältäpäin paljastuu. Tähän
+kitinittömään paikkaan se iskee kuononsa ja pureutuu kiinni. Niskaan
+tulee leveä haava. Kun aivohermosolmut vahingoittuvat, herpoutuvat
+heinäsirkan potkimiset, ja saalis on pian vain eloton raato, josta peto
+saa valita makupalat mielensä mukaan.
+
+
+
+
+Rukoilijasirkan lemmenvehkeet.
+
+
+Mitä me edellisessä luvussa saimme tietää rukoilijasirkan (Mantis
+religiosa L.) elämäntavoista, ei juuri ole sopusoinnussa sen nimen
+kanssa. Rukoilijan otaksuisi olevan hiljaisen, hurskaan ja jumalisen
+hyönteisen, mutta se onkin kannibali, julma kummittelija, joka
+pelästytettyään saaliinsa lamaan, pureksii sen aivot. Mutta tämä ei
+vielä ole kaikista kauheinta. Oman sukunsa kanssa tekemisissä ollen
+on sillä tapoja, jotka ovat vielä julmempia kuin tässä suhteessa
+pahamaineisten hämähäkkien.
+
+Vähentääkseni pöydälläni olevien häkkien lukua, saadakseni sijaa
+riittämään koko eläintarhalleni panen yhteen ja samaan häkkiin useampia
+rukoilijasirkkanaaraita, joskus kymmenkunnan. Tilan vuoksi sopii
+yhdessä asuminen kyllä. Häkki on tarpeeksi avara vangeille, jotka
+raskaan takaruumiinsa takia liikkuvat verrattain vähän. Häkin verkkoon
+tarttuneina ne sulattavat ruokaansa liikkumattomina tai odottavat
+saaliin lähestymistä. Niin ne tekevät vapaudessaankin pensaikossa.
+
+Yhdessäelämisellä on kuitenkin vaaransa. Tiedän, että jos heinät
+loppuvat heinähäkistä, niin rauhalliset aasitkin käyvät potkusille.
+Vähemmän säyseät ruokavieraani voisivat nälkäisinä hyvin pian kiukustua
+ja alkaa tapella keskenään. Siksipä pidänkin häkeissä runsaasti muonaa
+ja tuon joka päivä uusia heinäsirkkoja. Jos kansan kapina syttyy, niin
+ei ainakaan nälänhätä ole siihen syynä.
+
+Aluksi eivät asiat mene ollenkaan hullusti. Kansa elää rauhassa,
+jokainen rukoilijasirkka sieppaa ja jyrsii, mitä liikkuu sen
+lähettyvillä, eikä rakenna riitaa naapuriensa kanssa. Mutta
+sovinnollisuuden aika on lyhyt. Naaraan ruumis paksunee, munasarjoissa
+kypsyy munajonot, ja munimisaika lähestyy. Mustasukkaisuuden
+puuskia puhkeaa, vaikkei ole saapuvilla yhtään ainoaa koirasta, joka
+voisi naaraita kiihoittaa. Munarauhasen toiminta myllertää koko
+väestön ja kiihoittaa syömään toisiansa. Syntyy hälinä, kahakka ja
+kannibalijuhlat. Taas otetaan uhka-asentoja, suhistetaan siipiä ja
+ojennetaan koukkuharat ilmaan. Nämä vihaiset mielenosoitukset eivät ole
+uhkaavampia heinäsirkkaa ja hepokattia vastaan.
+
+Ilman huomaamaani syytä asettuu kaksi naapurusta äkkiä sota-asentoon.
+Ne kääntelevät päätään oikealle ja vasemmalle yllyttääkseen toisiaan
+taisteluun, ne heittävät toisiinsa halveksivia silmäyksiä.
+Takaruumiin hankauksesta siipiä vasten syntynyt puf, puf on merkkinä
+hyökkäykseen. Jos kaksintaistelu päättyy ensimäiseen naarmuun eikä
+jätä vakavampia seurauksia, niin avautuvat pyyntijalkojen pihdit kuten
+kirjan lehdet ja laskeutuvat eturuumiin sivuille. Se on mahtava asento,
+mutta ei niin julma kuin kamppailtaessa elämästä ja kuolemasta.
+
+Sitten työntyy toinen koukkuhara nopeasti eteen keihästääkseen
+vastustajan sekä vetäytyy yhtä nopeasti takaisin kätköönsä. Vastustaja
+tekee vastaiskun. Kaksi kissaa lyödessään käpälillään toisiaan korvalle
+tekee samanlaisia miekkailuharjoituksia. Jos toisen pehmeälle
+vatsalle kihoaa pisara verta, joskus haavan syntymättäkin, tunnustaa
+se tulleensa voitetuksi ja vetäytyy pois. Toinen laskee kokoon
+sotalippunsa, siipensä, ja alkaa näennäisesti tyynenä tuumia
+heinäsirkkametsästystä, vaikka on kuitenkin aina taisteluun valmiina.
+
+Useimmiten on tappelun loppu surullisempi. Silloin otetaan armotta
+kaksintaisteluasennot. Raatelujalat aukenevat ja ojentuvat ilmaan.
+Onneton silloin voitettu. Toinen puristaa sen pihteihinsä ja ryhtyy
+heti ruokailemaan alkaen tietysti niskasta. Inhoittava syöminen
+tapahtuu yhtä suurella mielihyvällä kuin heinäsirkan nakertelu.
+Aterioitsija nauttii sisartaan kuten luvallista riistaa konsanaankin,
+eikä kukaan lähimäisistä pane vastalausetta, sillä ne toivovat
+saavansa tehdä samoin ensimäisen hyvän tilaisuuden sattuessa.
+
+Huh, noita hirveitä elukoita! Sanotaan, etteivät sudetkaan syö
+toisiaan, mutta rukoilijasirkat eivät ole niin turhantarkkoja. Ne
+laittavat herkut naapureistaan, vaikka häkissä on yllin kyllin niiden
+mieliriistaa, heinäsirkkoja.
+
+Kantavat naaraat voivat harhautua haluissaan vieläkin
+vastenmielisempiin tekoihin. Seuratkaammepa parittelua.
+Ehkäistäkseni eripuraisuutta liian monilukuisessa seurueessa suljen
+kunkin parin omaan häkkiinsä, niin ettei niiden häitä voi syrjäiset
+häiritä. Muonitustakaan ei saa unohtaa, jottei nälkää voisi syyttää
+seuraavista tapahtumista.
+
+On elokuun loppu käsissä. Koiras, laiha rakastaja, pitää hetkeä
+otollisena. Se iskee silmää hyvinvoivalle kumppanilleen, se kääntää
+päänsä sen puoleen, taivuttaa kaulaansa ja nostaa eturuumiinsa pystyyn.
+Sen pienessä, kaidassa naamassa on melkein intohimoinen ilme.
+Tässä asennossa, liikkumatta; se katselee kauan toivottuaan. Tämä
+pysyy paikoillaan välinpitämättömänä. Nyt on rakastaja saanut
+myöntymisen merkin, merkin, jonka salaisuutta minä en tunne. Se
+lähestyy. Äkkiä se levittää värisevät siipensä. Semmoinen on
+rukoilijasirkan rakkaudentunnustus. Heiveröinen koiras hyppää nyt
+naaraan selkään ja tarttuu siihen kiinni niin lujasti kuin voi. Nämä
+alkuvalmistukset ovat hyvin pitkälliset ja itse parittelukin kestää
+viisi, kuusi tuntia.
+
+Parittelevat pysyvät koko ajan liikkumatta, muuten ei menoissa
+ole mitään erikoisen huomattavaa. Lopulta puolisot eroavat, mutta
+yhtyvät pian uudestaan ja vielä läheisemmin. Jos kaunotar rakastaa
+koiraspoloista siksi, että koiras elävöittää sen munasarjoja, niin se
+rakastaa myös siksi, että se saa siitä herkullisen aterian. Jo samana
+päivänä tai viimeistään seuraavana hyökkää naaras toveriinsa kiinni,
+ensiksi tietysti totuttuun tapaansa sen niskaan, ja syö sen sitten
+järjestelmällisesti pikku paloissa, ettei jää jälelle muuta
+kuin siivet. Tämä ei ole enää haareminaisen mustasukkaisuutta, vaan
+turmeltuneen lihan himoa.
+
+Olin utelias tietämään, miten jo hedelmöitetty naaras ottaisi vastaan
+toisen koiraan. Tutkimusteni tuloksena on häpeällinen juttu. Useimmissa
+tapauksissa ei naaras ollut kyllästynyt syleilyihin eikä aviollisiin
+menoihin. Jonkun lepohetken kuluttua lyhyemmän tai pitemmän,
+ja olivatpa munat jo munitut tai munimatta suostuu se toiseen
+koiraaseen ja syö sen lopuksi kuten ensimäisenkin. Kolmas koiras,
+täytettyään tehtävänsä, katoaa samaa tietä, neljännellä on sama
+kohtalo. Kahden viikon ajalla näin saman naaraan käyttävän seitsemän
+koirasta. Kaikille se antautui, mutta kaikkien oli maksettava
+häänautintonsa hengellään.
+
+Tämmöiset orgiat ovat tavallisia, mutta on poikkeuksiakin. Etenkin
+kuumina ja sähköisinä päivinä ne ovat yleisenä sääntönä. Semmoisina
+aikoina on rukoilijasirkkanaaraillakin "hermonsa". Suurijoukkoisissa
+häkeissä syövät naaraat silloin toisiaan enemmän kuin tavallisesti,
+ja yhden parin häkeissä pidetään koirasta useammin kuin muulloin
+tavallisen riistan veroisena.
+
+Näiden aviollisten julmuuksien selitykseksi tahtoisin sanoa, ettei
+sirkka vapaudessaan siten menettele. Siellä on koiraalla tehtyään
+velvollisuutensa aikaa pötkiä tiehensä, paeta tuota hirveää ämmää,
+mutta minun häkissäni se voi siirtää loppukohtalonsa korkeintain
+seuraavaan päivään.
+
+Kun en ole sattunut milloinkaan näkemään vapaudessaan elävien
+rukoilijasirkkojen rakasteluja, enkä tiedä, mitä pensaikossa todella
+tapahtuu, siksi voin vain vedota vankeina elävien sirkkojen tapoihin.
+Häkissä on niillä kyllä tarpeeksi aurinkoa, runsaasti ruokaa ja
+hyvästi tilaa, eikä niitä näytä koti-ikäväkään vaivaavan, joten ne kai
+säännöllisissä olosuhteissa tekisivät samoin kuin vankeudessakin.
+
+No niin. Aioin sirkkoja puolustaa, mutta puolustukseni jää siihen,
+että vapaudessa on koiraalla aikaa paeta.
+
+Kerran minua hämmästytti eräs kamala pariskunta. Tapaus on seuraava.
+Koiras on täyttämässä elämänsä tehtäviä ja pitää lujasti kiinni
+naaraasta, mutta sillä onnettomalla ei ole päätä, ei kaulaa, tuskin
+eturuumistakaan. Naaras sitävastoin, pää olan yli kääntyneenä,
+jatkaa hyvin levollisena suloisen rakastettunsa tähteitten nakertelua.
+Siitä huolimatta on tuo maskulininen tynkä, tiukasti kiinni
+takertuneena, täydessä toimessa!
+
+Rakkaus on kuolemaa voimakkaampi, sanotaan. Aivan kirjaimellisesti
+käsitettynä ei tämä mietelmä tulle koskaan tämän loistavammin
+todistetuksi. Päätön, puoleksi syöty raato koettaa antaa elämää
+uusille sukupolville. Se ei päästä naarasta, ennenkuin naaras on
+repinyt sen takaruumiin, jossa sukupuolielimet ovat.
+
+Voi jossakin määrin käsittää, että naaras, joka ei ole liian
+turhantarkka tunneasioissa, syö rakastettunsa häiden jälkeen,
+jolloin rakkaasta ei ole enää muuta hyötyä, mutta että se järsii sitä
+yhdynnän aikana, se voittaa kaiken, mitä julminkaan mielikuvitus voi
+haaveilla. Minä olen nähnyt siten tapahtuvan, nähnyt sen omin silmin,
+enkä ole vielä toipunut hämmästyksestäni. Voisiko koiras puolustautua
+tai paeta naarasta juuri parittelemisen kestäessä? Eihän toki.
+
+Rukoilijasirkan rakkaus on siis varsin surullista, ehkäpä vielä
+surullisempaa kuin hämähäkin. Tunnustan kyllä, että vankilan ahtaus
+edistää koirasten murhaamista, mutta syy tähän teurastukseen on
+toinen.
+
+Ehkäpä se on muisto geologisilta ajoilta, kivihiilikaudelta, jolloin
+hyönteinen kehittyi niin luonnottoman kiimaiseksi. Suorasiipiset,
+joihin rukoilijasirkkakin kuuluu, ovat hyönteismaailman esikoisia.
+Kömpelöinä ne harhailivat puusaniaismetsissä, ja vaillinainen oli
+niiden muodonvaihdos kuten vielä nytkin. Silloin oli niiden valta-aika,
+silloin, kun ei vielä ollut hyönteisiä, joiden muodonvaihdos olisi
+ollut täydellinen, ei ollut perhosia, ei kovakuoriaisia, ei kärpäsiä
+eikä kimalaisia. Tavat eivät olleet lempeät siihen aikaan, jolloin raju
+intohimo pakoitti hävittämään, että luotaisiin uutta. Rukoilijasirkat,
+muinoisten hyönteiskummitusten vähäiset jälkeläiset, jatkavat kai
+senaikaisia rakastelumenoja.
+
+Muidenkin rukoilijasirkkojen heimoon kuuluvien lajien naaraat syövät
+koiraitaan. Pieni _väritön rukoilijasirkkakin_ (Ameles decolor
+Charp), joka on vankeudessa niin kiltti ja rauhallinen eikä koskaan
+rakenna riitaa naapuriensa kanssa, vaikka niitä on runsaasti häkissä,
+sekin sieppaa koiraansa kiinni ja syö sen yhtä julmasti kuin Mantis
+religiosa. Koettelen retkilläni hankkia naaraille välttämättömän
+tarpeellisia seuralaisia, mutta tuskin olen ehtinyt pistää laihan,
+siivekkään koiraan häkkiin, kun joku naaras sen sieppaa ja syö, naaras,
+joka ei enää tarvitse sen apua. Kun munarauhaset ovat tyydytetyt,
+kammovat molempien lajien naaraat koiraita tai pikemminkin ne pitävät
+niitä vain erinomaisina riistapaloina.
+
+
+
+
+Kaskaan laulu.
+
+Cicada plebeja Scop.
+
+
+Kotiseudullani Sérignanissa on viisi lajia laulukaskaita, joista
+yleisimmät ovat tavallinen laulukaskas (Cicada plebeja Scop.) ja
+saarnilaulukaskas (Cicada plebeja fraxini). Suurin on tavallinen
+laulukaskas, jonka soittokoneesta teen ensiksi selkoa.
+
+Koiraan keskiruumiin alapuolella, juuri viimeisen jalkaparin takana on
+kaksi puolipyöreää levyä, joista oikealla oleva peittää hiukan vasenta.
+Ne ovat luukut, katteet, sanalla sanoen, soittokoneen kannet.
+Jos niitä kohottaa, näkee niiden alla kaksi laajaa lokeroa, toisen
+oikealla, toisen vasemmalla. Provencelaiset sanovat niitä kappeleiksi
+(_li capello_) ja molempia yhteisesti kirkoksi (_la glèiso_).
+Etuosassa sulkee ne hieno, pehmeä ja kermankeltainen kalvo, takaosassa
+kuiva kelmu, joka välkkyy kuin saippuakupla sateenkaarenvärisenä.
+Sitä provencelaiset kutsuvat peiliksi (_mirau_).
+
+Kirkkoa, peiliä ja kansia pitää kansa äänielimenä. Laulajasta, jolta
+loppuu ilma keuhkoista, sanotaan, että hänellä on "särkynyt peili" (_a
+li mirau creba_). Äänioppi väittää tämän kansan luulon vääräksi. Voi
+rikkoa peilin, nostaa kannen syrjään leikkaamalla sen saksilla, repiä
+etukalvon, mutta nämä silpomiset eivät saa kaskaan laulua taukoamaan,
+ne vain muuttavat sitä, heikentävät hiukan. Kappelit ovat kumun
+vahvistajia. Ne eivät synnytä ääntä, vaan tekevät sen voimakkaammaksi,
+ne muuttavat sen sitä mukaa kuin ikkunan luukut ovat auki tai kiinni.
+
+Oikeaa ääntä synnyttävää elintä on vasta-alkajan vaikea löytää.
+Molempien kappelien ulkosivulla, vatsan ja selän yhtymäpaikassa
+on vahvaseinäinen ilmareikä, joka peittyy kansien alle. Sitä
+kutsumme ikkunaksi. Tästä reiästä vie käytävä kaikukammioon, joka
+on syvemmällä kuin kappeli. Juuri siinä paikassa, missä takasiivet
+liittyvät keskiruumiiseen on matala, musta kohopaikka, joka eroittautuu
+väriltään muun ruumiin hopeanvalkoisesta untuvasta. Se on kaikukammion
+ulkoseinä.
+
+Jos sen halkaisee, niin paljastuu soittolaite, symbali. Se on pieni,
+kuiva, valkoinen kalvo, pitkänpyöreä ja ulospäin kupera, sen päästä
+toiseen, pitemmän halkaisijan suuntaan kulkee kimpussa kolme, neljä
+suonta, jotka tekevät kalvon kimmoiseksi ja ympäröiden kehyksenä
+vahvistavat sitä. Kun kalvo painuu ja joustavien suonien vaikutuksesta
+kimmoaa takaisin, niin tämä edestakainen väräjöiminen synnyttää
+sirisevän äänen.
+
+Mutta mikä painaa tuota kuperaa kalvoa sisäänpäin? Kirkossa on kaksi
+paksua, vaaleankeltaista lihaskimppua, jotka yhtyvät V:n muotoiseksi
+ja joiden yhdistymiskohta on kiinni hyönteisen ruumiin keskipalkoilla.
+Molemmat kimput aivan kuin katkeavat V:n sorkkien päässä ja siitä
+lähtee lyhyt, ohut jänne, joka kiinnittyy symbaliin. Semmoinen on
+soittokoneen yksinkertainen rakenne. Molemmat lihakset supistuvat ja
+herpoutuvat, lyhenevät ja pitenevät, vetävät kalvon sisäänpäin ja
+antavat perää, jolloin suonet sen kimmauttavat takaisin alkuperäiseen
+asentoonsa. Niin joutuu kalvo väräjämään.
+
+Äänilokerojen, kirkon, kannet ovat liikkumattomia, mutta kaskaan
+takaruumis, painuen ja kohoten, sulkee ja avaa kirkon. Kun takaruumis
+painuu, heikkenee ääni ja kun se kohoo, soi laulu täyteläisenä.
+
+Kuumalla, tyynellä säällä keskipäivän aikana on kaskaan laulu
+jaksottaista. Mutta viileinä iltahetkinä laulaa kaskas miltei yhtä
+mittaa, vain hiukan heikentäen ja vahvistaen ääntään. Kuuden tai
+seitsemän aikaan aamulla kuuluu ensimäiset sävelet, ja soitantoa
+jatkuu koko päivä aina auringon laskuun, noin kello kahdeksaan. Jos
+taivas on pilvessä ja tuuli kylmä, ei kaskas laula, vaan vaieten
+odottaa kaunista ilmaa.
+
+Toinen alussa mainittu laji, saarnilaulukaskas on puolta pienempi kuin
+tavallinen kaskas. Sillä on täällä nimenä "Cacan", jonka se on saanut
+äänestään. Se on heikompi ja varovampi kuin tavallinen kaskas. Laulu
+on äänekästä, raakaa can-can-can'ia, yhtäjaksoista, paussitonta.
+Se on yksitoikkoista, vihlovaa ja hyvin vastenmielistä, etenkin
+kun orkesteriin kuuluu muutamia satoja soittoniekkoja, kuten minun
+platanieni lehvistöissä on mätäkuulla. Tämä tuskastuttava konsertti
+ei toki ala niin aikaisin eikä kestä niin myöhään kuin tavallisen
+kaskaan laulaminen.
+
+Saarnilaulukaskaan äänensynnyttämiselimet ovat pääasiassa samanlaiset
+kuin tavallisen laulukaskaankin. Suurin ero on siinä, että sen
+takaruumiin vatsapuolisko on melkein tyhjä kumuontelo, joka jatkuu
+vielä keskiruumiiseenkin. Hyönteisen täytyy olla intohimoinen
+laulun ystävä, kun on tyhjentänyt vatsansa ja rintansakin saadakseen
+niistä pelilaatikon. Kumuontelo on työntänyt muut elimet,
+ruuansulatuskanavan ja sukupuolielimet, hyvin ahtaalle. Laulu on
+pääasia ja muut syrjäseikkoja.
+
+Onpa onni, ettei saarnikaskas seuraa kehitysopin kannattajien neuvoja.
+Jos se sukupolvesta toiseen yhä innokkaammin askel askelelta kehittäisi
+takaruumiinsa kumuonteloa, tulisi siitä tyhjä kuin paperitötterö,
+ja Provencesta katoaisi koko cacan-asutus.
+
+Mutta miksi kaskaat laulavat, mitä varten pitävät semmoista melua?
+Siihen vastataan: koiraat siten kutsuvat naaraita, se on rakastuneen
+kaskaan kantaatti.
+
+Tahdonpa hiukan tarkastaa tätä, muutoin niin luonnollista vastausta.
+
+Noin kolmekymmentä vuotta sitten tuppautuivat laulukaskas ja sen
+pienempi toveri Cacan minun seuraani Joka kesä parin kuukauden ajan
+olivat ne alati silmissäni ja korvissani Vaikken niitä kuuntelekaan
+mielelläni, niin tarkastelen kyllä innokkaasti. Näen niitä rivittäin
+platanin sileällä kuorella päät puun latvaan päin, molempia
+sukupuolia sekaisin, jokainen parin tuuman piiassa toisestaan.
+
+Kuoreen pistetyllä imukärsällään juovat ne yhtämittaa puun nesteitä.
+Sitä mukaa kuin aurinko kääntyy ja varjo siirtyy, kiertävät ne puun
+oksaa syrjittäin kulkien ja pysytteleytyvät aina valoisalla, lämpimällä
+puolella. Laulu kaikuu keskeytymättä olipa hyönteisen imutorvi
+toiminnassa, tai olivatpa kaskaat paikkaansa muuttamassa.
+
+Onko tämä ainainen laulu intohimoista kutsumista? Epäilen. Molemmat
+sukupuolet ovat siinä vieretyksin, ja eihän huudeta kuukausimääriä
+sitä, jota voi tuupata kyynärpäällään. En näe myös milloinkaan naaraan
+kiiruhtavan soittoniekkojen luokse, vaikka orkesteri soittaisi kuinka
+äänekkäästi tahansa.
+
+Tahtoisiko ehkä koiras laulullaan miellyttää tuota tunteetonta,
+liikuttaa sen mieltä? Yhä epäilen. En näet huomaa naaraissa
+minkäänlaista tyytyväisyyden merkkiä, en mielenliikutusta, niin että ne
+edes kääntäisivät päätään kovimmankaan melun aikana.
+
+Talonpojat, naapurini, sanovat kaskaan laulavan elonleikkuun aikana:
+Sego, sego, sego! (Niitä, niitä, niitä!) muka kehoittaakseen heitä
+työhön. Olimmepa ajatusten tai tähkien niittomiehiä, kaikki olemme
+ihmisiä, joista toiset hankkivat vatsalle ruokaa, toiset henkistä
+ravintoa, sentähden minä ymmärrän heidän tulkintansa ja pidän sitä
+ystävällisen luonnollisuuden ilmauksena.
+
+Toinen epäilykseni syy on seuraava. Keneen ylimalkaan laulu
+vaikuttaa, sillä on tarkat korvat ja ne varoittavat pienenkin äänen
+kuuluessa mahdollisesta vaarasta. Laululinnuilla on erittäin tarkka
+kuulo. Jos lehti liikahtaa, jos ohikulkevat vaihtavat sanan, niin
+linnut vaikenevat ja tarkastelevat levottomina ympärilleen. Kuinka
+kaukana kaskas onkaan semmoisesta tunteesta!
+
+Sillä on tarkka näkö. Sen suuret verkkosilmät huomaavat kaiken, mitä
+sen oikealla tai vasemmalla puolella tapahtuu. Sen kolme päälaella
+olevaa pikkuilmää, pienet rubinikaukoputket, tarkastavat yläilmoja.
+Jos kaskaat näkevät ihmisen tulevan, vaikenevat ne ja pakenevat. Mutta
+jos olemme oksan takana, niin ettei se meitä näe, niin voimme puhella,
+viheltää, paukuttaa käsiämme sitä häiritsemättä. Paljoa pienempi melu
+säikyttäisi linnun, joka ei meitä näe, ja saisi sen lähtemään lentoon,
+mutta kaskas vain jatkaa sirinäänsä. Kerron erään kokeeni.
+
+Lainasin meidän kunnallisen tykistömme, s.o. pienet kanunat, joilla
+ammutaan kylämme suojeluspyhän nimipäivänä. Kanunanlaukaisijasta on
+hauskaa ladata ne kaskaiden kunniaksi ja laukaista ne minun luonani.
+Kanunoita on kaksi, ja ne molemmat ovat ladatut kuin suurta juhlaa
+varten. Ei koskaan ole ketään politista suuruutta tervehditty
+vaalimatkoillaan semmoisella ruutimäärällä. Panen ikkunat auki,
+etteivät ruudut särkyisi. Kanunat ovat oven edessä platanien alla,
+joten eivät oksilla laulavat kaskaat näe, mitä tapahtuu.
+
+Kuusi meitä on kuuntelemassa. Varromme hetkeä, jolloin laulu hiukan
+hiljenee. Jokainen koettaa tarkata, kuinka monta kaskasta on äänessä,
+ja minkälainen on niiden laulun rytmi ja vahvuus. Nyt olemme valmiit
+ja kiinnitämme huomiomme siihen, mitä tapahtuu ilmaorkesterissa. Kanuna
+syttyy, pamahtaa kuin ukkonen...
+
+Mutta ylhäällä ei hämmästytä. Laulavien luku on sama, sama on laulun
+voima ja rytmi. Kuusi kuulijaa todistaa yksimielisesti, että mahtava
+pamaus ei ole vaikuttanut mitään kaskaiden lauluun. Toisen tykin
+laukaisemisesta on sama tulos.
+
+Mitä on sanottava tästä orkesterista, joka ei hämmenny eikä keskeytä
+soittoaan edes kanunalla ammuttaessa? Sitäkö, että kaskaat ovat
+kuurot? En uskalla mennä niin kauaksi päätelmissäni, mutta jos joku
+rohkea sitä väittäisi, niin en voisi millään tavoin hänen väitettään
+kumota, ainakin minun täytyisi myöntää, että kaskaat ovat joka
+tapauksessa sangen kovakorvaisia.
+
+Kun sinisiipinen ketosirkka kitkuttaa paksuja reisiään siipisuonia
+vasten polun hietikolla ihanassa päivänpaisteessa, kun vihreä
+lehtisammakko puiden oksilla puhaltaa kurkkunahkansa pussiksi ja
+kurnuttaa yhtä kovasti kuin saarnilaulukaskas, niin tahtovatko ne
+silloin kutsua poissaolevaa naarastoveriaan? Eivät millään muotoa.
+Sirkan kitkutus on tuskin kuuluvaa, mutta lehtisammakonkin äänekäs
+huuto kaikuu turhaan: toivottu ei tule.
+
+Tarvitseeko hyönteinen näitä raikuvia purkauksia, näitä suulaita
+julistuksia tunnustaakseen rakkauttaan? Jos tutkimme asiaa, niin
+huomaamme pikemminkin, että useimmat lähestyvät toista sukupuolta
+ääneti ja hiljaa. Heinäsirkan viulu, lehtisammakon säkkipilli ja
+laulukaskaan symbali ei minun mielestäni ole muuta varten kuin
+ilmaisemaan eläinten elämäniloa, tuota yleistä riemua, jota
+kaikki olennot kukin tavallaan julistavat.
+
+Jos joku minulle vakuuttaisi, että kaskas soittelee välittämättä
+itse vähääkään äänestään, vain elämänilosta, kuten me tyytyväisinä
+ollen hieromme käsiämme yhteen, niin olisi se minusta riittävä selitys.
+Olisihan mahdollista ja luonnollistakin, että sen soitolla olisi
+toinenkin tarkoitus, tarkoitus, joka kohdistuisi kuuroon naaraaseen,
+mutta se mahdollisuus on toistaiseksi todistamaton.
+
+
+
+
+Skorpionin häät.
+
+Bulbus occitanus Am.
+
+
+Skorpioni on vaitelias piilossa-eläjä, ja kun sen kanssa
+seurusteleminen on kaikkea muuta kuin miellyttävää sen myrkyllisten
+pistojen takia, niin ei tiedetä sen historiasta, ruumiinrakennetta
+lukuunottamatta, juuri mitään. Leikkaajan veitsi on selittänyt sen
+elimistön rakenteen, mutta kenenkään tutkijan päähän ei ole pistänyt --
+mikäli tiedän -- tarkastaa lähemmin sen tapoja. Tapetut, alkoholissa
+säilytetyt ja paloitellut skorpionit tunnetaan perinpohjin, mutta
+elävät, vaistojensa ohjaamina toimivat eläimet ovat syrjäytetyt.
+Ja kuitenkaan ei mikään muu niveljalkaisista paremmin ansaitse
+yksityiskohtiin saakka tarkkaa elämäkertaa. Onhan skorpioni jo
+muinoisista ajoista liikkunut kansan mielikuvituksessa, onhan se
+otettu eläinradan merkkien joukkoon. Pelko on tehnyt jumalat,
+sanoi Lucretius. Pelon jumaloimana on skorpioni saanut kunniapaikan
+etelätaivaan tähdistössä ja meidän almanakkamme mukaan on aurinko
+lokakuussa skorpionin merkissä.
+
+Tavallinen _musta skorpioni_ (Scorpio europaeus L. = Euscorpius
+carpathicus L.) on yleinen Välimeren maissa. Se oleksii pimeissä
+paikoissa lähellä asuntoja, sateisina syyspäivinä se tunkeutuu
+huoneisiinkin, vieläpä joskus peitteen alle vuoteeseen. Mutta tämä
+epämieluisa vieras säikyttää enemmän kuin vahingoittaa. Vaikka se
+ei olekaan harvinainen kotipaikkakunnallani, niin ei se ole saanut
+aikaan minkäänlaisia vakavia seurauksia.
+
+Pelättävämpi on vähemmin tunnettu _Languedoc'in eli
+kenttäskorpioni_ (Bulhus occitanus Am.). Se ei hae asuntojamme, vaan
+pysytteleikse asumattomilla seuduilla, erittäinkin kivikkoisilla,
+auringonpaisteisilla rinteillä. Mustaan skorpioniin verraten on
+se jättiläinen, joka täyskasvuisena on kahdeksan tai yhdeksän
+senttimetriä pitkä. Väriltään se on oljenkeltainen.
+
+Sen häntä, oikeammin eläimen takaruumis, on viisinivelinen muistuttaen
+jossakin määrin helminauhaa. Kuudes, viimeinen nivelrengas on
+rakkomainen. Sen päässä on kova, terävä ja käyrä myrkkykoukku. Kun
+häntä on suoraksi ojennettu, on koukun kärki alaspäin, mutta asetta
+käyttäessä taipuu häntä selän yli eteen ja pisto tapahtuu alhaalta
+ylöspäin. Täten skorpionit aina menettelevät, mutta yleensäkin ovat
+siinä asennossa, pitävät piikkinsä selkäpuolelle käännettynä sekä
+liikkuessaan että levätessään, vain harvoin on ruumis suorana.
+
+Skorpionin jalkamainen toinen leukapari päättyy pihteihin. Ne ovat
+kuten suunosiin kuuluvat kädet ja muistuttavat paljon kravun saksia.
+Niiitä raajoja käyttää skorpioni taistellessaan ja tutkiessaan sille
+outoja esineitä. Liikkuessaan pitää eläin ne eteen ojennettuina,
+sakset avattuina valmiina tarttumaan siihen, mitä tulee vastaan. Jos
+vastaantulija on vihollinen, joka on lävistettävä myrkkytikarilla,
+niin tarttuu se siihen saksillaan, pitää sitä yhdessä paikassa
+sillä aikaa kuin häntä kääntyy selän yli eteen. Jos taas saalis on
+nakerrettava, niin sakset pitävät sitä suun edessä kuten kädet. Mutta
+skorpioni ei koskaan käytä niitä kulkiessaan, ei pysytelläkseen
+tasapainossa eikä kaivaessaan koloja.
+
+Ne työt kuuluvat varsinaisille jaloille, joita on neljä paria.
+Varsinaiset jalat ovat lyhyet, karkeakarvaiset ja päättyvät käyriin
+ja liikkuviin kynsiin, joita vastassa on lyhyt, terävä piikki kuten
+peukalo. Kokonaisuudessaan jalka on erinomainen tarttumaelin, siksipä
+skorpionit voivatkin kulkea ympäri häkkini verkkoa, riippua kauan selkä
+alaspäin ja kiivetä painostaan ja kömpelyydestään huolimatta pitkin
+pystyä seinämuuria.
+
+Jalkojen alapuolella ovat omituiset, vain skorpioneilla tavattavat
+elimet n.s. kammat, jotka ovat saaneet nimensä muodostaan. Niissä on
+nimittäin pitkässä rivissä vierekkäin levyjä, kuten kammassa piitä.
+Anatomit pitävät niitä jonkinlaisina tarttumaeliminä, jotka pitävät
+parittelevia eläimiä toisissaan kiinni.
+
+Voidakseni tehdä havaintoja skorpionien elämästä ja tavoista hankin
+niitä parisenkymmentä suureen lasiseinäiseen puuhäkkiin, jonka pohjalle
+panen kattotiiliä niille lymypaikoiksi.
+
+Huhtikuussa pääskysen palaamisaikana ja ensimäisten käkien kukkuessa
+syntyy siihen saakka rauhallisten skorpionien! kesken hämminki.
+Avotaivaan alle puutarhaan perustamastani skorpionisiirtolasta lähtee
+useita öisin retkeilemään, eivätkä enää palaa takaisin. Mutta
+vielä hullummin käy, kun kaksi sattuu saman tiilen alle, sillä
+silloin toinen syö toisen, kuten usein olen nähnyt. Onko se kahden
+samaa sukupuolta olevan taistelua keskenään, joista toinen kevään
+ihanuuden viekoittamana on lähtenyt käyskentelemään, pistäytynyt
+ajattelemattomasti naapurinsa luokse ja kohtaa siellä kuolemansa, jos
+naapuri on sitä vahvempi? Tuskin, sillä tunkeilijaa järsitään hyvin
+hitaasti, pitkin päivää ja pienissä annoksissa ikäänkuin se olisi
+tavallista riistaa.
+
+Ja vielä eräs seikka herättää huomiotani. Saaliiksi joutuneet
+ovat kaikki pienenlaisia. Niiden vaalea väri ja solakampi vartalo
+todistaa, että ne ovat koiraita, kaikki vain koiraita. Suuremmat,
+pönäkämmät ja hiukan tummemmat naaraat eivät toki saa näin surkeata
+loppua. Nähtävästi tämä siis ei ole naapurusten välistä riitaa,
+jolloin erakko yksinäisyyttään säilyttääkseen kohtelisi sopimattomasti
+jokaista vierailijaa ja söisi sen sitten suuhunsa. Se on
+pikemminkin häätapa, jonka naaras lopettaa parittelun jälkeen näin
+surullisesti.
+
+Kevät saapuu. Olen järjestänyt tilavan lasiseinäisen häkin kuntoon,
+sijoittanut sinne kaksikymmentä viisi asukasta, jokaisen oman tiilensä
+alle. Joka ilta huhtikuun puolivälistä alkaen, siinä kello seitsemän ja
+yhdeksän seuduilla, hämärän tullessa syntyy aika elämä lasipalatsissa.
+Päivällä se näytti olleen autio, mutta nyt siellä esitetään hauskoja
+näytelmiä, joita koko talonväki, melkeinpä kesken illallisensa,
+kiiruhtaa katsomaan. Häkin eteen ripustetun lyhdyn valossa voimme
+seurata tapahtumia.
+
+Se on meidän huvitteluamme päivän töiden päätyttyä, se on meidän
+teatterimme. Me kaikki, suuret ja pienet, kiiruhdamme ottamaan
+permantopaikkoja yksinkertaisessa teatterissamme, sillä näytäntö alkaa,
+kun lyhty sytytetään. Kaikki me kiiruhdamme, yksinpä Tomkin, talon
+koira. Sitä ei skorpioniasia huvita, filosofin tyyneydellä se paneutuu
+makaamaan jalkoihimme ja torkkuu, mutta vain toisella silmällään,
+toisella se vahtii ystäviään, lapsia.
+
+Koetan antaa lukijoille jonkinlaisen kuvan siitä, mitä häkissä
+tapahtuu. Lasiseinän viereen, lyhdyn valaisemaan piiriin kokoutuu
+pian suuri seurue. Kaikkialla kävelee yksityisiä eläimiä, mutta
+nyt ne tulen houkuttelemina jättävät varjopaikat ja rientävät
+ilotulitusjuhlaan. Yöperhosetkaan eivät sen mieluummin lentäneet lampun
+valoa kohti. Vastatulleet sekoittuvat tungokseen, toiset taas
+telmeeseen kyllästyneinä vetäytyvät hämärään, lepäävät siellä hetken,
+mutta palaavat taas innokkaina näyttämölle.
+
+Sepä on sarabandia (espanjalainen tanssi), mielenkiintoista ja kamalan
+hurjaa. Muutamat tulevat kaukaa, sukeltavat arvokkaasti pimeästä,
+heittäytyvät nopeasti ja sievästi kuten liukuen valossa hyörivään
+joukkoon. Niiden notkeus muistuttaa hypähtävää hiirtä. Ne hakevat
+toistensa seuraa ja pakenevat taas heti, kun ovat sormenpäillään
+toisiinsa koskeneet, aivan kuin olisivat polttaneet toisiaan. Jotkut
+kävelevät tovereineen ympäri, mutta pötkivät äkkiä matkoihinsa.
+Rauhoituttuaan piilossa ne taas tulevat takaisin.
+
+Aika ajoin on oikea sekamelska: sotkuinen kasa viliseviä jalkoja,
+haukkovia pihtejä ja ylöskääntyneitä häntiä, jotka jakelevat pistoja,
+hyväileviäkö vai uhkaavia -- en oikein tiedä. Kaikki ottavat osaa
+temmellykseen, isot ja pienet, luulisi siinä olevan taistelun
+elämästä ja kuolemasta, julkisen joukkomurhan, mutta se onkin huimaa
+leikkiä. Ne pyörivät kuin kissanpojat yhtenä keränä. Pian ryhmä hajoo,
+jokainen livistää tiehensä mikä minnekin haavoittumatta ja jäseniään
+mukauttamatta.
+
+Jo taas keräytyvät pakolaiset lyhdyn luokse. Ne kulkevat edestakaisin,
+tulevat ja menevät ja joutuvat usein silmä vasten silmää.
+Kiireellisimmät marssivat toistensa selkien yli ja nämä eivät pane
+muuta vastalausetta kuin heilauttavat häntäänsä. Nyt ei ole toran
+aika, korkeintaan vastaantulijat vain hiukan läimäyttävät toisiaan
+häntänsä koukkukepillä. Skorpionien seuraelämässä on tämä tuttavallinen
+isku, jonkinlainen kädenpuristus, jolloin myrkkypiikki ei sekoitu
+asiaan.
+
+Mutta skorpioneilla on muitakin asentoja kuin nämä toisiinsa
+takertuneet jalat ja heiluvat hännät ja ne asennot ovat hyvin kuvaavia.
+Otsa otsaa vasten, pihdit sivulla, hännät pystyssä ja rinta maahan
+painuneena molemmat painiskelijat seisovat honkaa. Sitten hankautuvat
+ilmaan kohotetut takaruumiit sivuttain vastakkain, toinen sivelee
+toistaan, samalla kuin niiden päänivelet ovat taipuneet koukkuun,
+uudestaan, yhä uudestaan ne kiertyvät yhteen ja taas eroavat. Yhtäkkiä
+ystävysten pyramidi luhistuu kokoon ja kumpikin lähtee muitta mutkitta
+käpälämäkeen.
+
+Mitä nuo ottelijat tarkoittavat tällä omituisella asennollaan?
+Onko se kahden kilpailijan käsikähmää? Ei siltä näytä, sillä
+kohtaus oli rauhallinen. Seuraavista huomioistani päättäen se
+on kihlajaiskeimailua. Rakkautta tunnustaessaan skorpioni seisoo
+päälaellaan.
+
+Jos jatkaisin kuvausta kuten olen alkanut, jos esittäisin
+yhtäjaksoisesti ne tuhannet pikkupiirteet, jotka olen useiden päivien
+kuluessa havainnut, niin kertomus tulisi kylläkin lyhyeksi, mutta
+menettäisi osan mielenkiinnostaan, sillä siitä jäisi pois monet
+ja joka ilta vaihtelevat yksityisseikat, joita on sangen vaikea
+järjestelmällisesti ryhmittää. Ei pienintäkään havaintoa saa sivuuttaa
+näin outoja ja vähän tunnettuja tapoja kerrottaessa. Vaikkakin sama
+asia tulisi kahdesti sanotuksi, on kuitenkin parempi seurata
+tapahtumien aikajärjestystä ja esittää pala palalta mitä milloinkin
+uutta huomasin. Havaintojeni epäjärjestys järjestyy, toinen pikkupiirre
+tukee ja täydentää toistaan. Siksi seuraavassa jätän puheenvuoron
+päiväkirjalleni.
+
+Huhtik. 25 p. 1904 -- Ohoo! Mitäs tämä on? Ensi kertaa semmoista
+näen, vaikka aina olen vahdissa. Kaksi skorpionia on vastakkain,
+pihdit eteen ojennettuina ja toisissaan kiinni. Se on ystävällinen
+kädenpuristus eikä taistelun alkusoitto, sillä molemmat toverukset
+kohtelevat toisiaan mitä rauhallisimmin. Ne ovat eri sukupuolta. Toinen
+on turpea ja tumma, se on naaras, toinen jokseenkin hoikka ja vaalea,
+koiras. Hännät kauniisti kiertyneinä aviopari kävelee hillityin askelin
+lasiruudun ohi. Koiras on viejänä ja marssii takaperin sysimättä ja
+kohtaamatta vastarintaa. Tottelevaisena seuraa naaras, koiraan pihdit
+kiinni sen pihdeissä, silmäkkäin johtajansa kanssa.
+
+Matkalla pysähdytään, mutta ei vaihdeta otetta. Suuntaa muutetaan
+milloin sinne milloin tänne, häkin toisesta päästä toiseen. Mikään ei
+viittaa kävelijöitten varsinaiseen päämaaliin. Ne käyskentelevät kuten
+vetelehtijät ja heittelevät toisilleen silmäyksiä. Siten kävelee
+sunnuntaisin iltamessun jälkeen kylän nuoriso maantiellä "itse kukin
+Eevoineen".
+
+Usein ne tekevät mutkia. Koiras aina määrää uuden suunnan. Päästämättä
+käsiään se tekee sirosti täyskäännöksen ja asettuu toverinsa kanssa
+kyljittäin. Silloin se hetkisen hyväilee naaraan selkää litteäksi
+painetulla hännällään, mutta naaras ei liiku, ei hievahda.
+
+Pitkän tunnin minä katselen tuota loppumatonta menemistä ja tulemista.
+Osa meidän väestämme on kanssani ihmettelemässä tätä omituista
+näytelmää, jota ei kukaan koskaan maailmassa ole nähnyt, ei ainakaan
+kukaan kykenevä havainnontekijä.
+
+Vihdoin kymmenen aikaan tulee eronhetki. Koiras on löytänyt tiilen,
+jonka katos näyttää niin houkuttelevalta. Se päästää toisen kätensä
+irti, mutta pitää toisella vielä kiinni toveriaan, raapii jaloillaan
+tiilen alusta ja lakaisee sitä hännällään. Luola avautuu. Se menee
+sinne ja vetää vähitellen väkivallatta suvaitsevaisen skorpionittaren
+perässään. Pian ovat molemmat kadonneet. Hiekkakasa sulkee asunnon.
+Aviopari on kotonaan.
+
+Niiden häiritseminen olisi moukkamaista. Sekoittuisin asiaan liian
+aikaisin ja sopimattomalla hetkellä, jos heti tahtoisin katsoa mitä
+siellä tapahtuu. Ehkä asioiden valmistelu kestää suurimman osan yötä
+ja kauan valvominen alkaa painostaa minun kahdeksankymmenvuotiasta
+päätäni. Polviniveleni jo väsyvät. Nukku-Matti tulee. Hyvää yötä!
+
+Koko yön minä uneksin skorpioneista. Ne juoksevat peitteeni alle, ne
+kävelevät kasvoillani. Seuraavana päivänä jo aamun sarastaessa olen
+kohottamassa tiiltä. Naaras on yksin, koiraasta ei jälkeäkään, ei
+yömajassa eikä lähistöllä. Ensimäinen pettymykseni, jota vielä monta
+muuta seuraa.
+
+Touk. 10 p. -- Seitsemän seuduissa illalla. Taivas pilvessä, ennustaen
+rankkasadetta. Häkissä erään tiilen alla on pariskunta liikkumatta otsa
+vasten otsaa, pihdit toisissaan kiinni. Varovasti nostan tiilen,
+että voin mukavasti seurata tiilimajan omistajien kohtausta. Yö jo
+pimenee, mutta mikään ei voi, kuten minusta näyttää, häiritä katottoman
+asumuksen rauhaa. Aimo sade pakoittaa minut peräytymään. Molemmat
+rakastavaiset ovat häkin kannen suojassa, niiden ei tarvitse välittää
+sateesta. Mitähän ne nyt tekevät katottomassa komerossaan?
+
+Tunnin kuluttua lakkaa sade ja minä palaan skorpionieni luo. Ne ovat
+muuttaneet majaa toisen läheisen tiilen alle. Yhä pitäen kiinni
+toisistaan on naaras ulkona, koiras sisällä valmistelemassa asuntoa.
+Joka kymmenen minutin kuluttua me vaihdamme vahtivuoroamme, ettei
+sopiva hetki menisi huomaamatta, sillä minusta näyttää se olevan jo
+lähellä. Huolellisuutemme on kuitenkin turhaa, sillä kahdeksan aikaan
+pilkkopiineässä lähtee siihen asuntoonsa tyytymätön pari kävelylle.
+Käsikädessä ne hakevat uutta katosta. Koiras takaperin kulkien suuntaa
+matkan, ja valitsee asuinsijan, naaras seuraa kuuliaisena. Toistuu
+samat menot, jotka näin huhtik. 25 p:nä.
+
+Lopulta löydetään tiili, joka miellyttää. Koiras ryömii sen alle
+päästämättä tällä kertaa käsiään toverinsa käsistä. Muutamalla hännän
+huiskauksella lakaistaan häähuone puhtaaksi. Skorpionitar menee
+sisään johtajansa jäljessä, joka sitä hellästi vetää.
+
+Parin tunnin kuluttua käyn niiden luona, luullen antaneeni niille jo
+kylliksi aikaa valmistelupuuhiin. Kohotan tiiltä. Ne ovat yhä samassa
+asennossa vastakkain ja käsitysten. Tänään en nähnyt enempää.
+
+Seuraavanakaan päivänä ei mitään uutta. Vastatusten, toisiaan
+katsellen, jalankaan liikkumatta, pitkittävät puolisot tiilen alla,
+käsikädessä loppumatonta kohtaustaan. Illalla auringon laskiessa
+eroavat lempiväiset vuorokauden kestäneen yhdessäolon jälkeen. Koiras
+lähtee pois, naaras jää tiilen alle ja niiden suhde ei edistynyt
+rahtuakaan.
+
+Tähänastisista havainnoista selviää kaksi seikkaa. Kihlajaispromenadin
+perästä tarvitsee pariskunta rauhaisan piilopaikan. Avioliittoa
+ei koskaan lopullisesti solmita avotaivaan alla, häärivän joukon
+keskellä tai kaikkien nähden. Jos nostaa niiden asunnon katon vaikka
+kuinkakin varovasti, niin lähtevät, olipa päivä tai yö, molemmat
+yhdistyneet, jotka näyttävät olevan toistensa katselemiseen vajonneina,
+marssimaan ja hakemaan uutta huoneistoa. Toiseksi huomasin, että
+pari viipyy hyvin kauan tiilikiven alla. Näin niiden olleen siellä
+kaksikymmentäneljä tuntia, eikä sittenkään mitään ratkaisevaa
+tapahtunut.
+
+Toukok. 12 p. -- Mitähän tämä ilta opettanee? Ilma on lämmin ja tyyni,
+hyvin sopiva öisiin huvitteluihin. Eräs pari on muodostunut, en
+nähnyt niiden ensimäistä kohtausta. Tällä kertaa on koiras paljon
+hennompi kuin paksu naaras, mutta kuitenkin se hoikkahousu täyttää
+urheasti tehtävänsä. Takaperin kulkien tavalliseen tapaan ja häntä
+pystyssä se vie lihavan morsiamensa kävelylle. Ne kiertävät kerran
+lasiseinien vieriä, kiertävät toisen, milloin myötäpäivään, milloin
+vastakkaiseen suuntaan.
+
+Usein ne pysähtyvät. Silloin päät koskevat toisiinsa, kallistuvat
+oikealle, kallistuvat vasemmalle kuten kuiskuteltaisiin jotain korvaan.
+Pienet etujalat värisevät ja hyväillen sivelevät toisiaan. Mitähän ne
+puhelevat keskenään? Miten muuttaisi niiden mykän häärunon sanoiksi?
+
+Koko perheeni tulee katsomaan tätä harvinaista parivaljakkoa.
+Kosivaiset eivät näytä ollenkaan häiriytyvän meidän läsnäolostamme.
+Ne ovat liioittelematta sanoen siroja. Puolittain läpikuultavina ja
+lyhdyn valossa loistavina ne ovat kuin merenpihkasta veistetyt. Ne
+kävelevät hitaasti valituin askelin, käsivarret ojennettuina, häntä
+kauniisti kaaressa.
+
+Niitä ei mikään häiritse. Jos niitä vastaan tulee joku maankiertäjä,
+joka samoin kuin nekin kulkee lasiseinän sivustaa iltaviileässä, niin
+se ymmärtää toisten arkaluontoiset asiat, siirtyy syrjään ja antaa
+tietä. Lopuksi ne hiipivät tiilen kätköön, koiras tietysti edellä,
+takaperin. Kello on yhdeksän.
+
+Tätä iltaidylliä seuraa yöllä julma murhenäytelmä. Seuraavana aamuna
+on naaras saman yöllisen tiilensä alla. Pieni koiras on sen vieressä,
+mutta murhattuna ja jonkun verran syötynä. Sillä ei ole päätä, ei
+toista pihtiä eikä yhtä jalkaparia. Asetan raadon majan kynnykselle.
+Erakko ei liiku koko päivänä. Illan tullen se lähtee ulos ja tapaa
+vainajan tiellään. Se kantaa sen kauaksi haudatakseen kunniallisesti,
+se on, syödäkseen sen kynsineen karvoineen suuhunsa.
+
+Tämä kannibalinäytös on samanlaista kuin se, jonka näin viime vuonna
+skorpionien ulkoilmasiirtolassa. Yhä uudestaan näin silloin kivien
+alla turpeita naaraita nautinnolla maistelemassa työtovereitaan kuten
+asiaankuuluvaa ateriaa. Otaksuin heti, että muorit syövät koiraansa
+joko kokonaan tai osittain aina ruokahalunsa mukaan, elleivät
+koiraat, tehtyään tehtävänsä, ajoissa pääsee pakoon. Nyt on minulla
+selvä todistus edessäni. Eilen näin, miten pari tavallisen
+alkuvalmistuksen, kaksinkävelyn, jälkeen meni majaansa, ja nyt aamulla
+näen, kuinka puoliso saman tiilen alla syö apulaistaan.
+
+On luultavaa, että koiraspoloinen on ehtinyt täyttää
+velvollisuutensa. Niin kauan kuin sitä tarvittiin suvun jatkamisessa,
+sai se olla elossa. Tällä kertaa on pari ollut pikainen puuhissaan,
+kun taas toiset, päästäkseen lopputulokseen, tarvitsivat aikaa
+hakkailuihinsa ja toistensa katselemiseen kaksi kertaa kaksitoista
+tuntia. On vaikea sanoa, mikä tähän erilaisuuteen on syynä. Ehkä
+ilman luonne, sähköjännitys, lämpömäärä ja yksilölliset intohimot
+jouduttavat tai hidastuttavat lopullista parittelua. Tämä epämääräisyys
+on havainnnontekijälle hyvin haitallista, kun hänen pitää vartoa
+otollista hetkeä saadakseen selvää kampojen toistaiseksi
+tuntemattomasta merkityksestä parittelussa.
+
+Toukok. 14 p. -- Nähtävästikään ei nälkä aja eläimiäni joka ilta
+liikkeelle. Ravinnonhaku ei ole syynä niiden ehtoovaelluksiin,
+sillä minä annan niille täysin määrin erilaista riistaa, semmoista,
+minkä luulen parhaiten maittavan. Niillä on nuoria sirkkoja,
+pieniä hepokatteja, yöperhosia, joilta olen katkonut siivet, ja
+sudenkorentoja, mutta tämä ruuan paljous ei niihin vaikuta. Kävelijät
+eivät katsokaan joukossaan hyppiviä sirkkoja, siiventyngillään maata
+pieksäviä perhosia eikä väriseviä sudenkorentoja. Ne tallaavat
+vain ne jalkoihinsa, töykkivät nurin, hosaisevat niitä hännällään, ne,
+sanalla sanoen, eivät niitä tahdo, eivät niistä huoli. Kokonaan toiset
+syyt ovat kyseessä.
+
+Melkein kaikki kävelevät lasiseinän vierustalla. Itsepäisimmät
+koettavat kiivetäkin pitkin ruutua. Ne nousevat häntänsä varaan,
+putoavat maahan, mutta yrittävät toisaalla uudestaan. Avonaisilla
+pihdeillään ne koputtavat lasia, ne tahtovat päästä ulos kaikin
+mokomin. Vaikka niiden aituuksessa on kylliksi tilaa jokaiselle, on
+kylliksi tilaa pitkältäkin kuljeskella, niin siitä ei apua. Ne tahtovat
+mennä kauaksi. Jos ne olisivat vapaina, hajautuisivat ne kaikille
+suunnille. Samaan aikaan viime vuonna lähtivät niinikään minun
+ulkoilmasiirtolani asukkaat enkä minä niitä sen koommin nähnyt.
+
+Kiima-aika se keväisin saa skorpionit matkailemaan. Siihen saakka ne
+ovat jöröjäerakoita, mutta silloin ne lähtevät kammioistaan rakkauden
+pyhiinvaellusretkelle, ruuasta piittaamatta ne hakevat toisiaan.
+Kotiseutunsa kivikossa ne löytävät valiopaikkoja, missä voivat kohdata
+toisiaan ja mihin voivat vetäytyä yhdistyttyään. Jollen pelkäisi
+taittavani jalkaani yöllä niiden asuinkukkuloiden kiviröykkiöissä, niin
+tahtoisin lähteä katsomaan niiden vapauden riemussa vietettäviä
+hääjuhlia. Miten ne menettelevät siellä alastomina kallionrinteillä?
+Samoin kai kuin lasihäkissäkin. Kun koiras on valinnut puolison,
+menevät ne käsikädessä kävelemään laventelipensaikkoihin. Siellä niitä
+ei ilahduta minun kynttilänpätkäni, mutta siellä on niillä valona
+verraton lyhty, kuu.
+
+Toukok. 20 p. -- Joka ilta ei tarvitse luulla näkevänsä kävelyyn
+lähtöä. Monet tulevat jo parittain tiiliensä luo. Ne ovat jo
+koko päivän pitäneet toisiaan käsistä ja ovat olleet toistensa
+katselemiseen vaipuneina. Yön tullen ne jatkavat lasiseinän
+kiertelemistä, jonka ne jo edellisenä iltana, ehkä aikaisemminkin ovat
+aloittaneet. En tiedä milloin ja missä ne jo yhtyivät. Muutamat
+kohtaavat toisensa sattumalta salaisissa käytävissään, joten niitä
+on vaikea pitää silmällä. Kun minä ne huomaan, on valjakko jo
+taivaltamassa.
+
+Tänään on onni suotuisa. Näen parin yhtyvän lyhdyn valossa. Iloinen
+ja tungetteleva koiras, joka kiiruhtaa tungoksessa, sattuu silmäkkäin
+erään ohikulkevan naaraan kanssa, joka sitä miellyttää. Naaraskaan
+ei ole vastaan, ja asiat kehittyvät pikaisesti.
+
+Otsat käyvät yhteen, pihdit ovat liikkeessä, hännät heiluvat pitkin
+ottein, nousevat pystyyn, takertuvat toisiinsa ja hellästi hyväillen
+hankautuvat vastakkain. Eläimet nousevat päälaelleen seisomaan samoin
+kuin edellä jo kerrottiin Pian asetelma laskeutuu taas, pihdit
+puristuvat toisiinsa ja pari lähtee marssimaan. Pyramidiasento on
+siis yhdistymisen alku. Se on hyvin tavallinen asento, vieläpä samaa
+sukupuoltakin olevat kohoovat siten pystyyn, mutta ei niin sääntöjen
+mukaisesti, ei niin muodollisuuksia seuraten. Silloin se ei ole
+rakastuneiden keimailua, vaan on kärsimättömyyden merkki, hännät
+hosuvat toisiaan, eivät hyvälle.
+
+Koiras kulkee kiiruusti takaperin sangen ylpeänä valloituksestaan.
+Toiset naaraat, jotka tulevat valjakkoa vastaan, asettuvat ympärille
+ja töllistelevät uteliaina, ehkäpä mustasukkaisinakin. Yksi niistä
+heittäytyy vietävänä olevan naaraan päälle, kiertää jalkansa sen
+ympäri ja koettaa pysäyttää matkailevaiset. Semmoista välikohtausta
+koiras vastustaa, se pudistaa naarastaan, vetää sitä, mutta naaras ei
+liiku. No, tästä käänteestä se ei ole kovin murheissaan, vaan jättää
+naaraan. Onhan niitä toisia ja aivan lähellä. Nyt se tarttuu ilman
+rakkauden tunnustuksia suorastaan uuden tuttavansa käsiin ja vaatii
+sitä kävelylle. Mutta tämä kieltäytyy, irroittautuu ja pakenee.
+
+Se houkuttelee yhtä kursailematta toista noiden uteliaina
+töllistelevien joukosta. Tämä myöntyy tuumaan, mutta ei ole sanottua,
+ettei se matkalla karkaisi johtajansa pihdeistä. Mitäpä tuo
+huikentelija siitä välittäisi! Jos yksi menee, onhan niitä toisia, se
+tyytyy ensimäiseen vastaantulijaan.
+
+Nyt se vie voittamaansa valaistun alueen poikki. Kaikin voimin se
+tempoo naarasta, jos naaras ei tahdo seurata, mutta vetää hellästi, jos
+se kuuliaisena tottelee. Pysähdytään välistä, joskus kauaksikin aikaa.
+
+Silloin koiras tekee ihmeellisiä liikkeitä. Se koukistaa
+jalkamaisiksi pidenneet, pihtipäätteiset leukajalkansa, sanokaamme
+kuten edelläkin, käsivartensa, ojentaa ne taas suoriksi eteen ja
+pakoittaa siten naaraan leikkiinsä, lähestymään sitä ja taas
+etenemään. Molempien käsivarret muodostavat yhdessä nivelikkään
+säleneliön, joka vuoroin levenee, vuoroin sulkeutuu. Näiden
+notkeusvoimisteluharjoitusten jälkeen koneisto koukistuu ja pysähtyy.
+
+Nyt niiden otsat ovat kiinni toisissaan, hellyyden purkauksessa
+molempien suut yhtyvät. Tämmöisiä hyväilyjä kuvatessaan johtuvat
+mieleen "suudelmat" ja "syleilyt", mutta niitä sanoja ei uskalla
+käyttää, kun skorpionilla ei ole päätä, ei kasvoja, huulia eikä poskia.
+Eläin on kuin saksilla poikki leikattu, sillä ei ole edes kuonoakaan ja
+naaman paikalla on alaleukojen hirvittävät purulevyt.
+
+Ja kuitenkin se on skorpionista kauneinta kaikesta! Etujaloillaan,
+jotka ovat hennommat ja liikkuvammat kuin muut, taputtelee se
+lempeästi toisen julmannäköistä naamaria, sen mielestä viehättäviä
+kasvoja, intohimoisesti se hiukan puraisee, kutittaa puruleuoillaan
+toisen suuta, joka on yhtä ruma kuin omansakin. Sanotaan, että
+kyyhkynen on keksinyt suutelemisen, mutta minä tiedän hänen
+edeltäjänsä: se on skorpioni.
+
+Sen mielitietty antaa kaiken tapahtua ja pysyy aivan hiljaa,
+mielessään se kuitenkin salaisesti toivoo pääsevänsä karkuun. Mutta
+miten irroittautua? Se antaa hyvin yksinkertaisesti liian tuliselle
+rakastajalle läimäyksen sormille, ja silloin se on heti vapaa. Välit
+menevät rikki. Huomenna on huono tuuli ohi ja menot voivat alkaa
+alusta.
+
+Toukok. 25 p. -- Naaraan hännänisku todistaa, että aluksi niin nöyrällä
+ystävättärellä on omat oikkunsa, itsepintaiset vastustamishalunsa ja
+äkkipikaiset eroamispuuskansa. Siitä vielä lisäesimerkki.
+
+Tänä iltana lähtee kaksi hyvin arvokkaan näköistä rakastelevaista
+kävelylle. Ne löytävät miellyttävän tiilikatoksen. Koiras päästää
+toisen pihtinsä irti, vain toisen, voidakseen hiukan vapaammin liikkua
+ja lakaisee hännällään ja jaloillaan mullan kolon suulta. Se ryömii
+sisään. Sitä mukaa kuin kolo puhdistuu mullasta, seuraa naaras hyvin
+suostuvaisena, kuten näyttää.
+
+Mutta ehkä siitä ei asunto tai aika ole sopiva, koska se tulee pois,
+työntää puoli ruumistaan takaperin ulos. Se kamppailee johtajansa
+kanssa, joka sitä puolestansa vetää luoksensa pysyen vielä piilossa.
+Paini on vilkasta, toinen reutoo luolan sisällä, toinen rimpuilee sen
+ulkopuolella. Vuoroin toinen, vuoroin toinen on voitolla, menestys on
+hyvin häilyvä. Viimeinkin kaikin voimin riuhtaistuaan saa naaras
+vetäneeksi koiraan ulos.
+
+Yhä yhdessäoleva valjakko on taivasalla ja lähtee taas vaeltamaan.
+
+Pitkän tunnin ne kulkevat lasiseinän sivustaa edes ja takaisin ja
+palaavat taas saman tiilen suojiin. Tie on selvä ennestään, siksi
+koiras menee suoraan sisälle ja kiskoo epätoivoisena vastustelevaa
+naarasta perässään. Naaras jännittää jalkansa maata vasten, koukistaa
+häntänsä tiilen holviin kiinni, eikä tahdo tulla mukaan. Tämä
+vastarinta huvittaa minua. Mitä olisikaan parittelu ilman näitä
+alkukoristeita!
+
+Tiilen alla ryöstäjä pitää niin hellittämättömästi kiinni ja
+keinottelee niin hyvin, että kapinoitseva alistuu ja menee sisään.
+Kello lyö kymmenen. Vaikken valvoisikaan koko yötä, niin odotan
+kuitenkin loppuratkaisua, käännän sopivalla hetkellä tiilen
+nähdäkseni jotain sen alla tapahtuvista menoista. Näin hyvää
+tilaisuutta ei ole aina, siksi täytyy siitä ottaa vaari. Mitä saanen
+nähdä?
+
+En kerrassaan mitään. Tuskin on puoli tuntia kulunut, kun niskoitteleva
+pääsee irti, tulee ulos piilostaan ja pakenee. Toinen hyökkää
+jäljestä, pysähtyy kynnykselle ja katselee. Henttu on karannut,
+nolona se vetäytyy takaisin koloonsa. Se on pettynyt -- samoin minäkin.
+
+Kesäkuun alussa. -- Peläten, että lyhdyn liian kirkas valo voisi
+häiritä vankejani, olen ripustanut lyhdyn jonkun matkan päähän
+ruuduista. Mutta nyt on liian hämärää, niin etten voi nähdä tarkasti
+kävelyssä olevan parivaljakon yksityisiä liikkeitä. Puristavatko
+molemmat pihdeillään, vai toinenko vain, kumpiko? Sillä seikalla on
+merkityksensä. Katsotaanpa.
+
+Ripustan lyhdyn keskelle häkkiä, niin että se valaisee ylt'ympäri.
+Skorpionit eivät pelästy, päinvastoin tulevat iloisemmiksi. Ne
+rientävät kaikkialta lyhdyn luo, koettavat vielä kiivetä lähemmäksi
+valonlähdettä. Ruutujen läkkipeltikehyksiä myöten ne pääsevätkin
+ylös, ensin kyllä pudottuaan jonkun kerran.
+
+Ylhäällä sitten, pysytellen kiinni lasista ja kehyksistä, ne
+tuijottavat tuleen häikäistyinä koko illan. Johtuu mieleeni
+riikinkukkokehrääjäin huumautuminen lampun valossa.
+
+Lyhdyn alla aivan valoisassa paikassa asettuu eräs pari päälaelleen
+honkaa seisomaan. Ne huiskivat sirosti hännillään ja lähtevät
+marssimaan. Koiras yksin on toimivana. Se tarttuu pihdeillään naaraan
+pihteihin, ponnistelee, vetää, se yksin voi määrätä eroamishetken
+irrottamalla pihtinsä. Naaras ei sitä voi, se on vanki, ryöstäjä on
+pistänyt sille käsiraudat.
+
+Hyvin harvoin voi nähdä muutakin. Näin skorpionin kerran vetävän
+kultastaan toisesta jalasta ja hännästä. Mutta tämä ei tahtonut olla
+missään tekemisissä koiraan pihtien kanssa, sentähden se heitti tuon
+tolvanan päistikkaa tiepuoleen ja lähti itse käpälämäkeen. Asia on
+siis selvä. Tässä on kysymyksessä naisen ryöstö ja väkivaltainen
+anastus, samoin kuin muinoin Romuluksen miehet sieppasivat
+sabinittaria.
+
+
+
+
+Skorpionin perhe-elämä.
+
+
+Kirjoista saatu tieto on huononpuoleinen apuneuvo elämän problemeja
+ratkaistaessa. Tosiasioiden alituinen tutkiminen on parempi kuin
+suuri kirjasto. Useasti on hyvin hyvä olla ilman tietoja, sillä henki
+säilyttää silloin tutkimisvapautensa eikä eksy umpikujiin lukemisen
+harhaan viemänä. Siitä minulla on taas uusi kokemus.
+
+Eräästä anatomisesta teoksesta, joka muutoin on mestarin kädestä
+lähtenyt, sain tietää, että kenttäskorpioni saa poikia syyskuussa.
+Voi, kuinka hyvä olisi ollut, jollen olisi kirjaa avannut, sillä
+skorpionin lisäytyminen tapahtuu paljon aikaisemmin, ainakin minun
+ilmanalassani. Jollen sattumalta olisi huomannut asian oikeaa laitaa,
+vaan olisin odottanut syyskuuta, olisin antanut sopivan hetken
+luisua käsistäni ja kadottanut kokonaisen vuoden havaintoaikaani, ehkä
+jättänyt koko asian sikseen.
+
+Niinpä niin, tietämättömyydelläkin on etunsa, kaukana valtateistä
+löytää aina jotain uutta. Eräs meidän suuria mestareitamme opetti sen
+minulle kerran itse aavistamatta antamaansa neuvoa. Aivan odottamatta
+soitti eräänä päivänä ovikelloani Louis Pasteur, sama, josta jonkun
+aikaa sen jälkeen tuli niin suuri kuuluisuus. Hänen nimensä oli minulle
+tuttu. Olin lukenut hänen kauniin teoksensa viinihapon jakautumisesta
+ja olin seurannut hyvin jännittyneenä hänen tutkimuksiaan likoeläinten
+synnystä.
+
+Joka aikakaudella on oma tieteellinen tunnussanansa, meillä on nyt
+kehitysoppi, silloin oli alkusynty (generatio spontanea). Erinomaisen
+tarkoilla ja yksinkertaisilla kokeillaan Pasteur kumosi sen järjettömän
+mielipiteen, että mädäntymisessä tapahtuvat kemialliset muutokset
+voisivat synnyttää elämää.
+
+Minä poikkesin tähän niin loistavasti ja voitokkaasti selvitettyyn
+kiistakysymykseen ottaakseni kuulun vieraani parhaani mukaan vastaan.
+Hän tuli luokseni etupäässä erinäisiä tietoja saadakseen. Tästä
+suuresta kunniasta on minun kiittäminen työskentelyäni fysikan ja
+kemian aloilla. Voi, miten vähäistä ja mitätöntä on työskentelyni
+ollut!
+
+Pasteurin matkan tarkoituksena Avignonin seuduille oli silkkimatojen
+tutkiminen. Silkkiviljelyksiä oli muutamina vuosina hävittänyt jokin
+tuntematon tauti. Toukat alkoivat mädätä ilman huomattavaa syytä ja
+kovettuivat sitten liitumaisiksi kimpaleiksi. Kauhukseen näkivät
+talonpojat niin tärkeän tulolähteensä kuivuvan. Suurista puuhista ja
+kustannuksista huolimatta oli toukkajoukot heitettävä tunkiolle.
+
+Keskusteltuamme hiukan tästä raivoavasta rutosta, Pasteur sanoi muitta
+mutkitta:
+
+"Tahtoisin kernaasti nähdä silkkimadon koteloita, tunnen ne vain
+nimeltään, mutta en ole koskaan niitä nähnyt. Voisitteko ehkä hankkia
+joitakuita?"
+
+"Hyvin kernaasti. Se on helposti tehty. Minun isännälläni on niitä
+kaupan, ja hän asuu aivan vastapäätä. Tahdotteko odottaa hetken,
+niin noudan?"
+
+Juoksen naapuriini ja täytän taskuni kotelokopilla. Annoin ne
+vieraalleni. Hän otti yhden, käänteli sitä sormissaan puolelle ja
+toiselle, tarkasteli uteliaana, kuten omituista, toisesta maanäärestä
+peräisin olevaa esinettä. Hän pudisteli sitä korvansa juuressa.
+
+"Sehän kopisee", sanoi hän ihmeissään, "siellä on jotain sisässä."
+
+"Tietysti!"
+
+"Mitä sitten?"
+
+"Krysalidi (varsinainen kotelo)."
+
+"Kuinka sanoitte? Krysalidi?"
+
+"Niin, jonkinlainen muumio, joksi toukka muuttuu ennenkuin tulee
+täysinkehittyneeksi perhoseksi."
+
+"Onko joka kotelokopassa semmoinen muumio?"
+
+"On kyllä. Suojellakseen koteloaan on toukka kehrännyt kopan."
+
+"Vai niin!"
+
+Ilman pitkiä puheita kotelokopat hävisivät tiedemiehen taskuun.
+Hän tahtoi tarkasti tutkia tätä suurta uutuutta, koteloa. Pasteurin
+luja itseluottamus hämmästytti minua. Hän aikoi parantaa
+silkkimatoja tietämättä mitään toukista, koteloista, kotelokopista,
+muodonvaihdoksesta. Muinaisajan voimistelijat astuivat alastomina
+otteluun. Älykäs silkkimatoruton vastustaja lähti myös alastomana
+taisteluunsa, tietämättä kerrassaan mitään niistä hyönteisistä, jotka
+hän aikoi pelastaa perikadosta. Minä aivan ällistyin -- niin,
+enemmänkin, minä suuresti ihastuin.
+
+Ihastustani kyllä vähensi seuraava seikka. Pasteurin mieltä kiinnitti
+toinenkin kysymys, nimittäin viinin parantaminen lämmittämällä sitä.
+Hän käänsi äkkiä puheen sanoen:
+
+"Näyttäkää minulle viinikellarinne."
+
+Näyttää hänelle viinikellarini, oma viinikellarini, minun, viheliäisen
+opettajan, joka en voi palkkavähästäni penniäkään viiniin uhrata,
+vaan valmistan itse jonkinlaista juomaa käyttämällä saviruukussa
+muserrettuja omenoita raakasokerin kanssa! Kellarini! Viinikellarini,
+tynnyrini ja pölyiset pulloni, joiden nimilipuissa on viinin ikä ja
+laatu!
+
+Hämilläni kartoin vastausta ja koetin kääntää puheen toisaalle. Mutta
+hän tiukkasi:
+
+"Näyttäkää minulle kellarinne, olkaa hyvä!"
+
+Ei auttanut vastustaa. Osoitin sormellani keittiön eräässä nurkassa
+seisovaa rikkinäistä tuolia ja sen päällä olevaa kymmenen litran
+pulloa.
+
+"Tuo on minun viinikellarini."
+
+"Tuo teidän kellarinne?"
+
+"Niin, parempaa ei ole."
+
+"Siinä kaikki?"
+
+"Siinä."
+
+Keskustelu ei jatkunut. Näytti siltä kuin Pasteur ei tuntisi tätä
+vahvasti höystettyä juomaa, jota kansa kutsuu nimellä "la vache
+enragée" (raivostunut lehmä). Jos minun viinikellarini, vanha tuoli
+ja tyhjältä kumahtava pullo, ei kertonutkaan hiivan tappamisesta
+lämmön avulla, niin se puhui kauniisti toisia asioita, joita minun
+kuuluisa vieraani ei näyttänyt ymmärtävän. Hän ei huomannut mikrobia,
+erästä kaikista pahimpia, sitä, että kova onni tukahduttaa hyvän
+tahdon.
+
+Ikävästä kellarivälikysymyksestä huolimatta minua ihmetyttää hänen
+varma luottamuksensa omaan itseensä. Hyönteisen muodonvaihdos on
+hänelle outo, ensi kerran hän näki kotelokopan ja kuuli, että sen
+sisässä on jotain, josta tulee perhonen. Hän ei tiedä mitään siitä,
+minkä jo pahaisinkin koulupoika tietää. Ja tämä aloittelija on
+mullistava silkkimatoviljelysten terveydenhoidon, hän on mullistava
+koko lääketieteen ja yleisen terveysopin.
+
+Hänen aseenaan on ajatus, joka ei välitä yksityiskohdista, vaan pitää
+silmällä kokonaisuutta. Mitä häntä liikuttaa muodonvaihdos, toukat,
+nymfit, kotelokopat ja tuhannet muut hyönteistieteen pikkusalaisuudet!
+Hänen vaikean tehtävänsä ratkaisulle on ehkä parempi olla niitä
+tietämättä. Ajatukset pysyvät itsenäisempinä ja säilyttävät paremmin
+rohkean lennokkuutensa, liikkuminen on vapaampaa, kun sitä eivät sido
+tunnettujen asioiden talutusnuorat.
+
+Kotelokopista, joiden Pasteur ihmeekseen kuuli heläjävän,
+saamani erinomaisen esimerkin rohkaisemana olen koroittanut
+tietämättömyysjärjestelmän säännöksi tutkiessani hyönteisten
+vaistoja. Luen hyvin vähän. Kirjojen hankkimisen joka tulee niin
+kalliiksi, ettei varani siihen riitä ja toisilta kyselemisen
+asemesta minä olen tutkimusteni esineiden kanssa kahden kesken siksi
+kuin saan ne puhumaan. En tiedä mitään. Sitä parempi, sillä silloin
+ovat kysymykseni vapaat. Tänään tutkin tähän tapaan, huomenna
+päinvastaiseen, aina seuraten saamiani selityksiä. Ja jos sattumalta
+avaan kirjan, niin pidän huolta siitä, että henkeni saa tarpeeksi sijaa
+epäilyksille.
+
+Jos minä olisin luopunut tästä varokeinosta, niin olisin menettänyt
+vuoden skorpionihavaintojeni ajasta, kuten jo sanoin. Lukemaani
+tiedonantoon luottaen en odottanut ennen syyskuuta skorpionipoikasten
+syntymistä, mutta se tapahtuikin jo heinäkuussa. Tämän todellisen ja
+ennustetun aikamäärän eron luulen johtuvan ilmaston erilaisuudesta,
+minä teen näet havaintoni Provencessa ja tiedonantajani, Leon Dufour,
+Espanjassa. Huolimatta mestarin suuresta asiantuntemuksesta olisi
+minun pitänyt olla varuillani. Minä en niin tehnyt, sillä musta
+skorpioni ei ollut minua vielä opettanut. Voi, kuinka oikein Pasteur
+teki, kun ei ollut ottanut selkoa koteloista.
+
+Tavallisia skorpioneja, jotka ovat pienempiä ja vähemmän eloisia
+kuin kenttäskorpionit, pidin vertailun vuoksi kohtalaisen isoissa
+lasiastioissa työhuoneeni pöydällä. Kun ne ottivat vähän tilaa ja
+niitä oli helppo tutkistella, tarkastin niitä joka päivä. Aamuisin
+ennenkuin kirjoitin tietoja muistikirjaani, en lyönyt laimin kohottaa
+lasien päälle pantuja pahvipalasia ja ottaa selkoa yöllisistä
+tapauksista.
+
+Kun taaskin heinäkuun 22:na päivänä noin kello kuusi aamulla nostin
+pahvia, näin sen alla emon ja sen selässä joukon poikasia, kuten
+minkäkin valkean vaipan. Se oli yksi niitä mieluisia ilon hetkiä,
+jotka korvaavat tutkijalle hänen vaivansa. Ensimäisen kerran näin
+skorpioniemon poikasineen. Poikaset olivat syntyneet yöllä, sillä eilen
+oli emo vielä yksin.
+
+Onni oli myötäinen. Seuraavana päivänä oli toinen naaras poikasvaipan
+ympäröimä, sitä seuraavana kaksi yhtaikaa. Yhteensä siis neljä
+poikuetta, enemmän kuin osasin toivoakaan.
+
+Heti ensimäiset poikaset nähtyäni ajattelin, että eivätköhän
+lasihäkissä olevat kenttäskorpionit saisi poikasia yhtä aikaisin. Otin
+siitä selvän.
+
+Käännän kaksikymmentäviisi tiiltä nurin ja mitä näenkään! Tunnen
+vanhan vereni virtailevan innostuksesta kuten kaksikymmenvuotiaana
+ollessani. Kolmen kiven alla on emo perheineen. Yhdellä on jo
+suurenpuoleisia poikasia, ne mahtavat olla viikon vanhoja. Toiset
+ovat synnyttäneet edellisenä yönä, päättäen vatsapuolella olevista
+kalvopalasista, joista tulee tuonnempana tarkemmin puhe.
+
+Heinäkuu loppuu, syyskuu kuluu eläintarhani enää lisäytymättä.
+Molempien skorpionilajien synnyttämisaika on heinäkuun lopulla ja
+sitten se on ohi. Lasihäkissäni on kuitenkin yhtä paksuja naaraita
+kuin nekin, jotka saivat poikasia. Kaikki merkit viittaavat siihen,
+että nekin vielä synnyttäisivät. Mutta talvi kuluu, eikä odottamaani
+tapahdu. Synnytys siirtyy seuraavaan kesään. Näin kauan alemmat eläimet
+hyvin harvoin kantavat.
+
+Voidakseni helpommin tehdä havaintoja eroitin heti joka emon perheineen
+kohtalaisen suureen häkkiin. Tarkastaessani niitä aamulla oli osa
+yöllä syntyneistä pojista vielä emonsa vatsan alla. Kun nostin emon
+oljenkorrella syrjään, näin poikaparvessa kalvokappaleita, joista
+jo edellä mainitsin. Tämä huomioni kumosi täydellisesti kirjoista
+saamani lyhyet tiedot. Kirjoissa näet sanotaan, että skorpioni on
+eläviä sikiöitä synnyttävä, mutta tämä tieteellinen lausetapa ei
+ole tosiasioiden kanssa yhtäpitävä. Poikaset eivät tule maailmaan
+semmoisina kuin ne ovat. Miten ne voisivatkaan ojennettuine pihteineen,
+harallajaloin ja häntä kippurassa kulkea emon synnytyselinten käytävien
+läpi? Ei mitenkään, vaan niiden täytyy syntyä niin pienenä myttynä
+kuin mahdollista.
+
+Emon alla olevat kalvot ovat munia, oikeita munia, melkein
+semmoisia kuin kantoajan lopulla munarauhasista otetut munat. Sikiö
+on munassa puristunut riisijyvän kokoiseksi, häntä on kääntynyt
+vatsan alle, pihdit painuneet rintaa, jalat kylkiä vasten, niin että
+munanmuotoisessa käärössä ei ole kohonemia, jotka sen liukumista
+haittaisivat. Silmät kuultavat mustina pisteinä kalvojen läpi. Sikiötä
+ympäröi kirkas nestepisara, jonka päällä on erinomaisen hieno kelmu.
+Siinä poikasen silloinen maailma, siinä sen ilmakehä.
+
+Kalvot emon vatsan alla ovat munakalvoja. Niitä oli kenttäskorpionin
+poikasten välissä kolme-, neljäkymmentä, mustalla lajilla hiukan
+vähemmän. Kun tulin yöllisiin synnytyksiin liian myöhään, näin vain
+jälkeiset, mutta nekin riittävät todistamaan, että skorpioni on muniva
+eläin, vaikka poikaset kuoriutuvat heti munimisen tapahduttua.
+
+Miten tuo kuoriutuminen sitten tapahtunee? Minulla oli harvinainen
+onni olla tilaisuudessa todistajana. Näin emon leukojensa kärjillä
+leikkaavan munakelmun varovasti, repivän sen ja syövän sitten
+suuhunsa. Se nylki kalvot vastasyntyneen ympäriltä yhtä huolellisesti
+ja hellästi kuin lammas ja kissakin syödessään sikiönsä kalvot.
+Jollei uuhi huulillaan päästämiä kalvoja nielisi, niin karitsa ei
+voisi koskaan irtautua kapaloistaan. Siten tarvitsee skorpionin
+poikanenkin emon apua. Näin niiden turhaan koettavan vapautua
+limaisista repeytyneistä munapusseistaan.
+
+Munasta kuoritut ja puhdistetut sikiöt ovat valkeita.
+Kenttäskorpionin poikaset ovat yhdeksän, mustan skorpionin vain
+neljän millimetrin pituisia. Niin pian kuin syntymissiivous on pidetty,
+nousevat nuoret kiirettä pitämättä toinen toisensa jälkeen emon selkään
+emon pihtejä pitkin kiiveten. Vieri-vierekkäin ne peittävät selän
+kokonaan. Pienillä kynsillään ne pitävät niin tiukasti kiinni, että
+niitä on vaikea pyyhkäistä pois hahtuvalla tekemättä niille pahaa.
+Tässä asemassa ei ratsu eikä sen taakka liiku, joten on otollinen hetki
+hiukan kokeilla.
+
+Kun vien oljenkorren lähelle perhettä, nostaa naaras heti pihtinsä
+vihaisen näköisenä, ja sitä se tekee harvoin puolustaessaan yksinomaan
+itseänsä. Nyrkit kohoavat boksausasentoon, sakset aukenevat
+hyökkäykseen valmiina. Häntää se ei juuri koukista, sillä sen äkillinen
+liike voisi tärähdyttää selkää ja pudottaa osan kuormaa. Rohkea,
+pikainen ja mahtavan näköinen nyrkeillä uhkaileminen riittää.
+
+Mutta siitä ei minun tiedonhaluni välitä. Otan yhden poikasen ja asetan
+sen emon eteen, tuuman päähän siitä. Emo ei näytä pojan tapaturmasta
+pihtaavan, vaan on yhtä rauhallinen kuin ennenkin. Mitäpä
+tuommoisesta pikku kuperkeikasta! Pudonnut osaa jo itse auttaa itseään.
+Se ryömii sinne tänne, kunnes löytää emon toisen pihdin, kiipee sitä
+pitkin ja palaa sisaruksiensa joukkoon.
+
+Uudistan kokeeni, mutta pudotan nyt useita maahan. Poikaset ovat
+hajallaan, mutta kuitenkin emon lähellä. Ne harhailevat ympäriinsä.
+Nyt alkavat asiat jo emoa huolestuttaa. Se yhdistää käsivartensa
+-- pihtitunnustimensa -- kaareksi, haroo ja pyyhkii niillä hiekkaa
+haaliakseen eksyneet luoksensa. Liikkeet ovat kömpelöitä ja
+varomattomia. Kana kutsuu poikansa hellällä äänellä siipiensä
+suojaan, skorpioninaaras kokoo perheensä yhdellä haravanvetäisyllä,
+välittämättä siitä, että joku murskautuisi kuoliaaksi. Kaikki ovat
+kuitenkin loukkautumattomia ja päästyään emoonsa kiinni ne kiipeävät
+selkään jälleen.
+
+Tähän joukkoon otetaan vieraat poikaset vastaan yhtä ystävällisesti
+kuin omatkin. Kun lakaisen siveltimellä erään naaraan poikaset maahan
+ja vien ne toisen emon luo, jonka selässä on jo omat pojat, niin kerää
+emo ne käsivarsillaan viereensä ja antaa tulokkaiden nousta selkäänsä.
+Voisi sanoa, että se ottaa ne kasvateikseen, jollei tällä käsitteellä
+tarkoitettaisi liian paljoa. Varsinaisista ottopojista ei tässä ole
+kysymys, vaan naarasta johtaa sama hämärä vaisto kuin taranteliakin,
+joka ei osaa omia poikiaan eroittaa vierasta, vaan kerää luokseen
+kaikki, jotka tulevat sen lähelle.
+
+Luulin emon lähtevän poikineen ravinnon hakuun, mutta se ei liiku
+paikaltaan, ei edes iltaisin, jolloin muut joukoittain hyörivät.
+Syömättä se valvoo lastensa kehitystä ja kasvamista.
+
+Heikkojen pienokaisten onkin kestettävä vaikea koettelemus, niiden
+on, sanoisinko, synnyttävä uudestaan. Niissä tapahtuu jonkinlainen
+sisäinen kehitys, samantapainen kuin toukassa sen muodostuessa
+hyönteiseksi. Poikasten ulkomuoto on kyllä kuten täysinkasvaneen
+skorpionin, mutta hiukan paisuneempi. Niillä on ikäänkuin lapsenmekko,
+joka on riisuttava, ennenkuin ne voivat saada lopulliset solakat
+piirteet.
+
+Siihen kuluu kahdeksan päivää. Koko ajan ovat poikaset liikkumatta
+emon selässä. Ne luovat nahkansa, mutta tämä luominen eroo suuresti
+varsinaisesti myöhemmin ja useasti tapahtuvista nahkanvaihdoksista,
+jolloin iho halkeaa pitkin eturuumiin selkäpuolta ja eläin tulee ulos
+jättäen jäljelle skorpionin muotoja jäljittelevän kuivan nahkatupen.
+
+Toisin nyt tapahtuu. Panen muutamia luomasillaan olevia poikasia
+lasilevylle. Ne eivät hievahda, ovat, kuten näyttää, hyvin väsyneitä,
+melkein kuoleman kielissä. Nahka ei halkea mitään määrättyä viivaa
+pitkin, vaan repeilee samalla kertaa edestä, takaa ja sivuilta. Jalat
+tulevat ulos säärystimistään, pihdit sormikkaistaan ja häntä tupestaan.
+Pieninä repaleina putoo nahka kaikkialta yht'aikaa. Luomisen jälkeen
+ovat poikaset täyskasvaneen näköisiä. Ne tulevat vikkelämmiksikin.
+Vaikka ovatkin vielä vaaleita, ovat ne terhakoita ja nopeita
+leikkiessään ja juoksennellessaan emon ympärillä. Mutta ihmeellisintä
+tässä kehittymisessä on niiden äkillinen kasvaminen. Kenttäskorpionin
+poikaset olivat 9 mm pitkiä, nyt ne ovat 14 mm. Mustan skorpionin
+pojat kasvavat 4:stä mm 6:n tai 7:n millimetrin mittaisiksi. Pituus
+on siis lisäytynyt melkein puolella, joten koko tilavuus on tullut
+kolminkertaiseksi.
+
+Tätä kasvamista ihmetellen kyselee, mistä se johtuu, sillä pojathan
+eivät ole vielä mitään syöneet. Paino ei ole lisäytynyt, päinvastoin
+ehkä pienentynyt luodun nahkan painon verran. Koko on kasvanut,
+ainemäärä ei. On tapahtunut laajeneminen, jota voisi verrata lämmön
+vaikuttamaan epäorganisten kappaleiden laajenemiseen. Sisäinen
+muodostuminen on järjestänyt elävät molekylit enemmän tilaa
+ottaviksi, joten koko paisuu ilman lisäaineksia. Jos jollakulla olisi
+kylliksi malttia ja sopivat apuneuvot tämän äkillisen kasvamisen
+tutkimiseen, niin hän voisi luullakseni saavuttaa huomattavia
+tuloksia. Varattomuuteni takia jätän tehtävän toisille.
+
+Nahkanluonnin jätteet, valkoiset viilekkeet, eivät putoa maahan, vaan
+takertuvat emon selkään, etenkin jalkojen tyville pehmeäksi peitteeksi,
+jonka päällä poikaset lepäävät. Ratsulla on siis selässään satulaloimi,
+jonka päällä ratsastajat teutaroivat.
+
+Kun siveltimellä pyyhkäisen keveästi perheen maahan, niin on hauskaa
+katsella, miten pudonneet nopeasti kiipeävät takaisin satulaansa.
+Ne tarttuvat loimen ripsuihin, ponnistavat hännällään ja kiepsahtaen
+ovat paikoillaan. Tämä omituinen kiipeämismatto kestää ehyenä
+kokonaisen viikon, siksi kuin pojat tulevat itsenäisiksi. Sitten se
+irroittuu ja putoo joko kokonaan tai kappaleina.
+
+Poikasten väri alkaa myös muuttua. Takaruumis ja häntä rusottuvat,
+pihdit saavat heikon merenpihkan kiillon. Nuoruus kaunistaa kaikkia. Ne
+ovat todellakin sieviä nuo pikku languedocilaiset skorpionit. Jos ne
+pysyisivät semmoisina, eivätkä saisi myrkkysuodattimiaan, niin niitä
+hauskuudekseen kasvattaisi.
+
+Pian niissä herää itsenäistymishalu. Ne laskeutuvat mielellään emon
+selästä peuhatakseen iloisina maassa. Jos ne loittonevat liiaksi,
+varoittaa emo niitä kasaten ne kokoon käsivarsiharavallaan.
+
+Lepohetkellä muistuttaa skorpioniemo poikasineen lepäävää kanaa. Suurin
+osa lapsiparvesta on maassa emoa vasten painuneena, muutamat loikovat
+valkoisella loimella, jotkut ovat kiivenneet häntää pitkin, asettuvat
+sen käyrälle huipulle ja näyttävät sieltä tyytyväisinä katselevan
+sisaruksiaan. Uusia akrobatteja tulee ja ne työntävät edelliset
+syrjään. Jokainen tahtoo katsella näköaloja häntätornista.
+
+Maassa-olijat tunkeutuvat emon alle, niin ettei näy muuta kuin otsa
+ja mustat silmäpisteet. Pahimmat vekkulit kieppuvat emon jaloissa,
+harjoittelevat voimistelua ja trapetsiliikkeitä. Lopuksi kiipeää koko
+joukkokunta emon selkään, asettuu sinne, ja sitten ei enää liiku emo
+eikä pojat.
+
+Tämä kypsymisen ja itsenäistymisen valmistusaika kestää viikkokauden,
+samoin kuin ensimäinenkin kehitysjakso kesti, jolloin poikasten ruumis
+ilman ruokaa kasvoi kolminkertaisesti. Parisen viikkoa kaikkiaan
+oleksivat pienokaiset emon selässä. Mutta mitä emo syöttää niille sillä
+aikaa, eritoten ensimäisen nahkanvaihdon jälkeen, jolloin poikaset
+ovat tulleet vilkkaammiksi ja syntyneet uuteen elämään? Antaako emo
+niille ravintoa ja säästääkö pehmeimmät palat poikasilleen? Ei anna
+mitään eikä mitään säästä.
+
+Tarjoan emolle pienen, pehmeän heinäsirkan, joka mielestäni sopii
+poikastenkin ravinnoksi. Kun se nakertelee saalistaan seuralaisistaan
+vähääkään välittämättä, juoksee eräs pienokainen sen selkää pitkin,
+menee aivan otsalle saakka, kurkistaa sieltä, mitä emon edessä
+tapahtuu. Se koskettaa jalallaan emon leukoja, mutta vetäytyy äkkiä
+säikähtyneenä takaisin. Se pötkii pakoon, viisaasti kyllä, sillä ei ole
+puhettakaan, että muserruspuuhissa oleva suu antaisi sille palasen,
+vaan päinvastoin voisi sen itsensä siepata ja nielaista.
+
+Toinen tarttuu sirkan takaruumiiseen emon syödessä etuosaa. Se puree
+ja repii, mutta ei saa muruakaan, otus on liian kova.
+
+Olen nähnyt tarpeeksi. Poikien ruokahalu herää, ne söisivät mielellään,
+jos emo hiukankaan niistä huolehtisi ja antaisi niiden heikolle
+vatsalle sopivaa ruokaa, mutta se syö vain itse ja sillä hyvä.
+
+Mitä te tahtoisitte, sievät pikku skorpionit, monen hetkeni kuvittajat?
+Te tahtoisitte mennä kauas hakemaan sopivaa ravintoa, pieniä
+eläväisiä. Huomaan sen teidän levottomasta harhailemisestanne. Te
+pakenette äidin luota, joka ei teitä enää tunne. Te olette vahvoja.
+Eronhetki on tullut.
+
+Jos tietäisin tarkkaan, mitä pieniä otuksia te haluaisitte, ja jos
+voisin niitä teille hankkia, niin hoitaisin vielä teitä mielelläni,
+en syntymähäkkinne tiilien alla enkä vanhempien seurassa, sillä tunnen
+niiden suvaitsemattomuuden. Ne syöjättäret lopettaisivat teidät,
+piskuiseni, eivät omat emonnekaan teitä säästäisi. Niille olette te jo
+vieraita, ja seuraavana vuonna häiden aikaan ne kadehtijat söisivät
+teidät. Kaikista viisainta on, että menette.
+
+Mihin teidät sijoittaisin ja miten teitä ruokkisin? Ero on paras,
+vaikka teitä jonkin verran kalpaankin. Jonakin päivänä vien teidät pois
+ja hajoitan teidät asumasijoillenne, kivikkoiselle rinteelle, johon
+aurinko niin lämpimästi paistaa. Siellä te tapaatte tovereitanne,
+tuskin teidän kokoisianne, jotka jo elävät yksin kukin oman, joskus
+vain kynnen levyisen kivisirpaleensa alla. Siellä te opitte paremmin
+kuin minun luonani taistelemaan ankaraa olemisen taistelua.
+
+
+
+
+Skorpionin myrkky.
+
+
+Hyökätessään pienien hyönteisten kimppuun, jotka ovat sen tavallisena
+ravintona, ei skorpioni juuri käytä myrkkyasettaan. Se tarttuu niihin
+pihdeillään ja pitää niitä nakerrellessaan suunsa lähettyvillä. Vain
+silloin kun saalis vastustamisellaan häiritsee ruokailua, kääntyy häntä
+ja lamauttaa uppiniskaisen pienellä pistolla. Saadakseni selville
+skorpionin myrkyn vaikutuksen niveljalkaisiin panin tilavaan,
+hiekkapohjaiseen lasiastiaan ensiksi tarantelin (Lycosa narbonensis
+Latr.) kenttäskorpionin kanssa yhteen. Kumpikohan näistä, joilla
+kummallakin on myrkkyaseet, pääsee voitolle ja saa toisen syödyksi?
+Taranteli ei tosin ole niin vahva kuin skorpioni, mutta sukkelampi
+liikkeissään, joten se voi tehdä hyppyjä ja odottamattomia hyökkäyksiä
+nopeammin kuin vastataistelija. Menestymisen mahdollisuudet näyttävät
+olevan siis tarantelilla.
+
+Lopputulos ei kuitenkaan vastaa edellytyksiä. Niin pian kuin taranteli
+huomaa vastustajansa, kohoo se pystyyn, aukaisee leukakoukkunsa, joiden
+kärjellä myrkkypisarat helmeilevät, ja odottaa pelottomana. Skorpioni
+lähestyy pienin askelin, pihdit ojennettuina. Näillä kaksisormisilla
+käsillään se tarttuu taranteliin. Taranteli aukoo ja sulkee turhaan
+leukojaan, se ei voi purra vihollistaan, sillä tämä pitää sen kaukana
+itsestään. Suuritta voimanponnistuksitta taivuttaa skorpioni
+häntänsä selän yli eteen ja työntää tikarinsa uhrin mustaan rintaan.
+Pistin jää haavaan joksikin aikaa, epäilemättä siksi, että myrkky
+ehtisi tarpeeksi vuotaa. Seuraus näkyy siinä silmänräpäyksessä: heti
+kun myrkkykoukku on tunkeutunut ruumiiseen, vetää tanakka taranteli
+jalkansa kokoon -- se on kuollut.
+
+Puoli tusinaa taranteleja pistää skorpioni samalla tavalla, ja aina
+seuraa kuolema yhtä pian. Tapettuaan se syö saaliinsa hetipaikalla
+aivan jalkojen nahkeisiin osiin saakka. Ruokailu kestää joskus
+kokonaisen vuorokauden. Ihmetellen kysyy, miten vatsaan, joka ei
+ole juuri saalista suurempi, on mahtunut semmoinen ravintomäärä.
+Nähtävästi voi skorpioni kauan paastottuaan ahtaa suolistonsa täpösen
+täyteen sopivan tilaisuuden sattuessa.
+
+Myöskin kaikista suurimmat ja vahvimmat verkkohämähäkit, kuten
+ristihämähäkit, joutuvat skorpionin uhreiksi. Ne eivät edes koetakaan,
+pelästyttyään voimattomiksi, kietoa vihollistaan seittiinsä ja
+kuitenkin ne siten voisivat sen niin helposti hervaista. Verkoissaan
+ne pitävät ohjissa hurjan rukoilijasirkan, peloittavan kimalaisen ja
+kaikista suurimmat heinäsirkat kietomalla ne lankapauloihinsa, mutta
+tavatessaan ne muualla vihollisena eikä saaliina, unohtaa se
+täydellisesti tämän taitonsa. Nekin kuolevat salamannopeasti skorpionin
+tikarin lävistäminä, ja skorpioni saa aterian.
+
+Nyt tuon syvän laatikon arenalle kaksintaisteluun skorpionin ja
+rukoilijasirkan, molemmat hyvin vahvoja. Kutitan ja kiihoitan niitä
+oljella. Skorpioni sieppaa sirkan saksiinsa, ja sirkka pöyristäytyy
+meille jo tunnettuun uhka-asentoonsa, ojentaa pyyntijalkansa ja
+levittää siipensä. Tämän pitäisi muka pelästyttää skorpionia, mutta se
+pikemminkin helpoittaa sen hyökkäystä. Skorpionin pistin tunkeutuu
+sirkan rintaan pyyntijalkojen väliin ja jää haavaan joksikin aikaa.
+Rukoilija vetää pian jalkansa kokoon kuolemankamppailussa, vatsa
+tykkää, takaruumiin renkaat kouristuvat nykäyksittäin, sääret
+tärisevät epätasaisesti, mutta pyyntijalat ja suuosat sitävastoin eivät
+liiku. Noin neljännestunnin kuluttua on rukoilijasirkka tyystin
+kuollut.
+
+Skorpioni ei satuta piikkiään mihinkään erityiseen paikkaan, vaan
+pistää mihin sattuu. Rukoilijasirkkaa se osui pistämään hyvin
+tunnokkaaseen kohtaan, rintaan pyyntijalkojen väliin, lähelle
+keskushermosolmuja. Mitkähän olisivat seuraukset, jos pisto sattuisi
+vähemmän arkoihin ruumiinosiin? Seuraavissa kaksintaisteluissa,
+joissa aina käytän uusia yksilöitä, tunkeutuu myrkkyase milloin sirkan
+rintaan ja lähelle hermokeskusta, milloin kauemmaksi siitä, mutta aina
+se kuolee heti tai jonkun minutin kestäneen kouristuskohtauksen
+jälkeen. Sen pikemmin eivät kaikista pahimmat myrkkykäärmeetkään tapa
+saalistaan.
+
+Johdonmukaisuuden vuoksi otan nyt vankempia otuksia, sillä
+rukoilijasirkat ja hämähäkit ovat korkeammalle kehittyneinä
+haavoittamiselle arempia kuin luonnonlahjoiltaan heikommat, jotka ehkä
+voivat vastustaa myrkyn vaikutuksia useita tunteja tai päiviä, ehkäpä
+jäävät kokonaan vahingoittumattomiksi.
+
+Valitsen nyt maamyyräsirkan (Gryllotalpa vulgaris L.), joka on 5
+cm pitkä, vahva, kömpelö ja vähemmän kehittynyt kuin edelliset
+koe-eläimet. Maamyyräsirkka syö kasvien juuria ja tuottaa siten paljon
+vahinkoa. Se on jonkinlainen maamyyrän pilakuva, sen etujalat
+ovat kuten maamyyränkin muodostuneet kaivamisaseiksi.
+
+Panen maamyyräsirkan ja skorpionin ahtaaseen laatikkoon. Ensiksi ne
+katselevat toisiaan kauan. Ne eivät kai tunne toisiaan, sillä sirkka
+oleksii puutarhoissa ja viljelysmailla, skorpioni taas kivisillä,
+karuilla rinteillä, joissa kasvaa vain pari lajia kuivia heiniä.
+Molemmat huomaavat kuitenkin, miten uhkaava on vaara. Ilman että minun
+tarvitsee yllyttää, hyökkää skorpioni rohkeasti sirkan kimppuun ja
+sirkka asettuu heti puolustusasentoon aukaisten leukansa ja virittää
+sotalaulunsa hankaamalla peitinsiipiään vastakkain. Skorpioni pistää
+sitä häntänsä tikarilla, ennenkuin se on ehtinyt lopettaa laulunsa.
+Sirkan rintaa suojelee vahva, kupera rintahaarniska, mutta tämän
+läpipääsemättömän panssarin takana on ohuen ihon peittämä poimu, ja
+siihen juuri tikari tunkeutuu. Tämä yksi ainoa pisto kaataa
+sirkkajättiläisen maahan, kuten salaman isku. Joissakin elimissä huomaa
+vielä epämääräisiä liikkeitä, mutta hetken kuluttua lakkaavat
+värisemästä nilkatkin, jalan päätenivelet, jotka kuolevat
+viimeiseksi. Maamyyräsirkka kuoli yhtä helposti kuin taranteli ja
+rukoilijasirkkakin, kuolinkamppaus oli vain jonkin verran pitempi.
+
+Nyt tulee suurten heinäsirkkojen ja hepokattien vuoro astua
+näyttämölle. Viinitarhahepokatti (Ephippigera) kitui kokonaisen
+viikon elämän ja kuoleman välillä. Se oli saanut tikarin piston
+vatsaansa ja heitti henkensä vasta seitsemän päivän kuluttua.
+Skorpionin myrkky on kaikista vahvimmillekin hyönteisille kuolettavaa,
+toiset sortuvat heti, toiset useiden päivien kuluttua, mutta
+lopuksi kaikki kumminkin kuolevat. Haavoittamiskohta ja siihen valunut
+myrkkymäärä vaikuttavat paljon asiaan. Joskus tiputtaa skorpioni
+vähän, joskus tuhlailevasti myrkkyrauhasensa erittymää, enkä minä
+puolestani voi mitenkään vuotamismäärää järjestää. -- Yleensä olivat
+heinäsirkat vastustuskykyisempiä kuin hepokatit. Laulukaskas kuolee
+hyvin pian, ja sudenkorento (Libellula depressa L.) melkein yhtä
+nopeasti kuin rukoilijasirkka.
+
+Kovakuoriaisten paksu kitini-iho suojelee niitä hyvin ja tekee ne
+haavoittumattomiksi. Skorpionin miekkailu on sattuman varassa,
+siksi sen pistot eivät osu kovakuoriaisten ruumiinrenkaiden
+ohutihoisiin nivelvakoihin. Voidakseen taas lävistää kitinipanssarin
+pitäisi sen porata kauan aikaa, mutta sitä eivät ankarasti
+puolustautuvat kovakuoriaiset salli, ja porausmenetelmäkin on
+sitäpaitsi skorpionille vieras, se käyttää vain äkillisiä pistoja
+taistelutapoinaan.
+
+Skorpionin pistin voisi tunkeutua vain yhteen ainoaan osaan
+kovakuoriaisen ruumista, nimittäin takaruumiin selkäpuolelle
+peitinsiipien alle. Paljastan sen kääntämällä peitinsiivet ulospäin
+tai, vielä paremmin, leikkaamalla ne kokonaan pois. Peitinsiipien
+poistaminen ei ole hyönteiselle ollenkaan vaarallista, eikä lyhennä sen
+ikää. Vien skorpionin häkkiin isoja siivettömiä kovakuoriaisia,
+maakiitäjiä, sittiäisiä, kultakuoriaisia, toukohärkiä ja
+hapsenkakkiaisia. Kaikki kuolevat myrkkyyn, vaikka kuolintaistelu
+kestää milloin kauemmin, milloin lyhyemmän aikaa.
+
+Mainitsen vain jonkun esimerkin. Muinaisten egyptiläisten pyhä
+pillerinpyörittäjä (Ateuchus sacer L.) venyttää ruumistaan piston
+saatuaan kouristuksen tapaan, nousee pystyyn, nostelee jalkojaan
+paikoillaan ja horjuu, sillä liikuntokoneisto on joutunut
+epäjärjestykseen. Sitten se kaatuu eikä enää nouse, potkii kiivaasti,
+herpoutuu -- se on kuollut. Hapsenkakkiaiset (Cerambyx cerdo L.
+ja C. scopolii Füssl.) saavat jonkinlaisen kangistuskohtauksen,
+useat kuolevat vasta seuraavana päivänä, toiset jo kolmen, neljän
+tunnin kuluttua. Samoin vaikuttaa pisto myöskin kultakuoriaisiin,
+saksanturilaaseen (Melolontha vulgaris L.) ja mäntyturilaaseen
+(Polyphylla fullo L.).
+
+Sarvikuoriainen (Oryctes narsicornis L.), suuri, kolme, neljä
+senttimetriä pitkä, komea ja vahva kovakuoriainen ottaa iskun vastaan
+stoalaisen kylmäverisesti. Sille ei pisto aluksi näytä tuottaneen
+mitään pahoja vammoja, arvokkaana ja tasapainonsa säilyttäen se
+kävelee tiehensä. Yht'äkkiä alkaa voimakas myrkky kuitenkin vaikuttaa.
+Jalat eivät tottele hyönteistä, se horjuu, kellahtaa selälleen
+nousematta enää ylös. Kolme, neljä päivää se vielä värähtelee
+henkitoreissa ja nukkuu sitten rauhallisesti kuolonuneen.
+
+Olin jo ennen kokeita varma, että myrkky vaikuttaa hentoihin
+perhosiin hyvin pian, kuitenkin tarkkana havainnontekijänä tahdoin
+niilläkin kokeilla. Ritariperhonen (Papillo machaon L.), amirali
+(Vanessa atalanta L.) ja kärsäkiitäjä (Deilephila euphorbiae L.)
+sortuvat heti, kun pisto niihin sattuu. Suuri riikinkukkokehrääjä
+(Saturnia pyri Schiff.) näyttää kuitenkin kummakseni olevan
+voittamaton. Ainakin on skorpionin hankala iskeä tähän turpeaan ja
+leveäsiipiseen kehrääjään, piikki liukuu pois suunnastaan pehmeässä
+villakarvassa, josta joka piston jälkeen pölähtää tukko ilmaan.
+Toistuneista iskuista huolimatta en ole varma, onko pistimen kärki
+voinut tunkeutua perhosen ruumiiseen. Sentähden nypin karvat sen
+takaruumiista ja näen nyt selvästi, että ase lävistää paljaan ihon.
+Siirrän kehrääjän rautalankahäkkiin, se tarttuu verkkoon kiinni ja on
+siinä koko päivän liikkumatonna -- neljäntenä päivänä se kuolee.
+
+Otaksuisi tietysti mielellään, että tämän perhosjättiläisen
+vastustuskyky aiheutuu sen vahvasta rakenteesta, mutta kokeet
+paljon pienemmällä, tavallisella silkkiperhosella (Bombyx mori L.)
+osoittivat, että syy on haettava toisaalta. Tämä heikko kääpiö näet
+kestää piston seurauksia yhtä kauan kuin riikinkukkokehrääjäkin.
+Nämä molemmat kehrääjät ovat epätäydellisesti kehittyneitä olioita,
+aivan erilaisia kuin toiset perhoset, erilaisia kuin kiitäjät, jotka
+hämärissä niin innokkaasti tutkivat kukkien teriöitä, erilaisia kuin
+ritariperho ja amirali, nämä kukkakappeliin kulkevat väsymättömät
+pyhiinvaeltajat. Edellisillä ei nimittäin ole suuosia, ne eivät
+ota ollenkaan ravintoa koko elämänsä ajalla. Kun niiltä puuttuu
+syömisen kiihote, elävät ne vain muutaman päivän, siksi kun munat ovat
+hedelmöitetyt. Tällä lyhyellä elämänajalla pitää olla vastaavaisuutensa
+elimistökoneistossa, niin että se on vahvempi ja siitä johtuen myös
+kestävämpi ja vastustuskykyisempi.
+
+Astukaamme askel alemmaksi ja tuokaamme tuhatjalkaiset
+kokeilukentälle. Ne ovat skorpionille varmaan tuttuja,
+sillä ulkoilmasiirtolassani tapasin usein skorpionin saaliina
+kivituhatjalkaisia (Lithobius forficatus L.) Ne ovat skorpionille
+vaarattomia suupaloja ja liian heikkoja puolustautuakseen.
+Mutta tuonpa sille seuraksi meikäläisten tuhatjalkaisten
+jättiläisen, juoksujalkaisen (Scolopendra morsitans L.). Tämäkään
+kaksikymmenkaksijalkaparinen lohikäärme ei ole skorpionille vieras,
+olen niitä usein tavannut yhdessä saman kiven alla. Tämä öinen vaeltaja
+oli hakenut skorpionin kodista piilopaikan. Molemmat sietivät silloin
+hyvin toisiaan, mutta onkohan asia aina niin?
+
+Panen molemmat hirviöt leveään lasiastiaan, jossa on pohjalla hiukan
+hiekkaa. Tuhatjalkainen kiertää seinävieriä näyttämön ympäri. Se on
+kuin sormenlevyinen, 12 cm pitkä, viheltävä, koukeroinen nauha.
+Pitkät tuntosarvet väristen tunnustelevat esineitä, ja kun ne sattuvat
+koskemaan skorpioniin, kääntyy tuhatjalkainen äkisti takaisin. Mutta
+päinvastaiseen suuntaan tehty kierros tuo sen uudestaan skorpionin
+luo, taas kosketus ja pako jälleen. Nyt on skorpioni varuillaan,
+häntäkaari jännitettynä ja pihdit avattuina. Kun scolopendra tulee
+vielä kerran ratansa vaaranpaikkaan, tarttuu skorpioni siihen
+saksillaan juuri pään taakse. Turhaan kiemurtelee ja koukertelee
+pitkä, taipuisa ruumis, vastustaja puristaa vain sitä lujemmin, eivät
+tempomiset eivätkä käyristelemiset sitä enää voi vapauttaa.
+
+Nyt tulee piikin vuoro toimia, se uppoaa kolme, neljä kertaa perätysten
+tuhatjalkaisen kylkeen. Tuhatjalkainenkin, jonka ensimäinen jalkapari
+on muodostunut myrkkykoukuiksi, avaa myrkkypihtinsä, mutta turhaan se
+niillä koettaa purra, sillä skorpionin sakset puristavat vahvasti sitä
+niskasta ja pitävät sen kaukana. Takaruumis vain voi vastustella,
+kiertyä, kääriytyä kokoon ja oieta. Olen nähnyt jo monien pikku
+eläimien kamppailut, mutta en tiedä mitään julmempaa kuin näiden
+vastenmielisten eläinten pöyristyttävä kaksintaistelu.
+
+Lyhyen aselevon aikana saan tappelijat eroamaan. Tuhatjalkainen nuolee
+vuotavia haavojaan ja on jonkin tunnin kuluttua taas voimissaan,
+skorpioni ei näytä saaneen mitään vaurioita. Seuraavana päivänä on
+uusi näytäntö. Tuhatjalkainen saa kolme pistoa peräkkäin. Silloin
+vetäytyy skorpioni pois kuin vastaiskuja peläten. Mutta haavoitettu
+ei tee hyökkäystä, vaan koettaa paeta kiertäen ympyrässä. Tämä riittää
+jo täksi päiväksi. Peitän lasiastian pahvikotelolla, että molemmat
+taistelijat rauhoittuisivat pimeässä.
+
+Mitä sitten tapahtui, erittäinkin yön kuluessa, en tiedä. Ehkä
+kamppailu alkoi taas, ja uusia iskuja jaettiin. Ainakin oli
+tuhatjalkainen kolmantena päivänä hyvin raukea ja neljäntenä aivan
+henkitoreissa. Skorpioni vartioi sitä, mutta ei uskalla vielä iskeytyä
+kiinni. Vasta kun se lepää aivan hiljaa, tarttuu skorpioni siihen,
+syö ensin pään, sitten molemmat ensimäiset ruumiinrenkaat. Saalis on
+kuitenkin liian suuri, loppu mätänee, sillä skorpioni pitää tuoreesta
+ruuasta eikä koske enää raatoon.
+
+Seitsemän, ehkä useampiakin pistoja saanut tuhatjalkainen kuolee
+vasta neljäntenä päivänä, mutta vahva taranteli heittää henkensä heti
+ensimäisen iskun jälkeen. Yhtä pian päättyvät rukoilijasirkan,
+pillerinpyörittäjän, maamyyräsirkan ja muidenkin suurien
+hyönteisten päivät. Kaikista vastustuskykyisimmätkään eivät kestä
+kuin seuraavaan päivään, mutta hyvin monta kertaa haavoitettu
+juoksujalkainen elää neljä vuorokautta, ja ehkä sen kuolemaan on yhtä
+paljon syynä verenvuoto kuin myrkkykin.
+
+Mistä johtuu tämmöinen eroavaisuus? Nähtävästi se aiheutuu
+erilaisesta ruumiinrakenteesta. Paremmin kehittyneet kuolevat
+pikemmin kuin heikompilahjaiset. Onkohan asia todella niin?
+Maamyyräsirkan kohtalo saa epäilemään. Sehän alkuperäisestä
+rakenteestaan huolimatta kuolee yhtä nopeasti kuin perhoset ja
+rukoilijasirkka, jotka kuitenkin ovat paljon tunnokkaampia. Ei, me emme
+ole vielä skorpionin myrkkyrauhasen salaisuuden perillä. Ehkäpä uudet
+kokeet luovat valaistusta tähän hämäryyteen.
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 65054 ***
diff --git a/old/65054-0.txt b/old/65054-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..06ae328
--- /dev/null
+++ b/old/65054-0.txt
@@ -0,0 +1,5917 @@
+The Project Gutenberg eBook of Muistelmia hyönteismaailmasta, by J. H.
+Fabre
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
+most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
+whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
+of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
+www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you
+will have to check the laws of the country where you are located before
+using this eBook.
+
+Title: Muistelmia hyönteismaailmasta
+       Kuvauksia hyönteisten tavoista ja vaistosta
+
+Author: J. H. Fabre
+
+Translator: Asko Pulkkinen
+
+Release Date: April 10, 2021 [eBook #65054]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: UTF-8
+
+Produced by: Jari Koivisto
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA ***
+
+
+
+
+MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA
+
+Kuvauksia hyönteisten tavoista ja vaistosta
+
+
+Kirj.
+
+J. H. FABRE
+
+
+Ranskasta suomentanut
+
+Asko Pulkkinen
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1910.
+
+
+
+
+SISÄLTÖ:
+
+J.H. Fabre.
+Harmas
+Muurarimehiläisen pesärakennukset.
+Tikariampiainen haavataiturina.
+Hieta-ampiainen.
+Riikinkukkokehrääjät kosimassa.
+Tammikehrääjän häälennot.
+Maakiitäjän ravinto.
+Turkkilot hautajaisissa.
+Turkkilot. -- Kokeita.
+Hernekärsäkkään muniminen.
+Hernekärsäkkään toukka.
+Rukoilijasirkan metsästys.
+Rukoilijasirkan lemmenvehkeet.
+Kaskaan laulu.
+Skorpionin häät.
+Skorpionin perhe-elämä.
+Skorpionin myrkky.
+
+
+
+
+
+J.H. Fabre.
+
+
+      Tämä suuri tiedemies ajattelee
+      kuin filosofi, näkee kuin taiteilija,
+      tuntee ja kertoo kuin runoilija.
+
+                       Edmond Rostand.
+
+Pitkät puheet eivät kuvaa niin tarkasti ja niin sattuvasti Jean Henri
+Fabrea, ranskalaista hyönteistieteilijää kuin edellä olevat hänen
+maanmiehensä muutamat sanat. J.H. Fabre oli todellakin tiedemies,
+filosofi, taiteilija ja runoilija. Hänen terävä tieteilijäsilmänsä
+näki ja seurasi kaikkea, mitä hyönteisten maailmassa tapahtui. Hän oli
+verraton havaintojen tekijä, pienimmätkään piirteet, vähäisimmätkään
+seikat hyönteisten elämässä ja toiminnassa eivät jääneet häneltä
+huomaamatta. Selkeästi ajatellen hän tutki hyönteisten ihmeellisten
+tapojen syntyjä, filosofin tavoin selvitteli vaiston ja älyn
+vaikeita ongelmia näiden pienten kielettömien valtakunnassa. Hänen
+taiteilijakatseensa kiinnittyi ja kiintyi kaikkeen kauniiseen,
+säännölliseen ja tarkoituksenmukaiseen, mikä ilmenee hyönteisten
+rakennuksissa ja töissä. Runoilijana hän sitten kertoo näkemänsä
+ja havaitsemansa. Fabre on hyönteisten elämäkertojen erinomainen
+kirjoittaja. Mutta hän ei ole kuivantieteellinen historioitsija, vaan
+elävän elämän mestarikuvaaja.
+
+Fabre ei saanutkaan oppiaan koulussa eikä tieteellisistä kirjoista,
+hänen opettajanaan oli suuri ja loppumattoman rikas luonto. Hänellä ei
+ollut apunaan tiedemiehen koneita ja kompeita, vaan terävä silmänsä
+näkemään ja ymmärryksensä tajuamaan, mitä luonnossa tapahtui.
+Itse ja omin neuvoin hän hankki oppinsa ja tietonsa, hänen suuri
+rakkautensa luontoon pakoitti hänet tutkimaan, hänen järkkymätön
+tahtonsa raivasi edestä esteet, esteet, jotka usein näyttivät kohoavan
+ylipääsemättömäksi muuriksi.
+
+Jean Henri Fabre syntyi Saint-Leon'issa Etelä-Ranskassa joulukuun 22
+p:nä v. 1823. Isä oli talonpoika, varaton työstänsä eläjä, ei näyttänyt
+mahdolliselta, että pojasta polvi muuttuisi, että Jean Henri voisi
+poiketa isänsä elämänuralta. Varhaisimman lapsuutensa hän vietti köyhän
+isoäitinsä kotona. Vaikka hän kuuntelikin mummon satuja ja tarinoita,
+kiintyi hän kuitenkin jo pienenä luontoon ja sen todellisuuteen.
+Kotiseudun punakukkaiset kanervikot ja sinivattuvarvikot viekoittivat
+poikaa luokseen, maakiitäjän kiiltävät kuoret ja perhosen kirjavat
+siivet ihastuttivat häntä. Hän riensi kukkasten seuraan kuin mehiläinen
+apilan mykerölle.
+
+Seitsenvuotiaana tuli Jean Henri isänsä kotiin alottaakseen
+koulunkäyntinsä. Koulumestari oli samalla kylän parturi, kellonsoittaja
+ja lukkari. Hän ei voinut kasvattaa pojan synnynnäistä rakkautta
+luontoon, ei ohjata häntä näkemään silmillään eikä kuulemaan
+korvillaan. Ei sitä tehnyt koulutupakaan, vaikkakin siellä
+seurusteltiin porsaiden ja kanojen kanssa.
+
+Kolmen vuoden kuluttua isä muutti pieneen Rodezin kylään, jossa
+hän ansaitsi toimeentulonsa vähäisestä kahvilaliikkeestä. Täällä
+pääsi Henri kylän ylempään kouluun (college). Isä ei voinut maksaa
+koulumaksuja, mutta Henri toimi kirkossa kuoripoikana ja sai siten
+vapaapaikan koulussa. Mutta tätäkin kesti vain pari vuotta. Isän
+liike menestyi huonosti, hän muutti Toulouseen, jossa poika pääsi
+seminaariin. Perheen toimeentulo ei kuitenkaan parantunut, pikemmin
+huononi.
+
+Tuli kovia koettelemuksen aikoja. Jean Henrin oli itsensä pidettävä
+huoli jokapäiväisestä leivästään, koulunkäynti oli keskeytettävä,
+elatusta hankittava. Hän yritti jos jotakin. Milloin käveli
+hedelmäkoreineen pitkin raittia, milloin oli rautatiellä työmiehenä,
+milloin taas vaelteli aivan työttömänä.
+
+Vaikkakin tyhjä vatsa esitti sangen jyrkästi vaatimuksiansa, niin
+henkinen nälkä oli vielä suurempi. Viimeisillä penneillään poika voi
+ostaa runokirjan ja sitä lukiessaan unohtaa "jokapäiväiset" kylläkin,
+mutta sangen välttämättömät tarpeensa. Jean Henrin runollisuus ei
+ollut ilmassa leijailevia, todellisesta elämästä piittaamattomia
+mielikuvituksen tuulentupia, vaan se oli tiedonhalua, oikeata hengen
+isoomista ja janoomista, joka ajaa toimimaan ja pakoittaa hankkimaan
+tyydytystä. Hänen täytyi saada oppia. Siksipä hän, niin kurjissa
+oloissa kuin elikin, haki vapaapaikkaa Avignonin seminarissa. Sen hän
+saikin. Hän pääsi jatkamaan keskeytettyjä opinnoitaan.
+
+Nyt alkoi Henrin elämässä uusi ajanjakso, entistä valoisampi. Mutta
+taipumukset nytkin johtivat hänet oppikirjojen äärestä luonnon suurta
+kirjaa lukemaan. Hän opetteli sen aakkosia. Hyönteiset ja kasvit
+alkoivat kuiskutella ihmeellisiä kertomuksia, ihmeellisempiä usein
+kuin paraimmatkaan sadut, mutta tosia ja todellisia. Koulutodistus
+oli toisena vuotena huono, aikaa oli kulunut enemmän muuhun kuin
+lukemiseen. Mutta seuraavana vuonna hän tarttui tarmokkaasti töihinsä,
+ja päästötutkinto oli loistava.
+
+Suoritettuaan vielä kursseja kemiassa, latinan ja kreikan kielissä
+Jean Henri Fabre pääsi v. 1843 Carpentrasiin kansakoulunopettajaksi.
+Palkka ei ollut suuri, 700 frangia vain, vaikea oli sillä tulla
+toimeen. Sitä paitsi hän meni jo 21-vuotiaana naimisiin. Perhe
+lisäytyi, huolet kasvoivat, mutta hänen mielensä ei lannistunut.
+Hän suoritti vielä lisätutkintoja, antoi yksityistunteja, haki
+paikkoja, mutta ei niitä saanut. Ahtaat olivat ajat. Ylimääräisiin
+menoihin, kirjoihin esimerkiksi, oli rahat säästettävä ruuasta, ja
+elettävä kieltäymyksessä. Vihdoin hän kuitenkin pääsi Korsikkaan
+Ajaccion lyseoon fysikan opettajaksi. Korsikassa olo oli Fabrelle
+uuden käänteen alkuna. Saaren rikas luonto, metsät, vuoret, aava meri
+valtasivat hänet kokonaan. Nyt hän voi jo uhrata enemmän aikaansakin
+mielitutkimuksiinsa. Metsä veti puoleensa, hyönteiset kutsuivat
+luoksensa, mutta vaellellessaan rämeiköissä hän sai kuumetaudin, joka
+pakoitti taas muuttamaan mantereelle.
+
+Jonkun ajan kuluttua Fabre pääsi Avignonin lyseoon opettajaksi.
+Sitten hän suoritti lisensiaattitutkinnon luonnonhistoriassa. Näihin
+aikoihin joutui kerran hänen käsiinsä kuuluisan hyönteistutkijan,
+Leon Dufour'in teos. Se elvytti hänessä rakkauden hyönteisiin, se
+kiinnitti hänen huomionsa taas hyönteismaailmaan, se valtasi hänet
+niin, että hän päätti kokonaan antautua hyönteisiä tutkimaan. Työ oli
+palkatonta. Hänen oli jatkettava tukalaa kamppailuaan aineellisia
+vastuksia vastaan, ja hän voi vain loma-aikansa uhrata tieteellisiin
+tutkimuksiinsa.
+
+J.H. Fabren ensimäinen hyönteistieteellinen teos ilmestyi v. 1855.
+Se herätti heti joltistakin huomiota tiedemiespiireissä, ja kun hän
+jonkun vuoden kuluttua matkusti Parisiin, ei hänen nimensä ollut aivan
+tuntematon.
+
+Sitten seurasi sarja krappiväritutkimuksia, mutta aineellista hyötyä ei
+niistäkään ollut, sillä toiset käyttivät hyväkseen hänen keksintönsä.
+
+Varsinaiseen elämäntyöhönsä, luonnonhistorialliseen kirjailemiseen
+voi Fabre ryhtyä vasta viisikymmenvuotiaana. Hän erosi lyseosta v.
+1871, kun oli saanut pienen lainan ystävältään Stuart Milliltä, ja
+muutti Orangeen lähelle Avignonia. Täällä hän aluksi kirjoitteli
+luonnontieteellisiä koulukirjoja. Ne olivat kylläkin paljon parempia
+kuin aikaisemmin käytetyt oppikirjat, mutta maineensa hän hankki
+elämänsä pääteoksella, "hyönteistieteellisillä muistelmillaan".
+"Muistelmien" ensimäinen osa ilmestyi v. 1878. Sitten seurasi toisia
+katkeamattomana sarjana, niin että "_Souvenirs entomologiques, --
+Etudes sur l'instinct et les moeurs des insectes_" -kokoelmaa tuli
+kaikkiaan kymmenen nidettä.
+
+"Muistelmat" saivat runsaasti lukijoita ja ihailijoita, ne menivät
+hyvin kaupaksi. Nyt oli Fabren toimeentulo turvattu, vasta nyt
+neljäkymmentä pitkää vuotta kestäneen vaikean kamppailun jälkeen.
+Nyt hän voi hankkia itselleen pienen maatilan Sérignan'in kylässä
+Provencessa. Siellä maaseudun rauhassa hän voi häiritsemättä
+seurustella pienten hyönteisystäviensä kanssa. Siellä rakkaassa
+"Harmas'issaan" hän teki tutkimuksiaan ja kirjoitteli muistelmiaan.
+Päivät pitkät hän mielenkiinnolla seurasi asioiden kehittymistä
+kosivien skorpionien häkissä, tuntimäärin hän loikoi nurmikolla
+iso huopahattu päässä ja piti silmällä eksyneen kovakuoriaisen
+vaelluksia tai tarkasteli rakennustoimissa puuhailevia mehiläisiä tai
+metsästysretkellä kuljeksivia ampiaisia.
+
+Sérignan'issa Harmasissaan Fabre eli loppuikänsä, siellä hän kuoli
+syksyllä v. 1915 melkein yhdeksänkymmenenkahden vuoden ikäisenä. Pitkä
+oli hänen elämänsä, pitemmältä se tuntui taistellessa vastatuulessa
+ja vastoinkäymisessä, mutta rikas se oli, sillä se oli yhtäjaksoista
+innostunutta työtä, työtä, joka kantoi runsaan hedelmän.
+
+"Henri Fabre on nykyisen sivistyneen maailman etevimpiä ja jaloimpia
+suurmiehiä, oppinut luonnontutkija ja samalla ihmeellinen runoilija
+-- --. Hän on niitä miehiä, joita mitä syvimmästi ihailen koko elämäni
+ajan", sanoo Maurice Maeterlinck, mehiläisten elämän suuri runoilija.
+
+"Souvenirs entomologiques" on tunnontarkan tiedemiehen tarkkoja ja
+täsmällisiä havaintoja sekä niistä tehtyjä johtopäätöksiä. Fabre
+on asettanut elämäntehtäväkseen tutkia älyn ja vaiston rajamaita,
+selvittää, kumpiko niistä määrää hyönteisten toimia ja tapoja. Lukija
+huomaa usein, kuinka hän erikoisesti painostaa, että hyönteisillä ei
+ole sitä, jota sanomme älyksi, että hyönteiset eivät voi harkiten
+työskennellä, vaan että niitä ohjaa tottumukset ja vaistot. Fabre
+tekee moninaisia ja monenlaisia kokeita ja ottaa niiden tulokset
+mielipiteittensä todistuskappaleiksi ja tueksi, vaikka lukijasta usein
+näyttää, että ne todistaisivat aivan päinvastaista. -- Lukija huomaa
+niinikään, miten Fabre suhtautuu vuosisatansa käänteentekevään ja
+kauaksikantavimpaan luonnontieteelliseen saavutukseen, kehitysoppiin.
+Fabre ihaili kyllä Darwinia ja Darwin puolestaan kutsuu Fabrea
+"verrattomaksi havainnontekijäksi", olivatpa he kirjevaihdossakin,
+mutta kehitysajatusta ei Fabre hyväksynyt, päinvastoin viittaa siihen
+usein pilkallisesti. Fabre näki suuren pienessä, mutta oli liiaksi
+kiintynyt pikkupiirteisiin ja yksityiskohtiin voidakseen pitää
+kokonaisuutta silmällä, voidakseen nähdä syiden ja seurausten lakia
+koko elävien olioiden maailmassa.
+
+"Souvenirs entomologiques" on myös ranskalaisen runoilijan
+luonnonrunoutta ja senvuoksi vaikeaa kääntää muille kielille. Tässä
+vihkosessa on valikoima Fabren "Muistelmia" suomennettuina. Fabre itse
+sanoo, että hän kirjoittaa nuorille ja etupäässä heille, herättääkseen
+heissä rakkautta luontoon ja luonnonhistoriaan. Jos Fabre voisi tämän
+vihkosen välityksellä puhua myös Suomen nuorille, herättää heissäkin
+rakkautta luontoon, opettaa heitäkin lukemaan suurta luonnon kirjaa ja
+näkemään sen ihmeitä, olisi vihkosen tarkoitus täytetty.
+
+Muutamat "Muistelmat" ovat hiukan lyhennetyt, niistä on jätetty pois
+kokonaisuuteen kovin höllästi liittyviä tai suomalaiselle lukijalle
+vähemmän mielenkiintoisia paloja. Suomentaja ei ole siinä suhteessa
+menetellyt sen omavaltaisemmin kuin saksalaisen tai ruotsalaisenkaan
+valikoiman kääntäjät, vaikkakin heidän käännöksensä ovat "tekijän
+luvalla" tehdyt. Moni olisi ehkä pitänyt vieläkin suurempia lyhennyksiä
+tarpeellisina.
+
+_Suomentaja_.
+
+
+
+
+Harmas.
+
+
+Sitähän minä aina olin toivonut, hoc erat in votis, maapalaa, oi,
+ei kovin suurtakaan, mutta rauhallista, semmoista, joka on loitolla
+yleisen maantien hälinästä, yksinäistä, autiota, auringon polttamaa
+palstaa, ohdakkeiden, ampiaisten ja kimalaisten suosimaa. Siellä minä
+voisin tutkia petoampiaisia ja hietapistiäisiä, antautua vaikeaan
+kaksinpuheluun, jossa kysytään ja vastataan kokeiden kielellä eikä
+minun tarvitsisi peljätä ohikulkevien häiritsemisiä. Siellä minä
+voisin ilman aikaavieviä, suuria toimenpiteitä, ilman väsyttäviä ja
+huomiokykyä tylsyttäviä retkeilyjä viritellä ansojani ja seurata joka
+hetki niiden vaikutuksia. Hoc erat in votis, niin, se oli toivoni,
+unelmani, joka aina oli mielessäni väikkynyt, mutta aina häipynyt
+vastaisuuden utupilviin.
+
+Ei ole ollut helppoa laatia itselleen ulkolaboratoriota, niin kauan
+kuin huoli jokapäiväisestä leivässä on ollut kiusana. Neljäkymmentä
+vuotta olen järkähtämättömänä taistellut elämän pikkupuutteita vastaan,
+mutta nyt on se niin kiihkeästi kaipaamani laboratorio kuitenkin
+valmis. En koetakaan kertoa, kuinka paljon kestävyyttä ja väsymätöntä
+työtä se minulle maksoi. Se on valmis ja se suo ehkä hiukan lepoa, mikä
+on tärkeää sekin. Sanon "ehkä", sillä minulla on yhä vielä joku rengas
+kaleriorjan kahleista jaloissani.
+
+Toivoni on toteutunut. Hiukan liian myöhään kylläkin, kauniit
+pikkuhyönteiseni! -- luulen, että minulle annettiin pähkinä vasta
+sitten, kun hampaani alkavat olla liian heikot sitä pureskelemaan.
+Niin, hiukan liian myöhään. Nuoruuden laaja näköpiiri on supistunut
+matalaksi ja painostavaksi holviksi, joka päivä päivältä yhä alemmaksi
+laskeutuu. Kaipaamatta mitään mennyttä, haluamatta takaisin edes
+nuoruusvuosiani ja vielä vähemmin tulevaisia toivomatta olen tullut
+siihen käänteeseen, jolloin koettelemusten murtamana kyselee itseltään,
+onko elämä ollut elämisen arvoista.
+
+Näiden ympäröivien raunioiden keskelle on jäänyt vahvalle perustalleen
+pystyyn kappale muuria, nimittäin rakkauteni tieteelliseen totuuteen.
+Voi, näppärät ampiaiseni, onko siinä kylliksi, että voisin täyttää
+muutamia sivuja teidän historiastanne? Eivätkö voimani petä hyvää
+tahtoani?
+
+Mutta miksi minä olen hyljännyt teidät niin kauaksi aikaa? Sitä ovat
+jotkut ystäväni minulta tiedustelleet. Oi, kertokaa niille ystävilleni
+-- ovathan ne yhtä hyvin teidänkin ystäviänne -- kertokaa, ettei syynä
+ole ollut unohtaminen, ei väsyminen eikä laiminlyönti. Minä ajattelin
+teitä. Olin varma, että rengasampiaisen (Cerceris) pesäkolo voi vielä
+ilmaista monta salaisuutta, että petoampiaisen (Sphex) pyydystäminen
+voi tuottaa uusia yllätyksiä. Mutta minulla ei ole ollut aikaa, sillä
+minä taistelin yksin vastoinkäymisissä, ja ennen filosofointia täytyy
+elää. Kertokaa niille se, niin ne antavat minulle anteeksi.
+
+Toiset moittivat minun kirjoitustapaani, ettei se ole kylliksi
+juhlallista eli, oikeammin sanoen, oppineenkuivaa. He pelkäävät, ettei
+sivu, jonka helposti lukee, aina ilmaise totuutta. Tulkaa kaikki
+pistiäiset ja kaikki peitinsiivin panssaroidut, puolustakaa minua ja
+todistakaa minun hyväkseni! Kertokaa kuinka tuttavallisesti olen teidän
+kanssanne seurustellut, kuinka kärsivällisesti havaintojani tehnyt ja
+kuinka tunnollisesti merkinnyt muistiin kaikki teidän toimenne! Teidän
+todistuksenne on yksimielinen: minun sivuni eivät ole täynnä onttoja
+kaavoja eivätkä oppineita puheenparsia, vaan ne sanovat tarkasti vain
+havaitun tosiasian, ei sen enempää eikä vähempää, ja jos jotakuta
+teistä haluttaa minun jäljestäni vuorostaan kysyä niitä asioita, niin
+hän saa samat vastaukset kuin minäkin.
+
+Ja jollette te, hyvät hyönteiseni, saa tuota kelpo väkeä asiasta
+vakuutetuksi, sillä teillähän ei ole ikävystymisen taakkaa
+hartioillanne, niin sanon minä vuorostani heille: te leikkelette
+eläimen, mutta minä tutkin sitä elävänä; te teette siitä pelon ja
+säälin esineen, mutta minä teen sen rakastettavaksi; te työskentelette
+kidutuskammiossa ja leikkaushuoneessa, minä taasen teen havaintoja
+sinisen taivaan alla kaskaiden laulaessa; te teette solulla ja
+alkulimalla kemiallisia kokeita, minä tarkastan vaiston korkeimpia
+ilmenemismuotoja; te tutkitte kuolemaa, mutta minä tutkin elämää.
+Ja miksipä en sanoisi kaikkea, mitä ajattelen: susi on sekoittanut
+karitsalta veden, luonnonhistoriaa, tätä nuorison mielitutkimusta
+on alettu karttaa ja vihata sen jälkeen kuin solu on nostettu
+valtaistuimelle. Siksipä, vaikkakin minä kirjoitan oppineille
+ja filosofeille, jotka joskus vielä koettavat ratkaista vaiston
+pulmallista kysymystä, kirjoitan myöskin nuorille ja ennen kaikkea
+heille, että saisin heidät rakastamaan luonnonhistoriaa, jota te
+opetatte heidät vihaamaan. Tämän tähden minä, pysyen kuitenkin aina
+totuudessa, vältän teidän tieteellistä proosaanne, joka liiankin usein
+näyttää olevan lainaa jostakin intialaisesta murteesta.
+
+Mutta näistä asioista ei ole nyt kysymys, vaan minunhan piti puhua
+siitä maapalasta, jota niin kauan toivoin ja jonka suunnittelin
+tekeväni elävän hyönteistieteen laboratorioksi, siitä maapalasta, joka
+minun on viimeinkin onnistunut saada pienessä, yksinäisessä kylässä.
+Se on "Harmas". Sillä sanalla tarkoitetaan meillä viljelemätöntä,
+kivistä ja ajuruohoa täpötäynnänsä kasvavaa aluetta Maa on liiaksi
+karua kelvatakseen viljeltäväksi, vain lampaat laiduntavat siellä
+keväällä, jos on sattunut sen verran satamaan, että ruoho hiukan pääsee
+kohoamaan. Mutta "Harmas" on ennen ollut hiukan viljeltyäkin, sanotaan
+sen kasvattaneen viiniköynnöksiä, sillä suurten kivilohkarekasojen
+välissä on vähän punaista savimaata. Kaivaessamme kuoppia muutamille
+istutettaville puille olemme tosiaankin tavanneet tuon arvokkaan kasvin
+puoleksi hiiltyneitä tähteitä. Kolmepiinen talikko, ainoa työase,
+joka kykenee tunkeutumaan semmoiseen maaperään, on siis ollut siellä
+käytännössä, valitettavasti kyllä, sillä alkuperäinen kasvullisuus on
+sentähden kadonnut. Siellä ei ole enää ajuruohoa, ei laventelia eikä
+kermestammipensaita, tuota tammikääpiötä, jonka muodostamien metsien
+yli voi kulkea, kun kohottelee jalkojaan hiukan korkeammalle kuin
+tavallisesti. Kuinka hyödyllisiä nämä kasvit minulle olisivatkaan,
+etenkin kaksi ensimäistä, joista mehiläiset ja kimalaiset saisivat
+hunajaa! Minun on täytynytkin tuoda ne takaisin siihen maahan, josta
+talikko ne karkoitti.
+
+Sen sijaan on ilman minun välitystäni niitä kasveja ylenmäärin,
+jotka tavallisesti rehoittavat entisillä, oman onnensa nojaan
+jätetyillä viljelysmailla. Kaikista runsaimmin kasvaa juolavehnää,
+kiusallista heinää, jota ei ole kyennyt kolmivuotinen, katkera
+hävityssotani tyystin poistamaan. Sen jälkeen on enimmin piikkisiä
+ja tähtikarvapertuskoin asestettuja kaunokkeja, kaikkiaan kolme
+lajia. Läpipääsemättömän kaunokkitiheikön yli kohoaa siellä täällä
+espanjalainen kultaohdake kuten monihaarainen kynttiläjalka, jossa
+liekkeinä ovat oranssinkeltaiset kukat. Sen piikit ovat vahvat kuin
+kynnet. Sitäkin korkeampi on illyrilainen ohdake, jonka parin metrin
+pituinen haaraton varsi päättyy suureen, ruusunpunaiseen kukkaterttuun.
+Näiden välissä ryömii sinivatukan pitkät ja okaiset oksat. Jos tahtoo
+kulkea läpi tämän piikkisen viidakon, jossa kimalaiset ja ampiaiset
+keräävät mettä, niin täytyy vetää jalkaansa saappaat, joiden varret
+ylettyvät yli polven, tai muuten saa verinaarmuja sääriinsä. Niin
+kauan kuin kevätsateiden kosteus pysyy maassa, on kasvullisuudella
+jonkinlainen viehätyksensä, mutta kun kesän kuivuus tulee, muuttuu
+seutu lohduttomaksi erämaaksi, jonka tulitikku voisi sytyttää ja
+polttaa reunasta toiseen. Semmoinen on tai pikemminkin oli se Eden,
+jossa aijoin elää ja työskennellä hyönteisten! seurassa. Neljäkymmentä
+vuotta kestänyt kamppailu on sen minulle hankkinut. Sanoin Eden, ja
+minun kannaltani katsoen on nimitys oikea. Tämä kirottu maa, johon ei
+kenkään uskaltanut kylvää edes turnipsia, on ampiaisten paratiisi. Sen
+rehevät ohdakkeet ja kaunokit houkuttelevat hyönteisiä kaikkialta. En
+koskaan ennen retkilläni ole nähnyt niitä niin paljoa samassa paikassa.
+Kaikki, jotka ampiaisen nimeä kantavat, keräytyvät sinne. Sinne tulee
+kaikenlaisen riistan pyydystäjät, rakennustyöläiset, jotka rakentavat
+savesta asumuksiaan, kankurit, jotka kehräävät ja kutovat, verhoilijat,
+jotka leikkelevät lehtiä tai kukkien teriöistä kappaleita, arkkitehdit,
+jotka tekevät rakennuksia paperimassasta, sementtityöläiset, jotka
+sekoittavat savea, kirvesmiehet, jotka kaivertavat puita, kaivajat,
+jotka tekevät maanalaisia koloja, monen monet muut sen lisäksi.
+
+Mikä on tuokin hyönteinen? Se on villamehiläinen (Anthidium), joka
+raapii hämähäkin seitin tapaista karvapeitettä kaunokin varresta ja
+muodostaa siitä villapallon, jonka se vie leukojensa välissä ylpeänä
+kotiin. Maanalaisissa käytävissään se tekee siitä pumpulihuopapussin,
+johon se kätkee hunajaa ja munansa.
+
+Entä nuo toiset, jotka niin innokkaasti kukissa hyörivät? Ne ovat
+verhoilijamehiläisiä (Megachile), joiden vatsan alla on mustia,
+valkeita tai tulipunaisia kokoomiskarvoja. Kun ne lähtevät ohdakkeista,
+menevät ne läheisiin pensaisiin, joiden lehdistä ne leikkaavat palasia
+ja muodostavat niistä pesässään tötteröitä, jotka ne täyttävät
+hunajalla ja joihin sitten pistävät munansa. -- Entä nuo mustassa
+samettipuvussa? Ne ovat muurarimehiläisiä (Chalicodoma), jotka
+rakentavat pesänsä hiekkasiruista ja sementistä, s.o. syljestään.
+Niiden pesiä löytää usein Harmas'issa kivistä. -- Mitäs nuo, jotka
+surisevat niin äänekkäästi? Turkkimehiläisiä (Anthophora), joiden pesät
+ovat muurin koloissa ja aurinkoisissa törmissä.
+
+Nämä ovat muurimehiläisiä (Osmia). Joku niistä tekee pesäkammioitaan
+kotilon tyhjän kuoren kierteisiin, toinen poraa sinivatukkapalasesta
+ytimen ja muuraa sinne monikerroksisen asunnon toukilleen, kolmas
+käyttää samaan tarkoitukseen ruo'on luonnollista varsionteloa, neljäs
+asuu vuokratta jonkin muun kimalaisen maanalaisissa pesäkoloissa.
+Tuolla on sarvimehiläisiä (Macrocera, Eucera longicornis, L.), joiden
+koirailla on komeat sarvet; housumehiläisten (Dasypoda) takajalat ovat
+kankeakarvaiset. Nämä tässä ovat monilajisia maamehiläisiä (Andrena) ja
+hietamehiläisiä (Halictus).
+
+Jätän lukuisat muut mainitsematta, sillä jos tahtoisin luetella kaikki
+ohdakkeitteni vieraat, saisin tässä tuoda katselmukseen melkein koko
+hunajanvalmistajoiden heimon. Oppinut hyönteistieteilijä, professori
+Pérez Bordeauxista, jolle lähetin löytöni määrättäviksi, kysyi kerran,
+käytänkö mitään erikoisia pyyntineuvoja, kun niin paljon harvinaisia,
+niin, ennen tuntemattomiakin hyönteisiä hänelle annoin. Mutta minähän
+en ole kokenut, vielä vähemmin innostunut hyönteisten pyydystäjä, sillä
+hyönteiset huvittavat minua enemmän silloin, kun ne ovat elävinä omissa
+toimissaan kuin kuolleina ja neuloihin pistettyinä laatikoissani. Koko
+minun metsästyssalaisuuteni on rehevä, ohdakkeita ja kaunokkeja kasvava
+puutarhani.
+
+Onnellinen sattuma on liittänyt hunajan-kokoojiin vielä
+metsästäjäheimot. Jotkut muurarit ovat koonneet ympärysaitaa varten
+sinne ja tänne hiekkaa ja kiviä kasoihin. Aitatyöt edistyivät
+hitaasti, joten hyönteiset valloittivat jo ensimäisenä vuonna aidan
+aines-varastot. Muurarikimalaiset valitsivat kivien kolot asunnoikseen
+ja viettivät siellä yönsä suurissa joukoin. Vahva muurisisilisko oli
+valinnut erään kolon, jossa se tähysteli ohikulkevia sittiäisiä.
+Kivitasku, jonka puku on kuin dominikanimunkin, istui ylimmäisellä
+kivellä ja lauloi lyhyen laulunsa.
+
+Hiekkakasoissa oli toisia siirtolaisia. Pyörreampiaiset (Bembex)
+pörisyttivät siihen pesäkolojaan. Petoampiaiset (Sphex) laahasivat
+sinne tuntosarvista heinäsirkkoja. Sarviampiainen (Stizus) kasasi
+kellareihinsa kaskassäilykkeitä. Kaikki nämä hyönteiset katosivat, kun
+muurarit käyttivät hiekan, mutta sain ne takaisin, kun hankin uusia
+hiekkaläjiä.
+
+Hieta-ampiaiset (Ammophila) eivät kuitenkaan hävinneet, sillä
+niiden pesät ovat toisaalla. Keväällä näen yhden lajin ja muiden
+syksyllä lentää hyörivän pyydystämässä toukkia teiden varsilta ja
+ruohokkojen välimailta puutarhassani. Iloiset ja vilkkaat tieampiaiset
+(Pompilus) tarkastavat piilopaikoista hämähäkkejä. Suurin vaanii
+tarantella (Lycosa narbonensis, Latr.), jonka maakolot eivät ole
+harvinaisia Harmas'issa. Lämpiminä päivinä marssivat maakasarmeistaan
+amatsonimuurahaiset (Polyergus rufescens, Latr.) komppanioittain orjia
+metsästämään. Viisi senttimetriä pitkät tikariampiaiset (Scolia)
+lentävät hitaasti mätänevän ruoholäjän ympärillä ja kaivautuvat
+sen sisään pyydystämään otuksiaan, lehtisarvisten (Lamellicornia),
+nokkakärsäkkään (Oryctes) ja kultakuoriaisen (Cetonia) toukkia.
+
+Miten paljon tutkimusten esineitä! Ja uusia vielä tulee. Talo oli
+yhtä autio kuin maakin. Kun ihmiset menivät, ja rauha oli varma,
+tulivat eläimet ja valtasivat kaiken. Kertut asettuivat asumaan
+sirenipensaisiin, vihreäpeipponen kypressikatoksen suojaan, varpunen
+kokosi korsia kattotiilien alle. Platanin latvassa viserteli
+vihreävarpunen, jonka pesä ei ole aprikosin puolikasta suurempi.
+Iltaisin yhtyivät soittajaisiin pöllöt yksitoikkoisine äänineen.
+
+Talon lähellä on lampi, johon vesi tulee kylän vesijohtokanavasta.
+Sinne kokoutuvat kosimisaikanaan kaikki sammakot aina kilometrin
+päästä. Isot ristikonnat tulevat kylpemään. Lehtisammakot, jolleivät
+kurnuta puissa, huvitteleivat tehden uimahyppyjä. Kun toukokuun yöt
+hämärtyvät, alkaa lammikolla sellainen korvia särkevä soitanto, että on
+mahdoton kotona pöydässä keskustella, mahdoton nukkua.
+
+Talon ovat vallanneet vielä rohkeammat ampiaiset. Kynnysalla
+roskakasassa pesii valkoviiruinen petoampiainen (Sphex albisectus
+Lep. et Serv.). Kun menen huoneeseen, pitää varoa rikkomasta sen
+pesäkoloja ja tallaamasta työssään olevaa kaivajaa. Varmaan on
+siitä neljännesvuosisata kulunut, kun viimeksi näin tämän raivoisan
+sirkanmetsästäjän. Kun siihen ensiksi tutustuin, täytyi minun kulkea
+useita kilometrejä elokuun helteessä tavatakseni sen, mutta nyt se on
+aivan kynnykseni alla.
+
+Ikkunakomerossa on hämähäkkien tappajalla (Pelopoeus) lämmin ja
+mieluisa asuinpaikka. Se muuraa mullasta tehdyn pesänsä kiviin ja
+käyttää sisääntuloreikänä ikkunaluukussa olevaa rakoa. Kaihtimien
+lustoihin rakentavat jotkut muurarimehiläiset (Chalicodoma) kammioitaan
+ja luukkujen sisäpinnalle kokoo muurariampiainen (Eumenes) pieniä
+savikekoja. Tavallinen ampiainen (Vespa vulgaris, L.) ja Ranskan
+ampiainen (Pollistes gallicus, L.) ovat ruokatovereitani, ne tulevat
+päivällisen aikana katsomaan, ovatko rypäleet pöydälläni jo niin kypsiä
+kuin ne näyttävät olevan.
+
+Nämät hyönteiset -- kaikki eivät ole läheskään mainitut -- ovat
+lukuisana ja valittuna seurueenani. Entiset ystäväni ja uudet tuttavani
+ovat lähelläni metsästämässä, mettä kokoomassa ja rakentamassa. Ja
+jos on tarpeellista vaihtaa havaintopaikkaa, niin on vuori muutaman
+sadan askelen päässä asunnostani. Sen aurinkoisia rinteitä rakastaa
+pyörreampiainen (Bembex) ja sen savikuopista saavat monet muut
+rakennusaineita. Tämän hyönteisrikkauden takia minä vaihdoin
+kaupungin kylään, asetuin Sérignan'iin viljelläkseni turnipsia ja
+kylvääkseni salattia.
+
+Atlantin ja Välimeren rannikoille on Ranskaamme perustettu kalliiksi
+tulleita laboratorioita merieläinten tutkimista varten. Siellä ihmiset
+leikkelevät merestä saamiaan pikkuisia ja meille arvottomia eläväisiä,
+uhraavat koko omaisuuksia mikroskoppeihin, hienoihin leikkauskoneisiin,
+pyyntineuvoihin, laivoihin, kalasäiliöihin ja akvarioihin saadakseen
+selville minkälainen on rakenteeltaan nivelmadon munasolu, kysymys,
+jonka täyttä tarkoitusta en ole koskaan ymmärtänyt. He unohtavat
+kokonaan pienet maahyönteiset, jotka aina ovat lähellämme, jotka
+antavat yleiselle sielutieteelle erinomaisen tärkeitä todistuksia ja
+jotka hävitystyöllään saavat aikaan kansantaloudellisia vahinkoja.
+Milloin perustettanee hyönteislaboratorio, jossa ei tutkita kuolleita
+hyönteisiä, vaan eläviä, niiden vaistoa, tapoja, töitä, taisteluja
+ja lisäytymistä? Olisi kai tärkeämpi tietää viinitarhojen tuhoojien
+elämä kuin jonkun siimajalkaisen hermosäikeiden päätepisteet. Olisi
+kai tärkeämpää kokeillen saada selvä vaiston ja älyn välisestä
+rajasta, vertailemalla voida määrätä, onko ihmisjärki selittämätön
+tekijä vai ei, se olisi kai tärkeämpää kuin lukea jonkin äyriäisen
+tuntosarvien renkaita. Näiden kysymysten ratkaisu vaatisi kokonaisen
+joukon tutkijoita, mutta meillä ei ole ainoatakaan. Nilviäiset
+ja onteloeläimet ovat muodissa, merten syvyydet tutkitaan
+vartavasten valmistetuilla koneilla -- mutta maa jalkojemme alla
+jää tuntemattomaksi. Odotellessani muodin muuttumista avaan elävän
+hyönteistieteen laboratorion Harmas'issa, eikä se laboratorio maksa
+verotetuille penniäkään.
+
+
+
+
+Muurarimehiläisen pesärakennukset.
+
+Chalicodoma muraria Fabr.
+
+
+Réaumur on omistanut erään teoksensa _muurarimehiläisten_
+(Chalicodoma muraria Fabr.) historialle. Aikomukseni on ottaa tämä
+asia uudestaan käsiteltäväksi, täydennettäväksi ja ennen kaikkea
+tarkastettavaksi eräältä näkökannalta, jonka kuuluisa tutkija on
+kokonaan lyönyt laimin. Ensiksi tekee mieleni kuitenkin kertoa, miten
+tutustuin näihin pistiäisiin.
+
+Se tapahtui opettajatoimeni alkuaikoina, noin 1843. Jonkun aikaa sen
+jälkeen kun olin lähtenyt Vauclusen opettajaseminarista todistus
+taskussa ja välittömän iloisena kuten kahdeksantoista-vuotias
+konsanaankin, lähetettiin minut Carpentrasiin johtamaan sikäläiseen
+kaupungin yläkouluun liitettyä alkeiskoulua. Omituinen koulu, totta
+tosiaan, huolimatta mahtavasta "ylä"-nimestään. Se oli jonkinlainen
+avara kellari, kostea ja ummehtunut. Eipä siis ihme, että opettaja
+ja oppilaat pitivät enemmän ulkoilma-geometriasta, s.o.
+käytännöllisestä maanmittauksesta.
+
+Kun tuli toukokuu, vaihdettiin hämärä kouluhuone ketoihin. Se oli
+juhlahetki. Toimintakenttä oli laaja, asumaton kivinen tasanko,
+_harmas_. Siellä ei ollut puita eikä pensaita estämässä nuorten parven
+vartioimista, siellä ei minun tarvinnut peljätä, että oppilaani
+maistelisivat raakoja aprikoseja.
+
+Jo ensi retkellä herätti eräs epäiltävä seikka huomiotani. Jos
+lähetin pojan kauas pystyttämään mittapuuta, niin näin hänen matkalla
+useasti pysähtyvän, kumartuvan, suoristuvan, tutkivan, taas kumartuvan
+välittämättä rahtuakaan mitan pystyttämisestä ja merkinannosta.
+Toinen otti maasta rautaisen mittanauhan asemasta kivisirpaleen,
+kolmas murenteli multaa käsissään eikä mitannut kulmaa, kuten olisi
+pitänyt. Monet tapasin imemässä oljenkortta Monikulmio ei syntynyt,
+halkaisijoita ei vedetty. Mistä tämä kumma johtui?
+
+Kysyin ja sain selityksen. Oppilas, synnynnäinen nuuskija ja
+havainnontekijä, oli jo kauan tiennyt, mistä opettajalla ei ollut
+aavistustakaan. Harmas'in piikivisirpaleiden päälle rakensi eräs
+suuri ja musta mehiläinen multapesiään. Näissä pesissä on hunajaa
+ja maanmittarini aukoivat niitä imeäkseen niiden kennot kuiviin
+olkipillillä. Menetelmä näytettiin minulle. Hunaja on hiukan
+väkevää, mutta kylläkin mukiin menevää. Minullekin se maittoi, siksi
+liityin pesänetsijöiden seuraan, ja vasta myöhemmin jatkoimme
+moni-kulmiomittaustamme. Niin näin ensi kerran muurarimehiläisen,
+kuten sitä Réaumur nimittää, ennenkuin tiesin mitään sen historiasta
+tai sen historian kirjoittajasta.
+
+Tämä komea ampiainen, jolla on tummansinipunervat siivet ja
+musta samettipuku, sen pesärakennukset aurinkoisilla sorakasoilla
+ajuruohovarvikossa ja sen hunaja, joka toi vaihtelua vakavassa
+maanmittaustyössä, vaikuttivat virkistävästi minuun. Toivoin saavani
+tietää enemmän kuin mitä oppilaani olivat minulle opettaneet.
+Kirjakauppiaalle oli juuri saapunut erinomainen hyönteisiä käsittelevä
+teos, de Castelnau'n, E. Blanchard'in ja Lucas'in "Histoire naturelle
+des animaux articulés" (Niveljalkaisten luonnonhistoria). Siinä oli
+hyvin runsaasti kuvia, mutta, voi, oli sillä hintaakin! Mutta mitäpä
+siitä, minun runsaista seitsemänsadan markan vuosituloistani täytyi
+uhrata siihen koko kuukauden palkka. Mitä menetin liikaa hengen
+ravintoon, sen sain säästää ruumiin ylläpidosta.
+
+Ahmin kirjan kannesta kanteen. Sain tietää siitä mustien mehiläisten
+nimen, luin ensi kerran hyönteisten tavoista yksityiskohtaisia
+kuvauksia, löysin siitä minun silmissäni sädekehän ympäröimät,
+kuuluisat nimet: Réaumur, Huber, Léon Dufour, ja kun selailin kirjaa
+sadannetta kertaa, kuiskasi sisäinen ääni hiljaa: sinustakin tulee
+eläinten historioitsija kerran! -- Lapselliset kuvitelmat, mihin
+katosittekaan! Tahdoin kuitenkin elvyttää näitä muistoja, samalla
+kertaa sekä surullisia että iloisia, johtuakseni mustien mehiläisten
+töihin ja toimiin.
+
+Chalicodoma-nimi tarkoittaa hyönteistä, joka rakentaa pesänsä
+yhteenmuuratuista kivensirpaleista. Se sopii erinomaisesti näille
+ampiaisille, jotka tekevät kennonsa samoista aineksista kuin mekin
+talomme. Niiden työ on muurarien työtä, maalaismuurarien, jotka
+käyttävät laastiinsa enemmän savea kuin kiveä. Réaumur, jolle
+tieteellinen jaoittelu oli vierasta, kutsui niitä, kuten jo sanoin,
+muurarimehiläisiksi. Se sana on kylliksi kuvaava.
+
+Kotiseudullani on niitä kolme lajia, pesän rakennustavan mukaan
+kutsun niitä somerikko-, oksa- ja katosmuurarimehiläisiksi. Ensimäisen
+lajin, Réaumurin muurarimehiläisen, molemmat sukupuolet ovat niin
+eri-värisiä, että vasta-alkava tutkija nähdessään ihmeekseen niiden
+tulevan samasta pesästä pitää niitä eri lajeina. Naaras on mustan
+sametin karvainen sen siivet tummansinipunaiset. Koiraan samettipuku
+on kirkkaanpunainen. Molempien toisten pienempien lajien väreissä ei
+ole tämmöistä eroa, kumpikin sukupuoli on samanlaisessa puvussa, jonka
+värinä on sekaisin ruskeaa, punakeltaista ja tuhkanharmaata.
+
+Pesänsä perustaksi valitsee muurarimehiläinen Pohjois-Ranskassa, kuten
+Réaumur sanoo, aurinkoisen, rappaamattoman muurin, sillä rappaus
+liuotessaan voisi turmella kennokomerot. Se rakentaa asuntonsa
+vakavalle alustalle, paljaalle kivelle. Etelä-Ranskassa on se
+yhtä varovainen, mutta en ymmärrä, miksi se täällä yleisesti ottaa
+mieluummin perustaksi muun kuin muurikiven. Se ottaa mieluummin
+veden kuljettamia piimöhkäleitä, usein vain nyrkin kokoisia, joita
+muinoin jäätiköt ovat kasanneet Rhônen laakson pengermistä. Tämmöisten
+asumussijojen yleisyys vaikuttanee muurarimehiläisen valintaan.
+Laaksoissa on mehiläisellä käytettävänään vuoristopurojen tuomat
+somerkasat. Semmoisten kivien puutteessa rakentaa muurari pesänsä
+mille kivelle tahansa.
+
+Katosmuurarimehiläisen valinta on vielä vapaampi. Erityisesti se
+mieltyy räystäästä ulospistävien kattotiilien aluksiin. Tuskinpa
+lie sitä maalaistaloa, jonka räystästiilien alla ei olisi sen
+pesiä. Sinne se joka kevät perustaa väkirikkaita siirtoloita, joiden
+sukupolvesta toiseen säilyvät ja vuosittain laajenevat muuraukset
+peittävät lopuksi laajoja aloja. Olen nähnyt pesiä, jotka peittivät
+katoksesta viisi tai kuusi neliömetriä. Kun mehiläiset olivat
+toimissaan, niin oli työläisten joukko ja surina vallan hämmästyttävä.
+Nämä muurarit ovat myös mieltyneitä parvekkeen sillanalukseen ja
+käyttämättömän ikkunan komeroon. Semmoisiin paikkoihin asettuvat ne
+sadoittain, kukin kuitenkin työskennellen yksin.
+
+Oksamuurarimehiläinen tekee ilma-asuntoja puiden oksille. Kaikenlaiset
+pensaat, kuten orapihlaja, granattiomena, orjantappura, kelpaavat
+sille, mutta tammi, jalava ja pinja kohottavat sen vielä korkeammalle.
+Lehvistöstä se valitsee oksan, oljen paksuisen, ja rakentaa tälle
+ohuelle alustalle pesänsä saviruukista. Valmis pesä on kuin multapallo,
+jonka läpi oksa kulkee. Jos se on yhden hyönteisen tekemä, on se
+aprikosin kokoinen, mutta jos useampia on ottanut töihin osaa, on se
+yhtä suuri kuin nyrkki. Viimemainittu tapa on harvinainen.
+
+Nämä kolme muuraria käyttävät samoja rakennusaineita, kalkkipitoista,
+hiekansekaista savea, johon on sotkettu työläisen omaa sylkeä.
+Mehiläiset halveksivat kosteita paikkoja, vaikkakin ne helpoittaisivat
+töitä ja vähentäisivät laastin kostuttamiseen kuluvaa sylkimäärää.
+Luonnostaan kosteat aineet eivät sitoisi kylliksi laastia. Ne käyttävät
+sentähden kuivaa pölyä, joka imee itseensä hyvin paljon sylkeä ja
+josta muodostuu syljen munanvalkuaisaineiden kanssa jonkinlaista
+sementtiä. Se kovettuu yhtä pian kuin sammuttamattomasta kalkista ja
+munanvalkuaisesta tehty kivikittikin.
+
+Kaikki kolme mehiläislajia keräävät muuriruukkitarpeensa paljon
+käytetyiltä teiltä, joiden kalkkikivet ovat murskautuneet hienoiksi
+ajoneuvojen pyörien alla. Sieltä ne hankkivat rakennusaineensa
+vähääkään välittämättä ainaisesta eläinten ja ihmisten edestakaisin
+kulkemisesta. Eloisa mehiläinen on toimissaan tosiaan näkemisen
+arvoinen. Tien, saviruukinvalmistuspaikan, ja pesän välillä on
+yhtämittainen tulevien ja menevien surina. Työskentelevien lento
+on niin suoraviivaista ja nopeaa, että näyttää siltä kuin ilman
+läpi kulkisi usvajuova. Pesään menevät vievät mukanaan herneenkokoisen
+laastipallon, sieltä tulevat laskeutuvat suoraan kaikista kovimmalle
+ja kuivimmalle paikalle. Koko ruumis väristen ne nakertavat
+leukojensa päillä, raapivat etujalkojensa nilkoilla saadakseen multa-
+ja hiekkahitusia, joita ne pyörittelevät suuosiensa välissä ja
+kostuttavat syljellään, kunnes ne yhtyvät kiinteäksi palloksi. Ne ovat
+niin innostuneita työhönsä, että jättäytyvät ennemmin ohikulkevien
+jalkoihin kuin keskeyttävät toimensa.
+
+Mehiläinen joko tekee uusia pesiä uusille pesäpaikoille tai käyttää
+vanhoja kennokomeroita korjattuaan ne. Tarkastetaan ensiksi
+ensimäistä tapausta. Valittuaan sopivan kiven tavallinen eli
+somerikko-muurarimehiläinen tuo leukojensa välissä laastipallon ja
+paloittelee sen ympyriäiseksi renkaaksi kiven päälle. Etujalat ja
+leuat, muurarin tärkeimmät työaseet, muokkaavat laastia, joka pehmenee
+siihen vähitellen valuvasta syljestä. Savea vahventamaan pannaan siihen
+kulmikkaita, virnaherneen kokoisia kivisiruja yksitellen, mutta vain
+renkaan ulkolaidalle, joka on vielä pehmeä. Semmoinen on rakennuksen
+kivijalka. Tälle perustalle lisätään uusia kerroksia, kunnes kenno on
+tarpeeksi, s.o. pari, kolme senttimetriä korkea.
+
+Me rakennamme taloja latomalla päälletysten kiviä, jotka sitten
+muuraamme yhteen kalakilaastilla. Muurarimehiläisen työt ovat
+samantapaisia, säästääkseen vaivaa ja muuriruukkia käyttää se
+piisiruja, kuten näimme. Ne se valitsee yksitellen ja huolellisesti,
+melkein aina semmoisia, jotka ovat kulmikkaita, joten ne tiiviisti
+toistensa viereen sopien tukevat toisiaan ja vahvistavat pesää
+kokonaisuudessaan. Pesä on päältäpäin katsoen sen vuoksi kuin
+maalaistalon kivijalka, josta kivet pistävät esiin luonnollisen
+epätasaisina, mutta sisäpuolen pitää olla sileä, ettei toukan heikko
+nahka vahingoittuisi, siksi mehiläinen laittaakin sen pelkästään
+laastista. Siitä huolimatta jää sisäpinta karheaksi, mutta toukka
+itse kehrää siihen verhoksi silkkisen kotelokopan syötyään ensin
+hunajan loppuun. Turkkimehiläinen (Anthophora) ja hietamehiläinen
+(Halietus) sitävastoin tekevät kennokomeronsa sisäseinät sileiksi
+mullalla, sillä niiden toukat eivät kudo kotelokoppaa.
+
+Pesä on melkein pystysuorassa asennossa ja sen suu aina ylöspäin, ettei
+hunaja vuotaisi siitä pois, mutta sen muoto vaihtelee hiukan alustan
+muodon mukaan. Litteällä, vaakasuoralla kivellä se on kuin pysty,
+munanmuotoinen torni, kohtisuoralla tai vinolla taas kuin keskeltä
+katkaistu sormustin. Jälkimäisessä tapauksessa liittyy alustakivi
+suorastaan pesän seinän alaosaksi.
+
+Kun pesä on valmis, alkaa mehiläinen sitä muonittaa. Läheisistä
+kukista, etenkin kullankeltaisesta kinsteripensaasta (Genista
+scorpius), se kokoo sokerinestettä ja siitepölyä. Se palaa kukista
+pesälleen hunajamaha täynnä ja vatsan alus siitepölystä keltaisena.
+Päänsä se pistää kennoon ja ruumiin nykäyksittäin kouristuessa se
+oksentaa hunajan pesäänsä. Kun hunajamaha on tyhjä, vetäytyy
+mehiläinen ulos, mutta pistäytyy heti uudestaan komeroon, tällä kertaa
+kuitenkin takaperin. Nyt se sukii takajaloillaan vatsakarvoissa
+olevan siitepölyn hunajan sekaan kennokomeroon. Taas se vetäytyy
+ulos ja pistää taas päänsä pesään sekoittaakseen hunajan ja siitepölyn
+lusikanmuotoisilla leuoillaan puuroksi.
+
+Kun kenno on puolillaan hunajaa, on muonaa kylliksi. Siihen on vain
+munittava muna ja komero sitten suljettava huolellisesti. Tämä tehdään
+viipymättä. Pesän sulkemisaineeksi käytetään puhdasta laastia. Koko
+työ kestää enintään kaksi päivää, ellei epäsuotuisat ilmat saa sitä
+keskeytetyksi. Tämän ensimäisen pesän viereen rakennetaan toinen ja
+täytetään kuten edellinenkin, sitten kolmas, neljäs ja niin edespäin.
+Uutta kennoa ei aloiteta ennenkuin edellinen on aivan valmis,
+muonitettu, suljettu.
+
+Tavallinen muurarimehiläinen rakentaa pesäkomeroitaan yksin ja itse
+kukin omalle kivelleen, siksi on pesiä samalla kivellä vain kuusi tai
+korkeintaan kymmenen. Kun kaikki pesäkennot ovat valmiit, peittää
+mehiläinen ne yhteisellä paksulla laastikerroksella suojellakseen
+niitä kosteudelta, lämpimältä ja kylmältä. Katettu pesäjoukko on
+appelsinipuolikkaan kokoinen. Sitä voisi pitää kiveä vasten viskattuna
+ja siihen kuivuneena savipallona. Päältäpäin katsoen ei huomaa, mitä
+sen sisällä on. Laastikerros kovettuu hyvin pian, ja puukko on tarpeen,
+jos aikoo sen saada rikki.
+
+Uusien pesien asemasta käyttää muurarimehiläinen mielellään myös
+vanhoja, jotka eivät ole kovin särkyneitä. Pesien yhteinen laastikate
+on aina säilynyt, niin kestävää on muuraus, mutta sen läpi on puhkaistu
+reikiä, yhtä monta kuin edellisen sukupolven toukkien pesäkomeroita
+on pesäryhmässä ollut. Tämmöisten vanhojen kennokomeroiden korjailu
+säästää paljon aikaa ja vaivoja, siksi mehiläiset hakevatkin niitä ja
+rakentavat uusia vasta silloin, kun entisiä pesiä ei ole tavattavissa.
+
+Samasta pesäryhmästä tulee ulos erilaisia asukkaita, veljiä ja
+sisaria, punaisia koiraita ja mustia naaraita, kaikki saman emon
+jälkeläisiä. Koiraat viettävät huoletonta elämää, niille ei työnteko
+kuulu. Ne tulevat pesärakennuksille vain kosiakseen naaraita. Ne juovat
+mettä kukkien viinitynnyreistä, mutta eivät sekoita muurilaastia
+leukojensa välissä. Nuoren emon on yksin pidettävä huoli perheensä
+tulevaisuudesta. Mutta kuka niistä perii vanhan pesän? Sisarina on
+niillä kaikilla yhtä suuri oikeus siihen, niin säätäisi meidän lakimme,
+joka on hyljännyt ensiksi syntyneen etuoikeuden. Muurarimehiläisellä on
+alkuperäiset omistussäännöksensä, nimittäin ensiksi anastaneen
+omistusoikeus.
+
+Kun munimisaika lähestyy, valtaa naaras ensimäisen pesän, joka on
+vapaa, ja aloittaa rakennuspuuhansa. Voi sitä naapuria tai sisarta,
+joka uskaltaa tulla pesän omistamisesta riitelemään! Raivoisat
+hyökkäykset pakoittavat sen tiehensä. Mehiläinen ei aluksi kylläkään
+tarvitse kuin yhden pesäkomeron, mutta se tietää myöhemmin käyttävänsä
+ja täyttävänsä ne kaikki ja vartioi niitä kaikkia yhtä huolellisesti.
+Siksi en muista koskaan nähneeni kahden emon työskennelleen samalla
+kivellä.
+
+Nyt on työ sangen yksinkertainen. Hyönteinen tutkii vanhan komeron
+sisuksen nähdäkseen, onko mitään korjattavaa. Se repii seiniltä entiset
+kotelokoppaverhot, heittää pois entisen asukkaan uloskaivautuessa
+murenneet multajyväset, paikkaa laastilla rikkoutuneet kohdat, korjaa
+pesän aukkoa hiukan, siinä kaikki. Sitten seuraa muonitus, muniminen ja
+komeron sulkeminen. Kun kaikki kennot ovat toinen toisensa jälkeen
+täytetyt, parannetaan yhteistä laastikatetta, jos tarvis vaatii, ja
+työt ovat lopussa.
+
+Katosmuurarimehiläinen pitää seuraelämää yksinoleksimista parempana.
+Se asustaa sadoittain, usein tuhansittainkin katoksien kattotiilien
+tai räystäitten alla. Tässä ei ole kuitenkaan kysymys varsinaisesta
+yhdyskunnasta, jossa kaikki yksilöt työskentelisivät yhteiseksi
+hyväksi, vaan mehiläiset ovat ainoastaan kokoontuneet yhteen,
+jokainen rakentaa omaa pesäänsä toisista vähääkään välittämättä.
+Rakennusaineena käytetty laasti on samanlaista kuin tavallisen eli
+somerikkomuurarimehiläisenkin, yhtä kestävää, yhtä läpäisemätöntä,
+mutta hienompaa ja vailla piisiruja. Nekin ottavat haltuunsa vanhoja
+pesiä, jos vain niitä löytävät. Jokainen tyhjä kennokaminio korjataan,
+muonitetaan ja suljetaan. Mutta vanhoja pesäkomeroita ei riitä
+nopeasti vuosi vuodelta lisäytyvälle asutukselle. Siksi rakennetaan
+uusia kennoja entisten laastikatteen päälle. Ne ovat melkein tai aivan
+vaakasuorassa asennossa vieretyksin, ilman varsinaista järjestystä.
+Jokaisella rakentajalla on omat piirustuksensa, jokainen tekee
+miten tahtoo, kunhan ei vain häiritse naapurin töitä, sillä silloin
+loukatut tarttuvat asiaan ja pakoittavat tunkeilijan noudattamaan
+järjestystä. Pesiä kohoo siis sinne tänne, ilman yhteistä suunnitelmaa.
+Pesäkomerot muistuttavat muodoltaan sormustinta. Niiden pinta on
+ryppyinen ja siinä näkee eriaineisen laastin kerroksia. Seinät ovat
+tasoitetut, vaikkeivät sileät, toukan kotelokoppakudos saa myöhemmin
+peittää epätasaisuudet.
+
+Pesän valmistuttua hankitaan siihen hunaja, ja komero muurataan
+sitten kiinni. Näitä töitä tehdään toukokuun kuluessa. Kun muniminen
+on päättynyt, ryhtyvät kaikki mehiläiset yhdessä rakentamaan
+siirtolan päälle yhteistä katetta. Siirtola katetaan paksulla
+laastikerroksella, komeroiden väliset täytetään, kaikki pesät
+peitetään, joten pesäjoukko lopulta näyttää kuivalta savilevyltä,
+joka on keskeltä paksumpi kuin reunoilta; keskessä on alkuperäisen
+siirtolan rakennukset, mutta reunoilla vastaperustettuja uusia
+kennokomeroita. Pesäkasan laajuus on erilainen riippuen työskentelevien
+mehiläisten luvusta ja alkuperäisen pesän iästä. On pesiä, jotka
+peittävät vain kämmenen levyisen alan ja taas toisia, usean
+neliömetrin laajuisia, joiden hallussa on melkein koko räystäs.
+
+Oksamuurarimehiläinen tekee tavallisesti töitänsä yksin. Se aloittaa
+rakentamisensa kiinnittämällä pesän pohjan ohuelle oksalle. Rakennus
+kohoo vähitellen ja muovautuu pienen, pystyn tornin muotoiseksi.
+Tämän ensimäisen muonitetun ja suljetun kennokomeron jälkeen tehdään
+toinen, jonka perustana on oksa ja tämä valmis pesä. Kammioita tulee
+kaikkiaan kuudesta kymmeneen, toinen toisensa viereen. Sitten
+peitetään pesäjoukko yhteisellä laastikatteella, jonka keskeen jää oksa
+tukemaan rakennusta.
+
+
+
+
+Tikariampiainen haavataiturina.
+
+Scolia bifasciata Van der Lind.
+
+
+Jos voima olisi tärkein kaikista eläinten ominaisuuksista, silloin
+olisivat tikariampiaiset ensimäisiä ampiaisten lahkossa. Muutamat ovat
+miltei keltatupsuisen hippiäisen kokoisia ja meidän suurimmat
+pistiäisemme, kimalaisetkin, ovat viheliäisiä eräiden tikariampiaisten
+rinnalla. Kotiseudullani on tästä jättiläisten ryhmästä edustajina
+puistotikariampiainen (Scolia hortorum Van der Lind), joka on enemmän
+kuin neljä senttimetriä pitkä ja jonka levitettyjen siipien väli siiven
+kärjestä toiseen on kymmenen senttimetriä, sekä pukamatikariampiainen
+(Scolia hemorrhoidalis Van der Lind), joka koossaan kilpailee edellisen
+kanssa.
+
+Tikariampiaisen mustassa puvussa on leveitä, keltaisia täpliä,
+nahkeat siivet ovat merenpihkankeltaiset kuten sipulin kuoret ja
+purppuranhohtoiset, jalat karkeakarvaiset, ruumis kookas ja kömpelö,
+pää vankka, kypärinä kova takaraivo, käynti raskas, vailla notkeutta,
+lento lyhyt ja äänetön semmoinen on ulkomuodoltaan naaras, jolla
+on vahvat aseet raskasta työtään varten. Koiras, rakastunut
+tyhjäntoimittaja, on sirompisarvinen, hienommin puettu ja
+somempivartaloinen, vaikkakaan kömpelyys, joka on sen naarastoverin
+pääpiirre, ei ole aivan jäljettömiin kadonnut.
+
+Eipä hyönteisten kerääjä ensi kertaa tavatessaan kohtele aivan
+varomattomasti puistotikariampiaista. Miten pyydystäisi tuon mahtavan
+elukan, miten säästyisi sen pistimeltä? Jos ampiaisen tikarin jälki
+on suhteellinen muuhun ruumiiseen, niin pitäisi piston olla peloittava.
+Jo kimalaisenkin pisto tekee hyvin kipeää, mitä sitten tikariampiaisen,
+jolla on aseena tuollainen väkipuukko.
+
+Tunnustan avomielisesti, että peräydyin ensimäisen tikariampiaisen
+tieltä, niin mielelläni kuin olisinkin lisännyt tuon komean
+hyönteisen vasta alussa olevaan kokoelmaani. Ikävät muistot
+ampiaisten ja kimalaisten myrkkypiikeistä johtivat tähän liialliseen
+varovaisuuteen. Sanon "liialliseen", sillä olen nyt pitkän
+kokemukseni opettamana vapautunut silloisesta pelostani, ja jos näen
+tikariampiaisen ohdakkeen mykeröllä, otan sen arastelematta ja
+ilman varovaisuustoimenpiteitä sormenpäilläni kiinni, niin uhkaavan
+näköinen kuin se onkin. Rohkeuteni on kuitenkin näennäistä, sillä --
+sanon sen vasta-alkaville ampiaisten pyydystäjille -- tikariampiaiset
+ovat hyvin rauhallisia. Niiden pistin on pikemmin työase kuin
+sotapeitsi, ne käyttävät sitä lamauttaessaan saalistaan ja vain
+viimeisessä hätätilassa puolustaakseen itseään. Pistintä voi sitäpaitsi
+helposti karttaa, niiden liikkeet kun ovat kömpelöitä, ja vaikka pisto
+sattuisikin, on kipu hyvin mitätön. Melkein kaikkien kaivaja-ampiaisten
+myrkky on mietoa, niiden ase on kirurgin neula, hienoja fysiologisia
+leikkauksia varten tehty.
+
+Kotiseutuni muista tikariampiaisista mainitsen keskikokoisen
+kaksivöisen tikariampiaisen (Scolia bifasciata Van der Lind), jonka
+näen joka vuosi syyskuussa tutkivan niitä mädänneitä lehtikasoja, jotka
+olen sitä varten koonnut erääseen pihani nurkkamaan. Seuratkaamme sen
+leikkausmenetelmiä silloin, kun se on itsekseen omassa vapaudessaan.
+
+Cerceris-lajin jälkeen on hyvä tutkia muitakin ampiaisia, jotka
+käyttävät suojuksettomia otuksia, semmoisia, joita voi haavoittaa
+kaikkialle muuanne paitsi päähän, mutta eivät pistä saalistaan kuin
+kerran. Tikariampiaiset täyttävät näistä ehdoista ensimäisen,
+sillä niiden riistana on pehmeät kultakuoriais (Cetonia), Oryctes-
+ja Anoxia-toukat, kullakin lajilla omansa. Täyttävätkö ne myös toisen
+ehdon? Olin jo edeltäpäin varma, että pistin vain kerran paljastuisi,
+sillä tunsin uhrien rakenteen, tiesin niiden hermoston olevan
+keskitetyn, arvasinpa jo paikankin, johon tikari työntyisi.
+
+Tämän varmuuden sain anatomin leikkelyveitsen välityksellä, ilman
+minkäänlaisia välittömästi havaittuja todistuksia. En nimittäin
+näe, mitä siellä maan alla tapahtuu, enkä voi toivoa, että
+ampiainen tottuneena harjoittamaan taitojaan pimeässä mätänevässä
+kasvimultakasassa, näyttäisi niitä, jos sen vedän päivän valoon. En
+ottanut sitä lukuunkaan, mutta mieltäni rauhoittaakseni suljin
+kumminkin sen riistoineen huoneessani olevaan häkkiin. Kovin
+hämmästyin, kun tapahtui semmoista, jota en uskaltanut toivoakaan.
+Mikään muu petoampiainen ei keinotekoisissa olosuhteissa hyökännyt niin
+innokkaasti saaliinsa kimppuun. Kaikki koeampiaiseni palkitsivat
+kärsivällisyyteni. Kirkastakaamme ensiksi, miten kaksivöinen
+tikariampiainen lävistää kultakuoriaisen toukkia.
+
+Vangittu toukka koettaa paeta julmaa naapuriaan. Se kulkee tapansa
+mukaan selällään ympäri lasista sirkusta. Ampiainen sen huomaa pian,
+taputtelee ensin tuntosarviensa päillä maata ja hyökkää sitten
+saaliinsa kimppuun, nousee sen päälle ratsastamaan käyttäen
+takaruumistaan tukenaan. Toukka kiiruhtaa nopeammin, käyristymättä
+puolustusasentoonsa. Ampiainen tarttuu sen pääpuoleen vuoroin
+rynnäten, vuoroin peräytyen aina toukan kärsivällisyyden mukaan.
+Leukansa se iskee keskiruumiiseen selkäpuolelle, asettuu poikittain
+toukan päälle, kääntää takaruumiinsa koettaen saavuttaa sen paikan,
+johon pistin on työnnettävä. Kaareutunut ruumis on liian lyhyt
+ylettääkseen lihavan toukan ympäri, siksi se yrittää yrittämistään.
+Takaruumis väsyy, kääntyy sinne ja tänne, mutta ei pääse vielä
+määräänsä. Tämä itsepintainen hakeminen jo osoittaa, kuinka suuri
+merkitys on sillä paikalla, johon tikari on pistettävä.
+
+Toukka yhä kulkee selällään kulkuaan. Yht'äkkiä käyristyy kokoon,
+päänsä sysäyksellä se heittää vihollisen kauas itsestään. Mutta
+ampiainen ei masennu tästä iskusta, vaan nousee pystyyn, pudistaa
+siipiään ja hyökkää uudelleen nousten toukan päälle melkein aina sen
+takapuolelta. Monen turhan yrityksen jälkeen onnistuu sen vihdoin
+tarttua oikeaan paikkaan. Se asettuu poikittain toukan päälle pitäen
+leuoillaan sitä keskiruumiin selkäpuolelta kiinni ja sen kaareksi
+kääntynyt takaruumis kohdistaa päänsä toukan kaulaan. Näin vakavassa
+asemassa toukka käyristyy, kiemurtelee, suoristuu ja kääntyy ympäri.
+Ampiainen ei ole millänsäkään. Pitäen lujasti saaliistaan kiinni
+se kierii sen mukana, ylös, alas, sivulle, miten milloinkin toukka
+kiemurteleikse. Sen sokea kiihko on niin suuri, että voin nostaa
+häkkikuvun pois ja seurata läheltä näytelmän yksityiskohtia.
+
+Lopultakin ampiaisen takaruumiin pää tuntee sekamelskasta huolimatta,
+että sopiva paikka on löytynyt. Silloin ja ainoastaan silloin se
+paljastaa piikkiinsä, pistää. Asia on sitä myöten selvä. Toukka,
+eloisa ja kiinteän turpea, lamautuu äkkiä liikkumattomaksi, veltoksi.
+Vain tuntosarvissa ja suunosissa on enää elon merkkejä.
+
+Lukuisien taistelujen lopuksi pistettiin toukkaa aina samaan kohtaan,
+nimittäin keskiruumiin ensimäisen ja toisen renkaan välinivelen
+keskipalkkaan eläimen vatsapuolelle. Huomattavaa on, että toinen
+petoampiainen, Cerceris, pistää pyydystämiään kärsäkkäitä, joiden
+hermosto on keskittynyt kutun kultakuoriaistoukankin, aivan samaan
+paikkaan. Samanlainen hermosto määrää menetelmätkin samanlaisiksi.
+Huomattavaa on vielä, että ampiainen pitää pistintään jonkun aikaa
+haavassa ja pyörittää sitä siellä erikoisen kauan. Takaruumiin
+liikkeistä päättäen näyttäisi siltä kuin ase hakisi ja tunnustelisi.
+Pistimen kärki, joka voi hiukan kääntyä sinne tänne, etsii kai
+hermosolmua pistääkseen siihen tai ainakin vuodattaakseen myrkkyä, joka
+lamauttaa silmänräpäyksessä.
+
+En lopeta tätä kaksintaistelupöytäkirjaa kertomatta muutamia
+muita vähemmän tärkeitä asioita. Kaksivöinen tikariampiainen on
+kultakuoriaisen innokas ahdistaja. Sama naaras pistää yhteen
+menoon kolme toukkaa toisen toisensa jälkeen. Neljännen se hylkää kai
+väsymyksen tähden tai siksi, että sen myrkkyrakko on tyhjentynyt.
+Mutta tämä kieltäytyminen on hetkellinen. Seuraavana aamuna se alkaa
+uudestaan ja lamauttaa kaksi toukkaa, sitä seuraavana samoin, into
+kuitenkin vähenee päivä päivältä.
+
+Toiset ryövärit, jotka vapaudessaan tekevät paljon pitempiä
+sotaretkiä, iskeytyvät toukkiin kiinni, herpaisevat ne, vetävät tai
+laahaavat niitä sitten kukin tavallaan ja pyrkivät pyrkimistään
+kuormineen pois häkistä päästäkseen maanalaisiin koloihinsa.
+Lopulta ne turhista ponnistuksista väsähtäneinä jättävät toukan.
+Tikariampiainen ei vie saalistaan pois, vaan antaa sen jäädä selälleen
+siihen, missä se sen lamautti. Kun se on vetänyt piikkinsä haavasta,
+lentää räpyttelee se häkin seiniä vasten toukasta vähääkään
+välittämättä. Multakasassa tavallisissa oloissa se varmaan menettelee
+samoin. Se ei kuljeta herpaisemaansa otusta mihinkään, vaan siinä,
+missä taistelu tapahtui, siinä pistetään toukan vatsaan muna, josta
+kehittyy tuon mehevän makupalan kuluttaja. On itsestään selvää,
+ettei häkissä tapahdu munimista. Emo on varovainen eikä jätä muniaan
+ulkoilman vaaroille alttiiksi, sillä multaa on häkissä liian vähän
+kolojen kaivamiseksi.
+
+Toinenkin seikka hämmästyttää minua, nimittäin tikariampiaisen sokea
+raivo. Näin taistelun kestävän pitkän neljännestunnin, hyökkäysten
+vuoroin onnistuvan vuoroin epäonnistuvan, ennenkuin ampiainen sai
+sopivan asennon ja sen takaruumiin pää löysi sen kohdan, johon piikki
+oli tungettava. Ampiainen pistää vain silloin, kun se määrätty
+paikka on aseen edessä. Syy siihen, ettei ampiainen haavoita toukan
+muita osia, ei ole tämän ruumiinrakenteessa, sillä se on, päätä
+lukuunottamatta, siksi pehmeä, että sen voisi lävistää miltä kohdalta
+tahansa. Ja se kohta, jota pistin hakee, ei toiselta puolen ole sen
+ohuemman ihon peittämä kuin muukaan ruumis.
+
+Taistelun aikana joutuu välistä kaareksi taipunut ampiainen koukistuvan
+ja kiemuroivan toukan kouristukseen kuten pihteihin. Mutta se ei
+välitä tästä väkipakollisesta syleilystä eikä irroita otettaan.
+Molemmat eläimet kieppuvat yhdessä toisiinsa kietoutuneina, milloin
+toinen alla ja toinen päällä, milloin päinvastoin. Jos toukan
+onnistuu ryöstäytyä irti vihollisestaan, niin oikaisee se itsensä ja
+koettaa selällään kiiruhtaa pakoon mahdollisimman pian. Ennenkuin
+olin tarkannut tätä taistelua, otaksuin, että toukka käyttäisi siilin
+viekkautta, kääriytyisi palloksi, ettei ampiainen jaksaisi sitä
+kiertää auki, eikä voisi päästä pistämään siihen paikkaan, jota se
+hakee. Minä luulin, että ne näin yksinkertaisesti ja tehokkaasti
+puolustautuisivat, mutta olin edellyttänyt niiden olevan älykkäämpiä
+kuin ovatkaan. Ne eivät matki siiliä eivätkä jää kokoon kiertyneiksi,
+vaan pakenevat vatsa vasten taivasta. Yksinkertaisuudessaan ne
+asettuvat juuri siihen asentoon, että ampiainen pääsee niiden päälle ja
+ylettää pistää haluamaansa kohtaan.
+
+Siirtykäämme toiseen tikariampiais-lajiin. Olen juuri saanut vangiksi
+Colpa interrupta'n joka oli tutkimassa hiekkakasaa, epäilemättä
+saaliin haussa. Sitä on siis käytettävä kokeiluihin mahdollisimman
+pian, ennenkuin sen kiihko vankilan ikävässä jäähtyy. Tunnen sen
+riistan, Anoxia australis-toukat, tiedän, että niitä on läheisen
+kukkulan rinteellä rosmariinipensaiden alla tuulen kasaamissa
+hiekkakeoissa. Mutta niiden löytäminen on sangen vaikeaa, sillä
+kaikista yleisinkin toukka on mitä harvinaisin, silloin kun sitä
+vartavasten hakee. Minun täytyy pyytää avuksi isäni, joka, vaikka onkin
+yhdeksänkymmentä ajastaikaa elänyt, on vielä suora kuin sotamies.
+Aurinko paistaa niin, että muna hiekassa kypsyisi, kun me marssimme
+lapio ja hanko olalla kunnaalle. Kaivamme hiekkaa vuorotellen. Otsamme
+hiessä myllerrettyämme ja sormin pengottuamme löydän vihdoin kaksi
+Anoxia-toukkaa. Tämä vähäinen ja vaivoja maksanut saalis riittää
+kuitenkin kerrakseen. Huomenna lähetän voimakkaammat käsivarret
+lapiota heiluttamaan.
+
+Toukat päästän ampiaisen häkkiin. Pistinniekan huomio herää. Se
+valmistautuu taisteluun samoinkuin kaksivöinen tikariampiainen, se
+siristää siipiään ja taputtelee tuntosarvillaan pöytää. Eteenpäin,
+mars! Rynnäkkö alkaa. Pullea mato käyristyy kokoon, se ei aiokaan
+paeta, sillä sen jalat ovat liian heikot ja liian lyhyet pöytälaudalla
+liikkumiseen eikä se voi kulkea selällään kuten kultakuoriaistoukka.
+Tikariampiainen haukkaa sen nahkaa milloin mistäkin. Kiemurassa,
+pää melkein takaruumiissa kiinni, se koettaa työntää takapäätään toukan
+käpertyneen ruumiin muodostamaan ahtaaseen kierukkaan. Taistelu on
+rauhallista, ilman äkkiryntäyksiä. Elävä, poikkinainen rengas koettaa
+itsepintaisesti tunkea toista päätään toiseen elävään ja poikkinaiseen
+renkaaseen, joka pitää yhtä itsepintaisesti päitään yhdessä.
+Ampiainen koettaa lannistaa saalistaan kynsin ja hampain, jaloin ja
+leuoin, yrittää puolelta ja toiselta, mutta turhaan, sen ei onnistu
+aukaista lihavannetta, joka kiristyy sitä tiukemmaksi, kuta lähempänä
+vaara on. Paikalliset olot vaikeuttavat niiden toimia, saalis näet
+pyörii ja liukuu pöydällä silloin, kun ampiainen pitelee sitä liian
+innokkaasti. Tukipaikkoja ei ole eikä pistin pääse haluamaansa kohtaan.
+Tuloksetonta temmellystä kestää kokonaisen tunnin, lepohetkiä vain
+silloin tällöin. Levätessään ovat taistelijat kahtena toisiinsa
+kiertyneenä renkaana.
+
+Mitä olisi kultakuoriaistoukan pitänyt tehdä uhmaillakseen itseään
+heikompaa kaksivöistä tikariampiaista? Matkia tietysti Anoxia-toukkaa
+ja olla kokoon käyristyneenä kuten siili, kunnes vihollinen on
+peräytynyt. Mutta se tahtoo paeta, oikaisee itsensä ja tekee sen
+turmiokseen. Toinen ei hellitä puolustusasentoaan ja vastustaa
+murhaajaansa menestyksellä. Onko se opittua viisautta? Ei. Sen on
+vain mahdoton tehdä toisin. Raskas, pöhöttyneen lihava, heikkojalkainen
+Anoxia-toukka kykenee vain vaivoin liikkumaan liukkaalla laudalla,
+sivuttain ryömien se kulkeutuu siitä pois. Maan, johon se kaivautuu
+käyttäen leukojaan aurana, täytyy olla möyheää.
+
+Kun taistelu ei ole vielä tunnin kuluttua päättynyt, kokeilen,
+voisiko hiekka sitä lyhentää. Ripottelen sitä hienosti häkin
+permannolle. Kahakka alkaa uudestaan. Toukka, joka tuntee allaan
+tavallista kotihiekkaansa, aikoo heti pötkiä pakoon. Kuten jo
+sanoin, ei sen uppiniskainen kiemurassaoleminen ollut hankittua
+älykkyyttä, vaan tilapäistä pakkoa. Se ei ole vielä oppinut entisistä
+katkerista kokemuksistaan, miten arvaamattoman edullinen on sille
+kokoon kiertyminen vaaran ajaksi. Myöhemmin kokeisiin käyttämäni
+saman lajin toukat eivät olleet yhtä varovaisia paljaallakaan
+pöydällä. Suurimmat näyttivät unohtaneen mitä nuorena oppivat:
+puolustautua kokoon kipertymällä.
+
+Jatkan esitystäni ja kerron kookkaasta toukasta, joka ei liukunut
+tikariampiaisen tuuppimisista. Se ei ampiaisen hyökätessä käänny
+kokoon, ei vetäydy renkaaksi kuten edellinen, joka oli nuori ja
+puolta pienempi kuin tämä. Se on kyljellään, puoliksi oijenneena ja
+liikkuu levottomasti. Se puolustautuu vain koukistelemalla itseään sekä
+aukoo, sulkee ja taas aukoo vahvoja leukojaan. Ampiainen haukkiloi
+sitä umpimähkään, puristaa sen karvaisten jalkojensa väliin ja
+rimpuilee neljännestunnin tuon lihavan kimpaleen kanssa. Vihdoin on
+sopiva asento saavutettu, otollinen hetki tullut. Pistin tunkeutuu
+toukan keskiruumiiseen, kaulan alle, etujalkojen tasalle. Vaikutus
+näkyy heti, liikuntokyky lamautuu, vain tuntosarvet ja leuat väräjävät.
+Kaikkia toukkia, joita käytän kokeisiini, pistetään samoin ja samaan
+paikkaan.
+
+Lopuksi vielä huomautan, että viimeksi puheena olleen lajin hyökkäykset
+eivät ole niin kiivaita kuin kaksivöisen tikariampiaisen. Se, Colpa
+interrupta, suorittaa raskaita kaivostöitä hiekassa, siksi sen käynti
+on raskasta, liikkeet kankeita, miltei tahdottomia. Se ei mielellään
+uudista pistojaan. Useimmat koe-eläimistäni hylkäsivät toisena tai
+kolmantena päivänä niille tarjoamani otukset. Kuten unissakävijät
+ne liikkuivat, kun kutitin niitä oljenkorrella. Kaikilla näillä
+kulkureilla on toimettomuuden hetkiä, joita eivät uudet uhritkaan voi
+häiritä.
+
+Enempää en voinut tikariampiaisista oppia, kun en saanut toisia
+lajeja koe-eläimikseni. Mutta se ei tee mitään. Saavutetut tulokset
+eivät ole aivan vähäisiä voittoja mielipiteilleni. Ennenkuin olin
+nähnyt tikariampiaisten pistävän saaliitaan, olin sanonut uhrin
+ruumiinrakenteen perusteella, että Cetonia-, Anoxiaja Oryctes-toukat
+lamautuvat yhdestä pistosta, olinpa määrännyt paikankin, johon
+pistimen piti sattua, nimittäin etujalkojen viereen, keskikohdalle.
+Kolmesta tikariampiaislajista kaksi antoi minun tarkastaa kirurgisia
+leikkauksiaan. Olen varma, että kolmas menettelisi pistäessään
+samoin kuin nekin. Kumpikin tarkastamani laji pisti vain kerran
+haavaneulallaan ja joka kerran vuodatti myrkyn määrättyyn kohtaan.
+Tähtitornin luvunlaskija ei voi edeltäpäin sen tarkemmin määrätä
+kiertotähtiensä asemia. Mielipidettä voi pitää todistettuna, kun se
+kykenee näin matemaattisen tarkasti ennustamaan tulevia ja varmasti
+tietämään tuntemattomia asioita. Milloin sattuman saarnaajat päässevät
+yhtä hyviin tuloksiin? Järjestys vaatii järjestystä, mutta sattumalla
+ei ole sääntöjä.
+
+
+
+
+Hieta-ampiainen.
+
+Ammophila.
+
+
+Ruumis pitkä ja hoikka, takaruumiin liittää keskiruumiiseen
+säikeenhieno varsi, puku musta, vatsan ympäri punainen vyö, siinä
+lyhyesti hieta-ampiaisen (Ammophila) tuntomerkit. Hieta-ampiaiset
+muistuttavat muodoltaan ja väriltään Sphex-sukuun kuuluvia
+peto-ampiaisia, mutta niiden tavat ovat aivan toiset. Sphex-lajit
+pyydystävät suorasiipisiä, hepokatteja ja heinäsirkkoja, mutta
+Ammophilat toukkia. Kun saalis on näin erilainen, niin me aavistamme,
+että vaistomaiset murhaamistavatkin ovat erilaiset.
+
+Kreikan kielestä lainattu sana Ammophila merkitsee "hiekan ystävä".
+Mutta nämä toukkien metsästäjät, joiden historian tässä aion kertoa,
+eivät pidä puhtaasta ja irtonaisesta hiekasta. Ne tekevät pystysuoran
+pesäkolonsa keveään maahan, jota on helppo kaivaa, mutta samalla
+kiinteään, jossa kalkki ja savi sitoo hiekkajyväset, ettei kolo
+täyttyisi mullalla, ennenkuin sen pohjakammioon on laskettu muona ja
+muna. Tien syrjät ja aurinkoiset, niukkakasvuiset rinteet ovat niiden
+mielipaikkoja.
+
+Keväällä huhtikuun ensi päivistä alkaen näkee kotiseudullani
+karvaisen hieta-ampiaisen (Ammophila hirsuta Scop) lentelevän, kun
+saapuu syys- ja lokakuu, tapaa tavallisen (A. sabulosa L.), hopea- (A.
+argenlata Lp.) ja silkkihieta-ampiaisen (A. holosericea Fab.). Kerron
+tässä muutamin sanoin, mitä nämä neljä hieta-ampiais-lajia ovat minulle
+opettaneet.
+
+Kaikki ne kaivavat pesäkseen kohtisuoran kolon, joka on yhtä leveä kuin
+paksu hanhenkynä ja puoli desimetriä syvä. Tämän käytäväkolon pohja
+laajennetaan yksinkertaiseksi kammioksi. Se on kehno, yhteen kyytiin
+laadittu maanalainen maja, jossa nelinkertaisen kopan sisässä oleva
+kotelo on suojassa.
+
+Hieta-ampiainen työskentelee kaivoksessaan aina yksin, kiirehtimättä.
+Kaivaessaan se käyttää etujalkojansa harana ja leukojansa varsinaisina
+kaivamisaseina. Jos tulee eteen joku hiekkasiru, jota on vaikea saada
+pois, niin kuuluu kolon pohjalta sirinää hyönteisen ponnistusten
+merkkinä. Ääni syntyy siipien ja koko ruumiin väräjämisestä. Vähän
+päästä nousee ampiainen ylös, leukojen välissä kantamus multaa, jonka
+se pudottaa muutaman desimetrin päähän pesästä. Jotkut sopivan
+muotoiset ja kokoiset kivisirut näyttävät saavan erikoista huomiota
+osakseen, ne jätetään aivan kolon suulle. Näillä valiosirpaleilla
+nimittäin peitetään myöhemmin pesäaukko.
+
+Kolo valmistuu vähitellen. Vaikka aurinko on jo ehtinyt painua
+kaivamispaikalta näkymättömiin, niin ampiainen ei heitä hakematta
+kaivamisaikana kootusta hiekkakasasta sopivaa kivisirua. Jollei se
+siitä löydä tyydyttävää, niin se etsii ympäristöstä. Sirun pitää olla
+litteä ja hiukan suurempi kuin pesäkäytävän suu. Tämän liuskan se
+kuljettaa leukojensa välissä ja panee väliaikaiseksi katteeksi kolon
+aukolle. Seuraavana aamuna, kun aurinko valaisee rinteen, ja on lämmin
+ja suotuisa metsästysilma, palaa hieta-ampiainen pesälleen, jonka
+kiviportti on koskemattomana paikoillaan. Pesäkolonsa se löytää sangen
+pian. Se palaa sinne laahaten mukanaan pistämällä lamauttamaansa
+toukkaa, jota se pitää kiinni leuoillaan niskasta ja jaloillaan
+muusta ruumiista. Se nostaa pesän suulta sulkupaaden, joka on aivan
+toisten lähellä olevien sirujen kaltainen ja jonka salaisuuden
+ampiainen yksin tietää. Sitten se laskee saaliinsa pesäkammioon,
+pistää siihen munansa ja peittää kolon, tulevan toukkansa asunnon,
+lopullisesti sillä mullalla, jonka se on kaivaessaan kasannut lähelle.
+
+Useasti olen nähnyt hopea- ja tavallisen hieta-ampiaisen sulkevan
+pesänsä väliaikaisesti, kun auringon laskeutuminen ja myöhäinen hetki
+pakoittivat jättämään muonituksen seuraavaan päivään. Samoin oli
+minunkin jätettävä havaintoni, mutta en lähtenyt pois, ennenkuin
+merkitsin paikan tarkoin ja pistin maahan muutamia tikkuja siltä
+varalta, että kolon suu peittyisi jostakin tärähdyksestä. Jos saavuin
+liian myöhään, niin että ampiaisella oli ollut aikaa toimia jo auringon
+ylhäällä ollessa, tapasin pesän muonitettuna ja lopullisesti
+mullattuna.
+
+Hieta-ampiaisen muisti on hämmästyttävän tarkka. Mitä se ei ennätä
+yhtenä päivänä tehdä, sen se jättää seuraavaksi. Mutta se ei vietä
+iltaansa eikä yötänsä kaivamassaan asunnossa, vaan lähtee pois
+peitettyään pesän suun kiven sirulla. Paikat eivät sille ole
+erikoisemmin tuttuja, ei tutumpia kuin mitkä muut paikat tahansa, sillä
+se kaivaa pesiänsä sinne tänne, mihin vain retkeillessään parhaaksi
+näkee. Aivan sattumalta se pesäpaikan valitsee, maa sitä miellyttää,
+ja kolo kaivetaan. Sitten hyönteinen lentää pois. Minne? Kukapa sen
+tietää. Ehkä läheisiin kukkiin juodakseen vielä pisaran mettä niiden
+teriöiden kätköistä illan hämärtyessä, kuten kaivostyömiehet päivän
+työstä väsyneinä juovat iltatuoppinsa virkistyksekseen. Niin lentää
+ampiainen paikasta toiseen, milloin etemmäksi milloin lähemmäksi,
+missä vain kukkien viinikellarit ovat auki. Ilta, yö ja aamu kuluvat.
+Sitten sen on palattava takaisin pesäpaikalleen jatkamaan töitänsä,
+sen on palattava harhailtuaan edellisenä iltana kukasta kukkaan ja
+marssittuaan aamulla toukkia metsästäessään sinne ja tänne. Minua ei
+kummastuta, että tavallinen ampiainen ja mehiläinen löytävät pesänsä,
+sillä niiden asunnot ovat pysyväisiä ja sinne vievä tie tuttu. Mutta
+hieta-ampiainen kaivoi kolonsa paikkaan, jossa se ehkä eilen kävi
+ensimäisen kerran, ja nyt sen on se löydettävä pitkän poissaolonsa
+jälkeen, unohdettuaan jo paikan muististaan. Lisäksi on ampiaisella
+raskas saalis haittana. Siitä huolimatta ei sen topografinen muisti
+petä, päinvastoin se on usein ihmeteltävän tarkka. Hyönteinen marssii
+suoraa tietä pesälleen, ikäänkuin se tuntisi hyvin kaikki läheiset
+pikku polut. Joskus on sen kuitenkin epäröiden haeskeltava. Jos
+toukkaa on silloin liian hankala laahata mukana, niin se jättää sen
+ajuruohotukon luo tai muuhun sopivaan paikkaan, josta se löytää sen
+helposti.
+
+Pesäkololleen palaavalla hieta-ampiaisella on muisti oppaana, mutta
+minä en uskaltanut luottaa muistiini, vaan minun oli tarkoin
+merkittävä pesäkolon seutu, että sen seuraavana päivänä löytäisin.
+
+Vain tavallinen ja hopeahieta-ampiainen näyttävät sulkevan kolonsa
+tilapäisesti, en ole ainakaan huomannut toisten niin tekevän.
+Karvainen hieta-ampiainen pyydystää ensin toukan, lamauttaa sen
+piikillään ja sitten vasta kaivaa kolon toukan lähelle, sentähden sen
+ei tarvitse koloa tilapäisesti peittää. Silkkihieta-ampiaisella on
+otaksuttavasti tähän toiset syyt. Se panee nimittäin samaan koloon
+useampia pikkutoukkia, viisikin, toiset taas vain yhden. Samoin kuin
+mekin jätämme auki oven, josta useasti aiomne kulkea, samoin kai
+sekin pitää tarpeettomana sulkea pesäänsä, kun hetken kuluttua
+aina palaa takaisin.
+
+Kaikki neljä hieta-ampiaislajia hankkivat toukalleen ravinnoksi
+yöperhosten toukkia. Silkkihieta-ampiainen valitsee usein, mutta ei
+aina kehrääjätoukkia, joita se kuljettaa, kuten sanottu, viisikin
+samaan pesään. Toiset taas yhden, mutta ison. Kerran otin tavalliselta
+hieta-ampiaiselta leukojen välistä toukan, joka oli viisitoista kertaa
+raskaampi kuin kuljettaja. Tosiaankin ihmeteltävä taakka, jota
+hyönteisen on vetää retuutettava, niskasta kiinni pitäen, monenlaisten
+esteitten yli.
+
+Kaikista suurimmassa määrässä herätti huomiotani hieta-ampiaisten
+tapa voittaa saaliinsa ja lamauttaa se oman toukkansa turvallisuuden
+tähden. Perhostoukan, "ukonkoiran", ruumis on kolmetoistanivelinen.
+Kolmessa ensimäisessä nivelessä on kussakin pari oikeita jalkoja,
+jotka vastaavat perhosen jalkoja, seuraavissa on iho- eli
+käsnäjalkoja, joita on vain toukalla, ei täysimuotoisella perhosella,
+muutamat nivelet ovat aivan jalattomia. Kussakin nivelessä on myös
+hermosolmu eli ganglion, tunnon ja liikunnon järjestäjä, joten
+toukan hermosto on jakautunut kahteentoista jonkun välimatkan päässä
+toisistaan olevaan keskukseen. Päässä on lisäksi hermosolmurengas, joka
+vastaa aivoja.
+
+Jos siis hieta-ampiainen lamauttaa jonkun hermosolmun, jäävät muut
+vahingoittumatta liikunto- ja tuntokykyisiksi. Siksipä juuri on
+ampiaisen lamauttamistapa hyvin mielenkiintoinen. Se ei voi näet
+tappaa saalistaan, sillä tapettuna se alkaisi pian mädätä. Vaikkakin
+on varsin vaikea tehdä havaintoja ampiaisen pistämismenetelmistä,
+niin kuitenkin sain selville, että se joka kerran poikkeuksetta työnsi
+pistimensä viidenteen tai kuudenteen ruumiinrenkaaseen.
+
+Tutkiakseni missä määrin eri renkaissa on tuntoa, pistelen niitä
+terävällä neulalla. Toukka ei liikahdakaan, jos pistän viidenteen
+tai kuudenteen renkaaseen, ei vaikka työnnän neulan läpi, mutta jos
+pistän muihin joko etumaisiin tai takimaisiin renkaisiin, niin se
+käyristeleikse ja väänteleikse sitä enemmän, kuta kauempana rengas on
+noista edellisistä. Mitä noissa kahdessa renkaassa on sitten erikoista,
+että murhaajan ase vain niihin yksinomaan työntyy? Ei mitään erikoista
+niiden rakenteessa, vaan niiden asemassa. Jollen ota lukuun
+kehrääjätoukkia, vaan tarkastan muita hieta-ampiaisen pesäänsä
+kuljettamia toukkia, niin on niiden ruumiin renkaissa jos luemme pään
+ensimäiseksi -- kolme paria oikeita jalkoja renkaissa 2, 3 ja 4; neljä
+paria käsnäjalkoja renkaissa 7, 8, 9 ja 10 ja viimeinen käsnäjalkapari
+viimeisessä eli kolmannessatoista renkaassa. Kaikkiaan on siis
+kahdeksan jalkaparia, jotka ryhmittyvät niin, että kolme paria on
+ensiksi, sitten neljä ja viimeksi yksi pari. Molempien ensimäisten
+jalkapariryhmien viilillä on viides ja kuudes ruumiinrengas jalkoja
+vailla.
+
+Pistääkö ampiainen tikarillaan toukan jokaiseen kahdeksaan
+hermosolmulla varustettuun renkaaseen lamauttaakseen toukan, ettei se
+pääsisi pakenemaan, eikä myöskään käyristelyllään voisi vahingoittaa
+ampiaisen hentoa toukkaa? Onko se yhtä varova pieniin ja
+heikkoihinkin saaliisiin nähden? Ei. Yksi pisto riittää, jos se sattuu
+keskipisteeseen, josta myrkkypisaroiden vaikuttama lamaus voi johtua
+toisiin raajallisiin renkaisiin. Selvää on myös, mihin renkaisiin
+pisto on satutettava, viidenteen ja kuudenteen, jotka ovat molempien
+raajallisten rengasryhmien välissä. Meidän järkemme määräämään
+pisteeseen on myös vaisto johtanut.
+
+Näihin samoihin lamauttamiinsa renkaisiin panee hieta-ampiainen
+myös munansa. Tähän paikkaan ja yksistään tähän voi ampiaistoukka
+kaivautua aiheuttamatta sille itselleen vaarallisia saalistoukan
+kiemurteluja. Tähän paikkaan pistäen ei neulanikaan saanut aikaan
+mitään vaikutusta, ei siihen vaikuttane myöskään ampiaistoukan puremat.
+Saalis on siis herpoutuneena, liikuntokyvyttömänä, siksi kuin tuo
+ampiaisen kapalolapsi on kylliksi varttunut tarttuakseen leuvoillaan
+muihin renkaisiin.
+
+Olin useasti huomannut, että hieta-ampiainen lamautti kehrääjätoukkia
+pistämällä niitä edellä kerrottuun tapaan, mutta en tiennyt,
+menettelikö se samoin muihin toukkiin nähden. Tavallinen ja karvainen
+hieta-ampiainen pyydystää toukkia, jotka ovat niihin itseensä nähden
+todellisia hirviöitä. Lamauttaako ampiainen samoin näitä jättiläisiä
+kuin heikkoja kehrääjätoukkia? Riittääkö yksi tikarinpisto tekemään
+nekin vaarattomiksi?
+
+Minun onnistui nähdä, miten hieta-ampiainen käyttää asettaan suuria
+toukkia herpaistessaan.
+
+Olimme kerran retkellä, minä ja eräs ystäväni, jonka kuolema on minulta
+riistänyt, kun huomasimme karvaisen hieta-ampiaisen hyvin innokkaasti
+häärivän ajuruohopensaan juurella ja juoksentelevan sinne ja tänne.
+Paneuduimme heti maahan voidaksemme tarkata hyönteistä lähemmin.
+Läsnäolomme ei sitä häirinnyt. Huomasimme heti, ettei se ollut pesän
+rakennuspuuhissa, vaan että sillä oli maan sisässä kätkössä jokin
+saalis. Pian se vetikin paksun, harmaan toukan esiin ja hyökkäsi sen
+niskaan. Istuen tuon hirviön selässä koukistaa se takaruumiinsa ja
+työntää pistimensä hätäilemättä ja sääntöjen mukaisesti saaliin
+jokaiseen ruumiinrenkaaseen, kuten kirurgi, joka tuntee leikattavansa
+anatomian perinpohjin. Ei ainoakaan rengas, ei jalallinen eikä
+jalaton jää pistämättä, järjestyksessä saa kukin osansa ensimäisestä
+viimeiseen.
+
+Siitä päättäen, mitä olen tarkasti nähnyt ja edellä selostanut,
+menettelee siis hieta-ampiainen niin tarkasti harkiten, että tiede
+voisi sitä kadehtia. Se tietää senkin, mitä ihminen ei tiedä, se tuntee
+saaliinsa monimutkaisen hermoston ja pistää tikarinsa suuren toukan
+kuhunkin hermosolmuun. Sanoin: se tietää ja tuntee -- olisi ollut
+sanottava: se menettelee ikäänkuin tietäisi ja tuntisi. Tekemättä
+itselleen selkoa töistään seuraa hyönteinen vain vaistoaan, joka
+käskee. Mutta mistä tämä johtuu? Voivatko sen atavismi-, valinta- ja
+olemisen-taisteluteoriat tyydyttävästi selittää? Viimeinen tapaus
+oli minulle ja ystävälleni sen käsittämättömän logikan tärkeimpiä
+ilmenemismuotoja, joka hallitsee maailmaa ja ohjaa itsetiedottomia
+olioita vaistojensa lailla.
+
+
+
+
+Riikinkukkokehrääjät kosimassa.
+
+Saturnia pyri Schiff.
+
+
+Se oli merkillinen ilta. Minä kutsuisin sitä riikinkukkokehrääjän
+illaksi. Kuka ei tuntisi tätä Europan kaikista suurinta perhosta,
+jolla on kastanjanruskea samettipuku ja valkoinen turkiskaulus?
+Sen harmaa- ja ruskeapilkkuisissa siivissä on vaalea, vinkkurainen
+poikkijuova ja himmeänvalkoinen reunuste. Keskellä siipeä on
+pyöreä silmätäplä, jonka terä on musta ja kehässä mustat, valkeat,
+kastanjanruskeat ja amarantinpunaiset kaaret ryhmittyvät renkaiksi.
+
+Yhtä huomiota herättävä kuin perhonenkin on sen vihervänkeltainen
+toukka, jonka mustakarvaisten ihonystermien päissä on turkoosinsiniset
+helmet. Sen kotelo on luja, ruskeavärinen ja siinä on merkillinen
+rysänmuotoinen ulostulosuppilo. Koteloita tapaa vanhojen
+mantelipuiden juurelta niiden kuoreen kiinnittyneinä, toukka näet syö
+mantelin lehtiä.
+
+Toukokuun kuudennen päivän aamuna kuoriutuu kotelostaan eräs
+riikinkukkokehrääjänaaras minun työhuoneeni pöydällä ja
+minun läsnäollessani. Suljen sen heti syntymiskosteudessaan
+rautalankaverkosta tehtyyn häkkiin. En tarkoita mitään erikoista
+tällä toimenpiteelläni, suljen sen vain tottumuksesta, kuten tutkijat
+tavallisesti tekevät jäädessään tarkkaavaisina odottamaan, mitä sitten
+mahdollisesti voisi seurata.
+
+Pianpa sen näinkin. Yhdeksän seuduissa illalla, talonväen jo
+paneutuessa levolle, nousee huoneeni viereisessä kamarissa aika
+hälinä. Puolittain riisuutunut pikku Paul alkaa tulla ja mennä, juosta
+ja hyppiä kuin puolihullu polkien jalkojaan ja kaataen tuoleja. Kuulen
+itseäni kutsuttavan. "Tule pian", hän huutaa, "tule katsomaan perhosia,
+lintujen kokoisia perhosia! Niitä on huone täpö täynnä!"
+
+Kiiruhdan sinne. Voin hyvin käsittää pojan innostuksen ja liialliset
+huudot nähdessäni, mitä on tapahtunut. Asuntoomme on tehty rynnäkkö,
+jolle ei ole vertaa. Jättiläisperhoset ovat hyökänneet sisään.
+
+Neljä niistä on jo otettu kiinni ja pistetty lintuhäkkiin, mutta
+lukuisat muut lentelevät laipiossa. Kaiken tämän nähdessäni johtuu
+mieleeni aamulla vangitsemani naaras.
+
+"Pukeuduppas", sanon pojalleni, "jätä häkkisi siihen ja tule mukaani.
+Saamme nähdä uusia kummia."
+
+Menemme keittiön läpi työhuoneeseeni, joka on rakennuksen oikeassa
+sivustassa. Keittiössä on palvelijatar, hämmästyksissään hänkin,
+esiliinallaan hosumassa suuria perhosia, joita hän ensin luuli
+yölepakoiksi.
+
+Riikinkukkokehrääjiä näytti olevan vähän kaikkialla asunnossani.
+Miten paljon lieneekään vangin luona, sehän se on syypääkin koko tähän
+tulvaan? Onneksi on huoneen toinen ikkuna jäänyt auki, joten pääsy on
+vapaa.
+
+Kynttilä kädessä astumme huoneeseen, ja se mitä siellä näemme, ei lähde
+mielestäni koskaan. Veltosti räpytellen suuret perhoset lentelevät
+häkin ympärillä, laskeutuvat sen päälle, lähtevät pois, palaavat
+jälleen, nousevat kattoon ja laskeutuvat alas. Ne paiskautuvat
+kynttilään, sammuttavat sen yhdellä siivenlyönnillä, istuutuvat
+olallemme, tarttuvat vaatteisiimme ja sipuvat kasvojamme. Koko huone on
+kuin loitsijan luola liitelevine lepakkoineen. Turvaa hakien pikku
+Paul puristaa kättäni kovemmin kuin tavallisesti.
+
+Kuinka paljon niitä on? Parisenkymmentä, ja jos lisää siihen ne
+perhoset, jotka harhailevat keittiössä, lastenkamarissa ja muissa
+huoneissa, niin summa lähentelee neljääkymmentä. Tämäpä on muistettava
+ilta, sanoin, tämä riikinkukkokehrääjien ilta. Neljäkymmentä
+rakastunutta liehakoitsijaa on tullut kaikilta ilmansuunnilta
+kunniatervehdykselle aamupäivällä työhuoneeni salasopissa syntyneen
+morsiamen luo, mutta en tiedä, miten ne ovat saaneet kutsun.
+
+En häiritse enää tänään kosijoiden parvea, kynttilän liekki saattaa
+ne vaaraan, päätäpahkaa ne syöksyvät siihen ja kärventävät hiukan
+itseään. Mutta huomenna jatkan tutkimistani ja teen kokeita edeltäpäin
+miettimieni suunnitelmien mukaan.
+
+Ensi aluksi kerron, mitä tapahtui joka ilta kahdeksan päivää
+kestäneiden havaintojeni aikana. Joka ilta tulivat perhoset toinen
+toisensa jälkeen yön pimetessä siinä kello kahdeksan ja kymmenen
+välillä. Sää oli myrskyinen, taivas paksussa pilvessä, ja oli niin
+pilkkoisen pimeä, että tuskin näki kättään silmiensä edestä ulkona
+puutarhassakaan, kaukana puiden varjosta. Paitsi näitä haittoja, oli
+saapuvien perhosten vaikea löytää sisään vievää tietä. Taloni on
+suurien platanien varjossa, sen ulkoeteisenä on sirenien ja ruusujen
+muodostama tiheä lehtikuja, mistraltuulen suojana on mäntyryhmä ja
+kypressiaita, ja muutamien askelten päässä ovesta on varustuksena
+tuuhea pensaikko. Tämän tiheikön läpi pilkkopimeässä täytyy siis
+kehrääjien luovia päästäkseen vaelluksensa määränpäähän.
+
+Tällaisissa olosuhteissa pöllö tuskin uskaltaisi lähteä öljypuunsa
+ontelosta, mutta perhonen, jonka verkkosilmät ovat tarkemmat kuin
+yölinnun isot näköelimet, tekee matkansa empimättä ja itseään
+loukkaamatta. Se ohjaa niin hyvin mutkikkaan lentonsa, että se saapuu
+tiellä olevista esteistä huolimatta moitteettoman siistinä perille,
+suuret siivet ehyinä ja naarmuttomina. Pimeässäkin on sille tarpeeksi
+valoa.
+
+Mutta vaikka otaksuisikin perhosten havaitsevan erityisiä valonsäteitä,
+jotka eivät tavallisen silmän hermokalvoon vaikuta, niin tämä
+erinomainen näköaisti ei kuitenkaan voi antaa perhosille tietoja
+kauaksi eikä saada niitä liikkeelle. Johan matkan pituus ja välillä
+olevat näkemistä haittaavat esineet tekevät sen mahdottomaksi. Ja
+erehtyvätkinhän perhoset joskus, eivät kuitenkaan matkan pääsuunnasta,
+vaan niitä puoleensa vetävän, määrätyn paikan suhteen. Kerroinhan jo,
+että minun huoneeni -- joka on vierailijoiden varsinainen päämäärä
+tällä kertaa -- vieressä oleva lastenkamari oli täynnä perhosia, samoin
+keittiökin. Luultavasti oli ne johtanut harhaan lampun valo, joka
+vastustamattomasti houkuttelee yöhyönteisiä puoleensa. Mutta aivan
+pimeissäkin huoneissa oli eksyneitä, vähän kaikkialla, kuten jo
+sanoin.
+
+Vaikkakin vanki oli minun huoneessani, niin kaikki perhoset eivät
+lentäneet sisään suorinta ja selvintä tietä avoimen ikkunan kautta.
+Olihan lisäksi häkkiin teljetty naaras aivan lähellä ikkunaa, vain
+kolmen neljän askeleen päässä siitä. Mutta monet lensivät liki maata
+ja eksyivät eteiseen. Sieltä ne eivät päässeet kauemmaksi kuin
+portaille, sillä portaitten yläpäässä sulki ovi tien. Tästä käy
+selville, että häihin kutsutut eivät mene suoraan päämääräänsä, kuten
+ne tekisivät, jos niitä ohjaisi jonkinlaiset valonsäteet, joko
+semmoiset, joita me näemme, tai semmoiset, joita meidän silmämme ei
+pysty havaitsemaan. Ei, jokin muu tuo niille sanomia jo kauaksi ja
+neuvoo ne lähelle, mutta jättää ne sitten epäröiden haeskelemaan
+lopullista päämääräänsä. Melkeinpä yhtä epävarmoja oppaita ovat
+meidänkin kuulo- ja hajuaistimme, jos niiden pitää tarkalleen määrätä
+se kohta, josta ääni tai haju saa alkunsa.
+
+Mitkä aistimet sitten opastavat suurta perhoa öisillä retkillään
+kiima-aikana? Luulisipa tuntosarvilla olevan osansa tässä. Koiraat
+todella näyttävätkin tunnustelevan paikkoja komeilla ja sulkamaisilla
+tuntosarvillaan. Ovatko siis nämä uhkeat töyhdöt ainoastaan
+koristeina, vai onko niillä myöskin merkitystä niiden hajujen
+aistimisessa, jotka ehkä johtaisivat rakastuneita? Kysymykseen lie
+helppo saada vastaus kokeilemalla.
+
+Perhostulvan jälkeisenä päivänä on huoneessani vielä eilisestään
+kahdeksan vierailijaa. Ne ovat leiriytyneet suljetun ikkunan
+pienapuulle ja istuvat siinä liikkumatta. Kaikki muut, lopetettuaan
+balettinsa noin kello 10 illalla, ovat menneet ulos samaa tietä, jota
+tulivatkin, s.o. toisesta ikkunasta, joka on auki yöt ja päivät.
+Nämä kahdeksan väsymättömän harrasta odottelijaa otan kokeilujeni
+esineiksi. Pienillä saksilla katkaisen niiden tuntosarvet juuresta
+poikki muutoin niihin koskematta. Ne eivät piittaa juuri mitään tästä
+leikkauksesta, sillä ei yksikään hievahda, ei siipeään väräytä.
+Haavoittaminen ei näytä olleen vaarallista. Sehän onkin hyvä minun
+suunnitelmilleni.
+
+Päivä kuluu. Perhoset pysyvät yhä samalla paikallaan ikkunan pienalla.
+
+Mutta nyt on ryhdyttävä toisiin toimenpiteisiin.
+
+Jos perhosten on saatava tunnustus naaraan löytämisestä, niin on
+naaras muutettava toiseen paikkaan ennen öisen lennon alkua. Siksipä
+vienkin häkin vankeineen rakennuksen toisessa päässä olevan katoksen
+permannolle, noin viidenkymmenen metrin päähän työhuoneestani.
+
+Illan suussa minä tarkastan viimeisen kerran leikattuja. Kuusi niistä
+on mennyt ulos avoimesta ikkunasta, kaksi on kyllä jälellä, mutta ne
+ovat pudonneet lattialle. Ne ovat riutuneita ja kuoleman kielissä,
+ei niillä ole edes voimia nousta ylös, kun käännän ne selälleen.
+Tähän äkilliseen heikontumiseen ei ole syynä minun kirurgiani, sillä
+se uudistuu, kuten tuonnempana kerron, ilman että minun sakseni ovat
+sekautuneet asiaan.
+
+Kuusi vahvempaa on mennyt. Palaavatkohan ne sen syötin luo, joka niitä
+eilen veti puoleensa? Löytävätköhän ne tuntosarvettomina vielä
+häkin, joka nyt on jokseenkin kaukana entisestä paikastaan?
+
+Häkki on pimeässä, melkein avotaivaan alla. Silloin tällöin pistäydyn
+sitä katsomassa lyhty kädessä ja haavi toisessa. Otan kiinni kaikki
+häkin luo tulleet vierailijat, tarkastan ne, merkitsen ja lasken
+sitten vapaiksi viereiseen huoneeseen, jonka oven visusti suljen. Näin
+yksitellen eristäessäni voi tarkalleen laskea, kuinka monta niitä on,
+tarvitsematta peljätä, että luen saman perhosen kahdesti. Väliaikainen
+vankikoppi on tyhjä ja tilava, joten sen ei pitäisi häiritsevästi
+vaikuttaa vankeihin. Niillä on rauhallisia piilopaikkoja levätäkseen
+ja kylliksi väljää lennelläkseen. Puoli yhdentoista jälkeen ei enää
+tule yhtään perhoa häkin luo. Kokous on päättynyt. Kaikkiaan sain 25
+koirasta pyydystetyksi. Niiden joukossa oli yksi, jonka tuntosarvet
+olivat leikatut. Yksi siis vain palasi niistä kuudesta, jotka olivat
+kyllin terveitä lentääkseen huoneestani ulos. Tämä huono tulos panee
+ajattelemaan, että pitäisikö myöntää vai kieltää tuntosarvien ohjaava
+merkitys. Koe on laajemmin uudistettava.
+
+Seuraavana aamuna menen vankieni luokse. Mitä siellä näenkään! Useimmat
+loikovat permannolla melkein kuolleina. Kun otan ne käteeni, niin
+vain harvat osoittavat elonmerkkejä. Mutta ehkäpä ne virkoavat, kun
+tulee aika lähteä lempimismatkoille.
+
+Kaikilta kahdeltakymmeneltäneljältä uudelta perhoselta katkaisen
+tuntosarvet. Eilen leikatusta koiraasta ei ole enää puhetta, sillä
+se haukkoo jo henkiään. Vankilan oven jätän auki loppupäiväksi. Menköön
+ulos ken tahtoo ja lentäköön iltajuhliin ken voi. Saadakseni
+poislentäneet taas hakemaan häkkiä, muutan sen rakennuksen toiseen
+päähän alakerroksessa olevaan huoneeseen, johon pääsee suoraan ja
+helposti ulkoa.
+
+Näistä kahdestakymmenestä neljästä vain kuusitoista kykenee lähtemään
+lentoon, kahdeksan jää heikontuneina lattialle ja hetken kuluttua ne
+jo kuolevatkin. Montakohan noista kuudestatoista palannee illalla
+häkin luo? Ei ainoakaan. Saan kyllä pyydystäneeksi seitsemän
+perhosta, mutta niillä on kaikilla tuntosarvet. Näyttäisihän tämä
+todistavan, että tuntosarvien leikkaamisella on jokseenkin tärkeä
+merkitys, mutta mikä?
+
+"Olenpa nyt jonkin näköinen! Toisten koirien joukkoon ei
+ole menemistäkään!" arveli nuori verikoira, jolta ihmiset
+säälimättä leikkasivat korvat. Olivatko perhoset samaa mieltä
+kuin koirakin? Eivätkö ne kehtaisi esiintyä kilpailijoittensa seurassa
+kosiskeluhommissa, kun niillä ei ole komeita otsatöyhtöjä? Onko se
+häveliäisyyttä, vai puuttuuko perhosilta matkaopas? Tai ovatko ne
+pikemminkin lopen kuluneita jo kauan hehkuneesta rakkaudesta? Seuraavat
+kokeet selvittävät näiden kysymysten vyyhtiä.
+
+Neljäntenä iltana panen neljätoista uutta ja leikkaamatonta
+perhoa vangiksi seuraavaksi yöksi. Aamulla käytän hyväkseni niiden
+liikkumishaluttomuutta ja poistan hiukan karvoja niiden eturuumiin
+selkäkilveltä. Tämä vähäinen tonsuri ei ollenkaan vahingoita
+hyönteisiä, silkinhienon untuvan saa helposti raaputelluksi, eivätkä
+perhoset kadota mitään elintänsä, joka olisi niille välttämättömän
+tarpeellinen hakiessaan naaraan jälkiä. Niin, perhoille ei ole
+menetelmästäni haittaa, mutta minulle se on kuitenkin tärkeä
+tunnusmerkki, jos niitä samoja tapaan häkin luota.
+
+Tällä kertaa ei ole yhtään heikkoa ja lentoon kykenemätöntä, vaan
+ne kaikki neljätoista katoavat huoneesta yön tullen. Sanomattakin
+on selvää, että muutan taas häkin. Illalla kahden tunnin kuluessa
+vangitsen kaksikymmentä perhosta, mutta vain kahdella niistä on kalju
+täplä. Sitä vastoin niistä, joilta toissapäivänä katkaisin tuntosarvet,
+ei yksikään ole palannut. Niiden kiima-aika on tyystin päättynyt.
+
+Siis neljästätoista kaljusta vain kaksi tuli takaisin. Miksi
+kaksitoista oli tulematta, vaikka niillä oli tuntosarvet, joita
+edellä olemme olettaneet opastajiksi? Miksi toisekseen niin paljon
+koiraita kuoli, kun olivat vankeina yhden yön? Siksi, että
+riikinkukkokehrääjän parituskiihko päättyy pian.
+
+Häät ovat perhosten elämän ainoana tarkoituksena ja häitä varten on
+niillä ihmeteltävät edellytykset. Matkasta, pimeästä ja esteistä
+huolimatta koiras voi löytää toivottunsa, mutta etsiskelemiseen ja
+huvitteluun se voi käyttää vain muutaman tunnin kahtena tai kolmena
+iltana. Jollei se sinä aikana ole mitään hyötynyt, on kaikki lopussa,
+sillä sen tarkka kompassi joutuu epäkuntoon ja loistava johtotähti
+sammuu. Mitäpä enää kauemmin eläisikään! Välinpitämättömänä
+se vetäytyy johonkin sopukkaan ja nukkuu siellä viimeistä untansa
+haaveilujen ja vastoinkäymisten päätyttyä.
+
+Suuri riikinkukkokehrääjä elää vain jatkaakseen sukuaan, itsensä
+ravitsemista se ei tunnekaan. Toiset perhoset lentelevät
+iloisesti kukasta kukkaan ja pistävät oikaistun imutorvensa
+niiden mesiteriöihin, mutta tämä verraton paastooja on vapautunut
+täydellisesti vatsansa vaatimuksista eikä nauti mitään, millä itseään
+virvoittaisi. Sen suuosat ovat vain näennäisiä, mutta eivät todellisia
+ja käyttökelpoisia elimiä. Ei ainoatakaan suupalaa se nielaise,
+siksi sen elämä on niin lyhyt. Sammuuhan lamppukin, jollei siinä ole
+öljyä. Riikinkukkokehrääjä kieltäytyy ruuasta, mutta sen on myös
+kieltäydyttävä pitkästä iästä. Kaksi tai kolme iltaa riittää parien
+kohtaamiseen, ja sen jälkeen on kaikki lopussa, perhonen on elämänsä
+elänyt.
+
+Miksi sitten ne, joilta tuntosarvet leikattiin, eivät tulleet takaisin?
+Eivätkö ne enää voineet löytää vangitun naaraan häkkiä? Ei suinkaan,
+vaan niiden lentoaika oli päättynyt, kuten niidenkin, joilta nypittiin
+karvat eturuumiista. Yhä vieläkin on siis tuntosarvien merkitys
+hämärä, sillä kokeiluaika oli liian lyhyt.
+
+Minun vankini elää kahdeksan päivää häkissään ja houkuttelee joka ilta
+aina oikkujeni mukaan milloin mihinkin paikkaan taloani vierailijoita,
+välistä enemmän ja välistä vähemmän. Minä pyydystän ne kaikki, suljen
+yöksi johonkin huoneeseen ja raaputan seuraavana päivänä eturuumiista
+karvat.
+
+Näinä kahdeksana iltana saapui häkin luo kaiken kaikkiaan
+sataviisikymmentä koirasta. Kun ottaa huomioon, että minun oli
+kahtena seuraavana vuonna sangen vaikea löytää näitä perhosia
+jatkaakseni tutkimuksiani, niin tuo summa on hämmästyttävän
+suuri. Kyllähän riikinkukkokehrääjän koteloita on minun seudullani,
+mutta ne ovat jokseenkin harvinaisia, sillä toukan ravintokasvit,
+vanhat mantelipuut ovat myös harvinaisia. Kahtena talvena hain
+niitä kaikkialta, kaavin mantelipuita, tarkastin kuloheinätukut
+niiden juurelta, mutta aina sain palata tyhjin käsin. Noiden
+sadanviidenkymmenen on siis täytynyt tulla kaukaa, hyvinkin kaukaa,
+ehkä parin kilometrin päästä. Mutta miten ne saivat tiedon siitä, mitä
+oli tapahtunut minun huoneessani? Niillä on voinut olla oppaina vain
+joko valo, ääni tai haju. Kilometrien päähän näkeminen on tietysti
+mahdoton, eihän näkö ohjannut niitä edes avonaiseen ikkunaan. Samoin
+ei äänestäkään voi olla puhetta, sillä lihava naaras, joka voi
+houkutella koiraita niin loitolta, ei ääntele ollenkaan, ei ainakaan
+niin kovasti, että ihmiskorva sitä tajuaisi. Ja vaikka otaksuisikin
+äänen syntyvän sisäisistä värähdyksistä, joita ehkä kuulisi kaikista
+tarkimmalla mikrofonilla, niin ne äänet eivät voisi kuulua niin
+pitkien matkojen päähän kuin kyseessä olevat.
+
+Haju on siis ainoa mahdollinen opastaja. Haihtuvien hajuerityksien
+olettaminen näyttää todellakin selittävän perhosten kokoutumisen
+paremmin kuin muut otaksumat, perhosethan löytävät viekoittimen vasta
+jonkun aikaa epäröiden haeskeltuaan. Onko tämä haju käsitettävä
+samanlaiseksi kuin se, jota me tavallisesti hajuksi tai tuoksuksi
+kutsumme, nimittäin pienen pienten hiukkasien virtailemiseksi, niin
+pienien ja hienojen, ettemme niitä ollenkaan tunne, vaan jotka voivat
+kuitenkin vaikuttaa paremmin kehittyneisiin hajuelimiin kuin meidän
+nenämme? Hyvin yksinkertainen koe valaisee kysymystä. Tämä hieno haju
+on sekoitettava ja vaimennettava jollakin pistävällä ja väkevällä
+haisulla, joka voi ottaa kokonaan valtoihinsa hajuaistimet.
+Ylenmääräinen hajuhan tekee hienoimmat tuoksut tehottomiksi.
+
+Minä ripottelen sentähden edeltäpäin naftalinia siihen huoneeseen,
+johon koiraiden pitäisi illalla tulla, ja panen naftalinilla täytetyn
+rasian häkkiin aivan naaraan vierelle. Illalla haiseekin huone
+niinkuin kaasutehdas. Mutta minun metkuni eivät auta. Perhoset
+saapuvat kuten tavallisesti ja lentävät kivihiilitervan hajulla
+kyllästetystä ilmasta huolimatta suoraan häkin luo, yhtä suoraan ja
+varmasti kuin hajuttomassakin huoneessa.
+
+Minun uskoni hajun ohjaamiskykyyn horjuu. Ikävä kyllä, en voi tehdä
+enää lisäkokeita, sillä sinä samana päivänä vankini heittää henkensä
+munittuansa hedelmöittymättä jääneet munansa häkin rautalankaverkkoon.
+Se menehtyi tuloksettomaan vartomiseen.
+
+Minun täytyy odottaa tulevaan vuoteen saadakseni uusia perhosia ja
+täydentääkseni kokeilujani.
+
+Kesällä ostan toukkia viidellä pennillä kappaleen. Tämä kauppa on
+mieleistä muutamista naapurieni poikaviikareista, jotka tavallisesti
+hankkivat minulle kaikenkaltaisia tavaroita. Torstaisin, päästyään
+hirveistä verbien taivutuksista, he juoksentelevat ympäri maita
+ja mantuja ja löydettyään silloin tällöin suuren toukan kantavat sen
+minulle kepakon nenässä. Poikapahat eivät uskalla siihen koskea ja
+ihmetellen katselevat minun rohkeuttani, kun otan sen käteeni kuten
+he itse ottaisivat omat silkkimatonsa.
+
+Ranskassa on kouluilla lupa joka torstai. Syötettyäni toukkia
+mantelipuun lehdillä ne koteloituivatkin muutamien päivien kuluttua.
+Seuraavana talvena etsiskelin vielä koteloita ravintokasvien juurilta
+ja sainkin monta entisten lisäksi. Tutkimuksista innostuneet
+ystäväni auttoivat myös minua. Ja lopulta kaiken puuhan, juoksun,
+kaupanhieronnan ja risukkojen raapimisten jälkeen olen saanut
+haalituksi kokonaisen kotelovalikoiman. Koteloiden joukossa on
+kaksitoista muita suurempaa ja painavampaa koteloa. Niistä tulee
+naaraita.
+
+Mutta taaskin toiveeni pettyvät. Toukokuussa, juuri silloin kun
+koteloiden aika on puhjeta, tulee takatalvi. Mistraltuuli ulvoo,
+repii platanien lehtialut ja ripottelee ne pitkin maata. On kylmä kuin
+joulukuussa. Taas saa sytyttää iltaisin takkavalkean ja ottaa paksun
+vaatetuksen, jonka jo on heittänyt pois.
+
+Perhosille tulee kovat koettelemusten ajat. Koteloiden puhkeaminen on
+hidasta, niistä kömpivät ovat kohmettuneita.
+
+Naaraat vartovat häkeissään, tänään toinen, huomena toinen
+aina syntymisvuoronsa mukaan, mutta vain muutamia koiraita tulee
+vierailulle. Niitä töyhtöpäitä kyllä on lähellä, sillä olen laskenut
+kaikki kokoelmani koteloista päässeet puutarhaan, merkittyäni ne
+kuten ennenkin. Tulee vain joitakuita, tulkootpa sitten läheltä tai
+kaukaa, ja nekin ovat innostuksettomia. Ne lentävät sisään ja hetken
+kuluttua katoavat taas eivätkä enää palaa. Kylmyys on jäähdyttänyt
+rakastelevaisiakin.
+
+Ehkä alhainen lämpömäärä vaikuttaa myös hajujen synnyttäjiin,
+naaraisiin, haitallisesti, ehkä lämpö niitäkin kiihoittaa, kylmä
+lamauttaa kuten hajujen vastaanottajia, koiraita.
+
+Oli miten oli, mutta tämä vuosi on taas mennyt hukkaan. Miten katkeraa
+onkaan, että kokeiluni ovat vuodenaikojen oikkujen orjia!
+
+Yritän vielä kolmannen kerran. Kasvatan toukkia, juoksentelen koteloita
+etsimässä, ja toukokuun tullessa onkin minulla taas niitä tarpeeksi
+suuri varasto. Kevät on kaunis, niinkuin toivoinkin. Taas tulee
+perhosia tulvanaan kuten ensi kerralla sen suuren hyökkäyksen aikana,
+joka aiheutti nämä tutkimukseni.
+
+Joka ilta saapuu vieraita kaksitoista, kaksikymmentä ja enemmänkin
+aina parvessaan. Naaras, tanakka ja turpea muori, pysytteleikse
+rautalankahäkin verkossa kiinni, aivan liikkumattomana, siipeään
+väräyttämättä. Se ei näytä välittävän rahtuakaan siitä, mitä
+häkin ulkopuolella tapahtuu. Siitä ei leviä minkäänlaista hajua,
+jota perheeni herkinkään nenä tuntisi, se ei päästä ääntä, jota
+todistajiksi kutsumani väen tarkinkaan korva kuulisi. Hievahtamatta ja
+hartaasti se odottaa.
+
+Koiraat, kaksittain, kolmittain ja useampiakin yhtaikaa, laskeutuvat
+häkin kuvulle, juoksentelevat vilkkaasti edestakaisin sen päällä,
+piiskaavat sitä alati värisevien siipiensä kärjillä. Kilpailijat
+eivät tappele keskenään, mustasukkaisuudesta ei merkkiäkään,
+jokainen koettaa vain parhaan kykynsä mukaan päästä häkin sisään.
+Hetkeksi ne jättävät turhat yrityksensä, lentävät pois ja yhtyvät
+ylös-alas-hyörivän joukon tanssiin. Jotkut lähtevät toivottomina
+avoimesta ikkunasta ulos, mutta toisia tulee niiden sijaan, ja häkin
+päällä jatkuvat sisäänpyrkimysyritykset kello kymmeneen saakka
+keskeytymättä, joskus hiukan vaimeten, toisin ajoin taas yltyen.
+
+Joka ilta muutan häkin eri paikkaan, milloin vien sen pohjoiseen,
+milloin etelään, välistä ensimäiseen, välistä toiseen kerrokseen,
+joskus oikeaan siipirakennukseen, joskus vasempaan viidenkymmenen
+metrin päähän edellisestä, ulkosalle tai syrjäisen huoneen
+sopukkoihin. Mutta kaikki nämä äkilliset majanmuutot eivät eksytä
+perhosia, eivät johda niitä oikealta tieltä harhaan. Niitä narratessani
+olen kuluttanut kokeiluaikaani ja ehdyttänyt kolttosieni varaston.
+
+Perhosien paikanmuisti ei tässä suhteessa merkitse mitään. Eilen
+esimerkiksi oli naaras eräässä huoneessa. Koiraat lentelivät siellä
+pari tuntia, jotkut jäivät sinne yöksikin. Kun huomeniltana auringon
+laskeutuessa menen muuttamaan häkkiä, ovat kaikki poissa. Useimmat
+voivat vain kaksi tai kolme kertaa uudistaa öisen retkeilynsä, kuten
+edellä näimme. Mihin ne takaisin tullessaan lentävät ensiksi?
+
+Niille on tie tuttu eiliseen rendez-vous-paikkaan. Luulisi niiden sinne
+menevänkin muistin ohjaamina, ja vasta kun huomaavat, ettei siellä
+mitään ole, vasta sitten jatkavan muualle tutkimusretkeilyään. Niin
+luulisi, mutta vastoin minun odotuksiani tapahtuikin vallan toisin.
+Siihen huoneeseen, jossa naaras eilen oli, ei yksikään kosijoista
+pistäydy. Opas, luotettavampi kuin muisti, johtaa ne toisaalle.
+
+Tähän saakka olen pitänyt naarasta peittämättömässä
+metalliverkkohäkissä. Tarkkasilmäiset vierailijat ovat sen nähneet
+-- niin, me sanoisimme -- pilkkopimeässä. Mutta mitä tapahtuisi, jos
+sulkisi naaraan läpinäkymättömään koppaan? Eivätkö erilaatuiset
+laatikot voisi joko päästää tai estää ohjaavien hajujen leviämistä?
+
+Sydämen sähköaallot ovat johtaneet langattoman telegrafin keksimiseen.
+Mutta eikö riikinkukkokehrääjä ole siinä suhteessa meistä edellä?
+Eikö kotelosta tullut naaras lähetä kilometrien päässä oleskeleville
+kosijoille hääkutsuja sähkö- tai magnettiaaltojen välityksellä,
+aaltojen, joita eri aineista valmistetut laatikot voisivat joko
+johtaa tai pysäyttää? Sanalla sanoen, eikö riikinkukkokehrääjänaaras
+käytä omalla tavallaan jonkinlaista langatonta sähkötystä?
+Mahdottomalta tuo ajatus ei tunnu, sillä hyönteisillä on usein hyvin
+ihmeteltäviä keksintöjä.
+
+Kokeillakseni panen naaraan vuorotellen rautapelti-, puu- ja
+pahvilaatikkoihin, jotka kaikki ovat ilmaapitävästi suljettuja ja
+tarkasti kitattuja. Käytän myös lasikupua, joka on eristysalustalla,
+lasilevyn päällä.
+
+No niin. Silloin kun naaras on suljettuna aivan tiiviiseen laatikkoon,
+ei sen luo tule yhtään koirasta, ei ainoatakaan, olkoonpa ilta kuinka
+lämmin ja tyyni tahansa. Metallinen, lasinen, puinen ja pahvinen koppa
+on kyennyt estämään kutsun leviämisen.
+
+Kun panen naaraan laajaan purkkiin, jonka suulle sidon tulpaksi paksun
+pumpulikerroksen, niin on tulos samanlainen, kielteinen. Pumpulikin
+riittää ehkäisemään viestin viennin laboratorioni salaisuuksista.
+Yksikään koiras ei saavu.
+
+Käytän sitten toisekseen hataroita ja hiukan raollaan olevia
+rasioita, jotka pistän vielä pöytälaatikkoon tai kaappiin, mutta näistä
+lisäkätköistä huolimatta perhoset tulevat yhtä monilukuisina kuin
+silloinkin, kun naaras oli rautalankahäkissä huoneeni pöydällä.
+Muistanpa elävästi eräänkin illan, jolloin naaraserakko odotteli
+vieraitaan hattuaskissa vaatekomeron perukassa. Vierailijat tulivat,
+lensivät komeron ovelle ja puskea toksivat sitä vastaan pyrkien sisään.
+Mistä kaukaa ketojen takaa lienevät nämä matkailevaiset olleetkin,
+kuitenkin ne tarkkaan tiesivät, kuka ovilaudan takana piili.
+
+Edellisestä selviää, että hyvin suljettu laatikko, olipa se sitten hyvä
+tahi huono sähkön johtaja, ehkäisi kaikki naaraan merkinannot. Tässä
+ei siis voi olla kysymys langattoman telegrafin tapaisesta tietojen
+lähettämisjärjestelmästä. Mutta kun laatikko ei ollut aivan tiivis,
+joten sen sisässä oleva ilma oli yhteydessä ulkoilman kanssa, silloin
+voi naaras kutsua koiraat jo kaukaa ja opastaa ne oikealle tielle.
+Sentähden näyttää todenmukaiselta, että haju sittenkin on perhosten
+ohjaajana, vaikka ennen tekemäni naftalinikoe tuntui kumoavan tämän
+otaksuman.
+
+Minun kotelovarastoni loppuu ja kysymys jää yhä hämäräksi.
+
+Yrittäisinkö vielä neljäntenä vuotena? Luovun tästä tuumastani
+siksi, että yöllä häitänsä viettävästä perhosesta on vaikea tehdä
+havaintoja. Kosiskelijan osatakseen päämääräänsä ei tarvitse valvoa,
+mutta minun inhimillinen silmäni ei voi pimeässä tarkasti seurata sen
+parittelemismenoja. En voi kynttilälläkään huonetta valaista, sillä
+hyörivien parvi sen pian sammuttaa. Lyhty ei kyllä sammuisi, mutta
+sen valo ei ole tarpeeksi riittävä minun tutkijan-turhantarkkuudelleni,
+sillä minä tahdon nähdä ja nähdä selvästi.
+
+Eikä siinä kaikki. Valo harhauttaa perhoset päämäärästään, hämmentää
+ne pois toimistaan ja häiritsee niitä pahasti. Huoneeseen tulleet
+vierailijat lentävät mielettöminä liekkiä kohti, kärventävät karvansa
+ja ovat senjälkeen palohaavoista kiihoittuneina epäluotettavia
+todistajia. Ja jos lasisuojus pitäisikin ne kaukana liekistä,
+etteivät ne voisi korventua, niin ne asettuvat kuitenkin lähelle tulta
+eivätkä sen häikäiseminä liikahda paikaltaan.
+
+Eräänä iltana oli naaras ruokasalin pöydällä vastapäätä avonaista
+ikkunaa. Katosta riippuva öljylamppu, jossa oli leveä valkoinen
+emaljivarjostin, oli sytytetty. Sisään tulleista perhosista jotkut
+pysähtyivät hyvin kärkkäinä häkin kuvulle vangin viereen, mutta toiset
+tehtyään ohimennen pienen tervehdyksen lensivät lampun luo, kiersivät
+sitä hetken ja leiriytyivät sitten pysyväisesti opaalinvärisestä
+liekkikartiosta virtaavan valon lumoamina lampunsuojustimen alle.
+Lasten kädet ojentuivat niitä ottamaan.
+
+"Älkää ottako", sanoin, "älkää! Olkaamme vieraanvaraisia, älkäämmekä
+häiritkö valotabernakeliin tulleita pyhiinvaeltajia."
+
+Ei yksikään perhonen liikahtanut koko iltana, seuraavankin päivän ne
+olivat siinä. Valosta hurmaantuneina ne olivat unohtaneet rakkauden
+hurmauksen.
+
+Tulesta siihen määrin kiihoittuvilla perhosilla on mahdotonta tehdä
+tarkkoja ja pitkäaikaisia kokeiluja niinä vuorokauden hetkinä,
+jolloin havainnon tekijä itse tarvitsee valaistusta. Jätän sen
+vuoksi sikseen suuren riikinkukkokehrääjän ja sen yölliset häät.
+Kokeisiini tarvitsen toisenlaista perhosta, semmoista, joka on yhtä
+etevä lemmenkohtauksiensa järjestäjä, mutta viettää häänsä päivällä.
+
+Ennenkuin alan kertomuksen siitä perhosesta, joka nämä ehdot täyttää,
+jätän asioiden aikajärjestyksen hetkiseksi ja sanon muutaman sanan
+eräästä perhosesta, johon tutustuin vasta sen jälkeen kuin olin jo
+nämä tutkimukseni lopettanut. Se on _pieni riikinkukkokehrääjä_
+(Saturnia pavonia L.).
+
+Sen komea kotelo tuotiin minulle mistä lie tuotukaan. Kotelon yllä
+on väljä, valkoinen silkkipaita. Tässä epäsäännöllisen poimukkaassa
+kopassa on irtonainen kotelo mukavasti. Se on rakenteeltaan samanlainen
+kuin suuren riikinkukkokehrääjän kotelo, mutta kooltaan sitä
+pienempi.
+
+Tästä tallessani olleesta kotelosta tulee maaliskuun lopulla
+palmusunnuntain aamuna naarasperhonen, jonka suljen heti
+rautalankahäkkiin huoneeseeni. Aukaisen ikkunan, että sanoma
+tapahtumasta pääsisi leviämään kedoille ja vierailijoilla olisi
+vapaa pääsy, jos niitä tulee. Naaras tarttuu kynsillään häkin
+rautalankoihin eikä siitä liikahda viikkokauteen.
+
+Vankini on komea. Sen ruskea sametti on aaltomaisesti juovikas,
+niskassa valkoinen turkisreunus, etusiipien kärjissä karmiinipunainen
+laikku, siipien suurissa silmätäplissä kaartuu musta, valkoinen,
+punainen ja okrakeltainen samankeskisiksi kuultaviksi renkaiksi. Sen
+puku on melkein samanlainen kuin suuren riikinkukkokehrääjänkin, mutta
+hiukan vaaleampi. Kolme tai neljä kertaa eläessäni olen tavannut tämän
+niin silmäänpistävän perhosen. Koteloon tutustuin vasta eilen. Koirasta
+en ole nähnyt koskaan, mutta kirjoista olen saanut tietää, että se on
+puolta pienempi kuin naaras, sen väri on eloisampi ja koreampi ja
+etusiivillä on oranssin keltaa.
+
+Saapuukohan tuo töyhtöpäinen hieno keikari, jota en vielä tunne, koska
+se näyttää olevan harvinainen minun paikkakunnallani? Saakohan se
+sanoman kaukaisille olinpaikoilleen morsiamesta, joka sitä odottaa
+työhuoneeni pöydällä? Uskallan luottaa siihen enkä petykään. Niitä
+tulee, tulee enemmän kuin osasin aavistaa.
+
+Kun me kello kahdentoista aikaan istuudumme syömään, töytää pikku Paul
+sisään. Mahdollisesti sattuvat tapaukset olivat jännittäneet hänen
+mieltänsä niin, että hän myöhästyi pöydästä. Nyt hän juoksee luoksemme
+posket hehkuen ja tuo näpissään jonkun kauniin perhosen siiven kärkeä,
+jonka hän sai kopatuksi, kun perhonen lensi minun kamariini. Hän
+näyttää minulle ja pyytää tarkastamaan.
+
+"Kas niin", sanoin, "se on juuri meidän odottamamme vaeltaja.
+Käärikäämme ruokaliinamme kokoon ja menkäämme katsomaan, mitä on
+tekeillä. Syödään sitten myöhemmin."
+
+Aamiainen unohtuu nähdessämme niitä ihmeitä, mitä huoneessani tapahtuu.
+Käsittämättömän täsmällisesti koiraat tulevat naaraan taikakutsusta.
+Mutkitellen lentäen ne saapuvat toinen toisensa jälkeen, kaikki
+pohjoisesta päin. Tällä seikalla on oma merkityksensä. Ilma oli
+nimittäin kylmä koko viikon ja talvi tulemassa takaisin. Pohjatuuli
+ulvoo ja kuolettaa mantelipuiden varomattomat kukkanuput. Se on vain
+yksi meidän tavallisista puuskapäisistä kevään enteistämme. Tänään
+ilma äkkiä lämpenee, mutta pohjoistuuli yhä puhaltaa.
+
+Siitäpä syystä vangin luokse tulleet perhoset lentävät pohjoisesta
+päin myötätuuleen seuraten ilmavirran mukana. Ei yksikään kulje
+vastatuuleen. Jos niillä olisi kompassina meidän nenämme tapainen
+hajuaistin, jos niitä olisivat johtaneet ilmaan levinneet
+hajuhiukkaset, niin niiden olisi pitänyt saapua päinvastaiselta
+suunnalta. Etelään olisi tuuli voinut hajua kuljettaa, mutta miten voi
+luulla, että se, jota me sanomme hajuksi, olisi voinut niille viedä
+tietoja pitkien matkojen päähän vastatuuleen nyt tuon itsevaltiaan
+ilmojen lakaisijan, mistralin puhaltaessa? Mahdottomalta se minusta
+tuntuu.
+
+Kahden tunnin ajan lensivät vierailijat huoneeni edustalla
+päivänpaisteessa edes ja takaisin. Useimmat hakevat kauan tutkien
+seinämää, lentäen pitkin maata. Nähdessään niiden niin etsivän,
+tahtoisi niitä auttaa löytämään sitä paikkaa, jossa niitä luoksensa
+vetävä syötti odottaa. Kaukaa ne lensivät erehtymättä, mutta nyt
+lähellä näyttää niitä suuntaava aisti olevan heikko. Kuitenkin
+ne ennemmin tai myöhemmin pääsevät perille huoneeseen vankia
+tervehtimään. Kahden tunnin kuluttua on juhla lopussa. Kaikkiaan tuli
+kymmenen perhosta.
+
+Koko viikon ajan, joka kerta puolenpäivän seuduissa, auringon
+kirkkaimmin paistaessa tulevat perhoset, mutta niiden luku pienenee
+päivä päivältä. Niiden koko määrä lähentelee neljääkymmentä.
+Mielestäni on tarpeetonta toistaa niitä kokeita, joiden tulokset jo
+tiedän. Rajoitun vain toteamaan kaksi seikkaa.
+
+Ensiksikin, että pieni riikinkukkokehrääjä on päivisin
+liikkuva, s.o. viettää häänsä keskellä kirkasta päivää. Suurelle
+riikinkukkokehrääjälle -- jonka sekä täysimuotoisen perhosen rakenne
+että toukan teollisuustoimet sitä niin paljon muistuttavat -- pitää
+sitävastoin olla yön ensimäisten tuntien hämärä. Selittäköön ken
+tahtoo tämän tapojen vastakkaisuuden.
+
+Toiseksi: perhosten saapumista tuulen päältä ei estänyt ilman kova
+virtailu, joka kuljetti hajua synnyttävät hiukkaset päinvastaiseen
+suuntaan.
+
+Jatkaakseni tutkimustani tahtoisin siis päivällä häitään viettävää
+perhosta, jotakin toista kuin pieni riikinkukkokehrääjä, sillä tämä
+tuli liian myöhään, minulla ei ollut enää mitään siltä kysyttävää,
+jotakin toista, jota ei mikään ulkonainen syy kuljettaisi, vaan
+joka, itse toimisi ja voisi minulle selittää hääjuhlien salaisuuden.
+Saankohan semmoisen perhon?
+
+
+
+
+Tammikehrääjän häälennot.
+
+Lasiocampa quercus L.
+
+
+Olen päättänyt sen perhosen saada, -- niin, nyt se minulla onkin.
+Eräänä aamuna tuli luokseni vihanneskoreineen seitsenvuotias
+poikaressu, vilkkaat kasvot pesemättöminä, avojaloin, rikkinäiset
+housut nuoranpätkällä vyötettyinä. Saatuaan maksun äitinsä
+lähettämistä nauriista ja tomaateista, muutamia viisipennisiä, jotka
+minä laskin yksitellen hänen kouraansa, hän otti taskustaan käärön,
+jonka hän oli löytänyt edellisenä iltana pensaikosta nyhtäessään ruohoa
+kaniineille.
+
+"Entäs tämän", sanoo hän ojentaen minulle löytönsä, "otatteko tämän?"
+
+"Otan toki. Koetappa löytää useampia, niin monta kuin suinkin, niin
+minä lupaan sinulle sunnuntaina hyvät kyydit karusellissa. Tästä saat
+jo aluksi pari kolikkoa. Älä sekoita niitä naurisrahoihisi, vaan pistä
+erilleen."
+
+Pitäen ylen iloisena jo kokonaista omaisuutta kourassaan ja varmana
+vastaisesta rikkaudestaan lupaa pikku pörröpääni etsiä kovasti.
+
+Hänen mentyään tarkastan esinettä, ja tarkastamisen arvoinen se
+onkin. Se on kaunis, tylpänpyöreä kotelo, kiinteä ja helakanpunainen,
+muistuttaen hyvin paljon silkkimatoviljelyksen tuotteita. Kirjojeni
+lyhyiden selostuksien johdolla voin melkein varmasti päättää sen
+olevan tammikehrääjän (Lasiocampa [Gastropacha] quercus L.) kotelon.
+Mikä onni, jos niin olisi, silloin voisin jatkaa tutkimuksiani,
+täydentää ehkä sen, jota riikinkukkokehrääjä (Saturnia) pani
+olettamaan.
+
+Tammikehrääjä on todellakin klassillinen perhonen, eikä ole sitä
+hyönteistieteellistä teosta, jossa ei puhuttaisi sen häiden-aikaisista
+seikkailuista. Tulkoonpa, sanotaan, naaras vankeuskotelostaan esiin
+asuinhuoneessa tai vaikka laatikon kätkössä ja olkoon kuinka kaukana
+tahansa maaseudulta suurkaupungin humussa, sen tulosta leviää kuitenkin
+tieto asianharrastajille metsiin ja niityille. Meille käsittämättömän
+kompassin ohjaamina rientävät koiraat etäisiltä olinpaikoiltaan,
+tulevat laatikon luo ja tutkivat sitä kierrellen ja kaarrellen.
+
+Nämä ihmeet olivat minulle kirjoista tuttuja, mutta onhan aivan toinen
+asia nähdä sitä kaikkea omin silmin ja samalla hiukan kokeillakin.
+
+Mitähän minä saanenkaan tästä saaliistani? Tuleeko siitä tuo kuuluisa
+kehrääjä?
+
+Sillä on toinenkin nimi "Minime à bande", s.o.[_Minime_ erään
+fransiskanimunkkikunnan alaosaston "vähäisimpien veljesten" (latinaksi
+Fratres minimi) jäsen.] juovikas munkki. Tämän omituisen nimen on
+kehrääjä saanut koiraspuolen värin mukaan. Sillä on näet munkkikaapu,
+mutta ei villakangasta, vaan parainta samettia. Etusiivissä on himmeä
+poikkijuova ja pieni valkea silmätäplä.
+
+Tammikehrääjä ei ole kotiseudullani tavallinen perho, jonka saisi
+kiinni, milloin vain haaveineen ulos menee. En ole sitä kertaakaan
+tavannut niinä kahtenakymmenenä vuotena, jotka olen syrjäisessä
+kylässäni viettänyt. Totta kyllä on, etten ole innokas keräilijä,
+sillä kokoelmien kuolleet hyönteiset kiinnittävät mieltäni sangen
+vähän. Elävistä minä pidän, kaikkia elimiään käyttävistä eläimistä,
+ja tarkkaavainen katseeni seuraa kaikkea, mikä elävöittää luontoa,
+korvaten kokoomisinnon puutteen. Siksipä muodoltaan ja väriltään
+niin silmäänpistävä perhonen ei olisi jäänyt huomaamatta, jos sen
+kerrankin olisin tavannut. Eikä pieni etsiskelijäkään enää toista
+löytänyt, vaikkakin olin hänen intoaan kohottanut karusellissa
+ajamislupauksella. Kolmen seuraavan vuoden aikana otin avukseni
+sitä hakemaan ystäväni ja naapurini, etupäässä nuoret, jotka ovat
+erinomaisen teräväsilmäisiä risukkojen ruopijoita. Minä itsekin
+kaivelin lehtikasojen alukset, tarkastin soraläjät ja tutkin ontot
+puut, mutta turhaan, arvokasta koteloa ei löytynyt. Tästä käy jo
+tarpeeksi selville, että tammikehrääjä on hyvin harvinainen asuntoni
+ympäristössä. Tuonnempana näemme, kuinka tärkeä seikka tämä on.
+
+Kuten otaksuinkin, oli kotelossa tuo erinomainen perhonen. Elokuun
+20 p. tuli siitä esiin lihava ja pullea naaras, puettuna samanlaiseen
+verhaan kuin koiraskin, väriltään kuitenkin hiukan kirkkaampi, melkein
+vaaleankeltainen. Panin sen rautalankaverkosta tehdyn kuvun
+sisään huoneeni keskellä olevalle suurelle laboratoriopöydälle, joka
+oli täynnä kirjoja, pulloja, maljoja, rasioita, koeputkia ja muita
+kompeita. Lukija tuntee jo paikat, ne samat, joista on ollut puhetta
+edellisessä kappaleessa. Kaksi puutarhan puolella olevaa ikkunaa
+valaisee huoneen. Toinen niistä on kiinni, toinen auki yöt ja päivät.
+Näiden välille, neljä tai viisi metriä niistä, on perhonen asetettu
+puolihämärään.
+
+Se päivä ja seuraavakin kuluu ilman mainitsemisen arvoisia
+tapahtumia. Vanki riippuu etujalkojensa kynsien varassa rautalankahäkin
+valoon käännetyllä puolella liikkumattomana ja velttona,
+siipiään väsyttämättä, tuntosarviaan heilauttamatta, kuten
+riikinkukkokehrääjänaaraskin riippui.
+
+Kehrääjäemo kypsyy ja vahventaa pehmeää lihaansa. Elintensä
+toiminnalla, josta tiede ei tiedä rahtuakaan, se valmistaa
+houkutuskeinoa, joka sille haalii vieraita kaikilta ilmansuunnilta.
+Mitä tapahtuu sen turpeassa ruumiissa, mitkä muutokset siinä päättyvät,
+niin että se kohta voi saada liikkeelle koko ympäristönsä?
+
+Kolmantena päivänä on morsian valmis. Juhla alkaa täydessä loistossaan.
+Olin juuri puutarhassa enkä enää mitään toivonutkaan asian niin
+pitkistyttyä, kun huomasin kolmen seuduissa iltapäivällä -- ilma oli
+silloin lämmin ja aurinko paistoi -- perhosparven lentää lepattelevan
+avonaisen ikkunan aukossa.
+
+Ne ovat rakastuneita koiraita, jotka tulevat tervehtimään kaunotarta.
+Toiset lentävät huoneeseen, toiset ulos, muutamat laskeutuvat
+seinämälle lepäämään kuten pitkästä matkasta väsyneet.
+
+Näen jonkun lentävän kaukaa muurien ja kypressiaidan ylitse. Niitä
+tulee joka suunnalta, mutta yhä vähemmän ja vähemmän. Olen lyönyt
+laimin kokoontumistilaisuudessa olon, ja nyt ovat jo melkein kaikki
+kutsuvieraat saapuneet.
+
+Menen sisään. Tällä kertaa näen ihmeellisen näytelmän, jollaiseen jo
+suuret yöperhoset ovat tutustuttaneet, mutta nyt näen sen selvällä
+päivällä, joten ei pieninkään yksityisseikka jää huomaamatta.
+Huoneessa leijaa kokonainen pilvi perhoskoiraita, noin kuusikymmentä,
+sikäli kuin niitä voi laskea tuosta liikehtivästä sekamelskasta.
+Jotkut lentävät ikkunan luo kierrettyään rautalankahäkin, mutta
+palaavat pian tehden taas kierroksensa. Innokkaimmat laskeutuvat
+häkin päälle hätyytellen toisiaan jaloillaan, tuuppien ja koettaen
+tunkeutua paraimmille paikoille. Väliseinän toisella puolella odottaa
+vanki rauhallisena, paksu takaruumis verkkoa vastaan riippuen. Ei
+liikutuksen merkkiäkään herätä hänessä tuo levoton tungos.
+
+Mennen ja tullen, istuen häkin päällä ja lennellen huoneessa ne ovat
+jatkaneet kolmisen tuntia hillitöntä häätanssiaan. Mutta aurinko
+laskeutuu, ja ilma hiukan viilenee. Se jäähdyttää myös perhosten intoa.
+Monet lentävät ulos palaamatta enää takaisin. Toiset hakevat sopivan
+paikan odottaen huomista kokousta, ne asettuvat suljetun ikkunan
+pienapuulle, kuten riikinkukkokehrääjänkin koiraat tekivät. Juhla on
+päättynyt täksi päiväksi, mutta se kait alkaa huomenna uudestaan,
+sillä se on jäänyt suojelevan rautalankaverkon takia tuloksettomaksi.
+
+Vielä mitä! Suuren erehdykseni tähden se ei enää alkanutkaan.
+Iltamyöhällä tuotiin näet minulle rukoilijasirkka (Mantis religiosa),
+jonka erinomaisen pieni ruumis oli huomiota ansaitseva. Ajatellen
+iltapäivän tapahtumia, hyvin hajamielisenä panin kaikessa kiireessäni
+tuon petohyönteisen talteen kehrääjän häkkiin. Ei pistänyt päähänikään,
+ettei tämä yhdessä asuminen voisi luonnistua. Sirkkahan oli niin hento
+ja toinen niin paksu. Minun ei siis tarvinnut mitään pelätä.
+
+Mutta miten huonosti tunsinkaan tuon elukan lihanhimon! Seuraavana
+päivänä näin katkeraksi hämmästyksekseni sirkan ahmimassa isoa
+perhosta. Pää ja rinnan etuosa olivat jo tipotiessään. Kauhea elävä,
+miten pahasti teitkään! Hyvästi tutkimukseni, joita olin hartaasti
+ajatellut koko yön! Kolmeen vuoteen en niihin voi ryhtyä, kun en saa
+toista perhosta.
+
+Tästä vastoinkäymisestä huolimatta älkäämme unohtako sitä vähää, minkä
+jo opimme. Noin kuusikymmentä koirasta kokoontui yhtenä ainoana
+iltana. Kun muistaa, kuinka harvinaisia kehrääjät ovat, ja miten minä
+ja apulaiseni etsimme niitä turhaan vuosikausia, niin tämä luku
+hämmästyttää. Siis sieltä, mistä ei hakiessa löytynyt yhtään ainoaa,
+sieltä keräsi naaraan houkutuskeino niitä koolle kokonaisen parven.
+
+Mutta mistä ne tulivat? Epäilemättä hyvin kaukaa ja joka suunnalta.
+Niin kauan olen tehnyt matkoja ympäristööni, että joka pensas, joka
+sorakasa on minulle tuttu ja voin vakuuttaa, ettei tammikehrääjää
+siellä ole ollut.
+
+Kolmen vuoden kuluttua suo onni, jota niin hartaasti olen odottanut,
+taas minulle kaksi kehrääjän koteloa. Niistä kummastakin tulee naaras
+muutaman päivän väliajan perästä keskipalkoilla elokuuta. Tämä
+onnenpotkaus tekee mahdolliseksi uudistaa kokeeni ja järjestää ne
+hiukan toisin.
+
+Teen hetimmiten vielä kerran kokeilut, joihin jo riikinkukkokehrääjä
+antoi sangen varman vastauksen. Päivällä liikkuja ei ole yövaeltajaa
+tyhmempi. Se ei välitä kepposistani, vaan lentää erehtymättä
+rautalankahäkkiin teljetyn luokse, mihin paikkaan kojeen huoneessa
+siirtänenkin. Se osaa sen hakea vaatekaapin kätköistä, se löytää sen
+laatikosta, jos laatikko ei ole aivan tiivis. Mutta jos laatikko on
+ilmanpitävästi suljettu, lopettaa se lentonsa tietojen puutteessa.
+Siihen saakka siis vain riikinkukkokehrääjäkoiraan suurenmoisten
+saavutusten toistamista.
+
+Jos laatikko on tiiviisti suljettu, joten sen ilma ei ole yhteydessä
+ulkoilman kanssa, ei tammikehrääjäkoiras saa mitään viestiä
+vangitulta. Ei yksikään saavu, vaikka laatikko olisi avonaisen ikkunan
+laudalla silmin nähtävänä. Siksi tulee mieleeni yhä varmempana
+ajatus erittyvästä hajusta, joka ei voi tunkeutua metallisen, puisen,
+pahvisen tai lasisen suojuksen läpi.
+
+Tätä seikkaa tutkiessani ei suurta yöperhosta voinut pettää naftalini,
+jonka piti minun mielestäni voimakkaalla hajullaan voittaa ne
+erinomaisen hienot haihtumaeritykset, joita ei ihmisen hajuaisti tunne.
+Kokeen uudistan tammikehrääjälläkin. Tuhlaan tällä kertaa ylenmäärin
+kaikkien mehusteiden tuoksuja ja hajuaineiden löyhkää, mitä vaan
+rohdosvarani suinkin tarjoavat.
+
+Osaksi naaraan vankilan, rautalankakuvun sisään, osaksi sen ympäri olen
+asettanut kymmenkunnan teevatia, joissa on naftalinia muutamissa,
+toisissa laventeliöljyä, petroleumia ja eräissä rikkivetyvettä, joka
+haisee kuin mädännyt muna. Sen enempää en voi tehdä, ettei vanki
+vallan tukehtuisi. Tein nämä valmistukset aamulla, että huone ehtisi
+täyttyä hajuilla siksi kun kokoontumisen hetki tulee.
+
+Iltapäivällä olikin työhuoneeni kuin ilkeä apteekin laboratorio,
+läpitunkevat laventelin ja rikkivedyn hajut vallitsevina. Savuakin
+oli sen lisäksi runsaasti. Saisivatkohan nyt kaasun käytöstä,
+tupakoimisesta, hajuveden ja petroleumin hajuista sekä kemiallisista
+löyhkistä yhdistyneet sauhut ja haisut kehrääjäkoiraat kääntymään
+takaisin?
+
+Eipä suinkaan. Kolmen seuduissa tulevat perhoset yhtä lukuisina kuin
+tavallisestikin. Ne lentävät häkin luo, jonka vielä vaikeuttaakseni
+löytämistä olin huolellisesti peittänyt paksulla liinalla. Näkemättä
+naarasta ja outohajuisesta ilmasta huolimatta, jossa hienon hienojen
+tuoksujen täytyy tukehtua, ne lentävät kuitenkin vangittua kohti ja
+koettavat päästä sen luo tunkeutumalla liinan laskoksien alle. Minun
+metkuni eivät auttaneet.
+
+Tämän epäonnistumisen jälkeen, josta saatu johtopäätös on niin selvä,
+ja muistaen, mitä riikinkukkokehrääjällä tekemäni naftalinikoe
+opetti, pitäisi minun järkevästi ajatellen luopua mielipiteestäni,
+että erittyvät hajut johtaisivat perhoskoiraita hääjuhliin. Etten niin
+tee, siitä on minun kiittäminen satunnaista havaintoani. Sattuma tekee
+toisinaan yllätyksiä johtaen totuuden poluille, joita siihen saakka
+on turhaan etsinyt.
+
+Eräänä aamuna kokeillessani, oliko näköaistilla mitään osaa koiraiden
+tiedusteluretkillä, suljin naaraan lasikuvun alle ja panin sen pohjalle
+kuivalehtisen tammenoksan. Asetin kuvun pöydälle vastapäätä avonaista
+ikkunaa.
+
+Sisään tullessaan eivät koiraat voi olla näkemättä heidän kulkutiensä
+vierellä olevaa vankia. Laatikko, jonka pohjalla oli hiekkaa ja jossa
+naaras vietti edellisen yönsä ja aamupäivänsä rautalankahäkissä,
+oli tielläni. Nostin sen sentähden mitään erityistä ajattelematta
+lattialle huoneen toiselle puolelle hämärään nurkkaan kymmenisen
+askeleen päähän ikkunasta.
+
+Mitä nyt tapahtui, hämmästytti minua. Tulokkaista ei yksikään
+pysähtynyt lasikuvun luo, jonka sisässä naaras oli kirkkaassa
+päivän valossa nähtävänä, vaan menivät välinpitämättöminä ohi, sitä
+tarkastamatta, silmäystäkään siihen heittämättä. Kaikki lensivät
+huoneen toiseen päähän puolipimeään nurkkaan, johon olin sijoittanut
+laatikon ja rautalankahäkin. Siellä ne laskeutuivat rautalankakuvun
+päälle räpytellen siipiään ja tupsahdellen sitä vastaan. Koko
+iltapäivän auringonlaskuun saakka jatkuu tyhjän häkin ympärillä
+sarabanditanssi, jonka muutoin naaraan todellinen läsnäolo aiheuttaa.
+Viimeinkin ne poistuvat, mutta eivät kaikki. Jotkut ovat itsepäisiä,
+eivät tahdo mennä, niitä kahlehtii jokin tenhoisa vetovoima.
+
+Kumma seikka todellakin. Perhoset kiiruhtavat sinne, missä ei mitään
+ole ja sinne jäävätkin huolimatta toistuneista näköaistinsa
+ilmoituksista. Ne lentävät lasikuvun ohi pysähtymättä, vaikkakin joku
+tuleva tai menevä on siinä ehdottomasti keksinyt naaraan. Jonkun
+viekoittimen lumoamina niiden huomio ei kiinny oikeaan.
+
+Mikä on ne puijannut? Koko edellisen yön ja tämän aamupäivän on
+naaras ollut rautalankahäkissä, milloin riippuen verkosta, milloin
+leväten laatikon hiekalla. Sen, erittäinkin sen paksun takaruumiin
+koskettamiin paikkoihin tarttui tämän pitkän kosketusajan kuluessa
+jonkinlaisia hajuja. Siinä niiden lumousvoima, siinä lemmenjuoma,
+siinä se, mikä saattaa mylläkän tammikehrääjäin maailmaan. Hiekka
+säilyttää hajun jonkun aikaa ja levittää sitä ympäri.
+
+Haju se siis sittenkin perhosia ohjaa ja antaa niille tietoja jo pitkän
+matkan päähän. Hajuaistinsa hallitsemina ne eivät anna näköaistin
+havainnoille mitään arvoa, vaan menevät lasikuvun ohi, johon kaunotar
+on suljettu, rautalankahäkin ja hiekan luo, mihin tenhokannu on
+vuotanut -- tyhjään paikkaan, jossa ei ole velhosta muuta jäljellä kuin
+lemuava todistus sen äskeisestä oleskelusta siellä.
+
+Vastustamaton rakkauden taikajuoma tarvitsee valmistuakseen jonkin
+määrätyn ajan. Minä kuvittelen sen olevan haihtumisen tapaista, joka
+vähitellen kehittyy ja kyllästää ne esineet, joihin tuo liikkumaton
+möhömaha on koskettanut. Jos lasikupu on tiiviisti pöydällä
+tai, mikä on vieläkin parempi, lasilevyä vasten, joten sisä- ja
+ulkoilman välinen yhteys on katkaistuna, niin koiraat eivät saavu, kun
+eivät tunne hajua, vaikka kokeilemista jatkaisi kuinka kauan tahansa.
+Jos kohotan kupua hiukan työntämällä sen alle kolme kiilaa, niin
+perhoset eivät kuitenkaan heti lennä luokse, vaikka niitä on huoneessa
+koko joukko. Mutta kun odotan puoli tuntia, joll'aikaa naaraan
+tislauslaitos yhä toimii, niin vierailijoiden käynti tapahtuu kuten
+ennenkin.
+
+Kun olen saanut tästä kaikesta odottamattani selvän, voin tehdä
+vaihtelevia kokeiluja sitä samaa periaatetta seuraten. Aamulla panen
+naaraan taas metalliverkkohäkkiin ja sen alustaksi saman tammenoksan
+kuin edelläkin. Siinä se pysyy liikkumattomana kuten kuollut,
+kätkeytyneenä lehtien alle ja tartuttaa niihin varmaankin hajunsa.
+Kun vieraiden tuloaika lähestyy, otan juuri parahiksi kyllästetyn
+oksan ja panen sen tuolille lähelle avonaista ikkunaa. Naaraan jätän
+verkkohäkkiin keskelle huonetta olevalle pöydälle.
+
+Perhoset saapuvat, ensin yksi, sitten toinen, kolmas, pian viides ja
+kuudes. Ne tulevat ja menevät, palaavat, kohoovat, laskeuvat, lentävät
+ulos ja sisään aina lähellä ikkunaa, jonka edessä on tuoli
+tammenoksineen.
+
+Ei yksikään lennä muutaman askeleen päähän suuren pöydän luo, jossa
+naaras niitä odottaa rautalankahäkissään. Ne ovat epävarmoja, sen
+selvästi huomaa, ne etsivät.
+
+Vihdoinkin ne löytävät, mutta mitä? Vain sen oksan, joka on
+aamupäivällä ollut lihavan muorin vuoteena. Siipiään räpytellen ne
+tarttuvat jaloillaan lehviin, tutkivat ne yltä ja alta, tunnustellen,
+kohotellen ja painaen niitä, kunnes lopulta kevyt oksakimppu putoo
+lattialle. Mutta lehtien tarkasteleminen jatkuu edelleen. Siipien
+lyönneistä ja jalkojen lyönneistä liikkuu oksa lattialla kuten
+paperimytty, jota kissanpoika viskoo käpälillään.
+
+Sillä aikaa kun oksa loittonee tutkijajoukkoineen, lentää kaksi
+uutta tulokasta sisään. Niiden matkan varrella on tuoli, jolla
+lehvävesa oli jonkun aikaa. Ne pysähtyvät ja nuuskivat innokkaina
+oksan koskettamia paikkoja. Vaikka kumpaisenkin toivon oikea esine on
+aivan lähellä metalliverkkohäkissä, jota en edes peittänyt, niin ei
+kumpikaan kuitenkaan siitä välitä. Lattialla tuupitaan yhä edelleen
+makuualusta, jonka päällä naaras aamulla lepäsi, ja tuolilla tutkitaan
+sijaa, jossa tämä vuode hetki sitten oli. Aurinko painuu ja
+palaamishetki lähestyy, rakkauden tuli heikkenee, sammuu, ja vieraat
+poistuvat huomiseen saakka.
+
+Seuraavat kokeeni osoittavat, että kaikenlaiset esineet voivat
+olla lehtisen oksan asemasta tilapäisenä kiihokkeena. Muutamia
+aikoja edeltäpäin pidin naarasta milloin verka-, milloin
+flanelli-, puuvilla- tai paperialustalla, paninpa sen kovalle
+kenttävuoteellekin, puiselle, lasiselle, marmoriselle tai metalliselle.
+Ja kaikilla näillä esineillä oli jonkun aikaa kestäneen kosketuksen
+jälkeen koiraisiin sama vastustamaton vetovoima kuin naaraalla
+itsellään. Ne säilyttävät tämän ominaisuuden aina laatunsa mukaan
+lyhyemmän tai pitemmän aikaa. Paraimpia tässä suhteessa ovat puuvilla,
+flanelli, tuhka, hiekka, sanalla sanoen kaikki huokoiset aineet.
+Metallit, marmori ja lasi kadottavat sitä vastoin tehokkuutensa.
+Vieläpä kaikki esineet, joiden päällä naaras on ollut, välittävät
+koskettaessaan toisia houkutusvoimansa niihin. Senpä tähden lensivätkin
+perhoset tuolin istuinlaudalle, senjälkeen kuin tammenoksa oli
+siitä pudonnut.
+
+Käyttäkäämmepä jotakin parhaista alusista, flanellia esimerkiksi,
+niin me näemme ihmeitä. Pitkään koeputkeen tai pulloon, jonka kaula
+on juuri niin laaja, että perho mahtuu ryömimään sisään, panen
+flanellitilkun, emon kokoaamuisen lepolavitsan. Vierailijat
+tunkeutuvat pulloon ja räpistelevät siellä osaamatta enää ulos. Tein
+niille satimen, jolla voisin ne tuhotakin, mutta vapautan kuitenkin
+onnettomat ja vedän flanellipalan ulos. Siitä huolimatta huimapäät
+ahtautuvat pulloon takaisin ja jäävät ansaan. Niitä on sinne vetänyt
+haju, joka imeytyneenä flanelliin on tarttunut siitä lasiin.
+
+Asia on todistettu. Naimaikäinen morsian levittää erinomaisen hienoa,
+meidän hajuaistillemme tajuamatonta lemua kutsuakseen ympäristön
+perhoset häihin, antaakseen niille tiedon jo kauaksi ja ohjatakseen
+niitä matkalla. Ei kukaan naapureistani tunne haistellessaan
+vähintäkään hajua, eivät nuoretkaan, joiden nenähermot eivät vielä ole
+tylsyneet, vaikka sieraimet olisivat kiinni kehrääjänaaraassa.
+
+Tämä hienon hieno mehuste tunkeutuu helposti joka esineeseen, jonka
+päällä naaras on hetken levännyt, ja niin kauan kuin haju ei ole
+vielä kokonaan haihtunut, on esine yhtä hyvä viekoitin kuin emo itse.
+Tästä syötistä ei ole näkyvissä jälkeäkään. Paperilla, joka on ollut
+alustana ja jonka ympärillä vierailijat hääräävät, ei näy mitään
+huomattavaa merkkiä eikä kosteita pilkkuja, vaan sen pinta on yhtä
+puhdas kuin ennen hajun imeytymistäkin.
+
+Tuo mehuste kehittyy hitaasti ja sitä täytyy hiukan keräytyä
+varastoon, ennenkuin sen mahti tulee täysin ilmi. Jos naaraan
+nostaa pois lepopaikaltaan ja asettaa muualle, kadottaa se hetkeksi
+vetovoimansa, mutta lepopaikkaan tarttunut haju pitkän kosketuksen
+aikana viettelee tulokkaat luoksensa. Naaraan patterit kuitenkin
+jatkavat jälleen toimintaansa, ja hyljätty saa valtansa takaisin.
+
+Perhoslajin mukaan tapahtuu erittymän valmistuminen aikaisemmin
+tai myöhemmin. Juuri kotelosta tullut naaras tarvitsee jonkin aikaa
+kehittyäkseen ja ja järjestääkseen suodatusputkiaan. Aamulla
+syntyneellä riikinkukkokehrääjänaaraalla on vierailijoita välistä jo
+samana iltana, mutta useimmiten kuitenkin vasta seuraavana päivänä,
+noin neljäkymmentuntisen valmistelun perästä. Tammikehrääjänaaras sitä
+vastoin viivyttää kutsuansa kauemmin. Sen naimakuulutus julaistaan
+vasta parin kolmen päivän kuluttua.
+
+Palatkaamme hetkiseksi tuntosarvien arvoitukselliseen merkitykseen
+tässä kysymyksessä.
+
+Tammikehrääjäkoiraalla on komeat tuntosarvet, samanlaiset kuin
+riikinkukkokehrääjälläkin, sen kilpailijalla naimaretkillä. Voiko
+tuntosarven lehtiä pitää johtavana kompassina? Teen toistamiseen
+leikkauskokeeni panematta niille liiaksi painoa, eikä yksikään
+leikatuista palaa. Varokaamme kuitenkin ennakkopäätelmiä.
+Riikinkukkokehrääjä on opettanut, että on tärkeämpiäkin syitä kuin
+tuntosarvet estämässä palaamista.
+
+Sitäpaitsi eräs toinen kehrääjä, apilakehrääjä (Lasiocampa trifolii),
+edellisen lähisukulainen ja yhtä komeatöyhtöinen kuin sekin, jättää
+ratkaistavaksi sangen pulmallisen kysymyksen. Apilakehrääjä on hyvin
+yleinen asuntoni ympäristöllä, aivan pihastanikin olen sen koteloita
+löytänyt. Ne sekoittaa helposti tammikehrääjän koteloihin, niin
+samannäköisiä ne ovat. Aluksi minäkin petyin. Kuudesta kotelosta,
+joista odotin tammikehrääjiä tulikin kuusi toisen lajin naarasta. No
+niin, näiden kuuden naaraan luo, jotka syntyivät huoneessani, ei tullut
+koskaan koiraita, vaikka niitä töyhtöpäitä oli läheisyydessä
+yltäkyllin.
+
+Jos suuret ja sulkamaiset tuntosarvet ovat todellakin suunnan
+neuvojina, mikseivät muhkeasarviset naapurini tienneet mitään siitä,
+mitä huoneessani tapahtui? Miksi niiden tuuheat tupsut jättivät ne
+välinpitämättömiksi niiden merkkitapausten suhteen, jotka saivat
+tammikehrääjiä joukoittain liikkeelle? Vielä kerran sanottakoon, että
+elin ei määrää toimintakykyänsä. Toisella eläimellä on luonnonlahjat,
+jotka toiselta puuttuvat, vaikkakin elimet olisivat rakenteeltaan
+yhtäläiset.
+
+
+
+
+Maakiitäjän ravinto.
+
+Carabus auratus L.
+
+
+Kirjoittaessani tämän luvun ensi rivejä muistuu mieleeni Chicagon
+teurastamot, nuo kauheat lihatehtaat, joissa tapetaan vuosittain
+1,080,000 nautaa ja 1,750,000 sikaa. Elävinä pannaan eläimet koneisiin
+ja ne tulevat toisesta päästä valmiina säilykkeinä, silavana,
+makkarana ja kääröliikkiönä. Ne minun mieleeni muistuvat, sillä
+maakiitäjän teurastusvimma on yhtä nopeaa.
+
+Minulla on tilavassa lasihäkissä kaksikymmentä viisi maakiitäjää.
+Nyt ne ovat piilossa laudanpätkän alla, jonka olen pannut niille
+suojukseksi. Vatsa painuneena viileää hiekkaa vasten, selkä kiinni
+lämpimässä laudassa, jota auringon säteet hyväilevät, ne nukkuvat
+ja sulattavat ruokaansa. Onni suosii minua. Sattumalta tapaan
+kulkuekehrääjän toukkamatkueen, joka laskeuduttuaan puusta hakee
+soveliasta paikkaa kaivautuakseen maahan koteloitumaan. Siinäpä on
+erinomainen karja maakiitäjän teurastamoon.
+
+Kokoon toukkia ja panen ne häkkiin. Pian järjestyy kulkue uudestaan.
+Toukat, luvultaan noin sata viisikymmentä, taivaltavat kiemuraisessa
+jonossa, menevät laudan pätkän lähelle peräkkäin kuin Chicagon siat.
+Silloin juuri on sopiva hetki päästää pedot liikkeelle. Minä kohotan
+suojuslautaa.
+
+Nukkuvat heti heräävät tuntiessaan lähellä marssivan saaliin hajun.
+Yksi juoksee toukkien luo, toinen ja kolmas sitä seuraa saaden aikaan
+hämmennystä maakiitäjien leirissä. Maahan piiloutuneet kavahtavat ylös
+ja koko rosvolauma hyökkää ohikulkevan joukon kimppuun. Siitäpä
+syntyy unohtumaton näytelmä.
+
+Rynnätään kulkueen alkupäähän, loppuun ja keskipaikoille,
+haukkiloidaan sinne tänne, selkään, vatsaan, aivan arviokaupalla.
+Toukkien karvaiset nahat repeilivät, pinjan neulasista, ravinnosta
+vihreät suolet valuvat ulos. Toukat kouristuvat suonenvedontapaisesti
+kokoon, tuntien kipua runnellussa ruumiissaan, ne tarttuvat
+jalkoihinsa, valuttavat nestettä suustaan ja pureskelevat itseään.
+Vahingoittumattomat kokevat hakea turvaa piiloutumalla maahan. Mutta
+ei yksikään selviä ehyin nahoin. Tuskin ne ovat ehtineet kaivaa puolen
+ruumistaan hiekkaan, kun maakiitäjä karkaa kimppuun, repii ja halkaisee
+vatsan.
+
+Jollei murhaaminen näin tapahtuisi mykkien maailmassa, niin me
+silloin huutaisimme hirveästi Chicagon joukkoteurastuksista. Tarvitaan
+mielikuvituksen korvia kuulemaan näiden raadeltujen vihlovia
+hätähuutoja. Minulla on ne korvat, ja tuntoani painaa, että olen syypää
+tähän kurjuuteen.
+
+Nyt kaikkialta kuolevien ja kuolleiden läjästä jokainen maakiitäjä
+kiskoo ja repii kappaleen itselleen, vie sen pois ja menee syrjään,
+toisista kauas sitä nieleksimään. Tämän kappaleen jälkeen toinen
+leikkaa itselleen madosta palan, sitten muut, ja niin jatkuu niin
+kauan kuin teuraita on jäljellä. Muutamassa minuutissa on toukkajoukko
+paloiteltu sykähteleviksi repaleiksi, leikkeleiksi.
+
+Toukkia oli sataviisikymmentä, teurastajia kaksikymmentäviisi,
+siis kuusi toukkaa kunkin maakiitäjän osalle. Jos hyönteiset vain
+määrättömästi teurastaisivat, kuten lihatehtaitten työläiset, ja
+jos niitä olisi sata, kuten kohtalaisen suurissa liikkiötehtaissa,
+niin niiden kymmentuntisena työpäivänä tappamien uhrien luku nousisi
+kolmeenkymmeneenkuuteen tuhanteen. Semmoista ennätystä eivät ole
+Chicagon teurastamot koskaan saavuttaneet.
+
+Tappamisnopeus on vieläkin ihmeteltävämpi, kun ottaa huomioon
+maakiitäjien rynnäkön vaikeudet. Maakiitäjällä ei ole pyörivää ratasta,
+joka tarttuu sian jalkaan, nostaa sen valmiiksi teurastajan puukkoa
+varten, ei sillä ole liikkuvaa permantoa, joka kuljettaa tappajan
+nuijan alle härän, vaan sen itsensä täytyy hyökätä saaliiseensa kiinni,
+voittaa se ja varoa sen harpuuneja ja hampaita. Eikä se ainoastaan tapa
+saalistaan, mutta se sen vielä syökin samalla paikalla, ja sitä eivät
+Chicagon työläiset tee. Mikä verilöyly tulisikaan, jos hyönteiset
+ainoastaan tappaisivat!
+
+Mitä meille kertovat Chicagon teurastamot ja maakiitäjän mässäilyt?
+Ne kertovat, että ihminen, jonka siveyskäsitteet ovat ylevät, on
+meidän aikanamme harvinainen poikkeus. Sivistyksen kuoren alla on
+melkein aina luolakarhun aikaisten esi-isien raakuutta. Oikeaa
+inhimillisyyttä ei vielä ole. Se kehittyy vähitellen vuosisatain
+käytteen kohottamana ja omantunnon opastamana, mutta edistyy
+epätoivoisen hitaasti.
+
+Vasta meidän päivinämme on lopullisesti hävitetty orjuus, tuo
+muinaisten yhteiskuntien tuki. On tultu huomaamaan, että ihminen,
+vaikka mustakin, on todellakin ihminen ja toisten ihmisten arvoinen.
+
+Mikä oli nainen ennenmuinoin ja mikä hän on vieläkin Itämailla?
+Kiltti, sieluton elukka. Naisesta ovat tohtorit kauan väitelleet.
+Seitsemännentoista vuosisadan mahtava piispa Bossuetkin piti naista
+ala-arvoisempana kuin miestä. Tähän otettiin todistukseksi Eevan
+luomiskertomus ja ylimääräinen kolmastoista kylkiluu, joka oli muka
+Aatamilla ennen ollut. Lopultakin on myönnetty, että naisella on
+samanlainen sielu kuin meilläkin, vaikka vielä hellätunteisempi ja
+uhrautuvaisempi. Naisen on sallittu kehittää itseään, ja hän onkin sen
+tehnyt yhtä innokkaasti kuin hänen miespuolinen kilpailijansa.
+
+Orjuuden poistaminen ja naisen sivistäminen ovat kaksi suurta askelta
+edistyvän siveyden tiellä. Meidän jälkeläisemme jatkavat vielä
+kauemmaksi. He jaksavat kohota kaikkien vastustusten yläpuolelle ja
+he näkevät selvästi, että sota on meidän kaikista luonnottomin
+nurinkurisuutemme, että voittajat, taistelujen urakoitsijat ja kansojen
+rosvot, ovat iljettävä maanvaiva, että toistensa käsien puristaminen
+on pyssynlaukausta parempi, että onnellisin kansa ei ole se, jolla
+on enimmän tykkejä, vaan se, joka rauhassa tekee työtä ja vaurastuu
+runsain määrin.
+
+He sen näkevät, meidän jälkeläisemme, ja näkevät paljon muitakin
+ihmeitä, jotka nyt ovat turhia haaveita.
+
+Milloin tapahtunee tämä kohoaminen pilventakaisia ihanteita kohti?
+Tuskinpa se aika on lähelläkään? Meillä on painajaisena heltiämätön
+taakka, jonkinlainen perisynti, jos sitä voi sanoa synniksi, kun
+emme siitä edes tahdokaan päästä. Se kuuluu olemukseemme, emmekä
+sille mitään mahda. Siihen taakkaan on syynä vatsamme, tuo erehtymätön
+eläimellisyyden lähde.
+
+Suolisto hallitsee maailmaa. Meidän kaikista arvokkaimpienkin
+toimiemme takaa pistäikse käskevänä liemi- ja paistikysymys. Niin kauan
+kuin vatsa määrää -- ja sen hallitusaika ei ole kohtakaan lopussa --
+vaatii se jotakin täytteekseen, ja voimakas elää vähäväkisen hädästä.
+Elämä on hauta, jonka vain kuolema voi luoda umpeen. Loppumartomasti
+teurastaen ihminen, maakiitäjä ja kaikki muut ruokkivat itseään,
+ainaiset joukkomurhat tekevät maan teurastamoksi, johon verraten
+Chicagon lihatehtaat eivät ole mainitsemisen arvoisia.
+
+Syöjiä on legionia ja taas legionia, mutta syötäviä ei ole yhtä
+runsaasti. Puutteessa oleva kadehtii uhkauksien omistajaa, nälkäinen
+näyttää kylläiselle hampaitaan. Taistelu seuraa omistamisesta. Ihminen
+nostaa armeijansa suojelemaan laihojaan, viinikellareitaan ja
+jyväaittojaan; sellainen on sota. Milloin se loppuu? Voi! Tuhat kertaa
+voi! Niin kauan kuin on susia maailmassa, tarvitaan paimenkoiria
+lammaslaumoja vartioitsemaan.
+
+Kuinka kauaksi maakiitäjistä onkaan minut ajatuksen juoksu
+viekoitellut! Siis asiaan.
+
+Mistä syystä yllytin maakiitäjät teurastamaan toukkia, jotka hiljalleen
+olivat kaivautumassa maahan, kun olin ne vienyt noiden raatelijoitten
+läheisyyteen? Oliko tarkoituksenani järjestää itselleni hurja
+murhanäytelmä? Eihän toki. Minä olen aina ottanut osaa eläinten
+kärsimyksiin, ja kaikista vähäisimmänkin elämä ansaitsee huomiota.
+Kun syrjäytin sääliväisyyden tein sen tieteellisten tutkimusten
+vaatimuksesta, vaatimuksesta kylläkin sydämettömästä.
+
+Siten minä näin maakiitäjien tavat, noiden puutarhan pienien
+polisien, joita kansa kutsuu puutarhureiksi (la Jardinière). Mistä
+ne ovat tuon liikanimen saaneet? Mitä maakiitäjä pyydystää, mistä
+syöpäläisistä se puhdistaa kukkalavat? Ensi ottelu kulkuetoukkien
+kanssa antaa jo viittauksia, jatkakaamme samaan suuntaan.
+
+Useamman kerran huhtikuun lopulla saan pihastani kulkuetoukkia,
+milloin enemmän, milloin vähemmän. Poimin ne ja vien lasihäkkiin.
+Juhlapöytä heti katetaan ja mässäily alkaa. Kunkin toukan kimppuun
+kiiruhtaa raatelijoita joko yksi tai useampia, ja pian ovat toukan
+suolet ulkona. Toukkalauman sukupuuttoon tappamisessa ei mene
+neljännestuntiakaan. Niistä ei jää jäljelle muuta kuin muodottomia
+repaleita, joita on kuljetettu sinne tänne laudanpätkän alla piilossa
+syötäviksi. Saalis hampaissaan pötkii rosvo pakoon haluten juhlia
+rauhassa. Virkaveljiä tulee vastaan. Ne himoitsevat karkuun pyrkijän
+kanssa roikkuvaa palasta ja alkavat rohkeasti sitä ryöstää. Kaksi,
+kolmekin koettaa yhtaikaa ryövätä toverinsa laillista osaa. Jokainen
+tarttuu leuoillaan kappaleeseen, repii ja nielee ilman pahaa kiistaa.
+Siinä ei synny tositappelua kuten luusta riitelevien koirien kesken.
+Kaikki jää ryöstöyritykseen. Jos omistaja on suopea, niin aterioidaan
+rauhassa sen kanssa, leuat vasten leukoja, kunnes kappaleen revettyä
+kukin vetäytyy omine osuuksineen tiehensä.
+
+Nämä kirpeät toukat ovat varmaankin hyvin maukasta ruokaa,
+maakiitäjät pitävät niitä herkkunaan. Mitä enemmän näet toukkia hankin,
+sitä enemmän ne niitä syövät. Kulkukehrääjän kotelokoppien joukossa
+ei ole kukaan tietääkseni tavannut maakiitäjää eikä sen toukkaa. En
+minäkään ollenkaan toivo löytäväni niitä sieltä. Kotelokopissa on
+asukkaita vain talvella, jolloin maakiitäjät majailevat maan
+sisässä horroksissa, ruuasta välittämättä. Mutta huhtikuussa, kun
+kulkuekehrääjän toukat ovat etsimässä sopivaa paikkaa hautautuakseen
+maahan koteloitumaan, maakiitäjä käyttänee hyväkseen näitä makupaloja,
+jos se niitä tapaa.
+
+Tämän riistan karvaisuus ei siitä ole vastenmielinen, päinvastoin
+karvaisimmat kaikista toukistamme, ukonkoirat, näyttävät erikoisesti
+kiihoittavan tuon suursyömärin ruokahalua. Päiväkausia harhailee
+toukka häkissäni teurastajien joukossa. Maakiitäjät eivät ole siitä
+piittaavinaan. Silloin tällöin joku niistä pysähtyy, kiertelee
+ukonkoiran ympärillä, tutkistelee sitä, koettaa tonkia sen karheata
+turkkia. Toukan tuuhea ja pitkä karva peljästyttää sitä, ja se peräytyy
+pääsemättä otuksen makuun. Ylpeänä ja vahingoittumattomana ukonkoira
+menee menojaan aallotellen selkänahkaansa.
+
+Tätä ei kestä kauan. Kun pelkuri on hyvin nälkäinen ja saa vielä
+kumppaneita itselleen, niin se tulee rohkeammaksi ja päättää ryhtyä
+tosihyökkäykseen. Niitä on nyt neljä ukonkoiran kimpussa, joka niiden
+edestä ja takaa ahdistamana lopuksi nääntyy. Toukan suolet revitään
+ulos ja se syödä hotkitaan, kuten mikä muu toukka tahansa.
+
+Annan eläintarhani asukkaille erilaisia toukkia sekä karvattomia
+että karvaisia, miten milloinkin satun löytämään. Kaikki ne
+saavat osakseen ylen lämpimän vastaanoton, kunhan ne vain ovat
+keskikokoisia. Liian pieniä halveksitaan, sillä niistä ei saisi
+riittävän suurta suupalaa. Liian isot taas olisivat maakiitäjälle
+ylivoimaisia. Kärsäkiitäjän ja riikinkukkokehrääjän toukat esimerkiksi
+olisivat maakiitäjälle hyvin mieluisia, mutta nämä ahdistettuina,
+ensi piston saatuaan kiemurrellessaan heittävät ahdistajan matkojen
+päähän. Hyökättyään jonkun kerran ja tehtyään aina kuperkeikan
+maakiitäjä voimattomana jättää rynnäkkönsä sikseen, vaikkakin karvain
+mielin. Saalis on liian väkevä. Pidin parisen viikkoa noita kahta
+vahvaa toukkaa tiikerien lähettyvillä, mutta niille ei tehty mitään
+pahaa. Toukkien äkkikiepaukset herättivät pedoissa kunnioitusta.
+
+Ennen kaikkea on maakiitäjä heikonlaisten toukkien teurastaja. Yksi
+vika sillä kumminkin on. Se metsästää maassa eikä puissa. En ole
+koskaan nähnyt sen olevan tutkistelemassa pienimmänkään pensaan
+lehvistössä. Häkissäkään se ei yhtään välitä ajuruohotukun oksilla
+olevasta saaliista, olipa saalis sitten miten houkutteleva tahansa.
+Se on vahinko, sillä jos maakiitäjä osaisi kiivetä ja kapuilla, niin
+miten pian kolmi- tai nelimiehinen joukko niitä puhdistaisikaan
+kaalin madoista! Ei niin hyvää, ettei siinä jotain pahaakin.
+
+Toukkien tappamisessa on maakiitäjä oikea mestari, mutta
+puutarhojemme toisten tuhoojien, etanoiden, hävittämisessä on siitä
+vähän apua. Nilviäisen näljä on sille näet vastenmielistä, siksi se
+käy vain sellaisten etanoiden kimppuun, jotka ovat raajarikkoja ja
+ontuvia. Mutta kaikkia maakiitäjiä eivät etanat yhtä paljon inhoita.
+Eräs toinen, suuri ja musta laji (Procustus coriaceus) tarttuu
+rohkeasti etanoihinkin, tyhjentää niiden kuoret välittämättä saaliin
+erittämästä limasta. Vahinko vain, että tämä laji on harvinainen
+puutarhassa, se kun olisi niin erinomainen apurimme.
+
+
+
+
+Turkkilot hautajaisissa.
+
+Necrophorus vestigator Hersch.
+
+
+Tien varrella on maamyyrä, jonka maamiehen lapio on tappanut, ja aidan
+vieressä on sydämettömien poikien kuolleeksi kivittämä sisilisko,
+joka juuri oli pukeutunut viheriään helmipukuunsa. Kävelijä luuli
+tehneensä ansiokkaan työn, kun polki viattoman tarhakäärmeen pään.
+Tuulenpuuska heitti pesästä höyhenettömän linnunpojan. Miten näille
+ja monille muille pikku raadoille käy? Etteivät ne kauan saa häiritä
+meidän silmäämme ja nenäämme, siitä pitävät huolen ketojen pienet
+terveystarkastajat, ja niitä on legio.
+
+Ensiksi kiiruhtavat innokkaat pikku sissit, muurahaiset, ja alkavat
+leikellä raatoa kappaleiksi, sitten tulee hajun houkuttelemina kärpäsiä
+ja niiden kanssa yhtaikaa lentävät parvittain mistä lentänevätkään --
+latuskaiset raatokuoriaiset (Silpha) ihrakuoriaiset (Dermestes) ja
+lyhytsiipiset (Slaphylinus), kaikki alkaen innokkaasti tutkia, kaivaa
+ja tonkia tuossa haisevassa raadossa.
+
+Miltä näyttääkään kuollut maamyyrä? Voittakaamme vastenmielisyytemme
+ja kääntäkäämme raato jalallamme. Mikä mylläkkä onkaan sen alla, mikä
+työläisten hyörinä! Säikähtyneinä pakenevat surusiipiset
+raatokuoriaiset (Silpha atrala L.) ja kaivautuvat maakoloihin,
+saprinit (Saprinus), joiden pinta on kuin kiilloitettua ebenpuuta,
+ehättäytyvät pois, ihrakuoriaiset (Dermestes) joiden hartioilla on
+kirkkaanruskea, mustapisteinen huppuhuivi, aikovat myös piiloon,
+mutta kompastuvat visvasta juopuneina ja kääntävät hohtavanvalkoisen
+vatsapuolensa näkyviin.
+
+Mitä ne kaikki tekivät niin kuumeisen kiihkoisina? Ne poistavat
+kuolleita elävien tieltä. Ne ovat erinomaisia alkemistejä ja
+muuttavat meille vahingolliset mädäntyvät raadot vaarattomiksi,
+hedelmöittäviksi aineiksi, ne imevät raadon kuiviin eivätkä lepää,
+ennenkuin se on aivan vahingoton.
+
+Suurin näistä maan puhdistajista on turkkilo (Necrophorus vespillo
+L.) joka eroaa suuresti kooltaan, väriltään ja tavoiltaan pienempien
+raatokuoriaisten roskaväestä. Tärkeitten toimiensa merkiksi haisee
+se myskiltä. Sen tuntosarvien päissä on punakeltainen nuppi, rinta
+on nankiininkeltainen ja peitinsiivillä kaksi oranssinkeltaista
+poikkijuovaa. Sen puku on komea, melkeinpä ylellinen ja loistaa toisten
+rinnalla, jotka ovat mustissaan, kuten hautajaisiin menevien tuleekin
+olla.
+
+Ei se ole mikään ruumiinraivaaja, joka paloittelee ruumiita leukojensa
+leikkelyveitsillä, vaan se on kirjaimellisesti haudankaivaja. Muut
+raatokuoriaiset syövät haudattavasta kappaleen kuitenkaan unohtamatta
+perheitään, mutta turkkilo ei käytä löytöään juuri ollenkaan omaksi
+hyväkseen, vaan kaivaa sen karvoineen päivineen kuoppaan, jossa se
+ajan tullen on toukan ravintovarastona. Se hautaa sen pannakseen
+siihen munansa.
+
+Vaikka turkkilo onkin varova ja melkeinpä kömpelö liikkeissään, on se
+erittäin taitava työssään. Jonkun tunnin kuluttua katoaa sen omaan
+ruumiiseen nähden suunnaton saalis, maamyyrä esimerkiksi, kuin maan
+nielemänä, ja merkiksi siitä jää vain pieni multakasa hautauspaikalle.
+
+Tähän nopeaan toimintatapaansa nähden on turkkilo ensimäisiä kedon
+terveysoloista huolehtivien pikku olioiden joukossa. Sitä paitsi se on
+myös erittäin älykäs hyönteinen, jonka henkisten kykyjen on sanottu
+olevan yhtä kehittyneitä kuin kaikista korkeimmalla asteella olevien
+ampiaisten, mehiläisten ja muurahaisten. Me aiomme tutkia tätä
+kysymystä erikseen, nyt ajoitumme tarkastamaan turkkiloa työssään.
+
+Emme tyydy niihin havaintoihin, joita sattumalta saamme tehdä siellä ja
+täällä, vaan meidän on hankittava tilava häkki, jossa voimme seurata
+tarkasti turkkiloiden elämää. Mutta mistä saamme häkkiin asukkaita?
+Minun kotiseudullani, Etelä-Ranskassa, olivien maassa on vain vähän
+turkkiloita, mikäli tiedän, vain yksi laji, _Necrophorus vestigator_
+Hersch, ja sekin sangen harvinainen. Ennen sain keväisillä retkilläni
+niitä vain kolme tai neljä kappaletta, mutta nyt tarvitsisin
+tutkimuksia varten vähintäin kymmenkunnan.
+
+Saan toivomani määrän kuitenkin kokoon, kun sijoittelen puutarhaani
+sinne tänne rosmarinien, mansikoiden ja laventelipensaiden väliin
+kuolleita maamyyriä. Taivaan tuulet kuljettavat raadon hajun ympäri, ja
+ruumiinkantajoita tulee kaikkiaan neljätoista. Mutta ennenkuin
+kerron häkkihuomioistani, pysähdymme tarkastamaan turkkiloiden toimia
+vapaudessaan.
+
+Hyönteinen ei valitse saalistaan voimiensa mukaan, niinkuin
+petoampiaiset tekevät, vaan se ottaa mitä sattuma antaa. Sen
+löytämistä raadoista ovat toiset pieniä, kuten päästäiset, toiset
+keskikokoisia, kuten peltohiiret, ja muutamat tavattoman suuria, kuten
+maamyyrät, rotat ja tarhakäärmeet, joiden hautaamiseen eivät
+yhden haudankaivajan voimat yksin riitä. Tavallisesti turkkilot eivät
+jaksa kuljettaa raatoja paikasta toiseen, korkeintaan hiukan siirtää
+työntämällä altapäin selällään.
+
+Hieta- (Ammophila), rengas- (Cerceris), peto- (Sphex) ja tieampiaiset
+(Pompilus) kaivavat kolonsa, mihin parhaaksi näkevät, ja vievät
+sitten saaliinsa sinne joko lentäen, tai, jos saalis on liian raskas,
+laahaten pitkin maata. Niin ei voi turkkilo tehdä, vaan sen on
+haudattava raato siihen, jossa se sattuu olemaan. Se voi olla joko
+pehmeällä maalla tai kivellä, paljaalla paikalla tai ruohokossa,
+jossa erittäinkin juolavehnän juuret ovat kaivamista estämässä. Joskus
+sattuu puutarhurin lapio heittämään sen pensaikkoon, jolloin se jää
+ehkä riippumaan jonkun tuuman päähän maasta.
+
+Näin erilaisista paikoista ja niistä johtuvista erilaisista
+kaivamisen haitoista voi jo päättää, että turkkilolla ei voi olla
+mitään määrättyä menetelmää töissään. Sattumia lukuunottamatta pitää
+sen muuttaa toimintatapojaan sikäli kuin sen heikko arvostelukyky
+sallii. Sahata, taittaa, irroittaa, kohottaa, kaivaa, siirtää
+-- ne ovat keinoja, joita turkkilon täytyy tarpeen tullen käyttää
+hautaamispuuhissaan. Jollei se niihin kykenisi, vaan menettelisi samoin
+kaikissa tapauksissa, silloin se ei voisi tehdä töitään, jotka sille
+kuuluvat.
+
+Tästä jo huomaa, kuinka lyhytnäköistä on tehdä johtopäätöksiä
+yhdestä ainoasta tapauksesta, jossa luulee havaitsevansa älyllisiä
+yhdistelmiä ja harkittuja tarkoituksia. Jokaisella vaiston ilmauksella
+on tietysti syynsä, mutta voiko hyönteinen jo etukäteen arvostella
+menetelmiensä tarkoituksenmukaisuutta? Ottakaamme ensin selvää työstä
+kokonaisuudessaan, lisätkäämme tosiasia toiseen, niin voimme ehkä
+sitten vastata tuohon kysymykseen.
+
+Ravinnosta aluksi sananen. Yleisenä terveyspolisina ei turkkiin hylji
+mitään raatoa, joka jo alkaa mädätä. Kaikki sille kelpaa sekä karvaiset
+että höyheniset, kunhan raato vain ei ole ylivoimaisen iso. Se
+tutkii yhtä innokkaasti konnaa kuin käärmettäkin. Arvelematta se ottaa
+haltuunsa semmoiset harvinaisetkin löydöt, joita se ei koskaan sitä
+ennen ole tuntenut. Niinpä pitivät turkkilot häkissäni hyvänä saaliina
+kiinalaista kultakalaa ja hautasivat sen tavalliseen tapaansa.
+Ei teuraslihaakaan halveksita, lampaan kyljys, palanen pihviä, jos ne
+vain haisevat tarpeeksi, katoavat maahan yhtä hyvin kuin maamyyrä tai
+hiiri. Turkkilo ei, sanalla sanoen, pidä erikoisesti mistään, vaan
+hautaa kaiken, mikä on mädäntynyttä.
+
+Seuratkaamme hautaamista. Maamyyrä on maan pinnalla. Pehmeä multa on
+helppoa kaivaa. Neljä turkkiloa on saapunut, kolme koirasta ja yksi
+naaras. Ne ovat piilossa raadon alla, joka näyttää tulleen eläväksi
+uudestaan, kun se liikkuu kaivajien selkien kohottamana. Kuka ei
+tietäisi, mitä tapahtuu, voisi hämmästyä tuota elävää kuollutta.
+Aika ajoin pistäytyy joku, kaivaja näkyviin, kulkee yli raadon tutkien
+ja tarkastaen sen turkkia sekä pujahtaa taas sen alle, nousee jälleen
+tarkastusmatkalleen ja katoaa uudestaan.
+
+Raato liikkuu kovasti, tärisee ja kohoilee samalla kuin sen ympärille
+kohoo pieni multavalli. Omasta painostaan se vajoo hautaajien kaivamaan
+kuoppaan.
+
+Pian liikkuu myöskin multavalli näkymättömien työläisten tonkimana,
+putoo kuoppaan ja peittää ruumiin. Se on salainen hautaus. Raato
+näyttää itsestään vaipuvan kuten nestemäiseen aineeseen. Vajottaminen
+jatkuu siksi, kunnes haudattava on tarpeeksi syvällä.
+
+Mutta vaikka maamyyrä on peittynyt multaan, ei hautaamisen tarkoitus
+ole saavutettu. Jos parin, kolmen päivän kuluttua avaa haudan,
+niin näkee töiden jatkoa. Maamyyrä ei ole enää maanmyyrä, vaan haiseva,
+vihertävä, mätänevä, karvaton, kasaan työnnetty kimpale. Se
+on tilavassa kuopassa, jonka seinät ovat tiiviiksi painetut. Karva
+on tosin lähtenyt, joko turkkilot ovat sen leikanneet tai se on
+mädätessä irtautunut, mutta muuten on raato eheä. Se on säästetty
+tulevalle sukupolvelle, vanhemmat eivät ole sitä syöneet, ehkä ottaneet
+virkistyksekseen vain jonkun suuntäyden siitä kihoavaa visvaa.
+
+Haudankaivajista on kaksi raadon vieressä, koiras ja naaras. Neljä
+niitä oli hautajaisissa, mihin siis on kaksi koirasta mennyt? Löydän ne
+käyristyneinä kokoon mullasta, melkein maanpinnasta.
+
+Tämä huomio ei ole ainoa laatuaan. Joka kerta kun olen nähnyt
+turkkiloiden hautaamismenettelyn, ovat lopuksi muut, jotka
+tavallisesti ovat koiraita, kadonneet ja vain yksi pari jäänyt
+jäljelle. Turkkilot ovat erinomaisia perheenisiä, jotka eivät ole
+niin huolehtimattomia jälkeläisistään kuin muut hyönteiset. Ne
+työskentelevät eroituksetta sekä omaksi että toisten hyväksi. Jos
+joku pari on saanut liian vaikean tehtävän, tulevat toiset hajun
+viekoittelemina apuun. Ne kaivavat, vajottavat raadon maahan ja
+poistuvat sitten, jättäen parin yksin nauttimaan perheilojaan.
+
+Tämä pari jatkaa töitään toukkiansa varten. Kun kaikki on tehty,
+menevät ne pois ja eroavat, alkaakseen toisaalla uudestaan, jollei
+muutoin, niin apumiehinä.
+
+Olen vain kahden hyönteislajin koiraan nähnyt huolehtivan
+jälkeläisistään hankkimalla niille ravintoa. Toinen on lehmän lannassa
+elävä sittiäinen, toinen raatoja hautaava turkkilo. Likaviemärin
+puhdistajan ja haudankaivajan tavat ovat siis esimerkiksi kelpaavia.
+Mihin hyve joskus eksyykään?
+
+Munasta tulleen toukan elämästä ja muodonvaihdoksesta kerron vain
+lyhyesti, koska asia liikkuu niin vähän miellyttävillä alueilla.
+Toukokuun lopulla kaivan ylös hiiren, jonka turkkilot hautasivat
+kaksi viikkoa sitten. Se on muuttunut mustaksi, pikimäiseksi
+puuroksi, jossa viisitoista täyskokoista toukkaa kaivelee. Muutamia
+turkkiloita, arvattavasti toukkapesueen vanhemmat, tonkii myös
+puuroa. Munimisaika on ohi, ruokaa yllin kyllin, ja kun vanhuksilla
+ei ole muuta tekemistä, ovat ne asettuneet nuorison kanssa samaan
+pöytään.
+
+Turkkilon kehitys käy nopeasti. Korkeintaan on neljätoista päivää
+hiiren hautaamisesta kuhmut, ja nyt ovat jo toukat koteloitumaisillaan.
+Kaadosta kihoava neste, joka on muiden vatsoille myrkkyä, on kai
+turkkilon toukille hyvää, kasvamista jouduttavaa ravintoa. Elävä kemia
+kiiruhtaa epäorgaanisen kemian viimeisten reaktioiden edelle.
+
+Toukat ovat, kuten pimeässä elävät ylimalkaan, likaisen valkeita,
+karvattomia ja sokeita. Ulkomuodoltaan ne jossain määrin muistuttavat
+maakiitäjän toukkia. Leuat ovat mustat ja vahvat, leikkaamiseen
+erittäin sopivat. Jalat ovat lyhyet, mutta toukan liikkeet ovat silti
+vilkkaat.
+
+Toukkien seurassa olevissa turkkiloissa on pelästyttävässä
+määrässä syöpäläisiä. Niiden pinta on aivan loisten peitossa, niin
+että hyönteinen muuttuu melkein muodottomaksi. Syöpäläiset ovat
+pieniä punkkeja (Gammasus coleopterorum), joita on niin usein myös
+sittiäisen vatsan alla. Turkkilo ja sittiäinen, nuo, jotka omistavat
+elämänsä yleiselle terveydenhoidolle ja joiden perhe-elämä on niin
+mieltäkiinnittävä, ne saavat hyvistä töistään niin pahan palkan.
+Turkkilon perhe-elämä on esimerkiksi kelpaava, mutta vain vähän aikaa.
+Kesäkuun ensi puoliskolla, kun perheestä on pidetty tarpeeksi huolta,
+lakkaavat turkkilot hautaamasta, vaikka mitä panisin häkkiin syötiksi.
+Turkkilot pysyvät piilossa mullassa, vain silloin tällöin nousee joku
+pinnalle hitaasti, väsyneenä.
+
+Eräs erikoisuus niissä herättää huomiotani. Kaikki, jotka nousevat
+maasta, ovat vaivaisia, niiden jäsenet ovat milloin ylempää milloin
+alempaa poikki nivelistään. Muutamalla on kuitenkin yksi silpomaton
+jalka. Sen ja toisten tynkien avulla se laahaa itseään vaivoin hiekasta
+ylös. Tuossa tulee sen luo toveri, jonka jalat ovat terveet. Se tarttuu
+vaivaiseen, repii vatsan ja tappaa sen. Häkkini muutkin turkkilot
+saavat saman kohtalon, ne syödään tai ainakin ruhjotaan. Aluksi niin
+rauhalliset suhteet ovat muuttuneet kannibalismiksi.
+
+Historiasta tiedämme, että monet kansat, massateetit esimerkiksi,
+tappoivat ikäihmiset säästääkseen ne vanhuuden heikkoudelta. Murhaava
+kurikan isku harmentuneeseen kalloon oli heidän mielestään lapsen
+rakkautta vanhempiaan kohtaan. Niin lie turkkiloistakin. Kun ne
+vanhoina eivät enää mihinkään kelpaa, niin tappavat ne toisensa. Mitä
+hyödyttää pitkittää sairaan ja vaivaisen elämää?
+
+Massateetit voivat kauheaa tapaansa puolustaa ruuan puutteella,
+mutta eivät turkkilot, sillä, kiitos minun anteliaisuuteni, niillä
+on ravintoa sekä maassa että maan alla. Nälällä ei ole mitään osaa
+tässä keskinäisessä tappamisessa. Se on vain sammuvan elämän
+sairaalloista raivoa, nurinkurisia haluja. Kun vanhalla turkkilolla
+ei ole enää muuta tekemistä, katkoo se toisten jalkoja ja syö
+tovereitaan välittämättä siitä, että senkin jalat vuorostaan katkotaan
+ja sekin syödään. Siten päättyvät turkkilon syöpäläisten saastuttaman
+vanhuuden päivät.
+
+
+
+
+Turkkilot. Kokeita,
+
+
+Turkkilot ovat tulleet kuuluisiksi erinomaisen älykkäinä hyönteisinä.
+Lacordaire kertoo niistä kaksi tarinaa teoksessaan "Introduction à
+Tentomologie" (Johdatus hyönteisoppiin), minä lainaan ne tähän:
+
+"Clairville", sanoo tekijä, "ilmoittaa nähneensä Necrophorus
+vespillo'n, joka, aikoessaan haudata kuollutta hiirtä ja
+huomatessaan, että maa hiiren alla oli liian kovaa, kaivoi kuopan
+hiukan kauemmaksi pehmeämpään maahan. Kun kuoppa oli valmis, koetti se
+vierittää hiiren siihen, mutta ei yksin jaksanut. Silloin se lensi pois
+ja palasi hetken kuluttua neljän toverin kanssa, jotka sitä auttoivat
+kuljettamaan hiirtä ja hautaamaan sen." "Tämmöiset teot", lisää
+Lacordaire, "edellyttävät älyperäisiä johtopäätöksiä."
+
+"Seuraava piirre", sanoo hän edelleen, "jonka Gledditsch kertoo,
+viittaa kaikesta päättäen myöskin ymmärryksen olemassa oloon. Eräs
+hänen ystävänsä tahtoi kuivata rupikonnan ja pani sen sentähden maahan
+pistetyn seipään nenään, etteivät turkkilot sitä saisi viedyksi.
+Mutta tämä varovaisuus ei auttanut, sillä turkkilot kalvoivat mullan
+kepin juurelta, niin että keppi kaatui, ja hautasivat sitten sekä kepin
+että rupikonnan."
+
+Olisi paljon merkitsevä tunnustus hyönteisten älyä koskevassa
+kysymyksessä, jos me näiden kahden kertomuksen perusteella
+myöntäisimme turkkiloiden ymmärtävän teon ja seurauksen, tarkoituksen
+ja keinon välisen suhteen. Mutta ovatko nuo jutut täysin tosia?
+Tukevatko ne niistä tehtyjä johtopäätöksiä? Eivätkö ne henkilöt ole
+hiukan yksinkertaisen lapsellisia, naiveja, jotka pitävät niitä
+täysin pätevinä todistuksina?
+
+Hyönteistieteilijä on varmasti jonkin verran naivi ainakin käytännön
+ihmisten silmissä, kun antautuu tutkimaan niin pieniä eläimiä. Niin,
+olkaamme naiveja, mutta älkäämme lapsellisen herkkäuskoisia. Ennenkuin
+myönnämme hyönteisillä olevan ymmärrystä, käyttäkäämme omaamme
+ja, mikä tärkeintä, kokeilkaamme. Tosiasiaan, joka on sattumalta
+tapahtunut, ei ole arvostelematta perustettava sääntöä.
+
+Minä en tahdo, hyvät turkkiloni, vähäksyä teidän ansioitanne, en,
+se ajatus on kaukana minusta, minä vain olen hiukan varovainen
+muistiinpanoissani, jotka ylistävät teitä vielä enemmän kuin rupikonna
+ja keppi ja jotka tahtovat kohottaa teidän maineenne uuteen valoon.
+
+Puolueettoman historian asia ei ole tukea jotakin määrättyä oppia, vaan
+kulkea sitä tietä, johon tosiseikat viittaavat. Minä tahdon kysyä,
+ajatteletteko te johdonmukaisesti, kuten teistä sanotaan. Onko teillä
+vai eikö teillä ole älyn välkähdyksiä, pieniä hitusia ihmisen järjestä?
+Sitä tahdon kysyä.
+
+Ensiksi on otettava kokeilemalla selvää siitä, mitä Clairville kertoo
+kovasta maasta ja avuksi kutsutuista turkkiloista. Päästäkseni asian
+alkuun on minun hankittava hiiri, sillä maamyyrän iso ruumis olisi ehkä
+liian raskas liikuteltavaksi. Saadakseni hiiriä pyydän ystäviänikin ja
+naapureitani olemaan minun apunani. He nauravat minulle, mutta
+tarkastavat kuitenkin pyydyksiään. Turhaan. Aina on niin, että kun
+haluaa jotakin hyvin tavallista, on se tullut hyvin harvinaiseksi.
+Provencelainen sananlasku, ruma kylläkin, sanoo isänisänsä latinalaisen
+sananlaskun mukaan: kun hakee kakaroita ovat hevoset ummella.
+
+Vihdoin kuitenkin saan toivomani hiiren. Panen sen häkkiin. Häkin
+multaan peitän tiilikiven, joka on olevinaan kova maa ja sen lähellä
+samassa tasossa on pehmeää hiekkaa. Asetan hiiren tiilen keskelle.
+Häkissäni on seitsemän turkkiloa, neljä koirasta ja kolme naarasta,
+jotka kaikki ovat mullassa, toiset lähellä pintaa toimettomina,
+toiset työskennellen koloissaan. Ne nuuskivat kohta uuden raadon
+olevan lähellä ja kello seitsemän aamulla tulee kolme turkkiloa, yksi
+naaras ja kaksi koirasta, kiireesti sen luo. Ne tunkeutuvat hiiren
+alle, joka liikkuu niiden ponnistuksista. Ne koettavat kaivaa kuoppaa
+tiiltä peittävään ohueen hiekkakerrokseen, sentähden kasautuu pieni
+hiekkavalli hiiren ympärille.
+
+Muutaman tunnin ne nykivät raatoa, mutta tuloksetta. Minä käytän
+tilaisuutta hyväkseni tarkastaakseni, miten ne kaivamistaan
+harjoittavat. Kun turkkilo tahtoo liikuttaa kuollutta, kääntyy se
+selälleen, tarttuu kaikilla kuudella jalallaan kiinni hiiren
+turkkiin, painaa selkänsä maata vasten, työntää jaloillaan eteenpäin
+samalla kuin otsa ja takaruumiin pää ovat apuna pitämässä raatoa
+koholla. Maata kaivettaessa käännytään taas oikeaan asentoon. Niin
+työskentelevät kaivajat vuorotellen jalat ilmassa, silloin kun raatoa
+tahdotaan liikuttaa, vuorotellen maassa, kun tahdotaan kuoppaa
+syventää.
+
+Paikka, jossa hiiri on, tunnustetaan lopultakin mahdottomaksi. Eräs
+koiras tulee näkyviin, tutkii hiirtä, kulkee sen ympäri ja tonkaisee
+sitä sieltä täältä. Hyönteinen katoaa, ja nykimiset alkavat taas.
+Onko tutkimusmatkalla käynyt koiras kertonut toisille tutkimustensa
+tulokset, ja alkavatko ne nyt siirtää raatoa paremmalle paikalle?
+
+Niiden teot eivät sitä ollenkaan todista. Kun tutkimusmatkailija
+liikuttelee hiirtä, seuraavat toiset esimerkkiä ja kohottelevat
+sitä, mutta niiden jalat eivät potki samaan suuntaan, sillä kun kuorma
+on saatu tiilikiven reunalle, siirtyy se takaisin alkuperäiselle
+paikalleen. Kolme tuntia jatkuu tätä heiluttelemista, mutta hiiri ei
+kulje sen multavallin yli, joka on luotu sen ympäri.
+
+Toinen koiras tulee, tekee tutkimiskiertomatkansa. Se koettaa millaista
+maa on aivan tiilikiven vieressä, se kaivaa koekolon. Sitten se palaa
+takaisin työpaikalleen ja tukien selkäänsä työntää hiirtä sormen
+leveyden verran toivottuun suuntaan. Onnistuuko se tällä kertaa? Eipä
+suinkaan, sillä hiiri heti vierähtää takaisin.
+
+Nyt menevät molemmat koiraat tarkastusretkelle, kumpikin suunnallensa.
+Ne eivät pysähdy ensimäisen koiraan kaivaman koekuopan luo, vaikka
+se on aivan lähellä tiilikiveä, joten turkkiloilla ei olisi suurta
+vaivaa hiiren kuljetuksessa siihen, vaan ne juoksentelevat kiiruusti
+ympäri häkkiä tonkaisten maata sieltä ja täältä ja kyntäen matalia
+vakoja multaan. Ne menevät tiilestä niin kauaksi kuin mahdollista.
+Erikoisesti ne kaivelevat häkin seinien vieruksia. En käsitä, miksi
+ne niin tekevät, sillä multa on kaikkialla samanlaista. Toisesta
+kaivospaikasta ne siirtyvät toiseen, sitten kolmanteen, neljänteen,
+viidenteen ja vasta kuudennessa paikassa on maa kelpaavaa. Ne eivät
+kaiva kuitenkaan hautaa, johon hiiri mahtuisi, vaan koekuoppia, jotka
+eivät ole syvempiä kuin eläimen puoliruumiiseen saakka.
+
+Sitten ne palaavat hiiren luo. Hiiri liikkuu sinne ja liikkuu tänne,
+kunnes se vihdoin pyörähtää hietavallin yli. Nyt se on tiileltä
+poissa ja liukuu vähin erin eteenpäin, nykäyksittäin, näkymättömien
+vipujen nostamana. Näyttää kuin se kulkisi itsestään. Tällä kertaa
+työskentelevät kaikki yhdistetyin voimin, ainakin joutuu kuorma
+viimeiselle koekaivospaikalle pikemmin kuin odotankaan. Sitten alkaa
+hautaus tavalliseen tapaan. Kello on nyt yksi. Osoittaja on siis
+kulkenut puoli kierrosta kellon numerotaululla, ennenkuin turkkilot
+löysivät sopivan hautapaikan ja saivat hiiren sinne viedyksi.
+
+Tästä kokeesta näkee, että koirailla on erittäin tärkeä osa yhteisessä
+työssä, koska ne ovat luultavasti kehittyneempiä kuin naaraat. Kun
+tilanne on vaikea, hakevat ne selvitystä, tutkivat maata päästäkseen
+esteistä perille, valitsevat paikan, johon hauta on kaivettava. Kauan
+turhaan koeteltuaan haudata tiilen päälle lähtivät koiraat yksin
+tarkastusmatkoille ja koettivat voittaa vaikeudet. Naaras, luottaen
+apulaisiinsa, odotti hiiren alla koiraiden tutkimusten tuloksia.
+Seuraavat kokeet vahvistavat apulaisten ansioita.
+
+On huomattava, että sitten kun todettiin hiiren alla olevan
+voittamattomia esteitä, ei kaivettu hautaa valmiiksi pehmeään maahan,
+vaan tyydyttiin vain koettelemaan, olisiko paikka hautaamiseen
+sovelias. On siis väärä otaksuma, että turkkilot kaivaisivat ensiksi
+kuopan, johon sitten kuljettaisivat raadon. Niiden täytyy tuntea raadon
+ruumiin paino selässään ennenkuin ne ryhtyvät hautaamispuuhiin. Ne
+työskentelevät vain silloin, kun saaliin kosketus niitä kiihoittaa.
+Turkkilot eivät koskaan kaiva kuoppaa, jollei raato jo ole sopivalla
+hautaamispaikalla. Sen ovat minulle enenemän kuin kaksi kuukautta
+kestäneet päivittäiset kokeeni osoittaneet.
+
+Clairvillen jutun loppuosa ei pidä paikkaansa sen paremmin.
+Turkkiloiden pitäisi siis Clairvillen mukaan voittamattomien
+esteitten sattuessa hakea apua, palata tovereineen ja yhteisvoimin
+ryhtyä hautaamiseen.
+
+Ensiksi täytyy kysyä, mihin toimenpiteisiin havainnontekijä oli
+ryhtynyt tunteakseen hiiren luona olleet turkkilot. Miten hän oli
+merkinnyt niiden joukosta sen, joka lähti hakemaan apua? Onko varmaa,
+että pois mennyt palasi ja tuli toisten seurassa? Siitä ei sanota
+mitään, vaikka se kuitenkin on siksi tärkeä seikka, ettei tarkan
+havainnontekijän olisi sitä pitänyt jättää huomioon ottamatta. Eivätkö
+kyseessä olevat olleet pikemminkin viisi mitä tahansa muuta turkkiloa,
+jotka hajun houkuttelemina tulivat hiiren raadolle vain omaa hyötyään
+hakien eivätkä yhteisestä sopimuksesta toisiaan auttamaan? Minä
+tunnustan, että pidän tätä otaksumaa tarkkojen tietojen puutteessa
+oikeampana.
+
+Todennäköisyys on sittenkin vasta todellisuus, kun tapahtumat
+tarkistetaan ja kokeillen todetaan. Tiilikivikoe jo valaisee asiaa.
+Kolme koe-eläintäni ponnisteli kuusi tuntia, ennenkuin saivat saaliinsa
+viedyksi pehmeälle maalle. Ne olisivat tarvinneet apua tässä
+raskaassa ja pitkällisessä päivätyössä. Olihan samassa häkissä vielä
+neljä muuta turkkiloa vain matalalle multaan kaivautuneena, olivathan
+ne tuttuja tovereja, joiden kanssa ne olivat jo ennen työskennelleet
+yhdessä, mutta kuitenkaan ei kenenkään päähän pälkähtänyt hakea
+niitä apuun. Vastuksista huolimatta tekivät ne, jotka ensiksi hiiren
+valloittivat, työnsä loppuun ilman apua, ilman helposti saatavissa
+olevaa apua.
+
+Mutta, voitaisiin sanoa, olihan niitä kolme, ne pitivät itseään ilman
+apuakin kylliksi vahvoina. Tämä käänne ei pidä paikkaansa, sillä
+useita kertoja kokeita toistaessani eivät turkkilot koskaan jättäneet
+työpaikkaansa, eivät vaikeimmissakaan olosuhteissa, eivätkä menneet
+apulaisia noutamaan. Työkumppanit ovat satunnaisia eivätkä hankittuja
+apumiehiä, ne otetaan vastaan ilman riitaa, mutta myöskin ilman
+kiitollisuutta. Niitä ei kutsuta, vaan niitä siedetään.
+
+Kova maaperä, joka pakoittaa kuljettamaan raadon muualle, ei ole ainoa
+vastus, joka turkkiloiden on voitettava. Usein, niin, useimmiten on maa
+ruohoa kasvavaa, etenkin juolavehnää, jonka sitkeät juurisäikeet ovat
+maassa selviämättömänä verkkona. Kaivautuminen juurien väliin on
+helppoa, mutta raadon hautaaminen juuriverkon läpi on toista, sillä
+verkon silmät ovat liian pienet, että raato sopisi niistä
+pujottautumaan. Ovatko turkkilot neuvottomia tämmöisen ja niin
+tavallisen esteen sattuessa? Eivätpä toki.
+
+Turkkilo on toimissaan tottunut selviytymään semmoisista ja muistakin
+vastuksista, muutoinhan sen työ olisi tuloksetonta. Eihän mitään
+saavuteta ilman tarvittavia keinoja ja keinokkuutta. Turkkilon ei ole
+osattava vain kaivaa, mutta myös katkoa juuria, rönsyjä ja hienoja
+juurakolta, jotka haittaavat hautaamista. Paitsi lapiota ja kuokkaa
+on niiden myös osattava käyttää pensassaksia. Sehän on jo itsestään
+selvää, mutta kuitenkin turvaudun kokeilemiseen, tuohon kaikista
+luotettavimpaan todistajaan.
+
+Otan keittiöstä rautaiset padanjalat ja pujottelen niiden kolmen sorkan
+väliin ristiin rastiin niinisyitä, niin että ne muistuttavat jossakin
+määrin juolavehnän juurikkoverkkoa. Silmät ovat eri suuria, mutta
+raato, tällä kertaa maamyyrä, ei silti sovi yhdenkään läpi putoamaan.
+Peitän kojeen multaan niin, että verkko on aivan maan tasalla ja sen
+päällä vain hiukan hiekkaa. Maamyyrän asetan keskelle ja päästän
+turkkilot valloilleen.
+
+Iltapäivän kuluessa tapahtuu hautaaminen keskeytyksettä. Juolavehnän
+juuria muistuttava niiniverkko ei estä hautaamista, vaikkakin kaikki
+tapahtuu hitaammin kuin tavallisesti. Maamyyrä katoaa multaan siihen
+paikkaan, jossa se on, sitä ei koetetakaan siirtää. Kun työ on tehty,
+otan padanjalat ylös. Verkko on katkottu siitä paikasta, jossa raato
+oli. Muutamia säikeitä on katkaisematta, mutta vain muutamia niihin
+nähden, jotka olivat välttämättä leikattavat poikki, jotta raato
+pääsisi putoamaan läpi.
+
+Hyvä, haudankaivajani! Niin teidän odotinkin tekevän! Te käytitte
+leukojanne kuin saksia, te leikkasitte niinisäikeeni kuten olisitte
+leikanneet ruohon juuriverkon. Tyhminkin maata kaivava hyönteinen olisi
+tehnyt samoissa olosuhteissa samoin.
+
+Teen esteet hiukan vaikeammiksi. Sidon maamyyrän etu- ja takaosastaan
+niinellä poikkipienaan, joka on kahden kepakon haarukassa niin
+korkealla, että eläimen vatsa pitkin pituuttaan juuri ja juuri
+koskettaa maahan.
+
+Turkkilot ryömivät raadon alle ja alkavat kaivaa tuntiessaan sen turkin
+kosketuksen. Hauta syvenee ja levenee, mutta saalis ei putoa siihen,
+sillä haarukoissa oleva poikkipiena pitää sen koholla. Kaivaminen
+hidastuu, väliajat pitenevät.
+
+Tuleepa yksi hautaaja maan pinnalle, kiertää maamyyrän yli,
+tarkastelee ja huomaa viimein takaruumiin siteen. Silloin se tarttuu
+siihen leuoillaan, jyrsii itsepäisesti siksi kuin niinet katkeavat.
+Krats! ja side on poikki. Omasta painostaan vaipuu maamyyrä hautaan,
+kuitenkin vinosti, sillä pääpuoli on vielä sidottu.
+
+Jatketaan takaosan hautaamista. Raatoa nyitään temmotaan kauan eri
+suuntiin, mutta turhaan, se ei putoa. Taas tulee yksi turkkiin
+tutkimaan mikä siellä ylhäällä on esteenä. Se huomaa toisen siteen,
+nakertaa sen poikki ja sitten työ jatkuu kaikessa rauhassa.
+
+Onnittelen teitä, te älykkäät siteennakertajat, en kuitenkaan
+liioitellen. Niinisäikeet olivat mielestänne juuririhmoja, jotka teille
+olivat niin tuttuja jo ruohokosta. Te ne katkoitte kuten katkotte
+luonnolliset säikeet, jotka ovat teidän katakombienne edessä. Jos te
+olisitte sen vasta nyt kokeillessa oppineet ensin asiaa mietittyänne,
+olisi teidän sukunne jo sukupuuttoon sammunut, sillä teidän
+makunne mukaiset saaliit, maamyyrät, konnat, sisiliskot ja muut ovat
+tavallisesti ruohoisilla paikoilla.
+
+Paljon ihmeellisempiä te saatte aikaan, mutta ennenkuin niihin tulen,
+kokeilen vielä ja ripustan raadon pikku pensaaseen maan pintaa hiukan
+korkeammalle. Pistän häkkiin kuivan ajuruohovarvun, noin vaaksan
+korkuisen. Asetan siihen hiiren, kiedon oksilla sen hännän, jalat ja
+kaulan, että sitä olisi vaikeampi saada irti.
+
+Häkissäni on nyt neljätoista turkkiloa ja tämä määrä pysyy sitten
+muuttumattomana kokeiluajan loppuun. Kaikki eivät tiettävästi ota
+yhtaikaa töihin osaa, vaan useimmat ovat maan alla joko unisina tai
+järjestelemässä ravintovarastojaan. Joskus on vain yksi, tavallisesti
+kaksi, kolme tai neljä, harvoin enemmän antamani raadon kimpussa.
+Tänään kiiruhtaa kaksi hiiren luo. Ne nousevat häkin verkkoa pitkin
+ajuruohotukon latvaan. Epämukava tukipaikka panee hetkeksi
+miettimään, mutta lopuksi turkkilot ryhtyvät kuitenkin samanlaisiin
+toimenpiteisiin kuin raatoa siirtäessään sopimattomalta paikalta
+soveliaalle. Kumpikin nojaa oksaan ja työntää hiirtä vuoroin selällään,
+vuoroin jaloillaan, täristää ja töykkii, kunnes raadon kiinnioleva
+osa irtautuu oksista. Selällään kohotellen ne päästelevät hiiren
+vähitellen oksasotkusta vapaaksi. Vielä nykäys, ja hiiri putoaa maahan.
+Sitten seuraa hautaus.
+
+Tässä kokeessa ei ilmene mitään uutta. Turkkilot menettelivät juuri
+siten kuin ne menettelevät haudatessaan raatoa sopimattomaan maahan.
+Nyt putosi hiiri alas, muulloin se kuljetetaan pois.
+
+Nyt on tullut aika pystyttää Gledditsch'in mainitsema hirsipuu
+rupikonnineen. Konna ei ole välttämätön, maamyyrä on yhtä hyvä,
+parempikin. Sidon sen niinellä takajaloistaan keppiin, jonka pistän
+maahan pystyyn, en kumminkaan liian syvälle. Raato riippuu alaspäin
+pää ja hartiat maassa.
+
+Turkkilot alkavat työnsä maamyyrän pään alla kepin juurella. Ne
+kaivavat suppilomaisen syvennyksen, johon raadon kuono, pää ja kaula
+vajoo vähitellen. Hirsipuun tyvi paljastuu, se kaatuu maamyyrän
+painosta. Olin saapuvilla, kun keppi kaatui. Se oli ihmeellisimpiä ja
+älykkäimpiä töitä, mitä hyönteiset kykenevät tekemään.
+
+Sille, joka on huvitettu eläinten vaistojen ihmetöistä, on tämä
+hämmästyttävää, mutta älkäämme kiiruhtako vielä mitään päättelemään.
+Kysykäämme pikemminkin, kaatuiko keppi sattumalta tai tahallisesti.
+Olivatko turkkilot kaivaneet mullan kepin tyveltä sentähden, että
+keppi kaatuisi vai saadakseen vain maamyyrän kuoppaansa haudatuksi?
+Siihen kysymykseen on helppo vastata.
+
+Uudistan kokeeni, mutta nyt pistän hirsipuun viistoon, niin että raadon
+pää koskee maahan jonkun matkan päässä kepin juurelta. Kepin ollessa
+tässä asennossa eivät turkkilot kertaakaan yritä sitä kaataa, eivät
+kertaakaan. Kepin tyven lähettyville ei kaiveta kuoppaa, vaan juuri
+raadon alle, siihen, jossa sen pää ja hartiat ovat.
+
+Siis muutaman tuuman välimatka raadosta kepin tyvelle kumoo
+Gledditsch'in kuuluisan tarun. Mutta edelleen. Olkoonpa keppi pystyssä
+tai vinossa, nyt asetan sen niin, ettei takajaloistaan riippuva raato
+satu ollenkaan maahan, vaan roikkuu jotakuta tuumaa korkeammalla.
+
+Mitä nyt turkkilot tekevät? Kaivavatko ne hirsipuun irti saadakseen
+sen kumoon?. Ei ollenkaan, ja jos joku yksinkertainen semmoista
+luulisi, erehtyisi perin pohjin. Turkkilot eivät kiinnitä vähääkään
+huomiotaan keppiin, vaan käyttävät muita keinoja päästäkseen
+raatoon käsiksi. Kuten useista ja erilaisista kokeiluistani näin, ei
+kepin alle kaiveta hautaa, jollei ripustetun saaliin mikään osa kosketa
+maahan. Jos koskettaa, kaivetaan hauta ja keppi kaatuu, mutta silloin
+turkkilot eivät ole kaivaneet kaataakseen kepin, vaan kaatuminen on
+tapahtunut yksinkertaisesti siitä syystä, että hauta on ulottunut kepin
+tyvelle saakka.
+
+Miten on se mies, josta Gledditsch kertoo, pannut rupikonnansa
+kuivumaan? Nähtävästi hän on kääntänyt kepin ylösalasin, niin että
+konna on ollut maata vasten. Sangen omituinen tapa suojella konnaa
+turkkiloilta ja maan kosteudelta! Täytyyhän otaksua, että se, joka
+kuivaa rupikonnaa, ripustaa sen ylös maasta, ilmaan. Mutta kaikki minun
+kokeeni osoittavat, että siinä tapauksessa kepin kaatuminen sen
+juurelle kaivetun kuopan takia on puhdas ja selkeä mielikuvituksen
+tuote.
+
+Siinä taas pykälä eläinten älykysymyksessä, joka pakenee kokeen
+kirkasta valoa ja katoo erehdysten somerikkoon. Minä ihmettelen
+teidän lujaa uskoanne, hyvät herrat, kun te pidätte totena kaikkea,
+mitä havainnontekijät kertovat enemmän mielikuvituksessa -- kuin
+todellisuudessa sattuneista tapauksista. Minä ihmettelen teidän
+vahvaa luottamustanne, kun te ilman arvostelua perustatte teorianne
+tämmöisille tyhmyyksille.
+
+Mutta edelleen. Asetan nyt hirsipuun kohtisuorasti, kuitenkin niin
+ettei raato ulotu maahan, joten ei siis kuoppaa kaiveta. Otan hiiren,
+joka kevyempänä sopii paremmin hyönteisten askarteluihin. Ripustan
+sen niinisiteellä takajaloistaan kepin nenään. Se koskettaa pitkin
+pituuttaan keppiin.
+
+Kaksi turkkiloa huomaa heti otuksen. Ne kiipeävät keppiä myöten,
+tutkivat raatoa tonkien sen karvoja päällään. Se tuntuu olevan hyvä
+saalis, siispä työhön! Menetelmä on sama, vaikka olosuhteet
+vaikeammat kuin sopimattomalla paikalla olevaa raatoa haudattaessa.
+Molemmat työtoverukset ryömivät hiiren ja kepin väliin, ponnistavat
+kepistä käyttäen selkäänsä vipuna ja saavat siten hiiren ruumiin
+heilumaan edes ja takaisin. Koko aamupäivä kuluu näissä turhissa
+puuhissa, joita keskeyttää vain hiiren raadon uudet tutkimiset.
+
+Illalla vasta keksitään syy, joka estää hiirtä putoamasta, ei
+kuitenkaan aivan selvästi, sillä kumpikin saaliinhimoinen ryöväri
+tarttuu kiinni hiiren takajalkaan jonkin verran siteen alapuolelle.
+Ne nyppivät karvat, nylkevät nahkan, leikkaavat lihan varpaisiin
+saakka. Kun ne ovat päässeet luihin asti, sattuu niiniside toisen
+turkkilon leukojen väliin. Se ei ole kaivurille mitään uutta,
+se pitää sitä heinänjuurina, joita on niin paljon ruohoisilla
+hautauspaikoilla. Turkkilon leuat työskentelevät itsepintaisesti, siksi
+kun side kätkee, ja hiiri putoo maahan, johon se heti haudataan.
+
+Tämä saalista kiinni pitävän siteen poikkileikkaaminen sinänsä on
+huomattava saavutus, mutta tavallisen työn yhteydessä katsottuna
+se kadottaa erikoismerkityksensä. Ennenkuin hyönteiset katkaisivat
+niinen, olivat ne koko aamun koettaneet entistä menetelmäänsä.
+Viimein ne huomaavat siteen, ja katkaisevat sen kuten juolavehnän
+juuren.
+
+Tämmöisissä tilanteissa on turkkilon leikkaamisaseet lapiona
+toimivien jalkojen välttämättömänä täydennyksenä ja sen vähäinen
+arvostelukyky riittää ilmoittamaan, milloin saksien aika on tullut.
+Hyönteinen leikkaa kaiken, mikä on esteenä, ajattelematta sitä
+tehdessään raadon pudottamista maahan. Turkkilo ei käsitä sen vertaa
+syyn ja seurauksen suhdetta, että nakertaisi niinisiteen, ennenkuin
+alkaa kalvaa hiiren jalkaluita poikki. Se tarttuu vaikeampaan työhön,
+jättää helpomman tekemättä.
+
+Vaikeaan kylläkin, mutta ei mahdottomaan, edellyttäen, että hiiri
+on nuori. Käytän toiseen kokeeseen rautalankaa, jota hyönteisen leuat
+eivät kykene puremaan poikki, ja nuorta, keskenkasvuista hiirtä.
+Tällä kertaa jyrsitään toinen jalka poikki, ja toinen, saatuaan
+enemmän tilaa rautalankasilmukassa, soljahtaa silmukan läpi, ja saalis
+putoo maahan.
+
+Jos luut ovat liian vahvat, kuten maamyyrän, vanhan hiiren ja
+varpusen luut, niin on rautalanka voittamaton este turkkiloille,
+jotka näkevät vaivaa kokonaisen viikon ja heittävät raadon oman
+onnensa nojaan vasta sitten, kun se alkaa jo kuivua. Olisihan niillä
+tarkoituksenmukainen ja pettämätön keino: kaataa hirsipuu, mutta se
+ei johdu koskaan niiden mieleen.
+
+Vielä kerran muutan keppostani. Kiinnitän kepin nenään laajan haarukan,
+jonka sorkat ovat vain senttimetrin pituiset. Hiiren jalat sidon
+yhteen liinalangalla, joka on vahvempaa kuin niini, ja näin yhteen
+sidottujen jalkojen väliin pistän haarukan toisen sorkan. Tarvitsee
+vain hiukan kohottaa hiirtä alhaalta ylös, niin se irtautuu haarukasta
+ja putoo maahan kuten jänis metsänriistakauppiaan koukusta.
+
+Viisi turkkiloa tulee kojeeni luo. Ensin ne pudistelevat hiirtä
+turhaan, mutta tarttuvat sitten jalkoihin. Nähtävästi on niiden tapa
+semmoinen silloin, kun saalis on tarttunut jaloistaan pensaiden
+oksahaaroihin. Sahatessaan poikki luuta, joka tällä kertaa on kovaa,
+tunkeutuu eräs työntekijöistä hiiren yhteensidottujen jalkojen väliin.
+Silloin se tuntee selässään hiiren kosketuksen, ja enempää ei tarvita
+herättämään siinä halua kohottaa hiirtä selällään. Muutamien
+nostamisyritysten jälkeen pääsee hiiri haarukasta ja putoo.
+
+Onko tämä nyt mietitty menetelmä? Onko välähtävä älykipuna neuvonut
+hyönteistä pudottamaan saaliin nostamalla sen tapista? Onko turkkilo
+todellakin päässyt perille ripustuskojeesta? Monet varmaankin
+vastaisivat myöntävästi nähtyään niin ihmeellisen tapahtuman,
+myöntäisivät ja olisivat tyytyväisiä.
+
+Minä en ole niin herkkäuskoinen ja siksi muutan hiukan koetta,
+ennenkuin teen loppupäätelmäni.
+
+Otaksun näet, että turkkilo, ajattelematta seurauksia, kohotti
+selällään vain siitä syystä, että tunsi hiiren jalan kosketuksen.
+Kohottaminen, jota käytetään kaikissa tilanteissa, vaikutti nyt
+ripustamiskoukkuuni, ja putoaminen oli siis seurauksena onnellisesta
+sattumasta. Tämän koukun, josta raato on nostettava, pitäisi olla
+hiukan sivulla, niin etteivät turkkilot nostamispuuhissa ollen
+tuntisi hiirtä selässään.
+
+Teen siis silmukan rautalangasta, jolla olen sitonut varpusen tai
+hiiren jalat, ja pistän sen tällä kertaa melkein vaakasuorassa
+asennossa olevan haarukan sorkkaan. Tarvitsee vain hiukan sysätä
+silmukkaa, niin se pääsee tapista, ja saalis putoo maahan. Raadon
+kiinnittämispaikka on siis nyt muutaman senttimetrin päässä ruumiista,
+muutoin on kaikki kuten ennenkin.
+
+Kujeellani, kylläkin yksinkertaisella, on menestys. Kauan koetellaan
+raatoa töyttiä, mutta turhaan, luut ovat liian vahvat sahattaviksi.
+Hiiri ja varpunen jäävät hirteen kuivumaan. Mekaninen problemi:
+kohottaa hiukan rautalankasilmukkaa ja pudottaa siten saalis jää
+turkkiloilta ratkaisematta. Turkkilot työskentelevät päivämääriä
+raadon kimpussa, tutkivat sen yltä ja alta huomaamatta liikkuvaa
+ripustusrengasta, joka estää työn onnistumista. Turhaan pidän niitä
+silmällä, ei yksikään työnnä jalallaan eikä nosta päällään.
+
+Niiden puuhien epäonnistumiseen ei ole syynä voimien vähyys. Kuten
+sittiäisetkin, ovat turkkilot vahvoja kaivajia. Jos sulkee ne käteensä,
+tunkeutuvat ne sormien väliin ja kouristavat ihoa niin kovasti,
+että ne täytyy päästää irti. Erityisesti kaivamiseen muodostuneella
+otsallaan voisivat ne helposti pudottaa rautalankarenkaan lyhyestä
+tapista. Mutta ne eivät sitä tee, sillä ne eivät sitä ajattele ja ne
+eivät ajattele, sillä ne eivät kykene ajattelemaan huolimatta siitä,
+että kehitysoppi edellyttää niillä olevan ajattelukykyä liiallisen
+paljon.
+
+Sinä jumalallinen järkiälykkyyden aurinko, miten pahasti villien
+eläinten ihannoijat ovatkaan tahrineet sinun ylevän olentosi!
+
+Tutkikaamme turkkiloiden henkistä pimeyttä toisellakin kannalta.
+Vankini eivät ole niin tyytyväisiä erinomaiseen asuntoonsa, etteivät
+pyrkisi sieltä pois, etenkin silloin kun niiltä puuttuu työtä, tuota
+ikävystyneiden eläinten ja ihmisten parasta lohdutusta. Häkkiin
+sulkeminen niitä painostaa. Kun ne ovat saaneet raadon haudatuksi
+ja kuopassa kaikki järjestykseen, juoksentelevat ne levottomina
+edestakaisin pitkin rautalankaverkkoa, kiipeevät ylös, laskeutuvat
+maahan, taas nousevat, lähtevät lentoon, vaikka juuri ovat tupsahtaneet
+verkkoa vasten. Taivas on pilvetön, ilma lämmin, tyyni ja juuri
+omiaan kutsumaan turkkiloita tien vierellä mätänevän sisiliskon luokse.
+Ehkä ne tuntevat hajuja, joita eivät muut kuin turkkilot tunne. Ne
+tahtovat mennä matkoihinsa, ne halajavat pois.
+
+Pääsisivätkö ne? Hyvin helposti, jos vain niillä olisi älyn hivenkään
+apuna. Satoja kertoja ne ovat kaivaneet häkin seinävieriä, ne ovat
+levänneet siellä koloissaan päiväkausia. Kun annan niille uuden
+maamyyrän, tulevat ne komeroistaan käytäviä myöten ylös ja tunkeutuvat
+raadon alle. Hautaamisen jälkeen ne kaivautuvat taas seinävierille mikä
+minnekin.
+
+Kaksi ja puoli kuukautta kestäneen vankeuden aikana on neljästätoista
+turkkilosta vain yksi kiertänyt esteen. Se kaivoi kolon seinän alle,
+joka on painettu hiekkaan vain pari senttimetriä syvälle, sitten se
+kääntyi ylöspäin ja tuli maan pinnalle seinän ulkopuolella. Sehän
+oli vallan mitätön työ niin vahvalle kaivurille. Siis vain yksi
+neljästätoista pääsi pois häkistä.
+
+Tämäkin karkaaminen tapahtui sattumalta, ilman harkittuja suunnitelmia,
+päinvastaisessa tapauksessa olisivat kaikki muutkin, jotka ovat melkein
+yhtä älykkäitä, tehneet samoin, ja häkkini olisi pian ollut tyhjä.
+Älkäämme myöskään arvostelko turkkiloiden älyllisiä kykyjä pienemmiksi
+kuin ne yleensä ilmenevät hyönteisten sieluelämässä. Olen nimittäin
+huomannut, että kaikki häkissäni vankeina olleet hyönteiset ovat yhtä
+tyhmiä karkaamaan hiekkaan painetun seinän alitse. Hyvin harvinaisia
+poikkeuksia, aivan sattumalta poispäässeitä lukuunottamatta ei
+yksikään niistä ole ymmärtänyt paeta kaivamalla polvikasta käytävää
+seinän alle, ei niinkään taitavat kaivurit kuin sittiäiset ja muut
+lannassa elävät kovakuoriaiset.
+
+Huolimatta taruihin kuuluvasta maineestaan ei turkkiloita, yhtä vähän
+kuin muitakaan hyönteisiä, johda äly, vaan vaiston itsetiedoton
+kiihoitus.
+
+
+
+
+Hernekärsäkkään muniminen.
+
+Bruchus pisorum L.
+
+
+Ihminen pitää herneitä suuressa arvossa. Jo kaukaisista ajoista
+saakka on hän koettanut yhä tarkoituksenmukaisemmin viljellen saada
+sen tuottamaan aina vain isompia, pehmeämpiä ja sokeripitoisempia
+siemeniä. Huolellisesti hoitaen on kasvi laadultaan mukautuvaisena
+lopulta muuttunut puutarhurin toivomuksia vastaavaksi. Kuinka
+suuresti meidän satomme eroaakaan muinaisten kansojen vuodentuloista!
+Kuinka paljon meidän herneemme eroavatkaan alkuperäisistä
+metsäherneistä!
+
+Mutta kaikista suojateistaan huolehtiva luonto ei salli viljan
+ainoastaan ihmistä varten kypsyä, vaan se lähettää hyönteisten parven
+kantamaan sadosta kymmenyksiä. Meille, jotka muokkaamille multaa,
+kitkemme ja kastelemme päivän helteessä lopen väsyneinä, meille
+se antaa herneen palkojen paisua, mutta se antaa niiden myös paisua
+_hernekärsäkkäälle_ (Bruchus pisorum L.), vaikkakaan tämä ei ole
+ottanut viljelystöihin osaa.
+
+Seuratkaamme tämän innokkaan verottajan matkoja vihreähernevainiolla.
+Hyväntahtoisena maksajana annan sen tehdä tehtävänsä, olenpa sitä
+varten vielä kylvänytkin puutarhaani jonkun rivin sen mielikasvia.
+Muulla tavoin kutsumatta kuin herneitä kasvattamalla saan sen tulemaan
+täsmällisesti toukokuun kuluessa. Se tietää, että kivisessä,
+vihannesviljelykselle sopimattomassa maassa ensi kertaa herneet
+kukkivat. Kiireesti se hyönteisten valtiovarojen asiamiehenä tulee
+valvomaan etujaan.
+
+Mistä se tulee? Siihen on mahdoton tarkkaan vastata. Se tulee jostakin
+kätköstä, jossa se on kohmettuneena viettänyt talvensa. Ensimäiset
+lempeät auringonsäteiden hyväilyt ovat sen herättäneet horroksista.
+Vaiston almanakka on sitä neuvonut. Se on tiennyt yhtä hyvin kuin
+puutarhurikin herneiden kukkimisajan ja se tulee kasviaan tarkastamaan,
+hitaasti kävellen, mutta nopeasti lentäen.
+
+Vierailijallani on pieni pää, hieno kärsä, puku harmaankeltaisen ja
+ruskean kirjava, takapäässä kaksi mustaa laikkua sekä lyhyt ja tanakka
+ruumis.
+
+Toukokuun ensimäkien puolisko on kulumassa, kun kärsäkkäiden etujoukko
+saapuu. Ne istuutuvat herneen valkosiipisille kukille, ne asettuvat
+purjeelle, ne kätkeytyvät venhon suojaan, toiset taas, lukuisammat,
+tutkivat valtaamiaan kukintoja. Munimisaika ei ole vielä tullut. Aamu
+on lämmin, aurinko paistaa kirkkaasti, ei kuitenkaan liian kuumasti.
+On häähuvien aika, on valon loisteen onnellinen aika. Vieraat nauttivat
+elämästään. Pareja yhtyy, eroo ja taas yhtyy. Keskipäivä tulee
+liian helteiseksi, huvittelevaiset vetäytyvät varjoon kukan poimujen
+kätköön, nehän tuntevat niin hyvin teriön salaisimmatkin komerot.
+Huomenna jatketaan juhlia, ylihuomenna niinikään, siihen asti kuin
+palko puhkaisee venhotupen, tulee ulos ja paisuu päivä päivältä enemmän
+ja enemmän.
+
+Toukokuun lopulla, kun palot herneiden pullistamina tulevat
+ryhmyisiksi ja saavuttavat melkein lopullisen kokonsa, alkaa
+tärkein jakso emon toimissa. Olin halunnut nähdä hernekärsäkästä
+ominaisuuksiensa mukaisessa työssä. Toiset kärsäkkäät, curculionidit,
+ovat pitkänokkaisia ja poraavat kärsällään kolot, joihin sitten
+munansa laskevat, tällä on vain lyhyt kuono, erinomainen kylläkin
+imemään sokerinesteitä, mutta aivan sopimaton kaivertamisiin. Siksipä
+sen munien sijoittamispuuhat ovatkin toisenlaiset.
+
+Auringon lämpimästi paistaessa kello kymmenen aamulla emo tepsuttelee
+mielipalkoansa pitkin tyvestä latvaan, latvasta tyveen ja toiselta
+puolelta toiselle. Se pistää tuon tuostakin munanasetinputkensa
+näkyviin, heiluttaa sitä oikealle ja vasemmalle ikäänkuin naarmuttaisi
+palon pintaa ja tipahuttelee munia kiireesti sinne ja tänne palon
+viheriälle kuorelle.
+
+Siihen ne kärsäkkään siemenet jäävät suojatta auringon paisteeseen
+ja peitotta sateeseen. Emo ei millään tavalla valitse munan paikkaa
+auttaakseen siitä tulevaa toukkaa lyhyintä tietä pääsemään
+ruokakaapilleen. Ja mikä on vielä pahempi, munien luku ei ole
+suhteellinen palon sisässä olevien herneiden määrään, vaan joka herneen
+osalle tulee viidestä kahdeksaan, joskus kymmenenkin ruokavierasta.
+Paljon on kutsutuita, mutta vähän valittuja! Miten käy noille
+ylimääräisille, jotka eivät saa pöydässä paikkaa? Siitä lähemmin
+tuonnempana.
+
+Munat ovat kirkkaan merenpihkankeltaiset, lieriömäiset, molemmista
+päistään pyöristyneet, sileät ja korkeintaan millimetrin mittaiset.
+Jokaisen kiinnittää palkoon kovettuneista limarihmoista muodostunut
+verkko, joten sitä ei saa sade eikä tuuli irti revityksi.
+
+Munasta tulee tuskin millimetrinkään pituinen, vaalea, mustakypäräinen
+toukka, joka nakertaa palon pintaa aivan munakuorensa lähellä
+päästäkseen palon sisään siemeniä hakemaan. Se tarttuu ensimäiseen
+löytämäänsä herneeseen. Tarkastan suurennuslasilla, kuinka se tutkii
+palloansa, maailmaansa ja kaivaa sitten kohtisuoran kuopan sen
+pinnalle. Puoleksi kaivautuneena se peräytyy pinnalle takaisin
+ottaakseen vauhtia ja lyhyen ajan kuluttua poraaja on kadonnut
+herneeseen, on päässyt kotiinsa.
+
+Sisäänmenoreikä on pieni, mutta sen väri on ruskea, siksi sen
+helposti eroittaa herneen vaaleanvihreältä tai keltaiselta pinnalta.
+Käytäviä ei kaiveta mihinkään määrättyyn paikkaan, vaan niitä näkee
+kaikkialla, paitsi alapuoliskolla, sillä, jossa napasuoni on kiinni.
+Miksi tämä osa jätetään vahingoittamattomaksi? On sanomattakin
+selvää, ettei kärsäkästoukka pidä huolta puutarhurin sadosta. Herneet
+ovat sitä itseään varten ja vain sitä varten. Se ei jätä napasuonta
+purematta siksi, että siitä olisi seurauksena siemenen kuolema ja
+vahinko siten tulisi suuremmaksi, vaan muut syyt siihen vaikuttavat.
+
+On huomattava, että herneet koskevat kyljittäin toisiinsa, ovat
+painautuneet toisiansa vastaan, niin ettei toukka hakiessaan
+kaivautumispaikkaa voi kiertää siemenen ympäri. Huomattava on myös,
+että napasuonikyhmyä on vaikeampi porata kuin muita kohtia, joita
+suojelee yksinomaan kuori.
+
+Siinä on epäilemättä kärsäkästoukan kaivamismenetelmän koko
+salaisuus. Herneen siemenet ovat turmellut, mutta eivät kuolleet, sillä
+käytävät kaivetaan niiden vapaisiin osiin, niihin, joihin toukka
+helposti pääsee, mutta joiden haavoittaminen ei ole niin vahingollista.
+Siten säilyttää siemen kuitenkin kasvukykynsä.
+
+Sanottiin jo, että palkojen kuorella on paljon enemmän munia kuin
+herneitä sen sisässä, ja että toiselta puolen jokaisen herneen ottaa
+yksi ainoa toukka haltuunsa, ja kysyttiin, miten käy ylimääräisille
+toukille. Kuulevatko ne ulkopuolella, kun ennen ehtineet ovat
+vallanneet kukin oman herneensä, vai sortuvatko ne aikaisemmin
+tulleiden, suvaitsemattomien hampaiden iskuihin? Ei kumpaakaan. Ei niin
+eikä näin. Asia on seuraava.
+
+Vanhoissa, kuivissa herneissä, joista täysimuotoinen kärsäkäs on jo
+mennyt pois jättäen jälkeensä vain pyöreän, leveän kolon, niissä huomaa
+suurennuslasilla katsoen vaihtelevan määrän pieniä, ruskeanpunaisia
+pisteitä, joiden keskessä on reikä. Niitä on viisi, kuusi, vieläpä
+enemmänkin kussakin herneessä. Mitä pilkkuja ne ovat? Ei voi erehtyä
+sanoessaan, että ne ovat toukkien kaivautumiskuoppia. Joka siemeneen
+on siis mennyt useampia vieraita, mutta niistä jää vain yksi jäljelle,
+syö, kasvaa ja tulee täysimuotoisena ulos. Mutta muut, mihin ne
+joutuvat? Tutkitaan.
+
+Tarkastakaamme munimisaikana toukokuun lopulla tai kesäkuussa herneitä,
+jotka ovat vielä vihreitä ja pehmeitä. Melkein kaikissa, joissa on
+toukka, on lukuisia pisteitä, samanlaisia kuin kuivissakin, joista
+kärsäkäs on jo lähtenyt pois. Onko se merkki usean pöytävieraan
+läsnäolosta? On kyllä. Kuorimme nyt varovasti herneen, eroitamme
+sirkkalehdet ja paloittelemme ne, jos tarvis vaatii. Silloin me näemme
+useita toukkia, vielä nuoria, käyristyneitä ja pyyleviä, joista kukin
+potkii omassa pyöreässä komerossaan.
+
+Rauha ja hyvinvointi näyttää vallitsevan yhdyskunnassa. Veljesten
+kesken ei ole riitaa eikä kateellista kilpailua. Kulutus alkaa,
+ruokaa on yllinkyllin ja pöytätovereita eroittaa toisistaan
+sirkkalehtien koskemattomien osien muodostamat seinämät. Kun
+naapurukset ovat siten eristettyinä eri kammioihin, niin ei tarvitse
+pelätä toraa, ei satunnaista eikä tahallista iskua. Jokaisella
+vieraalla on yhtä suuri omistusoikeus, yhtä hyvä ruokahalu ja yhtä
+paljon voimia. Mutta miten päättyy tämä yhteinen ruokaliike?
+
+Panen lasiputkeen paloiteltuja herneitä, joissa on paljon toukkia.
+Toisia avaan joka päivä, joten aina näen, miten pöytätoveruus edistyy.
+Aluksi ei ole mitään erityistä havaittavissa. Joka toukka eristettynä
+ahtaaseen koloonsa nakertaa seiniä ympäriltään. Rauhallisesti ja
+säästävästi ne syövät, ne ovat vielä niin pieniä, että atomista jo
+saisivat kyllikseen. Mutta hernekakku ei riitä niin monelle loppuun
+saakka. Nälänhätä uhkaa, kaikkien täytyy kuolla yhden ainoan hyväksi.
+
+Asioiden kulku muuttuukin pian. Yksi toukka, se, joka on herneen
+keskustassa, kasvaa nopeammin kuin toiset. Tuskin se on tullut
+kilpailijoitaan suuremmaksi, kun nämä viimemainitut jo lakkaavat
+syömästä ja kaivamasta itseään kauemmaksi. Ne eivät enää liiku, ne
+alistuvat kohtaloonsa, kuolevat hiljaisesti, kuten itsetiedottomat
+pikkueläimet kuolevat. Ne häviävät, liukenevat, joutuvat perikatoon.
+Nämä uhreiksi joutuneet olivat liian pieniä ja heikkoja. Ainoalle
+eloon jääneelle kuuluu sen jälkeen koko herne. Mikä tappoi toiset tämän
+yhden etuoikeutetun ympäriltä? Täsmällistä vastausta ei voi antaa,
+asian voi vain olettaa.
+
+Ehkäpä herneen keskuksen on auringon kemia tehnyt imelämmäksi, joten
+se on parempaa ravintoa hennolle toukalle kuin pintaosat. Ehkäpä
+keskustassa olevan toukan ruuansulatuskanava tulee tästä
+sokeripitoisesta ravinnosta erikoisen vahvaksi ja sopivaksi sittemmin
+sulattamaan kovempiakin osia. Saahan kapalolapsikin ensin maitoa,
+ennenkuin sille annetaan leipää tai puuroa. Eikö herneen keskusosa
+voisi olla hernekärsäkkäälle äidin rintana?
+
+Niin pian kuin joku herneeseen kaivautuneista toukista, saatuaan
+sattumalta hyvän suunnan, saapuu keskusmeijeriin, niin se jää sinne
+pysyväiseksi asukkaaksi ja kaikki muut kulkevat kohti perikatoaan.
+Mistä ne tietävät, että keskuspaikka on jo vallattu? Kuulevatko ne
+toverinsa jyrsivän seinää, huomaavatko ne nakertelun tärisemistä kauas?
+Jotain sen tapaista lienee asioiden kulku, sillä toukat lakkaavat heti
+porautumasta keskustaan. Taistelematta onnellisen valloittajan
+kanssa, koettelematta sitä ajaa ulos jättäytyvät nämä viivästyneet
+kuolemaan. Minä rakastan naiden pienten matti-myöhäisten vilpitöntä
+kohtaloonsa alistumista.
+
+
+
+
+Hernekärsäkkään toukka.
+
+
+Seuratkaamme hernekärsäkästoukan kehitystä sen jälkeen kuin sen veljet
+ovat kuolleet ja se on jäänyt yksin herneen perijäksi. Se tekee
+siemenen keskustassa sitä, mitä madot yleensä tekevät, se syö. Se
+nakertaa ympäristöään, suurentaa komeroaan, jonka sen pullea maha aina
+kuitenkin täyttää. Jos sitä kiusaan, kääntyy se veltosti kolossaan ja
+heiluttaa päätään. Sillä tavoin se valittaa minun tunkeilevaisuuttani.
+Jättäkäämme se rauhaan.
+
+Toukka kasvaa niin pian, että se mätäkuun helteiden alkaessa
+valmistelee jo vastaista vapautumistaan. Täysimuotoisella
+hyönteisellä ei ole työaseita kaivaukseen tiensä silloin jo
+kovettuneiden herneenkuorien läpi. Toukka tietää tämän tulevan
+kykenemättömyyden ja auttaa sitä sen vuoksi aivan mestarillisesti.
+Vahvoilla leuoillaan se kovertaa aivan pyöreän ja sileän
+ulostuloaukon. Parempaa ei meidän norsunluusorvimmekaan voisi porata.
+
+Mutta tämän reiän kaivertaminen ei yksin riitä, on myös pidettävä yhtä
+hyvää huolta arkaluontoisen koteloitumisen rauhallisuudesta. Reiästä
+voisi näet päästä joku vihollinen vahingoittamaan puolustautumaan
+kykenemätöntä koteloa. Reikä on siis tukittava, ja se tehdäänkin
+taidokkaasti.
+
+Toukka nakertaa poratessaan käytävään jauhemaisen aineen aina
+viimeiseen hiukkaseen saakka pois. Päästyään herneen pintaan se
+lopettaa työnsä. Ohut, puoleksi läpinäkyvä kuori jää vuodeuutimeksi.
+jonka takana muodonvaihdos tapahtuu, jää peitteeksi, joka suojelee
+kammiota syrjäisiltä pahanilkisiltä tungettelijoilta.
+
+Tämä kalvo on ainoa este, joka on täysimuotoisen kärsäkkään rikottava
+tullessaan ilmoille. Helpoittaakseen vielä rikkomistakin toukka
+uurtaa kalvon reunan ympäri hienon kourun, joten hyönteisen ei tarvitse
+kuin työntää hartioillaan ja kohottaa päällään, niin sulkukalvo nousee
+kuten laatikon kansi. Ulkoapäin katsoen näyttää aukko pyöreältä,
+tummalta täplältä herneen pinnalla, tummalta siksi, että sisässä
+oleva hyönteinen kuultaa ohuen kalvon läpi. Mitä siellä sisässä
+tapahtuu, ei voi nähdä, sillä kansi sulkee kolon kuten himmeäksi
+tahkottu lasilevy.
+
+Todellakin viisas keksintö tämä kansi, joka suojelee vierailta
+anastajilta, laskuovi, jonka hyönteinen saa ajan tullen hartioillaan
+kohotetuksi pois. Onkohan sen keksimisestä kunnia tuleva kärsäkkään
+toukalle? Työskenteleekö toukka todellakin ennakolta mietittyjen ja
+harkittujen suunnitelmien mukaisesti? Se olisi liian suurta kärsäkkään
+aivojen teoksi. Ennenkuin mitään päätämme, annamme kokeiden puhua.
+
+Kuorin herneen, jossa on kärsäkästoukka, ja suojelen sen liian pian
+kuivumasta sulkemalla sen lasiputkeen. Toukka syö sitä kuten
+koskematontakin hernettä ja alkaa vähitellen valmistaa täysimuotoisen
+hyönteisen ulostulokäytävää. Mitähän nyt tapahtuu sillä hetkellä,
+jolloin toukka tavallisesti tapojensa mukaan lakkaa kaivamasta
+tuntiessaan katon päänsä päällä tarpeeksi ohueksi? Sen pitäisi tietysti
+jättää herneen päällimäisin kerros puhkaisematta suojaksi kotelolle.
+Mutta niin se ei tee, vaan kovertaa käytävänsä aivan pintaan, joten
+aukko jää peitteettä. Kolo on yhtä leveä ja yhtä hyvin porattu kuin
+kuorellistenkin herneitten kolot. Suojaamistarkoitus ei ole muuttanut
+työtapoja tavallisuudesta poikkeaviksi. Toukka ei ole välittänyt siitä,
+että näin avonaiseen asuntoon voivat viholliset tunkeutua.
+
+Sitä se ei ajattele myöskään silloin, kun se keskeyttää työnsä
+kuorellisessa herneessä, vaan se keskeyttää pikemminkin sentähden,
+että kuoressa ei ole sitä miellyttäviä jauhoisia aineita.
+Keittäjättäretkin poistavat suolistossa sulamattomat ja arvottomat
+herneiden kuoret siivilöimällä hernemuhennoksen. Samoin hylkii
+kärsäkästoukkakin nahkeita kalvoja eikä nakerra niitä puhki, kun
+ne eivät sitä miellytä. Ja tästä vastenmielisyydestä on seurauksena
+pikku ihme. Hyönteisellä itsellään ei ole logikkaa, vaan se tottelee
+itsetiedottomasti korkeampaa logiikkaa, tietämättä taidoistaan sen
+enempää kuin kiteytyvä aine, joka järjestää atomipataljoonansa mitä
+ihmeellisimmällä tavalla.
+
+Elokuun kuluessa, joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin, tulevat
+edellämainitut tummat täplät huomattaviksi yksi kunkin herneen
+pinnalla. Useimmat näistä aukenevat syyskuussa. Kiekkomainen, kuten
+kourupuralla tehty kansi irtautuu ja putoaa maahan, joten käytävän suu
+jää avonaiseksi, ja juuri täysimuotoiseksi kehittynyt kärsäkäs tulee
+ulos.
+
+Sää on erinomainen. Kasvit kukoistavat sateen elvyttäminä, ja
+hernesiirtolan asukkaat vierailevat niissä syksyn iloja viettäen.
+Kun saapuu talvi, vetäytyvät kärsäkkäät talviasuntoonsa
+johonkin piilopaikkaan. Toiset, yhtä monet, eivät kiirehdi pois
+syntymäherneestään, vaan jäävät sinne koko koleaksi vuodenajaksi kannen
+alle, jota ne tietysti eivät pudota pois. Komeron ovi ei liiku
+saranoillaan, toisin sanoen, kansi ei murru irti reunakourustaan,
+ennenkuin taas seuraavana keväänä ilmat lämpenevät. Silloin nämäkin
+myöhästyneet ryömivät asunnoistaan, yhtyvät jo syksyllä kehittyneitten
+parveen, ja kaikki ovat valmiit herneiden kukkiessa jatkamaan sukuaan.
+
+Edellisestä selviää, että tuleentuneitten herneitten mukana korjataan
+myös niissä koteloituneet hernekärsäkkäät aittoihin ja viedään sieltä
+ruokapatoihin. Silloin ovat siis jo herneet vahingoittuneet, eikä
+vahinkoa voi enää parantaa, mutta se ei myöskään onneksi suurene,
+sillä kärsäkkäät eivät tunkeudu uusiin herneisiin, vaan ne ajan
+tullen lentävät pois, jos pääsevät, päinvastaisessa tapauksessa
+kuolevat herneiden joukkoon.
+
+Kärsäkäs ei ole pysyväinen aittojen asukas. Se tarvitsee raitista
+ilmaa, aurinkoa ja puutarhojen vapautta. Se halveksii kuivia palkoja,
+mutta imee ulkona kukista muutamia mesipisaroita pienellä kärsällään.
+Aitoissa ei siis sinne vietyjen kärsäkkäiden luku lisäänny, vaan tämän
+pahan alkujuuret ovat haettavat ulkoa puutarhoista, siellä olisi
+hyönteistä väijyttävä ja vainottava. Ihminen on kuitenkin melkein
+voimaton hävittämään kärsäkästä, siksi paljon niitä on, siksi pieniä ja
+piiloutuneita ne ovat. Puutarhuri sadattelee ja kiroilee, mutta siitä
+ei hernekärsäkäs välitä, vaan jatkaa häiriytymättä kymmenystensä
+kokoamista. Onneksi on ihmisellä apulaisia, jotka ovat häntä
+kärsivällisempiä ja tarkkanäköisempiä.
+
+Elokuun alkuviikoilla, jolloin kärsäkkäät valmistautuvat tulemaan
+ulos herneistä, näen muutaman pienen ampiaisen (Chalcidiae-heimoa)
+suojelemassa herneitä. Näitä ihmisen pieniä liittolaisia tulee
+joukoittain lasiastioissani olevista kärsäkkäitä sisältävistä
+herneistä ulos. Naaraan pää ja keskiruumis ovat punakeltaiset,
+takaruumis musta ja sen päässä pitkä munanasetin. Hiukan pienempi
+koiras on mustapukuinen. Molempien sukupuolien jalat ovat punertavat ja
+tuntosarvet rihmamaiset. Tullakseen ulos herneestä tekee kärsäkkään
+vihollinen itse aukon siihen kanteen, jonka kärsäkkään toukka on
+jättänyt peitteekseen. Kärsäkästoukka on valmistanut tuhoojalleen
+uloskäytävän. Kun tämän tietää, niin arvaa lopun.
+
+Kun kärsäkästoukka on lopettanut muodonvaihdosvalmistelunsa ja
+kaivanut kannellisen kolonsa, saapuu loisampiainen hääräilevänä.
+Se tutkii paloissa olevat herneet, taputtelee tuntosarvillaan ja
+huomaa palon sisässä olevissa herneissä kansien peittämät heikot
+kohdat. Silloin se oikaisee munanasettimensa ja pistää sen kannen
+läpi herneeseen. Olipa kärsäkästoukka herneessä kuinka syvällä
+tahansa, pitkä munanasetin siihen kuitenkin ylettyy. Muna joutuu
+kärsäkästoukan pehmeään lihaan, ja temppu on tehty. Munasta tuleva
+ampiaistoukka syö puolustautumaan kykenemättömän kärsäkästoukan tai
+kotelon aivan loppuun.
+
+Vahinko, ettemme voi mielin määrin edistää loisampiaisen
+lisääntymistä. Ikävä, että saamme syy- ja seurausrenkaan, sillä
+jos tahtoisi paljon loisampiaisia, pitäisi ensin olla paljon
+hernekärsäkkäitä.
+
+
+
+
+Rukoilijasirkan metsästys.
+
+Mantis religiosa L.
+
+
+Rukoilijasirkka on Välimeren maiden kuuluisimpia ja omituisimpia
+hyönteisiä. Täällä minun kotiseudullani on sillä kansan kesken nimenä
+_lou Prègo-Diéu_, Jumalaa rukoileva eläin. Sen virallinen nimi on
+Mantis religiosa L.
+
+Tieteen kieli ja kansan yksinkertainen sanasto merkitsevät tässä samaa
+ja tekevät tuosta eriskummaisesta oliosta ennustajan, haltioituneena
+rukoilevan lihankiduttajan. Vertaus juontaa juurensa kaukaa.
+Kreikkalaiset jo kutsuivat sitä Mantis-nimellä, s.o. tietäjäksi,
+profetaksi. Kansanmies ei ole erittäin tarkka vertauksissaan, jo
+jokin epämääräinen piirre riittää yhtäläisyyksien keksimiseen. Hän
+on tavannut auringon polttamassa heinikossa komean hyönteisen, jonka
+eturuumis on majesteetillisesti pystyssä. Hän on huomannut sen suuret
+ja vihreät siivet, joita hyönteinen laahaa kuin pitkää huntua, hän on
+nähnyt sen etujalat kuten rukoilevan kädet kohotettuina taivasta kohti.
+Sen enempää hänen ei ole tarvinnut huomatakaan, vaan mielikuvitus on
+luonut lopun. Se on kansoittanut pensaikot tietäjillä ja hurskailla
+rukoilijoilla.
+
+Voi, hyvät yksinkertaiset ihmiset, kuinka suuresti erehdyittekään! Nuo
+hurskaat eleet kätkevät julmurin, nuo rukoukseen kohotetut kädet
+ovat hirveitä ryöväyskojeita, ne eivät nypi rukousnauhan helmiä,
+vaan hävittävät perinpohjin kaiken, mikä tulee niiden kantamiin.
+Rukoilijasirkka on poikkeus kasviravintoa käyttävistä suorasiipisistä,
+se syö yksinomaan eläimellistä riistaa. Se on rauhallisten
+hyönteisten joukossa tiikeri, väijyvä ahma, joka "ottaa päältä"
+tuoreslihasaatavansa. Jos sillä olisi kylliksi voimia, niin sen lihan
+himo, sen julmiksi kehittyneet pyydysaseet tekisivät siitä ketojen
+kauhun. Rukoilija muuttuisi saatanalliseksi verenimijäksi.
+
+Paitsi murha-aseita ei sirkassa ole mitään muuta peloittavaa,
+päinvastoin sen solakka ruumis, ohut rintaosa, vaaleanvihreä väri
+ja pitkät harsosiivet ovat jossakin määrin miellyttäviä. Sillä ei ole
+saksimaisesti liikkuvia, raatelevia leukoja, vaan pieni, suippo,
+nokanmuotoinen kuono. Pään liittää keskiruumiiseen taipuvainen
+kaula, joten pää voi kiertyä kuin navan ympäri, kääntyä oikealle ja
+vasemmalle, painua ja kohota. Hyönteisistä vain rukoilijasirkka voi
+suunnata katseensa jollekin erityiselle taholle, se tarkastelee ja
+tutkii, sillä on melkein ilmeitä.
+
+Suuri on ero rauhalliselta näyttävän muun ruumiin ja murha-aseiksi
+muodostuneitten eturaajojen välillä. Ensimäinen keskiruumiin rengas,
+jossa pyyntijalat ovat kiinni, on erinomaisen pitkä ja vahva. Sen
+lihaksien tehtävänä on ojentaa eturaajat, jotka eivät odota saalista,
+vaan hakevat sen. Nämä pyydystyskojeet ovat hiukan koristellutkin.
+Rintapuolella, lonkan juuressa on kaunis, valkopisteinen musta täplä,
+ja muutama rivi pieniä helmiä lisää koristusta.
+
+Eturuumista pitemmän ja litteänkäämimäisen reiden alareunassa
+on kaksi riviä teräviä piikkejä. Sisärivin piikit, luvultansa
+noin kaksitoista, ovat vuorotellen mustia ja pitkiä, vihreitä ja
+lyhyitä. Tämä eripituisuus tekee aseet vaikuttavimmiksi. Ulkorivi on
+yksinkertaisempi, siinä on vain neljä hammasta. Näiden rivien takana
+on vielä kolme okaa, jotka ovat kaikista pisimmät. Reisi on, lyhyesti
+sanoen, kuin saha, jonka hampaat ovat kahdessa kourun eroittamassa
+rivissä, ja tuohon välikouruun kääntyy sääri kuten taskuveitsen terä
+päähänsä.
+
+Sääressä on niinikään kaksiteräinen saha, jonka hampaat ovat pienempiä,
+lukuisampia ja tiheämmässä kuin reiden sahassa. Sääri on hyvin
+liikkuva, ja sen päässä on iso, sirpinmuotoinen koukku, niin
+teräväkärkinen kuin neula. Useasti on sattunut, että kun vain toinen
+käteni on ollut vapaa ja olen sillä ottanut kiinni sirkan, on se
+näpistänyt niin kovasti, että minun on täytynyt pyytää toisia
+irroittamaan itsepäinen elukka sormestani.
+
+Levätessään pitää sirkka näitä näköään viattomia aseita
+kokoonkäännettyinä ja rintaa vasten painettuina. Silloin se onkin kuin
+rukoileva hyönteinen ja se asento on sille nimenkin antanut. Mutta kun
+saalis tulee lähelle, on rukous lopussa. Sirkka ojentaa äkkiä
+eturaajansa kolme pitkää osaa, joten päässä oleva koukku ulottuu kauas.
+Koukulla se lävistää otuksen ja vetää sen molempien sahojen väliin.
+Pihdit puristuvat kuten kyynärvarsi olkavartta vasten, ja neljän
+hammasrivin väliin joutunut hepokatti, heinäsirkka, vieläpä
+vahvemmatkin hyönteiset ovat ehdottomasti hukassa. Ei epätoivoinen
+rimpuileminen eikä potkiminen voi niitä enää päästää irti näistä
+hirmuaseista.
+
+Luonnossa on tarkka havaintojen teko rukoilijasirkan elintavoista
+mahdoton, mutta sen vankina pitäminen ei ole vaikea. Se on hyvin
+tyytyväinen elämäänsä häkissä, jos se vain saa tarpeeksi ravintoa.
+Jos sille antaa vaihtelevaa ruokaa ja joka päivä uutta, niin
+pensaikosta muuttaminen ei ollenkaan sitä vahingoita.
+
+Häkkeinä minulla on tusina metalliverkkokupuja, joista jokainen on
+hiekkalaatikossa. Kuiva ajuruohokimppu ja kiviliuska ovat ainoana
+kalustona. Kaikki nämä majat ovat laboratorioni suurella pöydällä,
+johon aurinko paistaa suurimman osan päivää. Toiset vangit ovat
+yksitellen, toisia useampia kussakin häkissä.
+
+Elokuun loppupuolella alkaa nähdä hyönteisiä kuloutuneessa heinikossa
+ja pensastoissa teiden varsilla. Naaraat, joiden takaruumis on jo
+paksuna, tulevat päivä päivältä yleisemmiksi. Niiden hoikat
+koirastoverit ovat sen sijaan jokseenkin harvinaisia, ja minulla on
+usein täysi työ hankkiessani naaraille pareja, sillä näillä kääpiöillä
+on suuri ja surullinen menekki häkeissä. Jättäkäämme kuitenkin nämä
+kuvaukset tuonnemmaksi ja puhukaamme naaraasta.
+
+Rukoilijasirkkanaaraat ovat oikeita suursyömärejä, siksi niiden
+elättäminen kuukausimääriä ei ole suinkaan helppoa. Melkein joka
+päivä on muonavarasto uudistettava, sillä suurin osa on jonkun
+maistiaispalan jälkeen halveksien heitetty syrjään. Luulen, että
+sirkka on tarkempi synnyinpensaikossaan ja syö siellä, jollei riistaa
+ole runsaasti, kaikki kiinnisaamansa. Mutta minun häkissäni se on
+tuhlaavampi, usein se pudottaa ja hylkää muutaman suupalan syötyään
+hyvän otuksen. Siihen näyttää olevan syynä ikävä vankeudessa.
+
+Jaksaakseni täyttää nämä herkuttelun vaatimukset on
+minun turvauduttava apulaisiin. Pari, kolme naapurieni pikku
+tyhjäntoimittajaa keräilee joka aamu ja ilta, voileipä tai
+meloniviipale palkkionaan, heinäsirkkoja ja hepokatteja nurmikoilta,
+ja minä puolestani teen joka viikko haaveineni retken voidakseni
+tarjota ruokavierailleni erikoista riistaa.
+
+Näiden valiopalojen tarkoituksena on osoittaa, miten pitkälle
+rukoilijasirkan rohkeus ja voima riittää. Valikoimaan kuuluu syöjäänsä
+suurempi tuhkanharmaa matkasirkka (Pachytylus cinerascens Fab.);
+valko-otsainen hepokatti (Decticus albifrons Fab.), jonka leuat ovat
+niin vahvat, että saa varoa sormiaan; omituinen nokkasirkka (Tryxalis)
+piippolakki päässä ja viinihepokatti (Ephippigera), viulunkitkuttaja,
+joka kantaa sapeliaan pönkkämahansa alla. Tähän riistalajitelmaan
+lisättäköön vielä kaksi hirmua: silkkiristihämähäkki, jonka takaruumis
+on kiekonlitteä, ja tavallinen pullearuumiinen ristihämähäkki.
+
+Tuskin on epäilemistäkään, että rukoilijasirkka vapaudessaanko uskaltaa
+tarttua näihin vastustajiin, koska olen sen häkissä nähnyt rohkeasti
+hyökkäävän kiinni kaikkeen, mitä sille annan. Näiden vaaralliseen
+metsästykseen ei sirkka ryhdy yhtäkkiä, vaan sen täytyy vähitellen
+totuttautua. Näyttää kuitenkin siltä, että sirkka verrattain harvoin
+käy käsiksi tämmöisiin otuksiin, usein erehdyksessä, jota se kai saa
+jälestäpäin katua.
+
+Tavallisemmin joutuvat pyyntijalkojen pihteihin sirkat, perhot,
+sudenkorennot, suuret kärpäset, kimalaiset ja pienemmät hyönteiset,
+mutta häkissäni se ei koskaan pakene vaarallisempiakaan otuksia.
+Ennemmin tai myöhemmin joutuvat hämähäkki, matka- ja nokkasirkka sekä
+hepokattikin tuon hurjan metsästäjättären sahojen väliin, niiden
+piikkien ja koukkujen puhkomina. Tämmöinen kaksintaistelu on kertomisen
+arvoinen.
+
+Nähdessään ison matkasirkan huolettomana lähenevän pitkin häkin
+verkkoa rukoilijasirkka vetäikse kouristuksen tapaan kokoon pelkoa
+herättävään asentoon. Sähköisku ei voisi tapahtua nopeammin kuin
+tämä asennon vaihdos. Ilmekin on sillä niin uhkaava, että vasta-alkava
+havainnontekijä tästä kaikesta säikähtyneenä tempaa äkkiä kätensä
+pois. Sirkan peitinsiivet aukenevat ja kääntyvät viistoon sivulle,
+lenninsiivet leviävät ja pingoittuvat selkäpuolelle kuin kaksi
+laajaa purjetta. Takaruumiin pää kiertyy kokoon, ojentuu taas ja
+painuu velttona alas. Nämä liikkeet ovat niin äkillisiä, että syntyy
+jonkinlainen suhahdus: puf, puf, joka muistuttaa koiraskalkkunan
+pyrstösulkien ääntä kiima-aikana tai säikähtyneen tarhakäärmeen
+suhinaa.
+
+Seisten ylpeänä neljällä takimaisella jalallaan sirkka nostaa pitkän
+takaruumiinsa melkein pystysuoraksi. Raatelujalat ovat tähän saakka
+olleet kokoon taivutettuina ja rintaa vasten painettuina, nyt ne
+aukenevat pitkäksi pituuttaan, ojentautuvat eteen ristiin, joten
+rinnan alla piilossa olevat sotakoristeet, helmirivit ja valkopisteinen
+musta täplä paljastuvat Näitä kalleuksiaan ei sirkka näytä ennenkuin
+silloin, kun se tekeytyy taistelua varten pelättävän ja hirmuisen
+näköiseksi.
+
+Tässä kummallisessa asennossaan liikkumattomana vahtii Mantis nyt
+heinäsirkkaa katse siihen suunnattuna, pää hiukan kallistuen aina
+sen mukaan miten saalis muuttaa paikkaansa. Tämän ilmeen tarkoitus on
+selvä: rukoilijasirkka tahtoo peloitella, hervaista kauhulla vahvan
+otuksen, joka lamauttamatta olisi liian vaarallinen.
+
+Onnistuuko se siinä? Ei kukaan tiedä, mitä ajatuksia liikkuu
+hepokatin kiiltävässä päänupussa tai matkasirkan pitkulaisen naaman
+takana. Meidän silmämme ei voi huomata mitään mielenliikutusta niiden
+muuttumattoman naamion alla. Kuitenkin aavistanee uhattu hyönteinen
+vaaran. Se näkee edessään kuvatuksen nousevan pystyyn, koukut
+ilmassa, taisteluun valmiina; se tuntee olevansa kuoleman kanssa
+silmätyksin, mutta ei pakene, sillä sillä on vielä aikaa tarpeeksi.
+Tuo, joka voisi helposti loikata kauas, paeta pihtejä, tuo
+vahvareisinen hyppyri jää hölmönä paikoilleen, vieläpä hitaasti
+lähestyykin.
+
+Sanotaan, että pikku linnut herpoutuvat nähdessään käärmeen avoimen
+kidan, kivettyvät matelijan katseesta ja antautuvat kiinni lentoon
+kykenemättöminä. Samoin käy hyvin usein heinäsirkallekin jouduttuaan
+lumoojan eteen. Molemmat koukkuharat tarttuvat siihen, kynnet sen
+lävistävät, kaksiteräiset sahat sulkeutuvat ja piikit tunkeutuvat sen
+ruumiiseen. Turhaan onneton vastustaa, sen leuat haukkovat tyhjää, sen
+koivet epätoivoisesti pieksävät ilmaa. Sen täytyy antautua. Mantis
+laskee siipensä, sotalippunsa kokoon, ottaa tavallisen asentonsa, ja
+ateria alkaa.
+
+Kun rukoilija hyökkää nokkasirkan kimppuun, joka ei ole niin
+vaarallinen vastustaja kuin matkasirkka tai hepokatti, ei sen
+kummitusasento ole niin kauan kestävä. Usein riittää jo koukkuharojen
+heitto yksinkin. Se riittää myös hämähäkkimetsästyksellä. Sirkka
+ottaa hämähäkin poikittain pihteihinsä eikä pelkää sen myrkyllisiä
+leukoja. Pyydystäessään pieniä heinäsirkkoja, jotka ovat rukoilijan
+jokapäiväistä ruokaa niin häkissä kuin vapaudessakin, se harvoin
+käyttää peloituskeinoja, tavallisesti se sieppaa saaliinsa muitta
+mutkitta, heti kun se on tullut ylettyville.
+
+Jos kiinniotettava eläin voi vakavasti vastustaa, asettuu
+rukoilijasirkka asentoon, joka pelästyttää ja lumoaa sen, niin että
+sirkka saa sen varmasti siepatuksi ja koukuillaan keihästetyksi.
+
+Rukoilijasirkan kummallisessa asennossa on siivillä hyvin suuri
+merkitys. Ne ovat leveät, ulkoreuna vihreä, mutta muutoin värittömät ja
+läpinäkyvät. Niiden monet suonet kulkevat viuhkamaisesti säteillen
+pitkittäin siiven tyvestä kärkeen. Toiset, hienommat suonet ovat
+poikittaisia. Ne leikkaavat edellisiä kohtisuorasti ja muodostavat
+niiden kanssa verkkomaisia silmukkoja. Uhka-asennossa ovat siivet
+levällään, pystyyn nostettuina, vieri-vieretysten melkein
+toisissaan kiinni kuten päiväperhosten siivet perhosten levätessä.
+Siipien väliin kohoaa äkkiä takaruumiin kiertynyt pää. Takaruumiin
+hankautumisesta siipisuoniin syntyy se ääni, jota vertasin pelästyneen
+tarhakäärmeen suhahdukseen. Saman äänen saa aikaan, jos vetää
+nopeasti sormensa kynttä levitetyn siiven pintaa pitkin.
+
+Rukoilijasirkan pienet, hoikat koiraat tarvitsevat välttämättä
+siipiä, sillä niiden täytyy paritellakseen kulkea pensaasta toimeen.
+Niiden siivet ovatkin hyvin kehittyneet ja voivat lennättää eläimen
+tarpeellisen kauas, s.o. neljä tai viisi askelta. Nuo hennot
+poikaparat ovat hyvin kohtuullisia ja tyytyvät muutamaan laihaan
+heinäsirkkaan. Ne eivät käytä naaraan kummitustapoja, jotka niille
+vaatimattomille metsästäjille ovat tarpeettomia. Sitä vastoin ei aluksi
+käsitä, miksi munien kypsyessä suunnattomasti turpoavalla naaraalla on
+siivet. Se kiipeilee ja juoksee, mutta ei koskaan lennä, sillä siihen
+sen pyylevyys tekee sen liian raskaaksi. Miksi sillä sitten on siivet
+ja vielä niin tavattoman isot?
+
+Erään toisen lähisukulaisen, _värittömän rukoilijasirkan_ (Ameles
+decolor Charp.) koiraalla on siivet, mutta paksuruumiisella naaraalla
+vain siiven tyngät. Ovatko Mantis religiosan siivet tarpeettomat tai
+tarkoituksettomat? Eipä suinkaan. Mantis pyydystää suuria otuksia,
+jotka voisivat olla sille vaarallisia, ellei se niitä säikäyttäen
+lamauttaisi, ja siinä juuri on äkkiä levitetyillä siivillä tärkeä osa.
+Pieni Ameles ei tarvitse tarttua tämmöiseen sotaviekkauteen, sillä se
+metsästää vain heikkoja otuksia, hyttysiä ja pieniä sirkkoja.
+
+Hämmästyksekseni näin rukoilijasirkan kerran, muutamien
+paastoamispäivien jälkeen nälkäisenä kuin suden, syövän itsensä
+kokoisen tai isomman matkasirkan aivan siipiä myöten. Tämän
+jättiläisotuksen järsimiseen kului kaksi tuntia. Semmoinen ylensyöminen
+on kuitenkin harvinaista. Vain kaksi kertaa olen nähnyt niin
+tapahtuvan aina kummastellen, miten tuo ahmatti sai suoliinsa sopimaan
+semmoisen ravintomäärän ja miten se kumosi selviön, että sisältö on
+pienempi kuin astia.
+
+Rukoilijasirkan tavalliseen ruokalistaan häkissä kuuluu erimuotoiset
+ja -lajiset ketosirkat, joista se ei jätä jälelle muuta kuin kuivat
+siivet. Jalat, kitininen iholuusto, kaikki ovat kadonneet. Se vie
+takapaistin, saaliin paksut hyppyjalat suuhunsa, maistelee ja pureksii
+niitä nähtävän tyytyväisenä. Siitä lie sirkan pullea reisi yhtä
+hyvä makupala kuin meistä kappale lammasta.
+
+Mantis aloittaa syömisensä saaliin niskasta. Toisella
+raatelujalallaan se pitää keihästettyä otusta keskipaikoilta kiinni
+ja toisella painaa sen päätä, että kaula päältäpäin paljastuu. Tähän
+kitinittömään paikkaan se iskee kuononsa ja pureutuu kiinni. Niskaan
+tulee leveä haava. Kun aivohermosolmut vahingoittuvat, herpoutuvat
+heinäsirkan potkimiset, ja saalis on pian vain eloton raato, josta peto
+saa valita makupalat mielensä mukaan.
+
+
+
+
+Rukoilijasirkan lemmenvehkeet.
+
+
+Mitä me edellisessä luvussa saimme tietää rukoilijasirkan (Mantis
+religiosa L.) elämäntavoista, ei juuri ole sopusoinnussa sen nimen
+kanssa. Rukoilijan otaksuisi olevan hiljaisen, hurskaan ja jumalisen
+hyönteisen, mutta se onkin kannibali, julma kummittelija, joka
+pelästytettyään saaliinsa lamaan, pureksii sen aivot. Mutta tämä ei
+vielä ole kaikista kauheinta. Oman sukunsa kanssa tekemisissä ollen
+on sillä tapoja, jotka ovat vielä julmempia kuin tässä suhteessa
+pahamaineisten hämähäkkien.
+
+Vähentääkseni pöydälläni olevien häkkien lukua, saadakseni sijaa
+riittämään koko eläintarhalleni panen yhteen ja samaan häkkiin useampia
+rukoilijasirkkanaaraita, joskus kymmenkunnan. Tilan vuoksi sopii
+yhdessä asuminen kyllä. Häkki on tarpeeksi avara vangeille, jotka
+raskaan takaruumiinsa takia liikkuvat verrattain vähän. Häkin verkkoon
+tarttuneina ne sulattavat ruokaansa liikkumattomina tai odottavat
+saaliin lähestymistä. Niin ne tekevät vapaudessaankin pensaikossa.
+
+Yhdessäelämisellä on kuitenkin vaaransa. Tiedän, että jos heinät
+loppuvat heinähäkistä, niin rauhalliset aasitkin käyvät potkusille.
+Vähemmän säyseät ruokavieraani voisivat nälkäisinä hyvin pian kiukustua
+ja alkaa tapella keskenään. Siksipä pidänkin häkeissä runsaasti muonaa
+ja tuon joka päivä uusia heinäsirkkoja. Jos kansan kapina syttyy, niin
+ei ainakaan nälänhätä ole siihen syynä.
+
+Aluksi eivät asiat mene ollenkaan hullusti. Kansa elää rauhassa,
+jokainen rukoilijasirkka sieppaa ja jyrsii, mitä liikkuu sen
+lähettyvillä, eikä rakenna riitaa naapuriensa kanssa. Mutta
+sovinnollisuuden aika on lyhyt. Naaraan ruumis paksunee, munasarjoissa
+kypsyy munajonot, ja munimisaika lähestyy. Mustasukkaisuuden
+puuskia puhkeaa, vaikkei ole saapuvilla yhtään ainoaa koirasta, joka
+voisi naaraita kiihoittaa. Munarauhasen toiminta myllertää koko
+väestön ja kiihoittaa syömään toisiansa. Syntyy hälinä, kahakka ja
+kannibalijuhlat. Taas otetaan uhka-asentoja, suhistetaan siipiä ja
+ojennetaan koukkuharat ilmaan. Nämä vihaiset mielenosoitukset eivät ole
+uhkaavampia heinäsirkkaa ja hepokattia vastaan.
+
+Ilman huomaamaani syytä asettuu kaksi naapurusta äkkiä sota-asentoon.
+Ne kääntelevät päätään oikealle ja vasemmalle yllyttääkseen toisiaan
+taisteluun, ne heittävät toisiinsa halveksivia silmäyksiä.
+Takaruumiin hankauksesta siipiä vasten syntynyt puf, puf on merkkinä
+hyökkäykseen. Jos kaksintaistelu päättyy ensimäiseen naarmuun eikä
+jätä vakavampia seurauksia, niin avautuvat pyyntijalkojen pihdit kuten
+kirjan lehdet ja laskeutuvat eturuumiin sivuille. Se on mahtava asento,
+mutta ei niin julma kuin kamppailtaessa elämästä ja kuolemasta.
+
+Sitten työntyy toinen koukkuhara nopeasti eteen keihästääkseen
+vastustajan sekä vetäytyy yhtä nopeasti takaisin kätköönsä. Vastustaja
+tekee vastaiskun. Kaksi kissaa lyödessään käpälillään toisiaan korvalle
+tekee samanlaisia miekkailuharjoituksia. Jos toisen pehmeälle
+vatsalle kihoaa pisara verta, joskus haavan syntymättäkin, tunnustaa
+se tulleensa voitetuksi ja vetäytyy pois. Toinen laskee kokoon
+sotalippunsa, siipensä, ja alkaa näennäisesti tyynenä tuumia
+heinäsirkkametsästystä, vaikka on kuitenkin aina taisteluun valmiina.
+
+Useimmiten on tappelun loppu surullisempi. Silloin otetaan armotta
+kaksintaisteluasennot. Raatelujalat aukenevat ja ojentuvat ilmaan.
+Onneton silloin voitettu. Toinen puristaa sen pihteihinsä ja ryhtyy
+heti ruokailemaan alkaen tietysti niskasta. Inhoittava syöminen
+tapahtuu yhtä suurella mielihyvällä kuin heinäsirkan nakertelu.
+Aterioitsija nauttii sisartaan kuten luvallista riistaa konsanaankin,
+eikä kukaan lähimäisistä pane vastalausetta, sillä ne toivovat
+saavansa tehdä samoin ensimäisen hyvän tilaisuuden sattuessa.
+
+Huh, noita hirveitä elukoita! Sanotaan, etteivät sudetkaan syö
+toisiaan, mutta rukoilijasirkat eivät ole niin turhantarkkoja. Ne
+laittavat herkut naapureistaan, vaikka häkissä on yllin kyllin niiden
+mieliriistaa, heinäsirkkoja.
+
+Kantavat naaraat voivat harhautua haluissaan vieläkin
+vastenmielisempiin tekoihin. Seuratkaammepa parittelua.
+Ehkäistäkseni eripuraisuutta liian monilukuisessa seurueessa suljen
+kunkin parin omaan häkkiinsä, niin ettei niiden häitä voi syrjäiset
+häiritä. Muonitustakaan ei saa unohtaa, jottei nälkää voisi syyttää
+seuraavista tapahtumista.
+
+On elokuun loppu käsissä. Koiras, laiha rakastaja, pitää hetkeä
+otollisena. Se iskee silmää hyvinvoivalle kumppanilleen, se kääntää
+päänsä sen puoleen, taivuttaa kaulaansa ja nostaa eturuumiinsa pystyyn.
+Sen pienessä, kaidassa naamassa on melkein intohimoinen ilme.
+Tässä asennossa, liikkumatta; se katselee kauan toivottuaan. Tämä
+pysyy paikoillaan välinpitämättömänä. Nyt on rakastaja saanut
+myöntymisen merkin, merkin, jonka salaisuutta minä en tunne. Se
+lähestyy. Äkkiä se levittää värisevät siipensä. Semmoinen on
+rukoilijasirkan rakkaudentunnustus. Heiveröinen koiras hyppää nyt
+naaraan selkään ja tarttuu siihen kiinni niin lujasti kuin voi. Nämä
+alkuvalmistukset ovat hyvin pitkälliset ja itse parittelukin kestää
+viisi, kuusi tuntia.
+
+Parittelevat pysyvät koko ajan liikkumatta, muuten ei menoissa
+ole mitään erikoisen huomattavaa. Lopulta puolisot eroavat, mutta
+yhtyvät pian uudestaan ja vielä läheisemmin. Jos kaunotar rakastaa
+koiraspoloista siksi, että koiras elävöittää sen munasarjoja, niin se
+rakastaa myös siksi, että se saa siitä herkullisen aterian. Jo samana
+päivänä tai viimeistään seuraavana hyökkää naaras toveriinsa kiinni,
+ensiksi tietysti totuttuun tapaansa sen niskaan, ja syö sen sitten
+järjestelmällisesti pikku paloissa, ettei jää jälelle muuta
+kuin siivet. Tämä ei ole enää haareminaisen mustasukkaisuutta, vaan
+turmeltuneen lihan himoa.
+
+Olin utelias tietämään, miten jo hedelmöitetty naaras ottaisi vastaan
+toisen koiraan. Tutkimusteni tuloksena on häpeällinen juttu. Useimmissa
+tapauksissa ei naaras ollut kyllästynyt syleilyihin eikä aviollisiin
+menoihin. Jonkun lepohetken kuluttua lyhyemmän tai pitemmän,
+ja olivatpa munat jo munitut tai munimatta suostuu se toiseen
+koiraaseen ja syö sen lopuksi kuten ensimäisenkin. Kolmas koiras,
+täytettyään tehtävänsä, katoaa samaa tietä, neljännellä on sama
+kohtalo. Kahden viikon ajalla näin saman naaraan käyttävän seitsemän
+koirasta. Kaikille se antautui, mutta kaikkien oli maksettava
+häänautintonsa hengellään.
+
+Tämmöiset orgiat ovat tavallisia, mutta on poikkeuksiakin. Etenkin
+kuumina ja sähköisinä päivinä ne ovat yleisenä sääntönä. Semmoisina
+aikoina on rukoilijasirkkanaaraillakin "hermonsa". Suurijoukkoisissa
+häkeissä syövät naaraat silloin toisiaan enemmän kuin tavallisesti,
+ja yhden parin häkeissä pidetään koirasta useammin kuin muulloin
+tavallisen riistan veroisena.
+
+Näiden aviollisten julmuuksien selitykseksi tahtoisin sanoa, ettei
+sirkka vapaudessaan siten menettele. Siellä on koiraalla tehtyään
+velvollisuutensa aikaa pötkiä tiehensä, paeta tuota hirveää ämmää,
+mutta minun häkissäni se voi siirtää loppukohtalonsa korkeintain
+seuraavaan päivään.
+
+Kun en ole sattunut milloinkaan näkemään vapaudessaan elävien
+rukoilijasirkkojen rakasteluja, enkä tiedä, mitä pensaikossa todella
+tapahtuu, siksi voin vain vedota vankeina elävien sirkkojen tapoihin.
+Häkissä on niillä kyllä tarpeeksi aurinkoa, runsaasti ruokaa ja
+hyvästi tilaa, eikä niitä näytä koti-ikäväkään vaivaavan, joten ne kai
+säännöllisissä olosuhteissa tekisivät samoin kuin vankeudessakin.
+
+No niin. Aioin sirkkoja puolustaa, mutta puolustukseni jää siihen,
+että vapaudessa on koiraalla aikaa paeta.
+
+Kerran minua hämmästytti eräs kamala pariskunta. Tapaus on seuraava.
+Koiras on täyttämässä elämänsä tehtäviä ja pitää lujasti kiinni
+naaraasta, mutta sillä onnettomalla ei ole päätä, ei kaulaa, tuskin
+eturuumistakaan. Naaras sitävastoin, pää olan yli kääntyneenä,
+jatkaa hyvin levollisena suloisen rakastettunsa tähteitten nakertelua.
+Siitä huolimatta on tuo maskulininen tynkä, tiukasti kiinni
+takertuneena, täydessä toimessa!
+
+Rakkaus on kuolemaa voimakkaampi, sanotaan. Aivan kirjaimellisesti
+käsitettynä ei tämä mietelmä tulle koskaan tämän loistavammin
+todistetuksi. Päätön, puoleksi syöty raato koettaa antaa elämää
+uusille sukupolville. Se ei päästä naarasta, ennenkuin naaras on
+repinyt sen takaruumiin, jossa sukupuolielimet ovat.
+
+Voi jossakin määrin käsittää, että naaras, joka ei ole liian
+turhantarkka tunneasioissa, syö rakastettunsa häiden jälkeen,
+jolloin rakkaasta ei ole enää muuta hyötyä, mutta että se järsii sitä
+yhdynnän aikana, se voittaa kaiken, mitä julminkaan mielikuvitus voi
+haaveilla. Minä olen nähnyt siten tapahtuvan, nähnyt sen omin silmin,
+enkä ole vielä toipunut hämmästyksestäni. Voisiko koiras puolustautua
+tai paeta naarasta juuri parittelemisen kestäessä? Eihän toki.
+
+Rukoilijasirkan rakkaus on siis varsin surullista, ehkäpä vielä
+surullisempaa kuin hämähäkin. Tunnustan kyllä, että vankilan ahtaus
+edistää koirasten murhaamista, mutta syy tähän teurastukseen on
+toinen.
+
+Ehkäpä se on muisto geologisilta ajoilta, kivihiilikaudelta, jolloin
+hyönteinen kehittyi niin luonnottoman kiimaiseksi. Suorasiipiset,
+joihin rukoilijasirkkakin kuuluu, ovat hyönteismaailman esikoisia.
+Kömpelöinä ne harhailivat puusaniaismetsissä, ja vaillinainen oli
+niiden muodonvaihdos kuten vielä nytkin. Silloin oli niiden valta-aika,
+silloin, kun ei vielä ollut hyönteisiä, joiden muodonvaihdos olisi
+ollut täydellinen, ei ollut perhosia, ei kovakuoriaisia, ei kärpäsiä
+eikä kimalaisia. Tavat eivät olleet lempeät siihen aikaan, jolloin raju
+intohimo pakoitti hävittämään, että luotaisiin uutta. Rukoilijasirkat,
+muinoisten hyönteiskummitusten vähäiset jälkeläiset, jatkavat kai
+senaikaisia rakastelumenoja.
+
+Muidenkin rukoilijasirkkojen heimoon kuuluvien lajien naaraat syövät
+koiraitaan. Pieni _väritön rukoilijasirkkakin_ (Ameles decolor
+Charp), joka on vankeudessa niin kiltti ja rauhallinen eikä koskaan
+rakenna riitaa naapuriensa kanssa, vaikka niitä on runsaasti häkissä,
+sekin sieppaa koiraansa kiinni ja syö sen yhtä julmasti kuin Mantis
+religiosa. Koettelen retkilläni hankkia naaraille välttämättömän
+tarpeellisia seuralaisia, mutta tuskin olen ehtinyt pistää laihan,
+siivekkään koiraan häkkiin, kun joku naaras sen sieppaa ja syö, naaras,
+joka ei enää tarvitse sen apua. Kun munarauhaset ovat tyydytetyt,
+kammovat molempien lajien naaraat koiraita tai pikemminkin ne pitävät
+niitä vain erinomaisina riistapaloina.
+
+
+
+
+Kaskaan laulu.
+
+Cicada plebeja Scop.
+
+
+Kotiseudullani Sérignanissa on viisi lajia laulukaskaita, joista
+yleisimmät ovat tavallinen laulukaskas (Cicada plebeja Scop.) ja
+saarnilaulukaskas (Cicada plebeja fraxini). Suurin on tavallinen
+laulukaskas, jonka soittokoneesta teen ensiksi selkoa.
+
+Koiraan keskiruumiin alapuolella, juuri viimeisen jalkaparin takana on
+kaksi puolipyöreää levyä, joista oikealla oleva peittää hiukan vasenta.
+Ne ovat luukut, katteet, sanalla sanoen, soittokoneen kannet.
+Jos niitä kohottaa, näkee niiden alla kaksi laajaa lokeroa, toisen
+oikealla, toisen vasemmalla. Provencelaiset sanovat niitä kappeleiksi
+(_li capello_) ja molempia yhteisesti kirkoksi (_la glèiso_).
+Etuosassa sulkee ne hieno, pehmeä ja kermankeltainen kalvo, takaosassa
+kuiva kelmu, joka välkkyy kuin saippuakupla sateenkaarenvärisenä.
+Sitä provencelaiset kutsuvat peiliksi (_mirau_).
+
+Kirkkoa, peiliä ja kansia pitää kansa äänielimenä. Laulajasta, jolta
+loppuu ilma keuhkoista, sanotaan, että hänellä on "särkynyt peili" (_a
+li mirau creba_). Äänioppi väittää tämän kansan luulon vääräksi. Voi
+rikkoa peilin, nostaa kannen syrjään leikkaamalla sen saksilla, repiä
+etukalvon, mutta nämä silpomiset eivät saa kaskaan laulua taukoamaan,
+ne vain muuttavat sitä, heikentävät hiukan. Kappelit ovat kumun
+vahvistajia. Ne eivät synnytä ääntä, vaan tekevät sen voimakkaammaksi,
+ne muuttavat sen sitä mukaa kuin ikkunan luukut ovat auki tai kiinni.
+
+Oikeaa ääntä synnyttävää elintä on vasta-alkajan vaikea löytää.
+Molempien kappelien ulkosivulla, vatsan ja selän yhtymäpaikassa
+on vahvaseinäinen ilmareikä, joka peittyy kansien alle. Sitä
+kutsumme ikkunaksi. Tästä reiästä vie käytävä kaikukammioon, joka
+on syvemmällä kuin kappeli. Juuri siinä paikassa, missä takasiivet
+liittyvät keskiruumiiseen on matala, musta kohopaikka, joka eroittautuu
+väriltään muun ruumiin hopeanvalkoisesta untuvasta. Se on kaikukammion
+ulkoseinä.
+
+Jos sen halkaisee, niin paljastuu soittolaite, symbali. Se on pieni,
+kuiva, valkoinen kalvo, pitkänpyöreä ja ulospäin kupera, sen päästä
+toiseen, pitemmän halkaisijan suuntaan kulkee kimpussa kolme, neljä
+suonta, jotka tekevät kalvon kimmoiseksi ja ympäröiden kehyksenä
+vahvistavat sitä. Kun kalvo painuu ja joustavien suonien vaikutuksesta
+kimmoaa takaisin, niin tämä edestakainen väräjöiminen synnyttää
+sirisevän äänen.
+
+Mutta mikä painaa tuota kuperaa kalvoa sisäänpäin? Kirkossa on kaksi
+paksua, vaaleankeltaista lihaskimppua, jotka yhtyvät V:n muotoiseksi
+ja joiden yhdistymiskohta on kiinni hyönteisen ruumiin keskipalkoilla.
+Molemmat kimput aivan kuin katkeavat V:n sorkkien päässä ja siitä
+lähtee lyhyt, ohut jänne, joka kiinnittyy symbaliin. Semmoinen on
+soittokoneen yksinkertainen rakenne. Molemmat lihakset supistuvat ja
+herpoutuvat, lyhenevät ja pitenevät, vetävät kalvon sisäänpäin ja
+antavat perää, jolloin suonet sen kimmauttavat takaisin alkuperäiseen
+asentoonsa. Niin joutuu kalvo väräjämään.
+
+Äänilokerojen, kirkon, kannet ovat liikkumattomia, mutta kaskaan
+takaruumis, painuen ja kohoten, sulkee ja avaa kirkon. Kun takaruumis
+painuu, heikkenee ääni ja kun se kohoo, soi laulu täyteläisenä.
+
+Kuumalla, tyynellä säällä keskipäivän aikana on kaskaan laulu
+jaksottaista. Mutta viileinä iltahetkinä laulaa kaskas miltei yhtä
+mittaa, vain hiukan heikentäen ja vahvistaen ääntään. Kuuden tai
+seitsemän aikaan aamulla kuuluu ensimäiset sävelet, ja soitantoa
+jatkuu koko päivä aina auringon laskuun, noin kello kahdeksaan. Jos
+taivas on pilvessä ja tuuli kylmä, ei kaskas laula, vaan vaieten
+odottaa kaunista ilmaa.
+
+Toinen alussa mainittu laji, saarnilaulukaskas on puolta pienempi kuin
+tavallinen kaskas. Sillä on täällä nimenä "Cacan", jonka se on saanut
+äänestään. Se on heikompi ja varovampi kuin tavallinen kaskas. Laulu
+on äänekästä, raakaa can-can-can'ia, yhtäjaksoista, paussitonta.
+Se on yksitoikkoista, vihlovaa ja hyvin vastenmielistä, etenkin
+kun orkesteriin kuuluu muutamia satoja soittoniekkoja, kuten minun
+platanieni lehvistöissä on mätäkuulla. Tämä tuskastuttava konsertti
+ei toki ala niin aikaisin eikä kestä niin myöhään kuin tavallisen
+kaskaan laulaminen.
+
+Saarnilaulukaskaan äänensynnyttämiselimet ovat pääasiassa samanlaiset
+kuin tavallisen laulukaskaankin. Suurin ero on siinä, että sen
+takaruumiin vatsapuolisko on melkein tyhjä kumuontelo, joka jatkuu
+vielä keskiruumiiseenkin. Hyönteisen täytyy olla intohimoinen
+laulun ystävä, kun on tyhjentänyt vatsansa ja rintansakin saadakseen
+niistä pelilaatikon. Kumuontelo on työntänyt muut elimet,
+ruuansulatuskanavan ja sukupuolielimet, hyvin ahtaalle. Laulu on
+pääasia ja muut syrjäseikkoja.
+
+Onpa onni, ettei saarnikaskas seuraa kehitysopin kannattajien neuvoja.
+Jos se sukupolvesta toiseen yhä innokkaammin askel askelelta kehittäisi
+takaruumiinsa kumuonteloa, tulisi siitä tyhjä kuin paperitötterö,
+ja Provencesta katoaisi koko cacan-asutus.
+
+Mutta miksi kaskaat laulavat, mitä varten pitävät semmoista melua?
+Siihen vastataan: koiraat siten kutsuvat naaraita, se on rakastuneen
+kaskaan kantaatti.
+
+Tahdonpa hiukan tarkastaa tätä, muutoin niin luonnollista vastausta.
+
+Noin kolmekymmentä vuotta sitten tuppautuivat laulukaskas ja sen
+pienempi toveri Cacan minun seuraani Joka kesä parin kuukauden ajan
+olivat ne alati silmissäni ja korvissani Vaikken niitä kuuntelekaan
+mielelläni, niin tarkastelen kyllä innokkaasti. Näen niitä rivittäin
+platanin sileällä kuorella päät puun latvaan päin, molempia
+sukupuolia sekaisin, jokainen parin tuuman piiassa toisestaan.
+
+Kuoreen pistetyllä imukärsällään juovat ne yhtämittaa puun nesteitä.
+Sitä mukaa kuin aurinko kääntyy ja varjo siirtyy, kiertävät ne puun
+oksaa syrjittäin kulkien ja pysytteleytyvät aina valoisalla, lämpimällä
+puolella. Laulu kaikuu keskeytymättä olipa hyönteisen imutorvi
+toiminnassa, tai olivatpa kaskaat paikkaansa muuttamassa.
+
+Onko tämä ainainen laulu intohimoista kutsumista? Epäilen. Molemmat
+sukupuolet ovat siinä vieretyksin, ja eihän huudeta kuukausimääriä
+sitä, jota voi tuupata kyynärpäällään. En näe myös milloinkaan naaraan
+kiiruhtavan soittoniekkojen luokse, vaikka orkesteri soittaisi kuinka
+äänekkäästi tahansa.
+
+Tahtoisiko ehkä koiras laulullaan miellyttää tuota tunteetonta,
+liikuttaa sen mieltä? Yhä epäilen. En näet huomaa naaraissa
+minkäänlaista tyytyväisyyden merkkiä, en mielenliikutusta, niin että ne
+edes kääntäisivät päätään kovimmankaan melun aikana.
+
+Talonpojat, naapurini, sanovat kaskaan laulavan elonleikkuun aikana:
+Sego, sego, sego! (Niitä, niitä, niitä!) muka kehoittaakseen heitä
+työhön. Olimmepa ajatusten tai tähkien niittomiehiä, kaikki olemme
+ihmisiä, joista toiset hankkivat vatsalle ruokaa, toiset henkistä
+ravintoa, sentähden minä ymmärrän heidän tulkintansa ja pidän sitä
+ystävällisen luonnollisuuden ilmauksena.
+
+Toinen epäilykseni syy on seuraava. Keneen ylimalkaan laulu
+vaikuttaa, sillä on tarkat korvat ja ne varoittavat pienenkin äänen
+kuuluessa mahdollisesta vaarasta. Laululinnuilla on erittäin tarkka
+kuulo. Jos lehti liikahtaa, jos ohikulkevat vaihtavat sanan, niin
+linnut vaikenevat ja tarkastelevat levottomina ympärilleen. Kuinka
+kaukana kaskas onkaan semmoisesta tunteesta!
+
+Sillä on tarkka näkö. Sen suuret verkkosilmät huomaavat kaiken, mitä
+sen oikealla tai vasemmalla puolella tapahtuu. Sen kolme päälaella
+olevaa pikkuilmää, pienet rubinikaukoputket, tarkastavat yläilmoja.
+Jos kaskaat näkevät ihmisen tulevan, vaikenevat ne ja pakenevat. Mutta
+jos olemme oksan takana, niin ettei se meitä näe, niin voimme puhella,
+viheltää, paukuttaa käsiämme sitä häiritsemättä. Paljoa pienempi melu
+säikyttäisi linnun, joka ei meitä näe, ja saisi sen lähtemään lentoon,
+mutta kaskas vain jatkaa sirinäänsä. Kerron erään kokeeni.
+
+Lainasin meidän kunnallisen tykistömme, s.o. pienet kanunat, joilla
+ammutaan kylämme suojeluspyhän nimipäivänä. Kanunanlaukaisijasta on
+hauskaa ladata ne kaskaiden kunniaksi ja laukaista ne minun luonani.
+Kanunoita on kaksi, ja ne molemmat ovat ladatut kuin suurta juhlaa
+varten. Ei koskaan ole ketään politista suuruutta tervehditty
+vaalimatkoillaan semmoisella ruutimäärällä. Panen ikkunat auki,
+etteivät ruudut särkyisi. Kanunat ovat oven edessä platanien alla,
+joten eivät oksilla laulavat kaskaat näe, mitä tapahtuu.
+
+Kuusi meitä on kuuntelemassa. Varromme hetkeä, jolloin laulu hiukan
+hiljenee. Jokainen koettaa tarkata, kuinka monta kaskasta on äänessä,
+ja minkälainen on niiden laulun rytmi ja vahvuus. Nyt olemme valmiit
+ja kiinnitämme huomiomme siihen, mitä tapahtuu ilmaorkesterissa. Kanuna
+syttyy, pamahtaa kuin ukkonen...
+
+Mutta ylhäällä ei hämmästytä. Laulavien luku on sama, sama on laulun
+voima ja rytmi. Kuusi kuulijaa todistaa yksimielisesti, että mahtava
+pamaus ei ole vaikuttanut mitään kaskaiden lauluun. Toisen tykin
+laukaisemisesta on sama tulos.
+
+Mitä on sanottava tästä orkesterista, joka ei hämmenny eikä keskeytä
+soittoaan edes kanunalla ammuttaessa? Sitäkö, että kaskaat ovat
+kuurot? En uskalla mennä niin kauaksi päätelmissäni, mutta jos joku
+rohkea sitä väittäisi, niin en voisi millään tavoin hänen väitettään
+kumota, ainakin minun täytyisi myöntää, että kaskaat ovat joka
+tapauksessa sangen kovakorvaisia.
+
+Kun sinisiipinen ketosirkka kitkuttaa paksuja reisiään siipisuonia
+vasten polun hietikolla ihanassa päivänpaisteessa, kun vihreä
+lehtisammakko puiden oksilla puhaltaa kurkkunahkansa pussiksi ja
+kurnuttaa yhtä kovasti kuin saarnilaulukaskas, niin tahtovatko ne
+silloin kutsua poissaolevaa naarastoveriaan? Eivät millään muotoa.
+Sirkan kitkutus on tuskin kuuluvaa, mutta lehtisammakonkin äänekäs
+huuto kaikuu turhaan: toivottu ei tule.
+
+Tarvitseeko hyönteinen näitä raikuvia purkauksia, näitä suulaita
+julistuksia tunnustaakseen rakkauttaan? Jos tutkimme asiaa, niin
+huomaamme pikemminkin, että useimmat lähestyvät toista sukupuolta
+ääneti ja hiljaa. Heinäsirkan viulu, lehtisammakon säkkipilli ja
+laulukaskaan symbali ei minun mielestäni ole muuta varten kuin
+ilmaisemaan eläinten elämäniloa, tuota yleistä riemua, jota
+kaikki olennot kukin tavallaan julistavat.
+
+Jos joku minulle vakuuttaisi, että kaskas soittelee välittämättä
+itse vähääkään äänestään, vain elämänilosta, kuten me tyytyväisinä
+ollen hieromme käsiämme yhteen, niin olisi se minusta riittävä selitys.
+Olisihan mahdollista ja luonnollistakin, että sen soitolla olisi
+toinenkin tarkoitus, tarkoitus, joka kohdistuisi kuuroon naaraaseen,
+mutta se mahdollisuus on toistaiseksi todistamaton.
+
+
+
+
+Skorpionin häät.
+
+Bulbus occitanus Am.
+
+
+Skorpioni on vaitelias piilossa-eläjä, ja kun sen kanssa
+seurusteleminen on kaikkea muuta kuin miellyttävää sen myrkyllisten
+pistojen takia, niin ei tiedetä sen historiasta, ruumiinrakennetta
+lukuunottamatta, juuri mitään. Leikkaajan veitsi on selittänyt sen
+elimistön rakenteen, mutta kenenkään tutkijan päähän ei ole pistänyt --
+mikäli tiedän -- tarkastaa lähemmin sen tapoja. Tapetut, alkoholissa
+säilytetyt ja paloitellut skorpionit tunnetaan perinpohjin, mutta
+elävät, vaistojensa ohjaamina toimivat eläimet ovat syrjäytetyt.
+Ja kuitenkaan ei mikään muu niveljalkaisista paremmin ansaitse
+yksityiskohtiin saakka tarkkaa elämäkertaa. Onhan skorpioni jo
+muinoisista ajoista liikkunut kansan mielikuvituksessa, onhan se
+otettu eläinradan merkkien joukkoon. Pelko on tehnyt jumalat,
+sanoi Lucretius. Pelon jumaloimana on skorpioni saanut kunniapaikan
+etelätaivaan tähdistössä ja meidän almanakkamme mukaan on aurinko
+lokakuussa skorpionin merkissä.
+
+Tavallinen _musta skorpioni_ (Scorpio europaeus L. = Euscorpius
+carpathicus L.) on yleinen Välimeren maissa. Se oleksii pimeissä
+paikoissa lähellä asuntoja, sateisina syyspäivinä se tunkeutuu
+huoneisiinkin, vieläpä joskus peitteen alle vuoteeseen. Mutta tämä
+epämieluisa vieras säikyttää enemmän kuin vahingoittaa. Vaikka se
+ei olekaan harvinainen kotipaikkakunnallani, niin ei se ole saanut
+aikaan minkäänlaisia vakavia seurauksia.
+
+Pelättävämpi on vähemmin tunnettu _Languedoc'in eli
+kenttäskorpioni_ (Bulhus occitanus Am.). Se ei hae asuntojamme, vaan
+pysytteleikse asumattomilla seuduilla, erittäinkin kivikkoisilla,
+auringonpaisteisilla rinteillä. Mustaan skorpioniin verraten on
+se jättiläinen, joka täyskasvuisena on kahdeksan tai yhdeksän
+senttimetriä pitkä. Väriltään se on oljenkeltainen.
+
+Sen häntä, oikeammin eläimen takaruumis, on viisinivelinen muistuttaen
+jossakin määrin helminauhaa. Kuudes, viimeinen nivelrengas on
+rakkomainen. Sen päässä on kova, terävä ja käyrä myrkkykoukku. Kun
+häntä on suoraksi ojennettu, on koukun kärki alaspäin, mutta asetta
+käyttäessä taipuu häntä selän yli eteen ja pisto tapahtuu alhaalta
+ylöspäin. Täten skorpionit aina menettelevät, mutta yleensäkin ovat
+siinä asennossa, pitävät piikkinsä selkäpuolelle käännettynä sekä
+liikkuessaan että levätessään, vain harvoin on ruumis suorana.
+
+Skorpionin jalkamainen toinen leukapari päättyy pihteihin. Ne ovat
+kuten suunosiin kuuluvat kädet ja muistuttavat paljon kravun saksia.
+Niiitä raajoja käyttää skorpioni taistellessaan ja tutkiessaan sille
+outoja esineitä. Liikkuessaan pitää eläin ne eteen ojennettuina,
+sakset avattuina valmiina tarttumaan siihen, mitä tulee vastaan. Jos
+vastaantulija on vihollinen, joka on lävistettävä myrkkytikarilla,
+niin tarttuu se siihen saksillaan, pitää sitä yhdessä paikassa
+sillä aikaa kuin häntä kääntyy selän yli eteen. Jos taas saalis on
+nakerrettava, niin sakset pitävät sitä suun edessä kuten kädet. Mutta
+skorpioni ei koskaan käytä niitä kulkiessaan, ei pysytelläkseen
+tasapainossa eikä kaivaessaan koloja.
+
+Ne työt kuuluvat varsinaisille jaloille, joita on neljä paria.
+Varsinaiset jalat ovat lyhyet, karkeakarvaiset ja päättyvät käyriin
+ja liikkuviin kynsiin, joita vastassa on lyhyt, terävä piikki kuten
+peukalo. Kokonaisuudessaan jalka on erinomainen tarttumaelin, siksipä
+skorpionit voivatkin kulkea ympäri häkkini verkkoa, riippua kauan selkä
+alaspäin ja kiivetä painostaan ja kömpelyydestään huolimatta pitkin
+pystyä seinämuuria.
+
+Jalkojen alapuolella ovat omituiset, vain skorpioneilla tavattavat
+elimet n.s. kammat, jotka ovat saaneet nimensä muodostaan. Niissä on
+nimittäin pitkässä rivissä vierekkäin levyjä, kuten kammassa piitä.
+Anatomit pitävät niitä jonkinlaisina tarttumaeliminä, jotka pitävät
+parittelevia eläimiä toisissaan kiinni.
+
+Voidakseni tehdä havaintoja skorpionien elämästä ja tavoista hankin
+niitä parisenkymmentä suureen lasiseinäiseen puuhäkkiin, jonka pohjalle
+panen kattotiiliä niille lymypaikoiksi.
+
+Huhtikuussa pääskysen palaamisaikana ja ensimäisten käkien kukkuessa
+syntyy siihen saakka rauhallisten skorpionien! kesken hämminki.
+Avotaivaan alle puutarhaan perustamastani skorpionisiirtolasta lähtee
+useita öisin retkeilemään, eivätkä enää palaa takaisin. Mutta
+vielä hullummin käy, kun kaksi sattuu saman tiilen alle, sillä
+silloin toinen syö toisen, kuten usein olen nähnyt. Onko se kahden
+samaa sukupuolta olevan taistelua keskenään, joista toinen kevään
+ihanuuden viekoittamana on lähtenyt käyskentelemään, pistäytynyt
+ajattelemattomasti naapurinsa luokse ja kohtaa siellä kuolemansa, jos
+naapuri on sitä vahvempi? Tuskin, sillä tunkeilijaa järsitään hyvin
+hitaasti, pitkin päivää ja pienissä annoksissa ikäänkuin se olisi
+tavallista riistaa.
+
+Ja vielä eräs seikka herättää huomiotani. Saaliiksi joutuneet
+ovat kaikki pienenlaisia. Niiden vaalea väri ja solakampi vartalo
+todistaa, että ne ovat koiraita, kaikki vain koiraita. Suuremmat,
+pönäkämmät ja hiukan tummemmat naaraat eivät toki saa näin surkeata
+loppua. Nähtävästi tämä siis ei ole naapurusten välistä riitaa,
+jolloin erakko yksinäisyyttään säilyttääkseen kohtelisi sopimattomasti
+jokaista vierailijaa ja söisi sen sitten suuhunsa. Se on
+pikemminkin häätapa, jonka naaras lopettaa parittelun jälkeen näin
+surullisesti.
+
+Kevät saapuu. Olen järjestänyt tilavan lasiseinäisen häkin kuntoon,
+sijoittanut sinne kaksikymmentä viisi asukasta, jokaisen oman tiilensä
+alle. Joka ilta huhtikuun puolivälistä alkaen, siinä kello seitsemän ja
+yhdeksän seuduilla, hämärän tullessa syntyy aika elämä lasipalatsissa.
+Päivällä se näytti olleen autio, mutta nyt siellä esitetään hauskoja
+näytelmiä, joita koko talonväki, melkeinpä kesken illallisensa,
+kiiruhtaa katsomaan. Häkin eteen ripustetun lyhdyn valossa voimme
+seurata tapahtumia.
+
+Se on meidän huvitteluamme päivän töiden päätyttyä, se on meidän
+teatterimme. Me kaikki, suuret ja pienet, kiiruhdamme ottamaan
+permantopaikkoja yksinkertaisessa teatterissamme, sillä näytäntö alkaa,
+kun lyhty sytytetään. Kaikki me kiiruhdamme, yksinpä Tomkin, talon
+koira. Sitä ei skorpioniasia huvita, filosofin tyyneydellä se paneutuu
+makaamaan jalkoihimme ja torkkuu, mutta vain toisella silmällään,
+toisella se vahtii ystäviään, lapsia.
+
+Koetan antaa lukijoille jonkinlaisen kuvan siitä, mitä häkissä
+tapahtuu. Lasiseinän viereen, lyhdyn valaisemaan piiriin kokoutuu
+pian suuri seurue. Kaikkialla kävelee yksityisiä eläimiä, mutta
+nyt ne tulen houkuttelemina jättävät varjopaikat ja rientävät
+ilotulitusjuhlaan. Yöperhosetkaan eivät sen mieluummin lentäneet lampun
+valoa kohti. Vastatulleet sekoittuvat tungokseen, toiset taas
+telmeeseen kyllästyneinä vetäytyvät hämärään, lepäävät siellä hetken,
+mutta palaavat taas innokkaina näyttämölle.
+
+Sepä on sarabandia (espanjalainen tanssi), mielenkiintoista ja kamalan
+hurjaa. Muutamat tulevat kaukaa, sukeltavat arvokkaasti pimeästä,
+heittäytyvät nopeasti ja sievästi kuten liukuen valossa hyörivään
+joukkoon. Niiden notkeus muistuttaa hypähtävää hiirtä. Ne hakevat
+toistensa seuraa ja pakenevat taas heti, kun ovat sormenpäillään
+toisiinsa koskeneet, aivan kuin olisivat polttaneet toisiaan. Jotkut
+kävelevät tovereineen ympäri, mutta pötkivät äkkiä matkoihinsa.
+Rauhoituttuaan piilossa ne taas tulevat takaisin.
+
+Aika ajoin on oikea sekamelska: sotkuinen kasa viliseviä jalkoja,
+haukkovia pihtejä ja ylöskääntyneitä häntiä, jotka jakelevat pistoja,
+hyväileviäkö vai uhkaavia -- en oikein tiedä. Kaikki ottavat osaa
+temmellykseen, isot ja pienet, luulisi siinä olevan taistelun
+elämästä ja kuolemasta, julkisen joukkomurhan, mutta se onkin huimaa
+leikkiä. Ne pyörivät kuin kissanpojat yhtenä keränä. Pian ryhmä hajoo,
+jokainen livistää tiehensä mikä minnekin haavoittumatta ja jäseniään
+mukauttamatta.
+
+Jo taas keräytyvät pakolaiset lyhdyn luokse. Ne kulkevat edestakaisin,
+tulevat ja menevät ja joutuvat usein silmä vasten silmää.
+Kiireellisimmät marssivat toistensa selkien yli ja nämä eivät pane
+muuta vastalausetta kuin heilauttavat häntäänsä. Nyt ei ole toran
+aika, korkeintaan vastaantulijat vain hiukan läimäyttävät toisiaan
+häntänsä koukkukepillä. Skorpionien seuraelämässä on tämä tuttavallinen
+isku, jonkinlainen kädenpuristus, jolloin myrkkypiikki ei sekoitu
+asiaan.
+
+Mutta skorpioneilla on muitakin asentoja kuin nämä toisiinsa
+takertuneet jalat ja heiluvat hännät ja ne asennot ovat hyvin kuvaavia.
+Otsa otsaa vasten, pihdit sivulla, hännät pystyssä ja rinta maahan
+painuneena molemmat painiskelijat seisovat honkaa. Sitten hankautuvat
+ilmaan kohotetut takaruumiit sivuttain vastakkain, toinen sivelee
+toistaan, samalla kuin niiden päänivelet ovat taipuneet koukkuun,
+uudestaan, yhä uudestaan ne kiertyvät yhteen ja taas eroavat. Yhtäkkiä
+ystävysten pyramidi luhistuu kokoon ja kumpikin lähtee muitta mutkitta
+käpälämäkeen.
+
+Mitä nuo ottelijat tarkoittavat tällä omituisella asennollaan?
+Onko se kahden kilpailijan käsikähmää? Ei siltä näytä, sillä
+kohtaus oli rauhallinen. Seuraavista huomioistani päättäen se
+on kihlajaiskeimailua. Rakkautta tunnustaessaan skorpioni seisoo
+päälaellaan.
+
+Jos jatkaisin kuvausta kuten olen alkanut, jos esittäisin
+yhtäjaksoisesti ne tuhannet pikkupiirteet, jotka olen useiden päivien
+kuluessa havainnut, niin kertomus tulisi kylläkin lyhyeksi, mutta
+menettäisi osan mielenkiinnostaan, sillä siitä jäisi pois monet
+ja joka ilta vaihtelevat yksityisseikat, joita on sangen vaikea
+järjestelmällisesti ryhmittää. Ei pienintäkään havaintoa saa sivuuttaa
+näin outoja ja vähän tunnettuja tapoja kerrottaessa. Vaikkakin sama
+asia tulisi kahdesti sanotuksi, on kuitenkin parempi seurata
+tapahtumien aikajärjestystä ja esittää pala palalta mitä milloinkin
+uutta huomasin. Havaintojeni epäjärjestys järjestyy, toinen pikkupiirre
+tukee ja täydentää toistaan. Siksi seuraavassa jätän puheenvuoron
+päiväkirjalleni.
+
+Huhtik. 25 p. 1904 -- Ohoo! Mitäs tämä on? Ensi kertaa semmoista
+näen, vaikka aina olen vahdissa. Kaksi skorpionia on vastakkain,
+pihdit eteen ojennettuina ja toisissaan kiinni. Se on ystävällinen
+kädenpuristus eikä taistelun alkusoitto, sillä molemmat toverukset
+kohtelevat toisiaan mitä rauhallisimmin. Ne ovat eri sukupuolta. Toinen
+on turpea ja tumma, se on naaras, toinen jokseenkin hoikka ja vaalea,
+koiras. Hännät kauniisti kiertyneinä aviopari kävelee hillityin askelin
+lasiruudun ohi. Koiras on viejänä ja marssii takaperin sysimättä ja
+kohtaamatta vastarintaa. Tottelevaisena seuraa naaras, koiraan pihdit
+kiinni sen pihdeissä, silmäkkäin johtajansa kanssa.
+
+Matkalla pysähdytään, mutta ei vaihdeta otetta. Suuntaa muutetaan
+milloin sinne milloin tänne, häkin toisesta päästä toiseen. Mikään ei
+viittaa kävelijöitten varsinaiseen päämaaliin. Ne käyskentelevät kuten
+vetelehtijät ja heittelevät toisilleen silmäyksiä. Siten kävelee
+sunnuntaisin iltamessun jälkeen kylän nuoriso maantiellä "itse kukin
+Eevoineen".
+
+Usein ne tekevät mutkia. Koiras aina määrää uuden suunnan. Päästämättä
+käsiään se tekee sirosti täyskäännöksen ja asettuu toverinsa kanssa
+kyljittäin. Silloin se hetkisen hyväilee naaraan selkää litteäksi
+painetulla hännällään, mutta naaras ei liiku, ei hievahda.
+
+Pitkän tunnin minä katselen tuota loppumatonta menemistä ja tulemista.
+Osa meidän väestämme on kanssani ihmettelemässä tätä omituista
+näytelmää, jota ei kukaan koskaan maailmassa ole nähnyt, ei ainakaan
+kukaan kykenevä havainnontekijä.
+
+Vihdoin kymmenen aikaan tulee eronhetki. Koiras on löytänyt tiilen,
+jonka katos näyttää niin houkuttelevalta. Se päästää toisen kätensä
+irti, mutta pitää toisella vielä kiinni toveriaan, raapii jaloillaan
+tiilen alusta ja lakaisee sitä hännällään. Luola avautuu. Se menee
+sinne ja vetää vähitellen väkivallatta suvaitsevaisen skorpionittaren
+perässään. Pian ovat molemmat kadonneet. Hiekkakasa sulkee asunnon.
+Aviopari on kotonaan.
+
+Niiden häiritseminen olisi moukkamaista. Sekoittuisin asiaan liian
+aikaisin ja sopimattomalla hetkellä, jos heti tahtoisin katsoa mitä
+siellä tapahtuu. Ehkä asioiden valmistelu kestää suurimman osan yötä
+ja kauan valvominen alkaa painostaa minun kahdeksankymmenvuotiasta
+päätäni. Polviniveleni jo väsyvät. Nukku-Matti tulee. Hyvää yötä!
+
+Koko yön minä uneksin skorpioneista. Ne juoksevat peitteeni alle, ne
+kävelevät kasvoillani. Seuraavana päivänä jo aamun sarastaessa olen
+kohottamassa tiiltä. Naaras on yksin, koiraasta ei jälkeäkään, ei
+yömajassa eikä lähistöllä. Ensimäinen pettymykseni, jota vielä monta
+muuta seuraa.
+
+Touk. 10 p. -- Seitsemän seuduissa illalla. Taivas pilvessä, ennustaen
+rankkasadetta. Häkissä erään tiilen alla on pariskunta liikkumatta otsa
+vasten otsaa, pihdit toisissaan kiinni. Varovasti nostan tiilen,
+että voin mukavasti seurata tiilimajan omistajien kohtausta. Yö jo
+pimenee, mutta mikään ei voi, kuten minusta näyttää, häiritä katottoman
+asumuksen rauhaa. Aimo sade pakoittaa minut peräytymään. Molemmat
+rakastavaiset ovat häkin kannen suojassa, niiden ei tarvitse välittää
+sateesta. Mitähän ne nyt tekevät katottomassa komerossaan?
+
+Tunnin kuluttua lakkaa sade ja minä palaan skorpionieni luo. Ne ovat
+muuttaneet majaa toisen läheisen tiilen alle. Yhä pitäen kiinni
+toisistaan on naaras ulkona, koiras sisällä valmistelemassa asuntoa.
+Joka kymmenen minutin kuluttua me vaihdamme vahtivuoroamme, ettei
+sopiva hetki menisi huomaamatta, sillä minusta näyttää se olevan jo
+lähellä. Huolellisuutemme on kuitenkin turhaa, sillä kahdeksan aikaan
+pilkkopiineässä lähtee siihen asuntoonsa tyytymätön pari kävelylle.
+Käsikädessä ne hakevat uutta katosta. Koiras takaperin kulkien suuntaa
+matkan, ja valitsee asuinsijan, naaras seuraa kuuliaisena. Toistuu
+samat menot, jotka näin huhtik. 25 p:nä.
+
+Lopulta löydetään tiili, joka miellyttää. Koiras ryömii sen alle
+päästämättä tällä kertaa käsiään toverinsa käsistä. Muutamalla hännän
+huiskauksella lakaistaan häähuone puhtaaksi. Skorpionitar menee
+sisään johtajansa jäljessä, joka sitä hellästi vetää.
+
+Parin tunnin kuluttua käyn niiden luona, luullen antaneeni niille jo
+kylliksi aikaa valmistelupuuhiin. Kohotan tiiltä. Ne ovat yhä samassa
+asennossa vastakkain ja käsitysten. Tänään en nähnyt enempää.
+
+Seuraavanakaan päivänä ei mitään uutta. Vastatusten, toisiaan
+katsellen, jalankaan liikkumatta, pitkittävät puolisot tiilen alla,
+käsikädessä loppumatonta kohtaustaan. Illalla auringon laskiessa
+eroavat lempiväiset vuorokauden kestäneen yhdessäolon jälkeen. Koiras
+lähtee pois, naaras jää tiilen alle ja niiden suhde ei edistynyt
+rahtuakaan.
+
+Tähänastisista havainnoista selviää kaksi seikkaa. Kihlajaispromenadin
+perästä tarvitsee pariskunta rauhaisan piilopaikan. Avioliittoa
+ei koskaan lopullisesti solmita avotaivaan alla, häärivän joukon
+keskellä tai kaikkien nähden. Jos nostaa niiden asunnon katon vaikka
+kuinkakin varovasti, niin lähtevät, olipa päivä tai yö, molemmat
+yhdistyneet, jotka näyttävät olevan toistensa katselemiseen vajonneina,
+marssimaan ja hakemaan uutta huoneistoa. Toiseksi huomasin, että
+pari viipyy hyvin kauan tiilikiven alla. Näin niiden olleen siellä
+kaksikymmentäneljä tuntia, eikä sittenkään mitään ratkaisevaa
+tapahtunut.
+
+Toukok. 12 p. -- Mitähän tämä ilta opettanee? Ilma on lämmin ja tyyni,
+hyvin sopiva öisiin huvitteluihin. Eräs pari on muodostunut, en
+nähnyt niiden ensimäistä kohtausta. Tällä kertaa on koiras paljon
+hennompi kuin paksu naaras, mutta kuitenkin se hoikkahousu täyttää
+urheasti tehtävänsä. Takaperin kulkien tavalliseen tapaan ja häntä
+pystyssä se vie lihavan morsiamensa kävelylle. Ne kiertävät kerran
+lasiseinien vieriä, kiertävät toisen, milloin myötäpäivään, milloin
+vastakkaiseen suuntaan.
+
+Usein ne pysähtyvät. Silloin päät koskevat toisiinsa, kallistuvat
+oikealle, kallistuvat vasemmalle kuten kuiskuteltaisiin jotain korvaan.
+Pienet etujalat värisevät ja hyväillen sivelevät toisiaan. Mitähän ne
+puhelevat keskenään? Miten muuttaisi niiden mykän häärunon sanoiksi?
+
+Koko perheeni tulee katsomaan tätä harvinaista parivaljakkoa.
+Kosivaiset eivät näytä ollenkaan häiriytyvän meidän läsnäolostamme.
+Ne ovat liioittelematta sanoen siroja. Puolittain läpikuultavina ja
+lyhdyn valossa loistavina ne ovat kuin merenpihkasta veistetyt. Ne
+kävelevät hitaasti valituin askelin, käsivarret ojennettuina, häntä
+kauniisti kaaressa.
+
+Niitä ei mikään häiritse. Jos niitä vastaan tulee joku maankiertäjä,
+joka samoin kuin nekin kulkee lasiseinän sivustaa iltaviileässä, niin
+se ymmärtää toisten arkaluontoiset asiat, siirtyy syrjään ja antaa
+tietä. Lopuksi ne hiipivät tiilen kätköön, koiras tietysti edellä,
+takaperin. Kello on yhdeksän.
+
+Tätä iltaidylliä seuraa yöllä julma murhenäytelmä. Seuraavana aamuna
+on naaras saman yöllisen tiilensä alla. Pieni koiras on sen vieressä,
+mutta murhattuna ja jonkun verran syötynä. Sillä ei ole päätä, ei
+toista pihtiä eikä yhtä jalkaparia. Asetan raadon majan kynnykselle.
+Erakko ei liiku koko päivänä. Illan tullen se lähtee ulos ja tapaa
+vainajan tiellään. Se kantaa sen kauaksi haudatakseen kunniallisesti,
+se on, syödäkseen sen kynsineen karvoineen suuhunsa.
+
+Tämä kannibalinäytös on samanlaista kuin se, jonka näin viime vuonna
+skorpionien ulkoilmasiirtolassa. Yhä uudestaan näin silloin kivien
+alla turpeita naaraita nautinnolla maistelemassa työtovereitaan kuten
+asiaankuuluvaa ateriaa. Otaksuin heti, että muorit syövät koiraansa
+joko kokonaan tai osittain aina ruokahalunsa mukaan, elleivät
+koiraat, tehtyään tehtävänsä, ajoissa pääsee pakoon. Nyt on minulla
+selvä todistus edessäni. Eilen näin, miten pari tavallisen
+alkuvalmistuksen, kaksinkävelyn, jälkeen meni majaansa, ja nyt aamulla
+näen, kuinka puoliso saman tiilen alla syö apulaistaan.
+
+On luultavaa, että koiraspoloinen on ehtinyt täyttää
+velvollisuutensa. Niin kauan kuin sitä tarvittiin suvun jatkamisessa,
+sai se olla elossa. Tällä kertaa on pari ollut pikainen puuhissaan,
+kun taas toiset, päästäkseen lopputulokseen, tarvitsivat aikaa
+hakkailuihinsa ja toistensa katselemiseen kaksi kertaa kaksitoista
+tuntia. On vaikea sanoa, mikä tähän erilaisuuteen on syynä. Ehkä
+ilman luonne, sähköjännitys, lämpömäärä ja yksilölliset intohimot
+jouduttavat tai hidastuttavat lopullista parittelua. Tämä epämääräisyys
+on havainnnontekijälle hyvin haitallista, kun hänen pitää vartoa
+otollista hetkeä saadakseen selvää kampojen toistaiseksi
+tuntemattomasta merkityksestä parittelussa.
+
+Toukok. 14 p. -- Nähtävästikään ei nälkä aja eläimiäni joka ilta
+liikkeelle. Ravinnonhaku ei ole syynä niiden ehtoovaelluksiin,
+sillä minä annan niille täysin määrin erilaista riistaa, semmoista,
+minkä luulen parhaiten maittavan. Niillä on nuoria sirkkoja,
+pieniä hepokatteja, yöperhosia, joilta olen katkonut siivet, ja
+sudenkorentoja, mutta tämä ruuan paljous ei niihin vaikuta. Kävelijät
+eivät katsokaan joukossaan hyppiviä sirkkoja, siiventyngillään maata
+pieksäviä perhosia eikä väriseviä sudenkorentoja. Ne tallaavat
+vain ne jalkoihinsa, töykkivät nurin, hosaisevat niitä hännällään, ne,
+sanalla sanoen, eivät niitä tahdo, eivät niistä huoli. Kokonaan toiset
+syyt ovat kyseessä.
+
+Melkein kaikki kävelevät lasiseinän vierustalla. Itsepäisimmät
+koettavat kiivetäkin pitkin ruutua. Ne nousevat häntänsä varaan,
+putoavat maahan, mutta yrittävät toisaalla uudestaan. Avonaisilla
+pihdeillään ne koputtavat lasia, ne tahtovat päästä ulos kaikin
+mokomin. Vaikka niiden aituuksessa on kylliksi tilaa jokaiselle, on
+kylliksi tilaa pitkältäkin kuljeskella, niin siitä ei apua. Ne tahtovat
+mennä kauaksi. Jos ne olisivat vapaina, hajautuisivat ne kaikille
+suunnille. Samaan aikaan viime vuonna lähtivät niinikään minun
+ulkoilmasiirtolani asukkaat enkä minä niitä sen koommin nähnyt.
+
+Kiima-aika se keväisin saa skorpionit matkailemaan. Siihen saakka ne
+ovat jöröjäerakoita, mutta silloin ne lähtevät kammioistaan rakkauden
+pyhiinvaellusretkelle, ruuasta piittaamatta ne hakevat toisiaan.
+Kotiseutunsa kivikossa ne löytävät valiopaikkoja, missä voivat kohdata
+toisiaan ja mihin voivat vetäytyä yhdistyttyään. Jollen pelkäisi
+taittavani jalkaani yöllä niiden asuinkukkuloiden kiviröykkiöissä, niin
+tahtoisin lähteä katsomaan niiden vapauden riemussa vietettäviä
+hääjuhlia. Miten ne menettelevät siellä alastomina kallionrinteillä?
+Samoin kai kuin lasihäkissäkin. Kun koiras on valinnut puolison,
+menevät ne käsikädessä kävelemään laventelipensaikkoihin. Siellä niitä
+ei ilahduta minun kynttilänpätkäni, mutta siellä on niillä valona
+verraton lyhty, kuu.
+
+Toukok. 20 p. -- Joka ilta ei tarvitse luulla näkevänsä kävelyyn
+lähtöä. Monet tulevat jo parittain tiiliensä luo. Ne ovat jo
+koko päivän pitäneet toisiaan käsistä ja ovat olleet toistensa
+katselemiseen vaipuneina. Yön tullen ne jatkavat lasiseinän
+kiertelemistä, jonka ne jo edellisenä iltana, ehkä aikaisemminkin ovat
+aloittaneet. En tiedä milloin ja missä ne jo yhtyivät. Muutamat
+kohtaavat toisensa sattumalta salaisissa käytävissään, joten niitä
+on vaikea pitää silmällä. Kun minä ne huomaan, on valjakko jo
+taivaltamassa.
+
+Tänään on onni suotuisa. Näen parin yhtyvän lyhdyn valossa. Iloinen
+ja tungetteleva koiras, joka kiiruhtaa tungoksessa, sattuu silmäkkäin
+erään ohikulkevan naaraan kanssa, joka sitä miellyttää. Naaraskaan
+ei ole vastaan, ja asiat kehittyvät pikaisesti.
+
+Otsat käyvät yhteen, pihdit ovat liikkeessä, hännät heiluvat pitkin
+ottein, nousevat pystyyn, takertuvat toisiinsa ja hellästi hyväillen
+hankautuvat vastakkain. Eläimet nousevat päälaelleen seisomaan samoin
+kuin edellä jo kerrottiin Pian asetelma laskeutuu taas, pihdit
+puristuvat toisiinsa ja pari lähtee marssimaan. Pyramidiasento on
+siis yhdistymisen alku. Se on hyvin tavallinen asento, vieläpä samaa
+sukupuoltakin olevat kohoovat siten pystyyn, mutta ei niin sääntöjen
+mukaisesti, ei niin muodollisuuksia seuraten. Silloin se ei ole
+rakastuneiden keimailua, vaan on kärsimättömyyden merkki, hännät
+hosuvat toisiaan, eivät hyvälle.
+
+Koiras kulkee kiiruusti takaperin sangen ylpeänä valloituksestaan.
+Toiset naaraat, jotka tulevat valjakkoa vastaan, asettuvat ympärille
+ja töllistelevät uteliaina, ehkäpä mustasukkaisinakin. Yksi niistä
+heittäytyy vietävänä olevan naaraan päälle, kiertää jalkansa sen
+ympäri ja koettaa pysäyttää matkailevaiset. Semmoista välikohtausta
+koiras vastustaa, se pudistaa naarastaan, vetää sitä, mutta naaras ei
+liiku. No, tästä käänteestä se ei ole kovin murheissaan, vaan jättää
+naaraan. Onhan niitä toisia ja aivan lähellä. Nyt se tarttuu ilman
+rakkauden tunnustuksia suorastaan uuden tuttavansa käsiin ja vaatii
+sitä kävelylle. Mutta tämä kieltäytyy, irroittautuu ja pakenee.
+
+Se houkuttelee yhtä kursailematta toista noiden uteliaina
+töllistelevien joukosta. Tämä myöntyy tuumaan, mutta ei ole sanottua,
+ettei se matkalla karkaisi johtajansa pihdeistä. Mitäpä tuo
+huikentelija siitä välittäisi! Jos yksi menee, onhan niitä toisia, se
+tyytyy ensimäiseen vastaantulijaan.
+
+Nyt se vie voittamaansa valaistun alueen poikki. Kaikin voimin se
+tempoo naarasta, jos naaras ei tahdo seurata, mutta vetää hellästi, jos
+se kuuliaisena tottelee. Pysähdytään välistä, joskus kauaksikin aikaa.
+
+Silloin koiras tekee ihmeellisiä liikkeitä. Se koukistaa
+jalkamaisiksi pidenneet, pihtipäätteiset leukajalkansa, sanokaamme
+kuten edelläkin, käsivartensa, ojentaa ne taas suoriksi eteen ja
+pakoittaa siten naaraan leikkiinsä, lähestymään sitä ja taas
+etenemään. Molempien käsivarret muodostavat yhdessä nivelikkään
+säleneliön, joka vuoroin levenee, vuoroin sulkeutuu. Näiden
+notkeusvoimisteluharjoitusten jälkeen koneisto koukistuu ja pysähtyy.
+
+Nyt niiden otsat ovat kiinni toisissaan, hellyyden purkauksessa
+molempien suut yhtyvät. Tämmöisiä hyväilyjä kuvatessaan johtuvat
+mieleen "suudelmat" ja "syleilyt", mutta niitä sanoja ei uskalla
+käyttää, kun skorpionilla ei ole päätä, ei kasvoja, huulia eikä poskia.
+Eläin on kuin saksilla poikki leikattu, sillä ei ole edes kuonoakaan ja
+naaman paikalla on alaleukojen hirvittävät purulevyt.
+
+Ja kuitenkin se on skorpionista kauneinta kaikesta! Etujaloillaan,
+jotka ovat hennommat ja liikkuvammat kuin muut, taputtelee se
+lempeästi toisen julmannäköistä naamaria, sen mielestä viehättäviä
+kasvoja, intohimoisesti se hiukan puraisee, kutittaa puruleuoillaan
+toisen suuta, joka on yhtä ruma kuin omansakin. Sanotaan, että
+kyyhkynen on keksinyt suutelemisen, mutta minä tiedän hänen
+edeltäjänsä: se on skorpioni.
+
+Sen mielitietty antaa kaiken tapahtua ja pysyy aivan hiljaa,
+mielessään se kuitenkin salaisesti toivoo pääsevänsä karkuun. Mutta
+miten irroittautua? Se antaa hyvin yksinkertaisesti liian tuliselle
+rakastajalle läimäyksen sormille, ja silloin se on heti vapaa. Välit
+menevät rikki. Huomenna on huono tuuli ohi ja menot voivat alkaa
+alusta.
+
+Toukok. 25 p. -- Naaraan hännänisku todistaa, että aluksi niin nöyrällä
+ystävättärellä on omat oikkunsa, itsepintaiset vastustamishalunsa ja
+äkkipikaiset eroamispuuskansa. Siitä vielä lisäesimerkki.
+
+Tänä iltana lähtee kaksi hyvin arvokkaan näköistä rakastelevaista
+kävelylle. Ne löytävät miellyttävän tiilikatoksen. Koiras päästää
+toisen pihtinsä irti, vain toisen, voidakseen hiukan vapaammin liikkua
+ja lakaisee hännällään ja jaloillaan mullan kolon suulta. Se ryömii
+sisään. Sitä mukaa kuin kolo puhdistuu mullasta, seuraa naaras hyvin
+suostuvaisena, kuten näyttää.
+
+Mutta ehkä siitä ei asunto tai aika ole sopiva, koska se tulee pois,
+työntää puoli ruumistaan takaperin ulos. Se kamppailee johtajansa
+kanssa, joka sitä puolestansa vetää luoksensa pysyen vielä piilossa.
+Paini on vilkasta, toinen reutoo luolan sisällä, toinen rimpuilee sen
+ulkopuolella. Vuoroin toinen, vuoroin toinen on voitolla, menestys on
+hyvin häilyvä. Viimeinkin kaikin voimin riuhtaistuaan saa naaras
+vetäneeksi koiraan ulos.
+
+Yhä yhdessäoleva valjakko on taivasalla ja lähtee taas vaeltamaan.
+
+Pitkän tunnin ne kulkevat lasiseinän sivustaa edes ja takaisin ja
+palaavat taas saman tiilen suojiin. Tie on selvä ennestään, siksi
+koiras menee suoraan sisälle ja kiskoo epätoivoisena vastustelevaa
+naarasta perässään. Naaras jännittää jalkansa maata vasten, koukistaa
+häntänsä tiilen holviin kiinni, eikä tahdo tulla mukaan. Tämä
+vastarinta huvittaa minua. Mitä olisikaan parittelu ilman näitä
+alkukoristeita!
+
+Tiilen alla ryöstäjä pitää niin hellittämättömästi kiinni ja
+keinottelee niin hyvin, että kapinoitseva alistuu ja menee sisään.
+Kello lyö kymmenen. Vaikken valvoisikaan koko yötä, niin odotan
+kuitenkin loppuratkaisua, käännän sopivalla hetkellä tiilen
+nähdäkseni jotain sen alla tapahtuvista menoista. Näin hyvää
+tilaisuutta ei ole aina, siksi täytyy siitä ottaa vaari. Mitä saanen
+nähdä?
+
+En kerrassaan mitään. Tuskin on puoli tuntia kulunut, kun niskoitteleva
+pääsee irti, tulee ulos piilostaan ja pakenee. Toinen hyökkää
+jäljestä, pysähtyy kynnykselle ja katselee. Henttu on karannut,
+nolona se vetäytyy takaisin koloonsa. Se on pettynyt -- samoin minäkin.
+
+Kesäkuun alussa. -- Peläten, että lyhdyn liian kirkas valo voisi
+häiritä vankejani, olen ripustanut lyhdyn jonkun matkan päähän
+ruuduista. Mutta nyt on liian hämärää, niin etten voi nähdä tarkasti
+kävelyssä olevan parivaljakon yksityisiä liikkeitä. Puristavatko
+molemmat pihdeillään, vai toinenko vain, kumpiko? Sillä seikalla on
+merkityksensä. Katsotaanpa.
+
+Ripustan lyhdyn keskelle häkkiä, niin että se valaisee ylt'ympäri.
+Skorpionit eivät pelästy, päinvastoin tulevat iloisemmiksi. Ne
+rientävät kaikkialta lyhdyn luo, koettavat vielä kiivetä lähemmäksi
+valonlähdettä. Ruutujen läkkipeltikehyksiä myöten ne pääsevätkin
+ylös, ensin kyllä pudottuaan jonkun kerran.
+
+Ylhäällä sitten, pysytellen kiinni lasista ja kehyksistä, ne
+tuijottavat tuleen häikäistyinä koko illan. Johtuu mieleeni
+riikinkukkokehrääjäin huumautuminen lampun valossa.
+
+Lyhdyn alla aivan valoisassa paikassa asettuu eräs pari päälaelleen
+honkaa seisomaan. Ne huiskivat sirosti hännillään ja lähtevät
+marssimaan. Koiras yksin on toimivana. Se tarttuu pihdeillään naaraan
+pihteihin, ponnistelee, vetää, se yksin voi määrätä eroamishetken
+irrottamalla pihtinsä. Naaras ei sitä voi, se on vanki, ryöstäjä on
+pistänyt sille käsiraudat.
+
+Hyvin harvoin voi nähdä muutakin. Näin skorpionin kerran vetävän
+kultastaan toisesta jalasta ja hännästä. Mutta tämä ei tahtonut olla
+missään tekemisissä koiraan pihtien kanssa, sentähden se heitti tuon
+tolvanan päistikkaa tiepuoleen ja lähti itse käpälämäkeen. Asia on
+siis selvä. Tässä on kysymyksessä naisen ryöstö ja väkivaltainen
+anastus, samoin kuin muinoin Romuluksen miehet sieppasivat
+sabinittaria.
+
+
+
+
+Skorpionin perhe-elämä.
+
+
+Kirjoista saatu tieto on huononpuoleinen apuneuvo elämän problemeja
+ratkaistaessa. Tosiasioiden alituinen tutkiminen on parempi kuin
+suuri kirjasto. Useasti on hyvin hyvä olla ilman tietoja, sillä henki
+säilyttää silloin tutkimisvapautensa eikä eksy umpikujiin lukemisen
+harhaan viemänä. Siitä minulla on taas uusi kokemus.
+
+Eräästä anatomisesta teoksesta, joka muutoin on mestarin kädestä
+lähtenyt, sain tietää, että kenttäskorpioni saa poikia syyskuussa.
+Voi, kuinka hyvä olisi ollut, jollen olisi kirjaa avannut, sillä
+skorpionin lisäytyminen tapahtuu paljon aikaisemmin, ainakin minun
+ilmanalassani. Jollen sattumalta olisi huomannut asian oikeaa laitaa,
+vaan olisin odottanut syyskuuta, olisin antanut sopivan hetken
+luisua käsistäni ja kadottanut kokonaisen vuoden havaintoaikaani, ehkä
+jättänyt koko asian sikseen.
+
+Niinpä niin, tietämättömyydelläkin on etunsa, kaukana valtateistä
+löytää aina jotain uutta. Eräs meidän suuria mestareitamme opetti sen
+minulle kerran itse aavistamatta antamaansa neuvoa. Aivan odottamatta
+soitti eräänä päivänä ovikelloani Louis Pasteur, sama, josta jonkun
+aikaa sen jälkeen tuli niin suuri kuuluisuus. Hänen nimensä oli minulle
+tuttu. Olin lukenut hänen kauniin teoksensa viinihapon jakautumisesta
+ja olin seurannut hyvin jännittyneenä hänen tutkimuksiaan likoeläinten
+synnystä.
+
+Joka aikakaudella on oma tieteellinen tunnussanansa, meillä on nyt
+kehitysoppi, silloin oli alkusynty (generatio spontanea). Erinomaisen
+tarkoilla ja yksinkertaisilla kokeillaan Pasteur kumosi sen järjettömän
+mielipiteen, että mädäntymisessä tapahtuvat kemialliset muutokset
+voisivat synnyttää elämää.
+
+Minä poikkesin tähän niin loistavasti ja voitokkaasti selvitettyyn
+kiistakysymykseen ottaakseni kuulun vieraani parhaani mukaan vastaan.
+Hän tuli luokseni etupäässä erinäisiä tietoja saadakseen. Tästä
+suuresta kunniasta on minun kiittäminen työskentelyäni fysikan ja
+kemian aloilla. Voi, miten vähäistä ja mitätöntä on työskentelyni
+ollut!
+
+Pasteurin matkan tarkoituksena Avignonin seuduille oli silkkimatojen
+tutkiminen. Silkkiviljelyksiä oli muutamina vuosina hävittänyt jokin
+tuntematon tauti. Toukat alkoivat mädätä ilman huomattavaa syytä ja
+kovettuivat sitten liitumaisiksi kimpaleiksi. Kauhukseen näkivät
+talonpojat niin tärkeän tulolähteensä kuivuvan. Suurista puuhista ja
+kustannuksista huolimatta oli toukkajoukot heitettävä tunkiolle.
+
+Keskusteltuamme hiukan tästä raivoavasta rutosta, Pasteur sanoi muitta
+mutkitta:
+
+"Tahtoisin kernaasti nähdä silkkimadon koteloita, tunnen ne vain
+nimeltään, mutta en ole koskaan niitä nähnyt. Voisitteko ehkä hankkia
+joitakuita?"
+
+"Hyvin kernaasti. Se on helposti tehty. Minun isännälläni on niitä
+kaupan, ja hän asuu aivan vastapäätä. Tahdotteko odottaa hetken,
+niin noudan?"
+
+Juoksen naapuriini ja täytän taskuni kotelokopilla. Annoin ne
+vieraalleni. Hän otti yhden, käänteli sitä sormissaan puolelle ja
+toiselle, tarkasteli uteliaana, kuten omituista, toisesta maanäärestä
+peräisin olevaa esinettä. Hän pudisteli sitä korvansa juuressa.
+
+"Sehän kopisee", sanoi hän ihmeissään, "siellä on jotain sisässä."
+
+"Tietysti!"
+
+"Mitä sitten?"
+
+"Krysalidi (varsinainen kotelo)."
+
+"Kuinka sanoitte? Krysalidi?"
+
+"Niin, jonkinlainen muumio, joksi toukka muuttuu ennenkuin tulee
+täysinkehittyneeksi perhoseksi."
+
+"Onko joka kotelokopassa semmoinen muumio?"
+
+"On kyllä. Suojellakseen koteloaan on toukka kehrännyt kopan."
+
+"Vai niin!"
+
+Ilman pitkiä puheita kotelokopat hävisivät tiedemiehen taskuun.
+Hän tahtoi tarkasti tutkia tätä suurta uutuutta, koteloa. Pasteurin
+luja itseluottamus hämmästytti minua. Hän aikoi parantaa
+silkkimatoja tietämättä mitään toukista, koteloista, kotelokopista,
+muodonvaihdoksesta. Muinaisajan voimistelijat astuivat alastomina
+otteluun. Älykäs silkkimatoruton vastustaja lähti myös alastomana
+taisteluunsa, tietämättä kerrassaan mitään niistä hyönteisistä, jotka
+hän aikoi pelastaa perikadosta. Minä aivan ällistyin -- niin,
+enemmänkin, minä suuresti ihastuin.
+
+Ihastustani kyllä vähensi seuraava seikka. Pasteurin mieltä kiinnitti
+toinenkin kysymys, nimittäin viinin parantaminen lämmittämällä sitä.
+Hän käänsi äkkiä puheen sanoen:
+
+"Näyttäkää minulle viinikellarinne."
+
+Näyttää hänelle viinikellarini, oma viinikellarini, minun, viheliäisen
+opettajan, joka en voi palkkavähästäni penniäkään viiniin uhrata,
+vaan valmistan itse jonkinlaista juomaa käyttämällä saviruukussa
+muserrettuja omenoita raakasokerin kanssa! Kellarini! Viinikellarini,
+tynnyrini ja pölyiset pulloni, joiden nimilipuissa on viinin ikä ja
+laatu!
+
+Hämilläni kartoin vastausta ja koetin kääntää puheen toisaalle. Mutta
+hän tiukkasi:
+
+"Näyttäkää minulle kellarinne, olkaa hyvä!"
+
+Ei auttanut vastustaa. Osoitin sormellani keittiön eräässä nurkassa
+seisovaa rikkinäistä tuolia ja sen päällä olevaa kymmenen litran
+pulloa.
+
+"Tuo on minun viinikellarini."
+
+"Tuo teidän kellarinne?"
+
+"Niin, parempaa ei ole."
+
+"Siinä kaikki?"
+
+"Siinä."
+
+Keskustelu ei jatkunut. Näytti siltä kuin Pasteur ei tuntisi tätä
+vahvasti höystettyä juomaa, jota kansa kutsuu nimellä "la vache
+enragée" (raivostunut lehmä). Jos minun viinikellarini, vanha tuoli
+ja tyhjältä kumahtava pullo, ei kertonutkaan hiivan tappamisesta
+lämmön avulla, niin se puhui kauniisti toisia asioita, joita minun
+kuuluisa vieraani ei näyttänyt ymmärtävän. Hän ei huomannut mikrobia,
+erästä kaikista pahimpia, sitä, että kova onni tukahduttaa hyvän
+tahdon.
+
+Ikävästä kellarivälikysymyksestä huolimatta minua ihmetyttää hänen
+varma luottamuksensa omaan itseensä. Hyönteisen muodonvaihdos on
+hänelle outo, ensi kerran hän näki kotelokopan ja kuuli, että sen
+sisässä on jotain, josta tulee perhonen. Hän ei tiedä mitään siitä,
+minkä jo pahaisinkin koulupoika tietää. Ja tämä aloittelija on
+mullistava silkkimatoviljelysten terveydenhoidon, hän on mullistava
+koko lääketieteen ja yleisen terveysopin.
+
+Hänen aseenaan on ajatus, joka ei välitä yksityiskohdista, vaan pitää
+silmällä kokonaisuutta. Mitä häntä liikuttaa muodonvaihdos, toukat,
+nymfit, kotelokopat ja tuhannet muut hyönteistieteen pikkusalaisuudet!
+Hänen vaikean tehtävänsä ratkaisulle on ehkä parempi olla niitä
+tietämättä. Ajatukset pysyvät itsenäisempinä ja säilyttävät paremmin
+rohkean lennokkuutensa, liikkuminen on vapaampaa, kun sitä eivät sido
+tunnettujen asioiden talutusnuorat.
+
+Kotelokopista, joiden Pasteur ihmeekseen kuuli heläjävän,
+saamani erinomaisen esimerkin rohkaisemana olen koroittanut
+tietämättömyysjärjestelmän säännöksi tutkiessani hyönteisten
+vaistoja. Luen hyvin vähän. Kirjojen hankkimisen joka tulee niin
+kalliiksi, ettei varani siihen riitä ja toisilta kyselemisen
+asemesta minä olen tutkimusteni esineiden kanssa kahden kesken siksi
+kuin saan ne puhumaan. En tiedä mitään. Sitä parempi, sillä silloin
+ovat kysymykseni vapaat. Tänään tutkin tähän tapaan, huomenna
+päinvastaiseen, aina seuraten saamiani selityksiä. Ja jos sattumalta
+avaan kirjan, niin pidän huolta siitä, että henkeni saa tarpeeksi sijaa
+epäilyksille.
+
+Jos minä olisin luopunut tästä varokeinosta, niin olisin menettänyt
+vuoden skorpionihavaintojeni ajasta, kuten jo sanoin. Lukemaani
+tiedonantoon luottaen en odottanut ennen syyskuuta skorpionipoikasten
+syntymistä, mutta se tapahtuikin jo heinäkuussa. Tämän todellisen ja
+ennustetun aikamäärän eron luulen johtuvan ilmaston erilaisuudesta,
+minä teen näet havaintoni Provencessa ja tiedonantajani, Leon Dufour,
+Espanjassa. Huolimatta mestarin suuresta asiantuntemuksesta olisi
+minun pitänyt olla varuillani. Minä en niin tehnyt, sillä musta
+skorpioni ei ollut minua vielä opettanut. Voi, kuinka oikein Pasteur
+teki, kun ei ollut ottanut selkoa koteloista.
+
+Tavallisia skorpioneja, jotka ovat pienempiä ja vähemmän eloisia
+kuin kenttäskorpionit, pidin vertailun vuoksi kohtalaisen isoissa
+lasiastioissa työhuoneeni pöydällä. Kun ne ottivat vähän tilaa ja
+niitä oli helppo tutkistella, tarkastin niitä joka päivä. Aamuisin
+ennenkuin kirjoitin tietoja muistikirjaani, en lyönyt laimin kohottaa
+lasien päälle pantuja pahvipalasia ja ottaa selkoa yöllisistä
+tapauksista.
+
+Kun taaskin heinäkuun 22:na päivänä noin kello kuusi aamulla nostin
+pahvia, näin sen alla emon ja sen selässä joukon poikasia, kuten
+minkäkin valkean vaipan. Se oli yksi niitä mieluisia ilon hetkiä,
+jotka korvaavat tutkijalle hänen vaivansa. Ensimäisen kerran näin
+skorpioniemon poikasineen. Poikaset olivat syntyneet yöllä, sillä eilen
+oli emo vielä yksin.
+
+Onni oli myötäinen. Seuraavana päivänä oli toinen naaras poikasvaipan
+ympäröimä, sitä seuraavana kaksi yhtaikaa. Yhteensä siis neljä
+poikuetta, enemmän kuin osasin toivoakaan.
+
+Heti ensimäiset poikaset nähtyäni ajattelin, että eivätköhän
+lasihäkissä olevat kenttäskorpionit saisi poikasia yhtä aikaisin. Otin
+siitä selvän.
+
+Käännän kaksikymmentäviisi tiiltä nurin ja mitä näenkään! Tunnen
+vanhan vereni virtailevan innostuksesta kuten kaksikymmenvuotiaana
+ollessani. Kolmen kiven alla on emo perheineen. Yhdellä on jo
+suurenpuoleisia poikasia, ne mahtavat olla viikon vanhoja. Toiset
+ovat synnyttäneet edellisenä yönä, päättäen vatsapuolella olevista
+kalvopalasista, joista tulee tuonnempana tarkemmin puhe.
+
+Heinäkuu loppuu, syyskuu kuluu eläintarhani enää lisäytymättä.
+Molempien skorpionilajien synnyttämisaika on heinäkuun lopulla ja
+sitten se on ohi. Lasihäkissäni on kuitenkin yhtä paksuja naaraita
+kuin nekin, jotka saivat poikasia. Kaikki merkit viittaavat siihen,
+että nekin vielä synnyttäisivät. Mutta talvi kuluu, eikä odottamaani
+tapahdu. Synnytys siirtyy seuraavaan kesään. Näin kauan alemmat eläimet
+hyvin harvoin kantavat.
+
+Voidakseni helpommin tehdä havaintoja eroitin heti joka emon perheineen
+kohtalaisen suureen häkkiin. Tarkastaessani niitä aamulla oli osa
+yöllä syntyneistä pojista vielä emonsa vatsan alla. Kun nostin emon
+oljenkorrella syrjään, näin poikaparvessa kalvokappaleita, joista
+jo edellä mainitsin. Tämä huomioni kumosi täydellisesti kirjoista
+saamani lyhyet tiedot. Kirjoissa näet sanotaan, että skorpioni on
+eläviä sikiöitä synnyttävä, mutta tämä tieteellinen lausetapa ei
+ole tosiasioiden kanssa yhtäpitävä. Poikaset eivät tule maailmaan
+semmoisina kuin ne ovat. Miten ne voisivatkaan ojennettuine pihteineen,
+harallajaloin ja häntä kippurassa kulkea emon synnytyselinten käytävien
+läpi? Ei mitenkään, vaan niiden täytyy syntyä niin pienenä myttynä
+kuin mahdollista.
+
+Emon alla olevat kalvot ovat munia, oikeita munia, melkein
+semmoisia kuin kantoajan lopulla munarauhasista otetut munat. Sikiö
+on munassa puristunut riisijyvän kokoiseksi, häntä on kääntynyt
+vatsan alle, pihdit painuneet rintaa, jalat kylkiä vasten, niin että
+munanmuotoisessa käärössä ei ole kohonemia, jotka sen liukumista
+haittaisivat. Silmät kuultavat mustina pisteinä kalvojen läpi. Sikiötä
+ympäröi kirkas nestepisara, jonka päällä on erinomaisen hieno kelmu.
+Siinä poikasen silloinen maailma, siinä sen ilmakehä.
+
+Kalvot emon vatsan alla ovat munakalvoja. Niitä oli kenttäskorpionin
+poikasten välissä kolme-, neljäkymmentä, mustalla lajilla hiukan
+vähemmän. Kun tulin yöllisiin synnytyksiin liian myöhään, näin vain
+jälkeiset, mutta nekin riittävät todistamaan, että skorpioni on muniva
+eläin, vaikka poikaset kuoriutuvat heti munimisen tapahduttua.
+
+Miten tuo kuoriutuminen sitten tapahtunee? Minulla oli harvinainen
+onni olla tilaisuudessa todistajana. Näin emon leukojensa kärjillä
+leikkaavan munakelmun varovasti, repivän sen ja syövän sitten
+suuhunsa. Se nylki kalvot vastasyntyneen ympäriltä yhtä huolellisesti
+ja hellästi kuin lammas ja kissakin syödessään sikiönsä kalvot.
+Jollei uuhi huulillaan päästämiä kalvoja nielisi, niin karitsa ei
+voisi koskaan irtautua kapaloistaan. Siten tarvitsee skorpionin
+poikanenkin emon apua. Näin niiden turhaan koettavan vapautua
+limaisista repeytyneistä munapusseistaan.
+
+Munasta kuoritut ja puhdistetut sikiöt ovat valkeita.
+Kenttäskorpionin poikaset ovat yhdeksän, mustan skorpionin vain
+neljän millimetrin pituisia. Niin pian kuin syntymissiivous on pidetty,
+nousevat nuoret kiirettä pitämättä toinen toisensa jälkeen emon selkään
+emon pihtejä pitkin kiiveten. Vieri-vierekkäin ne peittävät selän
+kokonaan. Pienillä kynsillään ne pitävät niin tiukasti kiinni, että
+niitä on vaikea pyyhkäistä pois hahtuvalla tekemättä niille pahaa.
+Tässä asemassa ei ratsu eikä sen taakka liiku, joten on otollinen hetki
+hiukan kokeilla.
+
+Kun vien oljenkorren lähelle perhettä, nostaa naaras heti pihtinsä
+vihaisen näköisenä, ja sitä se tekee harvoin puolustaessaan yksinomaan
+itseänsä. Nyrkit kohoavat boksausasentoon, sakset aukenevat
+hyökkäykseen valmiina. Häntää se ei juuri koukista, sillä sen äkillinen
+liike voisi tärähdyttää selkää ja pudottaa osan kuormaa. Rohkea,
+pikainen ja mahtavan näköinen nyrkeillä uhkaileminen riittää.
+
+Mutta siitä ei minun tiedonhaluni välitä. Otan yhden poikasen ja asetan
+sen emon eteen, tuuman päähän siitä. Emo ei näytä pojan tapaturmasta
+pihtaavan, vaan on yhtä rauhallinen kuin ennenkin. Mitäpä
+tuommoisesta pikku kuperkeikasta! Pudonnut osaa jo itse auttaa itseään.
+Se ryömii sinne tänne, kunnes löytää emon toisen pihdin, kiipee sitä
+pitkin ja palaa sisaruksiensa joukkoon.
+
+Uudistan kokeeni, mutta pudotan nyt useita maahan. Poikaset ovat
+hajallaan, mutta kuitenkin emon lähellä. Ne harhailevat ympäriinsä.
+Nyt alkavat asiat jo emoa huolestuttaa. Se yhdistää käsivartensa
+-- pihtitunnustimensa -- kaareksi, haroo ja pyyhkii niillä hiekkaa
+haaliakseen eksyneet luoksensa. Liikkeet ovat kömpelöitä ja
+varomattomia. Kana kutsuu poikansa hellällä äänellä siipiensä
+suojaan, skorpioninaaras kokoo perheensä yhdellä haravanvetäisyllä,
+välittämättä siitä, että joku murskautuisi kuoliaaksi. Kaikki ovat
+kuitenkin loukkautumattomia ja päästyään emoonsa kiinni ne kiipeävät
+selkään jälleen.
+
+Tähän joukkoon otetaan vieraat poikaset vastaan yhtä ystävällisesti
+kuin omatkin. Kun lakaisen siveltimellä erään naaraan poikaset maahan
+ja vien ne toisen emon luo, jonka selässä on jo omat pojat, niin kerää
+emo ne käsivarsillaan viereensä ja antaa tulokkaiden nousta selkäänsä.
+Voisi sanoa, että se ottaa ne kasvateikseen, jollei tällä käsitteellä
+tarkoitettaisi liian paljoa. Varsinaisista ottopojista ei tässä ole
+kysymys, vaan naarasta johtaa sama hämärä vaisto kuin taranteliakin,
+joka ei osaa omia poikiaan eroittaa vierasta, vaan kerää luokseen
+kaikki, jotka tulevat sen lähelle.
+
+Luulin emon lähtevän poikineen ravinnon hakuun, mutta se ei liiku
+paikaltaan, ei edes iltaisin, jolloin muut joukoittain hyörivät.
+Syömättä se valvoo lastensa kehitystä ja kasvamista.
+
+Heikkojen pienokaisten onkin kestettävä vaikea koettelemus, niiden
+on, sanoisinko, synnyttävä uudestaan. Niissä tapahtuu jonkinlainen
+sisäinen kehitys, samantapainen kuin toukassa sen muodostuessa
+hyönteiseksi. Poikasten ulkomuoto on kyllä kuten täysinkasvaneen
+skorpionin, mutta hiukan paisuneempi. Niillä on ikäänkuin lapsenmekko,
+joka on riisuttava, ennenkuin ne voivat saada lopulliset solakat
+piirteet.
+
+Siihen kuluu kahdeksan päivää. Koko ajan ovat poikaset liikkumatta
+emon selässä. Ne luovat nahkansa, mutta tämä luominen eroo suuresti
+varsinaisesti myöhemmin ja useasti tapahtuvista nahkanvaihdoksista,
+jolloin iho halkeaa pitkin eturuumiin selkäpuolta ja eläin tulee ulos
+jättäen jäljelle skorpionin muotoja jäljittelevän kuivan nahkatupen.
+
+Toisin nyt tapahtuu. Panen muutamia luomasillaan olevia poikasia
+lasilevylle. Ne eivät hievahda, ovat, kuten näyttää, hyvin väsyneitä,
+melkein kuoleman kielissä. Nahka ei halkea mitään määrättyä viivaa
+pitkin, vaan repeilee samalla kertaa edestä, takaa ja sivuilta. Jalat
+tulevat ulos säärystimistään, pihdit sormikkaistaan ja häntä tupestaan.
+Pieninä repaleina putoo nahka kaikkialta yht'aikaa. Luomisen jälkeen
+ovat poikaset täyskasvaneen näköisiä. Ne tulevat vikkelämmiksikin.
+Vaikka ovatkin vielä vaaleita, ovat ne terhakoita ja nopeita
+leikkiessään ja juoksennellessaan emon ympärillä. Mutta ihmeellisintä
+tässä kehittymisessä on niiden äkillinen kasvaminen. Kenttäskorpionin
+poikaset olivat 9 mm pitkiä, nyt ne ovat 14 mm. Mustan skorpionin
+pojat kasvavat 4:stä mm 6:n tai 7:n millimetrin mittaisiksi. Pituus
+on siis lisäytynyt melkein puolella, joten koko tilavuus on tullut
+kolminkertaiseksi.
+
+Tätä kasvamista ihmetellen kyselee, mistä se johtuu, sillä pojathan
+eivät ole vielä mitään syöneet. Paino ei ole lisäytynyt, päinvastoin
+ehkä pienentynyt luodun nahkan painon verran. Koko on kasvanut,
+ainemäärä ei. On tapahtunut laajeneminen, jota voisi verrata lämmön
+vaikuttamaan epäorganisten kappaleiden laajenemiseen. Sisäinen
+muodostuminen on järjestänyt elävät molekylit enemmän tilaa
+ottaviksi, joten koko paisuu ilman lisäaineksia. Jos jollakulla olisi
+kylliksi malttia ja sopivat apuneuvot tämän äkillisen kasvamisen
+tutkimiseen, niin hän voisi luullakseni saavuttaa huomattavia
+tuloksia. Varattomuuteni takia jätän tehtävän toisille.
+
+Nahkanluonnin jätteet, valkoiset viilekkeet, eivät putoa maahan, vaan
+takertuvat emon selkään, etenkin jalkojen tyville pehmeäksi peitteeksi,
+jonka päällä poikaset lepäävät. Ratsulla on siis selässään satulaloimi,
+jonka päällä ratsastajat teutaroivat.
+
+Kun siveltimellä pyyhkäisen keveästi perheen maahan, niin on hauskaa
+katsella, miten pudonneet nopeasti kiipeävät takaisin satulaansa.
+Ne tarttuvat loimen ripsuihin, ponnistavat hännällään ja kiepsahtaen
+ovat paikoillaan. Tämä omituinen kiipeämismatto kestää ehyenä
+kokonaisen viikon, siksi kuin pojat tulevat itsenäisiksi. Sitten se
+irroittuu ja putoo joko kokonaan tai kappaleina.
+
+Poikasten väri alkaa myös muuttua. Takaruumis ja häntä rusottuvat,
+pihdit saavat heikon merenpihkan kiillon. Nuoruus kaunistaa kaikkia. Ne
+ovat todellakin sieviä nuo pikku languedocilaiset skorpionit. Jos ne
+pysyisivät semmoisina, eivätkä saisi myrkkysuodattimiaan, niin niitä
+hauskuudekseen kasvattaisi.
+
+Pian niissä herää itsenäistymishalu. Ne laskeutuvat mielellään emon
+selästä peuhatakseen iloisina maassa. Jos ne loittonevat liiaksi,
+varoittaa emo niitä kasaten ne kokoon käsivarsiharavallaan.
+
+Lepohetkellä muistuttaa skorpioniemo poikasineen lepäävää kanaa. Suurin
+osa lapsiparvesta on maassa emoa vasten painuneena, muutamat loikovat
+valkoisella loimella, jotkut ovat kiivenneet häntää pitkin, asettuvat
+sen käyrälle huipulle ja näyttävät sieltä tyytyväisinä katselevan
+sisaruksiaan. Uusia akrobatteja tulee ja ne työntävät edelliset
+syrjään. Jokainen tahtoo katsella näköaloja häntätornista.
+
+Maassa-olijat tunkeutuvat emon alle, niin ettei näy muuta kuin otsa
+ja mustat silmäpisteet. Pahimmat vekkulit kieppuvat emon jaloissa,
+harjoittelevat voimistelua ja trapetsiliikkeitä. Lopuksi kiipeää koko
+joukkokunta emon selkään, asettuu sinne, ja sitten ei enää liiku emo
+eikä pojat.
+
+Tämä kypsymisen ja itsenäistymisen valmistusaika kestää viikkokauden,
+samoin kuin ensimäinenkin kehitysjakso kesti, jolloin poikasten ruumis
+ilman ruokaa kasvoi kolminkertaisesti. Parisen viikkoa kaikkiaan
+oleksivat pienokaiset emon selässä. Mutta mitä emo syöttää niille sillä
+aikaa, eritoten ensimäisen nahkanvaihdon jälkeen, jolloin poikaset
+ovat tulleet vilkkaammiksi ja syntyneet uuteen elämään? Antaako emo
+niille ravintoa ja säästääkö pehmeimmät palat poikasilleen? Ei anna
+mitään eikä mitään säästä.
+
+Tarjoan emolle pienen, pehmeän heinäsirkan, joka mielestäni sopii
+poikastenkin ravinnoksi. Kun se nakertelee saalistaan seuralaisistaan
+vähääkään välittämättä, juoksee eräs pienokainen sen selkää pitkin,
+menee aivan otsalle saakka, kurkistaa sieltä, mitä emon edessä
+tapahtuu. Se koskettaa jalallaan emon leukoja, mutta vetäytyy äkkiä
+säikähtyneenä takaisin. Se pötkii pakoon, viisaasti kyllä, sillä ei ole
+puhettakaan, että muserruspuuhissa oleva suu antaisi sille palasen,
+vaan päinvastoin voisi sen itsensä siepata ja nielaista.
+
+Toinen tarttuu sirkan takaruumiiseen emon syödessä etuosaa. Se puree
+ja repii, mutta ei saa muruakaan, otus on liian kova.
+
+Olen nähnyt tarpeeksi. Poikien ruokahalu herää, ne söisivät mielellään,
+jos emo hiukankaan niistä huolehtisi ja antaisi niiden heikolle
+vatsalle sopivaa ruokaa, mutta se syö vain itse ja sillä hyvä.
+
+Mitä te tahtoisitte, sievät pikku skorpionit, monen hetkeni kuvittajat?
+Te tahtoisitte mennä kauas hakemaan sopivaa ravintoa, pieniä
+eläväisiä. Huomaan sen teidän levottomasta harhailemisestanne. Te
+pakenette äidin luota, joka ei teitä enää tunne. Te olette vahvoja.
+Eronhetki on tullut.
+
+Jos tietäisin tarkkaan, mitä pieniä otuksia te haluaisitte, ja jos
+voisin niitä teille hankkia, niin hoitaisin vielä teitä mielelläni,
+en syntymähäkkinne tiilien alla enkä vanhempien seurassa, sillä tunnen
+niiden suvaitsemattomuuden. Ne syöjättäret lopettaisivat teidät,
+piskuiseni, eivät omat emonnekaan teitä säästäisi. Niille olette te jo
+vieraita, ja seuraavana vuonna häiden aikaan ne kadehtijat söisivät
+teidät. Kaikista viisainta on, että menette.
+
+Mihin teidät sijoittaisin ja miten teitä ruokkisin? Ero on paras,
+vaikka teitä jonkin verran kalpaankin. Jonakin päivänä vien teidät pois
+ja hajoitan teidät asumasijoillenne, kivikkoiselle rinteelle, johon
+aurinko niin lämpimästi paistaa. Siellä te tapaatte tovereitanne,
+tuskin teidän kokoisianne, jotka jo elävät yksin kukin oman, joskus
+vain kynnen levyisen kivisirpaleensa alla. Siellä te opitte paremmin
+kuin minun luonani taistelemaan ankaraa olemisen taistelua.
+
+
+
+
+Skorpionin myrkky.
+
+
+Hyökätessään pienien hyönteisten kimppuun, jotka ovat sen tavallisena
+ravintona, ei skorpioni juuri käytä myrkkyasettaan. Se tarttuu niihin
+pihdeillään ja pitää niitä nakerrellessaan suunsa lähettyvillä. Vain
+silloin kun saalis vastustamisellaan häiritsee ruokailua, kääntyy häntä
+ja lamauttaa uppiniskaisen pienellä pistolla. Saadakseni selville
+skorpionin myrkyn vaikutuksen niveljalkaisiin panin tilavaan,
+hiekkapohjaiseen lasiastiaan ensiksi tarantelin (Lycosa narbonensis
+Latr.) kenttäskorpionin kanssa yhteen. Kumpikohan näistä, joilla
+kummallakin on myrkkyaseet, pääsee voitolle ja saa toisen syödyksi?
+Taranteli ei tosin ole niin vahva kuin skorpioni, mutta sukkelampi
+liikkeissään, joten se voi tehdä hyppyjä ja odottamattomia hyökkäyksiä
+nopeammin kuin vastataistelija. Menestymisen mahdollisuudet näyttävät
+olevan siis tarantelilla.
+
+Lopputulos ei kuitenkaan vastaa edellytyksiä. Niin pian kuin taranteli
+huomaa vastustajansa, kohoo se pystyyn, aukaisee leukakoukkunsa, joiden
+kärjellä myrkkypisarat helmeilevät, ja odottaa pelottomana. Skorpioni
+lähestyy pienin askelin, pihdit ojennettuina. Näillä kaksisormisilla
+käsillään se tarttuu taranteliin. Taranteli aukoo ja sulkee turhaan
+leukojaan, se ei voi purra vihollistaan, sillä tämä pitää sen kaukana
+itsestään. Suuritta voimanponnistuksitta taivuttaa skorpioni
+häntänsä selän yli eteen ja työntää tikarinsa uhrin mustaan rintaan.
+Pistin jää haavaan joksikin aikaa, epäilemättä siksi, että myrkky
+ehtisi tarpeeksi vuotaa. Seuraus näkyy siinä silmänräpäyksessä: heti
+kun myrkkykoukku on tunkeutunut ruumiiseen, vetää tanakka taranteli
+jalkansa kokoon -- se on kuollut.
+
+Puoli tusinaa taranteleja pistää skorpioni samalla tavalla, ja aina
+seuraa kuolema yhtä pian. Tapettuaan se syö saaliinsa hetipaikalla
+aivan jalkojen nahkeisiin osiin saakka. Ruokailu kestää joskus
+kokonaisen vuorokauden. Ihmetellen kysyy, miten vatsaan, joka ei
+ole juuri saalista suurempi, on mahtunut semmoinen ravintomäärä.
+Nähtävästi voi skorpioni kauan paastottuaan ahtaa suolistonsa täpösen
+täyteen sopivan tilaisuuden sattuessa.
+
+Myöskin kaikista suurimmat ja vahvimmat verkkohämähäkit, kuten
+ristihämähäkit, joutuvat skorpionin uhreiksi. Ne eivät edes koetakaan,
+pelästyttyään voimattomiksi, kietoa vihollistaan seittiinsä ja
+kuitenkin ne siten voisivat sen niin helposti hervaista. Verkoissaan
+ne pitävät ohjissa hurjan rukoilijasirkan, peloittavan kimalaisen ja
+kaikista suurimmat heinäsirkat kietomalla ne lankapauloihinsa, mutta
+tavatessaan ne muualla vihollisena eikä saaliina, unohtaa se
+täydellisesti tämän taitonsa. Nekin kuolevat salamannopeasti skorpionin
+tikarin lävistäminä, ja skorpioni saa aterian.
+
+Nyt tuon syvän laatikon arenalle kaksintaisteluun skorpionin ja
+rukoilijasirkan, molemmat hyvin vahvoja. Kutitan ja kiihoitan niitä
+oljella. Skorpioni sieppaa sirkan saksiinsa, ja sirkka pöyristäytyy
+meille jo tunnettuun uhka-asentoonsa, ojentaa pyyntijalkansa ja
+levittää siipensä. Tämän pitäisi muka pelästyttää skorpionia, mutta se
+pikemminkin helpoittaa sen hyökkäystä. Skorpionin pistin tunkeutuu
+sirkan rintaan pyyntijalkojen väliin ja jää haavaan joksikin aikaa.
+Rukoilija vetää pian jalkansa kokoon kuolemankamppailussa, vatsa
+tykkää, takaruumiin renkaat kouristuvat nykäyksittäin, sääret
+tärisevät epätasaisesti, mutta pyyntijalat ja suuosat sitävastoin eivät
+liiku. Noin neljännestunnin kuluttua on rukoilijasirkka tyystin
+kuollut.
+
+Skorpioni ei satuta piikkiään mihinkään erityiseen paikkaan, vaan
+pistää mihin sattuu. Rukoilijasirkkaa se osui pistämään hyvin
+tunnokkaaseen kohtaan, rintaan pyyntijalkojen väliin, lähelle
+keskushermosolmuja. Mitkähän olisivat seuraukset, jos pisto sattuisi
+vähemmän arkoihin ruumiinosiin? Seuraavissa kaksintaisteluissa,
+joissa aina käytän uusia yksilöitä, tunkeutuu myrkkyase milloin sirkan
+rintaan ja lähelle hermokeskusta, milloin kauemmaksi siitä, mutta aina
+se kuolee heti tai jonkun minutin kestäneen kouristuskohtauksen
+jälkeen. Sen pikemmin eivät kaikista pahimmat myrkkykäärmeetkään tapa
+saalistaan.
+
+Johdonmukaisuuden vuoksi otan nyt vankempia otuksia, sillä
+rukoilijasirkat ja hämähäkit ovat korkeammalle kehittyneinä
+haavoittamiselle arempia kuin luonnonlahjoiltaan heikommat, jotka ehkä
+voivat vastustaa myrkyn vaikutuksia useita tunteja tai päiviä, ehkäpä
+jäävät kokonaan vahingoittumattomiksi.
+
+Valitsen nyt maamyyräsirkan (Gryllotalpa vulgaris L.), joka on 5
+cm pitkä, vahva, kömpelö ja vähemmän kehittynyt kuin edelliset
+koe-eläimet. Maamyyräsirkka syö kasvien juuria ja tuottaa siten paljon
+vahinkoa. Se on jonkinlainen maamyyrän pilakuva, sen etujalat
+ovat kuten maamyyränkin muodostuneet kaivamisaseiksi.
+
+Panen maamyyräsirkan ja skorpionin ahtaaseen laatikkoon. Ensiksi ne
+katselevat toisiaan kauan. Ne eivät kai tunne toisiaan, sillä sirkka
+oleksii puutarhoissa ja viljelysmailla, skorpioni taas kivisillä,
+karuilla rinteillä, joissa kasvaa vain pari lajia kuivia heiniä.
+Molemmat huomaavat kuitenkin, miten uhkaava on vaara. Ilman että minun
+tarvitsee yllyttää, hyökkää skorpioni rohkeasti sirkan kimppuun ja
+sirkka asettuu heti puolustusasentoon aukaisten leukansa ja virittää
+sotalaulunsa hankaamalla peitinsiipiään vastakkain. Skorpioni pistää
+sitä häntänsä tikarilla, ennenkuin se on ehtinyt lopettaa laulunsa.
+Sirkan rintaa suojelee vahva, kupera rintahaarniska, mutta tämän
+läpipääsemättömän panssarin takana on ohuen ihon peittämä poimu, ja
+siihen juuri tikari tunkeutuu. Tämä yksi ainoa pisto kaataa
+sirkkajättiläisen maahan, kuten salaman isku. Joissakin elimissä huomaa
+vielä epämääräisiä liikkeitä, mutta hetken kuluttua lakkaavat
+värisemästä nilkatkin, jalan päätenivelet, jotka kuolevat
+viimeiseksi. Maamyyräsirkka kuoli yhtä helposti kuin taranteli ja
+rukoilijasirkkakin, kuolinkamppaus oli vain jonkin verran pitempi.
+
+Nyt tulee suurten heinäsirkkojen ja hepokattien vuoro astua
+näyttämölle. Viinitarhahepokatti (Ephippigera) kitui kokonaisen
+viikon elämän ja kuoleman välillä. Se oli saanut tikarin piston
+vatsaansa ja heitti henkensä vasta seitsemän päivän kuluttua.
+Skorpionin myrkky on kaikista vahvimmillekin hyönteisille kuolettavaa,
+toiset sortuvat heti, toiset useiden päivien kuluttua, mutta
+lopuksi kaikki kumminkin kuolevat. Haavoittamiskohta ja siihen valunut
+myrkkymäärä vaikuttavat paljon asiaan. Joskus tiputtaa skorpioni
+vähän, joskus tuhlailevasti myrkkyrauhasensa erittymää, enkä minä
+puolestani voi mitenkään vuotamismäärää järjestää. -- Yleensä olivat
+heinäsirkat vastustuskykyisempiä kuin hepokatit. Laulukaskas kuolee
+hyvin pian, ja sudenkorento (Libellula depressa L.) melkein yhtä
+nopeasti kuin rukoilijasirkka.
+
+Kovakuoriaisten paksu kitini-iho suojelee niitä hyvin ja tekee ne
+haavoittumattomiksi. Skorpionin miekkailu on sattuman varassa,
+siksi sen pistot eivät osu kovakuoriaisten ruumiinrenkaiden
+ohutihoisiin nivelvakoihin. Voidakseen taas lävistää kitinipanssarin
+pitäisi sen porata kauan aikaa, mutta sitä eivät ankarasti
+puolustautuvat kovakuoriaiset salli, ja porausmenetelmäkin on
+sitäpaitsi skorpionille vieras, se käyttää vain äkillisiä pistoja
+taistelutapoinaan.
+
+Skorpionin pistin voisi tunkeutua vain yhteen ainoaan osaan
+kovakuoriaisen ruumista, nimittäin takaruumiin selkäpuolelle
+peitinsiipien alle. Paljastan sen kääntämällä peitinsiivet ulospäin
+tai, vielä paremmin, leikkaamalla ne kokonaan pois. Peitinsiipien
+poistaminen ei ole hyönteiselle ollenkaan vaarallista, eikä lyhennä sen
+ikää. Vien skorpionin häkkiin isoja siivettömiä kovakuoriaisia,
+maakiitäjiä, sittiäisiä, kultakuoriaisia, toukohärkiä ja
+hapsenkakkiaisia. Kaikki kuolevat myrkkyyn, vaikka kuolintaistelu
+kestää milloin kauemmin, milloin lyhyemmän aikaa.
+
+Mainitsen vain jonkun esimerkin. Muinaisten egyptiläisten pyhä
+pillerinpyörittäjä (Ateuchus sacer L.) venyttää ruumistaan piston
+saatuaan kouristuksen tapaan, nousee pystyyn, nostelee jalkojaan
+paikoillaan ja horjuu, sillä liikuntokoneisto on joutunut
+epäjärjestykseen. Sitten se kaatuu eikä enää nouse, potkii kiivaasti,
+herpoutuu -- se on kuollut. Hapsenkakkiaiset (Cerambyx cerdo L.
+ja C. scopolii Füssl.) saavat jonkinlaisen kangistuskohtauksen,
+useat kuolevat vasta seuraavana päivänä, toiset jo kolmen, neljän
+tunnin kuluttua. Samoin vaikuttaa pisto myöskin kultakuoriaisiin,
+saksanturilaaseen (Melolontha vulgaris L.) ja mäntyturilaaseen
+(Polyphylla fullo L.).
+
+Sarvikuoriainen (Oryctes narsicornis L.), suuri, kolme, neljä
+senttimetriä pitkä, komea ja vahva kovakuoriainen ottaa iskun vastaan
+stoalaisen kylmäverisesti. Sille ei pisto aluksi näytä tuottaneen
+mitään pahoja vammoja, arvokkaana ja tasapainonsa säilyttäen se
+kävelee tiehensä. Yht'äkkiä alkaa voimakas myrkky kuitenkin vaikuttaa.
+Jalat eivät tottele hyönteistä, se horjuu, kellahtaa selälleen
+nousematta enää ylös. Kolme, neljä päivää se vielä värähtelee
+henkitoreissa ja nukkuu sitten rauhallisesti kuolonuneen.
+
+Olin jo ennen kokeita varma, että myrkky vaikuttaa hentoihin
+perhosiin hyvin pian, kuitenkin tarkkana havainnontekijänä tahdoin
+niilläkin kokeilla. Ritariperhonen (Papillo machaon L.), amirali
+(Vanessa atalanta L.) ja kärsäkiitäjä (Deilephila euphorbiae L.)
+sortuvat heti, kun pisto niihin sattuu. Suuri riikinkukkokehrääjä
+(Saturnia pyri Schiff.) näyttää kuitenkin kummakseni olevan
+voittamaton. Ainakin on skorpionin hankala iskeä tähän turpeaan ja
+leveäsiipiseen kehrääjään, piikki liukuu pois suunnastaan pehmeässä
+villakarvassa, josta joka piston jälkeen pölähtää tukko ilmaan.
+Toistuneista iskuista huolimatta en ole varma, onko pistimen kärki
+voinut tunkeutua perhosen ruumiiseen. Sentähden nypin karvat sen
+takaruumiista ja näen nyt selvästi, että ase lävistää paljaan ihon.
+Siirrän kehrääjän rautalankahäkkiin, se tarttuu verkkoon kiinni ja on
+siinä koko päivän liikkumatonna -- neljäntenä päivänä se kuolee.
+
+Otaksuisi tietysti mielellään, että tämän perhosjättiläisen
+vastustuskyky aiheutuu sen vahvasta rakenteesta, mutta kokeet
+paljon pienemmällä, tavallisella silkkiperhosella (Bombyx mori L.)
+osoittivat, että syy on haettava toisaalta. Tämä heikko kääpiö näet
+kestää piston seurauksia yhtä kauan kuin riikinkukkokehrääjäkin.
+Nämä molemmat kehrääjät ovat epätäydellisesti kehittyneitä olioita,
+aivan erilaisia kuin toiset perhoset, erilaisia kuin kiitäjät, jotka
+hämärissä niin innokkaasti tutkivat kukkien teriöitä, erilaisia kuin
+ritariperho ja amirali, nämä kukkakappeliin kulkevat väsymättömät
+pyhiinvaeltajat. Edellisillä ei nimittäin ole suuosia, ne eivät
+ota ollenkaan ravintoa koko elämänsä ajalla. Kun niiltä puuttuu
+syömisen kiihote, elävät ne vain muutaman päivän, siksi kun munat ovat
+hedelmöitetyt. Tällä lyhyellä elämänajalla pitää olla vastaavaisuutensa
+elimistökoneistossa, niin että se on vahvempi ja siitä johtuen myös
+kestävämpi ja vastustuskykyisempi.
+
+Astukaamme askel alemmaksi ja tuokaamme tuhatjalkaiset
+kokeilukentälle. Ne ovat skorpionille varmaan tuttuja,
+sillä ulkoilmasiirtolassani tapasin usein skorpionin saaliina
+kivituhatjalkaisia (Lithobius forficatus L.) Ne ovat skorpionille
+vaarattomia suupaloja ja liian heikkoja puolustautuakseen.
+Mutta tuonpa sille seuraksi meikäläisten tuhatjalkaisten
+jättiläisen, juoksujalkaisen (Scolopendra morsitans L.). Tämäkään
+kaksikymmenkaksijalkaparinen lohikäärme ei ole skorpionille vieras,
+olen niitä usein tavannut yhdessä saman kiven alla. Tämä öinen vaeltaja
+oli hakenut skorpionin kodista piilopaikan. Molemmat sietivät silloin
+hyvin toisiaan, mutta onkohan asia aina niin?
+
+Panen molemmat hirviöt leveään lasiastiaan, jossa on pohjalla hiukan
+hiekkaa. Tuhatjalkainen kiertää seinävieriä näyttämön ympäri. Se on
+kuin sormenlevyinen, 12 cm pitkä, viheltävä, koukeroinen nauha.
+Pitkät tuntosarvet väristen tunnustelevat esineitä, ja kun ne sattuvat
+koskemaan skorpioniin, kääntyy tuhatjalkainen äkisti takaisin. Mutta
+päinvastaiseen suuntaan tehty kierros tuo sen uudestaan skorpionin
+luo, taas kosketus ja pako jälleen. Nyt on skorpioni varuillaan,
+häntäkaari jännitettynä ja pihdit avattuina. Kun scolopendra tulee
+vielä kerran ratansa vaaranpaikkaan, tarttuu skorpioni siihen
+saksillaan juuri pään taakse. Turhaan kiemurtelee ja koukertelee
+pitkä, taipuisa ruumis, vastustaja puristaa vain sitä lujemmin, eivät
+tempomiset eivätkä käyristelemiset sitä enää voi vapauttaa.
+
+Nyt tulee piikin vuoro toimia, se uppoaa kolme, neljä kertaa perätysten
+tuhatjalkaisen kylkeen. Tuhatjalkainenkin, jonka ensimäinen jalkapari
+on muodostunut myrkkykoukuiksi, avaa myrkkypihtinsä, mutta turhaan se
+niillä koettaa purra, sillä skorpionin sakset puristavat vahvasti sitä
+niskasta ja pitävät sen kaukana. Takaruumis vain voi vastustella,
+kiertyä, kääriytyä kokoon ja oieta. Olen nähnyt jo monien pikku
+eläimien kamppailut, mutta en tiedä mitään julmempaa kuin näiden
+vastenmielisten eläinten pöyristyttävä kaksintaistelu.
+
+Lyhyen aselevon aikana saan tappelijat eroamaan. Tuhatjalkainen nuolee
+vuotavia haavojaan ja on jonkin tunnin kuluttua taas voimissaan,
+skorpioni ei näytä saaneen mitään vaurioita. Seuraavana päivänä on
+uusi näytäntö. Tuhatjalkainen saa kolme pistoa peräkkäin. Silloin
+vetäytyy skorpioni pois kuin vastaiskuja peläten. Mutta haavoitettu
+ei tee hyökkäystä, vaan koettaa paeta kiertäen ympyrässä. Tämä riittää
+jo täksi päiväksi. Peitän lasiastian pahvikotelolla, että molemmat
+taistelijat rauhoittuisivat pimeässä.
+
+Mitä sitten tapahtui, erittäinkin yön kuluessa, en tiedä. Ehkä
+kamppailu alkoi taas, ja uusia iskuja jaettiin. Ainakin oli
+tuhatjalkainen kolmantena päivänä hyvin raukea ja neljäntenä aivan
+henkitoreissa. Skorpioni vartioi sitä, mutta ei uskalla vielä iskeytyä
+kiinni. Vasta kun se lepää aivan hiljaa, tarttuu skorpioni siihen,
+syö ensin pään, sitten molemmat ensimäiset ruumiinrenkaat. Saalis on
+kuitenkin liian suuri, loppu mätänee, sillä skorpioni pitää tuoreesta
+ruuasta eikä koske enää raatoon.
+
+Seitsemän, ehkä useampiakin pistoja saanut tuhatjalkainen kuolee
+vasta neljäntenä päivänä, mutta vahva taranteli heittää henkensä heti
+ensimäisen iskun jälkeen. Yhtä pian päättyvät rukoilijasirkan,
+pillerinpyörittäjän, maamyyräsirkan ja muidenkin suurien
+hyönteisten päivät. Kaikista vastustuskykyisimmätkään eivät kestä
+kuin seuraavaan päivään, mutta hyvin monta kertaa haavoitettu
+juoksujalkainen elää neljä vuorokautta, ja ehkä sen kuolemaan on yhtä
+paljon syynä verenvuoto kuin myrkkykin.
+
+Mistä johtuu tämmöinen eroavaisuus? Nähtävästi se aiheutuu
+erilaisesta ruumiinrakenteesta. Paremmin kehittyneet kuolevat
+pikemmin kuin heikompilahjaiset. Onkohan asia todella niin?
+Maamyyräsirkan kohtalo saa epäilemään. Sehän alkuperäisestä
+rakenteestaan huolimatta kuolee yhtä nopeasti kuin perhoset ja
+rukoilijasirkka, jotka kuitenkin ovat paljon tunnokkaampia. Ei, me emme
+ole vielä skorpionin myrkkyrauhasen salaisuuden perillä. Ehkäpä uudet
+kokeet luovat valaistusta tähän hämäryyteen.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA HYÖNTEISMAAILMASTA ***
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions will
+be renamed.
+
+Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
+law means that no one owns a United States copyright in these works,
+so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the
+United States without permission and without paying copyright
+royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
+of this license, apply to copying and distributing Project
+Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
+concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
+and may not be used if you charge for an eBook, except by following
+the terms of the trademark license, including paying royalties for use
+of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for
+copies of this eBook, complying with the trademark license is very
+easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation
+of derivative works, reports, performances and research. Project
+Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away--you may
+do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected
+by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark
+license, especially commercial redistribution.
+
+START: FULL LICENSE
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
+Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
+www.gutenberg.org/license.
+
+Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
+Gutenberg-tm electronic works
+
+1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or
+destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
+possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
+Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
+by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
+person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
+1.E.8.
+
+1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement. See
+paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
+agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
+electronic works. See paragraph 1.E below.
+
+1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
+Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
+of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
+works in the collection are in the public domain in the United
+States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
+United States and you are located in the United States, we do not
+claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
+displaying or creating derivative works based on the work as long as
+all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
+that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
+free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
+works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
+Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
+comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
+same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
+you share it without charge with others.
+
+1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
+in a constant state of change. If you are outside the United States,
+check the laws of your country in addition to the terms of this
+agreement before downloading, copying, displaying, performing,
+distributing or creating derivative works based on this work or any
+other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
+representations concerning the copyright status of any work in any
+country other than the United States.
+
+1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
+immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
+prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
+on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
+phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
+performed, viewed, copied or distributed:
+
+  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
+  most other parts of the world at no cost and with almost no
+  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
+  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
+  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
+  United States, you will have to check the laws of the country where
+  you are located before using this eBook.
+
+1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
+derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
+contain a notice indicating that it is posted with permission of the
+copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
+the United States without paying any fees or charges. If you are
+redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
+Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
+either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
+obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
+trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
+additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
+will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
+posted with the permission of the copyright holder found at the
+beginning of this work.
+
+1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
+any word processing or hypertext form. However, if you provide access
+to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
+other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
+version posted on the official Project Gutenberg-tm website
+(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
+to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
+of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
+Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
+full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
+provided that:
+
+* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
+  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
+  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
+  within 60 days following each date on which you prepare (or are
+  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
+  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
+  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
+  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
+  Literary Archive Foundation."
+
+* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+  License. You must require such a user to return or destroy all
+  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
+  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
+  works.
+
+* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
+  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
+  receipt of the work.
+
+* You comply with all other terms of this agreement for free
+  distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
+Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
+are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
+from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of
+the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the Foundation as set
+forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
+Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
+electronic works, and the medium on which they may be stored, may
+contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
+or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
+intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
+other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
+cannot be read by your equipment.
+
+1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from. If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium
+with your written explanation. The person or entity that provided you
+with the defective work may elect to provide a replacement copy in
+lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
+or entity providing it to you may choose to give you a second
+opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
+the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
+without further opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
+OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of
+damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
+violates the law of the state applicable to this agreement, the
+agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
+limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
+unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
+remaining provisions.
+
+1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
+accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
+production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
+electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
+including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
+the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
+or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
+additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
+Defect you cause.
+
+Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of
+computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
+exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
+from people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
+generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
+Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
+www.gutenberg.org
+
+Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
+U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's business office is located at 809 North 1500 West,
+Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up
+to date contact information can be found at the Foundation's website
+and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without
+widespread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine-readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment. Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements. We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
+DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
+state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg web pages for current donation
+methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations. To
+donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
+
+Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
+Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
+freely shared with anyone. For forty years, he produced and
+distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
+volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
+the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
+necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
+edition.
+
+Most people start at our website which has the main PG search
+facility: www.gutenberg.org
+
+This website includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/65054-0.zip b/old/65054-0.zip
index 061ff5e..061ff5e 100644
--- a/65054-0.zip
+++ b/old/65054-0.zip